Suomen Luonto 3/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

S U O M E N LU O N T O 3 | 2 2 4 A H V E N JA T E LK K Ä . S U O M E N S U D E T. LI N N A N S A A R I.. L A S T E N LU O N T O Y H T E Y S . LÄMPÖKAMERAT JA KOIRAT LUONNON APUNA PAJUT JA PÖLYTTÄJÄT TALVIRETKI LINNANSAAREEN Suden elämää Mitä kuuluu Suomen susille. Y LI S T Y S P A JU IL LE . V IR T U A A LI LU O N T O . LI IT O -O R A V A N E T S IJ Ä K O IR A T. L Ä M P Ö K A M E R A T LU O N T O H A R R A S T U K S E S S A . IRTONUMERO 10,50?€ LUONTO & TERVEYS DIGI EKSTRA! Hyvää oloa ja terveyttä luonnon helmasta. Voimaa luonnosta MITÄ ON VIRTUAALILUONTO
Ruohonkorsien ja lumen avittama harjapesu auttaa pitämään höyhenpuvun syöpäläiset kurissa. Puhdasta uutta lunta KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES SE ON kylvyn paikka! Varikset veitikat osaavat ottaa lähitienoonsa tarjonnasta kaiken mahdollisen irti. A LK U KE VÄ T
Lämpötähystys avaa harrastajille uuden maailman ja auttaa tutkimusta. 56 Linnansaaren sininen rauha Hiihtoretki Linnansaaren kansallispuistoon vie upeaan järviluontoon. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Samoilla apajilla Ahven ja telkkä tavoittelevat samaa ravintoa. 44 Tarkka vainu Etsijäkoirat ovat avuksi liitooravien ja perhostenkin kartoituksissa. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Áilu Valle 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja Suomen Luonto 3/2024 Marita Arvela ja Petri Ahlroth etsivät eläimiä lämpökameralla Porkkalan illassa. 50 S I S Ä L LY S. 16 Luontoyhteyttä etsimässä Lapset hyötyvät monin tavoin kontaktista luonnon kanssa. H EI KK I ER IK SS O N 25 LUONTO & TERVEYS -DIGIEKSTRA VERKOSSA. Kävimme tuoreilla jäljillä päivittämässä susitilanteen. Lähiluontoa tulisi siksikin arvostaa nykyistä enemmän. 26 Todentuntuinen luonto Virtuaalisen luonnon kokemisella on samoja myönteisiä vaikutuksia kuin oikealla luonnolla. Lue lisää ja katso koodi. 32 Ylistys pajuille Pajujen mesi ja siitepöly ovat kevään tärkeimpiä eliksiirejä. 34 Suden jäljillä Suomen suurin susikanta elää nyt maan eteläja länsiosissa. 50 Elämän valoa etsimässä Lämpökamerat tulevat nyt luontoharrastukseen ja -tutkimukseen
Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N TO M I SE TÄ LÄ LA SS E KU RK EL A, RI KU LU M IA RO N KU VA KA I W ID EL L 16 JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O 26 LA SS E KU RK EL A, RI KU LU M IA RO N KU VA KA I W ID EL L 34 Luonto ja jopa virtuaaliluonto tekevät terveydelle hyvää. Hän tutkii, miten luontokontakti muuttaa mik robistoa ja on erityisesti kiinnostunut siitä, miten kaikkien ihmisryhmien luontoyhteyttä voidaan tasa-arvoisesti lisätä. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski niina.tuulaskoski@saarsalo. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Se käsittelee virtuaaliluonnon vaikutusta terveyteen. KANSIKUVA: EEVA MÄKINEN. Tämän 8-osaisen sarjan voit kuunnella Suomen Luonnon nettisivuilla suomenluonto.. Hänen toimenkuvaansa kuuluvat mm. Hän työskentelee hankkeessa, jossa selvitetään luonnossa oleskelun vaikutuksia nuorten hyvinvointiin. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. klo ), tilaajapalvelu@sll. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Mira nauttii Itä-Helsingin lähiluonnosta. kaupunkiluonto, luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä kansainväliset hankkeet. Mira Grönroos, tutkijatohtori Mira Grönroos on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Johanna Mehtola, toimittaja Johanna on perehtynyt luonnon hyvinvointivaikutuksiin ja hän kirjoitti tähän numeroon jutun Todentuntuinen luonto. Johanna on toimittanut myös luonto ja terveys -teemaan liittyvän Luonto korjaa -podcastsarjan. i Tilaa diginä: suomenluonto. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. ja Spotifystä. i/tietosuojaseloste. Jutut luonnon voimasta sivuilla – . . Riku on vuodesta 1996 lähtien toiminut Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntijana ja on järjestön liittohallituksen jäsen. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Riku Lumiaro, suurpetoasiantuntija Biologi Riku Lumiaro työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa erityisasiantuntijana
Kasvi on kau aaltaan myrkyllinen. L U O N N O N K A L E N T E R I. VINK KI Myrkytystietokeskuksen nettisivuilla on lajihaku, josta selviää, onko kasvi myrkyllinen vai ei. Keväällä pörriäiset hakeutuvat auringon lämpöön, ja siksi myös näsiälle hyvä kasvupaikka on valoisa ja lämmin. Sen vaaleanpunaiset, kellomaiset kukat avautuvat ryppäinä varren nuorimmista osista. Erityisen paljon myrkkyä on kasvin punaisissa marjoissa. Tuoksuvat kukat houkuttelevat kevään ensimmäisiä pölyttäjiä. Mezereum taas tulee persiankielisestä tappamista tarkoittavasta sanasta. Tavallisesti kukinta ajoittuu eteläisessä Suomessa huhtikuulle ja etenee lumien sulaessa kohti pohjoista, mutta kelien salliessa näsiä voi aloittaa paljon aikaisemminkin. Lajin englanninkielinen nimi February Daphne paljastaa, että näsiä kukkii Iso-Britannian leudossa ilmastossa jo helmikuussa. Jo pelkästään ihokosketus kasvin sisältämän nesteen kanssa voi aiheuttaa ärhäkän reaktion. Myös kasvin tieteellinen nimi Daphne mezereum kertoo siitä paljon. Leutona ja lumettomana alkuvuotena 2020 Suomen Luonnon lukija löysi kukkivan näsiän jo tammikuun lopulla. 6 suomenluonto.fi 6 suomenluonto.fi NÄSIÄ ALKAA kukkia varhain keväällä. Kreikkalaisen mytologian hahmo Dafne pääsi pakenemaan takaa-ajajaansa muuttumalla laakeripuuksi. Eikä ihme, sillä kasvi on kokonaan myrkyllinen. Näsiän voi löytää lehtojen ja lehtomaisten metsien laitamilta Ahvenanmaalta Metsä-Lappiin. Lehdet puhkeavat varsien latvoihin vasta kukinnan loppupuolella. Linnuille marjat eivät kuitenkaan ole vaaraksi, vaan rastaat ja muut marjalinnut ovat näsiälle tärkeä keino levittää siemenensä kauas emokasvista. Ihaile näsiän väriloistoa TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Kauniin vaaleanpunaisia kukkia kelpaa katsella, mu a ei liian läheltä. Nimi viittaa näsiän lehtiin, jotka muistuttavat laakerinlehteä. Samasta paikasta saa myös vuorokauden ympäri puhelinneuvontaa, jos epäilee myrkytystä tai tarvitsee ohjeita ensiapuun
Matsi voi olla ohi parissa sekunnissa. Kesäasussa rusakon tunnistaa suurista korvista ja pitkähköstä hännästä,joka on päältä musta. 1 TAR K K AI LE LU M E N PI NTA A . Hangon lintuasemalla kerätty havaintoaineisto osoittaa, että muutto on tyypillisesti kiihkeimmillään maaliskuun lopussa. Kukkivan raidan huomaa jo kaukaa. Ne etenevät sitä mukaa, kun lumi väistyy. suomenluonto.fi 7 Tänään punaisesta kulmauksesta ottelee jänis lammen takametsiköstä. Painoa on kaksi kiloa ja kahdeksansataa grammaa, ja takana on jo kuusi loistokasta voittoa! Metsäjänisten kevätnyrkkeilyt kiihtyvät kevättalvella. Keväthangilla on monenlaisia ötököitä, koska kosteus ja lämpö ajavat ne liikkeelle maaperästä. Pakkasilla voi suunnitella tulevia retkiä ja selvittää, mistä omat tavoitelajit voi löytää, ja milloin ne ovat liikkeellä. Joskus kosioaikeissa jänikset testaavat toisiaan nyrkkeilemällä. Pulmuset saapuvat Suomeen varhain keväällä. Karikkeessa aikuisena talvehtineet hyönteiset lähtevät liikkeelle, ja kariketta seulomalla voi löytää sellaisiakin lajeja, joita muuten olisi vaikea löytää. Keväällä 2020 Hailuotoon kerääntyneen ennätysparven kooksi arvioitiin jopa 40 000 lintua. Keväällä maan pinnalta löytää lajeja, jotka elävät vaikkapa lehtipuissa, kuten lehvälude. Maassa möyrii maaperän eliöstön lisäksi kovakuoriaisia, luteita ja hämähäkkejä, ja tietenkin erilaisia toukkia. Joskus pukarit kuitenkin yltyvät jopa parinkymmenen sekunnin mittaisiin taistoihin. Kysy luonnosta -palstan asiantuntija pitää Selkärangatonta menoa -blogia Suomen Luonnon nettisivuilla. Muuttavat pulmuset liikkuvat parvina. Siellä voi olla lumikorentoja tai pikkuvaaksiaisiin lukeutuvia lumikirsikkäitä ja tietenkin hämähäkkejä ja hyppyhäntäisiä. Niin kauan kuin metsäjänis on valkeassa talvipuvussa, erottaminen on helppoa. Se on yleinen laji suuressa osassa Suomea. Jos mielii nähdä nyrkkeilyottelun, on oltava tarkkana. Plussakeleillä kannattaa katsella, mitä hangilla liikkuu. 28.3. Muuttavia pulmusia kannattaa tähyillä pelloilta, sillä ne etsivät peltoaukeilta ruokaa matkallaan kohti Tunturi-Lapin pesimäseutuja. Siellä on ainakin kimalaisia, villakärpäsiä, sarvijääriä ja kärsäkkäitä. Pajuihin kuuluvan puun kukat houkuttelevat hirveästi pörriäisiä. Veikkaa ottelun voittaja Tähyile saapuvia pulmusia VINK KI Metsäjänis vai rusakko. Miten aloittaa ötökkäharrastus nyt, Tapio Kujala?. Usein naaraat joutuvat puolustamaan itseään yli-innokkaita uroksia vastaan, tai selvitettävänä on muunlaista kärhämää. 2 ETSI KUKKIVA RAITA. Nyrkkeilyottelussa jalkatyö on kaiken perusta, ja jänisten tapauksessa ottelut ovat huomattavan lennokkaita. 3 SEULO SULANUTTA PINTAMAATA. Lumi sulaa nopeimmin paikoista, joihin aurinko paistaa eniten
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO on koko maan laajuisesti lähiluonnon ykköspuolustaja, ja liiton tämän vuoden teemana onkin lähiluonto – sen suojelu, monimuotoisuus ja terveysvaikutukset. Kun kevätauringossa pohdiskelet pihan, puutarhan tai lähimetsän hoitotoimia, jätä tilaa luonnolle. PIDETÄÄN YHDESSÄ huolta, että luonto ei katoa ympäriltämme. Monet asiat nakertavat, muokkaavat ja uhkaavat meille kaikille rakkaita lähiluontokohteita, eli juuri niitä paikkoja, joissa viikottain rentoudumme ja hengähdämme arkisen aherruksen lomassa. Luonnon ja monimuotoisuuden suosiminen maksaa itsensä takaisin terveytenä ja hyvinvointina. Ehkä ainakin osan pihasta, pientareista tai lähimetsästä voi jättää luonnon huomaan. Ehkä kaikkea luontoa ei tarvitsekaan hoitaa ja käsitellä. TOKI OMAN kortensa voi kantaa kekoon muillakin tavoin. Yhdessä tekemällä saat apua ja vertaistukea – ja paljon enemmän aikaiseksi. TAVALLISEN KANSALAISEN voi olla haastavaa vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Jos kotimetsäsi tai -niittysi on uhattuna, älä jää murehtimaan asiaa yksin. 8 suomenluonto.fi PIHAT, LÄHIMETSÄT, puutarhat ja puistot uinuvat vielä hangen alla, mutta ei mene enää kauan, kun maan paljastuminen alkaa herätellä meitä lähiympäristömme hoitotoimiin. Luonnon hoivaa Päätoimi. MIRA GRÖNROOSIN juttu Luontoyhteyttä etsimässä sivuilla 16–24 kertoo, miksi luonnossa oleskelu on niin tärkeää lasten kannalta. Siinä järjestöt, kuten Luonnonsuojeluliitto, voivat auttaa. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Mutta tarvitseeko lähiluontomme hoitoa, vai hoivaa ja suojelua. Lähiluonnosta päätetään usein kuntatasolla, joten kuntapäättäjiä lähestymällä on usein mahdollista edistää lähiluonnon suojelua. Mikään ei elä asfaltilla, ja niitty on huomattavasti parempi vaihtoehto nurmikolle tai hiekkakentälle
Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA TOMI MUUKKONEN. helmikuuta 2024 Norfolkissa, Englannin itärannikolla. Kurpan rengastaja Laura Oinas kertoo, että jänkäkurpasta saatu rengaslöytö oli hänelle ensimmäinen. ”Toivomme, että säännöllisen rengastamisen ja seurannan avulla voimme selvittää saapuvatko samat linnut tänne vuodesta toiseen”, hän jatkaa. Lue lisää lämpökameroiden käytöstä luontoharrastuksessa ja lajien seurannassa sivuilta 50–55. Jänkäkurppa löydettiin sekä rengastuksen että kontrolloinnin yhteydessä lämpökameran avulla. Lintu on vasta kolmas Suomessa rengastettu jänkäkurppa, joka on löytynyt Britteinsaarilta. Joulukuusta alkaen hän on pyydystänyt kahdeksan jänkäkurppaa kumppaninsa Ed Toothin kanssa. ”Olemme tänä talvena aloittaneet jänkäkurppien etsimisen Redwell Marshin suojelualueelta”, kertoo toinen linnun löytäjistä, rengastaja Shannon Cliff ord. 2000 kilometrin päästä Norfolkista löytynyt kurppayksilö on höyhenpuvun perusteella nuori lintu ensimmäisellä muuttomatkallaan. Valtaosa suomalaisten jänkäkurppien rengaslöydöistä on Ranskasta. ”Emme tiedä viettävätkö kurpat täällä koko talven, vai ovatko ne vain läpikulkumatkalla”, Cliff ord kertoo. Jänkäkurppa Norfolkissa Jänkäkurppa Norfolkissa Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella 15. Oinas on parina syksynä rengastanut yli 200 jänkäkurppaa. lokakuuta 2023 rengastettu jänkäkurppa havaittiin 1
Se näkyy ihmissilmin heikosti, mutta osa linnuista kykenee näkemään kuviot ja väistämään ikkunan ennen kuolettavaa törmäystä. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi HELSINGIN KAUPUNKI ottaa käyttöön lintuturvallisen rakentamisen ohjeen. Kun Helsingin rakennusjärjestys seuraavan kerran päivitetään 2026, lintuturvallinen rakentaminen sisällytetään siihen määräyksenä, jota voidaan hyödyntää asemakaavoituksessa. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVAT SHUTTERSTOCK JA EEVA-MAIJA KAKKO Lintuturvallinen rakentaminen Lasikaiteet ja ikkunat ovat linnuille erityisen vaarallisia silloin, kun kasvillisuutt a on lasipinnan lähellä.. Luonnosvaiheessa olevassa määräyksessä todetaan seuraavasti: ”Rakennuksen ikkunoiden ja muiden lasiaiheiden, kuten lasikaiteiden, koko, sijoitus, pintakuviointi, lasin ominaisuudet ja muut ratkaisut sekä rakennuksen valaistus on suunniteltava ja toteutettava siten, että lintujen törmääminen lasiin minimoidaan.” Lintuturvallinen rakentaminen etenee Helsingissä Oikein rakentamalla minimoidaan lintujen törmäyskuolemat. Riskitekijöitä linnuille ovat erityisesti rakennusten nurkkiin sijoitetut ikkunat, ulkonevat lasitetut parvekkeet, matalalla kasvillisuuden vieressä sijaitsevat lasikaiteet, sekä alimpien kerrosten ikkunat, kun niiden lähellä on kasvillisuutta. Esimerkiksi ikkunat ja lasikaiteet viherseinän lähellä voivat muodostaa linnuille ekologisen ansan: viherseinä tarjoaa linnuille suojaa, ravintoa ja pesäpaikkoja, jonka takia lähellä olevaan ikkunaan voi törmätä entistä enemmin lintuja. Laseja voidaan tehdä näkyväksi myös teippausten ja värjäysten avulla. Törmäyksiä voidaan vähentää käyttämällä lintuturvallista lasia, esimerkiksi UV-lasia, jossa on ultraviolettivaloa heijastavaa kuviointia. Linnut-vuosikirjassa 2021 lasketun arvion mukaan ikkunatörmäyksiin kuolee Suomessa vuosittain 6–21 miljoonaa lintuyksilöä. ”Teimme kesällä 2022 kuntalaisaloitteet pääkaupunkiseudun kuntiin Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten eli Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen, Espoon ympäristöyhdistyksen ja Vantaan yhdistyksen kanssa”, kertoo Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan suojelusihteeri Juho Leppänen. Lintuturvallisessa rakentamisessa pyritään ehkäisemään lintujen törmäyskuolemia lasipintoihin, ja ohjeessa huomioidaan myös voimalinjojen, valaistuksen sekä viherseinien vaikutuksia. Ohjeistus kehottaakin välttämään sen käyttöä rakennuksen julkisivussa. Linnun törmääminen ikkunaan tai muuhun lasirakenteeseen on merkittävin ihmisen linnuille aiheuttama suora kuolinsyy. Peililasi on linnuille erityisen vaarallista
Kaikki mikä vähentää ikkunan läpinäkyvyy ä ja sen heijastuksia, ehkäisee lintujen törmäyksiä. Haaste sopii myös aloittelijoille. Lintuturvallisen rakentamisen ohje on saanut hyvän vastaanoton. Siten riskitekijöiden ja -paikkojen tunnistaminen on tärkeää. New York on lintuturvallisen rakentamisen pioneeri. Törmäyksiin kuolee vuositt ain huomatt ava määrä lintuja. Lohen ongelmat saattavat johtua Barentsinmeren ekosysteemissä tapahtuneista muutoksista, jotka vaikuttavat lohen ravintoeläinten määrään ja lajikoostumukseen. PERTTI KOSKIMIES Tenon lohet yhä vähissä Maaliskuun lopulla käynnistyy Luonnontieteellisen keskusmuseon 100 lajia -haaste, jonka tarkoitus on kannustaa ihmisiä tunnistamaan sata hyönteis-, kasvitai sienilajia vuoden aikana. Kotkat ilmeisesti päättelevät toistensa määristä ravinnon ja lisääntymiskumppanin saatavuutta ja kilpailutilannetta. Vuosina 1984–2015 saaristossa ja Lapissa syntyneet poikaset tunnistettiin pesivinä emoina renkaista ja höyhenten ja sulkien dna:sta. Lajilistoille on valittu yleisiä tai helposti tunnistettavia lajeja. 100 lajia -haasteen verkkosivuille tulee 150 lajin listat kustakin lajiryhmästä. RK Kolme vuotta jatkunut kalastuskielto ei ole parantanut Tenojoen lohen tilannetta. Siellä on edellyte y lintuystävällisten lasien käy ämistä kaikessa uudisrakentamisessa vuodesta 2021 alkaen. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Oman kiinnostuksen mukaan lajeja voi hakea yhdestä tai useammasta lajiryhmästä. . Ainoastaan Karasjoen ja Inarijoen kannat ovat hieman vahvistuneet kalastuskiellon ansiosta. Somekanavien kautta jaetaan tietoa lajien tuntomerkeistä sekä ajankohtaisista lajeista, joita voi nähdä juuri tiettyyn vuodenaikaan. Sen levinneisyys supistuu ilmastonmuutoksen seurauksena. Helsingin kaupunki on suhtautunut lintuturvalliseen rakentamiseen positiivisesti ja rakentavasti. Aja elutavassa on tapahtunut suuri muutos, kun kaupunkiympäristö ja sen vaarat opitaan näkemään myös toislajisten näkökulmasta. JESSICA HAAPKYLÄ RI IK KA KA AR TI N EN Jääleinikki on yksi 100 lajia -haasteen kasveista. Haasteen avulla halutaan innostaa ihmisiä luonnon seurantaan ja kehittämään taitojaan lajintunnistuksessa. . Synnyinja aikuispesän väli oli keskimäärin 66 kilometriä, ja synnyinpesän ympärillä 30 kilometrin säteellä oli keskimäärin 32 naapurireviiriä. Näitä turhia kuolemia on helppo ehkäistä melko pienillä toimilla. Toisaalta harvassa kannassa syntynyt poikanen siirtyy keskimäärin kauemmas alueelle, missä kotkia elää tiheämmässä. Yhä harvempi lohi palaa syönnösvaellukseltaan Tenoon. Lisäksi lajihavainnoijien tueksi perustetaan sometilejä. Kalastuskieltoa joudutaan siis jatkamaan myös vuonna 2024. ”Kuka tahansa, joka on kiinnostunut lajitiedon keräämisestä ja luonnon havainnoinnista, on tervetullut mukaan”, kertoo Luonnontieteellisen museon biologi Ronja Saarinen. Seurantoja tehtiin sekä joen pääuomassa että sivujoissa. Parhaiten törmäyksiä estävät lasin ulkopuoliset säleiköt ja ritilät. Haasteen verkkosivuilla voi rekisteröityä käyttäjäksi ja tallentaa sinne omat lajihavaintonsa, myös ne lajit, jotka eivät ole ennalta valittujen joukossa. Törmäyksiä ehkäisevät tehokkaimmin verhot ja sälekaihtimet. Ikkunoihin liima avat yksi äiset haukkatarrat eivät toimi. 100 lajia -haaste laajenee Merikotka asettuu lähelle synnyinpesää Tringan suojelusihteeri Juho Leppänen Merikotkien tiheään asumalla seudulla syntynyt poikanen asettuu aikuisena pesimään melko lähelle synnyinseutujaan, mutta alueelle, missä kotkakanta on hieman sitä harvempi. ”Lintuystävällinen rakentaminen kiinnostaa myös Keski-Euroopassa”
12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Luonnon monimuotoisuu a elvytetään ennallistamalla, suojelemalla ja torjumalla haitallisia vieraslajeja. ENNALLIS TAMINEN SUOJELU VIER A SL AJIT haitallisia vieraslajeja. Metso-ohjelman tavoite, 96 000 suojeltua hehtaaria 2025 mennessä, tullaan todennäköisesti saavuttamaan etuajassa. Siitä esitetään, että nämä kelasköynnökset on poistettava puutarhoista, eikä lajia enää saisi siirtymäajan jälkeen kasvattaa. Yksityisiä metsiä suojeluun Yksityiset metsänomistajat ovat suojelleet yhteensä 93 000 hehtaaria metsiä valtion Metso-ohjelman tuella. Lisäksi kunnostettiin lampia, puroja ja umpeenkasvaneita lintujärviä. Ennallistamiset olivat osa Hydrologia Life -hanketta, jonka rahoituksella tukittiin suo-ojia ja ohjattiin vettä kuivuville soille. Uusia soita suojeltiin 160 hehtaaria. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA MARKKU ALA-KORPELA / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T M AR KK U AL AKO RP EL A / VA ST AV AL O. Parhaillaan maaja metsätalousministeriön laatima suunnitelma on lausuntokierroksella. Ohjelman tuella metsiä voi suojella myös 20 vuoden määräajaksi. Viime vuonna suojeltiin lähes 10 000 hehtaaria, joista vajaa puolet pysyvästi. Sata kosteikkoa ennallistettiin Metsähallitus on ennallistanut miltei 6000 hehtaaria suojeltuja soita. Uusia haitallisia vieraslajeja tunnistettu Haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaa päivitetään. Puolet suoluontotyypeistä on uhanalaisia pääosin soiden ojituksen takia. Hallintasuunnitelmaan lisätään 17 uutta lajia, esimerkiksi puutarhakasvi japaninkelasköynnös
RK KU VA T: SH U TT ER ST O CK RI IK KA KA AR TI N EN +109% enemmän meritaimenten poikasia oli Espoon Longinojalla vuonna 2023 verra una edellisvuoteen, tiedo aa Luonnonvarakeskus. Suomen Kuvalehti (8/2024) valo i muutoksen taustoja. Meritaimenkannoissa on suurta vaihtelua eri osissa maata. Luonnonvarakeskuksen mukaan villisikojen määrä pienenee kolma a vuo a peräkkäin. ”Nyt meillä on tietoa tunturiluonnon tilasta todella laajalta alueelta”, kertoo hanketta vetänyt Luontopalveluiden palveluomistaja Anna Tammilehto. PERTTI KOSKIMIES Olympialaiset koralliriutalle. ”Tuloksista ei paljastunut suuria laadullisia yllätyksiä luontotyyppien tilan suhteen, mutta nyt tiedämme kuinka suuri ala eri luontotyypeistä on heikentynyt eri luonnonsuojeluja erämaa-alueilla”, Tammilehto kertoo. Villisikoja on runsaimmin KaakkoisSuomessa ja Itä-Uudellamaalla. Kartoituksissa arvioitiin tunturiluonnon tilaa alueellisesti tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Yhteensä 2,8 miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luontoa kartoitettiin Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Suomen ympäristökeskuksen kaukokartoituksissa. Sijoitus suosituille reiteille ja suojaava kasvillisuus houku elevat eläimiä parhaiten. JESSICA HAAPKYLÄ MUUTOK SIA Kemijoki Oy:n toivoma muutos toteutui, kun hallituksen asetus mahdollisti tuen antamisen vesivoimalle. Etenkin tunturikankaiden ja -koivikoiden tila on heikentynyt johtuen ilmastonmuutoksesta, porolaidunnuksesta ja niiden yhteisvaikutuksista. Ministereiden vierailusta Rovaniemelle kului kolmisen kuukautta, kun työja elinkeinoministeriö kertoi Mykkäsen valmistelemasta energiaasetuksesta, joka sallisi valtion tukien jakamisen myös vesivoimahankkeille.. RK Käsivarren alueella tunturikoivikot ovat elinvoimaisia porojen onnistuneen laidunkierron ansiosta. Siellä järjestetään tulevana kesänä Pariisin olympialaisten sur auskilpailut. Korallien säästämiseksi on ehdote u, e ä kisojen tuomarointi tehtäisiin droneilla kuvatuilta videoilta. Tunturiluonto kärsii suojelusta huolimatta Tunturiluontotyyppien tila on heikentynyt laajoilla alueilla, selvisi helmikuussa valmistuneen kaukokartoitushankkeen tuloksista. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Vihersillat ja tunnelit tarpeellisia Vihersillat ja tunnelit edistävät eläinten liikkumista maanteiden poikki, mu a tiedot kulkuväylien tehosta ovat niukkoja. Itämeren meritaimenet pääosin elpyvät virtavesikunnostusten ansiosta. Tuomaristoa ja televisiointia varten tarkoitetun 14 metriä korkean tornin rakentaminen tuhoaisi kuitenkin arvokasta koralliriu aa. Tahitilla, eteläisellä Tyynellämerellä, sijaitseva Teahupo’o on sur aajien paratiisi. Väheneminen johtuu metsästyksestä sekä parista kylmästä ja runsaslumisesta talvesta. -14% vähemmän villisikoja 2023 edellisvuoteen verra una. Eläinten liikkumisaktiivisuuden muuttumista kulkuväylän rakentamisen jälkeen on seura u vain 14 prosentissa tutkimuksista, joissa eläimille tarkoitettujen kulkurakenteiden käy öä on tutkittu. Sillat ja tunnelit edistivät eläinten kulkua tien poikki 60 prosentissa seurantatutkimuksista, mu a vain kolmasosassa tapauksista eläimiä pääsi rakenteita pitkin tien yli yhtä paljon kuin ennen tien rakentamista
Kun ahvenia ei ollut, vesihyönteisiä löytyi keskimäärin yli neljä kertaa niin paljon kuin lammilla, joissa elää ahvenia. S u h t e e l l i s t a. S u h t e e l l i s t a Samoilla apajilla Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Kolmen ahvenettoman kesän jälkeen tutkijat istuttivat petokalat takaisin lampiin ja seurasivat, kuinka vesihyönteisten ja telkkäpoikueiden määrät reagoivat. Se pystyy tehokkaasti saalistamaan vesihyönteisiä karuilla järvillä, missä kasvillisuus on niukkaa. Ihminen, joka järveä katsoessaan näkee vain sen pinnan, unohtaa helposti, että vedessä elävät lajit vaikuttavat myös niihin lajeihin, jotka pääsääntöisesti elävät veden pinnalla. Telkkäemot joko pesivät tai opastavat poikueensa mieluummin niille lammille, joilla ei tarvitse kilpailla hyönteisruoasta ahventen kanssa. Hyönteisten väheneminen heijastuu myös lammella ruokailevien telkkäpoikueiden runsauteen. Kokeen tuloksista ilmeni, että ahventen saalistus vähentää isokokoisten sukeltajakuoriaisten ja muidenkin vesihyönteisten runsautta. Ahvenkadon jälkeen tutkijat seurasivat, miten kalojen kato vaikuttaa muihin lajeihin: vesihyönteisiin, kuten suurikokoisiin sukeltajakuoriaisiin ja sudenkorentojen toukkiin, sekä telkkäpoikuiden määrään. Ahven on avainpeto. Ahvenettomilla lammilla telkkäpoikueita havaittiin tarkkailujakson aikana yli 30. Helsingin yliopiston ja silloisen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat selvittivät miten ahvenet vaikuttavat telkkäpoikueisiin. Rehevillä järvillä tilanne on toinen. Karuilla järvillä, missä kasvillisuutt a on vähän, ahvenet ja telkänpoikaset kilpailevat hyönteisravinnosta. 14 suomenluonto.fi Samoilla apajilla TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT MATTI HAUTALAHTI / VASTAVALO JA SHUTTERSTOCK Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Erityisen tarkkailun kohteena oli kolme karua ja happamoitunutta lampea Nuuksion metsäylängöllä Espoossa: Pieni ja Iso Majaslampi sekä Hauklampi. Siellä hyönteiset pääsevät piiloutumaan kasvillisuuden sekaan, eikä ahvenen rooli saalistajana ole yhtä voimakas. Niiltä ahvenet katosivat luontaisesti vuosina 1985–1992. Kun ahvenet istutettiin takaisin, poikueiden määrä putosi yli kolmanneksen. 14 suomenluonto.fi Olemme tottuneet ajattelemaan maaja vesieläinten elämää ikään kuin erillisinä
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15
Lapset esiintyvät kuvissa huoltajien luvalla.. 16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi LUONTOYHTE YTTÄ 16 suomenluonto.fi Jutun kuvat on otett u Helsingin Viikissä Pilkepäiväkodin Luonnossa kotonaan -toiminnan yhteydessä
kuvatekstiinkö kuvauspaikka. Kadonnut luontokontakti on tuonut mukanaan ongelmia, kuten häiriintyneen immuunijärjestelmän. TEKSTI MIRA GRÖNROOS KUVAT TOMI SETÄLÄ, MARIKA EEROLA, AKI SINKKONEN JA MIRA GRÖNROOS. suomenluonto.fi 17 Lasten oleskelu luonnossa parantaa terveyttä ja hyvinvointia monella tavalla. suomenluonto.fi 17 LUONTOYHTE YTTÄ LUONTOYHTE YTTÄ ETSIMÄSSÄ kuten häiriintyneen immuunijärjestelmän
Tällaisena kuvittelen hurjan saariretken, josta mummini lapsenlapsilleen jättämissään muisteloissa kirjoittaa: ”Oli meillä aikamoinen enkelilauma mukana noilla veneretkillämme.” On vuosi 2023. Sen sijaan kaupungistuminen, hygienian lisääntyminen ja luonnosta vieraantuminen ovat tapahtuneet niin lyhyessä ajassa, ettei puolustusjärjestelmämme ole ehtinyt niihin sopeutua. Luonnonympäristöjen huvetessa ja yksipuolistuessa yksipuolistuu myös näissä ympäristöissä elävien mikrobien kirjo, ja myös sen mikrobiston kirjo, johon ihminen on kosketuksissa. Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että lapset, joilla oli loismatotartunta, reagoivat allergiatestissä pölypunkkiin harvemmin kuin lapset, joilla tartuntaa ei ollut. 18 suomenluonto.fi Soutuvene kolahtaa pieneen saareen Unnukka-järvellä. Tilastokeskuksen mukaan 1–4-vuotiaita lapsia kuoli tuhatta syntynyttä kohden 14 vuonna 1947, kun sama luku vuonna 2022 oli 0,7. Isosisko sitoo veneen puuhun ja ystävä nostaa maihin kolmevuotiaat pikkuveljet. Vakavat tartuntataudit ovat siis lähestulkoon kadonneet suomalaislasten arjesta. Ennen kotiin lähtöä leikitään piilosta ja kiivetään puuhun. Nykypäivänä tartuntatautien osuus on alle prosentin. Lapset kotiin, käsien pesu, Pikku Kakkonen pyörimään ja pussiruoat kouraan. Yhdessä ensimmäisistä tutkimuksista havaittiin, että heinänuha oli sitä yleisempää, mitä vähemmän lapsella oli vanhempia sisaruksia. Heidän hoitonsa on uskottu isoille siskoille, sillä vanhemmat ovat töissä. Nykyään maito pastöroidaan ja elintarvikkeiden kylmäketju on katkeamaton ruokapöytään asti. Vuonna 2011 suomalaiset tutkijat esittivät, että maailmanlaajuinen biodiversiteettikato on yhteydessä lisääntyneisiin immuunijärjestelmän häiriöihin. On vuosi 1947 ja mummini on kahdeksanvuotias. Lapsikuolleisuus onkin Suomessa laskenut huimasti. Kun kahdeksan tunnin päästä haen lapset päiväkodista, he ovat pölyn ja hiekan peitossa – kuinkas muutenkaan, sillä piha on lähes pelkkää asvalttia ja soraa. Aamupalaksi he lusikoivat suurkeittiöpuuroa ja rouskuttavat konepestyt porkkanat. Mummini lapsuudessa yli puolet lapsena menehtyneistä kuoli tartuntatauteihin. Sen sijaan niin lapset kuin aikuisetkin kärsivät yhä enemmän allergioista, astmasta ja muista immuunijärjestelmän häiriöistä. Yhteistä kaikille edellä kuvatuille hypoteeseille ja havainnoille on ajatus, että olemme kadottaneet kontaktin loisiin ja taudinaiheuttajiin, niin bakteereihin, kuin loismatoihin. Lasten ulkona ja luonnossa viettämä aika sekä kosketus kotieläimiin on vähentynyt. Lapset rokotetaan ja korvatulehdukset hoidetaan antibiooteilla. Mummini ja omien lasteni lapsuuden välissä, 75 vuodessa, on tapahtunut suunnaton muutos. Porukan vanhin osaa jo sytyttää nuotion ja paistaa letut. Syntipukkina liika hygienia Jo 1960ja 1970-lukujen vaihteessa ilmestyivät ensimmäiset tiedejulkaisut, joissa esitettiin, että tietyt immuunijärjestelmän häiriöt voisivat johtua liiallisesta hygieniasta. Mahdollisena suojaavana tekijänä pidettiin isompien perheiden altistumista suuremmalle määrälle vaarattomia tartuntatauteja. Todennäköinen vastaus löytyy historiastamme. Mikä loiskontaktissa sitten on niin ihmeellistä, että sen puuttuminen saa puolustusjärjestelmämme häiriötilaan. Lapsia hoitavat koulutetut varhaiskasvattajat vanhempien sisarusten sijaan. Evoluution kuluessa immuunijärjestelmämme on kehittynyt yhdessä monimuotoisen loiskirjon kanssa. Muutoksen ajureita ovat olleet ainakin hygieniavalistus, neuvolajärjestelmä, yleinen elintason nousu, lääketieteen kehitys sekä kaupungistuminen. Yltiöhygieenisen ja kaupungistuneen elämämme. Lykin lapseni kiireessä rattailla päiväkotiin ja patistan käsien pesulle
Jos ajatellaan, miten ihmisen keho ja hermosKöyhtynyt loiskontakti saa puolustuksen ylireagoimaan.. Se voi kääntyä itseään vastaan, kuten diabeteksessa ja muissa autoimmuunisairauksissa, tai ruveta taistelemaan harmittomia kohteita, kuten siitepölyä vastaan. Onneksi aivoni kiirehtivät ajatusketjua eteenpäin. ”Luonnolla on rauhoittava vaikutus myös lapsiin ja nuoriin. Köyhtynyt loiskontakti saakin puolustusjärjestelmämme ylireagoimaan. Sen sijaan ohjatulla liikuntaharrastuksella ei ollut vastaavaa positiivista vaikutusta, ellei lapsi harrastanut useampaa kuin yhtä lajia. Immuunijärjestelmän toiminnan lisäksi luonto vaikuttaa fyysiseen terveyteemme monin tavoin. Luonnonympäristö myös houkuttelee liikkumaan, ja erityisesti lasten liikkuminen on luonnossa monipuolisempaa kuin rakennetussa ympäristössä. Taisin havaita käytännössä sen, mitä monet tutkimuksetkin osoittavat: luonto rauhoittaa. Tuskailen jo mielessäni, miten kymmenen minuutin odottaminen vilkkaan tien vieressä onnistuu. Helsingin Sanomat uutisoi syyskuussa 2023 Jyväskylän yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Luonto rauhoittaa mieltä Odotan lapsen kanssa bussia lähiöostarin pysäkillä. Lapsi hyppii ja pomppii levottomasti. Ehkä lapsi saa siitä hyvää mikrobialtistusta, ajattelen, ja annan luvan. suomenluonto.fi 19 myötä puolustusjärjestelmämme jää toimettomaksi. Hän pötkähtää asfaltille ja alkaa jutella kukkaselle. Luonnossa oleskelu laskee pulssia, verenpainetta sekä stressihormoniksi kutsutun kortisolin määrää. Äsken väkkäränä kieppunut lapsi juttelee kukalle koko bussin odotusajan maassa rauhallisesti makoillen. Yhtäkkiä lapsi kiskaisee itsensä irti kädestäni ja huudahtaa: ”Voikukka! Saanhan paijata sitä?” Mieleeni putkahtavat pölyyntyneet housunlahkeet ja melkein ehdin kieltää. Tutkijat havaitsivat, että lapset, jotka olivat päiväkoti-iässä ulkoilleet päiväkotipäivän jälkeen, olivat kouluikäisinä fyysisesti aktiivisempia ja motorisesti taitavampia, kuin vähän ulkoilleet lapset
Erään päiväkodin työntekijä kuvaili lasten iloa näin: ”Lapset juoksivat ylös ja kierivät alas, ja makasivat vaan sellaisena x:nä rinteessä.” Päiväkotien pihojen luonnonmukaistamisen hyötyjä on hiljalleen alettu huomioida käytännössä. Muokatut pihat myös monipuolistivat lasten leikkiä ja lisäsivät heidän fyysistä aktiivisuuttaan. Työskentelen tutkimusryhmässä, jonka tavoitteena on löytää keinoja immuunijärjestelmän ongelmien ehkäisemiseksi. Suurin osa luonnonmateriaaleista nostaa ihon bakteerien kokonaismäärää sekä monimuotoisuutta. Päiväkotiryhmät metsäretkille Onneksi luontokontaktia voidaan lisätä myös käytäntöjä muuttamalla. Näyttää siis siltä, että suora kontakti luonnonmateriaaleihin voi muuttaa mikrobistoamme suotuisaan suuntaan, mikä todennäköisesti parantaisi erityisesti lasten immuunijärjestelmän kehitystä. Lapsilta otettiin verinäytteet, sekä mikrobinäytteet iholta, syljestä ja ulosteesta ennen pihojen muokkaamista sekä kuukausi käyttöönoton jälkeen. Hankimme muun muassa multaa, kunttaa ja sammalta, ja teemme niillä erilaisia kokeita. Myöhemmissä tutkimuksissa koe henkilöitä oli enemmän ja he käsittelivät samanlaista multaseosta kahden viikon ajan. On vuosi 2016. 20 suomenluonto.fi to ovat kehittyneet, niin erityisesti kaupunkien elinpiiri on suoraan sanottuna karmea ihmisen hermostolle, eikä se tue keskittymistä”, kertoo ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin yhteyksiin syventynyt lääketieteen tohtori Jaana Laisi. Tampereella kokonaan uudelleen rakennettava Tahmelan päiväkoti on saamassa luontopihan, joka on suunniteltu erityisesti tarjoamaan lapsille positiivista mikrobialtistusta. Kaikkien päiväkotipihojen muuttaminen luonnonläheisemmiksi on kuitenkin pitkä prosessi. M AR IK A EE RO LA Jo kuukauden luontoaltistus muutti lasten ihon mikrobistoa.. Luonnon mikrobeja tarvitaan siis puolustusjärjestelmämme oikeanlaiseen kehittymiseen, ja lisäksi luonnossa oleskelulla on monia muitakin positiivisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Hyvä esimerkki yhteiskunnan toimintatapojen muutoksesta on luonnossa toimimisen tuominen varhaiskasvatussuunnitelmiin. Opetusja kulttuuriministeriössä oli syksyllä 2023 käynnissä haku kertaluonteiseen valtionavustukseen päiväkotipihojen liikuntaedellytysten ja luonnonmukaisuuden parantamiseen. Opetushallitus on kirjannut luonnossa tapahtuvan Punaiset pisteet kuvaavat bakteerien määrän suhteellista muutosta ennen ja jälkeen luonnonmateriaalien käsittelyn. Otamme käsistä bakteerinäytteet ennen ja jälkeen materiaalien käsittelyn. Yhdessä kokeessa kaksi koehenkilöä hieroo erilaisia luonnonmateriaaleja käsiinsä ja huuhtelee sitten kätensä vedellä. Pihoille tuotiin kunttaa eli siirrettävää metsän pohjaa, hiekkakenttiä päällystettiin siirtonurmella, ja pihalle tuotiin leikkejä varten istutuslaatikoita sekä pieniä turveharkkoja. Pisteet eivät kuvaa bakteerien tarkkaa määrää tai jakautumista käsissä. Jo kuukauden mittainen lisätty luontoaltistus muutti lasten ihon mikrobistoa, mikä puolestaan oli yhteydessä verestä mitatun puolustusreaktiota säätelevän proteiinin määrään sekä immuunipuolustuksen erityyppisten valkosolujen suhteisiin. Tällä kertaa muutoksia havaittiin myös ulosteen bakteeristossa, mikä viittaa siihen, että bakteerikontaktia ylläpitämällä voidaan saada aikaan pysyvämpiäkin muutoksia ihmisen elimistön bakteeristossa. Millaisin keinoin etääntyvää luontoa sitten voidaan tuoda takaisin sisätiloihin jämähtäneelle ja älypuhelin kädessä syntyvälle sukupolvelle. Tulokset olivat rohkaisevia. Kuinka tuoda luonto lasten arkeen. Toisessa tutkimusryhmämme tekemässä kokeessa muokkasimme kuuden lahtelaisen, tamperelaisen ja espoolaisen päiväkodin pihaa luonnonmukaisempaan suuntaan
Myös erityisen tuen tarpeessa olevat lapset nostavat huolta metsäretkellä pärjäämisestä. “Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä. Liian ison ryhmän tai vieraan sijaisen kanssa ei rohjeta lähteä metsäretkelle. Monet luontotoiminnan esteet, joita varhaiskasvattajat ovat koulutuksissa tuoneet esille, liittyvät lopulta resursseihin. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen. Parikka-Nihti kertoo, että hän pyrkii koulutuksissa motivoimaan varhaiskasvattajia kertomalla monipuolisesti luonnon hyvinvointivaikutuksista. Luonnossa toimimista perustellaan pääsääntöisesti ekologisen kestävyyden kautta, eikä luonnon merkitystä lasten hyvinvoinnille ja terveydelle erityisesti painoteta. ”Jos täydennyskoulutus ja osaaminen häviävät, se tarkoittaa, että luontoon ei uskalleta lähteä”, Parikka-Nihti kertoo. Lasten ulkoilun erityisasiantuntijana Suomen Ladussa työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja Mari Parikka-Nihti järjestää täydennyskoulutuksia päiväkotien henkilöstölle. Niitä hyödynnetään liikuntaja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina”, ohjeessa sanotaan. ”Pelätään, että lapsi satuttaa itsensä tai satuttaa toi. Resurssien kiristäminen on kuitenkin viime aikoina näkynyt kouluttautumisen vähenemisenä. suomenluonto.fi 21 toiminnan yhdeksi tavoitteeksi varhaiskasvatussuunnitelmien perusteisiin, joka on osa varhaiskasvatuksen toimijoita velvoittavaa ohjeistusta. Hyvinvointinäkökulma voisi kuitenkin olla oivallinen lisämotivaattori varhaiskasvatuksen toimijoille, jotka viimekädessä suunnitelmia toteuttavat. ”Kyllä siellä täytyy tietää mitä tehdään, miksi tehdään ja miten tehdään.” Koulutus lisää varhaiskasvattajien valmiuksia viedä lapsiryhmiä luontoon ja varmistaa, että turvallisuusasiat, kuten varautuminen tapaturmiin, osataan ottaa huomioon. Parikka-Nihti on kehityksestä huolissaan
Sekä Jaana Laisi että Mari Parikka-Nihti painottavat lähiluonnon säästämisen tärkeyttä. Hankkeessa pohdittiin terveydenhoitajien kanssa, miten neuvola voisi lisätä lapsiperheiden ympäristötietoisuutta ja samalla edistää heidän terveyttään. Tutkimuksessa tavallisia päiväkotien pihoja viherrett iin muun muassa vaihtamalla hiekka-alueita nurmeen. ”Oivallukset ja ehdotukset tulivat hoitajilta,” Laisi kertoo ja jatkaa, että tärkeäksi työkaluksi nousi neuvolan käyntirunko, jossa jokaiselle käynnille on määritelty käsiteltävät asiat. Monihan silloin sanoi, ettei terveydenhuollossa voi juuri nyt tehdä mitään uutta ja terveydenhoitajat olivat tosi kuormittuneita.” Mutta silti käyntirungon jatkokehittäminen onnistui. Jaana Laisi nostaa esille perheiden jaksamisen sekä taloudelliset erot. Kokeilua seuranneessa hankkeessa ryhdyttiin työstämään käyntirunkoa siten, että sopiville käynneille lisättiin perheen hyvinvointia tukevia kestävyysteemoja. Liitto arvioi, että säästöä voisi syntyä vuosittain jopa 500 miljoonaa euroa. Päivitetty käyntirunko on tällä hetkellä käytössä koko Päijät-Hämeen alueella. Jaana Laisi kertoo Lahden Ahtialan neuvolassa syksyllä 2020 tehdystä kokeilusta, jonka lähtökohtana on havainto, että luontoyhteyden vaaliminen ja maapallon kannalta kestävät elämäntavat tukevat myös yksilöiden hyvinvointia. Esimerkiksi ADHD-oireiden on havaittu lieventyvän luonnonympäristöissä. Kuinka pystyttäisiin edistämään kaikkien lasten pääsyä luontoon. Esimerkiksi raskausajan käynnille liikuntaohjauksen oheen lisättiin vinkkejä lähialueen luontoreiteistä. ”Se osoitti, että muutos on mahdollinen myös hankalissa tilanteissa”, Jaana Laisi painottaa. 22 suomenluonto.fi sia, karkaa tai tekee jotain mihin ei olla varauduttu. ”Toiset kunnat varustavat päiväkoteja todella vahvalla digitalisaatiovälineistöllä, ja päiväkotien pihoja laitetaan muovialustaisiksi”, Parikka-Nihti vertaa. ”Oli todella voimaannuttavaa, että hanke onnistui niin hyvin, vaikka se aloitettiin ensimmäisenä koronasyksynä. Tämä ei missään nimessä ole sellainen. Onkin hyvin ristiriitaista, jos tuen tarve vähentää lasten pääsyä luontoon, sillä monien tutkimusten mukaan juuri erityislapset voisivat hyötyä luontotoiminnasta. Mutta eiväthän seinät sitä turvallisuutta tee”, sanoo Parikka-Nihti. ”Jos metsä tai luontoalue on välittömästi päiväkodin yhteydessä, kuka tahansa voi aloittaa luontotoiminnan”, Parikka-Nihti sanoo. Lähipuisto ja lähimetsä ovat riittäviä hyvinvointihyötyjen saamiseksi.” Laisi painottaakin, että luontokontaktin pitäisi tulla osaksi arkea siten, mikä kullekin perheelle sopii. Ihmisen luontoyhteyden parantaminen säästäisi myös yhteiskunnan varoja. ”Lapsiperheille tulee eri suunnista vaatimuksia. AK I SI N KK O N EN M IR A GR Ö N RO O S Luontoyhteyden parantaminen säästäisi yhteiskunnan varoja.. Apua neuvolasta Suomen neuvolajärjestelmä tavoittaa kattavasti kaikki lapsiperheet. Mitä kauempana luontoalue sijaitsee, sitä enemmän toimintoja tarvitsee rakentaa tai tuoda luontoon, kuten järjestää vessat, ruokailu ja käsienpesu. Hän kuulee koulutuksissa varhaiskasvattajien mietteitä. ”Moni pohtii, että onko luonto mun juttu. ”Kun tuen tarpeessa olevat lapset pääsevät riittävästi kokemaan lähiluonnon mahdollisuuksia, se lisää heidän pystyvyyttään ja itseluottamustaan”, Parikka-Nihti huomauttaa. Vastikään Allergia-, ihoja astmaliitto tiedotti alkavasta Kansallisesta Luontoterveysohjelmasta, jonka tavoitteena on vahvistaa kansalaisten luontoyhteyttä ja siten vähentää allergioiden, astman ja diabeteksen haittoja ja kustannuksia. Pitäisikö asia enemminkin nähdä niin, että jokaisella lapsella on oikeus päästä luontoon?” Monet lapset onneksi jo pääsevät luontoon päiväkotiryhmän mukana, metsäeskarissa tai luontoa harrastavan perheensä kanssa, mutta vaihtelu on suurta. Siten se voisi olla tehokas ja tasapuolinen keino lisätä tietoisuutta luonnon hyvinvointihyödystä
Tässä keinoja lisätä hyödyllistä mikrobialtistusta kodissa ja lähiluonnossa: ULKOILU LUONNOSSA: • vapaa leikki lähiluonnossa • eväsretket • retkeily ja luontomatkailu • marjastus ja sienestys • kotitarveviljely • maatilaretket LUONTO KOTONA: • “aarteiden” kerääminen luonnosta ja tuominen kotiin • askartelu luonnonmateriaaleilla • viljely sisällä ja parvekkeella • huonekasvit • lemmikit. Altistuminen luonnon mikrobeille vahvistaa lasten vastustuskyvyn kehitt ymistä. suomenluonto.fi 23 suomenluonto.fi 23 Kuinka lasten luontokontaktia voi parantaa
Suunnittelen taas Pikku Kakkosta ja valmisruokaa. Jotta kaupunkilaisilla, päiväkotiryhmillä sekä lasten vanhemmilla on luontoa minne mennä, tulisi kaupunkisuunnittelussa huolehtia siitä, että luontoalueita säästetään ja kaikkein urbaaneimmille alueille tuodaan uusia luontoalueita. Tähän pitäisi ehdottomasti kiinnittää huomiota”, Parikka-Nihti painottaa. Kylmät purkkiruoat syödään suurella ruokahalulla. Lähdemme kipuamaan pientä mäkeä ylös, kohti lähintä metsäaluetta. ”Erityisesti pääkaupunkiseudulla lähiluonnon saavutettavuus uhkaa nyt karata. Levitämme viltin ja rauha laskeutuu. Ei tarvitse mennä soutuveneellä saareen, mutta mitäpä jos menisikin välillä iltapalalle lähinurmikolle ja viikonloppuna sisäleikkipuiston sijaan lähimpään metsään. Ennen ei ollut paremmin, mutta voisimme silti oppia tuosta ajasta jotakin. Mietin mummiani, jonka lapsuudesta ei puuttunut luontoa, mutta jonka lapsuudenystävistä jonkun vei polio ja toisen tapaturma. Pötköttelemme viltillä ja katselemme hassun muotoisia pilviä. 24 suomenluonto.fi Lähiluontoon Suomen ympäristökeskuksen mukaan vuonna 2018 suomalaisista peräti 96 prosenttia asui enintään 300 metrin etäisyydeltä ulkoiluun soveltuvasta luontoalueesta. Hän tutkii, miten luontokontakti muuttaa ihmisen mikrobistoa ja on erityisesti kiinnostunut siitä, miten kaikkien ihmisryhmien luontoyhteyttä voidaan tasaarvoisesti lisätä. Matkalla pienemmän into ehtii jo loppua, ja viimeiset metrit kannan repun lisäksi punaisena huutavaa lasta. Ihailemme viereisessä männyssä pesivää kottaraista, joka uutterasti kantaa lapsilleen ötökän toisensa jälkeen. Itselleni lupaan, että tänään kierrämme päiväkodista palatessamme lähimetsän kautta. Reilun tunnin kuluttua idyllin katkaisee äkkilähtö kotiin: pienempi pissaa housuihinsa. Omaa pinnaa kiristelee katkonainen yö, tietokoneella istumisesta vihoitteleva selkä ja juuri työpäivän lopuksi eteen tullut koodiongelma. ”Joo, pikkinälle!” säestää pienempi. Niityistä on todennäköisesti merkittävää hyötyä myös ihmisen hyvinvoinnille. Mitäpä jos menisikin välillä iltapalalle lähinurmikolle?. Puiden istuttaminen on tiheimmin rakennetuilla alueilla yksi mahdollisuus, mutta vie kokonaisen ihmissukupolven, ennen kuin puuttomalla paikalla kasvaa taas metsä. Vaikka suurimmalle osalle luonto on Suomessa hyvin saavutettavissa, on samasta tilastosta luettavissa, että Suomessa asuu yhteensä yli 360 000 ihmistä, joilla sopiva luontoalue sijaitsee yli 300 metrin päässä, ja lähes 180 000 ihmistä, joilla se sijaitsee yli puolen kilometrin etäisyydellä. Kävelen hoitopäivästä väsyneiden lasten kanssa kotia kohti. Tajuan samassa, miten vähiin meidän metsäretket jäisivät, jos matkaa olisi edes 300 metriä, puolesta kilometristä puhumattakaan. Onneksi kotimatka on lyhyt. Illalla mittaan matkan karttasovelluksella: linnuntietä matkaa tehtiin vain 130 metriä. Nappaamme kotoa reppuun viltin, vesipullot ja ne lasten purkkiruoat, joista haaveilin jo hetkeä aiemmin. Monet suunnitteilla olevat rakennushankkeet ja koko ajan kasvava maankäyttö tulevat vielä muuttamaan tilannetta. Mira Grönroos on tutkijatohtori Helsingin yliopistosta. Vaikka väsyttää, en raaski vastustaa. Juttu on julkaistu verkossa lokakuussa 2023 osana Suomen Luonnon #muutos-projektia. ”Äiti, lähdetään piknikille!” huudahtaa isompi. Yksi helposti kaupunkiympäristöön lisättävä luontotyyppi ovat niityt, joita monella alueella onkin pörriäisten toivossa lisätty
tilaajille ja irtonumeron ostajille! tilaajille ja irtonumeron ostajille! Luonto & terveys -digiekstra Luonto & terveys -digiekstra tilaajille ja irtonumeron ostajille! tilaajille ja irtonumeron ostajille! • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Luonto & terveys paljon mielenkiintoista tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista ja vinkkejä niiden saavuttamiseksi. Tutustu kyselymme tuloksiin. Lisäksi voit katsoa rentouttavia luontovideoita ja kuunnella rauhoittavia luonnon äänimaisemia sekä podcasteja. Tutustu digiekstraan: suomenluonto.. /luontojaterveysekstra Koodi: Luontojaterveys2024 Luonto & terveys -digiekstra tilaajille ja irtonumeron ostajille! Rentouttavin luonnonääni Kysyimme lukijoiltamme, mikä luonnonääni rentouttaa parhaiten. EL LA KA RT TU N EN Terapiaa luonnon huomassa Ekopsykologin metsävastaanotolla luonto tarjoaa oven, josta voi etsiä ratkaisuja omiin pulmiin ja kriiseihin. Tutustu digiekstraan: suomenluonto.. Lisäksi voit katsoa rentouttavia luontovideoita ja kuunnella rauhoittavia luonnon äänimaisemia sekä podcasteja. suomenluonto.fi 25 Luonto & terveys -digiekstrasta löydät paljon mielenkiintoista tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista ja vinkkejä niiden saavuttamiseksi. /luontojaterveysekstra Tutustu Luonto & terveys -digieks traan verkoss a! JO H AN N A M EH TO LA JO H AN N A IL AN DE R. Monimuotoinen luonto Luonnon monimuo toisuus on tärkeää myös ihmiselle, sillä se vahvistaa hyvinvointiamme
26 suomenluonto.fi JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O , KU VI TU S M AR IK A EE RO LA
Virtuaalista luontoa ovat siis keinotekoisesti luodut luonnon ominaisuudet, joita voi havaita eri aistien välityksellä: Luontokuvat, luontovideot ja luonnonäänet sekä näiden yhdistelmät ja lisätyt ominaisuudet. luonto O vessa on lappu, jossa lukee ”Tutkimus käynnissä”. ”Voit istua nojatuoliin. Nyt huoneen kirjoituspöydät ja työtuolit ovat kuitenkin tyhjiä, sillä Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) VALO-tutkimus on tältä päivältä ohi. Edessäni olevalla seinällä taas avautuu lattiasta kattoon saakka videomaisema metsää, solisevaa puroa ja linnunlaulua. Tässä tutkimuksessa käytämme kirkasvalolamppuja ja metsämaisemia äänineen yhdelle seinälle", Ojala kuvailee.. Luonto oikein hulmahtaa lävitseni näköja kuuloaistin välityksellä, sillä katossa on laadukkaat tilaäänentoistolaitteet ja videotykit. suomenluonto.fi 27 TODENTUNTUINEN TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JANI RIEKKINEN / VASTAVALO, TUOMAS KARI / LUKE, MARIKA EEROLA JA JOHANNA MEHTOLA Virtuaaliluonto tarjoaa samankaltaisia hyvinvointivaikutuksia kuin oikea luontokin. ”VALO-tutkimuksessa selvitämme, mikä vaikutus on virtuaaliluonnolla tai virtuaaliluonnolla yhdessä kirkasvalon kanssa kaamosoireiden vähentämiseksi. ”Tutkimme täällä VirtuLabissamme parhaillaan virtuaaliluontoympäristön ja kirkasvalon yhteisvaikutusta luonnonvalon vähenemisestä johtuviin mielialamuutoksiin eli kaamosoireisiin”, sanoo erikoistutkija Ann Ojala Lukesta. Se on oikein mukava.” Uppoudun harmaaseen tuoliin, kun vasemmalla puolellani seinällä olevalle näytölle lävähtää metsäpurovideo ja huone täyttyy puron solinasta. ”Mitäs minä nyt laittaisin täältä pyörimään?” Ojala puhelee ja painaa seinällä olevasta paneelista Metsäpuro-painiketta. Se tuo metsän ihmisen luo. Kokemus on jotenkin liikuttava ja vetää hiljaiseksi. Sana virtuaalinen tarkoittaa suomen kielen sanakirjan mukaan oletettua, tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla todentuntuiseksi luotua. Ja se on siis peräisin virtuaaliluontoympäristöstä
Ojala oli mukana joulukuussa 2022 julkaistussa Luken tutkimuksessa, jossa todettiin virtuaaliluonnossa vietettyjen taukojen vähentävän tietotyötä tekevien negatiivisia tunteita ja ahdistuneisuutta. Lämpö mukaan virtuaalikokemukseen. Nyt maisemat ympärillämme ovat vaihtuneet syksyiseen tunturimaisemaan, jossa tuuli tuivertaa lämpimän ruskan värisiä vaivaiskoivuja ja muita varpuja. Erilaiset laitokset, kuten sairaalat, vankilat ja vanhusten hoitokodit voivat hyödyntää virtuaaliluontosisältöjä, ja esimerkiksi monissa kouluissa niitä käytetään jo runsaasti.” Myös tutkimusta alalta kertyy koko ajan lisää. ”Vuodenaikojen vaikutusta on tähän mennessä tut. Astumme huoneeseen, ja metsä ympärillämme tuntuu melkein aidolta. Eniten elpymisen tunnetta edisti metsäja vesimaisemavideoiden katselu yhdessä luontoäänien kanssa. ”Sama maisema jatkuu myös tuolla seinän takana olevassa 360-tilassa", Ojala huikkaa. ”Virtuaaliluontoa voi suositella ihan kaikille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse luontoon. 28 suomenluonto.fi Tauko virtuaaliluonnon parissa Ojala palaa ohjauspaneelin luo, ja pian tila täyttyy tikkametsän äänistä ja vihreästä rauhasta. Virtuaaliluonto ei siis mitenkään voi korvata oikeaa, autenttista luontoa, mutta sillekin on tarvetta. ”Virtuaaliluonnolla on todettu olevan varsin samanlaisia vaikutuksia kuin todellisilla luontokäynneillä. Näen palokärjen puikahtavan mäntyjen välissä ja jostain kuuluu käpytikan varoittelua. Vain tuoksut, mikrobit ja tuntoaistiin perustuvat aistimukset puuttuvat. Äänimaisema tuntuu hyvin aidolta ja silmä lepää vihreän eri sävyissä. Onko elvyttävyyden kannalta sitten väliä, katseleeko kevät-, kesä-, syksyvai talvimaisemaa. Lisäksi tietotyöläisten parasympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyi, toisin sanoen he rentoutuivat. Se vaikuttaa mielialaan, palautumiseen, rauhoittumiseen ja koettuun hyvinvointiin”, Ojala sanoo
360-tilan seinät täyttyvät lumisesta metsästä – ja huone tuntuu yhtäkkiä selvästi viileämmältä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi koko ajan elpynyt ja palautunut vailla negatiivisia tunteita. ”Sellainen tunne tulee monelle, vaikka lämpötilassa ei tapahdukaan mitään muutosta.” Uppoudun hetkeksi ympärillä avautuvaan talvimetsään. Nyt vuorossa on Talvimetsä-painike. suomenluonto.fi 29 VIRTUAALILUONTO VAIKUTTAA MIELIALAAN JA PALAUTUMISEEN. ”Virtuaaliluonto tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta tutkimus on vasta alussa ja sitä on tehtävä vielä paljon lisää. ”Nyt on ollut ihana, kunnon talvi. Ann Ojala VirtuLabin Talvimetsässä.. Kenties silloin virtuaaliseen ympäristöön voidaan liittää useammalle aistille suunnattuja tuntemuksia, kuten vaikkapa lämpötilan tuottamia terveysvaikutuksia tai ultraviolettivalon kykyä muodostaa iholla D-vitamiinia. Minulle talvinen metsä on rauhoittava”, Ojala sanoo ja katselee seinille aukeavaa maisemaa. Tulee heti turvallinen olo. Kokeillaanpas talvea”, Ojala sanoo ja käy taas ohjauspaneelin luona. Talvimetsä sai virtuaalisenakin aikaan melkein vilunväreitä ja se voi olla tulevaisuudessa yksi virtuaaliluonnon tarjoamista uusista aistikokemuksista. Sci. elokuvista voi ehkä saada vastauksen siihen, mihin kaikkeen virtuaaliluonto voi tulevaisuudessa taipua”, Ojala naurahtaa. Luonnon äänet rauhoittavat Erikoistutkija Ann Ojala viettää virtuaaliluonnossa usein osan työpäivästään tutkimuksien parissa tai kokoustaen. Lumipeite on puhtaanvalkoinen ja metsä hiirenhiljainen. JO H AN N A M EH TO LA JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O kittu todella vähän ja sitä on myös hyvin haastavaa tutkia. ”Tämä on työtä, ja virtuaaliluontoonkin pitää uppoutua, jotta siitä voi saada hyvinvointivaikutuksia.” Hän menee mieluiten vapaa-ajalla autenttiseen luontoon, mutta virtuaaliluonnon keinotkin ovat käytössä
Tämä yhdistelmä voisi hyvinkin toimia kaamosväsymykseen, kun luonnonvaloa on vähän ja luontoretkeily saattaa jäädä vähemmälle pimeyden takia. Kuun tele luon non ääni mais emia , kats ele luon tovi deoi ta ja rent oudu . Luonnon hyvinvointivaikutuksilla on suuri kansantaloudellinenkin merkitys, jos luontoa hyödyntämällä saadaan hoitokuluja ja sairaslomapäiviä vähennettyä. Katosta minua kohti osoittaa niin kirkas valo, että se tuntuu porautuvan suoraan aivoihin. ”Toivottavasti voimme julkaista VALO-tutkimustulokset pian”, Ojala sanoo. TU O M AS KA RI / LU KE Luonnonvarakeskuksen VirtuLab sijaitsee Helsingin Viikissä. suom enlu onto .fi Kuun tele luon non ääni mais emia , kats ele luon tovi deoi ta DIGI TILA AJIL LE. Jos taas pitää pohtia ja työstää jotakin asiaa mielessä, silloin minulle toimivat parhaiten sateen ja myrskyn äänet”, Ojala kuvailee. 30 suomenluonto.fi ”Kuuntelen luonnonääniä mielialan mukaan. Istun taas mukavaan nojatuoliin ja näytölle ja seinälle avautuu metsämaisema äänineen. Nukkumaan mennessä saatan kuunnella jotakin rauhoittavaa luonnon äänimaisemaa. Myös Luken aiemmassa, tietotyöläisten taukojen elvyttävyyttä selvittäneessä tutkimuksessa luonnonäänet ilman videokuvaa oli toiseksi paras vaihtoehto rentoutumiseen. ”Kokeillaan vielä VALO-tutkimuksen asetuksia”, Ojala sanoo ja naputtelee seinällä olevaa ohjauspaneelia. Jo pelkkien luonnonäänien kuuntelu rauhoittaa ja rentouttaa ihmistä sekä alentaa stressiä ja verenpainetta. TUTKITTUJA TERVEYSHYÖTYJÄ SAA JO NOIN 15 MINUUTIN VIRTUAALILUONTOALTISTUKSELLA. Linnunlaululla on todettu mielialaa kohentava vaikutus, ja esimerkiksi saksalaisessa tutkimuksessa sen huomattiin vähentävän ahdistusta
Tutkittuja terveyshyötyjä kuitenkin saa jo noin 15 minuutin virtuaaliluontoaltistuksella”, Ojala sanoo ja kertoo, että oli juuri hammaslääkärissä, jossa katseli toimenpiteen ajan luontovideota kattoon asennetusta näytöstä. Luontokuvien katselukin tutkitusti rentouttaa ja auttaa palautumaan”, hän sanoo. Ovessa on vielä kiinni vanha VALO-tutkimuksen ilmoitus, jossa haetaan vapaaehtoisia mukaan tutkimukseen. ”Tänä iltana en kuuntelekaan luonnonääniä, vaan luen ja katselen luontokuvia. ”Virtuaalimaisemia voidaan tehdä myös erilaisista maista ja kulttuureista. Siinä sanotaan, että osallistujat saavat mahdollisesti hyötyä palautumiseen ja hyvinvoinnin kohenemiseen. ”Kannustan ihmisiä lähtemään luontoon lyhyeksikin aikaa. Sekin on parempi kuin ei mitään. Se avaa portin luontomaailmaan, joka kaikkien on helppo saavuttaa. Virtuaaliluontoa voidaan hyödyntää vaikkapa maahanmuuttajien parissa, jos heillä on esimerkiksi kaipuuta synnyinmaan maisemiin.” Luontokuvien katselu rentouttaa Ojalalla alkaa pian kokous, joten on aika poistua Virtulabin virtuaaliluontomaisemista todellisuuteen. suomenluonto.fi 31 Virtuaaliluonto voi toimia tässä ennaltaehkäisevänä ja täydentävänä tekijänä, jos autenttista luontoreseptiä ei pysty syystä tai toisesta käyttämään. Annan Ojalalle lähtiessäni Suomen Luonnon uusimman numeron. Virtuaaliluontoakin voi hyödyntää vaikka vain muutaman minuutin äänimaiseman kuuntelulla tai luontovideon katselulla. Nyt ei tunnu yhtään siltä, että olisin juuri ollut työkeikalla. Se rentouttaa kummasti stressaavassa tilanteessa, kuten lääkärin vastaanotolla. Oma oloni ainakin tuntui kohenevan ja rauhoittuvan reilun tunnin virtuaaliluontoaltistuksessa tikkametsineen, metsäpuroineen ja talvimetsineen. JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O. On lohdullista ajatella, että virtuaaliluonto voi tarjota varsin samanlaisia hyvinvointivaikutuksia kuin oikea luontokäyntikin, vaikka ne eivät korvaakaan toisiaan
32 suomenluonto.fi Ylistys pajuille TEKSTI SANJA HAKALA 32 suomenluonto.fi AR IM O EK LU N D / VA ST AV AL O A r k i l u o n n o n a a r t e i t a A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por ikonkien luontoa.
Mehiläiset pitävät erityiMehiläiset pitävät erityisesti koiraspajuista, koska saasesti koiraspajuista, koska saavat niistä sekä makeaa mettä jakvat niistä sekä makeaa mettä jaksaakseen lentää että proteiinipitoista siisaakseen lentää että proteiinipitoista siitepölyä jälkikasvunsa ruokkimiseen. Mehiläiset pitävät erityisesti koiraspajuista, koska saavat niistä sekä makeaa mettä jaksaakseen lentää että proteiinipitoista siitepölyä jälkikasvunsa ruokkimiseen. Herätessään talvihorroksesta kevätauringon lämpöön niillä on turvanaan hyvin vähän muita kukkivia kasveja. Vanhenevalla ja kuolleella pajulkin syystä valtaisa. Jokainen paju on joko koiras tai naaras, ei molempia yhtä aikaa kuten monet kasvit. Mitä muita yllätyksiä kaupunkiemme pajupusikoista vielä löytyykään. Herätessään talvihorroksesta kevätauringon lämpöön niillä on turvanaan hyvin vähän muita kukkivia kasveja. Pajupuskan pohjalta löytyy aina kuolluttakin puuPajupuskan pohjalta löytyy aina kuolluttakin puuainesta – kaupunkioloissa muu lahopuu on harvinaisainesta – kaupunkioloissa muu lahopuu on harvinaista, eli pajun rooli elonkirjon kannattelijana on tästäta, eli pajun rooli elonkirjon kannattelijana on tästäta, eli pajun rooli elonkirjon kannattelijana on tästäkin syystä valtaisa. Laji kuvattiin tieteelkääpäripsikkä. Suojuslehtien pudottua nuppuja ympäröi hopeisena hohteleva karvapeite, joka suojaa nuppuja öiden purevalta pakkaselta. Pajukoiden kosteassa ja rikastuvassa maassa viihtyy moni muukin kasvi, ja eliöyhteisö kasvaa suuremmaksi kuin osiensa summa. Erään pajun seuralaissienen, raidankäävän, pilleissä lymyilee ylimääräinen yllätys: Euroopan pienin kovakuoriainen, alle puolimillinen raidankääpäripsikkä. Mi– Helsingin keskuspuistosta. Laji kuvattiin tieteelle vasta 1990-luvulla, ja se löydettiin Suomesta ensi kertaa vuonna 2008 – Helsingin keskuspuistosta. juhytykkään. Perhosistamme muun muassa upea suruvaippa ja silmäkiitäjä asustelevat toukkina pajulla, samoin jopa sadat pistiäisja kymmenet kovakuoriaislajit raidanpiilopäästä pajunhyppykärsäkkääseen. Erään pajun seuralaissienen, raidankäävän, pilleissä Erään pajun seuralaissienen, raidankäävän, pilleissä Erään pajun seuralaissienen, raidankäävän, pilleissä Erään pajun seuralaissienen, raidankäävän, pilleissä lymyilee ylimääräinen yllätys: Euroopan pienin kovalymyilee ylimääräinen yllätys: Euroopan pienin kovalymyilee ylimääräinen yllätys: Euroopan pienin kovalymyilee ylimääräinen yllätys: Euroopan pienin kovakuoriainen, alle puolimillinen raidankuoriainen, alle puolimillinen raidankääpäripsikkä. Parikymmentä pajulajiamme, kiiltopajusta halavaan ja raitaan, ovat taajamien ojanpientareiden sankareita, jotka kannattelevat elonkirjoa taipuisilla harteillaan. Koska ne eivät nopeakasvuiyksikään eläin ehtii syödä. Koska ne eivät nopeakasvuisina panosta suuresti lehvästönsä kemialliseen suojaasina panosta suuresti lehvästönsä kemialliseen suojaamiseen, niiden kasvustoja nakertaa aina aikamoinen miseen, niiden kasvustoja nakertaa aina aikamoinen maaperää mutta myös sitoen sitä paikoilleen purojen ja ojien reunamilla, missä virta sen muuten helposti veisi. suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33. Moni meille rakas pörriäislaji, kuten hiekkaiseen maahan toukkiensa pesäkammion kaivavat maamehiläiset, tai lähimetsän mustikkasadon pölyttävät kimalaiset, eivät selviäisi ilman pajuja. Jokainen paju on joko koiras tai naaras, ei molempia yhtä aikaa kuten monet kasvit. Pajujen elinvoimaiset juuret ruokkivat maan pikkueliöitä ja sienijuuria tuottamallaan sokerilla, ja lisäävät näin maanalaista monimuotoisuutta. Sitkeä pioneeri. Pajujen elinvoimaiset juuret ruokkivat maan pikkueliöitä ja sienijuuria tuottamallaan sokerilla, ja lisäävät eliöitä ja sienijuuria tuottamallaan sokerilla, ja lisäävät näin maanalaista monimuotoisuutta. Vanhenevalla ja kuolleella pajulla elää monimuotoinen sienilajisto pörrökäävästä pala elää monimuotoinen sienilajisto pörrökäävästä pala elää monimuotoinen sienilajisto pörrökäävästä pajuhytykkään. Kukintojen auettua niissä alkaa käydä välitön kuhina, kun kevään ensimmäiset kärpäset, perhoset ja mehiläiset löytävät apajille. Sen tiesi jo Joukahainen Väinämöisen kanssa kilpalaulantaan ryhtyessään. Talven pakkasten kiristyessä taajamien myyrät, metsäkauriit ja rusakot ruokailevat pajun ravitsevalla kuorella – pajuryteikössä ei syötävä heti lopu! Pajut ovat niin nopeakasvuisia ja vesovat sellaisella voimalla, että joka vuodelle on varmasti aina tarjolla uudet oksat. Mitä muita yllätyksiä kaupuntä muita yllätyksiä kaupunkiemme pajupusikoista viekiemme pajupusikoista vielä löytyykään. Vanhenevalla ja kuolleella pajulkin syystä valtaisa. Naaraskukintepölyä jälkikasvunsa ruokkimiseen. Pajujen elinvoimaiset juuret ruokkivat maan pikkusi. Pajun kukinnot kehittyvät varhain kevättalvella kiiltävien tummien suojuslehtien alla. maksi kuin osiensa summa. Yhden pensaan kukinnot näyttävät kypsyessään vihreät eminsä, kun taas naapuripensaan kukinnot paisuvat keltaisiksi heteiden siitepölystä. K U VA T E S A S TR Ö M JA S A M I K IU R U / VA S TA VA LO JA H E IK K I VA S A M IE S ta. Karvapeitteen ansiosta pajunkissojen kukat aukeavat usein jo huhtikuussa, eloisan vihreinä tai keltaisina. ”Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.” Ja pajut todella siunaavat ja tuovat terveyttä kasvupaikoilleen. Yhden pensaan kukinnot näyttävät kypsyessään vihreät eminsä, kun taas naapuripensaan kukinnot paisuvat keltaisiksi heteiden siitepölystä. suomenluonto.fi 33 K eväisin paju kuuluu varhaisimpiin kukkijoihin, ja usein se on myös vastamuokatulle maalle levittäytyvistä puuvartisista kasveista ensimmäinen. Karvapeitteen ansiosta pajunkissojen kukat aukeavat usein jo huhtikuussa, eloisan vihreinä tai keltaisina. Pajukoiden kosteassa ja rikastuvassa maassa viihPajukoiden kosteassa ja rikastuvassa maassa viihtyy moni muukin kasvi, ja eliöyhteisö kasvaa suuremtyy moni muukin kasvi, ja eliöyhteisö kasvaa suuremmaksi kuin osiensa summa. Myös pajujen puuaines maistuu ötökälle jos toiselle, erityisesti monelle sarvijäärälle. Kukintojen auettua niissä alkaa käydä välitön kuhina, kun kevään ensimmäiset kärpäset, perhoset ja mehiläiset löytävät apajille. Laji kuvattiin tieteelle vasta 1990-luvulla, ja se löydettiin le vasta 1990-luvulla, ja se löydettiin Suomesta ensi kertaa vuonna 2008 Suomesta ensi kertaa vuonna 2008 – Helsingin keskuspuistosta. Naaraskukinnoista ne saavat vain mettä. Elinvoimaa muille jaettavaksi Kesäisin pajut puskevat lehtiravintoa enemmän kuin yksikään eläin ehtii syödä. Pajupuskan pohjalta löytyy aina kuolluttakin puuainesta – kaupunkioloissa muu lahopuu on harvinaista, eli pajun rooli elonkirjon kannattelijana on tästäkin syystä valtaisa. ”Mätäs on märkä maita vanhin, paju puita ensimmäinen” Pörriäisten luottokumppani Useimmat pajumme kasvavat monihaaraisina pensaina, jotka luovat ympäröivän ekosysteemin ihan omanlaisekseen, sopivaksi sadoille muille eliöille. Koska ne eivät nopeakasvuisina panosta suuresti lehvästönsä kemialliseen suojaamiseen, niiden kasvustoja nakertaa aina aikamoinen hyönteisarmeija. Puuntuhooja-perhosen kirkkaan punaisia, paksuja toukkiakin löytää usein pajukoista. näin maanalaista monimuotoisuutta. Pajujen kiihkeää kasvuvoimaa lainattiin jo muinoin terveyttä ja pitkää ikää tuoviin riitteihin – ja yhä tänäkin päivänä sitä käytetään monenlaisissa taikavarputehtävissä. Ne kasvattavat juurensa laajalle, pöyhien maaperää mutta myös sitoen sitä paikoilleen purojen ja ojien reunamilla, missä virta sen muuten helposti veisi. Vanhenevalla ja kuolleella pajulla elää monimuotoinen sienilajisto pörrökäävästä pajuhytykkään. Elinvoimaa muille jaettavaksi Elinvoimaa muille jaettavaksi Kesäisin pajut puskevat lehtiravintoa enemmän kuin Kesäisin pajut puskevat lehtiravintoa enemmän kuin yksikään eläin ehtii syödä. Moni meille rakas pörriäislaji, kuten hiekkaiseen maahan toukkiensa pesäkammion kaivavat maamehiläiset, tai lähimetsän mustikkasadon pölyttävät kimalaiset, eivät selviäisi ilman pajuja. Naaraskukinnoista ne saavat vain mettä
34 suomenluonto.fi S u d e n j ä l j i l l ä Susiparin jäljet uusmaalaisella järvellä vuoden 2023 viimeisenä päivänä. RI KU LU M IA RO
Se oli pitkän yhteisen historian kehittämää yhteiseloa. Lisääntyvät susiparit elivät tuolloin ja vielä tämän vuosituhannen alussa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta harvaanasutuilla alueilla Pohjois-Karjalassa, Kuhmossa ja Pohjois-Savossa. Vain noin vuosikymmenessä arasta erämaiden asukista tuli eteläisen Suomen kuusija lehtimetsien sekä maatalousympäristön asukki. Kun aloitin susien etsimisen 1990-luvun puolivälissä, en olisi osannut unelmoidakaan seuraavani vielä joskus susien elämää Uudellamaalla. Nyt susien ydinalue on loikannut kotinurkkieni tuntumaan Etelä-Suomeen. Kerran seurasin jäljistä metsäautotiellä käytyä juoksukilpaa, ja mittasin suden loikkineen kerralla keskimäärin 4,6 metriä ja metsäpeuran 4,8 metriä. Susien pääravintona oli hirvi. Tuolloin tuntui, että tulevaisuuden ilmaston talvet olivat jo tulleet etelään pimeinä, märkinä ja lumettomina ilman nisäkkäiden jäljittämisen tuomaa iloa. Susi jäi siis jälkeen joka loikalla. On jo kolmas talvi, kun seuraan seudulla susien lumijälkiä, sillä 2022–2024 lunta on riittänyt, toisin kuin talvella 2020. suomenluonto.fi 35 TEKSTI RIKU LUMIARO KUVAT JENNI MERILÄ, ANTTI HAATAJA, RIKU LUMIARO JA LASSE KURKELA H uomaan Etelä-Suomen susimailla ison eläimen kulkemisen merkkejä, ja alan seurata jälkiä. Meiltä, eli tuolloiselta Luontoliiton Susiryhmältä, vei peräti kolme talvea löytää ensimmäiset sudenjäljet Kuhmon rajavyöhykkeeltä. LA SS E KU RK EL A. Kuhmossa sudet saalistivat jonkin verran myös metsäpeuraa. Suomen runsaimman susikannan alue on hypännyt maan lounaisnurkkaan, missä voi nyt kevättalvella kuulla susien ulvontaa. Susi on utelias ja tarkkaavainen eläin. Säännöllinen ja määrätietoinen askellus, jälkien iso koko ja muoto sopii – vakuutun siitä, että tästä on mennyt susi
Tuona talvena poronhoitoalueen eteläpuolella kuoli kaikkiaan 79 sutta, ja kannanhoidollinen metsästys kohdistui erityisesti alfapareihin eli lauman lisääntyvään ytimeen. JE N N I M ER IL Ä Riistakamerat mahdollistavat susien seuraamisen myös sulan maan aikana. Susilauma on temmeltänyt järvenjäällä hirven haaskan lähett yvillä. RI KU LU M IA RO. ”Valkohäntäkauriilla on iso merkitys suden ravintona”, sanoo Ilpo Kojola. ”Kevättalvella lauman johtajapari liikkuu useimmiten reviirin ydinalueella”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Luonnonvarakeskus arvioi maaliskuussa 2023 Suomessa olleen kaikkiaan 42 lisääntyvää perhelaumaa, joista peräti 28 eli Länsi-Suomessa. Itäisessä Suomessa se merkitsi susilaumojen hajoamista ja kannan laskua. ”Jos susi söisi vain valkohäntäkauriita, saattaisi se tappaa vuodessa sata kaurista. Kiima lopuillaan ja poikiminen edessä Maaliskuussa susipari tulee kiimaan ja uroksen virtsamerkkien lisäksi lumella saattaa nähdä naaraan veristä pissaa. ”Aikoinaan Keski-Ruotsin susikanta sai alkunsa Suomesta ja Venäjältä vaeltaneista susista. Edellisvuoden pennut saattavat laajentaa reviiriään, ja osa niistä lähtee omille teilleen pitkillekin vaelluksille etsimään kumppania ja vapaata elinaluetta. Susi hyödyntää raatoja ja saalistaa jäniksiä sekä suurikokoisia hirviä, joista riittää laumallekin syötävää noin viikoksi.” Etelä-Suomessa seuraamani susilauma sai seitsemän pentua. RI KU LU M IA RO Etelässä pennut liikkuvat usein pelloilla. Todellisuudessa suden ravinnonkäyttö on kuitenkin monipuolisempaa. Lännessä on vallinnut yltäkylläinen ravintotilanne, mikä on samalla tärkein taustasyy suden runsastumiselle. AN TT I H AA TA JA Susiuros on merkannut elinpiirinsä. ”Suomessa nuoret sudet vaeltavat noin sadan kilometrin päähän synnyinlaumastaan, mutta yli 1 500 kilometrin vaelluksiakin tunnetaan”, sanoo Kojola. Valkohäntäkaurisja metsäkauriskannat ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti Lounais-Suomessa ja rannikkoalueilla, ja hirvikanta on kaksin-, paikoin jopa kolminkertainen Pohjois-Karjalaan verrattuna. Se merkitsee yleensä susipentueen syntymistä toukokuussa. Susilauma on temmeltänyt järvenjäällä hirven haaskan lähett yvillä. 36 suomenluonto.fi Susikanta on viime vuosina jatkanut kasvuaan juuri maatalousvaltaisessa Varsinais-Suomessa, Satakunnan eteläosissa ja läntisellä Uudellamaalla. Meillä Suomessa pari saa keskimäärin 4–6 pentua suojaiseen paikkaan, kuten kuusen oksiston suojaan tai turveojan penkkaan kaivettuun luolaan. Länsija Etelä-Suomen susikanta syntyi todennäköisesti Itä-Suomesta tulleista susista.” Suomessa susikannan painopiste siirtyi länteen vuoden 2015 kannanhoidollisen metsästyksen jälkeen
Tuollainen määrä hukkia näkyy ja kuuluu. Se nostaa ihokarvat pystyyn, ja aika tuntuu pysähtyvän. Jäljistä päätellen naaras oli kuitenkin mahdollisesti loukkaantunut ja ruokaili usein raadoilla. Pari merkkasi ahkerasti reviiriään ja liikkui usein erillään edellisvuoden pennuista. Susiparin ja sen pentujen epäiltiin joutuneen salametsästäjien tappamaksi. Susikanta on nyt läntisessä Suomessa suurempi kuin idässä. Salametsästyksestä jää jälkiä lumeen tai kuvia riistakameroihin, vaikka tekijää ei tiedettäisikään. suomenluonto.fi 37 Salametsästyksestä jää jälkiä Etelä-Suomessa seuraamani susilauma sai 2023 peräti seitsemän pentua. Tuntuu kuin taivaankansi räjähtäisi nousevien ja laskevien ulinoiden myötä. Itä-Suomessa olen huomannut outoa yöaikaista liikehdintää reviireillä ja susia jäljitettävän hiihtämällä tai moottorikelkalla. Kerran törmäsin Kuhmossa SauHarvinainen kuva lounaissuomalaisesta sudesta. Muutama ylivuotinen pentu ei vielä ollut lähtenyt omille teilleen, joten laumassa oli peräti 11 sutta. Susilauman ulvonnan kuuleminen on maagista. Minä ja moni muu luontoharrastaja kuulimme tuon susiparin ja pentujen ulvovan vielä huhtikuussa, kunnes jotain tapahtui. Kakkoja löytyy metsäautoteiltä jopa sulan maan aikaan, ja lauman saattaa kuulla ulvovan illan hämärtyessä tai yön hiljaisempina tunteina kehrääjän suristessa. Harvinainen kuva lounaissuomalaisesta sudesta. Lähde: Luke.. Ulvonta on luonnonnäytelmä, jonka muistaa loppuelämänsä. Toukokuussa 2023 sudet olivat kadonneet. Keväällä 2023 tällä laumalla piti olla kaikki hyvin. Susikanta on nyt läntisessä Suomessa suurempi kuin idässä. En kuitenkaan siihen oikein uskonut. JE N N I M ER IL Ä Laumareviiri Kahden suden reviiri Reviiri, tila epäselvä Rajareviiri Susilaumat ja -ryhmät maaliskuussa 2023
. Suden jälki on 9–11-senttinen ja pitkänomainen. . Suden pesäpaikka tuuhean kuusen tyvellä. LA SS E KU RK EL A RI KU LU M IA RO RI KU LU M IA RO. . Polkuanturoiden välissä on selvä rako. 38 suomenluonto.fi . Susi ihmettelee puunoksalla keikkuvaa korppia
Niillä kaadetuista yksilöistä melkein kaksi kolmasosaa oli joko nuoria tai heikkokuntoisia tai susilla oli vanha ampumavamma. Poronhoitoalueella sutta voi metsästää luvanvaraisesti. Helikoptereiden käytöstä tulevat mieleeni kertomukset vuoden 1949 susijahdeista, jolloin Ilmavoimien koneesta ammuttiin konepistoolilla kaksi sutta ja kolmatta haavoitettiin. Tutkittuja susia oli yhteensä 120. Kolmasosa Suomesta on poronhoitoaluetta, josta sudet tapetaan sukupuuttoon kerran vuodessa”, tuhahtaa susiin ja metsäpeuroihin vuosien ajan perehtynyt tietokirjailija Antti Haataja. Ainoa tapa olisi väijyä susia autosta, ja silloin liikkuja olisi joutunut useaankin seudun riistakameraan. Täyttyykö keskisen Suomen susityhjiö. Sen sijaan pihoilla liikkuneista tai muuten häiriötä aiheuttaneista ja poliisin määräyksellä lopetetuista 43 sudesta — joka oli toiseksi yleisin kuolinsyy muualla kuin poronhoitoalueella — yhdeksällä havaittiin vanhoja hauleja tai luodin sirpaleita. Luonnonvarakeskuksen tekemän susien geneettisen seurannan perusteella Itä-Suomesta ei ole vaeltanut yhtään sutta länteen viiden viime vuoden aikana. Tiesin, että edellisenä syksynä pesäpaikan läheisyydessä nuori susi oli jäänyt auton alle. Käytännössä lupapolitiikka on ollut sitä, että kaikki alueelle vaeltavat sudet tapetaan moottorikelkkoja ja helikoptereita avuksi käyttäen. ”Mitä merkitystä Lapin suurilla kansallispuistoilla on, kun niissä saa helikoptereilla metsästää sutta. Länsi-Suomen susikannan kasvu on peräisin siellä syntyneistä susista, joka on johtanut Itäja Länsi-Suomen susikantojen geneettisen perimän eriytymiseen. Niin haitalliseksi sudet tuolloin koettiin ja koetaan yhä. Tämä käy hyvin yksiin susien laittomasta tappamisesta saadun muun tiedon kanssa. ”Tutkimme susikannan koon vuosivaihtelun suhdetta pannalla varustettujen susien kohtaloihin vuosina 1998–2016. Aineistossa on mukana vain muutama vahinkoperäisillä poikkeusluvilla tapettu susi, sillä niiden kuolinsyyhän tiedetään. Noin viikkoa myöhemmin samalla alueella toinen susi oli joutunut auton töytäisemäksi. Ne olivat peräisin kamppailusta hirvien kanssa. Yllättävää oli se, että vain yhdessä liikenteessä kuolleessa sudessa oli merkkejä vanhasta ampumavammasta. Mitään vastaavaa ei nyt ollut. Perehdyin tätä juttua varten Ruokaviraston tekemiin susien kuolinsyytutkimuksiin vuosilta 2015–2023. Sama koskee myös Sompion luonnonpuistoa, jonne vaeltaneet sudet järjestelmällisesti tapetaan.” Länsi-Suomen susikannan kasvu on peräisin siellä syntyneistä susista.. Salametsästykseen liittyviä kuolemia oli yhteensä 17, ja ne olivat tapahtuneet Itä-Suomessa, muutama myös Pohjanmaalla. Ravintoa ja elintilaa siellä luulisi olevan susille riittävästi”, pohtii Kojola. Myös toisen suden tappamaksi joutuneet ja metsästäjien ampumat sudet, jotka olivat käyneet metsästyskoirien kimppuun, olivat Itä-Suomesta. Joka tapauksessa kymmenen viime vuoden aikana Itä-Suomen susikanta ei ole kasvanut lainkaan. Tämä ei olisi ihme vaan jopa todennäköistä, sillä rauhoittamisen jälkeen juuri liikenne on ollut merkittävän usein suurpetokuolemien aiheuttajana. Viime vuonna susilaumoja on kuitenkin ilmaantunut Päijät-Hämeeseen ja Pirkanmaan sekä Keski-Suomen tietämille. Poliisin pihasusiluvista neljä viidennestä on myönnetty itäiseen Suomeen. Kaikkiaan 52 sutta oli kuollut näin — yksi niistä junan alle jääneenä. ”Sisä-Suomen susityhjiö on vielä mysteeri. Jos lauman johtava pari tapetaan, ensimmäisen vuoden pentujen on vaikea löytää ravintoa omin neuvoin talvisesta luonnosta. Tämä kertoo osaltaan siitä, miten kovaa suden elämä on itäisessä Suomessa. Kun myös epävarmat tapaukset laskettiin mukaan pantasusien salatappotapauksiin, tuli esiin tapausten määrän vahva yhteys susikannan koon muutoksiin”, sanoo Ilpo Kojola. Niin sanottujen pihasusien esiintymisen taustalla vaikuttaa laiton tappaminen. Uudellamaalla auton alle oli jäänyt yhdeksän sutta ja Varsinais-Suomessa seitsemän. Joillakin Itä-Suomen kuolleena löydetyistä tai pihasusista oli vammoja esimerkiksi päässä tai kylkiluissa. Ruokaviraston raporteista selvisi, että poronhoitoalueen ulkopuolella merkittävin tutkittujen susien kuolinsyy Suomessa oli liikenne. ”Nykytilanne on kestämätön. Onkin hyvin mahdollista, että Sisä-Suomen susityhjiö alkaa vähitellen täyttyä. Tuo yksilö on voinut olla lauman naaras. Lapissa susi on lainsuojaton Lapissa tyhjiö säilyy. Itä-Suomessa salametsästys on merkittävää myös Luonnonvarakeskuksen pantasusista kertyneen kokemuksen perusteella. Näyttääkin olevan varsin yleistä, ettei susikolarista ilmoiteta. Tällöin susikanta oli keskittynyt Itä-Suomeen kuten myös susien merkintä. Liikenne on merkittävä susien kuolinsyy Kuinka usein. Myös heikko ravintotilanne saattaa pienentää pentuekokoja Pohjois-Karjalassa. Jostain syystä susia on hyvin vähän perinteisen itäisen ja uuden vahvan eteläisen–läntisen esiintymisalueen välillä. suomenluonto.fi 39 najärven metsäautotiellä kahteen metsästäjään, kun he tutkivat sudenjälkiä aurauspenkalla maaliskuisena perjantaiyönä varttia vaille puolenyön. En usko, että kukaan olisi voinut yllättää tarkka-aistisia susia haastavassa maastossa, jossa äänettömästi liikkuminen on mahdotonta
LA SS E KU RK EL A. 40 suomenluonto.fi Monen unelmana on päästä näkemään puun takaa kurkistava utelias susi
Suomi 310 Ruotsi 450 Viro 240 Latvia 700 Liettua 696 Puola 1886 Tanska 29 Saksa 1404 Hollanti 63 Ranska 1104 Italia 3307 Espanja yli 2100 Romania 2500–3000 Kreikka 1020 suomenluonto.fi 41 LA SS E KU RK EL A. Uros oli merkannut eli jättänyt virtsamerkkejä pensaisiin ja kiviin viestittäen reviirin kuuluvan heille. Vuoden 2020 asennetutkimus paljasti yllättäen, että susipelko on jälleen voimistunut Suomessa. Olin etsinyt susia useasti syksyn aikana, mutta ne eivät olleet jättäneet tassunjälkiä metsäautotien soraan, eivät liioin kakanneet tielle tai muille näkyville paikoille. Lähde: EU:n tilanne-arvio sudesta, joulukuu 2023. EU:n päätökset ratkaisevat Susi on EU:ssa tiukasti suojeltu laji ja sen metsästäminen on lähtökohtaisesti kielletty. Moni metsästäjä, karjankasvattaja ja maaseudun Susia on monessa Euroopan maassa Suomea enemmän Euroopan unionin vuoden 2023 susikanta-arviot kertovat yllättävän suurista susimääristä. Jos susilauman johtava naaras kuolee, lauma hajoaa yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan 80 prosentin todennäköisyydellä. Uros ja naaras olivat ravanneet rinnakkain, toisinaan peräkkäin astuen tarkasti samaan jälkeen. Loput ovat tulleet pääosin Venäjältä, ja mahdollisesti joitain yksilöitä Skandinavian susipopulaatiosta. Tuolloin Suomessa oli Luken populaatiomallin mukaan noin 40–60 sutta Venäjän rajan tuntumassa. Peräti joka kolmas suomalainen koki tutkimuksen mukaan suden kohtaamisen pelottavana. suomenluonto.fi 41 Haatajan mukaan nykyiset porot ovat menettäneet kykynsä tulla toimeen suurpetojen kanssa. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat maanosan harvaanasutuimpia maita ja kotieläintuotanto on pienimuotoista, meillä on vähän susia Eteläja Keski-Eurooppaan verrattuna. Porolta on kadonnut kyky esimerkiksi metsäpeuran tavoin juosta karkuun.” Talvella 2022–2023 poronhoitoalueella ammuttiin 48 sutta, ja kuluneena talvena on jo tapettu sama määrä susia. Suden metsästys on sallittua vain, jos näin esimerkiksi ehkäistään erityisen merkittäviä vahinkoja ja muita keinoja, kuten kotieläinten suojaamista ei ole mahdollista toteuttaa. Luonnonvarakeskuksen dna-tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia niistä oli peräisin poronhoitoalueen eteläpuolisesta Suomesta, mistä ne siis ovat vaeltaneet alueelle. Riistakeskuksen myöntämät kaatoluvat ovat joutuneet valituksien johdosta täytäntöönpanokieltoon, kun vielä hallintooikeudet ovat todenneet lupien olleen lainvastaisia. Kyse ei kenties ollut samasta susiparista kuin edellisvuoden keväällä, mutta ehkä niiden jälkeläisestä — tai sitten uros oli löytänyt uuden puolison. ”Poroon ovat 1960-luvulta lähtien vaikuttaneet suden täydellinen poissaolo ja ihmisen voimakas valinta. Vaikka susi rauhoitettiin Suomessa vuonna 1973, kanta alkoi kasvaa poronhoitoalueen eteläpuolella vasta, kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 1994. En löytänyt susien kakkaa, vaikka palasin vielä seuraavana päivänä niitä jäljittämään. Niiden loikat jäävät jälkeen suden vauhdista. Helmikuun lopulla sain lopulta neljäkin kakkanäytettä, joiden dna:sta susien identiteetti aikanaan selviää. Suden tulevaisuus Suomessa Kuluva talvi tuotti jäljityksessäni mieluisan yllätyksen — voi sitä riemua, kun löysin vuoden 2023 viimeisenä päivänä suden jäljet uusimaalaisen järven jäältä. Kannanhoidollinen metsästys ei ole ollut Suomessa mahdollista talven 2015 jälkeen
Sen jälkeen kun muidenkin kotieläinvahinkojen aiheuttajana tunnettu susi uros GW950m tappoi Hannoverin lähistöllä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin ponin syyskuussa 2022, alettiin pikaisesti valmistella suden rauhoituksen lieventämistä. AN TT I H AA TA JA. Myöskään kestävää eli niin sanottua suotuisan suojelutason susikantaa, joka on tutkimuksen mukaan reilut 500 sutta Suomessa, ei luultavasti tultaisi saavuttamaan. Vastaava tilanne on myös esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa. Todennäköisesti muutos johtaisi susikannan romahdukseen, kuten Suomessa kävi kannanhoidollisten metsästysten yhteydessä vuosina 2006 ja 2015. Se mahdollistaisi EU:ssa ja myös Suomessa suden vapaamman metsästyksen poronhoitoalueen tavoin. Kun susiuros GW950m tappoi komission puheenjohtajan ponin, alkoi tapahtua. Susia näkee harvoin vanhoissa metsissä muutoin kuin kulkureiteillään. Käsittelyssä on aloite, jossa susi siirrettäisiin tiukasti suojellusta lajista tavanomaisesti suojelluksi lajiksi, mikä mahdollistaisi sen metsästämisen kansallisilla päätöksillä. 42 suomenluonto.fi asukas kokee susikannan kasvaneen liian suureksi, susivahinkojen lisääntyneen hallitsemattomasti ja suden menettäneen ihmisarkuutensa. Aluksi komissio ajaa suden suojelutason lieventämistä Bernin sopimuksessa eli Euroopan luonnonsuojelusopimuksessa. Saksassa pelkästään Ala-Saksin (Niedersachsen) osavaltiossa on 52 susilaumaa ja enemmän susia kuin Suomessa. Sen seuraava osapuolikokous on tämän vuoden joulukuussa. Ainoa este sudenmetsästyksen vapautumiselle on ollut juuri tiukka EU:n lainsäädäntö ja valitukset Suomen tekemistä rikkomuksista
Puhdistusteknologiaa on ja sitä kannattaa vaatia. Suurpedot ovat tärkeä osa ekosysteemien toimintaa. Jopa laululinnut ja monet hyönteisetkin ovat hyötyneet suden läsnäolosta. Silti toivoa ei ole menetetty. Euroopassa ja Suomessakin on monille tullut outo käsitys, että vihreän siirtymän nimissä voi ajaa kaikenlaista ympäristölle haitallista toimintaa, jos sitä perustelee vain raaka-aineista valmistettavilla tuotteilla. Maapallon luonto ei kestä nykyisen talousjärjestelmän kasvavaa ympäristökuormitusta ja kerskakulutusta, eikä tämä tosiasia muutu mihinkään viherpesulla on sitten kyse Haminan akkutehtaan vesistöpäästöistä, kaivosten ympäristöriskeistä tai Norjan halusta syvänmeren kaivosten perustamiseen. Me Suomen vihreät mepit äänestimme neuvottelutulosta vastaan, koska se antoi vaarallisesti tilaa käsitykselle jossa luontoarvot ja ympäristövaikutusten arviointi olisi sivuutettavissa kaivosten suunnittelussa aikataulusyistä, jos hanke saa ”strategisen hankkeen” leiman. Maaja metsätalousministerit toinen toisensa jälkeen sekä eduskunnan enemmistö ovat pyrkineet edistämään suden kannanhoidollista metsästystä ja kasvattamaan metsästyskiintiöitä siitä huolimatta, että susi on Suomessa erittäin uhanalainen. Siksi on tärkeää, että me suomalaiset niin kotimaan politiikassa, alueellisesti kuin europarlamentissakin muistamme jatkossa vaalia suomalaisten hyvinvoinnin kestävää pohjaa: ei ole kestävää taloutta ilman luontoa, ei ole hyvinvoivaa ihmistä ilman puhdasta ja monimuotoista ympäristöä. Toivottavasti moni suomalainen pääsee tulevaisuudessakin myös eteläisessä Suomessa haltioitumaan susilauman ulvonnasta tähtikirkkaana yönä. Samalla lopputulos ei huomioinut saamelaisten alkuperäiskansan oikeuksia YK:n ennakkokuulemisvelvoitteen mukaisella tavalla. Europarlamentti äänesti viime joulukuussa uudesta kriittisten raaka-aineiden strategiasta. Samalla ympäristöluvituksessa on jatkettava ympäristölle haitallisten aineiden valvontaa ja lupaehtojen kiristämistä tieteellisen tiedon pohjalta: tarvetta tähän on esimerkiksi PFAS-muoviyhdisteiden, sulfaatin tai ksantaattipäästöjen osalta. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen Luonnon kustannuksella ei voi tavoitella vihreää siirtymää ILMOITUS. Yhä useampi suomalainen havahtuu meneillään olevaan luontokatoon ja ilmastonmuutokseen. Tämä on vakava väärinymmärrys siitä mitä vihreä siirtymä on: sen on oltava ihmisen ja luonnon välistä sopusointua, taloudellisen hyvinvoinnin rakentamista kestävän kehityksen ja luonnon kantokyvyn puitteissa. Tätä olen esittänyt EU:n vesidirektiivien uudistuksen yhteydessä vihreiden neuvottelijana. Ilmastokriisiä ei voi ratkaista ilman kiertotaloutta, kierrätystä ja materiaalitehokkuutta sekä kestävämpiä tuotteita. Kriittisten raaka-aineiden strategia käytti jättämättä tilaisuuden painottaa sitä, että vihreän siirtymän on nojattava entistä enemmän kiertotalouteen ja kierrätykseen, ei uusien neitseellisten raaka-aineiden kasvavaan hyödyntämiseen. Ne vaikuttavat jopa elinympäristöihin vähentämällä kasvinsyöjien määriä. Tämän eteen jatkan työtäni europarlamentissa. WWF julkaisi syksyllä 2022 raportin, jossa kiertotalouden eri ratkaisujen avulla vältettävän noin 50% uusien kaivannaisten tarpeesta. Susien paluu johti monimuotoisuuden elpymiseen. Yellowstonen kansallispuistossa Yhdysvalloissa kansallispuiston lehtimetsät ja pensastot eivät enää uusiutuneet vapitien ylilaidunnuksen seurauksena, ja moni laji oli menettänyt elinympäristönsä
44 suomenluonto.fi Tarkka vainu TEKSTI ANNA TUOMINEN Koirat tulevat luonnonsuojelutyön avuksi. Eläintenkouluttaja Tanja Karpela on kouluttanut Suomen ensimmäiset ammattimaisesti liito-oravia etsivät koirat. IS TO CK PH OT O Koirat pystyvät erottamaan eliölajeja toisistaan hajun perusteella.
Koiran nenä saattaisi olla käyttökelpoinen työkalu lajien kartoittamisessa. Eläintenkouluttaja (erikoisammattitutkinto) Tanja Karpela näytti kollegansa Lea Tummelehtin kanssa työpajan osallistujille, miten koiria voidaan kouluttaa luontokartoittajien avuksi. Kun koira myöhemmin etsii Koira voi auttaa luonnonsuojelua etsimällä muun muassa: uhanalaisia tai suojeltuja lajeja haitallisia vieraslajeja tuulivoimaloiden tappamia lintuja ja lepakoita salametsästettyjä eläimiä salakuljetettuja eläimiä TÕ N U LA AS I Palkkio onnistuneesta suorituksesta voi olla vaikkapa lempilelu.. Pohdin, mikä voisi olla ensimmäinen haju, jolla tätä voisi kokeilla, ja ajattelin uhanalaista liito-oravaa.” Kymmenisen vuotta sitten Karpela alkoi etsiskellä luontoammattilaista, jonka kanssa voisi testata suunnitelmiaan. He ovat Euroopassa alansa uranuurtajia. Kun ammattitaitoa eläintenkouluttajana karttui, Karpela alkoi pohtia, voisiko koiran kanssa työskennellä myös luonnon monimuotoisuuden ja suojelun hyväksi. Kakka on monessa mielessä kätevä kohde itse eläimen sijaan. ”Pyörittelin tätä mielessäni hyvän aikaa. Karpela ja Tummeleht ovat kumpikin työskennelleet aiheen parissa jo pitkään. Myös maailmalla koirien apua hyödynnetään luonnonsuojelussa vielä vähän. Suostuttelu ei ollut tarpeen, vaan Ikonen kiinnostui ajatuksesta heti. Tätä kautta hän päätyi työskentelemään Ikosen kanssa. suomenluonto.fi 45 S yksyllä 2023 Itä-Virumaan Alutaguseen kokoontui luonnonsuojelusta ja koirista kiinnostunut joukkio. Koira osaa etsiä huumeita ja räjähteitä, diabeetikoille on hypokoiria ja muuta”, Karpela listaa. Koiran opetukseen tarvitaan paljon näytteitä etsittävästä asiasta, ja jätöksiä on helppo kerätä eläintä häiritsemättä. Seuraavaksi Karpela, Ikonen ja luontokartoittaja Jyrki Lehtinen suuntasivat maastoon hakemaan papanoita koulutuksen tarpeiksi. Hän kertoo, että oli itsekin liito-oravia etsiessään pohtinut, voisiko koira helpottaa kartoittajan työtä. Koulutus alkuun papanoilla ”Koiran hajuaistia käytetään vaikka mihin. Työpaja järjestettiin osana Liito-orava-LIFE-hanketta. LIFE-hankkeen myötä Karpelan kouluttamia liito-oravakoiria päästiin ensimmäisiä kertoja testaamaan käytännössä, ja Alutagusessa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylitarkastaja Iiro Ikonen esitteli niistä saatuja tuloksia
EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV AL O Koira löytää papanat jopa ohuen lumen alta.. Testit myös osoittivat, että koira pystyy haistamaan yksittäisen papanan ja jopa pienet muruset. Chesapeakelahdennoutaja Ando oppi erottamaan papanan hajun ja kerrytti rutiinia myös maastotyöskentelyyn. Kesällä ja syksyllä ruskeat papanat häviävät metsänpohjaan. Ikonen kertoo, että hajukoiran avulla kartoitusten aikatauluihin saadaan joustoa. Tuntui, että se oli koiralle hyvin vaikea alue, koska hajua leijaili joka paikassa”, Karpela kertoo. Ihminen kartoittaa liito-oravia näkönsä avulla. Molemmat koirat ovat tavallisesti mukana kartoituksissa niin, että ne voivat työskennellä ja levätä vuorotellen. Kohteiden välillä he vaihtoivat kartoitusten järjestystä, jotta varmistui, ettei koira seuraa ihmisen hajua tai toisaalta hämäänny siitä. Karpela kertoo, että papanoita kannattaa joskus etsiä muutenkin kuin merkkinä paikalla käyneestä eläimestä. Juuri ja juuri silmä havaitsi, kun se lensi seuraavaan puuhun ja sitten hävisi. Yhteensä kartoituksia on Karpelalla takana jo sen verran monta, että muistikuvat metsäkohteilta alkavat sekoittua toisiinsa. ”Se oli aivan poikkeuksellisen täynnä liito-oravan papanaa. Sellaisissa olosuhteissa kartoittaja pärjäsi koiraan verrattuna varsin hyvin. ”Se liisi hirveää vauhtia ohi. Hänellä on näkemyksiä, joilla näitä ideoita viedään eteenpäin”, Karpela iloitsee. Projektirahoituksen turvin kolmikko suunnitteli koeasetelman, jossa vertailtiin luontokartoittajaa ja koirakkoa. Esimerkiksi ennen talvisia hakkuita voidaan vielä päivittää tiedot liito-oravan reviiristä. Testin tulokset ylittivät hänen odotuksensa. ”Kun menin metsään koiran kanssa, minulla ei ollut ennakkotietoa siitä, onko siellä edes koskaan ollut liito-oravaa,” Karpela sanoo. Andon lähestyessä eläkeikää Karpela koulutti seuraajiksi kaksi belgianpaimenkoira malinoisia, Tarun ja Kurun. Kakasta voi nimittäin tutkia, mitä eläin on syönyt, sekä arvioida sen terveydentilaa. ”Se metsä oli aivan täynnä liitooravan papanaa. Vaikka papanat ovat ehtineet tulla tutuksi, hiljaiseen hämärän eläjään ei kovin helposti törmää. Se oli koiralle hyvin vaikea alue, koska hajua leijaili joka paikassa.” AN N A TU O M IN EN Tarun pentu Oma opett elee ammatt imaista työskentelyä Tanja Karpelan johdolla. Suunnitelmat konkretisoituivat toden teolla, kun Liito-orava-LIFE-hanke käynnistyi vuonna 2018. Koira etsii ympäri vuoden Jo ensimmäiset koulutuskokeilut lupailivat hyvää. Edes papanoiden päälle pudonneet lehdet tai ohut lumikerros eivät juuri hidastaneet menoa. Koiran on myös helpompi etsiä maan tasalta kuin korkealta puusta. Harjoittelu Häntälässä Rekijokilaakson vanhoissa metsissä painui kuitenkin syvälle mieleen. 46 suomenluonto.fi jätöksiä, liito-orava saa edelleen lymyillä rauhassa kolossaan. Niiden avulla tutkijat voivat päätellä, millaisia kulkureittejä liito-oravat käyttävät reviirinsä sisällä. ”En ole sen jälkeen koskaan nähnyt semmoista aluetta.” Häntälässä Karpela on myös toistaiseksi ainoan kerran nähnyt liito-oravan. ”Oli valtavan hienoa, että saimme nimenomaan Lehtisen Jyrkin mukaan. He lähtivät vuoden mittaan kartoittamaan erilaisia metsiä vuoron perään. Tavanomaisissa kartoituksissa papanoita on hyvin vaikea löytää, jos niitä edes on. Siksi kartoitukset on tehtävä keväällä, jolloin papanat ovat eläimen ruokavalion takia keltaisia ja erottuvat helposti
”Me annamme ELY-keskuksessa neuvontaa, mutta tosiasia on, että koko ajan avohakkuissa häviää liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkoja”, Ikonen kertoo. Koira reagoi herkästi ohjaajansa eleisiin, ja ohjaaja voi tahtomattaan suunnata omilla epäilyillään koiran huomiota tai häiritä sen työskentelyä. Nyt metsänomistajan tai hakkuuoikeuden haltijan vastuulla on havaita metsässä lymyävä liituri. ”Ehdin jo miettiä, onko koiran hajukuva hajonnut niin totaalisesti.” Karpela sanoo jopa hieman painostaneensa koiraa hämmennyksissään, vaikkakaan niin ei pitäisi tehdä. Hän käyttää myös termiä hajukuva. Samalla tavalla kuin ihminen oppii tunnistamaan vaikkapa talitiaisen muista pihapiirin siivekkäistä, koira oppii, millainen on liito-oravan papanan haju muihin metsästä löytyviin jätöksiin verrattuna. Hajupilvi laimenee sekoittuessaan ympäröivään ilmaan, mutta koira haistaa silti. Liito-oravan papanoiden haju on osiensa ja ominaisuuksiensa kokonaisuus, joka on verrattavissa ihmisen katsomaan kuvaan. Koiran täytyy myös nollata nenäänsä matkan varrella nostamalla päätä ylös maasta. ”Sanotaan, että koira erottaa hajun, joka on laimeudeltaan pisara olympia-altaassa”, Karpela vertaa. Laki vaatii jättämään suoja-alueen pesäja ruokaiAR TO GR IIN AR I / VA ST AV AL O AR TO GR IIN AR I / VA ST AV AL O Talvisaikaan liito-orava syö pääasiassa koivun ja lepän norkkoja. ”Sanotaan, että koira erottaa hajun, joka on laimeudeltaan pisara olympia-altaassa”, Karpela vertaa.. Koira oli oikeassa. Kuumalla säällä haistelu on vielä raskaampaa. Monilla alueilla avohakataan joka tapauksessa. ”Tavaratalojen hajuvesihyllyiltä löytyy kahvipapuja, joita nuuhkimalla voi neutraloida aistinsa ja haistaa taas paremmin. Kyse on samasta ilmiöstä.” Työskentely on vaativaa myös ohjaajalle. Se leviää kohteen ympärille ja on ilmavirtausten vietävissä. suomenluonto.fi 47 Hajupilvi Karpela vertaa koiran aistimusta mielikuvaan pilvestä, joka koostuu hajumolekyyleistä. Karpela kertoo tarinan kartoituksesta, jossa itse näki papanoita siellä täällä, mutta koira ei ilmaissut huomanneensa mitään. Karpela kertoo, että koira voi työskennellä kerrallaan enintään parikymmentä minuuttia, minkä jälkeen on aika pitää tauko tai toinen koirista ottaa seuraavan vuoron. Helpotus oli suuri, kun kävi ilmi, että papanat olikin jättänyt metsäsopuli. Haistelu vaatii koiralta paljon ja nostaa sen ruumiinlämpöä. Karpela huomauttaa, ettei liito-oravan suojelu aina onnistu, vaikka siitä saataisiinkin tieto ajoissa. Kohti liito-oravan suojelua Liito-orava on yhä vaarassa kadota Suomesta, ja lajin alamäen katkaiseminen vaatii selkeitä muutoksia käytäntöihin
Karpela kartoitti alueen koiriensa avustuksella ja tallensi papanalöydöt ja niiden läheltä löytämänsä kolopuut gps-pisteiksi. Seuraavana tiedossa on urakka Satakunnan Siikaisissa, missä metsänomistaja on ilmoittanut hakkuuaikeistaan. ”Joku vuosi sitten Rauman seudulla oli alue, jolta löysin itse vain yhden papanan. 48 suomenluonto.fi lupuiden ympärille, mutta minimivaatimus on Oulun yliopistossa tehdyssä seurantatutkimuksessa todettu täysin riittämättömäksi. Parhaimmillaan koirakon tekemä kartoitus on johtanut uuden luonnonsuojelualueen perustamiseen. Totesin, että tässä on niin potentiaalinen paikka, että täytyy tyytyä koiran apuun”, Ikonen kertoo. Näin toimintaa päästäisiin laajentamaan, ja yhä useampi liito-oravan pesimäalue voitaisiin säästää hakkuilta. ”Todella hieno uusi esiintymä löytyi Yyterinniemen läheltä, vähän niin kuin siltojen takaa, missä emme tienneet liito-oravia olevankaan.” Ikosen mukaan löytö on merkittävä, sillä alueeseen kohdistuu paljon paineita. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O Virtaava vesi vaikeutt aa raakkujen löytämistä. Metsät kartoitettiin, sillä alueelta aiotaan poistaa tasoristeys. Virossa järjestetyn työpajan kaltaiset tapahtumat sekä uranuurtajien aktiivisuus levittävät tietoa ja innostusta koira-avusteisen luonnonsuojelun mahdollisuuksista. Ikonen kertoo, että Karpela ja hänen koiransa löysivät alkuvuodesta liito-oravia hieman yllättäen Lampaluodolta Porista. oitua niin, että ammattipätevyys olisi helppo osoittaa. ”Sinne on jätetty pieni alue pystyyn. Parhaimmillaan koirakon tekemä kartoitus on johtanut uuden luonnonsuojelualueen perustamiseen.. Kartalle piirtyivät lepoja ruokailupaikat, mahdolliset pesäpuut sekä kulkureittejä näiden välillä. Kun olen jälkikäteen käynyt katsomassa, niin ei sieltä useinkaan ole liito-oravaa enää löytynyt, vaikka se on liito-oravaa varten jätetty.” Onnistumiset ovat kannustaneet kaksikkoa jatkamaan. TA PI O TY N YS / VA ST AV AL O H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O Pikkuapollon toukka syö yksinomaan pystykiurunkannusta. ”Se on viidenkymmenen hehtaarin varsin iso avohakkuu, ja alueella on viime vuosituhannen puolella ollut havaintoja, joten ehdotin sinne kartoitusta”, Ikonen sanoo. Tavoitteena on saada hajukoirien koulutusmenetelmä serti. Olen aika rutinoitunut etsijä, ja käytin siihen vähän aikaakin. Tulosten perusteella metsänomistaja tarjosi kymmenen hehtaarin alueen Metso-ohjelman kautta suojeltavaksi
Koiran ilmaisemista kohteista etsitt iin vielä varmistukseksi toukan syömäjälkiä sen ravintokasvi pystykiurunkannuksesta. Karpela innostui ajatuksesta. Elävien eläinten kanssa työskentely vaatii huolellisuutt a, ja pikkuapollon tapauksessa vielä erityishuolellisuutt a, sillä toukat eritt ävät stressaantuessaan pahaa hajua. Aikuisena pikkuapollo on kookas valkoinen päiväperhonen. Koiria käytetään muun muassa hukkuneiden etsimiseen, eikä vesi siis ole ongelma, mutt a virtaava vesi lisää vaikeustasoa. Yleensä uuden hajun oppimiAikuisena pikkuapollo on kookas valkoinen päiväperhonen. Yleensä uuden hajun oppiminen ja sen yleistäminen eri ympäristöihin vie ammatt itasoiselta koiralta kahdeksan viikkoa, mutt a siinä ajassa toukka ehtii jo koteloitua. Lopuksi koulutuksessa käytetyt toukat palautett iin takaisin kotikonnuilleen. Koira ei saanut vahingossa oppia sitä. Kartoitusapua kaivatt iin Halikonjoella, missä pikkuapollon parhaat lisääntymispaikat halutt iin kartoitt aa, jott a perhosen kannalta sopivin laidunkierto ja -paine saataisiin selville tulevan laidunnuksen suunnitt elemista varten. Tarkasti rytmitett y koulutus ja lepo tuott ivat tulosta, ja kartoitukset sujuivat mallikkaasti. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Laji tarvitsee avoimen ympäristön, mutt a toisaalta kärsii liian kovasta laidunnuksesta. Karpela arvioi, ett ä kesän korvalla Hessun taitoja voidaan jo testata maastossa oikeiden virtavesien äärellä. Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Valitse oma tapasi J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Karpela suositt eli Laaksoselle chesapeakelahdennoutajaa ja haki Hessun samasta kennelistä kuin oman Ando-koiransa. suomenluonto.fi 49 Pikkuapollon toukat Karpela opett i koiransa etsimään suojellun pikkuapollon toukkia tiiviillä aikataululla. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan!. www.hiilihelppi. EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV AL O Karpela opett i koiransa etsimään suojellun pikkuapollon toukkia tiiviillä aikataululla. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Nuori koira on jo harjoitellut veneilyä sekä raakkujen etsimistä vesiämpäreistä Konneveden tutkimusasemalla, jossa raakkuja tutkitaan ja kasvatetaan. EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV AL O Keljänpurontie 12, Lieksa, Finland 040 015 9452 | info@eraeero.com | eraeero.com Villieläinten katselu ja valokuvaus Erä-Eerolla voit kuvata ympäri vuoden Suomen suurpetoja metsäja lampimaisemissa. Pitkä ja vaativa koulutus on pystytt y järjestämään jokihelmisimpukan kantojen elvytt ämiseen tähtäävän LIFE Revives -hankkeen rahoituksella. Jokihelmisimpukka eli raakku Biologi ja ammatt isukeltaja Rami Laaksonen ott i yhteytt ä Karpelaan ja kysyi, voisiko koirasta opett aa apurin raakkujen kartoitukseen sameista vesistä
”Vuoroin tähystäminen oli hankalaa”, he kertoivat ennen retkeämme. 50 suomenluonto.fi K orkealla puunrungossa metsänlaidassa loistaa punavalo. Ne eivät ole vain pesäpaikkoja! Myös kaatuneiden puiden juurakoissa on hyvin usein pesäja suojapaikkoja.” Linnut todella etsiytyvät koloihin. Olemme Petri Ahlrothin kanssa retkellä Porkkalassa, missä ilta on juuri hämärtymässä säkkipimeäksi. Näky on sykähdyttävä, ja ymmärrän, miksi monet luontoharrastajat ja varsinkin lintuharrastajat hankkivat nyt lämpötähystimiä. Tavallisesti Ahlroth tekee lämpötähystysretkiä vaimonsa Marita Arvelan kanssa. Elämän VALOA etsimässä TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT HEIKKI ERIKSSON, MARITA ARVELA, PETRI AHLROTH, KAROLIINA HÄMÄLÄINEN JA RAUNO YRJÖLÄ Lämpökamera tekee pimeyden näkyväksi, mikä innostaa nyt luontoharrastajia ja -tutkijoita.. ”Ensin asukkaana oli puukiipijä, sitten kuusitiainen”, sanoo Ahlroth. Luontotoimittaja Juha Laaksonen löysi kerran lämpötähystimellä puukiipijän, joka yöpyi kuukauden päivät siten, että se laittoi vain päänsä vähäiseen puunkoloon. Aluksi biologipariskunnalla oli vain yksi lämpökamera tai -tähystin, joksi harrastajat laitteita kutsuvat. Toinen lähistön puunkolo on pimeänä, mutta senkin asukkaat ovat tiedossa. Sen lämpö kiirii lämpötähystimeni optiikkaan, sensoriin ja kuvankäsittelypiiriin, joka loihtii ympäristöään selvästi kuumempien kohteiden kohdalle punavärin. He ovat kokeneita maastobiologeja ja ympäristöhallinnon asiantuntijoita. ”Tähystimen avulla olen ymmärtänyt, miten tärkeitä puunkolot ovat monille linnuille kaikkina vuodenaikoina. Siellä torkkuu makeasti kolossaan jokin pikkulintu
Selviää, että linssit ovat yleensä germaniumia, tinan sukuista puolimetallia. Kauriitakin alkaa näkyä. Vuonna 1881 tuon alkuaineen olemassaolo ennustettiin, pian se löydettiin, ja nyt pitelen germaniumlinsseihin perustuvaa laitetta kädessäni. Ajamme kirpeässä pakkasessa auton ikkunat auki. Pikselimäärältään laitteet vastaavat viime vuosituhannen kännyköitä. Tähystelen, ja Ahlroth ajaa. Laitteilla voi tallentaa kuvaa ja videoitakin, joita on tämän jutun verkkoversiossa. Kamerassahan täytyy olla linssi, miten lämpösäteily siis taittuu laitteen kennolle, jos lasi ei sovi kuvioihin. Seutu on Suomen tiheimmän kauriskannan aluetta, mikä sopii ilvekselle ja lämpökameraväelle. Kuluttajalaite ei siis tuota kovin tarkkaa kuvaa, vaikka hintaa on lintuharrastajan kaukoputken verran. ”Ei näillä näe ikkunan läpi” sanoo Ahlroth. suomenluonto.fi 51 L ämpötähystin on rikastanut Arvelan ja Ahlrothin käsitystä siitä, mitä nisäkkäitä lähiseudulla liikkuu. ”Tuolla”, huudahtaa Ahlroth kun haravoimme laitteilla metsää. Lähdemme kauriiden toivossa kiertämään autolla läheisiä peltoaukeita. Hetkinen. Ne erottuvat ympäristöään vaaleampina, sillä signaali ei herätä laitteen punaominaisuutta. En huomaa mitään, kunnes pysähdymme ja hän opastaa, miten kaukana pellolla kökkivät rusakot huomaa kuvasta. Pikkukuvassa hirvi loistelee metsässä. Yömakuulle asettunut kauris, kaiketi metsäkauris, hohtaa tähystimiimme suojapaikassaan. Näkyvillä on useita kertoja ollut ilves, jolla kolmasti oli mukanaan pennutkin. Marita Arvela ja Petri Ahlroth tähystävät Porkkalassa. Sen kennon kuvanmuodostus perustuu pikseleiden eri-asteiseen lämpenemiseen. H EI KK I ER IK SS O N (P ÄÄ KU VA ), M AR IT A AR VE LA JA PE TR I AH LR OT H Katso ketusta, hirvestä ja rusakosta otettuja videoita ja dronekuva a: suomenluo nto.fi DIGITILAA JILLE. On hiljainen helmikuinen pakkasilta
Tai miten jokin puu paljastui suuren viherpeippojoukon yöpymispuuksi. Toki tuo elämän valo on vain lainaa auringolta, kasvien joskus ja jossain varastoimaa aurinkoenergiaa. Tärkeäksi työkaluksi kamerat ovat tulleet myös päiväsaikaan. Ihminenkin hohkaa sitä sadan watin teholla. 52 suomenluonto.fi J okainen kappale, aivan kaikki maailmankaikkeudessa, minkä lämpö on absoluuttisen nollan yläpuolella, tuottaa lämpösäteilyä, ja myös vastaanottaa sitä. Nyt on saatu tuloksia myös esimerkiksi varpusella ja harmaalokilla, joiden silmän ympäristön lämpö laskee, kun lintu kokee stressiä – lintu keskittää mahdollista pakoa varten verenkiertoa elintärkeille alueille. ”Myös siitä, miten nisäkkäät käyttäytyvät ihmisen havaittuaan”, Petri Ahlroth sanoo. Saan kuulla, miten lämpökamera on paljastanut valtavasti lepakoita, kun niitä muutoin oli nähtävillä vain muutama. Kun liikumme, kuljetamme ympärillämme hyvissä oloissa kilometrien päähän ulottuvaa lämpösäteilyinformaation kehää. Se on pitkäaaltoisempaa kuin näkyvä valo, mutta kulkee valon nopeudella. On jotenkin pökerryttävää, miten eläinten lämpösäteily on parhailla laitteilla havaittavissa todella kaukaa. Nopealla kierrolla Auringon energiaa varastoituu vaikkapa kiviin, jotka hohtavat päivällä saamaansa energiaa ympäristöön ja näin hämäävät Ahlrothia ja Arvelaa retkillään. Itse intoilen metsään katsoessani kohteista, jotka paljastuvat lähteiköiksi tai muuksi sulavedeksi. Lämpösäteily on maailmankaikkeuden elämänliekki, atomien ja sitä isompien kappaleiden liikkeen merkki. Lentolaitteen lämpöKU VA T RA U N O YR JÖ LÄ Samat kyyhkyt telelinssillä kuvattuina. Turkinkyyhkyt loistavat lämpökamerassa kuin pienet elävät lamput.. L ämpökameraväen kanssa keskustellessa huomaa pian, miten jo pitkään luontoa harrastaneetkin kertovat uusia havaintojaan eläinten käyttäytymisestä. Olemme hyvinkin valovoimaisia alueella, jota ei voi nähdä silmin. Ilves, töyhtötiainen ja ihminen väreilevät sähkömagneettista säteilyä joka hetki. Jari Kontiokorpi Pohjois-Karjalan Ely-keskuksesta lähettää selvityksen, jossa he tutkittiin droonilla erään lintujärven lajistoa. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin tutkimuksessa kameroita on käytetty pitkään stressin tunnistamiseen. Lämpökamerat ovat tuoneet ihmiselle pöllöä paremman näköaistin. Luontoharrastajat hakevat tähystimillään elämän omaa valoa — aineenvaihdunnan lämpöjälkeä
Kontiokorpi kertoo onnistumisesta huolimatta tai sen takia, että keskuksessa ollaan hiukan huolestuneita droonien yleistyvästä käytöstä. Droonitoiminnasta voi todella olla haittaa, ja se on kiellettyäkin monilla suojelualueilla. Lämpökamerat tai -tähystimet tuntuvat nakuttavan havaittuja eläinten yksilömääriä uusiksi, missä niitä vain käytetäänkin. Etsimme Rauno Yrjölän kanssa Hangon omakotialueen pihamailta turkinkyyhkyjä tähystimellä. ”Ne voivat olla linnuille häiriöksi, jos niitä ei käytetä oikein”, hän sanoo. Lintutornista suurta osaa linnuista ei nähty. suomenluonto.fi 53 kameralla haettiin lintuja vesikasvillisuuden seasta. Kun Yrjölä neuvoi muille, mistä katsoa kiikareilla, Elämä säteilee ympärilleen lämpöä valon nopeudella. Sitten niihin zoomattiin droonin optisella kameralla, jolloin laji paljastui. Kiikareilla näitä Suomessa hyvin paikoittain esiintyviä kyyhkyjä sai turhaan hakea, kunnes tähystin paljasti linnun puun oksiston suojassa. Lämpökameradroonit ovat vielä harvinaisia — monet suomalaiset tuntevat ne lähinnä siitä, että samoihin laitteisiin kerätään rahaa Ukrainaan lähetettäviksi. Itse huomasin aiemmin tänä vuonna, miten tähystin vaikuttaa aivan tavallisella linturetkellä nähtyjen lintujen määrään. M AR IT A AR VE LA JA PE TR I AH LR OT H H EI KK I ER IK SS O N Ketusta hohtavat punaisina eniten lämpöä luovutt avat osat.
Heinäkuussa esimerkiksi jänkäsirriäisen, jänkäkurpan, kapustarinnan ja vesipääskyn poikaset ovat rengastusikäisiä. Pöyrisjärven vaikeakulkuisessa erämaassa naiset olivat ensi kertaa tuon vuoden kesänä. Nyt se on hänellä usein mukana retkillä. Lähipihalla niitä näkyi seitsemän lisää. ”Esimerkiksi pöllöjä näkyy nyt päivällä”, hän sanoo. Jänkäsirriäinen on selkälokin tapaan yksi suomalaisimmista linnuista, sillä nimialalaji pesii vain Fennoskandiassa, ja Suomessa pesii alalajin kannasta 70 prosenttia. Ilman tähystimiä määrä olisi jäänyt alle puoleen tästä. 54 suomenluonto.fi piilotteleva kyyhky löytyi. Siellä ja toisella kenttätyöseudullaan Pohjois-Karjalassa he ovat nostaneet monen kahlaajalinnun rengastuksen koko Suomessa aivan uudelle tasolle sen jälkeen, kun he hankkivat lämpökameransa vuoden 2022 keväällä. Nykyisin myös Oinaalla on oma rengastuslupa, ja ansioidensa myötä hän sai juuri vuoden nuoren rengastajan palkinnon. ”Erään norjalaistutkimuksen mukaan yksi syy voi olla, että jänkäsirriäinen pesii niin märkiin paikkoihin, että palsasoiden nyt sulaessa pesät tuhoutuvat keskimääräistä useammin.” AU KE AM AN KU VA T KA RO LI IN A H ÄM ÄL ÄI N EN Laura Oinas Pöyrisjärvellä, missä rengastajapari liikkuu pyörillä ja kanooteilla.. Parivaljakko yrittää saada tietoa siitä, miksi jänkäsirriäinen taantuu ja toinen alueen kahlaaja kapustarinta ei. Erityisesti he kuitenkin tähystivät jänkäkurpan kanssa sekoittavasti samankaltaisella nimellä varustettua lintua, jänkäsirriäistä. Oinas tuli Hämäläisen rengastusharjoittelijaksi muutama vuosi sitten. Jänkäsirriäinen on vaarantunut laji koko Euroopassa. Kahlaajien poikasten suojautuminen on niin taitavaa, että kamera pelastaa myös siltä, ettei rengastaja astu vahingossa poikasen päälle! Jänkäkurppa on Hämäläisen mukaan erityisen vaikea laji, sillä se ei pidä ääntä vaaran huomatessaan vaan ”mönkii vaivihkaa pois poikasten luota”. ”Lämpökamera nopeuttaa touhua äärimmäisen paljon, mikä pienentää pesinnälle aiheutunutta häiriötä”, Hämäläinen sanoo. Yrjölä on ympäristökonsultti, ja hankki laitteen lähinnä liito-oravainventointeja varten. Lämpökamera paljastaa sen. He tutkivat pohjoisen luonnon yhtä leimallisimmista piirteistä, sillä kahlaajalintujen runsaus ja lajimäärä on Suomessakin keskittynyt maan pohjoisosaan. Imatralaislähtöinen Hämäläinen suostui heti, kun Lapista kotoisin oleva Oinas ehdotti kenttätyötä Pöyrisjärven erämaassa, jossa ”ei liiku kukaan”. Kun kahlaajaemo varoittaa tai käyttäytyy muuten tunnusomaisesti, poikaset ovat lähettyvillä. ”Ihanien lintujen ja maisemien parissa räkkää sietää ihmeen hyvin”, sanoo Hämäläinen. Siellä Karoliina Hämäläinen ja Laura Oinas rengastavat kesäisin kahlaajalintuja. Etsimisen tekee hyvin vaikeaksi niiden mainio suojaväri. Hämäläinen ja Oinas rengastivat Pöyrisjärvellä jänkäkurpan poikueen Suomessa ensi kertaa 30 vuoteen. Pian he Hämäläisen mukaan tajusivat, että parivaljakkoa yhdistää ”tietty kohtuullisuuden tajun puute”. S uorastaan mullistavasti lämpökamerat ovat vaikuttaneet Suomessa lintujen tutkimiseen yli tuhat kilometriä Hankoa pohjoisempana Pöyrisjärvellä
Määrä on hurja, sillä ennen syysmuuttoa heinäkurpat painavat noin 150 grammaa. Suomi on hyvä maa tähystellä elämän lämpöä. ”Kun aiemmin Pohjois-Karjalan ehkä parhaalla pellolla oli havaittu muutolla kaksi kolme heinäkurppaa, lämpökameratähystys nosti saman pellon määrän yli kahteenkymmeneen.” Laji on Suomessa erittäin uhanalainen. Osa taas pysähtyy muuton alkuvaiheessa sopiville pelloille lihottamaan itseään. Vuonna 2023 rengastusmäärä nousi yli kahdensadan. Monet rengastajat ovat noudattaneet Hämäläisen ja Oinaan kaltaisten pioneerien esimerkkiä ja ottaneet uuden tekniikan käyttöön. Rengastajan vuosikirjaan tekemässään artikkelissa Hämäläinen ja Oinas luettelevat 55 lajia, joiden suhteen heillä on ollut lämpökamerasta apua. Niistä on tullut ilmoituksiakin. ”Oltiin Lauran kanssa yhdellä pellolla, ja hän meni jo autolle. ”Kun olin sadan metrin päässä, hahmo kääntyi ja näin emokarhun siluetin. Osa linnuista lentää pesimäalueiltaan yhtä soittoa Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, ja 6800 kilometrin matka taittuu vain neljässä päivässä. Kuten viime kesänä Tohmajärvellä. ”Kun olin sadan metrin päässä, näin emokarhun siluetin. Uusia heinäkurppapeltoja onkin löytynyt. Hämäläiseltä on metsästetyt linnut Italiasta ja Ranskasta. Tärkeintä on lopulta se, että laitteet nopeuttavat työtä, eikä lintuja tarvitse häiritä kuin hetken ajan. Näin keväällä auringonvalo lisääntyy, mistä lämpökameraväki ei pidä, sillä eloton ja elävä lämpöilevät tähystimessä kirjavana sekamelskana. Brittiläisten lintuharrastajien keskustelussa on ollut esillä, helpottavatko lämpökamerat legendaarisen vaikeiden lajien löytämistä jopa liikaa. Jänkäkurpissa päästiin peräti viiteensataan. ”Tätä ennen ei ollut tiedossa, että meillä levähtää niin paljon heinäkurppia”, sanoo Hämäläinen. Ahvenanmaalla on tänä talvena etsitty lämpökameradroonin avulla ruovikkoon rakentamillaan kaislapedeillä piilottelevia supikoiria. suomenluonto.fi 55 K esän loppupuolella Karoliina Hämäläinen ja Laura Oinas siirtyvät lämpökameroineen Pohjois-Karjalan sänkipelloille. Viereisen pellon reunassa oli oletettavasti haaska, joka oli houkuttanut suurpedot paikalle. Heinäkurpan rengastuksessa oli ennen lämpökameroita nollavuosia. Jänkäsirriäisemo ja poikaset.. Aika napakasti käännyin ympäri.” Toisen kerran eräällä pellolla näkyi peräti kolme karhua ja susikin, ja pelto jäi sillä kertaa tutkimatta. Lämpökamerassa näkyi jokin möhkäle, ja soitin Lauralle, että käyn tsekkaamassa.” Kun Hämäläinen lähestyi kohdetta, se olikin yhtäkkiä yksi iso ja kaksi–kolme pienempää möhkälettä, jotka löntystivät pois päin. Rengastuksella haetaan tietoa lintujen reiteistä, mutta myös levähdyspaikkojen kartoittaminen on tärkeää. Myös liian tasainen lämpö on haitaksi, minkä suomalaiset ovat huomanneet, kun ovat ottaneet kameransa mukaan tropiikkiin, missä lämpöerot tasoittuvat. ”Ei ole hyvä hävittää tärkeää heinäkurppapeltoa esimerkiksi aurinkovoimalan alle, sillä heinäkurppien tiedetään käyttävän samoja levähdysalueita vuodesta toiseen”, sanoo Hämäläinen. Metsästystäkin laitteet ovat helpottaneet. Hän on löytänyt pellolta Alankomaissa rengastetun kiurun, tähystänyt onko tikankolo asuttu ja löytänyt harvinaisen sinipyrstön pesän. Siellä rengastuskohteena ovat olleet jälleen jänkäkurpat. Laura Oinaan rengastaman jänkäkurpan löytymisestä Englannista (lämpökameran avulla!) kerrotaan tämän lehden sivulla 9. ”Koko lintu painaa vain 50–60 grammaa ja lihaa on siitä murto-osa, tuntuu turhalta.” Lämpökamerat ovat vieneet muuton aikaisen kurpparengastuksen uuteen aikaan, mikä koskee myös lehtokurppaa ja heinäkurppaa. Pitkää ja kiivasta tahtia tehtävää muuttomatkaa varten lintujen tulee lihottaa itseään jopa sadan gramman verran. L ämpökameraretkillään Hämäläinen ja Oinas ovat nähneet kesäyössä yhtä ja toista. Aika napakasti käännyin ympäri.” Seitsemän jänkäkurppaa ja taivaanvuohi PohjoisKarjalassa. Hämäläinen turvautuu lämpökameraan muutenkin kuin kahlaajia rengastaessaan. Oma lämpö kavaltaa hyvän kätkön löytäneen vieraslajin sijainnin nopeasti
Talvireittiä voi taivaltaa monella tapaa Pian taaksemme Issakan saareen jäävät viimeiset kesämökit – tästä alkaa 130 saaren, poukamien ja kallioiden sekä suurten selkien sokkelo, jonka tunnetuin asukki on tietenkin saimaannorppa. Oravista Linnansaaren pääsaarelle matkaa kertyy viitisen kilometriä. Koneella ajettua latua ei retkipäivänä ollut edellisviikkojen loskakelien vuoksi ajettu, mutta suksi luistaa mukavasti myös kevyen lumen kuorruttamalla moottorikelkkauralla. TEKSTI JA KUVAT ANNAKAISA VÄNTTINEN Linnansaaren sininen rauha Sankka lumisade saattelee meidät hiihtoretkelle Linnansaaren kansallispuiston sydämeen. Oravi–Linnansaari-talvireitillä riittää valinnanvaraa, sitä voi jääja sääoloista riippuen taivaltaa jalkaisin, hiihtäen, luistimilla tai pyörällä. Luisteluja potkukelkkareitt i erott uu oikealla, ladut kulkevat vasemmalla.. Nyt olemme kuitenkin liikkeellä suksilla ja potkaisemme ensimmäiset liu’ut pitkin jääreittiä kohti Linnansaaren kansallispuiston Sammakkoniemeä. 56 suomenluonto.fi L unta satelee hissukseen, ja taivas on muutamaa kirkkaampaa länttiä lukuun ottamatta siniharmaa. Tästä voi halutessaan kääntyä takaisin tai jatkaa Rantasalmen Porosalmelle saakka, pisimmillään 18 kilometrin matkan. Toivon Saimaan tuulien vievän minut arjen hektisyydestä tyynempiin tunnelmiin samalla kun nautin talvisesta lauantaista kansallispuiston maisemissa. Muutaman asteen pakkanen siivittää matkaa. Juuri aurattu retkiluistelurata Oravin kylän kupeesta kohti Linnansaarta hohtaa houkuttelevana. Kun hiihdämme lähemmäs, se paljastuu kaikille avoimeksi retkikodaksi. Tämä reissun puolivälin tunnelmallinen tulistelupaikka sopii vaikkapa lapsiperheille tai tuulensuojaa kaipaavalle evästelijälle. Puita on paikan päällä, ja niistä voi maksaa kolmen euron korvauksen Oravin kyläkaupan infopisteelle. Keskellä jäätä nököttää hauskannäköinen mökki, melkein kuin pieni muumimaja. Pääseepä sitä moottorikelkan vetämässä reessäkin, jos vauhdikkaampaa menoa kaipaa
. Tarkempia reittivink kejä ja videot löydät osoitteest a suomenluon to.fi DIGITILAAJ ILLE. Lumisade on peittänyt eläinten jäljet jäällä, ja linnutkin piilottelevat tällä säällä lepopaikoissaan. Muutama retkiluistelija ja potkukelkkaileva kaksikko tulee vastaan, mutta muutoin matkanteosta saa nauttia rauhassa. Nuotiopaikka polttopuineen palvelee retkeilijää talvellakin. . Retki on aina ikimuistoinen kokemus ja antaa virtaa pitkäksi aikaa arkeen, vaikka sää ei olisikaan täydellinen. Seuraavan niemen takaa pilkottaa jo Sammakkoniemen laituri. Reitillä on kuitenkin syytä pysyä paitsi turvallisuussyistä, myös saimaannorpan pesimärauhan takaamiseksi. Me suuntaamme kohti letuntuoksuista kahvilaa, jossa kamiina luo mukavasti lämpöä höyryävän kahvin ohella. Näitä pohdin hiihtokaverin kanssa, kun jätämme Linnansaaren taaksemme ja hiihdämme pienessä lumisateessa takaisin Oravia kohti. . Linnansaaren Sammakkoniemi on alueen sydän. Lumen peittämä jää, kevyt pyry ja harmaa pilvipeite saavat taivaanrannassa siintävät saaret katoamaan. Jätämme sukset rantaan ja huilaamme hetken. Reitt iä huolletaan koko talven ajan säiden mukaan. suomenluonto.fi 57 Lumituiskussa kohti Sammakkoniemeä Tuuli kääntyy mukavasti puhaltelemaan takaapäin ja vauhdittaa matkaa. Kauempana siintää Linnansaaren torppa, jonka pihapiirissä pääsee tutustumaan 1900-luvun alun elämään. Jossain tuolla jääpeitteen alla ja kinosten suojissa saimaannorpat aloittelevat pesintäänsä. Miten ihanaa päästä kokemaan nämä Haukiveden maisemat juuri näin: sinisyyteen katoava horisontti, ihmeellisen hiljainen, melkein autio saarten labyrintti ja korvissa vain suksien rauhallinen suihke. Kahvilassa emännöivä erämatkailuyrittäjä Marie Louise Fant antaa inspiroivan retkivinkin: tee luistelutai hiihtoretki Linnansaareen taianomaisessa kuunvalossa yöllä! Kun reitti on huollettu ja turvallinen, sitä kannattaa hyödyntää säällä kuin säällä, eikä odotella sitä täydellistä kevätaurinkopäivää – se saattaakin jäädä tulematta, jos kevätaurinko ehtii liikaa sulattaa Saimaan jäitä. Saarten mutkittelevat rannat, kalliot ja pienet salmet houkuttaisivat tutkimusretkille. Matkan puolivälissä voi pitää taukoa ja tulistella kodassa
Sanat ei tehny tätä mo oa. Gámasmohkki, Kaamasmukka Utsjoella. Áilu Valle. Kotipaikka. Räppäri, joka tekee musiikkia pohjoissaameksi. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin H O M O S A P I E N S. TEKSTI JA KUVA MIA RÖNKÄ Sanattoman sanallistaja Kuka. Tärkeintä luonnossa. Mitä. Räppäri, joka tekee musiikkia pohjoissaameksi. Yhteyden vaaliminen ja pyrkimys tasapainoon. 58 suomenluonto.fi Áilu Valle räppää pohjoissaameksi luonnosta ja kulttuurista – siitäkin, mille ei ole sanoja. Tällä hetkellä asuu Ivalossa. o. Mo
”Musiikkini kautta olen saanut medianäkyvyyttä ja päässyt puhumaan päättäjille”, Valle toteaa. ”Se ei räpin tekeminen pohjoissaameksi riitä.” Voimaannuttavaa on ollut yhteistyö muiden alkuperäiskansojen kanssa. ”Katso, koskikara”, hän ilahtuu. ”Vaikka luonto on eri alueilla erilaista, jaamme samat vahvuudet ja haasteet.” Keikoilla Valle pyrkii välittämään musiikin tunnelmia niillekin, jotka eivät saamea ymmärrä. Valle siemaisee teetä kuksastaan. Lokakuussa on verkosteluaika, kun kylmenee mutta vedet eivät vielä jäädy. Tänne Juutuanjoen varteen saamelainen räppäri Áilu Valle tulee usein hakemaan innoitusta. Luontoa tärvellään niin ympäristörikosten kuin vihreän siirtymän muodossa. suomenluonto.fi 59 ”Monenlaista kielityötä tehdessäni olen nähnyt, miten kieltä käytetään ja miten yhteiskunta toimii.” Vuonna 2019 Valle sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon, ja vuonna 2022 työ tunnustettiin kutsulla Linnan juhliin. ”Maastonmuodot sekä vesistöjen yhteydet ja virtaussuunnat yhdistävät alueita ja ovat vaikuttaneet asutus historiaan. Vesistöt olivat jo muinoin ruokaturvallisuuden kehto.” Kun alueen luonnossa ja luonnosta eletään vuosituhansia, käytännöllinen nivoutuu henkiseen ja henkinen käytännölliseen. Kun antaa hetkille tilan tulla, niitä tulee”, Valle toteaa. ”Luonnon resursseja valjastetaan äärettömiin ja loputtomiin.” I narissa Jäniskosken kuohut juoksevat valkoisina jäniksinä. Kun ymmärretään, että täältä pitää joskus väistyä, tulee tietty nöyryys – ei aleta liikaa sooloilla.” 1995 ”Tapasin Karigasniemessä Nils-Aslak Valkeapään, joka oli mentorina Ulla Pirttijärven Ho?ko. Sanomattoman sanomiseen luonteva väylä on joiku. Tiedostan luontoyhteyteni haurauden nykyajassa, joten taiteen tekeminen on minulle korjaava turvasatama.” Sanankäytön ammattilaisena Valle näkee sanojen rajat. dohkká -lastenjoikualbumilla.” 2012 ”Ensimmäisen sooloalbumini, Dušši dušše duššat (Turha vain tuhoutua), loppuunsaattaminen oli huikea saavutus.” 2017 ”Sápmi 100 -juhlissa Trondheimissa satojen muiden saamelaisten kanssa tunnelma ja yhteenkuuluvuuden tunne olivat ikimuistoiset.” 2044 ”Ympäristörikoksia ei enää tehdä ja saamelaiset hallitsevat maitaan siidajärjestelmän kautta, itse elän sukuni mailla Kaamasmukassa.” ”Keskiössä musiikissani on sekä elämän että kuoleman kunnioittaminen.”. Hän kuitenkin korostaa mielenosoitusten ja muun rauhanomaisen vastarinnan merkitystä. ”Kun sanasto aikanaan kehittyi, kuljettiin vuotuiskierron mukaisesti jalan, suksin, venein, porojen mukana ja pororaidoissa. Silloin siika lähtee liikkeelle.” Mitä Valle ei hanki itse, hän pyrkii ostamaan lähialueen ihmisiltä. Yhteisössä luontosuhteella on myös sosiaalinen ulottuvuus. ”Luonto on minulle tärkein inspiraatiolähde. Silloin syntyi lunta, jäätä, säätä ja maastoa kuvaamaan rikas sanasto, joka on ollut välttämätön turvallisuudenkin kannalta.” Valle pyrkii käyttämään luontosanastoa ja perinteistä sanastoa sekä tuomaan esiin kulttuuriperinnön arvon. Ilmastonmuutos näkyy arjessakin. ”Kaikki muuttuu epävakaisemmaksi. Metsässä ja vesillä yleensä tapahtuu jotain jännää. Valle on julkaissut kolme omaa albumia ja vieraillut monien räppärien levyillä. Hän on opettanut pohjoissaamea ja tehnyt toimitus-, käännösja tulkkaustöitä. ”Yritän välttää tehotuotettua.” Paikan tuntuun kerrostuvat maasto, asutushistoria ja kulttuuri. Teos on osa Saamelaismuseo Siidan näyttelyä. ”Ekaluokkalaisena piirsin lintukirjan uusiksi ja opiskelin äidin antamasta Maailman linnut -kirjasta linnut ulkoa.” Linnut ovat läsnä myös Vallen musiikissa, niin symboleina kuin ääninä. Yhteiskunta, teknologia ja ympäristömuutokset ovat muokanneet saamelaisten elinolosuhteita ja siten saamen kieltä. ”Joiku luo yhteyden paikkaan, ihmiseen tai eläimeen tunteen kautta, räppi menee teksti edellä.” Päättäjien taajuudelle Valle suree pohjoisen luonnon tuhoutumista muun muassa kaivosteollisuuden, vihreään kaapuun puetun luksusmatkailun ja saasteiden vuoksi. Mielen kieli Pakkanen nipistelee sormia. Ei ole varmaa, saako talven kalat sieltä, mistä on tavannut.” Perimmäisenä syynä ilmastonmuutokseen ja luontokatoon Valle näkee markkinatalousvetoisen kulutusyhteiskunnan. Samaa kuksaa hän pitelee Lasinen laavu, Steehlaž kååvas -musiikkivideoteoksessa, jossa hän räppää pohjois-, inarinja koltansaamenkielisten muusikoiden kanssa. ”Luonnossa on paljon sanojen takana, ja sanat ovat työkalu sen ilmaisemiseen.” Räpissään Valle toteaa, ettei tarvitse sanoja, kun näkee tunturin. Vallen musiikinteko limittyy osaksi ravinnon hankintaan luonnosta, vuodenkierron mukaan. ”Loppukesällä kerään hilloja ja muita marjoja. ”Keskiössä musiikissani on sekä elämän että kuoleman kunnioittaminen. Pakkanen on valanut veteen kaartuviin oksiin jääkelloja. ”Haluan ihmisten muistavan, mikä kauneus on kulkenut mukanamme aikojen halki ja mitä kannamme edelleen. Hän toivoo musiikkinsa innoittavan luontosuhdettaan pohtivia
/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. Onneksemme palokärki viihtyi vielä pitkään samassa paikassa ja sain ote ua kuvan. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Eräästä puunlatvasta tippui puunkuoren palasia. PALOKÄRKI TYÖN TOUHUSSA Lähdimme puolisoni kanssa päiväkävelylle emmekä o aneet kameroita mukaan. Kuva: Pirre Mäntylä, Asikkala Selkämaa, 8.2.2024. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. Kuva: Laura Lehtola, Kerava, 10.2.2024. SAALISTUS Lumikenkäretkellä pellolla näimme syöksyjen jälkiä. . Silloin huomasin, e ä palokärki oli täydessä työn touhussa! Käskin puolisoani kiirehtimään kotiin hakemaan kamerat, ja jäin itse seuraamaan lintua. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä e ä netissä. Siipiväli oli liki 150 cm
. Tässä ukkoteeri, jonka kuvasin takakuistin oven raosta. Kuva: Seppo Kalliomäki, Mikkeli, 15.02.2024. . RUUHKAA RUOKINNALLA Tänä vuonna on ollut huoma avan paljon urpiaisia ruokinnalla. Xxxxx xxxxxx xxxxxx xxxxxxx xxxxxx xxxx, xxxxx xxx. Kuvan o i Xxxxxx Xxxxxxx Xxxxxxxxx 00.0. Kuva: Juhani Peltonen, Turku, Katariinanlaakso, 19.2.2024. KURREN HERKKUHETKI Orava herku elee lintujen ruokinnalla. Kuva: Leevi Halme, Oulu Kaijonharju, 18.2.2024. PALAVERI Merikotkat palaveeraavat jäällä seuraten verkkomiesten touhuja. Osa on tullut takapihamme koivuunkin syömään. . UKKOTEERI TAKAPIHAN KOIVUSSA Teeret ovat käyneet syömässä lähistöllä monena päivänä noin 30–40 yksilön parvina. suomenluonto.fi 61 XXXXXX XXXXXXX XXXXXXXXX Xxxxxxx xxxxxxx xxxxx. Jäisikö ylijäämiä jäälle kalastajien lähde yä. Kuva: Markku Ranta-Eilola, Valkeakoski, 19.2.2024.. KESKIPÄIVÄN AURINKOA IHASTELEMASSA Sinitiainen hyppeli oksalla syömässä kuivuneita marjoja ja pysähtyi hetkeksi aivan kuin ihastelemaan keskipäivän aurinkoa. Xxxxx xxxxxxxx xxxxxxx xxxxxxx xxxxxxx xxxxxxx xxxxxxxx. . Kuvan o ohetkellä ainakin sata urpiaista pyrähteli edestakaisin ruokinnan ja läheisen omenapuun väliä. Kuva: Kaarina Heiskanen, Kuopio, 9.2.2024
Aikaisemminkin olemme havainneet pihassamme saukkopariskunnan. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Talvella pienistä ojista ja lammikoista löytyy horrostavia sammakoita. Asustelevatko ne siellä kesät ja lähtevät isolle selälle, kun lammet menevät jäähän, vai mistä on kyse. Nämä jäljet kulkevat ilmeisesti kohti Näsijärveä, mutta tulosuunnassa on vain suota ja pikkuisia metsälampia. Niitä on nyt yli 4000. Osa kaloista asett uu syvänteisiin, jonne lämpimämpi, neliasteinen vesi valuu. Jäljet tulevat aina puron pohjaa pitkin. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Ravintokohteina ne ovat helppoja ja asett uvat vuodesta toiseen hyvinkin samoihin kohtiin. HEIDI KINNUNEN Saukon jäljillä PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O JA RI IK KA KO IV IS TO TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Saukon jäljiltä tuo lyllerrys näytt ää! Saukon ravintokohteet vaihtelevat vuodenaikojen ja paikkojen mukaan. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Onkohan kuvassa saukon jäljet. Toiset kestävät matalassa rantaviivan lähellä. Suuremmissa vesissä ne saalistavat kohmeisia kaloja. 62 suomenluonto.fi PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O JA RI IK KA KO IV IS TO 62 suomenluonto.fi Saukkojen määrä Suomessa on kasvanut viime vuosikymmeninä. Kun saalis vähenee yhdestä paikasta, on aika siirtyä eteenpäin. /kysy-luonnosta tai . . kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Liikkuvaiset saukot käyvät siis ohikulkumatkalla poimimassa pienvesien satoa. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia
Eteläja Kaakkois-Euroopassa sitä kerätään ravinnoksi. Saman näköinen, mutt a hieman isompi, on syksyllä hiekkaisella maaperällä kasvava oranssimaljakas. Tunnen oranssin maljasienen, eikä tämä mielestäni ole se. Maku oli varsin mieto, mutt a ei mitenkään epämiellytt ävä tai karvas. Itsekin kokeilin sitä menneenä keväänä. Punamaljakas voi kuitenkin kehitt ää itiöemiään myös myöhään syksyllä. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O JA RI IT TA SU O N TA U S. Oranssimaljakasta sen sijaan on käytett y aiemminkin Suomessa ruokasienenä. Lisäksi sen maljan sisäpinta on kauniin oranssi. Laji on melko yleinen kevätsieni, jonka löytää melko helposti koluamalla järvenrantapensaikoita ja leppälehtoja. LASSE KOSONEN Punamaljakas on syötävä, joskin Suomessa vähän käytett y sieni. Löysin runsaan esiintymän, paistoin punamaljakkaita öljyssä pannulla ja söin sellaisenaan. . Punamaljakas on syötävä sieni, vaikka sitä ei ole Suomessa osatt u käytt ää. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Varhaisen kevään väripilkku Mikä sieni kasvaa näin aikaisin keväällä. Se kasvaa usein kostealla maalla makaavalla lepän laho-oksalla, mutta myös muut lehtipuut käyvät sille. Sen löytää aina vain syksyllä. Kuvan sienet ovat punamaljakkaita
Reviirinsä vanhoja koloja ne voivat käytt ää yöpymiseen. Kuten kysyjä epäilee, palokärki löytää kuuloaistin avulla ruokaa kannoista ja puunrunkojen sisältä. Palokärki voi etsiä ravintoa kymmenien neliökilometrien alalta. Viirupöllöjen yleisintä ravintoa ovat pikkunisäkkäät (pääosin myyrät, merkitt äviltä osin myös hiiret ja jopa päästäiset). Itse pesintään liitt yvä käytt äytyminen, kuten rummutus, keskitt yy pienemmälle, joidenkin neliökilometrien alueelle. Ruokaa etsiessään linnut tutkivat runsain määrin kantoja, puiden tyviä ja kekomuurahaisten pesiä. Millaisen puun se mieluiten kelpuu. Palokärkipari tekee joka vuosi pesintää varten uuden kolon. a en pesäkoloa, vaikka olen tarkastanut lähes kaikki järeät puut ainakin puolen kilometrin säteellä. oa. aa pesäpuuksi. Palokärki olisi viirupöllölle suuri ja voimakasnokkaisena vaarallinen saalis, mutt a ehkä mahdollisuuksien rajoissa. Hevosmuurahaiset elävät havupuiden sisällä kaivertaen vielä ulkoapäin ehyen näköisiä, tosin useimmiten lahott ajasienten pehmentämiä, runkoja ja kantoja ontoiksi. Olen viime vuosina nähnyt metsässämme useita palokärjen kaivelemia kuusia ja kantoja, mu. Kuulosteleeko se nokalla kopu. Suomen oloissa palokärjen on todett u etsivän ravintoa enimmillään jopa 30 neliökilometrin laajuiselta alueelta. amat puut talvellakin, kun hyönteiset eivät liiku. PÄIVI SIRKIÄ Palokärki etsii ruokaa myös etäällä reviiristään Palokärki voi etsiä ravintoa kymmenien neliökilometrien alalta. Kolon löytää parhaiten varhain keväällä pesäpuun ympärille viskott ujen lastujen perusteella. Hyvälle apajalle lintu voi saapua myöhemmin uudelleen. VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O. Kuinka laaja reviiri palokärjellä on. Varsinkin myyräkantojen ollessa heikkoja viirupöllöt kuitenkin saalistavat melko paljon lintuja. . Toisaalta pesinnän loppuvaiheessa ruokaa kerjäävien poikasten äänet voivat paljastaa pesän sijainnin. Onko viirupöllö sille uhka. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Miten palokärki löytää hevosmuurahaisen asu. Suomalaisessa tutkimuksessa yli 5000 viirupöllön saaliseläimestä löydett iin vain 12 tikkaa. Entä miten se ylipäätään osaa hakeutua muurahaisten luo. Pesäpuun laji vaihtelee, mutt a puun tulee olla järeä, koska kolon syvyys on noin 40– 60 sentt iä ja halkaisijakin parisenkymmentä sentt iä. aessaan, onko puun sisällä on. Palokärki käytt ää ravinnokseen hevosmuurahaisten lisäksi muiden muurahaisten, kuten kekomuurahaisten toukkia, koteloita tai aikuisia sekä puiden sisällä eläviä kovakuoriaisia. Tarkkakuuloiselle linnulle nokanisku osin ontt oon puuhun paljastaa, ett ä sisällä saatt aa olla ravintoa tarjolla
Ellei pöntt ö ole syvä, voisi harakka yltää tämän kokoisen aukon reunalta muniin, jos se on tott unut käymään kyseisellä pöntöllä. Eräänlaista elävien poikasten synnytt ämistä, siis. eräät laukat (Allium-suku), lounainen lehtolaji hammasjuuri ja kukkapenkeistä tutt u tiikerililja. . . Lisäksi kannatt aa huolehtia siitä, ett ä oksat poistetaan kulkuaukon läheisyydestä. Telkän pöntön kulkuaukko on niin iso, e. SEPPO VUOLANTO JO U N I RO PP O LA Saarni vai vaahtera. ama puu on. Kiitos kysyjän lähett ämien kuvien ja niistä erott uvien monien eri tuntomerkkien puun voi tunnistaa saarnivaahteraksi (Acer negundo). Erityisesti pohjoisessa, jossa kasvukausi on lyhyt, itusilmuista lisääntyminen on yleisempää. Telkän munat suojaan Siementen sijaan eläviä kasveja Saarnivaahtera kukkii ennen kuin sen saarnea muistutt avat lehdet avautuvat. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri suositt elee nett isivuillaan telkälle aukon halkaisijaksi 11,5 sentt iä. Se on laiha, eikä siksi väl. Suomessa se menestyy istutett una puistoja pihapuuna Oulun korkeudelle asti. Eteläisistä lajeista itusilmuja muodostavat mm. Saarnivaahtera on kotoisin PohjoisAmerikasta. Maahan pudotessaan taimet juurtuvat ja jatkavat kasvuaan. Voinko tehdä mitään. H AN N U RÄ M Ä / VA ST AV AL O SH U TT ER ST O CK. Itusilmu on kasvin keino lisääntyä suvuttomasti, ja syntyvät yksilöt ovatkin geneettisesti emoyksilön kopioita. ä sinne on harakan helppo mennä aina kun emo on poissa. Ritt ää, ett ä pöntön etureunaan asennetaan vaneri, johon tehdään oikean kokoinen aukko. Joka vuosi harakat syövät telkkien munat ennen kuin ne kuoriutuvat. Nimenomaan saarnivaahteraksi puun tunnistaa parilehdykkäisistä lehdistä sekä näiden lehtien isohampaisista lehdyköistä, joita on tavallisesti kärkilehdykän lisäksi kaksi paria. ANNELI VIHERÄ AARNIO Miten harakat pidetään pois telkän pöntöstä. Tällä yksilöllä tähkän latvassa sijainneet valkoiset kukat ovat jo lakastuneet. TERHI RYTTÄRI Mitä lajia tämä biologiäitini istu. Nimensä mukaisesti saarnivaahtera muistutt aa lehdiltään saarnea. Siksi voisi kokeilla pienempääkin aukkoa, jopa noin kahdeksan sentt iä. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä kasvi tämä on. Sen tieteellisen nimen Bistorta viviparum jälkimmäinen osa viitt aa kuvassa näkyvään ilmiöön: kukintotähkässä on kukkien lisäksi itusilmuja, joista puhkeaa jo tulevan sukupolven kasveja lehtineen. Tällainen oikotie taimien tuott amiseen ilman siemeniä on melko harvinaista, mutt a ei tavatonta. ä vastaa täysin lajitovereitaan. Vaahteroille tyypillisiä tuntomerkkejä ovat ”nenät” eli lenninsiivelliset lohkohedelmät sekä oksien haarautumistapa, joka on seurausta lehtien ja hankasilmujen vastakkaisesta asennosta. Keväällä kasvista roikkuu kuin huntuja, ja siihen tulee vaahteran ”neniä”. Kulkuaukko pitäisi pienentää sellaiseksi, ettei harakka pääse sisään, mutt a telkkä vielä pääsee. . Kasvi on nurmikonnantatar, aiemmin nimeltään nurmitatar. Kysyjän lähett ämissä lehtien puhkeamisen aikaan otetuissa kuvissa näkyvät monikukkaiset ja riippuvat kukinnot, jotka myös ovat lajille tyypilliset. ämä
Naalin lisääntymismenestys riippuu tarjolla olevasta ravinnosta. Kuuntele jaksoja: suomenluonto.. HEIDI KINNUNEN Kuinka kauan kestää nykyisellä pesimistahdilla, ett ä naali ei enää ole Suomen uhanalaisin eläin. Parhaimmillaan naaliemo voi saada 15 poikasta kerralla. Kirjallisuudessa mainitaan jopa 25 poikasen poikueita, mutt a epäilen, onko tuo mahdollista. Kun jyrsijöitä on paljon, poikasia syntyy enemmän, ja ne selviävät aikuisuuteen todennäköisemmin kuin huonoina myyrävuosina. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S . /podcast Suomen Luonnon uuden Luonnon ääni -podcastin jaksoissa perehdytään Kuuntele Luonnon ääni -podcastia RI IK KA KA AR TI N EN 66 suomenluonto.fi. Todellisuudessa sopulien ja myyrien kannanvaihtelut sekä kilpailu ketun kanssa rajoitt avat kuitenkin naalien pesimämenestystä. Tällä tavalla populaatiota voidaan kasvatt aa ihmisen avustuksella, mutt a tärkeintä olisi saada kanta vakaaksi ja lisääntymään ilman ihmisen apua. Jos kaikki syntyneet poikaset selviytyisivät, ja niiden jälkeläiset löytäisivät aina kett uvapaita elinalueita, olisi mahdollista, ett ä naalien määrä ylittäisi saimaannorppien (noin 480) tai susien (noin 300) määrän alle kymmenessä vuodessa. PIHLA HENTTULA, V. Keskimääräinen poikaskoko lienee seitsemän paikkeilla. sekä kilpailu ketun kanssa rajoitt avat kuitenkin naalien pesimämenestysJA RI LA PP AL AI N EN / VA ST AV AL O Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Suomen Luonnon uuden Luonnon ääni -podcastin jaksoissa perehdytään muun muassa naalin paluun taustoihin, vuoden turhakkeen valintaan, tähtiharrastuksen aloittamiseen, luontokuvauksen tulevaisuuteen sekä digitaaliseen jalanjälkeen. Kaikki yksilöt eivät selviä aikuisiksi. Naaleja on autett u tarjoamalle niille koiranruokaa automaateista, joihin ketut eivät pääse
Tiedän, että ihan omassa lähimetsässäni kärppiä elää ja saavat minun puolestani pyydystää myyriä. Anna palaute. RI ST O SU LK AV A Siksi kiirunan uloste on hyvin hienojakoista ja muistutt aa enemmän pyyn kuin riekon ulostett a. Jätösten osalta tarkennan riekon ja kiirunan välisen eron, jota ei yleisesti tunneta. – Risto Sulkava, Heinävesi Kiiruna Riekko Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhonpesä oy 50 vuoden kokemuksella oma tuotanto Suomessa oma tuotanto Suomessa oma maahantuonti oma maahantuonti Kanootit ja kajakit Kanootit ja kajakit. Kaunis muistutus siitä, ett ä elämällä on monia muotoja kasvija eläinkunnassa. Kaupunkiluonto on minulle tärkeä, tuntuu hyvältä lukea jutt uja, jotka koskevat arkista elämänpiiriäni. Arvonnassa Jokipiin Pellavan laudeliinan voitt i Elisa Risto Oulusta. – Jaana Väänänen, Espoo Kärpistä kertova jutt u oli eritt äin kiva lukea, mutt a Metsäkanojen jäljillä menee ykköseksi höyhenen mitalla. i Koskimies esitt eli ansiokkaasti Suomen Luonnossa 2/2024 kanalintujen jälkiä. Ikävää on se, ett ä siilit ovat kotimaisemasta hävinneet kokonaan. Vaivaiskoivustakin se napsii lähinnä norkkoja tai silmuja, ei oksia. – Salla Viljava, Tampere Erämaiden aarteet Kauniisti kuvitett u jutt u, jonka sana ”pakkashäkärä” sai minut hymyilemään. Osallistujien kesken arvotaan kaksi paria Helsingin Villasukkatehtaan kaarnanruskeita villasukkia (koot 37–39 ja 40–42). Sitt en hännän omistaja veti häntänsä piiloon. Kärpän rytmit Harrastajalle rutkasti aivan uutt a. Kiiruna puolestaan syö talvellakin lähinnä riekonmarjaa ja muita tunturin lakialueen kasveja. Näiden samannäköisten ja -kokoisten lintujen ulosteet ovat kirjallisuudessakin usein kuvatt u samankaltaisiksi. Mielikuvamatkailen innokkaasti myös muissa luontokohteissa. – Helvi Heinonen-Tanski, Kuopio Törrötän, siis olen Hienoa, ett ä talvikasviharrastus saa näkyvyytt ä. Riekko syö talvella versonpätkiä, ja siksi ulosteissa on pitkiäkin oksanpätkiä. Paitsi mielenkiintoinen aihe, jutussa sykähdytt i siinä käytett y erityisen kaunis kieli. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO Riekon ja kiirunan ero Per. Lajien välinen ero löytyy elinpaikasta, ravinnosta ja sitä myötä myös ulosteiden ulkonäöstä. u. Erityisesti jäi mieleen otsikkosivun kuvateksti, jossa puhutt iin karhunputkesta, joka kukkii vain kerran elämässä. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. – Helena Kempas, Kotka Osallistu Paras ju. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 22.3.2024. Samoin jutun muutkin kuvat ja teksti. Oli erikoista, ett ä saukko putkahti sisälle lämpöön. – Pekka Liusvaara, Noormarkku Kaupunkien rohkeat nisäkkäät Elämästäni suurimman osan olen elänyt kaupungissa. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 2/2024 paras jutt u oli Kärpän rytmit. – Unto Hämäläinen, Loviisa Jo lehden kansikuva oli aivan hellyytt ävä. – Mira Mäntynen, Helsinki Muistutus törrött äjien roolista lintujen ravintona. – Tuija Luontola, Helsinki Kauriit, jänikset ja lukuisat linnut ovat tulleet tutuiksi maalla asuessa. Vaikka riekko ja kiiruna ovat ulkonäöltään hyvin samannäköisiä, niiden ulosteet on helppo erott aa toisistaan. Hänen luonnonkuvauksensa soljuu kuin puro, ja siitä välitt yy hänen rakkautensa luontoon. Tietoa on paljon, mutt a tapa, jolla hän sen esitt ää on vertaansa vailla. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Luulen joskus nähneeni pienen hetken kärpän hännän lumihangella. – Soile Lundqvist, Oitmäki Metsäkanojen jäljillä Pertt i Koskimiehen tekstit ovat aivan omaa luokkaansa. (klikkaa lehden kansikuvaa)
Luonnossa käyskentely hellii mieltä ja kehoa. Siksi ei olekaan ihme, miten monella erilaisella tavalla metsä ja luonto vaikuttavat hyvinvointiimme. Yksi tuoreimmista selvityksistä on elokuussa 2023 julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin yliopiston ja Sipoon kunnan yhteistyönä toteutettu tutkimus, jossa vertailtiin kahta terveytLuonnossa käyskentely hellii mieltä ja kehoa. Liikuntarajoitteiselle tai iäkkäälle palauttavan metsäkokemuksen edellytyksenä on helppokulkuisuus. Alueita voivat kuntoutujien ja toipilaiden lisäksi hyödyntää vaikkapa päiväkodit, koulut sekä lähiseutujen asukkaat. Näillä kaikilla on mielenterveyttä suojaava vaikutus. Luonnossa käyskentely hellii mieltä ja kehoa. Sipoossa ei ole varsinaista terveysmetsäksi nimettyä aluetta, mutta terveyskeskuksen asiakkaita on viety retkelle muun muassa Sipoonkorven kansallispuistoon. Ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Ihmisten lähtökohdat ja tarpeet ovat kuitenkin erilaisia. Olo tuntuu arkikokemuksenkin mukaan kohentuvan metsässä, mutta luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu myös tieteellisesti. Parhaiten terveysmetsäksi sopii luonnonmukainen tai sellaiseksi koettu, iäkkäämpi metsä. Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että metsäryhmän psyykkinen hyvinvointi koheni ja stressituntemukset laskivat. Terveyttä metsästä Kouvolassa ja Kajaanissa. tä tukevaa kuntoutusryhmää. Sammalmatolla kuljeskellessa verenpaine ja syke laskevat, stressioireet lievittyvät ja metsäretken jälkeen yökin saattaa sujua levollisemmin. Mikä tahansa metsä, jossa olonsa tuntee rentoutuneeksi, on siellä liikkuvalle terveysmetsä. Sairaala-alueiden lähelle perustettuja terveysmetsiä on muun muassa Lahdessa, TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Myönteisiä muutoksia havaittiin muun muassa rentoutumisessa, energisyydessä, ongelmanratkaisukyvyssä, hyväntuulisuudessa sekä tunteissa itseä kohtaan. Tutkimuksissa aihetta on kuitenkin eritelty tarkemmin. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi OLEMME TALLUSTELLEET metsässä valtaosan siitä ajasta, jonka ylipäänsä olemme ihmislajina olleet olemassa. Esimerkiksi ylikuormittunut tai masentunut kokee elvyttävänä suojaisan ja harmonisen ympäristön. Toisessa ryhmässä liikuttiin sisätiloissa, toisessa lähdettiin metsään
Kannattaa tutustua myös mielenterveystalo.. Keskity kuuntelemaan ympäriltä kuuluvia ääniä. Auttaminen tuo hyvää mieltä myös itselle. /herne-versookevatta ÄLÄ OSTA MUOVIKASSIA Ympäristöministeriö ja Kaupan liitto koettavat suitsia muovikassien määrää. 5. Fiilistele mielipaikassa Jos tunnet itsesi stressaantuneeksi, hakeudu lempipaikkaasi. Tavoitteena on pudottaa määrä 40:een vuoteen 2025 mennessä. Luonto tarjoaa paljon mahdollisuuksia mindfulness-tyyppisiin harjoitteisiin. Ulkoile lähiluonnossa säännöllisesti, vaikkapa työmatkalla. an maisteri Soile Puhakan Oulun yliopistossa ja ODL Liikuntaklinikalla tekemästä väitöstutkimuksesta. Vinkit antoi yleislääketieteen erikoislääkäri, tutkija Annika Kolster. ym.. 2. Lähde lähiluontoon Luonnossa liikkumisen terveysvaikutusten saamiseksi ei tarvitse lähteä Nuuksioon tai Lappiin. sivustolta löytyvään Hyvinvointia luonnosta -ohjelmaan. Tukea, tietoa ja inspiraatiota saa potilasjärjestöiltä. Tämä selvisi . Pyydä juuri leskeksi jäänyttä tuttavaa tai naapurin maahanmuuttajaperhettä kävelyseuraksi. Hakeudu avun piiriin, jos vointi ei kohene. 4. Vuonna 2022 muovikassien kulutus oli noin 56 kassia henkilöä kohden vuodessa. Vahva luontosuhde taas kannustaa etenkin nuoria miehiä liikkumaan. Pienet makupalat KU VA T SH U TT ER ST O CK Pienet. Nyt kannattaa kokeilla ohraruohoa, herneenversoja tai maissia, jota voi kasvattaa paukkumaissisiemenistä. Siemeniä on hyvä liottaa yön yli, jolloin ne itävät 3–4 päivässä. Niiden kulutus on kuitenkin kääntynyt pieneen kasvuun. VERSOILEVAA MAKUA Pääsiäisen kunniaksi voi rairuohon sijaan kasvattaa syötäviä versoja. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Luonnon hoivassa 1. oulu.. Ota naapuri mukaan Kaikilla ei ole valmiutta lähteä luontoon, ja osa voi jopa arkailla metsässä liikkumista. Etsi tietoa Harva sairaus on este ulkoilulle tai luonnossa olemiselle. suomenluonto.. VIHREYDESTÄ VIRTAA Asuinympäristön vihreys ja maiseman monimuotoisuus edistävät keski-ikäisten fyysistä aktiivisuutta. loso. Liian pitkään ei kannata sinnitellä omin konstein. 3. Mieluummin viisi minuuttia luonnossa kuin bussissa. Älä sinnittele yksin Vaikka luonto laskee stressitasoa ja auttaa ahdistuksen hallintaan, se ei ole verenpainetai masennuslääke
saakka, turuntaidemuseo.fi. Kovalaiselta ja Sepolta on ilmestynyt myös kirja Pohjoistuulen metsä: Kuvauksia viimeisistä luonnonmetsistä (2023). Kuvat ovat peräisin suojelualueilta, joita on jäljellä enää muutama prosentti. Primaarisukkessio-videoteos Salon taidemuseon Veturitallissa 28.4. Matkalla avaruudessa -näyttely Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla tammikuuhun 2026 saakka, heureka.fi. SA N N I SE PP O , AI H KI , Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi Luonnonmetsään Turun taidemuseossa on nähtävillä kahden palkitun valokuvaajan, Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon näyttely Pohjoistuulen metsä. AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Pohjoistuulen metsä -näyttely Turun taidemuseossa 19.5. Kohti tasapainoa Salon taidemuseon Veturitallissa voi katsoa kuvataiteilija Nuutti Koskisen videoinstallaation Primaarisukkessio, joka kertoo saaristoluonnon ja ihmisen välisestä suhteesta. suojeltuihin metsiin. saakka, salontaidemuseo.fi. Heureka, ei ongelmaa Vantaan Tiedekeskus Heurekassa on esillä interaktiivinen näyttely Matkalla avaruudessa, jonka avaruusmissioissa pääsee esimerkiksi siivoamaan avaruusromua ja tuottamaan rakettipolttoainetta Kuun jäästä. Sukkessiossa eliölajisto kasvaa ja muuntuu vaiheittain, kunnes saavuttaa tasapainotilan. K U LT T U U R I Pohjoistuulen metsä-näytt elyssä voi kurkistaa suojeltuihin metsiin
Onko sukupuolia kaksi vai enemmän. Tietokirjailija Jouni Laaksonen esittelee kirjassaan Vaeltajan erämaat (Karttakeskus 2023) Suomen Lapin 19 laajinta kairaa. Kiintoisat kysymykset voivat ties millä hetkellä osoittautua ajankohtaisiksi. Älyn on oltava sosiaalista, erakosta ei ole rakentamaan lentävää lautasta. NALLE, NALLUKKA, MÖSSIKKÄ. Sen olot ovat vuosimiljoonina vaihdelleet, ja joskus sillä oli yhteisiä piirteitä nykyisten eksoplaneettojen kanssa. Teoksessa on peräti 120 reittiehdotusta erämaiden valloittajille. Telluksesta voi tehdä johtopäätöksiä. KUULUN LUKUPIIRIIN, jossa vuosi alkoi Richard Powersin kirjalla Ikipuut (suom. Lisäännytäänkö suvuttomasti vai suvullisesti. Kershenbaum haukkaa vaikean palan yrittäessään väkisin varustaa kaukaisia muukalaisia ihmisarvolla. suomenluonto.fi 71 K I R J AT MIELI KAIPAA ERÄMAAHAN. Kun pesäpuu kaatuu, joutuu Pauli Palokärki etsimään uuden kodin. Sarjan on Johanna Mehtola.. Älykäs elämä on harvinaisen sattuman tulos, evoluutio ei tavoittele parasta vaan lyhyen tähtäyksen etua. Jakautuuko vieraan evoluutiohistorian elämä samanlaisiin kuntiin kuin Maassa. Avaruusolioiden aistit voivat perustua eri seikoille kuin meillä. 8-osaisessa sarjassa selviää muun muassa mikä on metsäkylpy tai terveysmetsä. Spotify ja suomenluonto.fi. Keskeinen edellytys, kieli, nopeuttaa asioiden hoitoa, kirjoitus tallettaa tiedon. Kaunis, intensiivinen ja koskettava romaani tuo samalla lukijalle myös valtavan määrän tietoa. Kun aikaa riittää, epätodennäköinen ehtii toteutua. Kirjasta selviää muun muassa se, että sana karhu on johdos sanasta karhea ja se viittaa eläimen karvapeitteeseen. Perinteentutkija Pasi Klemettinen on karhuun liittyvien uskomuksien, rituaalien ja myyttien jäljillä teoksessa Karhu – Pohjoisten kansojen myyttejä (SKS 2023). Ovatko älykkäät avaruusoliot – me olemme heidän mielestään avaruusolioita – ihmisiä. Sari Karhulahti, Gummerus 2021). TIKANPOIKA JA YSTÄVÄT. Kirjan luettuani näin puut kaikkialla. 649-sivuinen teos lienee ensimmäinen, josta lukupiirissä ei lausuttu kriittisiä sanoja. Kirjailija Markku Kaskelan lastenkirjassa Uusia ystäviä, Pauli Palokärki (Aviador 2023) tikanpoika tutustuu muun muassa koskikaraan. Puut ovat kirjassa persoonia ja yksilöitä siinä missä ihmisetkin. suomenluonto.fi 71 tai terveysmetsä. Ikipuut kertoo yhdeksän ihmisen tarinat, jotka kirjan edetessä nivoutuvat toisiinsa, puihin ja niiden suojeluun. Kirja on luonnon puolella, mutta ei ihmistä vastaan. Sosiaalista älyä voi arvostaa muutenkin kuin ihmisenkaltaisuutta absolutisoiden. Tuukka Perhoniemi). Kotini seinät ja lattiat, pöytä jonka ääressä istun, sillä lepäävä sanomalehti ja korillinen hedelmiä. ARIK KERSHENBAUM pohtii eksoplaneettojen eläimiä kirjassaan Linnunradan käsikirja olioista (Ursa 2023, suom. Antaako energian lähitähti, vulkanismi, vuorovesi vai säteily. HANNU NIKLANDER Maan evoluutio kertoo avaruuden elämästä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA Nyt näyttelyyn! LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Vaeltajan erämaita ja eläimiä Vavahduttavasti puista Suvi Elo on valokuvaaja Turusta. Luonto ja terveys Luonto korjaa -podcastsarjassa sukelletaan luonnon hyvinvointivaikutuksiin monesta eri näkökulmasta alan asiantuntijoiden kanssa. Sarjan on toimittanut Johanna Mehtola. Kaikki lahjoja puilta. Eivät taksonomisesti. Teoksen tapahtumissa on paljon tosipohjaisuutta
/tilaa Suomen Luontoa julkaisee Luonnonsuojeluliitto, jonka työhön lehden tuotot käytetään. Luettavanasi ovat näköislehdet vuodesta 1941, lehden jutut lisämateriaaleineen ja paljon vain verkossa julkaistavaa luontotietoa. Pysy ajan tasalla luonnon tapahtumista ja ymmärrä ympäristöongelmien syyt, vaikutukset ja ratkaisut. Painetun lehden lisäksi tilaukseen kuuluu digipalvelu. Lumoudu kanssamme suomalaisesta luonnosta. Hetkesi luonnossa 72 suomenluonto.fi. Opi tuntemaan luonnon salat ja koe sen hyvää tekevä vaikutus. suomenluonto.
Toimittajapulan kanssa kamppailevat maakuntalehdet eivät tähän ehdi vastata. Siellä missä piti olla tyhjää ja hiljaista, huristavat tuulivoimayhtiöiden, aurinkopuistofirmojen ja selluyhtiöiden rekat. Dagens Nyheter palkkasi muutama vuosi sitten aluetoimittajia pohjoiseen uutisoimaan erityisesti metsäteol lisuudesta ja saamelaisten asioista. aja Oulusta. Suomi voisi ottaa tästä oppia. Yksi puuttuu joukosta ”Luonnonvarojen käyttö tapahtuu usein median katvealueilla.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimi. Aktivistien viesti on tärkeä, mutta pikainen helikopterijournalismi kylmää. ISOMMAT MEDIAT tekevät laajoja juttua ajankohtaisista hankkeista kerran tai kahdesti vuodessa. Eikä siitä hyödy loppujen lopuksi kukaan. Journalistien määrä on vähentynyt neljänneksellä. EKOJA ILMASTOKRIISIN AIKANA tarvitaan tiukkaa ja säännöllistä uutisointia hankkeista, jotka uhkaavat monimuotoisuutta. Paikalle pyrähdetään myös, kun käynnissä on ympäristökon. Kuka seuraa suurella paineella suoritettavia hakkuita tai jättimäisiä vihreän energian hankkeita ja niiden kokonaisvaikutuksia. Ristiriita on suuri. Syrjäseuduille suuntaa kasvava määrä hankkeita, jotka kuluttavat luontoa ja luonnonvaroja, mutta yksi puuttuu: media. Kuka kertoo paikallisten ihmisten näkökulmia. Jutut ovat syvällisiä, mutta pitkäaikaista seurantaa ne eivät korvaa. Aluetoimitukset ja -toimittajat ja jopa alueiden omat lehdet ovat monin paikoin enää haalea muisto. ikti: Kemin sellutehtaan porteilla, Aalistunturilla tai Viiankiaavalla. Luonnonvarojen käyttö tapahtuu usein median katvealueilla. Vuonna 2019 Kanada perusti 32 miljoonan euron rahaston, joka jakaa avustuksia medioille paikallistoimittajien palkkaamiseen viideksi vuodeksi paikkoihin, joissa heitä ei muuten olisi. Uutisoitaisiinko kohteista lainkaan ilman järjestöjä. Kaivosyhtiöt lennättävät metsän yllä drooneja ja poraavat suojelualueiden kupeeseen näytteenottoreikiä. Viime vuosikymmenen aikana nämä katvealueet ovat laajentuneet entisestään. Sen lisäksi, että journalistit tukevat paikallisdemokratiaa, he seuraavat alueiden ympäristökysymyksiä ja yritystoimintaa. Pitkään syrjäseutujaan kaihtanut Ruotsikin on tähän havahtunut. VIELÄ PERINPOHJAISEMMIN ongelmaan on tarttunut Kanada, jossa on myös paljon luonnonvaroja, suuryrityksiä ja etäisyydet ovat pitkiä. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. suomenluonto.fi 73 S uomalaisten sivukylien läpi ajava saa näinä päivinä hämmästyä. Sillä kun journalismi keskittyy liikaa, iso kuva ja laaja seuranta jäävät puuttumaan
Erään kerran touhukkaasta joukosta erottui oudosti käyttäytyvä yksilö, joka sinkoili päämäärättömästi ympäriinsä, töni ja oli aggressiivinen lajikumppaneitaan kohtaan. Mene ja tiedä, mutta jännittävä havainto se joka tapauksessa itselleni oli.. Auringon lämpö on viimein voittanut pitkän talven! Maaliskuun aurinkoisina päivinä ensimmäiset kekomuurahaiset heräilevät kevääseen mökkimme alapuolella suojaisassa etelärinteen lämmössä. M ö k k i p ä i v ä k i r j a MAALISKUU ETELÄRANNIKOLLA KEVÄT saa yliotteen heti talvilomaviikon jälkeen. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi Kuvi. Tarkemmalla tarkastelulla huomasin muurahaisen jaokkeista tulevan eräänlaista valkoista kuorrutusta. Ne alkavat pöppöröisinä korjailla kekoaan talven tuhoilta, vaikka muualla voi olla vielä paksukin lumikerros. Kuvi. Olisiko kyseessä voinut olla jokin muurahaisiin erikoistunut Pandora-suvun sieniloinen. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa
i/digi kansallispuisto Peukaloisen metsässä AN TT I ST RA N G E N S I N U M E R O S S A Luontokuvaaja Antti Strang ihastui pieneen mestarilaulajaan.. suomenluonto.fi 75 Tervaleppä elää vedestä Selkälokki – vuoden lintu Itäisen Suomenlahden kansallispuisto www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto / ilmestyy 11. huhtikuuta Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i Digitilaus: www.suomenluonto
Metsäoravia on vuosi vuodelta vähemmän. Auta oravaa ja suomalaista luontoa – ryhdy kuukausilahjoittajaksi. K U V A R E B E K K A P LI E S. Luonnonsuojeluliitto on lähiluonnon ykköspuolustaja. Talousmetsät eivät tarjoa niille riittävästi ravintoa eikä suojaa. Oravat tarvitsevat monimuotoisia ja ikärakenteeltaan vaihtelevia metsiä. Kaupungeissa oravat pärjäävät paremmin, mutta lähiluonnon säilyminenkään ei ole itsestäänselvyys. Oravien väheneminen kertoo lajien elinympäristöjen voimakkaasta muutoksesta: monimuotoiset metsät hupenevat. Palautusviikko – Säilytetään yhdessä ainutlaatuinen luontomme. ORAVA ON PULASSA sll.fi/lahjoita Kun yleinen laji taantuu, pitäisi hälytyskellojen soida. Kuuset kaadetaan ennen kuin ne alkavat tuottaa runsaasti siemeniä