Merkin voi nouta a toimistosta mme tai tilata postitse, jolloin se lä hetetää n postiennakkona. N i i 1 o S ö y r i nki (vastaava). T euvo Suominen SUOJ\I E'.'1 LLO:\INON SUO JELU\" liD ISTYS Helsinki , Unioninkatu 40 a. toh t. Merkin hinta on 250 mk.. R e i n o K a 1 1 i o I a. Erka1no: Suomen kasv isto, syksy 1962 12 1 ,; :iicrvo Eriksson : Vetoom us lukij oill e Lttonnonwojelun työmaalla 122 Valt ion a pulai sluonnonsuojelunvalvoja ni mite tty 122 Uu sia luonnonsuojelualueita ja ra uh oitettuja luonnonmuistomerkkcjä 1. Lähteenm äki : Päiiskysten talkoot Kirjallisuutta 130135 136 Summarv Ka11 sikiwa : H elmipöllö (A egolius fun ereus) Va loh. 1962 500 mk . Sivun ylälaidassa kuva1111 SI.Y :n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. 9.5. 1962 122 Suomen Luo nno nsuoje luyhdistyksen vuosikertomus v. arvo tai ammaui ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. 196 1 125 Toi,·o \'uorcla: Erä,inlaista luonnon suojelua 126 Heikki Ka ngasperko: P etotorjunta ja luonnonsuoj elu 129 ~'f. Tilattaessa mainitkaa haluatteko merkin mutteri vai neulakiinnityksellä. (j atkoa) Uusin tieto Suomen luonnosta 1::n V. 11. Jäsenmaksu pcritä;in aika ka uslehden liih ct yksen yhteydessä Vuosi jäsenma ksu O piskelijat ja koululai set Ainaisj;isen • SUO1'!E'.\T L UONTO Ilm estyy 4 kertaa vuodessa. 400 mk 300 mk 8.000 111 k T o im iltls: prof. Puh elin 622 978 Postisiino 6882 J äseneksi ilmoi11autuminen (nimi . Jaetaan Suom en Lun1111on.<rwjduyhdistyk sen jäsenille jäsrn111al:sua vastaan T il aushint a v. SISÄLTÄi-\ : 10:i Niilo Söyrinki : T al\'ikaudcn luo nnonsuojelutehtäviä 108 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö 112 Jorma T aarna : Rini , saarnikorpi kaakkois-Jaalassa (EH ) 1 Jf, Göran Bergman : Mitä pctolintumm e syövät
N:o4 1962 SUOMEN LUONTO 21 VUOSIKERTA SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Valok. Malmström Talvikauden luonnonsuojelutehtäviä Niilo Söyrinki Tätä kirjoitettaessa eletään juuri talven kynnyksellä. Vain kovaan talveemme mukautuneet karaistuneet lintulajit ovat jääneet kanssamme tulevaa kevättä ja kesää odottamaan. K. Näiden lintujen elämä ei talvisaikaan ole helppoa sen paremmin kuin talvehtivien nelijalkaistemmekaan, jotka eivät ole karhun tai siilin lailla vetäy105. Ainakin tällä hetkellä pysyvältä näyttävä lumipeite peittää maan etelästä pohjoiseen ja viimeisetkin muuttolintuparvet ovat jo lentäneet lämpimämpiä maita kohti
Ihmisasuntojen luota ravintoa etsimään tottuneet linnut ovat joutuneet todelliseen hätään, jossa yhä useamman yksilön loppuna on armoton nälkäkuolema. Ruokintalauta tai -katos palkitsee hoitajansa vaivat moninkertaisesti. Monet niistä menehtyvätkin ennen kevään tuloa nälkään ja kylmyyteen. Siellä, missä pellot on salaojitettu, ei enää ole pyörtänöiden rikkaruohokasvustoja, joiden usein läpi talven lumen päällä törröttävät kuivettuneet kukintovarret tarjosivat linnuille runsaita siementerioita. Näin ovat siis monet lintujen entiset ruokailupaikat yhden ainoan miespolven aikana köyhtyneet tai kokonaan ehtyneet. Varsinkin hyönteisiä syövät tiaiset ja muut pikkulinnut joutuvat helposti näl1...äkuoleman uhriksi. tvneet piilopaikkaansa talvihorrokseen. 106. Onneksi meillä sentään on keinoja tällaisen kohtalon torjumiseksi. Erityisesti nuorille se on paras keino luonnon rakkauteen ja harrastuksen kasvattamiseen. Siemenravintoa käyttävilläkin linnuilla on usein puute jokapäiväisenä uhkana. Se tuo myös runsaasti jatkuvaa iloa lintujen elämän ja puuhien seuraamisesta. Sitten on pidettävä huolta, että siinä aina on linnuille sopivaa pilaantumatonta ravintoa. Linnunlauta on saatava joka kodin ikkunalle, ja jokaisen koulun pihamaalle on pystytettävä ruokintakatos. Se ei anna vain tyydytystä siitä, että tietää tehneensä hyvän työn joka hetki kylmää kuolemaa vastaan taisteleville pikku linnuille. Kauran jyvät ja suolaton tali kelpaavat useimmille pikkulinnuille. Karjattomuuden seurauksena ovat tietysti kadonneet myös peltojen lantatunkiot, joista pikkulinnut löysivät monta arvokasta jyvää. Lyhyt talvinen päivä vaikeuttaa vielä ravinnon etsimistä, joka jo muutenkin on monin verroin työläämpää kuin kesällä. Suolaista leipää ja lihaa on ehdottomasti vältettävä ne ovat linnuille myrkkyä. Maanviljelyksen, karjanhoidon ja liikenteen alalla tapahtuneet muutokset ovat vielä monella tavoin vaikeuttaneet niiden toimeentuloa. Maanviljelijälle ja puutarhanhoitajalle linnut maksavat ruhtinaallisesti talvisen ylöspitonsa pitämällä kesällä kurissa hyötykasvien tuhohyönteisiä. Tällainen perusteellinen muutos ei voi olla jättämättä jälkiään talvilinnustoomme. Mutta niitä on myös riittävästi käytettävä. Hävinneet ovat myöskin vanhanaikaiset riihet, joiden edustoilta linnut löysivät runsaita siemenvaristeita. Monet pikku ladot, joista pitkin talvea ajettiin hevosella heiniä tai muuta rehua kotiin, ovat myös kadonneet ja lintujen antoisat ruokapöydät niiden mukana. Kun vielä monessa maanviljelystalossa on kokonaan luovuttu karjan pidosta, ei rehujen kuljetusta ja käsittelyä senkään takia tarvita. Pikkulintujen häviämisestä seuraa itsestään näiden lisääntyminen. On siis ymmärrettävää, että sellaisetkin lajit, jotka kesäisin elävät pääasiassa metsissä tai peltojen laiteilla, tulevat talvella pihamaille ja kyliin ja jäävät mielellään lintulautojemme vakituisiksi vieraiksi. Sen mahdollisuudet hengissä säilymiseen ovat entisestään oleellisesti huonontuneet. Hevosten vähentyminen on tehnyt tarpeettomiksi myös entiset pitkät hevospuomit kyläpaikoissa
Pönttöjen teko pikku linnuille ei siis ole taloudellisesti ajatellen pikkupoikien työtä. Pesäpönttöjen valmistaminen kuuluu imyös lintujen ystav1en talvisiin askareisiin. Suurtuhojen aiheuttamat tappiot ja kustannukset ovat siksi kalliita, että olisi kaikin keinoin estettävä niitä pääsemästä alkuun. Sillä mitä pitemmälle metsien, soiden ja muun luonnon •taloudellinen käyttö edistyy, sitä enemmän kaivataan häiriintymättömässä luonnontilassa säilyneitä vertailukohteita sekä puhtaasti luonnontieteellisen että sovelletun, taloudellisiin päämääriin pyrkivän maatalousja metsätieteellisen tutkimuksen tarpeiksi. Näin nämä kauniit, metsien suojelull.e korvaamattomat linnut vuosi vuodelta vähenevät, ellemme torju niiden asuntopulaa pönttöjen avulla. Myös nuorisoseurat ja muut yhdistykset pitäisi saada siihen mukaan. Se olisi samalla paras tapa perustaa tukikohta koti seudun luonnon tutkimusta varten. Jokaisessa pitäjässä ja kyläkunnassa olisi yksissä tuumin pohdittava, mitä voitaisiin tehdä kotiseudun luonnon ja maisemakuvan varjelemiseksi. Talvikautena jää toivot-tavasti aikaa muuhunkin luonnonsuojelun hyväksi tarvittavaan toimintaan. Se on pojille erinomaisen sopivaa työtä talvipuhteina vielä parempi, jos isät tai muut aikuiset näyttävät hyvää esimerkkiä. Meilläkin on siihen aika, sillä hyönteistuhot lisääntyvät vuosi vuodelta, jos niitä ennakolta torjuvat linnut häviävät. Tässä työssä linnut ovat luonnollisia liittolaisiamme. vai tion metsiin. Saksassa tämä asia on otettu huomioon metsänhoidossa jo aikoja sitten ripustamalla säännöllisesti pönttöjä mm. Tällaisen alueen pyhi'ttäminen kotiseudun muistomerkiksi olisi kaunein kunnianosoitus niille, jotka ovat luoneet perustan aineelliselle ja henkisell<~ kulttuurille tässä maassa. Nykyisissä metsissämme on tuskin lainkaan enää lahokantoja tai vanhoja, ont-toja puita, joihin linnut Iuonnontilaisissa metsissä saattoivat pesiä. Niiden avulla taataan kololinnuille, joihin suuri osa niin talvehtivista kuin muuttavistakin pikkulinnuistamme kuuluu, varma asunto ensi kesäksi. 107. Pöntöt ovat tulleet vuosi vuodelta yhä välttämättömämmiksi. Esim. Päämääränä pitäisi olla, että jokaiseen pitäjään saataisiin erilaisten rauhoitettujen luonnonmuistomerkkien lisäksi ainakin yksi luonnonsuojelualue, joka säilyttäisi kuvan seudun alkuperäisestä luonnosta tulevillekin polville. Pöntöt ovat sitten ajoissa valmiina ripustettaviksi ennen lintujen pesimäkauden alkamista. Nykyiset metsänhoidollisesti käsitellyt metsämme ovat sen vuoksi täysin sopimattomia tiaisten, leppälinnun, kirjosiepon ja muiden kololintujen asuinpaikoiksi
Valmisteltuaan perustettavan säätiön sääntöjä ja laadittuaan säädekirjan anoi yhdistys maaliskuun 27 päivänä 1962, siis keräysajan vielä kuluessa, oikeusministeriöltä lupaa säätiön perustamiseen. Tässä yhteydessä on myös kaikkien lahjoittajien nimet julkaistu. 3 §. Säätiön tarkoitus on tukea luonnonsuojelun alalla tapahtuvaa tutkimustyötä sekä muulla tavoin edistää luonnonsuojelua Suomessa. on tänään päättänyt perustaa Suomen Luonnonsuojelun Säätiö nimisen säätiön, jonka tarkoituksena on tukea luonnonsuojelun alalla tapahtuvaa tutkimustoimintaa sekä muulla tavoin edistää luonnonsuojelua Suomessa, sekä määrännyt säätiön peruspääomaksi 108 yksimiljoona sataneljäkymmentäyksituhatta satakahdeksankymmentäkuusi (1.141.186) markkaa sekä laatinut säätiölle seuraavat säännöt: Suomen L uonnonsuojelun Säätiö Säännöt 1 §. Säätiön nzmz on Suomen Luonnonsuojelun Säätiö ja sen kotipaikka on Helsingin kaupunki. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan: apurahoja jakamalla ja muulla tavalla edistämällä luonnonsuojelua koskevaa tai siihen liittyvää tutkimusja julkaisu toimintaa; tukemalla luonnonsuojelua ja maisemanhoitoa edistävää valistustoimintaa; ylläpitämällä luonnonsuojelumielessä kosketusta niihin toimintamuotoihin, joiden tehtävänä on luonnonvarojen hyväksikäyttö;. päivänä päivätyt säädekirja ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiön säännöt ovat sisällöltään seuraavat: Säädekirja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Edellisissä Suomen Luonnon numeroissa on selostettu keräystä, joka toimeenpantiin yhdistyksen jäsenistön keskuudessa peruspääoman keräämiseksi Suomen Luonnonsuojelun Säätiötä varten. Päätöksellään huhtikuun 18 päivältä 1962 myönsi ministeriö luvan ja vahvisti samalla säätiön säännöt. 2 §. Maaliskuun 27
Å änten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan edustama mielipide, paitsi vaaleissa arpa. Ensimmäisestä hallituksesta on kaksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan valitsemaa jäsentä erovuorossa vuoden kuluttua. 6 §. Säätiön asiamies, mikäli sellainen on säätiölle valittu ja hän ei ole ennestään säätiön hallituksen jäsen, on oikeutettu olemaan läsnä hallituksen kokouksissa olematta kuitenkaan sen äänioikeutettu jäsen. Hallitus on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan ja kolmen jäsenen läsnäollessa. 7 §. Eroamisjärjestys määrätään arvalla. Säätiön hallitukseen, joka edustaa säätiötä ja hoitaa sen asioita, kuuluu seitsemän jäsentä. Muut hallituksen jäsenet valitaan kalenterivuodeksi kerrallaan. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan valitsemien jäsenten toimiaika kestää kaksi kalenterivuotta siten, että kaksi jäsenistä on vuosittain erovuorossa. Käyttörahastoon lisätään myös kaikki käyttörahaston tuottama korkotulo ja säätiön kaikki muut tuotot, avustukset ja lahjoitukset, sikäli kuin niistä lahjoittaja tai säätiön hallitus ei ,toisin määrää. Säätiön varat on sijoitettava turvallisesti ja mahdollisuuksien mukaan tuottavasti. 5 §. Peruspääoma on säilytettävä vähentämättömänä. 4 §. Sillä voi myös olla erzkoisrahastoja. Säätiö on oikeutettu ottamaan vastaan lahjoituksia, testamentteja ja avustuksia sekä muulla laillisella tavalla kartuttamaan omaisuuttaan. Hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. pyrkimällä hankkimaan omistukseensa tni muulla tavoin suojaamaan alueita ja luonnonmuodostumia, joilla on erityisen suuri arvo luonnonsuojelun kannalta; sekä toimimalla muullakin samanluontoisella tavalla säätiön tarkoitusperien toteuttamiseksi. 8 §. Hallituksen jäsenyys on palkaton kun109. Muut jäsenet valitaan säätiön hallituksen syyskokouksessa. Säätiön peruspääomana on 1.141.186 markkaa, minkä Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on säätiötä varten jäseniltään lahjoituksina kerännyt. Näistä valitsee Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y:n johtokunta neljä jäsentä. Säätiön ensimmäinen hallitus valitaan siten, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan valittua hallitukseen neljä jäsentä, valitsevat nämä jäsenet muut kolme jäsentä. Säätiö on oikeutettu hankkimaan ja omistamaan kiinteätä omaisuutta. Käyttörahastoon, josta suoritetaan kaikki säätiön juoksevat menot, apurahat ja avustukset sekä muun toiminnan rahoitus, siirretään peruspääoman tuotto, ellei säätiön hallitus katso, että tämä tuotto on joko kokonaan tai osittain liitettävä peruspääomaan. Peruspääoman liså"ksi säätiöllä on käyttörahasto
9 §. Jäljennös vuosikertomuksesta, tilintarkastajain kertomuksesta ja ote tilinpäätöksen vahvistamista koskevasta säätiön hallituksen pöytäkirjasta tilinpää. niatoimi. Säätiön nimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja, hallituksen varapuheenjohtaja, säätiön asiamies ja hallituksen siihen valtuuttamat säätiön toimihenkilöt, aina kaksi yhdessä. 13 §. Asiamiehen palkan suuruuden ja muut mahdollisesti maksettavat palkkiot määrää säätiön hallitus. 14 §. 16 §. 15 §. Hallituksen jäsenten matkakustannusten korvaus suoritetaan valtion matkustussäännön II matkustusluokan mukaisesti. Kutsu kokoukseen annetaan samalla tavoin kuin kevätja syyskokoukseen. Hallitus voi asettaa pysyviä tai tilapäisiä valiokuntia, joiden tehtävät ja toimivallan se määrää. JO§. Hallitus päättää tutkimusapurahojen jakamisesta ja muun toiminnan toteuttamisesta. 11 §. Säätiön hallitus ottaa ja erottaa säätiölle mahdollisesti otettavan asiamiehen ja muut tarpeelliset toimihenkilöt. Tilintarkastajille on säätiön tilinpäätös annettava tarkastettavaksi maaliskuun 15 päivään mennessä ja vähintään kolme viikkoa ennen kevätkokousta. Säätiön hallitus kokoontuu 1) kevät kokoukseensa viimeistään huhtikuussa, jolloin käsitellään seuraavat asiat: esitetään hallituksen ja tilintarkastajain kertomukset; vahvistetaan vuosikertomus ja tilinpäätös sekä päätetään vastuuvapauden myöntämisestä niille toimihenkilöille, jotka ovat hallitukselle tilivelvollisia; muut esille tulevat asiat. Säätiön tilit päätetään kalenterivuosittain. 12 §. Hallitus kokoontuu ylimääräiseen kokoukseen, milloin puheenjohtaja tai kaksi hallituksen jäsentä pitää sitä tarpeellisena. Tilintarkastajista tulee yhden varsinaisen ja yhden varamiehen olla Keskuskauppakamarin hyväksymiä tilintarkastajia (KHT) tai Kauppakamarin hyväksymiä tilimiehiä (HTM). 2) syyskokoukseensa viimeistään marraskuussa, jolloin käsitellään seuraavat asiat: valitaan tarvittavat hallituksen jäsenet; valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heidän varamiehensä tarkastamaan seuraavan tilikauden tilejä; määrätään tilintarkastajain ja toimihenkilöiden palkkiot; päätetään seuraavan vuoden toi110 mintasuunnitelmasta ja talousarvioehdotuksesta; käsitellään muut esille tulevat asiat. Kutsu hallituksen kevätja syyskokouhseen tapahtuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan toimesta vähintään kymmenen päivää ennen kokousta annetulla kirjallisella kutsulla
Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyytää sydämellisesti kiittää kaikkia niitä henkilöitä ja yhteisöjä, jotka lahjoituksillaan ovat tehneet mahdolliseksi säätiön perustamisen. l 0. Säätiötä perustettaessa luovutettiin säätiön peruspääomaksi summa, joka oli kerääntynyt keräyksen alkamisesta helmikuun 28 päivään 1962 mennessä. Jos säätiö päätettäisiin lakkauttaa, on säätiön jäljellä olevat varat käytettävä näiden sääntöjen mainitsemaan tarkoitukseen hallituksen päättämällä tavalla. 1962 oli käyttörahaston suuruus 92.334 markkaa. 1962 mennessä 93.640 markkaa, joten säätiön peruspääomaksi kez,tyi täten lahjoittajien toimesta kaikkiaan l.234.820 markkaa. 18 §. 17 §. töksineen on ennen toukokuun loppua toimitettava oikeusministeriölle. 6. Kokouksessaan toukokuun 16 päivältä 1962 valitsi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunta säätiön hallituksen jäseniksi professori Valter Keltikankaan, metsäneuvos Jarl Lindforsin, varatuomari Eero-Pekka Paavolaisen ja professori Niilo Söyringin. Näitä varoja kertyi 15. Sääntöjen 6 §:n mukaisella tavalla ovat nämä jäsenet valinneet säätiön hallituksen jäseniksi arkkitehti Aarne Ervin, metsänhoitaja, filosofian maisteri Pasi Lehmusluodon ja Suomen Akatemian jäsenen, professori Kustaa Vilkunan. Näiden sääntöjen muuttamiseen vaaditaan, että muutosehdotus on käsitelty kahdessa säätiön hallituksen kolwuksessa, joiden välillä on ollut ainakin kahden viikon aika, ja että ehdotus on saanut kummassakin kokouksessa puolelleen vähintään 2 / 3 läsnäolevien äänistä. Varat, jotka säätiölle on lahjoitettu keräysajan ulkopuolella, on liitetty säätiön käyttörahastoon. Säätiön hallitus on marraskuun 30 päivänä l 962 pitämässään kokouksessa valinnut säätiön hallituksen puheenjohtajaksi professori Niilo Söyringin, varapuheenjohtajaksi professori Kustaa Vilkunan sekä säätiön asiamieheksi varatuomari Eero-Pekka Paavolaisen. Samalla yhdistyksen johtokunta päätti, että ne varat, jotka kerääntyvät sää,tiötä varten mainitun päivämäärän jälkeen, mutta ennen keräysajan päättymistä kesäkuun 15 päivänä 1962 liitetään myös saat1on peruspaaomaan. Suomen Luonnonsuojelun Säätiön toiminta on täten päässyt alkamaan. Säätiölle voidaan edelleen tehdä lahjoituksia, joko postisiirtotilille 115921 tai myös yhdistyksen kautta, josta ne toimitetaan edelleen säätiölle. 111. Samalla on päätetty ilmoittaa säätiö oikeusministeriön säätiörekisteriin. 30
Mäen lounaispuolista harjukuoppaa lukuun ottamatta harjun maantien viereiset rinteet ovat karua kangasmetsää, jossa on muutamia luonteenomaisia harjula112 jeja, kangasvuokkoa (Pulsatilla vernalis), kangaskortetta (Hippochaete hiemalis) ja . Osa puustosta on joitakin vuosia sitten kaadettu, sen mukana myös ainakin yksi lehmus'. Uusitalon kotona toi ratkaisun asiaan. Hetteikkökohtien ja puronreunusten sammallajisto on lähdepaikkaa luonnehtiva:. Pienistä, pinnalle näkymättömistä lähteensilmistä saa alkunsa puro, jonka reunojen kasvillisuus on kaikkein rehevintä. Kirjoittaja oli jo muutaman vuoden ajan kuullut huhuja saamen (Fraxinus excelsior) kasvamisesta jossain Jaalan kirkonkylän ja Pyörylän kylän välillä, mutta etsiskelyt eivät tuottaneet tulosta. joka on kuitenkin tyvivesoista uudistunut. Ritin länsipää on Kyrön Myllyportin kohdalla, pienen harjun pohjoisrinteessä, mistä kosteikko jatkuu itäänpäin Paljaankallion mäen tienoille. Huomio kiintyy ensin suuriin saniaisiin, joista yleisin on hiirenporras· (Athyrium filix-femina), mutta siellä täällä kasvaa myös leveälehtistä alvejuurta (Dryopteris austriaca). Eivätpä edes asukkaat Letkun suon lähellä olevassa talossa, vain puolisen kilometriä saarnen kasvupaikasta tienneet niillä tienoilla kasvavan mitään erikoisia puita, vain joi takin viinimarjoja harjulähteistä virtaavien purojen rannoilla. Aivan maantien penkoillakin kasvaa runsaasti myös metsämaarianheinää (Hierochloe australis), jonka miellyttävä kumariinintuoksu kiinnittää tyynma alkukesän iltoina ohikulkijan huomiota. Ritti, saarnikorpi kaakkois-Jaalassa (EH) Jorma Taarna Tuskinpa monikaan Jaalan ja Kouvolan välisen maantien kulkija on tiennyt, että vain parin sadan metrin päässä tiestä, pienemmän Salpausselän pohjoisrinteellä, on rehevä korpija lähdekasvillisuuden keidas, josta eräät alueen maanomistajat käyttävät nimeä Ritti. Näiden opastusten turvin löytyi tosin monia seudulla harvinaisia kasveja ja Ritti-korven länsipää, mutta vain pienen matkan päässä olevat saarnet jäivät huomaamatta. Paikoin kaartuu puron ylle mustaherukan oksia. Niiden väleistä pilkistelee keväällä linnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium ), joka lienee täällä Kymenlaakson pohjoisimmilla kasvupaikoillaan. Vasta vierailu Lahdessa metsänhoitaja M. Laskeuduttaessa harjulta Ritin karumpaan länsipäähän, muuttuu kasvillisuus pienellä matkalla täysin toisenlaiseksi. Harjun puusto on nuorenpuoleista männikköä, alarinteessä kasvaa kuusta, koivuja ja tervaleppää, niiden alla lisäksi tuomea ja heisipuuta. ketokäenminttua (Satureja acinos)
rugicum Paludella squarrosa Philonotis fontana Sphagnum girgensohnii S. Tiiviin sammalpeitteen lajeja ovat mm. Pienen kangasmetsäkannaksen takana on kuitenkin entistä rehevämpi lähteikkörinne, jonka eräässä osassa on muutaman aarin suuruinen saarnikorpi. Eräs Ritin kauneimmista saarnista B rachythecium rivulare Bryum duvalii Calliergonella cuspidata Mnium medium M. Se ja kangaskorte ovatkin ainoat Ritin ja viereisen harjukankaan yhteiset lajit. Runkojen tyvien välisissä painanteissa helmeilee useita avolähteitä, joista monissa kelluu erästä suurehkoa ja leveälehtistä maksasammalta, Chiloscyphus polyanthus v. Se on saattanut olla joskus nykyistä laajempikin, sillä alempana rinteessä on peltoaukea, ja senkin ylälaidasta on äskettäin hakattu kaikki suuremmat puut, joukossa muutamia saamiakin. pseudopunctatum M. Korven · keskiosa on synkkää, vanhaa kuusikkoa. Aulacomnium palustre Bryum pseudotriquetrum Calliergon cordifolium C. Tyypillisiä pensaita ovat näsiä (Dapne mezereum) ja kataja, joka ei suinkaan ole -pelkästään kuivien kankaiden ja kallioiden kasvi, vaan eräs lettokorpien tyyppila jeista. robustum 113. Idempänä on hyllyväpohjaista tervaleppäkorpea, jossa on laajoja sammalpeitteisiä aloja ja ruohokasveja runsaimmin vain puiden tyvimättäillä. levinneisyyskarttaa Taarna 1963.) Saarnikorven yläosassa on joitakin paksuturpeisia, harvapuisia tai puuttomia paikkoja, missä pohja vesi tihkuu pinnalle. mätässaraa (Carex caespitosa). fragilis. giganteum Campylium stellatum Chiloscyphus polyanthus Mnium medium M. (Vrt. rugicum Alempana puro haarautuu karummalle korpirämeelle, jossa kasvaa mm. Paikalle lännestä saapunut retkeilijä luulee helposti nähneensä jo koko korven ihmeellisyyden, sillä lajisto näyttää köyhtyvän kuusikorven itäpuolella
kymmenen metrin korkuisia, tyviosastaan toistakymmentä senttimetriä paksuja solakoita puita, joiden alla kasvaa useita eri ikäisiä nuorempia yksilöitä. Mitä todennäköisimmin saarnet ovat jo kauan sitten paikalle luontaisesti levinneiiä. Paikoin taimien peittävyys oli lähes 100 %Ilmeisesti viileän ja sateisen sään takia oli siementen kehittyminen ollut heikompaa kuin aikaisempina vuosina: vain parissa suurimmassa puussa oli maasta käsin havaittavia hedelmystöjä. loliacea C. Istutetutkin saarnet ovat pohjois-Kymenlaaksossa harvinaisia, lähimmät paikat ovat Valkealan Oravalassa (Ulvinen 1957) ja Kuusankosken Kuusanniemellä, missä Kymin Oy:n maalla Lappakosken länsipuolella on pieni korpimaiseen notkoon istutettu saarnimetsikkö. Suurimmat 5-6 saarnea ovat n. Paikka ei ole yhtä hyvin säilynyt ihmiHeisi on Ritin yleisimpiä pensaita Valokuvat kirjoittajan. Siitä pohjoiseen virtaava puro on paikoin vienyt viistosta rinteestä turpeen mukanaan, ja useimmat saarnet kasvavatkin paikoissa, missä mineraalimaa on paljastunut tai turvekerros on suhteellisen ohut. rostrata Cirsium heterophyllum C. 1962 +7.5° C. Varsinkin puron reunamilla, missä kivennäismaa on miltei kokonaan paljastunut, kasvoi kesällä 1962 erittäin runsaasti siementaimia 2-4 aikaisemman vuoden ajalta. Leviäminen näistä pai•koista ei ole todennäköistä, jälkimmäisestä puiden iän takia tuskin mahdollistakaan. Saarnien ympäristössä kasvavia muita puita ovat tervaleppä, hieskoivu, mänty, kuusi, tuomi, paatsama ja heisi. rentukka (Caltha palustris) ja korpiorvokki (Viola epipsila), jota kasvaakin paikalla, kuten muutamissa muissakin Kaakkois-] aalan korvissa, merkittävän runsaasti. palustre Dactylorchis maculata Equisetum palustre Eriophorum latifolium Hippochaete hiemalis Phragmites communis Viimeisimpänä mainittu järviruoko onkin eräs lettosoiden tyyppila jeista, vaikka se tunnetaan yleensä vain vesikasvina. Lähin tunnetuista saarnen luontaisista kasvupaikoista on peninkulman päässä Ritistä itäkoilliseen, Saanjärven pohjoiskolkan lähellä (U lvinen 1957). Sammalikon keskellä kasvavia versokasveja ovat: Carex flava C. Hetteikön lämpötila oli 23. 6. Ruohokasvilajisto on samantapainen kuin 114 edellä kuvatussa Ritin länsiosassa. Lisälajeja olivat mm
Acta Bot. 1923: Conspectus Florae Fennicae V. Luonnon Tutkija 61 , 16--18. Muut luonnonvaraisten saamien löytöpaikat ovatkin jo selvästi kauempana: etelässä Sippolan Hirvelässä (Hjelt 1923) ja Kymin Hurukselassa (Ulvinen 1957), lännessä Asikkalassa, Vääksyn itäpuolella (Hulden 1941) sekä metsänhoitaja Uusitalon ilmoituksen mukaan Kalkkisissa. Fenn . Ollinmaa, P. Hulden, E. 1960: Toisen salpausselän syntytavasta _Taalan kirkonkylän ja Saimaan välisellä alueella. sen vaikutukselta kuin Ritti, mutta liesiksi kylminäkin talvina suhteellisen nee ollut alkuaan samantapainen, tosin ekspositioltaan edullisempi. Viimeksi mainittu paikka saattaa olla jo Ollinmaan (1952) tuntema, koska Asikkalan kasvupaikan ilmoitetaan sijaitsevan noin 61 ° 15' pohjoista leveyttä, Vääksyn Eskelin korpi on selvästi etelämpänä. Silva Fenn. Kaikki levinneisyysalueen poh joisrajalla olevat saarnen kasvupaikat ovat lähteiden ympäristössä (Ulvinen I 957). Lähdeveden lämpötila pysyy ympäri vuoden suurin piirtein muuttumattomana ja kasvupaikka on lämmin ja maan routaantuminen vähäistä. Fenn. Acta Soc. 77, 1-73. Jaalan länsiosissa olevilta runsas-kalkkisika amfiboliittikivien alueilta kulkeutuneella harj uaineksella ( M ölder I 960) saattaa olla myös oma osuutensa kasvupaikan happamuuden alentajana. ]. Ilmeisesti roudalle melko arkoja siementaimia onkin ainaki n Ritissä runsaimmin juuri purojen partailla, mikä tosin saattaa johtua myös siitä, että itäminen on sellaisissa kohdissa onnistunut paremmin koska kasvipeite ei ole täysin sulkeutunutta. 51 : ! , 1--450. Kymenlaakson Luonto 1: 2, 15. Ulvinen, T . Kirjallisuutta: Hjelt, Hj. Ekspositiolla lienee saamen menestymiselle vähän merkitystä, koska tunnetut kasvupaikat ovat eri suuntaisilla rinteillä. F. FI. Möld er, K . Mikäli saarni tosiaan löytyisi vielä jostain viimemainittujen kylien alueelta liittyisi puun nykyisin tunnettu pohjois-Kymenlaakson "pienoisareaali" selvemmin Vesijärven ympäristössä oleviin saarnikorpiin. ldem , 1960: Lähteikkökasvit ja Salpausselkä. Taarna, ]. 1941 : Studien iiber Fraxinus excelsior. 28, 1250. Pohjavesipurkautuman läheisyys onkin saarnen menestymiselle ratkaisevan tärkeä, jotta puun tarvitsema maaperän ja kasvupaikan pienoisilmaston suuri kosteus (vrt. 1963: Luoteis-Kymenlaakson putkilokasvistosta. Ankkapurha 5, Kymenlaakson osakunnan kotiseutu julkaisu (painossa). H uiden I 941) olisi kaikissa tilanteissa riittävä. 1957: Saamea tapaamassa Valkealan Selänpäässä (ES) ja vähän muistakin Kymenlaakson saarnista. 1952: Jalot lehtipuumme luontaisina ja vilj eltyinä. Eräiden paikallisten asukkaiden kertoman mukaan kasvaa saarnea jossain, ainakin toistaiseksi tarkemmin tuntemattomassa, korpinotkoss.a edellisten kasvupaikkojen välillä, mahdollisesti myös Iitin Koskenniskan kylässä tai Jaalan Kimolassa. Lähdeveden etuna on myös sen suuri ravinteidenkuljetuskyky, mikä osaltaan myös alentaa kasvualustan happamuutta (Ulvinen 1960). Geologi 12, 1-3. 115. Saattaa olla, että Ritti ja Saanjärven pohjoispuolinen korpi eivät ole saamen ainoat kasvupaikat pohjois-Kymenlaaksossa
P ö 11 ö t Huuhkaja Ainoa pöllö, joka riistanhoitopiireissä yhä edelleen on vilkkaan keskustelun alainen, on huuhkaja. Eikä sen jälkeen kai enää saada huuhkajaa takaisin niille paikkakunnille, mistä se nyt jo on hävinnyt kokonaan tai mistä se ilmeisesti piakkoin häviää. Putkonen Mitä petolintumme syövät. En usko, että huuhkaja suomalaisena pesimälintuna on vielä pitkään aikaan vaarassa, mutta pelkään, että huuhkaja monesta maakunnasta hävitetään sukupuuttoon ennenkuin vielä vanin yleinen huuhkajaviha häviää. Ilahduttavaa onkin, että pöllöjemme rauhoitus nykyään on miltei täydellinen. Huuhkajan rauhoittaminen valtion mailla on kiireellinen. Göran Bergman 2. Huuhkaja on tuonut poikasilleen vesimyyrän Valok. P. Mui<len pöllöjen suhteen kuulee nykyään vain harvoin sanottavan sellaista, jota me luonnonsuojelijat emme hyväksyisi. Kaikki lajit yhtä lukuunottamatta ovat viime kesänä voimaan astuneen luonnonsuojelulain muutoksen mukaan täydellisesti rauhoitettuja koko maassa. 116 Mutta se yksi laji, joka edelleen on rauhoitusta vailla, on huuhkaja
9 % kaikista huuhkajan saaliseläimistä, päiväpetolinnut (m.m. Se asia lienee vieläkin tärkeämpi kuin huuhkaj an rauhoitus. Lisäksi saalisluetteloon sisältyy pöIIöjä (jopa niinkin isoja kuin tunturipöilö!), joitakin pikkulintuja, sammakoita ja jopa kaloja,kin. Samaa suuruusluokkaa ovat oravan ja siilin osuus huuhkajan ravinnossa. Niinpä ruotsalaisessa aineistossa varikset muodostivat n. asia. Huomautettakoon tässä, että huuhkaja valitettavan helposti hylkää pesänsä jos linnun yIIättää hautomassa. Lintuja huuhkaja pyydystää hyvinkin erilaisia. Kulttuuriseuduilla muodostavat tavalliset rotat yllättävän suuren osuuden sen saaliseläimistä, Ruotsista saadun aineiston mukaan kokonaista 18 %Muut pikkujyrsijät muodostavat Ruotsissa samoin 18 %, Norjassa kokonaista 40 % . Nisäkkäät näyttävät kaikkialla Pohjolassa muodostavan yhteensä n. Jäniksiä on 4-7 % saaliseläimistä. Lehmuskoski 117. 3 kanahaukkaa!) 2 %, sorsalintujen osuus vaihtelee 3-5 %:iin, metsälintujen 2-7 % :iin. Sen täydellinen rauhoittaminen koko maassa ei tuottaisi riistanhoidolle mainitsemisen arvoisia ongelmia. AIiaolevat verrattain seikkaperäiset _Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa saadut tiedot huuhkajan ravinnosta puhuvat selvää kieltänsä. Ei siis ole syytä etsiä huuhkajan pesää, vaikka pesärinne olisikin tiedossa! Päinvastoin, yrittäkää toimia niin, että huuhkaja pesimäaikana saa oIJa täysin rauhassa. Monet metsästäjät ovat jo tällä linjaila eikä Suomen Metsästäjäliitto vastustanut huuhkajan rauhoittamista asiaa jo 5 vuotta sitten alustavasti pohdittaessa. Varpuspöllö Suurimmasta pienimpään! Varpuspöllö syö yksinomaan pikkunisäkkäitä ja pikkulintuja. M. Suomessa ovat Hilden ja Linkola todenneet varpuspöllön 1 Rotta on varpuspöllön saaliskoon ylärajalla Valok. Huuhkajan ravinto vaihtelee paikkakunnan mukaan. Muutaman fasaanin, peltopyyn tai jäniksen menetys riistamaiIJa on hyv in vähäinen hinta siitä, että huuhkaja saata1sun säilymään myös maamme kulttuuriseutujen pesimälintuna. Suomessa on Kemiön saarella kerran todettu, että huuhkajapariskunta oli erikoistunut syomaan lähettyvillä olevan kirkonkylän naakkoja. Huuhkaja pyy· dystelee mielellään aivan talojen IiepeilJä jos se vain saa olla rauhassa. 55 % huuhkajan saaliseläimistä
jonkun sorsan, ainakin Helsingissä talvella 1960-61 olleet tunturipöllöt osoittivat jonkinlaista kiinnostusta jäällä yöpyviin sorsiin. Myös jokin jänis tai metsälintu voi joutua tunturipöllön saaliiksi. Pikkunisäkkäät muodostavat yleensä 7080 % saaliseläimistä. 1428 saaliseläimestä oli 98,3 % pikkunisäkkäitä! Vaelluksillaan etelään tunturipöllö saattaa pyydystää joitakin lintuja esim. Y. Riistanhoidon kannalta lehtopöllö on täysin merkityksetön. Tästä huolimatta on tunturipöllöä pidettävä mitä voimakkaimmin pikkujyrsijöihin erikoistuneena lajina ja sen väitetty vahingollisuus riekkokannalle on vailla kaikkea todellisuuspohjaa. Hagenin mukaan sisältyi 887 saaliseläintä käsittävään luetteloon 803 pikkunisäkästä ja 84 lintua. Viimeksim ainittuj a oli suhteellisen runsaasti. Hagen, joka on suuresti kartuttanut tietojamme sekä päiväpetolintujen että pöllöjen ravinnosta, on todennut että tunturipöllö on mlta tyypillisin pikkujyrsijöiden pyydystäjä. Toiseen koloon olivat varpuspöllöt tuoneet 34 pikkunisäkästä ja 6 pikkulintua. Suominen. 524 saaliseläimeen sisäJtyi myyrien ja lukuisten sopulien lisäksi vain 4 pikkulintua sekä yksi pieni näätäeläin, toden näköisesti lumikko tai kärppä. T. Hagen on tutkinut hiiripöllön ravintoa pesimäaikana. Varpuspöllön ruokaan sisältyy lisäksi jonkin verran hyönteisiä, sekä mahdollisesti jokin sammakko tai lisko. Hiiripöllö Tämäkin laji on hyvin selvästi erikoistunut pikkujyrsijöihin. Pieni hauska otus, joka pyydystelee vain pieniä otuksia! Tunturipöllö Norjalainen tutkija Y. Kanta vaihtelee kuten useilla muillakin pöllöillä pikkujyrsijäkannan mukaan. Olen todennut, että lehtopöllö ei pystynyt sieppaamaan hautovaa teertä pesästä. 118 Lehtopöllö Moniruokainen laji, joka pikkujyrsijöiden puutteessa syö pikkulintuja, lokinja tiiranpoikasia, liskoja, sammakoita, kalaa, ja jopa kotiloitakin. Suurimmat saaliseläimet olivat orava, rotta, ojamyyrä, harakka, närhi, helmipöllö, lehtokurppa, käki ja kesykyyhky. tuoneen koloon yhteensä 45 päästäistä, 13 harmaakuvemyyrää, 2 peltomyyrää, 2 hippiäistä, ja l hömötiaisen. Jos myyriä on runsaasti, mm niiden osuus lähentelee 100 % lehtopöllön ravinnosta. Hiiripöllö Valok
Rastasta suurempia lintu ja helmi pöllö tiettävästi ei koskaan pyydystä. Suominen n. 119. 95 % sarvipöllön ravinnosta. Aineisto käsitti 733 saaliseläintä, joten sitä on pidettävä varsin edustavana. T. Pikkulinnut muodostivat 2 % ravinnosta, mutta riistaeläimiä tai -lintuja ei ravinnossa ollut lainkaan. Helmipöllö Pyydystää pääasiallisesti pikkunisäkkäitä. Lintuja sisältyi vain joitakin, suurimpien otusten ollessa rastaita ja yksi helmipöllö. Myyrät ovat sen pääravintoa, lisäksi ravintoon sisältyy jonkun verran pieniä tai keskikokoisia lintuja, jokin orava, joitakin sammakoita j.n.e. Joitakin havaintoja on Hildenin ja Linkolan Suuren lintukirjan (1962) mukaan siitä, että myös oravat, riekot ja jänikset joskus voivat joutua lapinpöllön saaliiksi. Sarvipöllö Hagenin mukaan norjalainen aineisto osoittaa että pikkunisäkkäät muodostavat n. Suopöllö Pikkunisäkässyöj'i, joka vain harvoin pyydystää pieniä tai pienehköjä lintuja. Viiru pöllö Tämän lajin väitetty vahingollisuus riistaeläimistölle on äskettäin Evon riistantutkimusasemalla suoritettujen tutkimuksien valossa täysin vailla todellisuuspohjaa. talvella 1961-62, joten sekin seikka todistaa pikkunisäkkäiden tärkeyttä tämän lajin ruokalistalla. Mikäli pikkunisäkkäistä on puutetta, niin pikkulinnut joutuvat tämän pöllölajin saalisluetteloon. Lapinpöllö Harvat käytettävissä olevat tutkimukset osoittavat että lapinpöllö syö ainakin talvisaikaan miltei yksinomaan pikkunisäkkäitä, siis myyriä sekä joitakin päästäisiä. Ruokavalio näyttää siis olevan samanlainen kuin lehtopöllöllä, tai ehkäpä vieläkin pikkunisäkäsvoittoisempi. Hagen mainitsee että 164 saaliseläintä käsittävään aineistoon sisältyi 149 pikkujyrsijää ja 15 päästäistä. 95 % oli pikkunisäkkäitä, pääasiassa myyriä. Hagenin mukaan 508 saaliseläimestä Viirupöllö Valok. Suopöllö joskus ulkosaariemme majakoiden valokeiloissa pyydystelee häikäistyjä pikkulintuja, etenkin hitaasti lentäviä hippiäisiä. Lajin talvehtimista Suomessa tapahtuu miltei vain myyrävuosina, kuten esim
Ulvisen kiintoisa "Lähteikkökasvit ja Salpausselkä'' (1960) ja V. ja . Ulvisen "Tietoja Virolahden kasvistosta" (1961).. Tuloksiltaan teos on lähinnä aikaisempia käsityksiä täydentävä. Pitäjänflooria tai niihin verrattavia kasvis'. Niitä on meillä jo paljon tutkittu ja niistä väitöskirjojakin kirjoitettu. 120 Varsinaisia taksonomisia selvittelyjä ei tällä kertaa ole lainkaan esiteltävänä, ei myöskään koko maan flooraa käsitteleviä tutkimuksia. Kujala kerännyt laajahkon kasvistollisen aineiston. Reinikainen esittäneet tietoja Korpilahden ja J. Ei niistä ainakaan tänne kansallisherbaarioomme ole sanottavammin tietoja kantautunut. Ehkä tästäkin johtuen näyttävät hyvät kasvilöydöt jääneen verraten vähälukuisiksi. Hän ehdottaa, että ko. Montellin laatima. Kujalan ja A. Kytöniemi koonnut pitäjänkasviston, Muoniosta on julkaistu J . Tätä tervetullutta sarjaa on jul• kaistu jo kaksi kokonaista vuosikertaa. Valovirran tutkimus, joka koskee taarnaa, Cladium mariscus. tollisia selvityksiä on painettu kolme, kaikki Pohjois-Suomesta: Oulujoen varsilta Muhoksesta on A. V. Salonen Juuan kasvistosta. floora ja Ivalojoen varsilta on V. Kasvistomme ja erityisesti kasvillisuutemme historia kätkeytyy tärkeältä osaltaan soittemme turveja liejuarkistoihin. T ässä yhteydessä on vielä mainittava pari vanhempaa kasvistollista kirjoitusta, jotka kätkeytyvät kansallisherbaariollemme ja varmaan myös useimmille lukijoille täh än asti tuntemattomana pysyneeseen kotimaiseen julkaisusarjaan " Kymen laakson luonto". Ainoalla nykyisellä sisämaan kasvupaikallaan Joroisissa se on noin 9000 vuotta vanha. Sellaisen on laatinut nyt myös Y. Näihin aihepiireihin liittyy kuitenkin läheisesti aivan äsken Ruotsissa ilmestynyt, E. Sarjan numeroissa on runsaasti myös kasvitietoja ko. Tärkeään kysymykseen luonnontieteellisen alueemme rajoista on äskettäin puuttunut 1. raja siirrettäisiin Karjalan kannaksella Nevalle, niinkuin hän perustelee sekä geologisiin että floristisiin seikkoihin viittaamalla. maakunnasta; niistä mainittakoon tässä vain T . Samankaltaiseen aineistoon perustuu myös V. Lisäksi on T. Hultcnin käsistä lähtenyt laaja teos (I osa), joka selkein levinneisyyskartoin esittelee myös h yvi n lukui.: sia meikäläisiä, circumpolaarisen levinneisyyden omaavia kasvimuotoja sekä lisäksi niiden sys-. Hiitonen. Osoitetaan, että tämä sarakasvi, joka vasta 15 vuotta sitten löydettiin maastamme resenttisenä, on aikoinaan kasvanut Etelä-Suomessa monin paikoin p·reboreaalia jalta lähtien. Kasvistomme tuntemusta laajentavia ja syventäviä julkaisuja on sen sijaan kertynyt pöydällemme koko joukko, joten voimme tälläkin kertaa tarita lukijoille kiintoisia uutisia. tematiikkaa, vartikaalista levinneisyyttä ym. Ulvinen selostanut Savukosken pitäjästä tekemiään kasvilöytöjä sekä A. Vasari, joka on koonnut aineistonsa Kuusamosta. Uusin tieto Suomen luonnosta Suomen , kasvisto, syksy 1962 Viime kesän sää oli usein:imilla seuduin maassamme tavallista sateisempi eikä liiemmälti houkutellut kasviretkille
SUOMEN LUONTO LUONNONS(!OJELUN ÄÄNENKANNATTAJA J u l kai s i j a : Suomen .L11onnons11ojeluyltdist_vs * 1962 21 vuo s ikerta (Vuosikerra t 114 ilm estvneer vuosikirjoina) * Toimitu s : Niilo Söyrinki (vastaava), R eino Kalliola * PORVOO 1962
-7. 1961 Suomen Luonnonsuojelu,·hdistvksen vuosikokous · · IJlkornailta 3/ 103 4/ 126 3/99 3/103 1/ 29 3/ 101 2/71 3/ 102 4/ 129 4/ 128 2/ 71 3/ 103 3/ 103 2/71 2/71 3/ 100 3/ 102 1/28 1 /27 2/69 3 /9ö 4/ 122 3/ 100 1/29 3/103. 1. Päiväpetolinnut 3/ 76 Mitä petolintumme syövät. Tutkimus tarvitsee luonnonsuojelua Kasvatus luonnonharrastukseen Talvikauden luonnonsuoj elutehtäviä Taarna, Jorma: Ritti, saarnikorpi kaakkois-Jaalassa (EH) Taivai11 en, 0. 2. A.: Tiensuunnittelun kehityksestä Virtan en, Artturi l.: Vesivoimatalous ja luonnonsuoj elu 2/ 63 1/ 8 3/90 1/4 3/92 2/ 36 3/81 l / 16 4/ 108 1 /] 2/ 33 3/ 73 4/ 10!\ 4/ !12 2 /59 3/75 UUSIN TIETO SUOMF.i'\ LUONNOSTA t:ri/1sson, Kalervo: Vetoomus lukijoille F.rkamo, V.: Suomen kasvisto 1961--62 Suomen kasvisto, syksy 1962 Harko111n, Olavi: Sireenikiitäjiä Suomussalmella H11ll11n e 11 , Pertti & Erhki Kohonen : Turkinkyyhky Iisalmessa 4/ 121 2/ 68 4/ 120 1/26 1/27 Kellomäki, Erkki: roilla N:o/ sivu Harmaahaikara VirLindeberg, Bernhard: Suomen e läim istö " Suomen eläimistö Saarinen, Juhan i: Myöhäinen nokikana 1/27 1/25 3/9!\ Hankoniemessä l /26 LUONNONS UOJELUN TYÖMAALTA Gut. Mäyrän puolesta Norjan vesivoimat ja luonnonsuojel11 Petoelä inten tapporahat v. 1962 Karhu n ampuminen p esältä Kwnari, E.: 50 vuotta luonnonsuojelutyötä Eestissä Luonnonsuojelua arkkitehdeille L yhyesti Liih leen miiki, M.: Tuntevatko pikkulinnut poikastensa eri yksilöt. Pääskysten talkoot Metsästyslaki ja lintusuojelu Mitä ymp ärillämme on. 1960 Piisamin rauhoituksesta Pohjoiskalotin vcsivoimien rakentaminen Pyörremyrsky "Mairen" tuhoja Riihimäen ja Lopen luonnosuojelusuunnitelmat valmistuneet .Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto .'iuomen Luonnonsuojcluyhdist) ksen vuosikertomus v. 7. SISÄLLYSLUETTELO KIRJOITUKSIA N:o/ sivu lierg111a11, Göran: \1itä petolintumme syövät. Pöllöt 4/ !16 Eriksson, Kalervo: Pääkaupungin tuhoutuva lintuparatiisi HaafJanen, Anlti: Ikimetsien linnustosta Haller, Werner & R ene Pletsch er: Peloton vesipääsky Kalliola, Reino: Metsästyslaki ja osa 1 uonnonsuoj ei ulakia uusi ttu Karhe, H annu : Pikkusiepporetki Aarnimetsään Linhola, Penlli: Uusin tieto maa kotkistamme Nii11isalo, Kauko V.: Taistelu Langinkoskesta Seislrnri, Perlli: Eläimiä lumessa Suomen Luonnonsuojelun Sä,itiö Söyrinhi, Niilo: Ruotsissa vesivoimasopimus, entä meillä. St efan: Matkailun vaikutus kansallispuistoihin Kangasperko, Heikki: Petotorjunta ja luonnonsuojelu Kansallispuistokongressi Seattlcssa 30. 6
J-fi/dh1, Olavi & Pentti Li11hola: Suuri lintukirja (2. Alan: Ei sijaa arkisissa, arv. :\':o :\1\ ll Uusia luonnonsuojelualueita ja ra uhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 26. K . UUTISIA YM . 1962 1. M . K. K. M. 1'1 . 8. M . K. E. K . K. \foorehe{((/. 9.-5. LounaisHämeen Luonto 13, arv. J äsenhankintakilpailu 1961 Jäsenha nkintaki lpai lu 1962 SU MMARY Su mmary, .. 11. 1961-20. .. 1962 21. M. K. M. K. K. K. M. arv. Erä nkii\"ijä 1962. arv. 1. K. painos), arv. K. K. arv. K. Ha/111 e, Erkki: l\[eren rikkaudet ja ni iden hyväksikäyttö, arv. 10. 4.-31. Suu ri eliii nkirja I. K. M. 1962 15. M. K. P. K. K. P. Suuri eläinkirja III. K.M Lintuharrastuskirja , arv. E-P. 1W. K. Peterson Mounlfort Hollom: E uroopan linnut, arv. K. K. Muuta toimitukselle lähetettyä ki rj allisuutta 1/28 2/69 3/96 4/ 122 4/ 122 4/ 125 2/71 4/ 133 4/134 4/ 134 4/ 131 4/135 4/J31 4/ 131 4/132 1/30 4/ 135 :\i:o sivu Palm gren, Stig: Puutarhan puut ja pensaat värikuvina, arv. E-P. Kla Puolalllw, TojJi: Tunturi-Lapin lumoissa. K. 1962 Valtion apulaisluonnonsuojeluva lvoja ni mitetty f'ttorela, Toivo : Eräänlaista luon non suoj elua ö lj yn poistaminen vedestä KIRJALLISU UTTA Barnett, Lincoln: E lämän ihmeellinen kehitys. M. Kalat ja selkärangattomat, arv. T ~•sk, Gösta & Nils Parling: Hirvimailla, arv. 1.14. Lounais-Hiimeen Luonto 12, arv. kielinen referaatti) 4/ 135 4/ 132 1/30 4/ 134 4/ 135 4/ 130 4/130 4/ 133 1/31 1/24 2/72 3/104 1/32 2/72 3/ 104 4/136. M. K. R. Nature of Fin land" (engl. 4. K . Nisäkkäät, arv. Sonesson, Nils: Suuri puutarhakirja, II osa, arv. P. K. Pohjolan luonnonkasvien" u usi laitos valmis, arv. P. Kljeij11, H .: Sieni ä luonnossa, arv
Kujala ym.), Corydalis fabacea Merikarvialta ja Lathyrus montanus Noormarkusta (J. Törnroth) kasvaa vakinaisena rantavesissä; näin on osoittautunut oikeaksi jo 20 vuotta sitten tehty päätelmä lajin vakinaisesta esiintymisestä Helsingin seudulla. Cygnel), Carex microglochin Sodankylästä Kitisen varrelta (K. Koskinen) ja Carex riparia Tammelasta (J. Hylander) sekä Carex lasiocarpa x rotundata Inarista ja Utsjoelta (R. Siltanen), Epipogium aphyllum, useita löytöjä Utsjoelta (E. Erkamo Vetoomus lukijoille Kuluneena syksynä on kymmenen vuoden tauon jälkeen tavattu maassamme runsaasti pähkinänakkeleita (Silta europaea). R einikainen). Ruuhijärvi). D. Lajihybrideistä mainittakoon vielä Rorippa amphibia x silvestris Alatorniolta (N. Martikainen), Astragalus glycyphyllus Suomusjärveltä (alkuperäinen esiintymä. Nuorilta puuttuu kupeiden punaväri, mutta alaperässä saattaa näkyä joitakin ruosteenvärisiä höyheniä. Muita kiintoisia löytöjä · ovat: Rhamnus frangula Sodankylän Luiron Neitikoskelta (R. 50 Herttoniemi HELSINKI ------121. M. Lisäksi vielä Najas f/exilis ja N . Suominen), Ga/ium odoratum Jämsästä (A. Bergman) ja ehkä myös Sipoon Eestinluodossa (H. Y. Yksittäisiä hauskoja floristisia löytöjä, jotka tavalla tai toisella syventävät maamme kasviston tuntemusta on sittenkin kertynyt melkoinen joukko, varsinkin kun olemme liittäneet mukaan useita vanhempia löytötietoja. Vanhoilla linnuilla on ruostecnväriset kupeet. Thuneberg), Callit,·iche intermedia Luopioisista (1. Simonsuuri Sorsa), Ranuncu/us cymbalaria Siipyystä (M. A Niemi kertoo taas puolestaan tavanneensa Sipoon Kaunissaaresta Zostera marinaa, joka täällä samoinkuin Espoon Koppelosaarilla (G. Meriläinen), Carex vulf1ina Siuntiosta (A. Rintanen), Equisetum scirpoides Joutsenosta (0. Koska lintua pääsee tarkkailemaan varsin läheltä, pyydetään kiinnittämään huomiota muutamiin pukutuntomerkkeihin iän määrittämiseksi. Mäkinen ilmoittaa H ämeenkyröstä metsäkalliolta tavatu sta Trifolium montanumista, joka morfologisesti jonkinverran poikkeaa lounaisista populaatioista. Tämä siksi, että samalta paikkakunnalta saattaa saapua useita tietoja samasta linnusta tai useammasta eri yksilöstä. Tiedoista tulisi ilmetä mahdollisimman tarkoin havaintopaikka sekä maininta siitä, ketkä muut havainnoitsijat ovat nähneet saman linnun. Arvokkai ta ovat myös maininnat pähkinänakkeleiden esiintymisestä yksin, parvissa tai muiden lintulajien seurassa. Kankainen). Ruuhijärvi), Salix polaris Inarin Raututuntureilta (T. V. Kiittäen etukäteen jään odottamaan mielenkiinnolla ilmoituksianne. Laaksonen ym.), l'otamogeton obtusifo/ius Inarista (P. tenuissima Kiteeltä sekä Potamogeton j>anormitanus Riistavedeltä (J. Kalervo Eriksson Mäyrätie 6. Ruosteenpunan ei tarvitse aina näkyä, vaan värialue on siksi kapea, että se voi ajoittain olla siiven katveessa. Niemi), Gentiana campcstris Ruotsinpyhtäältä (V. Jotta tämä mielenkiintoinen vaellus saataisiin mahdollisimman tarkoin selvitetyksi kehotetaan kaikkia joilla on pähkinänakkelista tämäntalvisia tai vanh empia havaintoja, lähettämään ne Yliopiston Eläinmuseoon, osoite Helsinki, Pohjois-Rautatiekatu 13, tai suoraan allekirjoittaneelle. Kantee) sekä Riistavedeltä (pohjoisin löytö, 0. Edelleen toivotaan tietoja pähkinänakkelin paikkakunnalla viipymisajasta, olinpaikoista, ruokailupaikoista ja -ajoista sekä muista käyttäytymistavoista. E
5. 1962. Ylikerava, Seurakuntakoti. 12. Keravan kotiseutumuseon ns. Niva I a. Lh:n p . 11. 1962. Maisteri Haapanen ryhtyi hoitamaan virkaa l. Lh :n p. 29. N ivala, Alakoski. 11. Vastaisten vuosien kehitys tulee osoittamaan,. 1962. Tienvarsimänty. maanvilj. Lh :n p . 5. Martta Sylvia Ylikoski. 12. Maanomistaja: maanvilj. 10. I 962 nimittänyt valtion apulaisluonnonsuoj elunvalvojan virkaan filosofian kandidaatti Antti Haapasen. Vanhan Turku-Helsinki maantien varrella oleva "Silkkikivi". 1962. 29. Kuusatoksen metsäpuiden jalostusaseman edessä kasvava "Maijan koivu". 1962 Kerava. 5. Lh:n p. toimintavuoden aikana on ollut esillä eräitä keskeisiä luonnonsuojelukysymyksiä, joi122 mon koskivoimien hyväksikäyttöä koskevat su unnitelmat eivät vuoden 1961 aikana edistyneet ratka isevasti eteenpäin ja koskiosuuksien järjestelyihin lii ttyvät lainsäädännölliset toimenpiteet ovat edelleenkin kesken . 30. Vuoden lopussa saatettiin julkisuuteen alustavat yhteispohjoismaiset suunn itelmat Tornionjoen vesivoim ien hyväksikäyttämisestä voimatalouden palvelukseen. "Haltijamänty". 10. 11. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 1. K y I mä koski . Maanomistaja: Paimion kunta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomus v. Luonnonsuojelun työmaalta Valtion apulaisluonnonsuojelunvalvoja nimitetty. 10. Lh:n p. Maanomistaja: Keravan kauppala. 1962. Metsäntutkimuslaitoksen p. Nivalanjoen rannalla kasvava "Kosken mänty". Onnia, Isomäki. Kerava, Ylikerava, "Heikkilänmäen kuusi" den vaiheita yhdistys on yleisenä kansalaisjärT u u s u I a. Metsäntutkimuslaitoksen h allitus on kokouksessaan 30. Maanomistaja: talousopettaja Mirja Toivanen. 10. I 962. Vista, Tilli. 9. 1961 24. 1962. Maanomistaja: ent. P a i m i o. S. Maanomistaja: metsäntutkim uslaitos. Ruotsinkylä, metsäntutkimuslaijestönä pyrkinyt kiinteästi seuraamaan. takapihalla kasvava "Heikkilänmäen kuusi". Alpila, Salimäki. Ahkiolan perilliset. 9. J
Anja Soikkelin johdolla. Sirkka J aanilan johdolla, T ampere: Ylipostimies A. Lauri Vuorisalo. 1961. ja metsät. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen Kemijoen patoamisaltaiden tutkimuskomitea sai keväällä 1961 Opetusministeriöltä anomansa 3.878.290 markan avustuksen Kemijokivesistön alueella suoritettavien luonnontieteellisten tutkimusten jatkamiseksi ja niissä kertyneen aineiston käsittelyä varten. Osa tuloksista on jo julkaistukin. 0. Maaseudun kurssit: Hamina: Varastonhoitaja Sulo J. Kauko Niinisalo, metsänhoitaja Risto Repo, metsänhoitaja Mikko Pitkäniemi, maat. Risto Valjakka sekä metsänh. Kimmo Aula, ylioppilaat Kalervo Eriksson, Kalevi Malmström ja Heikki Niininen varat. Kursseilla on yhteensä ollut osanottajia noin 400. Paavolainen, fil.maist. kand. Luonnonsuojelupyrkimysten huomattavana me• nestyksenä voidaan pitää kertomusvuoden aika• na tapahtunutta Karjalohjan Karkalinniemen ostoa valtiolle ja sen pelastamista tällä tavoin maan luonnonsuojelualueitten joukkoon. Kesällä 1961 tutkimukset koskivat myös Ou• nasjokivarsia ja Kittilän allasalueita, joista talletettiin lähinnä kasvitieteellistä aineistoa. Putkosen ja lehtori Olavi Thunebergin johdolla, Kuopio: Lehtori Toivo Räsäsen johdolla, Lahti: Lehtori Senja Orsilan, valokuvaaja Jaakko Syrjälän ja insinööri Olavi Metsiön johdolla, Lieksa: Lehtori Esko Lapin johdolla, Oulu: Ylioppilas Heikki Haapalan johdolla, Riihimäki: Lehtori Kirsti Elorannan ja fil. Hopeisen ansiomerkin saivat seuraavat henkilöt. Martti Soikkelin ja luonnont.kand. Kalela ja apulaisoikeuskansleri, lakit.tri Eero Manner. missä määrin luonnonsuojelunäkökohdat pääse• vät vaikuttamaan jokilaakson tulevaisuuteen. Jorma Taarna, fil.maist. Retkiä tehtiin pyhäpäivinä huhtikuun 3 ja toukokuun 28 päivien välisenä aikana sekä retkeily saaristoon kesäkuun 10 päivänä. Edellämainittuihin retkeilyihin ja esittelytilaisuuksiin on osallistunut yhteensä noin 1000 henkeä. Pekka Pitkänen, ylioppilaat Antti Reinikainen, Pertti Saurola ja Ilkka Sten, luonnont.kand. Jokavuotisia tavanomaisia linturetkiä laajempi kesäretkeily tapahtui toukokuun 28 päivänä Nuuksioon. 123. Yhdistyksen kultaisen ansiomerkin saivat maat. Salosen johdolla, T urku : Fil.kand. Lisäksi jaettiin 8 kunniakirjaa eräille luonnonsuojelua edistäneille henki löille sekä samoin kunniakirjat niille, joiden omistamilla mailla on aikaansaatu rauhoituksia luonnonsuojelulain nojalla v. Rantala, fil.maisteri Olavi Hytönen, valtiotiet.lis. tri Erkki K. Agronomi Hjalmar Gustafsson, aluemetsänhoitaja Yrjö Kanerva, metsänhoitaja Kai• mo Hakanen, agronomi F. ja metsät. Neljä kesää kestäneet kenttätyöt on nyt p ääosiltaan saatettu loppuun ja aineiston käsittely on eri tutkijain toimesta parhaillaan käynnissä. Helsingissä pidettiin 17 kasvija linturetkeä sekä sen lisäksi 5 lintujen esittelytilaisuutta maatalous-metsäeläintieteen laitoksella. Luentoja kurssitoiminta Tavanomaisia luonnontuntemuskursseja suurelle yleisölle järjestettiin Opintotoiminnan Keskusliitolta saadun avustuksen turvin Helsingin lisäksi seuraavilla 10 paikkakunnalla: Ha• minassa, Hämeenlinnassa, Imatralla, Kuopiossa, Lahdessa, Lieksassa, Oulussa, Riihimäellä, Tampereella ja Turussa. Esitys johtikin myönteiseen tulokseen. Retkien oppaina ja esittelijöinä ovat toimineet seuraavat henkilöt. Lehtosen johdolla, Hämeenlinna: Fil.tri Rainar Hakulisen johdolla, Im atra: Rehtori T. Kun keväällä 1961 tuli tietoon suunnitelma alueen käyttämisestä yksityisiin rakennustarkoituksiin, tehtiin valtioneuvostolle yhdistyksen aloitteesta ja yhdessä eräiden tieteellisten seurojen kanssa esitys alueen ostamisesta valtiolle. Fil.maist. S. A. tri Paavo Yli-Vakkuri, maanmittausinsinööri Kai Niilekselä, neiti Alli Väre ja metsänhoitaja Gert Blå.field. Vuosikokouksessaan .maaliskuun 19 päivänä yhdistys jakoi ansiomerkit eräille henkilöille, jotka ovat osoittaneet suurta harrastusta luonnonsuojelutyötä kohtaan tai jotka muuten ovat vaikuttaneet luonnonsuojelupyrkimysten edistämiseen maassamme. E.-P
Ensimmäinen palkinto annettiin Kemijärven seminaarin oppilaalle Teppo Vanhanarkaukselle aiheesta "Koskiemme kohtalo".. 2. Keräysaika jatkuu 15. keskustelutilaisuuden Kirkkoniemen tehdashankkeesta ja sen vaikutuksesta Inarin seudu n luonnonvaroihin. Fil.tri Reino Kalliola on pitänyt luonnonsuojeluaiheisia esitelmiä ja luentoja Helsingin yliopistossa, yleisradiossa (14 esi tystä), Meilahden kirkossa, H elsingin yleisessä matkailijayhdistyksessä, Etelä-Karjalan maakuntaliitossa, Haminan luonnonsuojelutoimikunnan toimesta Kangasalalla, Aavasaksan lippujuhlass-1(23. 6.), Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan luonnonsuojelukursseilla, Valtakunnallisilla kulttuuripäivillä Rovaniemellä. Yliopettaja Eino Tahvonen: "Itävallan luontoa" 19. yhdistyksen puheenjohtaja on jäsenenä, antoi keväällä lausuntonsa metsästyslain uudistamisesityksen ja siihen liittyvän luonnonsuojelulain muutosesityksen johdosta. Keväällä 1961 teki yhdistys yhdessä Suomen Matkailijayhdistyksen ja Suomen Ladun kanssa Metsähallitukselle esityksen Saariselän tunturialueen käytöstä siten, että tällä alueella tultaisiin mahdollisimman suuressa määrin ottamaan huomioon luonnonsuojelun ja retkeilyn vaatimukset. Leo Lehtonen: "J ängällä ja tuntureilla" 15. Edellisen vuoden aikana asetettu luonnonsuojelulakikomitea, jossa mm. Sisäasiainministeriön myöntämän keräysluvan nojalla lähetettiin kaikille jäsenille asiaa koskeva vetoomus ja tilillepanokortti. 1 L Muusta esitclmätoiminnasta mainittakoon, että yhdistys järjesti metsäviikolla 11. Arvostelulautakuntaan kuuluivat professorit Keltikangas, Söyrinki ja Turunen sekä lehtori Strandberg. Esitelmöitsijät, esitelmien aiheet ja esityspäivät olivat seuraavat: Professori Pcitsa l\Jikola: "Välähdyksiä Suomen kasvillisuudesta joulusta jouluun" 18. -61 pitämässään kokouksessa toimeenpanna keräyksen yhdistyksen jäsenistpn piirissä Suomen Luonnonsuoj elun Säätiön peruspaaoman luomiseksi. Pohjoismaisilla osuuskauppapäivillä, Yhdyskuntasuunnitteluseurassa ja Satakuntalaisessa Osakunnassa. Keväällä järjestettiin yhdistyksen toimesta jo seitsemännet luonnonsuojeluaiheiset kirjoituskilpailut opettajainvalmistuslaitoksissa. Ilppo Kangas: "Kukkian vaiheilta" 18. Yhdistyksen johtokunta tuntee suurta kiitollisuutta keräykseen osallismneita yhdistyksen jäseniä kohtaa n. Monet luonnonsuojelun kannalta merkittävät ehdotukset tulivatkin eduskuntakäsittelyn yhteydessä huomioonotetuiksi. Esitys ei vielä johtanut kertomusvuoden aikana tuloksiin. Fil.maist. Kilpailuun osallistui 11 oppilaitosta. 6_ 1962 saakka_ Kertomusvuoden loppupuolella ryhdyttiin valmistelemaan perustettavan säätiön sääntöjä, mutta varsinaiset perustamistoimet siirtyivät v:n 1962 puolelle. Fil.maist. Esite 1 m ä _t o imi n ta Esitelmätilaisuuksia on yhdistys pitänyt pääkaupungissa Tieteellisten Seurojen Talolla, joka kuukauden kolmantena keskiviikkona. Kertomusvuoden päättyessä oli keräys vielä kesken, mutta tässä yhteydessä voidaan jo todeta, että 28. 2. Muu toiminta Kun jo edellistä vuotta käsittelevästä toimintakertomuksesta ilmenee, oli eräiden yhdistyksen jäsenten puolelta tehty aloitteita erityisen 124 luonnonsuojelua palvelevan säätiön perustami, seksi. Yhdistyksen johtokunnan asettaman toimikunnan tekemän esityksen mukaisesti päätti johtokunta 24. Fil.maist. 1. 5. 1962 mennessä oli keräyksen nettotuotto ollut 1.141.186 markkaa. 9. Kysymystä on lähemmin käsitelty tri Kalliolan artikkelissa "Suomen Luonnon" numerossa 1 / 1962. 2. 4. Alustajina täsä tilaisuudessa olivat fil.tri Reino Kalliola, metsäneuvos Olavi Linnamies ja professori Peitsa Mikola. Kuulijoiden määrä on vaihdellu t 50-200 henkeen. Pekka Pitkänen: "Talvesta kesään" 17. 4. Fil.tri Tahvo Kontuniemi: "Kuvia Sierra Leonen matkalta" 20. JO_ Fil.tri Heikki Roivainen: "Luoteis-Enontekiön kasveista" 15. 3. Ylioppilas Kalervo Eriksson: "Viikin linnuista" 15. Yhdistys osallistui Oulussa kesäkuussa järjestettyyn Työtehoseuran näyttelyyn
Lukenut niistä laadittuja kirjoituksia ja katsellut kuvia. Läsnä pii noin 50 henkeä. Rahastonhoitaja on samalla toiminut sihteerinä yhdistyksen johtokunnan kokouksissa ja yhdistyksen viralli• seen kirjeenvaihtoon liittyvissä asioissa. V. Vaarna. ''S u <i m e n L u o n t o" j a .''F i n l a ·n d s N a t ur" Yhdistyksen äänenkannattaja "Suomen Luonto" ilmestyi vuoden kuluessa neljänä numerona. E. Kokoukselle esitetty vuosikertomus, tilinpäätös tilintarkastajien kertomuk~ineen hyväksyttiin ja johtokunnalle myönnettiin vastuuvapaus vuodelta 1961. E.-P. Jäsenmaksu on ollut 400 markkaa muilta kuin opiskelijoilta, joiden jäsenmaksu on 300 markkaa. Söyrinki puheenjohtajana, prof. Helsingissä Tieteellisten Seurojen Talossa. P. Viimeaikoina on alkanut ilmetä eräänlaista luonnon suojelua, joka todellisuudessa ei ole mitään suojelua, vaan suoranaista luonnon häiritsemistä. Kalliola, prof. Sen jälkeen on toimistoa hoidettu toimittaja Kalevi Malmströmin ja rahastonhoitajan, varat. Ahlqvist varatilintarkastajina. Palmu ja fil.maist. Sivuja oli lehden vuosikerran I 961 numeroissa 128, joille mahtui 18 artikkelia, uutisia luonnonsuojelun työmaalta kotija ulkomailta sekä kirjallisuusarvosteluja. Sen toimituk• ~esta on huolehtinut opettaja Rainer Rosengren. Yhdistyksen tilintarkastajina ovat olleet HTM -ekonomi 0. Helsingin kaupungilta on saatu 30.000 markkaa retkeilyohjelmaa varten Helsingissä ja Opintotoiminnan Keskusliitolta 31.110 markkaa maaseudun kursseja varten. Paavolaisen toimesta. Vuoden lopussa kuului yhdistykseen 3 275 jäsentä, joista 3 044 suomenkielistä ja 23 l ruotsinkielistä. Kujala, metsäneuvos J. Lindfors, metsäneuvos 0. Yhdistyksen jäsenmäärä on vuoden aikana pysynyt suurin piirtein ennallaan. 3. Kalela, fil.tri R. Olen seurannut muutamien arvossa pidettyjen kansalaisten touhuilua joutsenten parissa. Toimiston hoitoon ja postikuluihin on käytetty 172.585 markkaa. A. saakka rouva L. Luther, varat. Jäsenten kierto, vanhojen jäsenten jäädessä pois ja uusien tullessa tilalle, on edelleen suuri. A. Yhdistyksen toimiston hoito on ollut kertomusvuoden aikana järjestetty siten, että toimistonhoitajana on ollut 15. Linnamies, professori H. Sen toimituksesta vastasi professori Söyrinki tohtori Kalliolan, sihteerin, ja toimittaja Malmströmin avustamana. Yhdistys on käyttänyt Suomen kaisemiseen 879.403 markkaa, 535.472 markkaa sekä kursseihin Luonnon julpalkkioihin ja kokoustoimintaan 297.758 markkaa. Talous Tilinpäätös osoittaa jäsenmaksu tuloja 1.227.302 markkaa, valtiolta saatua avustusta 600.000 markkaa yhdistyksen toiminnan yleiseen tukemiseen ja julkaisutoimintaan sekä lisäksi 80.000 markkaa seminaareille järjestettyä kirjoituskilpailua varten. Lehmusluoto varsinaisina ja kauppat.maist. 5. Eräänlaista luonnon suojelua. Paavolainen, maanviljelysneuvos A. V. Jäsenistöön kuuluu 220 vakinaista jäsentä. Keltikangas, prof. Vakituinen jäsenmaksu on ollut 8.000 markkaa. Kun Societas pro Fauna et Flora Fennica-seuran puolelta oli ilmoitettu professori Hans Lutherin tulleen uudestaan nimitetyksi yhdistyksen johtokuntaan ja kun vuosikokous valitsi muut erovuoroiset jäsenet, prof. "Finlands Natur" ilmestyi 44 sivuisena vuosikirjana sisältäen 6 artikkelia, uutisia luonnonsuojelutyöstä sekä kirjallisuuskatsauksen. Aarne Laitakari varapuheenjohtajana sekä jäseninä prof. N. Vuosikokous ja johtokunta , Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 19. Tilinpäätöksen mukaan olivat yhdistyksen tuotot 2.084.233 markkaa ja kulut l.930.938 markkaa, joten ylijäämää vuodelle 1962 muodostui 153.295 markkaa. Lydman. Valter Keltikankaan ja lehtori Vilho Vaarnan uudelleen, muodostui johtokunnan kokoonpano seuraavaksi: prof. Nieminen ja metsänhoitaja, fil.maist. Yrjö Kokkoa, todellista luonnon ystävää, matkitaan siteeraamalla: "Ne tulevat takaisin ..• " 125. Tavaila ja lehtori V
Olen ollut melkein nokakkain villijoutsenen kanssa. Se ei käsitä linnun aivoillaan, ettei tällä ole mitään pahaa mielessään. Entisajan metsästäjä, joka saattoi elää hyvinkin ahtaissa oloissa, joutui usein pakon takia metsästämään joutsenta. Metsästäjäpiirit. Tämä onkin varsin tärkeä seikka sensation ohessa. Lakiin olisi syytä sovelluttaa myös sellainen kohta, jossa velvoitettaisiin henkilö, joka haluaa tutkia joutsenten ja muiden samaan verrattavien elämäntapoja, pyytämään ja saamaan tähän viranomaisen lupa. Se on paremminkin tietämättömyyttä. Mutta tässä tapauksessa ei tarkoitus pyhitä keinoja. Tarkoitus on hyvä. Siinä tapauksessa, että tällainen häiritseminen tapahtuu tietoisesti, pitäisi sitä varten olla laissa pykälä, jossa määrättäisiin ankara rangaistus luonnonvaraisena elävän luontokappaleen vahingoittamisesta. Ne tuntevat itsensä turvallisiksi ja palaavat todella takaisin entisille pesimispaikoilleen . Joutsen ei ainoastaan pelkää ihmistä: se suorastaan inhoaa häntä. Me olemme sille peloittavia ilman asettakin. Kuvat todistavat, että niin todellakin on tapahtunut. Tämä asettaisi näille tutkijoille tietyt rajoituksensa ja joutsenten rauha ol isi turvattu. T eemme siinä suuren palveluksen itsellemme ja ennen kaikkea joutsenille. Antakaamme siis rauha näille luonnon kaunistuksille ja tyytykäämme pitämään suumme kiinni. Sitä paikkaa, johon ihminen alkaa ilmestyä silloin tällöin sen rauhaa häiritsemään, se ei enää seuraavana kesänä ota pesimispaikakseen. Kamerat ja kynät alkavat työnsä. Toivo Vuorela Petotorjunta ja luonnonsuojelu Petokysymyksestä ollaan jopa asiantuntijoiden kesken hyvin eri mieltä. (Kukapa ei pelkäisi sellaista petoa kuin ihminen.) Se ei käsitä, olemmeko asialla pyssyn vai valokuvauskoneen kanssa . Joutsenista on tehty erään• laisia näytetai mainoskappaleita, joista on tulossa pelkkiä ansaitsemisvälineitä. Tottahan nyt jokaisen itseään valistuneeksi kutsuvan ihmisen on nähtävä sellainen kulttuurinähtävyys kuin joutsenen pesä. Olen monien vuosien aikana tietänyt useita joutsenen pesiä, mutta olen poikkeuksetta ollut hiljaa niiden sijainnista. Uskon varsin mielelläni, ettei kuvailemillani seikoilla 126 ole pyritty tahalliseen joutsenten häiritsemiseen. Lajakantoinen valistustyö on tuottanut sikäli tuloksia, ettei joutsenta enää paljon metsästetä salassa. Mutta yhtä vaarallista kuin metsästäminen on myös niiden häiritseminen, varsinkin pesimisaikana. Nykyisen lain mukaan on vain eläimen tappamisesta määrätty lievä rangaistus. Ihminen on tehnyt sille niin paljon pahaa, ettei se voi tämän taholta muuta odottaakaan . Olen aina valmis tutkimaan motiivia: miksi tehdään näin tai noin. Aikanaan saa tämä ihmeen äkijä maksun kuvista ja kirjoituksistaan. Olen tullut näkemään, että niin kauan kuin pesän sijainti ei ole tiedossa laajemmalti, joutsenet tulevat joka kesä pesimään samoille paikoille. En tarkoita loukata ketään tällä kirjoituksellani, mutta en myöskään voi olla pahoittelematta tällaista ajattelemattomuutta. Kaikki , mikä liittyy ihmiseen, on -jou tsenelle vaaraa. Samalla kun ne näin joutuvat kaiken kansan huomion kohteeksi, niiden rauha myös häiriintyy varsin pahasti. Mutta tuntuu varsin arveluttavalta niiden takaisin tulo sellaisen tohinan jälkeen, kuin mitä niistä pidetään. Joutsen on, kuten jokainen tiedämme, erittäin arka ja ihmisiä pakoileva lintu. Ainakin karkoitetaan joutsenet aina syvemmälle erämaan järville tai pahimmassa tapauksessa aiheutamme niiden pesän hylkäämisen, josta luonnollisesti seuraa joutsenkannan väheneminen. Sillä saattavat olla hyvinkin kauaskantoiset seuraukset. Tavallisesti nuo uteliaat ovat olevinaan luonnonsuojelumiehiä. Tässä suhteessa on häntä melkein helpompi ymmärtää kuin nykyajan sensatiota metsästävää ihmistä, joka kameroineen ja kiikareineen tunkeutuu joutsenten asuma-alueelle. SuuFi perheja monet nälkäiset suut panivat tekemään sellaistakin, jonka t1es1 vääräksi. Pitää saada loistaa sellaisella tiedolla, että minä olen käynyt joutsenen pesällä. Kaukaa ka tsellen voimme mekin iloita niiden ylväästä kauneudesta. Mutta heti kun tieto "ihmeestä" leviää, alkaa kansainvael-lus pesäpaikalle ja poikkeuksetta joutsenet muuttavat rauhallisemmille seuduille. Pesän lähettyvillä kameroineen konttaileva ihminen on sille vaarallinen peto
Sensijaan sen tekemät tuhot ovat vielä tarkemmin selvitämättä. Aivan, luonto pitää itsensä tasapainossa, mutta paljonko nykyisin on koskematonta luontoa. Harvoin kettu saa kiinni metsälinnun. Asia vaatii kiireellisiä tutkimuksia ja jos minkin miinustili osoittautuu liian suureksi on sen kannat pidettävä m ahdollisimman pieninä, jos mahdollista tuhottava kokonaan ankaralla metsästyksellä. Ei pidä väheksyä sitä hyötyä, minkä se tekee syömällä raadot, lopettamalla sairaat ja haavoittuneet eläimet ja syömällä tavattomia m ääriä vahingollisia pikkujyrsijöitä. Mutta millä tavoin. Onko metsästäjäliitto esittänyt minkäänlaista vetoomusta esim. tuntee ymmärtämystä riistanhoitajaa kohtaan, jonka mielestä on parempi lopettaa yksi elämä kuin säästämällä se aiheuttaa tuhansien tuhoutuminen. Toisaalta siellä, missä maastosuhteet ovat epäedulliset, maaperä hedelmätöntä ja ravintokasveista puutetta kanahaukkakanta on pidettävä tiukasti kurissa, muuten se tuhoaa riistaeläimet melkein olemattomiin. Kun näkee kanahaukkojen lopettavan kokonaisia peltopyyparvia, nälkiintyneiden kettujen ajavan kantavia jäniksiä, kymmeniä variksen tuhoamia haahkanpesiä jne. Nopea lisääntyminen, ekologinen vaatimattomuus ja kaikkien tuntema viekkaus ovat sellaisia ominaisuuksia, joiden avulla kettukanta kestää hyvin kovan metsästyksen. Ihminen on miltei kaikkialla järkyttänyt tasapainoa, suuressa osassa Suomenmaata hyvin pahasti. Niiden pesät ja poikaset ovat myös ketun helppoa saalista. Erikoisesti laajojen arojen ja viljelysaukeiden lintu peltopyy on metsäisessä maassamme vaarassa, koska se ei ole sopeutunut suojautumaan kanahaukalta. Intomieliset luonnonsuojelijat sanovat edellä esitettyyn, että "luonto pitää itsensä tasapainossa", joten kanahaukkoja ei tarvitse tappaa. Tapporahan maksaminen pennusta lienee siis tarpeetonta, jopa vahingollista jos se johtaa alitiheyteen kuten monin paikoin on käynyt. Esim. Biologiselta kannalta petoja ei pitäisi hävittää silmittömästi vaan olosuhteiden mukaan. Entä muiden petojen säästämiseksi siellä missä niitä on hyvin vähän. kulttuurin seuralaiset pitävät huolen siitä, että kanahaukat tulevat toimeen, vaikka ne tuhoaisivat mieliruokansa metsälinnut ja jäniksenpojat aivan kokonaan. Suomen Metsästäjäliiton nykyiset johtohenkilöt nähtävästi kannattavat niiden täydellistä hävittämistä (siih en ei tarvita viimeisten tappamista, ne kuolevat itsestään kun tiheys vähenee alle lisääntymisrajan). Kettujen vähentyessä käy päinvastoin. Lukemattomat kanaparvet, varikset, harakat, närhet, myyrät ym. muuttohaukan suojelemiseksi. Vain vesilinnut ovat kettuun nähden huonossa asemassa. Ne eivät pysty huomaamaan pensaiden tai heinikön suojassa väijyvää vainolaista. Tuskin siinä tulee sivullisenkaan mieleen, että "elävä kissa on kauniimpi katsella tai kiinnostavampi kuin kuollut". Jos minkit tai villikissat tuhoavat suurelta alalta kaikki elolliset olennot ei riistanhoitajaa paljonkaan lohduta se, että "luonnon monimutkaisen tasapainojärjestelmän" mukaan kissojen täytyy syötävän loputtua kuolla tai muuttaa pois. kanahaukka on hyödyllinen liikalisääntymisen ja samalla riistantautien ehkäisijä sekä luonnon valinnan ylläpitäjä siellä missä olosuhteet ovat parhaat riistan lisääntymiselle. Kettuhan on luonnon terveyspoliisi. Kettu on myös peto, jota luonto ei pidä tasapainossa, ennenkuin lantapatterit loppuvat Suomen pelloilta, sen kurissapito on ihmisen tehtävä. Luultavasti se on myös yleisen mielipiteen vastaista. Toisaalta kannan tihentyessä pyynti automaattisesti tehostuu: saaliit suurenevat ja yhä useammat p yyntimiehet tulevat mukaan. Surmaamallako avuttomia pesäpoikasia samalla häiriten muuta luontoa parhaana p esimisaikana, vaiko ampumalla talvisin hyväturkkisia repolaisia. Jos tähänastiset tiedot pitävät paikkansa uhkaa eläimistöämme mitä suurin vaara. Kun paaluraudat, käpälälaudat ja monet muut epäinhimilliset pyydykset on kielletty ja haukka127. Minkin arvosta turkiseläimenä ei tarvinne keskustella. Lisäksi monet seikat puoltavat kohtalaisen runsasta kettukantaa. Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna suhteellisesti hyvin paljon metsästäjiä, joista monet ketunpyyntiin erikoistuneita, luulisi heidän pystyvän pitämään kettukannan kohtuuden rajoissa. Harva kettu tappaa kanoja tai ajaa jänistä. pitävät petoja yksinomaan riistantuhoajina
Koska huuhkajaa ei voida pitää sinä pahana riistan hävittäjänä, minä sitä vielä 1934 vuoden metsästyslakia säädettäessä yleisesti pidettiin, taloudellisesti jopa hyötylajinakin, rohkenemme toivoa, että Eduskunta siirtäisi huuhkajan rauhoiteltujen lintujen joukkoon tai ainakin loisi mahdollisuudet rauhoittaa huuhkaja koko maassa. Merikallion tutkimusten mukaan enää vain n. 5% metsälinn u t, peltopyyt, fasaanit n. Suomessa ja Ruotsissa suoritettujen tutkimusten perusteella huuhkajan ravinto koostuu seuraavasti: rotat n. 60 %) n. 250 paria) rauhoitettiin kokonaan 1950, mutta se ei tästä huolimatta ole pystynyt kasvamaan. 20 %) saaliseläimistä n. Jotkut huuhkajat erikoistuvat varislintuihii:i, jotkut isojen lokkien poikasiin, jotkut syövät oravavuosina oravia. 7 % ( sorsalinnut n. Heikki Kangasperko Metsästyslaki ja lintusuojelu Eduskunnan käsitellessä metsästyslain uudistamisesitystä syysistuntokaudella 1961 jätettiin tansanedustajille lokakuussa seuraava muistio: Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan metsästyslain uudistamisesityksen ja siihen liittyvän luonnonsuojelulain muutosehdotuksen johdosta allekirjoittanut komitea kunnioittaen kiiunillä!i huomionne seuraaviin näkökohtiin: Huuhkajan asema riistanhoidon kannalta (luonnosuojelulain 1J §) Suomen huuhkajakanta oli 1957 prof. merkillepantavia. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, ettei huuhkajakanta pienimmässäkään määrin pysty vaikuttamaan maamme yleiseen riistatilanteeseen ja myös paikallinen vaikutus riistaan jää varsin vähäiseksi. 7 % ( jänikset n. Rauhoituksen siirtäminen tuonnemmaksi voi olla kohtalokasta huuhkajakannan rippeille. häkit ja petoloukut yhä enemmän korvaavat kuvaraudat ja myrkyt voi vain tuntea iloa siitä, että paljon parannusta on tapahtunut ja yhä edelleen tapahtuu. 9 % joissakin hiiret ja myyrät n. Huuhkajan pesimätulos jää Ruotsissa, kuten myös meillä, lisääntyneen ulkoilun takia entistä heikommaksi, koska pesimäpaikoilla usein liikutaan huuhkajan tällöin helposti hylätessä pesänsä. Ruotsin huuhkajakanta (n. 30 % ( varikset n. Pikemminkin ovat huuhkajan riistaeläimien luontaisille vihollisille aiheuttamat paikalliset tappiot . Huuhkajaa on pidettävä lajina, jonka olemassaoloa nykyisin määräyksin ei voida taata, mutta jonka menetys merkitsisi korvaamattoman luonnonarvon häviämistä. Tavalliset rotat muodostavat asutuilla seuduilla säännöllisesti yllättävän suuren osan huuhkajan ravinnqsta. Ruotsiin. 200 paria. 15 %) n. 10 %) muita eläimiä (oravia, jokin kettu, yksi kissa, siilejä, lepakoita, lokkilintuja, kahlajia, närhiä, naakkoja, rastaita, sammakoita, kaloja, kolme kanahaukkaa), yhteensä n. 30 %) n. 37 %· 128. 5 % (0-10 %) Näytteitä on kaikenkaikkiaan toista tuhatta hyvin monelta pesäpaikalta. Kaikki huuhkajia koskevat tiedustelut osoittavat, että kanta vuosi vuodelta yhä pienenee koko maassa ja ellä laji on jo laajoilta alueilta hävitetty sukupuuttoon. tapauksissa n. Eräs Kemiön saaren huuhkajapari söi miltei yksinomaan naakkoja, rottia ja myyriä. Rauhoittamattomuuden turvin harjoitetaan usein myös epämiellyttävää kauppaa pesästä ryöstetyillä puolikesyillä poikasilla, jotka ovat haluttu ja ulkomaidenkin eläintarhoissa ja joita jatkuvasti myydään mm. Tämä koskee erikoisesti saaristoa, missä huuhkaja syö niin runsaasti variksia, että näitten pesärosvojen syöminen merkitsee selvästi enemmän kuin huuhkajan vesilinnustolle ja pesimäsaaren metsälinnuille aiheuttamat tappiot. E
Pääskysten talkoot. Ruotsissa, jo aikoja sitten luovuttu. M. Ainahan niissä vanhoissa taloissa oli korjattavaa ja uu siakin tehtiin. Veimme lähdeojalle vanhan lehmän ruuhen, johon kai voimme savea. sihteeri varatuomari Asialliset perustelut eivät kuitenkaan tehonneet "maan isiin", sillä huuhkaja jäi edelleen rauhoittamatta ja kuvarautojen käyttö sallittiin uudessa laissa. Kuvarautojen käyttö riistanhoidossa (Hallituksen metsästyslakiesityksen 58 §) Riistanhoidon pääpaino on siirtynyt petotorjunnasta ns. Ne jättivät kuormansa aina kannatinlaudalle, josta sen mestarit ottivat. Kun kuvaraudat eivät voi toimia pelkästään kanahaukkojen pyydystäjinä, kun pyydetyt kanahaukatkin niissä helposti jäävät kitumaan ja kun nykyinen n. Sitten tarkasteltiin joukolla vielä pesää ja yhteiskunta rauhoittui. On varmuudella osoitettu, että petolinnuistamme ja pöllöistämme ainoastaan kanahaukka aiheuttaa riistamailla huomattavia tuhoja. Kanahaukkakannan pitäminen kurissa on siten riistanhoidollisesti oikeutettua. Kaikisla varotoimenpiteistä huolimatta sattuu nimittäin verrattain usein, että näihin rautoihin jää harvinaisia, rauhoitettuja lintuja, kuten maakotkia, tunturihaukkoja, lapinpöllöjä, sekä myös hiirihaukkoja ja eräitä pienempiä lajeja. 50 paria) erittäin suuren vaaran, ollen pahassa ristiriidassa kotkan rauhoituksen kanssa. Ylläesitetyistä syistä on kuvarautojen käytöstä useimmissa maissa, m.m. Näistä menetelmistä on kuvarautojen käyttöä pidettävä ehdottomasti hylättävänä ja metsästysja luonnonsuojelukulttuurin kannalta epätarkoituksenmukaisena. Mutta sitten kerran yksi pesä putosi alas. Lähteenmäki. Sen pitäminen kohtuullisten rajojen puitteissa tapahtuu ampumalla, hävittämällä pesiä ja poikasia, haukkahäkeillä sekä käyttämällä ns. Pari tuntia työ kesti. Jollakin kalikalla sotkimme savea ja vettä pruukiksi ja olimme onnellisia kun pääskysille meidän apumme kelpasi. 120.000 miestä käsittävä metsästäjäkuntamme pystyy vaikeuksitta pitämään kanahaukkakannan kurissa myös muulla tavoin, rohkenee Kansainvälisen lintusuojelukomitean Suomen jaosto lausua toivomukset, että Eduskunta uutta metsästyslakiehdotusta käsitellessään poistaisi yllämainitusta pykälästä kuvarautojen käyttöä koskevan kohdan. Siitä vanhasta lehmän ruuhesta ne talkoohirret haettiin. Joukolla siihen koko "taajamisto" kokoontui osanottonsa ilmaisemaan. Vanhemmista veljistäni joku kiinnitti laudan lapun pudonneen pesän alalaidan paikkeille. Paljon siitä on aikaa kulunut kun kotipihallamme puhaltelimme ilmaan kanan .untuvia, joita pääskyset sieppasivat ja veivät pesiinsä. Autoimme niitä toisellakin tavalla. Paavolainen vt. On sattunut tapauksia, jolloin maakotka iskiessään kuvarautoihin on menettänyt toisen jalkansa mutta kuitenkin lentänyt tiehensä. Toiset kantoivat laastia. elinympäristön parannustöihin. On nimittäin niin, että näkyvään paikkaan asetettu teerenkuva aiheuttaa pyyntivietin purkautumisen myös sellaisissa lajeissa, jotka eivät koskaan pysty pyydystämään elävää, puolustautuvaa tai pakoonlähtevää teertä ja siis yrityksen pyydystää houkuttimena oleva linnunkuva. Kaksi pääskystä oli muurimestarina. kuvarautoja. Ja sitten alkoivat talkoot. Eivät sitä tuhmat poikaset hävittäneet, kahden rikkinäisen munan kuoret alhaalta vain löytyivät. Kanahaukkakin jää usein kitumaan rautoihin vaikka pyyntiväline on suunniteltu juuri sen kokoista lintua varten. 129. Kansainvälisen lintusuojelukomitean Suomen jaoston puolesta: Göran Bergman puheenjohtaja eläintieteen dosentti E.-P. Erikoisesti on todettava, että kuvaraudat muodostavat kotkakantamme rippeille (n
Nisäkkäät. Sarjan kolmas ja viimeinen osa ilmestyi ennen toista osaa, jonka kustantaja on ilmoittanut ilmestyvän vuonna 1963. Teoksen loppuun on suomalainen toimittaja lisännyt pari liitettä, joista ensimmäinen käsittää Suomessa nykyään voimassa olevat eläin• ten rauhoitusmääräykset (tämä lienee toistaiseksi ainoa teos, jossa uusimmat rauhoitusmää· räykset on täydellisinä julkaistu) ja toinen kirjallisuusluettelon, joka on tarkoitettu ohjeeksi niille, jotka tarkemmin haluavat perehtyä eri eläinryhmiin. Hieno eläinkuvasto, jollaista on jo ehditty kaivatakin "Maapallon eläinkuvaston" seuraajaksi. Selkärangattomista on esitelty kaikki pääjaksot, vaikka niveljalkaiset ja niistä nimenomaan hyönteiset ovatkin ymmärrettävästi vallanneet suurimman sivumäärän. Niukka kotimainen nisäkäslajistomme on kyllä esitelty tässä teoksessa, mutta se hukkuu auttamattomasti siihen valtavaan monilajisuuteen, jota koko maailman nisäkkäät edustavat. Kolmannen osan kuvitus on ehkä vielä loistavampaa kuin ensimmäisen, ja joukossa on myös muutamia suomalaista alkupe· rää olevia kuvia. WSOY 1961. K . Suomeksi toimittanut Anto Leikola. Runsas kuvitus täydentää mielenkiintoista teks· tiä. Useimmat valokuvat ovat suurikokoisia ja lähes puolet niistä värikuvia. Alussa on koko sarjan johdantona lyhyet katsaukset eläintieteen historiaan ja muinaisaikojen eläimistöön. WSOY 1962. Kalat ja selkärangattomat. Ensimmäinen osa käsittelee nisäkkäitä. Kissan, koiran, lehmän, hevosen ja lampaan kohdalla on selostettu niiden eri rotu ja, historiaa ja käyttöä ja tietenkin niistä on myös runsaasti hyviä kuvia. Teos on tarkoitettu kaikille eläinten ystäville ja niinpä siinä on monet kotieläimet esitelty suhteellisesti paljon laajemmin ja yksityiskoh· taisemmin kuin niiden villit sukulaiset. K. Sen jälkeen esitellään systemaattisessa järjestyksessä kaikki nisäkäslahkot alkaen apinoista ja päättyen nokkaeläimiin. Useimmista harvinaisistakin lajeis· 130 ta on valokuvia, mutta vieläkin on eräiden lajien kohdalla ollut pakko turvautua Brehm'in "Tierleben"in piirroksiin. Kunhan vielä puut•. Kolmanteen osaan sisältyvät selkärankaisista vain kalat (II osaan tulevat linnut, matelijat ja sammakkoeläimet) ja pääasiassa III osa käsittelee selkärangattomia eläimiä. sivulla 268 olevan kartan mukaan karhua tavataan Suomessa vain Karjalan Kannakselta suunnilleen Oulun paikkeille vedetyn linjan lounaispuoleltal Suomalainen toi• mittaja ei kuitenkaan ole vastuussa näistä pikku puutteista, sillä teos on painettu Italiassa alku• peräisin laatoin, joihin ei sallittu tehdä muu• toksia. Sukupuuttoon kuolleet muinaisaiko· jen kalat ovat saaneet oman lukunsa samoin kuin useimpia lukijoita ehkä eniten kiinnosta• va ryhmä, akvaariokalat. Italiassa ilmestyneen viisiosaisen suurteoksen "Natura viva" on Anto Leikola kääntänyt suo• meksi, muokannut tekstin uudelleen ja supistanut sitä niin että tämä teos tulee Suomessa ilmestymään kolmena osana. Useiden nisäkäsryhmien levinneisyys maapallolla on esitetty kartoilla, jotka kuitenkin ovat varsin summit• taisia ja varsinkin Suomen kohdalla on levin• neisyysrajojen sijoituksessa usein toivomisen va• raa. Hyvin havainnollisia ovat myös eri eläinryhmien sukulaisuussuhteita valaisevat taulukot, joita varsinkin erilaisista h yönteisryhmistä on useita. Suuri eläinkirja 111. M. Kolmas luku esittelee nisäkkäiden yleiset tuntomerkit sekä nisäkäsjärjestelmän. Kirjallisuutta Suuri eläinkirja I. Niinpä esim. Alussa selostetaan kalojen rakennetta ja systematiikkaa, minkä jälkeen esitel· Jään eri luokat ja lahkot systemaattisessa jär• jestyksessä. Suomeksi toimittanut Anto Leikola
Olavi Hilden ja Pentti Linkola: Suuri lintukirja. Viime vuosina meillä voimakkaasti laajentunut lintuharrastus on tehnyt tämän kirjan julkaisemisen ajankohtaiseksi ja se on todella kaikille harrastukseensa vakavasti suhtautuville käyttökelpoinen opas varsinaisten lajinmääritysteosten ohella. Otava 1962. Kirjan kuvitus on selvää ja havainnollista vaikka eräät valokuvat, ilmeisesti tilan säästämiseksi, ovat kovin pienikokoisia. Kun ensimmäinen painos oli pääosiltaan käännös ruotsalaisesta alkuteoksesta on tämä uusi painos hyvi n vahvasti kotimaisella pohjalla ja alkuperäisteosta on tässä käytety vain lähdekirjana. Kuvien yhteismäärä on myös lisääntynyt lähes kahdellasadalla. Suuri lintukirja on mennyt kaupaksi niin hyvin, että siitä nyt on otettu toinen painos. Tähän kuuluvat luvut käsittelevät lintujen m ääritystä, suhdetta ympäristöön, muuttoa, pesimäbiologiaa, käyttäytymispiirteitä sekä laulua. Yleisarvosteluna voidaan todeta, että suomalaisen lintuharrastajan kannalta Suuren lintukirjan toinen painos on selvästi ensimmäistä antoisampi. cuva II osa ilmestyy saamme tästä erinomaisen, nykyaikaisen eläinkuvaston. Otava 1962. Teoksen alkuosassa esitellään lintujen elämää viimeisimpien lintutieteen saavutusten valossa ja hauskoin esimerkein valaistuna. K. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys r.y., Forssa 1962. Lounais-Hämeen Luonto-sarjan 12. K.K.M. Teoksen toimittamiseen ovat osallistuneet useat nuoremman polven eturivin lintuharrastajamme kirjoituksin, piirroksin ja valokuvin ja esitys on kauttaaltaan erinomaisen tuoretta ja innostavaa. Tämä ei kuitenkaan vielä ole riittänyt kaikelle sille uudelle, mikä on otettu mukaan, vaan koko teokseen on täytynyt lisätä toistasataa sivua. Lopussa on vielä lyhyt sanasto, jossa useita kirjassa käytettyjä erikoistermejä on selitetty. Tutkimuksessa selvitellään meikäläisen peurakannan levinneisyyttä, elintapoja sekä monia muita seikkoja, ja usein suoritetaan vertailuja vastaavien tutkimusten tuloksiin eläimen alkuperäisessä kotimaassa, Pohjois-Amerikassa. kuvat kaikista meillä pesivistä siepoista, pensassirkkalinnusta, tervapääskystä, taivaanvuohesta, lirosta ja ruokista. Tyydytyksellä voidaan todeta, että toiseen painokseen on sisällytetty myös lintujen nykyiset rauhoitusmääräykset, jotka säännön mukaan ovat puuttuneet useimmista viime vuosina ilmestyneistä lintukirjoista. Tanskalaisesta alkuperäisteoksesta "Jeg ser pä fugle" on Suomen oloihin mukaillen toimitettu tämä monipuolinen harrastusopas, joka kuuluu Otavan M-M-M (Mitä-Missä-Milloin) -sarjaan. Julk. M. Uusista suomalaisten lintuvalokuvaajien tuotteista, jotka ovat selvästi parempia kuin ensimmäisessä painoksessa käytetyt, mainittakoon esim. Branderin tutkimuksen "Valkohäntäpeurasta, Odocoileus virg1111anus (Bodd.) Suomessa, etenkin Lounais-Hämeessä". Lounais-Hämeen Luonto 12 (1962). Loppuosassa käsitellään lintuharrastuksen eri muotoja ja annetaan hyviä neuvoja harrastuksen edelleen kehittämiseksi ja monipuolistamiseksi. nide sisältää vain yhden, mutta sitä merkittävämmän artikkelin, tohtori T. M. Toinen, täysin uusittu painos. Yleisluvut on kirjoitettu uudelleen ja asiatiedot niissä samoin kuin lajinkuvauksissa on saatettu ajan tasalle. K. Suomeksi toimittanut Olavi Hilden ym. Esi131. Käsitellyiksi tulevat lintuharrastajan erilaiset apuvälineet, lintujen rengastus, runsaudenlaskenta, yksittäisen lajin tutkiminen, kokoelmat, muuton havainnointi, valokuvaus, äänitys, havaintoj en julkaiseminen ja kirjallisuuden hyväksikäyttö. Myös kuvitusta on uusittu ja suna erityisesti tulee kotimaisen panoksen lisääntyminen selvimmin näkyviin. Vielä jää kuitenkin ihmettelemään, eikö esimerkiksi korpista, peiposta ja pajulinnusta (1) olisi saatavissa parempia kuvia kuin ne, joita kirjan molemmissa painoksissa on käytetty. K. K. Pari ensimmäisen painoksen yleislukua on jätetty kokonaan pois kirjoittajien mielestä vähemmän tärkeinä ja jotta olisi saatu tilaa entistä paremmille ja yksityiskohtaisemmille lajinkuvauksille. Lintuharrastuskirja. Samalla ovat tekijät kirjoittaneet melkein koko kirjan uudelleen. Tietenkin on käytetty hyväksi myös parhaat ulkolaiset saatavissa olevat kuvat, joista varsinkin eräät ruotsalaiset pöllöja huuhkajakuvat ovat suorastaan ainutlaatuisia
Brander). Tämä yleiseurooppalainen käsikirja on alun perin ilmestynyt englanninkielisenä v. Onhan valkohäntäpeura Suomen luonnolle vieras laji, jonka menestymistä täällä sekä vaikutusta alkuperäiseen luontoon on syytä tarkkailla. Brander & A . K. 1954. Forssa 1962. Brander & J . Tämän lisäksi sisältyy julkaisuun esittely "Jokioisten Kartanoitten kasvihuoneet" (Alli Väre) sekä "Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen (LHL Y) vuosikertomus l 961" (T. K . tys on jaettu kaikkiaan 14:ään lukuun, joista uusia nilviäisiä" (Pekka T. reterson-Mountfort-Hollom: Euroopan linnut. Kolmannentoista niteen lukuisat artikkelit käsittelevät etupäässä selkärangattomia eläimiä, mutta joukkoon mahtuu myös muutamia eläinten ja kasvien keräilyohjeita sekä joitakin selkärankaisja kasviartikkeleita. Boijer) ja "Koppelon, T etrao urogallus L. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys r .y. 1962 tehtyjä havaintoja vihreästä Herosta, Allolobophora chlorotica (Sav.)", "Havaintoja kasvihuoneiden pikkueläimistä Lounais-Hämeessä kesällä 1962" (P. K. Tohtori Branderin teksti vaikuttaa monessa kohdin kuin riistapiireille osoitetulta, mutta koko ajan on selvästi havaittavissa voimakas luonnonsuojeluasenne ja on ilmeistä, että molemmat intressipiirit tulevat hyötymää n tästä tutkimuksesta. Kuusinen) "Uusia nilviäisiä (Mollusca) Lounais-Hämeestä" (Lauri Koli). Vainio), "Fasaanien kasvatuksesta ja istutuksesta öjan pitäjässä" (R. Tämä tutkimus on merkittävä luonnonsuojelun kannalta monessakin suhteessa. Brander), "Lounais-Hämeen tuhatjalkaiset (Symphyla, Diplopoda & Chilopoda)", "Lounais-Hämeen siirat (Crustacea, lsopoda)", "Suomelle ja Lounais-Hämeelle 132 malaisten luonnonhistoriallisten maakuntien (V, U, St ja EH) myrkkypistiäiset (Hymenoptera, Aculeata)" (Erkki Valkeila)., "Uusia suurperhoslajeja Lounais-Hämeessä 1961--62" "Juhani Joki & Jorma Kuusinen), "Luettelo lepidopterologisista lisähavainnoista Lounais-Hämeessä 1961--62" (T. Selkärangattomia käsittelevät artikkelit "Lieroja raatokärpästen esiintyminen Urjalan havaintoasemalla vuonna 1961" (Pekka Nuorteva), "Lounais-Hämeen lierot (O ligochaeta, Lumbricidae)", "Octolasium cyaneum (Sav.) (Oligochaeta, Lumbricidae) löydetty ensimmäisen kerran Suomesta" (Matti Nurminen), "Jokioisissa tavatusta sinilierosta, Octolasium cyaneum (Sav.)" (E. Kasvitieteellisiä ovat artikkelit "Kaukaisia vieraita rikastuttamassa Jokioisten pitäjän kasvistoa III ja IV", "Vieraista kauralajeista Jokioisissa", "Eräiden puiden laakautumailmiöistä (Fasciatio)" (Alli Väre) sekä "Lounais-Hämeen putkilokasviston tutkimisesta kesinä 1961 ja 1962" (Tauno Toivonen). K. Se saavutti heti valtavan suosion ja useissa manner-Euroopan maissa ruvettiin puuhaamaan käännöstä tästä erinomaisesta teoksesta. Tammi 1962. M . Kirja on ilmestynyt kaikilla Euroopan valtakielillä ja. Julk. Lehtinen), "Loispistiäisiä keräämääni" (Reijo Jussila), "Ohjeita vasta-alkajille myrkkypistiäisten keräilyssä" (Erkki Valkeila), "Eräästä väiveitten keräilymenetelmästä" (Walter Hackman) ja "Ohjeita Lounais-Hämeen kasvien keräilijöille" (Tauno Toivonen). Loppulauseessa todetaan, että kyseessä on vasta epätäydellinen alkutyö, joten voimme jäädä mielenkiinnolla odottamaan jatkoa näille tutkimuksille_ K . Suomalaisen laitoksen toimittanut dosentti Jukka Koskimies. Keräilyohjeita annetaan artikkeleissa "Maaselkärangattomien keräilyja säilytysohjeita" (Pekka T. ,2, hakomiscsta" (T . M . Heikkilä), "Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen (LHLY) piirissä suoritetusta lierotutkimuksesta" (T. Lehtinen), "Lounaiskukin sisältää paljon aivan uusia ja ennen julHämeen ikneumonideja (Hymenoptera, Ichneukaisemattomia havaintoja tästä sirosta eläimesmonidae)" (Reijo Jussila), "Eräiden Iounaissuotä. Simola), "Viherlieron, Allolobophora chlorotica (Sav.), levinneisyydestä Someron pitäjän keskiosissa", "Lierojen kiipeilystä seinillä", "Havaintoja eräistä harvinaisista suurperhosista Lounais-Hämeessä 1962" Qorma Kuusinen), "Lounais-Hämeessä v. Selkärankaiseläimet ovat tässä osassa jääneet vähälle, sillä niitä käsitellään vain kolmessa artikkelissa "Käärmetutkimuksia koskevia pikapiirtoja" (I. Lounais-Hämeen Luonto 13 (1962). Väre)
K . K . Nils Parling: Hirvimailla. Gösta Tysk, Otava 1962. yhtä hyvin vasta-alkajille kuin monivuotisille harrastajille, ja kätevä taskukoko sekä kestävät kluuttikannet tekevät sen erityisen sopivaksi retkillä mukana kuljetettavaksi. Hirvikuvat on tasapuolisesti valittu ja liittyvät sisällön tavanomaiseen jaoitteluun, talvi, kevät: kesä ja syksy hirvimailla. Teoksen lopussa on luettelomainen yhteenveto kaikista niistä lintuharvinaisuuksista, jotka on tavattu Euroopassa vähemmän kuin 20 kertaa. Suomentanut Lasse Sammalisto. K. Koska teos on koottu "Life"-viikkolehdessä aikanaan ilmestyneestä artikkelisarjasta, on tiettyjä luonnon tapahtumia ehkä joskus liiaksi popularisoitu, jotta ne olisivat helpommin ymmärrettävissä ilman laajoja biologisia p erustietoja, mutta tämä ei suinkaan vähennä teoksen arvoa suurelle yleisölle tarkoitettuna elävän luonnon monimuotoisuutta ja siinä tavattavia lainalaisuuksia esittelevänä kuvakirjana. Se esittelee lyhyesti, selkeästi ja asiallisesti kaikki Euroopassa 30. luvussa käsi tellyistä aiheista. Lienee todennäköistä, että teos täälläkin jatkaa voittokulkuaan. Alkuperäisessä englanninkielisessä laitoksessa olleet kartat jättivät suurpiirteisyydessään Suomen kohdalla usein toivomisen varaa, mutta tätä uusinta laitosta tehtäessä on kartat tarkistettu Suomen osalta ja tarvittaessa piirretty uudelleen. Monikaan hirvikuvista ei tunnu ylimääräiseltä ja väkinäisesti mukaanotetulta. Eri luvuissa, joissa käsitellään monia elollisen luonnon perusilmiöitä ja niiden merkitystä kehitysopin todisteina, selostetaan Darwini n tutkimuksia ja tulkintoja näistä seikoista sekä samalla tieteen nykyiset saavutukset ja käsitykset kustakin ilmiöstä. Kirjan lajiryhmittelyssä on noudatettu uutta ns. Lajituntomerkcistä on mainittu vain sellaiset, joista on hyötyä maastossa lintuja tarkkailtaessa ja erinomaisissa piirroskuvissa on erityisesti osoitettu ne tuntomerkit, joihin tulee kiinnittää huomiota läheisiä lajeja toisistaan erotettaessa. Useimmista lajeista on lisäksi levinneisyyskartta, jossa esitetään kunkin lajin pesimäaikainen levinneisyys Euroopassa sekä talvehtimisalue sikäli kuin se on tämän kartan piirissä. WSOY 1962. M. Kuvia, joista useimmat ovat koko sivun kokoisia tai sitä suurempia, on yli 60. vVetmoren systeemiä, joka huomattavasti poikkeaa aikaisemmissa lintukirjoissamme käytetystä Hanert'in systeemistä, mutta tämä uusi järjestelmä on jokaisen lintuharrastajan syytä opetella, koska se jo on hyväksytty meilläkin ainoaksi viralliseksi lintusysteemiksi. Lincoln Barnett: Elämän ihmeellinen kehitys. kun kirjan koko sivumäärä on vain 112. useat suppeammatkin kieliryhmät ovat jo tutustuneet siihen omalla äidinkielellään, nyt on vihdoin tullut suomalaisten vuoro. pituusasteen länsipuolella tavatut lintulajit. Mukaillen suomentanut Yrjö Ruotsissa alkuperäisteoksena ilmestynyt hirvikirja on korkeata luokkaa. Teksti on yleensä lyh yttä ja asiallista, erittäin tiivistettyä tietoa, ja pääosan sivuista täyttävät erinomaiset moniväriset piirrokset ja valokuvat, jotka esittelevät luonnossa tavattavia esimerkkejä a.o. Pääpaino on loisteliaassa ja monipuolisessa kuvituksessa. Tämä loistelias kuvateos esittelee kehitysopin perusteet hyvin havainnollisesti ja mukaansatempaavasti. Tätä kirjaa voi todella suositella kaikille, jotka linturetkillä liikku vat. Ymmärrettävistä syistä siitä tietenkin puuttuvat Suomea koskevat maininnat niiden lajien kohdalta, jotka vasta tänä vuonna on täällä tavattu ensimmäisen kerran. Kuvat ovat melkein kaikki hirvistä, joukossa on siteeksi muutamia pelkkiä maisemakuvia ja joitakin kuvia muista eläimistä kuin hirvistä. Jos lajista ei ole karttaa on sen levinneisyys selostettu tekstissä. Kunkin lajin osalta käsitellään tuntomerkit, äänet ja olinpa ikat. K . Myös kaikissa muissa aikaisemmissa erikielisissä painoksissa suoritetut tarkistukset ja korjaukset on tässä otettu huomioon, joten teos on joka suhteessa ajan tasalla. M. Muut eläinkuvat ovat taas useimmat niin harvinaisia väläh133. "Euroopan linnut" on oikea linturetkei lijäin toivekirja. Kehyskertomuksena on kehitysopin isän, Charles Darwini n matka Beagle-laivalla maapallon ympäri. Ja jos retket vuosien varrella suuntautuisivat kauemmaksikin, vaikkapa rajojen taa, on tämä retkiopas kaikkialla yhtä käyttökelpoinen niin kauan kuin pysytään Euroopassa. Ylänne
Saa sen vaikutelman, että on todella tiedetty, miten hirvet elävät. Tähän monipuoliseen maailmaan on suorastaan helppo tutustua esiteltävän kirjan avulla. Otava 1961. Kirjassa on tarkasteltu suhdetta ihminen-hirvi hirven kannalta, jolloin ihmiseen on saatu runsain mitoin typeryyden, vaarallisuuden ja metsään kuulumattoman nousukkaan piirteitä. Kanahaukka ei kai yleensä "purjehdi vaanien cumulusukkojen nousutuulissa", tornihaukka on meillä sentään jo vakiintuneesti tuulihaukka eikä se myöskään valitse saalistaan "tähyillen oksilta". alkeellisista eläimistä kaloihin, valaisiin ja hylkeisiin saakka. T eos liikkuu ja saa aineistonsa valtameriltä, suurkalastusalueilta Japanista , Tyynen meren itärannikolta jne. M . Moni on etukäteen kiinnostunut meristä ja merien elollisesta luonnosta sekä niiden taloudellisesta hyväksikäytöstä, kalastuksesta ennen kaikkea. Professori Halme on teoksessaan onnistunut käytettävän teoksen. Eränkävijä 1962. Nämä ovat laitahuomautuksia vanhassa petolintukysymyksessä vallitsevaan asian tuntemattomuuteen. P. Kehysjuttukin liittyy samaan aiheeseen , vaikka melko löyh ästi. 35). Karumpi, vaatimattomampi sanonta olisi ehkä silti ollut paikka paikoin eduksi. Saaliinhimoa pursuavista metsästysja kalastusjutuista poikkeaa edukseen myös Eino Kauppisen "Suomalainen puukko minun puukkoni", mutta valitettavasti se jää kovin pintapuoliseksi ja moni lukijan mielessä herännyt kysymys jää siinä vastausta vaille. Tämä pikku kirjanen on ilmeisesti tehty Lapin luontoa, maisemia ja retkeilijöitä kuvaavien kauniiden värikuvien esittelemiseksi. Teoksessa käsitellään ensin eräitä meren ja sen tuotannon yleisiä edellytyksiä, minkä jälkeen seuraa elollisen luonnon ja sen hyväksikäytön esittely merilevistä, koralleista, sieniym. Topi Puolakka: Tunturi-Lapin lumoissa. Jotta merien rikkauksien hyväksikäyttö olisi kysymys, johon tuntee vetoa perehtyä, täytyy olla kiinnostunut asioista maansa rajojen ulkopuolella. Bertin Haglundin hyljekuvaus "Halli" sekä Erkki Vannisen kirjoitus "Lentuan lohen liikkumisesta" ovat kaikille luonnonystäville suositeltavaa luettavaa tämän vuoden Eränkävijässä. Asiantuntemus hirviasioissa on arvattavasti ollut suuri. Lapinretkistä kiinnostunut luonnonystävä löytää kyllä tekstistä paljon hyviä neuvoja ja ohjeita siitä miten tunturiretkelle on varustauduttava ja mitä vaikeuksia tai etuja tällaisiin retkiin liittyy. Kalojen, kalastuksen, kalateollisuuden ja muun kalatalouden osuus on runsaasti puolet koko sisällöstä. K. dyksiä kuvatuista eläimistä, että ne soveltuvat jo irrallisinakin tekstin ja muun kuvituksen täytteeksi. Kalajuttujakin on joukossa ja huomaa selvästi, mihin luonnon elementtiin kirjoittajan mielenkiinto tunturiretkillä on kohdistunut. Kuvitus on runsas, mielenkiintoinen ja houkuttelee jo sinänsä sisällön lähempään tutustumiseen. M . Värikuvat ovat kauniita ja keskimäärin ehkä tavallisen kotimaisen värikuvatason paremmalla puolella, mutta kyllä vieläkin pitäisi olla valuomaan varmasti sekä asiallisesti täysipainoisen raa parantaa. T yylillisesti tuntuu kirja välillä vaipuvan tarpeettomaan maalailuun, monimutkaisuuteen ja tunteenomaiseen paisutteluun, mutta tämähän tietysti saattaa osaa lukijakunnasta viehättääkin. Otava. WSOY 1962. E-P. että sanonnaltaan yksinkertaisen ja helposti K . Tekijät eivät vaikuta innostuneilta hirvien metsästykseen. K . 134. P. Toimittanut Yrjö Ylänne. Kaikkeen pitempimatkaiseen retkeilyyn liittyvää muonakysymystä on käsitelty eräässä luvussa ja siinä neuvotaan monia pikku niksejä retkimuonan keventämiseksi ja monipuolistamiseksi. Kirjasta ei ole paljon apua omiin onkivesiin, vaikkei prof. Halme ole näitäkään jättänyt käsittelemättä niissä erittäin vaatimattomissa puitteissa mikä niille maailman meritaloudessa kuuluu . K. E-P. Sitä samaa ei voi sanoa pikku kuvauksesta keväisistä petolinnuista (s. Erkki Halme: Meren rikkaudet ja niiden hyväksikäyttö. Teksti vaikuttaa kauttaaltaan täysipainoiselta ja maallikostakin tuntuu siltä, että tekijät tietävät mistä kirjoittavat
H. K. Muuta toimitukselle lähetettyä kirjallisuutta: WSOY: Paul Bergsoe: }\,faailmanavaruus ja me Alfred Romer: Rauhaton atomi Arthur Koestler: Vedenjahajalla Donald R. Muutenkin on nähtävästi vaikea selviytyä pensaiden ja perennojen esittelystä, toisaalta on runsauden pulaa, joka vie liian luettelomaiseen esittelyyn ja toisaalta taas on vaikeaa valita edustavaa ja tasapuolista tärkeimpien lajien ja lajikkeiden valikoimaa. Teoksen tarkoituksen huomioonottaen täytyy ihmetellä, että siitä ei löydä minkäänlaista tutkimuskaavaa, joten jos joku innostuukin sen perusteella sieniä harrastamaan täytyy hänen heti hankkia jokin muu teos halutessaan määrittää keräämiään sieniä. E-P. Tämä teos ei pyri olemaan mikään ruokasienten keräilijäin opas, kuten tekstissäkin todetaan, vaan sen tarkoituksena on herättää syvempää harrastusta sieniin ja sienitieteeseen. K. K. Vaasa 1960. Tässä teoksessa herättävät huomiota loistavat värikuvat sienistä niiden luontaisilla kasvupaikoilla. Lajivalikoima on tässä samoin kuin saman sarjan aikaisemmissakin teoksissa kaikkia Pohjoismaita edustava ja niinpä kuvatuista 357 lajista ja lajikkee ta lähes viidennes on sellaisia, jotka eivät menesty Suomen ilmastossa. 135. K. Gummerrus 1961. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. mänty, kuusi, kataja, rauduskoivu, haapa, tervaleppä, näsiä, kanerva ja tyrni meillä luonnonvaraisina esiintyvistä lajeista. Kleijn: Sieniä luonnossa. P. Otava 1962. Oman puutarhan suunnittelijoille on varmaan hyötyä tästä teoksesta varsinkin kun suomalainen toimittaja on kirjan loppuun liittänyt Suomen puutarhavyöhykekartan, johon lajikuvauksissa viitataan ja josta käy selville, missä osissa maatamme kullakin lajilla on mahdollisuus menestyä. Suureen puutarhakirjaan, jonka huoliteltua ja miellyttävää painoasua ja havainnollista piirroksiin perustuvaa kuvitusta olemme jo aikaisemminkin käsitelleet I osan yhteydessä, on sen toiseen osaan sisällytetty Jasinalaisten kukkien viljely, puutarhataide, puumaiset koristekasvit, siis lehtipuut ja pensaat, havupuut ja ruusut, edelleen ruohomaiset koristekasvit, kasvinsuojelu ja viimeiseksi luku puutarhaviljelyn apuvälineistä. Järjestyksessä kuudestoista suomeksi toimitettu "yhteispohjoismainen" luontoa esittelevä värikuvakirja on tarkoitettu etupäässä maatilantai palstanomistajille eräänlaiseksi valintaoppaaksi puutarhaa suunniteltaessa. Valitettavasti värikuvien lajivalikoima ei ole meikäl äisittäin oikein edustava, sillä teoksen alkuperäislaitos on ilmestynyt Hollannissa ja niinpä lajit onkin valittu sikäläisiä sieniharrastajia silmälläpitäen. M . Suomentanut Toivo Rautavaara. J. Alkuperäisteos "Trädgårdens buskar och träd" on ilmestynyt Ruotsissa Rune Löwenmon toimittamana ja värikuvat on piirtänyt taiteilija Verner Hancke. Gritfin: Kaihujen maailma Bernard Jatfe: Michelson ja valon nopeus Värien hirja OTAVA: Yrjö Ylänne: Suomen riistapoluilta Yrjö Ylänne: Kauhomaiden riistapoluilta Maapallo ja avaruus Hans Lidman: Lohen silmä Matti Karjalainen: Karhulavalla • Etelä-pohjalainen luhemisto. Vahinko on, että kuvitus on koristekasvien ja pensaiden osalta tuntunut jääneen laihaksi, vaikka juuri tällä alalla olisi kaivannut tavallista runsaampaa kuvallista esittelyä. WSOY 1961. Puutarhurit tunnustavat kotimaisten luonnonpuiden ja -pensaiden koristearvon ja tässäkin teoksessa on kuvattu mm. Tohtori Rautavaaran asiallinen teksti sopii hyvin tähän tarkoitukseen ja kuvaselityksissä on niiden lajien kohdalla, jotka meiltä kokonaan puuttuvat tai ovat täällä harvinaisia pyritty selostamaan myös jokin lähisukuinen meillä tavattava laji. Toimittanut Artturi Leinonen. Toinen osa muodostaa varmasti arvokkaan ja täysipainoisen jatkon ensimmäiselle osalle. Stig Palmgren: Puutarhan puut ja pensaat värikuvina. K. M. Nils Sonesson: Suuri Puutarhakirja, n osa
"Luonnonsuojelun työmaalta" (From the work-field of nature conseroation). The basic fund was collected among the members of the L eague. The Foundation was foimd ed on March 27 th, 1962, by the Finnish League for the Conseroation of Nature. The 136 author describes a previously unknown natural growing site of the ash (a very rare tree species in continental Finland) in Southern Finland, and he lists some other plant species found in the same locality . N:o 4 1962 Contents: NIILO SöYRIN KI: "Talvikauden luonnonsuojelutehtäviä" (Nature conseroation during the Winter). Th e second one is an appea/ to the readers to send in all their records on the invasion of the nuthatch (Sitta europaea) in Finland during this winter. During the Last generation there have been great changes in agriculture, livestock raising, and traffic, all of which have contributed ta diminish the food supply af our winter birds. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola. GÖRAN BERGMAN: "Mitä petolintumme syövät?" (What do our birds af prey eat?). Th e winter has just arrived and all the migratory birds have left us. The following species are dealt with: the eagle owl (Bubo bubo), pygmy owl (Claucidium passerinum), snowy owl (N)•ctea scandiaca) hawk owl (Surnia ulula), tawny owl (Strix aluco), Lapland owl (Strix nebulosa), Ural owl (Strix uralensis), long-eared owl (Asio otus), short-eared owl (Asio flammeus), and Tengmalm's owl (A egolius funereus). "Suomen Luonnonsuojelun Säätiö" (Finnish Foundation for Nature Conseroation). JORMA TAARNA : "Ritti, saarnikorpi kaakkois-Jaalassa (EH)" (Ritti, a new locality for th e ash, Fraxinus excelsior, in SW Jaala). Nest-boxes are urgen tly needed to compensate the loss of natural tree-holes caused by modern forestry . Sometimes the bigger owls may take a game animal and very seldom a special individual owl may specialize itself on them, but as a whole ali Finnish owl species may be regarded beneficial. SUMMARY "NATURE OF FINLAND" The organ for the Conseroation of NaturePublishers: The Finnish League for the Conseroation of Nature. Th is is the best season to make nest-boxes in order to have them ready for the birds arriving in the spring. The birds that stay here are adapted to our severe winter climate, but it may prove too hard even for many of them. They are forced ta seek their food close to human dwellings, and it is our task to help them by putting out bird-feeders with di/ferent kinds of suitable food. The fonn er part of this article in the previous issue of this paper dealt with the diurnal Finnish birds af prey, in this latter part the food preferences of owls are suroeyed. The article detils with the establishment and the rules of the Foundation. On the basis of Finnish and Scandinavian investigations the author states that most of our owls are useful animals in relation to the activities of man, as the main part af their food consists of small rodents and the like. A t present only the eagle owl is without protection, all the other owls are totally protected by Law. Summer birds may also be cared for during the winter. "Kirjallisuutta" (Literature).. "Uusin tieto Suomen luonnosta" (Latest news about Finnish nature) The first article under this heading gives a suroey on botanical researh in Finland during 1962
11/ 15:-_. "Hir vimieh ille ja luonnonystäville on kirj a todellinen aarre: · (Metsä leh ti) 11 2 s. "osoittautuu tarinoidessaan asiantu ntevaksi urh eilukalastajaksi, syvälliseksi luonnon tuntij aksi ja sen hartaaksi ih ai lijaksi sekä m)ÖS mittavaksi kirjailij aksi." (Karja lainen) 184 s. Ku vaus metsien krunnupään vaiheista eri vuodena ikoina. 7:. Päätoim . Asia llisuus ja tietojen r unsaus on teh nyt sii tä teoksen, joka tulee 'kulumaan' vuosikausien ajan lu kij an kädessä." (R. 12/ 15:. 10/ 12:-. Elävän luonnon harrastajille HANS LIDMAN Lohen silmä GÖSTA TYSK NILS PARLING Hirvi mailla OLAVI HILDEN BJÖRN URS ING Retl~eilijän lintuopas MITÄ MISSÄ MILLOIN Lintuharrastusl~irja Tunnetun ruotsa laisen kalastuskirjailijan tarinoita Pohj olan kalavesiltä. 322 kuvaa. Olavi Hilden . Sid. lintumies, joka uskottelee tulevan sa toimeen ilm an tätä teosta, ei ole lin tu mies." (H eikki Väänänen, HS) 416 s. .. Kuvituksena tekijän ottamia hi enoja valokuvia. 315 lin tua värikuvina, 324 lajinku,·austa . Asp lun d, US) Toinen tarkistettu pa inos 244 s
Kokonaisuudessaan SUURI ELÄINKIRJA sisältää n. 1700 kookas-ta sivua, 2400 suurta kuvaa, joista puolet monivärisiä. SUURI ELIINKIRJA I osa: NISÄKKÄÄT II osa: LINNUT, MATELIJAT SAMMAKKOELÄIMET Ilmestyy keväällä 1963 III osa: KALAT, SELKÄRANGATTOMAT WSOY "Mahtava kuva julkaisu sen erinomaisuutta kuvaamaan eivät sanat riitä sen on jokaisen itse nähtävä!" (Vaasa) "Alan todellinen huipentuma, loistavine värikuvineen omaa luokkaansa." (Turun Sanomat) "Harvinaisen runsaat ja loisteliaat kuvat teksti eloisaa ja asiallista" (Paavo Suomalainen, US) "Luonnonharrastaja palaa monta kertaa tällaisen kirjan ääreen." (Heikki Vään~nen, HS) Teoksen on suomeksi toimittanut Anto Leikola. Hinta nahkaselkäisenä osalta 60 nmk. Porvoon Kirjapaino Oy. 19S3.