/-/. Pentti Salan/erä ja agronomi Johan Standertskjöld. Suomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Puh. Reino Kalliola, mets.hoit. Kari Muslanqja, varat. Sisältöä: Luonnonsuojelun alueellisia piirteitä, Kalliola Reino 97 Biosidit ja petolintu jen kohtalo, Malli Helminen 100 Pohjanmaan matkalta, Marlli L inkola 104 Keskustelua vesiensuojelun tehokk uudesta, Olli Ahlholm ja E nsio Malmi 107 Kuikka Havis Amandan suihkukaivossa, Am11I/ 0110-Spr1111ck . 121 Kirjallisuutta 122 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauho itettuja luonnonmuistomerkkejä 123 Summaries of Main Articles in this lssue 124 Sisäll ysluettelo 1966 127 Julkaisi ja: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. Postisiirto 6882. Kansilehden on pii rtänyt taiteili ja Urpo Huh tanen Valokuva sivulla 99 Pentti Salanterän. Toimitus: prof. 110 Jo ulukuinen päivä pu rolla . Toimisto avoinna arkisin klo 913 J äseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Tilaushinta vuonna 1966 on muutoin 10 mk. 11 8 Kansallisja luonnonpuistojen hallinta, A . Paavolainen, mets.hoit. Marlli Linkola, mets.hoic. F...-P. 64 37 19. Pentti Salan/erä (to imitussihteeri). 112 Öölanti, kukkien ja lintujen saari , Torslm Stjem br,~~ 114 Viljo Kujala 75 vuotta, Peitsa Mikola 11 7 Eriävä mielipide, Raine Mäkinen . Lehti jaetaan uomen Luonnonsuojeluyhdi tyksen jäsenilJe jäsenmaksua vastaan. Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Niilo Sijyrinki (vastaava), prof. 119 Kotiseututyöstä neuvotel tiin, Veikko Huhta 11 9 Kotiseutuliiton luonnonsuojeluvaliok unta 120 Kuva sieltä, toi nen täältä 121 Saksittua . Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja kou lulaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. Toimituskunta: hum.kand
Kaksi tai kolme suurtakaan kansallistai luonnonpuistoa ei sen vuoksi riitä antamaan kuvaa koko maan luonnosta. V U O S I K E R TA Luonnonsuojelun alueellisia piirteitä REINO KALLIOLA M aakunnallisen k otiseut11(yön seminaarissa T uum/assa, 29-30. Lounaismaa, Porin-Tampereen-Lahden-Lappeenrannan eteläpuolelle jäävä alue, käsittää vain n. Tällä alueella on myös eniten sellaisia kohteita, joissa luonnonsuojelu _ ja muinaismuistojen suojelu voidaan yhdistää, esim. 10. Samalla moderni kesämökkiasutus tihenee ja tunkeutuu myös ulkosaaristoon. Tieteellisten kysymysten ja luonnonvarojen käyttömenetelmien tutkimiseksi tarvitaan kussakin vyöhykkeessä eri luonnontyyppejä edustavia näytesarjoja. Suomen kasvija eläinmaailmassa on havaittavissa vyöhykkeittäisiä muutoksia etelästä pohjoiseen. pronssikautiset hautarauniot ympäristöineen, rautakautiset linnamäet, historiallisen ajan !innoitukset ja vallitukset, vanhat _kartanot puistoineen jne. Alueella on tilaa sekä kalastuksen ja muiden perinnäisten elinkeinojen harjoittamiseen että luonnonsuojelualueiden ( erityisesti merilinnuston rauhoitusalueiden) ja erilaisten ulkoilualueiden perustamiseen. 1 /10 :n valtakunnan pinta-alasta, mutta tällä alueella asuu toinen puoli maan väestöstä. 1966 pidetyn esitelmän mukaan. SUOMEN LUONTO N o 4 1966 2 5. Maamme luonnonpiirteissä ja toisaalta asukastiheydessä ja talouselämässä ilmenevien alueellisten eroavuuksien vuoksi luonnonsuojelutyöllä on maan eri osissa osaksi erilainen luonne, erilaiset tehtävät ja tavoitteet. Meren rannikot ja saaristot edustavat omaa, muusta maasta poikkeavaa vyöhykettä, joka on luonnonmaantieteellisesti erityisen mielenkiintoinen ja samalla luonnon virkistyskäytön ja matkailun kannalta mitä arvokkain. Yhteistenkin ohjelmakohtien osalta tehtävien tärkeysjärjestys vaihtelee maakunnasta toiseen. Luonnonsuojelutoimenpiteillä on tällä maisemiltaan nopeasti muuttuvalla alueella erityinen kiire. Saariston vanha kanta-asutus on valitettavasti jatkuvasti vähentymässä. En kuitenkaan seuraavassa käy selostamaan näitä tarpeita, vaan kiinnitän huomiota eräisiin yleisiin luonnonsuojelunäkökohtiin. Kohteina ovat ensi sijassa muualta maastamme puuttuvat eteläiset tyypit ja ainekset (tammi-esiintymät, jalopuulehdot, jokitörmien ketokasvillisuus ym.). Sisämaan suurella järvialueella on sekä tieteellisen ja sosiaalisen.luonnonsuojelun että yhdyskuntien ja teollisuuden vedenkäytön yhteisenä suurena huolena 97. Aluesuunnittelua kaivataan kuitenkin kipeästi eri intressien yhteiseksi hyväksi
Syrjäisillä seuduilla, missä maan arvo on tuotantoelämän kannalta alhaisempi kuin rintamailla, luonnonsuojeluun ja virkistyskäyttöön varatut alueet voivat 98. Vesiensuojelun ohella on tullut ajankohtaiseksi rannansuojelu. Täysin suunnitelmattomasti etenevä kesähuvila-asutus on nyt jo johtanut siihen, ettei Etelä-Suomen asutuskeskusten lähettyvillä enää ole sanottavasti vapaita rantoja. Luonnonsuojelun kohteisiin kuuluvat myös erilaisten kulttuuritekijäin vaikutuksesta syntyneet luonnontyypit. Vaara-Suomikaan ei kuitenkaan enää yleensä ole mitään luonnontilaista erämaata. Nykyinen luonnonsuojelualueverkko kaipaa täydennystä (erityisesti soiden osalta) ja samalla tarvitaan ulkoilualueita kasvavan matkailun ja retkeilyn tarpeiksi. Mutta myös talojen ympäristön ja koko kulttuurimaiseman hoitoon olisi kiinnitettävä huomiota. Tällöin voi syntyä ristiriitatilanteita, joista tällä hetkellä tunnetuimpia on kysymys Kuusamon koskimaisemien kohtalosta. Pohjanmaan maisemia hallitsevat toisaalta jokia seuraavat yhtämittaisen asutuksen ja peltolakeuksien vyöhykkeet, toisaalta niiden väliset metsäja nevaalueet. Jos nykyinen meno jatkuu, saman tilanteen on laskettu vallitsevan v. Otaksun, että juuri tämäntapaiset tehtävät, joissa luonnonsuojelu jakulttuurihistorialiittyväterottamattomasti toisiinsa, kiinnostavat aivan erityisesti kotiseutuväkeä. Vanhoissa sivistysmaissa juuri suuret lakeudet, joissa talot ovat pienten puistikkojen ympäröimiä, joissa jokia ja teitä reunustavat yhtämittaiset puurivit ja joissa viljelyksiä halkovat tuulensuojaksi ja tilusrajojen osoittajiksi istutetut pensasaidat, edustavat hyvin kaunista maisematyyppiä. Ohjelmaan tulisi ottaa esim. 1990 kaikkialla Kokkolan-Imatran linjan eteläpuolella. Tehtävä edellyttää tarkoitukseen valituilla paikoilla jatkuvaa tulenkäyttöä, niin kuin lehtoniittyjen säilyttäminen, mikä on erityisesti Ahvenanmaan luonnonsuojelun tärkeimpiä tehtäviä, edellyttää lehtoniittyjen hoitoa entiseen tapaan. Pohjois-Karjala, Kainuu, Kuusamo ja Peräpohjola eli ns. Sen tieverkko on tiheä, sen vesivoimat on otettu käyttöön, metsien nollaraja on väistynyt olemattomiin. Ensi sijassa juuri näihin alueisiin perustuu se perinnäinen mutta kestämätön ajatustapa, että maassamme on vielä koskematonta luontoa yllin kyllin,joten sitä säästyy riittävästi ilman erityisiä suojelutoimenpiteitäkin. Miksei Pohjanmaalla ja tietysti myös muualla Suomessa voitaisi yrittää samanlaista. Tälläkin alueella on tullut ajankohtaiseksi rajankäynti tehostettuun taloudelliseen käyttöön otettavien metsien, soiden ja vesien sekä toisaalta tältä käytöltä enemmän tai vähemmän rauhoitettujen alueiden välillä. Kaikkien suomalaisten kesänviettoa ja ulkoilua ei kuitenkaan voida järjestää kesämökkien avulla. Vaara-Suomi on vielä harvaan asuttua >>kehitysaluetta>>, jossa luonnonmaisemat vallitsevat. Rantoja tarvitaan välttämättä myös ulkoilualueita ja matkailupalveluksia varten sekä muuhun yleiseen käyttöön. näytteiden säilyttäminen Savon ja Karjalan maisemille niin ominaisista kaskikoivikoista ja kaskiahoista. Vanhan talonpoikaisen rakennuskulttuurin tuotteet kuuluvat kansalliseen kulttuuriperinteeseemme, niitä on pieteetillä vaalittava. vesien jatkuva likaantuminen. Luonnonsuojelu viljelyslakeudella on ennen kaikkea maiseman suojelua ja hoitoa
Nimenomaan Lappi on aluetta, jossa maallemme niin tärkeä puuntuotanto on vähäisempi kuin etelämpänä, mutta jossa luonnonsuojeluun, ulkoiluun ja matkailuun liittyvät arvot ovat päinvastoin erittäin suuret. Luonnonsuojelun kehitystä kaavailtaessa ja alueellisia ohjelmia suunniteltaessa on syytä erityisesti korostaa paikkakunnallisen ja maakunnallisen omatoimisuuden merkitystä. 99. Suomen luonnon rauhaa ja kauneutta ja myös maamme osittain vanhoillaan säilyneitä elämän muotoja on ruvettu myymään, käyttääkseni edelleenkin mainosmiesten kit"ltä. olla vastaavasti laajempia. Mutta ellei myös matkailuteollisuuteen, joka nykyisin nostattaa uusia matkailuhotelleja, lomakyliä, leirintäalueita ja talviurheilukeskuksia pujotteluratoineen, saada suunnitelmallisuutta ja ellei siihen sovelleta luonnonsuojelunäkökohtia, Suomen luonnonkauneuden myynnistä tulee helposti loppuunmyynti. Uudeksi tärkeäksi syrjäseutujen kehittämismuodoksi on nousemassa >>matkailuteollisuus>>. Valtakunnallinen luonnonsuojelutyö on meillä valitettavasti sekä käytettävissä olevan työvoiman että määrärahojen niukkuuden vuoksi toistaiseksi hyvin heikkoa. karhun rauhoituksen järjestämiseen. Sen vuoksi ei millään seudulla ole syytä jäädä odottamaan luonnonsuojeluviranomaisten mahdollista ilmestymistä seudul]{". Virallisen luonnonsuojelutyön piiriorganisaatio on vasta suunnittt"illa. Syrjäseuduilla on myös paremmat mahdollisuudet eläinten suojelemiseen, mm
1965 kuoriutui kolmesta munasta vain yksi poikanen, joka sekin kuoli pari päivää kuoriutumisen jälkeen. Talteen otetuissa munissa todettiin tutkimuksissa ylisuuret määrät sekä DDT:tä että elohohopeaa. Hqyrinen.. Niinpä Pentti Linkola (Suomen Luonto 23: 5-11; 1964) otaksuu jalohaukan lähes täydellisen häviämisen meillä aiheutuneen juuri kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Vähenemisen välittömäksi syyksi on monessa tapauksessa voitu osoittaa huono pesimistulos, joka taas on ilmennyt poikasten suurena kuolleisuutena, munien alhaisena kuoriutuvuutena tai äärimmäistapauksissa siten, että linnut eivät lainkaan pesi. Valok. U. Petolintujen huonon pesimistuloksen syitä on paljon tutkittu, ja ainakin eräissä tapauksissa on riittävät perusteet otaksua, että se johtuisi lintujen ravintonsa mukana saamista kasvinsuojeluaineista lähinnä klooratuista hiilivedyistä. Käsitys, että petolintujen ja eräiden muidenkin lintulajien kannan vähentyminen olisi nimenomaan biosidien aiheuttama, on varsinkin luonnonsuojelupiireissä yleisesti omaksuttu. Biosidit ja petolintujen kohtalo MATTI HELMINEN Eri puolilla maailmaa on viime aikoina kiinnitetty huomiota eräiden petolintulajien salaperäiseltä vaikuttavaan vähenemiseen, jota ei ole voitu katsoa ihmisen taholta tulevan suoranaisen vainon aiheuttamaksi. Esimerkiksi osassa Skotlantia havaittu 100 maakotkan huono pesimistulos näyttää olevan yhteydessä lampaissa esiintyvien syöpäläisten torjuntaan käytettyjen kloorattujen hiilivetyjen keräytymiseen kotkien elimistöön ja näiden aineiden esiintymiseen kotkien munissa. On kuitenkin pakko todeta, että erityisesti Yhdysvalloissa eivät läheskään kaikki tutkijat näytä pitävän lainkaan sitovasti todistettuna, Maamme tunnetut muuttohaukkaparit ovat parina viime kesänä olleet laskettavissa kahden käden sormilla. Kuvan esittämällä muuttohaukan pesällä Vetelissä v
Kuten myöhemmin tulee ilmenemään, tämäkin ristiriita oli väärän yleistyksen seuraus. Erityisesti on työryhmän toimesta pyritty selvittämään riistaeläinten elohopeapitoisuuksia ja näiden pitoisuuksien merkitystä, mutta toisaalta ryhmä on kiinnittänyt huomiota myös petolintujen biosidipitoisuuksiin. Ruotsalaiset tutkijat julkaisivat hälyttäviä tietoja omassa maassaan todetuista lintujen ja nisäkkäiden elohopeapitoisuuksista ja osoittivat, että vastaavat pitoisuudet voivat koe-eläimillä merkitä vakavaa myrkytystilaa. Keväällä ja kesällä 1966 löydettiin Ahvenan101. Petolintujen biosidipitoisuus kuvastaa täten herkästi tilannetta niissä luonnon ravintoketjuissa, joihin ne kuuluvat. että biosidit todella olisivat petolinnuilla havaitun huonon poikastuoton syy. Tiedetään myös, että jonkin biosidin myrkyllisyys voi eri eläinlajeilla olla erilainen ja vaihdella jopa samankin lajin eri yksilöiden kesken riippuen niiden sukupuolesta ja iästä. aineiden haitallisista vaikutuksista. On luonnollisesti sitovasti osoitettu, että monet petolintuyksilöt ja niiden munat sisältävät kloorattuja hiilivetyjä tai niiden hajautumistuotteita, mutta siitä, mikä on näiden pienten pitoisuuksien merkitys luonnon lintukannoille, on olemassa erilaisia tulkintoja. Symposion järjestäjä, professori Joseph ]. Suurelta osalta juuri mainittu ristiriita johti siihen, että Suomessakin alettiin tutkia luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden elohopeapitoisuuksia. Hickry innokas ja aktiivinen luonnonsuojelumies ei ole ainakaan vielä lainkaan vakuuttunut siitä, että jalohaukan laajalti Euroopassa ja PohjoisAmerikassa havaittu harvinaistuminen todella on biosidien aiheuttama. lis. Tästä johtuen väärien yleistysten vaara biosidien haittavaikutuksista keskusteltaessa on erityisen suuri. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita, että DDE-niminen aineenvaihduntatuote, joksi hyönteismyrkky DDT eläinten elimistössä ainakin suurelta osalta muuttuu, on suoritetuissa tutkimuksissa osoittautunut korkeintaan vain hyvin lievästi myrkylliseksi yhdisteeksi. Erilaiset tulkinnat johtuvat ehkä suurelta osalta siitä, että kyseessä olevien aineiden vaikutuksia on tutkittu eri olosuhteissa, jolloin tuloksetkin voivat olla täysin erilaisia. omassa maassamme saatujen kokemusten kanssa. metsästyskorttivaroja käytettäväksi tähän tutkimukseen, jota nyt suoritetaan Valtion eläinlääketieteellisen laitoksen ja Valtion riistantutkimuslaitoksen yhteistyönä. Runsas vuosi sitten järjestettiin Wisconsinin yliopiston »wildlaitoksessa jalohaukan häviämisen syitä selvittelevä symposio, johon osallistui myös eurooppalaisia tutkijoita. On ilmeistä, että tietomme eri aineiden ja niiden hajautumistuotteiden myrkyllisyydestä ja ekologisista vaikutuksista ovat vielä aivan liian niukat. Tutkimusta suorittamaan muodostettiin työryhmä, johon kuuluvat eläinlääketiet. Pohjoismaissa on erityistä huomiota kiinnitetty elohopeapitoisten peittausaineiden käytön luonnonvaraisille linnuille ja nisäkkäille aiheuttamaan vaaraan. Kuitenkin tiedettiin aikaisemmista kokeista ja käytännön kokemuksen perusteella, että peitattua viljaa oli käytetty mm. Ruotsalaisten sinänsä täysin luotettavat tulokset näyttivätkin olevan selvittämättömässä ristiriidassa mm. Työryhmä on vast'ikään julkaissut merikotkien elohopeapitoisuutta koskevan tutkimuksen (Ornis Fennica 43: 38--45; 1966), joka merkitsee lisätodistetta sen olettamuksen tueksi, että Itämeren alueen merikotkakanta on kärsinyt biosidien keräytymisestä elimistöön. Kurt Henriksson ja maisteri Eeva Karppanen eläinlääketieteellisestä laitoksesta ja tämän kirjoittaja riistantutkimuslaitoksesta. Englantilaiset tutkijat taas ovat varmoja ko. Käyttäväthän monet petolinnut riistaeläimiä ravintonaan ja keräävät siten itseensä riistaeläinten mahdollisesti sisältämiä pieniä myrkkyeriä. kanojen rehuna ilman, että mitään erityisiä myrkytysoireita ilmeni. Metsästäjäin Keskusjärjestön aloitteesta saatiin ns
maan maakunnan alueelta ainakin 8 kuollutta merikotkaa, joista 4 saatiin tutkittaviksi. keskushermostossa. Vuonna 1964 yritti vielä 10-12 paria pesiä, vaikka tulos lieneekin supistunut yhteen lentokykyiseksi varttuneeseen poikaseen (Bergman; Suomen Luonto 23: 113-118; 1964). Edellä jo viitattiin tässä suhteessa tehtyyn väärään yleistykseen, joka on mm. Ainoa valopilkku merikotkien tulevaisuutta pohdittaessa on se peräti tärkeä seikka, että 102 kaikki elohopeayhdisteet eivät suinkaan ole yhtä vaarallisia. Sen sijaan noin 3/4 Suomen käytetyistä peittausaineista on ollut vähemmän vaarallisia tyyppejä esimerkiksi Evon kokeissa käytettyä alkoksialkyl-tyyppiä. Kokeen lopussa n. Keväällä suoritetussa alustavassa kokeessa (koeryhmässä 10 naarasta ja yksi kukko) ei tämän peittausaineen voitu todeta alentavan fasaanien elinkykyä, munintaa eikä munien kuoriutuvuutta, vaikka linnut saivat kokeen aikana paljon enemmän elohopeaa, kuin niiden voidaan luonnossa otaksua saavan kylvöpelloilta. merikotkilla. Tutkimus osoittaa, että ilmeisesti juuri elohopeayhdisteet ovat lisänneet aikuisten merikotkien kuolleisuutta Itämeren alueella. Ennen sukukypsyyden saavuttamista merikotkien oletetaan saavan itseensä biosideja oleskellessaan talvisin Itämeren eteläosissa ja myöhemmällä iällä kun linnut talvehtivat täällä, huomattavalta osalta muuttavista vesilinnuista, jotka tuovat aineet omassa elimistössään kotkien ulottuville. Nämä alkoksialkyltyyppiset eivät myöskään näytä aiheuttaneen suurta ravintoketjujen >>saastumista>>.. Osasyyllisenä on saattanut olla kloorattujen hiilivetyjen aiheuttama myrkytystila, sillä linnuissa todettiin runsaasti myös niitä. Nykyisten tietojen valossa näyttää merikotkiemme kohtalo siis peräti murheelliselta. Suomessa johtanut siihen, että kaikki elohopeapitoiset peittausaineet on pyritty tuomitsemaan luonnonvaraiselle eläimistölle yhtä vaarallisiksi ja niiden käyttöä on vaadittu kokonaan kiellettäväksi. Tosiasia kuitenkin on, että Evon riistantutkimusasemalla elää ainakin ulkonaisesti hyvässä kunnossa neljä naarasfasaania, jotka ovat tätä kirjoitettaessa syöneet jo yli 7 kuukautta erästä peittausainetta sisältävää ravintoa. alkyl-tyyppisiä peittausaineita. Ruotsissa viime aikoina käytetyt peittausaineet olivatkin suurimmaksi osaksi juuri tätä vaarallisinta tyyppiä. Huolellinen tutkimus ei paljastanut mitään muuta syytä tutkittujen lintujen kuolemaan. Ne keräävät elimistöönsä ravinnostaan haitallisia aineita, emmekä ilmeisesti voi tätä kehitystä yksinomaan Suomessa suoritetuin toimenpitein estää, sillä valtaosa merikotkien saamista biosideista lienee peräisin muista maista. kolmen kuukauden peittausaineruokinnan jälkeen lintujen elimissä todettiin paljon pienemmät elohopeapitoisuudet kuin em. Toisaalta on hyvät perusteet otaksua, että myös kotkien huono pesimätulos, joka on havaittu jo usean vuoden aikana, johtuisi samoista aineista. Edelleen saatiin Pohjanmaan rannikolta tutkittavaksi yksi kuolleena löydetty merikotkayksilö. On ilmeistä, että nämä yhdisteet erittyvät elimistöstä paljon nopeammin kuin alkyl-tyyppiset, eikä palautumattomia hermostovaurioita synny. Näiden lintujen elohopeapitoisuus oli niin suuri että elohopeayhdisteiden aiheuttamaa myrkytystä on pakko pitää niiden kuoleman aiheuttajana. Ne voivat aiheuttaa parantumattomia vaurioita mm. Ruotsissa suoritetut tutkimukset koskivat aluksi kaikkein myrkyllisimpiä, ns. Sekä Ruotsissa että meillä suoritetuissa kokeissa on käynyt ilmi, että elohopeapitoisten yhdisteiden hajoamisnopeus ja vastaavasti niiden keräytyvyys elimistöön on erilainen yhdisteen rakenteesta riippuen. Kuvaavaa nykytilanteelle on, että kesällä 1966 Ahvenanmaan merikotkat eivät todennäköisesti enää pesineet lainkaan. Ruotsissa on todettu merikotkan munien sisältävän elohopeaa, ja sitä oli runsaasti myös kahden Suomessa tutkitun naaraskotkan munasarjassa
Valok. 103. Biosidien vaikutus petolintukantoihin on siis erittäin monisäikeinen kysymys, jonka yksityiskohdista tiedämme jatkuvasti aivan liian vähän. Olemmehan tavallaan hyvin suurisuuntaisen koetilanteen todistajina. Samalla niiden valmistus on lopetettu, ja niiden käyttö tulee täten loppumaan myös meillä Suomessa. Ehkä niillä silloin on paremmat edellytykset tuottaa elinkykyisiä poikasia tämä kuitenkin sillä edellytyksellä, etteivät klooratut hiilivedyt tee niitä lisääntymiskyvyttömiksi. K. Vaikka onkin pelättävissä, että biosidit tulevat aiheuttamaan suuria muutoksia eläinlajien lukumääräsuhteissa, on mahdollista, että näiden muutosten >>katastrofaalisuutta>> on liioiteltu. Ravintoketjujen elohopeapitoisuuksien seuraaminen tuleekin olemaan poikkeuksellisen mielenkiintoista juuri lähivuosina. Mikäli tämänhetkinen käsitys peittausainetyyppien erilaisesta keräytyvyydestä ravintoketjuissa on oikea, pitäisi elohopean määrän nyt alkaa vähentyä myös merikotkien ja muiden petolintujen ravinnossa. Vanha merikotka, pikkukajavia ja etelänkiisla lennossa Lofoottien lintuvuorten yllä. Toivottavasti edes muutama pari Itämeren merikotkista säilyy hengissä siihen saakka, kun nyt odotettavissa oleva ravintoketjujen elohopeapitoisuu<len lasku on tapahtunut. Erikuon Vaarallisten peittausaineiden myynti on nyttemmin Ruotsissa kielletty. Nopea kehitys kasvinsuojelualalla voi luoda mahdollisuudet uusien vähemmän vaarallisten torjunta-aineiden tai -menetelmien käyttöön, jolloin myös luonnonvaraiseen selkärankaiseläimistöön kohdistuvia haittavaikutuksia voidaan vähentää. Tätä kehitystä nopeutamme mielestäni tehokkaimmin tuomalla esiin täsmällisiä tosiasioita torjunta-aineiden haittavaikutusten luonteesta ja merkityksestä. Norjan rannikko on merikotkan viimeisiä tukikohtia Euroopassa
Monin paikoin, etenkin Pohjanmaan alueella, asutus on lähes kokonaisuudessaan perustunut soiden raivaukseen ja kuivatukseen. Avosilmäinen ja herkästi aistiva ihminen, jolle luonnon näkymät merkitsevät todellista henkistä omaisuutta samoinkuin elämälle välttämätöntä virkistystä, kykenee löytämään hienoja, omalaatuisuudellaan syvästi vaikuttavia arvoja myös niistä maamme osista, joita tavallinen katsantokanta pitää vähemmän kauniina ja houkuttelevina. Suota on ammoisista pettuleivän ja korven104 raivauksen ajoista pidetty suomalaisen maan ja maiseman synkimpänä elementtinä, usein vihamielisenä ja hävitettävänä. Metsät näillä Pohjanlahteen verkkaisesti. Matkailullisesti ja taloudellisesti rintamaita huonommalle osalle jääneille Sisä-Pohjanmaan pitäjille luo maisemakuvan soisuus kiehtovan ominaislaadun ja miltei eksoottisen ilmeen. Suomen järvimaisemia myydään jo lukuisissa matkatoimistoissa joka puolella maailmaa. Luonnontilaisten soiden runsaudessa ja moninaisuudessa piilee kuitenkin se herkkä kauneus, joka muualta saapunutta tutustujaa tämän tasaisen ja lakean maan maisemissa eniten viehättää. Jos valitaan esimerkiksi Oulujoelta etelään Perhonjoelle asti ulottuva sisämaanalue, johon kuuluu Pohjois-Pohjanmaan eteläisin osa ja pääosa Keski-Pohjanmaata, todetaan se suurelta osin soiden valtakunnaksi. Yhtä huomattavalle sijalle kauniina ja ihailtavina maisemina on viime aikoina nostettu myös Lapin tunturit ja koskiset joet, joiden vieriltä kotija ulkomaiset matkailijat toivovat vielä löytävänsä kipenen siitä eksotiikasta, mikä taloudellisesti kehittyneestä maailmasta väistämättä katoaa. Lukuisten upottavien soiden sijalla leviääkin uudisraivauksen ansiosta nykyään viljava pelto tai tuottava niittymaa, monet kituliaat rämeet kasvavat nyt kuivattuina vankkaa petäjikköä. Usein on niukan ja karun, jopa alakuloisen maiseman tenho syvempi kuin itsestäänselvää kauneutta tarjoavan näkymän. Pohjanmaan matkalta MARTTI LI NKOLA Suomalaisessa maisemassa korkeimmalle arvostettuja ja laajimmin tunnettuja ovat tuhansien järviemme näkymät. Suonraivaus jatkuu siellä yhä päivittäisenä perinteeseen pohjautuvana työnä
Vetinen, tuskin jalan alla tuntuva kinttupolku, joka ruohottuneesta pihasta suunnistaa niittyjen ja korpimaiden halki kyliä kohti, kertoo aikakaudesta, jolloin joki vielä oli tärkein kesäinen kulkureitti ja talvi kulkemisen luonnollisin vuodenaika. Muinaisten eränautinta-alueiden muistoina voi kymmenien kilometrien päässä merenrannasta kohdata aimo kappaleen jonkin rannikkopitäjän maaalaa, emäkappaleesta täysin erillään olevaa >>ulkopalstaa>>. Keväisin ja syk-: syisin ne edustavat ruskean ja punaisen hie· nosti himmentyneitä sävyjä. (Yksityisautoturismiin sopinevatkin parhaiten Savon heleiden maisemien mäkiset ja mutkaisen-idylliset tiet). Joskus löytää soisten rantaniittyjen takaiselta kumpareelta yksinäisen talon, nykyään yleensä autioituneen, joka vaisuna muistona puhuu ihmisen toivosta ja yrityksestä. Sisä-Pohjanmaan tiet ovat kuitenkin ennen muuta polkupyöräretkeilijän toivemaastoa, missä ylämäkien ilmaantuminen ei juuri koskaan särje polkemisen rauhallista, leppoisaa rytmiä. Kesäiltojen riipaisevat valaistukset yksinäisillä nevojen reunustamilla tietaipaleilla ja maan voimallisen kirpeät tai muhevat lemahdukset hukuttavat matkaajan mielen maisemaan, sen osaksi. Tällainen kulkija on myös yleensä riippumaton leirintäalueiden piinallisesta, pakollisesta >>seurallisuudesta>>, jonka ikeen alla useimmat autolomailijat viettävät leponsa ja iltatuokionsa. laskevien tummien jokien latva-alueilla ovat useinkin kuivia ja karuja kankaita; ammoin suoritetun perusteellisen hakkauksen nuorentamina ne ovat yksitoikkoisen ja mitättömän näköisiä. Milloin tie seurailee jokivarsia, ja vanhimmat ja kauneimmat niistä sen yleensä tekevät, saa tutustua Sisä-Pohjanmaan vanhaan kulttuurimaisemaan ja samalla perinnäiseen, laadultaan ja rakenteeltaan vankasti historialliseen asutuskuvaan, johon kuuluvat jokivarren tiheät talorivit viljelyksineen ja niiden ympärille laajalle, aina seuraavaan jokilaaksoon ulottuvat metsäiset ja soiset takamaat. Tavanomaisen, ihanteeksi opetetun ja opitun suomalaisen maalaismaiseman ominaisuuksia ei tapaa juuri lainkaan. Epäonnistuneiden kuivatustoimenpiteiden tai tukkeutuneen vedenjuoksun seurauksena on paikoin syntynyt reheväkasvustoisia järviniittyjä tai niittyjärviä, joiden kaltailla kukoistaa rikas kasvija eläinmaailma. Nopeasti kiitävän henkilöauton ikkunasta ei tämänlaatuisessa seudussa voi nähdä paljonkaan kiinnostavaa. Mustat korpipurot solahtavat tienrumpujen alitse, ja lukemattomat ojat sujuttavat samaa hapanta ja tummanpuhuvaa suoperien vettä kohti jokiuomia. Heleitä värejä ja näkymien innostavaa avaruutta tarjoavat ne laajat avoimet suot, joita kuivattajan käsi ei vielä ole lannistanut. Suoaukeamat luovat suurpiirteisyyttä ja juhlavia perspektiivejä 105. Kauas metsäisiin takamaihin latvansa ulottavat joet ovat kiintoisia tutustumiskohteita sellaiselle kulkijalle, jolla on aikaa ja sisua poiketa teiltä syrjään. Tiet halkovat viivasuorina lakeata, tuskin havaittavasti aaltoilevaa maisemaa; nelikulmaiset pellot ja kotihaavan tai -koivun juurella kyhjöttävät talot ilmestyvät säännöllisin välimatkoin kulkijan maisemaan. Näin kartta ja pitäjänkilvet maanteiden varsilla kuvastavat vanhakantaisen elämänmuodon leimaamaa asutushistoriaa, emäpitäjien jakoihin liittyvää hallintohistoriaa sekä isojaon omalaatuisia metsäpalstajärjestelyjä. Tilanne on hiukan parempi silloin kun ajetaan matkailijalle sopivaa hiljaista vauhtia tai käytetään linjaautoa, jossa matkustaja istuu tien pinnasta riittävän korkealla nähdäkseen kunnolla ympärilleen. Jokien varsilla kaukana asutuista seuduista tapaa heleitä heinäniittyjä vanhoine suovanpohjineen tai suorastaan trooppisen reheviä pensaikkoja, joiden läpi on lähes mahdoton tunkeutua. Pyöräilijää eivät soiden laitamilla tanssivat sääsket tavoita, vaikka hiin muuten onkin lähes täydellisesti mukana luonnon kokonaisuudessa. Ne ovat vapaan ja koskemattoman luonnon vaikuttavia näytteitä ja niiden kauniit viherpinnat ulottuvat usein pääteidenkin näkyville
Nämä arvot ja mahdollisuudet voivat olla myös takeita jonkinlaisen myönteisesti >>kansallisen>> ihmistyypin : alueellisesti omaleimaisten yksilöiden säilymiselle yleislänsimaisen standardisaatiopaineenkin alla. Näiden suoperäisten maiden arvo ei todella olekaan vain mahdollisessa >>turpeen tuoton ruskean ja metsäojituksen vihreän kullan>> rahallisessa annissa. Tämänsuuntainen arvostus on yhä lisääntymässä makukäsitysten muutosten levitessä kansan kaikkiin kerroksiin toisaalta taiteen ja taideteollisuuden myötä, toisaalta yleisen asennoitumisen muuttuessa. Alamme olla jo taloudellisesti kypsiä luonnon itseisarvon ja sen esteettisten arvojen myöntämiseen ja kunnioittamiseen. Olemme nimittäin etääntymässä yhä kauemmaksi saloluontoa tai suota vihaavasta toimeentulon minimirajalla elävästä raivaajasta. Monimuotoisten ympäristöllisten vaikutelähteiden määrätietoisella varjelemisella voi taata kulttuurin ja elämän virkistävän monipuolisuuden säilymisen. Tällaiset mahdollisuudet voivat suojata nykyajan ihmistä laajalla rintamalla uhkaavalta massoittumiselta, yksilön arvon sisäiseltä ja ulkonaiselta romahtamiselta. Kuvatun kaltaisten salonäkymien merkitys on epäilemättä sangen suuri esteettisenä ja tunnepohjaisena viihdykkeenä sille maassamme sangen yleiselle ihmistyypille, joka aktiivisesti kaipaa ja tarvitsee luononrauhan ja yksinäisyyden, jopa tietynlaisen >>autiudem kokemuksia. Karuilla Pohjanmaan takamailla, joita nopeasti ohitse kiitävä ehkä pitää maisemallisesti täysin vähäpätöisinä, voi löytämiseen kykenevä ja vaivautuva kohdata erikoisten luonnonnäkymien aarreaitan. T ällaisista inspiraatiolähteistä voi viime kädessä heijastua maailman yksitoikkoistuvaa kulttuurikuvaa rikastavia >>kansallisia>> ja yksilöllisiä suorituksia ja teoksia. Mahdollisuuksia luonnontuntujen kokemiseen, yksinäisenä olemisen ja >>luontoon sulautumisem elämyksiin sekä retkeilyn terveisiin voimankoetuksiin on maassamme vielä tarjolla. Monet kaupunkilaiset retkeilijät ja lomailijat, mutta myös jotkut maalaisihmiset arvostavat 106 kesytöntä salonäkymää enemmän kuin siloteltua ja sovinnaisesti kaunista maisemaa. Ne edustavat omaleimaisia biologisia ja esteettisiä kokonaisuuksia, joita on säilytettävä puhtaassa luonnontilassa riittävästi myös tulevia aikoja ja tulevia luonnonystäväpolvia varten.. Niiden keväisillä hangilla teeret pulisevat, ja kesäaamuina niiltä kantautuu kurkien kuorohuuto, joka toisinaan ympäröi kuuntelijan eri suunnilta kaikuvana huumaavan juhlallisena monisointuna. Rehevät suursuot ovat karun maan linnustollisia keitaita. matalaan maisemaan, ja niitä reunustava, korkeudeltaan vaihteleva metsä yhdessä suosaarekkeiden kanssa muodostaa usein vilkkaasti aaltoilevan ja kauniisti elävän rytmillisen linjan
20 tonnia ja rikkiyhdisteitä n. Ensimmäiseen selkeytysaltaaseen jäänyt varsinainen jätevesi johdetaan edelleen toiseen selkeytysaltaaseen. 13 tonnia, kloridia n. Itä-Suomen vesioikeus on antanut kesällä 1966 luvan tälle valmistumisvaiheessa olevalle suurtehtaalle laskea jätevedet luonnolliseen vesistöön. Näistä on jo Kaltimonkoski rakennettu voimatalouden käyttöön ja seuraavana on vuorossa Kuurnankoski. Toisesta selkeytysaltaasta kaivetaan kolmanteen selkeytysaltaaseen 440 metriä pitkä avoviemäri, jonka pohjan leveys on 2 metriä. 26 tonnia vuorokaudessa, epäorgaanisia aineita, kuten natriumsuoloja n. Keskustelua vesiensuojelun tehokkuudesta >>Suomen Luonto>> on saanut metsäteknikko O l i i Ah t h o l m ilta kirjoituk sen, j ossa on .käsitelty vaikeata luonnonhoito-ongelmaa, vesistön käyttämistä j ätevesien vastaanott(!/ana. Jätevedet käsitellään siten, että kuituja kuoripitoiset vedet suodatetaan suodattimessa, pahanhajuiset jätevedet puhdistetaan ilmapuhalluksella hajunpoistotornissa ja saniteettivedet sakokaivossa. Alueen veden laatuun ja kalastoon jätevedet tulevat kuitenkin epäilemättä vaikuttamaan. Lohihan on jo Kaltimon voimalaitoksen takia ollut tähänkin asti joen yläjuoksulla lopussa, joten veden likaantuminen ei enää merkitse siltä kannalta mitään. Kolmas allas muodostetaan varsinaiselle vesialueelle siten, että tehtaan edustalla olevan Niskasaaren lounaispäästä rakennetaan penger Uimasalmen itärantaan ja Niskasaaren koillisnurkasta toinen penger teollisuusalueen rantaan. 8 tonnia, kalsiumsuoloja n. Varsinkin luonnontilaisten vesistöjen kalalajien, kuten muikun ja siian häviäminen ainakin tehtaan alapuolella olevista lähimmistä vesistöistä lienee suhteellisen lyhyen ajan kysymys. 80 000 m 3 vuorokaudessa. On helppo päätellä, miten epäedullinen vai107. Tämä monivaiheinen puhdistusjärjestelmä osoittaa, että varsin paljon on suunnitteluvaiheessa tehty jätevesien haittavaikutusten eliminoimiseksi, joskaan perinteellisestä tavasta laskea jätevedet lopuksi luonnolliseen vesistöön ei kannattavuuteen vedoten ole poikettu. Altaan pohjalle laskeutunut kuitupitoinen liete poistetaan jatkuvatoimisella laitteella ja liete palautuu kuorivesisuodattimelle. Jätevesi sisältää liuenneita orgaanisia aineita n. Sen sijaan vesioikeuden antamaan päätökseen sisältyy eräs merkillisyys: Jätevedet saadaan laskea vesistöön kahden vuoden ajan ilman kolmatta selkeytysallas ta! Sitäpaitsi lienee mahdollista hakea tällekin ajalle jatkoaikaa. En s i o M a I m i a tutustumaan k irjoitukseen, minkä johdosta hän on y stävällisesti antanut toimitukselle vastineensa. Tässä altaassa pidetään nestepinta 1050 cm luonnollisen vesistön pinnan yläpuolella. 4 tonnia vuorokaudessa. V esiensuo/·elun rgankohtaisuuden vt1oksi on toimitus pyytänyt Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton vesiensuqjeluinsinö'ö'riä, dipl.ins. Esipuhdistuksen jälkeen kaikki vedet johdetaan ympyränmuotoiseen selkeytysaltaaseen. Pielisen vesistö' on toistaiseksi ollut vesiä helposti likaavan selluloosateollisuuden ulkopuclella, kohta kuitenkin Uimaharjun tehdas aloittaa toimintansa. Siitä ovat eräät alan asiantuntijat lehdistölle antamissaan lausunnoissa olleet yhtä mieltä. OLLI AHLHOLM Enso-Gutzeit Oy rakennuttaa parhaillaan sulfaattiselluloosatehdasta Uimaharjuun. On tietenkin selvää, että jätevesien vaikutus tehtaan sijainnista johtuen on pienin mahdollinen, koska Pielisen vesistö jatkuu tästä alaspäin Pyhäselkään monta kymmentä kilometriä jokena, johon mahtuu myös lukuisia koskia. Päätöksessään vesioikeus katsoo, että >>toimenpiteestä aiheutuva haitta on katsottava saatavaan etuun verrattuna vähäiseksi sekä että jäteveden vesistöön pääsyn estäminen ei muilla tavoin ole mahdollista kohtuullisin kustannuksin.>> Tehdas tulee laskemaan vesistöön jätevesiä n. Viemärin lähtökohtaan rakennetaan jäteveden hapettamista ja vesipinnan korkeuden säätämistä varten pato
Pyrki. Ainakin tällä hetkellä olisi vielä paljon pelastettavissa. Kansamme sivistys lienee siksi nuorta, että varmaankin siitä syystä edustamme luonnonvarojemme käytössä eräänlaista kehitysvaltiota. Miksi siis täytyy vielä tuhota tarpeettomasti vesistöjä näihinkin tarkoituksiin. ENSIO MALMI Kirjoittaja on perehtynyt Itä-Suomen ves101keuden lupapäätökseen, jolla myönnetään Uimaharjun tehtaalle oikeus laskea jätevedet Pielisen vesistöön ja tuntee aiheellista huolta mainitun vesistönosan tulevaisuudesta. A inakin he tulevat käsittämään, minkä omaisuuden huono haltija nykyinen sukupolvi järvirikkaassa maassamme yleensäkin on ollut. Eikö kuluttajilla ole tosiaan varaa maksaa ainakin kotimaassa hituisen enemmän jostakin tuoteyksiköstä sen vuoksi, että omistaisimme myös turmeltumattomia, kalarikkaita järviä ja jokia. Esimerkeiksi riittävät mm. Kun hän kuitenkin näyttää kohdistavan arvostelunsa kärjen vesioikeuteen, on eräitten huomautusten esittäminen paikallaan. Onko puunjalostusteollisuutemme olemassaolo ja kannattavuus riippuvainen ainoastaan siitä, saadaanko jätevedet laskea luonnolliseen vesistöön vai ei. Mutta ylävirroista juoksevalle Pielisen vesistölle ei tehtaan aiheuttama haitta ainakaan ole merkityksetön. T älläkin hetkellä on Pohjois-Karjalassa käynnissä muun ohella 1 000 hehtaarin suuruisen järvialueen kuivatus Rääkkylän Oravilahdessa. Syynä ovat kaupungista Pielisjokeen johdetut likaviemärit. On helppo arvata, mikä on esimerkiksi viidenkymmenen vuoden kuluttua Pielisjoen rannoilla eläville ihmisille arvokkaimpia luonnonrikkauksia. On masentavaa, että meillä katsotaan vielä tällä hetkellä olevan varaa aloittaa suuren ja puhtaan vesistön asteettainen tuhoaminen jonkin puunjalostustehtaan kemiallisilla jäteaineilla. Kuten päätöksestäkin selvästi ilmenee, on vesioikeus tehnyt ratkaisunsa kuultuaan mm. Korkeasta elintasosta on maksettava edelleenkin tarpeettoman kalliisti. katselmusinsinööriä sekä maataloushallituksen vesiensuojelutoimistoa, so. edellä kuvatunlaiset vanhojen ja uusien teollisuuslaitosten saamat erikoisoikeudet sekä lukemattomat hyvinkin laajamittaiset vesistöjen kuivattamiset maatalousmaaksi. vesiensuojelun ylintä valvontaviranomaista. Siitä aiheutunee oma lisähaittansa vielä Joensuun eteläpuolisellekin järvivesistölle, vaikkakin J oensuun kohdalla on jokivesi jo ennestään varsin likaista. Se on puhdas vesi, 108 jota silloin ei enää ole. Se että nyt tuotantoonsa valmistuvan tehtaan jätevesikäsittelyssä tällä hetkellä jotain säästetään, ei niinä aikoina merkitse enää mitään. Hinta tuskin olisi liian korkea, jos vain ajattelutapamme olisi näissä asioissa erilainen. Silti luonnonsuojelu kokee jatkuvia menetyksiä, jotka järkevällä taloussuunnittelulla voitaisiin useinkin välttää, jos vain määräävissä piireissä ja suuren yleisön keskuudessa tajuttaisiin joittenkin luonnonarvojen kokonaisuus muunakin kuin rahana ja liej uisina peltohehtaareina. Kysymyksiä voisi esittää loppumattomiin. Vesiensuojelua koskevaan toimitukseen määrää katselmusinsinöörin maataloushallitus, tavallisimmin paikallisen maanviljelysinsinööripiirin vesihuoltoinsinöörin eli siis vesiensuojelun paikallisen valvontaviranomaisen. kutus tulee olemaan tähän, sillä korkeudella vielä puhtaudessaan lähes luonnontilaiseen vesistöön, kun suurtehdas alkaa purkaa kemiallisia aineita sisältäviä jätevesiään, vieläpä ensimmäiset vuodet suunnitelmista poiketen keskeneräisesti käsiteltynä. Kuitenkin lisääntyvää myönteistäkin kehitystä on tällä alalla aivan viime aikoina tapahtunut sitä mukaa kuin yleinen mielipide on herännyt. Panee ajattelemaan, mikä merkitys on käytännössä nykyisellä vesien suojeluun tähtäävällä vesilailla, jos siitä jokaisessa sen tärkeimmässä sovellutuksessa tehdään kannattavuuden ja näennäisen aineellisen hyödyn nimessä säännöllisesti poikkeus. Nyt alkaa myös J oensuun ja Uimaharjun välinen vesialue saastua. Kuitenkin maatalouden yksipuolinen paisuttaminen viljelysalaa jatkuvasti lisäämällä on tunnetusti ollut eräs kipeä kansantaloudellinen ongelma. Jos siihen johdettava jätevesi käsiteltäisiin alusta alkaen edes suunnitellulla tavalla kolmea selkeytysallasta käyttäen, niin haitalliset vaikutukset ilmenisivät varmaankin huomattavasti myöhemmin kuin mitä nyt on odotettavissa. J os tilanne olisi silloin vielä jotenkin korjattavissa ennalleen, niin ehkäpä sen ajan sukupolvet maksaisivat siitä mitä tahansa. Laajakantoisissa hankkeissa, jollaisena selluloosatehtaan jätevesien johtamishakemusta säännöllisesti pidetään, vesioikeuden on määrättävä luvan oikeudelliset edellytykset selvitettäviksi erillisessä katselmustoimituksessa
Etenkin silloin, kun teollistaminen tapahtuu yhteiskunnan varoin tai sen aktiivisen tuen turvin, lienee mahdollista ottaa huomioon myös nämä yhteisen edun kannalta merkittävät tekijät jo tehtaan kannattavuuslaskelmia tehtäessä. Se vain muuttaa niiden osoitteen. Voidaan siis todeta Uimaharjun tehtaan jätevesien laskua koskevan lupapäätöksen syntyneen täysin vesilain edellyttämällä tavalla. Tämä ei tietenkään vähennä Olli Ahlholmin kysymysten tärkeyttä, pikemmin päinvastoin. Vesiensuo jelusta on tullut vaikein ongelma kapeitten vesistöjen varsilla, jätevesien likaava vaikutus tuntuu niissä voimakkaimmin. Mitä tulee kolmannen selkeytysaltaan viivästymiseen, on se tapahtunut tehtaasta riippumattomista syistä. myksenä on saada vesioikeuden päätöksen perustaksi mahdollisimman luotettava kuva yritysten odotettavissa olevista vaikutuksista. Vesilain 10 luvun 24 §:n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, että >>toimenpiteestä aiheutuva haitta on katsottava saatavaan etuun verrattuna suhteellisen vähäiseksi eikä jäteveden tai muun vesistöä pilaavan aineen poistaminen tahi tällaisten aineiden vesistöön pääsyn estäminen ole kohtuullisin kustannuksin muulla tavoin mahdollista.>> Edellä mainitun täydennykseksi on vielä syytä todeta, että harkittaessa kyseessä olevan, Pohjois-Karjalan teollistamista palvelevan tehtaan lopullista sijoituspaikkaa pyrittiin myös vesiensuojelunäkökohdat käytettävissä olevan alueen puitteissa ottamaan huomioon. Jo tässä vaiheessa olisi selvitettävä, onko aiotun tyyppisen teollisuuden syntyminen alueelle toivottavaa myös vesienja luonnonsuojelun näkökohdat huomioon ottaen. Vesiensuojelutyö on vähitellen pääsemässä ensi asteen hapuilusta selkeään pää määrän tavo itteluun. Puunjalostusteollisuuden tuotannon eri JATKUU SIVULLA 112 109. Käsitellyn kaltaisissa tapauksissa olisi päähuomio ilmeisesti kiinnitettävä tehtävään teollistamispoliittiseen ratkaisuun, jonka tuloksena tehdas sijoitetaan tietylle alueelle
Ensimmäinen alus: >>Ei, kapteeni ei ole Toinen alus: hyvä kun tuotte vain takaisin>>. Silloin tulivat kalastajakutterit. Se kohotti nokkansa pinnalle enää vain joiksikin sekunneiksi ja kun eräs mies alkoi yrittää pyydystää sitä seipäällä, ei linnun asema enää näyttänyt yhtään hyvältä. Mikäli oli kysymys terveestä linnusta, tulisi se vahingoittamaan itseänsä yrittäessään pelastautua taikka se nääntyisi loputtomaan sukeltamiseensa. Taas rannalle. Uteliaista katseista huolimatta se sukelteli altaassa kaikessa rauhassa koko iltapäivän. Altaan ympärille kerääntyi aina enemmän ja enemmän katselijoita seuraamaan eläimen pakoyrityksiä. Sen täytyi olla kyllin iso ja pitkävartinen. Useimmat pitivät kuikkaa harvinaisena sorsana tai jopa merimetsona. Sitäpaitsi saattaisi joku pistää tuon kauniin sorsan pataansa. Suuri kaupunki ei ollut vielä täysin hereillä kun sitten seisoin suihkukaivon äärellä ja ihmettelin. yt antoi kuikka kovan varoitushuutonsa kuulua: kvao,. Kaikeksi onnettomuudeksi alkoivat vielä suihkut automaattisesti toimia klo 8 ja peloittivat lintua vielä enemmän. Siis takaisin altaalle. Haavi oli kyllin iso, varsi hivenen lyhyt, mutta yllättäen sujahti kuikka veden alla suoraan haaviin, nykäisy ja minä sain sen. Eräässä aamulehdessä oli seuraava valokuvalla varustettu uutinen: >>Havis Amandan altaassa Helsingin Kauppatorin aukiolla herätti sunnuntaina suurta huomiota kuikkaa muistuttava lintu. Toinen hyökkäys osui ranteeseeni, kolmannen salamannopean iskun jälkeen minulla oli vertavuotava haava kämmenessäni, mutta sen jälkeen otin niin tiiviin otteen kuin kohmettuneilla sormillani osasin. Kuikka tarvitsee tuulen voimasta riippuen 40-60 m vapaata vesitilaa kyetäkseen nousemaan lentoon, joten se ei tulisi pääsemään pois kehän muotoisesta altaasta (halkaisija n 6 m). Näin nimittäin tapahtui: Minä sain kuikan. Se oli tosiaankin täysin terve kuikka, joka tuossa tuskin metrin syvyisessä vedessä ui edestakaisin, sukelsi ja kiersi kehää kaivon keskellä kohoavan patsaan ympärillä käsittämättä miksi tämä matkanteko ei vienyt mihinkään. Tällä välin minä kyselin torilla kalamummoilta haavia. Kuikka Havis Amandan suihkukaivossa ARNU LF OTTO -SPRU NCK Miten on mahdollista, että henkilö, joka jo pari vuotta on tutkinut aran villin linnun elämää, jota hänen tavallisesti on seurattava kiikarinsa lävitse, yllättäen saa tämän kiintoisan linnun suoraan syliinsä, vieläpä keskellä suurkaupunkia. Sillä esiintyivät kaikki minulle tutut reaktiot.Kaikki tosin aivan liian nopeasti ikäänkuin väärällä nopeudella esitetyssä filmissä. Miten se todella oli mahdollista. Ne näkyivät jo kaukana merellä tulla tuksuttavan. Kuikka oli vielä hengissä. Eräs poika vei haavin takaisin kalastajalle, sillä aikaa kun muuan ylen ystävällinen mies yritti saada linnun minulta pois. Yksilö on ilmeisesti harhautunut muista, koska kuikat ovat normaalisti tähän aikaan vuodesta ulkomerellä matkalla lämpimiin maihin.>> Uutisesta selvisi minulle heti, parista asiavirheestä huolimatta, että jos lintu vielä oli suihkukaivossa, se oli hengenvaarassa. Tuskin olin vapauttanut sen pään verkosta kun se jo neulanterävällä nokallansa iskien hyökkäsi kasvoilleni. Hän parahti kun lintu puolustautui voimakkailla nokaniskuilla, uusi isku ja mies veti kätensä pois. Tuloksetta! Puhelinsoitto eräälle ystävälle ei auttanut sekään. Oli siis toimittava nopeasti. Ehkäpä sieltä löytyisi haavi. Kiihtymyksen merkkinä se kastoi nokkansa veteen silmiänsä myöten, kohottautui vedestä useiden lyhyiden siivenlyöntien avulla, ui pelkästään pinnalla tai kuten sukellusvene vain pään kohotessa snorkkelina pinnalle
30 m päässä, sukelsi uudelleen, silmäili jälleen 50 m jäikeen taaksensa, jatkoi tätä sukelteluaan ja oli muutamassa minuutissa määrätietoisesti saavuttanut sen kohdan järvestä, missä täkäläiset kuikat mieluimmin kesäkautena oleskelivat. Seuratessani sitä kiikarilla tulivat mieleeni sanomalehdessä lukemani sanat: >>Se sukelteli altaassa kaikessa rauhassa koko iltapäivän.>> Miten kuikka ylipäänsä oli voinut joutua suihkukaivoon. Sen vähäisistä vaurioista päätellen: kuhmu päässä, nokan kärki vähän murtunut, molemmissa jaloissa naarmut sen on täytynyt jo aamupäivällä, jolloin vallitsi tiheä sumu, matkallansa etelään yrittää laskeutua mereen (100 m suihkukaivosta alkaa satamaallas) ja lienee tällöin törmännyt pylvääseen, johonkin johtoon tai itse suihkukaivon patsaa111. Siksi vein sen eräälle pienehkölle järvelle, joka sijaitsee n. Lintu oli saatu autoon ja matka kotiin saattoi alkaa. Sitäpaitsi lähtevät kuikan poikaset pesältään parissa päivässä, minkä jälkeen niitä ei enää saa helposti käsiinsä. Sen kvao, kvao-huuto kaikui laajalti läpi rantaan saakka ulottuvan metsän. Nyt oli lintu vielä rengastettava. Rengastettuina tavatuista kuikista on saatu vuoden 1913 jälkeen vain neljä ilmoitusta. Kuikan pyydystäminen on vaikeata ja poikasten rengastaminen pesällä ei onnistu, koska painava rengas ei pysy niiden vielä liian pienissä jaloissa. Vuoteen 1966 mennessä 53 vuoden kuluessa on Suomessa rengastettu vasta 125 tämän lajin lintua. Nyt linnun täytyi jälleen päästä oikeaan elementtiinsä. V aikein oli voitettu. Asetin kuikan ruohikolle, mihin se jäi rauhallisena, selvästi tietoisena siitä, ettei se pystynyt kohoamaan lentoon. Sitten minä asetin sen varovaisesti veteen. •>Asetin kuikan ruohikolle, mihin se jäi rauhallisena, selvästi tietoisena siitä, ettei se pystynyt kohoamaan lentoon.>> Kuvat A. Jo järven näkeminen aiheutti siinä voimakkaan kiihtymyksen. Se oli tuskin pideltävissä. Soitto tri Hildenille ja sekin asia oli järjestyksessä. Sitä arvioidaan Suomessa olevan n. Puolessatoista tunnissa olimme perillä. Vähän hermostuneena se puhdisti itseään sillä aikaa kun otin siitä vielä pari kuvaa muistoksi. Oli tyrmistyttävää nähdä tämän tyylikkään sukeltajalinnun ja nopean lentäjän makaavan niin avuttomana maassa. Matkalla vapauteen pysyi kuikka rauhallisesti kantokassissa ja päästi pari kertaa kuuluville omalaatuisen trumpetti-äänensä. 2 500 paria. 100 km päässä ja jonka biotyypin tunsin. Minä vetäydyin läpi ihmismassan ja pidin kättäni varovasti suojattini silmillä osittain vähentääkseni sen kauhua ja myös suojatakseni liian uteliaita sen tikarinterävältä nokalta. kvao, kaikui yli torin. Se katosi heti, ilmestyen vasta n. Rengastaminen tapahtui luonani keittön pöydällä ja ensimmäisellä Helsingissä rengastetulla kuikalla on numero M1640. Otto-Sprunck. Se katseli sieltä vaaleansinivivahteisesti kehystetyin punaruskein silmin, ei enää levottomana, vaan pikemminkin tarkkaavaisena ja sillä itsevarmuudella, jota aina olin tässä linnussa ihaillut. Kuikka ei ole kovin yleinen. Lopultakin oli tullut hetki, jolloin se pääsisi jälleen veteen. Ne harvat kuikat, jotka on onnistuttu rengastamaan, on saatu kiinni kalanpyydyksistä
Joulukuinen päivä purolla Aamusta iltaan on vain muutama tunti Pehmeästi putoileva lumi vaimentaa äänet Koskikara ptfiahtaa sillan ali Espoo, Glomså. P. Kun tämä koskisi puolta alan koko teollisuudesta, olisi ratkaisu meidän oloissamme kansantaloudellisesti kestämätön. Sellainenkin mahdollisuus on otettava lukuun, että joku asiaaymmärtämätön tuntematon on löytänyt linnun ja pannut sen suihkukaivon altaaseen, aivan vapaan meren välittömässä läheisyydessä. Nykyisen tietämyksen valossa merkitsisi ehdoton pilaamiskielto esim. Laajempia haittoja vesistöisd aiheuttava tekninen kehitys on meillä sekä teollisella että kunnallisella puolella sittenkin varsin nuorta, viime sotien jälkeistä, suurelta osalta vasta 50-luvun puolivälissä alkuun päässyttä. Näin ollen olisi mahdollista käyttää tehdastyypin valinnassa kriteriona myös jätevesikysymystä. S.. Kehitys on tosin sittemmin ollut nopeata, mutta samalla on ilmeistä, että l:>aitat ovat hyvää vauhtia nousemassa myös yleiseen tietoisuuteen edistäen sen suopean yleisen mielipiteen syntymistä, joka on tuloksellisen vesiensuojeluja sen jatkona myös yleisen luonnonsuojelutyön välttämätön edellytys. Edellä esitetyt näkökohdat lienevät lähemmän harkinnan arvoisia pyrittäessä soveltamaan vesilakia tähän mennessä pilaantumisuhalta säilyneiden vesialueiden varjelemiseen. Kun rakentaminen on alkanut, kasvaa hankkeen toteuttamisen puolesta puhuva taloudellinen intressi jatkuvasti ja se on ennen pitkää pakko todeta aiheutuvia haittoja suuremmaksi. vesistön säästyminen pilaantumisuhalta. Valok. sisämaassa olevan selluloosateollisuuden pysäyttiimisvaaraa. Näin päädytään jo tehtaan sijoitusratkaisun takia pilaantumisvaikutuksiin, joita voidaan pyrkiä keventämään tehtaan jätteisiin ja jätevesiin kohdistuvin erilaisin toimenpitein, mutta joiden poistaminen kokonaan kohtaa ainakin toistaiseksi suuria vaikeuksia. Välittömästä taloudellisesta kannattavuudesta voitaisiin tällöin ehkä tinkiäkin, jos vastapainona olisi toiselta kannalta merkittävä etu, so. Mutta oli tämä nyt Helsingissä tapahtunut kuinka tahansa, se oli joka tapauksessa muistorikas päivä minulle ja melkoinen elämys >>minun kuikalleni .>> 112 huomioon myös muu kokonaisuus. Käytännössä ei toisaalta juuri ole mahdollista löytää syvällä sisämaassa sijaitsevan selluloosatehtaan vähintään 1 m 3/ sek suuruiselle vesimäärälle muita laskupaikkoja kuin >>luonnolliset vesistöt>>. Käytännössä lienee vain harvoin mahdollista saada vesioikeuden päätös niin aikaisin ennen rakentamisvaihetta, että se pääsisi vaikuttamaan tehtaan paikan valintaan. Juuri sodan jälkeen laskeutui kerran kuikkia yöaikaan Leipzigin alueella sijaitsevalle sateen kastamana kiiltävälle asfalttitielle, jota ne luulivat järveksi. Omaksuttu linja, jonka mukaan vesioikeus voi pakottavissa tapauksissa myöntää helpotuksen pilaamiskiellosta, tarjoaa sensijaan pohjan pyrkimyksille vesistöjen kuormituksen vähittäiseen keventämiseen teknillisten ja taloudellisten mahdollisuuksien parantuessa ja siten tilanteen hallintaan pidemmällä tähtäimellä. Vaikkakin luonnonsuojeluajattelu on meillä vasta kehittymässä, voidaan kysyä, onko Ahlholmin edustama synkähkö asennoituminen täysin perusteltavissa. JATKOA SIVULTA 109 alojen merkitys vesistön pilaantumista koskevissa kysymyksissä on varsin erilainen. Mikäli tämän mielipiteenmuodostuksen vaalimista ei unohdeta, on meillä vielä hyvät mahdollisuudet saada ei-toivottavan kehityksen tehokas jarrutus ja torjunta käyntiin varhaisemmassa vaiheessa kuin vanhoissa teollisuusmaissa on ollut asian laita. Kirjoittajan kysellessä yleisemmin ve~ilain käytännöllistä merkitystä hän ilmeisesti unohtaa, että vesiensuojelun tavoitteiden kiitettävyydestä huolimatta lainsäätäjän on otettava seen ja pudonnut altaaseen
Tammi on selvästi valLl 4 M 1 OLA NO 10 litseva puulaji, mutta metsäjalava (Ulmus glabra) on myös yleinen. Niittyvyöhykkeessä ovat monet orvokkilajit edustettuina, mm. Oratuomi (Prunus spinosa) kasvaa metsänreunassa ja muratti (Hedera helix) köynnöstelee maalinnan jyrkänteillä ja puitten rungoilla. äin kirjoitti Linne sinä kesäkuun päivänä, vuonna 1741, kun hän yhdessä kuuden seuralaisensa kanssa nousi maihin Färjestadenissa. Öölanti, kukkien ja lintujen saari TORSTEN STJERNBERG >>Ölands strand hade vi knappt rört, förrän vi märkte, att detta land var helt annorledes än de andra Sveriges provinser; satte oss därför i sinnet, att desto nogare uppteckna allt vad på denna ö föreföll.>> Tuskin olimme astuneet Ölannin rannalle, kun huomasimme, että tämä maa oli aivan toisenlainen kuin Ruotsin muut maakunnat -. Keski-Öölannissa sijaitseva Borgholm oli pääpaikkamme, ja sen vuoksi oli aivan luonnollista, että ensin tutustuimme kaupungin lähiympäristöön. Borga hage, välittömästi Borgholmin eteläpuolella, levittäytyy n.s. Vastaavanlaisia tunteita kokivat myös ne seitsemäntoista Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsentä, jotka elokuun lopulla nousivat maihin Färjestadenissa tutkiakseen viikonajan,22-27. Kämmekkäistä on miehen kämmekkä. Sen lisäksi esiintyy jossain määrin saarnea, haapaa, koivua, raitaa, omenapuuta, lehtojalavaa (Ulmus carpinifolia) ja mäntyä. 8.1966, Öölanninlintuelämää. läntisen maalinnan alapuolella ja rajoittuu lännessä Kalmarin salmeen. Pensasvyöhykkeessä tavataan seljaa, pähkinäpensasta, orapihlajaa, orapaatsamaa (Rhamnus cathartica), punaista pensaskanukkaa (Cornus sanguinea), sorvaripaatsamaa (Evof!Ymus europaeus), korpipaatsamaa (Rhamm1s frangula) ja kuusamaa (Lonicera xylosteum). Borga hage nykyään luonnonsuojelualue ei ole mikään entisen lehdon jäännös vaan vanha laidunmaa, joka on saanut kasvaa umpeen. Se antaa mielikuvan siitä lehtomaisesta metsästä, joka aikaisemmin peitti koko Borgholmista etelään leviävän viljavan rannikkotasangon. rauhoitettu valkoinen orvokki ( Viola alba)
Kesäisin nähdään täällä kaikki Ruotsissa pesivät tiiraja suohaukkalajit. Asema käsittää nykyään kolme rakennusta, asuntolan, laboratorion ja museon. Näimme siellä monta ruskosuohaukkaa, muutaman harmaahaikaran, lepääviä kahlaajia kuten isoja suosirrin sekä meihin valtavimman vaikutuksen tehneet noin 150 kyhmyjoutsenta. Kahlaajalintuja pyydystetään erikoispyydyksin, jotka sijoitetaan ruskolevävalleille, muut linnut n.k. Koska kuitenkin aallonmurtaja oli tiiviisti rakennettu ilman kanavia, ei lietteinen vesi päässyt virtaamaan sen läpi, josta oli seurauksena nykyään noin 50 ha:n suuruinen vesiperäinen maa-alue. Lehtokasvit ovat runsaasti edustettuina, mm. Länsi-Öölannissa kävimme eräällä lintualueella, joka on syntynyt ihmisen toiminnan tuloksena, nimittäin Beijershamn, noin 10 km Färjestadenin eteläpuolella. Sitäpaitsi nähtiin riuttatiira, pikkutiira, ristisorsa ja muita kiinnostavia lajeja. Toinen niistä ammuttiin ja kävi ilmi, että paikallisväestö kutsui tätä lajia nimellä >>skärfläcka>> (arosetti). Helgolandin pyydyksin. Långe Jan nimisen majakan, majakkavartijan asunnon ja pienen puutarhan kera asema muodostaa erillisen veden ja alvarimaan ympäröimän yhdyskunnan uloimpana Öölannin eteläkärjessä, joka tunnetaan Ruotsin tuulisimpana mutta luultavasti myös parhaimpana linnunpyyntipaikkana. Metsänreunassa kaislaja ruokovyöhykkeen sisäpuolella on nykyään lintutorni, josta on hyvä näköala ympäristöön. Tarkoitus oli avata liikenne Kalmariin. Kahlaajat olivat juuri muuttamassa, m.m. Lisäksi nähtiin kauniita valkopyökkialueita (Carpinus betulus), täällä leviämisalueensa pohjoisrajalla. Rehevässä kasvillisuudessa viihtyvät myös eräät mielenkiintoiset lintulajit. (Orchis mascula) tavallisin. Lisäksi ruokailevat täällä erään mannermaalla olevan harmaahaikarayhteiskunnan jäsenet. Kapelludden'in kohdalla havaittiin m.m. Niin sanotun lammaskartanoniityn rannalla, lehdon itäpuolella on muutaman vuoden vanha sorsanpyydys, jonka esitti täkäläisten kuninkaallisten metsästysmaiden valvoja Robert von Schultz. Täällä saatiin nähdä kuusipeuroja, jotka polveutuvat suoraan alenevassa polvessa niistä peuroista, joita oli täällä jo keskiajalla. Seuraavana päivänä, matkalla etelään, Ottenbyn lintuasemaa kohti, havaittiin päivän sarastaessa pari turkinkyyhkystä pienessä kylässä Grönhögenissä, noin 10 km aseman pohjoispuolella. havaittiin suo-, iso-, kuovi-, pikkuja lapinsirrejä. arosetti, jänkäkurppa, harmaahaikara, pikkulokki ja riuttatiira kun taas Mellby örissä näimme punakuirin ja jänkäsirriäisen. Enar Sahlinin johdolla tutustuimme aseman toimintaan. Sorsanpyydyksen lähistöllä oli meillä tilaisuus tutkia neljää arosettia ravinnon haussa rantavedessä. Käyntimme aikana olivat valitettavasti satakielet, keltarinnat ja kirjokertut jo jättäneet seudun. Kuriositeettina mainittakoon, että Linne noin 200 vuotta sitten täällä etelänokassa näki kaksi hänelle tuntematonta lintua. Noin 2 km asemasta koilliseen sijaitsee Ottenbyn lehto, eteläisen Öölannin suurin, noin 250 ha käsittävä metsä. esiintyy siellä veltto aroluste (BraclD'podium silvaticum), lehtokattara (Bromus benekeni), metsäkattara (Bromus ratnosus) ja lehtonata (Festuca gigantea). Ottenbyn lehdon pesivistä harvinaisuuksista huomattiin siellä uutena lajina esiintyvä kuhankeittäjä. Edelleen nähtiin Halltorps hage länsirannikolla Färjestadenin ja Borgholmin välillä. 1800-luvun puolivälissä rakennettiin noin 2 km pitkä aallonmurtaja Kalmarin salmeen. Matkalla Möckelmosseniin rämettynyt alue Resmon ja Stenåsan pitäjien välillä Öölannin eteläosassa tutustuimme 115. Sitävastoin tutustuimme pähkinänakkelin näennäiseen riippumattomuuteen painovoimasta, viitatiaiseen, nokkavarpuseen, vihertikkaan y.m. Ceramryx credo ja Lucanus cervus nimiset hyönteiset. Täällä ihailtiin 1 000-vuotisia tammia, joissa elävät mm. Itärannikolla käytiin parissa lintupaikassa, Mellby ör ja Kapelludden
kangaskiurun, suuntasimme matkamme jälleen päämajapaikkaamme Borgholmiin. Löttorpissa Pohjois-Öölannissa tutkimme puutarhoissa pesivän sepelsiepon biotooppia. 20 km koilliseen Borgholmista. Ja Pitkän Erikin jälkeen, jossa näimme mm. Täällä on alueen taloudellinen hyväksikäyttö tuhonnut kauniin rannan. Tyypillistä alvarimaata on ainoastaan Ruotsissa ja Eestissä. eteläja kaakkois-eurooppalaiset lajit kuten Aster Linosyris ja Prunella grandiflora, siperialaiset lajit, kuten Artemisia rupestris ja Patentilla fruticosa, keski-eurooppalaiset lajit kuten Antheriarm ramosum ja Glohuralia tmlgaris, lappalaisen lajin Poa alpina (tunturinurmikka). Alvarilla esiintyy joitakin enemmän tai vähemmän satunnaisia matalia pikkujärviä. Byerumin hiekkalahdessa, heti Hornin niemen pohjoispuolella, saimme mekin Linnen lailla nähdä Fryngium maritimuksen taustanaan Blå Jungfru, jota Linnen aikana kutsuttiin Blåkullaksi. Matkallamme Öölannin pohjoisimpaan niemeen, jossa sijaitsee majakkatorni Pitkä Erik, kuljimme myöskin Linnen Neptunuksen pelloiksi nimittämän alueen ohi. Se on vailla kasvillisuutta oleva kalkkikivipirunpelto, josta turistit poimivat fossiileja, kuten esim. Osa niistä kuivuu kesäaikana, mutta Möckelmossen ei koskaan tule täysin kuivaksi, Alvarilla, aronummella, tapaa kasveja EteläEuroopan aroilta, Eteläja Keski-Euroopan alppiseuduilta, pohjoisilta tunturinummilta ja Siperian tundralta. Jatkoimme matkaa länteen, kunnes tulimme Alvedsjön vajoille ja Hornin niemelle. Bödan valtionmetsässä, Öölannin ainoassa varsinaisessa havumetsässä ihailimme tuhatvuotista tuijametsikköä, jonka tunnelma palautti mieliimme lapsuutemme joulutonttumetsät. Kivilouhos kivilouhoksen vieressä ja käyttökelvottomat kalkkikivet, jotka ovat jääneet jäljelle hautaja muiden koristekivien hakkuusta, ovat peloittaviaesimerkkejä ihmisen toiminnasta. Tämä on ainakin osittain taustana sille, että me käydessämme alvarilla ja Möckelmossenilla tapasimme esim. Selitys tähän lienee ennen muuta löydettävissä vaelluksesta, jonka jääkauden jälkeiset kasvilajit vaihtelevien ilmastojaksojen kuluessa suorittivat Pohjolaan. Me emme valitettavasti saaneet nähdä yhtään niittysuohaukkaa, mutta kylläkin useita ruskosuohaukkoja, jotka tyylikkäästi kiitivät yli kaislikoiden. Epäyhtenäinen, löysä maalajikerros, jonka paksuus vaihtelee 020 cm muodostuu rapautumissorasta, alvarinummesta (hienojakoisesta aineesta, joka on huuhtoutunut rapautumissorasta ja kerääntynyt painanteisiin), jossain määrinmoreenista ja rantakerääntymistä. Tänne oppaamme on omakätisesti ja 116 omasta aloitteestaan rakentanut lintutornin, etteivät lintutieteilijät vaeltaisi alueella häiritsemässä pesiviä mustatiiroja ja suohaukkoja. siihen maisematyyppiin, alvariin, josta Öölanti on kuuluisa: Paradoksaalinen, lumoava puuton maisema, jota täällä edustaa 300 km 2 laajuinen Suuri 1. Meidän erinomaisen oppaamme Erik Davidin (hänkin Johansson) johdolla tutustuimme Petgärdin lintusuohon, joka sijaitsee n. Ortocerkalkin vaakasuorasta kerrostumisesta johtuen on syntynyt erityisen laakea kalkkikivitasanko, joka viettää loivasti itään päin. Turkinkyyhky, jonka näimme kotimatkallamme sekä Färjestadenissa että Kalmarissa, oli matkamme ornitologinen loppuvinjetti, ja useimmat retken osanottajista olivat varmaan valmiita yhtymään Linnen lauseeseen, jonka hän oleskeltuaan kaksi kuukautta Öölannissa kirjoitti: >>Öland lämnades utur synen, men dess gröna ängar, skuggfulla lundar och oförlikneliga tempe blevo kvar i mitt minne».. Päivää ennen lähtöämme Öölannista teimme yhdistetyn Sightseeing-linturetken tämän 137 km pitkän saaren pohjoisosaan. Etelä-alvari, käsittää suurimman osan eteläisestä Öölannista. Suuren alvarin kallioperä muodostuu ortocerkalkista. trilobiitteja ja ortoceratiitteja
Näiden ominaisuuksien voidaan katsoa Kujalassa olevan peräisin· suomalaisesta maaperästä ja talonpoikaisista sukujuurista. Myös opettajana hänellä on ollut syvällinen vaikutus, ei ehkä niin paljon kateederin takana kuin henkilökohtaisena opastajana ja retkeilyjen johtajana. Silti Luonnonsuojeluyhdistyksen varsinainen nousu tapahtui juuri noina vuosina, kuten osoittaa mm. 1938 sekä tuli jäseneksi jo sen ensimmäiseen johtokuntaan. 11 . 193038 ja oli mukana perustamassa Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä v. Kujalan kaltaista kokenutta ja harkitsevaa voimaa on tarvittu, paitsi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksessä, monien tieteellisten seurojen johtopaikoilla. Kujala vuonna 1964 Lammilla, Evolla, kivenpfallyskasvillisuutta esittelemässä. 1966 ui Prof. 1919, ja samasta laitoksesta, metsäbiologian professorin paikalta, hän täysinpalvelleena siirtyi eläkkeelle v. Tutkijan kiintymys luontoon toi Kujalan jo varhain mukaan luonnonsuojelutyöhön. Hän toimi valtion luonnonsuojelunvalvojana vv. Tähän väliin mahtuu mittava annos Suomen metsien tutkimusta, josta parhaan käsityksen saa Metsäntutkimuslaitoksen julkaisusarjaa selailemalla. Hän on kuin luotu retkeilijäksi, metsässä hän liikkuu kotonaan, huomaa kaiken ja tietää kaiken. Sillä paikalla hän olikin yhtämittaisesti 25 vuotta, siitä yhdeksän vuotta, 194251, puheenjohtajana. Kujalan puheenjohtajakausi sattui monessa suhteessa vaikeaan aikaan, olihan silloin saatava sodan jälkeen toiminta jälleen käyntiin, taloudelliset vaikeudet olivat suuret ja maassa näytti olevan monia tärkeämpiäkin tehtäviä kuin luonnonsuojelu. Lukuisat ovat olleet ne Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksenkin keväiset retket, joilla on saatu seurata Kujalan innostavaa ja tietorikasta opastusta. Näin on Viljo Kujalankin kohdalla. Metsätyyppitutkimukset ovat ulottuneet kauaksi Suomen rajojen ulkopuolellekin, Keski-Eurooppaan ja Kanadaan saakka. Kujalan uusimmista töistä ansaitsee erityisesti tulla mainituiksi metsiemme sieniä koskevat tutkimukset sekä valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä laadittu laaja selvitys metsäja suokasvilajien levinneisyysja yleisyyssuhteista maassamme. Hätiköimätöntä harkintaa ja samalla sitkeää ahkeruutta ja uskollisuutta luonnonsuojelutyössä tarvitaankin. Luonnonrakkaus sekä utelias kiinnostus luontoa ja sen tapahtumia kohtaan yhdistyvät usein samoissa henkilöissä, ja sen vuoksi useimmat luonnonsuojelun aktivistit ja merkkimiehet ovat lähtöisin luonnontutkijain joukosta. Peilsa Mikoia 117. Kujalan olemukseen liittyy juurevaa tukevuutta, sellaista, joka antaa työtovereillekin turvallisuuden tunnetta. K ujalan tutkimukset ovat kosketelleet mm. Viljo Kujala tuli Metsäntutkimuslaitokseen assistentiksi kohta laitoksen perustamisen jälkeen v. Kujalan keväällä 1966 kunniajäsenekseen. Kaikesta tästä tunnustuksena Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kutsui prof. Metsäretkeilyillä hän on jättänyt myös oppilaisiinsa pysyvimmät muistot. jäsenmäärän kasvu parista sadasta jokseenkin nykyiselle tasolleen. Hän on suorittanut pitkän päivätyön Suomen luonnon, erityisesti sen metsien ja kasvillisuuden tutkijana ja saavuttanut metsäbiologina kansainvälistä kuuluisuutta, mutta siinä rinnalla hän on toiminut monin tavoin maamme luonnon suojelemiseksi ja edistänyt luonnonsuojelun aatetta. Pohjois-Suomen metsäja suotyyppejä, metsäkasvillisuuden rakennetta sekä eri metsäpuiden, kuten koivun ja tervalepän biologiaa. Luonnonsuojelumiehen tavoin Kujala on koko ikänsä ollut uskollinen myös syntymäseudulleen, Kymenlaaksolle, jonka luonnossa hän on lomaaikansa innokkaasti retkeillyt ja sitä pätevästi kuvannut, milloin tiedemiehen asiallisuudella, milloin taiteilijan herkkyydellä. Viljo Kujala 75 vuotta 8. 1961
Eriävä mielipide Aineiston runsauden vuoksi on meillä valitettavasti vasta nyt tilaisuus julkaista allaoleva, jo viime vuoden puolella ki,joitettt1 mielipide. Olen vieläpä valmis väittämään, että suomalaiselle (ja amerikkalaiselle ja venäläiselle) on hänen suhteensa luontoon eli mahdollisuutensa päästä halutessaan eroon ihmisistä huomattavasti olennaisempaa kuin se taloudellinen järjestelmä, jonka alaisena hän elää. Sanoakseni asian kärjistetysti: luonnonsuojelu ei tarvitse luonnontuntemusta vaan ihmistuntemusta. Luonnonsuojeluaate tulee elämään kituliasta elämää niin kauan kuin biologit ja hei½in verrattavat muodostavat aktiivisen kantajoukon. On mahdollista että reseptini on väärä ja aiheuttaa pelkkää ärtymystä; luulen kuitenkin, ettei yritys keskustelun aloittamiseksi ole koskaan asiatonta. Metsästys on näistä vain yksi eikä lähimainkaan tärkein. Tätä tarkoitin sanoessani, että propagandan sävy on väärin valittu. On lähdettävä siitä, että tavallinen Suomen kansalainen pitää luonnonsuojelua vain joidenkin intoilijoiden hobbynä että asia koskee jokaista on useimmille uutta. Luonnonsuojelun edustaja sanoi pitävänsä urheilumetsästystä eettisesti ja moraalisesti arveluttavana ajanvietteenä sanamuotoa en tosin muista. Vaikeudet eivät johdu siitä, etteivät ihmiset hyväksyisi ja omaksuisi luonnon säilyttämisen ideaa, vaan siitä että heillä on liian paljon todellisia tai kuviteltuja tarpeita, jotka ovat tämän idean kanssa risti118 riidassa. Jos tarjoamme mainitun kansalaisen luettavaksi tekstiä, joka näyttää siltä, kuin sen olisi kirjoittanut ornitologi toiselle ornitologille, niin hän jättää sen lukematta ja kaikki seuraavat yritykset kohtaavat hänessä pelkkää äreätä vastahakoisuutta. Palatkaamme vielä radiokeskusteluun; se tarjoaa esimerkin ajattelutavasta, jota en voi oikein hyväksyä. Luonto on enemmistölle tiedostamaton tarve ja luonnonsuojeluorganisaatioiden tehtävä on auttaa ihmisiä tästä tilanteesta. On todennäköistä, ettei luonnonsuojelun perustelujen toistamisella voiteta mitään; eihän kukaan vastusta luonnonsuojelua periaatteesta. On hyvin mahdollista, että etelään matkaava kurkiaura osaa kaihon tulvahtamaan karuimpaankin ihmismieleen•>, mutta luonnonsuojelumiehen ei pitäisi kovin usein heittäytyä runolliseksi, jos mielii välttää syytöksen akkamaisuudesta. Luonnonsuojelijoiden yhteenliittymät rinnastetaan muutenkin liian usein kaikenlaisiin kissayhdistyksiin. Valitettavasti hän ei yleensä itse tiedä sitä. Epäilen edelleen, että luonnonsuojelupropagandan sävy on huonosti valittu tähän riittänee perusteluksi se kiertämätön tosiseikka, että luonnonsuojelun arvostus ja samalla toimintaedellytykset ovat meidän maassamme varsin heikot verrattuina Keski-Euroopan maiden tai vaikkapa Ruotsin oloihin. Luonnonsuojelupropaganda on sovinnollista, rakentavaa, positiivista ja tehotonta. Sama pätee kaikkiin luonnonsuojelun ja muiden eturyhmien välisiin konflikteihin. On aloitettu loppupäästä; on tehty runsaasti hyvää työtä, jotta ihmisillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet tutustua luontoon, mutta on tehty varsin vähän yleisen mentaliteetin. Epäilen, että luonnonsuojelun ideologiasta keskustellaan liian vähän; luonnonsuojelun asenne erinäisiin ilmiöihin saattaa kaivata tarkistusta. Mitkä ne voisivat olla. Elokuussa radioitua luonnonsuojelumiesten ja metsästäjien radiokeskustelua kuunnellessa kiintyi huomio siihen suorastaan liikuttavaan intoon, jolla molemmat osapuolet pyrkivät löytämään >>yhteistä pohjaa•>. Tässäkin ilmenee eräs tiedemiesmentaliteetin varjopuoli: pelko kaikkia elämänkatsomuksellisia kannanottoja kohtaan. Tämä ei ole biologien halventamista asiantuntemukseenhan kaiken täytyy pohjautua. Edistymisen ehto on siirtyminen puolustuksesta hyökkäykseen ja on sanomattakin selvää, että tällöin joudutaan helposti alueille, joilla joku entomologi liikkuu kovin epävarmasti. Tuntuu kuitenkin siltä, että biologian ja muiden yhteiskunn.an kannalta perifeeristen alojen tutkijoilta puuttuu joko halua tai kykyä todella terävien aseiden käyttöön; sinänsä kiitettävä pyrkimys objektiivisuuteen kostautuu helposti puisevuutena ja toisella laidalla joudutaan vielä suurempaan syntiin sentimentaalisuuteen. Miksei luonnonsuojelun asennetta urheilumetsästykseen ole selkeästi määritelty ja miksei tämä asenne voisi olla jyrkästi kielteinen. En malta olla harjoittamatta pientä skolastiikkaa: jos luonnonsuojelu pitää metsästystä eettisesti ala-arvoisena puuhana, mutta haluaa kuitenkin säilyttää hyvät suhteet metsästäjäpiireihin, täytyy luonnonsuojclulla olla tähän syyt jotka ovat eettisiä syitä tärkeämmät. Toisaalta oli kaiken aikaa ilmeistä, että mentaliteettiero oli jyrkkä ja sovittamaton. En tarkoita, että olisi perustettava puolue asiaa ajamaan, vaan ainoastaan sitä, että ihmisen suhde luontoon on merkityksellisempi seikka kuin monet niistä taloudellisista ja poliittisista erimielisyyksistä, joiden perusteella ihmiset ovat jakautuneet puolueisiin ja muihin keskenään vihaa pitäviin eturyhmiin. Voitaisiin myös lakata puhumasta luonnonystävämetsästäjistä sellainen kombinaatio kun on yksinkertaisesti mahdoton. Välillisestä ja välittömästä kokemuksesta tiedämme, että juuri näin on enimmäkseen käynyt. Tämä saattaa kuulostaa hätkähdyttävältä, mutta mielestäni luonnonsuojelu on poliittinen kysymys. Toisaalta korostettiin, ettei luonnonsuojelu missään tapauksessa halua hävittää metsästysharrastusta
Olisi osoitettava (tiedemiehen objektiivisuudesta ja hienovaraisuudesta viis veisaten), että yksinomaan ihmisen saavutuksiin pohjautuva elämäntapa ei ole ainoastaan luonnoton ja mahdoton vaan ennen kaikkea ontto ja naurettava. A.H. Tilaisuuteen oli kutsuttu varsin laajalti eri aloja edustavia järjestöjä ja niiden maakuntaportaita: Maakuntaliitot, matkailu-, seutukaava-, kotiseutu-, luonnonsuojeluvesiensuojelu-, ylioppilasjne. O sanottajia oli kaikkiaan noin 80. Tämä kehitys on ilahduttavaa, sillä näin saamme kansallispuistomme todella niiden tarkoitusta vastaavaan käyttöön, mutta samalla matkailijoiden kasvavasta määrästä tulee alueiden hoidon kannalta vaikea ongelma. Valtion luonnonsuojelunvalvojan toimistossa on laadittu yleinen kansallispuistojen kehittämisja hoitoohjelma. Tarkoituksena oli alustusten, keskustelujen, esitelmien ja ryhmätyöskentelyn muodossa tutustua kotiseututyön ajankohtaisiin kysymyksiin erityisesti alueellisesta näkökulmasta katsoen. Kävi ilmi, että meikäläisen käsitys nykyaikaisesta kotiseututyöstä on ollut aivan yhtä suppea kuin monen näkemys luonnonsuojelusta. Jos ajatuksenjuoksussani on jotakin >>vallankumouksellista•>, se on juuri tässä: väitän, että luonnonsuojelu jää samanhenkisten keskinäiseksi rupatteluksi (kuten raittiustyö) ellei se hanki itselleen julkisuutta ottamalla kantaa kaikkiin sosiaalisen kentän ilmiöihin, jotka sitä sivuavat. Mitkä nämä asiat ovat. Aikaisemmin kotiseututyö ja luonnonsuojelu ovat todella kulkeneet varsin eri teitä edellisen rakennellessa museoita ja kerätessä kansanperinnettä, jälkimmäisen rauhoittaessa puita ja suojellessa harvinaisia kasveja ja eläimiä. Kalliolan esitelmä •>Luonnonsuojelun alueellisia piirteitä», minkä lisäksi luonnonsuojelu oli yhden työjaoston teemana. Seurauksena olisi tietenkin se, että luonnonsuojelu sellaisenaan saattaisi joutua suorastaan toisarvoiseen asemaan, mutta oikeastaan se onkin vain suuremman ongelman osa, joka yhteydestään irroitettuna menettää tärkeyttään. Luonnonsuojelun alalta kuultiin prof. Teoreettisesti parhaana ratkaisuna olisi ehkä pidettävä, että kansallispuistot (ja silloin myös luonnonpuistot) tulisivat suunnitellun valtion luonnonsuojelukeskuksen hallintaan, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei siihen liene käytännöllisiä mahdollisuuksia. Tällä hetkellähän tilanne on se, että Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistot ovat metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa ja muut (Liesjärvi, Linnansaari, Petkeljärvi, Pyhä-Häkki, Rokua, Oulanka ja Lemmenjoki) metsäh~lituksen hallinnassa. yhdistyksiä. 10. Yksipuolisesti luonnonsuojelusta kiinnostuneena allekirjoittanut sai päivien aikana ensimmäisen elävän kosketuksensa kotiseututyöhön. Luonnon suojelemisella on kiire: polemiikki voi olla asialle vain eduksi, rauhanomainen rinnakkaiselo ainoastaan vahingoksi. Harvat ovat ~des huomannet, että jokin olisi vialla; on s:is liian aikaista puhua keinoista, joilla tilanne korjataan. Huuhkajan oksennuspallojen analysoinnista voitaisiin siirtyä reippaaseen hyökkäykseen infantiilia tekniikan saavutusten ihailua tai liikemiespiirien ahneutta vastaan. muuttamiseksi siten, että yleisö tuntisi olevansa sellaisen valistuksen tarpeessa. On asioita, jotka on tehtävä yleisölle vastenmielisiksi, jotta se osaisi ryhtyä etsimään parempia vaihtoehtoja. Sittemmin molemmat ovat tältä >>vanhanaikaiselta>> pohjalta suuresti laajentuneet ja saaneet uusia, ihmisen oman ympäristön kaikinpuoliseen parantami119. Niiden merkitys tulee ilmeisesti vastaisuudessa voimakkaasti kasvamaan ja luultavasti suuremmalla nopeudella, mitä matkailun yleinen kasvu edellyttää, koska pyrkimys luontoon tulee yhä tärkeämmäksi matkailun ja retkeilyn motiiviksi. Sen mukaan kaikkien kansallispuistojen hallinta olisi keskitettävä metsähallitukselle. R aine M äkinen Kansallisja luonnonpuistojen hallinta Kansallispuistot ovat saavuttamassa tärkeän aseman yleisinä kotimaan luonnon nähtävyyksinä ja matkailukohteina. Esimerkki: häikäilemätön pilapiirtäjä tekisi enemmän asiamme hyväksi kuin tusina esitelmöitsijöitä. Kotiseututyöstä neuvoteltiin 2930. Terävät artikkelit aikakauslehdistössä ovat hyödyllisempiä kuin linturetket Vanhankaupunginlahdelle. Pääjärjestäjänä toimi Kotiseutuliitto apunaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Maalaiskuntien Liitto ja Suomalaisuuden Liitto. Samalla esitetään tutkittavaksi, mitä mahdollisuuksia olisi siirtää kaikki luonnonpuistot metsäntutkimuslaitoksen hallintaan. Tässä yhteydessä on tullut yhä selvemmin esille, että alueiden hallinta olisi keskitettävä samalle elimelle. On syytä kysyä miten paljon potentiaalisia liittolaisia on jäänyt käyttämättä biologian ja biologien osuuden liiallisuuden vuoksi. Seminaarin puheenjohtajina toimivat professorit Niilo S&rinki ja Peitsa Mikola. Valtion luonnonsuojelunvalvoja onkin lähettänyt maatalousministeriölle muistion, joka sisältää ehdotuksen kansallisja luonnonpuistojen hallinnan uudelleen järjestelystä. 1966 pidettiin Tuusulan kunnallisopistolla maakunnallisen kotiseututyön seminaari
Kotiseututyö on kuitenkin luonnonsuojelua selvästi paremmissa kantimissa sikäli, että toiminnassa on suuri joukko paikallisjärjestöjä ja niiden ryhmittymiä. (hinta 3,-). Juuri samoilla sanoilla voitaisiin luonnehtia myös luonnonsuojelua. Molemmilla aloilla tunnetaan lisäksi voimakasta tarvetta yhteistoimintaan erityisesti matkailun ja yhdyskuntasuunnittelun kanssa. Sekä Kotiseutuliiton että Luonnonsuojeluyhdistyksen puolella törmätään kuitenkin samaan ongelmaan: maakuntaportaassa molempien järjestöjen toiminta on hyvin hajanaista ja järjestäytymätöntä. Valtion luonnonsuojelutoimistosta (Helsinki 17, Unioninkatu 40 A. Periaatteessa luonnonsuojelu koko laajuudessaan voidaan katsoa sisältyväksi kotiseututyön tehtäviin. Kotiseutuliiton luonnonsuojeluvaliokunta Veikko Huhta Kotiseutuliiton hallituksen uudelleen organisoinnin yhteydessä on liitolle luotu mm. Voimakkaan alueellisen järjestöverkon luominen onkin molemmin puolin katsottava erittäin kiireelliseksi tehtäväksi. Kotiseutuja luonnonsuojelutyön kentät leikkaavatkin nykyään toisiaan varsin laajalti. Luonnonsuojelulakikomitean mietintö 9166:AS (Hinta 8,-); 1 uon nonsuojel uloin nojal Ja rauhoitetut I uon nonsuojel ual ueet ja I uon non muistomerkit. seen tähtääviä tehtäviä. Kotiseututyö on sosiaalisesti sävyttynyttä vapaata kansalaistoimintaa, jonka perimmäisenä päämääränä on kansalaisen viihtyvyyden lisääminen omassa elinympäristössään>>, todetaan seminaarin julkilausumassa. erityinen luonnonsuojeluvaliokunta. Sen puheenjohtajana toimii Kotiseutuliiton hallituksen jäsen Martti Linkola ja sen muina jäseninä ovat Pentti Andsten, Urpo Häyrinen ja Osmo Kivivuori.. 90-61791) on maksutta saatavissa seuraavia monisteita/pai notuotteita: luonnonsuojelulaki (myöhemmin tehtyine muutoksineen); kansallisja luonnonpuistojen esittelylehtinen; kansallisja luonnonpuistojen järjestyssäännöt; luonnonsuojelualueiden perustamista ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamista koskevat ohjeet ja hakemuslomakkeet; kasvien ja eläinten rauhoitusta koskevat määräykset; valtion I uonnonsuojel uvalvojan ohjeet eläinten täyttäj i l le; ohjel uettelot kou I ujen kokoelmiin hankittavista nisäkäsja Ii ntupreparaateista; ohjeet luonnonsuojelun näkökohtien soveltamisesta metsänhoitoon; linnunpönttöjen rakentamisja maastoon sijoittamisohjeet, rauhoitettujen petolintujen pesille asetettavia rauhoituslappuja; u I ko moi no n taa koskevat säännökset. puh. Tämä ei kuitenkaan tee itsenäisiä luonnonsuojelujärjestöjä tarpeettomiksi, sillä seminaarissa käydyistä keskusteluista ilmeni varsin selvästi, että ainakin toistaiseksi vain varsin vähän luonnonsuojelutyötä on käytännössä tehty kotiseututyön piirissä. >>Kotiseututyön kenttä on viime vuosina nopeasti laajentunut käsittämään yhteiskunnan tulevan kehityksen suunnitteluun liittyviä tutkimusja ohjelmointitehtäviä. Eniten tuloksia saavutetaan varmasti 120 siten, että molemmat keskittyvät hoitamaan omaa sektoriaan, tietysti kiinteässä yhteistyössä. Lääneittäin ja kunnittain lueteltuina. Valtion julkaisuvarastosta (Helsinki 10, Annankatu 44) on saatavissa kirjaset: luonnonsuojelua koskevat lait ja asetukset (hinta 1.30); luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön uudistaminen. Onkin mahdotonta, että mikään järjestö, paikallinen tai alueellinen, pystyisi voimiaan liikaa hajottamatta toimimaan tehokkaasti näin laajalla kentällä
Lintu tottui meihin, antoi kosketella itseään ja nautti ilmeisellä mielihyvällä sille tarjoamiamme vedessä liotettuja leivänpalasia. N ousimme pyöriltä ja kiikarimme kertoi, että se oli nelipäinen jänispoikue, joka yhtenä rykelmänä hyppelehti sekä maantien reunassa että keskelläkin. Sorsanpesä neljännen kerroksen kukkalaatikossa Ryhtyessään viime helluntaina kunnostamaan Lauttasaaressa olevan kotimme parvekkeen kukkalaatikkoa vaimoni löysi sieltä hämmästyksekseen pari kananmunan kokoista munaa. Näpsäys, varovasti pari askelta eteenpäin, jälleen kuva, ja näin pyrin yhä lähemmäksi. Tämän valokuvasarjan hauskirnrnaksi osoittautui viereinen kuva, jossa eräs poikanen näyttää muita suuremmalta, ikäänkuin leikin johtajalta. Koska kameraani sattumalta oli kytkettynä normaalia kaksi kertaa pitemmällä polttovälillä varustettu objektiivi ja arvelin valaistuksen riittävän, päätin yrittää kuvan ottamista. Eräällä suoralla näimme jo kaukaa jotakin liikkuvan hämärällä maantiellä. Kissaamme se ei täysin hyväksynyt, vaan puhisi kiukkuisesti mirrin lähestyessä. 1954, poljirnrne mieheni ja minä pitkin Kemijärvi-Kuusamo maantietä. Jo tätä ennen oli meille kyllä selvinnyt, että tavallinen sinisorsa teki siinä pesäänsä epätavalliseen paikkaan. Minnesotan osavaltiossa ilmestyvä amerikan-suomalaisten sanomalehti Amerikan Uutiset on syyskuun 20 päivän numeroonsa lainannut Massachusetts'in osavaltiossa ilmestyvästä Raivaaja-lehdestä seuraavan kirjoituksen 121. Kuva sieltä, toinen täältä Jänis istui maassa ... Hän jätti ne paikoilleen, ja munia ilmestyi yö yöltä lisää, kunnes niitä oli kaksi vajaa tiu. Annoimme sorsan kuitenkin pesiä rauhassa, vaikka olimmekin ymmällämme siitä, miten siinä lopulta tulisi käymään. E .S. Poikaset kuoriutuivat sitten aikanaan ja kun pelkäsimme niiden putoavan parvekkeelta, veimme varsin pian koko poikueen emoineen lievää väkivaltaa käyttäen läheiselle meren rannalle, missä nämä kesänaapurirnrne sitten lönkyttelivät rannan ruohikkoon. Helteistä päivää seuranneena hiljaisena kesäyönä, heinäkuun alussa v. Sorsan ollessa pois pesältään utelias kissa käänteli munia tassullaan. Saksittua Kansallispuistot kuuluvat luonnon ystäville O.R
Tammen suomeksi julkaisemat, alkuperältään ruotsalaiset teokset, Valkoinen ja Vihreä ulkoilukirja täyttävät melkoisen aukon tämän alan kirjallisuudessa. Suom. 192 sivua. Otava. Puistoviraston on suojeltava niitä hävittämiseltä niitä vastaan jotka haluaisivat paikata taskunsa niillä. National Park Service sallii nykyisin näitten kansallispuistojen käyttöä huvittelua varten. Nyt kuitenkin on kehittynyt pulma. Kuusamon kirja on varustettu ruotsin-, saksanja englanninkielisin käännöksin. Sen suurenmoisia saavutuksia ei voida kieltää. Kun ational Park Service aloittaa toimintansa 50vuotisjaksoa kohti 100. Yhteistä niille on yksinkertaiseen selkeyteen pyrkivä esitystapa, jossa monilla vastakohtiinsa pelkistetyillä, todellisilla &mustavalkoisilla• valo kuvilla on merkittävä osansa. Mutta kaikkein populäärisin puistossa on >>huvitteluajo», jota tuskin voi luokitella ulkoilma toiminnaksi. Tämä ohjelma tuhoaa hyvin nopeasti luonnon, joka juuri tekee puistot arvokkaiksi, niin että niissä kannattaa vierailla, niiden, jotka ovat todellisia luonnonystäviä. Fagerholm./ VIHREÄ ULKOILUKIRJA. Jälkimmäisen etuna on ennenkaikkea sen voimakkaampi luonnonläheisyys; kuvista käy ilmi, että tekijät ovat vaeltaneet polviaan myöten suossa ja tuntikausia tähyilleet kuvattaviaan. Yhteistä on niinikään se, että kumpaankin on punottu mukaan vuodenaikojen vaihteluiden aikaansaamat muutokset kuvattavassa luonnossa. Erilaista näissä teoksissa on se, että edellinen keskittyy kuvaamaan näkymiä Koillismaalla, jälkimmäinen taas nimeltä mainitsemattoman suon elämää. otsikkoasiasta. Idea kansallisista puistoista on amerikkalainen käsite. Se on sijoitettu lehden pääkirjoitukseksi: &Maamme ational Park Service, jonka valvontaan kuuluvat kansalliset puistot, täyttää 50 vuotta. Maisemiensa, historiallisten ja tieteellisten merkitystensä puolesta ne ovat arvokkaita aarteita, niitten arvoa ei voi laskea rahassa. P.S. vuosijuhlaansa, pitäisi vahvistaa uudestaan perustajien henki, jotka ymmärsivät että puisto kaupungin ja kodin mukavuuksilla on kokonaan ristiriidassa todellisen tarkoituksensa kanssa.» 122 Kirjallisuutta Kaksi luonnonkuvakirjaa Matti A. Puistot ovat niitä varten jotka ovat valmiita tutkimaan ja nauttimaan luonnon ihmeellisyyksistä ja kauneudesta kulkemalla jalkaisin, hitaammalla vauhdilla, mitä elämä kulkee jokapäiväisillä valtateillä ja kaupungeissa. Ne jotka iloitsevat vierailijoitten lukumäärän kasvusta tahtoisivat lisätä leirintäja leikkialueita sekä huvittelupaikkoja, samoin pilata ne suurilla teillä, joissa kuhisee lakkaamaton liikenne. Puistoviraston valvonnan alaisena on kaikkiaan 32 puistoa, puolitusinaa merenranta-alueita ja lukuisia kansallisia patsaita ja historiallisia alueita. 295 sivua. Vierailu puistoissa on tutustumista itse elämään mikä merkitsee sitä, että tavoitteena ei olematkan pituus ja mukavuus, vaan todellinen luonnosta nauttiminen. Niitten säilyttäminen on Amerikan kansallisaarteina välttämätöntä. Tammi. Ulkoilua ympäri vuoden Gösta Frohm Bo Rosln: VALKOINEN ULKOILUKIRJA. Aiheeltaan liikkuu edellinen maisemien ohella etupäässä kalastuksen, eränkäynnin ja retkeilyn parissa, mutta tuo jossain määrin nähtäväksi myös vanhoja rakennuksia ja kansanesineitä. Suom. Weilin & Göös. Juhlavuotenaan sillä on vaikea pulma ratkaistavana. Heikkouksistaan huolimatta teos kohoaa tämän alan kirjallisuuden kärkipäähän; vertailukohteita ei kyllä liiemmälti ole. Parhaita puolia on teoksen tuoreus ja. Pitkänen Airi Hast Rauno RJ,otsi11salo: Seitsemän auringon yö; vuosi Kuusamon erämaissa. Teokset on sovitettu Suomen oloihin, mutta useissa kohdissa muokkaus olisi saanut olla paljon syvällisempää; virheellisyydet eivät kuitenkaan häiritse sanottavasti kokonaisuutta. Viime vuoden lopulla ilmestynyt, talvisia aiheita käsittelevä Valkoinen ulkoilu kirja yllätti myönteisesti: lähes 300 sivua verrattain yksityiskohtaista tietoutta. Käsillä olevat kirjat ovat puhtaita kuvateoksia niukkoine teksteineen. Tämä ilmiö on muuten luonnon kuvakirjoille varsin yleinen, mutta ymmärrettävä, kun samat näkymät esiintyvät niin perin erilaisina vuodenaikojen vaihdellessa. Erkki Sorakuru. S-E. Joissakin puistoissa kuten Yosemitessä, on tilanne kehittynyt ruuhkaksi, niin että leirintäalueita on leikillisesti alettu nimittää >>teltta tenementeiksi» tai >>slummeiksi tähtien alla». Puistoja valvova Park Service lohduttautuu tilastoilla, että puistossa vierailevien luku kasvaa yhä. Painostus käy yhä kovemmaksi, vaaditaan r a k e n t a m aa n yhä enemmän teitä puistojen lävitse, laajempia leirintäalueita ja muita huvitteluun sopivia laitoksia. Eero MurtomäkiHeikki Seppälä: Suo elää. Ne jotka haluavat säilyttää puistojemme luonnonrikkaudet, esittävät että rajoitettaisiin puistojen käyttö todelliseen ulkoilman ja luonnon nauttimiseen, kuten kävelymatkoja varten, ja kiellettäisiin autolla ajaminen niiden lävitse
Luumäki, Metsola. Lh:n p. Kuusi. Tammi. Lh:n p. 1966. Toimittanut Yrjö Ylänne. Ulkoilu tässä kesäisessä kirjassa on laajaa : oman osansa kalliista sivuista on saanut mm. Lh:n p. Lh:n p. Asutushall. Noin 1,9 ha:n suuruinen osa >>Toroisten maantiepalstasta». Lh :n p. Lh:n p. 1965. Viiden tammen ryhmä. Erland Rantio. Piirrokset ja kartat ovat miellyttäviä, mutta niitäkin on useissa kohdissa harmittavan vähän. 8.1.1966. Maanomistaja: maanvilj. Tammi. Maanomistaja: hieroja Valfrid Järvinen. Längelmäki, Kuusjärvi, Raiskio. 16.10.1965 . Odensaari, Höyhtyri. 3.6.1965. 3. 27.1.1966. 8. Asioiden tärkeysjärjestys on myös ihmeteltävä: maamme karttatilanteen ja karttojen yksityiskohtainen sinänsä ansiokas selvittely kohoaa tärkeämpien aiheiden yläpuolelle. 14.7.1965. Isto ja Ulla Puotunen. 1965. Puhtaasti opaskirjamaisiin teoksiin kuuluvat selventävät, täsmentävät, havainnollistavat kuvat eivät taiteellisesti hämmentävät tunnelmaotokset (eivät ainakaan tässä laajuudessa). Mistä syistä me oikeastaan suojelemme luontoa. 11. Martti Lukka. Lh :n p. 4.8.1966. Tuulenpesämänty. Maanomistaja: maanvilj. Mänty. Frans Lind. Luopioinen, Kouvola, Honkamäki. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä Lemi, Ahtiala, Ahtola. 1966. Loppi, Salo, lisäalue. Odensaari, Odensaari. Mellilä, Mellilä !-Karhula maantien alueella, lähellä Mellilä I risteystä kasvava mänty. Hiiden kirnu. 1966. 5. monipuolisuus. Maanomistaja: kunnallisneuvos Arvo Jutila. Lh:n p. Suuri kilpikaarnainen mänty. M. Vanha mänty. Hugo Raiskio. 1. Lh:n p. Maanomistaja: agrologi Bror Gösta ja Maija-Liisa Hägglund. Lh:n p. 27.1.1965. Maanomistaja: maanvilj. Ns. Nokia, Vastamäki, Mäkelä. Maanomistaja: Nokia Osakeyhtiö Lh :n p. Maanomistaja: Suomen valtio. Maanomistaja: maanvilj. 14.7. Masku, Kelhoisten yksinäistila. Rautatiehall. 4.8.1966. 3. Maanomistaja: maanvilj. Viime kesäksi ilmestynyt Vihreä ulkoilukirja muodostui pieneksi pettymykseksi: kesäisiä ulkoilumuotoja on paljon enemmän kuin talvisia, mutta silti teoksen sivuluku oli pudotettu alle kahdensadan. Täydellistä tilan tuhlausta on Vihreän ulkoilukirjan kansakoululaismainen aukeama retkeilijän oikeuksista ja velvollisuuksista symbolisine kuvineen; kiitoksen saavat Valkoisen ulkoilukirjan lopussa olevat, Suomen talvi-ilmastoa selventävät kartat vaikka vievätkin paljon tilaa. Siirtolohkare, »Kiikkukivi» sitä ympäröivine alueineen. TVH:n p. 12.2.1966. Kojo .Estotonta eränkäyntiä Eränkävijä; Metsästäjien ja kalastajien parhaat palat. Maanomistaja: agrologi Påvel Carpelan. Maanomistaja: Suomen valtio. Maanomistaja: maanvilj. Vanha tammi. Tilan puute lienee kuitenkin pakottanut käsittelemään muutamia tärkeitä aiheita pintapuolisesti; esimerkiksi luisteluretkeilyyn tuhlattua tilaa olisi voitu käyttää suositumpien alojen perusteellisempaan esittelyyn. Jokavuotista Eränkävijä-julkaisua lukiessa ei voi välttyä siltä kerettiläiseltä ajatukselta, että eränkävijät näyttävät kutakuinkin estottomasti pystyvän nauttimaan luonnon yhä vähenevistä anneista, luonnonsuojeluväen enimmäkseen tuntiessa niistä vain huolta. Muuria, Ranta. Kalevi ja Annikki Pehkonen. Maanomistaja: maanvilj. TVH :n p. Maanomistaja : maanvilj. Kankaantaka, Ilkka. Kosti ja Aino Halme. Pienet >>asiakuvat>> oikeisiin kohtiin taitettuina olisivat nostaneet teosten tasoa paljon. Taipale, Taipale. 8.5.1965. Iso mänty. 23.5.1966. Talvisia ulkoiluharrastuksia on verrattain vähän, joten useimmat niistä on saatu selvitetyksi suhteellisen tarkasti. 27. Silti mukana on hyvää: esimerkiksi varustetietous muutamista virheellisyyksistä huolimatta on jopa kiitettävää. Lh:n p. Otava. Molempien teoksien valokuvat ovat sinänsä miellyttäviä, mutta niiden tarkoituksenmukaisuus on kyseenalainen. Maanomistaja: Suomen valtio. van der Pals. Lh:n p. 1965. 4. Kansamme suosituimmat harrastukset, metsästys ja kalastus eivät yleensä vetoa järkisyihin, olisiko luonnonsuojeluharrastuksenkin järkisyittensä lisäksi enemmän vedottava tunteeseen. Lh:n p. p. 12.8.1966. Maanomistaja: Suomen valtio. Pori-Helsinki valtatien varrella oleva mänty. Lh:n p. >>Puntan siltamänty». automatkailu. 10. Valkoiseen ulkoilukirjaan verrattuna Vihreä onkin useilta osiltaan vain pinnallinen hutaisu. Loimaan kaupp., Majanoja, Männikkö. Nousiainen, Aatola, Anttila. Lohjan mlk, Laakspohja, Laakspohja. Maanomistaja: Einar ja Vilma Lamponen. Muhos, Muhoskylä, Lukka. Mikkeli kp., Pursialan kaup.osa, kortteli TK 8, tontti n:o 1. Maanomistaja: kauppias Lahja Rantasalo. Luumäld-Lappeenranta-Raippo radan haarassa rautatiealueella oleva koivu. Kiitettävästi on syrjäytetty turha teoriointi ja paneuduttu yleensä käytännön asiaan. Pirunlinna-niminen louhikko. Raimo 0. P.S. p. Knuuti. Miksi näiden sisarkirjojen ulkoasut poikkeavat niin suuresti toisistaan. Liminka, Alatemmes, Punttala. 123. 27. 4.8.1966. Tammi
Suomen Luonnonsuojeluyhdistys • haluaa suojella luontoa sinua varten! • haluaa suojella maisemaa, jossa elät ! • haluaa huolehtia ympäristösi viihtyisyydestä! • haluaa estää luonnon turmeltumisen ! Jäsenmäärämme on kuluvana vuonna noussut noin 600:lla. Kehitystä on ohjattava oikeaan suuntaan meidän on työskenneltävä yhdessä luonnon kanssa. Tämän vuoksi SINUN tukesi on välttämätön SL Y:n toiminnalle. Luonnonvarojen ylimitoitettu käyttö samoin kuin niiden tuhlaaminen merkitsee yhteiskuntamme perusteiden järkyttämistä. Tähän tavoitteeseen meidän on edelleenkin pyrittävä. 124 Yhteisvoimin voimme vaikuttaa luonnonsuojelu kysymysten ratkaisuihin Luonnonvaroja on käytettävä mutta järkevästi . Yksi uusi jäsen jokaista vanhaa kohti on ollut luonnonsuojelujärjestöjen iskulauseena kaikissa pohjoismaissa. Yhä enemmän tarvitaan vapaata ja voimakasta aatteellista luonnonsuojelujärjestöä. Nykyajan tekniikka on antanut meille rajattomat mahdollisuudet, mutta sen avulla tuhotaan nyt luontoa nopeammin ja tehokkaammin kuin koskaan. Suunta on ilahduttava, mutta se ei riitä! Ensi vuonna meidän on päästävä vie lä parempaan tulokseen. Hanki jo nyt uusi jäsen SL Y: lle ensi vuodeksi!
Varmasti on tuttavapiirissänne joku luonnonystävä, jolle voitte näyttää lehtemme ja jonka voitte pyytää saada ilmoittaa yhdistykse mme jäseneksi. 11 palkinnon (makuupussi) sai Ensio Juvonen, 111 :nen (kirja) Pentti Alanko ja IV:nen (olkalaukku) Mikko Lusa. 1967 on 8 mk, opiskelijoilta 5 mk. Palkinnot jaetaan yhdistyksen vuosikokouksessa keväällä 1967. Palkintoluettelo on seuraava: 10 pistettä: yhdistyksen merkillä varustettu hopea! usi kka 25 pistettä: luonnonaiheinen kirja 40 pistettä: puhallettava kumipatja. Vuoden 1967 jäsenhankintakilpailu Yksi uusi jäsen jokaista vanhaa kohti on oleva iskulauseemme myös vuon na 1967 ! Mitä enemmän jäseniä, sitä enemmän korvaamattomia luonnonarvoja voi mme pelastaa tulevaisuudelle. Palkinnot saa myös vai htaa lahjakortteihin. Käyttäkää maksuja suorittaessanne postisiirtotiliä 6882 ! Osoitteenmuutoksesta pyydetään ilmoittamaan heti. Hän oli han kkinut 61 uutta jäsenmaksunsa maksanutta jäsentä. 1967 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous on antanut yhdistyksen hallitukselle valtuudet jäsenmaksun korottamiseen, mikä on kustannusten nousun johdosta käynyt välttä mättömäksi. Kilpailun säännöt ovat jonkun ve rran muuttuneet. Vuosijäsenmaksu v. Ainaisjäsenmaksu on 160mk (20 X 8). 125. Jäsenmaksut v. Mm. Jokaisesta uudesta 8 markan jäsenestä saatte yhden pi steen ja jokaisesta 5 markan jäsenestä (opiskelijajäsen) 2/3-osa pistettä. 60 pistettä: teltta. posti-, paperija painatuskulut ovat jatkuvasti kohonneet ja yhdistyksen taloudellinen asema on vaikeutunut, vaikkei sen toim ihenki löiden ennestäänkin kovin pieniä palkkioita ole korotettu. Vuoden 1966 jäsenhankintakilpailun tulokset Kuluvan vuoden jäsenhankintakilpailussa yli viisi uutta jäsentä hankkineiden kesken suoritetussa arvonnassa lankesi I palkinto (satulareppu) Seppo Hietavuolle
Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Biosidit ja petolintujen kohtalo Biocides and the fate of our birds of prey (page 100) by Matti Helminen The author attracts renewed attention to the disappearing of some birds of prey from ali parts of the 1vor!d thai can not be considered a result of human persecution. Otto-Sprunck. Here, a special effort is made to find out the mercury con/ents of bird tissues, which, it is hoped, reveal the sit11ation in the food chain in which the birds are a pari. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Myös yhdistyksen monivärisiä kitjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Each region requires a unique approach thai considers ali the /ocal conservational aspects f rom the protection of nature /o the social factors in a general frame thai is different for each area. Keskustelua vesiensuojelun tehokkuudesta Discussing waste water problems (page 107) Differing views on /etting industrial wasles from a factory nm into a lake chain. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys La pi nlahdenkatu 29 B 22, Helsi nki 18 126. Stjernberg The excursion of the Finnish Ornithological Society lasi August. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. As a consequence, the white-tailed eagle population sho11!d begin to increase as the mercury conlent drops in its food, asst1ming thai the cu"ent conception of mercury acmmulation in the food chains is co"ect and that other biocides wi/1 not decrease its breeding potential Pohjanmaan matkalta Touring the Bothnian lnterior (page 104) By Martti L inkola A description of the landscape and the nature. Öölanti, kukkien ja lintujen saari Öland, island of flowers and blrds (page114) By T. The team has recentfy published a study on the mercury content of the white-tai/ed ( sea) eagle, providing st1pplementary information to support the bypothesis thai its population in the Baltic has suffered f rom the accumulation of biocides in its tissues. At present, the most dangerous mercury-containing disinfectants are no longer made in Sweden, and their 11se will gradualfy end i11 the Baltic area. The author also discuues activities closely related to nature conservation, like regional development, the pro/ection of historical monuments, the managemen/ of the cult11ral landscape and the planning of to11rism in these areas. The direc/ cause is a poor succeu in breeding, primarify a /01v hatching of eggs, a great nestling mortality or, in extreme cases, a complete Jack of nesting. The matter has been studied, and at least i11 some cases we have reason /o believe that these secondary phenomena are a result of /he biocides thai come 11 1 ith their food. The author is a member in a research team thai studies the prob/em in Finland. Merkin hinta on 3 mk 50 p. The s/ory of a black-throated diver thai landed in a fo11ntain in the center of Helsinki and of its resme. Kuikka Havis Amandan suihkukaivossa Loon in the Havis Amanda fountain (page 110) By A. Summaries of Main Articles in this lssue Luonnonsuojelun alueellisia piirteitä Characteristic features of the natural regions of Finland Profeuor Kalliola describes (page 97) the characteristic features of the natural regions of Finland and discuues the regiona/ conservation viewpoints that have to be considered
. .. . P.S. 4/123 Yhdistyksen toiminnasta Sääntöjen muutosehdotus .. .. . . . . ... . . . .. . Luonnonsuojelua Lontoon näkökulmasta .. ........ Luonnonsuojelun työsaralta Talviurheilu, matkailu ja luonnonsuojelu Luonnonsuojelulainsäädännön uudistaminen, Reino Kalliola .... .... . .......... . Hafslund, Per: Eläinten elämänpiiristä, arv. . . . . . . ... . . ... .. ..... .. ... . . 3/84 Joulukuinen päivä purolla, P.S. . .. . .. . 2/55 Joutsentietoja kesältä 1965, A ntti Haapanen ja Matti Helminen . . .. . . ...... .. . . . ....... Pitkänen, Matti A-Hast, A iri-Ruotsinsalo, 1/31 1/31 2/67 2/67 3/93 Rauno: Seitsemän auringon yö, Murtomäki, 'Eero-Seppälä, Heikki: Suo elää, arv. ........ ........ . Luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien rauhoitustoiminta, A ntti Haapanen Suomen Luonnonsuojelun säätiö ......... Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta vuonna 1965 ... ... Hu uhka ja vihdoinkin saanut lainsuojan .... . Miettisen valokuvia . ........ .. .. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä ... .. Kotiseututyöstä neuvoteltiin, Veikko Huhta .. .... .. . . .. ..... .... .... .. .... . . ... 4/112 Kuva sieltä, toinen täältä, E.S. . . . . . .......... . ... . ............ ... .... .. . .. ... .. ja O.R. Standertskjöld, Johan: Kituskoski, eräs elävä koski Sulkava, Pertti: Varpushaukka ... .. . . P.S. . .... . ..... .... . . 2/65 Luontoa kamerakul masto Magnetiittikiteitä, Kari Mustanoja .... . ... ..... . . . . . Summaries of main articles 1/28 2/54 1/30 3/89 3/89 4/119 4/120 4/121 2/68 4/117 Englanninkielinen yhteenveto tärkeimmistä artikkeleista lehden kunkin numeron lopussa.. .. ... ...... ... Stjernberg, Torsten: Öölanti, kukkien ja lintujen saari .................... . ......... ....... .. V.H. .... ... .. ... . . . . . ..... .... . .... . .... ............ .... Malmström, Kalevi K.: Neusiedler See ja Grossglockner ..... .. .. . ....... ... Eriävä mielipide, Raine Mäkinen ................. Luonnonsuojelukongressi Sveitsissä Uusi luettelo luonnonsuojelualueista ja luonnonmuistomerkeistä ..... . .... ..... .... . . ....... .... .......... Toivo Mikkola .. .. ........ .......... Lounais-Hämeen luonto, arv. . .. Kari Mustanoja .. ... .. ... .. ..... ........... . .... . . . .. . .. . Lounais-Hämeen luonto, arv. .... ....... .......... ...... . ... Kotiseutuliiton luonnonsuojelu valiokunta ... . . . ....... Reino 0. . . . . . .. Viljo Kujala 75 vuotta, Peitsa Mikola ... . Kojo 4/123 Eränkävijä, arv. .. Kansallispuistot kuuluvat luonnonystäville ..... . E.-P. . ... .. . 4/121 128 Kirjallisuutta Lounimo, Reino: Lappi väreissään, arv. . . Uusinta tietoa eläinmaailmasta Pikkusieppo kotiutumassa Vaski järven luonnon4/110 1/19 4/114 1/13 3/81 1/11 2/48 2/60 3/86 3/87 3/89 3/89 3/94 4/118 4/119 4/123 puistoon, Pekka Mustakallio . . ... .... 2/52 P. .... ... . .... ... ............ ....... Uutisia kotimaasta ja muualta Luonnonsuojeluun käytetyt julkiset varat Ruotsissa ja Suomessa .. Paavolainen ...... . . ....... . . . . ..... ... . .. . . Merkkipäiviä ja arvonimiä Prof. ... . 4/122 Frohm, Gösta-Rosen, Bo: Valkoinen ulkoiluk.irja, Vihreä ulkoilukirja, arv. ..... ..... .. .. P.S. . . ..... Uusia luonnonsuojelualueita ... . Prof. . . ... . . . ... . Villieläinten paluu Saksaan ............ ... ... . ........ ..... Kansallisja luonnonpuistojen hallinta, A.H. . . ...... .. . 2/56 Otto-Sprunck, Arnulf: Kuikka Havis Amandan suihkukaivossa Paavolainen, E.-P.: Ulkosaaristo ja luonnonsuojelu ........... Kujala Luonnonsuojeluyhdistyksen kunniajäseneksi .... Linkola, Martti: Viimeiset erämaat, arv.
Eero Murtomäki ja Heikki Seppälä ovat kameroineen vaikuttavalla tavalla tavoittaneet suon omalaatuisen tunnelman, sen kasvija eläinkunnan elämän, koskemattoman erämaaluonnon viehätyksen, 112 s. otava. Kansamme hyvinvoinnin lisäämiseksi vaaditaan nyt suomaittenkin tehoka ta käyttöönottoa. joulun kaunis lahjakirja Suo on niitä harvoja koskemattoman erämaaluontomme jäännöksiä, jotka toistaiseksi ovat saaneet olla rauhassa ihmiseltä hänen muuttaessaan tuottamatonta tuottavaksi. 16/19 : . Suo kuitenkin elää, vielä. Synkät korvet, varpuja ja käkkärämäntyjä kasvavat rämeet, vetiset nevat ja hyllyvät le tot ovat vielä suurimmalta osaltaan luonnontilassa, ja tarjoavat rauhalli en pakopaikan SUOEL kovapohjaisilta salomailta häädön saaneille villieläimille
"Voimme odottaa ainutlaatuista ja innoittavaa yleiskatsausta maailman luontoon." Hbl. maanpinnan muodot, kasvit, eläimet ja luonnonihmeet maanosittain pätevää asiatietoa loistelias autenttinen kuvitus Teossarjan osien kirjoittajat ovat asiantuntijoita, joiden teksti on vankkaa, tieteen uusimmat tutkimustulokset huomioon ottavaa asiatietoa. 300 suurikokoista sivua, runsaan kuvituksen ja kartakkeita sekä hakemiston, joka suomalaisen nimistön ohella sisältää myös kasvien ja eläinten tieteelliset nimet. Teossarjan nyt jo ulkomailla ilmestyneet osat ovat saaneet poikkeuksetta kiittäviä arvosteluja: »Vertaansa vailla oleva yleisesitys Euroopan luon nosta.» Svenska Dagbladet »Leslie Brownin teos (Afrikka) ansaitsee ylistyksen.» The New York Times Book Review »On vaikea kuvitella parempaa johdatusta PohjoisAmerikan luontoon kuin tämä kirja.» Neue Zi.ircher Zeitung KIRJAIQ}YHIYMA. TILGMANN IN KIRJAPAINO HELSINKI 1966. Kukin osa käsittää n