Suomen Luonto 4/1960 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

19 VUOSI KERTA 1960. omen Luonnonsuojelualueet ja aluesuunnittelu Räustäspääskustä Viimeiset kotkat Norsut katoavat jättiläiset Vanhojen puiden tarinaa Lapin luonto vaarassa N:O 4
Kirja on huippuluokan matkakuvaus, mutta se on samalla hätähuuto ItäAfrikassa sijaitsevan Serengetin alueen 367 000 villieläimen puolesta kaikkien maiden koskemattoman luonnon puolesta. "Runsaasti kuvitetun kirjan ääressä unohtaa moneksi tunniksi ympäristönsä." (Heikki Väänänen, HS) 342 s. 2000/2300 mk. "Tavallinen luonnonharrastajakin löytää teoksesta paljon sellaista asiaa, jota nimestä ei voisi arvatakaan." (Heikki Väänänen, HS) 378 s. Bernhard Grzimek ja hänen poikansa Michael esittävät tässä teoksessa maailman suurimmalle luonnonsuojelualueelle tekemänsä tutkimusmatkan tulokset. Kartta ja lajiluettelo. 1200/1400 mk. 95 mustavalkoista kokosivun kuvaa, 8 moniväriliitettä. 88 mustavalkoista kuvaa, 19 monivärikuvaa, 21 piirrosta. 800/1000 mk. "Kuvien yleistaso on kotimaisen mittapuun mukaan arvostettava korkeaksi, parhaimmat laukaisut kestävät vertailun jopa tunnettujen ulkomaistenkin lintukuvaajien saavutuksiin." (Olavi Hilden, IS).116 s. Leo Heikuraisen uusi suometsätieteen oppikirja. ·WSOY. LUONNONYSTÄVIEN KIRJOJA Serengeti ei saa kuolla Ruissalon linnut Foto : Nils Söderman Teksti : Rauno Tenovuo Kiehtova kuvateos Turun liepeillä sijaitsevasta lintuparatiisista. 136 valokuvaa ja piirrosta. Metsäojitus ja sen perusteet Prof
Maanomistaja voi tietysti itse erottaa jonkin tilansa osan >>luonnonsuoj elualueeksi>>, mutta tämä ei vielä virallisesti millään tavalla muuta alueen asemaa; päätös ei sido häntä itseään eikä muita. Jos kysymyksessä on sellainen luonnonsuoj elualue, joka on tarkoitettu jonkin asutuskeskuksen ulkoiluja virkistysalueeksi, voi valinnan vara olla suurempi. Rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa voidaan myös erottaa alueita luonnonsuojelutarkoituksia varten. luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen. Se kuuluu lisäksi tai ainakin sen tulisi kuulua aluesuunnittelun ensimmäisiin ja kiireellisiin tehtäviin, koska kysymyksessä yleensä ovat enemmän tai vähemmän alkuperäistä luontoa edustavat alueet, joiden ala vähenee päivä päivältä. SUOMEN LUONTO SUO ME N L UON N ONSUO J E L U Y HD I STY K S E N JULKAISU N:o 4 19 VUOSIKERTA 196 Luonnonsuojelualueet ja aluesuunnittelu Reino Kalliola Luonnonsuojelun tärkeimpiä muotoja on erityisten luonnonsuoj elualueiden perustaminen alueiden, joihin ei mitään taloustoimia uloteta tai joissa nämä tarkoituksenmukaisella tavalla rajoitetaan sekä huomattavien yksittäisten luonnonmuodostumien eli ns. (Luonnonsuojelulakimme, joka on säädetty v. Vahvin mahdollinen ja usein ainoa riittävän luja suoja luonnonsuojelualueelle saadaan kuitenkin vain lucnnonsuojelulailla. Yksityisten ja yht eisöj en mailla olevien alueiden ja luonnonmuistomerkkien rauhoituksesta antaa päätöksen maanomistaj an hakemuksesta tai suostumuksella lääninhallitus. Suojelualueen perustamisesta valtion maille säädetään lailla tai 50 hehtaaria pienempien alueiden osalta asetuksella, luonnonmuistomerkin voi rauhoittaa asianomainen keskusvirasto. Esimerkiksi valtion metsähallinto on myös luonnonsuoj elulakiin perustuvien rauhoitusten ohella omilla päätöksillään rauhoittanut luonnonsuoj elun kannalta mielenkiintoisia alueita ja luonnonmuodostumia. Jos maanomistaj ana on sellainen yhteisö kuin kunta, rauhoituspäätös on jo paljon merkittävämpi. 1923, on jo monessa suhteessa vanhentunut, ja lainsäädännön uudistamista valmistelemaan on asetettu valtionkomitea.) Voidaan todeta, että luonnonsuoj elualueiden valinta on osa aluesuunnittelua. 97. Viljelyksen, asutuksen, teollisuuden ja tiestön sijoituksessa on muutoinkin yleensä paljon enemmän liikkumatilaa kuin luonnonsuoj elualueiden, jotka edust avat vain tietyissä, luonnon itse määräämissä paikoissa vallitsevia korvaamattomia olosuhteita: erikoisen kauniita maisemia tai biologisesti poikkeuksellisen rikasta luontoa
Lap. Yht" Luonnonsuojelu35 8 4 '18 2 4 1 4 4 . Puistojen yhteenlaskettu pinta-ala on n . Va. Ruotsin luonnonsuojelulaissa on tällaisia tarkoituksia varten erityinen aluekategoria josta nimenomaan on säädetty, että siihen kuuluvien alueiden ei tarvitse välttämättä täyttää samoja biologisia tai est eettisiä vaatimuksia kuin muiden luonnonsuoj elualueiden. Mikk. P-Karj. Maan eteläpuoliskossa ei enää ollutkaan käytettävissä valtion maita, jotka olisivat t äyttäneet kaikki luonnontieteelliset edellytykset, mut t a ratkaisua voidaan kuitenkin kokonaisuudessaan pitää varsin hyvänä. on nyt Euroopan eturivin maita. T ja P Ahv. kaupunkien kansanpuistot ja muut ulkoilualueet. 1938 ja 1956 perustettujen alueiden sijainti ja koko käyvät selville oheisesta kartasta. Sen sijaan aluesuunnittelun alempaa porrasta seutusuunnittelua ja kuntien yleissuunnitelmia vastaavalla -tasolla on vielä paljon t ehtävää. Häm. Myös meillä on eräitä alueita rauhoitettu luonnonsuoj elulain nojalla ensi sijassa sosiaalisista syistä. Suurin osa niistä alueista, joissa luontoa on näistä syistä enemmän tai vähemmän suoj eltu, on kuitenkin ainakin toistaiseksi luonnonsuojelulain ulkopuolella, esim. 1900 km 2 • Suurin osa siitä on taloudellisesti vähäarvoista ja arvotonta maata (huonokasvuista metsää, avonaista suota, tunturipaljakkaa ym.), mutta luontomme päätyyppejä mereltä Lapin tuntureille asti alueet edustavat melko hyvin. Kuop. Tässä ensis1Ja1sessa, perustavaa laatua olevassa luonnonsuojelukysymyksessä Suomi. Oul. Tähänastisten rauhoitusten jakautuminen lääneittäin näkyy seuraavasta yhdistelmästä: Uudt:nm.l. 1 2 90 alueet Luonnonmuistomerkit 61 47 7 148 6 14 8 9 29 32 31 26 418 96 55 11 166 8 18 9 13 33 39 32 28 508 98. Aluesuunnittelun ylintä porrasta, valtakunnan suunnittelua, edustavat valtion maille perustetut suuret luonnonsuojelualueet: yleisiksi kotimaan luonnon nähtävyy ksiksi tarkoitetut kansallispuistot ja ensi sijassa tieteellisiä tutkimuksia Yarten erot etut luonnonpuistot. rakennustyön jalkoihin on tuhoutunut sellaista korvaamatonta luonnon kauneutta ja rikkautta, mikä erityisellä huolenpidolla olisi hyvin voitu pelastaa. Mutta rauhoitustoiminta on meilläkin vuosi yuodolta vilkastunut, kuten oheisesta piirroksesta käy selville. Monella seudulla on jo saatu karvaita kokemuksia siitä, että nykyisen ja jatkuvasti kiihtyvän tieym. Ottaen huomioon asutuksen ja viljelyksen viimeaikaisen laajentumisen ja ne suunnitelmat, jotka maan eri osien taloudellista käyttöä varten on tehty, on todettava, että kansallisja luonnonpuistot saatiin aikaan viime hetkessä. Näiden v . Paikallisten luonnontieteellisten ja kotiseutuyhdistysten sekä maakuntaliittojen piirissä ja seutusuunnitteluelimissä on herätty huomaamaan luonnonsuoj elutyön suuri merkitys. Pienten luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisessa olemme vielä tuntuvasti jäljessä monesta muusta maasta. K-Suom. Kym
Silmiinpistävä epätasaisuus eri läänien välillä kuvastaa paikallisten järjestöjen sekä yksityisten henkilöiden erilaista harrastusta asiaan. 1925-1960. .Kansallispuisto Q Luonnon• puisto i6'l; ';;f,,s••; .. ' .,-' .. Vasemmassa pylväässä alueita, oikeassa luonnonmuistomerkkejä koskevat rauhoitukset. Mitään järjestelmällistä yli koko maan ulottuvaa toimintaa ei valtion luonnonsuojelu toimiston taholta valitettavasti ole tarpeellisen työvoiman puuttuessa saatu aikaan. Kansallispuistot ja luonnonpuistot. Pisimmällä tämä työ on Hämeen läänissä, mikä on Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen Ja Hämeen Heimoliiton yhteyteen perustetun luonnonsuojelutoimikunnan ansiota. Tilastossa on luonnonmuistomerkkien ryhmään viety myös ne alueet, joiden pinta.ala < 1 ha. Numerot osoittavat alueiden pintaalan neliökilometreinä. Pahimpia aukkoja kartassa on Etelä-Karjalan ja Satakunnan kohdalla, mutta niissäkin on jo rauhoituksia vireillä, joten tilanne on korjaan tumassa. HJÄRV1 r' '!::'~--~.,. Huomattavan paljon on myös rauhoituksia Uudenmaan rannikolla, suurm osa niistä linnustonsuojelualueita. 99 400 300 200 100. Rauhoitusanomuksia Ja Rauhoitusten lukumäärä vv. Pienen luonnonsuojelualueen ja luonnonmuistomerkin välillä on usein vain aste-ero. Alueet ovat rikaskasvistoisia lehtoja, lintujärviä ja -saaria, säästömetsiä, puistoja, soita, erikoisen kauniita maisema.alueita jne., luonnonmuistomerkit taas €rikoisen isoja tai vanhoja puita, puumai~ia katajia, jaloja lehtipuita, komeita siirtolohkareita, luolia, lähteitä, kotkan ja kalasääsken pesäpuita jne. Valtion maiden osuus merkitty mustalla. Uudenmaan lääni johtaakin tilastossa luonnonsuojelualueiden riviä
Mutta näiden tehtävien tarkastelu ei enää kuulu tämän kirjoituksen puitteisiin.. Tärkeintä on tietysti se, että luonto riittävän monilla ja edustavilla alueilla pysyvästi säilyy, muodot joilla päämäärä saavutetaan ovat toisarvoisempi kysymys. Seutusuunnitteluelimistä, jotka ovat tehneet perustavaa laatua olevaa työtä luonnonsuojelun kohteiden inventoimiseksi ja rauhoitusten aikaansaamiseksi, on erityisesti mainittava Helsingin Seutu100 kaavaliitto, Tamp ereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliitto ja Salon Seudun Aluesuunnitelmayhdistys. muita luonnonsuojeluaosioita käsittelee meillä erikoisviranomaisena vain yksi henkilö (valtion luonnonsuojelunvalvoja) koko maassa! Metsäntutkimuslaitos, jossa valtion luonnonsuojelutoimisto sijaitsee, on tehnyt useita perusteltuja esityksiä luonnonsuoj elunvalvoj an apulaisen viran perustamiseksi, mutta niitä ei maatalousministeriössä valitettavasti ole otettu huomioon. (Luonnonsuojelulainsäädäntöä uudistettaessa on syytä koordinoida luonnonsuojelulaki ja muiden lakien luonnonsuojelua koskevat säännökset.) Lopuksi on ehkä aihetta huomauttaa siitä, ettei luonnonsuojelu tietenkään voi rajoittua vain (luonnonsuojelulain nojalla tai muilla säännöksillä) rauhoitettuihin alueisiin, jotka parhaassakin tapauksessa jäävät vain pisteiksi ja saarekkeiksi taloudellisen käytön piiriin kuuluvien alueiden keskelle. On hyvä että niiden tapausten varalta, joissa luonnonsuojelulakia ei syystä tai toisesta ainakaan toistaiseksi voida käyttää, on olemassa muita teitä. Kirjaimet viittaavat kansallisja luonnonpuistojen nimiin (ks. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut alueet ja luonnonmuistomerkit. Kuten tämän artikkelin alkuosasta jo kävi selville, luonnonsuojelualueen käsitettä ei voida eikä ole syytä jyrkästi rajoittaa vain luonnonsuojelulain käytön yhteyteen. Ainakin yhtä tärkeätä on myös aluesuunnittelussa ja nimenomaan siinä ettei luonnonpiirteitä kulttuurimaisemassakaan tarpeettomasti tuhota, vaan koetetaan sen käsittelyssä yhdistää hyöty ja kauneus (maisemanhoito), ja ettei luonnonvaroja käytetä väärin ja luonnon tasapainoa järkyttävällä tavalla. edellistä karttaa). Esimerkiksi uudessa rakennuslaissa on säännöksiä (36 §:7 ja 136 S), joilla voidaan toteuttaa alueellista luonnonsuojelua riippumatta siitä, vahvistetaanko alueen asema myöhemmin luonnonsuoj elulailla vai ei
Täällä räystäspääsky pesii Utsjoella Kevojoen rantakallioissa (Finnilä 1917; Sil()ola 1955) ja Mallan luonnonpuiston alueella Enontekiön Kilpisjärvellä (Suomalainen 1912; Montell 1916). Se rajoittuu siten Tunturi-Lappiin. Vielä nykyisinkin tavataan pysyviä yhteiskuntia näillä luonnonvaraisilla pesimäpaikoilla eri puolilla Eurooppaa. Lisäksi on pesimäaikaista esiintymistä todettu ja pesimiseen viittaavia havaintoja tehty Posiolla (Hilden 1960), joten kolmas luonnonvarainen pesimäseutu valtiollisella alueellamme on hyvinkin mahdollinen. Suomessa kalliopesintä liittyy skandinaviseen luonnontilaiseen pesintäalueeseen. Lind L u o n n o n vara i s e t p esim äy m p ä r i s t ö t Räystäspääskyn (Delichon urbica) alkuperäisiä pesimäpaikkoja ennen ihmisasumusten tarjoamia mahdollisuuksia ovat olleet jyrkät kallioiden seinämät (Schnurre 1921). Räystäspääskyn luonnonvarainen pesiminen Ja siirtyminen rakennuksiin E. A. Omakohtaisesti olen ollut tilaisuudessa tutustumaan vain yhteen maamme luonnonvaraiseen pesintäpaikkaan, nim. Mal101
E. Kalliopesät onkin sijoitettu paikkoihin, jossa kiven pinta on vapaa jäkälistä, sammalista ja yleensä kasvillisuudesta. Valok. Nämähän havaintojeni mukaan ovat hyvinkin runsaasti jäkälää kasvavia. Mahtaakohan tässä olla yksi tekijä, joka selittäisi räystäspääskyn puuttumisen etelä-Suomen kallioilta. Mallan 18 pesästä (1955) kaikki muut paitsi yksi sijaitsivat ylimmän jyrkänteen (>>pahdam) kyljessä, vaikka ihmisen silmällä katsottuna sopivilta ja saman tyyppisiltä näyttäviä paikkoja olisi kyllä alempanakin. Mallan viereisen tunturin Saanan kallioseinämissä on räystäspääsky myöskin joskus pesinyt. Näyttääkin siltä, että räystäspääsky valiitsee pesimäpaikaksi ympäristön, josta näköala on mahdollisimman avoin. Lind. 102. Pesät sijaisevat usein pilven sisässä olevalla ylimmällä jyrkänteellä, »pahdassa>>. Todisteena tästä on vielä nytkin selvästi näkyvissä kolme pesäpaikkaa, jotka olen siellä todennut. lan luonnonpuistoalueeseen Kilpisj ärvellä. Luonnonvaraiset paikat pesimäEräs räystäspääskyn pesäpaikan välttämätön perusedellytys on, että alusta on täysin paljas, kova pinta, johon pesäntekoaineena käytettävä lieju välittömästi kiinnittyy. Siellä pesät sijaitsevat puurajan yläpuolella n. Eestissä ja Enontekiöllä on räystäspääskyn pesimäpaikoilla kalkkikiveä, joka silloin tällöin lohkeilee ja paljastaa jäkälistä vapaata Kilpisjärven Mallan tunturi, jossa räystäspääsky pesii luonnonvaraisena. 700 m merenpinnan ja n. A. EteläSuomen kalliot ovat vanhoja, kiteisiä kivilajeja, kun sen sijaan esim. 200 m Kilpisjärven pinnan yläpuolella 300 m päässä rannasta
Pesiä tarkastellessani sainkin sen käsityksen, että ne sijaitsivat ikään kuin pienissä lokeroissa tai koloissa, joita ylhäältä suojasi ulkoneva kallio, ja pesän alla oli kiinnipysymistä helpottava, tukeva alusta. Päätyräystäslautaa ei ole kuvaan piirretty. Kuvio 1. Yleiskuva räystäspääskyn pesäpaikoista rakennuksessa. Huom. kieleke ja alusta 13 pesää 68 01, ,o kieleke, ei alustaa 4 )) 21 01, , u alusta, ei kielekettä 2 )) 11 )) ei kielekettä, ei alustaa )) % 103. Pesähän pysyy koossa vain kuivana. Kalliopesissä räystästä vastaa enemmän tai vähemmän selvä kallion ulkonema, jota nimitän seuraavassa kielekkeeksi. Tällaisessa tapauksessa en katso kielekettä olevan lainkaan. Käsityksen siitä, miten tärkeätä osaa suojaava kieleke näyttelee räystäspääskyn pesäpaikan valinnassa, saamme Mallan 19 pesäpaikasta, joista 17 oli kielekkeen alla ja vain kaksi ilman sitä. yhteiskunnassa, jossa keskiosissa on runsaasti kielekkeitä ja koloja, on pesiä tiheimmin juuri keskustassa. lentoaukkojen eri sijoittamismahdollisuudet. Useimmiten se on lähes vaakasuorassa pesän yläpuolella samoin kuin amerikkalaisen kalliopääskyn (Petrochelidon pyrrhonota) pesäpaikoilla (Emlen 1952), ja katkeaa terävästi ylöspäin jatkuvaksi seinämäksi. LIND 1960). 19 pesästä 15 oli tehty enemmän tai vähemmän vaakasuoralle, tukevalle alustalle ja ainoastaan neljä pystykalliolle samaan tapaan kuin monet rakennuksissa räystään alle muuratut pesät. Koskaan en ole todennut räystäspääskyn puhdistavan alustaa ennen pesänrakennusta enempää kalliokuin kulttuuripesäpaikoillakaan. Harvemmin pesän ylärajana on vain yksinkertaisesti vino, suojaava kalliopinta paikalla, jossa valumisvedet eivät haittaa (kuvio 2). kalliopintaa. Räystäspääskyn luonnonvaraisia pesäpaikkoja sivulta katsottuna. LIND 1960). Kielekkeen kanssa lähes yhtä tärkeä tekijä on sopiva alusta. (Alkup. Siinä on jopa kolmekin pesää vieri vieressä aivan toisissaan kiinni, kun taas laitamilla asutus on paljon harvempaa. Rakennuksissa räystäspääskyn pesät ovat seinään muuratut välittömästi vesikaton alle ja näin ollen hyvässä suojassa sateelta sekä valumisvesiltä (kuvio 1). Tällä en tarkoita pystysuoraa pintaa, vaan siitä ulos päin poikkeavaa, usein melkein vaakasuoraa kallionosaa, jonka päälle pesä rakennetaan (kuvio 2). Näiden tekijöiden suosiminen ilmenee myös siinä, että Mallan Kuvio 2. Mallan luonnonpuisto Kilpisjärvellä (Alkup
Tarkastelkaamme vielä kielekkeen ja alustan yhteisvaikutusta edellisen asetelman valossa. 50 m . Kalliopesijöiden savenkantaminen Mailalla. Yllätykseni olikin melkoinen, kun sitten näin räystäspääskyjen kantavan savea pesien yläpuolelta. Siellä oli kallionraosta tihkuvaa vettä, ja tämä kasteli maakerroksen vetiseksi liejuksi, jota pääskyt käyttivät. Svärrison 1949). Useita pesiä on myös alustattomien kielekkeiden kohdalla, mutta koskaan räystäspääsky ei rakentane pesää pystysuoralle kalliopinnalle ei kielekettä, ei alustaa. Alastulo sujui paljon mutkattomammin, täydessä lastissa olevat pääskyt laskivat liukulennossa suo~aan pesille. Myös on otettava huomioon sisäinen motivatio, joka yhdessä ärsykkeiden summan kanssa vaikuttaa pesäpaikan lopulliseen valintaan (vrt. Kertaakaan en nähnyt räystäspääskyn ottavan savea pesän alapuolella olevalta paikalta enkä juuri sen korkeudeltakaan, vaikka mahdollisuuksia olisi kyllä ollut. Pesältä lähtiessä ne lensivät muutamia t ai muutamia kymmeniä metrejä korkeammalla sijaitsevaa savenottopaikkaa kohti seurailemalla laaksokohtia ja mutkittelelemalla (kuvio 3), mikä menetelmä on omiaan helpottamaan nousua samoin kuin vuoren huipulle johtava kiemurteleva tiekin. LI D 1960.) 104 •. Pilkkuviiva: räystäspääskyjen reitti yläpuolella olevalle savenottopaikalle, yhtenäinen viiva: lentoreitti pesälle. Kieleke ja alusta näyttävät olevan jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa keskenään siten, että hyvä kieleke houkuttelee räystäspääskyä rakentamaan pesää, vaikka alusta puuttuisikin; vastaavasti erikoisen sopivan alustan löytyessä vähän heikomminkin muodostunut kieleke tulee kysymykseen. Suhteessa ruumiin kokoon savinokare on painava, sillä lento näyttää raskaalta: siivenlyönti tiheä, ei mutkia, ei nousuja eikä laskuja. K a l l i o p e s i j ö i d e n s a v e n o L t op a i k a t ja s a v en kanto Ennen kuin olin tutustunut räystäspääskyn luonnonvaraiseen kalliopesintään, kuvittelin pesänrakennusta noissa olosuhteissa tavattoman vaikeaksi ja monimutkaiseksi puuhaksi, sillä pesäthän sijaitsevat korkealla ja purot sekä kosteikot, joista voi saada rakennusaineksia, alhaalla laaksoissa. (Alkup. Saveno ttopaikan ja pesän korkeusero n. Siitä näemme, että useimmat pesät on rakennettu sellaisen kielekkeen suojaan, jossa on selvä alusta. Kuvio 3
Schnurre 1921.) Räystäspääskyn luonnonvaraisilla pesintäpaikoilla varsinainen pesäkallio kohoaa enemmän tai vähemmän selvästi ympäristöstä sitä ylemmäksi ja erottuu silmään jo kau~ kaa. Lisäksi tulee puhtaasti etologinen tekijä: alkuperäisissä ympäristöissä sopivat pesäpaikat ovat enimmäkseen hyvin pienialaisia, kun taas rakennuksissa räystäspääskylle tarjoutuu yhdellä silmäyksellä kymmenittäin täysin toistensa kanssa tasa-arvoisia pesäpaikkoja vieri vieressä (ks. Vastaava ilmiö on hyvin yleinen eläinmaailmassa ja tunnetaan mm. Täten on helposti ymmärrettävissä, että räystäspääsky ehkä mieluummin pesii ihmisasumuksiin kuin luonnonvaraisille kalliopesäpaikoille. keräkurmitsan ( Charadrius morinel105. V. L u o n n o nJ a k u 1 t t u u r i b i o t o o p p i e n v e r t a i l u a. Jos nyt vertaamme lähemmin kallioja kulttuuripesäpaikkoja toisiinsa, emme voi muuta kuin todeta (vrt. kuvioita 1 ja 2), että ne tarjoavat räystäspääskylle lähes identtisiä pesimäpaikkoja. Kuten jo aikaisemmin olemme huomanneet, alkuperäisesti kallioilla pesivät räystäspääskyt sijoittavat pesänsä enemmän tai vähemmän vaakasuorien kielekkeiden alle ja vielä mieluummin kohtiin, joissa on tarjolla pesän pohjaksi tukeva alusta. siinä suhteessa räystäät ovat kallion kielekkeihin nähden jopa suotuisampia, että ne ovat yleensä pitempiä ja näin ollen antavat enemmän suojaa. Ilmeisesti räystäspääskyn vaistonvaraista pesimäpaikan kaavaa vastaa suhteellisen tasaiselta alustalta nouseva, jyrkkäseinäinen kohouma. Vastaava ilmiö on todettavissa päätypesien suhteen. P esimäkallio lä hempää nähtynä. J tse asiassa nykyiset rakennukset säännöllisine muotoineen vastaavat jonkinlaista räystäspääskyn y linormaalia (>>supernormali>) pesäpaikan kaavaa. Mm. Vastaavasti myös peltoaukeamalla sijaitseva rakennus on ympäristöä korkeammalla ja mahdollisesti tarpeeksi kaukaa katsottuna jossain määrin muistuttaa kalliota. Jonkinlaisen pienoismallin saamme pesimäpaikan kaavasta, jos katselemme esim. Valok. pöydällä olevaa tulitikkulaatikkoa. Peiponen . kuvio 2), jotka suorastaan houkuttelevat rakentamaan. Ehkä eniten linnojen ja kirkkojen tornit muistuttavat räystäspääskyn luontaisia pesimäpaikkoja, ja etenkin silloin kun ne on rakennettu kivestä tai savesta (vrt. Niinpä monimuotoisten kalliopesien joukosta voimme löytää sekä sivulta että alhaalta katsottuna räystäspesien mallisia tyyppejä
Haluaisin väittää, että tapahtuma on vieläkin yksinkertaisempi ja helpompi käsittää, jopa siinä määrin, että edellä esitettyjen näkökohtien perusteella jossakin mieluummin kantakolonian läheisyydessä sijaitseva rakennus suorastaan houkuttelee räystäspääskyä rakentamaan pesänsä sen suojaan. Lind 1960), viimeisinä pesinnän aloittaneet parit siirtyivät ihmiskäden rakennelman suojaan, jossa ehkä lisäksi oli myös runsaampi hyönteisvarasto ravinnoksi. Mikäli se oli vähänkään sopiva, niin melkoisella varmuudella räystäspääskyt kävivät sitä katsomassa ja tarkastamassa mahdolliseksi pesä paikaksi (ks. lus) reaktioista munien täplikkyyttä kohtaan (Koehler & Zagarus 1937) ja meriharakan (H aematopus ostralegus) epätavallisen suurien munien suosimisesta. Pesää valaistu keinotekoisesti kuvan ottohetkellä. A. Lind 1960). Lind.. Vietinghoff-Riesch 1955). ja kalliot sekä toisaalta joen rantojen saviseinät sekä arojen erosiolaaksot (CJ. Valok. Olettakaamme, että kauan sitten jonkin luonnonvaraisen pesimäpaikan läheisyyteen äkkiä nousi ibmisasumus. Pesimärakennus samalta etäisyydeltä kuin kallio edellisessä kuvassa. E. Jos nyt sattui varsinaisella pesimäkalliolla olemaan tilan puutetta, kuten sangen usein on laita (ks. Mutta miten on laita räystäspääskyn. Siirtyminen ihmisasumuksiin on ollut suhteellisen yksinkertainen tapahtumasarja. Toisaalta tunnetaan tapauksia, että nykyinen kulttuurikanta voi ruveta pesimään kallioilla, kuten Tyrolin Alpeilla, jossa Hoffman (1927) totesi kylän rakennusten tuhouduttua pääskysen tehneen, ja mikä ihmeellisintä, myöskin jääneen sinne seuraaviksi vuosiksi, vaikka kylä rakennettiin uudelleen. Yhtenä osatekijänä siirtymistapahtumassa on ilmeisesti ollut vaikuttamassa myös populaatiopaine, joka pakottaa 106 myöhään pes1m1sen aloittavat parit siirtymään yhteiskunnan reunaosiin tai sen ulkopuolelle. Tervapääskyllä (Apus apus) vastaava ilmiö on varsin selvä. Siirtyminen sintään kulttuuripeRäystäsja haarapääskyn nykyisin yleisintä pesimämuotoa kulttuuripesintää täytyy pitää varsin uutena ilmiönä, vaikka olettaisimmekin, että siirtyminen ihmisasumuksiin on tapahtunut samanaikaisesti ensimmäisen talon rakentamisen kanssa. Haarapääskyn alkuperäisiä pesimäpaikkoja ovat olleet toisaalta merenrantojen luolat, kolot
Poikasten vartuttua lentokykyisiksi myös monet alkuperäisen kallioyhteiskunnan yksilöt >>halusivat>> auttaa emoja poikasten lentoon houkuttelemisessa ja täten niidenkin mielenkiinto heräsi uutta pesäluonnonpuiston pesäpaikoilla räystäspääskyt osoittautuivat suhteellisen pelottomiksi, suorastaan välinpitämättömiksi ihmistä kohtaan. Lind. E. Valok. Samalla kun pystyseinäisten rakennusten lisääntyessä räystäspääskyn p13simis107. Sain tarkkailla pesiä kaikessa rauhassa jopa kahden metrin etäiLähikuva kahdesta riiys Läsp:i.äskyn p asästä. Toisessa emo parhaillaan ruokkii poikasia, toisen p esän poikas ten tirkistellessä lentoaukos ta. paikkaa kohtaan. Toisaalta emot ohjasivat poikasensa niiden ensimmäisillä lennoilla pienille kallion kielekkeille lepäämään, ja täten nämä saivat tutustua kantavanhempiensa elinympäristöön. Sopeutumisvaikeuksia tuottavana tekijänä voitaisiin ajatella räystäspääskyn suhtautumista ihmiseen alkuperäisillä pesäpaikoillahan tämä hyvin harvoin näyttäytyy. Mutta käydessäni Mallan syydeltä lintujen siitä lainkaan häiriintymättä jatkaessa toimintojaan. Ilmeisesti tottumattomuus ihmisen alinomaiseen läheisyyte_en ei sekään ole ollut esteenä räystäspääskyn siirtymisessä pesimään ihmisasumuksiin. A. A s u i n a l u e e n m u u t t u m i n e n
Luonnon Tutkija 59, 151 152. 60, 652. Ornithol. Terra 1917, 73 90. Kirjallisuus Emlen, J . Acta Soc. Jos oletamme nykyisin tunnetut luonnonvaraiset pesimispaikat leviämiseit lähtökohdiksi, niin silloin räystäspääsky on voinut tulla maahamme naapurialueilta kaikilta muilta ilmansuunnilta kuin idästä. Vögel 13, 1 19. Koehler, 0. Vietinghoff-Riesch, A., 1955, Die Rauchschwalbe. Zagarus, 1937, Beiträge zum Bru tverhalten des Halsbandregenpfeifers ( Charadrius h. Marburg. Soc >>Vanamo,> 21:2, 1 123. Wilso n Bull. , 1960, Zur Ethologie und Ökologie der Mehlschwalbe, Delichon u. Acta Soc. Montell , J ., 1917, Fågelfaunan i Muonio socken och angränsande delar af Enontekis och Kittilä socknar. 33 , 77 96 . hiaticula L. urbica (L.). o. Beitr. Tinbergen, N., 1948, Social releasers and experimental method required for their study. Monatsber. On hyvinkin mahdollista, että koko etelä-Suomen ihmisasumuksiin pesivä räystäspääskykanta on peräisin muualta, sillä maamme eteläosissa on käsitykseni mukaan harvoja jos yleensä lainkaan räystäspääskyn pesäpaikoiksi sopivia kallioita. Joka tapauksessa on selvää, että räystäspääsky, samoin kuin haarapääsky (Hirundo rustica) on suuresti hyötynyt uusien pesimismahdollisuuksien ilmestymisestä. Lincl, E. Fauna Flora Fenn. ). T., Jr., 1952, Social behavior in nesting Cliff Swallows. Fauna Flora Fenn. Zool. Condor 54, 177 199. Fortpfl. Ja sama ilmiö on vielä nytkin vaikuttamassa monilla palearktisen alueen seuduilla, joilla asutustoiminta on vielä alkuvaiheissaan ja leviämässä. Näiden kannat ovat vuosi vuodelta kasvaneet, ja esiintymispaikat vastaavasti lisääntyneet suoranaisessa suhteessa asumusten lukumäärän noustessa. mahdollisuudet ovat ylivoimaisesti parantuneet, on lajin esiintymisalue muuttunut erillisistä kalliokarmoista yhtenäiseksi levinneisyysvyöhykkeeksi. 108 Finnilä, C., 1917, Längs Utsjoki och Kevojoki dalfören. Siloola, T., 1955, Lintuhavaintoja Utsjoelta (InL). Berlin.. Suomalainen, E. bio!. 136 pp. Koskimies, J ., 1956, Zur Charakteris tik und Geschich te der nistökologischen Divergenz beim Mau ersegler, A pus apus (L.), in Nordeuropa. Hilden 0., 1960, Retkeilijän lintuopas. 0ikos 1, 157 17!1. Helsinki . W., 1912, 0rnithologische Beobachtungen während einer Reise nach Lapponia Enontekiensis im Sommer 1909. 37, 1 74 . Ann. Hoffmann, B., 1927, Eine neue Felsensiedlung von Mehlschwalben. 244 pp. & A. Soärdson, G., 1949, CompetiLion and habitat selection in birds. A .. 0rnis Fenn. Schnurre, 0., 1921, Die Vögel der deutschen Kulturlandschaft. 30'1 pp. 44, 1 260. 35, 43 45
kriiik ... Äkkiä sen muoto muuttuu, ja kuin kivi se putoaa alas maata kohti. Kuninkaan silmät katsovat runnellusta ruumiista suoraan saalistavaan petoon, joka ryntää kohti ajattelematta, tuntematta mitään erikoista. Raskas lintu, kotka, erämaan valtias takertuu käyrillä kynsillään paksuun latvaokseen ja heittää pyytämänsä saaliin pesassa hautovalle naaralle. (Edellä julkaistu kirjoitus palkittiin parhaana Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämässä luonnonsuojeluaiheisessa kirjoituskilpailussa opettajainMlmistuslaitoksissa (), 1960.) 109. Taivaalla näkyy hiljalleen eteenpäin lipuvan linnun musta siluetti häikäisevää auringon huntua vasten. Ihminen ei osannut pysäyttää kehitystä omalta osaltaan. Kuluu hetki. Korkean lakkapäähongan latvasta lähtee ankara viuhina kiitämään siniseen äärettömyyteen. Hetken päästä häivähtää varjo hongan juurella. Honka huojahtelee hitaasti. yt. Pitkän matkan päästä ryteiköstä katsovat toiset silmät. Erämaajärven reunamilla rupeaa äkkiä elämään. Kaksi raskasta rysähdystä hongan juurella. Toinen luoti lävistää kuninkaan puolison. >> Kimeä kirkuna risteilee ryteikössä, kimmahtelee kallioista ja painuu viimein syvälle rahkasammalikkoon. Se leijuu korven keskellä olevan sinisen pälven reunamilla, erämaajärven, joka on hiljainen ja tyyni kuin hauta. Kiikarikiväärin musta piippu osoittaa vapisematta hongan latvaan. Se sallii vain harvat äänet, jotka luonto itse on kehittänyt. Viimeiset kotkat Reijo Pääkkönen Taivaan sininen kuulaus väreilee mustan korpiryteikön yllä. Kotka tietää olevansa viimeisen kuningassuvun ainoa valtias. .. >>Kriii.k . Ne kiiluvat omituisen kiihkon vallassa. Kerran oli sitten tuleva sekin aika, jolloin oli tuhoojan vuoro väistyä voimakkaamman lajin tieltä. Itse varmuus on asettunut piipunperän taakse. Pistävät silmät tarkkaavat herkeämättä ympäristöä. Olihan tuhottu taas vain eräs laji. Mutta nyt oli tuhottu vasta viimeiset kotkat. Hiljaisuus viettää vanhuudenpäiviään täällä tietäen, että sen on kuoltava tultuaan täältä karkoitetuksi. Erehtymättä maalista sinkoutuu lyijynpala kotkaa kohti. Oikea asento, oikea matka, kaikki reilassa
Ceylonilla ovat norsut laajenevan maanviljelyksen tiellä. Julkaisemme ohessa käännöksen eräästä kirjan 21 artikkelista ja suosittelemme kaikille ruotsinkielen taitoisille jäsenillemme tutustumista tähän erinomaiseen teokseen kokonaisuudessaan. \__ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Norsut katoavat jättiläiset Bengt Sjögren Itä-Afrikassa tappavat salametsästäjät vuosittain tuhansia norsuja mitään keinoja kaihtamatta. Nairobin riistaja kansallispuistoviranomaiset arvioivat vuosittain lähes. Tässä ei kuitenkaan vielä ole kaikki. Kirja ilmestyi kuluneen kesän loppupuolella Albert Bonnierin kustantamana ja sen nimenä on >>De sista av sin art>> (lajinsa viimeiset). Ne olivat kaikki tavanneet kohtalonsa sadekauden aikana, jolloin seudun norsulaumoilla ontapana kokoontua juuri sille alueelle, jonka salakytät muuttivat kauheaksi tappotantereeksi. Ruotsalainen luonnonsuojelukirjailija Bengt Sjögren on kirjoittanut kirjan eläimistä, jotka nykyisin ovat sukupuuttoon kuolemisen partaalla. Täydellinen sukupuuttoonhäviäminen ei tosin vielä uhkaa norsuja, mutta e.m. Keniassa, Brittiläisessä Itä-Afrikassa sijaitsevasta Tsavon kansallispuistosta löydettiin 1956-57 jättiläismäinen norsujen >>hautausmaa>>. Vaikka tämä toistaiseksi onkin törkein tämänlaatuinen tapaus ei se kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Itä-Afrikassa olisi aikaisemminkin esiintynyt salametsästystä. Mutta se ei suinkaan ollut syntynyt luonnollisella tavalla. kahdella alueella vallitseva tilanne osoittaa, mikä näitä suuria eläimiä odottaa tulevaisuudessa, kun tilat Afrikassa ja Aasiassa käyvät vielä ahtaammiksi ... Tutkimuksia jatkettaessa löytyi yhä lisää norsunraatoj a, ja virallisella taholla arvioitiin viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana Tsavon puistossa ja sen välittömässä läheisyydessä tapetun laittomasti vähintään 3000 norsua vaikka kannan arvioidaan kaikkiaan käsittävän korkeintaan noin 4000 eläintä ... Löytö käsitti salakyttien am110 pumien 1280 norsun jäännökset verrattain suppealla alueella Galanaja Tanajokien välisellä alueella. Myrkkynuolia on käytetty kauan, >>Uutuuksiin» kuuluvat teräslanka-ansat. Taru norsujen salaisista hautausmaista, joihin ne vaeltavat tuntiessaan kuoleman lähestyvän ja joihin vuosituhansien kuluessa on kerääntynyt suunnattomia määriä norsunluuta se on vain tarua ja pysyy sellaisena
On myös selvää, että kaikenlaisen suurriistan lihan kysyntä kasvaa suhteessa väestön lisäykseen. Yhdellä ainoalla tarkastuskierroksella, joka suoritettiin muutama vuosi sitten, tapasi vartiohenkilöstö Serengetipuistossa peräti 1036 tällaista ansaa riistan käyttämien polkuj en varrelta ja sen lisäksi löydettiin hamppuköydestä punottua aitaa yhteensä 30 kilometriä. Muista eläimistä metsästetään pitkäjalkaista kirahvia sangen innokkaasti, sillä sen pitkät jänteet soveltuvat erikoisen hyvin jousenjänteiksi. Tanganjikan kansallispuistojen johtajan P . Että norsuj en tapauksessa liha houkuttelee vähemmän, käy ilmi siitä, että Tsavo-puiston sala-ampujat tuskin ovat käyttäneet hyväkseen muuta kuin norsunluun. Kuivattu liha, biltong, on muodostunut kaikkialla Itä-Afrikassa tärkeäksi kauppatavaraksi. Tietenkin viranomaiset ovat ryhtyneet mahdollisimman tehokkaisiin vastatoimenpiteisiin. Suurin osa joutuu niiden intialaisten välittäjien taskuihin, jotka pitävät keskuspaikkoinaan rannikkokaupunki Mombasaa ja Sansibarin saarta ja hallitsevat Itä-Afrikan mustaa pörssiä. Eivätkä aina edes sitäkään. Keskimäärin joka viidennellä löydetyistä ruhoista olivat jopa syöksyhampaat tallella ... Tokkopa se edes riittää. Sen jälkeen niitä on helppo seurata ja tehdä niistä loppu. Norsut joutuvat silloin pakokauhun valtaan ja ryntäävät suin päin tulen läpi jolloin niiden paksut polkuanturat palavat rikki. Muissa tarkastuksissa on saatu >>saaliiksi>> jopa piikkilanka-aitaa, ja kerran yllätett iin Kimalin alueella Tanganjikassa kokonainen yhteensä 300 henkeä. Pelkästään heinäkuusta 1956 elokuuhun 1957, jolloin Keniassa 111. G. Molloyn käsityksen mukaan vähintään 150 000 eläintä vuosittain on viime aikoina joutunut salametsästäjien saaliiksi pelkästään suuressa Serengetin kansallispuistossa, jossa v. 250 000 eläimen joutuvan alkuasukas>>poar.herien» uhreiksi Keniassa, ja Tanganjikasta on mainittu sama lukumäärä. Myrkkyä, jota kutsutaan ouabaijoksi, valmistetaan eräästä rannikolla kasvavasta oleanteripuusta ja sitä, kuten muitakin tavaroita, välittävät alkuasukkaille intialaiset kauppiaat. Mutta eniten käytetään myrkkynuolien ohella nykyisin kuitenkin t eräslankaansoj a. Suuria summia luisuu näin pois jopa sala-ampujien käsistä, jotka muutenkaan eivä saa kuin murto-osan hankkimansa norsunluun hinnasta tai siitä voitosta, mikä lopulta saadaan niiden sarvikuonojen sarvista, joita tapetaan pelkästään komean päänkoristeen vuoksi. Toisinaan sattuu, että vaeltavat ryhmät, jotka elättävät itseään salametsästyksellä, sytyttävät tuleen pensaat ja ruohikon lepäävien norsulaimojen ympäriltä. Tämä on kuitenkin Itä-Afrikan salametsästyksen inhimillisin muoto. Salametsästystä ei nimittäin harjoiteta tuliaseilla alkuasukkailla ei ole oikeutta omistaa sellaisia vaan parhaassa tapauksessa jousella ja myrkytetyillä nuolilla. Suuressa ketjussa kulkien ja kovasti meluten pakotetaan nimittäin riista näihin piikkilankatai hamppuköysiaitauksiin, joihin eläimet helposti sotkeentuvat ja tarttuvat kiinni. 1958 suoritetun >>väestölaskennan>> mukaan on enää jälj ellä tuskin 400 000 eläintä niistä miljoonista, joilla ennen oli tapana oleskella muinoin niin runsasriistaisella Serengeti-aavikolla
1959. >>Waliangulu on pieni, Kenian sisemmällä rannikkoalueella elävä heimo, joka jo kauan on elätt änyt itseään villieläinten metsästyksellä>>, kirj oittaa eräs asiantuntija Nairobissa ilmestyvässä aikakausleh dessä >>Wild Life>> v. Se olisi myös suhteettoman vaikeasti toteutettavissa jo siitäkin syystä, että riistansuojelu ja kansallispuistot ovat valkoihoisten uudisasukkaiden keksintöä, eivätkä nämä ilman muuta voi odottaa saavansa tukea pyrkimyksilleen ,, ~r i, Itä-Afrikassa ovat salametsästäjät kauan käy ttänee t myrkkynuolia. Nykyisen järjestelmän vallitessa saavat nämä alkuasukkaat surkuteltavan vähäi; sen hinnan tuotteistaan. Tähän s_uuntaan työskentelee jo itäafrikk alainen riistansuoj eluj ärj estö >>Kenya Wild Life So,-,iety>>, joka myös on laatinut koesuunnitelman erästä sellaist a aluetta varten, missä tilanne on kaikkein kriitillisin. Myöhemmin on suoritettu lisää takavarikkoja, niin että jo vuonna 1958 oli takavarikoitu yhteensä 12 600 kiloa norsunluuta mikä kuitenkin vastaa vain pientä osaa niistä tuhansista norsuista, jotka muutaman vuoden aikana on tapettu rauhoitusalueilla. Täten Waliangulu suorastaan tuhoaa oman olemassaolonsa edellytykset>>. Yks in Keniakin on huomattavasti suurempi kuin Ruotsi ja Tanganjika on suunnilleen kaksi kertaa sen kokoinen, niin että on itsestään selvää ett ä todella tehokas vartiointi tulisi erittäin kalliiksi. >>Aivan viime aikoihin saakka he metsästelivät vain hankkiakseen ruokansa ja peittääkseen omat välttämättömät tarpeensa, mutta nyt he ovat aloittaneet kaupallisen metsästyksen suuressa mittakaavassa, toimittavat norsunluun ja sarvikuonon sarvet hyvin organisoidulle aasialaisten ostajien piirille ja jättävät uhriensa ruhot hyeenojcn ja korppikotkien ruoaksi. Valok. Camera Press, Lontoo. 11 2 alkuasukkailta, jotka mahdollisimman nopeasti haluaisivat kokonaan vapautua valkoisten ylivallasta. suoritettiin suurpuhdistus, takavarikoitiin sieltä 7750 kiloa norsunluuta ja 230 kiloa sarvikuonon sarvia, ja saman ajanjakson kuluessa onnistuttiin vangitsemaan 429 sala-ampuj aa. Mutta on otettava huomioon että kyseessä ovat valtava suuret alueet. Eräs mahdollinen ratkaisu olisi, ett ä nykyiseen >>kieltopolitiikan>> sij aan uusittaisiin säännökset siten, että ne eivät ainoastaan suojelisi riistaa, vaan myös merkitsisivät alkuasukkaiden elinehtojen parantumista. Parhaassa tapauksessa lähettävät intialaiset ostajat heidät matkoihinsa maksettuaan heille noin 120 kruunua (7200 mk) norsun syöksyhammasparista, kun oikein hyväksikäytetty norsu on vähintään 1500 kruunun (90000 markan) arvoinen! Mikäli Waliangulu-heimon norsunpyynti voidaan laillistaa ja sitä voidaan. Suunnilleen samoihin aikoihin alettiin vartiointia suorittaa ilmast a käsin, ja täten on pystytty osittain est ämään ainakin suuret ajojahdit
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN AANENKANN ATTAJA J u 1 kai s i j a: Suomen Luonnonsuoieluyhdistys * 1960 19 vuosikerta (Vuosikerrat 114 ilmestyneet vuosikirjoina) * Toimitus: Niilo Söyrinki ( vastaava), Reino Kalliola HELSINKI 1960
.. .. Paavolainen, Eero-Pekka: Hajakuvia Englannin Jintuasem ilta .......... ... ... . . ... . . 3/94 Yhteistoimintaneuvottelu Tampereella ... . 2/53 If aapanen , Antti: Ilveksestä Suomessa ja Skandinaviassa .. ... ..... . . 3/95 Lukijoilta ... . . . ..... . . . . 3/70 Luonnonsuojelualueet ja aluesuunnittelu ... . ... . ... 1/31. . ... .. .. . . .. ....... . ....... : Luonn nystävyyttäkö. .. .. 3/95 Saammeko joutsenen takaisin .... .. . 15. . . 3/85 T enovuo, Rauno: Kyhmyjoutsen kotiutumassa Lounais-Suomen mantereelle 1/24 Vanhojen puiden tarinaa Pohjanmaalta ... . . ... 8. . 1/31 >> Tuli ja me . . . ... . .. ... ... . . . 1/31 B oys, Charles W.: Saippuakuplia ... 4/124 Lahjoitus Ylöjärveltä .. .. . ... . ... .. .... .... 1/31 Eränkäviiä 1957 .. .. . .. . 3/95 Viime hetkessä pelastettu ... . . ... .. . .. . 2/57 Vanhimmat luonnonsuojelulait ........ . 1 /12 Lehtonen, Leo: Pellot ja linnut; Lintujen maataloud elle aiheuttamat tuhot ja niid en torjunta ... .............. 3/95 Joutsente talvihoito .. . 4/116 LUONNONSUOJ ELUN TYÖMAALT A Brander, T. . . . ... .. ... . .. . .. . . ... . . . . .. ... . ... . .. . ... ... . . ........... .. ... .. . . . . . . Sjögren, B engt: Norsut ka toava t jä tti4/'10'1 2/37 3/65 1 /20 2/50 3/77 2/42 4/109 läiset . . . . .. . . 9. 1 /29 Ifalmeila, Hilkka : Ruisrääkkä Virolahdella 3/95 N:o /sivu Heisingin virkistysalueista .. 4/126 Vetoomus ilveksen puolesta . . ... S. . . .. . . .. . . . ..... . ..... ... .. . ... . . SI SA 11 YSlU ETTElO KIRJOIT UKSIA N:o/sivu Fitter, R . . . . ... 1959 18. . . . .. . . . . . . . 3. . . . . . ... . .. ... . ..... . . 'l /4 K alliola, R eino : Vi imeise t v isentit; Bialoviezan kansallispu ·st , Puolassa .. . . . . . . . ... . . ... .. 3/9 3 Kotkan kaupunki ... Linkola , Martti: Ilmeitä Inarin kasvoilla >> Kotka, kiveliöitten kuningaslintu Linkola, Pentti: J alohaukka 1959 ... ..... .. . . . . . ... . . ... . . ... 1/30 Lyhyesti . . 2/56 Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 11. ... ... ... . .. ....... . . : Räystäspääskyn luo nnonvarainen pesiminen ja siirtyminen rak ennuksiin .. . . . . .. . . . . . . .... . . .. . . .. ... ...... ... .. ... . . . . . . ... . ... ... . . 3/90 Ilveksen rau hoittamisesta ....... 3/91 Krunnien luon nonsuojelualue ..... . 1960 4/120 Valkoinen västäräkki valokuvattu ... ... . . ........... . . . ... ... 2/57 Tampereen tiekilpailu . . 2/33 Kansainvälisen luo nnonsuojelu liiton VII kongressi . . . . .. 1/31 EränkäviJä 1958 . . . .. . . . .. ... . 4/121 J äsenten tiedonannot . .. .. . . . . . . '1 /1 >> Uusi metsäs tyslakiehdotus .. . . .. ................... ... . . . ... .... . . 3/94 Salonen , Seppo: Luonnonsuojelutyö Lapissa tehostuu .. .. . . ... . . ... ... . . . ... . . 3. .. 1/30 »Lapin Lu onnonystävät,, perustettu ... . . . 4 / 11 O Söyrinki, Niilo : Kuusamon kosket ja Tornionjoki .. . . . . . . . ... ... 4/123 Koko pitäjä rauhoitettiin R uotsissa ... . . .. . . . t, /125 Camping ja uusi luonnonsu jelulaki . . . . . . . . ... . ..... . 4/118 Kujala, Viljo: Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia (J atkoa) .. .. . . . . A .: Kolarin majavista ... . 1.12. .. 1/28 Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 19. .. ... ... ............. . . .. . ... ... . . . . 3/95 N eitiniemi, A. ... . .. .. . ... . 1960 3/89 Uusi luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 16 . . . ... . . .. .. 4/126 Ilves Nokialla . . Metsäs Lyslaki ja luonnonsuoj elu .... ... . . . .. . 1/31 Eränkävijä 1959 ... . . ... . ... .. ... . . . 8. ... . . . . ... . 4/121 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomus . . ... . . .. 4/97 Lapin luo nto vaarassa ....... ... . . . ... .. . 1/28 Luonnontieteellinen museo Pallakselle ... . . . . ......... . . Pettersson, Bror: Nokkonen hyötykasvina Pääkkönen, Reijo: Viimeise t kotka t .... . . . .. R.: Metsien linnut ja metsänhoito ... . . . . A .. ..... . . . . . . . . 1960. 2/45 Lind, E. . 3/95 KIRJALLISUUTTA A dler,Irving: Aika ja me ......... 4/124 Luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu 4/123 Luonnonsuojelulakikomitea . 3/95 Kivettynee t aallonjäljet ... . . .. . . . .. . . . . ........... ...... . . . . . ... ...... . . . . ... .. .... .. . .. . ... . . . .
... E P. 1/31 NATUR E OF FI NLAND (engl. .. .. . K . .. K . .... N . ... .. .. K . .. 1/31 Petersen, K ai: Muinaiseläimiä värikuvina, arv. . .. ja M .: Serengeti ei saa kuolla, arv. .. .... .. . M. .................. .. .. 1/32, 2/64 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen lintuja kasviretket yleisölle Helsingissä keväällä 1960 .... .... ........ Hämäläinen , Seppo: Heittokalastus Kariniemi-Villamo, Annikki: Metsä elää Lounais-Hämeen Luonto 6 (1959), 2/62 1/31 1/31 1/31 arv. 1/31 S aarnijoki, Sakari: Metsien puut ja ja pensaa t vä rikuvina, arv. .. .. . M . .. . .......... S -ki 2/62 Söderman, Nils Rauno TenOPuo: Ruissalon linnut, arv. .. .. K . .. .. .. ............ .. K . .... .. Suomen Luonnonsuoj eluyhdistyksen jäsen4/127 1/31 3/ 88 4/126 4/126 1/32 merkki ...... UUTISIA YM. .... ... ...... 1961 .............. . Hughes, Donald J .: Neutronin tarina ... .... .. ... .. K . Raittiuskansan Kirjapaino Oy. .... .... .. .. K . .. .. .... .. .. .... .. kielinen referaatti) 1/32, 2/64, 3/96 , 4/128 Helsinki 1960. .. .. .. . ........ . E-P. K. ..... .. K. 1/31, 2/63 Pohjolan luonn onkasvit III .. Tuokko, R eino: Luonnonlait ja arkipäivä Tutkimus Helsingin seudun lähialueen virkistysja luonnonsuojelukohteista 1950 ja 1956, arv. P . M . P . 2/63 M äki, Tauno V .: Ketunpyytäjille ...... . .. .. Grzimek, B . ...... .. J äsenmaksu v . .. .. .. .. J äsenten hankinta 1960 .... K . J äsenten huomioon! .... .... .. 4/127 Gullander, Bertil: Pohjolan päiväp erhoset arv. 1/31, 2/63 Lounais-Hämeen Luonto 7 (1960), arv. ... 1/31 R autapalo, T auno: Kullankaivajat .. .... M . M . .. . .
113. Schack. Buurit hävittiKapmaa n erikoisesta norsurodusta on jäljellä enää parikymmentä eläintä Addo Elephant National Park'issa. Aikaisemmin ovat muuten valkoihoiset metsästäjät olleet eläimistön vaarallisimpana uhkana Afrikassa kuten niin monella muullakin taholla. valvoa niin että pyynti ei ylitä kannan luontaista lisäystä, voivat heimon metsästäjät saada itselleen saaliinsa koko myyntiarvon, jolloin heidän tulonsa kasvavat huomattavasti eikä heidän kuitenkaan tarvitse surmata kuin murto-osa siitä norsumäärästä, mikä nykyisin joutuu heidän myrkkynuoliensa uhriksi. Valok. Puhtaasti tunnepohjaisin perusteluin tai, kuten tähän asti, yrittämällä tehdä suurriistan metsästyksestä ja kansallispuistojen riistasta rikkaiden erikoisuudentavoittelijoiden ja uteliaiden turistiseurueiden yksinoikeus ei ajan oloon päästä lainkaan eteenpäin. Aikakauslehdessä korostetaan erityisesti tässä yhteydessä sitä, että Waliangulun alue, kuten niin monet muutkin Afrikan alueet, soveltuu huonommin karjankasvatukseen kuin alueen alkuperäisen eläimistön järkiperäiseen hyväksikäyttöön asukkaiden luonnollisena Tämä ehdotus sisältää ilmeisesti ainoan mahdollisen ratkaisun riistaongelmaan Itä-Afrikassa, jonka muinaisesta eläimistöstä ei enää ole paljoakaan jälj ellä kansallispuistojen ulkopuolella
He olivat myös vähällä hävittää kokonaan Kapmaan erikoisen norsurodun, josta nyt on elossa enää vain parikymmentä yksilöä pienessä Addo-puistossa (Addo Elephant National Park), jonka 68 neliökilometriä on tarkoin aidattu teräsköysin ja ratakiskoin. Mutta sodan jälkeen on saaren väkiluku kasvanut nopeammin kuin milloinkaan aikaisemmin. Etelä-Afrikassa oli pakko sulkea Addo-metsän viimeiset norsut aitaukseen, jotta voitaisiin suojella seudun hedelmäviljelyksiä, ja on hyvin todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin täytyy samanlaisiin toimenpiteisiin ryhtyä muuallakin, missä norsut viime aikoina ovat jääneet kulttuurin jalkoihin. Hän on myös pelastanut useita eläimiä alueelta, missä viime vuosina on ammuttu 22 norsua pelloilta itse teossa. Valok. Mutta niin hyväätarkoittava kuin hänen menetelmänsä onkin, vaikuttaa se kuitenkin pitemmällä tähtäimellä epäkäytännölliseltä. Camera Press, Lontoo. tällä saarella tavattavalla intialaisen norsun rodulla ollut mitään hätää. Ceylonin pääkaupungin Colombon eläintarhan johtaja on tosin ehdottanut, että olisi pyydyst~ttävä ne norsut, jotka nyt oleskelevat liian lähellä viljelyksiä, ja siirrettävä ne jollekin jäljelläolevalle suurelle metsäalueelle. Siihen aikaan kun aarniometsä vielä peitti valtaosan Ceylonia, ei esim. Asiaan kuuluu että Ceylonin norsuilla tavallisesti ei ole syöksyhampaita, eivätkä ne siten houkuttele voitonmerkkejä tavoittelevia metsästäjiä. Ne eivät ole täysin turvassa edes kansallispuistoissa koska näitä ei ole tar114 Syöksyhampaat väännetään irti ja myydään polkuhintaan. 1951 noin 750:een 50-luvun lopulla. Toisaalta ei liene mitään takeita siitä, että norsut todella pysyvät sielä minne ne viedään, ja toisaalta ei ole mitään varmuutta siitä, ettei myös vielä jäljellä olevia aarniometsiä ajan mittaan raivata vil. peeksi tehokkaasti rauhoitettu ja niihinkin ilmestyy silloin tällöin pieniä viljelyksiä ... Viljelyksen leviämisen seurauksena on norsukanta vähentynyt noin 1000 yksilöstä v. vät Etelä-Afrikasta sukupuuttoon useita suurriistalajeja, ennen kuin he ryhdistäytyivät ja perustivat kansallispuistot, jotka nyt kuuluvat maan huomattavimpiin matkailunähtävyyksiin. Vain näin vahvat aitaukset pystyvät nimittäin estämään norsuja tapansa mukaan suorittamasta pitkiä vaelluksia joita tietenkään ei voida sallia kun maa otetaan viljelykseen. Laajat metsäalueet on täytynyt raivata viljelysmaiksi, missä norsuja -vaikkakin ne oikeastaan ovat rauhoitettuja saa ampua oraiden suojelemiseksi
Sen voi ainakin odottaa säilyvän työjuhtana kotiseudullaan, vaikkakin sen viimeiset aarniometsät kerran muutettaisiin pelloiksi tai hoitometsiksi. Juuri tämän yöelämään siirtymisen ansiosta saattoivat Addomctsän norsut säilyä siksi kunnes ne saivat oman aidatun rauhoitusalueensa ja on hyviä toiveita siitä, että useat afrikkalaiset norsukannat saattavat säilyä samalla tavoin, kunnes mantereen alkuasukasväestö ennättää oppia säilyttämään näin arvokkaan ja tuottavan tulolähteen seuduilla, jotka joka tapauksessa ovat viljelykseen kelpaamattomia. 1959 tekemän päätöksen mukaan rakennettavaksi kansallispuistoksi et_cläafrikkalaisen Kruger-puiston malliin teineen, ravintoloineen ja majoitusmahdollisuuksineen. Tämä osoittaa selvästi, että Afrikan alkuasukkat osaavat arvostaa taloudellisia näkökohtia, jotka ajan oloon ovat ainoat kestävät perusteet luonnonja riistansuojelulle suuremmissa puitteissa. 115. Ceylonin villien norsujen säilymismahdollisuudet huononevat vääjäämättömästi vuosi vuodelta kunnes ainoa mahdollisuus viimeisen pienen kannan säilyttämiseen on eteläafrikkalaisen esimerkin mukainen lauman aitaaminen. jelykseen joko kokonaan tai osittain. Ei kuitenkaan voida väittää että intialaista norsua uhkaisi täydellinen sukupuuttoon kuoleminen ei Ceylonilla eikä muuallakaan. aikaisempi englantilainen Mole Game Reserve-suojelualue uuden hallituksen v. Vastaperustetussa Ghanan valtiossa Länsi-Afrikassa tulee esim . Tai kansallispuistoissa, missä ne houkuttelevat maahan ulkolaisia matkailijoita ja valuuttaa riippumatta siitä saavatko puiston viranomaiset ohjeensa Euroopasta vai toimivatko he itsenäisesti. Ja Afrikan norsut ovat puolestaan osoittaneet suurta sopeutumiskykyä pysyttelemällä kaiket päivät aarniometsien t iheiköissä niillä alueilla, missä niitä met sästetään, ja rajoittamalla ryöstöretkensä vilj elysmaille vuorokauden pimeään aikaan
» Vaarin kuusen>> nimellä se tunnetaan pitäjällä, joka nimi johtuu siitä, että J-1 autaVaarin kuu si L eh timäe llä. Vanhojen puiden tarinaa Pohjanmaalta Vaarin kuusi Lehtimäellä, Ähtärinj ärven itäpuolella maantien varrella maanviljelijä Aarne Sunin metsässä kasvaa kuusi, joka suuresti poikkeaa heimolaisistaan ja herättää siten huomiota. Puuhun, joka paikkakunnalla tunnetaan >>Tusan kuusenw>, liittyy karmea tarina viime vuosisadan puolen Härkösen talon elämästä. Noin metrin korkeudelta haarautuu 12-tuumaisesta tyvestä kolmisenkymmentä käsivarren paksuista haaraa, jotka pituudeltaan ovat keskimäärin 4 metriä. Puun ikää ei tarkalleen tiedetä, mutta lienee se siinä sadan vuoden paikkeilla, kenties enemmänkin. Nyt näkyy kuusessa jo vanhuuden merkkejä, sillä osa latvaoksista on jo kuivunut . Lisäksi se on erittäin sopivalla paikalla, niin että jokainen ohikulkija sen näkee. Täysissä vanginkahleissa ollut murhamies tuli kuusesta alas vasta ajojahdin hilj ennyttyä Tusan talon vaiheilla. 11 6 ahon kymmeniä vuosia sitten manalle mennyt vanhaisäntä Kaappo istui kesäisin hyvin usein sen juurella lukemassa raamattua. Tusan kuusi Alavuden Kirkkojärven lähellä kasvaa yli 200-vuotias tuuheaoksainen kuusi, joka harvinaisen komeana ja maisemallisesti edustavana merkkipuuna on rauhoitettu luonnonsuoj elulain nojalla. Tämä luonnonoikku on niin erikoinen, että se on virallisesti rauhoitettu. Hämätäkseen jälkensä kiipesi mies Tusan talon pihakuuseen ja joutui siellä viettämään murhayötä seuranneen päivän. Aamun jo sarastaessa kuultiin Salmen vuorelta päin omituista kolketta ja kun asiaa mentiin tutkimaan löytyi kahleitaan kiveen hakkaava mies vuoren kupeelta.. Talossa säilytetyist ä vangeista muuan Kankimäki-niminen surmasi yhteisestä sopimuksesta talon isäntäväen syksy-yönä 1882
Tällaiset puut on rauhoitettava ajoissa! H aapareden hiihto mänty Haapaveden Eskolanniemessä on äskettäin rauhoitettu vanha kaunis mänty, josta maanomistaja kirjoitti hakemuksessaan lääninhallitukselle seuraavasti: Mänty sijaitsee Haapaveden Eskolanniemessä ns. Aunonlahden pohjukassa, järven vesirajassa. Ikä muistelmatietojen mukaan lähes 200 vuotta. J( unnia menneille sukupolrille Haapavedellä on toinenkin rauhoitettu mänty, jonka rauhoitusperustelut ansaitsevat tulla julkisuuteen. Puulle kuuluva kunnia kuuluu ennenkaikkea monille menneille sukupolville, joitten suojaava käsitys on säilynyt niin ehyenä vuosisatoja.>> 117. Puu luovutetaan rauhoitukseen ilman minkäänlaisia vaatimuksia, toivossa että sen saama rauhoitusmerkki osaltaan vakauttaa nykyiselle ja jälkeen tuleville sukupolville sen kunnioituksen tunteen joka sille kuuluu, maanja maailman kuulujen hiihtäjiemme Aappo Luomajoesta alkaen harjoittelun ja tulosten todistajana. Porauksen perusteella on puun ikä 320 vuotta. Männylle on muodostunut oma kunnia-arvo siitä, että viime vuosisadan viime kymmenillä paikkakunnalla herännyt hiihtoharrastus (ilmeten silloin tasamaahiihtona) vakautti tämän männyn päätemerkiksi, jonka ympäri ladun päätteessä oli kierrettävä. Tällaisessa ominaisuudessa joutui se olemaan vielä 30-40 vuoden ajan nykyisellä vuosisadallakin. Uuden tien vuoksi vaaranalaiseen asemaan joutunut rnerkkipuu Haapaveden Mieluskylässä. >>Puuhun on kansantarujen mukaan muodostunut kautta vuosisatain herkkiä uskomuksia, joitten valossa puu on säilyttänyt keskeisen ja koskemattoman asemansa miespolvesta toiseen. Puun luovutan rauhoitukseen ilman mitään erikoisehtoj a. Puu on Ainalin kylässä maanviljelijä Aappo Niemelän maalla. Ainoana toiveenani on vain, että puun asema tulisi virallisen rauhoituksen kautta edelleen koskemattomaksi, senkin jälkeeB kun minusta aika jättää
On syytä erityisesti tähdentää, että tällaisilla toimenpiteillä on säännöllisesti kiire. Se on luonnontieteen, kotiseututunteen ja kulttuuritahdon yhteinen, oikeutettu ja perusteltu vaatimus. Lapin läänissä on Oulangan, Pyhätunturin, Pallas-Ounastunturin ja Lemmenjoen kansallispuistot sekä kuusi tieteellisiin tarkoituksiin varattua luonnonpuistoa. 1750 km 2 eli 1.8 % Lapin läänin koko pinta-alasta. Luonnonsuojelun tehtävänä on CJalvoa, ettei korvaamattomia luonnonpiirteitä muuallakaan hävitetä turhaan tai uhrata hyödyn vuoksi, joka on niiden arvoa pienempi. Tämä työ on maassamme yleensäkin ja nimenomaan Pohjois-Suomessa vasta alkuvaiheessaan. Kun luonnontieteellisten seurojen taholta takavuosina vaadittiin myös Kitkajoen koskien säilyttämistä, selitti valtion vesivoimatoimikunta, että niiden rakentaminen on välttämätön edellytys Kemijoen vesivoimien. Sen sijaan läheisen Kitkajoen koskien, mm. Sen sijaan voidaan vaikeuksitta perustaa pieniä paikallisia luonnonsuojelualueita ja rauhoittaa yksittäisiä merkkipuita, isoja siirtolohkareita ja kauniita lähteitä tai muita ympäristöstään erottuvia ns. Kuusamon koskisodan vuoksi. Vesivoimien rakentaminen on taloudellisesti välttämätöntä, mutta kun sekään ei pysty energian tarvettamme tyydyttämään, vaan tulevaisuudessa on joka tapauksessa siirryttävä myös muiden energiamuotojen käyttöön, on täysi syy säilyttää osa Lapin vesistöistä luonnontilassa. Lapin läänissä on tällaisia rauhoituksia tällä hetkellä vain 28. Käynnissä oleva Kemijoen rakennustyö tulee suuresti muuttamaan Lapin luontoa. Kansallisja luonnonpuistojen suuruusluokkaa olevien uusien alueiden rauhoittamiseen ei ymmärrettävästi ole ei ainakaan taloudellisesti tuottavien maiden osalta suuria mahdollisuuksia. Nehän eivät missään tapauksessa voi käsittää kuin pari prosenttia Lapin läänin alueesta. luonnonmuistomerkkejä. Lapin luonto vaarassa Reino Kalliola Lyhennelmä Lapin 1,· ulttuuripäivillä ROCJaniemellä 5. 11. Mutta tästä alasta on vain pieni osa tuottavaa metsämaata, suurin osa on taloudellisesti arvotonta tunturia ja suota. 0ulankajoen kosket, joista tunnetuin on Kiutaköngäs, saatiin pelastetuiksi Oulangan kansallispuiston rajojen sisälle. 11 8 Luonnonsuojelu ei kuitenkaan voi rajoittua vain luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamiseen. maamme komeimman vielä vapaana pauhaavan könkään Jyrävän, rakentaminen on siirtynyt vain ns. Niiden määrä olisi nopeasti moninkertaistettava. Näiden alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on n. Kaikkia arvokkaitakaan luonnonmuodostumia emme voi valitettavasti pelastaa, mutta paljon on myös sellaista, mikä helposti voidaan säilyttää, kun siihen vain ajoissa kiinnitetään huomiota. Se vauhti, millä maisemamme nykyisin muuttuvat, kiihtyy jatkuvasti. Se merkitsee luonnonsuojelun kannalta suurten arvojen menetystä. 1960 pidetystä esitelmästä
Myös teknikkojemme tulisi tuntea vastuuta Suomen luonnonvarojen käytöstä eikä esittää tällaisia harhaanjohtavia tietoja. Ns. Tornionjokilaakson paikallinen väestö tuntuu tätä heidän kotiseutunsa kokonaan mullistavaa hanketta vastustavan, mutta on pelättävissä, että heidän mielipiteensä ei paljon paina, jos tämäkin rakentaminen selitetään teknikkojemme taholta valtakunnan energiatarpeen tyydyttämisen edellyttämäksi välttämättömyydeksi. suoj ametsinä metsänrajan siirtymisen estämiseksi. Kuten tunnettua, nyt tehdään jo suunnitelmia Tornionjoenkin vesivoimien ra1rnntamisesta yhteistyönä Ruotsin ja Norjan kanssa. Ja kuitenkin paikallisella väestöllä, ja nimenomaan juuri sillä, tulisi olla sanomisen sijaa tällaisessa asiassa. 119. Suojametsävyöhykkeessä meillä on vielä koskemattomia ikimetsiä, ja juuri alkuperäisen luontonsa ansiosta taka-Lappi on kaikkien luonnonystävien ja tutkijain sekä matkailijain ja retkeilijäin kansainvälisestikin tunnettu paratiisi. Sen vuoksi on erinomaisen tärkeää, että katoavasta luonnonmaisemasta säästetään kaikki, minkä tuhoutuminen ei ole välttämätöntä. asutusja talousseutuj en kulttuurimaiseman siistimiseen ja kaunistukseen istutuksilla ja muilla tavoilla, ovat tiet myöhemminkin avoinna. Nyt Kemijoen"rakentaminen on niinkuin tiedämme edistynyt niin pitkälle, että tältä perustelulta on pohja poissa. Mutta jos ne ylimitoitetut suunnitelmat, joita on tehty Inarin metsäCJarojen käyttämiseksi, toteutetaan CJastoin metsäalamme asiantuntijain esittämiä CJaroituksia, on nämäkin koskemattoman luonnon jäännökset muutamassa CJuosikymmenessä tuhottu. Mutta alkuperäisen luonnon viehätystä ja raikkautta ei hoidetuinkaan kulttuurimaisema kykene korvaamaan, biologisista arvoista puhumattakaan. Tunturialueella ja pohjoisilla metsänrajoilla niitä on säästetty myös ns. Lapin luontoa uhkaavat nykyään muutkin vaarat. Rakentamisesta koituisi suuria taloudellisia haittoja kalastukselle, uitolle, poronhoidolle ja muulle elinkeinoelämälle, kulttuuriarvoista, luonnonsuoj elusta ja matkailusta puhumattakaan. Toteutettiin niistä mikä tahansa, se merkitsisi jälleen korvaamattomien luonnonarvojen menetystä. Sillä on toki oma elämänsä ja elämisen oikeutuksensa. Rakentamistavasta on esitetty kolme vaihtoehtoa. Näihin aikoihin asti ovat taka-Lapin metsät suuressa määrin säästyneet nollarajan takaisen sijaintinsa ansiosta. Tämä on varsinaisen luonnonsuoj elun suuri tehtävä. Kysymys Kitkajoen koskien rakentamisen CJälttämättömyydestä on ilmeisesti syytä ottaa CJielä kerran perusteellisesti harkittaCJaksi. Lapissakin kulttuurimaisema voittaa jatkuvasti alaa ja sen kasvoja on täysi syy hoitaa. f rakentamiselle. Eihän Lappi saisi olla mikään Suomen sisäinen siirtomaa, eräänlainen raakaaineCJarasto ja CJoimanlähde, joka on olemassa CJain muuta CJaltakuntaa CJarten. maisemanhoitoon, so
Puumainen kataja. 10. Lehti m ä k i. Keravuori, Kivinummi. Hausjärvi, Äijälä. 10.11. Isonkylä, Riiko . Sulkava, Majamaa. Isonkylä, Koivumäki. Lh:n p. Pänkälä. 250 v. 4. Vanha 120 mänty. Maanomistaja: maanviljelijä Aarne Suni. 1960. 1960. Lh:n p. 1. 1960.. 3.11.1960. o u s i aine n. Maanomistaja: maanviljelijä Heikki J aakkola. 10. >>Somerojan lähdeo lähiympäristöineen (n. Kaksihaarainen lakkapäinen mänty. 8.1. Valok. 11. 1960. Vanha luonnonvarainen lehmus. 3. A I a v u s. 1960. Maanomistaja: maanviljelijä Heimo Jaska. 1. Asetus n:o 210/29. Maanomistaja: maanviljelijä Heikki Kirvelä. Lh:n p. 1960. ummi, Kirvelä. Langinkosken puistoalue. Maanomistaja: maanviljelijä Toivo Mikael Äijälä. 10. N. Maanomistaja: Varsinais-Suomen mielisairaanhoitopiirin Kuntainliitto (Halikon Piirisairaala) . Lh:n p. Lh:n p. 15. Kartiomainen kuusi. 27. Lh:n p. 0,5 ha). Maanomistajat: maanviljelijät Sauli ja Arvo Maj amaa. 10. •>Räkkymäntyo (>>luu tamänty,>). vanha lakkapäinen mänty. Mahala, Palsala. Lh:n p. 1960. 9. 22. 12. 19. Lippo, Mäkiaho. Maanomistaja: maanviljelijä Frans Rekola, Lh:n p. 1. Lh:n p. 1960. L e mu. Moijoinen, Jaska. Luonnonsuojelun työmaalta Rauhoitettu >>Räkkymänty,>. Metsähallituksen hallinnassa. Vipinen. H a I i k k o. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 16. 10. A n g e I n i e m i. M. Alavus, Sulkava, Majamaa. 1960. Maanomistaja: maanvilj elijä Markku Riiko . >>Vaarinkuusi». H a u s j ä r v i. Lh:n p. 1960. Kuusi. 1960. Puu on tiettävästi Varsinais-Suomen toiseksi suurin puuyksilö. 9. Maanomistaj a: maanviljelijä Hellin Pamppunen. Kotk a, kaup
1960. Maanomistajat: seppä Filemon Oinonen ja maanviljelijä Eino Laitinen. Kairaojan mänty. 1960. 12. Lh:n p. P a avo I a. Vaatimuksiksi alueelle asetettiin, että sen tulisi edustaa Lappia mahdollisimman täydellisesti ja että sen alueelta pitäisi löytyä pesimismahdollisuudet suurille petoja riis talinnuille (maakotka, hanhet) sekä karhuille, sudelle ja ilvekselle! Yhdistyksen jäsenistön keskuudessa on erityisellä huolestuneisuudella pan tu merkille maakunnan luonnon nopea muuttuminen. Edellisessä tilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti uuden suuren luonnon suojelualueen luomises ta Lappiin. Maanomistajat: maanviljelij ä t Fabian ja Elma Savolainen. 7 niinipuuta eli metsälehmusta (2 ryhmää) . 9. Maanomistaja: maanviljelijä Urho Mäkitalo. 1960. Pyhäjärvi, Jaakkola. 1. Langansböle, Langansböle. P erustamistilaisuudelle antoi erittäin toivorikkaan ja luottamuksellisen leiman se, että läänin, maakuntaliiton ja useiden kuntien johtohenkilöt olivat saapuneet kokoukseen ottaen siihen aktiivisesti osaa. Pehkola, Uusi-Osala. 121. Luohua, Mäkitalo. 7. 1960. Harjun mänty. Yhdistys ryhtyi toimintaan järjes tämällä keskustelutilaisuuden, jossa vieraili Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. 12. 12. Kinola, Suvikrouvi. Pehkola, Harju. 1960. Lh:n p. S n a p per t u n a. Lh:n p. Seuraavana oli lu onnonsuojelu aate esillä Lapin kulttuuriviikon aikana. Lh:n p. Maanomistajat: maanviljelijät Aino ja Reino Tuominen. 9. Par'aikaa esillä oleva Rovaniemen kaupungin vaatimus saada korvaus niistä kauneusarvoista, jotka kaupunki menettää veden noustessa Valajaskosken patoamisen johdosta Kemijoessa, tulee saamaan yhdistykseltä täyden tuen ja sen jäsenistön kaikkinaisen kannatuksen. 1. Kinola, Kylänpää. Lapin LuonnonystäCJät ry: n sääntöjen näkyvimmiksi kohdiksi tulivat kaksi pääpyrkimystä, maisemansuojelu Lapin erikoislaatuisissa oloissa ja tarmokas CJalistustyöpyrkimys >>erikoisesti maakunnan luonnonoloihin suuresti vaikuttavien ammattikuntien ja nuorison keskuudessa,>. Kaikki muutokset tapahtuvat kuin kansakunnan selän takana. Lh:n p. Maanomistajat: maanviljelijä t Valde ja Helvi Paldanius sekä Martta P aldanius. kunta. 1.12.1960. Yhdistyksen eräänä tehtävänä on pitää tapahtuvat muutokset kaikkien tietoisuudessa ja tarmokkaasti vastustaa kaikkea tarpeetonta luonnon turmelemista. Mänty. Seppo Salonen Joutsenten talvihoito Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pani syksyllä 1957 alulle muutolta myöhästyneiden joutsenten talvihoidon. Ensimmäisenä talvikautena 1957 -58 jakaantuiva t hoitopisteet seuraavasti: Helsinki, Korkeasaaren eläintarha; T u r k u, kaupungin puutarha; M atk u, Raikon tila; H e i no I a, kaupungin puutarha; H ei no I a n m I k., Vanha-Taipaleen tila; Ta m p e r e, kaupungin puutarha; J o en suu, kaupungin puutarha; u 1 u, kaupungin puutarha; R o v a ni emi, Vanhainkodin maatila. 7. 1-Iattuvaara, Alatalo ja Viisikko. P i e Ii s j ä r v i. Nämä kaikki hoitopaikat ovat sen jälkeen jatkuvasti olleet käytettävissä, joten viime alvena oli joutsenhoitoloita Helsingissä, Turussa, Matkussa, Heinolassa, Heinolan mlk:ssa, Tampereella, Joensuussa, Oulussa ja Rovaniemellä. 1960. Nuutajärvi, Viitossaari. Harvaan asutussa Lapissa ei asutus, kuten muu alla, estä suuria mullistuksia. Puukuja (koivua, haapaa, poppelia ja tammea) , kaksi mäntyä ja kuusi. 9. Viisilrn n petäjäksi nimitetty mänty. Lakkapäinen mänty. Maanomistaja: tilanomistaja Karl Leo Nyberg. 1960. Maanomistajat: maanviljelijät Esko ja Toivo Hakkarainen. Tarkoituksena ei ole kehityksen estäminen, mutta kylläkin sen tuomien haittoj en korvaaminen. 2 kataj aa ja kaksihaarainen visakoivu . 10. 1960 . 9. Lh:n p. Raita. Lh:n p. 1. U r ja I a. Lh:n p. Pyhäjärvi O 1. 27 . 7. Luonnonsuojelutyö Lapissa tehostuu Maamme suurimman läänin luonnonsuojeluasioita hoitamaan perustettiin kesällä Rovaniemellä yhdistys, jonka perustamistilaisuudessa määriteltiin yhdistyksen tehtävät. Lh:n p. Maanomistaja: Pyhäjärven 01. Maanomistajat: maanviljelijät Erkki ja Aune Fingerroos. 26
päivänä tuotiin hoitolaan joutsen, joka kuit enkin oli niin huonossa kunnossa, että se kuoli vielä samana päivänä. 1958 marraskuun 11 p:nä lähetti pol.konst. J . 1959 joulu122 kuun 12 p :nä lähetti pol.konst. J o e n suu, kaupungin puutarha: talvella 1958-59 tuotiin hoidettavaksi yksi joutsen, joka hyvin selviytyi kevääseen ja päästettiin vapaaksi Ilomantsin Koitajokeen. 11. 11. Se kuoli viikon kuluttua. Yrjö Koski-Lammi Virroilta joutsenen, joka elää edele en. Kauko. päivänä 1957 tuotiin hoitoon kaksi joutsenta, jotka selvisivät hyvin talven yli. 5. Valok. 1959 tuotiin hoitolaan joutsen, jonka siipi oli ammuttu (!) poikki olkapäätä myöten. Näistä edellinen oli hyvin heikossa kunnossa eikä sitä saatu pysymään hengissä kuin 23. u I u, kaupungin puutarha: Virne talvena tuotiin hoitolaan kaksi joutsenta, ensimmäinen 26. 12. M a t k u, Raikon tila: ei tietoja. Minään talvena ei kaikissa hoitopaikoissa ole ollut hoidokkeja ja onpa sellaisiakin hoitopaikkoja, joissa ei kuluneena, kolmena talvena ole ollut ainoatakaan joutsenta hoidettavana. H e i no I a, kaupungin puutarha: ei hoidokkeja H ei no 1 a n m I k, Vanha-Taipaleen tila: ei hoidokkeja. Tilanne eri hoitopaikoissa käy ilmi seuraavasta yhteenvedosta: H e 1 s i n k i, Korkeasaaren eläintarha: joulukuun 3. J outsenpari pesällään Suomussalmella. Se jouduttiin lopettamaan seuraavana päivänä. Kolmas päästettiin keväällä Koitajokeen. hoitopaikoille lähetetty vetoomus hoitotoiminnan jatkamiseksi tänäkin talvena. Y rjö KoskiLammi joutsenen, joka elää edelleen. Vain Heinl)lan kaupunki on vastannut kieltävästi vedoten siihen että Heinolan mlk:ssa toimii Vanha-Taipaleen tilan hoitola sekä siihen, että heilfä ei koskaan ole ollut ainoatakaan joutsenta hoidettavana.. ja toinen 8. 12. 5. J älkimmäinen sitä vastoin selviytyi hyvin ja se päästettiin vapaaksi H.. R o v a n i emi, Vanhainkodin maatila: ei hoidokkeja. Viime talvena tuotiin hoitolaan kaikkiaan kolme joutsenta, mutta kaksi näistä oli niin huonossa kunnossa, että ne kuolivat. Turku, kaupungin puutarha: maaliskuun 18. V. 1959 joulukuun 13 p:nä saatiin joutsen pahasti kohmettuneena kiinni Aitoniemestä, jäältä. Kuluvaa talvea silmälläpitäen on kaikille e.m. V. saakka. Tampere, kaupungin puutarha: V
Kuvassamme aallonjäljet kvartsiittilohkareen pinnassa Pyhätunturin kansallispuistossa. Valok. prof. maist. Kalliola. R. Niilo Söyrinki sekä prof. palkinto: Aino Hyypiä, Hämeenlinnan seminaari (aihe: >>Tiet ja luonnonsuojelU») Erityisellä kiitosmaininnalla palkittiin seuraavat: T euvo Lipponen, Turun Opettajakorkeakoulu Raija Halttunen, Hämeenlinnan seminaari Anneli L emmetty, Raahen seminaari Matti Komu, Heinolan seminaari Pasi Vahtera, Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu Lauri Leskinen, Rauman seminaari Marja-Liisa Koskinen, Hämeenlinnan seminaari. Kun nämä aallonmerkit tultuaan yleisesti tunnetuiksi saattavat muodostua erääksi Kolin retkeilykohteista ja kun ne suhteellisen helposti vo idaan turmella, suosittelen esiintymän rauhoittamista Kolin syntyhistorian geologisena muistomerkkinä. Aimo Turunen totesi tämän vuoden parhaat kirjoitukset sekä tyylillisesti että sisältönsä puolesta varsin korkeatasoisiksi. Sijaintinsa puolesta aallonmerkit liittyvät läheisesti Kolin luontoon kuvastaen sen etäistä syntymää. Valtion luonnonsuojelunvalvoja puoltaa lausunnossaan lääninhallitukselle varauksetta anomusta ja korostaa sen erikoislaatuisuutta. Aiheet olivat innoittaneet kirjoittajia osittain merkittäviin kaunokirjallisiin suorituksiin, osittain taas kiitettäviin luonnonsuojelun käytännöllisiä tehtäviä selvitteleviin esityksiin. H eikki W ennervirran asiantuntij alausunto: Nämä aallonmerkit ovat syntyneet kvartsihiekkaan samalla tavalla ja samoissa olosuhteissa kuin nykyisinkin aallonrnerkkien havaitaan syntyvän rantahiekkaan. Kivettyneet aallonjäljet Toivo , A rmas ja A ntti N uutinen Kontiolahden pitäjän Puson kylästä ovat lähettäneet PohjoisKarjalan lääninhallitukselle anomuksen heidän maallaan Kolin vaaralla olevan muinaisia aallonmerkkejä sisältävän kallion rauhoittamiseksi luonnonsuojelulain nojalla. Kolin kvartsiitin aa!Jonmerkeille on erikoista niiden korkea ikä, n. 2.000 miljoonaa vuotta, ja erittäin hyvin säilynyt rakenne. 123. Ikänsä ja selvän rakenteensa takia näitä aallonmerkkejä voidaan pitää harvinaisuutena. Kvartsiitissa aallonmerkit esiintyvä t fossiilien tapaan. Kilpailuun osallistui 13 opettajainvalmistuslaitosta. palkinto: Reijo Pääkkönen, Kajaanin seminaari (aihe: >>Viimeiset kotkat.») 2. Lisäksi palkittiin kunkin oppilaitoksen kolme parasta kirjoittajaa. Palkintolautakunta, johon kuuluivat Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, prof. Palkinnot jakaantuivat seuraavasti: 1. Luonnonsuojeluaih~inen kirjoituskilpailu Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti tänä keväänä jo kuudennen kerran Opetusministeriön myöntämällä avustuksella luonnonsuojeluaiheisen kirjoituskilpailun maamme suomenja ruotsinkielisissä opettajakorkeakouluissa ja seminaareissa. Kilpailu näytti näin hyvin täyttäneen tarkoituksensa innostuksen herä ttäjänä kotiseudun luonnon rakkauteen ja suojelemiseen. Anomukseen liittyy seuraava fil. palkinto: Torsten Rabb, Nykarleby seminarium (aihe: >>Jordbrukaren som natursskyddare») 3. Valter l(eltikangas, lehtori Einar Strandberg ja apu!. Kirjoittajien valittavina olivat seuraavat aiheet: >>Luonnonsuojelu ja maisemanhoito asutuskeskuksissa», >>Mitä koululaiset voivat tehdä pikkulintujen hyväksi>>, &Maanviljelijä luonnonsuojelijana», >>Tiet ja luonnonsuojelm>, »Harjujemme kohtalo>> ja >>Viimeiset kotkat»
1956 antamasta päätökses Lä, jolla Krunnien luonnonsuojelualue virallises ti rauhoitettiin, anna aihetta päätöksen muuttamiseen. Näin on Perämeren ainoa mutta sitä arvokkaampi luonnonsuojelualue, Maaja Ulkokrunnit Iin ulkosaaristossa, vihdoinkin saanut viimeisen pisteen jo lähes neljännesvuosisadan kes Läneeseen monivaiheiseen rauhoitushistoriaansa. Reinilä Oulusta. Nykyään on säätiön johdossa hänen poikansa perämies Erkki Reinilä. Krunnien saarten pinta-ala on yli 300 ha, ja saarten rantavesiä on yhteensä n. Näköala MaakrunnisLa. T. sai 182 räyskänpoikasta renkaansa Tasasenletossa, jossa niitä pesi 104 paria.>> . Oheisena julkaisemme toht. Ulkokrunnissa todettiin useiden merihanhipoikueiden selviytyvän vesille. 1960 arvostellut Suomen Luonto 3:1960:ssa ollu tta Martti Linkolan artikkelia oKotka, kive-Iiöitten kuningaslintm. R. Valok. 1942. Suotta ei alueen omistavan Maakrunni-säätiön taholla olla tyytyväisiä. Naurulokki tulee ilmeisesti lähivuosina lisääntymään alu eella löydettyään Maakrunnin Länsilahden suojaiset karit 8 parin voimalla. Alueella tavattujen lintulajien määrä on nyt 173 tämänsyksyisen merisirri-havainnon jälkeen. Alueesta on pormestari l{ . Branderin kirjoituksen kekonaisuudessaail · sekä Linkolan vastineen.. Brander on Aamulehdessä 6. Lukijoilta Tunnettu luonnonsuojelu mies toht. T. Reinilän kuvaus Suomen Luonnossa v. Kalliola. Ulj aana lisänä on merikotka asustanut alueella useita kuukausia. Krunnien luonnonsuojelualue MaaLalousministeriö on äskettäin antanut päätöksen, jossa se katsoo, ettei Iin kunnan valitus Oulun lääninhallituksen v. Alue on siten suurin ei-valtion mailla olevista luonnonsuojelu124 alueistamme. Rengastuksia on kuluneenakin kesänä suoritettu, mm. 4 000 ha. Perämies Erkki Reinilä ilmoitLaa, että kulunut kesä on Krunneilla ollut linnuston kannalta erittäin suotuisa. >>Esim. Helteen on asiassa kantanut säätiön perustaja ja pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja pormestari K. T . Saarten välinen avoin merenselkä mukaan luettuna käsittää suoj elualue noin neliöpeninkulman laajuisen yhtenäisen, peninkulmaisten vesien mantereesta ja muusta saaristosta erottaman alueen aukean ulkomeren äärellä. 12
Näin sanotaan luonnon vstävien äänenkannattajassa. Luonnon ystävyyttäkö. Kuvaavaa on samassa kirjoituksessa oleva valitus että kotkat eivät seuraavana vuonna tosiaankaan pesineet samassa paikassa, vaan t ekivät pesänsä toisaanne, >>hivenen lähemmäksi kylää>>, missä molemmat kotkat sitten menettivät henkensä poromiesten ampumista luodeista. Mutta viimeisillä kotkillamme luulisi olevan muutakin arvoa kuin intohimoisten valokuvausurheilijain uhrina oleminen. Samalla huomautan, että painovirhepaholainen oli suurentanut kirjoitukseni kotkanpoikasta aika tavalla. Vaikeata sanoa varmasti. Jouduttuani tohtori Branderin ankaran kurituksen alaiseksi haluan tehdä muutaman pikku huomautuksen: Tikkaat tehtiin vaikkei sitä kirjoituksessa mainita etäällä pesästä ja kannettiin hirvittävin ponnistuksin pesäpuun juurelle. T . Alk,uvalmisteIu t olivat tällaiset: >>Tuntikaupalla kilkutamme kirveen ja naulojen turvin kokoon tikkaita kymmenisen metriä korkealla sijaitsevaan risulinnaan pääsemiseksi . Kotkan poikanen ei tällöin ollut syönyt kärppää vielä täysin loppuun . Ammuttu pari taisi sittenkin olla toinen, >>vieras>> pariskunta. P. Kirjoituksen laadin jo keväällä 1960. Tunnetusti petolinnut vaihtavat pesäpaikkaa usein ja monesti vaikeasti selitettävistä syistä. >>Kotka ei syötä kovinkaan taajaan poikasiaail» on kaikkien kotkan elämää tuntevien hyväksymä totuus. Heti rengastuksen tultua suoritetuksi ne raahattiin kauas pesäpaikan lähistöltä. S. Siinä kuvaillaan käyntiä kotk an pesäpuulla, jolloin puolikasvuinen pesäpoikanen rengastettiin ja valokuvattiin perinpohjaisesti. J a toinen johtopäät ös: >>Olisi pitänyt olla paikalla jo pienten untuva,:-ioikasten aikaan, jolloin kotka käy ahkerammin pesällään,>. Valokuvauspiilo oli toki yöllä tyhjänä, mutta koska otettiin huomioon myös se mahdollisuus, että se sellaisenaankin saattaisi pelottaa emolintuja, luovuttiin valokuvan >>metsästämisestä» toisen päivän iltana. Ei ole syytä olettaa, et tä kotkapari saavuttuaan keväällä vanhalle pesälle sitä korjailemaan yhtäkkiä ihmismäisesti muisti >>jaa mutta meitähän häirittiin täällä viime kesänä>> ja lähti pois. Eiköhän vain syynä ollut tuntikausia kestänyt kirveen ja vasaran kalkuttelu sekä kaksi vuorokautta kestänyt valokuvausvahti pesällä. Luen Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen äänenkannattajasta >>Suomen Luonnosta» kirjoituksen kotkasta, >>kiveliöiden kuningaslinnustD>>. Kaksi kokonaista päivää istuu toverini sitt en valokuvauspiilossa v iereisessä petäjässä,, mutta emolinnut eivät ilmaannu näkysille:» J ohtopäätös: >>Kotk a ei syötä kovinkaan taajaan poikastaail». . Viime kesänä näin kotkan liikuskelevan eräällä metsäalueella vanhan pesäpaikan ja ammutun parin pesäpaikan välimailla ja syyslokakuun vaihteessa tapasin samoilla tienoin onnellisen lentopoikueen. Poikanenhan lähti lentoon onnellisesti syksyllä, ja perhe oleskeli pesän tuntumassa myöhään syksyyn. Olisi sopinut lisätä että liia!lisen valokuvaamisenkin seurauksena on moni pesue k oollut nälkään ja emolinnut ovat kerta kaikkiaan hyljänneet pesintäpaikkansa. 125. Ainakin Peräpohjolan ja sisä-Pohjanmaan kot kat sitäpaitsi pesivät usein samaan pesään jatkuvasti, vaikka siitä poikanen tapettaisiin tai metsäsavotta rymyäisi aivan tuntumassa. . Kotkaparin siirtyminen toiselle pesimäpaikalle seuraavana vuonna voi tuskin olla käyntimme aiheuttama. Vaikken ole kuullut ainakaan petolinnun koskaan hylänneen poikasiaan myönnän, että tohtori Brander saattaa kirjoituksensa p e ri a a tt e e s s a kuitenkin olla osittain oikeassa. Suotta kirjoittaja ihmettelee: >>Ties mistä onnettomasta päähänpistosta,> ne olivat hyljänneet vanhan pesäpaikkansa. J onain vuonna ne sitten taas yllättäen vaihtavat pesimäpaikkaa. Ainoa perusteellinen virhe kirjoituksessani olikin kai tieto kotkan häviämisestä kyseiseltä seudulta. Jokainen >>luonuon ystävä•> tietää siis millä tayoin saa "hyviä>> valokuvia lintujen perhe-eläm,istä: kidutt:l:nalla ja kiusaamalla emolintuja ja pieniä poikasia. Brander. M artti L inkola. Maininnan »runsaan metrin korkuisena pesäröykkiössään herrastelevasta vekarasta,> piti kertoa >>runsaan metrin korkuisessa pesäröykkiössään herrastelevasta vekarasta,>
Hans Luther, Helsinki 49 6. Lehden tilausmaksu (ei jäseniltä) on 500 markkaa. Ropolewski, että vanhimmat luonnonsuojelulait ovat peräisin niin varhaisilta ajoilta kuin vuosilta H.20, 1623 ja 1647. Olavi Hilden, Helsinki 55 5. Rahastonhoitaja. 1961 on 400 markkaa. Arja Torvinen, Laukaa 64 Vilho V. U. * Puolalaisessa luonnonsuojelua käsittelevässä aikakauslehdessä toteaa A. Bulletin). Nyt kuitenkin on ollut pakko harkita jäsenmaksun korottamista, koska kustannusten nousu ja ennen kaikkea toiminnan vireänä pitämine vaativat jäsenmaksutuottoj en lisäämistä. JÄSENMAKSU V. Vaarna, Helsinki 64 3. Vuodesta 1952 lähtien sitä on korotettu vain 50 markalla, vaikka muiden vastaavanlaisten järjestöjen maksut ovat samana aikana nousseet tuntuvasti enemmän. huom.), jotta se pitäisi paikoillaan maaperässä olevan hiekan, niin etteivät tuuli ja meren tyrskyt pääsisi katkaisemaan tätä 36 km pituista ja paikoitellen vain 1 km:n levyistä niemimaata. Aarre Laaksonen, Heinola 61 4. N. Erne Karapää, Helsinki 26 Väinö Koivisto, Valkeakoski 26 Näiden lisäksi ovat useat muut jäsenhankkijat saavuttaneet oikeuden hopealusikkaan, joka annetaan kaikille 10 uutta jäsentä keränneille. Ensi vuodeksi tulee yhdistyksen jäsenmaksu kohoamaan 100 mk:lla, mikä jäsenhankkijoiden on syytä pitää mielessä. Sattuupa nyt ensimmäistä kertaa, että kaksi jäsenhankkijaa on samalla tuloksella kärjessä, eikä heillä ole suurtakaan eroa seuraaviin. Kari Pohjaka\]io, Laaksolahti 33 9. Lyhyesti: Ilveksen täydellistä rauhoittamista suositellaan Tampereella pidetyn metsänja riistanhoidon sekä luonnonsuojelun edustajien neuvottelukokouksen julkilausumassa. Jäsenten hankinta 1960 Kuluneena vuonna ovat vanhat tunnetut jäsenhankkijat edelleen pitäneet pintansa, mutta myös uusia innokkaita luonnonsuojeluaatteen levittäjiä on ilmaantunut ja tilaston kärki on edellisiin vuosiin verraten tasoittunut. Siis vuosijäsenmaksu v. (/. 1961 1 Yhdistyksemme jäsenmaksu on pyritty pitämään niin alhaisena, ettei se estäisi ketään jäseneksi liittymästä. Opiskelijoiden ja koululaisten jäsenmaksu jää kuitenkin edelleen 300 markkaan. Niiden tarkoituksena on ollut metsän säilyttäminen Helan niemimaalla (Danzigin lahden länsirannikolla Toim. _______________________________ __) 126. Huomautettakoon samalla niille jäsenille, jotka jo ovat maksaneet ensi vuoden jäsenmaksun, että he lehden mukana saamallaan tilillepanokortilla voivat suorittaa jäsenmaksunsa täydennyksen (100 mk). C. Niilo Söyrinki, Helsinki 27 10. 1961 on 400 mk, opiskelijoilta ja koululaisilta kuitenkin vain 300 mk. Luvut ovat tosin f ennakkolaskennan tuloksia, joten lopullinen tarkistus saattaa vielä aiheuttaa joitakin muutoksia oheiseen kymmenen parhaan luetteloon: 1. Lausumme parhaat kiitoksemme kaikille jäsenhankkijoille, myös niille, joiden hankintatulos ei tällä kerralla yltänyt palkinnoille, ja toivomme, että jokainen yhdistyksen jäsen entistä aktiivisemmin osallistuisi luonnonsuojeluaatteen tunnetuksitekemiseen ja samalla jäsenhankintaan. Jäsenmaksu v. Samaan tulokseen päätyivät myös Suomen Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin jäsenet kevätkokouksessaan. Pekka Borg, Helsinki 47 7. Ilmari Niskanen, Paimio 35 8
Kysymyksessä on laaja tasankoalue, n. Mitä enemmä n idea näyttää olevan ristiriidassa välittömien aineellisten ja paikallisten etu jen kanssa, sitä vaikeampaa sen on saavuttaa pysyvää jalansij aa, olkoonpa se sinänsä kuinka oikeutettu tahansa. Tällaisia ovat ehkä Kreuger-puisto Etelä-Afrikassa ja Albert-puisto Kongossa. Vaikka sen 116 sivulla on 97 mustavalkoista ja 8 värivalokuvaa, ei siinä ole mitään kuvaluetteloa tai -hakemistoa, joten kirja lienee 127. Suurriistan osalta on Afrikka ollut tunnettu erityisen rikkaaksi. Työ kesti kuukausia ja vaati paljon ponnisteluja. 300 km. ykyisin tuosta eläimistöstä on vain rippee t jäljellä, ehkä jokin kym menesosa entisestä , ja ne ovat yksinomaan kansallispuis toissa. ja M. Kirj an yleissuunnitelma on jossain määriP sekava. Teoksen alussa on Ruissalon kartta ja sen jälkeen seuraavilla 11 tekstisivulla esitellään saaren historiaa, kasvillisuutta ja linnustoa sekä saaren merkitystä turkulaisten ulkoilualueena. WSOY 1960 Kun jokin id ea syntyy, kes tää kauan ennenkuin se toteutuu ja hyvin paljon aikaa saattaa kulua, ennenkuin idean konkreettiset tulokset ovat saav uttaneet edes jotakuinkin kestävän aseman. Teos on ehkä hiuka n hajanainen ja katkelmallinen ja paikoin raskastyylinen, mutta nämä seika t jäävät taka-alalle sen asian rinnalla, mistä on kysymys. E-P. Turkulaiset lintujen harras tajat ovat laatineet kuvauksen omas ta >>Iin tu para tiisistaam Ruissalosta ja pannee t pääpainon lintukuville. eräs Afrikan parhaita suurriistan seu tuja. WSOY 1960 . Nils Söderman Rauno Tenovuo: Ruissalon linnut. Mikä on puiston kohtalo juuri tällä hetkellä, ei ole tiedossamme. Kirjallisuutta B. Serengeti-kirja palj as taa meille avoimesti, kuin],a hiuskarvan varassa suurriistan kohtalo Afrik an poliittisesti levottomissa oloissa on. Tulokset ovat mielenkiintoisia ja t ekijöiden matkakirj an muotoon kirjoitettu teos on lukemisen arvoinen. Monien muitten lajien, kuten puhveleiden, kirahvien, norsuj en ja leijonien määrät tuolla alueella jäävät muut<.tmiin sa toihin tai kymmeniin yksilöihin. Se, että paperilla ja matkaoppaissa kerrotaan jostakin eläinpuistosta ei merkitse vielä mitään, julma salametsästys voi siellä silti jatkua. J os puisto jaettaisiin , joutuisivat eläimet vuotuisilla vaelluksillaan osittain puiston ulkopuolelle ja täten suojattomiksi. Tämän jälkeen seuraavat kuvasivut ja lopussa on lajiluettelo saarella tähän mennessä tavatuista linnuista. Tätä riistaa var ten on miltei joka valtioon perus tettu laajoja puisto-alueita, joista monet ovat miltei meikäläisten suurkuntien kokoa, mutta vain harvat näistä puistoista ova t saavu ttaneet turvatun aseman. pitkä, jolla elää melkein 400.000 riistaeläintä, etupäässä gaselleja, gnu-antilooppeja ja seebroja . Miltei kaikk ialla maailm assa on aja tus eläimistö n säilyttämises tä lopulliselta tu holla joka taholle hävitysasein levittäytyvän ihmisen tieltä, lyönyt itsensä läpi, ja su urenmoisia tu loksia on saavutettu , mutta turhaa on kuvitella, ellä saavutukset jäisivät ilman jatkuvaa vaivannäköä pysyviksi. Grzimek: Serengeti ei saa kuolla. J a mikä pahinta, Serengeti-puistoakin uhkaa supistaminen, maata tarvitaan karjanhoitoon, vaik'<a i1meistä on , että karja ei ajan mittaan voi näillä alueilla menestyä. Kenia on ollut. Serengeti-kirja, kuuluisan luonnontutk ijan, Frankfurtin eläintarhan johtajan, yhdessä poikansa kanssa kirjoittama teos kuvailee päivän tilannet ta Serengetin laajassa suojelualueessa, Kenian ja Tanganjikan rajamailla. Tohtori Grzimek poikansa ka nssa otti tehtäväkseen selvittää Serengetin alueella eläirr is tön määrän ja niiden vaellukse t. P
A. Only in the middle-southern part of the cot111,;ry there are quite a number of small nature protection areas and nature monuments on pric,ate land and water (map 2). Lopussa oleva lajiluettelokaan ei käy hakemistosta , sillä se on laadittu meillä nykyisin virallisen v'i'etmoren järjes telmän mukaan, kun taas kuvissa ainakin alkupuolella näyttää pääpiir teittäin noudatetun vanhaa Hartertin järj estelmää ja loppupuoli on vailla mitään systemaattista järjestystä. _J tural nesting of the house martin, Delichon urbica L., and its moc,ing oc,er to buildings). fLuonnonsuojelu n työmaalta• (From the workfield of nature protection). Tilaushinta v. 1960 400 mk. Th e author studied natural nesting in Malla and found that the bird prefers to build its nest in places where there is a base for the nest below with a projecting part of the rock aboc,e. 86 lintukuvassa esitellään 60 lajia, mutta alkuo an tekstissä Ruissalon *tyyppilajeiksi,> mainituista harmaapäätikasta, lehtopöllöstä, sinitiaises ta ja uuttukyyhkys tä on vain viimeksimainittu mahtunut kuvaosaan, ja siitäkin on melko huono kuva. Kuvattu jen lajien joukossa on kyllä pensassirkkalintu , jota Ruissalossa ei ole koskaan tavattu, mutta tämä lienee vain ymmärrettävä vihjaukseksi, etteivä t kaikki muutkaan lintulajit ole Ruissalossa kuvattuja! äistä pienistä puutteista huolimatta on kirja kuitenkin hauska lisä meikäläiseen yleensä tekstivoittoiseen lintukirjallisuuteen ja sitä voi suositella lintujen ystäville uudentyyppisenä paikallisfaunana. Miksei lajiluetteloon ole voitu kunkin lajinimen perään merkitä, millä sivu lla k.o . 1960 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). Ec,en the /orests of Lapland are threatened today . One of the most important ways of protecting nature is the establishment of nature reserc,es. E . M. 128 SUOMEN LUONTO 1 Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 1960 Conten.ts : REINO K A LLI OLA: »Luonnonsuojelualueet ja aluesuunnittelu>> (Nature reserc,es and regional planning). Niilo Söyrinki (vastaava), toht. N:o 3. lajista on valokuva. REINO K A LLI OLA : >>L apin luonto c,aarassa• (The nature of Lapland in danger). >> Vanhojen puiden tarinaa Pohjanmaalta>> (Tales of old trees in Ostrobothnia). K. Osoite: Unionink. Puh. Toimitus: prof. (The last eagles). Jn Finland it is still known to nest in this way in the strict nature reserc,es of K ec,o and Malla in Lapland, and there are some obserc,ations indicating this kind of nesting in Posio a little more sou.th. 40 A, H elsinki. Steep eli/ f s are the original natural nesting sites of the house martin. JiVhen building arose close to the original nesting sites the house martin began to nest under the eac,es as this P.:~!'ided _a similar shelter. A ll of the big nature protection areas in Finland, the national parks (kansallispuisto) and strict nature reserc,es (luonnonpuisto), are situated on state-owned land. 750 square kilometres or 1.8 per cent of the area of Lapland. At /east a part of the waters of L apland hac,e to be left in a natural sta:e. tNATURE OF FINLAND• Th.e organ for the Protectio1i o/ N ature Publishers : T he F innish L eague /or the Protection o/ Nature. K . 622 978. LiiVD : >>R äy täspääskyn luonnonCJarainen pesiminen ja siirtyminen rakennuksiin~ (,Yatarkoitettu vain ajanvietteenä el:iiltavaksi lin tukuvastoksi. They were e tablished in 1938 and 1956 and their total area coc,ers some 1900 square kilometres (map 1). E ditors: Niilo Söyrinki (managing editor) . R. This is a translation of the article >>Elefanterna kolosser på ac,skric,ning•> in the book »De sista ac, sin art~. Other protected objects in L apland count 28. Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. R eino Kalliola . BENGT S JÖGREN : »Norsut katoac,at jättiläiset•> (Elephants c,anishing giants) . t K irjallisuatta» (Literature).. REIJO PAAKKÖNEN: .Viim ei et kolkat. Their total area is 1. The sheltering projection seems to be more c,ital Ihan the base. The number of nature protection objects is now increasing c,ery rapidly as •ho«•n in the figure. They ought to be handled c,ery carefully, as they grow so slowly. The history of four di/ferent protected trees is gic,en ,:n the text, » Vaarin kuusi* (Grandfathers spruce) in Lehtim äki •>Tusan kuusi•> (Tusa spruce) in A lac,us, »H aapac,eden hiihtomänty•> (The skiing pine of H aapa/Jesi), and another pine in H aapac,esi are described. Postisiirto 6882 Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. They ought to be more numerous. The story describes how man may exterminate an animal (the eagle) without any self-condemnation. Kalliola. In Lapland there are jour Natio nal Parks and six Strict Nature R eserc,es. \.... Thus nature protection is quite well represented in national planning, tlte highest lec,el of regional planning, but on the lower lec,el, district planning, where it is often a mu;;t to keep to pric,ate land, there is still c,ery much to do
Helalnkl. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Puh. 622 978 Poetisiirto 6882 Ralttiu.skanlllJl Kirjapaino Oy. Vuosijäsenmaksu 400 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 8000 mk Jäsenmaksuja vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. MulstskBII aina betl Ilmoittaa osoitteen muutoksesta/ "u o ME N LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvi-ja cläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kultuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnon varoja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta