omen I Välimeren maidert l'uonnonsuojelukysymyksiä Siperianlillukan ainoa kasvupaikka Suomessa hävitetty Suomen vesistöjen puhdistaminen edellyttää perusteellisia uudistuksia Reino Kalliola 50-vuotias Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 4 17 VUOSIKERTA 1958
I osassa 851 sivua, 32 värikuvaa sekä 274 tekstikuvaa ja kuvaryhmää. SUOMEN LUONTOsarja täydentyy Kaikkiaan kolmiosaiseksi muodostuva »Suuri kasvikirja» tulee valmistuttuaan antamaan kaikki mahdolliset tiedot kaikista maassamme esiintyvistä luonnonvaraisista tai vakinaistuneista putkilokasveista. Teoksessa on myös runsaasti levinneisyyskarttoja sekä tärkeitä yksityiskohtia selventäviä piirroksia. Kuvitus on runsas ja monipuolinen. SUURI KASYIKIRJA 11 Ilmestyy tlmln vuoden aikana. SUURI NISÄKÄSKIRJA Kangask. 3400:-, nahkaselk. 3400:-, nahkaselk. Kunkin lajin kohdalla on paneuduttu kysymyksiin, jotka juuri siinä tapauksessa ovat tärkeät ja mielenkiintoiset. I OTAVA »Suuri kasvikirja» keskittyy kasvilajien elämänkulun, kasvupaikkojen, historian, kasvualueen, alkuperän, hyötykäytön, kansanomaisten nimien ja nimitysten ynnä muiden sellaisten seikkojen selostamiseen. Jaakko Jalas suomalaisten tutkijain avustamana. 4000:-. Hinta kangask. 2700:-, nahkaselk. 4000:-. SUOMEN LUONTO-sarjan aikaisemmat osat: SUURI LINTUKIRJA Kangask. Toimittanut prof. 3400:-, nahkaselk. SUURI HYÖNTEISKIRJA Kangask. Ainoalaatuisia kokonaisesityksiä kukin omalta alaltaan.. 4000:-. Niin värikuin tekstivalokuvatkin on otettu aidossa kasvuympäristössä. 3300:-
Entä sitten Akropolis itse. Tosiaankin näyttämöksi, sillä kongressin lopettajaisistunto tapahtui juuri Delfoin oraakkelikaupungin entisessä, maisemallisesti ja alrustiikaltaan verrattomassa amfiteatterissa. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 4 17 VUOSIKERTA 1958 Välimeren maiden luonnonsuojelukysymyksiä Kuudes kansainvälinen luonnonsuoj elukongressi Ateenassa Ja Delfoissa N iil,o Söyrinki Kuudes kansainvälinen luonnonsuojelukongressi pidettiin syyskuun 11-19 p:nä Ateenassa ja Delfoissa. Kreikan loistavan menneisyyden esittelyä ei tietenkään oltu unohdettu ohjelmaa suunniteltaessa. Heti ensimmäisen kokouspäivän iltapuolella tehtiin yhteinen tutusmiskäynti Akropoliille, jonka historian oppikirjoista mieleen jääneet piirteet erottuvat kaupungin maisemakuvasta jo lentokentältä ajettaessa. Monesti joudumme tänä mainostuksen aikakautena to97. Tuskinpa olisikaan koko maapallollamme löydetty kahta kulttuurihistoriallisten muistojensa puolesta mainehikkaampaa ja houkuttelevampaa paikkaa kuin nämä antiikin Kreikan henkiset keskukset kansainvälisen kokouksen näyttämöksi. Kolmisensataa henkilöä oli yli 40:n maan edustajina saapunut kongressiin. Tämä uusi tie etelämaistyylisine tasakattoisine taloineen ja kukkivine oleanteripensaineen on muuten ainutlaatuisen viehättävä; se todella virittää ensi kertaa Ateenaan ja Kreikkaan saapuvan muukalaisen vastustamattoman myönteiseen tunnelmaan koko maata kohtaan. Akropoliin ohella toinen, vielä sitäkin korkeampi Likavittos-kuklrula tuo metsäisine rinteineen ja luostareineen tervetullutta vastakohtien tenhoa miljoonakaupungin maisemakuvaan
että matkailijat etsivät pääasiassa vain arkeologisia kohteita; niinpä oppaat eivät tahtoneet toisinaan lainkaan käsittää, että eläinja kasvimaailmakin saattoivat kiinnostaa ulkomaalaisia, ja niin voitiin ajaa täyttä vauhtia pohjoismaalaisen mielestä mitä erikoisimpien nykymaisemien halki. Väkisinkin nousee mieleen ajatus: minkälainen tämä paikka on mahtanutkaan olla loistonsa päivinä. jäljelle jääneetkin osat luomaan lännen kiireestä ja muotojen sekasorrosta tulevan katselijan eteen unohtumattoman näkymän, joka on täynnä ikuista kauneutta ja ylevyyttä. Kun huomio näin on ensi sijaisesti kiinnittynyt menneisyyteen, on ymmärrettävää, että esim. 98 seikka, että kreikkalaiset niinkuin Välimeren maiden kansat yleensäkin tuntevat vain vähäisessä määrin harrastusta luontoa ja sen suojelua kohtaan. Vai onko ehkä hävitys ja rappio vielä korostanut sen viivojen puhtautta. Joka tapauksessa saamme olla kiitollisia, että edes näin paljon on säilynyt nykypolvellekin tästä antiikin taiteen ja rakennuskulttuurin puhdasviljelmästä. Akropolis ei tuottanut tämänkaltaista pettymystä. teamaan, ettei jokin paljon ylistetty kirjallisuuden tai taiteen tuote pystykään tyydyttämään odotuksiamme. pystyvät vielä Klassillisen muinaisuuden ja myöhäisemmän bysanttilaisen ajan muistomerkkejä tulee Kreikassa vastaan melkein joka askeleella, samoin niitä ihailevia ulkomaalaisia matkailijoita, varsinkin saksalaisia, joille Kreikka näyttää olevan todellinen toivekohde. monet polttavat tämän hetken luonnonsuojelukysymykset ovat jääneet hoitamatta. Ateenan Akropolis, keskellä Propylaiat, oikealla Kreikkalaiset itsekin ovat tottuneet siihen. Lisäsyynä on vielä ollut se Parthenon. Sii. Päin vastoin tuntui siltä, ettei kukaan ole osannut kuvata, kuinka voittamattoman suurenmoinen se todellisuudessa on. Tarvitaan erityisen tehokasta valistustyötä, ennenkuin luonnonsuojelu voi näissä maissa päästä samalle tasolle kuin Keskija Pohjois-Euroopassa ja saavuttaa ymmärtämystä koko kansan keskuudessa. Ateenan kongressin ohjelma olikin suunniteltu lähinnä käsittämään juuri niitä ajankohtaisia luonnonsuojeluprobleemoja, jotka ovat yhteisiä kaikille Välimeren maille niin hyYin sen pohjoiskuin eteläpuolellakin. Myös amerikkalaiset ovat vähitellen löytämässä Kreikan, vaikka tavallinen amerikkalainen turisti ei tietenkään jaksa syventyä sen historian aarreaittaan samalla perinpohjaisuudella kuin saksalaiset. Vaikka suuri osa Partenonin ja sen muiden rakennusten marmoripylväistä makaakin pirstaleina maassa barbaarien jalkojen sotkemina
Sananmukaisesti kädestä suuhun elettäessä eivät yleiset kultturelliset probleemit kiinnosta. Kr. Välimeren maiden harvinaisten kasvien ja eläinten suojelukysymys kuului myös ohjelmaan, mutta sille oli varattu aivan liian vähän aikaa sen laajuuteen ja biologiseen merkitykseen nähden. Luonnonsuojelun on näissä maissa sen takia sisällytettävä ohjelmaansa monia maa. Jälkimmäinen aihe oli vielä jaettu viiteen ala-alueeseen, joista kutakin käsiteltiin erikseen oman puheenjohtajansa johdolla. Tämä on toiselta puolen täysin ymmärrettävää, sillä eihän voida odottaa kansan käsittävän luonnonVuonna 447 e. hen oli otettu kaksi pääteemaa, joista toinen käsitteli luonnonsuojelukasvatusta, toinen maaperän ja vesien suojeluun liittyviä kysymyksiä. Keskustelun pohjana olivat eri maista man luonnon korjaamisessa ja sen ihmisen toimeentulolle välttämättömän tuotantovoiman elvyttämisessä, että muut tärkeät luonnonsuojeluprobleemit tahtovat jäädä aivan liian vähälle huomiolle. rakennettu Parthenon on klassillisen kauneuden symboli. hankitut asiantuntijoiden lausunnot sekä niiden nojalla laadittu yleisselostlis. Luonnonsuojelun painopiste on kuitenkin Välimeren seuduilla samoin kuin monissa muissakin maissa tällä hetkellä niin ensisijaisesti kulttuurin muuttaman ja tuhoasuojelun ja maisemanhoidon tieteellisiä tai eetillisiä päämääriä, jos sen on jatkuvasti taisteltava toimeentulostaan nälkärajan tuntumassa, niinkuin melkoisen osan väestöstä monissa Välimeren maissa, erityisesti Afrikassa
meillä tulevat pätevästi hoidetuiksi asianomaisen alan ammattimiesten toimesta. Delfoin oraakkelitemppelin rauniot sijaitsevat j_vrkän, kaljurinteisen Parnassos-vuoren juurella. talouteen, metsänhoitoon, kalastukseen ym. Erona varsinaiseen elinkeinoelämään on kuitenkin se, että luonnonsuojelu pyrkii samalla muidenkin kuin taloudellisesti mitattavien luonnon arvojen säilyttämiseen ja tasapainon luomiseen luonnon ja ihmisen toiminnan välille.. välittömästi luonnonvaroista riippuviin elinkeinoihin kuuluvia kysymyksiä, jotka esim. Äärimmäismielessä voidaan sanoa, että kaikkinainen näiden elinkeinojen tuoton edistämrnen ou luonnonsuojelua amerikkalaispe100 räisen >>conservatiorn> -sanan puitteissa, koska se on luonnonvarojen järkevää hyväksikäyttöä
Tutkimukset ovat oso·ttaneet, ettei viimeisten vuosituhansien aikana ole tapahtunut mitään oleellista ilmaston muuttumista, joka olisi aiheuttanut yleisen metsien häviämisen näissä maissa, vaikka vähäisempiä kausittaisia vaihteluita tietenkin on sattunut. Met s ien hävity s j a eros 10 Kiireellisimpiä tehtäviä niin luonnonsuojelun kuin yleisen talouselämänkin kannalta on Välimeren maissa ja muualla erityisesti lämpimässä ja kuumassa vyöhykkeessä sekä myös lauhkean vyöhykkeen vuoristoseuduissa 111,etsien häviämisen seurauksena tapahtuneen erosion torjuminen. Mitä etelämmäksi tullaan, sitä kaljummiksi käyvät Apenninien vuoriston rinteet. Peltojen raivaaminen vuorten rinteille kavensi osaltaan metsien pinta-alaa, samoin kulot tai tahallisesti esim. Libanonin kuuluisat seetrimetsät käytettiin jo vanhalla ajalla suurelta osaltaan foiuik ialaisten ym. Retkeilyllä Pindos-vuoriston yli sain tilaisuuden lähemmin seurata erosion tapahtumista Kreikan mannermaalla. veneisiin. Mutta toisin käy sodan aikoina. Kuinka tällainen turmiollinen kehitys sitten oikein on ollut mahdollista . Vielä huonompi lienee tilanne Etu-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa sieltä tulleiden raporttien mukaan. :2500 vuotta sitten yleinen ilmiö, sillä Platon kuvaa niitä erittäin sattuvasti >>Kritias>>teoksessaan. Kaatosateiden jälkeen ryöppyävät purot ovat syövyttäneet syviä rotkoja kalliopintoihin, joiden päältä vesivirrat ovat huuhtoneet mukanaan irtaimen maan, niin että kasvipeitteelle ei jää suuri minkäänlaista elämisen mahdollisuutta. 5 %. Antiikin Kreikassa metsien hävitys ja erosio näyttävät olleen n. 60 % koko maan pinta-alasta, kun niitä nykyään on vain n. Vielä nykyäänkin tahalliset tai luonnostaan syttyneet kulot tuhoavat varsinkin Pohjois-Afrikassa huolestuttavassa määrin vähäisiä säilyneitä metsäalueita. Rauhallisina aikoina korkeintaan jokin poikkeuksellisen voimakas hirmumyrsky voi tuottaa suurempaa tuhoa tällaisille pelloille. Vain joissakin suojaisissa paikoissa näkyy laajempia metsiköitä. laidunmaiden hankkimiseksi sytytetyt metsäpalot. Kun kokonaiset kylät tai 101. Jo Platon toteaa, kuinka ennen hedelmälliset pellot ovat muuttuneet karuiksi ja kivisiksi. Se ulottuu kauaksi meidän tuntemuksemme takaisiin aikoihin. Niinpä antiikin Krei ka sa on laskettu metsien peittäneen n. Kaskeaminenkaan ei liene ollut alkukantaisissa oloissa tuntematon sen paremmin kuin meilläkään. laivoihin ja muihin tarkoituksiin. Metsien hävityksellä ja erosiolla on tosiaan sangen pitkä historia takanaan näissä maissa. Kaikkialla Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Etu-Aasian maissa ja Pohjois-Mrikas a ihminen on vuosituhansien kuluessa tuhonnut metsät jotakuinkin täydellisesti. Puuta tarvittiin jo varhaisina aikoina polttopuuksi, rakennuk iin. Nykyinen tilanne on siis ihmisen ymrnärtämättömän toiminnan tulosta. Samanlainen luurankomaisema levittäytyy Kreikan Peloponnesoksen vuoristoissa. Kun maan pintaa suojaava kasvipeite rikotaan, huuhtelevat rankkasateet ennen pitkää mullan alas laaksoihin ja meriin. merenkulkijakansojen alusten rakentamiseen. Tämä taito onkin varhain opittu kaikissa Välimeren maissa; kokonaiset vuorenrinteet saattavat siellä olla alhaalta ylös saakka pengerrettyjä. Esim. Vain huolellinen rinteiden pengerrys ja lujilla kiviaidoilla reunustaminen voi varmistaa pellon kasvuvoiman säilymisen. Metsän raivaaminen pelloksi antaa vuoristossa kohta alun erosiolle. Lentomatka Italian yli Ateenaan antaa jo tyrmistyttävän havainnollisen kuvan tilanteesta näillä länsimaisen kulttuurin syntysijoilla
Näin ihminen on tälläkin tavoin itse edistänyt omaa tuhoaan. Monesti on myös aikaisemman peltomaan laihduttua yksinkertaisesti vain siirrytty uuteen paikkaan. hehtaaria) aikoinaan olleen viljeltyä, kun nykyään vain puolet tästä alasta on viljelyksessä ja sekin tuottaa heikkoja satoja. 20 % (n. 2 milj. Laaksossa on öljypuutarhoja. Delfoin amfiteatterista avautuu valtava näköala yli temppelin.raunioiden. Niinpä 102 Kreikassa arvioidaan vuoristojen pinta-alasta kaikkiaan n. Äskettäin hylättyjen peltojen metsittäminen käy helposti mustamännyn (Pinus nigra) avulla, jos taimistot saavat olla rauhassa.. maakunnatkin hävitetään ja asukkaat surmataan tai kuljetetaan orjuuteen, niinkuin niin monesti on tapahtunut, rappeutuvat myös hoidotta jääneet viljelykset nopeasti
Ainoastaan metsäkasvillisuus tai sen sijalle syntynyt taaja macchiapensasto voikin tehokkaasti estää erosion tapahtumista. Lehtipuiden vesat ja oksat ovat tietysti niiden parasta herkkua, mutta ne eivät halveksi havupuidenkaan taimia. Eivät edes piikkiset orapihlajat ja muut pensaat jää niiltä rauhaan. Vuohien ansiosta esim. 103. 35% maan vedenjakaja-alueista, on nykyään entisten metsien tilalle syntyneen ainavihreän pensaskasvillisuuden peitossa. Mutta metsittäminen ei ole läheskään niin yksinlainkaan harvinaista nähdä vuohi keikkumassa puiden oksillakin muutaman metrin korkeudella maasta. Vuohet eivät ole edes kaikille myrkyllisille kasveille niin arkoja Meteoran konglomeraattikallioiden huipuille rakennetut luostarit Pindosvuoriston juurella kuuluvat Kreikan bysanttisen kulttuurin nähtävyyksiin. Pahimpana esteenä sille on laiduntaminen. ainavihreä tammi Quercus coccifera, joka luonnostaan muodostaisi kauniita metsiä Kreikan vuoristojen rinteillä, nyt saattaa laajoilla alueilla kasvaa vain metrin tai parin korkuisena pensaana. kertainen asia kuin meidän oloissamme ja ilmastossamme on totuttu näkemään. On arvioitu, että n. Lampaat ja erityisesti vuohet, joita kaikissa Välimeren maissa on aivan liian runsaasti laidunten pinta-alaan nähden, ovat pahimpana esteenä metsän uudistumiselle. Ne kiipeävät aivan uskomattoman jyrkilläkin rinteillä ja kallion kupeilla ja parturoivat jokaisen taimen. Kreikassa ei ole kuin nautakarja
kuivuakseen sitten taas välittömästi kokonaan tai pieniksi liriseviksi puroiksi. Kalkki vuoristoissa taas vesi virrat syövyttävät pehmeään kallioon onkaloita, ja häviävät sen uumeniin. vaikka se ei vedäkään vertai palanut pois. virrat syöksyvät rankkasateiå.en jälkeen ja keväisin lumen huipuilla sulaessa kovalia voimalla laaksoiPuuviUapeltoa Thessalian ta angolla, joka on Krei kan hedelmällisintä vi ljelysseutua. Rankkasateet vesi,-irtoineen syventävät ja laajentarnt nopeasti karjan sorkkien syövyttämät kolot ja uurteet vaoih:,;i ja rotkoiksi, joita lopulta vain terävät harjanteet erottavat toisistaan. Paksujen maalajipatjojen peittämillä rinteillä erosio jatkuu, kunnes ne ovat kokonaisuudessaan kulkeutuneet alas. Pengerretyt rinnepellot Paljastuneita rinteitä pitkin vesiovat erosion turmelemat. 104. Satojen metrien levyiset kivikkoiset. Taustalla erosion paljashin, kun ei ole enää kasvipeitettä ja maakerroksia vettä imemässä ja pidättämässä. Pindos-vuoriston itäreunallakin on sellainen J anninan Imupungin luona. Jos irtainta maata on vain ohuelti, on pian vain paljas kallio näkyvissä. Näin erosio pääsee helposti alkamaan pelloksi muokkaamattomallakin maalla. Lähtama vuorenrinne. Jäin joet paisuvat ajoittain mahtaviksi tulvavirroiksi. Näin syntyvät karstimaiden maanalaiset joet ja luolasysteemit, joista monet ovat tulleet tunnetuiksi ma tkailunähtä vyy ksiksi. kun metsä on hakattu teiden kuivuminen, josta jo Platon mainitsee, kuuluu osana yleiseen luonnon vesitalouden häiriintymiseen. sotkevat niiden terävät sorkat ajan mittaan maan pinnan rikki. kuivuneet joenuomat ovat Kreikassakin sangen tavallisia; Saharan kuuluisat jyrkkäseinäiset laaksot, vadit, tunnetaan maantieteen oppikirjoistakin. Arachovan kylä Delfoin lähellä . Kun eläimiä vielä on aivan liian paljon. Karjan metsille aiheuttamat tuhot lisääntyvät huomattavasti sen johdosta, että laidunkausi jatkuu vuoristojen ylimpiä vyöhykkeitä lukuunottamatta läpi koko vuoden. Ja kerran liikkeelle lähdettyään se jatkuu yhä lisääntyvällä voimalla
laskettu metsittämi.·en vähimmäisohjelmaksi lähimpien 20 vuoden kuluessa vain suojatoimenpi teitä varten 500.000 hehtaaria. Kuinka suurista asioista tässä todella on kysymys, käy ilmi kansainvälisen F AOjärje. on varta va ten suunniteltujen teknillisten rakenteiden (altaiden. patojen ym.) avulla estettävä maan jatkuva valuminen alaspäin. Avuksi on otettava luontainen ruohoja pensaskasvillisuus. Erosion vaikeasti vahingoittamilla alueilla. erityisesti vedenjakajilla, joille suoJaavaa kasvipeitettä ei enää muuten saada syntymään. Jo 34 vuoden laiduntamistauon jälkeen tämä on kasvanut kyllin tiiviiksi estämään maan valumisen sellaisissa kasvustois a, joissa erosio ei vielä ole kehittynyt liian tuhoisaksi, ts. Vähään tyytyvä vuohi on niin välttämätön köyh älle ,·uori,:tojen talonpoikaisväestölle, että sen lukumäärän tuntuva vähentäminen Luonnonvaraista Abies cephalonica metsää Parnes-vuorella lähellä Ateenaa, noin 1200 m:n korkeudessa. Tämä tulee kuitenkin sangen kalliiksi ja Yaatii pitkälle kehitettyä kasvi'105. Tämä puu on endeeminen Balkanilla. Vastaava tavoite on yhteensä Välimeren maissa 12.500.000 hehtaaria. joissa erosio jo on päässyt alkuun. tään ii · jo varsin hyvin. Tähän on kuitenkin pakko mennä ainakin uhatuirn.milla alueilla, koska seuraukset muuten käyvät suorastaan katastrofaalisiksi. toja Jugoslavian jättiläismäisille tippukiviluolille .. Yksistään Kreikassa on Kylä la mmaslaumoineen Thes alian tasangon pohjoislaidalla. Siitä huolimatta nähdään Kreikassakin Yielä aivan tuoreita merkkejä metsien ~'mmärtämättömistä hakkuista. Hennot puuntaimet eivät tietenkään yksinään jaksa sitoa maata sellaisilla paikoilla. tön raportista. yli 50 % maan pintahorisontista on vielä jäljellä. liiallisesta laidw1tam.isesta ja Yarsinkin vuohien tihut9istä puhumattakaan. ja laiduntamisen kieltäminen erosion torjuntaan riittävän laajoi lla alueilla alentaisi kohtalokkaasti muutenkin toimeentulominimin raj alla häälyvää elintasoa. Metsien häviämisen Ja sitä seuraavan erosion turmiollisuus niin luonnon maisemille ja taloudelle kuin ihmisen toimeentulolle tiede.
Viime sodan aika laajoine hävityshakkuineen ja kuloineen huononsi vielä tilannetta. Kreikassa on sangen paljon, ei korjausta nykyiseen tilanteeseen tästäkään syystä voida nopeasti saada aikaan. Myös tuulella on siinä osuutensa, niinkuin esim. Näin voi siirtyminen traktorein ja muin konein suoritettavaan tehostettuun viljelyyn hävittää loputkin maatalouden. 106 Juokseva vesi ei ole yksinään syynä erosioon. Nykyaikainen muokkaus on paljastanut pellon pinnan tuulen toiminnalle, ja aroseutujen voimakkaat myrskyt ovat lyhyessä ajassa köyhdyttäneet laajoja alueita hedelmättömiksi kivipelloiksi, joista multa on kirjaimellisesti pois puhallettu. Varsinaisilla erosioalueilla kustannukset nousevat n. Yksistään Attikan Megariksen alueella paloi n. Kefalonian jalokuusi (.Abies cephalonica) levittäytyy taas vuoristoissa oma-aloitteisesti puoliksi hävitettyihin tammimetsiin, jotka rajoittuvat sen omiin kasvustoihin. ·go % on luonnostaan taimettunut. Puuton rinne vasemmalla sananjalan (Pteridium aquilinum) peitossa. Niinpä tästäkin alueesta n. Amerikan preerioilta tiedetään. 60.000 hehtaaria mäntymetsiä. Etualalla liuskakivesta tehty talon katto. Aleppomänty (Pinus halepensis), joka on Välimeren naiden rannikkoseutujen yleisimpiä luonnonvaraisia puulajeja, on kuitenkin osoittautunut erityisen sopivaksi juuri kuloalueiden metsittämiseen. 500-1000 dollariin hehtaaria kohti. sosiologien ja insinöörien yhteistyötä. Aikaisemmin, kun maata kynnettiin vain alkuperäisellä turkkilaisella puuauralla kääntämättä sitä viiluiksi ja hajoittamatta näitä hienoksi, jäi pellon pinnalle runsaasti turpeita, jotka estivät tuulta viemästä ruokamultaa mukanaan. Erityisesta Turkissa on nykyainaiseen koneelliseen maanviljelyyn siirtyminen synnyttänyt hyvin voimakkaan ja vahingollisen tuulierosion. Metsän hävityksen ja erosion jälkiä Metsovonissa Pindos vuoristossa. Kun tällaisia maita esim
mahdollisuudet. KasviJa eläinlajien häviäminen Metsien hävitys ja sitä seuraava erosio ovat tietysti supistaneet monen luonnonvaraisen kasvija eläinlajin elinpiiriä niin että ne ovat käyneet hyvin harvinaisiksi tai kokonaan tuhoutuneetkin. Hirvieläimet ja vuorivuohet on tietysti myös ammuttu viimeisiin rippeisiin. Jotkut ottivat vielä Ateenassa puheeksi, kuinka olin Helsingin lintusuojelukongressin avajaispuheessa maininnut pikkulintujen yleisestä suosiosta Suomessa, että ravintola, joka meillä ottaisi pikkulintupaistia ruokalistalleen jos sellainen olisi lain puitteissa mahdollista tekisi nopeasti vararikon, ja että pikkulintujen surmaammen rinnastetaan meillä muut tekijät ovat lisäksi tehokkaasti edistäneet näiden kauan asuttujen maiden eliömaailman köyhtymistä. Turkissa erosio onkin päässyt vielä paljon pahempaan mittaan kuin Kreikassa, koska se ei rajoitu ainoastaan paimentolaisten ja heidän laumojensa turmelemiin vuoristojen entisiin metsäalueisiin, vaan myös tasankomaille. Runsaasti oli ainoastaan pientä jalohaukkaa (Fako Naumanni), joka muistuttaa tuuli107. Kaikki pikkulinnut kuuluvat siellä myös erotuksetta riistaan, ja niin ovat monet varpuslinnutkin huvenneet kovin yleisen mielipiteen taholla miltei kirkon polttamiseen. Pohjoisista riistalinnuista metson kohtalo on samanlainen. Useat vähiin. Ennen niin yleistä keltaista korppikotkaa (Gyps fulvus), samoin partakorppikotkaa (Gypaetus barbarus) saattaa Kreikassa enää nähdä vain harvaan asutuissa vuoristoseuduissa. Sen lohdullisempi ei tilanne ole Pohjois-Afrikassa, jossa esim. Delfoin tienoilla niitä sentään vielä liiteli kymmenkunta samanaikaisesti korkealla sinisellä taivaalla. Innokas metsästys, Erosion syville uomille syoma rinne Othrys-vuoristossa Lamian pohjoispuolella. Esim. Vuohien kalvamat matalat Quercus cocci/era-pensaat estävät koko rinteen liukumista alas. Saharan alueella arvioidaan metsäja pensaskasvillisuuden rajan siirtyneen ihmisen ansiosta noin tuhat kilometriä eteläänpäin viimeisten vuosituhansien kuluessa. Pikkulintujen metsästys näyttääkin olevan arka kysymys näiden maiden luonnonsuojelumiehille. Petolinnut on tietysti myös hävitetty riistalintujen ohella. jota on harjoitettu ilman riittävää säännöstelyä, on hävittänyt monet eläinlajit kokonaan tai sukupuuton partaalle. Jäännöksiä • v.uosituhansien takaisista multamaista puukasvien siitepölyineen on löydetty kaukana nykyisistä metsien rippeistä. karhun sanotaan vielä elävän Kreikassa Pindos-vuoristossa, mutta se lienee kuitenkin hyvin vähän todennäköistä. Eikä Välimeren maissa tyydytä metsästämään vain suuria eläimiä. Esim
Nämä maat muodostavat kuin sillan toiselta puolen Euroopan, toiselta puolen Etu-Aasian ja Af. Uusien peltojen ja viinitarhojen raivaaminen verottaa myös jatkuvasti luonnonvaraisten kasvien ja eläinten asuma-aluetta. vesija suohyönteisistä ja -kasveista puhumattakaan. Erosio kuluttaa jatkuvasti rantatörrnää. Ateenan ympäristön merenrannikot ovat tästäkin kovin havainnollisena esimerkkinä. Laitumet muuttuvat siis tämänkin takia yhä arvottomammiksi. kialla voimakkaasti edistyvä vesien likaantuminen ovat käyneet kerrassaan turmiollisiksi suoja vesieliöstölle. Eläimille kelpaamattomat lajit ovat puolestaan vallanneet runsaasti lisätilaa. Yleinen vesitalouden tasapainon häiriintyminen, soiden kuivatus viljelykseen tai rnalariataudin torjumiseksi, laajojen riisiviljelysten perustaminen alaville suoja tulvamaille, vesistöjen säännöstely, voimalaitosten perustaminen ja kaikSatojen metrien levyinen kuiva joen uoma Pindos-vuori,ltossa. Vielä enemmän kuin metsien. Se liikkuu aina parvittain, ja kerrassaan erikoista oli nähdä noin sadan yksilön liitelevän yhtaikaa Janninan kaupungin luona järven yllä ilmeisestikin hyönteisiä pyydystäen. Vuoristossa esim. Väestön lisääntyessä ja erosion kaventaessa laidunmaiden pinta-alaa on jäljelle jääneiden laidunten käyttö yhä tehostunut, ja varsinkin kaikkialla kipuilevat vuohet ovat varmaan hävittäneet monta kasviharvinaisuutta. haukkaa. m,aantien rakentaminen mullistaa maisemaa vielä paljon enenunäu kuin tasan.komaalla. ovat soiden, vesien ja yleensä kosteiden paikkojen kasvit ja eläimet menettäneet luontaista elinti laan a. Kehittyvä liikenne taas vaatii uusia entistä leveämpiä teitä, lentokenttiä jne., ja kaik ki kauneimmat paikat valtaamaan pyrkivä matkailuliikenne luonnon säilyttämisestä piittaamattomine turisteineen tekee selvää jälkeä omalla tahollaan. koska tien on ylöspäin noustessaan kuljettava edes takaisin mutkitellen, niin että suhteettoman suuri osa maastosta joutuu sen valtaan ja varsinkin jyrkillä rinteillä loppukin pääpiirteissään turmeltuu paljon alaa vievien tukirakenteiden, kaikkialle singonneiden kivilohkareiden tai työn johdosta alkuun päässeen erosion takia. Eivät vain pelikaanit, flamingot, haikarat ja muut lintumaailman komeimmat edustajat ole joutuneet kärsimään, vaan myös monet matelijat ja sammakkoeläimet ovat vähentyneet sukupuuttoon kuolemisen partaalle. Suurkaupunkien, niinkuin Ateenan, nopea kasvaminen vaatii myös runsaasti maata, niinkuin lisääntyvä huvila-asutuskin kau108 punkien lähistöllä. Alkuperäisen eläinja kasvilajiston köyhtyminen ja tuhoutuminen on sitäkin valitettavampaa, koska se on Välimeren rnais a ollut erityisen rikas ja myös eliörnaantieteellisen tutkimuksen kannalta arvokas. Laiduntaminen on tietysti tuottanut paljon tuhoa kasvimaailmalle
Sen sukupuuttoon hävittämiseen ei silloin paljon tarvita. Lajiston rikkautta lisää vielä huomattava kotoperäisten eli endeemisten .r muotojen määrä. Monet lajit, jotka Pohjoisja Keski-Euroopassa tuhoutuivat jääkausien aikana, ovat siellä säilyneet tertiäärikauden relikteinä. Niiden syntyä on suosinut vuoristojen runsaus ja Kreikassa aivan erityisesti vielä meren lukemattomat saaret. joita ei tavata missään muualla. Varsinkin Espanjaan ja Kreiklaan on lisäksi Välimeren eteläja itäpuolisten maiden steppiym. Toisistaan eristetyissä vuoristoissa ja saarissa on säilynyt tai aikakausien kuluessa kehittynyt koko joukko lajeja ja alalajeja tai muunnoksia. Komea Scilla maritima -lilja on puhjennut kukkaan macchiapensastossa Janinan lähellä (Quercus coccifera, Phlomis fruticosa y m). J oskus tällainen laji saattaa kasvaa vain yhdellä ainoalla vuorenhuipulla. lajistolla ollut helppo pääsy_ Näiden kahden maan fauna ja floora erottautuvat sen takia sangen suuresti muusta Euroopasta. rikan välille. 109
Villikissoja siellä elää kaksi lajia, ja mm. Myöhemmin on vielä löydetty n. siilistä, oravasta, lumikosta ja mäyrästä kustakin kaksi alalajia ja vuorivuohesta neljä erilaista muotoa. Endeemisten muotojen sarja ulottuu yksistään Kreikassa läpi koko eläinja kasvikunnan. siellä on useista pikku jyrsijöistä endeeminen alalaji. Niinpä esim. Samanlainen tai vielä pahempi on tilanne muissakin Välimeren maissa. Nykyisen käytännön jatkuminen tietää nopeata sukupuuttoon häviämistä monille tieteellisesti korvaamattomille lajeille. Kreikassa on tosin jo v. 150 endeemistä muotoa. Nisäkäseläimistä esim. 110 jääneet vain arvottomiksi paperipäätöksiksi, ja sama hävitys on edelleen jatkunut näilläkin erityisen arvokkailla alueilla. Kreetan ja Rhodoksen saarilla; yhteensä Yksistään Kreetan saarelta niitä tunnetaan jo yli 200. Noin 300 lajia käsittävä Kreikassa rauhoitettaviksi esitettyjen kasvien luettelo sisältää mm. 1938 perustettu kaksi luonnonsuojelualuettakin, Olymposja Parnassus-vuorten, sillä laki on sitä varten tosiaan olemassa, mutta nämä reservaatit ovat käytännössä Kreikasta tavataan kuusi rusakon alalajia. Kun monet kymmenet lajit ovat aivan sukupuuttoon häviämisen partaalla eikä minkäänlaisia ~lakipykäliä eikä käytännöllisiä toimenpiteitä ole niitä turvaamassa sen enempää keräilijöiltä kuin laiduntamiselta tai muulta kasvupaikkojen turmelemiselta, on tilanne jotakuinkin toivoton. Rusakkojäniksestä tavataan oma alalaji mm. 12 Campanula(kello-) lajia, joista 10 endeemistä, 18 Centaurea(kaunokki-) lajia (11 endeemistä) sekä 13 Silene(kohokki-) ja 10 Verbascum(tulikukka-) lajia, laikki endeemisiä. Sisiliassa on endeeminen jalokuusi (Abies nebrodensis), joka on eurooppalaiselle jalokuuselle läheinen mutta ilmeisesti kuivempaan ilmastoon mukautunut muoto, kokonaan hävinnyt luonnonvaraisilta kasvupaikoiltaan, niin. 1927 julkaistun Turrill'in >>Plant life ofthe Balkan Peninsula>> -teoksen mukaan saadaan Kreikan endeemisten lajien luvuksi ilman Vähän Aasian rannikon saaria ja Kreikan Traakiaa 526 lajia. Sypressejä ja P1:1111s halepensis -mäntyä metsitettävällä alueella K aisarianissa Ateenan liepeillä. Jo v. Kaikkien näiden yksilömäärä on kuitenkin kovin nopeasti vähentynyt, mikäli ei jokin ole jo kokonaan metsästetty sukupuuttoon. Kreikan kasvilajistoon maan kokoon nähden rikkain Euroopassa: yksistään siemenkasveja tavataan siellä yli 4.000 lajia. Uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelemiseksi lopulliselta tuholta tarvittaisiin nopeasti lujaa lainsäädäntöä, tehokasta yleisön valistusta, riittävästi laiduntamiselta ja muulta hävittävältä toiminnalta rauhoitettuja alueita ja metsästyksen tiukkaa valvontaa. Huomattava määrä näistä tunnetaan ainoastaan Kreikasta
Kreikan kilpikonna macchiapensastossa Thermopylaissa. J. A. Valovirta Kesäkuun alussa 1957 satuin tulemaan kotiloittenkeruuretkelläni Jyväskylän Kypärämäkeen, joka on noin 2 km päässä kaupungin keskustasta. Aivan niiden kasvupaikan viereen oli noussut kaksi omakoti~ taloa, joiden pihassa kasvupaikat nyt sijaitlU. Alaltaan pienestä Israelin konaan hävinneet, niistäkin osa endeemisiä. ' • ;,.'> ,., ... Siperianlillukan (Rubus humulifolius C. Mey) ainoa kasvupaikka Suomessa hävitetty E . Muistin silloin siellä kasvavat siperianlillukat ja päätin käyda sa;malla niitä katsomassa. 7' ' . Tämäkin laji on viime a ikoina paljon vähentynyt. että sitä tavataan enää vain muutamia istujotka ilmeisesti ovat viime vuosina sieltä kotettuja yksilöitä. , . valtiosta yksinään taas ilmoitetaan 19 vesija suokasvia sekä suuri jpukko muita lajeja, Valokurnt kirjoittajan
~iperianlillukoita ojanseini:imällä.. Toisaalta oli jo aikaisemmin aikaansaatu maastossa muutoksia, jotka uhkasivat lajin olemassaoloa. Yksityisessä keskustelussa huomautin asiasta silloiselle kaupunginjohtajalle ja eräälle kaupunginhallituksen jäsenelle. varsi pysty. Asemakaava-asiat olivat kuitenkin kaupungin kannalta tärkeämmät kuin pieni vaatimaton lillukkalaji, vaikka se olisi ollut miten harvinainen tahansa. Kukkii kesäkuussa. Lehdet leveän puikeat melkein mur1uaismaiset. Kukkia 13. että tämänkin talon piha tasoitetaan kohta. Mutta lähtekäämme seuraamaan siperianlillukan vaiheita .J yväskylässä. nämä jokseenkin isot. ...-alkeat. Laskin löytämäni yksilöt todeten niitä olevan enää vain noin 15. :-;ivat. Tarkastellessani kasveja tuli toisen talon omistaja seuraamaan puuhiani ja kun kerroin hänelle tästä kasvista ,;anoi hän: >>Tulittepa sopivaan aikaan, sillä parin tunnin kuluttua tulee 'katepillari' peittämään naapuritalon pihamaan>>. Vaikka tie in, että kyseessä oli rauhoitettu kasvi, otin niitä 5 yksilöä juurineen karikenäytteihin varaamiini plastikl)USseihin ajatellen siirtää ne Kasvatusopillisen korkeakoulun alueelle tai muualle sopiYaan paikkaan muistoksi tämän lajin enti:-;estä esiintymi:-;estä maassamme. Siperianlillukan lajikuvauksessa >>Suomen kasviossa>> (Hiitonen 1933) mainitaan mm. seuraavaa: ruoho. Sain samalla kuulla. piikkejä harvemmassa kuin tavallisella lillukalla. Kasvin korkeus 1030 cm. Hedelmä punainen, maultaan hapan. Siperianlillukan poimuisia lehtiä. Terät verhoja pitemmät . 3-halkoiset, harvoin 3-jakoiset liuskat pitkäsuippuiset, isohampaiset. 112 Jo muutamia vuosia aikaisemmin, kun tuli tiedoksi, ettäKypärämäessä sijaitseYan ampumaradan vuokraaikaa ei kaupungin puolelta enää jatkettaisi ja että alue jaettaisiin asuntotonteiksi, aavistin tapahtuvan jotain tälläistä
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN AANENKANN ATTAJA J u 1 kai sija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys J • ... 1 9 5 8 17 vuosikerta (Vuosikerrat 114 ilmestyneet vuosikirjoina) Toimitus: Niilo Söyrinki (vastaava) Reino Kalliola ja Erkki Kanerva HELSINKI 195 8
. . . E . . . Kvo . . . . .... 3/96NATURE OF FINLAND (engl.kielinen referaatti ) 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 Helsinki 1958, Raittiuskansan Kirjapaino Oy.. . . . Kvo . . .. . . . . . .... . . . . . . . Lounais-Hämeen luonto III, arv. . KT,a, . Uusien jäsenten hankinta 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen Jäsenmerkki . . . ... . . . . . . . . Paulin, All,anKorkolainen, Veikko: Kameramme luonnon kätköissä, arv. R. E . Kvo 2/63 2/63 3/94 3/95 3/95 Rauhal,a, Aarre: Kasvien sienitauteja, arv. . Kalel,a, AanwVäänänen, Heikki: Pohjolan luonnonkasvit, arv. . E. . . . . . . . . . . . K vo ............. . . 3/94Suomen Luonnon vanhat vuosikerrat 3/95 UUTISIA YM. . . . E. . . . . Mali, Liisa: Maatalouden sanakirja, arv. . . Tahvo Kontuniemi .. . . . ...... Palmen, Ernst: Vesiemme eläimiä värikuvina, arv
silvaticum Athyrium filix-f emina Dryopteris spinulosa D . Tätä kasvilajia, jonka hän oli todennut samalla paikalla ensikertaa jo vuonna 1917 ja jota ei ole löydetty maastamme muualta, on tavattu lähinnä Äänisen Karjalasta, missä sitä on runsaasti Äänisjärven lounaispuolella. Eteläänpäin ulottuu siperianlillukan alue Uralin eteläosassa 52. linnaeana Juncus filiformis Carex canescens C. keen seisoi vesi kauan mättäitten välissä. Mikkola Jyväskylästä näytteen siperianlillukkaa Helsingin yliopiston kasYimuseoon ja julkaisi selonteon löydöstä sama1~a vuonna Luonnon Ystävässä ja lyhyen tiedonannon Societas pro Fauna et Flora -seuran Memoranda-sarjassa (3, 1926 1927). Alueen läpi kulki loiva vesiperäinen notkelma etelään viettävää rinnettä. Kasvupaikka on lehtokorpea, jossa kasvaa pitkiä koivuja ja kuusia ja joitakin mäntyjä. Suurilehtiset saniaiset luonnehtivat aluetta, joka sivuille päin muuttuu Oxalis Myrtillusja Myrtillus -tyypeiksi. , Agrostis tenuis A. stellulata Oxalis acetosella Pyrola secunda V accinium 1·it is-1·daea V. kasvupaikalla noin yhden ha alalla ja niin tavattoman runsaasti, että sen lehdet peittivät maan laajoilla aloilla. Pajujen ja katajien lisäksi kasvoi siperianlillukan seassa seuraavat lajitEquisetum arvense E. canina Calamagrostis purpurea Deschampsia caespitosa D. Keväisin ja sateitten jälK esäkuun alussa 1957 oli viimeinen kasvupaikkaoja jo täytetty kivillä. flexuosa Maianthe111u111 bijolium Ranunculus rPpe11.~ V iola epi psil a Geum rfrale Comarum palustre Patentilla ereclfl Rubus arcticus Epilobium palust re Mikkolan kuvauksen mukaan kasvoi siperianlillukkaa vuonna 1926 k.o. Vuonna 1927 lähetti ylioppilas (sittemmin tri) E . Sieltä sen levinneisyysalue jatkuu pohjois-Venäjän, länsija keski-Siperian kautta Mandshuriaan. Kasvupaikkatekijöitten puolesta sen säily113. leveysasteelle saakka. myrtillus Trientalis europaea Galiurn palustre Siperianlillukan kasvutaYasta kertoo Mikkola.: >>Se on Yalloittamallaan alalla ilmeisesti muille bioottisesti yliYoimainen kilpailija, kuten näkyy sen seurassa esiintyneiden ruohomaisten kasvilajien ,·ähäi estä määrästä
Vielä avoimena olevan ojan. Toteamansa suuren yksilömäärän perusteella päätteli Mikkola, että >>ensimmäisen alun täytyy siis olla lähtöisin jo vähintään muutamia satoja vuosia sitten.>> Löydön jälkeen ovat monet biologit käyneet katsomassa tätä kasviharvinaisuutta. On todennäköistä, että ilman alussa mainittua lajin katastrofimaista loppuakin olisi J yväskylän siperianlillukka ollut tuomittu häviämään viimeistään noin vuosikymmenen kuluessa. Maaperän kuivaessa on tämän tyypillisen korpikasvin kilpailukyky heikentynyt ja se on turvautunut ojanreunojen kosteisiin uusimaa-alueisiin. Kun itse ensikertaa vuonna 1953 kävin tutustumassa tähän kasviin ja sen kasvupaikkaan, ei sitä enää ollut lähimainkaan Mikkol,an kuvaamassa määrässä, vaan ainoastaan pienina aloina alueelle kaivettujen ojien partaalla yhteensä noin 100 yksilöä. Alussa mainitulla viimeisellä tapaamiskerralla löytämäni 15 yksilöä kasvoivat yhtä · lukuunottamatta aivan pystysuoralla ojan seinämällä ja tuo poikkeus ojasta nostetulla maalla ojan vieressä. minen on niinmuodoin nykyisellä paikalla edelleenkin turvattu.>> Siperianlillukan, joka kukkii kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin, ei ole todettu tekevän täällä hedelmää ja muuallakin on sen happamia punaisia marjoja tavattu vain harvoin. Elokuun alussa 1957 peitti vahva hiekka kasvupaikan. Käydessäni elokuun alussa 1957 siperianlillukan kasvupaikalla totesin ojat täytetyksi ja niiden päälle tuodun noin metrin vahvuudelta hiekkaa. Kirjallisuudesta en ole kuitenkaan löytänyt mitään tietoja sen runsauden mahdollisista vaihteluista. Kasvupaikan rauhoittaminenkaan olisi tuskin vaikuttanut muuta kuin vähän sen elinikää pidentävästi, ellei rauhoitusalueeksi olisi varattu koko laajaa laaksoa. Alueen ojitus on ollut ilmeisenä syynä mää114 rän vähenemiseen. Laji lisääntyy juurakkonsa avulla
Englannissa ja Keski-Euroopassa. Saksankielinen kertomus, joka käsittää 40 sivua, on käännetty myös suomen ja ruotsin kielelle ja Suomen FAO-toimikunta on jättänyt sen maatalousministeriölle pyytäen sitä lähettämään kertomuksen edelleen siitä kiinnostuneille piireille, teollisuuslaitoksille ym. . .... Alkanut kehitys pyrkii kuitenkin voimakkaasti jatkumaan edelleen ennenkaikkea teollisuudessa, mutta myös muilla aloilla, ja jätevesien määrä tulee ehkä jo vuosikymmenessä kaksinkertaistumaan. Selluloosateollisuuden toimenpiteillä on pyritty vähentämään edellä mainittujen suurten jokialueiden jätevesikuormitusta. Tri Berger oleskeli maassamme vv. Kaikkiaan voidaan koko maan jätevesikuormitus arvioida 12 milj. Vesistöjen likaantuminen on Suomessa käynyt ilmeiseksi myöhemmin kuin muissa Euroopan maissa, esim. 195556 vaihteessa kolmen kuukauden ajan tutkien vesistöjen likaantumista ja harkitakseen toimenpiteitä, joihin olisi ryhdyttävä vesiemme elämän suojelemiseksi. Suomen vesistöjen puhdistaminen edellyttää perusteellisia uudistuksia FAO:n asiantuntija tri Franz B erger on jättänyt FAO:lle, perehdyttyään ensin Suomessa olosuhteisiin, luonnonvesien likaantumiskysymyksiä käsittelevän kertomuksen. Teollisuuden, kaupunkien ja elinkeinojen kehityksessä tapahtui vasta vuosisadan vaihteessa suuri nousu. = 75 mg BHK 5). Se jakautuu eri tekijäin osalle seuraavasti: sulfiittiselluloosatehtaat . Uudella kasvupaikallaan ovat nuo viisi yksilöä viihtyneet todennäköisesti hyvin, koska ne ovat haaroittuneet ja yksi niistä kukki tosin vain yhden kukan, joka säilyi ainakin 3 viikkoa kuihtumatta tekemättä kuitenkaan hedelmää. a.y. Eniten kuormitettuja ovat Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen järvi -ja jokialueet, edelleen tiheimmin asutut ja vain vähän järviä käsittävät lounaiset ja eteläiset rannikkoalueet. talousjätevesi . Parannus näyttää tällä pohjalla mahdolliselta ja puhdistusta edelleen kehittämällä varmalta. Seuraavassa tehdään selkoa tärkeimmistä näkökohdista ja suosituksista, jotka tri B erger kertomuksessaan esittää. . ,.. Koska vesistöjä oli näennäisen rajattomasti käytetvissä, ei jätevesien niihin johtaminen arveluttanut. ... 7,5 milj. -osan reunat ovat niin rehevän kasvillisuuden _peitossa, ettei siperianlillukalla ole mitään mahdollisuuksia elää sielläkään. Alussa mainitut viisi siperianlillukkayksilöä jouduin, teon lainvastaisesta huolimatta, istuttamaan kesämökilleni Laukaan Leppävedelle, mistä löytyi sopiva kostea suojaisa paikka. Kasvatusopillisen korkeakoulun alueella sijaitseva kostea notko, missä pelastetut yksilöt olisivat voineet olla helpommin biologien nähtävänä, on piakkoin antava tilaa liikenneväylälle. asukasyksiköksi (1 a.y. a.y. Vielä lokakuussa samana vuonna kävin tutkimassa olisiJw jäänyt joku yksilö vielä eloon, mutta mitään ei löytynyt. .... muut selluloosa-, paperija puunj alostusteollisuuslaitokset muu teollisuus ....... ..... 1,5 >> >> 2,0 >> >> 1,0 >> >> 12,0 milj. 115. . Valokuvat kirjoittajan. Pitkillä ja monilla vaivalloisilla matkoilla tri B erger perehtyi olosuhteisiimme ja jätti viime vuoden alussa kertomuksen tutkimuksensa tuloksista ja kokf\muksistaan.
Uusien seisovien vesialtaiden muodostamisen ei pitäisi tässä runsasjärvisessä maassa vaikuttaa sanottavasti, jos patojärveen ei tule suuria jätevesihormituksia. Vesistön suojelun täytyy kuitenkin lain a,·uUa saada aikaan, että: Kaikki vesistöt pohjavedet mukaan luettuina on suojeltava likaantumiselta. Koska likaantumistapauksessa luonnonvarainen kalakanta häviää tai vähenee, ovat kalastajat esiintyneet ensimmäisinä valittajina. Maan eteläosassa kaikki runsasvetisten jokien suuremmat portaat on valjastettu sähkövoiman saamiseksi. Tämän korjaamiseen on pyritty rakentamalla suuri kalanviljelyslaitos Oulujoen varrelle Monttaan. Siten nousee kymmenessä vuodessa tähän astisten l 29 voimalaitoksen 5,2 milj . Lain tarkoitus saavutettiin aineellisen vahingon korvaamisella. ykyisin tämä on vielä selvemmin havaittavissa. kWh vuosittainen sähkövir116 ran toimitus enemmän kuin kaksinkertaiseksi. Tähänastisten toimenpiteiden jätevesikuormituksen pienentämiseksi on arvioitava nuosevan tuskin 10 % :iin tarpeellisesta. jotka johtavat viemäreitä vesistöön. 4,2 milj. asukkaasta on 50 000 liitetty viemäreihin. J ää tosiasiaksi, että vaelluskalat eivät pysty ylittämään patorakenteita, joiden kalatiet eivät ole vastanneet tarkoitustaan. Vesistöjen, kasvija eläinmaailman, rantamuodon ja maisemakuvan luonnontilaisella tasapainolla on vastakohtana sivistyksen muuttamalle ympäristölle yhä tavoitellumpi ja myös aineellisesti arvioitava arvo. Tähän liittyen on kaikkiaan 7 suurta järvija jokisysteemiä ali1;tettu säännöstelyyn, joka vaikuttaa tasottavasti veden purkautumiseen. missä suhteellisesti edullisemmat luonnonolosuh teet on asetettava vastaamaan monia Saksassa jo olevia puhdistuslaitoksia, voidaan ehkä laskea välttämättömäksi tarpeeksi täällä 2022 miljardia markkaa. Jos sovelletg,an vastaavia kustannuksia olosuhteisiin Suomes-'!a. Viiden suurmeijerin vuosivaihto on samaa suuruusluokkaa, suurista teollisuusyrityksistä voidaan kokonaan vaieta. Koko sisävesikalastuksen vuosisaaliin arvo ilmoitetaan suurin piirtein 2 miljardiksi markaksi. Toisin sanoen myös kaikkien kalavesien täydellinen hävittäminen olisi kansantaloudellisesti korvattavissa. Tämä ilmenee lisääntyvistä järvija rannikkoseuduilla vietettäviin lo. Usein ei myöskään ollut mitään riittävää mahdollisuutta sen korjaamiseen ja tehtaan tuotannon arvo ylitti myös suuresti numeroin ilmaistavan vahingon. tähän on kuitenkin laskettava lisäksi vastaaYa määrä maataloutta ja keskusviernäristöön liittymätöntä haja-asutm,ta. Jätevesien johtamisen kannalta tämä on edullista, milloin tällä tavalla voidaan estää äärimmäisen alivesimää;än esiintyminen . Viemäriververkoston tel1osta t ulee osalliseksi siis vain osa asutuksesta. Likaantuminen jäi. Pohjoises.,a suunnitellaan uusia voimalaitoksia. On myös laadittu suunnitelmia erilaisia muita tehtaita ja yksityisiä yrittäjiä varten. Knstannukset ja vedenkulut näyttävät estävän tarkoituksen mukaisten kalaportaiden rakentamisen. Vanhemmat vesioikeuslait ovat antaneet vesien suojelun ajatukselle vain vähän tilaa ja ovat olleet enemmän sovellettavissa eri intressiryhmien vaatimm,ten ta8oittamiseon. Silloinkin kun luonnonvesi esimerkiksi rautatai humuspitoisuu tensa vuoksi on käsiteltävä ennen käyttöä, ovat kustannukset pienemmät kuin saman vE.den likaannuttua. Niiden arvo on sitä suurempi mitä lähempänä luonnontilaa ne ovat. Tehokas vesien suojelu tarvitsee riittävän ja sovellutuskelpoisen lainsäädännöllisen perustan. Länsi-Saksassa arvioidaan täydellisen vesistöjen saneerauksen kustannukset 4.5 5 miljardiksi DM:ksi. Täydelliset puhdistuslaitokset on vain 100 000 asukasta varten, mekaaninen esipuhdistus melkein kaikkialla. Kaksi kahdestakymmenestä sulfiittiselluloosatehtaasta on ottanut käytäntöön höyrytysja polttolaitoksen, toiset ovat ellaisia tilanneet. Tästä tulee noin puolet sulfiittiselluloosateollisuuden vielä rakentamattomien laitosten osaksi, loput 10-11 miljardia markkaa yhdyskuntien ja muun teollisuuden ja muiden elinkeinojen osalle. Modernisoinnin ja uudisrakentamisen yhteydessä huolehditaan u eirnmiten jätevesilaitoksista
Niinpä esim. Monet 117. miin käytetyistä kustannuksista. Kymmenessä vuodessa saadaan kaikki vesivoima rakennetuksi, ja sitten ei vettä enää ole käytettävissä energian lähteeksi. Vedet ovat luonnonpääoma, joka kuten metsä jatkuvasti uudistuu, mutta joka sallii käyttää vain rajoitetun osan mahdollisuuksista. Hyväksikäyttö on niin monipuolista ja vaikuttaa niin syvälle luonnontalouteen, että vieläpä Suomessakin vedestä on monessa suhteessa puutetta. Helsingin vesilaitos ei enää noin 25 vuoden kuluttua tule toimeen Vantaan vedellä, vaan on pakotettu pump-· paamaan vettä naapurialueilta (Lohjalta). Kauniit rannat ja puhdas vesi luonnehtivat vielä lukemattomia järviämrne, joiden äärelle asutus tai teollisuus ei ole ehtinyt tunkeutua. Kuten metsiä vesiäkin on koetettava säilyttää, hoitaa ja käyttää hyväksi taloudellisesti
Vesistöyhdistykset ovat suositeltavia ja tarpeen. Pienet laitokset ovat paljon kalliimpia kuin suuret. Puhdistuslaitoksia on finanssipoliittisesti ·arvosteltava sellaisina kuluina ja sijoituksina, joilla on sosiaalista merkitystä. Missä on teknillisesti mahdollista, on harkittava yksityisten tarpeiden yhdistämistä ja laskettava yhdistämisen kannattavuus. Vesistönsuojelukomitea valmistelisi luonnokset lainsäädännöksi samoinlmin toimeenpanomääräysten sovelluttamiseksi vallitseviin olosuhteisiin. Organisatio, jonka johdossa olisi vesistönsuoj elukomitea, antaisi mahdollisuuden koota yhteen kaikki olennaiset alat, joihin kuuluvat lainopillinen neuvonta, valvonta, perustutkimus, vesistötalous ja vesistöjen hyväksikäyttö sekä vesirakennusja jätevesitekniikka. Myös tässä täytyy antaa mahdollisuus muutoksiin tarkoitusta vastaavin aikavälein. Valtamerien öljyyntyminen tunnetaan, samoin myös pohjaveden öljyyntyminen, joka johtuu siitä, että säiliöt eivät ole tarpeeksi tiiviitä polttoöljyn ja bensiiniasemien varastopaikoilla. Vedet ovat yhdistävä väliaine. Jo olemassa olevien laitosten puitteissa voidaan yhdistystai yhtiöpohjalla paremmin neuvotella ja tehdä ratkaisuja keskenään samanlaisista jätevesikysymyksistä. On vaikea tehtävä saattaa tämän lain alaisiksi niitä tapauksia, joissa jo yesistöä käytetään määrätyn jäteveden vastaanottajana. 3. Tai että siellä missä hygieninen tutkimu.o olisi ollut tärkeä, on tehty analyyseja höyrykattilan käyttövettä koskevan suunnitelman mukaan. Periaatteessa pitäisi kaiken jäteveden päästämisen perustua lupaan. Lupakauden pidentäminen antaa tilaisuuden ottaa huomioon erilaiset jätevesien muutokset niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä, mutta myös vastaanottavissa vesistöissä ehkä vesi·talouden vaikutusten johdosta tapahtuvat muutokset, samoinkuin teknilliset edistysaskeleet jätevesikäsittelyssä tai käytännölliset tärkeät uudet tiedot hygienian alalla jättämättä suinkaan huomioon ottamatta taloudellisia mahdollisuuksia tarpeellisten toimenpiteiden vähittäiseen tai yhtäkkiseen toteuttamiseen. Etelässä suurilla likaantumisalueilla ovat edellytykset erikoisen suotuisat. Tämä koskee erityisesti pieniä ja keskikokoisia yrityksiä ja yhdyskuntia. Monissa tapauksissa esim. "Vesistöt ovat menettäneet merkityksensä kalavesinä osittain tai kokonaan jne. 1955). Tapahtuu sangen helposti, että jollakin paikalla tehdään tutkimuksia eri taholta tai että jo on tutkimuksia, joita ei tunneta. Modernin vesistöja jätevesitutkimuksen edustaja on valvonnassa tärkeä, koska riippuvaisuussuhteiden tunteminen tekee mahdolliseksi suu ren työkustannusten ja ajan säästön.. Nain on laadittu Euroopan uusin vesiensuojelulaki, >>Sveitsin liittotasavaltojen laki vesien suojelemiseksi likaantumiselta>> (16. Valvonta vaatii ensi sijassa oikeata työnjakoa ja koordinointia. lavantauti, lapsihalvaus, pernarutto, punatauti ja kolera jne. Se organisoisi valvonnan, sikäli kuin tämä ei ole vesistöyhdistysten t ehtävänä. tehtaiden itse suorittama kontrolli tulee suoranaisesti liittymään valvontatoiminnan osaksi. Uudenaikaisen vesiensuojelulain tulee lähinnä valtuutuslain luontoisena ottaa suojelukseensa kaikki maanpäälliset ja maanalaiset vedet samoinkuin merenrannikot vastaavassa laajuudessa. Veden likaantumisen aiheuttamat häiriöt värjäämöissä ovat huomattavia, samoin kalojen maun huonontuminen. Valvontaorganisatio voidaan järjestää yhdistyksien piirissä. Taloudelliset 118 helpotukset ovat useasti paitsi tarpeellisia, myös olennaisesti apuna mielialan ohjaamisessa. Ei ainoastaan liikenteelle, kalojen vaellukselle, kasvien ja eläinten leviämiselle ja pieneliöstölle va/l,n myös sairauksien, virusten, liejun ja kemikalioiden levittäjänä. Tunnemme nykyisin tusinan verran kulkutauteja, jotka voivat kulkeutua jätevesien mukana, sellaisia ovat esim. Uusien laitosten täytyy alusta alkaen vastata olosuhteita. Se järjestäisi keskusinformaatiopalvelun, jonka perusta, jätevesikortisto, on jo olemassa. Vesistöyhdistykset voivat omaa aluettaan varten parhaiten järjestää oikein toimivan valvonnan, koska ne tuntevat vesistönsä ja niiden kuormituksen
Hygienian käsitellessä pääaoiallisesti patogeenisia eliöitä, niiden leviämistä ja elinehtoja, vesien bakteriologia on suuntautunut siihen muunlaiseen pieneliöstöön, jota ei voida enää tutkia limnologian mutta kylläkin bakteriologian menetelmillä. On suotavaa, että on erityinen valtion valvontaorganisatio, joka toimii kaikkialla siellä, missä ei ole vesistöyhdistyksiä. Myös talou:,ja suhdannetutkimus antavat tärkeitä lisiä vesistönsuojelun perusteisiin. Sen tehtäväpiiri on limnologian ja veden hygienian välillä. Jätevesitutkimus ei käsittele vam jät~vesien vaikutusta luonnonvesiin. Hydrografian tuloksia on voitu laajalti käyttää hyödyksi, merentutkimuksen tulokset tulevat olemaan hedelmällisiä rannikkovesien puhtaanapitämistä koskevissa kysymyksissä. Kaikenlaatuiset puoliteknilliset kokeet ovat jätevesitutkimuksessa tärkeä keino. 119. Vasemmalla näkyvät tehtaanpiiput osoittavat, ettei matka viemärien suihin ole pitkä. Se voi jatkuvan valvontatyönsä ohessa myös tukea laajaperäistä perustutkimusta. Suuren kaupungin jätevedet likaavat vettä laajalti ja siitä on seurauksena vesikasvillisuuden kukoistaminen. Perustutkimus ei käsitä vain teoreettisia oloja kuten hydrografiaa, meren tutkimusta, limnologiaa, mikrobiologiaa ja kalastusbiologiaa, vaan sitä esiintyy myös jätevesitutkimuksen sekä veden käsittelyja vesirakennustekniikan alalla. Euroopassa harvoin e:,iintynyt tutkimushaara on vesien bakteriologia. Se on tehnyt tutkimuksensa kohteeksi jätevesien eläinja kasvimaailmassa aiheuttamat muutokset sekä luontaisen vesien itsepuhdistuksen syyt ja keinotekoisen perusteet. Se on osana sekä
9 .€ .. . . ·.,~ ' . ). . Aivan toiset lajit muodostavat planktonin jä1Tessä, jonka pieneliötuotanto kukoistaa jätevesien hw111 ista rn,·inteistn . puhtaiden vesien että jätevesien tutkimuksessa.>> Edellä mainittujen suositusten li<-äksi tri Berger esittää joukon ehdotuksia ja suosituksia Helsingin yliopistossa suoritettavaa lirnnologista ja mokrobiologista tutkimustyötä rnrten. Tällaiselta näyttää pieneliöstö ravintoköyhässä jär vessä veden ollessa puhdasta ja kirkasta.. .. . . .. 120 Bergerin kertomuksesta maatalousministeriölle antamassa lauswmossa ehdotettiin yhteistä neuvottelutilaisuutta, jonka pohjalta vesien suojelutoimikunta sitten perustettiin. , . Toimikunta on äskettäin saanut valmiiksi mietintönsä. Suomen F AO-toimikunnan tri "'· ,;· ....,~ ....
Suomen Luonnonsuojeluyhdistys esittää valtion luonnonsuojelunvalrnjalle parhaat kiitoksensa hänen yhdistyksen hyväksi tekemästään työstä sekä onnittelee häntä sydämellisesti merkkipäivän johdosta toivoen yhteistyön virallisen ja Yapaaehtoisen luonnonsuojelun välillä jatkuvan yhtä tehokkaana ja hedelmällisenä. Tämän ohella hän on edustanut Yirallista luonnonsuojelua Suomen Matkailijayhdistyksen ja Kotiseutuliiton hallituksessa. Kuuluuhan hänen aivan äskettäin valmiiksi saamansa laaja, kolmiosainen >>Suomen luonnon kirja>>, kansalliskirjallisuutemme arvoteoksiin. 1939 ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokuntaan hän on kuulunut v:sta 1941 lähtien toimien vv. Olemukseltaan vaatimattoman ja avuliaan sekä otteiltaan tarmokkaan ja nopean do. enttc Kalliolan kykyä ja kokemusta on tämän ohella monin tavoin käytetty luonnonsuojelutyön kaikilla rintamilla eikä vähiten myös >>Suomen Luonnossa>>. Paitsi luonnonsuojelun virnomaisena ja kasvitieteilijänä tuntee koko Suomen kansa Reino Kalliolan ennen kaikkea luonnontieteellisten tietoteosten kirjoittajana. Valtion luonnonsuojelunvalvojaksi dosentti Kalliola tuli v. jonka toimituskuntaan hän niinikään kuuluu. 121. Reino Kalliola 50~vuotias Tammikuun 13 päivänä 1959 täyttää valtion luonnonsuojelunvalvoja, dosentti Reino Kalliola 50 vuotta. Sillä Reino Kalliola ei ole vain tiedemies, vaan samalla myös herkkäaistinen ja syvämielinen luonnon tutkija ja sen ystävä, taiteilija, jonka sanonta asiallisuutensa ja monipuolisuuten a ohella on aina myös kaunista ja tyylikästä. 1942-57 myös yhdistyksemme rahastonhoitajana
Lukemattomilta linnuilta puuttuu pesimismahdoUisuus ja monen eläinemon poikaset jäävät vaille suojaa. Näin hoidetulla metsällä. on omat etunsa kaikkien eläinten kannalta pienistä hyönteisistä suureen hirveen saakka eläimeen, jonka kanta Ruotsis ·a pidetään huomattavasti meikäläistä vahvempana. metsään ja pensaiden sekä muun aluskasvillisuuden suosimista jopa siinä määrin, että esimerkiksi katajat jätetään paljaaksihakattaessakin paikoilleen. Pohjaveden lasku saattaa muodostua kuolema.nsynniksi. Toisena laajakantoisena kysymyksena hän mainitsi metsien ja soiden kuivaamisen, josta saattaa näkyvästä hyödystään huolimatta olla myös tuntuvaa vahinkoa, jos pohjaveden pinta paikkakunnalla pääsee liikaa laskemaan . pensaikon viljelyyn tarjoutuu voimajohtolinjojen kohdalla, joista tällöin muodostuu esimerkiksi hirvelle mainioita laitumia. Etsies ään syitä tähän arvoitukselliseen ilmiöön hän totesi, että alueet, joilla kettuja oli metsästetty, vähän tai ne olivat saaneet olla aivan rauhassa, kettu oli pitänyt myyrät kurissa ja tuho jäänyt vähäiseksi sekä päinva toin. Tuntuu yllättävältä kuulla metsäalan ammattimiehen puoltavan kuivien kelojen jättämistä. Esitelmöitsijä selosti ensin nykyisin käytännössä olevia, maisemallisesti niin lohduttoman näköisiä paljaaksihakkuita, jotka luonnonsuojelun kannalta ovat liian suurialaisia .. Kaikkia veden vaivaamia maita ei saa kuivattaa. Meillä on kaikissa pohjoismaissa ollut viime talvi paha peltomyyrien tuhovuosi. Samassa yhteydessä tulevat mieleen myös järvienlaskut, joissa tavoitellaan uutta tai parannettua viljelysmaata sekä toivotaan parempia elinehtoja myös ympäristön metsille. Emme saa uhtautua metsään yksipuolisesti, vaan meidän on aina ja kaikessa otettava huomioon luonnon tasapaino. Erikoinen tilaisuus pensasmaisen metsän ja. Tällaiset suurisuuntai ·et ja kalliit yritykset laskevat aina pohjaveden pintaa ja 122 muuttavat luonnon sekä ihmisen elinehtoja laajalla. Emme aa yksin kohdistaa huomiotamme puihin ja niiden hoitoon sellaisenaan, vaan on samalla muistettava, miten monet muut kuin vain metsänhoitajat tarvitsevat ja käyttävät luontoa. Esitelmöitsijä halusi ennen muuta korostaa metsäluonnossa vallitsevaa tasapainoa. Esitelmä antoi runsaasti uusia virikkeitä sekä luonnonsuojelijoille että metsäja riistamiehille.. Vallalla olevien metsänhoitoperiaatteiden mukainen metsä, jossa oksat ja kuivat puut on poistettu sekä aluskasvillisuus ainakin pensaiden o, alta raivattu, on kyllä silmälle kaunis solakkoine runkoineen ja laajoine näköaloineen, mutta metsän eläimistölle se on epäedullinen. Kun huolehditaan siitä, että joutomailla v iljelystenkin keskellä on hirvelle tarjolla kasvavaa haavikkoa ja muuta ruokaa, eivät eläimen metsille tuottamat vahingot muodostu sietämättömiksi, vaikka kanta onkin runsas. Luonnonsuojelun työmaalta Metsärihoitoa ja luonnonsuojelua rnetsäpäivillä. Vedellä on oma merkityksensä metsälle, pelloille, mitä erilaisimmille eläimille ja koko yhteiskunnalle. alueella jättäen joskus jälkeensä mataloituneen ja surkastuneen jätejärven, joka on maisemallisesti' ikävä, kalatuotannoltaan vähäpätöinen ja saattanut muuttua mätäneväksi ja pilaantuvavetiseksi maaduntanevaksi. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti syysmetsäpäivillä yhdessä Suomen Metsänhoitajaliiton ja Suomen Metsästäjäliiton kanssa esitelmäja keskustelutilaisuuden, jossa länsjägmästare Folke Tliörn Ruotsista esitelmöi havainnollisin ja onnistunein värikuvin aiheesta >>Metsä ja luonnonsuojelu,>. Metsältä ja asutukselta riistetään tuulensuoja, hiekkaisilla mailla tapahtuu tuulen vaikutuksesta erosiota, metsän eläimistö, varsinkin riista, jää ilman näkösuojaa puhumattakaan uudesta metsittymisestä., joka tapahtuu paljon hitaammin kuin jättämällä siemenpuut paikoilleen . Esitelmöitsijä oli todennut Tukholman läänissä, että tuho kohtasi tiettyjä pitäjiä varsin raskaasti, kun sen sijaan toiset säästyivät miltei kokonaan. Tässäkin on noudatettava säännöstelyä, joka pystyy säilyttämään luonnossa vallitsevan tasapainon
Toiseksi hän toteaa muihin tutkimuksiin vertailemalla, että pilkkasiipipoikueet tuhoutuvat kaikilla ulkosaaristoalueilla myös sellaisilla, joissa selkälokit eivät syystä tai toisesta käytä niitä hyväkseen. Toisaalta on käyty väittelyä siitä, missä määrin havainnot selkälokkien vesilinturavinnosta pitävät paikkansa tai kuinka paljon tällä ilmiöllä on kokonaisuuden kannalta merkitystä. pilkkasiipipoikueissa valtaosaksi sattuu kylmien 'ja myrskyisten säiden ajaksi. On näet todettava, että pilkkasiipi alun perin matalien sisävesien lintuna on ulkomeren asukkaaksi täysin sopeutumaton: sen poikaset eivät kestä pintaveden äkillisiä laskuja, joita sattuu kriitillisenä ajanjaksona melkeinpä joka pesimäkaudella. Tämän on arveltu voivan johtua siitä, että lokit eivät tällöin pääse osaksi koska niiden täytyy lämmittää omia poikasiaan normaaleille pitkille kalalennoilleen ja käyvät silloin käsiksi lähiympäristön »hätäravintoom, pilkkasiipiin. Puheenvuoroissa on ainakin joskus tuntunut yleistämisen halua sen nojalla, miten perusteellisia asianomaisen omat havainnot ovat ja minkälainen todellisuudessakin on selkälokkikannan ravintotalous kunkin omalla havaintoalueella; lopullisestihan on todettu, että sen liharavinnon käyttö rajoittuu tietyille seuduille. Sitä hivenen näyttää korvaavan se, että vanhojen lintujen elinikä sen sijaan on näissä olosuhteissa epänormaalin pitkä. 41 62) luonnonsuojelumielessä kiintoisa. Toisaalta luonnonystävät ovat hieman poleemisesti huomauttaneet, että yksi selkälokkipari joka tapauksessa luo saaristoon yhtä paljon viehätystä kuin kokonainen armaada kömpelöitä ja mitäänsanomattomia haahkatai pilkkasiipipoikueita, joissa taas metsästäjät mistähän syystä. pitää selkälokkeja pilkkasiiven vaarallisiimpina vihollisina ja kuuluu niiden rauhoituksen vannoutuneisiin kaatajiin ja pesien hävittäjiin. muutaman majakkamestarin, jolla on kolmenkymmenen vuoden ajalta ·uskomaton asiantuntemus saaristolinnustosta ja joka satojen omakohtaisten havaintojensa nojalla. Kuten tunnettua on selkälokkien paikoin merensaaristossa havaittu tapa käyttää ravinnokseen sorsalintujen aivan valtaosalta pilkkasiipien poikasia aiheuttanut vuosien kuluessa paljon kirjallista keskustelua ja ollut tieteellisen mielenkiintonsa ohella kiistakapulana merensaariston >>riistamiestem> ja lnonnonsuojelun harrastajien välillä. Ensinnäkin käy Aspskärin, joka kuuluu niihin saaristoalueisiin, missä selkälokit runsaasti syövät pilkkasiiven poikia ja jolta juuri ovat peräisin eräät vanhentuneet, selkälokkia tuomitsevat kirjoitukset, tarkoista havaintopöytäkirjoista ilmi, että äkillisillä katastrofisäillä on usein löydetty rannoilta sekä menehtyviä että kuolleita poikasia, joita siis selkälokit eivät edes ole ehtineet siepata pois huolimatta siitä, että niiden edellytykset löytää näitä ovat vallan toiset kuin ihmisen. näkevät luonnon kauneuden pelkistyneenä, vastakohdaksi ulvoville ja likaaville lokeille. Selkäwkkikyaymys uude.ssa valossa Professori Jukka Koskimiehen hiljattain ilmestyneessä erinomaisessa. Tunnen mm. Sen, että selkälokkien osuus on kokonaan toissijainen Koskimie.s perustaa lähinnä kahteen sitovaan todistukseen. Koskimiehen selkeitä tutkimustuloksia voidaan 123. Keskustelu on liikkunut tähän saakka kahdella tasolla. tutkimuksessa >>Verhalten und Ökologie der Jungen und der jungenföhrenden Weibchen der Samtente>> (Annales Zoologici 18:9, Hki 1957), joka perustuu kymmenen vuoden perusteelli3iin pilkkasiipcä koskeviin tutkimuksiin Aspskärillä itäisellä Suomenlahdella, on erityisesti poikaskuolleisuutta käsittelevä osa (s. Nämä ovat mitä suurimmassa määrin subjektiivisia näkökohtia, mutta inhimillisessä käytännössä hyvin merkityksellisiä nekin. Nyt meille kuitenkin osoitetaan, että järjestämättömästä lintujen >>seurailusta>> puhumattakaan parhaatkaan selkälokien ravintoanalyysit tahi toisin päin selvitykset niiden tuhojen prosentuaalisesta osuudesta pilkkasiipikannoissa eivät vielä sinänsä riitä perimmäisen syy-yhteyden tavoittamiseksi, ei liioin se tarkimpien havainnoitsijoiden jo tekemä huomio, että selkälokkien veronkanto. Uusi puheenvuoro on mainioimpia esimerkkejä siitä, miten vähäistenkin luonnon syy-yhteyksien selvittämiseen tarvitaan perusteellista vertailevaa tutkimusta ja miten pienet mahdollisuudet pinnallisten havainnoitsijoiden on tavoittaa oikeita _johtopäätöksiä. Seurauksena on se, että ulkosaaristojen pilkkasiivet kautta rannikkojemme eivät yleensä saa käytännöllisesti katsoen ollenkaan poikasia varttumaan siis merkillinen luonnon harhautuma. Koskimiehen loppuselvitys on nyt se, että selkälokkien osuus pilkkasiipien poikaskuolleisuudessa on kokonaan toissijainen niiden ottamat poikaset ovat säännöllisesti heikentyneitä ja muutenkin kuolemaan tuomittuja
Lintu on helpoimm in pyydystettävissä pimeään aikaan kei no,·aloJJa heittämällä sen pääJJe verkko tai haavi. Eläimeen tartutaan vahvalla otteella siipien tyYestä. Matti Eskola. Tänä alkutalYenakin on silmiimme osunut tällaisia uutisia, joissa kerrottiin, että Pyhäjoen Mäyräperän MatolamrnilJa oleskeli marraskuun lopulla nelipäinen joutsenperhe ja samoihin aikoihin Merijärven Viitaperän Majavanjärvellä kokonaista kuusi joutsenta . 19578. Samanlaista onnea ei ollut sillä joutsenella, joka Pohjois-Satakunta-lehden kertoman mukaan joutui Vatulan takamailla metsästäjän saa liiksi ja pantiin pataan. 124 Kun poliisiviranomaiset kautta maan huolehti nt joutsen ten kuljetuksista , pyydetään yleisöä varsiEk in nsien jäätymisen aikana pitämään silmällä taJrnhtimaan jääneitä tai muuten hätään joutu neita jout enia ja tekemään niistä viipymättä ilmoituksen lähimmälle poliisiviranomaiselle, jonka harkintaa n muut toim enp iteet jäävät. Toivottavaa on, että ra vintokysymys saisi yhtä pätevän selvityksen myös monien muiden laj ien kohdalta, joiden päätä metsästäjät vaativat Yadille. 11. 3'1illoin y hteydet vi ranomaisiin joutsenen löytöpa ikan syrjäisyyden takia ovat hitaat ja hätään joutuneen linnun asema sitä vaatii, on kenellä t a hansa oikeus ottaa lintu väliaikaiseen hoitoon . 1958 A s i k k a I a . Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 21. :Syytä ei ole myöskään unohtaa niitä joutsenia, joista jo on ehtinyt uutinen lehtiin, sillä eivät nämäkään linnu t aina tule pelastetuiksi. Selkälokki on mitä pikimmin >>vapautettava kaikesta edesvastuusta ja panetteluista>> molemmat intressiryhmät voivat tuntea Yain pientä lohtua siitä, että luonnon hukkaanheittämät merir.ifäkasiivenpojat tulevat edes uljaitten selkälokkien hyödyks i sen sijaan että mätänisivät luotojen rantoihin . Tällaisia joutsenten talvihoitopaikkoja ovat Helsingissä Korkeasaaren eläintarha, Turun ja Tampereen kaupunginpuutarhojen lintulat, Matkun R aikon tila Urjalassa, Vanhan-Taipaleen tila Heinolan maalaiskunnassa, Heinolan, Joensuun ja Oulun kaupunginpuutarhat sekä Rovaniemen kauppalan vanhainkodin maatila Saarenkylässä. Lehijärven vahvistinasema. voi hyvin. , 'i !Jc on tarjottava heti runsaasti puhdasta juomavettä. 1958.. 1957. Lääninhallituksen päätös 11. Virroilta pelastettiin marraskuun lopulla komea viimekeväinen urosjoutsen, joka on parhaillaan hoi dettavana Tampereen kaupunginpuutarhan lintu lassa ja. 11. 1. H a t t u I a. pitää pisteenä selkälokista riistamiesten ja luonnonystävien välillä käydyille keskusteluille. R a,·into on annettava illalJa, sillä lintu syö vain pimeän aikaan yöllä. Maanomistaja: maanvilj. 10. Anianpellon vanha markkinaja taistelupaikka. Penlli Linkola. Muuttomatkaltacm myöhästyneet joutsenet talvihoitoon Maamme joutsenkanta on, kuten tunnettua, viimeisinä vuosikymmeninä siinä määrin pienentynyt, että pohjolan jaloimpiin lintuihin kuuluva laulujoutsen on sukupuuttoon häviämisen partaalla, ellei sen suojelemiseksi ryhdytä aivan erikoisiin toimenpiteisiin. Ryhmä vanhoja mäntyjä. Luonnonvarainen vuorijalava. Sattula, Nikkilän tilasta erotettu ns. Postija Lennätinhallituksen rauhoituspäätös 12. Onhan varottava yleistämästä yhden lajin kohdalla saavutettuja tuloksia, tässä tapauksessa edes mui hin suuriin lokkilajeihin, joiden kohda!Ja kysymyskompleksi on taas omarna. Anianpelto, Mikkola . Tämän johdosta on Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen aloitteesta jälleen saatu aikaan kautta maan ulottuva joutsenten talvihoitolaverkosto, jonka asemilla muuttomatkoiltaan myöhästyneet, väsymyksen ja sairauden takia vesien jäädyttyä varmaan kuolemaan t uomit ut laulujoutsenet otetaan talven a.jaksi sisäruokintaan tarkoituksella päästää ne keväällä vesien avauduttua jälleen vapauteen . Koko kysymys on tosin yhdentekevä varsinaisen luonnonsuojelun kannalta, jonka tehtävänä on tähdentää jokaisen luonnonvaraisen eläimen elinoikeutta söi se si tä tai tätä, mutta arvokasta on sittenkin, jos voidaan todistaa metsästäjien syytökset aiheettomiksi heidän omasta ahtaasta näkökulrn astaa nkin ka tsottuna . Ruoaksi suositellaan suurimoita, jyviä, Yihannespalasia ja marjoja veteen sekoitettuina
Viljo ja Saimi Vekuna. l. Huhti, Leppälä . 1957. Yanha mänty ja van ha kuusi. Maanomistajat: H eikki ja Ma ria Henttinen. Koiv isto, Rappukivi. Lauri Eskola. P e 11 o. Matku, Kulmala. Lh:n p. 5. 10. Lh:n p. Juv a. 17. 1958. Lh:n p. Maanomistaja: Helsingin kaupunki. E rikoismuotoinen kuusi . Lh:n p. Paavo Lamminen. 8ypressimä inen kataja . Al vettula. Tapola. Maanomi taja: maanvilj . Matti K arhala . Luo p i o i n e n . Lh:n p. Lh:n p. 2. 4. Lammasniemi, luonnonkaunis niemenkärki, pinta-ala 3 ha. Lh:n p . Pellon kylä, Vaara. Maanomistajat: Aarne, Annikki ja Eero Rulja. 8. Lh:n p. 11. Hauho. Martti Nii nimäki. 1958. Matku , K allio. Lh:n p. H e I s in k i. Eero Moisander. 12.3. 11 . Lh:n p. Siit-tolohkare. K a 1 v o I a. Lh:n p . Matku, Mäkelä. Vanha tammi. Lh:n p. P a rikk a I a. 11 . Lh:n p. Muurlan Väki-Pullolassa mv. 17. 25. 1958. 1958. 16. 11 . Vanha pihapil1laja . Lh:n p . eclell. Kaukola, Eskola. 21. Suuri käärmekuusi. Koitsanla hti, Yläsalmi . 1958. Humppilan kylä, Mikkola. 11. Vanh a tam mi, >>Hila-Ekem. 1958. 1957. Pihasaarni ja suuri raita . Luonnonvarainen niinipuu. 1958. Maanomistaja: maanvilj. Niilo Suontausta. Lh:n p. Leivo nm ä k i. Majanoja, Heimontupa. 1957. Maanomistaja: tilanom . Maanomistaja : maanvilj. Antti Poutanen . Erkki H yytiäinen. Maanomistaja: maanvilj . Maanomistaja: maanvilj . Suuri vanha kuusi. Otto Yli-Tuomola, Lh:n p. Yrjö Lehtiön t ilalla ra uhoitettu ta mmi . Maanomistaja: maanvilj . 11.1958. Luopioisten kylä, Vekuna. 8. 11 . Kumpula, Käpy lä. 2. Suuri hiidenkirnu . Arvo AuvinC'n. Pihakuusi. 9. 1958. 11. M etsä ma a. 1958. 1958. 1958. 1958. Lh:n p. 11. Leskelä, H akola hti. Havumäki, K arhala. Lh:n p. Vanha kuusi ja niinipuuryhmä. Onnistaipale, Mylläri. Kouvolan kylä, Koivula. 1957. 19. Kirkkonummi . 17. K alle Tapola. Muu r I a. l. Suuri siirtolohkare 125. 1957. Koi j ä r v i. Maanomistaja: Kurun seurakunta. 17. 1957. 1957. Unonen, Niinimäki. Komea vanha tammi. Lh:n p. Miema la, H alis::-va. 10. K s. Lappi. Maanomistaja: maanv. Lait i 1 a. Lääninhallituksen päätös 18. Maanomistaja: maan vilj . Suuri tammi Talin kartanon puistOtiSa. 16. 10. Maanomistaja: maanvilj. Risto Pärkö. Huhti, Mikkola. 5. Hilaby, Hila. Siit-tolohkareryhmä. Lh:n p. 23. Gunnar öderström, H elsinki. 25. 5. Suuri kuusi. Maanomistajat: maanvilj. 29. 25. 11. Maanomistaja: Yrjö Kontio, Lh:n p. Hu m p p i I a. 10. Tali, Lassas. Maanomistaja: maanvi lj. Metsämaan kylä, Yli-Tuomola . Neljä puumaista katajaa K arhunselä harjulla. Kuru . 9. Lh:n p. Yrjö Lehtiö. K aksi Ruurta t,ienvarsimäntyä. Juho Ma janen. 18. Torre, Sinilahti . Maanomistaja: emäntä Aili Tamminen ja E rkki Leh tonen . Maanomistaja: emäntä Selma Nieminen ja Osmo Nieminen sekä maanvilj. K aksi siit-tolohkaretta. 1958. Maanomistaja: maanvilj . Maanomistaja: maanv ilj . 1958. Vanha ti.invarsiroänty. 1958. 21. Vanha kuusi. Maanomistaja : maanvilj . 18. 19. Maanomistaja: maanvilj. Mauno Nieminen. Vähä-Pullola
1958. 30. Rovaniemen kylä, Ylioikarainen. 30. Matti Ylioikarainen. 12. Maanomistaja: lääket. Lh:n p. 11.11.1957. 0, 7 ha. Valter Viklund. 1958. Maanomistaja: maanvilj. ja kir. 25. 9. Snappertuna.n kirkon lähellä tien vierellä. 4. 10. Vanha mänt~-»KlippMaanomistaja Snappertunan seurakunta. 12. Juho ja Antti Tiittanen. Lh:n p . Kalle Niva. Rikaskasvistoinen lähdesuoalua, pinta-ala. Maanomistaja.: maanvilj. Lh:n p. Kirkonkylä. Suuri kuusi, »Allans storgranen•>. P i et a r saaren mlk (Pedesöre). Väinö ja Hilja. Lh:n p. Ester Rank. Muurola, Repola. 126 omistaja: tehtaalainen Liisa Helin, Forssa. Lh:n p. Lh:n päätökset 17.11.1958. 30. 1958.. U r j a 1 a. R o v a n i e m i m l k. Nuutajärvi, Ra.ikko. Lh:n p. S n a. 13. Pyöli, Metsä-Taunola. Kaksi suurta. 1958. 1058. .Alpua., Kangas. 9 aarin suuruinen alue. Brander. katajaa.. Väinö Heikkari. 1958. 11. Ma.a.nomistaja: ma.a.nvilj. Pitkäjärvi, Kataja. p p e r t u n a.. 26. Viha n t i. Maanomistaja: Taivassalon seurakunta. Bror ja Maria Höglund. Rehevä. Simo. Kyrkoby, Skutnabba. Lh:n p. 12. Tauno ja Selma Jääskeläinen. Maanomistaja: maanvilj. 11. Lh:n p. Lh:n p. Lh:n p. Siirtolohkare »Tapulikallio>> ja vanha mänty. 10. tammea. Maanomistaja: maanvilj . Maanomistaja: maanvilj. Suuri tienvarsimänty. Kyrkoby, Öster-K.ivilös. S o m e r o. 1957. 3.1958. Kyrkoby,~ Oster-Kivilös. 24. Kumpuniemi. »Kirkkokivi» (Papinkivi» ja tLukkarinkivi») ja sitä ympäröivä. 9. Kaskisto, Kylä-Heikkari. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja.: ma.a.nvilj. 3. Lh:n p. 13. 1957. Siirtolohka.re »Somasen kirkko>>. Kolme ryhmää luonnonvaraisia niinipuita, kolme muhkurakuusta sekä kaunismuotoinen kuusi ja mänty. Ketarsalmi. Jokikylä, Rauhala, Maaninkajärven taistelua.lue. Kaksi vanhaa. tri T. Kaksi vanhaa komeata tammea Turun-Kustavin ma.a.ntien varressa. ja kunta. Maanomistaja: maanvilj. (8 X 6 X 5 m) K.ittisvaaran luoteisrinteessä. 9. T a i v a s s a 1 o. 1958. 9. S o m e r n i e m i. 1957. Lh:n p. holmsstortallen». Lh:n p. Maa.nKirkkokivi, Papinkivi ja Lukka.rinkivi Vihannin .Alpuassa. 24. saniaislehto, pinta-ala 0,26 ha. n. Maanomistajat: maanvilj. Paikalla on tarinan mukaan vainojen aikoina pidetty jumalanpalveluksia. 11.1958. Rompasaari
Maanomi taja: tilanom. WSOY. 1. Maanomistaja .Äänekosken kauppala . Usein ovatkin juuri tällaiset kohdat kuvailevilta osil taan tämän aluemonografian nautittavimpia. 1958. Se on maamme kaunii n luonnon muistomerkki atomiajan kynnykseltä ja tulee Jaamän aikakirjoihin korvaamattomana luku-, opintoja lähdeteoksena, johon voimakkaasti muuttuvan maapallomme t ulevatkin sukupolvet voivat luottavasti turvautua vielä si!Joinkin kun kuvauksen kohde on jo ehtinyt perusteellisesti muuttua. E va Myll ykylä. Tiedämmehän tekijän vanhastaan sanonnan mestariksi, joka, ei jätä esitykseensä suuresta as ia määrästä ja tieteellisestä asiallisuudesta huolimatta kuolleita kohtia. Kirjallisuutta Reino Kalliola: 1:>UOMEN LUOXTO MERELTÄ TUNTUREILLE. 9. Luonnonsuojelu on pikemminkin ollut tekijän itsensä hartaan innoit uksen kannattavana voimana kuin varsinaisen esityksen kohteena, josta syystä luonnonsuojeluasioiden esittely saattaa joskus tuntua, hiema n irralli selta, niin sopivaa kuin se muuten tälla isessa luonnonrakkau tta milte i rivi riviltä uhkuvassa teoksessa muuten saattaa ollakin . Tekijä on päätynyt eräänlaiseen käytännön miehen aluejakoon, jossa yleistys on mahdollisimman suuri, ja jossa tarkkaavainen lukija voi panna merkille kasvillisuusja talousaluejakojen muita määräävämmän aseman . Kutakin aluetta on sitten käsitelty parina kolmena lukuna, joista ensimmäinen kuvailee yleisiä luonnonsuhteita sekä elämänedellytyksiä ja toinen kasvillisuutta sekä eläimistöä, jollei viirnemainituille ole kummallekin uhrattu omaa lukuaan. Vaikka tekijä kenttäkasvitieteilijänä ja varsinkin valtion luonnonsuojelunva lvojana on harvinaisen perusteellisesti tutustunut maahamme, rakentuu hänen e,ityksensä kuitenkin huomattavalta osalta sille, mitä muut tutkijat ja maamme luonnon kuvaajat ovat selvittäneet ja esittäneet. Tässä mielessä ei tällainen kansalliskirjallisuu temme virstanpylväs tule koskaan lahonneena ja aikansa eläneenä kaatumaan . Mauri Rautkarin Jintukuvia Jukuunotta mattajan valtaosa kuvista on K alliolan oman kameran tuotetta. Eerola. Lh:n p. Hän ei halua loistaa tiedoi llaan, vaan lainaa a hkerasti ja samalla taitavasti saaden tällä tavoin teokselleen eräänlaisen dokumentaarisen leiman, joka varmasti on omiaan kohottamaan sen an ·oa. Valtion luonnon ·uojelunvalvojan, dosentti Reino Kalliolan laajasuunta isen >>Suomen luonnon kirjan,> kolmannen ja .·amalla pääteosan muodo3tava >>Suomen luonto mereltä tuntureille. Ä ä n e ko s ki kaupp. Yhteenkasvettuneet ka ksi mäntyä ja kuusi Ypäjän-Metsämaan tien varressa . 127. Päin vastoin, on sanottu, että Kalliolan teksti parhaim millaan on suorastaa n kuin hellin ja herkin käsin kirjoitettua runoa. 3. E . Merenrannikko ja Lappi ovat kui tenkin teoksen edellisten osien sisällön takia saaneet muita laajemman käsit telyn ja väliin on jollekin erityiselle maisematyypille varattu oma lu kunsa silti rikkom atta jäsentelyn tasasuhtaisuutta ja eksymättä syrjäpoluille. kuvailee maamme luontoa maant ieteellisen aluejaon puitteissa. 1958. Ei liene uskallettua väittää, että >>S uomen luonnon kirja,> kokonaisuutena katsoen hakee vertaistaan maailmasta. 191i8. Ym märrettävistä syistä kirjatrilogian kol mas osa on pa,isunut miltei yhtä laajaksi kuin molemm at edell iset osat yhteensä, s illä maa mmehan on a ina osoittautunut yksity iskohtaisemman luonnonma·intietceJlisen aluejaon puitteissa vardin kirjavaks i mosaiikiksi, kuten teoksen alussa esitetyt I gnatiuksen, Hultin, E. Tällöin hän on erottanut kymmenen aluetta, jotka ovat Merija Saaristo-Suomi, Lounaismaa, Järvi alue, Pohjanmaa, Suomenselän alue, R aja-Karjala, Kainuunm aa. Trilogian edellisissä osissa ei ole pu utu ttu varsinaiseRti luonnonsuojeluun, mutta tähän aluekuvausosaan on sisällytetty monasti luonnonsuojelun ajankohtaisia näkym iä . P eräpohjola, Lapin outa (Metsä.Lappi) ja Tunturi-Lappi. ~ilt i on kirjassa t ietenkin y llin kyllin myös sellaista, joka perustuu omiin havaintoihin ta i tutkimuksiin . Lh:n p. Y p ä j ä . :Kolme siperian kuusta kunnalliskodin pihassa. Cajanderin, Linkolan ja Kujalan aluejaot todistavat. Tekijä itse sanoo luon nonsuojelua teoksensa hengeksi ja kannattava ksi voi maksi, mutta tämä puoli ei kuitenkaa n t ule esille niin keskeisesti kuin esimerkiksi Ruotsin muuttuvia maisemia kuvailevassa Sten Sela nderin teoksessa >>Det levancle landskapet>>. E sitys ei kuitenkaan ole voinut olla syatemaattista, vaan tyypill isiä piirteitä hakevaa, eikä kertautumisiakaan ole voitu täysin välttää. Runsas ja upea syväpainokuvitus värikuvaliitteineen sekä huolitellut kartakkeet osoittavat teki jän hyvää valokuvaustaitoa sekä esteettisiä kykyjä . 603 sivua, 195 valokuvaa, 98 karttaa ja piirrosta. K vo. Ypäjän kylä, Mylly kylä. Lukijaa tutustutetaan monilla tavoin muuttuvaan maisemaan, asutuksen ja talouselämän luontoa turmeleviin vaikutuksiin, ticn tekokulttuuriimme, vesien likaantumiseen, riistaja petoe!äinkysymyksiin, luonnonmuistomerkkien rauhoitustoimin taan ja moniin muihinkin luonnonsuojelun probleemoihin. 17. Vuon na 1946 ilmestynyt >>Suomen kaunis luonto>> esitteli maam me luonnon kehityshistorian ja 19.51 valmistunut ,>Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa>> sen ilmastollista pohjaa sekä fenologisia ilmiöitä
,>NATURE OF FINLAND,> The orgnn for !he Protedion of Nature Publishers: The Finnish League for the Pr()/ection of Nature. 11. B efore all were treated the erosion next as a sequel of the destruction of forests and of pasturage and the raising of the power of production of countries destroyed in this way. The writer has been present at the 6 th General Assembly of the International Union for Gonservation of Nature and Natural Resources Athens-Delphi 10 19 S eptember 1958 and reviews the problems of conservation of nature treated at the assembly, of which the principal ones referred just to the countries at the JJ{editerranean. Ruots:;,,lo, P orvoo 10. 1958. Kalliola ja fil.maist. REINO K A LL IOLA celebrated the 13th J anuary, 1959 h·is 50th birthday. 4. M ey) ainoa kasvupaikka Suomessa hävitetty ( The only habitat of the Siberian stone-br::tmble (Rubus humulifolius C. 1959 400 mk. Thus the discussions referred closely to the agriculture and foreslry andfishery ofth ese countries. Further there were in the program questions about the preservation of rare plants and animals of the M editerranean countries. E . F . Mainittava tulos on myös maanviljelijä Eino Pöntyksellä Ruovedeltä, jonka hankintatulos niinikään ylittää sadan. In the article is related how the Siberia,n stone-bramble preservfd in our country through a nature conservation law was en!irely destroyed in 1957 on its only habitat at about 2 km. Osoite: Unionink. Pyydämme ystävällisesti suorittamaan maksun mahdollisimman pian, ettei vuoden ensimmäisen numeron saapuminen viivästyisi.. The St::ite I nspector for the Protection of Nature Dr. J . A. P alkintolusikan ovat vuoden 1958 jäsenhankinnoissa saaneet: Toivo Päivänen, H elsinki 181 tilausta, Aarre Laaksonen, H einola 126 + 1 vakinainen jäsen, Eino Pöntys, Ruovesi 102, Vilho Vaarna, Helsinki 70, Niilo Söyrinki, H elsinki 55, E . From these appears that although the pollution of waters has begun in Finland later than in other European eountries, the waste water loading is however 12 million inhabitant units and only about 1/5 of the 4.3 million inhabitants of the country is joined to drains, while a complete purification of waste w::iter exists only for 100,000 inhabitants. Kanervo. 19/i -8. No. Puh. Toimitus: apul. J . BERGER, expert of F AO, which he has drawn up about the pollution question of the waters of our country according to his own researches. Tilaushinta v . ( 1 SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. E. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola and Erkki Kanervo. 622 978 P ostisiirto 6882. >>Suomen vesistöjen puhdist1,minen edellyttää per-usteellisia uudistuksia>> ( The purification of Finnish w::tter systems presupposes thorough reforms). Eräsuo, Helsinki 10, E . f rom the city of Jyväskylä owing to the fact that the place was first drained and then used for colonization purposes. The conspicuous examples with photographies joining to the article are just from these excursions. Valovirta, J yväsky,ä 23, Eino Nikkilä, Järvenpää 18, P entti Linkola, H elsinki 17, Pentti Andsten, Hämeenlinna 16, J uhani Kalliola, Jyväskylä 14, Paavo Kukila, Riihimäki 13, A. 1. Tämä tulos on sikälikin ainutlaatuinen, että jäsenhankinta on tapahtunut yhden ainoan laitoksen, nimittäin Maanmittaushallituksen piiristä. Jäsenten hankinta on kuluneena n1otena iloksemme entisestään vilkastunut, sillä uusia nimiä ilmaantuu jatkuvasti kerääjien joukkoon ja keräystuJos myös sellaisenaan on kohonnut. 1959. Tunnettu luonnonsuojelumiehemme, opettaja Aarre L aaksonen H einolasta on saanut vaaralföiksi kilpailijoikseen maanmitta usinsinööri Toivo Päiväsen H elsingi3tä, joka komeasti voitti kilpailun kokoamalla kokonaista 181 jäsentä. 1958, a literary review etc. Gontents; NIILO SÖYRINKI; >> Välimeren maiden luonnonsuojelukysymyksiä,> (Questions of conservation of nature of the countr-ies at the Mediterranean). A. The section >>Luonnonsuojelun työmaalta>> contains n ~ws about the application of the wnservation of nature on forestry, about the lesser blackbacked gull question, the indoor feeding net of whooper swans which have remained to hibernate and a list over the nature conservation areas and natural monvmenis that hm;e been proteded by law during the time between 21. Haapasalo, Nurmes 13, Asta Ollisbacka, Helsinki 12, Aija Torvinen, Laukaa 12, Pekka Borg, H elsinki 10, S. M ey) in Finland destroyed). 1959 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). E. VALOVIRTA ; >>Siperian lillukan (Rubus humulifolius C. prof. 40 A, Helsinki. The participants of the assembly were allowed to become familiar at the excursions arranged in connection with it with these questions in the nature of Greece. Tämän numeron liitteenä seuraa tilillepanokortti jäsenmaksusta v. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. Viime vuonna oli huipputekijöitä vain yksi, nyt niitä on kolme. Niilo Söyrinki (vastaava), toht. ~ Jäsenten hankinta 1958. Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. R. Gontais a summary of the report of Dr. Parhaat kiitokset kaikille jäsentenhankkijoille, joita pyydämme saada onnitella kauniin tuloksen johdosta sekä toivottaa heille menestystä ensi vuonna työssään luonnonsuojelun aatteen levittämiseksi
LEHMUSTO, US) Teksti lyhennellen ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. Kangask. Kotimaan kasvot kauneimmillaan »Trond Hedström on siirtänyt elämyksensä kuvina jokamiehen silmien juhlaksi. » (Kotimaa) HlANGrOSTA IISALMllEEN SAARISTON JA SAIMAAN VESIEN KAUNEUTTA »Todellinen kuvateosten ylimys, joka suhteessa suuri kirja.» (HEIKKI T. Erittäin aistikas sidontaja painoasu. WSOY ,.. 3000 mk. Reino Kalliolan teksti on oikeastaan herkin ja hellin käsin kirjoitettua runoa
Vuosijäsenmaks1,1 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A 7 ,.,___ ______________________ _j Raittiuskanaan Kirjapaino, Helsinki. r Muistakaa aina heti ilmoittaa osoitteenmuutoksesta! SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä