V A R P U S P Ö L L Ö . K IIK A R IT T E S T IS S Ä . Se kertoo isoista muutoksista metsäluonnossa. L U O N T O R E T K E L L Ä P O R V O O S S A . U H A N A L A IS E T L A JI T . Hömötiaisesta tuli erittäin uhanalainen. Hömötiaisesta tuli erittäin uhanalainen. JÄ Ä M E R E N R A T A . T E L K K Ä . 33 28.3.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 3 | 2 19 P E LT O P Y Y . V A A L IT , L U O N T O JA IL M A S T O . Se kertoo isoista METSÄ HILJENEE PELTOPYYN PARVI onkin perhe LUONTO JA ILMASTO vaaleissa Testissä EDULLISET KIIKARIT Kaikki alkoi TELKÄN MUNASTA. T A N S K A N L IIT U K A L L IO T
Pehmeä turkki suojaa kehittyvää kukintoa kylmältä. Auringon lämmössä kissoista nousevat esiin palhot, ja pian siitepöly loistaa keltaisena kilpaa auringon kanssa. Pääsiäiskissat. A L K U K E V Ä T KUVA TARU RANTALA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KEVÄÄN VALO hyväilee pajunkissoja
SU V I EL O M AU RI LE IV O = kannessa mainittu 14 Pyylevän pyyn salat Mauri Leivo pääsi seuraamaan läheltä peltopyiden elämää. 52 Linnut näkyviin Testasimme kahdeksat edulliset lintukiikarit. 34 Iso tehtävä Vaaleissa pitäisi korjata luonto ja ilmasto. Katse kauas Nuorelle Atte Ahokkaalle tärkeitä ovat trilobiitti ja tulevaisuus. 46 Sotkan muna Heikki Willamon mietteitä telkästä, maailman synnyn linnusta. 56 Vaellukselle kotiovelta Markus Sirkka lähti retkelle lähiluontoon Porvoossa. M A RK U S SI RK K A. 22 Viheltäen menee Etsimme hämärän viheltäjää, varpuspöllöä. 40 Rata läpi Lapin Tyrmätty Jäämeren rata halutaan säilöä maakuntakaavaan. Peltopyyt astelivat luontokuvaajan elämään. Merenranta on yksi Porvoon valteista. 26 Elämän hätä Kun aiemmin tavalliset lajitkin ovat uhanalaisia, luonnossa on jotain pahasti vialla. 14 Pyylevän pyyn salat M A RK U S SI RK K A M A RK U S SI RK K A 52 Testissä aloittelevan harrastajan kiikarit. 4 SUOMEN LUONTO 3/2019 4 SUOMEN LUONTO 3/2019 Sisällys 3/2019 14 56 66 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Iberianilves 38 Vahtikoira 45 Kolumni: Joel Haahtela 66 Homo sapiens: Atte Ahokas 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Kysy luonnosta 80 Lukijoilta 82 Luonnoskirja Luontoretki lähelle Porvoossa on luontoa ja kulttuuria hienosti yhdistävä kansallinen kaupunkipuisto. 62 Terveisiä liitukaudelta Tanskan jylhimmän merenrannan luonto ja geologia kiehtoo
no. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 3/2019 SUOMEN LUONTO 5 Metsän peruslintu hömötiainen on nyt erittäin uhanalainen. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Katsaus uuteen punaiseen kirjaan sivuilla 38–45. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI 22. 78. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi H EIK KI ER IK SS O N 22 Varpuspöllön etsinnässä löytyi ensin sen ruokavarasto. Tiaisen kuvasi Jari Peltomäki. www.climatecalc.eu Cert. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Anna Tuominen (vs.) 040 565 2635 Jouni Tikkanen (toimivapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste
Luovutaan hiljaa. Olemmeko onnistuneet muokkaamaan maailmaa suuntaan, joka palvelisi edes meidän todellista hyvinvointiamme. Meillä on älyä ja teknistä osaamista, mutta etiikka ja viisaus laahaavat pahasti jäljessä. USKONNONTUNNILLA en koskaan ymmärtänyt mitä tarkoitti, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. A PR IL BE TH YB RI D GE / U N SP LA SH Koeputkimammutti saattaa palata, mutta herää kysymys, löytyykö sille enää kotia. Yhtäkkiä oli helppo pätkiä DNA:ta mistä kohtaa tahansa ja luoda haluamiaan juosteita ja yhdistelmiä. Uuden lajin syntyminen evoluution myötä kestää kymmeniä tuhansia vuosia. CRISPR-Cas9:ää eli ”Jumalan saksia” – streptokokki-bakteerista löydettyä DNA-leikkuria – opittiin käyttämään 2012. Juuri nyt Nooan arkissa on monta tyhjäksi jäänyttä paikkaa. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 3/2019 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Viidensadan viime vuoden aikana yli 300 lajia on todistettavasti kuollut sukupuuttoon ihmisen toimesta. Vaikka kadonneen lajin täydellinen DNA olisi tallessa tai onnistuttaisiin rakentamaan, on lajin palauttaminen luontoon lähes toivoton tehtävä. Mammutti nyky-Suomessa olisi kuin pingviini espanjalaisella uimarannalla. Viha, ahneus ja kohtuuttomuus nostavat yhä päätään joka puolella maailmaa. Ihmisen teoissa ei ole mitään jumalallista. Geeniteknologian kehityksen kyljessä on syntynyt väärä mielikuva sen suomista mahdollisuuksista. Maailmalla on käynnissä hankkeita, joissa sukupuuttoon kuolleita eläimiä dinosauruksista mammutteihin ja muuttokyyhkyyn yritetään herättää henkiin. Onkin välttämätöntä suojella lajeja, eliöyhteisöjä ja elinympäristöjä ennen kuin ne hiipuvat. Hävinnyttä lajia ei saa takaisin, eikä etenkään niitä olosuhteita ja sitä eliöyhteisöä joissa kohdelaji aikoinaan kukoisti. Kauan sitten menetetyn lajin laboratoriossa syntynyt edustaja olisi vanhoilla esiintymispaikoillaankin kuin vieraslaji, vailla kytkentöjä ympäröivään luontoon. n A N N A RI IK ON EN. Kun laji kuolee sukupuuttoon, sitä ympäröinyt eliöyhteisö asettuu uuteen tilaan, ja lajien väliset suhteet muuttuvat
Illan hämärtyessä ne lehahtavat taivaalle metsästämään hyönteisiä ruoakseen. Ulkonäöltään lajit muistuttavat suuresti toisiaan, joten ääni onkin niiden parhaita tuntomerkkejä. Saalistaessaan lepakot ääntelevät tauotta, mutta taajuuksilla, joita ihmiskorva ei kuule. T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Höristä korvia TÄHÄN AIKAAN VUODESTA vuorokauden keskilämpötila ylittää nollan, eli alkaa terminen kevät. HUHTI–TOUKOKUUSSA KARISTETAAN TALVI TURKIT. Paikallinen Lions Club on vienyt veneen jäälle jo 40 keväänä ja järjestänyt uppoamispäivän veikkauksesta kilpailun. Järvien sulaessa sammakot availevat ääntään rantaruovikon suojissa. Minä päivänä iholta löytyy ensimmäinen hyttysenpisto. Kun peipon riemukas luritus jälleen kantautuu pihapuusta, karskimpikin saattaa herjetä tunteelliseksi. Horroksesta heräävät myös lepakot. KÄRPPÄ, LUMIKKO, METSÄJÄNIS JA ORAVA VAIHTAVAT LUMIPUKUNSA TUMMEM PIIN JA OHUEM PIIN KARVAPEITTEISIIN. 3/2019 SUOMEN LUONTO 7. Anna muiden aistien terävöityä. Kuuntele ääniä, haistele raitista ilmaa ja upota kätesi kevään heräävään multaan, 23.4. VINKKI Etsi tuore kansallisperhosemme paatsamasinisiipi! Se voi aloittaa lentonsa jo huhtikuun puolella, kun muut sinisiivet ovat liikkeellä vasta myöhemmin kesällä. Yöperhosista ensimmäisten joukossa lentää liuskayökkönen. Päivä on viimeisen vuosikymmenen keskiarvo. MYÖS MUILLA NISÄKKÄILLÄ TURKKI VAIHTUU VILPOISAM PAAN. IRRON NEET KARVAT VOIVAT PÄÄTYÄ PIKKULINNUILLE PESÄTARPEIKSI. Vertaile muistiinpanojasi tulevina keväinä. Talvihorroksestaan heräilevät kimalaiskuningattaret etsivät touhukkaasti suristen uutta pesäkoloa. Linnut palailevat etelästä pesimäseuduilleen ja ryhtyvät oitis soitimelle. soutuvene uppoaa Ristiinan rantavesissä sulavan jään läpi. Bongaa kansallisperhonen JOTKIN PERHOSLAJIT talvehtivat aikuisena. Sopivan löydyttyä ne alkavat kiireellä kantaa mettä ja siitepölyä kevään ensimmäisistä kukista, kuten pajuista. Kurnutuksesta voi tunnistaa lajin – viitasammakon pulputuksen erottaa helposti yleisemmän ruskosammakon pehmeän narisevasta kurnutuksesta. Keväiset päiväperhoset loistavat kirkkaina lakastunutta maisemaa vasten. Lokkiparven mekastus ja laulujoutsenen toitotus taas voivat yltyä sellaiseksi kakofoniaksi, että herkempi menettää aamu-unensa. Ne virkoavat lumen sulaessa ja lähtevät etsimään parittelukumppania. Tutuimpia niistä ovat värikäs sitruunaperhonen sekä kookas suru vaippa. Vanhoista päiväyksistä huomaa keväiden muuttu misen: 1980luvulla vene upposi keski määrin viikon nykyistä myöhemmin. VINKKI Merkkaa ylös kevään kulku lähiluonnossasi. Luonnonkalenteri K evään kiihtyessä ilma täyttyy äänistä. VINKKI Ulkoillessasi pysähdy hetkeksi ja sulje silmät. Milloin valkovuokko alkaa kukkia. Niiden kaikuluotauksen voi kuitenkin muuntaa kuultavaksi elektronisella detektorilla, jonka avulla myös lajeja voi erottaa toisistaan
Suomen aineisto perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) ja BirdLife Suomen järjestämiin talvilintulaskentoihin sekä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) organisoimiin merialuelaskentoihin. n Vesilintujen talvikannat kasvavat T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Monet vesilintulajit ovat siirtyneet talvehtimaan pohjoisempana, ja osa lajeista on myös runsastunut. Talvehtivaan yksilömäärään vaikuttaa jääpeitteen supistumisen ohella kokonaiskannan muutos. Näiden kahdeksan runsastuneen lajin vastapainoksi kanadanhanhi, allihaahka, haahka, kaakkuri, kuikka ja riskilä ovat taantuneet. Allin talvikanta koko Itämerellä on pudonnut 30 vuodessa noin neljännekseen, mutta Suomen vesillä alleja talvehtii nykyisin moninkertaisesti (21 000 yksilöä). Ahvenanmaalla talvehtivien tukkasotkien määrä on noussut 1990luvun noin tuhannesta keskimäärin 12 000 lintuun. Talvikantojen kasvu on kiihtynyt tällä vuosituhannella lauhojen talvien ansiosta. Muilla yllä mainituista lajeista myös pesimäkanta on Itämeren ympäristössä nousussa. Muilla merialueilla talvehtivilla 16 vesilintulajilla kanta on säilynyt ennallaan 30 vuotta. Nykyään tukkasotkia talvehtii merialueillamme yli 500 kertaa niin paljon kuin 60 vuotta sitten, laulujoutsenia yli 100-, telkkiä yli 70-, isokoskeloita 40ja alleja kuusinkertaisesti. Tukkasotkista ja isokoskeloista Suomen merialueille jättäytyy aiempaa suurempi osa, vaikka pesimäkantamme on taantunut. Syynä on ilmaston lämpeneminen, jonka seurauksena Itämeren pohjoisosat pysyvät jäättöminä yhä useampina talvina. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES / KUVA MARKUS VARESVUO 8 SUOMEN LUONTO 3/2019. Näillä lajeilla 2–9 prosenttia Itämeren kautta muuttavasta kokonaiskannasta talvehtii Suomen alueella. TIESITKÖ. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SUOMEN RANNIKKOJA SAARISTOALUEILLA talvehtivien vesilintujen määrä on kasvanut moninkertaiseksi 1980-luvulta 2010-luvulle. Talvikantojen koot ja muutokset käyvät ilmi Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) raportista talvien 2011–2016 yksilömääristä. Suomen merialueilla talvehtii nykyään kansainvälisesti merkittävä määrä kyhmyjoutsenia (keskimäärin 8600 yksilöä), laulujoutsenia (4100), tukkasotkia (57 000), telkkiä (22 000), uiveloita (1300) ja isokoskeloita (24 000)
Raakku eli jokihelmisimpukka on äärimmäisen uhanalainen. Näissä eliöryhmissä on eniten uhanalaisia lajeja. Positiivista lintujen kohdalla on se, että tiedetään mistä harvinaistuminen johtuu, ja minkälaisilla suojelutoimilla lajeja voidaan auttaa. 3/2019 SUOMEN LUONTO 9 PA N U O U LA SV IR TA Talvikantojen kasvu on kiihtynyt tällä vuosituhannella lauhojen talvien ansiosta. Vaarantunut neidonkenkä kasvaa kalkkimaiden kuusikoissa, lehdoissa ja lettokorvissa. 1/3 LINNUISTA JA SAMMALISTA on uhanalaisia. UHANALAISUUS LISÄÄNTYY SUOMEN LAJEISTA julkistettiin uusi uhanalaisuus arvio maaliskuun alussa. 3/2019. Nykymetsät ovat liian siistejä ja yksipuolisia: tarvitaan enemmän vanhoja metsiä, kookkaita puita, lahopuuta, sekä monilajisia metsiä joissa on eri ikäisiä puita. A A RN O TO RV IN EN Jäätilanteen salliessa tukka sotkat talvehtivat pohjoisella Itä merellä. Se oli viides kerta, kun maamme lajien tämänhetkistä häviämisriskiä arvioitiin mahdollisimman kattavasti, ja nyt työhön osallistui yli 170 eri eliöryhmien asiantuntijaa. Yhteensä arvioitiin 22 418 lajia, mikä käsittää alle puolet maassamme esiintyvistä lajeista. 11,9 PROSENTTIA nyt arvioiduista lajeista on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi. 733 LAJIA on uhanalaisia ensisijaisesti metsissä tapahtuneiden muutosten takia. Sammalia uhkaavat muun muassa ilmastonmuutos ja tehometsätalous. Tärkeimpiä syitä lintujen uhanalaistumiseen ovat ihmisen aiheuttamat muutokset elinympäristöissä. RIIKKA KAARTINEN Lue lisää tuoreen uhanalaisuusarvion tuloksista tämän lehden sivuilta 26–33
Tietyt luonto tyypit ovat kuitenkin puutteellisesti suojeltuja, kuten lehdot, perinne maisemat ja runsas lahopuiset vanhat metsät. Haahkan on julkaissut Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry. Selain löytyy osoitteesta https://haahka.halias.fi. Merikotkien satelliittiseurannan on tehnyt WWF:n merikotkatyöryhmä. Tuulipuistot pyritään sijoittamaan tuulisimmille alueille rannikolle ja vaaroille. Myös nosteita synnyttävät jyrkät rinteet olivat maakotkien suosiossa, toisaalta ne välttelevät asuttuja seutuja ja naapurikotkien reviirejä. Onneksi on näyttöä, että linnut pääsääntöisesti kykenevät väistämään tuulimyllyt. Se perustuu vapaaehtoisten lintuharrastajien 40 vuoden aikana keräämiin tietoihin lintujen muutosta Hangon lintuasemalla. Rengastaja Olli-Pekka Karlin on tuulivoimayhtiöiden rahoittamana vastannut maakotkien valjastamisesta satelliittilähettimin. Tiedoissa on kuitenkin vielä puutteita. 10 SUOMEN LUONTO 3/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Metsähallituksen tulostavoite nousi VALTIONEUVOSTO korotti Metsä hallituksen tulostavoitetta 40 miljoonalla eurolla vuodelle 2019. Tietyt luonto tyypit ovat kuitenkin puutteellisesti suojeltuja, kuten lehdot, perinne maisemat ja runsas lahopuiset vanhat metsät Lehtosaarni on silmälläpidettävä laji, joka on kärsinyt metsä taloudesta.. Tulosta pitäisi syntyä lähes 150 miljoonaa euroa, mikä takaisi sijoitetulle pääomalle 5,6 prosentin tuoton. Kotkista 70 prosenttia lensi alle 300 metrin korkeudessa, eli samalla korkeudella kuin suurimmat voimalat. Merikotka ja selkälokki voivat olla vaarassa merialueilla ja maakotka Pohjois-Suomessa. Etelä Savoon perustettuihin alueisiin kuuluu vanhoja metsiä, soita sekä järvi ja saaristo luontoa, Uudenmaan alueet sisältävät edellä mainittujen lisäksi myös lehtoja, lintu kosteikkoja sekä meriluontoa. (RK) Koska linnut muuttavat. Haahkasta löytyvät tiedot kertovat, kuinka lintujen kevätmuutto on aikaistunut ja vesilintujen syysmuutto viivästynyt. (RK) JY RK I M Ä KE LÄ MAAJA MERIKOTKIEN liikkeiden perusteella on tehty mallinnustyökalu, jonka avulla tuulivoimapuistot voidaan sijoittaa paikoille, missä ne aiheuttaisivat kotkille mahdollisimman pienen törmäysriskin. 2005– 2010 Metsähallituksen tulostavoite oli keski määrin 72 miljoonaa euroa. ES A ER VA ST I / VA ST AV A LO 10 SUOMEN LUONTO 3/2019 alasta on suojeltu nyt 17 prosenttia. Maa ja metsätalousministeriön mukaan suurempi tulostavoite ei kuitenkaan johda entistä suurempiin metsähakkuisiin. Vanhojen, pesimäikäisten satelliittiseurannassa olleiden maaja merikotkien reviireille ei ole rakennettu vielä ainuttakaan tuulimyllyä. Uudellemaalle on perusteilla yhteensä 36 823 hehtaaria suojelualueita 100 eri kohteessa. Helppokäyttöisen selaimen avulla voi tarkastella yli 300 lintu lajin muuttokäyttäytymistä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tuulivoimayhtiöiltä edellytetään näköhavaintoihin perustuvaa seurantaa, joka ei anna yhtä luotettavaa tietoa kotkien liikkeistä kuin satelliittiseuranta. Maakotkien seurannassa selvisi, että ne suosivat hakkuuaukkoja, soiden reunoja sekä avoimia ja puoliavoimia vanhoja metsiä. (RK) Uusia suojelualueita Savoon ja Uudellemaalle ETELÄ-SAVOON perustettiin 119 uutta suojelualuetta, jotka ovat pintaalaltaan yhteensä 11 600 hehtaaria. Mallinnustyökalun kehitti kokkolalainen biologi Hannu Tikkanen yhteistyössä Oulun ja Turun yliopistojen tutkijoiden kanssa. LINTUJEN MUUTON ajoittumista ennen ja nyt voi tarkastella uuden Haahka muuttolintuselaimen avulla. Viime vuosina hakkuut Metsähallituksen virkistysmetsissä ja muissa erityiskohteissa ovat lisääntyneet. Kun huomioidaan lentomäärät, elinympäristön käyttö ja pesien sijainnit, kotkien riskiä törmätä tuulimyllyihin voidaan pienentää sijoittamalla myllyt alueille, joilla kotkat viihtyvät vähemmin. JYRKI MÄKELÄ Kotkien törmäämistä tuulivoimaloihin voidaan ehkäistä seurantatietojen avulla Lehtosaarni on silmälläpidettävä laji, joka on kärsinyt metsä taloudesta. Suomen pinta alasta on suojeltu nyt 17 prosenttia. Lähettimet paljastivat, että nuoret merikotkat suosivat syntymäpesänsä läheisyyttä, merenrantoja, rikkonaista saaristoa ja kosteikkoja, mutta välttelevät meren ulappa-alueita sekä rakennettuja ympäristöjä. Nyt tarvittaisiin kipeästi lisätietoa siitä, miten pesimäikäiset kotkat reagoivat reviireillään tuulimyllyihin, ja muuttavatko ne käyttäytymistään tuulipuiston rakentamisen myötä. Kotkien satelliittiseuranta on nykyisin tuulivoimayhtiöille vapaaehtoista, mutta sen pitäisi kotkien pesimäalueilla olla pakollista. Suomessa oli vuoden 2018 lopulla 700 tuulivoimalaa, ja tavoitteena on kolminkertaistaa tuulivoimantuotanto. Mallinnustyökalun pohjana olivat satelliittiseurantatiedot 14 nuoresta merikotkasta ja yhdeksästä vanhasta maakotkasta. Merikotkia on Suomessa löytynyt 15 myllyihin törmänneenä
Yllättävää kyllä, kohtalonhetket ovat ensi viikot horrokseen vetäytymisen jälkeen. PE KK A KO SK IN EN / VA ST AV A LO MAALISKUUN alun pimeänä iltana löysin puuvajan katosta talvehtivan nokkosperhosen. Behavioral Ecology & Sociobiology -tiedelehdessä julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan yli puolet nokkosperhosista joutuu parempiin suihin talvihorroksen alkamista seuraavina viikkoina. Puuvajani nokkosperhonen roikkuu katosta, missä se on metsähiirien saavuttamattomissa. Valtaosassa maatamme nokkosperhoset lähtevät lentoon huhtikuussa. Talvehtimisen kriittisin vaihe on kuitenkin onneksi jo ohi. Niiden pahimpia vihollisia ovat metsähiiret, jotka hakevat syyskylmillä suojaa samoista paikoista kuin nokkosperhosetkin: ullakoilta, kellareista, puuvajoista ja koloista. Toivon hyviä lentosäitä ja runsaita pajuja leskenlehtiapajia siivekkäälle kevään airuelle. Se näytti aluksi katosta repsottavalta kaarnanpalalta, mutta paljastuikin perhoseksi. Pajujen kukat ovat tärkeä ruoanlähde keväällä herääville pölyttäjille. Nyt kevät jo häämöttää. Koska nokkosperhonen talvehtii aikuisena, se oli sinnitellyt vajan katossa jo monta pitkää talvikuukautta. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä MAALISKUUN alun pimeänä iltana löysin puuvajan kaKevät häämöttää 3/2019 SUOMEN LUONTO 11. Mahtavatko perhosen energiavarastot riittää pajujen ja leskenlehtien kukkien puhkeamiseen saakka. Mikä onnekas sattuma
Lähes 2000 munaa ja poikasta pelastettiin hoidettavaksi eläintarhoihin ja lintu hoitoloihin ympäri maata. Myös FSC-serti. Yhteismetsän johdossa on Inarin vanhoja suomalaissukuja, joista pääosa katsoo polveutuvansa Inarin alkuperäisasutuksesta. KULUNEENA talvena selvisi, etteivät puunostajat voi käyttää Inarin yhteismetsän luoteiskolkassa sijaitsevalta Kirakan alueelta hakattua puuta. Luontoliikunnalla on myös kiistatta myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Ely-keskus ei ole toistaiseksi vastannut tarjoukseen, mutta pyydettyä seitsemää miljoonaa euroa ei välttämättä löydy. Se tarjosi aluetta moottorikelkkailun freeridingja koiravaljakkoyrittäjien käyttöön. Puistojen suosio on noussut pitkään, ja vuonna 2018 kävijät ostivat lähi seuduilta palveluja 211 miljoonalla eurolla. Sitä ennen siitepölyä kulkeutuu Suomeen ilmavirtojen mukana etelämpää Euroopasta. Kyse onkin pitkäaikaisesta kiistasta poronhoidon ja metsätalouden välillä, johon on sotkeutunut myös saamelaiselementti. Kansallispuistojen kävijämäärät kasvavat – silti rahoitusta leikataan JOKAINEN suomalainen käy kansallis puistossa alle kahden vuoden välein – jos viime vuotiset 3,2 miljoonaa käyntiä tasattaisiin kaikkien kesken. päivä lepän ja pähkinäpensaan kukinta oli aluillaan Ahvenanmaalla. amingon poikasta pelastettiin ETELÄ-AFRIKASSA kuivuus koettelee pikkuflamingoja. Kuusamossa yhteismetsää lunastettiin suojeluun 1990-luvulla ja se koettiin hyväksi ratkaisuksi. Ely-keskukselle lunasMoottorikelkkaturismin uhkaamaa vanhaa metsää Inarissa. Kävijä määrä kasvoi puistoissa kaksi ja valtion retkeily alueilla peräti 11 prosenttia vuodesta 2017. Voi myös kysyä, onko ylipäätään nykyaikaa hakata pysäyttävää pilarimetsää, jossa on runsaasti noin 200–350-vuotiaita mäntyjä, yksittäisten puitten ollessa todennäköisesti jopa yli 500-vuotiaita. Yhteismetsä on tarjonnut aluetta Lapin Ely-keskukselle lunastettavaksi ja liitettäväksi suojelualueena Hammastunturin erämaa-alueeseen. PERTTI KOSKIMIES 2000 pikku. Maan ainut 100 000 linnun pesimäkolonia sijaitsee Kamferin tekojärvellä maan keskiosissa. Sekä paikallis ja kansantaloudelliset että terveydelliset hyödyt ovat kuitenkin uhattuina, koska valtion budjettirahoitus luontoalueille on supistumassa merkittävästi. Ennätyksellisen kuivuuden takia tekojärven pinta laski tammikuussa, ja valtaosa emoista hylkäsi pesänsä kesken pesinnän. Tämäkin kiista ratkeaisi rahalla, mutta löytyykö sitä. VESA LUHTA Tervaleppä kukkii. Silloin vapaaehtoiset riensivät apuun. kaatti vaatii puunostajia ottamaan selvää, tuottaisiko hakkuu haittaa saamelaiselle poronhoidolle. Kasvatuksen jälkeen poikaset vapautetaan takaisin luontoon. Yhteismetsä reagoi hakemalla tuottoja toisella tavalla. Maaliskuun 15. Kamferin tekojärven pesimä kolonia on yksi neljästä pikkuflamingon pesimä paikasta Afrikassa. 12 SUOMEN LUONTO 3/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV A LO Leppä aloittaa kevään kukinnan MAALIS–HUHTIKUUN taitteessa avautuvat ensimmäiset lepän ja pähkinäpensaan norkot EteläSuomessa ja länsirannikolla. O LL I M A N N IN EN 12 SUOMEN LUONTO 3/2019. Kävijämäärien kasvaessa sitä olisi päinvastoin huomattavasti kasvatettava, mikä auttaisi niin luonto matkailua, kansanterveyttä kuin luonnonsuojeluakin. Tämä merkitsi Inarin yhteismetsälle, ettei se voi täyttää velvoitettaan tuottaa voittoa hakkaamalla tuota toistaiseksi täydellisessä luonnontilassa säilynyttä noin 2000 hehtaarin laajuista ikimetsää. (RK) Ikimetsästä moottorikelkkailuparatiisi. Kumpikin estää porojen laiduntamisen elintärkeällä talvilaitumella. Metsä kuuluu International Forest Landscape -alueeseen Hammastunturin erämaan metsämantereen jatkumona. Ensimmäinen tarkoittaa vapaata moottorikelkkailua mene-mistä-pääset-periaatteella
TEKSTI HANNELE AHPONEN KUVAT HANNELE AHPONEN JA DAVID PALACIOS DOMÍNGUEZ Maailmalta UHANALAINEN iberianilves pelastettiin sukupuutolta viime hetkellä. Näin ollen kanikannan vahvistaminen ihmisen toimesta on ratkaisevan tärkeää. Ulostekasa paljastaa ilvesten kulkureittien risteyksen aivan valtatien vieressä, missä iso sadevesiputki toimii eläinten tienalitusväylänä. n Iberlince-hankkeen vetäjä Miguel Simón Mata. Pitkään eristyksissä eläneet ilvespopulaatiot kärsivät tavallista pienemmistä pentueista. Iberianilves elää silti edelleen haasteiden keskellä. Pienikokoinen iberianilves saalistaa pääravinnokseen villikaneja, joita vaivaa kalikiviruksen aiheuttama tarttuva tauti. Nyt noin 590 yksilön kanta kasvaa usealla alueella eteläisessä Espanjassa ja Portugalissa. 3/2019 SUOMEN LUONTO 13 Iberlince-hankkeen vetäjä Miguel Simón Mata. Maanviljelijöiden kanssa solmittavat sopimukset ovat keskeinen suojelukeino, sillä ilvekset liikkuvat oliivipuuviljelmiä myöten suojelualueiden välillä. ”Kun ilveskanta levittäytyy, myös liikennekuolemat lisääntyvät. Kuljemme Life Iberlince -projektin johtajan Miguel Simón Matan kanssa Sierra Morenan kukkuloilla. Iberian niemimaalla toimii neljä kasvatuskeskusta, joissa lajin perimää vahvistetaan ja eläimiä vapautetaan tarkasti valituille alueille. Lajin tulevaisuus näyttää toiveikkaalta, sillä paikalliset ovat ottaneet ilveksen omakseen. Kansainvälisessä suojeluhankkeessa on tehty määrätietoista työtä niin metsästysseurojen, ympäristöjärjestöjen kuin koulujenkin kanssa. 3/2019 SUOMEN LUONTO 13 Iberianilves pelastui laajan suojeluyhteistyön ansiosta. Iberianilv eksen elinaluett a Sierra Morenan vuoristos sa. Salametsästys on harvinaista, mutta muille eläimille asetetut laittomat pyydykset koituvat usein ilveksen kohtaloksi. ”Ensimmäisen ilveksen vapautus kymmenen vuotta sitten oli tunteellinen hetki. Ilves palaa Iberian niemimaalle Andalusian alueella syntyi 72 iberianilveksen pentua vuonna 2018. ”Vuosittain vapautetuista 30–40 nuoresta yksilöstä 70 prosenttia selviää aikuisikään.” Ilves on sateenvarjolaji, jonka suojelu turvaa myös muita lajeja ja edistää luontoturismia. Jännitimme, teemmekö kaiken oikein”, kertoo eläinlääkäri María José Pérez. D AV ID PA LA CIO S D O M IN GU EZ / LIF E+ IB ER LIN CE H A N N EL E A H PO N EN H A N N EL E A H PO N EN. Meidän onkin parannettava ekologisia yhteyksiä esimerkiksi vihersiltojen avulla”, sanoo Simon Mata. Vielä 2000-luvun alussa alle sadan yksilön populaatio sinnitteli jakautuneena Doñanan kansallispuistoon ja Sierra Morenan vuoristoseudulle
14 SUOMEN LUONTO 3/2019. 14 SUOMEN LUONTO 3/2019 Peltopyyn parhaita tuntomerkkejä ovat pään oranssit kuviot, punaruskeajuovaiset kyljet sekä vatsan tumma laikku
3/2019 SUOMEN LUONTO 15 Porvoolaisella luontokuvaajalla Mauri Leivolla kävi tuuri, kun hän pääsi tarkkailemaan harvalukuisten peltopyiden salattua elämää omalla pihallaan. TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO Pyylevän pyyn salat 3/2019 SUOMEN LUONTO 15
Ei auta sitkeys, kyky paastota parikin päivää, taito kaivautua lumeen suojaan, kokemuskaan. Pelloille kertynyt lumipeite ja perättäisten suojasäiden ja pakkasten kovettama hangen pinta ajoivat peltopyyt maatalojen pihoille. Ne eivät enää pysty piiloutumaan yhtä hyvin kasvillisuuteen vaan erottuvat isompina tai pienempinä möykkyinä hangella. ”2000-luvun alkuvuosina peltopyytä tavattiin vain muutaman pariskunnan verran. Hyvän esimerkin tästä kertoo Luonnonvarakeskuksessa peltolintututkimuksen parissa työskentelevä tutkimusassistentti Tuomas Seimola omalta 1600 hehtaarin tutkimusalueeltaan Pukkilasta. Keittiössä kuljin konttaamalla, jotta hahmoni ei näkyisi ikkunan läpi. Pelottavampi ja joskus ainoa vaihtoehto on hakeutua ihmisten ilmoille, maalaistalojen linturuokinnoille. Kevääseen mennessä monen parven pääluku on huvennut. Seuraavat puolitoista viikkoa siivekkäät oleilivat tiiviisti pihassani syöden ja pensaiden suojissa lepäillen. Useimmiten jälkiä löytyy lähistön korkeimmilta sängiltä tai ojanpientareilta, missä linnut ovat parhaiten suojassa vihollisilta. Sitten peltopyiden pesintä ilmeisesti epäonnistui, ja vuonna 2006 koko seuranta-alueella havaittiin vain yksi paPienet lumipyryt eivät haittaa peltopyy parvea.. Lumijäljet kertovat myös lajin sosiaalisuudesta. Useimmin peltopyiden läsnäolo paljastuu kuitenkin lumijäljistä, neljän sentin mittaisista kolmivarpaisista jalan painalluksista. Niitä tutkimalla voi päätellä monia asioita: montako lintua parvessa on, millaista reittiä ne ovat liikkuneet ja mitä ne ovat touhunneet. Juuri talvella pyitä kohtaa kuolo kaikkein taajimmin, milloin lumimyrskyn tai tulipalopakkasen, milloin kanahaukan tai ketun takia. Jäljistä näkee, että peltopyyt liikkuvat usein äärettömän varovaisesti, vain sentin parin askelilla. Kun peltopyyt saivat olla rauhassa, ne muuttuivat levollisemmiksi ja viipyivät ruokinnalla pitempään. Paljastavat lumijäljet Talvi on juuri oikea aika kertoa peltopyistä. Niin peltopyylläkin. Aivan helposti niitä ei silloinkaan yhytä, sillä linnut voivat kaivautua osittain tai kokonaan lumeen. Kovimmilla pakkasilla ja yönselässä ne sukeltavat samalla tavalla kieppiin kuin muutkin luonnonvaraiset kanalintumme. Parvi pyyleviä kyyhkyn kokoisia lintuja hipsi pensaikosta ruokinnalleni ja napsi maahan varisseita auringonkukan siemeniä. Talvien leudontuminen on helpottanut pyiden eloa, koska se merkitsee lyhyempää lumijaksoa ja vähäisempää lumipeitettä. 16 SUOMEN LUONTO 3/2019 S eitsemän vuoden odotus palkittiin. Jos lumiaikana kehkeytyy suojasää ja sitä seuraa kova pakkanen, tuloksena on panssarilumi. Sen takaa pystyin huomaamatta tarkkailemaan ja kuvaamaan lintuja. Lumen syvyyttäkin olennaisempi tekijä on hangen kovuus. 2003 lintuja oli kuitenkin jo 12 paria, ja seuraavana vuonna peräti 17. Lumen, pakkasen ja yleisen niukkuuden aikana parven kintereillä vaanii alati viikatemies valmiina huitaisemaan jälleen yhden elämänlangan poikki. Se näkyy varsinkin niiden lepäillessä tai nukkuessa vieri vieressä toisiaan vasten painautuneina. Hankaluudet alkavat, kun lunta on polveen asti. Suuret kannanvaihtelut Sääoloista vahvasti riippuvainen elintapa merkitsee yleensä myös suuria vuosittaisia kannanvaihteluita. Valoisaan aikaan en juuri käynyt ulkona, sillä en halunnut säikyttää arvovieraita. Lisäksi leudommalla säällä energiankulutus pienenee ja sen myötä lintujen on nokittava vähemmän einestä pärjätäkseen. Se onkin tärkeä varotoimi kanahaukan terävää katsetta vastaan. Vapaaehtoisesti nuo arat linnut eivät ihmisten ilmoille tule – nyt oli pakko. Silloin pyiden on etsittävä savikoiden, pillikkeiden ja muiden talventörröttä jien kasvustoja, jotka tarjoavat siemenapetta. Liikkuminen sisätiloissa helpottui, kun peitin ikkunat huovilla. Kun peltomaan päälle sataa lumi, linnut tulevat näkyviin. Jätin vapaaksi vain yhden tuuletusikkunan, jonka ulompaan karmiin olin asentanut peililasin. Peltopyyn talvielossa ratkaisevaa on lumipeitteen paksuus. Siihen eivät pysty edes peltopyyn vahvat varpaat tai jämerä nokka. Peltopyy ei ole kovin iso lintu, vain kesykyyhkyn kokoluokkaa, joten sen kaivautumiskyvyllä on rajansa. Se aiheutti melkoisia muutoksia elämääni. Huomaan peltopyyn jälkiä aika usein liikkuessani itä uusmaalaisen kotikyläni pelloilla talvisaikaan. Ja kuten luonnonlakeihin kuuluu, nuo talven karsimat polot ovat miltei aina parven nuorimpia, tuskin puolta vuotta elontaivalta taarustaneita pikkupyitä. Talvi koettelee pikkupyitä Talvi merkitsee suurinta koettelemusta pienten peltokanojen vuodenkierrossa. Peltopyyt ovat mielellään liki toisiaan. Peltopyitä – vihdoinkin! Elettiin kevättalvea, ja pakkasukko oli kahmaissut eteläisimmänkin Suomen hyiseen kouraansa
Vuotta aikaisemmin havaittiin Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimissa valtakunnallisissa talvilintulaskennoissa keskimäärin 1,5 peltopyytä kilometriä kohti, mutta loppuvuodesta 1974 vain kymmenesosa tästä. Maineikas vanhemman lintuharrastajasukupolven raamattu, Pohjolan linnut värikuvin, kertoi peltopyiden kohtalonvuosista näin: ”Nälkävuodesta 1867 alkoi syvä kato, joka jatkui kaikkialla maassa läpi 1870-luvun.” Lähihistorian kivuliaimpia aikoja pikkupyyt lienevät eläneet talvella 1973– 74. Sadot epäonnistuivat toistuvasti, oli kylmää ja sateista, talvella pakkasta ja paljon lunta. Yksi tällaisista katastrofeista koetteli maatamme 1866–1868, jolloin ihmisiä kuoli toistasataatuhatta, liki kymmenesosa väestöstä. Kanta elpyi kuitenkin nopeasti, ja 2009–2013 pariskuntia tavattiin 11–16 vuosittain.” Peltopyymme ovat käyneet läpi isompiakin, koko maan kannanvaihteluita. riskunta. Vaikka soidinhuutelu on enimmäkseen koiraan heiniä, myös naaras voi kajauttaa ilmoille lajin tunnusomaisen terävän kirr-rik -huudon. Jo ammoisina aikoina suomalaisten kokemat nälkävuodet iskivät myös peltopyihin. Ei ollut peltopyilläkään hurraamista. Niiltä meni jälkikasvun tuotto täysin mönkään, ja aikuisiakin lintuja kuoli luultavasti runsain määrin. 3/2019 SUOMEN LUONTO 17 Peltopyyt ovat mielellään liki toisiaan. 3/2019 SUOMEN LUONTO 17 KUUNTELE PELTOPYYN ÄÄNTÄ www.suomenlu onto.fi. Etelä-Suomessa oli lunta kesäkuussakin
1800-luvun puolivälissä laji pesi yleisenä Oulun seudulla asti. Laji levittäytyi myös saaristoon. Samoihin aikoihin tehtiin ensihavainnot muun muassa Kainuussa ja Kemin seudulla, eikä mennyt kuin kolmisenkymmentä vuotta kun sadan linnun suurtokka nähtiin Suomussalmella. Kun peltopyyt olivat ilmaantuneet viljelysmaillemme, niiden kanta kasvoi hämmästyttävän nopeasti. Peltopyidemme alkuperä lienee kaakkoisilla aroseuduilla, joiden oloihin ne ovat vuosituhansien saatossa sopeutuneet. Tämä johti lajin häviämiseen suuresta osasta maata. Monet muutokset viljelytavoissa ja peltojen käytösPeltopyiden talviparven muodostaa usein yksi perhe. Pohjolan linnut värikuvin -kirjan mukaan laji oli jo runsaan sadan vuoden kuluttua levinnyt kautta Eteläja Keski-Suomen. Vielä 1930-luvulla peltopyykanta kukoisti varsin suurena – nykytietämyksen valossa kanta lienee ollut useita kymmeniä tuhansia pareja – kunnes vuosisadan jälkipuoliskolla alkoi jyrkkä alamäki. Pellot, joista peltopyy on meillä nimensä mukaisesti täysin riippuvainen, muuttuivat monin paikoin linnuille liian steriileiksi. Myös Pohjois-Suomessa raportoitiin vahvasta esiintymisestä. Arolintu oli valloittanut taigan maan vain parissa vuosisadassa. Hyvinä aikoina peltopyyt lisääntyvät tehokkaasti, sillä ne pystyvät pyöräyttämään jopa yli 20 munan pesyeitä. Retkeilin paljon itäisimmässä maakunnassamme 1970ja 1980-luvuilla näkemättä ensimmäistäkään peltopyytä. 18 SUOMEN LUONTO 3/2019 Suomen ympäristökeskuksen hydrologisen vuosikatsauksen mukaan alkuvuosi 1975 oli poikkeuksellisen runsasluminen. Avo-ojat rehevine piennarkasvustoineen muutettiin salaojiksi, syysviljojen viljelyala supistui voimakkaasti, mikä vähensi kasvipeitteisten peltojen määrää talviaikaan, kasvinsuojeluaineita käytettiin yhä enemmän, viljelymaiden monimuotoisuus kaventui ja suojaa tarjoavat ladot hupenivat. Kun seuraava kesä raapusteltiin historiankirjoihin umpisateisena ja koleana, peltopyykannan romahdus oli selvä. Peltopyitä myös tarhataan ja vapautetaan metsästettäväksi, mutta tarhalinnut eivät pärjää luonnossa. Pohjois-Karjalasta laji hävisi 1960-luvulla. Nykyään peltopyykantamme on noin 9000 paria, vain murto-osa 1930-luvun määristä. 1900-luvun vaihteessa havaittiin peltopyyinvaasioita, jotka lennättivät pieniä kanalintuja syvälle Lappiin asti. Liikehtimistä tapahtuu myös syksyllä poikueiden vartuttua lentokykyisiksi. Peltopyitä tavataan hevosenkengän muotoisella alueella, joka alkaa Kymenlaaksosta ja jatkuu Lounais-Suomen kautta lajin vankimmalle esiintymisalueelle Pohjanmaalle. Jos kesä on ollut suotuisa ja poikueet isoja, saattavat nuoret linnut – tiaisten, käpylintujen ja muiden vaelluslintujen tavoin – lähteä etsimään uusia ruokailuja elinalueita suurin joukoin. Tehostunut maatalous muutti viljelysmaisemia peltopyylle vähemmän suosiollisiksi. Yksi sopeumista on taipumus vuodenaikaisvaelluksiin, joka on ollut eduksi myös peltopyyn levittäytyessä uusille asuinseuduille Suomeen. Arojen ankarat mannertalvet pakottavat pikkupyyt vaeltamaan muille maille ruuanhakuun yleensä viimeistään kevättalvella, jolloin lumipeite on paksuimmillaan. Kulkuri kaakon aroilta Peltopyyn otaksutaan ilmaantuneen Suomen pesimälinnustoon 1600-luvun lopussa tai 1700-luvun alussa. Meri oli pitänyt Ahvenanmaan pitkään peltopyyn tavoittamattomissa, mutta sinnekin se ylsi lopulta 1880-luvulla, aikalaistietojen mukaan tarkalleen vuonna 1888. Peltopyiden nousu ja alamäki Peltopyyn vahvin kukoistuskausi ajoittuu 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. EU toi apua peltolinnuille Tällä vuosituhannella peltopyyn pahin alamäki näyttää taittuneen. Tuolloin kannat olivat Pohjolan linnut värikuvin -kirjan mukaan ”erittäin runsaat Eteläja Keski-Suomessa”. 18 SUOMEN LUONTO 3/2019. Jo 1890-luvulla tavattiin runsaasti poikueparvia saarimaakunnan itäisissä pitäjissä. Meikäläiset peltopyyt kuuluvat itäiseen alalajiin, jonka levinneisyys kattaa suuren osan Itä-Eurooppaa
Omaan pihaani pikkukanat ilmestyivät jo aamuMaamme peltopyykanta on elpynyt ja laji on noussut taas elinvoimaiseksi. Nykyinen suositus jättää sänki aiem paa korkeammaksi sataa sekin peltopyiden laariin. 3/2019 SUOMEN LUONTO 19. EU-jäsenyyden mukanaan tuoma velvoitekesannointi loi vankan pohjan peltopyykannan nousulle.” Suunnanmuutokseen on siis vaikuttanut EU:n maatalouspolitiikka, jossa luonnon monimuotoisuuden vaaliminen maatalous ympäristössä on saanut vahvan painon. Suorakylvössä peltoa ei normaalikäytännöstä poiketen muokata elonkorjuun jälkeen, joten sinne jää talveksi runsain mitoin peltopyille soveliasta nokittavaa. Sängen suojissa niiden on lisäksi hyvä piilotella kanahaukkojen, pyssymiesten ja muiden vihollisten katseilta. 3/2019 SUOMEN LUONTO 19 sä ovat helpottaneet peltopyiden elämää. Tämän on huomannut myös Tuomas Seimola: ”Peltopyykannan kasvu liittyy pesimäja talviajan elinympäristön kohenemiseen. Myös luonnonhoitopellot sekä erilaiset suojavyöhykkeet viljelysten ympärillä ovat tarjonneet peltopyille mahdollisuuden löytää turvallisia pesimäja ruokailualueita maatalousmaisemasta”, luettelee Seimola EU-kauden aikaansaannoksia. Kannan elpyminen on nostanut peltopyyn pois uhanalaisten lajien joukosta. Huutoja hämärästä Muiden kanalintujen tapaan peltopyy on sekä aamun että illan virkku. Peltopyy ummistaa luomet silmiensä suojaksi, kun se kuopii lunta ruokaa etsiessään. Monimuotoisuutta on edistetty erilaisissa ympäristöohjelmissa, määräyksissä ja tukiehdoissa. Sinne, silmällä pidettävien lajien joukkoon se oli joutunut vuoden 2001 uhanalaisuustarkastelussa. ”Peltopyy on hyötynyt etenkin talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääntymisestä, johon on vaikuttanut esimerkiksi suorakylvön yleistyminen
Vasta kun piha rauhoittuu eikä ihmisiä näy, peltopyyt uskaltautuvat ruokinnalle. 20 SUOMEN LUONTO 3/2019 varhaisella kuin pienet pyylevät aaveet. Naaras munii 10–30 munaa toukokuussa. ELINTAPA: Parvilintu, pesimäaikana pariskunnat elävät omilla reviireillään. LEVINNEISYYS: Kanta noin 9000 paria, lajia tavataan Oulun korkeudelle saakka. PELTOPYY • Perdix perdix TUNTOMERKIT: Kesykyyhkyn kokoinen, tanakka ja palleromainen kanalintu. Noin varttitunnin kuluttua pelto vaikeni taas ja antoi yölle vallan. Kevään voima sai ne valtoihinsa, ja linnut alkoivat katsella toisiaan sillä silmällä. Keväistä isottelua Viime maaliskuun maagisina päivinä pääsin näkemään keittiöni ikkunasta, miten peltopyiden suonissa alkoivat virrata väkevämmät aineet. Kun muut päivälinnut olivat illalla jo luikkineet yöpuulle, näin peltopyiden touhuavan vielä tarmokkaasti jyväapajan äärellä, juuri ja juuri hämärän seasta erottuvina möykkyinä. Huhtikuussa, soidinaikana, peltopyiden näkyvin, tai oikeas taan kuuluvin elo alkoi niin ikään hämärissä. Kun aurinko oli jo painunut mailleen, alkoi äkkiä monelta peltohalmeelta raikua peltopyykoiraan terävä soidinhuuto: ”Kirr-rik… Kirrrik… Kirr-rik…”. Rinta ja kaula harmaat, naama ja kurkku oranssinruskeat, pyrstö laajalti punaruskea. 20 SUOMEN LUONTO 3/2019. ELINYMPÄRISTÖ: Pesii nimensä mukaisesti peltoympäristössä. Parvissa alkoi syntyä liikehdintää: pientä nujakointia, kilpalaulantaa ja muuta isottelua. Ehkäpä ne hämärissä, kun itäkaakossa näkyy vasta hiuksenhieno kuiskaus tulevasta aamunkoitosta, välttävät parhaiten kanahaukan ja ihmisten kohtaamisen. Hetken päästä kuului jo vastaus naapurireviiriltä. LISÄÄNTYMINEN: Soidin huhtikuussa, soidinääni kirrrik, kirrrik..
n Kirjoittaja on luontokuvaaja ja -kirjailija Porvoosta. Siinä missä teerija metsokukot jättävät muninnan, haudonnan ja pesueen kasvattamisen naaraan huoleksi, peltopyykoiras pysyttelee naaraan tukena läpi pesimäkauden. Heinä–elokuussa niitä on liki mahdotonta havaita viljelysmaiden kasvillisuudesta. Kukapa sitä perheenjäsenten kesken kehtaisi isommin tapella. Pesimäaikana aikuiset linnut käyvät läpi täydellisen sulkasadon, jossa myös siipisulat vaihtuvat. Parveen liittyi myös pari uutta lintua, joista ainakin toinen löysi parvesta itselleen siipan. Vaikka peltopyyt muodostavatkin pareja ja perustavat reviirejä, sosiaalisina lintuina ne eivät puolusta tiluksiaan kovinkaan kiivaasti. Suurimman haasteen poikasten ravinnonsaannille kesällä aiheuttavat kylmä ja sateinen sää sekä peltojen torjuntaaineruiskutukset, jotka vähentävät poikasille elintärkeää hyönteisravintoa. Lyhyet punaruskeat pyrstösulat näkyvät vain peltopyyn lentäessä tai sen uhkaillessa, kuten kuvassa.. Talvisten peltopyyparvien keskikoko onkin ollut ainakin omalla retkeilyalueellani useimmiten 6–10 yksilön luokkaa, suotuisien kesien jälkeen viitisentoistakin lintua. Tämä kuluttaa paljon energiaa ja heikentää lentokykyä. Talvea kohti Poikasten kuoriuduttua peltopyyt viettävät huomaamatonta elämää. Talviparvet löytyvät miltei poikkeuksetta samoilta alueil ta, joissa keväiset reviirihuudot raikuvat. Emokin on hengenvaarassa, jos kissa tai kettu yllättää sen hautomassa. Siihen kuului myös päinvastainen liikesarja, jossa koiras painoi kupunsa alas ja pyllisti peräpäänsä ylös levittäen samalla punaruskean pyrstönsä viuhkaksi. Siellä niiden on helpompi pysyä kuivina ja etsiä hyönteisiä ruuaksi. Kesäaikaan peltopyillä on siis hyvät syyt vältellä vihollisia erityisen tarkasti. Uusintapesyeet ovat tavallisia, sillä peltopyyn munat päätyvät usein petojen, kuten varisten, kettujen ja supikoirien suihin. Näin kuitenkin naaraidenkin hätistelevän toisia kanoja pois, jos ne äityivät tungettelemaan jo valitun kukon seuraan. 3/2019 SUOMEN LUONTO 21 Näin myös peltopyykoiraiden kukkoilua, johon kuuluivat ainakin heinäkurppamainen kurottautuminen mahdollisimman korkeaksi ja rintamuksen työntäminen pulleana yläviistoon. Peltopyiden kevätkahinat osoittautuivat paljon kesymmiksi kuin esimerkiksi teerellä tai metsolla. Peltopyyt pakenevat miltei aina maata pitkin, lentoon ne pärähtävät viime tingassa, jos vihollinen on astua päälle. Vain pesän välitöntä läheisyyttä puolustetaan lajitovereita vastaan. Nuoret linnut lähtevät etsimään siippaa naapuriparvista. Alle nyrkinkokoisten poikasten on vaikea liikkua sakeassa kasvillisuudessa, joten emo ohjailee ne harvakasvuisemmille viljalaihoille tai nurmilohkoille. Soidinkahinat olivat pikemminkin lajikumppanien nokkaisuja, tönimistä ja pienempää mittelöintiä. Peltopyiden reviirirajat ovat sangen löyhät. Poikaset kulkevat tiiviisti emojensa vanavedessä. Näin tapahtui myös omalla pihallani. Kukin pari erkanee omiin oloihinsa ja etsii pesimäpaikkaa pellonreunoilta, ojanpientareilta tai korkeakasvuisen niityn suojista. Sukukypsiä peltopyyt ovat yksivuotiaina. Ensin yksi pari siirtyi muista erilleen ja alkoi vierailla ruokinnalla eri aikaan, sitten toinen. Voidaan puhua jopa jonkin sortin yhdyskuntapesinnästä, sillä pariskuntien reviirit menevät osittain päällekkäin. Peltopyypariskunnat eivät solmi elinikäisiä parisuhteita, kuten eivät muutkaan kanalinnut, vaan parit saattavat hajota jo seuraavana keväänä uuden pesimiskauden alussa. Näin ne välttävät pariutumista vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. En nähnyt peltopyillä samanlaista ankaraa, suorastaan veristä iskujen vaihtoa kuin isommilla sukulaisilla. Koska munamäärä on hyvin suuri ja haudonta käynnistyy vasta viimeisen munan ilmestyttyä pesäpahnalle, ollaan usein lähellä juhannusta ennen kuin naaras alkaa pysyvästi hautoa. Pesimäkauden jälkeen perhekunta pysyy yhdessä. Naaras aloittaa muninnan yleensä toukokuussa. Kotipelloillani reviirit tuntuvat sijaitsevan vuodesta toiseen suunnilleen samoilla sijoilla lähellä toisiaan. Muutama lintu, luultavasti sisarus, pysyi yhdessä, kunnes ne lumien sulettua katosivat pihalta. Peltopyy on yleensä yksiavioinen toisin kuin lähisukulaisensa fasaani, puhumattakaan teerestä ja metsosta, joiden perhe-elämä rajoittuu lyhyeen lemmenhetkeen yhteissoitimilla. Yksi syy lienee se, että peltopyyparvet koostuvat yleensä yhdestä perhekunnasta, pariskunnasta ja niiden edelliskesäisistä poikasista. Pieni tilus pellolla Keväällä talviparvet hajoavat
TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT HEIKKI ERIKSSON V arpuspöllön etsintä alkaa sopivan metsän etsimisellä. Hu-hu-hu-huu! Ääni kuuluu vaimeasti, mutta tunnistamme lehtopöllön. Lokki kertoo, ettei se viheltele enää pimeän tultua vaan iltaja aamuhämärissä, ja harvoin vielä helmikuussa. 22 SUOMEN LUONTO 1 3/2019 Viheltäen menee Lähdin etsimään pienintä pöllöämme varpuspöllöä. Lähdemme liikkeelle tyynenä ja poutaisena iltana, jotta linnut olisivat aktiivisimmillaan. Pysähtelemme välillä kuuntelemaan. Metsä vain paukahtelee pakkasessa, ja reissu alkaa vaikuttaa hudilta. Jäämme toviksi kuuntelemaan, eikä metsän pimeys vaivaa enää ollenkaan. Iltapäivä on lupaavan aurinkoinen ja tuuleton. Hiihtäjiä suihkii joka puolella, ja joudumme kulkemaan ladun reunaa päästäksemme suojelualueelle. Saan kuulla, että varpuspöllön suhteen retkemme oli melko toivoton yritys. Sen viheltelyn tunnistaa helposti, mutta kuinka löytää kuuloetäisyydelle. Etsiskelen netistä tietoa lähitienoiden metsistä ja päätän suunnata kohti Helsingin Haltialan aarnialuetta. Ajatus pimeästä metsästä saa vatsan muljahtamaan, ja pyydän ystävän mukaan henkiseksi tueksi. Maaliskuun alussa lähdemme etsimään varpuspöllöä hänen lähitienoiltaan Hämeenlinnasta. Päätämme pysähtyä höristelemään vielä viimeisen kerran ennen kotiin lähtöä. Pahan päivän varalle Retken jälkeen otan yhteyttä pitkän linjan petolintuharrastaja ja rengastaja Heikki Lokkiin. Hän on seurannut varpuspöllöjä 1980-luvun lopusta asti, jolloin kiinnostus lajiin heräsi Suomessa. Laji viihtyy vanhoissa kuusikoissa pohjantikan tai muun tikan seuralaisena, sillä pöllö pesii niiden vanhoihin koloihin. Huu! Leukamme loksahtavat yllätyksestä. LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 22 SUOMEN LUONTO 3/2019. Haltialaan pääsee kätevästi bussilla, mutta pimeyden sijaan edessämme loimottavat valaistut ladut. Jonkin matkaa kolmostien itäpuolella Lokki pysäyttää jeepin tien laitaan ja nostaa auton katolSarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä
1 3/2019 SUOMEN LUONTO 23 3/2019 SUOMEN LUONTO 23 Pesiikö varpuspöllö tässä kolossa ensi kesänä?
”Varpuspöllö alkaa varastoida usein ensilumen jälkeen. ”Ei yhtään mitään”, hän yllättyy ja kaivaa muistikirjansa esiin. ”Myyrä päivässä pitää varpuspöllön tyytyväisenä”, Lokki sanailee.. Perillä Lokki nostaa tikkaat kuusen runkoa vasten. Metsän pohjalla rouskuva hanki kantaa askeleen. Lokki kiipeää tikkaille ja kurkistaa pönttöön. Varpuspöllö varastoi pönttöihin talvella ruokaa pahan päivän varalle. Sitä en pääse näkemään, sillä Lokki on alkutalvesta käynyt laskemassa saaliseläimet, ja järjestys on mennyt sekaisin. Sen seinässä on vielä kaarnaa jäljellä. Sieltä löytyy vaikka mitä: hippiäisiä ja tiaisia, päästäisiä ja myyriä. ”Pikkuisen imelähkö tuoksu, mutta nämähän ovat aika hyväkuntosia vielä”, Lokki sanoo. Talvien leudontuminen voikin aiheuttaa varpuspöllölle hankaluuksia. Tavalliseen lautapönttöön varpuspöllö ei mielellään mene”, hän neuvoo. ”Etuseinän pitää olla pyöreä. Viime viikkojen leudot säät ovat tehneet tehtävänsä. Auringon jo painuessa puiden taakse käväisemme vielä katsomassa luonnonkoloa, jossa Lokki on todistanut jo ainakin 15 varpuspöllön pesintää. ”Pesinnät onnistuvat yleensä hyvin, ja poikueessa voi olla kymmenenkin poikasta”, hän kertoo. Kolokuusen takaa alkaa tuore hakkuu. Lokki kertoo pöllön asettelevan saaliinsa varastoon kondiittoriin verrattavalla huolellisuudella, nenät ja nokat ulospäin, hännät ja pyrstöt keskelle. Rengastaessa olen saanut monesti näpeilleni ja joutunut jopa laittamaan emot pussiin jäähylle, ettei niille käy huonosti kun ne lentävät täysillä päin”, hän hämmästelee pikkupedon pelottomuutta. Hän on ripustanut puuhun rakentamansa varpuspöllön pöntön. Onkohan tässä ollut joku ruokaongelma, että ne on pitänyt käyttää?” hän pohdiskelee. 24 SUOMEN LUONTO 3/2019 Heikki Lokki on merkinnyt varpuspöllöjen talvivarastot muistiin. Se ei monesti haittaa varpuspöllöä, sillä myyrät rehottavat aukeilla. Hän kertoo pöllön sulattavan saaliit ruumiinlämmöllään ennen syömistä, ja isoksi möykyksi jäätyneen soseen hyödyntäminen on niille mahdotonta. Lokki huomauttaa, että hyvinä myyräkesinä varpuspöllöt pystyvät paikkaamaan vaikeiden talvien kuolleisuutta. ”Varpuspöllöt myös puolustavat pesäänsä aika hurjana. Ajamme vähän matkaa seuraavan pöntön luo. 24 SUOMEN LUONTO 1 3/2019 ta mukaansa tikapuut. Jos sitten tulee pitkä ja leuto jakso, niin jestas, millaista lusikkaruokaa siellä on”, hän pudistelee päätään. Ikääntynyt kuusikko on otollinen myös pohjantikalle, joka Lokin mukaan on todennäköisesti nakutellut kyseisen kolon. Tänä vuonna säät ovat onneksi suosineet. ”Täällä oli viisitoista metsäpäästäistä, kuusitoista vaivaishiirtä, kaksitoista metsämyyrää ja monta muutakin. Myyrät voi24 SUOMEN LUONTO 1 3/2019 Varpuspöllö kuuli meidät ja lähestyy nyt koko ajan
3/2019 SUOMEN LUONTO 25. Juttua tuntuu riittävän. Pöllöt lentävät puusta toiseen ja vastailevat Lokin vihellyksiin. Mitään ei kuitenkaan kuulu. Yksi Suomen harvois ta siperialaisen rubiinisatakielen havainnoista tehtiin varpuspöllön talvi varastosta. Linnut eivät näytä vierastavan ihmisiä, vaan pörräävät seurassamme vielä hetken ennen kuin alkavat vetäytyä kauemmas. Myös toinen lintu on tullut ihmettelemään meitä. Pian pieni lintu näkyy taivasta vasten, se räpyttää tiuhaan. ”Selvästi nämä nyt tässä jotain peliä pitävät”, Lokki tuumaa. Levinneisyys painottuu Etelä ja KeskiSuomeen. RAVINTO: Pienet nisäkkäät, kuten myyrät ja päästäiset, sekä pikku linnut. Lintu pysähtyy tienpielen kuusen latvaan ja viheltää koko ajan. n ULKONÄKÖ: Vähän punatulkkua isompi, lyhytpyrstöinen pöllö. ”He sanovat, että vie nyt sinne niitä pöllönpönttöjä”, Lokki naurahtaa. ELINYMPÄRISTÖ: Suosii vanho ja kuusimetsiä, mutta voi pesiä mo nissa ympäristöissä. Töpäkkä ruumis ja suuret siivet tuovat mieleeni lepakon öisellä kesätaivaalla. ”Täällä on naaras!” Lokki huikkaa. Poi kasia muutamasta yli kymmeneen. Maaliskuun alussa varpuspöllöt ovat kuitenkin vielä liikkuvaisia, eikä niiden reviireistä voi sanoa mitään varmaa. Lokki ajaa kohti aluetta, jolla on nähnyt sekä koiraan että naaraan. ”Varo hattua!” hän nauraa, kun pöllö sujahtaa ohi ihan vierestä. Munii huhtikuun loppupuolella, naa ras hautoo ja koiras saalistaa. TIESITKÖ. Se ei vihellä, vaan päästää kimeitä vinkaisuja ja piipityksiä. VARPUSPÖLLÖ ( Glaucidium passerinum) 1 3/2019 SUOMEN LUONTO 25 Pöllö tarkkailee matkijaa uteliaasti ja pelkäämättä. LISÄÄNTYMINEN: Kolopesijä. Pöllön vihellys kuuluu vielä, kun kiipeän autoon. Tuoreessa uhanalaisuusarvioinnissa laji saikin ensi kertaa uhanalaisen leiman. Varastoi saaliitaan koloihin, muttei niihin, joissa pesii. Yhtäkkiä kuuluu viheltävä ääni. Nostan kiikarit silmille ja erotan lähes pimeässäkin keltaiset silmät, joilla pöllö katselee tarkkaavaisesti ja kääntelee päätään. Aurinko on laskenut ja lämpötila putoaa nopeasti. Pysähdymme metsäteiden risteykseen. Vahvistuvat myyräkannat lupailevat ensi kesäksi suurperhettä. 1 3/2019 SUOMEN LUONTO 25 vat järsiä vastaistutetut puuntaimet pilalle, joten varpuspöllöstä on tullut metsänomistajan kaveri. Hän kertoo, että pöllöt vastaavat herkästi matkimiseen. Ylä puolelta ruskea ja valkopilkkuinen, vatsa valkoinen ja viirukuvioinen. Vihellyskilpailu On aika lähteä etsimään pöllöä. Lokki nousee autosta ja viheltää, monta lyhyttä vihellystä peräkkäin. Varpaita palelee. Pieni metsätilkku altistaa sen isompien petolintujen hyökkäyksille, ja jos tikat eivät enää viihdy alueella, pöllö ei pääse pesimään niiden vanhoihin koloihin. Ennen pitkää metsien pirstaloituminen alkaa haitata varpuspöllöäkin. Varpuspöllö kuuli meidät ja lähestyy nyt koko ajan
Tavallisten lajien ahdinko kertoo isoista muutoksista luonnossa. 26 SUOMEN LUONTO 3/2019 Uusi uhanalaiselvitys tuli julki. TEKSTI JUHA KAUPPINEN / KUVAT JARKKO ALATALO, JARI KOSTET, TAPIO KUJALA, MAURI LEIVO, JUSSI MURTOSAARI, PEKKA NIITTYNEN, JARI PELTOMÄKI JA PEKKA TUURI ELÄMÄN HÄTÄ 26 SUOMEN LUONTO 3/2019 JA RI KO ST ET. Tuttu hömötiainen on nyt erittäin uhanalainen
Nähtäväksi jää, tekevätkö hömötiainen ja töyhtötiainen vähitellen seuraa kadonneille kovakuoriaislajeille. Moni luonnonystäville tuttu laji tulee vastaan mietinnön sivuilla. Närhi ja pyy ovat uusia taantujia metsälinnustossa. Lajin elintilaa on vuosikymmeniä kaventanut metsätalous. Ihmisen aiheuttama häiriö pesäpaikoilla on yksi uhkatekijä. Kaikkien eliöryhmien uhanalaisuus arvioitiin Suomessa viimeksi 2010, mutta linnuille ja nisäkkäille tehtiin oma väliarviointi 2015. 2010-luvun keskeiseksi ilmiöksi näyttää nousevan tavallisten ja runsaiden lajien taantuminen. Nyt vähenevät lajit ovat olleet metsien tavallisimpia lajeja, mikä kertoo siitä, että metsien muutos Suomessa vaikuttaa niiden lajiyhteisöihin jo perustavaa laatua olevalla tavalla. 3/2019 SUOMEN LUONTO 27. Metsälajien uhanalaistuminen on loogista jatkoa loppuvuodesta 2018 julkaistun elinympäristöjen uhanalaisuusarvioinnin tuloksille. Pyy luokitellaan uhanalaisuusarvioinnissa ensi kerran vaarantuneeksi ja närhi silmälläpidettäväksi. Nyt kato uhkaa toista keskeistä ryhmää, metsälintuja. Laji on globaalisti katsottuna pohjoinen. Metsien hakkuiden ja harvennusten lisäksi hömötiaista haittaa myös ilmaston lämpeneminen. Esimerkkejä: haahka, saimaannorppa, ahma, hietaneilikka, isoapollo. Esimerkkejä: punasotka, ankerias, naali, sahram i kääpä, muurahaissinisiipi. Jo silloin metsätiaiset olivat vaarantuneita. Muut kaksi ovat erittäin uhanalainen ja äärimmäisen uhanalainen. Metsän tiaiset vaikenevat Pienenevän kannan haasteen kohdanneita ovat esimerkiksi metsän tiaiset hömötiainen ja töyhtötiainen. Aiemmat hakkuuennätykset on rikottu kahtena viime vuonna. Hömötiaisen luokitus kiristyi vaarantuneesta jo erittäin uhanalaiseksi. ERITTÄIN UHANALAINEN = Erittäin suuri uhka hävitä luonnosta. Metsien aluspuuston poistaminen on 2000-luvun ilmiöitä. Silmälläpidettävyys merkitsee närhelle päätymistä punaiselle listalle, vaikka laji ei toistaiseksi uhan alainen olekaan. ÄÄRIMMÄISEN UHANALAINEN = Äärimmäisen suuri, välitön häviämis vaara. Monilla lajeilla kanta myös pienenee nopeasti, mistä sitten seuraa uhanalaisuusluokitus. Viime vuosina alamäki on vauhdittunut. Silmälläpidettävät ovat lähes uhanalaisten luokka. Myös töyhtötiaisten määrä on yhä vähentynyt, mutta lajin luokitus pysyi vaarantuneessa. Vaarantunut on yksi kolmesta uhan alaisuuden luokasta, jotka perustuvat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kriteereihin. Hakkuiden vaikutus alkaa tuntua Voimaperäinen metsätalous on jo kymmeniä vuosia sitten hävittänyt metsistämme pitkälle erikoistuneita kovakuoriaislajeja, kuten ukkokauniaisen ja verihärön. Esimerkiksi koskikara luokitellaan siellä vaarantuneeksi. Ennätyshakkuut ovat runnelleet Suomen metsiä viime vuosina. Esimerkiksi hömötiainen kärsii suurien, yhtenäisten metsäalueiden hupenemisen ohella metsien harventamisesta. Sen muUHANALAISUUSLUOKAT VAARANTUNUT = Vaarassa hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä. Esimerkkejä: liito-orava, neidonkenkä ja Itämeren lohi. Jo kannan pienuus voi vaikuttaa uhanalaisuuteen. Ne vähenevät edelleen. Uhanalaisten lajien osuus eli uhanalaisuusaste on kasvanut arviointien välillä. Suomessa ensisijainen syy koskikaran uhanalaisuusluokitukseen on vain muutaman sadan parin pesimäkanta. Pientä ja keskikokois ta puuta on viety yhä suurempia määriä sellutehtaille ja energiapuuksi. 3/2019 SUOMEN LUONTO 27 M aaliskuun alussa julkaistu, järkälemäisen laaja lajien uhanalaisuusarviointi kertoo kehityksen suunnan pysyneen ennallaan: luonnon monimuotoisuus hupenee Suomessa, kuten muuallakin maailmassa. Metsätiaisten hupeneminen on huolestuttava ilmiö, koska Suomen lajien runsaus on suurimmillaan juuri metsissä, joissa elää tuhansia lajeja. KOSKIKARA Cinclus cinclus SUOMEN PESIMÄKANTA 350 paria UHANALAISUUS vaarantunut Koskikaran pieni pesimäkanta sinnittelee purojen varsilla ja on häviämisvaarassa jo vähälukuisuutensa vuoksi
Suurin syy on Kiinassa ja KaakkoisAasiassa yhä jatkuva laiton pyynti. Kokonaisia lajeja on kadonnut vasta vähän, mutta hyvin suuri osa lajeista on matkalla kohti katoamista, jos trendiä ei saada käännettyä. kaan Suomen kaikki metsäelinympäristöt ovat joko silmälläpidettäviä tai uhanalaisia . Elinympäristöjen katoaminen on yksi uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä. Kun punasotka on samalla luokiteltu maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi, laji on matkalla kohti maailmanlaajuista sukupuuttoa. JA R I PE L TO MÄ KI Uhanalaisten osuuden kehitys 2010– 2019. Määrä voisi olla suurempikin, kun ajattelee ihmisen aiheuttamaa muutosta Suomen luonnossa: metsien hakkuita, soiden kuivatuksia ja vesien patoamisia. Aikanaan jopa 100 miljoonan yksilön kultasirkku on taantunut koko maailmassa äärimmäisen uhanalaiseksi. Toiveikkuutta tilanteessa luo se, että nopeat toimet voivat vielä auttaa pelastamaan suuren osan uhanalaisista lajeista. Niiden säästäminen on siis tärkein keino katkaista uhanalaistumiskehitys. UHAN ALAISUUS ARVIOINNIN haikeimpia uutisia on kulta sirkun julistaminen kadonneeksi. Mitä uhanalaisempi laji on, sitä suurempi riski on sen katoamiselle kokonaan. Sitten se taantui nopeasti. Metsälintujen taantuminen on helppo kytkeä Suomen metsien surkeaan tilaan. Kultasirkkuja pyydystetään maaseudulla herkuksi kaupunkeihin. Afrikassa, talvehtimisseuduilla tapahtuva metsästys on keskeisiä haapanan, ja myös eräiden muiden sorsalajien, taantumisen syitä. Luonnonvarakeskuksen riistatilastojen mukaan Suomessa ammuttiin vuosien 2003 ja 2013 välillä yli puoli miljoonaa haapanaa. Laji havaittiin Suomessa viimeksi vuonna 2007. 28 SUOMEN LUONTO 3/2019 Punasotkan ja tukkasotkan kannat ovat vähentyneet nopeasti. Uhanalaisten lajien osuuden nousua pidettiin ”hälyttävänä”.. 2000 12 % 10 % 8,0 % 10,5 % 11,9 % 8 % 2019 2010 UHANALAISTEN LAJIEN OSUUS AT TE K A RT TU N EN /L Ä H D E: SU O M EN LA JI EN U H A N A LA IS U U S 20 19 MIKSI KULTASIRKKU KATOSI. Vesistöt kasvavat umpeen, ja rehevöityminen runsastuttaa särkikaloja, jotka kilpailevat sotkien kanssa samasta ravinnosta, järvien pohjaeläimistä. Synkkiä pilviä tuo ilmaston lämpeneminen, jonka merkit ovat uudessa uhanalaisuusarvioinnissa ensi kerran selvästi näkyvissä useissa eliöryhmissä. Uhanalaisiksi luokiteltiin 2667 lajia. Sotkien lisäksi hyvin tavallinen sorsalintu haapana luokitellaan uudessa uhan alaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi, kuten se luokiteltiin myös vuonna 2015. Yli kymmenys uhanalaisia Optimistisesti ajatellen yllättävän harvat eliölajit ovat kadonneet Suomen luonnosta kokonaan. Vesilintujen heikko tilanne yllätti Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä nosti Suomen Luonnon pyynnöstä esille muutamia poimintoja uudesta uhanalaisuusarvioinnista. Hyvärinen johti koko lajiston uhanalaisuusarvioinnin laatimista. Vielä 2010 sen luokitus oli elinvoimainen. Vielä julkaisemattoman Bird lifen jäsenyhdistyksineen tekemän ar vion mukaan sen kanta on romahtanut yli kymmenestätuhannesta 600–700 pariin. Aiemmin sotkat pesivät usein naurulokkikolonioiden suojissa ja välttyivät vieraslajien, kuten supikoirien pesänryöstelyltä. Vielä 1980luvulla kultasirkkuja pesi Suomessa satoja pareja kosteikoilla ja lintulahdilla. ”Iso uutinen on tietysti lintujen kehno tilanne, erityisesti vesilintujen”, Hyvärinen sanoo. Kultasirkku on on huvennut romahdusmaisesti koko maailmassa. Tämän vuoksi punasotka sai Suomessa kolmen vuoden täysrauhoituksen metsästykseltä. Aiemmin tuiki tavalliset tukkasotka ja punasotka saivat vuonna 2010 yllättäen luokituksen vaarantunut, ja 2015 jo erittäin uhanalainen. Elinympäristöjen hävittäminen ja muu ihmistoiminta ovat olleet siinä määrin merkittäviä, että uhanalaisten lajien paikallisia populaatioita on kadonnut jo suuri määrä. Suomesta on hävinnyt parin viime vuosisadan aikana 312 eliölajia. Suojelualueilla sinnittelee ainakin toistaiseksi varsin laaja otanta uhanalaisten lajien populaatioista. Nyt arvioitiin 22 418 lajin ja alalajin uhanalaisuus; alle puolet Suomen lajeista saatiin mukaan arviointiin. Sorsia ammutaan myös Suomessa sadoin tuhansin joka vuosi. Metsästyskin vaikuttaa Sotkien ja särkikalojen ravintokilpailun vaikutukset ovat merkittäviä. Sotkien romahduksen tärkein syy ei ole metsästys, vaan ne kärsivät kosteikkojen hupenemisesta ja rehevöitymisestä. Uhanalaisuus merkitsee sitä, että laji on jollain aikavälillä, jollain todennäköisyydellä katoamassa Suomen luonnosta – moni niistä on jo kadonnut suurelta osalta entistä aluettaan. Myös hyönteismyrkyt ja kosteikkojen raivaaminen vauhdittivat katoa, arvioi lajia tutkinut saksalainen Johannes Kamp. Sotkia haittaa myös vaarantuneen naurulokin väheneminen. Mutta uhanalaisia lajeja on paljon. Uudessa arvioinnissa punasotka on jo äärimmäisen uhanalainen
Esimerkiksi lähes kaikki sirkut vähenevät, pikkusirkkua lukuunottamatta. Vielä 1980luvulla niitä pesi meillä jopa miljoona yksilöä, kun määrä on nyt noin 5000 paria. 3/2019 SUOMEN LUONTO 29 PUNASOTKA Aythya ferina SUOMEN PESIMÄKANTA 600–700 paria UHANALAISUUS äärimmäisen uhanalainen Punasotka on vähentynyt nopeasti muun muassa pienpetojen runsastumisen, vesistöjen kuivatuksien ja rehevöitymisen aiheuttaman särkikalojen runsastumisen seurauksena. Yhtä suuri osuus uhanalaisia lajeja on Suomessa kaikista eliöryhmistä vain sammalissa. 3/2019 SUOMEN LUONTO 29 M AU RI LE IV O. Vähenemisen trendi jatkuu. Suomen pesimälintulajeista kolmannes, 84 lajia, on uhanalaisia. TAVALLISET LINNUT HUPENEVAT LINTUJEN UHANALAISUUS tunnetaan erittäin hyvin, ja niiden uhanalaistuminen on herättänyt paljon keskustelua 2010luvulla. Metsän linnuista närhi luokiteltiin nyt ensi kerran silmälläpidettäviksi ja pyy peräti vaarantuneeksi. Pajusirkku luokitellaan vaarantuneeksi, peltosirkku peräti äärimmäisen uhanalaiseksi. Hyvin tutuista lintulajeista viime vuosina nopeasti uhan alaistunut on esimerkiksi viherpeippo. Peltosirkun ennustetaan häviävän lajistostamme 20 vuoden kuluessa
Suomen Metsästäjäliiton mukaan metsästys on kestävällä pohjalla, kun taas suojelujärjestöt, esimerkiksi BirdLife Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF, ovat toistuvasti vaatineet uhanalaisten riistalajien metsästyksen hillitsemistä. Katoaako muurainhopeatäplä. Se näkyy todellisissa luokkamuutoksissa”, Hyvärinen kertoo. Näissä ei siis ole kyse lajin uhanalaisuuden muutoksesta, vaan tiedon karttumisesta. Minkään meikäläisen lajin tärkein hupenemisen syy ei ole metsästys kotimaassa, mutta uhanalaisten lajien metsästäminen herättää silti ymmärrettävästi keskustelua. Sen sijaan, jos lajin tilanne on jo pitkään tunnettu hyvin, ja sen populaatioissa tapahtuu asiantuntijoiden mukaan muutos, puhutaan todellisesta muutoksesta. Suuri osa luokkamuutoksista johtuu siitä, että lajin tilanteesta saadaan lisää tietoa ja huomataan, että sitä esimerkiksi elää useammanlaisissa elinympäristöissä kuin aiemmin on kuviteltu tai päinvastoin huomataan, että lajin populaatiot eivät olekaan yhtä vahvoja kuin on luultu. 30 SUOMEN LUONTO 3/2019 PE KK A TU U RI MERITAIMEN Salmo trutta UHANALAISUUS erittäin uhanalainen. Sisävesien järvitaimen on Lapissa silmälläpidettävä ja kaikkialla Lapin eteläpuolella erittäin uhanalainen. Järviin vaeltavien järvitaimenten ja merissä syönnöstävien meritaimenten luonnon varaisia kantoja on kadonnut Suomesta kymmeniä tai ehkä satoja vesivoimarakentamisen ja vesien saastumisen vuoksi. 30 SUOMEN LUONTO 3/2019 Näistä kuitenkin suuri osa on Venäjältä tulevia läpimuuttajia. Toinen Hyvärisen uudesta uhanalaisuusarvioinnista esille nostama seikka on Etelä-Suomen soiden lajiston taantuminen. Vaeltavat taimenet ovat vaarassa etelän sisävesissä ja merellä. Meritaimen luokitellaan koko maassa erittäin uhanalaiseksi. Metsästyksestä on kiistelty Suomessa. ”Soiden lajeista kahdeksalla on tapahtunut todellinen muutos parempaan TAIMENET PYSYIVÄT UHANALAISINA TAIMENELLA on Suomessa kolme eri muotoa, joita erottaa toisistaan kutua edeltävä käyttäytyminen. Kun ympäristöhallinnon virkamiehet haluavat läpileikkauksena katsoa lajiston uhanalaisuuden kehitystä, he eivät katso vain uhanalaisten lajien määrän muutosta, vaan todellisia muutoksia. ”Soiden eliöiden tilanne on hyvin huolestuttava. Kolmas muoto, tammukka, joka ei vaella syönnökselle kotipurostaan, on elinvoimainen. Todelliset muutokset ovat luotettavin tapa mitata lajiston uhanalaisuuden kehittymistä
Suomessa elää kymmenkunta kirjavasiipistä perhoslajia, jotka ovat täysin erikoistuneita elämään soilla. Tutun lajin uhan alaistuminen kertoo perinne ympäristöjen vähenemisestä. IlMUURAINHOPEATÄPLÄ Boloria freija ESIINTYMISALUE koko Suomi LUOKKA silmälläpidettävä Luonnontilaisilla soilla viihtyvä laji on yksi suoluonnon rajun kohtelun kärsijöistä Suomessa. Niityt ja kedot ovat vähentyneet nopeasti maa seudun rakenne muutoksen vuoksi. ”Tuo raja oli jo vuonna 2015 lähellä, mutta kun raja ei ylittynyt, se sai silloin luokituksen silmälläpidettävä. Liito-oravasta tuli uhanalainen Suomalaisen luonnonsuojelun ja uhanalaisuuden julkkislajit ovat nisäkkäitä ja lintuja. Se on uudessa uhanalaisuusarvioinnissa edelleen erittäin uhanalainen. Uhanalaisuusluokitus muutettiin äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi jo 2015, ja se säilyi samana myös uudessa arvioinnissa. Näiden perhosten populaatioiden koot ovat päiväperhosseurantojen mukaan huvenneet jo pitkään. J AR I K OST ET JA RK KO A LA TA LO / VA ST AV A LO. Ilves on runsastunut niin, ettei se enää ole punaisella listalla. Sen luokitus on uudessa arvioinnissa vaarantunut. Uhanalaisina säilyivät myös naali, ahma, susi, hilleri, ripsisiippa ja pikkulepakko. Häviämistä luonnontilaisilta soilta voi tutkijoiden mukaan selittää se, että ojittamattomat suot sijaitsevat kaukana toisistaan, eikä populaatioiden välillä tapahdu yksilöiden siirtymistä. Eräänlainen mysteeri on se, että muurainhopeatäplä, ja monet muut soiden perhoset vähenevät edelleen myös soilta joita ei ole ojitettu. Vuonna 2010 saimaannorppia oli noin 260 yksilöä, ja nyt lähes 400. Saimaannorppa on norpan alalaji ja maailman uhanalaisin hylje. Esimerkiksi keto katkero oli aiemmin maa seudulla hyvin taval linen laji, joka luo kitellaan nyt erit täin uhan alaiseksi, kuten myös sen lähi sukulaiset horkkakatkero, ran takatkero ja hento katkero. Jos lajin populaatiosta on kadonnut 30 prosenttia, se saa luokituksen vaarantunut. Perinne biotooppeihin lasketaan monenlaiset avoimet ja paahteiset ympäristöt, ja niillä elää metsien jäl keen toiseksi eniten uhanalaisia la jeja Suomessa. Aihetta on kuitenkin tutkittu hyvin vähän soiden lajeilla. Umpeenkasvu ja pelloiksi raivaa minen ovat tehneet lähes kaikista perinne maiseman luonto tyypeistä uhan alaisia. Saimaannorppien tilanne on monien suojeluponnistusten myötä piristynyt viime vuosina. Kun soita oli tiheässä, perhoset pääsivät lentelemään suolta toiselle, ja geenien vaihtumisen myötä populaatiot ovat välttyneet sisäsiittoisuudelta. SELJAKÄMMEKÄSTÄ UHANALAINEN AHVENANMAAN ja Lounais Suomen niittyjen kulkijalle tuttu, niityillä kasvava selja kämmekkä luokitellaan nyt uhanalaisek si, kun se vielä vuoden 2010 uhan alaisuusarvioinnissa oli silmällä pidettävä. Nyt muutos näkyy selvästi myös uhanalaisuusluokituksia arvioidessa. Huonon kytkeytyneisyyden lisäksi todennäköisesti myös ilmastonmuutos rassaa ainakin osaa soiden perhoslajeista, joiden maailmanlaajuinen levinneisyys on pohjoinen. ”Tässä muutoksessa realisoituvat myös aiempien ojitusten edelleen jatkuvat vaikutukset”, Hyvärinen sanoo. ”Liito-orava on verraten yleinen ja laajalle levinnyt laji, ja kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kriteereiden mukaan sen runsaudessa tapahtuneita muutoksia arvioidaan kymmenen vuoden aikajänteellä”, Hyvärinen kertoo. Nyt 30 prosentin taantumisraja ylittyi, ja liito-oravan luokitukseksi tuli vaarantunut”, sanoo Hyvärinen. 3/2019 SUOMEN LUONTO 31 päin sitten vuoden 2010, kun taas muutos huonompaan on tapahtunut peräti 33 suolajilla.” Soiden lajiston tilaa kuvaamaan Hyvärinen nostaa päiväperhoset. Suuri uutinen on vanhojen sekametsien nisäkäslajin, liito-oravan putoaminen uhanalaisten lajien joukkoon. Norppien suojelubiologiasta on tehty 2000-luvulla muun muassa kolme väitöskirjaa, ja Metsähallitus seuraa niiden tilannetta tarkkaan. Koko ekosysteemi muutoksessa Liito-oravan taantuminen kuuluu samaan kategoriaan metsätiaisten kanssa: tavalliset lajit vähenevät nopeasti. Suomessa tehtiin 1960–80-luvuilla massiivisia soiden ojituksia, joiden seurauksena eräät soiden perhoslajit katosivat Etelä-Suomen soilta. Saimaannorppa on niistä kenties tunnetuin. Silmälläpidettäviä ovat euroopanmajava, kenttämyyrä, itämerennorppa, metsäpeura ja karhu. Taantuneisiin lajeihin kuuluu esimerkiksi elinympäristönsä suhteen hyvin herkkä laji, muurainhopeatäplä
Lajia tapaa yksittäin siellä täällä, mutta on mentävä milteipä Oulun korkeudelle saakka ennen kuin niitä näkee yhtä paljon kuin ennen. Se on 15 vuodessa käytännössä kadonnut Etelä-Suomesta ja suuresta osasta Keski-Suomea. Esimerkiksi perhoslajistoomme on tullut uusia lajeja kiihtyvällä vauhdilla. Lajien katoaminen on käynnistynyt hitaammin, ja jää nähtäväksi, millaisia mittasuhteita se saa. Tämä näkyy myös linnuissa, putkilokasveissa ja jäkälissä. Suomessa esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth on julkisuudessa todennut, että tavallisten lajien nopea taantuminen kertoo ekosysteemin suurista muutoksista. Vielä 1990-luvulla metsäpohjanmittari oli hyvin yleinen ja runsas kaikkialla Etelä-Suomessa rannikkoa myöten. 32 SUOMEN LUONTO 3/2019 miöön on viime vuosina alettu kiinnittää huomiota maailmalla. Lapinvuokko taantuu Ilmaston lämpenemisen vaikutus näkyy Suomen luonnossa selvimmin Lapin paljakoilla, jossa hätkähdyttävästi kaikki perhoslajit ovat uudessa uhanalaisuusarvioinnissa joko silmälläpidettäviä tai uhanalaisia. Tunturilajisto uhanalaistuu muutenkin vauhdilla. ”Kasvien tilannetta päästiin arvioimaan tavallista laadukkaammin nyt, KYMMENEN UHANALAISINTA ELIÖRYHMÄÄ SUOMESSA 32 SUOMEN LUONTO 3/2019 LAPINVUOKKO Dryas octopetala LUOKKA silmälläpidettävä LIITO-ORAVA Pteromys volans KANNAN TILANNE taantunut yli 30 % UHANALAISUUS vaarantunut KISSANKÄPÄLÄ LUDE Galeatus spinifrons UHANALAISUUS erittäin uhanalainen PE KK A N III TT YN EN JU SS I M U RT O SA A RI TA PI O KU JA LA AT TE K A RT TU N EN / LÄ H D E: SU O M EN LA JI EN U H A N A LA IS U U S 20 19 Linnut Sammalet Jäkälät Kierresiipiset Matelijat Sammakkoeläimet Putkilokasvit Perhoset Pistiäiset Kalat % 20 % 30 % 10 % Uhanalaisten osuus arvioiduista lajeista on suurimmillaan yli kolmannes. Ensimmäisiä mitä todennäköisimmin ilmastonmuutoksen vuoksi Etelä-Suomessa romahdusmaisesti vähentyneitä perhoslajeja on metsäpohjanmittari, kuusikoiden mustikalla elävä laji. Ikävin tilanne on linnuilla ja sammalilla, mutta myös esimerkiksi kasveista ja perhosista lähes viidennes on uhanalaisia. Vähitellen ilmastonmuutos uhkaa kokonaisia ekosysteemejä, koska muutos on niin nopea, että monet lajit, etenkin kasvit, eivät ehdi liikkua riittävän nopeasti kohti pohjoista. Syynä ovat lämpenemisen tuomat uudet lajit. Ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut toistaiseksi paljon riemua joitain eliöryhmiä seuraaville luontoharrastajille. Tutkijat pitävät sitä esimerkkinä viileätä ilmastoa suosivasta lajista, joka vetäytyy ilmaston lämpenemisen vuoksi pohjoiseen
Espoo 10.-12.5. Joensuu 22.4. Tavoitteissa ei ole onnistuttu. Lappeenranta 27.4. Ilmastomuutos yltää sinnekin, ja lisäksi ilmaston ennustetaan lämpenevän erityisen nopeasti ja selvästi juuri pohjoisessa. 3/2019 SUOMEN LUONTO 33 kun yliopistoissa tehdään mallinnustyötä tunturikasvillisuuden parissa”, Hyvärinen kertoo. Porvoo 6.4. Suomen luonnonsuojelulaki alkaa näin: ”Tämän lain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen.” Muutamat viime hallitukset ovat kirjanneet ohjelmiinsa päämäärän luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämisestä EU:n tavoitteiden mukaisesti. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. ”Varvassaralla luokitus muutettiin elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. HD kiikarit ja kaukoputket 883 UUTUUS 1.6 Extender ATX-kaukoputket SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! 8x42 468,10x42 480,12x50 518,Katso tarkemmat ajankohdat verkkosivuiltamme Tule kokeilemaan ja vertailemaan tuotteita: Kevään 2019 Pop-Up -kiertue 2.2. Sen luokitus jouduttiin nyt valitettavasti muuttamaan silmälläpidettäväksi.” Tunturikasvien muutos on sikäli murheellinen, että tunturien luonto olisi porojen laidunnusta lukuun ottamatta melko turvattu ihmisvaikutuksilta. Voi käyttää myös 8x suurentavana mono-okulaarina. se värinätön vaihtoehto puujalustat FF Finnstick -staijauskeppi ES80EDv4 + 20-60 SDLv2 okulaari ja laukku Nyt kätevä kaksoistarkennus! MM60ED Kevyt, vesitiivis 60 mm ED-Putki Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X KAUTTAMME Lintumatkat ja -kurssit www.lintukurssit.info SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Kajaani 13.6. Helsinki 23.3. Turku 7.4. Kuopio 20.4. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron GALLERY SCOPE 8X +3 kertaa suurentava teline, kätevä matkamikroskooppi. Tampere 19.4. Kuusamo. Norjanarholla ja tunturikynsimöllä luokitusta nostettiin vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Espoo LINTUPÄIVÄ 30.3. Kuopio 16.2. Liminka 28.4. Pori Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari 14.4. Virolahti 11.6. Virolahti 15.-19.5. n Tunturikasvien ja perhosten muutos on laaja ja hätkähdyttävä. Kiirunankellon luokitus muutettiin suoraan vaarantuneesta äärimmäisen uhanalaiseksi.” Uusi raportti soittaa hälytyskelloja monella tavoin, myös poliittisesti. Virolahti 25.-26.5. Vaasa 5.5. ”Ehkä kaikkein tutuimpia Lapin kasveja on lapinvuokko, joka perinteisesti on ollut elinvoimainen. ”Sysisaran luokitus muutettiin silmälläpidettävästä vaarantuneeksi, samoin nokisaran”, luettelee Hyvärinen tunturikasvien muutoksia. Komission mukaan tässä pitäisi onnistua, jotta vältettäisiin ”luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttamat katastrofaaliset muutokset”. Suomi allekirjoitti Rio de Janeirossa 1992 YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, jonka tarkoitus on pysäyttää monimuotoisuuden hupeneminen
34 SUOMEN LUONTO 3/2019 Koululaisten ilmastomielenosoitus 15. 34 SUOMEN LUONTO 3/2019 34 SUOMEN LUONTO 3/2019 Suomen Luonto kysyi asiantuntijoilta, mitä luonnon ja ilmaston hyväksi pitäisi tehdä. Lajien uhanalaisuuraportista kerrotaan tässä lehdessä. Joulukuussa 57 prosenttia Suomen luontotyypeistä eli luonnon elinpaikoista arvioitiin kehityssuunnaltaan heikkeneviksi ja vain viisi prosenttia paraneviksi. TEKSTI ANTTI HALKKA JA JUHA KAUPPINEN / KUVA ANTTI HALKKA ISO TEHTÄVÄ EDUS KUNTA VAALIT 2019 V iime lokakuussa Ilmatieteen laitos tiedotti ilmastopaneeli IPCC:n uudesta raportista. maaliskuuta 2019.. ”1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaava on ennennäkemätön: päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla yhteiskunnassa ripeästi ja kauaskantoisesti”, laitos kertoi. Tutustuimme myös puolueiden tavoitteisiin. Valtava määrä tutkimusta, kolme raporttia, kaikissa ikävä sanoma
Sini Harkki ja Otto Bruun linjaavat esimerkiksi turpeesta luopumisen ensi vuosikymmenen asiaksi. Perussuomalaisille ilmastoteot ovat ”moraaliposeerausta” ja ympäristöteoksi käy ”tehtaanpiippu Suomessa”. Pääministeripuolueeksi pyrkivän demareiden vaalija tulevaisuusohjelmassa monimuotoisuus mainitaan 22 kertaa. Nähtäväksi jää, kuinka paljon kokoomuksen uskottavuutta heikentää se, että puolue istui neljä vuotta hallituksessa, joka leikkasi vähätkin Metso-rahat. Luonnonmaisemat nostetaan esille kansallisena perintönä ja lähimatkailukohteina. Ilmaston suhteen asiantuntijat odottavat nopeita toimia. sar) ja kaksi biodiversiteettiasiantuntijaa sar) ja kaksi biodiversiteettiasiantuntijaa sar ( Janne Kotiaho ( Janne Kotiaho ( ja Petri Ahlroth). Vihreät ja vasemmistoliitto lähtisivät lopettamaan turpeenoton ja myös malminetsinnän luonnonsuojelualueilla jo ensi vuosikymmenellä. Tähän eivät suuremmat puolueet, edes demarit, ota kantaa. Demarit peräänkuuluttaa turpeenpoltosta luopumista jollain aikataululla. Ilmasto lämpenee ja luonnon tila heikkenee. Biodiversiteetin suhteen tärkeässä asemassa ovat luonnonsuojelun määrärahat. Tämän hän toistaa nyt ja perustelee vaatimusta Suomen Luonnolle:. ”Metsähakkuita tehdään menetelmin, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuuden ja volyymillä, joka takaa riittävät hiilinielut”, puolue kiteyttää tavoitteen, joka löytyy jossain muodossa myös kokoomukselta, vihreiltä ja vasemmistoliitolta. Turpeesta eri näkemyksiä Vihreiden vaaliohjelmassa luonnonsuojeluun esitetään sadan miljoonan euron lisärahoitusta. Tämän hän toistaa nyt ja perustelee vaatimusta Suomen Luonnolle: ”Metso-ohjelman rahoitus pitää karkeasti ottaen kymmenkertaistaa, noin 200–300 miljoonaan euroon, jotta myös Etelä-Suomessa päästään kohti kansainvälisesti sovittua suojelupinta-alaa, joka on 15 prosenttia.” ”Metso-rahoitusta nostamalla voitaisiin toteuttaa kesken jäänyt soidensuojelun täydennysohjelma”, Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth puolestaan sanoo. 3/2019 SUOMEN LUONTO 35 Mitä on tehtävissä. Suomessa on vaikea päästä luontoja ilmastoasioissa eteenpäin. Vapaaehtoisen suojelun Metso-ohjelmaa kehutaan ja halutaan jatkaa. Biodiversiteetin suhteen tärkeässä asemassa ovat luonnonsuojelun määrärahat. Tätä voi verrata puolueiden vaalija ympäristöohjelmiin. Ympäristöministeri Sanni GrahnLaasonen (kok.) keskeytti ohjelman syksyllä 2014. Vasemmistoliitto lupaa nostaa Etelä-Suomen metsien suojelutaso 10 prosenttiin. Sosiaalidemokraatit tosin toteavat: ”Lintukantojen romahduksen syyksi epäillään maataloudessa käytettäviä hyönteismyrkkyjä, jotka ovat vieneet lintujen ravintonaan käyttämät hyönteiset.” Puolueista perussuomalaisten vaaliohjelmassa ei edes mainita luontoa. Sini Harkki ja Otto Bruun linjaavat esimerkiksi turpeesta luopumisen ensi vuosikymmenen asiaksi. Keskustan ohjelmassa monimuotoisuus mainitaan kolme kertaa. Vasemmistoliiton ja vihreiden astetta vakavampi suhtautuminen luonnonsuojeluun näkyy siinä, että ne nostavat suoraan esille vahvan ympäristöhallinnon merkityksen. Demarit peräänkuuluttaa turpeenpoltosta luopumista jollain aikataululla. Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho, joka on myös kansainvälisen Luontopaneeli IPBES:in Suomen-osaston puheenjohtaja, esitti maaliskuussa, että metsien suojelun Metso-rahoitusta pitää kasvattaa moninkertaiseksi. Puolueiden luontokannoissa eroja Petri Ahlrothin huolenaihetta, pölyttäjiä, ei mainita puolueiden ohjelmassa. Ilmastosta kertovassa osuudessa keskusta haluaa lisätä ”kestävää puun käyttöä pitäen samalla huolta metsien hiilinieluista ja monimuotoisuudesta”. Puolue vaatii ”pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen suojelemalla riittävän laajoja erilaisten luontotyyppien kokonaisuuksia”. Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho, joka on myös kansainvälisen Luontopaneeli IPBES:in Suomen-osaston puheenjohtaja, esitti maaliskuussa, että metsien suojelun Metso-rahoitusta pitää kasvattaa moninkertaiseksi. Kokoomuksella turpeesta luopumisen rajavuosi on sen ympäristöohjelmassa 2035 ja keskustalla vielä myöhäisempi. Mukaan tuli kolme ilmastoviisasta (ympäristöjärjestöjen Sini Harkki ja Otto Bruun sekä Sitran Mari Pantsar) ja kaksi biodiversiteettiasiantuntijaa ( Janne Kotiaho ja Petri Ahlroth). Tarvitaan siirtyminen puheista tekoihin, mikä vaatii poliittista tahtoa.” Luontoasioita tuntuu vaivaavan tämä sama tahmeus ja jumi. Petri Ahlroth). Vastaukset ovat seuraavalla aukeamalla. Demarit on sekä ilmastoettä luontonäkemystensä perusteella vaihtoehto kokoomuksen ja keskustan sekä vihreiden ja vasemmistoliiton välissä. . Se on nyt muutama prosentti. Tätä voi verrata puolueiden vaalija ympäristöohjelmiin. Kokoomuksella turpeesta luopumisen rajavuosi on sen ympäristöohjelmassa 2035 ja keskustalla vielä myöhäisempi. Mitä on tehtävissä. Kokoomus on ohjelmansa perusteella melko luontomyönteinen puolue. Tämä on vaikea yhdistelmä. Politiikan tutkija, tutkijatohtori Johanna Vuorelma tiivistää nykytilanteen Suomen Luonnolle ilmaston osalta näin: ”Suomen politiikassa vallitsevan pysähtyneen tilanteen laukaisu edellyttäisi, että suuret puolueet sitoutuisivat ilmastotavoitteisiin muutenkin kuin julistuksen tasolla. Vihreät ja vasemmistoliitto lähtisivät lopettamaan turpeenoton ja myös malminetsinnän luonnonsuojelualueilla jo ensi vuosikymmenellä. Sipilän hallitus leikkasi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman Metso:n rahoituksesta 70 prosenttia. Kysyimme joukolta asiantuntijoita, mitkä olisivat tärkeimmät toimet, joita tulevan hallituksen pitäisi tehdä. Sipilän hallitus leikkasi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman Metso:n rahoituksesta 70 prosenttia. Petri Ahlroth Vastaukset ovat seuraavalla aukeamalla. Ilmaston suhteen asiantuntijat odottavat nopeita toimia. Nyt suurien puolueiden ehdokkaat peräänkuuluttavat Suomen edelläkävijyyttä ilmastoasioissa, mutta eivät kuitenkaan sitoudu varsinaisiin politiikkakeinoihin
2. Metsälajit uhanalaistuvat, joten pitää tukea monimuotoisuutta paremmin huomioivaa metsänhoitoa, jolla saadaan esimerkiksi pidennettyä hakkuiden kiertoaikoja.. Ennallistetaan elinympäristöjä. 3. 3. Päästötavoitteiden kiristys niin, että 2030 päästöt ovat vähentyneet 60 % ja hiilineutraalius saavutetaan viimeistään 2035 – sekä selkeä polku niiden saavuttamiseksi. Edistetään hiilinielujen ja varastojen suojelua ja kasvattamista. Materiaalien kierto taloustavoitteet pitää saada tukemaan ilmasto tavoitteita ja kiertotalouden tiekartta toteutettava. G R E EN PE AC E MIIK K A PI RIN EN LUO NN ON SU O J E L U L IIT TO PET T E R I K I V I M Ä K I M A R IT A AR V E L A MITKÄ OVAT ESITYKSESI SEURAAVALLE HALLITUKSELLE. 2. 3. Kymmen kertaistetaan METSO ohjelman rahoitus, jota käytettäisiin myös soiden ja lintukosteikkojen suojeluun. 3. 1. 2. Ihminen on heikentänyt Suomen elinympäristöjä liikaa, ja niitä on palautettava lajeille elinkelpoiseksi. 1. Päätös siitä, että Suomi lähtee vahvasti ajamaan fossiilisista polttoaineista luopumista 2030luvun aikana rohkeilla ja tehokkailla ohjauskeinoilla. 3. Metsänhoidon tuet kestäviksi. 2. Lisätään luonnon suojelualueiden määrää. 2. Kestävän kehityksen verosiirtymä eli neljä miljardia euroa työn ja yritysten verotuksesta päästöjä aiheuttavan toiminnan verotukseen vuoteen 2025 mennessä. 1. On laajennettava METSOohjelman volyymia ja kattavuutta muihin elinympäristöihin. Pitää toteuttaa kesken jäänyt soidensuojelun täydennysohjelma. Suopeltojen raivaus luvanvaraiseksi ja uusien turvekenttien avaaminen kielletään. Kemiallisten torjuntaaineiden käyttöön pitää puuttua oikeasti, ja niiden pölyttäjille ja koko ekosysteemeille aiheuttamia vaikutuksia pitää tutkia. Metsäpuolella koko metsäpolitiikan uudelleen arviointi ilmastopolitiikan näkökulmasta, unohtamatta luonnon monimuotoisuutta. Liikenteen tuet määräajalla (2023) ohjaamaan liikkuminen biokaasuun ja sähköön perustuvaksi. Kannustetaan maanomistajia hiilivarastojen suojeluun. Turpeen verotuki ja energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus pois 2020. Laaja ohjelma suopeltojen ja ojitettujen soiden ennallistamiseksi sekä soidensuojeluohjelman loppuunsaattamiseksi. Hiilinielujen vahvistaminen kaikilla sektoreilla. Lakkautetaan suorat fossiili ja turvetuet. SINI HARKKI maajohtaja, Greenpeace MARI PANTSAR Hiilineutraali kiertotalous -ohjelman johtaja, Sitra OTTO BRUUN ilmastoasiantuntija, Luonnonsuojeluliitto JANNE KOTIAHO professori, Luontopaneelin puheenjohtaja PETRI AHLROTH Syken biodiversiteetti keskuksen johtaja 1. 36 SUOMEN LUONTO 3/2019 1. Vähennetään painetta metsien ylikulutukseen. Turpeesta luopuminen samalla aikataululla kuin hiilestä
5. Sielläkin tutkimusrahoitusta pitää lisätä. Vaihteleva polku koostuu kolmesta rengasreitistä, jonka varrella voit hengähtää kallioisilla näköalapaikoilla, tassutella mäntykankailla tai vaikka pulahtaa uimaan. Osaaminen ja koulutus tukevat kestävää kehitystä.. Ohjelma, jolla varmistetaan, että muutos vähähiiliseen yhteiskuntaan tapahtuu oikeudenmukaisesti, luo uutta osaamista ja hyvinvointia ja antaa hyvän esimerkin maailmalle. 4. Yliopistot takaisin kunniaan. Kaikelle tälle pohjautuva vahva ilmastojohtajuus EU:ssa ja globaalisti, tähtäimenä 1,5 asteen mukaiset päästövähennykset 2020 ilmastokokouksessa. PYÖRÄILE SAARISTOREITTI Mikä on parasta Puumalan saaristoreitillä – upeat maisemat, reitin persoonalliset matkailupalvelut, miniristeily Norppa II:lla vai huima hissimatka ylös Puumalansalmen sillalle. Siirrytään kiertotalouteen ja minimoidaan luonnonvarojen käyttö. kiinteistöjen energianormit Pohjoismaiden kärkitasolle. Toteutetaan laaja liikenteen vähäpäästöisyys ohjelma, jossa painopisteinä raideliikenne ja kevyt liikenne. 5. Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista TERVETULOA PUUMALAN PALKITUILLE REITEILLE! PATIKOI NORPPAPOLKU Norppapolku (13 km) esittelee monipuolisesti Saimaan järviluontoa ja sen geologiaa. Tarvitaan kannustimia ja mm. Energiansäästö ja ylikulutuksen vähentäminen on unohtunut. ammatiksi. 4. LATAA KARTAT: www.visitpuumala.fi IL M AK U VA JU H A M AR KK AN EN , N O RP PA KU VA M AT TI VA IN IK KA MITKÄ OVAT ESITYKSESI SEURAAVALLE HALLITUKSELLE. 5. 4. Tuotanto ja kulutus rakenteita pitää muuttaa kohti suljettuja ravinne kiertoja. Lentoliikenteen kestämätöntä kasvua hillitsemään ympäristö ohjaava lentovero. Muutetaan ympäristölle haitalliset tuet asteittain tutkimus ja kehitystuiksi. Kunnostetaan virtavesien elinympäristöt ja poistetaan vaellusesteet. Neitseellisten luonnonvarojen käyttö on minimoitava. Luontokartoittaja Ympäristönhoitaja Luonto-ohjaaja... Tätä voidaan tehdä valtion riskin takausmekanismin avulla. 4. Toimien kustannukset tulee kompensoida vähäosaisille. Tutkimuslaitoksilta on leikannut moni edellinen hallitus. 4. Ympäristöhallinnon ja tutkimuksen rahoitusta pitää palauttaa. 3/2019 SUOMEN LUONTO 37 www.livia. 5. 5. Tule paikan päälle ja päätä itse! Saaristoreitti 60 km, lauttamatka 40 min. Tuetaan julkisia hankintoja mahdollistamaan uusien ratkaisujen markkinoillepääsy
Luontoa ajateltiin noina vuosikymmeninä vain vähän. 38 SUOMEN LUONTO 13/2019 Onko meillä malttia muuttua. Ei tarvitse olla epäkiitollinen siitä, mitä Kekkonen ja menneet polvet tekivät. Teitä kutsutaan nimellä kekkostiet. Tuon nimiseen teokseen törmäsin kirjoittaessani omaa kirjaani luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Kekkosen kirja on pam. Kemijoen patoaminen tuhosi Euroopan suurimman lohijoen, ja vei sen luonteen muuttaen koskia hiljaa virtaaviksi suvannoiksi. Minäkin istun länsimaisen ihmisen vaurauksineni sen menestyksen päällä, joka rakennettiin suureksi osaksi Suomen metsäteollisuuden viennillä takavuosikymmeninä. Kyse on totutuista rakenteista, pienistä ja suurista, omassa ruokakaapissa ja metsäteollisuudessa. Lokan tekoaltaan alle hukutettiin Euroopan suurin luonnontilainen suo Posoaapa. MUTTA LUONTO HÄVIÄÄ ympäriltämme. Toistaiseksi osaamme elää tällä planeetalla vain osana sen ekosysteemeitä. Ja niitä, jotka ajattelivat, ei kuunneltu. Lainasin sen kirjastosta. KEKKONEN edesauttoi mutkan kautta myös jättiläishakkuita, kun hän ajoi 1950-luvulla teiden rakentamista Kuhmoon ja muualle Kainuun erämaihin. Tuo vamma on yhteiskunnassa edelleen: kuka tahansa, joka puolustaa luontoa, voidaan leimata aggressiivisen propagandan keinoin kehityksen vastustajaksi tai valehtelijaksi. Urho Kekkonen huolestui lopulta Lapin luonnon muutoksesta, jota hän oli itsekin vauhdittanut. Kekkonenkin huolestui metsien muutoksesta ja liittyi Lapin luonnonsuojeluyhdistyksen, Luonnonsuojeluliiton nykyisen piirin, ainaisjäseneksi 1971. Teos on julkaistu 1952, ja sen kirjoitti Urho Kekkonen silloin kun hän oli vielä Suomen pääministeri. Kun luontoa puolustavat äänet voimistuivat, niitä esittäneet leimattiin harkiten kylähulluiksi, hipeiksi tai kommunisteiksi. etti: nasevaa kieltä, tarkkoja laskelmia. Pam. ON PYSTYTTÄVÄ muuttumaan. Kirjassa Kekkonen esimerkiksi vaatii Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamista ja lukuisien vesivoimaloiden pystyttämistä Kemijokeen, jossa oli tuolloin vasta yksi voimala, Isohaara. Niitä pitkin päästiin hakkaamaan Lapin eteläpuolisen Suomen viimeisiin lukeutuneita suuria erämaita. Ja malttia ja päättäväisyyttä, niitä vaaditaan tässäkin muutoksessa. Mutta se ei tarkoita, että ei voisi kehittää uusiakin ajatuksia. Luonnonvaroja kulutetaan liikaa. Nämä ovat tietoa, eivät haihattelua. n SU O M EN M ET SÄ ST YS M U SE O JUHA KAUPPINEN Kirjoittaja on luontoon erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija. Vaatimukset toteutuivat. V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. Mitä pidemmälle lykkäämme muutosta, sitä vaikeammaksi se käy. etti oli tärkeässä osassa, kun Suomea muutettiin vaatimattomasta maatalousmaasta teollistuneeksi länsimaaksi. Sen voi nähdä yhdenlaisena päiväkäskynä, jolla Kekkonen käytännössä ohjasi valtion investoimaan suuria summia Lapin luonnonvarojen valjastamiseen, ja syntyi suomalainen aluepolitiikka. Sotakorvauksetkin saatiin maksettua. Pieni kovakantinen kirja on sivuiltaan kellastunut. ONKO MAALLAMME malttia vaurastua. Tästä hyötyvät metsäteollisuus, turvetta nostava ja jokia patoava energiateollisuus sekä kaivosteollisuus
TerveysHelppi ottaa terveysasiasi haltuun kokonaisvaltaisesti. Tutustu palveluun tarkemmin ja lataa TerveysHelppi-sovellus puhelimeesi: lahitapiola.fi/terveyshelppi Lataa sovellus nyt: Palveluntarjoajat: TerveysHelppi: Mehiläinen Oy ja LähiTapiola alueyhtiöt.. Asiakkaanamme saat yhteyden terveydenhoidon ammattilaisiin, korvausasiasi vireille sekä ohjauksen hoitoon – joko välittömästi etälääkärille tai eteenpäin perinteiselle vastaanotolle. Jos sinulla on LähiTapiolan henkilövakuutus, palvelumme on jo käytössäsi. 13/2019 SUOMEN LUONTO 39 TerveysHelpin avulla etälääkäripalvelut ovat aina ulottuvillasi
Alustava kustannusarvio on liki kolme miljardia euroa, josta Norja maksaisi 0,9 ja Suomi kaksi miljardia. J äämeren radan ensimmäinen selvitys otettiin maan hallituksessa vuosi sitten innostuneesti vastaan: ”Jäämeren rata on tärkeä eurooppalainen hanke, joka kytkee pohjoisen arktisen Euroopan aidosti osaksi Manner-Eurooppaa. Tämä on aika erikoista näin suuressa hankkeessa. Kuten selvityksessäkin huomautetaan, arvioon sisältyy suuria epävarmuustekijöitä, ja summa voisi nousta huomattavasti. Useimpina vuosina rahoja ei ole millään löydetty valtion budjettiin. Ratayhteys parantaisi useiden pohjoisen alueen elinkeinojen edellytyksiä”, iloitsi liikenneja viestintäministeri Anne Berner (kesk.), (Helsingin Sanomat 9.3.2018) Seuraavan vuoden helmikuussa julkaistusta Suomen ja Norjan yhteisestä uudesta selvityksestä jää käteen vain tämä johtopäätös: ”Kuljetusvolyymiennusteiden valossa katsottuna mikään linjausvaihtoehdoista ei olisi yhteiskuntataloudellisesti kannattava.” Mikä muuttui vuodessa. Muita vaihtoehtoja ei ole vakavasti harkittu. Kun jää sulaa, reitti avautuu Periaatteessa tutkittiin viittä eri ratavaihtoehtoa: Tornio–Narvik, Kolari– Narvik, Kolari–Skibotten–Tromssa, Rovaniemi–Kirkkoniemi, Rovaniemi– Murmansk. 40 SUOMEN LUONTO 3/2019 Jäämeren rata on kannattamaton, sanoo selvitys. Vertailun vuoksi: Suomen olemassa olevan tieverkoston hajoamisen pysäyttämiseksi on jo pitkään vaadittu kunnossapitorahojen korottamista 300 miljoonalla eurolla. Ainoa konkretia on toteamus, ettei rata saavuttaisi edes sitä vähäistä kuljetusmäärää, joka kattaisi radan käyttökulut. ”Tämä on jatkoselvitys edelliseen, ja nyt on selvitetty radan rakentamisen edellytyksiä ja mahdollisia jatkosuunnittelussa huomioon otettavia tekijöitä”, vastaa liikenneja viestintäministeriön kehittämisyksikön johtaja Timo Kievari. Näistä selvittäjille mieleisin olisi Varanginvuonon pohjukassa sijaitseva pikkuinen Kirkkoniemi, jonne rata vedettäisiin Inarijärven itätai länsipuolelta. Selvityksissä maalaillaan ruusuisia tulevaisuudenkuvia, mutta tosiseikkoja mielikuvien tueksi on hämmästyttävän vähän. Molempien selvitysten yhteinen piirre on kovien faktojen vähyys. Tämä on tiedetty, mutta silti hanke halutaan jättää henkiin. TEKSTI MIKKO NISKASAARI / KUVAT PERTTI TURUNEN JA JANI SIPILÄ RATA LÄP I LAPIN. Jäämeren rata perustuu toivoon il
LÄP I LAPIN. mastonmuutoksen etenemisestä ja Pohjoisen Jäämeren sulamisesta niin, että Venäjän pohjoispuolelta kulkeva Koillisväylä aukeaisi pysyvästi meriliikenteelle. Kuva Tuulispäältä Inarijärven länsipuolelta; tässä rata olisi tunnelissa, mutta sen jälkeen pitkiä pätkiä myös metsässä ja aivan erämaa-alueiden vieressä. Jäämeren radan idea on, että laivan kontit voitaisiin purkaa Kirkkoniemessä, rahdata junalla läpi Suomen, nostaa uudelleen laivaan etelärannikolla ja kuljettaa Hampuriin tai Rotterdamiin. Tämä on tiedetty, mutta silti hanke halutaan jättää henkiin. 3/2019 SUOMEN LUONTO 41 Jäämeren rata on kannattamaton, sanoo selvitys. ”Tämä loisi uuden, vaihtoehtoisen reitin tuonnille ja viennille”, perustePE RT TI TU RU N EN PE RT TI TU RU N EN Rataa suunnitellaan tällaisiin maisemiin. JA N I SIP IL Ä / GR EE N PE AC E 3/2019 SUOMEN LUONTO 41 JA N I SIP IL Ä / GR EE N PE AC E Muddusjärven paliskunnan Jussa Seurujärvi vastusti rataa helmikuussa.. Satamahankkeella tavoitellaan siis Suomeen Aasian ja Euroopan välistä kauttakulkuliikennettä. Ei kuulosta kovin järkevältä. Kiinasta Koillisväylää pitkin tuleva laiva voisi ajaa suoraan Lontooseen, Rotterdamiin, Hampuriin tai muuhun keskisen Euroopan suursatamaan, kuten se tekee nyt tullessaan Suezin kanavan läpi
Ulkomaankauppa ei rataa kaipaa Radan perustelujen heikoin kohta on se, että hanketta on perusteltu ulkomaankaupalla. Potentiaalisia kuljetuksia ovat myös Barentsin alueen luonnonvarat sekä tulevaisuudessa muut Koillisväylän kautta kulkevat tuotteet”, selvityksessä arvellaan. Rata aidattaisiin laajasti ja se sulkisi kulkureittejä. Tonneissa laskettuna sen merkitys on marginaalinen. Liikennearvion synkkyyttä alleviivaa, että 2,5 miljoonaa tonnia on varsin vähän. Tavaraliikenteen vuotuiset vaihtelut ovat paljon suuremmat kuin mitä Jäämeren radan innokkaimmatkaan puoltajat uskaltavat sille veikata. Mitkä ovat Koillisväylän ja Kirkkoniemen sataman mahdollisuudet. Se viistäisi erämaita tuoden niihin melunsa. Pohjois-Norjan tuntureilla ei ole raaRATA MAAKUNTAKAAVASSA JÄÄMEREN RATA on ilmaantunut parhaillaan käsittelyssä olevaan Pohjois Lapin maa kunta kaavaan. Seitsemän saamelais paliskuntaa esitti helmi kuun lopulla, ettei ratavarausta tule hyväksyä kaavaan. (--) tarvittaisiin noin 2,5 miljoonan tonnin vuotuiset kuljetusvolyymit, jotta vuotuiset ylläpitokustannukset sataisiin katettua.” Tuolla tonnistolla ei vielä saataisi lainkaan tuottoa vähintään kolmen miljardin euron investoinnille. Mitä tapahtuu Suomen pääradan rautatieyhteyksille ja miten Suomen yhteydet Eurooppaan kehittyvät. Selvityksessä myönnetään avoimesti: ”Kuljetusvolyymiennusteiden valossa katsottuna mikään linjausvaihtoehdoista ei olisi yhteiskuntataloudellisesti kannattava. ”Kysymys on isosta kuvasta, johon vaikuttaa muun muassa se, miten liikennejärjestelmä kehittyy. Siinä Kirkko niemen suuntaan Inari järven itäpuolta kulkeva linjaus kohtaa Norjan rajan merkillisesti Øvre Pasvikin (YläPaatsjoen) kansallispuiston kohdalla. Liikenteestä 8,4 miljoonaa tonnia oli transitoliikennettä, juuri sitä, jota Jäämeren radalle havitellaan. Suomen satamien kautta kulki vuonna 2017 yhteensä 98,8 miljoonaa tonnia tavaraa. Tässä on monia positiivia mahdollisuuksia.” Lapin luonnolle rata tarjoaisi vain ikäviä mahdollisuuksia, minkä näkee katsomalla karttaa. Molemmin puolin Inari järveä linjaukset menevät hyvin lähelle perustettuja erä maaalueita. IS TO CK PH O TO 42 SUOMEN LUONTO 3/2019. 42 SUOMEN LUONTO 3/2019 lee Timo Kievari. Kessissä nämä metsät kuuluvat juuri niihin, joissa on sovittu 20 vuoden hakkuu kiellosta. ”Jäämeren radan kuljetukset koostuisivat pääasiassa mineraaleista, kalatuotteista, raakapuusta ja metsäteollisuuden jalostustuotteista. Kaksi muuta vaihto ehtoa kiertää Inari järven lännestä Näätämön tien varren tuntumassa. Norjalaisen tuoreen kalan vienti Suomen kautta muualle Eurooppaan on viime vuosina lisääntynyt, mutta rautatie tuskin on tulevaisuudessakaan tuoreen kalan kuljetusväline. Erämaan idea on sijainti juuri kaukana radoista ja teistä. Ratalinjaukset kulkisivat kymmeniä kilometrejä tähän asti luonnontilassa säästyneiden vanhojen metsien läpi ja soiden läpi luontojärjestöjen luonnontilaisen kaltaisiksi (Intact Forest Landcape) määrittelemillä alueilla. Rata ja sen huolto tie veisivät osaltaan erä maan rauhan. Entä välisataman, välipurkamisen ja välilastaamisen mielekkyys. Mitä radalla kuljetettaisiin
Venäjän sotalaivaston väkivahvin osa on sen pohjoinen laivasto, jonka tukikohdat levittäytyvät pitkin Murmans kin ja Kuolan rannikkoa. Jäämeren radasta olisi vedettävissä suhteellisen lyhyt pistoraide Sokliin, jolle samalla aukeaisi ratayhteys omistajan kotivaltioon Norjaan. Toinen olisi Itämeren poikkeuksellinen jäätyminen talvella. Kuuma kysymys onkin, onko koko hanke viritetty pelkästään kaivosteollisuuden edistämiseksi. Varmistaa ruoan, lämmön, sähkön ja muun välttämättömän saanti myös poikkeusoloissa. Jos Itämeren satamien käyttöä estää kansainvälinen kriisi, niin mikä mahtaa olla tilanne Venäjän laivaston päätukikohdan vieressä. Realistisempi uhka on kansainvälinen kriisi, joka on vaarassa kärjistyä tai on jo riistäytynyt sotilaalliseksi kon. Linjaus ohittaa täpärästi erämaaja luonnonsuojelualueet. On vaikea nähdä, että heitä matkailisi Suomen Lapissa oleellisesti enemmän radan ansiosta, kuin minkä pohjoisesta ja lännestä tulevat pikitiet jo nyt mahdollistavat. RATA KULKISI ROVANIEMELTÄ KIRKKONIEMEEN AT TE K A RT TU N EN / LÄ H D E: PO H JO IS L A PIN M A A N KU N A K A AV A N EH D O TU S Olemassa olevat rata osuudet Maakuntakaava ehdotuksen r atalinjaus Muut harkitut ratalinjaukset. Vaihtoehdoista suurimmat matkustajapotentiaalit olisivat selvityksen mukaan Tromssan ja Kirkkoniemen vaihtoehdoissa. Lapissa toimii lukuisia kansainvälisiä kaivosyhtiöitä. Itäinen linjaus menisi Kessin arvometsien läpi ja kohtaisi Norjan puolella Paatsojen suojelualueet, ja reitti vaikuttaakin oudolta. Ne etsivät malmeja jopa Natura-alueilla. Luvut osoittavat, ettei Lapin matkailun kasvua Jäämeren radan myötä voi laskea pohjoiskalotin asujaimiston lisääntyvän liikkumisen varaan. Nyt Suomi on riippuvainen Itämeren satamista”, vastaa Liikenneja viestintäministeriön Timo Kievari. Siihen suuntaan ilmasto ei kuitenkaan ole kehittymässä. Se on paljon vähemmän kuin nykyaikaisen kenttätykistön kantomatka. Matkailuradaltakaan se ei vaikuta. Tätä kysymystä karttavat myös rataselvitykset. Murmanskin alue ja 200 km 100 Murmansk Paatsjoen suojelualueet (Norja) Kirkkoniemi Sodankylä Sokli Kemijärvi Rovaniemi Kemi Tornio Kolari Kiiruna Narvik Tromssa Pohjois-Lapin maakuntakaavaehdotuksessa ratalinjat kohti Kirkkoniemeä on vedetty molemmin puolin Inarijärveä. Lukuja niistä ei kuitenkaan kerrota. Vähän enemmän matkailijapotentiaalia on Murmanskin alueella, noin 800 000 asukasta. Kaiken todennäköisyyden mukaan Suomen laivaliikennettä Itämerellä voisi vakavasti häiritä vain kaksi tapahtumaa. iktiksi. Kirkkoniemi olisi heille kuitenkin kiertotie Suomeen, jonne vie jo suora maantie. Kirkkoniemen kaupungista on kahdeksan kilometriä Venäjän rajalle. Se toden totta voisi uhata Itämeren laivaliikennettä, mutta olisiko silloin Jäämeren radasta apua. Onko Jäämeren rata vain suunnitelma pumpata tukea kansainvälisille kaivosyhtiöille. Huoltovarmuuden harhakuva Valtion perustehtäviä on huolehtia yhteiskunnan huoltovarmuudesta. Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen kauppaja teollisuusministeri Jyri Häkämies (kok.) myi tämän jättimäisen fosforimalmion vuonna 2007 norjalaiselle Yaralle 208 miljoonan euron pikkahinnalla yhdessä Siilinjärven fosfaattikaivoksen ja -tehtaan kanssa. Olisiko Jäämeren rata vain kaivosyhtiöiden tukemista. Norjan kahdessa pohjoisimmassa, Suomeen rajautuvissa Tromssan ja Finnmarkin lääneissä on yhteensä 240 000 asukasta. Valtio on jo aiemmin luvannut 200 miljoonan euron avustuksen rautatien rakentamiseksi Sokliin. Soklin esiintymä on suuri, mutta sen pitoisuudet ovat pienet ja tuotannon kannattavuus on arvioitu siksi heikoksi. Viittaukset huoltovarmuuden parantumiseen toistuvat Jäämeren radan selvityksissä, mutta miten rata sitä parantaisi. 3/2019 SUOMEN LUONTO 43 kapuuta Suomeen tuotavaksi, ja Lapin metsien rahtaaminen pyöreänä puuna ulkomaille on tuskin asia, jota valtion kannattaa millään investoinnilla tukea. Heistä valtaosa asuu lännessä, Tromssan seudulla, kaukana Kirkkoniemestä. ”Tähän en osaa ottaa kantaa”, Kievari toteaa. Iso kysymysmerkki on Savukosken Sokli itärajan tuntumassa. ”Se toisi viennille ja tuonnille vaihtoehtoisen reitin
Esimerkillisen tehokkaasti hoidetun kierrätyksen ansiosta asiat meillä ovat täysin toisin: kaikki ajokelvottomat renkaat kerätään kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Silloin jos hanke ei ole taloudellisesti kannattava, niin silloin sen eteenpäin työntäminen on aika vaikeaa.” (Yle 16.2.2019) Jos rata tulee maakuntakaavaan, siitä voi tulla Vuotoksen kaltainen aina uudestaan esiin pulpahtava hanke. Tämähän oli vain esiselvitys. Poliittiset päättäjät päättävät, eikä voi tietää, mitkä suhdanteet milloinkin ovat.” ”Lapin maakuntakaavaa ollaan muuttamassa, ja Lapin liitto yrittää saada radan merkityksi sinne. Hyvä pannaan kiertämään eikä arvokasta raaka-ainetta jätetä hyödyntämättä! Ei ole totta, onneksi! Kuola ovat myös Venäjän strategisen ohjuspuolustuksen tärkeimpiä tukikohtia. Selvitystyöryhmä ei esittänyt mitään jatkotoimia, mutta muualla asia nähdään toisin. Keräyksen kattavuus on käytännössä 100%. (Lapin Kansa 11.2.2019.) Liitto yrittää nyt edetä maakuntakaavan avulla. Jäämeren rata yritetään saada pysymään maakuntakaavassa.. Saamelaiset, joiden pohjoiset porolaidunmaat rata pirstoisi, ovat olleet koko ajan jyrkästi hanketta vastaan, ja selvityskin myöntää radan vaikuttavan heihin pysyvästi. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Pääministeri Juha Sipilä lupasi hankkeelle vain aikalisän, ei hautajaisia: ”Jäämeren rataan tulee väistämättä aikalisä. ”Ei sitä voi koskaan tietää. Miltei miljoona tonnia mustaa massaa makaisi hyödyttömänä pitkin maita ja mantuja. 44 SUOMEN LUONTO 3/2019 www.rengaskierratys.com Kuva valehtelee – mutta se luo mielikuvaa siitä, millaiselta maisema pahimmillaan voisi näyttää mikäli renkaiden kierrätystä ei olisi hoidettu. Rautatiellä Torniosta Kiirunan kautta Norjan Narvikin aina jäättömään satamaan voisi oikeasti olla merkitystä huoltovarmuudelle. Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Heikki Paltto oli mukana radan selvitystyöryhmässä. Sen me tietysti pyrimme estämään”, Paltto sanoo. Huoltovarmuuden kannalta on aivan sama, kulkisiko Jäämeren rata Inarijärven itävai länsipuolelta, molemmat ovat Murmanskin lähinaapurissa. Hän ei tuudittaudu uskoon, että hanke haudattaisiin edes nyt, kun se on vakuuttavasti osoitettu kannattamattomaksi. Lapin liiton maakuntajohtaja Mika Riipi ilmoitti heti selvitystyöryhmän madonlukujen julkistamisen jälkeen, että ”asiaa täytyy pohtia pidemmällä aikaperspektiivillä”. Radanrakennusbisneksen kannalta se on kuitenkin huono vaihtoehto, koska ratayhteys on jo olemassa. Tuleeko radasta uusi ikiliikkuja. Kaikille pitonsa menettäneille mustille kulkijoille löytyy hyödyllistä uusiokäyttöä
HUOMAAN NYKYÄÄN lähteväni mielelläni mukaan kalaretkelle. n Kirjailijan kala-arvoitus. A N N A RII KO N EN 3/2019 SUOMEN LUONTO 45 H A A H T EL A O len aina kadehtinut isiä ja poikia, jotka kalastavat yhdessä. Vastoin kaikkia suvun perinteitä ja iloiseksi yllätyksekseni poikani innostui muutama vuosi sitten kalastamisesta. Sanat kulkevat mukana keveinä niin kuin hyvät ystävät. Olen iloinen, että poika on päättänyt rikkoa kalattomien esi-isieni ketjun. Se on suuruutta, jonka ei tarvitse näyttää voimaansa, koska se pelkällä olemassaolollaan osoittaa meidän pienuutemme. Ja niin, kuinka monta kalaa sisältyikään suutari Törön kala-arvoitukseen. Epäilen näiden heinäkuisten kalaretkien olleen varsin sivistyneitä ja rauhanomaisia rituaaleja ja saaliin olleen yhtä hintelä kuin akateeminen isoisäni. Ne eivät täytä vatsaa, mutta hiilidioksidipäästöt ovat nolla, eikä roskia jää luontoon. Virittelen trangian tuulensuojaan, odottelen jonkin aikaa saalista, mutta päädyn lopulta kaivamaan repusta valmiiksi keitetyt perunat. Joku muu sai hoitaa soutupuolen. Nautin kovasti rantaan kulkevasta metsäpolusta, jonka päästä avautuu maisema kallioille ja merelle. Nämä myyttiset isät ja pojat setvivät verkot minuutissa, nukkuvat pilkkihaalareissaan, ohjaavat venettään sujuvasti ilman merikorttia ja korjaavat ulapalle hajonneen perämoottorin ilman ainuttakaan varaosaa. Kalan perkaamisen poika sai opetella Youtubesta niin kuin kaikkien muidenkin kirjailijoiden pojat. Matkalla kotiin kysyn pojaltani kuinka monta kalaa hän löytää lauseesta Suutari Törö sai mutu-tuntumalla vimpan päälle turpaan. Jokainen nauttii luonnosta ja kalastamisesta omalla tavallaan. Sen kunniaksi toimin mielelläni trangiankantajana. Näiden runollisten lauseiden lomaan alkaa kehkeytyä myös pieniä kala-arvoituksia. Arvoitusta miettiessä kotimatka sujuu leppoisasti. Sanat ovat hyvä keino. Monesti tuntuu, että kalastaminen on kulkenut noissa suvuissa kivikaudelta lähtien, ja niksit on opittu viimeistään 1800-luvulla. 45 SUOMEN LUONTO 3/2019 Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Tämän pohdinnan jätän jokaisen lukijan iloksi. Kun tuijottelen ylös pilvien lomaan, ajattelen, että taivaassa on todelliseen suuruuteen liittyvää nöyryyttä. Olen kuullut, että isoisäni kävi silloin tällöin onkimassa 1960-luvulla ja koki puuhan rentouttavaksi. En koskaan tavannut isoisääni, mutta minulla on vahva mielikuva hattupäisestä ja tweedkankaiseen liivipukuun pukeutuneesta kouluneuvoksesta, joka herrasmiehen tavoin jumitti soutuveneen perätuhdolla. Jatkan kahvinjuonnilla, tuijottelen merta ja linjamerkkejä, ja samalla mieleeni alkaa nousta runollisia lauseita kuten kevät on kuin liian kiireinen äiti, mutta talvella on aikaa ottaa syliin, pimeydessä aika hidastuu. Puheisiin alkoi ilmaantua Räsästä, Bete Krokodilia ja Lordia. Poika etsii heittopaikan ja minä päädyn huoltojoukkoihin kokiksi. Mökillä pöytään alkoi ilmestyä haukea ja ahventa
46 SUOMEN LUONTO 3/2019 SOTKAN MUNA
Myytti maailmanmunasta on laajalle levinnyt. Kansalliseepokseksi nousseessa uudessa Kalevalassa kokko vaihtui maailmansyntyrunon toisinnossa sotkaksi ja vaka vanha Väinämöinen Veen emoksi. Telkän munasta olemme siis tulleet. Jollain kauniilla tavalla siihen kiteytyy kevään kiihko sekä uuden elämän odotus ja synty. Pariutuminen on tapahtunut jo aikaisemmin keväällä, parittelut on pariteltu ja muninta käynnissä. K iertelen aamupäivän lammilla, keittelen laavulla tuhdin aterian ja palaan iltapäivällä piilooni telkkälammen rantaan. Ja onhan metsävuoteni tarkoitus tuoda jotain lisää valokuvaamiseeni, olen täällä hakemassa uutta suuntaa työhöni. Ympärillä pyörivä koiras on tulevien untuvikkojen isä. Äänisjärvellä olen katsellut pienen luodon rantakalliossa uurrosta, kalliopiirrosta, joka on tulkittu syntymyytin kuvaukseksi. Ohilentävä korppi on varmaan huomannut sen ja vienyt kokonaisena poikastensa ruuaksi. Lampi lepää tyynenä harmaan taivaan alla. Naaras pelaa kuitenkin varman päälle, käy SOTKAN MUNA. Se on kevään lumoissa, keskittää kaiken tarmonsa vaikutuksen tekemiseen. On iltapäivän hiljainen hetki. Sille on annettu paljon lempinimiä, ja sotkaksi kutsuttuna se esiintyy Kalevalassakin. Havahdun siipien soittoon. Harva tietää, että Elias Lönnrot teki Kalevalasta kaksi versiota. Naaras ryhtyy sukeltamaan ruokaa, koiras keskittyy kosiskeluun. Jollei muualle, niin ympärilleni tähän lampien kirjomaan maisemaan. Usein kysymyksessä on vesilintu, mutta suomalaisessa kansanrunou dessa munijana esiintyy myös kotka ja pääskynen. Se nakkelee niskojaan, ojentaa kaulaansa, pärskäyttelee vettä ja narisee. Siperiassa kaakkuri liittyy niin munamyyttiin kuin sukeltajamyyttiin, jossa se hakee alkumeren pohjasta palasen maata kaikkeuden alkumateriaksi. 3/2019 SUOMEN LUONTO 47 Telkkä on kevään airut ja suomalaisten sielunlintuja. Se ruokailee aikansa, nousee sitten kivelle ja ryhtyy sukimaan. Kalliot kuvastuvat sen pintaan utuisina, pienten väreiden särkeminä. Muna on poissa, kivellä ei näy edes kuoren palasta. Se lepää siinä keskellä lampea kuin Veen emon polvella – kalevalainen sotkan muna, valmiina särkymään ja synnyttämään maailman keskelle autiota veden selkää. Se on saattanut alun perin olla yleisnimi kaikille vesilinnuille, mutta vakiintui sittemmin telkäksi, joka oli munitusperinteen kautta ihmisille vesilinnuista tutuin ja merkityksellisin. Se on usein ollut myös ylösalainen, joten alkuajatus on saattanut hyvinkin syntyä tällaisesta näkymästä. Munahan se tietenkin vain on. Hieman epämääräisinä heijastuvat kalliot ja rantametsä todellakin ovat kuin veden alla häämöttävä maailma, Alinen, jossa vainajien henget asustavat. Ensimmäisessä versiossa alkumunien munija oli kokko ilman lintu, ja pesän sijana alkumeressä vuosia kelluneen Väinämöisen polvi. Seitsemänhän niitä pitäisi olla, kuusi kultaista ja yksi rautamuna, mutta jonkinlainen maailmantapainen kai tuosta yhdestäkin voisi syntyä. Siinä munijana on Äänisen uurroskenttiä suvereenisti hallitseva joutsen. Telkän lepokivelleen pelästyksissään pyöräyttämä muna, mutta tällaiset tarinoihin ja myytteihin sopivat sattumukset sysäävät mielikuvituksen mukavasti liikkeelle. Telkkäpari kiertää lammen ja särkee Alisen maailman roiskahtaessaan tyyneen pintaan. Alinen maailma, kuolleiden valtakunta on ajateltu lähes kaikkialla vedenalaiseksi tai -takaiseksi. Jatkan ajatusleikkiä myyttien parissa. Sotka on ikivanha sana. Naaras on näennäisen välinpitämätön. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO K ivellä on muna. Alkuperäinen oli karhu-uskomuksineen kristinuskoon heräävälle Suomelle liian pakanallinen, joten Lönnrot muokkasi aineistostaan uuden
Lammelle palaa unelias rauha. Laulurastas laulaa yläpuolellani, punarinta helskyttää tiukujaan hieman kauempana. 48 SUOMEN LUONTO 3/2019 silloin tällöin näyttäytymässä lammen toisessa päässä omaa naarastaan liehittelevälle koiraalle. Pieni saari jakaa lammen kahtia muodostaen luontaisen rajan pariskuntien väliin. Lopulta naaras saa höyhenpukunsa kuntoon ja liukuu veteen. O len aina pitänyt telkästä. Tuo soidinasuisen koiraan siivistä lähtevä vihellys on kevään tunnusomaisimpia ääniä. Viusorsa, vinkusiipi ja kiljusiipi ovat kadonneet ajan virtaan, mutta Karjalassa jotkut puhuvat edelleen helystä, sorsasta jonka siivet helisevät kevättä. Se kaikuu rannoilla niin päivisin kuin kuulaina kevätöinä ja on luonnollisesti poikinut linnulle nimiä. Linnut tekevät kierroksen lammen yli, sitten siipien soitto katoaa metsän taa. Aika kuluu, tavipariskunta käväisee kivellä, sitten alkaa jo hämärtää. Pariskunta ui kauemmaksi ja ponnistaa lentoon. Jo varhain käytössä olivat myös telkkä, tälkkä, sotka ja sotkatelkkä, joista nimeksi sittemmin vakiintui telkkä. Siinä on tuo hieno myyttinen ulottuvuus kalevalaisena sotkana, mutta ennen kaikkea se on elintavoiltaan kiinnostava, koloissa pesivä metsäsorsa. Se tuo kevään kaikenlaisten vesien varsille, 48 SUOMEN LUONTO 3/2019. Sen yli ei ole tulemista
Kolopesijä löytää muniensa sijan usein syvältä metsästä, korkealle hongan tai haapavanhuksen kylkeen isketystä palokärjenkolosta. Vielä elokuussa joku myöhäinen poikue sukeltelee lammen rantavesissä. Vaarojen saatteKarjalassa jotkut puhuvat yhä helystä, sorsasta jonka siivet helisevät kevättä. Alkukesällä rannassa hiljaa istuskellessa näkee poikueiden elämää, ja joillain lammilla saa pitkin kesää katsella yksivuotisten lintujen ryhmiä. Heti jäidenlähdön jälkeen lähes jokainen lampi saa oman pariskuntansa. Sieltä untuvikot hyppäävät vuorokauden ikäisinä alas ja taapertavat emonsa perässä lähimpään rantaan. 3/2019 SUOMEN LUONTO 49. Telkällä on kohtalonyhteys toiseen hienoon lintuun – palokärkeen. 3/2019 SUOMEN LUONTO 49 mutta liitän sen erityisesti pieniin metsälampiin, joiden elämää se elävöittää hienolla tavalla
Ennen lautapönttöjen aikakautta uutut tehtiin rungonpätkistä tai hakkaamalla aukko valmiiksi onttoon honkaan. Pöntötys liittyy vuosisatoja vanhaan munitusperinteeseen. Tuoreet munat olivat pitkän talven jälkeen haluttua ruokaa, mutta munitus oli tarkkaa puuhaa. 50 SUOMEN LUONTO 3/2019 lemaa metsävaellusta saattaa telkänpojille kertyä hyvinkin kilometrin verran. Lammen telkkänaaraalla oli pesä aitiopaikalla, palokärjen kolossa, metsonlaulun ytimessä. n Kirjoittaja on karjalohjalainen valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija.. Uu, kuten munituskolon alkuperäinen nimi kuuluu, merkittiin tekijänsä mukaan eikä muilla ollut sille asiaa. Herkkuja otettiin vain sen verran, että emo sai munittua täyden pesyeen haudottavakseen. Laulu oli aamulta jo vaimennut, kun kuulin siipien havinaa ja koloon menosta kertovan äänen. Seuraamani naaraan pesä paljastui pari päivää aikaisemmin ollessani läheisellä metsonsoitimella. Kuvauspiiloni tirkistysreiästä näin kelon kyljessä kolon, jonka reunaan oli tarttunut pehmoinen untuva. Metsäalueilla luonnonkolot ovat edelleen käytössä. Nykyään telkänpesät ovat enimmäkseen ihmisten rannoille ripustamissa pöntöissä
Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa ja miten ilmiö näkyy Suomessa. Dick Forsman SAARISTON LINNUT SUOMEN LUONNOSSA Opi tunnistamaan Suomen saariston noin 100 yleisintä lintua. Otava 19 95 Pertti Rovamo, Pekka Laine RETKELLE! Kaikki mitä aloittelevan retkeilijän tulee tietää ja osata ja mitä ei sovi unohtaa, kun pohtii retkien laajentamista ja monipuolistamista. Gummerus 24 95 Ossi Saarinen LUONTOKUVIA Opi kuvaamaan eläimiä Upea kirja täynnä ainutlaatuisia luontokuvia, sekä tarinoita kuvien takaa. 9 95 Pertti Koskimies LINNUT Lajiopas järjestelmällinen ja tarkka maastokäsikirja Suomessa pesivistä linnuista ja runsaimmista läpimuuttajista. Ilmestyy viikolla 14 Ilmestyy viikolla 14 Ilmestyy viikolla 14 Oppaasi keväiselle luontoretkelle. Siltala 29 95 Jouko Rikkinen METSÄT SUOMEN LUONNOSSA Korkeatasoiset kuvat ja havainnollistavat kartat perehdyttävät metsäluonnon kiehtoviin ominaispiirteisiin. Oppaan lopussa mukana havaintopäiväkirja. Otava 19 95 Va lik oi m a vo i va ih de lla m yy m äl öi ttä in . Gummerus 24 95 Juha Kauppinen MONIMUOTOISUUS Luonnon monimuotoisuus hupenee. Gummerus 29 95 Saarinen, Haahtela, Jantunen, Ojalainen, Aarnio 100 SUOMALAISTA PERHOSTA Eläväiset lajiesittelyt sadasta Suomen perhoslajista. Readme.fi 12 95 Tarjous voimassa 30.4.2019 asti
Lintujen tarkkailussa kahdeksankertaisen kiikarin laajasta näkökentästä on monesti etua, vaikka edullisissa malleissa se yleensä tarkoittaakin reuna-alueiden suttuisuutta. Vertailimme kahdeksat edullisemman hintaluokan kiikarit asiantuntija Kimmo Absetzin kanssa. ”Kasilla saa suuremman syväterävyysalueen, ja käsivaran aiheuttama kuvan tärinä näkyy suhteellisesti vähemmän, kun näkökenttä on laajempi. Selvitimme, millaiset kiikarit aloittelevan lintuharrastajan kannattaa hankkia ja paljonko niistä joutuu pulittamaan. Testauksen aikaan Helsingin Kivinokan lintulavan edessä avautuva lahti on vielä jäässä ja hiljainen. Tuotekuvaukset vilisevät erilaisia ominaisuuksia ja hienoja sanoja, jotka eivät ensimmäisiä kiikareitaan ostavalle kerro mitään. Toisaalta kymmenkertaisella yksityiskohdat erottuvat paremmin”, Absetz puntaroi eri suurennosten eroja. Merkkejä ja malleja riittää, hintaerotkin voivat olla parhaimmillaan satakertaiset. Niiden keväinen puuhakkuus innostaa aloittamaan lintuharrastuksen, mutta sopivien kiikareiden valinta voi tuntua haastavalta urakalta. ”Jos kuvan reunassa näkee lentävän jotain, niin sen kuitenkin hakee kesKiikari on aloittelevan lintuharrastajan ensimmäinen ostos. Testasimme niitä joukon, jotta selviäisi, paljonko toimivasta kiikarista tarvitsee maksaa. Kuin tilauksesta kaislikosta ilmestyy kaksi metsäkaurista kiikaroinnin kohteeksi, ja nostamme ensimmäiset mallit nenälle. Useimpien lintuharrastajien valinta on kahdeksankertainen suurennos, ja niiden joukosta myös vertailtavat tuotteet valittiin. Linnut näkyviin KIIKARITESTI KIIKARITESTI. 52 SUOMEN LUONTO 3/2019 L innut ovat nyt äänessä ja liikkeellä. TEKSTI ANNA TUOMINEN/ KUVAT MARKUS SIRKKA JA ANNA TUOMINEN Kiikari on aloittelevan lintuharrastajan ensimmäinen ostos
”Jos reuna rajautuu kuvasta ulos, niin ei edes näe, että siellä lensi mitään.” Tasalaatuista kuvaa Absetz kehuu vertailemiamme kiikareita yllättävän hyväja tasalaatuisiksi. Niiden kanssa saa kuitenkin tapella enemmän, että näkisi hyvin. Kattoprismoihin syntyvän vaihevirheen voi korjata, mutta Absetz toteaa, että edullisemmissa kiikareissa kor jaus on heikosti toteutettu, jos ollenkaan. Kalvotukset muuttavat ne vihreiksi tai magentan värisiksi, kun taas valkoinen heijastus kertoo, ettei kaikkia linssejä ole kalvotettu. Pienempiä voi käyttää isomman rinnalla ja ottaa ne taskuun silloin, kun ei muuten ottaisi kiikareita mukaan ollenkaan. ”Pienet ovat kivoja ja käteviä, usein vähän edullisempiakin. Sivusuuntaan leveässä porroprismassa ei synny vaihevirhettä.. Parhaan arvosanan kuvan terävyydestä saa edullinen Olympus. Kivinokan hyvässä päivänvalossa eroa ei huomaa, mutta jos hajavaloa tai vastavaloa on paljon, edullisempien mallien kuva huononee. Hän kertoo, että aloittelijakin voi jonkin verran vertailla kalvotuksia. ”Kuva-alueen ulkopuolella ei näy pelkkää mustaa vaan harmautta ja erilaisia heijastuksia. Nostamme kiikarit käsivarren mitan päähän ja katselemme niiden sisään. ”Tämän kiikarin voima on yksinkertainen prismarakenne, joka ei tee niin sanottua vaihevirhettä. 3/2019 SUOMEN LUONTO 53 Linnut näkyviin kelle nähdäkseen, mikä se on”, Absetz huomauttaa. Laatu näkyy siinä, kuinka vaivattomasti näkee hyvin. Monille on helpompi jättää lasit pois, sillä esimerkiksi silmien eriparisuuden voi tasapainottaa kiikareiden diopterisäädöllä. Hinnan pudotessa voi joutua tinkimään myös linssien monikalvopäällysteistä. Etulinssistä ei myöskään pitäisi pystyä peilaamaan itseään”, Absetz huomauttaa. ”Kun sitten pitäisi nähdä se talitintti, niin sen edessä onkin ikään kuin valkoinen valoverho”, Absetz kuvailee. Jos kiikareita aikoo käyttää usein, Absetz suosittelee hankkimaan suosiolla isommat. Hajataittoa niillä ei kuitenkaan voi korjata. Asiantuntijalta ne saavat kuitenkin huonoimmat arvosanat. Hän vinkkaa tarkkailemaan linsseistä myös myyntiliikkeen kattovalojen heijastuksia. Kokeileminen on tärkeää erityisesti niille, jotka käyttävät silmälaseja kiikareilla katsoessaan. Noissa muissa virhe näkyy käytännössä siten, että kuva ei ole ihan niin terävä ja kontrastikas, kuin mitä se voisi olla”, hän kertoo. Silmäkuppien säätö ei välttämättä riitä, vaan lasien kanssa kuvan reunat leikkautuvat. Kiikari pitää asettaa tarkemmin silmille, ja se tekee katselusta hankalampaa ja epämukavampaa”, hän kertoo. M A RK U S SIR KK A A N N A TU O M IN EN Edullisten kiikareiden laatu on parantunut selvästi viime vuosikymmeninä. Kiikarissa käytetyn prismarakenteen näkee helposti päällepäin. Mallin valinta Kiikareihin kannattaa käydä ottamassa tuntumaa liikkeessä, mikäli se on mahdollista. Porroprisma levittää Olympusta sivusuunnassa, kun taas kattoprismakiikarit ovat suoria putkia. Jos kiikarin hankkii verkkokaupasta, kannattaa vähintäänkin varmistaa, että palautus on tehty tarpeeksi helpok si. Kiikareita pidellessä niiden paino alkaa nopeasti tuntua käsivarsissa, ja lintulavan kaiteella odottavat pienikokoiset kiikarit alkavat tuntua houkuttelevilta
Myös silmäkupit melko jämäkät. Keskialue hyvä, reuna-alueet melko laajalti epäterävät. Suurehko okulaarilinssi helpottaa katselua.” ”Terävä, kontrastikas ja hyvä kuva. Reunat keskimääräistä paremmat, mutta kuva kapea ja putkimainen. Jämäkkä rakenne, paitsi silmäkupit löysän tuntuiset. Hyvin samanoloinen kuin Kowassa. 54 SUOMEN LUONTO 3/2019 SILMÄLAS IEN KANSSA SILMÄLAS IEN KANSSA SILMÄLAS IEN SILMÄLAS IEN KANSSA KITE PETREL 8X42 Hinta 449 € / Lintuvaruste Etulinssin koko 42 mm Paino 712 g Näkökentän laajuus 133 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 2,3 m Kuvanlaatu keskellä 8 ”Kapeahko, putkimainen kuva, jossa keskialueen laatu hyvä. ”Laatu näkyy kaikkein parhaiten siinä, kuinka vähän tarvitsee ponnistella, että näkee hyvin.” Lintuharrastuksen alkuun pääsee siis satasellakin, eikä perusvarmoista kiikareista tarvitse maksaa muutamaa sataa euroa enempää. Toimii hyvin silmälasien kanssa.” NIKON MONARCH 5 8X42 Hinta 339 € / Lintuvaruste Etulinssin koko 42 mm Paino 590 g Näkökentän laajuus 110 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 2,5 m Kuvanlaatu keskellä 8 OPTICRON EXPLORER 8X42 WA ED Hinta 295 € / Foto Fennica Etulinssin koko 42 mm Paino 670 g Näkökentän laajuus 131 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 2,5 m Kuvanlaatu keskellä 8 ”Terävä, kontrastikas hyvä kuva. Toimii hyvin silmälasien kanssa.” Edullisemmissa kiikareissa laaduntarkkailu on löyhempää, joten postipaketissa saattaa tulla niin sanottu maanantaikappale. Absetz kehottaa luottamaan omaan vaikutelmaan ja valitsemaan sen, joka tuntuu parhaalta. Kädessä ei aivan Kowan veroinen, sillä tarkennusruuvi ei osu yhtä hyvin sormiin. n KIIKARITESTI KIIKARITESTI M A RK U S SI RK K A Lintuharrastajalle kiikari on lintukirjaakin välttämättömämpi varuste.. Liikkeessä voi pyytää katsottavaksi myös huippukiikaria vertailun vuoksi ja sitten päättää, mitä kiikariltaan haluaa. Tuntuma hyvä ja tukeva. Reunat eivät yhtä heikot kuin Olympuksessa tai Kowassa
Jämäkän tuntuinen, helppo katsoa, ongelmaton.” OLYMPUS DPS I 8X40 Hinta 89 € / Lintuvaruste Etulinssin koko 40 mm Paino 710 g Näkökentän laajuus 143 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 4 m Kuvanlaatu keskellä 8,5 ”Erittäin terävä, melko kontrastikas ja kirkas kuva, jossa värit näkyvät luonnollisina. Terävä alue kuvan keskellä melko kapea, reuna-alueet laajalti epäterävät. Näillä näkee sentään paremmin kuin ilman kiikareita. Hankala silmälasien kanssa”. Hankala silmälasien kanssa.” KOMPAKTIKIIKARI 8X21 Hinta 21,95 € / Clas Ohlson Etulinssin koko 21 mm Paino 220 g Näkökentän laajuus 122 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 2,3 m Kuvanlaatu keskellä 5 ”Huonot kiikarit, jotka kuitenkin toimivat. Kaksoiskuvaa on, muttei niin paljon, ettei sen kanssa voisi jotenkin elää. Hankala silmälasien kanssa”. 3/2019 SUOMEN LUONTO 55 AINA TASKUSS A TOIMITTA JAN VALINTA KOWA SV 8X32 Hinta 235 € / Lintuvaruste Etulinssin koko 32 mm Paino 565 g Näkökentän laajuus 136 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 2 m Kuvanlaatu keskellä 8 ”Terävä, kontrastikas ja hyvä kuva. Keskialue hyvä, reuna-alueet laajalti epäterävät. Olympuksessa tätä terävämpi keskialue, mutta vielä heikommat reunat. Jämäkän tuntuinen rakenne, hyvä kädessä. Keskialue hyvä, reuna-alueet laajalti epäterävät. OPTICRON ASPHERIC 8X25 LE WP. Hankala tarkennusruuvi.” FOCUS HANDY 8X42 Hinta 119 € / Lintuvaruste Etulinssin koko 42 mm Paino 670 g Näkökentän laajuus 129 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 2,3 m Kuvanlaatu keskellä 8 ”Terävä, kontrastikas ja hyvä kuva. OPTICRON ASPHERIC 8X25 LE WP Hinta 159 € / Foto Fennica Etulinssin koko 25 mm Paino 291 g Näkökentän laajuus 91 m kilometrin päässä Lähin tarkennusetäisyys 1,5 m Kuvanlaatu keskellä 6 ”Välttävä kuva, vähän pehmeä ja kontrastivajaa, kapea näkökenttä. Diopterisäädön nollakohta on 4/5 säätövarasta miinuksen puolella.” TU O TE KU VA T VA LM IS TA JIL TA TOIMITTA JAN ”Terävä, kontrastikas ja hyvä kuva. Hempulat silmäkupit, muuten asiallinen ja vankka tuntuma. Jämäkän tuntuinen rakenne, hyvä kädessä. Muotoilu leveä ja käsissä kömpelö, tarkennusruuvin tuntuma melko hyvä. Kuva on pehmeä ja kontrastiton. Olympuksessa tätä terävämpi keskialue, mutta vielä heikommat reunat
Kansantarinoiden mukaan J. 56 SUOMEN LUONTO 3/2019 Porvoon kansallinen kaupunkipuisto tarjoaa hiihtovaellukselle oivat puitteet. Runeberg on onkinut kyseisellä kivellä. 56 SUOMEN LUONTO 3/2019 RETKELLÄ! IS TO CK PH O TO. L. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA VAELLUKSELLE KOTIOVELTA RETKELLÄ! IS TO CK PH O TO Huilitauko Runeberginkivellä, kevätaurinko hellii
Viime kesänä lähellä pesi jalohaikara ensimmäistä kertaa Suomessa. Auringon kimmeltäessä lämpömittari nousi lämpöasteille ja lumi suli vauhdilla. 3/2019 SUOMEN LUONTO 57 A ina ei tarvitse mennä kauaksi päästäkseen mielenkiintoiselle retkelle. Nostin pitkäperjantain aattona rinkan selkääni kotiovella Porvoon keskustan kupeessa ja suuntasin meren rantaan. Viime keväänä Porvoon Seudun Lintuyhdistyksen joukkue oli 111 nähdyllä lintulajilla toinen. Samalta luontopolulta löytyy myös Suomen itäisin tammimetsä metsälehmuksineen. Pyörätien laitaa ja puistojen poikki pääsi kuitenkin vielä sivakoimaan pari ensimmäistä kilometriä, ennen kuin jään peittämä ruovikkoalue Ruskis avasi tien vapauteen. Vastapäätä on Sikosaaren lintutorni, ja Ekuddenin luontopolun varrella on kolmas. Hiihtovaellus vie Porvoon vanhoille ranta-aitoille. Aivan Porvoon sairaalan kupeessa seisova Pohjoisniityn lintutorni on Suomen parhaita, ainakin mitä tulee kilpailumenestykseen. Aitaan kiinnitetty kyltti kertoo, että alue on rauhoitettu lintujen käyttöön huhtikuusta elokuun loppuun saakka. Huhtikuussa metsä aaltoilee sinivuokkomerenä. Porvoossa vanhasta kaupungista Emäsalon pohjoiskärkeen ulottuva kansallinen kaupunkipuisto tarjoaa upeat raamit keväiselle hiihtovaellukselle. Kosteikon ympärillä on kuitenkin kolme lintutornia, joista lintuja voi kiikaroida. Kansainvälisestikin arvokkaalla lahdella voi talvella kuulostella ruovikossa viihtyvien viiksitimalien metallisia ääniä. 3/2019 SUOMEN LUONTO 57. Vilkkaita lintukosteikkoja Aivan kaupungin kupeeseen levittäytyvä Ruskiksen lintuvesi suojeltiin jo vuonna 1945. Matkaan voi lähteä koti ovelta. Viime vuonna kevättalvi suosi ulkoiluharrastuksia Etelä-Suomea myöten, joten puitteet keväiselle hiihtoretkelle olivat mainiot. Tornien taistossa, Birdlife Suomen toukokuisessa lintuhavainnointi kilpailussa, torni on usein kymmenen parhaan joukossa. Nyt Kaupunginselän ohuen lumikerroksen peittämää jääkantta on miellyttävä hiihtää
Läheisen Humlan ulkoilumajan kiertävällä ladulla pärjää latusuksilla. Lokit kaklattavat. Matka jatkuu kohti Emäsalon korkeaa siltaa ja Kilpilahden öljynjalostamoa. Suuri se onkin, ainakin Porvoon mitassa, reilun kilometrin pitkä. 58 SUOMEN LUONTO 3/2019 58 SUOMEN LUONTO 3/2019. Kolme kilometrin päässä on kaupunkipuistoon kuuluva Stormossen, Porvoon suurin suo. Keidassuo sijaitsee Stensbölen kartanon takana. Hiihtäjät nauttivat kevään viimeisistä hiihtokeleistä. Tunnelma voimistuu illan tullen, kun sininen hämärä laskeutuu jäälakeudelle ja hyörinä loppuu. Nyt salmen rannasta nousee lentoon harmaahaikara. Vastarannalla, Vessön saarella, oli runoilijan kesänviettopaikka, Lilla-Kroks näs, jossa aikansa suurjulkkis rentoutui muun muassa kalastuksen ja metsästyksen parissa. Kartanon mailla voi ihailla myös vanhaa metsää ja kesällä niityillä liihottelevia pikkuapolloja. Kierrän Stensbölenselän ja Haikkoonselän väliin jäävän Kråkön suuren saaren kuvetta kohti Källsundetin salmea. Salmen taakse, Bjurbölevikenin pohjukkaan putosi vuonna 1899 aikanaan suuresti kohuttu meteoriitti. Kartanon omistaa Svenska litteratursällskapet i Finland, ja sen maat muodostavat suurimman osan eli 625 hehtaaria kansallisen kaupunkipuiston alueesta. Runeberg asui Porvoossa 40 vuotta ja jätti jälkensä kaikkialle, myös karttaan. Käpytikka nakuttelee pesää rantametsän iäkkääseen koivuun. Kituliaiden ja käkkäräoksaisten suomäntyjen lomassa vallitsee erämainen, kokoaan suurempi tunnelma. Tähdet tuikkivat, lehtopöllö kuuluttaa kevättä. Lunta on vielä hyvä kerros, joten metsäsukset ovat paikallaan. Pidän evästaukoa Kråkön kupeessa Runeberginkivellä. Lasken sulan reunalta vielä kolme haikaraa lisää. Kansallisrunoilija J.L. Hiihto on joutuisaa, eikä aikaakaan, kun vastaan tulee Kråkön ranta. Siitä on hyvä tähytä tähtitaivasta ja maisemaa. Yöllä on pakkasta, mutta uni maitStormossenin suolla vallitsee erämainen tunnelma. 58 SUOMEN LUONTO 3/2019 Haikaran ja runoilijan turvapaikka Stensbölenselällä liikenteen äänet vaihtuvat kevääseen; tunnelmaan tulee avaruutta ja maisemaan merellisyyttä. Kerrotaan, että hän kirjoitti täällä myös runon Vårt Land. Ennen siltaa, aivan Emäsalon pohjoiskärjessä, on Uudenmaan ulkoilualueyhdistyksen, Uuvin, suurten mäntyjen reunustama retkeilyalue Stornäsudden, retken kääntöpiste. Stensbölenselältä voi suunnata myös itään. Valkoselkätikkakin se olisi voinut olla, sekään ei näissä maisemissa ole tavaton ilmestys. Yö riippumatossa Jään peittämiltä selkävesiltä löytää Lappiin verrattavaa avaruutta. Riippumatolle löytyy mereen laskevan kallion kupeesta näköalapaikka
Uuvista kerrotaan, että Stornäsuddeniinkin saadaan uusi tulipaikka vielä kevään aikana. 3/2019 SUOMEN LUONTO 59 Ruskiksen kosteikolla lintuja voi tarkkailla kolmesta tornista. Juomavedestäkään ei tule pulaa. Vieressä on kuitenkin toinenkin hieno retkikohde, Porvoon kaupungin Mäntysaari, jossa on tulipaikkoja ja laavu. Stornäsuddeniin on helppo tulla, sillä tie tuo perille asti. Kosteikolla saa hiihtää huhtikuun alussa alkavaan liikkumisrajoitukseen saakka. Kaapaisen rannan lumikinoksesta lunta kahvipannuun ja asettelen pannun tulille. Keväisin lahden jäälle levitetään talkoilla säkkikaupalla kauHarmaahaikaroita Källsundetin salmella. Kohta jää on jakkaroilla täplitetty. Lintujen suosiosta on kiittäminen paikallista lintuyhdistystä. Ensimmäiset pilkkijät ilmestyvät Emäsalonselälle aamun sarastaessa. Ehkä liiankin, sillä kesällä tulipaikka jouduttiin purkamaan ilkivallan takia. 3/2019 SUOMEN LUONTO 59 taa paksussa makuupussissa ja alushuovalla eristetyssä riippumatossa. Tässähän on lähdettävä liikkeelle. 3/2019 SUOMEN LUONTO 59. Vähän matkan päässä on Haikkoon ja Tolkkisten asutuksen reunustama ja lintujen suosima Koddervikenin lahti. Riippumatosta voi ihailla merellistä maisemaa
Pitkäkynnen kannattaa olla väleissä kalamiesten kanssa. Kansallisia kaupunkipuistoja on tällä hetkellä yhdeksän, Porvoon li säksi Hämeenlinnassa, Porissa, Tu russa, Forssassa, Heinolassa, Kot kassa ja Hangossa. Yhden Suomen tunnetuimman taidemaalarin, Albert Edelfeltin, ateljee on Haikkoossa, mutta siihen voi talviaikaan tutustua vain tilauksesta. 60 SUOMEN LUONTO 3/2019. Joen jäätä on ollut hyvä hiihtää, mutta Vanhassa kaupungissa sukset on otettava kainaloon ja kavuttava jyrkkää Sillanmäkeä ylös Kirkkotorille ja edelleen kaupungin toiselle laidalle. Kapeilla kaduilla parveilevilla kaukomaiden turisteilla on ihmettelemistä. Toisinaan merikotka kärkkyy paistia, mutta useimmiten se jää haaveeksi. n Lisätietoja: www.porvoo.fi/porvoonkansallinen-kaupunkipuisto ja www.uuvi.fi Kirjoittaja on vapaa luontoja retkeilytoimittaja ja Suomen Luonnon vakituinen avustaja. 60 SUOMEN LUONTO 3/2019 raa, mikä houkuttelee muutolta palaavia lintuja suurin joukoin. Edessä siintävät Porvoonjoen ylittävät sillat. Edelfeltin ikuistamiin maisemiin sitä vastoin on vapaa pääsy ympäri vuoden. Samat lahdet, niemet ja notkelmat erottuvat maisemasta edelleen. Odotus ei ole turha, jäällä odottaa potra hauki. Hienosta ulkoilusäästä nauttivat ulkoilijat tekevät maisemasta elävän. Yksi ikuistettu maisema avautuu Lennätinvuorelta. Porvoossa kaupunkipuisto ulot tuu keskustasta Porvoon edustan sisäsaaristoon, aina Emäsalon poh joiskärkeen saakka ja koostuu yh teensä yli 20 kulttuuri ja luonto kohteesta. Edelfelt maalasi Porvoossa yli 220 teosta, tunnettuja ovat muun muassa Porvoo Linnamäeltä nähtynä tai Näsinmäeltä maalatut näkymät Vanhaan Porvooseen. Pin taalaa puistolla on 1122 hehtaaria. MIKÄ KAUPUNKIPUISTO. Uusin kaupunki puisto perustettiin Kuopioon 2017. Luonnon ja taiteen puisto Porvoo on paitsi luontomyös taidekaupunki. Niiden takana häämöttävät kuuluisat ranta-aitat. Kaupunkipuiston mieltää helposti puukujiksi, kukkaistutuksiksi ja pro menadeiksi. Vaellus käy yhä urbaanimmaksi, kun Porvoon keskusta lähestyy. Edelfelt maalasi laelta avautuvan maiseman teokseen Kesäilta Haikon Selällä vuonna 1899. Luonto on täälläkin lähellä, Mannerheiminkadun sillan kupeessa pilkkijä narraa kuhaa ja rantaravintolan terassi täyttyy auringonpalvojista. Itärannalle jää rantapromenadi ja sen taakse empirekaupunki Runebergin koteineen, vasemmalle Länsiranta Taidetehtaineen. Nimensä korkea kallio sai laelle 1850-luvulla rakennetun lennätinlinjan mukaan. Kansalliset kaupunki puistot ovat sitäkin, mutta myös paljon laajempia kokonaisuuksia. Kotka vartookin kohteliaasti kuusenlatvassa, että verkonkokijat poistuvat avannolta. Niiden joukossa ovat muun muassa Vanha Porvoo, em pirekaupunki, Stormossen, Ruskik sen lintujensuojelualue ja Gammel backan kartanon puistometsä
3/2019 SUOMEN LUONTO 61 mitä saadaan, kun pyydetään taiteilijoita ilmaisemaan omaa suhdettaan luontoon Kånken-reppu maalauskankaanaan. Tänä vuonna meillä on ilo esitellä kaksi erittäin luovaa taiteilijaa: Erik Olovsson ja Cecilia Heikkilä. Tuotteet ovat nimittäin osa Arctic Fox Initiative -ohjelmaa, ja niiden rahoittamilla hankkeilla pyritään maksamaan luonnolle takaisin. kånken art Esittelyssä erikoiserä. Heillä molemmilla on oma ainutlaatuinen ilmaisutapansa, ja he ovat suunnitelleet kaksi upeaa Kånken-perheen jäsentä. Aivan oikein: Kånken Art. Ne ovat visuaalisesti poikkeuksellisia, ja niihin liittyy myös ympäristötavoitteita. Lue kaikki aiheesta ja hanki oma Kånken Art -reppusi osoitteessa fjallraven.fi
Ajanjakso on saanut nimensä Manner-Euroopan ja Brittein saarten paksuista liitukivikerroksista. Liitukauden ilmasto oli koko maapallolla lämmin, eikä esimerkiksi napa-alueilla ollut jäätä. TEKSTI JA KUVAT JUHO RAHKONEN M aapallolla oli liitukausi 146–65 miljoonaa vuotta sitten. Maasta löytyy kuitenkin myös dramaattisempia maisemia, jotka juontavat juurensa liitukaudelle, dinosaurusten aikaan. 62 SUOMEN LUONTO 3/2019 Mielikuvissa Tanska on tasainen peltojen ja alavien merenrantojen maa. Näin syntyivät mahtavat liitu62 SUOMEN LUONTO 3/2019. Laajat manneralueet jäivät matalan trooppisen meriveden alle, kun korkeiden poimuvuoristojen syntyminen ja muut maankuoren mullistukset nostivat merenpintaa. Olot olivat ihanteelliset monimuotoiselle merten eliöstölle, kuten ammoniiteille ja muille nilviäisille, ja erilaisia kalkkikuoria kertyi merenpohjalle enemmän kuin koskaan. Näin syntyivät mahtavat liitukalkkikalliot. Terveisiä liitukaudelta kaan. Tunnettuja ja näyttäviä liitukallioita on esimerkiksi Englannin ja Ranskan rannikolla, mutta niitä on myös Tanskassa
3/2019 SUOMEN LUONTO 63. 3/2019 SUOMEN LUONTO 63 Møns Klintin liitukivikalliot nousevat jopa 127 metrin korkeuteen merenpinnasta
On varhainen kesäaamu. Pääsen rauhassa virittäytymään esihistoriallisiin tunnelmiin. Ylhäällä kalliolla on luonnonsuojelualueen opastuskeskus, jossa on tarjolla paljon tietoa alueen geologiasta. Alkukantaisen näköiset kotilot ja äyriäiset kiipeilevät aamuauringon lämmittämällä kalliolla, ilmieläviUusi tulokas ja vieraslaji, espanjansiruetana, etsii liitukalliolla piiloa aamuauringon haihduttaessa yön kosteutta. Olen perheeni kanssa automatkalla Etelä-Skandinaviassa, Legoland, Kööpenhamina ja Tanskan salmien kuuluisat sillat on koettu. Muisto miljoonien vuosien takaa Kallion pinnassa erottuu pieneliöiden fossiileja. Mønin naapurisaaren Sjællandin itälaidalla kohoaa myös toinen tunnettu liitukalliomuodostelma, Stevns Klint. Vaimo ja lapset uinuvat vielä, kun oma matkan kohokohtani on vasta tulossa. Peltojen hallitsemassa Tanskassa on vähän metsiä. Laskeudun alas meren rantaan. 64 SUOMEN LUONTO 3/2019 Møn on pienehkö saari Tanskan itärannikolla, ja sen laidalta löytyy komea liitukalkkikallio nimeltä Møns Klint. Liitukallio meren helmassa Jo Møns Klintiin saapuminen on hieno kokemus: ensin maasto nousee pitkän matkaa, sitten tie sukeltaa sadunomaisiin pyökkimetsiin, jotka kierteisine runkoineen ovat kuin Taru sormusten herrasta -elokuvista. Kävijöitä on ruuhkaksi asti, mutta leveiden lankkuportaiden ansiosta kallioiden ihailu onnistuu helposti. Vaikka läheinen Møns Klint on turistien kansoittama, kenties varhaisen kellonajan vuoksi Stevns Klintillä ei ole ketään muita. Noin 40 metrin korkuisena se ei ole yhtä dramaattinen kuin jylhä Møns Klint, mutta Stevns Klint on laajempi, jopa 17 kilometrin pituinen. Hikeä tosin pukkaa, jos käy alhaalla merenrannassa asti. Olen paikalla juuri sopivasti, kun aurinko alkaa nousta meren takaa. Kalliomuodostelmat ovat syntyneet eliöiden kalkkipitoisista kuorista. Tunnelma on ikiaikainen. Møns Klintin ylärinteiden pyökkimetsä on niistä komeimpia.. Maisema kohoaa enimmillään 143 metrin korkeuteen merenpinnasta – ja merihän on aivan vieressä, joten lähes pystysuorat liitukalliot ovat pysähdyttävä näky. Nousen punkastani leirintäalueella ja suuntaan lähellä olevalle Stevns Klintin kalliolle
Tuhkakerros on näkyvillä valkoisen liitukallion ja kellertävän kalkkikiven välissä. Tanskan liitukivikallioilla näitä äyriäisiä on vilisemällä. Täällä menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. Luonnonkatastro. Se avattiin yleisölle vasta kymmenisen vuotta sitten. 3/2019 SUOMEN LUONTO 65 nä. Vuonna 1928 eroosio aiheutti maanvyörymän, jonka seurauksena kirkon alttarinpuoleinen osa valui mereen. Katkat elävät hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Asteroidi aiheutti valtavan räjähdyksen ja pöly peitti auringon.. Maahan iskeytynyt asteroidi aiheutti valtavan räjähdyksen, ja siitä noussut pöly peitti auringon. Tuulta ja myrskyjä uhmaa Stevns Klintin reunalla seisova Højerupin kirkko, joka on rakennettu 1200-luvulla. Yhdysvaltalainen geologi Walter Alvarez havaitsi ensimmäisenä sen, että Stevns Klintin tuhka kertoo muinaisesta asteroidi-iskusta. Tuoreempaa historiaa välittää Kylmän sodan museo, joka kertoo Stevns Klintillä toimineesta maanalaisesta, huippusalaisesta linnoituksesta. Tämän geologisen erikoisuuden ansiosta Stevns Klintin liitukivikallio on kuulunut vuodesta 2014 Unescon maailmanperintöluetteloon. n myötä valtaosa maapallon eliölajeista kuoli sukupuuttoon, muiden muassa dinosaurukset. Auringonnousun hetki Stevns Klintin edustalla. Stevns Klintin kiinnostavuutta lisää rikas kulttuurihistoria, jota edustavat hienosti esimerkiksi kallion päällä sijaitsevat entisaikojen kalastajien ja merenkävijöiden museoidut mökit. Eroosio kuluttaa liitukallioita jatkuvasti. Ohut harmaa kalkkikerros kalliossa on muisto asteroidista, joka iski maapalloon noin 65 miljoonaa vuotta sitten, liitukauden lopussa. n Kirjoittaja tutkii Stevns Klintin jyrkännettä, jossa liitukaudella tapahtuneen asteroidi-iskun jättämä harmaa tuhkakerros on yhä nähtävissä. Törmäys tapahtui aikana, jolloin Aasiassa suuret aktiiviset tulivuoret levittivät vulkaanista tuhkaa ja kaasua ilmakehään
H o m o sa p ie n s TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT SUVI ELO Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Ei varaplaneettaa Ilmastoaktivisti koululakossa, koska poliitikot eivät tee tarpeeksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 66 SUOMEN LUONTO 3/2019 Ei varaplaneettaa Ilmastoaktivisti Atte Ahokas on perjantaisin koululakossa, koska poliitikot eivät tee tarpeeksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 66 SUOMEN LUONTO 3/2019
maaliskuuta, Kansainvälisenä ilmastolakkopäivänä. L amaan nuttava i l maston muutos Ahokas kertoo, että monet nuoret ovat huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Alkuvuoden aikana kymmenientuhansien nuorten ilmastolakot ovat levinneet ympäri maailmaa. ”Minusta on epäreilua, että meidän lasten ja nuorten täytyy toimia ilmastoasioissa johtohahmoina.” Hänen mielestään poliitikkojen tehtävä on pitää Suomi ja maailma elinkelpoisena tulevillekin sukupolville. Onneksi hän osaa suhtautua vähätteleviin kommentteihin rauhallisesti. Mutta nuoret eivät tajua niitä laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia, joita ilmastonmuutos aiheuttaa meidän elinaikanamme”, hän sanoo. Ahokas toivoo, että tukea löytyisi laajemminkin: nuorisojärjestöiltä, ylioppilaskunnilta ja kouluilta. ”Täytyy olla aktiivinen, tehdä some-päivityksiä ja keskustella”, hän sanoo. Vaikuttaminen oli hiljattain alkanut kiinnostaa Ahokasta, vaikka ilmastonmuutos vaikutuksineen oli aluksi tuntunut lamauttavalta. Kun saamme kaikki mukaan, niin voisimme saada aikaan isojakin juttuja”, Ahokas sanoo. Hän ei näe lähitulevaisuudessa merkkejä tilanteen paranemisesta. Hän ei ole valmis kompromisseihin, koska niihin ei hänen mukaansa ole enää varaa. Suomen päätapahtuma järjestettiin Helsingissä, mutta useita paikallisia lakkoja järjestettiin myös muun muassa Tampereella, Turussa, Rovaniemellä, Kemissä, Hyvinkäällä, Lahdessa ja Oulussa. ”Haluan tehdä tästä liikkeen. Tähän mennessä suurin ilmastolakko on järjestetty Montrealissa Kanadassa. tammikuuta, keskellä koulupäivää 16-vuotias Atte Ahokas piteli kylttiä kotipaikkansa Jokioisten kirjastolla. P erjantaina 25. ”Sitä ei koulussa opeteta.” Media kiinnostui Ahokkaan ilmastolakosta. Iso oman perheen suunnittelema muutos on lämmitysjärjestelmän vaihto. Muutaman viikon päästä Ahokas kutsuttiin Ylen A-Studioon haastamaan kansanedustaja Sanna Marin ja sisäministeri Kai Mykkänen. Se oli Ahokkaan ensimmäinen koululakko ja voimaannuttava kokemus. ” 3/2019 SUOMEN LUONTO 67. Forssan Lehti teki jutun, pian sen jälkeen muun muassa Yle. Sen lisäksi, että Ahokas peräänkuuluttaa tiukempia toimia päästöjen rajoittamiseksi päättäjiltä, hän on itsekin muuttanut kuluttamistaan. ”Kun koulussa puhutaan ilmastonmuutoksesta, niin kyllä nuoret jo tietävät, että ilmasto lämpenee koska hiilidioksidia tulee liikaa ilmakehään. Lakon syynä oli päättäjien hampaattomuus ilmastonmuutoksen edessä. Ja että yritän toiminnallani hankkia julkisuutta”, Ahokas luettelee. Yli tuhat tutkijaa allekirjoitti tukikirjeen alle viikon aikana. Sen jälkeen hän lähti mielenosoitukseen eduskuntatalon portaille Helsinkiin. Se, että aikuiset kiusaavat nuorta, osoittaa miten suuren vaikutuksen Ahokkaan viesti on tehnyt. Hänen mukaansa tiedon puutteen tuoma epävarmuus estää kuitenkin nuoria lähtemästä vaikuttamaan laajemmin. ”Katowicen ilmastokokouksen aikaan napsahti”, hän kertoo. Evoluutiobiologia kiehtoo minua.” ” RIPPIRISTINI on fossiloitunut hain hammas. ”Tapasin ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita samasta asiasta ja yrittävät itsekin tehdä asialle jotakin”, Ahokas sanoo. Lopulta Thunbergin elokuussa 2018 aloittama koululakko ja IPCC:n lokakuussa julkistettu ilmastoraportti sysäsivät Ahokkaan ajatukset liikkeelle. Häntä todella kuunnellaan. Ahokas kumppaneineen järjesti vastaavan joukkotapahtuman Suomessa 15. ”Greta sanoo, että lakot jatkuvat niin kauan kunnes tehdään radikaaleja muutoksia”, Ahokas sanoo. ”Minulle on sanottu, että olen poliittinen terroristi ja aivopesun välikappaleena oleva lapsi. Sain sen EteläAfrikassa asuvalta kummitädiltäni. Siihen osallistui 150 000 nuorta. Ahokas onkin lähtenyt haastatteluihin mukaan innokkaasti, sillä hän kokee sen tärkeäksi vaikuttamiskeinoksi. Ahokas vaatii, että Suomen pitää vähentää päästöjä, ja päästövähennyksiä tulee edellyttää muiltakin EU:n mailta nyt, kun Suomen puheenjohtajuuskausi on alkamassa. Se oli käänne. L a k ko j at kuu yl i vaal i en Nuorten ilmastolakko on saanut tukea myös suomalaistutkijoilta. Hän liittyi ruotsalaisen 16-vuotiaan ilmastoaktivistin Greta Thunbergin joukkoihin ja ryhtyi koululakkoon. ”He ovat epäonnistuneet siinä.” n ”On epäreilua, että nuorten täytyy toimia ilmastoasioissa johtohahmoina.” ” TÄMÄ TRILOBIITTI on ensimmäinen fossiilini. ”Jos kukaan ei tiedä lakosta, siitä ei ole mitään hyötyä.” Suuri mediahuomio on tuonut mukanaan myös kriitikot ja kiusaajat. Yksin Helsingin marssiin osallistui noin 5000 nuorta. Oli pakko tehdä jotain. Lisäksi hän on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja haluaa arkipäiväistää puheen ilmastonmuutoksesta. Nyt mukana on vasta muutama nuori
”Maata pitkin reissatessa matkustamisen luonne muuttuu, ja myös matkasta tulee osa elämystä”, sanovat Lentolakon järjestäjät Laura Nurminen ja Hanna Haapanen. Muista eväät! 4. Aihe kerää myös verkossa tuhansittain aktiivisia keskustelijoita esimerkiksi Lentolakkotai Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmissä. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A lounaalle Kööpenhaminaan, viettää päivän Lyypekissä ja nähdä Alpit junan ikkunasta.” MAATA PITKIN matkailu on usein paitsi hitaampaa myös kal”Junamatkan suunnittelu ja lippujen osto eivät ole yhtä yksinkertaisia kuin lentomatkan. Hyödynnä pysähtymiskohteet. Näin säästät aikaa ja rahaa. Tutut ja tuntemattomat paikat tarjoavat uusia kokemuksia. ”Maata pitkin matkatessa saa paremman kokonaiskäsityksen kyseisestä maasta tai maanosasta.” Myös matka-ajan ja välipysähdykset voi hyödyntää. KU V IT U K SE T: JO H A N N A IL A N D ER VINKKEJÄ REISSUUN IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa matkan tekoon. ”Junamatkalla voi tehdä asioita, joihin ei tunnu muuten löytyvän aikaa: lukea tai katsella elokuvia”, junamatkailun asiantuntija Tommi Tolkki sanoo. 3. Tutut ja tuntemattomat paikat ajoissa. Näin säästät aikaa ja rahaa. Tutki aikatauluja ulkomaisilta matkasivustoilta ja kerää tietoa ja muiden kokemuksia netistä. Pohdi, voisitko useamman lyhyen matkan sijaan tehdä yhden pidemmän. n LAURA SALONEN K O T O N A MATKAAN MAATA PITKIN 1. 2. 68 SUOMEN LUONTO 3/2019 K O T O N A TALVELLA Thaimaan aurinkoon, huhtikuussa Lontoon kevääseen ja kesällä Kreikan vesille. Varaa tekemistä matkalle. Pari vuotta sitten nämä suunnitelmat olisivat herättäneet ihastelua, mutta nyt monet harkitsevat kahdesti lentomatkailua. Tutki aikatauluja ulkomaisilta matkasivustoilta ja kerää kokemuksia netistä. Hyödynnä junassa istuminen mukavaan tekemiseen. Aloita matkan suunnittelu ajoissa. Spontaaniin matkusteluun Interrail-kortti on hyvä valinta.” Lentolakon järjestäjät toivovat, että ihmiset miettisivät, miksi matkustavat. Hyvän loman voi viettää matkustamattakin tai matkaamalla lähelle”, Nurminen vinkkaa. Viime aikoina lähimatkailu, hidas liikkuminen ja maata pitkin matkustaminen ovat olleet nousussa. Lentämisellä on merkittävä hiilijalanjälki, ja päästöt kasvavat jatkuvasti. Tietoa on kuitenkin saatavilla netissä, ja ihmiset neuvovat mielellään esimerkiksi Facebookin ryhmissä”, Tolkki kannustaa. Spontaaniin tymiskohteet. Alkuvuodesta järjestettiin ensimmäiset maata pitkin matkustamiseen keskittyneet matkamessut. Tietoa on kuitenkin saatavilla netissä, ja ihmiset neuvovat mielellään esimerkiksi Facebookin ryhmissä”, Tolkki kannustaa. Muutamankin päivän pitemmällä reissulla pääsee maareittejäkin yllättävän pitkälle. KU V IT U K SE T: JO H A N N A IL A N D ER. ”Matkalla Italiaan voi pysähtyä lounaalle Kööpenhaminaan, viettää päivän Lyypekissä ja nähdä Alpit junan ikkunasta.” MAATA PITKIN matkailu on usein paitsi hitaampaa myös kalliimpaa. ”Junamatkan suunnittelu ja lippujen osto eivät ole yhtä yksinkertaisia kuin lentomatkan. Ekologisuuden lisäksi maassa pysyttelyssä on muitakin hyviä puolia. Jos lennät, suosi suoria lentoja ja kompensoi päästösi. WWF Suomi on linjannut, että pitkä lentomatka on ilmaston kannalta huonoin yksittäinen kulutusvalinta. ”Halvimmalla pääsee, kun ostaa liput kuukausia etukäteen. ”Toivon, että yhä useampi pohtisi suhdettaan matkailuun. ”Halvimmalla pääsee, kun ostaa liput kuukausia etukäteen. 5. Maata pitkin matkaajat haluavat kyseenalaistaa ajatuksen, että matkustaminen tarkoittaa automaattisesti lentämistä
Lue lisää: www.saasyoda.fi. Samalla pääsee osallistumaan tutkimuksen tekemiseen. Uudella Kysy ilmastosta verkkosivustolla voi kysyä ihan mitä vain ilmastosta. ”Särkijauheliha on kotikeittiöihin soveltuva kätevä tuoretuote, josta saa nopeasti aterian. JUURIPERSILJAA HUNAJALLA 4 kpl juuripersiljoita öljyä 1 tl yrttimausteseosta mustapippuria suolaa 1 rkl hunajaa 2 rkl limenmehua persiljaa koristeluun Kuori ja kuutioi juuripersiljat. Kalamassan valmistuksen sivutuotteena syntyy ruotoja, nahkaa ja suomuja. Lisää mausteet sekä hunaja ja sekoita. 400 MILJOONAA KILOA syömäkelpoista ruokaa päätyy vuosittain muualle kuin suuhun pelkästään Suomessa. Etenkin vähäarvoisina pidettyjä kaloja, kuten särkeä ja lahnaa, voitaisiin kalastaa kestävästi jopa 50 miljoonaa kiloa vuodessa nykyisen reilun 10 miljoonan kilon sijaan. Lämmitä öljy pannussa ja ruskista kuutioita muutaman minuutin ajan. Niistä voidaan valmistaa esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa käytettävää kollageenia sekä erilaisiin kalvorakenteisiin taipuvaa gelatiinia. Toiminnan kannattavuutta ajatellen on tärkeää löytää keinot, joilla kalat saadaan kuluttajille myyvässä muodossa ja sivuvirrat käytettyä edelleen kannattavasti.” Miten vesistöt hyötyvät kalamassan poistosta. Mitä elintarvikkeita särkikaloista on kehitteillä. 3/2019 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ SUOMESSA OLISI runsaasti potentiaalia kestävän kalankäytön lisäämiseen. ”Noin miljoonan kilon särkikalasaalis poistaa kahdeksan tonnia fosforia ja 28 tonnia typpeä, joten vesistöstä poistuu paljon ravinteita.” Mikä on paras särjestä valmistettu tuote, jota olet maistanut. Kalanpyynti parantaa vesistöjen tilaa ja tarjoaa myös oivaa raaka-ainetta erilaisille elintarvikkeille. (JM) KYSYILMASTOSTA.FI Askarruttaako ilmasto sinua. ”Siskon anopin valmistamat sinappisärjet ovat erityinen herkkuni, joka on työläs valmistaa, mutta palkitsee maullaan.” n JOHANNA MEHTOLA TULOSSA Syökää särkikalaa JA A KK O H IID EN H O V I / LU KE Juurevaa persiljaa KAUNIIN vaalea juuripersilja muistuttaa palsternakkaa, mutta on maultaan sitä makeampi. Juuripersiljaa on perinteisesti käytetty antamaan makua kasvisliemeen, mutta se sopii erinomaisesti myös lämpimäksi lisäkkeeksi. Lisää lopuksi kuutioiden päälle limenmehua ja persiljanlehtiä . Tutkimuspäällikkö Sari Mäkinen Luonnonvarakeskuksesta valottaa särkikalojen hyötykäyttöä
Kirjassa esitellään eläinlajeja ja niiden eko logiaa eri puolilta maapalloa tietoiskumai silla teksteillä. 70 SUOMEN LUONTO 3/2019 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Antti Reinin kuvat ovat mitäänsanomattomia näppäilyjä. Kerrassaan kaunis kirja! VESA LUHTA Lauri Lajunen, Esa Hohtola, Jari Peltomäki & Jouni Pursiainen: Kiehtovat eläimet (Docendo 2018) ASIANTUNTEVA tekijäkaarti takaa sen, että Kiehtovat eläimet teoksen sivuille voi huoletta heittäytyä ja antaa tekstin viedä. Kirjassa kerrotaan myös maamme metsistä ja annetaan vinkkejä, kuinka jokainen voi luonnossa saada hyvän olon ja mielen kaikkina vuodenaikoina. n LUONTOKIRJASUOSIKKINI Ilkka Hanski: Viestejä saarilta (Gaudeamus 2007) AURA KOIVISTO Vapaa toimittaja IS TO CK PH O TO. Isoja, painavia, paksut kannet ja paksua paperia. Hutaisten tehdyltä vaikuttavan, muodikkaan self help -jutustelun päätyminen WWF:n vuoden luontokirjaksi hämmästyttää. Kirjassa saaria edustavat muun muassa Ahvenanmaa, Madagaskar ja Grönlanti. Viestejä saarilta on Hanskin kirjoista helppolukuisin, josta noviisin kannattaa aloittaa; postuumisti vuonna 2016 ilmestynyt Tutkimusmatkoja saarille käsittelee samoja aiheita laajemmin ja perusteellisemmin. Alaotsikko puolestaan kertoo, että myös sanoma on tärkeä: Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee. PERTTI KOSKIMIES T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KIRJAT Saaret kertovat VÄLILLÄ tuskittelen suomalaisten luontokirjojen fyysistä olemusta. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Janne Utriainen: Pyhävaara (Karisto 2018) TASAPAKSUN erä ja lappikirjallisuu den viime vuoden ehdoton helmi on ina rilaisen Janne Utriaisen esikoisteos Pyhävaara. Miten mukava on lukea pieniä, pehmeäkantisia kirjoja, joissa on korkeintaan pieniä mustavalkokuvia! Ilkka Hanskin Viestejä saarilta täyttää nämä vaatimukset. Teos pär jää myös lavertelemattomalla tyylillään ja hyvällä kieliasullaan. Kirjas sa on hieno ja runsas kuvitus, joten jo sen silmäily ja katselu tarjoa vat paljon tietoa. Kirjoittaja on luonut elämän kokemuksistaan vankan novellikokoel man romantisoimattomasta nykypäivän YläLapista ja PohjoisNorjasta. Kansainvälisesti arvostettu ekologi kertoo omista tutkimuksistaan ja selvittelee yleistajuisesti monimuotoisuutta, uhanalaistumista ja sukupuuttoja. JOHANNA MEHTOLA Terveyttä metsästä ”MITÄ ENEMMÄN asuinalueella on puita, pensaita ja vesialueita, sitä terveempiä ihmiset ovat.” Jukka Lyytisen ja näyttelijänä tunnetun Antti Reinin kirja Metsä, hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta (Like 2018) kertoo tutkimustuloksia luonnossa oleskelun tuomista, lääketieteen todistamista positiivisista vaikutuksista ihmisen fyysiseen ja henkiseen terveyteen, joskin ylimalkaisesti. Ja koska olen hieman saarihullu, jo kirjan nimi innostaa. Niistä selviää vaikkapa se, että turskalla on erittäin voimakas ääni ja se, että ankerias lisääntyy vain kerran elämänsä aikana. Teosta sopii kiittää siitä, että se kehottaa ihmisiä luontoliikkumiseen ja -virkistäytymiseen ympäri vuoden, arkielämän puitteissa ja kävelymatkan päässä kotoa. Kiehtovat eläimet sopii hyvin pieneksi kertauskirjaksi eläinten biologiasta, ja erityisen hyvin se sopii luettavaksi yhdessä lasten kanssa. Metsä, hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta on kuitenkin rakenteeltaan valitettavan hajanainen ja asiasisällöltään heppoinen, monet luontoa koskevat maininnat virheellisiäkin
Eväitä voi pysähtyä syömään esimerkiksi Herralankosken rannan laavulla ja kodalla, jossa muutama mahtuu myös yöpymään. K A RI SA A RIN EN Lempäälän koskilla LEMPÄÄLÄN Koskireitillä riittää nähtävää, sillä siellä kohisee peräti neljä koskea: Herralankoski, Hakkarinkoski, Välikoski sekä Kuokkalankoski. Sielläkin näkyvät pian monet kevään merkit kuten rentukan kukinta. Seuraavat seurantaviikonloput 30.–31.3., 13.–14.4., 27.–28.4. www.kevatseuranta.fi Hiisi vieköön Näyttely Hiisi. www.lappeenranta.fi Aapasuon salat Soiden synty, lajit, arkeologiset löydöt, äänimaailma sekä ilmaston muutoksen seuraukset suo luonnolle aukeavat näyttelyssä Aapa – Pohjoisten soiden kiehtova elämä. KARI SAARINEN, LEMPÄÄLÄ. www.rovaniemi.fi LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera www.suomenluonto.fi/retkivinkki. Lempäälän kupeesssa oleva Ahtialan lintujärvi on tunnettu monista siivekkäistään. Etelä-Karjalan merkittäviä muinaisjäännöskohteita tutustuttaa niin linnavuoreen kuin kuppikiviinkin ja paljastaa myös ääniä menneisyydestä. 3/2019 SUOMEN LUONTO 71 MINNE MENNÄ ANTTI SAL OV AA RA TUOM AS NO KE LA IN EN / LA PP EE NR AN NA N MUS EOT JUKK A SU VIL EH TO / LA PIN M A AK UN TA MU SEO Kevättä katsomaan Osallistu LuontoLiiton Kevätseurantaan, jonka teemana on Veden äärellä. Lapin maakuntamuseo, Rovaniemi, 9.4.2019–26.1.2020. Etelä-Karjalan museo, Lappeenranta, 13.4.–29.9.2019. Kesällä retkeilijöille on tarjolla myös kanoottiretkiä sekä koskikelluntaa. Niitä voi kiivetä katsomaan rannan kahteen lintutorniin
Lähikuvan pienestä kuoriaisesta otti Juhani Harkas.. helmikuuta Taivassalossa. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. helmikuuta. Kevään ensimmäinen KEVÄTAURINKO herätti seitsenpistepirkon talvihorroksesta 25. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. ”Kerran näätä vei koko kilon rasvapötkön rautaisine telineineen.” Musta enkeli PALOKÄRKI saapui pakkasaamuna ruokinnalle. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Ahmatti LINTULAUDAN kutsumaton vieras tallentui riistakameraan Maarit Rokkasen pihalla Pernajassa. Kyösti Sorsa kuvasi näyttävän linnun Utajärvellä 22. 72 SUOMEN LUONTO 3/2019 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.
3/2019 SUOMEN LUONTO 73 Kurottelua ”LAULUJOUTSENEMO ja harmaa poikanen pysähtyivät jään reunaan. Lajikirjoa kalliolla JÄKÄLÄT ovat maalailleet kallion monenlaisella kuviolla ja värillä. helmikuuta Iisalmessa. Emo kurkotteli pitkällä kaulallaan ruokaa jään alta, mutta syötävää ei näyttänyt löytyvän.” Tarja Dubee valokuvasi joutsenet 6. Risto Kangassalo ihaili kalliopinnan lajstoa Raision Mahittulassa 23. Auringonnousun asukkaat VILPPULAN MELASKOSKELLA on talvehtinut 35 sinisorsaa, kaksi haapanaa, neljä laulujoutsenta sekä yli kymmenen koskikaraa. tammikuuta Kymijoella Heinolassa. helmikuuta. Jano SINITIAISEN VARPAAT eivät lipsuneet, kun se joi jääpuikosta tippuvaa vettä. Reijo Lehtonen seurasi vesilintujen aamupuuhia 7. Kuvan nappasi Kaarlo Asikainen 17. helmikuuta.
RII KK A H EI N O. JUHA VALSTE Huonesopikki kylpyhuoneessa Mikä on tämä hämähäkki. n Oravat voivat paritella maassa tai puus sa. PE KK A KO TK AT N IE M I / VA ST AV A LO Oravien parittelu Parittelevatko oravat sekä maassa että puussa tai vain jommassakummassa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Ensimmäisiä havaintoja tehtiin Atlan tin toiselta puolelta jo 1600luvulla. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Minulla ei ole havaintoa oravien parittelusta. Huonesopikit voivat elää jopa seitsemän vuotta. Itse toimitus on nopea, mutta toistuu use ampaan kertaan. Laji on alun perin eurooppalaista perua, mutta ihmisen mukana se on levinnyt kosmopolii tiksi. Suurimman osan ajasta ne piilotte levat koloihin ja nurkkiin kutomiensa seitti tunneleiden suulla saalista väijyen, mutta hämärän hetkillä hämähäkit liikkuvat aktii visemmin. Eläimen yleisyyteen nähden parittelun näkeminen on kuitenkin varsin harvinaista. Huomiota herättävän kokonsa ja hämähäkkien väärinymmärretyn maineen vuoksi laji jää toisinaan toiseksi kohdates saan elinympäristönsä ihmisasukkaan. Itse muistan nähneeni oravien parittelun vain muutaman kerran. Huonesopikki on ennen kaikkea ihmisen hyödyllinen liittolainen, sillä se auttaa pitä mään asunnon puhtaana tuholaisista. n Kylpyhuoneesta löytynyt hämähäkki on EteläSuomessa varsin yleinen sisätilois ta tavattava huonesopikki (Tegenaria domestica). Löytyi kylpyhuoneesta kerrostalosta. 74 SUOMEN LUONTO 13/2019 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T L A U R A S A LO N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Olennaista on riittävän tukeva ja pitävä alusta, sillä tällainen toiminta ei ole mah dollista ohuilla oksilla. Myös vuodenajalla on väliä, sillä Oravien parittelun todistaminen on harvinaista
Kuvan tapauksessa leuat ovat kään tyneet niin paljon eri suuntiin, että kumpi kaan nokan puolisko ei ole kohdannut vas tinettaan. SEPPO VUOLANTO Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit TERHI RYTTÄRI Kasvit Epämuodostunut nokka voi haitata ravinnon saantia talvisin. Kun nokan puoliskot eivät osu toisiinsa kunnolla, joko ylänokka taikka alanokka al kaa kasvaa pituutta, koska se ei kulu käy tössä. Linnulla saattaa olla jonkinlainen kasvuhäiriö, joka aiheuttaa vinon kasvun. TAPIO KUJALA Talitiaisen outo nokka Kotipihan ruokinnalle tuli talitiainen, jonka nokka oli pitkä ja ohut, kovasti erinäköinen kuin lajikumppaniensa. Lintu kyllä käy talipötkylällä. Silloin kun ylä ja alanok ka osuvat täsmällisesti toisiinsa, normaali ahkera nokan käyttö takaa sen, että nokka kuluu sopivasti. Muutenkin se liikkuu jopa terhakkaammin kuin toiset. JA A KK O LA TV A N EN. Useimmiten joko ylä tai alanokka kasvaa ylimääräistä pituutta ja käyristyy, harvemmin molemmat puolis kot kasvavat ristiin niin kuin kuvassa näh dään. Onko kyse jostain sairaudesta tai varhaisesta vahingoittumisesta. Ilmeisesti tuollakin nokalla evästä saa haukattua. Mistä tällainen epämuodostuma saa al kunsa. Kysyjän havainto siitä, että nok ka on muutamassa viikossa kasvanut, voi siis hyvinkin pitää paikkansa. Lintu on käynyt lähes päivittäin paikalla. Niin kauan kun ravinto on pehmeää, esi merkiksi rasvaa, lintu voi epämuodostuneel la nokalla kaapia sitä riittävästi hengen pi timeksi. Terha kas liikkuminen ravinnon lähellä voi ilmen tää ruokahalua, toisin sanoen mahdollises ti nälkäistä lintua. Epämuodostuneen nokan kanssa on vai kea tulla toimeen kevääseen saakka. Linnun nokan pinta on sarveisainetta, joka kasvaa periaatteessa samalla tavalla kuin kyntemme. Ehkä pesäpoikasaikana on tapahtunut ta paturma, joka on vääntänyt vielä pehmeät nokkaluut vinoon, eikä myöhempi kasvu ole parantanut tilannetta. n Tiaisten nokka kasvaa silloin tällöin epämuotoiseksi. Pakkasessa kovettunutta ravintoa on kuitenkin vaikeampi työstää ristinokalla, joka saattaa taipuakin kovassa väännössä. Näyttää kuin nokka olisi tässä seurannan aikana eli muutamien viikkojen kuluessa saanut edelleen lisää pituutta, ja enemmän ristikkäisyyttä, mutta aivan varma en voi olla siitä, kun nyt näin sen ensimmäistä kertaa kameran teleobjektiivin läpi. Sain lasin läpi tuiskun seasta muutaman kuvan. Vaikka jotkin sisälle eksyneet hämähäkit on hyvä vapauttaa ulos, huonesopikki on varmasti kiitollisempi rauhallisesta ja hä märästä kellarinurkkauksesta. 13/2019 SUOMEN LUONTO 75 syksyllä koiraat etsivät itselleen puolisoa ja voivat päätyä vangiksi lavuaareihin
JUHA VALSTE JU SS I M U RT O SA A RI / LE U KU Karhunpentujen jätösten kohtalo talvipesässä on mysteeri.. Pentujen pissat varmasti painuvat pesän alimpiin kohtiin ja vähitellen haihtuvat tai vaan tuuliin. Olisi mukava, jos joku lukijois ta voisi kertoa, miten asia todella on. Ei löy tynyt Grzimekin nisäkäskirjasta, ei uudesta Handbook of the Mammals of the Worldista, ei vanhasta Siivosen Suomen nisäkkäät –kirjasta eikä useista PohjoisEurooppaa ja PohjoisAmerikkaa käsittelevistä nisä käsoppaista. Luotta vaisesti kävin sitten läpi kirjastoni nisäkäs kirjoja ajatellen, että kyllä noin yksinker taiseen asiaan kirjoista apu löytyy. Uskon emon syövän nämä pesään tulevat ulosteet, kuten tekevät esimerkiksi sudet ja koirat. n Täytyy heti sanoa, etten osannut vasta ta kysymykseen suoralta kädeltä. Pienten poikasten ruokana on pelkästään emokarhun erittämä, runsaasti rasvaa ja valkuaisaineita sisältävä maito. Hän ei ole löytänyt vastausta kysymykseen tutkimistaan karhunpesistä eikä kirjallisuudestakaan. Nii den ulosteetkin ovat siksi niin sanottua mai tokakkaa. Ihan kuin pennut eivät siellä talvipesässä kakkaisi ollenkaan. 76 SUOMEN LUONTO 13/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Karhunpentujen kakka Eräs lukijamme ihmetteli, miten karhunpentujen pissat ja kakat hoituvat niiden köllötellessä emonsa kanssa talvipesässä
Kun pihalla on vierekkäin koivu ja kuusi tai koivu ja mänty, niin miksi kuusen ja männyt oksat pakenevat koivun oksia, vaikka ne eivät edes kosketa toisiaan. Ohei sessa kuvassa näkyy hyvin, miten sekä kuu si että mänty kasvavat lähes toispuoleisina valoa tavoitellessaan. TERHI RYTTÄRI K A A RIN A H EIS K A N EN TE RH I RY TT Ä RI Puiden oksat kasvavat kohti tilaa ja valoa. Vanhan kaarnan pinnalla kasvaa myös paljon jäkäliä ja mikroskooppisia leviä. Kun sopiva uhri on löytynyt tukkipinolta tai ha vupuun rungolta, naaras ottaa munanaset timensa suojuksen sisältä esiin ja alkaa po rautua puun läpi kohti toukkaa ja munii sii hen munan. Suurin osa lajeista vaa tii tarkkoja mikroskooppitutkimuksia lajin selvittämiseksi, kuten monet muutkin lois pistiäiset. Aikuinen kuoriutuu seuraavana kesä nä ja kömpii isäntätoukan tekemää käytävää pitkin ulos puusta. Tark kaa lajia on kuvasta mahdoton sanoa, mut ta alaheimon tunnetuin ja suurimpiin kuulu va edustaja on pistimineen jopa kahdeksan sentin pituinen Rhyssa persuasoria. 13/2019 SUOMEN LUONTO 77 Kaarnan väri Miksi männyn yläosan kuori on punertavaa ja alaosan kaarna harmaata. Ymmärtääkseni paksu kaarna suojaa puuta maastopaloilta, mutta mistä väriero johtuu. Kyllähän siinä jo mäntypuukin har maantuu. JAAKKO KULLBERG Pakenevat oksat Kysymykseni koskee pihapuita. Nopeakasvuisen koivun oksat runsai ne lehvästöineen varjostavat kesällä tehok kaasti. n Ilmiö johtuu siitä, että puiden oksat pyr kivät kasvamaan sinne, missä on tilaa ja va loa. TERHI RYTTÄRI Loispistiäinen ikkunalla Mikähän on tämä hyönteinen takakuistin ikkunalla. Pistiäistoukka koteloituu puun sisään. Kun isäntä on täysikokoinen, pistiäis toukka alkaa kehittyä sen sisällä käyttäen koko toukan nahkaa lukuun ottamatta ra vinnokseen. Hitaammin kasvava mänty vaatii paljon valoa ja sen oksat väistävät kasva malla koivun latvuksen ulkopuolelle. Vanhemmiten puun pak suuskasvu alkaa hidastua, eivätkä kaarnan pintaosat hilseile pois samalla tavalla kuin nuoremmissa, nopeammin kasvavissa ylä osissa. n Arvelisin, että värimuutos liittyy osittain kaarnan ikään. Hyvin vanhojen mäntyjen paksu kilpikaar na on tehokas suoja metsäpaloja vastaan. Ne myös elävät monin eri tavoin. H EIK KI KE TO LA / VA ST AV A LO Nuoren kaarnan punertava väri sointuu kuukkelin höyhenpeitteeseen.. n Tämä pitkällä munanasettimella varus tettu loispistiäinen kuuluu luultavasti po raahmasten alaheimoon Rhyssinae. Laji loisii muun muassa erilaisilla suurilla jäärien ja jättiläispuupistiäisten toukilla, joi ta naaraat etsivät herkillä jaloillaan ja tunto sarvillaan niiden liikkeitä tunnustellen. Tyviosassa kaarna on paksua ja van haa. Se on nähnyt jo vuosikymmenten tuu let ja tuiskut ja kokenut paahtavan auringon poltteen. Erilaisia pitkäpistimellisiä ahmaspistiäi siä on kymmeniä eri lajeja, jotka eivät kuulu edes samaan alaheimoon
Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI LUONNON JA YMPÄRISTÖN MUUTOKSESTA. Ne eivät ole myrkyllisiä. Ainakin osalla kuolinsyy voi olla myös heisimatoihin kuuluva kol mipiikkimato (Schistocephalus solidus). Rannalle oli myös huuhtoutunut useita pieniä kuolleita kaloja. Kyseinen sinilevä voi kasvaa myös viileässä vedessä, jopa jääpeitteen alla. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. Mikä sintti mahtoi olla kyseessä. tule tutustumaan! KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT H EN N A SU O M IN EN Sinilevä värjää veden turkoosiksi. Nämä tekijät yhdessä saattavat aiheut taa erityisesti 2–3vuotiaiden vanhojen koiraiden syksyisiä kalakuo lemia. Sen vanhemmaksi kolmipiikki elää muutoinkin vain poikkeuk sellisesti. Onko erikoinen ilmentymä sinilevää. Vihreää vaahtoa Ollessani kävelyllä marraskuussa 2018 huomasin rannalla erikoista vihreää vaahtoa. Kuolinsyy on epäselvä, mut ta mahdollisena syynä voi olla esimerkiksi se, että koiraskalat ovat ylirasittuneita poikasten hoidon päätyttyä. WWW.MUUTOSLEHTI.FI V IL LE H EI KK IN EN / VA ST VA LO. Mietin, mitä mahtaa olla vihreä vaahto ja vedessä lilluva aines. Run saan esiintymisen on oletettu aiheutuvan pääasiassa veden sisältä mästä runsaasta fosforista ja poikkeuksellisen lämpimästä syksystä. Aphanizomenonmuodostumat erottuvat vihrei nä tai turkoosinvärisinä kasvustoina. Samassa yhteydessä tapahtuneet kalakuolemat eivät ole sinile vien aiheuttamia. Kol mipiikit voivat saada kesän aikana useita pesueita, joita koiraat var tioivat kasveista rakennetussa pesässä. 78 SUOMEN LUONTO 13/2019 Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. n Syksyllä 2018 havaittiin monin paikoin Suomenlahden rannoilla runsaasti Aphanizomenon flos-aquae sinilevää. Erityisesti kolmipiikkejä on löydetty matalilta me renrannoilta kuolleina loppusyksyllä eri puolilta Suomenlahtea. Se voi täyttää kolmipiikin ko ko ruumiinontelon. Kalan vatsaontelossa elää monesti useampikin mato, jotka aiheuttavat kalan vatsan pullistumista siten, että liik kuminen on vaivalloista, eikä ruumiinontelossa ole juuri tilaa ravin nolle tai sukutuotteillekaan. SYKE:n erikoistutkija Seppo Knuuttilan mukaan erityisen paljon ilmoituksia tuli ItäHel singistä. HANNU LEHTONEN LAMMASPAIMENEKSI SAARISTOON www.houtskarinlammastila.fi houtskarinlammastila@gmail.com Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Ranta on Helsingin Ison Kallahden uimaranta joka sijaitsee Kallvikinniementiellä
Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. 040-7399027 | 044-3052331 www.isokummunlammastila. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Myynti Lehtipisteissä. Puhelin: .............................................................................................................................. 13/2019 SUOMEN LUONTO 79 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Tilaa Metsäpirtin multaa pihallesi toimitettuna tai nouda itse. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Nimi: .................................................................................................................................... Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . 920,Paanajärvi niikonmatkat.. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. Kesäkuun matkalla Arolan tila ja karhut. . Teen osoitteenmuutoksen. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. 27,90 € Komein kansallispuisto! Kivakkakoski ja -tunturi, naavat, Tikankontti, Ruskeakallio ym. Osoite: ............................................................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... 09 156 11 (vaihde) Metsäpirtin kierrätysmateriaaleista valmistetut mullat soveltuvat kaikkeen viherrakentamiseen. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS . ym. wordpress.com Ilmoita Suomen Luonnossa! Meillä on 131 000 lukijaa. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . 775,Laatokan kierros 4.-8.8. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Katso tarkemmat tiedot noutopisteistä www.metsapirtinmulta.fi Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi Talven käytetyin asu niin tunturissa kuin kaupunkielämän vilinässä ruskovilla.fi LUOMU-MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. 045-1374757 lammas ISOKUMMUN LAMMASTILA Kesän lammaspaimenviikot nyt varattavissa! Mökki vuokrattavissa ympäri vuoden. Irtonumero 9,50 euroa. ja 8.-14.9. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. 12.-18.6. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MEN LUONTO.F I/ LEHTITILA US Arboristi | Eläintenhoitaja | Eräja luonto-opas | Maaseutuyrittäjä | Metsurimetsäpalvelujen tuottaja | Puutarhuri | Ympäristöneuvoja | Ympäristönhoitaja Retropaidat klassisella Erik Bruunin norppatunnuksella – ja muut luonnonystävän suosikkivaatteet
Yksikään ei yhdy näkemykseen, jonka mukaan riek kotiheys olisi alueella 6 kpl neliökilo metriä kohti. JOUKO HUIKURI, KERAVA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Talven valtakunnan selviytyjät Todella kauniita kuvia ja kiinnostava aihe. Asia on tärkeä, joten siitä tulee puhua. Metsähallitus luottaa lupamitoituk sessa Luken riekkolaskennan tuloksiin. Laskenta perustuu tieteelliseen ns. Saman havainnon ovat tehneet kaik ki haastattelemani noin 30 eri puolil la YläLappia kulkenutta metsästäjää ja luonnonharrastajaa, joilla on takanaan satoja maastokilometrejä. Saalistus voi vähentää kalojen määrää ja esimerkiksi vaikuttaa tietyn ikä ja kokoluokan selviämiseen populaatiossa. Yhden mukaisuus viittaa siihen, että kantoja säätelevät samat tekijät, kuten myyrä kantojen vaihtelut, pesintäsäät ja sisä loiset. Äänestä . Luontokaupan pehmosiilin voitti Taija Asikainen. Menetelmä on kehitetty Ruotsissa, ja sen avulla on arvioitu riekkokantoja myös Norjassa vuodesta 2000. VENLA POHJOISVIRTA, KUHMOINEN Hieno nojatuolimatka Arktikselle. 80 SUOMEN LUONTO 3/2019 Eräpalvelut vastaa riekkoväitteisiin Vesa Luhta esitti Suomen Luonnossa 1/2019 Vahtikoirapalstalla virheellisiä väittämiä YläLapin kanakoiraavusteisis ta riekko laskennoista. Tätä erälupia myyvä taho ei tunnu tie dostavan riittävästi. Jutun upeat kuvat loivat tunnelmaa. Kokeissa tulisi seu rata kalojen määrää ja kokojakaumaa ver rattuna tilanteeseen, jossa merimetso ja on, tai niitä ei muutaman vuoden aika na ole lainkaan.” RIIKKA KAARTINEN TOIMITTAJA T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Hieno juttu kiehtovasta ja kauniista eläimestä. Puhuin kuitenkin etupäässä ilmaston muutoksen riskeistä ja mustista marras kuista, jotka tekevät riekonpyynnistä ai van liian helppoa. Lasken nat tekevät koulutetut harrastajat. Tätä tulisi tut kia eri alueilla, erityyppisissä vesistöissä ja pitkäaikaisin kokein. JAANA VÄÄNÄNEN, ESPOO tälahdenkatu 22 b, Laitathan mukaan perustelut! Vesa Luhta 1/2019 Vahtikoirapalstalla virheellisiä väittämiä YläLapin kanakoiraavusteisis ta riekko laskennoista. Distancemenetelmään ja sitä on käytetty alueella vuodesta 2008. Suomen, Ruotsin ja Norjan kalotti alueiden riekkotiheydet ovat olleet häm mästyttävän yhdenmukaiset. Luhta väitti, että laskijat ”vetäisivät laskentojen tuloksia kotiinpäin”. Osallistujien kesken arvotaan Fiskarsin Xactsarjan istutuslapio ja talikko. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Kasvava myyräkanta voi palauttaa kannan jo ensi syksynä kohtuulliseksi, mutta emolintuja on pelottavan vähän. Ilmastonmuutos kiinnostaa minua valtavasti. VESA LUHTA ENTINEN AMMATTIPYYTÄJÄ Tutkimuksia merimetson saalistuspaineesta on Numerossa 10/2018 sivulla 50 kirjoitet tiin virheellisesti, että vain yksi tutkimus on selvittänyt merimetsojen vaikutus ta kaloihin, ja että asiaa ei ole tutkittu Tanskassa. Juttuun haasta teltu vanhempi tutkija Thomas Bregnballe Aarhusin yliopistosta tarkentaa: ”Monet tutkimukset ovat dokumen toineet saalistuksen suoria vaikutuksia. Tarvitsem me koulutettujen metsästäjien saalistie toa, voidaksemme arvioida metsästyk sen vaikutusta riekkokantoihin. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 17.4.2019. Kiintiöt ovat viime vuosina keskinkertai sen riekkokannan aikana olleet selväs ti alhaisemmat kuin runsaiden kantojen aikaan vuosina 2014–2015. Laskenta perustuu. AHTI PUTAALA FT, RIISTABIOLOGIAN DOSENTTI, YLITARKASTAJA JUKKA BISI FT, ERÄTALOUSJOHTAJA Vesa Luhta vastaa Olen iloinen mikäli huolta riekkotiheyk sistä kannetaan. Näin ei ole. Siinä olemme samaa mieltä Luhdan kanssa, että meidän tulee seurata lajien kehitystä ja puuttua välittömästi taan tuviin kantoihin joko rauhoituksilla tai luvituksen sääntelyllä. Kokeellisia tutkimuksia merimetso jen vähentämisen vaikutuksista kalasta jien saaliiseen ei ole monia. Riekko tulisi rauhoit taa lokakuun 20. Koiraavusteisessa lasken nassa jokin mättää, ja se tulisi selvittää. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Uskon ja toivon, et tä asiaan löytyy balanssi. Koko Arktis -sarja oli todella hieno ja mielenkiintoinen, numero oli oikein poikkeuksellisen upea. On mahdotonta, että laskijat naapurimais sa vääristelisivät toisistaan tietämät tä tuloksia ja tutkijat silti päätyisivät sa moihin tuloksiin vuodesta toiseen. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Matka Arktikselle. JOHANNA HOLM, IISALMI Mielenkiintoinen juttu sitkeistä luonnon sankareista. ANNA KONTTILA, NIVALA Naalin laulu palasi ”Aivan kaikki ei väistämättä muutu huonommaksi.” Toivonsäde pimeydessä. Kasvitiede on lähellä sydäntäni, samoin pohjoinen luonto. Kun esimerkiksi myyriä on run saasti, pienpedot saalistavat niitä, ja riekot saavat pesiä rauhassa. päivästä vuoden lop puun kaikelta metsästykseltä. Kuitenkin paikalliset tahot ihmettelevät, miten distanssilas kennoissa riekkotiheydet kaksikertaistu vat kolmiomittauslaskentoihin nähden
Auran ja Riston blogissa vieraillaan metsissä ja soilla sekä suhtaudutaan intohimoisesti luonnon suojeluun. JOH AN N A M E HT O L A Viherinkoski Kosken kuohua ja historiaa nelostien varrella. Muuttolintukalenteri esittelee punakylkirastaan ja muita kevään tuojia sekä auttaa tunnistamaan niiden ääniä. Tutustu talvimaljakkaaseen ja muihin kevätsieniin sivuillamme. Löydät sivuiltamme kevään mittaan yli sata vinkkiä siitä, miten voit pienien tekojen kautta toimia luonnon kannalta kestävämmin. LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.fi LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI K A T ARII N A P YL SY Ritajärvi Helposti saavutettava erämainen elämys Pirkanmaalla. 3/2019 SUOMEN LUONTO 81 Miten kevään ensi muuttajat laulavat. MA R I P I HL AJ AN IE M I Neitvuori Lukuisia retkireittejä ja upeita näkymiä yli Luonterin vesistöjen. > Jaa oma vinkkisi sosiaalisessa mediassa avainsanalla #sataaskelta ! JA N I KU RK IS U O / VA ST AV A LO LA SS E KO SO N EN RIS TO SA U SO 3/2019 SUOMEN LUONTO 81. > suomenluonto.fi/tag/kevatsienet/ MUUTTOLINTUKALENTERI #SATAASKELTA KEVÄTSIENET KAINUUN MAILTA Kuinka omasta arjesta voisi tehdä ympäristöystävällisemmän. > suomenluonto.fi/blogit/kainuun-mailta Lähde kevätretkelle eri puolille Suomea! | Lue lisää: suomenluonto.fi/tag/kevatretkella/ Heti kun maa paljastuu lumesta, voi löytää ensimmäisiä sieniä. A NN A K AI S A V ÄN T TI N E N Haapasaari Aurinkoa ja jäistä merimaisemaa Kotkan edustalla
Toinen Porvoon emoista kantoi niin sanottua lukurengasta ja oli renkaan kirjain koodin perusteella itse syntynyt Hollannissa. Hyvillä kosteikoilla nähdään parhaimmillaan useita lintuja samanaikaisesti. Haikaran keväisen juhlapuvun pitkät hartiahöyhenet vain puuttuivat. Virossa pesii jo kymmeniä pareja, ja Suomenkin ensimmäinen pesintä todettiin kesällä 2018. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E JALOHAIKARA on Suomessa nykyisin joka vuotinen vierailija, jonka yksilömäärä tuntuu olevan jatkuvassa kasvussa. Tuolloin Porvoossa syntyi neljä poikasta. n. Myös Vihdissä jalohaikarat yrittivät pesiä. Oli eksoottinen kokemus seurata eteläisen jalohaikaran ja pohjoisen uivelon kohtaamista huhtikuisella Espoon Laajalahdella. 82 SUOMEN LUONTO 13/2019 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Myöhemmin elokuussa mahdollisesti sama jalohaikara oli jälleen siellä
Neonikotinoidit – kohutut hyönteismyrkyt. . 4/2019 ilmestyy 9. V ES A H U TT U N EN. . . Lintujen ja ihmisten Liminganlahti. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto ILMAINEN @suomenluonto KASVIEN KUTSU Näin aloitat luonnonkasvien harrastamisen. . toukokuuta. Arktisten lintujen muutto – näytös vailla vertaa. Kaikki puutiaisesta
HELPPO Kajaanista. AINUTLAATUINEN Oma geologinen ja kulttuurihistoriallinen tarina. Palautusviikko 2019–19 767095-1903 1 2 33 KIINNOSTAVA ARVOKAS Suomen upeinta luontoa. 1 4 HELPPO Vain tunnin matka Oulusta ja Kajaanista. OULU KAJAANI NAPAPIIRI Helsinki KU VAT EE VA MÄ KIN EN HA RR I TAR VA INE N Löytöretkelle Löytöretkelle Löytöretkelle Löytöretkelle Löytöretkelle Rokua UNESCO Global Geoparkiin Rokua UNESCO Rokua UNESCO Rokua UNESCO Rokua UNESCO Rokua UNESCO Rokua UNESCO Rokua UNESCO Oulujoki Rokua Oulujärvi Lataa ROKUA GEOPARK -MOBIILIKARTTASOVELLUS ILMAISEKSI Rokua UNESCO Global Geopark United Nations Educational, Scienti?c and Cultural Organization Educational, Scienti?c and Cultural Organization