1964 138 öljytuhot 141 Lapin erämaiden tulevaisuusko 142 Ilman saastuminen ongelmana ]äsenhankintakilpailun 1964 tulokset Summary Kansikuva: Koskikara (Cinclm cinclus). 5 mk 3 mk 100 mk Toimitus: prof. 22. 1965 6 mk . Reino K a 11 i o I a, kand. Valok. hinta on 3 mk !iO p . l\frrkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään po~tiennakkona. N i i I o S ö y rinki (vastaava), toht. Vuosijäsenmaksu Opiskelijat ja koululaiset Ainaisjäsen • SUOMEN LUO'-ITO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa . Teuvo Suominen SUO.\IEN LUONNON SUOJELUYHDISTYS Helsinki , Lapinlahdenkatu 29. Jäseneksi ilmoi11a11tuminen (nimi, arvo tai ammatti ja rostiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. 6.-27. merkin Merkin. SISALTAA : 109 Niilo Söyrinki: Suoluontomme on säilytettävä 113 Göran Bergman: Merikotkatilanne 118 Mikko Raatikainen : Viljelykasvien suojelu 128 Pentti Salanterä: Käynti Walden-lamm ella 1!12 Hannu Karhe: Haaviston jalavikko Kirjallisuutta 135 Risto Sarvas: Havupuut Luonno11mojelun työmaalta 136 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 25. Martti Linko I a (toimitussihteeri). n. Postisiirto 6882. Jäsenmaksu peritään aika kauslf'h<len· lähetyksen yhtey<lcss;i. Tilaushinta v. Tilallaessa mainitkaa hal11a11eko mulleri • vai neulaki-innityskellä. Toimisto avoinna arkisin klo 9-14 . Puhelin 643 719. • Sivun ylälaidassa kuvailu SLY:n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. jaetaa11 Suomen L11011nrms1w;eluyhdistyksen jäsenille jiisenmakma vastaan . 10
Nämä ja monet muut meidän tavallisista suo·kasveistamme ,lwuluvat sii:hen pohjoisten suokasvi,en valiojoukkoon, jota keskieurooppailainen ka<rselee samalla kunnioitukse'Lla kuin mei-kä'läinen Etelän kasvimaailman ihmeitä. Näin on ollut aikaisemmin myös KeskiEuroopan maissa, mutta niissä suot ovat jo miltei täysin joutuneet ,ta!loudelliseen käyttöön. Bernrieder Moor muistuttaa suures,ti meidän varpuTämeitämme. Suoluontoa arvostetaan taajaan asutuissa Keski-Euroopan maissa tosiaankin aivan toisin 'kuin meillä, missä suota on totuttu pitämään vain tarpeettomana joutomaana, joka olisi kiireimmiten saatava hyödylliseen käyttöön. Sain tästä soiden arvostuksesta elävän käsityksen opiskellessani nuorena maisterina Baijerin pääkaupungissa Miinchenissä. Vielä säilyneet suot ovait tulleet näissä maissa harvinaisiksi luonnon nähtävyyk<5iksi, ja monesti niitä yritetään kaikin ·keinoin suojella häviämi. Siikä'läisen luonosuoj,eluyhdi<Styksen toimesta tehtiin kesä,kautena joka sunnuntai ret 1 kiä eri kohteisiin Allppien kauniissa etumaastossa ja itse vuorillekin. Suopursua, joka vielä muutamia vuosikymmeniä sitten oli Baijerissa, siellä ei sentään kasva, ei·kä tietenkään suomuurainta. Se rauhoi-tettiin tietysti heti, ja yhdistyksen jäsenet kävivät vapaa-aikoinaan tukkimassa t•uTpeita uudel'leen ojiin, jotta suo mahdol'lisimman pian palaisi entiselleen. SieHä kasvaa mm. N i-illä oli aina runsaasti osanottajia, m utta jos päämääräksi oli ilmoitettu suo, väkeä ·kertyi kaksin verroin. N :o4 1964 SUOMEN LUONTO 23 vuosikerta SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN J ULKAISU Suoluontomme o n sä ilyt e ttävä Niilo Söyrinki Suomessa on vielä runsaa<Sti soita. Baijerin Alppien etumaas,to onkin tullut tunnetuksi erinomaisen kauniisti kehittyneistä kohosoistaan ja kirjavien kukkava,ippojen peittämistä runsasravinteisista faa·ksoistaan. M uuan näistä 1 kohosoista -Bernrieder Moor Weilheimin luona oli jo päätetty ,kuivata ja ensimmäisiä ojia oli ryhdytty kaivamaan, kun luonnonsuojeluyhdistys v,iime hetkessä pääsi väriin ja osti suon omakseen. Suomalaista 109. vaivaiskoivu, joka on suuri 'harvinaisuus näin -kaukana etelässä, samoin useita meikäläisiä rahkasammalia
asennetta kuvaa tapaus, jonka koin kerran Stadionin tornissa. Oulussa on viehättävä Lintulampien maisema punaisine suok ukkineen ja val-koterttu isine vaiveroineen jou-tu-nut ympäristön asukkaiden hylättyjen jal•kineiden, rautasänkyjen ja muun rom un epäviralliseksi -keräyskeskukseksi. Nyt se sentään loptl'lta'kin on otettu mu,kaan kaupunkikulttuurin rakennustyöhön kaatopaikkana, jo>ka kerää ·l>uokseen ehtymättömät laumat variksia, rottia ja naurnlokkeja ja levittää myrkyUistä hajua ja saastuttaa pohjavettä Ja a jal ti ympä1istössään. Näin on menetetty erinomaisen arvokas opetusja retkeiJykohde, jo·ka ofoi korvaamaiton pää-kaupungin monille oppija korkeakouluille ja mui.Jle opina:hjoil,Je sekä u'l'koi,J.ijoiUe ja muille luonnon harrastaji ll,e. Suopursun ja muiden ta,vall isten suo-kasvi-emme siemenet I 10. Kuitenkin jokainen maailma-n kasvitieteellinen puutarha dlisi ikionnellinen saadessaan tuoJ.laisen palan alkuperäistä suolontoa yhteyteensä. Kumma , ettei ·sitä vielä ole kuivattu." Herättää tosiaan syytä ihmettelyyn, että sellainen alkukantainen asia kuin suomalainen suo on niin kauan saanut jatkaa olemassaoloa.a n hieno,n pääkaupungin vä,littömässä naapuruudessa. Pasilan s-uo ei suinkaan ole ainoa esimerkki ymmärtämättömyydestä suol uontoa kohtaan asutustaajamiemme liepeillä. Jonkin aikaa sitten pääikaupu'11k,iin muuttanut nuori mies esitteli sieltä näköaloja maaseudulta tullei11e tuttaviMeen sanoen lopuksi: "Tuolfa on sit,ten Pasi·lan suo
Kasvaneest a ta-loudelli-sesti merkityksestä settraa, että soiden tkäyttö ja kuivatus tehostuvat n opeasti nykyisestään. Tämä saattaa puhtaasti ta'ioudellisesti ajateUen tuntua ainoastaan myönteiseltä. Tehokas soiden metsittäminen näyttää olevan ainoa keino yhä .lisääntyvän puuntuo ttomme vajauksen täyttämiseen, ja turpeen avulla voiciaan peltomme ja puutarhamme saattaa nyk yistä enemmän tuottaviksi. Jo nyt siellä on pitäjiä, joissa viimeinkin suo on kuivattu. Soiden ,ta.louclelliseen ,käyttöön ottaminen edellyttää sen vuoksi tarkkaa suunnitelmallisuutta, sillä si tä toteutettaessa on samaHa huolehcliittava, että kai·kista eri'iaisista suotyypeistä rauhoi·tetaan mahclolli:simman edustavat näytteet, jotka säilyttävät myös m eidän jäl,keemme tul,eville polville kuvan alkuperäisestä suoma,!aisesta suoluonnosta.. Turpeesta on myös kehittym ässä tärkeä vientiartikkeli. Luonnotieteel'lisessä mielessä suot eivät kui,tenkaan ole joutomaita. Onhan silloin nykyiset joutomaat muutettu korkeatuottoisi•ksi hyötyaiueiksi. Uusien motorisoitujen ojituskoneiden av ulla suomme ovat käytännöllisesti katsoen oj itetut parissa vuosikymmenessä. Väärinkäsityksen välttämiseksi sanottakoon tässäkin, että luonnonsuojelun tahoUa ei tahdota estää soiden käY'ttöä taloudellista h yötyä tuottaviin tarkoituksiin. Ne edustavat biologisesti ja geologisesti erikoislaatuista eloyhteisöja maisema.ko konaisuutta, jo nka häviäminen tietäisi ·Luonnonkuvamme korvaamatonta köyhtymistä. Pia n saamme sanoa jäähyväis,et luonnontilaiselle suomalaiselle su olle -koko maamme eteläpuolis·kossa. Etelä-Suomessa se tapahtuu vieläkin nopeammin. Tässä suhteessa onkin tapahtunut huomattavaa keh.itystä ja soiden ja turpeen ·käyttö j,a merkitys ovat runsaasti kaJSvaneet ja monipuolistuneet. On vähtämätöntä, että maassa, jossa soita on nii,n suuri osa pintaalasta kuin meiL!ä aikaisempien laskelmien mukaa n noin kolmannes, nykyistä m äärää t!uskin kukaan tietää -, p yritään mobilisoimaa n nii,tä elinkeiuoelämän palvell ukseen. ovatkin eri maanmien yliopistojen kasvitieteellisten puutarhojen välisessä siemenvaihdossa sangen haJuttuja
Vuonna 1961 Suomessa järjestettyä kansainväJl1istä ikasvimaantieteellistä retkei1yä suunniteltaessa ei esim. Suot eivät ole vain niiden erikoisiin olosuhteisiin mukautuneiden ja monesti harvinaisten kasvilajien omalaatuisia yhdyskuntia. Olisi korvaamaton menetys tieteelliselle tutkimukseHe koko maai,lmassa, jos hävittäisimme mahdolli'iuudet näiden tutkimus,ten jatkamiseen. Vaivaiskoivu, suopursu, karpalo ja muut varvut, muurain, kihokit ja muut ruohot sekä erilaiset sarat, heinät ja sammalet ovat suon vuosituhansia kestäneen kehityksen aikana asettuneet siinä kukin omalle pai·ka!Jeen, joka määräytyy turpeen ravinnearvon ja muiden ominaisuuksien, pohjaveden korkeuden ja muiden ,kasvupaii,kaHa va!J.itsevien tekijöiden sekä kawilajien keskinäisen kilpailukyvyn määräämällä taval.J.a. Soitten kuivatuksella on vai·kutusta myös ympäröivien maiden pohjavesisuhteisiin. Kulttuurikansan on muistettava vastuunsa. 1 t•ietyt hopeatäpläperhos·et (Brenthis), suon keltaperhonen (Colias palaeno) ja kylmänperhonen (Oeneis jutta), joka lentelee Etelä-Suomen soilla parillisina kesinä, Lapissa taas parittomina. Sitä toteutettaessa ei saa unohtaa, etitä meidän velvollisuutemme on myös riittävän monipuolisten ja edustavien näyHeiden säilyttäminen periniteeltlisestä suomalaise!-lta suoluonnosta. Cajanderin suotyyppitutkimukset :kuuluvat ikansa·invälisesti arvostetuimpiin kasvitieteemme saavutuksiin, ja hänen työtään ovat monet nuoremmat tutkijat jatkaneet ja paraikaa jatkamassa. Kotilainen oli muutama vuosiikymmen sitten tutkinut. Niiden ,turvekerrokset ovat luonnonhistoria.Jlis,ia arikistoja, joissa kauan siHen eläneiden kasvien siitepölyhiukkaset ja muut jäänteet ovat säiilyneet todistamaan kasvistonhis 1 toriaJJ.isesta kehityksestä vuosituhansien ·kuluessa. Näin on syntynyt suuri määrä suotyyppejä, joiden kasvipeitteen rakenteen ja s-ii'.hen vaikuttavien syy-yhteyhien tutkiminen on tuonut kauniita voittoja suomalaiselle tieteel!le: A. K. Km,ki, suokukot ja muut •kahlaajalinnut kuuluvat soiden eläimistöön, niiden näkyvimpiä perhos;ia ovat mm. Martti Linkola. Tästä saattaa jo~itua haittoja, joita ei vielä ole selvitetty. Kuvat Utajärven suurilta soilta Pohjanmaalta. Soiden totaalinen hyväksikäyttö, joka nyt on toden teolla alkamassa, on joka tapawksessa niin syvällisesti .Juonnonkuvaamme sekä kasvija eläinmaailmaamme muuttavaa tomintaa, että s·e kaipaa yleistä ja yhtenäistä suunnittelua ja johtoa. SoH!a elää myös oma tyypillinen eläinkuntansa lintuineen, perhosineen ja muine jäsenineen, joita ei muuaUa tavata. Kaiikki nämä ja ni1n monet muut eläimistömme edustajat häviävät soiden mukana. Jo nyt on eräistä parhaista suotyypeistä valitettavan niukasti näytteitä jäLjeHä. Yhdenkin suon säästäminen maantien vaneL!a dlisi jo pelastanut paljon. Valok. Kainuusita löydetty kuin vähäisiä rippeitä rikkaista lettosoista, jotka Mauno J. Suon pinta on luonnon koekenttä, jossa tapahtuvat muutokset heij,astuva.t eri 1 kasv,ifajien ja -yksiiJöiden viihtyvyydestä. Ojittama,ton suo on kai 1 kkein luonnontiJaisinta kasvipeitettämme. 112
Ellei tilanne muutu, niin merikot•ka jo vuosikymmenen kuluttua ilmeisesti on hävinnyt koko lounaisesta saaristostamme. Suhtautuminen kotki•in on masentavan vihamielistä. Merikot,ka on lintu, joka ei lainkaan pelkäisi ihmistä kunhan se vain saisi olla rauhassa. Kuoriutumatta jääneitä munia on analysoitu, _ja ainakin joissa•kin munissa on ollut huomattavan korkea elohopeapitoisuus, joka ilmeisesti on ol'Iut syynä siihen, ettei sikiö ole kehittynyt. Toissa kesänä onnist•uivat Ahvenanmaan n. Ruotsin itäranni:kon merikotkakanta on vastaavalla tavalla viime vuosina pienentynyt ja sen pesimätuloks·et ovat hei,kkoja, josikaan eivät aivan yhtä huonoja kuin suomalaisten merikotkien. Mi·käli lisäksi saadaan vahvistus siihen epäilyyn, että mei'lläkin (kuten Floridassa ja todennäköisesti Ruotsissa) suuri osa merikotkista olisi bios,iidien vaikutubesta steriirlejä, niin tilanne on niin synkkä ,kuån suinkin voi olla. Kaikk•i ne merikotka1kannan las,kennat ja pesimätulosten tarkastukset, jotka vijme vuosina on suoritettu Turun saaristossa p Ahvenanmaa1la osoittavat samaa: vanhoja lintuja on, mutta pesiminen ei tuota tuloksia. Oikeastaan mikä tahansa saaristomme isonpuoleinen saari olisi merikot'kalle riittävän rauhallinen pesimäpaikka elleivät kotkat monivuotisen kokemuksensa pemsteella oJ.isi t:ulrleet kovin aroiksi. 35, siis selvästi enemmän kuin 1930-luvulla. Ruotsin pesivä kanta oli 1964 36 paria, joista 10 sai poikasia. Kasvava liikenne ja lisääntyvä huvila-asutus sekä yhä tavallisemmat käynnit pesäpaikoilla ovat myös kielteisiä tekijöitä merikotkan kannalta. Merikotkan pesiä hävitetään nykyään jopa säännöllisemmin kuin 1930ja 1940-luvuilla. 13 kotkaparia saamaan korkeintaan 4 poikasta Ien113. Lentokykyisiksi varttui 15 poikasta. Mutta elleivät nämä linnut olisi niin arkoja, olisi tilanne vielä huonompi kuin mitä se nyt on. Nyt tilanne sen sijaan valitettavasti on muuttunut sellais·eksi, että pi'kemmin on yllättävää jos tämä laji vielä 20 vuoden kuluttua pesii maassamme. Luonnonsuojelijoiden hätähuuto ei näytä auttavan. Suomenlahden rannikolta se hävitettiin jo ensimma1sen maailmansodan ai•kana, Pohjanliahden ranni•kolla on toistaiseksi pieni kanta ehkä 6 paria jäljellä, mutta sieltäkin on viime aikoina kuulunut surusanomia. Pesiviä pareja oli n. Seuraavassa joitakin esimerkkejä kotkien pesien ,kohtalosta saaristossamme viime vuosien aikana. Meri kotka tilanne Göran Bergman Vielä 15 vuotta sitten meri'kotkan tulevaisuus maassamme näytti suhteellisen toiveikkaalta
Tänä vuonna oli pesä tyhjä. Väitetään kolmen vanhan -kotkan kuoHeen tähän myrkkyyn 1960 tai 1961 itäisellä GuUkronans·elällä. Tästä huolimatta yksi pavi on siellä pesinyt molempina viime kesinä, mutta poikasia ei ole kuoriutunut. Yks,i pari hävisi kun -kot'kat eräänä ·keväänä söivät variksille ja lokeille (?!) tarkoitettuja fosforiöljyllä käsiteltyjä sifakoita talvinuot•tapaikalta. Itäisen Gullkronanselän alueella oli vielä 1950-luvulla kolme säännöUi-sesti pesivää paria. Turun saariston n. Läntinen GuUkrona näyttää nykyään olevan kokonaan tyhjä merikotkista. Vielä 10 vuotta sitten siel'lä asus~i 3 paria. K•errotaan myös, että "sunnuntaimetsästäjät" ovat viime vuosina Hi·uttisissä ampuneet ainakin ,kaksi muuta vanhaa mer~kotkaa. Kaius Hedenström. Vanha ·kotka tavatuiin kuolleena (ammuttuna?) melko läheltä pesäsaarta. Tänäkin vuonna oli todennäköisesti asuttuja pesiä 10-12, mutta niistä yhteensä ilmeisesti vain y,ksi poikanen twfä lentokykyiseksi. 10 asutusta kotkanpesästä on melkoisella varmuudella todettu, ettei niistä yhdestäkään päässyt lentoon poikasia kumpanakaan vuonna. Mahdol1is-esti iku.i.tenkin yksi pari, joka rakens,i keväällä 1964 uuden pesän paikalle, josta tieto ei vielä näytä levinneen edes luonnonsuojelijoidenkaan keskuuteen, sai poikasensa lentoon. Vids'kärillä tapettiin molemmat vanhat kotkat niiden yrittäessä pesiä. Syy pesimisen epäonnistumiseen on tuntema,ton, mutta todennäköisest•i itse munat ovat saaneet olla rauhassa. KesäHä 1963 Hiitti6ten pitäjän todennäköisesti ainoan pesän ainoa poikanen heitettiin kaikesta päätel'len kepil'lä pesän laidan yli maahan. "Turun saariston komein merikotkanpesä". Viime vuonna varttui korkeintaan 2 poikasta ai114 kuiseksi. Valok. Itse pesään ei ihminen pysty kiipeämään ilman että pesäpuun latva pesineen on vaarassa katketa. tokykyisiks,i
Kaius Hedenström . kuoriutuneet. Sitä edeltävinä vuosina oli pesimätu'los heikko, joskaan ei täysin yhtä toivoton kuin nyt 1960-luvull'a. Kolmas pesä ei tuottanut poi,kasia (epävarmaa ol-ivatko linnut munineet) 1963 eikä myöskään 1964. Ahvenanmaalla Håkan Kulves on usean kesän aikana tarkoin seurannut merikotkatilannetta, Turun saaristossa suoritetusta parien laskennasta ja pesimätulosten tarkastuksesta on huolehtinut etenkin Kaius Hedenström.. En halua vetää ennenaikaisia johtopäätöksiä ... 20 nuor,ta lintua, jotka eivät vielä pesi. 1930-luvulla ja vielä 1940-luvuilakin joEräs merikotkanpesä Gu1lkronan alueelta v. Erään varsin tunnetun suuren ulkosaaristoti'lan omistaja oli tietoinen hänen alueellaan pesivästä kotkasta ja sanoi olevansa ihmeissään siitä, että pesä oli tyhjä. 1949, ja paika,lle 1950-luvun lopulla ilmestyneen uuden parin pesä ryöstettiin ja linnut hävisivät paikalta. Syy pesimisen epäonnistuValok. Toinen Kihdin saariston pari muni Meri·kotkan pesiminen saaristossamme onnistui viimeksi kohtalaisen hyvin viisi vuotta sitten. miseen on tuntema-ton. Tänä vuonna kotkat olivat hävinneet paikalta. Munat on viety tu,tikittaviksi, mutta kemialli·sen analyysin tuloksia ei vielä ole saatu. Koska kestää 4 (eräiden ti·etojen mukaan jopa 6) vuotta ennenkuin merikotka saavuttaa sukukypsyyden, niin ilmeisesti 20 parin asustamalla alueella keväälJ.ä ja al1kusekä keskikesällä pitäisi lii 1 kkua ainakin n. Syyllinen lienee saaren omistaja, niin väitetään ainakin paikkakunnaUa. Tämänhet1kisen tilanteen vakavuus käy ilmi siitäkin, ettei nuoria meri,kotkia enää nykyään näy ·kesäai,kana lounaisessa saaristossamme. Yhdestä pesästä tuli jopa kaksikin poikasta täysikasvuis,ehi. 1963. Kihtiin rajoittuva saaristo on ainoa Turun saariston alue, missä vielä on hieman enemmän kotkia: 3-4 paria. Y.lläolevat tiedot perustuvat eri henkilöiden antamiin selostuks.iin sekä omiin toteamuksiini. Vain noin puolet pesistä hävitettiin ja muissa pesissä poikanen yleensä k,ehittyi lentokykyiseksi. Munat jäivät kuoriutumatta; biosiiditko tänä vuonna kaks.i munaa, jotka eivät syynä. Pesään oli kuitenk<in selvästi kiivetty. Neljäs pesä hävitettiin isoine poi,kasineen syyskesällä 1963, jonka jäl,keen parin mahdoJ.lisesta uudesta pesäpaikasta ei ole ti•etoja. ensimmäi,sen kerran n. Tunnetuin vanha pesimäpaikka on Törvisholm, mutta viime vuonna tämän saaren pesässä poikanen tuntemattomasta syystä kuoli· pienenä (ilmeisesti ei iihmisen tahoLta mitään häirintää)
Eräiden henkilöiden syyllisyydestä on ol,emassa vahvojakin epäilyksiä, mutta varsinaisia todist,eita on mahdoton saada. Koska sen sijaan tiedämme että kotkanpes-iä hävitetään ihmisten toimesta ja että muutakin häirintää pesimäpaikoiHa tapahtuu sekä että ·kotkia edeHeen ammutaan, on syytä kaikin keinoin tehostaa ·kotkien suojelua. Jos osoittautuu, että bios.iidit yleis.esti ovat syypäitä kotkan huonoon pesimätulokseen ja jos saadaan aikaan parannus biosiidien käytössä, on olemassa mahdollisuus että merkotkakanta voi elpyä edehlyttäen että lisäksi muut suoj-eluto.imenpiteet ova;t tehokkaita. Kysymys siis on rahasta, ja vars.in suures,ta rahamäärästä, si.Uä vartijalla pitäisi olla nopea·kulkuinen moottorivene eikä hän tietenkään saisi asua samana saarella kuin missä pesä sijaitsee. Maanomistajat varmasti suostuisivat siihen, etteivät sivuHiset saisi nousta maihin alkukesä·llä näille saarille. Ruotsissa on aiivan viime aikoina kiinnitetty vakavaa huomiota biosi-idikysymykseen, etenkin juuni elohopean kul,keutumis.een ravintoketjusta toiseen. Saa nähdä kummat joutuvat hautaan ensin: viimeiset merikotkat vai ne saaris-ton erakkoelämää viettävät vanhemman polven ,kalastajat ja tilanomistajat, joiden ehdotonta merikotkavihaa kulkaan ei pysty poistamaan. Ylläolevasta on ilmennyt, että merikotkan pesiä •edelleen tahallisesti hävitetään. Mitä yleensä voidaan ,tehdä merikotkan hyväksi. Paikallisten asukkaiden nuorempi polvi on sekä Turun saaristossa että Ahvenanmaalla yleensä hyvin tietoinen siitä, että kotkia nyt ehdottomasti pitää suojella. Myös riistanhoitoviranomaiset ovat tällä kannalla. Viime vuosina Turun ja Ahvenanmaan saaristoon tekemiilläni retkil:Jä en ole nähnyt ainoatakaan nuorta merikotkaa, mutta kyllä edelleen aina joitakin vanhoja yksilöitä, etupäässä tyhjien pesi,ensä lähettyviJ!lä. Mistä nuoret tulisivat, ·kun ei enää ole jä1kikasvua. Kieltoa on myös pystyttävä valvomaan, eikä maanomistajaa voida velvoittaa sellaiseen. Mutta jos pääsyy ·kotk.iemme nykyiseen synkkään tilanteeseen onkin se, että biosiidit ovat tehneet ne steriileiksi, niin mi116 kään pes•ien ja lintujen suojelu ei paranna til,annetta. Valistus kaikissa eri muodoissa on edelleen tärkeää. Ilahduttaviakin huomioita on tehty. Emme kuitenkaan tällä hetkellä tiedä ovatko biosiidit mer1kotkaorig,elmassa pääsyyllisiä. Ongelma ei ole tämän kiellon aiikaansaaminen. kaisella ,pitemmällä saaristoretkellä näkyi suurin piirtein yhtä monta nuorta kuin vanhaa merikotkaa. Ottakaamme radio, TV, lehdistö, kaikki ajatelta'Vlissa olevat keinot nykyistä enemmän käyttöön suojelua edistävää propagandaa varten! Maihinnousukielto pitäisi saada aikaan niillä harvoilla pienillä metsäsaariHa, missä kotka pesii. Ilahduttavan aloitteen teki Mainosgraafikot-niminen yhdistys viime keväänä painattaessaan lentävän merikotkan .kuvalla varustetun julisteen, jossa kehotettiin suojelemaan häviävää meri-kotkakantaamme. Tarkka vartioin;ti oli ainoa keino saada kalasääsken pesät säilymään kun tämä laji ryhtyi kymmenien vuosien tauon jä'l.k.een jäNeen pesimään Brittein saa. Tätä julistetta levitettiin koko lounais•een saaristoomrne ja varmaankin sillä on myös ollut jonkun verran vaikutusta
(" ' , ren tuntumaan syömään meren a.rrtini1a. Norjassa meri,kotka on edelleen suhteellisen yleinen (viitisen vuotta sitten 221 varmasti asuttua pesää). rilla. Koska ·kuiten'kin muinoin on pystytty 1kas'Vattamaan eri haukrkafajien poikasia niin, että ne ovat säiliyttäneet arkuut,ensa, se varmaan onnistuisi myös merikotkan poikasten suhteen. Herää ajatus että ne kotkanpoikaset, jotka Norjassa otetaan pesistä pitäisi saada meille tai yleensä Itämeren piiriin lentoon päästettäviksi. Merikotkan kuva Mainosgraa[ikot ry:n toimesta painatetusta julisteesta. 1500 julisteen painatuksen on Frenckellin Kirjapaino Oy lahjoituksena luonnonsuoj elutyölle suorittanut ilmaiseksi. Ne eivät joudu, kuten Etelä-RuJ"r.sissa/ ' .·\ t--l'.·U·.fi.t.-~~~·, ll7. Todisteita vartioinnin tehokkuudesta siis on, mutta rahaa cm Suomessa mel'kein mahdoton saada tällaiseen tarkoitukseen. Mie'llyttävämpi ehdotus on, että tällaiset pesät yritettäisnn suojeHa asettamalla piikkilankaa puun rungon ympäri hieman pesän alapuolelle jotta pesään ei olisi helppoa kenenkään päästä. Tällöin linnut joutuisivat muuttamaan uusiin paikkoihin, jotka eivät ainakaan heti olisi väestön (ja hävittäji•en) tiedossa. Ilmeisesti merikotkan poikasen elättäminen on helppoa aivan kokemattomatkin ovat siinä onnistuneet hyvin. Norj assahan m erikotkakanta ori 'biosiidivaikutus-ten ulkopuol,elila, !koska nuoretkin linnut siellä jäävät ul,kome. Tuntuu melkein rikolliselita esittää, että olisi ilmeisesti parasta hävittää kaikki ne meri·ko•tkanpesät, joista mru.nait tai poikaset säännöllisesti ryöstetaan. Itse pesäpuun kaataminen ei tietenkään voi tulla kysymy,kseen, mutta kyllä niiden oksien kat>kaiseminen, joiden varassa itse pesä on. Antakaa merikotkan elää!" Merikotkan on piirtänyt taiteilija Erik Bruun. Kuvaan liittyy teksti: "Merikotka (Haliaetus albicilla), Euroopan suurin lintu siipien väli 2,4 metriä on erittäin harvinainen ja sen suku on häviämässä kokonaan Suomesta. Rannikkoväestö hävittää pesiä ja poi:kasia tarmokkaasti. Niin kauan kun on olemassa m ahdollisuus, et-tä biosiidien vaikutus voisi olla pääsyynä merikotkan huolestuttavaan asemaan, kannattaa tuskin harkita istutusta. Vai·keutena on jäNeen ensiksi raihan puute sekä toiseksi se, ettei poikanen saa tottua ihmiseen. Piikkilankavyö puun tyvellä saattaisi kuioenkin herättää huomiota ja houkuteHa il<kivallantekoon
Lajille suotui·sassa v i l j e l y tk i e rr on vaiheessa yksilöitä on runsaasti, epäsuotuisassa taas ni,uka&ti. Asutusmaiseman kauneuden vaaliminen ja kehittäminen tulee enti•stä tärkeämmä,ksi. Lajien runsaudenvaihtelu Pellon 20 cm:n pakmisessa pintakerroksessa on neliömetriä :kohden satoja biljoonia bak•teereita, kymmeniä miljardeja sieniä ja leviä, kymmt~rtiä tuhansia siiemeniä ja kymmeniä monivuotisten kasvien silmuja. Viljelykierron nurmivaiheessa se on etupäässä si,emenenä mullassa, nurmen jälkeen kylvetyssä rukiissa sitä on kohtalaisest-i ja sen jä,Jkeen viljeHyssä perunassa runsaasti. enimmäkseen ·syömaan kuolleita nisäkkäitä ja lintuja. Merikotka kuuluu niihin J.intuihin, jotka pystyisivät hyväksymään pesimäpaikoikseen ihmisen vaikwtuksen alaiset maisemat ja seudut. Muistakaa, että ihminen itse ja ihmisen lyhytnäköinen myr,kkyjen käyttö 'luonnossa on syynä meri·kotkan vähenemiseen tai häviämiseen. Viljelykasvien suojelu Mikko Raatikainen Luonnonsuojelun syvin sisältö, alkuperäisen luonnon kauneuden ja ri"k 1 kauden vaaliminen niiiden oman arvon takia ilman aineellisten etujen etsimistä, on ylevä aatteelUnen päämäärä. Pihatähtimö kestää hyvin tätä ainetta ja näyttää nykyisin lisääntyvän. VaJn ihminen itse on esteenä kotkan säiilymiseNe muuttuvissakin maisemissa. Kehoitukseni kaikille luonnonystäville on: Tehkää jatkuvasti propagandaa merikotkan hyväksi. Maanpinnan yläruo: elb olev::issa k•asvustossa on neliömetrillä noin 500 vilja·kasvia, 500 rikkaruohna ja satoja eläimiä, jotka ovat etupäässä byönteisiä. Olemmeko tode1l'a kykenemättömiä sellaisiin luonnonsuoj ei ullisiin toimenpiteisiin, jotka säilyttäisivät tuleville sukupolville merikotikan ja usean muunkin nyt harvinaistuvan petolinnun. Viljelytoimet eivät kuitenkaan pysy jatkuvasti samanlaisina, vaan kevätviljamaiden rikkaruohoruiskutukset MCPA-valmisteiUa yleistyvät. Vä;kiluvun lisääntyessä alkuperäistä luontoa voidaan kuitenkin säilyttää vain yhä pi•eneneviHä aloiiJ.la. Pihatähtimö on hyvä esimer,kki tällaisista. Pellot ovat nykyisin ,tämän mais,eman olenna,inen osa. Peltojen ja koko asutUiSmaiseman ulkoasuun vaikubtavat huomattavasti pelloi'11a v,i1jel tävät kasvit ja näiden suojelu. Kevätviljassa pihatähtimöä on myös runsaas•ti ja sitä seuraavassa nurmessa niukasti. Onhan niitä nykyisin ,lähes 9 % maa-alas·tamme. Kaikki nämä kykenevät elärnään tuos~a ympäristössä. Eläinja kasvikunnan rajamailla olevia aJikueläimi~ siinä nn 118 nlil,n ikään satoja miljardeja ja eläinkuntaan kuuluvia sukkulamatoj :t satoja tuhansia
syysviljoja tuhoavan lumihomesienen (Fusarium nivale) runsauteen. Useat kfrvalaji1t esiintyvät runsaina kuivina ja lämpiminä kesinä. Boorin puutteen on todettu alentavan ap~la,n siemensatoa, ja 119. Esimerkiksi tuomikirvan aiheuttamat sadonmenetykset arvioit~in sil,loin noin 30 mi.Jjoonaksi nykymarkaksi. Varsinkin pitkäaikaisia havaintosarjoja on liian vähän. V iho 'l •lis et j a ta u d .j t a,iheuttavat myös kasvi<en ja elä,inten runsauden vaihtelua. Paksulumisilla a,lueilla si,tä on runsaasti, vähälumisilla niukasti. Viljakaskaan määrä 200 haavinvedossa viljelykierrossa ruis, peruna, ohra, kaura ja timotei 3 vuotta. Näinkin tilanne voi olla, mutta todennäköis•immin viholliset eivät useinkaan ratkaisevasti vaikuta myyrien kannan vaihteluun. Es,imerkik,si suurtuholaisena es•iintyvää viljakaskasta (Calligypona pellucida) on eniten keväitviljoissa ja niihin perustetuissa ensimma,1sen vuoden timoteinurmissa. Ra v i n no n vai,kutuks-es,ta kasvien ja eläinten runsauden va~hteluihin on niukas,ti tietoja. Nämä ova·t kuitenkin vain muutamia ja mahdoll-isesti poikkeuksellisia tapauksia. Viimeksi tällainen kesä oli 1959. Erona on mm. S ä ä t e k i j ä t ovat ihmisen ohella tärkeimpiä runsaudenvaihteluun vaikuttavia tekijöi,tä. Niiden merkitys ei ,kuitenkaan näytä o·l 1 evan niin s,uuri kuin yleensä ota•ksutaan. Omen-trupea (Venturia inaequalis) esi,intyy runsaas,ti sateisina kesinä (kuva 2). Tutkimuksia tarni ta,an paljon lisää kokonaiskuvan saamiseksi. Efäimistössäkin on vaihtelua. Y,ksistään loisten on havaittu hävittäneen usein noin 70 % kaa,likoista (Plutella maculipennis) ja 25--43 % omenan kehrääjäkoista (Hyponorneuta malinellus). Si,!loin mm. tuomikirvan ( Rhopalosiphum padi) ja juurikaskirvan (Doralis fabae) määrä oli tavattoman suuri ja tuhot huomattavia. Jos esiimerki-ksi peltomyyriä on jonakin aikana runsaasti, emme suinkaan voi sanoa, että i,hmi.nen on tuhonnut niiden viholliset ja myyräit ovat sen takia J,isääntyneet tavattomasti. MeiUä on todettu vihol'listen hävittäneen tutkim\.lJSai,koina noin 90-95 % lepän lehtikuol'iaisen (Melasoma aenea) nuoruusasteista ja noin 2/ 3 vilja,kaskaasta (kuva 3). pi,lliUeiden ja muiden tällä torjuntaaineella herkästi tuhoutuvien !kasvien kuollessa. Esimerk,iksi rik,karuohoJ.ajien runsaussuhteet vaihtelevat kos,teiuen ja kuivien kevätkesien mukaisesti. Muissa viljdy-kasveissa s,i,tä on vähän (kuva l ). se, että tämä vaihtelu ei toistu kausittain vaan vasta vuosien tk.uluttua vastaavassa viljelykierron vaiheessa. RU / S ff/Y'JA OHRA K/,JJ/A T/r,,fJTE/ TWTE:I TH/JrE/ Kuva 1. Kasvien ja eläinten runsaudenvaihte1 u viljelykierron aikana on kohtalaisen •säännöHistä ja verratta'Viissa sekä luonnonvaraisissa että krulttu,ur~kasvustoissa yhden •kasvukauden aikana todettavaan ehöiden kaus,ivaihteluun. Tailven sääolot vaikuttavat mm. Kaikkien muidenkin pelloilla esiintyvien ja tutkittujen kasvien ja eläinten määrä vaihtelee viljelykierron mukaisesti
omenaruven saastuttamia omenia ja lehtiä on runsaasti sa· teisten kevätkesien jäi· keen. Kiilupistiäistoukka syömässä viljakaskaan munia. Tuhosienten ja -elä~nten runsaus ,alentuu myös huo• mattavasti tärkeimpien isäntä,kasvien puuttwes,sa. Kasvitautien tut• kimuslaitoksen kuvako• koelma. Etelä-Pohjanmaalla tuhoutui rypsi talvena 1960-1961. heikko lannoit!us aiheut<t,i sodan aikana ja sen jälkeen sekä viljelykasvien että ilmeisesti myös rikkaruohojen sadon huomat:tavaa alentumista. Viholliset hävittä· vät suurimman osan mo• nien muidenkin eläinten kuin viljakaskaan jälkeläi• sistä. 120 Kuva 2. Säätekijät ku• ten kosteus ja lämpö ovat tärkeimpiä eli• öiden runsaudenvaihte• "' luun vaikuttavia teki· jöitä. Sitä seuraavana kesänä rypsin tuholaisena esiintyvää rapsiikuori:aista (Meligethes aeneus) oli tavattomat määrät rikikaruohona kasvavassa peltoreti•kassa ja yhdessä poikikeuksellisen suotuisalla paikaila kasvaneessa rypsipdlossa. Esimerkiksi vehnä·ssä ja ohrassa esiintyvää tyvi.1.aikku(Cercosporella herpotrichoides) ja mustatyvisientä (Ophiobolus graminis) on yleensä vähiten pelloissa, joissa ei ole vi,lje:lty pitKuva 3. kään aikaan vehnää tai ohraa ja eniiten sidlä, mi•ssä näitä viljoja viljeUään yksinomaan (kuva 4). Esim. Tästä rypsistä e,i kui
Ravinto on neljäs runsauteen vaikuttava tekijä. armillatum) kuolevat tyystin perunavaiheessa. Pelloilla tilanne on samanikaltainen, mutta siellä on vielä enemmän runsaudenvaihtelua. Pelloil:la oleva eloyhteisö ei kuitenkaan ole yhtä tasapainoinen kuin esimerkiksi mets1ssa oleva. Omenan kehrääjäkoin runsaudenvaihtelu maassamme vuosina 1913-1963. ravinteita, siemeniä ja eläimiä. Kasvien ja eläinten tasapaino viljelyksillä Esimerkeistä on jo ilmennyt, ettei pelto ole eloyhteisö, jossa kasvit ja eläimet elävät ulkomaailmasta riippumattomassa tJasapainossa. tenkaan saa,tu satoa, si:llä ,laajalta alal,ta siihen kerääntyneet rapsikuoriai:iset hävittivät sen tyystin. J. Esimerkiiksi timoteikärpästen ja peltomyyrän runsaus vaihtelee maassamme 50 ,o 30 20 10 Kuva 5. S isä i s i 11 ä teki j ö i ,I 1 ä on myös osuutensa kasvien ja eläinten runsaudenvaihteluissa. Me I:evitämme sinne lannoitteita, kylvämme siemeniä ja kuljetamme tahtomattamme rikkaruohoja, kasvitautien aiheuttajia ja tuhoeläimiä. Seuraavana kesänä kuoriaista oli rypsissä eri,ttäin niukasti ja sitä seuraavanaikin vielä vähän. .\. P. Se saa jatkuvas·ti ul4copuolelta lisäystä, mm. Ravinteet ja ,kasviravinto eivät usein1kaan näytä olevan luonnonvaraisissa kasvustoissa •tärkeitä runsaudenvaihteluita aiheuttavia tekijöitä, mutta viljelyksiHä niiHä saattaa olla huomattava mevki:tys. Vasemmalla olevan mustatyvija oikealla olevan tyvilaikkusienen vioittamat kasvit ovat runsaimpia niillä pelloilla, joilla viljellään vuodesta toiseen sienten isäntäkasveja. 121. Luonnonvaraistenkaan paikkojen eloyhteisö ei ole koskaan vakaa, vaan vaihteleva. Oortin mukaan. Osa näistä leviää sinne myös omatoimisesti tai tuulen, eläinten ja veden mukana. Junnikkalan mukaan muutettu ja täydennetty. ja A. Suljetussa viljelykierrossa olevilla peHoilla on kuitenkin eräänlainen tasapainossa oleva ,kasvisto j,a eläimistö, ni•in kauan kuin vaikutamme niihin samalla tavoin kuin tähäil'kin asti. Tois•taiseks,i niistä on maassamme niu1kasti tietoja. Esimerki,ksi timoteikä1~päset ( A maurosoma f lavipes Kuva 4. Rapsikuoriaisella oli sinä kesänä niukasti ravintoa ja jä.Jkeläismäärä jäi pieneksi. Pylväiden korkeus tarkoittaa esiintymien määrää ja tumma osa pahojen tuhotapausten määrää. Viljelykiertohan on harvoin suljet-tu ja vaikka olisiikin suljettu kaikiki eläimet eivät ,kykene elämään paikalla viljelykierron eri vaiheissa. Vaihteilu on joko epäsäännöllistä tai säännölli&tä. Muutaman sukupolven kestävät joukkoesiintymiskaudet ovat tyypillisiä monille eliöille, mutta syyt ovat useimmin epäselviä. Siellä on aina kilpa•ilua ja runsaudenvaihtelua
Kettu ita:ppaa rusakoita ja on sekä hyödylrJinen euä vahingollinen. Torjunta,tapojen trnlee lisäksi. Maanviljelyn a,J,kaessa rikkaruohot, kasvitaudit ja tuhoeläimet ilmaantuivat, ja niiden lajimäärä J,i ääntyi viljelyn ilaajentue,;sa, monipuolistuessa ja kulkuyhteyksien vilkastueSl'ia. Esimerki,ksi rusakko on omenanviljelijän 122 mielestä tuhoeläin, mutta metsästäjän mielestä hyötyeläin. Vi1ljelymenetelmien muuttuessa ja villjelyikasvien va,ihtuessa peltojemme ,kasvisto ja eläimistö on Hmeisesiti parhaiHaan tulossa toisenlaiseksi. nmn 3-4, kaalikoin ja kaaliperhosen (Pieris brassicae) noin 10 ja omenan kehrääjäikoin (kuva 5) noi,n 20 vuoden välein. Hyviin tuloksiin pyrittäessä viljelykasvien suojdua ei voida laimin.lyödä, vaan ainakin osa niiden tuottoa häiritsevistä kasveista ja eläimistä on es,tettävä aiheuttamasta sadonalennuk:sia. VahingoLlii.ia olivat oikeastaan va,i.n myrkyHiset rav,innoksi joutuneet kasvit, tauteja aiheutrtavat pieneliöt ja ihmisen kimppuun hyökikäävät pedot. Meidän on keksiHävä tapoja, joina estäimme haitaHisten Jajien populaatioiden kasvun ,liian tiheiksi. Läheskään 'kaikki pelloiHa ja puutarhoi5'5a vhljelemättä kasvavat kasvit eivät ole niin ha~tallisia, että 1I1e pitäisi hävittää. Tuhoeläimistä on Vappulan laatiman yhteenvedon mukaan hyvin vahingollisia 114, mel,ko vahingollisia 159 ja loput 74 % lievästi vahingol1isia tai selilaisia, joiHa ei ole oHut käytännöJ.listä merhtysrtä. Kasvinsuojelun haitoista PelloiiHa ja puutarhoissa elävät [ajit voivat oHa jat,kuvasiti samalla paikalla, mutta useimmin ne tai osa niiistä siirtyy toisiille paikoil'le. Lajin todellinen merkitys ihmiseHe on usein vaikeasti rat'kai:sitavissa. Nykyis~n maastamme tunnetaan useita sa,toja rik'karuohollajeja ja kasvitauteja sekä yli 1060 tuhoeläinlajia. Kaikki ihmisen toiminnot tai niiden tekemättä jättämiset viljelyksillä vaikuttavat nykyisin peltoj,en kasvi,stoa ja eläimi'5töä muuttavasiti. PieneHä alueeNa näiden vaihtelu on prtempiaikaista 'kuin ,koko maas,sa, si1lä runsaiudenvaihtelu ei toistu aina samanaiikaisesrti kaikhlla aJueiilla. Esimerkiks,i todeirra h aitallisia ri1kkaruohoja lienee vain noin sa'ta lajia, ja elollisten tekijöiden aiheutitamia pa• hoja vaurioita ai1kaa,rn,aavia rkasvitauteja a:1le sata. Monien ,lajien haitaUisuus ei kuitenkaan ole helposti ratkaistavissa. Käsity,ksemme hyödyrnisyydestä ja vahingol,lisuudesta kytkeytyy siihen, mitä ravintoketjun osaa käytämme hyväksemme. Suoritetltujen arviolaskelmien mukaan rikkaruohot alentavat vilj,elyksiHämme noi,n 15 (kuva 6), tarttuvat ka:svitaudiit no,in 10-20 ja tuhoeläimet vähintään 10 % satoa, miikäli torjuntaa ei suoriteta. Vi,IJelyn vanhetessa, Iaaj,entuessa ja yksipuolistruessa satotappioiden suuruus näyttää yhä kasvavan. Jos muutokset jonkin ajan kuluttua vähenevät ja •lakkaavat, eliöstö asettuu u udeHee.n eräänlaiseen vaihte.J'evaan, dynamiseen ,tasapainoon, joka säilyy niin kauan kuin j,hrrnisen vaikutustapa pysyy samanlaisena. Tämäntapainen vaihtelu on tavallista monille l'ajei,J,le, ja vasta usean kymmenen vuoden tarkart havainnot voivat osoiuaa, yleistyykö vai harvinarstuuiko jokin laji. Kasvinsuojelun tarve Siihen aiikaan ,Jwn ihmisiä oli maassamme vieJ.ä vähän, he 'käyttivät vain pi1entä osaa luonnon eloyhtei'5östä
Vasemmalla ylhäällä 2,4-D:llä käsitelty ja oikealla käsittelemätön ala. Lisäks.i sadon käs1t•tiely on helpottunut ja la,atu parantunut. Nykyisin kasvinsuojeluaineiden käytös,tä ei enää voidaikaan ·luopua, ennen kuin pystytään esittämään ti-laHe muita riittävän edullisia menetelmiä. Mukula. on saatu aikaan paljon hyvää, mm. Näi,tä tavaMiseS<tii va.arattomiks.i katsottu ja menetelmiä ei kuiternkaan voida aina käyittää, vaan kasvinsuojelu joudutaan yhä useammin ratkaisemaan kemiafösiUa aineiHa joko desinfioimalla maa, peittaamaUa kylvösiemen, käs.ittelemä•l1lä istutettava,t taimet, pölyttämälfä, ruiskutitamalla tai sumuttava.l!,a jo taimettuneet kasvit. KemiaHisilla torjunta-arineiHa. olla kanna•N:•avia ja mahdollisimman vaara,ttomia muil:le lajeille. Eliöiden lisääntyminen on tavallisesti niin suuri, että optimial1ueella esiintyviä runsasyksi-löisiä 123. Myrkkyvai•kutuksen ,päätyttyä paikalla myöhemmin kesäHä esiintyvät ja ympäristöstä si,ihen tuleva,t eläimet täyttl,vat kuitenkin vähite:Uen aliitiheän populaation. SopivaHa v-iljelykierroll:a, ojitufksella, muokkauiksella, Ia.nnoituks.ella, kylvösiemeneHä ym. Valok. Useimma,t aineet tehoavat momm muihinkin lajeihin kuin torjuttav,iin. Esimerkiksi meil,lä eräiden oimoteinurmi·lla suoritettujen kokeiden mukaan kenttäkerroks,en eläinten •lukumäärä oli parationija DDTkäsi-tJtelyjen jälkeen noin puolet ja triklorfonikäs-i,ttelyn jälkeen ka:ksi •kolmannesta käsi-tt<elemättömi,en alojen määrästä. Kuva 6. PeittaukseHa on s•aatu syysTukiiin jyväsadosta 20, kauran 12, syysvehnän 9, ohran 8 ja kevätvehnän 7 % lisäykset. J. voidaan m;ein estää haita,Ilisten ·lajien li.iaHiS'ta lisääntymistä. Saunakukkaa kasvava syysvehnäpelto näyttää kauniilta, mutta se ei ole isännälle kunniaksi, ja sato jää heikoksi. Torjunta-aiineilla on vaE•tettava.sti monia hait'tavai1kutuiksia. rikkaruohojen torjuntaa.n yleisesti meillä käytetty MCPA on lisännyt paikaUisko,keiden mukaan 1950•luvuHa 1kauran jysäsatoa keskimäärin 310, vehnän 229 ja ohran 200 kg/ ha
Kasvinsuojeluaineilla on tapettu tahattomasti paljon eliöitä. Useita mehiläist•en (ikuva 7) ja i.1meises't:i vielä huomattavampia muiden pölyttäjähyöntei 1 sten tuhoutumi•sia on sattunut, mutta mehiiläisine vaanrll,iii'ten aineiden käyttöä on v. Efohopeapiltoisen peittausaineen on todettu aiheuttavan myrkytyksiä pitkäaikaisen käytön jälkeen, mutta jo 9 päivää 1 k 1 estäneen käyitön jälkeen fasaanien munien kuoriu;tuvuudessa on havaittu las-kua. DDT hajoaia hitaasti ja varastoil!uu eräisiin ruumiin kudoksiin, joten sitä s•aattaa kerääntyä huomaittav-ia määriä pi'tkäi,käisiin lajeihin. Tässä surullinen näky mehiläistarhasta. Esimerkiksi Japanissa on todettu, että riisiviljdy,ksiUä tuhoja aiheuttavia Chilo suppressalis ja Schoenobius incertellus-perhosia torjuotaessa on hävi,tetty Kuva 7. Suomes'.ta tämäntapaisia huomioiita herä·ctäviä esimerikkejä ei tunneta. Tuleva;isuudessa vaikutukset s•aattavat :kuiitenkin •suurentua, mikäli kehitys IJmlik..ee samaan suuntaan kuin ~ehittyneimmissä maissa. Monet kasvinsuoj-eluaineet ovat ihmri.sellre myrkY'llisiä, ja niiden jowtuminen. kas,kaiden viholliset hyvin vähiin ja kaskaista on ,tul,lut pahoja tuhoeläimiä. Myrkyty!l~set edellyttävät kuitenkin tavaHisesti pitkäaikaista DDT-pi•toisen ravinnon käyttöä, mikä meillä 'lienee harvinais,ta. Tähän ei kuitenkaan l,iene toi'Staiseksi suurta pelkoa, mutta kansainvälinen yhteistyö on tässä tarpeen, siHä esimerkiiksi lintumme joutuv,ait muut!tomatkoi,lla kasvinsuojelu:ainieil!le alittiihsi. Esimerkihi DDT:tä voi ol'l,a hyvin niukasti vedessä. 1962 tiukennettu. Melin. vahingollisimmait tuhoeläimet yleensä ova.t, ei voida hävittää sukupuuttoon kuin korkeintaan harvinaisessa poik.keustapauiksessa. Näitä syövissä kaloissa vielä enemmän ja petokaloissa s·ekä kaloja syövissä linnuissa eniten. A. Vedessä elävissä pieneliöi&Sä sitä on jo huomaittavasti enemmän. Ri,is.taeläinten ja koko selkärankaiseläirutemme kantoihin kasvinsuojeluaineiden käyttö on ilmeisesti va,iku•tJtanut tähän saakka vähän, sillä mm. Torjunta-aineet saattavat tappaa torjuttavan ,lajin ,tai jonkin muun tuholaislajin vihollisia enemmän ik.uin tuholaisia. DDT:n käyttö on mei).].ä suhteeUisen pientä. lajeja, jollaisia mm. Mi,käli peitattujen jyvien itäminen Vli•iväsrtyy, on mahdollisita, että fasaanien munien ·kuoriutuminen a'1enee meillä, jos linnut syövät kylvetyi,]llä pelloiHa jyviä. Valok. Niukkayk&ilöistä -lajia saatetaan kuitenkin tuntuvasti vähentää, jopa hävittää s·e sukupuuttoonkin. Meillä näitä ikysymyksiä on tutbl!tu toisitais·eks,i vähän. Meillä on tuhoeläinten torjumta,ainei1ta suositeltaessa otettu mahdollisuU'k&ien mukaan huomioon myös luontaiset vihoUiset. Eräät kasvinsuojeluaineet voivat ke124 rään:tyä eläimi,in ja aiheuttaa ,sairastumisen tai kuoleman vas•ta myöhemmin
Valok. estämä][ä vamaJilisimpien valmil'>,teiden myynti ja määräämällä erikoi 1 set myynti}a sä,i,Iytystavat '5ekä varoaja>t. Torjunta-aineillahan hävitetään monien lajien ravintokasveja, joten yksilöt k,ärs-ivät ravinnon tai suojan puutetta. Eriksson. Toivottavasti tukvaisuudessa tuUaan tiarkkail,emaan nykyistä tehokkaammin, et 1 tä annettuja oh}eita noudatetaan kotimaassa ja että ulkomaHta t'lllev.i sa ,e]i.ntarviik.'kei,56a ei myösikään ole Liian suuria jäämämääriä. Niillä my& poiste'taian ik.ilpai·Levi,en Ja jiien yksilöiitä, ja toi•set hyötyvät siitä. Useiden lintujen, mm. esimerk.iiks.i suolistoon saa-ttaa aiheut'taa lmol'errum. Osasyynä vähentymiseen lienevät myös muut elinympäristön muutokset. Näitä on ·ku~tenkin koetettu mahdollisuuksien mukaan esitää mm. U seiHe eläimiUe ja kasveille myt1kyt-tömät aineet voivat kuitenkin va;rkuttaa vä:lifösesti. Kuva 8. keltasirkun, jota kuva esittää, oletetaan vähentyneen saatuaan ravinnossa kasvinsuojelumyrkkyjä. Eräiden aineiden ymmärtämätön tai huolimaton käyttö on miheuttanut meillä,k,in kuolemantapauksia. Jos aine~ta käytetään ohjejden mukaises,ti, jäämät ovat normaahsti aHe USA:,ssa sallit-tujen jäämäarvojen. K. Mahdollis,esti elinympär,istön muutokset ja ravinnon väheneminen va,ikuttavait ratka-isev,ammin monien lajien menestymiseen kuin suorainaiset myrky125
Ni.itä ovat esimer.kilk:si ika-svimaiden ri-kkaruohot, hukkakaura keväotviljoissa, saunakuk!ka pienillä timotein siemenviljelyksiHä ja herulkan äkämäpu-nkki (Eriophyes ribis) lkotipuutarhojen mu taherukassa. Valok. Suurilla viljelmillä ja kaikilla viljelyksillä sitä ei voida kutenkaan käyttää. Tasapainotettu kasvinsuojelu Vilj,el.lykasvien suojeluHa tankoitetaan ri-krkaruohoj,en, k-asv.i-ta!utien ja tuhoeläint·en aiheutta,mien whinkojen torj unta,a. Kuva 9. Esimerkiksi viljelemme kasveja rik'karuohojen, kasvita•u.t,ien ja tuhoeläinten levinnei.syyS'alueiden ulikopuol,ella ja estämme haitallisten lajien pääsyn näiNe uusi•He aluei,He. ruisrää!kkää ja keltas·i11kkua. Elinympäristön ja ravinnon mu utoksi•in vaikUJttavat kuitenkin •kaikki 1 kasvinsuojelutoimenpioteet eikä vai.n kemiaHinen torjunta. Perustana ovat ennakolta ehkäisevät toimenpiteet. Mei,Llä la'k,i,sääteisellä elävien ·kasvien ja kasvinosien tar-kastiuksella etsitetään haitallisten eliöiden kuLk,eutumista maahamme ja maastamme mwua.lJ.e. Sijoitamme haitallisten I,ajien elinpaikat siten, et!tiei,vät lajit pääse helpooti muuttamaan toiseen suotui•s,aan elinpaikkaan. Lisäksi niihi-n va-ilkuttavat monet muuit ku·lttuurin mUJutokset. Esimerkiksi koneeiil-istuminen vähentää monia lintula jeja, mm. tystapauikset, JOLSta on vi-ime aiikoina pa,ljon puhuttu ja kriirjoitettu. Esimerkiksi hävitämme joutomaiden rikkaruohopesäkkeet. Mukula. Yksityiset viljelijät voivat eräissä t.0.pauk.siss,a sijoitta,a noettomat vehnänsiemenviljel'Ykset metsien ympäröimiHe aukeihle, joi-l!la ei viljellä 1,entO"noen saastuttam.ia vehniä.. Käytännöss,ä torjunnan tulee olla taloudellisesti kannattav,a;a, muitta samalla on kuitenkin estettävä tarpeeton luonnon tuhoaminen. Käytämme torjuttavia eliöi·tä tappavaa lämpötiha. Kun ne eivät yksin ri.itä käytämme mekaanisia, fysikaalisia, biologisia ja kemi,aHisia torjuu126 takeinoja, joi!S'ta muu-t.a:mi,a e-;.imer,kkejä. Haital-listen eliöiden torjunnassa nykyjsin on pyrittävä tasapainot•ettuun torj,untaan, jossa käytetään hyväksi sopusointuisesti kai·kikia luonnon tarjoamia mahdohlisuuksia. Lopetamme heinänurmien perustamisen k,auraa suojiavi•l jana käyttä-en, jol'loin tyviversov.irusta ei maini,ttavmsti siirry viruben pääleviuäjää.n viljakas'kaaseen. Kitkeminen on vanha hyvä rikkaruohojen hävitystapa. J. K,eräämme ja hävitämme v,iiljelyiksilhä ne hairtalrli,set ri-kkaruohot, kasv,itautien a-iheuttajat ja tuhoel-äimet, joiden torjunta voidaan suorittaa tällä tavoin (kuva 9). Vähennämme haitallisten !kasvien ja eläinten elinpaiklkojen afan mahdol1isimman pieneksi. Toimer-ki.ks,i V'ehnän lentonoki (Ustilago tritici) voidaan hävittää lkyilvösiemenestä ,kuumaves,ikäsiottelyJlä, ja kasvihuonemuHan höyrytyksellä hävi-t•etään monet mullassa säilyvät kasvitautien a•iheu:ttajat ja tuhoeläimet
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN ÄÄNENKANNATTAJA J u I k a i s i j a : Suomen Luonnonsuojeluyhdistys 1964 23 vuosikerta Toimitus: Niilo Söyrinki (vastaava), Reino Kalliola, Martti Linkola
. Kalliola, Reino: Karkali .. . 1964 4/ 142 1/35 3/ 104 4/ 141 2/70 1/35 2/71 3/ 104 2/70 3/ 107 3/ 105 4/ 138 1/32 2/70 3/ 103 4/ 136 UUSINTA TIETOA SUOMEN LUONNOSTA Suominen, Juha: Uusia tietoja Suomen kasvistosta 1 /30. Linkola, Pentti: J alohaukka 1961----{l3 Mathiasson, Sven: Lintujen muuttoa tutkimassa Sudanissa Paavolainen, Eero-Pekka: Linnut ja kas· vinsuojeluaineet . .. . Karhe, Hannu: Haaviston jalavikko Kippola, Aroo: Elämän kunnioitus ja luonnonsuojelu . 10. 1964 8. öljytuhot Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerk• kejä 30. Vesivoimatilanne ja koskemme . Tri Brander 60 vuotta, S. 63-27. . .. 2.-7. kotkaja huuhkajatiedot yhdistykselle! .... 64 28. ... . .. Suomalaisen maiseman päivät 3.----{l. S. SISÄLLYSLUETTELO KIRJOITUKSIA N:o/ sivu 4/ 113 Bergman, Göran: Merikotkatilanne Haapanen, Antti: Ulvinsalon luonnon• puisto .... Leppänen, Osmo: Pyssy vai kiikari. Karhu eläimistömme itseoikeutettu isäntä Palmu, Jaakko: Oppilaiden kasvatus luonnonrakka u teen Peippo, Seppo: Ilman saasteet ja niiden vaikutus metsiin Piirola, Jouko: Lemmenjoen kansallispuistoon tutustumassa Raatikainen, Mikko: Viljelykasvien suo• jelu Salanterä, Pentti: Käynti Walden-lammella Sanaksenaho, Seppo: Tien ja maaston sopusointu Standertskjöld, Johan: luonnonsuojeluun massa Länsi-Saksan tutustuTast, Johan: Lapinmyyrä Söyrinki, Niilo: Myrkyt ja luonto Lapin kasviharvinaisuudet vaarassa Suoluontomme on säilytet• tävä 1/28 3/77 4/ 132 1/ 12 3/92 1/5 3/95 1/ 17 2/49 3/92 1/23 2/40 4/ 118 4/ 128 3/ 80 3/ 100 2/59 1 / 1 2/ 37 4/ 109 LUONNONSUOJELUN TYÖMAALTA Ilman saastuminen ongelmana Jalohaukka-, . 6. 4.-24. 6. 1964 25. Keskustelua kasvinsuojeluaineista Lapin erämaiden tulevaisuusko Lehtokasvillisuus ja viimeiset luontaisilla kasvupaikoilla kasvavat jalot lehtipuut vaarassa Luonnonsuojelukurssi t Otteita Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintakertomuksesta vuodelta 1963 ....... . . . . ... . ... . 1964 Tarvitaanko rantalakia. . 4. 11. .. 2. ..... 6.-27. .
K . 1/ 31 3/ 101 2/ 68 4/ 135 3/ 102 1/ 33 2/ 69 Jäsenhankint.a 1964 .. Linnut, matelijat, sammakkoeläimet, arv. 4/ 143. Jäsenhankintakilpailun Jäsenhankintakilpailun Oikaisu 1963 tulokset .. Malmström Huhtanen, Urpo & Mikko Kilpi & Martti Montonen: Lapinkorpi, arv. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta tehostuu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous I 964 Valoku va-arkiston perustami nen Vuosi jäsenille SUMMARY Summary, "Finnish ature" (englanninkielinen referaatti) -,,-,,,,1/33 2/74 4/142 1/32 2/75 3/ 108 1/4 2/74 1/34 1/ 33 1/ 36 2/75 3/107 .. 1964 tulokset .. Juhani Lihtonen Sarvas, Risto: Havupuut, arv. K . Malmström A inaisjäsenille Joutsentutkimus UUTISIA YM. Paavolainen Gullander, Bertil: Pohjolan kiitäjät ja kehrääjät, arv. K. E.-P. Kari Mustanoja Su uri eläinkirja II. K . KIRJALLISUUTTA Gilsäter, Sven: Jäämeren elämää, arv
~imerkiksi ni:itämme r,i,kkaruohojen saastutta,mat s,iemennurmet rehuksi ennen rikkaruohojen pääsiemennysikautta. Monipuoli in esimerkk.i täll'aisi ta lienee viljatkaskaan leviittämien viljan virusten torjunta. Hävitämme kasvitautien ja tuhoeläinten pahoin vaivaamat viljelykasvi,t. Se estää oikein käytettynä mUJUn luon• non tarpeettoman tuhoamisen. Ylläpidämme mahdollisimman paljon vahinkoja aiheuttavien eliöiden vihollisia, tauteja ja ,kil1pailevia -lajeja. Tasapainotettu torjunta tarjoaa kuitenkin edeJllieen runsaasti käyntämättömiä soveh,a,mismahdollisuulkisia. Kylvämme kevätviiljat aikaisin ja syysv.i·ljait myohään, joHoin ,kahuikärpäs,e~Ie (Oscinella frit) jää huono lisääntymisja tuhonaih.eu1ttami&kaus,i. Harvoi<n meillä omenapuita v,ioitt.avia myyriäkään hävitetään my11kyHise1l,lä endriin-iJllä, vaan käyttämä!Jä metaUista suojusta rungon ympäniHä tai tiivistämäal1ä lumi puun ympärillä. 127. Alennamme jälkeläismäärää sopimattomalla tai huonosti sopivaI!a raviinnoHa. Valitet:Jtavas,ti rehukaailiiss,a on ku,i•tenki,n runsaast:Ji tuhoeläimiä, jotika täytyy hävittää usein· kemi,aHisiesti. TuhoafoeeLle voidaan myös a-ina 1 kin muutamissa tapauksissa tuoda viih0'1liisia, joita sieHä ei ole aiikaisemmin ollut. Tä·Llainen til:an<ne voi olla hai,taJ.listen 'Jaj,i·en :kestotuhoaJ.ueella ja jou 1 kkoesi1intymiskausina tämän alueen ulkopuolella. Meillä tämän torjunnan perusteilla on tu·llkittu ja tu ~ ,i,taan edelleenkin olosuhteisiin nähden tehokkaasti. Monia tasapainotetun torjunnan ohjeita meiJlä on jo suositeltu ja noudavettu. Sipulin kärpästoukkien torjuntaan suositella,m edeMiieenkin pikkuvi-lj-elmille paksua ammal'k1errosta, j.a viruksilla on kokei:lllu menestykseUisesti mä'Il'tyä vioittavan mäntypistiäisen (Diprion sertifer) torjuntaa. Järjestämme eliöiden lisääntymisajan mahdollisimman lyhyt.aikaiseksi. Kasvitauteja ja vuhoeJäimiä kestävien lajikkeiden v,iljely on hyvä esimerkki tästä. päästää ne viljelyksi!Je. NiittämäJ:tä v.i,ljat pitkään sänkeen jätämme sä<ngeS&ä ol,evan viljakaskaan tärkeän Panstenon oxylus-nimisen pis,tiäisen hävittämättä. Kemiallinen torjunta tulee tä'1löin suorittaa tankoitukseen sopivi.Ua mui•ta lajeja mahclolliisimman vähän haittaavil:la aineilla, ja sen tulee muodostaa muiden torjuntamenetelmien kanssa harmooninen !kokonaisuus. Useiden kestävien lajikkeiden vi-ljely on myös hyvä esimerkki. Tutkimusten edistyessä voidaan eräissä tapau•ksissa kasvattaa haittaellöiden tauteja tai vihollisi,a massoittain ja. Kuitenkin sangen monet mekaaniset, fysiikaa:liset ja bio1ogiset torjuntamenetelmät vaativat paljon kallista kotimai·sta ja 1kansainvä:I1istä tutkimu~työtä, jonka rahoit·taminen on vaikieata. Esimerkiksi vi-ljelemäUä rehuka.alia voimme tu· k.ahduttaa juo1'avehnää. Mikäli mekaaninen, fys.ikaalinen ja biologinen torjunta ei auta, turvaudutaan kemialliseen. Opask.irjoissa isuosiitellaa,n tavai1lisesti erifaisia torjuntaitapoja, joten jok.aiseJla on nykyisin vapau,s v.i!lita sopivakis1 katsomansa menetelmät. Kasvinsuojelun tulee 1k,uitenkin O!Ha osa luonnons,uojelu,a, ja tasapainotiettu kasvinmo}elu on ntkyisin ilmeisesti paras tapa suojetla vil~elykasveja
Koska luonnonkuvaukset Walden-lammelta näyttelevät niin ·keskeistä osaa Thoreau'n pääteoks,essa Walden or Life i·n the Woods (suomennettuna julkaistu Elämää metsässä-nimisenä), moni muu:kin kirjan lukij,a saattanee jäädä apri'koimaan samaa asiaa. Conoord',i n kaupun'ki, joka enemmänkin muistuttaa kauppal,aa tai kylää, oli Luona helteisenä elokuun päivänä varsin hiljaisen mnmirnen pai,k<ka. Kerrot!takoon nyt tässä minkä näköisenä Walden-lampi silloin näyttäytyi tämän kirjoittajalle. Käyuessäni Yhdysvalloissa vuonna 1960, ooaHistuakseni Suomen Paperija Puutavamlehti Oy:n lähettämänä Maailman . Käynti Walden-lammella Pentti Salanterä Suomen Luonnon vume vuoden ensimmäisessä numerossa Pentti Reivinen kirjoittaa otsikon "Eräs fuonnonsiuojelun pioneeri" alla ameri,k'kal'aisesta luonnonfilosofista Henry Dav-id Thoreau'sta ja hänen Walden-kiirjaansa sisäl 1 tyvistä ajatrnksi&ta miettien samalla mi,ten kirjailijan elämään niin lä!heisesti liittyneen Walden-lammen on käynyt: "onko sen rannat rakennettu täyteen meluisia huviloita vai ol11ko ,lampea enää olemassakaan". 1 ) Bostonista tuJeva valtatie Route 2 kiertää Concord'in kaupungin Concord Turnpike-nimisenä. Tämän ja Concord'in keskustasta tulevan , !\Talden Street'in!) ·risteyskohdan eteläpuolella, Route 126 vanella on Walden Pond, vajaan sadan metrin etäisyydellä maantiestä Ja siUe täysin näkyvänä. 128 Opastuksena jäljessä tuJevil:le "pyhiinvaeltajille" mainit>takoon, että Waldenlampi eli Walden Pond on Thoreau'n ajoista meLkoisesti 1laajent1,meen Concord'in pikkukaupungin, jota ei ole sekoitettava pohjoisempana s1p1tsevan New Hampshire'n osavaltion samannimiseen pääkaupunkiin, 1keskustasm vain muutaman ,kilometrin päässä ikaaklkoiseen iLmansuuntaan. V Metsäkongressiin Seattle'ss,a, en malttanut oHa lisäämättä mat,kaohj elmaaui pientä sivuhyppäystä Bostonista parikymmentä kilometriä luoteeseen sijaitsev,aUe Walden-la mme11e, kun kuitenkin ajattelin pistäytyä samassa Massachusetts-vaJitiossa olevassa Fi>tchburg'in /kaupungissa suoma.l'ai&ia ystäviäni ,tapaama1S•sa. Vain muutama turisti käyskenteli sen ,katuvierillä, joita monin paikoin rajoiittavat suurten le'hteväin puitten varjostamat 1 )Massachuset,ts'in Concord sijaitsee Assabetja Sudbmy-jokien yhtymäkohdassa, mistä lä:htien vesireitin nimenä on Concord River.
Alkuperäistä tunnelmaa hakeva muuttuu lammen rannalla asiaan v,ihkiytymättömän nä:köku1masta katsottuna hieman epäiloogiseksi hyväksyessään lammen rauhaa rikkovista •tiun1keiilijoista vanhan rautatien, joka ainaikin vielä vuonna 1960 oli käytössä, tosin haa"Voin junavuoroin, mutta ·katsoessaan samana karsaasti maantietä ja uimalaitosta, jotka houkuttelevat lammeHe kesäpäivinä runsaasti vä•keä. Perehtymäittä ku~tenkaan ajan puutteen vuoksi sen enemmä~ti kaupungin nähtävyyksiin riensin edeJleen Walden-lammelle. Colonial-tyyliset matalahkot rakennukset. Kuvaa täydensi käyntini aikana maantien laidassa ollut Trailerasuntovaunujen esittelytilaisuus. Boston & Massachusetts Railrnad'in rautatie, josta jo Thoreau kirjoittaa, on edelleen paikallaan lammen 1länsirannaLla, mutta ratapen'kaHa on sen verran kasviHisuutta, ettei rautatJi1e näy lammelle. Maantie siivuaa sitä aivan läheltä, sen itärannalla on Concord',in kaupungin uimalaitos ja voimakkaasti tallatut polut kiertelevät lammen tuntumassa. Huiviloita ei Walden'in rannalJa ole ja tuskin niitä sinne rakennetaan•kaan, siHä aliue on rauhoitettu puistometsäksi ja sel,laisena hoidetaan. Mutta Jomanviettäjiä •kaupungissa kuitenkin oli, vaikka kes•kipäivän heLle dlikin aja:nut heidät viileisiin varjoihin tai uimarannoiHe, sitlä kaikki majapaika,t olivat varatut. En tiedä miikä tämän kaupungin pääasiafäsin tulolähde on, mutta sen menneisyys eräänä Yhdysvaltain kirjallisen elämän entisenä keskuksena (Emerson, Hawthorne, Thoreau, Alcott, yms.) ja vapaussodan ensimmäisten ,laukausten, ·sinänsä jokseenkin harmittoman pikk,u kahakan, todistajana houkuttelevat pai.kaHe runsaanlais·esti matka.i,lijoita. Walden-lampi synnyttää Thoreau'n kirjan lukeneessa ristiiriitaisia tunteita. Näköala lammen yli itään. Toisin sanoen suurin osa Walden'in rantoja on edelleenkin eräänlaisessa luonnontilassa, mikä tarjoaa kävijälle mahdollisuuden jossakin määrin eläytyä Thoreau'n aika,iseen tunnelmaan. Vastarannan uimalai,tos jää vasemmalle, niemen taakse näkymättömiin.. Lampi on ku,itenkin varsin pieni, niin pieni, että lasten iloiset lmudot uima<laitoksel:ta ja autojen surahdukset maantieltä •kuuluvat s,illoin tällöin onkimiesten korviin. Ajatuksiinsa syventyneet yksinäiset onkijat olivatkin ainoat ihmissuvun edustajat uima'laitoksen ulkopuol,ella
mäntyä, tammea, vaahteraa, l,eppää ja paikoin ·koivuakin. vaikka hän JO eräässä vaiheessa, metsänhakkuun autioittaessa sen ra:ntoja, joutuikin toteamaan: "In the hollow of my hand are ioo water and i•ts sand, ancl its deepest resort lies high in my thought".. Kesk,ilännessä, vaian lähinnä kai metsälammen levolliSflludelfaan ja Thoreau'n kuolemattomaksi tekemänä. Wailden'in vesi on edeHeenkin ·kirkasta ja lammen ranta kivensekaista hiekkaa, joka uimafa.itoksen kohdalla., ilmeises,ti ,kasvi!,]is,uuden raivau1ksen tuloksena, laajenee oi·k•eaksi hiekkaranna•ksi. Walden Pond ei ole vieläkään täysin turmeltu, ja Thorea u saa-ttaisi jälleen kerran, ensi säikähcly'ksestään toivuttuaan, huudahtaa: ""\,Valclen, is it you". Tämän kirjoitita jalle Walden Poncl näyttäytyi ystävällisesti hymy,ilevänä lähdejärvenä meikäläisittäin katsottuna ,lempeissä kehy,ksi&Sä; se on kuin eräänlainen sieluUinen maisema, sopusointuinen ja tyyni mielentila, jo,ka huomaamatta valtaa ra,ninaHa kulkij,ankin. Se ei vaikuta kävijään ympäristönsä val,tavuudel-la ja swurenmoisuudella kuten jokin vuoristojärvi, ei pelkäillä koo•llaan kuten su-uret järvet 130 Walden Pond 1960. Valolwvat kirjoitta.ja.11. Pintapuolisesti tar,kasteltuina Walden'in nähtävyydet päättyvätkin oi•keastaan tähän. Lammen 1-uoteisranna,lra, erään lahdelman perukalla ja jokin mat:Jkaa ylämäikeen, sijaits·ee Thoreau'n si,lloisen mökin perusta muistotauluineen. Maisema vaikuttaa runsaan lehtipuuston ja pit-käneulasmäntyjen vuoksin rehevältä ja pehmeäpiirteiseltä. Lam men länsiranta; etualan puiden välissä näkyy ratapenger, joka ei häiritse maisemakuvaa. Rannoilla ja kumpui'levassa si·sämaiassa k.a•svaa mielenkiintoisena yhdistelmänä mm
TäHaisia päivä:kirjamerk,intöjä ja muita muistiinpanoja sekä erifäisia kirjoitelmia kertyi hänelle loppujen lopu1ksi tuhansia sivuja, ja niinpä väitetään, ilmeisen hyväU1ä syyl,lä, että tämän, varsnkin YhclysvaJlois·sa arvossapidetyn 1 uon nonfilosofin kirjallinen jäämistö ei o.Je vieliä 1ko1konaan tyhjennetty. 131. Tyyl1i:ltään kirja on samantapaista makeil1ematta maalai1evaa proosaa kuin vValdeJ11kin, sisältäen kuitenkin enemmä,n historiankirjoitUJks,een ~ulkeutuvaa ajanja -tapa.inkuvam,ta sd<iä jokivarren ympär,istön -tarinoita, varsinaisesta maantieteelI,isestä selos,tuksesta puhuma1titakaan. rittaman matkan tuloksena syntynyt kertomus "Camping m the Maine Woods' sekä Cape Cod-nimistä htajaa hiekkaisärikkää kuvaava samanniminen kirjoitus. Vähemmän luettua Thoreau'ta ova1t ne artik,kelit, joita hänen aikanaan julikaistiiin Concord'in ikirjallisen aikaikauslehden "The Dial"in sivuilla ja eräät muut kirjoitukset, joista mainittakoon "A Wailk to Wachuset-t', "A Winter Wa!Ik", "A Yankee in Canada", "Consciousness in Concorcl", "',Vilcl Apples", "On Civil Disobed.ience" sekä "A Natural History of MassachusetJts". Thoreau'J,la oli tapana kirjoittaa muistiin päivän tapa:htumia ja niiden hänessä herättämiä ajatuksia. Sananen Thoreau'n tuotannosta Koska Tihoreau'n teoksista ja kirjoituksista tietää1kseni vain Wa,Idein on käännetty ,suomenikie1ldle, on ,todennäköistä, että hänen muu kirja.JJinen tuotantonsa on tääl,lä vähemmä,n ,tunnettu. Varsin tunnettuja uudeJ,la mantereella lienevät myös Thoreau'n Maine'n osavaltion erämaihin vuonna 1846 suoThoreau'n mökin paikalle johtavan kävelytien vanelJa kasvaa näinkin runsaasti koivua. Siltä varnlta, että jotalkuta iki,i;nnostaa, tuotakoon tässä esiin häinen toinen varsinainen kirjansa, "A Week on the Concord River", joka myös on i'lmestynyt "The Concord ancl the Merr,imack" nimi'senä ja kuvaa Thoreau'n veljensä John'in kanssa vuonna 1839 Conoorclja Merrimack-joilla tekemää venereitikeä
huomattavan runsas kalkkipitoisuus. 14°) etelään päin yhtyen metsikön alareunan kohdalla Nokianvirran rantatasanteeseen. Maaperä on lihavaa hiesuja savimaata, jonka päälle on kerrostunut vahva lehtomultakerros. grauvakkaa. Pääosa esiintymistä rajoittuu Ahvenanmaan, Lounais-Suomen ja Hämeen lehtokeskusalueille. scabra) on tyypillisimpiä niistä "keskieroppalaisista" puulajeistamme, joista käytetään ryhmänimeä jalot lehtipuut. Pintakasvillisuus on rehevää, tyypillistä lehtolajistoa. Luonnonvaraisia puita ei siellä enää tavata. Ha aviston jalavikko maan suurin vuorijalavalehto Hannu Karhe Vuorijalava (Ulmus glabra ssp. Kahta jalavalajiamme ei tällöin kuitenkaan vielä erotettu toisistaan vaan niistä käytettiin yhteistä nimeä. Tälle pintakivilajille on orninaista mm. Alue on kooltaan noin 15 hehtaaria. Vuonna 1912 toimeenpantiin kysely jalojen lehtipuittemme levinneisyyden selvittämiseksi. Jalavikko sijaitsee virtaa reunustavalla liuskealueella, jonka liuskeet metsikön kohdalla ovat ns. Vasta satakunta vuotta myöhemmin havaittiin molempien jalavalajiemme vuorija kynäjalavan kasvavan Tampereen ympäristössä. Vuorijalavan luontaisen Jevinneisyysaiueen pohjoisraja sijoittuu linjalle IkaalinenLängelmäki-Korpilahti-Kerimäki. Jalavikon sijaintikohdan monet poikkeuksellisen edulli132. Jäänteenä l,,jin aikaisemmasta levinneisyysalueesta voidaan pHää Nilsiän Valkeisten esiintymää, jossa rauhoitettu, maamme pohjoisin vuorijalava kasvaa. Valitettavasti vain noista vanhoista ja arvokkaista tiedoista puuttuvat kuvaukset puiden tarkoista kasvupaikoista. Pitkäniemestä, toisesta esiintymispaikasta on vuorijalava jo hävinnyt. Tämän vuosisadan alussa julkaistussa laajassa kasvistomme levinneisyyttä käsittelevässä teoksessa mainitaan vuorijalavan esiintyvän Nokialla kahdessa paikassa: Haavistolla ja Pitkäniemessä. Itse painanteen pohja viettää loivemmin (kaltevuus n. Kallioperä on paikoin näkyvissä pohjoisja länsirinteellä. Painanteen itäreunaa pitkin virtaa alas kivipohjainen puro, joka pitää metsikön verraten kosteana. Tähän kyselyyn saapuneiden vastausten joukossa oli tietoja myös Haaviston vuorijalavista. 30----40°) rajoittavat länsi-, itäja pohjoispuolelta. Niinpä Haaviston jalavikko onkin jäänyt ainoaksi, mutta sitä voimakkaammaksi vuorijalavan esiintymiskeskukseksi Nokialla. Esiintymä rajoittuu Nokianvirran ja maantien "äliselle alueelle, jonka länsirajana on Haaviston luonnonsuojelualue ja itärajana Utolan talo. Varsinainen vuorijalavametsikkö on esiintymän keskiosassa, jokiäyrään ojannemaisessa painanteessa, jota jyrkähköt rinteet (kaltevuus n. Metsikön keskellä se on vain polvenkorkuista, mutta avoimilla paikoilla ympäristössä jopa miehenmittaista, pääasiassa angervo-vadelma-tiheikköä. Haaviston vuorijalavat kasvavat Nokianvirran pohjoisrannan jyrkillä äyräillä ja ylempänä viljelysten laiteilla vanhan maantien varrella. Jalavan esiintyminen Tampereen seuduilla on ollut tunnettua jo 1700-luvun puolivälin paikkeilla saakka
180 kpl. kirjoittaja. Näitä on yh teensä n. Metsikköön on laskettu kuuluvaksi yhteensä 35 runkoa, johon lukumäärään sisältyvät myös kaksitai u seampirunkoiset puut. Runkojen sij oittuminen rin 133. set kasvupaikkatekijät kuten mm. lih ava ja riittävän kostea maaperä sekä etelään pam viettävä suojattu vajoama ovat varmaankin syynä siihen, että metsikkö on sijoittunut juur i täh än p ainanteeseen, joka erinomaisesti näyttää tyydyttävän vaateliaan vuori jalavankin elinehdot. Tästä runsaan 20 metrin päässä ylempä nä rinteellä olevat viisi jalavaa kasvavat puron varressa noin 25 metrin matkalla. Valok. Haaviston jalavikon rehevyyttä. 18 aaria (40 X45 m). Pääosa metsiköstä ja kaikki kookkaimmat puut sijaitsevat tässä jokiäyrääseen kovertuneessa ~ajoamassa. Metsikön koko on n. Jalavametsikköön kuuluviksi voidaan kuitenkin lukea myös painannetta rajoittavilla rinteillä kasvavat jalavat samoin kuin ylempänä oleva viiden puun ryhmä. Yrrpärysmitaltaan 40 cm:iä pienemmät rungot on yhdistetty pensasmaisten ja pienten vesarunkojen kanssa samaan ryhmään
Puut ovat terveitä ja lehteviä. Maaston vaikeakulkuisuuden ja rauhoituksen ansiosta jalavikko on säilynyt hyvin H aaviston vuorijalavista ei yhtään suurempaa, kirjallisuudessa ja aikaisemmin mainittua puuta ole hävinnyt. Muun kokoisia runkoja on vai n 6 kpl. Ylemp änä rinteillä ja viljelysten laiteilla kasvavat yksittäispuut sen sijaan tulevat todennäköisesti säästymään. Haaviston jalavikko on tiettävästi maamme suurin vuorijalavalehto. nankorkeudelta (1,3 m) suori tettujen ympärysmittausten perusteella laadittuihin luokkiin käy i!mi seuraavasta asetelm asta: Ympärysmitta cm 4150 5160 61-70 7180 8190 Yl 100 101110 111120 121130 131140 141150 l:'i l + Yhteensä Runkoja kpl 4 8 2 I 3 4 3 4 3 35 Voidaan todeta, että suurin osa rungoista jakautuu kahteen ryhmään: ympärysmittaluokkiin 41-60 cm ja 81130 cm. Suurimmat jalavat ovat 20-22 metriä pitkiä. Erityisesti metsikön tiheimmän kohdan rungot ovat melko suoria ja solakoita sekä korkealle oksistaan karsiutuneita. Metsikön runkojen keskiympä· rysmitta on 89,5 cm. Pääosa metsiköstä on kuitenkin tuhoon tuomittu sen jälkeen kun Nokianvirran Meloon rakenteilla oleva voimalaitos on valmistunut. Nokianvirran kynäjalavat. Vedenpinta jokiuomassa nostetaan näet Pyhäjärven vedenpinnan tasolle, jolloin metsikkö jää veden alle. Järeimm ät haaraan tumattomat rungot ovat muodoltaan lähes tavallisten metsäpuittemme veroisia. Metsikön reunaosissa ja yksittäin kasvavat puut ovat sen sijaan oksikkaampia. Suurimman ympärysmitta on 207 cm; se on kolmanneksi suurin Haaviston vuorijalavista. Yksinpuin luettaessa ympäryysmitaltaan yli 40 cm:n vahvuiset rungot kesällä 1964 saatiin metsikön kuutiomääräksi 11. Metsikkö on rauhoitettu vuonna 1943. Muutamilla järeimmillä rungoilla on kuitenkin tyvessä kolhiutumisesta aiheutuneita koroja sekä latvustossa paikoin kuivia oksia. 1718 kiintokuutiometriä kuorineen. 134. Runkomuodoltaan puut ovat jalaviksi verraten hyviä, aivan erilaisia kuin esim
T eoksen järjestelyssä on pysy tty konservatiivisella linj alla. H avupuusukuj en otsikointia olisi ehkä voitu vielä paran taa käy ttämällä toista kirjasinlajia ja kiinnittämällä enemmän huomiota sa noj en väleihin. T igerstedtin Elimäelle ja professori Olli H eikinheimon Metsäntutkimuslaitoksen kokeilualueille perustamien ulkomaisten puulajien viljelmien pohjalle. Kansipaperin taitossa on päästy miellyttävään ja asialliseen ratkaisuun. Sivulla 449 voisi ehkä käyttää sanontaa: "Fitzroya • on Chilen laadullisesti arvokkain puulaji, . Sivulla 474 voisi Cupressus lusitanican yhteydessä mainita laajat viljelmät E telä-Amerikassa. K. sivulla 103 sanat "Iycopodinaeeista" ja "pin aceita" on ta ivutettu eri perustein; " taxonomisia" sivulla V pitää olla ku ten " taksonomista" sivulla 47). P rofessori Risto Sarvaan Havu puut-teoksen aineisto on rakentunu t tuon käsikirjan sekä va ltioneuvos A. ", sillä nykyään Pinus radiatalla lienee jo suurempi taloudellinen merkitys. Havupuut-teoksen ilmestyminen on helpottanut suomalaisen metsäammattikunnan tieteellistä ja käytännöllistä työtä ja luonut muidenkin alojen edustajille entistä paremmat mah dollisuudet tutustua maailman havupuulajistoon. Caja nderin vuonna 1917 julkaisema ja kolmisenkymmentä vuotta sitten loppuun myy ty dend rologian käsikirj a on saanut arvokkaan seuraajan. H avu/nmt-kirjaa n tu tustunut jää suurin toivein odottamaan sen lehtipuita käsittelevää rinnakkaisnidosta. Verraten tiivis esitys on saatu eläväksi ja havainnolliseksi käyttämällä run. Tärkeimpien lajien ja lajiryhmien yhteydessä on lueteltu niitä koskevia julkaisuja . 170 havupuun kuvaukset; esittely on suoritettu Englerin taksonomisen järjestelmän mukaisesti. Verraten har voista p ainovirh eistä mainittakoon sivulla 109 olevien kuvien vaihtaneen paikkaa ja Veitchin jalokuusen kuvan kansipaperilla kääntyneen ylösalaisin. T ekstin lomaan taitetut kuvat ovat asiaa hyvin valaisevia; kuvalähteitten epätasaisuudesta johtunee joidenkin valokuvien harmaus. Teoksen pääosan muodostavat n. Prnfessori A. J ohdanto-osassa käsitellään denrologian yleistä taustaa ja liittymäkohtia muihin tu tkimusa loihin; etenkin kasvimaantieteen ja puiden genetiika n perusteet, jotka on tarpeellista tuntea valittaessa puulajeja viljelyyn, on siinä tuotu erinomaisen hyvin esille. Tekij än pitkäaikainen kokemus Yliopiston dendrologian opettajana ja ulkomaisten puulajien viljelyssä sekä laajat matkat Euroopan ja Pohj ois-Amerikan eri osiin ovat vielä huomattavasti lisänneet teoksen arvoa. Teoksessa on jouduttu käy tlämään palj on tieteellisten nimien johdanna isia ja kansainvälistä terminologiaa. Tästä on johtunut muutamia vaikeasti vältettävissä olevia epäjohdonmukaisuuksia (esim . saasti valokuvia, karttoja ja piirroksia. Kirjallisuutta RISTO SAR VA S: HA VUPUUT . WSOY 1964. .. Sivulla 103 kuvatu t Araucaria araucana-metsät ovat valtaosaltaan sekametsiä, joissa No thofagu sla jei lla on tärkeä asema. Kuvauksiin on sisällytetty morfologisia, ekologisia ja fysiologisia tunnuksia, maantieteellinen esiintymi11cn, taloudellinen merkitys ja viljelymahdollisuudet Suomessa. F. Kari Mustanoja 135. Kirj an painoasu on hyvä
JO. 9. Maanomistaja: Hämeenlinnan kaupunki. 1964. ','Ojamäen pakanapata". 9. Lh:n p. JO. 10. Kolme Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p . Muhkuramänty. 15. 10. 9. Olavi Jussheikki. Lh :n p. Lh:n p. "Pekkolan pihakuuset". 9. 9. Maanomistaja: tilall. Raimo ja Au ne Pekkola. Lh:n p. Arvo Alin. ja Annikki H o 11 o I a, Okeroinen, Tankkala. 26. 26. Puroveden rannalla oleva karsikkomänty. Lh:n p . Maanomistaja: maanvi lj. JO. 1964. 1964. Tienvarsikoivu, ns. 1964. 10. Siirtolohkaremuodostuma, ns. Luonnonsuojelun työmaalta UUSIA LUONNONSUOJELUALUEITA JA RAUHOITETTUJA LUONNONMUISTOMERKKEJÄ 25. 9. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: dipl.ins. 1964. Lauri Mähönen. 26. Lh:n p . Lh:n p. 1964. Ukko Kettunen ja arkkitehti Tuomas Kettunen. Kauko S. Lakkapäinen karsikkomänty. Hiidenkirnu, ns. Koskenniska, Pekkola. "Piilahden mänty". Maan136 omistaja: maanvilj. Raimo ja Aune Pekkola. Lh:n p . Ii t t i, Vuolenkoski, Tuhkakallio. Mikko Valtari. Maanomistaja: asutustilall. 1964. 10. kynäjalavaa. Kynäjalava. 1964. Alpo ja Sirkka Karkela. Kolme kuusta, ns. Paavo ja Lempi Tuomela.Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj . 22. 9. Pähkinäpensasryhmä, ns. 1964. Lh:n p . Uimala, Uusitalo. 68 ha). 8. Lh:n p. 1964. 1964. Maanomistaja: maanvilj. Paavo ja Elli Onnikki. Maanomistaja: toim. Haapavesi, Haapajärvi, Kivimäki. Vuolenkoski, Iiskola. Lh:n p . 22. Lh:n p . Maanomistaja: maanvilj. Metsähall. Lyöttilä, Arvintalo. "Lyöttilän koivu". Maanomistaja: maanvilj . 26. Katinala, Ali-Valtari. Yrjö Innala. Hilkka Leppäranta. Viljo Jokela, Lh:n p. Juvonen. 9 kynäjalavaa ja mänty. 1. Maan. "Jokelan pihakoivu". "E ljaksenkallion pähkinäpensaat". Pertti Partanen. 1964. Lh:n p. Veikko Kellunen, dipl.ins. Vanha mänty. JO. 14. 1964. 26. Anja I a, Ahvio, Jokela. Vuolenkoski, Karkela. 6.-27. Maanomistaja: maanvilj. Hurttala, Halkoranta. 1964. 30 aarin suuruinen kallioalue sekä koivu ja mänty. 14. Maanomistaja: maanvilj . I 964. 29. Pihamänty. 9. päällikkö Ragnar ordenswan. Koskenniska, Pekkola. 1964. 1964. 14. 26. "Tuhkakallion kataja". p. Jaakko Haukipuro. 26. Hattu 1 a, Saari, Ylä-Alasaari. Kaksi katajaa, ns. Hilkka Leppäranta. "Arvintalon siirtokivi" sekä sen ympärillä kasvavat 7 koivua . 9. Lh:n p . Lh:n p . 1964 A 1 a torni o, Arpela, asutustila. Ruotaanlahti, Harjula. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj. 1964. Maanomistaja: Suomen valtio. 9. 27. Hämeen Ii n n a kp., Ojoinen, Ojoisten virkatalo. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. Ahveniston alue (n. Ii s a 1 m i mlk., Iisalmi, Sourinniemi. JO. Kolme kynäjalavaa. 7. 16. 23. 21. Lyöttilä, Arvintalo. Eno n teki ö, Näkkäläjärven rannalla oleva seitakivi lähimpine ympärystöineen (1 ha). 1964. Saari, Solstrand. 1964. Koskenniska, Pekkola. JO. Maanomistaja : maanvilj . "Karkelan katajat"
1964. Lah joitusmaa. Maanomistaja: Kristiinankaupunki. Haukkavuoren puistoalue-nim. 30. Armas Kytövuori. Maantien varressa oleva käärmekuusi. Tontti n:o 9, kortteli n:o 48, IX kaup.osa. Maanomistaja: maanvilj. 9. 7. Maanomistaja: maanvilj. Kuhmo i ne n, Lästilä, Autio-Saksa. 26. 30. VammalaPunkalaidun välisen maantien varrella oleva käärmekuusi. Lahjoitusmaa. Lh:n p. Lh:n p. Lh:n p. 1964. Maantien varressa oleva käärmekuusi. I ha). Maanomistaja: Kotkan kaupunki. 14. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 1964. Lh:n p. 1964. Maanomistaja: Kristiinankaupunki. 30. 26. Koskenniska, Pekkola. 1964. 1964. Smågrundsgrynnorna-niminen saari. 30. 1964. Lh:n p . Lahjoitusmaa. Kisko, Kaukuri, Saari. Maantien varressa olevan kampakuusi. Enontekijön Näkkäläjärven kuuluisa seita, lappalaisten vanha uhrikivi, on nyt virallisesti rauhoitettu. 1964. 30. 4 koivua, 2 lehtikuusta, kuusi ja tammi. Ko t k a kp., II kaup.osa. 1964. Aira Paloniemi. 5. Linnustonsuojelualue (0.125 ha). Lh:n p. Raimo ja Aune Pekkola. Pikkusaari-niminen saari (0.28 ha). 1964. Maantienvarsimänty. 30. 8. Maanomistaja: maanvilj. 1964. Maaomistaja: Kristiinankaupunki. I 964. Lah joitusmaa. Lh :n p. 30. 1964. 10. Raimo ja Aune Pekkola. 9. 9. Maanomistaja: Kristiinankaupunki. 1964. 9. 9. K iikka, Mielaanniemi, Kytövuori. Iso mänty. Lh:n p. omistaja: maanvilj. K i u kai ne n, Panelia, Iso-Jaakkola. Linnustonsuojelualue (n. Maanomistaja: Kotkan kaupunki. 1964. Kristiina n k a u p n k i, Murgrundin saarella oleva hiidenkirnu . Pihamänty, ns. Lh:n p. 9. Lh:n p. Lh:n p. Maanomistaja: Kristiinankaupunki. Lh:n p . 9. Lah joitusmaa. 1. 26. Lahjoitusmaa. Maantien varressa oleva tullenpesäkuusi. Tervaleppä. 29. Lh:n p . Maanomistaja: Kristiinankaupunki. Maanomistaja: agronomi Tapani Hankala. Maanomistaja: tilanom. Lh:n p. 1964. 9. Maanomistaja: Kristiinankaupunki. Tienvarsimänty. Kapellådan ja österskärsgrynnorna nimiset saaret. 137. Kuru, Pengonpohja, Ala-Hankala. Maanomistaja: Kristiinankauppnki. Väinö ja Hilkka Karenius. 9. Matti ja Maija Jaakkola. 10. "Metsolan mänty". Lahjoitusmaa. tila. 1. 10. 9. 1964. Lh:n p . 27 JO. Lh:n p . "Pekkolan lehmus". 30. 7
Maanomistaja : johtaja Onni Karisto. " Kilpirannan saarnilehto" (350 m2). 9. Lh:n p. Virrat, Uurainen, Sillanpää. Tällä tavoin lasketaa n maa ilm an meriin vuositta in yli miljoona ton nia öljyä, jota ei voida vedestä h ävittää, vaan joka jää siih en p ysyvästi. Lakkapäi nen mänty, ns. Lh :n p . Tämä öljy ajau tuu ka ikille pohjan ja rannikoi ll e ja aiheuttaa merenra ntojen jatkuvaa likaantumista , mistä seuraa monenlaista h aittaa . " Kilpirannan pihalehmus". Pysyvä öljy säilyy meren pinnalla käytännölT u u s n i cm i , Susi niemi , R äsälä. 10. Maanomistaja: maanvilj. S on k a järvi, Vänninmäki, H onka. 8. Maanomistaja: Vilhelmiina, Unto ja Veli H eikkilä sekä Helmi Sisko Mikkola. ÖLJYTUHOT Laivoista mereen lasketun öljyn aih euttamat valtaisat tuhot ovat synkkää todell isuutta koko maailmassa. 10. 10. H elvi Sinisalo. Toikkala, Laaksola. Maanomistaja: maanvilj . Lh:n p . 15. 1964. Jungfruskär (Unikari)-niminen saari. 16. P i e Ii s j ärvi, Vuonislahti, Juhola. 10. 26. Lh :n p. 1. Lh :n p . 10. puun maanom istaja lta . PoriOripääLoimaa maantien varressa oleva kataja. 1964 . 20. Lh :n p. Maanomistaja: Oulujoki Osakeyhtiö. 1964. 15. J alm ari Pässilä. Raisi o, Kuloinen, Tamm imäki II. 1964. 1964. Luonnonvarainen tammi. "kääpiökuusi". 15. 1964. Pernoo, Kilpiranta. Pernoo, Kilpiranta. 10. Kieksin konglomeraattikallion paljastuma . 1964. I 964. Valkea la, P yöriälii, Ylä-Viuho. '"Peuhun käärmekuusi". 20. Toikkala, Laaksola. Maanomistaja: maanvilj. Monet ulkoilu alueet pilaantuvat, loma nvieton ilot vähenevät, kalastus kärsii, merija rantakasvillisuus tuhoutuu ja miljoonat vesilinnut kuolevat. Lh :n p. 10. 9. S ä k y I ä, Löytä ne, Väinölä. 10. Maanomistaja: asentaja Esko ja Terttu T ähtinen. 13 lehmusta käsittävä lehmusryhmä, ns. Kolme kynäjalavaa. Pekka ja Ester Kumpulai nen. Lh:n p . 1964. Ah lström Osakeyhtiö. T y r v ä n t ö, R etula, Lovensaari. 1964. Maanomistaja: A. Maanom istaja: maanvilj . 1964. Maanomistaja: A. Maanomistaja maanvilj . Lh:n p . Väinö Tuomola. pi hj ala". 1964. 10. 6. II. ja Tammimäki III. Ahlström Osakeyhtiön Virkail ijoiden Uusi Eläkesäätiö s.r. 10. 16. Myös rahti laivojen tilapäiset öljynlasku t aih euttavat vahinkoja ja suuttumusta. 30. Pernoo, Kilpira nta. (Riistavedcn Osuuskassa on osta nut ko. " H eikkilän lehmukset". La i t i I a, Torre, Pärkö. Lh:n p. Maanomistaja: maanvi lj . 28. 1. 10. M ä nt y h arju , Kyttälä, Lustil a. Muhos, Koski valtimo 1. Iso mänty. Lh:n p . Ns. Lh :n p . 1964. Lh:n p. JO. Lh :n p. 7. Linnustonsuojelualue (6-7 aaria) . Kunnat ja yksityiset joutu vat suurin kustannuksi n p uhd ista maa n rantoja, laitureita ja veneitä. 1964. K ym i, Eskola, Alahovi. Lh :n p . Maanomistaja: Vilhelmiina, Unto ja Veli H eikkilä sekä H elmi Sisko Mikkola. Martti Kan gas. Henrik R amsay. "Peuhun kataja". 14. Tämä kansa invälinen ongelm a, joka liittyy öljyn kulj etuksiin meriteitse maasta toiseen , eroaa periaatteessa niistä "kansallisista" vedensaastumispulmista, joita huolimattomus öljyn käsittelyssä maissa itse kussakin valtiossa aiheuttaa. vuoren rotkolaakso (4.20 ha). Särki s a I o, Fa lkberg, Falkberg. R ämealue, ns. Lh :n p. "Karhunruohonsuo·• (2000 m2). 16. 1964. 26. 1964. 1964. Viisi kuusta. Maanomistaja: emäntä Lh:n p. Maanomistaja: tilanom. Maanomistaj a: Vilhelmiina, Unto ja Veli Heikkilä sekä H elmi Sisko Mikkola. Maanomistaja : maanvilj . J almari Pässilä. "Aarnen kuusik,ko". Kun tankkilaivojen öljysäi liöt on satamassa tyhjennetty ne usein puhdistetaan paluumatkalla avomerellä. Lh :n p. Suuri koivu . 15. Sei nälisesti katsoen miten kauan tahansa ja voi tuu138. " Pyöriä Iän Ida Pyöri ä. 14. Maanomistaja: maanviljelij ä Erkki Pärkö. 10. Muhos. Maanomistaja: maanvilj . Aarne ja Sulo Alander. 1964. Aarne Toivanen. Lh:n p . "Osuuskassan h onka". 10. 1964. Rii staves i, R yönä, Honkamäki. 10
koko Itämeri ja Poh janmeri ovat suoja-aluetta. Tämä oli kuitenkin vasta vaatimatonta alkua, ja sovittiin uuden kokouksen pitämisestä kolmen vuoden päästä. 1920-luvun puolivälissä yritettiin ensimmäistä kertaa saada aikaan kansainvälinen sopimus, mutta vahvat voimat sabotoivat koko hankkeen. Valiokunta py1·kii vi ime kädessä öljyvahinko-ongelman radikaaliin ratkaisuun: pysyvän öljyn laskemista koskevaan ehdottomaan kieltoon kaikilla merillä. Pohjoismais139. Tämähän olisi ainoa kyllin pätevä keino lopettaa öljyvahinkovitsaus, joka on levinnyt kuin rutto kaikkialle maail maan. Jarruttavat voimat ovat kuitenkin toimineet, eikä tarpeellista määrää ratifointeja ole toistaiseksi suoritettu, joten sopimus ei vielä ole voimassa. On kuitenkin osoittautnut, että on välttämätöntä järjestää uudelleen valiokunnan organ isaatiopoh ja, jotta se saavuttaisi kyllin hyvän neuvotteluaseman valtioidenvälisessä neuvoa-antavassa merenkulkujärjestössä IMCOssa (Intergovernemental Maritime Consultative Organisation). Koska öljynlasku yleensä tapahtuu ns. Suoja-alueet, joilla vallitsee täydellinen öljynlaskukielto, Jaasaattanut sitä eduskunnan hyväksyttäväksi. Tällainen viivyttely on suorastaan häpeällistä! Tammikuussa 1963 perustettiin ruotsalaisten aloitteesta merien öljytuhojen torjuntaa edistävä pohjoismainen valiokunta, jonka tarkoituksena on kiirehtiä vuoden 1962 muutoksien saattamista voimaan vuoden 1954 öljysopimuksessa sekä suorittaa asiaan liittyvää valistustyötä. vapaalla merellä (kansainvälisellä vesialueella) kansalliset lait eivät siihen ulotu. Kymmenisen vuotta myöhemmin epäonnistui toinen yritys Kansainliiton hallituksessa. Ratifioinneissa kuitenkin vitkasteltiin, ja kesti kolme vuotta ennenkuin sopimus astui voimaan ja jopa kahdeksan vuotta ennenkuin seuraava kokous viimein pidettiin (1962). Ien tai merivirran kuljettamana ajelehtia tavattoman pitkiä matkoja tuhansia meripenikulmia ja yllättävän nopeasti jopa viiden solmun vauhdilla. Tanska, Norja ja Ruotsi ovat ratifioineet sopiJo kauan on oivallettu, että tämän ongelman muksen, mutta Suomen hallitus ei ole vielä ratkaisu vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Huolellisten valmistelujen jälkeen pidettin Lontoossa 1954 kokous, jossa onnistuttiin luomaan kansainvälinen sopimus. Uudessa konferenssissa tehtiin uusia tilannetta paremmin vastaavia päätöksiä. Kun toisen maailmansodan jälkeen öljynkuljetukset olivat suunnattomasti lisääntyneet, alkoi yleinen mielipide vaatia toimenpiteitä ölj ytuhoja vastaan. Tämä järjestö käsittelee nykyään kansainväliset öljysuojelukysymykset ja toimii jennettiin 50 meripenikulmasta sataan, mikä sopimustilaisuuksien sihteeristönä. Jäteöljyt pilaavat rantamme! merkitsee käytännössä sitä, että esim
Edellä mainitut suuret öljy-yhtiöt edustavat vain puolta maailman merillä tapahtuvasta öljynkuljetuksesta. Jäljelle jäänyt vedensekainen jäteöljy säilytetään yhdessä tankissa, ja kun uutta öljyä otetaan lastaussatam·assa sijoitetaan sitä tähänkin tankkiin. . Tämä menetelmä, jota Shell, BP ja Esso ovat nyt sitoutuneet laivoissaan käyttämään, on seuraavanlainen. Sen tarkoituksena on lähinnä luoda kiinteä organisatorinen perusta pohjoismaiselle valiokunnalle, joka tulee olemaan liiton toimeenpaneva elin. * * * 140 Jäteöljy'i . Uusimpien tietoj en mukaan äsken keksitty "Load on top"-menetelmä tulee suuresti helpottamaan jäteöljytilannetta. 6. Liiton perustajiin kuuluu luonnonsuojelu-, eläinsuojeluja lintutieteellisiä yhdistyksiä kaikista pohjoismaista. Kun tankkialus on lähtenyt purkaussatamasta, jonne öljy on toimitettu, pumpataan sen tankkeihin vettä. Lehtemme palaa vielä tähän asiaan.. ,Valokuva Ruotsista. Sen jälkeen annetaan jäteöljyn nousta tankeissa veden pinnalle, jonka -jälkeen puhdas vesi pumpataan pois alakautta. Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi muodostettiin pohjoismaisessa öljynsuojelukokouksessa Ruotsin Hässelbyssä 10. Tällöin vedensekainen öljy suuremman ominaispainonsa vuoksi jää pohjalle eikä sekoitu puhtaaseen öljyyn. Suomen edustajina valiokunnassa ovat hovioikeuden presidentti Eero Corell ja professori Niilo Söyrinki. ta valiokuntaa tukevat Pohjolan luonnonja eläinsuoj ei uyhdistykset. Tämä vedensekainen jäteöljy voidaan sitten laivan viipyessä satamassa siirtää maihin ja puhdistaa puhdistamoissa. Kuitenkin niiden esimerkki osoittaa, että öljyongelma voidaan ratkaista käytännöllisellä ja halvalla tavalla. 1964 Pohjoismainen Liitto merien öljytuhojen estämiseksi. lih~~aa kyhmyjoutsenta pestään. On vain työskenneltävä sen hyväksi, että kaikki öljynkuljettajat olisivat pakotettuja käyttämään tätä "Load on top"-menetelmää, joka voi turvata rantamme ja lintumme lialta ja tuholta
Jossakin prven pohjoispuolella on porokaarre, jossa maksukykyiset luonnonystävät saavat harjoittaa peurojen urheilumetsästystä, ja sen takana paljakalla useiden hehtaarien laajuinen karhutarha , jossa kaikkein maksukykyisimmät saavat ampua karhuja rynnäkkökiväärillä helikopterista käsin. 141. Se ai nakin on varmaa, että vain muutamia päiviä sitten rajavartiosto suoritti Kuikkapäällä kokeen, jossa helikopterin ja rynnäkkökiväärimiesten yhteistoimintaan perustuva karhunmetsästys osoittautui tulokselliseksi, ja mikä tärkeintä, myös urhei lullisesti täysipainoiseksi eräelämykseksi, joka hyvinkin pystyy korvaamaan ne ilot, joita karhunpentujen pesältäampuminen soi aikoinaan miehisille miehille. Tällaisten ulkoilupuistojen ja tällaisen ohjelmoidun ulkoilun käänteentekevä merkitys on mielestäni siinä, että samalla kun ne tekevät ulkoilustakin kulttuuria, joka sopii loistavasti hyvinvointivaltion kokonaiskuvaan, ne ikään kuin lempeää väkivahaa käyttäen valtakunnallistavat kaikki lapinretkei lijät, sillä kun metsähallitus hakkauttaa vielä nekin vaatimattomat metsäalueet, joita kairoilla on jäljellä, on kaikkien ulkoilijoiden suorastaan pakko ulkoilla ulkoilupuistoissa ja myös pakko mukautua oh jelmoituun ulkoiluun. Pitkin Euroopan viimeistä erämaata, jota myös Tulevaisuuden Matkailuvaltiksi kutsutaan , p erustetaan ulkoilupuistoja ja ulkoilupu istoissa ulkoillaan sitten oh jelmoidusti. Varsinkin p:meän aikaan avau tuu Sokostilta varmaan sykähdyttävä näköala, kun Lupukkaja Ampupäiden valomainokset syttyvät ja sammuvat ja valaistut ladut ja reitit kiemuroivat säihkyvinä tulikäärmeinä tunturi en rinteiltä alas järven rantaan . Aivan liian paljon on kin vielä sellaisia neo-rousseuaulaisia, jotka kuuhkivat metsissä omin nokkineen, yöpyvät porokämppien ahdistavassa hiljaisuudessa tai peräti louteen alla alkukantaisen rakovalkean irvistellessä kolkosti vasten naamaa ja huuhkajan huhutessa korven komeroissa. Pitkin järven rantaa rakennetaan Ieiriytymispaikkoja ja asuntovaunualueita, hotelleja ja motelleja, baareja, drive-in -elokuvateattereita ja curling-kenttiä, siis sanalla sanoen laitoksia ja laitteita, jotka sopeutuvat hyvin Euroopan viimeisen erämaan henkeen ja perinteisiin. Saamelaistenkaan kansanomaista kulttuuria ei unohdeta, sillä Sokostiojan partaalla on a:to Iapinkota, jonne etiäiset vähän väliä ilmoittavat uusien turistiryhmien saapumisesta. televisiota tai pankkitiliä, eivät ainakaan kaikki . Sokostin rinteille tulevat talvija kesähissit, jotka tempaavat retkeilijät yhdessä punaisessa minuutissa tunturia valloittamaan, sekä valaistut ladut ja reitit joiden varsilla soivat tunnelmalliset Saariselän-aiheiset iskelmät puihin ja muihin soveliaisiin paikkoihin sijoitetuista kovaäänisistä. Kun tällä matkai luvaltilla on valtakunnallistakin merkitystä, lienee valtioneuvosto toistaiseksi vahvista mattomien tietojen mukaan myöntänyt rajavartiostolle määrärahan ohjelmoitujen karhunmetsästysmenetelmien kehittämiseksi nimenomaan Saariselän oloja silmällä pitäen. Lapin erämaiden tulevaisuusko Vihdoinkin ovat Suomen matkailupiirit päättäneet ryhtyä edistämään ja kehittämään retkeilyä siihen suuntaan, ettei sivistyneen ihmisen tarvitse suurillakaan selkosilla luopua korkeasta elintasostaan ja las',eutua poromiehen tai muun alkuasukkaan tasolle. Viimeisen jääshown päättyessä ja curling-miesten Iakatessa luutimasta kenttiään p11rtaa ulkoilupuiston mainoshelikopteri tunturien ylle monissa väreissä sädehtivän revontulikaaren. Otsikolla "Ohjelmoitua ulkoilua" Harakan naurussa no 4/ 1964 julkaistu pakina. Huhujen mukaan, joita ei ole vielä vahvistettu, perustetaan Luirojärvelle oikea superulkoilupuisto, missä taivaan alkeelliset valot kalpenevat neonmainosten romanttisessa loisteessa . Kun lumikiitäjäkaravaani pörrää kotasiljolle, JovainJouni kumisuttaa jo noitarumpuaan , ja tuota pikaa alkavat after-ski-do-asuiset lapintytöt tarjota joikuen poronkäristystä ja kenkähein ää kiitollisille vierailleen, jotka ovat kuin ovatkin yllättäneet kotakansan kesken sen arkista aherrusta. Juuri tällaisille h ämäränmiehille ohjelmoitu ulkoilu on varmaan siunauksellista lääkettä. Ja sehän tiedetään, että juuri tällaiset tyypit sopeutuvat kaikkein huonoimmin nyky-yhteiskuntaan, purnaavat edistystä vastaan, puhuvat pilkallisesti hyvinvointivaltiosta, horjahtavat helposti ulkopoliittiselta linjalta eivätkä omista edes autoa
New Yorkin , Philadelphian ja muiden kaupunkien myrkylliset teollisuuskaasut lojuivat p aikoillaan sumuun sekaantuneina laajana vyöhykkeenä. Yhdysvalloissa saatiin aikaan laki ilman saastumisen ehkäisemiseksi ja samoin luotii n laajakantoinen ohjelma haitallisten teollisuuskaasujen eliminoimista varlen. Muistakaa uudistaa jäsenyytenne ja taa!a lehden saapuminen ensi vuon na tämän numeron mukava saapuvalla tilillepanokortilla. 1964 mennessä, vähintään viisi uutta jäsentä ilmoittaneiden kesken arvottiin palkin tona lintukiikari koteloineen. Todennäköisesti olisi kuollut satoja ihmisiä saastuneeseen ilmaan, mikäli se oli si pysynyt paikoillaan vielä parikin päivää kauemmin". Suomessa ei teollistuneisuuden aste ole vielä sama kuin Yhdysvalloissa tai Ruotsissa. Laajalti likaa ntuneen ilman haitat ja ongelmat eivät ole meilläkään sil ti tuntemattomia, ja teoll isuuden lisääntymisen myötä ne tulevat enenemään. ll2. Presidentti Johnson myönsi puheessaan, että 90 prosenttia USA:n kaupunkien asukkaista yht. K. Tällä pelottavalla tapah tumalla oli terveellinen vaikutus. JÄSENHANKINT A.KILPAILUN 1964 TULOKSET Kiik a ri Aino P artase ll e J äsenhankin takilpailu 1964 tuotti yhdistykselle melkoisesti uusia jäseniä . " Meillä oli onnea", lausui terveydenhoitomi nisteri Abraham Ribicoff. Vuoden 1964 parhaat jäsenhankkij at ja hei dän hankkimiensa uusien maksaneiden jäsenten määrät (suluissa ilmoitettuje11 koko11aismäärä): Alkää unohtako! Antti Hassi Jouko Purovesi Jussi Taimisto Vilh o Vaarna Erkki Kemppai11en Viljo Pilpula Aarre Silvola Oiva Lyytinen K. Sitä mukaa kun väestö keskittyy kaupunkeihin ja teollistuminen lisääntyy ilm ansaastumisongelmat tuleva t jatkuvasti va ikeutum aan . T ällaisessa tapauksessa Lääkintöhallitus ei voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa tuulen tuloa ja sumun h älvenemistä, mikä tapahtuikin neljän päivän kulu ttua . Ilman saastuminen ongelmana Joulukuussa 1962 hälytettiin Yhdysvaltojen lääkintöhallituksen ilmanhoitolautakunta sen vuoksi, että Amerikan itärannikon yllä lepäsi valtava saastuneen ilman kerros. 29 B, Helsink i, puh . 64 37 19. Ruotsissa on jo suoritettu asian johdosta valtakunnall inen kysely, ja laajat tutkimukset on pantu alulle. Myös Ruotsissa on alettu kiinnittää vakavaa huomiota ilman saastumiseen . Arpa langetti sen helsinkiläiselle AINO PARTASELLE, jota on nittelemme. Yhdysvalloissa on nyt käynnissä järjestelm ällinen ilmanpuhdistuskam panja ja jätekaasuj en hävittämiseen tähtäävä tutkimustyö. "Ellei tuuli olisi noussut puha ltamaan myrkyllistä sumua Atlan tille, olisi tapahtunut katastrofi. Jokaisesta kymmenestä uudesta jäsenestä yhdistys antaa hankkijalle vanhaan tapaan yhdistyksen merkill ä va rustetu n hopealu sikan, joita nyt joudutaan jakamaan yli 20. Malmström Ossi Näppä Ulla Ahola Jaakko Kangas Aino Partanen H eikki J oensuu Hannu Korkeakoski 33 (33) 30 (30) 27 (5 1) 26 (46) 21 (2 1) 20 (20) 16 (16) 15 (17) 13 (16) 13 (14) 12 (18) 11 ( 11 ) 11 (11 ) 10 (10) 10 (10) Luonnonsuojeluyhdistyksen KIRJ EENSUL IZI J AMERKKEJ ii ( 10 pen111a kp l , 100 kpl. yli 100 milj oonaa ihmistä elää pahoin saastuneen ilman keskellä. Olisi syytä ryhtyä ajoissa kyllin laaj oihin asian vaatimiin tu tkimuksiin, jotta myös ehkäistytoimenpiteet voita isiin suunnitella ennen räikeitä tuhoja. 9. 8 111k) saa ti lata toimistostamme, Lapi nl ahdenk. Määräaikana, 10
Hannu K a r h e: "Haaviston jalavikko" (Th e e/111s, Ulmus glabra ssp. To clarify questions of control will demand more internaliona/ cooperation than is presently being given to the questions. Scabra, of Haavisto). Niilo S ö y r i n k i: "Suoluontomm e on säilytettävä" (A sufficient amo1mt of our. Th e)' are also influenced by several other changes, suclt as mechanization. As an example, the use of chlorinated hydrocarbons is scant. Th e aulhor proposes ,nany 111eas11res lo protecl the eagle. On th e sea-area of Finland th ere nre some 30 /Jairs of the White-tailed Eagle 110w bu.t th ey hardly get any young. P e ntti Salanterä:, "Käynti Wald en/ammel/a" (A visit to Walden Pond). For _example, MCPA treatments have increased the grain yild of oats by 124 kilograms per acre, and seed-dressing the autumn ry•e increased the grain yield by 20 %W e cannot stop using our present plant protectants until we can produce other sufficiently advantageous methods. I,, some nests the eggs are not halched, and the effecl of biocides is suspecled to be th e cause for this. The situalion of our White-tailed Eagle is very barl. Fields in closed rotation /l(me a kinrl of a rlynamic balance as long ns man affects them the same way. Ry using plant fJroleclanls noteworth,, i11creases in cropyield and quality have been obtained. 143. For instance, as cultivation methods nre presently imdergoing change, th e orga11.isrn s do likewise. Kirjallisuutta ( Literature). Th e harmful effects of planl protectants seem to be slight in Finland. Rightly wed, it j1revents the n eedless destruction of the rest of nature. Lastly some t'xamples of mechanical, physical, and biological contrat will be presented. Changes in _the biulogicnl community are nevertheless affected by ali plant-protection measures and not just by chemical conlrol. It shoulrl, in addition, form a harmonious whole with the other contra/ procedures. lnsofar ns these elo not suffice, chemical control is to be used, in such a way, however, as to disturb oth er life as little as jJossible. Editors: Niilo SiYyrinki (ma naging edilor), Reino Kallio/n, Martli Linkola. Luon11onsuojel11n työmaalta (From the workfie/rl of ,wture conservation). bogs must be conserved). It is possible that the changes in the biological community that are caused by the plant protectanls will have a greater hearing on whether cerlain 11umerous spcies flou rish than will th e cases of outright poisoni11g dn e to the protec/anls. Many n ests are plnndered by the people of the a.rchi/1elago. However, there are only abou.t one hundred kinds each of highly noxious contagious f1la11t di seases, weeds, and vermin. SUMMAR Y "FINNISH NATURE" The organ for lhe Prolectio11 of Nnlure Publishers: The Finnish L eague for the Protection of Nature. A ll h1ww11 activ ities nevertheless alter the orga11isms of th e fi elds. Plant fJrot ection 011ght to be a part of rwlural conserualion and integrated contrat is loday e11ide11tly the best wny to protect cullivated plants. The gradation that is ascertainable during rofatiou is comparable with variatious in aspect . M i k ko Ra a t i kai ne n: " VILJELYKASVIEN SUOJELU" (Conservation of Cultivated Plants) Organisms thai occur in fi elds elo not constitute a biocenosis independent of th e outside world. C11rre11tly we are aware of several hundred kinds of weeds and plant diseases tha t appear in Finland, plus 1060 kinds of vermin. Göran Bergman: "M erikolkatilanne" (The While-lailed Eagle lo-day)
Kokokangaskant. Yrjö Mäkinen, maiist. laajin j:a perusteellisiin yleistajuiseksi tarkoi1tettu Pohjolan kasvistoa tieteen nykyta,son mukaan esittelevä suurteos toivottavaa, että teos kuluu luonnonystävi,en käsissä.'' (Sos. Aarno Kalela, dos. Toimituskunta: prof. Demokraatti) Si,sältää: laa jan tekstiosain 663 kokosivun värikuvataulua laajan aakkosellisen hakemiiston 16 siv. levinneisyyskarttoja kasvitieteen peruskäsitteitä selventävän johdaillllOn kasvitieteellisten termien selitykset. "Kasv~kirjoista kaunein" (Reino Kalliola, US) POHJOLAN KASVIT 1-111 "Taiiturin kädellä piirretyt kasvien ja niiden yksityiskohtien kuvat ... 135,naihkaselk. Yhteensä 1500 sivua. tammi. 175,-. Unto Laå!ne
Jos Lidman on taitava ikertoja, on 'hän taitava myös valokuvaajana". HANS LIDMAN Seikkailujen pohjola "Kirja on aivan hämmästyttävän monisäikeinen ja yiksityisikohdiltaan runsas läpileikkaus pohjoiskalotin flooran ja faunan erikoisuuksista, sen historiasta hamasta muinaisuudesta nykypäiviin asti, sekä ennen kaikkea elävä ja todellisesta kiintymyksestä kielivä kuvarus se-n asujami.sbosta." (Pauli A. Kangask:. (Reijo Li.ruroaho, Aamulehti) 191 s. "Kirjan kuvitus on ,todella mestarin työtä. (Mauri Valtamo, Kotimaa) "Kirjan kuvat järkyttäväit riemastui1Jav,at, saavart; hymyilemään". Pohjolan kalavesiltä KA·IKKIEN AIKOJEN ERÄTARINOITA Pohjolan tunnetuimmat eräkirjailijat kerwvait par,harlsta saaliistaan ja jännittävimmistä kokemuksistaan. 17:-. 21:-. 100 föte!lruvaa. 17:.:.._.. Kopperi, Kauppaleihiti) 202 s. Kanga,sk:. (Ull!Ilo Ylhäinen, HS) 2ffl s. POHJOLAN LUONTOA SANOIN JA KUVIN ota v a HANS Helmipö 'flön metsä Ruotsalaisen eräretkeilijän ja valokuvaajan kuvakerrontaa pohjoisen metsän elämästä. 12:80, nahkaselk. k:angask.. ''Kokoeilma on tarkoiltettu kalamiehen ratoksi niihin ailkoihln, jolloin 1 kalla ei liillru eikä käy pyydykseen' ja samalla myös ehtyvien .ka,lavesiemme yhä niukemmaksi käyvien saaliiden korvik!keeksi"
Reino Tuokko. Suom. 4:45. Saila Guckenmuss. Luonto tieteen valossa 12. George Gamow GRAVITAATIO Kirja gravitaation historian kolmesta kehitysvaiheesta ja nykyhetken tietämyksestä. 236 sivua, 16 sivua liitekuvia. Luonto tieteen valossa 11. 129 sivua, 29 piirroskuvaa. Battan MYRSl{YJEN OLEMUS Mielenkiintoinen esitys erityyppisistä ilmakehän häiriöistä. Lukija perehdytetään kokeisiin, joilla norsun muistia voidaan tutkia, hän saa vastauksen kysymyksiin, tunteeko hevonen isäntänsä kasvot ja näkeekö se värejä, ymmärtääkö koira joskus isäntänsä pelkän ajatuksen ja onko koiraa lyötävä kasvatettaessa" (Turun Sanomat). Suom. 9:20/ 11:50. Reino Tuokko. 5:Porvoon Kirjapaino Oy.. 133 sivua, 22 liitekuvaa, 11 kuvataulua. "Riemastuttava eläinkirja" (Kauppalehti) Bernhard Grzimek ELÄINTEN ILOJA JA SURlJJA "Jälleen kerran professori Grzimek paljastaa leijonankyntensä, kadehdittavan taitonsa kertoa lämpimästi ynnä uskottavasti. WSOY Luonto tieteen valossa Louis J. Lumottuna ahmii lukija riemastuttavan eläinkirjan kiinnostavia sivuja" (Kauppalehti) ."Tutkijan ennakkoluulotonta selontekoa eläinten käyttäytymisen todellisista syistä. Suom