Sisältää: Saaristoluonto ja rakentaminen, E-P. . ......... Ni:gard .. ............ Ka nsi lehden suunni ttelu: T N ygård. Vuosijäsenmaksu 5 mk, opiskelijat j,i kou lulaiset 3 mk, ainaisjäsen 100 mk . Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesra Suomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ....... .... . . . . . . .... N;i/o Söyrinki (vastaava), prof. ........... Saaristoa kameralla ja tussi kynällä, T. Toimitus : prof. l soki ljuhanhi vieraili Valkeakoskella . Nflljm .. 10. ... .... Kuusamon vesistöt ja luonnonsuojelu Kertakäyttöpullot pois käytöstä ......... Puhelin 64 37 19 Postisiirco 6882. 1965 Varpuspöllö pesällään Rehevä niinipuulehto Keski-Keiteleellä, .J. ........ ...... Paavolai11P.11 Miten käsitellä rantoja, R. . ....... .. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojelu yhdistyksen jitsenille jäsenmaksua vastaan. . Laajeneva luo nnonsuojelu. 131 Summaries ofMa in Arcicles in this l ssuc ... Sain ................. Jäseneksi ilmo ittautuminen (nimi, arvo rai ammatti ja postiosoite) kirjeitse cai puhelimitse. .... ......... Toimist0 avo inna arkis in klo 9-13. . .. Tilaushinta vuonna 1965 on muuto in 6 mk. Varis U. 132 Julkaisija: Suo men Luonnonsuojeluyhdistys Helsinki , Lapinlahdenkatu 29 B 22. . ......... R ,;nn Kalliola, N;ilo ]J,rkine11 (toimitussihteeri). . .. . Merkkipäiviä ja arvonimiä Luonnonsuojelun työsaralca 105 106 114 116 11 7 121 123 126 127 129 130 Kirjall isuutta . . . . ..... Luonnonsuojelun neuvottelupäivät Järvenpäässä 3031
.............................. Tuulio, Mauri: Puhetta puiden puolesta .. . .... .. ....... Ka11ga,perko, H eikki: Muutosehdotuksia metsästyslakiin L i11kola, Martti: Sompiojärvi in memoriam ..... .. . 2/37 Onko järvien kuivatusta jatkettava, Niilo S&rinki ...... ................................ ...... . . . . .. ............................. . 2/43 2/55 4/114 3/95 3/79 1/2 4/106 3/84 2/63 1/21 1/23. . . ... . . ... . . ........ . . . . . . . SUOMEN LUONTO 1965 24 vuosikerta Julkaisija: Suome n Luonnonsuoj el uy hdistys SISÄLLYSLUETTELO Pööki rjoituksia n:o/sivu Uusi vuosi uusin toivein . . . . ......... ....... ....... ...... ... . .. Haapanen, Antti: Alkuperäisen luo nnon suojelu Haapa11en, Antti ja H elminen, Matti: Joutsenen nykylevinneisyys ........ Mikola, Peitsa: Metsätalouden tehostamisohjelmat metsien moninaiskäytön näkökulmasta Na,jus, R.: Miten käsitellä rantoja .............. .... Sarka11en, M auri: Keski-Hämeen maisemia S11omi11en, Teuvo: Luonto ja värivalo kuvaus ... . ..... . 3/77 Saaristoluonto ja rakentaminen, E.-P. . ......... . ...... .. . .. Paavolainen ...... .. 3/92 1/8 2/39 H äyri11en, Urpo : Suo linnuston suo jelutarpeesta ja -mahdollisuuksista Eteläja Keski-Suomessa Hi{J•ri11en, Urpo Sulkava, Pertti: Huuhkaja kaipaa rauhoitusta Kalliola, R eino: Kuusamon vesistöt ja luonnonsuojelu ... . ........... . . 4/105 Kirjoituksia Antikai11en, Eero 0.: Kultasirkku leviämässä maahamme ............ ...... .. ..... . .. . . . . ... . T aro, R eijo: Taxel ja Kaakkoispolderi näytteitä Hollannin luonnonsuojelusta ... .. . . .. . 1/1 Etelä-Suomen luo nnontilaisten soiden kohtalo, Valter Keltikangas
. . .... . Hiihtourheilu ja luonnonsuojelu, ]. Kesäretkeilyjä saaristoon T iedemiehen puhetta .......... Luonto-Liiton luonnonsuo jelukurssi Tampereella, Seppo Takatalo .. ... ....... Luonnonsuojelua yhtiönmetsissä .... .. . M. .. ... .. ... ... ... ..... L inkola ............ . Ulkomainontaa ja ilmoittelua koskevat uudet säännökset Uusia luonnonsuojelualueita ... & Day, John Arthur: Vesi tieteen kuvastin, arv. . .... ........... .. . .. . 2/65 H eimola, Aarne: Rakennusmuistomerkkimme ja niiden suojelu, arv. . ... ... . Luontoa kamerakulmasta Harvinainen pariskunta, Kalevi Raitamo Kaksi hirveä, Martti Montonen .... Paatela, Juhani ja L ehtonen, Leo: Laulava lintukirja, arv. . ........ ...... . . Salo .... .... ... ... .... Kirjallisuutta 1/25 1/33 1/27 1/29 2/60 2/70 2/71 3/99 3/101 3/101 4/116 4/121 4/126 4/127 4/130 1/16 1/18 3/90 4/117 4/123 Davis, Kenneth S. .... .. .. ..... . .. . . .... . ... ... ... .... Leiri kirja ... . Vuosikokous Yhteisvoimin voimme vaikuttaa luonnonsuojelukysymysten ratkaisuihin .................. ........... ... ..... . . . ... . . . .. .... ..... ..... ... Lehden toimitussihteeri vaihtunut .... ....... Nygård .. .. .... PS ... ...... Varis U. .... ....... ... . .. . .. 2/66 von Haartman, L ars; Hilden, Olavi; L inkola, Pentti; Suomalainen, Paavo ja Tenovuo, R auno; Pohjolan linnut värikuvin. . . . Uutisia kotimaasta ja muualta Uusi luonnonsuojelulaki Ruotsissa ... . ...... ...... .. S. .. ... .. . ... .... .... Uusinta tietoa eläinmaailmasta Tutkimuksia hyönteisten liikehdinnästä, Ka11ri Mikkola ... ... Mikola, Peitsa, prof., 50-v .. ... .. ..... ... ..... . .... .... ..... .. Saaristoa kameralla ja tussi kynällä, T. Ajankohtaisia luonnonsuojelukysymyksiä Ruotsissa, j.S. .... ...... .... . ... ..... .. IIII, arv E-P. Metsien moninaiskäyttö .... ...... ... ........ . ........... . .... Keltikangas, Valte,-, prof., 60 v. . ... . . . ... ... . Kalliola, Reino, professori ......... Ulkoilu yhteiskuntasuunnittelussa, ]. .... ..... . . . . . Linkola .. ... Kertakäyttöpullot pois käytöstä Laajeneva luonnonsuojelu. ... ... . .............. .... Wolstenholme, Gordon: Ihminen ja hänen tulevaisuutensa, arv. ...... Vielä biosideistä ..... . ............ PS ..... S. Luonnonsuojelun työsaralta Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä ....... .... ....... . ...... ....... 8. . .. ... .. . . .. . . .. 4/131 3/100 2/65 2/66 2/66 2/66 1/20 2/67 2/67 4/124 1/30 1/30 1/32 1/34 2/62 3/89 3/98 3/102 4/129 4/130 2/69 4/129 Summaries of main articles E nglanninkielinen yhteenveto tärkeimmistä artikkeleista lehden kunkin numeron lopussa.. . ...... . ..... . . .. . 1965 ..... .. .............. .... Yhdistyksen toiminnasta Jäsenhankinta 1965 Jäsenhankinta ............. Keskustelua soiden suojelun valtakunnallisen kokonaisohjelman tarpeellisuudesta .... . ... ... . . .... .............. . N .]. ...... . M. Isokiljuhanhi vieraili Valkeakoskella ........... Varpuspöllö pesällään, H a11n11 Hautala ........... .... ..... .. . . .. .. ..... .. Yhteinen ympäristömme ..... . ..... .. .. .... . Esimerkillinen luonnonsuojelu tempaus, P.L .. . ....... . Syyte maiseman pilaamisesta Kirjeitä lukijoilta, Olli Ahlholm Merkkipäiviä ja arvonimiä Bra11der, Torild, professori .. ........... ...... .... Maaseudun maiseman päivät 25. ......... Villanen, Niilo; Vuokola, Aimo ja Yrjänä, Ari; Satu suomalaisesta maisemasta, arv. . ... . ... . .... . Luonnonsuojelun neuvottelupäivät Järvenpäässä 3031.10.1965 Rehevä niinipuulehto Keski-Keiteleellä, }. .....
Vain erittäin hyvä maku oikeuttaa rakentamaan näköalapaikalle, josta näkee mutta joka myös nähdään. Taloissa ja ulkohuoneissa on ollut tyyliä ja tarkoituksenmukaisuutta, josta on voinut lukea ihmisen läheisen yhteistyön luonnon kanssa. Saaren korkealla kohdalla on seissyt tuulimylly. Paavolainen 105. Saariston tarjoamat elantomahdollisuudet olivat niukat ja näin sen väkiluku jäi myös vähäiseksi. Huviloiden ja kesätöllien lukumäärälle ei liioin löydy mitään luontaista rajaa. Läntisessä saaristossa on ollut tavallista rakentaa venehuone rantaveden ylle. Raivauksista ovat syntyneet koristeelliset kiviaidat. Kesäasukkaan huvila voidaan istuttaa mille luodolle tahansa. Uudet elämisen muodot ovat tehneet vertailun mantereeseen saaristolle niin epäedulliseksi, että sen väkiluku on vielä entisestäänkin huvennut. Siellä vene on varjossa auringon paahteelta ja kun on tarvittu suojaa jäitä vastaan, vene on voitu nostaa kattohirsien varaan roikkumaan. SUOMEN LUONTO N o 4 1965 2 4. Tärkeä on hyvä satama, jota on voitu parannella kunnolliseksi venevalkamaksi. V U O S I K E R TA Saaristoluonto ja rakentaminen Ulkosaariston vanhoissa asumasijoissa kuvastuu luonteva sopeutuminen niihin mahdollisuuksiin, jotka ympäristö on tarjonnut. Saariston luonto on avuton tällaista kesäeläjää vastaan, joka itse on siellä muutaman viikon, mutta jättää jälkensä koko vuodeksi. Ainoa tapa olisi pysytellä häveliäästi piilossa ja pystyttää mökkinsä sitä varten mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan. E-P. Kesänviettäjän vaatimukset paikkansa turvallisuuteen ja suojaan ovat vähäiset. Pitkäaikainen muokkaus, tarkoituksenmukaisuus ja traditionaalinen yhteinen rakennustyyli sisältävät esteettisiä arvoja, joita kesämuukalainen ei voi saaristossa koskaan saavuttaa. On kalavaja, venehuone, vähäinen navetta, jossa ehkä on ollut tilaa hevosellekin, sekä asuinrakennus, joka useimmiten on väriltään punainen tahi keltainen. Kesällä ei pitkää myrskyä tarvitse pelätäkään. Nykyajan kesänvietto on eräs sellainen keino, joka tuo saariston väestölle jonkin verran lisäelantoa palvelusten ja kirvesmiestöiden avulla. Muutaman lehmän antama lannoitus on vuosikymmenien kuluessa tehnyt maaperän voimakkaaksi ja niinpä kallioiden väliin jäävillä niityillä voi suotuisana kesänä kukoistaa rehevä ruoho. Mutta kesänvietto mökkeineen ei hakeudu itsestään sellaisiin uomiin, jotka olisivat ympäristönsä kanssa sopusoinnussa samalla tavalla kuin saariston vanha asutus. Veneellä on päästy pujahtamaan katokseen. Aina on asumus ollut paikassa, jossa on ollut vähäistä pohjaa luonnonniitylle. Ikävä kyllä niistä on nyt vain jokunen siellä täällä jäljellä. Muutaman viikon kesäolo ei vaadi sellaisia välineitä eikä satamia, joiden varaan saaristolaisen on ollut rakennettava syksyinen ja kelirikkojen vaivaama elämänsä. Kevyt lasikuituinen perämoottorivene voidaan nykäistä ylös kuiville. Missään ei ole unohdettu koristeellisia perennoja eivätkä satoisat kirsikkapensaat ole harvinaisia. Itse asiassa siellä täällä näkyvä rappeutuminen puhuu sen puolesta, että kaikki apu vanhan saaristoasutuksen ylläpitämiseksi on tarpeen
Kun kesäasuntotonttien keskimääräinen rantaviivapi106 tuus nykyisellään on n. Työssä, joka pääasiassa on tehty ilmakuvatulkintoina, on ranta-alueet luokiteltu maaperän peitteisyyden sekä maastosuhteiden puitteissa kolmeen tai neljään luokkaan ja näitten pohjalta. Kuitenkin jo nyt helsinkiläisten osuus alueen omasta kesäasutuksesta on esim. Vuotuislisäys kasvaa kuitenkin erittäin voimakkaasti. Valitettavasti meillä kysymykseen on vasta viime vuosina lähinnä eräitten seutukaavaliittojen toimesta jossain määrin syvennytty. ajankohtaan mennessä käytetyksi kokonaan näihin kahteen tarkoitukseen. Samoin selvitettiin loma-asuntotiheys ¼ km 2 kohti sekä alustavan rantaviivan määrä. Varovaisimpien arvioiden mukaan kesäasutus nykyisen asutustavan puitteissa peittäisi v. Miten käsitellä rantoja R. Tämän vuoksi helsinkiläisten osuus muilla rannikkoja järvialueilla tulee voimakkaasti nykyisestään kasvamaan. Nykyisen Lounais-Suomen loma-asuntokannan selvittämiseksi suoritettiin vv. 1990 75 % koko käyttökelpoisesta rantaviivasta, joten pysyvä asutus mukaanluettuna koko merkittävä rantaviiva tulisi ko. Narjus Kasvava vapaa-aika, nouseva elintaso sekä taajamavoittoiseksi muuttuva elinkeinorakenne yhdessä tunnepohjaisten arvostusja muiden joukkoreaktioiden kanssa, ovat kaikki voimakkaasti samaan suuntaan yhä suurempaan virkistysaluetarpeeseen johtavia tekijöitä. Loma-asuntojen ja pysyvän asutuksen välittömässä käytössä on tällä alueella jo nyt yli 1 /3 käyttökelpoisesta rantaviivasta, jonka osuus koko rantaviivasta on todettu olevan n. Tutkimuksen mukaan verottaa nykyiset 11 000 kesäasuntoa jo nyt yli 10 % rantaviivasta, jota Lounais-Suomen alueella on ehkä noin 11 500 km. E rityisen vaikeaksi tilanne muodostuu Suur-Helsingin räjähdysmäisesti kasvavilla niukkarantaisilla lähialueilla. 1.3-1.5 % käyttökelpoisesta rantaviivasta siirtyy jo nyt vuosittain kesäasutuksen piiriin. Esimerkkinä itse rantoihin kohdistuvasta tutkimuksesta voidaan tarkastella LounaisSuomessa suoritettua rantaluokitusta. 6 000 kesäasuntoa. 50-60 %Vuotuislisäys alueella v. 19631964 inventointi, jossa selvitettiin loma-asutuksen määrä, sijoittuminen sekä asuinpaikkakunnan että loma-asuntokunnan mukaan. 80 m, merkitsee tämä, että n. 5-6 %Mahdollisuudet ja tarpeet Rantoja koskevista tutkimuksista voidaan lyhyesti todeta työn jakautuvan toisaalta itse rantojen, toisaalta rantojen käytön ja käyttötarpeen selvittämiseen. Salon alueella 55 %, Lounais-Suomen ja Tampereen alueella 10-15 % ja vähimmin helsingistyneillä alueillakin n. 1964 oli n. Lähtökohtatilanteena voidaan yhteenvetona eri seutukaavaliittojen selvityksistä arvioida kaupungistuvan Suomen: Kokkola Imatra linjan lounaispuolen, loma-asuntojen tämänhetkiseksi kokonaismääräksi noin 70 00090 000
Erillisinä kysymyksinä pyritään myös selvittämään loma-asutuksen merkitystä saaristolle, lisääntyvän asioimisen, maataloustuotteiden menekin sekä työvoiman suhteen. Tutkimuksella pyritään erityisesti saamaan vastaukset kysymyksiin, miten elinkeino-, tulo-, perhetyyppija ikäjakautuman muutokset vaikuttavat loma-asuntojen käyttöön. Virkistysal uetarpeet Kaupungistuminen, vapaassa luonnossa toimimisesta irtautunut asumisja työympäristö, johtaa yhä ilmeisemmin taajama-asukkaan lisääntyvään vapaa-ajan tarpeeseen ja nimenomaan sen suuntautumiseen luonnonläheisiin toimintoihin. Ranta-alueitten tarjoamien mahdollisuuksien lisäksi on rantojen käytön ja käsittelyn suunnittelussa pyrittävä selvittämään itse rantoihin kohdistuvat käyttötarpeet. loma-asutusja matkailutarpeita silmälläpitäen neljä soveltuvuusluokkaa. laadittu rakennus-, so. Virkistysaluetarpeen määräksi sekä varaamiseksi on tällöin suoritettava selvitykset, toisaalta läheiseen luontoon kohdistuvista aluevarauksista, samalla kun toisaalta myös kesäasukkaille sekä muille vesillä liikkuville on juuri retkeilyja matkailutarpeita silmällä107. Edelleen pyrittiin selvittämään kesäasunnolta ja kesäasunnolle suoritettavien matkojen määrää, vaihteluita ja välineistöä. Kesäasuntorakennuksissa Suomen arkkitehtuuri saavuttaa pohjanoteerauksensa. Tällöin on riittävyys eri käyttötarkoituksiin sekä näitten käytön suunnittelu ja ohjaus määriteltävissä. Rakennuskantaan kohdistuvat tiedustelut kohdistuvat erityisesti asuinja saunarakennuksen sijaintiin, pinta-alaja huonejakoon ja tyyppiin, lämmitettävyyteen ja varustetasoon. Loma-asuntoalueitten käytön määräämiseksi toimeenpantiin laaja loma-asukkaita koskeva henkilöhaastattelu. Haastattelussa pyrittiin selvittämään erityisesti tontin hankintaperusteet, sijainti ja koko samoinkuin käyttö
Nämä toiminnat pyrkivät toisaalta asettumaan juuri koskemattomiin luonnonkauniisiin alueisiin, mutta niin tehdessään ne yleensä tuhoavat nämä. Edellämainitut palvelualueet liittyvät kiinteästi myös matkailualueisiin. On vain tällaisten käyttötarpeiden tullessa esille pyrittävä tutkimaan nimenomaan maan käytön pakottavuus. pitäen ranta-alueillakin pyrittävä varaamaan erityiset palvelualueet, eriasteiset palvelusatamat. Suojelutoimenpiteitten ehkä merkittävin virhe on nähdäkseni tähän asti tapahtunut myös suojelutoiminnan tulkitsemisessa jonkinlaiseksi elämälle vieraaksi, erilliseksi säilöntätoimenpiteeksi. Erikseen on tietenkin otettava huomioon varsinaisten luonnonsuojelualueitten tarpeet niin tieteellisen toiminnan alueellista kuin kohteellistakin suojelua varten. Erityisesti loma-asutuksen suunnitteluun on tässä mielessä kiinnitettävä huomiota. Tällöin palvelusataman alinta astetta vastaa täysin luonnontilainen ankkuripaikkaverkko, jossa toimenpiteet kohdistuvat lähinnä suojaisten saarien ja lahtien säilyttämiseen nimenomaan muulta toiminnalta. Loma-asutusja matkailualueitten sijoittumisessa on kuitenkin olemassa selvä paradoksi. käyttömuotoja koskeva positiivinen, totaalinen maisemansuojelu. Kuitenkin matkailualueitten sijoitus on paitsi matkailun itsensä, myös ranta-alueitten muun käytön, paikallisen asutuksen tai muun toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisesti harkittava, tutkittava ja suunniteltava. Tämän tilalle olisikin saatava kaikkia 108 Palvelusatamaverkon alimman asteen muodostavat luonnontilaiset ankkuripaikat. Kehittyneempiä palvelusatamia muodostavat eri luokkaisin palveluvarustuksin varustetut satamapaikat, ns. huoltotai keskisatamat, camping-alueista alkaen erilaisiin majoitus-, motelli-, hotellija hotellialueisiin asti. Tässä yhteydessä ei liene syytä tarkemmin käsitellä rantojen muuta käyttöä niin teollisuuden, asutuksen, maatalouden kuin tieliikenteenkään tarpeisiin. Matkailu saattaa kuitenkin muodostua oikein ohjattuna ja oikein suunniteltuna siksi voimakkaaksi tulolähteeksi niillä alueilla, missä toimintamahdollisuudet muussa suhteessa ovat varsin puutteelliset, ettei tällaisen tuotantomahdollisuuksien käyttämättömyyteen erityisesti valuuttanäkökohdat huomioonottaen meillä tuskin jatkuvasti ole enää varaa. Kiistämätöntähän on matkailun mukanaan tuomien myös kielteisten sekä maisemallisten että toiminnallisten häiriöilmiöitten olemassaolo. Jottei loma-asutus pääsisi tuhoamaan maisemakuvaa, on erityisesti Ruotsissa ja myös meilläkin Ruotsin esimerkkiä noudattaen pyritty antamaan. Suunni ttelutekijät ja ohjaus Edellämainittujen kyseisiin tarvelaskelmiin perustuvien aluevarausten ohella merkitsevät suunnittelutekijänä juuri maisemalliset kysymykset oleellisen merkittävää osaa. Matkailualueet voidaankin jakaa sekä matkailun palvelualueisiin että toisaalta matkailun kohdealueisiin
Päinvastoin kauemmas rannalta sijoittuva rakennus useimmiten nousee huomattavasti rantavesitasosta ylemmäksi ja näkyy näin myös kauemmaksi ja saattaa jopa Saariston huoltosatamaverkossa o vat vanhat satamapaikat tärkeänä renkaana. Kun tutkimme erilaisten maastosuhteitten pohjalta rakennuksen maisemakuvaan sijoittuvuutta matkan funktiona, ei missään maastotyypissä voitu tällaista riippuvaisuussuhdetta matkan riittävästä vaikutuksesta osoittaa olevan olemassa. Kuitenkin näille kaikille määräyksille on yhteistä se, etteivät mitkään niistä ole pystyneet estämään maisemakuvan tuhoutumista. Päinvastoin esim. Avoimissa tai harvapuustoisissa maastoissa jyrkkyyssuhteista riippumatta rakennuksen etäisyydellä ei käytännössä näytä olevan sanottavaa merkitystä. Ruotsissa 35 m 2 maksimipinta-alaa). Toisaalta on rantaan rakentaminen pyritty kokonaan rajoittamaan ja siirtämään rakennukset kauemmaksi rannoista vaihtelevin metrimäärin (75-100 m). viimeksimainitut pienet m 2määrät ovat johtaneet rakennuskannan arvon laskemiseen siinä määrin, etteivät omistajat enää kiinnitä huomiota niitten tarkoituksenmukaiseen rakentamiseen, suunnitteluun ja huoltamiseen, jolloin koko asutus saa tilapäisratkaisun hökkeliluonteen. Suuri tonttikoko johtaa toisaalta epäsosiaaliseen vain harvojen mahdollisuuksiin sekä kustannuskysymyksenä että erityisesti rantaviivan ylenmääräisenä tuhlauksena ja riittämättömyytenä. 109. On etsitty minimineliömetrimääriä, oikeastaan hehtaarimääriä ( 4 000 m 2 :stä 2 hehtaariin) tai minimirantaviivamääriä (40-100 m). On myös annettu kesäasutuksen talviasutukseksi muuttumisen estämiseksi erilaisia määräyksiä rakennusten lämpöeristysten enimmäisarvoista sekä pinta-alan maksimiarvoista (esim. Mitä taas rakennusten sijoittamiseen maisemakuvan kannalta etäämmäksi rantaviivasta tulee, ovat annetut määräykset siinäkin monessa tapauksessa epäonnistuneet. erilaisia määräyksiä
Maisemakuvan tuhoa täydentävät metrien korkuiset sokkelit vihreäksi maalattuine vinoristikkoineen. jyrkän, avoimen kallion kielekkeelle ja rannan puolelta usein metrien korkuisille pilareille saavutetaan ratkaisu, jossa rakennus leikkautuu sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti maisemakuvasta mahdollisimman räikeästi. Kaiken lisäksi rakennus käytöltään muodostuu tällöin ympäröivästä maastosta leikkautuvaksi, vaikka ilmeisesti juuri luonnonläheisyyteen on pyritty. Monen metrin korkuiset sokkelit ja pilarit sekä niitä peittävät vihreäksi maalatut ristikkorakennelmat muodostavatkin aivan liian jokapäiväisen kuvan meidän kesäasuntoarkkiteh110 tuurissamme. pahimmassa tapauksessa antaa voimakkaimmin leikkautuvan siluettivaikutuksen. Tämä ei millään tavalla ole metrimääräisesti osoitettavissa. Pahimmat loukkaukset maisemakuvaa kohtaan tehdään kuitenkin aivan rantaviivaan rakentamisella. Tiheäpeitteisessä maastossa taas rakennuksen maastouttaminen on riippuvainen nimenomaan tämän peitteisyyden etäisyydestä rantaviivasta. Se on iskeytynyt niin tiukkaan suomalaiseen ajatustapaan, että se Jussin ja Paavon pojanpoikien siirryttyä esi-isien ammatista jo aivan toisiin tehtäviin pyrkii silti esiin samana raivaajahenkenä, jonka tämä pojanpoika purkaa hankkimansa omakotija kesämökkitontin harvalukuiseen puustoon tai kauniiseen maastoon, ja tekee tälläkin hetkellä yhä edelleen tuhoaan asutusalueillamme. Sijoittamalla rakennus mm. On vielä eräs tekijä, joka niin asutuskuin loma-asuntoalueillakin muodostaa erään uuden käsittelemättömän vaaratekijän maisemakuvalle, nimittäin monasti ylistetty Jussin ja Paavon raivaajahenki. Kun se lisäksi yhdistyy suomalaiseen harhakäsitykseen itse kunkin erinomaisista puutarhurin ominaisuuksista, se johtaa epätoivoiseen istutusvimmaan, jonka tuloksien näkyminen parhaassakin tapauksessa vie aikaa mies. Tällöin on ilmeisen tarkoituksenmukaisin rakennuksen sijoittamisalue välittömästi rantapuustovyöhykkeen takana olevassa katvealueessa
polven, ja on useimmiten avoimilla rannoilla tuomittu täysin epäonnistumaan. äillä alueilla viljelijätyypit ja puutarhurit voisivat sitävastoin suorastaan parantaa maisemakuvaa. On outoa, että tämä harhaluulo on levinnyt yhtä tasaisesti eri ammattikuntien ja ammattien piiriin ulottuen lääkäristä autonkuljettajaan, opettajasta kauppa-apulaiseen. tekemisessä, tulisijojen muuraamisessa tai katon kattamisessa ammattimiestä, mutta hän uskoo vuorenvarmasti osaavansa itse suunnitella koko elämänympäristönsä. Meillä on toki paljon puuttomia niittyja peltoalueita rannoillamme, jotka nekin olosuhteiden pakosta joutuvat loma-asutukseen. On huomattava, että väärän puuston sekä väärän istutustavan käyttäminen aiheuttaa myös maisemakuvasta leikkautumisvaaran. Edellä sanotun lisäksi suomalaisella on myös toinen suuri ikioma uskonsa. Sinänsä ehkä viehättäväkin, joskus tosin ääriromantismiin pohjautuva ajattelutapa johtaa kuitenkin usein harhapoluille. Pohjanmaan lakeuksien latotyypin tai vanhan kartanomiljöön aittojen istuttamista rikasmuotoiseen, vaihtelevaan, 111. Hän ymmärtää tarvitsevansa rakennuksensa yksityiskohtien Airiston hiekkakuoppia. Myös väkinäinen, tarpeeton istuttamisinto alueella, joka ei kukkia kaipaa tai puista parane, on kertomassa väärän henkilön asettumisesta väärään ympäristöön. Erilaisten kotija perhelehtien sekä aikakausjulkaisujen vain kylväessä lisää uskoa näihin >>tee se itse>> saavutuksiin esittelemällä niitä sanoin ja kuvin ja kertomalla omistajan itsensä olevan suunnittelijan ja mahdollisesti tekijänkin. Sen sijaan kukkien istuttaminen punaisiksi maalattuihin betonirenkaisiin kauniille kalliolle on kauneuden lisäämiseksi hyvin kyseenalaista. Toisen maisemakuvaa loukkaavan suunnittelutekijän moudostavat maisemaan sopeutumattomat vieraat esineet
Kesäasuntojen rakennusja suunnittelutaso huonon maisemaan sijoittumisen ja maastouttamisen ohella muodostaakin rakennustaiteemme pohjanoteerauksen alittaen jopa arvosteluasteikon alimmatkin asteet. Vaikeudet eivät rajoitu kuitenkaan yksistään tiestöön. Paitsi loma-asutusta, myös rantojen muun käytön suunnittelussa pätevät samat maisemasta piittaamattomuustekijät. jyrkkärantaiseen rantamaisemaan on viikkolehtien kirjoituksista huolimatta pidettävä vähemmän onnistuneena varsinkin, kun työ kaiken kukkuraksi kruunataan tyrmistyttävällä värien käsittelyllä sekä rakennuksen henkeen täysin sopeutumattomilla lisärakennelmilla. Tässä suhteessa rakennusvalvonnan ohjaus ei ole kuntien luottamusmiesten taholta saanut riittävää huomiota osakseen, joskin on todettava saman huomaamattomuuden tai piittaamattomuuden koskevan myös valtion korkeimpia viranomaisiakin. Tällöin rantaviivaa kohti saadaan sijoittumaan suppeallekin alueelle enemmän asutusta ja. Lisääntyvä ranta-asutus aiheuttaa myös kunnallisteknillisellä puolella uusia vaaramomentteja. Tästä ovat esimerkkinä ne korkeimman hallinto-oikeuden päätökset, joiden mukaan saaristokunta ei tarvinnut rakennustarkastajaa, koska siellä talvirakennuskohteita vuosittain oli vain seitsemän, vaikka kesäasuntojen määrä kasvoi 10-kertaiseksi tähän määrään nähden. Jo nykyinen 112 venekanta pystyy varsin tehokkaasti hävittämään illuusiot koskemattoman luonnon rauhasta. Edelleen kunnallistekniikkaan liittyvä kysymys on myös vesien saastuminen. Turun saaristoon aiheuttaa luonnollisesti ennen arvaamattomia liikenteellisiä vaikeuksia, kun muistamme jo kymmenentuhannen asukkaan aiheuttavan moottoritietarpeen. Lisääntynyt moottorivenekanta, erityisesti perämoottorit, antaa varmasti aikanaan myös paljon miettimisen aihetta. Sen sijaan yksityiskohtaiseen sijoitukseen saakka ulottuvia suunnitelmia, jossa myös riittävät vapaa-alueet on osoitettava. Suunniteltava. Puolen miljoonan asukkaan sijoittuminen esim. Tarvitsemme rantalain, jossa suunnittelemattoman kesäasutuksen lisääntyminen saadaan tehokkaasti estymään, mutta jossa tehdään myös nimenomaan mahdolliseksi rantojen käytön tarkoituksenmukainen tehostaminen ja suunnittelu. Ei turhia rantaa tuhlaavia tonttikokoja eikä suomalaista saunanrakentajaa ärsyttäviä metrimääräisiä etäisyysmääräyksiä. Airiston matkailuhotellin erottavaksi nauhaksi. Kaikkein kiireellisimmän tavoitteen ollessa suunnittelua tukevan lainsäädännön aikaansaaminen. Ajatelkaamme vain eri tieratkaisuja, salmien rannoille sijoitettuja tanssilavoja tai eräitä matkailukohteita ja rakennuksia, puhumattakaan ympäristön täystuhosaavutuksista hiekkakuoppasijoituksilla esim. Näissä suunnitelmissa on tarkoituksenmukaisempaa sekä vapaa-alueen käyttäjän että loma-asukkaan kannalta tehdä suunnitelma, niin että vapaa-alueet muodostavat oman yhtenäisen, riittävän laajan alueensa lomaasuntojen saadessa tällöin ulottua omilla alueillaan rantoihin asti. Kuitenkin ilmeisesti, niin että entistä enemmän on käytettävä myös omarantatonttia tehokkaampaa lomakylätyyppiä. Tässäkin suhteessa tarvitaan määrätietoista suunnittelua ja tehokkaita toimenpiteitä, joissa myös taloudelliset mahdollisuudet on tarkoituksenmukaisesti otettava huomioon. Tässä suhteessa tekniikan parantuminen on tuonut vain lisävaikeuksia kesäasuntojen varustetason parantuessa, mutta viemärien käsittelyn jäädessä luonnon vesivarojen varaan. Sitä ennen on kuitenkin tarkoin tutkittava suunnitteluperusteet sekä sen jälkeen että sitä ennen myös tehokkaasti ohjattava ja valvottava toimintaa suunnittelujen puitteissa. Mitä sitten olisi tehtävä
Kesäasuntoon uhratut varat ovat kuitenkin varsin usein myös räikeässä epäsuhteessa ko. Yleensäkin koko loma-asutus lomakyläsuunnittelun pohjana tarvitaan tehokas seutukaavallinen tutkimus ja suunnittelu sekä alueen kokonaiskäytöstä että sen eri käyttömuotojen sijoittamisesta ja ohjauksesta. Kuitenkin kaikella toiminnalla rantojen käytön suunnittelussa on erittäin kiire. Hyvällä suunnittelulla, ohjauksella ja valvonnalla rantojen tuho saadaan estetyksi. Myös taloudellisuusnäkökohtiin tulisi muutenkin koko loma-asutuskysymyksessä enemmän kiinnittää huomiota. Asutus on pyrittävä myös siten suunnittelemaan, että ensimmäisessä vaiheessa pyritään toiminta ohjaamaan nimenomaan alueille, jotka tiestön puolesta ovat siihen jo valmiimmat ja vasta myöhemmin käytetään alueita, jotka vaativat tässä suhteessa kalliimpia investointeja tieverkon suhteen. hyvällä suunnittelulla, rakennukset voidaan sijoittaa varsin lähelle veden tuntumaan. Uskon että meillä poikkeuksellisen suuren rantaviivan ja harvan asutuksen v uoksi on ranta-alueiden käytön kysymys ratkaistavissa positiivisella tavalla siten, että loma-asutuksen toimintaa ei sinänsä tarvitsisi pyrkiä estämään, ei siis kieltoja vaan ohjausta. Tarvitsemme joka tapauksessa suunnitteluaikaa ja suunnittelurauhaa, jonka vuoksi tämän turvaamiseksi rantalain aikaansaaminen o n kaikkein kiireellisin tehtävä. asukkaiden muihin toimintoihin, erityisesti talviasuntoon nähden. Puustoa ja maaston muotoa hyväksi käyttäen, ts. Siten myös suomalaiselle luonteelle ehkä parhaiten soveltuva omarantatonttijärjestelmä voitaneen säilyttää, tuoden sen rinnalle kuitenkin mahdollisimman hyvin suunnitellun ja tehokkaasti markkinoidun lomakylä-asutuksen. tällöin huonompiakin ranta-alueita saadaan tehokkaasti käyttöön parempia tausta-alueita apuna käyttäen. Tarvitsemme lainsäädännön suhteen vain toimenpiteet, joilla suunnittelumahdollisuudet taataan. Koko ajan rantojen suunnittelematon käyttö on voimakkaasti lisääntymässä ja vähänkin vitkastellen joudutaan tilanteeseen, jossa mitään ei ole enää tehtävissä. 113. Loma-asuntojen suunnittelussa olisi pyrittävä koskemattoman luonnon tunnun säilyttämiseen, ehkä myös siten, että seutukaavallisessa suunnittelussa sopivasti osoitetaan vapaaalueitten ja loma-asuntoalueitten sijoitukset, niin että etenkin kapeitten salmien varsille vastakkaisia lomamökkirivistöjä pyritään välttämään. Loma-asuntojen tasolla on kieltämättä erittäin suuri psyykkinen merkitys niin virkistys-, toiminnan purkauskuin vaihtelukohteenakin, jolloin lisäksi annetaan kotimaiselle työlle ja tuotannolle lisämahdollisuuksia vastapainona ulkomaanmatkojen valuuttatuhlaukselle. Tähän ei ole jo tästäkään syystä kytkettävä minkäänlaisia lain valmistumista viivästyttäviä seikkoja kuten joka miehen oikeuksia ym. Myös tässä mielessä loma-asuntokysymyksessä kaivattaisiin ohjausta ja valistusta. Nämä kysymyksethän paremmin soveltuvatkin juuri tekeillä olevan ulkoilulain puitteisiin
Valtioneuvosto on 10. Viime v uosisadan lopulta lähtien, jolloin keskustelu luonnonsuojelualueiden perustamisesta maassamme alkoi, o n erittäin luonnonkauniista 114 maisemistaan ja rikkaasta, monia harvinaisuuksia käsittävästä kasvija eläinlajistostaan tunnettu Kuusamo aina ollut niiden seutujen joukossa, joihin katseet ovat ensinnä kääntyneet. 1926 jo lakiehdotusasteelle (hallituksen esitys, 1926 vuoden valtiopäivät n:o 106). Oulangan-J uurnan kansallispuistosuunnitelma v. V oimateollisuuden taholta on esitet(Y uusi suunnitelma Kuusamon vesivoimien l!Jväksikäyttämisestä kääntämällä Kuusamon vedet I fjokeen,jonka rakentaminen on parhaillaan kqynnissä. Oulangan kansallispuis ton nyky inen alue (v. 235 km 2 ja siihen olisivat kuuluneet myös Kitkajoen varret Jyrävänjärvestä lähtien (ks. 6. Iijokisuunnitelmaa ja esittäneet valtionet1vostolle, että hankkeesta luovuttaisiin. Komitea ehdotti, että Oulankajoen ja siihen laskevien Kitkaja Savinajokien seutu olisi toistaiseksi rauhoitettava, kunnes alue ehdittäisiin tarkemmin tutkia mahdollisen kansallispuiston perustamista silmällä pitäen. 1965 asettanut komitean,jonka tehtävänä on selvittää Kuusamon vesien käyttöön liit(Yvätvoimatalouden, maatalouden, matkailun ja !11onnonsuqjelun edut sekä selvi(Yksen poijalta tehdä esi(Ys näiden vesien kqytön kokonaisratkaisuksi. Virallisesti ehdotettiin suojelutoimenpiteitä Kuusamon suunnalla ensi kerran suojametsäkomitean mietinnössä v. Kuusamon vesistöt ja luonnonsuojelu Keskustelu Kuusamon koskista on jälleen alkanut. 1931 3. 1956). Julkaisemme seuraavassa valtion luonnonsuqjelunvalvqjan, p rofessori R eino Kalliolan muistion Kuusamon vesistöihin liit(Yvien luonnonsuojelt1-'?)!]mysten tähänastisista vaiheista. Sen mukaan Oulangan kansallispuisto olisi ollut alaltaan n. 1910. oheinen kartta, 1). Kuusamon ja Posion kunnat ovat asettuneet jyrkästi vastustamaan tätä ns. Isojaon keskeneräisyydestä aiheutuvien syiden vuoksi asia kuitenkin raukesi. 1926 2. Seppälä sekä jäseniksi ylitarkastqja Pentti Saarikko kauppaja teollisu11sministeriö"stä, vanhempi hallitmsihteeri E rkki Sa11re kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö"stä, rakennusneuvos Simo Jaatinen tieja vesirakennushallituksesta, luonnonsuqjelunvalvqja, p rofessori R eino Kalliola, diplo,ni-insinö·ö·ri Veikko Axelson ja agrologi E rkki Siika/uoma Kuusamosta. Tällainen tutkimus sitten suoritettiinkin, ja suunnitelma Oulangan kansallispuistosta valmistui v . Komitean puheenjohtqjaksi on kutsuttu oikeusneuvos Väinö· V. K ansallispuistosuunnitelmaa supistettiin tämän jälkeen siten, että alueesta jätettiin pois Oulankajoen varsi Kiutakönkäältä alaspäin ja Kitkajoen seutu lukuun ottamatta ]uurnan (Jyrävän) tienooO ulangan kansallispuiston 1 · rajoitusehdotus v
ta, joka luonnonsuojelun kannalta erityisen tärkeänä ehdotettiin muodostettavaksi erilliseksi pienehköksi luonnonsuojelualueeksi, J uurnan kansallispuistoksi (kartta, 2). 115. Tämä alue oli saanut erikoisen merkityksen sen vuoksi, että kilpailevat voimayhtiöt, Imatran Voima Osakeyhtiö ja Pohjolan Voima Osakeyhtiö, olivat ryhtyneet ostamaan koskiosuuksia ja laatineet kumpikin oman suunnitelmansa Kitkajoen koskien rakentamiseksi. Koskemattomassa tilassaan ne edustavat sekä luonnonsuojelun että matkailun kannalta erittäin suuria arvoja, joilla on yleinen valtakunnallinen ja huomattava kansainvälinenkin merkitys. Voimalaitosten rakentajien taholla viitattiin erityisesti siihen, että Kitkajoen rakentaminen on välttämätön edellytys Kemijoen vesistön voimalaitossuunnitelmien toteuttamiselle, jota suurta hanketta ei luonnonsuojelupiireissäkään ole koskaan asetettu kyseenalaiseksi. Sen mukaan Oulangan alue jäi valtiolle, kun taas Juuman lohko liitettiin yhteismetsään. koskien rakentaminen oli siten hyvin masentava tulos. Nyt on kulunut kymmenen vuotta edellä mam1tusta maanjako-oikeuden päätöksestä. Metsähallitus vaati kansallispuistoksi ehdotettuja Oulangan ja Juuman (Jyrävän) alueita valtiolle luonnonsuojelualueiksi erotettaviksi, kun taas Kuusamon talolliset vaativat niiden liittämistä yhteismetsään. Kansallispuistosuunnitelmaan kuulunut Juuman (Jyrävän) lohko sen sijaan jäi siis yhteismetsän puolelle. Tällöin syntyi yhteismetsän muodostamisen yhteydessä riitaisuutta ehdotetun kansallispuiston alueesta. Myös paikkakunnan väestö oli jokseenkin yksimielisesti rakentamisen kannalla. Juuman lohkon jääminen pois kansallispuistosta ja odotettavissa oleva Jyrävän ym. Kun Kemijoen rakentaminen on jo edistynyt pitkälle ilman että Kuusamon koskivoimaa on millään tavalla käytetty hyväksi, on todettava, että edellä mainittu Kuusamon vesien rakentamista koskeva peruste ei pitänyt paikkaansa. Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että kysymys Oulangan-Juuman kansallispuiston perustamisesta voidaan ottaa erikseen käsiteltäväksi sitten, kun isojakotoimet Kuusamossa ovat edistyneet niin pitkälle, että tilojen ja valtion maiden väliset rajat on saatu lopullisesti vahvistetuiksi. Jyrävä ja muut Kitkajoen kosket kohisevat yhä vapaina. Siihen alistuttiin kuitenkin sekä luonnon tutkijain ja ystävien että matkailuväen piirissä, kun Kitkajoen rakentaminen selitettiin maan voimantarpeen tyydyttämiseksi välttämättömäksi. Oulangan alueesta tehtiin kansallispuisto (kartta, 3) v. Vaasan maanjako-oikeus antoi asiasta päätöksen 16.4.1955. Mutta uusi Kitkajoen koskien säilymistä uhkaava vaara on noussut näkyviin ns. 1938, jolloin ensimmäiset kansallisja luonnonpuistomme perustettiin. Asiaa valmistellut komitea toteaa, että tällä tavoin >>saadaan luonnonsuojelun kannalta tärkein tulos aikaan ja voidaan myöhemmin, sitten kun isojako Kuusamon pitäjän alueella on tarpeeksi pitkälle edistynyt, näin perustettavaa luonnonsuojelualuetta laajentaa>> (komiteanmietintö 7 /1931 ). Jyrävän putous ja sen yläpuolella oleva pitkä Aallokkokoski erämaisine ympäristöineen ovat Oulangan kansallispuistoon sisältyviä koskiakin (Kiutaköngas, Taivalköngäs) mahtavampia. Juuman (Jyrävän) lohkon erityisen suuri luonnonsuojeluarvo perustuu siihen, että tällä alueella on suurenmoisen kaunis Kitkajoen kanjoni koskineen, joista huomattavin on Jyrävän köngäs, sekä harvinaisesta jääkauden aikaisesta tunturikasvistostaan tunnetut rotkolaaksot eli ns. 1956 annetulla lailla (634/56). Juuman vuomat. Iijokisuunnitelman (Kuusamon vesienkääntäminen Iijokeen) vuoksi. Mutta tässäkään muodossa suunnitelma ei mennyt lävitse v. Sodan ja alueluovutusten vuoksi isojaon lopullinen toteuttaminen Kuusamossa siirtyi 1950-luvulle
Poisheitettävien pullojen lukumäärä nousisi siis vähintään kymmenkertaiseksi pelkästään virvoitusjuomapullojen ansiosta, vaikka olutpullojakaan ei otettaisi huomioon. Tieltä niitä usein heitetään pelloille, jossa lasisirpaleet voivat rikkoa nautaeläinten sorkkia ja traktorien kumirenkaita. Ruotsissa kertapulloja on ruvettu käyttämään, mutta se on herättänyt voimakasta vastustusta ja äskettäin on terveydenhoitoviranomaisten taholta esitetty niiden kieltämistä kokonaan. Kuluttajalle kertakäyttöpullo merkitsee ostettavan tavaran kallistumista ilman sen laadun paranemista. Sen sijaan virvoitusjuomia kulutetaan maassamme noin 210 miljoonaa pulloa vuodessa. Panimoja virvoitusjuomateollisuuden siirtymisestä kertakäyttöpullojen käyttöön seuraisi väistämättömästi tyhjien pullojen ja lasinsirpaleiden runsas lisääntyminen luonnossa. Mainittakoon, että Tanskassa niitä ei käytetä ja että Norjassa juomateollisuus on vapaaehtoisesti suostunut luopumaan niistä sillä ehdolla, että valtiovalta ei myöskään salli kertakäyttöpullojen maahantuontia. Kertapullojen valmistajia ei siis siihen vedoten voida vapauttaa vastuusta. Myös maanviljelykselle pullot tuottavat haittaa. Hyvin epämiellyttäväksi on tullut tapa käyttää luontoa yhteisenä suurena roskalaatikkona. Ne ovat myös vaarallisia sekä ihmisille että eläimille. Niiden käytäntöön ottaminen ei sen vuoksi ole suositeltavaa. On helppo kuvitella jo tähänastisen kokemuksen perusteella, minkälainen lasinsirujen määrä lyhyessä ajassa kertyisi varsinkin asutustaajarnien liepeille ja paljon käytetyille uimarannoille ja retkeilyreittien varsille. Kertakäyttöpullo ei siis ole edullinen kuluttajalle, joka kuitenkin joutuisi kustantamaan sen käyttöön ottamisen. Poisheitetyt ja rikotut pullot eivät ainoastaan rumenna puistoja, teiden varsia, leirintäpaikkoja ja kylpyrantoja ja aiheuta siivoamiskustannuksia. Tietysti myös kasvatuksella voidaan saada tuloksia, mutta tällainen laajoihin kansalaispiireihin kohdistuva kasvatustyö vaatii parhaiten onnistuessaankin vähintään monta vuosikymmentä. Vaikeimman pulman aiheuttavat kuitenkin lasipakkaukset, varsinkin kun pullojen rikkominen on yleinen paha tapa kaikkialla maassamme. Ellei tällaiseen sovinnolliseen ratkaisuun päästä, olisi valtiovallan toimenpitein kiellettävä niiden käytäntöön ottaminen.. Suurimmalle osalle ainakin kaupungeissa asuvista kuluttajista lienee yhtä helppoa toimittaa tyhjät pullot takaisin kauppaan kuin viedä ne roskalaatikkoon. kertakäyttöpulloja ja tehnyt niiden puolesta jo ennakolta mainostusta, on luonnonsuojelun esitettävä tämän suunnitelman johdosta voimakas vastalause. Kertakäyttöpulloista vältyttäisiin yksinkertaisimmin siten, että teollisuus vapaaehtoisesti luopuisi niistä. Jäteaineiden aiheuttamat vahingot ilmenevät muun muassa vesien ja ilman saastumisena. Kun lasiteollisuutemme nyt on ilmoittanut aikovansa ryhtyä valmistamaan ns. Rehujen sekaan jouduttuaan sirpaleet voivat myös aiheuttaa eläimille suuria kärsimyksiä ja omistajalle menetyksiä. Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys on puoltanut tätä ehdotusta. On sanottu, että yleisön opettaminen käyttäytymään oikealla tavalla luonnossa ei ole lasiteollisuuden asia vaan kasvatuskysymys, jonka hoitaminen kuuluisi lähinnä luonnonsuojelua harrastaville järjestöille ja viranomaisille. Nykyään heitetään maastoon ja särjetään etupäässä Alkoholiliikkeen viinaja aperitif-pulloja, joiden 116 vuosittainen vähittäismyynti on yhteensä noin 20 miljoonaa kappaletta. On siis ilmeistä, että lasista valmistetut kertapakkaukset aiheuttaisivat monenlaisia haittoja ja vahinkoja, kun taas niiden tuottamat edut olisivat rajoitetut. Muovipakkausten yleistyttyä luonnon roskaantuminen on huomattavasti lisääntynyt, koska ne säilyvät maastossa käytännöllisesti katsoen häviämättöminä. Kertakäyttöpu l lot pois käytöstä Omana kannanilmaisunaan kertakäyttöpulloja koskevassa keskustelussa on Suomen Luonnonsuojeluyhdistys jakanut lehdistölle seuraavansisältöisen kirjoituksen: Ihmisen jokapäiväisen to1m1nnan tuloksena syntyvistä jäteaineista ja niiden hävittämisestä on tullut aikamme vaikeimpia ongelmia
>> 117. Jossain täytyy olla vika, kun muoto muuttuu niin ilmeettömäksi ja tunteelta kylmäksi, että aivan kauhuissaan ihmettelee, minne ovat kadonneet kaupungin sisältö, elämä ja tarkoitus ... Nygård Teksti vapaasti Sven Barthelin mukaan >>Jos yksinkertaisuuden vuoksi niin kuin Odd Brochman määrittelisi arkkitehtuurin käsittävän kaikki ne rakennukset, jotka alkuperäisestä tarkoituksestaan huolimatta tekevät Avan kyläsatama vuonna 1965. SAARISTOA KAMERALLA JA TUSSI KYNÄLLÄ Valokuvat ja piirrokset : T . myönteisen vaikutuksen, saattaisi kysyä, eikö SE arkkitehtuuri ole arvokkainta ja mielen-kiintoisinta, jonka tapaa ympäristöllisesti kokonaisissa, >>täysin integroituneissa>>, tuntemattomain arkkitehtien rakentamissa yhdyskunnissa: tunturin teltta, kalastajakylä tervan hajuineen, rakennusten päätyineen ja merineen, pikku kaupunki käsitettävänä ja rajallisena mutta kuitenkin mielikuvitusta kiihottavana kokonaisuutena ..
. d=g d"lt· · ch en Y Johannes E _'Je ;tten möter grai:ut oravtryck och >> ••• här ~ar v tor gör sina _f rnge ed ett svalt å flamm1ga Y högplatan m p pryder sommaren blommor ... >> diadem av 118. Lepp1a ) Lehtipuut_ erot (Helsingholmen ti tasoitettu. -·11a··, ·atku· ·· on taa televat. .
A van kyläsataman aittoja Brändön saaristossa. Kaikki on niin jyrkkää ja hohtaa kirkkaana. Hopeanharmaat aitat vanhoine kattoineen. Vihreä vesi tuudittaa tummaa ruskolevää. 119. Onko ilma täällä puhtaampaa kuin sisämaassa vai aava merikö saa sen aikaan. Paljaat vaaleat kalliot. Senkö vuoksi olo tuntuu täällä niin kevyeltä ja mieli iloiselta. Mistä johtuu ulkosaariston kirkas valoohohto. Rakennusryhmä Österskärin kylästä. Väärät valkoiset koivunrungot
Minä sävähdän ja mieleni valtaa apeus. Olen nyt purjehtinut niin monen »maihinnousu kiel120 letty>>-taulun ohi, että alan tosissani tulla murheelliseksi. Mutta paholainen noutaa varmasti omansa.. Niin, on todellakin ihmisiä, jotka ensin rohkenevat pilata kauneimmat saaremme hirvittävillä huviloillaan ja muilla rakennuksillaan ja sitten vielä kieltää toisia ihmisiä jopa ankkuroimasta saarten poukarnissa. Merenpoukaman pohjukassa on rehevää kasvillisuutta ja sen vihreyden keskellä valkoinen kilpi. Tuntuu nykyisin olevan niiden vieraspaikkakuntalaisten mielihuvia, joilla on tarpeeksi rahaa >>saarten valloittamiseen>>, varustaa rannat kauas merelle näkyvin kilvin. Monet ihanat luodot, joilla minulla oli tapana vuodesta toiseen käydä ja nauttia, ovat nykyisin suljettuja. Tällaiset elämykset ovat purjehtijan jokapäiväistä ruokaa
Hän huomautti eristäytymisen vaaroista ja korosti kattoorganisation tarvetta luonnonsuojelussa. Sen jälkeen kuultiin professori Söyringin alustus muuttuvasta luonnonsuojelusta. TVH:ssa tästä on jo saatu hyviä kokemuksia. Estetiikka ei ole yhteiskuntasuunnittelussa määräävä, vaan yhteiskunnan toimivuus. Lehtori Petro oli todennut oppilaitten olevan luonnonsuojelusta hyvin kiinnostuneita, ja opettamisen olevan sen vuoksi hyvin helppoa. Pentti Linkola korosti sitä, että elintason kohottaminen ei saa olla itsestäänselvyys. Laajeneva 1 uonnonsuo jel u Luonnonsuojelun neuvottelupäivät Järvenpäässä 30-31. Keskusteluja johti fil.tri Erkki Kivi. Olihan tarkoituksena tarkistaa mahdollisimman paljon luonnonsuojelun rajoja muihin aloihin nähden. Luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta valmisteluissa oli mukana agronomi]. Järjestelyjä johti fil.kand. Veikko Huhta. Ohjelma rakentui muutaman alustuksen ja runsaitten keskustelujen pohjalle. Hän toivoi sosiologisilla tutkimuksilla selvitettäväksi, kuinka moni ihminen kaipaa enemmän luontoa kuin tavaraa, ja kuinka moni kaipaa tavaraa enemmän kuin luontoa. Päivät avasi fil.kand. Tohtori Rautavaara huomautti, että elintason kohotessa ihminen vaatii yhä enemmän myös luontoa. Kun pakkokeinot puuttuvat, niin toiminnassa on lähinnä kysymys sivistyksestä. Hän ehdotti myös, että jokaisessa virastossa jonkun virkailijan erikoistehtäväksi annettaisiin luonnonsuojeluasioitten valvonta. Toisen päivän ohjelma alkoi ryhmätyöskentelyllä. Tohtori Rautavaara totesi, että terveysoppi pitäisi korvata terveysbiologialla, joka opettaisi ihmistä elämään luonnonlakien mukaan. Illan toisen alustuksen piti varatuomari Paavolainm luonnonsuojelun ja talouselämän suhteesta. Seuranneessa keskustelussa tohtori Rautavaara totesi Keski-Euroopassa oltavan esimerkiksi maisemakoulutuksessa huomattavasti pidemmälle kuin meillä. Penlli Linkolan arvelun mukaan Suomessa on 2.5 3.5 miljoonaa luonnonsuojelijaa, mutta sittenkin vallitsee täydellinen talousmiehen diktatuuri. Diplomi-insinööri Iharvaara puolestaan määritteli seuraavassa alustuksessa luonnonsuojelun yhteiskuntasuunnitteluksi. Tällöin yhteistyö eri alojen opettajien kanssa olisi suotavaa ja lienee mahdollistakin. 1965 Lokakuun kahdeksi viimeiseksi päiväksi olivat Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Luonto-Liitto ja Biologian ja maantieteen opiskelijain liitto järjestäneet luonnonsuojelun neuvottelupäivät Järvenpään Seurakuntaopistolle. Illan viimeisen alustuksen piti lehtori Risto Valjakko luonnonsuojeluopetuksesta. Hänen mukaansa luonnonsuojelu ei ole selvillä omasta tilastaan eikä suhteestaan toisiin elämänaloihin. 10. Siitä syystä osanottajiakin oli kutsuttu perinnäisistä luonnonsuojelupiireistä poikkeavalla tavalla. Toisaalta ihmiselämän lisääntynyt jännitys panee hakemaan rentoutumista luonnosta, ja se tietysti lisää vapaa-alueitten tarvetta. Lisensiaatti Haapasen mielestä luonnonsuojelu on luonnonvarojen suojelua siinä mielessä, että jokainen kasvija eläinlajikin on luonnonvara. Yleisesti todettiin luonnonsuojeluoppikirjojen ja korkeamman opetuksen puute. Tohtori Stenius ehdottti, että luotaisiin luonnonsuojelullinen sanasto, ja maisteri Kangas totesi ihmisen luontoa vastaan toimiessaan toimivan samalla itseään vastaan. Biologista kenttäopetusta olisi lisättävä rakkauden herättämiseksi luontoon. Mukana oli yhdyskuntasuunnittelijoita, talousmiehiä, ulkoilijoita, metsämiehiä ja radikaaleja. H än totesi, että luonnonsuojelu alkaa erityisesti maisemanhoidon osalta mennä perinnäisten biologisten piirien ohitse koko kansan asiaksi. Ja se kaikki näkyi päivien tuloksista, jopa julkilausumastakin. Veikko Huhta. Päiville osallistui kaikkiaan 74 henkeä, joista viisi oli professoria, viisi muuten tohtoria, 23 opiskelijaa ja loput siltä väliltä. Sittenkään hän ei pitänyt erityisiä luonnonsuojelusuunnitelmia parhaana ratkaisuna, vaan tähdensi kokonaisuuden huomioon ottamista. Hän muistutti, että luonnonsuojelua ei pidä käsittää vain biologian vaan koko kulttuurin osaksi. Metsänhoitaja Mustanojan mielestä luonnonsuojelu on taloudellinen ajattelutapa. Ylimetsänhoitaja Koivisto asetti pohdittavaksi kaksi kysymystä : Onko mahdollista luoda luonnonhoidon kokonaissuunnitelma, jonka kaikki voisivat hyväksyä, ja miten jo suunnitteluvaiheessa voitaisiin taata luonnonsuojelunäkökoh tien huomioon ottaminen . Hyvinvoinnin vaatimukset pakottavat ottamaan huomioon talouselämän yhä useammin. Kuutena ryhmänä pohdittiin luonnonsuojelun sisältöä 121. Standertskjöld
Luonnonsuojeluun on saatava mukaan mahdollisimman laajat järjestöpiirit, ja on laadittava kokonaisohjelma luonnonsuojeluvalistuksen levittämiseksi. Tällä kertaa mitään lopullista selvyyttä luonnonsuojelun rajoihin, tehtäviin ja suhteisiin ei saatu, sillä käyminen jatkuu edelleenkin. Erityisesti tarvitaan aktiivisia paikallisia järjestöjä, joihin luonnosta ja luonnonsuojelusta kiinnostuneet kansalaispiirit voivat kerääntyä. Tuloksena voitiin todeta muutoksia olevan tapahtumassa. Tämäntapaiseen tutkimustyöhön olisi saatava yhteiskunnan ja tuotantoelämän varoja nykyistä enemmän. Päivien pöytäkirjat kirjoitetaan puhtaaksi ja kootaan alustusten ja päätöslauselmien kanssa julkaisuksi, jota saa tilata esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistyksen kautta. Päämääränä pitäisi olla luonnonvarojen pitkäjänteisesti oikea hyväksikäyttö, sekä yleisen luonnonsuojelun ja luonnonvarojen hoito-ohjelman aikaansaaminen. Tehtävistä on mainittava mm. T ässä mielessä toivotaan luottamuksellista yhteistyötä luonnonvarojen tutkijain kanssa. Luonnonsuojelupäivät toteavat, että käydyt keskustelut ovat olleet laajoja ja merkittäviä. Ryhmien tuloksista käytiin keskustelua pari tuntia, minkä jälkeen voitiin laatia päivien julkilausuma. HMA Kokouksen julkilausuma Luonnonsuojelun voi sanoa pohjimmaltaan olevan elämänsuojelua, ihmisen elinympäristön säilyttämistä terveellisenä, mielenkiintoisena ja kauniina. Suomen luonnonsuojelu on käymistilassa, jonka vaihetta oli tarkoitus selvittää. Olkoon sekin pohjustamassa maaperää entistä paremmalle luonnonsuojelulle. suurien kansallispuistojen tai niihin verrattavien alueiden perustaminen myös Etelä-Suomeen, ennen kaikkea saaristoon ja suurten asutuskeskusten läheisyyteen. Huvilaasutusta ei ole syytä vastustaa, mutta se on ohjattava tietyille alueille ja rantaviiva on pyrittävä pysyttämään koskemattomana. Matkailun ja ulkoilun tarve tulee yhteiskunnan kaupungistuessa ja vapaa-ajan lisääntyessä jatkuvasti kasvamaan. Tällöin ei kuitenkaan riitä pelkkä analyysi, joka sinänsä on jatkuvaa työtä, olisi pyrittävä synteesiin, luonnonvarojen tarkoituksenmukaiseen käyttämiseen, jolloin myös aineettomat arvot olisi pyrittävä säilyttämään. Kolmen tunnin työskentelyn tuloksena ryhmät antoivat yhteenvedot, joitten pohjalta päivien julkilausuma on koottu. lakisääteisin toimenpitein, joita olisi kiirehdittävä. Luonnonsuojelu laajenee vanhojen rajojensa ylitse ja aiheuttaa sillä uusia tehtäviä, jotka puolestaan vaativat organisation muuttamista tarkoitusta vastaavaksi. ja ajankohtaisia tehtäviä, luonnonsuojelun ja yhteiskuntasuunnittelun suhdetta, vapaa-ajan vieton ongelmia, luonnonsuojelun ja talouselämän suhdetta, luonnonsuojeluopetusta ja luonnonsuojelutyön organisointfa. Ulkoilutoiminnan ohjaaminen edellyttää maankäytön suunnittelua, eriasteisten ja -kokoisten ulkoiluja virkistysalueiden perustamista, jokamiehen oikeuksien ja velvollisuuksien säätelemistä sekä rantojen käytön järjestämistä. Ulkoilutoiminnan ja luonnonsuojelun välillä on tosin tiettyjä ristiriitojakin, mutta niitä voidaan poistaa mm. Tällaisten neuvottelupäivien tarve on ilmeinen. Suomalaisen mai122 seman ja siihen liittyvän vesistön erityispiirteet on pyrittävä toisaalta säilyttämään ja toisaalta ottamaaan ne huomioon eräänä tärkeimpänä yhdyskuntasuunnittelun osatekijänä. Niiden jatkumisesta on huolehdittava ja samalla kiinnitettävä huomiota entistä laajempien piirien saamiseksi luonnonsuojelutyöhön.. Uuden luonnonsuojelulain valmistumista on kiirehdittävä ja pyrittävä luonnonsuojeluasiain hoidon lakisääteiseen järjestämiseen valtion, läänin ja kunnan portaissa. Julkilausumaan liitetty mielipide siitä, että vastaavanlaisia neuvottelupäiviä tarvitaan lisää, osoittanee riittävän selvästi tämänkertaiset päivät tarpeen sanelemiksi. Ulkoilijan ja luonnonsuojelun edut ovat yhdensuuntaiset siinä, että ulkoilija haluaa päästä mahdolli-simman koskemattomaan luontoon. On edistettävä sellaisia ulkoilun muotoja, jotka mahdollisimman vähän hävittävät ja kuluttavat luontoa. Seuraavilla kerroilla joita toivottavasti tulee pian lienee syytä jatkaa luonnonsuojelun rajankäyntiä eri suuntiin. Luonnonsuojelutietouden lisäämiseksi tulisi luonnonsuojeluopetus ulottaa erillisenä tai läpäisevänä kaikille kouluasteille ja tarpeellisessa määrässä eri korkeakouluihin. Päivillä tuli kuitenkin esille selvä vaatimus siitä, että kehitystä on seurattava ja luonnonsuojelutyötä kehitettävä sen mukaisesti. Terveellinen, puhdas ja kaunis ympäristö kuuluu hyvinvointiin yhtä olennaisesti kuin aineellinen toimeentulo. Talouselämää kiinnostaa tietenkin suuresti sen käyttämien luonnonvarojen riittävyys ja käyttökelpoisena säilyttäminen, jotta se voisi suunnitella tuotantoaan pitkällä tähtäyksellä. Suurten edustavien soiden säi lyttäminen eri puolilla maata on kiireellinen tehtävä. Nyt on mahdollisuus ryhtyä selvittämään yksityiskohtia, kun raaka raivaustyö on hoidettu. Yhteiskuntamme suunnittelussa on sen kaikki toimikentät, myös luonto ja maisema, otettava huomioon sopivasti ja tasapuolisesti painottaen. Myös vapaehtoisen luonnonsuojelutyön organisaatio on kokonaan uudistettava. Kosketuksen saamiseksi yleisöön olisi käytettävä joukkotiedotusvälineitä sekä sovellettava luonnonsuojeluaineistoa eri järjestöjen ohjelmiin
Varpuspöllö pesällään 123. Varsin pitkällisten yritysten jälkeen on Hannu Hautala saanut varpuspöllön kamera kulmaansa, josta todisteena oheinen kuva saqa
Yksi uusi jäsen jokaista vanhaa kohti on ollut luonnonsuojelujärjestöjen iskulauseena kai kissa pohjoismaissa. Suomen • hai uaa suojell a I uontoa sinua varten! Luonnonsuoje lu• haluaa suoje ll a maise maa, jossa elät! yhdistys • haluaa estää luonnon turmelemi sen ! Jäsenmäärämme on kulu vana vuonna noussut noin 600: ll a. Hanki jo nyt uusi jäsen SL Y :lle ensi vuodeksi!. 124 Yhteisvoimin voimme vaikuttaa luonnonsuojelukysymysten ratkaisuihin! Luonnonvaroja on käytettävä mutta järkevästi. Yhä enemmän tarvitaan vapaata ja voimakasta aatteellista luonnonsuojelujärjestöä. Nykyajan tekniikka on antanut mei I le rajattomat mahdoll isuudet, mutta sen avulla tuhotaan nyt I uontoa nopeammin ja tehokkaammin kuin koskaan. Ke hitystä on ohjattava oikeaan suuntaan meidän on työskenneltävä yhdessä luonnon kanssa. Suunta on ilahduttava, mutta se ei riitä! Ensi vuonna meidän on päästävä vielä parempaan tulokseen . Tämän vuoksi SINUN tukesi on välttämätön SLY:n toiminnalle. Luonnonvarojen ylimitoitettu käyttö samoin kuin niiden tuhlaaminen merkitsee yhteiskuntamme perusteiden jär kyttämistä. Tähän tavoitteeseen meidän on edelleenkin pyrittävä
Palkinnot jaetaan yhdistyksen vuos ikokouksessa keväällä 1966. Näistä tarkemmin lehden seuraavassa numerossa. Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki, seuraavasti: vuosikerrat 4-14 hintaan 1 mk + postimaksu » 15-23 » 2 mk + » Eräistä vanhimmista vuosikerroista ei ole kaikkia numeroita saatavissa. Hankintaki lpailu päättyy syyskuun 10 päivänä ja palkintoina jaetaan myöhemmin tehtävän päätöksen mu koon ensi I uokkai nen satula reppu , makuupussi, käytännöl Ii nen olkalaukku, luonnonaiheisia kirjoja tai lahjakortteja. Vanhoja vuosikertoja tilattavissa Varastossa olevia Suomen Luonnon vanhoja vuosikertoja saa tilata SLY:n toimistosta, os. Joka viidestätoista uudesta jäsenestä jaetaan ylimääräisenä tunnustuksena yhdistyksen merkillä varustettu hopeoi usi kka. 11 palkinnon (valotusmittari tai lahjakortti) sai Pertti Uotila, 111 :nen Eva Tuominen ja IV:nen Seppo Hietavuo. Vuoden 1965 jäsenhankintakilpailun tulokset Kuluvan vuoden jäsenhan ki ntaki I pai I ussa yli viisi uutta jäsentä hankkineiden kesken suoritetussa arvonnassa lankesi I palkinto (ki i kari tai lahjakortti) Sakari Petrol le. Vuoden 1966 jäsenhankintakilpailu Yli viisi uutta jäsentä hankkinut pääsee mukaan palkintoarvontaan siten, että jokainen viiden jäsenen ryhmä oikeuttaa yhteen arpoen. Käyttäkää maksuja suorittaessanne postisiirtotiliä 6882! Osoitteenmuutoksesta pyydetään ilmoittamaan heti. 125. Hän oli hankkinut 91 uutta jäsenmaksunsa maksanutta jäsentä
J o paikan nimi Niinimäki osoittaa siellä kasvaneen niinipuita pitemmän aikaa. Salo >>Männikkömetsät ja rantojen raidat>> ovat yleensä leimaa antavia Keiteleen altaan metsäkasvillisuudelle, mutta paikoittain saattaa kasvillisuus rehevöityä lehdoksi, mikä oikeuttaa sanontaan Keiteleen vehmaudesta. Vuoren ja Keiteleen välinen koivikko puolestaan sallii kevätaspektin ai'rnna auringon säteiden esteetömän pääsyn pahdalle ja lehtco~. Viime kesänä tutustuimme lähemmin alueeseen. Näkymä niinipuulehtoon. Laakson peräseinän muodostaa vuori.. 11 km pohjoiseen Keiteleen itärannalla Sumiaisten kunnan alueella. Laskimme ko. T ällainen pienialaisten, erillisten lehtojen alue sijaitsee Keiteleen eteläpäästä n . Kummaltakin sivulta maasto laskeutuu loivasti lehdon painanteeseen luoden laakean ruuhilaakson. Yksittäisiä lehmuksia esiintyy myös varsinaisten lehtoalueiden ulkopuolella vastaavien kasvuolosuhteiden vallitessa. Varis U. Useimmat lehdon kasveistahan kukkivat keväällä. 126 Seinästä todella voi puhua sanan täydessä merkityksessä, sillä vuoren Keiteleen ja samalla lehdon puoleinen rinne putoaa äkkijyrkkänä nelisenkymmenen metrin korkeudesta luoden rinteelleen vain joitakin kapeita terasseja. Vaikuttavin ilmestys ja ilmeinen lehdon ,äiti>> on laakson peräseinän muodostava vuori. Ensinnäkin muodostaa vuori tehokkaan esteen kylmille pohjoisen ja idän puolisille tuulille, mikä varsinkin varhaiskeväällä on merkityksellistä. Puut luonnollisesti ovat kasvillisuuden välittömästi näyttävin aines. Lehto ei ulotu rantaan asti, mutta veden välkkeen erottaa alavan rantamaan koivujen lomitse. Pahdan pystysuoraa seinämää ei peitä talvelakaan lumi, joten auringon säteet kohtaavat jo maalishuhtikuussa kohtisuorina sen tumman seinämän lämmittäen kiven, joka varhaiskevään useinkin kylminä öinä säteilee lämpöään ympäristöönsä. Rehevä niinipuulehto Keski-Keiteleellä J. alueelta noin 50 lehmusta, joista useat ulottuvat yli 10 m korkeuteen, suurimpien lehmusten rungon läpimitan ollessa 2030 cm. Seinämä kulkee kutakuinkin luode-kaakkosuuntaisena, ja merkittävää on, että siinä missä vuoren rinne loivenee pahdan loppuessa, päättyy lehtokin; ilmeinen osoitus lehdon synnyn riippuvaisuudesta pahdan luomasta mikroklimaattisesta tekijästä. Vallitsevin puu lehdossa on metsälehmus, joka muodostaa myös osan pensaskerroksesta. Tämä lehtoalue on suhteellisen pienialainen, mutta selvärajaisesti ympäröivästä tuoreesta kangasmetsästä erottuva. Aikojen kuluessa ja ilmeisesti aivan lähimenneisyydessäkin on osa vuorta suurina lohkareina syöksynyt lehtolaaksoon, missä ne nyt tekevät kulun hankalaksi. Lehto kulkee Keiteleen itärannan ja taustan muodostavan vuoren välisessä maastossa noin 200 m matkan 20-30 m leveänä nauhana vuoren rinteeseen painautuneena. Löytämistämme lehdoista valitsimme intensiivisimmän lähemmän tarkastelun kohteeksi
Raoista työntyy esille kallio imarre, hauras loikko (C)'stopteris f ragilis) ja kiviyrtti ( lfi?'oodsia ilvensis). E lmo Kajosteen paikalle. Sen sijaan Ribes-lajeja ei löytynyt ihme kyllä yhtään. H ain koulutoverini H annu K esolan ottamaan linnusta kuvia, ja hän onnistui 29. Isokiljuhanhi kahlaamassa Lotilanjärven rantavedessä. Tuntematta sitä lajilleen kiinnitin huomiota sen keltaisiin jalkoihin ja lihanpunaiseen nokkaan. Haettuani kotoa lintukirjan aloin tunnistaa otusta. K aikki tuntomerkit puhui vat kuitenkin sen seikan puolesta, että edessäni oli tosiaan nuori isokiljuhanhi (Anser albifrons). 127. Lintu oli hyvin kesy ja päästi noin 20 metrin etäisyydelle, joten saato in varmuudella todeta keltaisen renkaan puuttuvan silmän ympäriltä. K oska linnulla oli lihanpunainen nokka eikä siinä ollut mustaa, jäi metsähanhi pois laskuista. E n saanut kiljuhanhen tuntomerkkejä sopimaan ja niin aloin jo pelätä, mikä kohu tästä nousisi, jos lintu olisi isokiljuhanhi. Silene rupestris. Koska tätä lajia ei ole tavattu sisä-Suomessa tietääkseni kertaakaan ja maamme parhaimmilla hanhien levähdyspaikoillakin se on vain toista kymmentä kertaa esiintynyt, ei opettajani, Roukon yhteiskoulun luonnonhistorian opettaja Risto Pakkanen uskonut juttuani, vaan tuli katsomaan lintua. lsoki ljuhanhi vieraili Valkeakoskella Isokiljuhanhen vierailusta Valkeakoskella ja sen onnettomasta kohtalosta kertoo seuraavassa koululainen Jorma Liesma. Paljon on myös saniaisia, ennen muuta sananjalkaa ja hiirenporrasta (Athyrium filix-femi11a). Keltaiset jalat sulkivat jo monta hanhilajia pois. Pahdan terassien kasveina esiintyy runsaimpana lehtonurmikka (Poa nemoralis) ja korkeammalla mm. Opettaja Pakkanen pyysi myös Valkeakosken yhteiskoulun luonnonhistorian opettajan fil.maist. Pensaskerroskin on melko hyvin edustettuna. K enttäkerroksessa kukkivat lehto-orvokki ( Viola mirabilis) ja lehdon suurin harvinaisuus, rantaorvokki (Viola persicifolia), jota kasvaa muutama kappale aivan pahdan juurella. ~Syyskuun 27 pnä 1964 havaitsin oudon hanhen Lotilanjärven rannalla Valkeakoskella. Pääosan siitä muodostaa metsäkuusama (Lo11icera xylosteum). 9. Muista kenttäkerroksen kasveista mainittakoon kielo, sudenmarja, rnetsävirna, keväinen linnunherne ja syyläjuuri. Myös näsiää on melko runsaasti. Jäljelle jäivät vain metsähanhi, kiljuhanhi ja isokiljuhanhi. H e totesivat havaintoni pitävän paikkansa. Näink in intensiivisen lehtokeitaan esiintyminen on katsottava siksi harvinaiseksi Keski-Suomen yleensä karuhkossa kasvillisuuskuvassa, että lehdon rauhoittaminen olisi varsin toivottavaa, ja huvila-asutuksen Keiteleen rannoilla lisääntyessä jopa kiireellisesti suoritettava. Melkein samaan korkeuteen yltää konnanmarja (Actaea spicata)
Sieltä toverini Jorma Sillanmikon kanssa löysin Lintumme huonokuntoisena. 1964 luiskahtamaan sanomalehdistöön. Opettaja Pakkanen sai tiedon linnun kuolemasta, ennenkuin tavoitti eläinlääkärin puhelimitse. Nyt alettiin havaintooni kiinnittää laajempaa huomiota. Sillä aikaa sain Sillanmikon avustamana kohoutuman häviämään, jolloin linnun nokasta tuli kesyhanhille tarkoitettua rehua. Se on hyvin arka pesimäpaikallaan ja muuttomatkoillaan joten sen erottaminen lähisukulaisistaan on yleensä vaikeata. Hän havaitsi, että linnulla oli ilmeisiä hengitysvaikeuksia, ja lähti soittamaan eläinlääkärille. Lisäksi selvisi sellainen yllättävä seikka että lihasmahasta puuttuivat jauhinkivet tykkänään.» Eräs rann ikkomme ja saaristamme uljaimmista eläjistä on merikotka. H än antoi linnulle tekohengitystä •>suusta nokkaan» menetelmällä puolisen tuntia mutta tuloksetta. Saimme sen helposti kiinni ja totesimme kuvun yläpuolella olevan oudon kohoutuman . Oli onni, että tapaamani yksilö oli poikkeavan kesy, sillä muutoin havaintoni luotettavuus olisi jäänyt näyttämättä toteen. Lintua kävivät katsomassa Valkeakosken yhteiskoulun luonnontieteellinen kerho •>Kimalaiset•> ja Roukon yhteiskoulun vastaava kerho »Vapsahaiset», jota myös itse edustan. Valitettavasti sitäkin on uhkaamassa tuho. Kuvat onnistuivat hyvin ja niitä näytettiin parille tunnetulle lintumiehelle. Linnun lentoonhätyyttämisen jälkeen se alkoi tulla aremmaksi, jolloin se kierteli eri puolilla järveä. Valtion eläinlääketieteellisen laitoksen toimittamassa tutkimuksessa selvisi että linnun ruokatorvi, rauhasja lihasmaha olivat puuromaisen rehun tukkimat. Harmiksemme pääsi asia kuitenkin 10. Keuhkoissa ja rintaontelon etuosassa oli verenvuotoja. Lintu lähetettiin Valtion riistantutkimuslaitokselle kuolemansyyn selville saamiseksi. Isokiljuhanhi pesii pohjois-Venäjällä ja sen muuttoreitti kulkee maamme itäpuolitse Englantiin, Italiaan ja Unkariin. E mme tienneet, mitä tehdä, joten lähdin hakemaan opettajaani paikalle. Linnun elintapojen seurailemisen jatkuessa emme toivoneet tiedon leviämistä julkisuuteen yleisten tiedotusvälineitten välityksellä jo pelkästään luonnonsuojelullisten seikko128 jen vuoksi. Kun tieto isokiljuhanhesta levisi valkeakoskelaisten o rnitologien keskuuteen, saattoi Lotilanjärven rannalla tavata heitä entistä runsaammin. Kuvassa nuori merikotka Kaius Hedenströmin valokuvaamana.. Onpa se Unkarissa kerran pesinytkin. Samassa lintu kuitenkin kuoli käsiimme. 11. Lintu rakentaa pesänsä avosuolle, tundralle tai johonkin pikkusaareen. Tuo päivä muodostui muutenkin käänteentekeväksi koko jutussa, sillä lintumme oli Lotilanjärven jäädyttyä hakeutunut Lotilan teurashanhien joukkoon, joita järven rantalaitumella oleili niihin aikoihin useampi sata. Tätä tilaa lintu piti meissä yllä toista kuukautta näyttäytymällä aina silloin tällöin. pääsemään 2-5 metrin päähän siitä. Tämä havainto on ensimmäinen huomattava •>tapaus•> kerhossamme, joten se on keskuudessamme aiheuttanut eräänlaista ~hanhikuumetta•>
Peitsa Mikolan pettämätöntä asiantuntemusta ja viisasta harkintaa kysytään säännöllisesti metsäalan luonnonsuojeluasioissa. Monissa esitelmissään ja kirjoituksissaan, joista tässä mainittakoon vain Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 25-vuotishistoriikki (Suomen Luonto 1963:2), hän on hyvin selkein viivoin jakanut luo nnonsuojelutietoa. Myö Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja koko maan luonnonsuojeluväki tuntevat miehen omakseen ja lähettävät hänelle kiitollisen tervehdyksen ja lämpimät onnentoivotuksensa. Näin hänen toimintansa on ulottunut kauas yli maakunnan rajojen aina ulkomaille saakka, missä hänet laajalti tunnetaan luonnonsuojelijana. Professori Brander, joka on syntynyt vuonna 1904 ja väitellyt lääket. K un kansallisja luonnonpuistojärjestelmäämme sodan menetysten jäikeen ryhdyttiin jälleenrakentamaan, oli Peitsa Mikola lähtömerkin antaja ja työn alullepanija. 1951 maamme ensimmäisen paikallisen luonnonsuojelujärjestön, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen Forssaan, ja toimii perustamisesta lähtien sen puheenjohtajana samoin kuin yhdistyksen aikakauslehden päätoimittaja ,a. Peitsa Mikola toimi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteerinä 194650 ja kuuluu yhdistyksen hallitukseen vuodesta 1964 lähtien. Luonnonsuojelijoille hän on kuitenkin tullut tutuksi sodanjälkeisen toimintansa, kirjojensa ja erilaisten kirjoitustensa ansiosta. 10. Laajalti tunnetut ja luetut ovat hänen lukuisat luonnonhistorialliset niin kasvikuin eläinmaailmaa koskevat tutkielmansa. tohtoriksi vuonna 1936, on ans101tunut lastentautien erikoislääkärinä ja myös lapsipsyk iatrina. Siihen luotetaan, sitä arvostetaan. 129. H änhän perusti v. rauhoittanut neljäksi luonnonsuojelualueeksi yhteensä 500 ha omia maitaan. ja kir. 1965 50 vuotta. Merkkipäiviä ja arvonimiä Professori Peitsa Mikola 50-vuotias Tunnettu metsäbiologimme professori Peitsa Mikola täytti 15. ja kir.tohtori Torild Branderille. Omalla maatilallaan U rjalassa hän on erinomaista esimerkkiä osoittaen mm. koskevia lehtikirjoituksia. Kaksi uutta professoria Tasavallan presidentti on myöntänyt professorin nimen ja arvon tunnetulle luonnonsuojelumiehelle, lääket. Hänen kynästään on myös lähtenyt runsaasti luonnonsuojelua, maisemanhoitoa, riistanja kalavesien hoitoa ym
Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Merkin hinta on 3 mk 50 p. Prof. 1939 ilmestynyt väitöskirja. KalliJ::>lalla on kasvitieteilijänä ja Suomen kasvillisuuden tutkijana merkittävä ja kansainvälisesti tunnustettu asema. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 %:n alennus). Kalliolan kirjallinen tuotanto, johon mm, Suomen Luonnon lukijoilla on usein ollut tilaisuus tutustua, on runsas ja monipuolinen. 130 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys H elsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22. Merkittävimmän työn hän on kuitenkin suorittanut luonnonsuojelun alalla. Tänä aikana hän on suuresti kehittänyt ja edistänyt maassamme luonnonsuojelua. kokoontuikin sitten 70 osanottajaa 20 kerhosta Helsinkiä, Poria, Lahtea ja Virtoja myöten Tampereelle KaleVieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Hänen tieteellisesti tärkeimmät tutkimuksensa ovat koskeneet Lapin tunturikasvillisuutta, kuten v. Prof. Luonnonsuojelun työsaralta Luonto-Liiton luonnonsuojelukurssi Tampereella Ohjatakseen ja tehostaakseen liiton kerhojen piirissä tehtävää luonnonsuojelutyötä, päätti Luonto-Liiton hallitus järjestää kurssin, jolla pohdittaisiin näitä asioita etenkin nuorten luonnonharrastajain kannalta. Hänen kirjallisen tuotantonsa merkittävin saavutus on kuitenkin kolmiosainen suurteos Suomen luonnosta, jossa tiedemiehen asiantuntemus ja taiteilijan kaunis kieli ja tyyli sekä erinomainen kuvitus yhtyvät onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Valtion luonnonsuojelunvalvojana hän on toiminut jo yli 25 vuotta Suomen luonnon kulttuuriarvojen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi. Tasavallan presidentti on tänä vuonna suonut professorin arvon myös toiselle tunnetulle luonnonsuojelumiehelle, valtion luonnonsuojelunvalvojalle, fil. tohtori Reino Kallio/alle. 24-25.4
Kaiken kaikkiaan vaikutti kurssikokeilu onnistuneen hyvin. Tämän jälkeen esitelmöi apulaisluonnonsuojelunvalvoja A ntti Haapanen, joka keskittyi eläinsuojeluun ja siihen, miten nuoret luonnonharrastajat voivat toimia tällä alalla. van yhteiskoululle aloittamaan Luonto-Liiton ensimmäistä luonnonsuojelukurssia. Iltapäivän ohjelman aloitti yo. Kirjassa on lähes oloistoteokseno sävy, vaikka se hinnaltaan on sangen kohtuullinen. Kerhot voivat esitellä luonnonsuojelua näyttelyissään, vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen kirjoittelemalla sanomalehtiin ja järjestämällä esitelmätilaisuuksia. Hän selvitteli sitä, mitä luontoliittolaiset voivat tehdä luonnonsuojelun hyväksi. Paikkakuntalaisten arvion mukaan Tamperetta näytettiin vain nurjalta puolelta käydessämme tutustamassa Vilusenharjun suuriin sorakuoppiin, rumiin ja siistimättömiin teollisuusja varastoalueisiin, kivitaloerämaihin ja jätelammikoiksi muuttuviin järviin. Lopuksi esitti Annanpalo valmistamansa diasarjan suomalaisesta maisemasta. aloitettiin ohjelma kiertoajelulla, jonka aikana tarkkailtiin Tamperetta etenkin luonnonsuojelijan silmin. Päivän päätteeksi tutustuttiin luonnonmuistomerkkien rauhoittamiseen, ensin Haapasen ohjeitten avulla ja sitten käytännössä ryhmätyön merkeissä, jolloin jokainen kurssilainen sai omakohtaisesti täyttää rauhoitusanomuksen kuvitellun kohteen suhteen. Esille tulivat mm. Ainakin kurssin järjestäjät saivat hyödyllisiä vihjeitä ja kokemuksia tulevia kursseja varten ja tulevaisuus näyttää kerhojen toiminnassa, kuinka otolliseen maahan luonnonsuojelun siementä on kylvetty. Suomessa tämän toiminnan tuloksena ilmestyi mm. Juuri maisemansuojelussahan historiallisten arvojen suojelu kulkee rinta rinnan luonnonkauneuden suojelun kanssa; toiminnan motiivina on ihmisen elämän monipuolinen, viihtyisä ja rikassisältöinen ympäristö. WSOY 1964. Se on erinomainen tietoteos kaikille maisemansuojelun harrastajille, myös varsinaiselle luonnonsuojeluväelle. Sunnuntaina 25. M.L la. Teos on ensinnäkin hyvä kokonaisesitys Suomen rakennushistoriallisesti arvokkaista kohteista ja toiseksi se on merkittävä puheenvuoro historiallisesti ja esteettisesti arvokkaiden rakennusten ja ympäristökokonaisuuksien säilyttämisen puolesta. Pyynikillä kuultiin harjua uhkaavista tiesuunnitelmista ja Pyhäjärven rannoilla todettiin, että Tampereen komeat kynäjalavat ovat toistaiseksi vailla virallista lain suojaa. Yhdistyneiden kansakuntien tiede-, kasvatusja kulttuurijärjestö UNESCO toimeenpani viime vuonna kansainvälisen kamppanjan kulttuurimuistomerkkien suojelemiseksi. Kirjan parille sadalle sivulle mahtuu yhteensä kahdentoista eri kirjoittajan asiantuntevaa ja huomionarvoista tekstiä. Keskusteluissa palautuivat mieliin asiat, jotka alustuksissa olivat tulleet esiin ja jokainen joutui ottamaan niihin omakohtaisesti kantaa. rauhoitusmääräykset, linnunpönttöjen rakentaminen, talviruokinta ja erilaiset pienet tutkimustehtävät. 131. Esa Pitkättett. Toimittanut Aarne Heimola. Kurssin avauksen suoritti teekkari Heikki Attttattpalo, joka toivotettuaan osanottajat tervetulleiksi selvitteli lyhyesti luonnonsuojelun merkitystä, päämääriä ja nykytilannetta. yllä mainittu kirja, jonka kirjoittajia ovat Suomen UNESCO-toimikunnan asettaman rakennushistoriallisen erityisjaoston jäsenet. Lars Petterson keskitetyssä ja tyylillisesti nautittavassa esseessään &Kulttuurimaisemamme&, joka on samalla pätevää maisemansuojeluasiaa. Kuvitus on runsas, monipuolinen ja tasoltaan korkea. Esitelmöitsijä totesi, että nuorillakin on monia mahdollisuuksia levittää luonnonsuojeluaatetta. Taustan rakennushistorian eri alojen asiantuntijoiden päteville artikkeleille luo prof. 4. Viimeisessä alustuksessa esitteli allekirjoittanut vesiensuojelua ja siihen liittyviä ongelmia. Retkillä voidaan etsiä ja luetteloida rauhoittamisen arvoisia kohteita, joista myöhemmin voidaan tehdä rauhoitusanomukset. Jätevedenpuhdistuslaitoksella kuultiin pääpiirteittäin biologisen vedenpuhdistuksen periaatteet. Tämän jälkeen jakaantui kurssi pieniin ryhmiin pohtimaan ryhmätyönä luonnonsuojelun ongelmia. Seppo Takata/o Kirjallisuutta Rakennusmuistomerkkimme ja niiden suojelu
This region is 111ellknown as an area ef unspoiled wilderness 111ith beautiful scenery, lllighty rapids, and abundant wildlife in132 cluding 111a,ry rare species of plants and ani111als. Expanding nature conservation (Laajeneva luonnonsuojelu) (p. According to the 111ost conservative estimates, hy the year 1990 75 % of the 11sable shoreline 111ill be ocmpied hy summer cottages, 111hich means that together with permanent residences, virt11al(y ali the lake and sea shores in the country 111ill be utilised for these 1/l/o purposes. 106) By R. In vie111 qf this sit11ation, a la111 is 11rgent!J• needed 111hich 111ould limit the increase in 11nplanned summer cottages and at the same time 11101tld ensure a.'1 effective and 111ell-planned utilisation of lake and sea shores. 127) gave a report on the rare white-breasted goose ( A nser albifrons) which 111as observed last year at Valkeakoski in central Finland but 111hich unfortunate(y met a tragic end (>>lsoki(juhanhi vieraili Valkeakoskellm>).. However, the electrical po111er industry has alrear!J begun a mqjor construction prqject for harne.rsing the famous rapids and other waterwqys of Kuusa1J10. Among the tasks to be tmdertaken is the establishment of large natural parks or reserves also in southern Finland, particular!J in the Prchipelago and near centres of population, since the need for such natural areas wi/1 steadi(y gro111 in response to the increase in sports and touristic activities of the people. Narjus In the region of Finiand south111est of the line Kokkola-Imatra, comprising about one-third of the area of the country, there are at present 70 00090 000 summer cottages. Moreouer, atle!llpts shou/d be made to p romote those for!lls of camping and other outdoor life 111hich cause as little da1J1age as possible to nature. Salo (p. 0111ing to the unusual!J n11mero11s bodies of 111ater in Finland with their extensive shorelines, it is possible to carry out such a p rografl11J1e 111itho11t preventing the growth of s111111!ler d111ellings. In 1964 the increase 111as about 6 000, and the annual rise in nt1111ber of holiday d111ellings is growing very rapid(y. The proble111 is especial(y great in the vicinity of Helsinki, with its rapid(y expanding population and scarcity qf available shores. 121) A conference on nature conservation in Finland 111as held on Oct. Summaries of Main Articles in this lssue The utilisation of shorelines (Miten käsitellä rantoja) (p. 114) By Re ino Kalliola The region of Kuusamo in northeastern Finland is p resent!J the subject of dismssion concerning the 11tilisation of its 111aten11ays. Liesma (p. Ma,ry lectures 111ere given, and the nu111ber ef participants was 74. 30-31 at Järvenpää, north of Helsinki. On the basis ef this stucfy, a jJroposal 1vill be 111ade, taking into consideration ali the interests concerned, for the best 111eans of p roper(y utilising the 111aters of Kuusa1J10. 126) told about the flourishing grove of linden trees situated at Keitele in central Finland (>>Rehevä niinipuulehto Keski-Keiteleellä>>) , and]. Its goals should comprise the p roper long-term utilisation of natural resources as well as a p rogramme for p rotecting and maintaining such resor1rces. Varis and U. The p roble111, however, is very urgent and in need of pro111pt solution. The co1111mmes of Kuusamo and Posio have vigorous!J resisted the plans and have requested the State Council to renormce the prqject. The official com11111nicatio11 p resented hy the conference included the followingpoints: The basic ai111 of nPture c6nservation is the preservation of human surroundings in a beautiful, interesting and healthy condition. The State Council has appointed a co111tnittee to investigate the utilisation of the Ku11sa1110 water111ays and related aspects pertaining to acriculture, industry, tourism and nature conseruation. Approxin1ate(y 1.31.5 % of the usable shoreline is taken over every year hy st111m1er cottages. ]. Waterways and nature conservation in Kuusamo (Kuusamon vesistöt ja luonnonsuojelu) (p
Meri kalat ja kalastus Suur i tietoteos m erien k aloista , k alast a misesta er i m aa nosissa sek ä k alast uksen t aloudell isest a m erk ityk sestä ny t ja t uleva i uud essa . otovo TAUNO V. 150 s, 6: 3. 469 s. N a hkaselk. NIILO TALVENHEIMO Metsästäjän ampuma-aseet Aseid en oikea k ä ittely ja niiden huolto. 6: 65. MÄKI Hirven metsästys U usi kä yt ä nn ön oppikirja, joka sisältää m yös met sä st yslain ja uuden hirviasetuk sen selityksineen. K olmas p ainos. Kuv itettu. LINDORM LILJEFORS Pohjolan metsästys U p ea mon ivä riku va teos p ohjolan rii st aeläimistä ja m etsästy s tila n teista. Kuvitettu . p ainos. Tietoa luonnosta jo laeista, aseista jo eläimistö ENSIO KYTÖ MAA Uusi metsästyslainsäädäntömme selityksineen K äy tä nnön lainopil liset ohj eet m et sästäj ill e ja k a ikille m et sä st ysasioiden k an s a t ekemisiin joutuvill e. 104 s. YRJÖ YLÄNNE-TAUNO MÄKI Metsästyksen taito U u si suuri kok oo m a teos m etsä t y ksestä, m et· sä st ystavo ista , -aseist a , -laeist a ja rii sta sta. 85: . Kuvitettu. 128 s. Run sa s k uv it us. 22/25: .
Kansainvälisesti tunnetut tiedemiehet toimivat oppaina suurella tutkimusretkellä elinten, kudosten ja solujen salaperäiseen pienoisvaltakuntaan ELÄMÄ JA IHMINEN Biologisten tieteiden tietoja hakuteos, jota täydentää loistelias, pääosiltaan monivärinen kuvitus. 8-osaiseksi muodostuvasta teoksesta kaksi osaa valmiina : ELÄMÄN PERUSILMIÖT MIKROBIEN MAAILMA Osalta kangask. 35: WSOY TILGMANNIN KIRJAPAINO HELSINK I 1965