Suomen Luonto 3/2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

K U N TA V A A LI T J A LU O N T O . Susipelon äärellä Emma Nikanderin essee rohkeuden löytämisestä, kun sudet pelottavat. Yli kuusi miljoonaa nokkaa kutoo äänipeiton maan ylle. 3 IRTONUMERO 10,90 € Peipon laulu on Suomen laulu. TA K A TA LV E N V A IK U T U K S E T . E R O O N S U S IP E LO S TA . 2025 S U O M E N LU O N T O 3 | 2 2 5 M Y R K Y LL IS E T E L Ä IM E T . TAKATALVEN VAIKUTUKSET KUNTAVAALIT JA LUONTO LINNUNPÖNTTÖJÄ TEKEMÄÄN PEIPPO PEIPPO tuo kevään. Kyy, ampiainen, rupikonna Miksi heillä on myrkkynsä. K E T T U H Y P Y N J Ä LJ IL L Ä . LOUNAISSUOMEN LINTUPARATIISI Mietoistenlahti pärskyy sorsien ja hanhien paljoudessa. P E IP O N L A U LU S O I. Kyy, ampiainen, rupikonna Miksi heillä on myrkkynsä. LI N N U N P Ö N T Ö T . Esittelyssä Suomen myrkylliset eläimet. M IE T O IS T E N L A H T I
KEVÄÄN EDISTYMINEN hätyyttelee vähitellen hyönteisiä liikkeelle. On vahvoja viitteitä siitä, että metsäpäästäisellä on kyky kaikuluotaukseen: vaihtelevataajuinen siritys ilmeisesti auttaa sitä tutkimaan ympäristöä ja löytämään suojaa tarjoavia koloja ja kasvipeitteitä. Aina nälkäinen TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA ARI KUUSELA. Metsäpäästäiselle ei vielä ole häävit eväät tarjolla, mutta touhukas ja vikkelä otus löytää kyllä jo syötävää hangeltakin
PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Laulajan ja kuulijan jaettu ilo. Laulussa on niille kilpailullinen ulottuvuus: säkeiden vaihteluvuus, omaperäisyys tai voimakkuus tuovat lisäpisteitä laulajaisissa ja nostavat taiturin asemaa populaation nokkimisjärjestyksessä. Jotkut meistä oppivatkin matkimaan ääniä erinomaisesti, mutta niiden kuvaileminen kirjoittamalla on äärimmäisen vaikeaa. Myöhemmän aamun laulajat kuten peippo, peukaloinen ja puukiipijä sen sijaan vaikuttavat pirteiltä ja tomerilta. Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa digi: suomenluonto.fi/digi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi, Anna Tuominen Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Siksi lintukirjoissa äänten ja laulujen sävyä on usein pyritty selventämään adjektiiveilla tai vertauskuvilla – ja samalla tullaan luoneeksi mielikuvia lajien luonteesta. On todennäköistä, että saimme ensimmäiset laulun aiheet matkimalla luonnon, kuten lintujen ääniä. Vai ei kumpaakaan. KEVÄÄN TULO on helppo mieltää eräänlaiseksi juhlaksi koko talvesta selviytyneelle luonnolle, ja me ihmiset olemme kuulevinamme lintujen laulussa ilon, koska se vahvistaa ja toisintaa omaa tunnetilaamme. VAI ONKO SITTENKIN NIIN, että sovitamme lintujen lauluun omia tunnetilojamme. Olenko tänään peiponpirteällä tuulella, vaiko pajulinnun alakulon alhossa. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 IHMINEN OPPI laulamaan ennenkuin opimme puhumaan. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. vuosikerta. ENERGY G R E E N A R TO G R II N A R I / V A S TA V A LO M E R J A PA A K K A N E N Onko kevät linnuille, kuten metsäkirviselle, iloista tai stressaavaa aikaa. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 26700735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. Iltapäivällä yhä säkeilevät metsäkirvinen, keltasirkku ja pensaskerttu tuntuvat sopivan täydellisesti seisahtaneeseen hellepäivään. Ne ovat läsnä lintujenkin lauluissa, mutta luultavasti aivan eri tarkoituksissa kuin musiikissa. Duurilla ja mollilla ohjaillaan yleisön tunnelmaa musiikissa ja elokuvissa. ON IHMEELLISTÄ, miten väkevästi lintujen laulu luo tunnelmaa, joka usein tuntuu sopivan täydellisesti hetkeen ja paikkaan. Auringonnousun aikaan kaikuva rastaiden ja punarintojen sävelkudelma tuntuu henkivän varhaisaamun rauhaa ja raukeutta. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Luonnonystävän ykkösmedia 84. Kova ja tiuhaan toistettu varoitusääni saa kaikki metsän eliöt valpastumaan – myös ihmisen. Linnuilla tuskin on erityistä tarvetta levittää ympäristöönsä haikeaa tai iloista tunnelmaa, vaikka sellaisia sävelkulkuja jotkin lajit soidintarkoituksessa esittävätkin. On kauan kiistelty siitä, onko mollin mieltäminen surumielikseksi ja duurin iloiseksi kulttuurisesti opittua, vai jostain syystä sisäsyntyistä. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Musiikin ja ehkä lintujen laulunkin herättämät tunteet ovat seurausta useista erilaisista psykologisista mekanismeista, jotka liittyvät kuuntelijan, laulun tai musiikin, sen esittäjän ja tilanteen monimutkaiseen vuorovaikutukseen. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Nykytutkimuksen valossa totuus on monimutkaisempi kuin aiemmin on luultu. LINTUJEN VAROITUSÄÄNET sen sijaan ovat akustisilta piirteiltään usein hyvin samankaltaisia, ja tutkitusti linnut tunnistavat ja muistavat toisten lajien varoitusääniä – ne tarjoavat hengen pelastavaa informaatiota
30 Ovatko takatalvet yhä haitallisempia. Viime vuonna takatalvet koettelivat lintuja. KANSIKUVA VESA HUTTUNEN 14 Sisällys 3/2025 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Heidi Björklund 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 65 Lukijoilta 66 Kolumni: Emmi Itäranta 56 K YSY LUONNOSTA Mitä isoa kuormaa orava kuljettaa hampaillaan. Esittelyssä Suomen myrkyllisten eläinten koko kirjo. Kysyimme pönttöjä ammatikseen tekevältä Harri Tuomelta parhaat vinkit linnuille mieluisen asumuksen tekoon.. 38 Kettuhypyn arvoitus Ketuilla on erityinen saalistustapa, mutta saako hyppy apua magneettiaistista. TA P IO K U J A LA Virnapunatäplä kertoo väreillään olevansa myrkyllinen. 32 Kuntavaaleilla on väliä ympäristölle Kunta voi vaikuttaa paljon alueensa luonnon tilaan. suomenluonto.fi 5 Asiaa peiposta, laulavasta naapuristamme sivuilla 24–29. 24 Naapurissa asuu peippo Paljastamme naapurin tavat. 47 Mietoistenlahti – lintujen ystävien mekka Vain 30 kilometrin päässä Turusta Mynämäellä on yksi Suomen parhaista lintulahdista. Kolme asiantuntijaa vastaa kysymykseen. 52 Mestarin pönttövinkit Vielä ehtii laittamaan linnuille pönttöjä. 14 Johan myrkyn lykkäsi Ampiainen, kyy ja vesipäästäinen ovat kaikki myrkyllisiä omalla tavallaan. 40 Pahaa sutta ken pelkäisi Emma Nikander pelkää susia mutta ei ole varma miksi
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN 6 suomenluonto.fi Hetken kauneutta . Ota hetkestä kiinni! Yhtenä aamuna näin taivaanrannan hehkuvan punaisena ja ryhdyin kuvaamaan. Hetken päästä taivas oli umpipilvessä eikä punerruksesta ollut enää jälkeäkään. Kuva: Jaana Saarelainen, Joensuu 5.3.2025.. 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion
Töyhtö ojennuksessa . Utelias vaivaishiiri . Kolme teereä kuuraisilla koivunoksilla. Kuva: Tarja Naukkarinen, Savitaipale 7.3.2025. Hetki siinä ihmeteltiin toisiamme, kunnes palasi piiloonsa. Teeritrio . Kuva: Toni Pälli, Tampere 9.2.2025. Kuva: Antero Tykkyläinen, Parikkala, Saaren pitäjä 9.3.2025. suomenluonto.fi 7 Lahnaa aamupalaksi . suomenluonto.fi 7. Kuva: Markku Saarinen, Hollola 27.2.2025. Se poseerasi hetken, että sain näpsästyä kuvan. Aamulenkillä vanhassa metsässä sattui tulemaan vastaan töyhtötiainen. Kuva: Matti Manninen, Jyväskylä 3.3.2025. Ruostesiiven toukka . Saukko saalisti komean lahnan Vaajavirralla Jyväskylässä ja alkoi syödä sitä lumisateessa jään reunalla. Tämä ötökkä ei kylmää pelkää. Vaivaishiiri tuli tarkistamaan kuka tömistelee hänen tontillaan
” UTSJOEN KEVOLTA löytyi maailman vanhin kataja. Lantakuoriaislaji on Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja harvinainen, sillä ennen tätä siltä tunnettiin vain yksi elinpaikka Someron Häntälästä. J Y R K I LE H TO Isolaakasittiäinen voi kasvaa puolentoista sentin pituiseksi. Tutkijat analysoivat vuosilustoista ilmaston vaihtelua. Luultavammin se on lymynnyt paikalla jo pitkään. ANTTI HALKKA Lintuinfluenssa tappaa joukoittain petolintuja SUOMESSA ON vuoden 2020 jälkeen löydetty kuolleena 30 petolintua, joilta todettiin lintuinfluenssavirus. Suomessa muuttohaukan asuttujen reviirien määrä ja poikasia tuottavien reviirien osuus ovat pudonneet neljänneksellä vuoden 2015 jälkeen. Dna:n vertaaminen vanhoihin museonäytteisiin saattaa valottaa asiaa, mutta niiden sekvensointi ei välttämättä onnistu. Sen sijaan merikotkalla osuus on vain 4 %, vaikka ne saalistavat paljon vesilintuja, jotka levittävät virusta tehokkaimmin. Isolaakasittiäisellä on ollut aiemmin laaja levinneisyys Etelä-Suomessa, mutta laiduntamisen vähentyminen heikensi lajia niin, että pitkään sen luultiin kokonaan hävinneen. Katajan varhaisvaiheessa Suomi eli rautakautta. Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN. Koiraalla on sarvi päälaella. Se kuoli vuonna 1906 ehdittyään 1647 vuoden ikään. Virus leviää pohjoisiin pesimäkantoihin myös muuttoja talvialueilla Länsi-Euroopassa. Tämäkin kielii roimasta kannanlaskusta. P ER T T I KO S K IM IE S Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaha Seppo Raassina kommentoi runsastuneita ilveshavaintoja Ylen uutisessa helmikuun alussa. AT ”Jos pihalla kulkeva ilves on ongelma, kannattaa laittaa kamera pois. Tulevana kesänä esiintymän laajuutta selvitetään tarkemmin. Samalla se on planeetan pisimpään elänyt, vuosilustot laskemalla ikämääritetty pensas. Etelä-Ruotsissa sama korkeapatogeeninen virustyyppi H5N1 on varmistettu muun muassa joka toiselta kuolleena löytyneeltä muuttohaukalta sekä joka kolmannelta hiirihaukalta. Näytteen hän oli ottanut viime syksynä. Olen sanonut, että niin sanottua ilvesongelmaa ei ollut ennen riistakameroita. Hän kertoo, että vahva jäniskanta on vahvistanut kissapetojen kantaa. Virus on supistanut muuttohaukkakantoja esimerkiksi Norjassa, Skotlannissa ja Yhdysvalloissa. Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinaattori Jaakko Mattila ei usko, että kuoriainen olisi lentänyt esiintymien välisen sadan kilometrin matkan. PERTTI KOSKIMIES Muuttohaukan kanta on pienentynyt. Muuttohaukan reviireistä on Etelä-Ruotsissa autioitunut 10 prosenttia vuoden 2020 jälkeen, ja poikasia tuottavien reviirien osuus on pienentynyt kolmanneksella. 8 suomenluonto.fi 1647 8 suomenluonto.fi Äärimmäisen uhanalainen kovakuoriainen löytyi kyyttöjen laitumelta Hollolasta HYÖNTEISASIANTUNTIJA JYRKI LEHTO löysi kaksi isolaakasittiäisen (Onthophagus gibbulus) koirasyksilöä näytteestä, joka oli otettu Hollolasta luomutila Huljalan Tupalasta
Tummat marjat ovat myrkyllisiä. M suomenluonto.fi 9 Kokokeltainen perhonen on helppo tunnistaa. Toukat kasvavat paatsaman lehtiä mussuttaen, koteloituvat ja lähtevät lentoon keskikesästä alkaen. Pienet, valkeat kukat vetävät pölyttäjiä puoleensa. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA MIA SALORANTA Sitruunaperhonen on kevään aikaisimpia perhosia. Se viihtyy kosteissa olosuhteissa ja sietää varjoa. Paritelleet naaraat laskevat munansa korpipaatsaman oksille, kun lehtisilmut ovat puhjenneet. Naaras on hailakka, minkä vuoksi sen voi pikavilkaisulla sekoittaa muihin kaaliperhosiin.. Sitruunaperhonen elää puutarhoissa, tienvarsilla ja pelloilla koko maassa. Aikuinen perhonen saattaa elää talvehtiminen mukaanlukien lähes vuoden. Horroksesta heränneet perhoset tarvitsevat pajujen ja muiden kevätkukkien mettä. Koiraat lähtevät liikkeelle ensin. suomenluonto.fi 9 POTR AKSI PA ATSAMALLA Toukan ravintokasvi korpipaatsama on korkea pensas tai pieni puu. Päiväperhosseurannassa sitruunaperhonen yltää tavallisesti mitalisijoille vuoden runsaimpien perhoslajien kisassa. KUUKAUDEN LAJI T H H T E S L M J SITRUUNAPERHOSEN LENTOAIKA K H H H T E S L M J K K H H Laji on Suomen pitkäikäisimpiä. Korpipaatsaman levinneisyys osuu yksiin sitruunaperhosen levinneisyyden kanssa. Lapissa se on harvinainen, mutta sitä on viime vuosina löydetty uusilta paikoilta. Sitruunaperhonen GONEPTERY X RH AMNI Sitruunaperhosen siipien kärkiväli on noin 4–5 senttiä. Yksilöt ovat talvehtineet aikuisina kasvien, kuten varpujen lomassa
Nyt TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Päästörakeita on löydetty 20–30 kilometrin matkalta. Neste on myös sanonut aluksen päästäneen laillisten sääntöjen mukaan.” Päätös vetoaa myös siihen, että Sten Bergenin tankit oli Porvoossa ”pesty sääntöjen mukaisesti” ja Trafi comin tarkastaja oli huolehtinut säädösten noudattamisesta. Päätös on herättänyt ihmetystä, sillä Neste Oyj on ilmoittanut, että kysymyksessä on juuri heidän aikarahtaamansa tankkeri Sten Bergen. 10 suomenluonto.fi Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi LÄNSI-SUOMEN merivartiosto lopetti maaliskuun alussa Hangon rantoja saastuttavan rasvapäästön tutkinnan. Näin meripesuun jäävä määrä ei voisi olla laiton. Tutkinnanjohtaja, luutnantti Tommi Lehtosen päätöksessä perustellaan myös, että ”mereen päässeen aineen alkuperää ja määrää ei ole saatu vahvistettua”. TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT INKERI PEKKANEN JA WIKIMEDIA COMMONS Sten Bergen Rotterdamissa.. Hangon rasvapäästön tutkinta lopetettiin Jätettä löytyi nyt myös Tammisaaren saaristosta. ”Neste ottaa täyden vastuun aiheuttamastaan vahingosta”, sanoi yhtiön henkilöstöja kulttuurijohtaja Hannele Jakosuo-Jansson. Päätöksen mukaan on “epätodennäköistä, että Hankoniemen rannikolla havaitut päästöt olisivat peräisin Sten Bergen -säiliöalukselta”. ”Periaatteessa jos joku tunnustaa teon, se ei valitettavasti riitä”, sanoo tutkinnanjohtaja Lehtonen. ”Tarkastajat tyytyvät usein täyttämään vain proseduurin, eivät sitä että tankit ovat puhtaat.” Myös kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n asiantuntijakokouksessa todettiin viime vuonna, että on ilmennyt tarve saada tankit tyhjennettyä ja pestyä nykyistä tehokkaammin. Yhtiö maksaa Hangon puhdistuskulut. ”Uskon, ettei esipesu ole onnistunut niin kuin pitäisi”, sanoo kuitenkin kemikaalipäästöjä Itämerellä tutkinut Kalmarin Linné-yliopiston Merenkulkukorkeakoulun emeritusprofessori Kjell Larsson. ”Kyse oli rahtialuksestamme, moottoritankkeri MTT Sten Bergenistä, joka toi uusiutuvia raaka aineita Porvooseen”, totesi uusiutuvat tuotteet -yksikön johtaja Carl Nyberg Hangossa viime kuussa. Esimerkiksi pesulämpötilan nosto säädöksissä 85 asteeseen oli esillä. Jos Sten Bergen on päästäjä, laittoman päästön raja on 900 litrassa, sillä laivalla on tankkeja 12, eikä yhteenkään saa jäädä yli 75 litraa. ”On ollut myös paljon muita aluksia, jotka kuljettavat vastaavia aineita
Hangossa rasvaa ilmaantuu yhä esiin hiekan seasta. Tämä on kiinnostavaa sikälikin, että säädökset edellyttävät tankinpesuvedeltä vain 60 asteen lämpötilaa. Uuteen puistoon on sisällytetty myös sellaisia valtion maita, jotka eivät vielä ole suojeltuja – sekä Metsähallituksen jo arvokkaaksi luokittelemaa maata että vähän sellaistakin, joka ei ole tällä arvolistalla. Hankkeen tiedotteen mukaan Itä-Suomen poliisilla ja Metsähallituksella ei ole taloudellisia resursseja jatkaa toimintaa, vaikka metsästysrikoksia alueella varmasti tapahtuukin edelleen. ”Aine alkoi sulaa jo huoneenlämmössä. Rasvan osuutta Takalan tiimi selvitti kelluttamalla sen edustavista näytteistä erilleen. Hangon kuntatekniikan teknisen viraston päällikkö Jukka Takala kertoi helmikuussa, että kerättynä oli pari tonnia tavalla rasvaa. Partion toiminnan ansiosta luvattomien haaskojen pito väheni alueella. Ne tahraavat lintujen höyhenpuvun kuten mineraaliöljykin. Entä nykytilanne. ”Määrä ei vaikuta esitutkinnan suorittamiseen, koska meillä ei ole epäiltyä”, hän perustelee. Viimeisin tieto on, että rasvajätettä on löytynyt myös Tammisaaren saariston kansallispuistosta. On puhuttu, että kesä sulattaa sen. Hangon rasvan sulamispisteessä oli Syken analyyseissä suurta vaihtelua. Kahden hengen partio työskenteli harvaan asutulla seudulla Itä-Suomessa. suomenluonto.fi 11 SATAKUNNAN Pyhäjärven eteläpuolella on Kurjenrahkan kansallispuisto, ja myös Vaskijärven luonnonpuisto. K EM P PA IN EN / S H U T T ER S TO C K SusiLifen eräpartio lopetti toimintansa Ehdotus: Uusi kansallispuisto Lounais-Suomeen suomenluonto.fi 11 Rasvajätteen keruuta saarella Hangon Tulliniemen edustalla.. Tutkinnanjohtaja Tommi Lehtonen sanoo, ettei ole ollut Takalaan yhteydessä. Kaikki ei ollut sulanut 50 asteessa, mutta 70 asteessa sulaminen oli täydellistä”, sanoo johtava tutkija Markus Sillanpää. RIITTA VAURAS POLIISIN ja Metsähallituksen yhteinen partio paljasti toimintavuosinaan lukuisia metsästysrikoksia. MP Kuinka paljon rasvajätettä oli maissa. Myös luonnonrasvat luokitellaan vaaralliseksi lastiksi. Rannalla ne voivat tukahduttaa eliöstöä. Partio teki yhteistyötä metsästäjien ja suojelijoiden kanssa. Puisto voi tarjota virkistystä ja luontoelämyksiä lähietäisyydellä yli sadalletuhannelle ihmiselle. Se tarjoaa hyvät puitteet myös tieteelliselle tutkimukselle. Viittaako se laittomaan päästöön merellä, eli on yli tonnin luokkaa. Partio paitsi valvoi metsästystä, myös tarkasti sekä luvallisia että luvattomia haaskapaikkoja. Se sai vinkkejä suoraan kansalaisilta, ja kansalaisten tutustuttua työhön vinkkien määrä kasvoi matkan varrella. Suomen Luonto kysyi asiasta Suomen ympäristökeskuksesta. Lakialoite Lounaismaan kansallispuistosta liittää nämä kaksi puistoa sekä alueen pienemmät suojelualueet yhdeksi kokonaisuudeksi. Hajoamista avittavat myös bakteerit, mutta päästö häviää luultua hitaammin. Keräystoiminta jatkuu edelleen”, Takala kertoo. Aloitteessa todetaan, että säästyneiden saloseutujen eliöstö on rikas ja luonto vaihtelevaa: karuja soita ja lehtoja, lintujärviä, puroja ja lähteitä. Sen toiminta lisäsi laittomuuksista kiinnijäämisen riskiä merkittävästi, ja siten myös ehkäisi rikoksia tehokkaasti. Sillanpää arvelee, että luonnon lämpötiloissa ”osa ainakin tulee sulamaan”. Ympäristöministeriölle osoitetun lakialoitteen takana ovat Varsinais-Suomen ja Satakunnan luonnonsuojelupiirit sekä Suomen luonnonsuojeluliitto. Partion työ päättyi vuoden 2024 lopussa. Ehdotetun uuden kansallispuiston pinta-ala on 11 200 hehtaaria, mistä kokonaan uutta suojelualuetta on 2800 hehtaaria. O . Kokonaisuus olisi näin eteläisen Suomen manneralueen suurin kansallispuisto. ”Tähän mennessä Hangon rannoilta on kerätty noin 18 tonnia rasvapalleroita
Pesimäkauden kuluessa useimmilla yksilöillä kertyi lentomatkaa 2000–6000 kilometriä. Ennätyskoiras kävi 23 paikalla, ja pisin koiraan lentämä matka oli 9028 kilometriä. Proceedings of the Royal Society -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa kevätmuuton välilaskupaikalla Hollannissa pyydystetyille suokukoille kiinnitettiin satelliittilähetin. Lentomatkoissa ei ollut eroja näiden perinnöllisesti eroavien käyttäytymismuotojen välillä. Kahden peräkkäisen soidinareenan väli saattoi yhdellä suokukolla olla jopa 2747 kilometriä. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA ARI AHLFORS 12 suomenluonto.fi Suokukot lentävät tuhansia kilometrejä soidinpaikkojen välillä lemalla onnea useammalla paikalla. Reviirien liepeillä hiippailee vaalearöyhelöisiä koiraita (10– 20 prosenttia) ja naaraan näköisiä yksilöitä (noin prosentti), jotka yrittävät paritella naaraiden kanssa reviirikoiraiden huomaamatta. Suokukkokoiraista 80–90 prosenttia on tummaröyhelöisiä yksilöitä, jotka nujakoivat keskenään soidinreviiristä. Keskimääräiseltä koiraalta lentomatkoihin kului kymmenesosa pesimäkaudesta. Tundralla Siperiasta Pohjois-Amerikkaan pesivällä palsasirrillä on todettu vastaavia jopa 3000 kilometrin siirtymämatkoja soitimelta toiselle. Seuratuista 82 koiraasta mediaaniyksilö lensi yhteensä 4435 kilometriä ja vieraili 11 soidinpaikalla. TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI. 12 suomenluonto.fi Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE SUOKUKKOKOIRAAT vierailevat pesimäkauden kuluessa jopa yli 20 soidinpaikalla ja siirtyvät niiden välillä yhteensä yli 9000 kilometriä. Kahlaajilla, joilla koiras ei osallistu pesintään, todennäköisyys saada jälkeläisiä kasvaa kokeilemalla onnea useammalla paikalla. Puolalaisen tutkimuksen mukaan myös kolme neljäsosaa heinäkurppakoiraista vaihtaa soidinpaikkaa jopa yhdeksän kertaa, yleensä 50–250 kilometriä edellisestä. Sama yksilö saattaa lennellä noin 1,5 kuukauden kuluessa missä tahansa Fennoskandian ja Keski-Siperian välillä
S H U T T ER S TO C K M A R IK A EE R O LA Keskuspuiston puut ovat herkkiä yleistyvälle kuivuudelle.. Eliölajit kärsivät kemikaaleista niin vesikuin maaympäristöissä, ja haitat ovat suurempia lauhkealla kuin trooppisella vyöhykkeellä. Torjunta-aineiden ekologisesti kestämätön käyttö on yksi merkittävä syy luonnon monimuotoisuuden maailmanlaajuiseen hupenemiseen. ELINTARVIKETEOLLISUUS tuottaa suuret määrät jätevettä. Erityisen toimiva laji on Penicillium corylophilum -sienilaji, joka pystyy poistamaan yli 40 prosenttia jätevesien fosfaatista ja 35 prosenttia nitraatista. Sienet muuttavat tehokkaasti jätevesiä arvokkaaksi biomassaksi. Sienet muuttavat jätevesiä tehokkaasti arvokkaaksi biomassaksi, josta voidaan valmistaa esimerkiksi biopolttoaineita. Tutkijat selvittivät kuudentoista vuoden aikana kerättyjen ilmakuvien avulla puiden kuolleisuutta suositulla virkistysalueella Helsingin keskuspuistossa. Sienten käyttäminen on huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin perinteiset jäteveden puhdistusmenetelmät. Tutkimuksessa kehitettiin myös mikrolevien talteenottoa sienibiomassan avulla. Tutkimuksen perusteella etenkin kuivuus on merkittävä riski. Puiston puiden kuolleisuus on viime vuosina lisääntynyt. Tuoreessa väitöstutkimuksessaan Danielle Bansfield Aalto-yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta tutki mikroskooppisten sienten hyödyntämistä elintarviketeollisuuden jätevesien puhdistuksessa. Nature Communications -tiedelehdessä julkaistut tulokset perustuvat ensimmäistä kertaa kattavaan aineistoon. Kuivassa ja kivikkoisessa maaperässä, korkealla tai jyrkillä rinteillä kasvavilla puilla kuolleisuusriski oli suurempi kuin muualla. Juuston hera, jota muodostuu runsaasti juuston valmistuksessa, on ravinnerikas ja rasvainen aine, ja se rehevöittää vesistöjä. suomenluonto.fi 13 20 212 TORJUNTA-A INETUTKIMUS perustui 1705 alkuperäistutkimuksen yhteenvetoon, ja siinä on tarkasteltu 20 212 vaikutusmittausta 1497 alueella joka puolella maapalloa. Ilmaston kuumenemisen vaikutukset kaupunkimetsiin kannattaa ottaa huomioon alueiden käyttöä ja hoitoa suunniteltaessa. MP TUHOHYÖNTEISTEN , sienten ja rikkakasvien torjuntaan kehitetyt yhdisteet haittaavat suurta joukkoa lajeja. Etenkin kuivilla paikoilla kasvavat männyt ovat herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. JESSICA HAAPKYLÄ TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA ARI AHLFORS S H U T T ER S TO C K suomenluonto.fi 13 Sienet puhdistavat elintarviketeollisuuden jätevesiä Torjunta-aineet globaali uhka biodiversiteetille Ilmastonmuutos lisää puiden kuolleisuutta kaupunkimetsissä ILMASTONMUUTOS tappaa puita etenkin kuivuuden, kuumuuden, metsäpalojen ja tuhohyönteisten leviämisen kautta. Tutkimuksessa selvitettiin puulajien, kasvupaikan maaperän, lämpötilan, sadeolojen ja kuivuuden osuutta kuolleisuuden kasvuun. Tutkimuksessa sienet kasvoivat parhaiten juuri herassa. PERTTI KOSKIMIES Sienet kasvoivat erityisen hyvin juuston valmistuksessa muodostuvassa herassa. Haittoja ilmenee esimerkiksi nisäkäs-, lintuja sammakkolajien, pölyttäjähyönteisten, luonnonkasvien ja mikro-organismien kasvussa, elintoiminnoissa, lisääntymisessä ja käyttäytymisessä. Niiden vaikutukset on arvioitava nykyistä tarkemmin, ja käytössä pitää noudattaa varovaisuusperiaatetta tiukemmin. Nämä ilmiöt ovat yleistyneet ympäri maailmaa, ja vaikuttavat metsiin myös kaupungeissa
Esimerkiksi tähän heimoon kuuluva kultanuoli voi sisältää niin paljon myrkkyä, että siihen kuolisi kymmenen ihmistä. 14 suomenluonto.fi M yrkyllisiä eläimiä listatessa ensimmäisenä mieleen saattaa monelle tulla kyy, mutta myös monet muut lajit Suomessakin ovat myrkyllisiä.Ampiainen on toinen tuttu tapaus, jonka polttavan tuntuisesta pistosta moni meistä ihmisistäkin on saanut osansa. Koko maapallon lajistosta myrkyllisimmät eläimet löytyvät nuolimyrkkysammakoiden heimosta. Eläinmyrkyt ovat kehittyneet eri lajeilla sekä puolustukseen että saalistukseen. Aivan kuten ampiainen, myös kultanuoli varoit14 suomenluonto.fi E R K K I M A K K O N E N. Englannin kielessä niillä onkin omat käsitteensä, venom (saalistusmyrkky) ja poison (puolustusmyrkky)
Jotkut eläimet taas varastoivat myrkkyä kudoksiinsa, jolloin myrkkyyn tarvittavat ainesosat ovat kasviperäisiä alkaloideja. Myrkkylahjatkaan eivät ole tavattomia. Jotkut eläimet taas varastoivat myrkkyä kudoksiinsa, Ampiaisilla myrkkypistin on kehittynyt munanasettimesta TEKSTI JOHANNA MEHTOLA. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA LYKKÄSI Myrkky on eläinmaailmassa tärkeä resurssi, jota käytetään puolustautumiseen ja saalistamiseen. suomenluonto.fi 15 JOHAN MYRKYN LYKKÄSI Myrkky on eläinmaailmassa tärkeä resurssi, jota käytetään puolustautumiseen ja saalistamiseen. taa kirkkaalla värillään saalistajia: älä koske, olen myrMonilla eläimillä myrkky sijaitsee myrkkyrauhasissa ja voi koostua jopa 30 erilaisen yhdisteen sekoituksesta. suomenluonto.fi 15 Ampiaisilla myrkkypistin on kehittynyt munanasettimesta ja se on vain naarailla. taa kirkkaalla värillään saalistajia: älä koske, olen myrkyllinen! Monilla eläimillä myrkky sijaitsee myrkkyrauhasissa ja voi koostua jopa 30 erilaisen yhdisteen sekoituksesta. Ne ovat peräisin ravinnosta. Kurkistetaan nyt muutaman Suomen luonnossa tavattavan lajin myrkylliseen elämään. Myrkkylahjatkaan eivät ole tavattomia
16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi R U D M E R Z W E R V E R / N A T U R E IN S T O C K R U D M E R Z W E R V E R / N A T U R E IN S T O C K Vesipäästäisen myrkky on peräisin alaleuan sylkirauhasista.
Vesipäästäinen onkin taitava uimari ja sukeltaja. suomenluonto.fi 17 VESIPÄÄSTÄINEN Neomys fodiens Päästäisten mittapuulla suuri ja pitkähäntäinen, näin voisi kuvailla maamme ainoaa myrkyllistä nisäkästä, vesipäästäistä. ”Vesipäästäisen koverat etuhampaat edesauttavat myrkyn kulkeutumista puremasta syntyneeseen haavaan”, Pihlström kertoo. ”Myrkyllisyys on kyllä harvinaista maailman nisäkäslajeilla”, sanoo tutkija Henry Pihlström Helsingin yliopistolta ja antaa esimerkin: ”Australian itäosissa ja Tasmaniassa elävällä vesinokkaeläimellä on takajaloissaan kannukset, jotka ovat yhteydessä myrkkyrauhaseen.” Myrkkyrauhaset ovat koiraalla, joka käyttää niitä karkottaessaan kilpakosijoita sekä saalistajia. Päästäiset ovat kuitenkin hankalia tutkittavia, sillä ne ovat hyvin aggressiivisia – myös lajikumppaneitaan kohtaan – ja lisäksi ne ovat lyhytikäisiä. ”Touhukkaalla vesipäästäisellä on nopea aineenvaihdunta ja suuri ravinnontarve, ja lyhytkin paasto voi olla sille kriittinen. Se onkin suurin maamme kuudesta päästäislajista. Sylkirauhaset sijaitsevat alaleuassa ja sieltä myrkkyä erittyy suuhun. Myrkystä osansa saavat vesipäästäisen ruokalistalle kuuluvat lierot, hyönteiset, sammakot tai jopa kalanpoikaset, joita se nappaa vedessä kiinni. Saalis lamaantuu nopeasti, mutta ei kuole. Mustaselkäinen ja valkeavatsainen, suomalaisessa ojassa tai järven rannalla vilahtava vesipäästäinen kuuluu siis tähän harvinaisten myrkyllisten nisäkkäiden joukkoon. ”Se olisi mukava selvittää. Vesipäästäisen tapauksessa sen sylki on myrkyllistä. Se ihmetyttää tutkijaakin. T H O R S T E N S P O E R LE IN / S H U T T E R S T O C K VESIPÄÄSTÄINEN ON SUOMEN AINOA MYRKYLLINEN NISÄKÄS.. Tällä vesistöjen, jokien ja ojien rannoilla elelevällä hyönteissyöjällä voi olla pituutta jopa miltei 20 senttiä – häntä mukaan luettuna. ”Myrkky sisältää neurotoksiineja, jotka lamauttavat hermosoluja ja estävät liikettä. Siksi myös ruokavarastot ovat sille elintärkeitä.” Mutta miksi päästäislajeistamme vain vesipäästäisellä on myrkkyä. Kultanuoli. Sen on syötävä melkein koko ajan, kun se on hereillä. Vesipäästäinen elää vain vuoden tai kaksi.” TIESITKÖ, että Kolumbian rannikolla elävä kultanuoli (Phyllobates terribilis) on yksi maapallon myrkyllisimmistä eläimistä. Sitä ei kuitenkaan ole onnistuttu osoittamaan tieteellisesti. Vesipäästäinen pystyy tekemään myrkyllä tainnutetuista saaliseläimistään tuoreruokavarastoja myöhempää käyttöä varten.” Samalla tavalla toimii myös kontiainen, ja arvellaankin, että myös kontiaisella saattaa olla jonkinlaista myrkkyä käytössään. Tämän myrkkynuolisammakoihin kuuluvan lajin nahka sisältää neurotoksiineja, jotka vaikuttavat sydämeen. Sillä on takajalkoissa pitkiä sukasia, jotka antavat lisäpotkua vedessä liikkumiseen
”Jos koirasampiaisen ottaa sormiinsa, näyttää siltä kuin se yrittäisi pistää. Ampiaisista vain naarailla on pistin ja myrkkyrauhanen, mutta koiraillakin voi olla pistämistä muistuttava refleksi. 18 suomenluonto.fi PIHA-AMPIAINEN Vespula vulgaris Kesäpäivänä paidan alla tuntui liikettä. ”Myrkyn on oltava juuri sopivaa, ei liian voimakasta eikä liian heikkoa.” Ampiaisella myrkky on kehittynyt sekä pesän ja oman hengen puolustamiseen että saalistamiseen. Olisi pitänyt ensin tarkistaa, kuka siellä oikeasti on. Kipu johtuu myrkyssä olevasta kiniinistä. ”Ampiainen pistää saaliseläintä, kuten kärpästä. Kiniinin lisäksi ampiaisen myrkyssä on muun muassa amiineja, peptidejä, proteiineja, tyramiinia, serotoniinia sekä histamiinia, joka aiheuttaa turvotusta. Sen nimenomainen tarkoitus on tuottaa kipua”, sanoo museomestari Juho Paukkunen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Sehän oli ampiainen, joka koki olonsa uhatuksi, kun hamusin sitä paidan poimuista. MYRKKY KERTYY VIRNAPUNATÄPLÄÄN JO TOUKKAVAIHEESSA.. Se myös säilyy siellä pitempään tuoreruokana.” Ampiainen ottaa saaliin lennosta kiinni jaloillaan, työntää pistimen esiin ja pistää – joskus useammankin kerran, jos saalis ei tunnu rauhoittuvan yhdestä pistoksesta. ”Myrkkyrauhasen tyhjennyttyä se täyttyy uudelleen alle päivässä”, Paukkunen arvelee. Se pyrkii osumaan hermosolmukkeisiin, joissa myrkky aiheuttaa lamaantumisen nopeammin”, Paukkunen kuvailee. Joillekin erakkoampiaisja petopistiäiskoiraille on myös kehittynyt valepistimiä saalistajien pelottelua varten.” TA P IO K U J A LA S A M I K A R J A LA IN E N Virnapunatäplän myrkky on syanidipohjaista. Se oli virhe. ”Ampiaisilla munanasetin on muuttunut pistimeksi ja myrkky siihen kulkeutuu pistimen tyvellä olevasta myrkkyrauhasesta. Siitä seurasi pistos – ja sitten huutoa. Tässä se eroaa tarhamehiläisestä, jonka myrkkyrauhanen tyhjenee kokonaan yhdestä pistoksesta. ”Yleensä ampiainen etsii pistoskohdaksi jonkin pehmeän paikan, esimerkiksi hyönteisten takaruumiin jaokkeiden välistä tai kaulalta. Se aktivoituu, kun koiras kokee olonsa uhatuksi. Polttavaa kipua kesti pitkään. Pian myrkky lamaannuttaa saaliin ja se on helpompi kuljettaa pesään toukkien ravinnoksi. Ampiainen voi siis säännöstellä myrkyn määrää ja pistää useamman kerran. Ampiaisen piston aiheuttama kipu johtuu kiniinistä. Onkohan se joku koppis, ajattelin ennen kuin tavoittelin sitä sormiini
Silloin saalistajalaji ei oppisi karttamaan virnapunatäplän väristä perhosta. Sen myrkky on syanidipohjainen ja sitä erittyy ja leviää perhoseen niskan tienoilta ja jaloista. Perhosilla myrkky toimii puolustuksena. ”Suuri osa perhoslajeistamme on jossain mielessä myrkyllisiä. Perhonen on pahanmakuinen, mutta ei kuitenkaan tappavan myrkyllinen”, Paukkunen kertoo. Millaisia myrkkyjä hyönteisillä on ja miten ne vaikuttavat ihmiseen. Virnapunatäplän tapauksessa olisi huono asia evolutiivisesti, jos saalistaja kuolisi syötyään perhosen. Olen kuullut, että myrkkypurkkiin pitää puhaltaa tupakansavua, jotta perhonen kuolee.” Virnapunatäplä ei suinkaan ole ainoa myrkyllinen perhosemme, sillä myös esimerkiksi kaaliperhonen ja lanttuperhonen sisältävät myrkkyä. KUUNTELE LUONNONÄ ÄNI-PODCAST suomenluonto.fi 19. Ampiaisen tapaan myös virnapunatäplä varoittaa kirkkailla väreillään myrkyllisyydestä. ”Fysiologisesti virnapunatäplälle on helpompi ratkaisu olla kokonaan myrkyllinen ja kokonaan pahanmakuinen sen sijaan, että vain siivet tai jokin muu osa sisältäisivät myrkkyä.” Ihminenkin voi haistaa perhosen myrkyn voimakkaana, luotaantyöntävänä tuoksuna. Suomen Luonnon Luonnonääni-podcastin juontaja Hanne Valtari ja hyönteisharrastaja Tapio Kujala keskustelevat. Myrkky kertyy perhoseen jo toukkavaiheessa ja se on peräisin ravinnosta. Ne suojautuvat pedoilta myrkyn suojaan, ja voivat siten elää näyttävää perhosen elämää. ”Koko perhonen on myrkyllinen”, Juho Paukkunen sanoo. Toukkien ravintokasveja ovat hiirenvirna ja niittynätkelmä, jotka sisältävät syanidin esiastetta. ”Jos eläin maistaa virnapunatäplää, se ei syö sitä, vaan sylkäisee pois. Myös ihon hoidossa botoksin tilalla on käytetty pistiäisen myrkkyä”, Paukkunen kertoo. ”Paperiampiaisista on eristetty myrkkyä, joka tuhoaa syöpäsoluja. Pistiäisten myrkyillä on todettu olevan myös hyödyllisiä vaikutuksia – ainakin ihmisiä ajatellen. ”Punatäpliä tutkittaessa niitä on vaikea saada hengiltä, jos tainnutukseen käytettävä myrkky on myös syanidipohjaista, kuten perhosten oma myrkkykin. Usein myrkky on peräisin juuri toukkien ravintokasveista. suomenluonto.fi 19 VIRNAPUNATÄPLÄ Zygaena viciae Kesäkuun lopulta elokuun alkuun lentävä virnapunatäplä kuuluu puolestaan punatäplien myrkylliseen sukuun. Monet perhosentoukat ovat karvaisia, ja myös nuo karvat voivat sisältää myrkkyä”, Paukkunen vahvistaa
20 suomenluonto.fi 20 suomenluonto.fi ISOTOUKOHÄRÄN MYRKKY VOI AIHEUTTAA IHMISELLE KEMIALLISEN PALOVAMMAN.
Naaras sijoittaa siittiökotelon sukuaukkoonsa ja näin munat hedelmoittyvät ja saavat myös kantaridiiniannoksen”, Mattila kuvailee. Naaras saa sitä kautta annoksen myrkkyä omaksi suojakseen. Jos koiras tulee uhatuksi, se ruiskuttaa jalkojensa nivelistä, tuntosarvista sekä niskasta tätä hajutonta ja väritöntä rasvaainetta uhkaajaa kohti. ”Koiras antaa naaraalle siittiökotelon, joka sisältää siittiöiden lisäksi kantaridiinia. ”Myrkky on nimeltään kantaridiini ja sitä on sekä munissa, toukissa että aikuisissa kuoriaisissa”, sanoo koordinaattori Jaakko Mattila Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. ”Toukat myös koteloituvat pesässä, ja keväällä aikuiset isotoukohärät kuoriutuvat siellä”, Mattila sanoo. Se käyttää maamehiläisten pesiä lisääntymisja ravintopaikkanaan, toisin sanoen se on siis pesäloinen. Isotoukohärän toukka päätyy pesään maamehiläisen kyydissä. TA P IO K U J A LA TA P IO K U J A LA TA P IO K U J A LA Isotoukohärkä ruiskuttaa nivelistään myrkkyä, jos sitä uhataan.. Kiehtovista kovakuoriaisista löytyy myös lajeja, jotka ovat niin sanottuja myrkyn hyödyntäjiä. Maamehiläisen toukille tarkoitettu ravinto, siitepöly ja mesi sekä mehiläisen munat ja toukat päätyvätkin isotuokohärän toukkien suihin. Jotta isotoukohärkien suku pääsee jatkumaan, siihenkin tarvitaan koiraan naaraalle lahjoittamaa myrkkyä. Isotoukohärän myrkky, kantaridiini syntyy sen kehossa jo toukkavaiheessa ja aikuisella kuoriaisella sitä on myös elimistössään, koirailla enemmän kuin naarailla. Ihmisenkin iholle joutuessaan kantaridiini voi aiheuttaa rakkuloita ja kemiallisen palovamman. Isotoukohärän elämä kuulostaa muutenkin mielenkiintoiselta. suomenluonto.fi 21 ISOTOUKOHÄRKÄ Meloe proscarabaeus Myös monet kovakuoriaiset käyttävät erilaisia kemikaaleja puolustautumiseen. Toukka voi odotella mehiläistä kukassa ja kipuaa sitten tämän kyytiin ja saa samalla pääsylipun pesään. Aikuisen isotoukohärän hemolymfasta eli kudosnesteestä ja verestä neljännes on kantaridiinia. ”Sarviantikainen käy imemässä jo kuolleesta hyönteisestä myrkyt talteen. Myrkky pitää munarosvot loitolla. Selkärangatonta menoa -blogin Myrkkyä, myrkkyä -juttusarjan ensimmäisessä osassa kerrotaan hämähäkkien ja muiden hämähäkkieläinten myrkyllisyydestä, suomenluonto.fi/blogit/ selkärangatonta-menoa/ Viherpihdikki. Jos vaikkapa lintu erehtyy nappaamaan isotoukohärän nokkaansa, se varmasti pudottaa kuoriaisen saatuaan myrkkyä suuhunsa. Myrkky on tärkeä resurssi luonnossa”, Mattila sanoo. Sellainen on myös toukohärkien heimoon kuuluva komea sinimusta isotoukohärkä. TIESITKÖ, että liki kaikki maamme hämähäkkilajit ovat myrkyllisiä
Isoimmat niistä ovat korvallisrauhaset. Myrkky aiheuttaa ärsytystä muun muassa limakalvoilla. Rupikonnan vaalea maitomainen myrkky on nimeltään bufotoksiinia viitaten lajin tieteelliseen nimeen, Bufo bufo. ”Rupikonnalla on kaikkialla selkäpuolen iholla pieniä nystyröitä, jotka ovat myrkkyrauhasia. Käytöksen tarkoituksena on tietenkin päästä myrkystä nopeasti eroon.” Rupikonnan kaikki elämänvaiheet ovat myrkyllisiä, joten myös kutu ja toukat saavat siitä suojaa. ”Kaikki sammakkoeläimet erittävät iholleen myrkkyä. Joukossa on myös lajeja, joiden myrkyt voivat aiheuttaa hallusinaatioita.” Kuka tietää, vaikka Grimmin Sammakkoprinssi-sadun alkuperä juontaisikin juurensa tällaiseen kohtaamiseen. Ainakaan rupikonnaa ei siis kannata käydä suukottelemassa siinä toivossa, että tilalle pöllähtäisikin ehta prinssi. ”Jos rupikonna joutuu vaikkapa koiran suuhun, koira pulauttaa konnan heti pois ja alkaa kuolata sekä oksentaa. Ne näyvät pitkulaisina harjanteina korvien takana”, sanoo harrastajaherpetologi Joonas Gustafsson. ”Aikuisen rupikonnan iho on valtavan herkkä elin, joka on altis pöpöille. Myrkky toimii kilpenä myös maaperässä olevia patogeeneja eli taudinaiheuttajia vastaan. Myrkyllä on myös siten iso merkitys rupikonnan elinkamppailussa”, Gustafsson sanoo. 22 suomenluonto.fi Pihalla kaikessa rauhassa kävelevä rupikonna olisi varmasti helppo saalis monelle muulle hämärän kulkijalle, mutta konnallapa onkin oiva puolustautumiskeino – ei takataskussaan, vaan ihossaan. 22 suomenluonto.fi A N T T I K O LI RUPIKONNA Bufo bufo Silmän takana olevat korvallisrauhaset ovat suurimmat rupikonnan ihon myrkkyrauhasista.
”Se on aikamoinen cocktail. Lisäksi se estää veren hyytymistä. Kyyn ravintoa ovat muun muassa pienet jyrsijät, sammakot ja linnunpoikaset, joita se syö pari kertaa viikossa. suomenluonto.fi 23 KYY Vipera berus Eläinten myrkyllisyys tulee helposti liitettyä juuri käärmeisiin. ”Se on jokaisella kyyllä ihan samaa tavaraa.” Testaa tietosi myrkkyvisassa: suomenluonto.fi/ myrkkyvisa LI S S E TA R N A N E N Ontot myrkkyhampaat ovat kyyn yläleuassa. ”Ne ovat onttoja kuin injektioneulat. Kyy on yksi niistä. Se voi myös tehdä myrkyttömän kuivapureman. Niistä myrkky kulkeutuu tiehytkanavaa pitkin suun etuosassa oleviin myrkkyhampaisiin. Maapallon yli 4000 käärmelajista vain noin 300 on myrkyllisiä. Myrkkyä se käyttää vasta, kun se on välttämätöntä.” Myrkkyrauhaset ovat käärmeen pään sivuilla. Eri ainesosien määrät vaihte levat sen mukaan, mistä päin kyy on kotoisin. Myrkky puraisu ei kuitenkaan välttämättä tapa saalista heti. Siihen voivat vaikuttaa myös kyyn koko, sukupuoli, ruokavalio sekä lämpötila. RUPIKONNAN KAIKKI ELÄMÄNVAIHEET OVAT MYRKYLLISIÄ.. Puolen metrin pituisella kyyllä on 10–18 milligrammaa myrkkyä myrkky rauhasissaan.” Myrkky on hemotoksiini eli se vaikuttaa vereen tuhoten verisoluja ja verisuonien seinämiä. Ovathan sademetsät ja viidakot täynnä vaarallisia myrkkykäärmeitä – ainakin elokuvissa. ”Jos kyy joutuu uhatuksi, se voi puhista ja tehdä valehyökkäyksiä. Samalla myrkkyrauhaset taas täyttyvät. Kyyn myrkystä on eristetty 25–30 erilaista aines osaa. Totuus on kuitenkin taruakin ihmeellisempää. ”Kyyllä on valtavan hyvä hajuiaisti, jonka turvin se voi helposti seurata myrkyn heikentämää saalistaan maastossa.” Sitten onkin aika hotkaista suupala ja sulatella sitä lämpimässä paikassa. Entä se uskomus, että kyynpoikasella on vahvempaa myrkkyä kuin aikuisella kyyllä. ”Kyy käyttää myrkkyä pääasiassa saalistukseen”, sanoo harrastajaherpetologi Joonas Gustafsson. Kyy ruiskuttaa myrkyn paineella hampaan läpi”, Gustafsson kuvailee
24 suomenluonto.fi Riemukkaasta laulustaan tunnettu peippo on suomalaiselle se naapuri, jota tervehditään iloisesti, mutta johon ei tule tutustuttua lähemmin. TEKSTI ANNA TUOMINEN Naapurissa asuu peippo 24 suomenluonto.fi Vertaa peipon laulua muiden lajien samankaltaisiin säkeisiin osoitteessa suomenluonto.fi.
suomenluonto.fi 25 suomenluonto.fi 25 Peippo suhtautuu tontillaan kuljeskeleviin ihmisiin varsin pelottomasti. V ES A H U T T U N EN
26 suomenluonto.fi K evään tiellä on tiettyjä merkkipaaluja, jotka saavat jotain liikahtamaan jokaisen sisuksissa. . Kaikki värit samassa linnussa Toistuva säe on helppo tunnistaa, ja moni luonnonystävä oppii sen ensimmäisten linnunlaulujen joukossa. Atlakseen ilmoitetaan kustakin havaitusta lajista sen pesinnän varmuus atlasruudulla. Trubaduuri antaa tälle keväälle todellakin kaikkensa. Meneillään on viimeinen kartoitusvuosi, ja peipon sekä monien muiden lajien tiedot kaipaavat yhä täydennystä. Ne ovat täällä! Peippo ja kevät saapuvat yhtä matkaa. Varmaan pesintään viittaa esimerkiksi se, jos näkee peippoemon kantavan ötököitä nokassaan. N IK O P EK O N EN / V A S TA V A LO 26 suomenluonto.fi. Ja ensimmäinen peipponen pihapuussa. Hajanaisia aukkoja peipon atlaskartasta löytyy Lapista, mutta myös etelämpänä on puutteita. Se napottaa näkösällä paikalla vielä lehdettömällä oksalla, mistä laulu kantautuu mahdollisimman kuuluvana muiden koiraiden korviin. ”Kun kuulee peipon laulua, kannattaisi välillä katsoa sitä hieman tarkemmin, koska sehän on hirTäydennä puuttuvat peipot lintuatlakseen! Suomen lintujen pesimäaikaista levinneisyyttä kartoitetaan vapaaehtoisten voimin jo neljättä kertaa. Osallistumisohjeet ja lisätietoa lintuatlaksesta löydät osoitteesta lintuatlas.fi. Koiraat ovat saapuneet Suomenlahden yli parvina ja alkavat keskenään sommitella tonttiensa rajoja jo ennen kuin naaraat ennättävät perille. Ensimmäinen leskenlehti, ensimmäinen sitruunaperhonen. Reippaan säkeen perusteella on vaikea kuvitella, että laulaja on juuri saapunut pitkältä muuttomatkalta, jopa yli tuhannen kilometrin päästä Länsi-Euroopasta. Muilta osin peippo saattaa silti jäädä vieraaksi. Koiraan höyhenpuvusta löytyy komea värikirjo. Jutussa haastateltu Heidi Björklund toimii atlaskartoituksen koordinaattorina Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. Hetken aikaa kun haeskelee katseellaan, tuttu sinihuppuinen lintu löytyy oksalta lauluaan virittelemästä. Kun korva talven hiljaisuuden jälkeen vihdoin tavoittaa peipon lurituksen, sydän kiepahtaa voltin tai vähintäänkin pienen kuperkeikan. Esimerkiksi Salamajärven kansallispuiston länsipuolelta sekä Vesannon tietämiltä löytyy atlasruutuja, joista peippoa ei ole ilmoitettu lainkaan. Suhde peippoon on samankaltainen kuin suhde muihinkin naapureihin: pihalla törmätessä huikataan heipat, mutta sen pidemmät utelut ja kuikuilut voivat tuntua tungettelevilta. Helsingin yliopiston lintuatlaskoordinaattori Heidi Björklund kannustaa tutustumaan peipponaapuriin lähemmin. Peiposta kelpaa itse kunkin suihkulaulajan ottaa mallia: pysty ryhti ja suu reilusti auki, jotta ääni pääsee resonoimaan, koko keho aktiivisesti mukana. Sähäkät staccatot ja kiivastempoinen juoksutus saavat koko pienen vartalon hytkymään, ja säkeen huipentaa nouseva tirskahdus
Ohikulkijan huomio ei pientä siivekästä hätkäytä, vaan se jatkaa keskittynyttä jahtiaan. Silti naaraankin puvusta erottuvat siipien raidat ja yläperän vihertävä sävy. Björklund arvelee, että juuri kirjavuus on selitys sille, miksi peipon värit voivat jäädä huomaamatta. Varsinkin taajamassa peippo tottuu ihmiseen, ja aika läheltä pääsee kulkemaan ohi. suomenluonto.fi 27 veän värikäs. Naaras on kuin himmennetty versio koiraasta, sillä se tarvitsee suojavärin pian alkavaa haudontaa varten. Björklund kertoo, että peipon runsaus on pysynyt suunnilleen ennallaan jopa useamman vuosikymmenen ajan. Peippokoiraassa on niin monta väriä, että itse asiassa ei nyt tule mieleen semmoista, mitä siinä ei olisi.” Sininen huppu kehystää koiraan punaista naamaa ja rintaa. Peippo rakentaa pesänsä mieluusti korkealle puuhun, joten karut tunturit ja kallioluodot ovat oikeastaan ainoita paikkoja, joihin peippo ei asetu asustamaan. ”Jos se on ihan paikallaan, se häviää kasvillisuuteen, joka sekään ei ole tasaväristä.” Peippoa voi kurkkia Björklund äkkää peipon usein maasta, missä lintu hyppii versojen seassa etsimässä ötököitä popsittavaksi. Piha-aidan takaa voi kyllä silloin tällöin kuljeskella, mutta jos pysähtyy kurkistelemaan, se menee jo kyyläämisen puolelle. Peipon mutkattomuus lienee myös syy sille, miksi se on yksi runsaimmista linnuista Suomessa ja koko Euroopassa. Naapuria kohtaan täytyy kuitenkin muistaa olla kohteliaan kunnioittava, ja sama pätee siivekkäisiin. Pesäkuppi on tukeva, hyvin pehmustettu ja huolellisesti naamioitu. Harteita peittää lämmin ruskea, mutta lähellä pyrstöä selän väri vaihtuu yllättäen kellertävän vihreäksi. Ei tarvitse olla puistokaan, vaan yksittäiset puut tien varressa voivat riittää. Vaikuttaa siltä, ettei se kauheasti välitä.” Peippo kilpailee Suomen runsas. . ”Se sietää kaikenlaista. H A N N U R Ä M Ä / V A S TA V A LO A N TJ E N EU M A N N / V A S TA V A LO. Juhlapuvun mustissa siivissä on näyttävän leveät valkoiset raidat. Emot ruokkivat poikasia myös pesän ulkopuolella. Mikäli kyltymätön uteliaisuus vaatii tyydytystä, naapurien tarkkailu on suotavaa tehdä huomaamattomasti vähän etäämmältä. ”Se on hyvin mutkaton laji”, hän sanoo
Tyypistä riippumatta lauluun kuuluu samaa tavua toisteleva juoksutus sekä iloisen tirskahtava lopetus. Koiras kun pitää reviirin ulkopuolella yllä imagoaan kukkona tunkiolla. Siitä on selvinnyt muun muassa seuraavaa: Peipon laulussa on sekä perittyjä että opittuja aineksia. Kun hetki on oikea, koiras pyrähtää siivilleen ja lennähtää hetkeksi naaraan selkään. Yhden koiraan repertuaariin saattaa kuulua useampi laulutyyppi. ”Sehän pitää ollakin niin. Naaras munii pesäkupin pohjalle valkoiset, hieman ruskealla kirjotut munansa. Pesästä tulee kestävä, kun naaras viimeistelee sen luonnon ihmeaineella, hämähäkinseitillä. . Jopa parivaljakon laulut muistuttavat hieman toisiaan. Syvän kupin pehmikkeeksi peippo kiikuttaa naapuruston rusakoiden karistamat talvikarvamytyt ja muut ylellisen pöyheät materiaalit. Hetkessä parittelu on ohi, ja tanssi jatkuu, kierros alkaa alusta. Pesinnästä ei tulisi mitään, jos koiras olisi kovin kukkoileva”, Björklund toteaa. Viimeisimmän tiedon mukaan kisaa johtaa pajulintu, mutta suomalaiset ovat selvästi valinneet suosikkinsa ja roolittaneet peipon tähdeksi lauluun ja sananparteen. A R I A H LF O R S S A K A R I A LA S U U TA R I / V A S TA V A LO. Se pitää intensiivisen katseensa herkeämättä naaraassa, joka seuraa esitystä valppaasti. 28 suomenluonto.fi lukuisimman linnun tittelistä pajulinnun kanssa. Juoruamatta jää esimerkiksi viettelevä tanssi, jonka koiras esittää naaraalle juuri ennen parittelua. Samat laulutyypit voivat periytyä samalla alueella pesivässä peippopopulaatiossa vuosikymmenten ajan. Aaltoilevan tanssin pyörteissä se esittelee naaraalle parhaita puoliaan, tummia siipiä vasten hohtavia siipijuoviaan ja värikylläistä asuaan. Tavujen toistomäärä voi vaihdella laulajasta riippuen. Peippo asettuu usein laulamaan näkyvälle paikalle. Peippo on myös saanut hellittelymuotoisen lempinimen peipponen. Perhe-elämä katseilta suojassa Kun koiras vie huomion olemassaoloaan kuulutellen, naaras alkaa kaikessa hiljaisuudessa sommitella pesäkuppia korkealle pihapuun oksanhankaan. Juuri niin kuin pitääkin. Vaikka laulu on ihmiskorvaan aina verrattain samanlainen, siitä on erotettavissa eri tyyppejä. Se punoo kantavat rakenteet kuivista korsista ja jykevöittää seinät sammalilla ja naavalla. Kun se lisää ulkopintaan pieniä palasia jäkälää ja koivun tuohta, pesäkuppi alkaa kauempaa katsottuna näyttää jonkin sortin pahkalta. Se on varmasti tuntemattomampi suurelle yleisölle kuin peippo.” Pajulinnun laulukin opitaan vasta peipon jälkeen, kun pirskahtelevaa säettä voi käyttää vertailukohtana – pajulinnun laulu nimittäin on kuin surullinen, mollissa soiva versio peiposta. Aaltoilevan tanssin pyörteissä koiras esittelee naaraalle parhaita puoliaan. ”Kukaan ei sano, että pajulintunen. Se pinnistää ulos yhden päivässä, kunnes vajaassa viikossa munaluku on täyPeipon laulu tutkimuskohteena Peipon kuuluva laulu on kiinnostanut tutkijoita vuosikymmenestä toiseen. Peipot eivät myöskään huutele, että naaras on se, joka pitää kotona jöötä. Se hypähtelee matalana vasemmalle, sitten oikealle. Peippopari pitää muutenkin huolta perhe-elämänsä yksityisyydestä. Nämä naapurit pitäytyvät tiukasti smalltalkissa, kun heidät tapaa postilaatikolla
Perhearjessa sellaisia hetkiä tulee vastaan aina silloin tällöin. Hailakka väritys tulee nyt tarpeeseen, sillä haudonta jatkuu hyvinkin kaksi viikkoa. Tätä kutsutaan sadelauluksi, sillä sen on sanottu olevan viesti lähestyvästä sateesta. Enemmän kuin yksi säe Kun munankuoret vihdoinkin halkeavat, alkaa kiire. Ennuste on kuitenkin osoittautunut sen verran epäluotettavaksi, että peipponaapurin laulujen perusteella ei kannata alkaa sateenvarjoa kanniskella. suomenluonto.fi 29 si. ”Sitten myös aina kuulee, missä se peippo on menossa. Joskus peippo jää toistelemaan yhtä, särisevää nuottia. Björklund kannustaa seurailemaan laulavaa peippoa ja kuuntelemaan samalla muita sen päästämiä ääniä. Siten kakka ei sotke pesää eikä paljasta sen paikkaa petoeläimille. Jos se on vaikka ruokailemassa, niin kyllä sieltä yleensä joku yhteysääni pääsee.” Björklundilla on peipon ääneen liittyvä erityinen muisto. Kimeällä pink-äänellä puolisot pitävät kuuloyhteyden toisiinsa. ”Se ei yleensä koskaan laula millään muulla tavalla. Sitten se painaa paljaaksi sulkineen alavatsansa varovasti munia vasten ja asettuu lämmittämään munia kehollaan. Hiljalleen ne tulevat tutuiksi, ja peippoja alkaa huomata joka paikassa. Naaras saattaa myös silloin tällöin lurauttaa lyhyen laulunpätkän, mikäli oikein painokas sana on tarpeen. Eivätkä ne jätä mitään sattuman varaan, vaan puhkeavat huikkailemaan toisilleen varoituksia, jos jokin alkaa epäilyttää. Naaras ei halua vetää kenenkään huomiota puoleensa. Lennossa ne taas päästävät pehmeämpää jyb-ääntä. Näin kyllä, että ääni tuli sen nokasta, koska se liikkui samaan tahtiin kuin kuulemani laulu.” Tarinan opetus ei kuitenkaan ole se, että kuusitiaisen kuullessaan kannattaisi epäillä kuuntelevansa peippoa, sillä melkoisen poikkeuksellisesta tapauksesta oli kyse. ”Tämä oli muistutus siitä, että ei kannata pitää asioita itsestään selvänä vaan kuitenkin katsoa”, Björklund sanoo. Kun poikanen kohottaa takamustaan, emo on tarkkana. Emojen yhteispeli toimii tiiviin kommunikaation ansiosta. Emot pyrähtelevät maahan ötököitä etsimään ja sullovat apetta pesässä odottavien rääpäleiden punaisena ammottaviin suihin. Laulun todellinen merkitys on yhä hämärän peitossa. Lue Heidi Björklundin haastattelu sivulta 54! Peipon laulujen perusteella ei kannata sateenvarjoa kanniskella.. Opiskeluaikoina maastotöissä hän sattui katsahtamaan kiikarilla kuusen latvassa laulelevaa kuusitiaista ja ällistyi, kun linssien läpi näkyikin peippo. Se nappaa tiiviiseen pussiin pakkautuneen kakan nokkaansa ja tipauttaa sen kauas pesästä
Takatalvi on linnuille uhka ennen kaikkea siksi, että ravinnon hankinta estyy tai vaikeutuu. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta takatalvista. Muun muassa punarintoja, rautiaisia ja rastaita menehtyi ja lähti paluumuutolle. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta takatalvista. Ovatko takatalvet yleistymässä ilmastonmuutoksen mukana, ja mitä seurauksia oli 2024 takatalvella. suomenluonto.fi VIIME HUHTIKUUSSA Suomessa tuiversi takatalvi . Takatalvi on linnuille uhka ennen kaikkea siksi, että ravinnon hankinta estyy tai vaikeutuu. 1. Kylmän ilman lähdealueet ovat kuitenkin lämmenneet ja lämpenevät nopeiten ja arktisen ilmamassan pinta-ala kutistunut. Ovatko takatalvet yleistymässä ilmastonmuutoksen mukana, ja mitä seurauksia oli 2024 takatalvella. ”Ilmastonmuutos ei voimista takatalvitilanteita, mutta ajanjakso jona niitä voi tapahtua, saattaa teoriassa pidentyä. Tässä mielessä takatalvien mahdollisuus voi kasvaa. Kevät saattaa tulla aikaisemmin, mutta mahdollisuus kylmänpurkauksiin säilyy. Mika Rantanen tutkija Ilmatieteen laitos Ovatko takatalvet yhä haitallisempia. Potentiaalinen jakso voi levitä pitemmälle ajalle. Pelkkä kylmänpurkaus ei riitä. Kaiken kaikkiaan pakkasjaksot ovat heikentyneet ja ilmaston kyky tuottaa kovia pakkasia heikentynyt. Liputtaisin sen puolesta, että vaihtelu kevään ilmastossa vähenee. Se toi hyytäviä pakkasia ja tuiskuja. Muun muassa punarintoja, rautiaisia ja rastaita menehtyi ja lähti paluumuutolle. Takatalvia olisi hyvä tutkia, niille ei ole meteorologiassa määritelmää ja on meteorologista kiinni, mitä hän pitää takatalvena. TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA MARKUS VARESVUO. Ei kuitenkaan tiedetä kasvaako tällaisten lumisateiden mahdollisuus keväisin. Näin siksi, että kevätkuukaudet ovat enemmän toistensa kaltaisia koska esimerkiksi maaliskuu lämpenee enemmän kuin huhtikuu. Se toi hyytäviä pakkasia ja tuiskuja. Ensin tulee olla leuto ja sitten kylmä sääjakso. Jos helmikuu lauhtuu ilmaston muuttuessa tosi paljon, tämän jälkeen voi tulla tosi talviset olosuhteet, jos tuuli kääntyy koilliseen ja Suomeen tulee arktista ilmamassaa. Järripeippo Utössä huhtikuussa 2024. Järripeippo Utössä huhtikuussa 2024. 30 suomenluonto.fi Tä st ä p u h u ta a n Tä st ä p u h u ta a n VIIME HUHTIKUUSSA Suomessa tuiversi takatalvi . Takatalvessa olennaista on lumi, jota rannikolla voi kertyä myös avoimen meren vaikutuksesta
Viime vuonna useiden lintulajien kannan koko oli pienempi kuin koskaan vuodesta 1987 jatkuneiden seurantojen aikana. Kannan koon laskuun on vaikuttanut joko kasvanut kuolleisuus tai myös edellisen vuoden heikko poikastuotto. Räkättirastaan ja rautiaisen kanta puolittui, punarinnalla, punakylkirastaalla ja peipolla kanta väheni kolmanneksella. Tämä koskee myös kokonaisuutena 20 runsainta sisämaan seurantapyynnin (SSP) lajia. Suurimmat taantumiset kannan koossa edellisvuoteen verrattuna oli rastaansukuisilla lajeilla. Takatalvet ovat haitallisimpia lajeilla, jotka etsivät ravintoa maasta. ”Viime vuoden takatalven vaikutukset näkyivät Varsinais-Suomessa. Kevät oli erityisen paha pesintöjen suhteen. Lehtokerttujen määrä oli Suomessa pienempi viime vuonna kuin koskaan seurannan aikana. Välimereltä raportointiin, että järkyttäviä määriä lintuja oli kuollut esimerkiksi Gavdosin saarella Kreetan eteläpuolella. Rengastajatuttuni Lasse Vilhunen seurasi Petteri Lehikoinen tutkijatohtori Luonnontieteellinen kuskusmuseo 3.. Huhtikuun lumisateistakin eteenpäin kevät eteni huonosti. Voi olla jopa todennäköistä, että takatalvilla on vaikutusta asiaan, sillä eniten vaikuttavat taantuneen alkukeväästä saapuneet taantuneen alkukeväästä saapuneet varpuslinnut. Viime vuonnahan tuli huhtikuun loppupuolella paikoin kymmenen senttiä lunta. Rengastajatuttuni Lasse Vilhunen seurasi tilannetta huhtikuun lopussa Kerimäellä, missä mustarastaiden ja punarintojen. Pitkän matkan muuttajienkin muutto osui osin pohjoistuuliseen jaksoon. Ruissalossa oli sisämaan seurantapyynnissä huonoin vuosi ikinä. Suurimmat taantumiset kannan koossa edellisvuoteen verrattuna oli rastaansukuisilla lajeilla. Suomen SSP-seurannassa pikkulepinkäisen kanta laski alle puoleen, pensaskertun kolmanneksella, ruokokerttusen ja lehtokertun neljänneksellä. Suurimmat taantumiset kannan koossa edellisvuoteen verrattuna oli rastaansukuisilla lajeilla. Pitkän matkan muuttajienkin muutto osui osin pohjoistuuliseen jaksoon. Voi olla jopa todennäköistä, että takatalvilla on vaikutusta asiaan, sillä eniten vaikuttavat taantuneen alkukeväästä saapuneet varpuslinnut. suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 ”Takatalvien yleistymisestä en osaa sanoa. Kirjosieppokoiraat olivat laiskoja, hävisivät ja keskeyttivät ruokinnan. Takatalvet ovat haitallisimpia lajeilla, jotka etsivät ravintoa maasta. Seurannoissani oli tiaisilla poikasia alle puolet normaalista määrästä, ja varpusella ja pikkuvarpusella oli sama tilanne. Viime vuonnahan tuli huhtikuun loppupuolella paikoin kymmenen senttiä lunta. 2. Räkättirastaan ja rautiaisen kanta puolittui, punarinnalla, punakylkirastaalla ja peipolla kanta väheni kolmanneksella. Omalla alueellani Turussa tiaisten painot laskivat. Kevät oli erityisen paha pesintöjen suhteen. Monet pitkänmatkan muuttajat ovat tosin taantuneet jo pitkään. Lehtokerttujen määrä oli Suomessa pienempi viime vuonna kuin koskaan seurannan aikana. Takatalvet ovat haitallisimpia lajeilla, jotka etsivät ravintoa maasta. Välimereltä raportointiin, että järkyttäviä määriä lintuja oli kuollut esimerkiksi Gavdosin saarella Kreetan eteläpuolella. Esa Lehikoinen emeritustutkija Turun ylipisto kokonaisuutena 20 runsainta sisämaan seurantapyynnin (SSP) lajia. Viime vuonnahan tuli huhtikuun loppupuolella paikoin kymmenen senttiä lunta. Suomen SSP-seurannassa pikkulepinkäisen kanta laski alle puoleen, pensaskertun kolmanneksella, ruokokerttusen ja lehtokertun neljänneksellä. Kannan koon laskuun on vaikuttanut joko kasvanut kuolleisuus tai myös edellisen vuoden heikko poikastuotto. painot laskivat, ja etenkin juuri muutolta saapuneet punarinnat olivat pulassa. Erityisesti tämä koskee talitiaista, mutta myös viherpeippoa ja varpusta. Kannan koon ”Viime vuoden takatalven vaikutukset näkyivät Varsinais-Suomessa. Monet pitkänmatkan muuttajat ovat tosin taantuneet jo pitkään. Räkättirastaan ja rautiaisen kanta puolittui, punarinnalla, punakylkirastaalla ja peipolla kanta väheni kolmanneksella. Pesimään alkoi tavallista vähemmän lintuja. taantuneen alkukeväästä saapuneet varpuslinnut
Lähdeneva ja pohjoisemmassa oleva Seljänneva ovat metsähanhille tärkeitä alueita. Tutustuin mehtässä paikalliseen mehtämieheen, joka tekee Luonnonvarakeskuksen kanssa yhteistyötä, tätä susien ulostenäytteiden keräämishommaa.” Liedes kertoo. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä on monta suojelualuetta. Aku Kankaanpää on kaustislainen luontokuvaaja, joka liikkuu kuvausreissuillaan paljon Ullavan suunnalla, Pihtinevaan rajautuvan Lähdenevan suojelualueen ympäristössä. Nämä peurat on kuvattu Lähdenevan lähistöllä. Tuulivoimaalue on tulossa kurkien keväisin käyttämälle muuttoreitille. ”Kiimatiputtelua on nytkin ja viime ja toissa vuotena oli. Alueen toisella laidalla, Kannuksen, Ullavan ja Kälvian rajaseudulla, kannuslainen Milkalotta Liedes kerää susihavaintoja. Pihtineva on osa läntisen Suomenselän viimeisiä suuria metsäalueita ja monien uhanalaisten lajien koti. Lisääntyvä pari siis on, mutta pentujen määrästä ei ole tietoa.” Retkillään Liedes kohtaa säännöllisesti myös uhanalaisia metsäpeuroja. Erämaasta energiantuotantoalueeksi Pihtinevasta on tulossa tuulituotantoalue. Pihtineva on tärkeä metsäpeurojen elinalue. Myllyt kohoaisivat kolmensadan metrin korkeuteen. Kokkolan kaupungilla on suunnitelmia. Alue on pääosin talousmetsää, mutta rauhallista sellaista, ja on siellä suojelualueitakin. Hän on kulkenut karkeakarvainen kettuterrieri seuralaisenaan näissä metsissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Kunnilla on valta päättää maankäytöstä. . Kuvassa Lähdeneva. . Susilauma liikkuu isolla alueella, ja Liedeksen havaintojen perusteella Pihtineva osuu aivan niiden käyttämän alueen ytimeen. ”Se on hyvin erämaista. Kesällä hiekkamontut ovat täynnä niiden jälkiä, ja näköhavaintoja itse eläimistäkin kertyy. ”Samalla kun kuljen, kerään susihavaintoja ja ilmoitan ne eteenpäin susien DNA-keräysvastaavalle tai suurpetoyhdyshenkilölle, ja he merkkaavat ne Tassu-järjestelmään. Kuinka käy erämaan lajeille tai kaupunkilaisten lähimetsälle. Kohta Pihtineva on jotain aivan muuta. 32 suomenluonto.fi METSÄPEUROJA, susilauma, maakotkia, metson soidinalueita, metsähanhien ja kahlaajien pesimäsoita, kurkien kevätmuuttoreitti, karhuja, ahmoja ja ilveksiä. Äänestyspäivä 13.4.2025. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT AKU KANKAANPÄÄ, MILKALOTTA LIEDES JA PASI TIKKA . Kuntavaaleilla on väliä ympäristölle Ennakkoäänestys alkaa 2.4.2025. 1. Kerran hän pääsi katselemaan autosta vaadinta joka kulki vastasyntyneen vasan kanssa. Tutustuimme esimerkkitapauksiin lännessä ja idässä. . Ruotsalainen Wallenbergien pääomasijoitusyhtiön omistama OX2-yhtiö aikoo rakentaa Pihtinevalle 50–80 tuulimyllyä. Se on nykymaailmassa hyvin harvinainen näky. KOKKOLA JA UHANALAISET LAJIT Pihtineva on osa alueen viimeisiä suuria metsiä ja uhanalaisten lajien koti.. Kannuksen kaupunki on kaavaillut Pihtinevan ja Kannuksen rajalle Rautakurun kansallispuistoa. Siellä liikkuu kaikkia suurpetoja ja se on kahden maakotkareviirin raja-aluetta.” Parhaimmillaan Kankaanpää on havainnut paikalla neljä maakotkaa kerrallaan
suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 K U V A T A K U K A N K A A N PÄ Ä suomenluonto.fi/ kuntavaalit2025 LUE LISÄ Ä
Kiireellä ohituskaistaa Yli kymmenen myllyn tuulituotantoalueista pitää päättää ensin maakuntakaavassa, jotta eri kuntien alueille levittäytyvien hankkeiden yhteisvaikutukset luonnolle, lajeille ja ihmisten hyvinvoinnille voitaisiin arvioida. Kaavan laatii Maakunnan liitto ja hyväksyy maakuntavaltuusto. Metsähallitusta ja Suomen riistakeskusta huolettavat etenkin metson ja riekon soidinpaikat sekä metsäpeurat. Viranomaisten ja järjestöjen lausunnot Pihtinevan hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta vahvistavat alueen luontoarvot. YLEISKAAVA Kunnan tai kaupungin sisällä laajempaa aluekokonaisuutta koskeva kaava. Kälviän ja Ullavan välisiin metsiin on tulossa viisi eri tuulivoima-aluetta, joista yhteen on kaavailtu myös aurinkovoimaloita. Kokkolan kaupungin ympäristöpalvelut kuvaa aluetta Kokkolan erämaisimmaksi ja kritisoi voimaloiden sijoittelua liian lähelle etenkin linnustolle arvokkaita suoalueita. Lisäksi tulevat siirtolinjat, huoltotiet ja muu infrastruktuuri. Riistakeskuksen mukaan Suomessa ja Venäjällä elävän metsäpeuran ainoa vakaa ja kasvava populaatio on juuri Suomenselällä ja tämä hanke kohdistuu Suomenselän metsäpeurakannan tärkeälle elinalueelle. Hankealueella elää lukuisia uhanalaisia lajeja, ja lisäksi joko sen sisällä tai välittömässä läheisyydessä on monta Natura-aluetta, kuten aikaisemmin mainittu Lähdeneva. Pihtinevan aluetta ei ole osoitettu tuu34 suomenluonto.fi A K U K A N K A A N PÄ Ä Pieni kaavoitussanasto MAAKUNTAKAAVA Maakunnan tai sen osan kattava kaava. Yleiskaava ohjaa asemakaavoitusta. Etenkin kun Kokkolan naapurikunnissa sitä ympäröivät vielä monet muut. Pihtinevan aluetta ei ole maakuntakaavassa osoitettu tuulivoimalle.. Lausunnoissa näkyy myös alueen merkitys susille: tuulimyllyt tulisivat Keski-Pohjanmaan ainoan lisääntyvän susilauman reviirin ydinalueelle. Maakuntavaltuuston jäsenet tulevat alueen kuntienja kaupunkien valtuustoista. Viranomaiset, kuten Ely-keskus, ovat painottaneet että alueelle suunniteltujen energiahankkeiden yhteisvaikutukset tulisi selvittää kunnolla. Alueella elävä maakotka on erityisen herkkä törmäämään voimaloihin ja voimalinjoihin. Kunta vastaa asemakaavan laatimisesta, ja sen hyväksyy kunnanvaltuusto. Kunta vastaa yleiskaavan laatimisesta, ja sen hyväksyy kunnanvaltuusto. ASEMAKAAVA Tarkka, yksityiskohtainen, korttelitasoinen kaava. Maakuntakaava ohjaa yleiskaavoitusta. Kälviän–Ullavan välille suunniteltu viiden tuotantoalueen ja parin sadan myllyn kokonaisuus tulisi ilman muuta altistaa tällaiseen laajempaan tarkasteluun. 34 suomenluonto.fi Kokkola kaavoittaa samoille susien, maakotkien ja metsäpeurojen maille parhaillaan muutakin energiantuotantoa
2 SDP 2 RKP 1 Vihr. 3 PS 2 Kok. . Ainoa viivästys oli yhdeltä hankkeelta puuttunut suurpetoja metsäpeuraselvitys. 1 KD 1 Kokkolan kaupunginhallituksen kokoonpano 1.6.2023 alkaen Kesk. livoimalle voimassa olevassa maakuntakaavassa. Me olemme pikkuisen alakynnessä täällä. ”Vähän vaikuttaa siltä, että tuolla Kokkolassa teollisuus haluaisi hirveästi nostaa profi iliaan, että se käyttää päästötöntä ja täysin ympäristöystävällistä sähköä. 2 SDP 2 RKP 1 Vas. 1 KD 1 Myöskään muut neljä Kälviän–Ullavan välille suunniteltavaa energiahanketta eivät kohdanneet kaupunginhallituksessa vastustusta. . Ja sitten se sähkö tulee täältä. Kaikki hankkeet menivät läpi ilman soraääniä. Esimerkiksi kaavoituksessa Pihtinevaa edellä oleva naapurihanke Kairineva–Peräneva teki selvityksen, jossa yhteysviranomaisen mukaan metsäpeuran ja petolintujen arviointeihin liittyi epävarmuutta, sähkönsiirtoverkkojen linnustovaikutukset oli arvioitu puutteellisesti ja linnustotiedoissa oli ristiriitoja. Maakotka kuvattuna keskellä kaava-aluetta. Seuraavana syksynä se hyväksyi hankkeen ympäristövaikutusten osallistumisja arviointisuunnitelman. Kannuksen kaupunki on ehdottanut Kannuksen ja Kokkolan rajalle Rautakurun kansallispuistoa.. Ympäristövaikutusselvitykset ovat herättäneet kritiikkiä. Kokkolan kaupunginhallituksen kokoonpano 31.5.2023 saakka Kesk. Kun se saatiin, tämäkin hanke sujahti yksimielisesti läpi. Alue on sijoiteltu tehokkaasti pois kokkolalaisten silmistä” Kankaanpää puolestaan toteaa ja jatkaa: ”Minä itse ajattelen, että tuulivoima on sinänsä energiamuotona hyvä, mutta sitä pitäisi rakentaa alueille, missä ympäristö on jo valmiiksi voimakkaasti ihmistoiminnan vaikutuksessa. 3 PS 2 Kok. Muilta osin tämä valtava kokonaisuus on mennyt sukkana ohituskaistaa ilman kunnollista yhteisvaikutusten arviointia. Lopullisesti kaavat hyväksyy Kokkolan uusi tulevien kuntavaalien jälkeinen kaupunginvaltuusto. Viherpesua. Vaikka ne tekevät luontoselvitykset, ei niillä tunnu olevan mitään väliä”, Milkalotta Liedes sanoo. Nyt tuntuu, että tässä maakunnassa kaikki hankkeet poikkeuksetta kohdistuvat viimeisille sellaisille alueille, jotka ovat metsätaloutta lukuun ottamatta vielä jollakin lailla rauhassa ihmisen toiminnalta.” suomenluonto.fi/ kuntavaalit2025 LUE LISÄ Ä M IL K A LO T TA LI ED ES . ”Olo on epätoivoinen. suomenluonto.fi 35 Kuka tästä on päättänyt KOKKOLAN kaupunginhallitus käynnisti Pihtinevan tuulivoimakaavan laatimisen 14.3.2022. Kälviä–Ullava välillä ainoastaan yhdellä viidestä suunnitelmasta on maakuntakaavassa pieni tuulivoimamerkintä. Jos maakuntakaava ohitetaan ja hankkeet hyväksytään kunnissa pala kerrallaan, yksittäisten kuntien päättäjillä on mahdollisuus uhrata arvokkaat luontoalueet käytännössä kokonaan. Molemmat päätökset olivat yksimielisiä
Yleiskaava oli jo tehty, ja Puronsuun alueella paljon ulkoilevan Pikan postilaatikkoon tipahti A4-lappu, jossa kerrottiin asemakaavan ympäristövaikutusselvityksen osallistumisja arviointisuunnitelmasta. otsikoi Radio Suomi Puronsuusta tekemänsä ohjelman. Alue on monen ikäisten ahkerassa käytössä: kävijöitä on kouluilta ja päiväkodeista, ja myös ikäihmiset lenkkeilevät poluilla”, Pikka jatkaa. Adressiin kertyi lopulta yli kolme tuhatta nimeä Puronsuun suojelun puolesta. PA S I T IK K A . Siellä on muun muassa mäntykangasta, lehtometsää, rakentamatonta luonnontilaista rantaa sekä geologisesti arvokas raviinimuodostelma ja puro. Puronsuu on monipuolinen kokonaisuus rantaa ja metsää.. Joensuun kaupunki halusi kaavoittaa metsään asuntoja kaupungin vetovoimatekijäksi ja teki osayleiskaavan. Ja ympärilläkin on ranta täyteen rakennettu. Ajattelin että nyt täytyy tehdä jotakin”, kertoo Puronsuun lähimetsää puolustava Sirpa Pikka. Lähistön asukkaat ryhtyivät puolustamaan ulkoilumetsäänsä. Pikka lähti mukaan vuonna 2021. Oli hyvä että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät käytä nettiä voivat osallistua.” Lähikaupassa oli myös tiedote ja nimilista, johon asukkaat kirjoittivat nimensä kaupassakäynnin yhteydessä. Kaava seilasi edes takaisin valmistelussa, ja lopulta jämähti osin vastustuksen vuoksi muutamaksi vuodeksi luonnosvaiheeseen. ”Tällaisia alueita, missä pääsisi ihan jokiluonnon ääreen, ei Joensuun alueella juuri ole. Lähimetsä Rantakylän asukkaille vai asuntoja rikkaille. JOENSUU JA KAUPUNKILAISTEN LÄHIMETSÄ Puronsuun metsästä ja päätöksenteon vaiheista: suomenluonto.fi/ kuntavaalit2025. ”Avasimme adressin nettiin. Kaupungin ”pitoja vetovoiman lisääminen” tarkoitti kerrostaloja, hienoa asuinaluetta ja tontteja lähelle rantaa. Metsä on suosittu ulkoilualue ja lähivirkistyskohde. Kesällä eräs pariskunta rupesi keräämään myös paperiadressia. Pielisjokeen rajautuva alue on erittäin monimuotoinen. Nyt se on jälleen ilmestynyt Joensuun kaupungin vuoden 2025 kaavoitussuunnitelmiin. Lisäksi aktiivit tekivät kansalaisaloitteen kaupungille. LUE LISÄ Ä 36 suomenluonto.fi Puronsuun suojelun puolesta kertyi lopulta yli kolme tuhatta nimeä. 36 suomenluonto.fi ”TUNTUI HIRVEÄLTÄ, suorastaan epäuskottavalta, että Puronsuun metsään oli suunniteltu rakennettavaksi kerrostaloalue. Helppokulkuiset polut houkuttelevat monenlaisia liikkujia. 2. Pikka kutsui päättäjiä käymään ja tutustutti metsään
Metsäpeuran kaltaisten lajien kohdalla yksittäisten kunnanvaltuustojen päätökset voivat vaikuttaa lopulta koko kantaan, jos joku harvoista lähdepopulaatioista – eli niistä, jotka edelleen kykenevät tuottamaan riittävästi uusia yksilöitä – uhrataan maankäyttöhankkeiden alle. Mihin siis rakennetaan. Jos kotikunnan maisemat – ja rakkaiden luontokohteiden säilyminen – kiinnostavat, ei kannata kuunnella vain lupauksia. Vaikka vaalikoneista ja kuntavaalitenteistä saattaa joskus saada toisenlaisen kuvan, esimerkiksi valtakunnan taloutta tai turvallisuutta ei ratkaista kunnanvaltuustoissa. Se päätti jatkaa kaavan valmistelua niin, että rakennustavoitteet täyttyvät. 12 Kok. Kokkola ja Joensuu ovat esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu koko ajan kaikissa Suomen kunnissa. 2 PS 1 Tämän jälkeen kaupunginjohtaja käytti otto-oikeutta. Alueita, joilla metsäpeura tuottaa vasoja, on niin vähän, että tuhotuille ei löydy korvaajaa. 6 KD 3 SDP 2 SDP 1 tyhjä Koska osayleiskaava hyväksyttiin, asemakaavaa ryhdyttiin tekemään sen pohjalta. 9 SDP 12 PS 5 Ulkoilumetsän säästämisen puolesta: Vihr. Lähivirkistysaluetta kannatti: SDP 3 PS 1 Vas. 1 Vihr. Uhanalaisten lajien suojelussa yksittäisillä alueilla on valtava merkitys. Jos ei Puronsuuta rakenneta, korvaavat alueet etsitään toisaalta kaavaalueelta. Kaavoituksen kuntapäättäjät sen sijaan ratkaisevat. Suomenselän metsäpeurapopulaatio on ainutlaatuinen siksi, että siellä lajilla on vielä toistaiseksi mennyt melko hyvin. Valtuustot päättävät myös asioista, joiden laineet lyövät paljon kunnan aluetta kauemmaksi. Lautakunnan äänestys ei enää pätenyt, vaan valta oli kaupunginhallituksella. Kaikkea ei voi kompensoida suojelemalla luontoa toisaalla. K unnilla on paljon valtaa joihinkin asioihin, mutta vähän valtaa toisiin. Myöhemmin kaupunkirakennelautakunta äänesti asemakaavan palauttamisesta valmisteluun niin, että Puronsuun kohdalta poistettaisiin asuntorakentaminen, ja se merkittäisiin lähivirkistysalueeksi. Terveydenhuollostakin vastaavat nykyisin aluevaltuustot. 2 Kesk. Kaavassa Puronsuun kohdalle on merkitty asuintalojen alue. 1 Asuntorakentamista kannatti: Kok. Tästä Kokkola on hyvä esimerkki. suomenluonto.fi 37 Kunnissa ratkaistaan isoja asioita, mutta mitä. MARI PIHLAJANIEMI Kuka tästä on päättänyt JOENSUUN kaupunginvaltuusto hyväksyi osayleiskaavan 27.1.2020. Alueen rakentamisen puolesta äänesti: Kesk. Asukkaat koettavat puolustaa rakkaita virkistysalueitaan muuallakin kuin Joensuussa, mutta suunnitelmat niiden rakentamiseksi kokonaan tai nakertamiseksi reunoilta putkahtavat aina uudelleen kaavoitussuunnitelmiin. 9 Vas. KOMMENTTI Valtuustot päättävät myös asioista, joiden laineet lyövät kunnan aluetta kauemmaksi.. Kannattaa tutkia, mitä valtuutetut ovat asioista aikaisemmin päättäneet. Puronsuun tulevaisuus jää uuden valtuuston päätettäväksi. Kuntavaalit ovat puoluevaalit. Henkilölle annettu ääni on ääni myös hänen puolueelleen. Uhanalaisten lajien kohdalla kompensointi on erityisen vaikeaa, sillä useimmiten lajit ovat uhanalaisia juuri siksi, ettei niillä ole riittävästi sopivia elinympäristöjä jäljellä. Se, miten vaikkapa puoluejohtajat julkisuudessa puhuvat, ei kuitenkaan aina kerro siitä, miten oman kunnan poliitikot paikallistasolla toimivat
Tutkijoiden mukaan kettu pystyi kuuntelun ja magneettiaistin yhdistämällä ehkä loikkaamaan juuri silloin, kun saalis oli sopivan etäisyyden päässä. TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT MARKUS VARESVUO . Koillisesta myyrää tavoittava kettu sai saalista paljon todennäköisemmin kuin silloin, kun hyppy suuntautui vaikkapa etelään. 38 suomenluonto.fi K ettu loikkaa korkealle ja tavoittaa saaliinsa yllättäen suoraan yläpuolelta. Kettuhyppy on tehokas, ja myös ketun lähisukulainen naali osaa saalistaa näin. Se ei ole varmaa, mutta hypyn taitavuus ja kauneus on. Vuonna 2011 julkaistiin hätkähdyttävä tutkimus, jonka mukaan loikan suuntaamisessa on tukena myös magneettiaisti. Sarjaan kului keskimäärin 19 minuuttia. Tuon tutkimuksen mukaan kettu hyppää mieluiten koilliseen ilmansuuntaan. Alkuperäisen tsekeissä tehdyn kettuhyppytutkimuksen tulos oli varsin selvä. . Niinpä myös tietoon kettujen hyppyjen suuntautumisesta koilliseen on syytä suhtautua varauksella, kunnes aihetta on tutkittu enemmän. Laiduntavan karjan aiemmin havaittu pohjois–eteläsuuntaus jäi sekin uudessa tutkimuksessa vahvistamatta. Tutkimus tulos on yllättävä, ja siihen viitataan tutkimuskirjallisuudessa paljon. Pari vuotta sitten kaupunkipuistojen koirilla Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa ei löydetty suuntamieltymyksiä. Myös koirien on huomattu suosivan asettumista pohjoinen–etelä akselille tarpeita tehdessään. Kettuhypyn arvoitus Ketut saattavat käyttää hypyssä apuna magneettiaistia. Myyrän, hiiren tai muun saaliin paikan kettu päättelee äänen perusteella. Hyppymestari saaliineen.. Tsekkitutkimuksessa saalistus koostui hyppysarjoista, joissa oli keskimäärin seitsemän hyppyä. Magneettiaistia on kuitenkin tutkittu harmittavan vähän. Hyppy on nopea, ja kuvaaminen vaikeaa, mutta Markus Varesvuo sai alkutalvesta hienon kuvasarjan saalistavasta ketusta. Hypyn vaiheet sivusta nähtynä
suomenluonto.fi 39
Päätin kokeilla, voinko voittaa pelkoni. 40 suomenluonto.fi PAHAA SUTTA KEN PELKÄISI PELKÄISI TEKSTI EMMA NIKANDER KUVAT LASSE KURKELA Asun susilauman takapihalla, ja se pelottaa ja rajoittaa minua. 40 suomenluonto.fi
Kauhukuvat alkavat hiipiä mieleeni. Kolmas. Vanha Myy-koira ei enää kuule susilaumaa, vaan jatkaa autuaan tietämättömänä uniaan, kun kömmin ylös sängystä. Pitsiverho lepattaa hiljalleen tuulessa. suomenluonto.fi. Sitten tulee ensimmäinen viesti, ja pian toinen. Naapuritkin ovat heränneet. Hoidan samalla tavalla navetan asukit jokainen ilta: olen lähinnä omaksi mielenrauhakseni ottanut tavaksi pyörittää suomenluonto.fi 41 Katso videolta Emman pohdintoja susipelosta. Vaikka ovathan he. suomenluonto.fi 41 Radolf herää ensin. Minäkin herään, koska Radolf on levoton. Koira hermostuu koko ajan enemmän, samoin minä. Makuuhuoneeseen tulvii ulvontaa, jollaista en ole koskaan ennen kuullut ja joka täyttää koko huoneen. Minun on aivan pakko lähteä varmistamaan, että lampolan ovi on kunnolla kiinni, ja että kanat ovat edelleen orsillaan yöpuulla. On lämmin kesäyö, joten vanhan, metsän reunalla tönöttävän hirsitaloni ikkuna on apposen auki. Ensin yksi ääni, sitten toinen, mutta eri suunnasta. DIGITILA AJILLE. Perheeseeni kuuluu lampaita ja kanoja. Hän on perheeseeni kuuluva rescue-koira. Olen vasta vuotta aiemmin muuttanut tähän taloon, joka sijaitsee suunnilleen susilauman reviirin keskipisteessä. Pian enää en erota, montako ja missä päin
Samalla, kun minua pelottaa, tiedän jo, että kokemus on yksi mieleenpainuvimmista pitkään aikaan. Ihmiset tarkoittavat varoituksillaan hyvää ja tietenkin minun on myös tarpeen olla varuillaan, koska luonani asuu suden lautaselle kelpaavia muunlajisia. Heidän touhunsa toistuvat niin paikkakunnan someseinillä ja paikallis uutisissa kuin postinkantajan puheissakin. Ensinnäkään puskaradiohavainnot eivät aina pidä paikkaansa, vaan voivat olla kuulopuheisiin perustuvia ja varmentamattomia. Susihavaintojen jakamisella on hyvä tarkoitus, ihmisten suurpetopelkoihin perehtynyt erikoistutkija Jani Pellikka Luonnonvarakeskuksesta muistuttaa. Susihuoli ei siis ole jatkuvaa, vaan se on läsnä silloin, kun on jokin keino tietää suden liikkeistä. Muutamasti myös syvästi murheellisia merkkejä susien liikkeistä: tapettuja lampaita tai vuohia. Haluaisin pystyä retkeilemään, sienestämään ja marjastamaan. Puhelin piippaa toisinaan lähiseudulla asuvilta viestiä tuoreimmista susihavannoista, kuten tuona yönä, jolloin heräsin ulvontaan. Voin kyllä esimerkiksi ajaa yksin autolla asuntovaunu perässä Espanjan vuoristossa, mutta pelkoni estää minua menemästä itsekseni minulle rakkaaseen lähimetsään. 42 suomenluonto.fi oven eteen painavat pätkät betonista viemäriputkea. Niiltä merkeiltä meidän perheemme on vielä säästynyt. O len monin tavoin varsin peloton ja rohkea ihminen. Tunnen oloni neuvottomaksi, sillä pelkoni vaikuttaa pahenevan. Suttuinen riistakamerakuva. Riskeistä viestiminen niiden pienentämiseksi voi kuitenkin tuottaa päinvastaisen tuloksen – siis niin, että riskien koetaan olevan todellista suurempia ja ehkä vaikeammin hallittavia, hän sanoo. Suurpedot ovat kuitenkin aina olleet rohkeuteni ulottumattomissa. Täällä on susia, ja suojelen jo monilajista perhettäni pedoilta parhaani mukaan. Se tuntuu valtavan ristiriitaiselta paitsi rationaalisesti ajateltuna, myös siksi, että rakastan metsää ja ihailen kaikkea sen elämää – susiakin. Jälkiä hangella tai kuraisella tiellä. Jätöksiä metsäautotiellä tai saaliseläimen raato metsässä. Tarvitaan esimerkiksi lunta, että suden läsnäoloon havahdutaan. Eivätkä sudet takapihallamme ole yhtään vähemmän totta silloin kun he ovat hiljaa. Kun Suomessa 2010-luvun alussa toimi Susipuhelin, josta sai tiedustella pantasusien liikkeitä, puheluita huolissaan olevilta ihmisiltä tuli eniten viikonloppuisin ja talvisin – eli aikoina, jolloin ihmiset liikkuvat sankoin joukoin luonnossa tai kun sudesta jää maisemaan jälkiä. En silti tiedä, miten suhtautua noihin varoituksiin, koska ne lisäävät pelkoani eivätkä varsinaisesti muuta mitään. Toi. Olen kääntynyt lukuisilta kävelylenkeiltä ja monilta vaellusreiteiltä ennen aikojani kotiin liian pahaksi äityneen pelkoni vuoksi. Eikä se ole ihme, koska välillä tuntuu, että susilta ei enää saa hetkenkään rauhaa. Kesällä susi pelottaa ja puhututtaa vähemmän
Se tarkoittaa, että riskeiltä suojautuminen itsessään tekee pelon kohteesta vaarallisemman tuntuisen, kertoo Pellikka. Menemme kumppanini ja Radolf-koiran kanssa metsään ja kuljemme koskemattoman lumipeitteen suuntaan. Mitä ne ovat makuupaikaltaan nähneet. Ajattelen myös, että ehkä se auttaa, jos joku oikein vakuuttavasti perustelee pelkoni turhaksi. Olemassaoleva aineisto ei paljasta täyttä totuutta, vaikka havaintoja onkin kerätty vuosikymmenet. Ihmiset vaikuttavat ajattelevan, että susi ei enää pelkää ihmistä ja pitävät sitä yhtenä koko susiongelman ytimistä. Hän sanoo, että suden käytös on voinut muuttua, mutta susia on myös enemmän kuin ennen. Päätän lopettaa varautumisen. Minä ainakin voin syyttää vain itseäni: minä tulin näiden susien lähelle. M ietin lievittäisikö pelkoani se, että tietäisin, miten susia kohdatessa pitää toimia. Erityisesti tällainen pihahavaintotiedon välittäminen esimerkiksi petoyhdyshenkilölle, toimittajalle tai naapurille tuntuu monesta tärkeältä – ja voi motivoitua monilla tavoilla. Yritän toteuttaa Jokisen kiinnostavimman vinkin heti haastattelua seuraavana viikonloppuna. Se ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, vaan itse asiassa viritti aina hermostoni äärimmäisen varuilleen ja reagoin jokaiseen rasahdukseen entistä pahemmin. Pellikka kertoo minulle, kuinka pannoitettujen yksilöiden liikkeet laitettiin kartalle ja niitä verrattiin vapaaehtoisten kirjauksiin. Miksihän ne ovat tulleet tielle ja kääntyneet tienhaarassa juuri vasemmalle. Siksi harvoin tapahtuvan pihavierailun tai siitä jäävät jäljet voi huomata. Kun samaa viestiä toitotetaan joka tuutista konfliktia korostaen, myös riskit korostuvat. Olen alkanut uskoa, että sudet tosiaan ovat kuin pahanilkisiä puolikesyjä koiria, jotka rohkeina ja uteliaina tontin laidalla vaanijoina tietävät minusta ja laumastani kaiken. Siksi juttelen pelostani SusiLIFE-hankkeen suunnittelijana toimivan Mikko Jokisen kanssa. Hän työskentelee susialueilla asuvien ihmisten kanssa ja heidän huoliensa parissa. Emme kuitenkaan löydä jälkiä. Naapurikin mainitsi juuri viime viikolla, ettei niitä nyt ole näkynyt – ehkä ruoka on loppunut, ja on pitänyt nälän takia vaihtaa vähän maisemaa. Onko joukossa siis enemmän persoonaltaan rohkeampia yksilöitä, joita joukossa aina on jonkin verran. Se ei ole suden syytä. Silloin huomattiin, että havaintoja tulee pihoista ja teiden varsilta osin siksi, että siellähän ihminen viettää eniten aikaa. Ihminen ei ole sille saaliseläin. Tässä puolen kilometrin säteellähän minäkin niitä jälkiä näen, enkä syvällä metsässä, kun en siellä pelkuruuttani käy. Olen yrittänyt kerätä rohkeutta metsässä nimenomaan varautumalla riskeihin, eli kantamalla toisessa kädessä pitkää keppiä ja toisessa kiveä. Susien rohkaistuminen on susien tappamista puoltava argumentti, jota kuulen jatkuvasti ja joka sen vuoksi on huolestuttanut minuakin. Jokinen sanookin sen, minkä haluan kuulla: on erittäin epätodennäköistä, että kohtaan suden päiväkävelylläni. Voidaanko kuitenkaan sanoa, että susi tulee lähemmäs ihmistä, kun kautta aikojen ihminen on levittäytynyt lähemmäs sutta. Entä miksi ne juoksevat tässä lujaa. V äestönkasvun ja asutuksen leviämisen, metsien hakkuiden ja viljelysmaan määrän lisääntymisen myötä susi joutuu tekemään kompromisseja, ja olemaan lähempänä ihmistä kuin tahtoisi. Sopeutuvana ja oppivana koiraeläimenä susi on ollut valmis luopumaan omista tiukoista kriteereistä, joita se on omalle reviirilleen asettanut. Ja onko se oikestaan merkki siitä, että ihmisarkuus on muuttunut, vai onko se vain osoitus kannan kasvusta. suomenluonto.fi 43 saalta jatkuva havaintojen ympärillä pyörivä keskustelu antaa ymmärtää, että susia on siellä, täällä ja ihan kaikkialla. Riskeihin taas pitää varautua. Syntyy pelon kierre. Haluan koko ajan pois metsästä, mutta yritän silti viivyttää askeleitani, venyttää uskallustani. Niinpä kysyn Luken Jani Pellikalta, ovatko sudet todella tulleet aiempaa rohkeammaksi. Susi ei välttämättä tarvitse suurta reviiriä, kunhan alueelta löytyy tärkeimmät elementit: ravinto ja suoja. Hän antaa lisäksi monia hyviä neuvoja siltä varalta, että pelkoni kuitenkin käy toteen. Susi ei haasta ihmistä. Ovatko ne voineet tarkkailla ihmisiä sieltä. Pihakäyntien kirjaaminen on yliedustettua muihin havaintoihin nähden – tietenkin. Kirjaajat ovat vapaaehtoisia ihmisiä, jotka aktiivisuutensa kautta liikkuvat tietyissä paikoissa tiettyihin aikoihin. Näkisin, mitä susilauman edeltävään vuorokauteen on kuulunut: ovatko ne syöneet saalista, ehkä levänneet kalliolla. Vihamielinen käytös on paras keino karkottaa utelias TUNNEN OLONI NEUVOTTOMAKSI, SILLÄ PELKONI VAIKUTTAA PAHENEVAN.. Sellaiset mielikuvat taas ruokkivat pelkoa. Tee itsesi näkyväksi, kehota sutta painumaan hevon kuuseen. Jos löydämme jäljet, lähdemme seuraamaan niitä ”takajälkeä” pitkin – siis seuraamalla jälkiä taaksepäin. Jokisen mukaan ymmärrys siitä, miten sudet metsässä aikansa viettävät, voisi auttaa minua
44 suomenluonto.fi
Tuskinpa vain, he vain tietävät, missä oma raja kulkee. Ehkä siellä on jotakin tärkeää, joka vie minua eteenpäin. Luemme jostain syystä kuitenkin vain su sien hyökkäyksessä kuolleiden, emme esimerkiksi auton alle jääneiden parhaiden ystäviemme nekrologeja. Onhan aidan akusta voinut loppua akku tai haka mennä huonosti kiinni, mutta sitä tuskin kukaan haluaisi myöntää vaihtoehdoksi – tuskin minäkään, sillä miten sellaisen vahingon kanssa eläisin. Jos vahingot kohdistuvat rakkaaseen muunlajiseen ystävään, ne ovat totta kai murheellisia, monesti ihan mittaamattomia. Mutta kävellään nyt edes hitaasti, sanon ja esitän rohkeaa. Siinä on sentään ollut jokin järjen hiven, sillä jos oikein huono tuuri osuu kohdalle, karhu voi olla oikeasti ihmiselle vaarallinen suurpeto. Susi on eläin, jonka edessä yksilöinä koemme olevamme voimattomia, ja siksi sutta vastaan kampanjoidaan. Jos susi uteliaasti tarkastelee minua hyvän matkan päästä, onko se pelottomuutta vai omien rajojen tuntemista. Lähdesmäki on tutustunut 1800-luvulla eläneiden ihmisten ajatuksiin susista: silloin susia oli Suomessa paljon, vähän arviosta ja ajankohdasta riippuen noin 1400 yksilöä. Jalkani on vähän kipeä, joten sen varjolla voimme kääntyä jäljestysretkeltä takaisin kotiin päin. En pelkää poroja, en koiria, enkä hevosia, vaikka kuoleman huolettaessa niitä kannattaisi pelätä suden sijaan. He laskeutuvat ihmettelemään keskelle tietä, ja lentävät pois vasta juuri kun auto on ajamassa päälle. Huutaminen ja karjuminen rajoittaa suden toimintaa takuuvarmasti. Millainen tämä menetetty paras ystävä oli. SusiLIFE-hankkeen ajalta tehdyssä uutisseurannassa näkyy, kuinka otsikot ja kuvat ovat muuttuneet aiempaa dramaattisemmiksi. Olen poiminut siihen tukun Jokisen neuvoja. Mutta eihän autojakaan kielletä sen pelossa, että niillä voi ajaa koiran tai ekaluokkalaisen yli. Milloin julkaistaan ihmisen itse metsään laskeman ja sen myötä suden tappaman koiran kuolinilmoitus, milloin kosiskellaan naisia ja lapsia rauhanomaiseen mielenilmaukseen menetettyjen metsästyskoirien vuoksi. Tarinoiden päähenkilönä on susi, joka tunkeutuu ihmisten rakennuksiin, susi, joka uhkaa parimetristä sähköistettyä aitaa. Lisäksi uutisointeja on ollut susivahinkoihin nähden poikkeuksellisen paljon. Krokotiilit vievät vuosittain noin tuhannen ihmisen hengen. Oli susien olemassaoloon varauduttu kuinka hyvin tahansa, koira voi joutua suden uhriksi, petoaidasta saattaa päästä läpi tai susi voi onnistua murtautumaan lampolaan. Ovatko he pelottomia. S oitan vielä videopuhelun kulttuurihistorioitsija Heta Lähdesmäelle, jonka susien fyysisiä paikkoja ja niihin liittyviä mielikuvia käsittelevää väitöskirjaa olen lueskellut. Suomessa porokin kipuaa vaarallisuudessaan sutta korkeammalle. Kun susista kerrotaan tarinoita, joissa ne uhmaavat petoaitoja tai lampolan ovia, kerrotaan kaikkivoipaisesta sudesta, jolle ihminen ei mahda mitään. Metsästäjäliitonkin susistrategia vaikuttaa perustuvan juuri tunteisiin vetoamiseen. Myös esimerkiksi varislinnut tuntevat omat rajansa mainiosti ja ovat teräviä arvioimaan itseensä kohdistuvaa uhkaa. Maailman jokaisessa kolkassa muunlajiset kuitenkin tappavat ihmisiä. Jutuissa on korostettu tunteita: miltä tuntuu menettää paras ystävä. Ajattelen, että pääsen hänen kanssaan suuntaamaan konkretiasta susipelon symboliseen ulottuvuuteen. Suomessa ihmisen ei tarvitse ajatella olevansa saaliseläin. Noihin aikoihin ihmiset ajatteliSUOMESSA IHMISEN EI TARVITSE AJATELLA OLEVANSA SAALISELÄIN.. Mitä siis todella pelkään, kun pelkään sutta. Media tekee parhaansa vahvistaakseen susipelkoani jutuilla, joissa ihmisen ja suden elo kehystetään jatkuvaksi konfliktiksi – vaikka ihan todella valtaosan ajasta elämme täällä vailla konfliktin hiventäkään. Eikä taida moni muukaan. Hyönteiset hyttysistä ampiaisiin ovat ihmiselle kaikista vaarallisimpia. Tuolloin elämässä oli hyvin erilaisia epävarmuustekijöitä kuin nykyään, eikä silloin ajateltu, että elämää voitaisiin kontrolloida kovinkaan helposti, Lähdesmäki kertoo. S usipelollani oli jo ennen tänne muuttamista mainio pohja: karhupelko. Pelkäämme asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Olen alkanut ajatella, että kun pelkään sutta, en taida pelätä kuolemaa – en omaani enkä perheenjäsenteni. Hän esittää kysymyksen, johon huomaan palaavani usein, myös kulkiessani metsässä. Älä juokse karkuun. Mutta koska kukaan ei oikeastaan missään puhu karhuista, ja koska puhe susista keskittyy aina huoliin ja tihkuu vihaa, ovat metsäretkiin liittyvät mielikuvanikin täällä asuessa muuttuneet. Susien pelottomuutta pohdin myös Jokisen kanssa, kun olen huolissani siitä, että sudet kiinnostuvat lenkillä koiristani. Lähdesmäki ehdottaa, että susipelon ytimessä on kontrolloimattomuus. suomenluonto.fi 45 susi. Toistelen tällaista litaniaa mielessäni
46 suomenluonto.fi Ilmastonmuutos on edelleen aikamme suurin uhka, kuin tikittävä aikapommi, joka ei ole kadonnut minnekään. Metsillä ja laajemmin maankäyttösektorilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Juuri kattavan ja yhdenmukaisen tiedon puute EU:n metsien tilasta on osoittautunut ongelmaksi aiemman, metsien kannalta tärkeän lainsäädännön, kuten ennallistamisastuksen ja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin toimeenpanossa. Metsien monitorointiasetuksen läpivieminen onkin tämän kauden ensimmäisiä ja keskeisiä metsäluontoon liittyviä taisteluita Brysselissä. Kevennän ylimitoitettuja turvatoimia. Y ritän pitää kiinni kaikkien kolmen asiantuntijan lohdullisista ajatuksista, kun jatkan pelosta pois opettelemista ja itseni siedättämistä. Tuskin vielä pitkään aikaan olen valmis pidempään omatoimiretkeen, mutta ehkä kevätauringon sulattaessa susien jäljet lumesta minun on taas vähän helpompi kulkea metsäautoteillä. Myös vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelu on tulilinjalla. Muistan Jani Pellikan sanat siitä, että kaikilla meillä on pelkoja, joihin meidän pitää jossain määrin siedättyä ja tottua. Jos metsissä on kaikki on niin hyvin kuin sanotaan, ei kai sitten pitäisi olla mitään salattavaa. On kuitenkin lopulta aika uusi ajatus, että voimme hallita toista lajia – ja ehkä elämääkin. Esimerkiksi karttatietoa vanhoista ja luonnontilaisista metsistä ei edelleenkään kerätä, vaikka ne ovat häviävä osa luontoamme ja niiden suojeleminen on kiireellisin toimi metsäluonnon hyväksi. Mikko Jokinen uskoo, että on silmiä avaavaa oppia ymmärtämään sutta paremmin ja siksi tietoa pitää kartuttaa. En ole pelkoni kanssa yksin. Ja vaikka minusta ei vielä metsässä olekaan yksin kulkemaan, en enää sentään automaattisesti oleta, että aamulla lampaat ja vuohet löytyvät karsinoistaan raadeltuina. Yksi tärkeimmistä oivalluksista tulee Heta Lähdesmäeltä. Sitä ei vaan esitetty jonakin yhtä kummallisena, luonnottomana asiana kuin nykyään. Hän kirjoittaa Politiikasta-julkaisussa: ”Jollain tapaa pelko ja elämän hallitsemattomuus kuitenkin kuuluvat ihmisenä olemiseen. Valitettavasti Euroopan parlamentin keskustaoikeisto yrittää vesittää esitystä äärioikeisto takuumiehinään. Myös satelliittidatan käyttö aiheuttaa vastustusta, vaikka Suomessakin on pitkät perinteet kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämisestä esimerkiksi metsänhoidossa. Meidän pohjoiset metsämme ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Myös WWF:n tuore raportti kertoo karua kieltä siitä, miten Suomi ja Ruotsi epäonnistuvat vanhojen metsien suojelussa. Satelliittidata yhdessä maastokartoituksen kanssa antaisi jäsenvaltioille ja metsien omistajille huomattavasti parempaa tietoa, pienemmillä kustannuksilla. Terveet ja hyvinvoivat metsät ovat yksi parhaista puolustuskeinoistamme ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan, niin Suomessa kuin koko Euroopan tasolla. Elämäämme liittyy se, että muut olennot vaikuttavat siihen ja voivat jopa estää joitain käytänteitä. Petopelollakin on ollut varmasti tarkoituksensa: ihmiset, jotka ovat pelänneet, ovat ehkä selviytyneet pelottomia paremmin. Emme kuitenkaan voi suojella metsiämme ilman luotettavaa ja ajantasaista tietoa. Juuri siksi jatkan hänen ohjeidensa mukaan myös jälkien etsimistä, kun taas viikonloppuna uskallaudun kumppanini kanssa metsään. Maria Ohisalo Euroopan parlamentin jäsen Metsien merkitys niin ilmastokriisin kuin luontokadon torjumisessa on kiistaton Mainos @mariaohisalo mariaohisalo.fi vat, että kylmä ajaa talvella sudet ihmisen lähelle. Euroopan vanhoista ja luonnontilaisista metsistä on jäljellä enää vain kolme prosenttia. Nykyään taas saatetaan ajatella, ettei ihmisen elämään enää pitäisi kuulua tällaisia pelkoja. Sillä vaikka voimmekin hävittää meille potentiaalisesti vaarallisia lentäviä otuksia kuten ampiaisia helposti vaikkapa hyönteisspraylla, se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ampiaiset tappavat Suomessakin ihmisen lähes vuosittain. Olemme lisäksi väärässä. Tämän vuoksi Brysselissä neuvotellaan parhaillaan metsien monitorointiasetuksesta, jolla korjattaisiin puutteet Euroopan metsiin liittyvissä tiedoissa ja luotaisiin kattava, yhtenäinen ja ajantasainen metsiä koskeva tietopohja. Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka asuu monilajisen perheensä kanssa Pirkanmaan maaseudulla.. Muutaman viikon kuluttua haastatteluista huomaan, että alan pitää iltaisin lampolan ovelle kasaamiani barrikadeja hieman turhina. Sen ajateltiin olevan normaalia, vaikka ei siitä silloinkaan pidetty. Vaikka susi onkin minusta pelottava ja rajoittaa toistaiseksi elämääni, laji ansaitsee olla olemassa myös täällä – ihan siinä missä minäkin. Kysymys on siitä, epänormalisoimmeko sen vai yritämmekö tulla toimeen kanssatoimijoidemme kanssa.” Aion yrittää tulla toimeen suden kanssa kaikin keinoin, ja niitähän olen nyt saanut melkoisen nipun. Tarvitsemme käyttöömme kaiken mahdollisen tiedon ja keinot ainutlaatuisen metsäluontomme turvaamiseksi. Jo jutunteon aikana olen uskaltautunut metsään paitsi kumppanini kanssa, ihan lähimaastoon yksinkin. Vaikka päästöjen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää, on myös selvää, että emme ratkaise ilmastokriisiä vain piipun päätä tuijottamalla
A R I K U U S EL A. suomenluonto.fi 47 Ensimmäiset merihanhet saapuvat maaliskuussa. Jään väistyessä matalaan lahteen laskeutuu hanhien seuraksi sankoin joukoin sorsalintuja. Kirjavat kahlaajaparvet astelevat lieterannoilla ja hetteiköissä. suomenluonto.fi 47 Mietoistenlahti Lintujen ystävien mekka TEKSTI RIITTA VAURAS Tuhatpäiset hanhiparvet kansoittavat Mietoisten peltoja jo varhain keväällä
Merihanhia voi kerääntyä lahdelle jopa tuhansia sen jälkeen kun sulkiminen on ohi ja poikaset ovat varttuneet. Vuosia sitten kiikarissani oli suuri yllätys. ”Täällä on liikkunut myös kaksi ahmaa”, tietää opas. . Metsähallitus on raivannut paikoin tilaa nuorelle tammistolle. Mäyrä on herännyt uniltaan ja kaivanut vielä routaiseen maahan pieniä kuoppia. Olen saanut ihailla Silakkarilla elegantteja jouhisorsia, uiveloita ja heinätaveja – ja tietysti myös tavien kauneutta. ”Metsähanhet viipyvät täällä kaikkein kauimmin, marraskuulle ja lumien tuloon asti. Kansainvälisestikin arvokas lahti on lintujen ystävien ykköskohteita maassamme. Niiden on nähty kyöräävän pelloilla hanhia. Hohtavan valkea jalohaikara nuokkui yhdellä jalalla seisten matalan lahden vetelikössä. Puitten lomasta pilkottaa pelto. Myös tundrahanhet ovat myöhäisiä.” Outo peto etelän hanhimailla Vasikkahaka on kuusivaltainen, lehtoinen metsäsaareke. Maailma totisesti muuttuu. Turusta on Mynämäen Mietoistenlahdelle linnuntietä matkaa runsas 30 kilometriä luoteeseen. Hän kertoo, että lähipelloilla nähtiin metsähanhia jo tammikuun lämpimillä. ”Elokuussa 2023 ja myös viime syyskesällä jalohaikaroita oli yli 60 yksilöä”, huomauttaa seuralaiseni. Talvi voi yllättää varhain muuttavat metsäja merihanhet.. Vuosi sitten hämmästelin, kun kiikaroin sänkipellolle: käsittämätön määrä pelkästään tundrahanhia! ”Maksimissaan niitä on ollut täällä yli neljätuhatta. 48 suomenluonto.fi O n nollasää, kun laskeudumme tammirinteeltä pellolle, mistä polku jatkuu metsään ja lintutorneille. Mietoistenlahti sijaitsee Mynämäellä, 30 km Turusta luoteeseen. Lintutorneja on neljä, mutta suosituin on Sillankarin kallioinen niemi, Silakkari. Sinne astellaan pitkin pitkospuita yli hetteisen laidunniityn ja ohi komeitten katajapöheikköjen. Ylipäätään hanhia on nykyisin huomattavasti enemmän kuin ennen”, tietää mies, joka on seurannut seudun linnustoa vuosikymmenet. Seuranani on nimettömänä pysyttelevä herra, joka tuntee Mynämäen Mietoistenlahden luonnonsuojelualueen ja sen ympäristön kuin omat taskunsa. A R I K U U S EL A . Eläinten jäljet erottuvat selkeinä, sillä öinen pyry on hunnuttanut maan. Viime syksynä niitä laskettiin 800 yksilöä. Kevään tullen tänne kerääntyy lepäilemään ja ruokailemaan muun muassa tuhansittain muuttavia meri-, metsäja valkoposkihanhia. Hämyisän kuusikon jälkeen avautuvat näkymät niin lahden perälle kuin Saarenaukolle. Hiljaisuus rikkoutuu, kun varpushaukka hyökkää: ikipuitten piilosta kuuluu pikkulintujen kiihkeä varoittelu. Lyhynokkahanhetkin lasketaan kymmenissä”, kehuu oppaani. Hän tähdentää, että Mietoistenlahdella on vilkasta uudelleen jo heinäkuussa. Täältäkö ahma tuli talvella Turun keskustaan. ”Molemmat lajit ovat täällä melko uusia tulokkaita. Saalista riittää ilvekselle. Siellä aterioi seitsemän metsäkaurista. Kuuset ja honkapilaristo tavoittelevat taivaita
Muutoin ruovikko tukkii uudelleen vaivalla niitetyt rannat. ?. Mitähän varten se on kivunnut tänne ylös. Kauempana lahdelle laskee myös Mynäjoki. Muilla laitumilla käyskentelee musta Aberdeen Angus -lihakarja Uudenkaupungin Kalannin Vapolan tilalta”, tietää oppaani. Etäämpänä hohtavat niin ikään vielä valkeat laidunmaat katajakumpareineen. J Y R K I N O R M A JA / V A S TA V A LO TO M LI N D R O O S TO M LI N D R O O S. Sen alku on Kurjenrahkan kansallispuistossa. . ”Siellä kulkee lähitilan kirjava Ayshire-karja. Laidunnus pitää maiseman linnuille suotuisana. Kustavintien tuntumassa on paikannimi Lauttanpää, mikä muistuttaa, että aikanaan Mietoistenlahti oli syvä: tänne tultiin Turusta laivalla. Joki saa alkunsa läheltä Satakunnan rajaa, osin Vaskijärven luonnonpuistosta. Lahdenperä on yöpuu Kipuamme Perhetorniin, jonka on rakentanut Mynämäenseudun luonnonsuojeluyhdistys. Edessämme on lahden perukka, missä meren lumiaava vaihtuu tiheäksi ruovikoksi. suomenluonto.fi 49 Mietoistenlahden parkkipaikoilla on tungosta jo maaliskuussa, mutta varsinkin huhtikuun alusta alkaen, ja viimeistään silloin kun lahti on vapautunut jäästä: sadat lintuharrastajat haluavat nähdä paikan poikkeuksellisen kiihkeän lintukuhinan ja harvinaisuudet, jotka viivähtävät täällä muutollaan. Vesilinnusto on runsaimmillaan huhtikuun lopussa, jolloin yksilöitä voi olla yhtä aikaa viisikin tuhatta. Ruovikon kätköissä on Laajoen suu. Eniten on isokoskeloita. suomenluonto.fi 49 . Jalohaikarat ovat ottaneet omakseen matalan lahden. Tasanteen lumella erottuvat pikkuruiset lumikon tassunjäljet. Se on viiksitimalien valtakuntaa. Tuhannet tundrahanhet viipyvät muutollaan Mietoistenlahdella
Metsäsaarekkeen rauhasta nauttivat myös kartanoresidenssin taiteilijat. 50 suomenluonto.fi ”Tuossa Laajoen suulla on melkoinen näytelmä, kun kalat nousevat kudulle. Joskus olen erehtynyt tänne liian myöhään, jolloin linnut ovat auringon kilossa vain mustia silhuetteja. TO M LI N D R O O S. Täältä ylhäältäpäin on ollut hauska seurata taivaanvuohen soidinkaartelua. Luonnonsuojelualueella on myös 50 talkoolaisten ripustamaa kottaraispönttöä: laidunmaat ovat kottaraisten ideaaliympäristöä. Se hakkaa kuorta vain vähän ja napsii kuusia tappavia kirjanpainajia. Varsinais-Suomessa ei pikkupöllön puputusta enää hevin kuule. Parhaimmillaan olen nähnyt siinä yhtä aikaa 36 merikotkaa”, hymyilee opas ja selostaa samaan hengenvetoon paikan ainutlaatuista syystunnelmaa. ”Myös yksityisen yrityksen apua on tarvittu”, muistuttaa oppaani, joka on osallistunut raivaustalkoisiin alusta asti. ”Rinnekoneista muokatut koneet pystyvät niittämään upottavia vetelikköjä, jonne eivät mielellään naudatkaan mene.” Vuosien uurastuksen tuloksena Mietoistenlahdella on nyt kaksi kilometriä avaraa kahlaajarantaa. ”Nollasta lähdettiin liikkeelle”, toteaa talkoolainen ja luettelee vesirajan sirrit: ”suo-, kuovi-, isopikkuja lapinsirri, myös jänkäsirriäinen.” Pitkäjalkaiset valkoviklot kahlailevat vedessä vähän etäämpänä rannasta. ”Täällä Vasikkahaassa on pesinyt vielä viime vuosina helmipöllö, telkänpöntössä”, hymyilee oppaani. Vieressä on pohjantikan työmaa. Sen kunnostamisesta on vastannut Koneen säätiö, viereisen Saaren kartanon omistaja. ”Toinen on suokukko, joita saattaa kerääntyä yöpymään rannan tuntumaan jopa tuhat!” Satakunta nautaa pitää näillä rannoilla ruovikon kurissa, mutta yksin niitä ei ole kiittäminen Mietoistenlahden poikkeuksellisesta linturunsaudesta. ”Rannan valtalaji on suosirri”, kertoo retkikumppani. Kevään tullen ne kulkeutuvat rannoille. Kallioltakin näkee hyvin paljaat rannat, joiden lietteillä kahlaajat tepastelevat touhukkaasti jo huhtikuun lopussa. Palokärki on kuorinut paljaiksi pystyyn kuolleita vanhoja kuusia. Lahden rantaruovikkoa on niitetty käsipelillä ja nujerrettu raivaussahalla hehtaaritolkulla. Pimeän äänimaisema on sitten jo aivan hillitön, kun yöpuulle kerääntyy töräyttelevien kurkien seuraksi tuhansittain kaakattavia hanhia!” Lieterannat houkuttavat kahlaajia Jatkamme polkua pitkin Vasikkahaan tornille. Hyvällä tuurilla lahden tuntumassa voi nähdä oudon varhain uuttukyyhkyn. Lisää lintuystävällistä rantaa Kuljemme takaisin Saaren kartanon viereiselle parkkipaikalle. ”Näitä koloja pönttöpesijöitä talvehtii täällä muutama.” Vuosien uurastuksen tuloksena lahdella on kaksi kilometriä avaraa rantaa. ”Yli sadan punakuirin parvi saattaa viivähtää lieterannalla ja mustapyrstökuireja näkyy yksittäisiä.” Viimeisten 10 vuoden aikana myös itse luonto on osallistunut ruovikkojen hävittämiseen, tietää talkoomies. Vielä 1980-luvulla lahden rantoja peitti läpitunkematon ruovikko, sillä karjan laidunnus oli näillä main loppunut. Täällä lehtopöllö pesii pöntössään joka vuosi. Eipä huvita nousta lintutorniin. Muuttomatkallaan myös mustaviklot levähtävät täällä. Silakkarin edustan Aukkokaria ympäröi ruovikko, vaan ei enää.” Ulapan jäällä törröttää nytkin suuria ruokolauttoja. Sen sijaan lehtopöllöjä on runsaasti. Merituuli pistelee kasvoja. ”Vahva jää tarttuu ruovikoihin ja repii ruokokasvustoa juuristoineen irti liejupohjasta hehtaarikaupalla. ”Vähän ennen auringonlaskua tänne laskeutuu puolentoistatuhatta kurkea. Turun lintutieteellisen yhdistyksen pieni, vaihtelevajäseninen vapaaehtoisporukka ryhtyi vuonna 1990 ennallistamaan rantamaita
TO M LI N D R O O S A R I K U U S EL A. Mietoistenlahdella tämän työn tulokset ovat mainiot. Muuttavat valkoposkihanhet ruokailevat ja lepäilevät lahdella ja suojelualueen lähipelloilla. suomenluonto.fi 51 Kurvaamme vielä muutaman kilometrin päähän, Mietoistenlahden Kuuston lintutornille. . Karja pitää huolen siitä, ettei ruovikko pääse uusiutumaan. ”Pesiä oli 1990-luvulla peräti kuusi kappaletta.” Muuttoaikaan Mietoistenlahdella näkee sinisuohaukkoja ja säännöllisesti myös haarahaukkoja. Täällä olen saanut ihailla lähietäisyydeltä rubiininhehkuista punavarpuskoirasta tienvarren tervalepässä ja laidunaidalla istuvaa koristeellista pensastaskua, jota harvemmin enää olen nähnyt. Uivelot saapuvat lintulahdelle heti jäiden lähdettyä. Hän kiikaroi Mietoistenlahden rantoja ympäri vuoden. . Valitettavasti laidun ei ulotu rantaan asti. Siksi tarvitaan ihmisiä avaamaan maisemia ja siten palvelemaan linnustoa. . Lieterannat kuhisevat kahlaajia keväin ja syksyin. Silläkin suunnalla talkoolaiset ovat niittäneet ruovikkoa monet vuodet, mutta vesirajaa ei ole päästy avaamaan, sillä niitosta ei ole voitu neuvotella kimuranttien maanomistusolojen vuoksi. Suosirri ja suokukko ovat valtalajeja. Metsähallitus on raivannut omille mailleen, Kuuston tornin eteen laidunmaan. ”Uutta on se, että hiirihaukat ovat ryhtyneet talvehtimaan täällä”, tietää oppaani. Minulle kerrotaan, että lähellä pesii ruskosuohaukka ja että täällä on pesinyt myös suurharvinaisuus, niittysuohaukka. Tähyilemme ensin etelään, Mynäjoen suulle, joka avautuu yksityiselle luonnonsuojelualueelle. ”Laidunkarjaakaan ei ole näillä main riittävästi”, huokaa lintujen ystävä
Kottarainen tarvitsee kodikseen isoreikäisen pöntön, ja mielellään lajitovereita naapureiksi. Tuomi rakentaa tiloissa linnunpönttöjä ammatikseen. ”Sahanpurua on joka paikassa, olen koittanut siivota”, sanoo Harri Tuomi. Se ei ollut käytännöllisin ratkaisu. ”Liian isotöinen homma” Kun astun sisään entiseen teollisuusrakennukseen, ei tarvitse arvuutella, löysimmekö oikeaan paikkaan. Suuntaan Varsinais-Suomeen Kaarinaan. Harri Tuomen myymälässä Kaarinassa on myynnissä nelisenkymmentä erilaista pönttömallia. Teini-iässä minä päätin nikkaroida harjakattoisen. Vettäkin saattoi päästä katon liitoskohdasta sisään. Nyt 25 vuotta myöhemmin lähden oppimaan pöntön tekoa ammattilaiselta. Viistoon sahaaminen ja kahden laudan asetteleminen harjakatoksi oli vaikeampaa kuin tasakattoisen tekeminen. Linnunpönttöjä ammatikseen tekevä Harri Tuomi tuntee lintujen tavat ja tottumukset. . 52 suomenluonto.fi I sälläni oli tapana tehdä kesämökille tasakattoisia linnunpönttöjä. Puun tuoksu lehahtaa sieraimiin, ja ulko-oven vieressä olevassa hyllyssä jököttää lukuisia harmaita ja punaisia linnunpönttöjä. TEKSTI HANNU TUOMINEN KUVAT LASSE YLISAARI JA ANNAKAISA VÄNTTINEN LA S S E Y LI S A A R I A N N A K A IS A V Ä N T T IN EN. Hänen yrityksellään Toinen luonto on myynnissä noin 40 erilaista pönttömallia: tiaisille, leppälinnuille, puukiipijöille, isokoskeloille, helmipöllöille; pieMestarin pönttövinkit Miksi pikkuvarpusperhe viihtyy vaakamallisessa linnunpöntössä, jota talitiainen ei jaksa sisustaa.
Entä häiriintyykö sinitiainen lähellä olevasta naapurista. Se on tottunut pesimään maassa esimerkiksi sammaleesta tehdyssä pesässä, josta näkee hyvin vihollisen lähestymisen. ”On niillä näköjään muotiseikkoja.” Lisää pönttöohjeita ja Harri Tuomen vinkkejä: suomenluonto.fi/ linnunponttoohjeet Harri Tuomen 3 vinkkiä HELPOSTI HUOLLETTAVA Avattava etuseinä helpottaa linnunpöntön siivoamista. Pariskunta oli istahtanut terassille juomaan kahvia. PARAS MATERIAALI 21 millimetrin paksuisesta vanerista tulee huomattavasti lautaa kestävämpi ja pitkäikäisempi linnunpöntön runko. Viihtyykö kottarainen pihapiirin pöntössä vai kaipaako se metsän siimekseen. Kiinnitä pöntön etuseinä sen yläosasta ruuveilla sivuseiniin. Harmaasiepon poikaset ovat myös oppineet olemaan hyvin hiljaa, jotta pedot eivät huomaisi niitä. Tuomi kertoo, että linnut toimivat pääosin johdonmukaisesti, vaistojensa varassa. Eri lajeilla eri toiveet Suomessa on noin 30 lintulajia, jotka pesivät linnunpöntöissä. Koiraalla on tapana vahtia lentoaukolla, kun emo hautoo pöntön perällä. ”Vanhaan puiseen sähkötolppaan voi laittaa vaikka 20 kottaraisen pönttöä. Mies oli laittanut keväällä uuden koivukuvioisen pöntön heti puuhun, vaikka sinitiainen oli ryhtynyt jo rakentamaan pesää vanhaan pönttöön. Se ei ime itseensä kosteutta. Sivuseinän alaosan läpi ruuvattu lukitusruuvi pitää etuseinän kiinni. Pieni harmaasieppo tykkää sen sijaan pesiä hyvin avonaisessa pöntössä. Pönttö kannattaa ripustaa puuhun pikalukkovyöllä. Ne tykkäävät asustella porukalla”, Tuomi kertoo. Suurelle valikoimalle on hyvä selitys. Vanerisen pöntön etuseinän sisäpintaan pitää jyrsiä urat, jotta poikaset pääsevät kiipeämään pesästä lentoaukolle. Osa on tottunut pönttöihin paremmin kuin toiset. ”Niitä voi laittaa niin lähekkäin ja vierekkäin kuin pystyy laittamaan. Tuomi kertoo, että pari vuotta sitten pariskunta osti häneltä keväällä sinitiaisen pöntön. Kun pönttö on valmis pitäisi tietää, minne sijoittaa se. Pöntön katto on hyvä valmistaa filmivanerista. Ne ovat että jees, mahtavaa.” Muotivillityksiä. Listat tukevat pöntön jämäkästi puun runkoa vasten ja suojaavat takaseinää puunrunkoa pitkin valuvalta vedeltä. Sinitiaiskoiras kanteli sammalta. Ruuvit toimivat ikään kuin saranana. Listoihin tulee tehdä matalat kolot, joista vyön voi ujuttaa. Pikkulintujen pöntöissä tämä ei ole välttämätöntä, koska yleensä poikaset lentävät aukolle. Näin pöntön takaseinään ei tule missään tilanteessa vääntöä. Syksyllä he palasivat kertomaan kokemuksistaan. Se kestää pitkään. Jotkin varpuslinnut ovat yhdyskuntalajeja. Myös pöntön etuseinän ja katon väliin kannattaa jää muutaman millin ilmanvaihtorako.. Myös pieni punarinta suosii isoaukkoista pönttöä, vaikka se sujahtaisi vaivatta pienestäkin reiästä. Esimerkiksi varpusten ja pikkuvarpusten pönttöjä voi sijoittaa räystään alle useita vierekkäin. Esimerkiksi pikkulintujen kohdalla hyvä nyrkkisääntö on sijoittaa pönttö silmän korkeudelle. Hömötiaiselle tarkoitettu pönttö kannattaakin täyttää kokonaan kutterinpurulla tai lahopuulla, jotta se voi ikään kuin kaivaa kolonsa pönttöön. ”Sen täytyy nähdä joka suuntaan, josta vihollinen voi tulla, jotta se voi olla valppaana”, Tuomi kertoo. Toinen pönttö lähettyvillä voi kuitenkin olla tarpeen, koska kuusitiaiset eivät pesi samaan pönttöön kauden aikana kahdesti. Koko pönttöä ei voi tehdä filmivanerista, koska tällöin kosteus ei pääse ulos pöntöstä. Luulisi, että pieniaukkoisessa pöntössä olisi turvallisempaa. Pikalukkovyö pujotetaan pöntön takaseinään kiinnitettyjen listojen takaa. ”Kun talitiainen tulee katsomaan tällaista pönttöä, se toteaa, että ei hitto soikoon, aivan liian isotöinen homma.” Tintin on pakko täyttää lattia sammalella. Lentoaukon metallisuojus pitää tehdä huolellisesti, jotta lintu ei vahingoita itseään aukosta kulkiessa. Kuusitiaisen reviiri on puolestaan jopa sata metriä. Se on helppo avata ja puun kasvaessa sitä voi löysätä. suomenluonto.fi 53 Mestarin pönttövinkit nellä lentoaukolla, isolla; vaakamallisia, avonaisia, paritaloja. PÖNTTÖ KUIVANA Linnunpöntön kuivana pitämiseen täytyy kiinnittää huomiota. Esimerkiksi hömötiainen on tottunut kovertamaan itse pesäkolonsa. ”Linnut pesivät samassa paikassa niin kauan kuin homma onnistuu, koska ne eivät tunne muotijuttuja. Vanerin huono puoli on se, että sitä myydään yleensä isoina levyinä, ja sen paloittelu kotikonstein voi aiheuttaa ongelmia. Pöntön ilmanvaihto paranee, kun pohjan kulmiin poraa halkaisijaltaan kahdeksan millimetrin reiät. Talija sinitiaisen reviiri on pieni, noin parikymmentä metriä. Myös kottaraiset tykkäävät pesiä yhdessä. Pesinnän onnistuminen on niiden elämässä kaikkein tärkein asia.” Tuomi esittelee pikkuvarpusen vaakamallista pönttöä, jossa lentoaukko on etuseinän vasemmassa reunassa. ”Kun se lensi heidän ohitseen ja näki uuden pöntön, se teki vinkkelin mutkan ilmassa ja suoraan pönttöön sisälle.” Hetken päästä koiras kanteli jo sammalta vanhasta pöntöstä uutukaiseen
HOMO SAPIENS 54 suomenluonto.fi elämä kokonaisvaltainen identiteetti, jossa työ ja vapaa-aika saavat sekoittua. Lintuja koko elämä Heidi Björklundille kiinnostus lintuihin on kokonaisvaltainen identiteetti, jossa työ ja vapaa-aika saavat sekoittua. 54 suomenluonto.fi Lintuja koko elämä Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. TEKSTI JA KUVA HANNE VALTARI
14-vuotiaana hän alkoi pitää ensimmäistä havisvihkoaan, johon merkitsi retkien jälkeen lajihavaintoja ja leikkasi lehdistä lintujen kuvia. Kotipaikka. Atlaksessa Suomi on jaettu 10 x 10 kilometrin atlasruutuihin, ja päämääränä on selvittää jokaisen ruudun pesimälintulajien esiintyminen ja pesinnän varmuus. Etenkin suoympäristöjen lintulajien esiintyminen on harventunut eteläisissä osissa maata, ja lajien levinneisyysalueet ovat vetäytyneet kohti pohjoista. Lapsuudessa hän kävi perheen kanssa retkillä, piirsi lintujen kuvia ja harjoitteli veljensä kanssa lintujen tieteellisiä nimiä. Siksi olisi tärkeää, että lintuatlakseen ilmoitettaisiin myös pihalajit.” Irti pinnapaineista Oli aika, kun Björklund kulki harvinaisten lintujen perässä ympäri Suomen. Myös ilmastonmuutos ja lajien talvehtimisalueiden elinolosuhteet ovat vaikuttamassa Suomen linnustoon. Linnut rauhoittuvat, pörhistävät höyheniään ja ravistavat itseään merkiksi siitä, että vaara on ohi. Jotkin lajit ovat muutoksissa voittajia. Etenkin juuri varpuset tulevat usein uteliaina pensaiden kätköistä kurkistamaan, mistä ääni on lähtöisin. ”Mietin, että hyvänen aika, on olemassa lintuyhdistyksiä! Minä en vain katso lintuja, vaan on olemassa tällainen kuin lintuharrastus!” Björklund muistelee. Yksi asia pisti silmään jo silloin: miten kaikki harrastajat olivat partasuisia miehiä. Vaikka olisi millä tuulella, luontoon kannattaa aina lähteä. Espoo. ”Vaikka olin aikaisemminkin harrastanut bongaamista muun elämän ehdoilla, tuolloin irtauduin kokonaan ajatuksesta, että olisi pakko päästä välillä lähtemään. Merenrantaan Björklund poikkeaa ennen kaikkea kävelylle, vaikka mukana kulkee myös kiikari, tietenkin. Tärkeintä luonnossa. Atlaksessa Suomi on jaettu 10 x 10 kilometrin atlasruutuihin, ja päämääränä on selvittää jokaisen ruudun pesimälintulajien esiintyminen ja pesinnän varmuus. Cuculus canorus, Surnia ulula… Björklund on ollut aina kiinnostunut luonnosta ja linnuista. Harmaapäätikka on levittäytynyt kohti pohjoista, merimetso on runsastunut ja jalohaikarasta on tullut pesimälaji. Kansalaistieteeseen nojaavana lintutieteilijänä Björklund ymmärtää hyvin myös sunnuntaikiikaroijan merkityksen lintututkimukselle. Mitä. Lintutieteilijä Heidi Björklund huomaa lintujen hermostuneisuuden ja alkaa sirputella. Linnusto siirtyy kohti pohjoista Lintuatlaksen seuranta on käynnissä vielä tämän vuoden, mutta jo nyt pystytään edellisiin atlaksiin vertaamalla tekemään päätelmiä. Lintutieteilijä, lintuatlaksen projektikoordinaattori. Ei sitä tarvitse lähteä joka vuosi erikseen katsomaan. Toisen harrastajan sanoin: ulkona näkee aina enemmän kuin sisällä. ”Lapissa yksittäiset talotkin ovat lintukeitaita. Partasuisten miesten joukkoon Björklundin lintuharrastus eteni lintuyhdistyksen siipien suojassa. Näin lintujen lukumäärän pystyy laskemaan tarkasti. Nyt kun katson omaa toimintaani ulkopuolelta, mietin, missä määrin bongaus oli pakonomaista. Tärkeintä luonnossa. MINUN LAJINI ”Pyrstötiainen. Linnusto siirtyy kohti pohjoista Lintuatlaksen seuranta on käynnissä vielä tämän vuoden, mutta jo nyt pystytään edellisiin atlaksiin vertaamalla tekemään päätelmiä. Lintutieteilijä, lintuatlaksen projektikoordinaattori. Linnut rauhoittuvat, pörhistävät höyheniään ja ravistavat itseään merkiksi siitä, että vaara on ohi. Björklund tietää, että yksittäinenkin lintuhavainto on tärkeä, sillä hän on tehnyt koko työuransa lintujen parissa ja toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina Suomen neljännessä lintuatlaksessa. Sitten perheeseen syntyi lapsia, eikä bongausreissuille voinut enää pyrähtää noin vain. MINUN LAJINI ”Pyrstötiainen. Taidosta matkia lintuja on ollut Björklundille hyötyä niin opettaessa biologian opiskelijoille maastossa lintuja, kuin myös silloin kun hän havainnoi itsekseen lintuja. Esimerkiksi haarapääskyjä ei välttämättä ole lähiseuduilla muualla kuin siellä pihalla. Vaikka olisi millä tuulella, luontoon kannattaa aina lähteä. Tärkeysjärjestys elämässä meni uusiksi. Aina eteenpäin. Nykyään riittää, että tietää vaikkapa kiirunan olevan olemassa. Soita on kuivatettu pitkän ajan kuluessa, eivätkä kaikki sen aiheuttamat muutokset ole äkillisiä, vaan ne voivat näkyä viiveellä”, Björklund muistuttaa. Niiden havainnoista ei ilmoiteta, sillä lajien ajatellaan olevan niin tavallisia”, Björklund kertoo. ”Varis ja harakka puuttuvat vielä monista ruuduista. Björklund tietää, että yksittäinenkin lintuhavainto on tärkeä, sillä hän on tehnyt koko työuransa lintujen parissa ja toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina Suomen neljännessä lintuatlaksessa. Pinnapaineet olivat välillä kovat”, Björklund kertoo. Pörröinen pallero pitkine pyrstöineen on kaunis, söpöyden huippu! Herttaisia seurattavia, kun liikkuvat parvissa.” ”Olisi tärkeää, että lintuatlakseen ilmoitettaisiin myös pihalajit.” B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y V saissa Luonnontieteellisen museon edustalla. Kun koulussa opettaja väitti opetustaulun pyytä teereksi, Björklund oikaisi tiedon . Motto. Näin lintujen lukumäärän pystyy laskemaan tarkasti. ”Syitä siihen ei voi tarkalleen tietää, mutta onhan etelän suoympäristöissä tapahtunut muutoksia. Lintutieteilijä Heidi Björklund huomaa lintujen hermostuneisuuden ja alkaa sirputella. Nyttemmin tilanne on muuttunut, ja naisten osuus esimerkiksi rengastuksessa on kasvanut, eikä lintututkijoissakaan miesvaltaisuus ole enää niin selkeä. suomenluonto.fi 55 V arpuset pyrähtelevät pensaissa Luonnontieteellisen museon edustalla. ”Varis ja harakka puuttuvat vielä monista ruuduista. Kotipaikka. Sitten hän sai kuulla Lintuyhdistys Kuikasta. Aina eteenpäin. Etenkin suoympäristöjen lintulajien esiintyminen on harventunut eteläisissä osissa maata, ja Mitä. Etenkin juuri varpuset tulevat usein uteliaina pensaiden kätköistä kurkistamaan, mistä ääni on lähtöisin. ”Silti edelleen mieheni kanssa linturetkillä liikkuessa satunnaiset vanhemmat miesharrastajat olettavat, että mieheni on meistä se lintuharrastaja”, Björklund hymähtää huvittuneena. Pörröinen pallero pitkine pyrstöineen on kaunis, söpöyden huippu! Herttaisia seurattavia, kun liikkuvat. Toisen harrastajan sanoin: ulkona näkee aina enemmän kuin sisällä. Taidosta matkia lintuja on ollut Björklundille hyötyä niin opettaessa biologian opiskelijoille maastossa lintuja, kuin myös silloin kun hän havainnoi itsekseen lintuja. Motto. Niiden havainnoista ei ilmoiteta, sillä lajien ajatellaan olevan niin tavallisia”, Björklund kertoo. Espoo
lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysy-luonnosta Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle DIGITILA AJILLE 56 suomenluonto.fi TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta Miksi pajuun tulee pajunkissoja. Klaudia Koikkalainen 9 v. Jo ennen kesää lenninhaivenilla varustetut siemenet lentävät kevyesti uusille kasvupaikoille ja itävät uusiksi pajuntaimiksi. Pajunkissat ovat pajun kukkia, tai oikeammin kukintoja, koska yhdessä ”kissassa” on kymmeniä yksittäisiä pieniä kukkien aiheita. Useimmat pajulajit kukkivat Etelä-Suomessa huhti–toukokuussa. Heteet hohtavat keltaisina siitepölystä, kun taas emit ovat vaatimattomampia, vihertäviä. Kevätpäivien edelleen lämmetessä pajut alkavat kukkia. Voidaan siis sanoa, että pajuun tulee pajunkissoja siksi, että syntyisi siemeniä ja uusia pajuja. Perhoset, kimalaiset ja muut horroksestaan heräävät, keväänkankeat ja nälkäiset pörriäiset saapuvat kukkiviin pajuihin ruokailemaan. kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Talvella kukinto on suojassa pakkaselta yhden suuren silmusuomun sisällä, mutta kun kevätaurinko alkaa lämmittää, tuo ruskea huppu varisee pois, ja alta paljastuu valkoinen, silkinpehmeä pajunkissa. Silloin pajunkissa muuttaa tyystin muotoaan, kun jokaisesta pienestä kukasta kasvavat esiin heteet tai emit. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Kissat puhkeavat kukkaan LAPSEN KYSYMY S T IM O M E LA N T IE / V A S TA V A LO. Samalla ne pölyttävät kukat, joissa alkaa kehittyä pienenpieniä pajun siemeniä
Jäkälä leviää kiven pinnalla kuin aalto. A N N A T U O M IN E N E E R O J . Tämä raja viestii siitä, kuinka korkealle vedenpinta kohoaa säännöllisesti. Tällä tavoin kasvustoista muodostuu kaarremaisia, ja ne voivat kasvaa hyvinkin laajoiksi. Kertovatko sulat variksen iästä tai sukupuolesta. Sukupuolten välisiä eroja tuskin esiintyy muista kuin edellä mainituista syistä. Ne vaihtuvat sulkasadossa kerran vuodessa, joten sen aikana ja jo sitä ennen höyenten peittoala vaihtelee riippuen sulkasadon vaiheesta. Kaarrekarve on siis ulkoreunalta leviävä ja sisältä mätänevä, minkä myötä sen on pilaillen sanottu muistuttavan itänaapuriamme. Samoin höyhenet lämmittävät talvella sisäänhengitettävää ilmaa. Nokka on variksen tärkeä työkalu ravinnon etsimisessä ja kaikessa muussakin elämässä. ALEKSI NIRHAMO Kaarrekarve hunnutti kiven . Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Samalla kun kasvu jatkuu ulospäin, kasvuston keskus alkaa kuolla. Näitä kutsutaan yleisesti höyheniksi. Nokka on variksen tärkeä työkalu. . Miksi joillakin sulkia on enemmän kuin toisilla. Variksen sieraimet jäävät nokkaa peittävien höyhenten alle. Höyhenet kuluvat ja lyhenevät kuluessaan. LA A M A N E N / V A S TA V A LO H E LY K IN N U N E N. Myös nuorilla linnuilla saattavat nokanpäällyshöyhenet olla vielä kasvuvaiheessa. Kaikilla varislinnuilla on ylänokan tyvellä höyheniä samoin kuin eräillä muillakin lintuajeilla ja -ryhmillä. Kuvasta myös erottuu linja, jota alempana ei enää ole jäkälätai sammalkasvustoja. Anneli Viherä-Aarnio Heidi Kinnunen Aleksi Nirhamo Tapani Tervo Seppo Vuolanto Puut Nisäkkäät Jäkälät Geologia Linnut A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto.fi 57 Haluaisin tietää variksen nokan päällä olevista sulista. Onko nokkasulilla jokin fysiologinen funktio. Kiveä peittää jäkälälaji nimeltä kaarrekarve. Onko se joku jäkälä. Kaarrekarpeella on kiinnostava kasvutapa: Se aloittaa kasvunsa keskipisteestä, josta se lähtee kasvamaan kaikkiin suuntiin, joissa on kasvutilaa. Linnun sieraimet sijaitsevat ylänokan tyvellä, joten höyhenet suojaavat hengistyselimistöä kaikenlaisilta haitallisilta aineilta, joihin uteliaat linnut törmäävät. Kaikki maaston tonkiminen ei välttämättä liity ravintoon. SEPPO VUOLANTO Höyhenpuuhka nokassa Mikä on tämä kaunis kiven päällä oleva pitsipeitto
Kuvan kivilaji on amfiboliitti. Hieno luontohavainto. Ne antavat kivelle heikon suuntauksen. On sanottu, että geologia on tiede, joka löysi äärettömän ajan. Kivet ja kalliot ovat ikkunoita aika-avaruuteen. Alueen rannansiirtymishistorian perusteella lohkare on ollut matalassa vedessä ja rapautumiselle alttiina useita tuhansia vuosia. Varsin kookkaaksi kasvaneet kuution muotoiset kiteet muodostivat ryhmiä eli sikeröitä, jotka raivasivat tilansa kivimassassaan. Lisää kiinnostavaa tietoa Suomen geologiasta voi käydä kaivelemassa sivulta geo-on.fi. Kivi on syntynyt noin 1880 miljoonaa vuotta sitten muinaismereen purkautuneesta ja kerrostuneesta tuliperäisestä kiviaineksesta ja saanut nykyisen asunsa merivaihetta seuranneessa vuorenpoimutuksessa. Vastauksen otsikko on lainaus J. Viime jääkausi louhi ja tempasi siitä mukaansa lohkareita, joista yksi päätyi Imjärven Muurahaisniemen matalaan rantaveteen. Sen tuntomerkit ovat kidemuoto, esiintymiskonteksti ja rapautumisherkkyys. TAPANI TERVO Avaruuden ikkuna . Viime vaiheessa kalliossa liikkui rikkipitoisia liuoksia (fluideja). Karjalaisen lyriikasta Avaruuden ikkuna (1992). Se liukeni vähitellen veteen jättäen kivipinnalle koloina rikkikiisun alkuperäisiä kidemuotoja. Ne reagoivat ympäristön raudan kanssa, jolloin kiviainekseen alkoi kasvaa rikkikiisukiteitä (FeS2). Muutos tapahtui syvällä maan kuoressa kovassa paineessa ja lämpötilassa. Rikkikiisu kiteytyy kuution muotoon. Tähtitiede löysi äärettömän etäisyyden. Kuopat olivat noin 50 milliä syvät ja jyrkkäseinämäiset. Sen pinnassa erottuu pieniä tummia puikkomaisia amfibolija/tai sarvivälkekiteitä sekä vaaleita plagioklaasikiteitä. Lohkopinnan suuret rikkikiisukiteet olivat kiven nopeimmin rapautuva osa. Samalla hän löysi pienen ikkunan äärettömään aika-avaruuteen. 58 suomenluonto.fi S H U T T E R S T O C K K A I N IL A K A R I. Mikä reiät on saanut aikaan. Kysyjä löysi jokaiselle tutuista oravan ja jäniksen jäljistä poiketen kantikkaina koloina kivipinnalla säilyneitä ”rikkikiisun jälkiä”. Sanoitus kertoo kirjoittajansa lapsuusympäristön erikoisesta kalliosta, jolle tuleva muusikko ja taiteilija kavereineen antoivat tuon mystisen nimen. Noin 1800 miljoonaa vuotta myöhemmin pitkä kulutuskausi oli paljastanut syvällä syntyneen kalliomassan rikkikiisukiteineen nykyiseen maanpintaleikkaukseen. Kantikkaat kuopat ovat siis rapautumisonkaloita. 58 suomenluonto.fi Kysy luonnosta Heinolan Imjärvellä yhytin noin metrin läpimittaisen pyöreähkön rantakiven, jonka luokse pääsin kuivan kesän ansiosta. Oivaltava nimivalinta. Rikkikiisu hapettui ensin limoniitiksi. Tummassa kivessä oli kiinnostavia kuoppia, joiden väliin jäi ohuehkot väliseinät. Vaikea kuvitella jääkauden muodostamiksi. Suomen luonnossa liikkuvalle kivet ja kalliot ovat tavallaan ikkunoita inhimillisesti katsoen äärettömään ”aika-avaruuteen”
Mytty oli noin kananmunan kokoinen tumma ja näytti pyöreältä. Vaikka iso osa on harmaita ja rusehtavia, joukossa on myös valkoisia ja kokonaan mustia. Kantoaika on noin 35– 38 vuorokautta. M A U R I M A H LA M Ä K I / V A S TA V A LO V IL LE H E IK K IN E N / V A S TA V A LO. Koirien värien periytyminen tunnetaan varsin hyvin, ja arvelen susien värien periytyvän varsin samalla tavalla. Sitten bongasin kuvan, jossa samanlaisia kultanaamareita onkin useampi. HEIDI KINNUNEN Oravan muuttokuorma Kultamaskiset sudet lienevät sukua toisilleen . Tekikö orava muuttokuormaa. Susien valokuvaaminen ilman haaskaa ja kojua vaatii hyvää tuuria, jota ammattivalokuvaajat eivät voi odotella loputtomiin. Maskit tai naamarit ovat susilla myös mahdollisia, mutta puhtailla susilla ei tiettävästi tavata kapeampia merkkejä, kuten ohuita viiruja nenällä. Susien väri vaihtelee runsaasti. Orava kantaa poikaset hampaillaan pesästä toiseen. Noin viiden minuutin päästä sama toistui, ja vielä kolmannen kerran. Esimerkiksi Jerseyn saarella ja Puolan Varsovassa oravien tiedetään saavan poikasia ympäri vuoden. HEIDI KINNUNEN . Se katosi naapuriasunnon puolelle. Pidän todennäköisenä, että kultamaskiset sudet ovat toisilleen sukua – ehkä kaikki samasta pentueesta. Silloin hedelmöitys on tapahtunut maaliskuun kiimassa. Tumma mytty lienee ollut parin viikon ikäinen poikanen. Suomessa kylmyys ja ruuan puute kuitenkin rajoittavat lisääntymistä tehokkaasti. On mahdollista, vaikka ei yleistä, että orava on saanut poikaset jo helmikuussa. Mielettömän kauniita ovat joka tapauksessa, ja taiteellisesti loputon inspiraation lähde. Koirilla sellaiset ovat yleisempiä. Pihallani käy usein oravia lintujen ruokintapaikalla. Maaliskuun alussa poikaset voisivat siis olla viikon, parin ikäisiä. Kultamaskisusista on otettu paljon valokuvia. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä näin ikkunasta oravan juoksevan hangella jotain tummaa myttyä suussaan kantaen. Joukossa on myös valkoisia ja mustia. Olen pitkään pohtinut, että onkohan kyseessä yksi ja sama susi, joka monesti suomalaisissa luontokuvissa esiintyy. suomenluonto.fi 59 Mitä orava kantoi. Susien väri vaihtelee runsaasti. Näistä esimerkiksi E (MC1R) geenin eA-alleeli liitetään vaaleaan naaman kuviointiin siperianhuskyilla. Hyvissä ravinto-oloissa se on mahdollista vuoden ympäri. Oravat voivat lisääntyä sitä aikaisemmin, mitä paremmassa ravitsemustilassa ne ovat. Kuvaus tapahtumista johdattaa ajatukseen pesäpoikasten siirtämisestä. Tavallisesti poikaset syntyvät vasta huhtikuun puolella. Tämä alleeli vähentää eumelaniinin tuottaman tumman pigmentin syntyä turkissa ja lisää feomelaniin, punertavaa väriä aiheuttavan pigmentin, määrää naamalla. Keski-Euroopassa tilanne on toisenlainen. Tutkijat ovat arvioineet, että naaraan kiima voi kuitenkin käynnistyä vasta, kun sen paino on ylittää 300g. Sen sijaan arvelen, että monet susikuvat on otettu samoilla haaskapaikoilla, ja siten kuvissa saattaa esiintyä samoja yksilöitä. Koirilta on tunnistettu 15 väriin vaikuttavaa geeniä. En kuitenkaan usko, että ominaisuus on erityisen yleinen. Kolme poikasta on oravalle tavallista pienempi poikue, mutta aikaiseen vuodenaikaan nähden hyvä saavutus. Onko tuollainen erikoinen väritys Suomessa siis ihan yleinen
Jos veto on liian kova, luukkuja pitää pienentää. Jos roskia polttaa tulisijassa, ilmaan pöllähtää terveydelle ja ympäristölle haitallisia kaasuja ja hiukkasia. Liesituuletin, keskuspölynimuri ja koneellinen ilmanvaihto kannattaa napsauttaa pois päältä sekä tietysti vilkaista, että pelti on varmasti kunnolla auki. Poltettavat puut ovat kuivia ja ensimmäinen pesällinen syttyy helposti. Sangen tavallista nimittäin vaikuttaa olevan se, että palaminen on erittäin voimakasta ja humisevaa. Ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, Itä-Suomen yliopiston ja Valtiokonttorin yhteistyönä Fiksu puunpolttaja ei sytytä tulisijaa roskilla, eikä tavoittele liian voimakasta palamista. Palamisen aikaista ilman saantia säädetään tulisijan ilmaluukkujen avulla. 60 suomenluonto.fi 60 suomenluonto.fi Maitopurkkeja , pahvipakkauksia, munakennoja ja muuta roskaa kertyy arjessa valtavia määriä. Voi jopa olla, että sitä pidetään tavoiteltavana. Jos tulisija ei kuitenkaan tunnu vetävän, ongelmaa voi yrittää ratkaista esimerkiksi hormin lämmittämisellä. Pellin voi sulkea vasta sitten, kun tulipesän viimeinenkin hehkuva kekäle on sammunut. Mestaritason puunpolttajan tulisijassa palaminen on tasaista, sillä jos tuli hotkii puuta liian nopeasti, palaminen on epätäydellistä ja tuottaa runsaasti päästöjä. Kaikkia suomalaisia tieto roskien polttamisen haitallisuudesta ei ole vielä nähtävästi saavuttanut. Idea kannattaa haudata saman tien. Lisäksi roskien poltto voi vahingoittaa tulipesää tai hormia, ja nokipalon riski kasvaa. TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS NIINA BEHM Kotona. Lopuksi vielä tuttu, mutta tärkeä muistutus: pelti on häkävaaran vuoksi pidettävä ehdottomasti auki koko palamisen ajan. Fiksu puunpolttaja ei sytytä tulisijaa roskilla, eikä tavoittele liian Puunpoltto on taitolaji Kyselyn vastausten mukaan suomalaiset osaavat pääosin käyttää tulisijojaan oikein. Roskien lajittelussa ja kuskaamisessa jäteastiaan on oma vaivansa, ja mieleen saattaa juolahtaa, voisiko jätteet vain tuikata takassa tuleen tai käyttää saunassa puukiukaan sytykkeenä. Ilahduttavaa on silti se, että vain harvat tunnustivat polttavansa jätteitä laajemmin. Tuore kysely paljastaa myös toisen kehityskohteen. toteutettuun puunpolttotapakyselyyn vastanneista lähes puolet kertoi käyttävänsä roskia sytykkeenä
Käytä sytykkeenä tuohta, tikkuja tai kaupallisia sytytyspaloja. KAUSIMAKUJA! Kevään kasvukausi alkaa pian, ja ensimmäisten joukossa maasta ponnistavat terhakat nokkosenalut, nuo mainiot villivihannekset. Parasta olisi, jos savua ei juuri näkyisi. 2. Koivulla on paras lämpöarvo polttopuista. suomenluonto.fi/blogit/ villi-puutarha TIESITKÖ. Vinkit antoi erityisasiantuntija Katja Ohtonen ympäristöministeriöstä. suomenluonto.fi 61 Näin poltat puhtaammin 1. Lado vaakaan, lisää maltilla Noudata puiden latomisessa tulisijan käyttöohjeita. Lisää puita vasta sitten, kun edelliset ovat palaneet lähes loppuun. Korkeintaan puoli pesällistä kerrallaan. S H U T TE R S TO C K. suomenluonto.fi VERKOSSA: KOHTI KASVUKAUTTA! Maaliskuussa on aika kylvää taimia uutta satokautta varten. Tikut, tuohi ja sytytyspalat käyttöön Roskien vähäinenkin polttaminen tulisijassa on säädösten ja tulisijojen käyttöohjeiden mukaan kiellettyä. Kasveille olennaista on saada alusta asti kasvaa monimuotoisessa eliöyhteisössä. Tarkkaile savua Välillä kannattaa käydä katsomassa, millaista savua savupiipusta tulee. Oikeat lämpöja valo-olosuhteet ovat tietysti taimille kaikki kaikessa. Jos ohjeita ei ole, lado puut vaakaan, ei pystyyn tai ristikkäin. Sytytyspalat palavat pitkään ja puhtaasti, ja sytyttävät varmasti. Villi puutarha -blogissa annetaan vinkit terveiden taimien kasvatukseen. Nokkonen on maultaan mieto ja pähkinäinen. Nokkonen on maultaan mieto ja pähkinäinen. Tähän voit vaikuttaa itse vaikkapa sekoittamalla oman taimimultaseoksen. Pinaatin tapaan käytettävästä nokkosesta saa paljon C-vitamiinia sekä kivennäisja hivenaineita. . Paksu, tumma savupilvi on hälytysmerkki ja kertoo, että palamisessa on jokin vialla. 3. S H U T TE R S TO C K . Taimikasvatuksessakin on tärkeää huomioida terveen maaperän periaatteet, joista käydään läpi viimeinen eli häirinnän minimoiminen. Lisää tietoa villivihanneksista Suomen Luonnon maksullisesta Villivihannekset-sovelluksesta
kutsuu kaiken ikäiset mukaan tarkastelemaan suhdetta lumeen ja talveen. Kolme katsetta maisemaan -näyttely Turun taidemuseossa 18.5. He toivat ulkoilmamaalauksen Suomeen. Mökillä-näyttely VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa 11.5. Werner Holmbergin teos Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä) on vuodelta 1860. M A TL EE N A JÄ N IS. Hiihtomuseossa on aina talvi Lahden Hiihtomuseon moniaistillinen näyttely L.U.M.I. saakka, turuntaidemuseo.fi. saakka, vb-valokuvakeskus.fi. VBvalokuvakeskuksen Mökillänäyttelyssä pääsee mökkimaisemiin. Niistä välittyy yhteys luontoon, josta haetaan henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. LUONTO OPETTAJANA Kolme katsetta maisemaan esittelee klassisen maalaustaiteen mestareiden Werner Holmbergin (1830– 1860), Hjalmar Munsterhjelmin (1840–1905) ja Victor Westerholmin (1860–1919) tuotantoa. . 62 suomenluonto.fi N yt nä yt te ly yn ! KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla LUONTO, TAIDE & KULTTUURI Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini Maailman paras paikka Kuopion VB-valokuvakeskuksen Mökillä-näyttely sukeltaa mökkeilyn merkitykseen ja mökkikuvien tematiikkaan yhdistämällä muun muassa taidevalokuvausta, dokumentoivaa valokuvausta, elokuvaa ja lehtivalokuvausta. L.U.M.I.-näyttely Lahden Hiihtomuseossa 1.1.2029 saakka, hiihtomuseo.fi. K A N SA LL IS G A LL ER IA / Y EH IA EW EI S . Näyttely tarjoaa koko perheelle muun muassa erilaisia aktiviteetteja, ihastuttavia hahmoja, nostalgisia elementtejä sekä vaikuttavan äänimaailman, jotka vievät tunnelmoimaan lumesta ja talvesta
Kuvilla on onnistuttu dokumentoimaan aiemmin kätkössä olleita luonnon tapahtumia. Tilaa uutiskirje ja lataa sovellus Kirjat KERSTIN EKMANIN romaani Suden jälki (Tammi 2022) on muunlajiset suden vaatteissa. Alkaa hitaasti, mutta vääjäämättä etenevä identiteettikriisi, jonka keskiössä on Ulfi n epäilys omasta luontosuhteestaan ja elämäntapansa eettisyydestä, luomakunnan kruununa patsastelun oikeutuksesta. Kirja on väkevä kertomus muotoaan muuttavasta rakkaudesta luontoon ja ihmisestä, joka onneksi voi muuttua – kun vain haluaa. Elämän tienhaarassa Hanne Valtari on kirjailija, toimittaja ja @lahiomutsi Helsingistä. Jotkin kertomukset ovat trillerimäisen jännittäviä, toisissa läiskähtelee huumori. KUUKAUDEN KIRJA POIMINNAT Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Kirjassa esitellään eri hyönteislajien muodonmuutoksia itsenäisin tarinoin. Eräänä päivänä kävelyllään metsässä Ulf kohtaa suden. Tarinan päähenkilö Ruotsin maaseudulla asuva 70-vuotias mies, pian metsästyksenjohtajan pestistään eläkkeelle jäävä sydänvikainen Ulf. LUONTOKIRJASUOSIKKINI LAADUKKAISTA lajinmääritysoppaistaan tunnettu Sami Karjalainen on valinnut uuden kirjansa Muodonvaihdoksia ihmettelemässä (Tammi 2025) teemaksi yhden luonnon ihmeellisimmistä tapahtumista. Hän lähestyy aihetta yhdistäen pikkupoikamaisen uteliaisuutensa tieteellisen tarkkaan havainnointiin. Se hetki keikauttaa kaiken. TAPIO KUJALA Muna, toukka, kotelo, aikuinen SARJAKUVA VIE VAELLUKSELLE Kuvataiteilijaveljesten Janne ja Pekka Parviaisen sarjakuvakertomus Susitaival (Suisto Books 2024) vie retkelle itärajan tuntumassa kulkevalle Susitaival-vaellusreitille. ELOISASTI PERHOSISTA Jenna Jokelaisen upeasti kuvitettu Perhosbongarin käsikirja (Siilin sivellin 2024) esittelee 40 perhoslajia tuntomerkkeineen ja lentoaikoineen. Lue pidempi arvostelu kirjasta suomenluonto.fi -sivuston Selkärangatonta menoa -blogista. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan!. KUUNTELE METSÄN PUHETTA Henna Helmenmaan kirjoittama Valtteri ja Veera – Metsä puhuu -äänikirjasatu (Viisas elämä 2024) johdattaa kiehtovalle matkalle lähiluontoon tapaamaan keijuja ja eläimiä. suomenluonto.fi 63 Pysy ajan tasalla luonnon kuulumisista! Tilaa uutiskirje suomenluonto.fi/uutiskirje Lataa sovellus App Storesta tai Play kaupasta Uutiskirje tuo sähköpostiisi tuoreimmat ja ajankohtaiset jutut aina lehden ilmestyttyä, sovelluksessa Suomen Luonto on puhelimessasi mukanasi aina, missä ja milloin vain. Kirja avaa uusia näkökulmia niin vasta-alkajille kuin jo enemmän luonnon pieniä ihmeitä harrastaneille
suomenluonto.fi/tilaa tee näin: IS TO C K. OTA DIGIPALVELU KÄYTTÖÖN: suomenluonto.fi/digiohje 3. LISÄÄ DIGI TILAUKSEESI TÄÄLLÄ: suomenluonto.fi/lisaa-digi 2. KIRJAUDU JA LUE JUTTUJA! PS. ETKÖ VIELÄ OLE TILAAJA. Lisää luontoa digissä! KUN LISÄÄT TILAUKSEESI DIGIPALVELUN, SAAT PAINETUN LEHDEN LISÄKSI: Vain verkossa julkaistavia juttuja Näköislehtiarkiston vuodesta 1941 Lehden artikkelit verkossa ja matkapuhelimella luettavina Lisämateriaalia kuten kuvia, ääniä ja videoita LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSMEDIA 1
Isäni aikoinaan veisteli katajasta voiveitsiä, jotka ovat käytössä edelleen. H inta 660,14.-18.6.2023 (norpaton) 560,ja 3.6.8.2023 4 pv. Aihe on tärkeä ja sitä pitää pohtia. Täytyy ihan kokeilla sitä itsekin. Tuusulanjärvi alk. – Ulla Hankonen, Rantsila AURINKOA KATOILLE Tärkeä aihe. – Sari Koski, Veikkola TÄSTÄ PUHUTAAN: MITEN METSIEN HIILINIELUT PELASTETAAN. Nykyään vaalin pihassa kasvavia pieniäkin katajan alkuja. Monipuolinen ohjelma 26.-30.6.2025 H. ”Lukeminen kannattaa aina.” – Mikko Karppinen, Paltamo Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. 660 € 31.5-4.6.2023 31.5.4.6.2023 norppaja karhumatka. Mitä mieltä olet lehdestä. 65,KARHUI... Nyt heräsi uteliaisuus niin paljon, että pitää mennä kyseisiin rakennuksiin fossiileita katsomaan. suomenluonto.fi 65 ISON KISSAN MUOTOKUVA Juttu ilveksestä oli mielenkiintoinen ja erittäin ajankohtainen. Juttuun on onnistuneesti liitetty suomalaisten suhtautuminen ilveskantoihin kuluneiden vuosikymmenien aikana. 045-1374757 27.-30.6.2024 Suomussalmi: Arola, Hossa, Raatteentie ym. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Ed e ll in e n n u m e ro . Nyt toive toteutui kuin varkain, kun sitä vähiten odotin. Osallistujien kesken arvotaan Luonnonsuojeluliiton Norppa T-paita. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa). Olen vuosikaudet kytännyt metsässä liikkuessa josko näkisin ilveksen. Lukijoiden mielestä numeron 2/2025 paras juttu oli Ison kissan muotokuva. H ossa, Raatteentie , Arola, Kiantajärvi, Saimaa. miten kannattaa sommitella kuva. 045 137 4757 p. Koe vapaat karhut! Hinta 470,5.5. niikonmatkat.. Arvonnassa Harri Ahosen Muinaislinnat ja linnavuoret -retkioppaan voitti Sauli Korpela Vaasasta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 14.4.2025. – Petri Parrukoski, Helsinki Ilmoita Suomen Luonnossa! Tavoitat 220 400 luonnonystävää. Vihreää siirtymää ei saa tehdä niin, että toisaalla hävitetään luontoa. 043 826 9208 www.espoo.fi/villaelfvik Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhonpesä oy 50 vuoden kokemuksella oma tuotanto Suomessa oma tuotanto Suomessa oma maahantuonti oma maahantuonti Kanootit ja kajakit Kanootit ja kajakit. Kainuu 460,KARHUJA ... Tammisaari alk. 35,12.5. Mielipiteitä herättävä juttu. 660 € 6-10.8.2025 H. Vaan sattuipa eräs päivä jotain ihmeellistä, kun näin kolme ilvestä keittiön ikkunasta! Epäilen että olivat emo ja kaksi poikasta. Luonto osaa yllättää! – Noora Pöntinen, Joutseno Nuoren luontokuvaajan hieno kokemussarja. – Lotta Kostamo, Hämeenlinna SINISIÄ KUVIA Meikälaiselle oli ihan uusi juttu kyseinen fotogrammi. Olen aina haaveillut näkeväni ilveksen, mutta tähän astiset havainnot ovat olleet tassunjälkiä lumessa. – Tiina Alakoski, Niemenkylä LÄHDE FOSSIILIRETKELLE HELSINKIIN! En ole aiemmin kiinnittänyt lattiaja seinämateriaaleihin niinkään huomiota. – Juhani Lehto, Turku KATAJAAN KAPSAHTANUT Olen ollut katajafani kauan. suomenluonto.fi/ mediatiedot Villa Elfvikin luontotalo Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Ruukinranta, Espoo puh. p. 045 137 4757 KOE KAINUU ENEMMÄN IRTI RETKIKUVISTA Esimerkkien kautta sai hyvän käsityksen
Olen kiitollinen. Olitte paljon minua vanhempia, ja oman elämäni tarinan pienuus valkeni minulle äärellänne. Lähellänne tunsin yhteyttä johonkin itseäni laajempaan. Niitä ilmankin annoitte minulle kokemuksen elollisuudesta, joka poikkesi omastani, tavasta olla maailmassa ja älykkyydestä, jotka olivat toisenlaisia kuin ihmisen – mutta eivät yhtään vähäisempiä. Kun luen, että Suomen metsät ovat muuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi ennen kaikkea laajojen hakkuiden vuoksi, ajattelen kaltaisianne, kaadettuja: kemikaalien usvaa, jolla puut varoittavat toisiaan vaarasta ja jota ihmisen aistit eivät pysty havaitsemaan, kaikkia elämänpiirejä, joiden kapenemisen kustannuksella oman lajini tila tällä planeetalla kasvaa. Muistan kaarnasi käsieni alla, neulastesi tuoksun auringossa ja runkoasi pitkin kulkevat muurahaiset. Olen surullinen. Näin oksiesi lomassa vaaleanvihreän harsokorennon ja olin varma, että se oli keijukainen. Kirpeänmakeat talviomenasi olivat suosikkejani, poimin niitä aina malttamattomana liian varhain. ”Lähellänne tunsin yhteyttä johonkin itseäni laajempaan.” 66 suomenluonto.fi M A R J A A N A M A LK A M Ä K I EMMI ITÄRANTA EMMI ITÄRANTA Emmi Itäranta on kirjailija Tampereelta. Tuntui, kuin olisin istunut sylissäsi. AJATTELEN KAIKKEA, mitä teiltä sain. Rakastin kiivetä mutkaisille, vahvoille oksillesi. EN TIEDÄ, onko yksikään teistä enää hengissä. NAAPURINI PÄHKINÄPUU: kohosit viereisen talon pihassa Englannissa ja syksyn tullen pudotit puutarhaani saksanpähkinöitä, joita oravat juoksivat keräämässä. Kirjeitä elämäni puille. Muistan, miten kissani istui piharakennuksen katolla ja säksätti linnuille, jotka laskeutuivat lehtiesi suojaan. Seuraavana kesänä kiskoin niistä versoneita taimia vihannespenkeistä ennen kuin ne kasvattaisivat sitkeät juuret. Muistan niiden tuoksun. Y stäväni omenapuu: olin kuusivuotias, kun muutimme taloon, jonka pihalla kasvoit. En tarvinnut rituaaleja läheisyydessänne. MIKÄÄN TEISSÄ ei ollut pyhää, ja silti kaikki oli. Kuuntele kolumni Itärannan lukemana: suomenluonto.fi . Muistan, millaista oli katsoa järvelle oksiesi lomasta. Seurasin elämäänne ja ihmettelin viisautta, jolla sen syklit kääntyivät vuodenaikojen mukana. HOIVAAJANI MÄNTY: kasvoit rantakalliolla mökkialueella, jolla vietin kesiä lapsena
Entä oletko koskaan tavannut käenpiikaa. Mitä on suomalaisen lähin luonto – lähiluontokisan tulokset. Suomessa pesii seitsemän tikkalajia. suomenluonto.. Ne voi tunnistaa ulkonäön lisäksi äänistä ja niiden jättämistä jäljistä. suomenluonto.. Tikkakoulussamme opit erottamaan käpytikan valkoselkätikasta sekä saat hyvät tuntomerkit pohjantikan ja harmaapäätikan tunnistamiseen. /podcast J A R I K O S T E T LEHDESSÄ VERKOSSA Mikä tuolla rummuttelee. Miten se muuttaa nisäkäslajistoa. Millaisia puusuhteita ihmisillä on. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. J O R M A LU H TA 15 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.. Entä tunnistatko kangaskäärmeen tai tiedätkö miltä vaskitsa näyttää. /tikkakoulu Testaa matelijatietosi! Erotatko rantakäärmeen ja kyyn. toukokuuta Luonnonystävän ykkösmedia Luonnonystävien kohtauspaikka. Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/lisaa-digi facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Luonnon uusimmat kuulumiset: Ensi numerossa: 4/2025 ilmestyy 5. Talvi on yhä leudompi, ja suuressa osassa Suomea vähälumisempi. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä. SUO ELÄÄ Liron laulu, tuoksut, valo! Suotuntija Jorma Luhta kertoo sanoin ja kuvin miten suo herää kevääseen. /matelijatesti Miten lauha talvi muuttaa nisäkäslajistoa. /lauhatalvi. suomenluonto.fi Villivihannekset ovat nyt parhaimmillaan. suomenluonto.
Palautusviikko 2025–18 767095-2503 Readme_SL_220x267_F lauantai 22. helmikuuta 2025 14.26.59