Valitettavasti rauhoitus ei pysty estämään sen kasvinsoiden ojituksia.. . Siksi se on nyt harvinainen niinkuin vaateliaat kasvinkumppaninsakin. Se on rauhoitettu. Tämän numeron kansi esittää metsänemää (Epipogium aphyllum), lehdetöntä ja kalpeaa kämmekkää. Sienirihmojen avulla se saa ravintonsa lahoavasta metsämullaksesta. Nyt leuovillaa on pidettävä osoituksen suon rauhoitustarpeesta. Lettovilla eli "herrasmies" (Eriophorum latifolium ; ylinnä) on ravinteisten lettojen ja rinnesoiden laji, joka on kavaltanut raivaajille ja ojittajalle viljavat kasvinsuonsa. Suo-neidonvaippa (Epipactis palustris; alinna) on kalkkipitoisten lettojen vaatelias kämmekkä, joka kasvaa Ahvenanmaalla ja muutamin paikoin muualla Suomessa. Tämän sivun iso kuva esittää laukkaneilikkaa (Armeria maritima), tutun lyijykukan sukulaista. Laukkaneilikka on meillä liikenteen tuoma tulokas, joka kasvaa muutamin paikoin etelärannikon kuivilla nurmikoilla ja soraikoilla. Luonnonja kulttuurimuistomerkkinä se ansaitsee saman huolenpidon kuin alkuperäisetkin kasvimme. Mustuva linnunherne (Lathyrus niger; keskellä) on meillä lämpimien ilmastokausien relikti, joka nyt kasvaa vain Ahvenanmaalla sekä Päijänteen eteläpään kahden puolen. Nyt se kuitenkin näyttää harvinaistuvan, sillä ojitus hävittää sammaleiset lehtokorvet, hakkuut puronotkojen kuuset ja haapavanhukset. Metsänemä ei ole erityisen harvinainen, mutta se kukkii harvoin, niin että kaikki kasvitieteilijätkään eivät ole sitä nähneet
Luonnonsuojelualueitamme koskeva keskustelu on viime aikoina saavuttanut asiaproosan tason. vuosikerta Puuttuuko rahaa vai näkemystä. Suunnitelmaan sisältyy periaate, että maan eri osista säisu oM EN LUO NTO 3-4/76 lytetään erilaisia, luontonsa puolesta edustavia ja vielä luonnontilaisia alueita valtakunnallisena verkostona. Ei kannattane kinata ministeriön kanssa siitä, mikä on tiettyjen konkreettisten menoerien tärkeysjärjestys. Rahaakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea näkemystä D 129. Samalla on oivallettu, että luonnonsuojelualue ei olekaan "joutomaa", vaan monipuolisesti tuottava alue. Luonnonsuojelualue on kuin vakuutus, joka ehkäisee ennakolta suuret, tarpeettomat tappiot. Luonnonsuojelualueiden osalta kannattaa palauttaa mieleen, että kolme vuotta sitten tehdyn arvion mukaan maamme kansallispuistoverkosto olisi saatu ajanmukaiseksi vähäisellä murto-osalla niistä varoista, mitä siihen nyt lasketaan tarvittavan. Yhä yleisemmin on alettu ymmärtää, että eriasteisilla luonnonsuojelualueilla on korvaamaton tehtävä kaikissa yhteiskunnissa ja erityisesti Suomen kaltaisissa, nopeasti kaupungistuvissa ja teollistuvissa maissa. Silloin suoritettu vertailu Finlandiataloon ja Helsingin Kaupunginteatteriin (rakennuskustannukset = kansallispuistojärjestelmän luomiskustannukset) voidaan nyt esittää uusitussa muodossa : jos lähimpien vuosikymmenten aikana luonnonalueittemme säilyttämiseen uhrattaisiin vuosittain edes yhtä suuri summa kuin nyt käytetään historiallisten linjojemme ja muitten kansallisten kulttuurimuistomerkkien vaalimiseen, olisimme hyvällä alulla. Valtiovarainministeriölle voisikin esittää arvoituksen: "Mikä hillitsisi syrjäseutujen autioitumista, mikä työllistäisi kehitysalueen asukasta, mikä varmistaisi inspiraatiolähteet tuleville taiteilijapolville, mikä säilyttäisi luonnonvaroista korvaamattomimman eli elävien olentojen perintöaineksen, mikä antaisi laboratorion tutkijalle, joka hakee tietoa luonnon toimintamekanismeista torjuakseen ennakolta talouselämän virheinvestoinnit, mikä kääntäisi ulkomaanmatkaajat kotimaisiin lomakohteisiin, mikä hillitsisi mielenterveydellisten häiriöiden ja niistä koituvien kustannusten kiihtyvää kasvukäyrää, mikä tekisi inhimillisemmäksi kaupunkien ja teollisuusyhteisöjen elämän ?" Vastaus on tietysti: Hyvin suunnitellun luonnonsuojelualuejärjestelmän toteutus. Tuotto on myös sikäli huomaamatonta, että se ilmenee paljolti eri alojen säästöinä. Sen käyttö ei tosin ole yhtä näyttävää kuin vieressä olevan talousalueen perinpohjainen myllerrys, eikä sen tuotto ilmene dramaattisina tilitapahtumina, vaan säteilemällä pitkän ajan kuluessa hedelmöittävästi kulttuurija talouselämään, kansanterveyteen jne. Rahakirstun vartijat ovat jo oivaltaneet, että vanhat linnat romahtavat, ellei niitä kunnosteta; milloin he oivaltavat, että luonnonkauneudestaan kuuluu Suomen mennyttä, ellei sitä vaalita. Monipuolisesti kokoonpantu asiantuntijajoukko on päätynyt varsin moderneihin näkemyksiin luonnonsuojelualueiden kauaskantoisista tehtävistä ja näin valmistellut maaperää sille, että maamme vuosikymmenien mittainen jälkeenjääneisyys voita1s11n eräänlaisen 25-vuotissuunnitelman puitteissa kuroa umpeen. Esimerkiksi kelpaavat veden ja ilman saastumisesta aiheutuvat mittavat kansantaloudelliset menetykset. Tällaisella suunnitelmalla onkin jo totinen kiire, sillä jokainen kulunut vuosi on merkinnyt korvaamattomia luonnontilaisuuden menetyksiä. Tiedetäänhän, että juuri luonnonsuojelussa ennaltaehkäisy on halpaa ja jälkien korjailu kallista. Sitten tuli jarrumies. Hyviä suunnitelmia jo on. Valtiovarainministeriö ilmoitti, että hätätilan Suomella ei ole varaa luonnonsuojeluun. Mutta murhemielin on kirjattava tiedoksi, että valtionvarainministeriä näyttää itsepintaisesti jatkavan kädestäsuuhun -linjaa luonnonsuojelukysymyksissä. Optimismiin ovat antaneet aihetta myös ennakkotiedot yli kaksi vuotta istuneen ja kuluvan vuoden lokakuun loppuun jatkoaikaa saaneen kansallispuistokomitean työn tuloksista. Toteutusta vielä odotellaan. Jos summa olisi kaksinkertainen eli kymmenisen markkaa suomalaista ja vuotta kohden, meillä olisi parissakymmenessä vuodessa suojelualuejärjestelmä, joka hakisi vertaistaan koko maailmassa. Suomen Luonto N :o 3-4 1976 35
. . . ..... H am Matlern : Millainen on Lapin luo nnon tulevaisuus. TIL AUKSET J A OSO ITTEENM UUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. . . Erkamo : Kaksi Helsingin tuhoamaa luontoparatiisia .... .. Tilaushinta Pohjoismaiden ulkop uolelle o n 25 mk. ....... . . SUOMEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luonno nsuojeluliitto ry, Fredrikinkatu 77 A 11 , 00 100 Helsi nki 10, puh . . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 2 1 mk postisiirtotilille no 608 2 11. Erkamo, ap ul.prof. ... Mikko Ojanen j ajouko Siira: Tauvon Ulkonokka suojeltava hietakenttä Perämeren rannikolla ........ Veikko H uhta Ja Veronica Sundman: Multaa jätevesilietteestä ....... Suomen luonno nsuojeluliiton alkuperäisluonnon suojeluohjelma . ...... . ........ . Skaren; 168 Seppo Keränen ; 169 Teuvo Suominen, Asko Kaikusalo, Urpo Häyrinen ; 170 Teuvo Suominen, Asko Kaikusalo; 17 2 Martti Rikko nen, Risto Majuri & Esa Hakala; 173 Fred Jussi, Martti Rikkonen ; 17 4 Lehtikuva/Tass/M. . .. . . ... . ............................ . Liiton to imisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. Maailman Luonnon Säätiö Ajankohtaista asiaa I . , Helsinki Pentti Haleniw, biol.yo., Nurmijärvi Risto H amari, FL, lehtori, Kotka 129 13 1 136 141 143 147 153 159 166 174 17 9 182 188 191 192 193 194 197 199 199 Veikko H uhta, professori, J yväskylän yliopisto Riilla j okiranta, fil.yo. . Ash irbaev; 1 76 Kari Soveri; 177 Juha Mälkönen; 179 Markku Tanttu; 183 Arno Rautavaara, J aakko Luoma; 185 Mauri Korho nen, Pekka Eriksson; 187 Kari Hyvärinen, Tapio Solonen; 188 Vesa Suuronen; 189 Matti Valta, Jorma Luhta, Kari Kosonen ; 192 piirros Mauri Korhonen ; 193 WWF/Peter Jackson ; 196 Eino Po hjo la. . .. . ... . .. .. .. . Riitta jokiranta: Pelasta sademetsät pelasta maailma . . . .... ... .. .. . . .. . . . . ..... . Suomen luonnonsuojeluliitto on maa mme vapaaehtoisen luo nnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . .. . Ari Lyytikäinen: Martimojärven kansallispuistosuunnitelma .... , toimittaja, Suomen luo nnonsuojeluliitto, H elsinki Kari Koivu/ehto, maat.-metsär.yo., Helsinki Ari Lyytikäinen, tutkimusapulainen, Suomen Akatemian kansallispuistotyöryhmä, Kuopio Ha/15 Matlem , Po hjo is-Wiirttembergin luo nnonsuojeluvalvoja, Stuttgart, Saksan liittotasavalta H annu Norppa, fil. RiJ/o Cajander, Pentti HaleniUJ ja Mikk o Pryl: Po hjolan nisäkkäiden levinneisyysmuutoksista II ............... yo., Vantaa Mikko Ojanen, FK, Oulun yliopisto Mikko Pryl, LuK, Vantaa J ouko Siira, FT, Oulun ylio pisto Veronica Su ndman, professori, Helsingin yliopisto Juha Suominen, dosentti, Helsingin yliopisto Pekka Suominen, dosentti, J yväskylän yliopisto KUVITUS Kansi Mauri Korhonen ; sisäkansi Mauri Korhonen ; 133 Teuvo Suominen ; 13 7 Valmet O y, Mauri Korho nen ; 139 Helsingin kaupungin kuvako koelmat/ Börje Dilen, Mauri Korhonen, piirros J orma Mattila ; 145 Veikko Huhta; 14 7 Lehtikuva; 148 Karin Ho ngell ; 15 1 piirros Hannu Norppa; 154 J ouko Siira; 155 J orma Luhta; 157 J ouko Siira, Mauri Korhonen ; 160163 J orma Luhta; 164165 Hannu Hautala ; 167 U. . krs. . .. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1976 aikana kuutena numerona. . . ............. .. . .. 35 D 2. .. . 90-498 159. .. . . A.P. .. .... . ......................... ..... Kari Koivu/ehto: Mehiläiset ja ympäristö . H annu NorpPa: Atomipommiräjäytysten geneettisistä vaikutuksista . . ... 00120 Helsinki 12 puh . .. .. . . Summaries of the Main Articles in This lssue ........... ... . .. . .. . Oletko nähnyt näitä kasveja. . . . . . .. SUOMEN LUONTO 34/76. . . . . . ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1200 mk 1/2 sivu 800 mk 1/4 sivu 500 mk 4-väri-ilmoitus 1/1 sivu 1800 mk, 4-väri-ilmoitus 1/2 sivu 1000 mk, takakansi 3000 mk TOIMITUS Fredrikink. .... . . .. ... .. ...... . Risto H amari: J o kikasvit veden laadun ilmentäjinä ......... .. : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : Uu tisia ... . O soitteenmuu tokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ajoissa ennen seuraavan numeron ilmestymistä. . ... . . .. ~i~j~\tu~~:;vest~. . .. . .. . . V. . Pekka Suominen : Ympäristöenergia II Sähköä, lämpöä vai molempia . . . . Juha Suominen : Kokonaisvalta inen tavoitehaaskaus . . . .. KIRJOITTAJAT Risto Cajander, biol.yo., Helsinki V. .. 90-625 47 5 Pääto imittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto: Markku Tanttu TO/MITUSNEUVOSTO Urpo Häyrinen (kokoonkutsuja) Harri Dahlström Seppo Kellomäki J ouko Pettersson Helmi-Irene Saurola Pai nopaikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 130 S ISALLYS Puuttuuko rahaa vai näkemystä. lrtonumerot 4,50 mk
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) ja Maailman Luonnon Säätiö (WWF) ovat ryhtyneet toimiin sademetsien pelastamiseksi. Sademetsälle tyypillinen eko13 1. Sademetsiä syntyy sinne, missä niille riittää lämpöä ja kosteutta. Vuotuisen sademäärän pitää olla vähintään 1 500 mm ja sen tulee jakautua tasaisesti koko vuoden ajalle. Pilvimetsiksi sanotaan ikivihreitä metsiä, jotka ovat syntyneet vuorten rinteille jatkuvan kosteuden ansiosta. Kahden hehtaarin alalta on laskettu sata puulajia, Malaijassa kaksikin sataa (lauhkean vyöhykkeen rehevimmissäkin metsissä vastaavalla alueella on vain parikymmentä lajia. Lisäksi kullakin alueella on useita eri tyyppisiä kosteita metsiä. Budowski, P. Dourojeanni. Amazonin sademetsässä on hehtaarilla yli 900 tonnia eläviä kasveja, mutta vain 0.2 tonnia elä_imiä. vuoden kuluessa kehittynyt yhä monimutkaisemmaksi kokonaisuudeksi, jossa eläimet ja kasvit ovat pitkälti toisistaan riippuvaisia. Riitta Jokiranta Pelasta sademetsät pelasta maailma Sademetsät eli kosteat trooppiset metsät, jotka peittävät noin yhdeksän miljoonaa neliökilometriä maapallon pinnasta, ovat savannien ohella maapallon uhanalaisimpia biotooppeja. Niille suotuisia olosuhteita on lähinnä tropiikissa kääntöpiirien välissä n. Lajirunsaudesta johtuu, että saman lajin yksilöt kasvavat harvoin vierekkäin. Wadsworth, D, Poore, U. G. Niitä uhkaa taloudellinen hyväksikäyttö, jonka seuraukset voivat olla arvaamattoman vaikeita. J. Rahm ja M. Viime vuonna alkanut kampanja "Save the jungle save a world" ("Pelasta sademetsät pelasta maailma") jatkuu tänä vuonna ja tänä aikana pyritään keräämään miljoona dollaria sademetsien suojelemiseksi. Yhteisistä piirteistään ja samankaltaisuudestaan huolimatta kunkin mantereen metsät koostuvat lähes täysin eri puulajeista. W. TROPIIKIN MONENLAISET KOSTEAT METSÄT Kaikkiaan maailmassa on nykyään 7-9 milj. Vain Brasiliassa ja Taka-Intiassa metsät ulottuvat kääntöpiirien yli. Kaikkia vaikutuksia ei nykyään voida edes tietää, koska sademetsien eläimistöä ja kasvistoa ei ole ehditty vielä kokonaan tutkiakaan. Tämä artikkeli perustuu pääasiassa WWF:n ja IUCN :n kampanjan taustamateriaaliin, jota ovat kirjoittaneet mm. Maan pinta aina 4 000 m korkeuteen voi olla metsän peitossa. Vain vakaat ilmasto-olot SUO M EN LUONT-O 34/76 takaavat sademetsän kasvun. 1 500 metrin korkeudessa. Kääntöpiirien välisestä alueesta noin neljännes on nykyisin sademetsää. Samoin niiden eläimistö on erilainen. Ellei ihminen olisi puuttunut asiaan, se voisi peittää myös osan savannista, joka nyt kattaa puolet tropiikista. Vuorovesialueilla kasvaa mangrovemetsiä, ja soilla, rannikoilla ja murtovesialueilla omaa tyyppiään olevia metsiä. 10° päiväntasaajan molemmin puolin. Hyönteisten, lintujen ja muiden eläinten lukuisuus ei jää kasveista jälkeen. RIKAS EKOSYSTEEMI Sademetsän tyypillisimpiä piirteitä on sen monilajisuus, jota ei ole missään muussa ekologisessa yhteisössä, ei edes lajirunsaudestaan kuuluisilla savanneilla. Yksin Kaakkois-Aasiassa on 25 000 kukkivaa kasvilajia, joista 49 % ei kasva muualla. Vuoristoisilla seuduilla alangon sademetsä muuttuu matalammaksi vuoristometsäksi n. Richards, F. Kosteiden trooppisten metsien elämä on 60 milj. Jääkausien aiheuttamat ilmastonmuutoksetkaan eivät ole tehonneet sademetsien ydinalueisiin reunoiltaan ne kyllä ovat saattaneet vetäytyä. Niiden piirteet vaihtelevat korkeuden, maaperän laadun ja ilmaston kosteuden mukaan. Kosteat trooppiset metsät ovat luultavasti maailman monimutkaisin ja vanhin yhä paikoillaan oleva ekosysteemi. 133) yhteensä yli 60 valtion alueella. Puolet (painoltaan) eläimistä syö jätteitä ja muuta hajoavaa ainesta, ja vain 7 % eläviä kasveja kuten lehtiä tai hedelmiä. Vuoden keskilämpötilan on oltava yli 20° eikä lämpö saa vuorokauden tai vuoden aikana vaihdella viittä astetta enempää. Jotkut Kaakkois-Aasian metsät ovat olleet olemassa aina liitukaudelta asti, jolloin kukkivat kasvit ilmaantuivat maapallolle. km 2 trooppisia sadeja pilvimetsiä, jotka sijaitsevat Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa (kartta s
Hylätyt pellot metsittyivät ajan kuluessa. Niiden oksilla ja rungoilla kasvaa runsaasti paksuja liaaneja ja ruohovartisia epifyyttejä eli päällysvieraita (orkideoja, bromeliadeja yms. Siitä oli v. Maassa liikkuvien suurimpana kulkuesteenä ovat liaanit, jotka toisaalta tarjoavat siivettömille eläimille kiipeilyteitä ruokapaikoille. Hieman yli puolet Afrikan sademetsistä on myös tuhottu. Maasta ravinteet siirtyvät pian puiden käyttöön. Niiden lomasta niveljalkaiset ja pienet selkärankaiset löytävät piilopaikkoja. Kasvija eläinlajit ovat kehittyneet erityisen pitkän ajan kuluessa ja vaikka monet ovatkin hävinneet luonnollisen valinnan mukana, useat ovat säilyneet ja siten lajimäärä on kasautunut. Yleensä sademetsän sisällä ei ole tiheikköä kuten häirityssä sekundaarimetsässä tai jokien ja teiden varsilla, missä valo on päässyt tunkeutumaan maahan asti. TUHON ENNUSTEET Kaakkois-Aasian mannerosissa sademetsää on viljelyn ja väestöpaineen takia enää vain vähän jäljellä ja hakkuut ovat laajenemassa saarille. Kalimantanilla 56 SUOMEN LUONTO 34/76. Hyönteiset viihtyvät usein myös korkealla latvoissa. Siellä kasvaa myös monia päällyskasvisaniaisia ja -orkideoja. 1975 jäljellä enää 9.35 milj. Välissäkin olevilla kerroksilla on omat olosuhteensa, mistä syntyy melkoista elinympäristöjen vaihtelua. Korkeimmat latvat ulottuvat 60 m korkeuteen ja sitäkin korkeammalle. Näin sademetsä tulee toimeen hyvin pienellä, mutta tehokkaasti kierrätetyllä ravinnemäärällä, josta suuri osa on yleensä kasveissa (typpi, fosfori, kalkki, kali). km 2 (FAQ :n mukaan). loginen malli paljon lajeja, vähän ja harvassa yksilöitä johtunee ekosysteemin mittavasta iästä. Jos kaupallinen ja maataloudellinen hyödyntäminen jatkuu nykyistä kiihtyvää vauhtia, sademetsät ovat lähes täydellisesti kadonneet maapallolta seuraavien 20-30 vuoden kuluessa. Kosteiden trooppisten metsien alkuperäinen alue käsitti lähes 16 milj. neliökilometriä. Puiden taimet, jotkut ruohovartiset kasvit, saniaiset, sammalet, levät, jäkälät ja sienet kuitenkin onnistuvat kasvamaan 132 joko maassa tai rungoilla ja oksilla. Kaakkois-Aasiassa on runsaasti käyttökelpoista puutavaraa, josta teollistuneet maat ovat kiinnostuneet. Siellä täällä metsää käyttivät kiertävät viljelijät, jotka muutaman vuoden viljelyn jälkeen hylkäsivät peltonsa ja etsivät uuden paikan raivatakseen. Monin paikoin ulkomaiset yht'iöt ovat tehneet mittavia hakkuusopimuksia. Se onkin ekologisesti tärkein vyöhyke, missä puissa kiipeävät ja erityisesti hedelmiä syövät eläimet pääasiassa elävät. Pudonneet lehdet, muut kasvijätteet ja kuolleet eläimet hajoavat nopeasti kuumassa ja kosteassa ilmastossa eikä maassa ole paljonkaan mätänevää kariketta, vaan kuollutta orgaanista ainetta on jopa vähemmän kuin lauhkean vyöhykkeen metsissä. Pienten 20-30 m korkuisten puiden latvat ovat harvakseltaan alimmassa kerroksessa. Professori Paul W. Toinen lajirunsauteen vaikuttava tekijä lienee ympäristön muuttumattomuus, vuodenaikaisvaihtelujen puute, jolloin lisääntyminen ja erilaistumista aiheuttavat prosessit voivat jatkua keskeytymättä vuoden ympäri. Latvakerrosten ja lähellä maata olevien kerrosten mikroilmastoilla on suuri ero. Eri lajien kukkiminen, hedelmien kypsyminen ja lehvästön muutokset sattuvat eri aikaan ja jopa saman lajin toinen yksilö voi samassa paikassa olla eri vaiheessa kuin naapurinsa. Vasta 35-45 m korkeudessa on yhtenäinen latvusta. Richardsin sanoin tätä tuhoa voidaan pitää yhtenä elävän luonnon historian suurimmista tapahtumista: muutamassa vuosikymmenessä ihminen hävittää sademetsät, joiden kehitys on kestänyt kymmeniä miljoonia vuosija ja joiden kanssa menneet ihmissukupolvet ovat kolmisen miljoonaa vuotta innostuneet elämään sovussa. Sienitai hyönteistuhoja ei koskemattomassa metsässä juuri esiinny, vaikka ne vaivaavatkin useimpia trooppisia viljelmiä. Mm. Kenttäkerroksen kasvit ovat lehvästöltään heikkoja valon puutteen takia, sillä metsän sisällä maan pinnan saavuttaa 1/200-1/100 siitä valosta, joka avoimen taivaan alla pääsee maahan. Vapaat ravinteet sade huuhtoo nopeasti pois. KIERRÄTYSTÄ Sademetsissä ravinteiden kierto on lähes suljettu. Ravinnekierrossa on sienillä tärkeä osa. Sademetsän puut ovat ikivihreitä, paljon vettä tarvitsevia ja vähintään parinkymmenen metrin korkuisia. Sademetsä onkin toiminut lajien varastona, josta ne, mahdollisesti myös ihminen, ovat vaeltaneet subtrooppisille, lauhkeille ja kylmille seuduille. Maan pinnan lähellä on vain vähän ilmavirtoja ja siksi harvat kasvit ovat tuulipölytteisiä. Ilman hiilidioksidipitoisuus on suurempi kuin lauhkeissa lehtimetsissä. Toistaiseksi vähiten kärsineet EteläAmerikka ja Kaakkois-Aasia ovat menettäneet yli kolmanneksen viidakoistaan, mutta niiden alueilla hakkuut ovat vasta pääsemässä käyntiin. ), jotka eivät ole loisia. KATOAVA PARATIISI Vielä vuosisata sitten sademetsät hallitsivat lähes koskemattomina tropiikin maisemia. MONEN KERROKSEN VÄKEÄ Sademetsillä ei ole tasaista suljettua latvustoa kuten lauhkeilla metsillä, vaan yleensä kolmesta kerroksesta muodostunut rakenne. Se on lintujen valtakuntaa, missä muita selkärankaisia on vain vähän. Suurimmat menetykset on koettu Intiassa, Ceylonilla, Hurmassa ja KeskiAmerikassa, missä 2/3 trooppisista metsistä on jo hävinnyt. Nykyaikainen teknologia, maatalouden kehitys ja puuntarve ovat nyt saavuttamassa nämä alueet
Vuonna 19 7 4 julkaistu Aasian taloudellisen kehityksen neuvoston ECAFE:n raportti arvioi, että kaikki saavutettavissa olevat metsät Filippiineillä ja Länsi-Malesiassa on hakattu lähimpien l vuoden kuluessa, ja että Indonesian metsät riittävät noin 30 vuodeksi. Vain harvat puut 15 -25 puuta/ha ovat kuitenkin käyttökelpoisia jalostuksessa, mutta niiden hankkimiseksi pitää tuhota 7 5 % ympäröivästä puustosta. Vielä v. MIKSI VIIDAKKO KATOAA Sademetsien suurimman uhan katsotaan perustuvan trooppisten maiden köyhyyteen ja sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen, jotka johtuvat ekstensiivisestä heikkotuottoisen maan viljelystä, entisista siirtomaaoloista sekä metsien ja niiden eläim1ston suunnitelmattomasta käytöstä. Tulevaisuudennäkymiin vaikuttaa rikkaammista maista tuleva paine käyttää enemmän öljyä ja puutavaraa, joiden maailmanlaajuisesta pulasta kehitysmaat yrittävät hyötyä. Met133. 11 milj. ha kontrolloimattoman hakkuun takia. Kuvassa näkyy Uuden Guinean länsiosan alavaa sademetsää epi~vytteineen. 1975. kohdistaakin suuren paineen kosteiden tropiikkien metsävaroihin. Suunnitelmaan liittyy asutusohjelma, jonka mukaan 64 000 perhettä sijoitetaan maaseudulle kolmessa vuodessa viljelemään kukin n. Trooppisille sademetsille on omma1sta suuri lajirunsaus ja monessa kerroksessa elävät kasvit. teknologiaa kehittämällä pyritään kuitenkin yhä useampia puulajeja ottamaan käyttöön erityisesti paikallisesti. 100 ha :n tilaa. Uudet koneelliset menetelmät ovat tunkeutumassa viidakkoihin hehtaari metsää voidaan siten "puhdistaa" kahdessa tunnissa. Maatalous on myös varmasti tuhoisin uhka, ei vain metsäpinta-alan suhteen, vaan seurauksiltaankin (eroosio, tulvat, maannoksen pilaantuminen ja villieläinten elinmahdollisuuksien väheneminen). ulkomaista yhtiötä aikoi hakata 38 milj. Kuitenkin vain 4 % Amazonasin maannoksista on hyviä tai keskinkertaisia viljeltäviksi, ja niitä voitaisiin käyttää vain metsätalouteen. Vaikka trooppisen metsän hakkaaminen on vaivalloista ja kallista, hakkuut ovat kaikkialla kiihtymässä. Nykyään metsaa kaatuu yli 20 ha/min eli n. Yhä kasvava puutavaran ja paperin tarve ja uudet edistysaskeleet puun käytössä lastulevy yms. Afrikan sademetsiä on myös hyödynnetty pitkään. Nopea väestönkasvu (3 %/v.) aiheuttaa nykyään kasvavan paineen metsiä kohtaan. Kun kehitysmaat yrittävät saavuttaa teollisuusmaiden varauden, maailman viimeiset suuret ja yhtenäiset luonnontilaiset alueet lohkotaan ja hävitetään. 4.5 milj. Tähän asti Indonesiassa, missä puutavaran vienti 25-kertaistui l 966-1970, on luokiteltu tuhoutuneeksi 27 milj. ha vuodessa. Tästä huolimatta Brasilian hallitus aloitti v. Mukana alueelle tulee lisää teitä, energiantuotantoa (Amazonin alueelta uskotaan löytyvän öljyä) ja teollisuutta. Distribution of Tropical Rain Forest Trooppisten sademetsien synty edellyttää runsaita sateita ja tasaisen korkeaa lämpötilaa. ha metsää. Alkuperäistä metsää on myös SUOMEN LUONTO 34/7 6 korvattu nopeasti kasvavilla tukkipuilla. Metsien tuhoamisen suurimmasta osasta ovat vastuussa teollistuneiden maiden asukkaat, sillä puun käyttö näissä maissa on lisääntynyt 75 %:lla viime vuosina, eniten USA:ssa ja Japanissa sekä joissakin Euroopan maissa. Maanrajassa on valoa vähän, joten siellä voivat kasvaa vain varjoa sietävät lajit, mm. Madagaskarilta metsät ovat lähes kokonaan hävinneet, ja Kongon ja Guinean lahden alueilla supistuneet huomattavasti reunoiltaan. FAQ :n arvion mukaan vuosittain kaadetaan maatalouskäyttöön 5-10 milj. Siksi niitä on lähinnä vain kääntöpiirien välisellä alueella päiväntasaajan molemmin puolin. Äskettäin kolme ruotsalaista yhtiötä on tehnyt Liberian hallituksen kanssa sopimuksen, että 140 000 ha sademetsää korvataan nopeakasvuisilla männyillä, korjataan 10-15 vuoden kuluttua ja laivataan Ruotsiin. Väistämättä seuraa myös maaperän ja metsän tuhoutumista kontrolloimattoman käytön takia. 1963 sademetsät peittivät n. Mm. 1971 TransAmazonin valtatien rakentamisen. Miljoona neliökilometriä lienee tuhoutunut, kun 2.25 mrd mg on runsaassa kymmenessä vuodessa hakattu. saniaiset. Laajin yksityinen uhka on luultavasti sademetsien muuttaminen viljapelloiksi ja laidunmaiksi trooppisten maiden kasvavan väestön nälän vähentämiseksi ( 1/4 maapallon väestöstä asuu ahtautuneena tropiikin harvoille keskusalueille). mg v. km 2 Etelä-Amerikasta
Viljelyksessä entisen sademetsämaannoksen tuottavuus säilyy ainoastaan 3-4 vuotta. Kun tiheä kasvillisuus poistetaan viljelyä varten, maa jää paljaaksi kaatosateille ja auringon paahteelle. Trooppisia alueita on kuitenkin tutkittu maataloutta varten muita huomattavasti vähemmän. Sivistyksen tunkeutuessa sysu oM EN LUO NTO 34/7 6. Ekosysteemin monimutkaisuuden takia hakkuut muuttamat sademetsiä enemmän kuin poistuvan puumäärän perusteella voisi arvioida. Näin primaarimetsän lajeille ei jää mitään turvapaikkaa. Sademäärän ja metsän suhteesta kiistellään, mutta on todettu, että esim. 1 % maapallon pinta-alasta) se merkitsee n. Siirtymätai kaskiviljelyssä on voitu säilyttää maan tuottavuus, jos metsää ei väestöpaineen vuoksi ole tarvinnut raivata liian nopeasti uudelleen, mutta nykyisillä maankäyttömuodoilla metsä ei voi uudistua. Siellä missä on lyhyt kuiva kausi, kuivuus muuttuu ankarammaksi metsien tuhoa misen jälkeen, koska alentunut pohjavesi ei riitä kaikkiin lähteisiin, vaan ne kuivuvat. eroosion etenemistä, kun suojaava kasvipeite poistuu ja päivittäin toistuvat kaatosateet vievät maan ravinteikkaan pintakerroksen mennessään. lajin tuhoutumista (IO % kaikista lajeista). Lopuksi auringon paahde tappaa pieneliöt ja kovettaa maan. Tiedemiehet ovatkin todenneet, että totutut viljelymenetelmät jättävät maan sementin kaltaiseksi paljaaksi joutomaaksi, joka ei pysty pitämään yllä edes piikkipensaikkoa saati elättämään ihmisiä. sätalous sademetsän uhkana voi vielä osoittautua vakavammaksi kuin maatalous. Myös nykyinen suuntaus asuttaa raja-alueita tai laajoja osia harvaanasutusta sademetsästä strateg1s1sta tai muista poliittisista syistä on vakava uhka, koska silloin ei voida välttää maataloudellista tai muuta tuhoisaa hyväksikäyttöä. sekundaarimetsät eroavat alkuperäisistä huomattavasti puulajeiltaan, kasvistoltaan ja eläimistöltään eivätkä ne koskaan voi nopeasta sukkessiostaan huolimatta täydellisesti uusiutua ja korvata alkuperäisiä metsiä. Hakkuut Metsän hakkaaminen aiheuttaa mm. JA MITÄ SIITÄ SEURAAKAAN Sademetsien tuhon seurauksia ihmiselle ja koko biosfäärille ei voida kuin arvata, sillä nykyinen tietämys on liian puutteellista. Samalla hakkuut usein johtavat maan viljelykseen ottamiseen. Epäilemättä pitkän ajan ekologiset ja taloudelliset vaikutukset ovat mahdollisia. Nyt jo metsien raivaus on katkaissut kommunikaatioja muuttoreitit subtrooppisille, lauhkeille ja kylmille seuduille. Pienilmastollisia muutoksia on kuitenkin havaittu : paljaan maan lämpötila nousee päivisin suuresti ja laskee öisin hieman. malariaa ja keltakuumetta levittävät hyönteiset elävät latvustoissa eivätkä koskaan joutuneet ihmisten kanssa kosketuksiin ennen kuin puita alettiin kaataa. Se merkitsee miljoonien vuosien evoluution hukkaantumista. Pienentyneet alueet eivät voi enää toimia lajien turvana samoin kuin entiset laajemmat metsäseudut. Tästä aiheutuu myös maanvieremiä. Kun maaperä metsäja maataloudellisten väärinkäytösten vuoksi köyhtyy liikaa eikä pysty kasvattamaan edes sekundaarimetsää, alueen 134 valtaavat savannikasvillisuus, bambutiheiköt tms. Ne pystyvät runkojensa ja oksiensa epifyyttien avulla pidättämään sumua ja saavat pilvet satamaan. Ilmasto Sademetsien muuttaminen saattaa aiheuttaa myös laajoja ilmaston muutoksia. Ilman suhteellisen kosteuden vaihtelut ovat jyrkkiä ja tuuli, konvektioilmiö ja pyörteet lisääntyvät maan pinnan lähellä. Ilmastovaikutukset ovat kuitenkin suurelta osin epäselviä. Hakkuista syntyy myös ennalta -arvaamattomia ongelmia: esim. Paljas maa heijastaa kuumuutta, mikä voisi vaikuttaa ilmavirtoihin ja muuttaa ilmasto-olosuhteita ainakin paikallisesti ja mahdollisesti aiheuttaa kuivuutta ja nälänhätää. Maannoksen hedelmättömyyden takia on epätodennäköistä, että pieniä tai alluviaalisia ja vulkaanisia alueita lukuunottamatta entisestä metsästä voitaisiin saada jatkuvasti tuottavaa maatalousmaata. Metsien raivaamisen jälkeen rankkasateet aiheuttavat suurempia tulvia, koska kaikki vesi valuu jokiin kasvillisuuden estämättä eikä imeydy maahan juuri lainkaan. Primaarista trooppista metsää hakkuun jälkeen seuraavat metsätyypit eli ns. pilvimetsät saavat jopa kolminkertaisen vesimäärän ympäröivään savanniin verrattuna. Tarvitaan satoja tai tuhansia vuosia, ennen kuin kaikki kasvit ja eläimet palaavat. Maapallon happitilanteeseen edes Amazonasin raivaaminen tuskin vaikuttaisi kovin merkittävästi. kasvillisuus. Se on kuivalla ilmalla hyvin tulenarkaa ja palaa säännöllisesti, joten metsittyminen estyy. Ihmisen vaikutus muuttaa pysyvästi kasvien ja eläinten evoluution kulkua. Nykyään puutavarayhtiöille ei riitä pelkkä käyttökelpoisten runkojen korjuu, vaan kaikki kasvillisuus, taimet ja käyttökelvottomat rungotkin poistetaan ja maa jää paljaaksi. Aiemmin metsistä käytettiin kaupallista puutavaraa harvoin enemmän kuin 5 % puustosta.Jos sen jälkeen maata ei otettu viljelykseen tai laitumeksi, metsä uusiutui nopeasti entiselleen. Yksin Amazonin alueella (n. Maatalous Trooppisten metsien maaperä ei ole hedelmällistä kuten yleensä uskotaan, vaan kun orgaanisen aineen palauttaminen maahan loppuu, maan tuottavuuskin katoaa. Muiden mukana alueen vedenpidätyskyky vähenee, jolloin tulvat jokien alajuoksulla lisääntyvät. 1 milj. Luonto ja tiede Paljon trooppista eläinja kasvimaailmaa katoaa, ennen kuin sitä on tutkittu tai edes löydetty
Se on perustettu v. Myös maan pinnan lähellä pysyvä kostea ilmakerros tasoittaa valumaa. Heidän mukanaan häviää iäksi paljon hyödyllistä tietoa trooppisen metsän olosuhteista ja siellä elämisestä MITÄ HYÖTYÄ SADEMETSÄSTÄ ON. ~etsä ku!_u~taa ja varast01 itse paljon ve_tta Ja tasaa näin sadealueen vesitasapainoa ja estää tulvien syntyä. Yhdeksän latinalaisen Amerikan maata saa apua ja Kaakkois-Aasiassa on puolisen tusinaa kohdetta. 135. Sademetsän tärkeimpiä tehtäviä on valuman tasaaminen. Metsien siimeksessä on lisäksi paljon löytämättömiä aarteita. Trooppinen sademetsä on erittäin herkkä ja haavoittuva. Lisäksi suurin osa suojelluista alueista on joko liian pieniä tarjotakseen riittävää suojaa tai ne edustavat epätyypillistä sademetsäekosysteemiä. Samoin niiden hyödyntämisen o. Luonnontilaan jättäminen onkin useimmiten sademetsän onnistunein ja halvin maankäyttötapa. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä trooppisia metsiä koskevan tiedon keräämiseksi ja käyttämiseksi mahdollisimman hyvin. Koskemattomana se suojaa maannoksen, vedet, kasvillisuuden, eläimistön ja maiseman turme~tumattomana, eikä se tässä tarvitse avukseen mitään ihmisen toimenpiteitä. Perintöaineksen säilyttämisen lisäksi on tärkeätä säilyttää koskemattomia ekosysteemejä tieteen tarpeisiin. MIKSI SUOJELLA SADEMETSIÄ Sademetsien suojelu on tärkeätä eläinja kasvikantojen säilyttämiseksi ja evoluution jatkumiseksi, sillä evoluutio jatkuu koko ajan, mutta ainoastaan luonnonyhteisössä. Perulla ja Venezuelalla on lisäksi kehitysohjelmat, joiden mukaan ne pyrki~ät suojelemaan 10 % sademetsistään, mitä onkin pidettävä sopivana määränä. Kun tunnetaan sademetsän ekologia, nuta vo1ta1sun käyttää myös puuntuotantoon tai riistanhoitoon. jonkin taudin leviäSUOM EN L UO NTO 3-4/76 misteiden selvittämisessä tai antaa viitteitä siitä, miten vastaavia alueita tulisi kohdella silloin, kun ne otetaan ihmisen käyttöön. 17 %), Peru (3 .52 %) ja Surinam (3.46 %). uudet viljalajit, kuidut, väriaineet, hyönteismyrkyt jne. Niiden mukana ei saa aiheutua liian voimakasta kulutusta, mitä voisi seurata esim. Silloin ne voivat auttaa esim. Afrikassa on suojeltu 2. Lajit kyllä voivat säilyä tarhoissakin, mutta kehitys voi edetä vain niiden alkuperäisessä ympäristössä, johon ne ovat sopeutuneet. eukalyptus-lajit) korvanneet monimuotoisen metsän. Kosteiden trooppisten metsien suojelun pitää kuitenkin perustua tietoiseen kansalliseen luonnonsuojelupolitiikkaan, mutta on pidettävä huoli siitä, että edustavat ja riittävän suuret alueet säilyvät talouskäytön ulkopuolella. Kerran häirityn tasapainon palauttamiseen kuluu satoja tai luultavammin tuhansia vuosia. Kansainvälisen luonnonsu_ojeluliiton ja WWF:n kosteiden trooppisten metsien suojelukampanjaan kuuluu suojeltaviksi sopivien alueiden etsiminen ja tutkiminen sekä suojelutoimenpiteiden aloittaminen. Afrikassa projekteja toteutetaan kahdeksassa maassa. Maailman suojeltujen alueiden pinta-ala saavuttanee vaivoin 5 % ensi vuosikymmenellä, jolloin metsien tuho viljelyn ja asutuksen takia lienee nelinkertainen. Yksittäisistä maista sademetsiään ovat parhaiten suojelleet Zaire (4.66 %), Venezuela (4. Monien mielestä sademetsät ovat hyödyttömiä, kunnes ne on raivattu ja otettu käyttöön : viljelykset tai nopeasti kasvavat tukkipuut (esim. Esimerkiksi kumi, kaakao ja kiniini ovat sademetsästä kotoisin ja muitakin lääketieteellisiä, tieteellisiä ja kaupallisia tuotteita saattaa odottaa löytämistä. 1970, pinta-alaltaan 15 000 km 2 ja lähes koskematonta Amazonin yläjuoksun metsää. Puut estävät tropiikin kaatosateita kuljettamasta pois maan ohutta humuskerrosta. Etelä-Amerikan suurin sademetsänsuojelualue on Manun kansallispuisto Perussa. _tapa~duttava erittäin varovasti Ja valikoiden. Erityisen tärkeää se on jyrkillä ri~t~illä. Se takaa myös puhtaan veden saannin jokien alajuoksulla. SUOJELLUT SADEMETSÄT Kansallispuistojen ja muiden suojelualueet ovat välttämättömiä trooppisten metsien suoje_lemiseksi. välle sademetsiin siellä asuneet luontoon sopeutuneet alkukantaiset heimot katoavat tai omaksuvat sivistyksen. Nykyään sademetsien alueelle perustettujen suoje\ualueiden verkosto on riittämätön suojaamaan geneettistä monimuotoisuutta ja estämään ekosysteemin katoamisen. Sademetsän tyypillisin piirre on sen itseriittoisuus. Virkistyksen ja oeptuksen ta~peet on myös otettava huo~-~oon, mutta on varottava, ette1vat ne aiheuta muutoksia alkuperäisessä ekosysteemissä. UNESCO :lla onkin tekeillä selvitys metsätyypeistä, niiden laajuudesta, eliöistä ja taloudellisista hyödyntämismahdollisuuksista. massaturismista herkillä alueilla. 76 %, orientaalisella alueella 1.81 % ja Keskija Etelä-Amerikassa vain 0.67 %. Myös virkistyskäyttöä ja matkailua voitaisiin lisätä, sillä sademetsät tarjoavat kauniita maisemia ja monipuolisen valikoiman ainutlaatuisia kasveja, hyönteisiä, lintuja, nisäkkäitä ja muita eläimiä. Sademetsien monimutkaisesta ekologiasta ei kuitenkaan tiedetä riittävän paljon, jotta tunnettaisiin tavat, joilla sitä voitaisiin hyödyntää tuhoa aiheuttamatta. Parhaiten on suojeltu australialaisen alueen sademetsät, mutta niiden merkitys maailman sademetsäluonnon edustajina on vähäinen. Metsästä on hyötyä rinteillä kuivuutta estävänä turvana alankojen viljelyksille. Mahdollisia ovat esim. _Sadem~tsissä sijaitsevat 58 su0Jeluyks1kköä käsittävät vain 1.34 % kosteista tropiikin metsistä ja useita eri metsätyyppejä on kokonaan suojelua vailla
Vain jostakin kuin sattumalta säilyneestä luonnon sopukasta tai jo varhain tietoisesti suojellusta " luonnonpuistosta" tuollaisen kasvillisuussirpaleen saattaa vieläkin löytää. Vuosaaren eli silloisen Nordsjön itälaidalle Niinisaaren-Porvarinlahden alueille. Muistettakoon vain esim. Mutta kaupungin asukkaat tarvitsevat erityisen kipeästi myös luonnontilaisia alueita virkistystarkoituksiin, koulujen opetuskohteiksi, oman historiansa muistomerkeiksi jne. ENNEN LEHTOJA NYT TELAKKA Retkeillessäni kesällä 1940 Helsingin itäpuolella olevissa metsissä jouduin mm. Kranckin (193 7) mukaan tämän alueen kautta käy liuskeita ja amfiboliittigneissejä sisältävä vyöhyke, jonka tiliin lienee lähinnä pantava seudun kasvillisuuden melkoinen rehevyys. Magnus Brenner ( 1906), kasvientutkija ja koulumies, kirjoitti jo 70 vudtta sitten: " Niiden valtavien muutosten seurauksena, joiden alaiseksi Helsingin kaupungin alue on aikojen kuluessa ja erityisesti viime vuosikymmeninä joutunut, on seudun kasvisto kärsinyt suuresti ... Kun v. Oheisen artikkelin kuvaamat, sinänsä jo anteeksiantamatonta yliolkaisuutta kuvastavat tapaukset eivät valitettavasti ole ainoat, vaan jllljelläolevia ainutkertaisia luonnonarvoja tuhotaan yhtä typerästi nytkin esim. Pääkaupungin seudun 136 kallioperå ei ole erityisen ravinteikasta; kalkkiakin on vain niukasti harvoissa paikoissa. parhailla lintulahdilla, lehtoalueilla ja itse Keskuspuistossakin. niemen pohjoisimmissa ja eteläisimmissä osissa sekä joillakin mitättömän pienillä rantakaistoilla." Tämä Brennerin toteama Helsingin luontaisen kasvipeitteen hävitys on jatkunut noista ajoista keskeytyksettä ja varsinkin viime aikoina yhä kiihtyvällä vauhdilla. Jos tutkimme nimenomaan kauniin ja rikkaan luonnon kohtaloita Helsingin seudulla, tilanne on itse asiassa vieläkin ikävämpi. Löysin sieltä mm. Toisaalta Helsingin sijainti aavan, monisaarisen meren äärellä merkitsee sinänsä maisemallisen kauneuden runsautta, mutta tätäkin luonnon lahjaa ihminen on aikojen kuluessa monin paikoin suuresti kaventanut esim. Niinpä kaupungin rakentajilta pitäisi edellyttää aivan erityistä valppautta päätettäessä siitä, mikä säästetään ja minkä annetaan tuhoutua. 1950 jouduin Helsingin seutukaavaliiton toimeksiannosta tutkimaan Helsingin naapuriSUOMEN L UONTO 3-4/76. puustoa hävittämällä ja rumasti rakentamalla. on alunperinkin oHut vain vähän ja nekin on · yleensä jo varhain raivattu maanviljelystarkoituksiin, huvilatonteiksi, puistoiksi ym. Ja vaikkapa näitä luonnon ·aarteita olisi jossain säilynyt näihin päiviin asti, ne eivät ole vieläkään turvassa, jos jokin tärkeä taloudellinen näkökohta sanelee niille uuden tehtävän ihmisen palveluksessa tuhoutumisen hinnalla. Nämä metsät, jotka siihen aikaan kuuluivat Helsingin maalaiskuntaan, olivat vielä lähes alkuperäisessä tilassaan. ja metsä-, kallioja suokasvillisuus tuhou tunut niin, että alkuperäisestä kasvipeitteestä on nyttemmin jäljellä vain vähäisiä jätteitä ... useita kasvilajeja, jotka ovat koko Helsingin seudulla harvinaisia tai hyvin harvinaisia, ja monet suhteellisen vaateliaat kasvit olivat melko tavallisia. V. Ne pirstaleet, joita kantakaupungissa luontaisesta kasvillisuudesta on vielä jäljellä, ovat kulttuurin suuresti muuttamia ja turmelemia, ja alkuperäisestä kasvistosta on kokonaan kadonnut jo monia kymmeniä lajeja (Erkamo 1975). Itse asiassa seudun tietyt paikannimetkin, Niinisaari, Lehtisaari ja Tryvik (Kuusamalahti), viittaavat alueen lehtevään kasvillisuuteen. On mahdollista, että siellä on pieniä kalkkiesiintymiäkin, sillä kalkkilouhoksistaan tunnettu Kalkkisaari sijaitsee aivan lähellä. Siksi todella rehevää, lajirikasta kasvillisuutta, lehtoja, lehtokallioita, lettomaisia suopälviä jne. Lauttasaaren rikaslintuisen Pajalahden (Lehtonen 1944) tai Ison ja Pikku-Huopalahden hävittäminen täyttämällä ja Laajasalon kauniiden rantakallioiden raastaminen öljysatamaksi yleisön ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen tarmokkaasta vastustuksesta huolimatta. Helsingin kaupungin historia on tässä suhteessa varsin kunniaton. Tällaisia kauniin ja rikkaan luonnon tuhoamistapauksia voidaan viime vuosilta osoittaa muitakin. Erkamo Kaksi Helsingin tuhoamaa 1 uo n topara tiisia Kasvava kaupunki leviää pakostakin ympärillään olevan luonnon päälle
Aluskasvillisuuden runsaasta lajistosta sopii mainita sellaisia lehtokasveja kuin konnanmarja, tesma, valko-, sinija keltavuokko, velholehti, hirssisara, tesmayrtti, lehtotähtimö, keväthanhikki, lehtoalvejuuri, valkolehdokki, soikkokaksikko, linnunpesäjuuri ja katkera linnunruoho. Varvikosta voi tavata teeren poikueen ja hirvien jätöksiä näkyi tuon tuostakin. Telakan rakennus alkoi v. SUOMEN L UONTO 34/7 6 Vuosaaren telakan alue ympllristöineen. 1971. 137. Lehtotllhtimö kuului Niinisaaren lehtomaisten metsien lajistoon. Ehdotin tällöin, että Niinilahden länsirannalle, missä kasvillisuus oli varsin rehevää ja lajirikasta, perustettaisiin laajahko luonnonsuojelualue. Metsä oli täällä huomattavalta osaltaan reheväkasvuista kuusikkoa (MT, OMT, OMaT); paikoin esiintyi myös saniaislehtopälviä. kuusamaa, taikinamarjaa, punaherukkaa ja koiranheittä. Viimeksimainitut kaksi lajia kuuluvat koko Helsingin seudun harvinaisimpiin. Pisteviiva osoittaa alkuperllisen rantaviivan kulkua. Rannalla taas oli tervaleppälehtoa. Alakuvasta nllkyvllt työmaan nykyvaiheet. kuntien luontoa ja tekemään ehdotuksia seudulle perustettavista virkistysalueista ja luonnonsuojelukohteista (Erkamo & Ruotsala 1959), tulin jälleen kierrelleeksi Niinisaaren metsissä. Suunnitellun suursataman alue on rajattu yhtenllisellll viivalla ja ehdotettu luonnonsuojelualue katkoviivalla. Kuusten joukossa kasvoi monia lehtipuita : koivua, runkopihlajaa, tervaleppää, raitaa, tuomea, lehmustakin sivummalla; pensaista taas mm. Vuosaaren Niinisaari, joka oli tunnettu rehevllstll ja erikoislaatuisesta kasvillisuudestaan, on nyt jllllnyt Valmetin telakka-alueen alle. Eläimistäkin oli rikasta. Alueen rannoilta avautui myös viehättävä näköala, saarien lomitse Sipoon Kaunissaaren suuntaan
Ensinnäkin saaren alkuperäinen kasvipeite, josta nähtiin vielä runsaasti näytteitä rannoilla, kalliorinteillä sekä kangasmetsän ja rantalehtojen sirpaleissa, oli verraten lajirikas. Syntyy metsä, joka rehevyydellään, lajirikkaudellaan ja puittensa komeudella häikäisee sekä tavallista kansalaista että botanistiakin. Muistiinpanoni, joita tein varsinkin 1940-luvulla, eivät tosin kata saaren koko flooraa, mutta mm. Aluetta on tarkoitus täyttämällä laajentaa merelle päin, jolloin mm. Siihen voitaisiin hyvin liittää myös Kalkkisaaren pohjoispuoliset Maskholmen ja Djupören-nimiset pikkusaaret, joita jo v. Sompasaari ei tosin enää 1950-luvulia ollut mikään "kos~ kematon luonnon aarnio", kaukana siitä. 1. Saaren itäpuoliskon metsärinteillä kasvoi taas monia tavallisia kangasmetsän kasveja, kuten mustikkaa, puolukkaa, kultapiiskua, rohtotädykettä ja useita mäntyjäkin, jotka siihen aikaan olivat Sörnäisten kallioilta jo melkein kokonaan hävinneet. 1956 esitettiin virkistyskäyttöön otettaviksi. VIERESTÄKIN VIEDÄÄN .. Laamanenkin (197 4) yhtyi tähän ja 138 suositti puolestaan läheisiä kallioisia Lehtisaaria, Varissaarta sekä niiden vierellä sijaitsevaa mantereen jyrkkärantaista Käärmenientä takamaastoineen ulkoilualueeksi. Niin on suunniteltu Niinisaaren rikas luonnonsuojelualue siis peruuttamattomasti menetetty. 20 m:n korkeuteen nousevine lakitasanteineen ja rehevä lehtevyys kiehtoi kauempaa katsovan silmää ja sen kasviston lajirikkaus oli hämmästyttävän suuri. Valitettavasti tätä ehdotustani ei voitu hyväksyä. 1976) ja myöhemmin muussakin lehdistössä esitettyjen tietojen mukaan "Helsingin uusi suursatama rakennetaan Vuosaareen nykyisen telakka-alueen pohjoispuolelle" eli juuri tälle alueelle. . Alueen kohtalon määräsi läheisten merenselkien syvyys, joka suo mahdollisuuden isojenkin laivojen liikkumiseen. Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistys esitti aikoinaan v. Tietysti voidaan myös kysyä, miksi valtion telakka piti sijoittaa juuri Helsingin alueelle. Kalkkisaari ja Lehtisaaret jäisivät sataman alle. Kirjoitin ehdotukseni päätteeksi: "Alueen metsä on nyt osaksi melko nuorta. Ka_upungin kehityksestä vastuussa olevat viranomaiset totesivat tämän, ja niin alue luovutettiin v. Samalla seudulla, aivan lähiympäristössä, on kuitenkin muitakin luonnon kannalta arvokkaita ja suojeltaviksi sopivia alueita. Tämä kasviston runsaus ja monipuolisuus johtui useista tekijöistä. Etelärannikoltamme olisi varmaan löytynyt monia muitakin tähän tarkoitukseen sopivia paikkoja. Suorastaan ihastuin tähän paikkaan. Olisi mitä suotavinta, että tällainen luonnonrikas aarnio voitaisiin säilyttää vastaisiin aikoihin". Tämä on satamalaitoksen mukaan "ainoa kyseeseen tuleva suursataman paikka". Nyt tämänkin alueen luontoa uhkaa täydellinen tuho. Lisäksi hän ehdotti niinkuin tämän kirjoittaja jo aikaisemmin (Erkamo 1956) edellä mammua Kalkkisaarta luonnonsuojelualueeksi. 1972 Katajanokalta poissiirtyvälle Valmetin telakalle. Joka tapauksessa on Niinisaaren luonnosta nyt parhaat paikat täydellisesti tuhottu kymmenien hehtaarien alalta ja maa tasoitettu suurtelakan tarpeisiin. MONIPUOLINEN KUL TTUURIHISTORIALLINEN MONUMENTTI Toista Sompasaaren flooran rikkauteen vaikuttanutta tekijää edustivat monet sinne jo vuosikymmeniä sitten istutetut puut, pensaat ja koristeruohot, joista useat olivat vielä hoitamattominakin säilyneet "viljelysrelikSUOMEN L UO NTO 34/76. Myös tämän alueen kautta kulkee liuskevyö, joten kasvillisuus on paikoin tavallista rikkaampaa. KUN SOMPASAARI VIELÄ OLI SAARI ... kalliokielo, maksaruohot, kivikon alvejuuri, kallioimarre, mäkikuisma, mäkiarho sekä hietaja mäkilemmikki. Pääkaupunkilehdessä (29. Nyt on samalla yhdistyksellä ja kaikilla muillakin Helsingin seudun luonnonystävillä jälleen syytä ryhtyä tarmokkaisiin toimenpiteisiin satamasuunnitelmien muuttamiseksi ja kyseisen kauniin ja rikkaan luonnonalueen tuhoamisen estämiseksi. AARNIOLLA EI OLE TULEVAISUUTTA SYVÄN MEREN LÄHELLÄ ... monet isot tuomet, löytyi taas koiranheittä, kieloa, sudenmarjaa, koiranvehnää, tesmaa, humalaa, pensaikkotatarta ja kyläkellukkaa. Niinpä Vuolanto (1970) esitti koko Porvarinlahden seudun säilytettäväksi maisemansuojelualueena, jossa "vesi, ruovikko, pellot ja metsät sointuvat hyvin toisiinsa". Mutta sen profiili n. seuraavat luonnonlajit olen merkinnyt tavatuiksi (Erkamo 1947). Tervalepän reunaamista rantalehdoista, joita koristivat mm. Toinen helsinkiläisbotanistien mieleen karvaana jäänyt vandaaliteko oli Sörnäisten edustalla sijainneen pienehkön, mutta viehättävän Sompasaaren hävitys ja tasoittaminen satamaterminaaliksi. Jos asiasta tulee tosi mikä tietysti edellyttää kaupunginvaltuuston päätöstä pitäisi sataman rakennustöiden alkaa "ensi vuosikymmenen alussa". Ylempänä kalliorinteillä oli paikoitellen säilynyt alkuperäistä kalliokasvillisuutta, jota edustivat mm. Jos se saa rauhassa varttua täyteen mittaansa, muodostuu tänne vähitellen todellinen suomalainen aarniometsä korkeine jättikuusineen ja tuulenkaatoineen. 1971 vetoomuksen Helsingin kaupunginvaltuustolle Vuosaaren telakkasuunnitelmien romuttamiseksi ja seudun rikkaan luonnon säästämiseksi, mutta turhaan. Rantavyöhykkeessä, joka oli pääosaltaan pienikivistä, mutta osaksi myös hiekkaista, kalliotai nurmikkorantaa, kasvoi ainakin rantavehnää, ruokopuntarpäätä, rantasinappia, keltamaitetta, rantakanankaalia ja virmajuurta
Kuva on vuodelta 1958. 139. Vanhan kellarin ympllristön kasvillisuus kertoi entisen Sompasaaren kasvillisuuden vehmaudesta. Kaupunginisllt pitivllt tärkellmplln:I. ja kulttuurijllllnteenll kasvoi useita varjoliljoja. sen tasoittamista ja yhdistllmistll rantaan satama-alueen laajennuksena kuin alueen sllilyttllmistll monipuolisen luonnon turvapaikkana, mielenkiintoisen kulttuurihistorian muistomerkkinll ja antoisana virkistysalueena aivan kaupungin tuntumassa. Sivuprofiili saaren nykytilasta nllkyy sivun 179 valokuvan alareunassa. Asfalttija betonilaakio, joka yhll edelleen tunnetaan Sompasaaren nimisenll, oli todella saari vielll 50-luvulla. Sompasaaren n:1.kötorninmllen ruohottuneilla rinteillll kasvoi monia kiintoisia lajeja. .. . S OMEN LUO NTO 34/76 Sompasaaren lajistoon kuului tesma . Vasen kartta on vuosisadan vaihteesta, muut vuosilta 1960 ja 1974
Fenn. Helsinki. Ehdotin Sompasaarta aikoinaan (Erkamo 1949) yleiseksi luonnonsuojelualueeksi, mikä tarkoitti saaren säilyttämistä luonnon puolesta sellaisena kuin se silloin oli, ja ihmisten liikkumisen rajoittamista poluille. 3 1, 117-135. rikkasinapin, rautanokkosen, pantaheinän ja pienikukkaisen ampiaisyrtin, jota kasvoi kymmeniä yksilöitä vakiintuneen rikkaruohon tapaan. Fl. Helsingin Seutukaavaliiton tutkimuksia. Helsingin Seucukaavaliiton tutkimuksia. Biologinen tutkimus. Sellaisia olivat todennäköisesti mm. Erkamo, V., 1975: Helsingin kasvit 71äistyvät kulttuurin tieltä. Voi vain kuvitella, millainen kukkameri täällä oli aikoinaan saarta kaunistanut. Niistä kehittyneitä kasveja löysin entisen kanalan raunioilta ainakin parikymmentä lajia, jotka muuten tuskin olisivat saareen joutuneet; niiden joukossa oli mm. Puista mainittakoon monet vaahterat, vuorijalavat ja kirsikat, pensasmaisista tuoksuvatukka, happomarja ja kenttävaahtera sekä monet hernepensas-, orapihlaja-, kuusama, spireaja syreenilajit. Pääkaupunkilehti, 1976, 3 A. Ohimennen voisi tässä kertoa, että noissa pensaikoissa asusti joka kesä lehtokerttu ja eräänä kesänä siellä vieraili ilmeisesti myös kirjokerttu. Erkamo, V., 1949: Ehdotus Helsingin seudun luonnonsuojelukohteiksi. Suursatama Vuosaareen. Kolmas Sompasaaren flooran rikkautta kasvattanut tekijä oli saaren eteläpäässä silloin vielä toimiva vihannesja koristekasvitarha, joka myöhemmässä vaiheessa kuului osuusliike Elannolle. seuraavat lajit: rohtomesikkä, nurmimailanen, mustakoiso, rohtoraunioyrtti, peltotädyke, Kanadan koiransilmä ja pelto-ohdakkeen rantamuoto. kurttulehtiruusu ja Unkarin pernaruoho), saaren vanhojen asuinrakennusten ympäristöön oli kertynyt eräitä "vanhan kulttuurin seuralaisia" Oitutilli, rohtopernaruoho) ja nurmikoihin käytetyn heinänsiemenen mukana oli saapunut muutamia pitkään säilyneitä kasveja (hakarasara, peurankello, kelta-apila). varjolilja, jota vaahterain alla kasvoi lukuisia yksilöitä hyvin viihtyvinä, tulppaani, keltanarsissi, helmililja, sarjakukkainen linnunmaito, tarhalemmikki ja vuohenkello, kaikki siellä täällä nurmikoilla ja puistolehdoissa hoidotta kasvavina. Luonnonsuojelutiedote J, I 97 J. Kaupunki tarvitsi saaren kuitenkin satama-alueensa laajentamiseen ja sen louhinta ja tasoitus suoritettiin v. Helsingin Seutukaavaliiton tutkimuksia. E. 300, vaikka viljeltyjä kasveja niitäkin oli useita kymmeniä ei otettaisikaan lukuun. V. Luonnon Tutkija 5 1, 47-5 1. Harvinaisemmista voisi mainita esim. Mistään ei voi aavistaa, että tässä sijaitsi ennen eräs Helsingin kauneimmista ja kasvirikkaimmista saarista. Merenvirtausten kuljettamina ja kierimällä jäätä pitkin tapahtuneen levinnän tuloksena oli ympäristöstä kulkeutunut saaren rannoille useita kasvilajeja (mm. Meyer) meillekin kotiutumassa. Erkamo, V. Ruotsala, 1959: Selvitys Helsingin naapurikuntien luonnonsuojelunkohteista. Ruohokasvien viljelysreliktejä edustivat mm. Luonnon Tutkija 80, painossa. 39 s. teinä". H., 193 7: Om sambandet mellan berggrundens byggnad och topografien i Södra Finlands kustområde. 1958-62. ASFALTOITU PARATIISI Joka tapauksessa nämä kaikki flooraa lisänneet tekijät saivat yhteisesti aikaan, että Sompasaaren kasviston lajimäärä nousi aivan poikkeuksellisen suureksi. Kasvitarhaa aikaisemmin hoitanut puutarhuri oli pitänyt kanoja ja hankkinut niille rehuksi jauhatusjätteitä kaupungin myllyiltä. F. Painolastin mukana saapm nimittäin monien vieras140 pera1sten kasvien siemema, ja niistä itäneiden kasvien jälkeläisiä kasvoi vieläkin tuolla painolastimaalla. Erkamo, V., 1956: Selvitys Helsingin seudun saariston virkistysalueista Jll luonnonsuoilunkohteista. Suomen Luonto 34, 77-80. 5 ha, lajilukua on pidettävä huomattavan suurena Etelä-Suomenkin oloissa, ja silloista Sompasaarta voitiin hyvin pitää eräänä "Helsingin kasviston aarreaittana". Kranck, E. Olen laskenut, että saaressa esuntyneitä lajeja oli 1940-luvun alussa n. Helsinki. Ainakin viime vuosisadalla, ehkä vielä kuluvan sataluvun alussakin purkivat pienehköt Itämeren ja Pohjanmeren piirissä liikkuvat purjelaivat painolastimaata Sompasaaren rannoille, ja tätä voidaan pitää neljäntenä flooran rikkauteen vaikuttavana tekijä':ä. Erkamo, V., 1976: Ta/aarian salaatti (Lactuca tatarica (L.) C.A. Soc. Helsingin kaupungin vanhoista asiakirjoista ja kartta-arkistosta sain selville, että saaren oli muodostanut puutarhaksi lähinnä kai 1840-luvulla kauppaneuvos C. Nykyisin Sompasaari on tasainen, osittain asfaltoitu hiekkakenttä, jolla kasvaa vain jokunen yleisen rikkakasvilajin yksilö siellä täällä. Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistyksen julkaisuja. Vuolanto, S., 1970 : Helsinki, itäiset kaupunginosat. Laamanen, J., 19 7 4: Luonnonsuojelututkimus II: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Kerava, j ärvenpää. KIRJALLISUUTTA Brenner, M ., 1906 : Förändringar i Helsingfors stads jlora. Luonnon Ystävä 48, 220-222. Vielä viideskin saaren flooraa rikastuttanut tekijä voidaan erottaa. SUOMEN LUONTO 3-4/76. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavaosaston tutkimuksia. Niiden mukana oli paikalle saapunut suuri joukko monenlaisten satunnaiskasvien siemeniä. karttaa). Lehtonen, L., 1944: Pajalahti. Tataarian salaatti, joka sittemmin on alkanut levitä ja kotiutua Helsingin saariston hiekkarannoille (Erkamo 1976). 1. Tämä oli nimittäin vuokrannut saaren kaupungilta työntekijöittensä virkistyspaikaksi. & R. Kun muistetaan, että saaren pinta-ala oli vain n. Fennia 63: 2, 1-24. On vielä muitakin seikkoja, jotka harvinaisesti rikastuttivat Sompasaaren kasvistoa. Sundman (18 10-89), mutta epäilemättä sitä oli istutuksin laajennettu vielä myöhemminkin (vrt. Kasvitarhassa olivat tavattavissa useimmat tavalliset viljelysmaarikkaruohomme. Medd. Erkamo, V., 1947: Sompasaan Helsingin kasviston aarreaittoja
Risto H amari Jokikasvit veden laadun ilmentäjinä Suomen Luonnon viime vuoden numerossa 5 (s. 268-273) julkaistiin Ulla Kurimon artikkeli "Vesikasvit kertovat vesien tilasta." Artikkelissa käsiteltiin eri vesikasvien viihtymistä puhtaissa ja eri tavoin likaantuneissa vesissä. Lisäksi virtaava vesi rasittaa kasveja mekaanisesti. Veden kasveihin kohdistama veto karsii morfologisesti sopimattomat lajit ja suosii sopivia. Lisäksi monet teollisuuslaitokset sijaitsevat jokien varsilla ja virtaus levittää niiden jätevesiä laajalle alueelle. Suomen Luonto 5/19 7 5, s. Parin viime vuosikymmenen ai kana vesikasvillisuustutkimuksissa on yhä enemmän kiinnitetty huomiota jätevesien vaikutukseen. Tilanne saattaa kuitenkin olla toisenlainen, jos vesi virtaa. Virtaus vaikuttaa vesikasvien keskeisimpiin kasvupaikkatekijöihin: pohjan laatuun, sedimentaatioon, valon määrään, ravinteiden kulkeutumiseen ja happipitoisuuteen. Edellämainitun artikkelin täydentämiseksi julkaistaan tässä katsaus jokien ilmentäjälajistoon. 268). Näitä ilmentäjälajeja tarkasteltiin lähinnä virtaamattoman veden olosuhteissa. Virtaamattomissa suvantopaikoissa taas tehostunut sedimentaatio estää pienten pohjaruusukkeisten kasvua. VIRTAOS VAIKUTTAA LAJISTOON Virtaus vaikuttaa lajistoon sekä välillisesti että välittömästi. VIRTAUS VAIKUTTAA ELO MUOTOIHIN Järvissä monet pohjaruusukkeiset lajit ovat oligotrofisuuden eli vähäravinteisuuden tai puhtaan veden ilmentäjiä, mutta vastaavanlaisista joista ne voivat silti puuttua tai olla niissä hyvin harvinaisia. Planktonlajien on havaittu kuvaavan veden tilaa, koska ne reagoivat nopeasti vesistön muutoksiin. Silti suuren ravinnepitoisuuden alueilla voi koskissa kasvaa lajeja, joita järvissä pidetään yleisesti niukkaravinteisuuden ilmentäjinä. On ilmestynyt julkaisuja, joissa joitakin lajeja kuvataan veden tilan ilmentäjinä eli indikaattoreina. Jotkut jokikasvit pystyvätkin kasvattamaan normaalimuodon ohella virtaan sopivia muunnoksia eli modifikaatioita. Maassamme on niin paljon jokia, että niiden kasvillisuuden erityispiirteiden tuntemista ei voida syrjäyttää, jos halutaan saada luotettava kuva koko vesikasvillisuudesta. Irtokellujia kasvaa rehevissä tai likaantuneissa järvissä, ja monia niistä pidetään indikaattorilajeina. makrolajien osalta tuloksia on vaikeampi tulkita, sillä lajisto muuttuu varsin hitaasti. Monin paikoin virrassa kasvaa myös järvisätkin (Ranunculus peltatus) (esim. Joet tarjoavatkin vain vähän kasvumahdollisuuksia pohjaruusukkeisille kasveille, sillä virtapaikkojen pohjamateriaali on karkeaa, jopa louhikkoista. Jokien ja järvien kasvilajit suhtautuvat ravinnepitoisuuteen samalla tavoin. Suurten, ns. Vesi kasvi 11 is u ussel vi tys ten pa himpana puutteena on jokien lajiston ja yhdyskuntien tuntemuksen vähäisyys. Esimerkiksi Kymijoen virtapaikkojen ja koskien tavanomaisin laji on vuorokukkainen ärviä (Myriophyllum alternijlorum) . 200 m Voikkaan sellu-, paperija puuhioketehtaiden, kuorimon, voi141. ___ _ Virtauksen vaikutus jokien lajistoon ilmenee monin tavoin. On kuitenkin hyvä, että indikaattorilajit pyritään selvittämään, sillä makrolajit voidaan helposti tunnistaa ja niiden apua voi "jokamieskin" käyttää veden tilaa määritellessään (ks. Jokien kasvupaikkaolosuhteet ovat dynaamisuutensa vuoksi olennaisesti erilaisia kuin järvien staattiset, vakaat olot. Näistä syistä järvikasvillisuudesta saatujen tutkimustulosten soveltaminen sellaisenaan antaa virheellisen kuvan jokiveden tilasta. Virtapaikkojen kasviyhdyskunnat ovat siten valikoituneet sen mukaan, miten eri lajit kestävät virtausta (katso ohejsta taulu_!skoa). Sen sijaan monet uposja kellulehtiset kasvit sopivat virtaavaan veteen hyvin, joten mahdollisia veden laadun ilmentäjiä on etsittävä niiden joukosta. Ne eivät kuitenkaan kestä virtausta ja niinpä niitä kasvaakin jokien virtapaikoissa vain poikkeuksellisesti.Jos joessa on sopivia suvantoja tai lahdekkeita, irtokellujatkin pystyvät kasvamaan, jolloin ne ilmentävät rehevyyttä. Vieläkään ei kiistattomasti tiedetä kaikkien makrovesikasvilajien indikaattoriarvoa. Siksi pitäisikin selvitellä SUOM EN L UO NTO 34/7 6 saastumisen vaikutuksia myös jokien kasvillisuuteen
XXI Hamari, R., 1974 :jäteveJien vailiutwjoli.ili.asvillimuteen Kymenlaakson Luonto 2/7 4 Kujala, V. Bot. Samantapaisilla paikoilla, mutta myös laajemmalti, viihtyvät pohjaruusukekasvit 1. Sirjola, E., 1969 : Aquatic Vegetation of the River Teuronjoli.i, South Finland, and itJ Relation to Water Velocity Ann. ja Ulvinen, A. VIRTAUS VAIKUTTAA KASVIYHDYSKUNTIIN Järvien rannoille luonteenoma1s1a useasta vyöhykkeestä koostuvia kasvustoja on jokien rannoilla vain paikoittain. Ågård 1 Butcher, R. Eläimistöltäänkin kosket ovat o maleimaisia biotooppeja. Jokien eläimet eivät kuitenkaan enaa kuulu tähän artikkeliin, mutta kasvien lisäksi pitäisi niitäkin tutkia virtaavan veden eliölajiston tärkeänä osana. Erityisesti yleinen vesiherne kasvaa kuitenkin likaantuneissa osissa silmännähden kookkaampana. Ne puuttuvatkin venesijoi lta, laiturien läheisyydestä, uimapaikoilta ja laidunrannoilta. Vanamo 35 :2 Kurimo, U., 1975 : VeJili.asvit li.ertovat veJien tilaJta Suomen Luonto 5/75. Onkin ilmeistä, että järvisätkin ja erityisesti vuorokukkainen ärviä hyötyvät virtapaikkojen hapekkaasta vedestä sekä alentuneesta kilpailusta. Monet lajit kärsivät liikehdinnästä. Virtaus levittää hapettuneen veden laajalle alueelle kosken alapuolelle eikä järvissä yleisesti todettua happikatoa esiinny jokioloissa ainakaan samassa mittakaavassa. , I 964: FloriJtiJche Untenuchungen in OJl-Kymenlaali.Jo in Sudjinnland Ann.Bot. Jotkut eläinlajit elävät koskissa ja toiset tarvitsevat niitä lisääntyäkseen. Syöksyessään kohisten alas koskea vähähappinen vesi samalla hapettuu. W., 1933: StudieJ on the Ecology of Rivm J ourn. Ne ovat matalavetisiä ja vaikka virtaus onkin voimakas, niissä on kasveja rannalta toiselle. V. Perkaamattomien koskipaikkojen säilyttäminen joissa on siis tärkeätä sekä paikallisesti että laajemminkin. Ensimmäiset kasvustot ovat usein jo 50100 m päässä tehtaista. Tärkeimpiä niistä ovat ratamosarpio ( Alisma plantago-aquatica), yleinen keiholehti (Sagittaria sagittifolia), varsan ulpukka (Nuphar luteum), suorapalpakko (Sparganium simplex), 142 ahvenen vita (Potamogeton perfoliatus) ja yleinen vesiherne (Utricularia vulgaris). Vain joen likaantuneissa osissa kasvavat sorsansammal (Ricciocarpus natans), kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae), kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum), karvalehti (Ceratophyllum demersum), sarjarimpi (Butomus umbellatus), suovehka (Calla palustris), pohjolanlumme (Numphaea candida) ja leveälehtinen osmankäämi (Typha latifolia). Voi. 6 SUOM EN LUONTO 34/76. Vaikka voimakas jätevesikuormitus muuttaa kasviyhriyskuntien lajikoostumusta vin iamattomissa paikoissa, monet ,apekasta vettä vaativat lajit menestyvät koskissa. J okiympäristössä niitä ei enää voidakaan pitää puhtaan veden indikaattoreina. Virtaus sekoittaa ja samalla laimentaa jätevedet joessa varsin nopeasti. vuorokukkainen ärv1a. Vahvaa virtaa kestävät mm. LIKAANTUNUT JOKI HENG ITTÄÄ KOSKILLAAN Likaantuneissa JOissa koskien merkitys eliöstölle näkyy selvästi. isoetidit. Rentovihvilä Uuncw bulbo.sus f Jluitans) Heinävita (Pola'f1UJgtton gramintw) Ojasorsimo (Glyuria Jluitaru) LuhtalemmiH.i (Myosotis .scorpioidts) t::::::.-4 Suorapalpakko (Sparganium .simplt~) rVarsan ulpuH.a (Nuphar luttum) Järvikorte (Equisttum JluuiaJ.ilt} Järviruoko ( PhragmiltJ communis) Järvikaisla (Sdrpw lacwtn's) Pohjolanlumme (Nympha,a candida) Yleinen vesiherne (Utricularia uulgaris) Ranta.leinikki (Ranuncu/w rtptaru) Nuouaruoho (UJbtlia dortmanna.) 10 TAULUKKO. Näkinsammal (FontinaliJ anli/Jyrttica) Kelluleht. Virtauksen vaikutus tuntuu yleensä molemmilla rannoilla ja estää normaalin vyöhykkeisyyden kehittymisen. kukkimaton palpak.ko (Spa,ganium ,p.) VuorolrnH.ainen ärviä (Myriophyllum alltrnijlorum) Järvisätkin (Ranunculw ptltatw) Ahvenen vita (Potamogtton ptrjoliatw) 1------... Koskipaikat ovat kuitenkin poikkeuksia. ·,mungund höhere Vegetation im F/wJe l at :,>i bei Ågård Medd. Useat lajit kasvavat Kymijoessa sekä puhtaissa että likaantuneissa osissa. vesisammallajit (Fonlinalis spp.), kellulehtinen kukkimaton palpakko (Sparganium sp.), vuorokukkainen ärviä (Myriophyllum allemiflorum) sekä eräät punaja vi herlevät. Soc. Eräiden lajien virtaustole ranssi Kymijoessa. Nämä paikat ovat osittain avoimia, osittain niihin sopeutuneiden kasvien vallassa. Näin joen molemmille rannoille syntyy kapeita nauhakasvustoja, joista ei voi erottaa vyöhykkeitä. Telm. Fenn. Kookkaat ilmaversoiset kasvit alentavat kuitenkin virran vaikutusta aivan vesirajan tuntumassa niin, että muutkin lajit onnistuvat kasvamaan. Tavanoma1s1a kulttuurivaikutteisilla paikoilla kasvavia kasveja ovat o_jasorsimo (Glyceria jluitans), vesitähti~ajit (Callitriche spp.), rönsyrölli ( Agrostis stolonifera) ja rantaleinikki (Ranunculus reptans). Niitä ei siis voida käyttää indikaattoreina. Syvemmällä ( 1-2 m) virtaus on jo niin voimakas, että kasvillisuus puuttuu kokonaan. ns. Tämä ravinnonhankinnaltaan (lihansyöjä) erikoinen kasvi siis hyötyy likaantuneesta vedestä. of Ecology. Likaantuneimmat alueet aivan tehtaiden lähellä ovat kasvittomia. Täsä on esimerkkinä mm. 100 l'lO ( rn/, malaitoksen, asetyleeni, ilmaja self-copytehtaiden alapuolella). Eri elomuotoryhmät muodostavat yhden sekakasvuston. KIRJALLIS UUTTA : Ackenheil , H. Ne hyötyvät ainakin jossain määrin jätevesien vaikutuksesta. Stat. Sitävastoin veden puhtautta il mentää hyvin nuottaruoho (Lobelia dortmanna), joka Kymijoessakin kasvaa vain puhtaimmissa paikoissa. , 1944 :Str •
Maataloudessa ekologisen kierron häiriintyminen tunnetaan jatkuvana sekä ravinteiden että eloperäisen aineen kulkeutumisena pois tuotantoalueelta. Tämän lehden lukijoille tarvitsee tuskin erityisesti korostaa sitä tosiasiaa, että aineiden kierto on nykyaikaisessa teollisuusyhteis_kunnassa pahasti häiriintynyt, ja että tämän hetken ympäristönsuojelun keskeisiä kysymyksiä on erilaisten jätemateriaalien talteenottaminen ja käyttäminen uusien prosessien raaka-aineina tai muuten hyödylliseen tarkoitukseen. Muualla maassa suurin osa lietteestä joutuu kaatopaikalle tai jää kasvaviksi kasoiksi puhdistamojen läheisyyteen. Biologinen aktiivisuus säilyy hyvänä ainoastaan, jos maassa on tarjolla hajotettavaa orga<!nista ainetta, josta maaperän eliöt saavat ravintonsa. Lähes ainoaksi järkeväksi vaihtoeh143. Tähän ympäristönsuojelun kannalta erittäin epätoivottuun tilanteeseen on odotettavissa parannusta sen jälkeen, kun vesihallituksessa tekeillä oleva valtakunnallinen lietteen hyväksikäytön yleissuunnitelma on valmistunut. Vesien suojeluun tähtäävät toimenpiteet ovat sensijaan viime vuosina huomattavasti tehostuneet, ja niiden ansiosta saadaan nopeasti kasvava osa jätevesien sisältämistä aineista talteenotetuksi. On inventoitu syntyvien jätteiden määrää ja laatua sekä perustettu projekteja uudelleenkäyttömahdollisuuksien selvittämiseksi (SITRA : Teollisuuden jäteinventaari 1972). Suomen Luonto 3/1975). Asiaa tutkivat kertovat työn nykyvaiheesta. Kasvavaa orgaanisen aineen ja ravinteiden vajausta on odotettavissa myös metsämaassa siirryttäessä entistä tehokkaampiin puunkorjuumenetelmiin. Veikko Huhta ja Veronica Sundman Multaa jätevesilietteestä Entisinä aikoina maatalouden ravinnekierto oli suljettu. Nämä vaikuttavat edelleen maan ravinnetalouteen, ilmanvaihtoon ja vedenpidätyskykyyn, mitkä seikat ovat puolestaan tärkeitä maan tuottavuuden kannalta. 1974 muodostuneesta yli 300 000 :sta kuutiometristä hautumolietettä sijoitettiin hyötykäyttöön noin puolet ja loput sekoitettiin kaatopaikkajätteeseen (Norha 197 5). Maaperämikrobien ja -eläinten toiminta tuottaa uutta humusta ja ylläpitää mureista rakennetta. Olisi siis pyrittävä ekologisen kierron palauttamiseen ohjaamalla hukkaan joutuneet ravinteet sinne mistä ne ovat lähteneet. Jätelietteen sijoitusja käyttömahdollisuuksia on Suomessa niin kuin muuallakin maailmassa selvitetty jo melko pitkään, ja kaikkialla ollaan pyrkimässä eroon sellaisista ekologisesti negatiivisista ratkaisuista kuin polttaminen, sijoittaminen kaatopaikoille, käyttö täytemaana jne. Yhä SUOM E"-1 L UO NTO 34/76 kasvava osa menetety1sta ravinteista korvataan keinolannoitteilla, ja niin tehtäessä usein unohdetaan, että myös maan humustasapainosta ja biologisesta aktiivisuudesta tulee huolehtia. Paluu suljettuun kiertoon olisi monestakin syystä suotavaa, mutta tiellä on ongelmia. Ravinteet siirtyivät pellosta rehuun ja elintarvikkeisiin, niistä eläimiin ja ihmisiin ja näistä edelleen lantana peltoon. Helsingissä v. JÄTELIETE Katkenneen renkaan toisessa päässä on puolestaan ongelmana kasvava jätteiden määrä ja vesistoJen rehevöityminen. Puhdistusprosessissa syntyvä liete on kuitenkin edelleen jäänyt jätteen asemaan, sillä sen uudelleenkäyttö on suureksi osaksi järjestämättä. Tähän asiaan onkin kiinnitetty viime vuosina kasvavaa huomiota myös Suomessa. Ihmiset ja pellot ovat nykyisin usein eri paikoissa, viemäreihin päästetään myös haitallisia aineita ja lietteen hyväksikäytöstä on vähän kokemuksia. Nyt ulosteiden ravinteet viemäröidään vesiin, ja peltojen ravinnevajaus korvataan muualta tuotavilla apulannoilla. Siirryttäessä haja-asutusalueiden viemäröintiin ja karjattomaan maatalouteen tämä ongelma korostuu entisestään. Kiinteiden jätteiden järkiperäisessä käsittelyssä otetaan Suomessa vasta tunnustelevia ensiaskeleita (vrt. Samalla vesistöt rehevöityvät, peltojen humus katoaa, maan ravinnetasapaino järkkyy, energiankulutus kasvaa (typpilannoitteet!) ja Suomen kauppavaje kasvaa. Lupaavantuntuiselta ratkaisulta sekä peltojen humusja ravinnekysymyksiin että jätehuollon ongelmiin näyttää se, että puunjalostusteollisuuden kuorijätteestä ja viemärivesien puhdistamolietteestä valmistetaan pellonparannusainetta
Lietteen hyväksikäyttöön liittyviä teknisiä ongelmia ovat paha haju ja suuri vesipitoisuus, joiden vuoksi raakaliete sellaisenaan on hyvin epämiellyttävä aine sekä kuljettaa että levittää käyttöpaikalle. Lietteen käytön tehostamiseksi SITRAn koordinoima yhdyskuntien vesija ympäristöproj ekti (ns. KÄYNNISSÄ OLEVISTA TUTKIMUKSISTA Tämän kirjoittajilla on parhaillaan käynnissä (Helsingin kauSUOMEN L UO NTO 34/76. YVY-projekti) päätti käynnistää noin vuosi sitten erillisen lietteen hyväksikäytön yleissuunnitelmaprojektin (ns. Kompostointia ajatellen liete ja kuorijäte ovat siis ominaisuuksiltaan erittäin hyvin toisiaan täydentäviä materiaaleja, ja koska molempia muodostuu suuria määriä ja hyötykäyttö on suurelta osin järjestämättä, on mitä tarkoituksenmukaisinta kehittää lietteen ja kuoren yhteiskompostointia. Koristekasveille, nurm ikoille tms. KUORINTAJÄTE Puunjalotusteollisuuden tärkeä jäteaine on koneellisessa kuorintaprosessissa muodostuva kuorijäte, jonka vuotuinen määrä on arviolta 6 milj. Toisaalta "jätelieteteollisuus" on etsinyt sellaista runsaasti hiiltä sisältävää jäteainetta, joka soveltuisi lisättäväksi lietteeseen ennen kompostointia, sillä mikrobit käyttävät ylimääräistä hiiltä energian lähteenä saaden toimintaansa tarvittarkkailuohjeet ja laaditaan eri lietetyyppien käyttöohjeet. Tänä kesänä valmistuvat projektin työn tuloksena tiedo t lietteen nykyisestä määrästä, laadusta, hyväksikäytöstä sekä lähitulevaisuuden tilanteista. Kuorintajätettä voidaan myös käyttää maanparannusaineena, mutta tähän tarkoitukseen kuori yksinään soveltuu melko huonosti. Kuivattu liete on edullisinta vielä kompostoida, minkä jälkeen se on kuohkeaa, multamaista ja lähes hajutonta. Ne tuottavat vuosittain yli 70 000 to nnia lietettä (kuivaaineeksi muutettuna). Lietteen " tuottajia" edustavat Suomen Kaupunkiliitto, Suomen Kunnallisliino ja Teollisuuden Keskusliino. Muina mahdollisuuksina voidaan mainita käyttö puristelevyteollisuudessa, tienalusaineena ja kuivikkeena maataloudessa. Sen sijaan viljakasvit, hedelmäpuut ja marja pensaat "suojaavat" itse satonsa eivätkä päästä raskasmetalleja siihen, joten näiden viljelyyn voidaan käyttää _jätevesilietenä. Tätä varten se on joka 144 LYS = lietteen hyväksikäytön yleissuunnitelma Suomessa on nykyisin lähes 500 jätevedenpuhdistamoa (sekä biologisia että kemiallisia). Sen rahoittaa vesihallitus ja sitä j ohtaa agronomi Heikki Latostenmaa. Samalla määritellään lietteen laatuvaatimukset, annetaan laaduntapauksessa ensin kompostoitava, ja koska kuoren pH ja ravinnepitoisuus ovat erittäin alhaiset, se joudutaan ensin keinotekoisesti lannoittamaan, jotta kompostoituminen ylimalkaan lähtisi käyntiin. Nykyisin tästä vain noin kolmannes sijoitetaan mielekkäällä tavalla maanparannukseen loppu joutuu täytemaaksi tai kaatopaikoille. Varov.iisuu_ssyistä sen käyttöä suositellaan näillekin vain muutaman vuoden välein. Liete sisältää runsaasti humusta, fosforia ja typpeä sekä monenlaisia hivenaineita. tavan typen ja fosforin lähinnä lietteestä. Näistä haitoista päästään suurimmaksi osaksi mädättämällä liete ja poistamalla sen jälkeen liika vesi, mikä voi tapahtua joko avolavoilla tai nykyään enenevässä määrin koneellisissa kuivauslaitteissa. Liete voidaan käyttää joko karjanlannan tavoin viljelymaalla, jolloin sopiva määrä lietettä sekoitetaan ruokamultakerrokseen, tai puistonurmikoiden pohjana, tienvarsi-istutuksissa tai vastaavissa tarkoituksissa, jolloin lietteestä muodostetaan nurmikon kasvualustaksi keinotekoinen ruokamultakerros (Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunnan lietejaoston mietintö 1-2, 1971, 1973). SITRA eli Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto o n aikaisemminkin osoittanut kiitettävää kiinnostusta Suomen jäteongelmien ratkaisemiseksi tavalla, joka on sekä ympäristönsuojelullisesti että kansantaloudellisesti mielekäs. m 3 (Koistinen 1975). Näin mikrobitoiminnalle saadaan parhaat edellytykset ja kompostoituminen on nopeaa. Niinpä sitä ei pidä käynää juurikasveille, perunalle eikä vihanneksille, koska kadmium ja muutkin raskasmetallit saattavat osaksi siirtyä niiden syötäviin osiin. Kompostointiseoksena lietteen kanssa on eri maissa käytetty rouhittua kaupunkijätettä, jätepaperia, selluloosatehtaiden jätemassaa, elintarviketeollisuuden jätettä ja lehtikariketta ( Gray & al 1971 a, b, 1973, Ruuskanen 197 5). YHTEISKOMPOSTOINTI Kuorijätteen liian yksipuolinen kokoonpano on johtanut kokeilemaan kompostointia yhdessä jonkin typpipitoisen orgaanisen aineen, kuten karjanlannan tai käymäläjätteen kanssa. jätevesiliet1een käyttö o n myös turvallista. Puunjalostusteollisuus on kuitenkin ryhtynyt tuottamaan ja markkinoimaan kompostoimalla valmistettua kuorihumusta. Kysymykseen tµlee tällöin lähinnä kaksi vaihtoehtoa. käyttöohjeita maanviljelijöille. LYS-projekti). doksi on yleisesti hyväksytty lietteen käyttö maanparannusaineena. Oikein käytettynä liete tai sen _ja orgaa nisen aineksen, esim. Lietteen käyttöohjeissa otetaan huomioon myös se, että oikean käsittelyn avulla tuhotaan siinä mahdollisesti esiinryvät taudinaiheuttajat ja l_ois_et ja estetään kasvi tuholaisten leviam1nen . kuoripurun seos, on erittäin arvokasta maanparannusa inetta, jonka avulla voidaan suureksi osaksi korvata ne menetykset, jotka ovat kohdanneet peltojamme karjanlannalla lannoittamisen vähentyessä. Projektin johtoryhmään kuuluu edustajia maataloustutkimuksesta ja -neuvonnasta, MTK :sta, lääkintö hallituksesta, vesihallituksesta, maatilahallituksesta, tieja vesirakennushallituksesta sekä sisäasiainministeriö n ympäristönsuojeluosastosta. Tämänkin aineen käyttömahdollisuuksia on lähinnä teollisuuden toimesta selvitetty intens11v1sesti, mutta vielä nykyäänkin noin puolet siitä poltetaan. Vaikka suomalaisen lietteen raskasmetallipitoisuudet ovat vain noin puolet Ruo tsissa mitatuista arvoista, lietelannoitusta ei tulla suosittelemaan sellaisille viljelmille, joilta raskasmetallit voivat päätyä elintarvikkeisiin tai rehuun. Voidaan siis todeta, että myös kuorintajäte on runsaasti saatavilla oleva jätemateriaali, jonka hyötykäyttö on ympäristönsuojelun kannalta epätyydyttävällä tavalla järjestetty. Syksyllä 1976 jaetaan täsmällisempää tietoa, mm
Samanaikaisesti seurataan muutoksia liete-kuorirouheen kemiallisissa, fysikaalisissa ja biologisissa ominaisuuksissa ja verrataan niitä sekä luonnontilaiseen metsämaahan että viljelymaahan. Kompostoidussa lietekuoriseoksessa savikka kasvoi miehenmittaiseksi. Näin saadaan selville, miten nopeasti lähtömateriaaleista muo145. Kuvassa vasemmalla näkyy peltomaata olevan kontrolliruudun kasvillisuutta. pungin katurakennusosaston ystävällisellä myötävaikutuksella) Suomen Akatemian rahoittama 3-vuotinen tutkimus, joka käsittelee maahan sijoitetussa jäteliete-kuorirouheseoksessa tapahtuvia biologisia prosesseja. Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin tutkittiin ruutujen kasvillisuus (alakuva). Tutkittaessa jätelietteen soveltuvuutta viljelyyn Tikkurilassa perustettiin koeruudusto (yläkuva). Pelkkää kuorirouhetta sisältävä koeruutu on molemmissa kuvissa etualalla. TarkoiSUOMEN L UONTO 34/7 6 tuksena on selvittää, millainen on tällaiseen maahan kehittyvä tyypillinen eliöstö ja miten kauan kestää normaalille maaperälle tyypillisen eliöstön kehittyminen tai palautuminen
Em. lapamatoa, jonka väli-isännät ovat vedessä. 1975 : Puun kuorta voidaan käyttää maataloudeJJa. Sama koskee sellaisia loismatoja, jotka voivat suoraan maasta joutua uuteen isäntään, mutta ei esim. Maatalouden tutkimuskeskus suorittaa parhaillaan lietteen ravintoarvoa selvittäviä viljelykokeita useilla kasvilajeilla eri puolilla Suomea. Vesihallitus, Helsinki. On luonnollista, että tuore liete on hygieenisessä mielessä "saastaista", sillä suuri osa suolistoperäisistä mikrobeista säilyttaa elinkykynsä puhdistusprosessissa. Norha, T. otettiin eri kohteista kymmenkunta näytettä, joista yhdestä löytyi kaksi ankeroisen kystaa. 1974: Suomen asumajätevesilietteiden raskasmetallipitoisuuksien kartoitus. Proc. 6 ( 10), 22-28. Biochem. The practical proceJJ. 197 1 a: A review of co111J,o.<li11g. 1975: Muitten maittenjätehuollokokemuksia. Jatkotutkimusta kuitenkin kaivataan ennen kuin mitään varmaa voidaan sanoa. Tätä varten samat lähtömateriaalit on sijoitettu maahan joko suoraan tai vuoden kompostoinnin jälkeen, ympättynä lehtomullalla, sekoitettuna mineraalimaahan tai ilman edellämainittuja lisiä, ja vertailun vuoksi sekä liete että kuorirouhe yksinään. Tähän mennessä tehdyt havainnot ovat antaneet aiheen olettaa, että metallien sitoutuminen paranee kompostoitaessa liete yhdessä kuorintajätteen kanssa. Sl'OMEN Ll'ONTO 34/76. Lietteen käyttö ja sijoitus. Huolestuttavampi on viime aikoina huomiota herättänyt kasvituholainen, perunaankeroinen, jonka lepovaiheet (kystat) saattavat talousveden mukana joutua puhdistamalle ja edelleen lietteeseen. & Biddlcstone, A.J. LIETTEEN HYVÄKSIKÄYTÖN ONGELMIA Lietteen hyväksikäyttöä vaikeuttaa lähinnä kaksi tekijää: lietteen 146 sisältämät raskasmetallit sekä puhdistusprosessin elävinä läpäisevät loiset ja taudinaiheuttajat. Kolmantena mahdollisuutena saattaa olla sitoa raskasmetallit maahan niin, että ne eivät haitallisessa määrin nousisi kasveihin. Biochem. Tutkimusteti mukaan 50 °C lämpötila riittää tuhoamaan haitalliset organismit, ja kompostoitaessa lämpötila kohoaa helposti 60-70 asteeseen. Erityisesti mikrobiologisessa suhteessa tämä vakiintuminen on nopeaa, kun taas maaperäeläimistössä eri lajien ja ryhmien lukumääräsuhteiden muuttuminen eli sukkessio jatkuu voimaJC:kaana ainakin vielä toisena vuonna. Ei ole kuitenkaan mitään syytä nähdä mahdollista tartuntavaaraa sellaisena peikkona, joka vakavammin haittaisi lietteen hyväksikäyttöä; onhan sekä karjanlantaa että " hyyskänalustaa" aina levitetty pelloille. Proc. Tulos ei ole hälyttävä, mutta osoittaa kuitenkin, että vaara tämän tuholaisen leviämiseen lietteen mukana on olemassa, joten jatkoselvityksiä odoteltaessa on syytä välttää perunanviljelyä lietteellä lannoitetussa maassa. ko. Ruuskanen, J. Ruotsissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että useimpien puhdistamojen lietettä voidaan käyttää täysin turvallisesti. 197 5 : Helsingin lietteenkäsittelystä. Proc. Kylvetyn raiheinän sato kaikissa liete-kuoriseoksissa oli noin kaksi kertaa suurempi kuin pelkän lietteen ja kuoren yhteenlaskettu sato. tutkimuksessa kompostoitu liete-kuorirouhe -koeruutu kasvatti noin kaksinkertaisen ruohosadon tavalliseen peltomaahan verrattuna (kuvat). Biochcm . 6 (6), 32-36. Ko istinen, O.A. Riihcläinen, T. Lukuisat tutkimukset eri puolilla maailmaa ovat osoittaneet, että kompostoidusta jätelietteestä tai lietteellä lannoitetusta maasta saadaan huomattavasti suurempia satoja kuin normaalimaasta. pari /. Gray 1973: A review of composting, part J. puhdistamalle tulevan viemäriverkoston varrella olevasta teollisuudesta. Suomen Luonto 34: 139-143. Jäteliete on erittäin hyvää lannoitetta, jopa parempaa kuin tavallinen karjanlanta. ProceJJes and products. Lietteen raskasmetallipitoisuus voi olla huomattavan korkea; se riippuu mm. Useita selvityksiä on tehty tai on tekeillä eri maissa, (Suomessa Riiheläinen 1974), ja niiden perusteella on voitu antaa viljelymaalle levitettäviä enimmäismääriä koskevia suosituksia. KIRJALLISUUTTA Gray, K.R., Sherman, K. Vesipäivät 3.4.1975, 189191. tutkimuksen yhteydessä . dostuu "valmista" maata ja millaista tämä maa on ominaisuuksiltaan. Raskasmetallien pysyvyydestä maassa, kulkeutumisesta kasveihin ja turvallisina pidettävistä pitoisuuksista maassa tiedetään toistaiseksi aivan liian vähän, ja raskasmetallikysymystä onkin pidettävä pahimpana ongelmana lietteen hyväksikäytön kannalta. Koejärjestelyllä pyritään myös saamaan vastaus kysymykseen, miten jätelietettä tulisi käsitellä, jotta biologinen toiminta lähtisi siinä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti käyntiin. Tehtävä onkin lähinnä löytää sopiva kompostointitekniikka, joka takaa riittävän korkean lämpötilan koko kompostoitavassa materiaalissa. Tutkimuksen alustavina tuloksina voidaan mainita, että lietekuoriseoksessa tapahtuu aluksi hyvin nopeita 1;,iologisia muutoksia, mutta jo ensimmäisen vuoden kuluessa kompostoitu ja kompostoimaton materiaali alkavat muistuttaa yhä enemmän sekä toisiaan että normaalia maata. Ongelmaa voidaan tämän jälkeen lähestyä lähinnä kahta tietä: ( 1) Vähennetään jätevesiin joutuvien raskasmetallien määriä kontrolloimalla entistä tarkemmin teollisuuden päästöjä, ja (2) analysoidaan kunkin puhdistamon osalta erikseen lietteen sisältämät keskimääräiset pitoisuudet ja määritetään suositukset puhdistamokohtaisesti. 8 ( 10), 11 19. Em. Suolistomikrobeista ja muista loisista on mahdollista päästä eroon useillakin vaihtoehtoisilla lietteenkäs_ittelymenetelmillä, joista yksinkertaisimpiin ja tehokkaimpiin kuuluu kompostointi. Lietemaasta nämä myrkylliset metallit saattavat nousta kasveihin siinä määrin, että niitä ei enää voida turvallisin mielin käyttää ravintona. Cost 68 , raskasmetallijaos, väliraportti 111. Gray 197 1 b: A review of composting, part '2. Saroilta 1, 28
ABCC on virallisesti amerikkalaisten (National Academy of Sciences National Research Council) ja japanilaisten (Japanin kansallinen terveysinstituutti) yhteistyöelin, vaikka johtavat virat ovat aina olIeee USA:n edustajien hallussa. Heti Japanin antautumisen jäiSL 1 O~1 E:--" Ll 1 O'1TO 34/76 keen USA:n armeija ja laivasto lähettivät tuhoalueille asiantuntijoitaan ottamaan selvää räjäh dysten välittömistä fyysisistä ja lääketieteellisistä vaikutuksista. Perinnöllisyystutkijat saavat nyt Japanista aineistoa, jonka avulla voidaan arvioida mm. Tllllainen oli se uraani pommi, joka pudotettiin Hiroshimaan elokuussa 1945. Vuosina 19481953 ABCC :n tärkein tutkimusprojekti pyrki selvittämään, olivatko räjähdykset aiheuttaneet perinnöllisiä vaurioita eloonjääneiden jälkeläisissä. Kolmen metrin mittai!en ja seitsemllnkymmenen sentin läpimittaisen pommin lempinimi oli " Pikkupoika" ("The Little Boy"). JOO 000 henkilön populaatio, josta osa oli ollut alttiina säteilylle ja osa ei. Radioaktiivinen säteily vaikutti myös eloonjllllneiden sukusoluihin ja niiden välityksellä ehkä pysyvästi tulevien sukupolvien terveyteen. ydinasevarusteluun ja ydinenergiatuotantoon sisllltyviä riskejä. Ainakin 40 000 asukasta sai surmansa. ilmenevlln suurempina perintöaineksen vauriona. Elokuun kuudentena v. 1945 Yhdysvallat pudotti Hiroshimaan, japanilaiseen satamakaupunkiin, n. 194 7 Atomic Bomb Casualty Commission (ABCC) tutkimaan pommien pitkäaikaisia haittoja. Nagasakin plutoniumpommi oli "The Fat Boy" eli "Pulska Poika". Kolme päivää myöhemmin räjäytettiin toinen pommi Nagasakissa. Tätä otosta ryhdyttiin käyttämään perustana kolmessa, edelleen käynnissä olevassa tutkimusohjelmassa: 147. 12.5 kilotonnin atomipommin, joka tuhosi maan tasalle lähes kaiken viiden kilometrin säteellä ja tappoi paine-, lämpöja säteilyvaikutuksillaan välittömästi eri arvioiden mukaan 64 000-240 000 ihmistä (Boffey 1970). äiden ryhmien ehdotuksesta perustettii·n v. Hiroshiman pommin rlljllhtllessll syntyi runsaammin neutronisllteilyll, mikll nyt nllyttU. Hannu Norppa Atomipommiräjäytysten geneettisistä vaikutuksista Japanin atomiräjäytysten seuraukset eivät rajoittuneet vain välittömiin kuolonuhreihin ja aineellisiin vahinkoihin. Viisikymmentäluvun puolivälissä luotiin pohja komission nykyisille tutkimuksille ja valittiin pysyväksi kohteeksi n
1966). Tämä projekti koettaa selvittää mahdollisten sairauksien tyypin, yleisyydeq ' . , .. 186); neutroneja oli korkeintaan .. Kuvassa on mikroskooppinäkymll ihmisen imusolun (lymfosyytin) raitavllrjätyistll kromosomeista solunjakautumisen keskivaiheessa. On otaksuttu, että tuo ensimmäisten kymmenen vuoden aikana havaittu lievä vaikutus olisi myöhemmin (vuosina 19561962) kadonnut. Näissä tutkimuksissa ei voitu osoittaa säteilyn mitenkään vaikuttaneen epämuodostumien, kuolleina syntyneitten tai imeväisiri~ kuolleiden määrään, syntymäpainoon tai lapsen kasvuun ensimmäisen elinvuoden aikana. Tutkimusotoksissa on runsaasti eriasteisia alaryhmiä, esimerkiksi suoraa, joko voimakasta tai lievää säteilyä saaneet sekä heidän jälkeläisensä, joista osa oli äitinsä kohdussa pommituksen aikana, ja osa on myöhemmin siitettyjä (F 1 -polvi). 1974),joten voidaan olettaa, HEDELMÖITETYT LAPSET että samansuuruinen säteilyanSodanjälkeisessä, elintarvikepunos vaikutti Hiroshiman asuklaa potevassa Japanissa odottakaaseen voimakkaammin kuin ville äideille jaettiin ylimääräisiä nagasakilaiseen. Hiroshiman ja Nagasakin väestöt ovat epäilemättä laajin tiedossaoleva populaatio, joka on joutunut alttiiksi tunnetulle mutageenille eli mutaatioita aiheuttavalle tekijälle, tässä tapauksessa säteilylle (Bloom 197 2). Vertailun vuoksi mainittakoon, että säteilyn tullessa pieninä annoksina pitkän ajan kuluessa tämä kakSUOMEN L UONTO 3-4/7 6. Nykyiset tulokset perustuvat 18 946 lapsen aineistoon, jossa ei ole havaittu riippuvuutta lapsen eliniän ja vanhempien saaman säteilyannoksen välillä (Neel el at. ja N agasakissa syntyneistä lapsista joutui heti syntymänsä jälkeen tutkimuksiin, joissa selvitettiin kuuden geneettiseen vaurioon viittaavan ilmaisijan esiintymistä (Neel & Schull 1956). A B C D G A F E ... 1974). Todennäköisempää lienee kuitenkin, että varhaisempi havainto ei ole biologisesti merkittävä (Bloom 1972). Laskelmat koskevat lapsia, jotka on hedelmöitetty 0-13 vuotta pommin jälkeen. Räjähdysalueitten Kunkin yksilön saaman säteilyjokainen tätä lisäapua saava äiti määrän laskemiseksi on tehty oli mukana ABCC:n perinnölpaljon työtä. Teoriassa pitäisi syntyä enemmän tyttöjä kuin poikia, jos vain äiti on ollut säteilyn uhrina ja päin vastoin, jos vain isä on ollut. 2. Neut(Boffey 1970). Patologinen osasto pyrkii kuoleman sattuessa suorittamaan ruumiinavauksen jokaiselle tarkkailun piiriin kuuluvalle. 1. Alkuperäisestä 100 000 yksilön joukosta on otettu 1 300 hiroshimalaisen ja 7 000 nagasakilaisen alaotos, johon kuuluvat käyvät tarkastuksissa joka toinen vuosi. Aakkosjllrjestyksessll olevat kirjaimet kuvastavat kromosomin normaalia tilaa, muut muuttunutta rakennetta. Tllssll ja muissa kaavioissa katkeamiskohdat on merkitty katkoviivoin ja sentromeerit renkailla. 1 Ja etenemisen. maja neutronisäteilyannos, ja Tämä merkitsee sitä, että 93 % ky148 seisenä ajanjaksona Hiroshimassa . Niiden mukaan isän _ atomipommista saama äkillinen ja voimakas, 46 remin tai äidin 125 remin suuruinen säteilyannos aiheuttaisi tämän. 10-15 %. He ovat aikuisten terveys tutkimusten aineistona. Tllmlln aukeaman kaaviot esittllvllt yksittllisill kromosomeja ja radioaktiivisen sllteilyn niissll aiheuttamia muutoksia. doubling dose), joka nostaisi luontaisesta tasostaan kaksinkertaiseksi ne mutaatiotyypit, jotka 17 ensimmäisen elinvuoden aikana johtavat kuolemaan. Hiroshimalainen sitäABCC pyrkiikin yhä enenevässä vastoin sai uraanipommin vaihmäärin julkaisemaan tuloksiaan televampaa säteilyä, jossa kumesittelemällä tietylle annokselle paakin lajia oli keskimäärin yhtä luonteenomaisia vaikutuksia paljon (Bloom 1972). D C B G Kaavio inversiosta eli kllllntymllstll, jossa kromosomista inoaa kappale, joka kiinnittyy uudelleen toisin pllin. Elinaikatutkimus käyttää Japanin kuolintilastoja määrittääkseen kuolevuuden ja kuolinsyyt. ABCC on jatkuvasti kerännyt aineistoa selvittääkseen, onko vanhempien saama säteily vaikuttanut räjähdyksen jälkeen hedelmöitettyjen lasten kuolleisuuteen. Solunjakautumisten seurauksena syntyy ns. Nagasakin plutoniumpommista lähti pääasiassa gammasäteilyä _(aallonpituus noin 109 mm; Wallace 1972 s. 1 3. inversioklooni eli solulinja, jonka kaikissa soluissa on sama poikkeama. ronisäteilyn biologinen vaikutus ·on arvioitu neljä kertaa suuremF 1 -POLVI maksi kuin gammasäteilyn (Awa RÄJÄHDYKSEN JÄLKEEN et al. \ Perintötekijllt sijaitsevat sointuman kromosomeissa. Aluksi ilmoitettiinkin tällaisesta seurauksesta Hiroshiman ja Nagasakin eloonjääneiden jälkeläisissä, mutta uusimmat tulokset kumoavat käsityksen (Schull et al. Tämän tutkimuksen yhteydessä on myös esitetty arvio siitä säteilymäärästä (ns. riisiannoksia. Nykyään pystytään lisyystieteellisessä tutkimuksessa, arvioimaan tilastollisesti luotetjohon kuuden vuoden aikana tavalla tarkkuudella jokaisen (1948-1953) kertyi 71 280 synhenkilön vastaanottama gamnytykseen johtanutta raskautta
Awa, Heriishi et al. VAIKUTUKSET SIKIÖÖN Vasta kuusi vuotta räjähdysten jälkeen alettiin tutkia atomisäteilyn vaikutusta raskauksiin. Tämä vähentää kromosomitai geenimutaatioiden esiintymistodennäköisyyttä jälkeläistössä (Neel & Schull 1956). (1971 ) löysivät 1 408 lapsen (68 7 poikaa ja 721 tyttöä) aineistostaan kaksi henkilöä, joiden erääseen autosomiin oli liittynyt osa toista kromosomia. Kromosomista irtoaa kaksi sentromeeritonta kappaletta ja kromosominpllllt liittyvät toisiinsa. On ilmeisen mahdotonta tutkia suuressa mittakaavassa Hiroshiman ja Nagasakin asukkaiden sukusolujen kromosomien mahdollisia anomalioita eli epänormaalisuuksia. se, että kaikki epänormaalit sukusolut eivät johda elinkykyiseen jälkeläiseen, vaan karsiutuvat jossain vaiheessa pois. Sen uudelleenjllrjestllytyminen voi kuitenkin synnyttää perinnöllisiä vaurioita, jos kysymyksessä on sukusolulinja, tai esimerkiksi epämuodostumia, jos mutaatio tapahtuu sikiökehityksen varhaisvaiheessa. 1945 raskaana kahden 149. sinkertaistava säteilyannos miehelle olisi 3-4 kertaa suurempi ja naiselle noin 1 000 remin suuruusluokkaa. Tähän tulokseen vaikuttanee mm. Sen vuoksi säteilyn vaikutusta vanhempien sukusoluihin tutkitaan epäsuorasti tarkastelemalla heidän jälkeläistensä, F, -polven muita soluja, kuten veren imusoluja 0ymfosyyttejä) (Bloom 1972). Tllllaiset fragmentit eliminoituvat solun jakautuessa, jolloin menetetään geneettistll materiaalia. Näyttää siis siltä, että säteilyä saaneiden vanhempien lapsista eli F 1 -polvesta löytyy suhteellisen vähän epänormaaleja kromosomistoja. Nämä yhdistelmät olivat: 4 XXY:tä, 2 XYY:tä ja 1 XXX. Erityisesti XXY (0.58 %) oli selvästi vastasyntyneitä koskevien tutkimusten pohjalta odotettua (0. Tutkimuksen kohteena olleista lapsista 689 oli perheestä, jonka vanhemmista jompi kumpi oli joutunut alttiiksi vähintään 100 radin säteilylle. ( 1969) tutkivat leukemian esiintymistä suuria säteilymääriä saaneiden vanhempien jälkeläisissä. Neljääkymmentäneljää muuta kromosomia sanotaan autosomeiksi. 197 3) 1 926 lapsen tarkastukseen. Sukupuolikromosomihäiriöiden määrä säteilyä saaneiden lapsissa näyttää edelleen korkealta, mutta A AI B \_o, C D E ; E F G GI Kaavio rengaskromosomin synnystä. Klinefelterin oireyhtymänä. Tällaista tapahtumaa nimitetään translokaatioksi eli siirtymäksi. ( 1954) haastattelivat nagasakilaisia naisia, jotka olivat olleet 9. Häiriö tunnetaan ns. A B C D E F G A B C D E F H a b ' a b N G J K L M N Kaavio translokaatiosta eli siirtymllstll, jossa kromosomista a irronnut kappale liittyy kromosomiin b ja päin vastoin (aja b eivät ole vastinkromosomeja). Yamazaki et al. Niiden osuus aineistossa oli kaksinkertainen (0.50 %) verrattuna muissa maissa vastasyntyneistä saatuihin tuloksiin (0.24 %) . Näin tuloksena voi olla spontaani ja ehkä huomaamaton keskenmeno. 8. 1968) ei ole löytynyt normaalia enempää poikkeavia kromosomeja, joskin epäselviä tapauksia on ilmaantunut. Ihmisellä on 46 kromosomia. Hoshino et al. Näissä tutkimuksissa (Awa et al. Ne koostuvat 22 vastinkromosomiparista. Mainituissa tapauksissa siirtymä oli vain toisessa vastinkromosomissa (heterotsygoottisena) toisen ollessa normaali. Tutkimusta on myöhemmin laajennettu, ja se perustuu nyt (Awa et al. Säteilyryhmästä on löytynyt yksi balansoitu (kromosomimateriaalia on normaali määrä) translokaatio ja yksi XYY-tapaus lisää. Tllssll, samoin kuin viereisen sivun inversioesimerkissä, ei häviä geneettistä materiaalia. XXV-yhdistelmän henkilö on hedelmätön mies. Solunjakautuminen voi tässäkin tapauksessa johtaa klooninmuodostukseen. Siihen sisältyy lisäksi kontrollina 683 lasta, joiden vanhemmat eivät ole saaneet säteilyä. Muiden lasten vanhemmat olivat saaneet vähemmän säteilyä. Normaalisti miehellä on yksi kumpaakin SUOMEN L UONTO 34/76 eli XY ja naisella XX; muut yhdistelmät ovat epänormaaleja. Kaikkiaan tarkastettiin 22 400 lasta, mutta leukemian yleisyys ei ylittänyt normaaliarvoja. 12 %) yleisempi. Sukupuolikromosomeja merkitään kirjaimilla X ja Y. Oireina pidetään keskimääräistä suurempaa kokoa ja lisääntynyttä aggressiivisuutta. sen merkitsevyydestä ei voida sanoa mitään, ennen kuin on tutk_ittu useampia kontrollitapauks1a. Kontrolliryhmästä on löydetty myös yksi balansoitu, rakenteellinen poikkeama. Lisäksi havaittiin seitsemän epänormaalia sukupuolikromosomiyhdistelmää. Myös XYY on miespuolinen, mutta lähes normaali. XXX (Triplo-X-oireyhtymä)-nainen on usein hedelmätön. Kun Blotja Sawada (1972) tutkivat 2 345 hiroshimalaista ja nagasakilaista naista, jotka olivat olleet alttiina eriasteisille säteilyannoksille, he eivät voineet osoittaa yli 100 radin atomisäteilyn vaikuttaneen keskimääräiseen hedelmällisyyteen 18 vuoden aikana räjähdysten jälkeen
Kromosomimutaatioita oli 0.56 % :ssa tarkastetuista soluista, pääasiassa disentrisiä (kaksi sentromeeriä) ja rengasmaisia kromosomeja sekä siirtymiä (translokaatioita; kuva s. Koehenkilöistä 39 %:lla oli tällaisia poikkeamia (normaalipopulaatiossa 4 %:lla) ja tutkituista soluista 0.52 %:ssa oli poikkeava kromosomisto (normaalisti 0.04 %:ssa). Muutosten määrä riippuu myös säteilyn määrästä, ja tämä riippuvuussuhde näyttää suoraviivaiselta Oto et al. Kromosomimuutokset, joita ennen on ollut vaikea havaita, voidaan näillä menetelmillä osoittaa muuttuneitten raitakuvioitten SUOMEN LUO NTO 34/7 6. (1973).Jos säteilyn uhreja ei tutkimuksissa jaeta ikäryhmiin, havaitaan koko aineistossa vallitseviksi poikkeamiksi pysyvät tyypit, kuten translokaatiot ja inversiot (Awa, Honda etal. Nämä ovatkin selvimmin säteilyannoksista riippuvia, vaikka sama koskee myös pysymättömiä tyyppejä ( disentriset ja rengasmaiset kromosomit sekä muutkin kromosomimuutokset). 1967). Vertailuryhmän aino!l poikkeama oli yksi pieni irrallinen kromosominkappale. Jokaisella kromosomilla on oma tyypillinen raitakuvionsa. On kuitenkin voitu osoittaa vain yhden synnynnäisen epämuodostuman lisääntyneen niissä eloonjääneissä lapsissa, jotka olivat Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten aikana äitinsä kohdussa. Vanhemmasta ikäryhmästä, pommitushetkellä yli 30-vuotiaista nagasakilaisista ja hiroshi malaisista (77 henkilöä), havaittiin 61 %:lla poikkeavia kromosomistoja. Tutkiessaan 1 292 henkilöä, jotka olivat kohdussa saaneet atomipommin säteilyä, Jablon & Kato (1970) eivät havainneet tilastollisesti merkittävää nousua kuolevuudessa leukemiaan tai muihin syöpämuotoihin. VAIKUTUKSET ELOONJÄÄNEISIIN Bloom et al. Vasta tutkijan tekemässä soluviljelmässä nämä imusolut ovat jakautuneet ensi kerran. 149). Samansuuruisten säteilyannosten on huomattu aiheuttaneen Hiroshimassa enemmän kromosomihäiriöitä kuin Nagasakissa. 148). Ero johtunee ainakin osittain edellä mainituista säteilyn laatueroista (Hiroshiman uraanipommin runsaampi neutronisäteily). ( 1971), jotka löysivät myös inversioklooneja. Korostetta150 koon kuitenkin, että tavatuilla kromosomipoikkeamilla ei tiedetä olevan vaikutusta kantajiensa terveydentilaan. Kun säteily aiheuttaa kaksi sentromeeriä sisältävien (disentristen) tai rengaskromosomien muodostumisen, näistä kromosomeista irtoaa samalla vapaita kappaleita (fragmentteja). alkujaan yhden solun saama vaurio oli periytynyt samanlaisena siitä jakautumisten kautta muodostuneisiin soluihin. Tämäkin ero johtunee neutronisäteilyn suuremmasta osuudesta Hiroshimassa. kilometrin säteellä räjähdyskeskuksesta. Tätä epämuodostumaa esiintyi etenkin lapsissa, jotka olivat saaneet säteilyä 15 ensimmäisen raskausviikon aikana. Uudet raitavärjäysmenetelmät, joita käytettäessä kromosomit saadaan poikkiraitaisiksi, mahdollistavat eri kromosomien entistä tarkemman tunnistamisen. Hiroshimassa vaurion esiintymistiheys kohosi merkittävästi niissä lapsissa, joiden äidit olivat saaneet säteilyä yli 50 radia (Blot & Miller 197 3), kun Nagasakissa vastaavaan vaikutukseen oli tarvittu yli 200 radia. Samanlaisesta ilmiöstä ovat ilmoittaneet myös Awa, Honda et al. Säteily oli vaikuttanut sekä valmiisiin lymfosyytteihin että niiden esiasteisiin. 1974, Ito et al. Toinen ero oli, että vanhemman ikäryhmän poikkeamista olivat vallitsevia translokaatiot ja sellaiset kromosomimateriaalin kääntymät, joissa on mukana sentromeeri (perisentriset inversiot; kuva s. Mitä kauempana äiti oli ollut räjähdyskeskuksesta, sitä harvemmin ja sitä lievempänä epämuodostuma ilmeni. 1971, Ito etal. Ikäluokkien väliset erot osoittavat, että poikkeavien kromosomien määrä kohoaa iän mukana. ( 1966) havaitsivat erilaisia kromosomivaurioita sisältäviä imusoluja 34 %:lla voimakasta säteilyä saaneista 94 henkilöstä, jotka olivat pommitusten aikana olleet alle 30-vuotiaita. 1973). Tämäkin esimerkki havainnollistaa, miten herkkää sikiön nopeasti jakautuva solukko on säteilyn vaikutuksille. Bloom et al. Epänormaaleja kromosomeja esiintyi noin kymmenen kertaa useammin kuin normaalipopulaatiossa. Kysymyksessä on pään pieneen ympärysmittaan liittyvä henkinen jälkeenjääneisyys · (Wood et al. (1968) tutkivat veren imusoluja Oymfosyyttejä) lapsista, joiden äidit olivat odotusaikana joutuneet Hiroshimassa tai Nagasakissa alttiiksi yli 100 radin säteilylle. Vertailuryhmänkin arvot olivat korkeammat kuin muoremmassa ikäluokassa (16 % henkilöistä ja 0.3 % tutkituista soluista). Vastaava luku oli 9 % niillä naisilla, jotka eivät olleet havainneet itsessään merkkejä säteilysairaudesta. Vasta 200 radin säteilyannos lisäsi Nagasakissa selvästi epänormaalien solujen määrää, kun Hiroshimassa jo yli 100 radin annos lisäsi niitä merkittävästi (Awa et al. Niiden otaksutaan yleensä häviävän solun jakautuessa, mutta pitkäikäisissä imusoluissa kappaleita on vielä nähtävissä. 197 3). Kaikista tutkituista soluista oli tässä suhteessa poikkeavia 1,5 %. Niistä naisista, jotka olivat saaneet selvät äkillisen säteilysairauden oireet, 43 % ilmoitti keskenmenosta, lapsen syntymästä kuolleena tai kuolemasta pian syntymän jälkeen. Lisäksi neljän voimakasta säteilyä (207-642 radia) saaneen henkilön soluissa havaittiin ilmeistä translokaatiokloonin muodostumista, ts. Kromosomivaurioiden havaitsemisen parikymmentä vuotta räjähdyksen jälkeen tekevät mahdolliseksi pienet, pitkäikäiset imusolut, jotka eivät ole jakautuneet sikiöajan jälkeen
Tätä syöpämuotoa tavataan enemmän naisilla kuin miehillä, ja sen kehittymisen arvellaan kestävän 15-20 vuotta (Watanabe et al. Vielä v. Kun syöpään kuolleiden lisäksi otetaan mukaan myös henkilöt, joissa on todettu syöpä, saadaan seuraavanlaiset syöpäfrekvenssit tuhatta alle JO-vuotiaana säteilyä saanutta kohti: 1 7 . Paljon sä151. Pääosan ovat muodostaneet vatsa-, keuhkoja retikuloendoteelisysteemin kasvaimet sekä erityisesti kilpirauhassyöpä. 1969). Sen jälkeen on kuolevuus toisiinkin neoplastisiin sairauksiin ollut selvästi odotettua suurempi. 19 71). Raitavärjäysten käyttöönotto aiheuttaa aikaisemmin saatujen prosenttilukujen korjausta ylöspäin. syöpää aiheuttavat vaikutukset ovat olleet enty1sen hätkähdyttäviä niillä eloonjääneillä, jotka olivat alle 10-vuotiaita pommitusten aikaan (J ablon et al. 1966 äkillisiä tapauksia esiintyi odotettua enemmän, kun taas kroonisen granulosyyttisen esiintyminen oli pudonnut lähelle normaaliarvoa. 1 yli 100 radin ryhmässä, 3.6 kaupungista räjähdyksen aikana poissa olleiden (korkeintaan 99 radia) ryhmässä ja 1.7 0-99 radia saaneiden ryhmässä. F 1 ELOONJÄÄNEIDEN LASTENLAPSET . 1968 b) saadut tulokset viittaavat siihen, että säteily on lisännyt myös näiden sairauksien esiintymistä. Jaaneitten lisäksi leukemia on yleistynyt myös niiden keskuudessa, jotka saapuivat Hiroshimaan pian pommituksen jälkeen (Watanabe et al. 1968 a) ja keuhkosyöpätutkimuksissa (Wanebo et al. Tapausten lukumäärä niiden keskuudessa, jotka olivat saapuneet viikon sisällä räjähdyksen jälkeen Hiroshimaan, on myös noussut epäilyttävän suureksi (op. EloonSUOMEN L UONTO 34/ 76 HIROSHIMAN JA NAGASAKIN ELOONJÄÄNEET Leukemian, kilpirauhas-, rintaja keuhkosyövän lisääntyminen Kromosomivauriot lymfosyyteissä RÄJÄHDYKSEN AIKANA ALLE 10 VUOTTA Erityisen selvä leukemian ja muiden syöpämuotojen lisääntyminen. Tähänastinen uusien tapausten huippu saavutettiin v. cit.). Japanilaisilla harvinaisen lymfosyyttisen leukemian (imusolut lisääntyvät) esiintymistiheydessä ei havaittu nousua. Lapsissa esiintyi yleensä vain näille muutenkin tyypillisiä äkillisiä muotoja, lymfosyyttistä yhtä paljon kuin granulosyyttistäkin. RintasyöpäELOONJÄÄNEIDEN RÄJÄHDYKSEN JÄLKEEN HEDELMÖITETYT JÄLKELÄISET Sukupuolikromosomipoikkeavuudet. Uusimpien havaintojen mukaan (op cit.) krooninen myeloidinen leukemia (ydinsolut lisääntyvät) on lisääntynyt muita leukemian muotoja selvemmin hiroshimalaisissa säteilyn uhreissa. ATOMIPOMMIN SÄTEILY RÄJÄHDYKSEN AIKANA KOHDUSSA OLLEET Keskenmenot Pienipäisyyttä, henkistä jälkeenjääneisyyttä Kromosorpivauriot lymfosyyteissä ansiosta. 1972). (Wanebo et al. 1951, jolloin tavallisimpia olivat äkilliset (akuutit) leukemiat, mutta esiintyi myös kroonista granulosyyttistä tyyppiä (pitkäaikainen leukemia, jossa jyvässolut lisääntyvät; Bizzozero et al. Karsinogeeniset 1. 1972). Erityisesti inversiot on nyt helpompi havaita (Ohtaki & Shimba 1975). Leukemia on ollut eri vuosina 10-1 5 kertaa yleisempi kuolinsyy Hiroshiman ja Nagasakin henkiinjääneiden keskuudessa kuin keskimäärin koko Japanissa (Wallace 1972). Tälle sairaudelle tyypillinen Ph (Philadelphia)kromosomi, joka muodostuu erään pienen kromosomin osan siirtymän (translokaation) seurauksena, on havaittu myös näissä tapauksissa. 1966). Kilpirauhassyöpää esi~ntyy merkittävästi useammin v01makasta säteilyä saaneissa atomipommin uhreissa kuin normaalipopulaatiossa (Wood et al. Ennen vuotta 1955 tästä ikäryhmästä ei löytynyt muuta syöpäsairautta kuin leukemiaa
& H . Radiation Res. J ohnson, 1969 : Thyroid carcinoma in atomic bomb survivors in Hiroshima and Nagasaki. Sci. Okada, K. Bloom, A. H rubec, 196 7: Leukemia in offipring of atomic bomb survivors. G. , T. (Ref. Amer. W. Miller R. Okada, H . 8lood 30, 719730. , K. J ohnson & A. 8 . 2. Neriishi, T. Yamazaki, 1965 : Studies of mortality of A-bomb survivors. Kuolevuusaineistoja tutkinut Anderson (1973 ) on sitä mieltä, että kasvaimista riippumatonta eliniän lyhenemistä ei voida nykyisillä tiedoilla osoittaa selvästi atomipommien uhreissa. Gen. Hashizume, 1966 : Some Jurther observations on the sex ratio among infants bom to survivon of the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki. Rad. Hum. Nat. W. J. 25, 435. 18, 98. Neriishi, N. J. ed. Doida, Y., T. D. Neel, J . Hamilto n, 1973: Ajurther cytogenetic survey of the offipring of A-bomb survivors. 1969). 24, 61 3-622. E. 8loom A. SUOMEN LUONTO 34/76. W. Gen. O taki, Y. D. Sofuni, S. A., S. Hum. F. 18, 328-338 . Yoshida, T. Amer. Med . Schull, 1974 : Mortality in the children of alomic bomb survivors and controls. 8urrow, G. C. Adv. (Ref. Sato & T. D. 8loom , A. Kamada, T. Lancet 2, 802-805. Abstract,Japanese Society of Human Genetics, Tokyo. 8loom A. Miller R. Wright & P. (Ref. 1972). J. Horikawa, 1965 : Studies on some radiation-induced chromosome aberratiorw in man. J ohnson, K. (Ref. 89, 4. Sofuni , T. Lancet 1, 927. &W.J . New Engl. 7 -kertainen riski kuolla syöpään, 4.3-kertainen riski sairastua kilpirauhassyöpään ja 6.1-kertainen riski saada muunlaisia kasvainmia. Awa, A. V., H . Kato, S. Ohkita et al. Hoshino, T. M., 1970: Hiroshima/Nagasaki. 98, 7 79. J. Awa, A. Normaaliarvot saavutettiin v. Awa, A. W. J ap. Wood, J. Watanabe, S., Y. Pubi. ABCC :n elinaikatutkimuksessa vuosilta 19501960 lähes sadantuhannen eloonjääneen ja kontrollihenkilön perusotoksesta paljastui, että 1200 m:n säteellä räjähdyskeskuksesta olleiden ryhmässä kuolevuus muuhun kuin leukemiaan oli kohonnut 15 %. J. & H . & R. Tanabe, M. 1969). J. W. 19 7475. Genetics 7 6, 3 11 -326. 8offey, P. J. Hum. (19 71 ) korostavat, että vielä ei ole mitään todistetta huipun saavuttamisesta kiinteiden syöpien esiintymisessä. Omori, 196 7: /n ulero exposure to the Hiroshima atomic bomb an evaluation of head siu and mental retardation: Twenty years later. V . Yamazaki, J. J. 46 1. Lancet 2, 1012. Urakawa, H . W., 1969 : Delayed radiation ejJects in alomic-bomb survivors. Silti useat asiantuntijat arvelevat, että lopulliset tulokset ihmiskunnan järkyttävimmän aseen aiheuttamista perinnöllisistä tuhoista voidaan julkaista vasta ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua, jos sittenkään (Boffey 19 70). Med . Recent Results Cancer Res. Radiology 106, 6 17-6 19. ABCC :n tutkimukset ovat jatkuneet jo liki kolmekymmentä vuotta. Neel & A. Res. Dis. 1969). 22: Human Genetics 12, 41 ). Awa, K. G. , 1973 : Longevity in radiated human populatiorw, with particular reference to the atomic bomb survion. 22 : Human Genetics 13, 332). Kusumi & K. J. 1972). Sawada, 1972: Fertility among Jemale survivors of the alomic bombs of Hiroshima and Nagasaki. Neriishi, T . (Ref. W. Archer, 1968: Cytogenetic study of the offipring of atomic bomb survivors. Kato, 1970: Childhood cancer in relation to prenatal exposure lo alomic bomb radiation. L. Hum . Honda & P. Sofuni , T. Jablon et al. 2. Hamilton, 1971 : On the Jrequency oJ aberranl karyotypes in Hiroshima and Nagasaki populatiorw. D., 1972: lnduced chromosomal aberrations in man. J. J ablo n, S. D. A., S. Jap. Thorslund, 1968 a: Breasl cancer after exposure to the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki. 152 KIRJALLISUUTTA Anderson, R. Acad. Tulevaisuus näyttää, löydetäänkö tästä sukupolvesta mutaatiofrekvenssin nousua. Tachikawa, J. W. Honda, J. Schull , 1956 : Theejfect of exposure to the atomic bombs on pregnancy terrnination in Hiroshima and Nagasaki. A. Excerpta Medica sect. D., S. (Ref. G. (Ref. 55, 643-656. Genetics Abstracts 3, G3430). Lisäys oli suurempi naisilla kuin miehillä. Resp. teilyä saaneille on arv101tu seuraavat syöpäriskit : 3. Ohtaki , K. Neriishi & P. Hum. N., H . D. Ciocco, 1966: Radiationrelated leukemia in Hiroshima and Nagasaki 1946-1964 . Neriishi, H . G. So funi, H . 8elsky & A. Res. Shimba, 197 5 : The identification of radiation-induced chromosome aberratiorw by trypsin C-banding method. D. 8loom A. Miller R. D., S. Counc. Epidemiol. Hiramoto, . J ap.J. 1969). J ablon, S., K. Steer, 197 1: Cancer in Japanese exposed as children to atomic bombs. W. C. Pedi atrics 39, 385. , 197 2: Leukemia and thyroid carcinoma Jound among A bomb survivors in Hiroshima. Med. 192, 97. Tamagaki , S. w. Description of sample and mortality. (Ref. 3, 99) 17 2. Bloom A. New Jersey. J ablon, S., M. Growth and development. J. Blot, W. Niyaji, H . Neriishi, A. A., A. Awa, A. A. Amer . Miller R. Amer. J. 274, 1095. Hamilton & Z. Miller, R. Child. 1955 (Jablom et al. 8loom A. N., S. Exc. Lancet 2, 672-6 74. (Ref. 8loom, M. Blot, W. Neriishi , M. J ohnson & Y. 8 . Bloom, A. 3. , J. G. (Ref. Wright, 1954 : Outcome oJ pregnancy in women exposed to the atomic bomb in Nagasaki. Yoshida, S. Essays in social biology, voi. G. J. Hum . G. Sheldon, H. , S. PrenticeHall. 1969). Hum . J. (Ref. 1965). 1. Honda, T. J ap. A., T . 1972, Miller R. Wallace, 8 ., 1972: Cenetics, evolution, race, radiation biology. (Ref. Excerpta Medica sect. 1972). W., K. Finch & Z. Myös räjähdysten aikana kohdussa olleiden ja myöhemmin siitettyjen lasten keskuudessa saattaa ajan mittaan ilmetä syöpätapausten lisääntymistä; ovathan kummankin ryhmän henkilöistä vanhimmat vasta alle kolmenkymmenen. 8 . Urakawa, K. Ass. M. J. Gen. (Ref. Hum . Sato, W. Sofuni , T. 1969). Genetics Abstracts 4, G6056). 1969, 8loom A. Amer. & H . Choi, 1973: On the relatiorwhip between radiation dose and chromosome aberratiorw in lymphocytes Jrom A-bomb survivon. Neriishi, T. Dis. (Ref. Amer. Awa, A. Lancet 2, 10001003. 1972). G. Neel, J. Wanebo, C., K. Neriishi, A. G. Miller R. Hamilton & K. Rev. 1969). (Ref. 22 : Human Genetics 6, 1927). Nat. Archer, 1967 : Chromosome aberratiorw in leucocytes of older survivon of the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki. 18, 98. Säteily saattaa aiheuttaa eliniän lyhenemistä, joka ei ole niinkään riippuvainen jostakin erityisestä taudista, vaan sairauksien lisääntymisestä yleensä. Ito, M., T. Awa, T. Neriishi, P. G. lseki & R. Genet. Uuden tutkimuskohteen muodostaa nousemassa oleva F 2 -polvi eli eloonjääneiden lastenlapset, joista ei ole vielä tuloksia saatavilla. Science 168, 679-683. 1972, Miller R. Ishida & M. Honda, T. 279, 667 . Syövän esiintymistiheydet Hiroshiman ja Nagasakin eloonjääneissä näyttävät jatkuvasti kohoavan. Nature 218, 367-368. , 1968 b : Lung cancer Jollowing atomic radiation. Am.J. Matsui, H. Sugahara & M. Honda, S. C. Science 166, 569-5 74. Kato, W. G. Lancet 2, 903-905 (Ref. 26, 69. Med . Tanabe, Y. Keehn, 1966 : Cytogenetic investigation of survivors of the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki. W. Matsui, 1971: Chromosome aberration freguency in cultured blood cells in relation lo radialion dose of Abomb survivon. 197 2). 8loom A. Excerpta Medica sect. 20, 85. D. No. 8 . 8 . W. (Ref. 13, 28 7). D. (Ref. Hamilton, 1974 : Difference in frequencies of induced chromosome aberrations between Hiroshima and Nagasaki survivon. Hrubec, 1965 : Study of adolescents exposed in utero to atomic bomb Nagasaki J apan. New Engl. 39, 5783. Archer, 1 968 : Cytogenetics of the in-utero exposed oJ Hiroshima and Nagasaki. W., H . Med. 22 1 p. Wood, J. , H. D. V . 8izzozero, . A. Bloom, A. Miller, 1973: Mental relardation following in utero exposure lo the atomic bombs of Hiroshima and Nagasaki. Miller R. 8 7, 448-463. Schull , W. Shimosato, T
Veden yh teisöjen tilalle tulee maan yh153. Siikajoen Tauvon Ulkonokka olisi erinomainen tämäntyyppinen suojelukohde, joka on riittävän suuri ja edustava ainakin vielä. Muulla tavoin on suojeltu Metsähallituksen luonnonhoitometsät Rahjan saaristossa ja pikkusaaret Haukiputaan, Iin ja Kuivaniemen edustalla. Syyksi on arveltu kivennäismaan hienorakeisuutta (Krogerus). Ajankohtainen suojelukohde on Raahen pohjoispuolella sijaitseva Tauvo, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen huolen ja huolenpidon kohde. Kallioperä on graniittidioriittia ja kvartsidioriittia, niemen tyviosassa migmatiittia. Ympäristönsuojelun neuvottelukunta on ehdottanut Perämeren kansallispuiston perustamista Tornion edustalle ja Rahjan kansallispuistoa Kalajoelle. Ilmeisesti mikään rantatai saarityyppi ei säily luonnontilassa ilman suojelua. Oulun ja Lapin läänin alueella on lisäksi rauhoitettu Raahen edustan kaksi pientä saarta, huvilatontti Siikajoella ja kaksi pientä saarta Tornion edustalla. Lisäksi on vireillä Liminganlahden luonnonpuistohanke, josta lakija asetusluonnokset ovat valmiina, mutta toteutuminen on pysähtynyt jakokuntien myyntihaluttomuuteen. Pisin dyynijakso (3 km) ulottuu Mäntylästä lähelle Haikaran niemeä. suunnitelmat toteutuisivatkin, nämä alueet eivät suinkaan riitä suojelemaan Perämeren rannikolle ominaisia alavia rantaja saarityyppejä. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton runkokaavassa on esitetty ja vaihekaavassa esitetään useita rantaja saarikohteita erityyppisiksi suojelualueiksi. Jouko Siira ja Mikko Ojanen Tauvon Ulkonokka suojeltava hietakenttä Perämeren rannikolla Perämeren alueella maa kohoaa merestä lähes yhden senttimetrin vuosivauhdilla. Nykyisin alue on tätäkin mittavampi, sillä maa kohoaa täällä 9 mm vuodessa. Sen koillispuolella on vaikuttava yli 3 km 2 laajuinen mereen ulottuva Ulkonokan hietakenttä (pääasiassa karkeaa hietaa), jonka suurin leveys on 2 km ja pituus 2,5 km (peruskanta v. Irtaimet ainekset ovat hiekkaa ja hietaa. Esim. Niitty-, hiekkaja kivikkorannat ovat vallitsevat rantatyypit. Merkittävin Perämeren pohjoisosan luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetuista alueista on Krunnien saaristo. Ulkonokan hietikkoa uhkaa molemmilta reunoilta laajeneva loma-asutus, virkistysalue ja lisääntyvä turismi hietikolla kiertelevine autoineen. Muutos on täten ollut nopea eikä yli 50 cm korkuisia maarannan dyynejä liene tällä vuosisadalla muodostunut. HIETIKKOSYSTEEMIT KAIPAAVAT SUOJELUA Laakeita hiekkarantoja ei Perämeren nykyisillä suojelualueilla juuri ole. Se on vielä n. Sen seurauksena syntyy ekologisesti ja maisemallisesti ainutlaatuisia luonnonmuodostumia, joiden suojelussa suomalaisilla on suuri kansainvälinenkin vastuu. MAANKOHOAMISEN VAIKUTUKSESTA Ulkonokan hietakenttä on vam runsaan sadan vuoden ikäinen, sillä vuodelta 18 7 8 peräisin olevassa kartassa se on aivan syntyvaiheessa. Eteläosassa on merestä kuroutunut lintuisa lampi, Säikänlahti. Sensijaan reunadyynien mainitaan Leiviskän kuvaukseen verrattuna kasvaneen. Vuosisadan vaihteessa Leiviskä kävi alueella ja mainitsee siellä olleen jo 0.5 km leveän hiekkakentän. Hietikkoekosysteemi on kuitenkin erittäin herkästi haavoittuva. 1926 ei Krogeruksen mukaan ollut mitään jäljellä. Ulkonokalla on 1890-luvulla Rosbergin mukaan ollut myös dyynejä (jopa 3, 7 m korkuinenkin), jotka Leiviskä tapasi vain pieninä kohoumina ja joista v. 1953). TAUVON ULKONOKKA Tauvon niemi sijaitsee Siikajoen pitäjässä 4 km Siikajoesta etelään. Vaikka em. Maankohoamisen johdosta alustan ekologiset tekijät, kuten vesija suolapitoisuus, muuttuvat. 200 vuotta sitten ollut saari. Rannalle ominaiset vöhykkeiset eliöyhteisöt seuraavat pakenevaa merta. Siksi tarvitaankin SUO M E LUO NTO 34/7 6 välttämättä erityyppisiä suojelukohteita luonnon monipuolisuuden turvaamiseksi. Pohjanlahden Suomen puoleisella rannikolla on hyvin vähän luonnonsuojelualueita, eikä kansallistai luonnonpuistoja ole vielä ainuttakaan. Rannan kasvillisuus ja eläimistö ovat jatkuvassa muutosvaiheessa. Niemen pohjoisosa on aaltoilevaa dyynimaisemaa
Kanan rajaukset ovat alustavia: SU = ehdotetut luonnonsuojelualueet (Ulkonokan hietikko on erityisen tärkeä suojelun kohde), T = Tiiranhiedan luonnonsuojelualue, LO = nykyinen loma-autusalue, RV = Raahen kaupungin virkistysalue ja V = ehdotellu virkistysalue. 154 Tauvon hietakennä on altis ~ähäisillekin häiriöille. KASVILLISUUDESTA Kasvillisuuden suhde maanpinnan korkeuteen, sen mosaiikkimaisuus ja vyöhykkeisyys ilmenee kuvion profiililinjassa. Merestä kohonneen maan pintaa muotoilevat meriveden aaltoliike, jäät, sadevesi, lumen sulamisvesi ja tuuli. Autonjäljet (etualalla!), jopa jalanjäljetkin näkyvät kasvistomuutoksina vuosikausien ajan. Tällaisen vedestä-metsäksi -sukkessiosarjan muodostumiseen kuluu aikaa n. PElllMERI I Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen ja Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton tutkijoiden yhteistyönä laadinu Tauvon niemen luonnonsuojeluja virkistysaluesuunnitelma. Oheisessa profiilissa näkyy myös veden muovaava vaikutus, sillä vesirajassa on rantavalli ja sen takana kaksi hietikon keskustasta suuntautuvaa sulamisja sadeveden kuluttamaa 10-15 cm syvyistä uraa. N LUU NTO 34/7 6. 200 vuotta. Luonnonsuojelulakiin perustuvat aluerauhoitukset Perämeren alueella. Hiekkadyynien kasveista yleisin on rantavehnä. Tästä syystä on muodostunut mataladyyninen hietakenttä. Ulkonokan alue on ennomamen maankohoamisen aiheuttaman primaarisukkession ja toisaalta muitten tekijöiden aiheuttamien sekundaaristen muutosten tutkimusalue. Hietikko on suureksi osaksi kasvillisuuden sitomaa, mutta osaksi sen pintakerros on tuulen liikuteltavissa. Linjassa on keskialueesta poiketen rantavalli, makrokasviston alue on suhteellisen pieni ja yläosassa on suhteellisen runsaasti niittykasvillisuutta. Linja on hietakentän eteläosasta, jossa leveys on kolmannes keskikohdan leveydestä. Ruijan esikko kuuluu Tauvon erikoiseen pohjoiseen lajistoon. teisöjä, ensin kosteutta sietävistä, sitten yhä kuivemmassa toimeentulevista lajeista koostuneita ruohoja heinäyhteisöjä, sitten pensaikkoja lopulta metsäyhteisö. Rönsyrölli ja luotosorsimo ovat pienlevien ohella laajojen alueiSU UM 1:
70 cm maanpinnan keskikorkeuden yläpuolelle. Seuraavana on sitten 4) merivihvilävyöhyke ja tämän yläpuolella 5) pensaikko (harmaaleppä, kiiltopaju ja mänty). 155. Pikkudyynien välisillä alueilla etenkin alueen kaakkoisosassa on runsaasti myös sukkulenttisia suolakkokasveja (suolasolmukkia, suolayrttiä ja meriratamoa). • .. .... Maarannan vyöhykkeisyys on seuraava: 1) lähes makrokasviton vyöhyke; 2) luotosorsimo-vyöhyke, jossa kasvaa luotosorsimo, rönsyrölli, meriratamo, suolasolmukki ja paikallisesti myös rönsysorsimo (Puccinellia phryganodes ); 3) rönsyrölli-vyöhyke ja alueen kaakkoisosassa lisäksi rönsyröllisuolayrtti -vyöhyke, missä maiseman yleiskuva on suola-aavikkomainen. Kasvillisuusvyöhykkeet ovat 1) rönsyröllikasvusto, 3) luotosorsimo-vyöhyke, 2) ja 4) rönsyrölli-suolayntivyöhrke, 5-6) merivihvilävyöhyke (yläosassa pensaikkoa)ja 7)rantavehnll-keltanokasvusto (ensimmäiset männyt). suokukko, pesivätkin siellä. ao • · 40 ._. ••rlra1aao ... 9. --------.. • . Se ulottuu n. Kaavakuva kenoo Ulkonokanhietakentän kasvillisuudesta ja veden ominaisjohtokyvystä (4. 8 -1•0 ·• -tao • .. ••P•J• .... --~ ---·.. Koko alue on ainakin johonkin aikaan kasvukaudesta meriveden peitossa. vyöhyke: pihatatar, peltovalvatti, suosuolake; 6. Muita putkilokasveJa esiintyy eri vyöhykkeillä: 4. , ••• 11,0 11111\opoJ• ........ .. Dyynien kasveista on yleisin rantavehnä. vyöhyke: sarjakeltano ja pohjan variksenmarja. ....... Erllllt niistä, mm. SU OM EN LUO NTO 34/76 den lähes ainoat kasvittajat. Korkeusasteikon O on kasvukauden keskiveden korkeus. ,.. laotoaoralao ._ _ _. Ominaisjohtokyky kuvastaa veden suolapitoisuutta: 0.6 x mS = g/1 = suolapitoisuus-% . ao .. ----• • 1 1 --~.]I L • a • • . 1965). vyöhyke: Itämeren silmäruoho, monitähkllinen villa, luhtakastikka, hieskoivu, pitkälehtinen kihokki ja 7. Muuttoaikoina Tauvossa nähdlllln paljon kahlaajia
Se on pohjoisin ja ainoa mantereellasijaitseva. Lisäksi on vain Pohjanlahden alueella kasvavia, endeemisiä lajeja. Jinmarchica ), rönsysorsimo, somersara (Carex glareosa), norjansara (Carex mackem.iei), vihnesara (Carex paleacea), suolasara (Carex halophila), merikohokki (Silene maritima), merihanhikki (Patentilla anserina ssp. Hietakenttä kaipaa tehokasta suojelua. Hyönteissyöjien pääjoukot saapuvat varsin myöhään, joskus vasta touko-kesäkuun vaihteessa, kuten esim. Kesällä, etenkin alkukesällä, alueella onkin melko kuivat olosuhteet. SUOM EN L UO NTO 34/7 6. Ilmeistä on, että maankohoamisen ohella muutkin leviämiä kuljettavat voimat, kuten eläimet, tuuli ja vesi, ovat siirtäneet ja siirtävät lajistoa yhä kauemmaksi niiden alkuperäisiltä alueilta lajistolle sopiville kasvupaikoille, joita lienee ollut esim. Hietikkoa rajaavista pensaikoista löytyvät pensastaskut ja pajusirkut. merestä kohoavien karien kasvittuminen) lienee todennäköisempää kuin "lintuteorian" mu kainen kaukolevintä. kahlaajiin ja moniin varpuslintuihin liittyviä seikkoja. KEVÄTMUUTTO Tauvon alue on keväällä jääpeitteisen meren läheisyyden vuoksi kylmä eikä sovi hyvin varhaismuuton seuraamiseen. vuosikausia näkyvät auton jäljet ja jopa jalanjäljetkin uriin ja painanteisiin kehittyneen kasvillisuuden muodossa. egedii) ja suolasänkiö (Odontites litoralis). Useat kahlaajalajit elävöittävät kesäistä maisemaa. Muuttotapahtuman seuraaminen on aina mieltäsykähdyttävä näky, vaikkakin lintujen määrät ovat Tauvossa pienempiä kuin Suomenlahdella. Läheisellä Simppusäikällä Siikajoen suulla (kartta) on myös pikkutiirayhdyskunta. Maaveden elektrolyyttien täytyy täten konsentroitua allikoitten vedestä tai/ja pohjavedestä. Toinen pesivä harvinaisuus kultasirkku näyttää viime vuosina kaikonneen pensaikon tihentymisen myötä. Tauvossa kasvaa myös pulskaneilikka ( Dianthus superbus). Joinakin keväinä siellä on kuitenkin tavattu tuhatpäisiä pulmusparvia. Meriyhtey den katkettua lajit ovat 156 seuranneet länteen ja lounaaseen vetäytyvää rantaa. Viimeksimainittu harvinaisuus on pesinyt Tauvossa vuodesta 1973. Silloin näitä rengastettiin Tauvossa lähes tuhat yksilöä. TAUVON LINTUASEMA Tauvon niemen linnustoa on seurattu kiinteästi jo liki 20 vuoden ajan. Asia kaipaa lisäselvityksiä. Samoilla tienoilla tavataan myös kala-, lapinja pikkutiiroja. Pohjoisesta lajistosta on mielenkiintoinen Primula sibirica -ryhmänä tunnettu lajisto. Tähän on taas syynä runsas pienleväkasvillisuus, etenkin sinilevien runsaus. Kolmisenkymmentä kalalokkiparia pesii hietikolla. Toinen esitetty mahdollisuus on, että kasvit ovat levinneet Jäämereltä ja Vienanmereltä tulevien muuttolintujen mukana Ancylus-järvivaiheen jälkeen. Muutto huipentuu kuun loppupuoliskolla, jolloin on parhaimmillaan laskettu jopa kymmentuhantinen joukko meriteeriä, alleja ja pilkkasiipiä. Englannissa on huolestuneena seurattu lajin pesimäpaikkojen taantumista hiekkarantojen tallautuessa turismin jalkoihin. Sillä tarkoitetaan lajeja, joiden päälevintä on Jäämeren ja Vienanmeren alueella, mutta niitä tavataan myös Itämeren piirissä, muutamia vain Perämeren alueella. pajulinnut keväällä 19 7 1. KASVISTOSTA Lajistossa on levinnältään eteläisiä ja pohjoisia lajeja. Kasvipeitteisilla alueilla pesivät esim. Pienempiä määriä on mukana kuikkia, merimetsoja, telkkiä ja sorsia. Näitä ovat Itämeren lauha (Deschampsia bottnica) ja Itämeren silmäcuoho (Euphrasia bottnica), jälkimmäistä tavataan vain Perämeren alueella. Maarannalla (ylärajana on kasvukauden aikainen meriveden maksimikorkeus) juuriston syvyyden "tasopinnalla" veden suolapitoisuus on korkeampi ja dyynimäisillä paikoilla ylleensä alhaisempi kuin meriveden suolapitoisuus. Ne ovat kehittyneet lajiksi joko alueella tai sitten muualla, lähinnä Jäämeren alueella, josta ne ovat nyttemmin hävinneet tai sitten niitä ei ole vielä löydettykään. Linnustokin poikkeaa muilla asemilla tavattavasta. Se ei pesine mantereella muualla Suomessa. Vuodesta 1965 on toiminut Tauvon lintuasema. Erillisesiintymät on tulkittu useimmiten siten, että ne olisivat perua jääkauden jälkeisestä meriyhteydessä Vienanmeren kanssa. Tällöin kunnostettiin Oulun Luonnonystäväin yhdistyksen hankkima vaja luonnonharrastajien käyttöön. Siksi Tauvossa on voitu selvittää toisenlaisia ongelmia kuin muualla, esim. Ancylus-kaudellakin. Lyhyen matkan leviäminen (vrt. Laji on arka häirinnälle ja esim. Mielenkiintoinen piirre on myös se, että maan pintakerroksen nitraattipitoisuus on melko korkea. PESIMÄLINNUSTOSTA Ulkonokan alueen pesimälinnuston näkyvimpään ryhmään kuuluvat lokit ja tiirat. Erityisesti karikukko, tylli ja meriharakka näyttävät mieltyneen hietakenttään. Tauvossa näistä tavataan Ruijan esikko (Primula sibirica ssp. Pulmunen onkin lähes jokavuotinen talvehtija Tauvossa. Ekosysteemin luontainen kehitys on kuitenkin herkästi haavoittuvaa, mitä osoittavat esim. Ryhmä voidaan rajata hieman eri perustein. punajalkaviklo, suokukko, kiuru ja niittykirvinen. Tauvon asema sijaitsee erilaisessa ympäristössä kuin muut Suomen lintuasemat. Ulkonokan hietikko on ekologisiin tutkimuksiin hyvin soveltuva luonnonlaboratorio, sillä siellä on kasvilajistoa levintänsä äärialueilla, ja ekologisissa tekijöissä, kuten suolaja vesipitoisuudessa, on runsaasti, paitsi alueellista vaihtelua, myös maankohoamisen seurauksena lyhyenkin aikavälin kuluessa havaittavia muutoksia. Vasta toukokuun puolenvälin jälkeen alkaa alueen rantapensaikoissa ja rannoilla vilistä muuttajia, kun Perämeren reittiä käyttävät arktiset lajit saapuvat
Pensaikot toimivat lintuja houkuttelevina johtolinjoina, jotka sopivien sääolojen vallitessa keskittävät muuttajia, kuten rastaita, pajulintuja, vihervarpusia ja sirkkuja. Suolayritti on Tauvon suolaisimpien paikkojen tyyppikasvi. päisin joukoin. Jo heinäkuun alkupäivistä lähtien alueella on etelää kohti matkaavia kahlaajia. Merisirrikin on joskus eksynyt alueelle, samaten Alaskan sirri. Korkealla käyneen meriveden tai sa-deveden muodostamissa lätäköissä ruokailevat sirri-, tyllija vikloparvet. Keväisin alueella tavataan monia eteläisiä ja itäisiä harvinaisuuksia, jotka ovat jatkaneet kevätmuuttoaan varsinaista pesimäaluettaan kauemmaksi. Kevätharvinaisuuksia ovat mm. Iso-, kuovija pulmussirri ovat Ulkonokalla vakituista nähtävää. Vaelluslinnut aiheuttavat vuosittain monenlaisia yllätyksiä. Se viihtyy painanteissa,joihin on jäänyt kiteistäkin suolaa meriveden haihtuessa. Lajia on vuosina 1966-1974 rengastettu yli 1 300, suurin osa keväällä. Komeimmat suosirriparvet ovat yli 6 000 yksilön suuruisia, yli tuhannen parvissa on nähty myös pikkusirrejä ja tyllejä. Verkkopyynti onkin tärkeä keino näiden lintujen havaitsemiseksi. Monia varpuslintuja voidaan myös nähdä syksyisin suurin määrin. Muuten sen levinneisyys on alkupäivinä hiedan ylle tuhatSuomessa enimmältlllln varsin itäinen. Useat ovat arkoja ja hiljaisia, ja niitä onkin tavattu vain tutkimusverkosta. Kahlaajat ovat Ulkonokan näkyvimpiä. Sinirinta on keväisen Tauvon tyyppilajeja. Mahdollisesti SUOMEN L UO NTO 34/76 157. SYYSMUUTTO Tauvon lintuaseman vilkkainta toiminta-aikaa on ollut syksy, jolloin muuttajien yksilöja lajimäärät ovat keväisiä suuremmat. sinipyrstö, satakieli, pikkusieppo ja kultarinta. Myös viklojen pääjoukot muuttavat tähän aikaan. Heinä-elokuun menijöitä ovat isoja pikkukuovi sekä joskus viisikymmenpäisinä parvina tavattava punakuiri. Parhaina muuttopäivinä näitä Lapin satakieliä liikuskelee pensaikoissa satamäärin. Kuovit, kuirit ja kurmitsat kuuluvat myös vakiolajistoon. Pääskyjä kokoontuu elokuun Pulskaneilikka on Tauvon kasvimaailman erikoisuuksia
Siira, J. ( 1905): Ober die Kwtenbildungen des BoUnischen Meerenbwens twischen Tornio und Kokkola. Syyskuun kylmät saavat liikkeelle pajusirkkujen ja rastaiden satapäiset joukot. Urpiaiset ovat esiintyneet monina syksyinä suurin joukoin. RENGASTUS Rengastamista varten Tauvossa on pyydystetty lintuja lintuverkoilla, kahlaajakatiskoilla, ja haukkahäkeillä. ( 1895): Bottenvikens jinska deltan. Laji on esiintymisessään varsin oikullinen, sillä joinakin syksyinä se on puuttunut miltei kokonaan. Tällöin todettiin 5.-14. Lajiahan pidettiin aikaisemmin paikkalintuna. Fl. ( 1932): Ober die Ökologie und Verbreitung der Arthropoda der Triebsandgebiete an der Kwten Finnlands. Tämä on onneksi yhden ainoan omistajan, Oulu Oy: n virkailijoiden eläkesäätiön, hal linnassa. Fennia 23, 1-229. Aquilo, ser. Vuosi 1970 on ollut ennätysmäisin, ilmeisesti runsaan koivunsiemensadon vuoksi. 6: 32-60. Rauhoittamisesta on käyty keskusteluja maanomistajan kanssa, joka onkin suhtautunut myönteisesti hankkeeseen. in Finland. Krogerus, R. Tauvon Ulkonokalla on merkitystä lintujen tutkimuspaikkana. Esiintymisen huippu on elokuun puolivälissä. Niiden ilmestymistä ennustetaan syksyn marjaja siemensadosta, säiden oikuista jne. vid Bottniska viken, ny för Finland, flora . Pajulinnut ovat syksylläkin ehkä näkyvimmät ja kuuluvimmat pensaikkolinnut. Koska virkistysalue Sijaitsee hietakentän ja loma-asutuksen välissä, paine suuntautuu herkästi haavo ittuvalle hietakentälle. För. Mem . Aquilo, ser Zoo!. & H . Lopullista talven tuloa enteilevät lokakuun alussa ilmestyvät pulmuset. 5, 7778. KIRJALLISUUTTA Eskelinen , 0. F. (19661975). i Finland 2: 1-225. Vaeltajien laumat saapuvat usein äkkirynnäköllä, huippu saattaa kestää ainoastaan yhden päivän ja jälkijoukot kirjataan papereihin varsin vaatimattomin luvuin. Linnuston pesimärauha häiriintyy ja arimmat lajit kaikkoavat. 12: 1308. Medd . Fenn. Täten rengastusmäärien perusteella voidaan tietyissä tapauksissa saada käsitys ympäristön tilasta. SUOM EN L UO NTO 34/76. Soc. Hietakentällä läpi kesän autoilu ja muunlainen liikkuminen rikkoo maanpinnan ja luontaisen kasvillisuuden ja eläimistön kehityksen. VAELTAVIA VIERAITA Vaelluslajit kiehtovat aina lintumiesten mieliä enemmän kuin lähes almanakan tarkkuudella liikkuvat muuttolinnut. Vuosien 1966 19 7 4 tulos on kaikkiaan 65 628 yksilöä ja 136 lajia. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, Ulkonokan hietikosta ei ole alkuperäisen luonnon tutkimusja suojelukohteeksi. & M err. 14: 175. jonkun hyönteisen massaesiintyminen houkuttelee ne paikalle. Tehokkaan pyynnin ansiosta rengastettiin yli 10 000 lintua. todella mahtava vaellus : yhteensä n. Tästä on aiheutunut alueelle monenlaista häiriötä. (1969): Studies in the distribution and ecology af Puccinellia phryganodes (Trin .) Scribn. 7 000-8 000 lintua kieppui aseman ympäristössä. Lintuasemien rengastustoiminnan ehkä tärkein anti on runsaimpien lajien lukusuhteiden vertailu. ULKONOKAN TULEVAISUUS Hietakentän länsija kaakkoispuolella on loma-asutusta. Vertailukelpoisten tulosten saaminen edellyttää luonnollisesti järjestelmällistä rengastustyötä sekä häiriintymätöntä rengastusympäristöä. Leiviskä, 1. Parhaiden päivien rengastussaaliit kohoavat satoihin. Fenn. Jos jonkin lajin rengastettujen määrä muuttuu suh teessa muihin lajeihin, on varsin aiheellista selvittää tämän syitä. Lemberg, B. Tästä syystä pidämme tärkeänä, että Raahen kaupunki luopuisi Ulkonokan alueesta ja keskittäisi virkistysalueensa kehittämisen muualle, esim. Itäsivulla on lisäksi Raahen kaupungin omistuksessa oleva virkistysalue, joka on ollut parina viime kesänä vilkkaassa käytössä. Haapala (1968): Arktisten kahlaajien muutosta Pohjois-Karjalassa ja Perämeren rannikolla. (1929): Puccinellia phryganodes (Trin.) Scribn. Tauvossa hömötiaisia tavataan syksyisin satamaann, tähänastinen rengastusennätys, 810 lintua, on vuodelta 1969. av Geogr. Vetensk. Myös tutkimusja harrastustoiminta vaatii täällä alueellista suunnitelmallisuutta. Kuun lopulla ilmestyvät merialueelle joutsenparvet. Bot. Lisäksi kalasatama mahdollistaisi vaativankin veneilyn ja virkistyskalastuksen. kartassa ehdotetulle Haikaran hiedan alueelle, joka soveltuukin Ulkonokkaa paljo n paremmin virkistyskäyttöön. Tämä osoittanee urpiaisen kiertelyalueen laajuutta. Lindberg, H . & Haapala, H. Nämä lajit ovatkin syyskuiselle Tauvolle leimaa antavia. Lintumies 2IO. Rosberg, J. Ehkä tavalliselle ornitologille tuntemattomin tauvolainen vaeltelija on hömötiainen. Ulkonokan tulevaisuutta luon nonmukaisena hietakenttänä ei virkistysalueen siirtäminenkään takaa. Kymmenen eniten rengastettua lajia ovat urpiainen, 16 3 19 yksilöä, pajulintu 15 072, hömötiainen 3 086, pajusirkku 2 887, punakylkirastas 2 86 7, leppälintu 2 150, järripeippo 1 921 , suosirri 1 420, punarinta 1 39 7 ja laulurastas 1 39 1. 111 Teil. Fenn. 8: 1-24. ( 1935): Ober die vegetation der Flugsandgebiete an der Kwten Finnlands . Alue myös menettää merkitystään muuttavien lajien levähdysja ruokailupaikkana. Urpiaismassoja tavattiin tällöin heinäkuusta syyskuuhun. Kaksi yleisintä lajia muodostavat lähes puolet määrästä. Esimerkiksi pähkinähakkija käpytikkavaellukset ovat olleet nopeasti ohimeneviä; toki useimmiten muutama yksilö on edeltänyt pääjoukkoja. & M err. Muutamia Tauvossa rengastettuja lin158 tuja on tavattu aina Uralia myöten. Tau von lintuaseman vuosiraportit 1966-1974. Acta Bot. 9. Acta Zoo!. Die eizelnen Flugsandgebiete. E. Harvinaisia rengastettuja lajeja ovat rantakurvi, merikihu, kehrääjä, Siperian pähkinähakki, lapintiainen, kirjosiipikäpylintu, kirjosiipiuunilintu ja pikkusirkku. Tarvitaan alueen rauhoittamista. Se on asutuksen tuntumassa, joten paikallinen väestökin voisi tarjota palveluja
Martimojärveen ja Martimonojan mutkaan kolmelta suunnalta rajoittuva suo on edullisten vedenvalumissuhteiden vuoksi kehittymässä eksentriseksi keidassuoksi. Allikkoalueen ympäristö on saavuttanut keidassuoasteen lähes kauttaaltaan, kun taas eteläja länsireuna on pääasiassa aapasuota_. 800 ha. SUOM EN L UO NTO 34/76 Vaikeakulkuiset rimpinevat, kaivakkaja suursaranevat ovat aapasoiden vallitsevia suotyyppejä. Pääosa metsistä on Kivalon alueella, missä alarinteiden ja laaksojen kuusikot sekä lakialueiden koskemattomat kitumänniköt antavat hyvän kuvan vaarametsistä. Tämä pari vuosikymmentä sitten sattunut suunnitteluerehdys on otettu huomioon uusia suunnitelmia laadittaessa. Tasaisen suomaaston länsipuolella kohoaa Kivalon vaarajonon eteläkärki , Ala-, Keskija Yli-Penikka, jonka korkeimmat kohdat saavuttavat 180 metrin korkeuden merenpinnasta. Sitä huomattavasti pienempi, n. Ari Lyytikäinen Martimojärven kansallispuisto suunnitelma Soita on nykyisissä kansallispuistoissamme liian vähän. Martimojärven alue s1Ja1tsee Lapin läänin lo unaiskulmassa, pääosiltaan Simon kunnassa, osa on Kemin •nlk :ssa. Metsäsaaret, joista osa on luonno ntilaisia, antavat syvyyttä ja monipuolisuutta muuten suurpiirteisen avarille maisemille. Täysin omaan luokkaansa alueen soiden joukossa on Martimoaavan laaja allikkoinen ja rimpinen suolabyrintti. Hallitseva luonnonelementti on MartimoaavanLumiaavan nevalakeus. 200 ha ko koinen, mutta kauniin säännölliseksi kehittynyt allikkoinen, eksentrinen keidas on Simoskanaavan eteläosassa. Pohjanmaan-Kainuun vyöhykkeen metsäluontokin on alueella varsin monipuolisesti edustettuna. punakämmekkä, karhunruoho, sininen yökönlehti, rätvänä ja mesiangervo sekä Kivalon pu ronvarsien korpikosteikoissa pohjan sinivalvatti. Kivalon alueella on ravinteikkaita suotyyppejä, lettorämeitä, lettokorpia ja pienehköjä rimpilettoja kallioperän emäksisten kivilajien ansiosta. Avoveden osuus kookkaiden allikoiden ja rimpien luonnehtimassa suon keskiosassa on poikkeuksellisen suuri. Kivalon metsäluonnossa on ilmeinen peräpohjalainen leima. Nevatyyppejä luonnehtii varsinkin kivennäismaiden liepeillä ruohoisuus, joka paikoin lähenee jopa lettoisuutta. Martimojärven suunnitellun kansallispuiston tavoitteena on Pohjanmaan aapasoiden vyöhykkeessä Tornion-Kainuun luonnonmaakunnan länsireunalla sijaitsevien laajojen Pohjanlahden rannikkoseudun aapojen ja erikoisten välimuotosoiden suojelu niin suolinnuston pesimisalueina kuin myös arvokkaana tutkimusalueena ja eräin osin hyvän saavutettavuutensa vuoksi edustavana yleisenä luonnonnähtävyytenä. Suotyyppien valikoiman ulottuessa karuista nevoista ja rämeistä viljaviin, lettoisiin tyyppeihin ja suoyhdistymien muodostaessa sarjan aapasoista keidassoihin Martimojärven suoalue on harvinaisen monimuotoinen, maassamme ainutlaatuinen kokonaisuus. Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan v. Alue on ollut vuoden 197 5 aikana Suomen Akatemian rahoituksella toimineen kansallispuistotyöryhmän tutkimuskohteena. MONIPUOLINEN SUO KASVILLISUUS Alueen suot ovat pääasiassa tyypillisiä Pohjanmaan matalajänteisiä ja kapeahkorimpisiä aapasoita. 1973 julkistettu esitys kansallispuistoverkon kehittämiseksi sisältääkin useita edustavia suoalueita maan eri osista, eri suokasvillisuusvyöhykkeitä. Suurin näistä on Lumiaapa, mutta myös Järviaapa, Simoskanaapa ja Kivalonaapa ovat mitoiltaan varsin kunnioitettavia. Lakeuden keskelle työntyvänä vuorimaan kiilana Kivalon alue poikkeaa jyrkästi ympäristöstään niin maisemakuvaltaan kuin luontonsakin p~a. Martimoaavan pinta-ala o n n . Vaarojen liepeillä kasvaa paikoin järeitä männi159. Alueen eutrofisten suotyyppien kasvistoon kuuluvat mm
Muut osat alueesta kuuluvat Viantienjoen ja Kemijokeen laskevan Akkunusjoen sadealue1s11n. RUNSAS SUOLINNUSTO Allikkoinen Martimoaapa on runsaan ja monipuolisen suolinnuston erinomainen pesimisalue. Metsähanhikanta on erittäin runsas ja kurki suorastaan kuuluu maisemakuvaan. Karhu on ainakin ennen kuulunut alueen eläimistöön, minkä osoittavat paikannimet Karhunpesänsaaret ja Kontiokumpu. mustakurkku-uikku, naurulokki, heinätavi, töyhtöhyyppä, kuovi ja kiuru, jälkimmäistä suokukko, pikkukuovi, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, mustaviklo ja vesipääsky. Pääosa alueesta, Lumiaapa, Järviaapa, Martimoaapa ja suurin osa Simoskanaavasta, kuuluu Martimonojan valuma-alueeseen, jonka ainoa vesiallas on ruskeavetinen, niukkaravinteinen eli oligotrofinen ja suorantainen Martimojärvi. Kohtalaisia lintusoita ovat Simoskanaavan keidasalue sekä muutkin seudun aavat etenkin vetisimmiltä osiltaan. SUOMEN LUONTO 34/76. Suosaarten ja Kivalon metsissä esiintyy useita haukkalajeja: tuulihaukka, nuolihaukka, ampuhaukka, kanahaukka ja hiirihaukka. Useita kuikkaja kaakkuripareja pesii allikkoalueilla ja Martimojärven tuntumassa. Näissä paikoin mänty, paikoin kuusivaltaisissa metsissä on sekapuuna enimmäkseen koivua, mutta siellä täällä myös haapaa yksittäin ja muutaman ryhminä. Eräissä Lumiaavan saarissa mm. Martimoaavalle antaa ominaisleimansa suurehko harmaalokkiyhdyskunta, onpa joukossa muutama merilokkiparikin. Koivuselkä, Saunasaari ja Rakkamaan-Jatulinlehdon seutu on 1950-luvulla kulotuksen ja kylvön, osaksi myös luontaisen siemennyksen kautta syntyneitä nuoria männiköitä ja sekametsiä. 160 tilaisuutta ja takamaaluonnetta. Muuttohaukka on pesinyt alueella viime vuosiin saakka. Muusta eläimistöstä kannattaa mainita Martimonojan saukot sekä ruohoisilla nevoilla mielellään laiduntavat hirvet. köitä ja sekametsiä. Martimoaavan lintutiheys on kuitenkin huomattavasti suurempi. Pesivään lajistoon kuuluu sekä eteläistä että pohjoista suoeläimistoa: edellistä edustavat mm. Se kuvastaa kuitenkin hyvin alueen luonnonVaaleanpunaiset suokukat ovat nimensä mukaisesti soiden tavallisimpia kukkia. Ehdotetun kansallispuiston keskeisimmät osat muodostavat siten itsena1sen hydrologisen kokonaisuuden Simojokeen laskevan Martimonojan sadealueella. Nykyisin suurpetojen esiintyminen täällä asuttujen seutujen tuntumassa (Kemiin linnuntietä runsas kaksi peninkulmaa) lienee vain satunnaisten harhailijoiden varassa. Piekana pesinee Kivalon vaara-alueella, vaikka ei ehkä joka vuosi. Martimonojan alajuoksu jää kuitenkin kansallispuistorajauksen ulkopuolelle. Harva siementai suojuspuusto on yleensä vielä pystyssä. Metsien linnusto on lajistollisesti köyhempää. Suoalueen kangasmaasaarissa on luonnontilaisia metsiä pääasiassa alueen eteläja lounaisosissa Martimoaavan, Lumiaavan ja Kontiokumpujen seudulla
Toiminnasta vastaa Ulkoilu-Kivalot Oy -niminen yritys. Poronhoito on nykyään useimmissa seudun taloissa sivuelinkeinona tai harrastuksena, ja porot laiduntavat suoalueella varsinkin kesäisin. Kivalon seita ja Jatulinlehdossa sijaitseva kivilatomus ovat eräkaudelta säilyneitä muinaisjäännöksiä. Osa yksityisten omistamista suopalstoista on vanhoja niittosoita, joiita on korjattu jänkäheinää karjan talvirehuksi. Toiminta kohdistuu nykyisellään pääasiassa Kemin-Tornion talousalueelle ja ajoittuu kevättalven hiihtokauteen. Hanhien ja muiden vesilintujen pesimllrauhan turvaamiseksi pesimäalueilla ei suunnitellussa kansallispuistossa saisi kulkea lumettomana aikana. Metsähallituksen päätöksellä muodostetut ojitusrauhoitusalue ja Ala-Penikan-Kivalon luonnonhoitometsä käsittävät yhteensä lähes 11 000 ha eli n. Yksityisomistuksessa on eräitä aluekokonaisuuden kannalta varsin merkittäviä suoja metsäpalstoja. Nykyisin alueella harjoitetaan jossakin määrin metsästystä ja kalastusta, mutta ne kuuluvat lähinnä virkistyskäytön piiriin. 80 % kansallisSl lU MEN LUONTO 34/7 6 puistoehdotuksen maa-alasta. Ala-Penikan-Kivalon luonnonhoitometsä on muodostettu osittain virkistyskäyttötarkoitukseen. Alueella on hiihtomaja, laskettelurinne sekä muutamia mökkejä, liikenneväylät ja tekolampi. Ehdotettu kansallispuistoalue on lähes kokonaisuudessaan valtion maita. Metsähanhet kuuluvat Manimoaavan lintumaailmaan erottamattomasti. Kivalon alue onkin sopivalla etäisyydellä Kemin-Tornion alueen asutuskeskuksista toimiakseen ulkoiluja virkistys161. Tämä maankäyttömuoto on nykyisin jäänyt pois, mutta suoseuduilla väestölle merkittävän sivuansion antava hillan poiminta on varsin runsasta. Poronhoidon ja marjastuksen tulisi jatkua kansallispuistossakin. Valtion maiden osuus ehdotuksesta on kaikkiaan 91 %. MAANKÄYTTÖ Alueen vanhin maankäyttömuoto on jo esihistorialliselta kaudelta periytyvä eränkäynti, lähinnä metsästys. Keski -Penikan pohjoisosasta sekä sen ja Yli -Penikan välisestä laaksosta onkin vuokrattu maata ulkoilualueeksi
Martimojärven alue täyttää hyvin eri tavoitteiden toteuttamiselle asetettavat vaatimukset. Kansallispuistojen luonteen mukaisesti tutkimus, opetus ja virkistyskäyttö ovat yhtäläisesti puistoon kuuluvia toimintoja. Kuvassa suon lllnsilaidan rimmikköä. Manimojllrven kansallispuistoehdotuksen laajin suo on 800 ha :n laajuinen Manimoaapa, jonka keidassuokeskustassa on runsaasti allikoita ja rimpill. Suoluonnon, erityisesti linnuston häiriöalttiuden vuoksi virkistyskäyttö on tarkoin kanavoitava. viikonloppuisin. Kansallispuiston suunnittelun yhteydessä on päädytty esittämään Kivalon virkistysalueen kehittämistä Martimojärven kansallispuiston palvelualueena kansainvälisten suositusten mukaisesti. Martimoaavan linnustollisesti arvokkainta osaa on kuitenkin syytä suojella ankarammin, kansallispuiston suljettuna osana, missä liikkuminen on mahdollista vain talvisin marraskuun alusta huhtikuun alkuun. alueena esim. Hotelleineen ja motelleineen sekä perheja yhteisömajoineen sen majoituskapasiteettikaavailut ovat vahvasti ylimitoitettuja ja hyppyrimäin ym. Kivalon ulkoilualueelle on tehty talousalueliiton ja Suunnittelukeskus Oy:n toimesta yleissuunnitelma. Pitkospuut, autiotuvat, viitoitettu ja opastetauluin varustettu polkureitistö sekä Kivalon palvelualue ohjaavat retkeilijöitä tehokkaasti varsinkin kesäisin, jolloin vapaasta kulkemisesta on eniten haittaa luonnolle. Kansallispuiston kävijöihin kohdistuvan opetuksen ja valistuksen informaatiopalvelut keskittyvät kävijäkeskukseen, missä on saatavilla sanallista ja kuvallista tietoa puiston kohteista, sen ekosysteemeistä ja alueen historiallisesta taustasta. Eteläja lllnsireunoilla on pllllasiassa aapasuota. rakentein varustetun virkistystai matkailukeskuksen rakentamissuunnitelma näyttää perustuvan keinotekoisesti Juoruihin tarpeisiin. 162 KANSALLISPUISTON KÄYTÖN JA HOIDON SUUNNITTELU Martimojärven kansallispuiston ensisijainen tavoite on suoluonnon suojelu. Saatuaan perustietouden opastuskeskuksessa SUOM EN LllON ro 34/ 76. Mutta käytön tulee perustua yksityiskohtaiseen suunnitelmaan, jonka pohjana on luonnon kulutuskestävyys. Tällöin suurin osa suoalueista jäisi käytännössä täysin rauhaan
Perustamisesta koituvien hyötyjen ja haittojen vertailussa vaaka asettuu sitä selvemmin hyötypuolelle mitä pitemmälle aika kuluu. retkeilijä siirtyy maastoon huomattavasti omaksumiskykyisempänä. Tarvittaessa puiston henkilökuntaan kuuluva valvoja tai erityinen biologiopas voi opastaa kävijäryhmiä. Maisemallisesti tyydyttävä lopputulos saav·utetaan myös antamalla nykyisen nuoren metsän kehittyä "luontaisesti". 7 5 % ehdotetun kansallispuiston runsaan 14 000 ha:n pinta-alasta. 163. Luonnonkulon mukaisesti sinne tänne jäisi hiiltyneitä kantoja sekä osittain palaneita tai keloutuneita vanhoja puita. Suojelu-, opetusja kulttuuritavoitteiden toteutuessa syntyvät hyödyt ovat pääasiassa yhteiskunnallisella tasolla. SLIO M I:N L UONTO 34/76 Martimojllrven suunniteltu kansallispuisto suojelisi edustavan kokonaisuuden tyypillisill Pohjanmaan aapasoita. Menettely on tarkoituksenmukainen, jos pidetään kiinni puuston geneettisen alkuperäisyyden vaatimuksesta. _ . Koska alue on suurimmaksi osaksi valtion omistuksessa, puisto voitaisiin perustaa jo nyt soidensuojeluvuonna. Niinpä Simon kunta on asettunut puoltamaan kansallispuiston perustamista. Luonnonhoitotehtävistä tärkeimpinä voidaan pitää alueen ainoassa harjussa AlaniemiSompujärvi -maantien varrella olevan sorakuopan tasoitusta ja maisemointia sekä Kivalon palvelualueen maisemasuunnitelman laatimista ja toteuttamista. Paikallisen tason hyötyjä ovat matkailun lisääntymisen mukanaan tuoma tulojen kasvu kunnissa sekä puiston henkilöstöorganisaation kehittyessä avautuvien työpaikkojen lisääntyminen nykytilanteeseen verrattuna. Koivuselän ja Jatulinlehdon alueella. Keinollisesti uudistettujen metsien entistämistä voidaan suorittaa vähitellen mm. PERUSTAMISESTA Martimojärven kansallispuiston perustaminen ei tulisi sanottavasti muuttamaan alueen nykykäyttöä. Porotalous hyötyisi kansallispuistosta ja hillan poiminta jatkuisi entisellään. Tätä taustaa vasten näyttääkin ilmeiseltä, että soidensuojeluvuonna 19 7 6 voidaan hyvin odottaa Martimojärven suokansallispuiston perustamispäätöstä. Vastaavia alueita lienee osoitettavissa lähiseudun valtionmaista. Kansallispuiston perustamisesta koituvat taloudelliset menetykset eivät voi muodostua esteeksi, sillä joutoja kitumaat käsittävät n. Polkureitistö voidaan toteuttaa ainakin osaksi luontopolkuperiaatteella, jolloin esim. Tarvittavien yksityismaiden lunastaminen on useimmissa tapauksissa tarkoituksenmukaisinta toteuttaa tilusvaihtoina. Useita kuikkapareja pesii Manimoaavan allikkoalueella ja Manimojllrven lähistöllä. Nykyisin kansallispuistopolitiikan mukaisesti metsäverotulojen menetys tulee korvata puiston sijaintikunnalle täysimääräisenä. Tämä tapahtuisi kuitenkin vasta nykyisen puusukupolven ehdittyä hakkuukypsään ikään osittain tekemällä päätehakkuita, kulottamalla ja antamalla puuston uudistua luontaisesti. kohteessa olevaa numeroitua paalua vastaavat tiedot ovat luettavissa kansallispuiston esitekir_jasesta
Pöntöttämällä metsiä ja säästämällä lepikoita ja koivikoita on mahdollista ratkaisevasti parantaa lajin elinolosuhteita (26). 18 7 3 ja Suomessa v. Majava (Castor jiber) Majavalla on Fennoskandiassa ollut aikoinaan hyvin laaja levinneisyys: vanhoista paikannimistä päätellen se on viihtynyt jopa havumetsävyöhykkeen yläpuolella. Runsaimmat esiintymät ovat Lieksan-Ilomantsin ja Saimaan alueella. Kolmannen ryhmän muodostavat jyrsijät, joiden levinneisyyksissä on 1800-luvun alusta lähtien tapahtunut muutoksia. 1845, Ruotsissa v. Ruotsissa arvioidaan majavia olevan tällä hetkellä n. JYRSIJÄT Fennoskandian jyrsijäeläimistöön kuuluu monia lajeja, joiden levinneisyydet eivät ole tiettävästi parin viime vuosisadan aikana pysyvästi muuttuneet. Nyt julkaistavassa toisessa osassa käsitellään kasvinsyöjänisäkkäitll. Istutusten ansiosta lajilla on Norjassa myös joitakin erillisiä esiintymisalueita; merkittävin näistä on maan eteläosassa lähellä Ruotsin rajaa. Suomen istutukset ovat onnistuneet hyvin. Istutukset onnistuivat hyvin ja eläimet ovat levinneet istutuspaikoistaan käsin lähinnä jokien alajuoksun suuntaan. Fennoskandian luonnonvaraiset majavat kuolivat sukupuuttoon 1800-luvun loppupuolella muualta paitsi Etelä-Norjassa, jossa säilyi n. Kolmannen osan aiheena ovat Fennoskandian petonisllkkällt (seuraavassa numerossa). Näitä muutoksia käsitellään seuraavassa lajeittain. Viime aikoina laji on Etelä-Lapissa levinnyt lännen suuntaan (15, 26). Näiden lajien lisäksi on kolme lajia, joiden levinneisyysrajojen muuttumattomuudesta ei ole täyttä varmuutta, koska vanhat levinneisyystiedot ovat puutteellisia: metsäsopuli (Myopus schisti166 color; 1tamen Fennoskandia, Suomi, Pohjoisja Keski-Ruotsi), punamyyrä (Clethrionomys rutilus; itäinen ja pohjoinen Fennoskandia) ja harmaakuvemyyrä (C. rufocanus; itäinen ja pohjoinen Fennoskandia sekä tunturialueet). Norjassa majava on rauhoituksen jälkeen levinnyt rannikkoseuduilla itään ja länteen; toisaalta se on hävinnyt eräiltä entisiltä rannikon asuinalueiltaan. Majavia siirtynee jatkuvasti näiltä alueilta Neuvostoliiton SUOMEN LUONTO 34/76. Risto Cajander, Pentti Halenius ja Mikko Pryl Pohjolan nisäkkäiden levinneisyysmuutoksista II Kolmiosaiseksi muodostuvan kirjoitussarjan, joka käsittelee Fennoskandian nisäkäseläimistön runsausja levinneisyysmuutoksia viimeisten parinsadan vuoden aikana, ensimmäinen osa julkaistiin Suomen Luonnon edellisessä numerossa (s. Liito-oravaa tavataan Fennoskandiassa linjan Perämeri-Vienanlahti eteläpuolella, Suomessa sen esiintyminen on laikuttaista. 67). Vuonna 1922 tuotiin ensimmäiset majavat Norjasta Ruotsiin. Erityisesti talvella laji on riippuvainen lepän ja koivun norkoista. Liito-orava ( Pteromys volans) Liito-orava on siperialaisen havumetsävyöhykkeen laji, jonka levinneisyys lännessä ulottuu Suomeen asti. Parin viime vuosikymmenen aikana liito-oravan kanta on huolestuttavasti pienentynyt; syynä on ilmeisestikin sekä sopivien ruokailumaiden että myös pesimäkolojen puute. Suomen nykyiset majavat ovat, kuten tunnettua, kahta alkuperää : Pohjois-Amerikasta tuotettua kanadanmajavaa (Castor canadensis) ia norjalaista euroopaneli vanhamajavaa. 100 eläintä (22, 40, 41 ). Majava rauhoitettiin Norjassa v. 12 000-15 000 (22, 24, 30). 1868. Norjan majavakannan vahvuus on nykyisin yli JO 000 (30, 40, 41 ). Tällaisia lajeja ovat (suluissa levinneisyys): orava (Sciurus vulgaris; koko Fennoskandia), pähkinähiiri (Muscardinus avellanarius; Etelä-Ruotsi), tammihiiri (Eliomys quercinus; reliktinä Heinolassa, Laatokan pohjoisrannalla ja Karjalan Kannaksella), tunturisopuli (Lemmus lemmus; tunturialueet), metsämyyrä (Clethrionomys glareolus; ei Fennoskandian pohjoisosissa), vesimyyrä (Arvicola terreslris; koko Fennoskandia), peltomyyrä (Microtus agrestis; koko Fennoskandia), lapinmyyrä (Microtus oeconomus; itäinen ja pohjoinen Fennoskandia sekä erillisiä esiintymiä lähinnä Skandinavian eteläja länsiosissa), metsähiiri (Apodemus jlavicollis; Eteläja KeskiFennoskandia), pikkumetsähiiri (Apodemus sylvaticus; Etelä-Skandinavia), kotihiiri (Mus musculus; koko Fennoskandia), koivuhiiri (Sicista betulina; Eteläja KeskiSuomi, Itä-Karjala sekä erillisesiintymät Ruotsissa ja Norjassa)
Norjassa sitä on istutettuna Trorn~san _ja Varanginvuonon alueilla ( 15, 23, 34). 4 0006 000 (29, 30, 31, 33, 44). Petojen ei ole .itenkaan todettu estäneen piisamin leviämistä. Piisami noudattelee kulkiessaan yleensä vesistöjä, mutta ei kaihda viidenkään kilometrin mittaista kuivalla maalla taivaltamista, jos vesistöt puuttuvat (15, 34). Pohjoisraja kulkee RovaniemenKuusamon korkeudella. Myös Kuolasta ja Itä-Karjalasta majava hävitettiin sukupuuttoon. Vuonna 1955 arvioitiin majavia olevan maassamme 450500, v. Lajin levittäytyminen tapahtuu pääasiassa keväisin, jolloin sukupuolinen aktiivisuus tekee eläimestä liikkuva n, mutta myös syksyisiä vaelluksia on havaittu. Tammihiiri on Fennoskandiassa lämpimän litorinakauden relikti. Vaivaishiiri lienee parhaillaan leviämässä Tornionjoen yli Ruotsin puolelle, joskaan havaintoja lajista ei vielä ole Tornionjoen länsipuolelta (15 ). 1967 n11ta oli 1 800-3 200 ja tällä hetkellä n. 1955 Värtsilässä. Yhteensä istutuspaikkoja on n. Majavien häviämisessä ja takaisinpaluussa on ainoana ratkaisevana tekijänä ollut ihmisen toiminta: toisaalta metsästys, toisaalta rauhoitus ja istutukset. Metsästys on edelleenkin voimakkain majavien lukumäärää säätelevistä tekijöistä, joskin vedenpinnan säännöstelyt saattavat aiheuttaa majavayhdyskunnille paikallisia tuhoja. Pelto ja kenttämyyrä ovat keskenään kilpailevia lajeja, mutta ei tiedetä, missä määrin peltomyyrä on hidastanut kenttämyyrän tunkeutumista maahamme ( 15). Kylmät talvet ja suuret vedenpinnan vaihtelut voivat vähentää paikallisia piisamikantoja, samoin jossain määrin ketut ja koirat. 2 300 eläintä (15, 34). Vuonna 1948 siitä tehtiin havaintoja Salossa, Helsingissä, Imatralla, Lappeenrannan ympäristössä, Hollolassa ja Turengissa. 300. Vuonna 1910 sitä oli Viipurin seudulla, vuosina 1940-1941 Aunuksessa ja v. EteläPohjanmaan lakeuksilla se on valtalajina, vaikkakin pikkuviljelykset ovat peltomyyrän asuttamia (15). Peltohiiri ( Apodemus agrarius) Peltohiirtä tavataan Itä-Karjalassa ja Suomen kaakkoisosissa. Piisami (Ondatra z.ibethica) Piisami on alkuaan pohjoisamerikkalainen laji, joka nyt elää istutettuna myös eri puolilla Eurooppaa. puolelle. Ensimmäisen kerran piisamia tuotiin Suomeen vuosina 19191920 Kajaanin seudulle. Suomen alueen ainoa tunnettu esiintymä on ollut jaafalainen lehto Heinolan lllhellll. Vaivaishiiri (Micromys minutus) Lajia tavataan Itä-Karjalassa ja Suomessa. Piisamin menestyminen maassamme johtuu siitä, että sille on täällä tarjona sopivia biotooppeja : hitaasti virtaavia jokia, matalia merenlahtia ja pehmeärantaisia järviä. Nykyisin lajia löydetään KotkaLappeenranta-Värtsilä-linja~ kaakkoispuolelta ja pian luultavasti muualtakin, sillä laji etenee edelleenkin. Pohjois-Amerikassa minkki on piisamin päävihollinen, eikä ole mitään syytä miksi se ei olisi ä myös täällä. Istutusten ja rajanylitysten ansiosta näilläkin alueilla on nyt lukuisia erillisiä majavaesiintymiä (22, 30). 167. Majavan metsästys on I uvanvaraista kaikissa kolmessa Pohjoismaassa (22, 30). Suomeen se on saapunut kaakosta tämän vuosisadan aikana. Vuoden 1953 paikkeilla se oli levinnyt Tampereelle, Ilmajoelle ja Rautalammille. Kenttä.myyrä ( M icrotus arvalis) Kenttämyyrää tavattiin 1930-luvulla Suomessa vain Karjalan kannaksella. Sieltllklllln tlltll unikeon sukulaista ei ole enllll viime vuosina tavoitettu. Piisami valtasi vesistöjä nopeSUOM EN LUONTO 34/76 asti, vuodessa noin 10-30 neliökilometriä. Vuosina 19201955 Suomeen tuotiin yhteensä n. Vuonna 1942 piisamia oli koko Etelä-Suomessa ja jo v. Tällä hetkellä kenttämyyrfä on Eteläja Keski-Suomessa, joskin epätasaisesti levinneenä. 1953 myös suurimmassa osassa Pohjois-Suomea ja Lappia. Pohjolan piisamit ovat säästyneet sellaisilta tuhoisilta tautiepidemioilta, joista Pohjois-Amerikan piisamit ovat kärsineet ( 15, 34). Kenttämyyrän on oletettu kul keutuneen siirtolaisten viljaja rehukuljetusten mukana Kannakselta eri puolelle Suomea. Ruotsiin se on levinnyt Tornionjoen yli 1950-luvulla, ja tällä hetkellä sitä tavataan linjan SkellefteåJ ä II i vaara Kares uvanto itäpuolella. Peltohiiren erillisesiintymät Virroilla ja Toijalassa osoittavat, että lajin leviämisen osatekijänä saattavat olla siirtolaisten viljankuljetukset (15 )
Vuonna 1830 laji oli jo yleinen Viipurin läänissä ja eteläisissä rannikkokaupungeissa. Joihinkin satamakaupunkeihin mm. Ruotsissa rotta ei vielä v. Mustarotta (Rattus rattus) ja isorotta ( Rattus norwegicus) Mustarotan laajinta levinneisyyttä Fennoskandiassa ei tunneta, mutta Suomessa se on ehkä asuttanut maan keskija eteläosan. Ilmeisestikin voimakkain tekijä, joka on vaikuttanut mustarotan häviämiseen, on ollut juuri isorotan vahvemman kilpailiSUOM EN L UONTO 34/76. 1947 sitä oli jo koko maassa (2, 4, 15). Helsinkiin on levinnyt ns. Isorotan valloitusretket etenivät samaa vauhtia kuin mustarotta taantui. Vuonna 18 70 sitä oli jo maaseudullakin. 1860 ollut saavuttanut syrjäisimpiä asutuksia eikä Lappia. Näyttää siltä, että tämä tulokas ei ole kovin suuresti järkyttäny1 alkuperäisen lajistomme edustajien elämää. satamarottaa, joka on ruskeampi kuin Fennoskandian aikaisempi mustarotta (2, 13, 15). Isorotan saapumisen jälkeen ( 1 700ja 1800-lukujen vaihteessa) alkoi mustarotan nopea taantuminen kaikkialla Pohjolassa. Tämän vuosisadan 168 alussa laji oli jo lähes varmasti hävinnyt Skandinaviasta, ja Suomen viimeiset mustarotat kuolivat 1920-luvun puolivälin paikkeilla. Ensiksi mustarotat väistyivät satamakaupungeista, myöhemmin myös sisämaasta. Pohjois-Amerikasta tuotu suurenpuoleinen jyrsijä, piisami, asutti jokseenkin koko Suomen kolmessa vuosikymmenessä. Vuosisadan alussa rotta oli Norjassa epätasaisesti levinnyt, mutta v. Nykyisin lajia tavataan satunnaisesti Ruotsissa. Ruotsissa laji on pohjoisessa saavuttanut Taalainmaan. Ensimmäiset rotat saapuivat laivojen mukana satamakaupunkeihin
Myös rakennustekniikan muutoksilla on ollut merkitystä : nykyaikaiset talot tarjoavat ketterälle mustarotalle vähemmän kiipeilymahdollisuuksia (isorotta on kömpelömpi kiipeilijä). alakuvaan). jan saapuminen. Myöhemmin eläimiä tuotiin lisää. Lajin vetäytyminen pohjoiseen oli alkanut jo ennen rusakon istuttamista, mutta se vauhdittui tuolloin. Metsäjänis suosii viileää ilmastoa, ja niinpä ilmaston lämpenemisen on katsottu vaikut169. Peltomyyrän (vas.) korvat ovat melkein kokonaan karvojen peitossa. 1905 Skåneen. suurempi koko ja pohjoisempi evinneisyys. Syrjäisimpiä seutuja lukuunottamatta rotta elää nyt koko Fennoskandiassa (15). Nyt villikaniini on yleinen Skånessa ja Gotlannissa, mutta sitä esiintyy pohjoisempanakin, ;\ina Mälarin korkeudella asti. Isorotan laaja sopeutuvuus asuinympäristöön ja ravintoon sekä luontainen varovaisuus on taannut lajin voittokulun kaikkialla maailmassa. Metsäjänis (Lepus timidus) Metsäjänis esiintyy yleisenä kaikkialla Fennoskandiassa paitsi Skånessa, josta se on hävinnyt. Kolmannen lllhisukulaisen, Iar,inmyyrlln (oik.) erottaa mm. Kaniinit pystyivät suuren lisääntymiskykynsä ansiosta leviämään istutuspaikoistaan ympäröiville alueille. Vaivaishiiri on Fennoskandiassa suhteellisen eteläinen ja itäinen laji. Maineikkaan tunturisopulin salamyhkäinen serkku, metsäsopuli, menett.änee hakkuiden vuoksi asuinalueitaan, hämyisiä sammalmetsiä. Se näyttää levittäytyvän nyt länteen. SUOM EN L UO NTO 34/7 6 JÄNIS ELÄIMET Villikaniini (Oryctolagus cuniculus) Villikaniinin ensimmäinen onnistunut istutus Ruotsiin suoritettiin v. Kenttämyyrä on levittäytynyt Suomeen kaakosta. Kylmät talvet ja tiheässä populaatiossa raivoavat kulkutaudit saattavat tuhota suuria kaniinimääriä (13, 21 ). Lähisukuisesta peltomyyrästä sen erottavat hyvin näkyvät korvat (vrt
Kylmä ilmasto ja paksu lumipeite vaikeuttavat villisian yrityksill asuttaa maatamme kaakosta käsin. Laji hävisi tällöin koko Baltiasta. Skandinaviassa ei enää viime vuosisatoina ole esiintynyt villisikoja. 1910 rusakkoja alkoi tulla Karjalan kannaksen kautta nopeasti Suomeen, ja v. kuin koskaan: niitä on maanviljelysseuduilla Oulun-Iisalmen -linjan eteläpuolella (15). Siro ja ketterll mustarotta on joutunut vllistymlllln vahvemman kilpailijansa isorotan tieltä. Se leviää yhä uusille alueille. SORKKAELÄIMET Villisika (Sus scroja) Pohjoisimmat villisikakannat Laatokan rannalla romahtivat 1600-1800-luvuilla vallinneitten ankaratalvisten ilmastojaksojen sekä susien ja ihmisten vainon vuoksi. Vuoteen .., .. Nyt mustarotta on harvinainen. 1966 mennessä laji oli vakiinnuttanut asemansa Leningradin seudulla äärimmäisten yksilöitten ollessa tällöin jo Laatokan ja Äänisjärven välisellä kannaksella ja Karjalan kannaksella (15). Rusakko (Lepus europaeus) Rusakko on levinnyt Fennoskandiaan 1900-luvun alkaessa kaakosta. Rusakko on kuitenkin alkanut perinnöllisestikin sopeutua valkeaan talveen; niinpä suomalaisten rusakkojen talvi puku on huomattavasti vaaleampi kuin kesäpuku (15, 28). SUOMEN L UO NTO 34/7 6. Kuusipeura (Cervus dama) Vähästä-Aasiasta kotoisin olevaa kuusipeuraa on jo 1500-luvulta lähtien pidetty Eteläja KeskiRuotsin eläinpuistoissa, mutta vasta viime vuosisadan loppupuolelta (18 7 3) lähtien alkoivat ensimmäiset peurat elää vapaina luonnontilassa. Noin v. Isorotan leviämisrintamat eri aikoina Suomen alueella. Noin v. Norjan kuusipeurakanta on keskittynyt Oslovuonon tuntumaan, jonne ensimmäiset peurat istutettiin 1900luvun alussa (4, 21 ). Ruotsiin rusakko on tullut istutusten kautta. 1930ja 1940-lukujen vaihteen kylmien talvien takia rusakkokannat taantuivat"suuresti. Ruotsinkin rusakot kokivat kovien talvien takia voimakkaan taantumisen. Niitä on tehty vuodesta 185 7 lähtien. Sen leviämistä estävät tai hidastavat erityisesti kylmät, lumiset talvet, koska se on sekä ravinnonhakukäyttäytymisensä (kaivaa ravintonsa lumen alta) että rakenteensa (kapeat takajalat) ja värinsä puolesta sopeutunut lumettomaan tai vähälumiseen talveen. Viljelymaisemassa metsäjänis ja rusakko ovat kilpailevia lajeja ja rusakko on niistä voitokkaampi (13, 15). Tällä hetkellä rusakkoja on taas runsaasti, ja ne ovat levittäytyneet laajemmalle 170 Rusakon leviäminen Fennoskandiaan viimeisten sadan vuoden aikana Ekmanin, Levanderin, Notinin ja Siivosen mukaan. Rusakko on selvästi hyötynyt maanviljelyksen leviämisestä. Nykyisin meillä hava·itaan villisikoja vuosittain useita kymmeniä kertoja. Ilmaston muututtua edullisemmaksi 1800-luvun lopulla villisiat alkoivat levittäytyä jälleen pohjoisemmaksi, ja kärkijoukot saavuttivat Laatokan 1940-luvun lopulla. Kartan pohjoiset saarekkeet se asuni 1950ja 1960-luvuilla. Talviruokinta Virossa ja Leningradin alueella on todennäköisesti osaltaan edistänyt villisikakantojen voimakasta kasvua ja leviämispaineen purkautumista Karjalaän (15). Pohjoisten leveyksien suurin villisikojen määrää vähentävä ja levinneisyyttä rajoittava tekijä on ilmasto, sillä ankarien talvien, yli 40 cm paksun ja kauan viipyvän lumipeitteen sekä roudan on todettu estävän ravinnon saantia. taneen vähentävästi Etelä-Suomen metsäjäniskantoihin. Suomessa lajia on alettu tavata 1970-luvulla pääasiassa maan eteläja kaakkoisosissa. Ruotsissa suoritetut istutusyritykset on aina jouduttu lopettamaan eläinten paikoin aiheuttamien vahinkojen vuoksi ( 13). Nykyään kuusipeuraa esiintyy monin paikoin Götanja Sveanmaalla. 1930 niitä oli Joensuu-Kokkola -linjan lounaispuolella. 1950 laji lienee saavuttanut nykyiset levinneisyysrajansa (pohjoisrajana UddevallaGävle -linja (23 ). Tornionjoen se ylitti 1930luvulla
Ruotsalaisessa saksanhirvitutkimuksessa lajin esiintymismuutosten syyt on yhdistetty muidenkin suurten riistaeläinten kuten hirven ja metsäkauriin 1800-luvulla tapahtuneisiin muutoksiin. Peurat eivät näet mielellään ui, ja talvisin ne pysyttelevät tutussa ympäristössä. 1800-luvun alkupuolelle jatkunut kotieläinten metsälaiduntaminen, joka Skandinavian eteläisimmissä osissa oli ympärivuotista, muutti merkittävästi alkuperäisten ekosysteemien rakennetta. Nykyään levinneisyyden painopiste on keskittynyt Lounais-Suomeen, mutta peuroja on tavattu pohjoisessa Vaasan korkeudella ja idässä Kymenlaaksossa asti. Leviämistä istutusalueelta pohjoiseen päin ovat hidastaneet Pohjois-Satakunnan soiset erämaa-alueet ja idässä laajat vesistöt. Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus) Valkohäntäpeuran leviäminen alkoi v. Suomessa kuusipeurat ovat talvisin ihmisen avun varassa, eikä niiden kylmänkestävyyskään liene kovin hyvä. Yleinen maiseman muuttuminen saattoi täten vaikuttaa villien kasvinsyöjien runsauteen. Kylmyys sinänsä ei näytä peuroja haittaavan. Maamme toinen luonnonvarainen kanta on Hyvinkään lähellä Kytäjällä, jonne ensimmäiset peurat tuotiin v. Itäis.en leviämispurkauksen seurauksena norjalaisia saksanhirviä on havaittu usein Ruotsissa (18, 32). 50ja 60-luvuilla tehdyt istutukset Götanmaalle ovat luoneet uusia kasvavia populaatioita ( 18, 32). 10 000. Maankäytön muutokset alkoivat viime vuosisadan puolivälissä, jolloin alettiin suorittaa metsänistutuksia ja karjaa alettiin metsälaiduntamisen sijasta pitää viljelylaitumilla. Suomessa suoritettiin 1930-luvulla useita istutuksia, mutta vain Inkoon saariston kanta on säilynyt. Metsän kenttäja pensaskerroksen tarjoamat talvivarastot olivat lopullinen rajoittava tekijä. Norjassa saksanhirvien väheneminen jatkui 1800-luvun alkupuolella, ja kanta rajoittui lopulta läntisimmän Norjan kapealle rannikkokaistalle. Tällä hetkellä valkohäntäpeuroja on maassamme n. Ruotsissa esiintymisalue supistui Sveanmaalle, mutta sieltä alkaneen elpymisen tuloksena Ruotsissa on 171. Eläimiä on havaittu istutusalueitten ulkopuolellakin, mitä voidaan pitää osoituksena vaellustaipumuksesta ( 15). Sen sijaan kahden luonnonvaraisen suurnisäkkään, saksanhirven ja hirven, ei ole todettu kilpailevan ravinnosta keskenään Ruotsissa ja Norjassa. Karjan hyväksikäyttämä metsä ei huomattavissa osissa Etelä-Skandinaviaa voinut ylläpitää korkeaa luontaista kasvinsyöjäpopulaatiota. Silloin päästettiin vapauteen kolme naarasta ja kaksi edellisvuotista vasaa. 1955. Toisaalta maastamme puuttui lajin euraasialainen vastine ja ilmeinen ravintokilpailija, metsäkauris, joka myös yrittää levittäytyä Suomeen. 1938, jolloin Laukan kartanon tarhasta Vesilahdella karkasi koiras. Tällainen kanta on esimerkiksi Oulun ympäristössä (15). Tällä hetkellä Suomessa on 600700 kuusipeuraa. Ehkä olisikin ollut järkevämpää tuoda Ruotsista metsäkauriita kuin aivan toiseen eläinmaantieteelliseen vyöhykkeeseen kuuluvaa lajia. Ilmastolliset seikat ja kasvillisuuden tarjoamat mahdollisuudet noussevat valkohäntäpeurojen levinneisyyttä rajoittaviksi tekijöiksi. Ruotsissa lajin leviämistä on säädelty metsästyksellä. Tärkeitä tekijöitä ovat lumipeitteen paksuus sekä lumen kesto ja laatu, sillä paksu jäinen kannattamaton hanki vaikeuttaa peurojen liikkumista. Hirvi ( Alces alces) Skandinavian hirvet taantuivat 1800-luvun alkupuolella. Saatavilla ollut talviravinto ei kyennyt tuottamaan riittävää kalorimäärää sen vuoksi, että ravinnon etsiminen vaati paksun lumen vuoksi runsaasti energiaa, jota myös kova pakkanen kulutti normaalia enemmän (15). Ankaran talven 1965/66 peurakuolemat johtuivatkin monien tekijöiden yhteisvaikutuksista. Syynä ovat lähinnä taloudelliset seikat, sillä eläimet saattavat _tuottaa vahinkoja viljelyksille ja taimikoille (43). Luonnollisen leviämisen seuraamista vaikeuttavat maatalousministeriön suorituttamat siirrot, joilla on pyritty nopeuttamaan etenemistä. Kuluvan vuosisadan aikana saksanhirviä on havaittu yhä useammin eri puolilla Keskija Etelä-Ruotsia. Epäilemättä tämä maiseman muodonmuutos on kuluneen sadan vuoden aikana luonut edellytyksiä Norjan elinvoimaiselle saksanhirvikannalle (l 8), mutta varmasti myös tehokkaalla rauhoituksella ja ihmisen myötämielisyydellä on ollut merkitystä (21). Ruotsissa ne elävät pääosin maan eteläisissä maakunnissa, missä talvet ovat meikäläisiä leudommat. Vuosisadan puolivälissä alkoi yhä vieläkin jatkuva kannankasvu ja lajin leviäminen. Talvien lämpöja lumisuhteet sekä pituus ratkaisevat lajin etenemisja menestymismahdollisuudet. Näin lajin leviämisedellytykset ovat sikäläisissä oloissa paremmat. Saksanhirvi ( C ervus elaphus) Viime vuosisadan alkupuolella saksanhirviä tavattiin Ruotsissa eräässä Vänern-järven saaressa ( vuoteen 184 7 asti) ja Skånen eteläosassa, missä rippeet säilyivät yksittäisten maatilojen alueella 1820 ja 1830-luvuilla tapahtuneen kannanromahduksen jälkeenkin. Aikaisempien metsäkauriille esitettyjen taantumisja elpymissyitten (ilmastomuutokset ja metSUOM EN LUO NTO 34/76 sästys) rinnalle nostetaan nyt ekologinen selitys (19). Tämän mukaan suurten riistaeläinten populaatioiden kasvu ja leviäminen kuluneen sadan vuoden aikana johtuu myös maankäytön muutoksista. Osa siitä elää nykyään luonnontilassa. Valkohäntäpeuran istutus Suomeen on onnistunut hyvin; olivathan peurat peräisin Yhdysvaltain vastaavalta ankaratalviselta alueelta
Nykyään rodun esiintymisalue rajoittuu Etelä-Norjaan sekä Kuolaan. Useiden tutkijoiden mukaan se on huomattavasti sekoittunut puolikesyyn polveutumaansa, poroon. Viisikymmentä vuotta sitten Suomen hirvet oli tapettu lähes sukupuuttoon, mutta nyt hirvi on taas asuttanut jokseenkin koko maan. nykyään hirviä enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Tunturipeuran elinalueita on rajoittanut porotalous. Tunturialueella hirvi on harvinainen. Niiden alkuperäksi voidaan otaksua Siperian tundrapeura (Rangifer tarandus sibiricus; 45). 300 km matkalla valtakunnanrajan tuntumassa Ilomantsin Petkeljärveltä Suomussalmen Karttimoon (25). Kanta romahti jälleen tämän vuosisadan alkupuolella, jolloin hirviä 1920-luvun alussa oli enää Parkanon sydänmailla Satakunnassa sekä Pohjois-Karjalassa (n. Viime vuosina peuroja on nähty n. Lisää 172 hirviä levisi Suomeen myös idästä (15). Parkanolaisen hirvikannan pelastumiseen vaikutti merkittävästi yksityinen henkilö, "Parkanon paroni", aluemetsänhoitaja Gustav von Wrede, ja loput eläimet säilyivät PohjoisKarjalan suurilla saloilla. Metsäpeurojen paluun syyksi SUOM EN L UONTO 3/7 6. 1951 siirrettiin myös Pohjois-Vienaan. Nykyään hirviä esiintyy lähes koko Fennoskandiassa. Hirvien määrissä tiedetään tapahtuneen vaihteluita toistaiseksi tuntemattomista syistä pitkien ajanjaksojen kuluessa ( 15). 1913 useita vuosia viimeistenkin peurojen hävittämisen jälkeen. Itä-Karjalan peurat siirtyivät syvälle Vienan ja Aunuksen rajoilla sijaitsevalle yhtenäiselle erämaa-alueelle, Pieningän salolle, missä kanta säilyi ilmeisen puhtaana (36, 45 ). Kuvan nuori naaras tavattiin Käsivarren Lapissa kesällä 1974. Ylä-Satakunnassa säilyi vähäinen populaatio vuoteen 1830 asti. Tunturipeuran (Rangifer tarandus tarandus) levinneisyysalue ulottui vielä joitakin vuosisatoja sitten Etelä-Norjan tuntureilta Kuolan itärannikolle. Norjassa hirviä tavattiin vain hajanaisella alueella Hedemarkissa ja Trondheimin seudulla leviämisen päästessä vauhtiin vuosisadan jälkipuoliskolla (4, 21 ). Peurojen häviäminen alkoi Sisä-Suomen järvialueelta ja Suomenselän keskiosista. 188 7 Petshoran suiston tuntumasta siirretyt tundraporot, joita v. 1800-luvun alussa sen esiintymisalue peitti vielä ehkä puolet Suomen kokonaispinta-alasta, mutta jo viidessäkymmenessä vuodessa tämäkin alue oli puolittunut. Suomalaisen kannan vahvuus on hieman yli 70 000 eläintä. JOO yksilöä ; 15). Neljässäkymmenessä vuodessa valkohäntäpeura on asuttanut jokseenkin koko Lounais-Suomen ja lähettänyt tunnustelijoita varsin kauas itään ja pohjoiseen. Siitä näyttää muodostuneen eläimistömme vakituinen jäsen. Villi peura ( Rangifer tarandus) Nykyisten tietojen mukaan villipeura on jo varhaisessa kehitysvaiheessaan jakaantunut ekologisesti ja taksonomisesti kahteen tyyppiin, arktiseen tundrapeuraan ja pohjoisiin havumetsiin sopeutuneeseen metsäpeuraan. Suomen hirvet vähenivät viime vuosisadan puolivälissä melkein sukupuuttoon saakka, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin alkoi kasvu (35). Fennoskandian poro on tunturipeuran jälkeläinen. Suomessa 1920-luvun alkuun huipentuneen hirvien vähenemisen syynä oli ensimmäisen maailmansodan jälkeinen pula-aika, jolloin salametsästys kohosi mielettömyyksiin. Viimetalvisessa (19 7 5) lentolaskennassa havaittiin kaikkiaan 4 7 3 eläintä. Kuolan peurakysymystä ovat monimutkaistaneet sinne v. Tunturipeurojen on katsottu villiyttävän poroja, ja esimerkiksi Ruotsissa lappalaiset panivat 1860ja 70-luvuilla tapporahan voimalla toimeen hävityskampanjan villipeurojen eliminoimiseksi (13, 45). Vuonna 1949 tavattiin ensimmäiset metsäpeurat jälleen Suomen puolella. Sitten seurasi Pohjanmaa. vuosisadan puolivälissä. Syynä metsäpeuran häviämiseen, sukupuuttoon kuolemiseen Suomen rajojen sisältä, oli ennen kaikkea säätelemätön metsästys, joskin myös lämpökausi ja 1890-luvulla riehunut peurarutto heikensivät niitten elinvoimaa (15, 36, 37). Metsäpeuran (Rangifer tarandus fennicus) häviäminen alkoi 18. Maankäyttömuotojen muuttumista ( 19) ja susien vähenemistä (4) on esitetty syyksi viime vuosisadalla ensin tapahtuneeseen hirvien häviämiseen ja sitten voimakkaaseen elpymiseen. Vuonna 1870 eläimiä esiintyi LaatokkaSalla -linjan itäpuolella, ja vuosisadan vaihteessa harhaili vielä muutamia yksilöitä Saariselän maastossa, Suistamossa ja Suojärvellä (36, 3 7). Metsäpeura rauhoitettiin Suomessa v
Suomen Luonto 3 1: 238-248. 34 Marcström, V. ( 1973): Vielä liitää liitoorava. , in Scandinavia 1. Metsäkauris (Capreolus capreolus) Koko Etelä-Ruotsi on vanhastaan ollut metsäkauriin ydinaluetta Skandinaviassa. 26 Kaikusalo, A. 40 Myrberget, S. 28 Kalela, 0. (1909): Suomen luurankoiset. Muuttuva nisäkäseläimistömme. Metsäkauriin levittäytyminen Fennoskandiaan jatkuu. useat neuvostoliittolaiset eläintieteilijät ovat todenneet (38, 39). History of Distribution. Acta Theoriol. Sveriges Natur 63: 201 206. 29 Lahti , S. ( 1967): The beaver in Norway. Metsästäjä nr. (Engl. (197 2): Metsäpeura ;a Suomen kulttuurihistoria. Fennia 7 5 : 38-5 1. Castoriana V. Acta Theoriol. ( 1965): Studies on the red deer, Cervus elaphus L. ( 196 7): Den norske bestand av bever, Castor fiber. (1972): Myskoxar på vandring. Tämä saavutti huippunsa 1930-luvulla, jolloin eläimiä oli enää pienellä alueella Skånessa. (1940): Bäverland. 33 Linnamies, . Kiinteä kanta on pysynyt rajan pinnassa jäljellä olevilla pienehköillä erämaa-alueilla. 19 Ah Ien, 1. Suomen Luonto 27: 106-109. & Helminen, M. (1974): Suomen peura. & Orlova, S. (1972): Metsäpeuran vuosi. Ecological Jnvestigations. 35 Mela, A. Suomen Luonto 32: 178-180. Suomen Luonto 3 1: 227-230. (1967) : Nordens D;urvärld. KIRJALLISUUTTA 18 Ahlen, 1. (1968): Metsäpeura. Vilmytt. 46 Zharkov, E. 36 Montonen, M. &Sokolov (l967 ): The European Beaver (Castor fiber Linnaeus, 1758) in The Soviet Union. Tällä hetkellä Kuhmon Elimyssalo on Suomen metsäpeuro_ien keskeisintä vasomisja kesälaidunaluetta_, ja sen merkitys tulevaisuudessa peurojen "sillanpääasemana" Suomessa tulee edelleen SUO M EN LUONTO 34/7 6 Metsäpeura ja saman lajin toinen rotu, tunturipeura, asuivat ennen laajalti Fennoskandiassa. (1944): Rådyrets (Capreolus capreolus) utbredelse Norge. Vertebrata Fennica. 39 Montonen, M. Statens viltundersokelser 14. on arveltu Itä-Karjalassa peuraalueen tuntumassa 1940-luvun lopulla suoritettuja rautatieja metsätöitä (36). 23 Danell, K. 2: 329407 . Viltrevy 3: 177-3 76. 27 Kalela, . 43 Schmitz, A. (1 965) : Studies of the red deer, Cervus elaphus L., in Scandinavia 111. Kuitenkin 1700-luvun loppupuolella ja seuraavan vuosisadan alkuvuosina tapahtui kannan voimakas lasku ja esiintymisalueen supistuminen. 37 Montonen, M. Porvoo. 45 Siivonen, L. J. A. Suomeen kauriit pyrkivät sekä lännestä että kaakosta. Acta Theriol. Kartan vuosiluvut kuvaavat kulloisiakin levinneisyysrajoja Curry-Lindahlin, Kalelan, Olstadin ja Siivosen mukaan. (1972): Peuran suvun levinneisyys j a rodut. Toisaalta väitetään hakkuuaukkojen jopa korvanneen järvien jäät kevättalvisina lepopaikkoina (25). N. ( 1964): The muskrat, Ondatra iibethicus L. Viltrevy. Stockholm. ( 1968): Ma;ava. ( 1972): Det skånska kronhjortsreservatet. 42 Olstad, . Suomen Riista 3: 34-56. Leviäminen on kuitenkin tapahtunut tavattoman hitaasti (39); lieneekö tähän syynä peuran suvulle ominainen kotipaikkauskollisuus vasoamisalueita ja kesälaitumia kohtaan (25). Suomen Luonto 31 : 218-223. kasvamaan. Stockholm. nr 2: 21-24. 26. Viltrevy 3: 188. 12, 2: 1726. 22 CurryLindahl , K. & Kivirikko, K. (1948 ): Metsäkauriin esiintymisestä Suomessa ;a sen levinneisyyden muutoksista lähiaikoina. 21 Curry-Lindahl, K. En bok om bävem och hans verk. Nyt villejä tunturipeuroja on vain Norjassa ja Kuolan niemimaalla, metsäpeuroja Suomen itärajan molemmin puolin. Fauna och flora 5 : 21623 1. 41 Myrberget, S. ( 1952): Changes in the geographic distribution of Fir,nish birdj and mammals in relation to recent changes in climate. Romahdusta seurannut kannan nopea kasvu ja erityisen intensiivinen leviäminen jatkuu vieläkin. Castoriana IV. 2 serie nr. Muuttuva nisäkäseläimistömme 11. (1 97 5) : Kronhjorten, Cervus elaphus L. ref.) Zoo!. 44 Segall, A. E. (1976): Pohjolassa 20 000-.30 000 majavaa. Suomen Riista 24 : 47 51. 38 Mo ntonen, M. (1967) : The beaver, Castor fiber Linnaeus, 1758, in Sweden extermination and reappearance. Meddelelser fra statens viltundersokelser. Castoriana VI. , in Northem Sweden. Sveriges Natur 6.3: 1518. (19 7 5 l: Uusin tieto metsäpeurasta. 25 H elle, T. 1: 1011. (1 972): Majavakannassa tapahtuneet muutokset. Zurnal 40: 1580-1583. Siksi riittävän laajat pysyvät rauhoitustoimenpiteet täällä ovat välttämättömiä (25, 39). 30 Lahti, S. (1961 ): Appearance of beavers in Karelia. 12, 3 : 27 46. 32 Lavsund, S. Oslo. 3 1 Lahti, S. 20 Burman, E. 12 : 1-15. Suomeen laji on leviämässä pohjoisesta Pohjanlahden ympäri sekä kaakosta (21, 27, 42, 16). Porvoo. i S7!erige under 1900-talet. 173. ( 1956): Majavien esiintymisestä ja niiden aiheuttamista vahingoista maassamme. (1975): Bisam en art på spridning söderut. Suomen Luonto 27: 110111. 24 Fries, C. Suomen Riista 10 : 6386. Suomen Luonto 34: 2935. Peuran leviämisehtoihin kuuluneekin sen vaatimukset täyttävien biotooppien löytyminen. Se ei viihdy hakkuualueilla, joita se karttaa, kuten mm
Nykyaikainen suurviljely voi epäonnistua, ellei myös pölytyksestä erityisesti huolehdita. Mutta sille on vähitellen kehittynyt keskeinen tehtävä sekä viljeltyjen että luonnonvaraisten kasvien pölyttäjänä. Kari Koivu/ehto Mehiläinen • Ja ympäristö Mehiläinen on ihmisen kotieläin ja sen vuoksi vain harvoin luonnonsuojeluväen kiinnostuksen kohteena. Suomalaiset mehiläishoitajat valmistautuvat jo toimimaan vuoden 1979 kansainvälisen kongressin isäntinä. Maailman mehiläishoitajien keskusjärjestön, Apimondian, viimesyksyinen kokous Grenoblessa olikin omistettu teemalle "Mehiläinen ja ympäristö". Nykyaika on tuonut yhä suurempia ongelmia mehiläisille ja niiden hoitajille. Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa vuokrataan tähän tarkoitukseen mehilllispesill. 174 SUOMEN L UO NTO 34/7 6. Kuvassa neuvostoliittolaista mehiläistarhaa. Tämän tehtävän taloudellista merkitystä pidetään monin verroin suurempana kuin mehiläisten tuottaman hunajan arvoa. Kirjoittaja oli yksi kokouksen 5 000 osanottajasta, ja artikkeli perustuu pääosin kongressiesitelmiin
Yhden kasvilajin suosiminen tehostaa mehiläisen siitepölyn levitystä, sillä siinä siitepölyä ei mene hukkaan eli väärille lajeille. SUOMEN L UONTO 34/76 Mehiläinen pölyttää kukat lentäessään kukkasesta toiseen. Jotkut kasvit voi tuuli tai vesi pölyttää, mutta useimmat tarvitsevat pölyttäjäkseen kuitenkin hyönteisen, esim. Sen karvaiseen ruumiiseen tarttuu heteestä siitepölyhiukkasia, kun se kulkee heteen ohitse kukan mesivarastoon, nektariaan. Pölyttäjänä se on paljon merkittävämpi kuin muut hyönteiset, sillä yhdessä pesässä saattaa jopa 100 000 yksilöä, kun taas kimalaispesässä on parhaimmillaankin vain parisataa yksilöä. Tämä määrä kaikesta niiden keräämästä hunajasta jää yli niiden oman tarpeen ja voidaan ottaa ihmisten käyttöön. Vasta viimeisen jääkauden aikoihin ihminen on ymmärtänyt käyttää hyväkseen mehiläisten keräämää ja hunajaksi muuttamaa mettä. Sadonlisäys, jonka mehiläiset pölytykselläään saavat aikaan, lienee keskimäärin 20-50 %, mutta vaihtelee melkoisesti eri kasvilajeilla. Nykyaikaiset viljelymenetelmät satuttavat tässäkin vaara!175. Suomessa tällaisia ovat mm. Mehiläisyhteiskunta kuluttaa itse 100 kg hunajaa ja 50 kg siitepölyä vuodessa. Suomessa on 3 000 mehiläishoitajalla yhteensä n. Kesäaikana luonnossa on aina kukkivia kasveja. kukkakärpäsen, kovakuoriaisen, kimalaisen, erakkomehiläisen tai yhteiskuntamehiläisen. Mehiläisten pölytyksen vaikutusta metsämarjoihin ja metsäbiotooppeihin ei ole vielä tutkittu juuri lainkaan, mutta sitäkään ei ilmeisesti pitäisi väheksyä. Siitä puistojen linnut saavat talvella keinoruokintaa ekologisesti arvokkaampaa ravintoa, sillä yleensä keinoruokintalaitteiden ympärille keskittyy normaalia suurempia parvia, joissa taudit pääsevät hei-_ posti leviämään. Monet linnut ja nisäkkäät syövät näitä marjoja talvisin selvitäkseen hengissä talven yli. Näin voi syntyä jopa aivan uusia lajeja. Mehiläisen siirtyessä seuraavaan saman lajin kukkaan osa edellisen kukan siitepölyhiukkasista tarttuu emin luotille ja hedelmöittää kukan. MEHILÄINEN JA LUONNONMARJAT Mehiläiset keräävät hunajaa monista luonnonvaraisista marjoja tai hedelmiä tuottavista kasveista. Mehiläinen ei kuitenkaan jätä kaikkea karvapeitteeseen tarttunutta siitepölyä toiseen kasviin, vaan kerää osan takajaloissaan oleviin siitepölyvasuihin viedäkseen sen pesään toukkien ruuaksi. Kun yhden lajin kukinta-aika on ohi, toisia lajeja onkin jo kukassa, ja mehiläisillä ja muilla pölyttävillä hyönteisillä riittää jatkuvasti ravintoa ja niiden lisääntyminen ja sekä varastojen täydennys sujuvat katkoitta. Mehiläisten hoito on alkanut paljon myöhemmin. vuotta sitten omaan käyttöönsä. Maailman nykyisten seitsemän miljoonan mehiläishoitajan 50 miljoonaa mehiläisyhteiskuntaa tuottavat vuosittain noin 600 000 tonnia hunajaa. Aikaisemmin on arvostettu vain viljeltyjen kasvien pölytystä, mikä rahassa arvioituna on n. Vasta aivan viime vuosina on oivallettu, miten tärkeän työn mehiläiset tekevät pölyttäessään luonnonvaraisia kasveja. Mehiläiset pölyttävät myös puistojen ja viheralueiden marjapensaita ja varmistavat runsaan sadon. Yhteiskuntamehiläinen on kaikkien tuntema hunajankeraaJa, jota ihminen hoitaa puisissa pesissä. Toisaalta mehiläisyhteiskunnan eri yksilöt ovat erikoistuneet eri kasveihin, joten ne keräävät mettä ja siitepölyä kaikista ympäristönsä kukista ja hyödyttävät siten kaikkia ympäristönsä kukkia. Perintötekijöiden vaihdellessa luonnon valinta vaikuttaa kasvikantojen kehitykseen. Luonnon kehityksessä eli evoluutiossa mehiläisellä on siis tärkeä osansa kasvien pölyttäjänä. Niiden on todettu keränneen hunajaa jo 10-20 milj. Nykyaikaisen mehiläishoidon katsotaan alkaneen vasta viime vuosisadan loppupuolella. Mehiläisen merkitystä pölyttäjänä korostaa myös sen käyttäytyminen medenja siitepölynkeruumatkoillaan. Se ristipölyttää useat kasvit, millä lajinkehityksen kannalta on suurempi merkitys kuin itsepölytyksellä, koska ristipölytyksessä säilyy suurempi geneettinen vaihtelu perintötekijöiden uusien yhdistelmämahdollisuuksien takia. Se ei vain vaikuta siementen määrään, vaan auttaa kasvien evoluutiota. Mehiläisyksilö vierailee nimittäin uskollisesti saman kasvilajin kukissa koko niiden kukinta-ajan eikä ehkä vaihda kasvilajia koko elämänsäkään aikana, jos kasvi kukkii tarpeeksi pitkän ajan. MEHILÄINEN PÖLYITÄJÄNÄ Yleensä kasvien siitepölyhiukkasten pitää siirtya heteestä emille, jotta siemenaiheet hedelmöittyisivät ja kasvi tuottaisi siemeniä. Tällä tavoin mehiläinen muuttaa jatkuvasti itse ympäristöään. 10-15 -kertaisesti arvokkaampaa kuin mehiläisten tuottama hunaja. Vuosimiljoonien aikana onkin kasvien ja mehiläisten välille muodostunut monimutkaisia ja herkkiä riippuvuussuhteita. puolukka, mustikka, vadelma ja pihlaja. Mehiläiset ovat keränneet kukista mettä paljon ennen kuin ihminen ilmestyi maapallolle. Aluksi niitä ei hoidettu mitenkään, vaan pesät ryöstettiin aika ajoin. 30 000 yhteiskuntaa eli kullakin hoitajalla keskimäärin 10 pesää. Sitten talonpojat keräsivät mehiläisten asuttamia puunrunkoja kotipiiriinsä. Mettä ja siitepölyä kerätessään mehiläinen samalla pölyttää kasvit, mikä on sen toinen tärkeä tehtävä. MEHILÄINEN JA NYKYAIKAINEN MAATALOUS Miljoonien vuosien pituisen kehityksen kuluessa mehiläisen ja luonnon kukkien välille on syntynyt harmoninen ja tasapainoinen järjestelmä
Smk:n arvosta. Torjunta-aineiden osuutta mehiläisten kuolemantapauksissa on yleensä melko vaikea tutkia. Miltei joka maassa on asetuksia mehiläisten suojelemiseksi myrkyiltä. 1905, mistä lähtien niitä on käytetty yhä voimaperäisemmin. Jotta mehiläishoitajalle korvattaisiin vahingot, hänen pitää osoittaa, mikä myrkky on tappanut mehiläiset ja kuka viljelijä sitä on käyttänyt. Kun kukin mehiläisyksilö on lisäksi varsin "konservatiivinen" ja vierailee jatkuvasti saman lajin kukissa, se toimii tehokkaana pölyttäjänä kuljettaen karvoissaan siitepölyä kukasta kukkaan. pajut, vuokot ja leskenlehti. MEHILÄINEN JA MYRKYT Mehiläinen vierailee päivittäin tuhansissa kukissa. Aikaansa seuraava viljelijä on salaojittanut peltonsa mahdollisimman tarkoin ja torjuu rikkaruohot pelloilta sekä ojien ja teiden varsilta tehokkailla kemiallisilla torjunta-aineillaan. Kasvinsuojeluaineet olisikin kehitettävä mehiläisille, maanviljelijän palvelijoille, vaarattomiksi. Kuluneiden 70 vuoden aikana miljoonia mehiläisyhteiskuntia on kuollut ja vielä useampien kunto on heikentynyt. Siksi mehiläishoitajat ovatkin ryhtyneet kasvattamaan mehiläisiä suurin määrin pelkästään pölyttäjiksi. Toinen luonnollinen ratkaisu tilanteen helpottamiseksi olisi tietenkin luonnonkasvien riittävä säästäminen pölyttäjähyönteisten ravinnoksi. Mitähän yllätyksiä uudet hormonimyrkyt voivat tuoda mukanaan. Suomessa hyönteisten ravinnon kannalta tärkeimmät kasvit kukkivat aikaisin keväällä. Saksan liittotasavallassa esimerkiksi alettiin käyttää karbaryylivalmistei ta viiniviljelyksillä. Joitakin tällaisia aineita on jo käytössä. Mehiläishoitajat ja useat tiedemiehet •.)vat turhaan yrittäneet saada mehiläisille vaarallisten myrkkyjen käytön kielletyksi. Nykyaikainen metsänhoitajakin käyttää huoletta vesakontorjunta-aineita, jotka tuhoavat valtavan määrän kukkivia kasveja. Jo pelkkä kemiallinen analyysi laboratoriossa S OMEN L ONTO 34/76. Näitä ovat esim. Erilaisten myrkkyjen käyttö maataloudessa aloitettiin jo v. Suurissa maatalousmaissa, kuten Yhdysvall0issa ja Neuvostoliitossa viljelijät vuokraavat mehiläishoitajilta mehiläisyhdyskuntia muutamaksi viikoksi viljelystensä vierelle, jotta kasvit tulisivat pölytetyiksi. Silti ei aina voida välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Tällaiseen pölytyspalve176 luun kuuluu jo nyt miljoonia mehiläispesiä ympäri maailmaa, mutta silti se on aivan liian vähäistä pystyäkseen tyydyttämään pölytystarpeen. Mehiläinen etsii kukista ravinnoksi sekä mettä että siitepölyä. lisesti luonnon tasapainoa. Tästä koitui mehiläishoitajille valtavat vahingot, sillä mehiläisiä kuoli yhteensä n. Kasvit tuottavat vähemmän siemema pölytyksen puutteessa. Joka kerralla se joutuu alttiiksi ihmisen levittämille kasvinsuojeluaineille, joista useimmat ovat sille vaarallisia. 1.5 milj. Näin viljasato saadaan ehkä hieman suuremmaksi, mutta samalla on vaikeutettu suunnattomasti pölyttäjähyönteisten elämää, sillä hävitettyjen rikkaruohojen mukana niiltä loppuu ravinto. Kaikki uudet torjunta-aineet on aina tarkoin kokeiltava, ennen kuin niitä aletaan käyttää laajalla alueella. Kevätkehityksen onnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti pölyttävien hyönteisten lukumäärään. Monissa maissa onkin suuri pula pölyttäjähyönteisistä pääasiassa mehiläisistä. Tehokkaassa yksilajiviljelyssä ei jää pienintäkään aluetta, jolla kasvavat luonnonvaraiset kasvit voisivat tyydyttää pölyttävien hyönteisten ravinnontarpeen
Joka tapauksessa hänelle aiheutuu ylimääräistä työtä sekä sadonmenetyksiä, kun pesät ovat suljettuina. Grammaan mahtuu noin kahdeksan mehilllistll, mutta suuri yhteiskunta voi painaa useita kiloja. Useimmat myrkytystapaukset johtuvat viljelijän tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Korvausten saaminen on lisäksi useimmiten hyvin vaikeata, sillä riittävien todisteiden hankkiminen on usein työlästä ja kallista. Suojelua kaipaavat myös muut pölyttävät hyönteiset ja luonnonvaraiset mehiläispesät. Myrkkyjen käytön valvonta sekä mehiläishoidon 177. maksaa yleensä enemmän kuin hoitajalla on varaa. Joissakin erityistapauksissa mehiläisille vaarallisilla aineilla saa käsitellä kukkiviakin kasvustoja, jos asiasta ilmoitetaan ajoissa mehiläishoitajille, joiden pesät ovat kolmen kilometrin säteellä käsiteltävästä paikasta. Käytännössä maaja metsätalousministeriön päätös ei aukottomasti suojele mehiläisiä tai mehiläishoitajaa. Mehiläispesän tuhoutuminen tuholaismyrkkyjen vaikutuksesta on ekologisesti verrattavissa suuren joen saastumiseen, sillä molemmat ovat ympäristölleen suuria katastrofeja. kuningattarineen poistunut joukko, joka perustaa uuden yhteiskunnan. Yleissäännöstä poiketen saa vain kukkivia hernekasvustoja käsitellä hernekääriäisen torjumiseksi. Käytännössä vahingot jäävät siis useimmiten hoitajan kärsittäväksi. Myrkytys pitää tehdä illalla mehiläisten lentoajan loputtua eli klo 21-24 välillä. Kymmenet tuhannet kenttllmehillliset huolehtivat kasvien pölyttämisestll kilometrienkin laajuisella alueella. Onneksi läheskään kaikki myrkky, jonka mehiläiset saavat pelloilta tai metsistä, ei kulkeudu niiden pesiin. Päätöksen sailima poikkeus hernekasvuston käsittelystä on joissakin tapauksissa osoittautunut mehiläisille kohtalokkaaksi. Siellä myrkky leviää SU OM EN LUO NTO 34/7 6 tehokkaasti ja surmaa kaikki. Tosin pesä heikkenee huomattavasti eikä pysty pitkään aikaan keräämään mettä eikä pölyttämään maanviljelijän kasveja. Onneksi Kasvinsuojelulaitos valvoo tarkoin kasvinsuojeluaineiden käyttöä maassamme. Saadessaan tiedon myrkytysaikeista ajoissa mehiläishoitaja voi joko sulkea pesänsä seuraavaksi päiväksi tai siirtää pesät tarpeeksi kauaksi. Joskus myrkkyä valitettavasti kulkeutuu mehiläisten mukana pesään asti. Koko pesän kuolema on kuitenkin paljon harvinaisempaa kuin kenttämehiläisten kuolemantapaukset. Sen osana on Maatalouden tutkimuskeskuksen tuhoeläintutkimuslaitos, missä tehdään maamme ainoata mehiläistutkimusta. Mehiläishoitajat toivoisivat läheisempää yhteistyötä luonnonsuojelijoiden kanssa, jotta luonnon tasapaino pystyttäisiin säilyttämään. SUOMEN MEHILÄISTEN MYRKYTTYMISET Suomessa maaja metsätalousministeriö on huhtikuussa 1962 antanut päätöksen mehiläisille vaarallisten kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Yleensä mehiläinen kuolee jo kotimatkallaan. Tällöin kuolee vain kenttämehiläisiä eikä pesässä olevia nuorempia työläisiä tai toukkia. Myrkyttymiset voitaisiin välttää maanviljelijän ja mehiläishoitajan yhteistyön avulla. Kuvassa mehilllisparvi, entisestä pesllstll. "Lainsuojattomiksi" jäävät kaikki luonnonvaraiset pölyttäjähyönteiset ja mehiläiset, joita kukaan ei varoita vaarallisesta myrkystä. Se koskee kukkivia rypsikasvustoja, hedelmäpuita ja marjapensaita sekä muita kukkivia kasvustoja, joissa mehiläiset vierailevat, ja siinä on lueteltu ne vaaralliset aineet
Kuitenkin hunajan kulutus Japanissa on kasvanut voimakkaasti. Syynä japanilaiset pitävät ympäristön muuttumista mehiläiselle epäedulliseksi kaupungistumisen ja teollistumisen edetessä. Marjanviljelijät ja mehiläishoitajat ovat Suomessakin vihdoin huomanneet yhteistyön hyödyttävän molempia. Mehiläinen kerää mettä vain noin kolmen kilometrin säteellä pesästä, joten mittaukset koskevat ydinvoimalan lähiympäristöä. MEHILÄINEN SAASTUMISEN ILMAISIJANA Mehiläinen vierailee elämänsä aikana tuhansissa kukissa, joista se kerää mettä ja siitepölyä viedäkseen ne pesäänsä. Puolassa sellaisilla alueilla, jonne on keskittynyt useita metallisulattomoja, sattuu usein mehiläisten myrkyttymisiä, kun tuuli tuo savun ja pölyn su178 lattamoista mehiläistarhoihin. Tutkijat totesivat, että mehiläisten hoitoa olisi mahdotonta jatkaa alueella. MEHILÄINEN JA TEOLLISUUSSAASTEET Mehiläisille vaarallisimpia lienevät metalli teollisuuslaitokset, joiden eri tuotantovaiheista pääsee ympäristöön huomattaviakin määriä haitallisia aineita savun tai veden mukana. Japanin mehiläishoito tarjoaa hyvän esimerkin tästä kehityksestä. Teollisuusalueilla myrkkyjen päästäjää on vaikea löytää, koska useat tehtaat levittävät samoja aineita tai aineet muuttuvat luonnossa nopeasti toisiksi yhdisteiksi. Rationalisoitu maatalous ja metsänhoito suosivat suuria yksilajiviljelmiä, joita kaikin keinoin suojellaan muilta kilpailevilta lajeilta. Sieltä se aikojen kuluessa on levittäytynyt länteenpäin ja asuttanut Euroopan ja Afrikan. Pelloilta ja metsistä on näin kadonnut mehiläisten ravinto ja metsistä villimehiläisten tarvitsemat ontot vanhat puut. Yleensä silloin kuolee koko tarha, jossa saattaa olla kymmeniä yhteiskuntia. Nykyisin niitä hoidetaan maailman jokaisessa maassa, paitsi Islannissa. Vaikka mehiläinen onkin onnistunut sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin, sen on vaikea tottua ihmisen aikaansaamiin nopeisiin muutoksiin elinympäristössään. Ne olivat moninkertaiset (145-590 ppm sinkkiä, 271-607 ppm lyijyä ja 6-20 ppm kadmiumia) puhtaan maatalousalueen mehiläisiin verrattuina. Tämän vuoden aika?a ~iotaan aloittaa laajempi yhte1styo alan keskusjärjestöjen neuvottelujen tuloksena. Tällä hetkellä yritetään kiireesti selvittää mehiläishoitajien mahdollisuudet auttaa viljelijöitä jo ensi kesänä. Euroopasta mehiläinen on kulkeutunut siirtolaisten mukana Pohjoisja Etelä-Amerikkaan ja Australiaan. Se pystyy siis hyvin kestämään kuivat ja kylmät ajat nälkään kuolematta ja mukautumaan mitä erilaisimpiin ympäristöihin. MEHILÄINEN JA YMPÄRISTÖN MUUTOKSET Mehiläisen oletetaan alunperin olevan kotoisin Intiasta. 1974 tutkittiin kuolleiden mehiläisten sinkki-, lyijyja kadmiumpitoisuudet. 19 7 5 esiteltiin tutkimus, joka oli tehty erään alumiinitehtaan läheisyydessä Baden\ssa. Mehiläisyhteiskunta voi tulla toimeen ilman ulkopuolelta hankittua ravintoa useita kuukausia, jopa 7-9 kuukauttakin, pelkästään omien hunajavarastojensa turvin. Vielä parikymmentä vuotta sitten mehiläispesästä saatiin jopa 50-80 kg hunajaa vuodessa. Hyväksytty normaalipitoisuus on 6.8 mg/kg. Todennäköisesti tilanne ei meillä kuitenkaan vielä ole hälyttävä. SUOMEN L UONTO 3-4/76. Tähänastisten kokemusten perusteella mehiläinen ei enää pysty sopeutumaan ympäristönsä muutoksiin, vaan sen tulevaisuus on uhattuna. Kansainvälisellä tasolla mehiläishoitajat ovatkin käyneet kiivasta keskustelua fluorista jo useita vuosia. Kerätyissä kolmessakymmenessä näytteessä kuivaa heinää oli 11-92 mg fluoria/kg. Pelkkä m·ehiläishoitajien apu ei riitä, vaan tarvitaan ympäristölainsäädäntöäkin, jotta mehiläinen menestyisi. tutkimus kuuluvat sus samoille viranomaisille. Tavallaan se siis kerää näytteitä ympäristöstään pesäänsä, mistä tutkija voi helposti ottaa ne tutkiakseen hunajan tai siitepölyn eli alueen saastumisastetta. V. Toivottavasti pesien siirtäminen lähemmäksi voimaperäisiä viljelyalueita ei aiheuta liiaksi uusia myrkytystapauksia. Tällä tavoin ranskalainen eläinlääketieteellinen laitos on kartoittanut uuden atomivoimalan vaikutusta ympäristöön. Viime vuosina tuotto on ollut vain puolet tai neljännes entisestä. Uudet näytteet on tarkoitus kerätä muutaman vuoden kuluttua, kun voi1::ala on päässyt kunnolla käyntlln. Näytteitä kerättiin jo pari vuotta ennen voimalan toiminnan alkamista, jotta saatiin selville alueen alkuperäinen radioaktiivisuus. Viime aikoina alumiiniteollisuuden ympäristöönsä laskema fluori on herättänyt suurta huomiota Länsi-Saksan mehiläishoitajien keskuudessa. Maailman mehiläishoitajat alkavat olla huolissaan mehiläisen tulevaisuudesta. Useimmiten hyvät heinänurmet korjataan karjan rehuksi juuri ennen kukintaa, joten mehiläiset eivät saa niiltäkään mettä ja siitepölyä. Mehiläishoidon loputtua hyönteispölytteisten kasvien viljely vaikeutui oleellisesti. Tarvittava hunaja onkin tuotava ulkomailta. Maailman mehiläishoitajien kongressissa Grenoblessa v. Aiemmin vain harvat hoitajat ovat siirtäneet pesiään pölytyspalvelun vuoksi. Mehiläinen on erinomaisesti sopeutunut uusiin oloihin. Ei liene epä_ily~täkään, että mehiläiset ja karJa JOUtuvat tässä tapauksessa alttiiksi aivan liian suurille pitoisuuksille. Suomessa vastaavia tutkimuksia ei valitettavasti ole tehty lainkaan
113) alkoi kirjoitussarja "Ympäristöenergia" ,jossa käsitellään energiankäytön ympäristökysymyksiä sekä energian säästämismahdollisuuksia. Sähkö on järjestäytynyttä (pieni entropia), monikäyttöistä energiaa. Paremmuus johtuu sähkön pienestä entropiasta (ks. Tllllainen ratkaisu on energiaa sllllstllvllmpi kuin laitokset, jotka tuottavat pelkllstlllln sllhköll tai kaukolämpöä. Näin saatu arvosana antaa käytännöllisen mitan käytettävissä olevalle entropiankasvulle ja ilmaisee samalla energialähteen mahdollisuudet moninaiskäyttöön. Lämpövoimakoneita käytettäessä energialähteen arvosana saadaan kertomalla koneen teoreettinen sähköhyötysuhde kymmenellä eli 10 x TT T Kaavassa T on lämpövoimakoneessa vallitseva energian luovutuslämpötila ja T koneesta poistuvan ns. (Yhdeksän kymmenesosaa lämpöpumpun lämmöstä on peräisin ulkoa: maasta, vedestä tai il masta .) Tämän mukaan sähköenergia o lisi kymmenkertaisesti "parempaa" kuin huoneiden lämpö. 113). YMPÄRISTÖENERGIA II Sähköä, lämpöä • vai molempia Kallisarvoisen tuontipolttoaineen energia saadaan tarkimmin ja monipuolisimmin kllyttöön, jos sen avulla tuotetaan samanaikaisesti sekä sähköll ettll lllmpöll. Ensimmäinen osa käsitteli entropiaa, jota voidaan pitllll energian monikäyttöisyyden mittana. J os käytetään energialähteen laadun arvioimisessa tällä tavoin sähkönergialle määriteltyä kerrointa 10, kaikille energialähteille voidaan laskea "arvosana", joka ilmaisee, miten tehokkaasti energiaa voidaan käyttää hyväksi. Arvosanoja laskettaessa lämmön poistumislämpötilana on käytetty 0°C_ (273° K), mikä on keskimääräinen ympäristömme (maa, vesi ja ilma) lämpötila. Sähkön "jaloudesta" ja lämmön "epäjaloudesta" saadaan mielikuva, jos ajatellaan, että samaa huonetilaa lämmitetään joko suoralla sähkölämmityksellä tai sähkökäyttöisellä lämpöpumpulla. Kuvassa oikealla nllkyvll Helsingin Hanasaaren voimala havainnollistaa tilannetta: rannassa oleva kivihiilikasa (helpot kuljetusyhteydet!) luovuttaa osan energiastaan sähkönä ja loput kaukolämpönll, jota kllyttllvill taloja, esim. Jälkimmäiseen riittää teoriassa noin yksi kymmenesosa siitä energiamäärästä, joka tarvitaan suoraan sähkölämmitykseen. Käytämme lähinnä kahdenlaista energiaa, sähköä ja lämpöä. Energiankulutuksen kasvaessa kasvaa nimenomaan sähköenergian tarve, ja näin voidaan perustella energiaohjelmien jatkuvaa kasvattamista. Suomen Luonnon edellistä numeroa, s. Sähkö on monipuolista, helposti siirrettävää ja ympäristölle turvallista, joten sen käytön lisääminen ei sinänsä anna aihetta huoleen. Öljy on käymässä vllhiin,ja ydinvoimaloita ei uskalleta tuoda taajamien tuntumaan, joten lllmmönsiirtomatkat muodostuvat pitkiksi. Suomen Luonnon edellisessä numerossa (s. Sähkön käytön kasvaessa tulee kuitenkin yhä tärkeämmäksi ottaa huomioon, kuinka paljon mistäkin energianlähteestä voidaan saada sähköä. Mitä korkeampi on arvosana, sitä useammalla tavalla ihminen voi käyttää enl'r179. Lämpö taas on järjestäytymätöntä (suuri entropia) ja siten sen käyttö on rajoitetumpaa. Sitä tarvitaan kuitenkin runsaasti kylmässä ilmastossamme mm. H uonetilojen lämmittämiseen riittää hyvin "epäjalo" energia, alhaisessa lämpötilassa oleva lämpöenergia. Liian S OMEN LUO 1 TO 3-4/ 76 vähän kiinnitetään kuitenkin huomiota siihen, että sähköntuotantoa voitaisiin hyvin lisätä nykyisestä lisäämättä kalliin energian kokonaiskulutusta. huonetilojen lämmittämiseen. vasemmalla näkyvää Merihakaa, voidaan itse asiassa pitllll voimalan "ilmajllllhdytystornina". hukkalämmön lämpötila (molemmat Kelvin-asteissa, jotka saadaan lisäämällä Celsius-asteisiin 273). Toisaalta on myös o tettava huomioon, miten hyvin sähköksi muuttumaton energiaosuus eri energialähteistä voidaan käyttää hyödyksi, lähinnä lämpönä. Tässä käsitellään entropiakysymykseen liittyvää, Suomessakin ajankohtaista kysymystä siitä, miten saatavilla olevista energianlähteistä saadaan suurin hyöty. Merkittävää on myös, että energianlähteeksi kelpaa (edellyttäen, ettll savukaasut puhdistetaan hyvin) kivihiili,jota maapallolla vielä riittää
VESIVOIMA JA TUULIVOIMA: KIITETTÄVk KYMMENEN Vesistöjen korkeuseroista johtuva veden potentiaalienergia on uusiutuvaa auringon energiaa. Tämänkin jälkeen hukkalämpöä voidaan vielä käyttää hyväksi esim. Eri puolilla maatamme rakennetaan lähiöitä 180 ja taajamia,jotka aiotaan liittää myöhemmin rakennettaviin suuriin kaukolämpökeskuksiin. Varsin halvan raaka-aineen kierto olisi täydellinen. Näin entropia ei pääse missään vaiheessa tarpeettomasti kasvamaan. Kaukolämpöverkko tuli'si halvemmaksi, sen lämmönsiirtoteho kasvaisi ja samalla voimalan sähk..ihyötysuhde par_anisi. Jäljelläolevilla koskilla tunnustetaan jo nykyisin olevan suurempi arvo luonnontilaisina kuin sähköntuottajina. suurentamalla pattereita) voitaisiin kaukolämmitysveden lämpötilaa pudottaa 100° C:sta vaikkapa 50° C:een. Tästä johtuu, että energian luovutuslämpötila (T) voidaan pitää korkeana, no in 1000 Celsiusasteena. kaukolämmityksessä. ) Nykyiset lämpöenergian siirtoja käyttömenetelmät edellyttävät, että lämpöenergia otetaan lämpövoimaloista varsin korkeassa lämpötilassa, noin 100-asteisena. Näitä taloja nykyisin lämmittävät pienet öljypolttimot voitaisiin useasti korvata siirreuävillä, myös sähköä tuottavilla dieselgeneraattoreilla. Pienehkö jen kaasuturbiinien ja dieselmoottoreiden hukkalämpöä on käytännöllisintä käyttää pelkästään lämmitystarkoituksiin. Yksittäinen kerrostalokin voisi periaatteessa turvata niin lämmönkuin sähköntarpeensakin kuormaauton moottorin tehoisella yksiköllä. Sähköosuuden pienenemisen vastapainona polttoaineen energiasta saadaan hyödylliseen käyttöön valtaosa, yleensä 8090 %. Tällaiset dieselgeneraattoriyhdistelmät soveltuvat pikkutaajamien energiahuoltoon. Tällöin teoreettiseksi sähköhyötysuhteeksi saadaan 0.69 ja arvosanaksi siis 7. Hajottamalla sähkön avulla vettä vedyksi ja hapeksi ja käyttämällä yhdistelmäturbiinia voitaisiin energiaa varastoida ja käyttää ehkä tehokkaammin kin kuin pumppuvoimalaitoksien avulla, jolloin kolmannes energiasta menetetään erilaisina häviöinä. Kolmannes siitä saadaan si is sä hkönä ja kaksi kolmannesta lämpönä. Niinikään kaupungit ja muut taajamat ovat rakennelleet vastapainevoimaloita energiahuoltonsa turvaam iseksi. Ympäristölle tämä laite olisi ihanteellinen : siitä ei syntyisi rikkidioksidia, hiilidioksidia eikä typpioksideja, ei edes vesihöyryä, kun höyry tiivistettäisiin lauhduttimissa vedeksi ja kierrätettäisiin jatkuvasti laitteessa. ) Puheille sähkö n ylituotannosta on katetta vain siksi, että samainen valtionyhtiö rakentelee vesistöjen varsille voimaloita, jotka lämmittävät vettä ilmeisen hyödyttömästi . Sen alkupää toimisi kaasuturbiinina ja "höyrykattilana" ja loppupää tavanomaisena höyryturbiinina, joka saisi höyrynsä palamiskaasujen "pakokaasusta" eli vesihöyrystä sekä alkupään jäähdytysvedestä. giaa hyväkseen, ennen kuin se haihtuu hyödyttömänä lämpönä avaruuteen. Käytännössä näiden koneiden sähköhyötysuhde on teoreettista arvoa huomattavasti pienempi, vain 0.3-0.4. Suomi on edelläkävijämaita sähkön ja lämmön yhteistuotannon kehittämisessä (esimerkiksi USA on tässä suhteessa takapajuinen valtio). Parantamalla rakennusten lämmöneristyksiä ja tehostamalla lämmönsiirtoa huoneisiin (esim. Vesistöjen jätekuormaa on pystytty vähentämään taloudellisesti edullisella tavalla käyuämällä polttoaineena jätettä. Niiden kestävyys on suuren kierrosluvun sekä erilaisten materiaalien kestävyysja syöpymisongelmien vuoksi pienempi kuin dieselmoottoreiden. Maakaasu ja öljy ovat, paitsi niukkoja, myös monin tavoin arvokkaita luonnonvaroja, eikä sähköntuotantoa voi pitkään perustaa niiden varaan. Kun lämpövoimalan hukkalämpöä käytetään kaukolämmitykseen, taajama toimii itseasiassa voimalan "ilmajäähdytystornina". Edullisimpia ovat koskipaikat, joissa patolaitteita ja muita rakenteita tarvitaan vähän ja joiden valjastaminen ei paljonkaan muuta järvien pinnan korkeusvaihteluita. Teollisuudessa _ja asuntolämmiryksessä tarvitsemmekin paljon lämpöenergiaa. Harvakierroksinen laivadieselmoottori kestää miltei ikuisesti, joten se soveltuu jatkuvaankin lämmö n ja sähkön yhteistuotantoon. J os kysymyksessä olisi yksityinen liikevoittoa tavoitteleva yritys, sen huoli olisi ymmärrettävä, mutta valtionyhtiön omaksumana SUOMEN LUONTO 34/76. Tällöin voimalan sähköhyötysuhde laskee 30 % :n seutuville. (Noin puolet käyttämästämme ener 6iasta kuluu lämmi tykseen. Viime syksynäkin lehtitiedot kertoivat, että valtionyhtiö suosittelee taajamiin rakennettavaksi pelkästään lämpöä tuottavia laitoksia. Vedelle ominaiset poikkeuksellisen hyvät lämmönsitomis-, lämmönsiirtosekä käsittelyominaisuudet antavat mahdollisuuden rakentaa tehokkaita lämmönvaihtimia voimalaitoskoneiston eri osiin. HUKKALÄMMÖN HYVÄKSIKÄYTTÖ Parhaimmassakin tapauksessa lämpövoimaloissa päästään vain vähän yli puoleen teoreettisesta sähköhyötysuhteesta. Lieneekin odotettavissa, että tasa isesti pyörivä kaasuturbiini tulee yhä enenevässä määrin syrjäyttämään jyskyttävän diesehnoottorin aivan kuten höyryturbiini on syrjäyttänyt mäntähöyrykoneen. Kuumasta painehöyrystä saadaan sitten mekaanista energiaa joko höyrykoneen tai yhä useammin höyryturbiinin avulla. Suihkumoottoreista saatujen kokemusten perusteella ongelmia on paljolti pystytty ratkaisemaan. Perustuuhan sähköntuotannostamme miltei puolet vesivoimaan, jonka hetkittäinen sääteleminen ei suurten järvialtaiden vuoksi aiheuta ongelmia ve-, sistöjen virtauksissa. Sekä vety että metaani olisivat eri ttäin "ympäristöy~tävällisiä" kaasuturbiinien polttoa1ne1ta. 79 eli energian arvosanaksi noin 8. Haittana on tuulen vaihtelevuus, minkä tasaajaksi vesivoima soveltuu helpon säädettävyytensä takia hyvin. Myös vedestä saadaan polttoainetta hajottamalla sitä vedyksi ja hapeksi esim. (Sähkö laitokset ostavat ajoittain sähköä ja (Oisinaan myyvät sitä takaisin valtakunnanverkkoon, joten suuri valtionyhtiö voi paljolti sanella, miten ja kuka sähköä tuottaa. Parhaat paikat on jo otettu käyttöön, ja muunlaisen vesivoiman valjastaminen aiheuttaa yhä enemmän sekä kustannuksia että ympärivaurioita (tekoaltaat, järvien suurimittainen säännöstely). Teknisten syiden vuoksi höyryn lämpö tilaa ei yleensä voida ko hottaa 600 C-asteen yli. Hyötysuhdetta voidaan parantaa merkittävästi käyttämällä poistuvaa lämpöä höyryn kehittämiseen ja höyryä edelleen höyryturbiinin tai höyrykoneen käyttövoimana. Metaanikäymisen avulla voidaan kuitenkin valmistaa orgaanisista jätteistä maakaasun veroista poluoainetta. Sekä dieselmoottorissa että kaasuturbiinissa polttoaine palaa koneen sisällä (kaasuturbiini muistuttaa lentokoneen suihkumoottoria, jonka pyonmisakselilta otetaan energia generaattoria varten). Energiansäästön ja lämpösaastumisen vuoksi hukkalämpckin on pyrittävä käyttämään hyväksi. Tuulimoottorin pyörimisenergia voidaan muuttaa yhtä täydellisesti sähköksi kuin vesiturbiininkin energia. Entropian kasvun minimoiminenhan on hyvän hyötysuhteen perusedellytys. Lämpöenergia on ensin siirrettävä johonkin kaasumaiseen aineeseen, tavallisimmin vesihöyryyn. Käyttämällä kaasuturbiinissa puhdasta vetyä ja puhdasta happea sekä palotilan jäähdyttämiseen vettä ilman sijasta olisi ehkä mahdollista rakentaa yhdistetty kaasuja höyryturbiini. Tuuli antaa veden lailla suoraan järjestäytynyttä energiaa. Erityisesti meillä on tähän hyvät mahdollisuudet. Höyryvoimaloissa päästään käytännössäkin suhteellisen lähelle teoreettista hyötysuhdetta eli parha immassa tapauksessa yli 40 % :iin, joskin erityisesti pienehköissä laitoksissa joudutaan tyytymään 35 % :iin. Laite tuottaisi puhdasta vettä saman määrän, mikä aikanaan on kulunut hajotettaessa vettä vedyksi ja hapeksi. Puunjalostusteollisuutemme on omissa voimalaitoksissaan kehittänyt tarpeisiinsa sekä sähköä että lämpöä. KAASU JA ÖLJY: TYYDYTTÄVÄ KAHDEKSAN Kaasua ja öljyä voidaan helposti kuljettaa putkistoissa, ja ne voidaan polttaa toisin kuin kiinteät polttoaineet itse lämpövoimakoneen sisällä. J äähdytyksessä ja pakokaasujen mukana koneista karkaa lämpöä korkeassa lämpötilassa. tuulisähkön avulla. Kaasuturbiinit ovat keveytensä vuoksi vielä helpommin siirrettävissä kuin dieselmoottorit. Hukkalämpöä syntyy 60-70 %. Rakennussuunnittelussa tämä tehtävä voitaisi in ottaa nykyistä paremmin huomioon . Kun hukkalämpö siirretään nolla-asteiseen ympäristöön, saadaan edellämainituksi teoreettiseksi sähköhyötysuhteeksi 0. Valitettavasti vain valtionjo htoinen energiayhtiö Imatran Voima Oy on takavuosien tariffipolitiikallaan viivästyttänyt tällaisten energiaa säästävien sähköntuotantoyksiköiden rakentamista. KIVIHIILI , TURVE, PUU JA JÄTE : TYYD-YTTÄVÄ SEITSEMÄN Kiinteitä po lttoaineita ei voida po lttaa lämpövoimakoneiden sisällä. Se voidaan muuttaa miltei kokonaan sähköenergiaksi turbiinin ja generaattorin avulla
tämä asenne on lyhytnäköisyydessään järjetön. Ydinenergian teoreettiseksi sähköhyötysuhteeksi saadaan 0.52 ja vastaavaksi arvosanaksi siis 5. Lämpö huolto voi generaattorin pysähtyessäkin jatkua häiriöttä. Itse asiassa sähköntuotannossa olisikin pyrittävä yhä pienempiin yksiköihin, samoin kuin kulutuksessakin on tapah tunut. Sähköntuottajat: Valtion ohjailu • Samalla hyväksyi Imatran Voiman !~::: 11 ri'~~~7r!:f!~· J~f~-1 mata 1llrretlln kolmella vuodel1,. Käytännössä hyötysuhde on noin 0.3 eli 30 %. Tällöin koko energia saata1s11n hyödyksi, ja jäteongelmat hyötyenergiayksikköä kohti minimoituisivat. -Vaikkei ehkä ihan pieniin " perhegeneraattoreih in" asti kannata mennäkään, esimerkki antaa kuitenkin kuvan siitä, millaisia käyttämättömiä mahdollisuuksia sähkö ntuo tannossa vielä on. vom; kauppaja teollisuusminis·teriön valmistelemaa ener• giansiiästölakia tarpee!tom~• na. Tämänkin saavuttamiseksi tarvitaan erittäin mutkikkaita lämmönvaihtimia ja jäähdytinlaitteita sekä suuret määrät jäähdytysvettä. Hukkalämmöstä yli puolet johdetaan suoraan mereen ja vain vajaat puolet pyritään käyttämään hyödyksi kaukolämmi tyksessä peninkulmien etäisyydellä. Mikäli tällainen energiansäästön (siinohäviöt mukaanlukien) ja ympäristönsuojelun kannalta katsottuna terve kehitys saa jatkua, valtionyhtiö menettää taajaman toisensa jälkeen sähkön suurostajana. Puheet hyötysuhteen kohottamisesta eivät o le herättäneet suunakaan hämmästystä. Muualla maailmassa on jouduttu turva llisuussyistä pienentämään painetta ja lämpötilaa ja siten myös sähköhyötysuhdetta. Lain mukaan valuo vot• si tiettävästi antaa rritrksille ja voimaloille polttoaineen ,,alintaa koske,·ia oh• jeita. Hiljattain Imatran Voima on pienoismallikokeeseen vedoten antanut ymmärtää, että jäähdytysvedet eivät aiheuttaisi merkittäviä haittoja. Sähköntuonaj ien mielestä valtion ohjailulla ei sää§1e1täisi energiaa, sillä voimaloiden yhteiskiiytöllä 1uote• taan sähköä jo n)·t mahdollisimman tehokkaasti. den energiankäyttöi lnka), mak1unavu\11. Kuitenkin keskitetty energiantuotanto on haavoittuvaa esimakua ovat jo antaneet suurten voimaloiden lakot ja generaattorivauriot. D Pe/1.ka Suominen 181. Tähän ei haluta mennä, ja SUOMEN LUONTO 3-4/76 siksi suunnitelma onkin tavallisen ydinvoimalan ja vastapainevoimalan sekamuoto . Ehkä tämä selittyy sillä, että meillä on ydinenergiasuunnitelmien suuruuteen verrattuna vähemmän alan asiantuntijoita kuin muualla. Reaktorin käyttö olisi mrös turvallisempaa, koska reaktori vo1s1 toimia pienipaineisena matalassa lämpötilassa. Tllmll energiataloudellisesti ja ympllristönsuojelullisesti varsin suositeltava suuntaus ei kuitenkaan ole saanut osakseen valtion eikä valtiojohtoisen Imatran Voiman ymmllrtllmystll, kuten tuoreet lehtiuutiset kertovat. 300° C lämpötilassa. Jos voidaan osoittaa pakottavia syitä ydinenergian käyttämiseksi, sitä pitäisi käyttää yksinomaan lämmöntuottamiseen. Valtion energiayhtiö rakentelee suuria lauhdevoimaloita, jotka syytävät kaksi kolmannesta tuottamastaan energiasta suoraan mereen. Teknillisen tutki muskeskuksen laskelmista saatava puolen pennin säästö kilowattituntia kohti on merkityksetön, varsinkin kun kaikkia oleellisiakaan asiaan vaikuttavia lähtöarvoja ei ole ka tsottu aiheelliseksi ilmoittaa ainakaan tutkimuksen yhteenvedossa (ISBN 95 1-38-03 1978). Esimerkkinä kaukolämmitykseen yhdistetyn voimalan tarkoituksenmukaisuudesta mainittakoon J yväskylän uusi lämpövoima la, joka tuotti viime vuonna ( 1975) 45 % kaupungin tarvitsemasta sähköenergiasta. Imatran Voi man mallikokeista kuitenkin puuttuivat mm . Pienen vastapainevoimalankin generaattorivaurio pysäyttää tietysti sähköntuotannon, mutta yhden yksikön lyhytaikainen poistuminen verkostosta ei aiheuta merkittäviä häiriöitä. Ydinenergiaan kiinteästi liittyvät plutonium, ydinpommi -, terrorismi-, poliisivaltioyms. Hulluus huipentuu ydinvoimaloissa, joissa hukkalämmön osuus on suurin ja sen hyväksikäyttö vaikeinta. Henkeä kohti käyttämämme keskimääräinen sähköteho on nykyisin 3/4 kilowattia. Suomenlahden kalojen ja kalastajien elävät pienoismallit. Laskelmat osoittavat, laskelmantekijän tarkoitusperistä riippuen, tuuli energian joko kalliimmaksi tai halvem maksi kuin nykyisin käytössä olevat energianlähteet. Helsingin seudulle suunnitellaan sekä sähköä että lämpöä tuottavaa ydinvoimalaa. Turvallisuussyistä ei höyryn lämpötilaa voida ydinenergian avulla kohottaa yhtä korkealle kuin muissa lämpövoimaloissa. Ydinlämpövoimalasuunnitelman yhteydessä on puhuttu, että reaktorin hyötysuhdetta pitäisi pyrkiä kohottamaan. YDINENERGIA : VÄLTTÄVÄ VIISI Ydinenergia vapautetaan lämpönä kiinteissä polttoainesauvoissa. Valtion teknillinen tutkimuskeskus on puolestaan todennut, että suunnitelma on edullinen. Perhettä kohti riittäisi siten parin kolmen kilowatin tehoinen generaattori, joka saisi käyttövoimansa muutaman metrin läpimittaisesta tuulipyörästä. Julkisuudessa on näkynyt tietoja, että kysymyksessä olisi hyvän kokonaishyöty·suhteen omaava kaukolämpövo imala. näkymät eivät tosin tällaisessakaan yd inenergiankäytössä ainakaan lievenisi . 1 voimalan laajennusta siirrettiin Kuopio (STT) Tämän ····-·· r • :ieSa G. SUU RI ON KÖMPELÖ , PIENI SOPEUTUU Sähköenergiantuotannossa olemme varsin omituisessa vaiheessa. Pienet tuuligeneraattoritkin voisivat näytellä sähkö ntuotannossa tärkeätä osaa. 6 . Rakennuskustannukset pienenisivät ja turvall isuusetäisyydetkin lyhenisivät. 1 J'7C vuosisadan päätökseksi Kuopiossa luonnehdittu Haapaniemen lämpövoimalan laajentaminen hrviiksyttiin periaatteessa kaupuniinvaltuustossa maanantaiiltana. Suurilla numeroilla hämäten koetetaan saada suuret yksiköt näyttämään edullisilta. Käytettäköön kuitenkin sähköntuotantoon siihen ydinenergiaa paremmin soveltuvia energiamuotoja. ei säästä energiaa Sähköntuottajat pitävät 1..au1untok\errok1ella on parslhkölattoslakln1tys, joua e<etH n yli megawatin suuruisten voimaloiden rakentamista. m se e kehittäminen oliLa.to.ttos11:en, K irglln pientalopiiriin, lääninh Haapaniemen. Valtion ,,, Uineet Suomen teollisuuslaitokset ja taajamat ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta sähkön ja lämmön yhteistuotantoon pienehköjen yksiköiden avulla. Käytännössä tämä merkitsisi, että reaktorin painetta ja lämpötilaa olisi kohotettava. Samainen yhtiö jarruttaa paikallisten energiayhtiöiden pyrkimyksiä monimuotoisten ja -käyttöisten pienten energiantuottoyksiköiden rakentamiseksi. Lain &eukauppaja teolli.5uu&mlnl teriö valmistelee enerciansllr lakia, jolla va\lloneuvost~ rajoittaa yritysten Ja .. Teollisuu• köntuottaJat ovat ~u! klelleittsti molemrl 1• ja ehdom1ntt'l · tlbtÖSU06itukalio panjoita. Ainoa ympäristöhaitta, "esteettinen saaste" ei olisi sekää:1 auton esteettistä saastevaikutusta kummempi. Sarjatuo tettuna tällainen, kestävyydeltään miltei ikuinen tuulimylly tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin auto. Nykyaikaisen elektronisen säätötekniikan ansiosta pienten yksiköiden liittäminen valtakunnanverkkoon ei ole sen enempää tekninen kuin taloudellinenkaan ongelma. Periaatteessa tämä olisikin mahdollista, mutta sähköhyötysuhde putoaisi silloin no in 20 %:iin. Onhan nimenomaan tuulienergia kympin arvoista energiaa. Samana vuonna koko valtakunnassa (toistaiseksi tosin vähäinen) kaukolämpösähkön tuotanto kasvoi 26 %, kun taas muut kotimaiset sähköntuotantotavat pienenivät. Ja kuten edellä jo todettiin tyynien aikojen energiatarve voitaisiin nimenomaan Suomen oloissa pitkälti tyydyttää vesivoimalla. Lämpö höyrystää suurpaineista vettä n
182 Luonnonsuojelu ei saa rajoittua vähätuottoisten alueiden suojeluun, vaan sen tulee koskea kaikentyyppisiä kohteita. Luonnonvaroje,i käytössä on vältettävä tarpeetonta hävittämistä. Alkuperäisluonnon suojelu on siten eräs luonnonvarojen käyttömuoto. on suojeltava suunninelemalla niiden suojelu ja mahdollinen käyttö tapauskohtaisesti siten, että maisemakokonaisuuden luonne säilyy. OHJELMA JOHDANTO Alkuperäisluonnon suojelun piiriin kuuluvat kaikki maamme el iölajit ja -rodut, niiden muodostamat eloyhteisöt, elottoman luonnon muodostumat sekä osittain maisemakokonaisuudet. Arvokkaiden suojelualueiden säilyttämisen aiheuttamat kustannukset on nähtävä tuottoisina sijoituksina. Niitä on perustettava maamme kaikkiin osi in niin tiheänä verkkona, että niille ominaisten lajien perintöaineksen vaihtuminen naapurialueiden välillä on mahdollista. Luonnonsuojelualueita ei saa pitää taloudellisen toiminnan reservialueina, jotka otetaan käyttöön kriisitilanteissa, vaan tähän mahdollisesti tarvittavat alueet on varattava erikseen. Luonteeltaan samantapaista toimintaa on myös perinteellisten elinkeinojen luomien eloyhteisöjen suojelu, vaikka ne eivät olekaan alkuperäsitä luontoa. koskien rakentaminen, uomien ruoppaukset ja perkaukset, soiden ojitukset, turpeennosto, soranotto, metsänlannoitus, metsäauraus, metsärajaa vaaranSllOMF.N LUONTO 3-4/76. Suomen on täytettävä kansainvälisten suojeluohjelmien Suomelle asettamat velvoitteet. Suojelualueiden avulla on turvattava myöskin luonnon verkkaisten tapahtumien, kuten maankohoamisilmiöiden, soistumisen tai ekologisen sukkession luontainen kulku ilman ihmistoiminnan aiheuttamia häiriöitä. 3. on suojeltava siten, että myös niiden ympäristö säilyy. Luontoa suojellaan ihmistoiminnan aiheuttamilta muutoksilta. Näiden alueiden tulee sisältää erityyppisiä metsiä, soita, sisävesiä, saaristoja merialueita ja näiden yhdistelmiä. Pienehköt kohteet, kuten siinolohkareet, hiidenkirnut, jyrkänteet jne. Tosin ihmisen lievästi muuttamat eloyhteisöt saattavat vähitellen palautua alkuperäistä vastaavaan tilaan. Luonnon säilyttäminen on suojelualueiden tärkein tavoite. TAVOITTEET Suomen luonto on säilytettävä monipuo1 isena sekä ekologisesti tasapainoisena. Suomella on erityinen vastuu sekä oman alueensa tyypi llisten tai erikoisten luontokohteiden suojelussa että kansainvälinen velvollisuus suojella kohteita, joita on ainoastaan tai pääasiassa vain Suomen alueella. Ainutlaatuinen luontokohde o n käsitettävä kansallisomaisuudeksi, jonka muuttuminen tai tuhoutuminen on voitava estää omistussuhteista riippumatta. Laajojen alueitten tai niitä tarvitsevien eliöiden suojelu on tarvittaessa toteutettava yhteistyössä naapurimaiden kanssa. Luonnonvarojen hyväksikäytössä on harkittava seurausilmiöitä erityisen tarkasti silloin, kun toimenpiteet aiheuttavat luontoon pysyviä tai hitaasti palautuvia muutoksia. Suurehkot kohteet, ku ten harjut, silokalliorannat ym. Tämän ohjelman piiriin luetaan myös perinteisten luontaiseli nkeinojen luomat eloyhteisöt ja niiden eliöt. Vieraiden lajien tuomiseen on suhtauduttava erittäin varauksellisesti, eikä vieraiden lajien tuominen saa olla syynä alkuperäisen la_jiston vainoam iselle. Tällaisia ovat esim. Alkuperäisluonnon suojelua erityisen läheisesti sivuavia ympäristönsuojelun alueita ovat maisemansuoj elu ja sosiaalinen luonnonsuojelu. Liitto sai täten kolmannen ohjelmansa; aikaisemmin hyväksyttyjä ovat energiapoliittinen ohjelma ijulkaistu Suomen Luonnon edellisessä numerossa) sekä liikennepoliittinen ohjelma ijulkaistaan seuraavassa numerossa). samoin kuin niiden pitkälle erikoistuneita eliöitä on suojeltava. Al kuperäisyyden voi hävittää jo vähäinenkin muutos, joten tämänhetkisessä suojelutyössä o n otettava huomioon myös kaikki tulevaisuuden tarpeet. Tarvittaessa näiden alueiden luonnon säilyminen turvataan aktiivisin hoitotoimenpitein. Kevätliittokokouksessaan 21. Suomen luonnonsuojeluliiton alku peräisl uonnon suojeluohjelma Alkuperäisluonnon eli kasvien, eläinten ja niiden muodostamien eloyhteisöjen sekä elottoman luonnon elementtien suojelu on perinteel lisesti nimenomaan vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen työkenttää. Alkuperäisluonnon suojelu poikkeaa kaikista muista ympäristönsuojelun alueista siinä, että se on lähinnä säilyttävää. 1976 Suomen luonnonsuojeluliittc hyväksyi oheisen periaateohjelman alkuperäisluonnon sekä perinteellisten elinkeinojen luomien eloyhteisöjen suojelemiseksi. Eloyhteisöt ja niiden lajit Edustava valikoima täysin luonnontilaisia riittävän laaja-alaisia ekosysteemejä on sä ilytettävä suojelualueina. Muut mahdolliset käyttömuodot eivät saa sitä vaarantaa. Pienialaisia erityismuodostumia, kuten lähteikköjä, puroja, lampia, koskia jne. Myös vedenalaista, yleensä näkymättömissä olevaa luontoa on suojeltava. Geologiset suojelukohteet Maankuoren liikuntojen, vesivirtojen, muunlaisen eroosion sekä jääkausien luontoomme jättämiä merkkejä on suojeltava si ten, että niistä merki ttävimmät ja edustavimmat säilyvät muuttumattomina jälkipo lville. Alkuperäisluontoa suojellaan toisaalta siksi, että ihmisellä ei ole eettistä oikeutta hävittää evoluution synnyttämiä lajeja ja niiden muodostumia yhteisöjä, toisaalta siksi, että ihminen tarvitsee sitä henkisten ja aineellisten tarpeittensa tyydyttä miseksi. Luonnonsuojelualueiden perustaminen ei saa olla perusteena talouskäytössä olevien alueiden mielivaltaisen intensiiviselle muuttamiselle. Kaikki maamme luontoon alkuperäisesti kuuluvat eliölajit ja -rodut on säilytettävä elinvoimaisina kantoina, mahdollisuuksien mukaan myös varsinaisten suojelualueiden ulkopuolella. Talouskäytössä olevat alueet Alkuperäisluontoa on suojeltava myös talousalueilla. Eläinja kasvilajien tarvitseman suojelun esteenä ei saa olla niiden aiheuttama vahinko. Perinteisten luontaiselinkeinojen luomat eloyhteisöt ja niiden lajit Perinteisten luontaisel inkeinojen ja varhaisempien talouskäyuömuotojen luomia eloyhteisöjä ja niille ominaisia eliölajeja on suojeltava samojen periaatteiden mukaan kuin alkuperäistä luontoamme
Avoso11a muutetaan ojituksin metsä ksi tai pelloiksi. V_aaras5.a ovat etenkin viljavimmat suotyypn seka hyvin maatuneet, paksuturpeiset suot. Suol Pu_ustoisia ___ soita mt_1u1tavat samat tekijät kuin mets1a. Voimakkaasti saastunut ilma aiheuttaa myös metsäkasvillisuuden suoranaista tuhoutumista. Muutokset lisäävät eräiden lajien mahdollisuuksia, mutta vähentävät toisten, j opa siinä määrin, että ne ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Soita ja lampia hävitetään ojittamalla. .. Luonnon omien verkkaisten tapa htumien, kuten maankohoamisen, soistumisen tai eliölajien luontaisen leviämisen seurauksena vaarantuvat kohteet eivät yleensä kuuluu tämän suojelun piiriin, vaan pikemminkin kyseinen tapahtuma itsessään on luonnontalouteen kuuluvana ilmiönä suojelun arvoinen. Viljavimmat lehtimetsätyypit muutetaan havumetsäksi tai pelloiksi. Suojelua tarvitsevat myös sellaiset elä in ja kasvilajit, j oita uhkaavat elinympäristön tuhoutumisen o hella ympäristömyrkyt ja muunlaiset saasteet, vaino ja häirintä, sopivien epesäpaikkojen puuttuminen, keräily, kilpailevat tulokaslajit, muualta tuodut loiset ja taudit jne. M elsäl Metsien taloudellisen hyvaksikayton vuoksi niiden kiertoaika lyhenee, puulajisto ja puiden ikärakenne yksipuolistuu, maaperän vesija ravinnetalous muuttuu oj ituksen ja lannoituksen vuoksi, puunkorjuun mukana poistuu kasviravinteita jne. Eloyhteisöt ja niiden lajit Asutuksen leviäminen, luonnonvarojen, etenkin metsien ja soiden tehostuva hyväksikä ynö, vesistöjen rakentaminen ja sännöstely, ympäristön saastuminen ja muunlainen muunuminen muokkaavat maamme alkuperäisiä eloyhteisöjä ja niiden lajien elinympäristöjä. Metsäautotiet ja muut tiet pilkko vat laajat, yhtenäiset alueet. 183. "Edustava valikoima täysin luonnontilaisia, riittllvlln laaja-alaisia ekosysteemejll on säilytettävä suojelualueina . Torjuntakemikaaleilla va ikutetaan eläimistöön, kasvistoon ja pieneliöstöön. SUOMEN L UONTO 34/76 OHJELMAN PERUSTEET SUOJELUN KOHTEET JA NIITÄ UHKAAVAT TEKIJÄT Alkuperäisluonnon suojelun kohteita ovat ensisijaisesti ne kohteet, joiden säilyn1inen vaarantuu ih,nisen to iminnan vuoksi. Erityisen kiireellisen ja tehokkaan suojelun tarpeessa ovat monet suotyypit, varsinkin maan eteläosien runsasravinteiset suot ja avosuot, rehevimmät lehdot, iki metsät, rakentamiselta säästyneet laajahkot rantaja saaristoalueet, suuret lähteikör, vapaana olevat kosket sekä laajat yhtenäiset erämaa-alueet. Edelläolevan mukaisesti luo nnonsuojeluna ei voida pitää esimerkiksi sellaista petoeläinten lukumäärän vähentämistä, jonka tarkoituksena on lisätä saalislaj ien yksilömäärää, ellei peltoeläimen lisääntymisen syynä ole ihmisen luonnontaloudelle aiheuttama häiriö. "Maankuoren liikuntojen, vesivinojen, muunlaisen eroosion sekll jllllkausien luontoomme jllttämiä merkkejä on suojeltava siten, ettll niistä merkittllvimmät ja edustavimmat säilyvät muuttumattomina jälkipolville" (kuvassa Aspskärin silokalliota itllisellll Suomenlahdella). Eräiltä otetaan turvetta, toisia käytetään kaatopaikkoina. Monet näiden kasvija eläinlajit ovat myös suojelun tarpeessa. Talouskäytön ko hteena olevat eloyhteisöt on säi lytettävä mahdollisimman monipuolisina. Tulen merkitys luontaisena uudistajana ei ole enää ennallaan, eikä kulotusta enää käytetä uudistamiskeinona. On pyrittävä moninaiskäytöön yksipuolisen käytön asemesta. Ilman saastum isen seurauksena maaperän pH voi alentua ja ravinnehuuhtoutuma lisääntyä. Suojaja lakimetsien varomaton käsittely voi vaarantaa metsärajan säilymisen. rava r hakkuut, tekoaltaiden rakentaminen, järvien nostot ja laskut, ko toisten lajien hävittäminen sukupuuttoon, vieraan lajin tuominen, kestävien ympäristömyrkkyjen käyttö j ne. Näiden alueiden tulee sisllhllä erityyppisiä metsiä, soita, sisävesiä, saaristoja merialueita ja näiden yhdistelmiä" (kuvassa Kuuttonevaa, joka kuuluu suunniteltuun Levanevan kansallispuistoalueeseen). Auraukset ja laikutukset muuttavat maaperää mekaanisesti. Kliimaksvaiheeseen ehtineet metsät muuttuvat yhä harvinaisemmiksi. Erityisen varovasti on käsiteltävä reunavyöhykkeitä, kuten rantoja, rantametsiä ja metsänreunoja. Myöskään suoj elun kohteena etvat ole ensmjaisesti eläinja kasviyksilöt, vaan niiden kantojen elinvoimaisuus ja niiden luonno ntaloudellinen tehtävä. Kaiken hyväksikäytön periaaneena on o ltava, että luonnon alkuperäisyysaste muunuu mahdollisimman vähän
Niitä uhkaavat talouskäytön eri muodot, kuten viljelykseen otto, louhinta, rakentaminen, rienteko, maastoajoneuvot jne. Tämä kehi tys voi jatkua vain, jos luonnon lajirunsaus ja populaatioiden välinen luontainen perintöaineksen vaihtuminen säilyvät. Kasvit Elinympäristön tuhoutumisen lisäksi eräitä kasveja saattaa uhata poiminta ja puutarhaan siirto sekä keräily lääke-, rohdos-, väritai maustekasvina. Nämä yhdyskunnat ovat nopeasti häviämässä, toisaalta tehokkaampien maankäyttömuotojen takia (pellonraivaus, ojitus, lannoi tus, metsitys, tiet, rakentaminen, vesistöjärjestelyt), toisaalta entisen käytön lakatessa ja alkuperäisen kasvillisuuden tunkeutuessa tilalle. Muut eloyhteisöt ja niiden lajit Muita luonnontilaisia eloyhteisöjä ovat mm. Lukuisien al kuperä iseen laj istoomme luettujen kasvien ja eläinten säilyminen on näiden yhdyskuntien varassa. jäännösvuoret, murroslaaksot, siirrokset, silokalliot ja muut jään kulutusjäljet, siirtolohkareet, reunamoreenit, harjut ja muut glasifluviaaliset muodostumat, muinaisrannat, hiidenkiukaat, hiidenkirnut ja muut virtaavan veden kulutusmuodot, dyynit ja muut tuulen aiheuttamat muodostumat sekä maankohoamisen ja rantavoimien jättämät merkit. Tällaisia ovat kaskikoivikot, ahot, muut ruohikkoja kalliokasviyhdyskunnat ja eräät rantaniityt. J okaisen aikakauden maaja metsätalous luovat niille o minaisia eloyhteisöjä. Lähteikköjä ja puroja tuhoutuu myös kalanviljelytoiminnan vuoksi. Talouskäytössll olevat alueet Valtaosa maamme pinta-alasta on maaja metsätalouden tai muun perustuotannon käytössä . Ihmisen tarpeet ovat sekä aineellisia että aineettomia. Aikaisemmat käyttömuodot ovat yleensä muuttaneet luo nnon alkuperäisyysastetta vähemmän kuin nykyiset koneellistumiseen, keinolannoitukseen, kemialliseen tuholaistorjuntaan, metsämaan muokkaukseen, la nno itukseen ja ojitukseen sekä ko neelliseen puunkorjuuseen perustuvat käyttömuodot. Jälkimmäisille on annettava niille kuuluva arvo sii täkin huo limatta, että niitä on yhteisen mitan puuttumisen vuoksi vaikea verrata aineellisiin arvoihin. Läheskään kaikkien laj ien roolia luonnontaloudessa ei tunneta, joten lajin häviämisen seurausilmiöt eivät ole ennakoitavissa. Lajiston monipuolisuuden turvaaminen edelSUOM EN L UO NTO 3-4/7 6. Sen ekosysteemejä uhkaavat sekä rannikoiden että sisämaan teollisuuden ja asutuksen päästöt, jotka leviävät ilman ja veden mukana, laivojen aiheuttama roskaantuminen ja öljypäästöt, rantarakentaminen, pengeniet, saaristometsien hakkuut sekä virkistyskäytön aiheuttama häiriö. rakentaminen, eräissä tapauksissa ohjailematon virkistyskäyttökin . On ilmeistä, että osa näistä toistaiseksi säästyneistä lajeista ei pysty jatkuvasti elämään pienialaisten ja kaukana toisistaan sijaitsevien rauhoitusalueiden varassa, etenkin kun niiden elinmahdollisuudet mm. Vedenalaista luontoa uhkaavat saastumisen ja roskaantumisen lisäksi myös ruoppaukset, räjäytykset, väylien syventäminen jne. Itämeri Itämeren alue tarvitsee erityistä suojelua toisaalta ainutlaatuisen luontonsa vuoksi, toisaalta siksi, että se vähäsuolaisuutensa, mataluutensa ja pohjoisen sijaintinsa vuoksi on altis häiriöille. hyönteislajiston köyhtymisenä. Useimmissa tapauksissa lajien ja erityisko hteiden suojelu on toteuttavissa ilman taloudelliselle käytölle koituvaa ko htuutonta haittaa. "alempien" eliö iden suojeluun, joka on toteutettavissa vain luonnontilaisten eloyhteisöjen suojelulla. Luonnontaloudelliset perusteet ovat viime kädessä myös ihmisen taloudesta johtuvien perusteiden taustalla, mutta syy-yhteyden oiva ltam ista vaikeuttaa vuorovaikutustapahrumien hitaus. PERUSTEET Alkuperäisluonnon suojelemisen perusteet ovat sekä luonnontaloudellisia että ihmisen tarpeista johtuvia. Esim. Talouskäytössä olevien alueiden tehostuva hyväksikäyttö uhkaa erityisesti niiden monimutoisuutta lisääviä yksityiskohtia, kuten metsien sisällä sijaitsevia lampia, suolaikkuja, korpia, lehtoja, puroja, lähteikköjä jne. uhkaavat rakentaminen, perkaus, ojitus, kohtuuttoman suuri virkistyskäyttö jne. Niiden maisemallista arvoa vähentävät lähistö lläkin suoritetut toimenpiteet, kuten hakkuut, voimalinjojen, teiden, lomaasuntojen ym. Geologiset suojelukohteet Jääkausi, sitä aikaisemmat geologiset kaudet, Itämeren eri vaiheet sekä myöhemmät tapahtumat ovat jättäneet Suomen kallioja maaperään lukuisia merkkejä. Maaja metsätaloudessa käytettävät torjunta-aineet vaarantavat eläinja kasvi laj ien toimeentulon, metsistä ja pelloilta huuhtoutuvat kivennäiset sekä teollisuuden ja asutuksen päästämät jätteet muuttavat rantojen ja vesien eloyhteisöjä jne. Eräisiin ensi sijassa kulttuurihistoriallisiin ko hteisiin (! innoitukset, satamapaikat, kartanopuisto t, vanhat pikkukaupungit ja kylät) liittyy myös kasvistollisia arvoja, menneiden vaiheiden ainutkertaisia muistomerkkejä. Eläimet Elinympäristön tuhoutumisen lisäksi eräitä eläinlajeja saattaa uhata metsästys, vaino ja häirintä sekä muualta tuotujen lajien aiheuttama kilpailu, näiden mukana tai muulla tavalla saapuneiden tautien ja loisten leviäminen jne. Muualta tuodut kasvilajit, esim. Vastaavat muutokset ilmenevät eläimistössäkin mm . Nykyistä enemmän huomiota on kiinnitettävä mikrobien, sienten, jäkälien, hyönteisten ym. Tällaisia ovat mm. Eloyhteisöt ja niiden lajit Luonnontaloudelliset perusteet Luonnontalouteen kuuluu jatkuva muutos, jo ka ilmenee evuluutiona ja sopeutumisena muuttuviin olosuhteisiin. Niinkin epäalkuperäinen kasvillisuus kuin peltojen rikkaruohosto on nopeasti muuttunut, uu sien viljelymenetelmien ja herbisidien myötä. Lä himenneisyydenkin talouskäyttöä edustavat alueet tuhoutuvat uuden talouskäytön vuoksi, ellei niitä määrätietoisesti suojella. vanhan ajan ruispelto rikkaruoho ineen olisi vielä pelastettavissa nykypolven nähtäväksi, kun taas pellavan rikkaruohot ovat Suomesta jo kokonaan hävinneet. Erämaalajistoa uhkaa asuinalueiden supistuminen ja pilkkoontuminen sekä häirintä. Pelk ä rauhoitus ei riitä; on huolehdittava myös siitä että yhdyskuntaa ylläpitävä perinteinen maankäyttö tarvittaessa keinotekoisestikin saadaan jatkumaan . Perinteisten luontaiselinkeinojen luomat eloyhteisöt ja niiden lajit Monet perinteisten elinkeinojen muovaamat kasviyhdyskunnat ja maisemakokonaisuudet liittyvät kimteästi alkuperäiseen luontoon. Tämä ei oikeuta nii den merkityksen väheksym iseen. Näitä sekä biologisesti että kulttuurihistoriallisesti arvok kaita yhdkskuntia on kiireellisesti suojeltava. Monien lajien säilyminen on ja nyt suureksi osaksi tai kokonaan rauhoitusalueina säilytettyjen luonnontilaisten eloyhteisöjen varassa. Pienialaisia kohteita, kuten koskia, puroja, lähteikköjä, lampia, avokallioita, rotkoja jne. nurmisekoitteiden mukana, ovat kotimaisille lajeille potentiaalisia kilpailijo ita. Sisävedet Sisävesiä muutetaan rakentamalla, säännöstelemällä, perkaamalla, ruoppaamalla, pengertämällä, kuivaamalla sekä päästämällä niihin teollisuuden ja asutuksen jätevesiä. Metsien rakenteen muuttuminen uhkaa lukuisia eläinja kasvilajeja, erityisesti kolopesijöitä ja muita erämaalajeja sekä suuria petolintuja, joiden tarvitsemat j ykevät pesäpuut häviävät. •1onno nvarojen hyväksikäytön muuttuess.i yhä tehokkaammaksi talousalueiden luonto muuttuu yhä yksipuolisemmaksi. Tämä olisi muistettava alueita muutoin suojattaessa, kunnostettaessa ja esiteltäessä. Erityisen omaleimaisia ovat Ahvenanmaan lehto niityt, Etelä-Suomen vanhimpien asutusseutujen rinneja mäkikedot sekä Pohjois-Suomen joenvarsiniityt. Ravintoketjuissa rikastuvat ympäristömyrkyt uhkaavat erityisesti niitä lajeja, jotka ovat ravintopyramidien huipulla. Samalla nämä alueet ovat useimpien maamme eläinja kasvilajien tärkeintä elinympäristöä, ja niiden alueella sijaitsee useita geologisesti tai biologisesti erityisen arvokkaita kohteita, jotka tarvitsevat suojelua. Varomattomat hakkuut uhkaavat maisemaa, joka kehystää geologisesti arvokkaita kohteita. 184 Näitä muodostumia uhkaavat louhi minen, kaivaminen, soranotto sekä tienrakennus ja muunlainen rakentaminen. ympärillä olevilla alueilla edelleen heikkenevät. maankohoamisrannat, tulvaniityt, pohjoisimman Suomen tunturikoivikot, paljakka-alueet ym. Kaikkien eliölajien ja -rotujen säi lyttäminen on siis luonnontalouden häiriöttömän toim11man edellytys. Sen edellytyksenä on lajisto n monimuotoisuus ja lajien sisäinen vaihtelu. Rantarakentaminen tuhoaa niiden maisemat ja aiheuttaa muutoksia rannan _ja veden eloyhteisöihin
tuholaisten aiheuttamilta vakavilta häiriöiltä. Suojeluohjelmien laadinnalla ja toteuttamisella on kiire, koska alueiden luonnontilaisuuden säilymistä ei muuten voida taata. Ih misen aineellinen kulttuuri ja toimeentulo perustuvat kokonaan uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin. alkuperäisen lajiston vainoamiselle" (kuvassa valkohll.ntll.peura, joka on jo ehditty kotiuttaa Suomeen; tämll.n lajin suojelu ei siis saa olla syynä esim. l hmisen aineettomiin tarpeisiin liittyvät perusteet Luonnontilaiset alueet ja niiden lajit ovat menneinä aikoina olleet väestön jokapäiväistä elinympäristöä. Useilla eliöryhmillä mm. SUOMEN LUONTO 34/76 Kotieläinten, vil'\elykasvien ja muiden varsinaisten "hyöty ajien" lisäksi ihminen tarvitsee myös monien luonnonvaraisten eliöiden tuottamia hyödykkeitä. hyödykkeitä. Ihmisellä on eettinen velvollisuus ja tarve suojella kaikkia evoluution synnyttämiä eliöitä ja näiden muodostamia yhteisöjä sekä varmistaa evoluution jatkuminen. Hyväksikäytön kohteena olevien lajien lukumäärä kasvaa jatkuvasti. viljelykasvien ja metsäpuiden rodunjalostukseen, biologiseen torjuntaan, uusien teollisuusraaka-aineitten ja lääkeaineitten tuottamiseen jne. Ihmisen aineettomiin tarpeisiin liittyvät perusteet Geologiset muodostumat lisäävät maiseman vaihtelua ja mielenkiintoa. Eräät lajit ilmentävät herkästi yri1päristössä tapahtuvia muutoksia, kuten ympäristömyrkkyjen joutumista luontoon, veden ja ilman pilaantumista ym . pölyttämällä vi ljelyskasveja, säätelemällä tuholaiskantoja jne. myös lukuisille siemenkasveille, jäkälille, leville ym. Niiden mukana maahamme saattaa levitä vaarallisia tauteja ja loisia. ilveksen tai kotkan vainoamiselle. "Kaikki maamme luontoon alkuperll.isesti kuuluvat eliölajit ja -rodut on säilytettävll. Luonnontilaiset eloyhteisöt ovat monimuotoisempia ja siten ekologisesti vakaampia kuin talouskäytön yksipuolistamat alueet. mikrobeilla, sienillä, hyönteisillä ym. elinvoimaisina kantoina, mahdollisuuksien mukaan myös varsinaisten suojelualueiden ulkopuolella" (kuvassa konnanmarjaa ja muuta lehtokasvillisuutta, jonka kasvupaikkoja uhkaa mm. "alemm illa" organismeilla on monilla aloilla nopeasti kasvava merkitys. Tämän eliöstön suojelu edellyttää niiden elinympäristön suojelua. Lisäksi ne ovat lukuisten harjukasvien kasvupaikkoja ja niitä myöten tapahtuu eläi nten vaelluksia. Tulevaisuudessa tarvi taan yhä useampia lajeja ja paikallisrotuja esim. referenssialueina, seurantaan (monitoring) sekä kaikenasteisen opetuksen apuna. Niillä on siten merkitystä eliöiden fyysisen elinympäristön muovaajina, paikallisen pienilmaston sekä maaperän ravinneja vesitalouden säätelijöintä jne. Niistä saadaan myös lääkeaineita, teollisuuden raaka-aineita ym. Moniin muodostumiin liittyy myös kulttuurihistoriallisesti merkittäviä tapahtumia ja uskomuksia, joten suojelun perusteet ovat osaksi myös kulttuurihistoriallisia. Ympäristömuutosten uhan jatkuvasti lisääntyessä näillä indikaattorilajeilla on yhä suurempi merkitys ihmisen toimeentulolle. tarjoavat elinympäristöjä, paitsi korpeille, muuttohaukoille, huuhkajille jne. Monipuolisuutensa vuoksi ne pystyvät suojelemaan, paitsi itseään, myös lähistö n talousalueita esim. Jyrkänteet, rotkot, kallioseinämät jne. Perinteisten luontaiselinkeinojen luomat eloyhteisöt ja niiden lajit luonnontaloudelliset perusteet Perinteiset luontaisel inkeinot ovat pitkien aikojen kuluessa muovanneet vähittäin luonnonmaisemaa. "Vieraiden lajien tuomiseen on suhtauduttava erittll.in varauksellisesti, eikä vieraiden lajien tuominen saa olla syynll. kaikki ihmisen ravintoaineet ovat peräisin kasvija eläinlajeista. Elollisen luonnon monimuotoisuus, kauneus ja elintapojen mielenkiintoisuus tarjoavat ihmiselle esteettisiä elämyksiä ja muunlaisia virikkeitä. Mm. Niitä tarvitaan myös talousalueilla tapahtuvien muutosten vertailu!. Näiden alueiden ja niiden lajien suojelulla on siten myös kulttuurihistoriallista merkitystä. Ne palvelevat ihmisen virkistäytymistarvetta ja ovat tieteellisen tutkimuksen tärkeitä kohteita. Tuhoutuminen voidaan estää laaja -alaisilla suojelualueilla sekä perustamalla pienemmät suojelualueet niin lähelle toisiaan, että perintöaineksen vaihtuminen niiden välillä on mahdollista. Luonnonvaraiset lajit hyödyttävät ih misen taloustoimintaa esim. Siksi niiden suojeluun on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Näistä nauttimisen mahdollisuus on turvattava myös tuleville sukupolville. Muualta tuodut lajit voivat uusissa olosuhteissa, luontaisten säätelijöittensä puuttuessa, lisääntyä kohtuuttoman runsaasti, muuttua tuholaisiksi tai kilpailullaan hävittää alkuperäisiä lajeja. Luonnon lainalaisuuksien selvittämiseksi ihminen tarvitsee kaikkia luonnossa esiintyviä eliömuotoja ja näiden muodostamia eloyhteisöjä. Kallioperän muodostumat ovat geologian tärkeitä tutkimuskohteita ja välillisesti niillä saattaa olla merkitystä tutkittaessa mineraalien hyväksikäytön edellytyksiä. Geologiset kohteet l uonnontaloudelliset perusteet Geologiset muodostumat ovat osa ekosysteemien elotonta tekijäkokonaisuutta. lyttää nykyistä monipuolisempia, laajempia ja tiheämpänä verkostona sijaitsevia suojelualueita. l hmisen aineellisiin tarpeisiin liittyvät perusteet Luonnonvarojen hyväksikäyttö on perustettava luonnosta saatavaan tietoon. Vieraan lajin tuomiseen sisältyvien riskien vuoksi tällaisiin istutuksiin tulee ryhtyä vain erityisen pakottavien syiden vuoksi ja perusteellisten tutkimusten jälkeen. Harjuilla sekä muilla hiekkaja soramuodostumilla on keskeinen tehtävä pohjaveden muodostaj ina ja varastoina. Pienten populaatioiden perintöaines yksipuolistuu ja populaatioiden elinkyky heikkenee. Ne ovat tuoneet uusia lajeja, muuttaneet aikaisempien lajien runsaussuhteita ja synnyttäneet uudenlaisia eloyhteisöjä, jotka ovat muuttuneet 185. maaja metsätalous). Ihmisen aineellisiin tarpeisiin liittyvät perusteet Ihminen tarvitsee harjujen muodostamaa ja varastoimaa pohjavettä sekä raakavetenä että maaperän vesitalouden säätelijänä
Talouskäytössä olevat alueet Luonnontaloudelliset perusteet Luonnontilaisten alueiden eliöstö elää pitkän sopeutumistapahtuman seurauksena tasapainossa ympäristönsä kanssa. Sen tuhoaminen köyhdyttää siten laajan alueen elämää. · Alkuperäiseen luontoon sisältyy monenlaisia esteettisiä arvoja, jotka antavat virikkeitä taiteen harjoittamiselle. Eri aikakausien talouskäyttömuodot tarjoavat myös malleja siitä, mi ten erilaisia luonnonvaroja voidaan käyttää _jatkuvasti ja turvallisesti hyväksi. Reunavyöhykkeillä on keskeinen merkitys luonnon monimuotoisuuden lisääjinä. Välttämällä tarpeetonta yksipuolistamista sekä säästämä llä luonnon monimuotoisuutta lisääviä yksityisko htia ja reuna -alueita myös talouskäytössä olevat alueet voidaan pitää arvokkaina esteettisten ym. l hmisen aineellisiin tarpeisiin liittyvät perusteet Virheelliseksi osoiuautuneiden toimenpi teiden korjaaminen jälkikäteen on sitä vaikeampaa mitä voimakkaammin luonnon alkuperäisyysastetta on muutettu. osaksi maamme luontoa ja lisänneet sen monimuotoisuutta. Monipuolisessa käytössä oleva alue tuo ttaa monenlaisia hyödykkeitä, joiden yhteisarvo on yleensä suurempi kuin yksipuolisessa käytössä olevan alueen, etenkin, kun otetaan huomiooon hoito, kunnossapitoja torjuntakustannukset. Ihmisen aineellisiin tarpeisiin liittyvät perusteet Perinteiset luontaiselinkeinot ovat lisä nneet ihmisen kannalta hyödyllisten eläinten ja kasvien osuutta. eräät hyönteissyöjälinnut, lehtipuut ja -pensaat sekä näistä riippuvaiset riistaeläimet. Lainsäädäntö ja hallinto Lainsäädä ntöä ja hallintoa on kehitettävä siten, että riittävin valtuuksin varustettua ja luonnonsuojelun asiantuntemusta omaavaa henkilökuntaa saadaan riittävästi sekä keskushallintoon että väliportaan ja kunnallistaso n hallintoon taloudellista toimintaa voidaan rajoittaa, jos se uhkaa kohdetta, joka tarvitsee erityistä suojelua se turvaa luontomme ainutkertaisen kohteen säilymisen vähintään samassa määrin kuin jo voimassa oleva laki muinaismuistoista suojelee alan kohteita omistussuhteista riippumatta valtion maalla oleva ainutkertainen luontokohde on automaattisesti suojelun piirissä yksityismaalla oleva ainutlaatuinen luontokohde saadaan tehokkaan suojelun piiriin joko maano mistajille asetetuin velvoittein, vapaaehtoisilla kaupoilla valtiolle, tai äärimmäisissä tilanteissa pakko lunastuksin alue, jota viranomaiset, luonnonsuojelujärjestöt tai tieteelliset yhteisöt ehdottavat luo nnonsuojelualueeksi, voidaan määräajaksi saattaa toimenpidekieltoon omistussuhteista riippumatta valtion varoja ei voida, esim. Pienialaisten erityismuodostumien monipuolisessa eliöjoukossa on lukuisia ihmisen arvostamia lajeja, mm. Tämä ilmenee mm. Tiede, taide, opetus, koulutus ja valistus Luonnonsuojelualueita perusteltaessa ja niiden käyttösuunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon tieteellisten tutkimuslaitosten ja järjestöjen sekä yksittäisten tlllkijoiden näkemykset. marjoja. l hmisen aineettomiin tarpeisiin liittyvät perusteet Peri nteisten luontaiselinkeinojen muodostamat eloyhteisöt lajeineen ovat osa ihmisen kulttuuriperintöä, jota on sen kulttuurihistoriallisten arvojen vuoksi suojeltava. Lainsäädännön on tukeuduttava tieteelliseen tutkimukseen, jolle on annettava riittävät voimavarat. Talouskäytössä o levien alueiden lai doilla ja sisäpuolella ne vaikuttavat suo186 tuisesti tuuli ja kosteussuhteisiin ja toimivat luontaisten säätelijäeliöiden tukikohtina, jo ten reuna-alueitten säästäminen vähentää mm. Perusteellisen muutoksen jälkeinen sopeutumistapahtuma tarvitsee paljon aikaa. Vedenalaisen luonnon muuttamisen seurauksena saattavat veden ja pohjan laatu muuttua tavalla, joka vähentää kalojen saatavilla olevaa ravintoa tai tuhoaa niiden kutupaikat. Tietoa luonnosta sekä sen suojelemisen perusteista ja tavoitteista o n annettava kaikilla opetuksen asteilla, sekä luontoa hyväkseen käyttäville elinkeino nharjoittajille euä suurelle yleisölle. Muutoksen välittömänä seurauksena tapahtuu yleensä lajiston köyhtymistä, mikä johtaa häiriöalttiuden lisääntymiseen. Käytettäessä varovaisia menetelmiä, pitämällä käsittelyn ko hteet pienialaisina ja säilyttämällä eloyhteisöt monimuotoisina seuraukset ovat paremmin ennakoitavissa ja tuhot torjuttavissa. metsänparannuslainojen muodossa, käyttää luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden tuhoamiseen maanomistajille tai muille alueen käyttäjille voidaan korvata joustavasti ne menetykset, jotka koituvat luo nnon suojelemisen aiheuttamista käyttörajoi tuksista tilusvaihdot saadaan palvelemaan _joustavasti myös luonnonsuojelualueiden perustamista valtion budjettiin varataan lähivuosina riittävästi varoja ajanmukaisen luo nnonsuojelualuejärjestelmän luomisen edellyttämiin lunastuksiin eläin ja kasvilajien suojelumääräyksissä otetaan huo mioon se, että laj ien suojelu voidaan usein toteuttaa vain elinympäristöä suojelemalla eläinja kasvi lajien suojelumääräyksiä voidaan tarvittaessa täydentää pienialaisemmilla tai määräaikaisilla suojelumääräyksillä elä imistönsuojelua koskeva lainsää däntö yhdistetään samaan lakiin kaikki eläinlajit, myös satunnaiset vieraat ja tulokaslajit ovat rauhoitettuja, lukuunottamatta nimeltä mainittuja lajeja ravintoketjuissa rikastuvien myrkkyjen käyttö teollisuudessa sekä maaja metsätaloudessa kiel letää n eläinten aiheuttamat ha itat torjutaan ensisijaisesti estein, karkottein ym. l hmisen aineettomiin tarpeisiin liittyvät perusteet Talouskäytössä olevien alueiden arvo taajamien virkistysalueina ja haja-asutusalueiden jokapä iväisenä elinympäristönä o n sitä suurempi, mitä monipuolisempia ja vaih televampia ne ovat. KEINOT Vastuu alkuperäisluonno n suojelemisesta kuuluu valtiovallalle. Tai teet puolestaan tarjoavat keinoja edistää luonno nsuojelua. torjunta-aineiden käytön tarvetta. Tämä vaikutus ulottuu varsin kauas itse kohteen ulkopuolellekin. Muillakin tavoin on tuettava tutkimusta, jonka perusteella suunnitellaan alkuperäisluonnon suojel utoimenpiteet sekä tutkimusta, jonka kohteena on alkuperäinen luonto. virikkeiden lä hteinä ja toteuttaa luo nnonsuojelun eettisiä päämääriä myös varsinaisten luo nnonsuojelualueiden ulkopuolella. Niiden suojelun luonno ntaloudelliset perusteet ovat siten samat kuin alkuperäisen, ihmisestä riippumattoman luonnon suojelun perusteet. Keräilytuo tteina niiden lähiympäristöstä saadaan mm . Tietoa luonnosta ja sen suojelusta on annettava nykyistä huo mattavasti enem SUOMEN LUONTO 34/7 6. ja, milloin muut keinot eivät riitä, luonnonsuojeluviranomaisten luvalla tapahtuvalla pyynnillä ha inaa aiheuttava n elä imen häviuämistä ei voida kannustaa tapporahoin tai muunlaisin kiihokkein suojelua tarvitsevan eläimen perinteisille elinkeinoille aiheuttama huomattava vah inko korvataan haitan kärsijälle yleisistä varoista kaikki nisäkkäät ja linnut ovat lisäänrym isaikanaan rauhoitettuja kaikkien eläinten pyynnissä kielletään umpimähkäiset ja tarpeettomia kärsimyksiä aiheuttava t pyyntimenetelmät. Vesivirtauksia muuttavien toimenpiteiden seuraukset saattavat lisäksi ilmetä laajoilla alueilla. Pienialaiset erityismuodostumat (kosket, lähteiköt, purot, lammet jne.) lisäävät luonnossa tarjolla olevia "ekologisia lokeroita" ja tarjoavat siten toimeentulomahdollisuuksia moni lukuisemmalle eliöjoukolle. Luonno nsuojelun ja taiteellisen ilmaisun välistä vuorovaiku tusta on lisättävä sekä eri taiteiden että luonno nsuojelun edistämiseksi. Tällainen alue on siten ajan mittaan myös tuottoisampi . Maaperää, ravinnepitoisuutta ja vesitaloutta muuttavien toimenpiteiden vaikutusalue voi olla ennakoitua paljon laajempi. Sekä tutkimus että lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimenpiteet on sopeutettava kunkin alueen erityisolosuhteisiin ja niiden on tukeuduttava paikalliseen asiantuntemukseen. Näitä ovat esim. Myös esteettisesti ja virkistyksellisesti ne ovat arvokkaita. Suojelutyön tärkein edellytys o n si ten ajanmukainen ja riittävän luja lainsäädäntö sekä sitä toteuttava hallinto. Tähän tarvi taan vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen tukea. tuholaisvahinkoina. Tämä tasapaino häiriintyy sitä enemmän, mitä voimakkaammin taloustoiminta muuttaa olosuhteita. riistaeläimiä ja kaloja
Tässä työssä on käytettävä mahdollisimman paljo n erityyppisiä täysin tai lähes luonnontilaisia alueita kenttäopetuksen apuna. Tätä tarkoitusta varten tulee opetuslaitosten yhteistyössä viranomaisten ja yksityisten kanssa varata tarkoitukseen sopivia ·opetuskohteita kaikista kunnista ja myös mahdollisimman läheltä taajamia. Vainolle ja häirinnälle alttiiden lajien säilyminen ja pesiminen varmistetaan tarvittaessa estämällä lajille vahingollinen toiminta, vartioimalla tai muulla tavoin. Kolopesijöiden elinehtoja parannetaan säästämällä vanhoja ja kuolleita puuyksilö itä sekä ripustamalla pesäpö nttöjä. Kansalaisjärjestöjen eräs keskeinen toimintamuoto on luonnolle myötämielisen asenteen luominen sekä yhteistyö maanomistajien _ja muiden luo ntoa hyväkseen käyttävien väestöryhmien kanssa siten, että luonnonsuojelun periaatteet toteutuvat mahdollisuuksien mukaan myös talouskäytössä olevilla alueilla ja että erityisen arvokkaat alueet saadaan riittävän teho kkaan suojelun piiriin esim. Kenttätehtävissä on käytettävä hyväksi paikallisen väestön asiantuntemusta. on toteutettava tinkimättömästi ja viranomaisten toimesta. Tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota silloin, kun laj i on sopeutunut hyvin erilaisiin elinympäristöihin tai jakautunut useampiin rotuihin, alalajeihin tms. läänikohta isin rauhoituksin. Vain tapauksissa, jo issa alkuperäisympäristö on menetetty peruuttamattomasti , suojelu toteutetaan keinotekoisessa elinympäristössä, kuten puutarho issa, eläintarhoissa, aitauksissa jne. Eloyhtei,öt Eloyhteisöjä suojellaan, niiden luonteesta riippuen, joko lakisääteisesti luonnonja ka nsallispu istoina, luonnonsäästiöinä ja yksiryismaiden luonnonsuojelualueina tai hallinnollisin päätöksin aarnialueina ja muunlaisina luonnonsäästiöinä tai osittain suo jeltuina alueina, kuten oji tusrauho itusafueina, suojaja lakimetsäalueina, puistometsi nä, luonnonhoitometsinä, maisemansuo_jelualuei na, kuntien ja kaupunkien virkistysja luonnonsuojelualueina, koulujen opetuskohteina jne. Suojelun kohteiden edellyttämät erityistoimenpiteet Kasvija eläinlajit Eliö itä on ensisijaisesti suojeltava niiden alkuperä isessä elinympäristössä. Suoja_ja lakimetsien suojelu on saatettava suojametsälain hengen edellyttämälle tasolle. Tiedotustoiminnalla, verohelpotuksin _jne. Suo_jelupäätösten purkaminen ilman täysin pakottavia syitä on tehtävä mahdottomaksi. vapaaehtoisin rauhoituksin. Kansainvälisestikin velvoittavat suojeluohjelmat ja -sopimukset kuten Project Aqua, Telma, Silva ja Mar sekä World Heritage -suunnitelma, Washingtonin sopimus, Po hjoismainen lintuvesiä koskeva sopimus jne. on kannustettava maanomistaj ia suojelemaan vapaaehtoisin rauhoituksin arvokkaita luon nonalueita. Luonnonsuojelualueitten perustamisesta aiheutuvat taloudelliset ja muut rasittcet jaetaan koko yhteiskunnan kannettaviksi. Ympäristömyrkkyjen vaivaamia eläimiä suojellaan ruokkimalla niitä vaarattomalla ravinnolla. _joukkotiedotusvälineissä, kuluttajavalistuksessa, viranomaisten tiedotteissa, SUOMEN LUO i''TO 34/7 6 matkailu _ja retkeilykoh teissa, luonnonsuojeluko hteissa jne. Niiden hoitohenkilökunnalta on edellytettävä luonnon ja luonnonsuojelun hyvää tuntemusta. Erityisesti niiden alojen ammattiopetuksessa, jotka liittyvät luo nnonvarojen suoranaiseen hyväksikäyttöön, on kiinni tettava huom iota alkuperäisen luonnon edustamiin arvoihin ja niiden eriasteisiin suojelutoimenpiteisiin. Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet on saatettava lakisääteisen suojelun piiriin. Näiden lajien pesimismahdollisuuksia parannetaan myös rakentamalla keinoteko isia pesäalustoja alueille, missä luontaiset pesimismahdollisuudet on suurien puiden mukana hävitetty. _ja to imimalla itse painostusjärjestöinä. Maamme eri alueiden arvokkaat luonnonalueet on inventoitava viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä ja toteutettava niiden suojelu kunkin tapauksen edellyttämin keinoin. Niiden lisääntymisen edistämiseksi voidaan ryhtyä muihinkin olosuhteiden edellyttämiin toimiin. 3. Kansalaisjärjestöt Vapaaehtoisten aatteellisten luonnonsuojelujärjestöjen ja muiden alkuperäisluonnon suojelua edistävien kansalaisjärjestöjen toimintaa on tuettava, jotta ne voisivat nykyistä tehokkaammin edistää luonnonsuojelua tekemällä aloitteita, toimimalla painostusjärjestöissä, kouluttamalla ja perehdyttämällä jäseniään ja muuta yleisöä luonnonharrastukseen sekä vaikuttamalla lainsäädämöön, viranomai siin, ko ulutukseen, yleisövalistukseen _jne. "Lainsäädäntöä ja hallintoa on kehitettävä (mm.) silen, että kaikki nisäkkäät ja linnut ovat lisääntymisaikanaan rauhoi tettuja" (kuvassa varpushaukkapesue; varpushaukka ja sen pesät poikasineen ovat nykyään täysin lainsuojattomia). 1..a_jikohtaisia suojelumääräyksiä on tarpeen mukaan täsmennettävä esim. 187. Ka ikista lajeista on säilytettävä useita populaat io ita. Soidensuojelutoimikunta ja kansal lispuistojärjestelmästä Ympäristö nsuojelun neuvottelukunta 0973). Luontaiselinkeinot ja niiden edellyttämät rakenteet on käsitettävä kansallispuiston tai muun luonnonsuojelualueen osaksi eikä näiden elinkeinojen jatkuminen saa vaarantua luonnonsuojelualueen perustamisen vuoksi . Suurten petolintujen pesäympäristöt suojel laan myös yksityismailla vähintään siten kuin valtion luonnonsuojelutoimiston hoito-ohjeissa (28. "Ympäristömyrkkyjen vaivaamia eläimiä suojellaan ruokkimalla niitä vaarattomalla ravinnolla" (kuvassa viedään merikotkille terveellistä syötävää). 1972) valtionmaita varten esitetään. Kansalliset velvoitteet on täytettävä niiden näkemysten mukaisesti, joita on esittänyt mm . Suurelle yleisölle on annettava tietoa luonnosta ja en suojelemisesta esim. män opetuksen kaikilla asteilla
Mutta kukapa pian enää suota puolustaa ja kaipaa, kun emme enää voi koululaisillemme näyttää, millainen oikea suo on. Ja koska juuri etelässä luontoon kohdistuva uhka ja paine on suurin, myös suojelutarve on vastaavasti suuri ja suojel utavoitteet sekä laadullisesti että määrällisesti pitäisi mitoittaa sen mukaan. Alkuperäisen luonnon suojelijan on siis tingittävä keskeisestä periaatteestaan ja paneuduttava myös jo muuntuneiden alueiden luonnon alkuperäisyyden asteen säilyttämiseen, ja alkuperäisyyden määrän tarpeettoman alentamisen estämiseen. Ja kun edes tietäisi, onko tuo ritsto taloudellisestikaan järkevää. Ja sitten nopeus. SOIDEN TUHOAMINEN Suomalaisessa maisemassa suolla o n ikimuistoinen olemassaolon oikeus, sen kasveilla ja eläimillä myös. Kenties ne ovatkin SUOMEN LUONTO 34/ 76. Tutkimus, johon toimenpide perustuu, ei enää pystykään vastaamaan seurauksista ; yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa seurata asian kehittymistä loppuun asti. Totta on myös, että kyllin isoja ja ehyitä alueita on etelästä enää vaikea löytää. Tutkija, biologi ja luonnon menneisyyden selvittäjä kaipaavat kyllä, he tarvitsevat soita. Kunnio itan esiisiemme raivaustyötä, arvostan metsämiestemme pyrkimyksiä taloutemme kul makiven, metsän kasvun säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Luonnontilaisuuden astetta vähennetään 188 "Miksi isojen poikien hiekkalaatikkoleikeisslllln pitllllkin kaluta harjujamme, komeimpiakin, yltympllriinsll kuin rotat pullapitkoa. Eikä vain ojituskelvottomia tai huonosti ojituskelpoisia soita olisi pitänyt säästää, vaan kaikenlaisia ja kaikkialla. Mutta toimenpiteen mainostajia löytyy tutkijainkin piiristä, poliitikot antavat rahaa, kansa taputtaa ja vie hankkeen läpi ennätysajassa. Se on ajan henki, itseisarvo, tavoite ja ylin hyvä. Olisi pitänyt lopettaa jo 1960-luvulla eikä vasta nyt jos nytkään kun ojakilometritilasto lopulta kääntyy laskuun vain siksi että ojitettavaa ei enää kovin paljon ole. "Jo on liikaakin viety, tuhansia hehtaareja" neliökilometri ei tällöin kelpaa yksiköksi, eikä sanota, miten suuri osa rauhoitetuista alueista on Lapin paljakkaa.) Rauhoittamiseen tarvittaisiin rahaakin, jota kyllä syydetään joutavanpäiväiseen. Hyviin pöytlltapoihin kuuluu ottaa pala kerrallaan j11rjestyksessll, syödll kohtuullisesti ja sll11stllll huomiseksikin." saatavaan hyötyyn nähden aivan kohtuuttomasti ja peruuttamattomasti. Kun naapuripitäjiei:i miehet kaivureineen ja auroineen kohtaavat yhteisen takamaansa suolla, heidän mieleensä ei ehkä tule olennaisin : seudun viimeinenkin erämaa on murhattu. _ _ __ On hyvä että edes pieni osa ilmastoltaan ja maaperältään epäsuotuisimmista, taloustoiminnalta toistaiseksi säilyneistä "hylkymaista" yritetään varjella luonnontilassa: pohjoisen paljakat, rakkakivi kot ja kylmät suot. Kirjoittamisen on laukaissut mukanaoloni Suomen luonnonsuojelulii ton alkuperäisluonnon suojeluohjelman sekä maamme rauhoitettavien kasvilajien luettelon tarkistusehdotuksen laadinnassa. Mutta silloin kun ahneutemme vaatii luopumista varovaisista ja koetuista toimenpiteistä eikä salli viimeistenkään erämaansirpaleiden säilyttämistä, o lemme murhaajia ja riistäjiä. LIIAN PALJON JA LIIAN NOPEASTI Ihminen on vastikään saanut luonnon muuttamiseen liian tehokkaat työkalut, etten sanoisi leikkikalut. J os joku sanoo, että o n, hän arvaa. Ojituksella voidaan lisätä puun tuottoa ; ha,j oitettakoon siis sitä, mutta osattakoon lopettaa. Mieleen hiipii epä ilys: kaikki komeat luonnon hyödyntämishankkeet pitäisi jättää viimeistään puolitiehen, alunperinkin mitoittaa siten. Vauhtia ei halutakaan hillitä, luonnon mullistamisen määrä ja laajuus paisuvat. Pian tämäkin mahdollisuus liukuu käsistä: kaikki on perin juurin turmeltu, keinotekoista, käytössä. Näin siis pitäisi; käytännössä törmätään vaikeuksiin. Tekniikka sallii jo muotitoimenpiteen läpiviemisen, paitsi kaikkialla, myös hyvin lyhyessä ajassa. Epävarmaa on ainoastaan se, kuinka pian ja millä tavoin niitä tarvitsemme. Eikä paikallinen koe ole samaa kuin laaja-alainen toteutus. Mutta kuka saa talouspiirit ja poliitikot, ja ennen kaikkea tavallisen kansan näiden takana, tajuamaan, että me kaikki tarvitsemme vielä soitamme. Mutta niin kauan kun edes likimain luonnontilaisia maita on vielä olemassa, pitäisi varata niitä ja antaa palautua vähitellen kohti luonnontilaa. Ja luonto kärsii (ketä se liikuttaa), jälkipolvetkin kärsivät (he eivät äänestä tämän päivän päätöksentekijöitä). (Aina nousee yllyttäjiä suojelemaan kansaa mantujensa joutomaiksi julistamiselta. Mutta luonnonsuojelu tulee ikuisesti häviämään, jos se tyytyy vain niihin alueisiin, mikä ei muuhun ole kelvannut. Taustalla ovat monet masentavimmista retkikokemuksistani, lisäksi lu kemani tapahtumat ja kannanotot ja erityisesti ne asiat, joita hiljaiseksi häm mästyksekseni en ole havainnut juuri käsiteltävän. Juha Suominen Luonnon kokonaisvaltainen tavoitehaaskaus Seuraavat mieleenjohtumat ovat syntyneet tutkiessani kasveja lähinnä Länsi Suomessa
Kysymys: ovatko nämä haitat ja kustannukset edes arvioina mukana kun perustamme ojitusmetsiä ja "lahjoitamme" ne lapsillemme. Ojituksesta vielä. Silti keskivesi voi ·olla ennallaan ja tulvaraja luontaista alempi. Hyvinkin toinen puoli soistamme (etelässäkin, nimenomaan) olisi pitänyt jättää pelkästään hyötykäyttöreserviksi. "Onko biologi tosiaan ainoa, joka huomaa, miten herkllsti ihmistoiminta muuttaa alkuperäistä kasvipeitettll ja miten hitaasti häiriö korjaantuu?" (entistll satakielilehtoa Parikkalassa). Mutta ihmisiän puitteissa turve on ja pysyy uusiutumattomana luonnonvarana. Mitä syvemmälle suossa mennään, sitä syvemmälti ja pitemmälti laskuojaa on pakko perata, jos viettoa ylipäänsä vielä on käytettävissä. Ja sitten vielä aivan erikseen ja suuremmassa määrin kuin nyt ne suot jotka varmasti suojellaan pysyvästi. Tekoaltaita älköön sanottako järviksi. Muuttumaton vedenpinta on luonnoton, kesätulva ja talven tyhjennys luonnonvastaista. Mutta metsllmaan auraus pyykkilaudaksi ja viimeisten nevojen viiltely ojiin osoittaa huonoa makua, on luonnotonta eikll kmjaannu koskaan." kaikkein hyödyllisimpiä juuri luonnontilaisina; monet suot ovat (olisivat) sitä jo nytkin. Ehkä silloin onkin tapana viedä myös kannot ja juuret tehtaaseen. Sääli vähiä soidensuojelualueitamme silloin, kun soille tulee todella elintärkeitä käyttömuotoja. Sahatut kannot ja risut irvistävät vedenrajassa, lahdenperukat pajuttuvat ja rantaniitty mätänee. Oikean järven pinta nousee ja laskee, se hengittää vuodenaikojen mukaan. Säännöstelylupa tulee, vahinkoja ei koidu. Suon oikea käyttömuoto ei voi olla ojittaminen metsälle, siis turpeen lahottaminen paikalleen siihen happea päästämällä. VESISTÖJEN RUNTELU Järvien ja suolampien laskukaan ei millään ota loppuakseen. Mutta entäpä jos puusto ei olekaan hakkuukypsää kun ojat pitäisi perata. Vanha tasapainoinen ranta, penger, kivikko ja kasvillisuus hukkuvat. Mutta miksi kukaan ei puhu mitään, kun joidenkin kilowattien takia hukutetaan järvenrantaa peninkulmamäärin . Nevojen, ns. Puolitiehen laskettu entinen järvi on viheliäinen, mutta ennalleen sitä ei saada, vaikka nosto muuten olisikin paikallaan. Ja kun on nähnyt, miten kulo etenee metsästä toiseen yli kuivatun nevan ja jää kytemään turpeeseen, ojakoneen näkeminen puistattaa. Muunkinlaisia mielipiteitä joskus kyllä kuulee, mutta sehän on vain paikallista, ei valtakunnallista asiantuntemusta. Esimerkkejä kammottavimmista rikoksista Suomen luontoa kohtaan.Jokien kosket ja lohet on menetetty. Mutta rantakylän asukas käsittllll varmasti, ja muuttaa pois." "Paljaaksihakkuu ja kulotus ovat vielll siedettllvill, jotenkin luontoon kuuluvia ja aikanaan korjaantuvia. Mutta mitä tekevät jälkeemulevat, kun soilla on puita, kukaties järeitäkin. (Asiantuntijat voinevat selSUOMEN LUONTO 3-4/ 76 vittää, jääkö tase kerrassaan pakkasen puolelle. Vain yhden metrin syvyyteen, mutta asia ei yhtään pahenisi kymmenestäkään. Mutta tehdäänhän patoja, tekoaltaita, nostetaan aikoinaan laskettuja järviä takaisin, ja muitakin järviä säännöstellään. Saimme tästä ajattelutavasta jo vähän esimakua hirvittävän energiakriisimme luomassa polttoturpeen uudelleenkeksimisessä. Totta on, ja totta vieköön. Ja syvältä tulee lopulta vastaan kovaa maata ja kiviä, kalliotakin; lähestytään entisen järven tai painanteen pohjaa. Ehkä insinööri ei tajua, ettll jllrven ja metslln vlllissll pitäisi olla ranta. Kun puu kasvaa, turve lahoaa : nollatuotosta. ojituskelvottomienkin, suosio perustuu ymmärtääkseni paljolti siihen, että puuttomalla suolla saadaan helppoja ojakilometrejä tilastoihin. Mutta kavalinta kaikesta on järven säännöstely. Luonnonsuojelusuo ei ikinä saa olla ekonominen reservi. "Sahatut kannot ja risut irvistllvllt vedenrajassa, lahdenperukat pajuttuvat ja rantaniitty mätänee. Oja pitää perata. Orgaanista ainesta, lannoitteita ja happea : komposti parhaimmillaan?) Polttaminen uunissa on sekin järkevämpää. Ehkä insinööri ei tajua, että järven ja metsän välissä pitäisi 189. Suo-oja vierii täyteen, kasvaa umpeen, ja suon pinta alenee
Muutkin tahot kyllä lähteiden kimpussa häärivät, metsänojittajista vesilaitoksiin asti. Mutta jos samantapainen käsittely ulottuu lopuille 90 %:lie, ei enää olekaan puskurialueita, joihin ihmisen luontoon kohdistamat luonnottomuudet vaimentuisivat. D SUOMEN 1.IJONTO 3-4/76. Tekeminen sitäpaitsi maksaa. Jollei myrkkyjä käytettäisi, kyläkapakoissa oleilevat terveet miehet saisivat työtä risusavotassa ja heille voitaisiin maksaa kunnon palkka. Itse suren erikoisesti myös luonnon raskaita menetyksiä. Mutta metsämaan auraus pyykkilaudaksi _j.i viimeisten nevojen viiltely ojiin osoittaa huonoa makua, on luonnotonta eikä korjaannu koskaan. Jälkimmäisten kyllä kaiken järjen nimessä pitäisi mukautua luonnon puitteisi:n eikä päinvastoin. että s~moja tahoja kuritetaan ver011la p muilla maksu1lla, jolta työttömistä huolehdittaisiin. Peltojen 10 % on tietysti merkinnyt alkuperäisen luonnon perusteellista tuhoa (kaskiviljely ei sitä ollut). (Tämänhetkiset vähät suojelualueemme eivät totisesti oikeuta erityiseen maankäytön tehostamiseen muualla. Pitäisi esittää myös lasku luonnon ja maiseman tärvelemisestä. Lannoituksia on lisättävä ja monipuolistettava jos korjuu perinpohjaist_uu, myrkkyjä pitää ~äyttää entistä enemman, koneet p polttoaineet kallistuvat, korjuukoneet vaativat kohta kivenraivausta metsistäkin. Ei ole ajateltu, että nuokin usein erilliset eliöyhteisöt, roskakalat, pikkuäyriäiset ja muut, ovat ainutkertaisia, vaiheikkaan geologisen ja biologisen kehityksen tulosta, mitä ei kevytmielisesti saisi tuhota. I O %. Näinhän usein on: kannatettava asia kalanviljelykin on, multa lieveilmiöinä syntyy haittoja, kovin usein tarpeettomia. Upeat harjumme ja jalojen harjukasviemme asuinsijat muuttuvat pikavauhtia raadelluiksi ryteiköiksi, joiden mustavetisissä kuopissa törky ja autonrämät lojuvat. Samat huolet kuin maanviljelijöillä, mutta metsäntutkijoille jotenkin uusia tai vasta orastavina oivalluksina. Ymmärrän, että ihmisen on henkensä pitimiksi viljeltävä maata tehokkaasti. Mitä järkeä on esim. Ainoa joka hyötyy, on poliitikko, joka ammentaa ääniä erehdyksen joka vaiheesta. Pahimpia lienevät lähteiden ja lähdepurojen möyrimiset. Elintavoissaan ja kulutustottumuksissaan jokainen meistä antaa luonnon kärsiä, jotta jäisi yhä enemmän vapaata aikaa, jota monikaan ei osaa käyttää. J a se rajoi1tui tuohon kymmenennekseen, eikä se tuhonnut mitään luonnonelemen1tiä kokonaan. Latvoille tehdään laaja säännöstelyallas, ja joenrannan parhaita peltoja jää perkausmaavuorien alle; tuvan ikkunastakaan ei enää muuta näe, kaivokin kuivuu ja on juotava olutta. Noidankehä, se katkaistava, on s(inä,. Multa ruoppaamista ei pidä sanoa entisöimiseksi. Kerran tehtyä askelta, aikaansaann?sta_ ei voi peruuttaa._ Sen vuoksi sitä pilaa ama tarkoin harkita. Luonnon kannalta jokainen nopea ja perinpohjainen toimenpide on kielteinen. Silti rakennamme niille ja niistä huolettomasti. Vaikka se onnistuisikin (likaveden laskua myös rajoitetaan), järveltä on viety jalat, sen perusta ja pohja. Ihmisen pitäisi osata joskus olla tekemättä mitään. Miksi siis muuttaa koko maisemaamme ja luontoamme ja haaskata samalla myös uusiutumattomia tuontiluonnonvaroja vain siksi, että saisimme enemmän puuta kerskakulutukseemme. Poliitikon tragedia, aivan puolueesta riippumatta, on siinä että hän asemansa turvaamiseksi joutuu mukautumaan keskinkertaisimmaksi arvioimaansa mielipiteeseen. TEHOTUHO Biologi näkee tehomenetelmät tuhomenetelminä, luonnon turmelemisena. Pellot kattavat Suomesta vain n. Tuhatvuotinen suo tuhoutuu, jotta olisi aikaa ja rahaa bingoon ja cocktailkutsuihin, aarniometsä siksi, ettei ole hienoa lajitella jä1teitään uudelleenkäy1töön, viimeisetkin kosket ja laajat "altaanpohja-alueet" siksi, eitä sähköntuh laus voisi vielä hetken jatkua, luonnon koskemattomuus ja rauha siksi, että olisi varaa matkustaa yhä kauemmas sitä etsimään. Purokoskien repiminen samalla lailla on mieletöntä, kun vesi virtaa muutenkin hereästi eikä norossa ole vedenvaivaamaa metsää edes kapealti, ainoastaan hieno lehto tai hyväpuustoinen korpi, joka tuhoutuu. n tyrmistyttävää nähdä koskien muuttuvan louhoskanaviksi ylhäältä alas, kun tulvantorjunta edellyttäisi vain ylimmän kynnyksen puhkaisemista. Eikä varsinkaan, kun tehomenetelmät tulevat käyttöön, nekin taas ojitusten lailla yhtäkkisinä muotipyyhkäisyinä kaiken yli: auraukset, myrkytykset, lannoitukset, puulajien ja niiden rotusuhteiden muuttamiset, avohakkuita vaativat korjuumenetelmät ja nähtävästi kantoihin, juuriin, oksiin ja vesoihin, kohta kai käpyihin ja mustikanvarpuihin asti etenevä puunkorjuu. J oko määrärahoja on liikaa tai kysymys on kaikinpuolisesta väärinkäytöstä. Alkuperäinen luonto voi vain menettää, alkuperäisyyden määrä voi vain vähetä ihmisen toimenpiteiden seurauksena. Hyviin pöytätapoihin kuuluu ottaa pala kerrallaan järjestyk~essä, syödä kohtuullisesti ja säästää huomiseksikin. Maaperä ja maannos kuuluvat nekin suojeltavaan luontoon. Onko biologi tosiaan ainoa, joka huomaa, miten herkästi ihmistoiminta muuttaa alkuperäistä kasvipeitettä ja miten hitaasti häiriö korjaantuu. käyttää vesakkomyrkkyjä vain siksi että se on " taloudellisempaa". Tiedän jotakin kasveista, mutta en väitäkään perinpohjin hallitsevani ekologisia kokonaisuuksia. Sitäkin on tuhottu, mutta se sentään uudistuu ja palautuu edellisiä paremmin luonnontilaan, ei kylläkään ihmisiän aikana eikä ihan kokonaan. Vesistä huolehdittaessa ei yleensä muisteta kantaa murhetta niihin elimellisesti liittyvästä näkymättömästä osasta ja sen eliöistä; syvyyksiin sopii syytää roinaa mitä tahansa. Tämäntapaista on tullut mieleen kasviretkillä. Silloin on virittynyt katsomaan asioita juuri kasvien ja yleensäkin luonnon kannalta. On jätettävä varaa senkin vuoksi, että erinomaisen edulliselta näyttävä hanke voi myöhemmin osoittautua taloudellisestikin virheeksi. ) Tehokkuus edelly1tää hyödyntämisasteen laskua toisaalla saadaanko siis tehomenetelmän kustannuksille pitkän päälle katetta lainkaan. Nykyiset maankäyttömuodot levittäytyvät nopeasti ja tuhoisina kaikkialle, eikä päämääränä ole tarve vaan kyltymätön ahneus, ja sen mukaan on tarkoituskin tuhota kaikki alkuperäiset metsät ja maaperä, kaikki suot, kaikki rannat, kaikki vesistöt, kaikki . olla ranta. Silti yhteiskunta hyötyisi, kaikkein eniten nuo onnettomat itse. On aihetta. KAIVAJAKUL TTUURJMME Tulevaisuus nimeää aikamme kaiketi joko mittavien kaatopaikkojen muoviroskille tai sitten maansiirtokoneille : padot, viivasuorat valtaojat, koskien perkaukset, louhokset, sorakuopat, moottoritiepenkereet voiko kestävämpiä monumentteja ajatella. Paljaaksihakkuu ja kulotus ovat vielä siedettäviä, jotenkin luontoon kuuluvia ja aikanaan korjaantuvia. Ne eivät ole pitkän päälle kestävällä pohjalla, laskelmat ovat liian optimistisia, taloudellisestikin on satsattava yhä enemmän_ e~nalta arvaamattomien haittojen ehmin01m1seen. Mutta se on raivattu sukupolvie!"I aikana ja tarpeen sanelemana. Puhutaan myös likaantuneiden ja rehevöityneiden järvien kunnostamisesta. poliittisia realiteetteja. Kolmas elementti on metsä. saati ekonomisia ympyröitä ja ns. arvokaloja. Ja miksi isojen poikien hiekkalaatikkoleikeissään pitääkin kaluta harjujamme, komeimpiakin, yltympäriinsä kuin rotat pullapitkoa. Uskon kyllä, että myös maanviljelijällä ja metsäalan kenttäväellä on siitä selkeä kuva. Talousihmisten pitäisi nähdä tämä hölmöläisten hommana. Siksipä juuri yleisön valistuneisuus ja mielipiteenilmaisut voivat lopulta johtaa poliitikkojenkin järkevämpiin asenteisiin ja päätöksiin. Mitä järkeä on laskea järviä vesijättörämeiköiksi ja allikoiksi, ojittaa soita ja perata latvapuroja, kun tulva tulee jokivarren pelloille ja kylään . Multa puuta ei syödä. J os suinkin on val innan varaa, on parempi olla tekemättä kuin tehdä. Mitä perinpohjaisempi ja laajempi, mitä keinotekoisempi on maankäyttö, sitä enemmän alueita pitäisi rauhoittaa tai jättää lievälle käytölle eikä vain eettisistä syistä vaan puhtaan taloudellisiksi puskurija tasapainovyöhykkeiksi. Näitä ainutlaatuisen luontonsa elementtejä suomalainen tuhoaa, ja useimmat hyväksyvät sen hiljaa. Mutta rantakylän asukas käsittää varmasti, ja muuttaa pois. Tällä kertaa on syytä lopettaa muinaisiin roomalaisiin : Festina lente kiiruhda hitaasti. 190 METSIEN HIOSTAMINEN Synkimmät mietteeni ovat tulleetkin soilla ja vesistöjen varsilla. KIIRUHDA HITAASTI Alkuperäisestä luonnosta huolehtivan on pakostakin oltava jatkuvasti puolustuskannalla. Kalanviljelyn nimissä on tuhottu myrkyin kalaja muukin eliökanta lukemattomista pikku järvistä ja lammista ja istutettu ns. Harjumme uusiutuvat vasta seuraavan jääkauden lopulla. Paremminkin se on amputointi
191. Useimmat rakennukset, ennen kaikkea tietenkin hirsimökit, liittyvät saumattomasti maisemaan. Yleisesti on kuitenkin jo tiedossa, ettei soiden ja korpimetsien ojituksesta koidu sen enempää maakuin metsätaloudellistakaan hyötyä. Mutta pelkään jälleennäkemistä kahdentai kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Esim. Laajoilla retkillä ja vaelluksilla opin tuntemaan melkoisen osan Suomen Lapista. Kuitenkin Lapin kauneus ja monimuotoisuus perustuu hyvin olennaiselta osalta soihin. Mitä palvelee leveä tie Pyhätunturin itäisellä huipulla, Kultakerolla . Tänäkään päivänä niillä ei ole sen enempää maaku in metsätaloudellistakaan arvoa, niiden alkuperäinen luonne on rikottu. Yhä enemmän kasvava matkailu kaikkine seurausilmiöineen vahingoittaa loppujen lopuksi itse itseään. Tämä _johtuu toisaalta vanhanaikaisesta talonpoi kaisesta rakennusten hajalleen sijoittamisesta, toisaalta kuitenkin nykyajan matkailuliikenteestä. 498 159. Sillä ulkomaalainen etsii Lapista kuitenkin rikkumatonta luontoa ja maisemaa. Tämänkaltaisia yksittäisesimerkkejä voisi luetella monia. huomattavaan osaan Inarin järven rannoista ja lahdista on survottu yhä enemmän ja enemmän lomaasunto_ja, _ja tietenkin jokaiseen mökkiin vie oma tie ja sillä on venevaja, j ne. toivomuksen, ettll. Keskellä kau kaiselta tuntuvaa ja erämaalta näyttävää aluetta kiipeilin korpimetsissä syvien ojien yli, poisheitettyjen keinolannoitesäkkien päällä. Rakennustiheys on hämmästyttävän suuri vähäiseen asukastiheyteen verrattuna. Monet matkat johtivat minut liian tiheästi kamoitetusta ja ylisivilisoituneesta maastamme vielä lähes koskemat/omiin tai jopa luonnontilaisiin Pohjoisja l uoteis-Euroopan kaukaisiin maihin Keski-Norjaan, Pohjois-Suomeen, Huippuvuorille, Islantiin, Pohjois-Skotlantiin, Färsaarille ja Hebrideille, jopa Grönlantiinkin. he ovat tekemll.ssll. Tieverkosto oli odottamattoman tiheä. Mutta minkä tähden sitten Kilpisjärven suuren hotellin täytyy kirkaskattoisena ilmestyksenä pilata kaunis koivumetsämaisema . Monilla seuduilla ti lanne muistuttaa jopa ilmiötä jota Saksassa kuvaillaan "vapaa-ajan tuhouudisasutuksena" . Myös siellä on nähtävissä usein aivan vii meaikoina tehtyjä suo-ojia. Onko tämä Lapin metsien suurimman osan tulevaisuuden kuva. Se on varmasti huomionarvoinen saavutus, mutta pitemmällä tähtäimellä luonnonsuojelun näkökulmasta katsottuna erittäin vaarallinen. 77 A 11, 00100 HKI 10, puh. Si llä luonnon taloudellinen hyväksikäyttö kasvaa nopeasti, eräs Euroopan viimeisimmistä erämaista, eräs eurooppalaisten suurnisäkkäiden (kuten karhun ja hirven) viimeisimmistä pakopaikoista on uhattuna. Vielä useimmat kangasja suometsät ovat koskemattomia, tai luonnonmukaisesti hyödynnettyjä, loistaen komeasti syksyn väreissä. Vielä näkyy sen tuntureilta miltei asumattomalta tuntuvia mittaamattomia erämaita. Huoli Lapin luonnon tulevaisuudesta oli hiipinyt mieleeni jo kesällä 1971 käydessäni Lapin kaakkoisosissa, mutta valtasi minut kokonaan tehdessäni syksyllä I 97 5 pitemmän matkan. Tämä _jatkui eteläisessä ja keskisessä Lapissa. Erityisesti minua huolestuttaa nopeasti etenevä soiden ojitus. Jo j unamatka Helsingistä Rovaniemelle antoi riittävästi pu SUOMEN LUONTO 3-4/76 heenaihetta. Eniten minut yllätti hämmästyttävän voimakas luonnon hyödyntäminen. Suurin osa lukuisista hotelleista sulautuu maisemaan esimerkillisellä tavalla. 'Tavallisia' turistialueita (usein jopa suurenmoisempia vuoristomaisemia kuin Suomessa onkaan) heillä on jo kotonaan. Emme käyneet Lokan tekoaltaalla, mutta kirjallisuudesta löytyy monia levottomuutta herättäviä asioila. Sen jälkeen ei Pohjola ole päästänytkään minua pauloistaan. Lll.hetekirjeessll.ll.n hll.n esittll.ll. Suomen Lappi on vielä luonnonvarainen, ihana maa. Samassa paikassa voit hoitaa muutkin tilaustasi koskevat asiat. Eräällä useamman viikon kestäneellä matkalla viime syk.1ynä kävin monissa osissa Suomen Lappia, josta vain pieni alue Kemijarven pohjoispuolelta oli -minulle entuudestaan tuttua. Eikö varovasti sijoitettu kinttupolku riittäisi. Puheenvuoron kll.ll.nsi saksasta Kaija Keskinen. Ovatko Saanan ja Olostunturin huipuilla olevat mastot kaikki todella tarpeellisia (viimeksimainitut ovat vielä leveiden teiden ja monien mökkien keskellä). Hans Mattem Millainen on Lapin luonnon tulevaisuus. Vielä melkein kaikki sen joet virtaavat häiriintymättä, milloin järvenkaltaisiksi laajentuneina, rauhallisina ja hiljaisina, salaperäisen tummina, milloin taas syöksyen valkoisena vaahdoten kahlitsemattomassa voimassaan yli kall ioiden ja lohkareiden. Se on mittavampaa kuin vieras alkuun käsittääkään ja etenee ilmeisen nopeasti. En nähnyt mitään suurempaa syyttelemisen aihetta. maalleen. Reh vastelevasti, enemmän Texasia kuin Suomea muistuttaen monet baarit on sijoitettu maisemaan miten sattuu. Tiedän monia siellä ojitettuja soita, joita ojituksen jälkeen uskottiin voitavan käyttää hyväksi, mutta lyhyen ajan kuluttua herä ttiin todellisuuteen. Sillä liikenneyhteydet luovat edellytykset kaikelle muulle luonnon hyödyntämiselle ja ovat ennen kaikkea asutuksen, mutta myös tehostuneen metsätalouden, soiden ja vesivoiman talouskäyttöönoton perusta. Ei niitä nähdäkseen tarvitsisi matkata tuhansia kilometrejä. Siellä täällä näin myös hyvin yksitoikkoisia metsiä, miltei pelkkiä männiköitä, ilmiselvästi keinovil_jeltyjä, ei sen " parempia" kuin meidän keskieurooppalaiset kuusija mäntyviljelmämme. Nähtävästi teitä vielä päällystetään ja levitetään lähitulevaisuudessa. Tuskin yhtään suota tai soistuvaa metsää oli jätetty ojittamatta. Sen säilyttäminen tai ainakin tuhoutumisen jarruttaminen on eurooppalaisen luonnonsuojelun suurimpia tehtäviä. Saksan liittotasavallassa toimiva luonnonsuojeluviranomainen on kauhistunut siitll., millaisena hll.n on kohdannut nykyajan Lapin. Vielä on jäljellä tuhansia täysin koskemattomia soita ja järviä. Vesivoiman rakentamisen mittasuh teista _ja suunnitelmista en osaa sanoa paljoakaan. Vasta pitkän ajan kuluttua, mikäli ollenkaan, ne palautuvat entiselleen. Sitä ärsyttävämpiä ovatkin maisemassa räikeänväriset talot tai katot. Kävimme Tomiojärven eteläpuolisella alueella ja Muddus-kansallispuistossa Porjuksen lähellä. Mitä varten Luostotunturin juurella on joukko rumia mökkejä, miksi hiihtohissi räikeänkirjavine istuimineen sen huipulla . Matka oli opiskeluaikani suurin elämys. Kaksikymmentä vuotta sitten olin retkellä Ruotsin Lapissa. Maan näin harvaan asutun osan tarpeisiin tiestö tuntui aivan liian hyvältä. Tee osoitteenmuutoksesi ajoissa Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon Fredrikink. Kannattaako yhä vain vähenevän kasvun käyttö, mikä johtuu ilmastollisista olosuhteista, vaikka maaperäolosuhteet olisivatkin paremmat! Tilanne on tuttu myös Keski-Euroopasta. Kuitenkin karttojen mukaan on kyse luonnonsuojelualueesta. ulkopuolisen antama "todistajalausunto" havahduttaisi suomalaiset huomaamaan mitll. Lappi näyttää paljon tiheämmin asutetulta kuin se tosiasiassa onkaan. Suureen alueeseen verrattuna tosin pieniä kraatereita, mutta tarpeettomia ja ärsyttäviä. Niin viehättävää kuin väljä rakentamistapa onkin nä issä koivu ja mäntymetsissä, se toisaalta vaatii suhteettoman suuria alueita ja pirstoo maisemaa
Lajia saattaa uhata huvila-asutus sekä hiekkarantojen virkistyskäyttö mokoma piikkinen ruoho· toki mielellään perataan ihmisten kulkuteiltä. 1940-luvulla kasvi oli Hankoniemen hiekkarannoilla niin yleinen ja runsas, että sen osittain hiekkaan hautautuneiden versojen piikkiset lehdet todella. tunsi jalkapohjissaan, mutta nyt sitä ei ole siellä nähty useisiin vuosiin. Esim. Sen tuntee helposti suurista keltaisista mykeröistään ja piikkisistä lehdistään. 2. vesien säännöstely ja huvila-asutus. Mövheälehtinen otakilokki, Salsola kali, on löydetty monista paikoista Suomenlahden rannikolta ja Ahvenanmaalta, mutta on viitteitä siitä, että se ei enää ole yhtä yleinen kuin levinneisyyskartat antavat olettaa. 3. Tällöin ilmeni, että on joukko rauhoitusta ehkä kaipaavia lajeja, joiden nykytilanteesta emme kuitenkaan tiedä juuri mitään. Joitakin erillisiä löytöpaikkoja tunnetaan eri puolilta Etelä-Suomea, mutta osa näistä on varmasti ollut aivan tilapäisiä. Päätimmekin etsintäkuuluttaa seuraavat kolme lajia: J. ohdakemainen kurho, 3. Möyhelllehtinen otakilokki, 2. Vuosisadan alkupuolella punalatvaa on kerätty runsaasti Haukiveden-Saimaan alueen kivikkoisilta järvenrannoilta ja rantapensaikoista, mutta tuoreempia näytteitä on vain muutama. Vähenemisen syynä voisivat olla esim. Lajinmäärityksen varmistamiseksi on syytä epävarmoissa tapauksissa liittää kirjeeseen pieni oksa kasvista. Kasvia tulee siis pitää silmällä Savon ja Karjalan kulmilla liikuttaessa peltojen laidoilla ja ahopientareilla. Lehdet ovat 3-5-liuskaiset, hiukan hampun (Cannabis) lehtiä muistuttavat. Ohdakemainen kurho, Carlina vulgaris, on vanhaan kaskikulttuuriin läheisesti liittyvä ruoho, jonka pitkälehtisen itäisen alalajimme vahvin esiintymisalue on ollut Järvi-Suomen itäosissa. Sikäli kuin tietoja kertyy, kerromme kyselyn tuloksista ensi talvena tämän lehden palstoilla. esiintymän runsaudesta, kultt~un_nva1kut~ksesta jne., mutta pelkka tieto emn192 tymisestä tai esiintymän tuhoutumisesta riittää ; paikan määrittelyn tulisi olla niin tarkka, että sen voi löytää ilman opastakin. Punalatvan, Eupaiorium cannabinum, tiheänä latvakukintona olevat pienet mykeröt ovat väriltään vaaleanpunaisia-vaaleansinipunaisia. Näistä tulisi ilmoittaa mahdollisimman tarkat tiedot kasvupaikasta, sen luonteesta ja muusta kasvillisuud_esta'. letko nähnyt näitä kasveja. Maaja Metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto pyysi yliopistojen kasvitieteen laitoksilta ja tieteellisiltä seuroilta ehdotukset uudeksi rauhoitettavien kasvien luetteloksi. Tämänhetkinen niukkuus voi olla yksivuotisen kasvin luontaistakin kannanvaihtelua. Joillakin paikoilla saatamme jo tämän kesän aikana käydä tarkistamassa ja valokuvaamassa kohdetta. punalatva. Tiedot pyydämme lähettämään osoitteella Juhani Suominen tai Seppo Vuokko Kasvitieteen laitos Unioninkatu 44 00170 Helsinki 1 7 S OME ' LUONTO 3-4/76. Myös havainnot tanakammasta läntisesta alalajista ovat tervetulleita, erityisesti jos se tavataan Ahvenanmaan ulkopuolelta. J
SUOMEN L UONTO 3-4/76 Eräs tärkeä WWF:n toimintamuoto on luonnonja ympäristönsuojelun lainsäädäntöä. kansallispuistojen ja muiden tärkeiden s~oje_lua_lueiden perustamiseen Ja yllap1tam1seen m oninkertaisesti sen rahamäärän, minkä WWF on pystynyt niihin sijoittamaan pannessaan nämä hankkeet alueelle:. Vuoden 1975 päättyessä WWF:lla oli 26 toimivaa jäsenrahastoa kuudessa eri maanosassa . . Tämä toiminta ei aina vaadi kovin paljon WWF:n varoja, mutta sen avulla saavutetaan monasti luonnonsuojelun kannalta huomattavasti arvokkaampia tulo ksia kuin pelkällä rahojen käytöllä kaikkein kiireellisimpiin suojelukohteisiin. Perustamisestaan (v. Ka nsainvälinen Nuorten LuonnonsuoJeluliitto (IYF), Kansainvälinen Lintujensuoj eluneuvosto (ICBP) sekä Kansainvälinen vesilintututkimustoimisto (IWRB). Varsinkin soidensuojeluvuonna 19 7 6 Säätiö toivoo tietoja rehevistä suoalueista yksityismailla. Näistä pääosa oli Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton (IUCN) eri toimintamuotojen rahoittamista, mutta varoista pääsivät osallisiksi myös m~. 193. Uhanalaisten lajien kasvupaikkojen suojelu Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto o n uhanalaisten laj ien luettelon pohjalta laatimassa selvitystä ko. Koulutusja valituskohteita oli 17 ja ~uiden J.ärjes_: töjen luonnonsu0Jeluto1mmtaan hmyv1a kohteita 15. Tavoitteena on saada a ikaan luettelo, jonka avulla on mahdollista löytää maanomistajat ja päästä neuvottelemaa_n talou~dlisia mahdollisuuksia uha na laisten laJ1en suojelemiseksi joko ostamalla maata tai maksamaila korvauksia luonnonsuojelulain mukaisesta rauhoituksesta. Washingtonin sopimuksen ratifioimiseksi, Espanjan ja Ro manian ha llituksille Coto Donanan ja Tonavan suiston kansainvälisesti merkittävien lintuparatiisien suojelun tehostamiseksi, samoin kuin lukuisille kehitysmaille valtakunnallisten luonnonsuojeluo hjelmien laatimiseksi sekä kansallispuistojen perustamiseksi vielä luonnontilassa säilyneille uhanalaisille biotoopeille. Tietoja toivotaan varsinkin seuraavien lajien kasvupaikoista: Tietoja toivotaan varsinkin seuraavien lajien kasvupaikoista: idän verijuuri ( Agrimonia pilosa) sormilehtinen kylmänkukka ( Anemone (Pulsatilla) patens) kampasania inen (Blechnum spicanl) lehtono idanlukko (Bolrychium uirginianum) metsälitukka (Cardamine Jlexuosa) varstasara (Carex pseudocyperus) vanakeltto (Crepis praemorsa) tikankontti (Cypripedium calceolus) tumma neidonvaippa (Epipaclis alrorubem) suo-neidonvaippa (E. Koska tavoitteena on käytännön rauhoitustoi111enpide, toivotaan tietoja kasvupaikan koosta, kasvillisuustyypistä, luonnontilasta ja uhasta sekä myö_~ k?. l~jien elinpaikoista. S~~en suojeluohjelmia raho1tett1m v11~e vuonna kaksi, ja tänä vuonna sutta tutkitaan ja suojellaan WWF:n tuella PohJ01smaiden lisäksi ainakin Espanpssa,_ Portugalissa, Kreikassa ja Puolassa. Alueilla tulee kasvaa uhanalaisia lajeja, mutta samalla ne voisivat mielellään olla edustavia, luonnontilaisia ja selvärajaisia biotooppeja. Kansainväliselle valaanpyyntikomissiolle kymmenen vuoden pyyntikiellon aikaansaamiseksi , useille Euroopan, Afnkan, Aasi~n ja Etelä-Amerikan maiden ha llituksille uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan ns. Vaikka Säätiöllä on käytettävissään myös Juha Suomisen järjestämän kasvupaikkatiedustelun tulokset, monien uhanalaisten lajien levinneisyyskuvassa on suuria aukkoja. Monissa tapauksissa WWF :n panos on o llut vain jonkinlainen alkupääoma, jo nka turvin paikalliset virano111aiset ja muul a lan _järjestöt on saatu k11nnos_tumaan eräistä kiireellisistä suoJeluohJelmista, joiden rahoitus on_jatkossa kyetty hankkimaan muualta. Työ on_ ~l01~ettu ~asve1sta ; niiden museop kirJalhsuusued_ot on koottu ja sijoitettu kartoille. Tiedotustoimintaa on pyritty edelleen kehittä mään kaikissa WWF:n kansallisissa rahastoissa ja kansainvälisellä tasolla, koska se tukee ja edistää kaikkia muita WWF:n wimintamuotoja. Kansainvälisistä kohteista valtaosa ·liittyi uhanal~isiin laj_eihin tai la_jiryhmiin (55) sekä su0Jelualue1s11n (55). Hanuripolku 4, 00420 Helsinki 42. Erityisen tärkeitä ovat tiedot, joiden perusteella päästäisiin suojelemaan kokonaisia biotooppeja (lettoja, lehtoja, reheviä soita, harjulehtoja, puronvarsikorpia yms.). palustris) lettovilla (Eriophorum latifolium) (Oulun läänin eteläpuolella) kangasra unikki (Gypsophila fastigiata) peltomaitikka (Melampyrum arueme) lumpeiden punakukkaiset muodot (Nymphaea candida j rosea ja N. letragona j colorata) lettorikko (Saxifraga hirculus) (Oulun läänin eteläpuolella ) ruosteheinä (Schoenus ferrugineus) ruskea piirtoheinä ( Rhyncospora /usea) luhtaorvokki ( Viola uliginosa) Tiedot pyydetään lähettämään Maailman Luonnon Sllll.tiölle os. ja valtakunnallista suunnittelua koskevien esitysten tekeminen eri maiden hallituksille ja valtionpäämiehille sekä muille kansamvä.lisille järjestöille. 197 5 Maailman Luonnon Säätiö (WWF) käytti yli 10 milj . Jugoslaviassa on käynnissä ilveksen palauttami~yritys Sl?,venian osavaltiossa Ja Jugoslavia on myos mukana WWF:n tukemassa Alppien suojelusuunnitelmassa. Petolintujen suojeluohjelmia o li yhdeksfo, ,:iäide,n jo~kossa mm. Viime vuo nna esitettiin tällaisia vetoomuksia mm. Tätä varten pyydetään Suomen Luonnon lukijoilta ja muilta asianharrastajilta tietoja muutamien uhanalaisten lajien kasvupaikoista. mk luonnonsuojelutoimiin eri puolilla maailmaa vuonna 1975. Tomenkm Itä-Euroopan valtio on päässyt osalhseks1 WWF :n ko hderahoista. MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖ Ajankohtaista asiaa I Kansainvälistä toimintaa v. merikotkaproJeku . numerosta, kylasta Ja m1elellaan maanomistajasta. Vuoden aikana WWF rahoitti lähes 160 kansainvälistä ja runsaat 70 kansallista suojelukohdetta eli projektia. Parin vuoden takaisen kansainvälisen tiikerikampanjan seurauksena viime vuoden rahoitusohjelmaan sisältyi parikymmentä tiikeriprojektia Intiassa, Bangladeshissä, Nepalissa, Malesiassa, Thaimaassa ja Indonesiassa. En maiden hallitukset ovat käyttäneet esim. teollistu,:ieisiin ma!hin, missä petolinnut ovat v11me vuosikymmeninä eniten väh~nty,:1:eet. _tilan_nime,s_tä ja rek. Kartta tai koordinaatit auttavat pa1kantam1sessa. ns. Nama sijoittuvat lähinnä. mk luonnonsuojeluun . 1961 ) lähtien WWF on osoittanut yli 80 milj
Lausumieni takana on ollut riittävä asiatieto, jota Lapissa ei epäillä. Sellainen täysin pieleen mennyt tiedottaminen, jota te viime kesänä harjoititte, aiheutti kotkansuojelulle monen vuoden taantuman. Minun väitettiin puolustelleen rikollisten työtä. Samantapaisia kannatettavia ajatuksia esitettiin tämän Suomen Luonnon n:o 1/76 pääkirjoituksessa. Tätä minä nimitän varsinaiseksi Pontius Pilatuksen käsien pesuksi. Yhdyn lämpimästi Teuvo Suomisen kirjassaan Lintujemme katoava aateli esittämään ajatukseen: "Jos tutkimukset osoittavat, että kotkalla on merkitystä porotalouden kannalta, on joka suhteessa tarkoituksenmukaisempaa korvata sen aiheuttamat tappiot valtion varoista ja tarpeen mukaan jopa surmata ne kotkayksilöt, jotka ovat erikoistuneet poronvasoihin". Liiton puheenjohtaja lähetti minulle pikakirjeen, joka oli päivätty 09. Itseäni loukkasi Suomen luonnonsuojeluliiton menettely. Sain sen 11. J. Mikä oli tulos. Maan parantaminen vaatii yhäkin paljon kärsivällistä työtä, SUOMEN L UONTO 34/ 76. Suomen luonnonsuojeluliiton piirissä noudatettiin periaatetta, joka ilmaistiin myös H oka;arven saamassa kirjernä: ketään ei saa epäillä ennakolta. lngrrnin Hokajärveä koskeva osa pen.wui Hokajärven radiossa, televisiossa, päivälehdissä ja Seura-lehdrnä (291197 5) antamiin lausuntoihin. 7 5, lähetetty postileiman mukaan Helsingistä 10. Toimenpiteitten pohjaksi tarvitaan tietoja. On myös käynyt ilmi, että kotkanpesien tarkastajien ohjeet ovat ylimalkaiset, eikä niitä noudateta, kuten Seppo Saaren kirjoittamasta artikkelista käy selvästi ilmi. 75 klo 14.00. 7 5. SUOMEN LUONNON TO IMITUS Teuvo Suominen Lehtenne numerossa 6/75 oli agronomi Walter Breitenstein'in kirjoitus "Tuhoaako maatalous luontoa". Hän oli täällä pitkään kansan parissa ja vasta sitten ryhtyi hienovaraisesti ilman mekkalointia ja syyttelyä kirjoittamaan joutsenen puolesta. Artikkelin mukaan olen väittänyt kotkia olevan Lapissa liikaa. Lapin läänin ympäristönsuojelun tarkastaja ei saanut tarkastusohjeiden edellyttämää ilmoitusta o llenkaan. artikkelissa käytettiin esimerkkinä vain yhtä tilaa, ilmeisesti keskinkertaisesti paremmin hoidettua ainakin maaperänsä puolesta. Ettekö "te saatanan tunarit" opi Lapin ihmisen mentaliteettia. Pertti H okajärvi EDELLISEN JOHDOSTA 1. 07. Hokajärven "takana" olevat tiedot tilastoihin kuulumattomista kotkanpesistä on pikimmiten tarkistettava. O lisi mielenkiintoista tietää, milloin maaja metsätalousministeriö on diarion mukaan saanut ilmoituksen. Jos Helsingissä on totuttu hienosteluun ja asioiden kiertelyyn, niin se sopii sinne. 7 5 klo 11.00. 2. 7 5 sanomalehd istön, radion ja tv:n kautta. Kotkan ja porotalouden suhteesta on toistaiseksi saatavilla vain erilaisia käsityksiä. Omat lausumani olen uskaltanut esittää omalla nimelläni ja totean, että joissakin tapauksissa toimittaja on vielä jopa sievistellyt voimakkaita sanontojani. 07. Sopimaton kielenkäyttö on arvostuskysymys. Kotkia ja muita porotalouden vaivana olevia petoja on Lapissa aivan nokko. 07. Asiahan on poliisitutkimuksin selvitetty ja Lapin lääninhall itus on antanut asiasta selvityksen maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistolle. Ottaisitte esimerkkiä Yrjö Kokosta. Sensijaan olen useassakin yhteydessä esittänyt huolestumiseni siitä, että kesän -7 5 kotkakohu, kotkien melkoinen runsaus, niiden aiheuttamat tuhot ja rauhoitusmääräysten tiukkuus aiheuttavat lain kunnioituksen vähenem isen. Poromiehet kuitenkin väittävät, että esimerkiksi kotkien lukumäärä on suurempi kuin minulla on tiedossani. Huutoja korvesta SJVUÄÄNIÄ KOJLLIS-LAPIN KOTKATURMISTA Suomen Luonnon numerossa 1/ 76 artikkelissa 'Koillis-Lapin kotkaturmat keväällä 1975" kohdistettiin minuun sellaisia väitteitä, joita ei voi huomautuksetta sivuuttaa. 7 5 olisin edes voinut neuvoa, että älkää hyvät veljet työntäkö käsiänne hevosen kakkaroihin, vaan tuumataanpas hetken aikaa. 07. Minusta olivat erittäin sopimattomia, suorastaan herjaukseen verrattavia ne etelän luonnonsuojelijoiden julkisuudessa esittämät väitteet, että poromiehet organisoituneena joukkona tuhoavat Koil lis-Lapin kotkanpesät. 5. Niin pidän edelleenkin. Anteeksipyyntö olisi paikallaan. Lainaan mielelläni erään Lapin Luonnonsuojeluyhdistyksen ainaisjäsenen kuuluisiksi tulleita suoria sanoja. 4. Asiallisuus ja tasapuolisuus olisi edellyttänyt vähintäin sitä, että kyseinen selvitys olisi julkaistu samassa yhteydessä korostaen sitä, että Seppo Saari on myöhästyneessä ilmoituksessaan esittänyt vain omat käsityksensä. Nyt Lapin ihminen suojelee joutsenta asiallisesti katsoen liikaakin. Täällä Lapissa sanotaan asiat halki. Kotkantappoasiaa ei ole poliisitutkimuksin selvitetty (kuten Hoka;arvi sanoo), ellei selvityksenä pidetä ilmoitusta, että mitään ei ole saatu selville. Muista epäillyistä rikoksista poliisiviranomaiset saivat tiedon vasta yli kuukauden kuluttua 09. Lapin Luonnonsuojeluyhdistyksen puoleen ja toivottiin, että lehdistö ei ryhdy syyttelemään ketään etukäteen, vaan korostaa asian laillisuuspuolta ja kotkan suojelukysymyksen kannalta keskeisen korvausjärjestelmän nopeaa aikaansaamista. Näin edistetään sellaisen joutsenkannan lisääntymistä, joka ei menesty Lapin olosuhteissa. 75 klo 21.00 ja saapunut Rovaniemen postiin 11 . Sanatarkasti on sanomakseni kotkasodan aikana kirjoitettu: "Hokajärvi arvelee, että Lapissa kotkakanta voi olla tällä hetkellä jopa liian 194 suuri. Ilmoitus tutkittiin asiallisesti. Humus oli monin paikoin loppuun kulutettu, rikkaruoho rehoitti. Virallinen tieto tuli heille vasta 11. Ko. Oikeus otetaan omiin käsiin ja sitä edistävät sellaiset todistamattomat syytteet, joita edelleenkin alussa mainitussa artikkelissa esitetään. Lehdissä näkyneet epäilykset johtunevat siitä tausta-aineistosta, jota porotalousväki on tiedotusvälineille kotkista antanut aikaisemmin. Jotta sinänsä ansiokkaan arvikkelin antama kuva ei jäisi niin kovin yksipuoliseksi, saanen tuoda esiin " toisenlaisen" viljelijän mielipiteen tästä kiistellystä asiasta. Lopuksi todetaan paheksuvasti, että pidän pahimpina syyllisinä etelän luonnonsuojeluväkeä. Pidän sellaista väitettä herjauksena, sillä niin en ole tehnyt. Sellainen toiminta saattaa aiheuttaa kotkan pesinnälle merkittävää luokkaa olevaa häiriötä. Tämä tapahtui ennenkuin pol iisiviranomaiset olivat aloittaneet tutkimukset puhumattakaan edes oikeudenkäyntiin saakka saatetusta syytteestä. 07. Simä on huomattava ero. On sopimatonta, että lausumiani vääristellään. 07. Hänhän ei tarkastusohjeista poiketen teh nyt kuin yhdestä pesästä ilmoituksen poliisiviranomaisille. Ei sellainen kuulu oikeusvaltion tapoihin. Jos kirje olisi tullut edes viikkoa ennen asian julkistamista 09. Aikaisempien kokemusten mukaan valtaosa tällaisista ilmoituksista perustuu väärinkäsityksiin ( vaihtopesiä, hylättyjä pesiä, muita lajeja jne.). Jos tähän väitteeseen yritetään vastata siten, että se on toimittajien omaa keksintöä, niin väitän, että takana on ollut organisoitunut etelän luonnonsuojelijoiden joukko, joka nimettömänä on järjestelmällisesti syöttänyt ennenaikaisia epäilyksiään julkisen sanan edustajille. Olisi otettava huomioon lintujen porotaloudelle aiheuttama uhka" . 07. Minun väitettiin yltäneen kotka-asiassa pisimmälle asiattomuudessa ja yltyneen kerrassaan sopimattomaan kielenkäyttöön. Tunaroivana tiedottamisena pidän koko artikkelin julkaisemista. Esimerkkinäni on myöskin yksi tila, ainoa jonka tunnen tarpeeksi hyvin, voidakseni si itä asiantuntemuksella kertoa, perheemme puutarhatila Suonenjoen Kärkkäälässä. Tehostuvan kotkatutkimuksen mukaan kotkakantamme ei voimistu, vaan hei/,,1,,enee edelleen. Tulin tälle paikalle vajaat viisi vuotta sitten ja heti keväällä paljastui totuus: maa oli 7.östöviljelty ilmeisesti juuri "kemiallisen ' viljelyn seurauksena. Kirjeessä mainittiin, että lehdistö tullee kääntymään mm. Myös ne joutsenyksilöt, jotka perintötekijöidensä vuoksi eivät Lapin lyhyen kesän aikana kehity lentokykyisiksi, hoivataan etelään. Kirje sisälsi asiaa koskevan lehdistötiedotteen ja ministeriön ilmoituksen tehdyistä rikoksista. Minulle on samantekevää, minkä tasoiseksi se etelässä arvostellaan. 6. Uskon heitä
Viljely perustuu kasvijätteiden ja lannan kompostointiin yhdessä raakafosfaatin ja dolomiittikalkin kanssa sekä 2-3 vuotisen apilanurmen käyttöön viljelykierrossa. Silti niistä ei odoteta vähintäkään haittaa. Toisaalta kasvit siis pystyvät käyttämään vain vähäisen osan niille annetusta runsaasta lanno ituksesta. Mitäs tuosta vaikka ollaankin päivät. Maatalouden kemiallisten jäämäaineiden yhdistelmävaikutusta ei tunneta riittävästi. Tähän suuntaan jatkamme pelkäämättä ollenkaan aiheuttavamme nälkäkatastrofia, mistä kemianteollisuus luontaisviljelijöitä ehtimiseen varoittaa. Todellinen huoli kem ianteollisuudella lieneekin omien markkinoittensa kasvun tyrehtymisestä, kun yhä useammat viljelijät alkavat huomata, mihin ollaan menossa. J otta ekologinen kierto olisi täydellinen, olemme jo jonkin aikaa pitäneet myös ko tieläimiä, lampaita vakituiseen ja välillä myös vasikoita. Omatekoista multaa on täten saatu jo tonnikaupalla ja lisää tehdään jatkuvasti pyrkimyksenä päästä kokonaan eroon helppoliukoisista väkilannoitteista. Tähänastiset tulokset ovatkin olleet siksi rohkaisevia, että aloitettu suunta on havaittu oikeaksi, myös taloudellisesti . Kun vaadittua jatkuvaa satotulosten nousua varten täytyy käyttää typpeä ja mineraalisia suoloja niin suuria määriä, että kasvit voivat käyttää siitä vain vähäisen osan, on huuhtoutuminen välttämätö n seuraus. Mitä itse viljelytuotteisiin tulee, niin laadun paraneminen on kiistaton tosiasia. Sitä toivoisi hartaasti myös todellisuudelta, jota kauniit kuvat eivät kuitenkaan valitettavasti aina vastaa. Puhutaan myös, että tulisi unohtaa kerrostalot ja asumalähiöt kokonaan. Isännän virka on nyt kallis työpaikka. Väitteet siitä, että luontaisviljelijät eivät käytä lannoitteita, ovat pelkkää höpötystä. Vastaavia terveydellisiä puutoksia on vaikeampi todeta ihmisessä. töissä ja viikonlo195. On huomattava, että ravinteiden ottoa säätelee eräänlainen aktiivinen vaihdantatapahtuma, vain osaksi kasvi itse. Ikävä tosiasia. Sitä ennen mineraalilannoitus oli sananmukaisesti apulannoitusta. Siirtymistä mineraalisten lannoitteiden käyttöön alkoi varsinaisesti tapahtua vasta vajaat 20 vuotta sitten. Maahan annettiin mineraaleja vähäisin annoksin puutosten korjaamiseksi samaan tapaan kuin lääkäri menettelee elimistömme puutostapauksissa. Ja puute siirtyy kasveista saatavan puutteellisen rehun mukana ko tieläimiin. Parhaana vaihtoehtona pidetään sitä, että heitetään tölli sinne toinen tänne ympäri metsiä ja viihdytään vallan vimmatusti. Myyntiin viljeltävien lisäksi pyrimme myös pitkälle menevään kotitarveviljelyyn, täten saamme elintarvikkeita, jo ista tiedämme mitä ne sisältävät. Nyt typpi on avain suuriin satoihin. Ja toivottavaa olisi, että myös valtiovalta vihdoinkin tunnustaisi tämän viljelymuodon oikeuden olemassaoloonsa edes pienen rahallisen tuen muodossa asiaan perehtyneiden neuvojien palkkaamiseksi. Ostajat ovat havainneet hyvän maun ja säilyvyyden, myrkyttömyys o n myöskin arvostettu seikka. ERI MIELTÄ Luo nnonsuojeluterveisin Arvi Nurmi puutarhaviljelyä Suonery'oki Walter Breiten;teinin ''Tuhoaako maatalous luontoa" -kirjoitus Suomen Luonnossa 6/7 5 esitti ympäristöystävällisen kauniin kuvan maataloudesta. Typpi ja mineraaliset lannoitteet ovat tulleet maatalouteen teknis-ekonomisen suuntauksen mukana. Kokonaan suljettuun kiertoon ei luonnollisestikaan voi päästä, ei ainakaan vain 2 ha käsittävä flä puutarhatilalla. Niissä kun ei kuulema viihdy. luonnontilaista (puistot eivät kelpaa). Voidaan todella kysyä, tuhoaako maatalous luontoa. On nimittäin huomattava, ettei maatalous enää ole isäntä omassa talossaan, vaan nykyaikaisen maatalouden suunta määrätään monipuolisesti maatalouden ulkopuolelta. Olkia ja lantaa on jouduttu tuomaan lisää tilan ulkopuolelta kompostin tekoon ja nämä ovatkin olleet toistaiseksi suurimmat humuksen tuottajat. Jäämäaineiden ei välttämättä tarvitse yhdistyä maassa välittömästi ihmiselle vaaralliseksi, riittää että ne vaikuttavat haitallisesti maan elämäntoimintoihin ja maaperän kautta vesien turmeltumiseen. mutta tuloksiakin alkaa jo näkyä . Kokonaan eri asia on, mitä lannoitteilla ymmärretään, on olemassa ko ko joukko lannoitteiksi kelpaavia " luonnontuotteita" kemianteollisuuden valmistamien lisäksi. Vasta aika tulee näyttämään, kuka oli oikeassa vai oliko kukaan. Eläinlääkäri on karjatiloilla tuttu vieras, väkirehujen tuonti ulkomailta mittavaa. Typpijohteisen mineraalilannoituksen johdatuksessa on viimein jouduttu erittäin vaikeasti selvitettävien kemiallisten aineiden jäämien aiheuttamien ongelmien eteen. Erikoisesti lannoiteteollisuuden tuotteita on syytetty luontoa saastuttavasta vaikutuksesta, mitä seikkaa pyrin seuraavassa eräiltä kohdin lyhyesti tarkastelemaan. Torjunta on ollut biologista. Kun teollisesti valmistetut typpilannoitteet tulivat, tapahtui lannoituksessa kumouksellinen muutos. Voidaan siis todeta kasvien kärsivän puutetta ylellisyydessä. Jopa siinä määrin, että 'ihmisen parasta' ajatellessa unohdetaan luonto tyystin. Siten on ollut mahdollista turvata ylisuuren lannoituksen avulla jatkuva satotason nousu, minkä myös kasvinjalostus on ottanut huomioon. Esim. Samaa ei useimmissa tapauksissa voida sanoa kemiallisesta viljelystä, esimerkkinä mainittakoon vain mehiläisten ja kimalaisten miltei täydellinen katoaminen monilta voimaperäisesti viljellyiltä seuduilta. Väittely näistä asioista tulee jatkumaan ties kuinka pitkään ilman mainittavaa tulosta. Luonnonsuojelupiireissä ollaan viime aikoina kiinnitetty suurta huomiota ihmisen asumiseen. Sehän on täysin mahdotonta. rikkakasvihävitteet saattavat ehkä olla vaarattomia, mutta tähän mennessä tehdyt kokeet eivät ole vielä riittäviä osoittamaan, että näiden aineiden yhdistelmät ja jatkuvat muutokset maassa eivät aiheuta vaarallisia muut. Tuotteemme ovat jo nyt saaneet hyvää mainetta, kysyntä ylittää monien kohdalta tuottokykymme. Väittäisinkin, että perheemme terveydentila ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin hyvä, huolimatta toisinaan epäinhimillisen raskaasta työstä. Maataloudesta on muodostunut eräänlainen teollisuushaarake, joka käyttää raaka-aineena varsinaisen teollisuuden valmistamia tuotteita. Typellä kiihoitetut ärsyyntyneet kasvit ovat pakotettuja ottamaan ravinteita enemmän kui n tarvitsevat. Tilallamme on koko ajan pyritty niin suljettuun aineiden kiertoon kuin suinkin mahdollista, siis päinvastoin kuin nykyinen maatalousopetus neuvoo. Sitäpaitsi maahan joutuu aineita, joilla on varmasti kasvua haittaava vaikutus kuten korrenlyhennysaineet satojätteiden mukana. Mitä luonnon saastumiseen tulee, on luontaisviljely edelleenkin hoitava oman sektorinsa tavalla, jossa ympäristö n myrkyttäminen o n supistettu minimiin. Nämä vaikuttavat luonnollisesti myös hintaa korottavasti. Ennen tehokas maataloustyö on vaihtunut tehokkaaksi pääoman käytöksi. Viime vuosikymmenien aikana maataloutta ko hdanneiden valtavien muutosten jälkeen löytää todella aihetta keskustella, olisiko nykyaikaisella maataloudella enää edellytyksiä huolehtia ihmisen ympäristön tekijöistä, joita ovat vesi, ilma, ravinto ja maisema. Jokainen joka on liikkunut kaupunkien välittömässä läheisyydessä sijaitsevissa metsissä tietää, että ei siellä mitään luontoa ole; vain roskaa, katkoituja puita, humalaisia ja seassa rämpii joku ikkunaan törmännyt jalkapuoli pulu. Lannoituksen yliannostelusta huolimatta potevat kasvit silti monien niille välttämättömien mineraalien puutetta, koska seoslannoitteet ovat kovin yksipuolisia ja biologisen kierron höllennyttyä maaperä vähitellen köyhtynyttä. Selvästi havaittava puutos on hyvinvointisilta näyttävien kasvien heikentynyt vastustuskyky hyönteisille ja sienitaudeille, mistä seuraa valtavasti lisääntynyt kemiallisten torjunta-aineiden käyttö. Typestä johtuu kasveille niin voimakas yllyke, että viljelijän täytyy tilanteesta johtuen varata maahan kasveille käyttökelpoisia ravinteita ylitsevuotavan runsaasti . ksia pohjavedessä, siis juomavedessamme. Mutta ravinnosta johtuvat puutetilat, puute ylellisyydessä, on todennäköisesti yleisempää kuin oletetaan. Satotulokset, joista alkuun ei voinut edes puhua, ovat jo huomattavat uutteran maanparannuksen ansiosta, siitäkin huolimatta (tai juuri sen vuoksi), että keinolannoitteita on käytetty hyvin vähän eikä myrkkyjä ole käytetty lainkaan. Pentti Valkama KENEN ASIALLA . Samoin ei ole syytä väheksyä ylenmääräisestä lannoituksesta johtuvaa aineiden huuhtoutumista. Tarkoituksena lienee saada kaupungissa asuva ihminen mahdollisimman lähelle luontoa, jonka tietysti pitäisi olla sitä ns. Siihen asti annettakoon myös luontaisviljelijälle anSUOMEN LUONTO 34/7 6 saittu paikkansa yhteiskunnassa ilman tähänastista parjausta
Siellä voin käydä katsomassa oikeata luontoa ja se riittää. SUOMEN LUONTO 34/76. •a.rvovaltaanne ja auktoriteettianne vaikuttaaksenne lakiehdotuksen käsittelyyn, siten, että se ratkeaa positiivisella tavalla . ~JAUH Tapahtui Pudasjllrvellll. Pieni valopiste tässä suhteessa on kuitenkin Italian Senaatin äsken edustajahuoneelle esittämä lakiehdotus, jonka mukaan lintujen pyynti verkoilla ja elävien houkutuslintu jen kauppaaminen kiellettäisiin. Siksi toiseksi yksi suuri talo vaatii vähemmän energiaa ja luonnonvaroja kuirt iso läjä pieniä. Raskain sydämin kysymme: milloin tulee se päivä, jolloin lintujen laulu ainiaaksi lakkaa kuulumasta . Eikä minua ainakaan yhtään häiritse asua kerrostalossa, kun tiedän, että vielä on jäljellä luontoa, j ota ei ihan heti esikaupunkialueet uhkaa ja missä on haukalla pesäpuu, myyrällä multakasa ja ketulla kolo. En tyhjentllnyt sllkkill, kun sisllltö oli pitklllti mlltllnemistilassa. 124. Muista siilikysely: lähetä tietoja kotiseutusi siileistä. Mainituissa maissa on kuitenkin tähän saakka osoitettu hyvin vähän kiinnostusta ta istella tätä massateurastusta vastaan, joka arviolta vuodessa vie 250 miljoo·nan linnun hengen. 90-650 188. Kyllä ne on taloudellisetkin seikat huomioitava, vaikka olisi kuinka iso suu tahansa ja radikaaleista radikaalein luonnonsuojelija. Kun muuttolinnut alkavat näkyä pohjoi sella taivaalla, ne tuovat meille viestin, että pakkasen ja pimeyden valta on murrettu. 'Kyllä se kuulkaa on parempi rakentaa toinen toistaan korkeampia kivilinnoja. Sarjan koko hinnaksi tulee 380 mk, josta vuonna 1976 maksettava osa on 180 mk ja loput 200 mk ensi vuonna karttojen ilmestyttyä. Ei se sutta häiritse, jos jostain vaaran laelta katsellessaan silmä tavoittaa kaukana siintävän pilvenpiirtäjän huipun, mutta se kyllä, jos metsät ovat täynnään niitä " luontoon sulautuvia luomuksia", autoteitä, ihmisiä ja ties mitä. 1976 Eino Pohjola Monet meistä, jotka ilolla ovat vierail leet Ital iassa, ihailleet sen taideaarteita ja muinaismuistoja, tunteneet sympatiaa tämän maan ihmisiä kohtaan heidän vieraanvaraisuutensa, iloisuutensa ja lämpimien sydämiensä takia, eivät vo i käsittää siellä harrastettavan jotain niin julmaa ja mieletöntä kuin pikkulintujen pyyntiä ja metsästystä. Uskomme itse Luojan tukevan vetoomustamme, hän, joka viisaudessaan on luonut kaiken niin tarkoituksenmukaisesti, ettei mitään Hänen luonnossaan voida tuhota sen tasapainoa järkyttämättä. Siitll kertoo myöskin mustavalkoinen kuvani. Ne on tuotu jostain paikalle, sillll lllhettyvillll ei ole kokon pesllll rehuksi meni, "paistinen" niinkuin poromies tapaa sanoa. Meille, j?tka täällä pohjoisnavan alla kestämme pitkän ja pimeä n talven o n kevät Taivaan lahja, joka stimuloi niin siulua kuin ruumistakin. Kuvattu 10. put mökillä, tiedetäänhän, että oma tupa ja perunamaa rauhoittaa. Vetoamme Teihin, Eccellema, käyttäkää suurta vaikutusvaltaanne ja auktoriteettiänne katolisessa maailmassa vastustaaksenne tätä muunoja laululintujen hävittämistä ei ainoastaan Italiassa vaan myös muissa Vä limeren maissa ! Nämä linnut on katsottava koko Euroopan omaisuudeksi, millään yksityisellä valtiolla ei voi olla o ikeutta tuhota niitä. Kartat toimittaa maanmittaushallitus suoraan tilaajille taittamattomina ja postiennakolla . Vuosi vuodelta tämä ylistyslaulu kuuluu yhä harvemmin maassamme. J os kerta kaupunkeihin täytyy luontoa saada, niin ehdottomasti paras ratkaisu on TEHDÄ muutama iso kunnon puisto. Nllkösllllll on tllysikasvuisen kotkan jllllnnökset ja alinna valkoinen on syötti. Puh. Tässä maassa sukupolvi sukupolven jälkeen on keväisin kuullut lintujen äänten kaikuvan metsissämme ja peltojemme yllä, tulkiten niiden sanomaa ylistyslauluksi Hänelle, joka loi maan olinpaikaksi sekä ihmisille että eläimille. Jllllnnökset löytyivllt Vilmistll, noin 10 km Lapin lllänin rajasta, 300-400 m metsllautotien varresta. Ruskei ta ja sinisiä ajatuksiaan toi julki Markku Kekäläinen HÄNEN YLHÄISYYDELLEEN PAAVi PAAVALI VI VATIKAANI Käännymme Teidän puoleenne, Eccellenza, huolella, joka painaa yhtä hyvin meitä kuin toisiakin kansoja sekä Pohjolassa että Pohjoisja Keski-Euroopassa sille häikäilemättömälle muuttoja laululintujen surmaamiselle, joka tapahtuu Välimeren maissa, etenkin Italiassa. Vetoamme Teihin, Eccellema, käyttäkää. 11. 1975. Plhjllnsuo 18. Toivomme, ettei vetoomuksemme jäisi huomioimatta sillä yhdessä meidän kanssamme vetoavat muutkin Euroopan kansat, jotka kaipaavat ja surevat siivekkäitä ystäviään ja niiden laulua. Tänä vuonna painettavia lehtiä on myöhemmin saatavissa myös maanminaushallituksen kartanmyynnistä hintaan 25 mk lehti . Seuraavan vuoden uusien karttalehtien hinnat ovat avoimet. Karttasarjasta julkaistaan kesäkuussa 1976 lehdet n:o 1, 3, 4, 7, 9, 11 , 16 ja 17, sekä viimeistään kesäkuussa 197 7 lehdet n :o 2, 5, 6, 10, 12, 13, 14, 15, 18 ja 19. Ellei tällaista mielettömyyttä kielletä, hyönteisvaiva pääsee pian voitolle pako ttaen ih misiä vuosi vuodelta käyttämään yhä enemmän tuhola ismyrkkyjä vaarallinen uhka ympäristölle ja ihmiselle itselleenkin . Suomen Luonto 1/1976 kenoi kotkakuolemista. 44, 001 70 Helsinki 17 . Ennakkotilaajat saavat karttasarjan hintaan 20 mk/ lehti huo limatta hintatason noususta (tämä koskee siis myös vuo nna 1977 julkaistavia lehtiä). Lllhetlln tllssll pari kuvaa. Tiedusteluihin vastaa Mauri Korhonen, Yliopiston kasvi tieteen laitos, Unionink. Luonnontilainen metsä kun ei kestä väkijoukkojen tallaamista. Sillä valtaosa muuttoja laululinnuista ovat hyönteissyöjiä ja siten paras suojamme tuholaisia vastaan. 3. Erirvisellä kunnioituksella Vihreä Risti Suomen luonnonsuojeluliitto YHTENÄISKOORDINAATISTOKARTTOJEN TILAAJILL E Yhtenäiskoordinaatistolla varustettu Suomen GT-tiekartta il mestyy kokonaisuudessaa ( 19 karttalehteä) mittakaavaa n 1 :200 000. 196 . Ankkalampi ja oravatkin voivat antaa uskomattoman paljon vaikka kaikki eivät uskoisikaan. Eikö kaupunkien laaueneminen o le jo nyt ongelma. Ohjeet Suomen Luonnossa 2/76, s
Vastavuoroisuusperiaaneella ryhdytään alaa koskevan tiedon, julkaisujen ja valtuuskuntien vaihtoon. Silti niistä kuvastuu vakava huoli ympäristö n tilasta lähitulevaisuudessa. J . Ilmestynyt WHO :n sarjassa 'Public Heahh Papers' No. 2. Viime vuonna Neuvostoliitossa ilmestyi englanniksi useita ympäristökirjoja. Pitkäaikaista käyttöä kirjalla havaintoesimerkkien vanhenemisesta johtuen tu_skin on, mutta se tarjonneet kuitenkin erään lähtökohdan vastaisuudessa tehtäville ympäristönsuojelun oppikirjoille. h merov, N. Kirjan samoinkuin luennon tarkoituksen tekijä on aivan oikein määritellyt asennekasvatuksen antamiseksi. Syksyllä liiton vieraaksi on tulossa Yleisvenäläisen luonnonsuojeluseuran edustajia. Ananichev: Environment: International Aspects sekä Society and the Environment: Soviet Scientists' Approach ovat tulossa Progressilta. Valtiollisella tasolla yhteistyö luo nnonja ympäristönsuojelun alalla on maillemme välillä voi makkaasti kasvanut. Ensi ksi tarkastellaan ympäristöongelmien historiallista kehi tystä, toiseksi Neuvostolii1011 kokemusta luo nnonvarojen tutki misessa ja käytös~a sekä ympäristönsuojelussa, kolmanneksi käsitellään nykyistä vuorovaikutusta ihmisen, yhteiskunnan ja ympäristön välillä ja neljänneksi ongelman yhteiskunnallis-taloudellisia näköko htia. Paras lukemani artikkeli ympäristönsuojeluun liittyvistä filosofisista kysymyksistä. Tämä on kuitenkin johtanut väistämättä sisällön silp,puisuuteen. Moskova. Julkaistu venäjäksi Voproshi filosofii -lehdessä 10/1971, saksaksi Sowjetwissenschaft 3/197 2 tai Biologie in der Schule 1112/1972 ja englanniksi Social Sciences 2/19 7 2. Lehtiartikkeleita on myös käännetty vuosi vuodelta yhä enemmän. 10. Tapio Lindholm 197. Muistutettakoon mieliin, että ympäristökoulutusta pohtinut komitea on todennut seuraavaa : " Yleisopetuksen tavoiueena on ympäristöongelmien historiallisen ja yhteiskunnallisten perusteiden selvittämien, nykyisen ympäristö nsuojelun monitieteisen kentän hahmottaminen sekä ekologisten perustietojen antaminen. 19. 1976 (tulossa). Kouluuaahan se _ihmisiä:_ jotka t?imissaan Joutuvat enemman tai vahemman vastaamaan asio ista, jo tka vaikuttavat ympäristöömme. Rutkewitsch, M. 4. Sen on toimittanut Neuvostoliiton tiedeakatemian maantieteen instituutti akateemikko Gerasimovin johdolla. / . Runsaimmin ja parhaiten kirjoittaja on käsitellyt luonnontalouden vuorovaikutussuhteita. Chudnov, Vladimir: Nature Conservation i11 !he USS R. 8. Edi.,ty.1. Neuvostoliittolainen näkemys luonnon tietoisesta hallinnasta on tässä kirjoituksessa esitetty pähkinänkuoressa. 1973. Jokaiselle opiskelijalle luodaan täten tiedollisia edellytyksiä ja asenteellisia valmiuksia toimia paremman ympäristön hyväksi opiskelussa, ammatissa ja muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa." Tavoiueet ovat siten varsin vaativat luentosarjalle saati sinen oppikirjalle. Eikä varmaan kokonaan tulekaan vakiintumaan opetusalan monitahoisen ja muuuuvan luonteen vuoksi. 1975. Progress Publishers. Wuorenrinne on ratkaissut kysymyksen kokoamalla kirjaan suuren määrän sitaatteja sanomalehdistä, säädöksistä ja muista tietolähteistä. Eipä siten ihme, että ympäristökoulutukseen tarkoiteuu oppikirja syntyy Teknillisen korkea koulun tarpeisiin. Tällainen teos on Heikki Wuorenrinteen Opastusta ympäristönsuojeluun, joka on syntynyt kirjoittajan TKK :ssa vuosina 19 7 219 7 5 pitämien ympäristönsuojelun peruskurssin luentojen pohjalta. Venäjää taitamanomalle ei ole kovin laajaa valiko imaa Neuvostoliiton ympäristönsuojelua käsittelevää kirjallisuutta saatavana. l aptev, / .: j ärjen palaneetta: Yhteiskunnan j a luonnon vuorovaikutuksen sosiologinen /ut'1imw. Geneva. Moskova. 7. Lännessä varsin suurta huomiota heräuänyt ns. Akademia Prague. Moscow. Se koostuu Moskovan yliopistossa maantieteen opiskelijoille pidetyistä luenno ista. Moscow-Prague. 54. (ed.) : Man, Society and the Environment. Novosti Press Agency Publishing House. Progress Publishers. 1975. (15 7 sivua, 15 ,JO mk) Neuvostoliiton ilmansuojelua esittelee tämä lääketieteen akatemian työterveyslaitoksen johtajan WHO :lie kirjoittama raportti. Näin hän on saanut mahdutettua vähäiseen sivumäärään runsaasti esimerkkejä erilaisista ympäristöä koskevista kiistakysymyksistä ja erilaisista niitä koskevista näkökannoista. Man, Science, Techonology: A Marxist Analysis oJ the Scientific Technological Revolution. Volkov, Genrih: Voiko sosialismi eh'1äistä ekologisen kriisin. (J 40 sivua, JO mk) SUOM EN L UO NTO 3-4/76 Kirja on julkaistu Progressin 'Current Problems' -sarjassa. Ongelmien kuvauksessa ei kuitenkaan ole suuria eroja. Moscow. Gerasimov, /. Toua onkin, enä tiedonvirta ympäristö nsuojelussa käy tällä hetkellä lännestä itään. Teknilli nen korkeakoulu on ympäristökoulutuksessa keskeisessä asemassa. N. Ne tosin ovatkin varmasti keskeisintä tietoainesta lukijakunnan kannalta. Rybachikov, A.: The Changing Face ofthe Earth. WHO. Neuvostoliiuolaiset ympäristökirjat eivät ole yhtä sensaatiomaisia kuin vastaavat länsimaiset. 1975. (205 sivua, 10 mk) Kirja ei luettavuudeltaan ole niitä helpoimpia. Kuitenkin puute on nopeasti po istumassa. 5. Itämeren suojelusta o n tullut ennakkotapaus kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa. Richtan kollektiivin analyysi tieteellis-teknisestä kumouksesta. Tavoitteena o n herättää lukijakunta havaitsemaan ympäristönsuojelun tärkeys. Neuvostoliitossa on länsimaista ympäristönsuojelukirjallisuuna käännetty viime vuosina yhä enemmän, mutta päinvastaisia esimerkkejä ei juuri ole. Näin ollen on ymmärreuävää, että se ei ole vakiinnuuanut muotoaan. Siinä tarkastellaan laajan fakta-aineiston pohjalta ihmisen vaikutusta ympäristöön lähimmän 50100 vuoden aikana maissa, joilla on erilainen yhteiskuntajärjestelmä ja kehi tystaso. Tarve tietojen ja kokemuksen vaihtoon on kasvanut myös luonnonsuojelujärjestöjen välillä. Meillä väitetään yleisesti, eitä Neuvostoliiton ympäristö nsuojelusta ei ole saatavissa tietoja. Esittelen muutamia kirjoja, joista tietoa on helpoimmin saatavissa. F.: Control oJ Air Pollution i11 !he USSR. Lukijakin hyötyy yli 300-sivuisen kirjan vo i saada kymmenellä markalla. Kansainvälisellä tasolla luotetaan ETYK:n avaamaan kehitystiehen. Niinpä neuvostoliinolaiset kustannusliikkeet ovat alkaneet itse kääntää kirjojaan englanniksi, saksaksi ja jopa suomeksi . Ympäristönsuojelun opetus on varsin nuorta maassamme. Kirjallisuutta KATSAUS 1 EUVOSTOLIITO YMPÄRI STÖ NSU OJELUKI RfA LL! SUUT EEN Suomen luonnonsuojeluliitto on lisäämässä kanssakäymistään Pohjoismaiden luonnonsuojelujärjestöjen ohella myös Neuvostoliiton vastaaviin järjestöihin. Vihkosessa 'Kommunismi: kysymyksiä ja vastauksia 2' Edistys. 1973 . Kiel imuuri on yhä vahva. Seuraavissa lehdissä on ollut ympäristönsuojelun teemanumero : Sowjetwissenschaft JI 197 J Soviet Geography 511969 Die Technik 611974 Social Sciences 411973 Socialism: Theory and Practice 811974 Nyheter f rån Sovietunionen /011972 Sputnik 6/ 1972 Maailma j a me I0/ 197J j a 211971 Neuvostoliitto 511974 J ouko Pettersson YMPÄRISTÖNS UOJELUN OPPIKIRJA Heikki Wuorenrinne: opastusta ympäristönsuoj eluun, Otakustantamo 1976, 109 s. Yhteistyö alkaa tiedonvaihdosta. Teos koostuu neljästä osasta. J opa siinä määrin, että on aihetta epäillä ympäristönsuojelun yleiskuvan välittymistä. Sosialistisella yhteiskunnalla uskotaan näitä keinoja olevan riittävästi oman maan ongelmien hoitamiseen. (70 sivua, 2,70 mk) Kirjassa selostetaan lehdistössä esillä olleita ympäristö nsuojelun alalla suoritettuja konkreettisia toimenpiteitä. 9. P. und Schwan , S: S.: Philo.wphi.1che Problerne der Steuenmg der Bio.,plaäre. Mikäli kirja puuueistaan huolimatta pystyy vakuuttamaan lukijakuntaansa ympäristönsuojelun tärkeydestä, se on toteuttanut tehtävänsä. 6. Moscow. Varsinkin erilaisten yh teyksien ja kytkentöjen luonne ja merkitys jää kirjan perusteella varsin sekavaksi. Paljon puhuuu optimismi liittyy kriisin torjumiskeinoihin
lanno iteteollisuutta o n heidän mielestään lisättävä ja enä tällaista kehi tyssuuntaa välttämättä vaatii kaupunkilaisväestön yhä nopeampi kasvu . Kaikki kasvu edellyttää että niukoille ja ehtyville raaka-aineille keksitään korvaavat materiaalit, niinkuin M&P :kin totea198 vat. Samo in sen että siirtojen pitäisi tapahtua mahdollisimman lähekkäisten alueiden välillä. Olisihan jo tähän mennessä pitä nyt nähdä, että markkinatalouden hintamekanismien vallitessa mil joonat auttamatto masti nääntyvät näl kään. Kiinassa o n väestötiheys no in kaksi kertaa niin suuri kuin eteläAasiassa, mutta siellä ei kenenkään tarvi tse nähdä nälkää niinkuin viimemainitulla alueella, missä monissa maissa on tuhla illen elävä ylä_ja keskiluokka, joka riistää ja auttaa ulkopuolisia riistämään oman kansansa köyhiä. Kasvulaskelmiensa yhteydessä M&P puhuvat jo pa ravinnon hinnan oikeasta nousuvauhdista (86). Rooman klubin toisessa raportissa, Ihmiskunta tienhaarassa (W+G 19 75), Mesarovic ja Pestel esittävät maailman nykytilasta ja niistä periaatteista, joille tuleva isuutta olisi rakennettava, yleensä sel laisia käsityksiä, että kasvuhypnoosista heränneet voivat niihin yhtyä. J a he unohtavat kokonaan edes ma inna, miten tärkeää o lisi huolehtia siitä, että estettäisiin monokulttuurin levi äminen sekaviljelyalueille ja että sekaviljelytekniikka otettaisiin taas käyttöön myös nykyisillä monokulttuurialueilla. Tarvitaan uusia arvon miuo ja. Tällaiset ajatukset sopivat puolusteluksi vaikka jollekin vallan huumassa elävälle " heimopäällikölle", jos tämä saa päähänsä ryhtyä tapattamaan "vähemmän menestyneitä" ihmisiä nykyistäkin suuremmin joukoin, jotta menestyneille "valioyksilöille" (ehkä suorastaan jo nkin jumalan valitsemille) taas riittäisi luo nnonvaroja lahmattavaksi ja ympäristöä turmeltavaksi. J a todellakin, kenellä esim. Mutta . työllisyyttä ei pystytä tässä eht yvien luonno nvarojen · niaailmassa teollisuuden avulla ylläpitämään. Ennen kuin sado t olennaisesti kasvavat, on lannoitteita käytettävä niin suuria määriä (vrt s. He kiinnittävät huo mio ta varsinkin säteilyvaarallisten hylä ttyjen voimaloiden ja ydinjätteiden aiheuttamiin ongelmiin ja yleensä turval lisuuskysymyksiin. kuin BAT edistyksen mittarina. J 22) ei ole herättänyt lähestulkoonkaan sellaista kohua kuin ensimmäinen, "Kasvun rajat''. Sen avulla olisi sitten voinut arvioida, kuinka monta sukupolvea ihmiskunta erilaisten kasvuvariaatioiden mukaan laskien voisi maapallon luonnonvarojen turvin elää elämäänsä, jollei etuilujärjestelmä olisi voimassa niinkuin se nykyisin on ainakin suurimmassa osassa maailmaa. Tätä kehitystä uudet runsassatoiset laj ikkeet vielä edistävät. Kirjan ehkä ilahduttavin päivänko htainen anti o n, että sen tekijät ottavat kantaa ydinvoimaloita vastaan. Onnetto muuden povaajat olisi (o n >) etukäteen leimattu ihmisten turhaan pelo ttelijo iksi. Poliitikot ja teknokraatit ympäri maailmaa vannovat kyllä edelleen teollistamisen, työllisyysen ja tehokkuuden ni miin. Olennaista on mielestämme se, että jo synryneitä ja syntyviä ei, saisi pitää nälässä, kun samaan aikaan toiset oikein kilpailevat tehokuluttamisessa. He siis suosittavat kaupunkilaisclinkeino jen osuuden lisäämistä ja sitten perustelevat tätä kaupunkilaisten määrän kasvulla. J a taas on myös aihetta kysyä, mistä saadaan SUl' rien lannoitemäärien valmistamiseen tatv ittavat luonnonvarat. Tarvitaan todellakin " raaka-ainevarojen käytön uusi etiikka, j osta syntyy tulevan niukkuuden kauden kanssa sopuso innussa oleva elämäntapa" ( 12 1). Laskel miensa perustaksi he kuitenkin ovat valinneet maailman kaikkia markkinatalouden ka nnattajia ja teknokraatteja miel lyttäviä tavoitteita Ehkä kaikkein selvimmin tämä ristiriita kä} ilmi siitä, että vaikka M&P :nkin mielestä maapallon "raaka-ainevarojen oikeudenmukainen jakaminen eri alueiden kesken edellyttää teollistuneiden alueiden pysäyttävän ylikehityksensä ja hyväksyvän rajat varannoiltaan rajallisten raaka_ainevaroJen henkeä kohden lasketulle käytö lle' (s. Tällö in ihmislaji säilyy niin kauan kuin maapallo pystyy tarjoamaan siihen edellytykset. Yksityiskohtaisuuteen ja realismiin pyrkiessään se näyttää päätyvän samalla sisäisiin ristiriitoihin. He kyllä toteavat, euä ihminen o n osa luontoa (eikä siis sen yläpuolella) ( 122), mutta toisaalta kuitenkin ilmo ittava t, enä he idän mielestään "ylimmällä tasolla ovat ihmisen tarpeet ja pyrkimykset" (45). J o nkinlaisen aavistuksen siitä mitä " niukkuuden kauden elämäntapa" voisi maapallon puitteissa merkitä, antaa väestötiheyden vertailu suhteessa viljellyn maan alaan (69). vaihtoehtoisia teknologioita ja aineen kierrätyksen periaatetta soveltaen.J a tietenkin ottaen huomioon arviot välttämättömistä alueiden välisistä tavaroiden siirroista kaupan ja avustusten muodossa. Esimerkiksi siitä, että teollinen järjestelmä mm. J a jälleen, mistä otetaan ydinvoimaloiden sen paremmin kuin muidenkaan uu sien energiamuotojen tuotantolaitosten rakentamiseen tarvittavat ja näiden tuottaman energian varassa to imivan teollisuuden tarvitsemat luonnonvarat . Tällä tavalla saatujen minimiBAT :ien summa merkitsisi tavo itteellista bruitomaailmantuotosta (BMT). Sen jälkeen se joutaa kuollakin sukupuuttoon. Meidän mielestämme ei vo ida hyväksyä miel ipidettä, että tulevaisuudessa eivät olennaisia o lisi yksilö t, vaan ihmislajin jääminen henkiin ( 121). Omien arviointiperusteidensa pyhittäjäksi M&P ovat kehittäneet orgaanisen kasvun käsitteen, joka kuitenkin on yhtä paljon ristiriidassa heidän itsensäkin esittämien näkemysten kanssa . Vertailut biologiseen kasvuun taas johtavat suorastaan samantapaisiin järkeilyihin kuin mihin erilaiset rotusyrjijät ( 16, 17). Mutta ei ole kysymys vain keksimisestä, vaan ennen kaikkea siitä, mistä noiden korvaavien materiaalien valn1 istan1iseen tarvittavat uusiu tumatto mat luo nnonvarat (energia ml) saadaan ja miten voidaan estää elinympäristö n saastuminen ja muu pilaantuminen, varsinkin kun tekniset ympäristönsuojeluto imenpiteet aiheuttavat koko ajan vain lisää suojelemisen tarvetta. ( 106) Voimakkaasta keinolannoittamisesta on pitemmän päälle vain vahinkoa. J os kaikki maailman työikä iset olisiva t täystyö ll isteuyjä kaikkein kiihkeimpien tehokkuusteknikko jcn vaa timusten mukaisesti , pit äisi niukimpien luo nno nvarojen rii ttävyy11ä varmaa n ryhtyä arvio imaan kuukausissa vuosien asemasta. Lyhytjännitteisten iskulauseiden avulla vain käännetää n ihmisten huo mio po is va ikeuksien perussyistä. Hannu j a Pekka Westerinen SUOMEN L UONTO 34/7 6. on oikeus ja pätevyys päättää toisia ihmisiä koskevien turvatoimien riittävyydestä, kun on tämä n luokan vaaroista kysymys. Perustarvikkeiden turvaaminen jokaiselle maailmassa ei yksinkertaisesti ole mahdollista niiden vallitessa. Muun luonnon kannalta joka tapauksessa olisi sitä parempi mitä pikemmin tämä tapahtuisi, jolleivät ihmiset pysty muuttamaan tapojaan. M&P itse asiassa perustavat orgaanisen kasvun" arvio inti 'lSa melko pitkälle kovien teknologio ic.en käyttöön, vaikka siellä täällä varoittelevatkin niiden seurauksista ja paino ttavat uusien sopivampien teknologioiden kehittämisen tärkeyttä. He esimerkiksi suosittavat maatalouden ulkopuolisen tuotoksen osuutta BAT :sta etelä-Aasiassa suurennettavaksi sillä perusteella, että mm. Käsityksemme mukaan tämä riittääkin. Mutta myöskään ei vähempi. Mielestämme olisi pitänyt laskea eri , lueille paikallisiin ilmastoym. Ai naki o lisiva t maapallo n asutut alueet pian yhtä kaatopa ikkaa . Ydinvo imalo iden kohdalla mahdollinen onnettomuus tietenkin on vielä aivan eri suuruusluokkaa. Ra ha on rikka ita suosiva kulutussäännöstelyn kont rollivä line. Kaikkia muita kuin perustarpeita palveleva kasvu merkitsee riitämistä ainakin tulevien sukupolvien maailmantulo-osuuksista. 100), että seurauksena on maan köyhtyminen tärkeistä kivennäisistä. Myöskin ekologisessa mielessä M&P unohtavat kesken kaiken omat hyvät periaaueensa. ORGAANISEN KASVU N USKONTO Rooman h/ubin toinen raportti, jota käsiteltiin mm. olosuhteisiin , mutta silti tasoltaan samanlaiseen kulutusmalliin perustuvat arviot kaikkien kansalaisten perustarpeiden tyydyttämisen edellyttämistä pienimmistä mah dollisista BAT:ista, luonnonvaroja ja ympäristöä säästäviä ns .. 65), he kuitenkin päätyvät kannattamaan maailmanalueiden keskisessä kansaakäymisessä "yhteistyömallia", j ossa teollisesti kehittyneiden alueiden yhteinen bruttoalueentuotos (BAT) vuonna 2025 on suurempi kuin muissa heidän esittämissään malleissa ja tuon ylikehittyneen maailman ja maapallon taloudellisesti alikehittyneimmän alueen BAT:ien ero kasvanut vielä yli kolmin kertaiseksi nykyisestään (809 1). Lapuan onnettomuuskaan ei asiantuntijoiden mukaan pitänyt vo ida olla mahdollinen. työllisyyteen vedo ten käyttää maapallon luonnonvaroja toisarvoisten tavaroiden tuo ttamiseen hyvinvoivien, ikävystyneiden ihmisten vaihtelunhalun tyydyttämiseksi, eikä vakavissaan pyrikään kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Tällaisesta ryöstöviljelystä huolimatta saadaan valkuaisja mineraaliköyhää " kaloriviljaa" . Suomen Luonnon edellisessä numerossa (s
4. 268-2 73 ). Erkamo Pages JJ6 -1 40 Niinisaari in Vuosaari at the eastern boundary af Helsinki used ta be a beautiful natural area with exceptionally rich vegetation and many rare species. The authors are studying the possibilities af making effective use af two types af wastes, sewage and tree bark. Ediloria/ Page 129 After more than two years af intensive work, the National Park Committee has recently released a preliminary report concerning the guidelines for developing the Finnish system af national parks. ) linnustoa, vaan alueet (sarakkeet) ovat siis ... SUOMEN L UONTO 3-4/76 Summaries of the Main Articles 1n This I ssue Suomen Luonto (Nature af Finland) Published by the Finnish AJJociation for N ature Protection (Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 H elsinki JO, Finland Editor: Teu vo Suominen Lack of what. OPETUSMINISTERIÖ pitää ilmeisesti Suomen Luontoa hyödyllisenä lehtenä, koska myönsi sen toimitukselle 15. Puiston tarkoituksena on säilyttää kappale Ruijan ylänköä havumetsineen, koivikkoineen, pensastoineen, soineen, järvineen, jokineen ja mataline tuntureineen sekä eläimineen ja kasvineen. Generally speaking, plants which either float on the water sufrace or have their leaves just above the bottom, cannot live in rivers, whereas plants which have submerged leaves thrive in this environment. H owever, a number af environmental problems could be solved by a more effective use af wastes. Soil from Wastes by Veikko Huhta and Veronica Sundman Pages 14J-146 So far, sewage and industrial wastes have been relatively infrequently utilized in Finland. Moottoriajoneuvojen käyttöä säädellään ankarasti, ja muutenkin määräykset pyrkivät tehokkaasti estämään kaiken häiritsevän ja luontoa muuttavan toiminnan. Future of Tropical Rain Forests by Riillajokiranta Pages JJ 1-JJ 5 Conservationists ali around the world are deeply concerned about the future af the rapidly vanish ing tropical rain forests . An increasing proportion af sewage is now being treated in purification plants, but only a fraction af the mineral-rich organic sludge is presently being used in agriculture, partly because af its watery consistency and unpleasent odour. Se sijaitsee Suomen Käsivarren tyvessä "olkakuopassa". 199. For instance, the discussions about the economic consequences include the philosophy that the gains are often invisible because they appear as long-term benefits which cultivate the scientific, cultural, and econom ic life af society. Luvut niiden alla ovat oikeita ja viimeinen sarake on turha. In addition ta the mechanical effect af the flow on the plants, moving water affects their environme11t by influencing the quality af the river bottom, sedimentation, the amount af light and oxygen, and the circulation af nutrients. The decisive role played by the flow is clearly shown by the fact that two species, Myriophyllum allernijlorum and Ranunculus pellalw, known as indicators af unpolluted lakes, can be found in badly polluted rivers, presumably because _chere is plenty af oxygen and ltttle compem10n. The waters nearby were, however, relatively deep, and in 1972 Niinisaari was chosen as the site for the largest state-owned dock. Here a combination af a rich soi! and a long history af being a flower garden, a vegetable garden, a poultry yard, and a place for ships ta leave their ballasts created an unusually varied flora with many rare and exotic species. viranomaisille annettuja o ikeuksia. Taulukossa ei ole esitetty Pohjois-Kuusamon järvien (alue 8. The modern wood-processing industry produces massive amounts af bark, but only a fraction af it has been put into use. Sompasaari could have become an interesting cultural monument and an important recreational area, but in 19581962 it was levelled ta the ground, covered with asphalt, and made as an extension ta the existing harbour area. Many af the ideas presented are modern and constructive. Two Natural Treasuries Demolished by Helsinki by V. However, the Ministry af Finances has bluntly declared that the existing plans are unrealistic in Finland's present economic situation. 1976 tiedonjulkistamispalkinnon. This statement is a further evidence af the shortsightedness af the State economy. The author stresses that the results obtained in lakes do not apply ta the rivers. KORJAUS Suomen Luonnossa 2/76 oli Antti Haapasen artikkeliin Kalottialueen vesilinnusto on inventoitu tullut taulukkoon 2. Promising results have been obtained by mixing these two types af wastes, either by directly applying them as such ta the fields , or by first making a compost mixture. in sewage. The history on environmental conservation is full af examples showing that preventive work 1s cheaper than curative. As a result, large parts af the natural area were <lestroyed, and now, in 1976, the remaining parts are threatened by a plan ta construct here the new big harbour af Helsinki. A similar fate earlier destroyed the rich vegetation af Sompasaari, another high and beautiful island af some 5 hectares. 7, 9, 10, 11 , 12. Both methods promote vegetation better than the use af the components separately. Eläimet ja kasvit on muuten rauhoitettu, mutta tulentekoon voidaan käyttää puuta, marjojen poiminta sallitaan ja riekon, jäniksen, ketun sekä minkin metsästys sallitaan laillisen poronhoidon yhteydessä. Closer studies indicate that after ane year the microbial life af the mixture closely resembles that af conventional soi!, while the soil invertebrates seem ta have a somewhat slower succession. Uutisia NORJA PERUSTI SUUREN KANSALLISPUISTON SUOMEN RAJALLE Aprillipäivänä 1976 astui voimaan laki, joka perusti jZ)vre Anarjokka -nimisen kansallispuiston Norjaan Ruijan lääniin Karasjoen ja Kautokeinon pitäjiin. River Vegetation as an Indicator of Water Quality by Risto J-famari Pages 141-142 An article describing the indicator value af certain species af aquatic flora (macrophytes) in lakes was recently published in Suomen Luonto (SL 5/1975, pp. Uuden kansallispuiston pinta-ala on 1 390 km 2. Further studies will be needed ta find methods ta el iminate the hazards caused by the presence af heavy metals, pathogenes, etc. Th is article deals with the characteristics af these unusually rich ecosystems, their inhabitants, their role in the biosphere, the reasons and results af their exploitation, and present efforts ta save them. valitettava virhe, jota toimitus ei huomannut. Rakentaminen ja luonnon muunlainen muuttaminen on kielletty lukuunottamatta porotaloudenharjoittajille, rajavartijoille, poliiseille ym
canadensis) . Out of these, four species (Sciurw vulgaris, Arvicola terrestns, M ,erotus agmtis, Mw mwculus) occur practically everywhere in Fennoscandia. During this century it has expanded its range to southeastern Finland and the expansion seems to be going on. The moose (Alces alces) was almost exterminated in Fennoscand ia during last century. About 200 years ago Tauvo was still a small island of rocks and sand, but now it is connected to the mainland . The local conservationists are trying to have this area legally protected. Sweden now has a population of about 1215 000 beavers, but the majori ty o f the Finnish popu lation of about 4 000-6 000 beavers belongs to the North American species (C. Bee and the Environment by Kari Koivu lehto Pages 17 417 8 Apimondia XXVth lnternation~l Beekeeping Congress, held last fall tn Grenoble, Fra nce, was devoted to the topic "Bee and the Environment" . The white-tailed deer (Odocoileus virginianw) is a North American species which has been succesfully introduced into southern Finland. One (Clethrionomys glareolw) is absent from the 200 northernmost parts. The roe deer (Capreolus capreolus) trad itionall y has had strong populations in southern Scandinavia. R.t. Excessive hunting and unusually cold winters brought them ro near-extinction in the 1930's, but now the populatio ns are healthy again. Ali these factors may reduce the number of bees in a situation where effective pollination is essential for ob taining good harvests. Presently it seems to be expanding its range towards Sweden. The wi ld reindeer (Rangifer tarandw) of Fennoscandia belong to two races. This, combined with the extensive use of weedkillers, reduces the variery o f plant species and creates rermendous fluctuations in the amount of fl owers available to the bees. It is found in Finland south of the Arctic Circle. Presently this area of more than 14 000 hectares has very little use other than some reindeer grazing, berry picking, and recreational activities. This process creates geologically and biologically interesting formations. raUus) which used to be the "com mon rat" of Fennoscandia up to the late l 700's. Jen nicus lives on both sides of the eastern border of Finland. Th is species has been succesfully in trod uced into some areas of northern Norway, too. The red deer (Cervus elaphw) occurs both naturally and as an introduced species in many pans of southern Norway and Sweden. The author has gone through their papers and presents a review of the findings. /arandus now occurs only in the Kola peninsula and in two places in Norway. In spite of repeated inrroductions by manin the past, there is presently no wild boar population in Sweden. Very little is known about the former distribution and , consequently, about the possible changes in distribution of three predominantly eastern and/or northern species (Myopw schisticolor, Clethrionomys rutilw, C. Bird life consists mainly of gulls, terns, and shorebirds. lt has great recreatio nal value, too. Norwegian beavers have been introduced into Sweden and Finland, too. The fa llow deer (Dama dama) has been introduced into a number of places in southern Sweden, Norway, and Finland. Modern agriculture is often based on mo nocultures. The population is well established a nd is constantly expanding its range. The vegetation is a curious mixture of southern and northern elements. The striped field mouse ( Apodemw agrarius) is an eastern species. Present trends in agriculture, as well as certain types of industrial pollution, are_ seriously affecting the life of bees, and, consequently, their prominent role as pollinators o f wild and cultivated plants. Efficient protection has now in cresed the Norwegian population to about 10 000 specimens. Tauvo, A Shore Formation to be Preseryed by j ouko Siira and Mikko Ojanen Pages 153-158 Along the coast ofthe Gulf ofBothnia the land gradually rises and the sea retreats. incl uding a number of post-glacial relics. The common vole (Microtus arvalis) has an eastern distribution in Fennoscandia. rufocanus) . Since 1957 this species has been repeatedly introduced into south Sweden where it now is well establis~ The wild boar (Sw scrofa) has .,~en frequent ly seen in the I 970's in southeastern Finland. The Norwegian rat (RaUw norwegicw) has relatively recently replaced the black rat (R. The muskox (O vibos moschatus) has repeatedly been introduced into Norway. Four species ( M uscardinw avellanarius, Apodemw jlavicollis, A. During the I 930's it was found only in the extreme southeastern corner of Finland, but now its range covers large parts of southern and Central Finland. The creatio n of the national park would not adversely affect them . The Proposed Martimojllrvi National Park byAri Lyytikäinen Pages 159-163 An essential part of Finnish nature is peatlands, but the present system of national parks in Finland includes very few of them. During the past twenty years this population has decl ined. Changes in the Distribution of Fennoscandian Mammals, Part II by Risto Cajander, Pentti Halenius, and Mikko Pryl Pages 16617 J The majority of Fennoscandian rodents are not known to have had any major changes in their distribution during the past 200 years. However, the sandy ecosystem is exceedingly fragile, and certain areas should not be visited at ali. The muskrat (Ondatra iibethicus), a North American species, has been repeared ly introduced into Finland since 19 19. sylvaticus, Sicista betulina) have generally southern distribution, and two species ( l emmus lemmw , M icrotw oeconomw) have northern distribution. Many migratory species visit the area regularly. Now the black rat is practically extinct, and the range of the Norwegian rat covers most parts of Fennoscandia. The fl ying squirrel (Pteromys volans) belongs to the Siperian fauna! type, and its distribution extends to southern and central Finland. The harvest mouse ( M icromys minutw) occurs o nly in the eastern parts of Fennoscandia. Tauvo is an unusually interesting study area for scientists. The populations are now bu ilding up. New generations and improving methods of research are gradually providing better understanding of the long-term effects of radioactive radiation. Industrial wastes such as heavy metals and fluorine are known to destroy bees, a nd heavi ly polluted areas may become totally unsuitable for beefarming. The blue hare (Lepw timidus) occurs everywhere in Fennoscandia, with the exception of southernmost Sweden where the brown hare has replaced it. SUOMEN LUO NTO 3-4/76. Now it is relatively well established in the southern parts of the country, including the island of Gotland. lnsecticides, used in pest control, may be detrimental to the bees, too. Protective measures helped the populations to build up, and now the populations are strong everywhere. The beaver (Castor fiber) was exterminated in Fennoscandia in the late l 800's, with the exception of a population of' about 100 animals in southern Norway. The Genetic Effects of Atomic Bombs by HannuNorppa Page; 147152 Extensive studies have been made, mainly by Japanese and American scientists, among the Hiroshima and Nagasaki survivors and their descendents . Ali rhree countries now have small local popu lations. !ts range now covers practically the whole of Finland and parts of Sweden. Occasio nal visitors have come to Finland. It is safe to assume that there will be no major obstacles to the proposed plans, which preferable sho uld be realized this very year European Wetlands Conservation Year. The only surviving populatio n of R.t. The rabbit (Oryctolagw cuniculw) was succesfu lly introduced into southern Sweden in I 905. Th e brown hare (Lepw europaeus) first arrived to southeastern Finland in the early l 900's. Eliomys quercinw is known to occur as a relic in a few localities. The plants and animals must constantly adapt themselves to the changing environment. The bee is known to be a highly adaptive species, but the world's beekeepers are becoming concerned about ies future. The proposed Martimojärvi National Park, just above the northern tip of the Gulf of Bothnia, would save representative samples of northern types of peatlands, with their rich plant and bird life. Now it is relatively common in agricultural areas in southern and central Finla nd . Occasional wanderers have been seen near the places of introduction, and five specimens appeared in Sweden in 1971
Laskutelineet alasi Jokaisen lintukuvaajan suuri toive on toteutunut Jorma Luhdan kohdalla: hän on saanut maakotkan Canoninsa tahtaimeen. Hannun kamera on Canon F -1. Luonnossa tarvitset hyyän kameran. Canon johtava kameroiden valmistaja T&K. Sellaisen kuin Canon. Ennen kaikkea tarvitset hyvää silmää ja hyvän kameran. Eikä hän usko näkevänsä ilvestä pihakuusessa, mutta pitää kame ran valmiina kuitenkin. Huomaa kuvan lyhyt teravyysalue, erinomainen tehokeino. Sillä luontokuvaus on paljon enemmän kuin kamerasafari Serengetiin. Se on kauniisti kaartuva mustikan varpu. Hyvällä luontokuvaajalla on myös hyvät välineet. Hanki Canon. Kun sinä aloitat luontokuva· uksen e t aluksi välttämättä tarvitse moottori periä etkä erikoisvarusteita. Mahdollisuuksia on luke· mattomia. Ja joukko erilaisia Canonobjektiiveja erilaisiin kuvauksiin. Kuva on otettu vaikeissa olosuhteissa lumimyrskyssä Canon F -1:llä, objektiivina Canonin FL 400 mm, F 5.6 SC . Luontokuvaajaksi. Tai ritariperhosen toukka ruohonkorrella. Liity luontokuvaajiin. Katsele ympärillesi, niin huomaat kuinka paljon mahdollisuuksia sinulla on ikuistaa luonnon ihmeitä. Useimmilla Canon-kamerat: F -1, EF tai FTb. Tässä tapauksessa Hannu Hautala kesän sirittäjälle. Emon terävä nokka on valmiina ja toinen jalka varoittavasti koholla, vastakuoriutunut poikanenkin yrittää näyttää valppaalta. Tai västäräkki halkopinon kolossa. Hetkinen hiljaa, sanoi valokuvaaja. Yksi tai kaksi objektiivia riittää. Luontokuvaaja ei odota tapaavansa kotkaa haaskalla, mutta hän varautuu siihenkin. Tai tyyni järvi kesäiltana. Etelänmatka alkaa, seuraavan kerran laskeudumme Afrikassa. Jorma Luhta on terävöittänyt kuvan lentoon nouseviin lintuihin, jotka muodostavat lahes graafisen kuvion syksyisen pehmeää maalaismaisemaa vasten. Hyvällä luontokuvaa· jalla on silmää ennen kaikkea pikkuasioille, sellaisille joita ei yleensä huomata. Canon F -1 ja FL 800 mm, F 8 SSC. Canonin makro-objektiivi vie lahelle pientäkin kohdetta. Ja kieltoa on parempi uskoa. Sellaisen Imin Canon. Canon F-1, objektiivina FD 200 mm, F 4 SSC . Asiattomilta pääsy kielletty
Niitä on 4 erilaista: roskaantumis-, öljyvahinko-, pesuaineja ilmansaastumisaiheinen. , ....... ..,..._ • .......,, o-., """' ""t".,,. 60 x 85 cm. MAISEMA JULISTEET esittelevät suojeltavaa suomalaista maisemaa : saaristoa, suota, metsää ja tunturimaisemaa. .. hnnuol,cfflffl. Lo _ _ _ ,i.po,H ftlh'" ...,.,._,,,,,,,,_,_ --•"""""''' ,.,,...po,••lltd<ln,.,u..yy..,..,-,po,Oh110-.li.-cd.......,_1tt1 1.<1,,.,,..,-... · · · -..... 12 mk/kpl tai 40 mk koko sarja. i: = ..J C: " E vi. )1Nk!io.i . ... _ S..-lrildoo ,...,.~,mo<1orn r1<1,.s-,.,, ....... uw ..,n,,.h , ''" "'""'"'" lu""!.'"h J,1. 50 x 35 cm, nyt alennettuun hintaan 18 mk/kpl. """'' t:u,_n.....,..,... .. ::..i:.:..:..~·~•-•;!.: ;-.:·.:..=..": ,-::-.::·:~t~!:~~==:t· " MTIK TOP L 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ~-:_-=--=--===-+== 10 11 12 13 14 15 16 ?:::.._,:: 17 18 19 20 21 22 23 --·•-"= . Kuvassa Poimi vain silmilläsi (70 x 44 cm, 10 mk), muut ovat Kauneimmillaan kasvavana ja Myrkkykasveja (91 x 62 cm, 12 mk). -"' E "l. o,,.c.,.,..o,..,,...,.,_ ..-tie:••· ... ul.•1 -,1., "'""''"m•p•n"hml,,.u..,HM Yh<• ••••tlulu....,00,0,J,J;,,,°"'"·"h',l,o'".......,,1.,.. .. ...,,,.h,,....i.....,1,,-,.11,..,i,.-olon,;,,ohlt) _,,,•,.-t .. io,,,-.-.1.nuli ,...., ,.,.., ,.....,<>1. ..... 2 ½1 25 26 27 28 29 30 l ~~~----~ Kesä mielessä Kesälläkin löydät varmasti käyttöä Suomen luonnonsuojeluliiton julisteille: mökin seinälle, tuliaisiksi tuttaville, luontoa työpaikalle, tietoa jakamaan, kesämieltä tuomaan . 12 mk/kpl tai 40 mk koko sarja. ~,if.o,•• .,..,ro,ifl '""'" "'°""' lrhJol.,., JO ,.., ... Tue suomalaista luonnonsuojelu työtä tilaa nyt juliste tai muuta mukavaa : postikortteja, kirjeensulkijoita, kirjoja jne. _ptf .. KASVIJULISTEET kertovat suojeltavista kasveista ja ne on piirtänyt Sirkka Linnamies. 60 x 85 cm. 90-631 405. QJ E = C: 8 ... N-k",."'°"=""°"'"'"llil pohlon,1,-.._., . onn,1. ..,. MU UMIJULISTEET on piirtänyt Lars Jansson. nrN,1,.-,,.,.., 1. rolM"""•• .. LUONNONKALENTERI 1976 kertoo kesänkin luonnontapahtuma!. 4, 00120 HKI 12, puh. 1.,..,..,1 • ...,uh,1 !. iu · -)~'-'"' Nffl .... TOUKOKUU 1976 .,..,S...-.. SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY, Punavuorenk