H Y P P Y H Ä N TÄ IS E T. H A N K IK O R R I. S E LK Ä M E R TA T U T K IM A S S A . Simpun salat S U O M E N LU O N T O 3 | 2 2 3 M E T S Ä JÄ N IS JA R U S A K K O . Kuvaa luontoa eläimen etu edellä.. S IM P U T T U T U IK S I. SELKÄMERTA TUTKIMASSA KIEHTOVA TAVIOKUURNA TIILIKKAJÄRVEN KANSALLISPUISTO METSÄJÄNIKSEN JA RUSAKON PIIRILEIKKI Hyvä luontokuva. IRTONUMERO 9,90?€ Suuret silmät ja iso suu! Opi tuntemaan härkäsimppu ja muut simppukalat. LU O N T O K U V A U K S E N E T IIK K A . kuva. ID A K O R H O N E N . T IIL IK K A JÄ R V I. TA V IO K U U R N A
2 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 3 Veitsen terällä KUVA KARI LEO TEKSTI HEIKKI VASAMIES ON HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ, että Afrikan lämmöstä Suomeen kotiutuvat västäräkit pystyvät pärjäämään Pohjolan alkukevään ailahtelevissa sääoloissa. A LK U KE VÄ T. Joskus aikainen saapuminen on etu, mutta ehkä yhtä usein kohtalokasta
16 Hyvä kuva. M AR TT I RI KK O N EN 62 Kysy luonnosta: Miten siilin piikit päätyivät lumihangell e?. 42 Syvän veden sisupussit Tutustumme simppuihin ja niiden omintakeiseen elämäntapaan. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Ida Korhonen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 38 Suomen Luonto 3/2023 38 Taviokuurna on Pohjois-Suomen varhaisimpia muuttolintuja. 52 Erämaista rauhaa Pohjois-Savon Tiilikkajärven kansallispuisto on mainio talviretkikohde. Lähdimme tutkimusaluksen matkaan. Harrastajia on yhä enemmän ja kuvaamaan on päästävä, mutta häiritsevätkö luontokuvaajat eläimiä. 26 Merta tutkimassa Miten Selkämeri voi. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Ikiaikainen piirileikki Metsäjänis ja rusakko ovat loikkineet pitkään samoissa maisemissa. 48 Hankikorri herää kevään valoon Maaliskuulla kuoriutuvat hankikorrit eli potnapekat, virtavesien varhaiset hyönteiset. Sen laulu soi keväthankien hohtaessa. 38 Tutkimaton taviokuurna Suloisesti kujertava papukaijamainen taviokuurna on pohjoisten havumetsien helmi. 24 Kun elämää on kuhisemalla Dick Forsman hätkähti, kun rannalla parveilivat hyppyhäntäisten valtavat joukot
Esimerkiksi petokuvauksesta on kohteilleen kuitenkin myös hyötyä. Jessica lähti juttuamme varten talviseksi viikoksi merentutkimusalus Arandan matkassa Itämerelle, missä erityinen kiinnostuksen kohde oli nopeasti tilaltaan heikentynyt Selkämeri. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. ämällä tuo. y Pohjoismainen ympäristömerkki. unen ja Marika Eerola Toimi. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. avissa osoi. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. Ismo on maan kokeneimpia ympäristötoimittajia. 16 26 52 Karun kauniista pohjakaloista, simpuista yksi on härkäsimpun järvimuoto, joka elää suurissa ja syvissä vesistöissä. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. ely A. Tähän numeroon hän kirjoittaa luontokuvauksesta, jonka suosion kasvu on tuonut mukanaan myös lieveilmiöitä. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Markus Molenius 041 3131295 markus.molenius@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. i/digi Merja Paakkanen, vapaa kuvaaja ja toimittaja Kilpisjärvellä nykyisin asuva Merja haluaa kannustaa ihmisiä näkemään luonnon yksityiskohdat sekä kulkemaan eläytyen, tutkien, tarkkaillen ja ihastellen. Ismo Tuormaa, vapaa ympäristötoimittaja Vantaalaisen Ismon toinen kotipaikka on Nurmes, missä hän asuu vanhaa kansakoulua. Kuopiolaistaustainen Merja vie tässä lehdessä meidät retkelle pohjoisavolaiseen Tiilikkajärven kansallispuistoon. KUVA: PEKKA TUURI @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto KA RI KE M PP AI N EN M ER JA PA AK KA N EN JE SS IC A H AA PK YL Ä 82. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i Tilaa diginä: suomenluonto. Lisätietoa saat syö. i. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu). e Kar. Hänen viimeisin kirjansa on viime vuonna ilmestynyt Valtameret ja ilmastonmuutos (Minerva). o Kroonpressille on myönne. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. Jessica Haapkylä, meribiologi Jessica on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar
Puusta toiseen liitävä eläin ei mielellään liiku maassa, eikä etenkään lumessa, joten lumijälkien löytämiseen tarvitaan hyvää tuuria. Siksi havainnot liito-oravista kannattaa ilmoittaa muidenkin tietoon. Sivustolle kirjautumalla voi myös ilmoittaa omat havaintonsa suoraan tietokantaan.. Hyvälle papanapaikalle kannattaa siis poiketa pian uudestaan, jos oravaa ei näy. Löydä liito-orava TEKSTIT ANNA TUOMINEN JA JORMA LAURILA KUVITUKSET JUHA ILKKA Alkukeväällä on hyvä hetki etsiä papanoita sekä suurin todennäköisyys päästä näkemään hiljainen yöeläjä. Ne ovat todennäköisimpiä kohteita metsän sisällä, joiden tyviltä kannattaa katsella.” Hangella saattaa nähdä myös liito-oravan jäljet. ”Isoja kuusia, isoja lehtipuita ja erityisesti järeämpiä haapoja. Metsähallituksen Luontopalvelujen projektipäällikkö Eija Hurme kertoo, että liito-oravat suosivat vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä. ”Helppo keino on ottaa yhteyttä oman alueen ELY-keskukseen, soittaa vaikka vaihteeseen. ”Kaikkein varmin liito-oravan jälki on sellainen, joka alkaa keskeltä hankea. VINK KI Liito-oravista tehtyjä havaintoja voi käydä tutkimassa kartalta Suomen lajitietokeskuksen laji.fi-tietokannasta. Sen kautta tieto menee varmimmin sinne minne pitää.” Havainnon ilmoittamista varten paikka, päivämäärä ja metsän piirteet on hyvä kirjata talteen. ”Ihan auringonpaisteessakin saattaa nähdä, kun koiraat ajavat toisiaan takaa ja koittavat tehdä vaikutusta paikallisiin naaraisiin”, Hurme sanoo. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi MERKKEJÄ LIITO-ORAVISTA kannattaa etsiä nyt, kun lumet alkavat sulaa. Riisinjyvän kokoiset kellertävät papanat erottuvat hyvin puiden juurilta ennen kuin kasvillisuus kätkee ne. Voi ajatella, että liito on loppunut hiukan lyhyeen, ja siitä menee jäljet lähintä puuta kohti.” Paras ajanjakso nähdä itse liito-orava on käsillä juuri nyt, sillä meneillään on lajin kiima-aika joka jatkuu ainakin maaliskuun loppuun asti. Liito-orava on suojeltu sekä luonnonsuojelulain että EU-direktiivin voimin
1 LUMIKKOA. Tässä pätee toisto: useamman kohtaamisen jälkeen laji alkaa tulla tutuksi ja laulukin painua mieleen. Vapun tietämillä onkin sitten metson soitimen aika. Helli itseäsi poikkeamalla suosikkimetsääsi. Lumikon todella haluaisin päästä ikuistamaan. Nyt pelkkänä korvana! Hae hyvä olo metsästä 21.3. Meillä käy lumikko omassa pihassa, eikä minulla ole siitä vielä yhtään kuvaa, vaikka se on pyörinyt meillä jo varmaankin kymmenen vuotta. 3 TEEREN SOIDINTA. Samalla voit tarkkailla, mitä kevään merkkejä siellä jo näkyy. VINK KI Apuja tunnistamiseen on nykyisin monia: lintukirjoja, netistä löytyviä ääninäytteitä ja lajintunnistussovelluksia. Kun kevättä mennään pidemmälle ja päivä pitenee, ne tulevat todella aikaisin soidinkentälle, siinä kolmen–neljän aikaan. Talvilinnut lumen valossa ovat hieno kuvauskohde. Kevään rientäessä ilahduttavat muun muassa satakielet, kertut, punavarpuset ja käet. Ensin saapuvat esimerkiksi kiurut, peipot ja punarinnat, sepelkyyhkyt ja kahlaajat. Tähän vuodenaikaan valo on upea lumen ansiosta. Mitä kuvaat alkukeväällä, Katja Ronkainen. Parasta on aloittaa varhain keväällä, kun laulajia on vielä vähän. Opastetuilla linturetkillä saa kokeneemman harrastajan retkikaveriksi.. Kevään edistyessä laulukuoro kasvaa nopeasti ja opiskeltavaa on tarjolla yllin kyllin. Pihassamme pyörii urpiaisia, joten tavoitteenani on ottaa niistä tuoreita kuvia. Täällä Pohjois-Savossa teeren soidin on kiihkeimmillään huhtikuun viimeisillä viikoilla. Myyrien kannan vaihtelu luultavasti vaikuttaa, kun asumme ihan metsän keskellä. Pilvisenäkin päivänä valo heijastuu alhaalta ja sivulta, eikä tule vain terävästi yhdestä suunnasta. Piipahdus metsään laskee tutkitusti stressiä. 2 PIHAPIIRIN TALVILINTUJA. Teeret alkavat soida varhain huhtikuulla, ja hyvänä vuonna soidin kestää pitkään. suomenluonto.fi 7 Kevät on oivallista aikaa lintujen laulun opiskeluun. Luonnossa puuhastelu myös vahvistaa vastustuskykyä hyödyllisen mikrobialtistuksen kautta. Metsiä on kiittäminen myös esimerkiksi puhtaasta vedestä ja ilmasta sekä tietenkin ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Tänä vuonna päivän teemana on metsät ja terveys. Maastossa on yritettävä varovasti nähdä laulaja, ja tunnistaa se. Joinain talvina jälkiä ei juurikaan näy, mutta joskus on talvia, jolloin lumikon hyppyjäljet kiertävät taloa ja menevät ihan oven edestä. Katja Ronkainen on vieremäläinen luontokuvaaja ja eräopas. Maaliskuun lopulla vietetään YK:n maailman metsäpäivää. Antoisimpia hetkiä havainnointiin ovat aamut ja illat, mutta vastasaapuneet linnut ovat aluksi niin täynnä kiihkoa, että ne laulavat innokkaasti myös päivällä
Siellä naavaa on vain harvoissa puuyksilöissä, kosteassa ja suojaisessa itätai pohjoisrinteessä tai painanteessa, jossa rinteillä valuva vesi säilyy sammalikossa yli pitkienkin hellejaksojen, eivätkä puut joudu altistumaan suoralle auringonvalolle kuin osan aikaa päivästä. Ne ovat ehkä siksi erityisen herkkiä ilmansaasteille. Ulkomuseossa Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Ilma on puhdasta, kosteutta ja luonnollisen sulkeutuneita puuryhmiä on riittävästi. Etelä-Suomessa naavoja ja luppoja koettelevat ilmansaasteet, vanhojen metsien vähyys sekä ilmaston kuumenemisen aiheuttamat pitkät ja kuivat hellejaksot. 8 suomenluonto.fi LAPIN TALVISET METSÄT ovat hiirenhiljaisia. Ne tarjoavat helmoissaan asustaville hyönteisille, hämähäkeille ja lukeille turvallisen elinympäristön, jossa on suotuisat ja tasaiset olot. On vain toivottava, ettei metsäluonnon köyhtyminen ehdi edistyä liian pitkälle ennen kuin luontokadon ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet alkavat purra. SIUNTIOLAISESSA vanhassa metsässä sinnittelee vielä muutama hömötiainen. Lupot ja naavat ottavat ravinteita ilmasta, sadevedestä ja oksilla valuvasta vedestä. Pallas-Ylläksen kansallispuistometsissä naavoja ja luppoja on vielä runsaasti. Siellä on kaikkea mitä ne tarvitsevat: suojaa, ruokaa ja varastointipaikkoja. ETELÄ-SUOMEN PIENISSÄ eristäytyneissä luonnon turvapaikoissa olo on kuin ulkoilmamuseossa. Metsälaikun reunoilla aukkoiseksi hakatusta kuivasta kangasmetsästä naavaa on turha hakea. LUPOT JA NAAVAT ovatkin taigametsän monimuotoisuuden takuulajeja. Vanhojen puiden rosoinen kuori tarjoaa lupoille ja naavoille parhaan kiinnittymisalustan. Ne muistuttavat retkeilijää tuskallisesti siitä, mitä on jo menetetty ilmastonmuutoksen, metsien käsittelyn, maankäytön ja luontokadon ikeessä. Kuukkelit, hömöja lapintiaiset eivät kovilla pakkasilla juurikaan ääntele, vaan piileskelevät naavojen ja luppojen kirjomien käkkärämäntyjen ja kynttiläkuusten oksistoissa
Tuoreimman uhanalaisselvityksen mukaan sillä ei olisi hätää, mutta toisaalta seurantatietoa kertyy niukasti. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Perhoskevään airut Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI JORMA LAURILA KUVA MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO MITTAREIHIN KUULUVA koivutyttöperhonen on kevään varhaisimpia suurperhosiamme. Koivutyttöperhonen lentelee koivuvaltaisilla ja avoimilla mailla tavallisesti muutamien metrien korkeudella. Koivutyttöperhosten lento alkaa usein jo maaliskuussa, mutta huippu osuu huhtikuulle. Tämä siksi, että se talvehtii kuoriutumisvalmiina kotelossa. Koivutyttöperhosta tavataan yleisesti lähes koko Suomessa. ”Päiväperhosseurannassa laji ei ole, koska se on mittari. Se lentää vain päivisin, toisin kuin valtaosa muista mittareista. Kuoriuduttuaan koivutyttöperhonen on täydellinen, toisin kuin kuluneet aikuisina talvehtivat päiväperhoset, kuten nokkosja sitruunaperhonen. Ilmeisistä syistä dataa ei kerry myöskään yöperhosseurannasta, koska laji lentää vain päivällä”, kertoo perhostutkija Kimmo Saarinen.. Siivekäs on lähtövalmiina heti, kun kevät alkaa lämmetä
Lisäksi kasvien tiheät juurakot sitovat tehokkaasti sedimenttiä ja hiiltä. Meriajokkaat parantavat vedenlaatua suodattamalla ravinteita ja epäpuhtauksia. Tavoitteena on istuttaa meriajokasta uusille, suojelualueiden ulkopuolisille alueille. Tänä vuonna Metsähallitus vastaa istuttamisesta ja John Nurmisen säätiö vapaaehtoisten rekrytoinnista tuleviin istutuksiin ja kartoituksiin. ”Laskemme pistokkaat ja mittaamme niityn laajuuden alkuja loppukesällä”, Nieminen sanoo. ”Pystymme nyt toteuttamaan meriajokkaiden istutuksia sen ansiosta, että Itämeren rehevöityminen on saatu vähenemään. Tavoitteena on, että istutetut meriajokkaat leviävät ja muodostavat tulevaisuudessa suurempia niittyjä. Vielä riittää kuitenkin töitä”, sanoo Mäki. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT JESSICA HAAPKYLÄ KUVAT JOONAS HOIKKALA JA KATRI LEHTOLA / METSÄHALLITUS Raaseporiin istutett ua meriajokasniitt yä. Nieminen kertoo, että tavoitteena on myös kehittää seurantaa esimerkiksi dronekuvien avulla. Se on edellytys ennallistamisen onnistumiselle. ”Tarkoituksena on istuttaa meriajokasta yhdessä kohteessa ja kartoittaa uusia alueita, jotka otamme käyttöön kesällä 2024”, sanoo erityisasiantuntija Miina Mäki John Nurmisen säätiöstä. Onnistuminen riippuu monesta tekijästä. ”Joissakin paikoissa pistokkaiden määrä yli kymmenkertaistui kahden vuoden seurantajakson aikana.” Pistokkaat kerättiin Hankoniemen edustalta ja istutettiin Tvärminnen vesille Ruotsissa saatuja kokemuksia hyödyntäen. Meriajokas on Itämeren ainut meriruoho ja monimuotoisuutt a ylläpitävä avainlaji.. Meriajokasnii yjä ennallistetaan Meriajokas on Itämeren avainlaji, jonka suojissa elää kymmeniä lajeja kaloja ja selkäranga. ”Istutimme meriajokkaiden pistokkaita ensimmäistä kertaa kesällä 2020”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Aija Nieminen Metsähallituksen luontopalveluista. Istutusten jälkeinen seuranta on tärkeää. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi JOHN NURMISEN säätiö ja Metsähallituksen Luontopalvelut alkavat yhdessä ennallistaa meriajokasniittyjä uudessa Meriniitty-hankkeessa kesällä 2023. omia. Terve meriajokasniitty on hyvin monimuotoinen ekosysteemi, joka toimii sekä kalojen poikasten että selkärangattomien elinympäristönä
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Aija Nieminen, Metsähallituksen Luontopalvelut Peltolintujen kannat elpyivät englantilaisilla koealoilla, kun viljelijöille maksettiin tukea lintujen elinympäristöjen suojelusta. Jäin ihastelemaan meriajokkaiden seassa uivaa särmäneulaa. Sen sijaan kahden prosentin säästäminen lintujen käyttöön auttoi vain 2–4 lajia. Meriajokasniityt lisäävät merkitt ävästi paikallista monimuotoisuutt a. Talvien lauhduttua sopulit ovat huvenneet ja ravintoja pesäpaikkakilpailussa voittoisat ketut ovat vallanneet naalien asuinsijat. RK Kaikki kolme naalinpentua, jotka syntyivät Tunturi-Lapissa viime kesänä, on nähty syömässä Metsähallituksen naalinruokintapaikoilla. VE SA H U TT U N EN. Peltojen ja laitumien lintukannat kasvoivat vuosikymmenessä yli puolella lajeista, kun linnuille tärkeät elinpaikat säästettiin keskimäärin seitsemällä prosentilla peltoalasta. Tutkimus julkaistiin Forest Ecology and Ma nagement -lehdessä. Se ei kuitenkaan onnistu, elleivät olosuhteet tuntureilla säily sellaisina, joissa naali pärjää kettuja paremmin: kylmät lumiset talvet, kunnon sopulihuiput ja haaskoja suurpetojen jäljiltä. Skandinavian naalikantaa on elvytetty menestyksellisesti vapauttamalla luontoon satoja tarhassa kasvatettuja yksilöitä, joista toivotaan apua Suomenkin uuspopulaation syntyyn. Alueilla, joilla lintujen elinoloja ei otettu lainkaan huomioon, lintukannat pienenivät tutkimusaikana voimakkaasti, Journal of Applied Ecology -lehdessä julkaistu tutkimus paljasti. . Tuoreen kirjallisuuskatsauksen mukaan avohakkuumetsätalous turvemaiden metsissä lisää vesistöjen tummumista. Olemme havainneet, ett ä joissakin istutuspaikoissa ympäristöolot olivat epäsuotuisat meriajokkaan kasvulle. Peltojen ja laitumien lintukannat kasvoivat vuosikymjo vuosikymmeniä. Naalikanta romahti vuosisata sitten turkismetsästyksen takia, eivätkä naalit löytäneet enää haaskojakaan entiseen malliin, koska sudet ja ahmat hävitettiin. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Esimerkiksi liian kova virtaus, veden sameus tai väärä kasvualusta voivat johtaa heikkoon tulokseen. Tummuminen johtuu raudasta ja orgaanisesta hiilestä, joita pääsee vesistöihin sekä turpeen hajoamisen seurauksena että ojituksen lisäämän huuhtoutumisen tuloksena. Suomen rannikolla meriajokasniitt yjä uhkaa erityisesti rehevöityminen. . Ja jokaisen retkeilijän pitää viedä syömäkelpoinen jäte pois kettujen ulottuvilta. PERTTI KOSKIMIES Turvemaiden metsätalous tummentaa vesistöjä Turvemaiden vesistöt ovat luonnostaankin humuksisia, mutta avohakkuut, maanmuokkaus ja metsäojitukset ovat lisänneet tummumista jo vuosikymmeniä. Vesistöjen tummumista voi hillitä jatkuvapeitteisellä metsätaloudella. Meriajokkaiden istutukset eivät aina onnistu. Itse havaitsin sen sukeltaessani istutt amallamme niityllä. Vähintään puolet meriajokkaiden kasvualustasta on oltava hiekkaa. Se johtaa meriajokkaita peitt ävien rihmalevien kasvuun, mutt a meriajokasniitt yjä uhkaavat myös ruoppaukset, rantarakentaminen ja huviveneiden ankkuroituminen niitylle. ”Meriajokasniitt yjä uhkaa erityisesti rehevöityminen.” Viime kesän naalin pennut yhä hengissä Kymmenys peltoalasta takaisin linnuille Lintujen, kuten kiurujen, kottaraisten ja hemppojen elinympäristöjen hoitaminen auttoi miltei kaikkia tutkittuja lajeja vähintään toisessa kahdesta maatalousympäristöstä, eli pelloilla tai laitumilla. PERTTI KOSKIMIES VE SA H U TT U N EN Peltolintujen kannat elpyivät englantilaisilla koealoilla, kun viljelijöille maksettiin tukea lintujen elinympäristöjen suojelusta. Naalin ei tiedetä tätä ennen lisääntyneen Suomen Lapissa sitten vuoden 1995
UHANAL AISE T L AJIT EKOLOGISE T EL ÄMÄNTAVAT ENNALLIS TAMINEN Suomen luonnonsuojeluliiton talkoolaiset kolasivat apukinoksia tammikuussa 2023. Jos sorastus toimii, se tehdään muillekin luodoille. Norpille laitettiin tarjolle myös tekopesiä. Ekopaasto tarjoaa vinkkejä arjen ekotekoihin Tuhkakeskiviikkona 22. osoitteesta. Ekopaaston tarkoituksena on vaalia arjessa kohtuutta ja toivoa, vahvistaa näin luontosuhdetta sekä hillitä ilmastonmuutosta. helmikuuta alkoi Evankelisluterilaisen kirkon, Suomen ympäristökeskuksen ja Marttojen ekopaasto, joka jatkuu pääsiäiseen saakka. Arjen vinkkejä löytyy eko paasto.. Raivatulle luodolle viedään talven aikana soraa umpeenkasvun hillitsemiseksi. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA SAMUEL BLOCH L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Saimaannorpille apukinoksia ja tekopesiä Metsähallituksen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n vapaaehtoiset kolasivat saimaannorpille 250 apukinosta emojen ja kuuttien pesäpaikoiksi. Pesimäluotoja sorastetaan Oulujärvellä Oulujärven lokkien, tiirojen ja kahlaajien pesimäluotojen tilan parantamista kokeillaan puuvesojen raivaamisen ja soran levityksen avulla, tiedottaa Metsähallitus. 12 suomenluonto.fi. Luontokatoa hillitään monin keinoin arjen valinnoista elinympäristöjen ennallistamiseen. Vesakoituminen johtuu vedenpinnan sääntelystä. Apukinoksia kolattiin Etelä-Saimaalle, koska siellä lunta ei satanut riittävästi, jotta tuuli olisi kasannut luontaisia kinoksia
Vuosina 2004–2016 liito-oravien elinympäristöjä suojeltiin viranomaisten tekemien rajausten avulla, jotka olivat kuitenkin liian pieniä, 0,07– 0,24 hehtaaria. Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes on nyt linjannut tarkemmin, minkälaisia kosteikoita käytt ökielto koskee. Viljelyalassa herne ohitti sokerijuurikkaan 2019, perunan 2020 ja rypsin 2022. Karhukanta pienenee lisääntyneen metsästyksen takia, joka on jatkunut koko 2000-luvun. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Länsi-Suomessa Luodon kunnassa seuratuista liito-oravametsistä avohakattiin yli 75 prosenttia 25 vuoden seurantajakson aikana, helmikuussa Oulun yliopistolla tarkastettu väitöskirja paljasti. Näitä ovat muun muassa korkeintaan kuusi metriä syvät vesistöt ja niihin rajautuvat niityt, vesikivet ja -kivikot, tulva-alueet, matalikot, vesijätt ömaat ja vaikeakulkuiset puutt omat suot. Valtioneuvoston Ilmastoneuvonnan ohjausryhmän tee ämä Ilmastobarometri 2023 -kysely. Karhu on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä laji, joten lisääntynyt tappaminen näkyy karhujen määrässä viiveellä. Hernettä kasvatetaan yhä enemmän karjan rehuksi ja ravinnoksi, ja se korvaa aiemmin käytettyä tuontisoijaa ja muita valkuaispitoisia rehuja. Tutkimuksen mukaan liito-oravanaaraan elossa säilyminen ja lisääntyminen vaatii vähintään neljän hehtaarin reviirin. Suomen karhukanta pienenisi vieläkin voimakkaammin ja nopeammin, ellei Venäjältä saapuisi lisää yksilöitä maahamme. Lisäksi kaikkia alueita koskee sadan metrin suojavyöhyke. Samalla väitöstutkimus osoitti, kuinka nykymetsätalous ei mahdollista liito-oravan säilymistä, eivätkä tehdyt suojelutoimet ole riittäviä. RK Kolme neljästä liitooravametsästä hakattiin 25 vuodessa Kansallinen seuranta osoitti, että liito-oravan esiintyminen väheni 37 prosenttia vuosina 2006–2017. RK HERNE Pisum sativum Herneen viljelyala on Suomessa kolminkertaistunut neljän viime vuoden aikana. Liito-orava on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi lajiksi. Viime vuoden hernesato oli Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 92 miljoonaa kiloa, yli kaksinkertainen vuoteen 2021 verrattuna. Karhujen määrä on vähentynyt 2020 alkaen ja metsästett yjen karhujen määrä on yli kolminkertaistunut vuodesta 2015. RK Lyijyhaulien käytt ö kosteikoilla päätt yi Päätös lyijyhaulien käytt ökiellosta kosteikoilla astui voimaan helmikuussa. Nyt Suomessa elää arviolta 1740–1925 karhua. Karhujen merkitt ävin kuolinsyy on tappaminen metsästystilanteessa. RK POLIIT TINEN ELIÖ PA U L ST EV EN S 79 % vastaajista on sitä mieltä, että ilmastonmuutokseen ja luontokatoon tulisi etsiä ratkaisuja kokonaisuutena. Tämä tavoiteala mahdollistaa populaation säilymisen. Metsästys verott aa karhuja Karhujen määrä putosi jopa viidenneksellä kuluneen vuoden aikana, selvisi Luonnonvarakeskuksen julkaisemasta kannanarviosta
Vaan yksi ei kuulu joukkoon: metsäjänisnaaras on hiippaillut rusakoiden sekaan. Jänikset loikkivat nyt kartoittamattomilla poluilla. Rusakko saapui Suomeen kaakosta reilu sata vuotta sitten. Nykyhetki ei ole menneisyyden toisinto. Kylminä ilmastovaiheina metsäjäniksiä eli tundralta ja havumetsistä aina Välimeren rannoille saakka. Lajit jakoivat Euroopan läpi pleistoseeniajan pitkien vuosituhansien. Maatalous, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos suosivat rusakkoja. Geenit virtaavat näiden kahden jänislajin välillä kumpaankin suuntaan, mutta erityisesti metsäjäniksistä rusakoihin päin. Niinkin voi vielä käydä. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Ikiaikainen piirileikki piirileikki K evätauringon pälville lämmittämällä pellolla käydään rusakoiden villit soidinmenot. Ilmasto on lämpenemässä kuumemmaksi kuin koskaan lajiparin olemassaolon aikana, ja moninaiset ihmistoiminnan vaikutukset mutkistavat tilannetta entisestään. Lajien välinen lempi on leimahtanut toistuvasti niiden kohdatessa, niin että jänisten sukupuu on pikemminkin verkosto. Vuosikymmenestä toiseen rusakko on runsastunut ja metsäjänisten määrä huvennut hupenemistaan. Muta roiskuu, kun pitkäkorvat loikkivat ja nyrkkeilevät. Toistaiseksi metsäjänikset eivät näytä saaneen rusakoilta vastaavaa apua lämpenevään ilmastoon sopeutumisessa. Risteytyminen on vähentänyt suomalaisrusakoiden sisäsiittoisuutta ja auttanut niitä sopeutumaan kylmyyteen. S u h t e e l l i s t a 14 14 14 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi. äviäkin suhteita. Tämä ei toki ole jänisten ensikohtaaminen. Lämpiminä kausina lehtimetsät ja niityt kukoistivat Lappia myöten, ja niiden mukana tuli rusakko. TEKSTI MAIJA KARALA KUVAT JYRKI NORMAJA JA SUSANNA SEITAKALLIO / VASTAVALO Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä. Sen keväämmällä syntyvien poikasten isä on rusakko
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Metsäjäniksen valkea talvipuku vaikeutt aa lumett omiin talviin sopeutumista. Rusakko taas hyötyy ilmastonmuutoksesta.
HYVÄ. 16 suomenluonto.fi KUVA. Muuten harrastus voi olla luonnolle jopa haitaksi. 16 suomenluonto.fi TEKSTI ISMO TUORMAA KUVAT MARKUS VARESVUO, KARI KEMPPAINEN, PERTTI KOSKIMIES, JOUNI TASKINEN JA PIRJO LINDFORS Voimakkaasti lisääntynyt luontokuvaus tarvitsee tiukat eettiset säännöt
KUVA?. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 M AR KU S VA RE SV U O Eläinten kuvaaminen vaatii perehtymistä kuvatt aviin lajeihin. Asutuksen lähelle tullut pöllö voi olla nälkiintynyt ja tarvitsee saalistusrauhan. Lapinpöllö ei ole kovin ihmisarka lintu, mutt a monen kuvaajan läsnäolo saatt aa häiritä sitä
Noin kymmenen vuotta sitten Luke ja Kojola tutkivat asiaa yhdessä espanjalaisten tutkijoiden kanssa. Luontokuvausvuosiensa aikana Kemppainen on ehtinyt nähdä läheltä, miten ihmisten ja etenkin luontoa kuvaavien ihmisten luontosuhde on muuttunut. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että petojen ruokinnan vaikutuksista niiden käyttäytymiseen on vain vähän tutkimuksia, mutta lisää on tulossa. Kemppaisen mukaan suomalainen petopelko kumpuaa sadan vuoden takaa. Erot eivät ole kovin merkittäviä, mutta eroja on.” Kojola sanoo, että aina voidaan rakentaa uhkakuvia, mutta niiden todenperäisyyden selvittäminen vaatii tieteellistä tutkimusta. ”Jotkut kuvaajat kysyvät, miksi heidän täytyy olla kojussa koko yö odottamassa aamun kuvaushetkeä teeren tai metson soitimesta tai karhun saapumisesta. Silloin on väärä harrastus, jos luontokuvauksessa pitkästyy.” Tutkimus vastaa kiistakysymyksiin Kojuista kuvaaminen ja etenkin petoeläinten kojukuvaus nostattaa kiivaita sananvaihtoja. ”Ennen kaikilla luontokuvaajilla oli rakkaus luontoon, ja he olivat nöyriä. Niitä ei kuitenkaan saa käyttää houkuttimena esimerkiksi karhunpyynnissä. ”Tulosten perusteella ruokintapaikoilla käyvien karhujen elinpiiri on hieman suppeampi kuin muiden karhujen. Kemppainen pitää kuvauskojujen moittimista kaksinaamaisena, sillä myös metsästäjät tarjoavat riistaeläimille miljoonia kiloja ruokaa houkuttelutarkoituksissa. Tuoreempi samojen tekijöiden tutkimus on vain muutaman vuoden vanha, ja lisää tuloksia selvityksistä aiotaan julkaista vielä tänä vuonna. Toki peruskysymys on, saako riistaa ylipäänsä ruokkia.” Ruokaviraston viimeisimpien tietojen mukaan koko maassa oli yhteensä 729 haaskapaikkaa. Eläimet eivät totu suureen joukkoon ihmisiä, vaikka ne tunnistaisivat minut. Tuolloin ihmiset olivat harventaneet hirvet ja muut saaliseläimet lähes olemattomiin. Suurpetojen luontokuvaukseen tai katseluun oli ilmoitettu 207 haaskaruokintapaikkaa ja muille eläimille vastaavia 331 paikkaa. ”Kukaan ei valita tästä. Tästä jäi ihmisiin kammo.” Hän tyrmää puheet kojukuvauksen aiheuttamista vaaroista. Tutkimukset on tehty Suomessa. Kojuista huolimatta pedot metsästävät luontaisia saaliseläimiään, kuten hirviä.” Ruokaviraston tietojen mukaan petoeläimiä ruokitaan kuitenkin myös haaskoilla. Kun luontokuvaus oli aikaisemmin vain ammattilaisten ja rikkaan eliitin yksinoikeus, on kameratekniikan digitalisoituminen ja halpeneminen tehnyt siitä jokaisen harrastuksen. ”Totta kai ne pedot tulivat silloin ihmisten pihoihin etsimään helppoa ruokaa eli kotieläimiä ja syömään talon ainoan lehmän tai hevosen. Ilmiöllä on myös kääntöpuolensa, joka ei aina ole yhtä kaunis. Ne ovat niin jumalattoman fiksuja, että ne tietävät, keitä pitää varoa”, hän sanoo. Eläinten kuvausruokinnan väitetään lisäävän petojen tottumista ihmisiin ja olevan jopa vaaraksi ihmisille. Selvitysten aiheina ovat muun muassa ruokittavien eläinten kesyyntyminen, kannantihentymien mahdolliset vaikutukset eläinten terveyteen ja vaikkapa ruokintapaikoilla viihtyvien lukuisten korppien vaikutukset alueen muuhun ekosysteemiin. Nämä voivat olla osin päällekkäisiä, ja haaskoilla voi olla myös muita ilmoitettuja käyttötarkoituksia. Nyt mukana on yhä enemmän luonnosta vieraantunutta porukkaa, sillä luontokuvauksesta on tullut yhä enemmän mediaseksikäs laji.” Kemppaisen mukaan luontotai kojukuvaus ei aiheuta ongelmia, jos luontoa kunnioittaa ja osaa vain nauttia hiljaisuudesta ja näkymistä ilman dramaattisia kuvaustapahtumiakaan. Soitimme alan osaajille, harrastajille ja asiantuntijoille ja kysyimme, miten luontoa voisi kuvata sitä vahingoittamatta. ”Petokuvaus on mahdollista vain, jos eläimille tarjotaan ravintoa, mutta viemme niille vain kalaa ja koiranmuonaa lisäravinnoksi. ”Haluamme myös tutkia, vaikuttavatko petojen kannantihentymät esimerkiksi seudulla olevien hirvenvasojen mahdolliseen suurempaan kuolleisuuteen vai eivät. Joidenkin kuvauskojujen tuntumassa käy metsästäjiä kyttäämässä ruokailemaan tulevia karhuja ampuakseen ne, mutta rajavyöhykkeen ansiosta tätä ei tapahdu Viiksimossa. Kemppainen tuntee eräitä karhu-uroksia jo 16–19 vuoden ajalta. Petokuvaus on juuri itärajalla joillekin arka paikka. Hieno harrastus kannustaa ihmisiä liikkumaan luonnossa, tarjoaa elämyksiä ja opettaa uutta. ”Kun syytetään, että kesytämme karhut pilalle, ihmiset eivät tiedä, mitä puhuvat. Karhut kun eivät saa ruokintakojuilta kaikkea tarLuontoa kuvaavien luontosuhde on muuttunut.. Nämä karhut tuntevat myös hänet. Ruokavirastolla ovat tiedossa haaskoille vietyjen kuolleiden tuotantoeläimien ja niiden sivutuotteiden määrät ja laatu, mutta ei niiden käytön jakautumista eri käyttötarkoitusten mukaan. 18 suomenluonto.fi uontokuvauksen suosio on kasvanut viime vuosina selvästi. Ehkä juuri siksi moni niistä on välttänyt metsästyksen ja säilyttänyt henkensä pitkään. Puolet tästä ajasta hän on ollut osakkaana entisen rajavartioaseman tiloihin perustetussa petokuvausyrityksessä Kuhmon Viiksimossa. Kuvaamisen ja katselun lisäksi haaskoja käytetään muun muassa pienpetojen metsästyksessä. Viiksimon kuvausyritys toimii rajavyöhykkeellä, ja suuri osa kuvattavista karhuista asustelee pääosin Venäjän puolella. Kari Kemppainen on kuvannut luontoa ammatikseen jo yli 30 vuotta
”Tämä ruokinta-asia on kiistelty aihe, jota pitää tutkia lisää.” Kojola kertoo, että taajamiin ilmaantuvat karhut eivät useimmiten ole siellä kuvauskojujen vaan muiden syiden takia. Etenkin alkukesästä naaraskarhu voi tuoda pentunsa asutuille alueille suojatakseen jälkikasvunsa vierailta uroksilta. Ruokinta on aiheuttanut kiistelyä, ja sen vaikutuksia tutkitaan parhaillaan. ”Siitä, miten samat karhut käyttäytyvät ruokintapaikkojen ulkopuolella, tiedetään vain vähän”, hän sanoo. KA RI KE M PP AI N EN. Kuvamäärä on tosin Kojolan mukaan jo nyt niin valtava, että tämä tehtävä lienee täytetty. Laki suojelee eläimiä häirinnältä Suurpetojen ohella kovassa suosiossa oleva luontokuvaus voi kohdistua muihin uhanalaisiin tai harvalukuiSuurpetoja houkutellaan kuvauskojujen lähelle ruoan avulla. Kojola korostaa, että ruokintapaikoilla osa karhuista käyttäytyy tuttavallisesti sekä ruokkijoita että vieraita kohtaan. Hyvänä puolena petokuvauksen vaikutuksista hän pitää niiden vaikutusta ihmisten asenteisiin suurpetoja kohtaan. suomenluonto.fi 19 vitsemaansa ravintoa, joten riski ehkä kasvaa hieman”, tutkimusprofessori sanoo
Lisäksi norppien turkkikuvioita kuvataan tutkimustarkoituksiin ELY-keskusten poikkeamisluvilla.” Auttilan mukaan saimaannorppaturismi on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Karvanvaihto vie kuitenkin norpilta valtavasti energiaa ja silloin ne haluavat maata kuivina kivillään. Luonnonvalokuvaaja siivoaa jälkensä eikä jätä maastoon jätteitä. ”Kameralaitteiston on oltava sellainen, että kuvan ottaminen on mahdollista riittävän kaukaa pesästä. Ilmiö voi vaikuttaa myös saimaannorpan elämiseen ja tulevaisuuteen. Kuvaaja saattaa pakottaa norpan sukeltamaan.. Lintujen ja niiden pesien kuvaamisesta voi aiheutua laissa kiellettyä häirintää”, Louhisalmi kertoo. ”Ihmiset näkevät tällöin norpat kivillään rentoina ja lötköttelevinä otuksina. Poikkeusperusteet on määritelty luonnonsuojelulaissa, jossa viitataan EU:n lintudirektiiviin. ”Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinten tahallisen häiritsemisen erityisesti lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla ja muutoin niiden kannalta tärkeillä paikoilla. Kuvaaminen, jossa rauhoitetun linnun pesän kuvausetäisyydellä ollaan pitkään esimerkiksi kuvauskojussa tai kamera asennetaan pesän läheisyyteen, edellyttää poikkeuslupaa.” Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila Metsähallituksesta on huomannut luontokuvauksen suosion kasvun myös Saimaalla. Suojeltujen lintujen pesinnän kuvaaminen eli häirintä vaatii ELY-keskuksen luvan. Luonnonvalokuvaaja perehtyy kuvauskohteisiinsa ollakseen aiheuttamatta niille vahinkoa. Luonnonvalokuvaaja ei kuvillaan levitä valheellista tai harhaanjohtavaa informaatiota. ”Saimaannorppia kuvataan monella tavalla, turisteja kuljettavien kaupallisten norppakatseluyritysten avulla ja itsenäisesti vesillä liikkuvien veneilijöiden ja melojien kameroilla. Hän liikkuu luonnossa hienotunteisesti ja asettaa kuvattavan edun oman etunsa edelle. 2. Luonnonvalokuvaaja kunnioittaa toisen valokuvaajan työrauhaa, ilmaisuvapautta ja tekijänoikeuksia. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylitarkastaja Matleena Louhisalmi kertoo, että poikkeuslupia rauhoitettujen lintujen kuvaamiseen voidaan myöntää lähinnä opetusja tutkimustarkoituksiin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. 5. 3. 4. Louhisalmi korostaa, että jos luonnossa kulkiessa havaitsee linnunpesän, siitä voi ottaa kuvan, mutta kuvaaminen on tehtävä niin, ettei pesintää häiritä. Eettiset ohjeet harrastajille Osana Metsähallituksen vetämää Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hanketta on luotu Norppaystävällisen matkai lun pelisäännöt. Saimaalla on nyt jo useita palveluntuottajia, jotka vievät turisteja safareille kuvaamaan norppia karvanvaihtoaikaan keväällä. Metsähallitus taas myöntää piilokojujen luvat omille mailleen. Villieläimet makaavat kivillä syystä, eikä niitä saa häiritä.” Liian lähelle tullut kuvaaja saattaa pakottaa norpan sukeltamaan veteen, jolloin turkki taas kastuu. 20 suomenluonto.fi siin eläimiin, kuten kotkiin, saimaannorppiin tai tulevaisuudessa ehkä jopa naaleihin, joiden paluuta Suomen tuntureille on valmisteltu pitkään. Kuiva karva irtoaa helpommin, joten pakenemiset pidentävät karvanvaihtoon kuluvaa aikaa ja siihen liittyvää paastoa. Norppasafareita järjestävät yritykset ovat Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n eettiset periaatteet 1. 6. Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila sanoo, ettei ensimmäisten naalien paluumuuttajien kuvaamisesta ole toistaiseksi aiheutunut ongelmia, hyvästä syystä. ”Pyrimme pitämään naalien pesäpaikat salassa, ja myös valvonta toimii.” Sen sijaan viime vuosikymmeninä rohkaisevasti runsastuneiden merija maakotkien pesintöjen kattavaan valvontaan Metsähallituksella ei riitä Ollilan mukaan resursseja. Jos kohde on kuvattu luonnosta irrotetussa ympäristössä tai jos kuvan sisältöön on oleellisesti vaikutettu lavastuksin tai kuvan oton jälkeen tapahtuneella kuvankäsittelyllä, näistä toimenpiteistä on mainittava, kun kuvan käyttöyhteys tällaista mainintaa edellyttää. Luonnonvalokuvaaja noudattaa luonnossa liikkumista ja toimimista koskevia lakeja sekä määräyksiä ja hankkii tarvittavat luvat viranomaisilta ja maanomistajilta. Yleisenä huomiona Ollila kertoo, että Metsähallituksessa ollaan ”pikkuisen huolissaan lisääntyneestä luontokuvauksesta, sillä kuvaajiin mahtuu monenlaista porukkaa”, vaikka kotkanpojat ja naalit ovatkin saaneet toistaiseksi olla pääosin rauhassa. Luonnonvalokuvaajan työskentelyn lähtökohtana on luonnon kunnioittaminen. Tosin etenkään kuvaussyistä johtuneita luvattomia häirintätapauksia ei ole myöskään ilmennyt
suomenluonto.fi 21 Merikotkan pesinnän kuvaaminen vaati ELY-keskukselta haetun poikkeusluvan. PE RT TI KO SK IM IE S. Laji on rauhoitett u luonnonsuojelulailla, eikä sitä siksi saa ilman erityistä lupaa häiritä, etenkään lisääntymisaikaan
Tästä syystä emme julkaise esimerkiksi kuningaskalastajien kuvia somessa.” Eettisissä ohjeissa Havainnoi huomaavaisesti on yhdeksän kohtaa ohjeineen. ”Vaikuttaa siltä, että norppasafareita järjestävät yritykset osaavat melko hyvin ottaa huomioon norpan tarpeet ja lukea niiden käyttäytymistä. Esimerkiksi nälkäpöllöille on annettava saalistusrauha.” Nälkäpöllöillä hän viittaa tapauksiin, joissa liian innokkaat kuvaajat ovat lähestyneet pöllöjä sekä ajaneet lepääviä lintuja lentoon. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n puheenjohtaja Pirjo Lindfors kertoo, että yhdistys valmistautuu juuri keskustelemaan aiheesta maaliskuussa järjestettävillä jäsenistön talvipäivillä. Siihen kuuluu yli 80 000 jäsentä ja ryhmään voi liittyä kuka tahansa. ”Meillä on yhdistyksessä eettiset periaatteet sekä eettinen toimikunta, joka pyrkii puuttumaan vääriin käytäntöihin aktiivisesti. Suomen Luonnonvalokuvaajiin kuuluu noin 2600 jäsentä. Tällöin he joutuvat liian lähelle norppia, jotka pakenevat veteen.” Tiedottaminen ja valistaminen ovat tärkeitä keinoja järkeistää norppien katselua ja kuvaamista. Lisäksi hankkeessa on julkaistu ohjeet Saimaan jäillä ja vesillä liikkuville kuvaajille ja retkeilijöille. Surullisia esimerkkejä löytyy, kun näitä periaatteita ei ole noudatettu.” Lindfors korostaa, ettei esimerkiksi harvinaisten tai Saimaannorppien kuvaaminen tavoitteellisesti vaatii luvan, ja pesinnän kuvaaminen on aina luvanvaraista. ”Reviirillä lajin äänen soittaminen aiheuttaa linnuille tur haa stressiä ja voi toistettuna johtaa pesimämenestyksen huo nonemiseen tai jopa reviirin hylkäämiseen”, ohjeissa muistutetaan. Niiden tarkoituksena on opastaa norpan huomioon ottavaan käyttäytymiseen Saimaalla ympäri vuoden.” BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa kertoo, että lintujen suojeluun ja lintuharrastukseen keskittynyt yhdistys on julkaissut ohjeet eettisestä lintuharrastuksesta jo 20 vuotta sitten. Se tarkoittaa, ettei lintuhavainnoija tai -kuvaaja käyttäisi harrastuksessaan valolaitteita, äänihoukuttimia tai muita atrappeja lintujen etsimisessä ja tarkkailussa. Ravintoa on ollut muualla ehkä heikosti saatavilla, ja linnut ovat hakeutuneet ihmisasutusten lähelle. JU H A TA SK IN EN Uhanalaisten eläinten paikkatietoja ei saa kertoa.. ”Pöllöille on annettava elämisen mahdollisuudet. Tulevaisuudessa on tarkoitus nostaa eettinen toimikunta näkyvämmin esille.” Lindfors sanoo luontokuvauksen etiikan olevan hänelle yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista yhdistyksen uutena puheenjohtajana. ”Nyt keväällä tulee jakoon uutta materiaalia, kuten postikortteja, julisteita ja tarroja. ”Meillä on tässä paljon työsarkaa. Liian lähelle pesiä ja pöllöjä ei saa mennä. Niistä luonnonkuvaamisen kannalta olennaisimpia on lintujen yksityisyyden kunnioittaminen. BirdLifen mukaan houkuttimet eli atrapit ovat perusteltuja vain joissain tutkimuksissa ja rengastuksissa. ”Enemmän ongelmia aiheuttavat itsenäiset veneilijät ja melojat, jotka ottavat pahimmillaan kännyköillään norpista kuvia. Yhdistys ylläpitää myös Facebook-ryhmää, joka on tällä hetkellä suurin suomalaisten luontokuvaajien keskustelukanava. ”Erityisesti talviaikaan olemme korostaneet pöllöjen, kuningaskalastajien ja kurppien ruokailurauhaa aikana, jolloin lintujen pitää keskittyä ravinnonhankintaan. Selänpesijä-emän ja sen kuutin kuvanneella Juha Taskisella oli ELY-keskuksen lupa poiketa luonnonsuojelulain mukaisesta rauhoitettujen eläinten häiritsemiskiellosta saimaannorpan suhteen. Tämän ansiosta norpat joutuvat harvemmin sukeltamaan pakoon”, Auttila kertoo. 22 suomenluonto.fi osallistuneet niiden laatimiseen
Kun lehdissä kerrottiin Helsingin cityketuista paikkatietoineen, joku vei ketuille nuppineuloilla täytettyjä makkaroita. Karhun silmässä oli surumielisyyttä ja se laajensi ajatusta karhusta koko luontoon. Mitä tapahtuu karhuille ja luonnolle tulevaisuudessa?” hän pohtii. ”Kuva on hiukan sadunomainen. Myös median olisi tunnettava oma vastuunsa. ”Sain kaksoisvalotuksella samaan kuvaan karhun ja sen kotimetsän. suomenluonto.fi 23 uhanalaisten eläinten paikkatietoja saa kertoa. Se taas vie ajatukseen, että saduilla on usein onnellinen loppu.” PI RJ O LI N DF O RS. Hän sanoo itse kuvanneensa yhden suosikkikuvistaan juuri Kuhmossa kuvauskojulla
Aivot eivät kuitenkaan reagoineet havaintoon millään lailla. Aurinko paistoi kirkkaasti mutta lämpöä oli vain muutama aste. 24 suomenluonto.fi O li kirkas ja kirpeä huhtikuun alun aamu, kun kuljin Hankoniemen rantoja. Olivatko valumat kenties jäteöljyä. Veden pintajännite kannatt aa hyppyhäntäisiä. Vaikka olisit ikäsi liikkunut luonnossa, se ei lakkaa yllättämästä – kerta toisensa jälkeen. Valuma olikin jotain hyvin elävää! ”Öljyläikkä” oli hyppyhäntäisistä koostuva kuhiseva massa! Hyppyhäntäiset ovat alkeellisia niveljalkaisia. Vanhimmat fossiilit ovat satojen Kun elämää on kuhisemalla TEKSTI DICK FORSMAN KUVAT DICK FORSMAN JA SHUTTERSTOCK Suomen luonto on ihmeellinen. Joutsenen höyhenellä erott uu eri-ikäisiä ja siksi monen kokoisia hyppyhäntäisiä. Mieleen tulikin ensiksi jokin limasieni. Vasta kymmeniä metrejä myöhemmin tajusin mitä silmäni olivat nähneet, oli pakko kääntyä takaisin. Aikaisemmin ne luettiin hyönteisiin, mutta nykyään ne on eroteltu omaksi ryhmäkseen. Ja aina kun luonto yllättää, avautuu samalla tilaisuus oppia jotakin uutta. Jännittävä löytö Lähempi tarkastelu paljasti, että läikät eivät olleet öljyä, sillä niiden pinta oli himmeä, kuin samettimaisen nukan peittämä. Piti oikein polvistua ja ihmetellä lähempää. Kun pientä syötävää on näin paljon tarjolla, luotokirvisen kannatt aa hyödyntää esiintymää.. Silloin huomasin pinnalla liikettä. Paljaalla hiekkarannalla, hieman vesirajan yläpuolella silmiini osui outoja mustia laikkuja, kuin valumajälkiä läheisestä rantakasvillisuudesta
Lukuisten nahanluontien vuoksi hyppyhäntäisiä on kerrallaan monen kokoisia, vaikka ne olisivatkin samaa lajia. Hangon ”öljyläikissä” tiheys nousi huimaan 3 miljoonaan yksilöön! ”Valumajäljet” hankolaisella rannalla olivatkin hyppyhäntäisiä. Todellisuudessa hyppyhäntäisiä saattoi siis olla jopa 10 miljoonaa neliömetrillä! Eläinpopulaatioista puhuttaessa aivan uskomaton tiheys. Näkemättä kuvia tai eläimiä hän piti mahdollisena hyppyhäntäisten Podura-sukua, joka viihtyy veden äärellä. Yleistä tietoa on myös se, että Suomenkin maaperässä näitä pikkuotuksia voi löytyä jopa 10 000 yksilöä neliömetrillä. Tämä vaihtoehto kuitenkin karsiutui, koska suvun lajien ulkonäkö ei sopinut kuvaamiini otuksiin. Vielä aikuisinakin hyppyhäntäiset voivat luoda nahkansa muutaman kerran ennen kuin saavuttavat lopullisen kokonsa. Lopuksi otin vielä yhteyttä kansainväliseen hyppyjalkaisguruun, belgialaiseen Frans Janssens’iin, joka vahvisti määrityksen. Paljonko niitä oli. Vertailumitan avulla mittasin valokuvaan 1 x 1 cm kokoisen neliön, jonka jaoin edelleen neliömillimetrin ruutuihin, joita tuli sata. Tulos oli mykistävä. Ne ovat levittäytyneet kaikkialle maapallolla. Ilman näytettä hän ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, mikä laji tarkalleen olisi kysymyksessä. Mutta niitä pitää osata katsoa. Hyppyhäntäisten kokoontumisen saatt aa selitt ää lämmön tarve kylmällä ilmalla. Hyvä tietää hyppyhäntäisistä Pikkuriikkiset hyppyhäntäiset voivat elää jopa puolitoistavuotiaiksi. Hyppyhäntäiset syövät muun muassa maatuvia kasvinosia. Tästä huolimatta hyvin harva suomalainen tietää näitä koskaan nähneensä, sillä ne ovat todella pieniä ja huomaamattomia. Kaikkiaan lajeja on arviolta noin 8500 ja Suomessakin kolmatta sataa. Otukset kuuluivat Hypogastruridae-heimoon, joka tyypillisesti esiintyy ajoittain suurina massoina. Kirjallisuudesta selviää lisäksi, että hyppyhäntäisiä pidetään yhtenä maailman yksilörikkaimmista eliöryhmistä. Hypogastrura-suvun hyppy häntäiset ovat tummia ja vankkarakenteisia. Kasvaessaan nymfi vaihtaa nahkansa lukuisia kertoja ennen aikuistumistaan. Ei tarvitse kuin ottaa kourallinen kompostimultaa tai metsänpohjan kariketta lähempään tarkasteluun, niin jo hyppyhäntäiset käyvät tutuiksi. Neliömillimetrin ruuduista laskin sitten hyppyhäntäiset yksitellen. Suomalaiselle hyppyhäntäiset saattavat tulla vastaan vaikkapa hankikeleillä kevätlauhojen aikaan, kun niitä voi hyppelehtiä lumen pinnalla suuria määriä. Ne ovat niin pieniä – kooltaan vain millimetrin kahta puolta – että tämä vuosittain toistuva joukkoesiintyminen jää useimmilta hiihtäjiltä huomaamatta. Internetin syvään päähän sukeltamalla päädyin vähitellen mielestäni uskottavaan määritykseen. Tämä on paljon, kun ottaa huomioon, että monet kookkaat hyönteiset elävät vain muutamia päiviä. Kuten kuvista näkyy, eläimiä oli päällekkäin useammassa kerroksessa, joten todellinen määrä on helposti kaksinehkä jopa kolminkertainen. Kahden euron kolikossa kakkosen ”jalka” on kahdeksan millimetrin mittainen, eli tästä sain hyvän vertailumitan yksilömäärän arvioimista varten. Löytöni innostamana halusin tietää, paljonko otuksia oli, ja mitä lajia ne edustivat. Keitä he olivat. Tähän kysymykseen en koskaan saanut tarkkaa vastausta. Laitoin kahden euron kolikon mittatikuksi massan keskelle ja otin siitä valokuvan. SH U TT ER ST O CK. suomenluonto.fi 25 miljoonien vuosien takaa, ja hyppyhäntäiset ovatkin maapallon vanhimpia maaeläimiä. Myös netistä löytyneet kuvat täsmäsivät hyvin Hangon otusten ulkonäköön. Aluksi munasta kuoriutuu toukka, nymfi , joka muistuttaa aikuista mutta on tätä huomattavasti pienempi. Yhtenäinen tumma massa sitoo tehokkaasti auringon lämmön. Suuren lukumääränsä vuoksi ne kuuluvat maaperän tärkeimpiin lahottajiin. Yhdellä neliösenttimetrillä, siis 1 x 1 cm kokoisella alalla, oli peräti 300 eläintä! Laskennan tuloksena päädyin aivan eri tiheyksiin kuin usein kirjallisuudessa siteerattu 10 000 hyppyhäntäistä neliömetrillä. Hangon läikissä tiheys nousi huimaan kolmeen miljoonaan yksilöön neliömetrillä! Mutta tässäkään ei vielä ole tarpeeksi. Aluksi olin yhteydessä ystävääni tutkija Anders Albrechtiin, joka on Suomen luonnon monitietäjä, ja nimenomaan asioissa, joista muut eivät niinkään tiedä
Sitä tutki tammikuussa merentutkimusalus Aranda. 26 suomenluonto.fi. 26 suomenluonto.fi MERTA tutkimassa TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ KUVAT ILKKA LASTUMÄKI JA JESSICA HAAPKYLÄ KU VA T IL KK A LA ST U M ÄK I Miten Selkämeri voi
suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 Kun tutkimusalus Aranda pysähtyy, mittauslaitteet ovat pian vedessä.
Saaristoa on hyvin vähän. Näytepisteillä on kirjaintunnus ja niitä kutsutaan asemiksi. KU VA T IL KK A LA ST U M ÄK I. Luotaimeen on mahdollisuus kytkeä erilaisia lisäantureita, jotka mittaavat esimerkiksi happipitoisuutta. Selkämeren vesi ei ole yhtä voimakkaasti kerrostunutta kuin Itämeren pääaltaan vesi. CTD (Conductivity Temperature Depth) -luotain on yksi meritieteen tärkeimmistä mittalaitteista. Merentutkimusalus Aranda on saapunut eteläiselle Selkämerelle. ”Saattaa olla, että se on ilmastonmuutoksen signaali. Kyseessä ei ole Pohjanmereltä tulevien suurten suolavesipulssien lisääntymisestä vaan pikkuhiljaa tapahtuvasta vedenvaihdosta. Sen keskisyvyys on 66 metriä ja syvin kohta 293 metriä. Ravinteet, kuten typpi ja fosfori, ylläpitävät elämää meressä. Itämeren pääaltaan tilanne on erittäin huono, sillä sen laajoilta hapettomilta pohjilta liukenee fosforia veteen. Tärkeitä Selkämeren veden vaihtumisen kannalta ovat Ahvenanmeren pohjoisreunassa noin 60 metrin syvyydessä sijaitsevat kynnykset, jotka rajoittavat syvän veden virtausta Itämeren pääaltaasta Selkämereen. Selitys saattaa siis olla halokliinissä eli suolaisuuden harppauskerroksessa. Fosfaattipitoisuuden huolestuttava kasvu Asemalla SR5 kenttämestari laskee ensin laivan sivulta lämpötilaa ja suolaisuutta mittaavan näytteenottimen, joka lasketaan metri merenpohjan yläpuolelle, tällä kertaa noin 125 metriin. Pohjoisella Itämerellä halokliini on noussut jopa 10 metrillä ja on nyt noin 60 metrissä. Hälytysmerkkejä Selkämeren tilan muutoksista, kuten rehevöittävän fosforin pitoisuuden kasvusta sekä sinileväkukinnoista on saatu vuodesta 2010. ”Viimeisten 10 vuoden aikana on havaittu, että maalta mereen valuva kiintoaines ja Itämereltä Selkämereen virtaava vesi ovat heikentäneet merialueen tilaa”, selittää ennen matkaa haastattelemani johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä. Näiden kahden vesikerroksen välillä on suolaisuuden harppauskerros eli halokliini, jonka syvyys vaihtelee 60–80 metrin välillä. ”Miksi pääaltaalta tulee enemmän fosforia ja vähähappista vettä. Olemme edenneet asemalle SR5, ja ympärillämme avautuu Selkämeren ulappa. Planktonlevät pystyvät käyttämään hyödyksi vain fosfaattia, fosforin liukoista muotoa. Harppauskerroksen alla on tujusti fosforia, ravinnetta, jonka virtausta Selkämerelle kynnykset ovat hillinneet. Suolaisuus ja syvyys voidaan laskea näiden suureiden avulla. Sen sijaan maalta Selkämereen tuleva ravinnekuorma ei ole lisääntynyt, vaikka se onkin edelleen liian suurta. Aiemmin Selkämeri on ollut karu ja pitkään ajateltiinkin, että se sietää eteläisiä merialueita paremmin rehevöitymistä. Laivan laboratorioihin ja myöhemmin maissa tutkittavaksi päätyy tuhansia näytteitä. Itämeren pääaltaan vesi on aina voimakkaasti kerrostunutta, sillä pintakerroksen suolapitoisuus on 6-8 promillea ja pohjanläheisen kerroksen 11–13 promillea. Ilmastonmuutokseen voi liittää suoraan Itämeren pintaveden makeutuSuomen ympäristökeskuksen R/V Aranda on käynyt valtamerilläkin, ja alus pystyy ottamaan näytteet lähes kaikissa Itämeren sääoloissa. Selkämeri on eristyksissä, sillä sen erottaa Itämeren pääaltaasta matala Saaristomeri ja syvä Ahvenanmeri. Sitten laboratorion vieressä oleva luukku aukeaa ja jykevä CTD-luotain lasketaan vaijerin varassa pohjan yläpuolelle, jonka jälkeen vesinäytepullot laukaistaan 10 metrin välein laitteen noustessa kohti pintaa. Halokliinin nousu saattaa johtua siitä, että lisää suolaista vettä virtaa Itämereen Pohjanmereltä”, selittää Kuosa. Tuuli yltyy hieman, mutta vaahtopäitä ei vielä näy. Selkämeren tilaa on toistaiseksi selvitetty vähemmän kuin Suomen muita merialueita. Niistä piirtyy käsitys Itämeren tilasta ja sen kehityssuunnasta. Se mittaa sähkönjohtokykyä ja lämpötilaa sekä painetta. 28 suomenluonto.fi yijynharmaat pilvet laahaavat horisontissa. Ruotsin ja Suomen välissä sijaitseva Selkämeri kattaa viidesosan koko Itämeren pinta-alasta. Selkämeren fosfaattipitoisuus alkoi kasvaa jo noin vuonna 2000, mikä saattaa johtua ravinteikkaan veden vuotamisesta Itämeren pääaltaalta Selkämerelle. Näytteistä analysoidaan muun muassa happija suolapitoisuus, sekä ravinteista typpi ja fosfori
JE SS IC A H AA PK YL Ä SU O M EN YM PÄ RI ST Ö KE SK U S TA U ST AK U VA N AS A / M O DI S Helsinki Hanko Vidskär Utö SR5 SELK Ä M ERI ITÄ M ERI Selkämerta rehevöitt ävän liukoisen fosforin pitoisuus vedessä on kaksinkertaistunut. suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29 Mira Granlund ja Sami Rantapusa näytt eenotossa Selkämerellä aamun kajastaessa. 28.10.1995 6.7.2009 15.3.2023 2 1.5 1 0.5 Y H Ä ENEM M Ä N FOSFORIA mikromoolia litrassa 15 metrin syvyydessä F64 PERÄ M ERI. Talvi on ollut hyvin vähäjäinen eikä alus kohdannut jääkentt ää edes Perämeren pohjoisosassa. Arandan tammikuun talviseurantamatkan toinen osuus eteni Hangosta Suomenlahden suulle ja edelleen Saaristomeren kautt a Selkämerelle ja Perämerelle. Taustan satelliitt ikuva on otett u 10.2.2023. Paluumatka Helsinkiin kulki Ahvenanmaan ja Ruotsin välistä
Itämeren suojelukomission Helcomin asettama tavoite Selkämeren näkösyvyydeksi kesäaikaan on 6,8 metriä. Se tuo yhdellä laskulla valtavasti tietoa. Uusia soita ei juurikaan ole ojitettu metsätaloutta varten enää muutamaan vuosikymmeneen. CTD-luotain on merentutkimuksen perustyökalu. JE SS IC A H AA PK YL Ä. Lukema on suurin 1960-luvulta jatkuneissa mittauksissa. IL KK A LA ST U M ÄK I CTD-luotain on merentutkimuksen perustyökalu. Erityisesti metsien kuusettuminen, nuorten metsien voimakas kasvu, aukeiden alueiden metsittäminen ja ojitukset lisäävät Anni Jokiniemi ja Pekka Kotilainen huolehtivat, ett ä kaikki sujuu näytepisteellä niin kuin pitää. Nyt se on laskenut lähes puoleen aiemmasta. Soiden ojitukset ja avohakkuut lisäävät ravinteiden ja kiintoaineiden valumaa maalta mereen, mutta vielä ei tiedetä, minkä mittaluokan vaikutus niillä on Selkämeren ravinnetasojen nousuun. Suuri osa Suomen soista sijaitsee länsirannikolla ja erityisen paljon soita on Perämeren valuma-alueella. Jääkartt a etualalla kertoo tammikuun 2023 lopun tavatt oman vähäisen jäätilanteen Selkämeren pohjoisosassa ja Perämerellä. Turvepeltoja sen sijaan on ojitettu aivan viime vuosiin saakka. Maalta valuu lisää liuennutta ainesta, Itämeren pääaltaalta tulee enemmän fosforirikasta vettä ja veden lämpötila nousee ilmastonmuutoksen vuoksi”, sanoo Kuosa. ”Nyt myös metsien ja metsätalouden katsotaan kiihdyttävän humuksen huuhtoutumista ja vesistöjen tummumista. Vesi oli sata vuotta sitten selvästi kirkkaampaa, näkösyvyys oli tuolloin keskimäärin 8–10 metriä. Se tuo yhdellä laskulla valtavasti tietoa. 30 suomenluonto.fi misen, jolloin vesi kerrostuu voimakkaammin”, sanoo Kuosa. Varsinaisia suolapulsseja Itämereen on virrannut loppuvuodesta 2014 ja 2015 sekä alkuvuodesta 2016. Se erottuu vielä juuri ja juuri kahdeksan metrin syvyydessä. Meidän matkamme pysähdyksellä Selkämeren eteläosassa sijaitsevalla SR5-asemalla rikkoutui talvinen ennätys pohjanläheisen vesikerroksen fosfaattipitoisuudessa. Avomerialueilla näkösyvyys on Suomen kaikilla merialueilla pienempi kuin hyvän tilan kynnysarvo. Vesistökuormituksen lisäksi ojitukset aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä. Selkämeren näkösyvyys on heikentynyt etenkin rannikon lähellä, ja meriveden väri tummunut, mikä taas edesauttaa veden lämpenemistä. Ensimmäinen niistä oli voimakkain. Itämeren näkösyvyys on aina talvisin selvästi kesäkautta parempi, kun planktonkukintoja ei ole. ”Selkämeren muutokset ovat usean yhtäaikaisen tekijän summa. Fosfaattipitoisuuden nousu merkitsee rehevöitymisen voimistumista Selkämeressä. Todellinen mitattu arvo kesällä oli paljon sen alle: keskimäärin 5,3 metriä. Tummuvat vedet Kotilainen laskee laivan kyljeltä mereen valkoisen Secchi-levyn. ”Fosfaattipitoisuus on yli kaksinkertaistunut 2000-luvun alusta lähtien tämän aseman pohjanläheisessä vedessä”, sanoo matkanjohtaja, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Sykestä
Kapteeni Thord Vaenerberg ajaa aluksen tarkasti näytepisteille. IL KK A LA ST U M ÄK I IL KK A LA ST U M ÄK I. suomenluonto.fi 31 ”Fosfaattipitoisuus on yli kaksinkertaistunut 2000luvun alusta.” suomenluonto.fi 31 Jäätutka lasketaan mereen
Talvella 2022 Selkämeren luoteiskulmassa, Ruotsin puolella sijaitsevan Ulvön syvänteen pohjanläheisen veden happipitoisuus oli tämänvuotisia havaintoja alhaisempi, mutta matalahappinen alue ei ollut yhtä laaja kuin nyt.” Pohjanäytteissä hyvä happitilanne näkyy ylimmän kymmenen sentin ruskeana värinä. Arandan merianalyytikon silmin katsottuna tällä matkalla mitatut ravinnepitoisuudet Perämeren pohjukassa eivät kuitenkaan eroa Ruotsin ja Suomen välillä. Rikkivetyä löytyi matkallamme runsaasti eräiltä Itämeren pääaltaan pohjoisosan asemilta. ”Vaikka tilanne on happipitoisuuden suhteen kohtuullinen, suuntaus on silti alaspäin”, sanoo Pekka Kotilainen. ”Soilla kasvavat metsät ovat nyt saavuttaneet hakkuukypsyyden eli niitä aletaan pian avohakata, jolloin huuhtouma sisävesiin ja mereen edelleen lisääntyy”, sanoo Nieminen. Jere Riikonen esittelee hapekasta näytettä. Mira Granlund mittaa typen määrää. Soiden ja metsien ojitus tuo luultua suuremman osan ravinne kuormituksesta. 32 suomenluonto.fi vesistöjen tummumista”, selittää johtava tutkija Mika Nieminen Luonnonvarakeskuksesta Lukesta. Vähähappinen tai hapeton näyte olisi väriltään valkoista. Näyte muuttuu reagenssien lisäyksen jälkeen sekoitettaessa kellertäväksi, mikä osoittaa, että se sisältää runsaasti happea. ”Selkämerellä pohjanläheisen veden happipitoisuuden aleneminen näkyy entistä laajempana. Koska vesi kiertää heikon kerrostuneisuuden takia osin pohjalle asti, Selkämeren pohjan happitilanne on vielä kohtuullisella tasolla. Ruotsissa soita on ojitettu huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, ja siellä vastaavaa nousua Perämereen laskevissa jokivesissä ei näy”, muistuttaa Nieminen. ”Perämerellä ravinnetasojen ja humuksen nousun suuri syy on valuma turvepelloilta ja metsäojitetuilta soilta. KU VA T IL KK A LA ST U M ÄK I. Aranda tekee matkaa avomerellä. Vähemmän happea Syken tutkija Okko Outinen ottaa happinäytteen 222 metrin syvyydestä noudetusta vedestä. Jos sedimentti olisi hapeton, olisi sen väri musta ja se haisisi rikkivedylle eli mädälle kananmunalle. Aiemmin ajateltiin, että ihmisen aiheuttamista ravinnepäästöistä yhdestä kolmeen prosenttia tulee ojituksista, mutta nykyään tiedetään, että luku on paljon suurempi, noin 15–20 prosenttia. Itämeressä hapettomien pohjien pinta-ala on kymmenkertaistunut viime vuosisadan aikana, ja Selkämerelläkin on jo ongelmia
joka mitt aa veden ominaisuudet IL KK A LA ST U M ÄK I PE KK A TU U RI. suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 Anni Jokiniemi ajaa luotainta, joka mitt aa veden ominaisuudet koko vesipatsaasta. Selkämeri on Suomen ja Ruotsin silakka-aitt a
Kokonaisuudessaan Selkämeren kasviplankton on siis mennyt huonoon suuntaan, mikäli ajatellaan laiduntajia ja ravintoverkon ylempiä tasoja, kuten silakkaa.” Enemmän rataseläimiä, vähemmän valkokatkaa Tuuli yltyy myrskylukemiin saapuessamme Perämerelle. Nyt taas on enemmän pienikokoisia lajeja, kuten tarttumaja kultaleviä (Chry sophycae). Jäätä ei näy missään Perämerellä, vaikka elämme tammikuun loppua. ”Selkämeren näytteet eivät ole enää viime vuosina näyttäneet kirkkailta johtuen tiheistä rataseläinmääristä, jotka ovat kohonneet tasaisesti vuosien ajan”, sanoo Tasala. Saamme kuitenkin otettua suurimman osan näytteistä. Se on aina myrkyllinen. VuonAhvenanmeren näytepiste F64 on Itämeren toiseksi syvimmän kohdan (301 m) lähellä. IL KK A LA ST U M ÄK I. Haastattelen asiantuntijoita matkan jälkeen. Noin sentin kokoinen valkokatka on vähentynyt. Laji on siis ravintoketjun umpikuja”, selittää Kuosa. ”Ennen oli paljon piileviä ja suurempia leviä. Idässä näkyvät Eckerön uudet tuulivoimalat. ”Selkämeren eläinplanktonyhteisö on muuttunut isosti vuosien saatossa”, kertoo Syken merianalyytikko Siru Tasala. Mutta se on eläinplanktonille huonoa ruokaa, sillä sitä on vaikea saalistaa sen ketjumaisen muodon vuoksi ja sen ravintoarvo on pieni. Muutokset johtuvat siitä, että maalta valuu paljon eloperäistä ainesta, jota Itämeren bakteerit käyttävät kasvuunsa.” Pienet levälajit voivat syödä bakteereja yhteyttämisen lisäksi. Lajistomuutoksia näkyy kasviplanktonin ohella myös Selkämeren eläinplanktonlajistossa. Hänen mukaansa Selkämeren kasviplanktonlajisto on muuttunut rajusti. Hän kertoo, että merivesi oli poikkeuksellisen lämmintä vuonna 2018, mitä seuranneena kesänä näkyi voimakas rataseläinpiikki. Merkitystään lisänneet lajit ovat kuitenkin kooltaan niin pieniä, että eläinplanktonin on vaikea syödä niitä. Sitä havaittiin erityisen runsaasti kesällä 2022. Erityisesti kasviplanktonkukinnan perässä ilmaantuvat rataseläimet, kuten Syn chaeta baltica, ovat runsastuneet reippaasti. Aamulla tuuli rauhoittuu ja Merenkurkun itärannikko, Ruotsin Höga kusten, siintää horisontissa. Niitä oli erityisen paljon alkukesällä 2019 ja ne ovat senkin jälkeen olleet runsaita. Laihat silakat Planktonin tilanne vaikuttaa suoraan ylempänä ravintoverkossa oleviin kaloihin. Kesä 2022 oli sinileväkukintojen suhteen keskinkertainen, mutta määrät ovat tietysti valtavat verrattuna esimerkiksi 2000-luvun alkuun”, kertoo Kuosa. Sen sijaan monisukasmato Marenzelleria sp. ”Sen sijaan Aphanizomenon ei ole myrkyllinen. ”Huolestuttava muutos on se, että kukinnat ovat levinneet Merenkurkkuun, kun niitä esiintyi ennen vain Uudenkaupungin edustalla. ”Monoporeia-katkan vähenemiselle ei ole löydetty yksiselitteistä syytä, mutta ravinnon laadun muutos vaikuttaisi ainakin olevan yksi tekijöistä”, sanoo tutkija Henrik Nygård Sykestä. Aranda vinkuu ja kitisee. Selkämerellä Aphanizomenon sp. on lisääntynyt 2000-luvun alusta lähtien. on hallitseva sinilevä. ”Näitä muutoksia emme huomaisi ilman pitkän ajan seuranta-aineistoa. Pohjaeläimistökin on muuttunut. ”En uskalla sanoa vielä suoraan, että muutos johtuisi lämpenemisestä. Silakka on Suomen kalastetuin kala. Vuosi 2017 oli hankala sinilevävuosi Selkämerellä, samoin vuodet 2019–2021. 34 suomenluonto.fi Sinileväkukinnot yleistyvät ja kasviplanktonlajisto köyhtyy Selkämeren pintavedessä on nyt entistä enemmän fosfaattia, mikä kiihdyttää sinilevien kasvua. Tulevat vuodet näyttävät, mitä tapahtuu”, sanoo Tasala. Nodularia spumigena -lajia on esiintynyt vuosittain. Huono olo vaivaa monia, itsellänikin olo on hatara. Suuret aallot tekevät kyydistä vuoristoradan
Hän oli Arandalla syksyllä. suomenluonto.fi 35 30.3.–2.4.2023 Helsingin Messukeskus o u t d o o r e x p o . Avoinna: To–la 10–18, Su 10–17. Tämä on 17 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2020. Hänen mukaansa on mahdollista, että silakat ovat kuteneet totuttua syvemmällä. Verkkokaupasta saat messuliput helposti, jonottamatta ja ilman palvelumaksuja! Samaan aikaan ja samalla lipulla Kevätmessut ja Golfmessut. na 2021 Selkämereltä saatiin 73 prosenttia (56 000 tonnia) Suomen silakkasaaliista. Vuosittain syys–lokakuussa tehtävien kaikuluotausja koetroolausmatkojen, kaupallisesta kalastuksesta tehtävän näytteenoton ja kalakantamallinnuksen perusteella Selkämeren silakkakanta alkoi pienentyä 2010-luvulla. Keväällä syntyneet silakan poikaset olivat lyhyempiä kuin aiempina vuosina, mutta hyväkuntoisia”, selittää erikoistutkija Jari Raitaniemi Lukesta. Ruotsalaisille suuret silakat ovat tärkeitä, sillä niistä valmistetaan kuuluisaa surström mingiä. f i OutdoorExpo 30.3.–2.4.2023 Vinkit ja varusteet retkeilystä, melonnasta, pyöräilystä, sukelluksesta, luontokuvauksesta, kalastuksesta sekä muista ulkoilmaharrasteista kiinnostuneille. ”Saimme syksyllä 2021 troolissa poikkeuk sellisen runsaasti 3,5–4 sentin kokoisia silakanpoikasia, mikä sai meidät ajattelemaan, että syyskutuisten silakoiden määrä on kasvanut. Kalastus on kestävällä pohjalla, mutta varsinkin isojen – yli 17 sentin mittaisten – silakoiden suhteellinen osuus on pienentynyt 2020-luvulle tultaessa, ja ne ovat vuodesta 2021 lähtien olleet laihoja. Liput edullisemmin ennakkoon verkosta. Kaikkea, mitä aktiivinen luonnossa liikkuva ja harrastava tarvitsee. Rannikoiden rehevöityminen on lisänTalviseurantamatkan reitillä jäitä on vain Helsingissä satama altaassa.. Voit ostaa liput sekä verkkokaupasta, että ovelta. Etenkin ison silakan laihtumista seurasi mahdollisesti myös kudun siirtyminen osin myöhemmäksi
Hän on toiminut tehokkaasti mm. ”En usko, että pääsemme enää ennen vuotta 2010 vallinneeseen tilaan, sillä ilmastonmuutoksen eteneminen muuttaa Selkämerta. WWF:n kummi. Myös Suomenlahdella silakka on pienikokoista. Matkanjohtaja Kotilainen kokoaa porukan vielä viimeisen kerran messiin. Selkämeren tulevaisuus Jätämme Selkämeren taaksemme illalla. Tuolloin surströmmingin minimikokoa pitää laskea tai pyytää silakat muualta. Syy suurten silakoiden laihuuteen löytyy luultavasti silakan ravinnosta, sillä isot kalat tarvitsevat suurikokois ta ravintoa. Taivas on vaaleanpunainen. Hän olisi seuraavassa eduskunnassa tärkeä vaikuttaja." Pertti Salolainen ministeri Matti Niiranen Rihtniemen lintutornissa. Sekä saaliit että isojen silakoiden kunto ovat olleet Selkämerellä hyviä kuluvana talvena. Helsinki hiilineutraaliksi vuonna 2030. 143. Voi olla, että tulevaisuudessa silakka pienenee myös Selkämerellä”, hän sanoo. Erityisesti Töölönlahden suojelu on etenemässä helsinkiläisten hyväksi. ”Matka meni ihan hyvin, vaikka muutama näytteenottopiste jäikin välistä kovan tuulen takia.” Kun Aranda lipuu ylväästi kohti kotisatamaansa Helsingin Tammasaaren laituria, jäälautat kolisevat sen kylkeen ensimmäistä kertaa toisen osuuden aikana, vaikka matkamme ulottui Perämerelle asti. Yhdeksän päivää kestänyt tutkimusmatkan toinen osuus on päättymäisillään. Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä! "Olen seurannut Matti Niirasen toimintaa useiden vuosien ajan. 36 suomenluonto.fi nyt rihmalevien kasvua rakkohaurun päällä. Luontoja lintuharrastaja, Helsy ry:n jäsen. ”On mahdollista, että Selkämeren silakkakannan tilanne seuraa Riianlahden tilannetta. Matti Niiranen KOKOOMUS Helsinki Ilm o itu ks en m ak so iM at ti N iir an en Hyvä helsinkiläinen luonnon ystävä! Äänestetään Matti eduskuntaan. Mutta erilaiset kehityskulut ovat mahdollisia”, hän lisää. Helsingin ympäristön ja luonnonsuojelun hyväksi. KokoomuksenuusioteSuomenluonnonjaItämerensuojelunpuolesta. Raitaniemi kuitenkin kertoo, että kalastajilta on silakoiden suhteen kantautunut viime aikoina hyviä uutisia. Mietin, miltä Selkämeren tulevaisuus saattaa näyttää. Musta veden pinta kätkee alleen 285 metriä vettä. Silakka kasvaa siellä kaksi–kolme vuotta, mutta jää kooltaan pieneksi. 041 579 7523 sähköposti matti@mattiniiranen.fi www.mattiniiranen.fi Matin tavoitteita luonnon puolesta: Suomi hiilineutraaliksi vuonna 2035. Valtiotieteiden maisteri, yrittäjä. Sen on ainakin joinakin vuosina havaittu haittaavan silakan kutua. Matti Niiranen Uusi ote asioihin. Mutta niin kauan, kun Itämeren pääallas on huonossa kunnossa, ei sinilevätilanteeseen tule nopeaa muutosta. Suomesta päästöttömän energian suurvalta. Helsingin kaupunginvaltuustossa 2013. Tämä on Suomen merialueen syvin ja koko Itämeren toiseksi syvin rotko. Syksyllä 2021 emme havainneet niitä juuri lainkaan, sen sijaan syksyllä 2022 niitä oli hieman enemmän”, sanoo Raitaniemi. Hänen mukaansa Selkämerellä pitäisi keskittyä siihen, mikä on ihmisen kannalta tärkeää. Pohjanläheisestä vedestä mitataan melko korkea fosfaattipitoisuus. ”Muutama vuosi sitten havaitsimme Selkämeren trooleissa valtavasti massiaisia, eli noin kahden sentin pituisia halkoisjalkaäyriäisiä. Tuolloin silakat olivat lihavia. Itämeren suojelua on tehostettava. Lue lisää kotisivuilta. Mikäli saisimme ravinnekuormituksen kuriin nyt, menisi merialueen toipumiseen silti 40 vuotta”, sanoo Harri Kuosa. ”Toistaiseksi Selkämeri on edelleen puhtain merialueemme. Helsingin sosiaali-, terveysja pelastuslautakunnan jäsen 2021Tervetuloa Matin tiimiin. Kun saavumme varhain aamulla Ahvenanmeren näytteenottoasemalle F64, tuuli keinuttaa Arandaa rauhallisesti. ”Tutkimme nyt jokaisen troolauksen yhteydessä massiaisten määrää.” Myös Monoporeia-valkokatkan vähentyminen voi vaikuttaa silakkaan. Ole yhteydessä suoraan Mattiin ja kysy lisää: p. Vanhoja luonnonmetsiä suojeltava enemmän Luonnon monimuotoisuus turvattava. Suolapitoisuus on siellä sama kuin Selkämerellä, mutta alue on lämpimämpi. Veden sameneminen pitää estää ja silakkakannat saada kuntoon
suomenluonto.fi 37 suomenluonto.fi 37
38 suomenluonto.fi Tutkimaton taviokuurna TEKSTI JA KUVAT MARTTI RIKKONEN Luontokuvaaja Martti Rikkonen on seurannut taviokuurnia ja huomannut, miten vähän niistä vielä tiedetään. 38 suomenluonto.fi Korean punainen koppanokkainen vanha kuurnakoiras on Pohjolan ”papukaija”. taviokuurna
Ehkäpä pihlajanmarjasadon vaikutus ja itäiset vaeltajat antavat väärän kuvan pesimäkannasta. Vaeltelu tunnetaan huonosti, kuten lajin esiintyminen muutoinkin. Liikuimme poroilla ja yövyimme isossa umpilaavussa. En silloin varmaankaan osannut arvata kuusten alle varisseita kärkisilmujen suojuksia kuurnan aikaansaannoksiksi, mutta opin tuntemaan pehmeän ja lyhyen, hiukan punatulkkumaisen vihellyksen. Kävin kouluni Nokialla ja opin kuin puolivahingossa tavoittamaan lajin lähes vuosittain. Taviokuurna ei ole tavanomaisin muuttolintu, mutta kyllä ne kuitenkin lokakuun lopulla aina häviävät ja palaavat säännöllisesti helmikuun puolivälistä lähtien, aidon muuttolinnun tavoin. Lajin levinneisyysalue painottuu Euraasiassa voimakkaasti itään, vaikka pesintäaikaan sitä esiintyy sekä Ruotsin että Norjan pohjoisosissa. ”Tukevarakenteinen pitkäpyrstöinen peippolintu”, näin toteavat useimmat lintuoppaat. Syksyinen vaeltelu tuo kuurnat myös kaupunkilaisten ulottuville, ja pihlajanmarjasato määrää syksyisen esiintymisen keston. Kevät oli tulossa, mutta muuttolintuja en vielä miettinyt, vaan päkätTaviokuurna on pohjoisten vanhojen havumetsien asukki, joka pesii Suomessa harvalukuisena Kuusamosta Ylä-Lappiin ulott uvalla alueella.. suomenluonto.fi 39 TEKSTI JA KUVAT MARTTI RIKKONEN T utustuin taviokuurnaan, itäisten havumetsien papukaijaan, poikkeuksellisella tavalla. Latvuksessa liikehtivät isot varpuslinnut silmujen kimpussa, hiljaisina käpsehtien. Peloton, mutta huomaamaton Taviokuurna ei ole monelle tuttu. Maltonokat ovat hämmästyttävän kesyjä. Laji on hiljaisen elintapansa takia vaikea löytää laskentalinjalta, eikä pesää ole helppo huomata. On selvää, ettei pesintä onnistu joka vuonna yhtä hyvin, mutta voimakas vaihtelu ei nykyisellä kotiseudullani Inarissa tunnu todelliselta. Yöt eivät enää pimentyneet kunnolla. Pihlajissa roikkuvat värikkäät linnut eivät juuri ihmistä pelkää. Vaikeina havaita, liki näkymättömissä korkealla, mutta siellä ne aina olivat. Ei pelkkä marjalintu Inarin korkeudella taviokuurnaa pidetään ensimmäisenä muuttolintuna, vaikka ei oikein voi tietää, mistä nuo kevään varhaiset sanansaattajat tulevat. Pitkäpyrstöisyys erottaa kuurnan hiukan samannäköisistä käpylinnuista. Veikin jokusen vuoden ennen kuin aloin ymmärtää kuurnaa paremmin. Olin kerran huhtikuun alkupäivinä inarilaisen matkailuyrittäjän vetämällä laavuvaelluksella Hammaskairassa. Asia ei ole aivan niin selvä, sillä varmuudella voi sanoa vain karmiininpunaisista, että ne ovat vanhoja koiraita. Nokian ja Ylöjärven välisen metsätien pohjoispuolella oli hienoja kuusikoita. Ne tulevat arvaamatta, ja on aika lailla hämärän peitossa, mistä ne tulevat ja mihin ne aikanaan katoavat. Sukupuolen määrittämistä pidetään lintukirjoissa selkeänä: punaiset ovat koiraita ja vihertävät naaraita. Sen nokka on huomattavan jykevä keko, mutta kärjet eivät ole ristissä kuten käpylinnuilla. Voi kuitenkin olla, että tässäkin erehdytään. Jos pihlajat tuottavat kunnon sadon, nämä marjalinnut jäävät ylitsevuotavan ravintoresurssin äärelle rastaitten ja tilhien tavoin. Lintukirjallisuus väittää taviokuurnan pesimäkannan vaihtelevan voimakkaasti. Taviokuurnat tonkivat punaisia marjoja nokka paksussa marjamallossa, sillä vain marjan pienikokoiset siemenet kelpaavat. Joinakin syksyinä Suomessa tavataan todennäköisesti idempää vaeltavia kuurnia
Osa linnuista on selvästi samoja joka vuosi, sillä viime syksynäkin Inarissa vähintään yhdeksänvuotias rengasjalka tuli vanhoille paikoille tuttujen ruokatarjoilujen äärelle. Kuului tuttuja vihellyksiä lintujen siirtyessä puista toisiin ja sitten alkoi sointuva laulu. Tähän sopii kerrankin lausahdus eikä siinä vielä kaikki: Linnut olivat yliystävällisiä ja laskeutuivat kädelle tai olkapäälle. Ruokinnoilla käyvä taviokuurna vaikuttaa olevan pohjoinen ilmiö, sillä ne eivät vieläkään käy ruokinnalla esimerkiksi Rovaniemellä, eteläisemmästä Suomesta puhumattakaan. Se ei oikein ole säe, ei jatkuva purokaan, mutta kaunis ja niin täydellisesti Hammastunturin alkukevääseen sopiva ääni. En ole ennen kuullut kädestä syövistä kuurnista. Pakkanen rasahteli aamussa ja mäntyvaltaisen Pontikkalammen ympäröimä havumetsä alkoi soida. Uutta tietoa salaperäisestä linnusta Rengastus tai valopaikantimet voivat tuoda valaistusta lintujen vaelluksiin. Pesintäkaudella kuurnat syövät monipuolisesti muuta kasvikuntaan painottuvaa ravintoa. Taas kävi ilmi vajavainen tietomme havumetsiemme helmestä. Nykyisin Inarin ja Hetan ruokintojen kymmenet kuurnat kuuluvat jo asiaan. Ikimäntyjen latvoista levisi pehmeä, soljuva sävel. Tutkimus painottuu sulkasatoon ja lintujen iän ja sukupuolen määrittämiseen. Taviokuurnia oli käynyt Kittilän Pokassa ruokinnalla vain puolenkymmentä vuotta, kun eräänä aamuna jykevänokkaisia pitkäpyrstöjä oli piharuokinnalla noin kolmesataa. Ikimäntyjen latvoista levisi pehmeä, soljuva sävel. Vuosituhannen vaihteessa tapahtui jotain yllättävää, kun taviokuurnat ilmestyivät auringonkukansiementen kimppuun. Moisia määriä ei ole Suomessa ennen tutkittu. Hiihtelin kantavan hangen ja pitkien suksien avuin lähemmäs ääniä. 40 suomenluonto.fi tävät riekkokukot synnyttivät tunnelman aamun muuttaessa maiseman valoisemmaksi. Linnut päästivät jokusen vihellyksen ja lehahtivat kärkisilmujen kimppuun. Taviokuurnia ei ole rengastettu kovin paljon, kaikkina vuosina yhteensä noin 10 000. Pihlajanmarjakausi on kuitenkin korkeintaan neljäsosa vuodenkierrosta. Taviokuurnia on aina pidetty pihlajan marjasadon mukaan eläjinä. Kuurnat ovat hyvin seurallisia ja pitävät toisiinsa yhteytt ä kirkkailla ja kuuluvilla kutsuäänillään.. Oinaan käsien kautta kulki viime keväänä yli 800 taviokuurnaa. Huhtikuun alussa 2022 tapahtui jälleen jotain odottamatonta. Ehkäpä jo vuoden päästä voimme todeta käsikirjojen saaneen lisää oleellista tietoa kuurnista kotimaisen rengastusaineiston pohjalta. Kuulin, että Nuorgamissa oli talvehtinut taviokuurnia, mutta pidin sitä sattumana. Italialaiset kuorsasivat makuupusseissaan porontaljojen päällä. Mistä moinen määrä tuli, ja miksi ne käyttäytyivät oudosti. Taviokuurnalla on siiven päällä kaksi selvästi erott uvaa valkeaa siipijuovaa. Juuri nyt sodankyläläinen Laura Oinas tekee taviokuurnasta pro gradu -opinnäytettä Joensuun yliopistolla. Onhan uusia lajeja ruokinnoille ilmestynyt muitakin, ei tosin näin pohjoisessa. Ne olivat päällekäyvän tuttavallisia. Siellä ne olivat latvassa, punaiset ja kellanvihreät. Taviokuurnien vuodenkierron tärkeintä apetta, havupuiden silmuja, katosi kuurnien suihin, ja metsä eli. Muutama vuosi myöhemmin Kaamasen Kievarin ruokinnalle Inarissa asettui taviokuurna, ja siitä vuosi eteenpäin havaintotietokanta Tiira kertoo niitä olleen jo joitain kymmeniä. Voisi päätellä, että pohjoisessa ruokinnoilla innokkaina pupeltavat taviokuurnat ovat eri lintuja kuin eteläisemmässä Suomessa tavattavat. Hangelle varisi ohuita kuusen kärkisilmujen suojuksia
KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Äänesi arvoinen asiantuntija EHDOLLA EDUSKUNTAAN SAVO-KARJALASTA 2.4.2023 Luonnonystävän vaaliteemat: Ympäristö ja luonto | Koulutus ja hyvinvointi | Turvallisuus www.petrinieminen.fi Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! kuvateksti www.ruskovilla.. suomenluonto.fi 41 Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. KUUNTELE TAVIOKUURNAN ÄÄNIÄ osoitteessa suomenluonto.fi DIGITILAAJILLE. Luomumerinovilla lämmi ää kevään retkillä Kuurnat saapuvat pesimäpaikoille jo helmi–maaliskuussa, ja koiraat ehtivät laulaa pitkään ennen pesinnän alkamista. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.
Viimeisen jääkauden aikana osa härkäsimpuista jäi sisupussit Suurisuisille ja isopäisille simppukaloillemme tunnusomaista on mätipallojen hoivaaminen – ja kurnuttaminen. Harva meistä on tosin päässyt näitä syvällä viihtyviä vesimörköjä näkemään, sillä simput ovat paikka uskollisia ja viihtyvät mainiosti omissa oloissaan pohjan tuntumassa. ”Ne ovat litteitä, aivan kuin niiden päälle olisi astuttu.” Isosimppu, piikkisimppu ja härkäsimppu ovat mereisiä lajeja. ”Ulkonäöltään ne ovat piikkisiä, isopäisiä, suurisuisia ja mulkosilmäisiä lukuun ottamatta rasvakalaa ja imukalaa. 42 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PEKKA TUURI PIIRROKSET SAKKE YRJÖLÄ. Se on alun perin kotoisin Jäämeren rannikolta, josta se on hakeutunut sisävesiin. ”Ne ovat kaikki pääosin pohjakaloja, jotka viihtyvät viileissä vesissä ja esiintyvät pohjoisilla leveysvyöhykkeillä”, sanoo Radio Suomen Luontoillastakin tuttu tutkija Ari Saura Luonnonvarakeskuksesta. Kookkaimpia niistä ovat isosimppu ja härkäsimppu, ja painavat enimmillään 500–900 grammaa. 42 suomenluonto.fi Syvän veden sisupussit T ervetuloa tutustumaan maamme suurissa järvissä sekä merenrannikolla eläviin simppukaloihin. ”Härkäsimpun levinneisyyshistoria Suomen vesiin on hieman erikoinen. Lajin kehittyessä satojen tuhansien vuosien aikana on ollut 5–6 jääkauttakin. Ne ovat puolestaan pullukoita ja piikittömiä.” Elämästä pohjan tuntumassa ja kivien koloissa kertovat simppujen kokoon nähden suuret mulkosilmät, joilla ne pystyvät hyvin tarkkailemaan ympäristöään, sekä kalojen ruumiinmuoto. Kivisimppu, kirjoeväsimppu ja piikkisimppu ovat taas pienempiä eväkkäitä, painoltaan alle 20 grammaa. Rasvakala ja imukala kuuluvat myös simppukalojen lahkoon ja ne painavat 30–80 grammaa. Tosin härkäsimppua tavataan myös suurissa järvissämme, kuten Näsijärvellä, Saimaalla ja Päijänteellä
suomenluonto.fi 43 suomenluonto.fi 43 suomenluonto.fi 43 Pallomaisella rasvakalalla ei ole suomuja.
Myös kuhakoiraat vartioivat hedelmöittämäänsä mätiä”, Saura kertoo. ”Jälkeläisten hoivaaminen ei ole kala maailmassa harvinaista.” Piikkisimppu voi vedestä nostett una kurnutt aa sammakkomaisesti. 44 suomenluonto.fi reliktiksi eli jäänteeksi suuriin järviimme ja nykyiseen Itämereen”, Saura selventää. Suomen kalalajistossa se on kuitenkin poikkeuk sellista, sillä meillä sitä on havaittu vain simppukaloilla sekä piikkikaloilla. Sitten koiraat ajavat naaraat tiehensä ja alkavat vahtia mätiä ja pesäkoloa.” Simppukoiraiden jälkeläishuoltoon kuuluu ainakin taito löyhytellä suuria rintaeviä niin, että vesi virtailee mädin ympärillä. Sille ei kasva päälaelle sarvikyhmyjä ja mäti on punertavaa, kun se meressä elävillä sarvipäisillä lajitovereilla on harmaata, punaruskeaa tai sinivihreää.” Sinivihreä väri johtuu vivianiitti-rautayhdisteestä, jota meressä elävät härkäsimput saavat ravinnostaan. Ja ne ovat nimenomaan simppukoiraat, jotka huolehtivat mätipesästä. 44 suomenluonto.fi. Myös kivisimppua voidaan tavata rannikolla, mutta se on tyypillinen järvien kivikkorantojen sekä jokien koskipaikkojen laji. Saattaa olla, että simppukalakoiraatkin tekevät näin”, Saura arvelee. ”Muiden pesänhoitajakalojen tiedetään poimivan mädin joukosta homeisia ja kuolleita mätimunia ja syövän tai sylkevän ne ulos pesästä, jotta vesihome ei leviä terveeseen mätiin. Mätivaihe kestää joitakin viikkoja riippuen veden lämpötilasta, joka taas vaikuttaa poikasten kehitysvauhtiin. Härkäsimppu onkin levittäytynyt Itämereen sisävesien kautta eikä Atlantilta, kuten muut simput. Järvien ravinto-olot ovat erilaiset kuin Itämeren murtovesiympäristössä, joten järvien härkäsimppu on muovautunut pienemmäksi luikeroksi. Kirjoeväja kivisimppunaaraasta taas tiedetään, että ne kääntyvät ylösalaisin kivenkolossa ja ruiskauttavat mädin kimpuksi onkalon kattoon. Mäti saa hoivaa simppukoirailta Mielenkiintoinen seikka simppukalojen käyttäytymisessä on mädin hoivaaminen. Pohjalla mielellään köllöttelevien talvija kevätkutuisten simppukalojen kosiopuuhia ei tarkkaan tunneta, mutta se tiedetään, että usein koiras valitsee kutu onkalon ja houkuttelee sinne naaraita. Niillä toimii uimarakko, mutta se surkastuu heti poikasvaiheen jälkeen tarpeettomana. Koiraat liehittelevät evillään naaraita, ja pelissä on mukana feromonejakin. ”Esimerkiksi isosimppukoiras on kutuaikana ja muutenkin hyvin värikäs kala muhkeine evineen, joita se pörhistelee. Koiraan huoltajavastuu loppuu siinä vaiheessa, kun poikaset lähtevät uimaan vapaasti. ”Jälkeläisten hoivaaminen ei ole kala maailmassa mitenkään harvinaista. ”Silloin tilanne on hallitsematon ja poikaset häviävät virtausten mukana kuka minnekin.” Monilla simppukaloilla, kivisimppua ja kirjoeväsimppua lukuun ottamatta, poikasvaihe vietetään vapaassa vedessä. Kuoriutumisen jälkeen niiden poikaset liikkuvat ja ajelehtivat virtausten mukana kauaskin syntymäpaikasta. Aikuiset simppukalat eivät ole mitään pitkän matkan uimareita, ja niitä voisikin kutsua paikkakaloiksi. ”Se on meillä siis oikeastaan sisävesilaji, joka on sopeutunut murtovesiympäristöön
”En nyt tarkoita, että olisin mikään seksihirviö, mutta tämä piikkisimppukoiraan tapa saada omat geenit eteenpäin on aika mielenkiintoinen. Kesällä niitä taas kutsuvat syvemmät, viileämmät vedet. Lämpimämmissä valtamerissä tavattavat kurnu simput pitävät tutkitusti veden allakin ääntä. ”Ne elävät omaa huomaamatonta elämäänsä. Uhkana voi nähdä vesistöjen lämpötilan nopean nousun. Ne pystyvät ääntelemään veden allakin, mutta sitä ei ole kuitenkaan saatu äänitettyä. Sitä ei tiedetä, miten se on kehittynyt. Ääni tulee kidusontelosta tai nielusta, kun kalat supistelevat sitä. Päivä piikkisimppuna Simppukalojen elämästä ei tiedetä vielä läheskään kaikkea. ”Piikkisimput ja isosimput todistetusti kurnuttavat, jos ne nostaa veneeseen kuiville. Tavallisemmin simput kuitenkin kurnuttavat. Hän kertoo, että kuivalla maalla ollessaan kivisimput maiskuttelevat. Vedessä ääni kulkee kolme kertaa nopeammin kuin ilmassa, joten ääntely saattaa olla simpuille viestintämenetelmä. On paljon muitakin kalalajeja, jotka päästelevät naksahduksia ja kurahduksia. ”Siinä on monia asioita vielä hämärän peitossa. Kirjoeväsimppu viihtyy jokien ja järvien kivikkopohjilla.. Tunnettujen kalalajien tutkimukseen on helpompi saada rahoitusta.” Sauran mukaan simppukaloilla menee kuitenkin nykytiedon valossa ihan hyvin. ”Yksi erikoinen juttu simppumaailmasta on nimittäin vielä kertomatta: Piikkisimppu ja sen sisäinen siitos. Arktiset lajit, kuten made ja simput, nimittäin kasvavat enemmän talvella ja kesä on niille lepokautta. ja Laji.. Vaikkapa se, mitä poikaset vapaan veden poikasvaiheessa puuhastelevat ja mihin ne päätyvät?” Kalojen levinneisyysalueita kartoitetaan esimerkiksi Kalahavainnot.. Koiras hedelmöittää naaraan, jonka sisällä mäti alkaa kehittyä. Niillä on myös hyvin kehittynyt kylkiviiva-aisti, jolla ne aistivat veden paineaaltoja eli käytännössä ääntä vedessä. Piikkisimppu onkin erikoisin ja salamyhkäisin simppulajeistamme.” ”Kaloilla on ääneen perustuvaa viestintää.” Isosimppukoiras vahtii oranssinpunaista mätiä. Mutta missä määrin ne pystyisivät viettämään koko elämänsä syvemmällä ja miten niiden kasvun kävisi?” Saura pohtii. ”Pienistä ja vähäarvoisista kalalajeista on niukasti lajikohtaista tietoa. Silakkaparvillakin on todettu olevan ääniyhteyksiä toistensa kanssa. suomenluonto.fi 45 ”Simppujen muotokaan isoine päineen ja leveine suineen ei ole kovin virtaviivainen uimista ajatellen”, Saura sanoo. Otoliittien avulla kalat voivat aistia asentonsa vedessä, mutta todennäkäisesti myös vedenalaisia ääniä”, Saura paljastaa. Tutkijaa kutkuttaa etenkin niiden lisääntymiskäyttäytyminen. "Kaloilla ei ole korvia niin kuin meillä, mutta niillä on aivojen välissä otoliitteja eli tasapainokiviä, joiden sijainti vastaa fysiologisesti sisäkorvaa. Vapaasti kuvitellen voisi ajatella, että koiraat laulavat ja kutsuvat sillä tavalla naaraita.” Saura on tavannut kaikki simppukalalajit ja käsitellyt paljon esimerkiksi kivisimppuja. -sivustojen kansalaishavaintojen avulla, mutta ihmiset tunnistavat kaloja huonosti. Jos kalatutkija saisi viettää päivän simppuna niiden kiehtovassa vedenalaisessa valtakunnassa, Saura valitsisi salamyhkäisen piikkisimpun. Meidän kalamaailmassamme sisäinen siitos on aika poikkeuk sellista. Talvella ja lisääntymisaikana simput siirtyvät matalampiin vesiin, joissa on enemmän ravintoa ja suojaa. Tällainen lisääntymistapa on vain piikkisimpulla ja kivinilkalla”, Saura kertoo. ”Ääni kulkeutuu niin hyvin veden alla, että varmasti kaloilla on ääneen perustuvaa viestintää. Piikkisimppunaaras kuteekin melko kehittyneitä mätimunia, jotka se ripottelee sinne tänne. Kurnutusta simppukullalle Jälkeläisten hoivaamisen lisäksi simppujen ympärille luo salaperäisyyden kehää niiden kyky äänellä. Jos yksi silakkaparvi on hyvillä apajilla, se kutsuu toisen parven avuksi ja ne yhdistävät voimansa.” Kalat aistivat veden värähtelyn hyvin kokonaisvaltaisesti kaikilla luisilla osillaan
S I M P P U K O U L U Myoxocephalus scorpius merialueilla 2–50 metrin syvyydessä lieju-, kivija kalliopohjilla sekä rakkohauruvyöhykkeellä. KIRJOEVÄSIMPPU Co. PIIKKISIMPPU Taurulus bubalis Elää merialueen kallioja kivikkopohjilla sekä rakkohauruvyöhykkeellä. Pituus 20–30 sentt iä, elää 10–12-vuotiaaksi.. 46 suomenluonto.fi KIVISIMPPU Co. Väritys ruskehtava, joskus vihertävä ja laikukas. Väritys ruskehtava, joskus vihertävä ja laikukas. Elää runsashappisissa järvissä, joissa ja merenrannikolla. Väritys ruskean ja mustan kirjava. us poecilopus Elää runsashappisissa ja viileävetisissä joissa ja puhdasvetisten järvien kivikkopohjilla. Pituus 8–12 sentt iä, elää 4-vuotiaaksi. Pituus 20–30 sentt iä, elää 10–12-vuotiaaksi. Väritys ruskean ja mustan kirjava, vatsaevissä tummia poikkijuovia. Pituus 7–11 sentt iä, elää 6–7-vuotiaaksi. ISOSIMPPU Myoxocephalus scorpius Elää merialueilla 2–50 metrin syvyydessä lieju-, kivija kalliopohjilla sekä rakkohauruvyöhykkeellä. Pituus 7–11 sentt iä, elää 6–8-vuotiaaksi, sukukypsä 2–3-vuotiaana. us gobio Maamme yleisin simppulaji. Väritys vihreä, sininen ja ruskea, vatsassa valkoisia ja kellertäviä laikkuja
Vatsaevät muodostavat imukupin, jolla kala pysyy paikallaan kovassakin virtauksessa. Hannu Lehtonen: Iso kalakirja ahvenesta vimpaan, Wsoy 2003. Väritys tumma. S I M P P U K O U L U Järvimuoto HÄRKÄSIMPPU Myoxocephalus quadricornis Elää Itämeren pohjoisosissa sekä eräissä isoissa syvissä ja puhdasvetisissä järvissä. IMUKALA Liparis liparis Elää Itämeressä jopa 100 metrin syvyydessä, talvella siirtyy rannikolle kallio-, hiekkaja liejupohjille sekä rakkohauruvyöhykkeen alaosiin. Vatsaevät muodostavat imukupin, jolla kala pysyy paikallaan kovassakin virtauksessa. Väritys. Väritys ruskehtava. Pituus 12–18 sentt iä, elää 13-vuotiaaksi. RASVAKALA Cyclopterus lumpus Elää merenrannikon 20–40 metrin syvyisillä kivija kalliopohjilla, talvella siirtyy matalammalle. Lähteet: Hannu Lehtonen, Kari Nyberg RASVAKALA Cyclopterus lumpus Elää merenrannikon 20–40 metrin syvyisillä kivija kalliopohjilla, talvella siirtyy matalammalle. Pituus 10–13 sentt iä, elää runsaan vuoden ikäiseksi. Väritys ruskean-, mustanja harmaankirjava, Pituus järvissä 10–15 sentt iä, meressä 20–25 sentt iä, elää 13-vuotiaaksi. suomenluonto.fi 47 Lähteet: Hannu Lehtonen, Kari Nyberg & Sakke Yrjölä: Suomen kalalajien tunnistusopas, Nemo 2016
48 suomenluonto.fi HANKIKORRI herää kevään valoon TEKSTI PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI KUVAT MIKKO KÄÄRIÄINEN JA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO Jokirannat ovat talventäkissä, virrassa ajelehtii jäälauttoja. Veden pintakalvolla kuitenkin räpiköi hyönteisiä! Maaliskuussa ei uskoisi kokevansa sellaista kuoriutumisnäytöstä, jonka hankikorrit voivat otollisissa oloissa esittää.
Moni sen lajitoveri joutuu matkallaan veden varaan ja vaaraan. Päivänvalo on kuitenkin alkanut lisääntyä, ja valoisa aika kestää jo lähes kellon ympäri. KU VA T M IK KO KÄ ÄR IÄ IN EN. Korrinymfi herää jäälauttojen railoista siivilöityvään suomenluonto.fi 49 Aikuinen korri on väriltään mustanruskea, ja sen siivet ovat harmaat ja läpikuultavat. Jos korrikanta taantuu paikallisesti, syynä voi olla esimerkiksi turvetuotannon aiheuttama happamoituminen tai vesistön rehevöityminen. Tiheät ruovikot ja kaislikot keräävät syksyisin runsaasti rantapuista varisevia lehtiä korrien ravinnoksi. Hypätään läsäkoskelaisen potnapekan kyytiin, taipaleen alusta lähtien. huhtikuuta 1978. ”Tämä on vielä aika hyvin luonnontilassa ja luonnehditaan karuksi vesistöksi”, kertoo Läsäkosken kartanon isäntä Matti Huitila, joka on tarkkaillut korrien elämää vuosikymmenien kuluessa. on päässyt rantaan ja valmistautuu kuoriutumaan keväthangella. Petomaisesta ulkomuodostaan huolimatta se käyttää ravinnokseen lahoavia vesikasveja, puiden lehtiä ja niissä versovia sienirihmastoja ja kuuluu siis eliöyhteisössään niin sanottuihin pilkkojiin. Sen läpikuultavat siivet ovat laskostuneet ruumiinmyötäisesti, ja korento lienee jo lentokykyinen. Kevätpäiväntasauksen helottava aurinko pehmentää rantapolkujen hankikannon jo alkuiltapäivästä. Nykyään Oulussa voi hypätä kesäisin keskustan pyöräteillä liikennöivän Potnapekka-kaupunkijunan kyytiin. Hankikorrin matka kimaltelevalle kevätlumelle on ollut pitkä ja vaarallinen. Hankikorri esiintyy runsaslukuisena Läsäkosken kaltaisilla kirkkailla, puhtailla ja hapekkailla virtavesillä. Tummanruskealla, 10–18-millisellä nymfi llä on jaokkeinen keskiruumis, selässään kolmionmuotoiset siipiaihiot, ja takaruumiin jatkeena kaksi pyrstösukasta. Nimen etymologia jäi pisaraisen perimätiedon valossa arvuuttelun tasolle, mutta Panun pakinoiden mukaan sen juuret ovat Oulun seudun paikallismurteissa. suomenluonto.fi 49 suomenluonto.fi 49 S anomalehdet ovat kertoneet, että eräät pikku linturaukat ovat erehtyneet kevään merkeis tä ja rientäneet Pohjolan hangille, mutta ku kaan ei ole kertonut, että potnapekat tulivat jo kuukausi sitten. Kun jalka uppoaa höttölumen läpi, ehdin pysähtyä ja havaita vieressäni verkkaista vaellustaan tekevän hyönteisen. Valo laukaisee kuoriutumisen Maaliskuun alkupuolella yöpakkanen puree vielä ankarasti, ja virta näyttää uinuvan talven sylissä. Myös happikato voi hävittää korrit, mutta sitä esiintyy harvoin virtaavissa koskivesissä. Korrinym. Tämä hankikorri on aikuinen yksilö. Nymfi n kasvunopeus on huipussaan pimeimpään vuodenaikaan sydäntalvella. Suurilla jokivesillä hankikorri viihtyy erityisesti järviruo’on tai järvikaislan valtaamilla rantamatalikkoalueilla. pilkkoo kasviainesta Hankikorrin nymfi on hurjannäköinen mönkijä. Atte Kalajoki pohti potnapekka-nimen syntyä ja historiaa kirjoituksissaan. Potnapekka on lempinimi koskikorentojen lahkoon kuuluvalle hankikorrille – tai sumukorennolle, eli sumarille, joksi perhokalastajat hyönteistä nimittävät. Hankikorrit ovat yhä ajastaan edellä yli 40 vuotta myöhemmin ja 400 kilometriä etelämpänä, Kangasniemen Läsäkoskella. Nymfi elää virtavesien pohjille kertyneessä kasviaineksessa. Hankikorrin nuoruusvaihe eli nym. Näin kirjoitti nimimerkki Panu, eli edesmennyt kamarineuvos Atte Kalajoki, Oulu-lehden pakinassaan Potnapekka ajastaan edellä 13
50 suomenluonto.fi valoon. Samalla kun hankikorri elää elämänsä vaarallisinta hetkeä, taimenien kevään ensimmäinen juhlapöytä on katettu. Lopulta nym. Syöksypommittajat lentävät joelle Tunnen niskassani kutittelevan hyönteisen, ja hetken päästä toinen ryömii aurinkolasieni linssin alla. . Tuulenpuuskassa ote kuoriutumisalustasta voi pettää, jolloin nahasta on päästävä eroon virran mukana ajelehtiessa. Ensimmäinen isompi kuoriutuminen alkoi kuun puolivälissä. . stä kuoriutuu vaaleanruskea, hieman oranssinsävyinen hyönteinen. Silloin hyönteinen on lentokyvytön ja joutuu – jälleen kerran – heittäytymään veteen. Jäätävän kylmä jokivesi kangistaa nymfi n raajat, ja juuri kun pitäisi kiivetä tai uida rantaan kuoriutumaan, lämmin auringonpaiste vaihtuu virralla viiltävään viimaan. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O KU VA T M IK KO KÄ ÄR IÄ IN EN. Ajankohta on korrille otollinen, sillä saalistavia hyönteissyöjiä, kuten västäräkkejä, ei vielä ole paljon. Se aistii aikuistumisen hetken tulleen ja pyrkii ylös kiveä, ruokoa tai vesikasvia pitkin. Varhaiskevään olosuhteet ovat kuitenkin armottomat. Iltapäivän lämpölukema kipuaa yli kymmenen asteen, ja kuoriutuminen on vauhdikkaimmillaan. maaliskuuta, noin kaksi viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Kevään ensimmäinen hankikorri havaittiin Läsäkoskella jo 3. Hankikorrin toukka luo nahkansa useasti ennen kuoriutumista. Veden varaan joutuminen on korrille onnettomuus. Hankikorrien kuoriutuminen merkitsee Läsäkosken kartanon isännälle Matt i Huitilalle kevään tuloa. Alussa tapaamamme lumessa vaeltava korri on jo . Pakkasella kuoriutuminen voi päättyä ikävästi toukkanahkaan kiinni jäätymiseen. Huitilan mukaan ratkaiseva kuoriutumisen laukaisija on nimenomaan valon määrä, ei niinkään veden lämpö. Osalla siivet eivät oikene kunnolla, vaan jäävät ruttuisiksi. Maaliskuussa 2022 Suomen yllä viipyi parin viikon ajan korkeapaine, joka toi tullessaan valoa ja lämpöä. Jos rantaan ei jostain syystä pääse, toukka tyytyy luomaan nahkaansa pintakalvoon pilkistävällä ruo’olla. Nymfi pistää tuntosarvensa pinnalle kokeillakseen, onko lämpötila sopiva. Läsäkoski on monipuolinen virta, josta löytyy niin rikkonaisia koskialueita kuin hankikorrille sopivia hidasvirtaisia suvantoja. Läsäkosken Saunasuvannon pintaan näyttää ilmestyvän kuin tyhjästä vaaleita siipiään auki räpisteleviä hyönteisiä, jotka eivät jää huomaamatta hidasvirtaisella alueella talvehtineilta taimenilta. Onnistuneesti kuoriutuneet hankikorrit oikaisevat siipensä ja lentävät rantaan. Saunasuvannossa siipiään vinhasti räpistelevät korrit etenevät jonossa ruokomättäältä kohti rantaa, ja linjastolla päivystävä taimen nappaa vaivatta yhden sieltä, toisen täältä
Lajin määritti vuonna 1758 ruotsalainen luonnontieteilijä Carl Linnaeus, joka antoi sille tieteellisen nimen Nemoura nebulosa. Artikkelia varten on haastateltu myös hyönteistutkija Aki Rinnettä. Tieteellisen nimen nebulosa tarkoittaa tähtienvälisiä heijastustai emissiosumuja. Paritteluun valmistautuvat korrit tankkaavat puiden rungoilla kasvavaa naavaa ja levää. Se pyrkii metsään etsimään ravintoa ja lisääntymiskumppania. Hankikorrin, sumukorennon ja potnapekan lisäksi sitä kutsutaan ainakin koskisonniksi ja purnunpekaksi. Virallinen hankikorri-nimi viittaa keväthankien aikaan. Jäidenko loista, ensimmäisillä varsinaisilla kevätilmoilla, oululaisten ikioma potnapekka, kevään merkki, nousi kuin mikäkin kop teri, ja hetkessä niitä olivat kaikki sillankaiteet täynnä. suomenluonto.fi 51 lähes onnistunut elämäntehtävässään. Hankikorri on kevään ensimmäinen aikuistuva koskikorentolaji. Atte Kalajoki leikitteli potnapekka-pakinassaan huhtikuussa 1973 koskikorentojen lahkon latinankielisellä Plecoptera-nimellä, jonka coptera-osuus tuo mieleen helikopterin: Sieltä se nousi ja nousee kai vieläkin ilmoille. Toiset pääsevät parin munintakierroksen ja jopa parin tuhannen munan laskemisen jälkeen palaamaan metsään, jossa niiden elämä pian päättyy. Pian parittelun jälkeen uros kuolee. Hankikorrien kuoriutuminen ajoittuu Etelä-Suomessa talvesta riippuen yleensä maaliskuun puolivälin ja huhtikuun lopun välille. Helmikuun punainen kopteri Palataan vielä hetkeksi hyönteisen nimeen. Sumukorento-nimi puolestaan juontanee juurensa aikuisen hyönteisen siipien sumunharmauteen. Samalla uros ja naaras saattavat rummuttaa takaruumiillaan ikään kuin kertoakseen olevansa vapailla markkinoilla. Hankikorrin muodonvaihdos on vaillinainen, eli siihen kuuluvat muna, toukka ja aikuinen. Hiljaa virtaavan suvannon pohjassa seuraava sukupolvi syntyy, kehittyy ja vartoo jälleen uutta valoa. Pohjoisessa kuoriutuminen alkaa myöhemmin ja voi jatkua alkukesään asti.. Osa naaraista jää veden vangiksi ravistellessaan sitkeää munarykelmää irti takaruumiistaan. Esimerkiksi vesiperhoset käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen, jossa toukan ja aikuisen välillä on kotelovaihe. Korri on kuoriutunut keskellä virtaa ruokomättäällä ja oikoo siipiään päästäkseen lentämään rantaan. Lajin englanninkielinen nimitys february red liittyy sen vieläkin varhaisempaan kuoriutumiseen lauhemmilla seuduilla, kuten Brittein saarilla tai Pohjois-Amerikan Yellowstonen kansallispuiston joilla. ”Ne tulevat kuin syöksypommittajat”, Huitila kuvailee. Sen lähisukulaisia ovat vantaankorri (Rhabdiopteryx acuminata), joka on nimensä mukaisesti löydetty alun perin Vantaanjoesta, sekä rantusiipikorri (Brachyptera risi), jota on tavattu Suomessa lähinnä Tenojokilaaksossa. Naaras odottaa munamassan hedelmöitymistä ja lentää sitten takaisin joelle pudottamaan munansa veteen. Ensimmäinen aikuistuja HANKIKORRI (Taeniopteryx nebulosa) kuuluu koskikorentojen lahkoon ja rantusiipikorrien heimoon
52 suomenluonto.fi. 52 suomenluonto.fi Erämaista rauhaa TEKSTI MERJA PAAKKANEN KUVAT MERJA PAAKKANEN JA MARKO HAAPALEHTO / METSÄHALLITUS Tiilikkajärven kansallispuiston hiljaisuuden tavoittaa parhaiten talvella. Luontokuvaaja Merja Paakkanen on kokenut sen monta kertaa
suomenluonto.fi 53 suomenluonto.fi 53 Tiilikkajärven kansallispuisto sijaitsee Rautavaaran ja Sotkamon kuntien alueella. M AR KO H AA PA LE H TO / M ET SÄ H AL LI TU S
Aistit lepäävät talvisen luonnon hiljaisuudessa, ja tuntuu kuin jokaisella hengityksellä keho vaipuisi samaan seesteiseen rytmiin luonnon kanssa. Talvella kaiken tilalla on levollisuus. Pehmeät hiekkarannat luovat paikasta kuin paratiisin, enkä yhtään ihmettele, miksi tämä kansallispuisto voitti vuoden 2023 retkipaikkaäänestyksen. Samanlaista pysäyttävää tyyneyttä on vaikea tavoittaa muulloin kuin talvella. Tuulen kuljettama lumi luo kauniita muotoja Tiilikan selälle. Tämä on kertomus siitä, miten edelleen sulkemalla silmät palaan niihin hetkiin, joissa on ääretön rauha ja kaikki olennainen, erämaisen luonnon tasapaino. Tiilikkajärvi teki minuun syvän vaikutuksen jo ensi kohtaamisella. Keloutuvien puiden alla olevat puunkuoren palaset kertovat linnun etsineen ruokaa. Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan upea, mutta ensimmäinen talviretki mystisen rauhan äärelle jätti syvän muistijäljen. Avosoiden laitoja reunustavien rämeiden sarat ja varvut luovat kesällä upean värimaailman, mutta talvella niistä näkyy vain korkeimpien varpujen päät. Venäjänhiekan telttailupaikalla saa retkeillä rauhassa. 54 suomenluonto.fi P ohjois-Savon ja Kainuun rajalla sijaitsevasta Tiilikkajärven kansallispuistosta on tullut minulle erityisen rakas. Hiljaisuuden keskellä on ihana ajatella, että pian nämä metsät ja suot kuhisevat jälleen elämää. Suuret aapasuot ja niitä reunustavat rämeet saavat tuntemaan kuin olisi kaukana erämaassa. Talvella lumipeite pelkistää tasaisen maiseman, jota halkovat metsäiset harjanteet. KU VA T M ER JA PA AK KA N EN. Maaliskuussa maisema on vielä talvinen, mutta lisääntynyt valon määrä kertoo jo keväästä. Kun kulkee samoja polkuja usein, muistaa minkä puun oksalta peippo lauloi ja missä käpytikan poikaset huusivat nälkäänsä niin, ettei niitä voinut olla huomaamatta. Kulkiessani tervehdin puita kuin vanhoja tuttavia, vaikka ne tuskin välittävät olemassaolostani. T iilikkajärven kansallispuisto kuuluu suotyyppien vaihettumisvyöhykkeeseen, jossa pohjoisten ja eteläisten soiden piirteet sekoittuvat toisiinsa. Liekö sama palokärki, joka suhahti ohitseni kulkiessani kohti Uiton kämppää. Myös suon tuoksu puuttuu. Muistiin piirtyy hetkiä, jälkiä ja kohtaamisia, joiden jälkeen paikka tuntuu kerta kerralta tutummalta. Kesäasukkaat puuttuvat. Pieni kansallispuisto hämmästytti monimuotoisuudellaan. Talvisen hiljaisuuden rikkoo vain korpin raakunta tai palokärjen nakutus. Tämä ei ole kertomus yhdestä retkestä, vaan kertomus talvisen Tiilikkäjärven upeudesta. Laajat suot, harjut ja järveä halkovat kapeat niemet tekevät maisemasta mielenkiintoisen ja vaihtelevan. Olen kahlannut kevättulvissa ja alkukesän tupasvillameressä. Kesällä ruohokanukka kukkii, hyönteiset surraavat ja käki tuntuu jatkavan loputonta kukuntaansa. Ensi retken jälkeen olen kulkenut puistossa lukuisia kertoja, ihaillut sen syviä, murrettuja ruskan sävyjä ja syksyn ensimmäisten pakkaspäivien kuuran maalaamaa maisemaa. Muista puiston liikkujista saa yleensä tietoa vain hankeen painautuneista jäljistä. Laajat suoalueet ovat pääasiassa pohjoiselle tyypillisiä aapasoita
Tiilikan eteläisen rannan Venäjänhiekalta avautuu Suuriselkä, jota kehystävät suot ja kapeat niemet. Tunnelmallinen tupa huokuu samaa erämaista henkeä kuin ympäröivä luontokin. Harjujen luonto on herkkää ja kesäisin niemissä saa kulkea vain merkityillä reitillä. Kun on kulkenut samoja polkuja ja tervehtinyt samoja puita vuosien ajan, paikasta tulee tuttu. Talvella tämäkin hiekkaranta on rauhan tyyssija ja muita yöpyjiä on harvoin. Vaikka yleensä yövyn mieluiten teltassa, on tämä tupa tarjonnut suojaa tuulisena talviyönä. on yleensä useita retkeilijöitä ja telttojen määrä ei aina ole laskettavissa edes kahden käden sormilla. Lumipeite suo minulle vapauden kulkea tervehtimään puita, joiden luokse pääsee vain talvisin. Talvella lumi suojaa maastoa. Tupa tarjoaa yösijaa kahdelle retkeilijälle ja myös mukavan taukopaikan päiväretkille. Laajennuksen myötä myös 1300 hehtaaria metsätalouskäytössä ollutt a metsää siirtyy suojelun piiriin. Kesäkuun alusta alkaen Tiilikkajärven kansallispuiston pinta-ala yli tuplaantuu, kun lisää arvokkaita soita ja vanhaa metsää liitetään kansallispuistoon. Pohjoisniemen puolella sijaitsee kansallispuiston toinen telttailualue, jolta löytyy myös Kosevan kämppä, pieni autiotupa. Kalmoniemen ja Pohjoisniemen välissä on kapea Selkäsalmi. Lopulta tuttu muuttuu merkitykselliseksi, ja merkityksellistä. Kesäisin salmen voi ylittää ylitysveneillä, mutta ennen se piti ylittää kahlaten. Venäjänhiekalta on helppo suunnata Kalmoniemeä myötäillen kohti Pohjoisniemeä. 56 suomenluonto.fi Kansallispuisto laajenee Eduskunta hyväksyi 15.2.2023 lain, jolla Tiilikkajärven kansallispuistoon liitetään valtion omistuksessa olevia maita Tiilikan, Pumpulikirkon, Löytynsuon, Maamonsuon ja Haravalehdon Natura 2000 -alueilta sekä YläKeyritt y-järven pohjoispuolelta. Talvella ylitystapaa ei tarvitse pohtia
Suomen politiikassa luonto ollut sivuroolissa verrattuna ilmastotoimiin. Sen rajat laajenevat, kun puistoon liitetään lähialueiden arvokkaita soita ja vanhaa metsää. Suomen luonto saa useimmilta poliitikoilta arvostusta lähinnä juhlapuheissa, ei poliittisissa päätöksissä. M AR KO H AA PA LE H TO / M ET SÄ H AL LI TU S YK:n luontokokous Montrealissa sai joulukuussa aikaan ratkaisun, joka antaa toivoa. Sellainen maa ei tässä murroksessa enää pärjää, joka pilaa omaa luontoaan. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen Luontokadon ratkaisun hetket käsillä – meillä ja maailmalla. Taustalla on markkinoiden toiveet. On ilmiselvää, että luontokadon torjumisen kannalta sekä EU:n sisämarkkinoiden talouden ohjaamiseksi luonnolle kestäväksi on kaikkein järkevintä sopia luontotoimien reunaehdoista yhdessä. Europarlamentin suunnasta katsottuna muutos on jo tapahtumassa lujaa. Suomen politiikassa on tässä iso työsarka. Kestävä talous ja luonto kulkevat käsi kädessä. Suomessa onkin ymmärretty Euroopan unionin rooli tässä väärin: EU toki vauhdittaa ympäristökestävyyttä vihreän siirtymän eli green deal -ohjelman lainsäädännöllä. Arviolta puolet asetuksen kustannuksista syntyisi vesistöjen tilan parantamisesta. Puisto on edelleen rakas, sen metsät ja suot tuntuvat kuin kodilta. Merja Paakkanen on ammattiluontokuvaaja Kilpisjärveltä. Olen onnellinen, että kesällä minua on vastassa yhä suurempi alue suojeltua luontoa. Ympäristöjärjestöjen tuore arvio antoi hyväksyttävän arvosanan vain vihreiden ja vasemmistoliiton luontoa koskeville vaalitavoitteille. Yhä isompi osa kansainvälisistä sijoittajista siirtää rahoitustaan ilmastolle ja luonnolle kestäviin hankkeisiin. Mutta kysyntä tälle murrokselle tulee ihmisiltä, yrityksiltä. Isot sijoittajat ymmärtävät taloudelliset riskit, mitä hiilikuplaan investointi tai luontokatoa aiheuttavat sijoitukset voivat muuttavassa maailmassa aiheuttaa. EU:n ennallistamisasetuksen ympärillä käyty keskustelu toi viime syksynä esille kuinka kaksinaamaista tämä on: esimerkiksi kokoomus puhuu kyllä kivoja Itämeren suojelusta, mutta kun ennallistamisasetus vihdoin velvoittaisi Suomea parantamaan luontoamme ekologisesti hyvään tilaan suunnitelmallisin toimin, se ei enää kelpaakaan. Nyt toteuttamisen vastuu on kuitenkin kullakin maalla. YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolet sitoutuivat kokouksessa pysäyttämään luontokadon 2030 mennessä sellaisilla konkreettisilla tavoitteilla ja niiden toteutumisen valvonnalla ja mittaamisella, että ensi kertaa tällaista päätöstä voi pitää myös mahdollisena saavuttaa. Kun kaikki maat tekevät, tulokset ovat luonnolle parempia ja edelläkävijäyritykset saavat luontoystävällisille ratkaisuilleen markkinoita. haluaa vaalia ja suojella. Ensi kesänä toivon taas kulkevani noita tuttuja polkuja Itä-Suomessa. Tämä seuraavan Suomen hallituksen on muistettava. Vaikka käyntini Tiilikkajärven kansallispuistossa ovat harventuneet, ei paikan merkitys minulle ole vähentynyt. Velvoite luonnon hyvän tilan tavoitteluun eri elinympäristöissä on jo nyt Suomen omissa laeissa – ongelma monille puolueille tuntuu vain olevan se, että näitä lakeja myös pantaisiin toimeen. Vuonna 1982 perustett u Tiilikkajärven kansallispuisto on laajuudeltaan 34 neliökilometriä. Isot teolliset ostajat ja kuluttajat vaativat ympäristökestävyyttä. Erityisen vaikeaa tämän ymmärtäminen tuntuu olevan Suomen päättäjille maaja metsätalouden osalta, vaikka nämä ovat juuri aloja, joilla ei ole mitään tulevaisuutta ilman luontokestävyyttä. Silloin Tiilikkajärven kansallispuiston pinta-ala on tuplaantunut
23-vuotias ympäristöaktivisti ja Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtaja, opiskelee metsätieteitä Helsingin yliopistossa. Ida Korhonen. H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Ida Korhonen on metsäaktivisti siksi, että luonto on hänelle niin rakas. Tärkeintä luonnossa. Pidetään metsät pystyssä, koska ne eivät ole meidän metsiä, vaan me ollaan niiden ihmisiä ja metsät pitävät meidät pystyssä. Mitä. Helsinki, kotoisin Keravalta. Kotipaikka. TEKSTI KATRIINA KONTUNIEMI KUVA ANNA RIIKONEN Ida Korhonen on metsäaktivisti siksi, Aktivisti koko sydämellä Kuka. Mott o. Kaikki se elämä, mitä luonnossa on ja se, ett ä saa olla osa sitä
”On käsittämätöntä, että meidän pitää olla täällä vahtimassa, että valtio pitää kiinni tavoitteistaan”, Korhonen huokaa. Metsien surkea tila onkin koko ajan läsnä Korhosen elämässä. ”Mitä enemmän tein metsien puolesta, sitä enemmän ymmärsin, miten kipeästi metsät tarvitsevat suojelua.” Turhauttava metsäkeskustelu Kuva Suomesta metsien maana alkoi rakoilemaan ja lopulta se romuttui kokonaan. ”Moni suomalainen ei pidä metsiä itseisKorhonen tekee aktivismia lähes kokopäivätyönään. Viimeisen viikon aikana hän on nukkunut puoli joukkueteltassa met sän keskellä, joutunut poliisien kiinniottamaksi, viettänyt yön putkassa ja hiihtänyt sen jälkeen takaisin tunturiin. Siitä seurasi oivallus: joskus Suomen metsät ovat näyttäneet tältä ja tulevaisuudessakin ne voisivat näyttää tältä.” Surutyötä ja iloa Ympäristöaktivismista on käyty viime aikoina paljon yhteiskunnallista keskustelua. Erityisesti kansalaistottelemattomuus herättää vahvoja mielipiteitä. Olen miettinyt asiaa ja todennut, että kritiikistä huolimatta haluan tehdä kansalaistottelemattomuutta.” Korhonen toivoo, että kritiikki toimisi myös toisin päin niin, että mielenosoitukset voisivat saada esimerkiksi ison metsäyhtiön työntekijän pohtimaan omaa työtään ja arvojaan. Toisaalta hankalatkin tunteet tuovat jotakin hyvää. Kansalaistottelemattomuus on perusteltua, koska järjestelmässä on ongelmia. ”Koko yhteiskunta perustuu luonnon hyväksikäyttöön. Etelässä asuneena Korhonen oli tottunut talousmetsiin. Aktio on hieno osoitus siitä, että useat ihmiset ovat valmiita lähtemään viikoiksi metsään ja yöpymään pakkasessa suojellakseen luontoa.” 2030 ”Luontokato on pysäytetty ja voin jäädä eläkkeelle metsäaktivismista.” ”Kaikella luonnolla on oikeus olla olemassa.”. ”Suru ja viha kertovat siitä, että on jotain niin kaunista, että haluan taistella sen puolesta”, Korhonen pohtii. Luonto ja varsinkin metsät ovat kiehtoneet häntä pienestä pitäen. ”En tee aktivismia maailmantuskan vuoksi, vaan siksi, että luonto on minulle niin tärkeä ja rakas.” 2005 ”Äiti liittää minut 5-vuotiaana LuontoLiittoon, lasten ja nuorten ympäristöjärjestöön.” 2021 ”Metsäliike syntyy LuontoLiiton, Greenpeacen ja Elokapinan yhteistyöstä. Korhonen osallistui Luonto-Liiton kartoituskurssille, mikä herätti kiinnostuksen luonnonsuojelua kohtaan. Korhosen luontoinnostus alkoi Luonto-Liiton retkiryhmästä, jonka kautta hän pääsi vaellusreissuille ja hienoihin luontokohteisiin. Jotta sitä voidaan muuttaa, täytyy nousta järjestelmää vastaan.” Korhonen ajattelee, että aktivismiin ja kansalaistottelemattomuuteen kohdistuva kritiikki tekee myös hyvää. Metsäteollisuus on ajanut omaa sanomaansa ja siitä on tullut jaettu totuus.” Silloinkin, kun metsät ymmärretään muunakin kuin puun lähteenä, puhutaan usein ekosysteemipalveluista tai metsien virkistyskäytöstä. A ktivisti Ida Korhosta väsyttää. Korhonen tajusi, että toimilla on kiire. Ironista kyllä, on mennyt vasta reilu kuukausi siitä, kun Suomi sitoutui tavoitteeseen pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Vähitellen Korhosen valtasi ajatus, ettei hän halua pelkästään nauttia luonnosta vaan myös tehdä jotakin sen hyväksi. Tunturin juurella metsäaktivistit pitävät leiriä ja vahtivat, etteivät Metsähallituksen koneet tule hakkaamaan metsää. Ympäristötietoisuus kasvoi. Jos luontoa ei suojella nyt, sukupuuttovelka ehtii kasvaa liian suureksi. Haastattelua varten hän on hiihtänyt tunturin laelle “mediatukikohtaan”, jossa kenttää riittää juuri ja juuri puhelun tekemiseen. Sen ajan, mitä aktivismilta jää, hän käyttää metsätieteiden opiskeluun. Kun Korhonen pääsee puhumaan metsien tilasta, puheen tahti kiihtyy. Niissäkin lähtökohta on hyvin ihmiskeskeinen. Koen ensimmäistä kertaa olevani osa suurempaa aktivismiliikettä.” 2023 ”Olen mukana Aalistunturilla pysäyttämässä valtion metsän hakkuita. Siitä seurasi kierre. Kun hän pääsi aarniometsiin, joita ei oltu koskaan hakattu ainakaan koneellisesti, kokemus tuntui uskomattomalta. ”Se pysäyttää pohtimaan sitä, miksi teen sitä mitä teen. Lapsena metsät tarjosivat leikkipaikan, murrosiän tunnemyrskyissä metsistä taas muodostui turvapaikka. Korhonen ajattelee, että kaikenlaisia aktivismin keinoja tarvitaan, jotta sanomasta tulee mahdollisimman vaikuttava. suomenluonto.fi 59 arvoisina, vaan raaka-aineen lähteinä tai jonakin, jota voi loputtomasti hyödyntää. Siellä Korhonen oppi paljon uhanalaisista lajeista, mutta oppimiskokemusta tärkeämpänä hän pitää oivallustaan Suomen metsien tilasta. Korhonen on pysäyttämässä hakkuita Aalistunturilla Länsi-Lapissa. ”Mietin, että tältäkö metsän kuuluisi näyttää. Alkusysäys aktivistiuralle lähti hänen ensimmäisestä kartoitusmatkastaan Inariin. Se tekee aktivismista raskasta. ”Kaikella luonnolla on oikeus olla olemassa”, Korhonen huomauttaa. Tunteiden kirjo vaihtelee ilosta ja onnesta valtavaan suruun ja vihaankin
. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi . Tämä yksilö päivehti useiden päivien ajan samassa kuusessa pienessä kaupunkimetsässä. Ohikulkijat eivät arvanneet, mitä kaupunkiluonto kätki aivan heidän viereensä.” Janne Salomeri havaitsi piileskelevän pöllön Helsingissä 27. VIHERVARPUSEN POSEERAUS ”Yllätys oli suuri kun näin vihervarpusen ensimmäistä kertaa ruokinnalla!” Laura Lehtola ilahtui talviruokinnan vieraasta Helsingissä 8. Aivan tuli tunne kuin mumma olisi ollut lumikon muodossa mukana joulumyyjäisissä.” Anu-Liina Ahomäki kohtasi valkean eläimen Seinäjoella joulukuussa.. Öisin pöllö oli saalistamassa. MUMMOLAN LUMIKKO ”Vanha mummola oli tullut purkukuntoon mumman siirryttyä tuonpuoleiseen. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. tammikuuta. helmikuuta. Pieni lumikko kurkki vähän väliä kasvihuoneen alta ja kiven kolosta, ei säikkynyt juuri lainkaan. Pidimme mummolan muistoksi pihapiirissä pienet joulumyyjäiset. SARVIPÖLLÖ KUUSEN KÄTKÖISSÄ ”Sarvipöllö on taitava piiloutuja. Kuusen ohitse kulkee kävelytie, jota käyttivät päivittäin sadat ihmiset. Onneksi oli kamera mukana
. SAUKON PUUHAT ”Saukko sukelteli, kalasteli, sai saaliikseen ahvenen. . helmikuuta. tammikuuta. helmikuuta.. Kiipesi jään reunalle ja maiskutteli ahvenaterian suihinsa.” Maarit Siitonen seurasi saukon ruokailuhetkeä Muuramessa 30. JÄÄAALLOT Nuuksion kansallispuistossa jäätyneen puron ohueen jääkanteen oli syntynyt hienoja kuvioita. tammikuuta. suomenluonto.fi 61 AURINGON TAIKAA Aurinko laski Ailigastunturin upeissa maisemissa. KETUN KATSE Parhain ohjelma on ikkunasta näkyvä Suomen luonto, johon ei kyllästy koskaan! Katariina Heikkonen ihasteli repolaista Turun Tortinmäellä 22. Tarja Kouvo ikuisti talven tunnelmaa Karigasniemellä 3. Sampo Kiviniemi kuvasi luonnon taideteoksen Nuuksion kansallispuistossa Espoossa 22. . Ilmeisesti vedenpinnan lasku jään alla oli synnyttänyt aaltomaiset kuviot
Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. /kysy-luonnosta tai . Palokärki etsii usein ravintoa maan rajasta, jopa lumen alta. Palokärki muistaa epäilemätt ä tietämiensä muurahaispesien ja kantojen sijainnit lumisateen jälkeenkin. Miksi se kaiveli lunta. . Kaivamisen ohessa sen täytyy aina välillä käydä varmistamassa oma turvallisuutensa ja tähystellä ympäristöä jostakin korkeammalta. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. JU KK A KA N GA S / VA ST AV AL O JA M AR KK U LE PP ÄV U O RI TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Palokärki koputt eli paksun männyn kylkeä. Tikalla näytt äisi kuvan perusteella olevan hangessa kaarnanpaloja ympärillään. Tässä kuvassa on myös se mahdollisuus, ett ä linnun koputt eleman paksun männyn kyljessä on kaarnan alla kovakuoriaisten toukkia tai koteloita, jotka lentävät kaarnan palasten mukana lumeen. Toistuvasti se lennähti hankeen ja heitt eli lunta kuin jotakin kaivaakseen. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa : suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Se havitt elee esimerkiksi muurahaisia ja kaivelee niiden kekoja. Sitt en se palasi mäntyä koputt elemaan samalla alaspäin askeltaen. Lintu kaivoi välillä niin syvälle, ett ei sitä näkynyt. Hevosmuurahaiset elävät lahoavissa kannoissa ja niistä lähtevissä paksuissa juurissa samoin kuin juurikäävän heikentämien isojen havupuiden tyviosissa. Palokärki etsii maan rajasta muurahaisia. Palokärki etsii maan rajasta muurahaisia. SEPPO VUOLANTO Miksi palokärki kaivaa lunta. Palokärki käy tarkistamassa nämä palaset sieltä mihin ne putoavat. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki
Niitä voi olla paikalla jopa sadoitt ain. Paljon perhosia piilottelee karikkeen lisäksi myös havupuiden ja katajan tiheissä neulastoissa sekä suurten puiden kuoren rakosissa ja onkaloissa. Rakennusten rakosista ja ja jopa ulkohuusseista löytyy myös tikkuja lattakoita, joita voi sopivissa paikoissa olla kymmeniä. Nokkosja neitoperhosen lähisukulaiset liuskaperhonen, isonokkosperhonen ja suruvaippa talvehtivat yleensä puiden koloissa ja varsinkin juurakoiden alla olevissa onkaloissa, joissa on viileää. JAAKKO KULLBERG Sitruunaperhonen talvehtii varvusta tai muusta kasvista roikkuen. Aikuisina talvehtivilla perhoslajeilla on erilaisia tapoja talvehtia. Niitä voi olla kylmissä kesämökeissä runsaasti. Perhoset voivat talvehtia myös aikaisemmissa kehitysvaiheissaan, munana, toukkana tai kotelona. Lämpimällä säällä ne saatt avat lähteä talvellakin kävelylle. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Perhosten talviset piilopaikat Mihin perhoset menevät talvella. Päiväperhosista sitruunaperhosella lienee karuin tapa viett ää talvensa, koska se käytännössä istahtaa metsäisessä maastossa johonkin varvulle ja jää odott amaan suojaavan lumipeitt een laskeutumista – satoi lumi tai ei. . Latt akoit varsinkin tunkeutuvat suurina joukkoina erilaisiin rakosiin tai pahvilaatikoihin. Tämä myös selitt ää, miksi sen voi nähdä lennossa jo maaliskuulla. Piiloja puuyökköset löytävät piilopaikkoja karikkeesta ja puiden irtoamassa olevan kuoren raoista. Muita suhteellisen säännöllisiä talvehtijoita samoilla paikoilla ovat humalayökkönen, nokkosja neitoperhonen, joita näkee myös ulkorakennuksien viileissä osissa ja autiotaloissa. Tavallisinta on toukkana tai kotelona talvehtiminen. Viileiden luolien, bunkkereiden ja kellareiden seinillä sekä katoissa talvehtivat aivan omat lajinsa, kuten liuskayökkönen ja kiiltoyökkönen. JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV AL O
Kuvan kaltaiset kerrokset ja kalkkikonkreetiot esiintyvät usein ryhminä tai ketjuina. Paikka: 62.553720,21.629218. Käärmekuvio on jäänne alkuperäisen merikerrostuman kalkkiliejupitoisesta kerroksesta. Koostumukseltaan ympäröivästä massasta poikkeava kalkkiliejukerros muutt ui vuorenpoimutuksessa karbonaatt ija kalkkisilikaatt imineraaleiksi. Raatoa ei löytynyt, eikä jätöksiäkään. TAPANI TERVO Näätä on kett erä ja taitava kiipeilijä. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mikä tämä on. Kerrostumisvaihett a seurasi noin 1 880 miljoonaa vuott a sitt en laaja-alainen kivikehän laatt ojen törmäys ja vuorenpoimutus, jonka yhteydessä merikerrostumat joutuivat maankuoreen 10–15 km:n syvyyteen korkeaan paineeseen (3–4 tuhatt a baria) ja lämpötilaan (500–700 °C). Se on kuulemma kokonaan kiveä. Ranskalaisen geologin silmin lopputulos näytt i ilmeisesti ”makkaroiden jonolta”. . Joskus kalkkisilikaatt ikerrokset ovat katkeilleet poimutuksessa erillisiksi pätkiksi, jotka muodostavat jonoja. Näytt ää aivan käärmeeltä, mutt a onko se. Näädän kokoinen pitkä ja solakka eläin kiipeilee hormin laajuisissa onkaloissa ja käytävissä jokseenkin vaivatt omasti. KA TI H EI SK A H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O. . Kiilteestä, kvartsista ja maasälvästä koostuva ympäröivä kivi menett i alkuperäiset kerrosrakenteensa. Kovin oli ikkunatasolla pyörinyt, kun kaikki kyntt iläkipot olivat kaatuneet. Outoa, ett ei kävijältä ole jäänyt ulostett a todistuskappaleeksi. Kengänkärki antaa osviitt aa koosta. Mieheni oli bongannut muodon Teuvalla. Ne kestivät muuta kiveä paremmin painett a ja lämpötilaa ja säilyttivät kerrosrakenteen muodon yhtenäisenä. Vierailija on hyvin voinut tulla savupiipun kautt a, mikäli pelti on ollut auki. Pitkä kulutuskausi on paljastanut syvällä syntyneen käärmekuvion nykyiseen kallioperäleikkaukseen. Kivi on syntynyt muinaismereen noin 1910 miljoonaa vuott a sitt en kerrostuneesta hiekasta ja savesta. Tällöin rakenteesta käytetään nimitystä budinaasi. Melkoista jälkeä on vierailija jätt änyt muistoksi käynnistään. Kiemuramuodon erottuvuutt a on lisännyt kalliopinnan rapautuminen. Tavallisin tämän kokoluokan mökkivieras Suomessa on nykyisin näätä. Määritelmän mukaan budinaasi syntyy, kun ympäristöä lujemmat kerrokset katkeilevat taipuessaan ja venyessään. Jos sammalpeitt een alta paljastuisi laajempi kuviokentt ä, niin kysyjän löytämästä kalliosta voisi saada erikoisen luontokohteen. Kerros vain taipui puristavien voimien tuloksena saaden kiemuraisen muotonsa. Kalkkisilikaatt imineraaleista koostuva raita on ympäröivää kiveä kestävämpänä jäänyt biotiitt igneissikalliossa koholle. JUHA VALSTE Kuka sotki takkatuvan. Olisiko se osannut poistua samaa reitt iä. Termi tulee ranskan kielen makkaraa tarkoitt avasta sanasta. Kivinen käärme kalliossa Ensivisiitt i talven jälkeen mökille toi eteemme sotkun saunan takkatuvassa. Ne aiheutt ivat massojen ositt aisen sulamisen ja uudelleenkiteytymisen, joka tuhosi kivien rakenteita ja synnytt i uusia rakenteita ja mineraaleja. Olisiko jokin eläin voinut pudota piipun kautt a, kun takan kipinäsuojakin oli levällään latt ialla. Valokuvan ja tarkan sijaintitiedon perusteella voimme päätellä, ett ä kallion pääkivilaji on runsaasti biotiitt ia (tumma kiillemineraali) sisältävä kiillegneissi
Suvulle tyypilliseen kosiokäytt ätyymiseen sisältyy silmiinpistäviä rituaaleja: koiras nostelee etummaista raajapariaan ylös ja alas, liikutt elee raajojaan nykivästi sekä rummutt aa pedipalpeillaan eli leukajaloillaan. Kuvassa oleva laji ei kuulu samaan heimoon rantahämähäkkien kanssa, vaan kyseessä on juoksuhämähäkkeihin lukeutuva pilkkuleokki (Alopecosa inquilina). Koira meinasi mennä piikkeihin kierimään, joten eläimen haju niissä oli. Rauhaset erott uvat selkeinä möhkäleinä pään molemmin puolin. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Huomasin kasan piikkejä. . Rupikonnan erott aa muista suomalaisista sammakkoeläimistä varmimmin silmien takana sijaitsevista korvallisrauhasista, jotka kuvan eläimeltä puutt uvat. . TAPIO KUJALA Onko kuvassa sammakko vai rupikonna. HEIDI KINNUNEN Törmäsimme kotonamme ulkona tällaiseen aika suureen hämähäkkiin. Laji on suhteellisen yleinen Suomen eteläpuoliskolla ja viihtyy parhaiten kuivahkoilla kankailla. Valitett avasti talvi on siilille vuoden vaarallisin aika. Onko se isorantahämähäkki, rantahämähäkki, vai mikäköhän. Tyypillistä on, ett ä siilistä jäävät jäljelle vain syömäkelvott omat osat. Tämä taas viitt aa suvun lajien suureen kokoon. Kuvan eläin on sammakko, vaikka sen iho näytt ääkin tavallista karheammalta ja kuivemmalta, ikään kuin rupiselta. Jos rasvavarastoja on liian vähän, uhkana on nälkiintyminen horroksen aikana. Kuvassa on siilin piikkejä. Talvella ravintoa on vaikea löytää ja saalistajat havaitsevat siilin helposti, kun se ei pääse liikkumaan kasvillisuuden suojissa. KA IS A KO SK IN EN KA RI H O FF RÉ N SU SA N N A SA LL IN EN Suurikokoinen pilkkuleokki on eteläisessä Suomessa tavallinen laji.. . Pelästyneellä konnalla niistä voi eritt yä maitomaista myrkkyä. Näin ne varmistavat kosiskelijan olevan oikeaa lajia. Joidenkin suvun lajien naaraiden tiedetään myös näykkäisevän koirasta säärestä tunnustellakseen raajan sisällä olevia rakenteita. MAIJA KARALA Leijonan mukaan nimett y Sammakon tuntomerkit Siilin piikit hangella Sammakon iho muistutt aa rupikonnan pintaa. Laji on saanut nimensä takaruumiissa erottuvista pisteistä ja leokki-sanalla viitataan suvun aiempaan nimeen, leijonahämähäkkeihin. Kuuluvatko siilille. Lähistöllä ei ollut verta tai muita kamppailun merkkejä eikä tunnistett avia jalanjälkiä. Talvella liikkeelle lähteneet siilit ovat vaarassa jäädä koiran, ketun tai varisten kiusaamaksi
us norvegicus) on kuitenkin selvästi kömpelömpi ja halutt omampi kiipeilijä kuin sukulaisensa mustarott a (Ra. Lue lisää: haltia.com/tapahtumat LUONNON JA ELÄINTEN PUOLELLA Mainoksen maksaja: Vasemmistonaiset, ehdokkaiden tukiryhmät 74 66 Mai Kivelä Li Andersson Kansanedustaja • Helsinki Kansanedustaja • Varsinais-Suomi. HEIDI KINNUNEN Rott a kiipesi puuhun Etenkin nuoret rotat nousevat helposti ylös puuhun. Sinne se livahti vikkelästi palloja jyrsimään. us ra. Olin laitt anut talipalloja vanhaan sireeniin. Suomessa yleinen villi isorott a (Ra. Lopetin lintujen ruokkimisen siltä osalta. Rotat ovat yllätt ävän kett eriä kiipeilijöitä. Vaikutt aa siltä, ett ä isorott akin kiipeää korkealle, jos ruoka on tarpeeksi houkuttelevaa. Etenkin nuoret ja keveät yksilöt nousevat helposti korkealle, tietävät kesyrott ia kasvatt aneet. Kiinnostaako retkeily lasten kanssa. us). Mustarotalle riitt ävät houkutukseksi vaatimatt omammatkin eväät. Myöhäinen ajankohta ja häntä paljastivat henkilöllisyyden. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA PA SI PA RK KI N EN / VA ST AV AL O Näin rotan kiipeävän puussa ensi kerran viime talvena. Talipallo on epäilemätt ä ollut sellainen. Rott a kiipesi korkealle, kaksikerroksisen talon katon tasalle. Nyt näin rotan kiipeilevän talomme seinustalla olevassa kirsikkapuussa. . Kuinka yleisiä ovat puissa kiipeilevät yksilöt. Siellä se keikkui latvustossa ja lähti alaspäin nähtyään minut. Ensin luulin sitä oravaksi, kun meno oli niin kett erää. Ku va : Re tk ip ai kk a RETKILAUANTAI RETKILAUANTAI Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Tule oppimaan retkija luontotaitoja Nuuksioon Suomen luontokeskus Haltian Retkilauantaihin 1.4.2023. Havaintoja isorott ien kyvystä ja motivaatiosta kiivetä korkealle on dokumentoitu suhteellisen paljon, ja rott ien kiipeilyä on tutkitt u myös kokeellisesti
– Sinikka Lahti, Tampere Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Kiitos taas hyvästä numerosta kokonaisuudessaan. Siitä meni vielä vuosia ennen kuin näin ensimmäisen valkoselkätikan kotinurkillani Varsinais-Suomessa. /digiohje Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. On kuitenkin mukavaa lukea näitä luonnonsuojelun menestystarinoita, eikä valkoselkätikka, tai muutkaan nuoruuteni ajoista elpyneet lintulajit ole menettäneet yhtään viehätystään. Ensimmäisen valkoselkätikkani näin vähän yllätt äen Porkkalan kärjessä toukokuussa arktika-aikaan. ÄÄNESTÄ . Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 2/2023 paras jutt u oli Tikka palasi. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Lisää tällaista! – Juha Maijala, Hui. Parasta oli uskomatt oman eloisalla ja kauniilla kielellä kirjoitetut kuvaukset tikoista ja muistakin linnuista. Kasvien maailman tietämystä ja kunnioitusta lisäävä artikkeli. inen Taas oli monta vaihtoehtoa, mutt a tuleva valoisa aika on kuitenkin niin odotett u joten valitsin sen. Olen usein pannut merkille, on sitt en kyse linnuista, peuroista tai koirista, ett ä yksilöt erott uvat toisistaan. Vuosi taisi olla 1976 tai 1977. H ossa, Raatteentie , Arola, Kiantajärvi, Saimaa. 4.6.2023 norppaja karhumatka. Pesimälajinahan se on täällä päin edelleen hyvin harvinainen. Jutun kuvitus on upea ja teksti kansankielistä. –Jari Kårlund, Sauvo Tässä jutussa on onnellinen loppu, mikä on harvinaista luonnonsuojeluun liitt yen. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. äjää (Vastapaino 2022). Kainuu 460,KARHUJA ... – Eija Impivaara, Varkaus Muutakin kuin lajinsa edustaja Olipa mielenkiintoinen aihe! Sain jutusta uutt a tietoa ja koin jutun sekä tärkeäksi ett ä hyödylliseksi. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 30.3.2023. – Markku Ojanen, Helsinki Valon voima Valo on aina ollut minulle tärkeä, se inspiroi. Osallistujien kesken arvotaan AriPekka Huhdan kirja Talvikasvio – Kuinka tunnistaa 175 talventörrö. – Pirkko Majapuro, Helsinki Silphium – vapaan rakkauden yr. – Päivi Sääskilahti, Oulu Artikkeli vahvisti käsityksiäni siitä, ett ä eläimet ovat persoonallisia. Artikkelia luki nautiskellen kuin parasta luonnosta kertovaa kirjaa! – Malla Luhtakallio, Helsinki Aloitin lintuharrastuksen 70-luvun alussa. Taidamme usein aliarvioida eläinten älykkyytt ä ja persoonaa. Ja kaikki kunnioitus niille tulisieluisille nuorille, jotka ott ivat jonkin lajin pelastamisen tehtäväkseen. H inta 660,14. Kaikkien noiden lajien ensihavainnot ovat jääneet elävästi mieleen. Jorma Luhdan, Markus Varesvuon ja Pertt i Koskimiehen kirjan Tunturipöllö (Docendo 2022) voitt i Emilia Kauppinen Tuusniemeltä. Jutt u myös muistutt aa vastenmielisistä 1980-luvun ympäristöasenteista ja Suomen metsänhoidon välinpitämätt ömyydestä. Mielenkiintoinen ja uutta tietoa antava jutt u. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO 31.5-4.6.2023 31.5. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Uskoni siihen, ett ä totuus voitt aa lopulta, sai hieman vahvistusta. i Mielenkiintoista tietoa ihmisen toiminnan historiasta ja mieltä kutkutt avaa ajatt elua vanhojen löytörahojen pohjalta. 18.6.2023 (norpaton) 560,ja 3.6.8.2023 4 pv. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Silloin olivat hyvin uhanalaisia lajeja muun muassa merikotka, muutt ohaukka ja valkoselkätikka. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . niikonmatkat.. 045-1374757 Ota digipalvelu käyttöön: suomenluonto.. Artikkeli sisälsi uutt a tietoa valkoselkätikasta, hienot kuvat ja neuvoja havainnointiin
Kirpeää ja tulista suosiva ripottelee ruokaansa retikkaa, lempeämmästä mausta pitävän valinta on vaikkapa parsakaali. Monet idätetyt palkokasvit, kuten soijapapu ja kikherne on kuitenkin vielä kiehautettava ennen syömistä. Ruokaa ei silloin tarvitse säilyttää kaupan kylmähyllyssä tai kuljettaa pitkiä matkoja. Siemeniä idättämällä saa helposti terveellistä syötävää. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi LOUNASSALAATIN TAI VÄLIPALALEIVÄN päällä luikertavat idut saattavat näyttää vaatimattomalta ja valjulta syötävältä, mutta ulkomuodostaan huolimatta idut ovat todellista terveysruokaa. IDÄTTÄMINEN ON muutenkin energiatehokasta puuhaa. Idut tuovat lautaselle vaihtelua ja tarjoavat yllättävän monipuolisia makuvariaatioita. Siemeneen on varastoitunut niin paljon ravinteita, että itu kaipaa kasvaakseen vain lämpöä ja kosteutta. Aasialaisissa ruokakulttuureissa, joissa itujen käyttö on tutumpaa kuin meillä, niitä käytetään esimerkiksi wokeissa ja nuudeliruoissa. Kivennäisaineiden, esimerkiksi raudan, sinkin, kaliumin ja magnesiumin pitoisuus ei samalla tavalla kasva, mutta idusta ne imeytyvät elimistöön tehokkaammin. Itua elämään Ravinnoksi voi idättää lähes kaikkia myrkyttömiä siemeniä. Siemeniä idättämällä saa helposti terveellistä syötävää. Klassisimpia idätettäviä ovat ehkä mung-papu ja sinimailanen (alfalfa), mutta rohkeasti voi kokeilla vaikkapa vihreitä linssejä, punajuurta tai sarviapilaa. Idut sujahtavat luontevasti ruokaan kuin ruokaan salaateista smoothieihin ja keitoista hampurilaisiin. Niiden kuidut hellivät vatsaa, ja ne sisältävät proteiineja, vitamiineja sekä kivennäisaineita. Mitään muuta ulkopuolista, kuten multaa, lannoitteita tai kasvilamppuja ei tarvita. TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Vitamiinien osalta idättäminen tuntuu lähes taikuudelta, sillä idätettäessä siementen vitamiinipitoisuus moninkertaistuu. Tämä on hyvä uuSiemeniä idättämällä saa helposti terveellistä syötävää. Idättäminen on myös palvelus ruoansulatukselle, sillä se hajottaa ilmavaivoja aiheuttavia aineita. Ituja voi ostaa valmiina kaupasta, mutta hintatietoinen kokkailija kasvattaa terveyspomminsa itse. Myös energiaa säästyy, kun syötävät tuotetaan siellä missä ne kulutetaan. tinen ainakin herkkävatsaiselle palkokasvien ystävälle
Luke.. Valkoiset kananmunat on helppo värjätä esimerkiksi sipulinkuorilla, jolloin kananmunat saavat kauniin syvänkeltaisen pinnan. Huuhtele ja herkuttele Huuhtele siemeniä vähintään kahdesti vuorokaudessa. Uudelleen on onneksi helppo yrittää, sillä satoa ei tarvitse odotella montaa kuukautta. Pavut tarvitsevat yön yli liotuksen, pienet siemenet vähemmän aikaa. JO H AN N A M EH TO LA ANISTA JA LAKRITSIA Kirvelin miedossa ja makeahkossa maussa on vivahdus anista ja lakritsia. Katso ohjeet nettisivuiltamme: Suomenluonto.. 3. Syömäkelpoinen itu on rapea ja raikas. Yhteensä jätettä syntyy 57 miljardia kiloa vuodessa. Aseta purkki tiskikaappiin kallelleen suuaukko alaspäin, jotta vesi valuu pois ja ilma kiertää. Kasvikset.. RUOKAHÄVIKKI KURIIN Jokainen Euroopan Unionin asukas tuottaa keskimäärin 127 kiloa elintarvikejätettä vuodessa. Jos idätyskärpänen puraisee toden teolla, harkitse idätyslaatikon hankkimista. Lasipurkilla alkuun Idättäminen ei vaadi paljon tarvikkeita: siementen lisäksi iso lasipurkki, harsokangas sekä jämäkkä kuminauha. 2. Varmista, että kädet, astiat ja tasot ovat puhtaat. EU ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet puolittamaan elintarvikejätteen määrän kaupassa ja kotitalouksissa vuoteen 2030 mennessä. Liota ensin Idätys alkaa liottamisella. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A KU VA TI IN A M AK KO N EN IS TO CK PH OT O IS TO CK PH OT O Herkuttele iduilla 1. Itämisnopeus vaihtelee, mutta keskimäärin se kestää 2–3 päivää. 5. Säilytä idut jääkaapissa, huuhtele päivittäin ja syö noin kolmen vuorokauden sisällä. / uutiset/varjaa-kananmunat-sipulilla/ Pienet makupalat Pienet. VÄRIÄ SIPULINKUORISTA Pääsiäispöytäänkin on kevään kunniaksi mukava saada paljon väriä. Suomessa jätettä syntyy 116 kg asukasta kohden ja kaikkiaan 641 miljoonaa kiloa vuodessa. Aja C-vitamiinia sisältävää, nopeakasvuista kirveliä voi kasvattaa myös ruukussa ikkunalaudalla. Vinkit antoi ruokaja ravitsemusasiantuntija Niina Vihelä KeskiPohjanmaan Maaja kotitalousnaisista. Yrtti sopii hyvin antamaan makua kasvisja kalaruokiin sekä muhennoksiin. Huomio hygieniaan Ole tarkkana hygienian kanssa. Siivilöi ja huuhtele siemenet, purkita ne ja pingota harsokangas purkin suulle. Kippaa tummuneet, limaiset ja haisevat idut biojätteeseen. 4. Yritä uudelleen Suhtaudu idättämiseen rennolla kokeilumielellä: joskus homma onnistuu, joskus ei
Torilla tavataan Hyvinkään taidemuseossa voi tutustua kuvataiteilija Anu Tuomisen Tori-näyttelyyn, jossa taideteokset rakentuvat kirpputoreilta löytyneistä arkisista materiaaleista, kuten värikkäistä helminauhoista, muovimukeista, virkatuista pannulapuista, kenkälusikoista, napeista ja kolikoista. Esillä on piirustuksia, elokuvia, veistoksia ja ääniteoksia. Taiteilijat ottavat kantaa ja kommentoivat kuvataiteen keinoin suhdetta eläimeen, omaan eläimellisyyteemme ja ihmisen vastuuseen muista maapallomme eläinlajeista. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Eettinen eläin Voipaalan taidekeskuksen näyttelyssä Eettinen eläin taiteilijaryhmä keskittyy pohtimaan ihmisen ja eläimen suhdetta. Anu Tuomisen Tori-näyttely Hyvinkään taidemuseossa 21.5. saakka, hyvinkaa.fi/hyvinkaan-taidemuseo/ 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA DA N IE L ST EE GM AN N M AN GR AN É Daniel Steegmann Mangranén teos La Pensée Ferale on vuodelta 2020.. Daniel Steegmann Mangrané -näyttely Nykytaiteen museo Kiasmassa 31.3.–10.9., kiasma.fi. Eettinen eläin -näyttely Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella 9.4. K U LT T U U R I DA N IE L ST EE GM AN N M AN GR AN É Kaikilla aisteilla Nykytaiteen museo Kiasman näyttelyssä Daniel Steegmann Mangrané voi kokea taiteilijan teoksia kaikilla aisteilla. saakka, voipaala.valkeakoski.fi. Monissa teoksissa toistuva sademetsä toimii vertauksena siitä, miten kaikki maailmassa on linkittynyt yhteen
RIIKKA KAARTINEN Ihminen, tuo luoma kunnan paarma KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI NET TIVINKKI Vireää elämää ja suojelua Avartava luontokirja nuorille Heikki Nevanlinna on geofysiikan dosentti. Nyt luettuna kirjan sisältö on asenteiltaan ja tietosisällöltään vanhentunut. Se oli nuoruusvuosinani valtava lukuelämys. Niistä suomenluonto.fi 71. Kirjan sivuilta välittyi avara maailma, luonto ja ihmiset kaikilta mantereilta. Ja ennen kaikkea sympatiaa muunlajisia, heitä, kohtaan. Kirjan ovat toimittaneet Juuso Janhunen ja Mari Vaara. NÄIN SUOJELET METSIÄ. Niistä syntyi kirja Päivänkierto (Omakustanne 2022), jossa valo ja pimeä vuorottelevat. Haataja kutsuu muunlajisia ihmiselle varatulla persoonapronominilla hän, ja nostaa heidät ihmisen rinnalle. Luonnonvaroihin suhtaudutaan kuin ikuisena vaurauden lähteenä. Epäloogiset ihmiset saavat kuulla kunniansa, mutta realistisia ratkaisuja luontokadon taltuttamiseksi Haataja tarjoilee niukasti. Ihmiskunnan aiheut tamasta luonnon moninaisuuden vaarantumisesta ei ollut puhettakaan. Oppaan voi ladata netistä Greenpeace.. suomenluonto.fi 71 K I R J AT ELINVOIMAA ELÄMÄÄN. Greenpeacen, LuontoLiiton ja Elokapinan Metsäliike on julkaissut Metsä aktivistin oppaan, johon on koottu käytännön tietoa ja vinkkejä vaikkapa oman lähimetsän suojelemiseksi. HUKATUT HETKET TALTEEN. Joskus mielenkiintoinen lukemisto näyttäytyy vuosia myöhemmin vanhanaikaiselta. Luontokuvaaja Lasse Kylänpää halusi muistikuvien sijasta kuvata oikeita aamuja iltahämärän hetkiä. Se on raiskioita, talousmetsää ja metsäautoteitä, mutta myös pilkahduksia kauneutta. Jos kaipaat elinvoimaa arkeesi, kannattaa tarttua Raija Kivimetsän kirjaan Vireä elämä (Readme.fi 2022). Kirjan mielenkiintoinen kuvitus näyttää maailman, jossa lajit oikeasti elävät. KIRJA SUDESTA ja metsäpeurasta, joka oikeastaan kertoo koko luomakunnasta ja viheliäisestä ”supertappajasta”, ihmisestä, sen kimpussa. Kirjat olivat ennen internet-aikaa lähes ainoa ikkuna kaukaisiin maihin. Koulupojan maailmankuvaan syntyi silloin laajempi tietoisuus maapallon oloista kaukaisissa maissa. Koska nykymaailma on ihmisen omima ja muokkaama, Haataja tarkastelee kuinka suurpedot ja muut lajit yrittävät selviytyä luontokadon aikakaudella. Tällainen on kolmiosainen kirjasarja Avara maailma (Wsoy 1959). Kirja herättää monia tunteita. Tappajat on tuhti tietopaketti suurpedoista, heidän elinympäristöistään, tavoistaan saalistaa ja vaikutuksistaan muihin lajeihin. Kuuntele kolumni Suomen Luonnon uusien kolumnistien, kirjailija Jenni Räinän ja luonnontutkija Pekka Niittysen loistavat kolumnit voi kuunnella heidän itsensä lukemina nettisivuiltamme. -sivustolta. Suomenluonto.fi/kolumnit aamuja iltahämärän hetkiä. Se antaa ideoita niin ruokavalioon kuin virkeyden hakemiseen kuumasta ja kylmästä. MIELIKIRJAT VAIHTUVAT iän ja ajan myötä. Mitä olisikaan luonnonsuojeluteos ilman, että lajeille annetaan arvo vertaisinamme. Näin kuvaisin Antti Haatajan kirjaa Tappajat – Suurpetojen kilpajuoksu ravintoketjun huipulle (Tammi 2023). Uupumusta numerovyörytyksen edessä, ahdistusta ihmisen tuhovoimasta, oivalluksia uudesta tiedosta, suuttumusta tuhon mahdollistavaa yhteiskuntaa kohtaan. Sieltä löytyy kolumniäänitteitä myös aiemmilta vuosilta
Äänestä. Suojele elämää. HELSINKI HELSINKI UUSIMAA HÄME KAAKKOIS-SUOMI LAPPI OULU SAVO-KARJALA PIRKANMAA Fatim Diarra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Atte Harjanne Kansanedustaja diplomi-insinööri Mari Holopainen Kansanedustaja kauppatieteiden väitöskirjatutkija Jonni Lehtiranta Merifyysikko Johanna Nuorteva Erityisopettaja Maria Ohisalo Vihreiden puheenjohtaja Ympäristöja ilmastoministeri Amanda Pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija FM (ympäristötiede) Tiina Elo Kansanedustaja Harri Hölttä Suojelujohtaja FM Tuire Kaimio Eläintenkouluttaja tietokirjailija Sirpa Kauppinen Ympäristöasiantuntija Ville Tulkki Tekniikan tohtori tutkija Jaakko Mustakallio Valtuuston varapuheenjohtaja vastuullisuusasiantuntija Ninni Pehkonen Koordinaattori FM Oras Tynkkynen Ilmastotyön asiantuntija yrittäjä YTM Mirka Soinikoski Kansanedustaja anestesialääkäri Oona Käyhkö Ympäristötieteiden kandidaatti poliittinen avustaja Ella Keski-Panula Luokanopettajaopiskelija Silja Keränen Diplomi-insinööri Vihreiden puoluevaltuuston pj Krista Mikkonen Sisäministeri kansanedustaja FM (biologia) Mainoksen maksaja: ehdokkaat ja ehdokkaiden tukiryhmät
Postapokalyptinen eli maailmanlopun jälkeisiä tapahtumia kuvaava maailma avautuu televisioruudulle. Näkymän pitäisi olla musertava ja lohduton, mutta se näyttäytyy jopa lohdullisena. On kiinnostavaa seurata, kuinka asiat antavat periksi, taipuvat. DYSTOPIOISSA KIEHTOO JOKIN SAMA kuin retkillä löytyvistä hylätyistä ihmiskäden jäljistä. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. Mutta pilkahduksia dystopioista kaipaan. Puhelimeni gallerias sa on kuvia romahtaneen autiotalon katosta, jota peittää paksu kerros sammalta. En toivo, että ihmiskunnan romahduttaisi supersieni tai mikään muukaan maailmanlopun tauti. Toisaalta Station Eleven korostaa ihmisten janoa luovuuden ja kulttuurin äärelle silloinkin, kun muut rakenteet ympäriltä ovat murentuneet. HUOMAAN, ETTÄ DYSTOPIA VOI tarjota utopian iloja. Niissä kuvitellaan, miten meitä ympäröivä luonto versoisi, jos voisi: Jos valtamme ympäristöömme olisi vähäisempi. Niin The Last Of Us -sarjassa kuin toisessa postapokalyptisessa televisiosarjassa Station Elevenissä ihmiset kääntävät katseensa taivaalle. Monologista on tullut dialogi. Siinä puut valtaavat autioiden suurkaupunkien keskustat, sammaleet peittävät ruuhkiin jämähtäneet ruostuneet autot ja biisoni laumat vaeltavat keskellä entisiä viljelyspeltoja. Toisessa kuvassa lahonneiden rappusten läpi kasvaa koivu. Myös dystopiasarjat tarjoavat kertomuksen siitä. Suursuosioon nousseessa The Last of Us -televisiosarjassa ihmiskunnasta valtaosa tuhoutuu. Liikutettuaan saaliinsa otolliseen ympäristöön, se lävistää kehon ja levittää itiöemiä ympäristöön. He katsovat tähtitaivasta, joka kimmeltää kirkkaana, kun sitä peittävä valosaaste on kadonnut. Kenties hylätyissä pihamaissa kieh too se, kuinka luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen dynamiikka on muuttunut. JA ÄLKÄÄ VAIN KÄSITTÄKÖ VÄÄRIN. Sammaloituneita nurmia, hiljaisuutta ja tähtitaivasta, joka tuikkii sammutettujen pihavalojen yllä. Sarjoissa herkutellaan täydellisellä hiljaisuudella, kaukana ulvovilla susilaumoilla ja erämaalla, joka on palannut. suomenluonto.fi 73 C ordyceps-suvun sieni on muuttunut ilmaston lämpenemisen myötä ihmisiin tarttuvaksi. Se iskee ihmisiin miltei kuin muurahaisiin. Jäljelle jääneet yrittävät selviytyä mutatoituneen sienen, toisten ihmisten ja luonnon keskellä. Lohdulliset dystopiat ”Huomaan, että dystopia voi tarjota utopian iloja.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimitt aja Oulusta. Sarjassa teatteriseurue kiertää hevosten vetämillä vaunuilla pitkin entisiä autoteitä ja esittää William Shakespearen näytelmiä. Loisikkasieni levittäytyy kehoon, ja ottaa sen hallintaansa. Toki samalla ihmisistä näytetään hirviömäisimmät puolet, jotka paljastuvat silloin kun kyse on vain selviytymisestä
Kun naputin pölyjä pois säiliöstä, pärryytti tikka vuorostaan petäjää. Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Koputteluni innoittamana viereiseen mäntyyn lehahti käpytikka kevättä rinnassaan. Lopulta lintu totesi lempensä kohteen olevan aivan liian hankalasti tavoitettava ja lennähti jatkamaan keväisiä puuhiaan muualle.. Tovi meni siinä touhussa; Minä koputin, tikka paukutti puuta. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi MAALISKUU ERÄÄNÄ HÄIKÄISEVÄN kirkkaana maaliskuun aamuna kopsuttelin imurin pölysäiliötä puhtaaksi lehtikompostin kulmaa vasten. Hieman hölmistyneen oloinen lintu tähyili ympäriinsä löytääkseen tulevan lemmittynsä
/ ilmestyy 14. Sillä voidaan korvata jopa puolet, siis 50 %, kotimaisiin kumitai muovituotteisiin tarvittavasta raakaaineesta. huhtikuuta www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i www.suomenluonto.?i Kutumestarit! Opi tunnistamaan maamme sammakkolajit. huhtikuuta E N S I N U M E R O S S A RI ST O PU R A N EN / VA ST AV A LO • Perusta lintupuutarha • Pesien kiehtova arkkitehtuuri • Merikaali sopii puutarhaankin Näinä päivinä avataan Lopen uusi kiertotalouslaitos, jossa jauhetaan rengasjätteestä uusioraaka-aineita. VOI VELJET, nyt kuuluu hyvää! www.rengaskierratys.com. / ilmestyy 14. Voi pojat, se kutistaa valmistajien hiilijalanjälkeä niin, että suhina käy – ja kurrepesueellakin on kaikki hyvin
MITEN EROTAT TOISISTAAN UUTTU JA SEPELKYYHKYN ÄÄNET. V I N J E T T I Palautusviikko – Kuuntele! Suomen Luonnon verkkosivuilla voit kuunnella nisäkkäiden ääniä ja opit tuntemaan eri lintulajien laulua. KU VA T SH U TT ER ST O CK. MIKÄ SAMMAKKO PULPUTTAA KUIN KUPLIVA PULLO. MITEN LEMMENKIPEÄ KETTU UROS KUTSUU NAARASTA KEVÄTYÖSSÄ. Kuuntele myös lehden kolumnit kirjoittajien itsensä lukemana! suomenluonto.fi MIKÄ PÖLLÖ HUHUILEE