S U O M E N S U K U P U U T O T. K A R H U N P E N N U T. Suokukko laittautuu turnajaisiin, ja lehto puhkeaa kevään väreihin. K E V Y T R E T K E IL Y.. K E V Ä Ä N N Ä Y T E LM Ä T. Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 3/2020 S U O M E N LU O N T O 3 | 2 2 V A LK O H Ä N TÄ K A U R IS . MIKSI VIRKISTYSMETSIÄ HAKATAAN. Kevät asussa METSÄ AUTTAA MIELTÄ MITÄ ON KEVYTRETKEILY. Karhut heräävät heräävät Pennut tarvitsevat emon turvaa pesästä lähtiessään. M E T S Ä H A LL IT U K S E N H A K K U U T. M E T S Ä N P Ö LL Ö T. P A R A N TA V A M E T S Ä K Y LP Y
Kiihkeät trumpetit soivat suolla, ja kaiku vastaa metsän puolelta. Tämä suo on varattu!. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U KE VÄ T Aamuhuuto KUVA KARI LEO TEKSTI HEIKKI VASAMIES KYLMÄ AAMU ei haittaa kurkia
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
54 Kevyesti luontoon Kevytretkeily kasvattaa suosiotaan. 32 Metsän lyömä Miten metsä elvyttää mieltä. Lue asiantuntijan vinkit keinoista, joilla repun saa kevenemään. Miten voivat varpuspöllö, helmipöllö, huuhkaja ja muut metsäläiset. 48 Kuin emokarhu pentujaan Karhunpentujen kevät kuluu emon hellässä huomassa. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kylmä kylpy Siipyyssä Valkohäntäkauris uimasilla. 16 Kevään neljä näytelmää Takatalvi, kukkien herääminen ja soidinturnajaiset rytmittävät kevättä. 26 Kadonneet Suomen luonnosta on kadonnut yli 300 eliölajia. Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Rinna Saramäki 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Kotona 68 Taide & kulttuuri 72 Lukijoilta 73 Kolumni: Joel Haahtela 74 Luonnoskirja 16 Suomen Luonto 3/2020 Suokukkojen soidinturnajaisissa voi aistia kevään kiihkon ja loiston.. 44 Liian kovat hakkuut Miksi Metsähallitus hakkaa virkistysmetsiä. 36 Lintujen miljoonakerho Peippo, pajulintu, punarinta. 38 Pöllömetsän väkeä Kohtaamiset pöllöjen kanssa jäävät mieleen. Siinä kolme runsainta lintuamme, mitkä ovat muut
unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. e Kar. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Keväisiä ilmiöitä lintujen, kasvien ja matelijoiden maailmasta sivuilla – . een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Suokukkokoiras koreilee soidinasussaan. ämällä tuo. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. 38-40). Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Lisätietoa saat syö. i @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Maija Karala, tiedetoimittaja Maija tarkkailee keväisillä kävelyretkillään Helsingin Viikissä lintuja, sisiliskoja ja kyitä. Fiona Kasurinen, harjoittelija Fiona opiskelee mediapalvelujen tuottajaksi Lohjalla Luksia -ammattikoulussa ja on harjoitelijana Suomen Luonnon toimituksessa. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Hän aloitti valokuvaamisen teini-iässä tähdistä, mutta sittemmin kuvaus on painottunut suurpetoihin ja arktiseen luontoon. o Kroonpressille on myönne. elija Fiona Kasurinen, Kuvankäsi. Matelijoiden pariin hänet vei ensin Herpoetomania-lehden avustaminen ja sitten päätoimittaminen. KUVA: MARKKU NIKKI. Hän kuvitti jutun Liian kovat hakkuut (s. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Ömer Acar, luontokuvaaja Ömer muutti Suomeen yksivuotiaana perheensä kanssa. Tiedetoimittajaksi ja kuvittajaksi hän alkoi, kun haave tutkijanurasta lopahti liian laajalle ulottuvaan uteliaisuuteen. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Kuvat karhunpennuista sivuilla 48–53 on otettu Kuhmossa piilokojusta kolmen yön aikana. inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT 79. i. Pennut olivat paikalla vain hetken, mutta hetki tallentui upeiksi kuviksi. Sivuilla 22– 23 Maija kertoo, miten matelijat heräävät kevääseen. Fiona pitää metsälenkeistä ja puihin puhkeavien lehtien tarkkailusta. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo. avissa osoi. oapuna Tero Jämsä, harjoi. ajat Annakaisa Vän. ely A. A N T TI K O LI 48 44 22 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimi
Vaikka vih reää oli EteläSuomessa näkyvillä koko talven, sävy ei ollut niin heleä, kuin se ke vään myötä on. Vaikka liikkumista nyt epidemian takia rajoitetaan, luonto tarjoaa aina tekemistä ja ihmeteltävää. Olemme tehneet parhaamme kyetäksemme uudistuvan lehden myötä tarjoamaan lukijoillemme entistä hienompia elämyksiä, kiinnostavia aiheita ja rentouttavia lukuhetkiä. Luonnon väripaletti on pian aukeamassa täyteen loistoonsa: sitruunaperhosen keltaista, sini vuokon sinistä, näsiän pinkkiä, peipon rinnan punais ta, nokkosperhosen oranssia, laulavan kottaraisen höyhenten kiillossa melkein täysi väriskaala. Rastaat ovat nekin jo aloitta neet aamukonserttinsa, ja tikat pärryyttelynsä. Edel lisestä lehtiuudistuksesta on vierähtänyt jo kahdek san vuotta. Pian orkesteriin liittyvät sammakot. Ulkoasua ja kirjasintyyppejä on mietit ty tarkkaan. Toivon että viihdyt lehden parissa. Uudessa nimiössä on paljon vanhaa ja tuttua, mutta myös jotain uutta. Samalla tulemme suojelleeksi itseämme. 6 suomenluonto.fi LOPPUTALVEN JA ALKUKEVÄÄN aikana oli paljon harmaita päiviä. Myös äänet ovat palanneet metsään ja avomaille. Se keventää mieltä ja auttaa raskaitten aikojen yli. Jonkun mielestä liian kauan, toisen mie lestä hyvää ei ehkä kannattaisi muuttaa. Vakiopalstat ovat paikoillaan, mutta ilmeeltään piristyneinä. Töyhtöhyypät syöksyilevät soidinhuumassaan kiu rujen kuoron säestäessä. Ainutlaatuisen, kauniin ja arvokkaan, mutta haavoittuvan. PS. Luonnonsuojeluliiton tunnuslausetta mukaellen se muistuttaa, että yhdessä suo jelemme suomalaisen luonnon. Johtoajatuksena on, että kirjainten tyy li ei häiritsisi lukukokemusta, mutta olisi tarvittaes sa myös vahva ja vaikuttava. SUOMEN LUONTO lehti elää luonnon rytmissä, ja nyt, luonnon uudistuessa, myös lehti vaihtaa asua. Suomen Luonto palaa juurilleen moder nilla tavalla. Luonto uudistuu – lehti uudistuu Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN
Tänä vuonna myyriä on monin paikoin runsaasti, joten näinä viikkoina munivat pöllöt onnistunevat pesinnässään viime vuosia paremmin. Katja Koskenpato ja muut suomalaistutkijat selvittivät pöllön värin merkitystä yli 5000 vapaaehtoisen avulla. Ihminen huomaa pöllön siinä missä muutkin eläimet. Nyt. Ruskea pöllö ei paljastu närhille tai kanahaukoille päivälepo puustaan yhtä helposti kuin harmaa, jolloin se ei hukkaa energiaa paetessaan häiriköitä, saati joudu saaliiksi. suomenluonto.fi 7 LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Harmaat pöllöt hupenevat TE KS TI PE RT TI KO SK IM IE S KU VA AR TO JU VO N EN hupenevat LEHTOPÖLLÖJÄ ON Suomessa kahta värimuotoa, joista harmaankirjavat pärjäävät lauhoina talvina ruskeita heikommin. Yli 40 vuoden tutkimukset Länsi-Uudellamaalla osoittavat, että ruskeat pöllöt ovat yleistyneet ja harmaat harvinaistuneet samaan aikaan, kun lumipeitteinen aika on Etelä-Suomessa lyhentynyt ja myyrähuiput harvenneet. Myyrien puuttuessa ruskeat saalistavat tehokkaammin pikkulintuja, ja ne kestävät lämpenevässä ilmastossa runsastuvia loisia paremmin kuin harmaat. Ecology & Evolution -tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta selvisi, että ihmiset huomasivat harmaan pöllön nopeammin lumettomassa, mutta ruskean lumisessa ympäristössä
Klassinen seipiö syntyy katkaistusta jääkiekkomailan varresta. Hyvä käytännön vinkki keväistä lintujen paljout ta katselevalle on seipiön valmistaminen – ilman sitä hartiat jumiutuvat helposti. Keskellä huhtikuu ta on naurulokin, kalalokin ja selkälokin havainto huippu. Heti kuukauden aluksi myös vikkelien kot taraisten pääjoukot ilmaantuvat piristämään Ete läSuomen kulttuurimaisemaa. Aika tehdä seipiö TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Huhtikuussa lintujen muu. Havaintomää rien huiput kertovat aika hyvin, milloin eri muutto linnut hallitsevat maisemaa Suomen eteläosissa, siel lä on nimittäin erityisen paljon aktiivisia lintujen kir jaajia. Näin tekee muun muassa kiuru. Myös muuttavat haukat ilmaan tuvat taivaan kirkkauteen kiertelemään. Moni lintulaji aloittaa muuton jo maaliskuussa, tai jopa aiemmin. o nousee huippuunsa. Huhtikuun lopulla lintujen paljous vain tihenee. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi BIRDLIFE SUOMEN Tiirahavaintopalveluun on mer kitty havaintoja vuodesta 2006 alkaen. oa eli staijaamaan.. Samaan aikaan töyhtöhyypän jo helmikuussa alkanut muutto hui pentuu. Nyt on oikea hetki rientää tarkkailemaan muu. Kiikarin alle sopivan sovitepalan voi puolestaan sahata itse kumi kiekosta tai toisesta pätkästä samaa mailaa. Vasta huhtikuun alussa se on kuitenkin tilastojen mukaan kuuluvin osa peltomaisemaa. Isokoskelohavainnot nousevat myös huippuunsa huhtikuun alussa, ja py syvät lukuisina koko kuukauden ajan. Lintutornin luona äänimaailmaa hallitsevat rantametsän peipot, ruovikon pajusirkut sekä lokit. Laulurastaan laulukone on kaikkein kovim massa käytössä, ja pääosin myöhemmin saapuvan satakielen muutto alkaa. Huhtikuun keskivaiheilla voi kaikkein varmim min kuulla kurjen keväthuudon, ja kuovit alkavat kailottaa pelloilla. Mailan kädensijassa on eristysteippi valmiina. Silloin voi kuulla taivaanvuohen mäkätyksen ja nähdä meren tai järvenlahdella joukoittain uiveloi ta, haapanoita, jouhisorsia, lapasorsia, punasotkia ja telkkiä
Ne neitoperhoset, sit ruunaperhoset ja nokkosperhoset, jotka silmä useammin keväällä huo maa, ovat talvehtineet aikuisina. Pie ni kangasperhonen sen sijaan on ko telotalvehtija, ja kevään ensimmäi nen toukasta kuoriutuva päiväperho nen. Huhtikuussa on mukava seurata, miten hyönteiset len televät touhukkaina pajusta pajuun ja hoitavat pöly tystä. 2 PYÖRÄRETKET. 3 na. Nyt niiden silkkisten karvojen läpi alkaa työntyä keltaisia hede eli poikakukkia tai vihertäviä emi eli tyttökukkia. Kimalaiskuningattaret panevat nyt pystyyn uusia yhdyskuntia paljolti pajujen varassa. Hyvin usein käy niin, ettei metsää enää olekaan, vaan se on talven aika na hävinnyt. Tä mä on tietysti tärkeää minulle amma tin kannalta, koska tulen piirtäneek si, mutta lisäksi rentouttavaa. kaikki kauniit ja runsaslajiset met sät. Kun aurinko alkaa paistaa, et sin jonkin tuulensuojaisen rinteen ja alan piirtää ulko na. huhtikuuta. Ajankohta käy ilmi päiväperhosseurannan en sihavainnoista kuluneen kymmenen vuoden ajalta. Ei se sen kummem paa vaadi, ei naamioita tai kojuja. Senkin voi löytää ruokailemasta pajun kukilta. suomenluonto.fi 9 1 PESIEN PUHDISTUS. Teen tämän nyt ensimmäistä kertaa, jo ten olen vähän kirjallisuuden varas sa. Ei se sen kummem paa vaadi, ei naamioita tai kojuja. Kukinnot sijaitsevat eri pajuyksilöissä, pajut ovat näet kaksikotisia kasveja. Siinä saa erilaisen suhteen ym päristöön ja eläimiin, kun on pidem pään paikallaan. Kun hyönteiset lentelevät kukasta kukkaan, nii tä kiinnostaa joko siitepöly tai kukkien mesi. 3 ULKONA PIIRTÄMINEN. Suomessa kasvaa parikymmentä eri pajulajia, ja niiden välillä tunnetaan paljon risteymiä. Tavallisesti kierrän kaikki kauniit ja runsaslajiset met sät. Jotkut kehottavat myös panemaan pohjaritilän pääl le sanomalehtipaperia, jotta ilmavir taus heikkenee ja pesä pysyy lämpöi senä kehittyviä munia varten. Kiikarit ovat tietysti käsillä, jotta voin katsel la, mitä ympärillä tapahtuu. Mitä teet huhtikuussa, Juha Ilkka. Tä mä on tietysti tärkeää minulle amma tin kannalta, koska tulen piirtäneek si, mutta lisäksi rentouttavaa. Silkkisen pörröiset pajunkissat, joita pääsiäisnoidat keräävät vitsoihinsa, ovat pajujen kukintoja. Kimalaiskuningattarille pajujen kukinta on kaikkein tärkein ravinnonlähde, ja se ratkaisee monen muunkin kasvin pölyttymisen myöhemmin kesällä. Pesä täytyy joka tapauksessa pun nitakin, jotta voi arvioida, onko siellä tarpeeksi ravintoa. Hyvin usein käy niin, ettei metsää enää olekaan, vaan se on talven aika na hävinnyt. Siinä saa erilaisen suhteen ym päristöön ja eläimiin, kun on pidem pään paikallaan. Seuraa kuhinaa pajuilla Kangasperhoset kuoriutuvat VINKKI Varjele pajuja. Huhtikuussa pohjat täytyy siis pestä tai vaihtaa, jotta pesästä ei tule niin sanottua tautipesää. Ne eivät vain ole vielä kukassa. Juha Ilkka on helsinkiläinen luontoharrastaja, kuvittaja ja graafikko. Viime vuoden toukokuussa hankin mehiläispesiä. Kesäpaikka ni on Sääksmäellä. Sitä ne eivät ehkä tule ajatelleeksi, että lento saattaa alkaa yhden pajulajin kukasta ja päättyä toisen lajin kuk kaan. Normaa litalvena lähden sieltä pyö räretkille heti, kun tiet alkavat olla sulia. Talven aikana niiden pohjalle karisee kaiken laista roskaa: vanhuuteen kuolleita mehiläisiä, kuolleita punkkeja ja likaa. Kiikarit ovat tietysti käsillä, jotta voin katsel la, mitä ympärillä tapahtuu. 10.4.. Ensimmäiset lentävät kangasperho set (Callophrys rubi) havaitaan kes kimäärin 10
Ongelman korjaamiseksi ei ole olemas sa helppoja poliittisia keinoja. Kun ih minen muuttaa ympäristöä itselleen so pivaksi, muiden eliöiden elintila kape nee, mikä vaarantaa muun muassa hyön teispölytyksen säilymisen. 10 suomenluonto.fi 10 suomenluonto.fi MAANKÄYTÖN JA rakentamisen aiheutta ma luonnon tuhoutuminen ja heikentymi nen ovat maailmanlaajuisia ongelmia, jot ka koskevat myös Suomea. Niiden tulisi olla kunnianhimoiset, hel posti mitattavat ja ennen kaikkea lakisää teisesti velvoittavat. Tämä näkemys on ongelman ytimessä. Maankäyttö, kuten maa ja metsätalous, kiihdyttävät myös ilmastonmuutosta. Maankäytt ö vie tilan luonnolta Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan maankäy. Nykyisin mit kään ympäristön tai lajien tilan paranta miseksi tehdyt sopimukset, kuten Pariisin ilmastosopimus tai YK:n biodiversiteetti sopimus, eivät ole juridisesti sitovia. Näillä luontohyvityksiin korvamerkityillä varoilla valtio suojelee ja ennallistaa luon toa”, Kotiaho sanoo. Maankäyttö ihmisen tarpeisiin näh dään positiivisena kehityksenä. Tämä siis tarkoittaisi, että taho tai valtio, joka ei hyvitä luonnol le aiheut tamiaan haittoja, joutuisi niistä oikeudelliseen vastuuseen. Jyväskylän yliopiston professori Janne Kotiaho oli mukana ryhmässä. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA JA N I RI EK KI N EN L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. amat haitat tulisi hyvi. Kaikki ei voi jat kua niin kuin nyt”, Kotiaho sanoo. Kun luon non tuottamat hyödyt eli ekosysteemipal velut häiriintyvät, haitat eivät välttämät tä jää kyseisen valtion rajojen sisäpuolelle. ö on maailmanlaajuinen ympäristöongelma, jonka aiheu. ää lakisääteisesti. Kansainvälisen, monitieteisen tutkija ryhmän laatima kymmenen toimenpiteen lista elinympäristöjen nykytilan paran tamiseksi julkaistiin Nature sustainability tiedelehdessä. ”2030 mennessä meillä pitää olla viran omaisten ylläpitämä luontohaittojen hy vitysjärjestelmä, joka mahdollistaa hyvi tysten perimisen haittojen aiheuttajilta. Ryhmä ehdottaa selkeitä tavoitteita elin ympäristöjen tilanteen parantamisek si. Tutkijaryhmä esittää, että meidän tuli si tunnistaa ne hyödyt, joita luonto eli eko systeemit ihmisille tarjoavat. ”On olemassa kansainvälinen tahtotila, että lopetetaan luonnon edelleen voimak kaana jatkuva heikennys
Käytäntö pitäisi kääntää päälaelleen. . Paikan tamisessa auttoi Elimäeltä peräi sin oleva hieskoivumutaatio. Kielto syntyi koronaviruksen leviämisen seu rauksena, ja sen on tarkoitus estää epidemioi den synty tulevaisuudessa. Meidän pitää saavutt aa luonnon kokonaisheikentymätön tila. Norpat voivat synnyttää myös jääl le ilman lumipesän tuomaa suojaa, mutta sil loin noin neljännes kuuteista kuolee. Mu taatiota kantava koivu kasvaa normaalisti elämänsä ensi kuu kaudet, mutta sitten varsi äkkiä taipuu tyvestä, ja pieni puu kaa tuu maahan. Kansainvälinen tutkijaryhmä kiinnitti nuoriin hieskoivuihin painoja ja seurasi puiden kehitystä. Verkkokuolemista kolmasosa tapahtuu talvella. Metsähallitus tiedotti, että norpille pystyttiin kolaamaan vain 150 apukinosta. 1480 lajin kauppa on sallittu, ellei niitä ole pyydetty luonnosta. Kaatuminen johtuu siitä, että koivu ei pysty reagoi maan kunnolla latvuksen kasva vaan painoon. Tarvitaan tarkkaa harkintaa siitä, mitä saa tehdä. Meillä yksi laajimmista luontohaitoista on metsätalous. Sekä paikallisten että kansainvälisten suojelujär jestöjen edustajat pelkäävät lisäksi, ettei val tio varaa tarvittavia resursseja viranomaisil le kiellon valvomiseksi. Kuutit syntyivät helmi–maaliskuun vaihteessa. Kerätyt varat on korvamerkitt ävä luonnonsuojeluun ja luonnon tilan parantamiseen. RK Kasvin on pystyttävä jotenkin ais timaan oma painonsa ja kasvatta maan vartensa paksuus sitä vas taavaksi. KU VA PE TT ER I KI VI M ÄK I Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho Kiinan hallinto kielsi villieläinten myymisen ja kasvattamisen ruoaksi helmikuun lopulla. Tuoreessa kiellos sa on kuitenkin porsaanreikiä, sillä se ei koske villieläinten lääketieteellistä käyttöä. He onnistuivat myös yh distämään tämän kyvyn tiettyyn geeniin koivun perimässä. Nykyisin maanomistajalla on oikeus tuhota luontoa, elleivät erityisen arvokkaat luontoarvot sitä estä, eikä haitt oja tarvitse hyvitt ää. ”Ei oikeutt a tuhota luontoa ilman erityisen painavaa syytä” Koivu ymmärtää painonsa Saimaannorpille 150 apukinosta Kiina kielsi villieläinkaupan VA N H ENTU N UT VILLIELÄINLA KI Kiinan luonnonvaraisia eläimiä koskeva laki on vuodelta 1988. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Lakia on päivitetty neljä kertaa. Leuto ja vähäluminen talvi vaikeutti apu kinosten kolaamista saimaannorppien pesä paikoiksi. RK Leuto talvi uhkaa kuuttien selviytymistä, mutta talvinen verkkokalastus on uhka aikuisille saimaannorpille. PIIA AHONEN. Se edellytt ää kaiken kokoisten luontohaitt ojen täysmääräistä hyvitt ämistä. Sen lisäksi kaikki rakentaminen kaivoksista ja tunnin junista kesämökkeihin tuhoaa luontoa. Nyt asiaa on tutkittu en simmäistä kertaa puilla. Pienalaisten haitt ojen yhteenlaskett u vaikutus on valtava. Perintei sessä kiinalaisessä lääketieteessä uskotaan, et tä ruoalla on lääkinnällisiä vaikutuksia. Se kieltää 400 lajin pyytämisen ja tappamisen. Haitt oja hyvitt ämällä saadaan korvamerkitt yä rahaa luonnon tilan parantamiseen. . Kenelläkään ei tule olla oikeutt a tuhota luontoa ilman erityisen painavaa syytä, ja jos myönnetään lupa esimerkiksi avohakkuuseen, samalla velvoitetaan hyvitt ämään haitat. Nii den lisäksi norpat saivat parikymmentä keino pesää. Tärkeäs sä asemassa tässä tutkimuksessa on ollut Suomesta löydetty hies koivumutaatio. Helmikuussa 2020 hukkui kaksi naarasnorppaa. Tutkijat huoma sivat, että koivut todellakin osasi vat kasvattaa runkonsa paksuut ta latvuksen lisääntyneen painon mukaan
Leuto talvi jarruttaa kevätperhosia Kotelona talvehtivat kevätper hoset aurora, lanttu ja kangas perhonen lentävät aikaisemmin, jos talvi on kylmä ja kevät läm min. Sciencelehdessä julkais tun tutkimuksen mukaan sam makoiden romahduksen jälkeen käärmelajien määrä putosi 30 la jista 21:een, ja neljän lajin yksilöi den kunto heikkeni. PNAStiedelehden mukaan lunnin kerrottiin käyttävän tik kua selän ja vatsan raapimiseen sieltä, minne se ei nokallaan yl tänyt. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Lunnin selänraaputin Norsujen ja kädellisten tiedetään käyttävän työkaluja itsensä raa pimiseen. Sammakot ovat käärmei den tärkeää ravintoa, joten saa liskato on heijastunut käärmei siinkin. Journal of Animal Ecology lehdessä julkaistun tutkimuk sen mukaan lauha ja lyhyt tal vi hidastaa perhosten kuoriutu mista. Lunni osaa käytt ää työkaluja ja lauha talvi jarrutt aa kevätperhosten lentoa EVOLUUTIO MONIMUOTOISUUS ILMA S TO TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN JA KU VA M AR KU S VA RE SV U O. Aikaisemmin lintujen tie dettiin käyttävän muurahaiskyl pyjä ”työkalunaan” ulkoloisien poistoon. Syynä on pandemiaksi yltynyt sieni tauti. Nyt sama käyttäyty minen on havaittu Atlantin kal liojyrkänteillä pesivillä lunneil la. Käärmeet vähenevät Sammakoiden määrä on romah tanut KeskiPanamassa 75 pro senttia vuodesta 2004. Tutkimuksen mukaan ky se on todennäköisesti lajien ke hityksen joustavuudesta, ei evo lutiivisesta sopeutumisesta
Tutkimus julkaistiin Journal of Animal Ecology lehdessä. Videon nähtyään linnut saivat ruokail la ympäristössä, jossa oli sekä syötäväksi kelpaavia et tä pahanmakuisia ”saaliita”. Räikeä väritys kertoo usein pahasta mausta tai myrkyllisyydestä. Ennestään on tiedetty, että linnut oppivat seuraamal la lajitovereidensa käyttäytymistä. PERTTI KOSKIMIES Laiton kalastus esiin Kansainvälinen tutkijaryhmä keräsi albatrossien avulla tietoa laitt omasta kalastuksesta valtamerialueilla. Pohjoiset lajit, kuten pohjantikka ja järripeippo, pesivät tiheämmässä ja vähenivät hitaammin alueilla, joilla oli viileitä ilmastotaskuja verratt una tasaisiin alueisiin. Koetilanteessa kelvoton ruoka merkittiin värin sijasta ympäristöstä erottuvalla kuviolla. RK KU VA T VE SA H U TT U N EN JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y TUNTEMATON. Ilmastotaskut suojaavat Vaarojen pohjoisrinteet, varjoisat laaksot ja muut ympäristöään viileämmät kohdat autt avat pohjoisten metsälintujen säilymistä ilmaston lämmetessä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SINITIAISET OPPIVAT talitinttien ruokailua katsele malla välttämään kelvotonta ravintoa – ja päinvastoin. Tutkimus julkaistiin Diversity-tiedelehdessä. Lajia on löydetty pihamauriaisen sekä kaljuja punakekomuurahaisten pesistä. Se ei elä muurahaisten kanssa suoranaisessa symbioosissa, mutta viihtyy pesän kosteissa oloissa. Tutkijatohtori Liisa Hämäläinen kollegoineen esit ti linnuille videon, jossa toinen lintu maistoi pahan makuista ruokaa ja alkoi pudistella päätään ja pyyh kiä nokkaansa. PIIA AHONEN Linnut oppivat toisilta lajeilta 45% hyönteisistä on hävinnyt 40 vuoden aikana. RK EUPLECTUS NANUS on soukkavalekkaisiin kuuluva kovakuoriainen. nanus elää metsissä ja erityisesti muurahaispesissä. 169 Eteläisellä jäämerellä elävää jätt iläisja amsterdamsaarenalbatrossia saivat satelliitt ilähett imet, jotka tunnistivat myös laivojen tutka-aallot. Jos tahti jatkuu, vaarannetaan luonnon ekosysteemit. Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen seurantalaskennoissa verratt iin lintujen kannanmuutoksia 129 suojelualueella vuosien 1981–1999 ja 2000–2017 välillä. Sillä ei ole suomenkielistä nimeä. Ne osasivat välttää kelvo tonta ruokaa paremmin kuin linnut, joille videota ei ollut näytetty. Sitran johtaja Mari Pantsar kommentoi YK:n tuore a monimuotoisuusrapor ia 1.3.2020 Twi erissä. K ELVOTON SA A LIS Luonnossa monet saaliseläimet puolustautuvat väreillä. Albatrossit seurasivat kalastusaluksia ja samalla paljastivat, ett ä kolmannes alueella tavatuista kalastusaluksista oli liikkeellä laitt omasti, kertoo PNAS-tiedelehti. Tasaisilla suojelualueilla pohjoisten lajien kokonaistiheys pieneni 1980-luvulta 38 prosentt ia ilmaston lämpenemisen vuoksi. E. Tuoreessa uhanalaisuuden arviossa laji on luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi, eikä sen uhanalaisuutta pystytty siksi arvioimaan
14 suomenluonto.fi Kylmä kylpy Siipyyssä Valkohäntäkauris selvisi uimareissustaan. TEKSTI JUKKA KOSKELAINEN KUVAT JUKKA KOSKELAINEN JA SAMI JANSSON K O H TA A M I S I A SA M I JA N SS O N
Hurjalta näyttänyt seik kailu sai onnellisen lopun. Merellä näkee aina silloin tällöin saariin uivia tai niistä poistuvia hirvieläimiä, mutta tässä kohtaa Sii pyyn edustalla ei ole kuin pieni Storbådanin luoto. elun jälkeen kauris lähti kävelemään metsään. Maihinnousupaikan pohja on vaikeaa kivikkoa, eikä tehtävä ollut helppo. KAURIS TULI lähemmäksi ja kompuroi lopulta ylös. KOSKA TUULI oli kovaa, 15–20 m/sek suoraan lännes tä, menimme rannan laavuun, josta on esteetön nä kyvyys merelle. On hyvin mahdollis ta että kauris oli lähtenyt metsästäjää pakoon, mut ta todennut vastatuulen liian kovaksi. ja 2. Rannan lähestyessä kauris taisteli tyrskyissä. 2. Rannassa olimme puolisen tuntia ennen auringon nousua, koska linnut ovat usein silloin aktiivisimmin lennossa ja nähtävillä. Se jäi vettä valuvana, hyvin väsyneen näköisenä jok sikin aikaa paikalleen, ennen kuin nousi kokonaan vedestä ja käveli hitaasti ja vähän horjuen eteemme rannalle, ja sitten metsään. Noissa oloissa ei ihminen olisi kauan hengissä selvinnyt. 1. 1.. Vesi oli hyvin kylmää, kolmeasteista. Näimme neljä kaakkuria sekä kak si ruokkia, jotka jäivät ruokailemaan ulkomerelle. Tunnin kuluttua näin kovassa aallokossa kelluvan jonkin pään näköisen melko kaukana. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 SÄÄTIEDOTUS LUPAILI kovaa länsituulta lauantaiksi tammikuun lopulla tänä vuonna. Alueella on paljon hirvieläimiä, ja tuonakin päivänä oli metsästäjiä ollut liikkeellä. Sovimme edellise nä iltana lintuharrastajakavereitteni Sami Janssonin ja Matti Pajusen kanssa menevämme tuttuun paik kaan meren rantaan Kristiinankaupungin Siipyyssä. 3. Vähän ennen kymmentä tuli yllättäen saukko laavun eteen muutaman metrin päähän ja oli siinä jonkin aikaa hyvin kuvattavana. 3. Pian paljastui että se oli valkohäntäkauris, joka tuli rantaan päin häviten aina välillä kuohuihin. Kapuaminen rantaan onnistui! Kuiva
K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä 16 suomenluonto.fi Kevät on sarja toinen toistaan hienompia luonnonnäytelmiä. Me poimimme esittelyyn niistä muutaman.
K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä Kevään neljä näytelmää TEKSTI ANTTI HALKKA, MAIJA KARALA JA TERHI RYTTÄRI suomenluonto.fi 17 KU VA ST IG H ÄG GL U N D / VA ST AV AL O
18 suomenluonto.fi. K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä Muuttolinnut miten ajoittaa oikein
Kaukaisimmat tulijat saapuvat etelänapamantereelta (lapintiira), Afrikan eteläosista (harmaasieppo, satakieli), Arabian niemimaan suunnalta (vesipääs ky ja jänkäsirriäinen) sekä Intian ja jopa Thaimaan tietämiltä (punavarpunen ja lapinuunilintu). Viheriöivä maa saa ylleen linnunlaulujen kudelman. Linnut taitavat kevään näyttämölle astumisensa ajoituksen. suomenluonto.fi 19 K EVÄÄLLÄ SUOMI täyttyy siivekkäis tä, kun vajaat sata miljoonaa lintua muuttaa tänne. Tänä vuonna Suomeen tuli Kurki pärjää takatalven yli, kunhan lunta ei kerry liikaa. K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä TE KS TI AN TT I H AL KK A, KU VA KA RI LE O JO RM A LU H TA. Kyllä, sillä lämpötilojen vaihtelu on keväällä varsin saman laista noin tuhannen kilometrin säteellä. Sieltä saapuvat tutut kiurut ja töyhtöhyypät, samoin kuin laulujoutsenet ja metsähanhet. Töyhtöhyyppien ja kiurujen ensitunnus telijat saapuvat aikaisina keväinä varhain, ja jäävät myöhäisinä keväinä viivyttelemään. Niillä on gee neissään vuodenaikakello, ja päivän pituus laukaisee muuttolevottomuuden. Jos siis Ham purissa on kevät aikaisessa, se on sitä yleensä myös Suomen etelärannikolla. Ensimuuttajat tulevat läheltä, Euroopasta. Perussuuntakin on ohjelmoi tu lintujen mieleen. Pääjoukotkin osaavat tulla ajallaan. Peippokoiraat pyrkivät varaamaan parhaat reviirit takatalveakin uhmaten. Koilliseen! Suomeen! Keväät kuitenkin vaihtelevat. Tietävätkö linnut siis, millaista Suomessa on. Mistä linnut tietävät, milloin tulla
Ne jarruttavat tai kiihdyttävät etenemistään Euroopassa sen mukaan, miltä kevään eteneminen näyttää. Myös Afrikasta tulijat osaavat reagoida vuosien väliseen vaihteluun. Joskus linnuillakin menee pieleen. On otettava hal tuun reviiri ennen kuin muut ehtivät, vaikka kiirehtimises sä olisikin pieni sääriski! Jos näet nyt maaliskuussa västä räkin, se on todennäköisim min koiras. Takatalvi voi yllättää, vaik ka linnut ajoittaisivat tulonsa kevään keskimääräisen etenemisen mukaan. 20 suomenluonto.fi K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä Aikaisin saapuvat västäräkit ovat lumisateen sattuessa koetuksella. Samoin tekevät lähempää tule vat kiurut, töyhtöhyypät ja kottaraiset. Takatalvi koette lee töyhtöhyyppiä, ja myös esimerkiksi peippoja, joi den olisi löydettävä ravintonsa maasta. Pienet lintuihin kiinnitetyt valopaikantimet ovat viime vuosina paljastaneet, että koiraat myös lähte vät muuttomatkalleen naaraita ennen. Osa linnuista lähtee paluumuutolle, mutta useimmat sinnittelevät tuiskussa. Muuttole vottomuus siis valtaa västäräkki tai kivitaskukoi raan Afrikassa täysin, kun naaras vasta alkaa tuntea vetoa maiseman vaihtamiseen. Viime vuoden takatalvi sai järripeipot ja peipot hakeutumaan jou koittain lintulaudoille. Silloin osa linnuista lähtee paluumuutolle, mutta useimmat sinnittelevät tuiskussa. Koirailla on suurin riski joutua keskelle kyl mänpurkausta, sillä monen lajin koiraat saapuvat jopa viikkoa naaraita aikaisemmin. KA RI LE O. esimerkiksi töyhtöhyyppiä ja merihanhia jo helmikuun puo livälissä
Säiden lämmetessä puut puhkeavat nopeasti lehteen, ja parissa viikossa auringonsäteet eivät enää yllä metsänpohjalle. Tuhansien valkovuokkojen yhtä aikainen kukinta häikäisee joka vuosi, vaik ka sen olisi kokenut jo viisikymmentä kertaa. Myös pölyttäjähyönteiset viihtyvät kukkaloistos sa, jota aurinko vielä pääsee lämmittämään. Kevätaspekti, eli monien kevätkukkien run sas, mutta lyhyt kukinta on kasvien sopeutuma elinympäristöönsä. Kymmensenttinen sipulikukka käenrieska on myös keltainen, vieressä valkokukkainen lehtokielo voi venähtää metrin mittaiseksi. Kasvien kevätaspekti Lehtokielo on vaatelias ja näyttävä multavien lehtojen komistus. Valkovuokko on kevätaspektilajeista yleisin ja tutuin laji. Kävi niin tai näin, kasvit ehtivät koota itselleen riittävästi vararavintoa sipuleihin, mukuloihin ja juu rakoihin. Lämpimänä keväänä kevätaspektin ihailijalla on kiire: kukinta alkaa vauh dilla ja on päivissä ohi. Lehtipuuvaltaisissa metsissä, kuten ravinteikkaissa lehdoissa, metsänpohjan valoisa aika on lyhyt. Se kukkii niin sanotuista kevätaspektilajeista ensim mäisenä, tavanomaisina keväinä huhtikuun puoli välissä. Sinivuokon nuput ovat kehittyneet jo edelli senä syksynä, aivan kuin niillä olisi kova kiire päästä kukkimaan. Lehtokasveista vaateliain on lehtosinijuuri, joka ei kukilla koreile. Sinipunakukkainen imikkä on hieman huomaamattomampi kevätkukkija, toisin kuin samoissa väreissä loistava pystykiurunkannus. Niinpä kenttäkerrok sen kasvien kannattaa olla valmiina heti, kun maa paljastuu lumesta, ja routa hellittää. Parhail la paikoilla lajeja on runsaasti: sini ja valkovuokko jen seurassa kukkii niiden vielä harvinaisempi su kulainen keltavuokko. Hitaasti etenevänä, viileänä kevää nä kevätaspektikin käynnistyy asteittain ja kukka loisto voi kestää monta viikkoa. Ja niin niillä onkin. Niin ne voivat käydä kesäksi lepoon odot tamaan seuraavaa vuotta. Sinivuokko on hieman harvinaisempi. suomenluonto.fi 21 K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä L UONTO PUHKEAA keväisin kukkaan, kirjai mellisesti. Keskivertokeväänä paras aika lehtoretkelle on äitienpäivän tienoilla. Mukulaleinikki taasen muodostaa laajoja keltai sena kukkivia, kiiltävälehtisiä mattoja, jotka lakastu vat näkymättömiin yhtä nopeasti kuin ilmestyivät. TE KS TI TE RH I RY TT ÄR I, KU VA T KA U KO TY KK YL ÄI N EN JA JU SS I H EL IM ÄK I / VA ST AV AL O Pystykiurunkannus houkuttelee pölyttäjiä.
Hortoilun syynä on yleensä tal vehtimispaikan tulviminen. ”Jos ne kokevat että jotain on huonosti, ei ole suu rikaan ongelma lähteä liikkeelle”, kertoo matelija ja sammakkoeläinasiantuntija Joonas Gustafsson. TE KS TI M AI JA KA RA LA LI SS E TA RN AN EN AN TT I KO LI AN TT I KO LI. Onko mate lijoiden kevät aikaistunut näin paljon. Veden mentyä jäljelle jäi pirunpelto, jos sa louhikkoa riittää metrikaupalla. Viime vuosina eri puolilla maata on tehty havain toja keskitalvella liikkuvista käärmeistä. Sisiliskot ovat keväällä valmiita voimakkaisiin ott eisiin. Hyvän muinaisrannan kivikossa voi horrostaa satamäärin matelijoita. Vielä keväällä kin talvehtimispaikasta lähtevät liskot ja sammakot ovat kohtalaisen turvassa, kunhan ne eivät jää viivyt telemään. Matelijat palvovat aurinkoa Rantakäärmeen tuntee yleensä helposti niskalaikuistaan, joita ei kuitenkaan aina ole. Käärmeillä on nimittäin mielessä jotain tär keämpää kuin ruoka: ensin lämmittely, sitten lisään tyminen. Se voi joutua saalistajan kitaan, jäätyä kuoliaak si tai kuluttaa niin suuren osan rasvavarastostaan, ettei eväs riitä oikeaan kevääseen saakka. Kyykoiraat ratkaisevat paritt eluoikeuden tanssimalla. Ei sentään, mutta leudoilla talvilla on kyllä teke mistä asian kanssa. On kuitenkin onnenkauppaa, pääseekö kuljeksi va matelija parempaan paikkaan jatkamaan horros taan. Kyyt ja rantakäärmeet lepäävät kylki kyljessä sisiliskojen ja sammakoiden kanssa. 22 suomenluonto.fi K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä M U I N AI S E N R AN N AN aallot hieroivat tuhansia vuosia sitten kivet pyöreiksi. Matelijat eivät ole tal vella umpiunessa, vaan havainnoivat ympäristöään ja liikkuvatkin, vaikka verkkaisesti
Kyyt siirtyvät kosiotantereilta kesäkoteihinsa, ja kaikenlaiset suomuniekat keskit tyvät auringonottoon ja syömiseen. Parikymmentäkin koirasta voi kokoontua spagettikasaksi yh den naaraan ympärille. Keväällä koiraat puolustavat reviiriä, ja tart tuvat myös naaraisiin leuoillaan. LI SS E TA RN AN EN. Niillä on tur najaisissaan tiukat herrasmiessäännöt: purra ei saa. Koiraat tönivät ankarasti toisiaan saa dakseen parhaat asemat naaraan ympärillä. Kyiden keväiset kosiomenot ovat menevän sort tisia. Kullakin suomalaisella matelijalajilla on omat ke väiset pariutumisrituaalinsa. Horroksen ja lisääntymiskauden rasittamien matelijoiden elämä asettuu alkukesällä vihdoin rauhallisiin uomiin. Ne eivät suinkaan halua myö hästyä kevään riennoista. Rantakäärmeillä meno yl tyy suorastaan sumopainiksi. Koiraskyyt nousevat pystyyn ja painivat rajun näköisesti oikeudesta lähestyä naarasta. suomenluonto.fi 23 K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä Kevättalven aurinkoisina päi vinä maisemassa on jo normaa lia nähdä matelijoita. Juttua varten on haastateltu myös Helsingin yliopiston tutkija Jarmo Saarikiveä. Ne alkavat, kun naaraat heräävät: EteläSuomessa huhti–toukokuussa, Lapis sa paikoin kesäkuun puolella. Etenkin koiraat ovat aikaisin liikkeellä. Myös suurimmilla koirailla on parhaat mahdollisuudet päästä parittelemaan. Jos naaras ei innos tu kosiskelusta, se puree raivokkaasti takaisin. Rantakäärmeen koiraat ympäröivät itseään isomman naaraan joukolla. Sisiliskojen juttu sen sijaan on nimenomaan pure minen. Ranta käärmeiden keskuudessa koolla on väliä: mitä suu rempi naaras, sitä villimmäksi se saa koiraat. Kullakin matelijalajilla on omat keväiset pariutumisrituaalinsa
Kamppailun hetki. 24 suomenluonto.fi Valkoinen kaulus ja korvatöyhdöt paljastavat yleensä, ett ä koiras on satelliitt i, ja samalla myös käytt äytymiseltään erilainen kuin reviirikoiraat. Tämä valkokauluksinen on käytt äytymisestä päätellen reviirikoiras. Suokukot kerääntyvät muutolla parviksi.
Naaraat kiertävät koiraiden turnajaisryhmiä, joiden ytimessä ovat reviirikoiraat, jotka ovat mo nesti olleet samalla paikalla myös edellisenä vuonna. TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA T M AR KK U N IK KI. Myös suokukkotutkimus elää kiivasta vaihetta. Muutama vuosi sitten huo mattiin, että satelliittikoiraiden kehitys sai alkunsa puoli mil joonaa vuotta sitten sattuneesta kromosomipoikkeamasta. Se on palkkio sitkeydestä, jat kuvasta itsensä esittelystä ja tarjolla olosta. Noin prosentti koiraista näyttää naarailta, vaikka ovatkin koiraita. Liminka on tutkimuksen keskuksia, ja tänä kin keväänä Liminganlahdelle oli tulossa tutkijaryhmä Saksasta. Poikkeama on myös naa railla. Ne nappaavat nopean parittelumahdollisuuden, kun naaras on pariutumis halukas ja kentällä vallitsee kiihkeä hämminki. Suokukko on vähentynyt koko Euroopassa ja on Suomessa jo äärimmäisen uhanalainen. ”Naaraiden” kivekset ovat 2,5 kertaa niin suuret kuin normikoiraan. Naaras pyöräyttää nelimunaisen pesueen, jolla on yleensä monta isää. Naaras pyöräyttää nelimunaisen pesueen, jolla on yleensä monta isää. Reviirikoiras ei siten suinkaan saa kaikkia parit teluita. Parittelu kestää hirveän lyhyen ajan”, sanoo tutkija Kari Koivula Oulun yliopistosta. Turnajaisten aikaan suokuk kokoiraat ovat kirjavan röyhelöi siä. Vajaa viidennes koiraista on valkokauluksisia. Limingan niityt ja monet muut pohjoisen Suomen aukeat saavat toimia näyttämöinä rituaalisissa taiste luissa . Kenen geenit siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. ”Satelliittikoiraat käyttävät kähinää hyväkseen. Reviirikoiraat ovat lentäneet 5000 kilometriä, ja nyt elämän keskiössä on muutaman kym menen sentin kaistale. Jos sikiö saa sen sekä koiraalta että naaraalta, se ei kehity poikaseksi asti. Naaraat ehkä noteeraavat aina paikalla olevat koiraat turna jaispaikkoja kierrellessään. Reviirikoiras sietää satelliittikoiraita, koska niiden läsnäolo houkuttelee naaraita paikalle. Ne hiippailevat muka naa raina turnajaispaikalla. Naaraat kiertävät arvioimassa esityksiä, ja satelliit tikoiraat seurailevat usein niitä. Toinen toistaan näyttävämmät kaulukset ja kor vatöyhdöt häviävät myöhemmin kesällä. Se on viidennes Suomen suokukoista! Lahdella on keväällä melkoinen säpinä, sillä tur nauksia on samaan aikaan jopa sadassa paikassa. Joskus ne pääsevät sopivassa tilanteessa parittelemaan, ja noin prosentti Suomesta poistuvista nuorista koiraista on näitä naaraan matkijoita. Ne voivat viipyä viikkojen ajan maapläntil lään, jonka ne tallaavat sileäksi pienillä jaloillaan. Nii tä sanotaan satelliiteiksi, sillä ne ovat erikoistuneet seuraamaan tilannetta sivusta. Limingan lahdella on Kari Koivulan mukaan ehkä tuhat pesi vää naarasta. Suurimman osan naaraan suo siosta saa reviirikoiras. suomenluonto.fi 25 K E V Ä Ä N N E L J Ä N ÄY T E L M Ä Ä Ikivanhat turnajaiset S UOKUKOT KIIREHTIVÄT toukokuun alussa Afrikasta Suomeen pesimään. Limingan tutkimusalueellakin on Koivulan mu kaan pari naaraspukuista suokukkoa, joita epäillään suurikokoisuutensa takia koiraiksi. Ne ovat talvehtineet ehkä jollain Sahelin alueen kosteikolla Saharan eteläpuolella. Jo aiemmin paljastui, että suokukkokoirailla on vielä kolmaskin geneettisesti määräytynyt koiraan tyyppi. Sen suokukot selvittä vät turnajaisilla
26 suomenluonto.fi
Usein taustalla ovat samat syyt, joiden takia myös toistaiseksi yleiset lajit hupenevat. suomenluonto.fi 27 Suomi on menettänyt kokonaan ainakin 312 eliölajia. TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVITUS SOFIA PUSA Kadonneet
Varman tiedon puutteessa ne on luokiteltu joko äärimmäisen uhan alaisiksi, vaarantuneiksi tai puutteelli sesti tunnetuiksi. Lukema löytyy Punaisesta kirjasta 2019, kymmenen vuo den välein julkaistavasta opuksesta, jo hon kootaan arvio eliöiden uhanalaisuu desta Suomessa. Ensinnä kään tunnetut eliölajit ei tarkoita kaik kia olemassa olevia eliölajeja, vaan pel kästään huonosti tunnettujen hyönteis ten monimuotoisuus on niin valtavaa, että kun kaikki vielä tuntemattomat hyönteis lajit selvitetään, eliöiden määrä voi nousta kymmeniin miljooniin. Monien tuoreimmat havainnot ovat 1800luvulta. Ei aivan. PUNAISELLA LISTALLA ei toisaalta ole ar vioitu edes kaikkia nyt tunnettuja lajeja, vaan hyvin pieni osa niistä. Tämä on suurin syy rannoilla ja perinnemaise missa eläneiden lajien häviämiseen, mut ta paha juttu myös suo ja metsälajeille. Jokainen sukupuutto onkin vain sarja pieniä, paikallisia sukupuuttoja. Se vas taa Paltamon asukkaiden osuutta Suo men asukasluvusta. Eliöt eivät selviä yksin, vaan ne tarvit sevat lajitovereista rakentuvan elämän verkon, metapopulaation. Ranskalainen tutkija Claire Régnier kumppaneineen laski tämän takia vuon na 2015 PNAStiedelehdessä, että lajeja oli si hävinnyt ihmisen touhujen takia koko maailmasta jo nyt 130 000, eli seitsemän prosenttia kaikista tunnetuista lajeis ta. Suuri lajien enemmistö ei näy punaisen listan arvioissa ollenkaan. Taustal la on karjanlaidunnuksen loppumista, re hevöitymistä ja taimikoiden istuttamista. Luvut ovat valtavia mutta sumeita, kos ka tietämättömyytemme on syvää. Se on tilastoissa "sattumaa". Kun eliö on oikein harvinainen, riittää, että pienen sivutien levike läntätään sen ainoan esiintymän päälle. Toiseksi yleisintä on lajien katoami nen Suomen pusikoitumisen takia. 28 suomenluonto.fi LUKU TUNTUU suurelta. Kaikki maail man tunnetut nisäkkäät ja linnut saatiin käytyä läpi vuoteen 2013 mennessä, mut ta selkärangattomista eläimistä vain pie ni rippunen. Kirjan seuraavalla sivulla sanotaan: Suomesta mahdollisesti hävinneitä lajeja on 188, jotka kuuluvat yhdeksään eri eliöryhmään. Että 312 eliölajia olisi kadonnut Suomen rajojen sisäpuo lelta jo tähän mennessä. Niistä eniten huomiota ovat saaneet karismaattiset lajiryhmät, kuten perhoset, sudenkorennot ja korallit. Rajan taka nahan on laaja Venäjä, jossa lajisto jatkuu paljolti samana. Tuo määrä on mitätön, kun ottaa huo mioon, että tunnettuja eliölajeja on peräti 1,5 miljoonaa. Pienten sukupuuttojen sarjat Suomessa suurin syy lajien häviämiseen on metsätalous, etenkin sen aiheuttama vanhojen metsien, isojen puiden ja laho puun katoaminen. Vain 0,0612 prosenttia niis tä olisi hävinnyt sukupuuttoon. Arvion tiedetään nimittäin menevän pahasti alakanttiin. Useimmat vajonneista ovat kovakuoriaisia (106), jäkäliä (47), pis tiäisiä (43) tai kaksisiipisiä (41). Kun se mure nee, kokonaiset lajit hiipuvat pois.. Varminta on joka tapauksessa muotoil la asia Suomenkin osalta niin, että ”vähin tään 312 lajia näyttää hävinneen Suomes ta, mutta hyvin todennäköisesti paljon paljon enemmän”. Menetykset kirpaisevat, koska me suo malaiset voimme suojella luontoa parhai ten näiden rajojen sisällä. Sen syvemmälle laji ei voi Suomessa vajota. Se sarja pitää katkaista. Sen sivulla 36 sanotaan kuivasti näin: Suomesta arvioidaan hävinneen (RE) 312 lajia. Ennen kaikkea menetykset ovat katke ria kuitenkin sen takia, että jokaista lopul lista sukupuuttoa on edeltänyt eliön har vinaistuminen, sen esiintymien pienene minen ja alapopulaatioiden katoaminen, kunnes jossain on ollut jäljellä yksi ainoa yksilö, joka on kuollut. Virallisesti ei tosin puhuta pusikoitumi sesta, vaan häviämisen syy on ”N – avoi mien alueiden sulkeutuminen”. Nämä lähes kaksisataa lajia tulevat en sin mainitun luvun päälle, ja useimmiten kyse on jäkälistä (66 tapauksessa) ja sam malista (48). Mutta mitä väliä on, että jokin laji hä viää Suomen rajojen sisältä. Kirjainyhdistelmä RE on yksi uhan alaisuusarvioinnissa käytettävä luokka, regionally extinct, paikallisesti sukupuut toon kuollut. 312 lajin kohdal la me jo mokasimme, ja todennäköisesti paljon useamman. Emme tarkalleen tiedä, mitä lajeja maailmassa on, emmekä sitä, mitä katoaa. Tämä vastaisi sitä, että puolet helsin kiläisistä olisi hävinnyt Suomen asukas luvusta. Niin sanottu metsän hoito hävittää myös lajeja, moni eliö ei nimittäin kestä esimerkiksi hakkuuauk kojen aurausta. Jos suomalaiset olisivat eliölajeja. Peltomaiden muutos on kolmanneksi suurin syy, sitten rakentaminen, ja niin sa notut satunnaistekijät. Ehkä ongelmaa onkin liioiteltu, ja pu heet kuudennesta sukupuuttoaallosta voi daan lopettaa. Pari vuotta sitten tutkijat huomasivat ajatella, että kaikilla lajeilla on myös loisia ja taudinaiheutta jia, jotka ovat unohtuneet, joten arvio laji en kokonaismäärästä nousi 2,2 miljardiin. Kan sainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n punaisella listalla vain 918 lajia on merkit ty kadonneiksi koko maapallolta esihisto riallisen ajan jälkeen. Puolet helsinkiläisistä Paikallinen sukupuutto ei tarkoita, että laji olisi kadonnut koko maailmasta
suomenluonto.fi 29 Jokainen sukupuutto on vain sarja pieniä, paikallisia sukupuuttoja.
Rihmanaava hävisi vanhojen metsien mukana RIHMANAAVA (Usnea longissima) on jäkälä, jota kasvoi ennen Suomenkin vanhoissa metsissä mutta joka hä visi viime vuosisadan puoliväliin mennessä metsä talouden takia. Sinilehtimittarista tuli siis niin sanot tu Lazaruslaji, eli laji, joka antoi häviämisensä jäl keen elonmerkin. Metapopulaation romahdus on nopea, ja kun se hajoaa, siirrytään yksittäisten populaatioiden jume tukseen sukupuuttoa odotellessa, kukin tahoillaan.” Juuri kun sinilehtimittari oli ehditty julistaa hä vinneeksi Punaisessa kirjassa 2019, Kullberg tosin löy si yhden yksilön Örön saaren eteläkärkeen virittä mästään valorysästä. Kaikki mainitut pellavaalkuiset lajit ovat yksi vuotisia. Tutkija Annina Kantelisen mukaan katoamiseen vaikutti lajin herkkyys. Pellavaraiheinä (Lolium remotum) tuli 1700luvun puolivälissä, ja viimeinen havainto siitä tehtiin 1977. Kaikki sillä elävät perhoslajit ovat kuitenkin Suomessa uhanalai sia, ja sinilehtimittari (Scopula decorata), on katsottu kokonaan hävinneeksi. ”Ne ovat kaikki sellaisia rikkakasveja, jotka on tul leet Suomeen pellavanviljelyn myötä ja hävinneet Suomesta pellavanviljelyn loputtua”, kertoo yli intendentti Henry Väre Luonnontieteellisestä kes kusmuseosta. ”1980luvulla tajuttiin, että homma alkaa kusta”, hän sanoo. ”Rihmanaava vaatii vanhaa kuusimetsää, jossa on hyvä elinympäristön jatkuvuus ja sopivia mikro habitaatteja, mutta myös aukkoisuutta eli tarpeek si valoa. Tämä ylösnousemus tapahtui viime syksynä. ”Mutta se oli kakkospolven yksilö, eli todennäköi sesti tullut Viron puolelta.” Pellavaraiheinän kohtalo oli maanviljelyn muutos PELTOMAIDEN MUUTOKSESTA kertoo jotain se, että neljän meiltä kokonaan kadonneen putkilokasvin nimi alkaa sanalla ’pellava’: pellavatankion, pellavan vieraan, pellavahatikan ja pellavaraiheinän. Kevään tul len sekä oikeat että väärät siemenet kylvettiin samal la kädenheilautuksella peltoon. Ne olivat sopeutuneet pellavan viljelykier toon niin, että siemeniä tuli pellavansiementen mu kaan, kun niitä kerättiin talteen talveksi. 30 suomenluonto.fi Sinilehtimitt arista tuli lazarus-laji HYÖNTEISASIANTUNTIJA Jaakko Kullberg kertoo, että kangasajuruohon (Thymus serpyllum) hupenemi sen huomasivat ensin perhosharrastajat. Pellavanviljelyn kultaaika kesti meillä suunnilleen tuon saman ajan. Nykyaikaiseen maa talouteen tällainen rikkakasvien kylväminen ei so vi, ja siksi moni peltomaiden kasvi on joko hävinnyt tai uhanalainen. Kangasajuruoho on edelleen kohtalaisen yleinen, eikä kasvia ole otettu punaiselle listalle. ”Parantunut siemenpuhdistus ja rikkahävitteiden käyttö ovat oleellisia tekijöitä”, Väre sanoo. ”Kun kasvi häviää, ensin häviävät sillä elävät elu kat. Kullberg listaa kangasajuruohon harvinaistumi sen syitä: happosateet, metsäpalojen väheneminen ja tehometsätalouden liian nopea kierto, jossa ka rut ja avoimet kasvupaikat suljetaan äkkiä istutus taimikoksi. Tämän lisäksi se on selkeästi mereinen laji.”
”Paikka on varmaan lajin eteläisin esiintymä Euroopassa”, kertoo Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta. Samalla tavalla on käynyt lähes kaikille Suomen ran taniityille. ”Todennäköisesti hävinneitä sammalia on paljon enemmän, niiden vanhaa kasvupaikkaa ollut vain vaikea löytää varmasti”, Syrjänen sanoo. Avohakkuita se ei kuiten kaan siedä, eikä vanhojen metsien pirstoutumista. Toimi Huovinen niminen asianharrastaja keräsi rihmanaavaa Pohjois Savon Rautavaaralta vielä 1930luvulla. Kultasirkun vei pyynti talvehtimisalueilla KULTASIRKKU (Emberiza aureola) kuului Suomen lin nustoon lopulta vain noin 80 vuoden ajan, ensimmäi set havainnot siitä tehtiin nimittäin nykyisen Oulun kaupungin alueella 1920luvulla. Rihmanaava on maailman suu rin tunnettu jäkälä, ja kaunis kuin joulukuusen ko riste. Siksi meren rantaan jäi kalkkipitoinen simpukkamaapatja, jon ka päältä turkulainen sammaltutkija Auvo Auer löy si vuonna 1940 pohjankahtaissammalen (Distichium hagenii). TÄ M ÄN AU KE AM AN KU VI TU KS ET H AN N A KA H RA N AH O suomenluonto.fi 31. Kun rengastaja Jorma Pessa tuli opiskelemaan Oulun yliopistoon 1983, kultasirkku oli vielä suhteel lisen yleinen. Sieltä laji levittäy tyi Liminganlahdelle, ja 1940luvulla Etelä ja Poh joisKarjalaan. Auvo Auerin löydössä oli kyse Suomen ainoasta tunnetusta kasvupaikasta. Pohjankahtaissammalen pääesiintymät ovat Grönlannissa, Färsaarilla, Ruijassa ja Venäjän arkti silla alueilla. Etu päässä karjanlaidunnuksen loppuminen kasvatti rantaluhdat umpeen. Suomessa suurin osa van hoista havainnosta on tehty ItäSuomessa, jossa on lajille sopivan sateinen ilmasto. Pirstoutuneessa metsässä pikku murusista leviävän jäkälän on liian vaikea lisääntyä. Lajin näyttävyys onkin yksi lisäsyy sen katoa miseen Suomesta. Näin pohjankahtaissammalesta on tullut Suomen ainoa sammal, jonka tiedetään hävinneen ja joka on saanut merkinnän RE. ”Muistiinpanojen mukaan sekovarret ovat olleet luonnossa jopa 3,2 metriä pitkiä”, Kantelinen kertoo. ”PohjoisKarjalassa jotkut pesimäpaikat muuttui vat liian tiheiksi ja puustoisiksi”, Pessa kertoo. Mutta olisi kotimaassakin ollut korjaamista. Paikal la kasvaakin yhä muita kalkkia vaativia sammalia, mutta Itämeren rehevöityminen ja karjanlaidunnuk sen loppuminen ovat kasvattaneet rannan umpeen. Se oli nuori yksilö, ehkä viimeisestä kotimaisesta pesinnästä. Myöhem min on tehty vain hajahavaintoja, joista viimeisin tuli yli kymmenen vuoden tauon jälkeen viime kesänä Hailuodosta. Pohjankaitaissammalen tapauksessa kas vupaikan päälle on myös osin rakennettu varasto. Rihmanaava kestäisi harsintahakkuita, jos sen isäntäpuita ei kaadettaisi. Pohjankahtaissammalen paikka kasvoi umpeen SUOMEN ETELÄRANNIKOLLA Nauvossa on kallio, jonka alle kasaantui 8500–4000 vuotta sitten paljon Litorinakotiloita ja sinisimpukoita. Ilmeisesti liian moni intoilija halusi Suomessa harvinaiseksi käynyttä jäkälää omiin kokoelmiinsa. Koska pohjankahtaissammal on kalkinvaatija, vanha kasvupaikka on ollut poikkeuksellisen help po tunnistaa, ja sammalta on todella etsitty. 1990luvulla tapahtunut romahdus, jota Pessa seurasi osittain töikseen, oli sitten jyrkkä. Kultasirkun hävitti lajin pyynti syötäväksi muut tomatkan varrella Kiinassa ja muualla Kaakkois Aasiassa. ”Suomessa kanta oli huipussaan siinä 1980luvun alkupuolella, jolloin täällä PohjoisPohjanmaalla pesi 70 paria kultasirkkuja”, Pessa kertoo. Lajia esiintyy vielä siellä täällä Euroopassa, Aasiassa ja Alaskan rannikolla, mutta se on kaikkial la uhanalaisuuslistoilla. Se onkin ainoa eliölaji, jonka tiedetään hävinneen Suomesta kokonaan muiden kuin suoma laisten oman möhlimisen takia. Hän itse kihlasi viimeisen Suomessa rengastetun kultasir kun 11.8.2000 Liminganlahdella
32 suomenluonto.fi Metsäkylvyssä vastustuskyky paranee ja kiire unohtuu. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT ELLA KARTTUNEN METSÄN LYÖMÄ. paranee ja kiire unohtuu
Tässä koh taa metsäkylpyä itse asiassa toivomme kin sitä. Säpsähdän hereil le, ja tuntuu kuin päältäni liukuisi pois pai nava palttoo polveilevaan puroon. Ne ovat kuin tiheäpiikkinen kam pa, kun neulaset imevät epäpuhtauksia.” Pajunen viittaa myös tutkimukseen, jonka mukaan puhtaassa ilmassa oleske lu lisää onnellisuutta ja jopa älykkyyttä. Kun hengästymme, saamamme hapen määrä saattaa kymmenkertaistua. ”Antaa veden äänen huuhtoa koko ole musta, kaikki huolet sekä jännitykset ku doksista pois, ihan kuin vesi virtaisi her moston läpi. Painan silmät kiinni. Rinteestä kohti taivaita humisten nou sevat männyt ja kuuset jäävät taakse, kun kiipeämme mäen päälle. ”Täältä näyttää löytyvän kylpyläosas to penkkeineen.” Kolme retkijakkaraa odottaa pau haavan veden äärellä istujaansa. Antaudutaan sille”, Pajunen puhelee verkkaisesti. ”Nyt voit hetken tasata hengitystä ja tunnustella hengästymisen tuomaa olo tilaa. Vet tä tippuu valtoimenaan pehmeälle sam malmatolle. Sehän on kuin luonto itse, joka tarjoaa aina uusia maise mia ja näkökulmia paljastamatta kuiten kaan kaikkia arvoituksiaan. Puhtaan ilman lisäksi saamme paljon hyö dyllisiä mikrobeja, joita voi sateen jälkeen olla jopa miljoona yhdessä metsäilmakuu tiossa”, Pajunen valaisee. Opiaattiannos kauneudesta ”Seuraavaksi lähdetään löytöretkeile mään luonnon pienoismaailmaan”, Lep pänen opastaa kalliojyrkänteen luona, jonka kyljessä kimaltelee jääputous. Niissä on kuiten kin tie laajuuden kokemukseen”, Leppä nen sanoo ja tuntuu lukevan ajatuksiani. suomenluonto.fi 33 Nyt lähdemme pienelle metsäkylvyl le jättämään huolemme taakse”, sa noo Marko Leppänen. Edessämme kohoaa valtava kalliojyrkänne. ”Monesti pyyhällämme näiden pienten yksityiskohtien ohitse. ”Katseensa voi suunnata sinne, mikä tuntuu juuri nyt kutsuvan. Kulkiessa hengitäm me metsäilmaa, ja voimme nauttia sen run sashappisuudesta ja puhtaudesta. ”Metsäkylvyn ajatuksena on, että met sä tulee sisällemme. Olisiko se jään tai kiven pinta, sammal tai jäkälä?” Saan luupin ja kyyristyn katsomaan sammalen päälle kertynyttä kaunista jää kuorta, joka näyttää mosaiikkimaiselta kaleidoskoopin näkymältä. Vanhusta muistuttava, pitkään luon nontilassa ollut metsä ympärillämme he rättää kunnioitusta ja vahvistaa tämän seikan, kun kapuamme jyrkkää rinnettä yhä syvemmälle metsän komeroihin. Sama paperi täytetään myös metsä kylvyn jälkeen. ”Nyt olemme valmiimpia metsäkoke mukselle”, Pajunen sanoo. Erityi sesti havupuut kunnostautuvat ilmanpuh distajina. ”Menemme alku suihkuun ennen kuin astelemme syvemmälle metsäkylpyyn.”. ”Saunaan mennessäkin käydään ensin suihkussa, joten mekin menemme alku suihkuun ennen kuin astelemme syvem mälle kylpyyn”, Leppänen sanoo ja johdat taa kohti puroa, jossa asustaa taimenia ja jossa saukonkin on nähty puljaavan. Sydä messä jotenkin läikähtää, tämä on tehty minua varten. Täytin juuri hy vinvointia mittaavan lomakkeen, jossa arvioin oloni melko hyväksi ja tasapainoi seksi. ”Ja jos tutkimuksiin on uskominen, niin aivosi kehräävät mielihyvää kauneuden kokemuksesta, koska opiaattireseptorei ta runsaasti sisältävät hermoyhteydet aktivoituvat.” Pajunen kertoo, että laajoilla aineistoil la tutkittua tietoa on sekin, että luonnon kauneus on suomalaisille yksi tärkeim mistä syistä hakeutua sen helmaan. Askel askeleelta olo rentoutuu entisestään. ”Erityisen tehokasta on hengästymi nen valoisaan aikaan”, Pajunen lisää. Maa on paljas, mutta vuolas puro pal jastaa vesisateiden runsauden. Pajunen on Marko Lep päsen kanssa kehittänyt terveysmetsä toimintaa, ja he vetävät metsäretkiä ja metsäkylpyjä muun muassa yhteistyössä Sipoon kunnan terveydenhuollon kans sa. Keskityn vain hengittämään, katse lemaan ja kuulostelemaan ympäröivää luontoa. Hengästyminen auttaa kaamosajan rasitukseen yhtä tehokkaasti kuin kirkas valohoito”, Leppänen sanoo. Vantterien kuu sien lomassa kasvaa vanhoja jättiläishaa poja, kookkaita raitoja, ja omana latvusto kerroksenaan kurottelevat vielä pähkinä pensaatkin. Se herättelee kehoa ja tuo elinvoi maa. Kaksi suurta puuta toimittavat portin pielien virkaa, kun astumme lahopuiden täyttämään, sammalista hehkuvaan vih reään valtakuntaan. ”Nyt voidaan iloita siitä, että melko var masti samalla hengästymme. Mennyt aamu kiireineen ja tiukkoine aikatauluineen saa nyt oikein luvan hul jahtaa veden mukana syvemmälle puro laaksoon. ”On hyvä olla tietoinen, miten metsä meihin vaikuttaa”, sanoo Adela Pajunen, kun astelemme peremmälle metsään Sipoonkorvessa. Vesi ryöp pyää metsän sisuksista ja pysyy hädin tuskin puiden välissä kiemurtelevassa uomassaan
Tietynlainen levollisuus tuntuu seu raavan meitä neljäntenä kulkijana pitkin metsän siimeksiä. ”Kun kohtaa luonnonvoimien paikoil leen huiskauttaman, tonneja painavan siirtolohkareen, on hyvä muistuttaa it seään luonnon liikuttavasta voimasta. Mielikin on rennompi. Valitsen paikan pienen kummun luota ja käyn pötkölleni alustalle. Nyt laitetaan tähän käpykeitin ja lämmitetään vettä mustahe rukkamehua varten.” Veden lämmetessä minä saan tehtävän, jonka nimi on metsäyksinäisyys. On tutkittu, että kuntoradoilla ja saleilla liikunta tuntuu rasittavammal ta kuin sama liikunta metsässä”, Leppä nen kertoo. Yllättäen syvällä metsänpohjassakin on helppo hengittää.” Seuraan ohjeita, tunnustelen ja nuuh kin syvään hengittäen raikasta metsä maata, jossa voi olla useita miljardeja mik robeja yhtä grammaa kohden. ”Kasvot ovat intiimi osa, ja valikoimme tarkasti, kenen annamme koskettaa nii tä. Hyvää yksinäisyyttä Käpytikka rapsuttelee itseään kuivuneen kuusen latvassa. Yksi hyvä kei no tähän on sammalkasvokylpy”, Paju nen opastaa, ja samassa sammalikkoon on jo levitetty makuualusta, johon käyn lepäämään. Luonto saa ihmisen liikkumaan huomaa matta. Tuuli humisee ympärilläni, takaani lennähtää hömötiainen tiititellen läheiseen puuhun, ja käpytikka on jättänyt kuusenlatvan. Vedän takin hupun päähän ja hengitän syvään. Minut luvataan kut sua takaisin ”vappuun mennessä” tuohi torven torähdyksellä. An netaan myös kasvojen oikein upota sam maleeseen ja rentoutetaan kasvojen lihak set. ”Yksinäisyys on maailmassa iso ongel ma, mutta luonnon läheisyys voi lievittää sitä. Kasvot ovat kylvyn jälkeen rennot ja elinvoimaiset, ja tunne alkaa valua hartioiden kohdalta alas koko kehoon. ”Rentoutetaan keho ja annetaan sen painua raskaana vasten metsämaata. Nyt tunnustellaan, miltä yksinolo tuntuu ja miten se pyörähtää yhteyden kokemukseksi metsän kanssa.” Saan makuualustan ja ohjeen hakeu tua omaan rauhaani. ”Siinä missä saamme metsän hyviä mikrobeja hengittelemällä, saamme nii tä myös koskettelemalla. Tämän levollisuuden voisi ajatella asu van valtavassa siirtolohkareessa, jonka kupeelle pysähdymme hetkeksi metsäle poon, siis kyykkyasentoon. En tiedä, kuinka kauan ehtii kulua, kun minut kutsutaan sammalikon kätköis tä tunnustelemaan oloani. Se ei piittaa meistä, kun alamme pystyttää leiriä pienelle kallio aukealle. Voin istua, maata, polvistua, nojata puun runkoon… ”Hyvää yksinäisyyttä!” minulle vielä huikataan. Sammalkasvokylpy on siis todella sy vä tuttavuus metsän kanssa”, Leppänen toteaa. Lohkare on ra pakivigraniittia. 34 suomenluonto.fi Syvä tuttavuus metsän kanssa Hengitys on tasaantunut ja olo levollis tunut entisestään, kun matka jatkuu yhä syvemmälle metsään. ”Tässä on kautta aikojen ollut jonkin lainen nuotiopaikka. Leppäsen mukaan se on tullut tähän idempää jäävuoren matkassa
Samalla kadotan ajan tajuni metsän laskoksiin katoavaan tuu leen ja sammalikosta haipuvaan tum maan tuoksuun. Suljen silmät. Kun pääsee osal liseksi metsän rytmistä, pääsee tauolle myös omasta ajastaan”, Pajunen jatkaa. Painaudum me hetkeksi puita vasten ja suljemme sil mämme. Metsän monet kellot Kun tuohitorvi kutsuu mehulle, ihmette len ääneen mitä ajalle oikein tapahtui. Suljen silmät. ”Ihminen on kiinni omissa rytmeis sään ja rutiineissaan, ja ajan ajattelee ole van vain tietynlaista. Aivan kuten olo on kovan saunomisen jälkeen täysin rento, ”löylyn lyömä”, tun nen nyt olevani metsän lyömä. Samalla kadotan ajantajuni metsän laskoksiin katoavaan tuuleen.. Lopuk si täytän vielä hyvinvointia mittaavan kyselyn. Leppänen paljastaa, että aikaa voi saa da lisää myös ylevän kokemuksia antavis ta paikoista. Arvelemme ainakin närhen tai kenties pähkinähakin olevan erityisen onnelli nen kiitoksen löydettyään. Ne lisää vät merkitsevästi myös elinikää.” Laskeudumme rinnettä takaisin lähtö paikkaamme joenrantaan. ”Ylevää synnyttävät mittasuhteet ku ten tähtitaivas tai voimasuhteet kuten pauhaava joki, joiden rinnalla tunnem me itsemme pieneksi.” Kerron metsäkylpymme alkusuihkus sa kokemani tunteen, jossa päältäni rap sahti painoa pois, ja olin hetken kuin toi sessa maailmassa. Lue lisää: Marko Leppänen ja Adela Pajunen: Suomalainen metsäkylpy, Gummerus 2019. Männyt, kuuset ja minä muodostamme kuin keskustelupiirin, jossa ei sanota ää neen mitään, mutta rauha puhuu ja puhut telee sitäkin enemmän. suomenluonto.fi 35 pyrähtäen sinne päin, mistä tulimme. Kaikki on pykälää paremmin. ”Täällä metsässä tikittävät niin monet eri kellot samaan aikaan. Puut, kaikkein näkyvimmät kumppanit, osoittavat vuo sikymmenten ja vuosisatojen aikakaar ta ja sitä, että asiat valmistuvat kyllä ajal laan, eikä niiden suhteen ole tarpeen höt kyillä”, Leppänen vastaa. ”Myötätunto ja anteliaisuus ovat asioi ta, jotka tutkitusti kohentavat immuni teettiä ja vähentävät tulehdusta. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ympärilläni kohoavien puiden kanssa. Siellä on kuin tilauksesta kolme eri suuntiin kurotta vaa puun runkoa kimppuna. ”Arkiminäsi jäi taakse lumoutumisen kautta, ehkä kuohuva vesi sen teki”, Lep pänen tulkitsee. Käymme vielä jättämässä metsän lau taselle eli kaatuneelle puunrungolle pie nen kiitoksen maapähkinöiden muodos sa
4. PAJULINTU, 10 000 000 PU NA RI NT A, 1 10 00 TA LI TI AI NE N, 77 00 KELTASI RKKU, 1 100 000 METSÄK IRVINE N, 2 000 000 PEIPPO, 8 000 000 PAJULINTU, 9 000 000 PEI PP O , 6 60 000 ME TSÄ KIRVINEN , 2 2 PUNAK Y LKI RAST A S , 2 10 000 J ÄR RI P EI PP O, 1 70 HAR MAASI E P PO, 1 600 000 VI H ER VAR PUN EN , 1 20 00 PUNAR IN TA, 2 50 V IH ERV AR PU NE N , 1 7 5 00 J Ä R RIP E I PPO, 1 75 T ALI TI A IN E N , 1 75 000 RÄKÄTTIRAS TAS, 1 100 000 PU N A K Y LK IR A ST A S, 1 7 5 00 HAR M AA SI E P PO, 1 6 00 K ELTASIRKKU, 1 00 00 R ÄKÄT T I R A ST AS, 1 6 50 00. 2. 10. 7. 11. 9. 8. 3. 36 suomenluonto.fi L U O N T O T I L A S T O I N A Lintujen miljoonakerho MUUTTUVA PESIMÄLINNUSTO, OTAVA LINTUATLAS 1998 2010 TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVAT MARKUS VARESVUO GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO TTT 1. 6. 5
Järripeipon nopea alamäki on vienyt sen jo silmälläpidettävien lajien joukkoon, ensimmäisenä miljoonakerholaisena. suomenluonto.fi 37 Suomen runsaimmat linnut ovat lähes kaikki metsälintuja, avomaalajeista vain keltasirkku ja räkättirastas yltävät miljoonakerhoon. Muutokset tapahtuvat nyt nopeasti. SUOMEN LINTUJEN PESIMÄKANTOJEN KOOT , LINNUT VK LU V UT OVAT arvioita kunkin lajin keskimääräisestä parimäärästä vuosina 1998–2018. KOVIM PIA NOUSIJOITA ovat olleet talitiainen, punarinta ja räkättirastas — lyhyt muuttomatka ja ihmisen muokkaamissa ympäristöissä pärjääminen tukevat nousua. Myös metsäkirvisen ja punakylkirastaan kannat ovat pienentyneet. Pajulintu ja peippo ovat pitäneet kärkisijansa, vaikka järjestys saattaa lähivuosina vaihtua. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana lajien sijoitukset ovat vaihdelleet yllättävän paljon. 2018 T PAJ UL IN TU , 7 400 PEIPPO , 7 20 000 PUNA RI N T A, 2 00 00 ME TSÄ KI RVI N E N, 1 700 00 V I HER VAR P UN EN , 1 60 J ÄR R IP EIP P O, 1 300 00 HA R MA ASI E P P O, 1 5 00 P UN AKYLK I R AS T AS, 1 300 000 K E LTA SIR KK U , 93 000 R Ä K Ä TT I RA ST AS , 1 90 00 T A LI T I A I N E N, 2 000. Pajulintu joutunee lähivuosina luovuttamaan peipolle Suomen runsaimmain linnun tittelin. TA A NTUJISTA silmiinpistävimpiä ovat pitkänmatkanmuuttaja pajulintu sekä levinneisyydeltään pohjoinen järripeippo
Pöntön aukolle nousi pöllömamma ihmettelemään rapis telijaa. Ei vastausta. 38 suomenluonto.fi TEKSTI HEIKKI LOKKI KUVAT MARKUS VARESVUO, VESKU HILLBERG JA JARI PELTOMÄKI H UHTIKUUN ALUN 1985 yöllinen pakkanen oli kovettanut hangen Hau holla. Temppu on pöllölle turvallinen, mutta ei onnistu aina. 2000luvulla olen tavoittanut alueelta yh teensä vain 13 pesintää, joista ainoastaan viisi eteni suurten poikasten vaiheeseen. Viimeksi olen rengastanut helmipöllön poikaset vuonna 2009, ja 2010luvulla to tesin vain yhden munavaiheessa tuhou tuneen pesän suuren haavan kolossa. Pöllömetsän väkeä. Hyvinä 1980luvun myyrävuosina seu rantaalueellani oli 5–6 helmipöllön pesää vuosittain, ja poikaset varttuivat lentoon. Vihelsin varpuspöllön ääntä, ja koiras rapsahti viereeni oksalle. Yleensä helmipöllölle riittää tilanteen tarkastaminen lentoaukolta, mutta tämä pä lehahti oksalle tuijottamaan. Koiras oli edelliskesänä 25 kilometrin päässä poikasena rengastama ni lintu seitsemän sisaruksen perheestä. Jotta en häiritsisi naarasta, houkutte lin viheltämällä koiraan taimikon puo lelle kuusen latvanipukkaan. Takana ovat ajat, jol loin helmipöllö oli runsain pöllölajimme. Pesä löytyi saalisjätteitä etsimällä. Te rävien hampaiden reiät näkyivät jäljelle jääneessä munassa. Petolinturengastaja Heikki Lokki kertoo kohtaamisistaan yön äänettömien lentäjien kanssa, ja pohtii lajien menestymisen eroja. Helmipöllön pönt tö sattui aamuiselle hiih toreitilleni, ja rapsautin pönttökuusta sauvalla. Haavikon varpuspöllöt Eräänä toisena huhtikuun alun päivänä poikkesin pälkä neläisen metsäpellon reu nahaavikkoon, jossa varpuspöllöt olivat pesineet monet kerrat. Ensimmäiset munat oli munittu jo maaliskuussa kuten yleensäkin, kun myyriä on paljon. Päätin pyydys tää sen rengastusta varten. Potkaisin sukset jaloista ja nousin muutaman oksa välin kurkistamaan pönttöön: kuusi val koista munaa ja metsämyyriä aseteltuina kuonot nätisti pöntön nurkkiin. Jotakin oli vialla – oliko pesin tä epäonnistunut. Parhaille paikoil le ilmestyvät aina uudetkin varpuspöllö sukupolvet pesimään. Toukokuussa rengas tin pöntöstä kuusi tummanruskeaa poi kasta ajatuksella, että jokin niistä tavat taisiin myöhemmin muualla, vaikkapa lintuasemalla. Tunkio kertyy poikasaikana, kun naaras siivoaa pesää saalisjätteistä pudot taen ne aukolta. Hymyilin pöllölle, ja käänsin suk set pois lähteäkseni. Sitten vavan päässä oleva silmukka tyrmisty neen varpuspöllön niskan ympäri, ja rä pistelevä pöllö rengastuskäsittelyyn. Tunkio löytyikin uuden kolopuun juurelta. Palasin haavikkoon poikasten rengas tusaikaan. Vihelsin uuden sarjan. Vihelsin koiraan ääntä ja odo tin naaraan vastausta, korkeaa intensii vistä sirinää. Ulotuin varjostamaan reilun parin metrin korkeudella olevan kolon aukkoa, Vaikka pöllöt ovat tiukilla talousmetsissä, jotkin lajit pärjäävät toisia paremmin. Vanhojen pesäpuiden tyvillä ei ollut tun kiota
suomenluonto.fi 39 Varpuspöllö tarkkailee tuimana viheltelijää. M AR KU S VA RE SV U O
Yritin tekeytyä kokoani suuremmak si ja mahtavammaksi, kuten pöllönpoika setkin tekevät vaaran uhatessa. Muilta pöllöiltä tunnetaan tapauksia, joissa naaras on me nehtynyt tai jättänyt koiraan yksin huo lehtimaan suurista poikasista, ja poikaset ovat silti selvinneet. Tieten kin sama keväinen pöllö. Mutta että koirasvar puspöllö onnistui huolehtimaan pesässä olevat poikaset itsenäisiksi, se oli uutta ja yllättävää. Olikohan emo toisaal la, kun varoitusurahduksia ei kuulunut. Se Viirupöllö tekee usein pesänsä katkenneeseen pökkelöön. Se tuijotti mustilla silmillään ja vaihtoi otetta kuusen oksal la kuin saadakseen paremman ponnistuk sen uuteen hyökkäykseen. Kiikarilla ehdin nähdä vi lauksen suuresta linnusta – merikotka se ei ollut. Nappasin män nystä pudonneen oksan ja pidin sitä pää ni päällä – olisipa oksa ollut hieman suu rempi. Tämä on pesinnän vaarallisin vaihe lä hestyä viirupöllön – kuten muidenkin pöl löjen – pesiä ja poikasia. Saariston huuhkajat Heinäkuisella veneretkellä Kökarin ulko saaristossa olimme juuri rantautuneet, kun kauempana saarten välissä alkoi hir muinen merikihujen ja lapintiirojen häly tys ja syöksyily. Päättelin pedon olevan huuhkajan. Rajalinjan viirupöllöt Huuhkaja oli huhuillut metsäalueella ke vättalvella. Olin valppaa na toisenkin emon varalta. Kurkistin endoskoopilla eli tarkastuskameralla kolon sisälle, mutta naaras ei ollut sielläkään. Poikasista yksi tavattiin pesivänä naa raana Jämsässä 75 kilometrin päässä kah tena seuraavana vuonna. M AR KU S VA RE SV U O. Lähdin kylkimyyryä tulo suuntaani ja tuijotin pöllöä herkeämättä. Koitti seuraava ilta, enkä vieläkään saanut viheltelyyni vastausta. Tark kailin pesää taas tovin – ei tapahtumia. Oikaisin hakkuulta toiselle vielä pystyssä seisovan kuusikon muodostamaa helppokulkuis ta rajalinjaa pitkin. Joku niitä ruok ki. Lintu jäi luodon taakse, ja kihujen ja tiirojen pommitus jatkui. 40 suomenluonto.fi ja pesässä alkoi tarmokas nälkäisten nok kien napsutus. Nyt oli touko–kesäkuun vaih de ja kompuroin avohakkuiden risukois sa suuren sarvipään pesää etsien. Pudotin myy rän poikasille ja tunsin kädessäni, että pöllö on koiras, rengas jalassaan. Pöllöillä se on yleensä naaras, jolle koi ras antaa saaliin pesän ulkopuolella. Viirupöllöemo lennähti kuusen oksalle ja varoitti minua kuuluvasti urahdellen. Varjossa oleva lentoaukko näytti oudolta. Aamuauringossa huo masin suuren pöntön rajakuusikon reuna puussa. Käännyin palatakseni tuloreittiäni huuhkajamaastoihin. Ilta hämärtyi, ja vihdoin verkossa oli varpuspöllö kynsis sään päätön metsämyyrä. Kiikarilla näin aukolla nököttä vän viirupöllön poikasen. Poikaset olivat hyväkuntoisia ja normaalipainoi sia, tosin niitä oli vain kolme, mikä on pie ni määrä varpuspöllölle. Asetuin rajalin jan reunaan kuusennäreen suojaan, ettei poikasia puolustava pöllöemo yllättäisi minua takaapäin. Tulosuunnastani liisi viirupöllöemo suoraan kohti katse nauliintuneena päähäni, ja matkaa oli jäljellä viitisen metriä, muutama sekunti. Karjaisin, hyppäsin ja huidoin käsilläni samalla, kun olin valmis paiskautumaan maahan ja suojaamaan pääni käsivarsilla ni. Palasin parin päivän päästä, ja viritin verkon kolon edustalle saadakseni selvil le salaperäisen ruokkijan. Päätin palata keittiöjakkaran kanssa, jolla seisten sai sin poikaset ongittua rengastusta varten, jos ne vielä olisivat elossa. Temppuni tepsi ja pöllöemo käänsi lii tonsa kuusen oksalle ja varoitti minua nyt kuuluvasti urahdellen. Kokemukseni mukaan pesiään ja poikasiaan suojelevat pöllöemot tuntevat ihmisen tavat läpiko taisin ja ajoittavat iskunsa hetkeen, jolloin sitä vähiten odottaa
Kaksi lentokykyistä poikasta kiepsah ti luodon korkeimmalle kohdalle, ja emo jätti tuomisensa niille. Hiek kakuopat ja hakkuut kelpaavat yhtä hy vin. Lapinpöllö pesii metsässä, mutt a saalistaa myyriä avomailla. Huuhkajan saalisvalikoima on laaja, mutt a myyrät ja rotat ovat sen mieliravintoa. Sienimetsän lapinpöllö Kanahaukkametsässä Hauhon–Luopiois ten rajaseudulla oli valtavasti mustator visieniä, suosikkisieniäni. Sitten emo käännähti oksalla ja liisi tulo suuntaansa. Lähimmältä puut tomalta luodolta kuului karkeita räyskäi syjä, kun pöllönpoikanen hoksasi emon tuovan sapuskaa. Yölli nen vierailu 1990luvun kaatopaikalla oli elämys: taskulampun valossa rottia köm pi joka puolella, ja saappaan kärki ylitet tiin empimättä, jos se sattui kulkureitille. Ne heiluttelivat päätään puo lelta toiselle ja ylös ja alas yrittäen saada selvää, mitä vastavalossa tapahtuu. Lentokykyistä poikas Huuhkajien kulta-aikaa oli rottia vilisevien kaatopaikkojen aikakausi. Pesä voi olla ulkosaariston luodolla, kerrostalon katol la tai metsäisellä kalliojyrkänteellä. Sieniveitsi oli jo pudonnut, ja tavoittelin kiikaria harp poessani sammalikossa äänen suuntaan. Ääni ei tullut kaukaa. Lapinpöllönuorukai nen oli oksallaan keikahtaa nokilleen, kun se kurkotti emon nokassaan tuomaa myy rää. Huuhkaja lähti lentämään vinottain meitä kohti meren pintaa pitkin vihainen tiirasaattue perässään. Olimme poikasista katsoen täsmälleen auringon suunnassa. Oli seisovan tyyntä ja metsä oli niin hiljainen kuin se elokuun iltapäivässä olla voi. Huuhkaja on pöllöistämme joustavin pesimäpaikkansa valinnassa. Kau koputken kuvassa poikasten silmät heh kuivat palavan oransseina mustien pupil lien ympärillä. Jäterinteestä kuului kahina ja rottien vin kuna. Oli helppo vajota ajatuksiin ja keskittyä mustanhar maisiin sieniin, jotka seisoivat puhtaina vihreän eri sävyjä huokuvassa sammali kossa. Nykyiset sorttiase mat ovat huuhkajien kannalta enimmäk seen yhdentekeviä. VE SK U H IL LB ER G M AR KU S VA RE SV U O. Tietenkin se oli läsnäolostani tietoinen. Suuri naavanharmaa lintu liisi vakaasti kuusenrunkojen pylväikössä kohti kiih tyvää kerjuuääntä. Seuraavana aamuna poikkesimme huuhkajaluodolle, joka on alle kolmen hehtaarin kokoinen. Sittemmin jätehuolto on muuttunut ja kaatopaikat suljettu. Olin kuullut äänen kymmeniä vuo sia sitten, myöhemmin vain tallenteilta. Se pysähtyi männyn kelooksalle, käänsi naamansa hitaasti minuun päin ja tuijotti pistävän keltaisella katseella. Luulen, et tä minut arvioitiin syömäkelvottomaksi ja eikiinnostavaksi. Yhtäkkiä rauhan rikkoi hinkkaavien rähähdysten käskevä sarja, ja sitten uusi sarja. Huuhkajien kultaaikaa oli rottia vili sevien kaatopaikkojen aikakausi. Luovutus kesti muutaman sekunnin. Oliko kanahaukkametsässä lapinpöllön poikanen. Pesä oli syvällä ka tajien alla tyypilliseen saaristolaishuuh kajan tapaan. Huuhkajille riitti saalista yllin kyl lin. suomenluonto.fi 41 ei yleensä liiku ilman syytä saariston ul kovyöhykkeessä auringon vielä paistaes sa. Vainon päivinä huuhkajat vetäytyivät kauas asutuksen liepeiltä, ja vain arimmat säilyttivät henkensä. Matkaa välilläm me oli vain kolmesataa metriä
JA RI PE LT O M ÄK I M AR KU S VA RE SV U O. EteläSavon, KeskiSuomen ja Päi jätHämeen lapinpöllöalue on ehkä hi taasti laajenemassa länteen ja lounaaseen. Myyrien määrä säätelee pöllöjen li sääntymistä. Vanhat haja naiset esiintymistiedot kertovat pohjoi semmasta kannan painopisteestä kuin 2000luvun tiedot. Eroja pärjäämisessä On hämmentävää, että lapinpöllön ja vii rupöllön kannat ovat elinvoimaisia sa maan aikaan, kun pienempien helmi ja varpuspöllön sekä pöllöistä suurimman, huuhkajan, kannat ovat alamäessä. Suuri lintu käänsi minulle selkänsä ja liu kui äänettömästi metsän uumeniin. Mui ta poikasia ei kuulunut. Matkin lapinpöllö koiraan matalaa puhkumista, ja poikanen vastasi välittömästi kerjuuäänellään. Kilpailu suu rempien pöllöjen kanssa kääntyy pienem pien tappioksi, ja suoja kaikkia petoja vas taan on heikko sirpaleisissa metsissä. Näädän ulostekikkaroita löytyy sään Lähes joka kymmenes rengastettu huuhkaja kuoli törmätessään joko autoon tai sähköjohtoihin. Paljonko uhreja on jää nyt löytymättä. Poimintaan oli kuiten kin vaikea keskittyä. Lapinpöllö tuntuukin lentävän vastavir taan ilmastonmuutoksessa. Miksi toiset metsäpöllöla jit pärjäävät paremmin ja toiset huonom min, vaikka keskeinen ravinto on paljolti samankaltaista. Rengastustietojen mukaan lähes joka kymmenes rengastettu huuh kaja kuoli törmätessään joko autoon tai sähköjohtoihin. Palasin sienien luokse ja löysin pudon neen veitsenikin. Nuo rukainen katseli minua ja minä sitä. 42 suomenluonto.fi ta ei tarvitse enää puolustaa maassa köm pivää ihmistä vastaan. Lisääntyminen ei pys ty korvaamaan tällaista luontaisen kuo levuuden päälle tulevaa, ihmisestä johtu vaa kuolleisuutta. Helmipöllö kärsii vanhojen metsien pirstoutumisesta. Viirupöllö on riippuvainen pöntöistä, koska luontaisia pesäpaikkoja, onttoja sa vupiippupökkelöitä tai vapaita risupesiä, on kovin niukasti. Sitten emon katse kääntyi poikaseen, taas minuun ja sitten hitaasti poispäin. Huuhkajan alamäkeen vaikuttaa lin nun tapa liikkua ihmisen rakentamassa ympäristössä. Lapinpöllön pesäpaikka jäi arvoituk seksi. Viirupöllön poikaset ovat hellyytt äviä nappisilmiä, joita emot puolustavat kiihkeästi. Lapinpöllö sen sijaan pystyy menestyksellisesti pesimään vaik kapa hakkuulle jääneessä pienessä puu ryhmässä, jos siinä on tarjolla risupesä. Helmi ja varpuspöllö kärsivät suojaa tarjoavien vanhojen metsien pirstoutu misesta ja pienialaisuudesta. Luu len, että näytimme molemmat yhtä häm mästyneiltä
Helmipöllö pesii mieluusti vanhassa palokärjen kolossa. JA RI PE LT O M ÄK I JA RI PE LT O M ÄK I. nöllisesti helmipöllön pönttöjen katol ta, ja näädät tuntevat taatusti pienialais ten metsäkuvioiden kaikki kolot ja pön töt. Var puspöllön pönttöihin näädät eivät mahdu, ja pöntön paksu etuseinä yleen sä estää lentoaukon suurentamisen järsi mällä. Naavametsä tarjoaa hyvin suojaa pöllöistä pienimmälle, varpuspöllölle. Vaelluksen jälkeen kanta on ollut alamais sa, ja vuonna 2019 laji luokiteltiin jo ”vaa rantuneeksi”. Kirjoittaja on osallistunut valtakunnalliseen petolintujen seurantaan kymmeniä vuosia. Tulevat vuodet näyttävät, onnistuuko varpuspöllö kasvattamaan lu kumääräänsä. Helmipöllön alamäki on jatkunut jo kymmeniä vuosia, ja laji on EteläSuomes sa nykyisin vähälukuinen. Varpuspöllö kanta oli viimeksi runsas vuonna 2009, jolloin hyvin sujuneiden pesintöjen jäl keen niitä lähti joukoittain vaellukselle
V I N J E T T I 44 suomenluonto.fi LIIAN KOVAT HAKKUUT TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVITUS FIONA KASURINEN
Erityisalueiden hakkuita kritisoidaan liian laa joiksi ja rajuiksi. Kumpanakaan vuonna Riuttaskorven. Viime vuosina Metsähallituksen hakkuita on kri tisoitu muun muassa Evon retkeilyalueella Hämeen linnassa sekä Vienan reitin varrella Suomussalmel la. Niitä on 15 prosenttia hakkui den piirissä olevasta valtion metsä maasta. Ohjeiden tarkoitus lienee yrittää tehdä hakkuusta vähemmän rujoja: Maanmuokkaus tulee tehdä mahdollisimman keveästi.” Ajourat tulee suunnitella niin, että ne eivät näy pääkatselusuunnasta.” Suomen Luonnonsuojeluliiton suoje luasiantuntija Paloma Hannonen on tu tustunut Ympäristöoppaaseen. Suomen Luonto selvitti, kuinka Metsähallitus hak kaa metsiään retkeilyalueilla ja virkistysmetsissä. Se on yksi neljästätoista virkistysmetsästä. E RITYISALUEET ovat valtion metsiä, joita Metsähallitus kertoo hakkaavan sa pehmeämmin keinoin kuin talous metsiä. Suojelua oli esitetty jo 2012, kun viisi suomalaista suojelujär jestöä listasi satoja suojelun arvoisia koh teita Metsähallitukselle. ”Teimme suosituksia Riuttaskorven metsien hoidosta, jotta alue olisi myöhem min mahdollista hankkia suojeluun tai osaksi kansallispuistoa”, Niinistö kertoo. ”Sinällään linjaus on ihan hyvä, mutta se olisi pitänyt tehdä 30 vuotta sitten”, sa noo WWF Suomen johtava metsäasian tuntija Panu Kunttu. Silloin ympäristöministerinä toiminut Ville Niinistö kertoo, että kansallispuis tojen yhdistäminen olisi valtionmaiden suojelun lisäksi edellyttänyt yksityismai den hankintaa, jotta puistojen väliin olisi muodostunut riittävän yhtenäinen alue. 2008 julkaistusta Seitsemisen ja Helve tinjärven alueen luontomatkailusuunni telmasta selviää, että Riuttaskorvessa ret keilijöitä häiritsivät eniten metsähakkuut. Luonnossa liikkujalle merkit tävimpiä niistä ovat virkistysmetsät sekä retkeilyalueet. Kymmenen vuotta myöhemmin jul kaistussa Metsätalous Oy:n ympäristöop paassa linjataan, että avohakkuita ei enää tehdä retkeilyalueilla. Vuonna 2016 Suomen luonnonsuojelu liitto esitti osaa Riuttaskorvesta ja sitä ym päröiviä luonnontilaisen kaltaisia valtion metsiä suojeltaviksi. Sillä osuudella polkua reunustavaa vankkaa metsää on jäljellä yhteensä vain puolitoista kilomet riä. Metsänkäyttöilmoitukset löytyvät Metsäkeskuksen ylläpitämästä avoimes ta verkkopalvelusta. Vastaavatko hakkuut Metsähallituksen Metsä talous Oy:n omia ympäristöohjeita. Minkälainen hak kuu on mahdollisimman huomaamaton. Niistä näkee, että yleensä virkistysmetsissä tehdään avo hakkuita reittien ulkopuolella, ja polku jen varret harvennetaan ja pienaukko hakataan. ”Onko maisema joku pysähtynyt kuva, vai onko ihmisen tarkoitus olla siellä mai semassa sisällä?”, Hannonen kysyy. Vienan reitti kulkee valtion mailla 20 kilometrin matkan. ”Ohjeissa on huomioitu maisema tie tystä suunnasta katsottuna, mutta jos lii kut alueella, niin siellähän se aukko on”, hän sanoo. Pienaukkoja voi olla tiheästikin. Monien ehdotusten joukosta tämä ei edennyt. Niiden kä sittelystä ympäristöoppaassa kerrotaan seuraavasti: Arvokkailla virkistyskäyttöja maisemakohteilla varttuneen järeän puuston osuuden tulee olla vallitseva, ja peitteisyyden sekä lehtipuuston osuuden tavanomaista suurempi.” Kaikilla matkailusekä virkistyskäyttöja maisemakohteilla työjälkien on oltava mahdollisimman huomaamattomia.” MUTTA MIKÄ virkistysmetsä on arvokas ja kuka sen määrittelee. Virkistysmetsien ja retkeilyalueiden hakkuiden syyksi on veikattu Metsähallituksen liian korkeaksi asetettua hakkuutavoitetta ja puupulaa. ”Avohakkuista luopuminen pitää aina olla keskusteluissa, kun puhutaan valtion talousmetsistä”, Kunttu jatkaa. Muut valtion omistamat polun varren metsät on harvennettu, tai polkua reunustavien puiden taka na loimottaa hakkuuaukko. suomenluonto.fi 45 Riuttaskorven avohakkuut Riuttaskorven virkistysmetsä sijaitsee Pirkanmaalla, Seitsemisen ja Helvetinjär ven kansallispuistojen välissä. Toisin kuin retkeilyalueita, virkistys metsiä avohakataan edelleen. Kun uusien kansallispuistojen perus tamista pohdittiin 2012 , yhtenä vaihto ehtona puntaroitiin Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen yhdistä mistä yhdeksi laajaksi kokonaisuudeksi. Tähän viit taa myös keskenkasvuisten metsien hakkuut, joista nousi kohu syksyllä 2018. Riuttaskorpi ja muut puistojen väliset val tionmaat olisivat tässä tapauksessa tulleet suojelluiksi. 16 neliökilometrin laajuisen Riuttaskor ven läpi kulkee Pirkan taival retkeily reitti, joka yhdistää kansallispuistot. Hakkuiden myötä maisema ja met sän virkistysarvo kärsivät, puhumattakaan luon nosta
46 suomenluonto.fi ...UUDISTUSALAT RAJATAAN MAASTON MUOTOJA MUKAILLEN, JOLLOIN SUURIKIN UUDISTUSALA SULAUTUU PARHAITEN YMPÄRÖIVÄÄN MAISEMAAN.” Ohje virkistysmetsien hakkuisiin Metsähallituksen Metsätalous Oy:n Ympäristöoppaasta.
Vuodesta 2009 alkaen yli 120 hehtaaria Riuttaskorven virkistysmetsää on avoha kattu. Metsähallituksen laatimassa Oulujär ven retkeilyalueen hoito ja käyttösuun nitelmassa Kuostonsaari mainitaan geo logisesti ja maisemallisesti erittäin ar vokkaaksi harjusaareksi. Sen sijaan Metsähalli tus käynnisti alueella laajat 28 hehtaarin avohakkuut 2016. ”Ympäristön kannalta herkkiä kohteita on niin paljon eri puolilla Suomea, että on vaikea nähdä, että Metsähallitus pystyisi ratkaisemaan ongelmaa yksin”, hän sanoo. Kunttu penää Metsähallitukselta myös vastuuta arvokkaiden kohteiden tunnis tamiseksi ja suojelemiseksi. Kuntun mielestä ne olisivat erinomaisia uusia kansallispuistoja. Nämä lajit tulivat esiin hätäi sesti käyntiin polkaistussa selvitykses sä, kun maata peitti jo ohut lumikerros. Hakkuu-uhka Natura-alueella Oulujärven retkeilyalue on tunnettu saa ristaan ja upeista hiekkarannoistaan. Myös niiden tila on heikentynyt aikaisemmin tehtyjen hakkuiden takia. ”Luontojärjestöjen painostus on osal taan johtanut siihen, että avohakkuut päätettiin lopettaa retkeilyalueilla”, Jus si Kumpula myöntää. Avohakkuiden lisäksi alueen met siin on tehty moninkertaisesti muita hak kuita ja harvennuksia. Vaikka retkeilyalueiden metsiä ei enää avohakata, onko mielekästä voimakkaas ti harventaakaan ja aukkohakata retkeily alueita, joilla on myös luontoarvoja. Tuore KHO:n päätös on merkittävä, sillä se linja si, että Naturaalueilla ei voi hakata ilman hakkuiden luontovaikutusten huolellis ta arviointia. Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula sanoo, että kyseisen KHO:n päätöksen myötä kaikkien Naturaaluei den, jotka eivät ole luonnonsuojelualuei ta, metsien käsittelytapoja tullaan tarkas telemaan valtakunnallisesti. Siis samana vuonna, kun jul kaistiin Metsätalous Oy:n ympäristöopas, jossa virkistysalueille linjattiin mahdolli simman huomaamattomia metsätöiden jälkiä. Pin taalaltaan ne ovat mitätön osa, vain kol me prosenttia, valtion metsistä. Metsähallitus ei ole selvittänyt kum mallakaan saarella mitä vanhojen met sien lajeja saarilla elää, lintuja lukuun ottamatta. Retkeilyalueiden kohdalla ratkaisu olisi helppo. Muutaman kilometrin päässä sijait sevan Kaarresalon metsät ovat pääosin 150–200vuotiaita, miltei luonnontilaisia metsiä. Loppusyksyllä 2017 ryhmä Jyväskylän yliopiston tutkijoita selvitti mitä vanho jen metsien lajeja saarilla elää. Se perustettiin ulkoilulain nojalla vuonna 1993. Hallituksen ja tulosohjaavan ministeri ön, eli maa ja metsätalousministeriön, tu lisi laskea Metsähallituksen tulostavoitet ta, ja määritellä tavoitteet valtion maiden suojelun edistämiseksi. Koska erityiskohteet rauhoitetaan. ”Siihen saakka Metsähallitus, tavalla tai toisella, hankkii puuta kiistakohteil ta”, Kunttu sanoo. WWF Suomen Panu Kunttu näkee Metsä hallituksen virkistysmetsien, retkeily alueiden ja muiden erityiskohteiden hak kuiden juurisyyt omistajaohjauksessa. Tämän ikäiset metsät ovat valtakun nallisestikin harvinaisia: vuonna 2017 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan yli 140vuotiaiden metsien ala on puolittunut vuodesta 1952 vuoteen 2011 verrattuna. ”Nyt keskustellaan niistä kohteista, joista luontojärjestöt ovat aika sattuman varaisesti keränneet lajihavaintoja tai teh neet elinympäristörajauksia”, Kunttu sa noo. Hoito ja käyttösuunnitelmassa kerrotaan myös, että aiemmat hakkuut ovat heiken täneet saaren harjumetsien luonnontilaa. Saarten kuuluminen Natura 2000oh jelmaan oli ratkaisevan tärkeää. suomenluonto.fi 47 suojelu ei edennyt. Hän pelkää, että arvokkaita kohteita jää huomaamatta, vaikka ne olisivat löy dettävissä Metsähallituksen omista tieto kannoista. On vaikea kuvi tella miten saarten vanhoja metsiä voi taisiin nyt hakata heikentämättä niiden retkeily, maisema ja luontoarvoja. KHO lin jasi, että ennen kuin saarten metsiin voi daan kajota, Metsähallituksen on tutkit tava heikentäisivätkö harvennus ja pien aukkohakkuut saarten luontoarvoja. Saarten hakkuusuunnitelmat herät tivät jyrkkää vastustusta, ja paikalliset luontojärjestöt, Luonnonsuojeluliiton Paltamon Luonto ja Kainuun lintutieteel linen yhdistys valittivat niistä ensin Poh joisPohjanmaan Elykeskukseen, sitten hallintooikeuteen ja lopulta korkeim paan hallintooikeuteen (KHO). TAMMIKUUN LOPULLA saatu KHO:n pää tös pisti Metsähallituksen hakkuusuun nitelmat Kaarresalossa ja Kuostonsaares sa toistaiseksi jäihin. Hoito ja käyttösuunnitelman mukaan aikaisemmin kävi näin. Valtioneuvoston päätöksessä tode taan retkeilyalueen metsien hoidosta seu raavasti: Toiminnan tavoitteena on sekä ulkoilu ympäristön parantaminen että monimuotoisuuden säilyttäminen.” Oulujärven saaret Kaarresalo ja Kuos tonsaari nousivat julkisuuteen 2017, kun Metsähallitus ilmoitti aloittavansa saaril la hakkuut. Viime vuonna ne olivat kävijämäärän perus teella kymmenen suosituimman kansal lispuiston joukossa. ”Metsähallitus on ollut haluton käyttä mään aikaa arvokohteiden selvittelyyn.”. Kuoston 270 hehtaarin kangasmetsät ovat pääosin 120–200vuotiaita karuja männiköitä. Kattavaa kuvaa vanhojen metsien lajien esiintymisestä näillä saarilla ei niiden pe rusteella saa. Näin meneteltiin esimerkiksi Teijon ja Hossan kansallispuistojen kanssa, jot ka olivat ennen retkeilyalueita. Erikoista on, että Metsähallitus rau hoitti Kaarresalon pysyvästi hakkuilta alueekologisessa suunnitelmassa jo 2001, mutta päätös purettiin vuonna 2017 val mistuneessa Oulujärven retkeilyalueen hoito ja käyttösuunnitelmassa. Saarten suojeluarvoa lisää se, ettei Oulujärvellä ole juurikaan säilynyt muita vanhojen metsien alueita. Seuraava aalto hakkuuilmoituksia tu li 2018, jolloin avohakattiin yhteensä 34 hehtaaria. Kaarresalosta löytyi muun muassa erittäin uhanalainen hiilikääpä, silmäl läpidettäviksi luokitellut hoikkaorakas ja mäntyraspikka sekä vaarantunut pii loorakas. Ret keilyrakenteetkin, kuten nuotiopaikat, laavut, pitkospuut ja opasteet ovat jo val miiksi olemassa. Metsähallitus linjasi Metsätalouden ympäristöoppaassaan, että retkeilyalueil la metsiä hakataan jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti
48 suomenluonto.fi Emo johdattaa pennut ulos talvipesästä lumien sulettua.
”Karhu ei ole mikään horrostaja, vaan sen uni on kevyempää. Reippaimmat ovat nyt maa liskuun lopulla jo jalkeilla ja verryt televät jäseniään kuukausien loikoi lun jäljiltä, mutta monessa talvipesäs sä torkutaan vielä. Vaikka se on unelias ja passiivinen, niin imetys kyllä hoituu”, Kojola kertoo. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola arvioi, että Suomessa syntyi tammikuun tie noilla yli kolmesataa karhunpentua. Vastasyntyneet pennut kasvavat talvipesässä kohisten, vaikka emo lähinnä nukkuu. Hyvin rakennettu pesä pi tää rankankin vesisateen. Pennut ovat syntyessään sokeita ja painavat reilut Kuin emokarhu pentujaan. suomenluonto.fi 49 Pian karhunpennut astuvat ensi kertaa ulos talvipesästä. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT ÖMER ACAR, VALTTERI MULKAHAINEN, HANNU HUTTU JA JUHA OLLILA K ARHUT RÄPYTTELEVÄT unihiekkaa silmistään. Poikasia kantava emokarhu ei käperry talviunil le minkä tahansa näreen juureen, vaan se kaivaa luo lamaisen talvipesän suureen muurahaiskekoon tai sopivaan rinteeseen. Pisimpään pesässä pysyvät emo karhut poikasineen. Suurin osa maan karhuista elää ItäSuomessa, ja siellä lunta riit ti myös kuluneena talvena. Kojola kertoo, etteivät ne reagoi kovin herkästi talven sääoloihin. Kuluneen talven kummalliset säät eivät häirin neet mesikämmenten unta. Yhden emon pentueessa on tavallisesti kaksi tai kolme poikasta. Alkutaipaleella on vaaroja, mutta sanonnat karhuemon huolenpidosta eivät ole liioiteltuja. Kevään voima on vastus tamaton. Ilman pentuja karhu voi talvehtia heppoisemmassakin majoitteessa, kuten tiheäoksaisen kuusen alla
Niin pä emo on jatkuvasti valppaana. Talviunen jäljiltä emon takki on tyhjä, ja se tarvit see tuhtia evästä imettääkseen poikasiaan. Karhulla ei ole luontaisia vihollisia, mutta Kojolan mukaan yksittäistapauksessa maakotka on napannut harhailevan karhunpennun. ”Oksat ja latvaosat alkavat olla liian ohuita aikui selle urokselle.”. Vaaroja on kuitenkin kaksi: vieraat uroskarhut ja ihmiset. ”Evoluution saatossa pennuille on kehittynyt herkkyys reagoida emon varoituksiin”, Kojola sanoo. Maisteltavaa on paljon, sillä karhu on kaikki ruokainen. Karhunpennut oppivat nopeasti taitaviksi kiipeilijöiksi, ja vaaran uhatessa ne kapuavat latvaan asti. Niiden silmät avautuvat jo muutaman viikon iässä, mutta valoa pääsee pesän sisälle vain vähän. Uroskarhut yrittävät tappaa toisen uroksen pen nut, jotta naaras tulisi heti uudelleen kiimaan. Vaistotessaan vieraan uroksen emo varoittaa he ti pentujaan, jotka kiipeävät puuhun. Ennen pesästä lähtöä ne ehtivät kym menkertaistaa painonsa. ”Pennut seuraavat myös emon reaktioita erilaisiin ”Evoluution saatossa pennuille on kehittynyt herkkyys reagoida emon varoituksiin.” vaaratekijöihin”, Kojola jatkaa. Kolmen kuukauden ajan talvipesä on poikasille ko ko maailma. Pienempikin saalis kelpaa, mutta esimerkik si nopsajalkainen jänis on raskastekoiselle karhul le liian vikkelä. Saaliik si jää tavallisesti hirven tai poronvasa, mutta täysi kasvuinen karhu pystyy kaatamaan myös aikuisen hirven. Poikaset nahisevat keskenään parhaista ruo kailuasemista ja kuuntelevat pesän ulkopuolelta kan tautuvia ääniä. Pennut oppivat matkimalla Kun lumi on sulanut, emo nousee pesästä ja johdat taa pentunsa ensi kertaa ulos. 50 suomenluonto.fi 300 grammaa. Pienillä nappisilmillä riittää ihmeteltävää. Kun pennut alkavat käyttää kiinteää ravintoa, ne seuraa vat, mitä emo syö”, Kojola kertoo. ”Pennut matkivat emoaan hirmuisen paljon
suomenluonto.fi 51 Vilkkaat karhunpennut intoutuvat tuon tuostakin painiotteluun.
Kun emo on rento, pennuilla on aikaa riekkua sydämensä kyllyydestä. Naaraat eivät ole turhan reviiritietoisia, vaan etenkin toisilleen sukua olevien karhujen elinpiirit saattavat men nä päällekkäin. Karhuemo voi kulkea pentuineen jopa satojen neliökilometrien laajuisella alueella. Suomessakin on ihme telty, miksi alkukesästä naaras pentuineen liikkuu niin lähellä asuttua aluetta. Kun emo on rento, pennuilla on aikaa riekkua sydämensä kyllyydestä. Joskus harvoin käy kuitenkin niin, että uroksen si jaan emo ja pennut kohtaavat ihmisen. Yleensä karhu kuulee tai haistaa ihmisen jo kaukaa ja vie pentunsa hyvissä ajoin pois. Useimmiten pentuja on kaksi tai kolme. Sama taktiikka on paras myös ih miselle, sillä emo saattaa puolustaa pentujaan hyök käämällä, vaikka se onkin vaihtoehdoista viimei nen. ”Ne ovat aika vilkkaita ja touhuavat, leikkivät, pai nivat ja tutustuvat ympäristöönsä”, Kojola kuvailee. Karhunpentujen elämä ei silti ole pelkkää vaaro jen väistelyä. Emo tietää tämän, ja voi joskus ottaa ison ris kin päästäkseen uhkaavasta tilanteesta. Kun kohtaa karhun, on viisainta lähteä saman Karhuemo voi saada kerralla jopa neljä pentua. tien rauhallisesti tulosuuntaan, jotta tilanne ei vai kuttaisi liian uhkaavalta. Urokset eivät uskaltau du sinne, sillä niiden motiivi pesueen haeskeluun ei ole yhtä suuri kuin emon motiivi suojata pentujaan.” Kojola kertoo, että Ruotsissa tehdyissä tutkimuk sissa on voitu osoittaa, että näin käyttäytymällä emo parantaa pentujen mahdollisuuksia selviytyä aikui siksi karhuiksi. Alkukesästä emo kuitenkin saattaa JU H A O LL IL A. 52 suomenluonto.fi Omaa turvallisuuttaan uros ei pentujen takia vaa ranna. ”On havaittu, että joillain karhunaarailla on taipu mus hakea ihmisistä suojaa
”Hyönteiset sisältävät paljon valkuaista, joka on tärkeä rakennusaine”, Kojola sanoo. Päivän paahteessa emo ei juuri liiku, vaan etsii pentueelleen mahdollisimman suojaisan ja viileän lepopaikan. ”Paitsi että siellä on viileää, niin ihmiset eivät mie lellään liiku niin hankalakulkuisessa maastossa. Myöhemmin kesällä karhusta tulee marjansyöjä. ”Karhu voi kuopia turvemaata ojan varresta. ”Se vaatii ihan valtavasti marjoja, päivässä pitää popsia kymmeniä litroja”, hän kertoo. Aika täytyy käyttää tarkasti, sillä suu ret eläimet tarvitsevat paljon energiaa. Yksi karhunpentujen tärkeimmistä taidoista on puuhun kiipeäminen. Emo kaivelee toukkia hak kuuaukoille jääneistä lahoavista kannoista ja opet taa pennut penkomaan muurahaispesiä. Taitavana uimarina kar hu voi helpottaa oloaan pulahtamalla järveen. suomenluonto.fi 53 pitää pentunsa pienemmällä alueella, jotta toden näköisyys törmätä vieraaseen urokseen olisi mah dollisimman pieni. Muurahaisenmunia ja mustikoita Karhuperheen kesä kuluu enimmäkseen ruokaa etsiskellessä. Syksyn tullen alkaa tärkeistä oppitunneista vii meinen, kun pennut valmistautuvat emonsa johdol la talviunille. Suurin osa alkukesän ravinnosta koostuu kasvien juurista ja hyönteisistä. ”Marjoista tärkein on mustikka, ja sen jälkeen variksenmarja. Lakastakin paljon puhutaan, mut ta näihin kahteen verrattuna sen merkitys on pieni.” Kun kesän helteet alkavat, karhun olo muuttuu tukalaksi paksun turkin alla. Kar hut saavat olla sellaisessa paikassa aika rauhassa”, Kojola sanoo. VA LT TE RI M U LK AH AI N EN H AN N U H U TT U. Päiväsaikaan karhut lepäilevät suojaisessa paikassa. Sen alta paljastuu vilpoisa kivennäismaa, jota vasten kar hu asettuu.” Kojola kertoo, että karhuperhe viihtyy suojaisissa korpipainanteissa, joissa metsä on nuorta ja tiheää. Uusi pesäpaikka löytyy monesti edel listalvisen luolan lähimaastosta. Talvipesään karhut käyvät kaikki yhdessä, ja vasta seuraavana kesänä koittaa pentujen aika lähteä omille teilleen
54 suomenluonto.fi KEVYESTI LUONTOON
Kevytretkeilyn filosofia on minimalistista, mutta toisaalta varusteiden valinnassa nähdään paljon vaivaa. Kotimaisessa luonnossamme on repun keventä mistä oleellisesti helpottavia piirteitä, kuten juomaveden riit toisuus ja puhtaus. Luon toharrastajille kevyt reppu mahdollistaa pidemmät tutkimus matkat esimerkiksi lomaviikon aikana. Kevytretkeily on retkeilymuoto, jossa kiinnitetään tavallis ta enemmän huomiota vaellusvarusteiden painoon. Pakkaa monikäyttöisiä tavaroita Mukaan pakataan vain tarpeellinen. Olin väsynyt mutta iloinen siitä, kuin ka paljon olin ehtinyt päivän aikana nähdä. Monikäyttöisyys tarkoittaa saman varusteen hyödyntämistä useaan tarkoitukseen, kuten vaellussauvojen käyttö telttakep peinä, kännykkä GPS:nä tai taukovaate lisälämpönä nukkuessa. Kevytretkeilyn periaatteita ovat muun muassa karsiminen, monikäyttöisyys, jakaminen ja uudelleen pakkaaminen. Kevyen varustuksen kanssa vaeltaminen on mukavaa, ja seik kailunhaluisille se mahdollistaa huikean pitkät vaellukset. Kevytretkeily soveltuu hyvin myös suomalaiseen erämaahan. Sen peri aatteet ovat käytännössä ikiaikaisia, mutta nykymuodossaan kevytretkeily on peräisin Yhdysvaltojen pitkiltä vaellusreiteil tä, kuten Pacific Crest Traililta (4265 km) ja Appalachian Traililta (3500 km). Luontokuvaaja pysyy vaelluksella kerrankin niiden perässä, jotka eivät kanna lisätaak kana kamerakalustoa, ja jotos jättää vielä energiaa liikkua kame ran kanssa. Jakaminen vaelluskavereiden kanssa auttaa vähentämään varustusta yhdessä, kun tarvitaan vain yksi ensiapupakkaus, korjauspussi tai keitin. Myös vanhempia vaeltajia on paljon kevytretkeilyn piirissä, sillä kukapa enää iän karttuessa viitsisi raahata kym meniä kiloja painavaa rinkkaa. Kym menen vuotta sitten, vielä painavilla varusteilla vaeltaessani en olisi osannut uneksiakaan siitä, millaisia retkiä näinkin lyhyes sä ajassa voi tehdä. Karsi minen on paras ja ilmainen tapa keventää reppua, sillä kotiin jää vä varuste ei paina mitään. Olin kulkenut Käsivarren erämaassa kevyellä repulla yli viidenkymmenen kilometrin päivä matkan. Kevytretkeilijä pakkaa mukaan vain tarpeellisen. suomenluonto.fi 55 K AMERAN KELLO näytti kahtatoista, kun otin ku vaa Urtaslaakson kalliopahdoista. Koko varustus punnitaan, sillä se avaa silmät mahdollisuuksille. Painonsäästö kumuloituu, ja jokaisen varusteen painoon kiinnitetään systemaattisesti huomiota. Keskiyön au rinko värjäsi seinämät oranssiksi. Yhdysvaltojen pitkiltä vaellusreiteiltä peräisin oleva retkeilymuoto kasvattaa nopeasti suosiotaan myös Suomessa. Aurinkorasvan, ruoan, teipin tai vaik ka piilolinssinesteen pakkaaminen uudelleen sopivan pieniin pulloihin tai pakkauksiin auttaa karsimaan ylimääräisen pois. TEKSTI OSSI MÄÄTTÄ KUVAT TEEMU SALORIUTTA Pyramiditarppi on yleinen kevytretkeilijän majoite, joka kestää hyvin tuulta.. Myös päällä olevien vaatteiden ja erityisesti kenkien painoon kiinnitetään huomiota. Repun paino pyritään saamaan mahdollisimman pieneksi mukavuudesta liikaa tinkimättä
MAKUUPUSSIN SIJAAN monet kevytretkeilijät käyttävät retki peittoa. Kevyisiin varusteisiin käytetään vähemmän luonnonvaroja. Dyneemakomposiitti on pai noonsa nähden viisitoista kertaa terästä vahvempaa, ja siitä teh Kevyt reppu on mukava kantaa, ja painoero isoon rinkkaan on merkitt ävä. 56 suomenluonto.fi Majoite, peitto, makuualusta ja reppu Varusteita hankittaessa kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota neljään olennaiseen, jotka painavat rinkassa yleen sä eniten. Nukkuessa kevytretkeilijä hyödyntää untuva takkinsa huppua pään lämpimänä pitämiseksi.. MAJOITTEENA USEIMMAT kevytretkeilijät käyttävät yhden tai kahden vaellussauvan varaan pystytettyjä telttoja. Ero tavallisen noin 2–3 kiloa painavaan kupolitelttaan on siis suuri. Nämä ovat majoite, makuupussi, retkipatja ja rinkka. ty laavukangas eli tarppi painaa noin puoli kiloa. Retkipeitto eliminoi tämän turhan osan. Makuupussin selän alle jäävä untuva painuu kasaan, eikä lämmitä. Retkipeitto on kuin makuupussi, jossa ei ole selkää tai huppua. Pyrami ditarpit ovat elegantin yksinkertaisia ja kestävät hyvin tuulta. Peitto kiinnitetään makuualustaan, jotta se pysyy paikoillaan kylkeä käännettäessä. Kevyetkin retkeilyvarusteet ovat myös yllät tävän kestäviä, sillä sana huonosti kestävästä varusteesta kii rii nopeasti. Myös yksin kertaiset laavukankaat ovat suosittuja. Kevyisiin varusteisiin käytetään myös vähemmän luonnon varoja kuin painaviin, sillä niissä on yksinkertaisesti vähem män materiaalia. Kevytretkeilijöiden käytössä näkee paljon kevyestä mutta lu jasta dyneemakomposiitista tehtyjä telttoja, jotka erottaa tun nistettavasta valkoisesta väristään. Pyramidin mallinen tarp pi eli lattiaton teltta on tyypillinen kevytmajoite. Luonnonystävää huojentaa se, että käytettyjen retkeilyvarus teiden kauppa on aktiivista, ja kevyitäkin varusteita löytää jo käytettynä
Myös askel keveämmäksi Kevyet vaellukset taivalletaan usein polkujuoksukengin. Isot ke vytreput painavat harvoin yli kiloa, joten ero kolmen ja puolen kilon putkirinkkaan on selvä. Tämä on toisaalta vapaut tavaa, sillä jalkoja ei tarvitse varjella suon kosteudelta tai puron pärskeiltä. Yllättävää kuitenkin on, että märätkin jalat pysyvät lämpimänä kävellessä. Ilmatäytteisistä ylivoimaisesti suo situimpia ovat Therm-A-Restin Neoair mallit, joiden eristävyys suhteessa painoon on hyvä. Ne ovat lisäksi painavia, ja vanha sanonta ”kilo jaloissa vastaa kuutta repussa” on viime vuosina osoitettu sangen paikkaansa pitäväksi useassakin tieteellisessä tutkimuksessa. Useimmissa kevytrepuissa on tukiranka, mutta ultrakevyimmissä repuissa sekin on eliminoi tu. suomenluonto.fi 57 MAKUUALUSTANA kevytretkeilijät käyttävät sekä solumuovisia että ilmatäytteisiä patjoja. Olen vaeltanut paljon 45 litran repulla, johon on mahtunut kevyiden varusteiden lisäksi seitsemän päivän ruoat. Monet konkarivaeltajat päätyvät pikkuhiljaa kevyempään varustukseen, kun kokemus ja näkemys siitä, mikä on oikeasti tarpeellista kasvaa. Keventelyä aloitellessa ei kuitenkaan kannata ahnehtia liian pientä reppua, sillä tavaroiden on edelleen mah duttava sisään. Kaikki tiet vievät kohti keveyttä. Kastumista ei kannata pelätä. Polkujuoksukengät ovat toimiva valinta vaellukselle. Takaan, että polkujuoksukengillä suomalaisessa soisessa erämaassa ne kas tuvat sadan prosentin varmuudella. Hänen kirjansa Kevytretkeilijän opas ilmestyy huhtikuussa. REPUN VALINNASSA voi säästää merkittävästi painoa. O S S I M Ä ÄT TÄ. Vannoutuneet minimalistit käyt tävät torsopituisia alustoja, jolloin jalkojen eristämiseen maas ta käytetään tyhjää reppua. Repun keventämiseen kannattaa suhtautua ennakkoluulot tomasti, ja nykyisiä valintojaan on syytä tarkastella kriittises ti. Retkipeitossa ei ole huppua tai selän alle painuvaa osaa. Kevyet varusteet soveltuvat hyvin pitkille retkille, kuten Ossi Määtän 620 kilometrin vaellukselle Utsjoelle, Luomusjärvien maisemiin. Tämä aiheuttaa välillä hämmästelyä: eivätkö jalat kastu. Kumisaapas ja vaelluskenkäkin kastuvat ennen pitkää hies tä. Kirjoittaja on retkeilytoimittaja, eräkouluttaja ja Kevyesti kairassa -bloggari. Tällä mää rällä olen pärjännyt läpi Pöyrisjärven, Lemmenjoen ja Muot katunturin erämaiden, joten pienelläkin repulla voi tehdä pit kän vaelluksen. Kuka sanoi, että askel painaa jo. Leiris sä kevytretkeilijä vaihtaa kuivat ja lämpimät sukat, ja eristää ne pakastuspussilla märistä kengistä. Kannattaa myös muistaa, että ennen kumisaappaan keksimis tä vuonna 1853 ihmiskunta käveli metsässä märin jaloin. Palkintona on mukavam pi ja energisempi vaellus ja haluttaessa pidemmät päivämatkat
Kirjoitt anut kirjan 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman (Otava). Tärkeintä luonnossa. Mitä. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Mott o. Helsingin kantakaupunki. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotakin luonnon hyväksi. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Tietokirjailija Rinna Saramäki päätti auttaa suomalaisia tekemään parempia ilmastotekoja. Sienestys, siihen liitt yvät löytämisen riemu, hajut, maut ja estetiikka. Rinna Saramäki, 40. TEKSTI JENNA PARMALA KUVA ANNA RIIKONEN Tietokirjailija Rinna Saramäki päätti auttaa Tavallisia sankaritekoja Kuka. Kotipaikka. suomalaisia tekemään parempia ilmastotekoja
”Upean näköinen pinta, tuota kuviota voisi hyödyntää vaatesuunnittelussa.” Saramäki on valmistunut vaatesuun nittelijaksi viime vuosikymmenellä. Minä halusin tietoa keskusläm mityksestä ja suomalaisista maitotiloista.” Koska Saramäki on kalaakin syövä kas vissyöjä ja taustaltaan vaatesuunnittelija, hänen oli helppo kirjoittaa vinkkejä ruo ka ja vaateaiheista. Sienestä minen ja marjastaminen olivat tärkeitä harrastuksia. Oli iso juttu huomata, että jaksan ihan hyvin polkea pitkiäkin matkoja, säästä riippu matta. Tällä hetkellä Saramäen yöpöydällä odot taa kirja energiatehokkaasta kerrostalo asumisesta. Hän oli harkinnut lapsen hankkimista pitkään ja pohtinut, minkälaisen maapallon tuleva sukupolvi tulisi perimään. Tontilla viljeltiin ainakin perunaa, man sikkaa, lanttua ja porkkanaa. ”Sen sijaan minun oli uppouduttava eri tyisesti talouden ja asumisen aiheisiin.” Perehtyminen kannatti ja koukutti. Elämäm me pyöri sadonkorjuun ja täpötäyden maakellarimme ympärillä.” Nyt Saramäki asuu aviomiehensä ja lapsensa kanssa Helsingin kantakaupun gissa ja kertoo kärsivänsä maakellari ikävästä. Ajattelin, että tässä on kes kusta ja tuolla alkaa villi luonto. 2013 Rinna Saramäen teos Hyvän mielen vaatekaappi (Atena) ilmestyy. Teos saa erittäin hyvän vastaanoton. Olinkin vahvempi kuin luulin.” Maakellari-ikävä Kun Saramäen isovanhemmat vielä asui vat Munkkiniemessä, hän käveli usein merenrannassa. Saramäki ehdottaa, että jokainen omistaisi päivästään vartin yhdelle ilmastoteolle.. Sa ramäellä on kirjassaan tavoitteena tarjota tutkittuja suomalaisia keinoja oman ilmas toahdistuksen helpot tamiseksi. ”On aivan mahtavaa, että voin työssä ni selvittää minua kiinnostavia vastuulli suuskysymyksiä ja auttaa samojen kysy mysten kanssa painiskelevia suomalaisia.” Yksi varsin helpoista pienistä ilmasto teoista on kaunis kangasnenäliina, johon Saramäki nyt tuhauttaa nenänsä. Me emme tarvitse ohjeita, joissa vilisee esimerkiksi kaasulämmittimiä ja maito miehiä. ”Nykyään pyöräilen joka paikkaan. ”Nyt kirjan kirjoittamisen jälkeen mi nun tekisi mieli lähteä Brysseliin puhu maan ympäristöystävällisemmän EUta son politiikan puolesta.” 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtuu Rinna Saramäen ollessa 6–vuotias. ”Silloin vastarannassa näkyi vain vih reää metsää. Unelmatilanteessa Saramäki olisi hiilineutraalin Euroopan asukas, joka lobbaa työkseen yhä ilmastoystävällisempää ympäristöpolitiikkaa. Siinä Saramäki antaa vinkkejä toimis ta, joiden avulla tavallinen suomalainen voi tutkitusti auttaa ilmastoa. Hän polkee päi vittäin kymmenen kilometrin matkan ko toaan Otaniemeen ja takaisin. Saramäki toivoo, että kaupunki toteuttaisi päästötavoitteitaan vieläkin kunnianhimoisemmin. Nythän Saramäki kertoo olleensa jo lapsena ympäristöaktivisti. Varsin pienillä teoilla koko taloyhtiö voi tehdä ilmastotekoja ja sääs tää rahaa. Pakkasyön jälkeen rantakasvustos sa törröttää teräväreunaisia jääkukkia. 2035 Hiilineutraali Helsinki. ”Käydään katsomas sa jäätä”, Rinna Saramäki ehdottaa ja läh tee vesirajaan. Hän ymmärtää, että luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. suomenluonto.fi 59 vasta ranta on täynnä kaikenlaisia tehtai ta ja rakennuksia.” Saramäki vietti lapsuutensa lempää läisessä omakotitalossa keskellä metsää. Uusin teos, 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman, ilmestyi tänä vuon na. Kaiken voi aloittaa esimerkiksi rappukäytävän lämpötilan laskemisesta.” M unkkiniemen rannal la kuura narskuu jal kojen alla. Saramäki koskettaa huurtuneen kelon runkoa ja nappaa kuvan veden pintaan jäätyneistä kaisloista. Saramäki opiskelee Aaltoyliopistossa luovan kes tävän kehityksen maisteriopintoja. ”Aiheesta lukema ni kirjat eivät sopineet suomalaiseen kulttuu riin. ”On vähän surullista, ettei kaupunki laisten elämään kuulu kellaria, jonne voi si säilöä kausittain satoa.” Nuori ympäristöaktivisti Saramäki ehdottaa, että jokainen suoma lainen omistaisi päivästään vartin ver ran yhden ilmastoteon tekemiselle. ”Kerran näin ojaan heitettyjä roskia, tu listuin, ja kokosin ne mielenosoitukselli sesti kasaksi keskelle tietä.” Tulevaisuudessa Saramäki haluaisi vaikuttaa yhä enemmän kuluttamisen rakenteisiin. ”Kangasnenäliinoista syntyy vähemmän jä tettä, ja iho voi parem min.” Rantaparkissa odot taa Saramäen uskolli nen ajokki, 1960luvun hopeinen polkupyörä, jonka hän on kun nostanut talviajettavaksi. Se on Saramäen ensimmäinen vastuullisuutta käsittelevä kirja. Kaukana sattunut onnettomuus näkyy myös Suomen luonnossa. ”Harkitsen liittymistä taloyhtiömme hallitukseen. 2010 Tytär syntyy ja mullistaa Saramäen elämän. ”Se oli oikea maalaislapsuus. Sii nä ajassa ehtii aloittaa sijoittamisen ym päristöystävälliseen rahastoon tai vaik ka pestä kylpyhuoneen puhdistusainei den sijaan mäntysuovalla ja etikalla. Tä tä nykyä hän on kuitenkin tieto ja lasten kirjailija
. Se on otettu 8.3. 60 suomenluonto.fi KUUN VALOA Kuu kurkistelee usvaisessa aamussa tässä Raija Kokkolan lähettämässä kuvassa. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. VANHAN METSÄN ASUKKI ”Onneksi harvinaiseksi käyneitä hömötiaisia löytyy vielä Lapuan Simpsiön vanhoista metsistä. Nurmeksen Valtimolla. TOIMITTANUT ANNA-KAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja 60 suomenluonto.fi Havainto~ kirja. Tämä yksilö pyrähteli aamuauringon valossa oksalta toiselle ilahduttaen metsässä kulkijaa.” Kuvan otti Jukka Risikko Lapualla 20.2
NOKKOSPERHONEN Juhani Harkas tapasi aikaisen nokkosperhosen Taivassalossa 6.3. SAUKON PÄIVÄLLINEN ”Kuljimme joen rantoja ja satuimme paikalle, kun saukko popsi sammakon nälkäänsä.” Saukon ruokahetken kuvasi 4.3. Se on otett u 27.2. KEVÄÄN MERKKEJÄ Tuulen rannalle työntämiä jäitä Vesijärvellä Lahdessa 23.2. Kuvan Havaintokirjaan lähett i Esko Pihl.. . SINITIAINEN RÄNTÄSATEESSA Sinitiainen vesikampauksessa kyhjött i oksalla räntäsateessa Tampereen Näsinpuistossa 4.3. . . Markku Pelkonen Kannonkoskella. suomenluonto.fi 61 LAPINPÖLLÖ KUUSAMOSSA Lapinpöllö laskeutuu lumihangelle Maarit Siitosen lähett ämässä kuvassa. Näkymän kuvasi Arja Valtonen
Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. /kysy-luonnosta tai . Näkö on variksen tärkein aisti. KU VA T VE SA H U TT U N EN (V AR IS ) JA TA PI O KU JA LA TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . Huononeeko variksen näkö ajan kuluessa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kysymystä voitaisiin tutkia kasva. Ainakin näin pitkään näkökyky voi siis säilyä hyvänä. y tutkimaan. Kun kuitenkin on kysymys vapaana luonnossa elävästä variksesta, jonka ikäennätys rengastustietojen valossa on tuo 17 vuo. a, voimme pohtia asiaa ikään kuin toisin päin: Luonnonvarainen lintu tarvitsee kaikki aistinsa pysyäkseen hengissä, terveenä ja ollakseen jäämä. kirjeellä tai kortilla osoi. Tällaista asiaa ei varmaankaan ole pysty. aisiin muutaman vuoden välein. eesta suomenluonto.. aa huomioon, e. Liikkeen havaitseminen on helpompaa linnulle kuin ihmiselle, ja väritkin saa. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. SEPPO VUOLANTO Variksen ikänäkö Näkö on variksen tärkein aisti. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia.. Jos varis elää 17-vuotiaaksi, onko sen näköaistille tapahtunut mitään vuosien saatossa, eli ovatko näön terävyys, väriaisti ja kyky erott aa liikett ä kaikilta osin yhtä hyvät kuin nuorena lintuna. ilintujen avulla, joiden ikä tunnetaan ja joiden näkökykyä testa. Kokeen tekijällä pitäisi olla hyvä mielikuvitus, jo. ä petojen saaliiksi, sekä löytääkseen ravintonsa. Jos näköaisti heikentyisi, pitkä elämä ei olisi mahdollinen. avat – lajista riippuen – poiketa omistamme. Ehkä iän tuoma elämänkokemus saattaisi jonkin verran korvata mahdollisesti heikentyvää näköä, mu. Lisäksi tutkijan pitäisi o. ä saataisiin lajityypillisiä tuloksia, eikä vain yhtä yksilöä koskevaa havaintosarjaa. Testiä on kuitenkin vaikea toteu. ä lintujen näkökyky poikkeaa omastamme. lomakkeella, joka löytyy osoi. a mikä hyvänsä selvä huononnus näköaistissa olisi kohtalokas. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. aa niin, e. a saataisiin variksen vanhenemista kuvaava lopputulos
Kirkkaanvärinen hämähäkki sulautuu hyvin loppukesän kukkaloistoon, mu. a kirkuva väri paljastaisi sen turhan helposti myöhemmin syksyllä. uvat on nime. Värivaihteluiden lisäksi selkäranga. Ikään kuin tämä ei rii. Lajin tunnistaminen ei perustukaan väreihin vaan etupäässä takaruumiin kuvioihin ja jalkojen raidoituksiin. Väritys tai värimuodot eivät vaikuta lajien elintapoihin. y. Tämä on tärkeää erityisesti syksyllä, kun on muninta-aika, ja aluskasvillisuuden lehvästö alkaa jo muu. Aikuisia tapaa loppukesästä ja syksystä. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Syksyllä mustikoiden joukossa oli hämähäkki. Väritys määräytyy perimän kau. Yksilöt voivat olla valkoisia, keltaisia, kirkkaanoransseja, tummanruskeita tai kirsikanpunaisia, kuten kysyjän lähe. ua ruskeaksi. Talvesta aikuiset hämähäkit eivät selviä, vaan aina uusi sukupolvi kuoriutuu keväällä. Hämähäkeistä esimerkiksi sopii kartiomarmoristikki (Araneus marmoreus var. Miksi se oli niin värikäs. yristihämähäkeistä. Kyseessä ei ole oma lajinsa vaan viereisen kuvan marmoriristihämähäkin Suomessa harvinaisempana esiintyvä värimuoto. pyramidatus). Värivaihtelu isoilla Araneus-suvun ristihämähäkeillämme on suurta, erityisesti kun puhutaan aito-, marmorija nii. Esiintyvyys vaihtelee aluei. yristihämähäkki (Araneus quadratus). TAPIO KUJALA Värikkäät hämähäkit Marmoriristihämähäkin kuviointi on näytt ävää. Araneus-suvun ristihämähäkit kutovat ratasverkkonsa heinien ja muiden korkeampien kasvien väleihin tai puiden alaoksistoihin. Vielä ulos vietäessä se oli toukkavaiheessa. äisi, hämähäkit voivat myös sopeutua elinympäristöönsä väriä vaihtamalla. ämässä kuvassa näkyvä nii. omilla esiintyy erilaisia värimuotoja, joista yleisimmät ja selvimmin ero. Pari päivää myöhemmin se eteni pihan heinikossa, ja hämähäkin punainen väri kiinnitt i huomioni. Kuvassa lajin tavallinen muoto.. ain, ja esimerkiksi Englannissa kartiomarmoristikki on marmorikuvioitua, Suomessa hyvin yleistä muotoa selvästi runsaampi. a samalla tavalla kuin ihmisten silmien väri
TERHI RYTTÄRI Miten metsäpalo vaikutt aa puustoon. amalla onkin nykyisin keino au. u pol. aa uhanalaista palolajistoa ja muu. 2. uvat maahan asti, palaa helposti ja kuolee. ä Pyhä-Häkissä ennallistamisja luonnonhoitopol. Onko metsää hoidett u. yy salaman, varoma. lukija: Huomasimme Pyhä-Häkin kansallispuistossa siellä täällä tyvestään hieman hiiltyneitä eläviä ja kuolleita puita. äminä. 1700ja 1800-luvuilla riehuneiden metsäpalojen jälkiä on vieläkin nähtävissä vanhojen mäntyjen kyljissä palokoroina ja hiiltyneinä kantoina. Kaatuneiden kelojen luomiin valopaikkoihin on itänyt pelkästään kuusentaimia. Mänty kestää metsäpaloa paremmin kuin kuusi. Muilla alueilla nähtävät jäljet paloista ovat vanhempaa perua. Metsähallituksesta kerro. iin Kotanevalla paria hehtaaria ja kesällä 2019 kansallispuiston luoteisosaan rajoi. Metsäpaloja sy. Seitsemisen kansallispuistossakin on ennalliste. amassa Beetles LIFE -hankkeessa. uvalla Natura-alueella lähes 19 hehtaaria EU:n rahoi. Hankkeen tavoi. Onko niin, ett ä mänty vaatii lisääntyäkseen metsäpalon, joka tuhoaa kuuset mutt a jätt ää männyt siementämään, vai muutt uuko metsä sadassa vuodessa täysin männytt ömäksi. Suuri joukko palaneesta puusta riippuvaisia eliöitä onkin uhanalaistunut, vaikka esimerkiksi monet kovakuoriaislajit haistavat tuoreen metsäpalon kymmenien kilometrien päästä. Paloalueelle syntyy runsaasti erilaista lahopuuta, pohjakasvillisuus uudistuu ja metsän rakenne monipuolistuu. Metsäpalojen puu. umana. . oman tulenkäytön ja sähkölinjoille kaatuneiden puiden syty. Metsän valtapuu on kuusi, mutt a maisemaa hallitsevat monisatavuotiset kilpikaarnamännyt. aa suojelualueiden yksipuolinen puusto luonnon tilaisemmaksi. Metsäpalon seurauksena osa puista kuolee heti, osa jatkaa kasvuaan vaurioituneena ja kuolee myöhemmin, ja jotkut, yleensä vanhemmat paksukaarnaiset männyt, selviävät lähes vahingoi. oja on tehty kahdesti: vuonna 2010 polte. Metsien hoitaminen ja ennallistaminen pol. emmin palojatkumo on niin Pyhä-Häkissä kuin monissa muissakin kansallispuistoissa katkennut. Tämä hai. KU VA IS TO CK PH OT O. aa männyn uudistumista. Si. lukija: Olin retkellä Seitsemisen kansallispuistossa Multiharjun aarniometsässä. eena on parantaa uhanalaisten hyönteisten, kuten palolatikan ja kaskikeijun elinoloja. Metsäpalojen torjunnan tehostumisen myötä luontaisetkin metsäpalot sammutetaan nopeasti, ja niiden koko ja vaikutukset jäävät pieniksi. a Multiharjun arvokkaaseen aarniometsään tuskin kosketaan. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA 1. Metsäpalot ovat olennainen osa pohjoisen havumetsävyöhykkeen luonnonmetsien dynamiikkaa. amalla vanhoja, metsätalouden aikaisia yksipuolisia metsäkuvioita, mu. Näin on todennäköisesti käymässä myös Seitsemisen kansallispuistossa sijaitsevalla Multiharjulla. Metsäpalossa ohutkaarnainen kuusi, jonka oksat ulo. Ihmett elin nuorten männyntaimien täydellistä puutt umista. uessa kuusi valtaa hiljalleen alaa. Pyhä-Häkin kansallispuiston metsäpalohistoria tunnetaan jo 1500-luvulta lähtien. iin, e. Kivennäismaan paljastava perusteellisempi metsäpalo luo otolliset olosuhteet myös männyn uudistumiselle
Liuskahytykän ryhmä jaetaan nykyisin Suomessa ainakin kolmeen lajiin, joista isoliuskahytykkä on kookkain ja voi kasvaa lähes nyrkin kokoiseksi. Samalla eläimet merkkaavat kelomispuut otsarauhasistaan pursuavalla eri. uurissa niiden purutuntuman vuoksi. Leukaluun läheltä löytyi rusehtavaa tai vaalean harmaata karvaa. Kyseessä on keskikokoisen tai pienehkön jyrsijän alaleuanluu. Tällaisia ovat muun muassa puunkorvat. äneen verisuonikkaan nukkanahan irti. Alaleuan pituus, lukijan mukaan noin 30 milliä, viittaa lähinnä oravaan. . Toki niitä löytää myös havupuulta, esimerkiksi kuorelliselta männyltä. a. Ne voivat myös syödä irrottamiaan kuoren kappaleita tai paljastunu. Kuivana aikana ne näive. Se on melko huonosti tunnettu ryhmä, johon kuuluu Suomessa joitakin kymmeniä lajeja ja lajiryhmiä. Espoossa kuusen kuorimajäljet ovat todennäköisesti valkohäntäkauriin tekemiä. Myyrillä, hiirillä ja rotilla on kolme poskihammasta. Suomessakin yhtä lajia, orahytykkää, on kirjallisuudessa suositeltu syötäväksi. Liuskahytykät loisivat pääosaksi nahakoilla (Stereum), isoliuskahytykkä karvanahakalla. yvät rustomaisen koviksi ja palautuvat lähes entiselleen saatuaan taas kosteu. Onko kyseessä jokin pieni peto, siili tai vastaava. JUHA VALSTE Havaitsin Viitasaarella tammikuun alussa oheisen sienen. Sen rakenne on kiinteä, hyytelömäinen, isoliuskainen. ä poskihampaiden pinta on nystermäinen, mikä sulkee myyrät muutenkin pois. eellä. Koska poskihampaita on neljä, ainoat todennäköisesti kyseeseen tulevat lajit ovat orava ja liito-orava, ja eri. LASSE KOSONEN Asumme Espoossa, ja huomasimme alkusyksystä, ett ä vanhaan kuusiaitaan on ilmestynyt jälki. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Minkä eläimen leukaluun löysin. Tätä kutsutaan kelomiseksi. . Voiko tämä vaurio olla peuran aikaansaama. Kuvasta näkyy, e. amaisesta etuhampaasta, pitkästä hammaslomasta ja rivinä olevista poskihampaista. Tämä näkyy suuresta, tal. Ruokapöytään ne eivät kelpaa, vaikka joitakin hyytelösieniä arvostetaan itämaisessa ruokakul. Tällä alueella mahdollisia tekijöitä voisivat olla myös hirvi, metsäkauris ja täpläkauris. äin epätodennäköinen olisi tammihiiri. JUHA VALSTE Kauriin keloma kuusiaita Talvella hytisee Kuolleen oravan jäänteet KU VA T RA IL I H AG ST RÖ M , JU H A M YR SK YL Ä JA ER KK I VI RT AN EN. a nilaa. Liuskahytyköitä voi tavata käytännössä vuoden ympäri. Luu on noin kolme sentt iä pitkä, poskihampaita on neljä. Mikä sieni on kyseessä, vai onko se sieni ollenkaan. Hirvieläimet hankaavat sarviaan puiden runkoihin saadakseen sarvia kasvamisen aikana pei. . Kuvan sieni, liuskahytykkä, kuuluu hyytelösieniin. Ne ovat yleisiä lehtipuiden sieniä, joita löytää erityisesti lehtilahopuisista ryteiköistä. Vai onko tämä jyrsijän leuka
Maa veti noita kappaleita puoleensa painovoimallaan, ja niitä putoili tänne alinomaa. YLI MILJOONA TONNIA! Tiesitkö, että Suuri sarvikuono painaa 2,4 tonnia. en, kun maapallo oli nuori, aurinkokunnassa vaelteli valtava määrä monenlaisia kivestä ja jäästä muodostuneita möykkyjä. VEIKKA TOLKKINEN, 7 V. Esimerkiksi se vesi, joka Suomessa menneenä märkänä talvena satoi, tuli pääosin valtameristä. Suurimman osan eliniästään Maa on joka tapauksessa ollut vetinen planee. amaan mukanaan. Aivan tarkkaan ei tiedetä, mistä nuo avaruuden jäiset kappaleet tulivat, ja milloin maapallo keräsi nykyisen vesimääränsä. Osa vedestä tuli tänne ehkä jo samalla, kun itse maapallo syntyi, osa ehkä vähän myöhemmin. Pudonneiden kappaleiden kivi sulautui osaksi maapallon kallioperää ja sisäosia. Niitä ei Suomen luonnossa näy, eikä näy ajokelvottomia renkaitakaan, enää: kaikki on kerätty kierrätykseen ja uusiokäyttöön, yli MILJOONAN TONNIN maaginen raja on nyt ylitetty! Lyhyellä laskutoimituksella ja pienellä mielikuvituksella saat käsityksen hyötykäyttöön kerätyn materiaalin määrästä: jotta puntit olisivat tasan tarvitaan vastapuolen vaakakuppiin 417 000 suurta sarvikuonoa – siis melkoinen armeija äksyä väkeä mille savannille tahansa! Onneksi on toimiva kiertotalous, joka tekee lyhyistäkin laskelmista innostavia ja ajattelemisen arvoisia. en tiivistyivät sadepisaroiksi ja putosivat maahan. TIERA LAITINEN Mistä vesi on tullut. Siksi tulevaisuuden lämpimämmässä ilmastossa voimme saada entistä rankempia sateita. Nykyisin avaruudesta ei enää tule lisää vettä maapallolle. Jää suli ja kerääntyi meriin. K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S I L M A S T O S TA . Sadesäällä ikkunassa valuvia pisaroita katsellessa voi ajatella, e. ä se pystyy kulje. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän ve. a. a si. Neljä ja puoli miljardia vuo. KU VA IS TO CK PH OT O U UTTA! Lähetä lapsen kysymys ilmastosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/. ä pari viikkoa aiemmin ne ehkä olivat aaltoja jossain Pohjois-Atlantilla, haihtuivat siellä ilmaan, kulkeutuivat tuulen mukana Suomeen ja täällä si. Sen sijaan sama vesi kiertää täällä meristä ilmaan, sieltä sateena maahan ja si. www.rengaskierratys.com Iso on iso. en jokia pitkin takaisin meriin
Ikivihreää rosmariinia Kevät ja etenkin pääsiäinen kir voittaa monen kotikokkaajan käyt tämään runsaammin ja rohkeam min yrttejä. Varsinkin häihin liittyy syvään juurtuneita tapoja, joita voi kyseenalais taa. Voisiko juhlame kon hankkia kirpputorilta. Hyvänmakuinen, ilmastoystävällinen kasvisruoka tyylik käästi tarjoiltuna voi yllättää paatuneen kin lihanpurijan iloisesti. Ekojuhlat onnistuvat hyvällä ennakkosuunnittelulla. Mutta kumpi niistä on ekologisempi vaihtoehto. suomenluonto.fi 67 REVITTYJÄ LAHJAPAPEREITA , ilmapal lon riekaleita ja tahmaisia kertakäyttöas tioita pursuilee joka puolella olohuonetta. Ympäristöä ajatteleva pari lupautuu toisilleen ilman sormuksia ja hurauttaa juhlapaikkaan hääauton sijaan hääpol kupyörällä. Harkitusti järjestetyissä juhlissa on vähemmän ruokahävikkiä, toi miva jätehuolto, fi ksumpien kulkuyhteyk sien päässä oleva juhlapaikka ja tarvehar kitut lahjatoiveet. Fanaattisuus tuskin kannattaa, mutta on selvää, että juhlat ovat mainio mahdol lisuus vaikuttamiseen. Hilpeä tunnelma ehkä vahvistaa vaikutusta. Kuusivuotias päivänsankari on tyytyväi nen synttärikemuihinsa, mutta en voi olla miettimättä, olisiko juhlat voinut järjestää ympäristön kannalta vastuullisemmin. Hyvä vaihtoehto on juurruttaa perinteeksi lahja hyväntekeväisyyteen, vaikkapa saimaannorpan tai ilmaston hyväksi, www.sll.fi/lahjoita. Juhlien järjestämisessä – niin lasten kuin aikuisten – ekoilu ei ole vaikeaa, mut ta vaatii ajatustyötä. Tässä on itselläkin pohdinnan paikka. Joskus nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa keskenään. Luomuomenassa on ainakin monipuolisemmin mikrobeja. Ensimmäisenä kan nattaa tarkistaa asenteet. Onko lapsen synttäreille välttämätöntä sommitella yhtenäinen teema ja ostaa sen mukaisia kertakäyttökoristeita. Suunnittelu vä hentää viime hetken paniikkiratkaisuja, joita ei yleensä tehdä ympäristön hyvin vointi mielessä. MITÄ LA HJA KSI. Pitääkö juhlissa tarjota liharuokaa, vaik ka järjestäjä itse on kasvissyöjä. Kotimainen luomuomena olisi vertailussa vahvoilla, mutta tarjontaa on vähän. Luonnonystävä juhlii harkitusti Hyvin suunniteltu on ekojuhlissa enem män kuin puoliksi tehty. Toisaalta kekkereiden pitäisi olla omannäköiset. Jokainen juhlien järjestäjä toivoo vie raiden viihtyvän. SUUPALA JOKO TAI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA K O T O N A. Mitä jos pyy täisi lahjaksi käytettyä. Aineettomat elämyslahjat ovat niin lasten kuin aikuistenkin mieleen. TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA . Myös perinteitä kannattaa tutkia kriit tisesti. Monesti kestohevipussiin sujahtaa ulkomaista luomua tai kotimaista omenaa. Puuvartinen rosmariini muistuttaa nahkeine lehtineen suo pursua, ja sopii maustamaan vaikka pa perunoita. Lue lisää: suomenluonto.fi KAUPAN OMENAVALIKOIMA on ilahduttavan laaja. KU VA IS TO CK PH OT O . L U O M U O M E N A VA I K O T I M A I N E N O M E N A ULKOMAINEN LUOMUOMENA ei sisällä torjunta-aineita, kun kotimaisessa omenassa on mansikan ohella eniten niiden jäämiä. Kokonainen vegemenu voi olla vielä liian iso pala purtavaksi, mutta ehkä seuraa vissa järjestämissäni juhlissa kasvisruo ka loistaa jo pääosassa
muksista ja johdattaa aikaan, jolloin rituaaleilla lepytettiin luontoa ja tapahtumia selitettavaisen olkapäillä, Tuonelan Puolukanlehtikenkiä Retrospektiivisessä Luonnon helmassa -näyttelyssä Anni Rapinoja pureutuu ihmisen ja luonnon suhteeseen ja kantaa huolta luonnon monimuotoisuudesta, ilmastosta, vesistä ja metsistä. Otavaisen olkapäillä, Tuonelan rajamailla Turun Biologisessa museossa 31.5. Teoksista välittyy eri teos Uhattu elämä -näyttely Sinebrychoffin taidemusoessa HelsingisNyt näyttelyyn! Nyt näyttelyyn! Otavaisen olkapäillä Turun Biologisen museon Otavaisen olkapäillä, Tuonelan rajamailla -näyttely kertoo suomalaisista eläinuskomuksista ja johdattaa aikaan, jolloin rituaaleilla lepytettiin luontoa ja tapahtumia selitettiin uskomuksilla. 68 suomenluonto.fi K U LT T U U R I Eero Järnefeltin (1863–1937) Rentukka ja sammakko. Uhattu elämä -näyttely Sinebrychoffin taidemusoessa Helsingissä 23.8. saakka. saakka. saakka.. Ihminen ja luonto Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE saakka. Rapinoja on koulutukseltaan myös luonnontieteilijä. Esillä on muun muassa Eero Järnefeltin teos Rentukka ja sammakko. Esillä on veistoksia, installaatioita ja videoteoksia. (Kansallisgalleria, Ateneum.) KU VA KA N SA LL IS GA LL ER IA , JE N N I N U RM IN EN Ihminen ja luonto Sinebrycho n taide museon näyttelyssä Uhattu elämä on esillä taiteilijoiden näkemyksiä eläimistä ja luonnosta 1500-luvulta nykypäivään saakka. Luonnon helmassa -näyttely Hämeenlinnan taidemuseossa 10.5. Teoksista välittyy eri aikakausien suhde luontoon ja eläimiin
Kelopuuta kumartaen voi elämä silti säilyä. AURA KOIVISTON Mies ja merilehmä. painos 1962) kertoo omintakeisen Alpiinierakon eli Albin Tirkkosen ja Ollikaisen mustan huumorin täyttämästä ystä vyydestä inarilaisessa erämaassa. LAPPI-KIRJALLISUUDEN hieno klassikko ja eräromaa ni, Jorma Ollikaisen Kelokämppä (Wsoy, 1. Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka (Into 2019) limittää vetävästi tutkimusmatkan kuvausta luonnontieteelliseen ja historialliseen taustatietoon sekä ympäristöfi losofi seen ja eettiseen pohdintaan. Teoksen nimeen nähden merileh mä jää melko pieneen osaan, samoin kuin välillä Steller. Taustalla vaanii haikea pelko taivaallisen erämaan katoamisesta, sivis tyksen murheiden kolkutellessa nurkilla. Intohi mo aiheeseen näkyy elävässä kieles sä, monipuolisissa viitteissä sekä eläy tymisessä Georg Stellerin kirjoituk siin. Tähtiä on mukava katsella ihan huvikseen, mutta jos haluaa opetella tunnistamaan tähdistöjä ja planeetto ja, voi avuksi ottaa Markus Hotakaisen kätevän oppaan Suomen tähtitaivas (Karttakeskus 2019). Hänen taitonsa yhdistyvät sau mattomasti tuoreessa maalauspäivä kirjassa Kuulin allien laulavan (Docen do 2020). Koivisto tuo ansiok kaasti esiin, miten poliittisia hank keita tutkimusmatkat usein olivat, ja miten paljon niihin liittyi alkuperäis kansojen sortoa ja riistoa. Sää joka muutti maailmaa (SKS 2019) paljastaa, että ihminen on sään armoilla. Ra diosta monelle tut tu luontotoimittaja Minna Pyykkö on myös kuvataitei lija. Kimmeltävien järvien ja tuuheiden tunturinalus metsien maassa on vähän tapahtumia, mutta paljon ajatuksia. Vertailu nykySuomen eläinsuoje lukysymyksiin, tutkimus etiikkaan ja ympäristöpolitiikkaan on kiinnosta vaa, vaikka perusteluita olisivat kai vanneet väitteet siitä, että Suomes sa ”ympäristöasioihin perehtyneiden toimittajien määrä on jäänyt margi naaliseksi” ja ”valtiollisten tutkimus laitosten tutkijat tarjoavat virallisia linjauksia, jotka myötäilevät poliit tisia päätöksiä”. Näihin sekä muihin luontoäänitteisiin voi uppoutua vaikkapa työmatkalla tai illalla ennen nukkumaan menoa, sillä luonnon äänet rauhoittavat ihanasti mielen. Siitä näkee kuukausittaiset tähtikartat vuoteen 2022 saakka. Teksti on mestaril lista luontokuvausta tuntoaistia myöten – värikylläisen runollista, ehdottoman tarkkaa havainnointia, myös valokuvin. Luonnonrauhaa Miltä kuulostaisi puoli tuntia aamuyön hetkiä pellon laidalla tai tunti kosken kohinaa Kainuusta. Tiede toimittaja Marcus Rosenlund on up poutunut sään ja il maston vaikutuk siin historian eri käänteissä. MIA RÖNKÄ Kohtalokas tutkimusmatka KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Taivaallisen hyvää luettavaa Ajatuksia Inarin erämaasta AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Vesa Luhta on vapaa toimittaja Inarista. radioplay.fi/podcast/ luonnossa suomenluonto.fi 69. Taustoitukset aut tavat ymmärtämään, miten Stellerin retki koituu kohtaloksi paitsi hänelle itselleen myös monille hänen tutki muskohteistaan, niin yksilöille kuin välillisesti jopa lajeille. K I R J AT S Ä Ä M U U T T A A MAAILMAA. ANNA MULLE SUOMEN TÄHTITAIVA S . RAKAS MAALAUSPÄIVÄKIRJA . Tämä luon nontieteellisissä tarkasteluissa usein unohtuu
L U O N T O . R E T K E I L Y . Pöllöjen soidinhuhuilu on nyt vilkasta. B L O G I T ?. Kuuntele ääninäytteet! suomenluonto.. Siihen valmistaudutaan jopa vuotta, paria aikaisemmin. Terve tuloa oppim aan ja viiht ymää n! JU H A ILK KA Pöllöjen äänet Kevätyössä kuuluu huhuiluja, naukaisuja, kirkaisuja ja rääkäisyjä. Katso Lisse Tarnasen upeat kuvat. /pollot LI SS E TA RN AN EN Kyiden vuoden huipentuma on parittelukausi. Y M P Ä R I S T Ö . KYIDEN KEVÄTKARKELOT www.suomenluonto.. Kyyherrat ottelevat naaraasta. K O T O N A . L U O N N O N Y S TÄ V Ä N Y K K Ö S S A I T T I
Irtonumero 9,00 euroa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ . • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. . Myynti Lehtipisteissä. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 62,00 €, määräaikainen 70,50 €). ain automaa. ää sen. Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 44,50 euroa. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Puhelin: ............................................................................................................................... i • www.suomenluonto. Nimi: .................................................................................................................................... Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoi. Lähe äkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoi eeseeni alkaen _______. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kiikarit jalustat kaukoputket lintukirjat ym. i Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojelulii o Tunnus VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Osoite: ............................................................................................................................... Kestotilaus 12 kk (70,90 €) . Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu b Helsinki • ( ) (kello – ) • tilaajapalvelu@sll. tule tutustumaan! Lammaslomat www.vaahermaki.com ruskovilla.fi Lämmintä päälle vaihtelevaan kevätsäähän Suomessa valmistetut kerrastot luomumerinovillaa. . Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... isesti, kunnes haluat keskey. Teen osoitt eenmuutoksen. TILAA LEHTI HELPOSTI: WWW.SUOMEN LUONTO.FI/ LEHTITILAUS Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. Määräaikaistilaus kk ( , €) . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 16,90 euroa. Määräaikaistilaus kk ( , €) . Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 80,90 euroa, kestotilaus 70,90 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 70,50 euroa ja kestotilaus 62,00 euroa
Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. u sai aja. – Kaarina Heiskanen, Käärmelahti, Kuopio Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Puiden talvi Lue. – Hanna Koivistoinen, Mustasaari Saskatoonin marjat kelpaavat linnuille Suomen Luonnossa (2/20) pu huttiin sivulla 69 siitä, mik si mustat marjat eivät kelpaa linnuille. Näyt tää melkein siltä, että rastaat istua napottavat nokka rako sellaan odottamassa marjojen kypsymistä, ja poimivat ne sit ten parempiin nokkiin. Ne kypsyvät suu rin piirtein samoihin aikoihin kuin mustikat. Tieto vaikuttaa hieman vanhakantaiselta. ua, mutta pyöriäinen on minulle tuntematon, joten siitä oli kiva lukea. Itse mittasin erään tuu lenkaataman nuoren raidan pi tuudeksi 22 metriä. ä jokaisella puulla on tarkoituksensa ja tarvitsijansa. a sudesta ja sen oikeudesta säilyä luonnossamme. Jani Kaaron Tunnista ötökkä -oppaan voitti Jorma Huolman Isokyröstä. Se kasvaa nuorena hyvin nopeas ti ja tulee taimikossa usein poistetuksi rikkakasvina. ÄÄNESTÄ . 72 suomenluonto.fi L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Mitä mieltä olet lehdestä. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Marjat kelpaavat hyvin myös muil le linnuille. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Kivakkatunturi ja -koski, naavat, Tikankontti, Ruskeakallio ym. ja 10.-16.9. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 22.4.2020. – Merja Santaniemi, Oulu Ukkometso tuli kylään Metso on metsän kuningaslintu. 045-1374757. Suoma Rantonen, Hausjärvi Oodi raidalle Artikkelissa Puiden talvi (SL 2/20) todettiin raidan kasva van usein monirunkoisek si tai pensasmaiseksi, ja että metsässä puu voi saavuttaa 15 metrin korkeuden. – Tarja Kurvinen, Pellosniemi, Mikkeli Ju. verkkosivuilla www.suomenluonto.. äen kaikki suurpedot. Hakukoneen mukaan Suomen pisin raita on 26met rinen. Ainakin EteläSuomen re hevissä kuusivaltaisissa se kametsissä raidat saavutta vat yleisesti yli 20 metrin kor keuden, jos niiden annetaan kasvaa. uani jutun katselen nyt puita uusin silmin ja uusin ajatuksin. Puuaines on hyväntuoksuista ja polttopuunakin erinomaista. Sen marjat ovat lähinnä mustikan värisiä. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. u antoi pedoista näkökulmia, jotka on aiheellista tuoda julkisuuteen. Puun rungos ta tehdään myös tervalepän ta paan hienoa vuorauspaneelia. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju. elemaan, e. – Virve Vuori, Kerava Pyöriäinen elää yhä Suomessa Oli monta hyvää ju. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Raita on tärkeä luonnon monimuotoisuuden kannal ta. Ismo Saloranta, Lieto Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Olen nähnyt luonnossa yllä. – Hanna Junninen, Turku Ju. Se antaa aikaisin kukkies saan merkittävän ravintovaran etenkin mehiläisille ja muille mesipistiäisille. Kokemukseni mukaan em me saisi ensimmäistäkään kypsää marjaa suuhumme, el lemme suojaisi pensaita. Vain 780,Paanajärven k-puisto 1000 km² Georgia 18.-25.9. UPEA 1370,KIVAKKA! niikonmatkat.. Osallistujien kesken arvotaan Sami Karjalaisen opaskirja Suomen Leppäkertut (Docendo 2020). Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Edellinen numero Lukijoiden mielestä paras juttu oli Tapaus susi. Järkipuhe. Nekin pakenivat huomatessaan minut. Omalla pikku palstalla ni, joka on nyt uuden omista jan toimesta luonnonsuojelu alueena, kasvaa toistakym mentä noin 20metristä raitaa. Meidän pihallamme kasvaa varsin äskettäin Suo meen rantautunutta marja kasvia, marjatuomipihlajaa eli saskatoonia (Amelanchier alnifolia). Puu ei kuitenkaan kuole, vaan samoin kuin hieskoivu se työntää kannostaan suuren joukon vesoja, joista kaikista syntyy erillinen runko. Kesäkuussa Arolan tila ja karhut 11.-17.6. Raita ei luonnostaan kasva monirun koiseksi tai pensasmaiseksi
Ja silloin tällöin sydämen syke hidastuu ja ympärillä tuntuu väreilevän jotain ihmeellistä ja kaunista. On ko hän saanut koskettaa todellis ta kauneutta, vai jäänyt vain raapi maan pintaa. OLEN EHTINYT tehdä omassa elämässäni monenlais ta, mutta usein ilman suurempaa suunnitelmaa ja vi siota. Sellai nen paikka voi löytyä Tizianon maalauksesta tai Pa latinon kukkulalta Roomasta, aamuhämärässä, syp ressien katveessa. Hän tulee rantaan joka aamu ja kat selee sinistä merta, palaa illalla kotiinsa. Tunnen olevani yhtäkkiä hyvin lähellä. Elämääni on usein ohjannut intohimoinen te keminen, uppoutuminen ja syven tyminen milloin mihinkin. Kurotan ja etsin, mutta silti mysteeri pysyy, eikä kaipuu täyty. VOIMME KOKEA ohuen paikan tunturin laella, me ren rannalla, syvällä sammaleisen metsän siimek sessä, tai vaikkapa ikivanhan puun juurella. Aika ajoin mieleeni nousee kuva, jonka alkuperää en muista. Kirjoitan, luen, kuljen luonnossa, ja jatkan koput telemista. Onko mies lopulta saa vuttanut elämässään mitään. Varhaiset kelttiläiset kristityt puhuivat ohuista paikoista, joissa raja kahden maailman välillä ka toaa. La grande bellezza Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Ohuissa paikoissa me saam me koskettaa tämän maailman takana olevaa, arkito dellisuuden takana avautuvaa runollista mysteeriä. Mutta jään kuitenkin aina matkan päähän. H a a h t e l a ”Kurotan ja etsin, mutta silti mysteeri pysyy, eikä kaipuu täyty.” KU VA AN N A RI IK O N EN. Ja jäl jelle jää vain suuri kauneus. Lämpimät kesäillat sulautuvat kaupungin muinaiseen historiaan, ja kaikki ympä rillä henkii haikeutta, menettämistä ja luopumisen kipeyttä. Ne ovat paikkoja, joissa tuntuu häilyvän jotain erityislaatuista ja pyhää. Seuraava na aamuna mies on taas paikallaan, kunnes hän yh tenä päivänä on poissa, sulautunut siniseen, kadon nut ohuen paikan kautta toiseen maailmaan. suomenluonto.fi 73 V I N J E T T I I talialaisen Paolo Sorrentinon elokuvassa La grande bellezza ikääntyvä playboy vaelte lee Roomassa ja näkee oman elämänsä katoa van kauneuden. Ohuen paikan kokemus tuntuu usein liittyvän es teettiseen elämykseen, ja lopulta harmoniaan ja ko kemukseen siitä, että kaiken rikkinäisen, murtuneen ja kaoottisen keskellä me tunnemme olevamme hie man ehjempiä, ainakin lyhyen katoavan hetken ajan. Ja usein huomaan tekemisen kautta avau tuvan uusia maailmoja, portteja, joiden taakse kannattaa katsoa. Jos mietin tarkemmin, tekemi seen on usein liittynyt kauneuden kaipuu, jatkuva pyrkimys tutkia tämän maailman rajaa, kulkea pitkin sen reunaa ja etsiä ovea, jonka takaa näkisi kauemmas, kohti tun tematonta. Se on ymmärrystä omasta pienuudesta ja aavistus ta jostain suuremmasta, meidän mitättömän arki tajuntamme ylittävästä. Vanha kreikkalainen mies istuu tavernas sa meren äärellä
Luontokuvitt aja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a. Poutahetket kuluivat maastossa, mutta sateella oli mukavampaa oleskella mökin suojassa. 74 suomenluonto.fi JURMOSSA Paraisten ulkosaaristossa on jatkuva lintuase mamiehitys, ja lintujen muutosta saarella on tehty tarkat tilastot. Ollessani Jurmossa 4.–8.4.2016 sää vaihteli aurinkoisen, sateisen ja tuulisen kelin välillä. Aurinkoisilla keleillä linnut muuttavat korkealla, jolloin niitä näkee vain vähän. Lähinurmella ruokaili päivittäin kymmeniä rastaita ja punarintoja. Näin pääsin luonnostelemaan muun muassa laulurastasta, joka on yleen sä varsin arka ja lähtee pakoon jo kaukaa. Osa niistä uskaltautui ravintoa etsiessään aivan ikkunan edus talle. Laulurastaita muuttaa par haimmillaan 200–300 yksilöä päivässä, punakylkirastaita 100–200, mustaras taita 50–150 ja kulorastaita noin 50. Rastaista runsain muuttaja on räkättirastas, joita kevään hyvinä muuttopäivinä muuttaa 500–1000 lintua. Sadesäällä muutto tapahtuu matalammalla, ja lintuja myös ”tippuu” eli laskeutuu maastoon runsain määrin. Tunturien harvinaista sepelrastasta näh dään vain muutama yleensä huhtikuun loppupuoliskolla
E N S I N U M E R O S S A Kutuaika koittaa taas – rupikonna voi elää vuosikymmeniä. Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.?i Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.?i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Jängän kevät antaa paljon, kun sen äärelle mal. toukokuuta. aa pysähtyä Lintumaailman mestarimatkijat Monimuotoinen puutarha www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA A N TT I KO LI Konnan kevät 4/2020 ilmestyy 7
Palautusviikko 2020–19 767095-2003. Tuott omme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutyöhön. /lehtitilaus. Jo lyhyt oleskelu luonnossa tekee hyvää terveydelle ja keventää mieltä. Tiesitkö, ett ä Suomen Luonnon tilaajana sinä teet hyvää luonnolle. SUOMEN LUONTO TEKEE HYVÄÄ Nyt voit tilata Suomen Luonnon myös digitaalisena! Digipalvelun lukuoikeus 4,80 €/kk Lehden tilaajalle vain 2,50 €/kk Tilaa luonnonystävän ykköslehti osoi eesta www.suomenluonto