jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan Tilaushinta v. Tilattaessa mainitkaa halu atteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. 1961 500 mk . 10. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koululaiset Ainaisjäsen SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Puhelin 622 978 Postisiirto 6882 Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Niilo Söyrinki SUOMEN LUONNO NSUOJ ELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 a. Erkamo: Suomen kasvisto 1961 Luonnonsuojelun työmaalta 118 Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto 119 Uusia luonnonsuojelualueita Ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 2. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Reino Kalliola. 1961 120 Uusi luettelo rauhoitetuista luonnonsuojelukohteista 120 Luonnonsuojeluaiheincn kirjoituskilpailu 120 Lyhyesti 121 Lyhennelmä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomuksesta v. Sivun ylälaidassa kuvattu SLV:n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. 25. SISÄLTÄÄ: 97 Niilo Söyrinki : Mainokset maisemien ja puistojen pilaajina 100 Tauno Ulvinen: Tuoksumaratli ja Pohjanperä 108 Gustaf Siren: Tuli ja metsä 114 Reino Kalliola: Kymmenen luonnonsuojelun vuotta Lounais-Hämeessä 116 Teppo Vanhanarkaus: Koskiemme kohtalo Uusin tieto Suomen luonnosta 117 V. N i i I o S ö y rinki (vastaava), toht. 1960 123 Lukijoilta Heikki Kangasperko: Metsästäjät ja luonnonsuojelu 124 Leo Lch tonen: Oikaisu Kirjaili.mutta 12:i Heikki Pitkänen: Suuri kalakirja 12:i Torben W . Langer: Päiväperhosten parissa 126 Lounais-H ämeen Luonto 10 ja 11 127 Nils Sonesson: Suuri Puutarhakirja I osa 127 J äsenhankintakilpailu 1961 128 Swnmary Kansikuva: Tuoksuma-ratti (Galium odoratum) Valok. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimitus: prof. 9. Merkin hinta on 250 mk.
N:o4 1961 20 VUOSIKERTA SU O MEN LU O N TO SUOMEN LUON 1 ONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Mainokset maisemien Ja puistojen pilaajina Niilo Söyrinki Mainostaminen kuuluu oleellisesti liike-elämään. Useat viikkolehdet ja muut painotuotteet elävät pääasiassa mainoksista. Esim. Aina ei lain määräystä kuitenkaan ole muistettu noudattaa tai viranomaiset eivät ole 97. Meidän vuonna 1923 annettu luonnonsuojelulakimme määrittelee asian 19. Espanjassa värikkäät, monen metrin korkuiset konj akkipullon kuvat ja saippuareklaamit "koristavat" tienvarsia maaseudullakin ja vuoristoissa on saatettu maalata mainoksia suoraan kallioiden seinämiin. Sitä mukaa kuin kilpailu eri tuottajien ja valmisteiden välillä on kasvanut, on m yös mainostaminen li~ääntynyt. Tällaisen anarkian estämiseksi on monissa maissa säädetty tiukat rajoitukset mainosten asettamiselle luontoon. Tätä pykälää saamme siis kiittää siitä, etteivät eri tupakkaja konjakkimerkit, nylonsukat, kauneussaippuat ja lukemattomat muut tavarat kilpaile keskenään tienvarsillamme ja kirjavoi rantoj amme ja harjujemme kupeita. Sillä on tahdottu säästää maaseutu myös sen kylämaisemat mainoksilta ja niiden kiinnittämistä varten rakennettavi lta laitteilta, jotka pilaisivat maisemakuvan. pykälässään seuraavasti: "Ulkopuolella kaupungin tai muun tiheään asutun yhdyskunnan älköön liikeilmoituksia ulkosalla sijoitettako muuanne kuin sella iseen rakennukseen, jota käytetään asunLOna taikka liiketai työhuoneis,tona." Lain tarkoitus on selvä. Monen liikeyrityksen ja tavaralaadun kohtalo on ensi sijassa mainosmiesten varassa. Radio ja televisio on tietysti myös otettu mainonnan palvelukseen. Toisissa maissa mainostaminen on sallittu vapaasti kaikkialla, myös ulkosa lla. Joistakin USA:n osavaltioista taas kerrotaan, että matkailijoiden eniten kulkemat näköala tiet ovat niin tarkkaan mainosplakaattien reunustamat, ettei itse maisemaa näe kuin vilaukselta. Kirj avat mainosplakaatit seuraavat meitä kaduilla ja kulkuneuvoissa eivätkä jätä meitä rauhaan elokuvissa tai teattereissakaan
Mainosten sijoittaminen kaupungeissa ja niiden tapaisissa kaipaa muutenkin tarkistamista. Puistot ja muut istutukset on luonnollisesti tarkoitettu antamaan kaupungin asukkaille mahdollisuuksia vaihteluun ja virkistykseen yksitoikkoisessa ja uuvuttavassa kivierämaassa asumisen vastapainoksi. maa-alueita, jotka ovat maisemallisesti täysin varsinaiseen maaseutuun verrattavia. Joskus on mainosta varten rakennettu oma kioskintapainen, vaikka siinä ei ole pidettykään kauppaa, tai mainos on kiinnitetty rautalangalla varsinaiseen rakennukseen. Niin täynnä kuin liikekadut kiehuvatkin mainoksia sekä yöllä että päivällä, kaupungin puistot ovat niiltä rauhoitettuja. " on kuitenkin johtanut sellaiseen käytäntöön, joka tuskin on ollut lainlaa.tijan tarkoitus. Lontoossa näyttää tässä suhteessa vallitsevan paljon ankarampi kuri kuin meillä. Yleiseksi tavaksi on tullut, että niitä ripustetaan myös puistoihin ja puistokatujen varsille yhtäläisesti kuin varsinaisille liikekaduillekin. Mitä suuremmaksi kaupunki laajenee ja mitä kiivaammaksi sen elämän ja liikenteen tempo kasvaa, sitä kipeämmin tällaisia keitaita kaivataan ja sitä tarkemmin niitä pitää vartioida kaikelta häiriöltä, mikä sotii niiden tarkoitusta vastaan. Muuten lain pykälä ei nykyoloissa enää vastaa tarkoitustaan. On turhaa ylellisyyttä ylläpitää puistoja, ellei niiden tarko itusta sen paremmin tajuta. Lehmuksen vihreän lehvästön tai rauduskoivun riippuvien, huurteisten oksien välistä paistava kirkuvan kirjava mainosjuliste riittää jo yksinäänkin riistämään luonnontunnelman kokonaiselta puistoalueelta, saati sitten kun mainoksia on ripustettu vähäisin välimatkoin koko puiston laita täyteen. Meidän kaupunkiemme puistot ovat alaltaankin monin verroin ahtaampia kuin Lontoon monet puistoalueet, joten ne ovat vielä paljon helpommin pilattavissa mainoksilla. Tällaisten alueiden halki kulkevien teiden varsille on alkanut ilmestyä mainosjulisteita sekä pliäkaupungin liepeillä että muualla. Monet kaupungitkin omistavat laajoja metsäym. Samantapaisia rikkeitä saattaa havaita muuallakin, kun lain sisältöä ei ole tunnettu. Näin tekemällä osoitetaan, että ei ole lainkaan tajuttu puistojen tehtävää kaupunki• kokonaisuudessa. Lain sanonta "Ulkopuolella kaupungin tai muun tiheään asutun yhdyskunnan älköön ... 98. Yhtä hyvin voitaisiin sirotella mainosplakaatteja taidemuseon seinille kuvanveistoja maalaustaiteen klassillisten tuotteiden joukkoon. Tällainen on jo luvatonta lain kiertämistä. Lain määräystä olisi siis selvennettävä siten, että tällainen maiseman' rumentaminen ei olisi mahdollista myöskään kaupungin tai muun taajaväkisen yhdyskunnan omistamalla maalla. riittävästi valvoneet sen täyttämistä. Vehoniemen harjun tyvellä taas muuan kioskin omistaja oli kiinnittänyt metrien korkuisen pullon kuvan tontillaan kasvavan koivun runkoon. Siitä sen olisi pitänyt ottaa järjestysvallankin silmään. Esim. Mutta tätä ei ole otettu sen paremmin kesällä kuin talvellakaan varteen. Niinpä havaitsin toissa kesänä Lohjanharjulla kymmenien metrien mittaisen virvoitusj uomamainosplakaattirivin erään tanssilavan vierustalla aivan valtamaantien laidassa
Mutta jo ennen sitä olisi asiaan tartuttava. (Kuva liittyy seuraavalla sivulla alkavaan kirjoitukseen.) Kuva 1. N. Söyrinki 99. Pääkaupungin tulisi näyttää tässäkin kysymyksessä esimerkkiä maan muille kaupungeille. Uudessa luonnonsuoj elulaissa on koetettava löytää nykyistä parempi ratkaisu tällekin kysymykselle. Mainostaminen voidaan riittävällä tehokkuudella hoitaa ilman että tienvarsiemme ja puistojemme viihtyisyys ja kauneusarvot uhrataan. Tuoksumaralin kasvupaikka Ruoveden R oominnolkossa . Maisemakulttuurin vaaliminen on sellainen koko kansan yhteinen asia, jota ei saisi vaarantaa, kun mitään pakkoa siihen ei ole. Odotamme, että pääkaupungin ja muiden kaupunkiemme puistot ja niiden al ueilla olevat tienvierimaisemat ensi tilassa puhdistetaan rumentavista mainosj11listeista. On sen vuoksi välttämätöntä, että se alun perin ohjataan pois niiltä alueilta, joille se ei kuulu tai joilla se voi tuottaa suoranaista vahinkoa. Valok. Nykyisessä laajuudessa toteutettava mainostaminen on siksi uusi toimintamuoto, että se ei ole vielä ennättänyt hakeutua sopivimpiin uomiinsa yhteiskuntalaitoksessamme
Ennen näkemätön oli minulle myös Listera avata, jonka suomenkielistä nimeä olimme lapsina kasvistokorteista tavanneet nurinpäin "okkiskakokkios". Kasvista puhuttiin sen verran kunnioittavassa äänensävyssä, että mieleni virittyi jännittyneeseen odotukseen kasvupaikkaa lähestyttäessä. Sittemmin isäni oli käynyt varmentamassa löydön paikkansa pitävyyden. Viljo K ujalan ja isäni, tri Arvi Ulvisen opastuksella itäisen Kymenlaakson kasvistoa tutkittaessa. Muuta. Erään kylmän purosen partaalta äkkäsimme ensimmäiset tuoksumaratin valkeat tähtikukat. Tunkeutuessamme eteenpäin muuttui tähän asti melko kiinteäturpeinen lähteikkö yhä hyllyvämrnäksi. silvaticum) sekä pohjalla ketunleipä (Oxalis) heleänvihreässä sammalmatossa, jonka eräänä huomattavana osakkaana oli Mnium undulatum-lehväsammal. Tiheä tervalepikkö kattoi yltäkylläisen vehreyren täyttämia, vaarallisen pehmeitä välikköpintoja, joissa vallitsivat mesiangervo (Filipendula uimaria) ja suokeltto (Crepis paludosa) joukossaan mm. Lähteikön monivivahteisen kasvillisuuden erikoispiirteisiin sen enempää puuttumatta totean vain, miten minua 100 vahvasti kummastutti nähdä keskellä melkoista metsää turpeesta nouseva tihefökö järviruoko(Phragmites) kasvusto tai kangaskorte ( Equisetum hiemale) märästä rahkasammalesta esiin puskemassa. Aivan ensimmäisiä retkiämme oli se, jonka teimme Sippolan Kaipiaisissa Salpausselän pohjoisrinteen juurta noudatellen. Päätavoitteenamme oli rehevä lähteinen lehtokorpi, josta eräs silloisen Kouvolan Yhteiskoulun oppilas jo joskus 20-luvulla väitti ottaneensa tuoksumaratti-näytteen. korpikastikka (Ca lamagrostis purpurea), tesma (Milium effu.sum), lehtoja metsäkorte (Equisetum pratense ja E. Olimme sivuuttaneet muutaman pienen, lähteisen niittylaikun, joista eräällä tutustuin ensi kertaa soitten herrasmieheen, lettovillaan (Eriophorum latifolium), kun vihdoin saavuimme laajan lähteikön laitamalle aivan Salpausselän jyrkän pohjoisrinteen juurella. Mättäiden reunamilta levittivät suuret hiiren porras( A thyrium filix femina) tupsaleet lehtiänsä muiden ylle. Siellä täällä lirisi lähdeveden avopuroja hävitäkseen pian tervaleppien tyvimättäiden alle. Tuoksumaratti Ja Pohjanperä Tauno Ulvinen Botanistipolkuni alkupäässä minulla oli hyvin suureksi arvostettava etuoikeus oppia luonnossa kulkemisen ja havainnoimisen taitoja prof. Esiintymä on varsin erillinen, sillä lähimmät lajin kasvupaikat sijaitsevat Hollolassa, Ruotsinpyhtäällä ja Virolahdella
Valok. Päinvastoin kuin lehtomataran, tuoksumaratin varsi on koheneva tai täysin pysty. Tämä ominaisuus on eräillä muillakin Galium-lajeilla. Kukkivana tuoksumaratti on helposti erotettavissa sukulaisistaan. Matara n lehdiksi leveät 6-9 lehteä sijaitsevat kerroksittain kiehkuroissa. Tuoksumaratti Kaipiaisten tervaleppä lehdossa. Kuva 2. Tuoksumaratti muistuttaa melkoisesti sukulaistaan lehtomataraa (G. Kukan neljä terälehteä ovat tyveltään kasvaneet puoleen väliin saakka sisältä hienokarvaiseksi torveksi. Valleala. ti·if loru.m ). mm paikoin kasvia oli melko runsaasti, jopa vallitsevaksi asti. Muutaman kymmenen sentin korkuiset varret kohoavat ohuesta, vaakasuorasta JUUrakosta. Nykyisin kuiten101. Itse asiassa lajilla on, kuten muillakin mataroilla, kussakin nivelkohdassa vain kaksi vastakkaista lehteä, joiden hangasta varsi saattaa haaroittua, muut ovat täysin lehtien kaltaisia korvakemuodostumia. Varren latvassa on melko runsaskukkainen kerro ttu viuhkokukinto jonka puhtaanvalkeat kukat ovat lähes puolen sentin mittaisia. E. Sen vuoksi ne aikaisemmin vietiin mataroille läheiseen Asperula-sukuun. Alue, jolla sitä esiintyi ei kuitenkaan ollut kovin laaja (kuva 2)
Keski-E uroopassa tuoksu mara tti on laajalti levinn yt lehtometsien kasvi. lehtoleinikki (Ran11 11cul11s cassubicus coll.), hamma 'juuri (Cardamine b11/bifera), vuohenpu tki ( A egopodi11m) ja eräät sa niaiset ovat runsaita, lisäksi esim. Tuoksumaratin käyttö v1111111 maustamiseen lienee nyk yisin merkittävin 102 kasvista saa tava hyöty. Uutetta suositellaan unettomuutta vastaan lapsille ja vanhuksille. Paitsi kumariinia on rohdoksessa mm. Ko ukuilla on todennäköisesti merkitystä kasvin levi ämisessä eläinten välityksellä. Tuoksum aratin toisintonimenä mainitaan Elias Lönnrotin toimittamassa ensimmäisessä suomenkielisessä kasviossa "Maarianpahna" . Tupakin sekaan hajun vuoksi. Linkola on kuvannu t erityisen Asperu/a-Oxalistyypin, jossa nim il aj ien ohella mm. Ylenpalttinen Maitra nkin nau ttimin en saattaa sen kumariinipitoisuuden vuoksi aiheuttaa ank araa päänsärkyä. Mnium 1mcl11 la t111n-sammal on runsas. karhunlaukka (A llium ursinum), lehtosinijuuri (Merc11rialis perem1is), haavayrtti (Sanic11 /a europaea) ja lehtosara (Carex si /vatica) ovat merkittäviä osakkaita. Vielä Virossa, joskin jonkin verran muuntuneena, tavataan saman tapaista kenttäkerroskasvillisu utta. Sama aine antaa m yös mm . Tuoksumarattia on käytetty myös teejuomien maustamiseen. "Ma itrankin" tai "Maiweinin" valmistu\ on hyvin vanha tapa, sen mainitsee benediktiinimunkki Wandalbert11s jo vuodelta 854. Nimensä tuoksumaratti (myös odomtum = tuoksuva) on saa nut varsinkin kasvin kuivuessa voimakkaana tuntuvasta kumariinin tuoksusta. Tämän ns. Erityisesti se mainitaan pyökin se uralaiseksi, joskin se kasvaa myös muissa lehtimetsissä sekä kosteissa, varjoisissa havumetsissä, varsinkin kuusikoissa. Koko ,tietynkaltaista kes. Lähes pallonpyöreät hedelm ät ovat koukkupäisten karvoj en peittäm ät, kuten monen muunkin matara lajin. mesikkä(Melilot11s) lajei lle ja niitty-maarianheinälle (Hierochloii orlorata) niiden miellyttävän hajun._ Viimemainitun nimi viittaa siihen kansan uskomukseen, että näitä kumariinintuoksuisia kasveja on oll ut eitsyt Maarian leposijan pehmentäjinä. :Myös erä issä muissa Viron lehtotyypeissä tuoks umarattia esiintyy, joskaan ei 111111 va llitsevana. Voidetta ihran kanssa sormipykimille ja lehmän nisähaavoille. Keski-Euroopassa, etenkin R ein in alueell a ja Wi enin ympäristössä tätä "W aldmeisteria" kerätään suurin m äärin vähän ennen sen kukintaa p nuoria versoja liotetaan hieman makeutetussa viinissä. Ennen lääkkeenä käytetty maksatau tia, ihottu misia ja vesikauhua vastaan." KeskiEuroopassa on kiitetty laj in hyviä ominaisuuksia m yös vatsanväänteitä, rakkokipuja ja keuhkokatarria vastaan, niinikään sitä on murskattuna käytetty haavaja paisekääreisiin. asperulosidi-glykosidia. Se sa<1ttaa olla kenttäkerroksessa vallitseva laji: on puh uttu Asperula-tyypistä. K. Lönnrotin kasvio jatkaa: "Viinissä ja j 1iomassa I iotettuna antaa niille h yvän maun. Pohjakerroksessa mm. kin muita piirteitä pidetään tärkeäm pi '.1ä ja kyseiset lajit on siroteltu Galium-suvun sekaan. Prof
Samankaltaisia ovat tai ovat olleet kasvin kasvupaikat pitkin eteläistä rannikkoa Kemiöstä Ruotsinpyhtää ll e, joskin useat niistä ovat melko kosteita lehtoja. Kaiken kaikkiaan tuoksumara tti on maassamme harvi nainen, joskin ltäFennoskandian alueelta tunnetaan kuutisenkymmentä es iintym ää (ku va 3). Tuoksumarattia kasvaa lähellä kankaan törmän juurta verraten niukasti ylettömän rehevässä, pu id en vai n osittain varjos tamassa kenttäkerroksessa, jonka ylemmän osan m uodostavat väinönput103. kieurooppalaisten lehtometsien kenttäkerroskasvillisuutta on kutsuttu keltapeipin, tuoksumaratin ja taponlehden mukaan Galeobdolon-AsfJern la-Asarnmunioniksi. Ahvenanmaalta ja loun aisesta saaristosta tuoksumaratti on tavattu melko Kuva 3. löytämä "Yrttikorpi" Somern iemen Kaskistossa on tuoksumaratin kasvupaikoista mielenkii nto isim pia, eikä vähiten si ksi, että samalla lähteikö ll :i on laajalla alall a hyll yvi ll ä pinnoilla valtakasvina väinönputki (Angelica archangelica). monesta paikasta. T. On ko tämä aivan poikkeuksellista tuoksumaratin suomalaisten kasvupaikkojen joukossa va i onko lajin esiintymisen pohjoisrajalla havaittavissa tämän suuntaista sää nnönmukaisuutta. Kasvupaikat muistuttavat jossa kin määrin virolaisia. fa ist. Lohjan osalta tosin on sanottava, että se on ollut, si llä kasvupaikka, "Ojamo källor", on jokseen kin täysin hävinnyt ja tuoksumaratt i sen mukana Porlan kalanvil jelylaitoksen alle. Täällä tuoksumaratti kuuluu parhaimpien lehtojen lajistoon. Pohjanlahden rannikon piirissä laji kasvaa P yhä-maa lla kosteassa lehdossa ja parissa paikassa Porin maalaiskunnan ja Luvian rajalla tuoreissa kuusi ko issa. Pari esiintymää Helsingin lähettyvi llä on mahdollisesti kul ttuu rialk uperää. Tuoksumaratin sisämaaesiintymistä läntisin on Säkylän parhaalla lehtoa! ueell a pähkinälehclossa. Kasvin aromaattinen tuoksu leij uu lämpimänä kesäpä ivänä lähtei kön yll ä huu maavana. Sensijaan lajin kasv upaikat Somerniemellä, Lohjall a, urmij ärvellä ja H yvinkäällä ovat hyv in sa man tapaisia lähteikköjä kui n alussa kuvaamani . Tuoksumaratin levinneisyys Fennoskandiassa Hul tcn"in "Atlas över vlixternas utbre<lning i Norden ·· mukaan . Toivosen. J os vertaamme edellä kuvattua kasvillisuutta siihen kasvimaa ilmaa n, jossa tuoksumaratti kasvoi Sippola n Kaipiaisissa, havai tsemme melkoisen eron. imenomaan kasvupaikan kosteus on Kaipiaisissa aivan toista I uokkaa p merkillepa ntavasti kosteuden aikaansaajana on harjun uumenista esiin kumpuava 5 ° -inen lähdevesi. Paikka on a inoa väinönputken esiintymä etelä-Suomessa
Väli on sittemmin jossakin määrin täyttynyt. Vai nion jo 1873 löytämä, Längelmäellä •kuuluisassa Sinivuoren jalavalehdossa (kuva 4) kosteassa puro-rinteessä, Oriveden Taipaleenkylässä rehevässä Humalamäennorossa sekä Ruovedellä Kekkosenkylässä Roominnotkossa (kuva I) lähteiköllä laajan Siikakankaan laidalla. Etelä-Savosta laji on löytynyt kahdesti. Samassa kasvillisuudessa on paikoin myös isokukkainen häpykannus (lmpatiens noli-tangere) runsas. Kaipiaisista iitään tunnettiin runsas vuosikymmen sitten vain yksi tuoksumaratin esiintymä nyky-Suomen puolella, Koli. Vallitsevien huopaohdakkeen (Cirsium heterophyllum) ja suokelton ohella mainitsen vain hetesaran (Carex acutiformis), suovilukon (Parnassia palustris) ja tähti talvikin ( M 011eses unif /ora). Nurmijärvellä, Kiljavan pysäkin luona on tuoksumaratti löytänyt sopivan kasvinsijan tuuheiden kuusten varjostamassa lähteisesä puronotkelmassa, joka kuitenkaan ei uhkeudessaan vedä vertoja "Yrttikorvelle". Säämingin Ruhva. Hyvin samantapaisella paikalla tuoksumaratti kasvaa Hyvinkään 1 iinistökorvessa, Salpausselän laitaman lähteiköllä sielläkin. Sammalkerroksessa täälläkin on Mnium undulatumilla merkittävä osuus. Viimemainitussa paikassa esiintymän löytäjän, prof. Asikkalasta tunnetaan pari lähekkäistä esiintymää, joista ainakin toinen on puronvarsilehto. Söyringin, kertoman mukaan ,uhkean lehtokorpikasvillisuuclen pääosakkaat ovat jokseenkin samat_ kuin Somerniemellä, tietenkin väinönputkea lukuunottamatta (mm. Varmasti näin on käynyt Lammilla, missä uljaaseen lehtoon raivattiin urheilukenttä ja tuolle "Suomen kansan epäjumalalle" uhrattiin ei ainoastaan tuoksumaratin vaan myös tikankontin (Cypripedium calceolus) ainoa kasvupaikka seudulla. Jo vanhastaan on Etelä-Häme tunnettu tuoksumaratin kasvualueena. ken ohella mesiangervo ja suokeltto joukossaan tesman ja korpinurmikan (Poa remota) röyhyjä, keskisen osan tiheä lehtotähtimö (Stellaria nemorum) seassaan tuoksumaratti, hieman purolitukkaa (Cardamine amara) ja lehtokortetta sekä alimman osan linnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium) ja ketunleipä. Kuusten synkässä varjossa se paikoin kohoilee aivan yksikseen Mnium u11dulatum-matosta. N. Täällä useimmat esiintymistä ovat lehtoja, kosteanpuoleisia tosin. Lajin pohjoisimmat esiintymät EteläHämeessä ovat "On kisalossa Luhangass~ vuorten välisessä notkelmassa", E. Itsekin olen sen siellä nähnyt lehtoisella pohjoisrinteellä virtaavan lähdepuron hyllyvällä reunalla jyhkeiden kuusten, lehmuksien ja vaahteroiden varjossa lehtotähtimön vallitsemassa kasvustossa. Toisessa kohdassa taasen se on säilyttänyt sijansa mitä kirjavimmassa laji valikoimassa umpeenkasvaneen lähdealtaan reunamalla. Hollolan Tiirismaalla laji sentaan vielä kasvaa. Tiedot Janakkalasta, Vanajasta, Pälkäneeltä ja Kangasalta ovat peräisin viime vuosisadan puolelta, joten on varsin luultavaa, että nämä kasvupaikat ovat jo 104 tuhoutuneet. korpinurmikka, lehto tähtimö, purolitukka, linnunsilrnä ja häpy kannus)
Längelmaki. korpin urmikka, tesma ja lehtokorte sekä läh teikön halki virtaavan puron ääreltä mm. Toinen paikka on Rantasalmella Linnansaaren kansallispuistossa rehevässä lehtokorpi j uotissa. Tuoksurnaratin kasvupaikalta . Kuva 4. Tuoksumaratti on löytänyt sopivan kasvualustan läheltä lähteikön reunaa suurten hiirenporrasmättäiclen välissä seurassaan m.m. suokelton ja niittysuolaheinän (Rumex acelosa) vallitsemassa kasvustossa. Samalla lähteiköllä on myös 105. Kalliola. R evon löytämä "hetteikkö Jaamankankaan proksimaalireunalla Pohjalammen eteläpuolella" on hyvin monivivahteinen. Sinivuori. Pohjoiskarjalaisista esiintymistä eteläisin, Kiteen Syrjäsalmella, on hyvin tyypillinen rehevä lähteikkö, länsisuomalaisia vain muutamaa luonteenomaista lajia (mm. nassa se kasvaa hetereunaisen lehtokorpipuron varrella mm. Valok. R . lehtotähtimn ja linnunsilmä) köyhempi. Liperissä tri R. ka ksoisolentonsa lehtornataran ja velholehclen (Circaea alpina) sekä moni en jo edellä mainittujen lehtokorpikasvien seurassa
Epäilemättä näiden paikkojen pienoisilmasto on tälle mereisyyttä su osivalle lajille edullisempi kuin kuivempien lehtoj emme. R ajan takaisista tuoksumara tin esiin tymistä todettakoon, että ain akin useimmat lajin kasvupaikoista Karjalan kannaksella ovat selvästi lähteisiä. (Tietyn kaltaista pienoisilmastollista sama nsuuntaisuutta kuvastava t nimet: Roominnotko, Humalamäen noro, Kolvanan uuro.) Oleellisesti tärkeämpää kuitenkin lienee se, että lähcleveclen kyl. Pohjois-Amerikkaan se o n kulkeutunut ihmisen mukana. Se, että valtaosa sisämaassa olevista tuoksumaratin kasvupaikoista on kosteita lehtoja, lehtokorpia ja etenkin lähteikköj ä, johtuu kuitenkin muista syistä kuin vain niiden runsaasta ravinteisuudesta. 1936 "nedanför Mäkrä på -, NO-sida n". leveyspiiriä Ural ill e saa kka. Mnium undulatumin pohjoisin esiintymä maassamme ja läheisellä isokukkaisen häpyka nnuksen ainoa kasvupaikka Pohj ois-Karjalassa. Sonck löysi lajin v. L ajihan o n muuten meillä tunnettu ainoastaan Ahvenanmaalta. Lehtoihin tässä tuskin lienee aihetta enemmälti puuttua. Ruotsissa lJ pplannin pohjoispuolella on vain muutamia kasv upaikkoja Pohja nlahden läheisyydessä sekä Jämtla nnin "etelävuorilla" norjalaisiin es iintymiin li ittyen. Meikäläisistäkin kasv upaikoista useimmat ovat silminnähden ravinnerikkaita. Kontiolahden ja Enon rajalla tuoksumaratti kasvaa ns. Saman tapainen lienee esiintymä Kolilla, mistä tohtori C. E. EteläSiperiassa ja Keski-Aas iassa on muutamia erillisiä kasvu paikkoja, jo tka on tulki ttu j ää nteiksi lajin laajemmasta tertiaarika utisesta levinneisyydestä Euraasiassa. Krimillä ja Kaukaasiassa. Levinneisyyden eteläraja kulkee Balkanin ja Apenniinien vuoristoista Pyreneitten pohjoisosiin. Norjassa esiintymät jatkuvat rannikon tuntumassa napapiirin pohjoispuolelle. Kasv upaikka on kostea lehto, lehmuspensaston varjossa. Tuoksumaratti on täällä omalaatuisen kapealehtistä. Toinen esiintymäalue lajilla on J apanissa. E telä-Venäj än aroilla on puutealue, mutta lajia tavataa n jälleen 106 kasviaineksesta muhevaa multaista mutaa. Epäilemättä tuoksumaratti vaatii kasv ua! ustal taa n suurta ra vinteisuu tta, vai kkakin sen vaihtelunlaajuus levinneisyysalueen keskiosissa lienee melko suuri. Lähteikköjen kasvualustan edullisuus taasen joh• tuu lähinnä virtaavan lähdeveden mukana alati uusiutuvista ravinnevaroista (vaikk a lähdevesi sinänsä ei olisikaan erityisen ravinnerikasta), kasvupaikan vähäisestä happamuudesta (vesihän on jokseenkin neutraalia) sekä virtaavan veden suuresta happipitoisuudesta, jotka saavat aikaan vilkkaan mikrobitoiKokonaislevi n n eisyyc.leltään tuoksuminnan m yötävaikutuksella lahoavasta maratti on lievästi mereisyyttä suosiva eurooppalais-kesk isiperia lainen laji. Fennoskandian itäpuolella esiintymisen pohj oisraj a seura il ee 60. Kallion johtama turkulaisretkikunta. Erillisesiintymiä on vielä Algeriassa. P. Kaikkein hämmästyttävin eteläisen aineksen edustaja näillä J aamankankaan lähteiköillä o n tri R evon löytämä lehtokattara (Bromus Beneheni). Kolvanan uurossa, mistä sen tapasi prof. Tuoksumara tin kasv u paikoilta olen mita nnut pH-arvoja 6.2-6.8
Mm. Tämän merkitystä ei vähennä kylmällä ja varjoisalla kasvupaikalla muuten tapahtuva kasvillisuuden hitaampi kehitys. Mudassa mataavat juurakot säilyvät yli epäsuotuisan kauden täysin elinvoimaisina. iinikään on huomattavaa, että lähteiköllä lumi sulaa varhain, joten kasvu kausi pitenee oleellisesti. ]. Tuoksumaratin nykyinen hajanainen levinneisyyskuva ei ole selitettävissä tämänhetkisten olosuhteiden perusteella rannikkoa ja saaristoa ehkä lukuunottamatta. Tämän on katsottu liittyvän siihen tosiasiaan, että lajin läheisimmät sukulaiset ovat tropiikissa. Lähellä rannikkoa ja saaristossa ilmasto-olot sallivat sen tulla toimeen kuivemmissakin lehdoissa. Kuinka monta kasvupaikkaa lieneekään jo ihmisen toimesta ikipäiviksi hävinnyt. Tässäkin suhteessa lähteikkökasvupaikat muistuttavat mereisten seutujen olosuhteita. Tulevaisuus ei kuitenkaan tunnu lupaavalta. Siihen ei kuitenkaan kannata luottaa, sillä tehokkuus on nykypäivän muotisana. Tuoksumaratti mainitaankin niiden kasvien joukossa, joiden kehitys jatkuu keskeytyksettä, jos vain ulkonaiset olosuhteet sen sallivat. Nykyisiäkin esiintymiä uhkaa raivaajan kirves tai metsänojittajan aura. prof. Kosteissa lehdoissa ja lehtokorvissa nämä piirteet eivät ehkä ole yhtä kärjistettyjä kuin lähteiköillä, mutta silti riittävän saman suuntaisia, jotta tuoksumaratti pystyy niillä kasvamaan. Somerniemen "Yrttikorpi" onkin jo rauhoitettu ja Kaipiaisten lähteikön rauhoittamisesta on ollut jo pitkään puhetta. Sisäsuomalaisten tuoksumaratin kasvupaikkojen erikoisluonne ei ole täysin ainutlaatuinen ilmiö. Edellä lueteltujen, meillä lähteikkökasveina esiintyvien KeskiEuroopan lehtokasvien joukkoon lisättäköön vielä metsälitukka (Cardamine flexuosa). 107. Tosin lähteiköt usein vaativat ylenpalttisen rnärkyytensä vuoksi varsin syvälle käyviä toimenpiteitä, joten niiden ojitus saattaa hankalana hommana jäädä toteuttamatta. ykyiset esiintymät ovat vain erityisen suotuisilla paikoilla säilyneitä pante1ta. Lähteiköt ovat olosuhteiltaan poikkeuksellisen pysyvinä kasvupaikkoina erityisesti omiaan säilyttämään tällaista lajistoa ja kasvillisuutta. Siksi on rauhoitustoimenpitein saatava näitä kasvikeitaita säilytetyksi. Tosin sillä on ollut parempiakin päiviä täällä Pohjanperässä. Varsin ilmeistä on, että lajilla on ollut jääkauden jälkeisellä lärnpökaudella laajempi ja yhtenäisempi levinneisyys meillä, kuten muual lakin Pohjolassa. Tuoksumaratti on lähteikön rikkaassa vehreydessä muukalainen, jolla on täysi työ yrittäessään säilyttää olemassa olonsa vahvempien rinnalla. Kuitenkin oleellisinta lienee useimmissa tapauksissa, kuten tuoksumaratin kohdalla, se, että mainitut lajit kykenevät raja-alueillaan menestymään yksinomaan kyseisillä kasvupaikoilla, pääalueella sensijaan muunlaiset kasvupaikat ovat siinä määrin yleisempiä, että näihin erikoislaatuisuuksiin ei ole kiinnitetty huomiota. Kotilainen on kiinnittänyt huomiota siihen, että monet eteläiset kasvit pohjoisrajoillaan "siirtyvät" kosteammalle alustalle. M. myydestä (5-6°) huolimatta lähteikköä on pidettävä kasveille "lämpimänä" kasvupaikkana. Talvellahan eivät lähteiset paikat jäädy
Useimpien ihmisten mielestä tuli edustaa luonnossa yksinomaan tuhoavaa voimaa. Edellä kuvattu esimerkki on normaalitapaus. Se on kookas, paksukaarnainen puulaji, jonka siimeksessä lukuisat puut ja pensaat viihty-· vät. Tuli Ja metsä Gustaf Siren Syntymästään saakka ihmiskunta on taistellut luonnonvoimia vastaan, ja melko avuttomia olemme edelleenkin maanpnstysten, valtameren myrskyjen, hyökyaaltojen, suurten kaatosateiden, patoja murtavien tulvien ja armotonta tuhoa kylvävien tulivuorenpurkausten edessä. Tulen käymä kasvupaikka on lannoittunut ja heinien räjähdysmäinen palonjälkeinen leviäminen turvaa savannin pysyvyyden taas vuosikymmeniksi eteenpäin. Suuret tulija metsäpalot poikkeavat sen sijaan edellisistä monessakin suhteessa kulttuuri-ihmisen kannalta katsoen. Tällaisia autiomaita tavataan Meksikossa, Chilessä ja luultavasti myös Saharan reunamilla. Parhaana esimerkkinä tästä ovat arot, savannit ja preeriat. Metsän kehitykseen ja sen puulaji suhteisiin tuli vaikuttaa myös monin eri tavoin. Tuloksena on savannitai preeriapalo. Vuosituhansien kanssakäyminen on näet antanut ihmiselle keinot käyttää tulta hyväkseen ja saman tien myös opastanut sen aktiiviseen torjuntaan, kun se valloilleen päässeenä uhkaa kehittyä hävittäväksi luonnonvoimaksi. Esimerkiksi Pohjois-Ameri kan länsiosassa kasvaa taloudellisesti tärkeä douglaskuusi. Kun nämä heinää ja ruohoa kasvavat yhdyskunnat saavat vuosikymmeniä kehittyä rauhassa, alkaa niihin ilmestyä pensaikkoa. Eräät kasviyhdyskunnat ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin riippuvaisia paitsi tulen hävittävästä myös sen saneeraavasta vaikutuksesta. Tällöin pensaat tuhoutuvat miltei tyystin, mutta sen sijaan heinät säilyttävät maanalaisten juurakkojensa avulla olemassaolonsa jatkuvuuden. Toisena vaihtoehtona on näet usein aavikko, joka on eräs miltei kaiken elämän tuhonneen tulen aikaansaannos. Alikasvoksen varjostus näet tuhoaa nousevan douglaskuusen tai. Tarpeeksi tiheäksi ja korkeaksi kehittyneenä pensaikko aikanansa tukahduttaa heinäkasvillisuuden ja kasvupaikkaa uhkaa vakava muutostapahtuma. 108 Korkea pensaikko johtaa kuitenkin ennen pitkää salaman kuivaan heinikkoon. Nämä kuitenkin tekevät douglaskuusen oman suvunjatkamisen mahdottomaksi. Poikkeuksellisissa olosuhteissa tulos ei suinkaan aina ole näin positiivinen
Jos nyt sattuu sopivan ankaTulen voima kohoaa metsässä hämmästyttävän suureksi. Mustan kuusen osalta tapahtumain kulku on samantapainen. Luonnon omassa arvoituksellisessa järjestelmässä tuli on tässä asiassa apukeinona. Edellinen kasvaa Pohjois-Amerikan koillisosissa verraten vähäpätöisenä mäntyja sekametsien seuralaislajina. Metsäpalossa säilyy useimmiten ylin, käpyjä notkuva latva. 109. Nyt maan pinta tarjoai.l oivalliset edellytykset uuden sukupolven syntymiselle, ja ennen pitkää uusi taimisto on kehittynyt niin paksukaar naiseksi, että sekin selviää lievistä pintakuloista. Kun metsäpal0 raivoaa, tuhoutuu kaikki muu paitsi Banksin männyn kävyt, jotka vasta nyt kuumuuden ansiosta aukeavat ja siementävät muuten aukeaksi jäävän paloalan. Merkillinen on myös Banksin männyn ja mustan kuusen tarina. Aasiassa Siperian lehtikuusi on havupuista tyypillisiP pioneerilaji. Palon jälkeen siemen löytaa mlta otollisimman itämisalustarJ tuhkalannoitetusta maanpinnasta ja palon seurauksena paikalle nousee ajaP mittaan tiheä kuusikko. Vielä kummempi on pitkäneulasmännyn sopeutuminen metsäpaloihin. Metsäpalossa nimittäin ohutkaarnaisimmat puulajit tuhoutuvat ji.l yleensä vain kookkaimmat ja paksukuorisimmat douglaskuuset selviävät, tosin enemmän tai" vähemmän vahingoittuneina. Kun sen siemen itää, se kehittää erittäin tuuhean neulasmassan silmunsa suojaksi. Douglaskuusi ja eraar lehtikuusilajit ovat Pohjois-Amerikan paloalojen ensimmäisiä metsittäjiä eli ns. miston jotakuinkin täydellisesti, silfa tämän lajin taimisto kaipaa tilaa ja valoa. Tuloksena on ennen pitkää kau · nis, tasainen ja arvokas männikkö. pioneeripuula jeja
Ankara latvakulo tuhoaa kuitenkin myös männyn ja tällöin laajat metsäalueet jäävät tuulen kuljettamista siememsta nousseiden kasvustojen varaan. tulimuotojen erillään p1tamiseen ole kovin suurta aihetta. Mikäli tämä kuusikko sai rauhassa kehittyä, syntyi vuosikymmenien kuluessa tila, joka vähitellen huipentui dramaattiseen loppunäytökseen. Salama on iskenyt taiva ta kohden törröttävään kuusikeloon Ja nyt tuli on vaikuttanut ei metsän tuhoa jana vaan sen tervetulleena lääkärinä. Mutta toisinaan tämä metsän itsem urha on saanut onnellisen käänteen. Vain vaivoin saattoi uusi kuusikko syntyä tähän seinäsam malikkoon. Männiköittemme kehitys on ollut suoraviivaisempaa. Luurankometsä maa puineen ja kunttineen on palanut ja uutena metsäs ukupolvena ovat joko lehtipuut tai mänty tai niiden muodostamat sekametsät lähteneet kasv upaikkaa valloittamaan. Metsien kehityksen kannalta lopputuloksissa on niin vähän periaatteellisia eroavuuksia, ettei em. Joskus nämä paivapaan tulen esiintymismuo. Edellisissä tapauksissa, s11s kaskimaiil a, metsän kehitys alkoi lehtipensaikoista, joiden alle kuusi vähin erin tunkeutui sortaakseen lopulta ns. Ja kehitys on jälleen alkanut alusta kiertääkseen kaarensa umpeen vasta vuosisataisen tapahtumasarjan jälkeen. Todettakoon ensiksikin, että tuli on entis aikoina raivonnut metsissämm½ paitsi valloilleen pääs ·eenä metsäpalona myös ehdoin tahdoin sytytettynä kaskitulena. Tässä esitetyt kallisia kalliset lyhykäisesti ja pintapuolisesti esimerkit kuvaavat läh innä paitapahtumia. ra m etsäpalo, kaikki muu aluskasvillisuus tuhoutuu, mutta rehevän ja tuo reen neulastup un suojaamana tämän mäntylajin sirkkataimi selviää sekä tulesta että ennen kaikkea kilpailijois taan. N ämä esimerkit ovat kaukaa maamme rajojen ulkopuolelta, mutta myös omassa maassamme tuli on ratkaisevasti vaikuttanut metsien kehitykseen. Paksukaarnaisina aihkeina ne pystyvät säilymään kovassakin pintakulossa ja täten ehkä haavoittuneina mutta saman tien myös perusteellisen lannoituksen saaneina entistä paremmin siementämään moni ta pahoista kilpailijoista vapautuneen ka vutilan. Elleivät myr ky, lumi, hyönteiset, sienet tai muut metsän terveydellisiin oloihin silloin tällöin puuttuvat tekij ät keskeyttäneet hiljaista mahou110 tumiseen paattyvaa kehitystä, kuusikko yht'äkkiä sangen lyhyessä ajassa muuttui luurankometsäksi, joka alkoi kaatuilla jo paksuksi kehittyneeseen kunttaan, joka tehokkaasti esti uuden elämän syntymisen. Tosin kaskenpoltto keskittyi pääasiassa viljavimpiin kasvupaikkoihin kohdistuen täten etupäässä kuusisekä lehtimetsiin, kun sen sijaan metsäp a I o t hävittivät useimmiten kuivempia metsämaita. pioneerilajiston ja muodostaakseen jotaku.nkin puhtaan kuu ikon. Vanheneva kuusikko seisoi tiheänä ja näennäisesti vankkana paikallaan antamatta tuleville sukupolvil le tilaisuutta vanhan, kasvun a lopettavan korvaamiseen uudella ja elinvoimaisella puuyhteisöllä. Silloin useimmiten koivu on ensimmäinen tulokas puiden jouko ta aivan kuten kaskimaillakin
Ryhtymättä selostamaan, kuinka monta kcal kehittyi kustakin polttoaineryhmästä, puustosta, oksistosta ja neulastosta sekä maata peittävästä kuntasta, todettakoon vain, että mikäli kyseessä oleva n. Pohjois-Amerikasta tunnetaan lukuisia, satojatuhansia hehtaareja hävittäneitä metsäpaloja, joiden jättämät jäljet ennen pitkää peittyvät joko luontaisesti tai keinollisesti aikaansaatuihin havumetsiin. ha metsää paloi yhdellä kertaa, aiheutti kasvimaantieteellisiä seurausilmiöitä, vaan kasvilajiston muutokset lienevät pysyneet tällöinkin verraten vaatimattomalla tasolla, siitäkin huolimatta, että kuloalue, joka mittasuhteiltaan vastasi n. dot saavat kuitenkin sellaisia mittasuhteita, että voidaan sanoa tulella olevan jopa kasvimaantieteellistä merkitystä. ha metsää on palanut maassamme, ja vain erinomaisen kulontähystysverkkomme ansiosta olemme säästyneet todellisilta suurtu hoi! ta, sillä ilmastolliset olosuhteet suosivat suurtuhoja nykyään enemmän kuin viime vuosisadan loppupuoliskolla, jolloin nykyisiä laajemmat palot riehuivat aarnimetsissämme. Hiekka-aavikoiden laajeneminen Afrikassa sekä Keskija Pohjois-Amerikassa on nimenomaan ra ja-al ueil Ia usein alkuperäistä kasvillisuutta tuhoavan tulimyrskyn seurausta. J onkinlais·en käsityksen saamiseksi niistä arvoista, jotka tuhoutuvat metsäpaloissa, mainittakoon valaisevana esimerkkinä pari vuotta sitten PohjoisSuomessa raivonneen kulon jälkeenpäin koostettu lämpömäärien tase. Tuskin edes ensimmäisen maailmansodan aikana Siperiassa riehunut todellinen hirmukulo, jossa lähes 16 milj. Tiedämme meksikkolaisen, nigerialaisen, ugandalaisen ja burmalaisen talonpojan narn menettelevän saadakseen joko laitumensa tai vil jansa paremmin kasvamaan. Tiedämme myös, että tämä primitiivinen kaskiviljelys niissä o 1 o i s s a on omiaan vähitellen tuhoamaan heidän elämänsä erään perusedellytyksen, maan viljavuuden. 400 km:n sivuista nelikulmiota, oli Etelä-Suomen kokoinen. 1.0 milj. Kaikilla suurilla metsäpaloilla ei kuitenkaan ole kasvimaantieteellisiä seuraamuksia. Omassa maassamme meillä on tundrakoivuvyöhyke, jota viime aikoihin saakka on kuviteltu itsenäiseksi ja verraten pysyväksi kasvillisuusvyöhykkeeksi. Todettakoon tässä yhteydessä myös, että viime vuosisadan aikana n. 20.000 ha:n suuruinen alue olisi palanut puti puhtaaksi, parissa päivässä vapautuneet lämpömäärät olisivat vastanneet koko Suomen kansan lämmitystarvetta seuraavana kalenterivuonna. Myös meidän maassamme metsäam111. Nyttemmin tiedämme, että valtaosa tundraja tunturikoivuvyöhykkeestämme on syntynyt tulen ja hakkuiden tuhoamien männiköiden tilalle. Nämä metsäpalojen aiheuttamat valtavat arvonmenetykset tuntien voidaan kysyä, miten on selitettävissä ja ylipäänsä mahdollista että ihminen vielä tana päivänä ehdoin tahdoin käyttää tulta laitumillaan ja metsissään. Epäedulliset ilmastolliset olosuhteet ovat vaikuttaneet metsien dynamiikkaan ja vasta viime vuosikymmenien voimakkaat ilmastonmuutokset ovat riittäneet murtamaan tunturikoivikoiden männylle tekemän sitkeän vastarinnan
Tältä asia epäilemättä näyttää tulen käytön edellytyksiin ja sen tarkoituksenmukaisuuteen perehtymättömälle. Monista erittäin painavista syistä johtuen uudistaminen ja kasvatus käy tietyillä kasvupaikoilla parhaiten ja halvimmin päinsä käyttämällä tulta hyväksi metsämaan pin112 takerrosten uudistusherkkyyttä ja viljavuutta parannettaessa. Perus. Tulen kontrollinalainen käyttö nykyaikaisessa mets:: taloudessa tulee kysymykseen vain tarpeeksi suurten taloudellisten p'iämäärien saavuttamiseksi ja vain tietyillä toimenpidekohteilla, joiden ensinnäkin pitää olla alun perin käsiteltyjä kulotusta silmällä pitäen, toiseksi t<(rpeeksi laajoja ja ;kolmanneksi tarjota riittävät mahdollisuudet tulen ehdottomaan hallintaan sen päästessä tilapäisesti valloilleen. mattimiehet vielä tana pa1vana ,suosittelevat tulen käyttöä. Sen vuoksi taitavimmat metsänuudistajamme edelleen turvautuvat kulotukseen siihen liittyvistä monista vaaroista huolimatta. Kovassa kulossa vanha männikkö on kuollul, mutta uusi sukupolvi LäyLtää vapautuneen kasvualustan. Se on näet ehtymätön raaka-aineentuottaja, mikäli sitä hoidetaan oikein. Eikö tämä ole kansallisaarteemme tietoista asettamista liian suurelle vaaralle alttiiksi. Ehtymättömyyden parhaana takeena näyttää tällä hetkellä olevan tarpeeksi voimapera1sen uudistustoiminnan aikaansaaminen. Metsä on tärkeimpiä maamme talouselämää turvaavista l uonnonrikkauksista. Menestyksellinen kulotus edellyttää tietenkin aivan erityisiä olosuhteita ja runsaasti kokemusta suorittajaltaan
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN ÄÄNENKANNATTAJA J u 1 k a i s i j a : Suomen Luonnonrnojeluyhdistys * 196 1 20 vuosikerta (Vuosikerrat 114 ilmestyneet vuosikirjoina) Toimitus: Niilo Söyrinki (vastaava), Reino Kalliola * PORVOO 1961
. . Kysely. Linnut taudinlevittäjinä . . Viime vuosien hyönteistietoja 3/89 M ., K . 1/20 Lindeberg, B .: Suomen eläimistö 1957 60 1/20 Suomen eläimistö. Seiskari, Pertti: Rantavonttu, turpa ja hapsenkakkiainen Siren, Gustaf: Tuli ja metsä Söyrinki, Niilo: Enemmän tehokkuutta luonnonsuojelutyöhön Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Näsiä, kevään ihmeellinen 4/ 114 3/68 1/4 2/39 3/74 2/35 2/46 4/ 108 1/1 2/33 pensas 2/42 Taistelu J yrävästä jatkuu 3/65 Mainokset maisemien ja puistojen pilaajina . SISÄLLYSLUETTELO KIRJOIT UKSIA N:o/ sivu H elminen, Matti: K asvi nsuoj eluaineet luonnonsuoj elun näkökulmasta 3/80 Kalliola, R eino: Kymmenen luonnonsuojelun vuotta Lounais-Hämeessä l,ehtonen, Leo: Merien eläimistön murhenäytelmä Linlwla, Martti : Tunturihaukka perimmäisen Pohjolan kasvatti Linkola, Pentti: J aloha ukka 1960 Malmström, Kalevi K .: Lintuhavaintoja Lapin luonnonsuojelualueilta Raita.suo, Kalevi: Laajennetaanko riistalintujen piiriä. L., P.: Petolintututkimus jatkuu Luonnonsuojeluaih einen kirjoituskilpailu Luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit merkitään kartoihin 2/60 2/59 1/ 28 2/58 2/53 2/62 4/ 123 1/27 2/59 4/ 124 2/58 2/57 4/ 120 3/95. K .: .Joutsentalvi 1/22 Muhii, Esko & Ossi Rantanen: Mustajalkatyllejä Lauritsalassa 3 /90 LUONTO JA TALOUSELÄMÄ Kal avesien myrkytys Turkistarhojen kuokkavieraat 1/23 1/23 L UONNONSUOJELUN TYÖMAALTA Apulaisluonnonsuojelunvalvojan virka 3/95 Arre!a, V.: Keskus1elua Tornionjoesta 1/24 Asetus supikoiran rauh oituksen lopettamisesta 2/59 Havukainen, Sirkka: Luonnonkukkien poimiminen Ilves Helsingin maalaiskunnassa J alohaukkatiedusteluja ulkomailla Karj alan kotkat Karkalinniemestä vihdoinkin luonnon suojelualue Kalela, Erkki K .: Luonnonsuojelu USA:n metsissä Kangasf1erlw, H eikki: Metsästäjät ja luonnonsuojelu Kysymys ja vastaus (mustavariksen ampuminen) Laukonpeurojen kaatoluvat Lehtonen, L eo: Oikaisu . 4/97 Tarmio, Hannu: Afrikan villieläinten tuleva isuus 1 / 12 Ulvi11en, Tauno: Tuoksumaratti ja Poh janperä 4 / 100 Vanhanarhaus, T eppo: Koskiemme kohtalo 4/ 116 Virtanen, Aulis: Totta ja kuvitelmia rönsysorsimosta 3/85 UUS[N TIETO SUOMEN L UONNOSTA Erkamo, V.: Suomen kasvisto 1955-60 2/51 Suomen kasvisto I 961 4 / II 7 H ilden, Olavi: Tunturipöllöt vaeltamassa. .
1961 13. Pitkänen, H eikki: Suuri kalakirja, arv. 12. 1960 11. Lounais-Hämeen Luonto 9, arv. K.K.M. 9. arv. K.K.M. kielinen referaatti) l / 29 1 / 29 4/ 125 1/ 30 1/ 30 4/ 126 4/ 126 4/ 125 4 / 127 2/ 64 1/ 31 2/ 63 3/ 95 4/ 127 4/ 128 1/ 31 1/ 32 2/ 64 3/96 4/ 128. E-P. P. 1962 Suomen luonto vaarassa! SUMMARY Summary, "'Nature of Finland" (engl. . Lyhennelmä Suomen Luonnonsuojeluyhdi styksen vuosikertomuksesta V. UUTISIA YM. K.: Karhusaari, Karkun ensimmäinen luonnonsuojelualue .. Langer, Torben W.: Päiväperhosten parissa, arv. 1961 Uusi lueltelo rauhoitetuista luonnon suojel ukoh teista Uusi metsästvslaki 4/ 121 2/ 59 4/ 120 1/ 27 2/ 59 l / 25 2/ 59 2/ 62 4/ 120 1/ 26 4/ 121 2/ 63 2/ 60 3/ 91 4/ 118 4/ 120 2/ 58 2/63 2/62 2/ 55 3/94 4/ 119 4/ 120 4/120 KIRJALLISUUTTA Hilden, Olavt Retkeilijän lintuopas, arv. Jäsenhankinta 1960 Jäsenhankintakilpailu v. 1960 Lyhyesti Maisemanja luonnonsuojelukilpailu Korpi lahdelle MerkitLy maakotka vapaaksi . Lounais-Häm een Luonto 11. l. 25. P. K . K. M. K.K.M. 10. Juhlanumero, arv. 9. 3. K .K .M. Sonessou, Nils: Suuri Puutarhakirja, I osa . Lounais-Hämeen Luonto 8, arv. 3. K. K.K.M. K. Lounais-Hämeen Luonto 10, arv. Näädän metsästystä Niagaran vesivoima ja matkai lu Oppikoululaisten kasvivaatimuksia vähennetty P., E-P.: Petoeläimet ja riistanhoito Pohjois-Karjalan lääninhallituksen karhunkaato Przewalskin hevosen kohtalo Räsänen, Yrjö A .: Porot ja pedot Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto -,,LSY:n luontopolkukilpailu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous Turistien jääkarh unmetsästystä vastustetaan Norjassa Ulkomailta Uusia luon nonsuoje lualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 2. 1961 -,,-,,Jäsenmaksu v. E-P. Laitakari, Ilklw: Kivet värikuvina, arv. J\tf., K. M . 1961 2
Milloin kulotus on alusta alkaen hyvin suunniteltu, ankarassa kurinalaisuudessa ja huolellisesti ohjattu, "tämä luonnossa tapahtuva liekkien leikki tarjoaa sen sijaan suorittajilleen kauniin ja inspiroivan elämyksen. Tekniikan ja sivistyksen turmeleman ihmisen ilo tulen kasvojen edessä paljastaa kaukaisia mielikuvia ajoilta, jolloin esi-isämme palvoivat tulta jumaluutena. Yleensä työ aloitetaan tuulen alta ja vähitellen vedetään sytytysrintaman sakarat yhteen tulen yläpuolelle, jolloin paikallistuuli, varsinkin jos se on heikko, muuttaa suuntansa vähitellen syntyvän tulikirnun keskustaa kohti. Tässä ei ole mahdollista puuttua kulotuksen, sm ihmisen ja taltutetun luonnonvoiman, tulen, välisen voimainmittelyn yksityiskohtiin. Toisinaan kulotus voi tapahtua vähemmän dramaattisesti. Kokeellisesti voidaan vielä varmistua hakkuutähteiden ja kuntan kuivuusasteesta, ennen kuin toivottu palamissyvyys näyttää taatulta. Aristoteles sisällytti tulen ajatusrakennelmaansa yhdeksi maailmaa ylläpitävistä perusaineista ja hänen aikalaisensa palvoivat Hefaistosta tulen jumalana. teellisten kulotusvalmistelujen jälkeen seuraa tarkka suursään seuraaminen, jolloin odotetaan sekä tarpeeksi pitkää poutakautta että myös otollista tuulen suuntaa. Luonnonvoima tuli esiintyykin kaikissa niin primitiivisissä kuin kehittyneissäkin uskonnoissa. Kaikesta sivistyksemme vajavaisuudesta huolimatta voimme kuitenkin hyvin perustein todeta, että suhteemme luontoa hallitsevaan tuleen on toinen kuin siihen aikaan, jolloin jättiläinen Prometheus oli sijaiskärsijämme sen vuoksi, että hän oli lahjoittanut Olympon jumalilta riistämänsä tulen ihmisille turvaksi ja iloksi mutta väärinkäytettynä myös tuhoksi ja turmaksi. Kristinuskokin tuntee kiirastulen. Vähin hakkuutähtein kulotettavilla aloilla voidaan edetä suorassa rintamassa ja tarpeen tullen pelastaa uudistusalalle jätetyt siemenpuut pienin erikoistoimenpitein. 113. Sen jälkeen kerätään sopivan suuruinen kulotusmiehistö välineineen paikalle. Alueen koko ja turvallisuus määräävät sytytyshetken, tuulen suunta ja voimakkuus sytytyspaikan ja etenemisnopeuden. Kun keskusta syttyy, tulen humina kiihtyy valtavasti ja usein korkea savupatsas nousee tavattomalla nopeudella satojen metrien korkeuksiin leviten yläilmoissa sienimäisesti mahtavaksi ja maalaukselliseksi pilveksi. Yltiöpäisyys johtaa useimmiten taloudellisten arvojen uhanalaisuuteen ja se voi myös saattaa tulen hillintään osallistuvat miehet hengenvaarallisiin tilanteisiin. Tällainen kulotusmuoto on tarkoituksenmukaisinta suorittaa verraten viileissä ja tyynissä olosuhteissa uudistusaloilla, joilla kasvaa korkeavartista siemenpuustoa ja joilla h:tkkuutähteiden määrä on pieni. Todettakoon vain, että kyseessä on todellista taistelua muistuttava metsänhoidollinen toimenpide, joka vaatii suorittajaltaan erityisen kylmää harkintaa ja suurta vastuuntuntoa. Kun tähän pisteeseen päästään avoalojen kulotuksessa, taistelu on yleensä päättynyt kulottajan voitoksi mikäli hän vielä seuraavina päivinä jaksaa terästää valppauttaan tuliylläkköjen varalta
Metsääkin on vähän, kun maa on miltei kauttaaltaan vilj elykelpoista savikkoa. Vähitellen luonnonsuojel usta kehittyi ja kasvoi tohtori Branderin oikea elämäntehtävä. On tutkittu, rauhoitettu ja valistettu olan takaa. Täällä kahden maailman rajalla on jo varhain ymmärretty luonnon ja elämän kumouksellinen muuttuminen ja vedetty siitä johtopäätökset. V. Seudun kasvisto ja eläimistö on nyt parhaiten tunnettuja koko maassa. Tuon tuostakin ilmestyy "Loun ais-Hämeen Luonto" täynnä kallista luonnon. Lounais-Hämeen rintamailla ei luon nosta enää säästy juuri mitään ellei varta vasten säästetä. Toisaalta nämä rintamaat ovat Tammelan karun ylängön laitamilla. Se oli siihen aikaan paikkakunnalla uutta ja outoa. 1956 toimikunta itsenäistyi omaksi yhdisty kseksi: Lounais-Hämeen Luonnonsuoj eluyhd istys r.y. ja kirurgian tohtori, tunnettu lapsipsykiatri T. Siellä tulevat vastaan laajat metsät ja su uret suot, viimeinen jää nnös villistä erämaasta. Kymmenen luonnonsuojelun vuotta Lounais-Hämeessä Reino Kalliola Lounaista kohti koko maa kurkottaa, Suomi ja elämä Suomen niemellä. Siellä Lounais-Häme näyttää toiset kasvonsa. Puolet koko maan väestöstä asuu PorinTampereen-LahclenKotkan lounaispuolelle jäävässä nurkkauksessa, alueella, jonka pinta-ala on vain kymmenes osa valtakunnan pinta-alasta. Se ol i jotensakin jyrkästi tehty, ja yhtä määrätietoista oli jatko. Alkuperäisen luonnon ja sen muistomerkkien arvo on suuri n siellä, missä luonto asutuksen ja kulttuurimaiseman kehityksen vuoksi on jo katoamassa. Kun pika-asutus uhkasi kokonaan pirstota Raikon tilan Urjalassa, tilan helsinkiläinen omistaja, lääket. Alueen keskipiste on Forssa, ja Forssan ympärillä on Lounais-Häme, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen työkenttä. 114 Kun aika oli kypsä, ilmestyi näyttämölle myös väkevä luonnonsuojelutyön tekij ä. Raikon tilalla alkoivat kiinteät tutkimukset ja kartanon mailla ja vesillä pantiin toimeen järjestys metsästys-, kalastusja luonnosuojelulain viimeistä kirjainta myöten. Täällä toimu enttam virkeä Lounais-Hämeen Kotiseutuja Museoyhdistys, profeettanaa,n kaikkien tuntema Esko Aaltonen. Kuluneena 10-v uotiskautena tehty työ on ollut voimaperäistä. Tarmon mies kokosi ympärilleen joukon asianharrastajia ja perusti vuonna 1951 Lounais-Hämeen Kotiseutuja Museoyhclistykseen erityisen luonnonsuojelutoimikunnan. Luonnonsuojelutyöllä ei voi olla perustellumpaa paikkaa. Brancler jätti siitä paikasta pääkaupungin ja koko lääketieteen ja siirtyi maanviljelijäksi ja luonnontutkijaksi Urja lan korpiin
s. *) Se on todellakin tapaus; puhuva näyte asiantuntemuksesta, suunnitelmallisuudesta, hellittämättömästä sisusta, kotiseudunrakkaudesta. Valok. Maan luonnonystävät onnittelevat kiitollisin mielin 10-vuotiasta uranuurtajaa ja toivottavat toiminnalle hyvää jatkoa. Lounais-Häm een ka unein maisema Tammelan Kaukolanharju. Herättävä ja hedelmöittävä vaikutus säteilee Forssasta monelle suunnalle. N. *) Ks. N. Branderismiin kuuluva pieni katkeruus ja epäily, ettei saavutuksia aina riittävästi arvosteta, peittyvät julkaisussa kokon aan epäitsekkäiden vaikuttimien, myönteisten valtapiirteiden ja kunnioitettavien tulosten taakse. Kirjoituksissa annetaan tarvittaessa mitä kuuluu miiToht. Söyrinki. Mutta tohtori Branderin väsymattomän kynän jälki tunnetaan myös monien muiden lehtien ja julkaisujen palstoilta; ulkomaisia yhteyksiäkään ei ole unohdettu. Tuskin missään sa nomalehdessä on niin paljon luonnonsuojeluasiaa kuin "Forssan Lehdessä". Forssaan on noussut kuin maasta poljettuna mallikelpoisesti järjestetty museo, nyt jo luonnonhistoriallisten maakuntamuseoittemme ensimmäisiä. Joskus koetellaan jollakin vastalauseella valtion luonnonsuojelunvalvojankin huumorintajua. Arvostelija riisuu aseensa ja nostaa hattuaan. Brander demonstroi luonnonsuojelu Jakikomiteall e. 126. suojelutietoa ja kokemuksia. Valok. Suomen luonnonsuojelukartassa, johon on merkitty luonnonsuojelualueet ja rauhoitetut luonnonmuistomerk it, Lounais-Hämeen johtoasema näkyy hyvin selvästi: rauhoituskohteet ovat yhten ä rykelmänä. Kymmenvuotispäivän kunniaksi "Lounais-Hämeen Luonto" on ilmestynyt komeana juhlanumerona. 115. loin oikealle, milloin vasemmalle ja aina tienrakentajille. Söyrinki
Meille on suotu onni elää maisemiltaan kauniissa ja monipuolisessa maassa. Muulla tavalla ei voida selittää rakennustoiminnassa esiintyvaa intohimoa luonnonhävittämiseen. Maisema tärveltyy tavallisesti koko jokivarresta koskien patoamisen yhteydessä. Seurauksia on jo nähtävissä. Traktoreiden, kaivinkoneiden, porien ja insinöörien dollarihymyjen yhteissoittona kaikuu kosken partaalla: sääli on sairautta. Ihmisen määräämä kohtalo ei ole ehdoton. Matkailun mainosvaltteina kosket olisivat korvaamattomia. Maiseman säilyttämiseksi he eivät uhraisi valtionkaan varoja yhtään markkaa. Mitä pikemmin kansamme luonnonsuojelullinen herääminen tapahtuu, sitä varmempaa on luontomme säilyminen tulevillekin sukupolville.. Koskienkaan kohdalla ei ole syytä antautua "antaa mennä"-ajattelun valtaan, vaan pyrkiä nykyisen tilanteen korjaamiseen. On varmaa, että kosket voitaisiin saada tuottamaan sähköä paljon hienovaraisemmin toimenpitein kuin nykyisin, jos asiaan todella kiinnitettäisiin huomiota. Yksipuolinen ajattelu ratkaisee koskiemme kohtalon. Voimamiestemme mielestä se on mahdotonta, koska heidän periaatteensa on "ei tippaakaan hukkaan": virtaavan veden energia on saatava viimeistä pisaraa myöten muutetuksi sähköksi. 120). s. Tästä aatteesta olisi luovuttava ja pelastettava se mikä vielä voidaan, sekä koetettava korjata tehtyjä virheitä. Lieneekö aivan mahdotonta rauhoittaa edes yksi koski tätä tarkoitusta varten. Rantojen muodostelussa olisi pyrittävä luonnonmukaisuuteen, mutta näistä asioista päättävät antavat arvoa taideja kulttuuriharrastuksille vain sen ver1 I 6 ran kuin heidän yhteiskunnallinen .asemansa vaatii. Koskia valjastava voimayhtiö on nimensä veroinen. Esimerkiksi lo~1en katoaminen on aiheuttanut jokivarsien asukkaille tuntuvan taloudellisenkin menetyksen. Koskien kohtalo on aiheuttanut jokiemme arvokkaimpien kalojen häviämisen. Päin vastoin se vaatii jokaisen ponnistel uun korvaamattomien arvojen säilyttämiseksi. Taloudellisella alalla meillä ei tahdo olla suhteellisuuden tajua. Jälleen menisi hukkaan vettä. Oheinen kirjoitus palkittiin parhaana Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämässä luonnonsuojeluaiheisessa kirjoituskilpailussa opettajainvalmistuslaitoksissa v. Tämä ei vapauta m aisemiemme varjelusta. Tähän pulmaan on olemassa kokeillut, hyviksi havaitut ratkaisut, mutta niitä ei meillä haluta ottaa käytäntöön. Koskiemme kohtalo Teppo Vanhanarkaus Suomalaisilta puuttuu usein asiallisen menettelyn taito. 1961 (vrt. Sähkö on tärkeää, raha vielä tärkeämpää, muut asiat eivät merkitse mitään. Niistä vavahduttavimpia on koskiemme kohtalo. Tulokset ovat surkeita
Paikallisfloristisia selvittelyjä on tällä kertaa esitettävänä varsinkin saaristostamme. Skult selvittelee Korppooseen kuuluvan Brunskärin saariston kasvistoa ja H . Toisessa yhteydessä on P. Kallion Inarin Lapin kasvistoa koskevat. Jalas esittää tietoja useista sellaisista tapauksista, joissa kulttuurin ansiosta toistensa naapureiksi joutuneet lähisukuiset lajit ovat muodostaneet sekamuotoja. Tärkeimmät kasvilöydöt kuluneelta kesältä alkavat olla kansallisherbaariomme tiedossa. Luther on taas tutkinut eräiden Tvärminnen (Tammisaaren mlk.) seudun kalliosaarten floorassa viime vuosikymmeninä todettuja muutoksia. 44). Äskettäin manalle menneen professori A. pitempiä ja kapeampia kuin lounaissuomalaisen pihlajan sekä tyvestään ehytlaitaisia. Jalaksen kalliokasveja, P. Unionink. näillä palstoilla. H. Luther on puolestaan osoittanut, että maastamme tavatut Gladiolusnäytteet kuuluvat kahteen eri muunnokseen. Niistä mainitaan sittemmin mm. Yhtä ja toista uutta Suomen kasvistoa koskevaa on myös kertynyt julkaisujen laariin. miten vierasperäinen lajistomme jakautuu sen maahamme tuoneiden eri kulttuuritekijäin osalle. eräitä levinneisyyskarttoja julkaisten. h eteromorpha) pihlajastamme; tämän lehdykät ovat mm. Muotosystemaattisista tutkimuksista mainittakoon vielä Terttu Raatikaisen kotipihlajaa koskeva selvitys, jossa h än erottaa mm. Niiden ohessa on tuotu esiin myös kasvistoamme koskevia yleispiirteitä; näistä kirjoituksista mainittakoon J . Teoksessa selvitetään 94 tieteelle uutta Ranunculus auricomuksen alalajia ja selvitetään laajan aineiston pohjalla niiden levinneisyys maassamme. Läheisesti näihin Ranunculustutkimuksiin liittyy P. J. Havaksen Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueen flooraa ja P. Uutisaineistoa siis on, vaikka lisää kaivattaisiin. Mitään koko Suomen flooraa koskevia yhteenvetoja ei tällä kertaa ole esitettävänä. Muodot ovat Marklundin nimeämiä, mutta niistä peräti 51 Olofssonin löytämää ja erottamaa. Muotosystematiikan ala lta meillä on ilmoitettavana erityisen iloinen uutinen : G. Toivomme hartaasti, että tekijä saisi pian tämän monivuotisen suuren työnsä kokonaisuudessaan valmiiksi. Kehottaisimmekin tässä yhteydessä kasvien harrastajia lähettämään entistä enemmän näytteitä ja tietoja hyvistä löydöistään tänne Helsingin Kasvimuseoon (os. Vielä sopii tässä yhteydessä mainita, että Suomessa kesällä 1961 suoritettua kansainvälistä kasvimaantieteellistä retkeilyä varten laadittu kokoomajulkaisu sisältää monipuolisia kasvillisuuttamme koskevia selontekoja. Olofssonin tutkimus ahvenanmaalaisen Vårdön pitäjän kevätleinikeistä (78 alalajia) monine karttoineen. Kososen Loviisan Svartholman kasvistoa 117. Vielä mainittakoon M. Uusin tieto Suomen luonnosta Suome:1 kasvisto v. Palmgrenin viimeinen teos antaa monipuolisia tietoja koko Ahvenanmaan saariston merenrantojen kasvistosta ja kasvillisuudesta, H. 1961. Kallio (1960) käsitellyt samaa aihetta mm. Allekirjoittanut on taas esitellyt eräitä synantrooppejamme koskevia näköaloja selvittäen mm. Marklund, kasvimuseon entinen kustos, on saanut valmiiksi ensimmäisen osan Suomen kevätleinikkejä koskevista tutkimuksistaan. uuden itäsuomalaisen muunnoksen (var. Sellaisiin liittyy lähinnä kuitenkin kaksi kirjoitusta , jotka koskevat ihmisen vaikutusta maamme kasvistoon
litoralis E urajoki (I. 1961 mennessä on rahaston tilille t ullut varoja yhteensä mk 1.145.498:ja leh temme edellisessä numerossa julkaistun lahjoittajien luettelon jälkeen ova t seuraava t jäsenet ka nta neet kortensa yhteiseen kekoon : Adler, K., Pohjois-H aaga ; Ah ava, 1., Ylitornio; Ahava-Sep pälä, L., Yli tornio; Antikainen , L., Taavetti; An ttinen, K., H elsinki ; Arila, 1., Vartiokylä; A u tere, L. Isoviita), Petasites frigidus Laukaa (P. V., Sahala hti; H elminen , M., H yvin kiiii; J-lin enoja, M., H elsinki ; Hollo, E., Loi maa; Huh ta, V., H ämeenlinn a; Huhta mäki, S., Lavi a; H ä nninen , H. Kelti ka ngas, vara tuomari E-P . Mitä vah vempi on jäsenten oma pa nos säätiön varojen luomisessa, sitä suuremma t ovat toiveet saada säätiölle t ukea m yös ulkopuolisilta lahjoittajilta. Luo n non suo je 1 nn työmaalta Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto H elsinki, Unioninka tu 40 A Postisiirto 11 5921 Se myönteinen vastaa notto, minkä ajatus säätiön perustam isesta on yhdistyksen jäsenkunnan piirissä saanut, on jo nyt keräyksen yh ä jatkuessa osoittanut, että säätiön perustamiselle saadaan luotua riittävä taloudellinen pohj a. 0., Muonio; Lyytinen, ., Munkki vuori ; Matilainen, E., Siilinj är vi; Metsikkö, E ., Porvoo: Musta ka llio, P., T urku ; Mäkelä, S., H elsinki; Naasakka, T., Jua nkoski; Nederström, P ., Kuopio; N ieminen, S., Luop ioinen ; iska nen, A., H elsinki ; Noronen, P ., H elsinki ; N ummela, M., Porvoo; Nuorteva, M., Etelä-H aaga;. Suomelle uusia luonnon va ra isia putkilokasveja ei kulunee na kesä nä liene löytynyt lainkaa n, ellemme ota huomioon apomiktisia pikkul ajeja (vrt. Yhdistyksen hallitus on pitä nyt tärkeänä, että siiätiön perusta mista valmistellaan r iittävän ajo issa, min kä vuoksi se on asetta nut toim ikunn an valmistelemaan ehdotusta säätiön sään nö iksi ja hallinnoksi sekä myös valvomaan keräyksen toimeenpanoa. P aavolainen ja maan viljelysneuvos . V . Pertola n Saariselän tunturialueen itäosaa koskeva fl oristinen kirjoitus. yll ä). V . Seka muo toja on sen sijaan keksitty yksi, Argrostis gigantea x tenuis, vieläp ä eri p aikoista: Porvoo (K. Widen), Luopio inen (U. Mäkirin ne) ja Ylikiim inki (P . JO. & P. ja E., Oulu ; Bergh, L., H elsingfors: Einiö, K ., Kausa la; Elomaa, A., T apio la; Finska Hushällningssällskapet, Åbo; Forssell , M ., H elsingfors; Forstadiu s, K., Tikkakoski ; v. Pu ttonen), M entha aquatica v . selvitellyt kirjoitus, J . Suomisen Pöytyän floora (1960) ja E. seuraavat: Corydalis inten nedia T ohmajärvi (T. Säätiöiden toiminta osoittautuu vasta sitten kestäväksi, kun peruspääoma on niin suuri, että se voidaan sä il yttää vähentä mättömänä ja vain pääoman tuotto ta rvitaan sää tiön tarkoitusperien käytännölliseen toteutta miseen . Ka nse), Epipaclis palmtris Lohj a (Lasse Ma nninen) ja T yjJ/ia angustifolia La ukaa (P. P ., Kuusa ; H ä rö, L.. J., Rauta lampi; H akkarainen , H ., Savonlinna; Ha ukka nen . Porvoo; Ikävalko, V., H elsinki; Ink inen , K., Iisalmi; Itkonen, K., H elsinki; Jalohaukka-kerho, Kiukaisten Yhteiskoulu , Kiu kai nen ; J oensuu , H ., Kuusankoski ; Kaasinen, A., Kä pylä; Kalli ala, H., Vaasa; Kein ä nen, M ., Kaavi; Korh onen , A., Maunula; Korva , A., Ylä ne; Kurkia, T ., H elsinki; Lattula, E., T ornio; Lepi stö, I., T o ij ala; Li ndeberg, M ., Åbo; Lindqvist, B. Löytöjä, jotka selvästi laajentavat tai selventä vät asia nomaisen kasvin leviä misalaa, ova t mm . Kalliola, prof. 118 31. Toim ikuntaan kuuluvat tri R. S. Haartmann, L., H elsingfors; H aa npää, T. Ha kka rainen), Cinna latifolia Ra ntasalmi (M. G. T ä tä ajatell en on erittäin toivottavaa , että tähä n mennessä kerättyä pääomaa Suomen Luonnonsuojelun Säätiön perusta miseksi saadaan jatku vasti kartutettua, onh an yhdistykselle m yönnetty kerä yslupakin voimassa toukokuuhun 1962 saakka . Erkam o. P. Valtonen). Tavai la. Jokela)
Lh:n p . 10. H . Maanomistaj a: luotsi Mauno ja Martta Rantasuo. Lakkapä inen mänty. Maanomistaja : maa nvi lj . 25. 1961 H a i I u o t o. 20. l 19. 15. Kårböle; Segercran tz, N -E., Esbo; Siren, M., H ertton iemi ; Suomen Maantieteellinen Seura, H elsinki ; Suvanto, M., Tampere; Syril ä, S., Köyliö; Terho, A., Vihti; Timgren, H., Kyröskoski ; Toivonen, J., Karkkil a; Törnävä, S. 25. 10. Helsinki; Virrankoski , K., Klemol a; Viitanen , K., Porvoo; Välisalo, A. Maanomistaja: maanvi lj. 9. siirtolohkare. Askelin sotamänty. 10. H a n ko, kaup. ja A., Nurmijärvi; Valjakka, S., Orimattila; Vankkoja, E., Tampere; Wegelius, A. 1961. Oskar Mattila. L h: n p. Luopioinen, Kivistö. 1961. 1961 . Lh :n p . Seppälä, Koivula . 9. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 2. Ha ltia, Yli-Körhämö. Maanomistaja: Hangon kp. Maanomistaja: pienvi lj. Lh :n p. Oj aky lä, Aatela. Maanomistaja: maanvi lj . Noormarkku, Söörmarkku , '' Linncn tammi". R., Mikkeli; Vaher-Kari, R., Turku; Valanne, L. 10. 9. 15. Lh :n p . Peltola. R . 2. Elis ja Irene Leppämäki. Lh :n p. Hi lta Lei1ao. Valok. 1961. V., H elsinki. Väinö Lh:n p . 196 1. Kotiseu tu hi storiallisesti rnerki ttä vä Maanomistaja: maanvilj. Kalliola. Ojanen, M., Pispala; Peltoniemi, E.B ., Kaskinen; Pohjonen, A., Pohjois-Haaga; Remes, M., Niemenkylä; Rosenius, G., Helsingfors; Ruisla, M., Reisjärvi ; Ruutu , M., Hämeenlinna; Ruuhij ärvi, R., Tikkurila; R ytkönen, S., Ylöj ärvi; Salmi, :J., Tampere; Salo, M., Kuru; Sandbacka, P., S. Lakkapäämänty. Sandsviksholmenin ja Halsuddenin vä lisen lahden perukassa oleva komea mänty. 10. 9.25. Puistovuorella (Parkberget) ja Varisniemessä (Kråkudden) olevat kaksi hiidenkirnua. 1961. Söörmarkku, Uusitalo, Yksinäinen tammi Söörmarkun-Kellahden kyläti en varrell a. Maa nomistaja: H angon kp. 1961. Lakkapäämänty . No o r m arkku . Kaukola, Leppäm äki. M u u r l a. 7. 9. Lh:n p. 20. August ja Anja Körhämö. Lu o p i o i n e 11. 1961 . L e mu
Maanomistaja: kauppaneuvos Veijo Havulinna. P ar ikk a I a. Lh:n p. 9. ClasHenrik ja Saimi Gustafsson . Ruotsinkylä, Eerola. 10. * Suomen Luonnonsuojelu yhdistys järjesti II helluntaipäivänä luontopolkukilpailun Helsingissä, Lauttasaaren kansanpu iston alueella. Kilpailu järjestettiin nyt seitsemännen kerran ja siihen osallistui 10 seminaaria sekä J yväskylän Kasvatusopillinen Korkeakoulu . LYHYESTI: Opetusministeriön antamalla päätöksellä on koululaisilta vaad ittavien kasvien määrää vähennetty 120:sta 80:een. 1961 mennessä suoritetut rauhoitukset, joita on yhteensä 538. Palaamme asiaan ensi vuoden puolella.. Ritvala, Oitti . 18. 27. Eino Lahtinen. U s k e I a. Mäntylahti, Petala. P a imi o, Ala-Kaleva, Ylimarkula. 120 Luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti jälleen keväällä luonnonsuojeluaiheisen kirjoituskilpailun maamme suomenja ruotsinkielisissä opettajainvalmistuslaitoksissa. Uutuutena on tämän luettelon lopussa asiahakemisto, jossa rauhoitukset on ryhmitelty kohteiden laadun mukaan, esim. 1961. Valter Keltikangas, lehtori Einar Strandberg sekä apu!. 9. Kirjoittajien valittavina oli vat seuraavat aiheet: "Koskiemme kohtalo", "Puhtaat vedet yhteiskunnan elinkysymys"', " Maisemanhoito on alettava kotipihalta", "Onko petoeläimiäkin suojeltava?", "Metsänhoito ja luonnonsuojelu", "Kotiseutuni kaunein maisema". palkinto: Esko Pakarinen, Itä-Suomen seminaari {aihe: "Puhtaat vedet yhteiskunnan elinkysymys") Lisäksi palkittiin kunkin oppi laitoksen kolme parasta kirjoittajaa. Sää ks mäki . T u u s u I a . 1961. 21. 1961. Lh:n p . Ruotsinkylä, Lemola. 1961. Borgby, Kältas. Puumainen kataja. Palkinnot: jakaantuivat seuraavasti: l. 9. Uuno Pulkkinen. Ru ots i n p y h t ä ä. Samalla muutettiin eräitä metsästyslain kanssa asiayhteydessä olevia luonnonsuojelulain pykäliä. 9. 14. "Papinkivi". 196 1. Alu ssa luetellaan kansa llisja luonnonpuistot sekä sen jälkeen muut rau hoitukset lääneittäin ja kunnitta in ryhmiteltyinä. "Lennätinvuoren" alu e (30,60 ha.) Maanomistaja Aug. Linnavuoren alue, jonka laell a on muinaisia hautaröykkiöitä ja rinree ll;i lchtomaincn kasvillisuus tammineen (6000 m~). 1961. Kilpai lussa oli 20 tehtävää ja voittajaksi selviytyi Irja Pohjanv irta Pajamäestä 17 pisteellä. H yökkä lä, Havula. .Erittäin suuri ja kaunis kuusi. Maanomistaja: maanvilj . Lh :n p. Sipoo. Maanomistaja: maanvilj. 196 1. Maanomistaja: talousneuvos Arvo Lautonen. aluerauhoitukset, geologiset, kasvitieteelliset ja eläintieteelliset kohteet. Aimo Turu nen. Toivo ja Lyyli Eerola. Luettelon hinta on mk 100:ja sitä voi tilata Valtioseuvoston julkaisuvarastosta os. Luettelossa on lllainittu kaikki 7. 1961. Einari ja Hilja Eloranta. palkinto: T eppo Vanhanarkaus, Kemijärven seminaari (a ihe: "Koskiemme kohtalo") 2. Harvinaisen suuri käärlllek uusi. Maanomistaja : maanvilj . 1961. Lh :n p. Siirtolohkare, "Lillträsksten Il". 11 . 7. prof. Maanomistaja: maanvilj . .\-laanomistaja: maanvilj . Veitakkala, Olli. 10. Eklöf Osakeyhtiö. Van ha ja pahkamuodostumansa vuoksi erikoinen mänty. palkinto: Ritva Markkula, Hämeenlinnan seminaari (aihe: "Metsänhoito ja luonnonsuojelu") 3. 10. Lh:n p . Lh:n p. 8. 18. Lh:n p. 9. R eino Kalliola, prof. Haiko, tila n:o 1 4 2. Palkintolautakuntaan kuuluivat fil.toht. Uusi luettelo rauhoitetuista luonnonsuojelukohteista Valtion luonnonsuojelunvalvojan toimesta on ju lkaistu uusi luettelo luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetuista luonnonsuojelualueista ja luonnonmuistomerkeistä. Maanomistaja: maanvilj . 12. Annankatu 44, H elsinki. * usi metsästyslaki hyväksyttiin Eduskunnassa 10. 3. Lh:n p. 1961. Einar ja Elma Kaarela . 28. Samalla on ehdotettu, että kasveja ei enää tarvitsisi kerätä juurineen, mikä on myös luonnonsuojelun kannalta erittäin suositeltavaa. Lh:n p. 7. Kynäjalava. P orvoo, mlk
Söyrinki ja tri Kalliola esitelm öineet luonnonsuojelusta lukuisissa tilaisuuksissa eri puoli ll a maata. Samoin on yhd istys oilut edustettuna Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistyksen 121. 5. johtui , että jäsenm äärä jäi v. Valter Keltika ngas esitelmöi aiheesta: "Suomalainen aa rniometsä". Kuulijoiden määrä on vaihdellut 60-150 henkeen. 1000. Tämä oli havaillavissa lehden vuonna 1959 tapa htuneen epäsään nöllisen ilmestymisen yh teydessä, mistä mm. 10. 4.) järjestettiin tavanomainen tilaisuus metsämiehille, jolloin prof. Veikko Okko, dosentti Heikki Simojoki ja fil.tri Rauno Ruuhijärvi sihteerinä . Tarkoituksena oli ampua karhu talvipesältä, mutta kontion valppauden ansiosta jouduttiinkin suorittamaan kolmatta pa1vaa kestänyt ajo. Tällöin on yhdistys ollut edustettuna 5. Torniossa pidetyssä Pohj ola-Nordenin ns. L u e n t oj a k u r s s i t o i m i n t a Tavanomaisia Iuonnontuntemuskursseja suurelle yleisölle järjestettiin Opintotoiminnan Keskusliitolta saad un avustuksen turvin Helsingissä sekä 12 muulla p aikkakunnalla, nimittäin , Haminassa, H einolassa, Kuopiossa, Hämeenlinnassa, Imatralla, J yväskylässä, Lahdessa, Lieksassa, Oulussa, Riihimäeilä ja Turussa. Yhdistys on kiinnittänyt edelleen mahdollisuuksiensa mukaan huomiota äänenkannattajaansa "Suomen Luon toon". Tulokset ovat kuitenkin n ähtävissä vasta tu levien vuosien aika na. Jo toisena päivänä pääsivät takaa-ajaja t ampumaetäisyydeile haavoittaen saalistaa n, m utta vasta kolmantena päivänä onnistui karhun kiertäjän lopettaa epätasainen kamppailu (karhun) elämästä ja kuolemasta. N iinpä kiinnitettiin vuoden lopulla huomiota niihin suunn itelmiin, jotka li ittyvät pohj oisimman Suomen Lapin teollistamishankkeisiin ja päätettiin asettaa toimikunta selvittämään metsävarojen lisääntyvä n käytön vai kutuksia luonnonsuojelu un siellä. Pohjois-Karjalan lääninh allituksen virkamiehet ovat näyttäneet huonoa esimerkkiä ostamalla karhunkierroksen "hankkiakseen karhuntaljan koristamaan uuden lääninhallituksen sei nää". toimintavuotta luonnehtii vuoden aikana kypsyneitten uusien suunnitelmien ja järjestelykysymysten toimeenpano. Komitea sai opetusm inisteriöltä kolman tena toimintavuotenaan anom ansa 4.866.750 markan avustuksen tutkimusten suorittamista va rten Kemij oen patoamisaltaiden alueilla ja sää nnöstelyn piiriin joutuvilla jokivarsilla. . 7. Lisäksi ovat prof. Kurssien ]isäksi JarJestettiin pääkaupunkilaisil le kevätretki 22. Osa tu tk imusohjelmista on jo kenttätöiden osa lta saatu päätökseen; kerätyn aineiston käsittely on parhaillaan käynnissä, osia siitä jo julkaistukin. Tämä taas on vaikeuttanut yhdistyksen taloudellista tilaa. Lyhennelmä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomuksesta v. Muusta esitelmätoiminnasta mainittakoon, että metsäviikolla (4. Lop uksi nähtiin elokuva "Yell owstonen kansa llispuisto". jonka tason void aan katsoa suoraan va ikuttavan myös yhdistyksen jäsenmäärään. Muu t o imint a Yhdistys on jatkuvasti seurannut sitä kehitystä, minkä maan luonnon, ennenkaikkea sen metsävarojen käyttö ja tehostaminen, tuovat mukanaan. Vesivoimavaroj en käy tössä on tärkeääksi kysymykseksi noussut Tornionjoen kohtalo. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen Kemijoen patoamisaltaiden tutk imuskomiteaan kuuluvat yhdistyksen puh eenjohtaja, professori N iilo Söyrinki puheenjohtajana, professori Matti Franssila, dosentti Esa H yyppä, professorit H eikki Järnefel t, Aarno Kalela, Olavi Kalela, Valter Keltikangas, maisteri Tauno V. pohjoiskalottikongressissa. Mäki , apul.prof. 1960 pienemmäksi kuin edell isenä vuonna. Es i te I mä toimi n ta Esitelm ätil aisuuksia yhdistys on pitänyt pääka upungissa T ieteellisten Seuroj en Talossa joka kuukauden kolm as keskiviikko. Erilaiset varsin radikaalisetk in suunnitelmat uhkaavat joen luonnollista juoksua. Sipoon Hindsby'hyn sekä syysretki Kirkkonummen Hirsalaan 16. 3. Osanottajia yhteensä n . 1960 Yhdistyksen 23
Laita kari ja jäsenet prof. Toimikun taan ovat kuulun eet tohtori Kalliola, professori 122 Keltikangas, maanviljelysneuvos Tavaila ja varatuomari Paavolainen. Toimikunta on piiätynyt siihen, että monet luo nnonsuoj elutehtävät ovat sen laatuisia, että ne voidaan parhaiten toteuttaa säätiön puitteissa. Puh eenjohtaja on myös osa lli stunut Kööpen haminassa 2. kand. N. Kansainvä liseen toimintaan on voitu osallistua, paitsi pitämällä yllämainituin tavoin kosketusta Ruotsin luonnonsuojeluun , myös osallistumalla Kansainvälisen luonno nsuojelulii ton kongressiin Puolassa, Varsovassa ja Krakovassa 15.-28. 4. Merkittävänä tapahtumana on pidettävä sitä, että maaliskuun 3 pnä asetettiin komitea valmistelemaan uutta luonnonsuojelulainsäädäntöä. Paavolainen. Söy rinki , varapuheenjohtaja prof. 4. "Finlands Natur·· ilm estyi 32-sivuisena vuosikirjana seuraavan vuoden alussa sisältäen neljä artikkelia, uuti sia luonnonsuoj elutyöstä sekä kirj alfisuuskatsa ukscn. A. En simmäinen pa lkin to a nnettiin Reijo Pääkköselle Kajaan in seminaarista aiheesta ··viim eiset kotkat". Heldt'in taholta huomiota luonnonsuoj elua palvelevan säätiön tarpeellisuuteen . Arvostelulautakuntaan kuuluivat professorit Keltikangas, Söyrinki ja Turunen sekä lehtori Strandberg. Komitean puh eenjohtajaksi tuli yhdistyksemme hallituksen jäsen, metsäneuvos Linnamies. maa nvilj elysneuvos A. Ka lela, toht. V. Keväällä kiinnitettiin yhdistyksen monivuotisen lahjoittajan Insinööritoimisto K. Lindfors, metsiineuvos 0. Itse alueen luonne tta turmel ematon ratkaisumahdollisuu s on olemassa. Kal liola , prof. Kun jo edellisenäkin vuonna oli tehty sama nsuuntaisia a lo itteita, asetti hallitus keskuudestaan toimikunnan , jonka tehtävä nä oli antaa esitys siitä , mitä mahdollisuuksia ja missä muodossa erityisen säätiön perustamiseen olisi aihetta. Tällä tavo in olisi mahdolli sta saada aikaan laajapohjainen keräys, jonka avull a pieninkin lah joituksin saataisiin kokoon riittävä pääoma sää tiön perustamista varten. 4. Kevää ll ä yhdistyksen toimesta jii rj estettii n jo kuudennet luonnonsuojeluaih eiset kirjoituskilpa ilut opettajainvalmistuslaitoksissa. Samuel Paneliu s. A. Sen toimit uksesta vastasi professori Niilo Söyrinki toh tori Reino Kalliolan ja sihteerin a vustamana. II., missä Tornionjoen kysymys oli laajalti esillä. Sen toimituksesta on huolehtinut fil. Vuoden lopussa. Sivuja o li lehden vuosikerran 1960 numeroissa 128, joille ma htui 21 arlikkeli a, uutisia Iuon no11su ojel1111 1yörnaalta kotija ulkomailta sekä kirja ll isuusarvostc luj a. Jotta säätiön toi minta saataisiin alkuun jo ennenkuin se voi odottaa laajempaa tukea eri piireiltä, olisi harkittava keräyksen järjestäm istä maan oman luonnonsuojeluväen kesk uudessa. Kongressissa o livat Suomen edustajina professori Söy rinki ja tohtori Kalliola . Lin na mi es, dosentti H. Yhdistyksen jäsenmäärä on vuoden aikana laskenut jonkin verran. ··s uom en Luon to ·· j a '" Finlands Natur·· Yhdistyksen äänenkannattaja "Suomen Luon to" ilmestyi vuoden kuluessa viitenä numerona (N :ot 3, 4/ 1959 ja n:ot 1-3/ 1960). 6. Tätä varten on suunniteltu keräyksen järjestämistä yhdistyksen jäsenistön piirissä vuonna 1961. Muina komitean jäseninä ovat professori Söyrinki ja tohtori Kalliola. Helsi ng iss:i Tieteellisten Seurojen Ta lossa . Tavai la ja lehtori V. Joh tokunnan kokoonpano: puheenjohtaja prof. R. Saatettanee p1taa ilmeisenä, että juuri Ruotsin asenteesta ja yleisestä mielipiteestä tulee suuresti riippumaan koko asian vastainen kehitys. Luth er, varatuomari E-P. Keltikangas, prof. Kujala, metsäneuvos J. Kilpailuun osallistui 13 oppi laitosta. syyskokouksessa 26.-27. \1 11 os i ko ko u s j a j o h t o k u n ta Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 24. Yhdistys on syksy llä an tanut lausunton a IääninhalliLukselle sen johdosta , ett.ä Urja lan Kivijärven TV H :n valtatien luonnonsuoj elualue uhkaa joutua suunnitteleman Turu n-Ta mpereen pirstomaksi. V. pidettyyn I UCN: n Länsi-Euroopan kasvatus jaoston kokoukseen, jossa pohdittiin Pohj oism aill e ja Eng-Jannille yhteisiä luonnonsuoj elun kou lutuskysymyksiä. Vaarna . Jäsenten kierto van hojen jäsenten jääcless;i pois ja uusien tullessa tilal le, on edell een suuri
Siit ä svystä olisi luonnonsuojelija in osoite ttava y111 mä rtä mystä heitä (n iin ku in kai kki a to isin ajattelevia) koh taan ja si ten mahdollisuuksien sa mukaan yritettävä voittaa he idä t omall e p uo le lleen. mää räysten tun temus on heillä yleensii heikko, sitä voisi va listustyö parantaa pa lj onkin . kuului yhdist ykseen 3773 jäsentä, joista 3494 suomenkielisiä ja 279 ruotsinkielisiä. Suuri tietäm ä LLömyys on luon no nsuojelun edi sty misen pahi mpi a esteitä. Syrjäseuwj en maalais111cts:isliijät jatkava t esiisiemmc tapaan useinki n ni u kkaa ela n toaan syöt,ivällä ri ista ll a ja lurkiselä imi stä saami llaan t ll loi lla. Ra uh oitusym . Am pu mara ta on u rh eil umetsästäj ill e sopivam p i areena kui n luon to. Sitä tietä ehkä voitaisiin saada luonn onsuojelu koko ka n sa n asi a ksi, m itä täytyy pitää ensisij aisena ta vo itt eena. Metsästystä ha rrasta vasta luonnonystävästä ei o le p itkä askel aktii viseen luon nonsuojelijaa n. jotka e ivät niie 111itään järkeä siinä, että am mu taan ,·iisi kertaa enem män kuin pystytään syömää n. H ed elm ättömän vih a npi don sij asta p itäisi h arrastaa yhteistoimin taa n iill ä a loi ll a , joi lla se käy päi nsä. Edelliset ovat tuskin ih misen nimeä ansa itsevia p etoj a ja raaka la isia. J äsen 111aksu 11 o ll u t 300 mk . He ovat reh ellisem piä lu onn onystäviä kuin eräs eri ttä in innokas Su omen Luonnonsuoj elu yhdistyksen j äsen, joka yritti saa da minu a a mpum aa n ja täy ttämä än h ä nell e muuttoh a ukan . L U KlJ O ILTA: Metsästäjät ja luonnonsuojelu Mo11en lllon 11 on s11ojclu aa tteen kanna ttaja n 111ie lestä ov,i t eläi nten ta ppajat ja niiden suojelij at toi stensa täyde ll isi;i vastakohtia. On monia sell aisia erä nkävij öitä, jotka vain h a rvoin a mpu va t mi tään lopulta ehkä koko naan laka ten sii tä . J oka vuosi lä hetet:;iän joitak in "Suom en metsäst,ij:i'"-leh clen num eroita ka iki ll e metsäsl)Skoni11 lun astaneille ja lii ton jäsenet saava t ka ikk i num erot. H eid ä n kerska ilunsa tekemistää n ennätyksistä on vai kea ta nielläv;i ä myös mui ll e metsästäj ille. Heihi n l iittyvät ne '"herrasm iese li urh eilumetsästäjät", joill e koiran ja aseen h yvä toiminta, mestarill inen a mpumatai to ja saa liin su uru us ovat p ääasia. Sit;i c 1 p itä isi he il tä kadehtia. Kiihko ileva tu omitsemin en voi vain p a hen taa til a nn etta . J oskus LUl eva isuu dessa voi eh kä käydä n iinkin . plkimmä iset taas voiva t fa riseustcn tap aa n rintaa nsa lyöden sanoa olevansa n1u it a parc n1p ia. jos yleensä aiotaa n saada jota kin a ikaa n. Riistanhoito työ , joka joka isen luon non ystävä n tiiytyy hyvä ksyä, on m yös h eidän etuj ensa mukaista. A ina kin tämä nlaatuiset m etsästäj ä t p itä isi luonnonsuojelij oiden la usua ter vetulleeksi joukkoonsa. Tietämältö111 yyden poistam iseksi kyl lä löytyy keinoja. /lfctsästäjät ja kaantuva t tä mä n käyrän ka ikkiin osii n , innokka imm a t ku mpaa nkin p,i,ih:i n! J\lcts,istiiji ä e i sit en void a tuomi ta yh ten ä isenä r yhn1 ä n ä , vaa n li e muodostavat 111011 • ta eri "kuppik u n raa··. Tämänsuuntainen ero o n tiete n kin o le massa. Siihe11 kuulu vat hillittömät teurastajat, jotka p yr ki vä t ta ppa maa n ka iken elo ll isen. rnutta se ei jaa ihn1isiä kahteen t,iysin erilliseen ryhm ää n vaan sa ma om ina isuu s, 1 uon 11 11 ra kka us, esiin tyy eriasteisena 11oll asta a lkaen. M itä voidaan odottaa henki löi ltä, jotka ovat kuin tyn nör issä kasva neita ja tapinre iästä ruokittuj a. T ä tä voita isiin kuva ta t ietyslii kesk ia rvosta molempiin su llnt iin laske utu va ll a b inomaalikäyrällii. Harva Suome n Luonnonsuoj eluyh distyksen jäsen l ienee ti etoinen Suom en M etsästäjäliiton tehokkaasta organisa tiosta ja 1.ierloi tustoi m in n asta. T a l o us T ilinpiiä töksen mukaa n olivat yhdistyksen tulot 1.922.016 mk ja menot 2.208.759 mk, joten alij äämäii muodostui 286.743 mk. Se on vaikea ti e, koska se edell yttää luop 11 n1ista väärästä ylp eydestä, mu tta luonnonsuoj elu ei vo i menestyä pelkästään lainsää dä n nön t urv in tai pienen sulj etu n r yh mä n etu o ikeu tena . Metsästäjiä e i voida h äv illää sukupuuttoon e ikä 111 etsästystä lopeu aa, ainakaa n vielä. Sitä kin on koh ennettava. Lehden sisä ltö on valtaosalta opastusta r iislanh oitoasioissa ja la kien ja sään nösten seh itt e lyä. /lfillä tava ll a voitaisiin saada 123. ·ruon1 ittavau a pi Ui isin va in sitä 1netsästäjä• ryhm ää, joka on Hih in nä kii yrän -päätä. Ka iken tod ennäköisyyd en mu kaan kuul u " ihmi sku nna n suu ri e nemmistö ääria rvojen keski , a ih e ill a olev;ian r yh m fa n
Kuvalla varustettu vetoomus muuttohaukan ja eräiden muiden lajien puolesta voisi olla vaikka viidessä "S.M."-lehden numerossa ja kaikissa mahdollisissa aikakausja päivä lehdissä. Törkeimmät luonnonsuojelulain rikkomukset tapahtuvat alaikäisten, metsästyskortittomien ja seuroihin kuulumattomien toimesta. Kaikkiaan on kehitys metsästäjäpiireissä menossa hyvään suuntaan, josta pitäisi antaa täysi tunnustus. Edcl läsanotusta pitäisi ilmetä miten paljon yhteistä metsämiehillä ja luonnonsuojelijoilla itse asiassa on sekä toimintamahdollisuuksien laajentaminen ja kehittäminen yhteistyön poh jalla. Odotan aikaa , jolloin ei makseta tapporahaa rauhoiteltuj en lintujen koivista eikä preparaattorin tarvitse toimittaa lain kouriin hyvässä uskossa toimineita lainrikkojia. (Mitä hyötyä on ollut valitusvirsistä "Suomen Luonnon" palstoilla?) Lehdistö on nykyaikana voimakas ase kunhan sitä käytetään oikean propagandan harjoittamiseen eikä vain vastustajan nälvimiseen ja syyttämiseen. P:n". "Sopu rakentaa, riita repii." Jos Suomen Metsästäjäliitto ei suostu yhteistyöhön, niin oma häpeänsä, sitä ei tarvitse pitää kaikkien metsästäjien mielipiteenä eikä esteenä valistustoiminnalle. mikä täten oikaistaan . Ainakin aktiiviset metsästäjät tietävät hyvin , että maam me riistapoliisikunta on nyt ja on aina oleva riittämätön estämään tuhotöitä. Samoin henkilö, joka ei tunne eläintä eikä tiedä sitä rauhoitetuksi on paljon suuremmassa kiusauksessa ampua se kuin tuntija. Nimimerkin "E.-P. Lainrikkojien kurissapitäminen on luonnonsuojelutyötä jos mikään, samoin riistanhoito: vesilintujen , peltopyid cn ym. H ei/iki Kangasperko Oikaisu Suomen Luonnossa n:o 3/ 1961 julkaistussa kirjoituksessani mainittiin Stellerin merilehmä hylkeisi in kuuluvana eläimenä. aatteet ovat erittäin nopeasti '"tulleet muotiin "' tämän toiminnan ansiosta. P." takana piilevä henkilö voi olla varma siitä, että mikäli Suomen Metsästäjäliiton johtoporras kykenee omaksumaan Pohjoismaiden metsästäjäliittojen julkilausuman kannan petotorjuntakysymyksestä se aivan varmasti kantautuu "kentällä toimivan metsästysintoilijan" korviin hyvin tehokkaasti eikä vain · "heikkona kaikuna". Oman lukunsa ansaitsisi Riistanhoitosäätiön tutkimustyö. asiat nopeammin kansan syvien rivien tietoisuuteen. Alkeistahan on alettava eikä hyvää yritystä pidä saivarrella vaan innostaa eteenpäin. laji kuuluu kuitenkin sireenieläimiin. Siksi pidän valistustoimintaa Suomen Luonnohsuojeluyhdistyksen tärkeimpänä toimintamuotona, joka on pah asti laiminlyöty . Seurojen sisäisen kurin merkitys on nyt jo huomattava. T ietämättömyys on kaiken pahan alku. Tämä voitaisiin julkaista "Suomen metsästäjä'". Eläinten täyttäj:inä toimiessani olen todennut ihmisten tava ttoman huonon eläintuntemuksen, tietämättömyyden rauhoituksista jne. Samaa on sanottava valtion luonnonsuojelunvalvojan puuttumisesta tapaukseen, jossa "Suomen metsästäjä"-lehti opetti alkeellista vesilintutuntemusta. Hyvä esimerkki on äskettäin saamani tunturipöllö, jonka lähettäjä tiedusteli mikä lintu se oli. Ainoastaan metsästysseurojen toiminnan tehostaminen voi saada aikaan parannusta. maiseman tai harjun kauneutta jollei sitä sanota hänelle. soranottopaikkojen au kaisu jne. Leo Lehtonen. H yvä kuva ja rauhoittamisen syyt (harvinaisuus, hyödyllisyys tms.) ovat välttämättömät. Sitä oudompaa on, että hänen hyvä ehdotuksensa tyr124 mätään noin vain. On aivan ilmeistä että riistansuojelu-, petotorjuntaym. kanalintujen , jänisten ja peurojen talviruokinta, riistapellot, katajikot, vesotut pajukot. Ko. Onhan tunturipöllö sentään helppo tuntea! Mustavariksen ampujan erehdys on tiiysin ymmärrettävä Uoskaan ei puolus•ettava) ja hänen ehdotuksensa valistustoiminnasta antaa hänestä perin hyvän kuvan . Joko Suomen Metsästäjäliiton tai Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen tai mieluimmin molempien yhdessä on julkaistava selvä kuvaus rauhoitetuista eläimistä ja kasveista, erikoisesti pöllöistä ja haukoista. Muutenkin tuntuu täysin käsittämättömältä, että kehityksen saama erittäin suotuisa käänne saa aikaan sellaisen reaktion kuin "E.-P. Joku henkilö ei voi millään käsittää esim. lehden kaikille metsästyskortin lunastaneille jaettavassa numerossa tai , jos ei siihen kelpaa, erillisenä julkaisuna samaa jakeluperiaatetta noudattaen
Otava 1961. M. Täten osoitetaan, että amatööritutkijoillakin on yhä työkenttää lepidopterologian alalla. Kirjallisuutta Heikki Pitkänen: Suuri kalakirja. Pääosan tekstistä muodostavat lajikuvaukset, joissa paitsi erilaisia mittoja selostetaan myös kalojen elintapoja, ravintoa, levinneisyyttä ym. Alkuosassa käsitellään perhosten syntyä ja historiaa, yksilönkehityksen eri vaiheita, aisteja ja kosimismenoja sekä perhosten ja ihmisten keskinäisiä suhteita. Lopussa on kalojen määrityskaava, tietoja vuoden 1959 kalansaaliista sekä meikäläiset lajit käsittävä suomalais-, ruotsalais-, saksalais-, englantilais-tieteellinen kalannimistö. Useiden lajien kohdalla mainitaan myös, ettei niiden kehityksestä tiedetä mitään, koska munaa, toukkaa tai koteloa ei lainkaan tunneta. Tässä viitataan myös niihin tuhoisiin vaikutuksiin, joita saattaa ilmetä niinkin vaarattomalta tuntuvia eläimiä kuin perhosia outoon ympäristöön siirrettäessä. levinneisyystiedoissa aina mainitaankin kaikki Pohjoismaat. Todellinen kalamiesten toivekirja, joka varsinkin määritysja hakuteoksena kuuluu jokaisen luonnonharrastajan peruskirjastoon! K. Teksti jakaantuu kahteen pääosaan. Viime vuosina kustantajien suosioon päässyt perhoskirjallisuus on saanut taas uuden lisän, todellisen loistoteoksen, jonka alkuperäislaitos on ilmestynyt Tanskassa v. 49 värikuvasivua, joilla esitellään 58 meikäläistä kalalajia ja -rotua sekä lisäksi rapu ja katkarapu , on nimittäin painettu Ruotsissa. Langer: Päiväperhosten parissa. K. Torben W. 1958. 125. Loppuosassa on lyhyet Iajikuvaukset ja lopussa systemaattinen luettelo käsitellyistä lajeista. Sen on toimittanut Heikki Pitkänen kahdentoista muun suomalaisen tutkijan avustamana. WSOY 1961. Onneksi, täytyy sanoa, kun vertaa niitä niihin muutamiin erilaisia kalastusmenetelmiä esittäviin värikuviin, jotka ilmeisesti on painettu Suomessa. Tämän jälkeen tarkastellaan ulkomaisten kalojen kotiuttamista Suomeen sekä tällä alalla saavutettuja tuloksia. Oman lukunsa ovat saaneet myös kalojen taudit ja loiset sekä kalavesien hoito, jonka yhteydessä korostetaan vesiensuojelun merkitystä. Kalakuvat ovat todella niin luonnollisen näköisiä, että en ole tohtinut tätä kirjaa lainkaan avata veden äärellä, koska kalat olisivat silloin saattaneet karata! Lukuisten valokuvien ja piirrosten elävöittämä teksti on tieteellisesti pätevää 0a paikoitellen hiukan myös "tieteellisesti" kankeaa). Suomentanut Veijo Mannelin . T ekstissä esitetään monia mielenkiintoisia puolia perhosten elämästä ja Iajikuvauksiakin on paikoitellen höystetty kiinnostavilla tiedoilla jonkin tyypillisen tai paremmin tunnetun lajin elämäntavoista. Suomennos on paikoitellen hiukan kankeaa ja onpa tekstiin päässyt pujahtamaan eräs ilmeinen käännösvirhekin. Sitten seuraavat suurikokoisten äyriäistemme, ravun, katkaravun ja villasaksiravun kuvaukset. Tämä teos esittelee väri valokuvin kaikki Pohjoismaissa tavatut päiväperhoslajit sekä lisäksi toistakymmentä naapurimaissa tavattua lajia, joita on syytä pitää silmällä myös Pohjoismaissa. Tekstin Tanska-keskeisyys kiusaa myös lukijaa, vaikka esim. Tämä on todellinen suomalainen suurteos, jossa ulkomaista apua on käytetty vain värikuvien osalta. Alussa on selostettu kalojen kehityshistoriaa sekä niiden ruumiinrakenteen pääpiirteitä. Otavan erinomaista Suomen luonto-sarjaa on jälleen täydennetty yhdellä, tällä kertaa kaloja käsittelevällä osalla
Juhlanumero 115. 1961) Julk. "'Lou11ais-Hämeen nil viäiset" (T. Vntebrala, 19~861 ' "; "U usia loiseläimiä Lounais-H ä meessä'"; "Luettelo lepidopterologisista lisähava innoista Lounais-Hämeessä 1960"'; '"Eläintieteellisestä t 11tkimustyöstä Lounais-Hä meessä. Osittain samoja seikkoja, mutta toisesta näkök ul masta, tarkastelee juh !ivan yhdistyksen p uh eenjohtaja tri T . ensin1n1äisenä vii sivuotiskau tenaa n Tohtori T . Lounais-Hämeen Luonnon kymmenes nide sisä ltää etupäässä eril aisia yh teen vetoja Lou nais-H ämeen Luonnonsuoj elu yhdi styksen toi1ninnasta 1956-1961. Kokonaisuudessaa n teos on hyvin edustava ja sopii toivoa, että se leviäisi ma hdollisimman laajoihin piireihin meidänkin maassam me. ni teen. Bra nder & K. IV. Joki & A. l .ounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. (Forssa). Muut artikkelit käsittelevät seuraavia aiheita: ""Lounais-H ämeen Luonnonsuoj eluyhdistyksen (LH LY) toimi nnasta 1956-1961 ·•; " Kaksi uutta selkärankaislajia Lounais-Häm eessä (harmaasirkku ja koivuhiiri) .. Uutuutena tässä nu merossa ovat ruotsinkielisten lisäksi myös saksank ieli set referaatit kun kin artikkelin lopussa. M . Selkä rankaisista tosin on vai n pitäjittäinen lajilueu elo , jossa m yös ·merkinn ät kunkin laj in yleisyydestä Lounais-Häm eessä, otsikolla "' Lounais-Hämeen selkärankaiset'" (T. Elii intiedc o n ymmärrett ;iviisti va ll a nnut huomattavan sijan tässä kokoomateoksessa . Voidaan todella pitää onnistu neena LHLY:n johtokunnan päätöstä 10-vuotisjuh la lli suuksien sijaan julkaista yhdistyksen ää nenkann a ttaja n juh Ja numero, joka jo ulkonaisil ta mitoiltaankin on nimensä veroinen, käsi ttäähän se kolmattasataa tekstisivua. Brander, J. Selkärankaiset. Ni il ekselä). Lounais-Hämeen Luonto 10 (1961). K . Ill. Selkiirangallomat eläimet. myös tässä lehd essä s. Bra nd cr & J, Ka ntec), "LounaisH ämeen muura haiset" (H . Brander artikkeli ssaan "Si lmäys taakseja eteenpäin "'. 126 Järj estäytyn yt luo nnonsuojelu on Louna isHämeessä saavuttanut kymm enen vuoden iän ja sen kunniaksi on Lounais-Hämeen Luonnonsuoj eluyhdistys julkaissut juhlanumeron, joka muodostaa Lounais-H ä meen Luonto-sarjan 11 . (Kustantajille osoitettakoon kaino kysymys: Kuka uskaltaa ensimmäisenä julkaista jatko-osia pä iväperhoskirjoi ll een, jotta saisimme kaikkia Suomen suurperhosia käsittelevän kuvateoksen jo vuosia sitten loppuunm yydy n Vallen "Suomen suurperhosten·· tilalle?) K. Yhdistyksen toimia luella esitellään a r ti kkeleissa "LounaisHäme maantieteellisesti" (Kai Niilekselii), " Lounais-H ä meen maisemista·· (O iva Inkil ä & Alli Väre), '"Lou nais-Hämeen ilmaston pääpiir1.eec 1950-luv11lla" (O iva Inkilii) ja sen saavu tuksia luonnons11ojelun ala ll a artikkelissa "Lounais-Häm een rauhoituskohteet'" (T. Lounais-H ämeen Lu onnonsuojeluyhdis1\'S r.y. Toimitusku nna n al ku sa nojen jälkeen on ensimmäisenä va ltion lu onnonsuojelun valvojan Kalliolan kirjoitus, jossa hän tri R eino tarkastelee LHLY:n syntyä, toimin taa ja merkitystä uraauurtavana paikallisena (ja erittä in aktiivisena) luonnonsuojeluj ärjestönä maassa mme (julk. Forssa 1961. .Juhlajulkaisuun on koottu sangen monipuolinen ja edustava valikoim a LHLY:tä ja sen toi mia luetta esitteleviä artikkeleita. Julk . K . ; " Lisätietoja supikoiran, Nyclereutes J;roc-yvnoides Cra y, esi intymisestä Lounais-Häm eessä"; "El äintieteellisestä tutkimustyöstä Lounais-H ämeessä. Brander). Lounais-Hämeen Luonto 11. ,~ruorenrinne) , "Lieroja raa tokärpästen ja tku va tarkkailu aloi. 11 5). Väre), mu tta selkärangattomia käsitteleviä artikkeleita onk in sitten toistakym111cntä: ··35 viii ven;iytettä LounaisHäm eestä"" ja "'Loun ais-! Himeen selkiiranka isten loiseläi 111et" (T. K. Kirj oituksen lopp u puolella tri Brander maalaa eh kä hieman liioitellun syn kän tulevaisuudenkuvan koko Lou nais-Hä meestä ja sen luonnonsuojelu sta . Everlebrala., 1951--61 "; "'Lounais-Hämeen Luonnon (LHL) numeroissa 1-9 esi intyvien painoja asiavirheiden oikaisu··; " LounaisH ämeen Luon non numeroiden 110 sisii ll ys". 7. Väre . Brnnder on yksin kirjoittanut kaikki tämä n num eron artikkelit luku u11ottamatta Lounais-Hämeen Luonnonsuojelu yhdistyksen vuosi kertomusta 1960, jonka laatim isessa häntä on avustanu t A. M
Kasveja käsitteleviä artikkeleita on vain kolme: ··urjalan N uu taj iirve n arboretum" (T. Koko teos tulee olemaa n 2-osainen . Kilpailu näyttää hyvin täyttäneen tarkoituksensa ja ilmeisesti ensi vuonna tullaan järjestämään uusi vastaavanlainen kilpai lu. l\rander, 0. Vär~)Lopussa on vielä luettelo "Lounais-Hämeen luonnonsuojelujiirjestön jäsenistä" (0 . Kantee & J . Tarkistetut lopputulokset ilmoite taan ensi vuoden ensimmäisessä num erossa, minkä jälkeen tavoiterajojen ylittäjät voivat ilmoittaa, minkä vaihtoehtoisista palkinnoista he haluavat. Heti vuoden vaihteen jälkeen tarkistetaan kunkin jäsenhankkijan Lulos ja vain sellaiset ilmoitetut jäsenet, jotka ovat maksaneet tämän vuoden jäsenmaksun, otetaan huomioon lopputuloksessa. Niil ekselä, T. var. Väre) sekä Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:n säännöt. Samalla yhdistyksen toimisto pyytää anteeksi eräitä uusien jäsenten kohdalla todettuja lehden viivästym isiä. P. Kaikkiaan tämä juhlanumero antaa hyvän kuvan siitä valtavasta innostuksesta, jolla luonnonsuojelutyötä Lounais-Hämeessä on kymmenen vuoden ajan suoritettu samoin kuin tämän työn tuloksista. P. On ilmeistä, että teoksesta on paljon hyö tyä sekä harrastelijaviljelijälle, joka halu aa syvemmin perehtyä puutarha talouden perusteisiin, että myös a mmattivilj elij älle monien erikoiskysymysten selvittel yssä. (]. M. porcellus L. löydetty Humppilasta" (Juhani Joki), "Tammelan kaarnakuoriaiset ja niiden luontaiset hyönteisviholliset" (Matti Nuorteva), '"Mysis oculata Fabr. Kuusinen). Voidaan siis sanoa, että ensimmäinen osa on koko teoksen "hyödyllisin" osa. K. Teoksessa selvitellään aluksi varsin perusteellisesti puutarhaviljelyn perusteita, säätä ja ilm astoa, maaperää ja kasvien ravinnontarvetta sekä siemeniä ja taimia. Lounais-H ä me on todella aivan erikoisasemassa maamme muihin osiin \"errattuna täydellisine lajiluettcloineen selkärankaisista, suurperhosista ja putkilokasveista kaikkien yhdeksän kunnan alueelta. Nils Sonesson Suuri Puutarhakirja I osa, Otava 1961 Ruotsalaisesta alkuperäisteoksesta on Suomen oloihin sovellettuna ilmestyn yt Suuren Puutarhak irjan ensimmäinen osa. Toisessa osassa tullaan käsittelemään puutarhaviljelyn koristepuolta, kuten mm. Mikäli jäsenhankkijat kuulevat tämänsuuntaisia valituksia, pyydämme siitä pikaista ilmoitusta, jotta asia voidaan hoitaa kuntoon. Joki, J. x P. ToivottavasLi tri T. l\rander), "Lounais-Hämeen luonnonvaraisten pui<len ja pensaiden erikoisuuksista·• (Sakari Saarnijoki) sekä -"Louna is-H ä meen putkilokasvi t, Vasculares" (T. Brander, J. relicta Loven Somerolta" (Tapani Valtonen) ja "Havaintoja pääkallokiitäjästä, Acherontia atropos L. Inkilä & A. Tämän jälkeen seuraa esitys hedelmänviljelystä ja vihannesviljelystä. Kuvitus, joka käsittää pääasiallisesti piirroksia, on havainnollinen ja valaiseva. Kuusinen), "Pergesa elpenor L. 127. JÄSEN HANKlNTAKlLPAILU 1961 Tälle vuodelle julisLettu jäsenhankintakilpa ilu alkaa vähitellen lähesLyä loppuaan, mutta vielä voi ilmoittaa uusia jäseniä tällekin vuodelle joulukuun loppuun saakka ja osallistua Liihiin kilpailuun. 1cLLu Urjalassa" (Pekka 1 uorteva), "Harvinainen Bombus rubenariu.~sen (MLill), (Hym., A /Joidea) "värimuunnos löydetty Forssasta" (Erkki Valkeila), " Uusia suurperhosia LounaisH ämeessä 1961 " (Jorma Kuusinen), "LounaisH ämeen suurperhoset" (T. E. Toivonen & A. puutarhataidetta, koristepuita ja pensaita, perennoja ja kesäkukkia, ruusuja yms. Inkilä, K. Branderin synkät en nustukse t eivät vielä lähitulevaisuudessa toteudu, jotta tä tä tuloksellista tutkimusja kartoitustyötä voita isii n edelleen jatkaa ja saada lä hinnä valmiiksi samanlaiset, osittain varmaan jo lähes valmiit (?) luettelot alueen muista selkärangattomisla sekä alemmista kasveista. K. Suomen Luonnon postituksessa on tänä vuonna siirrytty uuteen systeemiin , johon tottuminen ei meidän taholtamme ole sujunut täysin kitkattom asti . Teos on saanut erittäin miellyttävän ja hienon painoasun ja sen suuri asia-aineisto on ryhmitelty selkeään muotoon. T eosta toimitettaessa on käytetty h yväksi huomattavien suomalaisten asiantuntijoiden apua
The fate decided by engineers cannot be unconditional. One-sided, materialistic thinking determines the fate of our raf1ids, and as a result we seem to loose all of them to the water-power engineers. 1961 Contents: NIILO SöYRINKI: "Mainokset maisemien ja puistojen pilaajina" (Posters spoiling sceneries and parks). "Uusin tieto Suomen luonnosta" (The latest news about the nature of Finland). Organized nature protection in SW-Häme has reached the a.ge of ten years. REINO KALLIOLA: "Kymmenen luonnonsuojelun vuotta Lounais-Hämeessä" (Ten )>ears of nature protection in SW-Häme). JÄSENMAKSU v. Natural and man-made forest fires have many times burnt down an over-aged forest and thus made it possible for a new forest to grow up. Advertising forms an essential part of modern business life. N:o 4. SUMMARY "NATURE OF FINLAND" The organ for the Protection of Nature Publishers: Th e Finnish League for the Protection of Natttre. Bttt the case ought to be handled immediately and the first thing to do is to clean the parks in the towns and roadside sceneries on their outskirts from posters. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola. "Kirjallisuutta" (Literature). In some countries there are no restrictions concerning advertising outside cities and villages a.nd in such cases a beautiful and famous scene may be hidden behind the posters bordering the road. Fire is one of the greatest forces of nature and it regulates the development and renewal of many plant communities. TEPPO VANHAN ARKA US: "Koskiemme kohtalo" (The fate of our rapids). Lightning has lit many fires and later m.an learned to use the fire in burn-beating to gain ground for agriculture. GUSTAF SIREN: "Tuli ja metsä" (The fire and the forest). In Finland it is rare and may be found only in the best groves. But it leaves quite defenseless the marginal t1arts of towns, which still lume almost natural sceneries, as wl'll as th e pa.rks and boulevards in the towns, which were originally i11tended to give 0.,1 impression of nature to the citydwellers. Tämän numeron liit~ teenä seuraa tilillepanokortti, jolla voitte suorittaa ensi vuoden jäsenmaksurme lähim pään postito~mipaikka,an.. lt requires moist ground and the greater part of the Finnish growingsites are situated by springs. Th e rapids could be drawing cards for tourists and we ought to save some of them. The author examines the difficulties and results of this local nature protection society and establishes that the achievements are numerous and encouraging. TAUNO ULVINEN: "Tuoksumaratti ja Pohjanperä" (Galium odoratum and the extreme North). Th e Nature Protection Act of 1923 • has grown out-of-date and a new law is now being prepm·ed. 1962 on edelleen mk 400:-, opis128 kelijoilta ja koululaisiltJa mk 300:-. In other countries there are strict regulations to forestall such anarchy. "Luonnonsuojelun työmaalta" (From the work-field of nature protection). Earlier it apparently had a wider distribution in Fennoscandia and now it grows only as a relict on a few places with a relatively constant microclimate. Nowadays fire is used under control by modern forestry for the same purpose. In our country we have lots of beautiful landscapes and the public has grown blind to them. ln the Finnish Nature Protection Act, paragraph 19, it is stated: "Outside towns or other densely populated communities no advertising mediums are allowed outdoors except on buildings, which are in use as living, business or working apartments." This law tries to save the Finnish countryside from being spoiled by posters. In middle Europe Galium odoratttm is widely distributed and in some leaftree forests it may dominate the ground flora . Flora Fennica 1961
iii11111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111n111111111111111111111111m11111111111111111111m. 340 sivua, 200 kuvaa ja 52 loisteliasta moniväriliitettä. 111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111 1 ~~~-~~_,,~.~=--~-.~ 1 § •· § I==_ "Pätevin alan teos, ===-~mitä maassamme tällä hetkellä on saata.§ vissa ulkomaisetkin § § mukaan-luettuina" § = = § (Mar tti Pernaja, HS) § § § 5 = = = § § = = ·= = = = i i 1 i i § = = 1 1 Otava su KALAKIRJA Suomalaisten kalabiologien ja asiantuntijain suurty Kertoo kalojen esihistoriasta ja niiden rakentees yleensä sekä erikseen kustakin Suomen kalalajist kalojen elintavoista, sairauksista ja taloudellises merkityksestä sekä kalavesien hoidosta. 4400:-, nahkaselk. Siinä ann taan kalojen järjestelmä ja määrityskaavat sekä kala saalistilasto vuodelta 1959. Heikki Pitkänen. Kangask. Kalojen nimistössä te seuraa Vanamon nimikomite Lisäksi kirjassa on suoma] sekä suomalais-englantilainen nim Toimittanut kalastusneuvos, maist. 4800:-
LINNUT VÄRIKUVINA 400/ 500 mk • 3. SIENET VÄRIKUVINA 550/650 mk e 13. Stig Palmgren. 720/850 mk. AKVAARIO VÄRIKUVINA 800/ 950 mk e 10. to1m. VÄRIKUVAKASVIO 350/450 mk e 2. VESIEMME ELltIMIÄ VÄRIKUVINA 550/700 mk e 9. KOTIELÄIMIÄ VÄRIKUVINA 550/700 mk Porvoon Kirjapaino Osakeyhtiö. 750/ 900 mk. HUONEKASVEJA VÄRIKUVINA 400 /500 mk e l l. sarjan aikaisemmat 1. POHJOLAN KALAT VÄRIKUVINA 300/400 mk • 5. herättää huomiota upealla kuvituksellaan." (Suomen Luonto) Suom. toim. t WSOY LU.ONNON VIRIKU -YASTO "Luonnonystävien aarreaitta miltei kateudella ajattelee niitä nuoria, joille nämä teokset viitoittavat hauskan ja viekoittelevan polun luonnon salaisuuksien pariin." (Uusi Suomi) tämän vuoden uutuudet PUUTARHAN PUUT JA PENSAAT VÄRIKUVINA Värikuvat ja tekstiesittelyt 357 puusta, pensaasta ja köynnöskasvista. "Paljon tietoja puutarhoihimme soveltuvista puuvartisista kasveista." (Heikki Väänänen, HS) Suom. " ... KIVET VÄRIKUVINA Teoksessa esitellään yhteensä 267 mineraalia ja kivilajia. METSIEN PUUT JA PENSAAT VÄRIKUVINA 550/700 mk e 14. HYÖTYKASVIT VÄRIKUVINA 350/450 mk • 6. KOIRAT VÄRIKUVINA 600/750 mk e 12. Ilkka Lai• takari. , .. ELÄIMIÄ VÄRIKUVINA 350/450 mk e 7. PUUTARHAKASVEJA VÄRIKUVINA 400 / 500 mk e 8. HYÖNTEISIÄ VÄRIKUVINA 300/400 mk • 4