Suomen Luonto 3-4/1978 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Suomen Luonto No 3-4 1978
Muiden äyriäisten tapaan se on pikkukalojen, mm . Vaaleat ja kauniisti viiruiset kuoret ovat sydänsimpukan, tummat sinisimpukan. Merilintuja ja isoja kaloja saalistaa edelleen merikotka (oikealla), jonka kohtalona on ollut saada elimistöönsä Itämeren ravintoketjuissa rikastuneita vaarallisia myrkkyjä.. Tämän numeron kansikuvassa esiintyvät suolaisen ja makean veden nilviäiset samassa elinympäristössä , Itämeren vähäsuolaisessa murtovedessä. kivinilkan ja tuulenkalan ruokaa, ja nämä puolestaan ovat riskilän (iso kuva) ravintoa. Tämän sivun kuvat havainnollistavat erästä Itämeren ravintoketjua. Se on keskellä olevan Keratella-rataseläimen ruokaa ja tämä edelleen oikealla näkyvän petomaisen Cyclops-hankajalkaisen ruokaa . Kaikki kolme lajia jäävät Itämeressä selvästi pienemmiksi kuin varsinaisessa elinympäristössään. Harmaanruskea kotilo on sisävesille ominainen limakotilo . Molemmat ovat valtamerilajeja. Alinna vasemmalla on yksisoluinen perustuottaja, piilevä
ISSN 0356-0678 Paino paikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa SUOMEN LUONTO 34/78 37 . 3015. Sitä on kuormitettu liikaa laskemalla sen veteen jätteitä, myrkkyjä ja öljyä, muuttamalla sen pohjaa, rantoja ja jokia, käyttämällä yhä tarkemmin hyväksi sen kalantuottoa. Mutta onko se sitä. Tilaushinta on 40 mk , Pohjoismaiden ulkopuolelle 46 mk. Osoitteenmuutokset pyydetään ilmoittamaan kirja//iscsci liiton to1m1stoon . 50 mk (tämä kaksoisnumero 10 mk) . " Ainutlaatuinen" ei todellakaan ole ylisana, kun puhutaan Itämerestä. Kun tietoja karttuu, ne on käytettävä uusien päätösten, sitoumusten, lakien ja tekojen pohjaksi. 90-642 881 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00 , kesäkuukausina 8. Näin tapahtuu sitä nopeammin, mitä kypsempi yleinen mielipide on suojelulle ja mitä valppaammin se painostaa viranomaisia ja poliittisia päättäjiä tekoihin. Jo nyt, ennen sopimuksen ratifioimista, on käynnistetty joukko suojeluun tähtääviä tutkimusprojekteja. Meille suomalaisille Itämeri on ainoa meri, tärkein kala-apajamme ja elintärkeä yhdysside muuhun maailmaan. Tilaukset välittää myös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10, puh . Sellaisena se on rohkaiseva esimerkki maapallon muiden alueiden suojelulle ja kansojen väliselle yhteistyölle. Täsmällisyydessään ja velvoittavuudessaan Itämeren suojelusopimus on yhtä ainutlaatuinen kuin sen kohde. Suomen Luonto N :o 3-4 1978 SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12 , puh . Lehti voidaan tilata maksamalla tilaushinta postisiirtotilille no 608 21-1. lrtonumerot 7. ILMOITUSHINNA T 1/ l sivu 2 000 mk, 1/ 2 sivu 1500 mk, 1/4 sivu l 000 mk, takakansi 3 000 mk, aukeama 3 500 mk , värilisä 700 mk. Sanotaanhan samoin monesta muustakin maapallon alueesta, vaikka useimmat niistä toistuvat suunnilleen samanlaisina muuallakin. Juuri tässä on se vaihe, jossa tarvitaan vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen työpanosta: tiedon levittämistä Itämerestä, voimakkaan kansalaismielipiteen luomista ja yhteydenpitoa muiden Itämeren maiden luonnonsuojelujärjestöi~D 105. 3 7. Tämän vastuun on jokainen rannikkovaltio hiljattain tunnustanut allekirjoittamalla Itämeren suojelusopimuksen tietoisena ''Itämeren alueen merellisen ympäristön ja sen elollisten luonnonvarojen korvaamattomista taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuuriarvoista" sekä "sopimuspuolten velvollisuudesta suojella ja parantaa Itämeren alueen merellisen ympäristön arvoja kansojensa hyväksi" kuten sopimuksen johdannossa todetaan. Itämeri on luonnon toimiva kokonaisuus, ekosysteemi, jossa vesi ja eliöt liikkuvat valtiollisista rajoista piittaamatta. 30. Huoletta voi sanoa: Itämeri on maapallon ylivoimaisesti suurin murtovesi; sen saaristoilla ei ole toisintoja; Perämeren kaltaista uuden maan synnyttäjää ei ole missään muualla. 90-406 262 . vuosikerta Anna Itämeren elää! Itämerta sanotaan ainutlaatuiseksi. Kukin niistä on käyttänyt ja käyttää omalla tavallaan sen tarjoamia mahdollisuuksia. vsk . Osa niistä toteutetaan kansainvälisenä yhteistyönä, osa kansallisesti, mutta aina silloinkin kokonaisuuden osana. TOIMITUS Päätoimittaja (vastaava): Teuvo Suominen Toimitussihteeri : Marjukka Kulmanen Artikkelitoimittaja: Seppo Vuokko Taitto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (puheenjohtaja), Camilla von Bonsdorff, Mikko Laakso, Terttu Laurila, Hannu Raittinen ja Veijo Vänskä. Siksi vastuu Itämeren parantamisesta on sen käyttäjien yhteinen. Nyt Itämeri sairastaa. Omakseen sen tuntevat myös muut kuusi rannikkovaltiota, Neuvostoliitto, Ruotsi, Puola, Saksan demokraattinen tasavalta, Saksan liittotasavalta ja Tanska. Pelkkä sopimus ei vielä paranna Itämerta. Vuonna 1978 Suomen Luonto ilmestyy kahdeksana numerona. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. Hyvän tahdon lisäksi tarvitaan täsmällistä tietoa suojelun kohteesta ja uuden tiedon soveltamista konkreettisina tekoina
172 Paavo Tulkki: Rav inteet ja happea kuluttavat jätteet Itämeren rasi ttee na. . 168 Erkki Hiisfinen: Itäm eren ympäristömyrkyt ja radioaktiiviset aineet . vsk.. SUOMEN LUONTO 3-4 1978 ITÄ MERI Anna Itäm eren elää 1 • • • 105 A nto leiknla : Mare nostrum m eidä n meremme . 128 Kalle Purasjoki ja Anneli N iemi: Itäm eren plankton vapaasti keiju va e liöstö . 179 Arno Rautavaara: Jokamies merellä 182 ITÄMEREN SUOJELUSOPIMUKSET JA TUTKIMUS Aarno Voipio: Itäm eren tutkimus ja suojelu 184 Paavo Tulkki: Itämeren tutkimus on monipuolista ja kansainvälistä . . 106 ITÄM ERI JA LUONNONSUOJELU Leif Lindgren : Rann ikoittemme suojelu alueet Ja suojelt avat eliö t 162 Esko Joutsam o: Itäm eren alueen merikotkat 166 Eero Helle: Itämere n hylke iden lisää ntyminen Ja ympäri stöm yrk yt . 176 Mikael Hilden : Turistit, autolautat , ö lj y: Kalastajan arkipäivää . 136 Guy Hiillfors: Itäm eren rant avesie n eliöstö . . . . . . . 186 Kalevi Keynfis : Pohjanpitäjänlahden alue ran nikkovesiemme pienoism alli . . . 10 7 Pcntri Miilkki: Itäm eri m aailman suurin murtovesia ll as . . . . 109 ITÄMEREN K ÄYTTÖ Tim o Miettinen : Itäm eren va rhaiset käyttäjät 11., Birger Ohlson: Saaristo n elinkei not ja m eren kulku 11 6 Veikko Sjöblom ia Raimo Parmannc: Itämeren kalastus .. . . 139 Ake Niemi: Itäm eren ekologiasta Ja ekosysteemeistä . . 144 Marrri Soikkeli: Itämeren nisä käsja lintuk an tojen muu ro ksist a 149 Pekka T. . . . . . . . . . . . . lehtinen : Kuink a Itäm eren saa ret sa ivat eläi mensä 155 Jouko Siira: Kohoava maa verhoutuu kasve ihin . . . . . . . . . . . 158 ( .. . . . . . . . . Ilppo Kangas: Maai lman merien suo jelu Summaries of the Main Articles 192 195 197 SUO MEN LUONTO J4/78 J7 . . . . . . . . . . . . 189 Matti Uihdeoja : Itämeren suojelusopimuksen synty. . . . . 170 Kauko Hiikkilii ja Paavo Tulkki: Ö lj y Itämeren ongelm ana . . . . 120 Tapa ni Va ltonen: Itäm eressä elävät sisävesien kalat 126 ELÄVÄ ITÄMERI Kari Lagerspetz: Itämeren eliöstö n alkuperä ja fysio log iset sopeutuma t . . . . 13 1 Erkki lcppfikoski: Itämeren pohjaeliöstö . .
Meriä on maapallolla 36 1 miljoonaa neliökilometriä , mutta meidän meremme on vain tuhannesosa siitä , 385 000 km 2 . Silakkameri olkoonpa vainkin: Pariisissa on silakka, hareng baltique, kalaravintoloiden erikoisherkku. Ei ole turha tuo kartan kulunut vertauskuva: äiti meri, tytär käsivarsilla. Ei sitä tietenkään käy rinnastaminen Välimereen, jos ajatellaan koko länsimaisen kulttuurin historiaa . Yksi niistä on Helsingin Esplanadi. Tekisi mieli nimittää sitä itämerenharmaaksi, muistutukseksi siitä, että minkä meri ja maa täällä jäävät värikkyydessä jälkeen Välimeren t1eno1sta, sen ne ehkä sävyissä voittavat. Välillisesti itämerellisiä ovat kokonaiset maakunnat , varsinkin jokilaaksoalueet , ja samaan mereen virtaavat myös järvisuomalaisten vedet, Itämeren rannoille ja rannoilta kulkevat heidän tuotteidensa ja tuontinsa kauppareitit. Rannattomuus on meren olemus; isollakin sisäjärvellä se saattaa vain vilahtaa aukkona saarten lomasta. On Itämerellä toki silläkin rantansa ja saarensa , enemmältikin kuin monella muulla. Samaa haukea ja ahventa nousee niin Suomenlahdesta kuin Saimaasta, niin Pohjanlahdesta kuin Pielisestä. Tällaisten lukujen valossa se on todella allikko, lätäkkö , globaalisesti merkityksetön kulju . Eivät siellä todelliset merieläimetkään viihdy , tonnikalat ja makrillit , merisiilit ja maneerit. Pallolla on ympärysmittaa metrin verran , mutta nelisenttisen Itämeren siinä melkein peittää peukalonkynnellä . Itämerelle vie sisämaasta monta väylää. lempeästi , yhtä heliästi , yhtä totaalisesti. Noissa vaatimattomien nilviäisten nimissä on meille miltei sadunhohtoa. Kun vähänkin keskemmälle menee , siinä on horisontin rannattomuutta yhtä paljon kuin Atlantissa, sillä enempää kuin rannattomuuden joka suuntaan ei mikään meri pysty tarjoamaan. Tieto graniittipohjamme ikivanhuudesta vain korostaa nuoruuttamme . Lipuupa vaikka kesätuulen ajamana saarten lomitse, aavaa oikealla ja kallionvankkaa männynkäkkäröineen vasemmalla, pysähtyypä nostelemaan luotojen kupeilta ja kauempaakin turskaa ja kampelaa, silloin kyllä huomaa että täälsuoMEN LUONTO 34178 37 . vsk. Mutta kauempana vesi jo väreilee, toukokuun kynnyksellä jäistään vapautuneena , hienon siniharmaissa sävyissä. Toiset väittävät , ettei se ole meri ensinkään vaan murtovesiallas , melkein kuin lahdelma tai jokisuisto. Kartalla Itämeri näyttää reunustavan meidän maastamme vain pientä osaa, Suomennientä. Samoin sitä korostaa tieto siitä, että 107. Mahtuu silakkamereen verkkoa ja kalastajaa , luotoa ja hylkimiestä , saarta ja alusta finnjättejä myöten , vaikka vaaraa henkivät öljyrefanutit eivät sille tervetulleita olekaan. Anto Leikola Mare nostrum meidän meremme Se ei näycä isolta kamapallolla , josta yli puolet hohtaa valtamerensinisenä . Ne ovat meidän meremme ja maamme muinaisuutta, nuorta tosin , jos vertaa niitä Euroopan muinaisuuteen Acheuliin, Auringnaciin , Madeleineen ja muihin, kulttuurikausiin jotka päättyivät ennen kuin Itämeren vaiheet edes alkoivat sen vapauduttua jään painon alta . ITÄMERI, MARE BALTICUM, Östersjö, Ostsee, Baltitskoje more , monien kansojen ja monien kulttuurien meri . Sitä pitkin voi laskeutua ohi Havis Amandan, Meren rakastetun , Kauppatorille, jota olisi vaikea kuvitella muualle kuin meren , kauppatien , partaalle joskin Viaporin muurit edempänä muistuttavat, että Itämeri ei ole aina ollut rauhan meri ja että Pax Baltica on kerran toisensa jälkeen väkivaltaisesti keskeytynyt. Mutta meille se on ollut factotum , kaikentekijä; meiltä se kyllä ansaitsisi Välimeren tapaan nimen Mare Mediterraneum , maidenvälinen meri , tai Mare Noscrum, meidän meremme. Kuinka monta maata koko maailmassa meri kantaa yhtä ftfimcren ja ihmisen suhdetta valaisee Anto Leikola , Helsingin yliopiston elå'intieteen dosentti, joka tieteellisen ja kansamajuistieteellisen julkaisutoimintansa ohella on laajalti kfisitellyt tieteenhistorian ja kulttuurihistorian kysymyksifi. Täällä ne ovat kohdanneet, ottaneet mittaa toisistaan , edenneet , väistyneet ja sulautuneet, etelä ja pohjoinen , itä ja länsi , germaanit ja baltit, fennit ja slaavit. Tähtitorninmäen paljaat kalliorinteet avaruuden oikealla puolella kertovat jääkausista ja sulavesistä. KOLERA -A LTAAN VESI on sameaa ja roskaista; niin kai se on aina ollutkin. Jo rannikon kaupungeissa heitä on yli miljoonan verran. Mutta on se sentään meri. Kun nousee ylös Uspenskille, näky avartuu rannattomaksi. Yoldia, Ancylus , Litorina . Maapallon merien keskisyvyys on lähes neljä kilometriä , Itämeren va1va1set 65 metriä . lä jos missä meri on liitossa maan kanssa . Silakkamereksi sitä on runoilija nimittänyt. Mutta kuinka moni meistä asuukaan sen välittömässä vaikutuspiirissä
jestelmällään , jos tuo järjestelmä ei pysty suojaamaan tätä merta, vaan sallii likaviemäriensä syytää jätteitä sen ylikuormitettuihin vesiin. ........................... ........................... 1111111: t::::::. 6 000-1 500 e.Kr.) on nykyisen Itämeren edeltäjä . . 10 0008 200 e.Kr.) oli jäätikön salpaaYoldiameri (n . ................. ····· ........................... merivaihe. !111\i i!!! l Iil: .: :::::: ~ ... ..... ........................... Mitä aihetta on Neuvostoliitolla, Puolalla tai ItäSaksalla ylvästellä yhteiskuntajär................. ........................... Mitä ovat suomalainen sisu , järjestelytaito , talkoohenki, jos me annamme oman historiamme ja isänmaamme suunmman yhteisen nimittäjän , Itämeren , tuhoutua silmiemme edessä. ii!i!! )!i)[!!iii!!!ii!!i~~[ ··························· ........................... Me olemme yhä liikkeessä meren ja maan vuorovaikutus e1 ole täällä koskaan asettunut. ........................... niin kuin Zachris Topelius asian ilmaisi. -,,, ~ f Litorinameri (n . Jos eivät illl!llll!iii!i!llllllmii iiliiiiillillllllllllli 11 Välimeren vanhat kulttuurikansat juuri merestaan piittaa , tylyjä olemme mekin synnyttäjäämme kohtaan . ........................... Nimi johtuu silloin yleisestä Ancylus fluviatilis -kotilosta. Ancylusjärven (n . TUNTUU MAHDOTTOMALTA ajatella että joku voisi muuttaa Itämeren vesilakeuden jättiläismäiseksi kolera-altaaksi . Nimi on annettu pienen Yoldia arctica -simpukan mukaan . 11111111•1•1•1•1111111 1 .1111111<·· 11111111111111111w:::::=, .. 108 ! i i i i i i i i i / i i i i i i i i i ! ! ! i ! / i i i i 1 i i i i i i i i P:::: ~:. ............................ D ~--=_=:j:;:;'~ Balttilainen jääjärvi (n . ........................... Itämeri ei ole terve , ja syy on meidän. ........................... 8 2007 000 e.Kr.) oli lyhytaikainen suolainen ma makeavetinen järvi . vsk.. ............................ Entä me itse. ........................... SUOMEN LUONTO 3-4/78 37. ........................... . ::: ::: })~ :,.~J=:::f }:Y . ···················· .. Nimen aiheena ovat murtovedessä runsaat Linorina-suvun kotilo1. .......... .... liiliiiliiiil[l[lil[ilillllllllll~ i!T/i .. ::::::: :::·· iY\ ~: :: :::. Mitä hyötyä , ihmettelen seistessäni Uspenskin vuorella merta katsellen , on Ruotsilla tai Länsi-Saksalla vauraudestaan , jos sen hintana on Itämeren riisto ja kuolema. ........................... ................. \ f ............ ,:,::::::,::::::::,:::::,:::i,::::::::,:::::,··\:·· :::::::::::::::::::::::::::::::::::::J::·· ::::::::::::::::::::=:::::::::::~ iiiiiiiilliliiilil 1 1ililil[iiWy· ::::::::::::::::::::::::::· :::: ::: :::: :::: ::: :: :: :· ::::::::::y::=~··: HH:H/=''. ...................................... ...... ........................... Itämeri joka vuosisata lahjoittaa tyttärelleen herttuakunnan . Mutta mahdotonta se ei ole. 7 000-6 000 e.Kr.) vesi oli jälleen makeaa. ..........................
Joet tuovat Itämereen vettä vuosittain keskimäärin 470 kmJ. Vuosituhansien aikana meriyhteys on madaltunut ja vedenvaihto sekä suolapitoisuus asettuneet nykyiselleen . Niiden kohdatessa toisensa, kerrostuessa, sekoittuessa ja virtaillessa syntyy se Itämeri, joka tarjoaa kasveille ja eläimille poikkeuksellisen elinympäristön . Tieto Itämeren fysikaalisista ominaisuuksista auttaa siten meitä ymmärtämään sen olemusta, elämää ja käyttömahdollisuuksia. Maan kohoaminen jatkuu vielä suurimmassa osassa Fennoskandiaa, mutta uusimpien tutkimustulosten mukaan Tanskan salmien alueella maa vajoaa noin millimetrin vuodessa. Ancylusjärvi, joka laajimmillaan n . oli nykyistä Itämerta kookkaampi. Se syntyi vasta jääkauden loppuvaiheessa, ja se muuttuu ja kehittyy edelleen; mm. Mataluus ja salmiyhteyden ahtaus estävät vapaan vedenvaihdon Pohjanmeren ja Itämeren välillä. Mereen tulevan ja merestä poistuvan veden suolapitoisuuksien perusteella on .laskettu , että Pohjanmerestä tulee vuosittain runsassuolaista vettä myös noin 4 70 kmJ. Sen yhteys Atlanttiin oli nykyistä avarampi , ja Litorinameren vesi oli suolaisempaa kuin nykyisen Itämeren . Itämeri siis muuttuu jatkuvasti. Kun meriyhteys muodostui myöhemmin jälleen , tällä kertaa nykyisten Tanskan salmien tienoilla , syntyi Litorinameri . yhteys valtamereen katkesi ja syntyi ns . Perämeri siirtää rantaansa . VESIT ASE ON POSITIIVINEN Sisävesistä tuleva makea vesi ja Tanskan salmien kautta tuleva suolainen merivesi määräävät Itämeren veden suolaisuuden ja tiheyden . Yoldiameri. Maan kohoamisen m yötä suora SUOMEN LUONTO J-4 178 J7. vsk. Myöhemmin siitä aukesi suora yhteys valtamereen Keski-Ruotsin kautta , ja nykyisen Itämeren paikalle muodostui ns. Ei tarkkaan tiedetä , kuinka suuri osa vaihdosta on edestakaista liikettä salmien alueella ja kuinka suuri osa todellista, Itäme109. Pentti Må"lkki Itämeri maailman suurin murtovesiallas Itämeri on hyvin nuori meri . 1T ÄMEREN SYNTY Jääkauden loppuvaiheessa mannerjään reunalle muodostui Baltian jääjärvi . Itämeren vesimassat ovat peräisin osaksi sisävesistä, osaksi valtamerestä. Itämerestä kertoo Merentutkimuslaitoksen osastonjohtaja fil.tri Pentti Mätkki, jonka omat tutkimukset ovat kohdistuneet erityisesti Itämeren virtausten dynamiikkaan. Väylä valtamereen oli silloinkin varsin matala , minkä vuoksi vesi oli voimakkaasti kerrostunutta: pinnalla oli vähäsuolaista , syvemmällä valtamerestä virrannutta runsassuolaista ja raskaampaa vettä. 6 500 e.Kr
Säännöllisiä säähavaintoja ei avomerellä suoriteta, vaan sadanta• ja haihdunta-arviot on perustettava rannikolla tehtyi• hin havaintoihin. sekundaarinen suolaisuuden harppauskerros , joka säilyy , kunnes rajakerroksen lävitse tapahtu• va sekoittuminen poistaa sen . Tällaisia purkauksia esiintyy, kun sääolot sekä Pohjanmeren ja Itämeren välinen vedenkorkeuse• ro ovat sisäänvirtauksille suotui • s1a. Vaikka jokien tulovirtaa• mat vaihtelevat runsaasti vuodenaikojen mukaan, tämä ei näy kovin selvästi Itämeren pinnan vaihteluna . Täysin suolaton vesi on tiheintä lämpötilassa +4 °C, mutta suolaisuuden lisääntyessä tiheysmaksimin lämpötila alenee . Myös jäätymispiste alenee suolaisuuden kasvaessa , minkä vuoksi merivesi voi olla kylmempää kuin o·c. 7 %0 ja Suomen rannikolla 63 %0 . Kuv_iost.i näkyy , miten harppauskerros (viivojen vaakasuora osa) kesän Ja syksyn m111.1an painuu syvem• mälle . Välittömästi salmien jälkeen ma• talalla Arkonan alueella laimentuminen jatkuu , minkä jälkeen vesi virtaa kohti Itämeren syvänteitä . Suolaisuus on Etelä-Itämerellä noin 8 %0 , keskisellä Itämerellä n . Pitkäaikaisten ja voimakkaiden länsituulten aikana sisään tU· levat vesimäärät voivat olla huomattaviakin . Uuden suolaisen vesimassan ja sy• vänteissä ennestään olevan veden rajapinnalle muodostuu toinen , ns . Vesitase on siten kokonaisuudessaan positiivinen , ja ylijäämä poistuu Tanskan salmien kautta . Pintaveden lämmetessä sen ja kylmän syvänveden välille muodostuu ns. Suoraan Itämereen sataa noin 180 kmJ vettä vuodessa , mikä vas• taa suunnilleen haihduntaa me• ren pinnasta. Voimakas kerrostuneisuus vähentää pystysuuntaista sekoittumista, minkä vuoksi ravinteiden ja muiden liuenneiden aineiden määrät ovat hyvin erilaiset eri vesikerroks1ssa. Itämereen laskettiin tulleen 1951 runsassuolaista vettä noin 200 kmJ, eli likimain yhtä paljon kuin siihen sataa vuosittain . Itämeren vesi on voimakkaasti kerrostunutta . on 5070 metriä. ren vesija ainetaseeseen vaikutta• vaa vedenvaihtoa. Pintalämpötilat seur.iilevat luonnollisesti vuodenaikojen muutoksia (korkeimmillaan elokuussa, matalimmillaan talvella). kautumaa Itämeressä linjalla Juu• tinrauma Leningrad. Vedenvaihto harppauskerroksen lävitse on vähäistä, joten koko vesimassa uusiutuu seuraa• vassa suolaisen veden purkauksessa. Itämeren tutkimus on niin nuor· ta, ettei voida esittää varmoja päätelmiä sisaanvirtausten jaksollisuudesta. Paineen vaikutus on kaikkein vähäisin , ja Itämeren alueella se voidaan jättää huomiotta. Tähän vesimassaan on vuosien kuluessa ker• SUOMEN LUONTO J4178 J l. Lumen sulamisesta aiheu· tuva tulva ajoittuu eri kuukausille Itämeren eri osissa , ja säätekijöiden aiheuttamat muut vedenkorkeuden vaihtelut ovat sitä huomattavasti voimakkaampia. Erittäin voimakkaita ja pitkävaikutteisia suolaisen veden purkauksia oli vuosina 19 38 ia 1951 . Sen alapuolella on suolaisuuden harppauskerros, halokliini, jossa suolaisuus ja ti• heys kasvavat voimakkaasti. Vedenvaihdon todellisen määrän laskemista vai• keuttavat väylien pohjan mutkikas muoto ja veden samanaikai• nen virtaaminen eri kerroksissa eri suunt11n . SUOLAISUUDEN JAKAUTUMINEN Meriveden tiheys riippuu kolmes• ta tekijästä: paineesta, suolaisuu• desta ja lämpötilasta. Suolaisen veden virtaus kohti merialueen syvänteitä työmaa edeltään siellä ennestään olleen kevyemmän veden . multa syvällä (kuviossa alinna) erot ovat vain muutaman asteen luokkaa . vsk.. Mitä suolaisempaa ve• si on, sen raskaampaa eli tiheäm• pää se on . Sen sijaan pitkäaikaiset sisäänja ulosvirtausjaksot aiheuttavat koko Itä· meren pinnassa selviä eroja. Mitä enemmän vettä kerrallaan virtaa sisään, sitä vähemmän se ehtii sekoittua matalilla kynnysalueilla ja sitä pitemmälle keskisen Itämeren alueella se virtaa. SUOLAISEN VEDEN VIRTAUKSET Kuvio 2 esittää suolaisuuden ja. Edellä esitetty Itämeren vesitase on hyvin likimääräinen, sillä tietomme etenkin vedenvaihdosta Pohjanmeren kanssa ovat varsin puutteellisia. Merkittäviä suolaisen veden purkauksia on harvoin ; usein väli on kymmenisen vuotta . Sekoit• tuneen pintakerroksen paksuus 110 Kuvio 1. Meriveden lämpötilan kehitys 1977 eteläisellä Selkämerellä. Siitä voi seurata suolaisen veden kulkua ja vähittäistä laimentumista kohti Itämeren syvänteitä . Pohjakerrokseen asettuneessa vesimassassa sekoittusmisprosessi kestää kauan, jopa runsaan vuosikymmenen. Suolaisuuden ollessa 18 %0 (18 g suolaa kilossa merivettä) vesi on tiheimmillään lämpötilassa o•c. harppauskerros, termokliini , joka estää vesikerrosten sekaantumisen keskenään . Sekoittumista lisää matala, noin 18 metrin syvyinen kynnysalue. Pohjanmereltä Itämereen tuleva vesi on jo Kattegatissa laimentunut suolaisuuteen 15 17 %0, kun Atlantilla veden suolaisuus on noin 350/oo
105. Kevyempänä se pysyy myös pinnalla . Auringon säteilyn vaikutuksesta keväällä heti jäiden lähdön jälkeen syntyy pintaan lämmin peitekerros. 3 50 100 ''Minun tå"ytyy på"å"stå" selville merestä". kun taas jokien tuoma makea vesi viipyy perukoissa . Laiturit ja tiet ja kalat ja sen semmoiset ovat pikkuvå"en nå"percelyå", niiden jotka eivå"t vå"litå" asioiden suurista yhteyksistä". Gotlannin syvänteeseen . e11ä Itämeren vesi on suolaisin1• millaan toisaalta T anskan salmissa , toisaalta syvänteissä . Vielä tehokkaampi kynnysalue estää runsassuolaisen veden virtauksen kohti Ahvenanmerta ja Pohjanlahcea. Suomenlahti on suorassa yhteydessä Itämereen ilman selvää kynnysaluetta. m Kattegat 0.----::c=---Gotlannin syvän ne Suomenlahti -~~-~-~~ --~___,,._.__,._~-_,.----------------------~--<'--''-----"~ 6 50 7 -----s----------1= 1 100 Meren m Ahvenan meri Selkämeri kurkku Perämeri Kuviot 2 . Pintalämpötilan keskimääräinen vaihteluväli esim . 5 %0, siis lähellä Itämeren pohjoisosien suolaisuutta. Joutuessaan matalammille merialueille se sekoittuu runsashappiseen veteen ja seu rauksena on voimakas biologisen tuotannon lisäys . Suolaisten vesimassojen eteneminen pysähtyy yleensä Gotlannin itäpuolella olevaan ns . ' ' Tove Jansson, Muumipappa ja meri s. Kuviosta näkyy selvästi pohjan muodon , erityisesti Ahvenanmeren eteläpuolisen kynnyksen ja Merenkurkun vaikutus . Aivan Suomenlahden itäisimmissä osissa suolaisuus vähenee voimakkaasti Nevan suuren virtaaman vuoksi. Helsingin edustalla Harmajalla on 0.3 16°C. Pohjanlahden syvimpien kerrosten virtauksista tiedetään verrattain vähän . Suolapitoisuuksia (tuhannesosina eli promilleina) kuvaavat käyrät osoi11ava1. Samoin havaitaan runsaiden jokivesien, virtaaman, vaikutus suolapicoisuuceen . Pohjanlahdelle virtaava Itämeren vesi on yleensä perä1s111 pintakerroksista , minkä vuoksi suolaisuuden aiheuttama kerrostuneisuus tällä merialueella on vähäistä ja vesimassan sekoittuminen vastaavasti voimakasta . Pohjan kynnykset estävät raskaan suolaisen veden pääsyä pitemmälle. minkä vuoksi vesimassojen jakautuminen siinä on samanlainen kuin Itämerellä . LÄMPÖTILAT Itämeren pintalämpötila vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan . Rannikon läheisyydessä virtaukset ovat voimakkaira , samo111 tuulten aiheuttamat virtausten vaihtelut. Tuulten ja virtausten aiheuttama sekoittuminen on lahden itäosissa voimakasta , mutta jo Helsingin edustalla pintaveden suolaisuus on noin 5. Selkämeren Ruotsin puoleisella rannikolla veden suolapitoisuus on pienempi kuin Suomen puoleisella rannikolla . jonka erottaa 111. Tämä osoittaa sen, että tulevan veden päävirtaussuunta kulkee maapallon pyörimisliikkeen vuoksi pitkin oikeanpuoleista rantaa , mutta myöskin sen, että Ruotsin jokien tuomat vedet eivät kulkeudu koko Selkämeren alueelle , vaan pysyvät rannikon läheisyydessä . tynyt huomattavia ravinnemääriä , mutta se voi olla lähes tai täysin hapetonta . Runsassuolainen vesi ei virtaa sen takana olevien kynnysalueiden ylitse en nen kuin uusi purkaus työntää edellään pois syvänteen vesimassat. Tämän vuoksi Itämeren syvimmassa kohdassa, Landsortin syvänteessä Tukholman saariscon eteläpuolella, suolapicoisuudet ovat yleensä pienemmät kuin SUOMEN LUONTO 34/78 37 vsk. Gotlannin syvänteessä . Kuvio 3 esittää pitkittäisleikkausta Ahvenanmereltä Kemiin. Ylempi kuvio esit tää varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden profiilia, alempi Pohjanlahden profiilia . ja 3. Pohjanlahdella ei havaita setcundaarista suolaisuuden harppauskerrosta , joka Itämerellä on erityisen selvä suurten suolaisen veden purkausten jälkeen
( 1974) : Oceanografi. Hela . Vaikkakin tutkimuksen kokonaismäärä on lisääntynyt huomattavasti kuluneiden vuosikymmenien aikana ja ennen kaikkea tuckimuslaitteistot kehittyneet valtavasti, tietomme: meren fysikaalisesta käyttäytymisestä ovat vielä varsin puutteelliset. TUULI KULJETTAA JA KALLISTAA VETTÄ Harvoin tapahtuvia suolaisen veden purkauksia lukuunottamatta virtauksien pääasiallisin aiheuttaja on tuuli. Tämän alueen ulkopuolella jäät liikkuvat tuulten ja virtauksien mukana. Alhaisen suolapitoisuutensa vuoksi Itämeri käyttäytyy tässä suhteessa järven tavoin . ilmakuvissa havaitaan usein jyrkkänä rannikkovesien ja avomeren puhtaamman veden välinen raja. Tällainen kylmän veden kumpuaminen pintaan voi aiheuttaa yllätyksen aamu-uimarille. Myöskään järvitutkimusten tuloksia ei suoraan voida soveltaa Itämereen . Pin112 tavirtausten ansiosta myös peitekerroksen paksuus kasvaa myötävirtaan . Kuvio 1 esittaa lämpötilan kehitystä 1977 eteläisellä Selkämerellä. 248 pp. Poikkeuksellisen ankarina talvina voi Suomenlahdella ja Pohjanlahdella muutaman kuukauden aikana esiintyä koko merialueen kattava jääpeite. Yksityiskohtaisemmin ei tässä voida puuttua esim . Suomenlahdella peitekerros voi paikoin hävitä tilapäisesti kokonaan . Pohjanlahdella on mitattu jään liikkuneen jopa 60 cm/sek . Itämeren maiden yhteistyö onkin herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota siksi, että yhteisen tavoitteen eteen tehty työ on ollut poikkeuksellisen tuottoisaa. Stockholm . Tuulet sekoittavat lämmintä pintavettä alla olevaan kylmempään veteen, mutta niiden vaikutus ei juuri yllä 20 metriä syvemmälle. Jäätyminen alkaa sääoloista riippuen marrasjoulukuussa Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoista. Kaikki tämä vaikuttaa myöskin meren muihin oloihin. Tämän vuoksi pinnalla jäähtynyt vesi vajoaa kohti pohjaa, ja jäätyminen on mahdollista vain, jos koko vesimassa jäähtyy jaatymispisteen lämpötilaan . Tämän laajan ja monimutkaisen tutkimustyön toteuttaminen on kuin ison palapelin kokoamista: sopivalta näyttäviä paloja on paljon, mutta jossain vaiheessa täytyy osa purkaa, jotta oikea ratkaisu löytyisi. Myös pohjan ja rantojen muoto ohjaavat pintavirtauksia Itämeressä toisin kuin valtamerissä . Mälkki , Pentti (1975) : lriimeren vedenkorkeuden lyh ycaikaisec vaihccluc. Tämän vuosikymmenen alkupuolen leutoina talvina Selkämeri on ollut ainakin osittain vapaa jäistä, kun taas Perämeri on ollut joka talvi jään peittämä. D KIRJALLISUUTI A Fonselius. Syksyn mittaan peitekerros yleensä paksunee, kunnes se on sama kuin suolaisuudeltaan tasainen pintakerros, jolloin halokliini yhtyy termokliiniin . Pohjanlahden itäja länsirannoilla peitekerrosten paksuusero saattaa lyhytaikaisesti olla jopa kymmenen metriä. Itämeren erityisolosuhteiden vuoksi siihen on usein vaikea soveltaa valtamerien tutkimuksessa saatuja tuloksia. vsk .. JÄÄOLOT Valtamerissä veden tiheysmaksimi saavutetaan jäätymispistettä alemmassa lämpötilassa. O ma maa , No 11 . Kapeissa merenlahdissa virtaukset voivat huomattavisti poiketa edellä esitystä yksinkertaisesta mallista. alapuolisesta vesimassasta lämpötilan harppauskerros , termokliini. rannikkoalueen ja avomerialueen väliseen monimutkaiseen vuorovaikutukseen; esim . LOPUKSI Edellä on ylimalkaisesti kuvattu eräitä Itämerelle ominaisia fysikaalisia tapahtumia. Tutkimusaluksilla, joilla valtaosa työstä tehdään , vuorovaikutus eri tieteenalojen tutkijoiden kesken on kiinteää . Vain kolmesti tämän vuosisadan aikana koko Itämeri on ollut jään peitossa: vuosina 1940, 1942 ja 1947. Talven ankaruudesta riippuu, kuinka laajalti Itämeri jäätyy. Liikkuvien jäiden alueella muodostuu ahtautumia jään puristuessa saaria, kiintojään reunaa tai liikkumatonta jäälauttaa vasten. Ilmo (1962): lriimeren curkimus. Stig H . Täten meren suora vuorovaikutus ilmakehän kanssa avomerialueella ei ole kokonaan estynyt. Tähän liittyy myös poikittaissuuntaisia termokliinin kallistumia ja esim . Tuulen aiheuttama vedenpinnan kallistuma vaihtelee huomattavasti. Rannalle muodostuu kiintojääpeite, jonka reuna noudattaa likimain saariston ulkoreunaa. Aallokko ja muut veden virtaukset aiheuttavat myöskin pohjan kulumista, eroosiota, sekä kuljettavat ja kasaavat kiintoaineksia. Peitekerros paksunee kohti elokuun alkua , jolloin pintalämpötila on yleensä korkeimmillaan . KOP :n kuukausikatsaus No 3/ 1975. Jään liikkuessa muodostuu myös railoja, joiden leveys saattaa olla jopa kymmeniä kilometrejä ja pituus suurimmillaan yli sata kilometriä. Yleisesti ottaen virtaus rannikkoalueilla on tuulen suuntainen . Kun lämmönluovutus merestä ilmakehään tulee suuremmaksi kuin saapuva säteily, yleensä heinä-elokuun vaihteessa, peitekerros alkaa paksuntua ja termokliini painua syvemmälle. Maapallon pyörimisliikkeen vuoksi virtaus ohjautuu jonkin verran oikealle tuulen suunnasta. Tuulen suunnan muuttuessa virtaukset siirtävät jälleen lämmintä pintavettä kohti tasapainotilaa, ja normaali kerrostuneisuus palautuu. Pintakerrokselle on tyypillistä sekä lämpötilan että suolaisuuden tasaisuus. Suurimmat vedenkorkeuden vaihtelut ovat Suomenlahden ja Pohjanlahden perukoissa. Vastakkaissuuntainen, massansiirron tasoittava paluuvirtaus tapahtuu pitkin syvännealueita. Pelkästään yhden maan ponnisteluilla ei merentutkimuksen ongelmia voida selvittää. Vähätuulisina jaksoina saattaa esiintyä kaksi tai useampia lyhytaikaisia lämpötilan harppauskerroksia, mutta ne häviävät tuulten voimistuessa. Pohjanlahdella, jossa suolaisuuden harppauskerros on yleensä heikko, tämän homogeenisen kerroksen paksuus saattaa talvella olla jopa 80 metriä. SUOMEN LUONTO 3-4 /78 37 . Niinpä Suomenlahdella keskimääräinen virtaus on Viron puolella kohti itää, Suomen puolella kohti länttä
Sama koskee osittain myös lintuja onttoine luineen . Forstenin analysoiman kahdeksan Uudenmaan ja Pohjanmaan mesoliittisen asuinpai kan luumateriaalista oli 49 % norpan luita . Luulöydösten määritysten niukkuus haittaa kokonaiskuvan saamista etenkin meidän maamme kohdalla . iå'tefauna heijastaa kivikautisen vesipyynnin kehitystä nilviäisten keräilystä ensin rannikkoja sitten merikalastukseen ja SUOMEN LUONTO 34 / 7R 37 . hempia esihisrorialliset asuinpaikat meillä ovat, sitä selvemmin ne ovat keskittyneet silloiselle rannikolle, ja meillä on tutkittu lähinnä juuri rannikkoasuinpaikkoja . Kuta vanPronssikautincn kalliopiirros Bohuslänin Kvillcstä Etelä-Ruotsista. Meillä on tutkittu jonkin verran vanhimman kivikautemme, mesoliittisen Suomusjärven kulttuurin (7 3004300 e .Kr.) asuinpaikkojen jätefaunoja, samoin kampaja nuorakeraamisen kulttuurin (4 3001900 e. Kalojen ja merinisäkkäiden suhde rannikkopyynnissä on myös vaikeasti ratkaistavissa, sillä kaloista jää luonnollisesti huomattavasti vähemmän luuainesta . Silti niiden perusteella voidaan päätellä yhtä ja toista Itämeren muinaisesta luonnosta ja sen käytöstä . Jätefaunamme silmiinpistävä yksipuolisuus ja vähälajisuus verrattuna esim . kökkenmöddingic. POHJOISEEN VETÄYTYVÄN MANNERJÄÄN mukana oli Itämeren rannikoille kulkeutunut lähinnä Keskija Itä Euroopasta paleoliittisia peuranja mammutinmetsästäjien ryhmiä , jotka ryhtyivät vähitellen harjoittamaan myös meripyyntiä. 10 000 vuotta sitten alkanut kehitys toi vähitellen mukanaan normaalin merieläimistön , riistaja kalakannan ja loi siten edellytykset esihistoriallisten rannikkokulttuurien ja niiden harjoittaman menpyynrnn synnylle . Emme tiedä , onko jäteluiden polttaminen tulisijoissa ollut tarkoituksellista vai satunnaista . Viron ja Tanskan vastaaviin löytöihin johtuu todennäköisesti enemmän tästä seikasta kuin pyynnin voimakkaasta erikoistuneisuudesta. vsk -pyyntiin rinnan kalastusvälineitten ja kulkuneuvojen kehityksen kanssa. HYLKEILLÄ OLI KESKEINEN SIJA Itämeren muinaisten rannikkokulttuurien taloudessa , erityisesti Suomessa . Timo Miettinen Itämeren varhaiset käyttäjät Itämeren ja sen rantojen hyväksikäyttö ja asutus on ainakin 10 000 vuotta vanhaa . Piirros esittää kahra miesrä , iotka onkivat ankkuroidusca vencescä käsi n . Varsin havainnollisesti tämä kehityskulku ilmenee Tanskan kohdalla , jonka vanhinta kivikautta luonnehtivat mm . Tämä n. Näiden mesoliittisten pyyntikulttuurien saalistuskohteista on tavoitettavissa tietoa asuinpaikkojen maaperän jätekerroksissa olevien luunsirujen ja muiden ateriajätteiden perusteella tosin vanhimmat, Yoldiameren ja osittain myös Ancylusjärven aikaiset ran nikkoasuinpaikat ovat jääneet Itämeren eteläosissa merenpinnan alle . Itämere n luonnonvarojen hyö• dynräminen alkoi ilmeisesti yoldiavaiheessa , jolloin patoutunut Baltian jääjärvi joutui yhteyteen valtameren kanssa ja alkoi muuttua suolaiseksi . että man• teremme kalkkiköyhässä maaperässä luu säilyy vain palaneena. Varhaisimmat asukkaat elivät luonnon ehdoilla ja jättivät vain vähän merkkejä. Tärkein hyljelaji meillä oli norppa. Kulttuurin kehittyessä ja väestön kasvaessa lisääntyi myös ihmisen vaikutus luontoon, ja tänä päivänä on jo koko Itämeri vaarassa. Itämeren varhaisesta käytöstä ja käyttäjistä kertoo FK Timo Miettinen, Museoviraston esihistorian toimistossa ja Hämeenlinnan historiallisessa museossa työskennellyt arkeologi, jonka erikoisalana on kivikaust. Forstenin ja Blomquistin tutkiman Vantaan asuinpaikan kampakeraamisessa aineistossa norpan osuus oli 9 3 % ja nuorakeraam isessa aineistossa 7 3 113. Suomalaisen jätefaunan kohdalla on erityisongelmana se . Palanut luuaineisto on lisäksi niin pieninä siruina, että siitä on tunnistettavissa vain 110 % . Kr.) iätefaunoja, mutta pronssija etenkin rautakauden kohdalla on tilanne epäselvä tunnemme erittäin vähän metallikautisia asuinpaikkoja . paikoin rannikoilla levittäytyvät osin suorastaan valtaisat raakkutunkiokasat , ateriatunkiot eli ns. Silti voidaan sanoa , että jätefauna kuvastaa jossain määrin eri saaliseläinlajien välistä suosituimmuusjärjestystä, se antaa viit• teitä pyynnin erikoistuneisuudesta ja siitä voidaan vetää tiettyjä johtopäätöksiä saaliseläinten kannanvaih te luista esihisroriallisena aikana . Tämä ns. Jätefaunan antamaan kuvaan on monien tulkintavaikeuksien vuoksi suhtauduttava tietyin varauksin
Muinaisjäännökseen kuuluu yhdeksän pyöreää asunnonpohjaa, ulkoliesiä, tunkiokasoja ja kaivon jäännös. % . Myöhäisellä litorinakaudella tämä laji oli Itämerellä niin runsas, että sen luut olivat usein enemmistönä sen aikaisten asuinpaikkojen luujätteissä. 20 km :n päässä rantaviivasta. GRÖNLANNINHYLJETTÄ esiintyy suhteellisen runsaasti Ahvenanmaan Jettbölen myöhäiskivikautisen asuinpaikan jätefaunassa. Norppien pyynti lienee tapahtunut suunnilleen nykyiseen tapaan jäälakeuksilla niiden poikimisaikaan, joka alkaa yleensä helmikuussa ja kestää koko kevättalven . SUOMEN LUONTO 34178 37. Forteliuksen tulos Liljendalin K varn backenin kampakeraamisen aineiston kohdalla oli 86 % hylkeen luita, joista selvimmin erottuivat norpan luut. Oulujoelta savikuopasta löytynyt norpan luuranko harppuunoineen, joka on osoittautunut siitepölyanalyysin perusteella tyypillisen kampakeramiikan aikaiseksi, oli vajonnut pohjaan n . Grönlanninhylkeen luita ei ole löydetty manteremme asuinpaikoilta , mutta em . On epäilemättä kysymys hylkeenpyytäjien leiristä, kevätkauden sesonkiasuinpaikasta. Kivikauden jälkeen se hävisi Itämereltä. 0.3 % norpalle. Hallin luita on meillä löydetty Otterböten lisäksi vain Vantaan asuinpaikalta, jossa sitä esiintyy hiukan sekä kampaettä nuorakeraamisessa aineistossa. MERKITTÄVIN HARMAAHYLKEEN PYYNNISTÄ KERTOVA LÖYTÖ PAIKKA meillä on Kökarin Otterböten pronssikautinen asuinpaikka. Paikoin, kuten Gotlannissa, sen luita on käytetty aseiden, erikoisesti harppuunankärkien valmistukseen . Lihan ja rasvan lisäksi käytettiin taljoja vaatteina. Hallia tavataan suhteellisen harvinaisena Gotlannin ja EteläRuotsin kivikautisessa jätefaunassa, vaikka se on tanskalaisissa ateriatunkioissa yleisin hyljelaji . MAJAVA on norpan jälkeen yleisin riistaeläin Suomen kivikautisessa jätefaunassa, yllättävää kyllä myös rannikkoasuinpaikoilla. reliktilajia on ilmeisesti käytetty esihistoriallisena aikana erittäin monipuolisesti. vsk.. Otterböten tunnistetuista luista 114 Ateåatunkion eli "kökkenmöddingin" halkileikkaus. Todennäköisempi syy on jääolosuhteisiin vaikuttanut ilmaston muutos, joka karkotti lajin poikasten luiden puuttuminen Itämeren _a_i_-__ neistossa viittaa siihen, ettei tämä avomerilaji lisääntynyt täällä. 30 km: n päässä silloisesta rannikosta . ajan jätefaunan tärkeisiin lajeihin. Kaivauksissa saatiin talteen 23 000 saviastian palaa, jotka olivat peräisin kookkaista tynnyrin muotoisista astioista, suuri määrä hylkeen luita, melkoisesti haahkan luita ja muutamia kotieläinten luita. 80 % kuului harmaahylkeelle, n. Tätä jäänne1. On oletettu, että yksi syy grönlanninhylkeen häviämiseen olisi ollut lajin liiallinen metsästys, mutta esihistoriallisen metsästäjäväestön pienuus ei puolla tätä näkemystä . Aseina hylkeenpyynnissä olivat harppuunain lisäksi ehkä myös nuijat, ja kesäaikaan on norppaa voitu pyydystää sisäsaaristossa verkoillakin . Närpiön samanaikainen grönlanninhylkeen luuranko harppuunoineen oli n . Tämä arktinen laji esiintyy nykyaan harvinaisena Etelä-Norjan rannikolle saakka, mutta tuskin lainkaan Itämerellä. Saattaa olla, että laji on ollut tuolloin niin yleinen, että se joutui asumaan myös varsinaisesta biotoopistaan , jokija lampimaastosta, poikkeavassa ympäristössä. Nämä valtavat simpukankuoåen ja muiden ateriantähteiden muodostamat kasat kertovat Tanskan vanhimman kivikauden elinkeinoista ja ravinnosta. Närpiön löytö osoittaa sitä metsästetyn myös Pohjanlahden rannikolla. Norppa , joka on saapunut Atlantilta Itämerelle todennäköisesti jo Yoldiameren muodostuttua, on esihistoriallisista ajoista lähtien esiintynyt nimenomaan pohjoisella Itämerellä, Suomenja Pohjanlahdella. Kookkaat saviastiat ovat näin ollen olleet lähinnä traanin säilytysja kuljetusastioita. Grönlanninhylje on hyvä esimerkki tietyn eläinlajin levinneisyyden voimakkaasta muuttumisesta esihistoriasta nykyaikaan tultaessa. On mielenkiintoista, että Vantaan asuinpaikalla majavan osuus on huomattavasti suurempi nuorakeraamisen kuin kampakeraamisen kulttuurin löydöissä. V ALAITTEN LUITA on löydetty neoliittisilta asuinpaikoilta Gotlannista ja Tanskan salmista , joissa ne näyttävät kuuluvan ko . Tämän alkuperäisen, meiltä myöhemmin sukupuuttoon tapetun euroopanmajavan luita esiintyy kivikautisessa jätefaunassa kaikkialla Skandinaviassa
Rannikkoasuinpaikoiltamme on tavattu ainakin hauen, lahnan, ahvenen, kuhan ja särjen luita, näistä kolme ensinmainittua lajia jo mesoliittiselta ajalta. -....-,.' ., ~ , Närpiön Kallmossanin kivikautinen hyljelöytö: grönlanninhylkeen luuranko ja eläimen tappanut harppuuna. Ajateltaessa niitä pitkiä perinteitä, jotka liittyvät merilevän käyttöön karjan rehuna ja joskus myös ihmisen ravintona, on mahdollista, että myös Itämeren piirissä on ainakin metallikausina käytetty hyväksi tuota kasvikunnan tuotetta. Myös Gotlannista on todisteita voimaperäisestä kivikautisesta siimakalastuksesta esim. Alarivi: liuskeisia ongenkoukun varsia Suomesta. Kökarin Otterböten 64 haahkanluuta on rikkain esihistoriallinen lintulöytömme, ja se viittaa suorastaan pyynnin erikoistumiseen. Nämä ovat lähinnä makean tai vähäsuolaisen SUOMEN LUONTO J-4/78 J7 . Ylärivi: kivikautisia luusta tehtyjä ongenkoukkuja Virosta. Itämeren vilkas käyttö kauppaa palvelevana kulkureittinä johti jo nuoremmalla rautakaudella pienten kaupunkimaisten asutusten syntyyn sen eteläosien rannikoille (mm . M yöhäisneoliittiselta asuin paikalta Orkneyllä on löydetty merkkejä merilevän käytöstä. Talousmuoto muuttui vähitellen täysin luonnonvaraisesta pyyntikulttuurista elintarvikkeita tuottavaksi maanviljelyksi ja karjanhoidoksi, eikä asutus ollut enää yhtä lailla riippuvainen vesistä kuin aikaisemmin. KALASTUKSEN merkitys Itämeren alueen elinkeinona on epäilemättä ollut jätefaunan antamaa kuvaa oleellisesti merkittävämpi. Tanskan mesoliittisessa Maglemose-kulttuurissa on todisteita järjestelmällisestä hauenpyynnistä. Eriytymistä, valintaa tapahtui myös ravinnoksi käytettyjen lajien kohdalla kivikautisen ihmisen yhteydessä voimme puhua suorastaan kaikkiruokaisuuden periaatteesta. LINTUJEN heikosti säilyneistä luujäänteistä lajin tunnistaminen on usem mahdotonta. Ongenkoukku on kivikaudella ollut usein kaksiosainen : varsi kiveä ja väkänen luuta tai puuta, joka on sidottu varteen. On käytetty verkkoa, onkea ja launia, todennäköisesti myös mertaa ja katiskaa. hirven ja joutsenen luista tehtyjä esineitä kuten keihäänkärjen. ITÄMEREN UUDISTUMA TTOMIEN LUONNONVAROJEN esihistoriallisen hyödyntämisen kohdalla voi viitata Kaliningradin lähistöltä glaukoniittihiekasta löytyvään meripihkaan, jonka tuonti meille on alkanut tehokkaasti jo vanhemman tyypillisen kampakeramiikan aikana eli yli viisituhatta vuotta sitten . KIVIKAUTISET KALASTUSVÄLINEET tunnemme melko hyvin asuinpaikkalöytöjen perusteella. Näin etenkin meidän maamme kohdalla. On merkille pantavaa, että Otterböten aineistosta puuttuu kala tyystin. vsk. Toisaalta saattaa olla kysymys myös suolattoman Ancylusjärven vaikutuksesta. Tunnemme sattumalta tarkasti mesoliittisen verkon. Meikäläisten rannikkoasuinpaikkojen jätefaunassa on kuitenkin kyetty tunnistamaan ainakin joutsen, haahka, alli, isokoskelo ja nuolihaukka. koljan ja seidin esiintyminen Tanskan neoliittisessa jätefaunassa viittaa siihen , että siellä on jo kivikaudella harjoitettu ulkomerikalastusta veneistä käsin. Nämä ovat olleet varsin kehittyneitä onki ja verkko eivät paljoakaan eroa nykyaikaisista. Voimme pitää kuitenkin varmana, että ainakin hylkeenpyynti säilytti tärkeän asemansa rannikkoalueitten asukkaiden keskuudessa, ja yhteiskunnan eriytyessä syntyi talonpoikien rinnalle vähitellen myös kalastajien ammattikunta. Siimanpainot olivat enimmäkseen ohutta liusketta, nuppi-, lovitai reikäpäisiä. Eteläisellä Itämerellä kasvaa valtamerilajien osuus jätefaunoissa. nokikanan, luhtahuitin, luhtakanan ja kottaraisen luita. murtoveden lajeja, joten niitä on todennäköisesti pyydystetty lahdissa tai rannikkovesissä. Mm. Antrean Korpilahden löytö, jonka esineet ovat ilmeisesti peräisin kalastajan veneestä, joka on kaatunut yli 9000 vuotta sitten Y oldiameren ja Laatokan väliseen salmeen, sisältää pajunkuoresta tehdyn verkon jäännökset kaarnakohoineen ja painokivineen sekä mm. Eräältä Gotlannin rautakautiselta asuinpaikalta on tavoitettu mm. Hedeby Tanskan kaakkoisrannikolla, Gro115. RAUTAKAUDELLE TULTAESSA vaikenevat meillä ainakin toistaiseksi meripyyntiä koskevat löydöt. On todennäköistä, että tämän korujen raaka-aineen kauppa on käynyt osaksi suoraan meren yli Virosta Lounais-Suomeen. Hemmorin asuinpaikalta on tavattu 5 343 turskan luuta
Täältä se seurasi pohjoista rannikkoa Suomenlahden pohjukka an tai käänty i etel ään Ta llinnan seudu ille. 196~ . Prchisrnric Europc. G . Olosuhteitten ja kulttuurimuodon perinpohjaisen muuttumisen , luonnosta irtautu. Rdusc Fwms of thc Vantaa Mcsolirhic and Ncoli1hic Pcrinds. Finskt Muscum 1974 : )660 Fo1s,c'n A & Blomqu ist L. Se on vaihtelevin resu rssein jatkunut meidän päiviimme saakka. Saaristomm e vanhimm at asu in paikat , nuorimman kivikauden kampakeraamiselta vaiheelta (n . kall iomaa lausten ja muin aissuomalaisen karhuk ulti n perusteella siltä, että metsästystä säätelivät voimakkaiden kunnioi tuksen tunteiden sävyttämät katsomukselliset tekijät. Pohj anl ahden ja SuomensuoMEN LUONTO J4178 37 vsk. 3000 -2300 e.Kr.) , on löydetty Ahvenanmaalta . . Emme tied ä, liittyi kö myös vesipyynti in rituaalisia teki jöitä se tuntuu ain akin mahdolliselta, kun ajate llaan si lloisen elämän täydellistä mppuvuutta luonnonvaroista. Fomc' n A. 1973 . Finskt Muscu m 1974: )0~~I 16 Birger Ohlson Saariston elinkeinot ja merenkulku Itämeren ja sen saa riston hyväksi käytöllä on kaksi puolta: paikallista väestöä palvelevat peruselinkeinot sekä kokonaisia valtioita palveleva merenkulku . Siitä lähti keskiaja lla purjehdusväylä Kumlingen ja Brändön kautta Kalantiin sekä Fög lön ja Korppoon kautta Turkuun ja Halikkoon. A Bronzc Agc Rdusc Fauna from Kökar. Se on muun lisäksi myös moraalinen velvollisuutemme aja. Kansainvaellusja viikinkiajalla Ahvenanmaa oli tiheään asuttu. Kummankin käytön juuret ulottuvat syvälle menneisyyteen . Muinaisjäämistö kertoo vauraasta talon• poikaiskulttuurista , joka tukeutu i hylkeenpyyntiin , kalastukseen ja maatalouteen. John D irkrn s ond ro LTO . Jo keskiajalla laivat kulkivat yleisesti Itämereltä Saarisromerelle Utön kautta . Aland. Suomi oli jo kauan ollut calvimerenkulun edelläkävij ä. VANHAT PURJEHDUSVÄ YI.ÄT Baltian meren pohjoisista saarista tuli hylkee nrasva n ja -nahkojen kaupa n keskus, jonka kautta keskiaikaiset purjehdusväy lät kulki vat itään , länteen ja etelään. bin ja W iskiauren I.iettuan ranni kolla) . Jo 1200luvun puolivälissä tanskalainen itinerario mainitsee purjehdust ien Ruotsin Arholmasta Lemböten , I.umpar-selän, Kökarin ja Korppoon kautta Hiittisiin ja sie ltä edelleen Han koon ja Porkkalaan. 1977 . D. thc Economic Basis. Kymmenen vuotta myö hemm in avattiin ym • pärivuotinen rahtilaivalinj a Hangosta Englannin Hulliin , ja 1890 Suomi sai ensimmäisen jäänmurtajansa , Ruotsissa rakennetun Murcajan , joka romutettiin vasta 1958 . Siitä ku lki Saksa n hansaka11ppiaitten purjehdusreitti Turkuun su unn illeen sa ma kuin nykyinen kymmenen metri ä syvä lJtön I.oh min Lövskärin Airiston reitti Itämereltä Turku un ja Naanta liin . Nämä ritu aalit ja setemon1 at vai kuttivat epäilemättä myös ekolog isen tasa• pa inoti lan sä il ym istä edistävä llä rava lla. teltaessa sitä, kuinka paljon olemme vel kaa Itämerelle sekä luon non että historiamme kann alta, eläm ämme yhten ä peruskehyksenä ja kehittäjänä. Nonhampton . SUU RRIJSTA N , kuten hirven ja karhun , kohdalla näyttää mm. Vasta uuden ajan väestöräjähdys , teollistuminen ja luonnon alistaminen raaka-ainelähteeksi, hyödykkeeksi, on synnyttänyt yhä kärjistyneemmiksi käyviä ympäristöhaittoja I tämerenkin alueella. Hänen monipuolinen kiinnostuksensa saaristoon ulottuu rantamuodoista kasvistoon ja kulttuurimaisemasta elinkeinorakenteen muutoksiin ja saaristokylien autioitumiseen . Aluksi pyydettiin Itämerestä jo sukupuuttoon kuollut• ta grön lanninhyljettä, myöhem• min halli a ja norppaa . Ikivanh a on sekin laivareitti, joka viel ä tänään ku 1kee Ahvenanmaan Leci sundin kautta . The Rdusr fauna of rhc Mrsolirhic Suom usifirvi Prriod in Finfand Finskt Musc um 1972: 7484 . Arkeologisten löytöje n perustee lla olivat Itämeren luonnonvaroja hyödyntäneet ihmisryhmät niin pieniä ja vähälukuisia , etteivät ne esi historiallisena ai kana aiheuttaneet ympäristöhaittoja. D KIRJALI.ISUUn ·A Clark J. 63 90. Itämeren muucruvista elinkeinoista kertoo Birger Ohlson, joka ennen eläkkeelle siirtymistään toimi Turun yliopiston luonnonmaantieteen apulaisprofessorina. m1sen , vastavoimana tarvitaan nyt luonnonsuojelua tietoisena perusasenteena, kokonaisvaltaisena toimintan a Itämeren sä ilyttämiseksi elinvoimaisena ja tuotantokykyi senä. Hylkeenpyynti oli jo silloi n pohj oisen Itämeren rannikon ja saa riston elinkei noista tärkei mpiä. Kun hansa merenkulku helpotti 1300-lu vun puolivälissä suolansaan tia, luotiin perusta Pohj anmaan , Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikon sekä Ahvenanmaan saariston calonpoikaismerenkululle , joka suureksi osaksi perustui suolakalan vientiin Tukholman ja Tallinnan alueille. 1977 . A lusca alkaen pidettiin parh aana talvisatamana Hankoa, josta 18 77 alkoi ympärivuotinen höyrylaiva liiken ne Tukholmaan. forstc'n A. Raurakautisenkin talonpoi kaiskulttuurin maa nviljelys ja laidun tamin en synn ytti loun aisrann ikoillemme vai n vähäalaisia kasvistoltaan muu ttunetta kulrruurimaisemia. KEHITTYVÄ MERENKULKU Turkulainen laivayhtiö aloitti 183 7 säännöllisen höyrylaivaliikenteen linjoill a Turku Oeger• by Tukholma ja Turku Helsinki Tallinna Kronstadt
Kuvan troolarit ovat matkalla nuotan vetoon Haapasaaren vesillä. Rysäkalastus on vielä elinvoimaista sisäja välisaariscossamme, vaikka suurimittaiset ja teolliset menetelmät voimist uvat kaiken aikaa . kuten selviää oh eisesta taulukosta . Vuodesta 1971 lähtie n jää nmurtaJ amme ovat p ys tyneet p itäm ää n satamia riittävästi auk i läpi SUOM EN LUONTO 3 •li ; s ; ; ,·,k talve n ; vai n eriko isen ankara talvi voi en ää sulkea esim . ! Myös Itä m eren länsipää n poiz kittainen au tolautta-, juna lauttaja rnuu yhd yslaivaliikenne on kei hitt yn yt vo imakkaas ti 1960luvulYhä su_urempi osa kokonaiskalansaaliista otetaa n troolaamalla; Ahvenanmaalla troolaus on valluseva p yyntimenetelmä. ja Varma) sekä yksi Saaristom erellä (H ansa) . Vuod en 19 78 alussa Suomen kauppalaivastossa o li 39 1 alusta ja niiden yhteinen kamav u us 2. Kuva esittää rysä npaikkausta Pyhämaalla. T allinnan , Leningrad in ja Itäm eren risteil yihin osallistui Helsingistä käsin 30 4 50 m atkustajaa . Poh joisen Itäm eren talvim erenkulku ed ell yttää ka u ppaja m atkustajaaluksil ta erityistä jäävah vis tusta. Reiteistä m ainittakoon Hälsingborg Helsingör , h yvin tiheää n liikennö ity linja Malmö Kööpe nhamina sekä Trelleborg T ravemunde. Vaikka piento nnistoa (100 500 BRT) on ede lleen huomattavas ti sekä Suo m en . Perämeren satamia. Kuluneena kevättalvena iaa nmurtajistamme työskenteli neljä Pohjanlahdella (Urho . lahden perukoiden satamia pidettiin vielä pitkää n normaaleinakin talvina jääesteiden tak ia suljettu ina . Helsinki o nkin jo kuronut umpeen Turun etumatkan Suo m en suu rimpana m atkustajasatam ana. BRT. brutto tonnia . Helsinki on jo ohi1tanut Turun suurimpana matkustajasatamana . Tarmo. Apu ja Murtaja) , nelj ä Suomen lahdella (Sam po. Reitt i -Helsi nkiTukholma TurkuTukholma NaantaliKapellskär VaasaUumaja VaasaSundsvall Pietarsaari Skellefteå HelsinkiTravemiinde HelsinkiGdansk Helsinki SliteKööpenhamina Helsinki Tallinna Ma1kustaiamää rä 821 805 890 818 778 361 271 590 135 010 44 600 161 500 3 1 500 28 200 106 000 Suomesta ulkomaille suuntautuvien laivareittien matkustajamäärät 1977. Pohj anlahde n Ruotsi n ra nniko ll a av usti talvimeren kul ku a vi isi si käläistä mu najaa . H angosta Keski-Eurooppaan (Trave mun deen) kulkeva junalautta alkoi lii kennö idä 1975, mutta Naa ntalista oli jo vuodesta 196 7 o llut nyttemmin lopetettu junalauctay hteys Ruo tsin Kape llskäri in . Samanaikaisesti ovat kehitt ynee t valtavasti au tolaut ta linj ac Vaasa U um aja/ Sundsvall , H elsink i T ukho lma sekä uusi no pea lin ja Helsinki Travemunde . Ru o tsin että Tanskan kauppalaivastoissa, suurten laivojen osuus o n viime aikoina kasvanut , etenkin vetoisuusryhmie n 2 500 5 000 BRT ja 11 7. Trellebo rg Sassnitz , Y stad Swinouj scie ja Rödbyh avn Puttgarden . 3 milj . Taulukosta puuttuu Ahvenanmaan ja Ruotsin välinen liikenne. Sisu . Lisäksi Ah ve nanmaan ja Ruo tsin välillä kulki 1977 noin 1 050 000 laivamatkustajaa, lähinnä ostosristeilymatko illa . Niistä säiliölaivoja o li 55 , yhteensä 1.2 milj . Au ro laut taliikenne Ru o tsi in alkoi T urusta ja Paraisilta 1962 ja Naam alista 1966 . ltäm eren laivaliike nteemme keh itt yi voi m akkaasti 1960 -luvul la. Karhu ta lähtien. Li säksi Kööpenhaminasta, Ystadisca ja Si mrish amnista o n yhd yslaivaliikenne ttä Bornholmiin sekä Ny näsh amnista , Väs tervikistä ja Oskarshamnista Go tlamiin
tonnia. 10 m ja Kielin kanava n. SAARISTON PERINTEISET ELINKEINOT Maatilatalous on vieläkin saaristolaisten toimeentulon perusta. Kahdentoista suomalaisen sataman ulkomainen tavaraliikenne (tuonti + vienti) nousi 1977 yli miljoonan tonnin : Sköldvik 10 073 542 tn Naantali 4 382 972 " Helsinki 4 078 486 ,, Kotka 3 089 952 ,, Hamina 2 079 341 " Pori 1 872 824 ,, lnkoo 1 661 991 " Turku 1 569 356 ,, Raahe 1 439 264 ,, Rauma 1 314 279 " Kemi 1 235 559 ,, Koverhar 1 001 869 ,, Suomalaisten alusten osuus tuonnistamme ja viennistämme on viime vuosina laskenut. Pellonvaraussopimuksia on etenkin Saaristomeren uloimmissa kunnissa tehty vähemmän kuin manterella. Kolmanneksi suurin ulkomaantavaraliikenteen satama on Tukholma, joka samalla, kuten Helsinkikin, on maan suurin laivanvarustajakaupunki. DDR:n suurin tuontija vientisatama on Rostock; sen apuna ovat Wismar ja Stralsund. 1 % . Muut Itämerelle johtavat väylät ovat matalampia: Juutinrauma n. Sivuelinkeinoina ovat alueesta riippuen kalastus, turkistarhaus ja matkailu . Esimerkiksi Nauvossa ja Korppoossa noin 70 % ja Ahvenanmaalla noin 72 % kaikista viljelmistä on peltoalaltaan alle 10 hehtaaria. Neuvostoliittolaisia joki-merialuksia saapuu kesäaikaan Itämerelle maan sisäosien jokija kanavareittejä pitkin. Liettuan Klaipedan avulla on voitu keventää Leningradiin kohdistunutta meriliikenteen painetta. Viime vuonna se oli 44. Kööpenhamina on koko Skandinavialle tärkeä tuonti-, vientija matkustajasatama Itämeren suulla. Maarianhamina onkin Helsingin jälkeen maamme toiseksi suurin laivanvarustajakaupunki . Ahvenanmaan työssä olevasta väestöstä n. Kalastus ja turkistarhaus ovat monen talouden pääelinkeinoja sekä Pohjanlahden että Saaristomeren ja Suomenlahden saaristoissa. Eräissä saaristopitäjissä, esimerkiksi Korppoossa ja Houtskarissa, meriliikenteen palveluksessa on huomattava osa väestöä. SaarissuoMEN LUONTO J4/78 37. Säiliö laivastoomme kuuluu kaksi 110 000 BRT:n alusta, mutta ne eivät pääse täydessä lastissa Itämerelle, koska Ison Beltin syvin väylä on vain noin 15 m eli yhtä syvä kuin Sköldvikin öljysatamaan johtava väylä. Tavallisesti siihen sisältyy peltoviljelyä sekä kotieläinten-, puutarhanja metsänhoitoa. saan, Hollantiin, Belgiaan, Englantiin ja muualle Länsi-Eurooppaan sekä valtamerentakaisiin maihin. Luulaja on Ruotsin itämerensatamista ulkomaiselta tavaraliikenteeltään suurin . 11 m . Latvian suurimmat satamat ovat Riga ja öljynvientisatama Ventspils. Västerås Mälarjärven rannalla on myös huomattava vientija tuontisatama, jonne pienehköt alukset pääsevät Itämereltä Södertäljen kanavaa pitkin . Leningradin satamasta on rahtilaivalinjoja Sak118 Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana saariston lammasluku on pienentynyt romahdusmaisesti, ja laidunnuksen loppuminen alkaa näkyä pientenkin saarten kasvillisuudessa. Kielin 98 km pitkä kanava on laivaluvultaan maailman liikennöidyin kanava, jonka kautta kulki 1973 rahtia 66 .5 milj . MAATALOUS Vaikkakin maatalouden suhteellinen merkitys tulonlähteenä selvästi vähenee, vielä 1970 noin puolet saariston työssä käyvästä väestöstä toimi maaja metsätaloudessa. Saksan liittotasavallan suurimmat Itämeren satamat ovat Liibeck, Puttgarden ja Kiel. 20 % on liikenteen palveluksessa. Itämeren laivaliikenne on elintärkeä Suomelle , Baltian neuvostotasavalloille, Puolalle ja DDR:lle, sillä niillä ei ole muuta meriyhteyttä. Kuvan lampaat ovat Hailuodosta. Tallinnasta on laivayhteydet etupaassa Skandinavian maihin. Kehitys on saaristossakin kulkenut kohti suurempia yksikköjä . 6 00020 000 BRT. Tanskalla on myös kaksi huomattavaa öljyn tuontisatamaa Itämeren länsipäässä : Fredericia Vähän Beltin ja Kalundborg Ison Beltin suulla. Ruotsin suurimmista itämerensatamista mainittakoon vielä Juutinrauman Hälsingborg ja Malmö sekä itärannikon Norrköping , öljyn tuontisatama Nynäshamn, Gävle ja Sundsvall. Puolan tärkeimmät satamat ovat Gdansk , Gdynia ja Szczecin . vsk.. Saariston tilat ovat aina olleet pieniä. Se on pääasiallisesti rautamalmin vientisatama kuten neljänneksi suurin Oxelösund . Pohjanmereen verrattuna Itämeren ja sen satamien liikenne on kuitenkin kovin vaatimatonta
Ahvenanmaalla on nykyisin n . puolet puustosta . METSÄTALOUS Ohuen ja huuhtoutuneen maapeitteen vuoksi saariston metsien tuottokyky on 10-20 % heikomsuo MEN LUONTO J4/ 78 J7. Teollisuutta saaristossa on vähän ja yritykset ovat yleensä pieniä . Eniten kalastajia on Varsinais-Suomessa, mutta väestöpohjaan nähden Ahvenanmaan kalastajamäärä on suunn . Parhailla mailla viljellään rehuviljaa , vehnää ja sokerijuurikasta. Saaristolle onkin ollut tyypillistä , että hakkuut ovat olleet vähäisemmät kuin niiden tulisi metsänhoidollisesti olla. Mänty on vallitseva puulaji Saaristomeren alueella, mutta Porvoon saaristossa, missä moreenipeite on vahvempi, kuusi muodostaa n . Muualla saaristossamme lomakyliä on niukalti ; loma-asunnot ovat yleisesti lomanviettäjien omistuksessa. Saariston paperipuuta odottamassa hinausta selluloosatehtaalle Ahvenanmaan Färjsundin sillankorvassa. Sen jälkeen saaristokuntien reuna-alueiden autioituminen on jatkunut , ja samalla myös kuntien asukasluku on pienentynyt muuttoliikkeen ja epäedullisen ikärakenteen vuoksi. Loma-asuntoja on 1950-luvulta lähtien jatkuvasti rakennettu saaristopitäjiin . MUUT ELINKEINOT Jokasyksyinen luvanvarainen hirvenmetsästys ja Ahvenanmaalla myös peuranmetsästys ei ole merkityksetön yksityistalouksien lihataloudessa. D 119. Laiduneläinten väheneminen näkyy selvästi pienilläkin saarilla maisemakuvan sulkeutumisena. Lounaisessa saaristossa sokerijuurikkaasta on usein saatu maan parhaita hehtaarisatoja, joten sen viljelyä on pyritty lisäämään. 600 lomamatkailijoille vuokrattavaksi rakennettua mökkiä, suurimmaksi osaksi lomakylien itsepalveluasuntoja. Yksipuolisesta maitotaloudesta on suurelta osin luovuttu ja lypsykarjaa vähennetty. tossakin maatalous on koneellistunut voimakkaasti , ja hevoskanta on vastaavasti vähentynyt. Varsinais-Suomen saaristoalueen normaali silakkasaalis on ollut 12 000 15 000 tonnia vuodessa. Rinnan kesäasutuksen lisääntymisen kanssa vähenee ympärivuotinen väestö . Ahvenanmaan puuston vuotuiskasvu on ollut n . 180 000 kuutiometriä vuodessa. Silakan nuottaja verkkopyynti on jo hyvin vähäistä. Minkkija kettutarhauksen painopiste on meillä Merenkurkun rannikolla ja saaristossa, missä se on kalastusja pienviljelijätilojen tärkeä tukielinkeino. Veneenrakennuksella on saaristossa vanhat perinteet, ja toiminta jatkuu menestyksellisesti mm . lniössä olivat vastaavat luvut 15 , 53 ja 124, Kustavissa 120, 378 ja 1 059. 90 % . Vain muutaman perheen asuttamien ulkosaarten auuonuminen alkoi jo 1940luvulla. Saaristometsät kasvavat hitaammin kuin Manner-Suomen, mutta tukielinkeinona metsänhoidolla on saaristossa melkoinen merkitys. Matkailu ja lomailu tarjoavat etenkin Ahvenanmaalla yhä tärkeämmän tukielinkeinon paikalliselle väestölle. Esimerkiksi Hiittisissä oli 150 loma-asuntoa 1958, viisi vuotta myöhemmin niitä oli 297 ja seuraavan viiden vuoden päästä 708 . Ahvenanmaan kalansaalis 1974 oli vähän yli 10 000 tonnia, mistä silakan osuus oli n . KALASTUS Troolikalastus on yleistynyt saaristossa ja saanut vallitsevan aseman Ahvenanmaalla. pi kuin manteren . 220 000 kuutiometriä, mistä männyn osuus on 45 .4 % . Heikko kannattavuus on myös vähentänyt saariston lammaskannan murtoosaan siitä, mitä se oli vielä 1950. Lasinalaisviljelyn pintaala Ahvenanmaalla on viime vuosina ollut runsaat 20 000 neliömetriä, siitä noin puolet Brändön pitäjässä . Sen sijaan sisäja välisaaristossamme rysäkalastus on troolikalastusta tärkeämpi . Sitä täydentää myöhäiskevään ja syksyn vesilintujen metsästys. Sitävastoin perunan ja heinän viljely on monin paikoin taantunut . vsk. Hakkuut ovat olleet n . Lisäksi tomaatin lasinalainen viljely on voimakkaasti kasvanut 1960-luvun keskivaiheilta lähtien. Porvoon saaristossa, Nauvossa ja Rymättylässä. Kilohailin pyyntiä voitaisiin lisätä nykyisestä Saaristomeren eteläosassa , samoin suomukalan pyyntiä maatilatalouden sivuelinkeinona. Lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaalla turkistarhaus on viime aikoina taantunut. Suurteollisuutta on vain Paraisilla (rakennusaineteollisuutta ja konepajateollisuutta) sekä Kemiön saarella (metallija konepajateollisuutta). Lounaisen saariston pienet tilat ovat viime aikoina erikoistuneet sipulin, kurkun, purjon, sellerin , kaalin, persiljan ja salaatin viljelyyn
Sotaa seuranneen nopean kehityksen seurauksena se oli 1976 jo 888 5 34 tonnia (esimerkiksi Pohjanmerestä otettiin tuolloin 2 55 2 039 rn) . Koko maailmankin kalantuotannossa Itämeren osuus nousee toiselle prosentille. Itämerestä on vuosi vuodelta nostettu yhä enemmän kalaa, ja eräiden lajien pyyntiä tuskin enää voidaan tehostaa vaarantamatta tuotantoa. Veikko Sjöblom on toiminut vuodesta 1973 lähtien RKTl:n johtajana. Kalakantojen hoidon edellytyksenä on, paitsi Itämeren vesiluonnon suojelu, myös tarkka tieco saalislajien elintavoista ja kannankehityksistä . kand. He ovat tutkineet merikaloja, etenkin arvioineet silakkaja kilohailikantoja. Veikko Sjöblom ja Raimo Parmanne Itämeren kalastus Itämeren kalansaaliit ovat erittäin merkittävät sen rantavaltioille. ja maaja metsät. lT ÄMERI ON TUOTTOISA Vielä 1930-luvulla Itämeren vuotuinen kalansaalis oli noin 100 000 tonnia. Kuva esi11ää 1alvinuo11aus1a Nauvossa. Raimo Parmanne työskentelee samassa laitoksessa tutkijana. Fil.kand. 120 SUOMEN LUONTO 34/78 3·. Neuvosw liiton osuus Itämeren saaliista (taulukko 1) on suurin (34 % ) ; seuraavina ovat Puola (2 2 % ) , Tanska (13 %) ja Suomi (10 %). Silakan suhteellinen osuus Suomen kalansaaliista on vieläkin suurempi . ,sk.. Saaliskaloista ovat tärkeimmät silakka (4 5 %) , turska (28 %) ja kilohaili (22 %), joitten yhteinen Itämeren saaliskaloista tärkein on silakka, jonka osuus kokonaissaaliista on 45 % . Prof. Oheisen artikkelin Suomea koskevat tiedot perustuvat paaas1assa riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTl) viimeaikaisiin, ennen julkaisemattomiin tutkimustuloksiin. Nämä seikat ovat arvokkaita aikana , jolloin ravinnon ja etenkin eläinvalkuaisen puute on kasvavien ihmisjoukkojen ongelma
Sen sijaan Suomenlahdella nykyinen kalastus vastaa saaliskapasiteettia Pääosa kampelasaaliistamme saadaan muun pyynnin yhteydessä, ja niinpä koticarvekalastajat saavatkin yli puolet kampeloista (ks. Varsinkin Suomen rannikolla ja Riianlahdessa harjoitetaan edelleen rysäpyyntiä. Kutuajan lyhyt, mutta tuottoisa rysäpyynti aiheutti vaikeita markkinointiongelmia. Kesken parhaan kauden kalastus lopetettiin kannattamattomana tai varastointitilojen puutteen takia. Silloin silakka oli käytännöllisesti katsoen Suomen kalastuksen ulottumattomissa SUOMEN LUONTO , 4/78 ,7 . Pyynnin tehostuminen näkyy jo silakkakannoissa, eikä niiden verottamista enää voida yleisesti lisätä (Anon. Itämeri on hyvin tuottoisa kalastusalue. Tärkeimmäksi kalastusmuodoksi on kehittynyt troolipyynti, joka on yleistynyt 1960luvun alusta lähtien . Kuvio osoictaa mm . (kuvio 5, kalastus on käyrän huipulla) . Troolaus rasittaa kalakantoja enemmän kuin rysäpyynti , koska trooliin jää myös pieniä kaloja , ja pyynti pelagisella troolilla on rasittavampi kuin pohjatroolaus. Kilohailin runsaus rannikoillamme johtuu osaksi siitä, että kalat siirtyvät tänne varsinaisen Itämeren kutualueiltaan. Ennen troolipyynnin yleistymistä silakkaa kalastettiin ulapalla vain verkoilla. Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella ei suomalaisen aineiston perusteella (kuvio 4, kalastus sijaitsee käyrän nousevalla osalla) vielä ole saavutettu huippua, joten kalastusta voidaan lisätä. osuus kokonaissaaliista on 95 % . Itämeren kilohailia kalastetaan paaasiassa troolilla. Ne helpottuivat jossain määrin 1960-luvun alkupuolella, kun minkintarhaus yleistyi ja saalista voitiin käyttää rehuksi (Sjöblom 1960) . 2 % . Ne kutevat ulapalla, Itämeressä keskimäärin 80-100 metrin syvyydessä (Grauman 1965). Näitä ongelmia on pyritty ratkaisemaan kalastusta tukemalla (Pitkänen 1977) ja jäädyttämöitä rakentamalla. Maapallon koko kalansaaliista Itämeren osuus on 1. 1974a, Ojaveer ym. Mäti on pelagista (vapaasti kelluvaa), ja 6 %0 suolapitoisuus estää sen vajoamisen (Kändler 1949). Silakkaa kalastetaan koko Itämeren alueella (kuvio 2) . KILOHAILI Kilohaileja esiintyy koko Itämeressä Perämeren pohjoisosaa myöten, mutta alhaisen suolapitoisuuden vuoksi niitä on Pohjanlahdessa vähän. Rehukalan alhainen hinta rajoitti kuitenkin saaliiden suurenemista. Neuvostoliitto ja Saksan demokraattinen tasavalta kalastavat kilohailia pääasiassa talvella. Itämeren keskusaltaan nykyinen happipitoisuus yli 100 metrin syvyydessä ei riitä niille. ITÄMERI/ BALTIC SEA JÄRVET JA JOET/ LAKES ANO RIVERS TONNIA / TONS 70000 60000 6000 4000 2000 2000 4000 6000 SILAKKA BALTIC HERRING KILOHAIU / SPRAT AHVEN / PERCH ~==~ HAUKI / PIKE -,,---'-----SIIKA / WHITEFISH JÄRVI -JA JOKIPYYNTI/ FISH FROMl AKES SILAKKA' BALTIC HERRING LAHNA / BREAM MUIKKU / VENDACE LOHI / SALMON MADE / BURBOT KUHA / PIKE PERCH KUORE / SMEL T TURSKA /COD SÄYNE / IDE AMMATTI KALASTUS/ PROFESSIONAL FISHING El -AMMATTIKALASTUS/ NON -PROFESSIONAL FISHING MERIKALASTUS/ FISH FRÖM-THE BALTIC SEA Kuvio 1. Talvella kilohailit kerääntyvät tiheiksi parviksi suolaisuuden harppauskerrokseen (halokliiniin) ja sen alapuolelle 60-100 metrin syvyyteen, jossa lämpötila on 2. Vuonna 1976 sen saalis oli 2 .43 tonnia neliökilometriltä. vsk . Maapallon tuottavimpiin meriin kuuluvan Pohjanmeren saalis oli silloin 4.68 tn/ km 2 • Suomen koko kalansaaliista Itämeri tuotti 1976 noin 80 % eli 92 450 tonnia. SILAKKA Itämeren pohjoisosassa on enimmäkseen kevätkutuisia silakoita, eteläosassa yli puolet silakoista kutee syksyll_ä. Suomen kalansaalis 1976. Meillekin tärkein laji on silakka (kuvio 1). 1975, Anon. kuvio 13) . Pyvnti oli 1950-luvulla pohjatroolausta rannikon lähellä ja matalikoilla, 1960-luvun alusta lähtien lisään121. silakan keskeisen merkiryksen kalansaaliissamme sekä sen, että muutamia varsinaisia merikaloja lukuunoctamatta Itämeren (vasemmalla) saaliskalat ovat samoja kuin sisävesien. muulloin kuin lyhyenä kutuaikana ja joinakin muina kausina , jolloin parvet olivat lähellä rantaa. 1977a, Weber 1977) . 5-4 • C. Talvikalastuksen etuja ovat tiheät parvet sekä kalan suuri rasvapitoisuus ja hyvä säilyvyys (Rechlin 1975, Veldre ja Polivajko 1975) . Kannattavuuden ja saaliin sijoitusmahdollisuuksien parantuessa saalis on kasvanut (kuvio 3) . Eri pyyntimenetelmät rasittavat kalakantoja eri tavoin
]2 M :. , 15 F 0, 17 M/K : 0, L6 lc : H. 35 M/ K = . TN 4 0,5 1,0 E 6< 60° Y/ R K L. Suomen turskamerkinnät osoittavat, että valtaosa turskistamme vaeltaa etelään SUOMEN LUONTO J4178 J7 . TURSKA Turskan kutu ei onnistu Itämeressä Gotlannin pohjoispuolella, sillä suolapitoisuuden on oltava vähintään 10-12 o/oo . tyvästi pelagista troolausta (Thurow 1974, Rechlin 1975, Veldre ja Polivajko 1975) . Rannikkomme edustalta voitaisiin pyytää nykyisen saaliin lisäksi ainakin säilyketuontiamme vastaava määrä. Kilohailin pyynti (1976, kuvio 6) keskittyy etelämmäksi kuin silakan, sillä vähäsuola1suus rajoittaa sen esiintymistä Pohjanlahdessa. Pyyntialueena on Pohjanlahtea lukuunottamatta koko Itämeri (kuvio 6) . Turskan esiintyminen rannikollamme riippuu etelämpänä Itämerellä tapahtuvasta kudusta. 1977a) . 15 ,, 11, 5 0,5 1,0 E Silakkasaaliit (1976, kuvio 2) jakautuvat koko Itämeren alueelle. taan Suomenlahdesta. 1974a, Veldre ja Polivajko 1975, Anon . 122 Suomessa kalastusta voitaisiin tehostaa nykyisestä (kuvio 7, kalastus s1Ja1tsee käyrän nousevalla osalla). Yleisesti ottaen_ Itämeren sil~kkasaaliita ei juuri enää voida nykyisistä kohottaa. 5 z o. Suomen rannikolla kalastuksen vaikutus kantaan ei ole yhtä suuri kuin Itämeren keskija eteläosassa, ja saaliissa on siten runsaasti myös vanhoja yksilöitä (Anon. 57 0, 5 1, E 28° crr 25 000 50 000 TN Y / R K 0, 6L 7 L. Suomen silakkasaaliit (kuvio 3) ovat jatkuvasti nousseet, ja Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella on vielä varaa tehostaa pyyntiä, sillä siellä ei vielä (kuvio 4) ole saavuteuu saaliskäyrän (187476) huippua, kun taas Suomenlahden vastaava käyrä (kuvio 5) osoiuaa, että pyynti vastaa jo monoa . Yleisesti ottaen Itämeren kilohailinpyyntiä ei enää voida lisätä (Anon. Suomen kilohailisaaliista suurin osa ote. : 13,l z 0, ,s M 0.1 F o. 6< 20 10 1 1965 19 70 1975 50000 100000 Y/ R K = 0. Vaikka Suomen rannikolla on luontaiset edellytykset pyynnin tehostamiselle, sitä rajoittaa markkinoiden puute. 31 l • = 20. Kilohailia on käytetty pääasiassa säilykkeisiin, mutta kalasäilyketeollisuutemme on pientä, ja säilykkeiden kysyntä on tyydytetty tuonnilla. Varsinaisen Itämeren pohjoisosassa kilohailia on runsaammin kuin silakkaa . Pyynti lisääntyi Suomessa 1977, kun kilohailia ruvettiin käyttämään runsaammin turkiseläinten rehuksi . z M F M/ K 12° 16° , 26 5 20, 8 o, 55 , 15 0, LO o. vsk.. Saaliskäyrän (1974-76, kuvio 7) mukaan Suomen kilohailisaaliita voitaisiin vielä lisätä. 1977a)
kä silakan troolipyynnin sivusaaliina etelärannikolta Merenkurkkuun asti (kuviot 10 ja 11) . Suomen pyyntialueet ovat lähinnä eteläja lounaisrannikolla (kuviot 12 ja 13). Eteläisellä Itämerellä ei enää kannata lisätä kampelan kalastusta, mutta alamittaa suurentamalla voitaisiin kasvattaa saaliita (Anon. tn . Suomessa turskaa saadaan verkolla ja siimalla seKuvio 14. 1977b) . Suomen rannikolla kampela on , toisin kuin turska, paikallinen kala (Halme 1962, Sjöblom ja Aro 1978b) . Kampelaa kalastetaan Itämeren eteläja keskiosassa (kuvio 9) pääasiassa pohjatroolilla. 9 1 TN • 1 5 • 5 10 • > 10 1000 2000 TN Turskan (1973 , kuvio 8) ja kampelan (1973 , kuvio 9) pääsaaliit Itämerestä saadaan kaukana vähäsuolaisilta rannikoiltamme. KAMPELA Kampela esiintyy varsinaisessa Itämeressä ja sen lahdissa lukuunottamatta Pohjanlahden ja Suomenlahden vähäsuolaisimpia alueita. Vuoden 1976 saalis oli tähän astisista suurin, 249 410 tn . Pikkukartat kuvaavat Suomen vuoden 1976 saaliita: turskan ammattikalastus (kuvio 10) , turskan virkistysja kotitarvikekalastus (kuvio 11), kampelan ammattikalastus (kuvio 12) ja kampelan virkistysja kotitarvekalascus (kuvio 13) . 1974b , Thurow 1974, Anon . vsk. 1974b) . Vielä 1930-luvun alussa Itämeren turskaa kalastettiin vain rannikolla, ja vuosisaalis oli alle 10 000 SUOMEN LUONTO 34/78 37. Suomen kampelakantojen yksilöt ovat vanhempia kuin 123. Ylikalastuksen estämiseksi ja nuorten turskien suojelemiseksi Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on suositellut 110 mm silmäkokoa (vastaa noin 55 mm solmuväliä) ja 35 cm alamittaa (Anon . Turskasaaliita ei enää voida kohottaa, mutta kampelasaaliiden kohottamiseen olisi vielä varaa, Etelä-Itämerellä alamittaa nostamalla, meidän rannikoillamme pyyntiä tehostamalla. 20· 2L" ,,· 10 -~ • '., ~ 1 t 1 e 10-50 50000 1 00000 TN ,,. parin vuoden kuluessa merkinnästä (kuvio 14) . Sen mäti on pelagista Itämeren eteläja keskiosissa, missä suolapitoisuus on vähintään 10 %0 . Saaliin pääosa otetaan Itämeren eteläosasta (kuvio 8) . Itämeren turskanpyynnin tehostamiseen ei enää ole edellytyksiä (Anon. Pohjoisempana kutu onnistuu vielä 6 %0 suolapitoisuudessa, mutta mätimunat vajoavat pohjalle, jonka on oltava kovaa (Veldre 1977). Vuosina 1974 ja 1975 Ahvenanmaalla ja Tammisaaren edustalla merkittyjen curskien löytöpaikat (l =; yksi merkkipalautus, 2 = 10 palautusta merkincäpaikan läheisyydestä). 1977 b). EL s, 62" s, ,,
Vuonna 1976 varsinaiselta Itämereltä kalastettiin 2 060 tonnia lohta, Pohjanlahdelta 595 tn ja Suomenlahdelta 92 tn (Christensen 1976). Saalis voisi olla suurempi, jos ajoverkkokalastuksen pienin sallittu silmäkoko olisi nykyistä suurempi (Thurow 1974). Suurin oli Tanskan saalis, 1 410 tn . Istutusten ja tehokkaan kalastuksen vuoksi saalis on kuitenkin aikaisempaa suurempi. Lohta pyydetään Kilohaili2) Turska3 l Kampela4 l Lohi5) 113 200 49 097 3 18 219 56 079 70 500 4 394 13 054 77 429 482 1 410 5 780 286 200 688 7 493 8 550 2 21 9 800 20 188 238 583 731 23 360 8 58 197 137 249 41 10 559 2 965 ajoverkoilla ja ajosiimoilla, Pohjanlahdella myös lohirysillä. Suomalaiset kalastavat lohta Gotlannin vesillä asti (kuvio 15) . 1977b, Suomen saalis tarkistettu , 4) Anon. LOHI Jokien rakentaminen ja likaaminen on tuhonnut valtaosan Itämeren lohien kutualueista. Voimakkaan pyynnin seurauksena Johien keskikoko on pienentynyt. Itämeren lohikantaa ovat ylläpitäneet varsinkin Ruotsi ja Neuvostoliitto. 124 SUOMEN LUONTO 34/78 37. Sisävesikalojen saaliit 1976 Suomen rannikolla; musta kuvaa ammattikalastuksen osuutta, valkea virkistysja kotitarvekalastuksen. 1977a, Suomen tarkistettu saalis ilman kilohailin sivusaalista (2 000 tn), 2) Anon. Todennäköisesti kannat ovat alikalastettuja. vaelluspoikasta (Lindroth 1968) . 1977c, Suomen tarkistettu saalis käsittää mm . Kuvio 16. Eri maiden kalansaaliit (tonneina) Itämerestä 1976. Suomen lohisaalis Itämerestä 1976. 1T ÄMEREN SISÄ VESIKALA T Varsinkin vähäsuolaisissa lahdissa, Rannikon sisäMuut kalat 7) Yhteensä vesikalat6) 2 888 5 128 298 428 4 181 300 199 311 6 65 1 116 11 8 9 228 2 668 92 450 4 61 7 310 81 266 425 1 785 70 256 2 3 30 705 21 347 10 845 888 534 1) Anon. muualla Itämeressä. Varsinkin Ruotsi ja Neuvostoliitto Neuvostoliitto Puola Tanska Suomi Saksan demokr . vsk.. On arvioitu, että luonnontilaisina Itämereen laskevat joet ovat tuottaneet yli 10 milj . 1977b, Suomen saalis tarkistettu, 5) Christensen 1977, Suonien saalis tarkistettu, 6) Anon. Tärkeintä pyyntialuetta on yleensä Saaristomeri, mutta siikaa ja muikkua pyydetään eniten Perämerestä. Vaikka jokien rakentaminen ja likaaminen on hävittänyt valtaosan lohien kutualueista, saaliit ovat istutusten ja tehostuneen pyynnin vuoksi kasvaneet. Suomen ainoat lohijoet ovat nyt Tornionjoki, Simojoki ja Kiiminkijoki sekä Jäämereen laskevat Tenojoki ja Näätämöjoki. Taulukko l. Itämereen istutetaan vuosittain noin kolme miljoonaa lohenpoikasta. 20· • < 1 TN • 1 10 • 1030 .>30 60° se· Kuvio 15. 1977a, Suomen tarkistettu saalis sisältää kilohailin sivusaaliin (2 000 tn) silakan troolipyynnis~ä, 3) Anon. siian, taimenen, kuoreen j a ankeriaan. 1977c, Suomen saalis tarkistettu , 7) Anon. tasavalta Ruotsi Saksan liittotasavalta Yhteensä Silakka 1 l 124 878 63 850 23 086 73 600 58 077 46 237 6 543 396 27 1 ovat huolehtineet lohikannan ylläpitämisestä
1975: Scand der Vorkommen und N utzungsgrad des Herings an der Osrkiiste der Osrsee. A., Evtjuchova, B. ICES C. Silakalle , kilohailille ja turskalle on asetettu saaliskiintiöt, jotka perustuvat aikaisempiin saaliisiin. 1977 : Tiihrsamate cöönduskalade bioloogiasr. Finn . silakan , kilohailin , turskan , kampelan ja lohen kalastukseen . 1968 : l u besc4nders rekrycering och exploatering i Ösrersjöomr4det. 1977: Kuljecusavuscuksen ehdor. 179 pp . & Pettersson, M. 1976. Biol. Fircherei-Forschung 13 (1975) 1: 11-20 . Gdanskin sopimuksen (1973) suojellakseen kalakantoja liialliselta pyynniltä. Ojaveer, E. & Aro. b) Määrätessään sallitut saaliit lajeittain laajennetulla kalastusvyöhykkccllään Ruotsi ottaa huomioon osuutensa yllä esitetyn mukaisesti. E. Helsingin edustalla kuvan saaliskapasiteetti saavutettiin jo 1970luvun alussa (Lehtonen 1978b) . vsk. Weber. D . 1975: Uber die Sproccenvorkommen und ihre Nutzung der nördlichen und ösrlichen Ostsee. Sjöblom , V. G . 1975 : Unrersuchungen zur Biologie des Sprorrs (Sprarcus spraccus L.) und zur Enrwicklung der Sproccenfischerei in der ösrlichen und nördlichen Oscsee. Rechlin , . Firscherei-Forschung 13 (1975) 1: 69-79. (ed.), Meereskunde der Ostsee: 233-252. 1978: Suomen lohenkalastus foimeressii vuosina 19741976. Toistaiseksi on kehitetty sääntöjä mm . Silak ka Kilohaili Turska 444,0 184,3 173,8 74,o"l 1 IS ,9 83,4 28,S 61,0 48,4 49,2 81 ,0 24,0 27 ,2 60,8 12,0 8,4 IS,6 2,8 16,6 IS,5 s,s<> 0, 1d) 20,2c) 8,2 43,8 a) Saalista voidaan suurentaa tai pienentää pienentämällä tai suurentamalla vastaavasti Suomen kiintiötä säätclyalueen 3 (Pohjanlahti, Saaristomeri ja Ahvenanmeri sekä varsinaisen Itämeren pohjoisosa 59° 30'N saakka) ulkopuolisella sopimusalueella . W . Saaristomeri on yleensä Suurin sallittu saalis (T AC) Saa1clyaluc 3 (Suomi ja Ruotsi) Neuvostoliitto Puola Ruouib) Saksan demokraattinen tasavalta Saksan liittotasavalta Suomi Tanska niiden tärkein kalastusalue, mutta siikaa ja muikkua pyydetään eniten Perämerestä (kuvio 16) . .,, KIRJALLISUUTTA <>Lehtonen , H. käsikirjoitus. H. Sopimuksen toteuttamiseksi on perustettu Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio (1974) , jonka keskeisiä tehtäviä ovat kalastussäännöistä, vuotuisista saaliskiintiöistä ja valvontajärjestelmästä sopiminen . 1977/ P:6, 11 pp . Meddelande 5: 14. Assessmenr of the herring stocks in rhe Wesrern Balcic. c) Lukuunottamatta silakan ja kilohailin sekakalastuksessa saatuja kilohaileja. jokien suualueilla ja saaristossa elää sisävesikaloja. ITÄMEREN KALASTUKSEN KANSAINVÄLINEN SÄÄTELY Itämeren maat ovat solmineet ns. 1974: Fischerei. Arvokkain saalislaji on meillä siika ja sen jälkeen hauki , ahven , kuha ja made. d) Ei sisällä sivusaaliita. Tämän laajennuksen jälkeen viimeisin kiintiöinti (taulukko 2) poikkeaa huomattavasti aikaisemmista saaliista (taulukko 1) . Biol. 1978b: Stock assessment and migracions of pikeperch (Scizosredion lucioperca L.) in rhe Helsinki sea area. Thurow, F. Kiintiöstä on 64 000 tn sovittu kuuluvan Suomelle ja 10 000 tn Ruouillc. 1978: Cod off rhe coast of Finland in 1975 and 1976. , Veldre, l. & Rheinheimer, G . Res., käsikirjoitus. Tallinn . K. A. 125. 1964 : Silakkacurkimukser. 1. Turska ei pysty lisääntymään niukkasuolaisissa vesissämme, vaan kaikki saaliskalamme ovat vaeltaneet tänne etelämpää. Ann. Berlin, Heidelberg, New York. Sjöblom . Toivonen , / . & Polivaj ko, A . V. K. Lehtonen, H . Silakan , kilohailin ja turskan saaliskiintiöt Itämerestä 1978 (tuhansina tonneina). Suomen Kalatalous, käsikirjoitus. Suomen Kalatalous, käsikirJoJtus. 1978) . Lindroth . Niinpä Ruotsi näki ainoaksi mahdollisuudekseen korjata tilanne laajentamalla kalastusvyöhykkeensä keskiviivaan (1. -Suomen Kalastuslehti 84: 184186. 1978a: Rannikon sisiivesikalojen ka_Jascus v. Fish. Eniten niitä on Itämeren pohjoisja itäosissa. M. Veldre , l. Tästä ovat kärsineet maat, joiden kalastus ei vielä ole kehittynyt täyteen laajuuteen . Pitkänen . 33: 92-93. Suomen Kalasruslehti 71: 180184. 1977 . Sjöblom , V. uxforskningsinstitutet. 34 . iSamalla on kehitetty organisaatio J säätelytoimintaa varten. Suomen Kartasto 1978: Kalatalous, vihko 23 1233 , käsikirjoitus. ln : Magaard , L. SUOMEN LUONTO 3-4 /78 37. Ann. & Naglis, A. R. FischereiForschung 13 (1 975) 1: 21-29 . Taulukko 2 . 1978b: Flounder off che coasr of Finland in 1976 and 1971. Suomessa sopimuksen toteuttamiseksi on jouduttu lisäämään kalastustutkimuksia
Harjus, hauki, säyne , made, jopa lahnakin ovat kärsineet jokien ja purojen perkauksesta. Vaelluksen Itämeren madesaaliit ovat pienentyneet, koska mateiden tarvitsemia kutupuroja on liattu ja ruopattu . Varsinaiset merikalat vallitsevat vasta aavoilla merenselillä. Pääosassa muutakin Itämerta vesi on suolaisuudeltaan enintään hivenen kalanverta väkevämpää, joten sisävesikalojen runsaus Itämeressä on luonnollista. Jokikucuisia vae llussiika säyne 111. Särkikalat, ahven ja muut lämpimässä päällysvedessä esiintyvät lajit ryntäävät pikkupuroihin . }okikutu on siis ratkaiseva näiden kalojen merikanrojen säilymiselle. pikkunahkiainen . Keväällä puroja jokivesi lämpenee nopeammin kuin meritai järvivesi. VAELLUKSET Jako vaelluskaloihin ja paikallisiin kaloihin ei ole aina mahdollinen Itämerellä. Nellen 1965, Annila 1972 ja Perämeren tutkimusaseman aineisto) . Kalat nousevat puronsuihin ja vaeltavat ylävirtaan myös järvistä, joskin merenrannikoilla ilmiö on voimakkaampi. nahkiainen sampi x täpläsilli x lohi B. lähes koko Itämeren ranni kolla tavattavia lajeja. Sisävesilajit vallitsevat vain saaristoissa, jokisuissa ja lahtien kuten haffien, Suomenlahden sekä Perämeren perukoissa. Jokikuruisec. Rannikoittemme murtoves1 on suolaisuudeltaan (O. Tapani Valtonen Itämeressä elävät sisävesien kalat Jokseenkin kaikki sisävesikalamme elävät myöskin Itämeressä, muodostavatpa ne suurimman osan rannikkovesiemme kalansaaliista. Kaikkia satunnaisia, esim. 5-7 .0 %0) sisävesikalojen vereen (n. Suolaisuus on sisävesikaloille ennen kaikkea lisääntymistä vaikeuttava tekijä, sillä herkimpiä suolalle ovat mätimunat ja nuoret poikaset. Lajit , iotka voivac vaeltaa merivedessä A . Perämerestäkin se miltei hävisi 19501960-luvuilla likaantumisen ja jokien ruoppausten aiheuttamien happamuudenmuurosten vuoksi. Vähäsuolaisten osien (etenkin Pohjanlahden) lajeja. Kucu m ahdollinen m yös rannikolla hauki sä rki lahna mad e salakk a kymme npiikki pasuri kiiski ruutan a kuha seipi ahven muru kiv isim ppu B. (taulukko). Osa kannasta saattaa vaeltaa muun osan pysytellessä sisävesistössä. Harjuksen eteläiset jokikannat ovat jo tuhoutuneet , ja Perämerta lukuunottamatta se on merialueilla satunnainen . Itämerestä puuttuvat vain joidenkin lajien vaeltamattomat muodot tai alalajit, esim. Meillä eteläisiä Itämeren rantavesien kaloja sulkava so rva t0utain törö curpa miekkasä rki x suutari vi mpa_ monni x IV. Merikutu on mahdollinen. Nieriä, joka muualla vaeltaa valtamereenkin, elää harvalukuisena Perämeren ruotsinpuoleisella rannikolla. Meillä yleisiä. Pientenkin purojen ruoppaamisen tai likaantumisen vuoksi madekannat ovat nykyisin niukkoja aina Oulun edustalta ohi Merenkurkun . Kirjoittaja, Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasemalla työskentelevä fil.tri. 126 Patoaminen, ruoppaaminen ja jokisuiden likaantuminen on johtanut tunnettujen vaelluskalojen lohen, taimenen, vaellussiian, nahkiaisen ja ankeriaan häviämisen lisäksi myös monien muidenkin sisävesilajien harvinaistumiseen rannikoilla. karisiika harj us muikku kirjoeväsimppu Suomen rannikon sisävesikalalajit (mm . Tällaisia osin vaeltavia kamoja on Suomenlahden ja Pohjanlahden perukoissakin, vaikka näillä alueilla ei enää olettaisi veden suolapitoisuuden estävän karikoilla ja lahtivesissä kutemista. vsk.. Tapani Valtonen on tutkinut Perämeren kalastoa, etenkin sen erilaisia siikakantoja. SUOMEN LUONTO J4178 J7 . Merikucuinen ta imen nieriä kuorc kolmipiikki (ku tee ran niko illam m e) ankeri as (mei llä vain naaraita) II. 9 o/oo) verrattuna laimeaa. Onnekseen harjus kutee Perämeren perukassa myöskin kareilla. Selkävesillä murtovesija merilajit ovat jo runsaampia. I. istutuksista peräisin olevia lajeja ei ole mainittu. Monille makeanveden lajeille on ongelma myös meriveden talvinen ja keväinen kylmyys, etenkin Pohjanlahdella. Vael ravac enintfiiin l tfim ef(:n alueella. Kaikki sisävesikalamme on tavattu myöskin murtovedessä. A . x:llä merkityt lajit eivät lisäänny vesillämme
viihtyvät ja kasvavat hyvin rannikoillamme, mutta monet niistä siirtyvät kutuajaksi jokiin ja puroihin, joiden vesi on makeaa ja lämmintä. Jokien patoaminen, ruoppaaminen ja Hkaaminen on ollut tuhoisaa nahkiaisille ja vaelluskaloille. Lohikalojen mauJyvänen kestää jopa 4 kg jään puristusta. Monien lajien osalta tämä sietoraja pitää eittämättä paikkansa , joskin useat lajit näyttävät SUOMEN LUONTO 3-4/78 37 . Poikaset vaeltavat mereen vasta elo-syyskuussa, jolloin pintavedet jäähtyvät, ja lämmintä päällysvettä suosivat lajit siirtyvät muutenkin syvännealueille. Vettä ei tunkeudu paljonkaan itse ruskuaiseen , vaan se jää ruskuaista ympäröivänä nesteenä munankuoren ja ruskuaisen kalvon väliin . Vielä kehittyvä alkio vahingoittuu helposti. Itämeren rannikkovesiä voidaan tässä suhteessa verrata reheviin järviimme. Pingottunut munankuori kovettuu noin viidessä tunnissa. D KIRJALLISUUS Anttila, R. Helsingin kaupungin rakennusvirasco : Vesiensuojelulaboracorion tiedo nantoja (5). Mätimuna turpoaa ja sen kuori pingottuu nopeasti kudun jälkeen, kun vesi tunkeutuu siihen . tärkeänä osana on kutu , joskin myöskin nuoret kalat nousevat pikkuvesiin. Naturw . Schr. Vesitalous 17 (2): 20-23 . 21: 192198 . Vesi talous 16 (5): 1518. Ruskuaisen suolapitoisuus vaihtelee ympäristön suolapitoisuuden mukaan ja vasta silmäpisteasteen saavuttaneet alkiot pystyvät itse säätelemään suolatasapainoa. 38: 5-50. Eräille amerikkalaisille lohilajeille , jotka jopa kutevat murtovedessä, Itämeren suolapitoisuudet eivät olisi hedelmöitymisen esteenä. . -"197 5: Rannikkovesiemme saalis-ja kalantuottoarvioica. vsk. · -"1968: Der Fischbescand und die Fischereiwircschaft in der Schlei. Ruskuaisneste suojaa kehittyvää alkiota myös suolapitoisuuden vaihteluilta. Kuoren kovettuminen on tärkeä suoja ulkoisia voimia vastaan . Yer. Sisävesilajien mädin hedelmöitymistä estäviä suolapitoisuuksia ei yleisesti tunneta, ja kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän . 1972: Helsingin merialueen kalasco. Juuri kuoriutuneiden poikasten suolapitoisuuden säätelykyky on vielä heikko, mutta se paranee nopeasti. Pääosa kutukaloista palaa heti mereen. Useimpien kasvu on rannikoillamme yhtä nopeata kuin parhaissa järvissämme. · Kielcr Meeresf. Suhteellisen alhaisetkin (3 %0) suolapitoisuudet estavat eräiden lohikalojen mätijyvän kuoren pingottumisen. Nellenin (1965) mukaan suolaisemmassa kuin 5 %0 sisävesikalojen vedessä kutu ei yleensä onnistu . MÄDIN KEHITTYMINEN MURTOVEDESSÄ Sisävesikalojen sukupuolisolut, kehittyvä mäti ja kuoriutuvat poikaset sietävät suolaista vettä huonommin kuin aikuiset kalat. Nellen , W . Kannat eivät ole merissä haitallisen tiheitä. Mereen vaeltavilla lohilajeilla suolatasapainon säätelykyky on erittäin hyvä jo kauan ennen muuta vaellusvalmiutta. Rannikkovesiemme kalansaaliit ovatkin useimpiin sisävesiin verrattuna korkeat , jopa yli 100 kg/ha. Ulkosaariston rantakivikoissa ja tahdissa kutevien mudun ja rautakalojen kudun täytynee onnistua vielä noin 6 %0 suolapitoisuudessa. ahven. 1965: Bcicräge zur Brackwasscrökologic der Fischc im Ostsccra um . Biologe, Wachscum , Nahrung und Fangercrägc der häufigstcn Fischarten . Kuhan poikaset kasvavatkin parhaiten 6 %0 murtovedessä ja kasvu on lähes normaalia aina 11 %0 suolap1to1suuteen . Jokseenkin kaikki sisävesikalamme, mm . 12 7. Schlcsw.-Holsc. Tässä vaiheessa alkiot kestävät jo suhteellisen hyvin muitakin häiriöitä. " 1976: Sisiivcsicn saalis-ja kalancuocroarvioica. 156 pp + 78 liitettä . sietavan promillea tai kahta korkeampia pitoisuuksia. Muutkin sisävesikalat menestyvät Itämeressä hyvin sekä nuorina että aikuisina
Miksi Pohjanmeressä elää lähes 200 simpukkalajia, Suomen rannikolla vain neljä. Näitä valkuaisaineita ovat entsyymit, jotka ylläpitävät elämänilmiöiden perustana olevia kemiallisia reaktioita. Elämä "väärässä" suolapitoisuudessa aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Kari Lagerspetz Itämeren eliöstön alkuperä ja fysiologiset sopeutumat Itämeren kasvit ja eläimet ovat alkujaan joko valtameren tai sisävesien lajeja; joukossa on vain jokunen varsinainen murtovesilaji tai -alalaji. Harvatkaan simpukat eivät näytä viihtyvän : Atlantin ja Pohjanmeren rannikoiden sinisimpukat v01vat kasvaa viidentoista sentin pituisiksi, meillä ne jäävät alle viiden senun . Solujen ulkopinnan , solukelmun , entsyymit säätelevät aineiden kulkua soluun ja solusta. Eläimille ja kasveille se on outo elinympäristö, murtovesi. Miksi Itämeri on elinympäristönä omituinen. Edellisessä tapauksessa ruumiinnesteet väkevöityvät, jälkimmäisessä laimenevat. Itämeren asukkaiden alkuperästä ja niiden keinoista ratkaista oudon elinympäristönsä ongelmia kertoo Kari Lagerspetz, Turun yliopiston biologian laitoksen eläinfysiologian professori. Vaikka eräät lajit pystyvätkin elämään suojaisten jokisuitten erittäin laimeassa murtovedessä, yksikään makeiden vesiemme 21 simpukkalajista ei elä murtovedessä, jonka suolapitoisuus on 3-6 %0, ja sisävesiemme 3 5 kotilolajista vain seitsemän pystyy siinä elämään . Itämeri on nuori , noin 7 000 vuotta sitten murtovesialtaaksi syntynyt, kun taas meren ja makean veden eliöitten välistä eroa tulee etsiä parin vuosimiljardin takaa. 1T ÄMEREN ELIÖSTÖN ALKUPERÄ Meitä ihmisiä Itämeri erottaa ja yhdistää; se on raja , kulkuväylä ja kauppatie. Eräänä syynä on eliökunnan ja Itämeren historia. Fysiologisten tutkimuskohteidensa ohella hän on kiinnostunut ja kirjoitellut laajemminkin elämän tutkimisesta ja luonnontieteiden merkityksestä maailmankuvamme muovaaJana. Valtameren rannikoiden jokisuut taas poikkeavat vaihtelevan suolapitoisuutensa ja meriyhteytensä vuoksi Itämeren olosuhteista. Itämeri on siis ikäänkuin suuri luonnon järjestämä koetilanne , ja on kiintoisaa, kuinka lyhyessä ajassa eräät niin mereiset kuin makeankin veden eliöt ovat voineet sopeutua tähän uuteen elinympäristöön. Merkittävimpiä niistä on se, että oudossa ulkoisessa ympäristössä elävän eliön on pystyttävä säilyttämään "sisäinen ympäristönsä", soluja huuhteleva veri tai kudosneste, mahdollisimman muuttumattomana, jotta elintoiminnat eivät liiaksi häiriintyisi. Vaikka on mahdollista, että elämä syntyi ja monien nykyisten eläinryhmien esivanhemmat kehittyivät merenrantojen murtovesialtaissa, eliöt erilaistuivat fysiologisesti ja valtasivat suuret elinympäristöt, kuten valtameren ja sisävesistöt, jo toista miljardia vuotta ennen Itämeren syntyä. Tietty suolapitoisuus merkitsee myös tiettyä liuenneiden ainehiukkasten kokonaismäärää eli ns. Toistasataa ruskolevälajia elää Pohjanmeressä, Suomen Saaristomeressä vain parikymmentä. Suolojen ionit muuntavat näiden entsyymien, kuten myös solujen sisäistenkin entsyysuoMEN LUONTO J4/78 37 . Jos eliöruumiin sisäinen väkevyys poikkeaa ympäristön osmoottisesta väkevyydestä, ero pyrkii tasaantumaan siten että vettä poistuu eliöstä tai sitä tunkeutuu sen sisään . vs k.. 128 ONGELMANA ON SUOLATASAPAlNO Valtameressä eläinten ympäristö on väkevän suolainen , ja niiden ongelmana on suolojen pitäminen ruumiin ulkopuolella; makean veden eläinten ympäristö on erittäin laimeaa, ja niiden ongelmana on suolojen, tai paremminkin ionien, riittävä saanti ympäristöstä. Itämeren suolapitoisuus ja ionikoostumus ovat paljon lähempänä eläinten veren ja kudosnesteen koostumusta kuin järvivesi tai valtamerivesi. SUOLA TASAPAINON SÄILYTTÄMINEN Itämeren suolapitoisuus on alhaisempi kuin valtameren, mutta korkeampi kuin sisävesien. Nykyiset murtovesialueet s1Ja1tsevat hajallaan maapallon eri puolilla, eivätkä ne muodosta yhtenäistä elämän valta-aluetta. Yhtä köyhältä näyttää rannikoidemme lajista verrattaessa sitä sisävesiemme eläinlajien kokonaismäärään . Suolojen sähköisesti varatut hiukkaset, ionit, vaikuttavat kukin myös omalla erityistavallaan solujen valkuaisaineiden rakenteen yksityiskohtiin ja toimintaan. Miksi siis Itämeren tarjoama kompromissi ei ole yleisemmin kelvannut kummankaan elinympäristön eliöille. osmoottista vå·kevyyttå"
Myös säätelyn mekanismit vaihtelevat. niiden ruumiinnesteiden väkevyys seurailee ympäristöä . Kaikille on eduksi, jos ruumiin ulkopinta läpäisee huonosti, mutta toisaalta kaikkien vesieläinten on saatava ravinteita ja happea ympäristöstään, joten täydellinen eristäytyminenkin on mahdotonta. 1. Mcrisukasjalkaincn on varsinaisesti merieläin, mutta se tulee hyvin toimeen Itämeressä. 129 ...; ..c C. Leväkotilo on Icämeressä yleinen, vaikka se varsinaisesti on makeanveden nilviäinen . rannikoillamme yleiset korvameduusa ja sinisimpukka. Eliökunnan kehityksen kuluessa on siten ymmärrettävästi kehittynyt mekanismeja, jotka pitävät eliöiden sisäisen osmoottisen väkevyyden ja ionikoostumuksen suhteellisen vakioisena. suoloja vettä ravintoa vettä vettä poistuu MAKEANVEDEN LUUKALA VALTAMEREN LUU KALA Makeanveden luukalaan (ylempi) tunkeutuu vettä ja se menettää suoloja sekä ihon läpi että virtsan mukana. Merikala puolestaan menettää vettä, jonka se korvaa juomalla merivettä ja erittämällä aktiivisesti sen ylimääräiset suolat kiduksillaan (natrium, kloridi) tai virtsassa (magnesium, sulfaatti) . MYÖTÄILIJÄT JA SÄÄTELIJÄT Osmoottisen säätelyn mekanismit eivät ole erityisen hyvin kehittyneitä useimmilla valtameren selkärangattomilla eläimillä, vaan SUOMEN LUONTO 34/78 37. vsk. -+ ravintoa ...... mien, toimintaa. Ne ovat osmoottisia myötåilijöitå· eli poikilosmoottisia. Monet niistä elävät vain ahtaissa suolapitoisuusrajoissa, vain valtameren vedessä, ja eräät pystyvät ilmeisesti liikkumalla karttamaan tilapäisesti laimentuneita vesikerroksia. Kalat, muutamat meriselkärangattomat ja kaikki makeanveden eläimet kuuluvat tähän osmoottisten så'å'tdijöiden eli homeo-osmoottisten ryhmään. Näitä 9.0 Merisukasjalkaisen munia, jotka on hedelmöitetty 18 %0 suolapicoisuudcssa, mutta siirretty 70 tunnin kuluttua edelleen kehittymään laimeampaan (numerot tarkoittavat %0) suolaveteen, missä ne turpoavat. Lajista ja lajiryhmästä toiseen vaihtelee se ympäristön väkevyyden alue, jolla säätely on tehokasta. Olisi kiintoisaa tietää, mitkä ominaisuudet, ehkä solukelmujen rakenteeseen ja toimintoihin liittyvät, tekevät nämä osmoottiset myötäilijät kykeneviksi elämään Itämeressä. Smith, Journal of Morphology 114, 1964) ovat esim . Voimakas turpoaminen ehkäisee kehittymisen (R. • "'. Kiduksillaan se ottaa aktiivisesti suoloja. Olennaisesti toista tyyppiä ovat ne lajit, jotka pysyvät pitämään verensä ja kudosnesteensä osmoottisen väkevyyden suhteellisen vakioisena ympäristöstä riippumatta. On myös valtamerieläimiä, joiden solut pystyvät elämään osmoottiselta väkevyydeltään hyvinkin erilaisissa sisäisissä ympäristöissä
Edellä on korostettu Itämeren eliöiden sopeutumista koskevien ongelmien moninaisuutta ja tietojemme vähyyttä. Taloudellisesti tärkein kalamme, silakka, on valtameren sillin pienikokoinen muunnos. Palkattujen tutkijoiden ja osaksi myös välineistön puute rajoittavat kuitenkin Itämeren eliöiden fysiologiaan kohdistuvaa tutkimustyötä. Yksilönkehityksen häiriintyminen rajoittaa siis aikuisena pohjalla putkissa asuvan ja vähän liikkuvan merisukasmadon esiintymistä rannikkovesissämme. PIENIKOKOISUUS Ionien aktiivinen otto tai poisto on työtä, jonka energia saadaan ravinnosta. Kalifornian yliopiston eläintieteen professori Ralph Smith on osoittanut, että merisukasjalkaisen osmoottinen ja ionien säätelykyky riittäisivät jopa makeassa vedessä elämiseen . Murtoveteen jouduttuaan ne voivat vähentää ioninottoaan. Tämä johtunee yleensä ympäristötekijöistä, mutta joissakin harvoissa tapauksissa Itämeren yksilöt ovat todella periytyvästi pienikokoisempaa ala!ajia. Itämeren turskien, sinisimpukoiden ja korvameduusojen pieni koko periytyvä ominaisuus vai ympäristötekijöiden aiheuttama. Sen sijaan rannikoitten jäätyminen ja matalat lämpötilat voivat olla haitallisia erityisesti eliöille, jotka lisääntyvät talvisaikaan ja varhain keväällä . Tutkijoiden käytössä on Suomessakin kaksi Itämeren eliöiden fysiologian tutkimiseen soveltuvaa paikkaa, Tvärminnen eläintieteellinen asema Hankoniemellä ja Saaristomeren tutkimuslaitos Nauvon Seilissä. Wikström. Toisaalta Itämeren olosuhteisiin sopeutuneet suhteellisen harvat eliölajit voivat siinä myös todella rehottaa. 1T ÄMEREN MUIDEN ERITYISPIIRTEIDEN FYSIOLOGINEN MERKITYS Valtamerelle ominainen vuorovesi-ilmiö puuttuu Itämerestä miltei täysin . Sellaiset usein vuoroveden esiintymiseen liitetyt sopeutumisilmiöt, kuten sinisimpukoiden sydämen toiminnan äkillinen hidastuminen niiden kuoren sulkeuduttua esimerkiksi eläimen jouduttua pois vedestä, tai eräiden vuorovesivyöhykkeeltä peräisin olevien äyriäisten kyky suunnistautua ilman kosteuden mukaan vettä kohden, eivät näytä näiltä hävinneen Itämerenkään olosuhteissa. siis omiaan lisäämään sen alhaisen suolapitoisuuden haittavaikutuksia. Tämän madon vapaina planktoneliöinä elävien toukkien kehitys häiriintyy kuitenkin laimeassa murtovedessä, mikäli lämpötila on samalla alhainen. Näistä ioneista riippuvien solukelmujen entsyymien toiminta kuluttaa paljon energiaa. Näin lähes jokainen 36 luonnonvaraisesta makeanveden kalalajistamme pystyy elämään myös Itämeren murtovedessä. D PAINATUKSEN AIKANA HUOMA1TUA: Sivujen 104 ja 105 kuvatckstit ovat vaihtuneet keskenään. Eräät meriperäiset eläimet, kuten merisukasjalkainen (Ncrcis divcrsicolor) , pystyvät osmoottiseen säätelyyn nimenomaan alhaisissa suolapitoisuuksissa, joissa se ottaa ioneja ihonsa läpi ja poistaa virtsaa, joka on ruumiinnesteitä laimeampaa. Matalat lämpötilat näyttävät yleensäkin haittaavan vesieläinten osmoottista säätelyä. Sen osuus eläimen koko energiankulutuksesta on yleensä vain muutamia prosentteja, eikä sen avulla voi selittää esimerkiksi sitä, miksi merieläimet kasvavat hitaasti murtovedessä. SUOMEN LUONTO 34/78 37. M urtovedessä niiden eritystoiminta vähenee. Monet mereiset eliöt jäävät Itämeressä pienemmiksi kuin valtameressä. kalat ja äyriäiset, ottavat ioneja kiduksillaan . Kalsiumja magnesiumioneilla on tärkeä osuus solukelmujen läpäisevyyden säätelyssä. Nämä makeanveden eläimet tulevat ilmeisesti toimeen verrattain laajalla suolapitoisuusalueella, kunhan ympäristön kalsiumpitoisuus on riittävän korkea. Tällöin matalalle suolapitoisuudelle herkkä kehitysvaihe ilmeisesti pitenee. Näiden lähimmät sukulaislajit ovat mere1s1ä. Tällä havainnolla voi olla yleisempikin merkitys. Solukelmujen entsyymien muutokset voivat olla ratkaisevia murtoveden olosuhteisiin sopeutumisessa. Itämeren talvinen kylmyys on. LUONTO KOKEILEE ITÄMERESSÄ Itämeri on veden eliöiden kannalta nuori ja outo elinympäristö. On myös olemassa makean veden lajeja, kuten leväkotilo (Thcodoxus fluviatilis) ja vaeltajakotilo (Potamopyrgus jcnkins1), jotka elävät yleisinä Itämeressä, mutta puuttuvat Suomen happamista ja kalkkiköyhistä sisävesistä. Kansikuvan yhteydestä puuttuu kuvaajan nimi, P.-G. Nämäkin Itämeren eliöstön sopeutumista koskevat ongelmat ovat vielä selvittämättä. Tällä seikalla ei kuitenkaan liene merkitystä Itämeren rannikoiden eliöstölle. Olisi mielenkiintoista verrata murtovesilajien ja lähisukuisten merilajien elintoimintoja. Eläimet säätelevät ruumiinnesteidensä osmoottista väkevyyttä ja ionikoostumusta pääasiassa ottamalla ja poistamalla liuenneita aineita. Eräät mereiset eliöt, kuten merisukasjalkainen ja itämerensimpukka (Macoma baltica), sekä eräät makeanveden piilevät saavuttavat suurimman yksilötiheytensä juuri Itämeren murtovedessä. vsk .. Toukkien kehitys tapahtuu varhaiskeväällä, jolloin meri on kylmä ja sulavedet laimentavat sitä. Valtamerikalat puolestaan poistavat ruumiistaan suoloja, osaksi kiduksillaan, osaksi munuaisillaan . SOPEUTUMIEN MONET TAUSTAT Useissa eliöryhmissä, kuten puna, viherja ruskolevissä, värysmadoissa, nilviäisissä ja äyriäisissä on kehittynyt joitakin vain murto130 vesialueelle ominaisia lajeja. Biologien kannalta se on luonnon Jariestama suurenmoinen koe . Syynä tähän voi olla elintavoiltaan samankaltaisten kilpailijoiden puute. Eräät makeanveden eläimet, mm . Vain pitkäaikaiset sopeuttamisja kasvatuskokeet voisivat vastata kysymykseen , onko esim . Sisävesien äyriäisistä rapu ja vesisiira pystyvät siinä elämään, mutta vain vesisiira lisääntymään
Sen säilyttäminen on kuitenkin hiukan ongelmallista, sillä hennoimmat lajit kuten siimaeliöt hajoavat, jos näytteeseen lisätään kemikaaleja, esim. 1 % . Kasviplanktonia varten riittää usein pieni vesinäyte. Tuottajat puuttuvat profundaalista tyystin. Veden huonon valonläpäisevyyden vuoksi ns. Ravintoketjujen mutkikkuutta lisää, että esim. pelagisia lajeja. Kalle Purasjoki ja Anneli Niemi Itämeren plankton vapaasti keijuva eliöstö Valtaosa merien tuotannosta perustuu mikroskooppisiin eliöihin, jotka vapaasti keijuessaan elävät ilman minkäänlaista kosketusta kiinteään alustaan. Ne eivät välttämättä tarvitse tukea vesistön muilta ekosysteemeiltä, rannan eli litoraalin ja pohjan eli profundaalin eliöyhteisöiltä. kand. Osa pohjaan painuneesta eloperäisestä aineesta hautautuu lietteeseen , muun osan bakteerit ja muut hajottajat purkavat kivennäisiksi (mm . Harvasta haavista taas pienet eläimet pääsevät lävitse. Molempien tutkimuskohteena on Itämeren eläinplankton. ---, Piirrokset ovat kirjoittajien käsialaa, ja niiden numerot viittaavat tekstin suluissa oleviin numeroihin. nanoplanktonin !evien läpimitta on vain .002-0.02 mm, mutta kuutiometrissä niitä voi olla satoja miljoonia. Eläinplanktonnäyte on ensin rikastettava joko siivilöimällä tai dekantoimalli . 99 % , litoraalin osuus vain n. Yksinkertaisinta on jo keräyksessä käyttää plantonhaavia. Tärkeätä on tietää, mitkä tuottajista kelpaavat ravinnoksi millekin kuluttajalle ja minkä saaliseläimiä nämä puolestaan ovat. Mikroskooppisten levien pieni koko mahdollistaa vilkkaat elintoiminnat mm. Hyvin tiheä haavikangas pidättää tosin koko lajiston , mutta tukkeutuu vedon aikana nopeasti. Myös monet merikalat, mm. Planktonlajien herkkyyttä ympäristön muutoksille voidaan käyttää hyväksi tutkittaessa ja tulkittaessa ympäristönmuutoksia (saastumista, suolaisuuden muutoksia) . Itämeren keijuston monimuotoisuudesta ja vuodenaikaisista muutoksista kertovat fil.tri. Valtamerissä vapaan veden osuus perustuotannosta lienee n. ULAPPA ELINYMPÄRISTÖNÄ Vapaa vesi eliöstöineen eli pclagiaali on meren ekosysteemeistä riippumattomin. Anneli Niemi. Kalle Purasjoki ja luonnont. Yleispätevää menetelmää ei ole. muut seikat vaikuttavat arv101taessa lajien merkitystä koko ekosysteemille. Planktontutkimus perustuu lajintuntemukseen, tunnistamisen lisäksi myös elintapojen tuntemukseen . Yleiset ekologiset vaatimukset, lisääncymisajat, -runsaus ja -tapa (suvuton, biseksuaalinen , partenogeneettinen), yksilönkehityksen vaiheet ja nopeus, elinikä, sukupolvien vuotuinen lukumäärä, lepokauden pituus ja monet SUOMEN LUONTO }-4/78 }7 . Purasjoki toimi ennen eläkkeelle siirtymistään (1977) Tvärminnen eläintieteellisen aseman asemanhoitajana; Niemi on Merentutkimuslaitoksen apulaistutkija. Ns. tuottava kerros, missä yhteyttäminen synnyttää uutta orgaanista ainetta, on näet Itämeressä parhaimmillaankin 20-25 metriä, yleensä vain noin 10-15 metriä. Päinvastoin, pelagiaali luovuttaa osan tuottamastaan orgaanisesta aineesta pohjan eliöyhteisölle vajonneina planktereina tai niiden hajoamisjätteinä eli orgaanisena detrituksena. vsk. Useimmat planktonin eli keijuston kasveista ja eläimistä ovat mikroskooppisen pieniä, mutta niiden yhteismäärä ja kokonaisbiomassa on melkoinen. Kasviplankterit ovat mikroskooppisen kokonsa vuoksi tehokkaita yhteyttäjiä. formaliinia. Itämeressä suhde ei ole läheskään näin räikeä, koska rannikko on pitkä ja saaristoinen . tehokkaan yhteyttämisen . Siinä ravintoketjun osatekijät, tuottajat, kuluttajat ja hajottajat, toimivat kokonaisuutena. Vaikka niiden yhteispainokin on suhteellisen vähäinen, niiden yhteenlas131. jonkin petolajin nuoruusvaiheet ovat kasvinsyöjiä. Niiden varassa elävät eläinplanktonin lajit. Itämeren tärkeimmät saaliskalat, silakka ja kilohaili, elävät planktonin varassa ja ovat itsekin vapaan veden asukkaita, ns. typpija fosforiyhdisteiksi), vedeksi ja hiilidioksidiksi. PLANKTONIN TUTKIMINEN Planktonin tutkiminen alkaa yleensä näytteen otolla
Niinpä useimpien kasviplanktonia syövien eläinplanktonlajien (ja vastaavasti pohjan detritussyöjien) ravinnon päämassa koostuu bakteereista. Tuulikin aiheuttaa vedessä pyörteisiä virtauksia, joissa plankton liikkuu yhtäällä ylöspäin, toisaalla alaspäin. kuun on suuri. 0.5 mm 1 kettu yhteyttävä pinta-ala on hyvin suuri. vsk.. Vain vähän vettä raskaampina ne kykenevät mm. ravinteita ja myrkkyjä. Keijuessaan virtausten mukana ne joutuvat kosketuksiin uusien, vielä ravintosuoloja sisältävien vesimassojen kanssa. Suolattomalle vedelle tyypillisiä sinileviä on vähän, viherleviä tussuoMEN LUONTO 34 /78 37. Panssarija piilevät ovat meren keijuston valtaryhmiä. Eläimet pystyvät tähän liikuttamalla ripsiään tai raajojaan, ja kasveista siimalevät siimojensa avulla, mutta itse asiassa kaikki nämäkin ovat mitä suurimmassa maann ves1v1rcausten armoilla. ,. Bakteereita pidetään ehkä liiankin kaavamaisesti ravintoketjun viimeisenä renkaana, hajottajina. Pelagiaalin eliöstö on pitkälle erikoistunutta. Jokivesissä sekä teollisuuden ja asutuksen jätevesissä mereen kulkeutuu paljon aineita, mm. Nehän toimivat myös välivaiheissa ja joutuvat itse puolestaan ravinnoksi. ~L, PLANKTONLAJISTO JA SEN ALKUPERÄ Kasviplanktoniin kuuluu sekä yksisoluisia leviä että rihmamaisia ja joskus pallomatsiakin leväyhdyskuncia. Esimerkiksi bakteerien hajottama humus on varsinkin Pohjanlahden ekosysteemeissä ensimmäisen asteen kuluttajien tärkeää ravintoa. @ ~ )V.''· ® \1.l ,\:~ \ ,, . Myös ympäröivien maa-alueiden vaikutus ravinnon kiercokul132 1 Pleurobrachia pileus; 2 Fricillaria bort:alis; 7 a,b Pseudocalanus elongacus; 8 a,b Tt:mora longicornis; 9 a,b Acarcia longirt:mis; 10 Tincinnopsis cubulosa; 22 a ja b Acarcia bifilosa; 23 a ja b Eurycemora hirundoides; 24 a ja b Cenrropages hamacus; 25 Synchat:ca balrica; 26 Srnchaeca monopus; 27 Harmothoe sarsi; 28 Macoma baltica; 29 Evadnt: nordmanni; 30 Podon polyphemoides; 31 Bosmina coregoni maricima; 32 Tincinnopsis brandri; 33 Leprocinrinnus boctnicus; 34 Hdicoscomdla subulaca; 35 Balanus improvisus; 36 Hydrobia ulvae; 37 Elecrra crusculenca; 38 a ja b Limnocalanus macrurus grimaldii; 39 a ja b Cyc/ops sp.; 40 Daphnia cucullaca; 41 Keracdla quadrata; 42 Keracella cochlearis; 43 Asrerias rubens; 44 Sagicta degans; 45 Calanus finmarchicus; 46 Oichona similis. keijumaan tietyllä syvyydellä. parvieli pilvimuodostuman. Nämä pyörceet voivat osaltaan selittää planktonin usein yllättävän epätasaisen jakautuman, ns
Näiden rajojen vuoksi lajien lukumäärä pienenee siirryttäessä toisaalta Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoista ja toisaalta Etelä-Itämereltä kohti alueen kessuoMEN LUONTO 34178 37. Kullakin lajilla on juuri sille ominaiset sietorajat liian suolaiseen tai liian suolattomaan veteen nähden. Tässäkin suhteessa Itämeri on meren ja järven välimuoto: eritoten tietyt sinilevät saattavat ajoittain olla hyvinkin runsaita. Suolapitoisuus on tärkein , vaikkakaan ei ainoa planktonin esiintymiseen vaikuttava tekijä. Ne polveutuvat useimmiten merilajeista. Pienimmillään lajiluku on, kun suolapitoisuus on noin 7 %0. Järvissä ei sen sijaan vastaavia toukkamuotoja esiinny. Planktonlajien levinneisyysrajat ovat epämääräisemmät kuin pohjaeläinten tai rantalevien . Tämän toteaa selvimmin sellaisista aikuisina pohjassa elävistä lajeista, joilla on pelagiset toukat (merisimpukat, eraat kotilot, monisukamadot, sammaleläimet, merirokko jne.) Monet joko korkeampaa suolapitoisuutta tai kylmempää vettä vaativat lajit, esim . vsk. Silloin on myös ylemmissä 133. Varsinkin kasveja on niukasti, ja vähäisessä valossa ne eivät juuri yhteytä. Lajistosta mainittakoon sinilevät Aphanizomenon flos aquae (3) ja Nodu/aria spumigena (4) sekä piilevät Actinocyc/us ehrenbergi (5) ja Chaetoceros wighami (6). Etelässä ei useinkaan voi puhua jäätalvesta, mutta Suomenlahti ja Pohjanlahti jäätyvät säännöllisesti. Itämeren planktonlajisto ei ole pelkkä sekoitus suolattoman veden ja meren lajeja. Syvänveden kummutessa ne voivat joutua pintaveteen, jossa ne kuitenkin pian kuolevat. @ ® 1 mm 0.5mm kustaa. TALVELLA PLANKTONIA ON VÄHÄN Yleiskuvan saamiseksi Itämeren planktonista seuraamme sen vuodenaikaista vaihtelua Suomen lounaisella merialueella. Meren pelagiaaliin kuuluu monien muidenkin eläinryhmien edustajia, esimerkiksi onteloeläimiin kuuluvia meduusoja. kampamaneetti Pleurobrachia pi/eus (1) ja vaippaeläin Fritillaria borea/is (2) elävät rannikkovesissämme pohjanläheisissä vesikerroksissa. Kulkeutuminen virtausten mukana suurentaa monien lajien näennäistä elinaluetta. Kevät alkaa etelässä parisen kuukautta aikaisemmin kuin pohjoisessa ja talvi tulee vastaavasti myöhemmin. Kolmantena ryhmänä Itämeren planktonissa on pieni joukko todellisia murtovesilajeja. Talvella planktonia on hyvin vähän. Sekä merissä että järvissä eläinplanktonin enemm1stona ovat ripsieläimet , rataseläimet ja äyriäiset. §f y @ 0.5mm kin lainkaan. Eläinlajeja on enemmän, mutta niidenkin yksilömäärä on vähäinen . Järvissä vesikirput ovat usein hyvinkin runsaita, meressä tuskin koskaan . Koska monien merenpohjan eläinten toukat ovat planktisia, on merten vapaata vettä alettu leikillisesti kutsua litoraalin ja profundaalin lastenkamariksi. Lämpötilan ja valaistuksen erot vaikuttavat sekä lajistoon että tuotantoon. Vain hyvin harvat makeanveden planktonlajit tulevat toimeen Itämeren eteläpään avomerialueilla, nekin todennäköisesti perinnöllisesti sopeutuneina. Viimeksimainituista erityisesti hankajalkaiset ja vesikirput ovat sopeutuneet keijustoelämaan. Alkuperältään mereiset muodot kestävät yleensä paremmin muuttuneita oloja, ja muutamat niistä sietävät melko alhaisiakin suolapitoisuuksia. Itämeri ulottuu 1 300 km etelästä 54 °N Pohjanlahden perukkaan 66 °N
Sen rinnalle tulevat myöhemmin kesällä Eurytemora hirundoides (23 a,b) sekä harvinaisempi Centropages hamatus (24 a,b) . KESÄLLÄ ELÄINPLANKTONIA ON RUNSAASTI, KASVIPLANKTONIA VÄHÄN Keväällä ilmaantuvat myös eräitten pohjaeläinten toukat planktoniin. Talven mittaan nämäkin alkavat hävitä, mutta tilalle ilmestyy hankajalkaisten nauplius-toukkia. Alkutalven planktoniin kuuluvat myös jo aiemmin mainitut kampamaneetti (1) ja vaippaeläin (2) sekä ripsieläin Tintinnopsis tubulosa (10) . monopus (26) ilmestyy planktoniin usein vasta juhannuksen jälkeen. Keväästä lähtien biomassan pääosan muodostaa hankajalkainen Acartia bifilosa (22 a, b) , yhdessä nuoruu47 Aurdia aurira; 48 Cyanea capillara. Alkukesällä alkaa myös rataseläinten kausi. Varsinkin Synchaeta baltica (25) voi olla hyvin runsas , toinen vesissämme yleinen laji, S. KEVÄÄN NOPEA TUOT ANTO HUIPPU Heti jäidenlähdön jälkeen , tavallisimmin huhtikuun puolivälissä, kasviplankton alkaa voimakkaasti kehittyä. Jo parissa viikossa tuotanto on saavuttanut huippunsa , sillä talven kuluessa vapautuneet ja pintaveteen kulkeutuneet perusravinteet kulutetaan nopeasti loppuun . 134 Ravinteiden alkaessa loppua häviävät myös useimmat piilevät. ® sasteittensa kanssa. Tilalle tulee kuitenkin pian myös uusia tai aikaisemmin niukkoina esiintyneitä lajeja. Tällöin planktoniin ilmestyy myös SUOMEN LUONTO 3-4 /78 37. da nicus (19), Coscinodiscus lacustris (20) sekä panssarileviä, runsaimpana Dinophysis acuminata (21) . Niiden rinnalle tulee joukko piileviä, kuten Chaetoceros wighami (6), C. Pseudocalanus elongatus (7 a,b) Temora longicornis (8 a, b) ja Acartia longiremis (9 a,b). Vain eräät, kuten Thalassiosira baltica, säilyvät, tosin nyt huomattavasti niukempina. Niinpä Aphanizomenon flos aquae (3) ja Nodularia spumigena (4) sekä eräät muutkin sinilevät, varsinkin Anabaena lemmermanni (18) saavat yhä selvemmän jalansijan. On hyvin luultavaa, että talvinen eläinplankton syö pääasiassa bakteereita. vsk.. 0.05 mm vesikerroksissa lajeja, etenkin hankajalkaisia, jotka kesällä elävät syvemmällä, esim. Eräät kylmää vettä vaativat (arktiset) piilevälajit, kuten Achnantes taeniata (11), Navicula vanhoeffeni (12), Melosira arctica (13) ja Nitzschia frigida (14) sekä samoin arktinen panssarilevä Goniaulax catenata (15) muodostavat päämassan yhdessä piilevien Sceletonema costatum (16) ja Thalassiosira baltica (1 7 a,b) kanssa . Eläinplankton elpyy hitaammin kuin kasviplankton . Ensimmäiset monisukasmadon Harmothoe sarsi (2 7) toukat tapaa JO helmi-maaliskuussa, mutta runsaammin niitä on yleensä vasta toukokuussa. Lepoitiöinä pohjassa tai harvakseltaan vedessä keijuneet lajit lisääntyvät räjähdysmäisesti
1971 : ltiimercn plankconisra . Myös eräiden pohjaeläinten tou kat rikastuttavat tämän kauden planktonia. & Hernro1h . (3) , Anabaena lemmermanni (18) ja Nodularia spumigena (4) . B. . Eräitä piileviä kuten Scelctonema costatum (16) saattaa kuitenkin esiintyä hyvin runsaasti. Medlemsblad för biolog ilärarnas lörening 1945 (1): 1723 Conseil Perm anent International pour l'Exp lorarion de Ja Mer 19491967: Fichcs d 'indcncificacion du zooplancron 1110. Levämassan valtalajeja ovat sinilevät Aphanizomenon flos aquae SUOMEN LUONTO 34178 37. Mereiset petovesikirput Evadne nordmanni (29) ja Podon polyphemoides (30) ovat melko tavallisia jo alkukesän näytteissä , mutta nanoplanktonia ja bakteereita syövä murtoveden vesikirppu Bosmina coregoni maritima (31) ilmaantuu usein vasta keskitai loppukesällä. Tämä valtava tuotanto johtunee sinilevien kyvystä sitoa ilmakehän typpeä. Keväällä tästä polyypista kuroutuu mikroskooppisen pieniä meduusoja , jotka kesän mittaan kasvavat teelautasen kokoisiksi . huomattavasti edellä selostetusta. ® (j . Henkitoreissaan se kulkeutuu kuitenkin merivirtojen mukana pohjanläheisissä vesissä myös saaristoon , missä se voi joutua esimerkiksi pohjacrooliin . Joukkoon on tullut mm. L. IV . Kasviplanktonia on yleensä kesällä melko vähän; onhan se runsaan eläinplanktonlajiston ravintoa. 3 Aphanizomenon [Jos aquae; 4 Nodularia spumigena; 5 Accinocyc/us ehrenbergi; 6 Chaetoceros wighami; 11 Achnances taeniata; 12 Navicula vanhoeffeni; 13 Melosira arccica; 14 Nitzschia frigida; 15 Goniaulax catenata; 16 Sceletonema costatum; 17 a,b Thalassiosira baltica; 18 Anabaena lemmermanni; 19 Chaetoceros danicus; 20 Coscinodiscus lacustris; 21 Dinophysis acuminata. PLANKTONIN ALUEELLISET EROT Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoissa sekä vähäsuolaisissa merenlahdissa ja jokisuissa planktonlajisto eroaa tietenkin. Rannikon tuntumassa on vedessä ajoittain runsaasti helposti tunnettavia merirokon Balanus improvisus (35), pienen merikotilon Hydrobia ulvae (36) ja sammaleläimen Electra crustulenta (3 7) toukkia. Sen p/anula-toukat ovat syksyllä hyvin yleisiä planktonissa, ja muiden suurehkojen eläinplanktereiden tavoin ne ovat silakan ja kilohailin tärkeää ravintoa. Monet eläimet, kuten rataseläimet ja vesikirput , talvehtivat pohjaan vaipuvina lepomunina. Vesikirpuista esim . . Toinen meduusamme, hiusmaneetti Cyanea capillata (48), ei tule kunnolla toimeen suolaisimmallakaan merialueellamme . Hankajalkaisista mainittakoon ennen muita suurikokoinen Limnocalanus macrurus grimaldii (38 a, b) , joka elää reliktinä myöskin useissa järvissä, sekä Cyc/ops-lajic (39 a, b) . A. Se on kuitenkin meidän pohjoisilla alueillamme valaistusolojen heikkouden vuoksi huomattavasti vaatimattomampi kuin etelämpänä. Sinilevät eivät sovellu eläinplanktonin ravinnoksi, vaan painuvat kuoltuaan pohjaan. Bcrgcn . Sars. SYKSY ON KASVIPLANKTONIN UUSI KUKOISTUSKAUSI Veden jäähtyessä alkaa kasviplanktonin uusi kukoistuskausi . Copcnhague . 135. vsk . 194 5: Våra plankconroraroricr. G . D PLANKTONK IRJ ALLISUUTT A Ackefors, H . cochlearis (42) ovat tyypillisiä vähäsuolaiseen rannikkovesien lajeja. Talveksi planula kiinnittyy pohjaan tai leviin ja muuttuu po/yypiksi. Luonnon Tutkija 75(34) : 92105. Luo nnon Tutkija 52(3): 71-76. Talven lähestyminen on silti kaikkialla selvästi havaittavissa. Zoo!. jo edellä mainittu Tintinnopsis tubulosa (1 0) sekä T. Tietyissä oloissa, lämpimien ja tyynien säiden aikana kehittyy avomerellä kuitenkin usein kesän lopulla valtavia määriä ''veden kukkaa", joka kohotessaan pintaan samentaa veden ja saa kokemattoman veneilijän pelkäämään joutuneensa karikkoisille vesille. Purasjoki , K . 1903: An accounc ofchc Crusracca af Norwa y. Calanoida: 1 71 s .. . Eläinplanktonin lajija yksilömäärät pienenevät nopeasti syksyn mittaan. Daphnia cucullata (40) ja rataseläimistä Keratella quadrata (41) ja K. Eräillä hankajalkaisilla on kuitenkin vielä syksyllä uusi aikuistumiskausi. liite!. Jo alkukesällä lajin suurimmat yksilöt ovat halkaisijaltaan 5-7 cm. N iemi . Syyskuussa se on eräinä vuosina suorastaan runsas . MEDUUSA T PLANKTONIN JÄTTILÄISET Korvameduusalla Aurelia aurita (4 7), jota kesän lopulla näkee suurin määrin lounaisilla merialueillamme, on monivaiheinen elämänkierto. Makean veden lajista on runsas . 1972 : Djurplankcon i ösrcrsjöområdcr. piikkinahkaisten toukkia (43), nuolimatoja (44) sekä meille vieraita hankajalkaisia , kuten Calanus finmarchicus (45) ja Oithona similis (46) . Keskija loppukesään keskittyvät myös monet ripsieläimet mm. Carlin . brandti (3 2) , Leprotintinnus bottnicus (33) ja Helicostomella subulata (34). Itämeren eteläosassa laj isto on sen sijaan huomattavasti mereisempi. Revy 34: 6-3 1. 1948 : Plankconeliöisrå' ja mc:ricmm c: haa viplankconisca . simpukoiden, varsinkin itämerensimpukan Macoma baltica (28) toukkia
Muotojen ja värien runsaudessa Itämeren pohjan elämä ei pysty kilpailemaan valtamerien kanssa. TUONTIA JA VIENTIÄ VESI-JA HAPPITASE Itämeren ja yleensäkin murtovesialueiden luonnontalous perustuu paljolti kotimaiseen ja ulkomaiseen lainanottoon. vsk.. Etelä-Itämeren syvänteissä lajisto sitävastoin muuttuu jopa 90-100 % :sesti tultaessa suolapitoisuuden harppauskerroksen alapuolisille pohjille. SUOMEN LUONTO J-4178 37 . Uusi happ1p1toisen veden sisaanvirtaus merkitsee kuolleiden pohjien nopeaa uudelleen asuttamista lyhyeksi ajaksi . mistön tila on oleellisesti toisenlainen matalammilla alueilla aina 50-60 metriin asti: happea on aina riittävästi . Erkki Leppäkoski on Abo Akademin apulaisptofessori. Selkämerellä ja Perämerellä elämää on suurimmissakin syvänteissä , joiden vesi vaihtuu jokseenkin vuosittain . Tarjolla on rajoittamattomasti sekä elintilaa että vuosien kuluessa kerrostunutta, käyttämättä jäänyttä ravintoa. Etelämpänä ero on suurempi, ja Bornholmin altaan pohjaeläimet elävät ympäristössä, jonka suolaisuus on 67 %0 korkeampi kuin pintaveden . Kampelan toispuolisuus kuvastaa sopeutumista pohjaelämään . Lopulta vesitase osoittautuu kuitenkin vientivoittoiseksi (pintaveden ulosvienti Tanskan salmissa). Tämä merkitsee , että ajoittain hapen puutteen vaivaaman vesimassan tilavuus on kasvanut 200 kuutiokilometrillä . Pimeyden vuoksi siellä ei ole kasveja, Itämeren pohjaeläimet ovat pieniä, lajisto on niukka. Poikkeuksena ovat rannikon läheiset, erilliset syvänteet sekä luonnollisesti myös valumaja jätevesien kuormittamat lahdet, joissa hapen vähyys voi muodostua ongelmaksi matalassakin vedessä. Näin syntyy kerrostunut Itämeri. Hapen loppuessa tuho on laajoilla alueilla täydellinen , ja myrkyllinen rikkivetypitoinen vesi tekee mahdottomaksi kaiken paljain silmin nähtävän elämän . On arvioitu, että neljännes Itämeren koko pintaalasta on hapen puutteen tai vähyyden takia ainakin aJoittain vailla pohjaeläimistöä. Syvänteiden happitalouskin perustuu ulkomaisiin lainoihin. Fil.tri. "Lainoilla" tuetaan Itämeren vesitasetta (meriveden tuonti Kattegatista, jokien tuoma makea vesi valumaalueelta). Pintakerroksissa tuotettu happi ei pääse sekoittumaan harppausker136 rosten läpi syvänteiden ves1massoihin . Lännestä syvänteisiin ajoittain virtaavan suolaisemman veden happivarannon turvm pohjaeläimistö kykenee elämään joitakin kuukausia tai parhaassa tapauksessa vuosia. PohjaeläiMerivircausten puhdistamaa kivikkopohjaa. Yksilömäärät ovat kuitenkin melkoiset. Syvänteiden veden suolapitoisuus on samana aikana kohonnut 1 %o: n verran, ja kerrostuneisuuden pysyvyys on näin kasvanut entises.tään. Erot näkyvät myös eläimistössä: Suomen rannikoilla lajista on kaikkialla kasvillisuusvyöhykkeen alapuolella yllättävän yhtenäinen . Erkki Leppä"koski Itämeren pohjaeliöstö Merenpohja on meille outo maailma: pimeä ja Itämerellä ehkä ensisilmäyksellä kuollutkin. Suolapitoisuuden ero pinnan ja pohjan välillä on 1 %0 :n luokkaa. Koko meren ekosysteemille pohjaeläimistö on ratkaisevan tärkeä, sillä se palauttaa kiertoon pohjaan vajonneet ravinteet. Hän on tutkinut pohjaeläimistöä sekä likaantumisen ja happikadon vaikutuksia siihen Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla, eteläisellä Itämerellä sekä Skagerrakissa, missä hän työskenteli neljä vuotta Ruotsin valtion luonnonhoitoviraston tutkimusassistenttina. Tällä vuosisadalla harppauskerros on !<eski-ltämerellä noussut 80 metristä 60 metriin. Vain harvat lajit karsiutuvat syvyyden kasvaessa
Jääkauden hiomaa silokalliota 104 m syvyydessä. Vieroksunu kilkki on arvokalojen ruokaa. Liejukatka on liejupohjien yleinen asukas. Pohjaeläinlajitkin ovat siis kuluneiden vuosituhansien aikana muualta '' lainattuja ''. Eräät Itämeren tavallisimmista ja runsaslukuisimmista pohjaeläiRautaja mangaanimyhkyjä 76 metrin syvyydessä . Nämä lajit ovat sopeutuneet hyvin murtovesiolosuhteisiin, ja useat niistä ovat tärkeitä kalojen ravintona (kilkki, valkokatkat, halkoisjalkaäyriäiset) . 13 7. Vähälajisuus on Itämeren pohjaeläimistön luonteenomainen piirre. Kilkin ja muiden pohjaeläinten jälkiä liejupohjalla. vsk. Automaattikamera on säikäyttänyt härkäsimpun 55 metrin syvyydessä. Tämä laina on osoittautunut tuottavaksi ja kasvanut hyvin korkoa . mistä ovat reliktejä jääkauden jälkeisiltä merija järvikausilta. 107 m . Matalien lahtien pehmeiden pohjien eläimistöön kuuluu vielä eräitä makeasta vedestä peräisin olevia lajeja (surviaissääskitoukat , harvasukasmadot) , jotka syvyyden ja suolapitoisuuden kasvaessa vähitellen karsiutuvat. ELÄINLAJISTOKIN ON TUONTITAVARAA Itämeri on hyvin nuori meri . .. M yöhäisjääkautiset reliktit ovat Itämeren eliömaantieteellinen eriko·isuus ja samalla tuotantobiologisesti ajatellen arvokas luonnonvara. Jo Ruotsin länsipuolella, valtameren suolapitoisuutta vastaavissa olosuhteissa, saattaa pohjannoutimen syvyydestä tuomissa näytteissä olla pohjalietteen asukkaina 50-200 paljain silmin nähtävää eläinlajia näytealaa kohti . Sillä ei ole todella omaa eläinlajistoa. ON VÄHÄN . Atlantin mereisen eläimistön sopeutumiskykyisimpiä edustajia, jotka tulevat toimeen vähäsuolaisessa munovedessä (monisukasmadot , itämeren, sydän, hietaja sinisimpukka, liejukatka). Useat niistä ovat Pohjanmeren ja PohjoisSUOMEN LUONTO 3-4/78 37
Pienikokoisten eläinten yhteinenkin paino jää luonnollisesti vähäiseksi (yleensä alle 50 g/m 2) . Vain EteläItämerellä, jossa suurten simpukoiden osuus alkaa lisääntyä, paino usein ylittää 200 g/m 2 • -JOPA MILJOONIA NELIÖMETRILLÄ Suurin osa pohjien eliöstöstä on mikroskooppista. Ympäristön aiheuttama stressi ei juurikaan anna pelivaraa väreillä, muodoilla ja koristeilla keikarointiin. Osa pohjaeläintuotannosta siirtyy siis välillisesti, kalastavan ihmisen toimesta, veden pinnan yläpuolelle ja maalle. Suoranaista taloudellista käyttöähän ei Itämeren pohjaeläimillä ole. Hapen suhteen hyvien ja huonojen kausien nopea vaihtelu ja toisaalta jatkunut lievä mereistyminen (suolapitoisuuden kasvu) ovat aiheuttaneet sen, että aikaisempi arktisten jäänne-eliöiden luonnehtima pohjaeläinyhteisö on monin paikoin korvautunut monisukasmadoilla. Saanemmeko tässä esimerkin luonnontalouden energiansäästöohjelmista. 1 mm sil138 mä) seulottu näyte suorastaan kuhisee elämän runsautta: hankajalkaisia , raakkuäyriäisiä, harvasukasmatoja, sukkulamatoja, suurempien eläinten toukkaja nuoruusasteita. Täydellisen tuhon alueet, kuolleet pohjat, ovat laaje11tuneet. Meren eläimistön viimeisetkin edustajat elävät Itämeressä lähellä sietokykynsä aarimmä1s1ä raJoJa. Ne tulevat toimeen pitkiä aikoja jopa hapettomissakin syvänteissä. Rannikkokaupunkien ja teollisuuslaitosten likaamilla merialueilla pohjaeläimistö on kokenut perinpohjaisia muutoksia, sekä lajistollisesti että määrällisesti . Saaristoja rannikkovesissä on lukuisissa tutkimuksissa todettu pohjaeläinten määrän painona ilmaistuna selvästi kasvaneen. Kun monet valtamerten upeimmista pohjaeläimistä (korallit, merivuokot , merisiilit, meri tähdet) kokonaan puuttuvat, pohjaeläintutkijan seulaan jää kovin vaatimaton ja harmaan yksitoikkoinen eläinvalikoima . Turun saaristossa pehmeiden pohjien keskimääräinen lajiluku on 6-7. Sopivalla putkinoutimella otettu ja riittävän tiheällä seulalla (esim. Monet pohjaeläimet (simpukat, madot) syövät pohjalietettä sellaisenaan tai valitsevat siitä itselleen sopivat ravintohiukkaset. Kuluu viikkoja ta_i kuukausia, ennen kuin kesän tuotannon huippu ehtii saavuttaa syvät pohjat ja energian lähteet tulevat pohjan ravintoketjujen käyttöön . Sukkulamadot, maapallon ehkä laajimmalle levinnyt eläinluokka, esiintyvät lopulta ainoina monisoluisina eläiminä . MUTTA YKSILÖITÄ ON RUNSAASTI ... Hajotustoiminnasta huolehtivat bakteerit ja yksisoluiset ripsieläimet. Elintoiminnat keskittyvät ravinnonoton, kasvun ja lisääntymisen ongelmien ratkaisemiseen. Syvemmällä hapen puute rajoittaa myös meiofaunan esiintymistä. Hiekkajyvästen väliin jäävällä vesitilalla on oma eläinlajistonsa. Paljain silmin nähtäviä pohjaeläimiä on yleensä muutamia tuhansia , poikkeuksellisesti yli 10 000 yksilöä pohjan neliömetriä kohti. Osa on peräisin planktonlevien tuotannosta, osa ranta-alueiden levävyöhykkeiden tuotannosta. Meiofauna on ravintoketjuissa avainasemassa: se muodostaa sillan bakteereiden ja pohjalla elävien petojen välille. MUUTOKSIA POHJAELÄIMISTÖSSA Huonontunut happitilanne on tällä vuosisadalla luonnollisesti aiheuttanut suuria muutoksia Itämeren pohjaeläimistössä . D SUOMEN LUONTO 34/78 37 . Korkeintaan puolet pohjaan tuodusta energiasta käytetään jalostetussa muodossa vientiin kalojen ravinnoksi. Energian lähteenä on pohjalle laskeutuva osa pintakerroksen kasvien tuottamasta eloperäisestä aineesta. Suuret ravut puuttuvat kokonaan, katkarapuja on kovin vähän ja syötävät simpukkalajimme (sini, sydänja hietasimpukka) jäävät niin kääpiökasvuisiksi, ettei niistä ole saaliiksi. Vähähappisten syvänteiden pohjaeläimistö on kalojen saavuttamattomissa, sillä pohjaravintoa syövien kalojen happivaatimukset ovat suuremmat kuin kestävimpien pohja. Pehmeässä pohjalietteessä elää alle 1 mm :n suuruisia eläimiä, ns . Tällöin korostuu pohjaeläinten luonnontaloudellinen merkitys, niiden toiminta aineiden kiertokulun ja energian virtojen avainasemissa. Pohjanmeren pohjaeläinyhteisöihin . eläinlajien. Tämä on merkki eutrofoitumisesta, ravinteiden lisääntymisestä. Itämeren pohjaeläimet ovat pienikokoisia ja vailla koristeellisia värejä ja lisäkkeitä . meiofauna . Samanlaista vientikauppaa harjoittavat pohjaeläimiä tai edellä mainittuja kalalajeja ravinnokseen käyttävät linnut (haahka, pilkkasiipi, koskelot, ruokkilinnut, lokit , tiirat jne .). Pohjaeläimistöllä onkin jo vakiintunut asema likaantumistutkimuksissa ja rannikkovesien tilan valvonnan välineenä . Itämerellä .saadaan parhaimmillaankin vain 15-20 lajia . Lajien ja muotojen runsaus on suurin matalilla alueilla. Näiden tiheys saattaa olla hämmästyttävän suuri, jopa miljoonia yksilöitä neliömetriä kohti. Suhteellisen paikoillaan pysyvät ja pitkäikäiset pohjaeläimet ovat otollisia likaantumisen ilmaisijoita . POHJAN TALOUS PERUSTUU TUONTIIN Valaistun vyöhykkeen alapuolella pohjan eliöyhteisöjen luonnontalous perustuu kokonaan tuontiin . 0. ,sk .. Siirtyminen takaisin Itämeren vapaiden vesimassojen eliöyhteisöihin tapahtuu suurelta osin juuri pohjaeläimiä syövien kalojen välityksellä (turska, kampela, silli/silakka , kivinilkka , härkäsimppu , tokot , ahven ja eräät muut rannikkovesien makean veden kalalajit). Tulos on onnistunut: Itämeren pohjaeläinten yksilömäärä on täysin rinnastettavissa esim. Suurilla alueilla syvänteissä lajeja on vain muutamia , ja osassa Perämerta valkokatka on ainoa pohjaeläinlaji . Loppu käytetään kotimarkkinakulutukseen eli pohjan eliöstön omien elintoimintojen ylläpitämiseen
Näin pohja on kasvillisuuslaikkujen ja paljaiden hiekkapintojen mosaiikki. Rannikko on yleensä avoin, saareton pohja on enimmäkseen hienoja sedimentsuoMEN LUONTO 34/78 37 . Guy Hällfors työskentelee tällä hetkellä Maj ja Tor Nesslingin säätiön stipendiaattina Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksella ja Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Vuorovesirantojen rikkaalle eliöstölle ei löydy vastinetta Itämerestä! Vedenrajasta noin 70 senttimetrin syvyyteen on rihmalevien vyöhyke. Makeanja murtoveden lajien määrä kasvaa hiukan. Kalliopohjat vuorottelevat erilaisten sedimenttipohjien (kivi, sora, hiekka ja lieju) kanssa . Kun vesi syksyllä jäähtyy, katoaa ahdin parta, 139. Paljain silmin nähtävä eläinlajisto on hyvin niukka on vain joitakin surviaissääsken toukkia. Leville sopivaa kiinteätä kasvualustaa ovat vain yksittäiset kivet, simpukankuoret sekä laiturit ja paalutukset. Hienojen pohjien osuus kasvaa sisäsaaristoon päin samalla kun aallokon voima heikkenee. Guy Hå"llfors Itämeren • ranta vesien eliöstö Rantavedet erottaa meren muista suurekosysteemeistä se, että valo tunkeutuu niissä pohjaan asti. Pehmeältä pohjalta näyte otetaan tavallisesti pohjanoutimella, mutta varsinkin kovien pohjien tutkimuksissa käytetään nykyään sukeltajia ja monenlaista erikoiskalustoa (Kangas ja Hällfors 1978) . Eläinja kasvilajisto on mereinen : puna-, ruskoja viherleviä, kotiloita, simpukoita, katkoja, monisukasmatoja jne. Vyöhykkeen alaosassa ovat tärkeitä ruskolevät Pi/ayella liccoralis ja Sciccyosiphon tortilis sekä punalevä Ceramium tenuicome .. Varsinainen ranta, litoraali, käsittaa varsin kapean vyöhykkeen alimman ja ylimmän normaalin vedenpinnan välillä. Kuvio 1 on yleistetty esitys saaristomme levävyöhykkeistä. Näin saaristoon syntyy vyöhykkeisyyttä (ks. tejä, lähinnä hiekkaa. Pohjois-Itämeren saariston sisäosissa kasvillisuus loppuu jo noin viiden metrin ja voimakkaasti likaantuneilla alueilla jo metrin tai kahden syvyydellä . Pohjakasvit antavatkin leimansa koko rannan eliöstölle ja tarjoavat eläimille ravintoa ja suojaa. KALLIO RANTOJEN LEV ÄVYÖHYKKEET Kalliorantojen eliöyhteisöt ovat jakaantuneet selviin syvyysvyöhykkeisiin . Tämä ulottuu eteläisellä Itämerellä korkeintaan 30 metriin, Itämeren pohjoisosissa 1825 metriin ja Pohjanlahdella kymmeneen metriin. Koko kesän on varsinkin vyöhykkeen yläosassa valtalajina ahdinparta (Cladophora glomerata) , mutta loppukesällä voivat olla paikoin runsaita ruskolevät (Diccyosiphon ja Ectocarpus). Se jaetaan geolitoraaliin (keskivedenpinnan yläpuolella) ja hydrolitoraaliin (keski vedenpinnan alapuolella). vsk. Tarkemmin on saariston rantavyöhykkeen yhdyskuntia kuvattu Zoologisk Revy'ssä (1969) ja Keynäksen (1971) kirjoituksessa. 83-85). Suolaisuuden vähetessä pienenee myöskin mereisten lajien määrä kolmannekseen eteläiseen Itämereen verrattuna, ja seitsemänteen osaan Kattegattiin verrattuna. MONIPUOLINEN POHJOISITÄMERI Kalliopohjat yleistyvät pohjoiseen päin . Vedenrajassa ja juuri sen yläpuolella muodostaa Calothrix scopulorum -sinilevä oliivinvihreän miltei mustan, hyvin liukkaan vyön, joka sietää kesällä kuivumisenkin. Hän tutkii Itämeren rantavesien levästöä, erityisesti toisten kasvien päällä eläviä pieniä päällysvieraita. Aallokon voimakkuus ja veden läpinäkyvyys määräävät vyöhykkeiden leveyden ja lajiston . tarkemmin Keynäksen artikkelia ss. Tämä vyöhyke uusiutuu vuosittain, sillä talven jäät tuhoavat sen, ja ainakin sen yläosa kuivuu kevään matalan veden aikana. ETELÄ-ITÄMERI Eteläisellä Itämerellä rantaviiva ja rannanmuodot ovat suhteellisen yksinkertaisia. Rantavesien eliöstön tutkimusja näytteenottomenetelmät ovat varsin monina1S1a. Litoraalin alapuolella olevaa pohjan osaa, jossa valo vielä riittää yhteyttämiseen, sanotaan sublitoraaliksi. Varsinkin Itämeren länsirannalla rannikon muodot monipuolistuvat saavuttaen huippunsa Pohjois-Itämeren saaristoissa. Veden kirkkaus vaihtelee alueittain melkoisesti; esim . Itämeren eliöstö on juuri rantavesissä monipuolisimmillaan, vaikka se ei vedä vertoja valtameren rantavyöhykkeen muotojen ja värien runsaudelle. Keväällä on ruskolevä Pilayella littoralis vyöhykkeen tärkein laji. Suojattomilla rannoilla aallokko ja veden virtaukset pitävät pohja-aineksen jatkuvassa liikkeessä, joten vesikasvien on vaikea juurtua ja muodostaa pysyviä kasviyhdyskuntia
Paikoitellen voivat olla runsaita myöskin ahdinparta Cladophora rupestris, ruskolevä Sphacelaria arctica ja punalevä Polysiphonia nigrescens. Punalevä Rhodomela confervoides voi vielä 913 metrin syvyydessä muodostaa tiheitä kasvustoja. Vapaasti uivien äyriäisten (Praunus, Neomysis) parvet hakevat usein suojaa rakkolevän joukosta. Ceramium ja Pilayella. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 f 10 JJilillll 11 12 13 14 4!< 15 y 16 17 7 18 19 -=20 sini leviä ahdin parta rihmaleviä rakkolevä Ceramiumpunalevä Furcellariapunalevä Phyllophorapunalevä rupimaisia punaleviä l geolitoraali 1. monia rihmalevävyöhykkeen lajeja sekä rakkolevän päällysvieraaksi erikoistunut pienikokoinen ruskolevä Elachista fucicola . Rautakalat, tokot , kivisimput , kivinilkat ja pikkuahvenet syövät rakkolevästön pikkueläimiä ja ovat puolestaan isompiensa saaliina. Tämän vyöhykkeen eläinja kasvilajisto on hyvin monipuolinen. Vedencajassa on pienten sinilevien hyvin liukas ja kesällä ajoittain kuivuvakin vyö. Samalla tavoin hankkivat ravintonsa merirokko (Balanus improvisus) ja rakkolevien pinnalla yhdyskuntina elävä levärupi (Efectra cruswfenca). Vyöhykkeessä on myöskin runsaasti sulkasääskien toukkia, merisiiroja (Jaera) ja erilaisia kotiloita : sukkulakotiloita (Hydrobia), limakotiloita (Lymnaea) ja leväkotilo (Theodoxus ffuviatifis). Leväkatkat ja itämerenkilkki elävät aikuisina pääasiassa rakkolevävyöhykkeessä. Kiinteillä alustoilla on runsaasti merirokkoa ja levärupea . Viidessa metrissä rakkolevä alkaa korvautua punalevillä . Suojaisilla paikoilla voi olla runsaasti nuoria sydänsimpukoita . vesi ranta rakkolevävyöhyke sublitoraali punalevävyöhyke Valaistuksen ja muiden syvyyden mukaan muut1uvien tekijöiden vaikutuksesta rannan leväkasvillisuus on vyöhykkeistä. Katkojen ja itämerenkilkin osuus vähenee, mutta sinisimpukkaa on hyvin runsaasti, paikoitellen levät miltei peittävänä mattona. Yhdestä viiteen metriin on valtakasvina rakkolevä, mutia sen lomassa ja päälläkin kasvaa monia muita leviä. Se erittää suojakseen kalkkikuoren , ja sen yhdyskunnat erottuvat rakkolevän pinnalta harmaanvalkeina laikkuina. membranifolia. Punalevätkin loppuvat parissa kymmenessä metrissä valon käydessä liian heikoksi. SEDIMENTTIRANN A T Pehmeät pohjat ovat kasvien ja eläinten kannalta vaihtelevampia SUOMEN LUONTO 3-4 / 78 37. Erittämällään simpukkasilkillä leviin tai kalliopintoihin kiinnittynyt sm1s1mpukka siivilöi ravinnokseen keijustoa. Rakkolevän pinnalla elää monia muita leviä päällysvieraina, epi{yytteinå", mm . Surviaissääskien ja vesiperhosten toukkia on runsaasti . Syvimmällä on niukassa valossa toimeentulevien punalevien valtakunta . Syvimmällä kasvavat eräät ohuita kalvoja kivien ja kallioiden pinnalle muodostavat rupimaiset levät , kuten punalevä Hifdenbrandia prototypus ja Pseudofithoderma-suvun ruskolevät . Vyöhyke on nimetty valtalajinsa rakkolevän, kookkaimman ruskolevämme, mukaan. Leväkatkojen (Gammarus) ja itämerenkilkin (ldotea baftica) nuoruusvaiheet elävät rihmalevävyöhykkeessä syöden rihmalevien pinnalla eläviä mikroskooppisen pieniä piileviä; suurempina ne siirtyvät syömään itse rihmaleviä . Varsinkin hauki väijyy mielellään rakkolevän suojassa . sinilevävyöhyke j maaranta rihmalevävyöhyke } hydmlitoraali 1. Likaantuneissa vesissä ovat runsaita suolilevät (Enceromorpha). Myös värysmatoja on runsaasti. Punalevävyöhykkeen tärkeimpiä lajeja ovat Ceramium tenuicorne, Furceflaria fastigiata , Phyl/ophora brodiaei ja P. Rihmalevävyöhykkeen alapuolella on jopa viiden metrin syvyyteen ulottuva rakkolevävyöhyke. Keskiveden pinnan alapuolella on rihmalevien vyöhyke, jonka valtalajina on kesällä ahdinparta. ja sen korvaavat em . vsk.. Leväkotilot, touhukotilot ja limakotilot syövät rakkolevän pinnalta mikroskooppisia eläimiä ja kasveja. Kal140 liopinnoilla kasvaa jouhilevää (Chorda filum) sekä rihmaleviä
SUOMEN LUONTO 34/iS 37 . Runsas pieneläimistö on petojen ravintona , ja haukikin väijyy usein rakkolevien joukossa. 141. Yli kahden metrin syvyydessä hiekkapohjilla kasvaa meriajokas (alakuva), ainoa todella mereinen putkilokasv1mme. vsk. Rakkolevävyöhyke on eläimistöltään hyvin monipuolinen . Ylhäältä alas: rantakallioissa näkyy tummana vyönä sinilevävyöhyke; rihmalevät , ennen muuta ahdinparta, kasvavat runsaina alle metrin syvyisessä vedessä; rakkolevä on ruskolevistämme kookkain; alakuvassa näkyy Phyllophora-punalevää ja levärupea
vsk.. Kivisimppu on Itämeren ja sisävesien rantakivikoiden pikkukala. Kiviä, leviä ja simpukankuoria pitsimäisesti peittävä levärupi on sammaleläinyhdyskunnan erittämää kalkkikuorta . ltämerenkilkki on rakkolevävyöhykkeen yleisin siiralaji. Särmäneula on rakkolevävyöhykkeen tikkumaisen ohut kala. 142 Merirokon huomaa eläimeksi viimeistään silloin, kun se haavii siimamaisilla jaloillaan vedestä ravintoa. SUOMEN LUONTO 3-4 /78 37. Muutaman millimetrin mittainen rannikkoplanaria on yleinen levävyöhykkeen värysmato. Mustatokko on sormenmittainen merenrantojen asukas
Syvemmällä elävät liejukatka (Corophium volutacor) ja valkokatka (Poncoporeia affinis). Suojattomilla, aallokoille aletiilla paikoilla rannat ovat lohkareisia ja kivikkoisia. monien m akeanveden lajien t01meenrulon . Kasvillisuuden tarjoama ravinto ja suoja mahdollistavat runsaan eläimistön. aegagrophila, miltei kaikki pinnat parin sentin mittaiseen nöyhtään . K. Sisäsaarisron ja rannikon matalilla liejupohjilia on laajoja järviruokokasvustoja. Erityisesti jokisuissa on laajoja ruoikoita . Luonnon Tutk ija 75: 10611 2. Pohjan lähellä vesi on lähes hapetonta ja levät kuolleita ja mätäneviä, kun patjan pintaosassa ne vielä kasvavat. 1971: Kasvi/1,suusvyöhykkccn cliöscösrii. Parin metrin syvyydessä on puhtaita kiertohapsikkakasvustoja ja siitä alaspäin aina viiden metrin syvyyteen hiekkapohjac ovat meriajokkaan valtakuntaa , missä se paikoin muodostaa tiheitä kasvustoja puhutaan SUOMEN LUONTO 3-4178 37. Merenkurkun pohjoispuolella kalliorannat ovat harvinaisia , sillä peruskalliota peittävät paksut jääkautiset irtaimen maalaj ien kerrostumat. dalecarlica kasvavat jopa 35 cm pitkinä tupsuina kivissä, joihin talviset ahrojäät eivät yllä. Tähkä-ärviä, karvalehti ja pyörösätkin muodostavat matalaan veteen tiheitä kasvustoja, ja ahvenvita saattaa kurkotella pintaan vielä neljän-viiden metrin syvyydestä. Hiekan liikkuvuuden , aallokon ja jäiden vaikutuksen vuoksi kasvillisuus on harvoin sulkeutunutta. Keyn•äs . Helsingfors. Suomen Luo nro 1978: 83-85 . 1 Runkopolyypin (Cordy/ophora caspia) yhdyskunnat ympäröivät usein pulloharjamaisesti _ruo 'on vartta. Murtovesisieni (Ephydatia fluviatilis) elää jopa lautasenkokoisina yhdyskuntina kivien yläpinnoilla. Eläinlajisto on lähes kokonaan peräisin makeista vesistä: matoja, hernesimpukoita , kotiloita ja h yönteistoukkia, joista jälleen survaissääskien toukat ovat runsa1mp1a . Meriajokas on Itämeren ainoa todella mereinen putkilokasvilaji , joka viihtyäkseen vaatii vähintään viiden promillen suolaisuuden . .uin kalliopohjat. suorastaan meriajokasniityistä. Hapsiluikan, hapsividan , merividan ja näkinpartaisten kasvustot vuorottelevat paljaiden hiekkalaikkujen kanssa . Kangas, P. Zoologisk Revy 1969: Från dcn m arinbiologiska forskningen vid Askölaboraroricr. Surviaissääskien toukat, madot ja itämerensimpukat ovat eläimistön pääosakkaita. Limakotilot, katkat ja survaissääskien toukat ovat runsaimpia, leväkotilo ja leväsiirat viihtyvät vasta metrin syvyydestä lähtien kasvillisuuden alarajoille asti . & Hällfors. E. Keynäs, K. Rannan eläimet asustavat pääasiassa kivien välissä ja alla, missä ne ovat turvassa voimakkaalta aallokolta. 1948: Skiirgfrdcns liingszoncr. Revy 31: 147. Kilkki ja leväkotilo ovat runsaimmat eläimet yli viiden metrin syvyydessä . Syvemmällä peittää toinen laji, C. Hienoaineksisten rantojen kasvija eläinlajisto on runsaampi . Veden alhainen suolapitoisuus sulkee pois useimmat merilajic , mutta riittää kuitenkin estämään. G. 1978: Liroraalin biomassan ja cuocannon m å'iirittiim iscscå·. Zool. Vedenalaisilla osilla on tiheänä peitteenä rihmaleviä , piileviä ja pieniä eläimiä. Ulkosaariston sedimenttirannat ovat paaasiassa hiekkarantoja . Mitään yleistä vyöhykkeellisyyttä ei voi erottaa, vaan paikalliset olosuhteet , erityisesti aallokon voimakkuus, pohjan laatu ja ravinteisuus, ratkaisevat eliöyhceisön rakenteen . Vesisiira sekä sudenkorentojen , vesi perhosten ja surviaissääskien toukat kuuluvat ruoikon kookkaampaan eläimistöön . 241-256. Rannat ovat usein hyvin laakeita . Näkinsammalet (Fontinalis antipyrecica ja F. Laakeat hiekkapohjac ovat kampelan lisääntymisalueita. Tämä " !evien hautausmaa " rukehduttaa helposti muun kasvillisuuden . Syvemmältä tavoittelevat pintaa ahvenvita ja Pohjanlahdelle tyypillinen tuppivita. 143. Niiden seurassa on usein merija sinikaislaa. Kylmä vesi ja lyhyt kasvukausi antavat alueelle tietyn arktisen tunnun . Ruoikon ulkopuolella on uposkasvien vyöhyke. Limnologisymposion 1974: 63-75 . POHJANLAHTI ITÄMEREN KÖYHIN OSA Pohjanlahdella rannikon topografia jälleen yksinkertaistuu kohti pohjoista. Suojaiseen lahtien matalassa vedessä on tiheitä hapsiluikan, näkinpartaisten, merihauran , pienten vitojen ja muiden pienten vesikasvien kasvustoja. Runkopolyypin yhdyskunnat peiuäväc pulloharjamaisesci kasvien vedenalaisia osia. vsk. Ahdinparta Cladophora glomerata on ainoa runsaana esiintyvä rihmalevä puolesta metristä kahteen metriin . Luonteenomaisia pohjaeläimiä ovat itämeren-simpukka , hietasimpukka, sydänsimpukka , sukkulakotilot , katkat , hiekkaputkimato (Pygospio elegans) ja merisukasjalkainen (Nereis diversicolor) sekä surviaissääskien toukat. D KIRJALLISU UTTA Häyren. Skärgå rdsboken, s. 1978: Pohjanpirajiinlaf/dcn alue rannikkovesiemme pienoismalli. Ruoikon puuttuessa pienikokoiset uposkasvit kuten hapsiluikka, merihaura , merivita , merihapsikka ja näkinparrat ulottavat kasvustonsa aina vedenrajaan . Saariston suojaisiin lahdelmiin keräytyy ajelehtiva rakkolevä , joka laskeutuu lopulta pohjalle kolmekymmentäkin cm paksuiksi pacjoiksi
Itämeren ekologiassa on kysymys sen eliöiden määrää ja jakautumaa säätelevistä tekijöistä sekä näiden välisistä suhteista. Erityisesti häntä kiinnostaa aurinkoenergian sitoutuminen meren eliömaailmaan ja kulkeutuminen sen ekosysteemien eri osiin. Nykyinen Itämeri on nuori ekosysteemi, jonka eliöinä SUOMEN LUONTO 34 /78 37. On mm. Osan siitä käyttävät rantavyöhykkeen omat eläimet, mutta osa kulkeutuu syysmyrskyjen aikaan syvempiin vesiin pohjaeliöstöä ravitsemaan . ÄkeNiemi Itämeren ekologiasta ja ekosysteemeistä Itämeri sulkee sisäänsä suuren joukon eliöyhteisöjä, pienoismaailmoja, jotka päällisin puolin näyttävät elävän itsenäistä elämää . Itämeren ekosysteemin tuottavia osia ovat kasvillisuuden osittain peittämät matalat rannikkoalueet sekä avomeren valoisan pintakerroksen kasviplankton . Itämeri on erilaisten ekosysteemiensä summa, mutta samalla se on itse suuri ekosysteemi. Vuorovaikutukset ovat monimutkaisia, ja kokonaisuuksia joudutaan käsittelemään matemaattisesti . Myöhemmin mielenkiinto siirtyi yhdyskuntien rakenteeseen. Itämeren eri osien elämästä ja vuorovaikutuksista eri vuodenaikoina kertoo Åke Niemi, Helsingin yliopiston professori, jonka oma tutkimusja opetustyö liittyy juuri Itämereen. Nyt tutkitaan ekosysteemejä, eliöyhteisöjen toimintaa ja sitä sääteleviä tekijöitä. Viime vuosisadalla Itämeren biologian tutkimus keskittyi lajien kuvaamiseen ja levinneisyyteen . Geologisesti katsoen nämä vaiheet ovat aivan äskeisiä. Kalastusbiologit kiinnostuivat jo varhain kalojen tuotannosta, mutta koko Itämeren tuotantobiologian tutkiminen tuli ajankohtaiseksi vasta 1950-luvun alussa, kun jätevesistä tuli ongelma. Jääkauden jälkeen Itämeri on ehtinyt olla sekä makeavetinen että nykyistä suolaisempi. Yhdessä ne muodostavat dynaamisen kokonaisuuden, jossa vesi toimii kuljettajana. Kuitenkin niitä yhdistävät monet tekijät, ennen muuta vesi, joka lakkaamatta liikkuu ja kuljettaa mukanaan moninaisia aineita ja eliöitä. vsk.. Tutkimus voi kohdistua yksilöihin, populaatioihin, eliöyhteisöihin tai meren koko ekosysteemiin , johon kuuluvat eliöiden ohella myös elottomat ympäristötekijät. Kuluttavana yksikkönä ovat syvät pimeät vesikerrokset ja laajat pehmeät pohjat. 144 Rantavyöhykkeen suuret levät (kuvissa ahdinpartaa, alemmassa mikroskooppinäkymä) sirovat auringon energiaa orgaaniseksi aineeksi. selvitettava kuormituksen vaikutus ekosysteemeihin, kalantuotantoon ja kalojen kelpoisuuteen ihmisravintona
Keijustonkin levät joutuvat kuoltuaan pohjaekosysteemin käy11öön. Kasviplanktonin levät ovat silloin enimmäkseen pieniä, niiden kehityskierto on nopea ja ne käyttävät hyväkseen valon runsautta tuottaen tehokkaasti . Niiden kasvuun vastaavat nopeimmin yksisoluiset ripsija siimaeläimet, jotka runsastuvat nopeasti (kuvio 3) . Auringonsäteilyn vuodenaikaiserot, pintaveden ravinneolot ja sääolojen ohjaamat hydrografiset tilanteet säätelevät perustuotantoa. Itämeren syvä vesi vaihtuu hitaasti. Huomattava osa orgaanisesta aineesta kevään kasviplanktonista ehkä kolmannes vajoaa pohjaan, joten osa pintaan ilmaantuneista ravinteista palaa 145. PELAGIAALIN EKOSYSTEEMI Mikroskooppinen kasviplankton, "leväkeijusto", sitoo avomeren valoisassa pintakerroksessa auringon energiaa eliöiden käyttöön . Kun keväällä valaistus on heikko ja lämpötila matala, perustuotannosta huolehtivat pääasiassa suuret ja raskaat planktonlevät. Siksi lajiluku on vähäinen, mutta ehkäpä juuri kilpailun puutteen vuoksi eräät hyvin sopeutuneet lajit muodostavat hyvinkin voimakkaita kantoja, esimerkiksi rannikkoalueiden rakkolevä ja Selkämeren pohjien valkokatka. Tilapäisesti kumpuava fosforipitoinen syvävesi aiheuttaa kesäilä ja alkusyksyllä sinilevien voimakkaan '' leväkukinnan' ' . Bornholmin ja Merenkurkun välillä se on 57 promillea eli juuri sellainen, että eliöiden on siinä vaikeinta säädellä suolatasapainoaan. Kesällä valoa on runsaasti, mutta ravinteita pintakerroksessa vähän . harppauskerroksen, halokliinin, alle kerääntyy runsaasti ravinteita, etenkin fosforia . Kevään ja alkukesän pitkät, valoisat päivät aiheuttavat kasviplanktonin perustuotannon maksimin , vuoden voimakkaan tuotantopulssin, jonka perustana ovat talven aikana vapautuneet ravinteet. Kehityskierron nopeus korvaa levien pienen koon . Suolapitoisuuden ohella Itämeren ekosysteemiä rajoittavat ilmastotekijät: pohjoisen s11amnin aiheuttama kylmyys, kauan kestävä jääpeite ja lyhyt kasvukausi. Jo kevään tuotantopulssin lopussa on ilmestynyt rataseläimiä , hankajalkaisäyriäisten nuoruusasteita ja muita toukkia, mutta varsinaiset suurkuluttajat ilmaantuvat myöhemmin. Kasviplanktonin kasvua eivät pysty sanottavasti hillitsemään sekundaarituottajat, kasviplanktonin syöjät, vaan levämäärä kasvaa , kunnes pintaveden ravinteet loppuvat. Ne kuluttavat nopeasti kehittyvää bakteerikantaa varastoiden energiaa ravintoketjun seuraavalla silmulle, eläinplanktonille. Ne pystyvät sitomaan ilmasta tullutta typpeä ja lisäävät pintaveden typpipitoisuutta, jolloin typen ja fosforin suhde käy kasviplanktonin tuotannolle edulliseksi . Näin pelagiaalin järjestelmä käyttää koko ajan hyväkseen säteilyenergiaa kasvattaen muuttuvissa olosuhteissa kulloinkin tehokkaimpia tuottajia . Keväällä pintavedessä on runsaasti sekä valoa että ravinteita, ja silloin kasviplankton sitoo runsaasti energiaa. Syksyn lajit tyytyvät taas heikkoon valoon ja matalaan lämpötilaan. Pintaveden suolapitoisuus on varsin vakaa. Itämeressä kehittyneitä varsinaisia murtovesilajeja on hyvin vähän. SUOMEN LUONTO } 4178 }7. Kevään tuotantohuipun jälkeen pintavedessä on vähän ravinteita; epäorgaanista fosforia ja typpeä siinä ei ole juuri nimeksikään. ovat ne harvat meren ja makeanveden lajit, joita ovat pystyneet sopeutumaan alhaiseen suolapitoisuuteen . Ne tarvitsevat vähän valoa, niiden kehityskierto on hidas ja ne pystyvät varastoimaan runsaasti energiaa. vsk. Syvänveden kummutessa joskus ja jossakin pintaan nämä ravinteet lisäävät perustuotantoa huomattavasti, vaikka Itämeren ja etenkin Pohjanlahden pintavesi on yleensä niukkaravinteista. Suolaisuuden pysyvän Sinilevät (kuvissa Aphanizomenon flos aquae, alemmassa mikroskooppinäkymä) sitovat myöskin ilmakehän typpeä parantaen siten veden typpitalou11a
Sirä seuraa melko nopeasti ripsieläinten ja siimaeliöi1ten runsasruminen, multa isomman eläinplanktonin kehi1tyminen on hiraampaa ja sen huippu saavutetaan vasta kesällä . Tuottajina ovat vapaan veden kasviplankton (13) sekä rantavyöhykkeen (a, b , c) levät ja putkilokasvit. Tämä ekosysteemi saa ravmteensa osaksi maalta makeanveden mukana . Nuolet kuvaavat ravinnon kulkeurumista: esim. Tämän vuoksi Itämeren rantavesien ekosysteemi eli fytaali eli fycobentos on merkittävä tuotantoyksikkö. . ,. Talvella kasviplanktonin perustuotanto tyrehtyy valonpuutteeseen , varsinkin Itämeren keskija pohjoisosissa. Eteläja Länsi-Itämerellä pulsseia voi olla 6-9, kun vaihtelevat hydrografiset tekijät säätelevät energian siirtymisen tehokkuutta pelagiaaliin. a Rihmalevävyöhyke, b Rakkolevävyöhyke, c Punalevävyöhyke, d Sinisimpukkavyöhyke, e Pohjasedimen1ti, l Surviaissääsken toukka, 2 Leväsiira, 3 Rautakala, 4 Hauki , 5 Ahven, 6 Leväkatka, 7 Sinisimpukka, 8 Monisukasmato, 9 Kivinilkka, 10 ltämerensimpukka, 11 Haahka, 12 Silakka, 13 Planktoneliöstö, 14 Turska, 15 Halkoisjalkaäyriäinen , 16 Simppu, 17 Tokko, 18 Kampela, 19 Valkokatka, 20 Kilkki, 21 Pohjan meiofaunaa . Valon ja muiden ympäristötekijöiden mukaan ne muodostavat vyöhykkeitä . Itämeren pohjoisosassa energia siirtyy pelagiaaliin keskimäärin kolmena pulssina vuodessa , pääasiassa keväällä . surviaissääsken toukat (1) ovat rautakalan (3) ravintona, multa rautakala voi puolestaan joutua hauen (4) tai ahvenen (5) kitaan . Pohjanlahden pohjoisosan lyhyessä kesässä tuotantokausi keskittyy keskikesään. Vesirajan yläpuolella on sinilevävyöhyke , sen SUOMEN LUONTO 34 178 37 . Eläinten ja kasvien jäänteiden hajotessa vapautuneer ravinteet palautuvat kasvien käytettäväksi, kun syvänteiden viileä vesi kumpuaa pintaan. Kasviplanktonin (1) ja rannan !evien (II, III) sitoma auringonenergia ja yhtey1tämä orgaaninen aines joutuu (evien kuollessa pohjalle (VI, V) , missä pohjan eläimet (VIVII) käy1tävät niitä ravintonaan . 96) . varsin pian pohjaan . Rantavesien perustuottajia ovat putkilokasvit, suuret levät ja niiden mikroskooppiset päällysvieraat . .,.,,.,siimaeliöt / eläinplankton ,,,,, ,,,,,, _.,.. sa pintaan nousee nimenomaan fosforia . vsk.. mutta pelagiaalin vesi on kirkasta ja energiaa siinä on vähän . --maalis huhti touko kesä kasviplankton ku olleen kasviplanktonin kertyminen pohjalle ·.· .,,, .. Eläinplanktonia on niukasti , ja eliöyhteisön hengitys on fotosynteesiä suurempi. Aineen ja energian kulku Itämeren ekosysteemissä (Sisula: Ekologian perusteer, s. Kun lämpötilan harppauskerros, cermokliini, eristää tuottavan peitekerroksen ravinteisesta alusvedestä , pelagiaalin perustuotanto on pieni ja sen tuottajien, kuluttajien ja hajottajien välillä vallitsee tasapaino . Valon lisääntyminen keväällä aiheu1taa voimakkaan kasviplanktonin tuorannon . 118). Syksyn runsaasti ravitsemat pelagiaalin kalat, silakka ja kilohaili , joutuvat nyt hakemaan ruokansa syvemmältä . Sinilevien hajottua niiden typpi vapautuu muiden perustuottajien käyttöön , ja nämä runsastuvat nimenomaan myöhäiskesällä ja syksyllä . Paikoin syvänveden kumpuaminen ja typpeä sitovat sinilevät kohottavat muuten matalaa ravinteisuustasoa . RANTA VESIEN EKOSYSTEEMI ELI FYTAALI Itämeren rantaviiva on pitkä ja pohja-alasta l 7 % matalampaa kuin 10 m . Todennäköisesti ne syövät pohjalla tai sen lähellä eläviä äynä1S1ä . Eläinplanktonkin on tällöin kehittynyttä , ja se on avomerikalojen ravintovarasto pitkän kylmän talven varalle . Talvella (tilapäisesti kesälläkin) syvänveden sekoittues. Pienet planktonlevät yhteyttävät tehokkaasti, mutta niitä kuluttavat jo tehokkaasti eläinplanktonin vesikirput ja hankajalkaiset. Perustuotantoa säätelee hajottajien toiminta vapauttamalla ravinteita, orgaanista eikä ainesta vajoa juuri lainkaan syvän te1sun . ripsieläimet , .,,,,, . Pohjavyöhykkeen energ1avarasto on talvella suun , 146 Kaavio ravinnon kulkeutumisesta Pohjois-Itämerellä (Sisula: Ekologian perusteet, s. Maalta tuleva vesi taas tuo melko paljon typpeä
Puolen metrin syvyydestä alkavan rakkolevävyöhykkeen alla on harvakasvuinen punalevävyöhyke (kuvio 5). PEHMEIDEN POHJIEN EKOSYSTEEMI , BENTOSSYSTEEMI Syvän pohjan ekosysteemi e1 Itse .. Koska rannikkovesien ravinnekuorma on kasvanut, myös fytaalin tuotanto on lisääntynyt. Itämeren syvänteisiin kertyy näin huomattava ravinnevarasto. Rakkolevävyöhykkeen runsas äyriäiskanta saapuu kesäkuussa laiduntamaan rihmaleviä. Lisää tulee ranta vesistä, joissa keväällä muodostunut piija rihmalevien massa irtoaa, kulkeutuu osaksi merelle ja vajoaa. on lopussa ja 147. tuota, vaan se on ruppuvamen muualta tulevasta orgaanisesta aineesta. Niinpä sinilevät sitovat ilman typpeä, joka siirtyy alempiin vyöhykkeisiin joko levän irrotessa ja vajotessa pohjaan tai kotiloiden käydessä sitä syömässä. Myöhemmin kesällä se palaa energiavarastoineen takaisin rakkolevävyöhykkeeseen . Talveksi rihmalevän eläimistä suuri osa, kuten kotilot ja äyriäiset, siirtyy syvemmälle, kun taas kylmää kestävät kalat, härkäsimppu ja kivinilkka , nousevat rantavesiin syömään ja lisääntymään. alapuolella yksivuotisten rihmalevien vyöhyke. Jos happi . Talvella matalatkin pohjat vapauttavat ravinteita eloperäisen aineksen hajotessa. avomerta suojaava biologinen puhdistamo . Pehmeiden pohjien ekosysteemin rakenne riippuu happitilanteesta. Fytaalin systeemi on mutkikkaampi kuin pelagiaalin, ja sen eri osien välillä on monia vuorovaikutuksia, samoin näiden ja pelagiaalin välillä. vsk. Selvittämättä on, miten suuri osa rannikon ravinnekuormasta todella kulkeutuu avomerelle. Rakkolevävyöhykkeen systeemi on monimutkainen. Siellä se vajoaa pohjakerroksia ravitsemaan. Siihen kuuluu kasveja , planktonia, eloperäisen jätteen (detrituksen) syöjiä, ja SUOMEN LUONTO 34/78 37. Teollisuuden ja asumajätevesien mukana mereen tulee suuria typpija fosforimääriä, joista kalastus ja merilinnut palauuavat osan takaisin maaekosysteemeihin. Näin rantavesienkin muutokset vaikuttavat Itämeren ekosysteemin monimutkaiseen kiertoon. Rantavyöhykkeessä syntynyt eloperäinen aines irtoaa ja kulkeutuu varsinkin keväisin ja syksyisin myrskyjen aikana avomerelle. Suuret ruoikot sitovat rannalta tullutta ravinnekuormaa, joten saaristo on mm . Pelagiaalista sataa sitä etenkin keväisen tuotantohuipun jälkeen. Vastaavasti siitä kulkee nyt enemmän orgaanista ainesta syvänte1s11n happea kuluttamaan ja aikanaan lisäämään kumpuavien ravinteiden määrää . . petoja. Sisäsaariston ja su0Ja1sten lahtien pehmeäpohjaiset rantavesiekosysteemit ovat hyvin kehittyneitä. Tuotantoketjun huippua ovat kalat. Ihminen on nykyään merkiuävä osa Itämeren ekosysteemissä. Keväällä ja alkukesällä kehitty• vä yksivuotisten rihmalevien vyöhyke saa käyttöönsä jäänlähdön jälkeen syvemmistä vesikerroksista lähteneet ravinteet
Etenkin syvänteiden suolapitoisuus on kohonnut ja pysyvän harppauskerroksen pysyvyys on voimistunut . Joinr Oceanograp hic Assembly 1976 . Kun kuormitus rehevöittää vesiä, biologinen tuotanto kohoaa ja ekosysteemin rakenne muuttuu . myrkyllistä rikkivetyä muodostunut, pohjalla elää vain anaerobisia (hapettoman tilan) bakteereita, jotka hitaasti hajottavat pohjaan kerrostunutta eloperäistä ainetta. Viime kädessä tämä edellyttää tietoaineksen matemaattista käsittelyä . Ecol. · '-: The Baftic a sysrcm ana /ysis ar a scmi• cncloscd sca. Varsinaisella Itämerellä ja osittain Suomenlahdellakin happikadot ovat tuhonneet pohjaeläimistön suurilta aloilta. Vedet samenevat, altaisiin kerrostuu eloperäistä ainetta , ja happi loppuu sieltä, missä vesi vaihtuu huonosti. Se siirtyy pohjoiseen niin verkkaisesti, että Perämerellä se on vasta kesäkuun lopulla. Näitä yksisoluisia eliöitä syövät puolestaan suuremmat pohjaeläimet, joita on Itämeren eteläosissa runsaasti , pohjoisempana vähän. Itämerta suojeltaessa näihin ongelmiin on kiinnitettävä vakavaa huomiota. Hapekkailla pohjilla elää bakteerien lisäksi alkeellisia ripsieläimiä ja siimaeliöitä, jotka mikrobien ohella käyttävät ravinnokseen myös elotonta jätettä ja liuenneita orgaanista aineita. Sy148 vyyksistä tulee todellisia ravinneloukkuja niille Itämeren ja Suomenlahden alueilla, missä suolaisuuden kerrostuneisuus on selvä; niihin kertyy etenkin fosforia . Kokonaistuotanto kohoaa , mutta sen arvo ihmisravintona alenee. Suolaa vaativien lajien pohjoisrajat ovat siirtyneet pohjoiseen . 1972: Ecosystcm approach to rhe Baltic problcm . Plenum Press. Rrs . Tätä tasapainottavat kuitenkin aikanaan pinnan sinilevät, jotka alkuainetyppeä yhteyttämällä pystyvät palauttamaan sen biologiseen kiertoon . Committec 16 : 182. Siksi syvänveden vaihto on heikentynyt, ja syvänteisiin on syntynyt useammin hapenpuutetta ja rikkivetyä . Luonnon Tutkija 75 0-4) 197 1. Eteläisillä alueilla esiintyy kuitenkin mm . IT ÄMERIEKOSYSTEEMIN TULEVAISUUS Ihmisen vaikutus Itämeren ekosysteemiin alkaa näkyä. Bull . B. Kun eläinplanktonin maara loppukesällä on kohonnut huippuunsa, pelagiset kalat alkavat varastoida ravintoa talveksi. Työhön tarvitaan fyysikkojen , kemistien ja biologien hyvää, kansainvälistä yhteistoimintaa. -0 . Charnock & Deacon) . oseanisoicumisprosessi lienee yhteydessä Pohjois-Euroopan ilmaston muutoksiin. Meren tu tkim uslaitoksessa Helsingissä kehitetään happimallia, jonka avulla voidaan osoittaa fysikaalisten , kemiallisten ja biologisten tekijöiden vaikutus veden happipitoisuuteen. Tämä ns. Niinpä vähätuottoisten rannikkoekosysteemien luonteenomaiset petokalat lohi, taimen , hauki ja ahven vähenevät , kun taas ekosysteemin alemman tason hyödyntäjät, pasuri, lahna ja särki runsastuvat . Itämeri on ekosysteeminä vähätuottoinen . 1977: Ekologian perusreec. H . General Symposia (Eds. simpukkalajien muodostamia yhteisöjä. vsk.. SUOMEN LUONTO 34/78 37. Tuiki tärkeä pintaja pohjakerrosten välinen vedenvaihto tehostuu rannikoilla, missä kumpuamiset ja sekoittumiset tuovat ravinteita valoisaan pintakerrokseen . ITÄMERI KOKONAISUUTENA Itämeren pitkä ja monimutkainen rannikkoalue vaikuttaa huomattavasti kahden pääkerroksen , pintaosan ja pohjavyöhykkeen, väliseen vuorovaikutukseen . Merta käytettäessä ja hoidettaessa on tunnettava sen rakenne ja toiminta. D KIRJALLISUUTTA Jansson. On arveltu, että Itämeren avomerialuekin olisi päästöjen vuoksi rehevöitynyt. Sisu la. Kun hapekasta vettä taas virtaa näille alueille, eläimistö elpyy . Jopa Selkämerellä on havaittu suolaisuuden hieman kohonneen ja syvänteiden happipitoisuuden hieman alentuneen . Itämeren perustutkimuksessa on vielä paljon tehtävää ennen kuin meren monimutkaisen systeemin toiminnasta ja päästöjen vaikutuksista voidaan laatia luotettavia ennusteita. Syysmyrskyjen irrottamat rannikoiden ainekset kulkeutuvat ulapoille ja vaJoavat täydentämään pohjien systeemejä, jotka jo keväällä kasviplanktonin vajotessa saivat runsaasti orgaanista ainetta. Fosforin kumpuaminen lisää sinileväkukintaa ja tämä puolestaan lisää typpeä pintakerroksiin . Itämeren pohjaeläimistö on valtameriin verrattuna niukka . Ne näyttavat selvästi vähentäneen harmaahylkeitä . Hapettomissa olosuhteissa typpiravinteet muuttuvat osaksi alkuainetypeksi , jolloin fosforin ja typen suhde muuttuu kasveille epäedulliseksi. On myös arveltu, että Itämeren nykyinen kalantuotanto tuskin olisi mahdollinen ilman perustuotannon nousua. Vajoava aines puolestaan kytkee tapahtumat syvänteisiin, missä ravinteet taas vapautuvat. Itämeren ravintoketjujen yläpäässä on havaittu hälyttäviä määriä kloorattuja hiilevetyjä. On otaksuttu, että kasviplanktonin keväinen maksimi alkaa rannikon lähellä runsasravmte1s1ssa silmäkkeissä . Ratkaiseva on tällöin energianvirtausmalli, jonka avulla nähdään, miten tuottajat, kuluttajat ja hajottajat riippuvat toisistaan ja miten monimutkaisia ovat vuorovaikutussuhteet. Kevään tuotantomaksimi alkaa maaliskuussa Itämeren eteläosissa. Pohjoisempana vallitsevat kilkki ja valkokatka, jotka ovat turskan, kampelan ja muiden pohjakalojen ruokaa . Ekologinen malli on käyttökelpoinen vasta , kun siihen käytetyn biologisen tiedon määrä ja laatu on riittävä . MUUTOKSIA ITÄMEREN EKOSYSTEEMISSÄ Viime vuosikymmeninä Tanskan salmien kautta on purkautunut tavallista enemmän suolaista vettä Itämereen . Näin on tapahtunut useilla rannikoilla
Ns . Itämeren ja sen partaiden tasalämpöisten eläinten kannanmuutoksista kertoo Martti Soikkeli, Turun yliopiston eläintieteen apulaisprofessori ja Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja. -q~ 0' ' "(" , -Haahka, Itämeren runsastuva men 1n u. Läheisen valtameren ruokkilinnuista Itämereltä puuttuvat lunni ja pohjankiisla, joita myrskylinnun tavoin nähdään vain harhautuneina. Vuodenaikaisia , rytmisiä kannanvaihteluita ei yleensä sisällytetä kannanmuutos-käsitteeseen . Eläinkantojen muutoksia voidaan tarkastella eripituisina ajanjaksoina. Etelå"nkiisla , joka Länsi-Euroopan mereisillä rannoilla pesii suurina yhdyskuntina, on Itämerellä paikoittainen ja meillä jopa harvinainen , joskin viime aikoina lisääntynyt laji. Myöhemmin laskettiin valokuvista yksitellen jokainen lintu; olimme päivän aikana nähneet SUOMEN LUONTO J4/78 37. Kuvat piirsi Seppo Leinonen. lintuvuorilajiston vähyys ja yhdyskuntien pienuus Itämerellä ei johdu yksinomaan sopivien pesimäpaikkojen puutteesta. Tunnista toiseen kone kaarsi aina uuden saaren kohdalla joko vasempaan tai oikealle, tähystäjä huuteli havaintojaan kirjurille ja valokuvasi jokaisen parven. Koillis-Atlantilla tavattavista myrskypå"å"skyistå", liitå}istå" sekä myrskylinnuista Itämerellä ei pesi ainutkaan, ja harhautuneenakin niitä eksyy tän ne harvoin. Pyöriäinen on lämpimien vesien eläin, mutta meremme on kylmä. Tehtävänämme oli arvioida Itämeren haahkakantaa. Ruotsalaisten ja eestiläisten tutkijoiden kanssa pyrimme 1973 laskemaan haahkakoiraat, · jotka toukokuussa , haudonnan edistyttyä, olivat lähteneet pesimäpaikoiltaan ja kerääntyneet tietyille alueille uloimman saanston tuntumaan. Lounaisosassa , valtameriyhteyden äärellä , tavataan mereisiä eläimiä useammin kuin vähäsuolaiseen ja kylmien Itämeren lahtien vesillä . Lensimme pienkoneella Saaristomeren etelälaidalla uloimpia kareja seuraten . Valtameri ravitsee moninkertaisesti suurempaa tuotantoa , kun virrat ja niiden muka149. Martti Soikkeli Itämeren nisäkäsja lintukantojen muutoksista Heti jääkautta seuranneina vuosituhansina Itämeri ehti kokea perusteellisia muutoksia. Itämeren ainoa vakituinen valas , pyonamen , keskittyy alueen eteläosaan , mutta ui joskus kesäaikaan pitkälle pohjoiseen, jopa jokiinkin. Kovina pakkastalvina pyöriäisiä tukehtuu eteläisellä Itämerellä jään alle , kun ne eivät aina löydä tietään takaisin avoveteen. Hän on osallistunut Itämeren linnustoa ja hylkeitä käsitelleisiin kansainvälisiin kokouksiin. Muutamina viimeksikuluneina vuosituhansina luonnonvoimat ovat jo kohdelleet sitä lempeämmin, mutta sitäkin voimallisemmaksi on aivan äskettäin käynyt ihmisen muuttava vaikutus. Merkittävämpi syy on Itämeren alhainen tuotto kasviplaktonista aina kaloihin asti. Niinpä keskityn tässä katsauksessa niihin Itämeren nisäkkäisiin ja lintuihin , joiden kannoissa on viime vuosikymmeninä havaittu selvimpiä muutoksia. vsk. Mahtavia, valkoisena hohtavia haahkaparvia uiskenteli lähes jokaisen saaren rannassa tai pakeni lentokoneen alta . Kaukaisilta ajoilta Itämeren selkärankaisista on tietoja lähinnä vain hylkeistä. LAJISTON ERITYISPIIRTEITÄ Itämeri ei ole varsinainen meri eikä kunnon järvikään. noin 150 000 haahkaa Hangon ja Ahvenan manteren välillä ja vakuuttuneet yhdestä Itämeren eläimistössä tapahtuneesta muutoksesta. Oli jo kesäkuun alku, mutta Itämeri huokui vielä talvista kylmyyttään. Kannankasvua on todettu myös riskilå"llå" ja ruokilla , joiden rasvaiset , lentokyvyttömät poikaset olivat tälle vuosisadalle asti saaristolaisten haluama energiapakkaus. Sama koskee melajalkaisia (suula , merimetso ja karimetso), joista vain merimetso on vakituisesti asettunut Itämeren piiriin . Selvästi mereisiä lintulajeja Itämeressä on vähän
s. , ~ ; ; ;~ ; • -~---~-~ ;---~ . 168). Halli esiintyy koko Itämeressä sen eteläisimpiä osia lukuunottamatta. Mereisiä, mutta silti Itämerellä yleisinä pesiviä lajeja ovat ainoastaan haahka, ristisorsa, merilokki, merikihu, meriharakka ja karikukko. Piisami on toinen meille aikoinaan istutettu laji , joka menestyksellisesti on levittäytynyt Itämeren suojaisimpiin lahtiin . Nykyään norppakannan suuruudeksi arvioidaan 20 00030 000 yksilöä, ja niiden lisääntymiskyky on selvästi alentunut (vrt. Sillä on jatkuva verenvaihto valtameren kantaan . NISÄKÄSKANTO JEN MUUTOKSIA Hylkeiden esiintymisestä Itämeressä sen kehityksen eri vaiheissa tiedetään jonkin verran . Halli poikii maaliskuussa jäälautoille avomerellä. Leutoina talvina jään vähyys pakotti hallit lähelle Pyöriäinen , Itämeren ainoa vakituinen valas. Itämerta asuttavista rantanisäkkäistä puhuttaessa ei pidä unohtaa toista jyrsijää , joka kaivaa kosuoMEN LUO NTO J4178 ) 7 vsk.. Maailman suurin tiira , rå"yskå", on ainoa laji , jota ei tavata muualla Luoteistai Länsi-Euroopassa. Itämeressä eli myös grönlanninhylje, josta on tehty kymmenkunta subfossiilista löytöä maassamme. Sen tilalle kalansyöjäksi levisi minkki, joka menestyy Itämeressä hyvin . Saukko, saarten ja rantojen harvinaistuva asukas. Hal/ikantojen tiedetään viime vuosisadalta lähtien jatkuvasti pienentyneen. Näistä haahkan pohjoinen levinneisyysraja asettuu sen pääravinnon, sinisimpukan , mukaisesti Merenkurkun tienoille. Kirjohylje, eteläisen Itämeren harvinaisuus. Norppa on arktinen hylje, joka pystyy pitämään hengitysreikänsä kiintojäässäkin avoinna. Nisäkkäissä sen paremmin kuin linnuissakaan ei ole Itämerelle kotoperäistä eli vain täällä tavattavaa lajia. Kun Itämeri myöhemmin erottautui Vienanmerestä, norppakanta jäi erilleen pohjoisten merien kannasta. Itämeren linnuston valtaosa on sorsa-, lokkija kahlaajalintuja, joiden useimmat lajit ovat sopeutuneet makeaan veteen. Mm . v.e.Kr. Kirjohylje poikii kesäaikaan matalille rannoille . Lokkilinnuista selvimmin mereinen pikkukajava ei Itämerellä pesi, mutta muuttaa kyllä joskus meremme kautta. rannikkoa ja suppeille alueille. Tämä johtuu siitä, että ne olivat jo esihistorialliselle ihmiselle tärkeä ravinnonlähde. Saukko lienee asustanut Itämeren rannikoilla ja saaristossa jo vuosituhansia. Kun tämän vuosisadan alussa Suomessa maksettiin vuosittain tapporahaa yli 12 000 hylkeestä (mukana ovat myös hallit) , 1960luvulla luku oli vain kolmisen tuhatta. Litorinakaudella. Se on jatkuvasti kasvattanut kantaansa, ja nyt sitä pesii Itämerellä yli kaksituhatta paria (Väisänen, Ornis Scand . Ulkosaaristoonkin se on jo ehtinyt, mutta siellä kantaa rajoittaa pesimäpaikkojen puute. Nykyäänhän sitä metsästetään ankaran väittelyn säestyksellä vuosittain liki kaksisataa tuhatta eläintä Kanadan rannikolla. r • ; ,c; ./ /:', Halli, ihmisen ja myrkkyjen uhkaama. Lukumääräksi arvioidaan vain muutama harva tuhat. na ravinteet kumpuavat syvyyksistä, kuten on laita Koillis-Atlantilla Golf-virran ehtyessä Jäämereen . Kannan lasku on viimeisten sadan vuoden aikana ollut raju. Toisin kuin saukko, minkki vähentää monien lintujen määriä tuhoamalla hautovia emoja ja pesiä. Haitallisia hallin poikimiselle lienevät olleet tämän vuosikymmenen leudot talvet. Grönlanninhylkeestä on tehty kymmenkunta subfossiilista löytöä maassamme . Syynä lienevät olleet lajin helpompi metsästettävyys sekä viime vuosikymmeninä ympäristömyrkyt. Kirjohy/je esiintyy Itämeren eteläosissa aina Gotlantiin asti . 4 , 1973). Norppa saapui Itämereen todennäköisesti Yoldiameren aikaan n . n. Poltetut ja tunkiolle heitetyt tai muuten maahan hautautuneet luut kertovat tutkijalle lajien vaiheista (Alhonen ja Forsten, Luonnon Tutkija 80 , 1976) . 50001000 150 .. suomalaiset hylkeenpyytäjät ja troolareitten miehistöt surmasivat satoja kuutteja. Merenkäynnin ja vedenkorkeuden vaihtelun takia se ei siellä tee pesää meriveteen, vaan lampiin , joita on niukasti . Lähimmät muut pesimäpaikat löytyvät vasta Kaakkois-Euroopasta 1 500-2 000 km etäisyydeltä. Sen kantaa uhkaa häviäminen , sillä Itämeressä elää vain joitakin satoja yksilöitä . Nykyään Itämeressä asustaa kolme hyljelajia: norppa , halli eli harmaahylje, ja kirjohylje. 9 000 vuotta sitten , jolloin Suomessa vallitsi tundran kasvillisuus . Tällä vuosisadalla se on käynyt yhä harvinaisemmaksi . Sen esiintymisalue painottuu Itämeren pohjoisosiin
Puuttomilla ulkoluodoilla peltomyyrällä ovat seuranaan , erityisesti katajaa kasSUOMEN LUONTO \ 4178 J7 ,sk vavilla paikoilla, vaivaisja metså·piiå'stå'inen sekä paikoin merså·m yyrå·. Merihanhi on Itämeren piirissä mereinen , se ei siis pesi sisämaassa. Minkki, valtameren takaa saapunut saariston ia rannikon uudisasukas. Kuva : Arno Rautavaara. SORSALINTUJEN LISÄÄNTYMINEN Itämeren alueella pesii vakituisesti parikymmentä sorsalintulajia. Ruotsissa niitä arvioidaan pesivän jo 20 000 paria , joista kaikki eivät tietenkään asu Itämeren rannikolla. Mikä on Itämeren runsaslukuisin pesivä hanhilaji. muuttomatkoillaan, jos silloin kaan . Vesimyyrä , rantaniittyien kaivelija. Esimerkiksi Vakka-Suomen sisäsaaristossa merihanhi pesii paikoin lähellä mannerta (M ynämäenlahti , Lokalahti) , mutta ehtii väistyä ennen kesäkuussa alkavaa kesämökkikautta . Metsästyksen järjestyneisyys ja rauhoitusalueet ovat elvyttäneet kantaa, joka nykyään Itämerellä käsittää monia satoja, ehkäpä tuhansiakin pareja. Kanadanhanhi käy merihanhea kii Seuraavalla aukeamalla : Räyskän , maail man suurimman tiiralajin , ainoat länsieurooppalaiset pesimäpaikat ovat Itämerellä , missä se pesii yksi ttäisinä pareina cai suurinakin yhdyskuntaina . Päinvastainen , veneilystä kärsivä laji on vasta heinänteon alla muniva pilkkasiipi, joka heinäkuussa poikasineen on riippuvainen samoista suojaisista lahdista, joihin veneilijät iltaisin tunkevat. Erikoista on, että näistä juuri neljän suurikokoisimman lajin kan nat ovat sodan jälkeen eniten kohonneet. Myyrien perässä käyvät ketut talvisin joka ainoalla uloimmalla luodolla , mutta joskus ne joutuvat ulkosaaristoon vainutessaan metsäjänistä tai laivaväylän kulttuurijätettä. !ojaan rantaniitylle ja joskus myllertää sen upottavaksi kulkea . I 51. Keskija Kaakkois-Euroopan merihanhet näkevät meren vain Merimetso, Itämerenkin piirissä elävä valtamerilintu . Nimi " harmaahanhi " on lajin tunnistamisen kannalta mitä sattuvin. Työssä on ollut vesimyyrii, mutta jäljet voivat olla myös pe/tomyyrå·n , uloimman saariston ylivoimaisesti yleisimmän ja runsaim man nisäkkään. Meillä lajia on vasta paikoin rannikolla istutettuna , mutta viimeistaan ensi vuosikymmenellä uskon sen asuttavan suurin joukoin Suomenkin rantavesiä . Hyvin sikiävinä, mutta huonosti uivina eläiminä }iinikset yltävät ulkosaaristossa lähes uskomattomiin tiheyksiin , 1-3 jänistä hehtaarilla, kuten on laskettu Kustavin Isokarissa ja Eckerön Signilskärillä . Se ei ole metihanhi , vaan kanadanhanhi. Veneilyn lisääntyminen ei ole ollut merihanhelle kovin haitallista siksi, että varhaisena pesijänä se jo uittaa poikiaan, kun veneilijät saapuvat. Toisen maailmansodan jälkeen merihanhen pelättiin jo häviävän maamme pesimälinnustosta, sillä siksi vähäinen oli kanta
Niukan toimeentulon aikana aina tälle vuosisadalle asti haahka oli totiselle saaristolaiselle untuvan, munaravinnon ja lihan lähde . Varis on erikoistunut haahkan munien syömiseen (Tenovuo, Ann . SUOM EN LUONTO J4 /7 8 J7 vsk. D Myrskylintu, ulapoiden lii1elijä. Kalalokki on toinen hyvin kantojaan lisännyt lokki , joka yhä useammalla kivikarilla tervehtii keväthuudollaan huhtikuisilla jäillä kulkijaa . Lokkien lisääntymistä moni luonnonsuojeluhenkinenkin katsoo pahasti luonnon tasapainon häiriintymiseen vedoten . Vanamo 25, 1963), mutta ei tässä haahkain koko vaiva. Kuitenkin haahkat vain lisääntyvät. Lokkien kannankasvun syiksi uskotaan mm. Koko valtakunnan kyhmyjoutsenmäärä lienee nykyään 400 paria (Tenovuo) . Minkä tasapainon. Sittemmin saaristolaisasutuksen ja sen tarpeiden sekä öljynpäästön väheneminen ja suojelualueiden perustaminen ynnä lisäksi ties mitkä syyt ovat lisänneet haahkakannan moninkertaiseksi. Kloraloosia annostellaan jälleen , kun harmaalokit kaartelevat pesimäsaarensa yläpuolella maaliskuisen valon runsaudessa . Lokkien kohtalona on tulla tuhotuksi pesimäaikana , kiduttavasti , haavoitettuna pesimäkarilla, ripustettuna jaloista naruun , poljettuna, litistymällä kiven alla , ongenkoukun nielleenä, öljyyntyneenä, myrkytettynä. Lisäksi tulevat pesimattomät linnut. Eikö luonto ole pikemminkin dynaaminen , muuttuva. Mikä minkiltä ja varikselta säästyy ja kuoriutuu , sitä verottavat eritoten merija harmaalokki. Alussa mainitun kansainvälisen tutkimuksen perusteella arv101mme Itämeren haahkakannaksi noin 154 300 000 paria. . Niiden väestöräjähdys alkoi elintason nousun mukana laajoilla alueilla LänsiEuroopassa ja Pohjois-Amerikassa. LOKKIEN RIEMU JA KOHTALO Tuskin mikään muu linturyhmä kokonaisuudessaan on kokenut yhtä jyrkkää kannanmuutosta Itämerellä kuin lokit. Tämän paikallisen ilmiön tai muualla havaitun , esimerkiksi telkänpoikiin kohdistuneen, hyökkäävyyden johdosta ei kuitenkaan tulisi puhua kyhmyjoutsenen vahingollisuudesta, koska maallikot helposti yleistävät ja voivat salassa hävittää kyhmyjoutsenen pesiä esimerkiksi kalastontai rustanhoidon nimissä. Itämeren mereisistä lokeista (jätän naurulokin sivuun) etevimmäksi kannankasvattajaksi osoittautui harmaalokki, erny1sesti suurimpien kaupunkien lähistöllä , missä kasvukertoimet nousevat toiselle kymmenelle parinkymmenen vuoden aikana. Täytynee päätellä, että pesimäaikaisilla vihollisilla ei ole suurinta merkitystä haahkakannan rajoittamisessa. Silti se voi sietää meri hanhea naapurinaan lähinnä siksi, että lajeilla on hivenen erilaiset pesäpaikkavaatimukset. Viime vuosilta muistikuvat ovat muuttuneet: kymmenpäisiä pesimättömien lintujen parvia, pesiä ja poikueita tapaa siellä säännöllisesti. . Selkå"ja merilokin kantojen vahvistuminen ei ole yhtä säännönmukainen , mutta paikoin silti selvä . Näiden lisäksi meillä on satoja pesimättömiä lintuja, joiden väitetään kerääntymispaikoillaan Ahvenanmaalla sotkevan pohjaa ja kalankutua. Eikö tämä ole ristiriitaista. ravintojätteiden määrän nousu (kaatopaikat, laivareitit , kadut , kanavat) , kalastuksen teollistuminen ja sen jätteiden tarjonta, maanviljelyksen koneellistuminen (eritoten nauruja kalalokeille mieleen) sekä lisääntyneet suojelutoimet erityisillä alueilla. Zoo!. 1954. Muistan hetken , kun ensi kerran näin kyhmyjoutsenen retkeilyalueellani Yyterissä 29 . Esimerkiksi Kustavin välisaaristossa (Ströömi), missä 30-40 vuotta sitten haahkaa tuskin näkyi, voi nykyään kuunnella kymmenpäisten kalkasparvien soidinta ja löytää kolmen hehtaarin metsäiseltä saarelta kymmenkunta pesää . HAAHKAN KANNANKASVU Niin kauan kuin muistetaan, haahka on ollut ulkosaariston ja Itämeren vertauskuva. Samanlaisia peukaloimishaluisia tunteita eivät saa osakseen esimerkiksi haahka, kyhmyjoutsen eikä telkkä, jotka ovat suuresti poikenneet 1940-luvun "tasapainomäärästään''. Lemmetyisen mukaan vuoteen 1963 mennessä pesi enimmillään 20 paria, mutta 197 7 laskettiin jo noin kymmenkertainen maara . 5. Tätäkin huimempia kannannousuja on todettu Helsingin lähistöllä. Suurin ja näkyvin runsastuvista Itämeren linnuista on kyhmyjoutsen, joka pitkään pesi keskisen ja eteläisen Itämeren rannikoilla, mutta alkoi levitä Suomessa varsinaisesti vasta 1950-luvulla, kuten lajia seurannut Tenovuo (Suomen Riista 26 , 1975) on selostanut. Minkki on levittäytynyt juuri viime vuosikymmeninä, ja varis on menestynyt saaristossa jopa niin, että se uhkaa erään (mielestäni väärän) käsityksen mukaan jo tyypillisimpien kahlaajalintujen olemassaoloa (Vaarin palsta, Metsästys ja Kalastus 3 / 1978) . Haahkojen valtava lisääntyminen on tapahtunut samaan aikaan sen pahimpien vihollisten enentymisen kanssa. Soc. Esimerkiksi Tröllön alueella Saaristomerellä R. Kolmikymmenluvulla kannat olivat kasvaneet jo jonkin verran , mutta kylmät sotatalvet ja sodankäynnin levittämä öljy vähensivät haahkan ja monien muidenkin vesilintujen kannat Itämerellä melko vähiin. vaammin muiden hanhien kimppuun
Matelijoista ainakin käärmeet, eritoten kyy ja rantakäärme, pystyvät uiden ylittämään selkiä. Nisäkkäätkin levittäytyvät aktiivisesti, jäätä myöten tai uiden. manifera). 155. LEVIÄMISTAVAT Linnut ja hyönteiset ovat nopeimsuoMEN LUONTO 34/78 37. Lehtinen, Turun yliopiston eläinmuseon museonhoitaja, joka mieliaiheensa hämähäkkien ohella on seurannut muidenkin saarelaisten elämää. Niitä laskeutuu sekä mereen että saarille . Jääkauden jälkeen monet saaret ovat olleet kokonaan veden peitossa . hämähäkkejä ja sammalpunkkeja, jotka puuttuvat välialueilta täysin (Erigone arccica, Diccyna hamifera , Belba gracilipcs, Oppia quadricarinata ja 0. Lähisaarista saapunut lajista pystyy levittäytymään luontoonkin, kun taas kaukokaupan mukana esim. AJELEHTIVAT VALLOITTAJAT Jopa yli 4000 metrin korkeudessa valtamertenkin yläpuolella ajelehtii runsaasti lentokyvyttömiä pieniä maaeläimiä: hyönteisiä, hämähäkkejä, punkkeja ym. Eläinten leviämishistoria on Itämeren eri osissa jossain määrin erilainen. Eräät linnut , esimerkiksi kirjokerttu ja luotokirvinen, eivät kaikkialla ole mitenkään riippuvaisia saaristosta tai rannikoista, mutta Itämeren piirissä ne ovat tyypillisiä ulkosaaristolajeja. Hirven leviämishistoria tunnetaan varsin tarkoin , koska se on tapahtunut tällä vuosisadalla . min saavuttaneet merestä nousseen saaren. Välimeren maista saapuneet eläimet jäävät yleensä ihmisen välittömään vaikutuspiiriin jos sinnekään. vsk. Heinän , muun rehun ja puutavaran kuljetukset ovat nopeuttaneet pienten selkärankaisten, kuten pikkujyrsijöiden, sisiliskojen ja sammakoiden leviämistä saaresta toiseen. Ylivoimaisesti suurin osa tästä ns. Pikkuväen tulo on tietenkin edellytyksenä myös esimerkiksi hyönteissyöjälintujen menestymiselle. Itämeren piirissä voidaan jatkuvasti seurata tapahtumia, joiden tutkiminen muualla on mahdollista vain tulivuorenpurkausten synnyttäessä uusia saaria. Elinvoimaisempi on kaakosta maitse saapunut niukka villisikakantamme. Osa asuttajista on sellaisia , joiden aikaisemmatkin asuinpaikat esimerkiksi Pohjois-Suomen karut kalliometsät ovat muistuttaneet merestä nousseita paljaita saaria. Saarten asuttamisesta kertoo dosentti Pekka T. Lehtinen Kuinka Itämeren saaret saivat eläimensä Nuori meri ja sen jatkuvasti muuttuvat saaret ovat haaste maaeläimille, joiden on löydettävä tiensä vedestä nousevalle uudelle maalle. Saarten maaperän pieneläimistöön kuuluu todella arktisia lajeja, mm . ilmaplanktonista on peräisin aivan lähialueilta, mutta vuosituhanten kuluessa saarille on laskeutunut jopa toisten maanosien eläimiä. Vuoroveden puuttumisen ja maankohoamisen vuoksi Pohjanlahden ja Suomenlahden saariston maaeläinten leviämishistoria on ainutlaatuinen koko maailmassa . Isot kalkkisaaret ovat maaperältään ja paikallisilmastoltaan muuta Fennoskandiaa suotuisampia elinympäristöjä , ja siksi ne ovat varsin hyvin säilyttäneet jääkautta seuranneen lämpökauden aikana levinneitä lajeja. Sattumalla on hyvin suuri merkitys maaeläimistön levitessä juuri vedestä kohonneille, niukan kasvillisuuden peittämille saarille. Pekka T. Päähuomio saarten asutushistoriassa on kiinnitettävä pienimpiin, sillä punkkien, hämähäkkien ja hyönteisten toimeentulo pikkuluodoilla on mahdollista kauan ennen kuin ruoho kasvaa jänisten ja hirvien iloksi. Niiden pohjoiset populaatiot näyttävät sopeutuneet niin perusteellisesti saaristo-oloihin, että ne eivät pysty levittäytymään Suomen manteren eliöyhteisöihin . Yksilön harhautuminen ei vielä johda saaren asutukseen; tästä on esimerkkinä villisika , joka on tällä vuosisadalla tullut jäitä myöten useita Punajalkaviklolle saaren asu11aminen e, ole ongelma. Suuret saaret, Öölanti, Gotlanti ja Viron saaret vapautuivat jääpeitteestä jokseenkin nykyisenkokoisina, ja niiden eläimistön kehitys on pääpiirteissään ollut samanlaista kuin läheisten manneralueidenkin. Sen sijaan vasta merestä kohonneilla saarilla muiden lajien aiheuttama kilpailu on niin vähäistä, että tulokas on voinut säilyä ja lisääntyä, jos se vain on voinut sopeutua ulkoisiin olosuhteisun. Vieraasta elinympäristöstä tulleilla on vain häviävän pieni mahdollisuus saada pysyvää jalansijaa rannikolla tai suurilla saarilla, joilla jo jokseenkin jokainen ekologinen lokero on saanut asujaimensa. Jääkauden jälkeiset edestakaiset ilmastonmuutokset ovat vaikeuttaneet eliöstön leviämishistorian selvittelyä. kertoja Helsingin saaristoon, mutta aina menehtynyt
Manterella monet ulkosaaristolajit esiintyvät vain kulttuuriympäristössä, ilmeisesti samantyyppisen pienilmaston vuoksi. kana joutuneista maaperän pikkueläimistä putoaa mereen jo ennen saapumistaan saaristotai rannikkoalueelle. MONTA TIETÄ SUOMEN KAMARALLE Suomen maaeläimistö on saapunut jääkauden jälkeen monin eri tavoin . Troxochrota scabra -hämähäkki on levinnyt yli koko Etelä-Suomen kuiville avoimille paikoille, vaikka sitä ei Keski-Euroopassa tunneta Unkarin länsipuolelta. Olot ovat ankarat, den yläpuolelle ilmavirtojen muja vain osa kaukaisista tulokkaista pystyy jäämään saareen pysyviksi asukkaiksi . Lisäksi eräitten hyönteisten , kuten sudenkorennoisten (esim. Professori Ernst Palmen on väitöskirjassaan osoittanut, että huomattava osa näistä eläimistä ajautuu lähiviikkoina rannikonsuuntaisten virtauksien mukana saaristoon tai Hankoniemelle , ja pystyy rantauduttuaan usein asettumaan pysyvästi . Etelämpänä se asustaa monihaaraisten lehtipuiden rungonhaarojen välissä . Eräät tyypilliset ulkosaariston lajit elävät manterella vain kalkkipitoisilla paikoilla, kuten kotilot Balea perversa ja Helicigona lapicida. Valtaosa ulkosaariston selkärangattomista eläimistä on rajoittu nut sinne paikallisilmaston edullisuuden takia. arojen perhoset Radinogoes Jepigone ja Euergestis aenealis, sekä kärpäsistä Meliera obscuripes. Keski-Euroopassa ja monessa tapauksessa jo EteläRuotsissa ne eivät ole mitenkään mereiseen ympäristöön sidottuja. kotilolajit Pupilla muscorum , Oxychilus alliarium, Vercigo pygmaea , siiralaji Porcellio scaber, sekä hämähäkit Trochosa ruricola, Segestria senoculata ja Lepthyphantes minuws. Kaikki edellä mainitut lajit ovat jo Keski-Euroopassa täysin riippumattomia rannikon läheisyydestä. SAMAN LAJIN MONET YMPÄRISTÖT Saaristosss on monia rakenteeltaan ja pienilmastoltaan ainutlaatuisia elinympäristöjä kivikot , kalliot, ruohikot ja varvikot joiden eläimistö on peräisin hyvin erilaisista olosuhteista. Aeschna osiliensis ja Orthetrum cancellawm) , vesiperhosten (esim. Useimmiten eläin on ensin levinnyt luontaisesti saaristoon ja sieltä sitten kulttuuriympäristöön. Uloimpien luotojen tyrskyvyöhykkeen kivien jäkäläpeitteessä asustava hyppyhämähäkki (Pseudicius encarpacus) on Etelä-Ranskassa yleinen plataanien rungoilla. ''OIKEITA'' MERENRANT ALAJEJA ON VÄHÄN Meranrantalajistossamme on yllättävän vähän tyypillisiä eurooppalaisia merenrantalajeja, jotka elävät suolaisella maaperällä; näitten halofiiliscen lajien edustajista meillä esiintyy kuitenkin useita kovakuoriaisia (esim . Ilmaja vesiteitse on tultu etelästä, lounaasta ja osin lännestäkin. Maitse saapuvat ovat joutuneet kiertämään Suomenlahden ympäri kaakosta tai Pohjanlahden ympäri luoteesta tai ovat tulleet suoraan idästä. Erinomaisia esimerkkejä näistä ovat mm . Suuri osa etelästä SuomenlahVaeltavat hyönteiset kuten neitoperho asettuvat usein uusille saarille. Kirkasvärisen pallohämähäkin Achaearanea lunata kolmiulotteiset verkot täyttävät kaikki kallionraot ja lohkareiden välit suurehkojen metsäisten saareen louhikoissa. Samalla tavoin ovat levinneet myös monet hyönteiset, mm . Amara convexiuscula ja Ochthebius marinus) , luteita (Halosalda lateralis) , hämähäkkejä (Erigone longipalpis), punkkeja (Hermannia pulchella). Kaakkoismyrskyt tuovat mukanaan arolajeja. Pieni , pitkäkarvainen hämähäkki Lasiargus hirsucus on täällä sopeutunut ulkosaariston leväkasautumiin. Limnophilus luridus) ja ainakin yhden perhoslajin (Acentropus niveus) toukat tarvitsevat murcovettä . Usein sama laji on saapunut useita eri teitä , mutta jos lajin populaatiot ovat myöhemmin tavoittaneet toisensa ja sekoittuneet, leviämisteitä on vaiSUOMEN LUONTO J4178 J 7. Muutamat ulkosaariston lajit 156 ovat kotoisin hyvin kaukaa ja hyvin erilaisesta ympäristosta. vsk .. Neitseellisesti eli parcenogeneettisesti lisääntyvät lajit ovat muita edullisemmassa asemassa saareen valloittajina. Ulkoluotojen kivien väleihin ja kallionrakoihin verkkonsa kutova hämähäkki Linyphia tenuipalpis on yhtä runsas vasta Portugalin macchia-pensastoissa. kaksoisjalkaiset Polyxenus lagurus ja Proteroiulus fuscus, juoksujalkainen Geophilus proximus, siira Trichoniscus pusillus, pussikehrääjäperhoset Solenobia criquetrella ja 5. Normaaliin tapaan lisääntyvä eläin voi asuttaa uuden alueen vain, jos samanaikaisesti saapuu sekä koiras että naaras tai vähintäänkin hedelmöitynyt naaras. lichenella sekä sukahäntä Dilta hibernica. Monet Itämeren saariston yleiset ja laajalle levinneet lajit ovatkin parcenogeneettisia, mm
Pohjanmaan rannikkoalueille se on tullut Pohjanlahden ympäri , mutta Ahvenanmaalle suoraan lännestä. Muualla maailmassa tämä on erittäin poikkeuksellista siihen tarjoutuu tilaisuus vain uuden saaren syntyessä tulivuorenpurkauksessa . Rantakäärme voi monen muun selkärankaisen tapaan ylittää uiden melkoisia selkiä. hämähäkki Minyrioloides maritimus) . Kun saarella on lukuisia vapaita ekologisia lokeroita, saapunut laji "hakeutuu" johonkin niistä ja voi joutua kauaskin lähtöpopulaation sop1v1mmasta lokerosta. m ustikanvarvikoissa elävä kotilo Zoogenetes harpa ja dyynien hämähäkki Clubiona reclusa , jotka muualla Suomessa ovat yleisiä Lapissa ja Pohjois-Suomessa ja puuttuvat kokonaan Lounais-Suomesta (Z. Useiden lajien saaristopopulaatiot ovat varmaankin eri alkuperää kuin mannerpopulaatiot. Usein näiden eri kautta saapuneiden populaatioiden elinpaikkavaatimukset ovat täysin erilaiset . Saaristot ovat kaikkialla maailmassa ihanteellinen tutkimuskohde sekä leviämishistorian, mikroevoluution että ekologian peruskysymysten selvittelyssä . Nuoret hämähäkit voivat saapua saarille sei11insä varassa leijuen. Joitakin paikallisia populaatioita voidaan jo kuitenkin pitää alalajeina (kotilo Succinea elegans ulkosaaristossa), mutta toisaalta eräät eri lajeina kuvatut ovat oikeastaan vain elinympäristön vaihdoksen jälkeen nopeasti muuttuneita alalajeja (mm . Jääkauden jälkeinen aika on niin lyhyt, ettei uusia lajeja ole ehtinyt syntyä saaristossamme, vaikka erillisiä pieniä saaripopulaatioita on runsaasti . Eckerön täysin erillinen Asthenargus paganus -populaatio elää suolla, mutta laji on aivan tavallinen Pohjois-Karjalassa hyvin monenlaisissa elinympäristöissä . Useista tällaisista mainittakoon tässä vain muuan rantaniittyjemme syksyisistä valtalajeista, hämähäkki Lepthyphanthes holmi. valeskorpionit Anthn::nochernes stellae ja Allochernes peregrinus, joita ei tunneta muualta), mutta kantojen pysyvyydestä ei ole aina tietoa . kea enää selvittää. Ne monet pikkueläimet , jotka tunnetaan vain Itämeren piiristä, ovat ilmeisesti löydettävissä muualtakin . harpa) tai ainakin sen saarilta. Saaristossa se jättää munansa hautumaan mätänevien leväkasojen kosteaan lämpöön. Leviämiseen liittyvän sattuman ansiota on sekin , että keskenään aivan samannäköisten saarten eläimistö voi poiketa suurestikin toisistaan. Hämähäkki Haplodrassus silvestris on Houtskarin Nauvon alueella rajoittunut pähkinälehtoihin , mutta elää kaakkois-Suomessa kaikenlaisissa sekametsissä. On jokseenkin varmaa että Itämeren alueelle ei ole ehtinyt kehittyä varsinaisia endeemisiä, vain tällä alueella eläviä lajeja. Kuvassa on Segestria senoculata -aikuinen. Ruotsista suoraan Ahvenanmaalle levinneitä siellä yleisiä ovat mm . AIVAN UUDENLAINEN YMPÄRISTÖ Saaristoon sopeutuessaan monet muualta saapuneet lajit ovat perusteellisesti vaihtaneet elinympäristöään, usein näennäisen sattu manvaraisesti. D 15 7. Lintuluodoille kulkeutuu muuttolintujen mukaan pikkueläimiä hyvinkin kaukaa (mm . Monet lajit ovat levinneet saaristoomme etelästä tai lounaasta, mutta Kaakkois-Suomeen kaakosta tai idästä . ,sk. Jonkin luodon rantakivikossa elää neljä Oedothoraxsuvun hämähäkkiä , kun läheisellä luodolla on vain yksi laji ja kolmannella luodolla taas joku toinen laji. Suurin maakotilomme Arianta arbustorum on levinnyt tunturialueita pitkin Enontekiölle. SUOMEN LUONTO 34/78 37 . Etelä-Euroopan lehtojen kosteiden ruohikoiden juoksuhämähäkki Aulonia albimana elää saaristossamme vain kuivissa kalliojäkäliköissä; toisaalta kuivien macchia-pensastojen Theridion simile viihtyy hyvin saaristomme suopursumättäiköissä ja rehevissä pensastoissa. Merestä nousevilla pikkusaarillamme päästään tutkimaan neitseellisen maan asuttamista. Nämä eri populaatiot eivät ole kohdanneet, ja niiden elinympäristövaatimuksetkin ovat erilaiset. Tämä sattumanvaraisuus lienee selitettävissä siten , että saarelle saapuvien muutamien yksilöiden perimä ei edusta koko populaation perimää , vaan sattumanvaraista otosta siitä
Kirjoittaja, fil. Ensimmäisiä hiekkarannan asuttajia ovat usein rönsyrölli, SUOMEN LUONTO J4/78 J7. Pieniä siemeniä ja itiöitä kulkeutuu tuulen mukana , joitakin lintujen ja nisäkkäiden mukana. Vieläkin korkeammalla on jo lukuisia napajäkäliä, karveita, kamajäkäliä sekä myöskin sammalia. Uusi ruhtinaskunta kuuluu keskiveden yläpuolella olevaan rantaan, maarantaan eli geolitoraaliin . Suurin osa tästä on veteen liuenneita suoloja, kasvinravinteita ja humusainesta; vain kymmenisen prosenttia on kivennäismaata ja kiinteitä hiukkasia. Näin Perämereen tulee yksistään Suomen puolelta 2.6 miljoonaa tonnia ja Selkämereen 0. Hän on oppilaineen tutkinut Perämeren maankohoamisrannikoiden kasveja ja eläimiä, joista hän on aikaisemminkin kertonut Suomen Luonnon numeroissa 3-411976 ja 311977. luhtakastikka , punanata, peltovalvatti , ruokopuntarpää, suolavihvilä , merisuolake, rönsyrölli ja merirannikki. Uuden maan synty on maapallolla hyvin harvinaista, joten tämä Itämeren erikoisuus on eräs kansallisista aarteistamme. Saaren iän kaksinkertaistuessa lajisto puolitoistakertaistuu . Jouko Siira, on Oulun yliopiston kasvitieteen assistentti ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsen. Seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana uudet kasvilajit saapuvat jo melkoisen saaren sisäosiin, ja ensimmäiset pioneerilajit jäävät asustamaan rantoja . Merestä kohoaa kivikkoisia kareja ja luotoja , jotka laajenevat saariksi ja lopulta liittyvät manteren niemiksi. Suurin osa tasta tuhannen neliökilometrin "ruhtinaskunnasta" on Pohjanlahden ja erityisesti Perämeren rantaa. Jääkauden valtavien, kilometrien paksuisten jäämassojen oletetaan painaneen maankuoren lommolle. HIEKKARANTOJEN KASVILLISUUDEN KEHITYS Hiekka liikkuu helposti aaltojen ja tuulen mukana. 74 miljoonaa tonnia vuodessa. vsk.. Jouko Siira Kohoava maa verhoutuu kasveihin Rannikoillamme voimme seurata uuden maan syntyä, kasvipeitteen kehittymistä ja nousseen maan vähittäistä karuuntumista samoja ilmiöitä, jotka tapahtuivat koko Suomessa heti jääkauden jälkeen. Joet edistävät maatumista tuomalla varsinkin kevättulvan aikaan kivennäismaata ja eloperäistä ainetta Pohjanmaalla vuosittain 150-300 kg jokaiselta sadealueensa hehtaarilta. KASVIT VALTAAVAT UUDEN MAAN Laakeilla rannoilla vesi peräytyy useita metrejä vuodessa, Limin158 ganlahden pohjukassa jopa 18 m . Painuma oli syvimmillään , peräti 700 m, juuri nykyisen Perämeren kohdalla. Itämeren alueen karttakuva on aikojen kuluessa suuresti muuttunut . Kasvit ovat aloittaneet kuitenkin uuden valtakunnan asutuksen jo useita metrejä vedenpinnan alapuolella (ks. Tuuli kasaa hiekkaa kinoksiksi, dyyneiksi, jotka aivan rannassa ovat pieniä, mutta kasvavat vanhemmiten sisämaahan päin . Tyrskyvyöhykkeen kallionraoissa kasvavat pohjanlahdenlauha, rönsyrölli, luotosorsimo, merivihvilä ja rantavihvilä. Liikkuvassa hiekassa kasvillisuutta on vain laikuittain . Topelius sanoi aikoinaan, että jokainen vuosisata lahjoittaa Suomelle ruhtinaskunnan . KARIEN VALLOITTAJAT Pohjanlahden uusien karien ensimmäisiä asuttajia ovat meriluikka, pohjanlahdenlauha ja helpi. Viidessäkymmenessä vuodessa kareille saapuu vielä kolmetoista putkilokasvilajia, mm. Vain kallionraoissa on putkilokasvejakin . Vedestä paljastuneella maalla on aluksi runsaasti kasvutilaa, mutta aallokko ja liikkuvat jäät vaikeuttavat toimeentuloa. Rannikolla on samanikäisellä maalla jo monipuolisempi lajisto parinsadan vuoden ikäisellä maalla lähes 150 lajia. tri. Maankuori on jo palautunut viitisensataa metriä, mutta nousu jatkuu yhä . Hällforsin kirjoitusta sivuilla 139143). Perämeren Krunneilla on sadan vuoden ikäisillä, noin metrin korkuisilla saarilla jo 60 maakasvilajia ja 13 vesikasvilajia. Myöhemmin ilmaantuvat sitten ensimmäiset puuvartisetkin kasvit: parhaiten kuivuutta kestävät kanerva, kataja ja mänty ovat usein ensimmä1s1ä. Lahtien pohjukoissa rantaviiva siirtyy nopeasti. Si leällä kalliopinnalla on alinna mustana vyöhykkeenä ensisilmäyksellä öljyläikkiä muistuttavaa jäkälää , merikiven mustuaista Verrucaria maura, sitten kehräjäkäliä Lecanora, laakajäkälää Physcia subobscura ja maarannan yläosassa on koreankeltaista haavankeltajäkälää Xanthoria parietina. Merenkurkussa lajimäärä kasvaa hitaammin : sadan vuoden ikäisillä saarilla on 22 lajia, kahdensadan vuoden ikäisillä 70. Juuri vedestä kohonneet kalliokarit ovat niukkakasvisia. M yöhemmin, kun meren vaikutus yhä vähenee, kasvi peite sulkeutuu ja kilpailu kasvu tilasta alkaa. Maakasvit saapuvat uudelle, vedestä paljastuneelle maalle usein vesitse: aallot ajelevat kasvien siemeniä, talvehtimissilmuja, versonkappaleita ja kokonaisia kasvejakin. Nykyään maa kohoaa Perämeren rannikolla noin 9 mm vuodessa
Avoimilla rannoilla kasvillisuuden kehitys on yleensä A-vaihtoehdon mukainen : hapsiluikkaniityistä meriluikan ja suolavihviläkasvustojen kautta lepikkoon . Jos maatuvalle rannalle tulee runsaasti makeaa vettä , kehitys johtaa C-vaihtoehdon mukaisesti soihin. Pohjanlahden lauha on uusien saareen ensimmäisiä asuttajia . Ja kun männyt ovat kasvaneet kookkaammiksi, dyynit ovat jo tyystin lakanneet liikkumasta. Kasvupaikkavaatimuksiltaan samanlaiset lajit viihtyvät toistensa seurassa ja tästä aiheutuu kasvillisuuden selvä vyöhykkeisyys. Maankohoamisen vuoksi kasvillisuus kehittyy jatkuvasti. suola-arho ja konnanvihvilä, etelärannikolla myös otakilokki ja mensmapp1. Niiden kasvillisuus on kuitenkin hyvin arkaa kulumiselle, ja kun kasvipeite on kerran rikkoutunut , koko dyyni voi jälleen jähteä liikkeelle ja haudata alleen takanaan olevan metsänkin . Kasvaessaan dyynit samalla muuttuvat kuivemmiksi. Maa kohoaa miltei koko Itämeren alueella, paljastaen merenpohjaa uudeksi maaksi . Kartan luvut ja käyrät osoi11aut maankohoamisen nopeu11a millimetreinä vuodessa . 159. Laakeilla rannoilla on erotettu kolme erilaista kasvillisuuden kehityssarjaa (kuviossa A, B ja C). heinäpeite tihentyy ja ensimmäiset jäkälät ja samr,:alet ilmaantuvat dyyneille antaen niille tyypillisen harmaan värisävyn; harmaiksi dyyneiksi niitä tässä vaiheessa kutsutaankin . Kasviyhdyskunnat eivät näin lyhyessä ajassa ehdi vakiintua, vaan muuttuvat koko ajan . Ns. Perämeren alueella voidaan ero11aa kaaviossa olevat kolme päälinjaa; tarkemmin tekstissä . Olosuhteiden erilaisuudesta johtuu, että vyöhykkeisyydessä on useinkin suuriakin paikallisia eroJa. vaikeilla dyyneillä hiekka on vielä liikkuvaa ja kasvillisuus niukkaa: vain kuivuutta sietävät ja vahvajuurakkoiset tai mätästävät heinät kuten rantavehnä , juolavehnä, hietakastikka ja lampaannata pystyvät siinä kasvamaan. Vähitellen kasvipeite saa ylivallan dyynistä ja sitoo sen aloilleen : SUOMEN LUONTO J4/78 37 . Maarannat käyvät koko kehityksensä Perämeren alueella luikkakasvustoista lauhaniityiksi tai rantametsäksi 60-160 vuodessa. ,sk. Perämerellä vedenkorkeuden vaihtelut ovat suurempia kuin eteläisemmillä merialueilla, joten rantavyöhykekin on laaja. Kartan on eri lähteiden mukaan laatinut Boris Winterhalter. A hapsiluikka rantaluikka meriluikka sinikaista järviruoko B hapsiluikka jä rvikaisla C rantalu ikka l sarakasvustot iärvikorte suolakkomakeanveden l sarat sarat suolavihvilä punanata harmaa leppä kiiltopaju niittylauha rahkasammal (soistuminen) Maan kohotessa kasvillisuus käy läpi useita kehitysvaiheita . NIITTYRANNAT Lahtien pohjukoihin ja entisten salmien paikoille syntyy laajojakin niittyJa . Isojen lahtien perukoissa kehitys on yleensä B-tyypin kaltainen : ruokomaisten kasvien vyöhykkeen jälkeen tulee suurten sarojen vyöhyke , joka maan yhä kohotessa muuttuu vähitellen luhtaröllijokapaikansara-kasvillisuudeksi ja vihdoin niittylauhavyöhykkeeksi
Sisäreunastaan lepikko muuttuu Pohjois-Perämerellä koivuvaltaiseksi sekametsäksi , siitä vähitellen kuusivaltaiseksi ja lopulta kuivaksi mäntyvaltaiseksi kangasmetsäksi. Suuret aukeat niityt ovat aina ihmisen aikaansaannosta . Kohotessaan maa muuttuu tietenkin kuivemmaksi ja samalla siitä huuhtoutuu yhä enemmän ravinteita pois. Vain kymmenisen metriä leveä leppävyöhyke on usein lehtomainen . Rannan suora soistuminen, ns. Suolayrcci on selväpiirteisin suolakkokasvimme. Niittyraonoilla on puiden ja pensaiden taimia jo saravyöhykkeestä lähtien . vsk.. Rahkasammalet viihtyvät heti meriveden suoranaisen vaikutuksen lakatessa. Maan pinta lämpiää voimakkaasti ja siitä haihtuu runsuoMEN LUONTO 34178 37 . Lähimpänä merenrantaa viihtyvät suomyrtti, tyrni, hanhenpaju ja etenkin Perämeren pohjoisilla rannoilla myös kiiltopaju. Kasvillisuudenkin kehitys käy leppävyöhykkeestä eteenpäin selvästi kuivempaan ja samalla karumpaan , niukkaravinte1sempaan suuntaan. aukea neva . Vähitellen metsä taantuu, ja erilaisten korpija rämevaiheiden kautta runsaslajisesta rantaniitystä on kehittynyt karu 160 Sileillä kalliorannoilla on vyöhykkeenä haavankeltajäkälää , joka sisämaassa kasvaa nimensä mukaisesti haavan rungolla. primaarinen soistuminen, on tavallista, sillä rannikkoseutujen alle 500 vuoden ikäisistä soista 95 % on syntynyt juuri tällä tavoin . RANTA SOISTUU Maatuvien rantojen soistuminen alkaa jo , kun maa kohoaa merestä. SUOMESSAKIN ON SUOLAMAITA Todellisten menen rannoilla maan suolapitoisuus on suurin lähellä vesiraJaa, mmne suolakkokasvillisuuskin paaasiassa ra101ttuu. luhtalajeja: rentukka, suovilukko , rantanätkelmä , suo-orvokki, vesikuusi , suoputki ja suokuusio. Pohjanlahdella suolaisimmat paikat ovat maarannan keskivaiheilla 30-50 vuotta sitten merestä nousseella maalla. Alkukesällä rannikolla sataa yleensä vähän ja säät ovat aurinkoisia. Nämä merenrantalehdot eivät ole kuitenkaan täysin metsätyyppeihin rinnastettavissa, sillä ne ovat vain lyhytaikaisia metsien kehitysvaiheita. Ne ilmaantuvat rannalle usein yhdessä puiden kanssa . Ensiksi syntyy monenkirjavia niittyjä, joiden lajistossa on lukuisia tulvaisuutta osoittavia ns. NIITYT MUUTTUVAT METSIKSI Vain kapealla rantakaistalla merivesi ja jäät estävät pensaiden ja puiden kasvun . Suola-arho on ensimmäisiä hiekkarantojen kasveja . Seuraavaksi kehittyvässä saravyöhykkeessä muodostuu jo saraturvetta. Cajander erotti jo vuosisadan vaihteessa merenrantalehdot omaksi Lychnis diuma -tyypiksi niissä runsaana kasvavan punaailakin mukaan. Tämän aiheuttaa maaperätekijöiden lisäksi ilmasto. Pensaikkovyöhykkeen yläpuolella Perämerellä on harmaaleppää ja etelämpänä tervaleppää. Rahkaturpeen muodostuminen heikentää puiden kasvua ja uudistumista
Havas, P. 6: 314346. ] Tapaamme yhä nuorempia saaria, : lopulta juuri merestä kohoavia • :i: luotoja. Neutraaleilla kloridimailla kasvaa runsaana ja usein ainoana kasvina möyheä , punaversoinen suolaymi. Tasaisilla niittyja hiekkarannoilla rantavyöhykkeet ovat laajoja. Aquilo. Suolamaat huuhtoutuvat vähitellen maan kohotessa ja pohjaveKeränen , P. Helsinki . KASVILLISUUDEN VYÖHYKKEET KUVASTAVAT SATOJEN VUOSIEN KEHITYSTÄ Matka rannikolta ulkosaaristoon • on kuin matka menneisyyteen. 1948: N 4gra av landhöiningen beo cingadc skogliga sfirdrag inom dcn ösrcrbouniska E skiirg4rden . Sen jälkeen niille kehittyy tavanomainen kasvillisuus. Maankohoamisen vaikutuksesta kaikki on dynaamista. Helsinki . Oulun yliopiswn kasvi tiel. Siira , J. Bot. lnst. vsk. 1967: Observarion on che planc succcssion of chc: island of Krunnic , in thc G ulf of Bochnia. D ] KIRJALLISUUTTA . saasti vettä. 161. laitos. Vegecacion och landhögning. 1956: Primaarisen soisrumiscn osuu dcsra Suomen soiden synn yssfi. Bot. 1966 : The succession of che /j. & Bärlund , U. Suolapitoisuuden, geologisen rakenteen ym. Suojaisissa maatuvissa tahdissa muodostaa järviruoko laajoja kasvustoja. Ser. Hiuspilli-ilmiö nostaa maan sisästä lisää vettä, jonka haihtuessa liuenneet suolat jäävät maan pinnalle. Lis.-rutkielma. 1948 : Liikkuvat, "valkeat" dyynit ovat miltei kasvittomia. chcn vcgccarion on thc rocky shorc gcoliccoral and adjaccnr parcs of chc cpilitcora/ in chc sourhwescern archipelago of Finland. 1967: Zur Ökologie der Laubwiilder. Näemme silmiemme edessä satojen vuosien kasvillisuuden kehityksen ja näemme ekosysteemien monimutkaistuvan ulkokareilta manterelle päin . 197 3: Mcrcnrantalchtim ctsistå", liihinnfi m crcnrantalehdoisca Pohjanlahden rannikolla. Aquilo, Ser. 9, 1109. insbcsondcrc der Graucrlcn , an der Kascc der Bouenwiek. 3: 1, 7985 . Bot. Merenpohja muuttuu niityksi ja lopulta metsäksi tai suoksi. Kärenlampi , L. 1970: Srudies in che ecology of che seashorc mc:adows o f rhc: Bothnian Bay with spccial rc:lc:rc:ncc: to thc: Liminka area. Brunberg-Schwanck, B. Bot. Vartiainen , T. Fcnn . Alunamailla maa on pohjaveden pinnasta alaspäin sulfidien aivan SUOMEN LUONTO J4178 37 . Jotta luonnontapahtumien tässä tapauksessa nimenomaan maanko.,, ] hoamisen ja soistumisen seuranta luonnonolosuhteissa olisi Jj mahdollista, tarvitaan nykyistä .5 v paljon tehokkaampia suojelutoimenpiteitä ja monipuolisuuden turvaamiseksi myös aktiivista luonnonhoitoa. Alunamaat ovatkin usein aivan kasvittomia tai niillä kasvaa harvakseltaan vähään tyytyviä kasveja , kuten luhtakastikkaa ja luhtavillaa . Teoksessa : Skärgårdsboken : Jj 292304 . den pinnan laskiessa. Huikari , . Ann . Happamilla kloridimailla kasvaa suolasolmukkia. , Appelrorh , E. Alunamaat ovat kuitenkin happamuutensa vuoksi hyvin vaikeita viljellä. Teoksessa: Skärgårdsboken : 257291 . mustaksi värjäämää. ForcsraliaFenniae46 (6): 179 . Ilman hapen vaikutuksesta sulfidit muuttuvat rikkihapon suoloiksi eli sulfaateiksi ja maa käy hyvin happameksi. Aqu ilo, Ser. Comm . 6: 158171 . vaihtelu luo edellytykset monimuotoiselle eliöstölle
Uusi Itämeren ympäristöongelma on syntynyt, kun maalla olevien soravarojen vähetessä soranotto on siirtymässä vedenalaisiin harjuihin ja paatemoreenimuodostumiin. Mutta pahin ongelma on, ettei myöskään saasteille voi asettaa rajoja: ympäristömyrkyt ja öljy leviävät yhtälailla luonnonsuojelualueille kuin muuallekin. Lisäksi olisi saatava aikaan kansainvälinen ilmansuojelusopimus hillitsemään ilman kautta myös Itämereen leviäviä ympäristömyrkkyjä. Sen sijaan ehkä jo lähitulevaisuudessa teollisuus alkaa käyttää suurin määrin vedenalaisia soravaroja sekä rakkolevää , meriajokasta, sm1s1mpukkaa ja katkarapuja (Leander adspersus Eabricii Ja Crangon crangon). Leif Lindgren Rannikkojemme suojelualueet ja suojeltavat eliöt Meri asettaa omat erikoisvaatimuksensa luonnonsuojelulle. Itämeren suojelusopimus sekä muut kalastusta ja muita eläviä luonnonvaroja koskevat sopimukset säätelevät koko alueen suojelua. Tämän kansainvälisestikin eri11äin merkittävän suo• jelusuunnitelman toteu11aminen sisältyy valtioneuvosron taannoiseen periaatepäätökseen. Leif Lindgren, joka on tutkinut likaantumisen vaikutusta pohjan levästöön Ja tehnyt saaristoalueilla suojelualueselvityksiä ja -suunnitelmia. Itämeren uudistuvien luonnonvarojen käyttö tulee epäilemättä vielä tehostumaan. Valitettavasti vain sopimus ei vielä 'ole voimassa. Tilanne on ollut paljolti samanlainen kuin soiden suojelussa 1950-luvulla: soita pidettiin silloin niin tavallisina ja niiden luonnontilaa niin turvattuna , et• tei haluttu sisällyttää soita silloin perustettuihin kansallisja luonnonpuistoihin. Ravinteita ja ympäristömyrkkyjä kulkeutuu Itämereen jokien tuomana ympäröiviltä maa-alueiltakin. Etelärannikon merenalaisten soravarojen käyttö on osin SUOMEN LUONTO 34 / 78 37. Selvien luontaisten rajojen puuttuessa suojelualueiden rajaus on hankalaa. Saaristomeren kansallispuisrosuunnitelmaan kuuluu 3 000 hehtaaria maata ja yli 10 000 ha ve11ä lounaisesta saaristostamme. Paljaaksihakkuut ja suunnittelematon rakentaminen turmelevat rantoja. Eivät edes saaret ole itsenäisiä, omillaan toimeentulevia ekosysteemejä, vaan monin tavoin sidoksissa ympäröivään veteen. 162 MONENLAISET SUOJELUT ARPEET Itämerta on toisaalta suojeltava koko merialuetta koskevin kansainvälisin säädöksin, toisaalta paikallisin toimenpitein . Suojelualueita voidaan käyttää varsinaisen suojelun lisäksi tutkimukseen ja etenkin kansallispuistoja myös opetukseen ja virkistykseen . Itämerta ja sen saaristoa uhkaavat likaantuminen , ympäristömyrkyt (DDT, PCB, elohopea, kadmium jne.), öljy ja ravinteiden aiheuttama rehevöityminen . Katkerien kokemusten myötä on opittu , että uhanalaisia eläimiä ja kasveja voidaan tehokkaasti suojella vain perustamalla suojelualueita. Yleisten suojelutoimien lisäksi tarvitaan vedenalaisia ja vedenpäällisiä alueita sisältäviä kansallisja luonnonpuistoja ja muita suojelualueita. Kalakannat tuS· kin ovat suoranaisesti vaarassa, sillä kalastusta säätelevät jo kansainväliset sopimukset. Mereisen luonnon suojelusta kertoo luonnontiet. vsk.. kand. Vesistöjen suojeluun on kiinnitetty huomiota vasta aivan viime aikoina. On tärkeätä, että sen määräyksiä tullaan noudattamaan , patts1 ulkomerellä, myöskin aluevesillä
NYKYISET SUOJELUALUEET Jo rauhoitetut alueet eivät vielä riittävästi tyydytä koko mereisen ympäristömme suojelun tarvetta. Tämänkin suojelusuunnitelman toteuttaminen sisältyy valtioneuvoston periaatepäätökseen. siian, kutupaikkoja. ainoa saaristoluonnonpuistomme Jussarö eli Jussaari. Kuvassa näkyy Kemin Maa-Sarvea, taustalla Selkä-Sarvea. Etelärannikolla on 72 suojelualuetta, mm. Ruotsi suunnittelee vastaavanlaista suojelualuetta aivan suomalaisen kansallispuiston kylkeen . jo alkanutkin. SUOMEN LUONTO 34178 3 7. · .2 E § , C C :l: :l: Luonnonsuojelualueiden avulla pyritään suojelemaan myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Myös sisemmät saaristovyöhykkeet ja saariston metsäkasvillisuus ovat nykyisillä alueilla huonosti edustettuina. Rauhoitusalueet sisältävät 4 3 7 3 ha maata ja 40 964 ha vettä tai 407 yli hehtaarin suuruista saarta sekä 746 kpl hehtaaria pienempiä saaria ja luotoja. Useimmat nykyisistä alueista ovat Iinnustonsuojelualueita, eivätkä ne suojele koko ekosysteemiä, itse merta. Kuvan merestä eroava lampi on Kalajoen Ryöpäkseltä. Läheisten saarten rantojen eroosio lisääntyy; voivatpa saaret kokonaan tai osittain kadota mereen. Rahjan kansallispuistosuunnitelman avulla halutaan säilyttää kokonaisuutena sarja Pohjanlahden saariston eri vyöhykkeitä rannikolta ulkosaaristoon. Lounaisessa saaristossa on 24 rauhoitusaluetta ja Ahvenanmaalla 13 . Kuvassa näkyy ammattikalastajien tukikohta Perämeren suunnitellun kansallispuiston Selkä-Sarvessa. Rauhoituspäätös on usein tehty ilman, 163. Useimmat luonnonsuojelualueet tunnetaan huonosti. vsk. Kaivaminen tuhoaa geologisia muodostumia ja monien kalojen, esim . Pohjanlahdella tilanne on huonompi: Selkämerellä on vain viisi ja Merenkurkun-Perämeren alueella 11 luonnonsuojelualuetta. Perämeren kansallispuistosuunnitelman 240 hehtaaria maata ja 13 000 ha vettä tarjoavat erinomaiset edellytykset seurata maan kohoamista ja verhoutumista kasveihin
Seilin luonnolle ovat ominaisia toisaalta lehdot ja kulttuurin muovaamat maisematyypit, toisaalta poikkeuksellisen jylhät kalliosaaret. Tammisaaren saariston kansallispuisto on Tvärminnen eläintieteellisen aseman läheisyyden• vuoksi hyvin tutkittu ja toisaalta tutkimusmahdollisuuksien säilymisen vuoksi erityisen tärkeä. että virkamiehet olisivat käyneet alueella. Valitettavasti rauhoitusten joukossa on useita ns . kesämökkirauhoituksia. Kansallispuistojen tarjoamat erinomaiset mahdollisuudet opetukseen on jo todettu Kansanvalistusseuran ja Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämillä kursseilla Dragsfjärdissä, Houtskarissa , Kustavissa ja Torniossa. Alue sisältää ainoastaan ulkosaaristoa ja merivyöhykettä . Useat merilajit , mm. Sokkeloisessa saaristossa on lukuisia fladoja eli ahtaiden salmien mereen yhdistämiä maatuvia vesialueita. Tarkoituksena onkin vain estää asiattomilta maihinnousu . Saaristomeren kansallispuisto on hyvin monipuolinen Pohjois-Itämerta edustava alue, missä suolapitoisuus on noin 6 %0. Luonnonsuojelulakia käytetään väärin rauhoittamalla hyviä kesämökkisaaria, joiden luonnonsuojeluarvo on vähäinen. Suojelutoimet voi ja pitääkin ulottaa koskemaan myös 164 hylkyjä tai paikkoja, joista voi olettaa löytyvän hylkyjä . Sen vuoksi onkin tärkeätä , että myös vesialueet kuuluvat puistoon . Suuri osa Itämeren hallikannasta poikii täällä. Veden puhtauden suojelemiseksi on estettävä vettä likaavan teollisuuden tulo lähialueille ja tehostettava asumajätevesien puhdistusta sekä öljyntorjuncaa. Kansallispuistoissa alueen käyttöä voidaan säännellä tehokkaasti ja ulottaa suojelutoimet m yöskin vesialueille. Laajan puiston muutamiin osiin ehdotetaan urheilusukelluskieltoa sekä täysin rauhoitettuja luonnonpuistomaisia alueita. rakkolevä, ovat täällä levinneisyytensä äärirajoilla. Porkkalan kansallispuisto edustaa keskisen Suomenlahden puhdasvet1S1ä alueita, suolapitoisuus noin5 .5%o. On syytä painottaa kansallispuistojen merkitystä kulttuurija muinaismuistojen suojelussa. Kuuden promillen suolapitoisuuksineen se edustaa jo varsinaisen Itämeren reunaosia. Kansallispuistokomitea ehdotti seuraavia uusia saaristoalueita: Itäisen Suomenlahden kansallispuisto (suolapitoisuus noin 4 %0) edustaa Suomenlahden keskija itäosia . Seilin suunniteltuun luonnonpuistoon Nauvossa kuuluu maata 680 hehtaaria ja vettä 4 000 ha, joskin valtioneuvoston tekemä periaatepäätös koskee alueesta vain osaa. SUUNNITELLUT SUOJELUALUEET Edustavuuden lisäämiseksi kansallispuistokomitea ehdotti rannikkomme eri osiin seitsemaa kansallispuistoa ja yhtä luonnonpuistoa. Alueeseen kuuluu kaikkia saaristovyöhykkeitä, myös fladoja ja kuroutumajärviä (glo). Mikkelinsaarten kansallispuistossa SUOMEN LUONTO 34/78 37. Mökinomistajat katsovat toimivansa alueensa ''vartijoina'' . Vesi on aavistuksen verran likaantunutta. vsk.. Joissakin tapauksissa rauhoituspäätös on perustunut vain hakijan ( = maanomistajan) antamiin tarkistamattomiin tietoihin
Itämeren ns. Mutta puutteitakin jää: Itäja Keski-Suomenlahden sisäsaaristo fladoineen ja kuroutumaJarvmeen , eraat Ahvenanmaan rantatyypit (esim. Useat merilajit ovat täällä äärirajoillaan. vsk. 5 %0 . Ahvenanmaan saaristoonkin tarvitaan lisää suojelualueita. Ulkoilualueiden tarve on erityisen suuri jäiväthän etelärannikollamme; Itäisen Suomenlahden ja Porkkalan kansallispuistot nyt perustamispäätöksen ulkopuolelle. Niiden pelastamiseksi ei riitä Itämeren saastumisen pysäyttäminen eikä suojelualueiden perustaminen. Selkärangattomien eläinten sekä levien kannat vaihtelevat Itämeren suolaisuuden , lämpötilan ja ravintei.;; suuden muutosten mukaan . Sen vuoksi hallituksen ohjelmaa koskeva periaatepäätös oli kylmä suihku . pikkukilokkisuolayrtti -rannat) sekä Pohjanlahden maankohoamisrannikko hiekkaja niittyrantoineen. Kaikkia em. Suomen ainoa etelänkiislayhdyskunta pesii Aspskärin Haverörenillä. Myös Mikkelinsaaret pitäisi voida rauhoittaa luonnonsuojelualueena. 189-191) ja pohjoismaiseen lintuvesisuojelusuunnitelmaan sisältyvät suojelualueehdotukset. Kansainvälisesti tärkeitä ovat Project Aqua -kohteet (mm . Jurmon harjusaari kuuluu suunniteltuun Saaristomeren kansallispuistoon. .;; Öljyonnettomuudet uhkaavat maarannan kasveista pahiten aivan vesirajassa kasvavia lajeja, kuten pikkukilokkia ja jäämerentähtimöä. sä suolapitoisuus on 0. Rahjan kansallispuisto edustaa keskisen Perämeren murtovesiluontoa , ja suolapitoisuus on siellä 0.2-3 %0. Mikkelinsaaria lukuunottamatta nämä alueet ovat pääasiassa valtion omistamia, ja ne tulisikin rauhoittaa nyt aarnialueina tai luonnonhoitometsinä. Suolapitoisuus on 5. 5-6 %0. Keynäksen artikkeli ss. uhanalaisia eläinlajeja ja useimpia kasvilajeja elää jo olevilla tai ehdotetuilla suojelualueilla. Itäisen Suomenlahden, Porkkalan, Mikkelinsaarten ja Rahjan kansallispuistot jäivät pois suunnitelman ensimmäisestä toteuttamisvaiheesta. 165. Monet kasvilajit voivat tarvita säilyäkseen vielä erikoisia hoitotoimia, kuten varjostavan puuston poistoa tms . Nämä ehdotetut kansallisja luonnonpuistot edustavat jo aika hyvin Itämeren luontoa Suomen alueella. Seu tukaavalii tot ja eräät kunnat ovat omissa suunnitelmissaan esittäneet lisäksi muita suojelualueita, lähinnä pieniä. Yksikin laaja onnettomuus voi hävittää kokonaan merivehnän tai perämerenmarunan pienet populaatiot. Ne ovat harvinaistuneet saarten laidunnuksen loputtua. Sen hietikoilla viihtyy mm . suosivat laidunnettuja rantoja. PohjanpitäjänlahtiTammisaaren saaristo, ks . Harvinaisten kasvien suojelemiseksi on liikkuminen niiden kasvupaikoilla ohjattava tietyille väylille ja kukkien poiminta tietenkin kiellettävä. Merenkurkussa veden suolapitoisuus on noin 4. Alueella on harvinaisia ja osittain endeemisiäkin lajeja. Alueella elää murtoveteen sopeutunut harrikanta. Perå"meren kansallispuisto on Ruotsin kanssa yhteinen Perämeren pohjoisosan suojelualue , m1ssuoMEN LUONTO 34/ 78 37 . Rauhoittaminen on muiden, lajista toiseen vaihtelevien suojelutoimien ehdoton edellytys. Näi-~ tä lajeja suojellaan parhaiten suou jelemalla koko Itämerta . rantaniityt , poikkileikkaus saariston vyöhykkeisyydestä sekä Pohjanlahdelle luonteenomaisia lajeja. Itäisellä Suomenlahdella sijaitseva Aspskärin pieni saariryhmä rauhoitettiin lääninhallituksen päätöksellä 1953 . 32 %0. Alueella on osittain ulkosaariston leimaa suurten selkien vuoksi . kovin harvinaiseksi käynyt otakilokki. Poikkeuksena voivat olla eräät vesirajassa elävät harvinaiset lajit, kuten ruskolevä Waernicella lucifuga, joiden uhkana ovat laajat öljyonnettomuudet. Seilin luonnonpuisto s1Ja1tsee hyvin tutkitulla sisäsaaristoalueella (Saaristomeren tutkimuslaitos) . SUOJELTAVAT ELIÖT Muutamat lajit ovat uhanalaisia. Suojelun kohteita siellä ovat mm. Kansallispuisto-ohjelman lisäksi on vireillä muitakin suojelualueohjelmia. Jotkut kasvit. alemmassa kasvija eläinmaalajistossa ei liene ihmisen suoranaisesti uhkaamia lajeja
Maassa on myös pieni erillinen sisämaakanta. Reviirien pääosa sijaitsee kuitenkin Itämeren rannikon tuntumassa. 90 merikotkareviiriä. Samalla on voitu sopia tutkimusmenetelmien yhdenmukaistamisesta, tietojen vaihdosta ja tehostetuista kansainvälisistä ponnisteluista uhatun merikotkakannan suojelemiseksi . Esko Joutsamo Itämeren alueen merikotkat Suomen ja naapurimaiden lintumiehet ovat jo vuosikymmenien ajan sydän kurkussa seurailleet merikotkien vaiheita ja ponnistelleet niitä uhkaavan sukupuuton torjumiseksi. Merikotkasta on tullut eräänlainen luonnonsuojelun ja luonnonsuojeluongelmien symboli tämän päivän Euroopassa. Puolan merikotkakanta jäänee alle 50 parin . Onko mahdollista pysäyttää kannan lasku alueilla , missä laji on jo lähellä sukupuuttoa. Laajemminkin on kiinnitetty huomiota merikotkaan, jonka kudoksista löytyneet ympäristömyrkyt johdattivat koko maailman tutkijat vaarallisten PCB-kemikaalien jäljille ja jonka museoyksilöiden höyhenistä on takakäteen voitu seurata Itämeren myrkkysaastumista vuosikymmenten varrella. Pesintätulos on ollut huono, erityisesti Itämeren rannikkoal_ueilla. Luonnonsuojelussa vain käytännön tulokset merkitsevät. Onko mahdollista säilyttää nykyinen kanta alueilla, missä se vielä on hyvä. Saksan liittotasavallasta laji ehti jo 1930luvun alussa hävitä sukupuuttoon , mutta nykyisin rannikkoalueella asustaa 4-6 paria. Näiden kokousten tuloksena on voitu kartoittaa merikotkatilanne koko lajin Länsi-Euroopan levinneisyysalueella ja erityisesti Itämeren vaikutusalueella. Osa näistä on sisämaan järvillä. Merikotkan nykynäkymistä kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja ja Suomen merikotkatyöryhmän jäsen Esko Joutsamo, joka on itsekin osallistunut Saaristomeren kotkien tarkkailuun. On olemassa muitakin aloitteita, jotka tähdentävät yhteisten ponnistelujen tarvetta pe166 lastamaan sitä, mitä on totuttu kutsumaan Euroopan alkuperäiseksi luonnoksi. Suomessakin on ajoittain kysytty, kuinka paljon huomiota oikeastaan kannattaa suunnata yhteen lintulajiin . Niitä voidaan saavuttaa vain lähestymällä rakentavasti käytännön ongelmia. Tässä mielessä uskon , että tämä Svan0yn kokous auttaa muodostamaan selvän ja realistisen kuvan merikotka tilanteesta tänään''. Sanat eivät kuitenkaan riitä. Laji on kokonaan rauhoitettu, mutta kurittomat metsästäjät tappavat siitä huolimatta kotkia . Pesimäalueita uhkaavat etenkin metsänhakkuut. Tiedän, että monet ovat varsin pessimistisiä merikotkan tulevaisuudesta eräissä Euroopan osissa. vsk.. Tieto on kuitenkin ensimmäinen askel käytännön luonnonsuojelutuloksiin. Itämeren ja samalla koko LänsiEuroopan alueen merikotkakannan tilaa on tarkasteltu kahdessa asiantuntijakokouksessa: syksyllä 1974 Lammin biologisella asemalla ja syksyllä 1976 Svan0yn tutkimusasemalla Norjassa pidetyissä merikotkasymposiumeissa. Ympäristömyrkkyongelmien ja pesimäalueilla vallitsevan yleisen rauhattomuuden lisäksi erityisiä pesinnän häiriötekijöitä ovat ''lintutieteilijöiden'', munankeräilijöiden, valokuvaajien ja muiden kulkijoiden liikkuminen pesien ympärillä sekä lentoliikenne , eritoten matalalla lentävät helikopterit. Lienee syytä toistaa Svan0yn symposiumissa puheenjohtajana toimineen Magnar Nordenhaugin avaussanoja: "Maaliskuussa 1976 toinen Euroopan asioita käsitellyt ministerikokous Brysselissä hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan Euroopan Neuvoston puitteissa tulisi perustaa asiantuntijaryhmä luonnostelemaan sopimusta Euroopan eläinja kasvilajiston suojelemiseksi. Lajin suojelu ja tutkimus ovat vasta alussa . NYKYTILANNE Itämeren rannikkovaltioista Tanska on kokonaan menettänyt merikotkan pesimälajina. Yleisesti ottaen olen itsekin sitä mieltä, että pessimismiin on aihetta sen yhä lisääntyvän lajimäärän osalta, jota uhkaa sukupuutto. metsänhoitotoimenpiteiltä. Näistä syistä lajin suojelutoimenpiteet on jouduttu viemään äärimmäisen pitkälle: pesäpuut on varustettu erikoisrakenteilla kiipeämisen estämiseksi, pesiä valvotaan ympärivuorokautisesti koko pesimäkauden ajan asuntovaunuista, joista on suorat yhteydet poliisiin jne. Saksan demokraattisessa tasavallassa on 70-luvulla ollut vuosittain asuttuina n . Pesäpuiden ympäristö on rauhoitettu 100 m:n säteellä mm . Neuvostoliiton rannikolla merikotkia esiintyy ainakin Eestissä, SUOMEN LUONTO J4178 } 7. Laji on rauhoitettu ja sen kaikenlainen häirintä mukaanlukien pyydystäminen , kauppa ja valokuvaaminen on kielletty
Tavanomaisten suojelutoimien (pesien vartiointi, pesäalueiden rauhoitus , talviruokinta) toteuttaminen Grönlannissa on todettu erittäin vaikeaksi ja osin hyödyttömäksikin . 13 5 000 kr. Maassa on kaksi erillistä populaatiota: Itämeren rannikon kannaksi arvioidaan korkeintaan 60 paria ja Lapin sisämaakannaksi vähintään 20 paria. Kannan suuruudeksi arvioidaan nykyisin n . 1976 olivat n . Suojelun kannalta suurin ongelma on poroja lammastalouden harjoittajien vakaa käsitys maaja merikotkien vahingollisuudesta. Itämeren alueen DDT-määrät ovat viime aikoina laskeneet. C " C merikotkasta tapettiin 28 ensimmäisen elinvuoden aikana. Nuorten yksilöiden määrä on kasvanut ja ikäluokkajakautuma laajentunut. Asuttujen reviirien määrä koko maassa on 35 paikkeilla. D 167. Ruotsin merikotkakannan tila on tunnettu pitkään ja perusteellisesti. Ruotsin merikotkia uhkaavat suurin piirtein samat tekijät kuin Suomenkin . 80 % Länsi-Euroopan kokonaiskannasta. Maassa on menossa mittava merikotkan suojeluja tutkimusohjelma , jonka vuosikulut esim. Toisaalta tämä osoittaa, että Itämeren merikotkakanta on vielä kaukana tervehtymisestä . 15 1.3 n.1.2 0.33 0.39 Taulukko kuvaa Suomen merikotkien pesi mä tuloksia 1977. Laji on Neuvostoliitossa kokonaan rauhoitettu . Tarkemmat tiedot merikotkan esiintymisestä Liettuan, Latvian ja Leningradin alueilta puuttuvat. Suomen Lapista saatiin kesän aikana merikotkatietoja. 5 milj. missä asuttuja reviirejä on nykyistn kymmenkunta. Täysin varmoja pesimishavaintoja ei kuitenkaan ole tehty . SUOME LUONTO 34/78 37. Poikastuotto on Itämeren populaatioihin verrattuna noin 3-4-kertainen . Syynä on ilmeisesti ympäristömyrkkyjen vähäisempi esiintyminen Atlantin ravintoketjuissa sekä pesäpaikkojen luoksepääsemättöm yys. 100 paria. Viime vuosi oli myös ensimmäinen, jolloin merikotkat tuotuvat Suomen rannikolla enemmän lentopoikasia kuin Ruotsin puolella (9 kpl Ruotsin rannikkoalueella) . pesäpoikasina rengastetu1sta 29 Yleistoteamuksena havaitaan, että pesimätulos oli paras pitkään aikaan . Saaristomeri Ahvenanmaa Merenkurkku Koko maa Asuttujen reviirien määrä Onnistuneiden pesintöjen määrä (lentopoikasiin asti) Epäonnistuneiden pesintöjen määrä ( + pesimät1ömät parit) Pesinnän onnistumisprosen11i Lentopoikasten määrä Lentopoikasten määrä onnistunutta pesintää kohden Lentopoikasten määrä asuttua reviiriä kohden 37.5 3 1.0 0.38 18 11 38.9 n. Rauhoituksesta huolimatta Grönlannin merikotkien suurimpana uhkana ovat lammasfarmarit , jotka elinkeinonsa turvaamiseksi ampuvat ja pyydystävät kotkia suuret määrät; esim. Merikotka rauhoitettiin Norjassa 1968 . Y mpäristömyrkkyongelmatkaan eivät ole mitenkään poistuneet kuvasta, vaikka esim . Pesimätulos on täälläkin varsin huono . Pesimätulokset on tiivistetysti esitetty oheisessa taulukossa. Merkkejä tilanteen paranemisesta on kuitenkin maastossa havaittavissa. Lentopoikasmäärät ovat kuluvalla vuosikymmenellä vaihdelleet 4-10 yksilön välillä, mutta nyt päästiin vähintään 15 lentopoikaseen. Laji rauhoitettiin siellä kokonaan v. ] SUOMEN HYVÄ VUOSI 1977 Merikotkan pesimätuloksen seu~-----------, raamista jatkettiin Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston merikotkatyöryhmän johdolla. kr pesimäpaikkojen suojeluun ja n . 50 000 kr yksinomaan merikotkaa koskeviin myrkkytutkimuksiin . Lencopoikasia varttui ainakin viisitoista, ja todisteena aikaisemmasta poikastuotosta rannikoillamme nähdään myös nuoria yksilöitä (kuvassa oikealla) . Toisaalta pesimäbiotooppeja on tuhoutunut metsänhakkuissa sekä teiden ja loma-asuntojen rakentamisen takia. Muusta Länsi-Euroopasta mainittakoon erityisesti Norja , jonka nykyiseksi merikotkakannaksi on arvioitu 450 paria. Grönlannin merikotkakantaa on selvitelty Tanskan Lintutieteellisen Yhdistyksen · ja Tanskan WWF:n toimesta vuodesta 1972 lähtien . 197 3. vsk. 8 n.1.1 0.44 12 38 3 13 9 25 25.0 34.2 4 n. Eräillä reviireillä on muodostunut uusia pareja, uusia vaihtopesiä on löytynyt ja ehkä uusia reviirejäkin muodostunut. Itämeren alueen kotkien lisääntymistulos on kehno, v. Ruotsin valtio on viime 10-vuotiskauden aikana käyttänyt n . 1977 voitiin todeta vain 9 lentopoikasta. Alueelliset ja vuosittaiset vaihtelut pesinnän onnistumisesta ovat edelleen suuret. Varovaista valistustoimintaa ja jonkinlaisen vahingonkorvausjärjestelmän luomista pidetään sensijaan tarpeellisena. Suoranainen häirintä on joissakin tapauksissa saattanut huonontaa pesimätulosta . Tähänastiset tutkimukset eivät kuitenkaan ole voineet osoittaa käsityksiä oikeiksi, eikä vaatimuksia kotkien rauhoituspäätöksen purkamiseksi ole siten pidetty perusteltuina. Tämä on n
Sikiö kalvoineen ja istukkoineen on hajonnut (maseroitunut) , ja kohtuun on häiriön yhteydessä muodostunut synnytyskanavan tukkinut patologinen kurouma . 9. LISÄÄNTYMINEN Tavallisesti hylkeet synnyttavat vuosittain yhden poikasen. Fil.lis. Silloin tiedettiin, että Perämeren sukukypsistä norppanaaraista vain joka kolmas poikii normaalisti; nyt tiedetään aika lailla myös siitä, mikä vaivaa norppien enemmistöä . 30 % ) naaraista eivät nekään ole kantavia, vaikka edellisenä kiima-aikana on munarauhasista irronnut kypsä munasolu eikä em . put (n . Se on varsin pysyvä ja tämänhetkisen käsityksen mukaan aiheuttaa monivuotisen , ehkä suorastaan elinikäisen hedelmättömyyden. vsk.. 19766) . Tämän vuoksi yleensä keskimäärin 7080 % sukukypsistä hyljenaaraista poikii vuosittain . Tietomme hylkeiden ja myrkkyjen suhteista ovat selvästi lisääntyneet siitä, kun tässä lehdessä niistä viimeksi kirjoitettiin (SL 1 / 76) . Kuvassa on norppa, joka cutkimusten jälkeen saa palata kotiveteensä Perämereen. Ei-kantavista naaraista, joita nyt on siis 2 / 3, yli puolet on sellaisia, joilla sikiönkehitys on alkuvaiheessaan keskeytynyt. Jäljet johtavat myrkkyihin, eritoten PCBja DDTkemikaaleihin. Tämä riittääkin yleensä säilyttämään kannan , sillä hylkeet ovat varsin pitkäikäisiä: vanhin tunnettu varsinainen hylje oli 50-vuotias kaspianhylje, ja Itämeren kahden yleisimmän lajin , norpan ja harmaahylkeen eli hallin, tiedetään saavuttaneen yli 40 vuoden iän (Eibatov 1976); varsin tavallisia ovat yli 20-vuotiaat yksilöt. Eero Helle on Oulun yliopiston eläintieteen laitokselta käsin ja Suomen Akatemian tutkimusassistenttina tutkinut hylkeitä, etenkin Perämeren norppia, joiden lisääntymishäiriöistä hän alustavasti kertoi Suomen Luonnon numerossa l / 1976, s. Sukukypsiksi tultuaan (3 5 v.) naaraat säilyttävät lisääntymiskykynsä lähes koko elinaikansa siten, että 168 3-5 peräkkäisen poikimisen jälkeen ne jättävät yhden vuoden väliin "toipuakseen" synnytysten rasituksista. Viime vuosien tutkimustulokset osoittavat huolen aiheelliseksi: Perämeren norppien lisääntyminen on häiriintynyt niin pahasti, että voidaan hyvin puhua lisääntymiseltään maailman häiriytyneimmästä merinisäkäskannasta. kehityshäiriötä ole tapahtunut. Muualta maailmasta saapuneet raportit mm. LoRavintoketjuista hylkeisiin rikastuvat myrkyt haiccaavat niiden lisääntymistä. Kalifornian merileijonista kertovat ovat osoittaneet näiden myrkkyjen uhkaavan myös nisäkkäiden lisääntymistä. Tämän epänormaalin tilanteen syytä ei tiedetä . NORPPIEN PCB JA DDT Lisääntymishäiriöiden syitä on etsitty monista eri tekijöistä , mutta jo varhain on epäilty ympäristömyrkkyjä , nimenomaan PCB(polyklooratut bifenyylit) Ja DDT-johdannaisia. Syy-yhteys tilanteen ja vaikeasti hajoavien ympanstomyrkkyjen välillä on mitä todennäköisin . Hylkeen lisääntymistä on tutkittu Simon edustalta pyydystetyistä norpista , mutta saadut tulokset kuvastanevat tilannetta paljon laajemmallakin Itämeren alueella (Helle ym . Tutkijat ovat jo vuosia huolestuneesti odottaneet haittavaikutusten ilmaantumista hylkeisiin, sillä merikotkakanta on jo kauan kärsinyt myrkyistä. Näiden hisuoMEN LUONTO J4178 37. Eero Helle Itämeren hylkeiden lisääntyminen ja ympäristömyrkyt Hylkeet ovat merikotkan tavoin Itämeren ravintoketjujen huipulla, ja meren ympäristömyrkkyjä kertyy niihin erityisen runsaasti. Tuossa kannassa lisääntymisteho putosi 1960-luvun alun normaalitilanteesta vuoteen 1972 mennessä nykyiselle tasolleen (Helle 1977)
Kihlscröm , J. Riiscacietccllisiä Julkaisuja 37 Finnish Gamc Rcsearch, painossa. 1972) ja alkion kiinnittyminen kohdun seinämään vaikeutunut (Kihlström ym . taasti hajoavien yhdisteiden esiintyminen Simon norppasaaliissa ilmenee oheisesta taulukosta . W ., Grincr, L. Helle , E., O lsson, M. menneitten aikojen pahimpia keväitä, jolloin harmaahylkeen kuutteja nu11m11n hengiltä satamaarin. sukupuolihormonit (mm . E. Risebrough ym. Ambio 1, 4: 148-149. 1976 a: DDT and PCB lcvcls and Rcproduction in Ringcd Scal From thc Bothnian Bay. 1968: Po/ychlorinatcd biphcnyls in rhc global ccosystcm. Friend , M. Myrkkyjen onkin todettu vaikuttaneen tätä kautta lisääntymisbiologisiin toimintoihin . 1976 b: High frcqucncics of pathological changcs in scal uccri corrclarcd wirh PCB lcvcls. W ., Reiche , P., Peakall, D . , Johansson , N., Kihfström, f. N. & Peakall, D . & Kirven , M. & Jensen, S. 1973: DDTand thc frcqucncy of Jmplanccd Ova in thc Mousc. PCB Conlerence II. & Trainer, D . PCB ja DDT kiihdyttävät elimistössä sellaisten entsyymien syntymistä, jotka hajottavat ns . T. & Lundberg, C. Tärkein on bvainto, että normaalisti kantavat naaraat ovat olleet selvästi puhtaampia myrkyistä kuin sikiönkehityshäiriön kokeneet naaraat. B., Merman , S. Tuo mahdollisuus kasvaa kuitenkin mitä suurimmaksi todennäköisyydeksi, kun tarkastelemme sitä laboratoriooloissa järjestettyjen kokeiden rinnalla. 0. 1972: Effcccs of PCB on mammalian rcproduction. kuukautiskierto on pidentynyt (Örberg ym. JA POPULAATIOTASOLLA Populaatiotasolla em . J. Kalifornialaisen merileijonan ennenaikaisten synnytysten syyksi onkin todettu virusinfektio, jolle on luonut edellytykset PCBja DDTjohdannaisten alentama vastustuskyky (Gilmartin ym . Itämerellähän kummankin myrkkyryhmän pitoisuudet ovat hyvin korkeita, mutta syypääksi häiriöihin epäillään eräiden muiden havaintojen perusteella etenkin PCB-yhdisteitä. Environmental Contamination & To. SUOMEN LUONTO J4/78 37. E., Örberg, J., Lundberg, C., Danielsson, P. DeLong , R. Helle , E. Toinen vaikutustie käy vastustuskyvyn alenemisen kautta. Friend, M. Helle, E., Olsson, M. MYRKKYJEN VAIKUTUS YKSILÖTASOLLA ... Vastaus jää edelleen avoimeksi, mutta hylkeiden kannalta itse pääasia, korkeiden myrkkypitoisuuksien ja patologisten häiriöiden välinen yhteys, näyttää erittäin todennäköiseltä. vsk. 169. W., Riscbrough , R. D . 1972, Lundberg ja Kihlström 1973) . 12: 104115 . Sukupuolten välisenä erona mainittakoon, että urosten myrkkypitoisuudet nousevat iän mukana, mutta naaraiden pitoisuudet pysyvät ennallaan ensimmäisten ikävuosien jälkeen . W ., Swceney, J. 1976) . Zhur. Dis. . & Kihlscröm, J. 1977: On rhc rcproductivc succcss in rhc Bothnian Bay popularion of rhc Ringcd Scal, Pusa hispida Schrcbcr, and fucurc prospccts for chc spccics. steroidihormoneja, 101ta ovat mm. A., Dailey , M. 1970 b: Som c cffccts of sublcthal lcvcls of insccticidcs on vctrcbratcs. C., De Lappc, S. & Sydhoff, J. Risebrough , R. Ambio 5, 5-6: 261 263 . Symposium on thc Procection of Balcic Seals, 1977, Haikko. & Trainer, D . Hiirillä mm . . E. Haitallisten ja jopa vaarallisten yhdisteiden pääsyä luontoon on toki vastustettava tehokkaasti jö nyt tiedossa olevien näyttöjen perusteella. 1976: Nacural lifr span in Phoca caspica. 6: 335-342 . M. .. Ambio 5, 4 : 188189. Bull . 1976: Prcmarurc Parcurition in thc California Sca Lion. Wild!. PCB ja DDT vaikuttavat nisäkäsyksilöön ainakin kahta tietä: häiritsemällä sukupuolihormonien aineenvaihduntaa ja alentamalla yleistä vastustuskykyä (Friend ja Trainer 1970a, b) . Dis. G. 1976b) . (Venäjäksi) Zool. Tämä määrä vastaa täysin esim. 1972: Administration of DDT and PCB Prolongs Ocsrrus Cyc/e in Micc. 1968). Kun metsästyspaine on viime vuosina selvästi heikentynyt , osin lainsäädännön turvin, hylkeet ovat toisen ja tuhoisamman paineen alaisina: yli puolet vuotuisesta normaalituotosta tuhoutuu jo emon kohdussa ennen syntymää. Mielenkiintoisia ovat siksi minkeillä tehdyt kokeet, joissa PCByhdisteet alensivat ratkaisevasti alkioiden kiinnittymisfrekvenssiä kohdun seinämään, mutta DDTjohdannaiset eivät yksinään tätä aiheuttaneet (Jensen , Kihlström , Olsson, Lundberg ja Örberg , julkaisematon aineisto). Nacurc 220: 10981/02. L , Smith . G .. Kumpi tie on siis johtanut Itämeren hylkeiden lisääntymishäiriöihin vai onko tapahtuman taustalla jokin aivan muu vaikutustie. D KIRJALLISUUS Eibatov . Edelläkuvatut häiriöt aiheuttaa kumpi hyvänsä myrkkyryhmä. Örbcrg, f. Lundberg , C. & Jensen , S. Niiden naaraitten myrkkypitoisuudet, jotka eivät ole kantavia mutta joilla munasolu on irronnut, ovat keskimäärin normaalisti lisääntyvien ja lisääntymishäiriöisten välillä. National Swedish Environmencal Proteccion Board / Publicacions 1973: 4 E: 109111. Keskeistä tässä on, että heikkokuntoiset kantavat naaraat ovat luonnon tavanomaisille viruksille ja bakteereille hyvin otollinen kohde . n PCB kokonaisDDT Naaraat : normaalisti kantavat 24 73 88 ei-kantavat, munasolu irronnut 8 89 100 kohdussa patologinen kurouma 29 11 130 Urokset: 24 100 130 Simossa pyydyste11yjen norppien traanista eristetyssä rasvassa on hyvin korkeita myrkkypicoisuuksia (luvut tarkoittavat mg/kg); n = tutkittujen yksilöiden lukumäärä (Helle ym. Science 170: 13141316. lisääntymishäiriö vaikuttaa oleellisesti kannan lisääntyvyyteen. Näin lyhyesti esitettyinä tulokset eivät osoita muuta kuin mahdollisen syy-yhteyden myrkkypitoisuuksien ja lisääntymishäiriöiden välillä. B. Kannattaa huomata myös urosten myrkkypitoisuuksien olevan keskimäärin samaa tasoa kuin lisääntymishäiriöisten naaraiden . Wild!. }. Gilmarrin , W . LV , 12 : 18931896 . 0. Myrkkypitoisuuksien havaitaan olevan Perämerellä alhaisempia kuin eteläisemmällä Itämerellä, mutta monin verroin korkeampia kuin useimmissa paikoissa maap:a!!o!la aikaisemmin todetut. xicology 9, 5: 267-270. Myrkkyjen pysyvyyden ja tilanteen hitaan korjautumismahdollisuuden vuoksi myrkkyvaara on Itämeren hylkeitä nyt uhkaavista tekijöistä ehdottomasti vakavin . 1970 a: Po/ychlorinaccd bilcny/: inccraccion wich duck hcpaticus virus. A
Laboratoriokokeissa on todettu kalojen rikastavan PCB-aineita ympäröivästä vedestä noin satatuhatkertaisesti. Siksi Itämeren myrkkytutkimukset ovat suuresti edistäneet ympäristömyrkkyjen tutkimista muuallakin. Erkki Häsänen työskentelee nyt Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kemian laboratoriossa ympäristönsuojelutekniikan tutkimusprofessorina. Tämä työryhmä organisoi 1974 laajan tutkimuksen, johon osallistuivat kaikki Itämeren rannikkovaltiot. keskushermostoon (elohopea) . Metalleista keskityttiin elohopeaan, kadmiumiin ja lyijyyn , klooratuista hiilivedyistä lähinnä DDT:hen ja sen johdannaisiin sekä PCB-aineisiin. vsk .. DDT johdannaisineen ja PCB-aineet). Tämä osoittautui myöhemmin ehdottoman välttämättömäksi, mm . Ympäristömyrkkyjen välitön myrkkyvaikutus on usein pieni. DDTja PCB-pitoisuudet vaihtelivat sekä lajeittain että alueittain . Luonnossa rikastumiskerroin voi olla useita miljoonia. 1 mg / kg) korkeammat kuin silakassa ja kampelassa (noin 0.05 mg/kg) . Edellämainittuja aineita ei ole aikaisemmin esiintynyt luonnossa lainkaan tai vain hyvin alhaisina pitoisuuksina. Koska klooratut hiilivedyt kersuoMEN LUONTO 34/78 37. Meiltä työhön osallistuivat Merentutkimuslaitos, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos , Valtion eläinlääketieteellinen laitos ja Vesihallitus. Ympäristömyrkyiksi sanotaan eliöstölle vaarallisia alkuaineita (mm. ihmistä, ravinnon kautta vahingoittava (elohopea) . Silakan elohopeapitoisuuksien alueelliset erot näkyvät kuviosta 1. elohopea, kadmium ja lyijy) sekä ravintoketjuihin kerääntyviä myrkyllisiä orgaanisia yhdisteitä (mm. Radioaktiivisilla aineilla tarkoitetaan tässä lähinnä niitä keinotekoisia radionuklideja, joita ydinenergiaa käytettäessä joutuu ympäristoon (keesium13 7, strontium-90, tritium ja plutonium). Eläimillä vaikutus kohdistuu usein lisääntymismekanismeihin (DDE, PCB) , ihmisellä mm . Korkeimmat ne olivat silakassa. Ly1jypitoisuudet olivat kaikissa kalalajeissa noin O. Siksi järjestettiin ' 'koekierros'', jossa kaikki laboratoriot tut· kivat samat näytteet ja tuloksia verrattiin. Edellämainittujen ympäristömyrkkyjen maarittäminen on osoittautunut huomattavan vaikeaksi. Pitoisuudet olivat rannikolla korkeammat kuin avomerellä, Elohopeapitoisuudet olivat turskassa (noin O. Kaikkien lajien pitoisuudet olivat Itämeren eteläosassa korkeammat kuin muissa osissa. Tutkittavina kaloina olivat lähinnä turska , silakka ja kampela . Kadmiumpitoisuudetkin olivat eri kalalajeissa samaa suuruusluokkaa, noin 0.01 mg/kg. Ympäristömyrkky voi olla sekä lajille vaarallinen myrkky (DDT, DDE ja elohopea linnuille, PCB lohikaloille ja hylkeille) tai yksilöä, esim . Rannikon kaloissa oli selvästi enemmän elohopeaa kuin avomerellä. alueellisten erojen selvittämiseksi . Luonnossa esiintyviä myrkkyjä vastaan eliöt ovat yleensä kehittäneet puolustusmekanismeja, mutta tätä kykyä niillä ei ole varsinkaan hitaasti hajoavia, klooria sisältäviä orgaanisia yhdisteitä vastaan . Poikkeuksena on tritium, joka ei rikastu lainkaan. Erkki Hå"så·nen Itämeren ympäristömyrkyt ja radioaktiiviset aineet Itämeri on tullut tunnetuksi ympäristömyrkyistään, koska sen myrkkyjä on tutkittu kauan ja koska ne sen vähäisessä ja hitaasti vaihtuvassa vedessä säilyvät ja rikastuvat tehokkaasti. Suomen tutkimusalueena olivat Pohjanlahti ja Ahvenanmeri sekä osa Suomenlahtea. Rikastumisen seurauksena eliossa on metallimyrkkyjä noin 1 000-10 000 kertaa enemmän kuin vedessä; kloorattujen orgaanisten aineiden rikastumiskerroin on noin 10 000-100 000. Radioaktiiviset aineet rikastuvat yleensä noin tuhatkertaisesti. 1 mg / kg tai vähemmän. Fil.tri. YMPÄRISTÖMYRKKYJÄ ON TUTKITTU Itämeren alueella 1960-luvulta lähtien, aluksi satunnaisesti ja vuodesta 1972 lähtien Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja Merentutkimuksen tieteellisen komitean (SCOR) asettaman työryhmän koordinoimana. Y mpäristömyrkkyä luonnehtii 170 kolme ominaisuutta: se on myrkyllinen , joskin vaikutus saattaa ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua; se säilyy luonnossa kauan; se rikastuu ravintoketjuissa. Aikaisemmin hän on Helsingin yliopistossa tutkinut ydinkokeissa syntyneiden radioaktiivisten aineiden kulkeutumista ja Otaniemen reaktorilaboratoriossa elohopeayhdisteiden rikastumista luonnossa. Selviä alueellisia eroja ei havaittu
Niistä joutuu vesistöihin vuosittain arviolta muutama tuhat Curieta tritiumia. Tulevaisuudessa niiden tärkeimpiä lähteitä tulevat olemaan ydinvoimalat, myöskin Itämeren alueella. ITÄMEREN YMPÄRISTÖMYRKKYTILANTEESSA on tämänhetkisten tietojen mukaan tärkein PCB-kysymys. Itämeren raskasmetallipitoisuudet vastaavat suomalaisten sisävesien pitoisuuksia, mutta ovat pienemmät kuin Pohjanmeren. Myös DDT:n pitoisuudet ovat laskeneet, kun aineen käyttöä on ryhdytty supistamaan. DDT on peräisin lähinnä maanviljelysalueilta, mutta kokonaiskuormitusta ei tiedetä. Ympäristömyrkkyjen torjuntaan tarvitaan valppaita tutkijoita, moderneja välineitä, ajanmukaista lainsäädäntöä sekä viranomaisten ja teollisuuden tiivistä yhteistyötä. Edellä selostettu laaja tutkimus antaa Itämeren tilasta seuraavan keskimiiå"rå"isen kuvan : 1. Pitoisuudet on ilmaism milligrammoina kalanlihan 1uorepainon kiloa koh1i . Itämereen se tulee sekä ilman että jokivesien mukana. kalansyöjälinnuissa tai hylkeissä (ks. 4. Jätteitä poltettaessa PCB-aineet tislautuvat tavanomaisessa 800-900 asteen polttolämpötilassa ilmakehään. jokisuiden , poikkeuksellisen korkeista pitoisuuksista, joista ovat esimerkkeinä Tanskan salmet, Tukholman edusta sekä Oulun, Porin ja Kotkan edustat. PCB-aineitten käyttöalueita on nykyään voimakkaasti rajoitettu , eräissä maissa lainsäädännöllä. Siitä tulee ilman kautta noin 45 % , jokien mukana luontaisesti noin 40 % ja teollisuuden päästämänä loput 15 % . Rasvaisena kalana silakka kerää näi1ä ja mui1a kloorauuja hiilivetyjä enemmän kuin vähärasvaiset 1urska ja kampela . Ympäristömyrkkyjä tullaan vastedes tutkimaan yhä enemmän. Satoja uusia kemikaaleja tulee markkinoille vuosittain, ja useinkin vasta pitkäaikainen käyttö paljastaa niiden kaikki vaikutukset. Rannikon kaloissa elohopeapimisuude1 ova1 selväs1i suuremma1 kuin avomerellä. D 171. Tutkimus ei myöskään anna kuvaa tilanteesta ravintoketjujen viimeisissä renkaissa, esim . Silakan elohopeapi1oisuude1 llämeren eri osissa. llämeren eteläosien pitoisuude1 ova1 suuremmat kuin pohjoisosien. Silakan PCB-pitoisuudet llämeren eri osissa. Em . Kuvio 2. Lyijyn kokonaiskuormitus on noin 5 400 tonnia. Kuviosta 2 näkyvät silakan PCB-pitoisuudet. Avomeren raskasmetallipitoisuudet vastaavat suunnilleen luonnontilaa. turskassa ja kampelassa). Tällä hetkellä Itämeren rannikolla tai siihen laskevien jokien varsilla toimii kuusi ydinvoima•••••• O,O•O,OIO.G6·0.12 0'1·0JID,11· 0,24 O.H -0,JO O,J0· 0.60mg11,,g Kuvio 1. Sen sijaan tutkimus etsi vastausta kysymykseen : MIST A MYRKYT TULEVAT. 2. tutkimus ei kerro paikallisten alueiden , esim. Kun voimalat toimivat häiriöittä, niiden radioaktiivisten päästöjen ympäristövaikutukset ovat hyvin vähäiset. • • • • • • •• 0·100 100·250HO·SOO SOO-75O 75')· 1000 1000 •1S001500 •2000 >200O ~glkg Jaa. Ilman kautta siitä tulee 75 % , jokien mukana luontaisesti 15 % ja teollisuudesta 10 % . muuntajissa, suurtehokondensaattoreissa, maaleissa ja itsejäljentävissä papereissa. Elohopeakysymyksen vähittäinen ratkeaminen osoittaa, mihin tutkijoiden, viranomaisten ja teollisuuden yhteistyöllä voidaan päästä: kymmenessä vuodessa rannikkoalueiden kalojen elohopeapitoisuudet ovat laskeneet kolmannekseen . silakassa) on PCB:tä ja DDT:tä enemmän kuin vähärasvaisissa (mm . vsk. Maailmassa valmistetaan teollisessa mittakaavassa noin 30 000 kemikaalia, ja niiden vuotuistuotto on miljardin tonnin luokkaa. tyvät pääasiassa rasvakudokseen, rasvaisissa kaloissa (mm . Rannikkoalueilla, varsinkin Itämeren eteläosassa, kadmiumin ja elohopean pitoisuudet ovat selvästi kohonneet , mikä johtuu teollisuuden ja asutuksen jätevesistä. Pääosan tästä tuovat teollisuuden kuormittamat joet; ilman kautta on arvioitu tulevan 10-1 5 % . Elohopeaa tulee Itämereen vuositsuoMEN LUONTO 3~4 /78 37. Pi1oisuude1 on ilmaistu mikrogrammoina kalanlihan tuorepainon kiloa kohti . PCB-aineita on aikaisemmin käytetty mm. Ne ovat peräisin teollisuuden jätevesistä ja jätteenpolttolaitoksista. Elohopea ja kadmium aiheuttavat lähinnä paikallisia ongelmia. Kadmiumia tulee noin 200 tonnia vuodessa. Sen sijaan PCB-pitoisuudet ovat voimakkaista käyttörajoituksista huolimatta ennallaan . RADIOAKTIIVISIA AINEITA on joutunut suuria määriä ympäristöön lähinnä ilmakehässä suoritetuista ydinräjäytyksistä. 2 58 57 56 55 " 53 52 1 ' ' 7 -~,:'=-~d='-=',,,,1,,-,l,+,,J.,+,,1,,.,l,+,,J.,+,,J· ' tain 30-40 tonnia. Päijänteessä. PCB-aineittenkaan kokonaiskuormaa ei tiedetä. Kloorattujen hiilivetyjen pitoisuudet Itämeressä ovat samaa suuruusluokkaa kuin Pohjanmeressä, mutta useita kertoja korkeammat kuin suomalaisissa sisävesissä, esim. Lyijykuormituksen pääosa tulee liikenteestä, autojen pakokaasuista. 3. kahta edelläolevaa artikkelia)
Jos se on 10 ° C, meren bakteeristo pystyy hajottamaan raakaöljystä 10 % useiden kuukausien aikana, ja loppu 90 % hajoaa erittäin hitaasti (GESAMP 1977). osastonjohtaja Paavo Tulkki. Suuntaus on mitä suotuisin, sillä öljy on merelle myrkkyä. 1971). Öljyä ei siis poisteta vedestä, vaan se poistetaan näkyvistä. Puhdistustoimenpiteet kohdistuvat näkyvään , pinnalla kelluvaan tai rannoille ajautuneeseen 172 öljyyn. Aluksi tärkein tapahtuma on öljyn leviäminen . Se leviää nopeasti laajalle alueelle, ja öljyn myrkyllisten osien liukeneminen veteen tehostuu . Pinnalle jää ajelehtimaan tervamainen sitkeä -massa, joka tahrii rannat. Öljyn torjunta perustuu meillä ekologisesti vaarattomampiin mekaanisiin keinoihin (turpeeseen imeyttäminen ja polttaminen). He ovat tutkineet Saaristomeren tutkimuslaitoksella öljyn ja öljyemulgaattorien myrkkyvaikutuksia. Öljyn, meriveden ja eliöstön suhteista kertovat Turun vesipiirin tutkija Kauko Häkkilä sekä Merentutkimuslaitoksen vt. Emulgaattorien haittojen takia niiden käyttöä pyritään nykyisin rajoittamaan tai luopumaan niistä kokonaan . Muutamassa päivässä siitä voi haihtua 20-30 % . Vedessä oleva kiintoaines sitoutuu öljyyn lisäten sen tiheyttä ja upottaen sen. Samana aikana koko maailman öljykuljetukset kasvoivat 4 50 milj . Kokemukset osoittavat, että emulgaattorien käyttö aina lisää vesiluontoon kohdistuvia vahinkoja . Todella suuria öljyonnettomuuksia ei Itämerellä ole sattunut eikä toivottavasti satukaan, sillä taannoisen Bretagnen onnettomuuden suuruusluokan öljypäästöt olisivat Itämeren olosuhteissa todella katastrofaaliset. Öljykalvo pymaan meillä poistamaan mekaanisin keinoin pumppaamalla, lapioimalla tai imeyttämällä se johonkin kelluvaan ja vettähylkivään aineeseen . Tuuli ja aallokko kuitenkin rajoittavat puomien tehokasta käyttöä varsinkin avomerellä . tonnia. tonnia ja Itämereen 40 000 tonnia (GESAMP 1977 , ICES/SCOR 1977). SUOMEN LUONTO 3-4/78 37 . Keveimmät jakeet haihtuvat leviävästä öljykalvosta nopeasti. Hajoamisnopeus riippuu lämpötilasta. Muualla maailmassa ollaan vasta nyt pääsemässä öljyntorjunnassa samoille linjoille. Samanaikaisesti sen tietyt osat liukenevat veteen. tonniin . Kaikkiin meriin arvioida:an joutuvan öljyä vuosittain 6 milj . Syyt öljyn mereen pääsyyn (Hilden ja Sandelin 1976) jakautuvat seuraavasu: Alusonnettomuudet 10 % Tahalliset päästöt aluksista 40 % Öljynporaus merellä 8 % Maalta tuleva öljy 42 % Suomesta ja Ruotsista tulee vuosittain tietoon yleensä lähes 300 öljyn mereen päästöä, joista tahallisia on 75-80 % . Tunnetuin ja eniten huomiota herättänyt öljyn hävittämiskeino on emulgoiminen. tonnia öljyä, mutta 1976 jo 13 milj . Alle 5 ° C lämpötilassa haJoammen on lähes olematonta. Tuuli ja aallokko hajottavat sen osittain pieniksi pisaroiksi, emulsioksi . ÖLJYVAHINGON TORJUNTAMENETELMÄT Öljypuomeilla pyritaan rajaamaan vahinkoalue ja estämään öljyn leviäminen . Tällöin öljy hajoitetaan emulgaattorin ja mekaanisen sekoittamisen avulla pieniksi pisaroiksi, jotka leviävät vesimassoihin. ÖLJYPÄÄSTÖT Öljyn käyttö, kuljetus ja paasy luontoon ovat jatkuvasti kasvaneet. Öljyn leviämisen alkuvaiheessa ovat merkittävimpiä fysikaaliset tekijät; seuraaviksi tulevat mukaan kemialliset ja valokemialliset sekä mikrobiologiset tapahtumat. Ongelmana ovat tietysti palamisjätteet, jotka tulee huolella poistaa. Suomessa emulgaattorien käyttö on rajoitettu jo vuodesta 1971 alkaen erikoistapauksiin ja silloinkin vain viranomaisten luvalla tapahtuvaksi (Kerminen ym. Suomeen tuotiin 1960 vajaat kolme milj . Pieneliöiden (bakteereita, sädesieniä, homeita ja hiivoja) hajotus voi olla 10 kertaa tehokkaampaa kuin pelkkä kemiallinen hajoaminen , mutta niiden toiminta alkaa rehota öljyyn vasta vuorokausien kuluttua. Turpeeseen imeytetty öljy voidaan helposti hävittää polttamalla. LUONTOON PÄÄSSEEN ÖLJYN KIERTOKULKU Vesistössä öljy joutuu erilaisiin prosesseihin , jotka levittävät sitä ympäristöön. vsk.. tonnista 1 700 milj . Öljyemulsio on osoittautunut paljon myrkyllisemmäksi kuin pelkkä öljy . Kauko Hå"kkilä" ja Paavo Tulkki Öljy Itämeren ongelmana lfämereen päästetään nykyisin paljon vähemmän öljyä kuin vielä 1960luvulla, jolloin suuret lintutuhot olivat yleisiä
Rantakiville ja kallioille jäänyt öljy säilyy oloissamme paikoi1laan vuosia, mikäli sen päälle pääsee muodostumaan sitkeä kuori . TällaiRantakivissä ja kallioissa öljytahrat säilyvät vuosikausia; kalastajat väittävät eräitä tahroja peräti 15 vuotta vanhoiksi. Monet eläinlajit hakeutuvat lisääntymään lähelle rantaa. Vasta päivien kuluttua alkavat pieneliöt hajottaa öljyä ja hajotus jatkuu vielä useiden vuosien kuluttua. Öljy haittaa eläimiä ja kasveja sekä mekaanisesti että myrkkynä. käyttäytymisen, kasvun, lisääntymisen , yhdyskuntien muodostumisen ja levinneisyyden häiriöt. Seurauksena ovat maksavaivat, suoliston verenvuodot tai virtsamyrkytys munuaisten vaunoituessa. Ensimmäisten tuntien aikana öljy vain leviää ja sen keveimmät jakeet haihtuvat ilmaan. AINEENVAIHD . LINNUT Linnuston kärsimät öljyyntymisvahingot ovat tunnetuimpia, koska tämä eläinryhmä on näkyvästi esillä öljyonnettomuuksissa. Suurimmassa vaarassa :;S ovat yhdyskunnittain pesivät harvinaiset linnut, joiden koko yhteisö saattaa tuhoutua yhden ainoan "" öljynpäästön seurauksena. 173. Määritysmenetelmien vuoksi ei kannata tehdä päätelmiä merialueiden välisistä eroista. etelänkiisla, jonka lähes koko Itämeren kanta pesii parilla lintuvuorella Gotlannin edustalla. Vaikka niitä ei voida heti havaita, ne kuitenkin johtavat ekosysteemin muutoksiin ja siten ympäristön vaurioitumiseen tai pilaantumiseen . SADE HAIHDUNTA HAPETUS \ \ / / EMULSIONTUNNIT LEVIÄMINEN-+MUODOSTUS FOTOKEM . Meillä suurimmat vasuoMEN LUONTO J-4/78 37. Linnun tuhoutumisen varsinainen syy on höyhenpeitteen öljyyntyminen, jolloin kylmä vesi pääsee kosketuksiin ihon kanssa ja lintu paleltuu tai sairastuu . Kylminä ja pohjoisina merialueina Selkämeri ja Perämeri ovat erityisen alttiita öljyn haitoille. Kökarin saariston kalastajat väittävät eräitä öljytahroja 15 vuotta vanhoiksi VAIKUTUKSET ELIÖSTÖÖN Öljyssä on tuhansia erilaisia yhdisteitä. Parhaiten tutkittu Suomessa tapahtunut öljyvahinko on Palva-laivan onnettomuus keväällä 1969, jolloin Kökarin saaristossa kuoli vesilintuja, etupaassa haahkoja 2 400-3 000 yksilöä, mikä merkitsi 1 / 4-1 / 3 vähennystä eniten öljyyntyneillä paikoilla (Soikkeli ja Virtanen 1972) . Lisäksi lintu saa suolistoonsa myrkyllistä öljyä yrittäessään puhdistaa itseään. Koostumus riippuu siitä, mistä öljy on lähtöisin ja mitä prosesseja se on läpikäynyt ennen veteen joutumistaan. vsk . Öljyn pitoisuudet olivat syksyllä 1977 Suomenlahdella keskimäärin 6 mg / mi ja Perämerellä keskimäärin 2, 5 mg / mi (Tervo 1978), mutta varsinaisella Itämerellä hieman pienempiä (2 mg / mi ) , mikä saattaa johtua siitä, että näytteet otettiin kesällä, jolloin öljy hajoaa nopeimmin . Suomessa sattuneiden öljyvahinkojen yhteydessä on saaristorantoja tahriintunut yli 100 km, ei tosin yhtenäisesti, vaan jaksottain. Vaikutus voi olla joko heti tappava tai pitkäaikainen . Jälkimmäiseen kuuluvat mm . Kuvassa Palvan öljyä Kökarin ulkokareilla 1969. JA EMULSIO \ \ t \ MIKROBIHA.KJTUS AUTO•OXIOAATIO / LIUKEN•EJINEN ' . ÖLJYTAHRAA Tahraava vaikutus on lintutuhojen ohella ollut sysäyksenä öljyntorjunnalle ja vastaavalle lainsäädännölle. Öljy vaikuttaa tuntuvimmin pintakerrokseen ja rantavyöhykkeisiin, jotka ovat perustuotannon kannalta tärkeimmät alueet. Eniten on Itämeren öljytuhoista kärsinyt alli, joita viime vuosikymmenien kuluessa tiedetään tuhoutuneen öljyyn toistasataa tuhatta. ILMA VEDEN PINTA VESIMASSA SEDIMENTTI FOTOKEM . nen laji on mm . Munat , toukat ja nuoruusasteet viettävät pitkiä aikoja meren pintakerroksissa sekä leväkasvillisuuden suojassa, joten täällä tapahtuneiden öljytuhojen vaikutukset heijastuvat laajalti ympäristöönkin. hingonkorvausvaatimukset tulevatkin huvilanomistajilta. TULOKSIA \ \ EU,NP~ANKTON + EMULSIONMUODOSTUS --+ ALKUELÄIMET~ \ \ \MIK:OBIHAJOl~U~-+ RASKAAN ÖLJYN / VAJOAMINEN PÄIVÄT VIIKOT MIKROBIHAJOITUS KUUKAUDET VUODET Kaavio öljyn kulkeutumisesta vedessä. Pahiten kärsivät ne vesilinnut, jotka viettävät pitkiä aikoja avomerellä
lohikalat, silakka) reitti muuttuu ja lisääntymiseen liittyvä käyttäytyminen muuttuu . Huomaamattomampia , mutta paljon merkittävämpiä ovat ne pitkäaikaiset vaikutukset, jotka kohdistuvat kalojen ravintoon, vaelluksiin, lisääntymiseen tai lajikoostumukseen . Piilevät, jotka ovat Itämeren Iajiston tärkeä osa, kärsisivät todennäköisesti pahiten . Sinisimpukassa on todettu puhtaassa vedessä syöpää aiheuttavia SUOMEN LUONTO J-4 /78 37. Palvan onnettomuuden jälkeen saaduissa tutkimustuloksissa ei enää puolen vuoden kuluttua todettu mainittavia häiriöitä varsi-. ÖLJY KASVAINTEN AIHEUTTAJANA Syöpää aiheuttavia aineita eli karsinogeenejä ovat mm . Sen vuoksi kasviplanktonin häiriöt heijastuvat laajalle sekä eliöstöön että fysikaaliseen ympäristoon; tuottaahan kasviplankton myös valtaisat määrät happea. Raakaöljy ja raskaat jalosteet eivät tiettävästi ole aiheuttaneet välittömiä kalatuhoja. KALAT Selvimmin öljy vaikuttaa kaloihin estämällä kidusten toimintaa ja aiheuttamalla suoliston kautta myrkytyksen . Bakteerit ja levät tuottavat luonnostaan näitä aineita. ÖLJYN VAIKUTUS VESIELÄINTEN KÄYTTÄYTYMISEEN Paitsi suoranaista myrkkyvaikutusta on öljyillä lievempiä vaikutuksia, jotka ilmenevät mm . Naantalin öljyjalostamolla toteutettujen puhdistustoimenpiteiden ansiosta pohjaeläimistön tila puhdistamon edustalla on ilahduttavasti paranemassa. Valtamerillä tapahtuneissa öljyonnettomuuksissa tuhoutumisasteeksi on havaittu 0-95 % . Ihonsa läpi kalat eivät ilmeisesti saa öljyä itseensä, sillä kalojen limakerros hylkii öljyä. Kalojen nuoret yksilöt ja toukat ovat erityisen alttiita öljyn liuenneille komponenteille. Öljy voi nopeasti sitoutua planktoniin , josta planktonia syövät b.lat, kuten silakka ja useimpien kalojen nuoret yksilöt saavat öljyä ruoansulatuskanavaan . Yleensä kalat joutuvat tekemisiin sen öljyn kanssa , joka liukenee tai emulgoituu veteen tai emulgoidaan öljyntorjunnan yhteydessä. Kun raakaöljyn pitoisuus oli 0.1 ml/1 , munista joko kuoli tai oli epämuodostuneita 12 vuorokauden kuluttua 75 % . Myös käytetty autojen voiteluöljy sisältää runsaasti syöpää aiheuttavia aineita (GESAMP 1977). epämuodostumia sekä mätimunissa että myöhemmissä vaiheissa , epänormaalia liikkumista, sikiön sydämen toiminnan muutoksia sekä toukkien kuolleisuutta. Niiden pitoisuudet raakaö)jyissä ovat O. Sen sijaan on runsaasti kokemuksia bensiinin ja muiden kevyiden öljytuotteiden aiheuttamista kalakuolemista (GESAMP 1977). seuraavia ilmiöitä: ravinnon löytäminen ja syöminen estyvät, eläin ei kykene pakenemaan vihollisiaan, oman elinpiirin tunnistaminen estyy ja vaeltavien laji.en (esim. öljyissä esiintyvät 3 ,4-bentspyreeni ja 1,2bentsantraseeni. Solunjakautumisen estymiseen riittää kymmenesosa näistä pitoisuuksista (GESAMP 1977). NISÄKKÄÄT Vesinisäkkäät ovat alttiina öljyvahingoille samalla tavoin kuin linnutkin . naisissa pohjaeläinyhteisöissä eikä rantavyöhykkeen eläimistössä. Pahimmassa vaarassa lienevät hylkeet , joiden kannat ovat muutenkin uhattuina muiden ympäristömyrkkyjen takia. Hauenpoikasten suurin kuolleisuus öljypitoisessa vedessä todettiin silloin, kun ruskuaispussin vararavinto oli käytetty ja poikanen alkoi ottaa ravintoa aktiivisesti. Vesistön ekosysteemien perustuotannon (kasviplanktonin) pääasiallinen kuluttaja on eläinplankton, joka samalla on planktonia syövien kalojen (silakka, silli, kalanpoikaset) ravintoa. Akvaariokokeilla ja kenttähavainnoilla on todettu esim. 5-1 7. käyttäytymisen muutoksina jo erittäin pienissä pitoisuuksissa. Ihmisen aiheuttama lisäys lienee vähäinen , mutta paikallisesti karsinogeenien merkitys saattaa kasvaa . Toisaalta tämä osoittaa myös sen , että jalostamon öljyjätteiden vaikutus tällä monen muunkin kuormittamalla merialueella on ollut varsin suuri (Leppäkoski 1976) . 5 mg/1, ö)jyjalosteissa ama 0.4 % :iin saakka ja vielä enemmän eräissä teollisuuden jäteöljyissä. Lähinnä neuvostoliittolaisten tutkimusten tuloksena tiedetään, että useat planktonlevät kuolevat, jos öljypitoisuus on 1.0-0.0001 ml/1. Nuoret yksilöt ovat herkimpiä, ja dieselöljy on niille huomattavasti haitallisempaa kuin raakaöljy (GESAMP 1977) . Tällöin vedessä on oltava paljon öljyä, ts. Suuri öljyonnettomuus muuttaisi ilmeisesti kasviplanktonlajistoa. Öljy tappaa planktonäyriäisiä jo pitoisuuksissa 10 mg/mi. vsk .. kalojen on oltava lähellä onnettomuuspaikkaa . PLANKTON Merten ekosysteemien tärkein osa on kasviplankton, sillä levät tuottavat suurimmaksi osaksi sen kasvimassan , johon koko muun eliöstön toimeentulo perustuu . Silakalla todettiin mm . On kuitenkin ollut epäselvää, miten öljyonnettomuudet ja vesistön vähittäinen öljyyntyminen vaikuttavat kasviplanktonyhteisöihin, koska nämä jo luonnostaan muuttuvat nopeasti sekä lukumääräettä lajisuhteiltaan. Itämeren pintaveden nykyinen mineraaliöljypitoisuus on suuruusluokkaa 2-10 mg/ml, mutta paikoitellen öljyä on tavattu yli 50 mg /ml, joka jo saattaa olla eräille planktonleville haitallinen pitoisuus. Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet jatkuvan öljylikaantumisen tuhoisaksi pohjaeläimistölle. Suomessa on tutkittu silakan (Linden 1976) ja hauen (Häkkilä ja Niemi 1973) munien ja nuoruusasteiden öljynsietokykyä . Tilanne kuitenkin muuttuu, mikäli öljyntorjunnassa käytetään emulgaattoreita, sillä emulgaattorit liuottavat myös suojaavaa limakerrosta. POHJAELÄIMET Pohjaeläimet, kuten simpukat, kotilot, madot, äyriäiset ja hyönteistoukat ovat paikallaan eläviä tai hidasliikkeisiä ja näin ollen alt174 tiina öljylle, jos sitä joutuu niiden ympäristöön (pohjalle, veteen, ravintoon)
Alusonnettomuuksien aiheuttamien öljytuhojen paras torjuntakeino on ennalta ehkäisy ja merenkulun turvallisuuden kaikinpuolinen parantaminen. 1972, 122-128 . 1973. Kerm inen , S., Häkkilä. 9: 1.5 . Eteläiseltä Itämereltä et enää ilmoiteta suuria vesilintutuhoja . Bottniska Viken -Sem inarict Vasa den 8.9. Eniten sitä oli siellä, missä öljyäkin oli eniten. The influence of crude oil and mixcures of crude oil and dispersancs on che oncogenecic developm enc of che Ba/ric herring, Clupea harengus m em bras 2. 1976. V. A. ELPYMINEN ÖLJYTUHON JÄLJILTÄ Kokemukset Palvan onnettomuuden jälkeen osoittivat, että ulkosuoMEN LUONTO 34/78 37. & Haapala, K. Ölj yntorjunnan paras keino on estää öljyn pääsy veteen . Soikkcli . Poli. R. 1976. Öljyn tahrima höyhenpuku ei hylji enää venä . K .. pohjaeläimistö palautuu öljytuhon jälkeen ennalleen 2-20 vuodessa. Emulgoinciaineiden m yrkyllisyydescii ja hajoamisesta Suom en oloissa. ÖLJY ITÄMEREN UHKANA Itämeri on toistaiseksi säästynyt suurilta öljytuhoilta, vaikka pienehköj ä tahallisia tai tahattomia öljypäästöjä kaikenlaisista aluksista tapahtuukin vuosittain satamäärin , siitäkin huolimatta, että Itämerellä on voimassa kansainvälinen öljyjen veteen päästöä koskeva kielto . ITÄMEREN ÖLJYLIKAANTUMISEN TULEVA KEHITYS Itämerta on pidetty öljyn pahiten likaamana vesialueena, jossa vuosittain on tuhoutunut kymmeniä tuhansia vesilintuja. Paikoin jopa 22 % simpukoista oli saanut syövän . Itämeri on pohjoisen sijainnin, raJottetun veden kierron , veden laadun, erikoislaatuisen eliöstönsä ja muutenkin raskaan kuormituksen vuoksi valtameriä herkempi sekä äkilliselle suurkatastrofille että jatkuvalle öljylikaantumiselle. GESA MP ( Joi nt Gcoup of Expens on the Scien tific Aspecm of Marine Pollution) 1977 . 250 ss. On selvästi osoitettu , että öljyn aromaattiset jakeet aiheuttavat vesieliöstölle syöpää. 1973. 1976: 2, 24 1254 . Leppäkoski , E. 1978. P. saariston luonto palautuu melko nopeasti ennalleen pienehköjen öljyvahinkojen jälkeen. Nykyisellään sekä useista lähteistä tuleva vähittäinen öljylikaantuminen että öljykuljetusten mahdolliset suuronnettomuudet ovat Itämerelle uhka, jonka kaikkia seurauksia ei vielä pystytä edes ennakoimaan . Öljyvahinkojen corjuncamcncrelmiir m erialueella. Eräässä USA : n ympäristönsuojeluviraston (EP A) suorittamassa tutkimuksessa vesistossa, johon oli joutunut polttoöljy 2:ta , todettiin syopaa Itämeressäkin esiintyvän hietasimpukan sukuelimissä. Mac. vastaanottoa ja hävitystä sekä valistuksen lisäämistä, sillä yli 80 % mereen joutuvasta öljystä on laivoista ja maalta laskettua öljyjätettä. Puolan rannikolla laskettiin ; i vuosikymmenen alussa kymme::i nen öljyyn kuollutta vesilintua Yli satatuhana allia on jo kuollut Itämerellä öljypäästöjen uhreina. Linde n , . Bull . Pubi. Aq ua Fenn . Hilden, S. Ulkomailta saatujen kokemusten mukaan esim . & Vittanen , J. Som e preliminary resulcs of che decermination of oil by fluoresence specrroscop y in rhe Gulf of Bochnia and che Gulf of Finland. Sen sijaan ei ole tiedossa , että ihmiselle olisi aiheutunut syöpää karsinogeenejä saaneista kaloista tai muista vesien tuotteista. Syöpä oli levinnyt myös muihin elimiin . Oil pollucion in che Balcic. Lintu kastuu ja paleltuu tai sairastuu ja kuolee. Häkkilä, K. 1976. Effeccs of oil pol/ucion on rhe eider (Som aceria mollissima) populacion in rhe archipe/ago of Kökar and Föglö. Effeccsof oiland cmulsificrs on cggs and /arvac of norchcrn pikc (Esox lucius) in brackish wacer. Aq ua Fenn . 1972. 197 1. & Niemi . Tämä edellyttää öljyjätteiden asiallista KIRJALLISUUIT A Bourne , W . Varauksena tutkijat toteavat , että syöpä saattoi olla usean tekijän yhteistulos , sillä alue oli muutenkin likaantunut. 3. Vesihallitukse n tied otus 9., 19 ss. Tulkki, P. Tervo. & Stud ies 6. Miljövårdsekcct<tiatet. Rep . vsk . D kemikaaleja 4-28 mikrogrammaa kilossa (tuorepaino) ja likaantuneilla alueilla 11-7 50 mikrogrammaa (GESAMP 1977). & Sandelin, R. 1978. Ympäristö ja Terveys 6/ 1976 , 497-506. Myönteisen kehityksen syynä pidetään öljyn hinnannousua , yleisen mielipiteen muuttumista ympäristönsuojelulle m yönteiseksi , tehostunutta valvontaa sekä kansainvälisiä sopimuksia . M. Nordfo rsk. rantakilometriltä, nyt enää kolme (Bourne 1978). Keskimäärin arvioidaan luonnon toipuvan suurehkosta öljytuhosta n. 810 vuodessa. lmpacr of oil on thc marinc cnvironm cnt. Ambio 5: 11, 136140. 44-59. Viime vuosina kehitys on kääntynyt parempaan . 175. The Palva oil ranker disasrer in che Finnish SW archipe/ago //. Förorening och cillfnskning av kroniskt oljckonram incrac brackva cccnområde. 1978, 9 SS. souchwesrern Finland
Tämä järvistä Luontaisesti Itämeri on varsin niukkaravinteinen. osastonjohtajana. Itämeren rannikkovaltiot ovat havahtuneet huomaamaan ongelmat ja ryhtyneet toimiin niiden torjumiseksi. 176 SUOMEN LUONTO 34178 37. Mitä enemmän ravinteita johdetaan vesistöön, sitä enemmän kehittyy kasvimassaa ja sitä enemmän kuluu happea. Paavo Tulkki Ravinteet ja happea kuluttavat jätteet Itämeren rasitteena Itämeri on onnettomuudekseen saanut ympärilleen valtioita, joiden elintaso on korkea ja jätemäärät suuret. Fosforija typpiyhdisteiden joutuminen Jatevesien mukana vesistöön aiheuttaa etenkin kesällä nopean leväkasvun, ellei vesi ole jätteiden myrkyttämää. Kysymyksessä lienee maailman ensimmäinen esimerkki näin laaja-alaisesta kansainvälisestä operaatiosta meriympäristön suojelemiseksi, ja onnistuessaan sen arvo ennakkotapauksena ulottuu laajalti itse Itämeren ulkopuolellekin. Itämeren kuormituksesta ja sen vähentämisestä kertoo fil.tri. Perinteisesti ne ovat tottuneet päästämään niin asutuksen kuin teollisuudenkin jätevedet vesistöihin, joko suoraan tai sisävesien kautta mereen. Hivenaineita ja muita tarvittavia ravinteita on yleensä vedessä ennestään . Kasvinravinteiden lisäys vesiscoon lisää levätuotantoa, rehevöitymistä . Aikaisemmassakin työssään vesihallituksen yleissuunnitteluosaston biologina kirjoittajan tehtäviin kuului vesiensuojelun suunnittelu. Seuraukset ovat samat kuin sisävesissä: rannikot rehevöityvät ja niiden happitilanne huononee. Kun muodostunut levämassa (tai myös jäteaineet) hajoavat bakteerien avulla , kuluu happea. vsk.. Paavo Tulkki, joka viime lokakuusta lähtien on työskennellyt Merentutkimuslaitoksen yleisen meritieteen vt. Asutuksen ja teollisuuden jätekuorma1 rasi1tava1 si1ä samaan 1apaan kuin ne rasi1tava1 Suomen karuja ja kylmiä järviä: rehevöi1tämällä ja huonon1amalla happi1ilanne1ta. Tälle osastolle kuuluvat likaantumiskysymykset
On myös väitetty , että ihmisen aiheuttama ravinnelisäys olisi aiheuttanut Itämeren syvänneveden happikatotilanteen 1960-luvulla. Sopimuksen isäntämaana Suomi on pyrkinyt mahdollisimman täydelliseen tilastointiin. 1/d 1500 : 1/) 1000 :::, .... Vesiensuojelutavoitteet ja vesioikeuden päätökset edellyttävät kuitenkin huomattavasti pienempää kuormitusta (kuvassa " tavoite 1980" ) (Särkkä 1980) . " ). Hajoamiseen kuluvan hapen tarvetta mitataan siten , että veden annetaan seistä 7 vuorokautta näytepullossa ja määritetään biologisiin toimintoihin kuluneen hapen määrä (biologinen hapen kulutus, BHK ). -fosfori Kok. Itämeren rannikon teollisuuden ja asutuksen kuormituksen jakautuminen Itämeren osa-alueille (tonnia vuodessa) . SUOMEN LUONTO 34178 37. 177. Merialue BHK tai BHK Kok. Rannikolla sijaitsevien teollisuuslaitosten jätevesimäärät 1974 (Vesihallitus 1976) . TAVOITE 1980 KAP. Toistaiseksi tämä vaikeuttaa kokonaiskuormituksen arviointia. ASUTUKSEN AIHEUTTAMA KUORMITUS Koko Itämeren kuormitusta on pyritty arvioimaan siinä seitsemän valtion uudessa yhteistyössä, joka sisältyy Helsingin sopimuksen velvoitte1s11n . Rannikkovyöhykkeeltä (010 km) Itämereen kohdistuva asumajätevesikuormitus (tonnia vuodessa). :E a: :::, " 500 l 1965 1970 1975 KAP . -fosfori Kok.-tyyppi Kattegat ja Tanskan salmet 11 7 100 13 900 33 800 Vars. Mikäli teollisuus toimii täydellä kapasiteetilla, päädytään ylempien käyrien osoittamiin arvoihin (kuvassa "kap. Huomattava osa sisävesienkin jätekuormasta ehtii ennen hajoamistaan Itämereen. Teollisuuden aiheuttama typpikuormitus kaikista valtioista sekä Puolan, Neuvostoliiton ja Saksan liittotasavallan koko teollisuuskuormitus puuttuvat. Eräissä Itämeren maissa käytetään m yös viiden vuorokauden biologista hapenkulurusta , joka antaa hieman pienempiä lukuarvoja. vsk. 1980 TAVOITE 1980 Puunjalostusteollisuutemme BHKja kiintoainekuormituksen (tonnia vuorokaudessa) kehitys 19651976 ja ennuste vuoteen 1980. Teollisuuden ala Selluja paperiteollisuus Kemian teollisuus Metallin perusteollisuus Kaivostoiminta Pintakäsittely laitokset Tekstiiliteollisuus Nahkatehtaat Elintarviketeollisuus Jätevesimäärä m 3 vuodessa 56 7 000 000 12 600 000 48 000 000 2 600 000 600 000 600 000 100 000 1 400 000 Taulukko 2. Hapen ajoittaiseen vähenemiseen on kuitenkin myös muita syitä, kuten tämän lehden toisista kirjoituksista ilmenee. Asutus kuormittaa Itämerta etenkin rehevöittävällä fosforilla , puunjalostusteollisuus happea kuluttavalla orgaanisella iätteellä. -tyyppi Suomi 20 700 1 000 S 300 Ruotsi 21 300 1 630 10 100 Neuvostoliitto (176 000) 6 soo 15 100 Puola (1 400) (1 000) (1 200) DDR 9 300 350 2 100 BRD (20 000) (700) (3 000) Tanska 100 000 10 000 30 000 Yhteensä noin 348 000 21 000 66 800 Taulukko l. Suluissa olevat luvut ovat kirjoittajan omia arvioita. Jätteiden tuoton ja mereen päästön tilastointi ei ole läheskään yhtenäistä kaikissa valtioissa . tuttu tapahtumaketju pätee myös Itämereen , jossa rannikkovedet ovat paikoitellen sekä rehevöityneitä että vähähappisia. Itämeri 198 000 12 000 15 900 Suomenlahti 122 100 5 870 15 000 Pohjanlahti 325 000 1 300 3 400 Taulukko 3. BHK tai BHK Kok
Oc t. Merialueiden tilavuuteen suhteutettuna suurin kuormitus kohdistuu Tanskan salmiin ja Kattegatiin . 1978. Taulukon 2 jätevedet ovat 35 % koko Suomen jätevesistä. Taulukon 3 luvuissa on mukana Kattegat, koska se kuuluu Helsingin sopimuksen ja vastaavan tilastoinnin piiriin . 177). SUOMEN LUONTO 34/78 37. Rannikkovyöhykkeen teollisuus kuormittaa käytettävissä olevien tietojen mukaan Itämerta seuraavasti: BHK s tai BHK 7 kokonaisfosfori kiintoaine 428 000 tn/v 12 000 cn/v 15 7 000 tn/v Teollisuus on stten suurempi 178 BHK-kuormittajana ja asutus fosforikuormittajana. Fosforin määrä säätelee erityisesti rannikkovesissä levätuotantoa, ts. TEOLLISUUDEN AIHEUTTAMA KUORMITUS Taulukosta 2 saa käsityksen siitä, mitkä teollisuuden alat Suomessa eniten päästävät jätevesiä mereen. Tanskan salmissa vtrtaa veden mukana 5 000-10 000 tonnta fosforia enemmän pois Itämeres_tä kuin samaa tietä tulee (Voipio 1976). Metsäteollisuuden kuormitus , jonka osuus Suomen jätevesikuormituksesta on suurin , on meillä kääntynyt laskuun , joka näennäisesti vastaa tavoitteita (kuvio s. 1976. Muissa Neuvostoliiton kaupungeissa sekä Kööpenhaminassa on myös valmistumassa asumajäteveden puhdistuslaitokset. Edellä esitetyn mukaan ihminen lisää fosforia Itämereen noin 30 000 tonnia vuodessa. Muita kasvinravinteita vedessä yleensä on riittävästi, mutta fosforista on usein puutetta. Määrään olisi lisättävä se ilman kautta mereen joutuva fosfori , josta suurimman arvion, 3 000 tonnia/v on esittänyt Fonselius (1969). Alusliikenteen fosforikuormitus, jota Helsingin sopimus parhaiten säätelee, on noin 60 t/vuosi (Voipio 1976) . Jos mainitut laskelmat ovat oikeita , Itämereen kertyy joka vuosi 11 000-26 000 tonnia fosforia enemmän kuin mitä poistuu sen biologisesta kierrosta. Itämeren sietokykyä voidaan tarkastella fosforikuormituksen ja fosforin kiertokulun avulla. The presenc srate af the Balric Sca as a hasis for thc Convcntion . H yvinkää 2.2 . 23 : 197. D KIRJALLISUUS Fonsclius. Voipio, A. Neuvostoliiton ja Tanskan aiheuttamat kuormitukset ovat selvästi suurempia kuin muiden maiden. Samassa . vsk.. Molempien ravinnekuormitus vähenee lähivuosina oleellisesti mm . Kiintoaine on lähinnä puunjalostusteollisuuden jätekuitua, joka sekin kuluttaa happea hajotessaan . Esitelmä vesihallin toja seutukaavoicusviranomaiste n neuvottclupäivillä. 1969. Se johtuu sekä lamasta , joka vähentää teollista tuotantoa ja vastaavasti jätteitä että tehostuvasta vesiensuojelusta, joka on seurausta yleisestä valistuneisuuden lisääntymisestä ja suuressa määrin myös Itämeren suojelusopimuksen solmimisesta. Osa teollisuuden kuormituksen alenemisesta johtuu kuitenkin tuotantokapasiteetin vajaakäytöstä. Ainoastaan Ruotsi ja Suomi ovat tiedottaneet vertailukelpoisesti. Suomessa ja Ruotsissa jäteveden puhdistamoiden tehostaminen on kääntänyt taajamien jätevesikuormituksen laskuun . }os Itämeri halutaan pitää luonnontilaisen vähäravinteisena, olisi tärkeää estää juuri fosforin päästöt. Vuosittain sitoutuu pohjalietteisiin 12 000 tonnia fosforia , joka siis poistuu biologisesta kierrosta. Ser. H. Hanasaari 18.28 . On siis selvää, että Itämeren fosforitase on positiivinen. 1978. Finnish national reporr on che prcscnt State and goals For thc Fucurc: in chc creacmcn c of wasce wa ccr. KUORMITUKSEN VASTAINEN KEHITYS Edellä jo mainittiin Leningradissa suoritettavasta vesiensuojelutoimenpiteestä , joka oleellisesti vähentää tämän suurkaupungin aiheuttamaa kuormitusta. Noin 15 % jätevesistä päästetään jokien alajuoksulle, joten ne kuormittavat myös merta. / ficevesikuormicus. 1976 . Seminar o n the recent dcvelopment in the techno logical fie ld in respect to prevention of pollucion of the Baltic Sea area . Kun laskemme yhteen asutuksen ja teollisuuden aiheuttaman BHK-kuormituksen ja fosforikuormituksen, päädymme lukuihin BHK noin 780 000 tonnia ja fosfori noin 25 000 tonnia vuodessa. Tämä on se osa, johon meidän pitäisi voida vaikuttaa jätevesien mereen pääsyä estämällä ja puhdistamalla sekä soveltamalla .Itämeren suojelusopimusta Ja kansallisia vesilakeja. Puolet maamme teollisuusjätevesistä päästetään sisävesiin. Leningradin ja Kööpenhaminan suurten jätevesipuhdistamoiden valmistuttua. Rcp . Suomenlahden happea kuluttava ja fosforikuormitus tilavuusyksikköä kohden on suurempi kuin sekä varsinaisen Itämeren että Pohjanlahden vastaava kuormitus. Pohjanlahteen ja erityisesti Selkämereen tuleva kuormitus on peräisin pääasiassa Ruotsin ja Suomen puunjalostusteollisuudesta. Vastaavasti asutuksen tuottamista jätevesistä lähes puolet joutuu enemmän tai vähemmän puhdistettuina välittömästi rannikkovesiin . (Tämän taulukon yhteismäärät eivät täysin täsmää taulukon 2 ja siihen lisätyn teollisuuskuormituksen kanssa , koska tilastointi on hajanaista. Särkkä , M. Kuormitus kohdistuu siis sisävesiin yhtä raskaana kuin merialueeseemme. Vesihallitus 1976. Ilman kautta on lisäksi arvioitu tulevan 3 000 tonnia vuodessa. Teollisuuden kuormitustiedot eri maista ovat erittäin vajavaisia. On odotettavissa, että myös muissa Itämeren maissa kehitys on samansuuntainen. Hydrography af che Balcic deep basins lll. Myös Ruotsista ja Saksan demokraattisesta tasavallasta tiedot ovat täydellisiä. PALJONKO ITÄMERI SIETÄÄ. S. Hydr. On kuitenkin huomattava, että veden viipymä on järvissä lyhyempi kuin Itämeressä ja että hitaasti hajoavat puunjalostusteollisuuden ligniinipitoiset jätevedet (90 % kaikista teollisuusjätevesistä) ehtivät mereen ennen lopullista hajoamistaan. Myös kemian ja metallin perusteollisuudessa kuormitusta on alennettu (Särkkä 1978) . Kyseessä ovat välittömästi rannikolla sijaitsevat laitokset. Taulukoissa 1 ja 3 kirjoittaja on arvioinut suluissa olevat luvut eräiden lähtötietojen perusteella (väkiluku, puhdistamoiden teho, ominaiskuormirukset ym .). Fishery Board of Sweden . rehevöitymisastetta. Ne eivät ole valtioiden ilmoittamia virallisia lukuja, mutta ne antanevat kuitenkin yhteenlaskettuina käsityksen kuormituksen suuruusluokista
Mikael Hilden Turistit, autolautat, öljy: Kalastajan arkipäivää Kalastus työllistää Ahvenanmaalla välittömästi noin 500 henkeä ja se on maakunnan tärkeimpiä elinkeinoja merenkulun, turismin ja maanviljelyn ohella. Alands Fiskarförbundin puheenjolitaja Karl-Erik Bergman kalastaa suomukalaa ja kevätsilakkaa Getassa Ahvenanmaan pohjoisrannikolla. Suuret ulkomaalaiset teollisuusalukset ovat ongelma, ne kalastavat useampia vuorokausia taukoamatta kunnes ovat saaneet ruumansa täyteen . K-EB : Todella suun muutos pyydysalalla oli siirtyminen tekokuituihin . Mitka· ovat olleet huomattavimmat muutokset te1da"n aikananne. Tämä on johtanut siihen , että ne, joiden pitäisi nyt olla kalastajina Ahvenanmaalla, seisovat turhautuneina vatsahaavoineen Mälarin laakson tehtaissa. Karl-Erik Bergman: Vapaa-ajan kalastajat eivät vie kalojamme, mutia aiheuttavat haittaa karkottaessaan pärinäveneillään kalat rantavesistä . Lainsäädännön avulla käyttämättömät vedet olisi saatava kalastuksen piiriin . Onko kalastus kannattavaa. Esimerkiksi siten, että omistaja velvoitetaan vuokraamaan vesiään ammattikalastajalle, jos hän ei itse halua kalastaa. Mutta tämä on pulmallista niin kauan kuin omistusoikeutta pide179. Saaliin arvo oli noin 17 miljoonaa markkaa. Tätä politiikkaa ei voida jatkaa. Riittäa"kö kala. ne kaupaksi, eivät koskaan tule olemaan uhka Itämeren kalastolle. Kalastus kuten muutkin elinkeinot kehittyvå"t. Silakkaa oli saaliista 11.9 miljoonaa kiloa, muita tärkeitä kaloja olivat lohi, hauki, ahven ja kilohaili. Onko Ahvenanmaalla tilaa ja kalaa viefa uusille kalastajille. Sikäläiset kalastajat pyydystivät 1977 noin 12 .9 miljoonaa kiloa meren viljaa, yli 10 % maamme koko kalansaaliista. Uudet välineet ovat mahdollistaneet suuremmat saaliit, vaikka kalastajia on vähemmän kuin aikaisemmin . Tungos ei vielä näy selvästi saaliissa , mutta aikaa ja polttoainetta kuluu, kun joutuu ajamaan apajapaikalta apajapaikalle vain huomatakseen , että tilaa ei ole. He ovat tulleet tänne Pohjanmeren sillikalastuskiellon astuttua voimaan. Sunnuntaikalastuksella ei pysty itseään elättämään . vsk. Mutta käyttämättömiä vesiä on vaikeata saada käyttöön, koska heti törmää omistusoikeuteen . P-AH: Troolikalastaja pärjää alkuun päästyään , mutta tulevaisuus ei näytä valoisalta. P-AH: Troolareiden määrä on kasvanut ja sen seurauksena apajapaikoilla on yhä enemmän tungosta. Pienet troolarit, jotka tulevat lähes päivittäin maihin eivätkä kalasta , jos kala ei meSUOM EN LUONTO 3-4 / 78 J 7. Silakan hinta on sama kuin 20 vuotta sitten, kun taas kaikki kustannukset ovat nousseet. Ahvenanmaan lähivesillä kalastaa suomalaisten ohella myös ruotsalaisia länsirannikon ja Pohjanmeren kalastajia sekä tanskalaisia. K-EB : Kalastus kannattaa, edellyttäen tietenkin, että seuraa aikaansa ja ottaa työnsä vakavasti . Per-Adolf Husell on maarianhaminalainen troolikalastaja, joka kalastaa silakkaa ja lohta. K-EB: Suomukalan pyyntiä pitäisi olla mahdollista laajentaa, koska niin monet ovat lopettaneet kalastamisen. Meilfa on vasta alustava kuva kalantuotannosta, mutta laaJom tutkimuksin selviteta'ä"n, kuinka paljon kalastusta viefa voidaan tehostaa kalakantoja vaarantamatta. Nämä teollisuusalukset voivat kalastaa Itämerenkin loppuun. Silakkasaaliista menee rehuksi 60-70 % , muutoin saalis markkinoidaan talouskalaksi ympäri Suomen. on kuuma kysymys sekä" tutkijaettä" kalastajapiireissä"
P-AH : Troolikalastajat eivät ole kärsineet elohopeahaukien aiheuttamasta hälystä. Toimenpide kestää viisi-kuusi minuuttia. Kalat häiriintyvät erityisesti pitkissä laakeissa lahdissa ja matalissa fladoissa. Kalakuolemat, elohopeahauet ja tuhoutuneet lohijoet ovat saaneet paljon palstatilaa. Se on kuin laskeva ilmapuntari: kun helsinkiläiset lakkaavat ostamasta kalaa, se vaikuttaa heti meidän myymiimme. täällä Getassa. Lisäksi on pidettävä mielessä, että kalastus on paras kalavesien hoitomenetelmä. Ennen maattiin päivän verran konehuoneessa trasseli kourassa kun pm puhdistaa lattiat. Huvikseen ja rentoutuakseen kalastavat eivät tarvitse käyttöönsä parhaita ja laajoja kalastusvesiä. Öljypäästöt voivat olla tuhoisia. Miten Ahvenanmaalainen kalastaja on huomannut ihmistoiminnan hå"iriöt luonnossa. Kesämökkiläiset voivat haitata SUOMEN LUONTO 3-4/78 37. vsk.. Troolaus ei kärsi laivaliikenteestä, mutta sitävastoin lohiverkot ovat silloin tällöin tuhoutuneet. mitä pesuainealalla on tapahtunut. Emme kuitenkaan halua ottaa mitään keneltäkään, haluamme vain vuokrata muuten käyttämättä jääviä kalavesiä kohtuullista korvausta vastaan. Tuhot olivat suuremmat muutama vuosi sitten, kun lohet oleskelivat kalastuskauden aikana laivaväylän läheisyydessä. Esimerkiksi eräällä selällä Föglön tienoilla voidaan lauttaliikenteen vuoksi nykyään kalastaa vain troolilla. Laivaliikenne aiheuttaa paikallisia ongelmia. Itse en ole niistä kärsinyt, mutta täällä on kalastajia, joiden lohiverkot raakaöljy on melkein tuhonnut. K-EB: Erittäin liikkuvat vapaaajanviettaJat aiheuttavat meille jonkin verran ongelmia. Ongelmana on, että valtio antaa edullisia lainoja troolarihankintoja varten. Kysymyksessä ei ole niinkään kilpailu kalansaaliista; vapaa-ajankalastajat saavat suhteellisen vähän kaloja ja sen saaliin me kyllä suomme heille. Muualla Suomessa vesi haisee jo nyt, ja meillekin voi aiheutua ongelmia tulevaisuudessa mm . Ympäristön pilaantuminen on aiheuttanut tappioita kalastajille. Sen sijaan olemme huomanneet viime vuosina , että lohet tulevat yhä harvemmin pintaan. K-EB: Ahvenanmaalla ei ole vesiä saastuttavaa teollisuutta. Onneksi näitä ongelmia on helppo ehkäistä rakentamalla rumpuja tiepenkereihin . Lainat ovat tietysti seuraus politiikasta, joka pyrkii säilyttämään saariston elävänä, mutta tuki saaristolle olisi annettava jossakin toisessa muodossa. Lisäksi lainat ovat epäoikeudenmukaisia, koska niitä myönnetään vain kehitysalueiden kalastajille, vaikka kaikki troolarit kalastavat samoilla alueilla. Mutta kaloja ei ole pyydystetty, sillä vapaa-ajan kalastajat saavat oikeastaan hyvin vähän kalaa. Luulo , että kalantuotantoa voidaan lisätä olemalla kalastamatta, on yhtä mieletön kuin kuvittelu, että kerran kylvetty vehnäpelto tuottaa ikuisesti yhä enemmän vehnää, jos satoa ei koskaan korjata. taan niin pyhänä kuin tällä hetkellä. Ahvenanmaalla käy vuosittain n. Sen sijaan ainainen ajeleminen pienillä ja isoilla pärinäveneillä, enimmäkseen isoilla, haittaa kalastusta. uusista kemikaaleista. Valitettavasti tätä ei aikaisemmin ymmärretty, mutta luulen tienrakentajien tajuavan tämän nykyään . Ovatko turistit haitanneet kalastusta. Ajatellaanpa esim . P-AH: Troolareiden määrää ei enää voida lisätä, apajilla on liian ahdasta. Ennen haukea kalastettiin laskemalla verkot ruoikon reunaan ja pitkin rantoja ja sitten hätistettiin kalat verkkoon loiskimalla rantavesissä. miljoona vierasta. Täten voitaisiin ohjata vapaa-ajankalastusta tietyille alueille , eikä veneitä enää olisi ajelemassa joka paikassa. Vapaa-ajanveneilijät aiheuttavat joskus vakaviakin tappioita ammattikalastajille ajamalla verkkoihin ja jopa niin suuriin pyydyksiin kuin silakkarysiin. Viime vuosina tilanne on parantunut, koska meillä on radioyhteys laivoihin. Tänään ruiskutetaan pesunestettä konehuoneeseen, huuhdotaan vedellä ja pumpataan törky mereen. Oletamme, että tämä johtuu veden pintakerroksissa olevista saasteista. Tällainen kalastustapa ei epää onnistu turistikauden aikana , kalat on tehokkaasti ajettu väljemmille vesille. Jokaisella kalastusalueella pitäisi sen sijaan olla alueita, joilla kortin lunastaneilla urheilukalastajilla on oikeus kalastaa. Siitä huolimatta huomaamme heti , kun julkisuudessa puhutaan kaloissa olevista myrkyistä. Tämähän on onnetonta ja jotain olisi tehtävä. Vapaa-ajan kalastuksen ei kuitenkaan tarvitse olla rajoittamatonta. Tiepenkeret, joilla pyritään parantamaan yhteyksiä saarten välillä, aiheuttavat paikallisia ongelmia mm. Olisi ehkä kiellettävä kalastus riskialueilla, jotta kaikki kalastajat eivät joutuisi kärsimään . Tiepenkeret estävät veden virtailuja ja kun jää on talvella paksua, sisä180 lahdissa on hapenpuutetta ja kalat kuolevat rysiin ja sumppuihin
On mm. vsk. D Per-Adolf Husell: Suuret ulkomaalaiset teollisuusalukset, jotka kalastavat useampia vuorokausia taukoamatta, voivat kalastaa Itämerenkin loppuun. Ahvenanmaalla ruvetaan lähiaikoina rakentamaan kalanviljelylaitosta, ja tämä on toimenpide oikeaan suuntaan. K-EB: Kalastusvesikysymys on, kuten sanoin, ratkaistava siten, että ammattikalastajien mahdollisuudet harjoittaa ammattiaan paranevat. Nyt lohen poikasten istutus olisi saatava mahdollisimman tehokkaaksi. On siis puututtava ydinongelmaan ja estettävä myrkkypäästöt. Tästä '' mm . johtuu , että silakkaa saa u puolet halvemmalla kuin makkaraa, jossa on enemmän jauhoja kuin lihaa. 181. Vaikeutena on , että kalastajat eivät ole kunnolla järjestäytyneet. Kalan hinta on nouseva ja kulutuskin näyttää kasvavan . Klooratut hiilivedyt ovat hyljenäytelmän roistoja. K-EB: Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää verraten valoisalta. P-AH : Kilpailu kalavaroista kiristyy. Valtion tukitoimia olisi suunnattava muuhunkin kuin alushankintoihin. Jos ] joku kieltäytyy myymästä silakkaa . Ainoa varjo, joka meitä pienessä ilossamme hieman huolestuttaa, on kysymys: riittääkö kala. On mielestäni täysin väärin myydä vettä kesä vieraille , jotka eivät sitä tarvitse. Pohjanlahden jako Suomen ja Ruotsin välillä on sen sijaan askel oikeaan suuntaan. K-EB: Aiemmin sattui jonkun verran hyljevahinkoja, mutta ne ovat vume vuosrna vähentyneet h rr ... Millaiset ovat kalastuksen tulevaisuudennå·kymå"t. Mitä enemmän aluksia, sitä kireämpi kilpailu. Jako antaa meille työskentelytilaa, ja voimme kehittää yhteistyötämme ruotsalaisten kalastajien kanssa. I voimakkaasti. Joskus on sattunut, että purjehtijat ovat takertuneet lohiverkkojatoihin , mutta tämäkin ongelma on väistymässä, sillä olemme toimittaneet tietoja lohiverkkojen sijainnista ja kalastusajoista purjehdusseuroille. kalastusta, jos heille on myyty vettä mökkitontin mukana. Gdanskin sopimus, joka tähtää Itämeren kalavarojen kestävään käyttöön, ei toistaiseksi ole vaikuttanut meidän työhömme, sillä sopimus ei rajoita alusten määrää, vaan kokonaissaalista. Onko teillfi ollut hyljevahinkoja. Varoja vo1ta1sun käyttää esimerkiksi kalojen markkinoinnin tai viennin edistämiseen . asetettu komitea pohtimaan kalastuksen tavoitteita . SUOMEN LUONTO 3-4 / 78 37. Hyljekanta on pienentynyt. Luonnonsuojelu ja kalastus ovat olleet ristiriidassa keskenfan keskusteltaessa hylkeiden rauhoituksesta. On myös nuoria , jotka haluavat jatkaa kalastajan ammattia. Metsästyksellä on tuskin mitään merkitystä hyljekannoille. Monet tukitoimenpiteet kävisivät tarpeettomiksi, jos saisimme silakasta kunnon hinnan. Mutta en voi uskoa , että rauhoitus turvaa Itämeren hyljekantoja niin kauan kuin kloorattuja hiilivetyjä, DDT:tä ja PCB :tä , lasketaan mereen . :;' hintaan 90 p /kg, ostaja menee seuraavan luo, joka myy. Saattaa olla, että rauhoitus on perusteltu . Mihin olisi kiinnitettå"vå" erityistä" huomiota , kun halutaan tehdä. Ahvenanmaalla tästä onkin päästy eroon, sillä nykyään lainsäädäntö estää vesialueen myynnin kesävieraille. Emme pysty vielä vastaamaan tähän, mutta ainakaan troolikalastajien mielestä ei kalastusta enää voida lisätä. Tilanne ei vielä ole kovin vakava, mutta kehitys kulkee väärään suuntaan . Kalastuksen tulevaisuudesta on keskusteltu vilkkaasti. Kun sää ajaa kalat Ruotsin puolelle , saamme kalastaa siellä ja päin vastoin. P-AH : Vapaa-ajanviettäjät eivät troolikalastusta häiritse. jotakin kalastuksen hyvå·ksi. Alusten määrä apajilla on kuitenkin tärkeätä kalastajalle. P-AH: Lohen istutus on osoittautunut hyödylliseksi
Jokamiehenoikeuksien ja luonnonsuojelun ykseyttä on painotettu . On kuitenkin huomattava, että kasveja on vain paikoilla, mi,. Poikaset sulautuvat ympäristöönsä ja piiloutuvat heinikkoon, missä varomaton kulkija helposti tallaa niiden päälle. Haahkalla on pesänsä katajan katveessa, rakkoleväkasalla tai kallionkolossa, tukkasotkalla heinikossa, tukkakoskelolla kiven alla tai katajikossa , pilkkisiivellä katajikossa. Emo saattaa hylätä pesän tai tarkkasilmäinen varis havaita munat. Veneilijän on syytä kiertää poikueet kaukaa , jotta poikaset eivät joudu eroon emostaan ja tuhoudu. Käytäntöön perustuvia kokemuksia ja näkemyksiä saaristossa liikkumisesta tarjoaa Arno Rautavaara, helsinkiläinen lintumies ja luonnonvalokuvaaja. Avokalliot näyttävät lähes kasvittomilta, vaikka kalliota saattaakin peittää jäkäläja sammalsuoMEN LUONTO J4178 37. Kauniskukkaisia kasveja voi tosin esiintyä lintujen lannoittamilla luodoilla poikkeuksellisen rehevinä kasvustoina. Merihanhen ja merikotkan pesimäsaarelle ei saisi missään tapauksessa nousta pesimäaikaan . MERILINTUJEN ASUTUST AAJAMA T Lintujen paikallinen runsaus johtuu pesimätilan niukkuudesta. on päässyt kasaantumaan i. Hautovat emot lähtevät häirittäessä pesästä. Nämä ovat myös lintujen pesimäalusta ja poikasten suoja. Toukokuun loppuun asti koko räyskäyhdyskunta saattaa siirtyä muualle yhdenkin häirinnän vuoksi. Saaret ovat yleensä niin pieniä, etteivät emot uskalla laskeutua pesilleen ihmisen ollessa maissa. Arno Rautavaara Jokamies merellä Saaristo on käymässä tutuksi yhä suuremmille ihmisjoukoille, jotka lähtevät sinne virkistäytymään jokamiehenoikeudella. Jokamiehenoikeudet ja luonnonsuojelu käyvät kuitenkin käsi kädessä vain, jos jokamies on valistunut. Räyskä on erittäin oikullinen pesintänsä alkuvaiheessa. ta maa-ainesta: painanteissa, allionhalkeamissa ja kivenkoloissa. vsk.. Vesilintupoikueet hakeutuvat ruokailemaan ja tuulilta turvaan suojaisiin lahtiin ja saarten tyvenelle puolelle. Luodot ovat saaristolintujen asutustaajamia. Erityisen herkäksi tuhoutumiselle poikueet tekee se , että niiden mieluisat oleskelu paikat ovat tuulensuojaisuutensa vuoksi myös veneilijän suosimia ankkurointipaikkoja. Ennen kesäkuuta veneilijän on ehdottomasti kierrettävä räyskäsaaret kaukaa. Samat ikimuistoiset jokamiehenoikeudet vallitsevat niin merellä kuin maallakin . Tämä kaikki on luonnonsuojeluväelle tuttua. KASVIPEITE KULUU Merensaariston kasvistokaan ei ole monipuolinen eikä tuottava. Molekyylin toimittajana ja tällä hetkellä Suomen luonnonvalokuvaajien puheenjohtajana. Valitettavan monelta unohtuvat jokamiehenvelvollisuudet, vaikka niitä juuri saaristossa tarvitaan. Onko lajimääräkään itse asiassa kovin runsas. Valistumaton jokamies on luonnonsuojelun kannalta sangen haitallinen olio. Eräät merilinnut ovat poikkeuksellisen ihmisarkoja. Parhailla lokkija tiirakareilla pesiä on vieri vieressä. Ekologian aakkoset tietävät kertoa , että monimuotoinen ekosysteemi kestää häiriöitä paremmin kuin yksinkertainen ja niukkalajinen . Kuinka suuri on saariston lintujen pesimätilan yhteispinta-ala. Nykyajan lasikuituveneilijää saattaa hämmästyttää tieto, että merensaaristo on juuri tällainen yksinkertainen ja niukkaljinen ekosysteemi. Toisaalta monet saaristolajit pesivät luontaisesti yhdyskunnittain. Paljonko lintupareja pesii koko laajalla merialueellamme. Hyviin tapoihin ja merellä liikkuvan jokamiehen velvollisuuksiin kuuluu, että lintusaarille ei turhaan nousta huhtikuun puolenvälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Milloin lainvoimaisesti, milloin yleisesti hyväksytyn maan tavan mukaan jokaiseila on oikeus kulkea toisen omistamalla maalla ilman maanomistajan lupaa, yöpyä tilapäisesti, marjastaa ja sienestää. Hän on toiminut vuosikausia vapaaehtoisessa luonnonsuojelutyössä, mm. Viidensadan äänekkään lintuparin pesiminen hehtaarin luo'topahasella antaa helposti kuvan luonnon poikkeuksellisesta rikkaudesta. Poikaset läkähtyvät kuumalla ja paleltuvat kylmällä ja sateella, elleivät emot ole niitä suojaamassa. Mutta kuinka 182 tiheässä näitä luotopahasia on. Merensaaristo on herkkä ehkä luonnonelementeistämme herkin. Tämä seikka pätee sitä paremmin, mitä haavoittuvammassa eliöyhteisössä jokamies liikkuu ja vaalii oikeuksiaan. Lokkija tiiraluodoilla pesii myös sorsalintuja
Omien ja monien tuttavien havaintojen perusteella uskallan kuitenkin väittää, että saaristoluontoa rasittaa eniten suuren asutuskeskuksen asukas, joka on ylimääräisillä rahoillaan hankkinut räikeänvärisen lasikuituveneen , varustanut sen yhtä ylimääräisillä hevosvoimilla ja huristaa hirvittävästi meluten luodolta luodolle. Pienestä saakka veneeseen ja mereen kiinni kasvaneena tämän kirjoittaja tuntee melkoista lukkarinrakkautta veneilyä kohtaan. . Nuotiota ei tietenkään saa tehdä ilman maanomistajan lupaa, eikä sitä pidä tehdä kuin merkityille tai jo ennestään käytetyille nuotiopaikoille. D 183. Saaristossa jokainen on oma herransa: kukaan ei ole neuvomassa ja ohjaamassa. saattaa tietämättömyyttään tehdä, mutta kuuntelee kyllä järkipuhetta. Oikeuksiaan ihminen kyllä aina ymmärtää käyttää, mutta velvollisuudet tahtovat jäädä täyttämättä. Yhtä lailla kuin jokamiehen on elettävä saaristossa luonnon ehdoilla, on hänen käyttäydyttävä saaristolaisia kohtaan hienovaraisesti ja heitä häiritsemättä. Lintujen tarkkailu ei oikeuia häiritsemään lintujen pesimärauhaa. kesäinen tapa: "Myö lähtään saaree" . Vaikka veneilyyn liittyvän vapauden tunteen ja tiukkojen säännösten välillä voikin olla ristiriitaa, olisi kohtuullista asettaa veneilyn ehdoksi perusasioiden hallinta. On kohteliasta käydä esittäytymässä , pyytää lupa telttailuun ja ankkurointiin sekä kuunnella saaristolaisten viisaita neuvoja. Lintuluodoille jokamies ei tietenkään tee nuotiota lainkaan. Saaristolaiset voivat myydä kalaa ja vuokrata yösijaa. Tämä aikamme jokamies ei kuuntele neuvoja, ei noudata rauhoitustauluja, ei tunne lintuja eikä niiden vaatimuksia, kalastaa missä huvittaa, heittää roskat mereen ja huudattaa radiotaan . matto. Veneilyyn ei muuta tarvita kuin rahaa. Purjehtijoistakin luonto selviää melko vähällä. Nuotioainekset on kerättävä ajopuista ja rannan roskista niitähän nykyaikana löytyy: hedelmälaatikoita, maitotölkkejä, tukkeja, lautoja. Jokamiehen vapaa liikkumisoikeus merensaaristossa saakoon luonnonsuojeluväeltä vain varauksellisen hyväksynnän. Yhtä monta vuosisataa tarvitaan jokamiehen tallaaman ja tuhoaman jäkälikön ja sammalikon uudelleen syntymiseen . -. On suoritettava perusteellinen tutkinto ja ajokoe. Nuoriso on paennut kaupunkeihin, joillakin saarilla yrittaa muutama vanhus sitkeästi taistella nykyaikaa vastaan . Vapaus edellyttää kuitenkin myös vastuuta ja tietoa , jona retkeilijä häiritsisi mahdollisimman vähän niin luontoa, saariston asukkaita kuin toisia retkeilijöitäkin. On myös muistettava, että jokamiehen oikeuden hyödyt ja haitat eivät ole kaikkialla samanlaiset. MONENLAISIA VENEILIJÖITÄ Veneily on hauska, rentouttava ja usein antoisakin lomanviettotapa. Moniko jokamies on ajatellut , miten monta vuosisataa on tarvittu tällaisen hauraan maton muodostumiseen. SAARISTON KANTAASUKKAAT Merensaariston vakituinen asuJalmisto on vähentynyt huimaa vauhtia. On myös syytä jättää saarten vähäiset marjat ja sienet saaristolaisten hyödyksi . Edelleen omiin ja tuttavien havaintoihin perustaen: näitä häirikköjä on paljon. Ulkosaariston puiden käyttö jokamieheltä voitaisiin vallan hyvin kieltää , valtionkin mailla. Puita on vähän , etenkin ulkosaaristossa. Mikä onkaan sen mukay,p_mpaa kuin kymenlaaksolaisten ·. Saaristossa liikkuvien käyttäytymisessä on vielä paljon parantamisen varaa . Näihin kuuluu keskeisimpänä saaristoluonnon ja sen vaatimusten tuntemus ja kunnioitus. LOPUKSI Jokamiehenoikeus on maan tapa ja kieltämättä melkoinen rikkaus. Merensaaristossa jokamies, veneilijä, on lähes aina enemmän tai vähemmän haitaksi. Petrolikäyttöisellä meriläismallisellaan saareen hitaasti puksuttava kotkalainen tuskin on luonnon kannalta kovin haitallinen ; pientä tihua SUOMEN LUONTO ,-4/78 ,7 . Linnut voivat häiri11yinä hylätä pesänsä tai aina valpas varis tai lokki ehtii emon poissa ollessa syömään munat. On aivan oikein, että tämä oikeus pyritään turvaamaan. Ne ovat enimmäkseen kitukasvuisia , tuulen tuivertamia vänkkyröitä, jotka ovat kauan saaneet taistella olemassaolostaan. vsk . Senkin ehtona on, että jokamies osaa käyttäytyä nykyistä keskiverto-jokamiestä paremmin . Luonnonsuojeluväen on kuitenkin tähdennettävä enemmän jokamiehen velvollisuuksia kuin oikeuksia. Auton ajamiseen tarvitaan ajokortti. On tietenkin monia kohtaan väärin luokitella veneilijöitä venetyypin mukaan
A vomeren olosuhteita on Suomessakin tutkittu lähes säännöllisesti jo 80 vuoden ajan. Matkan aikana mitattiin veden happipitoisuus eri syvyyksillä. HAPPITILANNE Muuan osakuvio on Itämeren ominaisuuksien muuttuminen niin miljoonien vuosien kuin lyhyempienkin jaksojen puitteissa. Ensimmäinen havaintomatka tehtiin elokuun lopussa 1898. Tiedämme, että suolaisuuden kasvuun usein liittyy pystysuoran sekoittumisen vaikeutuminen, mikä edelleen vaikeuttaa ilman hapen pääsyä pohjalle. Juuri tällainen on tilanne PCB-aineiden osalta. Pala palalta rakennamme kokonaiskuvaa meren ekosysteemeistä. Nykyisin tutkimtistyötä ohjaavat yhä selvemmin suojelupyrkimykset. Itämeren suojelua palvelevan tutkimuksen tehtävistä kertoo Merentutkimuslaitoksen johtaja, professori Aarno Voipio. vsk.. Jos niistä ei ole apua, tarvitaan lisää tietoa tämän syistä. Kuitenkin meidän tulisi tuntea eri tekijöiden osuus voidaksemme mitoittaa oikein parantamiseen tarvittavat toimenpiteet tai ainakin tietää, voidaanko tilanteeseen lainkaan vaikuttaa. Muuttuvatko niiden pitoisuudet jatkuvasti huonompaan suuntaan vai onko toimenpiteistä apua. Monista yksityiskohdista muodostuvaa ja alati täydentyvää kuvaa on vaikea puristaa ytimekkääksi vastaukseksi kysymykseen, mikä on Itämeren tila tänään ja varsinkin, mikä se on huomenna. Ovatko tärkeimmät päästöt vielä tukkimatta. Itämeren happitasapainon tutkimus käsittää toisaalta luonnon omat happitilanteeseen vaikuttavat tekijät ja niiden keskinäiset suhteet, toisaalta ihmisen aiheuttamat kuormitukset ja niiden vaihtelut. Ovatko vaikutukset myöhässä vai eivätkö toimenpiteet riitä. YMPÄRISTÖ MYRKYT Myös ympäristömyrkkyjen tilannetta seurataan . Emme hevin saa varmaa kokonaiskuvaa pohjanläheisten vesien happipitoisuuden vaihteluiden syistä. Fosfaatin, nitraatin ja ammoniakin pitoisuuksia alettiin mitata 1920ja 1930luvuilla. On selvitettävä, ovatko toimenpiteet tehottomia vai ilmenevätkö vaikutukset vasta myöhemmin . Eräät osakuviot ovat jo hahmottuneet, kuten tämän numeron muista kirjoituksista ilmenee. MERENTUTKIMUS ON PALAPELIÄ Eri maissa työskentelevät tutkijat ovat ajan mittaan ryhtyneet tutkimaan yhä useampia Itämeren ominaisuuksia. Mitkä aineet ovat nimenomaan meressä myrkyllisiä. Pohjanlahden lisääntyvä suolaisuus on saavuttamassa viime vuosisadan loppupuolella havaitun tason, mutta emme tiedä, pysähtyykö kasvu edellisen huipun tasolle. Rajoitustoimenpiteet eivät ainakaan vielä näytä tehonneen . Itämeren suojeluun liittyvän tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen ensisijaiset tavoitteet ovat: Itämeren tilan ja sen syiden selvittely Itämeren kuormituksen vähentämiskeinojen tutkiminen kuormituksen ja sen vaikutusten välisen suhteen määrällinen arv101mmen Itämeren ominaisuuksien säännöllisellä havainnoinnilla on lähes sadan vuoden perinteet. Itämeren happea kuluttavaa kuormitusta vähennetään hiljalleen kaiken aikaa, ja ensimmäisenä tavoitteena onkin seurata , milloin toimenpiteet heijastuvat happitilanteen kehityksessä . Eikö vielä tunneta kaikkia lähteitä vai puuttuvatko tukkimisen keinot. Vasta osa merentutkimuksen suunnattoman palapelin paloista on saatu paikalleen . Samanaikaisesti ovat merkittävästi 184 kasvaneet tiedot fysikaalisista ominaisuuksista, kuten vesien kiertokulusta ja lämpötaloudesta, sekä monista biologisista ominaisuuksista. Kuormituksen ja sen vaikutuksen määrällisessä arvioinnissa on aluksi tyydyttävä varsin viitteellisu o MEN LUONTO 34/78 37. Vai emmekö ole osanneet kohdistaa toimenpiteitä oleellisiin kohtiin. Hyvä esimerkki tästä mahdollisuudesta on asumaJatevesien puhdistamolietteen käyttö lannoitteena. Teknologisen tutkimuksen avulla pyritään selvittämään , miten ympäristömyrkkyjen ja muiden haitallisten aineiden pääsyä Itämereen ja muuhun luontoon voitaisiin rajoittaa. Merentutkijat täydentävät jatkuvasti kuvaansa Itämerestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Viimeisten 10 15 vuoden aikana merkittävänä osana merikemistien työstä on ollut raskasmetallien ja ympäristömyrkkyjen havainnointi. Aarno Voipio Itämeren tutkimus ja suojelu Itämeren tutkimus on alkanut kauan ennen nykyisten ympäristöongelmien syntymistä, mutta varhaisimmatkin tutkimustulokset ovat nyt arvokkaita, kun seurataan Itämeren vähittäisiä muutoksia ja laaditaan ennusteita sen tulevaisuudesta. Tehokkainta olisi, jos löydettäisiin korvaavia tuotantomenetelmiä, Joissa ei synny eikä käsitellä haitallisia aineita. Toisen maailmansodan jälkeen kuvaan ovat tulleet pääravinteiden, typen ja fosforin, kokonaispitoisuudet. On myös selvitettävä, voidaanko merelle haitallisia aineita käyttää hyödyksi
Tähän tarvitaan toi mintam alleja . Valitettavasti tehtävä on tavattom an laaja , em m ekä voi aivan välittö m äs ti odottaa luotettavia tulo ksia . mm . mutta tämän ja luonnollisten muulOsten suhde11a ei 1iede1ä; ts. mm . perustasoiutkimuksia. vaikka raso ei vi<;lä o lisi uhkaava . On se lvitettävä m ahdollisimman tarkkaan ku ormituksen aiheuttam at riskit samoin kuin su ojelu toi m en p iteide n vaikutuksec. Mallien tulisi kye tä vastaamaan , miten Itä mere n til a muuttuu kuo rmituksen muuttuessa . Vuoden 1976 perusteellisessa remomissa alus muu11ui kelirikkoaluksesta varsinaiseksi merentu1kimusalukseksi. --;{ tri /~~ J 1975 .._ C <------=---"±--~ SUOMEN LUONTO .1 ,1/ , 8 ,vsk 1965 -;~~---~ -v· (\} 1974 Rikkivetyä (täydellistä hapenpuutetta) on esiint yn yt Itämeressä vuosina 196375 mustaksi merkityillä alueilla ; harmaa 1arkoi11aa alle 2 ml /1 happipitoisuuksia (Andersin ym; julkaisema1on aineisto) . Tu losten perusteella voidaan valita seuran nan kohteet ja m e nete lmät . TARVITAAN TOIMINTAMALLEJA Itäm eren suojel uun liittyvä tu tki mus ei kuitenkaa n voi jäädä vain ku o rmituksen ja tilan muu tos ten ta rk as teluun . Siinä tarvitaan en ne n kaikkea meren ko kon aisuude n tarkasteluun erikoistuneiden tut kijoiden ja m onien alojen asia n tuntijoiden välistä rakentavaa yh teistyötä. ja se urannan avulla voidaan edelleen havaita muutosten suunta ja määrä . sun selvit yksiin . Meidän o n kehitettävä tietojamme Itäm eren tilan ja ku o rmi tuksen suhteesta . Tiedetään . Vain siten voi mme asettaa Itäme ren suojelun osatehtävät oi keaan tärkeysjärjestykseen ja saam me suojeluun uhratuista varoista suurimman h yöd yn D 18'.'>. Itämeren happi1ilan1een seuraaminen on h yvä esimerkki ltämeri1u1kimuksen kansainvälisyydestä ja kytkennöistä ympäristönsuojeluun . Tä hän toimintaan o n kui tenkin kiinnitettävä jatkuvaa huomiota ja sii hen o n löydettävä vo im avaroja . jonka välineistö on runsas ja ajanmukainen . varmasti ei vielä voida sanoa, onko ihmisen toiminnalla ollut merkittävää osuu11a syvä nteiden huonoon happitilameeseen. ja niiden muodostus o nkin eri tutkimuslaitoste n tämänhetkisistä tehtävistä tärke im p iä . Tavoite on asetettava korkeammalle . m ää ritetty raskasmetallien ja muiden ympä ristöm yrkkyjen esii n tymis tä kaloissa ja pohjae lä imissä. Se wimii koko Itämerellä, pääasiassa kuitenkin Suomenja Pohjanlahdella . että ihmisen aiheu11ama kuormitus lisää hapenkulu1usra. Jo muutosten suunnat ja § etenkin niiden muutokse t huo E ,;; , g :;: Merenrn1kimuslai1os1a ja muitakin laiwksia. no mpaa 11 päin ova t sinänsä perusteita ku ormi tukse n vähentämiselle. Geologista 1u1kimuslaiws1a palvelee kauppaja 1eollisuusminis1eriön omistama 847 bru11orekis1eri10nnin Aranda , jonka 25 hengen miehistö ja jopa 19 henkeä käsi11ävä rn1kijakun1a voivat kerrallaan vie11ää merellä kolme vi ikkoa. Itäme ren p11nssä 011 suori tet tu eräitä ns
jäätutkimuksia•ja laatii jäätiedotukset. Lukuun sisältyvät yliopistojen kenttäasemat ja varsinaiset merentutkimusyksiköt, mutta ei yliopistojen muu merentutkimus . Itämeren maissa on yli 40 merentutkimusta harjoittavaa laitosta. tri. Så"teilyturval/isuuslaitos, Helsinki (5) Laitoksen tutkimusosasto suorittaa perustutkimuksia ydinvoimalaitosten alueilla pyrkien selvittämään näiden alueiden biologisen tilan ennen laitosten käyttöönottoa sekä ne muutokset, joita tapahtuu käyttöönoton jälkeen . Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimuksen (Helsingin sopimus) puitteissa kaikki seitsemän Itämeren maata pitävät säännöllisesti yhteyttä to1sunsa. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki (4) Laitos tutkii kalastuksen ja kalanviljelyn kannattavuutta sekä suorittaa kalakantojen arviointia. Tutkimuksen kohteet vaihtelevat laajasti, merimeteorologiasta pohjan kallioperän geologiaan ja fysikaalisesta meritieteestä ekologiaan ja likaantumistutkimuksiin. SUOMI Merentutkimuslaitos, Helsinki (1 ) Toiminnan painopiste on koko Itämeren alueen avomeritutkimuksissa, joskin sillä on myös kiinteitä rannikkohavain topisteitä. Tämän lisäksi Itämeren maat ovat mukana monissa kansainvälisissä ja maailmanlaajuisissa tieteellisissä ja me186 rensuojelua edistävissä järjestöissä. Ruotsin ja Neuvostoliiton välillä on vastaavasti kahdenkeskinen tutkimusyhteistyö , jossa Suomikin on mukana tarkkailijana. Tämä työ jatkuu nyt eteläisillä merialueilla. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo (2) Laitoksessa suoritetaan merialueittemme pohjan , sekä kallioperän että sedimenttien kartoitusta ja tutkimusta. virtaustutkimuksia merialueilla. rannikkovesien tilan seurantaa biologisin ja kemiallisin menetelmin . Lapin , Oulun, Kokkolan , Vaasan , Turun , Helsingin ja Kymen vesipiireissä on kussakin tutkimuksen toimiala, joka suorittaa paikallisia rannikkovesien tilan selvityksiä. osastonjohtaja, fil. Tähän osittain jo viime vuosisadan lopulla alkaneeseen havainnointiin perustuu mm. Niinpä laitos suorittaa mm. Viime aikoina ovat korostuneet toisaalta ympäristönsuojelun, toisaalta kansainvälisen yhteistyön tarpeet. Vesihallituksen vesientutkimuslaitos, Helsinki (3) Laitoksen hydrologian toimisto suorittaa mm. Radionuklidien tasoa pohja-aineksuoM EN LUONTO J4/78 37. Pohjanlahden kallioperän tuntemus on lisääntynyt ratkaisevasti 1970-luvulla. 188. vsk. Katsauksen tutkimuslaitoksiin ja -ohjelmiin on laatinut Merentutkimuslaitoksen yleisen meritieteen vt. Mu~t kuin pohjoismaiset ovat taulukossa s. Suomella ja Ruotsilla on Pohjanlahtikomitea. Merikalaston kannalta merkittäviä ovat myös jokiin nousevien lajien tutkimukset. Paavo Tulkki Itämeren tutkimus on monipuolista ja kansainvälistä Itämerta ymparo1vat seitsemän valtiota ovat jo kauan tutkineet mertaan, sekä perustutkimuksen luontoisesti että sen luonnonvarojen hyödyntämistä kehittäessään. Itämeren tilan seuranta. Laitosten tutkimusohjelmat toteutetaan tyypillisesti hyvässä yhteistyössä eri maiden kesken . Suluissa olevat numerot viittaavat karttaan . Merentutkimuslaitoksen tehtäviin kuuluu yhteydenpito muiden maiden tutkimuslaitoksiin sekä osallistuminen kansainvälisten merentutkimusjärjestöjen toimintaan ja kansainväliseen merentutkimusyhteistyöhön. Myös Neuvostoliitolla ja Tanskalla on keskinäinen samantapainen tutkimusyhteistyö käynnissä. Jääkauden jälkeistä historiaa on voitu tutkia sedimenttmaytteistä ja vanhempaa historiaa seismisin menetelmin . Meren fysiikkaan , kemiaan ja biologiaan kohdistuvan perustutkimuksen ohella laitos on suuntautunut myös käytännön tarpeita, erityisesti merialueiden suojelua ja hyväksikäyttöä palveleviin tutkimuksiin. Koko Pohjanlahden käsittävä sedimenttien kartoitus on jo suoritettu . Vesitutkimustoimisto suorittaa mm . Suomella ja Neuvostoliitolla on kahdenkeskinen Suomenlahtiyhteistyö. Siihen johtaa paitsi yhteinen tutkimuskohde , myös tarve vaihtaa tietoja ja suunnata tutkimukset järkevästi. Paavo Tulkki. Se selvittää myös kalastuksen ja ympäristönm u u tosten vaikutuksia kalakantoihin ja tutkii kalanviljelyä ja kalakantojen hoitoa istutuksin . Niistä mainittakoon IOC, Intergovernmental Oceanographic Commission eli Hallitustenvälinen meritieteellinen komissio sekä ICES, International Council for the Exploration of the Sea eli Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ja edelleen SCOR, Scientific Committee on Oceanic Research eli Merentutkimuksen tieteellinen komitea, jota YK käyttää meritieteellisenä neuvonantajajärjestönään. Suuri osa havainnoista kerätään merentutkimusalus Arandan matkoilla. Seuraavassa luetellaan Itämerta tutkivat laitokset, pohjoismaiset muita tarkemmin . Laitoksen tehtäviin kuuluu myös valtakunnallisen kalastustilaston laadinta ja valtion kalanviljelyn hoito
RUOTSI Kalastushallituksen merentutkimuslaitos, Göteborg (12) Vaikka laitos sijaitsee Kattegatin rannalla , siellä silti tehdään laajamittaista Itämeren kalastuksen ja hydrografian tutkimusta. Två"rminnen elå"intieu:ellinen asema , Hanko (11) Helsingin yliopiston kenttäasema palvelee nimestään huolimatta muitakin luonnontieteitä kuin eläintiedettä . Perå·meren tutkimusasema , Hailuoto ja Ulkokrunni (7, 8) Tämä Oulun yliopiston kenttäas.ema toimii koko Perämeren alueella suorittaen vesibiologisia perustutkimuksia. Husön biologinen asema, Ahvenanmaa (9) Åbo Akademin ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen ylläpitämä kenttäasema suorittaa kalastustutkimusta ja vesibiologista tutkimusta. Saaristomeren tutkimuslaitos, Nauvo (10) Turun yliopiston kenttäasemalla suoritetaan sekä bioettä geotieteellistä Saaristomeren alueen perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta. sessa, vedessä ja eliöissä seurataan myös muualla Itämeressä. Kalastushallituksen menkalastuslaboratorio, Lysekil (1 3) Tämäkin laitos sijaitsee Ruotsin länsirannikolla, mutta suorittaa säännöllistä Itämeren kalakanto187. eliöstön ja merenpohjan kartoitusta, soveltava tutkimus mm . Asemalla tehtävät työt ovat pääasiassa vesialueeseen ja saaristoon kohdistuvia biologisia eläimistöja kasvistotutkimuksia. Perustutkimus sisältää esim. Edellä mainitut suomalaiset kenttäasemat palvelevat yliopistojen laitosten tarpeita. glo-järvien tutkimus. SUOMEN LUONTO 3-4 / 78 37 . Viime vuosina ovat olleet esillä mm. Viimeksi ovat Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi tehostaneet meribiologian opetusta perustamalla professuurit, joiden opetusalaan sisältyy hydrobiologia, Itämeren ekologia sekä ympäristön hoitoja saaristokysymykset. Tutkimusaiheista mainittakoon Perämereen laskevien jokien kalakantojen tutkimus sekä biologiset tuotantotutkimukset . Soveltavia tutkimuksia suoritetaan erityisesti kalataloutta hyödyttävillä alueilla. vesibiologisia likaantumistutkimuksia ja haitallisten aineiden biotestejä. Numerot viiuaavac ceksciin. ltämerca cuckivac laicoksec (pisceec) ja mecencuckimusca harjoiuavac yliopiscoc (tähdet). Vastaavasti Ruotsin ja Tanskan rannikoilla sijaitsevien yliopistojen (Luulaja, Uumaja, Uppsala, Tukholma, Lund, Göteborg, Kööpenhamina, Aarhus) eri laitokset suorittavat Itämeren tutkimusta. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Vesiensuojelulaboratorio, Helsinki (6) Laboratoriossa harjoitetaan monipuolista merentutkimusta Helsingin ja sen naapurikuntien likaantuneilla vesialueilla. vsk. Tutkimuksista mainittakoon perustuotannon , mikrobiologian , pohj aeläimistön ja planktonin tutkimus sekä vesikemia ja virtaustutkimukset. alusliikenteen haittavaikutukset saaristossa, ihmistoiminnan vaikutus saaristomiljööseen sekä mielenkiintoisten, maankohoamisen vuoksi merestä irtaantuvien lahtien , ns. Neljän viime vuoden aikana on ollut käynnissä yhteistyössä muiden tutkimuslaitosten kanssa Saaristomeren virtaustutkimus, josta saadaan sekä puhtaasti tieteellistä hyötyä että saariston käytön ja jätevesien johtamisen suunnitteluun tarvittavaa tietoa. Laitoksen tutkijat operoivat vuosittain Itämerellä ja toimivat yhteistyössä muiden Itämeren tutkijain kanssa. Asema on ryhtynyt suorittamaan myös soveltavaa tutkimusta , josta mainittakoon raskasmetallien biologiset haittavaikutukset. Kaikkien rannikolla sijaitsevien yliopistojemme biologiset ja useat geotieteiden laitokset suorittavat Itämereen kohdistuvaa tutkimusta
Fysikaalinen meritiede Fysikaalinen meritiede Fysi kaalinen ja kemiallinen meritiede, ympäristömyrkyt, likaantumistutkimus Kalatalous, fysikaalinen meritiede Vesiensuojelutekniikka, mikrobiologia, hydrologia It ämeren biologiset tutkimukset ja suojelu Hydrobiologiset tutkimukset Itämeren pohjan geologia ja pelagiset sedimentit Merikalastus, meribiologia, meritiede Itämeren fysiikka, kemia , sedimentit ja ilmasto Meren fysiikka, geologia ja rannikkovesitutkimus Merikalastusta palvelevat biologiset, meritieteelliset , teknologiset ja taloudelliset tutkimukset Itämeren meritieteelliset tutkimuk set , meren dynamiikka , geomorfologia, geologia ja jokisuistojen tutkimus Fysikaalinen meritiede, rannikkovesien tutkimus Mm . meriekologia, merensuojelu Yleinen meritiede, fysikaalinen meri tiede, kemia, rannikkotiede, merigeologia Kalabiologia ja kalastustutkimus Meribiologia Rannikkovesien tutkimus, vesiensuojelututkimus Rannikkotiede , rannikkovesitutkimus, jäätutkimus Biologinen , fysikaalinen ja kemiallinen meritiede, kalatutkimus, mikrobiologia , merimeteorologia. Laitos NEUVOSTOLIITTO Leningradin valtionyliopiston meritieteen osasto (19) Neuvostoliiton Tiedeakatemia11 eläintieteen laitos (20) Leni11gradin hydrometeorologi11e11 tutkimuslaitos (21) Valtion oseanografi11e11 tutkimuslaitos (22) Eestin SNT:11 Tiedeakatemian lämpöfysiika11 ja sähköfysiika11 laitokse11 Itämeren osasto (23) Itämeren kalataloude11 tutkimuslaitokse11 Talli11nan osasto (24) Tallinnan polytekninen tutkimuslaitos, sanitee11itek11iikan laboratorio (25) Eestin SNT:n Tiedeakatemian eläintieteen ja kasvitietee11 tutkimuslaitos (26) Liettuan SNT:n Tiedeakatemian eläintietee11 ja kasvitietee11 laitokset (27) Liettuan Tiedeakatemian maantieteen osasto (28) Itämeren kalastustutkimuslaitos (29) PUOLA Puolan Tiedeakatemian Meriasema (30) Puolan Tiedeakatemian vesirakennuksen tutkimuslaitos (31) Merikalastuksen tutkimuslaitos (32) Meritieteen osasto Kalabiologian osasto Merikalastusosasto Merikalastusosasto Kokeellinen osasto Valtion hydrometeorologian tutkimuslaitos (33) Merentutkimuslaitos (34) Ympäristönsuojelun tutkimuslaitos, Gdanskin osasto (35) SAKSAN DEMOKRAATTINEN TASAVALTA Saksan Tiedeakatemian merentutkimuslaitos (36) Merikalastuksen tutkimuslaitos (3 7) Rostockin Yliopiston eläintieteen laitoksen meribiologinen osasto (38) Greifswaldin Yliopiston biologinen tutkimuslaitos (39) Sijainti Leningrad Leningrad Leningrad Leningrad Tallinna Tallinna Tallinna Tartto Viina Riika Sopot Gdansk-Oliwa Gdynia Gdynia Swinoujscie Kolobrzeg Gdansk Gdynia Swinonjscie Gdansk Gdansk RostockWarnemiinde Rostock RostockWarnemiinde Hiddensee DDR:n vesitalousviraston hydrologinen rannikkoasema Rostock(40) Warnemiinde SAKSAN LIITTOTASAVALTA Kielin Yliopiston merentutkimuslaitos (41) Valtion vesitalousvirasto (42) Sovelletun fysiikan tutkimuslaitos (43) 188 Kiel Kiel Kiel Tutkimusala Fysikaalinen meritiede, jääntutk imus Kalabio logia, eliömaantiede, pla nkton , meiofauna, pohjaeläimet, myös valtamerten biologia . Rannikkovesien biologia Fysikaalinen meritiede SUOMEN LUONTO J4/78 J i vsk
Kalevi Keyniis Pohjanpitäjänlahden alue rannikkovesiemme pienoismalli Itämerta tutkivista asemistamme vanhin ja kunnianarvoisin, Tvärminnen eläintieteellinen asema, sijaitsee vuonomaisen Pohjanpitäjänlahden (ruotsiksi Pojoviken) edustalla. Askölaboratorier, Tukholman etelfiinen saaristo (14) Tukholman yliopiston laitos on Itämeren ruotsinpuo le isen tutki muksen keskus. Laitos toimii tietysti myös Kattegatin alueella , joka kuuluu Helsingin sop imusa lueeseen . Sen rahoittaa Ruotsi n Luonnonhoitovirasto . ~-. Vuosisadan alussa perustetulla asemalla on ulottuvillaan pienoismalli Itämerestä: lahden perukkaa kohti yhä vähäsuolaisemmaksi käyvä vesi, jossa tyypilliset murtoveden asukkaat vähitellen vaihtuvat makeanveden lajeiksi . vsk. •o ~ LJ -:::.:::::--, Oc:;tl • • C> .(i..,.,, . TANSKA Tanskan kalastusja merentutkimuslaitos, Charfottenlund (17) Kööpenhaminan lähellä toimiva laitos tutkii kalastukseen ja kaloihin liittyviä näkökohtia , kuten eri lajien biologiaa , kalojen fysiologiaa ja kalojen ravintoa . 189. Tärkeä osuus laitoksen toiminnassa on myös fysikaalisella merentutkimuksella sekä kalasrusteknologisella tutkimuksella . Hän jakoi Tammisaaren saariston rannikonsuuntaisiin vyöhykkeisiin . Onnekseen lahti on lisäksi säästynyt varsin hyvin sekä saastumiselta että rakentamiselta, joten vuosikymmenten varrella kertynyt tutkimusaineisto on jatkuvasti arvokasta vertailuaineistoa seurattaessa ihmisen vaikutuksia Itämereen . Kalevi Keynäs, Tvärminnen eläintieteellisen aseman amanuenssi, joka seuraa lahden vaiheita sekä työnsä puolesta että toimiessaan Raaseporin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistyksen puheenjohtajana. " • • '"oo -·· merivyöhyke . . Tutkimusalana on meri biologia . D SUOMEN LUONTO J4/78 37. Nopeasti kehittyneessä laborato riossa suoritetaan erittäin monipuolista meribiologisra tutkimusta, josta m ainittakoon rantaeliöstötyöt, laajat planktontutkimukset, merieläin ten fysiologiset tutkimukset sekä Itämeren ekologisen mallin kehittäminen . ·· · =,::; ulkosaaristo ,., """"' <::--, .r., '-.-' -~ =c, ""' J l.j 00 00 ia::::, 6' ca., ~ TVARMINNE .,., .?'!: -:'----..,!',._p_;,.• / ,c::J _,,,,,r · ../ _-. Pohjanpitäjänlahdesta, sen tutkimisesta ja suojelusta kertoo fil. . . Bergvaran tutkimusasema, Kalmarin etefå'puolella (15) Lundin yliopiston merikasvitieteen laboratorion uusi kenttäasema harjoittaa lähivesillään matalan merenpohjan biologista tutkimusta . . pohjaeläinja planktonrutkimuksiin , joita laitoksen tutkijat ovat suorittaneet Itämeren alueella. ' \ "" . Jako on osomautunur MIS ,,, äsaaristo . jen, plankronin ja pohjaeläimisrön tutkimusta. Maan osuuden kasvaessa mereltä mancerelle päin muuttuu saariston luonne. Kämpingen laboratorio, Falsterbo (1 6) Tämä pienehkö laboratorio sijaitsee Skoonen kaakkoiskulmassa. kand . SAARISTON VYÖHYKKEISYYS Tammisaarelainen kasvitieteilijä Ernst Häyren kiinnitti vuosisadan vaihteessa huomiota kasvillisuu den muuttumiseen siirryttäessä manterelta saariston läpi ulkoluodoille . Helsingörin biologinen laboratorio, Helsingör (18) Juutinrannan ja Kattegatin alueen eläimistön tutkimiseen keskittynyt nyt laitos on tuttu kurssipaikka myös monelle suomalaiselle meribiologille . (l ~tr. Ernst Häyren loi vuosisadan alkupuolella juuri täällä saariston vyöhykejaon , joka on edelleenkin käytössä niin luonnontieteellisessä tutkimuksessa kuin saariston suunnittelussakin. Viimemainittu johtaa mm . ·•·~ = · .. ··"' " GT · ··•~ · •
Suolapitoisuuden muuttuminen merestä lahden perukkaan vastaa muutosta siirryttäessä Ahvenanmereltä Pohjanlahden perukkaan . Lahti muistuttaa näissä suhteissa myös vuonoja. Luonteenomaisia pesimälintuja ovat mm . KORKEIMMAN LUOKAN KANSAINVÄLINEN TUTKIMUSALUE Pohjanpitäjänlahden Tammisaaren saariston rannikkovesialue on mukana kansainvälisten vesientu tkim usj ärj estöj en laatimassa Projecc Aqua -luettelossa sellaisista vesialueista eri puolilla maapalloa, jotka niiden suuren tieteellisen merkityksen takia tulisi suojata mahdollisimman hyvin likaantumiselta. Sitä voidaankin pitää kansainvälisen tutkimuksen kannalta maamme tärsuoMEN LUONTO J4/78 37. Ulkosaariston rajan merivyöhykettä vastaan muodostaa saariston metsänraja. vsk.. Olosuhteet muistuttavat rehevimpiä järviämme. Niissä viihtyvät mm . Koeolosuhteissa on selvitetty eliöiden sopeutumista vähäsuolaiseen murtoveteen sekä ympäristömyrkkyjen vaikutuksia eliöihin. Monet ovat lintujen suosimia pesimäluotoja. POHJANPIT ÄJÄNLAHTI AINOA VUONOMME Hankoniemi, jääkauden lopulla syntynyt Lohjanharjun uloin osa, työntyy pitkälle saaristoon. Lisäksi se on hyvin happipitoista. Tätä virtausta tapahtuu kautta vuoden, mutta lahden varsinainen syvävesi uusiutuu vain kerran vuodessa. Tämä tapahtuu myöhäissyksyllä alkutalvella, jolloin lahdenedustan pintaveden suolapitoisuus on suurimmillaan ja vesi on samalla kylmää. A. haahka ja pilkkasiipi. Vaihtelut alueen kussakin osassa ovat melko vähäiset. Muuttuminen on vähittäinen . Lahden suu190 rin syvyys on 40 m. onnistuneeksi, paitsi luonnon muuttumisen kuvaajana , myös käytännössä suunniteltaessa saariston käyttöä. Vain tällöin voi happea tulla syvänveden kerrokseen . TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA Professori J. Maata on vähän, useimmat saaret ovat pieniä ja puuttomia. SUOLAPITOISUUS MÄÄRÄÄ LAJIEN LEVINNEISYYSRAJA T Siirryttäessä lahden perukasta saariston läpi Tvärminnen merivyöhykkeeseen vaihettuu pintaveden suolapitoisuus käytännöllisesti katsoen makeasta suurimpaan rannikoillamme tavattavaan eli n. Harppauskerroksen alapuolinen vesi voi vaihtua vain siten, että lahteen virtaa ulkoapäin pintakerrosta suolaisempaa vettä. Rantoja reunustaa lähes yhtenäinen ruoikkovyö. Joettomilla paikoilla s~olapitoisuus on kuitenkin lähes yhtä korkea kuin merivyöhykkeessä . silkkiuikku ja nokikana. Pohjanpitäjänlahden vedessä voidaan erottaa kaksi vesikerrosta. Sen kohdalla hiekkamassat levittäytyvät merivyöhykkeen rajoille saakka . Se on pääasiassa lahden perukkaan laskevien Mustionja Fiskarsinjokien tuomaa makeaa vettä, joka ulospäin virratessaan sekoittuu lahden veteen ja muuttuu vähitellen suolaisemmaksi. Kevään, kesän ja syksyn aikana syvänveden happipitoisuus vähitellen alenee, mutta hapen kyllästysarvot eivät yleensä laske 30-40 % :n alle. Se puhkaisee harjun Tammisaaren kohdalla ja jatkuu saariston jo päätyttyä vielä n. Lähes kaikilla lahden eliölajeilla on siellä joko levinneisyyden sisäraja (merilajit) tai ulkoraja (makean veden lajit). Rannat ovat karuja ja kallioisia; ainoastaan suojaisimmissa poukamissa ruoikkoa . Saaret ja niemet rajaavat monin paikoin vähitellen maatuvia, matalia lahtia, joiden linnusto on monipuolinen. Veden suolapitoisuus määrää enS1S1Ja1sesti eri lajien esiintymisen rannikoillamme, niin myös Pohjanpitäjänlahdessa. Palmen perusti Tvärminnen eläintieteellisen aseman tämän alueen ulkosaaristoon . neljännes kokonaispinta-alasta. Asemalla 1902 alkanut tutkimus on alusta alkaen keskittynyt murtoveden eliömaailmaan. Saaria peittää metsä, ja ne muodostavat ryhmiä, jotka vuorottelevat merenselkien kanssa. Siså·saariscossa vettä on vain n. ruokki , riskilä ja merikihu . Varsinainen mannerranta ja suojaisimmat sisälahdet muodostavat sisimmän vyöhykkeen, ranmkkovyöhykkeen . Luonteenomaisia ovat lokit ja tiirat , useat sorsalinnut sekä kahlaajat. Ainoana Suomen kohteista se on luettu Project Aquan korkeimpaan luokkaan A I: klassiset, hyvin tutkitut ja suhteellisen luonnontilaiset alueet. Niiden kanssa yhteistä on lahden suulla oleva kynnys. Aluksi selvitettiin lajistoa, myöhemmin on pyritty luomaan kuvaa eliöyhdyskuntien rakenteesta ja toiminnasta. Talvella, jolloin tuuli ei sekoita vettä, jään alle muodostuu makea, aina merivyöhykkeen rajoille ulottuva ohut kerros . Linnuston monipuolisuutta lisäävät mm . Pintavesikerros on yleensä 68 metrin vahvuinen ja suhteellisen vähäsuolainen. Rannikkovesiemme eliömaailmaa koskevat tietomme ovat suurimmalta osaltaan Tvärminnessa tehdyn tutkimuksen tulosta. 0.6 % :iin. Uloimpana aavaa ulappaa vastassa on merivyöhyke. Hankoniemen vieritse sen itäpuolella kulkee saariston läpi lounais-koillissuuntainen murtumalaakso. Pohjanpitäjänlahden happitalous ja vedenvaihdunta ovat periaatteessa samankaltaisia kuin Itämeressä kokonaisuudessaan . Saaret ovat suuria, ja niitä erottavat kapeat salmet. Se työntyy lahden syvänteeseen ja syrjäyttää siellä olleen "vanhan" veden, joka vähitellen sekoittuu pintakerrokseen. Joillakin murtovesilajeilla on lahdessa sekä sisäettä ulkoraja. Pohjanpitäjänlahden kynnyssyvyys on alunperin ollut noin neljä metriä, mutta laivaväylän ruoppaukset ovat syventäneet sen noin seitsemään metriin . Eroavuuksina varsinaisiin vuonoihin on vähäsuolaisuus ja mataluus. Pintavesi ei sekoitu syvään veteen, koska välissä on lämpötilaja suolaisuuserojen aiheuttama pysyvä harppauskerros. Aseman laboratorio tarjoaa mahdollisuudet myös kokeelliseen tutkimukseen . 16 km sisäänpäin Pohjanpitäjänlahtena. Pinnankorkeuden vaihteluiden aiheuttamat virtailut tuovat tällöin lahteen vettä, joka on sekä kylmää että suolaista
Tutkimus on usein yhteistyötä: kuvassa otetaan näytettä Merentutkimuslaitokselle Tvärminnen aseman kalustolla. Kunkin taajaman jätevesien käsittelylle ja sen tehostamiselle on laadittu ohjelma. vsk. Valtioneuvosto teki 1972 päätöksen, ettei maamme kolmatta öljynjalostamoa sijoiteta Lappohjaan. Vesihallituksen työryhmän ehdotus Pohjanpitäjänlahden ja sen edustan vesiensuojelusuunnitelmaksi valmistui tämän vuoden esitetty omat suosituksensa. Mietinnön mukaan suojelun päätavoitteena on säilyttää alue mahdollisimman luonnontilaisena. . Ehdotus sisältää monia suosi.~ tuksia alueen vesiensuojelutoi2: miksi. . Alueelle tulevalta uudelta teollisuudelta edellytetään, että se on vesiä vähän kuormittavaa. Kaikkien näiden velvoitteitten vastapainona esitetään, että erityisesti tämän alueen vesiensuojelua tulisi tukea valtion lainoin ja avustuksin . Alueen kaikenasteisiin maankäyttöä koskeviin kaavoihin tulisi sisältyä jäteja vesihuoltoa koskevat selvät kaavamääräykset. Alueen metalliteollisuus on lähinnä raskasmetallikuormituksellaan aiheuttanut paikallisia muutoksia pohjaeläimistössä. Perukkaan laskevien jokien veden laatu ei ole ollut erityisen hyvä. Tär1 keimmille teollisuuslaitoksille on -~ samoin esitetty ohjelma kuormiPuhdas ja tieteellisesti arvokas Pohjanpitäjänlahti edustoineen kuuluu kansainvälisen Project Aquan korkeimpaan luokkaan. Alueelle lasketaan vielä täysin puhdistamattomiakin jätevesiä, ja osa puhdistetaan huonosti. tuksen asteittaiseksi vähentämiseksi. Siellä voidaan siten tutkia pohjoisen Itämeren rannikkovesien eliöitä niin luonnontilaisissa oloissa kuin se on ylimalkaan mahdollista . Samalla on luonnollisesti järjestettävä näiden jätteitten jatkokäsittely. ALUETTA UHKAA LIKAANTUMINEN Viime vuosina tälläkin alueella on ollut havaittavissa hälyttäviä merkkejä paikallisesta likaantumisesta. Kiireellisimpänä on pidettävä kaikkiin satamiin rakennettavia jätteitten ja öljypitoisten seosten vastaanottolaitteita. Pohjanpitäjänlahden syvän veden alueella laski hyvin pieneksi . Tätä on pidettävä periaatepäätöksenä siitä, että tutkimuksen edellytykset tulee turvata tällä alueella. Myös Itämeren suojelusopimus sisältää monia tämänkin alueen kannalta keskeisiä määräyksiä. Vuosina 1973 ja 1974 hapen pitoisuus SUOMEN LUONTO 34 /78 37. Lomarakentaminen lisääntyy ja saaristoon suunnitellaan mittavia lomakyliä. TOIMENPITEET ALUEEN SUOJELEMISEKSI Maaja metsätalousministeriön suojeluvesityöryhmän mietinnössä ''Erityistä suojelua vaativat vedet" (1977) on Pohjanpitäjänlahden alue sijoitettu tärkeimpään arvoluokkaan I. Mitään Itämeren osaa ei voitane enää pitää luonnontilaisena, koska sen kaikissa osissa on nähtävissä merkkejä ihmisen tällä vuosisadalla aiheuttamista muutoksista. Tämä päätös tulee muistaa suunniteltaessa alueen muuta käyttöä. sattunut muutamia tosin pieniä useimmiten laivoista peräisin olevia öljynpäästöjä. Erityisen korkeaa laatua vaativien vesienkäyttömuotojen turvaamiseksi tarvitaan joskus erittäin tiukkoja vesiensuojelutoimenpiteitä. Perukassa ja Tammisaaren lähettyvillä jätevedet ovat aiheuttaneet rehevöitymistä. Maataloutta, hajaja lomaasutusta sekä veneilyä varten on keimpänä vesistöalueena. Näin voidaan seurata rannikkovesien tilan yleistä kehitystä tukeutumalla samalla alueella vuosikymmenien aikana tehtyihin tutkimuksiin. D 191. Pohjanpitäjänlahden alue sijaitsee kuitenkin siinä osassa rannikkoamme , missä likaantumisen paikallinen vaikutus on ollut suhteellisen vähäistä. Vesihallituksen laatimassa Läntisen Uudenmaan vesien käytön kokonaissuunnitelmassa (1976) edellytettiin Pohjanpitäjänlahden suojelun yleissuunnitelman tekemistä . Sen laadinnassa on sovellettu mm . alussa. vesihallituksen vesiensuojelun periaateohjelman seuraavia kohtia: Tieteelliseen tutkimustarkoitukseen käytettävät vesistöt sekä ainutlaatuisina tai edustavina kohteina suojeltavat vesistöt säilytetään niiden tutkimusja suojelutarkoituksen edellyttämässä tilassa. Alueella on . Uusien teollisuuslaitosten osalta tulisi myös tehdä etukäteen haitta-analyysi mahdollisista ympäristöhaitoista ja vasta tämän jälkeen sijoituspäätös. Näitä tuloksia voidaan käyttää hyväksi selvitettäessä likaantumisen vaikutuksia Itämeren rannikon muissa osissa
Matti Lähdeoja . Se on tiettavasti ensimmäinen useiden valtioiden välinen ympäristönsuojelusopimus, jonka allekirjoittajina on sekä markkinatalousmaita että sosia listisia maita. Sopimuksen varsinamen päämäärä, Itämeren pi192 laantumisen estäminen , edellyttaa vuosien ja vuosikymmenten työtä kaikissa ranravaltioissa. Hän painottaa kirjoituksessaan sopimuksen velvoittavuutta. Konferenssin paikan perusteella olisi voinut arvella, että jokin suosituksista käsittelisi lähellä isänmaata olevaa sisämerta, jonka pilaantumisesta oltiin kaikissa sen rantavaltioissa huolestuneita . Valmistelun aikana 'substanssi ihmisten' ja 'diplomaattien' hyvän yhteistyön tuloksena päästiin ympänstön suojelun kannalta erittäin hyvään sopimukseen, joka oli mahdollista hyväksyä kaikissa rantavaltioissa . 3. 1974 . Kahdenvälisiä sopimuksia lukuunottamatta ei ole tiedossa mitään muuta meriympäristöä koskevaa sopimusta, joka tällä tavalla koskisi myös aluevesiä. Sopimus on malliesimerkki siitä, että monenkeskinen yhteistyö erilaisiin yhteiskuntaja talousjärjestelmiin kuuluvien valtioiden välillä on mahdollista myös vaikeissa käytännön kysymyksissä. Sopimus on askel eteenpäin yksittäisten Itämeren pilaantumisongelmien ratkaisuyrityksissä. Suomesta sopimuksen valmisteluihin osallistui ulkoasiainministeriön lainattuna virkamiehenä fil.lis. Tästä alkoi tapahtumaketju, jonka eräänä välisaavutuksena oli Itämeren suojelusopimuksen allekirjoittaminen Helsingissä 22. Toisena huomiota herättäneenä erikoispiirteenä on sopimuksen laaja-alaisuus ja sisällön täsmällisyys. Hän toimi ensimmäisen hallitustenvälisen valmistelukokouksen pääsihteerinä ja jäsenenä Suomen valtuuskunnassa jokseenkin kaikissa sopimuksen valmisteluun liittyvissä kokouksissa. Kaikki Itämeren rantavaltiot ovat allekirjoittaneet varsin yksityiskohtaisen ja pitkällemenevän toimintaohjelman yhteisten ja omien aluevesiensä suojelemiseksi. Sopimus valmisteltiin vajaassa vuodessa , Ja ensimmä1s1stä tunnusteluista allekirjoitukseen kului kolmisen vuotta . Kun oli selvää , että Itämeren suojelemisessa tarvitaan sen ympärillä olevien valtioiden yhteistyötä , Suomen valtuuskunca toi Tukholmassa esille ajatuksen erillisen Itämeren suojelua käsittelevän konferenssin pitämisestä. Itämeren suojelusopimuksen syn tyä jäljiteltäessä on palattava Suomen ulkoasiainministeriön 1971 koolle kutsumaan neuvotteluun ja Tukholmassa 1972 pidettyyn Yhdistyneiden Kansakuntien ym päristökonferenssiin. 8 . Eräissä kohdissa tavoitteita jopa nostettiin valmistelun aikana. Useimmat kansainväliset merta koskevat sopimukset tarkoittavat vain ns . Helsingin sopimukseen. Sopimus käsittää merellisen ympäristön kokonaisuudessaan, siis veden, meren pohjan ja nii den elolliset luonnonvarat sekä muut meren elämän muodot . Ensimmäisessä luonnoksessa puhutsuoMEN LUONTO l 4 /78 J7. Kansainvälinen poliittinen tilanne oli silloin sellainen, etteivät kaikki Itämeren maat osallistuneet konferenssiin eikä Itämeren suojelua olisi voitu käsitellä . Nopeus, jolla sopimus valmisteltiin allekirjoituskuntoon, on herättänyt hämmästelyä ympäri Euroopan ja on osoitus lujasta tahdosta paitsi meren suojeluun myös kansainväliseen yhteistyöhön. vsk.. Sopimusta valmisteltiin samanaikaisesti Euroopan turvallisuusja yhteistyökonferenssin ensimmäisen ja toisen vaiheen aikana (ETYKin päätösasiakirja allekirjoitettiin 1. Matti Lå'hdeoja Itämeren suojelusopimuksen synty Yhteisen vastuun herääminen Itämerestä on johtanut Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevaan yleissopimukseen, ns. ENNAKKOTAPAUS KANSAINVÄLISESSÄ ALUEVESIYHTEISTYÖSSÄ Sopimusta on pidetty uranaukaisijana erityisesti kahdesta syystä . Vaikka sopimus allekirjoitettiin jo ennen ETY-kokouksen päättymistä, voidaan sitä pitaa eräänlaisena ETYK-hengen varhaisena ilmentymänä. 1975) . Lisäksi osapuolet sitou tuvat varmistamaan , että sopi muksen tarkoitusperät saavutetaan myös sisäisillä aluevesillä . kansainvälistä merta eli aavaa merta , mutta Itämeren suojelusopimuksessa osapuolet sitoutuvat panemaan sopimuksen määräykset täytäntöön myös aluevesillään. 1T ÄMEREN SUOJELUN TOIMINTAOHJELMA Sopimukselle asetetut ympäristönsuojelulliset tavoitteet olivat aluksi erittäin korkeat ; pyrittiin muun muassa eräiden aineiden suoranaiseen päästökieltoon ja ilman kautta tulevan pilaantumisen tehokkaaseen ehkäisyyn
Monet sopimuksen määräyksistä sinänsä edellyttävät tutkimukseen perustuvia arviointeja. Artiklassa luetellaan myös 193. aavan meren , sekä rantavaltioiden aluemeret. Huomattava osa väliaikaisen komission alaisena tapahtuneesta valmistelutyöstä on Itämeren tilaa ja suojelutoimintaa koskevaa tutkimustyötä. SOPIMUKSEN ESITTELY 1 artikla määrittelee sen maantieteellisen alueen , jota sopimus koskee . Mitään poikkeuksellista viivästymistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Oslon dumppaussopimus ei ole vielä astunut voimaan, vaikka se on soveltamisalaltaan varsin suppea ja säännöksiltään lempeä verrattuna Itämeren sopimukseen. Tämä ns. Lopullisessa sopimuksessa dumppaus kielletään täysin lukuun ottamatta tietynlaisia ruoppausmassoJa. Ennen sanotunlaisen lain antamista varmistettiin , että sopimus ei ole voimassaolevan lainsäädännön kanssa ristiriidassa. Itämeren suojelusopimuksessa tutkimus on pyritty rakentamaan sisaan toimintaan sillä tavalla, että käytettävissä oleva tutkimustieto myös käytetään. ratifiointiin allekirjoittajavaltioissa. Jo voimaanastumista odotettaessa on saatu aikaan erittäin suuri määrä ajattelua ja työtä, jotka tähtää Itämeren puhdistamiseen likaantuneen sisämeren maineesta. Ratifiointi edellyttää sopimuksen hyväksymistä kunkin maan kansallisen lainsäädäntöprosessin edellyttämällä tavalla. Sopimuksen vaikutusten arviointiin ei luonnollisestikaan vielä ole mahdollisuuksia. Sekin on saavutus, joka kannattaa panna merkille. 4 artiklan mukaan sopimusta sovelletaan Itämeren alueen merellisen ympäristön suojeluun. Sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä perustettiin väliaikainen komissio hoitamaan yhteistoimintaa sinä aikana, joka kuluu SUOMEN LUONTO J4178 37. VOIMAANASTUMINEN ON VIIPYNYT Sopimus astuu voimaan, kun kaikki seitsemän allekirjoittajavaltiota ovat sen kansallisen lainsäädäntönsä edellyttämällä tavalla hyväksyneet eli ratifioineet. Merelliseen ympäristöön lasketaan tässä vesimassa , merenpohja sekä kaikki niissä elävät oliot. 3. 'Konferenssista' muodostui sittemmin sarja valmistelevia kokouksia, ja itse sopimus nousi pääasiaksi. Tähän mennessä neljä valtiota on sen ratifioinut. Kun sopimuksella on myös taloudellisia vaikutuksia, on ymmärrettävää, että ratifioinnin ehkä edellyttämä kansallisen lainsäädännön muuttaminen vie aikaa. Sopimuksen voimaanastumisen viipyminen on huolestuttanut Itämeren puolustajia. -22. 2 artikla määrittelee, mitä tarkoitetaan sopimuksessa esiintyvillä termeillä kuten ''pilaantuminen'', "dumppaus", "öljy" jne. Tutkimustyön ongelmana on usein, että tuloksia ei käytetä päätöksiä tehtäessä. Itse konferenssi kutsuttaisiin koolle vasta kun sopimus saadaan allekirjoituskuntoon . sopimusalue käsittää kansainvälisen merialueen, ns. Sopimus kaikkine liitteineen allekirjoitettiin 22 maaliskuuta 1974. Toivottavaa tietenkin on, että sopimus mahdollisimman pian astuisi voimaan. Itämeren tilan seuraaminen sinänsä edellyttää laajaa tutkimusyhteistyötä. Ellei sitä ennestään ole, se hankitaan joko yhteisesti tai erikseen, mutta joka tapauksessa koordinoidusti. Jos vertaa sopimuksen tekstiä muihin meren suojelua koskeviin sopimuksiin, se on poikkeuksellisen suorasanaista ja yksityiskohtaista velvoitetta Itämeren suojelemiseen . Konferenssi hyviiksyi sopimuksen ja sen lisiiksi seitsemfin på'fitöslauselmaa. D Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus Helsingin sopimus ltiimeren suojelua koskev:i diplomaattikonferenssi pidettiin 18. Tätä toimintamallia voisi suositella ympäristötutkimuksessa käytettäväksi laajemminkin. tiin dumppauksen eli jätteiden mereen heittämisen ehkäisemisestä. Suomen hallitus oli alkuvuodesta 197 3 lähettänyt muille rantavaltioille laajahkon muistion , jossa perusteltiin tarvetta yhteistoimintaan Itämeren suojelemiseksi ja hahmoteltiin tulevan Itämeren suojelukonferenssin tehtäviä ja mahdollisesti aikaansaatavan sopimuksen sisällön pääkohtia. 1974 Finlandia-talossa Helsingissfi. vsk. Tuolloin arveltiin, että 'konferenssissa' voidaan sopia vain harvoista asioista ja eräistä menettelytavoista. Ei liene liian uskallettua sanoa, että Itämeren tilan huononeminen on pysähtynyt. TUTKIMUSTYÖ TAVOITTEELLISEKSI Sopimuksen valmistelun alkuvaiheista lähtien oli selvää, että tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen ja sitä koskevan Itämeren maiden välisen yhteistyön lisäämiseen oltaisiin valmiita kaikissa rantavaltioissa. Suomi ratifioi sopimuksen niin sanotulla blankettilailla eli lailla, jossa sopimus hyväksytään sellaisenaan . Kaikki mukana olleet valtuuskunnat halusivat ryhtyä valmistelemaan sisällöltään varsin monipuolista sopimusta. Todettakoon, että jo 1972 allekirjoitettu ns. Vielä olennaisempaa oli saada käyntiin suojelutoimenpiteitä koskevaa tieteellis-teknologista tutkimusta ja koota yhteen siinä jo saavutettuja tuloksia. Itämeren suojelusopimukseen liittyvää tutkimustyötä voidaan pitaa kouluesimerkkinä tavoitteellisesta, tietyn ongelman ratkaisemiseen tähtäävästä tutkimuksesta, jonka luonne kuitenkin vaihtelee perustutkimuksesta pitkälle sovellettuun tutkimukseen. Juuri tieteellisen tutkimuksen ansiosta oli päästy selville Itämeren uhkaavasta tilasta. Kun sopimusta ryhdyttiin luonnostelemaan, ei ollut käytettävissä mitään valmista mallia. 3 artiklan mukaan sopimuspuolet ryhtyvät kukin erikseen tai yhdessä kaikkiin asinmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin estääkseen ja vähentääkseen pilaantumista sekä suojellakseen ja parantaakseen Itämeren merellistä ympäristöä. Sopimuspuolten tulee lisäksi tehdä parhaansa varmistaakseen, ettei tämän yleissopimuksen soveltaminen lisää pilaantumista Itämeren alueen ulkopuolella sijaitsevilla merialueilla. Kokonaan toinen asia on, että kansallista lainsäädäntöämme on syytä kehittää sopimuksen edellyttämään suuntaan
joitakin poikkeuksia, joita sopimus ei koske. kalastuk sen ja tieteellisen tutkimuksen harjoittaminen aavalla merellä ja viatto· man kauttakulun oikeus aluemerellä . 11 artikla käsittelee erityisesti vaaratilanteissa öljyn ja muiden vahingollisten aineiden aiheuttaman meren pilaantumisen torjuntaa ja si ihen liiuyvää yhteistyötä . jonka mukaan sopimuspuolet tekevät voitavansa. 10 artikla kehouaa sopimuspuolia ryhtymään tarpeellisiin toimiin estääkseen pilaantumisen. jotta muidenkin valtioiden alukset noudattaisivat Itämerellä IMCO : n sopimuksen erityisalueita koskevia määräyksiä jo ennen tämän sopimuksen voimaantuloa . Tieteellis-teknologisen työryhmän eräänä tärkeänä tehtävänä o n valmistella yhteisiä kriteereitä ja normeja vaarallisille ja haitallisille aineille . 9 artikla kieltää dumppauksen Itämereen lukuunottamatta kahta poikkeusta , joita selostetaan tarkemmin liitteessä V. SUOMEN LUONTO 3-4/78 i; ,·sk. Helsingin sopimus velvoittaa vain sopimuspuolia, muua Itämerellä kulkee paljon muidenkin valtioiden laivoJa. Nämä aineet o n lueteltu liitteessä I. joka perustetaan hoitamaan sopi muksen aiheuttamia kansainvälisiä tehtäviä . sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyneiden riitakysymysten ratkaisua . jotka koske vat sopimuspuolten vastuuta sopimuksen vastaisista teoista tai laiminlyönneistä aiheutuneista vahingoista. Tällaisia ovat esimerkiksi so pimuksen suhde muihin sopimuksiin . 14 ja 15 artiklat määrittelevät komission hallinnolliset ja rahoitussäännökset. Sopimuspuolet sitoutuvat valvomaan ja ankarasti rajoittamaan näiden aineiden mereen päästämistä. TIETTYJEN VAPAUKSIEN TURVAAMINEN 19 artikla turvaa eräät , perinteelliset menen käyttöön liittyvät vapaudet. PILAANTUMISEN ESTÄMINEN 5 artikla käsiuelee vaarallisia aineita , joita ei tulisi lainkaan päästää Itämereen . Jokaisella sopimuspuolella on komissiossa yksi ääni : kuitenkin päätökset rulee tehdä yksimielisesti. tapahtuvasta kehityksestä jne . joista kuitenkin on tarpeellista käytän nössä keskustella yhtenäisten sovellutustapojen määrittelemiseksi ja kokemusten vaihtamiseksi . jossa on DDT ja se n johdannaiset sekä PCB-yhdisteet. 8 artikla kehottaa sopimuspuolia soveltamaan sopimuksen määräyksiä myös vapaa-ajan aluksiin ja lisäksi ryhtymään erityistoimiin näiden merelliselle ympäristölle aiheuttamien haiuojen torjumiseksi . LOPPU ARTIKLAT 20-29 artiklat käsittelevät tiettyjä käytännö n kysymyksiä , jotka liittyvät jokaiseen kansainväliseen sopimukseen . 7 artikla käsiuelee alusten aiheuuaman meren pilaantumisen estämistä. kuten sota-alukset jne . Lopuksi on erityiskehoitus estää ilman välityksellä tapahtuvaa haitalliseen aineiden (II liite) aiheuuamaa meren pilaantumista . Sen vuoksi komissio on perustanut kaksi työryhmää , toisen selvittelemään tieteellis-teknologista kysym yksiä ja toisen alusten aiheuttaman meren pilaantumisen torjumista . Tällaisia ovat merenkulun . RIITOJEN RATKAISU 18 artikla käsittelee mahdollisten . Työryhmä tekee myös peruskanoitusta sopimusvaltioissa harjoitettavasta sopimuksen soveltamisalalla tapahtuvasta tieteellisestä tutkimuksesta . Alusten aiheuuaman meren pilaantumisen estämistä ja öljyntorjuntaa käsittelevä työryhmä asetettiin , sillä sopimuksessa on näiltä aloilta konkreettisimmat määräykset. YHTEISTYÖ ALLEKIRJOITTAMISEN JÄLKEEN ENNEN SOPIMUKSEN VOIMAANTULOA Sopimusvaltiot pitivät Itämeren suojelua niin tärkeänä , että ne sop ivat yhteisen toiminnan alkamisesta jo en nen sopimuksen varsinaista voimaantuloa . Tämän yhteistyön periaaueet on selostettu liiueessä VI. jo nka aiheuuaa merenpohjan tutkiminen ja hyväksikäyttö . sop imuksen uudistaminen kokonaan tai osittain, sen ratifioiminen, voimaantulo , irtisanominen jne . Pysyvä sihteeristö sijoitetaan Helsinkiin . Maalta peräisin olevan pilaantumisen torjumisen suuntaviivat on tarkemmin esitetty 111 liiueessä . 194 KANSAINVÄLISEN YHTEISTYÖN MUODOT 12 artikla käsittelee Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissiota . Väliaikaisen komission työ on auuanut myös jokaisen valtion kansallisia valmisteluja sopimuksen sää nnösten soveltamiseksi käytäntöö n . Komission kustannukset Jaetaan tasan kaikkien so pimuspuolten kesken . Tätä varten diplomaattikonferenssi hyväksyi päätöslauselman . Muun muassa ihmishenkien ollessa vaarassa voidaan dumpa ca. Odotettavissa on , että väliaikainen komissio luo edellytykset käytännön toimien aloittamiseen pilaantumisen säätelemiseksi , vähentämiseksi ja torjumiseksi sopimuksen tullessa voi maan . Vaihtoehtoja on monia . 6 artikla käsittelee maalta peräisin olevan pilaantumisen estämistä . Tällaisen yhteistyön joitakin tärkeitä tavoitteita on mainiuu , kuten luonnon tilan ja pilaantumisen määrittelemismenetelmien kehittäminen ja vahingollisten aineiden vaarattomaksi tekemisen kehittäminen . Komission puheenjohtaja on vuorotellen kukin sopimusvaltio aakkosjärjestyksen mukaan . Nämä määräykset koskevat erilaisia vastaanottolaitteistoja öljypitoisille vesille ja muille jätteille , alusten noudatettaviksi säädettyjä päästönormeja jne . VAHINGONV ASTUU 17 artikla kehouaa sopimuspuolia mahdollisimman pian kehiuämään ja hyväksymään säännöksiä. Alustyöryh mä on lisäksi käsitellyt erilaisten vastaanottolaitteiden käytöstä mahdollisesti perittäviä maksuja , vaarallisten nestemäisten aineiden säiliöaluskuljetuksiin liittyviä seikkoja, seurannut ja keskustellut kansainvälisellä tasolla, lähinnä IMCO :ssa. Artiklassa käsitellään erityisesti tiettyjen aineiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä . Työryhmän tulee myös kehittää menetelmiä ja ohjelmia , jotka ovat tarpeen sopimuksen määräysten täytäntöönpanosta johtuvia tietee llisteknologisia ongelmia ratkaistaessa. samoin kuin sopimuspuolten kansainvälisissä järjestöissä harjoiuamaa tieteellis-teknologista yhteistyötä. Väliaikaisen komission toimintaan liittyen eri sopimusvaltiot ovat järjestäneet erilaisia kokouksia ja seminaa~a . Ne alkavat osapuolten välisistä neuvotteluista ja päätyvät tietyissä tapauksissa Kansainväliseen Tuomioistuimeen. 13 artiklan mukaan komission tehtävänä on valvoa sopimuksen soveltamista ja pitää sen tiedot ajan tasalla . Nämä aineet on lueteltu II liiueessä , jossa on kaiken kaikkiaan 16 aineryhmää . Yksityiskohtaiset määräykset ovat liitteessä IV, joka noudauaa kiinteästi IMCO :n 19 73 Aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevaa sopimusta. Komissio kokoontuu vähintään kerran vuodessa . TIETEELLIS-TEKNOLOG INEN YHTEISTYÖ 16 artikla käsiuelee sopimuspuolten keskinäistä
Se on järjen sanelemaa toimmtaa. Vastuu meren hyödyntämisestä kattaa myös vastuun sen suojelemisesta. Teollinen kaupunkikulttuuri elää kasvavassa määrässä erilaiseen kemikaalien varassa . Siinä onnistumisen ehtona on huolenpito kaikista muistakin merialueista, kunkin alueen erityispiirteiden mukaan. Nämä alueet, jonkalaisia, kuten tiedetään. vsk. Mereen tulevaisuutta uhkaa erityisesti ju uri monilukuiseen kemikaalien lisääntyvä ja mahtava armeija. IOC:n toimesta on laadittu ehkäpä käyttökelpoisimmat yleisesitykset mereen suojelun tarpeesta . mitä maailman kansoilla ja valtioilla on merten ja merialueitten suhteen . Meri on elämän kehto. ericyisesu mereen luonnonvarojen arkaa asiaa sekä aavan meren rannikkojen läheistä osaa ja sen kansainvälistä ja kansallista käyttöä ja jakoa. Tällä hetkellä 200 meripeninkulman talousalue on jo enemmän tai vähemmän hyväksytty kansainvälinen tos1as1a . Pitkällä tähtäyksellä tällaiset ilmiöt ekologiseen cakaisinlyöntimekanismien kautta vaikuttavat jatkuessaan koko ihmislajin tulevaisuuden toimeentuloon. Mereen terveys on välttämaton edellytys maapallon ja maailman tasapainoiselle tulevaisuudelle. Ihmislajin lisääntyvien toimmtojen paine vaikuttaa kaikkialla maapallolla. Huoli mereen suojelusta on vähintään yhtä elintärkeätä kuin maaluonnonkin osalta. Merien suojelusta kertoo maaja metsät. Taaskin istuu maailman merioikeuskonferenssi kokoustaan yrittäen sovittaa yhteen niitä lukuisia ristikkäisiä toiveita ja vaatim uksia. Merien helmassa kelluvat maailman manterec Ja mereen monilukuiset saaret. Helsingin sopimus Itämeren suojelemiseksi ei tasta suinkaan ole ainoana esimerkkinä, eikä edes ajallisesti ensimmäinen . DDT ei jo klassisesta tapausluonteescaan huolimatta menetä tässä ajankohtaisuuttaan esimerkkinä . Samaan aikaan yksityiseen valtioiden toimenpiteet laajojen merialueiden suojelemiseksi ovat osoittautuneet riittämättömiksi . Ilppo Kangas, Itämeren väliaikaisen komission tieteellinen asiantuntija (v:sta 1977) ja Ympäristönsuojeluneuvoston varapuheenjohtaja. osoittavat vastaansanomattomasti mereen suojelun todellisen tarpeen määrää. Tätä pidetään välttämättömänä , mutta niiden siunaus voi olla sietämätön . Sillä 195. MERIYMPÄRISTÖN PILAANTUMINEN Eri puolilla maailman meriä esiintyy paikallisesti hyvinkin vakavaa pilaantumista ja saastumista. Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa on UNEP , YK :n ympäristöohjelma , edistänyt meren suojelua. MERTEN SUOJELUUN kiinnitetään sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla lisääntyvää huomiota. Myös esimerkiksi Persian ja Meksikon lahdilla , Punaisella ja M usealla Merellä esiintyy sekä tarvetta että hankkeita alueellisten merien suojelemiseksi . Rannikkovaltioiden talousalueet eivät voi laajentua ellei asianomaisen valtion suojeluvastuukin kasva. Maapallo on merien sininen planeetta. Niinpä esimerkiksi Itämeren alueella talousalueiden tonuctammen on käytännössä tapahtumassa. Merioikeuskonferenssissa käsitellään SUOMEN LUONTO 34/ ; g ;; . on Itämerellä ja meidänkin rannikoillamme. Tämän vuoksi erityisesti alueellisilla merillä on rantavaltioiden ollut tarkoituksenmukaista hakeutua toistensa kanssa yhteistyöhön. Tuottoisana, biologisesti herkkänä, tehokkaasti käytettynä ja rannoiltaan tiheästi asuttuna Itämeri on aivan erityisen hoidon ja suojelun tarpeessa. Kemiallisia yhdisteitä käytetään sellaisinaan luonnossa esimerkiksi torjunta-aineina . Meret antavat elämää . Mutta monien hyvinkin vaarallisten saasteiden pitoisuudet ovat niin alhaisia, että lähestytään käytössä olevien määricysmenecelmien herkkyyden rajaa . Ilppo Kangas Maailman merien suojelu Itämeren suojelu on vain yksi osa maapallon merien suojelua. lis. Ihmiskunnan paisuvan kehityksen kausi on cuoccanuc haitallisia seuraamuksia myös mereen terveydelle . Elävä meri ei, ikävä kyllä, enää ole itsestäänselvyys. Hallitusten välinen merentuckimuskomissio (IOC) on merentutkimukseen liittyvän yhteistyön foorumi . Näillä häviävän pienillä alkupitoisuuksilla saattaa kuitenkin olla erittäin kohtalokkaita seurauksia varsinkin , jos aineet ovat ravintokecjuissa keräycyviä . Vastaavanlaisia hankkeita on eri puolilla maapalloa, muun muassa Koillis-Atlantilla (Oslon sopimus) ja Välimerellä (Barcelonan sopimus) . Sen sylissä sykkii elämän monimiljoonamen historia
Samaan aikaan valaskantojen taantuminen on kuitenkin saanut ihmisen havittelemaan krillivalkuaista. Valaiden silmitön lahtaaminen on johtanut krillikannan kasvuun . Erehdyksiä sattuu yhtenään . Näin tapahtuu , vaikka tiedetään, että aineet, joita tuotetaan ja käytetään suuria määriä, jotka ovat kemialliselta rakenteeltaan kestäviä, joilla on kyky keräytyä eliömaailmaan ja joilla on taipumus muuntua yhtä vaarallisiksi tai alkuperäistä vaarallisemmiksi yhdisteiksi, ovat potentiaalisesti vaarallisia merissä. Toiseksi esimerkiksi sopivat valaat, nuo merten mahtavat jättiläiset, joista osa käyttää ravinnokseen krilliä, katkaravun tapaista parviäyriäistä. vsk .. Kerta kerran jälkeen joudutaan kuitenkin kasvotuksin uusien sivuvaikutusten kanssa, joiden haitallisuutta useimmiten ei osattu ajoissa ennakoida. Merien saaliskapasiteetti arvioidaan kuitenkin aina 120 miljoonaan tonniin vuodessa. Ilmakehän uudistuvat aineosat ovat koko ajan alttiina ihmisen toimintojen paineelle ja haitallisille seurauksille. Osaset vaikuttavat toisiinsa ja kokonaisuuteen . Ilmakehä kuljettaa sekä sateita että saasteita. Suurin osa hydrologisessa kierrossa olevasta vedestä haihtuu meristä ilmakehään . Sen seurauksena silliä on aika aioin ollut vaikeata saada, sen hinta on ollut kova ja vanhan hyvän ajan Islannin rasvasilli on pienentynyt lähes silakan kokoiseksi . Niilläkään ei enää ollut riittävästi ravintoa. Ilmakehässä on koko ajan 13 000 kuutiokilometriä vettä. Perun rannikon esimerkki osoittanee pelkistyneimmällä tavalla meren luonnonvarojen hyödyntämisen ja suojelun kohtalon yhteyden. Mutta myös guanomerimetsojen kannat romahtivat. kml, tämä suunnaton vesimäärä on silti rajallinen. Ihmisiltä meni elinkeino . Mer. Merenkin uudistuviin luonnonvaroihin kuuluu kestävän käytön periaate. Mutta ilmakehä pystyy myös merien avulla, haihtumisen seurauksena puhdistautumaan , peseytymään saastekuormasta, mutta samalla myös merien kustannuksella. Tämäkin on osa merien suojelun filosofiaa. Silti esiintyy käsityksiä , joiden mukaan pikemminkin PCB-tuotteiden epäpuhtaudet , dioksaani ja bentsofuraanit olisivat onnettomuuksien syynä, ei niinkään itse PCB . Tällaisten aineiden sijaan on yritetty kehittää , ja siinä onnistuttukin , hajoavia, lyhytvaikutteisia ja haittavaikutuksiltaan vähäisempiä yhdisteitä. Ja kuitenkin vain runsaat 60 % maailman kalansaaliista käytetään suoraan ihmisen ravinnoksi. Meriin se kulkeutuu sekä jokien ja virtojen mukana sisämaista, suoraan rannikon asutuksesta ja teollisuudesta että ilman kautta . Näinhän luonnossa aina käy. MEREN KEITAAT JA AAVIKKO Merien aikamittakaava on toinen SUOMEN LUONTO 34178 37 . Ihmisen puuttuminen luonnon tapahtumuksiin vaikuttaa sen tasapainoon . PCB-aineista on luonnossa tullut yhtäläinen riesa kuin DDT:stä sukulaisineen. Näitä ovat juuri DDT ja PCB. Näin maapallon merellisen ja terrestrisen ympäristön osat ovat jatkuvassa ja vilkkaassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. luontoon sirottuu suunnattomia määriä sille alkuperäisesti vieraita aineita. Vaikka meret kattavat enemmän kuin 70 % maapallon pinta-alasta ja niiden tilavuudeksi on arvioitu 1 300 milj . Ekosysteemin kaikkien osasten vastausta on mahdotonta ennakoida. Pohjanmeren ja Pohjois-Atlantin sillikantojen taantuminen ennen muuta ylikalastuksen seurauksena on meilläkin jokaiselle tuttua. MERIEN ELÄMÄ Merien kalansaalis on tätä nykyä runsaat 70 miljoonaa tonnia . Maailman merien kalakannat , lintuparvet ja valaat tarvitsevat terveen ympäristön . Merten suojeluun sisältyy laaja välttämättömien toimintojen kenttä, jossa haitallisten ja myrkyllisten aineiden vaikutusten torjunnalla on kiireellisin , tärkein ja ens1s11a1sin asema. Suureksi paisunut kalastuslaivasto jäi vajaaseen käyttöön . Tutkimattomat seuraukset ovat usein arvaamattomia. Kokonaan toinen asia on, että osa näistä yhdisteistä on jälkeen päin osoittautunut luonnon ravintoketjuissa pysyviksi , mikä siten saa aikaan kasautuvaa tuhoa ketjujen ylätasoilla. Merikalansaaliista 70 % koostuu vain seitsemän kalasuvun lajeista. Tämä puolestaan vaikuttaa guanoteollisuuden tulevaisuuteen . Lueteltujen ominaisuuksien merkityksen tai suhteen arvioiminen kunkin aineen kohdalla on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Eräistä pahoista saastukkeista arvioidaan tällä hetkellä jopa 60 % leviävän ilman kautta. ten tilavuus on vain 0.1 % maapallon tilavuudesta. Se voisikin tarjota lähes yhtä suuren saaliin lähteen kuin mitä tällä hetkellä koko merikalastus on. MAA, ILMA JA MERI Maailman meriä suojellaan niiden elämän, niiden elollisten luonnonvarojen takia. Suurin osa (97 % ) sinisen planeetan vedestä on suolaista. Merten uudistuvien luonnonvarojen jatkuva tuotto ja hyö196 dyntäminen on mahdollista vain, jos meret säilyvät terveinä Meriin joutuu viime kädessä kaikki se tuhka, kuona, jäte, törky , saasta, lika ja m yrkky , joka on maalta peräisin. Kun se kuitenkin aikanaan tulee ajankohtaiseksi , ihminen aloittaa ravintokilpailun valaiden kanssa , jotka tällä hetkellä samaan aikaan kuuluvat tärkeisiin luonnonsuojelun kohteisiin. Kun Perun sardellia oli riittävän kauan ryöstökalastettu ja epäedulliset luonnonolot sitä vielä olivat korostaneet, kannat romahtivat. Samalla tavoin on käynyt Perun sardellin ja on käymässä monelle muulle kalalajille . Tämä vesimäärä uudistuu kerran 12 päivässä. Ihmisen ylipursuava biologinen ja teollinen toiminta heijastuu tällä tavoin merien tilaan . Juuri tähän seikkaan, outouteen ja uutuuteen luonnossa, perustuu näiden aineiden biosidinen, elämää tuhoava teho . Krillin hyödyntämiseen liittyy toistaiseksi kuitenkin isoja vaikeuksia. Juuri nämä ovat paikka paikoin joutuneet kalastuksenkin takia ahtaalle
The craffic within the Finnish archipelago has greatly improved since the l 960's when old steamers werc rcplaced by highways , fcrries and icecokrant ships. Although the principlcs of osmocic and ionic regulation arc: wcll-known . Processes are illuscrared by rhe aid of longirudinal cross secrions of chc Baltic proper and the Gu lf of Fin land , and the evolurion of scasonal thermoclines is illustrared by a set of rempcrature profiles (page 111 ). and the beaver. Fishing was most probably a fa r more imporcanc source of food than has been shown by the paucity of evidence from fish rc:mains. The cocal num ber of passangc:rs berwccn these rwo counrric:s in 1977 was fo ur million . Ekologinen reunavaikutus tuntuu merelläkin . Ies rolc in rhc developmcnc of Wcscern culturc cannoc be compared with that played by rhe Mediterranean Sea. Only a fcw cruc marine organisms rhrive in irs brackish wacer. The Soviec Union's sharc was largest, 34 % , fo llowed by Poland (22 % ) . as could chc sprat catchcs along Finnish coasts. Traffic of che Baltic and the Economy of the Finnish Archipelago by Birger Ohlson Pages J 16119 A ccntury ago, in 187 7. to us li ving around irs shorcs, ic is our only sea. Poland , East Germany and West Germany the Baltic is both materiall y and environmencall y valuabk . Meren fysikaaliset kierrot ovat laajoja. For che inhabitants of the seven surrounding nacions Finland , the Sovict Union. Näiden alueiden kalantuotanto on mahtavaa. Freshwater Fish of the Baltic by Tapani Valtonen Pages 126127 Most species of frcshwacer fish are able to live in thc Baltic , particularly in its low salinity areas. Ne vaikuttavat merien elämään. Addicional sourccs of income include mink-farming and courism . In 1890, Finland received her first ice breaker. So far, however. The Convencion on rhc Procection of rhc Marine Environmcnt of the Balt ic Sea Area . However, genuine help for the Balcic will only comc whcn ali che nacions are rcady to sacrifice work and resources on behalf of che sea. Niinpä Perun , Kalifornian ja Afrikan länsirannikon kumpuamisalueet ovat vain 0.1 % valtamerien alueesta, mutta niiden tuotanto on kuitenkin noin 50 % merien kalantuotannosta. Näillä alueilla meriensuojelutoimenpiteet ovat muita tärkeämpiä varsinkin, jos niiden rannat ovat tiheästi asuttuja, teollistuneita ja vilkkaan taloudellisen toiminnan kohteena. Scals appear co have had an imporranr rok in the cconomy of the early coasral socierics of the Baltic. The water balance and irs influence on salin ity and on deep circulacion is briefly discussed. Sweden, Denmark. A number of specics migrate to rivers and crecks to spawn. The grad ua! changes in salinity and climatic factors from sourh to north are reflected by the occurrence of differenc plankton species in rhe Balcic. Merien suojelu on ensimmäisenä toteutunut kehittyneiden maiden piirissä. Tällä ahtaalla maapallolla on kuitenkin tärkeätä, että alueellisten merensuojeluhankkeiden verkko vähitellen kattaa kaikki maailman meret. Finnish soi! is acidic , and only burned bones remain, which probably explai ns the scarcity of find ings in Finland as compared wich rhose made in Denmark and Estonia wherc limesroncs are common. Since 1975, a crain-fcrry has opcraccd bctween Hanko and Travc:milndc. Näihin erityisalueisiin kuuluu myös Itämeri, maailman suurin murtovesiallas. Tällaisten erityisalueiden suojelu on yleisessä meriensuojelun kentässä erikoisen tärkeää. Its use as mink foddcr has eased the marketing problems. However. Rannikkovedet ovat suuren biologisen tuotannon aluetta. However, the spawning of somc species may be harmfully influenced by the salinity. Denmark (13 %) and Fi nland ( 10 %). Pelagic Biota of the Baltic by Kalle Purasioki and A nneli N iemi Pages 13 1-135 This anick describes somc general aspeccs of thc pelagic organisms, as well as rhc spccific conditions of the Baltic. We, che peoplc of the narions surrounding che Balric, have littlc reason lO bc pround of our wealth, social srrucrurc. This arciclc is mainly bascd on unpublished materi a! obtained in the studies carried out by the Game and Fish Research Institute . Other imporcant game anim als included the grey seal, rhe harp scal (now c:xtinct in rhc Balric area). Generally speaking, the fish scoc ks of the Baltic would not tokrate morc effc:crive fishing . Maailman meret ovat kokonaisuus, jonka rajalliset , alueelliset osatkin ovat merirungon kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa. kuin ihmisen . Vain tällä tavoin äiti Meri voi sukupolvesta sukupolveen ruokkia Maan lapsia. and the catc hes have been raised. Baltic Fisheries by Veikko Sjöblom and Raim o Parmanne Pagcs 120125 Wirh increasing incernarional conrans, a bctter understanding of the fisheries in the Baltic has bcen gaincd . ln the G ulf of Bothnia . Origins and Physiological Adapcations of Organisms Living in che Baltic by Kari Lagerspetz Pages 128130 For rhe majority of aquaric organisms. World 's Largest Body of Brackish Water by Penrri Maikki Pages 1091 J 2 The arcicle desc ribes the hydrographic features, scratificacion, currenc paHcrns and ice condirions of the Baltic Sea. In the same ycar, 16 1 500 passangers travelkd on a new rapid ferry scrvice from Helsinki to Travemunde. Näiden toimenpiteiden tulee yltää merien terveydestä niiden elollisten luonnonvarojen huolenpitoon ja suojeluun merien käytön oleellisena piirteenä. Rannikkovesiin tuntuu m yös maan vaikutus suurimpana. 1974 , was an imporcanc sccp forward . signed by represcncacives of thc scven nacions in Helsinki on the 22nd March . vsk . or culrural hcricagc , if our achicvcmenrs are at che cxpense of the death of our on ly sea. A considerable proporcion (1020 %) of the available jobs are provided by the sea craffic. the Baltic is a scrange environmenc , where chc low but stablc salinity and low winrcr temperaturcs limir chc occurrencc of a numbcr of marine as wcll as frcsh-warcr organisms. The most imporcant species (70 % of the scal rc:mains) apparemly was thc ringed scal. As a brackish-water basin, rhc Balric is also relat ively recenc , and rhus scill reprcscncs a vast narural experimem . This is wh y the d redgi ng, pollu ting, and harncssing of many rivers has caused rhe decline in so many freshwater fish populations in the Baluc. as well as a number of birds. rhe Baltic herring, thc sprat, and the cod , make up 95 % of the total ca tch . the size of the catch could srill bc raised locally. Ne ovat ikään kuin keitaita meren suurella aavikolla. Howcvcr, the exploitation of the natural resourccs of rhc Baltic havc reached a critical point , and the sca now nccds ef~ective proteccion against pollurion and och cr mtsuscs. Avoimet valtamerialueet ovat sen sijaan useimmiten lähes autioita aavikoita. The life on rhe islands is bascd o n ag riculture , cartlc-raising , forestry and fishing . and since 197 1, her 8-9 ice breakers havc been ab le to keep ali the necessary harbours open throughour cnc wintcr. Eräissä meren kohdissa ravinteikas pohjavesi kumpuaa pinnalle. The Balric Sea is very prod uctive; the tocal catch of fish in 1976 was 888 534 cons, or 2.43 rons/ km 2 . In 1961 , ferrics startcd co carry cars berwccn Fin land and Sweden . only a few osreological analyses have been made in Finland , mainly of marerials originating from che Stone Age. thc specific cytophysiological adapcation mechanisms of organisms of differenc origi n and of the brackish-water forms nccd much furcher study . Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Na wre of Finland) Published by the Finnish Association For Nature Ptotection (Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Lönnrotinkatu 17 B 00120Helsinki 12, Finland Editor: Teuvo Suominen Let the Baltic Live! Edicorial Page 105 Man y natural areas of the world have been called unique , buc in few cases is such a superlacive as justified as in the case of the Baltic: the world's largest body of brackish water, incomparably beautifu l rocky archipelagos, and graduall y receding shorclines allowing new land co emcrgc. For Finland , rhe Baltic herring is the most imponant species. D SUOMEN LUONTO 3-4/78 37. Early Uses of the Baltic by Timo Mierrinen Pages J 131 /6 Bonc fragmcncs and othcr remains providc informarion abour rhe prehist0ric use of the Balcic. It has played an imporranc rolc in our culrural past, and ies furure is cssenrial to our own suvival. Marc Nostrum Our Sea by A nro Leikola Pages JO 7-108 Amo ng the seas of the world , the Baltic is comparacively small . Three most imporcanc spccies. Sinne keräytyvät kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden sekä myös saasteiden pääjoukot. 197. a rc:gular sreamer bcgan operati ng between H an ko and Stockholm
bi rds , a nd sea ls. Fo rmerl y, octcr was m o re comm on rh an ic is now o n th<" islands and coasts. O,her encourag ing sig ns. rcflect ing thc eucrop h iration o f cht Ba hic ecosys1e m . During thi s period . This is followed by oxyge n consumption as [he dead plant marcrial d<"cays. Onasiona l upwellings in summer b ring m o re phosphorus to th<" surfacc and allow b lue algac to grow . relacivel y rich in nucricnrs. rhe six nudea r powe r p lants around rhe Balcic release a few rho u sa nd C uries of tritium annuall y. Spcnal ("mphasis is g ivrn to a number of factors which should bcknown when sc icnrific studi<"S arc made . Th<" resulring e utrophicatio n has increascd thc biologica l productivicy of thc coastal wacers. ln Denmark , thc white -tailcd eag le is already exci nn . Toxic and Radioactive Chemicals in 1he Baltic by Erkki Hiisiinen Pagcs 170171 Th<" Ba ltic is know n to be relative ly heavi ly contam inated by PC B's. to th<" surface. gu ll populacions have bcen markedl y increasing , as have thcpo• 198 pu lat ions of thr e1dc r duc k . Some o f them orig inatc from the Nort h Sca, o thers ar<" Arctic relins from the posrg lacia l times. Nutrients and .Organic Wastes as Pollu1ants of 1he Baltic by Paavo Tulkki Pages 176178 Nutrients, p hosphorus in particular. Man 's impan o n the Baltic has increased che amou nt o f nurrients . The Baltic pop ulation is suffering fro m che dfcccs of toxic chcmicals. o nl y 6-7 spccics arr found. Lehtinen Pagcs 1551)7 The 1e rrestrial fauna o f the Baltic islan d s has been influencC'd by rhe climatic flu ctuatio ns o f 1he poscg:lacial e ra, as wc ll as by the rapid ly rising land and ,h e lark of rides. Benthic Fauna of rhe Baltic by Erkki leppiikoski Pagcs J.i61.i8 The existcncc of orga nisms liv in g a1 thc bo11om of the deeper parts of the Baltir depends on sud d<"n a nd uneven supplics o f ocyge n -rich wacer from th e North Sea . The rorky shores o f th e isla nds of the nort hcrn Baltir show rcgular zo nes of algal g rowt h . and cnding wi1h the rcd alga(" o f che dimmest dcpc hs. the biomass o f the hcnthic fauna is increasing . Abo u1 ten pairs of white -tailcd eaglc arc known to nest in Esconia. Withou, sur h rep<ated bursts. until spri n g upwcllings revcrse the situ ation . Both fac1o rs hav(" great regio n al variat ions . mol luscs. mosr of 1he sma ll roc ky islands of ,he present arc hi pe lagos were subm e rged . However. all ows the zoop lankton co grow . Rarc species. Abou c 90 pairs live in East Germ any, many of chem along lakes . o r purcly con scrva cio nal value. Energy Flow in 1he Baltic Ecosys1em by Äke Niem i Pagcs 144148 ln the Baltic. Emulsifiers ar(" known t0 be even morc derrimencal t0 the Balcic ccosyscen than the oil itsclf. Small doscs of oi l a rc known co be deuimencal to phytop lankton. and a numbcr o f small fi sh . The Norwegian popularion o f some 450 pa irs produre 34 times morc young per nest than rhe Baltic eagles. So far . whcr<"as rwo Nort h Amcrican species, muskrat and m ink , have exrendcd their rangcs to thc islands. Fo llowing amouncs of heavy met als have been est im at<"d to e n ter the Balric a nnu all y: 3040 cons of mercury. ln norm al opc racion . and m an . appa ren rl y heca use the Atlanric is lcss poll u1cd . howcver . The Baltic is pan icularl y vulncrab le to the oi l, sincc it decomposes ve ry slow ly at low cemperacures. and irs derivatives indicate char there is a clear correlacion becw<"("n hig h levels o f toxic chemica ls and unsuccesful reproducrion . like in all seas. chc o rgan ic compoSUOMEN LUONTO J--i /78 J7. and harbou r seal are declining . grey. the Sun ·s enc rgy is co nvcrced co ch<"mical energy by pclagic phycoplankt0 n . About 46 pairs li ve in West German y. such as che few exisri ng colo nics o f guillem ot, cou ld be totall y wiped out by a sing le oil catasrroph y. Rivers bring natura ll y somc 40 % . a nd thcir plant and animal lifc g reatly rescmhlcs 1hat of a freshwater lake . lt is concluded thac the slo wl y decomposing rox ir chemica ls now are a mos1 serious threat IO the futur<" o f the Ba ltic seals. T hcy may be of sc iencific. A1 prcsc nt . wh ich . there is a n<"ed to preserve represe nta1ive arcas of aquat ic and coascal ecosyscems. Successfu l disp<"rsa l. Deschampsia bon nica . too. Thcy havc been arru mul ated in food chai ns to alarming ly high conccntra tions in fish . A numhcr of immigrant s from thc warm post g lacial tim es hav(" survived on large . They include 1he grcy sea l. zooplankton , and fi sh spawn . bcgin ning with thc b lue algae of the surfare lcvc l and slightl y above. Emerging land is cov<"r<"d b y vegccation zones reflening the agc of land . Addirional measurcs a rc urgcntl y necded to preservc th c va lu able areas which hav<" now been ldt witho u t protection . Each vcg<"tario1_1 zo.nc is in h abitcd by a h ighly adapted fauna wh,ch ,n . chc warcr is m ore cransluccnt a nd chc sun ·s ra ys more vcnica l: phowsynt hcsis m ay bc possible at dep1hs of alm osr 30 metrcs . vsk.. educac ional. Howcver . Places and Species ro be Protected by Leif Lindgren Pagcs 162165 In addirion co che obvious need ro procecc rhe Baltic Sea. Rivers bring naturall y 15 % a nd from industries 10 % . During the recent decades. O nl y 9 you ng wrre known 10 fl edge in 1977 . tund ra. mutt· swa n . larva l insens. They arc able to assimilace atmospheric nicroge n . a nd thei r b rcedi ng success is vc ry poo r. but a rc much higher than in Finnish lakcs . A numbcr of e nda ngcred plant and animal specics live o n rhe proposed natu re reserves and elsewhcre . Coas1al Organisms of rhe Baltic by Guy Hiillfors Pages 13914} The life of the Baltir roaS1s is romrolled b y 1wo importa n t fa c1ors: lig ht and salinit y. a nd from the souc h wcsr . DDT. and ic becomes che main source of e nerg y for fish in wintcr . Simil arly. On ly the shallower parts of rhe Baltic havc a constani supp/y o f oxygrn . Th<" in vr-ncbrate fauna of the rocky and sandy islets with spa rs<" V<"getation is a mixrurc of spccies from <"nti re ly differe nt environmcncs (Central and South European fo resrs. and a numbcr ot o thers . and adaptacion has bcen mu ch m o re by ra ndom ihan on ch c main land . Recently a p ian has bccn published to crcate srve n ncw n ac io nal parks and on<" srricr nacure reservc on rhe Finnish coasts. The presenc fauna of the islands has a rrived main ly fro m rhe Finnish mainland . Two 1hirds of the female s cither do no, gct prcgna nt a1 ali . recreational. the State Co unci l has approvcd the creacio n o f o nl y chree national pa rks and o ne strict nacure rcserve . Each speci~s may requi re somc spccific measurcs of protecuon . the white tailcd caglc. and grc y lag goose . A chan ge in habitat p refe rence appea rs t0 be a rule in chc adap car io n hiscory of che a n ima ls co lonizing thc Baltic isla nd . T he amounts o f DDT from ag riculturc as we ll as che PCB 's from mhe r sources. Liulc is known about the species elsrwhcrc in chc Sovi<"t Unio n . or rheir preg nancy bccom es aboned . thr Canada goose. a comprehensivc picru rc has bcen obtained of che scacus and degrec of protect:on of th is spec ies in differcnt countnes . Less than 50 pairs live in Pola nd . have been obse rved which m ay bc a result o f the lo ng -last ing dfort s o f Finnish conservat io nists to feed the eagles with uncontaminated foodin winter . On ly a hand fu l o f animal spcr ies thrive in the decpcr parts o f thc Ba lcic . from th<" south . ln addi rio n . causc tumors, and alter be haviour. in turn. Patho logica l cha nges are common in che femal e r<"prod uctive syscem . Somr spec ies ha ve arrived actively , ot he rs have bccn ca rried by winds . part hc nogenet ic reproduct ion has been advantageous. but the number of indiv1duals per squa re metrc may rxcced 10 000. Besidcs th e lethal effects of higher conrentrations, smaller doses may impair growrh . thc surface waters bccomc clear and their nu rricnr cont("ntS very low. 45 % of this ai rborne . a nd 15 % from ind ustrics. boch in /abo ra rory experimencs and fie ld Studies . Oil Pollurion and the Baltic br Kauko Hiikkilii and Paavo Tulkki Pagcs 172115 Fort una tcl y, the am ount of o il sp illcd in thc Ba lcic has bee n decreasing , in spi1e o f rhe increasing amounrs of o il carried chrough its trcachcrous wace rs. migraring animals. and a fcw are freshwatcr spccics. usua ll y som<" 410 young per year. rhey produced ac least I S young . chc decreasing sa lin i1y Ii mies thc numhcr of ma rine spec ies found in rhe no rh<"rn archipelago to o ne ch ird of the numbcr found in chc sot11h("rn pa rts of 1he Ra hic. and in 1976 in Norway . For obvious r<"asons. Toxic Chemicals and 1he Reproduc1ion of Baltic Seals by Eero Helle Pages 168169 On ly about o ne third of 1he ringed sca l popu lation o f the Gulf of Bothnia breeds no rmall y. The Baltir popu la tion of the white-tailcd eag l<" in Sweden does not exce<"d 60 pairs. T h e succession from aqua ric p lancs through meadows to rru<" fo rcst o r pcatl and takes somc 100200 years in the no rthernm0S1 part of the Gulf of Bo,hn ia . Strict prmecrio n measures have becn cakcn boch in West and EaSI Germa ny. The b reeding sucress of the Finnish popu larion of some 35 pairs has becn very poor. coo . Accord ing lO recent scudies. 75 % of th is airborne, main ly dcrived fro m traffic exhaust. ln 1977. the oxygen supp lies berome depleied , and all aero bir life r eases. The first vascu la r plants rhat come must colerat<" stro ng wave acrion; one o f rhese is an <"ndem ic grass . but many such areas are now chreatened by the increasing numbcr o f summer corcagcs. but rhcir brecding success is seriously impa ired by toxic chemicals and disturbance by ma n . T heir first animals arrived when chey wcre sci ll barren and treeless . Sim ilar observations hav<" been m ade elsewhere . Coloniza1ion by Animals of 1he Baltic Islands byPckka T. Abou1 a hundred pa irs are known co live in Green land . The sa lin itr of the tips o f the Gulf of Bothn i_a and the Gu l of Finland is vcry low. Theanicle o urlin es thcseasonal changcs of thc plank1on spccies. allowing it to enter thc Bahic ecosysccms. ln chc southcrn Bahic. ln p laces . However , popu larions of m any of the moSI highl y apprcciated fish a re declini ng si nce they p rcfcr lcss eutrophic environm c nrs. DDT a nd its derivaiivcs. ln po lluccd areas the limi1 may b<" o n<" m etr<" on ly. cludes crus1aceans. Even in su mm er a conside rable p roponion of 1he phytoplankwn si nks t0 the bo ttom and fceds the bcnthic ccosysrem . with unsatisfacro ry breed ing success. The lcvcls of coxic o rga n ic chemicals are com parablc with those of the North Sea. Thcir existc nce is rhreatened by bot h che mica l pollutio n an d human dist urbance. Towards the t'nd o f che win1er . with li [t!e env ironmental impact. and only mechanica l methods and b urnin g are recomme ndcd ro combat o il slicks in the Baltir. Th<" nu tricncs are rapidly consumcd by phywplankcon . and chis is we ll sh own by 1he pre srnce of man y suc h species o n thrislands . The zoopla nk ton is we ll dcvc lopcd in t he autumn . using chc situa• tion in the south -weste rn part of 1he Finnish Bali ic as a n cxamplc . New Land is Covered by Vege1a1ion by Jouko Siira Pagcs 1 )816 1 land is still rising in m osr pans o f th<" Baltic. colonizacion . Somc 1015 % is airbo rne . m a inl y through rivc:-rs polluted b y indumial effuents. During chc rece ni dccadcs . a re nm exac tl y known . As a result . 200 to ns o f cad mium . 5 400 tons of lead. greatly scimulate algal growth in thc Baltir. Sprin g upwellings bring the decper waters. the island ages and thc numbe r of spec ies increases: doub lin g the age of an island may bring m it '>0 % m orc planc species. Changes in Mammat and Bird Populations of the Baltic by Marcci Soikkcli Pages 149154 Harp seal bccamc ex rincc in chc Balt ic about 1000 B.C , and the popu lations of all the existing species ringed . macchia , steppe. whereas the turbidit y li mits i1 co '> mcrres in rhc in ncr parts of the nonhcrn a rchipe lago . the concencrarions of mercury and cadmi um in the coasta l areas o f thc Baltic havc increased. however. Anal yscs fo r ,he ron te nts of PCB :s. an 1mroduced spccies. has become the commo n<"SI goosr of ,he Baltir rcgion . par• ticu larly in 1he Gu lf of 8 01 hnia (see map o n p . most o f thcm alo ng rhe Baltic coast. abo u1 17 % of chc Ba lcic is less th a n 10 m etrcs deep, a nd thc sh allow phytobenthos . some 100 000 long-tai led ducks and tens of thousands of e iders have been killed by rhe oil slicks in the Baltir. ("te.) . Whi1e-Tailed Eagles of 1he Baltic byEskojoursamo Pagcs 166167 Expens o n wh ite-tailed eagle have recently hcld rwo incernational meetings. has an important rolc in che produnivc pan of ch e Baltic ccosysccm . in 1974 in Fin land. limescone covered islands o f rhe ccntral Ba ltic. and heavy metal s. p a rticu larly in thc south . 1 '>9) . W' ith che la nd rising
Si milarl y, it has heen escima1ed that the org anic wasces . th< ronv<n • tion has bccn ratified by fou r sraces . the toxicit y of various chemica ls, thc sources and ccologica l conseq uences of polluc ancs. and morc regu larl y. such righ rs sho uld be defcndcd onl y with rescrvac ions. habirats in nacural site or onl y slightl y mo• dified . well sru died and well documented. chemical. and ev• ery possibk mcasu re shou ld be raken to avoid unnccessa ry no ise , linering . the bcncfit of chcir comm on sca . This rig h1 is acrivel y dcfendrd by the co nservarion move mcnt . Karl -Erik Bergma n and Per-Adolf Husell . built for h igh ways from island co island . Most of rh esc invesci• gario ns have been carried ouc at the Tvärminne SUOMEN LUONTO J4178 J7. This arti d e gives a list of che mosc import anc rcsearch sca• cions and outlincs cheir main acrivities (see map on p . in pa r• rir ularl y vuln era ble areas . as we ll as rhc structurc and funni on of different p lam and anim al communities. and pollution of thc most produnive coastal wacers. " cveryman 's rights" should be sm:ssed less anively tha n · 'everyman ·s responsib ilitics" . rhe projecrs have been close ly coord in ared , and a numbcr of inrernat io nal rc • scarch projcns have bcen launched . ln ch c archi • pe lago. da mage to vegera rion , ecc. Pojoviken Bay The Baltic in Miniature byKaleviKcyniis Pages _/89191 Po hianpitäiänlahti (Pojoviken Bay) is s11ua1<d in rh e !east polluted area of th< southern coasr of Finland . and bio log ical charaneristics of the sea have becn measured . che seas will not bc ablt co hdp feed the prorein -srarved mankind . ~cc. mainl y from unrreaccd se• wage ln 1h is respcn . Formerl y, 1his was done indeper:1dent ly but now , particularl y after the Conve nuon on th< Baltic Sea. 199. " lt is chus chc mosr important waccr arta for sc icmific rcsearch in Finland . mainly rcleased by wood proccssin g indus1rics, consumc somc 780 000 rnns of oxygen annua ll y Fonunarc ly, cffcccive steps arc bci ng ra ken to prcvt' nt bo1h cypes of pollution , orgarnc and phosphorus. Wichout such actions. So far . Evcn now, before rat ification by ali scaces. The massivc problems of persistcnt tox ic chcmica ls, ovcr•cxploitatio n of fish and whalc sroc ks. " Everyman 's Rights " in the Archipelago by Arno Rauravaara Pages 182183 Traditio nally, the ci1i zens of ch c Nordic countr• ic:-s have had realt ivel y frce access to any pan of their councry, to pick berrics anywhr:re for instance. The bay and the large arrhipelago out side fo rm an encicy. man y of rhe researc h program mes are designed to yield infurm ation esscntial for rhe prorcnion of che Balric. ,sk. The crucial research program mcs include the influ ence of sa lini ty and po llution on the oxygc n co mcnt . 18 7) . !n spring 1973 the proposal r«eived che common support of ali coastal states of che Baltic. ncnts of urban and industnal wastcs consumc oxygcn . The Baltic Sea Convcn cion is unu suall y dcca i• lcd and comprehensive . lt is p laced in thc highest caccgory A 1: "classical sir es. With the passage of rime . Fonun ate ly, bot h countries have CX · 1ensive purification plants undcr construnion. and che Convemio n on thc Prorenion of che Marinc Environmcnt of the Balcic Sca Area (the " Helsinki Conve nrion ") was signed by ali stat<s on 22nd March , 1974. wdl-coordinatcd dfons of ali nat ions. Nm o nl y art t he roasta l ci tics and fan or• ies po ll uring 1hc Baliic. Pro1ec1ion of rhe World 's Seas by Ilppo Kangas Pages 195191 Nowadays, it is quitc commo n for coastal nat ions to daim a zo ne of 200 nautical miles as their ter• ritoria l waccrs in which no ot her natio n is allo• wcd any form of cconomic exploitation . can onl y bc solved chrough thc df«tive . The island ecosystems are cxrremely vu lncra• blc to cven rhe mos1 be ncvolcnt visi ror . The Pojovikcn arca is incl udcd in the imcrna• tional watcr conscrvation program '' Projen Aqua" . which represenc t~e Finn!sh brackish coascal wace rs in min iacure wah a sa ltn • ity range from about .6 % to zero ._ The ~cur• rcncc of marine and fresh wace r spcc1es ac d,ffcr• ent sa lin icy levc ls has been scudied here . International Research of the Bahic by Paavo Tulkki Pages 186189 The seven countries around rhe Baltic Sca have been carryin g out man y resea rch projcns for a long time . During rhe Stockholm Conference in 1972, rhis idea was presented by the Finnish de legarion . T he roral amounr of phosp horus rclcascd hy man wh ich reac hcs rh e Ba lt ic cach yt'a r is esti • maced ar j Q 000 tons. rurc impan on che Baltic ecosyscem . Emergencc of thc Baltic Sea Convention by Marri Liihdeoja Pages 192194 !n 1971, the Government of Finland put forward the idea of conven ing a spccial confcrcnce to consider the wh ole range of pollution of the Bal tic Sea . more and more physical. At prcscnt . che possibili ties of rcplacing harmful chem• ica ls and rec hno log ics wirh harmlcss ones. Such claims should bc automatically understood as an extcnded responsibility, as wdl . and so on . bu1 largr amount s of cff• lur ms releascd ini o rivr: rs rmc r che sca br:forr: de • rompos ing . rh e convention has scen some practical results. rc late some of rheir recrnt cxpe ri enccs: 1hc rapidl y increasi ng numbers of 1ouris1s wirh 1hei r no isy motorboats arc driving fish awa y and causing da magc to fishing cquip• mem ; in somc placcs the fcrry craff ic has bcco me intolcrab ly inrcnse: land bridges. distu rbance of bi rd colonies . lt obliges chc sign atory scates to take de termined and effective sceps t0 • .. intcrfcre wich natu ral sca currcnts and ca usc oxygc n deplction : coastal waccrs are gett ing po llured: oi l releases from ships havc dcscroycd fishin g ners: and rhc scrin quora set o n Nort h Sea fi shing has broughr rom peticion to thc nonh crn Balcic where the fish stocks do not tolerare more inrensive fishing . An impon ant goa l is co co nstrun a mathe~auca l mod cl of rhe variou s fun crions of the Balttr Sea in order co make reliable predictions of Man 's fu. Howcver, thc protcction of rhe world' s seas ulcimacely dcpcnds on international cooperacion . The Watcr Board of Finland has recen tl y design ed a p rojecr t0 proccct chis arca against pollurion. in • duding a number of national and imernarional rescarch programmcs designed to provide essen• cial information for thc protection of the Baltic Sea . harm ing the Baliic cc • osystems Everyday Troubles of Two Fishermen inraview by Mikael Hilden Pages I 19I 8 I Two fi shcrmen fro m Aland . Howevcr. 1he two mosr import an t pollu tcrs of rhc Baltir arc Dcnma rk and rhc Sovie, Union . Studies on, and Protection of, the Baltic by Aarno Voipio Pages 184185 Scientific resea rch on the Baltic has becn going on fo r abmn a hundred years. Anna Itämeren elää! Låt Östersjön leva ! Llati 6anTHHCKOMy Mopio )Kl1Tb! La,c L i;i 11cmerel clada 1 Chro ri \\'Clg-v Bal1vku! Lass clic o ~isc(' ldJc11' Lad Ös1n.ww11 lev<'! '.,<,.fll'n luonoomi•~jt:hUUuo ry Ler the Baltic Sea live! Zoo log ical Station which is si tu atcd in chc arca . As such , H scr• ves as an examp le co och cr nations in thcir ioint cffons to protccr thcir panicular environments
7 x 50 Jenoptem prismakiikari merenkulkijoille, metsästäjille, luonnontutkijoille 895,8 x 30 Jenoptem prismakiikari metsästäjille, veneilijöille, urheilun ystäville 540, 10 x 50 Jenoptem prismakiikari lintujentutkijoille, tunturivaeltajille, luonnonystäville 940,
Kirjemaksu Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Läh. nimi _______________________ _ Nervanderinkatu 11 osoite ______ _________________ _ 00100 Helsinki 10 lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä, kiinnitä nitojalla tai kirjeensu lkija lla, liimaa postimerkki ja postita. 10 mk. LAULUJOUTSENET (Hannu Hautala), nelivärinen,. 41 x 58 cm. Forssan Kirjapaino Oy Forssa 1978
srj 3,..... ... kpl 14,.. . kpl 12,..... kpl KappaleTilattu hinta määrä. Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. ... srj KappaleTilattu hinta määrä 15,. .. kpl 15,..... . . kpl 8,..... kpl 5,.... srj 14,.. kpl 5,..... kpl 14,..... .... . kpl 12,..... .. kpl 5,..... kpl 12,.... kpl 14,..... ... kpl 8,.. kpl 14,..... kpl 3,..... KappaleTilattu Julisteet hinta määrä Muumijulistesarja (4 kpl) Roskaantuminen liman saastuminen Pesuaine Öljyvahinko Vanha maisemasarja (3 kpl) Suo Tunturi Rimpi neva Uusi maisemasarja Saaristo-Suomi Perämeren rannikko Koilliskaira Purolehto Eläinjulistesarja (4 kpl) Vesipääsky Näädänpentu Sammakko Kurjet Siilijulistesarja (3 kpl) Merisiili Jänkäsiili Korpisiili Kotkanpesä Myrkkykasveja Suomen uhanalaisia kasveja Lapin uhanalaisia kasveja Suokasveja Elämänoikeus Merikotka Saimaannorppa Kalasääksi Lohi Pallo on nyt meillä Suojele vesiä Harvinaisia lintuja Viimeiset merikotkat Laulujoutsenet Sinitiainen Lintujen paratiisi Kansallispuistosarja Suojeltavat luonnonkohteet -sarja Kasvitaulu, jonka aihe on .... kpl 5,..... kpl 12,.. Norppakassi vihreä/sininen Saimaanshakki Palapeli, aihe .. .. kpl 45,..... kpl ..... srj 12,..... kpl 8,..... .. kpl 0,60 ..... srj 14,..... srj 10,..... srj 3,..... . kpl 12,..... kpl 14,. . kpl 20,.... srj Luonnon kalenteri 1977 suomenkielinen 1978 suomen/englanninkielinen Muuta Perinteiset kirjeensulkijat (35 _kpl) Siilikirjeensulkijat (8 kpl) Tringan kirjeensulkijat ( 12 kpl) WWF :n elävä meri sulkijat (25 kpl) WWF :n eläinsulkijat (25 kpl) Ei atomivoimaa kirjeensulk. ..... Norppareuhka vihreä/ valk. srj 10,..... kpl 14,..... sri 3,..... ... Ei atomivoimaa rintamerkki Pandarintaneula Panda avainrengas Suomen Luonnon kansiot 1 kpl seuraavat : harmaana/ vihreänä Kirjallisuus Haluan seuraavat kirjat ULP korttisarja (4 kpl) Kämmekkäkorttisarja (9 kpl) Talvikorttisarja (4 kpl) Perinteellinen korttisarja (8 kpl) Kosteikkokorttisarja ( 12 kpl) Merikorttisarja (4 kpl) 3.· · · · · srj Allekirjoitus 6,.... kpl 6,..... .. . kpl 6,.. . .. kpl 10,..... kpl 1,.. srj 3,..... kpl 14,. ..... kpl ..... kpl 8,..... srj 14,..... kpl 6,..... kpl 10,.... .. ... kpl 6,..... kpl 14,..... . Postikortit Kasvikorttisc!rja ( 12 kpl) Eläinkortteja (8 kpl) U LP korttisarja ( 12 kpl) 45,..... kpl 14,..... kpl 9,50 ..... . . .. kpl 10,... kpl 5,..... .. kpl 12,..... ... kpl 13,..... . srj 6,.. kpl 12,.. kpl 14,.... kpl 35,..... Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Hinnasto alkaen 1. ... kpl 8,..... . .. .. kpl .... . kpl 2,.. kpl 12,... kpl 9,..... . kpl . Tilauslomake Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata tämän lehtisen esittelemää aineistoa . kpl 8,.. kpl 15,... 1978. kpl 12,.. kpl 14,..... srj 6,..... .. kpl 25,.... srj 3,... 6. kpl 1,..... ... . . kpl 5,..... kpl 20,..... . srj 3,..... srj 6,..... . srj 6,.. Postikulut ja 2 mk pakkauskuluja peritään vastaanottajalta. . .... srj 8,..... . srj 5,..... .. kpl 35,..... .. ... (20 kpl) Pandatarrat q, 120 mm D pun D kelt D vihr Pandatarrat q, 35 mm (vihr.) Elävä meri tarrat (2 kpl pussi) Ei atomivoimaa tarra q, 5 cm Ei atomivoimaa tarra 1/, 12 cm Norppahuppari (6082 mk) D valk D sin D musta koko Norppacollegepaita (45-55 mk) D pun D vihr D sin D rusk koko Norppa T-paita (2327 mk) D pun D kelt D sin koko Siilicollegepaita (5055 mk) D musta D beige koko Susi T-paita (pun.) 100-110 cm koko SLL:n hihamerkki Olen jokamies hihamerkki Luonto-Liiton hihamerkki Pandahihamerkki Norppapyyhe (70x1 35 cm) Norppalippis vihreä/ valk. . kpl 20,. kpl 12,..... srj 5,.... .. ..... . kpl 48,.
E. MERIKORITISARJA sisältää 4 meriaiheista korttia. Korttien kappalehinta on 80 p . UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA (ULP) talvisarja. 2. 6. PERINTEELLINEN KORITISARJA sisähllll 8 kort tia, aiheina: sormilehtinen kylmänkukka, näsiä, neidonkenkä. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA (ULP) -väripo~tikortit esittllvllt uhanalaisia elllinlajeja. 3. Sarjassa on 35 sulkijaa, 7 kpl kutakin seuraavaa: helmi pöllö, kotka, karhu, ilves ja kangasvuokko. I mk:lla saa lajitelman, jossa on 5 karhua ja 5 pöllöll. Kahdentoista kortin sarja (kaksi kuiakin lajia) maksaa 8 mk. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito-orava, valkoselklltikka, rllyskä, karhu, metsäpeura, jllttillliskilpikonna, turkishylje, vikunja ja gepardi. 120 mm kelta-punainen, hinta 3 mk. WWF :N ELAVA MERI SULKIJAT Aiheina lasten meriaiheisia piirustuksia, 25 kpl 6 mk. Tarrojen p 38 mm. ELÄINKORITISARJASSA on 8 tavallista eläintä : hin•i, _jänis, kettu. Hinta 80 p/kpl, koko sarja 6 mk. C. A. Sarjan hinta IO mk, yksittäiset kortit I mk/kpl. 8. 1. PANDA 120 mm väreinä punainen, keltainen ja vihreä, hinta 3 mk. ~,,..,~ ' • --;; .,Jp, 't1<,()fttt,tl."OJ D. 35 mm vihreä, hinta 0,60 mk. H. /! . F. SIILI KIRJEENSULKIJATARRAT Luonto-Liiton vihreät siilitarrat maksavat 3 mk 8 :n sulkijan sarjassa. WWF:N ELÄINSULKIJAT Nelivärisiä, 25 kpl, 6 mk. Sarjan hinta on 5 mk. 6. Kappalehinta on 80 p, koko sarja 3 mk. C. ruskosuohaukka, piisami ja punainen syyskorento. 7. Kirjeensulkijat A. B. KÄMMEKKÄKORITISARJA on vihko, josta voit repiä 9 postikorttia Suomen kauneimmista ja uhanalaisimmista orkidealajeista. KOSTEIKKOKORITISARJA sisältllä 12 kosteikkojen monipuolista elllmllll kuvaavaa korttia. G.. EI ATOMIVOIMAA KIRJEENSULKIJAT EVY:n puna-keltaiset tarrat maksavat 3 mk 20:en sulkijan sarjassa. Kämmek!lt on kuvannut Mauri Korhonen, sarjan hinta 10 mk. sormustinkukka ja oopiumunikko. TALVIKORITISARJASSA on 4 kuvaa: töyhtötiainen, metsäpeura, talvimaisema ja porotokka. ELÄVÄ MERI Pussi, jossa 2 tarraa pituudeltaan 128 mm ja 69 mm, hinta 5 mk. koko sarja maksaa 6 mk. TRINGAN KIRJEENSULKIJAT Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen kkjeensulkijatarrat. D. Koko sarjan hinta on 3 mk. Komien kappalehinta on 50 p. 3. Korttien kappalehinta on 80 p. '..!. pohjolanlumme. 7. Kortteja saatavissa myös taitettuina kirjekuoressa postitettavina, 2 mk/kpl. Saatavissa p~n~sena, keltaisena ja vihreänä. majava, mllyrll, näätll, orava ja siili. H. Aiheena on kuusi rolidosja myrkkykasvia: kallioimarre, ukon tulikukka, kamomillasaunio, myrkkvkeiso. KASVIKORITJSARJAN on maalannut Sirkka Linnamies. Sarjan hinta 3 mk, yksittäiset kortit I mk/kpl. tavi, ruisrääkkä, punavarpunen, kaulushaikara, kyhmyjout scn. 5. Postikortit 1. 12 kpl/3 mk (/) 38 mm. kalasällksi, riskilä, ahma, karhunpesll ja apollo. ruokokerttunen. Aiheet: rantakukka, luhtalemmikki. Sarjaan kuuluu kaksi värivalokuvaa tilhi ja p11nat11lkk11 (80 p/kpl) _ja kaksi väripiirrosta ilves ja h1111hka_ja (1 mk/kpl). .... 4. I. Uutta 9. Tarrojen p 35 mm. Tarrat G. 5. 4. PERINTEELLISET KIRJEENSULKIJAT Suomen luonnonsuojeluliiton perinteiset värikkäät kirjeensulkijamerkit uudistettuna arkkina maksavat 5 mk/sarja. Il ves _ja huuhkajakortteja on saatavissa myös taitettuina kirjckuoressa postitettavina kortteina 2 mk/kpl. Itsellesi jää korttisarjan kantaosa, _jossa samat kuvat ovat pienempinä. El ATOMIVOIMAA 91 50 mm kelta-punainen, hinta 1 mk. B
Koot : 90-140 cm 23 mk 150-160 cm ja XS -XXL (no 36-56) 27 mk Muuta El ATOMIVOIMAA RINTANAPPI 35 mm, kelta-punainen, hinta 2 mk. Susi T-paita Uhanalaisen Luonnon Puolesta paitoja on saatavissa vielä pienille lapsille punaisina. Värit musta ja beige, koot ja hinnat : 120, 140 cm 160 cm, S, M, L, XL, XXL, (no 34-56) (Kesällä 1978 saatavana vain hajakokoja) Saimaanshakki 50 mk 55 mk Kaunis puinen saimaanshakki lahjaksi tai iltojen iloksi. Värit: luonnonvalkoinen, tumman sininen ja musta. 10 mm, kirjasinmetallia, hinta 8 mk. PANDA -AVAI RENGAS, 6 mk. Siilicollegepaidat Paksuja pitkähihaisia paitoja. Hinta 25 mk. 5,.. Lasinen, puunappuloin 150 mk. Koot ja hinnat: 90 -140 cm 150-160 cm XS -XXL (no 36-56) N orppacollegepaidat 60 mk 72 mk 82 mk Paidat ovat puuvillan (85 96) ja viskoosin (15 96) sekoitetta ja paksua, lämmintä neulosta. PANDA-RINTANEULA, n. 5,9.50. Koot: 90 -140 cm 150-160 cm XS -XXL (no 36-56) Norppa T-paidat 45 mk 50 mk 55 mk Paidat ovat lyhythihaisia puuvillapaitoja. Värit: ruskea, vihreä, sininen ja punainen. Hihamerkit ~,.,.:_ N orppahuppari Lämmin, pehmeä, pitkähihainen norppahuppari, jossa on kaksi erillistä laskua ja norpan kuva pienenä vasemmalla ylhällllä rinnassa. Värit : keltainen, punainen, ja vaalean sininen. Koot 100 cm ja 110 cm, hinta 20 mk
Saatavana yhtä kokoa, joka vastaa pään ympärysmittoja 56 cm59 cm. Pyyhkeen koko 70 cm x 135 cm, väri ruskea, hinta 35 mk. Uusia norppatuotteita Norppatuotteissa on kuvana iloinen saimaannorppa, joka on kansainvälisestikin merkittävä suojelukohde ja maamme luonnonja ympäristönsuojeluliikkeen tunnus. Korkeus 50 cm, leveys 40 cm, suljettavissa vetoketjulla. Norppapyyhe Paksu kotimainen froteinen kylpypyyhe, jossa läpikudottuna suuri saimaannorpan kuva. Norppakassi Kotimainen nylonkäsitelty erittäin kestävä kangaskassi. Värit vihreä ja tumman sininen, hinta 48 mk.. Norppa lippis ja reuhka Kesäiset •puuvillalakit, väreinä valkoinen ja vihreä. Sivussa vetoketjullinen tasku, jossa saimaannorpan kuva. · Lippis 13 mk ja kapealierinen reuhka 15 mk
SUOJELE VESIÄ (Luonnonsuojeluvuosi 1970) 34 x 85 cm, värillinen, piirretty, l mk. MERIKOTKA (Erik Bruun) 100 x 40 cm, 12 mk. SUOKASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 50 cm, nelivärinen, 12 mk.. Sl NITIAI NEN (Michael Milller) 79 x 50 cm, nclivärinen, 12 mk. Muita julisteita HARVINAISIA LINTUJA (Säästöpankit) 50 x 60 cm nelivärinen, piirretty, 5 mk. SA IMAANNORPPA KALASÄÄKSI (Erik Bruun) LOHI (Erik Bruun) 100 x 40 cm, 12 mk. (Erik Bruun) 100 x 40 cm, 12 mk. 100 x 40 cm, 12 mk. MYRKKYKASVEJA (Sirkka Linnamies) 91 x 62 cm, nelivärinen, 14 mk
KOTKANP ESÄ (Hannu Hautala) 60 x 84 cm, mustavalkoinen, 10 mk. LI TUJ EN PARATIISI 70 x 4 1 cm, nelivärinen, 12 mk. Sarjan hinta 12 mk, kappaleittain å 2 mk.. KASVITAU LUT on piirtänyt Sirkka Linnamies. SUOJELTAVAT LUON O KOHTEET -SARJA, 12 värikuvaa 33 x 26 cm aiheina : purot, suot, kaskikoivikot, ikimetsät, lehdot, kalliojyrkllnteet, limuluodot, korvet, harjut, metsälammet, merenran nat ja jokivarret. iiden koko on 25 x 30 cm . Hopeareunaisten taulujen hima on 5 mk/kpl. Aiheina ovat sinirikko, neidonkenkll, lapinvuokko, kielo, esikko, tähtirikko, sinivuokko ja kataj a. elämän oikeus ELÄMÄN OIKEUS (Erik Bruun) 100 x 70 cm, vllrillinen, 14 mk. PALLO ON NYT MEILLÄ (Luonnonsuojeluvuosi 1970) 77 x 110 cm, nelivllrinen, 5 mk
Kansioon sopii 5-6 lehteä ja niitä on kahta väriä : tummanvihreä ja vaaleanharmaa. Kansioihin kuuluvat myös vuosilukutarrat 10 vuoden jaksolle (1969-1978). .,,,,, "JÄNKÄSIILI" "KORPISIILI" Suomen Luonnon kansiot Lehden muovinen säilytyskansio jo ilmestyneille vuosikerroille. "ILMAN SAASTUMINEN" "ÖLJYVAHINKO". Kuluvan vuoden loppupuolella tulevat myyntiin uudet kansiot, joihin sopivat vuosikerrat 1978 ja siitä eteenpäin. Kansioiden hinnat: 1 kpl tarroineen 9 mk, seuraavat 8 mk/kpl ilman tarranauhaa
Julisteiden koko on 60 x 86 cm. SIILIJULISTESARJA (~antsi Rapeli) 3 kpl, MERISIILI, JANKASIILI ja KORPISIILI, 42 x 60 cm, ruskeavalkoisia piirroksia, 20 mk/srj, 8 mk/kpl. " PESUAI NE" ..... " ROS KAANTUMI NEN". Koko sarjan hinta on 45 mk, kappalehinta 14 mk/juliste. Julisteita on 4 erilaista, aiheina: ROSKAANTUMINEN, ILMAN SAASTUMINEN, PESUAINE ja ÖLJYVAHINKO. " MERISIILI" Luonnonsuojeluhenkinen MUUMIJULISTESARJA on Lars Janssonin piirtämä
. -. Hinta 10 mk/kpl. . 2 mk. 33 x 38 cm. Torronsuo Ruunaa Pihlaja vesi Kauhaneva Kitka j oki Kesonsuo • Ko vero Saaristo meri Koilliskaira ~·. Kdvene Kolovesi Seitseminen KANSALLISPUISTO-SARJA. Sarjan hinta 12 mk, kappaleittain ä. . 12 pientä, värillistä julistetta suunnitelluista kansallispuistoistamme. • • 1. Palapelit Kansallispuistosarjan kuvat 180:n palan palapelinä, kuvan takana selostus alueesta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. ,i\; ,, ,,. .
viimeisiä merikotkia två av de sista havsömama VIIMEISIÄ MERIKOTKIA 71 x 61 cm, mustavalkoinen, 8 mk. KURJET (Jorma Luhta) ja 4. 59 cm x 42 cm, mustavalkoisia, 20 mk/srj ja 6 mk/kpl. ELÄINJULISTESARJA 4 kpl, 1. SUOMEN UHANALAISIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 93 x 63 cm, nelivllrinen, 14 mk. 2. 1. SAMMAKKO (Pentti Sammallahti). 4.. POIMI VAIN SILMILLÄSI 1. VESIPÄÄSKY (Arno Rautavaara), 2. KAUNEIMMILLAAN KASVAVANA 1. NÄÅDÄNPENTU (Hannu Hautala), 3. LAPIN UHANALAISIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 44 cm, nelivllrinen, 12 mk. 3
_ s.--~;n.i,iio• LUONNONKAU N ITRI M TI K 1 2 7 8 9 14 15 16 21 22. Hinta vain 15 mk. ELOKUU 1978 -c.::--..==.'7..:-...;!'... HEINJ!.KUU 1977 Suomffl l~ luliilon LUONNONKALENTt:MI P L S 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 Luonnonkalenteri 1977 • kannattaa vieläkin ostaa upeiden vllrikuvien vuoksi! Vain 15 mk. =------=~-=-=.::---"-,. • aiheena kosteikkojen suojelu vuosi: esittelyssä joitakin suomalaisia suojelua tarvitsevia, uhattuja kosteikkoja, so ita, lintulahtia ja niiden eläimiä • 12 suurta ja 12 pientä värikuvaa • suomeksi • 50 x 35 cm. • 1-2 suurta ja 12 pientä värikuvaa • jokaisen kohteen esittelyn lisäksi tiedot joka kuukauden tärkeimmistä luonnontapahtumista • selkeä pllivyriosa • suomeksi ja englanniksi • 50 x 35, on • iloksi itsellesi, lahjaksi ystllvillesi • O stamalla Luonnonkalenterin tuet suomalaista luonnonsuojelutyötä sekll aatteellisesti ettll rahallisesti Aina tarpeellista tietoa ja korkealuokkaisia luonnonvalokuvia sisllltllvllt luonnonkalenterit vuosilta 1977 ja 1978 yhä saatavissa. 23 28 29 30 TO p L 3 4 5 10 11 12 17 18 19 24 25 26 31 Luonnonkalenteri 1978 s 6 13 20 27 . • Kertoo värikuvin ja tekstein Itämerestämme, sen kauniista rannikosta ja saaristosta ja sitä uhkaavista vaaroista sekä sen suojelusta. :::_--;.:,-:;-_, _,__ .
Luonnonsuojelujulisteita Koilliskairaa. RIMPINEVA (Urpo Häyrinen) ja 3. 1. Teksti suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. 2.. Sarjan hinta 45 mk, kappalehinta 14 mk/juliste. VANHASTA MAISEMAJULISTESARJASTA ON JÄLJELLÄ3JULISTETTA: 1. Perämeren rannikkoa. Julisteitten koko on 60 cm x 86 cm. UUSI MAISEMAJULISTESARJA sisältää 4 julistetta: KOILLISKAIRA (Jorma Luhta), PURO LEHTO (Kari Soveri), PE RÄMEREN RANNIKKOA (Amo Rautavaara) ja SAARISTO-SUOMI (Kaius Hedenström). Saaristo-Suomea. TUNTURI (Yrjö Metsllll!). Eteläistä purolehtoa. Julisteitten koko 60 cm x 86 cm, sarjan hinta 35 mk, kappalehinta 14 mk/juliste. SUO (Urpo Häyrinen), 2
48 s., 10 mk. 24 s., 5 mk. Vanhoja numeroita saatavissa seuraavasti: 1968/4 ja 1969/1 0,50 mk/kpl 1972/6, 1973/1 ja 1974/1-6 1,00 mk/kpl 1975/1, 4, 5, 6 ja 1976/1-6 3,00 mk/kpl 1977/1-6 7,00 mk/kpl, 30 mk/vsk Luonnonsuojeluväki 3·78 Itämeri ja jokamiehen oikeudet Finlands Natur FINLANDS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelulehti, ilmestyy 4 numerona vuodessa ja sitä julkaisee Natur och Mi!jövård r.t: Lehden tilaushinta sisältyy yhdistyksen jäsenmaksuun 25 mk. Lehti kertoo ajankohtaisista ympäristöasioista jäsenille. Vuosikerran tilaushinta on 40 mk, ulkomaille 46 mk. Lehti ilmestyy v. Siinä käsitellään lyhyesti ympäristöongelmia ja niiden ratkaisumalleja. VESI ELINYMPÄRISTÖNÄ on Luonto-Liiton vesiprojektiin liittyvä sovellettua kemiaa ja fysiikkaa sisältävä julkaisu. Kirjoittaja Lauri Koli, 127 s., 23 mk. POHJOLAN NISÄKKÄÄT, helppokäyuöinen käsikirja,joka antaa selvän kuvan kaikista Fennoskandian alueella tavatuista nisäkkäistä ja niiden tämänhetkisistä asuma-alueista. Tilaukset postisiirtotilille 90861. LUONNONTIEDON ALKEET on lapsille tarkoiteuu ekologian alkeet opeuava kirjanen. VEDEN ELÄMÄÄ 1, PLANKTON JA POHJAELÄIMET, on Luonto-Liiton vesiprojektiin liittyvä vesien biologiaa käsittelevä opas. 20 s., 2 mk. 50 s., 5 mk. 1978. KEVÄTTÄ KESÄÄ, Markku Tantun kirjoittama ja kuvittama runokirjanen. NUORTEN LUONTO (entinen Molekyylil on nuorten oma luonnonharrastusja -suojelulehti, jota julkaisee LuontoLiitto r.y. 24 s., 1 mk. Luonnons~ojelulehdet SUOME LUONTO on maan johtava luonnonsuojelulehti. TYÖMATKAKERTOMUS on Markku Tantun kuvaraportti ruuhkasta. Tilaukset postisiirtotilille 608 21-1. 14 s., 3 mk. LUONTOPOLKUOPAS, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Ladun tekemä ohjekirjanen pysyvien luontopolkujen rakentamiseksi. Linnunpönttöjen rakennusohjeita, pohjautuu artikkeleihin SL 1/71. Halutessasi liittyä paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen ota yhteyttä Luonnonsuojeluliiton toimistoon Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12, puh. 90-642 881. 72 s., 5 mk. 127 s., 3 mk. Vaarna. 16 s., 1 mk. Tilaukset postisiirtotilille 4335 90-4. 24 s., 3 mk. Kirjoittajat Mikael Hilden ja Seppo Rekolainen. Kirjoittajat Mikael Hilden, Maarit Priha ja Anneli Virtanen. LUON ONSUOJELUVÄKI jaetaan Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten jäsenmaksun maksaneille. Sen artikkelit käsiuelevät Suomen luontoa, luonnonvaroja ja luonnonsuojelua. Muita TUKHOLMAN YMPÄRISTÖKONFERENSSIN VARJOSTA on Anna-Riitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. Suomen Luonto \ ' f,, \ .·.\,~UORTEN i1uONTO , \J_fi \ " I; f RETKEILIJÄN KALAOPAS, on monikäyttöinen Suomen kalojen, sammakkoeläintenja matelijoiden käsikirja. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDIN on Luonto-Liiton julkaisema peruskirjanen,'jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haila ja Olli Järvinen. 12 s., 1 mk. Luonto-Liiton julkaisema käännös motsalaisesta teoksesta "Första naturläran". LINTUJEN PARATIISI, lyhennelmä Pertti Rassin artikkelista Suomen lintuvesien inventointi ja suojelu SL 3/77, kuvitettuna Seppo Keräsen ja Kari Soverin hienoilla värikuvilla. KA SALLISPUISTOKOMITEAN EHDOTUS UUSIKSI KANSALLISJA LUONNONPUISTOIKSI, eripainos Suomen Luonto -lehdestä 4-5/77. Ki~joiuaja Lauri Siivonen, 196 s., 44 mk. KOLOLINTUJEMME SUOJELU, Antti Haapanen ja Vilho V. 1978 8 numerona, joiden yhteinen sivumllärä on noin 400. 24 s., 3 ml<. 24 s., 3 mk.. YDI VOIMA JA SEN ONGELMAT, EVY :n !julkaisu. 53 s., 5 mk. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaiskokouksista. Luonnonsuojelun perusteita nuorille LUONNONHARRASTUKSEN PERUSTEET on LuontoLiiton julkaisema opintoja harrastustoimintaan tarkoitettu pemskirjanen. VAIHTOEHTOINEN ENERGIAPOLITIIKKA, EVY:n II julkaisu. KERHOTYÖN OPAS on Luonto-Liiton julkaisema kirjanen luontokerhotoiminnan avuksi, sen ovat kirjoittaneet Jaakko Luoma ja Pertti Ranta. 10 kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisältyy Liitonjäsenmaksuun,joka on 13 mk v. 28 s., 2,50 mk
PIKKUELÄIMIÄ, Sandhall. Uutuus! Elävät linnut aidossa ympäristössään ensiluokkaisina värivalokuvina. KIVET JA MINERAALIT VÄRIKUVINA, Walter Schumann. LUONNONKAUNIS SUOMI, Matti A. 75 mk. Selkeän tiedon kultakaivos ja antoisa inspiraatiolähde kokeilumieliselle luonnonkuvaajalle. Tekijät Asko Kaikusalo ja Yrjö Metsälä, 52 mk. Upeasti kuvitettu Maailman Luonnon Säätiön vuosikirja 1977. 300 valokuvaa, 200 s., 68 mk. Tekstit suomeksi ja englanniksi, runsas mustavalkokuvitus, satakunta sivua, omakustanne, 28 mk. Luontokirja lahjaksi KOLOLINNUT JA MUUT PÖKKELÖPESIJÄT, Hannu Hautalan mustavalkoinen kuvaja tietokirja kolometsien uhatusta elämästä. 33 mk.. Omatoimiselle pätevät ohjeet varusteiden valmistamiseksi. 36 mk. 263 s., nid. EUROOPAN LINTUOPAS, Bruun, Singer. LINTUHARRASTAJAN KENTTÄOPAS, Dennis Avon, Tony Tilford. Sid. SUOMEN LUONNON TIETOSANAKIRJA, Valitut Palat. EUROOPA VARPUSLINNUT, sukupuolen ja iän määritys, on Lars Svenssonin lintuharrastajille tekemä määrityski,:ja, n. 3 18 s., 47 mk. 117 s., 73 mk. LINNUT JA LINNUNPESÄT, Winwood Reade, Eric Hosk ing. Nid. SUOJELUMME KOHTEET. Erinomainen opas malminetsijöille, kivien kerääjille, jalokivistä kiinnostuneille, yli 300 värikuvaa ja tiiviit selostukset. 230 s., 47 mk. SUOMEN PEURA on Martti Montosen palkittu esitys metsäpeurasta. Kirjoittaja Erkki Pulliainen. TARINOITA ELÄINTEN SAARELTA, kaunis värikuvaki~ja Korkeasaaren eläintarhasta Ilkka ja Sesse Koivisto. 120 s., 3 kasettia 2 x 20 min. SATA SIENTÄ on Mauri Korhosen erinomainen sieniopas, jossa on värikuvin esitetty sata sientä. LAULAVA LINTUKIRJA, Lehtonen, Paatela. SUOMEN SUURPEDOT esittelee uusimmat tiedot suurista petonisäkkäistämme. Sid. RANTAMÖKIN ELÄIMIÄ, Leo Lehtonen. Jo klassiseksi muodostunut neliväripiirroksin varustettu kasvintutkijan käsikirja. OTAVAN VÄRIKASVIO. ELÄINMAAILMAN E ÄTYKSET. 32 mk. NOIN SATA SUOMENI MAISEMAA on Markku Tantun kertomus hänelle tutuksi käyneistä maisemista ja niiden muutoksista vuosina 1973-1977. Viehättävästi kuvitettu kkja, josta opit tuntemaan lähemmin kotimaamme rantaseutujen eläimiä. RETKEILYVARUSTEITA, Veikko Kaseva. 65 mk, sid. 70 mk. Sid. N. TARUJE TUNTURIT on kiehtova kuvallinen ja sanallinen kertomus Yliperän Lapista. Kaseteilla esiintyy solisteina 85 ja kaikkiaan yli 100 lintulajia. LI TUKIRJA, Valitut Palat. 168 s., 37 mk. MIHIN KASVIMME KELPAAVAT, ruokaa, ryytiäja rohtoa luonnosta on Toivo Rautavaaran mielenkiintoinen kirja luonnonkasvien käyttötavoista. 146 mk. 479 s., 150 mk. Kirja sisältää laulunja lajinkuvaukset nauhalla esiintyvistä lintusolisteista. 41 mk. 180 s., 30 mk. Maastokäsikirja,jossa 516 moniväripiirroskuvaaja 448 karttaa. Toim. Sid. 93 mk. Sid. Kiehtova opas luonnon pienoismaailmaan. 356 vesiemme alempaan eläimistöön kuuluvaa eläintä. järjestettynä yhteentoista ryhmään elinympäristönsä mukaan. Sid. Opaskirjat Suomen Sieniseuran SUURSIENIOPAS auttaa sienien lajinmäärityksessä vaateliastakin harrastajaa. 46 mk. jne. Sid. Teoksen 432 selkeässä lähivärivalokuvassa hyönteiset ym. 205 s., 44 mk. 23 mk. VESIEMME PIKKUELÄIMIÄ VÄRIKUVINA. Äänet on järjestetty lintujen elinpiirien mukaisiin ryhmiin. 4 7 mk. LUONNO VALOKUVAUS, Holmåsen. Pohjolan tavallisimmat luonnonkasvit niille luonteenomaisessa '}'mpäristössä loisteliain nelivärikuvin ja tekstein. 42 mk. 117 s., 56 mk. 462 s., 125 mk. Ernst Pal men. Pitkäsen ja muiden luonnonvalokuvaajien kuvittama, asiantuntijoiden tekstittämä näköala suomalaiseen maisemaan. 3 7 mk. Nid. Kuvaukset 255 Suomessa pesivästä linnusta, yli 100 sivua mestarillisia pesäkuvia, 16 sivua munapiirroksia. 360 s., 70 mk. Sid. POHJOLAN KUKAT, Moen,Jonsson, Lindau. Valitut Palat, 296 s., 170 mk. Mikä eläin on suurin, nopein, korkein, pienin, julmin, myrkyllisin, tarkkanäköisin jne. Hieno mustavalkokuvitus
Yksityiset kansalaiset toimivat paikallisiss.i luonnonsuojeluyhdistyksissä. 75 mk, nid . Sen muodostavat luonnonsuojelupiirit, joissa paikalliset luonnonsuojeluyhdisrykset ovat puolestaan jäseninä. Kun käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonnonsuojeluaiheisilla julisteilla, tuot luonnonsuojelun aatetta yhä useampien ihmisten ulottuville. Luonnonsuojelun peruskirjat METSÄAAPINEN on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton julkaisema tietopakkaus metsän ekologiasta, toiminnasta ja rakenteesta, metsän hyväksikäytöstä ja ekonomi,!sta. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. . Tilausta kohden veloitetaan postikulut ja 2 mk pakkauskuluina. 160 s., 15 mk. Se toimii valtakunnallisella tasolla luontokerhojen ja nuorten luonnonsuojelijoiden ja -harrastajien yhdyssiteenä. Ruotsalaisen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per-Arvid Skoog. Huomattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, _jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyjen artikkelien myynnistä. 376 s., 49 mk. 90-406262 Lahjaksi KÄMMEKKÄKORTTIKIRJA, vihkonen jossa on 9 huippuluokan posti korttia Suomen kaunei_mmista ja uhanalaisimmista orkidealajeista. 150 s., 15 mk. Havainnollinen selvitys siitä, mistä luonnonsuojelussa Suomessa on kysymys. Hinta 10 mk. 48 s., 4 mk. . LUONTO JA LUONNONSUOJELU, kirjoittajat Haapanen, Mikola, Tenovuo. Suomen Luonnonsuojelun Slltiö tukee monipuolisesti luontomme suojelutyötä. Niistä on tietoa Luonnonsuojeluväki-lehdessä. Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. Samalla tuet taloudellisesti maamme vapaaehtoista luonnonsuojeluryötä. 11, 00100 Hki 10, puh. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa. Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on valtakunnallinen vapaaehtoisen luonnonja ympäristönsuojelun keskusjärjestö. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderink. uusittu painos. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n tehtävänä on varojen hankkiminen luonnonsuojeluliiton toiminnan tukemiseksi painotuotteiden ja erilaisten lahjaesineiden tuottamisella ja myymisellä. 2. Erityisesti se pyrkii huolehtimaan siitä, että asiallisesti ja pätevää luonnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhojen, kurssien ja yksityisten käyttöön. 250 s., sid. Tekijä Curry-Lindahl. . 60 mk.. EKOLOGIA on lyhyt ja helppotajuinen esitys luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista. · . Sen ovat kirjoittaneet Pekka Kauppi, Seppo Kellomäki ja Olli Saastamoinen. ELINYMPÄRISTÖMME TULEVAISUUS käsittelee maapallomme ongelmia. ENERGIANTUOTANTO JA YMPÄRISTÖ on Suomen luonnonsuojeluliiton toimittama selostus energian ja ympäristön välisistä suhteista
Kuvien tulee olla ennen julkaisem atto mia . Tekijän aiem pia julkaisuja Työmarkakercomus ku varaporcci ruuh kasra (2:5 0) sekä Ke vfirrii, kesiifi (run o ja, 10 :) o n yhä saatavissa . Vantaa njokite mpausta järjestävät yhteisöt lain aisivat mielellää n valokuvias i vo idakseen ko pio ida ne ja käy ttää ku via tulevien tempausten yhteydessä. Mukana seuraa lasku , jonka maksat kahden viikon kuluessa pankkiin tai postiin . Mo lemmissa sarj o issa jaetaa n ko lme palkin toa, jo tka o vat suuruudeltaa n 200 mk , 150 mk ja 100 mk . Hyvä luonnon ystävä Tarjoamme nyt sinulle uuden edullisen ja harrastuksiisi soveltuvan värija mustavalkokehitysten ja kopioinnin kuvapalvelun. 90-668 449 / Markku Tanuu . Siitä iästä jää nee ensi mm äiset pysyvät m aisem alliset muistiku va t. Vo i kirj aa kysellä kirjakaupo istakin . Lähetys p yyd e tää n varustam aan merkinnällä " Vantaa -78 ". Hyvää kesää ja hyviä kuvia ! Partiokirja Oy Partiolaisten Valokuvakerho PL 295 00003 Helsinki 300. Kilpailussa on kaksi sarjaa. Kutsu valokuvakilpailuun " Vantaan vuodenajat" Vuo tuisen Vantaa njo kitempauksen järjestävä t yhteisöt julistavat valoku vauskilpailun , jonka tarko ituksena o n saad a valo kuvaajat kiinnostumaan joesta asumisen ja luo nno n osana . Partiolaisten valokuvakerho tarjoaa kätevää ja edullista kuvapalvelua . Tule mukaan kokeilemaan, olet varmasti tyytyväinen. Kukin valo kuvaaja saa osa llistua kil pai luun haluam allaa n ku va m ää rällä. Kuvasi ovat ehkä 19 20tai 30-luvulta , kukaties vieläkin varhe mmalta ajalta . Kilpailun aihe piirinä o n Vantaanjo ki sen eri o lo muodoissa ja siihen liittyvä t to iminno t eri vuod enaiko ina . Kirj an tekijä/ julka isij a o ttaa tilauk sia iltaisin ja viiko nlo ppuisin kotona o llessaan puh . Tutustu tämän lehden mukana seuraavaan filminpostituskuoreen. Tuo m aristo lla o n o ikeus pää ttää palkin toje n jakamisesta to isinki n ta i jättää osa niistä jakam atta . 3. Mustavalko iset kuva t to imitetaan po hjustamatto mina ja diat ke h ystercyin ä. 3. Kuvasi valmistaa kotimainen suurkuvavalmistamo joten tulet saamaan parhaat mahdolliset kuvat. Kuvat va ru tetaan n im im erkillä ja oheen li itetää n sa m alla n imimerkillä va rustettu sul jettu ku ori , joka sisä ltää ku vaajan nim ija osoi tetiedor. Väridio jen ko ko o n 24 x 36 mm . iinpä n yt , ko lmek ymm entä vuotta m yö hemmin , Markun tehdessä kirj aa suomalaisesta m aise masta, tulee hä n tämän tästä verranneeksi n ykynä kymiä lapsuu te nsa ympäristö ihin ja huo maa kuinka nopeasti ja vo im akkaasti kaikk i o n muuttunu1. 1979 mennessä . Sen vo it ti lata (hinta 28:-) Suo men Luo nno nsuoje lun Tuki Oy :stä postitse tai noutaa osoitteesta N ervand erinkatu 11 , 001 00 Helsinki 10 tai puh elimella 90-406 262. Sarjat ovat mustava lko iset paperiku va t ja väri diar. Mustavalkoisten ku vien lyhimmän sivun tulee o lla vä hintää n 12 cm ja pitem p i sivu saa o lla enintään 40 cm . Kirj an 11 2 sivu ll a olevalla 200 va loku va ll a sekä suomen että e ngl anninkie lisellä teksti ll ä hän pyrkii m yös ke rt o m aa n mikä hänen Suo m essaa n , ni in arkisissa asuin ja työku in lo m ailu ym päristö issää nk in tuntuu tä rkeä ltä. Tässä tu li vatkin tämän ilm o ituksen as iat. Lähetykseen tulee m erkitä " Vantaa -79". Mahdo llisesti tulevat järjestäjä t m yös lun astam aa n jo nkin mää rän ku via . Omistatko vanhoja valokuvia Vantaanjoen tienoosta. Palkitsem atto m at ku va t voi noutaa yll ä o levas ta oso itteesta kesäkuuhun 1979 me nnessä. Jos palautus halutaa n post itse, tulee mukaan liittää oso itte in ja palautuspostimerkein varustettu ku o ri . Huomaat että partiolaisten valokuvakerho tarjoaa myös luonnon ystäville edut joita ei kannata jättää käyttämättä hyväkseen. Pistät vain filmirullan oheiseen lähetyspussiin, pussin postiin ja sen jälkeen saatkin valmiit kuvat noin viikon kuluttua suoraan kotiin. Kilpailun tulo kset julistetaa n Vantaa njokit empauksen yhteyd essä v. Van hat valo ku va t p yydetään toimittamaan Helsingi n Se udun Luo nno nsuo jelu yhdistykselle , Lönnrotinkatu 1 7 B 3, 00 120 He lsinki 12, 3 1. Tässä ko lm ekymmentä vuo tt a sitten o te tussa valo ku vassa o n neli vuo tias Markku -po ika H elsin g in Kruununh aasta. Kilpa iluun osa llistu va t va lo kuvat lähetetään osoittee lla Helsing in Seudun Luo nno nsuojelu yhd istys, Lö nnro t inkatu 17 B 3, 00 120 Helsi nki 12. Kilpailuun voiva t osallistua sekä ammattiku vaajat että harras tajat. Kirjan nimi o n N oin sa ca Su om eni maisem aa. O heen o ma nimi ja osoite, jo tta ku va t voidaan palauttaa kopio imisen jälkeen . 1979 huhtikuun lo ppupuo lella. 1979. Kilpailun tu o m ar istoon kuuluu ko lme jäsentä, jo ista kaksi edustaa Suom en Luo nn o nva lo kuvaaj at r .y .:tä ja yksi Helsing in Seudun Luo nnonsuojelu yhd ist ys tä. Lo puksi kuvat luovutetaan H elsingin Kaupunginmuseolle . Ku vie n tu lee o ll a kil pailun järjestä jillä viimeistää n 3 1
.... Kaikenlaista Itämereen ja muuhun suomalaiseen luontoon liittyvää: • Juliste "Saaristo-Suomi" (yllä; pian myös postikorttina) • Muita suomalaisia maisemajulisteita • Postikortteja, vihkosia, kirjoja, kirjeensulkijoita. E ::s c:: t: ...... '<:!' 1 "" .... c:: ::s .....l c:: .... • Norppa-aiheisia paitoja, huppareita, kasseja, lippiksiä, reuhkoja ja tietysti norppa-pyyhe, jolla kuivaat itsesi uituasi Itämeressä (voidaan käyttää myös sisävesillä norppakin viihtyy Saimaassa) Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10, puh . E ::s r.n. --CX) r-°' ...... 90-406 262 ...