S O R S A T T U T U IK S I. LI N T U JE N K E V Ä T M U U T T O . Kuka kakkasi. kakkasi. JA T K U V A N V A S T U S T U K S E N M E N E T E LM Ä . IRTONUMERO 9?€ 3/2021 50 5 NORM. Luontokuvaaja Eija Kujansuu pääsi vuosien Jäniksen kevät NÄIN LUONNOSSA OLESKELU VAIKUTTAA AIVOIHIN SORSAT TUNNISTAA HELPOIMMIN KEVÄÄLLÄ UTÖ – AINUTLAATUINEN ULKOSAARI S U O M E N LU O N T O 3 | 2 2 1 M E T S Ä JÄ N IS . Pieni jätösopas. Tiesitkö, ett ä ilveksen kakka voi tuoksua makealta. 9,00?€ NYT VAIN. V IIR U P Ö LL Ö . U T Ö N U LK O S A A R E LL A . K A T S E K A K K A A N . A IV O T U T K IJ A N K A N S S A M E T S Ä S S Ä . Luontokuvaaja Eija Kujansuu pääsi vuosien työn jälkeen lähelle metsäjäniksen arkea
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Kukkaan puhjenneiden hedenorkkojen ponnet loistavat auringonkeltaisina.. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I A LK U KE VÄ T Keväänkeltaista KUVA TARU RANTALA TEKSTI HEIKKI VASAMIES KEVÄTAURINKO herättelee hellästi pajunkissoja kukkimaan
Merisirrille se merkitsee lähtöä talvimailtaan pohjoiseen.. KU VA JO RM A TE N O VU O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Kerttu Kotakorpi 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg 50 Suomen Luonto 3/2021 50 Kevät saapuu Utön saarelle. Lajit on nyt helppo tunnistaa. 26 Pyllyt pystyssä Näin keväällä puolisukeltajasorsat pyllistelevät juhlapuvussaan. 48 Jatkuvan vastustuksen menetelmä Vesa Luhta pohtii, miksi tehometsätaloudesta luopuminen on niin vaikeaa. 34 Mieli metsään Katri Saarikiven mukaan luonto tuottaa ällistymisiä, ja ne taas saavat aivot avautumaan uudelle. 38 Viirupöllön koronakevät Pirkko Keronen pääsi yllättäen seuraamaan läheltä viirupöllön pesintää. 32 Kuu kiurusta kesään Miten kiurun ja muiden kevään tahdittajien saapumisen aikataulu on muuttunut. 42 Kuka kakkasi. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Jänisten kevätkiireet Eija Kujansuu on vuosia seurannut metsäjänisten elämää Pohjois-Lapissa. Luonnonystävälle eläinten jätökset ovat tietopankki. 50 Utö aavan ääri Utön saari Itämeren ulapan reunalla ottaa keväiset muuttolinnut ensimmäisenä vastaan
unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. kko ja luontoharrastaja, joka tutkii mielellään eläinten jälkiä. Lisätietoa saat syö. Hän on aina viihtynyt ulkosaaristossa. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Jorma Tenovuo, lintuharrastaja ja luontokuvaaja Jorma Tenovuo on utöläinen aktiivinen lintuharrastaja. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Etelä-Suomesta kotoisin oleva Kujansuu on kotiutunut Pohjois-Lappiin, kansallispuiston naapuriin lapintiaisten, hömötiaisten, myyrien, taviokuurnien, kiirunoiden, pulmusten, keräkurmitsojen ja jänisten joukkoon. Utöhön hän muutti kumppaninsa Outi Sarjakosken kanssa vuonna 2006. i. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. Kuituverkon, avulla tunturinkupeesta onnistuu myös etätyö IT-konsulttina. i Tilaa diginä: suomenluonto. ajat Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. Ilkan luonnosvihkosta löytyy 15-vuotiaana piirretty tutkielma jäljistä, jotka kanahaukan hyökkäys variksen niskaan oli jättänyt hangelle. Ju u jäniksestä sivuilla – . KU VA T EI JA KU JA N SU U, JU H A IL KK A JA JO RM A TE N O VU O 16 42 50 Kun kevät saapuu, metsäjänis nau ii lämmöstä ja vaihtaa kesäturkkiin. Ilkka opiskeli taideteollisessa korkeakoulussa ja on sen jälkeen tehnyt paljon kuvituksia Metsähallitukselle ja Luonnonperintösäätiölle, ja viime vuosina Suomen Luonnolle. avissa osoi. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Harrastus alkoi jo varhain. kko Juha Ilkka on helsinkiläinen graa. e Kar. y Pohjoismainen ympäristömerkki. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Tähän lehteen hän kuvitti jutun eläinten kakoista. ämällä tuo. ajat Annakaisa Vän. Yli kymmenen vuoden ympärivuotinen asuminen majakkasaarella on tuottanut kaksi kirjaa ja ainutlaatuisia luontokuvia ja -kokemuksia. KUVA: EIJA KUJANSUU 80. inen Laura Salonen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. ely A. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. Eija Kujansuu, luontokuvaaja Eija Kujansuu havainnoi ja kuvaa tunturipurojen notkelmissa eläviä metsäjäniksiä. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. o Kroonpressille on myönne. Juha Ilkka, graa. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. eessa sll.?i/tietosuojaseloste
HIIHTORETKILLÄ PALLAS-YLLÄKSEN kansallispuistossa sain ilokseni kokea, että äänet ovat valon myötä jo palaamassa Lapin lumisiin metsiin. Korvaniloja Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JY RK I N O RM AJ A / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Pesintä alkaa kuitenkin vasta toukokuussa, ja juuri nyt kuurnilla on hyvää aikaa kierrellä metsässä ravintoa etsien ja suoda samalla korvaniloa metsässä hiihtelijälle. Ei mene enää kauan, kun konserttiin liittyvät punakylki-, lauluja kulorastas, metsäkirvinen, leppälintu ja monet muut, ja valoisa kevätyö täyttyy äänistä. Alkaa kaivata luonnonääniä. Se on rauhoittavaa, mutta päivien pidetessä luonnon herääminen saa ihmisenkin levottomaksi. ÄKÄSLOMPOLON KESÄNKIJOESSA koskikarat kävivät jo kirskuvaa sävelsotaa muutaman kymmenen metrin välein. Päiväsaikaan sieltä täältä kuului kuukkelien touhukasta pulinaa, ja hömösekä lapintiaiset kaiuttivat kevätlaulujaan auringonvalossa kylpevien käkkärämäntyjen latvuksissa. Aamuvarhaiselle äänessä olivat käpyja pohjantikat – silloin metsässä kaikui terhakka pärrytys. SUOSIKKINI ÄÄNISTÄ on kuitenkin kynttiläkuusikoista kantautuva taviokuurnan kirkas vihellys. Linkupalon kodalla kaikui kirkkaan tähtitaivaan alla helmipöllön pehmeä puputus. Niille Kesänkijoki on vain talvenviettopaikka, ja onkin mielenkiintoista, että reviirija soidinkisailu alkaa jo täällä. Kuurnan vihellys soi kauniin aloituksen Lapin metsien kevään mittaan täydentyvälle äänimaisemalle. 6 suomenluonto.fi TALVINEN METSÄ on hiirenhiljainen. Karojen kirskunta soi Kesänkijoessa moniäänisesti vielä muutaman viikon, mutta huhtikuussa laulajat hajaantuvat, pieni osa lähistön pesimäpaikoille, enemmistö Ruotsin ja Norjan tuntureille. Kuurnat palailevat näinä päivinä pitkiltä talvivaelluksiltaan pesimäpaikkojen tuntumaan. Laulajat kirittävät toisiaan yhä hienompiin suorituksiin, mutta talvireviirien rajojen koettelija saa lentävän lähdön kiihkeässä takaa-ajossa. Eläimiä näkee vähän – niiden elämä on hämmästyttävän huomaamatonta ja äänetöntä
V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Pieni paikannin paljasti reitit TE KS TI JO U N I TI KK AN EN KU VA M AR KU S VA RE SV U O ALLE GRAMMAN painoiset geopaikantimet tekevät ihmeitä. Lähde: Lisovski et al., Journal of Biogeography, 2021;00:1–12. Ainoa Suomessa pyydystetty lintu, jonka paikannin jatkoi tallentamista vielä keväällä, lähti muutolleen In tiasta ennen huhtikuun puoliväliä. Linnut talvehtivat Intian niemimaalla Himalajan vuoriston ja Intian valtameren välisella alueella. Kävi ilmi, että pohjoisen Euroopan punavarpuset kiertävät syksyllä hyviä levähdyspaikkoja etsiessään laajassa kaaressa Kaspianmeren pohjoispuolelta ennen kuin suuntaavat etelään. Voikin olla, että Euroopan eteläiset punavarpuset kuuluvat eri alalajiin kuin meidän punavarpusemme. Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Tsekissä ja Bulgariassa pesineiden punavarpusten selkään kiinnitetyt laitteet kertoivat, minne ja mitä kautta linnut muuttavat. Lintujen kevätmuutto on suoraviivaisempaa, eivätkä sitä ohjaile niinkään levähdyspaikoilta saatavat ravinto ja suoja vaan suotuisat tuulet. Se lensi Kaspianmeren pohjoiskärjen kautta ja jatkoi hyvin suoraan kohti luodetta, kuten myös ruotsalaiset lajitoverit. Bulgariassa pesivillä linnuilla on paikannusten mukaan aivan oma, Kaspianmeren ja Mustanmeren eteläpuolta kulkeva reittinsä. Nyt suomenluonto.fi 7. Saksalaisten lintujen kevätreitti erkani Kaspianmerellä etelämmäksi. Suomessa pesivät linnut viihtyvät Luoteis-Intiassa
Ursa järjestää vuosittain Halohuhtikuu-tempauksen, jonka tarkoituksena on houkutella taivaan ilmiöistä kiinnostuneita raportoimaan havaintonsa Tai vaanvahtiin (taivaanvahti.fi ). Halomuotojen tuntija ei tarvitse olla, sillä merkinnät käydään läpi. Jääkiteiden muoto ja suunta määrittelevät, millainen halosta tulee. VINK KI Käytä auringon häikäis tessä aurinkolaseja, jotta halot tulevat paremmin näkyviin. Maan yli liikkuviin matalapaineen alueisiin liittyy jääkidepilviä.” Kun taivaankansi on ohuen udun peitossa, kannattaa pitää yläilmoja silmällä. ”Joskus joukossa on harvinaisiakin haloja, eikä sitä tiedä, vaikka löytyisi kokonaan uusi halomuoto”, Ojanperä sanoo. Ursa ry:n Juha Ojanperä kertoo, että huhtikuu on tilastollisesti paras kuukausi halojen havaitsemiseen. Tavallisimmin halo löytyy valonlähteen suunnasta, mutta Ojanperä muistuttaa, että se voi ilmestyä mihin vain. Myös kuusta heijastuva valo voi saada aikaan halon. Yksi tavallisimmista halon muodoista on aurinkoa tai kuuta ympäröivä rengas. Se voi olla valkoinen tai hohdella sateenkaaren väreissä. Halon katsominen ja kuvaaminen helpot tuvat, kun peittää valonlähteen kädellä tai asettuu niin, että se jää vaikkapa lyhtypylvään taakse.. ”Huhtikuussa aurinko paistaa paljon, eivätkä alapilvet haittaa näkymää taivaalle. Tarkistukseen tarvitaan esimerkiksi kännykkäkameralla napattu valokuva. Koko taivasta kirjovat halot ovat harvinaisia, joten halon ilmestyminen kauas auringosta saattaa luvata poikkeuksellisen upeaa näytelmää. Halohuhtikuun havaintosaalis koostetaan Zeniitti-verkkolehteen, joka löytyy Ursan verkkosivuilta. ”Kannattaa ottaa kuvia joka suuntaan ja painaa mieleensä, missä suunnassa mitäkin näkyi”, Ojanperä neuvoo. Tähyile haloja TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Aurinko ja kuu voivat piirtää utuiseen yläpilveen hohtavia sivuaurinkoja. Toisinaan halo kestää vain lyhyen hetken, joten tarkkana saa olla. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi HALOILMIÖ SYNTYY auringonvalon taittuessa tai heijastuessa yläpilvien jääkiteistä
Kalatiiran aikataulu on täsmällinen. Harrastan polkujuoksua. Ainavihannat lajit on helppo erottaa, kun muu luonto vasta heräilee talviunilta. Ainakin kerran kuussa olen pyrkinyt tekemään oikeasti pitkän juoksun, joka olisi vähintään 20 kilometriä. Sellaisen vinkin voin antaa, että tämä on yksi huhtikuun haasteen kohdista. ilistelemään. Leudolla säällä vihreät lehdet alkavat yhteyttää jo lumen alla, kunhan hangen läpi yltää tarpeeksi valoa. Tarkka ajoitus on aurinkokellon ansiota, sillä lyhenevä päivä kirittää tiirat liikkeelle eteläisestä Afrikasta. Emme hirveän usein pääse @Luontohaaste-tilin toisen tekijän, Ellan, kanssa yhdessä retkelle, joten olemme varanneet pääsiäisenä useamman päivän sitä varten. Koen, että polkujuoksu on myös maisemista nauttimista, ja polkujuostessa voi pysähtyä valokuvaamaan ja . Silloin voi ottaa evästä juoksuliiviin ja lähteä nauttimaan. Fysioterapeutti ja eräopas kannustaa luontoon Instagramin @Luontohaaste -tilillä. Silloin voi ottaa evästä juoksuliiviin ja lähteä nauttimaan. suomenluonto.fi 9 1 LÄHDEN YSTÄVÄN KANSSA RETKELLE. 6.4.. Tiirahavainnot voi kirjata sopivasti nimettyyn tiira.fi -tietokantaan. Joko se on kevätretki täällä etelämmässä tai hiihtovaellus vähän pohjoisemmassa, mutta sitä emme ole vielä päättäneet. Ne ovatkin useamman tunnin retkiä. Vihreät lehdet ovat vaarassa paleltua, jos pakkaset paukkuvat ennen kuin lumipeite ehtii sataa niiden suojaksi. Asun Turussa, ja täällä esimerkiksi Kurjenrahkan kansallispuisto on kiva paikka käydä juoksemassa. Huhtikuussa on hyvä aika nauttia kevätaamuista, kun lintujen muutto on käynnissä. Lumen alta paljastuva maa on nuutunut ja ruskea, mutta lähempää katsottuna siellä täällä pilkottaa vihreää. Tuo päivä on myös kymmenen vuoden keskiarvo. Lajitoverit seuraavat pian pioneerien perässä, ja kuun lopulla ensimmäiset ovat jo Oulun seutuvilla. Näin ne saavat varaslähdön alkavaan kasvukauteen. huhtikuuta. ilistelemään. 3 J U O K S E N K E VÄI S I LL Ä P O LUILLA. Ainakin kerran kuussa olen pyrkinyt tekemään oikeasti pitkän juoksun, joka olisi vähintään 20 kilometriä. Se on melko helposti tunnistettava vil liyrtti, jota käy tetään mausteena. Suunnittelemme Luontohaasteella joka kuukaudelle omat haasteet tilimme seuraajia varten, ja teen niitä itsekin. Tai sitten Kuhankuonon reitistöt, jotka vievät kansallispuistoon, mutta lähtevät lähempää. Kerää juuret varoen, sammalta rikkomatta. Koen, että polkujuoksu on myös maisemista nauttimista, ja polkujuostessa voi pysähtyä valokuvaamaan ja . Ne ovatkin useamman tunnin retkiä. 2 AIK AINE N A AM U PAL A U LKONA LINTURETKELLÄ. Tai sitten Kuhankuonon reitistöt, jotka vievät kansallispuistoon, mutta lähtevät lähempää. Toisaalta ainavihannat kasvit säästävät keväällä uusien lehtien kasvattamisen vaatiman energian. Kurjenrahkasta löytyy vähän pidempiäkin lenkkejä. Siinä yhdistyvät lemppariasiani, aamut ja aamupalat. Mitä teet huhtikuussa, Kaisa Liesmäki. Viimeisen vuosikymmenen aikana peräti neljä kertaa kevään ensimmäinen kalatiira on havaittu juuri 6. Tutuimpia ikivihreitä ovat havujen ohella puolukka ja kanerva sekä ketunleipä. 3 lispuisto on kiva paikka käydä juoksemassa. Löydä ainavihanta kasvi Kalatiirat palaavat Etelä-Afrikasta VINK KI Kallioimar teen juuri maistuu makealta ja hieman lakritsiselta. Kurjenrahkasta löytyy vähän pidempiäkin lenkkejä. Nyt on hyvä hetki oppia joukko uusia lajeja: löytyykö lähimetsästä vaikkapa liekoja tai talvikkeja
TE KS TI JO U N I TI KK AN EN KU VA JO RM A SI LK EL Ä / VA ST AV AL O L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Metsä Groupin mukaan hakkuut painott uvat harvennusmetsiin. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä on myös metsien käytön tutkija. Lapin Kansa -lehti kertoi 12.2. Uuden tehtaan arvioidaan lisäävän Kemin tehtaan puun käyttöä 4,5 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun Lapin metsien koko kasvu on Luonnonvarakeskuksen mukaan 12 miljoonaa kuutiota. Ympäristölupa tehtaalle myönnettiin joulukuussa 2020. ”Tuo on tervetullut kirjaus”, Hölttä sanoo. ”Kun puun tarve kasvaa noin paljon, on selvää, että siinä menee mukana arvokkaita vanhoja metsiä”, Hölttä lisää. ”Siitä voisi lähteä, että he eivät koske sellaisiin kohteisiin, jotka ympäristöjärjestöt ovat luokitelleet arvokkaiksi. Tehdas muuttaa puuvirtojen suuntaa koko Itämeren alueella, ja sen puunhankinta-alueeseen kuuluvat Lappi, Pohjanmaa, osin Keski-Suomi, Kainuu sekä Pohjois-Ruotsi. Harri Höltän mukaan on selvää, ett ä myös vanhoja metsiä menetetään. Merkittävin yksittäinen uhanalaisuuden syy oli metsäelinympäristöjen muutos, etenkin metsien hoitotoimet sekä vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen. a metsäluontoa kohtaan Kemin sellutehtaan laajennus paisutt aa puun kulutusta. pääjohtaja Ilkka Hämälän keksineen sanan ”biotuotetehdas”. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi METSÄ GROUP kertoi helmikuussa perustavansa uuden biotuotetehtaan Kemiin. Kemin tehtaan ympäristölupapäätökseen kirjattiin Lapin Ely:n lausunto, jonka mukaan tehtaan valmistelussa on kiinnitettävä huomiota puunhankinnan vaikutuksiin luonnon monimuotoisuudelle. Niistä on hyvät kartat, joten siitä on helppo aloittaa.” Kemin tehdas lisää paine. Päätös oli odotettu, sillä sitä pedattiin julkisuudessa Antti Rinteen hallituksen syntyhetkistä alkaen, vuodesta 2019. Vuonna 2019 julkaistu uhanalaisuusarviointi Suomen Punainen kirja kertoi, että yli 22 000 arvioidusta lajista 11,9 prosenttia on uhanalaisia. ”Monimuotoisuusvaikutuksia ei arvioida käytännössä ollenkaan, ja sama ongelma on lupavaiheessa”, Hölttä sanoo. Höltästä on ongelmallista, että vaikka suurista tehdashankkeista tehdään Suomen lain mukaan ympäristövaikutusten arviointi, se on ylimalkainen. Käytännössä kyse on hyvin suuresta sellutehtaasta. Yhtiö hankkii kuitenkin puunsa siten, ett ä kauppaajina ovat etupäässä yksityiset metsänomistajat halunsa mukaan.
. ”Talvella linnut eivät ole sidottuja pesintään”, selittää eroa yksi tutkimuksen tekijöistä, erikoissuunnittelija Päivi Sirkiä Suomen ympäristökeskuksesta. Tehtaan hakkuita lisäävä vaikutus pienentää hiilinielua, mikä osaltaan hankaloitt aa Suomen hiilineutraaliustavoitt een ja sitä seuraavien hiilinegatiivisuustavoitt eiden saavutt amista. Pitääkö Suomen vähentää tehtaan valmistutt ua muita päästöjä, ja mistä. Sirkiän mukaan Suomessa erityisesti eteläiset talvilinnut ovat runsastuneet. Se riippuu monesta eri asiasta, kuten siitä, minkälainen nieluvaatimus metsille asetetaan, ja miten hakkuut ja puuston kasvu kehitt yvät. JT Kimalaiskuningattaret muuttavat alkukeväällä Euroopassa pitempiä matkoja ja suuremmin joukoin kuin aiemmin on luultu. Suomen parimäärä oli vielä 1980-luvun loppupuolella noin 400 000–600 000. PERTTI KOSKIMIES. ”Hakkuiden lisäys hankaloitt aa hiilineutraaliustavoitt een saavutt amista.” Kimalaiset muuttavat keväisin pitkiä matkoja Talvilinnusto muuttuu pesimälinnustoa nopeammin Pensastaskuilla liian vähän poikasia TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA T SY KE , AR TO JU VO N EN / LI N TU KU VA JA IS TO CK PH OT O Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio Pensastaskun pesimäkannat ovat romahtaneet Euroopan länsipuoliskolla 1980-luvun jälkeen, läntisimmissä maissa vain seitse mäsosaan. Muutt uvatko Suomen metsät laskennallisesti päästölähteeksi. Se taas johtuu pesimäympäristöjen yksipuolistumisesta ja sopivan hyönteisravinnon puutteesta. PERTTI KOSKIMIES Suomen talvilintu laskennassa 2020–2021 näkyi kylmä tammi– helmikuu ja sen jäl keen nopeasti alkanut kevät. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tehty tutkimus kertoo sekä talvilinnuston että pesimälinnuston muuttuneen ilmaston lämmettyä. Se pienentää hiilinielua vuositasolla arviolta noin 5–7 miljoonaa hiilidioksiditonnia tulevien vuosikymmenten aikana. Euroopassa pesii 6,5–10,7 miljoonaa paria pensastaskuja, joista kaksi prosenttia Suomessa. Se on hyvä uutinen myös luonnonja viljelykasvien pölytykselle. Kimalaiskuningattarien luontainen kyky lentää pitkiä etäisyyksiä etenkin alkukevään lisääntymiskauden edellä helpottaa lajien sopeutumista ilmaston lämpenemiseen. Hollannissa ja Britan niassa lintumuuton tarkkailijat ovat laskeneet jopa 70 muuttavaa kimalaista minuutissa ja yli 11 000 päivässä. Sittemmin laji on taantunut – kaksi kolmasosaa pensastaskuista on kadonnut. Tuore analyysi rengastusaineistoista kuitenkin osoittaa, että pääsyy pensastaskujen vähenemiseen on se, että poikasia ei vartu tarpeeksi. Se lisää paineita vähentää päästöjä muilla talouden sektoreilla, kuten energian tuotannossa ja kulutuksessa. Useimpia yleisiä lajeja on havaittu matkalennossa merenselkien yli Länsi-Euroopassa Ranskasta aina eteläisimpään Suomeen saakka. Erityisen nopeaa on ollut talvilinnuston muutos. Mahdoton sanoa. . Samaan aikaan Keski-Euroopassa surraan näiden lajien, kuten tukkasotkan, vähenemistä. Miten paljon 4,5 miljoonan kuution hakkuiden lisäys vaikutt aa Suomen hiilinieluihin ja hiilineutraaliustavoitt eeseen. Aiemmin taantumisen arveltiin johtuvan etenkin muutonja talviaikaisten elinolojen huonontumisesta Afrikassa. Kuningattaret voivat luultavasti lentää määrätietoisesti jopa satoja kilometrejä, jos niitä on selvinnyt jossain talven yli tavallista enemmän, eivätkä kaikki löydä suotuisaa pesäpaikkaa. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Hippiäiset vähe nivät syksystä, mutta helmi–maaliskuun las kennoissa nähtiin jo kiuruja, töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia
Suolinnuston paluu voi kestää kauan Restoration Ecology -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että avosuon linnut eivät palaa hetkessä ennallistetulle suolle. Turpeen polton lopetus sai tukea ja soiden ennallistaminen eteni, mu. Niissäkin pinta-alat ovat kasvaneet. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Turpeen polton lopetus eduskuntaan Turpeen polton lopettamista ajava Irti turpeesta -kansalaisaloite etenee eduskunnan käsittelyyn. Suon ennallistaminen vähensi niiden määrää, mutta ei vielä 6–10 vuodessa tuonut varsinaisia suolajeja takaisin. Aloite sai yli 50 000 kannatusilmoitusta. Vielä 2014 – 2019 soita ennallistettiin vuosittain alle tuhat hehtaaria. Tämä kaikki on lisäystä aiempaan. Ohjelman ensimmäisenä vuonna ennallistettiin yhteensä 3 300 hehtaaria avosoita, joista Helmi-ohjelman rahoituksella noin puolet, 1 620 hehtaaria. Metsittyneillä soilla esiintyi runsaasti pajulinnun ja peipon tapaisia yleislajeja. Ennätysmäärä soita ennallistettiin 2020 alkanut valtion Helmiohjelma on vauhdittanut soiden ennallistamista. Liiton puheenjohtaja Harri Hölttä kertoo olevansa aloitteen etenemisestä iloinen, koska turpeen polton lopettaminen on merkittävimpiä ilmastotekoja, joita Suomessa voi tehdä. Tutkimuksessa laskettiin kymmenen ojitetun suon linnut ennen ennallistamista ja uudelleen sen jälkeen 2018 saakka. a linnustoon se ei heti vaikuta TURPEEN POLT TO ENNALLIS TAMINEN SUOLINNUT TE KS TI JO U N I TI KK AN EN KU VA YR JÖ H U U SK O / VA ST AV AL O 12 suomenluonto.fi. Lisäksi metsähallitus on ennallistanut soita Life-hank keissa. Aloitetta on ajanut muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto, joka on Suomen Luonto -lehden kustantaja
Ihmiskunnan pitää muuttaa käsitystään siitä, mikä on hyvää. JT POLIIT TINEN ELIÖ KU VA T SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O & W IK IM ED IA CO M M O N S / BR IT IS H M AM M AL S rajoilla eivät petoja pitele. Ilves kiipeää. Rakennelmista mahdollisesti kärsivien lajien joukkoon kuuluvat muun muassa äärimmäisen uhanalainen saiga-antilooppi sekä harmaasuden uhanalainen alalaji meksikonsusi. Kalojen laji varmistetaan dna-testillä muutamasta poikasesta, kun ne ovat kuoriutuneet. Susi ja ahma menevät alta, otso voi kaataa rajatolpan tai rikkoa aidan, Ilpo Kojola Lukesta kertoo. Luonnossa syntyneet meritaimenet ovat kalastuslain mukaan rauhoitett uja, ja ne pitää päästää menemään. Kaikki Suomen lepakot ovat rauhoitettuja ja niitä suojaa EUROBATS-sopimus. Poroaidat Suomen rajoilla eivät petoja pitele. Erittäin uhanalaiseksi luokiteltua luonnonvaraista meritaimenta elää alkuperäisenä kantana enää 15 joessa. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T VALTIOIDEN RAJOILLE rakennetut muurit ja aidat voivat haitata eläinten siirtymistä uusille alueille. JT Järvilohelle valonpilkahdus Äärimmäisen uhanalaisen järvilohen sekä järvitaimenen lisääntymisestä saatiin hyviä uutisia Pielisjoelta. Meritaimen lisääntyi Suomenlahdella Luonnonvarainen meritaimen voi syksyllä 2020 tehtyjen sähkökalastusten perusteella aiempaa paremmin. Istutetuilta kaloilta se on leikatt u pois. Sateet, joita ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän, autt avat emokalojen kutunousua. Heinolaan suunniteltu Prisma-hypermarket taas voi jäädä rakentamatta alueella elävien viiksisiippojen vuoksi. Kuurnan vesivoimalaitoksen alle Laurinvirtaan rakennett iin vuonna 2019 kutukynnys, jonka alapuolelle tehtiin kutusoraikoita sekä pienpoikasalue. SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas Twi erissä 18.2.2021. Vaan eettinen ongelma. Ilves kiipeää tolppaa ylös tai menee isosilmäisestä aidasta läpi. Luonnonkalat erott aa rasvaevästä. JT VIIKSISIIPPA Myotis mystacinus ”Onko lepakoista tullut uusi liito-orava, rakennushankkeiden yleinen jarruttaja?” kysyi Ylen toimittaja Elina Rantalainen 20. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen saattaa rakennel mien takia hankaloitua liki 700 nisäkäslajilla, brittitutkijat toteavat helmikuisessa PNAS-tiedelehden artikkelissaan. Nyt laji on hyötynyt Luonnonvarakeskuksen tukijan Ari Sauran mukaan sekä vesistöjen kunnostuksesta, kalastusrajoituksista ett ä sateisista syksyistä. Helsingin Kruunuvuorenrannan kaavaa muutettiin hiljattain korkeimman hallinto-oikeuden todettua, että rakentaminen osuisi lepakoiden lentoreitille. Susi ja ahma voi kaataa rajatolpan kertoo. PIIA AHONEN Rajat haittaavat eläinten liikkeitä Ekologisen kriisin voittaminen ei ehkä olekaan ensisijaisesti tekninen ongelma eikä poliittinen ongelma. helmikuuta. Vuoden 2020 lopulla sukeltaja ja joessa kahlanneet tähystäjät löysivät viisi kutupesää, joissa oli mätimunia. Tutkijat arvioivat, että eniten vaikutuksia on USA:n ja Meksikon välisellä rajamuurilla, Kiinan ja Venäjän välisillä aidoilla sekä Intian ja Myanmarin rajalle rakenteilla olevilla aidoilla
Kevään ajankohtaisuus on vain kasvanut ja saanut uusia sävyjä. suomenluonto.fi 15 TÄ M Ä M U U T T U I – V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ Kevään tulon ihme kuuluu lapsillekin TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”VAIKKA NE kovimmilla pakkasilla vaikuttavat jäätyneiltä, ne heräävät keväällä taas uudestaan.” Näin johdatteli Suomen Luonto vuoden 1980 toisessa numerossaan kevään voimaan. Leskenlehti ja pajut tarjoavat ruokaa perhosille, kertoi Suomen Luonto 2/1980. Nyt vuorossa oli lumen sulamisen tarkkailu: häviääkö se nopeammin tasamailta vai notkelmista. Kevätkin siis tarvitsee suojelua. 1980. Nuo lumet ovat jo sulaneet. Töyhtöhyyppä edusti aikaisia kevätlintuja. Niilo Söyrinki kirjoitti 1961, miten näsiän oksia tuotiin ennen poikki hakattuina kaupunkeihin ja laji harvinaistui, kunnes kevätkasvien kaupustelu kiellettiin asetuksella 1952. Liian aikainen kevät, otsikoi lehtemme artikkelinsa kolme vuotta sitten. Suomen Luonto on kertonut kevään varjelusta jo alkuvuosikymmeninään. Jutun nimi oli Näsiä, ke vään ihmeellinen pensas, ihmeellinen, sillä se ”uskaltaa puhjeta kukkaan jo kinosten keskelle, yöpakkasiakaan pelkäämättä”. Lehdessä oli lasten luontopalsta, jossa oli edelliskesänä kerrottu nokkosperhosen kesästä. ”Vain muutamat perhoset talvehtivat aikuisina”, Kaija ja Pekka Keskinen valistivat jutussa. Se kertoi ilmastonmuutoksen vaikutuksista lintuihin. Joka lehdessä lapset saivat myös jonkin tehtävän. Nyt nokkosja sitruunaperhonen päästettiin lentoon
16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 17 Älykäs, rohkea, utelias – metsäjänikset Jänisten kevätkiireet. suomenluonto.fi 17 TEKSTI JA KUVAT EIJA KUJANSUU Älykäs, rohkea, utelias – metsäjänikset kasvatetaan pienestä pitäen tekemään itse päätöksiä ja soveltamaan oppimaansa. Ennen jänisyhteisön sosiaaliseen elämään osallistumista niiden on opittava olemaan yksin
Mukana on pitkäkorvia seudun eri jänisyhteisöistä, monta sukupolvea yhdessä. Aika ajoin urokset lähestyvät naaraita takaapäin kuono pitkällä tarkasti nuuhkien. Jänisten maailmassa aikaa helmikuun lopulta kesäkuun puoliväliin voikin hyvällä syyllä kutsua juoksuajaksi. Urokset juoksentelevat ja leikittelevät keskenään, mutta päämielenkiinto alkaa olla vastakkaisessa sukupuolessa. Viikko viikolta yhdessä aikaa viettävien jänisten joukko kasvaa. Mutta ennen kaikkea jänikset juoksevat yhdessä, jopa kymmeniä kilometrejä joka yö. Yksin tai parina rauhallisesti koivua rouskuttavien jänisten seuraan ilmaantuu energisiltä ja määrätietoisilta vaikuttavia uroksia. Jos uros ei luovuta, seuraavan lähestymisyrityksen torjunta tapahtuu kipakalla etutassun iskulla. Urokset ottavat paikkansa naaraan lähistöltä ja odottavat kärsivällisesti. Välillä jänikset pysähtyvät syömään ja lepäämään, ikään kuin mitään ei olisi tekeilläkään. Jänikset viettävät aikaa samalla alueella ja syövät yhdessä.. Yhteisaterialla Jänikset ovat korostetun tietoisia itsestään ja kaikesta, mitä niiden ympärillä tapahtuu. Alkukaudesta on tyypillisempää, että naarasta häiritään sen verran, että se siirtyy lepopaikaltaan, ja liikkeestä se voidaan painostaa juoksemaan. Hormonien hyrräämisestä huolimatta niiden sosiaalinen elämä on muutakin kuin paritteluun tähtäävää. Rauha jatkuu, kunnes joku saa taas naaraan juoksemaan. Jos kutsumaton vieras tulee lisääntymisvalmiuden selvittelyssään liian lähelle, naaras väistää pompahtamalla eteenpäin ja kääntää mielenosoituksellisesti selkänsä. Vain talvimyrskyt ja reippaammat lumisateet saavat jänikset pysymään yöaikaan aloillaan. Myöhemmin keväällä kiinnostus näyttää enemmän molemminpuoliselta ja naaraidenkin juokseminen näyttää vapaaehVarvut sekä lehtipuiden oksat ja kuori ovat jänisten lempiruokaa. Jänisvuoden vilkkain sosiaalinen kausi, kiima-aika, on alkamassa. Kun yksi uros siinä onnistuu, muut urokset liittyvät jonoon ja koko joukko viilettää hangella perä perää. 18 suomenluonto.fi M etsäjänikset ovat valtaosan vuotta yöaktiivisia. Tämä saa yleensä uroksen perääntymään, ja naaras voi jatkaa hetkeksi keskeytynyttä ruokailuaan. Helmikuun loppupuolella yön pimeimpinä tunteina metsässä alkaa tapahtua. Jäniksiä kokoontuu lähes joka yö vakiintuneille seurustelupaikoille. Jänisuroksen mielestä juokseva naaras on vastustamaton näky, ja ne tekevät kaikkensa houkutellakseen tai häiritäkseen jonkun naaraista liikkeelle. Nuoriso puuhailee ja nahistelee keskenään selvitellen omaa asemaansa jänisjoukossa. Jänikset viettävät aikaa samalla alueella ja syövät yhdessä. Mäntykin kelpaa paremman puutteessa
Ne söivät kahdessa avorivissä, neljä nuorempaa lähempänä minua, ja kuusi isompaa ulompana. Jänikset kokoontuvat joka yö vakiintuneille seurustelupaikoille. Keväinen kohtaaminen Inarin ja Sodankylän rajamailla. Minulle ei selvinnyt, miksi jänikset järjestäytyivät näin, nuoriso aukeammalle paikalle eturiviin muutaman metrin päähän kamerasta ja vanhemmat yksilöt metsän reunaan. suomenluonto.fi 19 toisemmalta, jopa leikittelyltä tyyliin ota kiinni, jos saat. Jäätyään kahden tulen – minun ja matriarkan – väliin nuori jänis ryhtyi syömään hiukan arkaillen ja pälyili suupalojen välissä minua ja kameraani. Kun on öisen ruokailuhetken vuoro, kaikki rauhoittuvat omille paikoilleen syömään, kunnon etäisyyksille toisistaan. Keväisessä karvanvaihdossa ruskeaa ilmestyy ensin jäniksen päähän ja selkään.. Yhtenä yönä katselin kymmenen jäniksen ruokailua. Kun vanhempien jänisten riviin ilmestyi ruokailun aloituksesta myöhästynyt edellisen kesän poikanen, vanhin jäniksistä saattoi sen rauhallisesti viidenneksi jänikseksi nuorisoriviin ja palasi takaisin omalle paikalleen
20 suomenluonto.fi Levon hetkiä ja parisuhteita Päiväsaikaan jänikset lepäävät. Jänis pysyttelee valitsemassaan lepopaikassa koko päivän, ellei mikään pakota sitä liikkeelle. Levätessäänkin jänis havainnoi ympäristöään ja vaihtaa heti paikkaa, mikäli se kokee tilanteen uhkaavaksi. Jänisparit viett ävät paljon aikaa yhdessä, mutt a lepäävät päivällä erillään.. Se voi samalla myös haukata jotain pientä. Jänis lepää usein lumen painosta taipuneen koivun alla tai kannon kupeessa, urbaanimmat yksilöt hakevat rauhallisia nukkumapaikkoja jopa talon seinän vierestä, yleensä rauhallisemman takapihan puolelta. Jos ihminen, ärhäkkä kettu tai ulkoilutettava koira huomaa jäniksen, se livahtaa näkösuojaan ja sen turvin kohti uutta lepopaikkaa. Päivälevon aikana jänis venyttelee pikaisesti noin tunnin välein. VenyttePäivälevolle asett unut jänis sulautuu hyvin maastoon kinosten keskellä. Ne osaavat valita lepopaikkansa siten, että ne sulautuvat osaksi maisemaa, ja valtaosa ohikulkijoista, ihmisistä tai eläimistä, ei niitä havaitse. Se työntää selkänsä kaarelle ja varmistaa, että nikamat pysyvät liikkuvina ja lihakset vetreinä
Jos välttely ei onnistu, naaras ilmaisee lähestyvälle urokselle, ettei seura kiinnosta. Kun rauhassa syövä jänis jäykistyy kuuntelemaan tarkasti ja livahtaa äänettömästi tiehensä, hetken päästä valon ja varjon rajalle ei ilmaannukaan kettu, vaan toinen jänis, joka nuuskii lunta. Osa jäniksistä ei koskaan löydä vakituista elinkumppania ja ne elävät valtaosan vuodesta yksin. Näin ne havaitsevat jo alkuillasta kulkevat naaraat, ja toisaalta valmistautuvat juoksemaan läpi yön. Monet jänikset löytävät kumppanin elämänsä ensimmäisen pimeän syystalven aikana, ja pariskunta kasvaa yhdessä ensimmäisen talven yli opetellen keinoja selvitä ja kukoistaa vaativassa elin ympäristössään. Varsinkin elokuun alkuun tähtäävät naaraat joutuvat yhä tiukemmin välttelemään ja väistelemään innokkaita uroksia. Vapaiden urosten taktiikkana on kerääntyä jo hyvissä ajoin näille paikoille tankkaamaan, peseytymään ja lepäämään. Naaraat pyrkivät rauhaa hakiessaan kulkemaan eri aikoina tai syömään paikoissa, joissa muita jäniksiä on vähemmän. Jäniksillä näyttäisi olevan myös pitkäaikaisia parisuhteita, jotka saattavat kestää läpi elämän. Keväällä valon lisääntyminen saa jänisten hormonit hyrräämään.. Vakiintuneet jänisparit viettävät ison osan valveillaoloaikaansa yhdessä, mutta lepäävät päivät erillään. Useimmat täkäläiset jänisnaaraat synnyttävät vain yhden poikueen vuodessa, yleensä joko kesäkuun tai elokuun alussa. Tarkkaavaisuus on jäniksen turvatakuu. Kevättalven edetessä valon lisääntyminen saa jänisten hormonit hyrräämään yhä kiivaammin. Jänisyhteisö jakaa saman alueen ja kaikki yksilöt tuntevat parhaat ruokapaikat. suomenluonto.fi 21 lyn jälkeen jänis ottaa uudelleen mukavan lepoasennon käpäliensä päällä ja rentoutuu silmin nähden
Ottelun aikana jänikset voivat vaihtaa puolia ja haastaa yhä uudelleen. Ne voivat kisailla myös leikkimielisesti, kuin ylävitosia lyöden, mitaten toistensa reaktionopeutta ja kiinnostusta. Nyrkkeileminen onkin erottamaton osa jänisyhteisön elämää. Moni jänis saakin korvanreunansa pysyvästi risaisiksi kevätmittelöiden aikana. Maahan lyöty yksilö ponnahtaa vastaiskuun, ja ottelu jatkuu iskuilla tai nopeilla viuhuvilla iskusarjoilla. Välillä ne pitävät myös kynnet näkyvissä aiheuttaen toisilleen naarmuja ja raapaleita. Ei-toivotun seuran karkottamisen lisäksi nyrkkeilyllä voi myös uhata, mittailla kiinnostavaa lajikumppania tai haastaa taisteluun. Välien selvittelyä Mitä pidemmälle kevättalvi etenee, sitä todennäköisemmin naaraat joutuvat pitämään puolensa nyrkkeillen. Kaikki jänikset nyrkkeilevät, sukupuolesta riippumatta. Tämä on tyypillistä. 22 suomenluonto.fi Juoksukisailut ovat osa jänisten keväisiä soidinmenoja, mutta käyvät myös juoksuharjoituksesta . Aina jänikset eivät kuitenkaan nyrkkeile puolustautuakseen tai voittaakseen. Jänikset ärähtelevät kamppaillessaan, ja voimaa käytettäessä osumista kuuluu mäiske. Kevättalven edetessä jänisten nyrkkeilyottelut muuttuvat yhä kiivaammiksi ja venyvät muutamasta sekunnista jopa pariinkymmeneen sekuntiin. Takajaloillaan tanssahtelun lisäksi ne voivat ponkaista korkealle ilmaan, jolloin ne lyövät voimalla alaspäin
etenkin eri sukupuolta oleville nuorille jäniksille, jotka etsivät ensimmäistä lisääntymiskumppaniaan. Valoisien öiden villitsemät Täällä pohjoisessa jänisten kevättalvessa on havaittavissa taitekohta, jolloin jänikset jäävät paistattelemaan aamuauringossa keväisellä hangella pitkälti ohi normaalin nukkumaanmenoajan. suomenluonto.fi 23 Jänikset voivat kisailla myös leikkimielisesti, kuin ylävitosia lyöden, mitaten toistensa reaktionopeutta ja kiinnostusta . Auringosta nauttivilla jäniksillä on yhä lämmin valkoinen talviturkki. Syömisen ja auringon ottamisen lisäksi ne saattavat jatkaa kevätkisailua kirkkaassa auringonpaisteessa eli. Naaraille satavien haasteiden ja huomion määrästä voisi päätellä, ettei ole tavatonta, että naaras joinakin vuosina lisääntyy myös muiden urosten kuin oman kumppaninsa kanssa, vaikka elämänkumppani näyttääkin pääsääntöisesti olevan jälkikasvun isä. Jos ylävitosten lyönti sujuu mallikkaasti ja molempia tyydyttävästi, pinkaisee jänöneitokainen juoksuun. Jos toinen uros pyrkii väkisin vakiintuneen parin naaraan kintereille, naaras voi puolustautua itse, tai delegoida ei-toivotun vieraan karkottamisen kumppanilleen. Jänikset tuntuvat olevan sitä mieltä, että aina kannattaa kysyä, riippumatta siitä, onko kiinnostuksen kohde vapaa vai varattu. Kosiskelija säntää perään, ja parivaljakko viilettää hangella nauttien yhdessä juoksemisesta
Pari minuuttia myöhemmin pitkäkorvat palasivat alamäkeä samaa vauhtia ja kurvasivat ojanotkon pohjalla, josta matka jatkui taas ylämäkeen. Rieha jatkuu joka yö aamupäivän puolelle. Ihminen vaikuttaa siis tietämättään näinkin jänisten elämään. Kesää kohti Huhtikuun lopulla jänikset alkavat valmistautua kesän tuloon, jokainen omaan tahtiinsa. Yhtenä päivänä katselin kahta jänistä, jotka juoksivat täyttä vauhtia metsäistä rinnettä ylös kadoten näkyvistä mäen päällä. Pian ne pyyhälsivät jälleen alamäkeen, ja vielä kerran ylös ja alas rinteen puoliväliin ennen kuin rauhoittuivat syömään muutaman metrin päähän toisistaan. Yöeläinten vapautumisessa päiväeläimiksi ei siis olekaan kyse vain öiden valoisuudesta ja kevätauringon kirkkaudesta, vaan siihen vaikuttaa myös keväthankien kaksijalkaisten sesonkivieraiden väheneminen. 24 suomenluonto.fi haastaa toisiaan juoksemaan ja nyrkkeilemään. Rinteen pituus oli noin 700 metriä, joten matkaa kertyi tällä juoksulla kaikkiaan noin 3,8 kilometriä. Jänikset viilettävät hangella, kunnes jossain vaiheessa toukokuulla päivälämpötilat nousevat niin korkeiksi, että vettyvän hangen pinta pettää myös keveiden jänisten alla. Kevättalven valoisat yöt ja yötön yö villitsevät jänikset, ja ne ovat aktiivisia kaikkina vuorokauden aikoina. Huhtikuun lopulla ja toukokuussa jänisten kevätmenot ovat vauhdikkaimmillaan. Jotkut ovat läikikOsa jäniksistä elää koko vuoden yksin.. Osa on vielä pääväriltään valkoisia, niillä on vain muutamia ruskeita täpliä siellä täällä. Toukokuulla jänikset ovatkin erittäin yksilöllisen näköisiä. Monena vuonna tuo taitekohta oli lähiseudullani 18.–20.4, mutta koronakeväänä 2020 jänikset juhlistivat kevättalven taitekohtaa jo maaliskuun lopussa. Parin seuraavan viikon ajan puput ovat jälleen aktiivisimmillaan yöaikaan, jolloin yöpakkanen tai haihtuminen kovettaa hangen pintaa niin, että se ainakin aamuyöstä kantaa hyvin jänistä
Kevät kattaa jäniksille talvista monipuolisemman ruokapöydän. suomenluonto.fi 25 käitä, iloisen ruskeanvalkoisen kirjavia. Muutamat ovat vaihtaneet jo ruskeaan kesäpukuun, mutta usein niilläkin on vielä myös pidempää talvikarvaa lämmikkeenä. Lumi sulaa Inarissa yleensä toukokuussa ja viimeistään kesäkuun alkupäivinä. Jänisyksilö voi vaihtaa kesäasuun eri vuosina eri aikaan.. Kuvausalueellani Sodankylän ja Inarin rajamailla jänisten elämään vaikuttaa myös tunturien lumimassojen sulaminen. Kesän koittaessa jänisten sosiaalinen elämä hiljenee. Solakaksi itsensä juosseina ne levittäytyvät elinalueelleen herkuttelemaan uudella kasvulla: koivun ja mustikan silmuilla ja lehdillä, sekä kesän ensimmäisillä ruohokasveilla. Mitä pidempään hanki säilyy, sitä myöhemmin enemmistö jäniksistä vaihtaa pukua. Jänisten reitti kulkeekin pälveltä pälvelle, joilla ne rouskuttavat lumen alta paljastuneita varpuja. Ylittääkseen vuolaiksi pyörteisiksi joiksi muuttuneita puroja jänikset joutuvat käyttämään ihmisten rakentamia siltoja tai kiertämään puron latvoilta. Jänisten karva ja väritys vaihtuu hyvin yksilölliseen tahtiin. Useimpina vuosina lumi sulaa niin äkkiä, että notkot jäävät kevättulvan alle. Ne voivat tyytyväisinä nautiskella auringon lämmöstä mäntykankaalla pääosin valkoisessa puvussa vielä kesäkuun puolivälissä – silmiinpistävän näkyvinä, mutta siitä ilmeisen piittaamattomina. Kevään lämpötila vaikuttaa jänisten puvunvaihtoon, ja yksilö voikin vaihtaa kesäasuun eri vuosina eri aikoina. Jäniksillä ei kuitenkaan tunnu olevan kiire asunvaihdossa. Viimeistään toukokuulla suurimpien puiden alle muodostuu pälviä, kun rungot keräävät kevätauringon lämpöä
Puolisukeltajasorsat kuten sinisorsat syövät selkärangatt omia eläimiä ja kasvien osia. 26 suomenluonto.fi Pyllyt pystyssä TEKSTI JORMA LAURILA Puolisukeltajasorsat oleskelevat ja ruokailevat enimmäkseen rehevien vesistöjen rantamilla, jolloin niitä on helppo tarkkailla. Kevät on siihen parasta aikaa, kun sorsat ovat koreimmillaan ja helpoimpia tunnistaa. KU VA VE SA H U TT U N EN
Ruokailu käy niillä joutuisasti, etuvartalo painuu muutamaksi hetkeksi pinnan alle, pulpahtaa ylös ja painuu taas uudestaan veteen. Joten kyllä puolisukeltajat ovat hylänneet evoluution kuluessa mahdollisuuden kunnon sukeltamiseen.” Tietä kokosukeltamiseen ei siis ole. Vuosittain ammutaan noin 200 000 sinisorsaa, mikä on noin puolet koko vesilintusaaliista ja todella suuri osa koko kannasta. Muita sorsia paikalla näkyy yleensä vain vähän. Sukeltavilla sorsilla on puolisukeltajiin verrattuna lyhyempi pyrstö, suuremmat räpylät ja hieman taaempana sijaitsevat jalat. Tilanteeseen voitaisiin kuitenkin vaikuttaa maankäytöllä, rantaniittyjä entistämällä, rauhoitusalueilla ja poistamalla vieraspetoja tärkeimmiltä alueilta. Lajin metsästys on myös muuttunut viime vuosina. Niistä neljän kanta on elinvoimainen, mutta heinätavi, haapana ja jouhisorsa luokitellaan uudessa Punaisessa kirjassa (2019) vaarantuneiksi. Erikoissuunnittelija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että sinisorsa kestää metsästyspaineen hyvän poikastuoton ansiosta. ”Ruokinnoilla tulisi pidättäytyä erityisesti uhanalaisten haapanoiden ja jouhisorsien ampumisesta”, Mikkola-Roos sanoo. Sorsat metsästäjien saaliina Suurikokoinen ja runsas sinisorsa on tavoitelluin saalissorsa. Suurimmat syyt uhanalaisuuteen ovat vesistöjen liiallinen rehevöityminen, metsästyspaine kotimaassa ja ulkomailla sekä vieraspedot minkki ja supikoira. Kysyin tätä Oulun yliopiston emeritusprofessori, biologi Esa Hohtolalta. Rakenteensa takia ne voivat myös hypätä lentoon, kun taas sukeltajat tarvitsevat sopivan kiitoradan. KU VA JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I / VA ST AV AL O. Kosteikkojen tuntumassa sorsia myös ruokitaan ja paikalle tuodaan traktoreilla jopa lavallisia viljaa.” Sinisorsat keskittyvät näille ruokinta-alueille. Puolisukeltaminen on ekologinen elintapa. Menossa on jopa parisukelluksia, ollaanhan keväässä, ja pesintä alkaa pian. Suomen kosteikoilla pesii seitsemän puolisukeltajalajia: sinisorsa, tavi, heinätavi, haapana, lapasorsa, jouhisorsa ja harmaasorsa. ”Puolisukeltajat voivat ainakin rimpuilla veden alle hetkellisesti vaikkapa petoja paetessaan, ja erityisesti poikaset tekevät tätä. Aivan helppoa jälkimmäinen ei ole, koska minkki ja supikoira ovat kovia lisääntymään ja hyviä uimareita. Valtionhallinnon Sotka-hanke pyrkii parhaillaan parantamaan taantuneiden vesilintujen tilannett a. Evoluutio on tehnyt tehtävänsä. Kosteikkojen vesilinnuista, sukeltajat mukaan lukien, jopa puolet on uhanalaisia. Se on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin eikä kärsi keväiden aikaistumisesta. suomenluonto.fi 27 T arkkailen huhtikuussa sinisorsia Helsingin Viikin hulevesialtailla. Puolisukeltajat hankkivat elantonsa omalla tavallaan. ”Riistakosteikoita on perustettu paljon ja niille kerääntyy runsaasti vesilintuja. ”Pienempi ilman määrä höyhenissä helpottaa veden alla liikkumista, mikä taas mahdollistaa pidemmät sukellusajat. Olen joskus nähnyt heinäeli sinisorsan sukeltavan ruokaa talvella Kemiran tehtaan sulasta, mutta se on toki poikkeuksellista puolisukeltajilla”, Hohtola toteaa. Niiden höyhenpuku on myös tiiviimpi. Voisivatko puolisukeltajat vielä kehittyä kunnon sukeltajiksi. Kosteikoilta kuvan haapanat ja muut sorsat löytävät ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja. Joukossa on myös muutama haapana ja yksi harmaasorsa
Keväällä muutolta tulevat yksilöt ovat varsin arkoja verratt una niin sanott uihin pullasorsiin. Paljon on saatu aikaan. Saalismäärä oli vuonna 2018 enää hieman yli 18 000, kun se takavuosina oli kymmeniä tuhansia. SINISORSA Anas platyrhynchos P U O L I S U K E LTA J A S O R S AT Puolisukeltajat kuten kuvan heinätavi voivat rakenteensa ansios ta ponkaista lentoon paikaltaan. Sekä metsästäjät että sorsat hyötyvät. Sinisorsa. Myös eteläja lounaisrannikolla on kohtuullisen paljon suojeluja rauhoitusalueita. Keväällä koiras ääntelee vienosti viheltäen, kun se vahtii naarastaan. KU VA T M AR KU S VA RE SV U O , AR TO JU VO N EN JA JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O Sorsien poikaset lähtevät nopeasti pesästä ja etsivät itse ruokansa, mutt a pysytt elevät emon lähellä. TIESITKÖ. Sinisorsan tutumpi ääni on karheaa rääpätystä. Tavisaalis on 2010-luvulla laskenut: vuonna 2010 se oli Luken mukaan 124 300, kun vuonna 2017 se oli enää 93 000. ELINTAVAT JA MUUTTO Suurin osa muutt aa. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Elää koko maassa monenlaisissa ympäristöissä. . Valtaosa matkaa eteläisen Itämeren alueelle, mutt a pieni osa jää talvehtimaan taajamien ruokintapaikoille, virtavesiin ja merensaaristoon. Niillä linnut saavat oleilla ja pesiä rauhassa. Lisääntymiskauden jälkeen sorsa koiraat sulkivat peruspukuun ja koreat värit katoavat.. Esimerkiksi Liminganlahdelle suojelualueita on perustettu jo 2600 hehtaaria.” Vuonna 1982 valtioneuvoston päätöksellä suojeltiin 83 500 hehtaaria lintuvesiä. Puolisukeltajista haapana on kolmanneksi runsain, mutta kanta on voimakkaasti vähentynyt viime vuosina ja samoin saalismäärät. Pesä voi olla kauempanakin rannasta. Rauhoitusalueet tärkeitä Mikkola–Roos korostaa suojelualueiden merkitystä. Pituus 50–60 cm. TUNTOMERKIT Laji on saanut nimensä sinisestä siipipeilistään, joka löytyy molemmilta sukupuolilta. Luonnonvarakeskuksen tilastoihin lasketaan mukaan rauhoitettu heinätavi, jota ammutaan tunnistamisvaikeuksien takia sivusaaliina. Kohteita on koko maassa, eniten Pohjois-Pohjanmaalla. 28 suomenluonto.fi Puolta pienempää tavia ammutaan toiseksi eniten. Rauhoitusalueilta niille tulee ylijäämää, ja vesilinnut viihtyvät syksyllä pidempään Suomessa. Suurin sisämaan rauhoituskohde Parikkalan Siikalahdella kattaa 500 hehtaaria. Suojeluohjelmaan kuuluvasta alasta 14 prosenttia on rauhoitettu metsästykseltä. ”Riistapuolen kanssa ollaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä. Pesimäkanta noin 240 000 paria. LISÄÄNTYMINEN Parisuhde muodostuu usein jo syksyllä. Munii huhtikuussa 5–12 munaa. Kaikkia puolisukeltajia ammutaan metsästysaikana, mutta muiden sorsalajien saalismääriä ei ole tarkasti tilastoitu. Suojelualueiden ulkopuolella on riistakosteikoita ja muita paikkoja, joilla voi metsästää
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Nykyisin uhanalaista pesimälajia nähdään eniten muuttoaikoina lintujen matkatessa Venäjän pesimäseuduille ja sieltä pois. ELINTAVAT JA MUUTTO Talvehtii Länsi-Euroopassa ja Afrikassa. Tavikoiraan heleänkirkas klik-ääni on upea, etenkin kun sen kuulee kuulakkaassa kevätillassa. Tavi on sorsista toiseksi runsain, parimäärä on noin 200 000, lähes yhtä suuri kuin sinisorsalla. Vanhin Euroopassa rengastettu jouhisorsa eli yli 27 vuotta. Munii huhti–toukokuussa noin 10 munaa. Viime vuosina oma pesimäkantamme on pienentynyt noin 40 prosentilla ja on enää arviolta 10 000 paria. Joitain yksilöitä jää talvehtimaan. ELINTAVAT JA MUUTTO Pesimäaikana tavit ovat piilottelevia, mutta sen jälkeen ne kerääntyvät sulkimaan suuriksikin parviksi hyville kosteikoille. Valkoreunainen siipipeili on koiraalla vihreä, naaraalla rusehtavampi. Se onkin ainut varsinainen metsäsorsamme. TAVI Anas crecca TUNTOMERKIT Siro, pitkäkaulainen ja -pyrstöinen sorsa. LISÄÄNTYMINEN Pesä rannan tuntumassa kasvillisuuden suojissa. TIESITKÖ. LISÄÄNTYMINEN Pesä voi olla kaukanakin vedestä. JOUHISORSA Anas acuta P U O L I S U K E LTA J A S O R S AT KU VA T M AR KU S VA RE SV U O. Pienin sorsamme. TIESITKÖ. Jouhisorsan pesimäalueen painopiste on Pohjois-Suomessa, etenkin aapasoilla, nevoilla ja merenrantaniityillä. Talveksi tavit muuttavat pääosin läntiseen ja eteläiseen Eurooppaan. Pituus 50–60 cm. Pituus noin 35 cm. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Tavi suosii metsälampia, ojia ja muita pieniä kosteikkoja. Laji on sorsistamme selkein yömuuttaja. suomenluonto.fi 29 TUNTOMERKIT Siipipeili puoliksi vihreä, puoliksi musta. Munii toukokuussa 7–10 munaa
LAPASORSA Spatula clypeata HEINÄTAVI Spatula querquedula P U O L I S U K E LTA J A S O R S AT KU VA T AR TO JU VO N EN JA M AR KU S VA RE SV U O. Lapasorsa siivilöi ruokaa useimmiten veden pinnasta. TIESITKÖ. LISÄÄNTYMINEN Pesä heinikossa. Lajin kanta on todettu elinvoimaiseksi, ja parimäärä on noin 9000. ELINTAVAT JA MUUTTO Talveksi lapasorsat muuttavat läntiseen Eurooppaan ja jopa Afrikkaan asti. Heinätavi puolisukeltaa harvoin. LISÄÄNTYMINEN Pesii rannalla avoimessa heinikossa. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Vähälukuinen heinätavi on varsin vaatelias. Yömuuttaja. Pituus noin 50 cm. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Levinneisyys painottuu Eteläja Keski-Suomeen sekä rannikkoalueille. Munii toukokuussa noin 10 munaa. Usein se poimii ravinnon veden pinnalta tai upottaa vain pään. Sen mielipaikkoja ovat eteläisen Suomen rehevät lintujärvet ja merenlahdet. 30 suomenluonto.fi TUNTOMERKIT Lapasorsan voi helposti tunnistaa nokastaan vaihtopuvussakin, myös naaraan. Pituus noin 40 cm. Munii toukokuussa 8–10 munaa. TUNTOMERKIT Siniharmaa siipipeili. TIESITKÖ. Se voi uida pientä ympyrää, jolloin vesi sekoittuu ja lisää ravintoa tulee ulottuville. Parimäärä on vain tuhat, ja ahdinkoa tuottavat elinympäristömuutokset, etenkin vesien liiallinen rehevöityminen, metsästyspaine meillä ja Afrikan talvehtimisalueilla sekä vieraspedot. Heinätavin epäonneksi laji päätyy sorsastuskaudella sivusaaliiksi, koska ilman juhlapukua tavien erottaminen lennossa ja etenkin hämärässä on vaikeaa. ELINTAVAT JA MUUTTO Osa muuttaa talveksi Afrikkaan asti, osa jää Etelä-Eurooppaan
Munii huhti–toukokuussa noin kahdeksan munaa. Haapanan hyvä tunnusmerkki on koiraan voimakas vihellys, joka muistuttaa piiskan sivallusta. Haapanoita on viime vuosina ilmestynyt pienin määrin myös taajamien vesille kuten Helsingin Töölönlahdelle. Kanta on romahtanut vajaassa vuosikymmenessä elinvoimaisesta vaarantuneeksi. HARMAASORSA Mareca strepera P U O L I S U K E LTA J A S O R S AT KU VA T M AR KU S VA RE SV U O. Vielä 1980-luvulla laji oli meillä hyvin vähälukuinen, tuolloin pesiviä pareja oli vain parikymmentä. TIESITKÖ. Loppukesästä näillä lahdilla voi havaita jopa satoja harmaasorsia. Pituus noin 40–50 cm. ELINTAVAT JA MUUTTO Harmaasorsat poistuvat talveksi läntiseen Eurooppaan ja jopa Afrikkaan saakka. Talvehtii Länsi-Euroopassa. Lennossa koiraalla näkyvät isot valkoiset siipilaikut. ELINTAVAT JA MUUTTO Muista puolisukeltajista poiketen ruokailee myös rantaniityillä ja liikkuu maalla vaivattomammin. suomenluonto.fi 31 TUNTOMERKIT Vaalea vatsa. Suippo peräpää ja muutoinkin solakka olemus. Yksittäisiä lintuja voi jäädä Suomeen talvehtimaan. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Viihtyy etenkin eteläja länsirannikon saaristossa sekä rehevillä lintulahdilla, kuten Helsingin Vanhankaupunginlahdella ja Espoon Laajalahdella. Lajin toinen merkittävä painopiste on Liminganlahdella–Hailuodossa. TIESITKÖ. Munii toukokuussa kymmenkunta munaa. HAAPANA Mareca penelope TUNTOMERKIT Valkoinen siipipeili. Pesimäkanta on noin 37 000 paria. Koiraan takapään alapuoli eli alaperä on musta. LISÄÄNTYMINEN Pesii esimerkiksi pensaikon juurella. Pesimäkanta 1100 paria. Pituus noin 50 cm. LISÄÄNTYMINEN Pesii tiheässä kasvillisuudessa. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Haapana on ollut yleinen koko maassa, etenkin Pohjois-Suomessa
Kevätmuutolta saapumisen mediaanipäivä. Ensimmäiset kiurut saapuvat Suomeen uhkarohkean varhain, jopa helmikuun alussa, mutta pääjoukon saapuminen on aikaistunut vain viikon verran. Aikaistumista on tapahtunut 3–7 päivää. L U O N T O T I L A S T O I N A 32 suomenluonto.fi TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVAT MARKUS VARESVUO GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO Peippojen kevätmuutto on pysynyt melko hyvin aikataulussaan. 20 11 -2 01 7 20 00 -2 01 19 79 -1 99 9 huhti huhti touko touko maalis maalis K I U R U P E I P P O huhti huhti touko touko maalis maalis K I U R U P E I P P O 19 79 -1 99 9 19 79 -1 99 9 Kuu kiurusta kesään
Hangon lintuaseman havaintoaineistosta lasketuista mediaaneista käy ilmi, että tutun kevätlorun siivekkäiden kevätmuutto on aikaistunut varsin vähän, karaistuneempien kiurun ja siemeniä syövän peipon vähän reilummin kuin hyönteisravinnosta riippuvaisten västäräkin ja haarapääskyn. huhti huhti touko touko maalis maalis V Ä S T Ä R Ä K K I H A A R A P Ä Ä S K Y huhti huhti touko touko maalis maalis V Ä S T Ä R Ä K K I H A A R A P Ä Ä S K Y 20 11 -2 01 7 20 00 -2 01 19 79 -1 99 9 19 79 -1 99 9 suomenluonto.fi 33 ILMASTONMUUTOKSEN EDETESSÄ lintulajien keväisiä saapumisennätyksiä on viime vuosina jatkuvasti rikottu. Tänäkin vuonna poikkeukselliset eteläiset virtaukset saivat kevätmuuton käyntiin jo reilusti helmikuun puolella. Onneksi näin on, sillä yltiöaikainen saapuminen voisi olla riski koko lajille. Västäräkkien ei parane saapua Suomeen liian aikaisin, ja niiden kevätmuutto onkin varhentunut vain neljä päivää. Vers. 1.1. Lähde: Hangon lintuasema: Asemalla havaittujen lintulajien esiintyminen. Aikaisimmat yksilöt saattavat saapua maahan jopa viikkoja ennen lajin pääjoukkoa. [https://www.halias.. Aikaistumista on tapahtunut vain 4 päivää.. Tänne saapuneet linnut joutuivat pian ankaran pakkasen kouriin. Kun lasketaan kunkin lintulajin saapumisen mediaani, eli hetki jolloin havaintopaikalla kevään mittaan tavatuista yksilöistä tasan puolet on saapunut, voidaan todeta että kokonaiset lintukannat reagoivat keväiden aikaistumiseen yksilöitä maltillisemmin. /pitkaaikaisaineisto/] . Etelärannikon leveysasteilla otsikon loru ei mediaanienkaan osalta enää kovin hyvin pidä paikkaansa, tosin pääskynen on yhä hyvä kesän merkki. Haarapääsky pyrkii ajoittamaan saapumisensa hyönteisten lentoaikaan
34 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SANNA LEHTO TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SANNA LEHTO Metsässä mielikin harhailee, ja se tekee aivoille hyvää. 34 suomenluonto.fi Metsässä mielikin harhailee, ja Mieli metsään
”Stressin lievittyminen on tutkituin efekti, jonka moni voi kokea jo pienellä metsäkävelyllä. Luonto voi kuitenkin ällistyttää myös uhkaavalla tavalla, kuten vaikkapa hirmumyrskyn pauhatessa.” Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Nyt ollaan Saarikiven mielimaisemassa, jollaiseen hän itse hakeutuu rentoutuakseen. ”Kun ihminen ällistyy, mallien käsittelyyn liittyvät aivoalueet ovat vähemmän aktiivisia. Siihen ei tarvita aivotutkimusta.” Kun on vähemmän stressiä, ajattelu sujuu paremmin, keskittyminen on helpompaa ja asiat painuvat mieleen paremmin. Siinä kiehtovat avaruus ja mittaamattomuus sekä valtava vapaus! Tuosta jos lähtisi veneellä, pääsisi mihin vain!” Olemme kävelleet aurinkoisessa pakkassäässä nyt parikymmentä minuuttia, kun pysähdymme tunnusAivotutkija Katri Saarikivi tutkii parhaillaan ällistymisen tunnetta ja sen vaikutusta ihmiseen.. ”Sen lisäksi luova ajattelu näyttäisi sujuvan luonnossa paremmin ja varsinkin näin liikkuessa, jolloin ihmisaivot käsittelevät tietoa tehokkaammin”, Saarikivi huikkaa suurten kuusien välissä kulkevaa polkua kävellessämme. Silmän liikkeet lähettävät signaaleja aivojen mantelitumakkeisiin, joissa sijaitsee niin sanottu uhkakeskus, ja nämä signaalit hillitsevät keskuksen toimintaa. ”Kaipaan rannalle. ”Se tunne lähentää ihmisiä ja lisää heidän haluaan auttaa toisiaan. Aivotutkija Saarikivi tutkii parhaillaan muun muassa ällistymisen tunnetta ja sen vaikutusta esimerkiksi oppimiseen. Tästä syystä joskus liikkuessa voi tuntea, että murheet kaikkoavat ja tilalle tulee toiveikkaampi olo.” Etuotsalohkojen toiminta paranee Polku on johdattanut meidät meren rantaan. suomenluonto.fi 35 P akkaslumi narskuu rivakoiden askelten alla, kun Katri Saarikivi Helsingin yliopiston aivotutkimuksen yksiköstä kävelee edelläni metsäpolkua Kivinokassa. ”Vastikään on tutkittu ihmisen silmän liikkeitä liikuttaessa eteen päin. Ihmiseen verrattuna suuren mittakaavan luonto onkin yksi varmimmista paikoista tuntea ällistystä. Silloin vähän niin kuin pipo löystyy”, Saarikivi kuvailee. Ihmistä ällistyttävät sellaiset asiat, jotka saavat kokemaan itsensä pieneksi
Aivoissa on mallikeskus, joka olettaa, että näin asiat menevät ja näin ne tulevat menemään ikuisesti. 36 suomenluonto.fi telemaan oloamme: rauhallinen, levollinen, leikkisä – ja pöpperöinen. Silloin aivot saavat rauhassa järjestellä tietoa ja kerätä tunteita. ”Levollisuus ja rauhallisuus kertovat siitä, että stressi on vähentynyt ja etuotsalohkojen toiminta on parantunut. ”Ihminen märehtii, koska luulee sen auttavan. Ahaa! Tuo asia liittyykin näiden aivoalueiden aktiivisuuteen. Silloin mielen sisäinen pomo eli etuotsalohkot ovat vielä unessa, mutta automaattiset ajatuskulut toiminnassa.” Upean maiseman edessä ällistyy Saarikivi muistuttaa, että ihmisen kokemus luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta on jo sinällään validi, vaikka sitä ei ikinä tutkittaisi aivotutkimuksen menetelmillä. Nuku yön yli on hyvä neuvo”, Saarikivi sanoo. ”Aivotutkimus voi kuitenkin paljastaa kiinnostavia asioita. Joskus aivot ja ajatukset alkavat kiertää samaa kehää, jossa kaikki asiat tuntuvat olevan huonosti. Ällistys on myös luonnosta lumoutumisen taustalla, jolloin vaikkapa metsässä ollessa ajantaju voi hämär. Sitähän moni kaipaa juuri nyt, kun mieli säntäilee eri suuntiin”, Saarikivi kertoo. Omassa ajattelussa on enemmän hallintaa ja silloin pystyy suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan tehokkaammin. Aamuyön suden hetkellä voi tuntua siltä, että kaikki on menetetty ja se kela vaan jatkuu ja jatkuu. Silloin ihminen ei aktiivisesti suuntaa tarkkaavaisuuttaan, mutta aivot silti toimivat.” Jos ajatukset saavat harhailla, ihmiset tekevät myös parempia ratkaisuja. Silloin ollaan valmiimpia hyväksymään se, että asiat eivät aina mene niin kuin on ennalta odotettu”, Saarikivi kuvailee. ”Edellytyksenä on, että ajatukset ja huomio viedään välillä ongelmasta muualle. Sitä kutsutaan ruminaatioksi eli märehtimiseksi. Leikkisä ja pöpperöinen olo taas saattavat kertoa siitä, että mieli on päässyt paremmin harhailemaan, ja se onnistuu hyvin täällä pienessä kaupunkimetsässäkin. ”Jokainen tietää, miltä tuntuu nähdä vaikkapa upea maisema: sydän pakahtuu ja tekee mieli halata vieressä olevaa estoitta. Silloin pystyy ymmärtämään syvemmin ilmiötä, jonka ihminen kokee.” Otetaan esimerkki ällistymisestä. ”Päähän tulee enemmän ideoita ja hiljaisemmat signaalit alkavat pikkuhiljaa kuulua mielessä. Tämä luovan ajattelun lisääntyminen liittyy aivojen lepotilaverkoston toimintaan. Tämän keskuksen toiminta heikentyy ällistyksen tilassa
”Onko se vihreä väri vai onko meissä geneettistä tietoa siitä, että metsä on turvapaikka?” Metsä tekee joka tapauksessa aivoillekin hyvää, sillä luontoympäristössä on vähemmän häiriötekijöitä ja enemmän ihmiselle hyvää tekeviä ärsykkeitä. Voisimme siirtää minun ajatukseni sinulle ja tallettaa tämän hetken painamalla Tallenna-nappia. ”Haluaisin myös tietää, mitä tunteet ovat. Ihmisen kellotaulu kohtaa luonnossa raksuttavien, mittaamattomien aikasarjojen tikityksen ja aika tuntuu muuttuvan. Aivotutkijaa odottavat ällistyksen lisäksi luottamukseen ja empatiaan sekä vuorovaikutukseen liittyvät työt. On aika palata metsän hämystä kaupungin vilinään. ”Olin työmatkalla ja minulla oli hirveä stressi päällä. Neurotieteiden tulevaisuutta ovat tekoäly ja mahdollisesti aivojen lukuja stimulointilaitteet, joilla jokainen aivojen alue saataisiin käyttöön. suomenluonto.fi 37 tyä. ”Uskotaan, että 40 000 vuotta sitten eläneet neandertalin ihmiset ovat valmistaneet huiluja, joten taiteet ja yhdessäolo ovat olleet varhaisia ajanvieton muotoja. Oman puheenvuoroni jälkeen oli ihan lyhyt hetki, jolloin saatoin lähteä ulos. Noin puolitoista kiloa painavat aivoni ovat pipon alla suojassa pakkaselta. Niitä ei voi erottaa muusta ajattelusta, mutta silti ne koetaan jollain tavalla erillisinä. Siitä tuli välitön reaktio: Hei, elämässä on kauneutta, kaikki on ihan hyvin!” Sitä ei tiedetä, mikä vaikkapa metsässä tarkkaan ottaen vaikuttaa ihmiseen ja antaa aivoille rentouttavan signaalin. Mutta halutaanko sellaista?” Saarikivi pohtii. Jos hän saisi vastauksen johonkin aivoihin edelleen liittyvään mysteeriin, se olisi samalla vastaus ihmis elon mysteeriin. ”Tästä minulla on kokemus”, Saarikivi innostuu. Jo silloin varmaan myös tuleen tuijottelu on ollut yksi hyvä tapa rentoutua”, Saarikivi arvelee, kun kysyn esi-isiemme mahdollisia rentoutumistapoja. Kävelin pienen niemennokan ympäri. ”Missä vaiheessa ihminen tulee tietoiseksi omista kokemuksistaan sekä maailmasta ja missä määrin tietoisuus riippuu aivokudoksesta”, hän sanoo. Ja pipo, se on löystynyt. Ennen kiirettä, sähköä, sosiaalista mediaa ja kissavideoita on eletty ja haettu hyvää oloa luonnosta, jo ihmisen ollessa keräilijä-metsästäjä. Olo on rauhallinen, levollinen, leikkisä – ja pöpperöinen.. ”Sitten voisi tehdä ihan mitä vaan. Miksi?” Omaa tunnetta voisi kuvailla nyt sanalla ällistynyt. ”Nuo puut pysyvät tuossa paikallaan, eivätkä ne vaadi meiltä mitään”, Saarikivi viittaa rannalla kasvaviin jyhkeisiin mäntyihin. Ihmisaivojen evoluutio on ollut hidasta ja fysiologisesti ne ovat säilyneet samana, mutta teknologinen ja sosiaalinen kehitys ovat vieneet ihmisen ajattelun ja oppimiskyvyn poikkeukselliselle tasolle. Katri Saarikiven mielimaisema on avara ja mittaamaton meren ranta. Metsä on turvapaikka Jo lyhyt kävely luonnossa auttaa ihmistä
38 suomenluonto.fi Viirupöllöt olivat valinneet pesäpaikakseen onton koivupökkelön.
Minkäänlaista ääntä ei kuulu, mutta tuo hahmo pysähtyy sähkölangalle kymmenen metrin päähän. Postilaatikkoa avatessani havaitsen silmäkulmasta tumman hahmon lentävän ohitseni oikealta muutaman metrin korkeudella. Nyt päivät tuntuvat jatkuvan loputtomiin tai ainakin hidastetulla vauhdilla. Humuspitoista vettä virtaa hitaasti ääriään myötä täynnä olevassa metsäojassa. Yleensä kevät on töissä käydessä tuntunut lyhyeltä ja nopeasti etenevältä. Saan ensimmäistä kertaa elämässäni nauttia keväästä maalla, tämän olin odottanut kokevani vasta jäädessäni eläkkeelle. Ajan olisi halunnut pysäyttää, jotta ehtisi nauttia jokaisesta uudesta kevätpäivästä ja sen mukanaan tuomista tuoksuista, vihreydestä ja lintujen äänistä. Maailmaa koetteleva pandemia teki tämän mahdolliseksi. On huhtikuun loppu. Aukion reunassa on jäkälöitynyt villiomenapuu sekä osittain rojahtaneita tuomia kosteassa nurkassaan. Yksinkertainen tukkisilta helpottaa ojan ylitystä. Nyt ilma on täynnä muita ääniä. Olen ymmälläni, kuka lienee tuo minua välinpitämättömästi tuijottava linViirupöllöjen koronakevät TEKSTI JA KUVAT PIRKKO KERONEN Viirupöllöt ilahduttivat ja tarjosivat Pirkko Keroselle muuta ajateltavaa raskaana keväänä. Niiden latvat ovat täynnä käpyjä. Ensi kohtaaminen Olen päivittäisellä retkelläni maaseutuasunnoltamme tienvarren postilaatikolle. Talvella äänekkäästi kirahtelevat pikkukäpylinnut loistivat täällä punakeltaisina ilta-auringossa kuusien latvustoissa. Minua tuijottaa iso pöllö, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Postilaatikolla tumma hahmo lentää ohitseni.. Jatkan peurojen tallomaa polkua pitkin kohti kylätietä. Kevät on ollut tuulinen ja kylmä pitkän ja leudon talven jälkeen. Katseemme kohtaa pitkään. Käpytikan varoittelua, tiaisten kirkkaita tviittauksia, laulurastaan naksutuksia ja lyhyitä toistuvia lurituksia, peipposen livertelyä. Allani on pehmeä tummanvihreä kostea sammalmatto kuusten luomassa varjossa. suomenluonto.fi 39 A VAAN KUUSENOKSIEN muodostaman verhon edestäni ja astun sammaleiselle metsäaukealle, atriumille, jota jykevät puun rungot reunustavat. Korpikuuset kohoavat tuuheina korkealle. Postilaatikko on kytkös ulkomaailmaan, sieltä tulevat päivän uutiset, viimeisimmät tiedot koronaviruksen uhreista maailmalla ja Suomessa, eristyksen jatkumisesta ja ihmiskohtaloista tässä tautikurimuksesssa
Toisella puolella tietä on vanha niitty, jonka keskellä kasvaa lahonneita raitoja, isoja koivuja sekä kukkivia tuomia pihoihin johtavan tien varrella. Se kutsuu minua luokseen kuin luonnon vihje lähellä olevasta aarteesta. Seuraavana päivänä tarkkailen valppaasti ympäristöä kävellessäni samaista metsäreittiä postilaatikolle. Viirupöllö, Strix uralensis, on latinankielisen nimensä mukaisesti pohjoisen ja itäisen taigan petolintu, joka tyypillisesti pesii savupiippua muistuttavassa katkenneessa puupökkelössä tai puun kolossa ja käyttää ravinnokseen myyriä ja muita pieneläimiä. Näen itsekin joitakin kertoja viirupöllön lentävän lähiPökkelön reunassa huojuu pieni höyhen. Metsän reunassa on laho koivupökkelö, joka kiinnittää huomioni, koska sen repaleisessa reunassa huojuu tuulessa pieni höyhen. Emo tarkkaili poikasten rengastusta rauhallisesti, mutt a teki sitt en pari valehyökkäys lentoa. Olen löytänyt lahopökkelöstä pöllön asuinkolon, sen kotipesän. Viitisenkymmentä vuotta sitten täällä viljeltiin viljaa ja kasvatettiin heinää läheisen maatalon eläimille. Neljä poikasta sai renkaan jalkaansa.. Mistä metsän syvyydestä ja tarinoiden taikamaailmasta se on tullut tähän hetkeen. Kävelen lähemmäs pökkelöä. Toisina päivinä pöllö on kääntynyt kasvot suuaukkoon päin. Aina silloin tällöin lehtopöllö on huhuillut lähellämme ja metsävaelluksilla olemme nähneet joitain pöllöjä, mutta koskaan ei tällaista harmaan kirjavaa kookasta otusta. Puoli vuosisataa on riittänyt häivyttämään melkein kaikki merkit toisenlaisesta ajasta, jota myös vanhempani ovat eläneet. Kun keskustelen myöhemmin lähinaapurien kanssa, kuulen monen nähneen myyriä metsästävän pöllön lentelevän lähimetsissä ja peltoaukeilla. Ainoastaan romahtamispisteessä oleva lato ja harmaantunut navetta kielivät entisistä ajoista, muutama kituva marjapensas kasvaa vielä navetan seinustalla. He tekevät lopullisen tunnistuksen: kyseessä on viirupöllö. Yhtenä päivänä myös aikuiset lapsemme tulevat mukaan ja ottavat kuvan pöllön otsahöyhenistä. Vapun jälkeen kolosta kurkisti pöllönpoikasia. Täällä, lähellä vanhaa niittyä ja viljelyksiä, erämaajärven lähettyvillä ja vanhan kostean kuusimetsän tuntumassa lahossa puupökkelössä viirupöllö asuu oppikirjamaisesti lajilleen tyypillisessä biotoopissa. Aukko on juuri ja juuri sillä korkeudella, että näen hieman siitä sisälle. Seuraavina päivinä palaan tarkkailemaan pökkelön asukasta. Tajuan hetken ainutlaatuisuuden ja tunnen suurta hartautta kohtaamani edessä. Sen eteläsivulla on tumma iso aukko, jonka reunasta roikkuu ruskean kirjavia sulkia. Syvän kuusikon jälkeen aukeaa lehtomainen kaistale lähellä tietä. Se tuntuu kuitenkin jatkuvan häiriintymättä. Pelästynkin ehkä hieman, ja palaan reitilleni nopeasti, jotta en häiritsisi tuon luontokappaleen unta. Sen silmät näkyvät juuri ja juuri. Jossain lähellä majailee myös sen puoliso, joka jatkaa metsästysretkiään. Vuosia olemme mieheni kanssa viettäneet lähes kaiken vapaaaikamme näillä seuduilla. Vappuyllätys Koska pöllö jököttää paikallaan koivumajassaan, kyse on hautovasta emolinnusta. Sydämeni hypähtää, kun huomaan kevyen hengitysliikkeen höyhenmassassa. 40 suomenluonto.fi tu
Poikaset ottavat tilanteen hyvin rauhallisesti. Minä vain satuin niiden tielle, luultavasti ohimenevää stressiä aiheuttaen. Pesän jättämisen jälkeen pöllön pojat löytyvät istumasta lahonneen raidan oksilla tai myöhemmin korkealta koivun oksalta. Kuten ihmistenkin maailmassa, isoin ja vahvin on eniten esillä ja rohkeimpana aukon etureunassa näkymiä tutkailemassa. Parin päivän kuluttua pesäkolo onkin tyhjä. Pikkupöllöt pysyttelevät pesän lähistöllä, kunnes lentotaito kehittyy.. Myös oloni on tyhjä, huoli poikasten selviytymisestä ilman pesän tuomaa turvaa mietityttää. Poikaset kasvavat päivä päivältä isommiksi. Rengastus on ohi alle puolessa tunnissa, ja rauha palaa metsäkaistaleelle. Tunne on sama kuin lasten lähdettyä kotoa. Niillä on oma elämänkaarensa ja kohtalonsa. Emolintu voi olla aggressiivinen, jos se kokee poikasensa uhatuiksi. Vapun jälkeen seuraa yllätys. Pöllöjen hautomista ja kasvua seuratessa niihin kiintyy, vaikka luontokappaleisiin ei pitäisi kiintyä. Ajan kuluessa niitä näkee harvemmin, ne lentelevät jo lyhyitä matkoja itsekseen. Rengastuksen yhteydessä käy ilmi, että poikasia on yhteensä neljä. Sovimme myöhemmästä ajankohdasta, jolloin voisimme tarkkailla pesää yhdessä ja mahdollisesti rengastaa poikaset. Tällä kertaa isälintu, naarasta pienempi uros, valvoo jälkikasvuaan kannon päältä. On hiljaista, eikä ole tietoa missä jälkeläiset majailevat. Otan yhteyttä paikalliseen lintuverkostoon ja kerron pöllön tähänastisista vaiheista. Viirupöllöemon edessä näkyy uutta elämää. Tunne on sama kuin lasten lähdettyä pois kotoa. Viimeinen kohtaaminen tapahtuu postilaatikolla, kun yksi poikasista nuokkuu päiväunillaan läheisen puun oksalla. Rengastus tapahtuu toukokuun toisella viikolla. Silloin on syytä peräytyä. Vain harmaat jätökset pesän ulkopuolella ja yksittäiset höyhenet paikalla kielivät pesän entisistä asukkaista. Isoimmat painavat yli 300 grammaa, pienin kaikista vain hieman yli 150 grammaa. Tästä ominaisuudesta kielii myös lajin ruotsinkielinen nimi slaguggla. Sitten ne laitetaan yksitellen omiin kangaspusseihin, joissa ne punnitaan, ja myös siiven pituus mitataan. Ne saavat tukevan metallirenkaan laihoihin kinttuihinsa. Pesäpökkelöä lähestyttäessä emo varoittaa urahtelemalla tai haukahtamalla lyhyesti. Oma viiruemomme seuraa alkuun tunkeilijoita hyvin rauhallisesti, mutta tekee sitten pari valehyökkäys lentoa päidemme yli, ja kerran se kopauttaa kynsillään kokeneen rengastajan pehmustettua kypärää rengastuksen ollessa jo lopuillaan. Ainakin kaksi poikasta on kuoriutunut ja tuijottaa unisina suuaukosta tienreunan kulkijaa ja kuvaajaa. Voin vain toivottaa niille hyvää ja turvallista matkaa. Ulkoapäin näkyy ensin kaksi, mutta rengastusta edeltävänä päivänä kolmaskin vaaleanharmaa pää isompien takana. Tuolloin emolintu on jo siirtynyt lähipuiden oksille valvomaan poikastensa kehitystä ja hankkimaan sieltä käsin heille syötävää. Lennähtää sitten läheiseen pusikkoon, josta saan viimeisen pöllökuvani. suomenluonto.fi 41 metsässä. Sen äänetön ja nopea lento matalalla hämmästyttää aina yhtä paljon. Noin viikko rengastuksen jälkeen alkaa näyttää siltä, että pesässä on hyvin ahdasta
Ilves kuopii tavallisesti lunta tai karikett a ulosteensa päälle. 42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVITUS JUHA ILKKA Uloste on usein ainoa vihje, jonka eläin jättää jälkeensä. Se voi kuitenkin jätt ää myös näkyvän reviirimerkin.. Sekin voi kertoa paljon. Kuka kakkasi
Lajien levinneisyys ja niiden elinympäristö auttavat ulosteen jättäneen lajin tunnistamisessa paljon. Etelä-Suomesta ei voi löytyä naalin kakkaa. Hyvä merkkikuusi on suuri, ja sen oksat ulottuvat veden päälle, niin että saukko voi nousta puun juurelle näkösuojassa. Se rakentaa kakoista ja virtsajäljistä reviirinsä ympärille suuren hajumaljan. Kettu ja ahma kakkaavat mielellään kiven tai kannon päälle. Kakat vasemmalta luonnollisessa koossa: lumikko, teeri, metsäkauris, rusakko ja talitiainen.. Sijainti Mistä kakka löytyi. Ne eroavat kuitenkin muodoltaan. Koon perusteella voi aika hyvin erottaa myös suden, ilveksen ja ketun ulosteet toisistaan. Niiden papanoita löytyy kasoina syömäpaikoilta ja tipotellen eläimen jäljiltä. Biologi Juha Valste, joka vastaa Suomen Luonnon lukijoiden nisäkäskysymyksiin, kertoo, että lepakon uloste on sylinterin muotoinen ja pyöreäpäinen, kun taas päästäisen kakassa on terävä, pinnistetty pää. Korkealta kohdalta kakan haju leviää hyvin ja kertoo lajitoverille jo kaukaa, että paikalla on oltu. Naaraan papanakasoja löytää tavallisimmin metsän järeimpien kuusten tai haapojen tyveltä. Tämän takia villikanien papanoita löytyy kasoina ruohotuppaiden päältä ja polkujen risteyksistä siellä, missä kulkee kahden kaniyhdyskunnan elinpiirien raja. Uloste koostuu ravinnon sulamattomista osista, suolen pintasoluista, limasta ja mikrobeista, joista eläin hankkiutuu eroon. Usein kakassa on kuristumia ja sen ohuessa kärjessä on vielä hento koukku. Sen ulosteet löytyvät läheltä rantaa kivien päältä, siltojen alta, ja kaikkein tyypillisimmin niin sanottujen merkkikuusten alta. Näätäeläinten kakat ovat hyvin tunnusomaisia, pitkulaisia makkaroita, jotka kapenevat kierteisesti kärkeä kohden. Päästäinen ja lepakko ovat molemmat hyönteissyöjiä, joilla on varsin samankokoiset, tummat ja pienet kakat. Jos löydät kakan, pane merkille ainakin nämä asiat. Samassa suhteessa pienenee ulosteiden paksuus. Joskus kakka paljastaa eläimen lajin ja paljon muutakin. Toisilla lajeilla kakan sijainnilla on aivan erityinen merkitys, sillä ne kertovat lajitovereille, että reviiri on varattu. Myös saukko varaa talvireviirinsä kakkaamalla. Näin se jättää itsestään vihjeen, joka kertoo ravinnosta ja itse eläimen koostakin. Tyypillisin löytöpaikka on kuusen oksien alla ehkä siksi, että leveiden oksien suojaamana kakat säilyvät pisimpään. Susi ulostaa itsevarmasti keskelle metsäautoteitä, etenkin teiden risteyskohtiin. Ei niin, että maasta löytyvän eläimen ulosteen takia pitäisi huolestua, mutta ei siinä mitään nauramistakaan ole. Kakka voi olla hieno luontohavainto. Liito-orava poikkeaa muista nisäkkäistä siten, että naaras puolustaa reviiriään muita naaraita vastaan. Kostealta niityltä löytyy puolestaan todennäköisemmin peltomyyrän papanoita ja kuivalta niityltä kenttämyyrän papanoita. Näin kuvaan tallentuvat ulosteen koko ja muoto, ja niitä voi tutkia vielä myöhemmin kotona. suomenluonto.fi 43 K akka on vakava asia. ”Siinä on väännetty ja ähkäisty, ja sieltä se on tullut sitten.” ”Siinä on väännetty ja ähkäisty, ja sieltä se on tullut sitten.” biologi Juha Valste Koko ja muoto autt avat ulosteiden tunnistamisessa. Jotkin eläinlajit, kuten metsäjänis, rusakko, hirvieläimet, myyrät ja rotta ulostavat sattumanvaraisesti sinne, missä sattuvat kulkemaan. Näätäeläinten ulosteet ovat nimittäin pienenevä sarja, ja niiden koko vaihtelee ahman tuhdeista pötkylöistä lumikon 2–3 millimetrin paksuisiin luiruihin. Jos tällaisen kakan löytää, ja lisäksi mittaa sen koon, voi aika hyvin haarukoida lajin. Suden ulosteet ovat 10–15 sentin mittaisia, ketun 8–10 senttisiä ja ilveksen siltä väliltä. Kakan muoto ja koko Ulosteesta kannattaa ottaa kuva, jossa on jotain mittakaavana, vaikkapa tulitikkurasia
44 suomenluonto.fi Yksi kakka vai kasa. Lepakoiden ja päästäisten ulosteita erottaa myös niiden määrä. Myös monien muiden eläinten ulosteessa on tunnusomainen tuoksu. Ainakin kahden muun lajin toiletit kannattaa kuitenkin opetella tuntemaan. Susiuroksen kakassa haju on joskus hyvin itsensä ilmaiseva ja tiivis, ja se johtuu peräsuolen suulla olevista anaalirauhasista. Kakan haju Eläinekologi Risto Sulkava tutki väitöskirjaansa varten paljon saukon reviirimerkkejä. Mäyrä, supikoira ja hilleri ovat sisäsiistejä eläimiä, jotka käyttävät käymälää. Se voi liittyä sekä niiden ravintoon että kakkojen sisältämiin viestihormoneihin eli feromoneihin. Kuopan syvyys on kymmenisen senttiä. Lepakoiden kakkaa löytyy suurina rykelminä päivälepopaikkojen alta. Pelkkä haju ei riitäkään kertomaan lajia. Saukon ulostetta hän kuvailee vain aavistuksen kalanhajuiseksi, jopa ruusun tuoksuiseksi. ”Haju on aivan keskeinen. Tällaisia kuoppia voi löytyä mäyrien käyttämän polun varrelta neliön alalta useita. Pitää haistella paskaa”, Sulkava sanoo. Niistä reviirin johtava uros ruiskauttaa kakan mukana haisevan merkin, joka kertoo kuka määrää ja hallitsee. Minkin uloste haisee sen sijaan todella pahalta. Hillerin käymälöitä löytyy harvoin, koska laji on harvinainen. ”Siinä voi kuvitella, että täällä on ainakin luolakarhu ollut asialla”, Juha Valste kuvailee. Kun uloste on vieläpä lajin kokoon nähden iso pötkylä, tavaraa voi kertyä hyvinkin paljon. Joskus mäyrä kakkaa yhteen kuoppaan useammankin kerran. Kettu jättää kakkansa usein korkealle kohdalle. Kasaan kakkijoita ovat myös kanalinnut, jotka ulostavat suurehkoja kourallisia kieppeihin tai lepo-oksiensa alle. Kokonainen supikoiraperhe käyttää nimittäin samaa käymälää eli latriinia ja kakkii samaan kasaan. Vaikeuksia tuotti joskus saukon ja minkin ulosteiden erottaminen toisistaan. Ketun ulosteiden sanotaan haisevan myskiltä, mutta samaa sanotaan myös näätäeläimiin kuuluvien mäyrän ja näädän ulosteista. Eniten ihmetystä herättävät supikoiran käymälät. Pitää haistella paskaa.” eläinekologi Risto Sulkava. ”Haju on aivan keskeinen. Koiraeläinten kakan tuoksua sanotaan raa’an pedonhajuiseksi. Tuoreena ne oli kuitenkin helppo tunnistaa. Tuoreelta kaadolta syöneen suden uloste on tumma, haaskalta syöneen harmahtava. Mäyrä kaivaa kissan tapaan etukäpälillään kuopan kakkaa varten, mutta ei peitä ulostettaan
Jos ulostetta hajottaa kepillä, ne tulevat helposti esiin, ja taitava määrittäjä voi tunnistaa jopa saalislajeja. Koira voi kuitenkin puhdistaa itseään nuolemalla, joten vähäisiä määriä karvaa senkin ulosteista löytyy. Haaskalla käyneen eläimen uloste taas on harmaampaa, ja jos kakassa on paljon luunsiruja, niistä irtoava fosfaatti voi värjätä sen päältä valkoiseksi. Hyönteissyöjien, kuten siilin, lepakoiden ja päästäisMetsämyyrän (kuvassa) ja peltomyyrän ulosteet voi erottaa lähinnä löytöpaikan perusteella. Ilveksen kakkoja kerännyt tutkija Annika Herrero kertoo, että nuuhkaiseminen auttaa. Ketun kakoille käy usein näin. Supikoiran latriinissa asioi useampi yksilö.. Lihansyöjien, kuten suden, ahman, ilveksen ja ketun ulosteissa on saaliseläinten karvaa, höyheniä sekä luunsiruja. Kasvit ovat lihaan verrattuna vaikeasti sulatettavaa ravintoa. ”Ilveksen kakka on pikkuisen makeamman hajuinen, ja siinä on inhottava kissanpissan haju.” Ravinnon jäänteet Jopa maallikko osaa muodon perusteella sanoa, onko kakkija ollut kasvinsyöjänisäkäs, petonisäkäs vai lintu. Ilveksen uloste on kooltaan suden ja ketun ulosteiden väliltä, ja lajien ravintokin voi olla samankaltaista. Petoeläimen, kuten suden, lihakakka tuoreelta kaadolta on tumma hajoavien verisolujen takia. Tyypilliset kasvinsyöjien ulosteet ovat papanoita tai torttuja, petonisäkkäiden ulosteet erilaisia makkaroita ja lintujen kakat pääasiassa vaaleita läiskiä. suomenluonto.fi 45 Ilveksen, suden ja ketun kakkoja tunnistaessa haju voi olla silti ratkaiseva vihje. Jo tämän takia jäniksen, hirven ja valkoposkihanhen ulosteita löytyy paljon. Kotiruokinnassa olevan koiran ulosteesta tällaisia jäänteitä ei yleensä löydy, ja kakat ovat vaaleamman ruskeita. Ravinnon jäänteitä, kuten sulamattomia ruohonosia ja puunkuoren säleitä, näkyy usein jo kakan pinnalla. Saadakseen riittävästi energiaa kasvinsyöjien onkin syötävä paljon, ja ne tuottavat hyvin runsaasti ulostetta
Paljon päänvaivaa luonnonystäville aiheuttaa karhu, joka keväällä herättyään pinnistää pihkatapin, eli tiukan pötkön talviunien aikana kertynyttä kuonaa. Tämän jälkeen karhu jättää ennen kasvukauden alkua jälkeensä lihakakkoja, koska juuri muuta kuin liharavintoa ei ole saatavilla. Liito-oravan keltaista ”curry-riisiä.” ten ulosteet ovat pinnalta mustankiiltäviä. Jopa puhtailla kasvinsyöjillä kakan rakenteessa on vuodenaikaista vaihtelua: Kun ravinto on kesällä tuoretta ja mehevää, hirvieläimet kakkaavat yhtenäisiä torttuja. Kesällä se syö puolestaan paljon tuoreita vihreitä kasveja ja kakkii hevosen kakan näköisiä läjiä. Näitä papanoita se jättää jälkeensä kuitenkin vain syksystä kevääseen, kun puut ovat vailla lehteä. Talvella ne puolestaan papanoivat. Liito-orava tunnetaan curry-riisin kaltaisista, keltaisista papanoistaan. Kiilto johtuu hyönteisten siipien ja kuorten kitiinistä, joka ei ruoansulatuskanavan läpi kulkiessaan hajoa. Hyönteisekspertti voi tunnistaa kuorenkappaleista syötyjä saaliseläimiä. Vuodenaikainen vaihtelu Kakan olemus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Sateisina talvina siitepöly voi olla lionnutta, ja kakka onkin harmaata. Toukokuussa liito-orava alkaa joka tapauksessa syödä lehtiä, ja kakasta tulee märkä, vihertävä lehtikakka tai liman ympäröimä, hyvin nopeasti hajoava ”nahkamuna”.. Petotutkija Ilpo Kojola kertoo, että kesällä karhun läjä ja hirven läjä jäävät monelta erottamatta. Silloin liiturin ravinto muodostuu lehtipuiden siitepölyä sisältävistä norkoista ja männyn silmuista, joista uloste saa värinsä. Marja-ajan alkaessa kakat alkavat muistuttaa jo marjapuuroa. Karhun suolisto ei ole kuitenkaan yhtä tehokas kasviperäisen ravinnon erottelija, joten karhun ulosteessa kasvinosat säilyvät karkeampina kuin hirvellä. Karhun ohella myös muiden sekasyöjien, kuten mäyrän, supikoiran ja villisian ulosteet ovat eri vuodenaikoina erilaisia, mikä vaikeuttaa niiden tunnistamista. 46 suomenluonto.fi Hirven ulosteiden muoto vaihtelee vuodenajan mukaan
”Linnuilla on vain yksi reikä peräpäässä.” eläinfysiologian professori emeritus Esa Hohtola Metson (vas.) ja pyyn ulosteissa on selvä kokoero. suomenluonto.fi 47 Lintujen pissakakka Se, mitä kutsumme lintujen ”kakaksi”, on tarkemmin ottaen pissakakkaa. Aikuisten lintujen lopputuote on suurimmalta osin valkoista virtsahappoa, ja varsinainen uloste on sen keskeltä erottuva tumma läiskä. Voimakkaasti kouristelevassa mahassa eläinten luut olisivat vaarallisia, joten pöllöt, haukat, lokit ja lepinkäiset oksentavat ruoan sulamattomat osat oksennuspalloina pois. Kakat kertovat paljon, kun havainnoi tarkasti. Pyyn pukkaamien pellettien päissä on usein valkoinen täppä virtsahappoa. Myös hanhien ulosteet on helppo erottaa hanhen ulosteiksi, mutta lajien välinen erottelu on mahdotonta. Suon keskellä seisova mänty, jota ympäröi muuta suota vihreämpi kohta, voi olla useita vuosia asuttu sääksen pesäpuu. Lepakoiden määrittäminen lajilleen pelkän kakan perusteella vaatii tavallisesti dna-tekniikoita, mutta yksi poikkeus löytyy: Korvayökkö on erikoistunut yöperhosten saalistamiseen, ja se kuljettaa saaliit syömäpaikalle käsiteltäviksi. Samoin tekee vaikkapa kirjosieppo, jos se kylmänä keväänä joutuu saalistamaan huonosti sulavia kovakuoriaisia. Linnut ovat kehittyneet sellaisista dinosauruksista, joilla ravinnon hienontaminen tapahtui lihasmahassa kivien avulla. Myös erilainen ravinto näkyy. Pyyn ulosteita. Riekon ja kiirunan kakat ovat samankokoisia mutta löytyvät aivan eri elinympäristöstä. Helpommin erotettavia kakkoja ovat kanalintujen säännöllisen käyrät kuivat pelletit, joissa on paljon sulamatonta kasviainesta. ”Linnuilla on vain yksi reikä peräpäässä”, vahvistaa eläinfysiologian professori emeritus Esa Hohtola. Petolintujen rengastajat huomaavat helposti pesien reunalle ruikitut ”kalkit”. Emot ja poikaset nimittäin ruikkivat karulle kasvupaikalle typpilannoitetta. Linnuilla sukupuolitiehyet, virtsatiehyet ja suoli avautuvat nimittäin samaan viemärisuoleen, jossa virtsa ja uloste sekoittuvat. Lumeen painuneet jalanjäljet ovat hyvä lisävihje.. Petolintujen ”kakkaan” päätyvätkin lähinnä niiden virtsa ja kuona-aineet. Jos löytää lepakon kakkaa, ja kakan viereltä yöperhosten irrotettuja siipiä, on kakkija selvä. Vain reviirimerkeistä viuhka puuttuu. Tutkija Annika Herrero kertoo, että talvella ilveksen ulosteen löytäminen on jopa helppoa, koska eläin peittelee lähes aina jätöksensä kuopimalla sen päälle lunta joka suunnasta. Ne voi tunnistaa jopa lajilleen mittaamalla kakan pituuden ja paksuuden: Metson uloste on pikkusormen pituinen ja 1,2 senttiä paksu, teeren uloste noin puolet metson ulosteesta ja pyyn noin pari senttiä pitkä ja 6–7 milliä paksu. Epäsuorat kakkahavainnot Harjaantunut silmä saattaa huomata kakan tai virtsan jo kaukaa. Ravinto, kuten loppukesästä mustikan sininen väri, voi kuitenkin näkyä. Näitä läjiä on mahdotonta erottaa lajilleen ilman dna-tekniikoita. Linnut ovatkin hampaattomia, ja myös petolinnut nielevät ravintonsa yleensä kokonaisena. Varpuslintujen poikasilla pissa ja uloste jäävät liman ympäröimään pussukkaan, jonka emo nappaa nokkaansa ja kuljettaa pois pesästä. Näin lumeen jää hyvin tunnusomainen viuhkakuvio. Joutsenen ulosteet ovat sentään puolitoista kertaa hanhen ulosteita suuremmat, joten mittaaminen voi kannattaa. Hiekkaan, mutaan tai lumeen jääneet jalanjäljet antavat lisävihjeen paikalle kakkineesta nisäkkäästä, ja esimerkiksi rusakon ja jäniksen voi erottaa kakkaa helpommin niiden lumijäljen muodosta
ävät yhä 1960-luvulta tu. P U H E E N V U O R O 48 suomenluonto.fi. Jatkuvan vastustuksen menetelmä TEKSTI VESA LUHTA KUVITUS JUKKA PYLVÄS Lajikato, metsien moninaiskäy. a metsä amma. avat, mu. ilaisten asenteet pyöri. ö ja hiilivarastot puhu. uja valtarakenteita ja menetelmiä
Tutkimuksissa se on todettu valtaosassa metsiä myös taloudellisesti tuottavimmaksi. Y HÄ USEAMPI SUOMALAINEN on kyllästynyt tehometsätalouden jätöksiin. Sykähdyttäviä elämyksiä tarjoilevaan vaaranrinnemetsään ei enää uskalla mielistyä, kun tietää että se on viimeistään kahden vuoden päästä kadonnut, tilalla vain tyly kannokko. TEHOMETSÄTALOUS ON Suomen totaalisin maankäyttömuoto, se kattaa paikoin yli 90 prosenttia kaikesta maapinta-alasta. Silti jaksollisen kasvatuksen pakonomainen käyttö ei perustunut vertailevaan metsätutkimukseen. Jaksollisen avohakkuumenetelmän oheen ei sallittu siitä poikkeavia oppeja. Varjoisaa vanhan metsän rikkumatonta sammalpeitettä tapaa enää suojelualueilla. Metsäntutkijoita kuunnellessa äimistyy, kun huomaa tuon asenteen jatkumon. Pysyvän muutoksen kourissa oleva metsämaisema ei salli kiintymistä mihinkään. EHKÄ VASTAUS on siinä, että avohakkuukoulukunta ehti opettaa parin sukupolven verran sekä metsänhoitajia että -teknikkoja tavalla, jota modernisti kutsuttaisiin aivopesuksi. Vai onko vastaus niin yksinkertainen, että metsänomistajan metsiin on päästettävä hakkuukoneen lisäksi myös taimitarhojen, lannoittajien, äestäjien ja helppoheikin lailla yhtä ja samaa kauppaavien metsäneuvojien koneet, koulukunnat ja puoluetoverit, kaikki metsänomistajan tuloja ja valtion tukiaisia innolla jakamaan. Tehometsätalous nähtiin Suurena Isänmaallisena Velvollisuutena. Metsätalouden pääongelma ei ole puun riittävyys tai kantohinnan määrä, vaan se, että metsätalouden voimakas harjoittaminen syö kaikkien muiden metsänkäyttömuotojen mahdollisuuksia tarjota laadukkaita elämyksiä. Vanhat, kyliä yhdistäneet metsäpolut on hävitetty samassa maailmanpalossa muistoihin, ne on vaihdettu viivasuoriin metsäteihin, joiden seitti ulottuu etäisimpiin takamaihin. Tässä tilanteessa metsiemme monikäyttö on enää pelkkä metsäpäivien juhlapuheiden fraasi. Metsään ei uskalla mielistyä, kun pian tilalla on vain kannokko. Tututkin maastot on liikakansoitettu erikokoisilla avohakkuilla, koristeltuina monipuolisilla maanpinnan rankaisumenetelmillä, joita ammattikielellä kutsutaan mätästykseksi. Kaikkien uusien tutkimustulosten ja järkipuheen edestä löytyy vain paikalleen juuttuneen levysoittimen neulan määrätietoisuudella nykivä jatkuvan vastustuksen menetelmä, josta kirkon, valtakunnan ja tavallistenkin kuntien homeisten dogmien puolustajat hämmentyen kateutuisivat menetelmän arvon tajuttuaan. Miksi siihen ei siis siirrytä, miksi siitä ei ole tullut vakiintunutta metsätalouden normikäytäntöä. Perinteisesti miessukupuolen hallussaan pitämä metsätalous ja -tutkimus kärsivät vaihtoehtoisten, luontoa ja itseäänkin kunnioittavien näköalojen puutteesta enemmän kuin mikään muu moderni toimiala. Siellä missä oli ennen aukea suo, kasvaa nyt kituliaista männikköä, missä oli kumiseva kangasmetsä, on nyt aukeaa. Koko tuon pinta-alan pääasiallisin ja usein ainoa tehtävä on tuottaa puuta metsäteollisuuden tarpeisiin. Jaksollisen avohakkuumenetelmän korvaamiseksi on jo pitkään tarjottu jatkuvaan kasvuun perustuvaa yläharvennusta, jolloin metsän tunnelma säilyisi auttavana hakkuukierron jälkeenkin. TAVALLINEN LUONNOSSA liikkuja – metsästäjä, marjastaja, virkistäytyjä – ei metsätalouden jälkiä juuri kaipaa. ”Kyllähän sitä voi kokeilla tuota jatkuvaakin kasvatusta, mutta kun...” --”Joissakin oloissa se voi olla kannattavaakin, mutta eihän me nyt voida...” NIINPÄ. Jokaisen metsätienpätkän päässä ja varsilla lojuu pinoja odottamassa poiskuljetusta. Normaalia ihmisen luontosuhdetta mielipaikkoineen, tuttuine marjatai sienimaineen, ei enää synny. suomenluonto.fi 49 Vesa Luhta on ivalolainen freetoimittaja, FM, luonnonmaantiede.. Heille maiseman pysyvyys samana on arvo, joka takaa myönteisen elämyksen. Suo-ojien syvyisiä ajouria näkyy maastossa näiden ulkopuolellakin. Hiilivaraston ja monimuotoisuuden säilymisen, sekä monikäytön turvaamisen kannalta jatkuva kasvatus on ylivoimainen verrattuna jaksolliseen kasvatukseen. Korkeammilta paikoilta iskee silmään jotenkin repaleinen, nuori puusto. Varoittamatta syntyneet hakkuujäljet aiheuttavat pelkkää harmia, surua ja ahdistusta
50 suomenluonto.fi 50 suomenluonto.fi Utön majakka on Suomen vanhin ja sen juurella on viehättävä perinteinen kylä.
suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 Utö ~ aavan ääri TEKSTI JORMA TENOVUO KUVAT JORMA TENOVUO JA OUTI SARJAKOSKI Saaristomeren Utö on oma maailmansa aivan Itämeren ulapan reunassa.
Ei ihme, että laivan kannella on lisäkseni usein muutakin kameraja kiikariväkeä, luontoharrastajia ja luonnonystäviä. Suomen eteläisin kylä Utö sijaitsee mielenkiintoisella paikalla avoimen Pohjois-Itämeren äärellä, laivaväylän kupeessa. Linnuntietä matkaa Hankoon, Turkuun ja Maarianhaminaan on kaikkiin noin 90 kilometriä, ja eteläkaakossa Viron Hiidenmaa on sadan kilometrin päässä. Saaressa on lähes täydellinen vesija viemäriverkosto ja maakaapeHarmaahylje on ulkosaaristossa nykyisin tavallinen.. Saari on hyvin omavarainen: siellä on kauppa, posti, koulu, hotelli, kahvila, kirkko, kappeli, hautausmaa, vesilaitos ja puhdistuslaitos/jäteasema. Edessä on 5–6 tunnin merimatka, jonka aikana pysähdytään tarpeen mukaan Berghamnissa, Nötössä, Aspössä ja Jurmossa ennen Utöhön rantautumista. Olemme siis mantereelta muuttaneita. Turismilla on monet puolensa, ja lukuisa vierailijamäärä pienehkössä saaressa merkitsee vääjäämättä isoa kuormitusta myös saaren luonnolle. Utössä vierailijoita kävi vuoden 2020 aikana lähes 15 000 eli mistään hiljaisesta ulkosaaresta ei ole kyse. 52 suomenluonto.fi Y hteysalus m/s Baldur puskee vallitsevaan vastatuuleen Nauvosta kohti Saaristomeren lounaisinta kolkkaa, Utön majakkasaarta. Kokovuotisia asukkaita on nelisenkymmentä. Utö on Suomen eteläisin ympäri vuoden asuttu saari. Merimatka on jo sinällään hieno luontokokemus, sillä kannella aistii maiseman, linnuston ja mereisyyden muutokset suojaisesta sisäsaaristosta avoimen Pohjois-Itämeren reunalle. Gotlantiin on matkaa noin 230 kilometriä, Ahvenanmaan maakuntarajalle vain muutama kilometri ja lähimpään isompaan saareen, Jurmoon, reilu peninkulma. Viime vuonna m/s Baldur kuljetti yli 40 000 matkustajaa, joista vain muutama sata on saariston pysyviä asukkaita. Outi Sarjakosken kanssa olemme asuneet ympärivuotisesti Utössä jo lähes 15 vuotta. Kaikki käyttövesi tehdään merivedestä. Utössä toimii myös Saaristomeren eteläisin luotsiasema, sääasema ja merentutkimusasema
Monipuolinen luonto Saari on melko pieni, ja sitä ympäröi lähes puuttomien luotojen rykelmä. Luonnoltaan rikkaimmat ja monipuolisimmat alueet sijaitsevat saaren itäja eteläosassa: katajikkoista kanervanummea, komeita rantakallioita, jääkauden muovaamia kivivalleja ja laajaa niittyaluetta, jota täplittää pari ruovikkoa. Koulu on Suomen pienin. Oma lähes päivittäinen lintulaskentareittini kattaa nämä kaikki. suomenluonto.fi 53 loidut sähkölinjat. Itsekin olen usein pitänyt kuvaesityksiä Utön linnuista ja luonnosta. Saaressa vaalitaan saaristokulttuuria, joka näkyy kylän ilmeessä – luonnonolojen muovaamassa asemakaavassa, perinteisessä rakennuskannassa, idyllisissä venevajoissa ja kotiseutuyhdistyksen arvokkaana työnä rakennusten hoidossa. Saaressa toivotaan kuljettavan vain teitä ja polkuja pitkin, etenUtön kylä on valittu Suomen kauneimmaksi kyläksi. Saaressa järjestetään kesäja juhannusjuhlia, konsertteja, taidenäyttelyitä, retriittejä, kalakisoja ja majakkaopastuksia. Pian tyllit jo soidintavat.. Utö on suosittu luontoja linturetkikohde eikä vähiten valokuvaajien suosiossa. Saareen ei saa ilman lupaa tuoda moottoriajoneuvoja. Merikotka on saalistanut haahkan. Tätä kirjoitettaessa koulussa on seitsemän alakoululaista, joista pari jurmolaisia. Pyörälläkin kulkukelpoista tietä on vain noin puolitoista kilometriä. Majoitusta löytyy lähes 200 henkilölle saaristolaistaloista, rivitaloista ja entisissä puolustusvoimien tiloissa toimivasta hotellista. Pääsaari on valtaosin kallioista avomaastoa, mutta kyläalueella ja sen reunoilla on pieniä mäntyja lehtipuumetsiköitä. Kaunis kahlaajalintu tylli saapuu pesimäpaikoille varhain. Asutus on tiivistä, ja satamalahden rannat ovat venevajojen ja laiturien mosaiikkia tai avointa niittyrantaa. Puolustusvoimat lakkautti Utön varuskunnan 2005, mutta saaressa on edelleen kaksi isohkoa puolustusvoimien kulkukieltoaluetta toimivine rannikkotykkeineen. Utön kylä valittiin lehtiäänestyksessä vuonna 2018 Suomen kauneimmaksi kyläksi
Saari on pysynyt lähes punkki vapaana, mihin on varmaankin myötävaikuttanut nisäkkäiden vähyys, eikä saaressa nykyään olekaan karjaa, ei edes lampaita. Saareen on saapunut kettuja jäitä pitkin Jurmosta, viimeksi vuonna 2011, ja vaikka kettukantaa on yritetty rajoittaa, on saaressa kuusi kettua. Näin runsas kettumäärä verottaa ankarasti lintukantaa. Esimerkiksi viime kesänä en havainnut yhdenkään lapintiiran poikasen selviytyvän lentokykyiseksi. Etelälounaisilla myrskyillä aallokko on usein vaikuttavan isoa. Myyräkantakin on ollut niukka vuosikausia. Huonosti kävi myös lähiluodon merikihun poikasille. Lajiston rikkautta Monipuolisen linnuston lisäksi Utöstä löytyy muutakin elämää – käärmeitä, hylkeitä, perhosia, lepakoita ja muutamia kettuja. Näin muun muassa hienot punakämmekkäkasvustot, katajikot ja kanervikot välttyvät tallautumiselta. Kovilla Itämeren myrskyillä mekin hakeudumme mielellämme eteläkärjen kallionkoloihin, jotta kamerat eivät oitis kastu mahtavista suolavesipärskeistä. Saaren eteläkärjestä avautuu yhtenäinen avomerialue aina Puolaan saakka. Rantakäärmeitä on kohtalaisen runsaasti ja kyitäkin pieni määrä. Itämerennorppa on täällä leutojen talvien alueelHaahkan soidin on kevään hienoimpia näytelmiä.. Syksyllä 2020 koimme ensi kertaa vuosikymmeniin saukon vierailun. Kokonaan kiellettyjä alueita ovat puolustusvoimien alueet: läntinen Västra Udden, joka on suljettu aidalla, sekä koillisosan tykkialue, joka on merkitty kyltein. Aikoinaan Utössä hyvin runsaana esiintynyt rupikonna on nyt lähes kadonnut, lienevätkö mönkijät ja lisääntynyt ihmismäärä ainakin osasyynä nopeaan katoon. Luontoharrastajia ja varsinkin luontokuvaajia houkuttelevat Utöhön erityisesti Itämeren syysja talvimyrskyt. Minkit eivät ole saaneet Utössä jalansijaa, mutta piisami on asustellut satunnaisesti saaren lampareissa. 54 suomenluonto.fi kin keväällä ja kesällä. Aallonkorkeutta voi seurata lähes reaaliaikaisesti kaukana saaren eteläpuolella sijaitsevasta Pohjois-Itämeren aaltopoijusta (www.aaltopoiju.fi)
Tunnettu lintusaari Valtaosa Suomen muuttolinnuista muuttaa lounaaseen, ja siksi maamme lounaisen saariston ulkoreunan Utö on keskellä merkittävää muuttoreittiä. Vastaavasti syksyllä Utö, joka on Saaristomeren viimeinen iso saari ennen avomerta, kerää lintuja ennen niiden lähtöä Ahvenanmaan tai Ruotsin suuntaan. Kataja pärjää saaristossa. Huuhkajakin kuuluu ulkosaaristoon.. Kaikkiaan eri perhoslajeja on havaittu noin 800. Erityisen näkyviä hylkeet ovat tyynellä säällä huhti–toukokuussa karvanvaihtoaikaan, jolloin ei ole harvinaista laskea 100–200 hyljettä samaan aikaan. Pienempi määrä muuttolintuja saapuu Utöhön Viron Hiidenmaan suunnasta, varsinkin itäisillä tuulilla. Kun aamuisin kapuan luotsimäelle lintumuuttoa seuraamaan, voin nähdä kiikarilla ja kaukoputkella kymmenittäin hylkeitä avomeren puolen luodoilla. Lintujen muuton tarkkailuun soveltuvat parhaiten Utö on keskellä lintujen muuttoreittiä. Hienointa keväässä on, kun näen luotsiasemalta avomerelle kiikaroidessani muuttolintujen konkreettisesti saapuvan ensi kertaa Suomen ilmatilaan talvisen poissaolon jälkeen. Pääsaaren rannoilla harmaahylkeitä ei juurikaan havaitse. Harmaahylkeiden runsautta selittää osin Utöstä noin 13 kilometrin päässä sijaitseva hylkeiden suojelualue, Grimsörarna. Sepelrastaita näkee kevätmuutolla. Perhosharrastajille Utön eteläinen sijainti on otollinen harvinaisten vaellusperhosten havaitsemiseen ja myös lounaisten saaristolajien takia. Muutaman kerran olemme löytäneet kuutteja myös pääsaaren rannoilta. suomenluonto.fi 55 la enää lähes muisto vain, viimeksi näin norpan seitsemän vuotta sitten. Keväällä pääosa muuttolinnuistamme saapuu Itämereltä, sen saaria ja rantoja seuraten, ja usealle meren ylittäjälle Utö on ensimmäinen levähdyspaikka. Harvinaisemmista perhoslajeista voi mainita muun muassa isokultasiiven, tummakirjosiiven, purjeperhosen, tyräkkija kiertokiitäjät sekä vuosittaiset isoeli etelänpäiväkiitäjät. Harmaahylkeitä sen sijaan näkee runsaasti
Syksyllä Utö on tässä suhteessa parhaimmillaan – saaressa on paljon valoja (majakka, asutusta, katuvalot), jotka houkuttelevat yömuuttajia. Pesivien pikkulintujen määrä on muuten kasvussa ja johtunee saaren puuston ja paikoin jonkinasteisen umpeenkasvun lisääntymisestä. Kahlaajalintujakin on yhä vähemmän. Saaren matala itäranta ja niittyalue, Österäng, kerää levähtäviä muuttolintuja. Syynä on ihmisen lisäksi lisääntynyt saalistuspaine merikotkien ja kettujen taholta. Suojelualueet ovat helpottaneet tilannetta, mutta silti pesimälinnusto köyhtyy laskelmieni mukaan vuosi vuodelta. Kotirauhaa linnuille ja asukkaille Saaren pesimälinnusto voi nykyään varsin huonosti. 56 suomenluonto.fi luotsija majakkamäki. Kyläalueen ja sen reunojen pikku metsiköt voivat kuhista pikkulintuja hyvän muuttoyön jälkeen. Esimerkiksi karikukkojen määrä on puolittunut viime vuosien aikana. Koska kylän ulSuomen harvinaisin lintu kävi vuonna 2012. Kettusirkku viipyi saaressa runsaat kolme kuukautta ja kävi lähes joka päivä meidän piharuokinnallamme. Merisirrit talvehtivat Itämerellä – ne ovat saapuneet ehkä Huippuvuorilta asti. Kun laitoin siitä kaikkien nähtäväksi ensimmäiset kuvat, niin voi sitä puhelinsoittojen määrää! Onko vielä paikalla, miten sinne pääsee, mistä kannattaa hakea. Arktisten lintujen muuttoreitiltä Utö jää vähän sivuun, mutta usein siellä nähdään silti hienoa kuikkalintujen, hanhien ja kahlaajien muuttoa – erityisesti itäja kaakkoistuulilla. Erityisesti monet vesilinnut, kuten haahka, pilkkasiipi ja tukkakoskelo, ovat häviämässä saaren pesimälinnustosta. Näistä tunnetuin on vuodenvaihteessa 2012–13 saaressa pitkään viipynyt kettusirkku – pohjoisamerikkalainen laji, joka houkutteli Utöhön yli 800 lintuharrastajaa kahdeksasta eri maasta. Kirjokerttu on vastikään hävinnyt Utön pesimälajistosta. Kettusirkku arvioidaan yleisesti harvinaisimmaksi Suomeen koskaan harhautuneeksi lintulajiksi. Kett usirkku Karikukko. Olin paikalla, kun kettusirkku löytyi. Utössä nähdään vuosittain noin 220 lintulajia. Kaikkiaan saaressa on havaittu 306 lajia, joista neljä on ollut Suomen ensihavaintoja. Luotsiasema on myös asuintalo, mikä tulee ottaa huomioon
Kun päätät varmistaa autosi ajoturvallisuuden ja vaihdat alle uudet renkaat, voit MAKSUTTA jättää vanhat meille kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Ennen saareen menoa kannatt aa majoituksen varaamisen ohella tutustua erityisen alueen käytäntöihin. Sinua palvelevat vastaanottopisteet löydät sivuiltamme osoitteesta: www.rengaskierratys.com/vastaanottopisteet Pidetään yhdessä huolta puhtaasta luonnosta ja turvallisesta kulkemisesta! HERÄTYS www.rengaskierratys.com. Ohjeita Utössä liikkumiseen löytyy mm. Hienossa saaressa jää ohjeita noudattaenkin kohtuullisesti liikkumatilaa. Onko vanha pinta iskussa vai vaatiiko turvallinen kulku uutta pitoa. kopuolinen osa saaresta on pääosin puolustusvoimien rajaamaa tai vuokraamaa, näillä alueilla ei ole tehty vuoden 2005 jälkeen maisemanhoitotyötä. Tärkeää on muistaa antaa asukkaille kotirauha, kulkea vain teillä ja poluilla sekä kunnioitt aa piha-alueita, yksityisiä laitureita ja puolustusvoimien kieltoalueita. saaren kotisivuilta (www.uto.fi ) ja BirdLifen sivuilta. Kotirauhan rikkomisia ja hankalia tilanteita on ollut, mutta hiljalleen tilanne on helpottunut liikkumisesta annettujen ohjeiden myötä. Rantoja pitkin ei tule kulkea rauhoitusaikana, ja eteläniemellä liikkumista ohjaavat selkeät kyltit. Keväällä ja kesällä, huhtikuun alusta heinäkuun lopulle, saaressa on kaksi linnuille rauhoitett ua ruokailuja pesimäaluett a. Pienessä saaressa luonnontilaista maastoa on melko vähän. Utössä käy vuosittain satoja aktiivisia lintuharrastajia ja iso joukko luontokuvaajia muiden luonnosta kiinnostuneiden vierailijoiden lisäksi. Yhteysalus Utöhön lähtee Nauvosta ja on maksuton. Tarkempia tietoja myös esimerkiksi teltt ailusta löytyy Utön kotisivuilta www.uto.fi . Säännöllinen yhteysalusliikenne on edesauttanut lyhytaikaisiakin vierailuja myös läheiseen Jurmon lintusaareen. Toinen on saaren matala, noin 300 metriä pitkä itäranta, jota pääsee katsomaan ja kiikaroimaan niityn eteläja pohjoispuolen polkujen päästä. Laajemmat linnuston ja ympäristön muutokset näkyvät Utössä hyvin konkreettisesti, valitettavasti herkän saaristoluonnon monimuotoisuutta hiljalleen köyhdyttävällä tavalla. Näin Utöhön ja Utössä Alkaa olla aika karistaa lumet silmiltä ja katsoa mitä pannaan pyörien päälle kesäksi. Saaren vapauduttua puolustusvoimilta 2005 majoitus aukesi ja linturetkeily Utössä lisääntyi nopeasti. Vääjäämättä merkittävä osa lintujen tarkkailusta tapahtuu kyläalueella. Myös saaren koko eteläinen niemi, Kesnäs, on omistett u linnuille keväällä ja kesällä, mutt a silloinkin saaren eteläkärjen hienoilla kallioilla voi käydä helikopterikentän luota lähtevää tietä myöten edestakaisin
Kertt u Kotakorpi. Kirjoitt anut kirjan Suomen luonto 2100. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Meteorologi haluaisi nähdä kiirunan, kun niitä vielä on Suomessa. o. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Jos todella rakastat luontoa, löydät kauneuden kaikkialla. Mitä. Oleminen. Helsinki. Kotipaikka. (Vincent van Gogh) Tärkeintä luonnossa. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA ANNA RIIKONEN Vuosisadan ennuste Kuka. Ennustaa säätä televisiossa. Mo
Pohjoisen Suomen siivekkäitä löytyy myös haaveiden listalta. ”Linnuissa on ehkä vähän samaa kuin Lause katkeaa. Kotakorpi kertoo, että nauhalla kuullaan myös äänimaisemia. Vaikka kirja ei turhia kaunistele, Kotakorpi on toiveikas. Se on vielä rentouttavampaa ja ajatuksia tyhjentävämpää kuin moni muu luonnossa oleminen”, Kotakorpi sanoo. Tie vie Helsingin keskuspuistoon, ja kipakka pakkanen kannustaa kävelemään reippaasti. Olin kiinnostu nut ilmastonmuutoksesta jo lukiossa ja halusin tehdä työtä, missä se on osallisena. ”Rakkaus kaikkia pienenpieniä öttiäisiä kohtaan kasvoi, ja toisaalta huoli esimerkiksi meidän vesistöistämme. ”Jos se vielä kumuloituisi omaan elämään ja niihin valintoihin.” Kirjoittaminen syvensi myös meteorologin omaa luontosuhdetta. ”Halusin siihen sellaisen tunnelman, että kuuntelija on luonnossa. ”Lumeton talvi oli parasta, mitä ilmastonmuutoskeskustelulle voi tapahtua.”. ”Olisi hienoa nähdä pulmunen ja kiiruna ennen kuin ne häviävät.” Kotakorven ennusteen mukaan pulmunen ei pesi täällä enää vuonna 2100. Vihaan omaa ääntäni, niin kuin varmaankin kaikki ihmiset, mutta – ai että kun on kaunista!” K erttu Kotakorpi huiskuttaa iloisesti jo kaukaa. Työmatkapyöräilijää talvi ei hyydytä, vaan hän nauttii jokaisesta vuodenajasta nyt, kun kaikki neljä ovat vielä tallella. Meteorologi hehkuu tyytyväisyyttä, sillä hänen esikoisteoksensa Suomen luonto 2100 on painossa ja ehtii jo ilmestyäkin ennen tämän haastattelun julkaisua. Televisiotyössä yleisölle puhuminen on jo rutiinia, mutta luku-urakka mietitytti silti etukäteen. 2021 Kirjani julkaistiin. Sen sijaan hän sanoo toivovansa, että lukija löytäisi siitä rakkauden ja arvostuksen luontoa kohtaan. Kotakorpi kertoo kirjan alkulehdillä, ettei teoksen tarkoitus ole lietsoa muissakaan pelkoa. 2006 Lähdin opiskelemaan meteo rologiaa. Kukaan ei ehtinyt kertoa, että näin ei ole tapana tehdä.” Pasila häämöttää puiden lomasta ja Kotakorpi suuntaa hakemaan polkupyöränsä. Nyt kaikki tietävät, millaisia tulevat talvet voisivat olla”, Kotakorpi sanoo. Todellisuu dessa tulee isompiakin muutoksia, mutta joissain asioissa taas pienempiä. Se ei kuitenkaan ole syy huokaista helpotuksesta, sillä vuosien välillä on paljon vaihtelua ja tulee olemaan jatkossakin. Kirjassaan Kotakorpi esittelee yhden mahdollisen version siitä, miltä vuoden kierto täällä näyttää ja mitä luonnolle kuuluu, jos todennäköisin nykyisistä ilmastonmuutoksen ennusteista toteutuu. Tänä talvena on saatu jopa poikkeuksellisen paljon lunta. Tietomäärä lisäsi tuskaa, mutta hän ei silti koe ympäristöahdistuksen kasvaneen. Lajin elinalueet, puuttomat tunturiylängöt, ovat kasvaneet umpeen. Rohkeat linnut uskaltautuivat hakemaan evästä ojennetulta kädeltä ja veivät samalla sydämen mennessään. 2008 Aloitin Nelosella meteorologina vähän sat tumalta. Hain kuitenkin. Lintuharrastus alkoi äidin innostamana BirdLife Suomen 100 lintu lajia -haasteesta. Viime vuosina pyörä on kuljettanut yhä useammin lintutorneihin. Hänen mieleenpainuvimpiin luontohetkiinsä lukeutuu Lapissa kuukkelien kanssa vietetty hetki. Työpaikka oli opiskeli jallekin sopiva. On pakko pysähtyä ja vain kuunnella ja odottaa. 2100 Joku hörähtää nauruun lukiessaan kirjaani. Aurinko kimmeltää lumikuorrutteisten oksien lomasta, ja näkymä on vastustamaton. Kustantaja otti yhteyttä, ja minulla oli jo suunnitelma valmiina. Hän on pitkään harrastanut muun muassa luontokuvausta. Sama kohtalo odottaa montaa muutakin paljakan lintulajia. Olin opintojen alussa, enkä ajatellut, että olisi vaaraa joutua töihin. Tietenkin toivon, ettei vät muutokset ole niin radikaaleja. Tämä on kuitenkin muistutus kaikille siitä, että tällaista täällä kuuluisi olla.” Kotakorven esikoisteos julkaistaan myös äänikirjana, jonka lukee kirjailija itse. ”Ajattelin, että se on vaikeaa, koska pitää lukea kaauuheaan hiitaastii, mutta se tuntuikin yllättävän kivalta. Viimeiset viisitoista vuotta kaupungissa asunut meteorologi ei muista montaa samanlaista. suomenluonto.fi 59 valokuvaamisessa. Jos vaikka yritettäisiin minimoida niitä muutoksia ja pelastaa joitain lajeja sukupuutolta.” Muutoksia tulee, siitä Kotakorpi on varma. ”Twitterissä joku sanoi, että tällainen talvi on huonoa mainosta kirjalle. Kirjaprojektin myötä hän kävi läpi suuren määrän tutkimuksia, eikä niistä juuri löytynyt mukavaa luettavaa. ”Talvi 2019/2020 oli parasta, mitä ilmastonmuutoskeskustelulle voi Suomessa tapahtua. Kirjan kirjoittaminen on ollut haaveeni, ja tämä tuli aivan kuin tarjot timella. Tuli sellainen olo, että saan sanottua asiat niin kuin olen ne ajatellut. Vaikka jollain tavalla olinkin perillä asioista, nyt vastaan tulevat uutiset tuntuvat henkilökohtaisemmilta, kun olen kirjoittanut samoista aiheista kirjaani.” Kotakorpi kuvailee itseään ulkoilmaihmiseksi. ”Tutusta äänestä voi olla jotain hyötyäkin”, hän jatkaa. Säihkyvänä pakkaspäivänä tulevaa voi olla vaikea kuvitella, mutta edellinen Etelä-Suomen lumettomaksi jättänyt vuosi kummittelee yhä mielessä. ”Tässä hetkessä on mahtavaa, että näistä asioista puhutaan niin paljon
helmikuuta Lommoltunturissa. VARKAISSA ”Kirjavaturkkinen pitkäkorva erehtyi tulemaan aamulla valoisaan aikaan varkaisiin. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi . VIIKSITIMALI AURINGONLASKUN AIKAAN ”Olen bongannut nämä eksoottiset viiksitimalit useampaan kertaan viime aikoina Kokkolan Laajalahden luontopolulla ruovikossa.” Viiksitimalin ikuisti helmikuun alussa Anne Keskivinkka. Päivä on jo pidentynyt huimasti, myös aamusta.” Rusakon yllätti 6.3. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Kaarlo Asikainen Iisalmessa.. Niin kaunista!” Katri Niskanen kuvasi tykkyjen kauneutta 7. LOMMOLTUNTURIN TYKKYTYYPIT ”Olin lumikenkäilemässä Muonion Lommoltunturissa ja ihailemassa aivan upeita luonnon taideteoksia. .
”Olin Vuoksella kuvaamassa sinisorsia, kun yhtäkkiä sorsaparven keskelle ilmestyi yksinäinen isokoskelonaaras. SINITIAINEN AAMUKYLVYSSÄ ”Sinitiainen otti raikkaan aamukylvyn purolla. Välillä vuoronvaihto vaatii nopeita siivenliikkeitä.” Kuvan otti Lasse Kokko 3.3. TAITOLENTOA ”Maaliskuun alku lupailee jo kevättä, mutta vielä on närhillä tarve vierailla ruokinnalla. suomenluonto.fi 61 . . Aamuauringon noustessa linnut olivat ruokailemassa peltotiellä.” Jukka Risikko kuvasi peltopyyt Lapualla. Se kaipasi ilmeisesti seuraa, koska joella ei näkynyt muita lajitovereita.” Anna-Liisa Pirhonen ikuisti hetken 5.3. Imatralla. Helsingissä. Lappeenrannassa.. . Kylvyn jälkeen se nousi viereiselle kivelle pörhistämään turhat vedet pois”, kertoo Janne Salomeri, joka kuvasi tiaisen kylpypuuhat 24.2. KUKA EI KUULU JOUKKOON. AURINKOINEN RYHMÄKUVA ”Viimein sain nämä upeat, harvinaiseksi käyneet linnut ryhmäkuvaan helmikuun lopussa.
/kysy-luonnosta tai . Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Tämän takia maaperän eliöstö voi olla hautausmailla ympäristöön verratt una erilainen. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. . Ruumiiden ja arkkujen maatuminen on syvällä hiekan sisässä hidasta ja etenee pääosin mikrobitoiminnan ansiosta. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia.. Hautausmaat perustetaan tavallisesti myös alueille, joiden maaperää on helppoa kaivaa, eli hiekkaisille kankaille. Puolen metrin syvyydessä on enää vähän elämää. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Vainajat haudataan arkuissaan hajott ajaeliöiden elinympäristöä ajatellen syvälle, yleensä reiluun pariin metriin. Hautausmaat muistutt avat ympäristönä lähinnä puistoja. Hautojen välialueet ovat yleensä hoidettuja nurmikentt iä. Niiden maaperäeliöstö ei ole kovin monimuotoinen, paljolti intensiivisen hoidon ja jatkuvien häiriöiden takia. Hautoja hoidetaan tavallisesti huolella ja niihin tuodaan uutt a multaa, maata lannoitetaan ja niille istutetaan taajaan uusia, monesti eksoott isia kasveja. Periaatteessa puiden juuret voivat kasvaa ravinteiden perässä hautoihin, mutt a muutoin hajotustoiminnassa vapautuvat ravinteet painuvat maaveden mukana vielä syvempiin maakerroksiin. Ainakin haudat täytetään puhtaalla hiekalla. Valtaosa maaperän hajott ajaeläimistä ja mikrobeista elää pintakerroksessa, jossa on runsaasti orgaanista ainett a. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Onko hautausmailla erityinen maaperäeliöstö. Maaperä on hiekkakankailla karua, joten hautausmaalle tuotavat ainekset voivat paikallisesti rikastutt aa eliöstöä. Onko maaperä tämän takia tavallista köyhempää tai ravinteikkaampaa. Ihmiset taas haudataan lähelle toisiaan maan sisään. Normaalistihan kuollut eläin jää maan pinnalle, josta se hiljalleen hävitetään, eikä niitä ole koskaan suuria määriä samalla alueella. KU VA T PE KK A KO TK AT N IE M I JA M AT TI SU O PA JÄ RV I / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . JARI HAIMI Vainajat monien hajott ajien ulott umatt omissa Hautausmaan maaperä muistutt aa monin tavoin puistoa
olevo. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Pitkän matkan muutt ajat Suomen Luonnossa 3/2020 kerro. a miten päiväntasaajan tienoilla talvehtivat linnut tietävät oikean hetken. Afrikassa talvehtii suuri joukko muutt olintujamme, erityisesti suurin osa hyönteissyöjälinnuista. Sama koskee niitä päiväntasaajan ja kääntöpiirin välillä talvehtivia lintuja, jotka lähtevät pohjoiseen sen jälkeen kun aurinko on siirtynyt niiden talvehtimisalueen pohjoispuolelle. Linnuilla on sisäinen kello, joka laukaisee muutt olevott omuuden myös päiväntasaajan seudulla oikeaan aikaan. On osoitett u, että tropiikissa paikalliset linnut osaavat tahdistaa sisäisen kellonsa ilmeisesti auringon nousuaikojen vain minuutt ien laajuisen vuodenaikaisvaihtelun perusteella. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi harmaasieppo ja kalatiira. SEPPO VUOLANTO Kirjosieppo talvehtii trooppisessa Afrikassa.. Afrikassa talvensa viett ävät esimerkiksi pajulintu, kertut ja siepot, monet kahlaajat, kuten liro ja suokukko, selkälokki ja petolinnuista muun muassa sääksi ja nuolihaukka. Muutt olintujen vuosikello sen sijaan päivitt yy todennäköisesti muualla kuin talvehtimisalueella. amisesta. Kauriin kääntöpiirin eteläpuolella, esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa, talvehtivat linnut lähtevät muutt omatkalleen päivän lyhentyessä. Linnut ovat miljoonien vuosien evoluution aikana saaneet tämän luontaisen taidon. iin lintujen kevätmuuton ajoi. . Siellähän päivän pituus ei muutu. Afrikan luonnossa tapahtuu myös vuodenaikaisia muutoksia esimerkiksi tuulisuudessa ja sateisuudessa ja niiden myötä kasvillisuuden kehityksessä. omuuden.” Mu. Auringon nousu ja laskuaika kuitenkin vaihtelevat myös tropiikissa hitaasti, ja Auringon radan korkeus muutt uu päiväntasaajallakin Auringon siirtyessä vähitellen kääntöpiiriltä toiselle syysja kevätpäiväntasauksiin. Kaikilla linnuilla tuo kysymyksessä tarkoitett u vuodenaikaiskello toimii, koska ne löytävät tänne pohjan perille takaisin. ”Niillä on geeneissään vuodenaikakello, ja päivän pituus laukaisee muu. Päiväntasaajalla päivä ja yö ovat läpi vuoden noin 12 tunnin pituiset
ävästi ympäri maailmaa. Talousmetsien hoitokin monipuolistuu, kun jatkuva kasvatus sallitt iin. METSO-ohjelma jatkaa vapaaehtoista metsiensuojelua, jossa maanomistaja voi saada korvausta pysyvään tai määräaikaiseen suojeluun. Vieraslajien aiheutt amien haitt ojen hillitsemiseksi saatiin vuonna 2016 vieraslajilaki ja pitkälti vapaaehtoistyön varassa pyörineeseen torjuntatyöhön nyt ensimmäistä kertaa budjett irahoitusta. Ohjelman on tarkoitus laajentua ja ulott ua vuoteen 2030 saakka. Jos näin käy, niin tulokset toivott avasti näkyvät seuraavissa lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinneissa. Onko EU:lla tai Suomen viranomaisilla suunni. Ohjelmassa suojellaan, kunnostetaan ja hoidetaan elinympäristöjä, kuten soita, perinnebiotooppeja ja paahdeympäristöjä. Esitykset kahdesta uudesta kansallispuistosta Sallaan ja Evolle Hämeenlinnaan ovat vireillä ja vanhoihin tulee laajennuksia. Luonnonsuojelun aiemmin niukkoihin määrärahoihin tuli huomatt ava 100 miljoonan euron lisärahoitus, jonka turvin ympäristöministeriö käynnisti muun muassa Helmi-elinympäristöohjelman. Lisäksi tavoitt eena on vapautt aa 25 000 kilometriä virtavesiä patoja purkamalla. Suomessa tapahtuu tällä hetkellä paljon luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseksi. Se tartt uu Suomen luonnon köyhtymisen tärkeimpiin syihin: elinympäristöjen vähenemiseen ja heikkenemiseen. Puutt eellisesti tunnett ujen lajien ja luontotyyppien suojelu (PUTTE-tutkimusohjelma) sai rahoitusta, jonka avulla tietomme Suomen luonnosta ja sen suojelutarpeista ja -keinoista kasvaa. Vuonna 2019 laaditt ua hallitusohjelmaa on kutsutt u luonnonsuojelun osalta parhaaksi kautt a aikojen. Vuoden 2020 loppuun mennessä oli jo suojeltu 3000 uutt a suohehtaaria. Maaja metsätalousministeriön SOTKA-hankkeessa (Sorsalintujen tilan kohentaminen) tehdään kosteikoita, kunnostetaan soita ja pyydetään vieraspetoja. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Luonnon monimuotoisuus on pienenemässä häly. EU on merkitt ävällä tavalla rahoitt anut Suomen luonnonsuojelua. EU:n ohjelmassa on myös ennallistamisen lisäämistä, ekologisten käytävien kehitt ämistä ja maaperän suojelua. Toimia monimuotoisuuden hyväksi. Perustuslain 20 § mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kultt uuriperinnöstä kuuluu kaikille. Tällä hetkelläkin käynnissä ovat mm. eilla mitään konkree. TERHI RYTTÄRI KU VA TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O Luonnonsuojelun lisärahoituksella on muun muassa suojeltu soita. Työt ovat jo täydessä vauhdissa. liito-oravien, susien, kovakuoriaisten ja metsäpeuran suojelua, rannikkoluonnon parantamista sekä vieraslajien torjuntaa edistävät LIFE-hankkeet. Valtiojohtoisen toiminnan lisäksi monimuotoisuusja ilmastokysymykset ovatkin nousseet osaksi monien yritysten, säätiöiden ja järjestöjen toimintaa. Myös Euroopan Unioni pyrkii ryhdistäytymään työssään ja esitt ää uudessa, vuoteen 2030 ulott uvassa biodiversiteett istrategiassaan varsin konkreett isia toimia. Jo päätt ynyt vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma VELMU toi valtavasti uutt a tietoa mereisen luonnon suojelun tueksi. isia toimia asiaintilan pikaiseen kohentamiseen. Tärkein ehdotus lienee suojelualueverkon laajentaminen siten, ett ä 30 % sekä EU:n maaett ä merialasta suojellaan ja tiukasti suojellun alueen osuutt a nostetaan noin kolmannekseen kaikista suojelualueista. . Hyviä asioita tapahtuu nyt todella paljon ja toivoa sopii, ett ä koronan aiheutt amasta talouskurimuksesta huolimatt a positiivinen pöhinä luonnonsuojelun ympärillä jatkuu
. Eläimille on kehitt ynyt tähän puuhaan sopivia apuvälineitä, esimerkiksi nokkavarpusen tavatt oman vahva nokka ja jyrsijöiden taltt ateräiset etuhampaat. JUHA VALSTE Löysimme rannalta joutsenen luita. Hankaluu (furcula) vahvistaa lintujen kaularankaa. äneet näitä poronsarvia esi. Kuka tai mikä on ollut asialla. Metsähiiri jyrsii siementä tekemästään aukosta sisältä ulospäin, metsämyyrä taas ulkoa sisällepäin. ain noin 1–2 neliön alueilta. Kuvassa on hankaluu. Sen tärkein tehtävä on vastustaa lennossa ilmanpaineen ruumista kasaan työntävää voimaa. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Metsäisen saaren avoimella kallioaukealla joku on käännellyt sammalia sieltä täältä laikui. Lintu pystyy liikuttamaan kaulaansa vaivatt a, vaikka lentovauhti aiheutt aa vastatuulen, koska hankaluu pitää kaularangan erillään muista luista. Kovakuoristen siementen sisällä on ravinteikas siemenvalkuainen ja kasvin alkio. Luumun kiviä, joihin on koverre. Se jonka käteen liitoskohta jää, kun luu katkeaa kahden ihmisen vetäessä luun molemmista päistä eri suuntiin, saa toivoa jotakin hyvää! SEPPO VUOLANTO Kenen tekosia halkokasan keskellä. ävänä leikkikaluina. T. Niihin yritt ävät päästä käsiksi monet nisäkkäät ja linnut. JUHA VALSTE KU VA T TA RJ A KA N ER VO , PE KK A O LA N TE RÄ JA M AR KU S TU O RM AA Linnuille ominainen hankaluu vastaa ihmisen solisluita. Saamelaislapset ovat perinteisesti käy. Lennossa hankaluu voi myös jonkin verran liikkua tai joustaa siiveniskujen tahdissa. . Kysyjän kuvaamat luumunkivet on avatt u jyrsimällä. Niiden joukossa oli tämä käyrä luu. Muita mahdollisuuksia ovat ainakin rastaat, jotka muuttomatkansa aikana tarvitsevat ravintoa ja etsivät sitä tyypillisesti sammalia kääntelemällä. Linnut löytävät sammalikosta tai sammalkerroksen alta talvehtivia hyönteisten koteloita ja toukkia, aikuisia hyönteisiä, hämähäkkejä, erilaisten selkärangatt omien eläinten munia sekä monien eri kasvien siemeniä. Joutsenen toivomusluu Rei'itetyt siemenet Sammalet pengott u. Kanan hankaluu on perinteinen toivomusluu. Kuvauspaikan (Kymenlaakso) perusteella voi sanoa, ett ä kyseessä on ollut joko metsämyyrä tai metsähiiri. Se on linnuille ominainen luu, joka vastaa meidän solisluitamme, mutt a linnuilla luut ovat rinnan edestä kasvaneet yhteen. Mikä luun tehtävä on joutsenen ruumiinrakenteessa ja mikä se on biologiselta nimeltään. Jyrsintäjäljen perusteella pitäisin todennäköisempänä metsähiirtä, mutt a sen varmistamiseksi jäljestä pitäisi saada lähikuva. Puutarhoissa ja puistoissa näkee syksyllä vastaavaa toimintaa, kun rastaat kääntelevät ja heitt elevät ympäri puista pudonneita lehtiä etsiessään syötävää. Sammalten kääntelijä saariston kallioilla on melkein aina varis. I. Itkosen artikkelissa Lappalaisten leikit ja ajanvietot se on nimeltään joutsenen rintaluu. . u reikä
Laji on koko Pohjois-Euroopan ainoa jahtihämähäkki, vaikka maailmanlaajuisesti heimo on suuri. inen hämähäkki kiipeili eteisen seinällä. Pyyntiseitt iä viherjahdikki ei siis kudo. Viherjahdikkien värin saa aikaan aineenvaihduntareaktiossa syntyvä mikromatabiliini. Koiraita havaitaan harvemmin, koska ne ovat pienempiä ja huomatt avasti lyhytikäisempiä. K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän noin kolmisen. Koiraan väritys on vielä jonkin verran räikeämpi ja sillä on takaruumissaan keltaisia ja punaisia pitkitt äisjuovia. Lopullinen väritys muodostuu vasta viimeisen nahanvaihdon myötä. TAPIO KUJALA Suojapuvusta tuli huomioväri KU VA T TA PI O KU JA LA JA M AR JO TU KI AI N EN Viherjahdikkikoiras on vielä naarastakin värikkäämpi.. Keskenkasvuisten hämähäkkien väritys on aikuisia kellertävämpi. Kuvassa olevan yksilön tunnistaa naaraaksi kautt aaltaan vihreästä värityksestä. Poikaset kuoriutuvat noin neljässä viikossa ja aikuistuvat puolentoista vuoden kulutt ua. Jätt iläisjahtihämäkin raajojen väli voi yltää 30 sentt iin. Nimestään huolimatt a viherjahdikki ei niinkään juokse saaliinsa perässä vaan odottelee kärsivällisesti paikoillaan ja ott aa liian lähelle eksyneen saaliin kiinni nopealla syöksyllä. Naaras kutoo munilleen suojan lehtien väliin ja jää vartioimaan pesäänsä. Jahtihämähäkkien joukkoon kuuluu myös ulott uvuuden perusteella maailman suurin hämähäkkilaji. . Koiras kuolee pian paritt elun jälkeen. Kirkkaanvihreä kahdeksanjalkainen sulautuu erinomaisesti heinien ja lehtien sekaan, mutt a tavanomaisen ympäristönsä ulkopuolella sitä ei voi olla havaitsematt a. Viherjahdikki (Micrommata virescens) on yksi maamme huomiota herätt ävimmistä hämähäkeistä
L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T AN N A TU O M IN EN Uhan alla Lukijoiden mielestä paras jutt u oli Uhan alla. Hieno henkilökuva! – Juhani Nurmi, Jyskä Oikaisu Puhdasta bakteereilla -jutussa (SL 1/2021) käsiteltiin probioott eja sisältäviä pesuaineita. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Koulutus alkaa elokuussa 2021 Luontoja ympäristöalan merkitys kasvaa jatkuvasti Opiskele siitä itsellesi unelmiesi ammatti Kouvolan seudun ammattiopisto Utinkatu 44-48, 45200 Kouvola Oravareitti täyden palvelun melontaelämys Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa ORAVAREITTI • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokravälineitä • Opastettuja melontaretkiä • www.oravareitti.fi SYVÄEKOLOGINEN KULTTUURILEHTI Tutustu ja tilaa: elonkeha.com Luonnon puolesta jo vuodesta 1995! Kivakkatunturi ja -koski, linnusto. Mia Takulan kirjan Susien mailla (Docendo 2020) voitt i arvonnassa Irja Kari Mäntästä. Osallistujien kesken arvotaan Ker. Osaat opastaa ja ohjaa kansalaisia vastuulliseen ja ympäristömyönteiseen toimintaan. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Vienan Karjala 17.22.8. Ehkä siten asialle voitaisiin tehdä vielä jotain ja autt aa mahdollisimman montaa lajia selviämään! – Piia Leppänen, Lieksa Kuvien takainen elämä Jorma Luhta on ollut puoli vuosisataa keskeinen vaikutt aja suomalaisessa luonnonvalokuvauksessa, tärkeä innovaatt ori ja edelläkävijä. – Toimitus Osallistu Paras ju. 020 615 7069 hakutoimisto@ksao.fi chat www.ksao.fi Jatkuva haku. 045-1374757 Puhdas Paanajärvi Polkuja seikkailuun. Se avaa hienosti soiden merkitystä ja tarpeellisuutt a ja lisää ymmärrystä suojelun vältt ämätt ömyydestä. ja 19.7.2021 9 pv. Sähköinen haku: ksao.fi/haussanyt Hakutoimisto: puh. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Jutussa olisi saamamme lisätiedon perusteella pitänyt kertoa, ett ä esimerkiksi rasvaa tuhoavat probioott iset pesuaineet voivat kuulua Tukesin valvonnan piiriin. Se on kuitenkin EU:n hyväksymä bakteerikanta. Suurin osa probioott isista pesuaineista myydään silti ilman viranomaisen ennakkohyväksyntää, ja tuott eiden turvallisuudesta vastaa siis vain niiden markkinoija. sekä 8.-14.9.-21 770,Solovetsk 7. Tutkinnon suoritettuasi sinulla on laaja-alainen perusosaaminen luontoja ympäristöalalta. Jutun nett iversiossa suhtaudutt iin negatiivisesti bacillus subtilis -bakteeriin, jota löytyi osasta probioott ituott eista. ÄÄNESTÄ . u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Paanajärven k-puisto 1000 km ² 14.-20.6. u Kotakorven kirja Suomen luonto 2100 (Bazar 2021). Jos joku on pitänyt soita tylsinä paikkoina, ei enää tämän jutun lukemisen jälkeen. – Aila Jokiniemi-Sorvali, Jurva Hyvä, kun levitetään tietoa uhanalaisesta suoluonnosta. EDELLINEN NUMERO www.ksao.fi Luontoja ympäristöalan perustutkinnossa voit meillä KSAOssa valita neljästä osaamisalasta: luonto-ohjaaja, luonnonvaratuottaja, ympäristönhoitaja tai ympäristönhuoltaja. Asiaan tulee muutos, sillä EU:n tuomioistuimen tuoreen päätöksen (C-592/18) mukaan osaa valmisteista valvotaan tulevaisuudessa biosidilainsäädännön piirissä. 610,Syksyllä Georgia, Itä-Viro ym! KIVAKKA! niikonmatkat.. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 16.4.2021
Suurin osa kahvin hiilijalanjäljestä muodostuu kahvipapujen viljelystä ja proses soinnista, mutta kuluttajien tekemisilläkin on merkitystä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi "MONTAKOS KUPPIA JUOT?" kysyy iäkäs tuttavani aina ennen kahvinkeittimen lataamista. Kahvimarjoja syötiin sellaisenaan ja kuivattuna esimerkiksi matkaeväänä. Muistaa kannattaa sekin, että ravitsemuksen kannalta kahvi ei ole välttämättömyys. Luken tutkimuksessa paljastui, että kahvin osuus kotitalouksien ruokahävikistä on 13 prosenttia. Lue lisää: kahvi.fi.. Rahan säästämisen lisäksi täsmäkupilliset säästävät luontoa. Kysymys on monellakin tavalla . Vastuulliselle kahville! kerät sumpit korvata harvemmin toistuvilla, rauhallisilla kahvittelutuokioilla. Voisiko loputtomat, ehkä työnteon lomassa puolihuolimattomasti hörpityt kitK A H VIN EN HISTORIA Ihminen kiinnostui kahvis ta aluksi sen piristävän ja parantavan vaikutuksen takia. Tummaa herkkua kannattaa siis keittää vain sen verran kuin arvelee juovansa ja jos kahvia jää yli, kaataa se termospulloon ja nauttia myöhemmin. Luonnonvarakeskuksen Pauligille tekemän selvityksen mukaan kahvin elinkaaren ympäristövaikutuksista lähes 30 prosenttia syntyy kahvin keittämisen yhteydessä. ksu. Kahvin osuus kotitalouksien ruokahävikistä on yli 10 prosenttia. Vuosittain henkeä kohti kahvia kuluu noin 10 kiloa. Olen huomannut, että ajatuksella nautittu kupillinen luo kiireisenkin päivän keskelle ihanan hengähdyshetken. Yksi helpoimmista tavoista hioa kahvirutiineitaan vastuullisempaan suuntaan on hävikin välttäminen. Koistisen mielestä kahviin voisi soveltaa samaa ajatusta kuin lihaan, vähemmän ja parempaa. WWF:n suojeluasiantuntija Mari Koistinen kehottaa kuitenkin miettimään, onko kahvia pakko litkiä jatkuvasti. Suomalaiset ovat tunnetusti kahvinjuojakansaa. Kahvin osuus kotitalouksien ruokahävikistä on yli 10 prosenttia. Vuositasolla kahvia lorotetaan viemäriin miljoonia litroja. Voi olla vaikea uskoa, mutta ilmankin pärjää! TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA Osuus on kolmanneksi suurin, heti hedelmien ja vihannesten jälkeen
09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! LUONNONKALASÄILYKKEESSÄ ON kotimainen luonnonkalasäilyke.. Anna maustua 10 minuuttia. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O . PERÄTI 80 PROSENTTIA SYÖMÄSTÄMME kalasta on tuontitavaraa. TONNIKALA VAI SÄRKIKALA LUONNONKALASÄILYKKEESSÄ ON käytetty kotimaisia särkikaloja, kuten säynettä ja pasuria, joita on aiemmin kuskattu eläinten rehuksi. Hennot lehdet muistuttavat tilliä. Jos aniksen maku ei miellytä, voi aromit kesyttää kypsentämällä kasvista. i fenkolilla 1 fenkoli 250 g kaalia 1 porkkana 1 rkl väkiviinaetikkaa ¼ tl suolaa 1 prk creme fraichea 2 valkosipulin kyntt ä LEIKKAA fenkoli ja kaali ohuiksi suikaleiksi, raasta porkkana. Monelle tonnikala onkin tutumpi eväkäs kuin esimerkiksi särki tai lahna. F niin kuin fenkoli Raakana maultaan anikseen vivahtava fenkoli sopii hyvin tuomaan potkua vaikkapa salaatteihin. oidun tonnikalan haastajaksi on saatu jo tovin markkinoilla ollut kotimainen luonnonkalasäilyke. Nauti kasvispihvin kaverina. MSCserti. Sekoita kasvikset, etikka ja suola kulhossa. Fenkolista käytetään pullea ja mehevä lehtiruusuke. JOKO TAI Kaalisalaa. Lisää creme fraiche ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Lue lisää: Kasvikset.fi SUUPAL A Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Maamme hallitusohjelmaan sisältyy kotimaisen kalan edistämisohjelma, jossa tavoitteena on kotimaisen kalan käytön kaksinkertaistaminen vuoteen 2027 mennessä
Näyttelyssä taide ja tiede kesRelations with the Sea -näyttely 16.5. saakka, siida.fi. 70 suomenluonto.fi. Laaja historiallinen katsaus kokoaa yhteen Suomen idän tärkeimmät kuvaajat ja vaikuttavimmat kuvat. Suomen itä valokuvissa -näyttely Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa 11.4. saakka, forum-marinum.fi. Näyttelyssä taide ja tiede keskustelevat keskenään. K U LT T U U R I Arktista valoa Suddesgaldulla, Utsjoen Sulaojan lähdelammella, joka ei koskaan jäädy. Esillä on harrastajavalokuvaaja Jorma Hevonkosken otoksia. Forum Marinumin näyttelysvat ihmisen suhdetta mereen. KU VA JO RM A H EV O N KO SK I Pohjoinen valo Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siidan näyttely Arkti nen valo kuvaa Lapin kahdeksaa vuodenaikaa. Pohjoinen valo Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE saa vuodenaikaa. Otoksissa luonto ja ikivanhat myytit kohtaavat modernin ihmisen pyrkimykset. Arktinen valo -näyttely Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siidassa Inarissa 25.4. Itäiset kuvat Etelä-Karjalan museossa on esillä noin 100 valokuvan näyttely Suomen itä valoku vissa. Kesän loputtoman valon kontrastina ihastuttavat niin kaamoksen herkät pastellisävyt kuin syksyn värikylläisyyskin. Kesän loputtoman valon kontrastina ihaskät pastellisävyt kuin syksyn Jorma Nyt näyttelyyn! Nyt näyttelyyn! Ihminen ja meri Forum Marinumin näyttelyssä Relations with the Sea Åbo Akademin tutkija, meribiologi Anna Törnroos-Remes ja turkulainen luontokuvaaja Niclas Rantala tarkastelevat ihmisen suhdetta mereen. saakka, forum-marinum.fi. Relations with the Sea -näyttely Forum Marinumissa Turussa 16.5. saakka, lappeenranta.fi
Teos on ilmestynyt alun perin ruotsiksi nimellä Mot stjärnorna – Strövtåg i universum ja sen on suomentanut Laura Kulmala. Elisa Aaltolan ja Birgitta Wahlbergin toimittamassa kirjassa Me & muut eläimet (Vastapaino 2020) etsitään siihen ratkaisuja. Tämä tietysti hiukan in. suomenluonto.fi 71 K I R J AT E R I T Y I S E T E L Ä I MET. Miten päästään yhteiskuntaan, jossa eläinten hyvä elämä on tärkeää. Ahmin sen kolmesti, ja vielä monena kesänä uudestaan. HANNU NIKLANDER Samoilua maailmankaikkeudessa KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Tarinaa elämästä ja eläimistä Kirja opasti luontoon AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Hannu Niklander on kirjailija Karkkilasta. Todennäköisesti ihmislaji joskus vielä levittäytyy myös avaruuteen. Maailmalla tuulee Kiinnostaako oman paikkakunnan sään lisäksi muun maailman sää. Minusta tuli luonnonystävä, kuten vanhempieni ilmeinen tarkoitus oli. atoi eli vähentää käsitteiden arvoa, elollinen luonto on vain yksi erityistapaus. Se on sattunut omalle kohdalle, siitä kannattaa pitää huolta. Mutta kauan se tulee kestämään ja koville ottamaan. V O I K O I H M I N E N KASVATTAA SIIVET. Kohti tähtiä päästään huipputeknologian avulla, mutta luontoa senkin toiminta viime kädessä on. Appstore ja Google Play ja missä on hellettä. Mutta Marcus Rosenlund selvittää ongelmat kirjassaan Koh ti korkeuksia – Ajatusmatkalla ava ruudessa (Schildts & Söderströms 2020). Hauskasti hiukan näsäviisaalla tyylillään Rosenlund muistuttaa, että koska maailmankaikkeudella ei ole keskusta, keskus voi olla vaikka hänen rakas luotonsa Suomen lounaisessa saaristossa. Nainen joka rakasti hyönteisiä (Gummerus 2020) on kiehtova sekoitus historiaa ja mielikuvitusta. Sisäsaaristo suo tapahtumapaikkana mahdollisuuden tutkia meren ja metsien, niittyjen ja rantojen elämää. Selja Ahava hakee taitavalla otteella analogiaa hyönteisten metamorfoosista ja ihmisen läpikäymistä muutoksista. Suomennos on Ville Viitasen käsialaa. suomenluonto.fi 71. Aili Nissisen ja Maija Karman kirjassa (WSOY 1954) seurataan leskimiestohtoria, tämän tytärtä ja naapurinlapsia luonnon äärellä. Ajatus tuo esiin luonnon kaikkivaltiuden, mitään muuta ei universumissa ole. Sain lahjaksi Suvisaaren kirjan. Missä myrskyää ja missä on hellettä. JOSKUS YRITYKSET vaikuttaa lapsen valintoihin onnistuvat. Lue koko arvostelu Tapio Kujalan blogissa suomen luonto.fi /blogit/selkarangatontamenoa. Eikä se tule onnistumaan ainakaan siinä tapauksessa, jos emme osaa vaalia ja suojella tätä omaa Tellustamme. Elämän syntyä selvitetään Anna Claybournen kirjoittamassa ja Wesley Robinsin kuvittamassa kiehtovassa lastenkirjassa Ihmeellinen evoluutio (Wsoy 2020). YHDESTÄ MONEKSI. Luoto on ainutlaatuinen miljardeissa galakseissa, niiden miljardien planeettojen joukossa. KAIKEN TAKANA ovat luonnonilmiöt ja niiden takana luonnonlait. Verkkainen juoni tuo esiin jännittävät hetket. Meteo Earth sovel luksella voit seik kailla ympäri maapalloa ja tutkia pilvisyyttä, sademäärää, tuulia ja paineita. Vuodessa luonnontieteilijän tytär sekä maatilan lapset varttuvat ymmärryksessä eläinja kasvikuntaa kohtaan, uteliaisuuden tueksi kertyy tieto
Millaisia ajatuksia luonto ja yhdessäolo herättävät. 040 585 0020. V I N J E T T I H AN N EL E JA N H O N EN Käy katsomassa Yhdessä-kuvakisan voittajat! Yhdessäoloon on nyt koronaaikana kova kaipuu, ja läheisyyttä on menneen vuoden aikana voinut etsiä myös luonnosta. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Palkinnon tarkoituksena on edistää ympäristöja luonnonsuojeluhankkeita. WWF jakaa palkinnon vuosittain erillisestä Anderssonin rahastosta. Yhdessä-kuvakisamme 12 voittajakuvaa on nyt nähtävillä verkkosivuillamme. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy L U O N T O • R E T K E I LY • K O T O N A • Y M PÄ R I S T Ö • B L O G I T • # M U U T O S. Vapaamuotoiset hakemukset osoitteeseen pandapalkinto@wwf.fi. Lisätietoja: wwf.fi/pandapalkinto tai suojelujohtaja Jari Luukkonen, puh. Hakuaika on 5.4.2021 klo 16.00 asti. PANDAPALKINTO 2021 2021_Panda-Palkinto_ilmo_SL_90x133.indd 1 16.2.2021 16.29 Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. suomenluonto.fi /artikkelit/ yhdessakuvakisanvoittajat/ L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I WWF Suomi julistaa haettavaksi Panda-palkinnon. Palkintosumma on 23 000 euroa
Mutta kun laji sinänsä on kiistanalainen käsite ja kategoria. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN Vaikea monimuotoisuus ”Luonto on muutosta, ei pysyvyyttä.”. Maantieteellisen monimuotoisuuden hallitseminen ja suojeleminen on erityisen hankalaa planeetalla, jonka yksi isopäinen eläinlaji on keinotekoisilla rajoilla jakanut hallinnollisesti suvereeneihin yksiköihin. suomenluonto.fi 73 I HMISKUNNAN ELINEHTO . Luonto on muutosta, ei pysyvyyttä. Niillä on ”sisäisiä asioita”, kuten luonnon monimuotoisuus, joista muiden valtioiden on syytä pitää näppinsä visusti erossa tai muuten. Usein vain yhteen ravinnonlähteeseen tai kasvupaikkaan erikoistuneina ne ylläpitävät ekosysteemien toiminnallista monimuotoisuutta ja ekosysteemien välisiä eroja, siis ison mittakaavan monimuotoisuutta. Perinteinen lisääntymisisolaatio vuotaa kuin seula; lajit risteytyvät edes ja takaisin. Näen ”lajit” nopeasti liukenevina sattumina tai pinnalla poksahtavina kuplina eliökunta-nimisessä geneettisessä puurossa, jota alati hämmennetään ajan, muutoksen ja valinnan kauhoilla. USEIN MONIMUOTOISUUTTA mitataan elinympäristön tai alueen lajimäärällä, koska se on helpoin tapa, ja lajeilla on näennäisen yksiselitteiset nimet. Monimuotoisuus on koko pienen planeettamme yhteinen ja suoraan sanoen aivan liian tärkeä asia jätettäväksi omaa tai puolueensa etua ajavien poliitikkojen päätösvaltaan, joka tietämättömyydestä johtuen tahtoo olla mielivaltaa. Niillä on todettu olevan suorastaan suhteettoman suuri merkitys elinympäristössään. Sitäkin hätkähdyttävämpää on, miten vähän luonnon monimuotoisuudesta ja sen suojelemisesta vieläkin tiedetään, ja miten huonosti sen merkitys vieläkin tajutaan erityisesti siellä, missä se pitäisi tajuta kirkkaasti. Mutta koska ymmärrämme monimuotoisuutta niin huonosti, meidän olisi pakko suojella vähän kaikkea. Kuulostaa aika tärkeältä. Jos luonnolta kysyttäisiin, keinotekoiset rajat pitäisi heti heivata, jotta voisi keskittyä olennaiseen. Lajiutuminen eli geneettisesti erilaistuvien kehityslinjojen synty on eri eliöryhmissä ainakin osin aivan erilainen. Onko luonnossa mitään lajeja ja jos on, miten ne pitäisi rajata ja määritellä. TÄMÄ EI TARKOITA , ettei harvinaisia lajeja – tällä kertaa ilman lainausmerkkejä – pitäisi suojella. Geneettinen monimuotoisuus on erityisesti muuttuvassa ympäristössä paljon tärkeämpää kuin ”lajien” määrä. Itseltämme. Mikrobilaji on aivan eri asia kuin kasvitai eläinlaji. Absurdia, mutta hyytävän totta. Pysyvän muutoksen edellytyksiä. Ja itseämme. Johannes Enroth on elämään rauhoittunut kasvitieteilijä Helsingistä. Totta, monimuotoisuus on tavattoman monitahoinen ja -tasoinen käsite. Siihen liittyy maantieteellisiä ja biologisia tasoja, jotka menevät osin päällekkäin
En tiedä törmäsikö vaeltelija koskaan keittiön nurkkaa asuttaneeseen naaraaseen, mutta pari viikkoa myöhemmin tiskialtaan pohjalla oli kuollut koirassopikki. Eräänä kesänä olohuoneeni seinänviertä kulki aina samoihin aikoihin päivällä pitkäkoipinen huonehämähäkki eli huonesopikki (Te genaria domestica). Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Huonesopikin vakiolenkin loppu. Koiraat kulkevat lisääntymiskumppania etsiessään pidempiä matkoja kuin naaraat, jotka usein pysyttelevät kutomansa tunnelimaisen verkon suojissa. Laji on monille tuttu, sillä se on kodeissa yleinen – uusien asuntojen kuivasta huoneilmasta se ei tosin välitä. Hyödynsin ruumiin teoksessani, jonka valmistuksessa käytin kuolleena löytämiäni selkärangattomia. Kohdattuaan koiras ja naaras parittelevat useita kertoja, minkä jälkeen koiras kuolee ja saattaa päätyä naaraan ravinnoksi
Punakylkirastaan laulun murteet – to. toukokuuta E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi. suomenluonto.fi 75 Tammen ja muiden lehtipuiden näytös alkaa. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA M AU RI M A H LA M Ä KI / VA ST AV A LO Tammen ja muiden lehtiLehtien aika 4/2021 ilmestyy 6. a vai tarua Suurin ja salaperäisin jalohaukkamme tunturihaukka. Muodonmuutos: Näin toukasta tulee perhonen
/naytaluontosi Voitt ajakuvat julkistetaan 14. lokakuuta ilmestyvässä numerossa. Kuvassa voi olla laji, maisema, tunnelma tai mikä tahansa muu luonnon näkymä tai yksityiskohta. Juhlan kunniaksi avaamme Näytä luontosi -kuvakisan, johon voit osallistua lähett ämällä kuvan juuri sinulle tärkeästä ja rakkaasta suomalaisesta luonnosta. Vireä ja ikivihreä Suomen Luonto -lehti täytt ää tänä vuonna 80 vuott a. NÄYTÄ LUONTOSI! M A RK U S VA RE SV U O Palautusviikko 2021–18 767095-2103. Kilpailu on kaikille avoin ja sen päätuomarina toimii Suomen Luonnonkin sivuilta tutt u palkitt u luontokuvaaja Markus Varesvuo. Pääasia, ett ä kuva kertoo juuri sinun luonnostasi! Lähetä kuvasi 15.8.2021 mennessä osoitt eessa: suomenluonto.