Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Martti Linkola, mets.hoit. Pekka Nuorleva (vastaava), prof. Toimituskunta: hum.kand. Postisiirto 6882. Pentti Salan/erä (toimitussihteeri). Toimitus: dos. Kansilehden o n piirtänyt taiteilija Urpo Huh tanen. Sprunck 123 E läinten talviruokinca, A ntti Haapanen 125 SL Y:n jäsenmaksujen suoritus 133 H yrynsalmen lapinpöllöt, HannN Aarnio ja Urpo Hqyrinen 135 SL Y:n kirjelmä jäteölj yrikkomuksista Merenkulkuhallicukselle 139 SL Y:n hali icuksen toiminta 139 Kirjallisuutta 140 Summaries of Main Articles in rhis Issue 142 Sisällysluettelo 1967 143 Julkaisija : Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja ko ululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. 122 Jälleen Jäteöljykatastrofi Suomenlahdella, A. Kari Mustanoja, varat. Reino Kalliola, mets.hoit. Puh. Toimisto avoinna arkisin klo 913. 643719. . Paavolainen, mets.hoit. Suomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Pentti Salan/erä ja agronomi Johan Standerlskjöld. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Tilaushinta vuonna 1967 on myös 8 mk.. Sisältää: Soihdunkantaja, Valter Keltikangas 113 Matkailu vai luonnonsuojelu, Heikki A nnanpalo 115 Uskosta ja luonnonsuojelusta. E .-P. Heikki Annanpalolle matkailusta, Kari MNslanoja
E . Tuo katerpillari jyllää nyt melko esteettömästi kaikkialla keskellä suomalaista kylämaisemaa ja syrjäisimmissäkin erämaissa tasoittaen harjuja, peraten ja penger113. Sen yhä kiihtyvä tahti on täysin yllättänyt meidät. Noista ajoista ovat olosuhteet nopeasti ja jyrkästi muuttuneet. Kuten kaikkialla muualla myös Suomessa luonnonsuojelun siemen on kylvetty ja se on orastanut ja imenyt ravintonsa klassillisen luonnonsuojelun maaperästä. Ajateltakoonpa vain sellaisia luonnonsuojelurnrne ensimmäisiä uranaukaisijoita kuin A. Tai ottaaksemme pari varhaisinta esimerkkiä erämaisen luonnon ja sen virheettömän arkkitehtuurin mestarikuvaajista: Aleksis Kivi ja Akseli Gallen-Kallela. Kaikilla heillä oli ilmeisesti vankkumaton usko siihen, että kulttuurisuomalainen ei tule milloinkaan tyystin katkaisemaan siteitään alkuperäiseen luontoon. 1967. Cajander tai sittemmin Kaarlo Linkola, Rolf Palmgren ja Viljo Kujala. Se alkoi paremminkin luonnontutkimuksen kuin ohjelmallisen julistuksen merkeissä. 5. Ikäänkuin korostaakseen, että nimenomaan kulttuuri-ihmisen elämänpiiriin ja >>elintasoon>> sisältyy myös yhteydenpito luontoon ja sen suojeleminen. Sen minkä silloin kuviteltiin ilman suojelutoimenpiteitä turvallisesti säilyvän pelkästään syrjäisen asemansa tai taloudellisen hyödyttömyytensä takia, murskaa nyt kansantalouden kasvun ja korkean elintason merkillä varustettu katerpillari. On kuvaannollista, että Rolf Palmgren antoi tunnetulle luonnonsuojeluteokselleen nimen >>Luonnonsuojelu ja kulttuuri>>. Nordenskiöld ja A. 12. S U O MEN LU O N TO 1967 ! 6, V U O S I K E R TA Soihdunkantaja Niilo Söyrinki 60 v. Sen alkuperäisenä tavoitteena oli säilyttää vähäinen osa suomalaista luonnonmaisemaa, jota siinä vaiheessa oli vielä yltäkylläisesti, riittävän edustavina ja monipuolisina näytteinä. K
täen vesistöjä sekä muuttaen tosin hitaasti mutta sitä varmemmin luonnonmetsien viimeisiä rippeitä puupelloksi. Tätä erikoispiirrettä, joka niin selvänä tulee esiin jo hänen >>Luonnonsuojelun käsikirjassaan>>, ei voida kylliksi korostaa. Tuskinpa meillä kukaan muu on luonnonsuojelun puolesta käyttänyt puhutun ja kirjoitetun sanan säilää yhtä voimallisesti ja laajaan yleisöön vetoavasti kuin juuri Niilo Söyrinki. Aluksi SLY :n toimeliaana ja aloiterikkaana sihteerinä, sitten johtokunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana ja vähitellen yhdistyksen yhä näkyvämpänä keulakuvana. Mainittakoon vain, että viimeksi kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana meillä ei ole tehty juuri mitään valtakunnallisesti merkittävää luonnonsuojelun alalla, missä ei tavalla tai toisella näkyisi Niilo Söyringin käden jälki. Kenties joku huvimetsästäjä tai puupeltomies on tuosta ravistelusta saattanut hiukan närkästyäkin, mutta ainahan fariseukset ovat herätyssaarnasta pahentuneet. Kaiken kaikkiaan Niilo Söyringin luonnonsuojelullinen työsarka on ollut mittasuhteiltaan poikkeuksellisen avara ja tulokset näkyviä. Ja hänen sanomansa on pysynyt jatkuvasti tuoreena ja hereille ravistelevana. Tämän kehityksen murrosvaiheessa tarkemmin määriteltynä vuonna 1938 yhdeksi työntekijäksi suomalaisen luonnonsuojelun etulinjaan ilmestyi Petsamon tunturikasvillisuuden parista juuri tohtoriksi väitellyt Niilo Si!Jrinki. Klassillisen luonnonsuojelun peruslinjasta ja vähimmäistavoitteista ei Niilo Söyrinki, kuten me hyvin tiedämme, suostu tinkimään eikä laskemaan niiden puolesta aseitaan. Valter Keltikangas 114. Hänen ansionsa kotimaisen ja kansainvälisenkin luonnonsuojelutyön piirissä lienevät tämän lehden lukijapiirille tunnettuja, joten emme paisuta esittelyämme niiden pitkällä luetteloimisella. Hänen luonteelleen periaatteiden väliset kompromissit ovat vieraita. Ja katerpillarin pukilla saattaa istua jo joku ns. Näin silloinkin kun hän joutuessaan luotsaamaan purttaan luonnonsuojelutyön murrosvaiheen äkillisesti esiin nostamissa karikoissa on sopeuttanut työskentelytapojaan olosuhteitten väistämättömiin muutoksiin. Sitä paitsi ei mitään vahinkoa ole tapahtunut, sillä Niilo Söyringin saarna jättää aina sijan parannuksen tekemiselle. tutkijakin, joka selittää klassillisen luonnonsuojelun metsäsuomalaisuudeksi ja puupellon metsäarkkitehtuurin huipentumaksi. Samalla se on ollut erittäin terveellisenä vastapainona sille »vesittämiselle>>, joka erilaisten kompromissien muodossa jatkuvasti uhkaa luonnonsuojelutyötä. Aatteellisessa suhteessa Niilo Söyrinki liittyy edellä fllainittuun >>klassikkojen>> linjaan sen puhdasverisenä edustajana. Esittäessämme hänelle merkkipäivänsä johdosta lämpimät onnen toivotukset rohkenemme osoittaa ne erityisesti klassillisten luonnonsuojeluperinteittemme soihdunkantajalle ja väkevälle julistajalle. Niilo Söyrinki eroaa kuuluisista edeltäjistään ehkä selvimmin siinä suhteessa, että hän on alusta pitäen omaksunut luonnonsuojelutyössään tavoitteistaan ja ohjelmastaan tietoisen julistajan asenteen
Palveluksiin kuuluu myös luonto, jonka varaaminen 115. Matkailu kohtaa luonnonsuojelun lähinnä kolmella tavalla. Kun ihminen etääntyy kaupunkeihinsa, tekniikan luomiin tiloihinsa, luonto käy vapaaaikoina suorastaan välttämättömäksi ja saa harvinaisuusarvoakin. Jo nyt on havaittavissa keskieurooppalaisten voimakas paine lomakyliimme. Miten siis luonnonsuojeluaate voisi elää. Siten luonto on pakosta synnyttämässä matkailua. Ristiriita ilmenee luonnonsuojelijoitten vastustavana kantana suunniteltaessa hiihtohissiä Kolille, tuomitsemisena moottorisahojen raivattua pujotteluradan Aulangon tornin juurelle, pidättyvyytenä Aavasaksan hotellihankkeeseen nähden ja muina vastaavina toimintoina. Nykyisinkään matkailun merkitystä ei ole aliarvioitava: liikkuessamme oudossa ympäristössä, matkaillessamme, otamme vastaan vaikutteita paljon voimakkaammin kuin tutussa, meille jo arkiseksi käyneessä ympäristössä. Mutta kun huvila ei riitä edes meille itsellemme vaan siitä huolimatta pyrimme lisäksi tekemään pienen kesämatkan, on ymmärrettävää myös keskieurooppalaisten hakeutuminen luontoomme. Luonnonsuojelun aate on koskemattoman luonnon arvo ihmiselle ja hänen kulttuurilleen. Tätä taustaa vasten on todettava matkailun arvo luonnonsuojelulle, koska se lähentää ihmisiä luontoon. Eläähän silloin 90 % kansasta olosuhteissa, joissa se ei juuri lainkaan tule kokemaan koskemattoman luonnon tuntua. Helsinkiläisten kesämökkiraja on noussut Savonlinnan korkeudelle, ja yhä useampi metsäsuomalaisen apteekkari-, liikemiestai pikkuvirkamiesjälkeläinen kirkonkylistämmekin alkaa haluta omaa rantasaunaa. HEIKKI ANNAN PALO Matkailu ja luonnonsuojelu käsitetään usein toisilleen vastakkaisiksi: luonnonsuojelu alkuperäisimmässä muodossaan pyrkii estämään ihmisen liiallisen vaikutuksen luontoon ja matkailu taas käyttämään luontoa valttinaan ja johtamaan ihmisiä sinne seurauksista piittaamatta. Matkailu vai luonnonsuojelu. Mutta asiaa ei ole nähtävä noin yksipuolisesti. Länsimaisen kehityksen suunnasta tiedämme luonnon merkityksen matkailijoille vastaisuudessa vain kasvavan. Mutta kun tiedämme, että jo tämän vuosisadan lopulla 90 % kansastamme elää alueella, jonka pinta-ala on 10 % maamme pinta-alasta, ei luonnonsuojeluaatteen tulevaisuus juuri näytä valoisalta. Kuusamon koskien arvon ovat ulkopuolelta tulleet ensin huomanneet puhumattakaan jostakin Kainuun luonnosta, jonka puolesta pelkästään ulkopuoliset ovat tähän mennessä korottaneet ääntään. Molemminpuolisen hyödyn vuoksi onkin luovuttava alkuperäisestä otsikosta ja muutettava se uudeksi: Miten matkailu ja luonnonsuojelu olisi järjestettävä, jotta niillä olisi suurin hyöty ja pienin haitta toisistaan. Luonnonsuojeluhan on varsinkin alkuperäisessä muodossaan aate, pelkkä ihmisten mielipide. Tosin sitä voidaan perustella monin järkisyin, mutta siitä huolimatta siihen pätee aatteen normaali leviämistapa: aatteen omaksuvat todella vain ne, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet sen sanoman. Nykyisen, mutta varsinkin tulevan merkityksensä vuoksi matkailua onkin pidettävä vähintäänkin merkittävänä luonnonsuojeluaatteen elättäjänä. Mutta matkailu ei suinkaan ole nähtävä vain luonnonsuojelun vihollisena, vaan sen positiivisuuskin on todettava. Tarjotessaan palveluksia se usein loukkaa luonnonsuojelunäkökohtia erikoisesti maisemansuojelun kannalta
Valitettavasti se ei ole läheskään ainoa paikka, missä ihmi~en työn muistoa on kunnioitettu täysin aiheeseen sopimattomalla tavalla. Yleisohjeena näköalapaikkojen lähelle rakennettaessa on pidettävä maastoon sopeutuvuutta. Erikoisuushan on hyvää mainosta! Mutta huonolla maulla kuuluisuuteen pääsee kuka tahansa, ja siksi pitäisi harkita ja käyttää hyvää makua. Tulisija ja nuotiopuita on oltava valmiina, jotta ympäristö saisi olla rauhassa. On suorastaan traagista, että Paltamossa erittäin luonnonkauniilla paikalla, johon ihmiskädet ovat vuosisatojen kuluessa luoneet mitä lämpimimmän kulttuurin tunnun, on Kainuun asutuksen muistomerkiksi pystytetty betonibunkkeri, jota ensin luulee atomisodan varoitusmerkiksi. Ilahduttavaa on, että leirintäalueitten varustukseen ja järjestelyyn on alettu kiinnittää runsaasti huomiota, sillä suunnittelulla suojellaan myös ympäristön luontoa. Mutta valitettavasti yksityinen kilpailu rehottaa tuhoisasti kokonaissuunnittelun puutteessa. Keski-Eurooppa pystyy paljon lähempänä ja halvemmalla tarjoamaan asukkailleen paljon parempia rinteitä, joten Suomi tyydyttää vain omia tarpeitaan. Ohje koskee myös lomakyliä, joita on alettu viime aikoina rakentaa varsinkin keski-Suomeen, talviurheilukeskuksia, joihin eniten on sijoittanut varoja itä-Lappi, sekä myöskin puhtaita näköalapaikkoja ja muistomerkkejä. Enää ei riitä pelkkä telttapaikka, vaan halutaan kunnollista vartiointia, keittoja peseytymismahdollisuutta, uimarantaa ja saunojakin. Vaikka leirintäalueet ovat majoituksen suhteen alimman asteista palvelua, niitten suosio näyttää kasvavan. Talviurheilusta on muodostumassa maisemiemme syöpä, joka yhtä säälimättömästi saattaa viiltää Aulangon puistometsään avoimen 116 haavan tai rumentaa hiihtohissillä lapinretkeilijän rakkaimpia tunturinkylkiä. Siksi rakennettakoon vain muutama laskettelurinne etelä-Suomeen, missä harrastajat pääasiassa ovat, ja Lappiin vain muutama harva mutta hyvinhoidettu keskus, joka ehkä pystyisi vähän jatkamaan Keski-Euroopan hiihtosesonkia. Samalla niiltäkin aletaan vaatia yhä enemmän. Valitettavasti ei edes Kiutakönkään leirintäalueella ole tästä huolehdittu kunnolla, vaikka ympärillä on erittäin runsaasti vierailtu kansallispuisto, jonka maapuut oleellinen luonnon osa ovat suuressa vaarassa. Leirintäalueella tulee myös olla hyvinhoidetut käymälät, jätteidenpoistopaikat ja saunoja.. Keskittämällä saadaan aikaan paremmat palvelut joka suhteessa ja samalla säästetyksi luonnon rauhaa niille, jotka sitä kaipaavat. Onhan tarkoituksena ennen kaikkea näyttää Luojan luomaa eikä ihmisen rakentamaa, josta standardit ovat pian riistäneet omaleimaisuuden. Jo nyt epäilyttää, että tämän hetken muotiurheilulle, pujottelulle, on annettu uhreja, joista ei koskaan saada toivottua tulosta. Telttojen tai matkailuvaunujen paikat on osoitettava maastossa. Valitettavasti järjestämisessä on vielä paljon vääriä käsityksiä. Luullaan, että turistit saadaan pysymään paikkakunnalla muutama päivä pitempään, jos hotelli rakennetaan juuri komeimman kallion päälle ja mahdollisimman kummallisen muotoiseksi. Palvelusten tarjoaminen Palvelusten tarjoaminen on matkailun edellytys kahdessakin mielessä: matkailijalla on tarpeita, jotka on tyydytettävä, ja matkailukohteella on oltava tuloa, joka saadaan vain palveluksista. ja järjestäminen kulutusta sietäväksi kuuluu läheisesti luonnonsuojelun toimintaan. Kolmantena on todettava matkailijain itsensä luontoa häiritsevä käyttäytyminen ja sen estäminen. Leirintäalueen paikaksi suositellaan kuivaa kangasta. Koska kasvillisuus on siellä niin arkaa, että se tallautuu armotta, alue on suunniteltava keskitetysti turhan maanhukan estämiseksi
A. Onhan itäja pohjoisSuomessa jo suoritettu valtion metsissä satojen neliökilometrienkin yhtenäisiä avohakkuita, joille on tarkoituksena istuttaa rotupuista tuotettuja taimia ja kasvattaa niistä hoitometsiä. Jos leirintäalue pystyy tarjoamaan matkailijalle mahdollisuuden peseytymiseen ja lepoon siten, että hänen ei tarvitse sen vuoksi loukata ympäristöään, niin leirintää on pidettävä luonnonsuojelun kannalta positiivisimpana matkailun muotona. Ruka on luonnonihailijalle kauhistus pujottelurinteineen, hiihtohisseineen, karhuhäkkeineen. Maamme arvon säilyttämiseksi on huolehdittava erikoisesti kahdenlaisesta luonnosta : metsästä ja vedestä. Mutta meilläkin se on jo vaarassa. Kun se kuitenkin on erikoisen lähellä luonnonsuojelua, olen halunnut käsitellä sitä omana asianaan. Milloinkaan turisti ei ole niin lähellä luontoa kuin istuessaan iltanuotiolla tai kierrellessään lähimaastossa. Haapanen. Tosin sanotaan, että meille ei koskaan voi tulla puupeltoja. Valok. Viivähtäjä pystyy nauttimaan matkastaan monin verroin enemmän, eikä hän halua tahallaan jättää jälkeensä rumaa, jos hän muuten voi tulla kohtuullisella vaivalla toimeen. Luonnon varaaminen matkailijain käyttöön Luonnon varaaminen matkailijain käyttöön on tavallaan korkeinta ja tavoitelluinta palvelua, mitä Suomi voi tarjota. Mutta kun se kerran on menetetty, tyydytettäköön sillä mahdollisimman hyvin urheilijain toiveet ja säästettäköön samalla jokin toinen tunturi luontoa tarvitseville (joille tunturi on yhtä elintärkeä kuin urheilijoillekin). Mutta asiaan ei sittenkään pidä suhtautua kevyesti, sillä muutos saattaa tapah117. Keski-Euroopassa on nykyisin vain puistometsiä, joihin ikävystyneinä monet ovat sieltä tulossa meille katsomaan luonnonmukaista metsää. Tällainenko on urheilijan toivepaikka. Ero hurjasti kiitävässä autossa istujaan, jonka silmien ohi kauneinkin rantakoivu kiitää sekunnin osasessa, on valtava
Liiankin lähellä on kasvien rukous: Varjele, Luoja, meitä koululaisten äideiltä, jotka haluavat tuoda lapselleen joka tunturin laelta harvinai. Pelkkä tilaisuus luontoon menoon ei kuitenkaan riitä useimmille matkailijoille. Siksi luontoon tutustuttamiseksi olisi järjestettävä merkittyjä retkeilyreittejä, samaan tapaan kuin Kuusamossa jo on Karhunkierros. Riippumatta siitä, missä muodossa luontoa tarjotaan, se on tehtävä siten, että matkailijat pystyvät siitä nauttimaan. Tällä hetkellä niitä ei juuri ole koko saarivaltakunnassa. Siksi olisi ensi sijassa pidettävä huolta luonnollisesta kalastostamme, sillä väärin on sekin, että tuhansien turistienkin kalastuslupamaksuilla ei hoideta niitten vesistöjen kuntoa, jotka ovat kulutukselle alttiina. Sopiville paikoille on myös syytä laittaa käyttäytymisohjeita ainakin, milloin reitti kulkee luonnonsuojelualueen kautta. Useimmiten he vain ikävystyvät ja saattavat jättää 118 jälkeensä tuhoa joko tahallaan tai ymmärtämättömyydestä. Erikoisesti se on väärin luonnolle, jota ryöstetään tekemättä sen hyväksi mitään. Luonnonelämyksiä tarjotessa tulisi ottaa huomioon myös eläimistön mahdollisuudet. Rantojen käytön kannalta on edullisempaa rajoittaa kesämökkiasutusta ja suosia matkailua kuin pyrkiä suomaan mahdollisimman monelle oma ranta palsta. Mitä kaupunkilaisemmiksi ihmiset muuttuvat, sitä arempia he ovat poistumaan tien välittömästä tuntumasta eksymisen ja muusta pelosta. Sopivalla tavalla, esimerkiksi muutamaa kilometriä pitempinä vaihtoehtoisina lenkkeinä tai pistohaaroina ne voidaan johtaa myös erikoisten kasvillisuusja eläimistökohteitten kautta. Kalastoa taas on ruvettu hoitamaan kovinkin huolellisesti toisin paikoin, mutta samalla on unohdettu muun muassa Lapin runsaasti pyydettyjen purojen kalakanta. Sinnehän ei kannata ohjata niitä, jotka eivät ole kiinnostuneita, eikä heidän tulonsa ole edes suotavaa. Myös retkeilyreitin varrella, ainakin pitemmillä, on tarpeen nuotiopaikkojen osoittaminen ja polttopuiden kerääminen sinne valmiiksi. Ne olisi syytä vetää leirintäalueelta tai hotellilta lähtevinä seudun huomattavimpien näköalapaikkojen kautta. Reittejä olisi oltava eripituisia. Vain sillä tavoin edistetään luonnonsuojelun päämääriä, herätetään rakkautta Suomen luontoon. Meillä niihin ei vielä ole kiinnitetty huomiota. Serengetin leijonat ja Yellowstonen karhut ovat hyviä osoituksia siitä, mitä saadaan aikaan kunnollisilla eläintensuojelualueilla. tua yllättävän nopeasti: vielä 1920-luvulla kirjoitetuista englantilaisista kirjoista voimme lukea sikäläisistä suurista metsistä, joissa eli omavarainen eläimistö. Yhtä tärkeää on vesiemme säilyttäminen puhtaina. Matkailijain käyttäytyminen luonnossa Luonnonsuojelijoita ehkä eniten loukkaava puoli on matkailijain käyttäytyminen. Vaikka nuotion teosta onkin usein vaaraa luonnolle, niin kuitenkin pidän lupaa sen sytyttämiseen erittäin tärkeänä, sillä kylmä on Kosanin liekillä aarnihongikossa. Jos myrkytetään vanha kalakanta ja tilalle istutetaan meille vieraita lajeja, on toimintaa pidettävä luonnonsuojelun vastaisena. Esimerkiksi parin kilometrin >>kahvilenkki>>, parinkymmenen kilometrin >>päivälenkki>> ja jopa sadan kilometrin >>vaellusreitti>> muodostaisivat sopivan sarjan. Vesiensuojelutoimet saattavat olla hyvinkin lähellä matkailijaa: mielihyvää ei herättänyt Hammerfestin leirintäalueella se siisti vesikäymälä, joka laski jätteensä suoraan puroon vähän vedenottoja pesupaikan yläpuolelle I Myös vesien maisemallinen arvo olisi pystyttävä säilyttämään ja varaamaan matkailijallekin mahdollisuus rantaviivan löytämiseen muualtakin kuin autolauttasatamasta. Suomessa ei saa käydä siten, tai muuten arvomme Euroopan ulkoilualueena on auttamattomasti mennyttä
Autolla pääsy metsään on estetty luonnon suojelemiseksi. Toinen turistien aiheuttama vaikeus luonnossa on roskaaminen. Heitä ei saa olla paljoa silloin, kun uusi luonnonsuojelulaki tulee kieltämään jopa tarpeettoman kivien mukaan ottamisen ja vääntelynkin luonnossa. Onneksi tieja rautatieviranomaiset ovat alkaneet puhdistuttaa keväällä pahimmin liattujen 119. Siksi meillä on oltava luonnossa erikoisen varovaisia. A. Osaksi se on osoitus riittämättömistä roskakoreista ja osaksi vastuuttomuudesta, joka syntyy vieraalle seudulle mentäessä. simman kukan välittämättä siitä, että se ehkä oli viimeinen 1 Meillä luonnon ryöstö on paha siksi, että kasvillisuuden uusiutuminen on vaikeaa, jopa tuhansia kertoja hitaampaa kuin jossakin päiväntasaajan tienoilla. Leirintäpaikka-esimerkki Yhdysvalloista. Pahimmillaan luonnon ryöstö on silloin, kun määräyksistä välittämättä kerätään rauhoitettuja kasveja tai luonnonsuojelualueilta viedään jotakin. Koska valvontaa ei koskaan saada täydelliseksi, laki on voimaton, elleivät ihmiset ymmärrä sen tarpeellisuutta. Tietämättömiä voidaan parantaa valistuksella, mutta ei niitä, joitten mielestä laki ei heitä koske. Luonto ympärillä säilyy nautittavan luonnollisena. Siksi sitä olisi korostettava sekä kanta-asukkaitten että matkailijoitten keskuudessa ja ymmärtämystä luontoon olisi voimakkaasti edistettävä myös matkailua hyväksi käyttäen. Haapanen. Kovin tavallista on, että Haaparannan jälkeen alkaa papereita lennellä auton ikkunasta, vaikka vielä Kemin ja Tornion välillä olisi oltu kuinka siistejä hyvänsä. Roskakori on sijoitettu niin ulottuville, että maastoon heittäminen ei ole paljon helpompaa. Valok. Matkailijoitten olisi muistettava, että kamerakin on jo keksitty, ja myös kasvien keruussa sen käyttöä olisi lisättävä prässäyksen sijasta
Jollakin Saksan luonnonsuojelualueella vierailijat ihmettelivät, miksi polku oli kaivettu 120 lähes miehen syvyiseksi. teitten varsia. Aroilla paikoilla matkailijat onkin ohjattava rajoitetuille alueille, joita sitten voidaan hoitaa ja joitten ulkopuolella luonto jää koskemattomaksi. Parhaiten se käy valistuksella, ei mihinkään >>älä riko luonnon rauhaa, älä parjaa, älä pauhaa>> -tyyliin, vaan asiallisesti ja tosiseikkoihin perustuvasti neuvoen. >>Ei sitä ole kaivettu. Itsensä ikuistaj ia Kolin huipulla. Mutta meilläkin ovat esimerkiksi Kiutakönkään rannat melkein kaljut. Mutta haluan kuitenkin uskoa, että sitä saadaan vähennetyksi valistuksella. Sehän on teon tarkoituskin, mutta luultavasti tekijä itsekin on myöhemmin sitä mieltä, että hän olisi paremmallakin tavalla voinut osoittaa perusteellisuuttaan. Ihmiset ovat tallaneet sem oli oppaan lyhyt vastaus. Salan/erä. Ikävä vain, että useimmiten merkinnät tehdään niin huolellisesti, että niitten peittyminen vie tavattoman pitkän ajan. Mutta edelleen yhtä suurella varmuudella löytää itsensä ikuistajan tuoreitakin merkintöjä Ounasvaaran kallioista, Aulangon karhufreskosta kuin Coloradojoen kanjonistakin. Kulutus on siitä valitettavaa, että matkailija ei voi sitä paljoakaan välttää, vaikka halua ja tahtoakin olisi. Kuitenkin niitä olisi mahdollisuuksien mukaan pienennettävä. Tuo on tietysti suurinta kulutusta, mitä matkailijat saavat aikaan. Saksan leirintäalueilta mainittakoon kilvet: >>LAGERPLATZ sauber haltenl>> Niin paljon on puhuttu puumerkkien jättämisestä, että se alkaa jo ikävystyttää. Mutta parempiakin keinoja on kyllä olemassa. Eri. P. Valok. Olisivatkohan he halunneet iskelmätähdiksi ja korvaavat tällä tavoin toteutumattomat toiveensa. Itse asiassa matkailijain itsensä vaikutukset luonnossa ovat nykyisin paljon pienempiä kuin niitten, jotka heitä pyrkivät seudulle hankkimaan
Juuri luonnon pikkupiirteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä niistä ihmisille saattaa avautua aivan uusi maailma, jonka varjeleminen on heille paljon helpompaa kuin suurten näkymien säilyttäminen. 121. Siksi luonnonsuojelun on hyväksyttävä matkailu ja pyrittävä ohjaamaan sitä oikeisiin muotoihinsa. Haapanen. Täytyy saada lisää. Sopiville paikoille voidaan sijoittaa käyttäytymisohjeita, retkeilyreittien varsille selostustauluja, matkailumajoihin ja hotelleihin biologisia ja geologisia kokoelmia, jotka selostaisivat paikan luontoa, ja voitaisiinpa suosituimmilla paikoilla järjestää opastettuja retkiä, joilla suullisesti esiteltäisiin luonnon yksityiskohtia. Mutta ihmisille on luotava mahdollisuudet opettelemiseen, ja siinä tärkeänä osana on matkailu. Haluan uskoa, että ihminen oppii käyttäytymään luonnossa, sillä muuten menetän toivoni tulevaisuuteen. Pallaksen Vatikuruun on viime kesänä saatu taulu, joka hotellilta lähteville kertoo, miten kansallispuistossa on käyttäydyttävä. * Haluan uskoa ihmiseen ja hänen sivistymiseensä, siihen että hän voi kunnioittaa luonnon ainutkertaisuutta ja että hän oppii varomaan siinä kulkiessaan. koisesti tulisi selostaa luonnon uusiutumisen hitautta, jotta ymmärrettäisiin varoa paremmin. Jos ihmiset saadaan arvostamaan luonnossa pientä, niin he eivät halua koskea myöskään suureen. A. Valok
Olen kiitollinen siitä, että kirjoitus suo mahdollisuuden keskusteluun. E n myöskään usko, että kasvillisuutemme on yhtä herkästi tuhoutuvaa kuin päiväntasaaja-alueiden kasvillisuus. E n usko, että lain on oltava ihmisten käyttäytymisen ratkaiseva tekijä, vaan että tämän tulee määräytyä mieluisimman vaihtoehdon mukaiseksi. Uskon, 122 että retkeilymajat ja hotellit voivat helpommin kohottaa palvelusten tasoa, helpommin lisätä yösijojen määrää, helpommin, paremmin ja tehokkaammin esitellä luonnonkohteita ja helpommin suojella ympäröivää luontoa liialliselta ihmisen kulutukselta. Uskon, kuten Heikki Annanpalo, että matkailijoissa on herätettävä kiinnostusta siihen luontoon, joka heitä ympäröi, ja että monipuolista suunnittelua tarvitaan sekä matkailussa että luonnonsuojelussa. Sen sijaan en usko, että leirintä on luonnonsuojelun kannalta positiivisin matkailun muoto. E n usko, että ihminen oppii käyttäytymään hyvin, ellei hyvää käytöstä palkita tai huonosta käytöksestä ole epämieluisia seurauksia. Kari Mustanoja. En usko, että ihminen hyötyy siitä, että hän saa tehdä tulen siellä, missä sen käyttö on vaarallista. En usko, että erikoiset kasvillisuusja eläimistökohteet säilyvät, ennen kuin niillä kävijä osaa käyttäytyä hyvin. Uskosta ja luonnonsuojelusta Heikki Annanpa/olle matkailusta Uskon, että ihminen oppii käyttäytymään ja kunnioittamaan luontoa. Uskon, että leirintäalueiden palvelusten parantamisella autetaan sekä turistia että luonnon kauneuden säilymistä. En usko, että suurten kansallispuistojen eläimistö on saanut jatkaa kehitystään suotuisaan suuntaan, joskin ehkä hiukan paremmin kuin eläintarhoissa. Uskon, että matkailu voi osaltaan auttaa ihmisiä tämän opettelemisessa. Uskon, että matkailu on luonnonsuojelua tukeva ihmisten toimintamuoto
Voidaan sanoa, että jokainen merilintu, joka saa vähäisimmänkin määrän tätä lähtemätöntä, sitkeätä jäteöljyä höyhenpukuunsa, on kuolemaan tuomittu. Kun öljy 30 pnä lokakuuta ajautui rannikolle, oli ainakin 90 % saariston omista pesivistä merilinnuista vetäytynyt etelämmäksi. Lintujen täytyi hakea suojaa maista, noiden sulavakaarteisten vesilintujen, etteivät paleltuisi. 10 000 allia ja ehkä 1000 haahkaa tuhoutuu. Lintu on pakoitettu nousemaan maihin. Ravinnon saanti vedessä tulisi yhä vaikeammaksi, heikkous lisääntyisi li123. Höyhenten rakenne ei kestä öljyä vaan höydyt takertuvat toisiinsa, jolloin vesi tunkeutuu untuvakerrokseen ja lopulta ihoon. >>Öljyä on ainakin Espoon Lövöhön asti idässä ja Porkkalan uloimpiin luotoihin asti lännessä. Myöskin suurin osa alleista oli ohittanut rannikon», kertoo fil. .. . Jälleen jäteöljykatastrofi Suomenlahdella >>Lokakuun lopulla jostakin aluksesta Suomenlahdelle päästetty jäteöljy uhkaa muodostua suurimmaksi öljykatastrofiksi, joka on kohdannut alleja Suomen merialueella. Täällä parvi lopulta levähti, käsittämättä ollenkaan mitä oikeastaan tapahtui ja aavistamatta, millainen surkea, pitkäaikainen ja hitaasti hiipivä kuolema niitä vaanikaan. Niin kauan kun on lämmintä ja vesi n. Vesilinnut, jotka saavat öljyä höyheniinsä, eivät pysy kuivina vedessä. Toisilla olivat vatsa ja siivet tahriintuneet ja ne eivät voineet nousta lentoon. Kaikki puhdistustoimenpiteet, epätoivoinen sukeltaminen, siiveniskut, ja peseminenkään, ei auttanut. Millaisen kauhistuttavan epätoivon vallassa täytyykään vesilinnun olla kun se jättää tutun ja luotettavan vesielementtinsä siirtyäkseen liikkumaan maalle, kulkemaan pitkin maantietä edes osaamatta aavistaa autojen, traktoreiden ja bussien hahmossa vaanivaa vaaraa! Pieni alli, viimekesäinen poikanen, yksi miljoonista, ehkä Pohjois-Suomesta, ehkä Venäjän pohjoisosista, varmasti lähtöisin joltakin pieneltä tundrajärveltä, laskeutui Suomenlahteen, mahdollisesti suorittaen ensimmäisen laskunsa pitkän lentonsa jälkeen, mutta suoraan tuskin havaittavissa olevaan, tappavaan öljykerrokseen. Monet olivat suorastaan hukkuneet öljyyn ja kuolivat heti. On otaksuttavaa, että n. Ruskehtava massa levisi läpi koko höyhenpuvun, höyhenet liimautuivat toisiinsa niin, että jääkylmä merivesi tunkeutui ihoon saakka. Öljyn vahingoittamia lintuja on koko saaristossa Helsingistä Hankoon. Ensimmäisinä päivinä öljyn esiintymisen jälkeen olivat maihin etsiintyneet linnut niitä, jotka olivat tahriintuneet hyvin pahoin. Vain alli . Siinä se sitten istuu ja puhdistaa itseänsä vuorokauden toisensa jälkeen päivät ja yöt, aina nälkiintyneempänä. 8°, selviytyvät vähimmin tahriintuneet ja voivat lentää pitkiä matkoja, mutta kun tulee kylmä, ne sortuvat. tri Giiran Bergman 8.11.1967 Hufvudstadsbladetissa. On myös lintuja, jotka ovat saaneet vain vähäisiä tahroja öljyä, joka sitten on levinnyt höyhenpukuun. Seuraavassa kertoo eräs avustajamme miten kävi eräälle niistä öljyyntahriintuneista alleista, jotka suuntasivat viimeiset askeleensa sisämaahan päin. Tuulensuojaisilla kalliokielekkeillä oli toki lämpimämpää kuin omassa tutussa ympäristössä. Useat sadat muut vanhemmat ja nuoremmat linnut jakoivat saman kohtalon. Usein hakeutuvat öljyn vahingoittamat linnut jopa monia kilometrejä rannalta metsään ennenkuin ne kuolevat>>. Ainoa valopilkku on, että helposti olisi voinut sattua vielä suurempia vahinkoja
J okin vaalea, suuri ja äänekäs lähestyi sitä, pysähtyi. iinpä hankittiin kalaa, silakkaa. Mutta ihmisen tuli hieman tinkiä vaatimuksistaan, montako kertaa elämässään saa ihminen allin vieraakseen. saantyrrustaan, ja sekin vähäinen arkuus, jota ne nyt tunsivat ihmistä kohtaan, muuttuisi vähitellen välinpitämättömäksi apaattisuudeksi. 0. Öljy irtosi. He eivät vielä tänä päivänäkään tiedä, mikä tulee olemaan heidän vaivannäkönsä lopputulos, kuolema vai elämä. K ylpyamme, ainoa turvallinen ja lämmin paikka tätä varten, oli nyt jatkuvasti varattu. Sillä molemmat pelastajat uskoivat linnun pelastumiseen. Ölj yä, hän sanoi katkeroituneena vaimolleen, aavistamatta, millaisen vastuun hän oli itselleen ottanut, millainen vaiva häntä odotti ottaessaan linnun kiinni. Soitettiin eläintarhaan, kysyttiin neuvoa tunnetuilta lintutieteilijöiltä. Öljy pysyi. He ottivat avuttoman linnun, käyttivät yhä uudelleen ja uudelleen lämmintä vettä ja tavallista saippuaa, jonka he havaitsivat tehokkaimmaksi. Koska Alli söi, se myöskin ulosti. He toivoivat päivittäin, ostivat kalaa, puhdistivat kylpyammeen, huomioivat pienimmänkin edistysaskeleen ja iloitsivat Allin kwohoho-juttelusta. opein, koukkaavin nokan liikkein meni ravinto veden kanssa hyvin alas. Yksinomaan lihasta tai leivästä se ei välittänyt. Allin samettisilmät seurasivat ihmisen jokaista liikettä. Ensimmäistä kertaa näkivät molemmat ihmiset palelevan vesilinnun. Terävä kwohoho kajahti joka kerran, kun isot ihmiset tulivat liian lähelle. >>Vahdinvaihto>> tapahtuu vuoden vaihteessa, mutta metsänhoitaja Salanterä ottaa kuitenkin jatkuvasti osaa toimituskuntamme työskentelyyn.. Mutta Alli elää vielä! A. Pesuainetta ja lämmintä vettä. Kaikki näytti tuloksettomalta. Teuvo SuoflJinen, joka toimii Helsingin yliopiston Fysiologisen eläintieteen laitoksen assistenttinä. Alli auttoi kelpo linnun lailla itsekin, puhdisti itseään, silitti päällään yhä uudelleen ja uudelleen höyhenpukuaan, koetti rasvata itseään, pudisteli itseään, löi siivillään, mutta sittenkin se vapisi. Mutta heidän oli tultava hyvin lähelle. Siitä huolimatta alkoi huoneisto vähitellen haista todella kalakaupalta. Yksi parvesta karisti avuttomuutensa, taapersi sammaloituneiden kallioiden ylitse, läpi suojaavan kanervikon, karun metsän, lepäsi usein, vaelsi edelleen, avoimilla paikoilla nälkäisten lokkien seuraamana, raahautui lopulta maantielle ja jäi pökertyneenä istumaan. Tämä ruokinta pitäisi sen kyllä hengissä>>. J oka tapauksessa voisi tietenkin yrittää, pitää lintu sitten kuivana ja ruokkia sitä, kalalla, lihalla ja pienellä maarällä leipää. Valkoisesta hopeasilmäisestä laatikosta nousi ihminen rauhallisin askelin, sai linnun sitä hetken seurattuaan kiinni ja kietoi sen kankaaseen. ähtiin aivan uusi Alli. Suomen Luonnon toimitussihteeri vaihtuu Metsänhoitaja Pentti Salan/erän luopuessa päätoimensa vuoksi lehtemme toimitussihteerin tehtävästä, uudeksi toimitussihteeriksi on valittu fil.kand. Kauppias antoi ne ilmaiseksi, kuullessaan mihin niitä tarvittiin. Pesujen jälkeen, jotka suoritettiin usean päivän aikana, yhteensä 6 kertaa, koska öljyä tuli yhä uudelleen esiin, kiedottiin Alli aina lämpimään pyyhkeeseen, ja se kuivattiin hiustenkuivaajalla ja infralampulla. Kotona koettivat pelastajat auttaa eläintä. >>Linnun voisi pestä useampaan kertaan rasvan irroittavilla pesuaineilla, ja ennenkaikkea lintu pitäisi hyvin kuivata, mutta onko tulos edes tyydyttävä, sitä ei kukaan tiedä. Pehmeällä sienellä runsaasti saippuaa käyttäen pestiin höyhenet, aina myötä124 sukaan, yhä uudelleen ja uudelleen. Useita kertoja päivässä vaihdettiin alustana olevat sanomalehdet. Oli hirvittävää katsella noiden samettisilmäisten, harmaanvalkoisten ja mustanruskeiden lintujen seisoskelua rannalla, urokset komeissa talv ipuvuissaan, naaraat vaatimattomimpina ja pienempinä. Ruskea pää sai vaaleat posket, kaulahöyhenet muuttuivat melkein valkoisiksi, alapuoli vaalean ruskehtavaksi. Silakat paloiteltiin pieniksi, ja >>Alli>>, joksi pieni lintu heti ristittiin, söi hyvällä ruokahalulla. >> o jaa, on hyvin vähän tehtävissä>>, kuultiin vastauksena. Sprtmck Suomen Luonnonsuojelt!Jhdistyksen kirjelmä jäteiiijyrikkoflJuksista Merenkulkuhallitukselle si1mlla 139. Oli liian myöhäistä pyrkiä lentoon
• ruo .,.,
Tässä suhteessa pikkulinnut ovat uhattuja, koska niiden aineenvaihdunta on nopeata. Asumusten läheisyydessä voidaan talvilintujen viihtyvyyttä lisätä istuttamalla pihlajia, marjaomenapuita ja suojakasveiksi esim. Sen sijaan kookkaammat eläimet kestävät paastoa pidemmän aikaa. Englannissa suoritetuissa tutkimuksissa todettiin, että tiaisten on löydettävä talvipäivänä keskimäärin 24 hyönteistä minuutissa, jotta ne pysyisivät hengissä ja lähes koko niiden talvipäivä menee ravinnon hakuun. K ysymys ei ole pelkästään hengissä pysymisestä, vaan suurelta osalta myös siitä, minkälaisessa kunnossa ne ovat keväällä. huonona riistavuotena. Nyky-yhteiskunnassa viihtyvyystekijöille on asetettava yhä suurempi paino. Usein silloin kun eläin on nälkiintynyt, on ravinnon löytäminen vaikeata, koska lumi tai jää on peittänyt ravintolähteet tai se on sellaisessa muodossa, ettei eläin pysty normaalioloissa tarjolla olevaa ravintokohdetta käyttämään. ruokintapaikan tulee olla sillälailla laadittu, että ruokaa on saatavissa myös lumipyryllä.. Ruoan puute saattaa vaikuttaa suoranaisesti tai välillisesti. Moni eläinlaji kyllä pystyy kestämään kovatkin pakkaset, jos vaan ravintoa on riittävästi tarjolla. Peltopyyt voidaan myös totuttaa helposti tulemaan ruokintapaikalle ja sillä on merkityksensä. Talvisten ulkoilualueiden hoidossa tulisi ottaa huomioon myös eläinten tuoma vaihtelu muuten niin hiljaisiin metsiimme. 2. opas n:o 35). Ruokintapaikalla käymään tottuneet eläimet helposti menehtyvät silloin. Sääntöinä talviruokinnassa on muistettava! 1. Nälkää kärsineiden ja huonokuntoisten eläinten lisääntymiskyky on hyvin huono ja se voidaan todeta seuraavana syksynä esim. Parhaassa tapauksessa keinoruoan osuus voi olla vain pieni osa eläinkannan tarvitsemasta ravinnosta. Kiistattomasti on sentään todettu, että ruokinnalla on joskus aivan ratkaiseva merkitys. Jos ruokinnassa on puutteellisuutta juuri silloin, kun ravinnon tarve 126 on suurin, esim. mikäli ruokintaan ryhcfytään, olisi siitä huolehdittava erityisesti kovien pakkasten ja lumipyryjen aikana. Niinpä Suomessa talvehtineet sorsat ovat ihmisen ravinnon turvin kestäneet pakkasemme ihmeen hyvin. Eläinten talviruokinta A NTTI HAAPANEN Suomen ankarissa talviolosuhteissa ravinnon saanti tulee erityisen ratkaisevaksi tekijäksi monien eläinten talvehtimiselle. Tappioprosentti on ollut pieni ja selvästi alhaisempi kuin niiden, jotka muuttavat etelään ja joutuvat voimakkaan metsästyksen kohteeksi. Mikäli alueita hoitavien viranomaisten puolesta ruokintavälineet olisivat jo valmiina, luulen, että retkeilijät olisivat valmiit tuomaan ruokaa vastapalveluna näkemästään elämästä. Monesti olisikin parempaa talvihoitoa eläinten elinympäristöjen yleinen parantaminen, kuten esim. Kovana talvena 1965/66 valkohäntäpeuran talvitappioita voitiin huomattavasti pienentää ruokinnan avulla. Talvilintujen yleistä viihtyvyyttä lisäävä vaikutus on ilmeisesti melkoinen, muuten ei ole selitettävissä ne sadat lintulaudat, joita joka talvi asetetaan linnuille. ruoka ei saa olla pilaantunutta tai pilaantuvaa, eikä suolaista; 3. (ks. lumipyryn ja pitkien kovien pakkaskausien aikana, saattaa ruokinnasta olla suorastaan haittaa. Ihmisen mahdollisuudet eläinten auttamiseksi yli talven ovat useinkin sangen rajoitetut. tuuhea kataja, marjakuusi (joka tosin on melko arka paleltumaan) tai vaikkapa ulkolainen vuorimänty ja tuija. Tosin ulkomaisten puiden istuttamisessa on syytä olla harkitsevainen. luontaisen pensaikkoja lehtipuuvyön säilyttäminen metsän reunassa ja rannoilla tai niiden kasvattaminen, lehtipuusekoituksen aikaansaaminen puhtaisiin havumetsiin, vesaikkojen kehittäminen, ravintokasvien kuten pajujen, pihlajan, haavan, lepän ja katajan säilyttäminen jne
Tiaiset käyvät mielellään ruokintakellolla, sensijaan ~ömpe!ömpien tikkojen on vaikeampi saada mistä m1tään. Ruokintapalikat voidaan täyttää sisällä ja sitten viedä vaikka kauemmaksi metsään. Nykyään kaupoista on saatavissa ns. Kun se on jähmettynyt, nämä palikat sijoitetaan suojaisiin paikkoihin puihin vinosti reiät alaspäin, jolloin lumi ei niitä peitä, Ruokintapalikan etuna on sen yksinkertaisuus ja keveys. Rasvaan sulatettu ruokaseos kaadetaan ruukkuun, joka sitten kiinnitetään ylösalaisin roikkumaan puun oksaan. Ruoka tarjoillaan linnuille, joko ns. ½ litran suuruiseen astiaan, josta ne valuvat ala~ sitä mukaa kuin linnut syövät. Siemenet valuvat lasireunan alta sitä mukaa kuin linnut syövät niitä. Pulmasta päästään ostamalla halpaa suolatonta talia tai ihraa, joka sulatetaan ja sulatettuun rasvaan lisätään toinen puoli siemeniä, auringonkukkaa, hamppua, kauraa ym. ruokintapalikassa. Tietysti niitä voidaan asettaa useita ja eri paikkoihin, mutta silloin huolto tulee vastaavasti hankalammaksi. ama ovat tietysti erinomaista ravintoa sekä talitiaisille että siemensyöjille. Siinä on peri127. Kukin voi kehitellä ja kokeilla erilaisia malleja, kunhan vain muistaa ruokinnan yleiset säännöt. ruokintapuussa, Yksin~erta!nen ruokinta-automaatti siemeniä syöville p1kkulmnwlle. Näihin ruoka kaadetaan. ruokintakakkuja, joissa sulatettuun rasvaseokseen on lisätty erilaisia siemeniä mm. Tämä on usein vain eduksi sillä tikat saattavat joskus rohmuta kaiken'. Tämän reiän läpi pujotetaan tiukasti asettuva ohut tikku. Kakut eivät ole kovin halpoja, jos niitä joutuu antamaan linnuille runsaasti. Metsästä löytynyt lahopuukouru sopii maisemaan j~ lumelta suojattuna toimii hyvin hömötiaisen siemenvarastona. ruokintakellon voi laatia vaikkapa savikukkaruukusta, jonka pohjassa on reikä. Tiaiset ja tikat ovat niihin mieltyneitä. Valok. Pikkulintujen ruokinta Lintulaudat. jota selostetaan myöhemmin, tai ns. Urpo Häyrinen. auringonkukkaa. Säiliö täytetään avattavasta katosta. Pikkulintujen ruokinnassa on ehkä yksinkertaisin muovista tehty säiliöllinen ruokintalauta, joita on siemenliikkeistä valmiina saatavissa. On olemassa keinoja, joilla pystytään ruokkimaan suuret lintumäärät. Näissä siemenet asetetaan n. Erityisesti tiaiset pitävät suuresti talista. Kaupoissa on tarjolla suuri valikoima erilaisia lintulautoja, joissa usein on ajateltu enemmän niiden kauneutta kuin käyttökelpoisuutta. Ruokintapalikka ja ruokintakello. Se on noin 30 cm mittainen keskeltä halkaistu puu, johon on sen halkaisemattomalle pinnalle porattu 1-1,5 tuumaa halkaisijaltaan olevia kuoppia. Hessiläinen ruokintamaja. Tällainen on mm. Valok. ruokintamaja, jonka rakenne · selviää oheisesta piirroksesta 2. Vastaavanlaisen ns. Näillä lintulaudoilla voidaan käyttää erilaisia siemeniä, auringonkukkaa, hamppua, viljaa, rikkaruohojen siemeniä jne. Urpo Häyrinen. Mikäli pikkulintujen talviruokintaa on tarkoitus suorittaa vähänkään laajemmissa puitteissa, lintulaudat ja ruokintapalikat tulevat hyvin pian ahtaiksi
Sen sijaan kömpelömmät linnut eivät saa siitä mitään. Monet talvilinnuista ovat kololintuja. Ravintoa ei voi kovin paljon valella yhdellä kertaa, mutta kokemus pian osoittaa, kuinka paljon sitä oksilla pysyy. Ruokintapuulla tarkoitetaan tätä tarkoitusta varten pystytettyä joulukuusen kokoista kuusta, jonka oksille valetaan sulana ravintoseos, joka on samanlainen kuin ruokintapalikassa ja -kellossa käytetty. Ruokintamajassa voidaan linnuille tarjota jäteviljaa, rikkaruohonsiemeniä, auringonkukan siemeniä, talia, kaupasta saatavia ravintokakkuja, kuivatettuja pihlajan ja seljanmarjoja, leivänmuruja, juustoa ym. Piirros 2. Erityisesti ruokintapaikkojen läheisyyteen olisi varattava pönttöjä yöpymiskoloiksi. aatteena, että ylempi ruokintapöytä on samalla tasolla kuin läpinäkyvien seinien alareunat, joten pöydälle ei pitäisi päästä vettä eikä lunta. Mutta kuuluvathan pedotkin luonnon kokonaisuuteen, joten on niillekin suotava makupalat. Piirtänyt Timo Vuo/anto. d 1 1 ' ! I! 1 11 ·l, .1 1, \:~~ Ii i 11 1 Piirre Piirtä 1 1 1 \· rl ., ! \ ii 1 1 11 "' ~-! Ii + , 1 V;" + .i5 cm t ,, ' ', ,, f t100cm. Samalla periaatteella voi valmistaa myös yksinkertaisemman keskuspaalun varaan rakennetun majan. Ruokintapuun heikkoutena on, ettei se voi olla kovin kaukana talosta, jossa rasva on sulatettava ja seos tehtävä, ja samoin lumipyryllä se saattaa peittyä lumeen. Piirros 1. Olisi huolehdittava siitä, että ruokintapaikan läheisyydessä on linnuille sopivia pakenemispaikkoja, pensaikko, tiheä kuusi, kataja tms. Klassillinen saksalainen ruokintamajatyyppi, jolla voi ruokkia suuria lintumääriä. Linnut oppivat tulemaan nopeasti ruokintapuulle syömään ja viihtyvät sen ympärillä päivät pitkät. Lasiseinät estävät lumen pääsyn ylemmälle ruokintapöydälle. Ruokintapuu on kaikkein luonnonmukaisin pikkulintujen talviruokintamuoto. Samoin pöntöissä tulisi olla kuiva pehmikekerros. Tiaiset syövät tikussa roikkuen. Piirtänyt Timo V uo/anto. Yhdistämällä ruokintamaja ja -puu saadaan erittäin monipuolinen ruokintapaikka, jolla käyvät lähes kaikki talviset lintumme: käpytikka harakka närhi tali tiainen kuusi tiainen hömötiainen viherpeippo keltasirkku sini tiainen varpunen Ruokinnan avulla houkutellaan melkoisia määriä lintuja samalle paikalle, jolloin ne ovat myös petojen (kanaja varpushaukka, varpuspöllö, kettu, kärppä ym.) silmätikkuina. Linnut houkutellaan paikalle asettamalla ruokaa alatasolle, mutta varsinainen ruokinta tapahtuu ylätasolla. Ruokintakellona toimii ruukku, johon on valettu ruokaseos. Mikään ei ole talvella hauskempaa kuin katsella punatulkkuja ja tiaisia syömässä kukin omalla tavallaan puussa ja puun ympärillä
-... Ruokintapaikalla pitäisi olla saatavissa myös soraa. Kulmapaalut ovat 8 cm pitempiä kuin seinän korkeus. reikä ja sokkanaula, joka pitää irtokaton paikoillaan ruokapöytä päältä 42 x 42 cm suuruisen kauluksen sisään työnnetään ylläoleva säiliö Piirros 4. -':"-_ -r -__ ~~:,._ _ _ _ kaulus on tukipaalujen vakorkeus 13 cm rassa cm Riistaeläi met Ruokintakatos ja -säiliö ovat peltoriistan ruokinnassa osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi. -. Ruoka sirotellaan maahan, mutta oheisessa piirroksessa 4 esitetty ruokintasäiliö takaa ruoan hukkaprosentin selvän vähenemisen ja samoin sen, että ruoka on pyryilmallakin paremmin saatavissa. masoniitti ~J---_!!!9-masoniitti, säiliön koko 41 x 41 cm -w-Säiliön sisäseinässä olevia, -47cm --~ ruuan määrää osoittavia viivoja Säiliön ympärillä oleva kaulus 1 3/4" galvanoitu verkko, joka estää ruuan hukkaantumisen reikä ja sokka, joka pitää säiliön paikallaan r --•jf{,,.-o:, -~ -,:,-... Ruokinta-automaatti, malli ÖsterMalma. Säiliön seinät eivät ulotu pohjaan. Säiliöön voidaan laittaa viljaa, rikkaruohon siemeniä ja kaupoissa kanalinnuille tarjolla olevaa kuivarehua. 129. Parhaiten sen antaminen käy helpottamalla peltopyiden pääsyä orasmaille särkemällä hanki tai luomalla liikoja lumia. ruokaseos valetaan ruokintapuuhun. Myös avoimina pidettäviä latoja tai latojen alustoja voidaan käyttää ruokintapaikkoina. Kuivarehun lisäksi tuorerehu olisi varsinkin peltopyille tervetullutta. Katto voidaan kattaa oljilla tai havuilla. / uolanto. Ruokintakatokseksi kelpaa laavun mallinen edestä 1-1,5 m korkea ja takaa noin 50 cm korkea katos, joka on kaikilta tai ainakin kolmelta puolelta avoin. Siemenet valuvat tästä raosta ruokapöydälle. -,... -?..
Isoja haapoja ei missään tapauksessa saa kaataa, koska ne ovat paljon arvokkaampia pystyssä ravintoja kolopuina. Valkohäntäpeura on kiitollisimpia ruokittavia ja ankarina talvina ' on suorastaan si itä riippuvainen. Jos vesaikot ovat kasvaneet liian korkeiksi, eläimet eivät ulotu syömään. Ruokintahäkit sijoitetaan metsän laitamille peurojen ja jänisten suosimaan ympäristöön. Jänikset ja hirvet syövät mielellään haavan ja raidan nuorta kuorta. Heikki Mikkola. iinpä ruokintaan joudutaan eläimet ensin totuttamaan. Samoin ruokintapaikat olisi hyvä pitää vuodesta toiseen samalla paikalla. Ruokkimisyrityksiin ei saisi ryhtyä, ellei voi olla varma veden pysymisestä sulana sorsien talvehtimispaikalla. Parhaiten tämä tapahtuu siten, että ruokintapaikat järjestetään paikoille, missä eläimet luontaisesti ovat tottuneet käymään ravintoa hakemassa. Valkohäntäpeuran asuma-alueilla myös rehujuurikas, lanttu ja melassi ovat voimakasta ja peuroille maistuvaa ravintoa. Sorsien talviruokinta on suhteellisen yksinkertaista huolehtimista siitä, että linnuilla on jatkuvasti ruokaa, joksi sopii esim. Malli.. Jäniksetkin tulevat nuolemaan kivestä valuvaa suolaista nestettä. Valok. Kaadettaessa on muistettava, ettei kaikkia varastoja syötetä jo ensimmäisenä vuonna, vaan 130 na1ta puita p1ta1s1 suosia ja kasvattaa metsänreunoilla ja sekapuuna metsässäkin. Ruokana käytetään heinää ja kerppuja. Ruokintahäkin rakenne ja mitat selviävät oheisista piirroksista. Toisinaan ravinto ei näytä kelpaavan eläimille, vaikka mitään syytä siihen ei näytä olevan. Pensaikon tai puuston suojaa tulisi olla tarjolla. Hankkija) nuolukiven, jota eläimet käyvät nuoleskelemassa, kun se asetetaan metrin korkeudelle seipään päähän. Hirvien suosima nuolukivi. On kuitenkin muistettava, että ne elävät vaistotoimintojen varassa ja ovat usein yllättävän kykenemättömiä käyttämään hyväkseen uusia tilanteita. kaura ja jätevilja, pieneksi palotellut leivän jätteet ym. Valok. Häkin pohjasta voi ainakin osittain tehdä kaukalomallisen, jolloin siihen voi asettaa Suomessakin jo saatavaa, peuroille tarkoitettua väkirehua. Puita kaatamalla voidaan eläimiä auttaa. Tällöin saadaan syntymään eläinkanta, joka osaa käyttää mahdollisimman hyvin ruokintapaikkoja. Ruokintahäkeillä voidaan järjestää jänisten sekä Lounais-Hämeessä ja sen ympäristöseudulla tavattavan valkohäntäpeuran talviruokinta. Hirvieläimet tarvitsevat runsaasti kivennäisiä. Riistan ystävä voi ostaa karjatalousliikkeestä (esim. Ruokintakatos on lähinnä tarkoitettu peltopyylle tai fasaanille, joten se olisi näitä lajeja silmällä pitäen sijoitettava sopiviin paikkoihin pellon reunoille ja lajien käyttämään ympäristöön. M
Urpo Häyrinen.. katon rakennepiirrosta katon rakenne kuusenoksakerros ...-muovi tai paperisäkkejä '---kuusenoksakerros sivulta -------380cm------•1 keppien väli 10 cm '----puut 1,5 tuumaa l--ollF---130 cm------, paksuja J -300 cm----------. Valok. Hangen muodostuminen estää peltopyiden pääsyn luonnollisiin ravintokohteisiin ja yöpymiskiepin kaivamisen. 2 mm :n rautalanka / päästä ks. Ruokintahäkki, malli Öster-Malma Svensk ] aktin ohjeiden n :o 25 mukaan. Piirros 5
Berlepsch, H. Brander, T., 1959: Ohjeita lintujen suojelemiseksi. Urpo H ä)'rinen. kerppuja, sitomalla oksia kookkaiksi nipuiksi, jotka huolellisesti kuivataan ja pannaan katon alle; arvioidaan seudun ruokintaan sopivat haapaja raitavarat ja mikäli ne ovat niukat, hoitamalla pyritään niitä lisäämään. Porvoo 196 s. turveruukkuihin; ilmojen lämmettyä siirretään ne aurinkoiselle paikalle ulos; lumien sulattua puhdistetaan ruokintapaikat ja ruokintakuusi poltetaan. 3. 90643719. L ampia, T., 1967 : Metsästys. v. Tehtävät eri vuodenaikoina kevät laitetaan auringonkukat kasvamaan sisälle esim. Helsinki, 7 s. Valtion luonnonsuojelutoimiston ohjeet. 1928 : Yleinen lintusuojelu. Urpo HitJrinen Talvehtivien ja ruokinnalla ylläpidettyjen sinisorsien kuolleisuus on huomattavasti pienempi kuin muuttosorsien. Kansikuvan ja otsikkokuvan valok. * E sim. Lounais-H ämeen Luonto 5, 21-77. Helsinki, 560 s. 4. seuraavien oppaiden avulla voi saada talviruokintaa ja eläimistön suojelua koskevia lisätietoja: 1. kesä annetaan auringonkukille tarvittaessa vettä ja lannoitetta; sovitaan paikallisten maanviljelijöiden kanssa jäteviljan ja viljalajittelimon kanssa rikkaruohonsiemenien saannista ; tehdään haavan, pihlajan, vadelman ja pajun oksista ns. Nyberg, 1963 : Metsästäjän tietokirja. ja K. Monin osin täysin käyttökelpoinen.) 2. V. 5. Tätä ohjetta voi tilata Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimistosta, Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18, puh. syksy korjataan auringonkukan siemensato; kerätään ja kuivataan seljan ja pihlajan marjoja saunassa tai miedossa uunin lämmössä muistaen tehokas tuuletus; haetaan varastoihin jätevilja ja viljan lajittelujätteet; kunnostetaan ruokintapaikat; asetetaan nuolukivet maastoon; sidotaan kauroja joululyhteeksi. (Loppuunmyyty mutta kirjastoista vielä löydettävissä. H aapanen, A., 1966: Luonnonsuojelun näkökohtien soveltaminen metsänhoitoon. Porvoo-Helsinki, 631 s.. talvi lumien tultua ja vähän jo ennen sitä aletaan suunnitelluissa puitteissa talviruokinta siten, että sitä voidaan jatkaa koko talven. Mäki, T . Valok
Merkin hinta on 3 mk 50 p. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 %:n alennus). Perhejäsenille ei lähetetä yhdistyksen lehteä kuten muille jäsenille. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Lehti tuo terveiset ystävillenne pitkin vuotta! Hallituksen päätöksen mukaan lehteä ilmestyy ensi vuonna kaikkiaan kuusi numeroa, joista yksi tulee olemaan kaksoisjuhlanumero yhdistyksen kolmikymmenvuotisen toiminnan kunniaksi. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Helsinki 18, Lapinlahden katu 29 B 22 133. Kannattaapa tosiaan suorittaa jäsenmaksunsa ajoissa! Tilaa Suomen Luonto lahjaksi ystävillesi ! Nyt kannattaa hoitaa lahjapulmat ystävienne ja luonnonsuojelun hyväksi Suomen Luonnon lahjakortilla, joka seuraa tämän numeron välissä. Uusiksi jäseniksi luetaan myös ne lahjakortilla tilatut vuosikerrat, jotka eivät mene yhdistyksen nykyisille jäsenille. Suorita jäsenmaksusi heti hyvän kirjan ! voit saada Ennen tammikuun loppua jäsenmaksunsa maksaneitten kesken arvotaan kolme kappaletta Teuvo Suomisen kirjoittamaa ja WSOYn kustantamaa kirjaa >>Lintujemme katoava aateli>>, joka on jo syksyn aikana ehditty todeta luonnonsuojelullisten kirjojemme parhaimmistoon kuuluvaksi. Kertokaa myös uusiksi jäseniksi aikoville, että Suomen Luonto ilmestyy nyt laajempana kuin koskaan aikaisemmin! Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. (Lisää kortteja saa tilata yhdistyksen toimistosta.) Jäsenhankinta vuonna 1968 Uusien jäsenten hankinta jatkuu entiseen tapaan siten, että jokaisesta kahdestakymmenestä uudesta jäsenestä ( opiskelijajäsen on 5/8 jäsentä ja perhejäsen 3/8 jäsentä) saa yhdistyksen merkillä varustetun hopealusikan. Tilillepanokorttiin on merkittävä, haluaako Suomen Luonnon, Finlands Natur'in vaiko molemmat. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmaksujen suoritus 1968 Vuosikokouksen antaman valtuutuksen mukaan Luonnonsuojeluyhdistyksen hallitus on päättänyt kantaa vuoden 1968 jäsenmaksut seuraavan suuruisina: vuosijäsenmaksu 8 mk perhejäsenmaksu 3 mk opiskelijoilta ja koululaisilta 5 mk ainaisjäsenmaksu 160 mk Perhejäsenmaksu voidaan maksaa niiltä perheenjäseniltä, jotka haluavat samasta perheestä kuulua Luonnonsuojeluyhdistykseen yhden varsinaisen vuosijäsenen lisäksi. Sen lisäksi jokaiselle vähintään 50 jäsentä hankkineelle jaetaan kirjapalkintoja. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Palkinnot saa myös vaihtaa ostokortteihin
20.7. Pesänsä tämä pari oli perustanut yllättävän pienen, nelimetrisen haapapökkelön päässä olevaan syvennykseen. 3, käpylintu 1, närhi 1, hyönteinen sp. Eikä suotta. Valok. Vuosisadan vaihteen joukkoesiintymisvuosien jälkeen lapinpöllön pesimisestä on vuoden 1938 Inarin havaintoja lukuunottamatta saatu erittäin niukasti tietoja. Molemmissa pesissä oli touko-kesäkuun vaihteessa 5 munaa. Hyrynsalmen aluemetsänhoitaja Veikko Mikkola sai kuitenkin aikaan sen, ettei hakkuuta ulotettu lapinpöllön pesälle saakka, vaan useita hehtaareja metsää jätettiin pesän ympärille luonnontilaan. Näiden kahden parin lisäksi löydettiin Hyrynsalmelta kesällä 1967 vielä kaksi muuta lapinpöllöparia. Tämän kirjoittajilla oli tilaisuus tehdä ensi kerran tuttavuutta lapinpöllön kanssa Hyrynsalmella, josta kesällä 1966 löytyi kaksi pesää. Varsinaista haittaa riistalle ei lajista Hyrynsalmen havaintojen perusteella ole, mikäli nykyään enää yleensä on syytä kiinnittää huomiota petolintujen hyödyllisyyteen tai vahingollisuuteen. Toinen pari oli valinnut asuinympäristökseen harvaa männikköä kasvavan kankaan, noin kilometrin päässä edellisestä. Lisäksi pesä sijaitsi aivan polun varressa. Vanhassa kanahaukan pesässä kuoriutui viimeinen lapinpöllön poikanen niinkin myöhään kuin 19.6. Kerran pesällä lojui lähes loppuun syöty pyy. Parina viime vuonna tätä salamyhkäisyyden verhoa on taas vihdoin saatu raotetuksi. Yo. Pökkelöltä oli matkaa lähimpään taloon vain kolmisensataa metriä, joten mikään ehdoton erämaalaji Mahtavan kokoinen kanahaukan pesä on saanut uuden omistajan, taigan salaperäisen asukkaan, lapinpöllön. Vielä harvemmat ovat käyneet lajin pesämaastossa. Ikäänkuin palkkioksi tästä toimenpiteestä lapinpöllöpari pesi paikalla myös kesällä 1967. Koiraspöllö tuo myyrän poikasia lämmittävälle naaraalle, joka alkaa pian paloitella sitä jälkeläisilleen. Pökkelössä kuoriutui viimeinen poikanen 11.6. Niiden myöhempää kehitystä meillä ei ollut tilaisuutta seurata. Pökkelöpesä jäi kuitenkin tällöin ilman asukkaita, ja siinä asustellut pariskunta valitsi uuden asuinpaikan hieman kauempaa. Valtaosa koiraan pesälle kantamista saaliseläimistä oli kiikarin avulla tunnistettuina metsäja peltomyyriä. Valtionmaalla pesivän lapinpöllön pesämetsä oli suurin piirtein kokonaan leimattu (m.m. Toinen tuli ilmi Metsähallituksen leimauksessa, toinen löytyi kirjoittajien toimesta. Hyrynsalmen lapinpöllöt HANNU AARNIO JA URPO HÄYRINEN Lapinpöllö on harvinaisimman ja salamyhkäisimmän pöllömme maineessa. Kesinä 1966 ja 1967 lapinpöllöjä on tavattu pesivinä Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta monia pareja. suoritimme viimeisen käynnin pesällä. pesäpuukin) ja alue oli tarkoitus hakata viime talvena. Vain harvat ovat tätä komeata, erikoisen näköistä pöllöä koskaan nähneet. Kummankin pesän lähettyvillä oli pienehkö suo. Lajin pesiminen välivuosina on jäänyt suuressa määrin hämärän peittoon. Valtionmaalla sijaitseva pesä sijaitsi jykevää mäntyä ja kuusta kasvavassa sekametsässä, vanhassa kanahaukan pesässä. Käydessämme paikalla kesä-heinäkuun vaihteessa molemmissa pesissä oli kolme mahdottoman rumaa keskenkasvuista poikasta. Etelämpääkin on saatu pari pesimistietoa. U.Hqyrinen. Kolme kertaa koiras riiputti nokassaan vesimyyrää. lapinpöllö ei tunnu olevan. Tällöin lapinpöllöistä ei enää näkynyt muuta merkkiä kuin muutamat mahtavat oksennuspallot kummankin pesän juurella. Ilmeisesti ne lähtivät pöllönpoikasten tapaan jo keskenkasvuisina pesästä. 135. Heimo Mikkola, joka tutkii lapinpöllön ekologiaa, määritti palloista seuraavat ravintoeläinyksilöt: peltomyyrä 17, metsämyyrä 11, vesimyyrä 1, metsäsopuli 1, metsäpäästäinen 1, vaivaispäästäinen 2, rastas sp. 1
Aluksi pesällä oli hiljaista. Aarnio. Sen jälkeen koiras katosi metsän kätköön yhtä äänettömästi kuin oli tullutkin. Yhtäkkiä, äänettömästi kuin aave, koiras ilmaantui pesäpuun oksalle myyrä nokassaan. H. Jos kopissa vähänkin liikahti, lapinpöllöemo käänsi heti päätään ja tuijotti herkeämättä pistävän keltaisilla silmillään kojun tirkistysaukkoon. Kesällä 1966 valokuvasimme lapinpöllöjä pesällään. äistä vanhimmat kykenivät jo jonkin verran liikkumaan, mutta nuorin oli vielä täysin avuton. Paikkakunnalla on tapahtunut selvää edistystä suhtautumisessa petolintuihin. Etummaisena kärkkyvä vahvin ja vanhin poikanen nappasikin myyrän emoltaan ja rupesi. Eräänä kuulaana kesäyönä pari päivää ennen juhannusta tapahtumat pesällä olivat seuraavat. rikoista oli, että rakentaessamme kuvauskojua vanhan kanahaukanpesän viereiseen kuuseen, lapinpöllönaaras ei hetkeksikään hellittänyt hautomistaan. Kaksi poikasta putosi jo varhaisessa vaiheessa alas polulle ja menehtyi. Lapinpöllö hautoo lajille harvinaisessa pesäpaikassa, matalan haapapökkelön kärjessä olevassa syvennyksessä. Pökkelön kärjessä on kolmella poikasella ahtaat oltavat. Tämä on merkittävältä osalta tulosta kansakoulunopettaja Heikki Aarnion vuosikausia jatkuneesta valistustyöstä. Hiljaiseloa oli jatkunut jo hiukan toista tuntia, kun jostain lähistöltä kuului matala, nopeasti toistuva huhuilu. Se istui siinä pienen hetken, mutta lehahti kohta pesään ja antoi saaliinsa naaraalle. Emo makasi paikoillaan käännellen vain silloin tällöin päätään. aaraaseen tuli heti eloa. Se vastasi koiraalle samantapaisella, mutta lyhyellä huudolla. 136 Vaikka lapinpöllön pesät olivat yleisesti paikkakuntalaisten tiedossa, kaikilta pesiltä pääsivät poikaset onnellisesti lentoon, mikä näillä leveyksillä petolintujen kyseessä ollen on usein hyvin epävarmaa. Valok. Lapinpöllökoiras ilmo1tt1 saapumisestaan. Sen tuuhean höyhenistön suojassa oli viisi pientä valkoista ja aivan peikon näköistä untuvapöllöä. aaras tarttui kohta myyrään nokallaan ja tarjosi sitä nälkäisinä vikiseville poikasilleen. Kuvauskojun aukosta näimme poikasten kuoriutumisen jälkeen tapahtumat pesällä kuin aitiopaikalta
nielemään sitä kokonaisena. Tällä kerralla saalis oli isohko vesimyyrä, ja sen syöjät olivat pienempiä kuin edellinen. Aktiivisimmin ruokintaa tapahtui illalla ja iltayöstä, ensimmäiset kerrat usein jo heti kello kahdeksan jälkeen. Poikasten kuoriutumisen jälkeen lapinpöllöemot alkoivat puolustaa pesiään voimallisilla hyökkäyksillä. H. Sen sijaan aamuyöstä kello yhden jälkeen pesällä oli suhteellisen hiljaista. Puolenyön jälkeen koiras ilmestyi jälleen pesän viereiselle oksalle ja tarjosi sieltä käsin naaraalle Mutta naaras ei reagoinut mitenkään tarjoukseen, ja koiras lensi pois. ihmisen varomatonta liikehtimistä, se ei uskaltanut tulla tuomaan pesälle saalistaan. Näissä tapauksissa naaras poistui lopulta nälkäisiksi tulleiden poikasten luota hakemaan saaliin koiraalta. Taivas oli vetäytynyt ohuen pilviharson peittoon ja oli sen verran pimeää, ettei kuvausta enää sinä yönä kannattanut jatkaa. Se jäi kuitenkin lähistölle kurnuttamaan houkuttelevalla äänellä. Valok. Vielä kerran kello yhden maissa koiras toi uuden saaliin. Aina pesää lähestyttäessä naaras istui jollain lähipuun oksalla ja ilmaisi pesälletunkeutujalle kiihtymyksensä napsuttelemalla paukkuvan voimakkaasti nokkaansa ja murahtelemalla pelottavan kumeasti. Sen sijaan toiset liikehtivät ja ääntelivät kärsimättömästi, kunnes koiraan seuraava vierailu hieman ennen puoltayötä tukki vähäksi aikaa muutkin nälkäiset nokat. Poikanen sai kuitenkin >>painia>> myyränsä kanssa minuuttikaupalla, ennen kuin viimeinenkin hännännipukka hävisi näkyvistä. Tällä kertaa isoin sai eniten ja pienin vähiten. Polkua pökkelöpesän ohi ei päässyt tällöin enää kuin >>yksittäissyöksyim>, sillä heti kun astui muutaman askelen pesää kohti, pöllönaaras otti vauhtia voimakkailla 137. , yt naaras kurnutti hyväksyvän vastauksen, ja koiras antoi myyrän naaraan nokkaan. Hetken kuluttua se ilmestyi uudelleen oksalle tarj oamaan saalistaan. Emo paloitteli jälleen saaliin poikasilleen. Tämän lyhyen hetken ajaksi molemmat sulkivat silmänsä. Lapinpöllönaaras oli muutenkin koirasta huomattavasti rohkeampi. Kylläinen poikanen siirtyi pesän pohjalle sulattelemaan saalistaan. Muutaman havaintoyön perusteella totesimme, että koiras kävi pesällä tuomassa saaliin 59 kertaa hämäränä aikana. Jos koiras huomasi pesäympäristössä jotain häiriötä, esim. Aarnio. iinpä emo joutui paloittelemaan myyrän poikasilleen. Pesälletunkeutujille lapinpöllönaaras ilmaisee levottomuutensa pesänsä puolesta riiputtamalla siipiään, napsuttelemalla paukkuvasti nokallaan ja murahtelemalla kumeasti kuin vihainen koira
Ikävästi kävi erään hyrynsalmelaisen isännän toiselle silmälle viime kesänä, kun isäntä vaaraa tajuamatta meni yksinään katsomaan lapinpöllön pesäpaikkaa. U. Varomattomuudesta voi olla seurauksena pahimmassa tapauksessa näön 138 Poikasiaan puolustavan lapinpöllönaaraan hyökkäyksessä on tiukkailmeistä armottomuutta. Tapaus ei ole ainoa laatuaan, joten varovaisuus on tulevina kesinä lapinpöllön pesämaastoissa liikkuville todella tarpeen. menetys. Ainoa neuvo selviytyä ehjin nahoin oli heittäytyä pitkälleen varvikkoon tai puun suojaan. Pöllökoiras ei ottanut osaa hyökkäyksiin, vaan pysytteli huomaamattomasti etäämmällä. Tässä vaiheessa hyökkäyksen kohteella on aikaa tehokkaaseen maastoutumiseen yksi sekunti. Pöllö aloitti nimittäin äänettömät hyökkäyksensä joskus niin yllättävästi, että se olisi saanut tuhoisat iskunsa varmuudella osumaan, ellei toverin varoituskarjaisu olisi pelastanut viime hetkellä, juuri kun pöllö jo valmistautui tunkeilijan >>skalpeeraukseem>. Yksin ei pesälle ollut menemistä. Eri asia on, jatkuuko nykyistä lajin runsaan esiintymisen kautta pitempään, vai loppuvatko pesimishavainnot tälläkin kerralla yhtä arvoituksellisesti kuin aikaisemmin.. siiveniskuilla ja liiti kohti kuin syöksypommittaja yrittäen iskeä siivenpankoilla tai kynsillään suoraan päähän. Valok. Häyrinen. Pesäänsä puolustavaa lapinpöllöä ei ole mitään syytä aliarvioida
Siinä päätettiin lehden pääsuuntaviivoja tulevalle vuodelle, jolloin lehti tulee ilmestymään laajempana kuin koskaan aikaisemmin. Tehokkailla poliisitoimenpiteillä ja syyllisten rankaisemisella voitaisiin jäteöljyrikkomusten määrä saada vähenemään tai kerrassaan loppumaan. Espanjassa on pyrkimyksiä alueen ottamisesta maatalouteen, joka merkitsisi monille lintupopulaatioille suoranaista perikatoa, kuten Kai Curry-Lindahl teoksessaan >>Eurooppa>> toteaa. päivälehdissä. Helsingissä marraskuun 11. Valtion luonnonsuojeluvalvojalle on tehty aloite Hiidenportin aarnialueen suurentamiseksi Kuhmossa eräänlaiseksi Ylä-Karjalan ja Kainuun kansallispuistoksi. Tarvittaessa sitä voi jo nyt tilata monistettuna yhdistyksen toimistosta. Neuvosto on syksyn aikana pitänyt yhteiskokouksen hallituksen kanssa vesiasiain merkeissä. Itä-Lapin kansallispuistosuunnitelmaa on viety eteenpäin rajaamalla alue metsähallituksesta saaduille kartoille. Jäteöljyrikkomuksen tai öljytapaturman sattuessa voitaisiin ajoissa aloitetuilla toimenpiteillä vähentää tuntuvasti niitä vahinkoja, joita jäteöljy aiheuttaa kalanpyydyksille, veneille, erilaisille rannoille sijoitetuille laitteille ja jopa vesilinnuillekin. Suomen Luonnon asioista on pidetty yhteinen kokous toimituskunnan kanssa. 12. Belgian senaatille samanaikaisesti lähetetyissä kirjelmissä muuttolintujen suojelemiseksi. Pohjoismaiden neuvoston kautta on ollut esillä muuttolintujen suojelualueen ostaminen Espanjasta Guadalquivirin suistosta, joka on erittäin tärkeä Pohjoismaissa pesivien sorsien ja hanhien talvehtimispaikka. Tarkemmin kansallispuistosuunnitelmasta saadaan lukea ensi vuonna Suomen Luonnosta. Mukana oli yli 300 osanottajaa, jotka edustivat noin sataa järjestöä. Merenkulkuhallitukselle on lähetetty kirjelmä sen johdosta, että mereen lasketun jäteöljyn valvontaan ja syyllisten selvittämiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. p:nä 1967. Luonnonsuojelun pohjoismaisiksi yhdysmiehiksi on valittu agronomi Standertskjöld yleisiä ja maisteri L inkola kalottiasioita varten. Pohjoismainen yhteistyö on ilmennyt mm. Pekka Nuorteva fil.tohtori, dosentti Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja A ntti Haapanen fil.tohtori Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen toiminta syys-lokakuussa 1967 Syyskuun suuren tapahtuman, Sosiaalisen luonnonsuojelun päivien lisäksi hallituksella on ollut aivan riittävästi muitakin töitä kuluneen syksyn aikana. Edellä esitettyyn viitaten Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyytää Merenkulkuhallitusta tehokkaasti käynnistämään nyt sattuneen rikkomuksen tutkimukset ja luomaan tehokkaan järjestelmän jäteöljysäännösten valvomiseksi sekä mereen joutuneen jäteöljyn haittavaikutusten torjumiseksi. Siinä vahvistettiin yhdistyksen vesiensuojeluohjelman pääpiirteet, joista on eräitä p.iirteitä julkaistu 4. 139. Erikoisesti järjestäjiä ilahdutti se, että yritykset luonnonsuojelun saamiseksi lehdistöön tässä yhteydessä tuottivat hyvän tuloksen. päivinä Tampereen yliopistossa. Viimeisimmän, tässä kuussa Suomenlahdella tapahtuneen jäteöljyrikkomuksen yhteydessä on käynyt ilmi, ettei maassamme ole selvästi ratkaistu, minkä viranomaisen olisi käynnistettävä poliisitoimet syyllisen toteamiseksi. Valokuvia tullaan käyttämään entistä enemmän, ja niiden tasosta vastaa osaltaan toimitussihteeri, maisteri T euvo Suominen, joka on tunnetuimpia luontokuvaajiamme. Epäselvyyttä on myös siitä, minkä viranomaisen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin öljyn haittavaikutusten torjumiseksi sekä saaristoja rannikkoväestön varoittamiseksi lähestyvästä öljylautasta. Sosiaalisen luonnonsuojelun päivät pidettiin syyskuun 23-24. Tällä hetkellä Perä-Pohjolan piirikuntakonttori suorittaa laskelmia alueen puustosta. Haittavaikutuksia voitaisiin tuntuvasti vähentää, jos öljyvaarasta varoitettaisiin ajoissa ja samalla ryhdyttäisiin öljyn poistamiseen. Luonnonsuojeluyhdistyksen ja MAR-toimikunnan käymät neuvottelut Porin kaupungin kanssa ovat tuottaneet sikäli tuloksia, että yleiskaavassa tultaneen rauhoittamaan sekä Kokemäenjoen suisto että Yyterin ranta, mutta sen sijaan Riitasaaren alueen rauhoittamiseksi kaupunki ei katso olevan mahdollisuuksia. Päivien tulokset on tarkoitus painattaa yhtenä Suomen Luonnon numerona ensi vuoden alkupuolella. Kun ohjelma on pitkä ja se ensi vuoden puolella julkaistaan Suomen Luonnossa, sitä ei tässä enempää selosteta. Käydyt keskustelut olivat vilkkaat, päivien henki oli hyvä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kirjelmä jäteöljyrikkomuksista Merenkulkuhallitukselle Kansainväliset ja kansalliset säännökset kieltävät jäteöljyn laskemisen mereen. Tästä huolimatta tällaista sattuu jatkuvasti aluevesillämme tai niin lähellä niitä, että saaristomme joutuu jäteöljyn haittavaikutusten piiriin
Tarkoituksena on paikallisen väestön avulla saada arvokkaat luontokohteet tietoon ja suojelun alaisiksi jo nyt, eikä vasta sitten, kun niitten suojeleminen on vaikeaa tehtyjen tiesuunnitelmien, rakennussuunnitelmien tai muitten yhteiskunnan muuttamistoimenpiteitten vuoksi. Antti Kankkusen puheenjohdolla toimiva yhdistys haki syksyllä Suomen Kulttuurirahaston Mikkelin läänin maakuntarahastolta apurahaa luonnonsuojelukohteitten inventoimiseksi. Kaupunginvaltuutettu, maat. Paavolainen Tiemaisema Martti]. Vuosien työn tuloksena syntynyt valokuva-aineisto, jota myös eräät avustajat ovat täydentäneet, on vaikuttava ja antaa kirjalle komeat ulkonaiset puitteet. Värikuvista taas esimerkiksi kuvat tunturihaukasta ovat miellyttävän ja luonnollisen sävyisiä, kun sitävastoin värisivu teeristä on kuin kokoelma kiiltokuvia. metsät.maist. E-P. Apuraha myönnettiin, 140 vaikutelma jää epätasaiseksi. ja nyt on täysi työ menossa. tien suhdetta vesistöihin selvittelevässä luvussa: >>Jos tie sijainnillaan tai muodollaan rikkoo järvimaiseman kokonaisvaltaisuutta, tämä tapahtuu yksin teoin monella eri hahmokentällä. kunnille, tieja suunnitteluviranomaisille sekä muille asianosaisille, ja yksityisistä kohteista antaa tietysti lisätietoja Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistys Satamakatu 5 B 61, Savonlinna (Katsokaapa myös Suomen Luonnon 2/67 sivuja 62-671). Kirjan lukuosa onkin kerrassaan hienoa työtä ja sävyltään miellyttävä, luonnonsuojeluasia on niin painava ja vuosikymmenien lyhytnäköisyys niin masentava, että asia puhuu puolestaan. Kuvasivuineen kirjassa on noin 150 sivua, mutta vasta sivulta 46 alkavat ensimmäiset näytteet todellisesta lintuvalokuvauksesta. *Katoava aateli,> on täysin vakuuttava näyte siitä, miten hyvät tiedot ja syvä ymmärtämys ovat tarpeen, jotta myötätunto voimistuisi ja pikainen tuomio ja kehittymätön aggressio väistyisivät. Asioista on kuitenkin jo aikaisemmin pyritty informoimaan päivälehdistön välityksellä, joten Suomen Luonnon palstatilaa ei nyt rasiteta tämän enempää. Jaatinen: Tie suomalaisessa maisemassa. Alkuosa on tarpeettoman niukka. Toisaalta monet kuvat ovat liian pieniä, ja Esitetty katsaus hallituksen päätöksiin on lyhyt ja luettelomainen. Se tiemaisemakysymysten kaksipuolisuus, joka asettaa mittavat tehtävät tien suunnittelulle todetaan lyhyesti mm. Tutkimuksen tulokset jaetaan mm. Tekijä on paneutunut petolintujen historiaan, niiden vainoon ja viime vuosina ilmaantuneisiin uusiin vaaroihin sekä vihdoin niiden elintapoihin ja aiheen kannalta tärkeisiin kansainvälisiin tuloksiin erittäin perusteellisesti ja suurella asiantuntemuksella. Pohdinnan kohteena ei ole vain maisema tiellä liikkujan kannalta vaan rinnan sen kanssa hahmottuu toinen ongelmapiiri: tie maisemassa liikkujan kannalta. Mutta tekijä ei eksy yksisilmäisyyteen. Kirjallisuutta Katoava aateli Teuvo Suominen: Lintujemme katoava aateli, WSOY 1967. Näin sadunomaiset petolinnut eivät enää ole petoja, vaan luonnon ylväitä ja ylivoimaisia taitureita. On kuitenkin epäiltävä, onko tässä hienokseltaan ammuttu yli maalin. WSOY 1967. Muuttohaukan, merikotkan, tunturihaukan, huuhkajan, maakotkan ja kanahaukan synkkä historia, joka viime vuosikymmeninä on vienyt lajin toisensa jälkeen sukupuuton partaalle, on kuitenkin elähdyttänyt Suomisen kertomaan, mitä suuria luonnonarvoja on menetetty ja miten täydellinen muutos petolintujen kohtelussa on tarpeen, jotta niiden elinmahdollisuudet edes hiukan väljenisivät. pnä marraskuuta 1967. Kirjalle on annettu hieno ulkoasu, minkä se tietysti luonnonsuojelun suurteoksena ansaitseekin. Heikki Annanpalo sihteeri Pannaanpas paikat rekisteriin : on tuumannut Itä-Savon nuori Luonnonsuojeluyhdistys (perustettu kesällä 1966). Helsingissä 13. Kirjan luvut >>Autoilijan näkökenttäi> ja *Liikkuvan maisematilan muodostuminen•> tuovat jo nimissään ilmi sen kuvakulman, josta tätä maisemaproblematiikkaa selvitellään . Kuvitus on varmaankin kärsinyt voimakkaista suurennuksista, epätarkkuus ylittää lähikuvan vaikuttavuuden. Tällä tavoin on tarkoituksena välttää riitaisuuksia rakentajien ja säilyttäjien välillä saattamalla suojeltavat kohteet suunnittelijoitten tietoon kyllin ajoissa. Tunnetun luontoja lintuvalokuvaaja Suomisen kirjalla on vaativa nimi. Lintuaatelin jäsenet eivät antaudu helposti tuttaviksi. On tarvittu synteesin tekijä ja tässä sinänsä vaikeassa tehtävässä antaa kirja lukijalleen loisteliaan katsauksen ja vakuuttavia tietoja. Tämän kentän keskeisyys kuvastuu niinikään jo erään luvun nimessä: >>Maiseman kokonaisvaltaisuus>>. Teoksessa kuvataan sitä visuaalista aluetta, joka nykySuomessa on saanut tavattoman hallitsevan merkityksen: tietä, tienvarsimaisemaa, autoilevan ihmisen näkymää >>kotomaan äidinkasvoista>>
Kirjayhtymä 1967. Tyypillisiä, mielenkiintoisia esimerkkitapauksia esitellään runsaasti sekä tekstissä että kuvissa. Jaatinen esittelee monipuolisesti tienrakennuksen esteettisen ja maisemansuojelullisen problematiikan, mutta lukija jää melko varmasti kaipaamaan selvempiä esityksiä ratkaisumalleista, esim. >>Hyvän tien syntyminen edellyttää suunnittelijaltaan moitteetonta ammattitaitoa sekä kykyä ymmärtää ja luoda esteettisiä maisemallisia kokonaisuuksia. Suomennos: Jorma ja Ilona Taarna. Keväällä saimme tutustua loisto teokseen >>Eurooppa>> eri maanosien luontoa esittelevän kirjasarjan ensimmäisenä osana. Havainnollinen ja asiallisen tyylikkäästi taitettu valokuvakuvitus vie suoraan suomalaisen maiseman arkipäivään: esimerkkeinä käytetyt tienäkymät on reilusti näpätty kaikkien vuodenaikojen kuluessa, ei vain kesän ihanuudessa. E.S 141. Kasvien kuvaus jää kuitenkin suhteellisen vähäiseksi. Tällöin matemaattiset järjestelmät ja esteettiset säännöt ovat käyttökelpoisia apukeinoja hyville suunnittelijoille mutta arvottomia sellaisille, jotka eivät ole oppineet omakohtaisesti tajuamaan niiden luonnetta>>. Asialliset hakemistot, sekä maantieteellisistä nimistä että kasvija eläinlajeista, tekevät sen käytön hakuteoksena helpoksi. Se on kuin runsaasti kuvitettu tietosanakirja, joka on järjestetty asioiden eikä aakkosten mukaan. Linkola Nyky-Suomi Smeds, Helmer Fogelberg, Paul 1967. Näin kuuluu Jaatisen sanoma. Onkin siis kysymys toisaalta tiensuunnittelijoiden koulutustasosta, toisaalta tällaisten puhtaasti teknillisen koulutuksen saaneiden henkilöiden omasta esteettisestä oivallustasosta sekä halusta nähdä tie ja tiemaisema myös henkisenä ilmiönä: miljoonien ihmisten maisemana ja virikelähteenä. 136 sivua. Mutta kuitenkin tässä maanosassa on paljon enemmän vaihtelua sekä sen pinnanmuodostuksessa että muussa luonnossa kuin tavallisesti osaamme kuvitellakaan. teoreettista esitystä hyvästä ja huonosta ratkaisusta samassa maisemassa. Nyky-Suomi kuvin ja kartoin. Kun r ajattelee niitä olosuhteita, joihin valokuvaajat joutuvat, ei voi muuta kuin ihmetellä näin suurta määrää kuvia, joista useimmat ovat luonnonkuvaajan unelmasatoa. E.S. Maisemat ja monet eri eläinlajit piirtyvät selvinä eteemme, vaikka kuvat ovatkin teknillisesti suhteellisen vaatimatonta luokkaa. Hyvä, tiivis käsikirja Suomen yleismaantieteestä. Kirja on paljon enemmän kuin vain kuvaus kirjoittajan täysikasvuiseksi kasvattamasta gepardinpennusta. Suomen maiseman luonnetta ja yleispiirteitä hahmotettaessa) ja liian lakoninen viitteellisyys, mitä heikkoutta erinomaiset kuvatekstit tosin korjaavat. Kuvat ovat erinomaisen kauniita ja havainnollisia, mutta painettuina vähän harmaita. Ja kuin jatkona tähän todetaan, että >>luonnonsuojeluviranomaisten puuttuminen asioihin edellyttää jo tehtyä virhettä. Afrikan luonnon kuvaaminen on otaksuttavasti kiitollisempaa kuin Euroopan, se on maanosana ehjempi ja ihminen on vähemmän vaikuttanut siihen. Kirjan teksti onkin kokonaisuudessaan kovin lyhyt; tästä johtuu paikoittainen pintapuolisuus (esim. Oivalluksen herättäjänä voi luonnonsuojeluväki toki toimia; tässä tapauksessa kuitenkin vain käyttämällä sitä käsitemaailmaa, joka on insinööreille ja arkkitehdeille tuttua ja ymmärrettävää M. WSOY, 1967. Loisteliaasta ulkomuodostaan huolimatta kirja ei ole pelkkä koruteos, vaan ennen kaikkea kirja, joka on täynnä tietoa. Martti J . Elävä kuvaus saa lukijan siirtymään viidakon vahvojen värien ja tuoksujen keskelle, mutta kirjoittajan huumori ja elämän ymmärrys estävät vaelluksen siellä muodostumasta synkäksi ja peloittavaksi. Se on sairaanhoitoa, jonka tuloksena parhaassakin tapauksessa on kompromissi eikä elimellinen kokonaisuus.» On osoitettavissa, ettei esteettisesti tyydyttävä ja maisemaa kunnioittava tie useinkaan tule edes kalliimmaksi kuin ruma ja maisemaa silpova ratkaisu. Alue alueelta etenee kuvaus pinnanmuodostuksesta, ilmastosta, eläimistöstä, ja kasveista. Gepardiseikkailu Desmond Varaday: Ystäväni Gara-Jaka, gepardi, Otava 1967. Se on ulkoasultaan yhtä korkeatasoinen kuin edeltäjänsä. >>Afrikka>> on kirja, jossa yhtyvät vuosisadan alun luonnontieteellisten teosten perinpohjaisuus ja nykyaikaisen painatustekniikan loistavat aikaansaannokset. Rike näkyy lähija kaukonäkymässä, sekä pitkin tietä että ulkopuolelta nähtynä>>. Nykyajan ihmiselle, joka elää taloudellisuuden tasaisessa puristuksessa, ja joka saa kaipaamansa hermojännityksen ainoastaan autoteillä ohituksissa, on virkistävää edes mielikuvituksessaan eläytyä vaaroihin, joita luonto alunperin on tarkoittanut elämäntaisteluun. Kari Mustanoja Afrikan luonto Leslie Brown: Maailman luonto, osa 2, Afrikka. Gepardin tarina sinällään on jo suuri seikkailu, mutta vielä vahvempana kirjasta jää mieleen sen luoma voimakas Afrikan tunnelma. Teos rakentuu erittäin lyhyistä ja täsmällisistä artikkeleista. Nyt on ilmestynyt toinen osa >>Afrikka>>
Gö'ran Berg142 man' s report on the latest (October) cri111inal release of oil on the Gulf of Finland. Tämän numeron artikkelien kirjoittajat Valter Keltikangas, prof., Helsingin yliopisto. Niilo S öyrinki has 1vorked for the of?jectives of classical nat11re co11servation, to protect and p reserve representative samples of the nat11ral Finnish landscape. He became the leadingfigure in the Nature Conservation Society, and has plt!Jed a significant role in practical!J ali important Finnish nature conservation activities during the fast thirty_years. Ha111111 Aarnio, lehtori, Imatra. The rising standard of living crushed the last econo111ic and esthetic barriers that protected nat11re. 0. Feeding birds in the garden and outside the 1vindo1v is delightfui and may also be great!J helpf ui. Winter feeding of wildlife, a guide Antti Haapanen pages 125-132 Severe winters threaten the survivaf of ani111als, 1vhen they are inadeq11ate!J fed. (1), Garrt1ft1s glandarius (1), insect (1). But ti11Jes changed. Sprtmck pages 123124 Oil in the sea kills huge nmnbers of seabirds. One of the long-tailed d11cks 1vas picked up by friend!J people; the article describes the efforts to save the bird. Ruman help is general!J most 11sejul 1vhen directed to improving the feeding environment. The great grey owls of Hyrynsalmi Hannu Aarnio and Urpo Hqyrinen pages 135-138 T1vo nests oj the great grey 01vl 1vere fou11d in 1966 and jour in 1967 in the commune of Hjrynsal111i. An estimated 10 000 long-tailed ducks and 1000 eiders will be killed as a result. Urpo Häyrine11, luonnontiet. Heikki Am1a11palo, tekn.ylioppilas, Teknillinen Korkeakoulu. Tourism or nature conservation. 0. IV' ays to improve the 1vinter feeding environ111ent during various seasons are s11ggested. kand., Helsinki.. Spr,mck, toimittaja, Helsinki. Ho1vever, feeding great!J helps some animals, especial!J d11cks, partridges, and 1vhite-tailed deer thro11gh the winter. The ejfects are often reflected in small and poor breeding populations. He has clear!J defined his goals and the 1Vf!YS to achieve them in his speeches, his articles, and his nat11re conservation handbook. Direct feeding, especial!J if inadeq11ate in bad 1veather, mqy eve11 be harvif11/. Confronted with this crisis, Niilo Söyrinki started his 1vorkfor nature conservation in 1938. The article begins with a quote from Dr. Nat11re conservation gains frofll ejforts to bring people closer to nat11re, to sho1v thefll as 11111ch of it as possible, and to make their approach easier. A. Summary of the main articles in this issue Leading article: Niilo Söyrinki and the torch of nature conservation Valter Keltikangas pages 113-114 In the beginning oj the century, the ties behveen our c11/tural heritage and nature conservation were clear!J seen in Finland. Antti Haapanen, fil.tri., valtion apulaisluonnonsuojeluvalvoja, Helsinki. People from other regions th11s ojten see the value of these areas more clear(y than the locals. No game animals were jotmd. A number of pellets fo11nd under a nest 1vas studied. Unco111pro11Jising on his principles, he has skilj11l!J guided nat11re conservation thro11gh tmcertain waters. Heikki Annanpalo pages 115-121 As people flJOVe closer and closer to each other to live, and far from the nature, they 1vill travel to natural areas in their feisure time. On his 60th birthday, 111c 1vould like to 1varm!J thank Niilo S öyrinki for the vast amo11nt oj fmitf11I 1vork he has carried out for nature conservation in this country. The duck is still alive. Another oil catastrophe on the Gulf of Finland A . The following species of animals (and their 1111111bers) 1vere identified by Heimo Mikkola: Microt11s agrestis (17), Clethriononrys glareoius (11), Myop11s schisticolor (1), Sorex araneus (1), Sorex minutus (1), Turdt1s sp. Songbirds, especial!J, have a hard time. (3), Loxia sp. Culture, it was thought, wi/1 ahvt!JS include an ele11Jent of virgin nat11re
L eslie Bro1vn: Maailman luonto, osa 2, Afrikka, arv. .. 3/105 Tikka hakkaa kyllästettyä pylvästä, P. .... .. .... Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmaksujen suoritus 1968 ........ S. .. ...... Kari Mustanoja ............................ .. Hqyrinen, Urpo ja Linkola Martti: Puuttuvat ja puutteelliset kansallispuistomme ....... Linkola .................................. .. . Esko Laulajainen ja Eino Tahvonen: Maantietoa lukiolaisille, arv. .. E. Luonnonsuojelunäyttely valmistunut .......... .. .. .. .. .. .. Ulkoilijan oikeudet lain piiriin .................... Kangas, Ilppo: Vesiluonnon suojelu vesiensuojelu. 3/105 Tunnustus .. Am1anpalo, Heikki: Luonnonsuojelu maanrnittarin toirnikentässä ...... .. .. . .. . ..... ..... .................................... .. .. ................................ .. Maa, kasvit, eläimet. ............................................ arv. .. Koskikarapurolla, Urpo Häyrinen ..... ........................... .. .... ........ ...... .. . 3/108 Käenpojan arvoitus, A . .. . .. .... ................................ Teuvo Suominen: Lintujemme katoava aateli, arv. Pohjoismainen luonnonsuojelukongressi Jyväsky Iässä kesällä 196 7 ...... .. .. . .......................... .......... .. .. Kellomäki, Erkki: Maaseudun maisemanhoitoongelmia ..... . 3/109 Kirjallisuutta Kai Curry-Lindahl: Maailman luonto osa I Eurooppa, arv. .. SL Y:n kirjelmä opetusministeriölle ............. .. .. . .. Luoma, Raimo: Biologisten museoiden tehtävistä ja tavoitteista. Kari Mttstanoja ... .. . .. ....... .. M. . .... Smeds-Fogelberg: NykySuomi kuvin ja kartoin, arv. .. P.S. James Fisher y.m.: Tieteen saavutukset. .... .. ... .. ........ . .. ........ .. .. ...... .. 3/104 Metsäpolkujen puolesta, Pekka L ampinen .. .. ... .. .... .............. ........................... Jaatinen: Tie suomalaisessa maisemassa, arv. ................................ .. . .. SUOMEN LUONTO 1967 26. . Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen uudet säännöt ............................. ... .. .. 3/104 Kannatetaan, Pertti Sulkava ...... .. S . . Juliette Huxley: Tuhoutuuko Afrikan villiluonto arv. .............. . Luonnonsuojelu laajentumassa ihmisen suojeluksi, Pekka Nuorteva ...... Luontoa kamerakulmasta Kaamos, P. Uusi hallitus ................ .. .. .................... S . E . . Paavolainen ...... .. .. ... ................................. Haapanen, Antti ja Vaarna, Vilho V.: Kololintujemme suojelu. .. .. .. ... . 3/108 Vaikeat metsot .. A11nanpalo, Heikki: Matkailu vai luonnonsuojelu Ekstam, Bo: Huuhkajan pesinnästä EteläSuomessa .................. Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys SISÅLL YSLUETTELO Pääkirjoituksia Luonnonsuojelumme itsenäisyyden merkkivuotena, Niilo Söyri11ki ................... ............. .. . Luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen toiminta syys-lokakuussa 1967, Heikki Am1anpalo Pannaanpas paikat rekisteriin .................... ..... .. .. .... Martti ]. . .. .. ...... Desmond Varaday: Ystäväni Gara-Jaka, gepardi, arv. . .. . .......... .. ....... . .... .. 3/103 3/103 3/105 4/133 4/138 4/139 4/140 1/15 1/26 4/135 Pieniä kirjoitelmia, mielipiteitä ja uutisia Vetoomus kaikille kunnille, Ilmari Hiitonen ...... . .. ...... ... .. .. . Luonto-Liiton luonnonsuojelukurssit, Pertti Uotila .............................. E.-P. .. ... Linkola .............. .. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kirjelmä jäteöljyrikkomuksista Merenkulkuhallitukselle ..................... /i.1atti Saanio: Musta talvi, valkea kesä, arv. W uorenrinne, Heikki: Luonnonsuojelututkimuksen metodiikasta seutusuunnittelussa. E.-P. Linnunpönttöjen kiinnitys, P. M. .......... .......... .. .. Luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu .... .. vuosikerta. Kari Lagerspetz.: Eläin ja kone. .......... 1/36 1/36 1/36 1/37 1/37 2/71 2/71 3/108 3/108 4/140 4/140 4/141 4/141 4/141. .. .... . .. .. ........ Muus: Merikalat ja kalastus ...... Nuorteva, Pekka ja Leikola, Matti: Tehostettu metsänviljelystalous ja luonnonsuojelu. Luonnontutkijan esseitä, arv. .. .. .. .. .. . Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä ...................... .. ...... ....................... .... . ... .. U. .. ... ............ Palomäki, ])'rki: Pyrstötiaisen ruokailusta ja elinympäristöstä. . .. P. 1/32 Kansalliskukka, Reino Kalliola .. .. .............. Lagerivall . Solanterä 3/106 Pirunkirkko, H. Huhta .. .. A11dsten, Pentti: Rantasuunnittelu seutusuunnittelun perustutkimusta .......... Hyrynsalmen lapinpöllöt, Hanm, Aarnio ja Urpo Häyrinen ........ .. ............................... .................. Pohj.oi~-Savon Maakuntaliiton luonnonsuojelutourukunta ......................................... .. .. .. .. Soihdunkantaja, Valter Keltika11gas .............. .. . .. ... ... .. 1/39 Kehoitus, Kalervo Eriksson ................ 3/104 Posio kulkee edellä .. . Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous 1966 .... ...... Otto-Sprunck .. .. . ... Luonnonsuojeluvalistuksen laajentuneet päämäärät, Pekka Nuorteva .......................... ........ Kari Mustanoja ............................... .. .... . .. .. . ...................... .. .... Allan Paulin: Piilopoluilla, arv. Luonnonsuojelun työsaralta Tiedoituksia jäsenille ...... ............... 1/31 Jatkopuheenvuoro, Riitta Teiskonlahti .. .. .................. ........................ .. ...... .. Haapane11 Antti: Eläinten talviruokinta ........ .. SL Y:n ehdotus maatalousministeriölle 1/1 2/41 3/73 4/113 4/135 1/16 2/47 4/115 1/12 1/18 4/125 2/54 1/3 1/7 3/75 3/81 3/85 1/28 4/123 2/62 2/43 1/11 1/32 1/33 1/34 1/35 1/35 2/67 2/68 2/71 3/84 3/99 3/101 Savon maakuntaseminaarin julkilausuma Lintujärvet ja -lahdet tutkimuksen ja suojelun kohteina .... Kirjoituksia Aarnio Hannu ja Hqyrinen Urpo: Hyrynsalmen lapinpöllöt ................ Sprzmck, Armdf: Jälleen öljykatastrofi Suomenlahdella .................................... P.S. . ... Kalliola, Rei110: Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön kehittäminen ...................... .. ... .............. .... .. ...... .. .. ............................................ .............. ........... . S . .. .. G. ............ .. .......................... Annanpalo ........ . ..... ...................... Mandahl-Barth: Metsiemme eläimiä värikuvina, arv. . .. .. . .. Paavolainen Bent J. . E . .
Yllättävät kuvakulmat, mahtavat suurennukset ja harvinaiset tilannekuvat vaihtelevat sivu sivulta, yksitoikkoisuus ja kaavamaisuus on niistä kaukana." (Reijo Linkoaho, Aamulehti).. Hinta osalta sid. Korkeatasoisten teosten kuvitus on runsas ja poikkeuksellisen hieno: tarkkoja yksityiskohtapiirroksia, suuria kokosivun mustavalkoja monivärikuvia, jotka ovat eloisia ja kertovia ja sopivat hyvin myös heijastettaviksi. Myöhemmin ilmestyvät Linnut ja Matelijat. " Lifen kuuluisat kuvaajat ovat jälleen olleet asialla, ja tulos on sen mukainen. loistelias sar1a eläinten elämästä MAAILMAN ELÄIMET 1-5 OTAVALIFE Valmiina kirjat Nisäkkäät, Kalat, Hyönteiset. 29:-, koko sarja 120:-. Se ei esittele kutakin eläinlajia erikseen, vaan keskittyy kertomaan, miten eri eläimet hankkivat ravintonsa, asuvat, sotivat, lisääntyvät ratkaisevat monet ongelmansa usein nerokkaammin kuin ihminen. Teksti on hauskaa, selkeää, vaivattomasti informoivaa
KIRJAYHTYMÄ AFRIKKA POHJOIS-AMERIKKA AUSTRALIA KESKI-JA ETELÄ-AMERIKKA AASIA luonnontieteellinen tietoteossarja, jonka veroista ei Suomessa aikaisemmin ole ilmestynyt maanpinnan muodot, kasvit, eläimet ja luonnonihmeet maanosittain pätevää asiatietoa, loisteliaita värikuvia 11 osa AFRIKKA ILMESTYNYT LESLI E BROWN AFRIKKA 249 kuvaa, joista 103 nelivärikuvaa " Leslie Brownin teos ansaitsee ylistyksen." The New York Times Book Review
11 :-/14 :50 Uusinta tietoa maastamme HELMER SMEDS PAUL FOGELBERG NYKY-SUOMI KUVIN JA KARTOIN Havainnollinen, ajanmukainen esitys Suomen luonnonmaantieteestä, väestöstä, asutuksesta ja talouselämästä. JAATINEN TIE SUOMALAISESSA MAISEMASSA Arkkitehdin tutkimus suomalaisen tien esteettisistä ja käytännöllisistä arvoista. Lukuisin kuvaesimerkein osoitetaan, miten tiet voidaan rakentaa maisemaan kiinteästi kuuluviksi. WSOY Turmeleeko tie maiseman. 13:TILGMANNIN KIRJAPAINO HELS INKI 1967. 18:Aulangon vaiheita sanoin ja kuvin VESA MÄKINEN AULANKO värikuvina 'Karlbergin puiston' romantiikkaa ja modernia Aulankoa. Viehättäviä värikuvia, tekstitietoa suomeksi ja englanniksi. MARTTI 1