Suomen Luonto 4/1959 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

N:O 4 omen .. Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia Eräitten harjumaisemien kohtalo Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta 18 VUOSIKERTA 1959
Yleistä V a l t a k u n n a 11 i s e s s a luonnonsuojelusuunnitelmassa tavoitteeksi on asetettu kyllin edustavat näytteet eri ilmastoalueiden metsistä, soista ja vesistä silmällä pitäen varsinkin vallitsevia eliöyhdyskuntia, sekä lisäksi edustavat ja arvokkaat suuren yleisön ulkomaalaisenkin retkeilyja matkailukohteet. Lisäämme kuitenkin heti: taloudelliset vaatimukset eivät enää ole sa maa suuruusluokkaa kuin valtakunnallista ohjelmaa toteutettaessa. Voidaan kenties kysyä, eikö se jo riitäkin mitä valtio näin on luonnonsuojelun aikaanBaamiseksi antan11t. Valtakunnallisen ohjelman rinnalle on asetettava m a a k u n n a 11 i s e t, k u n n a l 1 i se t ja yksityis e t luonnonsuojelutehtävät ja -tavoitteet. Luokituksemme ei siis tarkoita omistajia, vaan rauhoitusten arvoa ja merkitystä yleiseltä kannalta: maakunnallisten merkitys ulottuu laajemmalle ja on suurempi kuin kunnallisten ja yksityisten. uhrauksia. Otan tässä puheeksi nuorimman maakuntamme, Kymenlaakson, maakunnalliset ja kunnalliset luonnonsuojelutarpeet ja mahdollisuudet sikäli kuin niitä olen tietooni saanut. Nämä ovat kyllä suurimmaksi osaksi kaikki sikäli yksityisiä, että enimmät rauhoituskohteet ovat yksityismailla ja yksityisomaisuutta. Tarvitaanko vielä uusia suunnitelmia ja. Vastaamme: ei riitä tarvitaan. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDIST Y KSEN JULKAISU N:o 4 18 VUOSIKERTA 1959 Kymenlaakson 1 uonnonsuojelusuunnitelmia Viljo Kujala 1. Kiitoksin mainitsen, että tätä varten olen saanut lisätietoja varsinkin monivuo97. Mielestäni ei myöskään ole kohtuutonta vaatia, että maakunnan olisi osallistuttava maakunnallisten luonnonsuojelutehtävien kustannuksiin ja kuntien kunnallisten. äitä silmällä pitävä valtakunnallinen Juonnonsuojeluohjelma on saatu melko hyvin toteutetuksi onhan maan luovuttajana ollut asian tärkeyden ymmärtävä valtio. Selvien rajojen vetäminen eri ryhmien rinnalle ei kuitenkaan ole mahdollista
Kymi, Åijänvuori. Ryhtyessämme suunnittelemaan jatkoa, on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota maakunnallisesti merkitseviin, siis melko yleisiin, mutta samalla ko. Väinö Krohn on rauhoittanut 98 Valok. Paljon. T. Arvi Ulviselta. seudulle tunnusmerkillisiin luonnon piirteisiin ja pyrittävä saamaan näytteet niistä säilymään rauhoitustoimenpitein. Tälle kivilajille luonteenomaista on helppo halkeaminen pystyja vaakasuoraan suuntaan. Mainittakoon että V ehkalahden ulkosaaristoon kuuluva Ulko-Tammion saariryhmä on jo kauan ollut Metsäntutkimuslaitoksen toimesta rauhoitettu, ja vaikka se sodan aikana kärsi paljon hävitystä, se on vieläkin luonnonsuojelualueeksi sopiva valtion omistama alue. Toht. op. tiselta retkeilytoveriltani toht. Rapakiven halkeamissuunnat näkyvät hyvin kuvasta. Se on Kymenlaaksossa valtavalta pääosaltaan merkillistä rapakiveä. omistamansa maa-alueen Vilniemessä Haminan luona, ja Langinkosken alue Kotkassa on rauhoitettu, mutta siihen jo lain voiman saaneet rauhoitukset Kymenlaaksossa rajoittuvat. Kuja.la. Näin on syytä ensiksi mainita kallioperä. Ehkä on hyvä aluksi mainita, että Kymenlaakson maakunnan pohjoisosan muodostavat Iitti, Jaala ja Valkeala, länsiosan Elimäki, Anjala, Ruotsinpyhtää ja Pyhtää, itäosan Sippola, Miehikkälä, Kymi, Vehkalahti ja Virolahti, lisäksi kuuluu tähän maakuntaan Haapasaaren ulkosaaristokunta
Irtokivien päivänpuoleiset kupeet ovat varsin usein murentuneet sorakasaksi, >>raparyöppääksi>>. Vuorten välissä on väliin villin Jouhikon täyttämiä rotkolaaksoja, mutta niiden laet sitävastoin ovat enimmäkseen laakeita ja tasaisia. Lieneeköhän Suomessa muualla niin monta ihastuttavaa kokkokalliota kuin rapakivialueillamme, taikka niin taajassa Huuhkainvuoria, Haukkavuoria, KorppikalValok. lioita ja Sikovuoria ( = mäyrä vuoria) kuin niillä. Niillä kasvaa lehmusta, kuusamaa, näsiää, konnanmarjaa, keväistä linnunhernettä ja monta muuta vaateliasta kasvilajia, joita rapakivialueelta 99. Rapakiven toinen erikoisominaisuus on sen helppo rapaantuminen. Viljo Kujala. >>Raparyöpäs>>, jossa mm. se onkin jo halkeillut ja muutenkin järkkynyt. Vuorentörmätkin ovat monasti alkaneet rapautua, ja alasvyöryneestä sorasta ja hiekasta on vuoren juurelle syntynyt korkea valli. Varsinkin maakunnan pohjoisja itäosat ovat sangen vuorisia, ja vuorilla on äkkijyrkkiä seinämiä, joissa nähdään usein sekä pystyettä vaakasuoria halkeamia ja syvään vuoren sisään ulottuvia luolia hyviä mäyrien ja kettujen pesäpaikkoja. Vuorentörmiltä aukeaa komeita näköaloja yli ympäröivien metsien, soiden, järvien ja jokilaaksojen sekä meren ulapoiden miten missäkin. Sekä rapaantuvat vuorenseinät että varsinkin soravallit niiden juurella ovat lukuisien kasviharvinaisuuksien ja yleensä lehtokasvillisuuden luonteenomaisia esiintymispaikkoja tällä alueella. Eikä vain kivien. sianpuolukka hyvin viihtyy
op. kalliokasveja. J o sinään ne ovat muualta harvoin tapaa, koska tämä alue yleiseen ottaen on karua ja kasviköyhää. Puheena olevat lähteet ja pohjavesipurkautumakohdat ovat useinkin taloudellisesti vähän merkitseviä, eikä niiden rauhoittaminen olisi suurikaan uhraus mutta niitä kannattaisi niinhyvin kotikuin ulkomaalaisten luonnon ystävien ja tutkijain käydä katsomassa. Kalliolaukkakasvusto rapakivikalliolla Vehkalahden Kannusjärvellä. Sellaisten paikkojen rauhoittaminen ei aiheuttaisi maanomistajille suurtakaan taloudellista menetystä. T. Siellä on siksi harvinaisen paljon suuria lähteitä jotkut jopa lammen kokoisia, toiset pienempiä, muutamat avoimia, toiset kasvillisuuden peittämiä esim. kangasvuokko koristaa, on kyllä erikoispiirteitä. Varmuuden rnoksi niitä on kaksi. vesiveteliä, tervaleppää kasvavia lähdekorpia taikka lähdelettoja. Nämä ovat ravintorikkaita kasvupaikkoja, ja niillä esiintyy monia harvinaisia kasvilajeja ja eläimiä. nähtävyyksiä, ja niiden kasvillisuudella, jota mm. tarpeettomasti. Niitäkin olisi saatava rauhoitetuiksi m.m. Silloin niillä virtailevat sadevedet rakentelevat niille rapautumishiekasta ja lahoavista kasvinjätteistä kukkapenkkejä, joiden lajistoon kuuluu alppitervakko, kalliokohokki, vuorimunkki, kalliolaukka, kalliokielo, maksaruohoja ym. Toisena maakunnallisestikin merkittävänä yleispiirteenä Kymenlaaksossa on mainittava Salpausselkien hiekkaharjut, jotka kuin selkärankana kulkevat maakunnan pohjoisosan poikki. Salpausselän eteläpuolella oleva maasto. Huomion arvoisia ovat myöskin jo mainitut vuorten lakikalliot, varsinkin jos ovat laajoja ja tasaisia. Kuja)a. Salpausselkien hiekkamaa imee ahneesti sisäänsä sadeja sulamisveden, mutta se ei pysy siellä, vaan purkautuu harjun juurella esiin. polut olisi suunnattava niin, että kasvihienoudet eivät tulisi tallatuiksi 100 Valok. Onnellisimmassa tapauksessa sama alue voisi käsittää sekä rapaantumisrinnelehdot että lakikallion ja lisäksi komean näköala paikan. Puheena oleva vuoren juurella esiintyvä kasvirikas sorapenger on tavallisesti kapea, vain 2030 metrin levyinen, väliin lisäksi louhikkoista melkein joutomaata
Kun savialueet lisäksi ovat yleensä taajaan asuttuja, niiden luonnostaan matalat ja harvalukuiset järvet 101. Omalaatuisen kasvistonsa ja eläimistönsä puolesta nekin vaatisivat säästämistä ja suojelua. Sippolan Hangassuo ja sen merkilliset kehitysNäköala Sippolan Ruotilan Kokkokalliolta. Heti ensimmäisen Salpausselän viereen on syntynyt laajoja soita Etelä-Suomen suurimpia. Kymenlaaksossa on lisäksi varsin laajoja soistumattomiakin savilakeuksia. Siksi on aika harkita, millaisia kohtia niistä olisi tarpeen säästää tulevia tutkimuksia varten. Savikothan ovat haluttuja viljelysmaiksi, mutta seuduilla, missä myöskin suurin osa metsämaista on savipohjaisia, ei pitäisi olla mahdotonta suojata niitä siten, että alkuperäinen aluskasvillisuus ja eläimistö voisi säilyä. MarUi Salmi ja J. Kuitenkin jo viljelyksen alkuvaiheissa on jokien, järvien ja purojen rantamaat havaittu parhaiksi viljelysja laidunmaiksi, ja nykyäänkin ne sellaisia ovat. Maa on siellä vanhaa, ja siksi suot ovat ehtineet kasvaa paksuiksi, ja niiden turvekerrostumissa on säilynyt jälkiä luonnon kehityksestä jääkaudesta nykyaikaan asti. vaiheet, jotka toht. Viimeaikaiset purojen perkaukset ja kaivut, jokien ruoppaukset ja järvien laskut ovat voimalla tuhonneet alkuperäistä luontoa vesien varsilla. Niiden luonto on kuitenkin moreenija hiekkamaiden luonnosta eroava, joten näytteitä niistä olisi saatava rauhoitetuiksi. kin olisi muusta kuin hakkuiden vähäisestä säännöstelystä ja laiduntamisen rajoittamisesta aluskasvillisuuden ja eläimistön suojelua silmällä pitäen. Donner ovat selvittäneet. op. T. Kysymys tusValok. Kujala. Sellaisia ei tiettävästi sisälly valtion luonnonsuojelualueisiin juuri lainkaan. Paljon vaikeammalta näyttää savialueiden vesistöjen ja niiden rantojen kohtalo. on varsinkin LänsiKymenlaaksossa tasaista, suureksi osaksi savipohjaista. Muistettakoon esim. Niin korkeista taloudellisista arvoista ei liene kysymys, ettei tutkimukselle välttämättömiä suopalojakin voitaisi vastaiseksi säästää. Rantojen ja rantatörmien alkuperäisestä, epäilemättä rikkaasta kasvistosta ja eläimistöstä on enää työlästä jos lainkaan mahdollista saada tietoja. Kymenlaakson vahvasti teollistunut elinkeinotoiminta on jo iskenyt kaivinkuokkansa lujasti suurimpiinkin soihin
Jonkin verran parempi on tilanne vielä pikkujokien osalla, ja vielä on jokunen saviran. Maisemallisesti komea, syvälle syöpynyt Humaljoen erosiolaakso Sippolan kirkonkylässä peittyy vartevien puiden ja rehevän lehtokasvillisuuden taa. Murhetta täynnä vyöryttelee itse Kymikin vesiään. ynnä muut vedet ovat likaantuneet tavallista pahemmin. Einari Valleala. perimassasta ja muista tehtaiden jäteaineista sameaksi. Oikealla edessä joen rannalla kasvava lehmus. Jo aikoja sitten sen jylisevät ja kuohuvat kosket on ahdettu turpiinikammioihin, ja sen vesi on muuttunut pa102 V alok. Rikas alkuperäinen elämä on siitä suurimmaksi osaksi tuhoutunut
Uskomme ja toivomme, että linnut täysin hyväksyvät tämän toimenpiteen. Lopuksi vielä muutama sana merenrannikon ja saariston luonnonsuojelutehtävistä. Varmaankin pahimpana pulmana koko rannikon ja saariston luonnonsuojelussa on huviretkeily ja huvila-asutuksen leviäminen. Viljo Kujala. Jotain iloisempaakin on tässä sattunut. Kymenlaaksossa on melko laaja ja luontonsa puolesta hyvin säilynyt rannikko ja saaristo. Mustikan sijasta siinä kasvaa puolukkaa ja pyöreälehtitalvikkia (Pyrola rotundifolia,) tuoreella, rehevällä savimaalla. Paine Kotkan, Sunilan, Karhulan, Summan ja Haminan suunnalla on jo suuri ja liian vähän on tehty järjestyksen ja järkevän suuntauksen aikaansaamiseksi. Niitä ovat varsinkin rikaskasvistoisimmat rantaniityt ja lehdot, kasviharvinaisuuksia kätkevät kalliorinteet ja jotkut levätarhatkin. On maakunnan asia ottaa niiden luonnonsuojelu ohjelmaan ja toteuttaa se kohtuuden mukaan. 103. Valok. Rannikolla herättävät huomiota varsinkin laajat, kasvija linturikkaat merenlahdet. alueesta muodostettaisiin luonnonsuojelualue vesilintuja varten. Ehdotusten teko siinä on minun kuitenkin jätettävä paremmille linnuston tuntijoille. Niitä ei ainakaan haluttane kuivattaa, mutta ilmeisesti niiden linnuston suojeluun oljsi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Ilmeisesti huomio olisi ensiksi kohdistettava siihen, että luonnon arimmat kohdat saataisiin eristetyiksi ja suojelluiksi. Karhulan luonnonystävät ovat sen takia ryhtyneet puuhaan, että ko. tainen järvikin säästynyt. Kymin Karhulassa on entisiin tiilitehtaan savikuoppiin kehittynyt rehevää kasvillisuutta ja pesiytynyt merkillisen rikas vesilinnusto. Nämä ovat taloudellisesti vähäarvoisia ja vähäalaisia maa-alueita, lisäksi ulkoiluun ja huviretkeilyyn huonoimpia. Retkeilevä ja urheileva yleisö olisi pyrittävä ohjaamaan sellaisille alueille, jotka parhaiten kestävät kulutusta hiekkarannoille ja paljaille rantakallioille, Talvikkityypin metsäkasvillisuutta ElimäeUä
Sillä on taipumus vallata niitä tonttimaiksi, kaatopaikoiksi, perunamaiksi yms. Kaikkia nykyaikaisen luonnonsuojelun tärkeimpiäkään aloja ei siinä ole otettu puheeksi. Rantalehtojen pahin tuhooja on huvila-asutus. Riittäköön edellä sanottu johdannoksi. Niillä uintija muut virkistysja huvittelumahdollisuudet ovat parhaat. Se on jo nyt tärkeä sosiaalinen kysymys Kymenlaaksossa. Kuiva merenrantaniitty Ristsaaressa kasvaa sakeana pelto-ohdaketta (Oirsium arvense var.horridum). 104 Valok. Einari Valleala . 1) Tarkoitukseni on seuraavassa esittää sanotulle konkreettiseksi katteeksi j ouk.ko esimerkkejä rauhoitettaviksi hyvin sopivista 1) Elimäkeläisi ll e haluan kuitenkin asian kiireellisyyden takia muistuttaa, että heidän komeat koivukujanteensa ovat rappeutumassa ne olisi uudistettava!. joista siellä ei ole puutettakaan. yhä suurempaa huomiota saanut maisemanhoitokysymys on jätetty kokonaan sivuun. Yhteistoiminnassa maanomistajain ja rannikon kaupunkien sekä teollisuusalueiden kunnan.hallitusten kanssa pitäisi rannikon ja saariston luonnonsuojelu saada järjestetyksi parhaalla tavalla. M.m. barbaarisiin tarkoituksiin
Rauhoitettaviksi sopivia alueita Iitti Hiidenvuori Pyhäjärven Hiidensaaressa. Melko tasaisesta sorakankaasta äkkijyrkkänä korkeuteen kohoava vuori, jonka laelta aukeavat mahtavat näköalat kaikkiin ilmansuuntiin yli laajojen järvenselkien ja metsien. Vuorenrinnelouhikko Sompalanjärven SE-rannalla Oravalassa. Se on tietysti lähiaikojen tehtävä, eikä ole epäilyä siitä etteikö muut Kymenlaakson kuntien alueet tule osoittautumaan yhtä rikkaiksi luontonsa puolesta kuin tässä käsittelemämme, ehkä rikkaammiksikin. Vuoren juurella tyypillinen niinipuulehto k.asviharvinaisuuksineen. Kuin luotu sekä kotiettä ulkomaisten retkeilijäin ja matkailijan käyntipaikaksi. Valok. Valitettavasti tietoni niistä koskee pääasiassa vain Sippolan, Kymin ja Vehkalahden kuntien alueita; hieman olen myöskin tutustunut luontoon Valkealassa ja Pyhtäällä, mutta muilta maakuntamme osilta on perustava aineisto vielä kokoamatta. Linnavuori Toikkalan kylässä. Metsän käyttö voidaan sallia kuten edellisessä. Olisi rauhoitettava kasvirikkautensa takia, varsinkin kun se on kulutuksen uhkaamalla paikalla, syystä että SomJJalanjärvestä on muodostunut yleinen uintija huvipaikka. Vuoren juurella oleva soravalli kasveineen ja eläimineen J'auhoitettava ja aidattava. alueista Ja yksityisistä luonnon muistomerkeistä. Epäilyttä yksi Etelä-Suomen mahtavimmista näköalapaikoista. &Huolevin kirkko>> Sippolan Ruotilassa; luolan suu vasemmalla olevan ison kiven juurella. 105. Käynti rauhoitusalueella olisi 1-allittava vain jo olevaa tietä pitkin. Metsän käyttö voidaan sallia poikkeuksena lehmukset, jotka olisi kokonaan rauhoitettava. Eräs parhaiten säilyneistä ja kasvirikkaimmista vuorenjuurilehdoista Kymenlaaksossa. Paras kohta niinipuulehdosta sekä alla olevan puron varresta olisi rauhoitettava kasveineen ja eläimineen ja aidattava. Viljo Kujala 2. Valkeala Tuhkulinvuori Selänpään aseman seudussa
Alue ehkä 1/2 ha laajuinen. 311310, 40/96-97). Yksi parhaista tämänlaatuisista rauhoituskohteista. Omistaja Kymin Oy. 311308, 50/85). 106. Tämä kasvillisuus olisi rauhoitettava siten, että kulku vain polkuja pitkin sallittaisiin ja metsän käyttöä säännösteltäisiin. Sippola Vuoreniuurilehto Silmulla (Top.l. Maan omistaja Kymin Osakeyhtiö. Mielakkamäki Kouvolassa (Top.l. Lähteiden lisäksi olisi muutamia aareja ympäröivästä korvesta rauhoitettava niin, että sitä ei saisi ojittaa. 311307, 43/88). Vesivetelä lähdevesipurkautuma, jossa tervalepän seurassa kasvaa vaatelias rikas kasvillisuus, mm. Junkkarinjärvestä kohoava jyrkkärinteinen vuori, jonka laelta on kaunis näköala varsinkin Muhjärvelle päin. Teerimäen kallio Inkeroisissa (Top.l. 302409, 32/86). Suurlähteet Valkealan kaakkoiskulmassa Tirvanjärveen etelästä laskevan puron latvalla (Top.l. Paikalla on ainakin 2 isoa lähdettä, melkein kasvittomia, vesi ~istallinkirkasta, täysin läpinäkyvää, jonka vuoksi näkymä melkein kammottava. Tervaleppälähdekorpi K aipi:aisissa Salpausselän N-rinteen juurella (Top.l. Alue olisi rauhoitettava siten, että kasvien keruu, teiden teko, kiven, maan ja sammalten ottaminen tarkemmin määriteltäviltä paikoilta olisi oleva kielletty. jonka aluskasvillisuudessa joukko kasviharvinaisuuksia. tuoksumarattia (Asperula odorata). Ylhäältä vuorelta näköala Kymijoelle. Paikalla voisi vieläkin olla paikallinen merkitys, jos vuorenjuurikasvillisuus lehmuksineen rauhoitettaisiin ja karjan pääsy siihen estettäisiin. Sekä puusto että aluskasvillisuus ja eläimistö olisi rauhoitettava. 302412, 39/99). Järvenpuoleinen jyrkkä rinne on kasvirikasta (lehmus, kuusama, keltamo, haiseva kurjenpolvi ym.). Kun tämän vesivetelän korven pinta on melkein Kuusanlammen vedenpinnan tasossa, sitä ei voida kuivattaa. Erikoislaatuinen tervaleppämetsä. Paikka sijaitsee verrattain lähellä asutusaluetta, mutta vielä siksi kaukana siitä, että rauhoitusalueen muodostaminen puolustaa paikkaansa. Mäyrämäki Viialassa (Top.l. On aikanaan ollut hyvä esimerkki vuorenjuurilehdoista, ja käsittää vieläkin joukon harvinaisia lajeja, joukossa lehmusta. ja ansaitsisi tulla rauhoitetuksi, vaikka sitä onkin jo pahoin kulutettu. 311308, 52-53/82-83). Vuorenrinneja puronvarsilehto Vanhalan luona Kk:ssä (Top.l. Se olisi niin rau· hoitettava, että sitä ei saisi ojittaa, ja mikäli suinkin mahdollii:;ta myöskin tervaleppä olisi säästettävä. Paljaita kalliopälviä, joilla kasvaa muutamia harvinaisia ja suojelua vaativia kasvilajeja. Kouvola 1'ervaleppä-lehtokorpi Kouvolassa Kuusanlammen eteläpuolella Savon radan ja Kuusankosken radan välissä (Top.l. 313102, 55/06). Kulku alueella sallittava vain porraspolkua pitkin. 313102, 56/02). Samantapainen kuin edellinen, erikoisuutena vaahtera, kotkansiipi, metsäpähkämä ym. Anjala Junkkarinvuori (Top.l. Näköalaa voitaisiin parantaa vähän puiden latvojen yläpuolelle kohoavalla näkötornilla. Tällä vuorella olisi merkitystä varsinkin matkailuja retkeilypaikkana. 302412, 34-35/92). hietaneilikkaa ym. Rapakivivuoren jyrkän Eja NErinteen juurella sekä alempana olevan puron varrella lehtoalue, jonka kasvillisuus on säilynyt harvinaisen koskemattomana ja rikkaana. Ollut aikanaan tyypillinen vuorenjuurilehto, mutta se laiduntamisella ja niinipuiden hakkuulla pilattu
302412, 38-39/98 ja 311310, 97-98/40). Mataroja olisi sopivalta osalta niin rauhoitettava, että sitä ei saisi kaivaa ja kasvien keruu olisi kokonaan kiellettävä. Kuvassa näkyy lisäksi suokelton (Grepis paludosa) kookkaita yksilötä. 313105, 54/11-12). Einari V alleala. Valok. luona (Top.l. Olisi rauhoitettava karjan käynniltä ja pensassekä ruohokasvillisuus kokonaan rauhoitettava samoinkuin eläimistö. 107. Kaipiaisten tervaleppälehto on tuoksumaratin (Asperula odorata) ainoa kasvupaikka laajoilla aloilla. Carex riparia-lähdekorpi Pajarin as. Humaljoen varsi Sippolan Kk:ssä (Top.l. Salpausselän pohjavesipurkautumassa oleva vesivetelä korpi, joukko harvinaisia lajeja. Mataroja virtaa savikkoalueella ja sen rantaan purkautuu lähdevesiä, mistä aiheutuu harvinaisen rikas kasvisto (m.m. Jokea ei saisi kaivaa ja metsän käyttö järjestettävä luonnonsuojelunäkökohtia silmällä pitäen. Rauhoitettava samaan tapaan kuin Kaipiaisten tervaleppäkorpi, jota se vastaa, mutta lajikoostumus toinen. Matarojan varret Sippolan Kk:ssä (Top.l. 302412, 38/94-95). linnunsilmä, maapähkämä, korpinurmikka ym.). Jo maisemallisesti tämä osaksi savimaahan syvään syöpynyt erosiolaakso on erikoinen nähtävyys. Siinä on kasvanut sangen rikas kasvillisuus, joka kuitenkin on osittain laiduntamisen takia tuhoutunut, mutta käsittää vielä suuren joukon seudun harsinaisuuksia
kahtaissaran (Carex disticha), särmäputken (Selinum carvifolia) ym. Kasvisto järvessä ja rantanevalla on rikas, samoin eläimistö. Rauhoitettavaksi soveltuva suon osa sijaitsee Saapaslahden poikki kulkevan porrastien kahden puolin, n. 200 m sen Nja 100 m sen S-puolella. Ko. Y alok. 313101, 47/01). 304203, 39/09). Alkujaankin matalaa Haapalanjärveä on laskettu, jonka johdosta sen melko erillisen lahden muodostava Säärystenjärvi umpeenkasvanut ylipääsemättömäksi, leveälti turarantaiseksi. punakämmekkää ym. 302412, 35/95). suoalue on puutonta nevaa, kasvaa mm. Ojitus olisi kiellettävä ja kasvillisuus täysin rauhoitettava. SäJirystenjärvi Haapalankylässä (Top.l. Pekinoian varsi Kk:n Pekinkulmalla (Top.l. Myös eläimistö olisi Humaljoen laaksossa rauhoitettava. Olisi rauhoitettava samaan tapaan kuin Matar0jan varret. huomattavia suokasveja. Einari Valleala. (Jatkuu seuraaYan n10sikerran ensimmäisessä numerossa) 108. harvinaisuuksien esiintymispaikka. Karhunsuon Saapaslahti Saverolla (Top.l. Lehtokurpan nokan jälkiä joen pehmeässä rantamudassa. Samantapainen rikaskasvistoinen puronvarsi kuin Mataroja mm. Alue sopisi hyvin luonnonsuojelualueeksi, varsinkin kun sen rauhoittamisesta ei aiheutuisi taloudellisia menetyksiä
Selänteitä seuraillen ja järviä sivuutellen tullaan Tunnilan kylään, jonka opas sanoo olleen vielä vuosisadan vaihteessa kuuluisa tietäjistään. Länsipuolella tietä jyrkkenee kangas komeiksi Kirkkoharjuiksi. Hänen mielessään saattaa kyteä toivo löytää jostain sellaisia seutuja, mitkä olisivat säilyttäneet koskemattomuuden ja tuoreuden tuntuaan, ja joitten vaiheilla vielä leijailisi ikäänkuin koristekiehkurana noita tunnelmallisia kansantarinoita ja uskomuksia, mitä niin usein tapaa erikoisempien luonnon muodostumien vaiheilla. Siellä kasvavat Suomen vartevimmat hongat, joista metsäherrat ottavat parhaitten rotupuitten siemeniä. Eräitten harjumaisemien kohtalo E. Tumman~ vihreitä rantojaan kuvastelevasta keskiVekaraisesta kohoaa loivasti Kirkkokangas ikisalon salaperäisine hämärikköineen. Sellaisen kuuluisuuden kuin Punkaharjun hän kenties tunteekin ja ehkä haikeana muistelee sen kansainvälistymistä, asi"altoitumista ja kaupallistumista. Näistä nytkin muistellaan kautta monien pitäjien etevänä parantajana mainittua tietäjä Korhosta. Karttoja tutkiessa voi yhtenä tällaisena löytönä osua silmiin se tienoo, joka sijaitsee Varkaudesta Imatralle vievän tien vaiheilla Sulkavan kunnan itäisessä reunassa. Paremmissa kartoissa näkyy täällä kokonainen ryhmä luoteesta kaakkoon mutkitellen kulkevia juovia, monet niistä vesien ympäröiminä. Hehän tietävät paikkojen nimet ja osaavat ehkä kertoilla niistä muutakin, mitä ei kartoissa näy. Hänen pihallaan kuului useinkin seisoneen avunetsijöitten hevosia >>kuin helluntain epistolassa>>. Joittenkin kilometrien katkettua joudu· taan V ekaraisten järvien väliselle kannakselle, minkä poikki pienenä putouksena juokseva joki tuonnottain pani varrellaan olleen vesimyllyn rattoisasti hyrisemään. Sipinen Kun luonnon kauneutta ikävöivä lomalle lähtijä ryhtyy suunnittelemaan kesäisiä retkiään, voivat hänen ajatuksensa suuntautua harjumaisemiin, sillä nehän yleensä ovat Suomen luonnon herttaisimpia näkymiä. H. J os retkeilijämme on päättänyt esim. Kohta kannaksen takaa aukeaa aitoa korpitunnelmaa huokuva maisema. Ne ovat Vekaraisten järvien ja Lahnusjärven välisen, vajaan kilometrin levyisen kannaksen korkeimpia kohtia. Kolilta palatessaan ajaa tätä tietä, voi hänelle olla hyödyksi korjata vaikkapa Kolkonpään muinaisten taistelutantereitten tienoilta oppaakseen jokin peukalokyytiin pyrkivä paikkakuntalainen. Niitä katsellessa opas >>valistaa>> muukalaista selittämällä, että tällaisia jyrkkärintei· siä aivan kapeita harjanteita sanotaan paikkakunnalla harjuiksi, leveämpiä ja loivempi:.. 109. Tuollaisia lajinsa valioedustajia sanotaan täällä leimatun keltaisin värirenkain io neljätuhatta kappaletta ja lisää kai leimataan
Ja aamulla kuului huuto: Lokinniemeen! Lokinniemeen! Ei tiedetä, miten monta kertaa näin tapahtui, mutta totella täytyi tuota käskyä, ja kirkko rakennettiin Lokinniemeen, missä se vieläkin on. Tämä lampipaljous on mahtunut tuolle parin kolmen neliökilometrin kokoiselle kannakselle. Kieraistuaan vielä vuolaan pyörteen Nälänkosken kalliokielekettä kaartaessaan ne vähitellen hiljentyen kulkevat Lokinniemen ja sen vieressä olevan kirkon ohi, väsyäkseen etempänä siintävään Alanteen selkään. Siihen rakennetun sahan hampaat järsivät puuta ja kasvattivat aikojen kuluessa valtavia sahajauhokumpuja, joita vieläkin nähdään maantien ja kosken välissä. Kuuluisuuttaan tämä kunnas ei kuitenkaan ole saavuttanut sillä aikoinaan virtailleen iloliemen vuoksi, vaan siitä syystä, että se. Ja näitten kahden, eteläpäissään toisiaan tavoittelevan selänteen välitse valuttuaan vedet innostuvat taas vaahtopäiseen leikkiin kivisessä uomassaan vaimeasti pauhaavassa Tiittalan koskessa. Mutta yrityksestä oli pakko luopua, kun >>Se>> yöllä purki ja poltti kaiken, mikä päivällä oli saatu rakennetuksi. Kuhakoski tuo vetensä monipeninkulmaisten uittoväylien perukoilta ja se on murtanut 110 tiensä kahtaanne haarautuvien selänteitten yhtymäkohtaan. rinteisiä taas selänteiksi. Näille Kirkkoharjuille kiipeäminen maksaa vaivan. Kuhakosken viereisiltä mäen töyräiltä katseltaessa huomataan oltavan harjanteitten ja selänteitten valtakunnassa. Etäisemmistä järvistä se kuljetettiin talvikelillä Huutokoskelle, Kuhajärvestä kirkonkylän Lautaniemeen ja sieltä lotjilla edelleen. Kukaan ei ole tohtinut ruveta selittämään, mikä olento tuo >>Se>> oli, mutta vanhat kertoivat, että tämä kannas ja harjut olivat muinaisten tietäjien ja heidän heimonsa pyhiä paikkoja jo aikoja ennen kuin kirkoista oltiin mitään kuultukaan. Kirkkoharjujen ohitse jatkuu tie etelään halki jylhän salon. Siinä ovat kosken kuohut, niitten alapäässä hahmottuvat myllyn rauniot ja jyrkkiä rantapenkereitään kuluttava suvanto melkein kuin pilven reunalta nähtynä. Vielä vuosisadan vaihteeseen asti koskikin oli huomattava tekijä paikkakunnan taloudessa. Ja vielä viime vuosisadan lopulla niistä nostettiin j ärvimalmia senaikaisiin rautaruukkeihin vietäväksi. Tämä järvi, samoinkuin eräät muutkin läheiset järvet, ovat olleet esi-isiemme raudansaantipaikkoja. Laskeuduttaessa Tiittalan mäeltä siihen alanteeseen, missä Sulkavan kirkko on, pitäisi oppaan muistaa näyttää aivan tien vieressä kohoavaa pientä Kapakkamäkeä. Tuota vesien viimeistä voimainkoetusta Tiittalan koskessa kelpaa katsella korkealta Kesämäeltä tai Tiittalan mäeltä, joitten rinteille tie on matkailijan johtanut, ja joihin tämä selännejakso näyttää päättyvän. Se on saanut nimensä siitä, että siellä oli aikoinaan valtion kapakka kirkon naapurina, niinkuin sellaiset useimmiten lienevät olleet. Erään korkean mäen vaiheilla tämä yhtäkkiä väljenee kylämaisemaksi, minkä taustalla kuultaa laajahko Kuhajärvi. Oppaan mielestä ei olekaan ihme, että vanhan tarinan mukaan aiottiin rakentaa kirkko tälle korkeimmalle harjulle. Järven ja siihen äkkijyrkkänä putoavan Kuhakosken mukaan on kyläkin saanut nimensä. Kuhajärven länsipuolella kohoaa komea Viätäälänmäen selänne taloineen ja peltoaukeamineen. Ja lähempänä, aivan jalkojen alla, tuikkii parisenkymmentä isompaa ja pienempää lampea mustine, kiiluvine silmineen. Sieltä näkyy honkien välitse välkettä viidestä, kuudesta järvestä, kukin niistä 3-5 km 2 :n laajuisia
Taustalla Tiittalanmäki. Lähiympäristöä tarkasteltaessa tuntuu siltä kuin oltaisiin valtavan aallon harjalla, jonka kupeilla läikkyy monia pienempiä aaltoja. Harjumaisemien komeutta mielellään katseleva tuskin malttaa olla tekemättä pientä mutkaa matkaan poikkeamalla kirkon luota länteen sen sijaan, että ajelisi itään Savonlinnan ja Imatran tielle päin. on se paikka, mistä prof. Sipinen. H. Suurimmille niistä on riittänyt nimiäkin, kuten Viittaharju, Harakkaharju, Koholanharju sekä ylinnä muita piirtyvä Parkkolanharju, jonka kyömyiselle kalliolaelle kylän nuoret 11 l. Äyräpää muutamia vuosikymmeniä takaperin kaivoi neljän vuosituhannen ikäistä kampakeramiikkaa, mikä löytö muodostui niin tärkeäksi arkeologiselle tutkimukselle, ja mikä yhdessä runoilijageologi Aaro Hellaakosken töitten kanssa tuli yhdeksi arvioimisperusteeksi Imatran iän määräämisessä. Kulkiessaan ylämäkeä kilometrin verran on hän samalla noussut 60-70 metrin korkeuteen virran pinnasta. E. Vaikka po. Kookas kirkkokin torneineen jää sieltä katsellessa syvälle laaksoon. Seikka, mikä lienee mielenkiintoinen juuri Imatralle matkustaville. Kuvan keskustassa tien varressa pieni Kapakkamäki taitekattoisine taloineen ja muinaisesineitten löytöpaikkoineen. puolinen, virran rannasta jyrkkänä Uitonrinteenä nouseva sitäkin mahtavampana. Niitten rannoilla vielä suurimmaksi osaksi tutkimattomat kampakeramiikan alueet. Tätä keramiikkaa on myöhemmin löydetty Tiittalan kosken läntiseltä rannalta ja laajoilta alueilta parin kilometrin päässä olevan Suurenjärven vaiheilta. Vasemmalla Uitonvirta tuo vesiään puitten taakse jäävistä Tiittalan ja Nälänkoskista. Nämä, sekä vähän kauempana sijaitsevat Ruuna,npään niemen ja Kukkapään löytökentät ovat ikimuinaisuutta harrastavalle näkemisen arvoiset. vesistön itäpuolinen selännejakso näyttikin loppuneen, jatkuu sen länsiValok. Ja katse kantaa kauas sinisalojen ja selkien yli
Pengermää seuraa toinev, niin että koko laaja Kirkonkylä näyttää olevan kuin hyllyille rakennettu. Juuri täällä, vähän matkaa Akkasen mäestä, oli muinoin aivan tien vieressä >>Immon kivi>>. Ne ovat näet muinaisia rantapenkereitä ja syntyivät silloin, kun senaikaiset, nykyisiä paljon avarammat selkävedet Iijärven suunnalta ja Kukkapään yli ties mistä asti vyöryttivät ärjyvät aaltonsa näitä rinteitä vasten. Maantierosvoille nämä kaikkien kammoamat Syvät Notkot .olivat mainioita pyyntiloukkuja, ja monia kauhukertomuksia täällä tehdyistä konnantöistä tiedettiinkin tarinoida. Mutta näitten alempien. Tarkemmin katsellessa huomaa, että tuo harju on luoteeseen päin suuntautuva jatko sille harjujaksolle, joka Imatran tienä lähtee kaakon puoleen. Vielä tämän kirjoittajan kouluvuosina muisti postin kuljettaja aina ottaa esille valtion hänelle hankkiman rullarevolverin Syviä N otkoj a lähestyessään. notkoista niitten rinteitä ylös. Nimeltäänkin hän tiennee näihin asti koskea mattomina säilyneet Korpharjun ja Tetrijärveä sivuavan Tetriharjun. Ne ovat tuon itäpuolisen selännejakson haaroja, jotka Kirkonkylään tultaessa olivat jääneet kauemmaksi tiestä. Nyt on Syvät Notkot tien kohdalta täytetty, mutta kivimylly pureskelee yhä ammottavammaksi kuoppaa, joka monien inie·lestä jo nyt on paljonkin kammottavampi kuin tuo syysöisten rosvojen pesä ennenmU1Il01n. Jos nyt lähdetään menemään kaakkoa kohti Imatralle päin, joudutaan muutaman sadan metrin päässä tienhaarasta korkealle. Matkan mielen kiintoisin osa alkaa ehkä kuitenkin siitä, missä oikealle osoittava tienviitta neuvoo: Imatralle. Tässä tien haarautumassa pitäisi malttaa katsahtaa ympärilleen. Tuskinpa opas unohtaa mainita, että men täessä kauemmas salolle luoteeseen päin, löytyy sieltä koko joukko samanlaisia harjuja kuin nämä, ja niitten jono ulottuu Kirkkoharjujen vaiheille, ehkäpä kauemmaksikin. Kun koilliseen päin jatkuva Savonlinnan tie menee niitten poikki, oli tässä ennenvanhaan hevosmiehillä niin vaikea paikka, ettei kuormia tahtonut saada millään pelillä nousemaan harjujen välisistä. >>kun Suomi, vettä valuen, nousi Itämeren helmasta>>. Voi olla niinkin, että 112' silloin vetää huomion ensimmäisenä puoleensä TVH:n säpälemylly, mahtava laitos, joka on ennättänyt pureskella ammottava.n kolon siihen kapeaan, jyrkkärinteiseen harjuun, mihin se on rakennettu. Tien leventäjät panivat sen pirstaksi jo aikoja sitten. Sen ohi vanhat kulkivat varsinkin hämärissä pelon sekaista kunnioitusta tuntien. Tämän harjun vieressä havaitaan samansuuntaisia, vain muutaman kymmenen metrin etäisyydellä toisistaan kulkevia sisarharjuj a. rannansuuntaisten tasanteitten ja pengermien sanotaan muodostuneen myöhemmin, silloin. Se, jolla on mielikuvitusta, voi koettaa muodostaa itselleen jonkinlaista kuvaa niitten luonnonvoimien temmellyksestä, jotka ovat kaiken tämän saaneet aikaan. Pienemmät harjanteet ovat nimettömiä. ennenmuinoin kokoontuivat polttamaan »helekatulija>> ja juhannuskokkojakin. Kun nyt jatketaan matkaa kirkon ohi itään, tavataan piankin korkeahkoja mäkiä, joitten poikki kulkiessaan tie tekee niihin syviä leikkauksia. Tätä lainehtimista jatkuu Uitonvirran ja Alannejärven rantaan asti. Eipä sitäkään näy enää. Nuo ylemmät, isommat ja pienemmät, eri suuntaiset harjut ja harjanteet kuuluvat tutkiioitten käsityksen mukaan syntyneen noin kymmenentuhatta vuotta takaperin, kun mannerjäätikön reuna, halkeillen ja pirstoutuen, siirtyi pois näiltä tienoilta. Monia tuhansia vuosia nekin ovat nähneet
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN AANENKANNATTAJA J u l k a i s i j a : Suomen Luonnonsuojeluyhdistys * 195 9 18 vuosikerta ( Vuosikerrat 1 14 ilmestyneet vuosikirjoina) * Toimitus : Niilo Söyrinki (vastaava) Reino Kalliola ja Erkki Kanerva HELSINKI 1959
. . . 1/20 Toimitus: K emijoen tutkimuksemme toteutumassa . . Mauno Tuorrwla . 3/78 Sipinen, E . . ... . ........ . . . . .... ... .. . . . 'l:/57 Luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit 1. . vastine Tuomolam arvostelulle Leo Lehtonen . .. . 3/87 3/88 3/89 3/89 3/90 3/91 3/93 4/123 4/123 4/124 4/124 4/125 Lounais-Hämeen Luonto V, sivut 21-77, arv. . ... .. . . . . .. . . Meltauksen riistantutkimusasema . . . . J älleen harju uhriksi t ienteon alttarille ... . . Kvo .... Toimintaa joutsenten suojelemiseksi ..... . . . . 195810. E. . . . . . .. . . . . 4/127 Järnefelt, Heikki: Vesiemme luonnontalous, arv. Luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu opettajainvalmistuslaitoksissa 1959 .. ... . . .. ... . E. . . Ski Laitakari, Ilkka: Kiviopas, arv. . . . . Luonnonsuojelutoimintaa Hämeenlinnassa .. . . 2/61 Kahn, Fritz : Suuri luonto, arv. . . ... . . . . 2/57 N;o/sivu Someron harrastelijanäyttely luonnonsuojeluosastoineen ... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusi metsästyslakiehdotus luonnonsuojelun puntarissa ...... . . . 1959 . 1959 Suomen Luonnon toimitukselle . . 4/97 Linkola, Pentti: Jalohaukan kohtalo Suomessa ...... . ... . . . . .. . . 1/30. . 2/59 1. .. Kvo . .. Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 18. . Luonnonsuojelun yhteistoimintaelin LounaisSuomessa .. E. . . 1/25 Unescon aloite kansainvälisen toiminnan aikaansaamisesta maisemanhoidon alalla 1/26 Varsinais-Suomen rauhoituskohteiden tärkeysja kiireellisyysjärjestys . . . . . . . . . 3/95 Kanerva, T euvo: Suomen hopealinja Finlands silverlinje Die finnische Silberlinie The Finnish Silver Line, arv. . . . . . . . . . . . . . . . . .. .... . . . .... . . . 1/27 Salon Seudun Aluesuunnitelmayh<listyksen r.y. . . . Kvo . . . . Kvo . SISALL YSL UETTELO KIRJOITUKSIA N:o/sivu Kalliola, Reino: Uutta luonnon uojelulakia kaivataan . ... . 3/65 LUONNONSUOJELUN TYÖMAALTA Suomen Pohjoisimman männyn surkea kohtalo . . ....... . . . . . . 12. . . H .: Eräitten harju maisemien kohtalo . .. vastine Tuomolan arvostelulle Valter Keltikangas . . . . . ... . . Ruuhijärvi, Rauno: Hukkuvaa Sompion 1/3 2/34 2/49 3/84 Lappia . . . Ski . . . Kvo . . . . . . . luonnonsuojelutoimintaa . . . . . . K emppinen, Kullervo: Lurnikuru, arv. . . . . . . . . . ................ . . . . Pohjois-Karjalan luonnonsuojelualueista KIRJALLISUUTTA Brander, T.: Ohjeita lintujen suojelemiseksi. E. . . . . . . . 1/22 Vesiensuojelun neuvottelukunta täydennetty 1/23 Pöntönpuhdistustalkoot Aulangolla 1/23 Riistanhoito luonnonsuojelu . . . . ....... . . . . . . . . Kvo . . 1/22 Jättiläispahka ansaitsee rauhoituksen . Oulun Luonnonystäväin Yhdistyksen Julkai2/63 1/30 2/62 1/30 ~/63 suja, Sarja A IV n:o 2, arv. . . . ............ E . . . . . . . . . 5. . . . . . . . . 9. . . . . . . . . . 3/67 Sammalisto, Lasse: Etelä-Lapin lintuja . . . . . . . 1/23 Kauniimpia teitä suurempi turvallisuus 1/24 Vain yksi monista! . .............. . . . . .. . . . . . 'l'. . . . P ääskysten suojelua . . . . . . . . . ........... . . . . Kaartotie . . N. . . .. 1/28 Jalohaukka-, kotkaja huuhkajatutkimus jatkuu . 4/109 Söyrinlci, Niilo: Vesiemme suojelu tehostuu 1/1 Uotila, Usko K .: Ihminen eläimistön ja kasviston köyhdyttäjänä Suomessa . . . . . . . . .. . . E . . . . . . . . .... ... . . 1/30 Kalliola, Reino: Finlandia, Suomen luonnon kuvakirja, arv. . . . . .. . . ........ . . 2/33 Kujala, Viljo: Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia . . . . . . .... Lounais-Hämeen Luonto V, arv. » J alohaukan kohtalo Suomessa (jatk.) Nyholm, Erik S .: Lepakoiden päiväpiiloista Pärnänen, Väinö: K yläpetäjät . N. . . . . ... . Lounais-Hämeen Luonto IV, arv. . 3/94 2. . . . .. . .. . . . .
. J aakko J alas, arv. kielinen referaatti) 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 Helsinki 1960, Raittiuskansan Kirjapaino Oy. i~ __ tänääm> . . Pieni lakisarja n:o 69 . . Kvo >>>> Lennämme Suomessa, arv. . . . 1/31 Uusien Jasenten hankinta 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkki . Pohjolan luonnonkasvit II, arv. .. . Värikuultokuvasarja Suomen Linnuista . . 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 NATURE OF FINLAND (engl. . Toim. ... .. . . Poutvaara, Matti : Lappeenranta, arv. .. . Luettelo valtion metsien luonnonsuojelualueista, luonnonmuistomerkeistä ja erikoismetsistä 1. . ... . . E. . . . . Niilo Söyrinki .. . . .. .. . . .. ... . .. . Kvo . . . 4. . .. ... . Kl,a . . . 1/31 Kuvaraina >>Suojelkaa tulevaisuuden luontoa . . . . . . . . . . Muuta toimitukselle tullutta kirjallisuutta: Luonnonsuojelua koskevat lait ja asetukset. Suuri kasvikirja I. .. . . . R. E . ... . 2/62 2/63 2/63 1/28 1/31 1/31 UUTISIA YM. 1959 . .
On tultu paikkaan, missä vanhojen mielestä kannattaa >>vilekasta>> ympärilleen. Sipinen. Tämän lahden lännen puoleisella rannalla on äskenmainitut Ruunanpään niemen muinais»Aina valoisa Pöllälampi>>. Valok. E. Harjun vastakkaisella, oikealla puolella kilometrin pituisena avautuvan kapean Vimäen töyrylle. t 13. Valok. Vilekaharjun matalinta osaa. Siihen näkyy honkien runkojen välitse vesien välkettä sekä oikealta että vasemmalta. Ja sen takaa Vennäänsaarien väli tse näkyvä Alanteen selkä saattaa kimalluttaa !aineitaan puolipäivän auringon paisteessa. Sipinen. poutapilviä, on Vilekajärvi. Ja jos retkeilijä ei satu olemaan tuota usein nähtyä tyyppiä, jonka Aaro H ellaakoski runotarinassaan >>Piippulevolla>> antaa hihkaista: >>meillä pi · rusti kiire ow>, ja jonka suurimpana nautintona näyttää olevan vauhdin hurma ja paksun pölypilven jättäminen jälkeensä, hän tuskin voi olla pysäh • tymättä näkymän lumoamana. Sen monet pitkät, aivan tämän Vilekaharjun äkkijyrkkien rinteitten vieressä parinkymmenen metrin syvyydessä koukertelevat lahdet ja haarautumat näyttävät kuumottavan kammottavien ikisyvyyksien mustuutta ja tuovat mieleen Kuoleman Virran tyvenet. E. H. H . Tuo järvi, joka keskiosassaan kirkkaana »vilekuttelloo>>, kuvastellen taivaan sineä ja lekalahden vesien ilme on paljon valoisampi
Tämä kin saari näyttää olleen esi isiemme pyhittämiä paikkoja ja siitä kerrotaan samanlaista tarinaa kuin Kirkkoharjustakin. Tämän jälkeen heittelehtii harju vallattomana aallon läikkeenä jonkin matkaa, kunnes loivenee ja suoristuu Kukkapään luona niin tarkalleen saman muotoisena kuin Punkaharju Punkasalmen luona, että luulisi viimemainitun tulleen tehdyksi tästä Vilekaharjun kohdasta otetun valokuvan mukaan. löytöjen kentät, joista Meinander parisen vuotta takaperin kaivoi hienoja kiviaseita. Se alkaa äkkijyrkästä ja äkkiväärästä Surman Rinteestä, joka aivan äskettäinkin vaati henkiveronsa liikenneonnettomuudessa. Tässä epätoivoisessa urakassa ne ovat joutuneet venyttämään runkojaan niin, että metsäherrat sanovat niitten olevan Suomen pisimpiä kuusipuita. Ennenvanhaan voi yksinäinen venemies jonakin heinäkuun helteisenä päivänä kokea noilla Toivotuksen lahden ja Pöllälammen vaiheilla komean näyn. Näistä toisissa on hallan huuruja huokuvia suopyörylöitä, toisissa taas syvänteissään tuijottelevia tummia lammen vesiä. Senkään äkkijyrkät, vähitellen sortuvat juoksuhiekkarinteet eivät jaksane vastustaa enää kovin kaan monen vuosisadan kulutusta. Päästyään tästä suosyvänteen, kalliojyrkänteen ja lammen välisen kannaksen poikki kulkevan tankkiestevyöhykkeen ohi, ampuu tie melkein viivasuorana korkeitten honkien kultapylväikön keskitse häipyen etäisyydessä tuon pylväikön väliin. Tämän suoran oikealla puolella piirtyvät syvissä rotkoissaan, ikäänkuin pitkinä, peräkkäisinä, mustankiiltävinä, valkolumpeitten tähdittäminä nauhoina ikityvenet Iinalampi ja Iinalahti. Vasemmalla puolella kohoaa tien suuntainen, äkkijyrkkä kallion rinta ja sen jälkeen sisarharjanteita, joitten väliin jää pitkiä, hämäriä syvänteitä. Muhkeina keltaisina vyöhykkeinä siellä silloin huojuivat kurjenmiekat, >>kurjenmiekat, kultakruunupäät, alla heijuvaiset, heljät hiekat, päällä päiväkorennoitten häät>>. Sen hiekkaisten rantojen pohja kuumottaa kirkkaan veden läpi ainakin kymmenen metrin syvyyteen. Vasemmalla levittäytyy aina valoisa Pöllälampi. Tästä tie jatkuu suoraan etelään ikäänkuin pitkin aallon harjaa, joka milloin katkeaa, milloin mutkistuu, milloin hypähtää ylöspäin, milloin taas ojentuu suorana ja jyrkkäsivuisena aivankuin tahtoisi vierähtää vaahtoavaksi kuohuksi. Mistä Toivotuksen lahden salaperäinen nimi1 Siitä, että jos ennätti toivoa h y v ä ä itselleen tai ystävälleen ennenkuin lahdessa uivat •valakeet jouhtenot>> kerkisivät nousta siivilleen, niin toivomus toteutui. Nyt niitä on turha sieltä etsiä. Sen molemmilla sivuilla on patamaisia tai pitkulaisia harjukuoppia. Jos retkeilijä sattuu olemaan saattaa hänen huomionsa kääntyä näitten syvänteitten pohjalta kohoaviin tummiin kuusiin, jotka yrittävät nostaa latvojaan valoon ja harjulla kasvavien honkien latvojen korkeuksiin. Oikealla puolen yltää katse etäisyyksiin kurkottuville Lajusalmille Vuohisaarten ja Kirkkosaaren ohi. Mutta nykyisinkin voi näitten harjujen. l 14 Siinä, missä Iinan Suoran aallonharja taittuu ja kapea Iinalahti liittyy avarampaan Toivotuksen lahteen, avautuu heleän aurinkoinen näkymä. Muutamien mielestä Vilekaharjun mieleenpainuvin osa on Iinan Suora. Siellä on myös lähde, jota vanhat aikoinaan pitivät niin pyhänä, että koettivat salata sen olemassaolonkin mahdollisimman tarkoin. Nämä saaret ovat jäännöksiä aikoinaan siinä olleesta Vilekaharjun sisarharjusta, ja harjumaisen muotonsa on vieläkin säilyttänyt vain parinkymmenen metrin levyinen, satakunta metriä pitkä Kirkkosaari
Tällainen varsi näkyy kohoavan risujen ja varpujen välissä melkein näkymättömissä olevan, tummanvihreän lehtiruusukkeen keskeltä. vaiheilta tavata jotakin muuta, kenties vieläkin kauniimpaa. avaa kultavillan suojelemat verholehtensä.. Ne ovat valkeat kuin se lumi, minkä keskelle auenneeseen pieneen pälveen kukka on uskaltanut nuokkuvan vanansa kohottaa. Niitten vaikeutta tehostaa niissä paikoitellen havait115. Usein jo Vapun tienoissa, kun tetrikukot kukertelevat kevätlaulujaan harjun honkien oksilta, se avaa kultavillan suojelemat verholehtensä ja päästää näkyviin terälehtensä. Näistä siemenistä kasvaa Suomen kaunein kukka, >>kylömänkukka>>, kirjoissa mainittu kuuluisa kangasvuokko (Pulsatilla vernalis). Nuo villapallot odottavat syksyn myrskyjä jotka lennättäisivät haituvien kannattamat siemenet sopiviin juurtumispaikkoihin. Opas kertoo, että nämä eivät ole kukkia. J os retkeilijä on sellainen, jonka huomio kiintyy muuhunkin kasvikuntaan kuin vain suuriin puihin, on hän voinut havaita harjujen rinteillä, vähän loitompana tiestä, ikäänkuin vaskisesta tai kultaisesta villasta muodostuneita palloja noin vaaksan korkuisten, kuivuneitten varsien latvassa. Joskus niitä voi nousta kaksikin samasta juuresta
H. nen nähtävyys. tava sinertävä vivahdus, joka on yhtä arka ja kuultava kuin se sinervä varjo, joka valahtaa hangelle illan suussa. E. Ja perustusta varten oli sinne juntattava pitkiä hirsiä. Matkan jatkuessa laajahkona tasanteena levittäytyvän Kukkapään kankaan halki sivuutetaan aikaisemmin mainitut kampakeraamiset kentät, joilla tutkijat eivät vielä liene ennättäneet kaivauksiaan aloittaa. 116 Taustalla häämöttää Annikin selkää. Sitä ahkerammin ovat täällä muitten lapiot hei. kantoineen ja puun runkoineen. Sipinen. Olisi kai voitu myös ajatella, että suuret puutavarayhtiöt, joitten maat näihin rajoittuvat, olisivat suostuneet tekemään uhrauksia tällaisen kulttuuritavoitteen toteuttamiseksi. Opaskin on samaa mieltä ja kertoo, että tämä liikenteelle vaarallinen tie olisi voitu suunnata paljon suorempaan ja mukavammin menemaan Kukkapäästä Torappaniemen kautta, jolloin mikään liikenne ei olisi näitten harjujen ja syvänteitten rauhaa häirinnyt. Itse rauhoittaminenkin olisi käynyt helposti päinsä, kun tämä alue kuuluu seurakunnalle, joka omistaa viitisensataa hehtaaria metsämaita, eikä tämän muutaman kymmenen ha:n kokoisen kaistaleen tuoton menetys olisi sen taloutta vähääkään rasittanut. Nyt nekin näkyvät arveluttavasti vähentyneen rauhoituslaista huolimatta. Valok. Olisikohan tähän osaltaan syynä se >>järkiperäinen metsänhoito>>, mistä tien vierille kootut puutavarapinot puhuvat, ja mikä yhdessä harvennettuihin metsiin tehokkaasti tarttuvien myrskyjen kanssa on autioittanut noitten kukkien ennen niin turvallisia asuinsijoja1 Kun kaivettiin kuoppaa sahan kehien perustusta varten ja uskottiin päästävän kallioon, tulikin monen metrin syvyydestä hiekan alta vastaan suo kovina säilyneine Vieras retkeilijä ehkä kysyykin, eikö tälläisia paikkoja olisi pitänyt rauhoittaa kokonaan koskemattomaksi luonnonpuistoksi, jollaisina ne olisivat kerrassaan ainutlaatuiMuinaisrantaako vai muinaislinnoituksen vallia. Edessä levittäytyvästä Kukka pään hiekkatasanteesta, missä hävitetyn sahan savupiippu vielä törröttää, kerrotaan kummia. Muinoin näitä kukkia oli täällä paikoitellen rinteet täynnänsä. Mutta ennenkuin hän jatkaa matkaansa, halunnee hän pistäytyä Pöllälammen ja isojen selkävesien välisellä kannaksella, joka Vilekaharjuun verraten poikittaissuuntaisena harjukatkelmana pyrkii itää kohti. Tätä arvoitusta ei kesäinen retkeilijäkään voine ratkaista, vaan siihen tarvitaan geologien poria. On ihmetelty, milloin nuo puut ovat kasvaneet ja miten ne ovat hiekan alle peittyneet
Jos retkeilijä V ekaran virran rannalla lossia odotellessaan on tarkastellut karttaansa, on hän huomannut Ruokoniemen koillisenpuoleisesta rannasta pohjoiseen päin suureen Annikinselkään pistävän niemen jonka viereen on merkitty nimi Annikin111em1. luneet, päätellen niistä valtavista kuopista, joita tien vierillä avautuu. Sipinen. Sipinen. Sen rannat ovat vuosisatojen kuluessa olleet monienkin sotien joukkojen keskitysja leiripaikkoja. >>Enne sielä volikehtel kiärmeitä lammen täyvveltä,> Nyt siinä kelluu Laatokalta tuotu vene, sekin harvinaisuus. 117. Kuvan vasemmassa reunassa Kiärmekannas tulvaveden aikana ja sen takana laaja Annikin selkä. Sitä todistavat niitten vierillä tavattavat vedenalaiset kannot, jotka lienevät jo kampakeramiikan aikoina olleet tuhansien vuosien takaisia muistoja. Aikoinaan nämä, nyt vedenalaisina jatkuvat harjanteet, erottivat selkä.vesistä kokonaisen lampirykelmän. Valok. H. Sen takana alkaa Vanhan Suomen muuhun Suomeen liittämiseen asti Venäjän valtakuntaan kuulunut parin peninkulman pituinen Ruokoniemen maa, jota monine kylineen sanotaan >>selänteen puoleksi>>, se kun pitkänä ja kapeana, paikoitellen harjumaisena, eroittuu molemmin puolin leviävistä saaristomaisemista. E. Pian ylitetään moottorilossilla leveä Pajasalmi. Ja jos tutkiva katse siirtyy kartalla edelleen kaakkoiseen suuntaan, löytyy taas samanlaisia, pitkiä ja kapeita, pohjoiseen ja luoteeseen taipuvia harjumuodostumia Liistosaaren koillissivulta, selkävesien takaa, suunnilleen yhtä kaukana Annikinniemestä kuin tämä on Kukkapäästä. E. H . Nuo eteläisemmät harjukuviot näyttävät olevan niin kaukana valtaväylistä, että maanteihin sidotun retkeilijän on hankalaa sinne pyrkiä. Valok. Säviösaari, jonka halki tie jatkuu, oli ei kenenkään maata silloin, kun valtakuntien rajana oli saaren toisella puolella avautuvien suurten selkien välinen vuolas Vekaran virta. kapea, harjumainen muodostuma luoteeseen taipuvine latvoineen kuuluu samaan harjujaksoon, jota aikaisemmin on seurailtu, vaikka laajat vedet ovatkin sen katkoneet. Ei liene vaikeaa havaita, että tämä Annikin niemen kärjessä, Kokkoniemessä, harju painuu aivan loivasti veteen pohjois-eteläsuuntaisena niinkuin Annikin saaren, ja niemen eteläpuolella olevien Huovinsyvän ja Åmmän saarienkin vaiheilla
118 >>Tyyninä iltoina niihe lemu levijää lammele, lahele ja selällennii», joka kuvien taustalla avautuu kaukaisuuteen. E . Sen korreempoo paekkoo eijjookkaa. Kiireen keskellä saattaa hän kuulla seuraavantapaisia selostuksia: >>Seo ihanku Vilekaharjuva. H . Valok. Mutta kun Annikinniemi on vain vajaan kilometrin päässä tiestä, tekee hänen mielensä kysellä siitä jotakin lossimieheltä tuon 4-5 minuuttia kestävän vesimatkan aikana. J a lossissa kulkeva lähikylän isäntämies jatkaa puhetta: >>Se lampi o ihanku lakuuni. Ja sielä niemem piässä se kiertyy rinkeliks, jonka sissää jiäp hehtaari suurune syvä lampi>>. Sipinen.. Ja siello hehtaarkaopala niitä vanamon kukkij akkii iha yhtenä mattona
E . E. Opas mainitsee myös niemen rannoilla tavattavista vedenalaisista kannokoista, jotka olivat jo kampakeramiikan aikoina tuhansien Valok. Sipinen. Kyllä seo oekee luonno oekku ja luonno ihme. Yksi niistä, joka toissa syksynä oli sotkeutunut kalanpyydyksiin, edustaa heimoaan Korkeasaaren eläintarhassa. moa kuin Kalevalan Annikki Hyväniminen, joka myös viihtyi rannalla askaroimassa. Ehkäpä suureksikin vahingoksi tutkimukselle hän ei arvannut niitä täältä etsiä. Hän tietää tätä nieotä mainittavan ikivanhana palvontapaikkana, mihin seikkaan sellainen yhteen rykelmään keskittynyt nimien joukko kuin Annikin niemi, Annikin saari, Annikin lampi ja Annikin selkä viittaa. Jos opas sattuu olemaan kotiseutututkimusta harrastava henkilö, voinee hän kertoa niemestä muutakin. H. Vanhat kertoivat näitten rantojen olleen >>pyhhiihe jouhtenoehe>> pesimäpaikkoja. Hän on ehkä kuullut mainittavan, että siellä on näihin asti selväpiirteisinä säilynyt niitä muinaisrantoja, jotka Hellaakos~Kyllä tuon tekijä on laettana ikkuisem muistomerki omale keUa hävisivät käsistä Kukkapäässä, jonka juoksuhiekkaisista kyljistä suuren selän myrskyt olivat ne hävittäneet. Sipinen. (1 9. Annikki näyttääkin olleen täällä rannan haltijana palvottu olento, ehkäpä samaa hengen heitAotot ja hullut Jussit heilumaa ja korreimmat harjut juumaa». H. Lentokonneettii tekköö viijjen kilometri mutkan kaoniina kesäiltona näötteeksee sitä matkustajilleese.>> Vähempikin mainostus kai riittäisi aiheeksi niemeen poikkeamiseen. vuosien takaisia muistoja. Vielä nytkin kerrotaan, miten ennen ))Volikehtel kiärmeitä lammen täyvveltä, eikä niitä tohtina tappoo, ku siitoes tulla suurija onnettomuuksija.)} Ei liene montakaan vuosiValok. Tyynenä iltana niihel lemu leijjaeloo lammele ja lahele ja ettääle selällennii. J a niitten jälkeläiset ovat, vainojen vähennyttyä, yrittäneet kotiutua näille tienoille
Kun he alkoivat toipua ällistyksestään, virkkoi toinen: >>Kyllä tämän tekijä on laettana ikkuisem muistomerki omale ahneuvvellee. Aina ollaan juuri kauneimpien harjujen kimpussa, vaikka ainakin täytemaata vieläpä soraakin löydettäisiin yllinkyllin sellai. Tätä kauhistustakohan lentokoneetkin näyttävät matkustajilleen. Mutta minkälaisen! Suuri osa niemestä on jättiläismäisenä, kauhistuttavana sorakuoppana. Ja tyhjeunäppäs se sielä mäelä ja lastoo sitte uuvestaan, ku oot ensin käönä mäe alta hakemassa sinne jättämäes kuorman puolisko. Retkeilijä ajattelee varmaankin itsekseen, minkähänlainen onkaan se näkymä, josta paikkakuntalaiset puhelevat tällä tavoin, nämä vakaat kansan miehet, jotka ovat maisemiinsa tottuneet. Meilä o laet, jotka kieltää mehär raeskoomise, vaek120 ka sen omistaja oes minkällaesessa puutteessa tahhaase. Pittäähä sinne lossille tullessa kuitennii hiljentee vaohtija. n k o s s e o e k e i ?>> Ja vuorotellen harvakseen lausuillen he jatkoivat: >>Ja olkos tähä minkäällaesta pakkova. Samoin on tehty Kirkkoharjuj en vaiheilla ja monessa muussa paikassa. kymmentä siitä, kun emännät veivät salaa antimiaan lammen kiärmeile. Näin on käynyt Vilekaharjulla ja Kukkapäässä. Varmaankin satojatuhansia kuutiometrejä on maata pois korjattu. Herroehe järki näkkyy vuativa, jotta Hullut Jussit heilumaa ja paekkakunna korreimmat harjut juumaa. Kyllä se mykistää tavallisen alkuasukkaankin. Ei siinä oes tarvina nii viivasuoroo väölee olla, kyllä pienempkii oekasu oes riittänä. Vielä tuhannennii vuuvvem piästä tää häppee tiälä paestaa. Siihe salamee hennottiin kyllä mättee immeisiihe verorahoja kymmenijä miljoonija, mut eipäs oo olla kiirettä eikä riittänä rahoja Lohlahe äkkijyrkkii ja äkkiviärii tien mutkii, jotka o vissiinnii Suome vuarallisimpija paekkoja ja joessa pittää vajentoo kuorma, ennenkum piäsöö ylös. l\fot nää vieraasta pittäästä tulleet tilakeinottelijat, joela o hovit ja manttaalit, tekköövät tätä ahneoksissaase.>> Ja toinen jatkoi: >>Ne parturoijjut mehät on kasvana uuvvellee, mut millonkas tää kasvaa umpee. Eikös Vekarasalamen täöttämissee oes kelevana mikä mua taahhaase. Äskettäin sattui pari etäisemmän kylän isäntämiestä tälle paikalle. Ja terveöslaotakunta antaa sakot, jos jonnii sontatunkijo eijjoo tarpeeks siisti.Ja oekeeha se voep ollakkii. Kun näehen kylliihe ukot ennevvanhaa parturoevat mehtääse puhtaeks, nin ne tek sen köy hyyvvessää. Hehtaarien laajuudelta ja kymmenen metrin syvyydeltä ovat Hullut Jussit siellä heiluneet. Tästäköhän johtunee, että niemen kyykanta on vieläkin varsin voimakas. Kun hän näitten suurten odotusten täyttämänä saapuu niemeen haluten nähdä tämän luonnon ihmeen ja kauneuden sulotuoksuisen kehdon, kokee hän todellisen yllätyksen. Talompoja järki oes sanona, jotta jos ne hullut ja viisaat Jussit oes olla aottamassa niitä kuormija ylös sielä Lohlahem mäkilöessä, nin neos olla oekeela asijala ja oesvat oppina ymmärtämmää, mihi rahat oes pitänä käöttee.>> Niin tätä on tapahtunut Annikinniemessä. Pitkös sen olla tätä koko pittään parasta petonsorroo ja ensluokkasta teihen kunnossapitoaenetta, josta muka on niin kova puute! J a olkos sen salamen täöttäminenkään tarpeellista. Sen nim pitäs kirjottoo tänne hevosen kokosila kirjaemmilla.>> Toinen taas tuumi: >>Anna niile anteeks, sillä ne eivät tiijjä, mitä ne tekköö. Ei ole ihme, jos muualta tullut luonnon ystävä jää sanattomaksi tämän näkymän edessä. Mut t ä 1 1 ä s i j ä tekoja ei lak estä eikä rankase
Sipinen hävitämme jälkeen tulevilta sukupolvilta tälläisiä ilon aiheita ja valtavia luonnon monumentteja kuin esimerkiksi tässä puheena ollut harjuryhmä, joka on ollut olemassa jo kymmenentuhatta vuotta ennen meitä. Se näkyy olevan aivan yleisenä tapana. Onko oikein, että tälläistä saa tehdä kuka tahansa rahanahne olio, joka >>lain takaamin oikeuksim> sattuu saamaan tuollaisen haltuunsa vähäksi aikaa vain siitä hyötyäkseen ja sen raiskatakseen. Onko oikein, että tälläistä jälkeä kuin tässä ja Vilekaharjun säpälemyllyn vaiheilla, jättää nimenomaau valtion laitos, TVH. Eikä tämä tuho suinkaan rajoitu vain tässä puheena olleihin. sistakin maastokohdista, missä maisemat eivät ollenkaan pilautuisi, mikäli ottaminen järjestettäisiin vähänkin järkevästi. H. Nyt ammuttiin tie mökin läpi ja salmen halki, kuvan etualalla näkyvän henkilön vasemmalla puolella olevien tankkiesteitten yli ja siten pilattiin herttainen salmimaisema, turmeltiin kaunis niemi, heitettiinpä vielä monia miljoonia veronmaksajien rahoja »juumaam. Pien-Vekaran salmi ennen vandalisoimista. Jos uusi tie olisi oikaistu tulemaan sillan ja ison koivun välitse kallioniemekettä sivuten yhtymään oikealla näkyvään vanhaan tiehen, olisi mökki viljelyksineen, lossimestarin kellari sekä joukko kuvassa näkyvän kokoisia, lähihuviloitten ja lossituvan pihoissa kasvavia koivuja voitu jättää hävittämättä. Onko oikein, että me Valok. Onko oikein, että meidän >>sivistynyt>> nykypolvemme tekee tällaista, mitä vuosisadat saavat surra ja hävetä. Syrjäseutujen vakaat isäntämiehet kysyvät: »Onko se oikeinh Ja ehkäpä saman kysymyksen saavat tehdä muutkin. Tällainen on näitten harjumaisemien kohtalo. Ennen kulki tie kuvan keskustassa näkyvän sillan yli oikealla olevan kunnaan ympäri. E. 121. Taustalla pois häädettyjen vanhusten mökki
Osaahan Alppien kansa ja Norjan tunturien asukkaat ottaa suoranaista hyötyä maisemistaan. Ja eikö täällä>> maalta pakoa>> jo nyt ole tarpeeksi, kun jokaisen tämän tienoon kunnan väkiluku v ä h e n t y y usealla sadalla hengellä vuodessa, eli enemmän kuin missään muualla, vaikka syntyvyysluvut ovat maan suurimmat. Miksei sitten tässä. Kysykääpä vaikka joltain sveitsiläiselta, mitä hän sanoisi tuollaisesta luonnon kauneuden raiskaamisesta. Kuka tahtoo väittää, ettei tässä puheena olleitten karujen seutujen asukkaille jo sadan vuoden 122 kuluttua tämä seikka tule yhtä tärkeäksi kuin sveitsiläisillä nyt. Suomalainen on ahkera etsimään esikuvia ulkomailta. On sanottu ihmisen aineellisenkin menestyksen varmimpana takeena olevan sen, että ymmärtää antaa arvoa isiltä perityille pelloille. Äskeisessä Kansallismuseon juhlassa kuultiin, että tämä laitos on tehnyt kunnioitettavia palveluksia muinaistutkijoille näitten koettaessa pelastaa muinaisesineistöä patojärvien alle jääviltä alueilta pohjolassa. Kun niitä uskollisesti hoitaa, nousee niistä aarre. Mistä syystä sama laitos toisaalla tekee tällaisia vandaalien töitä. Ja eiköhän järkevyyden prototyyppeinä esiintyvien »talousmiestenkin>>, jotka yhteiskunnan asioita hoitavat, pitäisi ajatella päivää kauemmas. Eivätkö sitten isiltä perityt rannat ja harjanteet, joita he pitivät suorastaan pyhinä, ole yhtä arvokkaita. On puhuttu paljon vanhempien kunnioittamisesta. Eikö jokaisen kunnon ihmisen kunnia-asiana ole koettaa toimia niin, että >>kotitienoon koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot» säilyisivät Jårkkaina ja tahrattomina?. Ehkä se on vastauksen velkaa
Alustusta seurasi vilkas keskustelu, jossa lausuttiin mielipiteitä metsästysoikeudesta, metsästysalueiden muodostamisperusteista, pyyntimenetelmistä, petolintukysymyksestä, riistanhoidosta ym. 1959 Luonnonmaan Metsä-Jukolaan Lounais-Suomen Metsänhoitajat ry:n aloitteesta neuvottelemaan Varsinais-Suomen luonnonsuojelutyön kehittämisestä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa alusti keskustelun mainitusta laista valtion luonnonsuojelunvalvoja, fil. Tärkeä edistysaskel on, että myös karhun ja ilveksen suojelemiseen on avautumassa edes jokin mahdollisuus. Pyyntimenetelmiin nähden uusi lakiehdotus on auttamattoman vanhanaikainen. Yleinen metsästysoikeus olisi määriteltävä oikeudeksi metsästää vain riistaeläimiä. Luonnonsuojelun yhteistoimintaelin Lounais-Suomessa Kahdenkymmenen luonnonsuojeluja maisemanhoitotyötä lähellä olevan järjestön edustajat kokoontuivat 19. Kaupungin turistiauton kuljetettua kokouksen osanottajat Turusta Metsä-Jukolaan lausui Lounais123. Kenenkään mailla ei tultaisi metsästämään ilman met.sästysoikeuden haltijan suostumusta. Metsästykseltä olisi kokonaan rauhoitettava sellaiset alueet, jotka sijaitsevat niin lähellä kaupunkeja ja muita taajamia, että metsästys niillä tuottaisi häiriöitä asukkaille ja herättäisi katkeruutta niissä metsästäjien joukkoa verrattomasti laajemmissa kansalaispiireissa, jotka haluavat tarkata luonnon elämää sitä tuhoamatta. Tarkistukseen riittävät hyvin haukkahäkit, joista rauhoitettu laji voidaan laskea vahingoittumattomana vapauteen. Lakiin olisi lisättävä säännös, että alaikäisillä henkilöillä ei ole oikeutta harjoittaa minkäänlaista metsästystä eikä osallistua metsästysretkiin. 1934 annettua metsästyslakiamme on paikattu moneen kertaan, mutta se on sittenkin jo vanhentunut, joten vuosina 1947 ja 1952 asetetut lakikomiteat ovat laatineet kokonaan uuden ehdotuksen, johon valmisteilla oleva hallituksen esitys perustuu. Kuten tunnettua nykyään ammutaan aivan yleisesti esimerkiksi kaikkia haukkoja kanahaukkoina. Luonnonsuojelun taholta on ehdotettu, että karhujen tappaminen pesältä olisi kokonaan kiellettävä. Tämän määräyksen kasvatus-eetilliset perustelut lienevät ilman muuta selvät. Hän totesi mm., että huomattavin muutos nykyiseen verrattuna on uudessa lakiehdotuksessa siirtyminen metsästysaluejärjestelmään. Näin menetellen vältyttäisiin rauhoitettujen eläinlajien ampumiselta. Luonnonsuojelun työmaalta UUBi metsästyslakiehdotua luonnonsuojelun puntarissa Joulukuun alussa pidetyillä syysmetsäpäivillä oli Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen esitelmäja keskustelutilaisuudessa pohdinnan alaisena uusi metsästyslakiehdotus, joka kohdakkoin joutuu eduskuntaan. Vahinkoeläinten hävittäminen olisi jätettävä riistanhoitoyhdistysten tehtäväksi. 5. Metsästysalueita muodostettaessa olisi metsästyksellisten ja riistanhoidollisten edellytysten lisäksi otettava huomioon sosiaaliset näkökohdat. Savw1 ja kaasun käyttö ketun ja mäyrän luolametsästyksessä on niinikään raakuutta, josta olisi ehdottomasti päästävä. Luonnonsuojelun kannalta voidaan tyydytyksellä todeta, että aikaisemmista pakolliseen metsästysalueeseen tähtäävistä suunnitelmista on luovuttu. Myrkyn käyttäminen olisi sen mukaan edelleenkin sallittua. Ellei siihen katsota voitavan mennä, olisi kierroksista maksettava valtiolle maksu ja näin kertyvät varat käytettävä karhun aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Petolintujen hävittämisessä saisi käyttää kuvarautoja, vaikka ne raatelevat lintuja pahasti ja ovat omiaan pyydystämään myös rauhoitettuja lajeja, esimerkiksi kotkia. Voimassaolevaa v. tri Reino Kalliola, joka tarkasteli sitä vain luonnonsuojelun kannalta
Arvostelulautakunta, johon kuuluivat professorit Niilo Söyrinki, Valter Keltikangas ja Aimo Turunen sekä ruotsinkielisten kirjoitusten osalta lisäksi lehtori Einar Stranaberg, totesi, että oppilaitosten alustavan· tarkastuksen tuloksena yhdistykselle lähettämät 42 kilpakirjoitusta olivat tyylillisesti kiitettäviä ja että kirjoitusten asiasisällön monipuolistuminen ja syventyminen olivat merkkeinä luonnonsuojeluvalistuksen tehostumisesta ja tämän alan harrastuksen laajenemisesta maassamme. Erkki Ylinen korostivat kasvatustyön osuutta luonnonsuojelussa mainiten tehokkaan propagandan olevan tärkeätä. Kirjoittajia oli hyvän joukon toista sataa korkeakoulujen ensimmäiseltä ja seminaarien lähinnä viimeiseltä luokalta. Vesistöjemme suojelu. Professori Paavo Kallio alasti keskustelukysymyksen ja esitteli Varsinais-Suomen Iuonnonsuojelutyön nykyvaihetta ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Niilo Söyrinki kertoi verrattomalla huumorilla kokemuksiaan monilta luonnonsuojelun merkeissä suoritetuilta retkiltään. Kaikkiin kilpailuun osallistuneisiin oppilaitoksiin jaettiin sitäpaitsi kaksi arvokasta kirjapalkintoa. Metsänhoitaja Antti Malmberg johdatti saapuneet luonnonsuojelupolulle, jonka varrelta oli valittu 20 erilaista kohdetta, joissa polulla kulkijan huomio kiinnitettiin lintujen elintapoihin, puiden kasvuun, maisemien kauneustekijöihin jne. II palkinto (4000 mk:n lahjaesine) J. Läänin muorisotyölautakunnan edustajat tohtori R . Kansakoulun oppilaiden Iuonnonsuojelutehtävistä, 2. Arkkitehti R. Erikseen palkitut saivat Iahjaesineiden lisäksi Söyringin >>Luonnon suojelun käsikirjam ja kolmannelle sijalle kussakin oppilaitoksessa tulleet palkittiin >>Suomen Luonnom vuosikerralla. Vilkkaan ja rakentavan keskustelun tuloksena päätettiin muodostaa järjestöjen yhteinen työelin puheenjohtajanaan päämetsänhoitaja T. Hiltunen, Rauman seminaari aiheesta 1. Kilpailuun osallistui kaksitoista oppilaitosta. 124 Luomwnsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu opettajainvalmistuslaitoksissa 1959 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti viime keväänä opetusministeriön tarkoitukseen varaaman määrärahan turvin jo viidennen kerran Iuonnonsuojeluaiheisen kirjoituskilpailun maamme opettajainvalmistuslaitoksissa, joihin kuuluvat opettajakorkeakoulut sekä suomenja ruotsinkieliset seminaarit. Myös tulen teko metsään ja Ieiripaikan siistiminen olivat huomion kohteina. Palkinnot jakaantuivat seuraavasti: I palkinto (5000 mk:n lahjaesine) Marja-Liisa Lemmilä, H ämeenlinnan seminaari aiheesta 2. Jotta opettajainvalmistuslaitoksissa voitaisiin laajemmalti tutustua saavutettuihin kirjoitustuloksiin julkaisemme jatkuvasti parhaita kirjoituksia 8uomen Luonnossa ja jaamme niistä eripainoksia sanottuihin oppilaitoksiin . Retken aikana prof. Helanko ja maa!. inventoinut huomattavan osan alueensa Iuonnonsuojelukohteista, näköalapaikoista ja virkistysalueista, jotka kaikki tulevat sisältymään aluesuunnitelmakarttaan. Aseman hirsinen päärakennus, sauna ja ulkorakennus rakennettiin viime kesänä ja maatalousministeriön päätöksellä varattiin. Salon seudun Aluesuunnitelmayhdistys on mm. Kirjoitusaiheet olivat: 1. esine) Leena K ettunen, Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu aiheesta 1. Neuvottelukokouksen avasi kokoonkutsujien puolesta metsänhoitaja Kyösti Kaila, joka mainitsi mm. Tohtori Kurt Enkola selosti riistanhoitajien suorittamaa Iuonnonsuojelutyötä, joka ei suinkaan kohdistu yksinomaan riista~läimiin. Tohtori Arvo Viljanti kertoi maakuntaliiton toimenpiteistä Iuonnonsuojelualalla, mainiten m.m., että kuntia on kehoitettu keräämään luonnonsuojelukohteet, joiden inventoinnin liitto suorittaa. Toivomme kilpailujen jatkuvasti herättävän luonnonsuojeluhenkeä kansamme luonnonsuojelukasvatuksen alalla avainasemassa olevien kansakoulunopettajien keskuudessa. Professori Esko Aaltonen mainitsi kotiseututyön tuoneen hänet luonnonsuojelun piiriin ja ehdotti yhteistyöelintä eri järjestöjen työn tehostamiseksi. Laurila, joka tulisi suunnittelemaan luonnonsuojelutyön edelleen kehittämistä Varsinais-Suomessa. M eltauksen riistantutkimusasema Lokakuussa vihittiin tarkoitukseensa Lappia varten tarkoitettu riistantutkimusasema Rovaniemen pitäjän Meltauksessa. Matkailu ja luonnonsuojelu ja 3. Narjus ja pankinjohtaja Pekka Heimo selostivat seutukaavaliittojen osuutta luonnonsuojelutyössä. että luonnonsuojelu työ on nykyisin monen järjestön eräänä työmuotona, mutta työn suunnitelmallinen hoito edellyttää ilmeisesti läheistä yhteistoimintaa eri järjestöjen kesken. III palkinto (2500 mk:n lahja. Osallistuneet oppilaitokset olivat Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu, Turun opettajakorkeakoulu sekä Tornion, Kemijärven, Hämeenlinnan, Savonlinnan, Heinolan, Raahen, Kajaanin, R auman, Tammisaaren ja Uudenkaarlepyyn seminaarit. Suomen metsänhoitolautakunnan päämetsänhoitaja Tauno Laurila heidät tervetulleiksi metsäkurssikeskukseen esitellen samalla taloa ja sen toimintaa
asemaa ympäröivä noin 2200 hehtaaria laaja alue metsähallituksen hallinnassa olevaksi tutkimusaseman koekentäksi, missä metsien käsittely tulee tapa.htumaan metsähallituksen ja Riistantutkimuslaitoksen välillä tehtävän sopimuksen edellyttärnäl1ä tavalla. Lähin luonnonsuojelualue muodostettiin Kuhmoon, jonne rauhoitettiin Ulvinsalon 2.498 ha suuruinen 1 u on no n puisto. Kun riistanhoito monella t avalla liittyy läheisesti luonnonsuojeluun, on maamme Meltauksen riistantutkimusaseman kautta saanut t.avallaan uuden luonnonsuojelualueen, jonka perustamisesta on täysi syy iloita muidenkin kuin vain riistamiesten. Valtion mailla on seuraavat luonnonsuojelualueet: Rautavaaralla: Aarnialue Tiilikkajärvi Puistometsä AlaLuostassa Junassa: 110,00 ha Valtimon hoitoalue 1,98 » Rautavaaran » Aarnialue Pirunkirnu 3,30 » Rautavaaran •> urmeksessa: Aarnialue Päivärinne 11,50 •> Nurmeksen •> Puistometsä Päälamminkangas •> Raesärkkä 20,00 » >) » 641,00 Rautavaaran Pi e lisjärvell ä: Aarnialue Cajanderin säästömetsä 24,10 ha Jongunjoen hoito)) Pitkäjärvenalue harju 4,60 )) Koitereen )) >) Jyrinvaara 79,20 >) )) Maksima nsaari 76,10 )) >) )) )) Pieni-Ritojärvi n .50,00 >) Lieksan • Puistometsä PieniRitojärvi n . 100,00 )) )) )) )) Jongunjoen pohj. 11,00 )) )) )) Tutkimu metsä Tyrävaara 10,00 )) )) )) Enos sa: Puistometsä Pamilonkoski 305,40 )) Haapajoen )) Tutkimusmetsä Kirjovaara 15,00 >) )) • >) Pamilonkosken vp 2,80 )) )) )) Terva.hautakangas 8,00 )) Ilomant s i ssa : Aarnio.lue Lehtosaari 5,60 )) Koitereen Rännänsaari 59,10 )) )) )) Tutkimusmetsä Joutsikinvaara vp 9,00 )) Haapajoen )) )) Joutsikinvaara 9,00 )) • )) Ilomantsin p.i. vp 17,30 )) )) )) >) Kokkovaara 6,40 )) )) • )) Kokkokangas 25,80 )) Ilomantsin • )) Kokkokankaat 15,00 )) )) • >) Kivilampi 3,20 )) >) • )) Syväjärvenkangas 22,00 )) )) Lisäksi on rauhoitettu toistakymmentä yksityistä luonnonmuistomerkkiä, puita ja muita luonnonmuodostumia. 125. Lisäksi on varattu eräitä alueita t u t k imu s m e t si k s i, joiden käyttö on rajoitettu. Ko ka Pohjois-Karjalasta valtionmetsät muodostavat olennaisen osan, on metsähallitus pyrkinyt omalta osaltaan alueellaan muodostamaan luonnonsuojelualueita rauhoittamalla joukon a a r n i a l u ei ta, jotka ovat täysin hakkuilta suojattuja ja p u i s t o m e ts i ä, joissa ovat tarvittaessa mahdollisia vain pienet varovaiset hakkuut. 424,50 )) Jongunjoen >) >) Hietavaara 545,00 )) Koitereen )) Ukonjoki 4,60 )) )) )) )) Ukonjoen tienvarsi 67,00 • Pusurinjoki 12,80 )) Lieksan )) )) Kallio vaara 1,00 )) >) >) Pielisjärven etel. uomen Luonnonsuojeluyhdistys toivottaa menestystä uudelle riistantutkimusasemalle. Pohjois-Ka,rja/,an luonnonsuojelualueista Pohjois-Karjalaan perustettiin vuoden 1958 lain mukaan luonnon uojelualueeksi ainoastaan Ilomantsin P etkeljärve11e 377 ha laajuinen k a n s a 1 1 i s puis t o. Tutkimusasema tarjoaa mahdollisuudet erityisesti Lapin oloissa tärkeälle metsäja riistatalouden läheiselle yhteistoiminnalle
seuraavat, jotka jo lienevätkin metsähallituksen tutkimisen alaisina: 126 Pieli s j ärvellä: Särkkäjoen kämpän seudut ja sieltä Kitsiin johtavan tien varsi, Lieksanjoen-Ruunaanjärven saaret ja rannat, Lieksanjoen Haapavitjan mahdollinen koskenlaskureitti ja Talvisodan Inarin muistomerkkimetsikkö Lieksan hoitoalueessa, Päivänlammin seutu ja Talvisodan Vornasen muistomerkkimetsikön laajennus Jongunjoen hoitoalueessa. Enon pitäjässä oleva Ahvenisen kaunis harjumaisema (joka tosin nyt on vaaravyöhykkeessä suunnitellun sillanrakennusja maantietyömaan uhkaamana) ja Enon ja Pielisjärven pitäjien rajoilla sijaitseva Vornan särkkä ynnä pari pientä tienvarsialuetta Pielisjärven Tiensuussa. Jossakin määrin korvaa menetettyjä arvoja se, että uusia teitä rakennetaan jatkuvasti ja niiden varrella saattaa löytyä uusia koskemattomia rauhoituskohteita. Esimerkit kaipaisivat seuraajia myös muiden yhtiöiden taholta. Yhtiöistä on erikoisesti Kaukas Osakeyhtiö säästänyt näkyviltä hakkuilta luonnonkauniilla paikoilla maanteiden varsilla olevia metsiään. Toivottavaa olisi, että metsänhoitolautakunta ja metsänhoitoyhdistykset neuvontatilaisuuksissaan ja käytännöllisessä leimaustyössä ottaisivat vakavasti ohjelmaansa myös maisemahoidollisen ja luonnonsuojelullisen puolen, niin että varsinkin maantievarsija maisemanäkymät vähitellen saataisiin sellaisiksi, joihin jo maamme mainekin metsien maana velvoittaa. Tällaisina uusina rauhoitettavina alueina mainittakoon mm. 8. Siitä ovat todisteena mm. Näiden maantievarsimetsien täydellinen rauhoittaminen näytteinä entisistä erämaametsistä olisi mitä toivottavinta. Kunnat ja seurakunnat eivät tiettävästi erikoisemmin ole harrastaneet metsissään luonnonsuojelua. Niinpä onkin monta säästettäväksi tarkoitettua puistometsää kiireellisesti otettu käsiteltäviksi ja ovat ne kokonaan menettäneet erämaanomaisen viehätyksensä ja muodostuneet täysin talousmetsien luontoisiksi. Ilmari Karvonen. Valitettavasti metsähallituksen omaksuma nimitys >>puistometsä» eräille hakkuilta s ä ä s te t t ä v i 11 e metsille on eräiden aluemetsänhoitajien taholta käsitetty v e 1 voitu ks e ks i muodostaa metsistä siistittyjä puistoja. Paitsi varsinaisia valtionmetsiin perustettuja luonnonsuojelualueita, on myös metsäntutkimuslaitokselle luovutettua Kolin kokeilualuetta hoidettu säästömetsäperiaatteella. Kun kuitenkin edellämainittujen 10 aarnialueen pinta-ala on 423,5 ha, 12 puistometsän 2.144,28 ha ja 12 tutkimusmetsän 143,5 ha eli yhteensä 34 rauhoituskohteen 2.711,28 ha eli hieman enemmän kuin Ulvinsalon luonnonpuiston, ei rauhoitusalueita voitane pitää riittävinä ottaen huomioon valtionmetsien suuren pinta-alan Pohjois-Karjalassa, vaan olisi rauhoitustoimintaa edelleenkin jatkettava, mikä lieneekin metsähallituksen tarkoituksena. Kuten luettelosta selviää, on metsähallitus rauhoittanut joko kokonaan tai osittain hakkuilta suuren määrän kohteita ja on ollut merkille pantava, että sivultakin päin metsähallitukselle tulleet rauhoitusehdotukset on auliisti otettu huomioon. Koska hakkuut sotien jälkeisinä vuosina ovat kohdistuneet erikoisen raskaina juuri tienvarsimetsiin, on maisemakuva niin muuttunut, että niin kutsuttuja aarniometsiä, siis täysin koskemattomia luonnonmetsiä, ei automatkailija enää pääse näkemään muuta kuin parissa paikassa. 59. Lieksa 25. Myöskään yksityismetsissä ei ole havaittavissa laajempaa harrastusta tässä suhteessa
Kirjallisuutta Vielä Branderin linnunsuojelukirjasta Suomen Luonnossa (2/1959: 59-61) arvostelee Mauno Tuomola laajasti T . Hänen esittämänsä pönttömallit soveltuvat erinomaisen hyvin yleiseen käyttöön ja mitat joiden suhteen tosin monet linnut eivät ole erikoisen tarkkoja pätevät käytännössä. Entä mikä on ollut tulos. (= T. Brander on tehnyt lintusuojelun hyväksi. Hava.intoni tukevat vahvasti Bra.nderin väitettä, että luonnonpönttö on ehdottomasti la.udoista valmistettua suositumpi lintujen keskuudessa. tarkoituksellisesti aliarvioidaan, johon syntiin kirjoittaja. Tuomolan arvostelussa on se epäsuhta., että hän ruotii linnunpönttökysymystä niin laveasti, että hänen arvostelustaan on kokonaista 80 % käytetty tämän kysymyksen käsittelyyn. Kyseisen arvostelun luettuaan joutuu hämmennyksissään kysymään, onko tarkoituksena asettaa tekijän esittämät tiedot kyseenalaisiksi, vaiko herättää kirjasta kohtaan nurjamielisyyttä. vuosien varrella. Allekirjoittanut ei pyri esiintymään minään pönttöeksperttinä. Halua.matta enää puuttua tämän laveamma.lti moneen kertaa.n märehdittyihin yksityiskohtiin pönttöasia.ssa., korostettakoon lopuksi sen uraauurtavan työn merkitystä, jonka T. kokemuksia, jotka. Branderin julkaisua »Ohjeita lintujen suojelemiseksi» (Lounais-Hämeen Luonto 5: 21-77). Leo Lehtonen 127. Tätä taustaa vastaan tuntuu M. Vakaumukseni mukaa.n on Branderin kirjanen sen laa.tuinen, että sitä tulisi nykyisenä. lautapönttöjät, jotka kunniakkaasti ovat tehneet tehtävänsä vuosikymmenien kuluessa, tietoisesti ja. Branderin kanssa.. varsinaisista laatuvaatimuksista. eivät joka. ja suojelusta. Outoudessa.an käsittämätöntä on myös se, että Tuomola asettaa hyvän linnunpöntön toiseksi päävaatimukseksi helppotekoisuuden. Tuntuu kuin juuri tämä seikka. pitemmälti keskustella. olen ripustanut Helsingin seudun, Uudenmaan ja. Muut tärkeät seikat sensijaan on joko kokonaan jätetty käsittelyn ulkopuolelle tai niihin on vain pintapuolisesti kajottu. Kun lähtökohta on tällainen, lienee turha. Brander) on langennut.>> Niinpä niin. Pönttöasioissa lienee itse kullakin omia. Samansuuntaisia. Eikä tästä nähdäkseni sentään riitaa nouse. Omat kokemukseni nimittäin perustuvat lähes yksinomaan niiden 250-300 linnunpöntön asuttamisen ja käytön seuraamiseen, jotka. Branderin kirjanen on sisällöltään varsin monipuolinen, jopa monin kohdin suorastaan uraauurtava. aikana., jolloin erikoisesti kololinnut potevat ankaraa asuntopulaa., levittää mahdollisimman laajoihin piireihin. Hämeen metsiin. Pönttöasioille siinä on uhrattu palstatilaa. Lintumme tosiaan tarvitsevat hoivaa. Repivään arvosteluun eivät vivahde-erot silti anna aihetta. suhteessa. Näistä on osa ollut lauta.ja osa pölkkypönttöjä. ovat minulle esittäneet muutamat muutkin henkilöt, jotka ovat kokeilleet molempia pönttömalleja. Pönttökysymyksessä asettaa Bra.nder pölkyistä valmistetut luonnonpöntöt ehdottomasti vanhojen lauta.pönttöjen edelle. olisi kalahta.vana ka.likka.na pannut arvostelija.n älähtämään. lyö yksiin esim. suunnilleen kolmannes ja muille kaksinverroin enemmän. Tuomolan kiivas lautapönttöjen puolustus suorastaan naurettavalta.: &siitä nousee riita, jos näitä >>vanhanaikaisia. Aikoinaan myös keihäät ja jouset edustivat korkeinta sota-aseistusta, mutta nykyisin niitä aivan varmasti sotavälineinä aliarvioidaan. ajatuksia
1959 400 mk. Tilattaessa mainitkaa, haluatteko mutterivai neulakiinnityksellä varustetun merkin. R. Vuoden 1959 hankintatulosta edellisiin vuosiin verratessa on edelleen todettava että monivuotinen voittajamme, opettaja Aarre Laaksonen Heinolasta on jälleen päässyt kärkeen kunnioitettavalla tuloksella 90 ja että yli 10 uutta jäsentä keränneiden ja samalla hopeaisten palkintolusikoiden omistajiksi päässeiden määrä on neljätoista. Kirjallisuutta (Literature). J äsen~en hankinna?alalla ovat yhdistyksen Jasenet Ja luonnonsuoJelutyön ystävät osoittaneet kiitettävää uutteruutta ja harrastusta, vaikka tulos kokonaisuutena ei olekaan edellisen vuoden veroinen. H . Kalliola ja fil.maist. ylitä ~menen uuden jäsenen rajaa, mutta Joiden ponrustukset työmme kannalta ovat yhtä tärkeät kuin sen lukumäärältään pienemmän joukon, jolla on keräystyössään ollut enemmän onnea. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. E. Laiiril,eluo, Rauma 12, Eino Pöntys, Nenonen 11, E~t~ri, ..«;?1-uuti, ~uruvesi ~O, Risto Kamu, Förby 10, Aryo-Liisa Kotiranta, Hemola 10 ja Tuula Liimatainen, Hämeenlinna 10. 1959. Edito1:a: Niilo Söyrinki (managing editor), Remo Kalliola and Erkki Kanervo. The commune of Sulkava in SE-Finland is covered with tm:my b~utiful ridges. 622 978. 'uomen Luonnonsuojeluyhdistys esittää parhaat kiitoksensa kaikille jäsenhankintaan osallist uneille unohtamatta myöskään niitä, joiden tulos e_i . A list of nature conservation areas in state-owned forests in Northern K arelia. Vuo i 1958 oli kuitenkin siinä suhteessa poikkeava, että silloin jäsenkeräyskilpailun voittanut oli hankkinu t loistavan tuloksensa yksinomaan laitoksen piiristä, jonka palveluksessa hän itse on, joten hänellä ei enää tänä vuonna ollut mahdollisuuksia uusien jäsenten hankintaan samalla taholla. Tilaushinta v. Merkin hinta on 250 mk. Lehtemme kansikuvana oleva SLY:n merkki on saatavana myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. The cirticle is to be continued in the next issue. The discussion about the new book on bird protection is continued. R ecenJly some of the 1nost o~ts~ndmg ones have _been partly ruined by graveldigging. 4. prof. Sensijaan ovat nimet siinä määrin vaihtuneet, että vain kolme kärkipäähän sijoittunutta nimeä esiintyy viime vuoden palkintoluetteloissa. The second part of the paper contains a list of suitable places to be protected in some communes of this areci. Parhaimmille jäsenkerääjille lähetetään palkinto1 nsikoiden lisäksi kirjapalkinnot.. The writer wants at least a part of it to be protected. Postisiirto 6882 Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. Jäsenten hankinta 1959 ... Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkkl. The first general part of the paper gi~es a general survey of the different nature formatw~ typical for the Kymi Valley. A cooperative group on nature conservation formed in SW-Finland. The new law of chase has been discussed at a meeting arranged by the Finnish League for the Protection of Nature. amalla toivotamme kaikille jäsenkerääjillemme menestystä ja voimia uusiin ponnistuksiin luonnonsuojelun aatteen levittämiseksi alkavana vuonna entistä laajemmille piireille. B etween the rid,ges and on their slopes there are many attractive lakes of different size and because of its beauty the area was considered sacre by the former inhabitants. Results of a writing competition on nature conservation in the seminariums. SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. E. Palkitut ja heidän tuloksensa olivat seuraavat: Aarre L aaksonen, Heinola 90 tilausta, Usko Ahlholm, Valtimo 22, Vilho Vaarna, Helsinki 16 Seppo Sirkeinen, Kajaani 16, Kalle Kuittinen, Nur~es 14, Olavi Holma, Rovaniemi 13, Niilo Söyrinki Helsinki 13, Kari Pohjakallio, Laaksolahti 13, 'T. Oontent8; VILJO K UJ A LA: >>Kymenlaakson luomwnsuojelusuunnitelmiai> (Nature conaervation plans for the Kymi Valley). . Niilo Söyrinki (vastaava), toht. lnauguration of the Meltaus_ game research station in L a1Jland in October. Luonnonsuojelun työmaalta (From the work-fiekl of nature protection). SIPINEN : >>Eräitten harjuinaisemien kohtalo,> (The fate of some ridge landscapes). Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. Toimitus: apul. Osoite: Unionink. Kanerva. Puh. Professor K ujala tnentwns the *rapakivi* rocks and the heaps of gravel formed_ around the rocks caused by their erosion affording good growing-sites for some pretensious 1Jlants; the both ridges of Salpausselkä and, the big m~rshes south of them; forests and waters on clayey ~oil; the bays of the sea and the isles off the shore in the Gulf of Finland. 40 A, Helsinki. 1959 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). tNATURE OF FINLANDt The organ for the Protection of Nature Puhlisher8: The Finni8h League for the Protection of_ Nature_. No
SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Ralttluakaman JarjQlllno OT, Bulnld. Joukkorlstlslde Mulstalcaa alaa betl Ilmoittaa osoltteenmuutoksesta/ UONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonaonsuojelu pyrkii • dilyttimiln edustavia nlytteltl alkuperliaestl luonnostamme kansallisiksi nihtivyyksikst ja tieteellisti tutkimubta varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eliinlajiemme slilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneu.arvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja klytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystl välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa 1itl turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta aekl edistlmään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. Vuosijisenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vutaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse