. . . . . . . . . . . Pentti Salanterä, agronomi johan Standertskjöld ja fil.kand . Sisältää: Rauhoitussuunnitelmako joutomaille. . . . . 102 Biologisten museoiden toiminnan sopeuttaminen nykyyhteiskunnan tarpeita vastaavaksi, Pekka Nuortev" 107 Kongressipaikkana Saariselän tunturit . . . E.-P. V"lter Keltik,mgas 97 Kansanedustajat valmistautuvat luonnonsuojeluvuoteen . . . . . . . . . . Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. lrtonumerot 2.50 mk. . . . . kand. . . . . . . . . . Toimitus: dos. . Reino Kalliola. . Teuvo Suominen. . . . Paavolainen, mets.hoir. . Pekka Nuorteva (vastaava), fil.kand. 100 Tapaus Siikalahti, Antti Haap,men, Ismo Holopainen ja Jorma Sorjonen . . . . Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja koululaiset 5 mk, ai naisjäsen 160 mk. . . . . . . 99 Maatalousministeri luonnonsuojelijana . . . . . . . . . llmoitushinnat 1/1 sivu 280 mk 1/2 sivu 170 mk 1/4 sivu 100 mk Kansikuva: Urpo Huhtanen. . . . . . . . 1969 aikana kuutena numerona. . . Teuvo Suominen (toimi tussihteeri ). 64 37 19. Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. . . 148 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. . . . . . . . Toimisto avoinna arkisin klo 9--13. . . 112 Kirjallisuutta . . . . Puh. . . . . . . Suomen Luonto ilmestyy v. . . . . . . Postisiirto 6882. . . . Toimituskunta: fil. Lapinlahdenkatu 29 B 22, H elsinki 18. . . . . . Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdisryksen jäsenill e jäsenmaksua vastaan. . . . . . . Osasto "'Virallisen luonnonsuojelun alalta··: prof. . . . . . . . 109 Mikkelinsaaret, l\ifatti Latv"la . . . . . . . . . l 10 Uutisia ja tiedoituksia . . . . . . . 1 14 Virallisen luonnonsuojelun alalta . . . . . . . . . Seppo ylflnder, varat. . . . . . 116 Summaries of the main articles in this issue . . . . . . l 13 Saastasivut . . . . . . . . . . .
Luonnollista on, että lohkaistessaan tuon 38 prosentin osuuden suoalastamme pellon raivaaja samoin kuin metsäojurikin on taloudellisen kompassineulansa ohjaamana suunnannut askeleensa ensi sijassa rintamaille ja niiden läheisille viljavammille suoalueille, joiden osuus soistamme on vähäinen. Suunnitelman perusteella ehdotettiin rauhoitettaviksi 44 aluetta yhteispintaalaltaan 33 000 hehtaaria. Valter Keltikangas Alkuperäisten suovarojemme 9,7 miljoonasta hehtaarista on tuoreimman osastopäällikkö Kalevi Raitamon laatiman laskelman mukaan tällä hetkellä metsäojituksia noin 3 miljoonaa ja suoviljelyksiä 0,7 miljoonaa hehtaaria. Tämä oli selvästi havai ttavissa kesällä 1965, kun luonnonsuojelusta kiinnostunut tutkijaryhmä havahtui laatimaan omaa, muutamien prosenttien ja promillien välimailla liikkuvaa soiden säilyttämissuunnitelmaansa asutuksen pirstomille valtionmaille eri puolilla Etelä-Suomea. Näin jäljelle jäänyt alkuperäinen suoluontomme on yleiskuvaltaan muuttunut entistä karummaksi . Metsähallituksen johto puolestaan suhtautui vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen asiaan kiitettävällä suopeudella ja kaukonäköisesti. Lisäksi on vähäinen ala noin 10 000 ha turveteollisuuden käytössä. V U O S I K E R TA Rauhoitussuunnitelmako joutomaille. SUOMEN L U ON T O No4 1969 28. Jäljellä näet oli voittopuolisesti aapaja keidassuokomplekseja, eikä niissäkään yhtään valuma-alueeltaan täysin yhte-· näistä. Täydennerryään ehdotusta omilla suunnitelmillaan metsähallitus viime 97. Parhaiden suotyyppien osalta tuo suunnitelma jäi vajanaiseksi
Rauhoicuksen ulkopuolelle jäi 12 aluecca lähinnä siitä syystä, että ne oli aikaisemmin varaccu voimayhtiölle vastaista polccocurpeen occoa varten tai ne olivat liiallisessa määrin joutuneet metsäojitusten ja hakkuiden vaikutuspiiriin. Jo professori Osara sijoicci mecsäojituksen pohjoisrajan suunnilleen Rovaniemen korkeudelle, ja sen oikeutusta ei mielestäni voi asettaa ekonomisessa suhteessa kysymyksen alaiseksi. Kaiken kaikkiaan Pohjois-Suomen soiden säilyccämissuunnicelma käsittää 90prosentcisesci Lapin soita, jotka ovat voiccopuo)isesci joutomaata tämän sanan mecsäekonomisessa merkityksessä. Siitä on suota 11 000 ha sekä 5 500 ha soita reunustavaa kangasmecsää ja· kangassaarekkeica, joita ilman suo ei maisemallisesti ole aitoa suota. Mucca viime mainittujen soidenkin kohdalla on nimenomaan avosoica carkoiccaen ryhdytty puhumaan »lannoituksen avulla mecsäojituskelpoisisca soista». Tämä menetys kohdistui lähinnä Länsi-Suomen keidassoihin, joukossa mm. Toistaiseksi ei yksityiseen ja yhtiöiden mailla ole kuitenkaan päästy vielä tuloksiin soiden suojelussa, eikä valtio ole osoittanut budjettivaroja tähän tarkoitukseen. Maatalousministeriö on kuitenkin päätöksellään 7.5 .1969 velvoittanut mecsänparannuspiiric occamaan ojitussuunnicelmia laatiessaan huomioon myös luonnonsuojelunäkökohdac. vuoden elokuussa tekemällään päätöksellä rauhoitti aarnialueina 32 suunnitelluista kohteista, yhceispinca-alalcaan noin 16 500 hehtaaria. Sinne missä saamelaisen havaintojen mukaan oucamaidenkaan »puu ei kasua» ja soiden säilyttäminen ei hevin voi joutua ristiriitaan järkevän metsätalouden kanssa. Niistä taasen valtaosa on napapiirin tuntumassa ja sen pohjoispuolella sijaitsevia aapasuokomplekseja. Emmehän mekään ole arvostelleet aikaisempia miespolvia liiallisesta metsäisten luonnonsuojelualueiden perustamisesta. Muut 10 prosenttia suunnitelman pinta-alasta sisältävät kyllä puiseviakin kainuulaisia rämeja korpimecsiä, mucca siitäkin pääosa on tyypillistä joucomaa-suoca: aapasoica ja rimpinevoja. Puhtaasti biologisessa mielessä tällainen tulkinta saattaa osaksolla paikallaan, mucca metsäekonomisca todellisuuspohjaa sillä tuskin on. Tulevat miespolvec ovat tässä suhteessa meitä viisaampia, koska heille lankeaa monin verroin runsaampi osuus sadonkorjuusta. Edellä sanotun perusteella on ymmärrettävää, eccä luonnonsuojeluväen katseet ovat nyt toivorikkaampina suuntautuneet Pohjois-Suomeen ja eritoten Lappiin. Tilanteessa, jossa kangasmecsäc uudisceccavine hakkuualoineen ja mecsänparannuscöineen tarjoavat yllin kyllin sekä monin verroin edullisempia kohteita käyceccävissä olevien Mera-varojen sijoittamiselle, avosuon ojitus merkitsee mecsänviljelyscä sekä lannoituksesca aiheutuvine lisäkustannuksineen kaikkien epäedullisimman vaihtoehdon valitsemista pyriccäessä lisäämään metsiemme tulevaista puusatoa. Näyccääkin sileä kuin keidassoiden kohdalla kaivattaisiin välccämäccä lisäaluecca yksicyismailca. Tieccäväsci pääjohtaja Piha on pitänyt tämän rajan voimassa. Pohjois-Suomen soiden säilyccämissuunnicelma, joka on parhaillaan metsähallituksen cuckiccavana, keskittyykin 90-prosentcisesci Lapin soihin. 98. Toistaiseksi niiden luonnonsuojelullinen sadonkorjuu käyttö kesäisinä porolaicumina, riiscamaina, lakkasoina, yksinäisen reckeilijän reicceinä rajoiccuu kuitenkin nykyisen miespolven tietämykseen. Peuranevan-Sammacinnevan alue Jalas järvellä sekä Puurokeidas Parkanossa. Heille kuuluu myös tuon sadon arviointi, ja sitä laskiessaan he eivät varmaankaan tule moittimaan meitä liian suurista prosenteista tai promilleista. Luonnonsuojelun kannalta kaikki nuo säilytettäviksi ehdocecuc Pohjois-Suomen suot ovat jotakin muuta kuin joutomaata
Eräiden suojelualueiden perustamista perustellaan myös mm. Tästä koituisi paikalliselle väestölle ja kunnille monenlaisia hankaluuksia, töiden menetystä ja taloudellisia tappioita. EDUSKUNNAN HERRA PUHEMIEHELLE Lappia varten on laadittu uusia suuria soiden ym. Samoin metsämaiden kasvun kannalta välttämättömät perkaukset jäävät toteuttamatta, koska metsähallitus ei tunne kiinnostusta asiaan luonnonsuojelualueiden perustamisen jälkeen. Monissa kunnissa näin otettaisiin pois käytöstä yli 100 000 hehtaaria. Lisäksi metsätyöntekijät, joita on jokaisessa Lapin kunnassa 100--200, menettäisivät tuntuvasti työtilaisuuksiaan. Rauhoicussuunnitelmissa on lähdetty erittäin yksipuolisesta näkemyksestä, joka suuresti kaventaa Lapin väestön toimeentulomahdollisuuksia. On myös otettava huomioon, että tuleva kehitys voi suoalueille tuoda monenlaisia käyttömahdollisuuksia, kuten turveceollisuutta ja lakan kasvatusta. Näissä suunnitelmissa 66 uutta suojelualuetta on kuitenkin paikallisen väestön tarpeet unohdettu ja siksi niitä on pidettävä monessa suhteessa epäonnistuneina. Monissa yhteyksissä soiden »pakecoimisella» aiheutettaisiin myös varsinaiseen metsämaiden jatkuva soistuminen. Jo nyt on haittaa paikalliselle väestölle näistä rauhoi tussuunnicelmisca. säilytyssyynnicelmia, joiden tarkoituksena on saattaa normaalista käytöstä pois yli 800 000 hehtaaria maata. Suunnitelman ovat laatineet Suoseuran ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asettama toimikunta. Esimerkiksi professori Toivo Rautavaara, maamme tunnetuimpia marja-asiantuntijoita, on asiasta toista mieltä. Näinhän ei asia ole. Nämä luvut koskevat yksistään avosoica. sillä, että aluei lla on hyviä lakkasoi ta, jotka muutoin ojituksen jälkeen menettäisivät tämän tuotteen. Laajojen uusien suojelualueiden johdosta kunnat tulisivat menettämään verotulojaan, sillä metsähallitus on yleensä suurin veronmaksaja Lapin kunnissa. Hän sanoi eräässä äskettäin julkaisemassaan kirjoituksessa, että »tienceko ja ojitus näyttävät Pohjolan soilla olevan varmoja keinoja lakan kasvun edistämiseen». Kansanedustajat valmistautuvat luonnonsuojeluvuoteen Viimi ym.: Uusien iuonnonrnojeiuaiueiden m110dostumisesta Lappiin. Ilman rajoituksiakin on Lapissa erittäin runsaasti luonnontilassa olevia suoalueita ja yleensä sittenkin kuivatustoiminnan eteneminen on hidasta. Valtion maiden kuivatustoiminnan rajoittaminen ei voisi olla vaikuttamatta haitallisesti myös yksityisten kuivatusja metsänvil jelycöi reen våikeucumiseen . Koko Lapissa on tällä hetkellä paljon avosoita ojitusvaiheessa ja nämä työt kärsivät suuresti, jos nyt ryhdytään näitä rauhoicussuunnicelmia toteuttamaan. Edellä esitetyn ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentin perusteella esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: 99. Kun toiminnan mahdollisuudet näillä pohjoisilla alueilla ovat muutenkin varsin rajoitetut, ei niitä pitäisi enää kielloilla rajoittaa edelleen. ksm. ( Kirj. Eräiden mecsäautoteiden toteuttaminen on tullut kalliimmaksi kun metsähallitus ei ole voinut tulla enää näihin mukaan. n:o 176). Rämeiden ja soistuneiden kankaiden ojitusja mecsänhoitotyöt tulisivat tapahtumaan varsin pitkän ajan kuluessa, mutta sen jälkeen ne olisivatkin suurimmaksi osaksi verottoman joutomaan asemesta kasvullista metsämaata. Esimerkiksi Kemin teollisuuden välittömässä läheisyydessä sijai csevan Simon kunnan alueelta on laskettu, että jos siellä olevat viljelykelpoiset suot saatettaisiin kasvamaan p·uuta, olisi tässä 3 miljoonan markan työkohde ja tästä summasta kunta saisi myös verotulot. Mielestämme hallituksen olisi toimittava siten, että luonnonsuojelualueiden muodostamisessa ei mentäisi suunniteltuihin kohtuuttomuuksiin. Jos lähdemme siitä, että Lapin suot vähitellen ojitettaisiin ja saatettaisiin kasvamaan puuta, merkitsisi se väestölle toimeentulomahdollisuuksien luomista
Toisaalta viime aikoina on eri yhteyksissä korostettu eriasteisten suojelualueiden kansallisja luonnonpuistojen sekä ulkoiluja reckeilyalueiden suurta ja jatkuvasti kasvavaa merkitystä. Nestori Kaasalainen. Erityistä huomiota on tällöin jouduttu kiinnittämään soihin . Aulis Sileäkangas. Martti Linna. Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa T e, H erra Puhemies, olette kirjeellänne 29 päivältä lokakuuta 1969 n:o 1208 lähettänyt valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Vilmin ym. Eino Sääskilahti. Kysymys kohdistuu tämän suojeluohjelman Lap. Heimo Linna. On selvää, että suurin osa valtakunnan alueesta on ja tulee 100 vastakin olemaan taloudellisen käytön piirissä myös Lapin läänissä. Erkki Haukipuro. Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 1969. Mikko Volotinen . Veikko Honkanen. Tilanne on kuitenkin mecsäojicuksen suuren ja nopean laajentumisen vuoksi kokonaan muuttunut. Veikko Hanhirova. T ässä tarkoituksessa on luonnorisuojelunvalvojan ja eräiden luonnontieteellisten elinten yhteistyönä saatu käyntiin koko maata koskeva suojeltaviksi sopivien alueiden inventointi. Akseli Paarman. Jaakko Kemppainen. Suurin osa maamme soista on viime aikoihin asti jäänyt joutomaana taloudellisen käytön ulkopuolelle, joten niiden suojelemisella ei ole näyttänyt olevan kiirettä. Luonnonvarojen taloudellista käyttöä koskevien suunnitelmien rinnalla tarvitaan myös suunnitelmia, jotka tähtäävät luonnonalueiden ja luonnonvarojen säilyttämiseen yhteiskunnan sosiaalisia ja kulttuuritarpeita varten. Paavo Niinikoski. Aleksi Kiviaho. Reino Kangas . Pekka Vilmi. Onko Hallitus tietoinen niistä suurista Lappiin suunnitelluista uusista luonnonsuojelualueista, jotka uhkaavat vaikeuttaa soiden kuivatusja mecsänviljelytoimintaa sekä hei kentää alueen väestön toimeentulomahdollisuuksia, ja jos on, mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä näiden suunni telmien estämiseksi. Hannes Paaso . Artturi j ämsen. Kaikkia suojelusuunnitelmia ei voida toteuttaa, mutta on välttämätöntä, että myös tämän maankäyccömuodon osalta ajoissa sel vi terään erilaiset tarpeet erilaisine vaihtoehtoineen. Matkailun kehityksen huomioon ottaen suojelusuunnicelmilla on myös huomattava taloudellinen merkitys. Maatalousministeri 1 uo nno nsuoj eli jana EDUSKUNNAN HERRA PUHEMIEHELLE. Myös soiden suojeluohjelman laatiminen on käynyt välttämättömäksi. tekemän seuraavan sisältöisen kysymyksen: »Onko Hallitus tietoinen niistä suurista Lappiin suunnitelluista uusista luonnonsuojelualueista, jotka uhkaavat vaikeuttaa soiden kuivatusja mecsänviljelytoimintaa sekä heikentää alueen väestön toimeentulomahdollisuuksia, ja jos on, mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä näiden suunnitelmien estämiseksi?» Vastauksena esitän kunnioittaen seuraavaa: Nykyinen nopea kehitys edellyttää ennakolta laadittuja maan eri osien käyttöä koskevia suunnitelmia
metsätalouden, porotalouden ja matkailun intressejä joudutaan vertaamaan toisiinsa. Jo nyt on ilmeistä, että kaikkia rauhoitussuunnitelmia ei voida ehdotetussa laajuudessaan eikä muodossaan toteuttaa. Suojelusuunnitelman esittäneen toimikunnan työhön ovat osallistuneet myös mecsäojicuksen huomattavimmat asiantuntijat, jotka ovat voineet jo varhaisessa vaiheessa torjua sellaiset suojeluhankkeec, jotka olisivat voineet vaikeuttaa mecsänparannuscoimintaa Lapin läänissä. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin muccerivai neulakiinnicyksellä. Suomen Luonnon juhlanumeroa »Totaaliseen suunnitteluun» on edelleen saatavissa coimistostamme. 101. Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1969. On näet huomattava, että tästä alasta kuuluu noin 5 30 000 hehtaaria Lemmenjoen kansallispuiston laajentamisehdotukseen ja ns. Näiden ehdotusten kokonaispinta-ala on Lapin läänin osalta noin 800 000 hehtaaria, kuten kysymyksessä aivan oikein todetaan. On myös otettava huomioon, että soiden rauhoitus ojicukselca ei merkitse metsätaloudellisen coiminnan loppumista kaikissa kohteissa, vaan lievä metsänhakkuu tulee edelleen kysymykseen tarjoten näilläkin alueilla jatkuvasti työtilaisuuksia. Suoseuran ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asettama toimikunta on jättänyt mecsähallicukselle muistion niistä suoalueista, jotka voisivat tulla kysymykseen soiden suojelemisesta päätettäessä ja samalla ehdotuksen Pohjois-Suomen nykyiseen kansallispuistojen laajentamisesta ja eräiden uusien puistojen perustamisesta. Muutoinkin tullaan luonnonhoidon ja rajoitetun taloudellisen toiminnan ajatusta soveltamaan myös suojelualueisiin. Nämä suunnitelmat ovat muutoin vasta alkuasteella ja vaativat vielä huolellisia tutkimuksia, joissa mm. Merkin hinta on 4 mk 50 p. Maatalousministeri Martti Miettunen. Itä-Lapin kansallispuistosuunnicelmaan. Nämä alueet ovat kokonaan ilmastollisen ojicuskelpoisuusrajan (Pohjoisja Itä-Suomen mecsänparannuskomicean osamietintö I, Komiteanmietintö 1969: B 13) pohjoispuolella ja käsittävät pääasiassa tunturija suojamecsäalueica, joilla mecsänkäyttöä on rajoitettava metsänrajan alenemisen estämiseksi. Monet avosuoc ovat lisäksi hyviä lakkasoica, joiden ojittamisella aiheutettaisiin paikalliselle väestölle huomattavia taloudellisia menetyksiä. Merkin voi noutaa coimiscostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään posciennakkona. Jäljellä olevasta 270 000 hehtaarin alastakin on vain toinen puoli ilmascollisesci ojicuskelpoisella alueella. Ohessa kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. pia koskevaan osaan. Hinta 5 mk. Näin ollen ei ole odotettavissa, että rauhoicussuunnicelmac toteutettaisiin yksipuolisten näkemysten perusteella ja Lapin väestön toimeentulomahdollisuuksien kustannuksella. Mutta kysyjien käsitys, että tämä ala olisi kokonaisuudessaan normaaliin käyttöön ensi sijassa puun tuotantoon soveltuvaa aluetta perustunee väärinkäsitykseen. Kyselyssä esitetty toteamus, että cietyöt ja ojitus edistävät lakankasvua, tarkoittanee vain tilapäistä ojittamisen jälkeistä vaihetta ennen puuston syntymistä. Paikalliset näkökohdat tulevat esille metsähallituksen hankkiessa rauhoitusesityksiscä hoitoalueiden lausunnot, jotka puolestaan perustuvat maastossa huolellisesti suoritettaviin selvityksiin. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % : n alennus). Täscäkip alasta on pääosa puuttomia rimpinevoja, jotka eivät ensinkään sisälly mecsäojitusohjelmiin
Siitä huolimatta, että kamppailemme kasvavien voija viljavuorien kanssa, eräiden hankkeiden toteutus saattaa vielä tänäkin päivänä olla hämmästyttävän yksisilmäistä, niinkuin taistelu Siikalahden säilyttämisestä on osoittanut. &kaman suorittamat havainnot osoiccavat, että se on toisena Suomen järvistä Lahden ja Hollolan Vesijärven jälkeen ns. ALUEEN LUONTO Siikalahti on Salpausselkien välissä olevan monisaarisen ja -lahtisen Simpeleenjärven 5 km pitkä lahti Parikkalassa. Parikkala kuuluu luonnonhistoriallisessa maakuntajaossa Laatokan Karjalaan ja on ympäristöalueineen Kymen läänin muihin osiin verraccuna huomattavan rehevää ja maaperältään ravinnerikasta. 102. Simpeleenjärvestä ei ole olemassa perusteellista kasvitieteellistä tutkimusta, muna jo prof. Alueen tärkeimmät kasvustot on kuvattu oheisessa kartassa. Jaloista lehtipuista tavataan mm . Useimmat Simpeleenjärvelle kuuluisuutta tuoneet kasviharvinaisuudet on löydetty sen rehevimmästä lahdesta, Siikalahdesta, joka työntyy järvestä etelään n. 5 km:n pituisena ja 1,5 km levyisenä, avoveden paikoin rikkomana ruoikkolakeutena. pähkinäpensasta ja vaahteraa. Lahden rantoja ja saaria reunustavan pajukkovyön jälkeen seuraavat avonaiKeväinen näkymä tulvivalle Siikalahdelle (tämä ja sivun 105 valokuva /. ]. V. Alue on Sortavalan lehtokeskuksen pohjoisreunaa, jossa monet vaateliaat lehtokasvit saavuttavat erillisen optimialueensa. Holopaisen). Tapaus Siikalahti Antti Haapanen, Ismo Holopainen ja Jorma Sorjonen Eräänä esimerkkinä siitä tavasta, miilä meillä luonnonvaroja ja ympäristöongelmia käsitellään tulkoon esitellyksi tapai;s Siikalahti . vaateliaiccen vesikasvien määrän suhteen ja kilpailee rajan taakse jääneen kuuluisan Äyräpäänjärven kanssa
saraikot ja rantaniityt, 5. Yli kymmeneen yltävät cukkasocka ja telkkä; hiukan sen alle jäävät lapasorsa, jouhisorsa, silkkiuikku ja muscakurkku-uikku. Najas temtissiman. Esim. Prof. Siikalahdella vallitsee yötä päivää luonnonystävän korvia hivelevä konsertti, jossa päivällä kuuluva monisatapäiscen naurulokkikolonioiden sävel vaihtuu öisin yli kahdensadan ruokokerttusen ja n. seuraavat vesikasvilajic: Potamogeton panormitanm ja P. Pitkänomainen Siikalahti on suunniteltu padorravaksi aivan lahden kapeasra suuosasta. Keväiseen cakseerauksien mukaan lahdella pesii noin 45 sinisorsaja 60 caviparia sekä näiden lisäksi kymmenkunta paria heinätavia. rtttitm, Myriophyllttm spicatttm, Callitriche atttttmnalis. Erkamon selvitysten mukaan sieltä on löydetty mm. Siikalahci Karjalan Kannaksen ja Viipurinlahden pohjoispuolella sattuu lintujen kaakkoisten muuttoreircien varrelle, ja niinpä siellä voidaankin syksyisin ja keväisin havaita suuria joutsenten, hanhien ja kurkien muuccoparvia, ja tänne pysähtyvät ruokailemaan myös arktiset kahlaajat. osmankäämi, 2. j. V. 40 satakielen ääniin. Runsaslukuisin on kuitenkin punasocka (70 paria) ja yleinen on myös haapana ( 40 paria). järvikorce, 4. Laajahkot avovesial ueec ovat hyvin matalia ja miltei kokonaan erilaiseen uposkasvien cäyrcämiä. Lis. Tänne rakennettava pumppuasema poistaisi jatkuvasti lahden perukasta tulevat Tiviänlammen vedet sekä samaa ojaa pitkin tulevat Parikkalan keskustan jätevedet. Pohjoiseen matkaavista kahlaajista oli ehkä yleisin kapuscarinta, suurin parvi yli 400 yksilöä, ja rantapelloilta voi löytää ruokailemasta muutamia kymmeniä edellistä muistuttavia tundrakurmicsoja. Näin saataisiin luultavasti tulokseksi »likaviemäri ä ympäröivä sammalta kasvava liejukko», sillä tutki muksen mukaan esim. pajukor, 6. keväällä 1969 muutti lahden kautta ainakin 250 joutsenta ja lähes kolmesataa mecsähanhea, joista useimmat pysähtyivät sinne ruokailemaan. järviruoko, 3. Lahtea kiertävä carkSimpelejärven kasvillisuus: 1. Meriläinen on löytänyt mm . Parhaana muuctopäivänä lensi lahden yli myös toistasataa kurkea. pengerlinjalla on 2-4 m:n savi kerros. 103. Kaikki nämä ovat kasvilajeja, jotka tunnetaan vain muutamasta paikasta Suomessa. uposkasvillisuutta. 0~~ ) 500m set korteja saraikkoluodac raJ01ccuvat jyrkästi tiheisiin osmankäämija järviruokokasvuscoihin. Laajana ja luonnontilaisena ruoikkoalueena Siikalahci luo erircäin hyvät muutonaikaisec levähdyspaikat ja pesimismahdollisuudec runsaalle vesilincukannalle. A ""'"'" ' ,,.":.,; ni:::lon'P,~~{(}~~ .
Vuonna 1945 alkanutta suunnitelmaakaan ei roreutetru. Biologian harrastajia »biologisena kenttäasemana». Se on myös kasviriereellisesti poikkeuksellisen merkittävä, kuren edellä on todettu KUIVA TUSHANKE Matala, erittäin rehevä Siikalahri on houkutellut jo pitkään paikallisia asukkaita tekemään suunnitelmia alueen kuivarramiseksi . Myös ensi kesänä on »asema» miehitettynä ja vieraat ovat terverulleita. Lahden itärannalla oleva entinen Kannaksen Osuusmeijeri on jo kaksi kesää palvellut paikallisia ja vierailevia lintumiehiä ym. käytetään useissa maissa sellaisella ravalla, että ne menettävät merkityksensä tuottavina luonnonalueina, runsaan vesilinnuston, muun eläimistön ja kasvillisuuden elinympäristönä. Tämä merkitsi samalla, että kuivatus tultaisiin suorittamaan täysin valtion varoilla. Mahdolliset halukkaat voivat ottaa yhteyttä kirjoittajista Ismo Holopaiseen rai Jorma Sarjoseen. kakorvainen ääntentuntija voi helposti erottaa öiseltä rannalta myös pari rytikerttusta, muutaman viitaja luhtakerttusen sekä lahdelta liejuja luhtakanan lisäksi »tynnyriin puhaltelevan» kaulushaikaran . Etelärannan luhtanevalla on viime vuosina säännöllisesti tavattu muutama kultasirkku, ja kesällä 1969 löytyi viimein pesäkin. Viimeinen vaihe alkoi v. Etenkin vesiym . Tämän hankkeen rarkoiruksena on inventoida eri maiden kaikkein tärkeimmät alueet. Öisiin ääntelijöihin kuuluu myös muutama ruisrääkkä sekä noin 10 pensassirkkalintua. kasveista ja kaakkoisesta hyönteisfaunasta kiinnostuneille voi olla tarjolla oikea aarreaitta. Sorjonen). 1961, jolloin hanketta alettiin viedä eteenpäin ns . Mar-listaan otetut alueet on kuvattu Finlands Natur'ssa 1968 .) Tärkeimpiin lintuvesiimme kuuluu eirrämättä Parikkalan, Simpeleenjärven Siikalahti. (]. Siikalahden sarakielikanta on Suomen runsain. (Suomen ns. Myös Suomi on osallistunut tähän hankkeeseen. tilusjärjestelylain mukaisesti. Muita ylimuuttavia tai sarunnaislajeja ovat merikotka, muuttohaukka, meriharakka, merikihu, jänkäsirriäinen, räyskä ja lapinkirvinen. Huomarravaahan on, että vesilinnut ovat muuttolintuja, jotka ovat eri maiden yhteistä omaisuutta, eikä millään maalla ole oikeutta käyttää sitä yksipuolisesti vahingollisesti hyväkseen. Joka puolelta liittyy edellisten joukkoon piiskansivallusta muistuttavat luhtahuittien äänet. Project MA R:in, tajutessaan, että vesialueita, erityisesti matalia reheviä vesiä, järviä, merenlahtia, soita, ym. 104 Lukemattomien viitasammakoiden taukoamattoman kutukonserrin yli voi kevätöinä helposti havaita olevansa harvinaisen hyvän lintujärven rannalla. Hyväksi saalistusalueeksi ovat Siikalahden ympäristöineen havainneet nuolihaukka, mehiläishaukka, lehtopöllö, suopöllö ja sarvipöllö, ja kerran on lahdelta tavattu kääpiöhuitti, harmaasorsa ja valkotäpläsinirinta sekä ainakin viitenä kesänä kiljukorka. Tässä tapauksessa voidaan vaatia, että työ on myös kansantaloudellisesti kannattava ja yleisen edun. Päivällä liitää ruohikon yllä ruskosuohaukka ja avoveden tuntumassa pari kalasääskeä nauruja pikkulokkien seuraamana. Asiaa on pohdittu jo 1920ja 1930-luvuilla, mutta mahdollisesti sotien rakia se jäi sikseen. SIIKALAHTI JA LINTINESIEN SUOJELU Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) ja Kansainvälinen vesilintujen tutkimustoimisto (IWRB) ja Kansainvälinen lintujensuojeluneuvosto (ICBP) ovat panneet alulle koko Eurooppaa ja Aasian sekä Afrikan lähialueita koskevan hankkeen, ns
Sen vuoksi ja kun vielä alueen kuivatusja viljelykelpoisena pitäminen rulisi ilmeisesti erittäin kalliiksi, katsomme, että alueen kuivatushankkeesta olisi ehdottomasti luovuttava (vesilain 6 § 2 momentti ja 11 § 3 momentti). Kun alueella v. Jo vuonna 1967 oli ilmeiset merkit siitä, että meillä on peltoa huomattavasti yli tarpeen. 1968 tehtiin tarkempi inventointi, todettiin järvi kuivatetuksi. Valtion varojen käyttämistä tällaisiin hankkeisiin ei sen vuoksi yleensäkään voitane pitää tarkoiruksenmukaisena.» Toimitusinsinööri E. 1966 hyvä lintujärvi. mukainen . Huhtasen laatimassa katselmuskirjassa sivuutetaan täydellisesti vastustavat mielipiteet, eikä kuivatushankkeen haittavaikutuksia pyritäkään arvioimaan. 1967 paikalliset maanviljelijät asetruivat voimakkaasti kannattamaan kuivatusta, joka tuottaisi 435 ha peltoa ja tulisi maksamaan tehdyn suunnitelman mukaisesti 1 319000 mk. Vesioikeuden määräämässä alkukokouksessa 7. Tätä kirjoitettaessa lupa kuivatukseen on paraikaa Itä-Suomen vesioikeudessa ratkaistavana. Suunnitelma todetaan kannattavaksi sillä perusteella, että peltohehtaarin hinta on Parikkalassa jossain määrin pienempi kuin mitä kuivatus tulisi maksamaan edellyttäen, ettei mitään haittoja oteta huomioon! Katselmuskirjassa ins. Tappion määrä on 450 mk/ha eli koko suunnitelman osalta n. Kuten vastaavanlaisissa hankkeissa yleensä, niin tässäkin tapauksessa on pyydettävä vesioikeuden lupa ennen kuivatukseen ryhtymistä. Onhan meillä peltoa eräiden arvioiden mukaan jopa 400 000 ha liikaa. kohdan mukaisesti huomattavaksi verrattuna siitä johttwaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetykseen»! Kun hanketta, joka on selvin numeroin osoitettavissa vahingolliseksi ja yleisiä varoja tuhlaavaksi, toteutetaan .tällä tavoin, mitä silloin voidaan odottaa tapauksissa, jolloin on pakko käyttää pelkkää harkintaa. 12. Tämäkö on Siikalahdenkin kohtalo. Luonnonsuojelutoimiston lausunnossa todettiin mm: »Simpeleen Siikalahden säilyttämistä on pidettävä valtakunnallisesti erittäin tärkeänä sekä tieteellisen ja yleisen luonnonsuojelun kannalta että myös alueen riistanhoidollisen merkityksen vuoksi . Vuotta myöhemmin työt alueella kuitenkin lopetettiin ja järvikuivio jää raiskiona seisomaan. Vesiensuojeluviranomaiset suhtautuivat varovaisesti asiaan. Riistanhoitopiirin ja -yhdistyksen edustajat vasrustivat hanketta, samoin Valtion luonnonsuojelu-'· toimisto ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. 20 000 mk vuosittain. Tästä huolimatta lopullisessa toimitusmiesten lausunnossa jälleen toistetaan toteamus yleisen edun tarpeen vaatimuksista ja »rakentamisesta saatava hyöty on katsottava katselmtukirjan 7. K. Huhtanen toteaakin, että hanke on »yleisen edun tarpeen vaatima ja katsottava kannattavaksi » ja ehdottaa lupaa kuivaukseen myönnettäväksi . 1) Katselmuskirjan antama tieto 2) Peltojen paketoimia suunnitelleen maatalouskomitean ilmoittama arvo.. Käytännölliset toimenpiteet peltojen paketoimiseksi olivat jo keväällä 1969 menossa, vaikkei katselmusinsinööri näytä 106 tuntevan asiaa. Luonnonsuojelutoimiston lausunnossa todetaan kuivatus yleiseltä kannalta hyvin arvelluttavaksi, mikä voidaan osoittaa tässä harvinaisessa tapauksessa selvin numeroin: peltohehtaarin arvo Parikkalassa 3 500,1) kuivatuksesta koituvat kustannukset/ha 3 032 ,1) erotus 468,valtiontalouden vuoruinen hehtaari tappio 450,--2) ensimmäisenä vuotena saatu voitto/ha 18,Kuten huomataan, hankkeen näennäinen hyöty menetetään melkein kokonaan jo ensimmäisenä vuonna kaikki seuraavat vuodet ruovat vain tappiota. Varottavana esimerkkinä on Satakunnassa Kiikoisissa oleva Marjajärvi, joka riistanhoitoyhdistyksen ilmoituksen mukaan oli vielä v. Sama kohtalo on ollut Oravilahdella Rääkkylän kunnassa Pohjois-Karjalassa. Jälkimmäinen intressi on lisäksi pahasti ristiriidassa valtakunnallisten tarpeiden kanssa. Käsityksemme mukaan kysymyksessä on asetettava vastakkain valtakunnallinen luonnonsuojeluintressi ja paikallinen lisämaan tarve
Tällaisesta määrätietoisesti suunnatusta museotyöskentelystä mai nittakoon eräi tä esimerkkejä: On suoritettu usean vuoden ajan jatkuneita rysäpyyntejä eri tunturivyöhykkeissä ja saatu kootuksi kvantitatiivinen loispistiäisaineisto, joka valaisee loispistiäisten osuutta tunturimittarituhojen hillitsijänä ·a antaa viitteitä näiden Lapin koivikoita · laajalti hävittäneiden tuhojen alkusyistä. Biologisten museoiden toiminnan sopeuttaminen nyky-yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi Dosentti Pekka Nuortevan esitelrnä N<1turhistoriskt1 Riksmuseetin 150-vuotisjuhlan merkeissä järjestetyssä kansainvälisessä symposiumissa: »Luonnonhistori<1Uiset mttseot ja yhteiskunta» Tukholmassa 16.10. Järjestelmällisin rysäpyynnein kärpäskokoelmia kartutettaessa on saatu selvitetyksi sairaudenlevittäjäkärpästen esiintymisen suhdetta ihmisasutuksen tiheyteen, kaatopaikkoihin ja erilaisiin lisääntymissubstraatteihin. Museotyöskentelyn ohjaaminen uusille toimintalinjoille tulee epäilemättä kestämään varsin kauan, jos lähdetään liikkeelle korkeakoulujen ylimpien hallintoelinten demokratisoinnista. Tiedemiehet halutaan ravistaa ulos norsunluutorneistaan ja asettaa toimimaan yhteiskuntaa välittömämmin palveleville linjoille. Tämän vuoksi on museo-osastollamme pyritty keräämään käsiteltävät aineistot siten, ettei niiden arvo ole pelkästään museaalinen, vaan antaa samalla valaistusta yhteiskunnan ja luonnonhoidon kannalta tärkeisiin kysymyksiin . Tätä tietämystä voidaan kylläkin täydentää jatkamalla työskentelyä perinteelliseen tapaan, mutta tuloksiin päästään vain suhteettoman suurella työmäärällä, eivätkä tulokset sittenkään perustu yhtä täsmälliseen aineistoon kuin luonnontieteiden tulokset yleensä. 1969. Samaan tulokseen päästään kuitenkin helpommin ja tuloksellisemmin, jos museoiden henkilökunta itse oivaltaa yhteiskunnan odotukset ja yleismaailmalliseen tilanteeseen liitryvät velvoitteet. On käynyt selväksi, ettei tiede voi elää vain itselleen ja antaa maailman mennä menojaan. Tämän vuoksi on Helsingin Yliopiston eläinmuseon hyönteisosastolla pyritry tarkistamaan perinteellisiä käsiryksiä museotoiminnan päämääristä sekä kehittämään sellaisia· työtapoja, joiden avulla tutkimustoiminta saataisiin paremmin kohdistetuksi yhteiskunnan kannalta tärkeisiin ongelmiin. Tällainen aineisto ei suinkaan ole ollut arvotonta, sillä sen avulla on aikanaan voitu muovata peruskäsirys eri eliölajien esiintymisalueista ja esiintymisajoista. Useimmilla luonnontieteiden aloilla katsotaan sattumanvaraisesti kerätyt aineistot arvottomiksi. Miksi siis museoissa olisi kulutettava työaikaa sattumanvaraisesti kerätryjen aineistojen tutkimiseen, kun kuitenkin on täysin mahdollista saada käyttöön myös määrätietoisesti kerättyjä aineistoja. Tåssä tilanteessa haluttaisiin tiedemiesten kohdistavan voimansa näiden koko ihmiskuntaa uhkaavien vaarojen torjumiseen. Se kohdistuu siten myös tieteellisiin museoihin, joissa kokoelmien kasvattaminen on usein päässyt muodostumaan itsetarkoitukseksi, ja tutkimuksen suuntaaminen yhteiskunnan kannalta tärkeisiin kohteisiin on usein unohdettu . Sovellutuksiin tähtäävää tutkimusta pidetään toisarvoisena. Näin sanottaessa ei ole suinkaan haluttu kiistää perustutkimuksen merkirystä uusien urien aukaisemisessa, mutta on valitettu sitä, että teoreettisen perustutkimuksen annetaan liian yksinomaisesti vallita tutkimussektoria. Korkeakoulujen hallintoa koskevissa viimeaikaisissa keskusteluissa on keskeisenä noussut esiin toteamus: Korkeakoulut elävät ja toimivat niin tiiviisti korkeiden tieteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi, että niitä ylläpitävän yhteiskunnan päivänpolttavat ongelmat saattavat jäädä vaille riittävää huomiota. Eriryisen huolestuttavana on pidetry tieteen linnoittautumista norsunluutorneihinsa juuri nyt syntyneessä tilanteessa, missä ihmiskunnan liikalisäänryminen, luonnonvarojen riistonomainen käyttö, elinympäristön saastuminen ja biosfäärin tasapainohäiriöt johtavat kehitystä lähitulevaisuudessa uhkaavaa kaaosta ja tuhoa kohti. Yhteiskunnan tai jos niin haluamme, koko ihmiskunnan haaste korkeakouluille ei suinkaan kohdistu vain niiden korkeimpaan hallintoon, vaan kaikkiin korkeakoululaitoksen elimiin. On kuitenkin todettava, että olemme jo saavuttaneet varsin hyvän perustietämyksen. Totesimme, että valtaosa henkilökunnan työstä kului amatöörien tai muiden henkilöiden luonnosta sattumanvaraisesti keräämän ja museolle lahjoittam~n aineiston lajimääriryksiin ja kokoelmiin sijoittamiseen. Lisäksi on selvitetry raatokärpästen 107
Kokemus on myös osoittanut, että tämä voidaan suorittaa ilman, että työskentelyn museaalista perusluonnetta tarvitsisi muuttaa. Saaristossa on myös selvitetty cupajumien esiintymisen riippuvuutta asukkaiden varallisuustasosta sekä mahdollisuuksia cupajumien aiheuttamien sosioekonomisten vaikeuksien torjumiseen. Tällaisiin kysymyksiin voivat vain asianmukaisesti tallennetut museonäycceet antaa vastauksen. Keräämällä järjesrelmällisesri puutiaisia muurtolinnuilta on saatu lisätietoa muutto· lintujen kyvystä kuljettaa aivotulehdusviruksia yli valtakuntien rajojen. Erityisen tärkeänä on viime aikoina noussut biologiseen museoiden roimintakenttään tarve konservoida eläinja kasvinäycteitä myöhemmin suoritettavia kemiallisia alalyysejä varten. seikkojen määrittämisessä. Työn määräciecoiscuessa ovat myös museoon kustakin lajista kertyneet aineistot muodostuneet entistä monin verroin suuremmiksi ja antavat siten erinomaisia mahdollisuuksia esimerkiksi rocubiologisiin tutkimuksiin . Samalla saadaan perusteet odotettavissa olevan kehityksen ennakoimiseen. Samoin voidaan luonnon tilaa kuvaavia kvantitatiivisia näyceaineistoja ottaa saascelähteestä tai muusta luontoa muuttavasta vaikuccajasra ecaantyvana sarjana. Tärkeätä olisi myös näytteiden ottaminen säännölisin väliajoin, jolloin tapahtuvat huolestuttavat muutokset voidaan välittömästi havaita. Pyyntipuica saariston eri vyöhykkeisiin asettelemalla ja niihin kertynyttä hyönceiseläimiscöä analysoiden päästiin selvyyteen havupuutuholaisina esiintyvien kaarnakuoriaiseen kyvystä ylittää vesiesceitä sekä loiseen ja petojen merkityksestä niiden runsauden casapainottajina eri saaristovyöhykkeissä. Oikeuslääkeriereilijöiden kanssa on selvirerry 'mahdollisuuksia käyrrää' vainajista löytyviä kärpästoukkia kuolinajan ym. vuosirrainen, vuodenaikaisen ja sääsuhteittaisen esiintymisen suhdetta niiden levittämien sairauksien esiintymiseen. On myös osoittautunut, että sattumanvaraisesti kerätty museoaineisto on useissa tapauksissa antanut vääristyneen kuvan eliöiden esiintymisestä luonnossa. Esimerkkinä mainictakoot ne kauniit sarjat, joiden avulla ruotsalainen Naturhiscoriska Riksmuseec on voinut kuvata metyylielohopean rikastumista luonnon cerrestrisiin ja akvaattisiin ravinroketjuihin pitkinä ajanjaksoina. Viime vuosina on nimittäin todettu museoihin talletettujen kokoelmanäytteiden olevan erittäin sopivia tutkimuskohteita selvitettäessä erilaiseen miljöömyrkkyjen rikastumista luonnon ravintoketjuihin . Jos tarkastelemme museotoi108 minnan mahdollisuuksia rassa tehtäväkentässä, niin niiden luoncevimmaksi tehtäväksi lankeaa aineistojen kerääminen museoihin siten, että tut· kijoiden on mahdollista vielä vuosikymmenien rai vuosisacojenkin kuluttua saada täsmällinen kuva luonnon tilasta eri ajankohtina. Suuremmista eläimistä tarvitaan arkistoicuja tai julkaistuja laskentatietoja tietyiltä koealueilta jne. On kuitenkin selvää, että museoaineistojen käyttökelpoisuutta tällaisiin tarkoituksiin voidaan lisätä moninkertaiseksi, jos aineistot. Helsingin yliopiston eläinmuseon kokeilujen osoitettua mahdollisuudet käyttää museoita tutkimuslaitoksina, herää kysymys sopivimman tutkimuskentän löytämisestä niille. On nimittäin huolehdittava siitä, ettei tarpeetonta päällekkäisyyttä synny muiden tutkimuslaitosten roiminnan kanssa. Tarvitaan tarkkoja kvantitatiivisia näytteitä maaperästä, kasvillisuudesta, vesien pohjaeliöscöstä ja keijustosca. Kauniisiin tuloksiin on päästy myös Lundin kasvicieteellisellä laitoksella seurattaessa sammalnäyrteicä analysoiden luonnon lyijysaastuneisuuden kehittymistä Linnen ajoista meidän 'päiviimme. Museoesineec ovat siis osoittautuneet soveliaiksi tämänlaatuisiin kemiallisiin selvittelyihin. Tietämystä on syvennetty selvittämällä yhreistyössä Eläinlääkeriereellisen korkeakoulun kanssa suolistobakreerien esiintymisrä eri kärpäslajeissa. Tällöin saadaan muuttavan tekijän vaikucustapa, muuttamisteho ja haitta-alue määritetyksi. Edellä esimerkkeinä mainitut tutkimukset osoiccavac, että luonnonhistoriallisilla museoilla on potentiaalisia mahdollisuuksia hyvinkin erilaiseen, yhteiskunnan kannalta tärkeiden ongelmien selvittämiseen. Kuten jo johdannossa totesin, toivoraan tiedemiesten nyt aivan erityisesti kohdistavan tutkimuksiaan ihmiskunnan liikalisääntymisongelmaan sekä sen liitännäisongelmiin, kuten luonnonvarojen riistoon, ravinnekierron vinoutumiin, elinympäristön myrkyttymiseen, eloyhteisöjen casapainohäiriöihin ja aineiden kiertokulun häiriintymiseen biosfåärissä. Tutkimuksia on kohdistettu myös pikkunisäkkäiden ja lintujen pesissä esiintyvän nidicolifaunan selvittelyyn ja siten luotu pohjaa zoonoosicuckimuksille. Luonnon tilan kuvaamiseen eivät riitä mitkään sattumanvaraisesti kerätyt kokoelmayksilöc. Käytännössä ei tietenkään voida saada tallennecuksi täydellistä kuvaa museon koko toimialueen luonnosta, vaan on keskityttävä keräämään cietyiscä tarkkaan harkituista havaintopaikoista tietyt edustaviksi katsottavat tiedot ja näytteet. Luonnon muuttumisilmiöiden tutkijoille on nimittäin ensiarvoisen tärkeätä tuntea tilanne, mistä muutokset ovat lähteneet liikkeelle sekä ajankohta milloin tämä on tapahtunut
Moottoriajoneuvoilla liikkuminen on sallittava vain porotalouden harjoittajille ja alueen huollosta vastaaville. Ne on vain asetettava näytteille siten, että luonnonsuojelunäkökohdat esitellään sen sijaan, että nykyään useimmiten pyritään esittelemään eläinjoka lähetetään kaikille niille, jotka tekevät ratkaisuja alueesta ja jotka käyttävät aluetta tavalla tai toisella. päivinä. Hakkuita ei tehdä. Toivottavasti näemme pian monien museoiden toiminta-asetuksissa velvoitteen suorittaa tutkimusja valistustoimintaa luon°nonsuojelusta ja ihmisen biologiasta. On ilahduttavaa todeta, että Ruotsin Naturhistoriska Riksmuseet ei 150-vuoden iästään huolimatta ole kangistunut vanhoihin toimintakaavoihin, vaan on nyt tehnyt kansainvälisellä pohjalla aloitteen biologisten museoiden toiminnan suuntaamisesta uusille yhteiskuntaa entistä välittömämmin hyödyttäville urille. JULKILAUSUMA Päivillä läsnä olleet biologisen tutkimuksen, retkeilyn, luonnonsuojelun, porotalouden ja paikallisten kuntien edustajat päätyivät yhteiseen julkilausumaan: Erityisesti luonnonsuojelun edistämiseksi, ja eräretkeilyn, matkailun, porotalottden ja tieteellisen tutkimttksen tarpeisiin on varattava mttri lttonnonaltte, joka ttlottutt Suomen L1,onnonsuojelttyhdistyksen uusitun esityksen mukaisesti valtatie neljän ja valtakunnan itärajan välissä Saariselän tunturialueelta Lokan altaaseen ja Savttkosken ja Sallan kuntien pohjoisosiin. Alueella saa ihmisen vaikutus näkyä mahdollisimman vähän. Eräretkeilyalueen autiomajaverkkoa ei enää tihennetä. 109. porotalouden asemaa, suurpetoja, lähikutien taloudellista asemaa, retkeilyä, luonnonsuojelua, kalastusta, metsästystä, biologista tutkimusta ja metsänhakkuita. Sen vuoksi on no1,datettava seuraavia rajoituksia. Altteen varaamisesta aiheutuvt1t vt1hingot j<1 ht1itt1t on korvt1tt<1vt1 paikt1lliselle väestölle jt1 kunnille siten, että väestön toimeentulon jt1tk1w<1 kehittyminen turvt1tt1cm st1mt1nltlisena kuin yleensä mm,allakin maassa. Kaikki esitetyt alustukset ja käytetyt puheenvuorot nauhoitettiin ja Nuorison Retkeilyn Tuki ry. Päivällä olivat edustettuina Lapi n lääninhallitus, Metsähallitus, Inarin, Sallan ja Savukosken kunnat, Paliskuntain yhdisrys, Lapin paliskunta, Helsingi n yliopiston Värriön tutkimusasema, Biologiliitto, Suomen Latu, Suomen Parriotyttöjärjestö, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Valtion luonnonsuojelunvalvojan toimisto, sekä päivien isäntänä toimi nut Nuorison Retkeilyn Tuki ry. Altte on jaettava eri käyttötapojen kannalta tarkoituksenmukaisiin osa-altteisiin. Osanottajat pohtivat laajan tunturija erämaa-alueen kohtaloa. Kongressipaikkana Saariselän tunturit ERÄMAAN KOHTALOSTA KESKUSTELTIIN Saaris~län tunturialueen ja Itäkairan koskemattoman erämaan kohtaloa ja käyttöä pohdittiin Tahvon Tuvan autiomajalla Jaurijoen maastossa Itä-Saariselällä elokuun 19.-20. Tutkimustyön ohella tulee luonnonsuojelullisiin päämääriin pyrkivän biologisen museon tehtäviin kuulua myös valistuksen levittäminen luontoa uhkaavasta vaarasta ja ihmisten herättäminen toimenpiteisiin tämän vaaran torjumiseksi. Osanottajat yöp yivät päivien aikana Tahvon Tuvassa, teltoissa ja louteissa rakotulilla, ja heidät muonitettiin jo talvella pai kalle tuotujen ruokatarvikkeiden avulla. kokoaa ne kirjalliseksi yhteenvedoksi, kerätään maarat1etoisest1 Ja konservoidaan menetelmillä, jotka helpottavat analysointia. Tähän päämäärään biologinen museo voi pyrkiä tutkimustuloksiaan julkistaen sekä järjestämällä yleisökokoelmansa luonnonja ihmisen suojelun tärkeyttä korostavaksi näyttelyksi . Pedoista t1ihetttttvat porovahingot on korvatt,wa täysimäärfiisinä todellisten vahinkojen mttkaan. Stmrpetoja saavat tappaa vain poromiehet poroja suojatakseen. Monien alustusten jälkeen käydyissä keskusteluissa käsiteltiin mm. Ruotsissa tällainen tärkeän periaatteen ilmaiseva asetusmai ninta on ollut voimassa jo vuodesta 1965 . ten ja kasvien systemaattista jakoa ryhmiin tai maantieteellistä esiintymistä. Näyttelyn runkona voivat tietenkin edelleenkin olla eläinja kasvinäytteet. N elikymmenpäinen osanottajajoukko oli saapunut paikalle useita eri suunnalta: osa Raja-Joosepista kahden päivän kävelyn jälkeen, osa Kemihaaran vartiosta ja Vuotsosta päivätaipaleen takaa, ja osa veneellä Lokan allasta pitkin Hammaskuruun ja sieltä kävellen Jaurille. Eläinkannan säilymiseksi metsästystä ja kalastttsta rajoitetaan siellä missä rajoittaminen on tarkoituksenmukaista
Saaristo on entinen kalastajien tukikohta, ainakin 1500-luvulta lähtien, mutta nyt on kalastuselinkeinon harjoittaminen väistymässä täältä kuten muualtakin ulkosaaristosta. Kauniiden huvilapaikkojen harvinaistuminen ja liikkumiskeinojen parantuminen osiltaan ovat vaikuttamassa huvila-asutuksen sijoittumiseen yhä kauemmaksi saaristossa, myös tänne. Muistona kalastajakulttuurin kukoistuksesta Mikkelinsaarilla on lukuisia kalakämppiä ja yksi kylän tapainen kokonaisuus, jossa on ollut kiinteää asutusta kesät talvet vielä joitakin vuosia sitten kun eräs yksinäinen kalastaja asui täällä vuodet ympäriinsä. Suuressa mitassa lomaasutus ei saisi kuitenkaan levitä Mikkelinsaarille, sillä jo nyt Vaasan ympäristössä tällaisen lomanviettomuodon haittavaikutukset ovat liian hyvin näkyvissä laajakin saaristo on melkein täyteen rakennettu, ja veneretkeilyn kohteiksi sopivia vapaita saaria löytää enää vain uloimmilta vesiltä; huvilattomien virkisräytymistarpeet tulevat yhä vaikeimmin ryydytettäviksi . Sönnercskärin kalakämppä oli eräs Mikkelinsaarten parhaiten säilyneitä ja hoidettuja vaasalaisen johtajan Väinö Erkkilän omistamana. Kesäisin kalastajat kuitenkin vielä tulevat entisille paikoilleen. Suotta ei saariryhmää ole joskus alettu kutsua Onnellisten saariksi . Tänään kuitenkin tämäkin valokuva vuodelta 1962 on jo historiaa sillä uudella omistajalla kämppä paloi 60-luvun alkupuolella ja nyttemmin on aictarakennuksetkin purettu; paikalla on uudenaikainen huvilakompleksi, jäljellä entisestä vain fantastinen sacamapoukama. Kuva Sönnertskäristä. Sanotaan, että täällä on saaria ja luotoja yhtä monta kuin vuodessa on päiviä. 110. Saarten väliin muodostuvat salmet ja maan nousun kasvattamat lahdelmat rakentavat ennen näkemättömän kauniita maisemia. Mikkelinsaaret Matti Latvala Valokuvat kirjoittajan Noin 40 km Vaasasta pohjoiseen s11a1tsee muun saariston ulkopuolella jokseenkin yksinäinen saariryhmä, Mickelsörar 'öuran' kuten kalastajat sanovat suomeksi Mikkelinsaaret. Näillä sivuilla haiuan erityisesti tuoda esiin tuon harvinaisen kauniin saariston merkitystä vapaana alueena edustajana kalastajakulttuurista ja Merenkurkun saaristosta
Syviä salmia, sisäjärviksi umpeuruneita lahtia, maan kohoamisen synnyttämiä kannaksia. Kuvassa Källskär ja Berdskär. Kalliot ovat Merenkurkun saaristossa harvinaisia, tämäkin on erään suojaisen lahden perukoilla ... Veneretkeilyn kohteena saaristo on eräs parhaimpia. Siinä tyypillistä Mikkelinsaarten maisemaa. 111
Econ. Tutkimusryhmä ei selvittänyt myrkytyksen vaikutusta muihin maaperän eläimiin. 11. Uutisia ja tiedoituksia Järvitaimenistutukset eivät menesty Kemijoen patoaltaissa Maisteri i.Auri Peippo on Suomen Kalastuslehdessä 76:5 julkaissut merkincäkokeisiin perustuvia tietoja järvicaimenten menescymisescä ja istutustoiminnan kannattavuudesta Kemijoen alueella. Tehokasta turilaantorjuntaa suoritettujen istutusten olevan kannattavuuden raAmerikkalai nen tutkimusryhmä Gmnbrell, Tt1shiro & joilla. Maaperä saadaan säilymään curilaancoukkia tappavana peräti 8 vuoden ajan käyttämällä klordaania, heptaklooria tai aldri inia. Ent. Tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että patoalcaac eivät sovellu järvicaimenten kasvuympäriscöksi . (]ourn . Ravinnon niukkuudesta johtuen ahventen kasvu pysähtyy ja lampeen muodostuu runsas pikkuahvenkanta. Pilkkikalastus lisää metsälampien ahvenkantaa Maisteri /. Tänä aikana ei myrkkyjen teho vielä ollut edes alkanut laskea vaan oli jatkuvasti n. Täten ahventen nuorimmat ikäpolvet pääsevät kehittymään hyvin ilman ravinnon puutteen aiheuttamaa hacvennusta. Tuckimusculoksena hän ilmoircaa, että Kemijoen ed ustan merialueella cyminen estyi. Luonnonsuojelijat yhtyvät toivomukseen, eccä puunjalostusteollisuuden invencoinnit vastaisuudessa suunnattaisiin selluloosan edelleenjalostuksen kehittämiseen. Pilkkionginta kun kohdistuu massavuosiluokkiin, joiden keskuudessa ravintokilpailu on kasvua rajoittava tekijä. Johtopäätöksenä tutkimuksestaan maisteri Kettunen toteaa pilkkimisen olevan mecsälammille pelkästään kalakantaa p arantavan toimenpiteen. Kun ahvenet saavuttavat 5-10 cm:n pituuden, niiden ruokailu kohdistuu hyönteisiin ja muihin hieman suurikokoisempiin eläimiin, joita ei kuitenkaan metsälammissa ole riittävästi koko ahvenkannan tarpeisiin. Kun pyynti siellä nyt lopetettiin, muodostui nuoreen ikäluokkien ahvencen välille jälleen niin ankaca kilpailu ravinnosta, eccä suureen ahventen kehic112 Mt1ck on todennut, että Amphimr1llon mt1jalis -turi laan tou kat kuolevat maaperästä 4 vuoden aikana, jos maaperä käsitellään runsaall a (2.5-10 kg/ha) lindaani annoksella. Seurauksena oli, että jäljelle jääneille ahvenille oli riittämiin hyönceisravintoa ja vähitellen suurimmat yksilöt alkoivat käyttää ravinnokseen myös pikkuahvenia. 1969 Suomen Luonnonsuojeluyhdiscyksen hallitus ja neuvosto päättivät esittää myös seuraavan julkilausuman: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on ·pannut cyydycyksellä merkille pääjohtaja Reino Rossin ilmoituksen, että Suomen Pankki suhtautuu kielteisesti selluloosateollisuuden uusiin lisälaajennuksiin. Lacvajoilla on saatu jonkin verran rohkaisevampia tuloksia, mutta taloudelliseen kannattavuuteen ei sielläkään päästä. Kettunen on Suomen Kalascuslehdessä 76:5 julkaissut tutkimustuloksia, jotka osoittavat kalastuksen lisäävän mecsälampien ahvenkantaa. 61:6, 1508-1511, 1968) Suomen Pankki saa kiitosta l uonnonsuojeli joilta Kokouksessaan 4. Luon nonsuojeluyhdistys lausuu kiitoksensa ~iicä, että Suomen Pankin pääjohtaja on määrätietoisella tavalla huolehtinut metsävarojen tuottavuuden turvaamisesta.. Maisteri Kettttsen käyttämässä koelammessa oli tällainen ahvenkanca, jota harvennettiin voimakkaalla kalastuksella. Metsälammen ahvenkanca oli muodostunut pyyntimielessä arvokkaaksi. N äi n siksi, eccä vastakuoriutuneille ahvenille riittää runsaasti ravintoa veden mikroskooppisesca eliöstöstä. Patoaltaissa ja Kemijärvessä istutustoiminta on sitävastoin taloudellisesti kannaccamtonta. 89 %. Puunjalostusteollisuus on 1960-luvun aikana laajentanut ensiasteista tuotantoaan siinä määrin, että hakkuiden edelleen lisääminen vaarantaisi kohtalokkaalla tavalla metsien ja siten suomalaisen maisemakuvan jatkuvuuden
Kun vielä kerrotaan 1800-luvulla Pacagoniassa eläneen jätciläislaiskiaisia ja mahtavia vyötiäisiä, joiden kilpiä Patagonian varhaiset asukkaat käyttivät talojensa katoiksi, ei ole ihme, jos lukija tuntee romanttista ihastusta siitä, että eräät tutkijat ovat arvelleet mahdolliseksi tämän omalaatuisen eläimistön jäljellä olevien jäsenten vecäycyneen pohjoiseen ja elävän vieläkin jollain koskemactomalla seudulla. A.K. Mi elikuvitusta kiehtovia ovat myös Galapagossaarilla elävät nykyajan lohikäärmeet, 120 an pitkät Jevää syövät merileguaanic, ainoat meressä elävät liskoeläimet ja niiden sisämaassa elävät, kakcuksia piikkeineen ahmivat serkut, maaleguaanit. Riemukkaana poikkeuksena on kuitenkin Eeva Joenpellon ja Pikku Korpraalin tuon »harvinaisen ruman koiran » (mäyräkoira) ihan tavallinen päivä, päivä, joka iloineen ja suruineen ilmentää koko sen molemminpuolisen ymmärtämyksen, kärsivällisyyden ja kiintymyksen, mikä ihmisen ja koiran välillä parhaimmillaan vallitsee. Kirjallisuutta Maailman luonto Jean Dorst: Maailman luonto, osa V, Keskija EteläAmerikka. Täällä elävät mm. Pakostakin tulee verranneeksi nyt ilmestyneen teoksen kertomuksia edellisiin, ja pettymys on melkoinen. Hänen avullansa pystymme muodostamaan kokonaisuuden tästä niin monien vascakohcien kirjavoimasca maanosasta. Tämä novellikokoelma tuskin antaa kumpaakaan herätettä. Kerronta on suurimmalta osaltaan väkinäistä ja jollakin tavoin mitään sanomatoma, ajan ja unohduksen haalistamaa. Kirjoittaja kertoo häntä hämmäscynäneen, kuinka rajoittuneita tietomme Etelä-Amerikan luonnosta ovat, ja sanoo pelkäävänsä kirjansakin heijastavan cäcä ciecämäccömyyccä. Apteekkineuvos Wiljo Saaristo Kauppatorin apteekki Kotka 11 3. Toisaalta juuri siinä, että liikutaan niin vähän tunnetuissa seuduissa, piilee eräs tämän kirjan monista viehäcyksiscä. Tosi hyvä koirakerronta on toisaalta virikkeenä laajempaankin kirjallisuudenharrastukseen koiraihmisten keskuudessa, joiden kirjallisuuden tuntemus saattaa keskittyä vain koiria käsitteleviin kirjoihin, toisaalta taas sen soisi lisäävän koiraystävyyccä ja -ymmärtämystä kirjallisuuden harrastajien parissa. Suomennos: Irmeli ja Seppo Vuolanto. Näin ollen tämä teos innostaa lukijaa sekä pelkkänä ajanvietteenä, mielikuvituksen seikkailureckenä, eccä tavallisena tietoja hakuteoksena, jonka mielellään, sen kertaalleen läpi luettuaan, pitää hyllyssään jatkuvaa käyttöä varten. Hyvän matkaa toistakymmentä vuotta sitten ilmestyi novellikokoelma, johon sen toimittaja oli erinomaisen onnistuneesti valinnut joukon maailmankirjallisuuden parhaita ja kauneimpia koirakuvauksia. Nykyään kun ihmiselle alkaa kaikki, kohta kuuta myöten olla tutkittua, tuntuu tietoisuus vähän, jopa täysin tuntemattomien alueiden olemassaolosta omalla pl;rneecallamme erikoisen kiintoisalta. laiskiaiset. Koirat Sitä koiraa en unohda koskaan Toimittanut Aili Palmen Otava 1969 E. Haluaisin saada tietoja niistä avopesistä, joista silloin oli puhe ja joita hän sanoi käyttävänsä jossain Heinolan lähistöllä huvila-alueellaan. Matkan varrella saamme tutustua maaperään, ilmastoon, eläimistöön ja kasvillisuuteen. Vaikka esimerkiksi Amazonin alue on nimeltään Etelä-Amerikan tutuimpi a, on sen eläimistössä runsaasti mitä mielikuvituksellisimpia ja meille outoja lajeja. Kirja kertoo, että Amazonin metsä on ollut olemassa jo tertiäärikaudelta saakka ja on todellinen »elävien fossiilien » turvapaikka. S. Mantereen keskiosissa onkin alueita, joilla ei ollenkaan ole tehty tieteellistä cuckimuscyöcä. Pelkästään kirjan korkeatasoiseen kuvien tutkiminen antaa melko selvän mielikuvan tästä meille vieraasta maanosasta, mutta ne herättävät myös halun hakea lisää tietoa tekstistä. HALUTAAN •• YHTEYTTA Pyytäisin sitä opettajaa ottamaan yhteyttä, joka vuonna -61 Ilomantsin apteekin pihassa otti nauhalle viitakerttusen laulun ja löysi pesän. Kirjoittaja johtaa meidät Keski-Amerikasta, välillä pitkin rannikkoa, milloin sademetsissä, milloin korkeilla vuorilla, aina Etelä-Amerikan antarkcisille aluei lle. Luonnollisesti kirja kertoo myös niistä lukemattomista »aivan tavallisista» eläinja kasvilajeista, joita tavataan maanosassa. Kirjayhtymä 1969
Nurkkapatriootille ja fakkiutuneelle suomalaiselle Tukholman saastaseminaari korosti paria seikkaa: ongelmat ovat tulleet ehdottoman globaalisiksi. Mitään olennaista uutta ei kui114 tenkaan tullut esille: nykyinen elämäntapa on muutettava sitä varten yleisen mielipiteen on muututtava se paranee ainoastaan perusteellisella asenteiden muutoksella se saadaan aikaan kasvatuksella, opetuksella, tiedon levittämisellä on tiedettävä, mitä todella tapahtuu eri saastumisilmiöissä ts. 1969 Se joka vaikenee. Kyseinen seminaari pidettiin Hässelbyn linnassa, joka romanttisuudessaan ja ylellisyydessään oli omituisen irvokas vastakohta pilaantumisja kolmannen maailman ongelmille. 1969 Myös Alkon päätös peltisten oluttölkkien käyttöönottamisesta on arvokas ja kansaamme eheyttävä. Hän valehtelee. saastumiseen ·oli päästy, mutta toisenlainen jaottelu edellyttää kaikilta ryhmän jäseniltä tiettyjä perustietoja, jotta edes jonkinlaiseen tyydyttävään tulokseen päästäisiin. Hän hyväksyy. Saastumisongelmat ovat ehdottomasti sellaisia, että niiden tyydyttävä ratkaisu vaatii joustavia eri alojen todellisia asiantuntijoita. Klassisesta jaosta ilman, veden etc. »Origo» Helsingin Sanomissa 17. Tietysti ne purkit jäävät luontoon, mutta tämä haitta on pieni ja väliaikainen. Uutinen Helsingin Sanomissa 13. Toisistaan poikkeavia mielipiteitä oli paljon, mutta kaikki olivat yksimielisiä siitä, että jotain on tehtävä ja nopeasti. Tämän takia vetoamme Suomen kansaan,. Ei auta enää palata itsetyytyvä1senä takaisin parhaaseen maahan maailmassa ja ajatella, ettei meidän vielä tarvitse tehdä mitään. 10. Päätöksen asiasta on tehnyt Alkon johtokunta. Se joka huutaa. Samojen virheiden toistamisesta kaikissa maissa on päästävä. Yleisenä, ehkä yllättävänä piirteenä kaikkien ryhmien työskentelyssä oli se, että kolmannen maailman vastaavia ongelmia korostettiin. 11. 1969 Öljy Supertankkerimme Enskeri ehti olla vesillä pari päivää ennenkuin sattui ensimmäinen haaveri. on opittava työskentelemään ja tekemään ratkaisuja ryhmissä. Kuinka onkaan kansalaisia riiponut se, kun olisi pitänyt tyhjiä pulloja kauppaan kantaa ikäänkuin ihmisellä ei olisi parempaakin tekemistä. Viimeisen päivän seminaari kiisteli järjestäjien kanssa siitä, annetaanko Vietnamissa tapahtuvasta biologisesta sodankäynnistä julkilausuma vai ei. Sven Lindqvist, Myytti W Tao-Tw sta Tukholman yliopiston ylioppilaskunnan kutsusta yhdeksän maan ylioppil'aita oli kokoontunut keskustelemaan viikoksi saatumisesta. tieteellisten tutkimustöiden tavoitteita ja mielekkyyttä on syytä tarkistaa. Tarkoituksena on maisemien siistiminen pullonsirpaleilta. Saastasivut SAASTUMISSEMINAARI TUKHOLMASSA 12.-18. 10. Ryhmätöiden teemoina oli : Kasvatus ja sen merkitys, Ihminen ympäristössään, Valtakunnansuunnittelu, Kansainvälinen yhteistyö ja Kenen on maksettava. Onhan niin, että sitten kun luonto on purkkeja täynnä, ihmiset eivät sinne enää mene, jolloin sinne ei joudu enempää purkkejakaan. Ohjelmallisesti seminaari oli jaettu kahteen osaan: päiviin, jolloin kuunneltiin esitelmiä ja päiviin, jolloin oli tekeminen ryhmätyötä. Tilaisuus oli selvästi poliittinen, mitä muuta olisi oikeastaan voinut odottaakaan, kun politiikka on yleisten asioitten hoitoa ja saastumiskysymykset ovat yleisiä ongelmia jos mitkä. Ilman puoluepolitiikkaa seminaari olisi jäänyt varsin värittömäksi isäntämaan vieraanvaraisuuden ja Elintason sumentaessa mieltä, mahaa ja aivoja. Vaikka meillä tällä hetkellä olisikin tilaa liikkua ja saastumatontakin luontoa elää, niin kohta ei enää ole, ellei jotain tehdä. Se joka kuiskaa. Typerintä oli, ettei organisaation joustamattomuuden vuoksi kaikkien ryhmien tuloksia ehditty kunnolla käsitellä loppuyhteenvedosta puhumattakaan. Tmda Hämäläinen Alko Alkon tyhjästä pullosta maksetaan ensi vuoden alusta lähtien palautettaessa 15 penniä nykyisen 5 pennin sijasta. Häntä ei kuulla. Kumpikin osapuoli puolusti jääräpäisesti kantaansa, mutta lopulta osanottajien enemmistö saattoi poistua tyytyväisenä paikalta julkilausuma taskµssaan. Järjestäjät puolestaan pitivät huolen siitä, ettei Ruotsin lehdistö sitä ainakaan tavoittanut. Onnettomuuden aiheutti myrsky ja Bremenin sataman ahtaat tilat. Nyt säästyy moni jalkajuoni, ja samalla metalliteollisuutemme saa tilaisuuden suurenmoiseen laajentumiseen. Nyt on kuitenkin ilmennyt että Suomenkin vesillä on ahdasta ja tuulista, joten haaksirikko on mahdollinen. Niin osanottajat kuin luennoitsijat olivat hyvin erilaisilta aloilta, mikä varsin positiivisena piirteenä mainittakoon
Ja autoillahan pääsee nopeasti ja mukavasti Lappiin tai Savoon, jossa maamme luonto tarjoaa parastaan. Tunnetaan moni a tapauksia, joissa salailu saastuneisuuskysymyksissä on johtanut yhteiskunnan ja kansanterveyden kannalta erittäin haitallisiin seurauksiin. 11. Kokouksessa hyväksyttiin seuraava julkilausuma: Jätevesien laskusta aiheutuva meren rehevöityminen on alueellisesti laajentunut koko 1960-luvun ajan Perämeren Suomen puoleisilla vesillä. Kemin, Tornion ja Raahen teollisuuskeskusten aiheuttamat vesistön luonnontilan muutokset ovat jääneet taka-alalle. Se tuottaa typpilannoitteita, joilla saadaan paljon viljaa, sekä typpiväkirehuja, joilla voimme moninkertaistaa karjataloustuotteiden, kuten voin , tuotannon. Jätevesien laskua koskevien lupaehtojen määräyksissä ei ole Otettu riittävästi huomioon jätevesien vesistöjä rehevöittävää vaikutusta, ja lupaehtojen noudattamisessa ja sen valvonnassa on ilmennyt välinpitämättömyyttä ja puutteita. Nykyinen esitys vesihallitukses· ta ei täytä tätä vaatimusta. Kaksi komppaniaa varusmiehiä on torjunut lapioilla suurinta sisävesiemme · öl jyvahi nkoa. »Henrik» Helsingin Sanomissa 13. »Origo» Helsingin Sanomissa 17.10.1969 115. Asian käsittelyssä on käynyt ilmi seikkoja, mitkä antavat luonnonsuojelun kannalta aihetta syvään huoleen. 1969 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen julkilausuma Perämeren saastumiskysymyksestä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen hallitus ja neuvosto ovat kokouksessaan 4. Tästä hyvästä toki joki n Perämeri on varsin vähäinen hinta. Kesällä 1969 Oulussa tapahtuneiden kalatuhojen ja Siikajoen Iijoen välisen merialueen kalojen makuhaittojen vuoksi keskustelu julkisen sanan palstoilla on ollut vilkasta. Vesien luonnontalouden asiantuntemuksen tarve on näiden tapausten valossa entisestäänkin korostunut. Oulun edustan saastumisilmiöiden selvittelyss~ on riippumattomien yliopistotutkijoiden osuus ollut ratkaiseva. Ellei keskustelua olisi käyty, joku olisi saattanut epäillä asiassa olevan jotakin hämärää. Voi olla että menetämme Suomenlahden ja saaristomeren, ja jos käy oikein hullusti, menee koko Itämeri pilalle, mutta pulaa öljystä meillä ei tule olemaan. Tåmän kesän ja syksyn keskusteluissa on kiinnitetty erityistä huomiota Oulun alueen vesien pilaantumiseen ja mm. 1969 käsitelleet Oulun edustan merialueen sekä koko Perämeren pohjukan luonnonsuojelullisia pulmakysymyksiä. Nimenom_aan ympäristönsuojelukysymyksissä on ratkaisevan tärkeätä, että tutkimustulosten osoittamat tosiasiac" voidaan aina ja kaikissa tilanteissa tuoda esille. Nyt kaikilla tahoilla kuitenkin tajutaan, että Typpi Oy suorittaa arvokasta kansallista tehtävää. Origon julkilausuma Perämeren saastumiskysymyksestä Pelkästään hyväksi on myös se, että on syntynyt keskustelu Typpi Oy:n suorittamasta Perämeren myrkyttämisestä. 11. 1969 Joe ns u u (HS) Kymmeniätuhansia litroja öljyä karkasi venttiilirikon johdosta Kontiorannan varuskunnassa Höytiäiseen tiistaina. Valtiovallan toimesta olisi ehdottom_asti luotava järjestelmä, minkä puitteissa kalastajien tämäntyyppisissä tilanteissa syntyvät tappioc .korvattaisiin ennenkuin taloudellinen tilanne heidän osaltaan käy kestämättömäksi . osoittavat, miten välttämätöntä olisi tehostaa vesiensuojelun valvontaa, jotta tilanteiden selvittelyssä olisi käytettävä riittävä viranomaisten keräämä aineisto. Kalastajaruokakuntien tappiot ovat _ suuret. joka nurkumatta kesti totaalisen sodan koettelemukset, että se nyt valmistautuisi totaalisen merenkulun vaatimiin uhrauksiin. Kalastajien mahdollisuus harjoittaa · elinkeinoaan olisi taattava siten, että erilaisten haitanaiheuttajien vaikutuksesta syntyvät tappioc eivät jäisi heidän kannettavakseen. Järjestelmä olisi tehtävä sellaiseksi, että valtio voisi aikanaan periä nämä korvaukset haittaan syylliseltä tai syyllisiltä. 1 l. Uutinen Helsingin S,momissa 13. Yhdistyksen käsityksen mukaan vesioikeuksiin ja vesihallinnon päättäviinkin toimiin olisi saatava vesien luonnontalouden asianruntijoita. Oulun edustan tapauks~t, metyylielohopeaongelma jne. Tämän vuoksi yhdistys katsoo, että kaikki yritykset rajoittaa tutkijoiden vapautta totuuden julkiruomisessa ovat tuomittavia. Ammattikalastuksen harjoittaminen on kalojen makuhaittojen vuoksi tyrehtynyt useiden kuukausien ajaksi. Valvonta olisi erotettava muusta vesien käyttöön liittyvästä hallinnosta. Meriveden rehevöityminen Perämeren pohjoisosassa on saavuttanut niin suuret mittasuhteet, että kalaston muodostaman luonnonvaran talteenotto on vaarantunut. Näin kalastajan ammatin harjoittamisen jatkuvuus taattaisiin
Rauno Ruuhijärvi, jäseninä prof. prof. Tässä tehtä. Kansainvälisen biologisen ohjelman käynnistyayä työ liitettiin myös sen luonnonsuojelusektioon (IBP/CT, puheenjohtaja prof. Pääosan niistä 116 on suorittanut kand. Urp o Häyrinen . Huomattavasta osasta säilytysehdotuksia on neuvoteltu etukäteen metsähallinnon piirikuntakonrcoreiden suonkuivausmetsänhoitajien ja eräissä hoitoalueissa aluemetsänhoitajien kanssa. 20 000 ha rauhoittamiseen 1968 (Suomen Luonto 2/1966 ja 4/ 1968). Samanaikaisesti metsähallitusta, Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä ja soidensuojelutoimikuntaa edustava työryhmä laati eräiden entisten suojelualueiden laajentamista ja uusien, lähinnä kansallispuistoiksi sopivien alueiden perustamista koskevan muistion metsähallituksen käyttöön (Suomen Luonto 4/1968). Häyrinen . Metsähallitus luovutti työssä tarvittavan kartta-aineiston, jonka lisäksi on käytetty ilmakuvia. Olavi Huikari, prof. Bockströmin metsähallituksen toimesta suoriaamalla selvittelytyöllä. Mikäli metsien rauhoircamiseen ei ole kokonaisuudessaan mahdollisuuksia, olisi tutkittava . pienempialaisten aarnimetsien erottamista sopiviin kohtiin, muun alueen kuuluessa silloi n seuraavaan ryhmään. Toimikunta esittää tässä yhteydessä perustelunsa lähinnä näiden alueiden soiden osalta. vässä on ollut kand. Soidensuojelutoimikunta täydensi samalla myös Etelä-Suomen ohjelmaa myöhemmissä tutkimuksissa löydettyjen tai paikallisissa aloitteissa esille tulleiden soiden osalta Länsi-Suomen piirikunnasta ja esitti ohjelman Itä-Suomen piirikunnan pohjoisten hoitoalueitten osalta, jotka aikanaan jäivät tutkimusten puuttuessa pois Etelä-Suomen suunnitelmasta. Luokkajako ei siis ole rauhoitusehdotusten tärkeysjärjestys, vaan kuvastaa toivottua metsien käsittelytapaa ja alueen rauhoitusmuotoa. Ehdotuksissa on yleensä pyritty suhteellisen laajojen,. Valter Keltikangas; osastopäällikkö Kalevi Raitasuo ja sihteerinä kand . Kenttätöitä on tehty kolmena kesänä. Tapio Rintanen, kand. Suometsien hakkuissa pitäisi näilläkin noudat.taa varovaisuutta, mutta muiden metsien käyttöön ei esitetä rajoi tuksia. Virallisen luonnonsuojelun alalta Pohjois-Suomen soiden säilytyssuunnitelma Urpo Häyrinen ja RJmno Ruuhijärvi Suoseuran ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asettama soidensuojelutoimikunta (puheenjohtaja apu!. Esa Kotanen, kand. Martti Linkola, kand. Urp o Häyrinen ) jätti toukokuussa 1969 metsähallitukselle soiden säilytyssuunnitelman Pohjois-Suomen valtionmaiden osalta. Näistä useimpia on käsitelty jo em. Kenttätutkimuksiin ovat lisäksi osallistuneet apu!. Ehdotus näiden alueiden rajaamiseksi on valmisteltu valtion luonnonsuojeluvalvojan toimistossa yhteistyössä soidensuojelutoimikunnan kanssa ja sisältyy toimikunnan ehdotukseen. Leo Heikurainen, prof. Ensimmäiseen (I ) kuuluvat alueet, joissa on muunkin luontonsa puolesta ainesta uusiksi luonnontai kansallispuistoiksi tai jotka ovat entisten laajennuksia. Luokan III muodostavat alueet, jotka ehdotetaan rauhoitettaviksi ojitukselta ja vaotukselta. Seppo E11rola, dos. prof. Rauno Rtmhijärvi, dos . Päätoiminen tutkimusassistentti saatiin palkattua Valtion luonnontieteellisen toimikunnan myöntämillä apurahoilla 1967. Työ Pohjois-Suomen soidensuojelusuunnitelman laatimiseksi alkoi Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön myöntämän 5 000 markan apurahan turvin. Pertti Sulkave1, kand. Tätä kautta työ on liittynyt myös kansainväliseen soidensuojeluohjelmaan (Project Telma). Tärkeä merkitys on ollut tämän kirjoittajien aikaisemmin suorittamilla suokasvillisuutta (Ruuhijärvi) ja soiden linnustoa (Häyrinen ) koskevill a tutkimuksilla sekä ylitarkastaja A. Heino Vänskä, yo. Otti Paasivirta, kand. Luokkaan II kuuluvat alueet, jotka sopisivat parhaiten aarnialueiksi tai puistometsiksi myös niihin kuuluvien yleensä vanhojen ja hakkaamattomien metsien tai muun luonnon osalta, johon toimikunta on soiden lisäksi halunnut kiinnittää metsähallituksen huomiota. Otti Järvinen ja yo Pekke1 Scilminen. Pekka Pakarinen, kand. Reino Kattiola) . Kimmo Tolonen, toht Risto Väisänen, lis. metsähallitusta ja luonnonsuojelua edustavan työryhmän muistiossa. Martti Mantonen, kand. Ehdotukset on ryhmitetty kolmeen luokkaan. Blomgrenin suorittaman valmisteluja tarkastustyön jälkeen 36 suoalueen, yhteensä n. Etelä-Suomen valtionmaita koskeva ohjelma valmistui jo 1966 ja johti metsähallituksessa ylitarkastaja Y
Lestijärvi, Kivineva (Valokuvat Urpo Häyrisen). Soiden yli rakennetut pitkospuut ovat vielä monin paikoin kuljettavassa kunnossa. 117. Monilla valtiorunaiden aapasoilla on aitoa alkuperäisen luonnon tunnelmaa
Pohjanmaan ja Peräpohjolan piirikunnisca rauhoitectavaksi ehdotettujen alueiden yhceispinta-ala (kansallispuisto-, tunturija metsäalueet mukaan luettuna) on n. Juuri näihin pohjoisimpiin rauhoitusehdotuksiin toimikunta on esittänyt sisällytettäviksi suurimmat soiden suojelualueet. Jättäessään Pohjois-Suomen soiden säilycyssuunnicelman mecsähallicukselle soidensuojelutoimi kunta toivoi, että ehdotetuilla alueilla pidättäydyttäisiin ojicustoimenpiteistä kunnes mahdollisista rauhoiruksisca on päätetty. Alustavien laskelmien mukaan se päätyy Pohjanmaan ja Peräpohjolan piirikuntien ilmastollisesti ojituskelpoisella alueella n. 950 000 ha. Kunkin rauhoicusehdotuksen alussa on mainittu hoitoalueen asianomaisen karttalehden numero (kJ.), kunta, rauhoitusehdocuksen pinta-ala sekä rauhoicusluokka. 2 ja 3. Toimikunta on pyrkinyt soidensuojelun kokonaisohjelmaan valtion mailla ja on onnistunut löytämään monessa suhteessa varsin edustavia alueita. Tästä määrästä on lähes 90 % Oulun ja Lapin lääneissä. 13 l L0 ha. Rikkaan suolinnustomme suojelu on lähes kokonaan laajojen rimpisoiden säilymisen varassa, ja siksi niiden osuus on suunnitelmassa huomattava. Edelleen toimikunta ehdotti, eccä mecsähallituksessa tutkittaisiin mahdollisuuksia paikallisen soidensuojelutoiminnan jatkamiseksi esim . L:tpioJuo1t--HonkaiJemuon alue. Aapasoilla vain kokonaiseen valuma-alueiden säilyttäminen takaa soiden luonnontilan jatkuvan säilymisen. 118 Lapin läänin osalle tulee siitä n. I. Tämä pakottaa tarkistamaan I uonnonsuojelutarkoituksia varten säilytettävien metsien alaa. Riiscakantojen säilymiselle suoalueilla on myös tärkeä merkitys. Valtaosa soidensuojeluohjelmasta kohdistuu tähän alaan. Toimikunnalla ei ole valitettavasti ollut mahdollisuuksia tutkia tarkasti ehdotuksiin sisältyvien erilaiseen metsämaiden ja ojicuskelpoiscen soiden osuutta ja arvioida oh jelmaa metsätalouden kannalta. On kysytty, onko soidensuojelu Pohjois-Suomessa ollenkaan tarpeellista, koska esim. POHJANMAAN PIIRIKUNTA 1. Valtaosa tästä määrästä eli lähes 700 000 ha sijaitsee ilmastollisesti ojistuskelvottomalla alueella (Muonion, Kittilän, Sodankylän ja Savukosken pohjoisosista alkaen) ja käsittää metsätaloudellisesti käyttökelvottomien soiden ohella huomattavia tunturija suojamecsäalueita, joissa metsänkäyccö on nykyäänkin rajoitettua metsänrajan alenemisen estämiseksi. metsätalouden tarkasruscen ja ojicussuunnicelmien teon yhteydessä, jolloin lähinnä tulisivat kysymykseen maisemalliset näkökohdat, lakkasoiden, riistaja lintusoiden suojelu ja pienialaisten rehevien lectojen, korpien ja lähteiden säilyttäminen. 800 000 ha. Pohjoisja ItäSuomen mecsänparannuskomicean 1969 esittämän ojitusja lannoitusohjelman ulkopuolelle jää ilmastollisista syistä tai rimpisyyden vuoksi meillä 2 850 000 ha suota. Rauhoitusalueiden käyttö tutkimusja koulutustarkoituksiin edellyttää sekin riittävän monipuoliseen alueiden säilyttämistä. Ranuan, Kuivaniemen ja Pudasjärven kuntien soisilla rajamail. H yvät lakkasuoc voivat olla hyödyllisempiä luonnontilaisina kuin metsänkasvua varten ojitettuina ja kunnoscettuina. Ranuan hoitoalue on Pohjois-Pohjanmaan aapasuoja erämaaluonnon suojelussa erittäin arvokas. Ranuan läntinen hoitoalue, kJ . Vaikka näillä seuduilla ojitus ei ilmastollisista syistä tulekaan kysymykseen, on tätä aluetta varten haluttu esittää luonnonsuojelun ja luonnon virkistyskäytön kokonaisohjelma. usein ehjien valuma-alueiden muodostamiseen, mikäli se maanomistusolojen puolesta on ollut mahdollista. Tästä syystä toimikunta on esittänyt· toivomuksenaan, että sen jälkeen kun ehdotettujen alueiden säilycysmahdollisuudec ja laajuus on ensin selviceccy mecsähallicuksessa lopullisista rauhoitusehdocuksisca neuvotel caisii n soidensuojelutoimikunnan ja metsähallituksen edustajien kesken. Tästä syystä on ehdotusten suopinta-ala verraten suuri. 200 000 suohehtaariin eli 2,5-3 % alueen alkuperäisestä suoalasta. kansallispuisto-ohjelman yhteydessä ja useissa muissakin kohteissa siksi, että metsätaloudessa on siirrytty entistä enemmän luontoa muuttavien menetelmien kuten avohakkuiden, vaocuscen ja lannoituscen käyttöön. Lisäksi kyseiseltä alueelta ehdotetaan suoalueiden yhteydessä rauhoicettavaksi melkoisesti myös metsiä em. Poronhoitoalueen avosuot eivät ojittamactominakaan ole vailla taloudellista merkitystä porojen kesäisinä laidunmaina. Seuraavassa esi tetään lyhennelmänä Pohjois-Suomen soiden säilycyssuunnitelma piirikunnictain ja hoitoalueittain. Pienillä alueilla ei tästä ole takeita yhä laajenevan ojitustoiminnan ja purojen perkauksen muuttaessa vesien valumasuhceica niiden ympäristössä. Eräiden toiseen laskelmien mukaan vastaava luku on 3 680 000 ha (Heikurainen 1967). lukuihin sisältyviä karuja avosoita. Etelä-Suomen soiden suojelun cäydennyssuunnicelma on koottu esityksen loppuun taulukon muotoon. Tästä määrästä on ojituskelvottomina pidettävien rimpisoiden osuus suurempi kuin Pohjois-Suomessa keskimäärin. Mainittakoon, että käytännön ojitustoiminnassa on jo kuivacectu myös em. Ohjelma on kuitenkin tarpeellinen, koska muuten ei voida taata myös tutkimukseen soveltuvien, kaikkia suocyyppejä sisältävien ehjien suoyhdiscymien luonnontilan jatkuvaa säi lymistä. Pelkät pinta-alat sinänsä eivät näin ollen anna mitään kuvaa suunnitelman taloudellisesta merkityksestä ja metsätaloudelle koituvista haitoista. Ranuan kunta
119. Pohjois-Suomen soiden säilyryssuunnitelman 13 7 aluetta (pienet numerot) sekä Etelä-Suomen soiden suojelun täydennyssuunnitelman 35 aluetta (isot numerot). Numeroi nti vastaa tekstin numerointia. Rauhoitusehdotuksen pinta-ala yli 10 000 ha 10 000 2 000 ha 2 000l 000 ha alle l 000 ha Nykyiset valtionmaiden suojelualueet, joilla on huomattavia soita, on merkitty samalla periaatteella avoimin merkein
II. Kalasääski pesii eräällä suolla korkeassa rämemännyssä. III. Riisitunturin alue. 2 140 ha. Taivalkosken kunta. Rauhoitettavaksi ehdotertu Lapiosuon-Honkaisensuon alue olisi edustava erämaisen pohjoispohjalaisen suolalakeuden suojelualue, suon, metsän, purojen ja salojärvien kokonaisuus, jolle suunnitelmaa tehtäessä ei ole laadussaan löydetty vertaa. II. Alueella on kooltaan vaihtelevia aapasoita, joilla ' esiintyy pääasiassa kalvakka-, suursaraja rimpinevoja. Kuusamon kunta. Taivalkosken kunta. 1. Ruonasuo on suurehko kalvakkaja rimpineva, joka olisi sopiva Pohjanmaan ja Peräpohjolan rajaseutujen aapasuoluonnon suojelualueeksi. Kapeat rämereunukset ja metsäsaarekkeet ovat koskemattomia »aarnimetsiä». Purojen korpikoivikoissa esiintyy näin etelässä harvinainen pikkusirkku. Alue sopisi ehkä parhaiten kansallispuistoksi. Muista tyypeistä mainittakoon nevarämeet sekä pajuviitakorvet. Kauniita Pohjanmaan vyöhykkeen aapasoita. Rtto=s110. Soiden suojelutoimikunta pitää sen rauhoittamista kansallispuistoksi erittäin tärkeänä. Sukerijärven alue. 5 ja 9. Kuusamon kunta. 6 870 ha. 13. 1. Monin paikoin, etenkin alueen keskiosassa, luovat hakkaamattomat metsäsaaret ja keloutuneet rämeet mahtavan erämaatunnelman. Laajin rauhoituskohde on Riisitunturin seutu, joka on tunnettu edustavista rinncsoistaan. kotka. 3. Kuusamon hoitoalue, kJ. Alueen eteläosassa on kaunis lampi maisema vanhoine latoineen. Kainuulle tyypilliset kalvakkanevat vallitsevat. 2. 5 200 ha. 190 ha. 11. Pudasjärven hoitoalue, kJ. 1 265 ha. Koston Pyhityksen seutu. Rauhoitettavaksi ehdotettava alue on hoitoalueilla tutkituista suoseuduista ehkä luonnontilaisin ja liittyy. Kuusamon hoitoalue, kJ. Taivalkosken kunta. Taivalkosken hoitoalue, kJ. Kuusamon hoitoalue, kJ. Alue on kansainvälisestikin kuuluisa kasviharvinaisuuksistaan, Kobresia, Schoenus, ym. II. 5. Lauttas110. la Ranuan kunnan puolella pitäisi säilyttää suuri luonnontilainen Lapiosuon-Honkaisensuon alue, joka on luonnoltaan edustava, tyypillinen ja riittävän monipuolinen. Ouvonsuo. Oulun yliopiston Oulangan biologisen ase120 man lähellä sijaitsevana seutu on kiitollinen tutkimuskohde, jonka säilyttäminen luonnontilassa tekisi mahdolliseksi pysyvien tutkimuskoealojen perustamisen alueelle. Etelä-Taivalkosken hoitoalue, kJ. Ne ovat vaihtelevantyyppisiä, yleensä karunpuoleisia. Alueella on useita maisemallisesti merkittäviä avosoita. 4. Rauhoitus olisi mahdollista toteuttaa yhtenä kokonaisuutena Pudasjärven hoitoalueesta rauhoitettavaksi ehdotetun Iso-ÄijönsuonIsosuon kanssa. Nevojen lisäksi alueella on vaihtelevantyyppisiä rämeitä ja korpia, joista etenkin puronvarsien ruohoja heinäkorvet ja eräät ikivanhaa kuusikkoa kasvavat metsäkortekorvet ovat hienoja nähtävyyksiä. lso-Aijönsuon--lsosuon alue. 600 ha. I. Edustava ja monipuolinen soidensuojelualue, joka käsittää suurehkoja rimpi-, kalvakkaja suursaranevoja ja lettoja sekä erilaisia rämeitä. 785 ha. Alueella pesii runsaasti lintuja, kuten metsähanhia, kurkia, monilukuinen kahlaajalajisto ja petolinnuista mm. 420 ha. Kuusamon kunta. Alueella on varausja tutkimusmetsiä. 2. Pohjoisosassa sijaitseva Lapiosuo on kooltaan erittäin laaja ja monimuotoinen aapasuoalue. Erikoisuutena ovat paiseniityt. Etelä-Taivalkosken hoitoalue, kJ. II. Pohjois-Taivalkosken hoitoalue, kJ. 270 ha. Suotyyppivalikoima runsas: erilaisia rimpinevoja, kalvakkanevoja, pienehkö letto, lettokorpi ja ruohokorpi, nevarämeitä ja pallosararämeitä. II. III. Myös harmaalokki tavataan pesivänä. Kuusamon hoitoalue, kJ . Posion kunta. 2. 8. Ehdotus on esitetty ja perusteltu tarkemmin Suomen Luonnossa 4/1968. Seudun suurimmat rimpinevat sara-, ruoppaja avorimpineen ovat nekin Lapiosuolla. 12. 1. II. 362 ha. Puroja jokivarsissa on tulvaisia ruohoja heinäkorpia. Taivalkosken kunta. Tulevaisuudessa seutu tulee ilmeisesti olemaan suosittua retkeilyaluetta, joten soidenkin säilyttäminen alueella olisi aiheellista. Taivalkosken kunta. I. 3. Pohjois-Taivalkosken hoitoalue, kJ. Pyhitysvaaran aarnialuetta olisi syytä laajentaa ympäröiville soille. II. 2. Myös keidassuo-osia on Lapiosuolla. Aarnialueita ehdotetaan laajennettavaksi käsittämään myös aarnivaasoja ympäröivät suot. 7. 6. Pudasjärven kunta. Korv"svaaran "lue. 190 ha. Rehevimmät suot ovat lähdevesien huuhtomia lettoluonteisia rämeitä ja nevoja. Alue on aivan eri tyyppinen kuin Oulangan kansallispuiston takaiset aapamaat. Toimikunta esittää sen liittämistä Oulangan kansallispuistoon, jonka kaakkoiskolkan lähellä se sijaitsee. 10. Etelä-Taivalkosken hoitoalue, kJ. 2. Tyypillinen kainuulainen suoyhdistymä, rimpimäisiä kalvakkanevoja ja suursarakalvakkanevoja. Srtlmisenvaaran seutu. 9. Eräs niistä on PohjoisSuomessa ainutlaatuinen, suon keskellä sijaitsevan kovan maan saaren ympärille »konsentriseksi » kehittynyt keidas. Kaunis suomaisema entisen metsäradan varressa. Vat1ramo-Sammt1kkosuo. Ehdotettu alue käsittää laajojen ojitusten keskellä sijaitsevan vielä ojittamattoman suokohteen. Et. Erittäin merkittävä rauhoituskohde on Korvasvaaran seutu. Kumpul,1mminv,1ttran Mainuanlehdon alue. Taivalkosken kunta. 4
121. Ranuan Lapiosuon Honkaisensuon alue on rauhoitusehdoruksista suurimpia. Suojeltaessa Pohjanmaan aapasoiden erämaaluoncoa ja sen eläimistöä eivät pienet pinta-alat riitä. \ ]i' ,
Perolinnuista esiintyvät nuolija muuttohaukka. 14. Pudasjärven kunta. Suon pohjoisosassa on laajahko tiheäjän122 teinen vesien vircailualue, jolla jänteet ovat matalia ja rimmet pieniä. Pudasjärven kunta. Pieni Äijönsuo ja Äijönsuo ovat pääasiassa lyhytkonista ja suursarakalvakkanevaa ja Cctrex lasiocarpa -suursaranevaa sekä erilaisia rämeitä. Oulun Kuusamon valtatieltä aukeaa Hirvisuon laaja nevalakeus. Iso-Syöte ja Romevaara hallitsevat suon maisemaa. Soidinwo (Soininstto ) Pudasjärven hoitoalue, kl. l 450 ha. Tunturin juurella sen länsipuolella on ylös huipulle kauniisti näkyvä pieni rimpineva. ~oidinsuo on Pohjois-Pohjanmaan suurimpia yhtenäisiä · aapasoita. Iso-Syöcceen länsipuolella on luonnontilainen karu puronvarsikorpi kaacuilevine kuusineen. Iso-Syöcceen ympäristön nevat ovat yleensä karunpuoleisia matalajänteisiä lyhytkorcisia kalvakkanevoja. Puita jänteillä on hyvin vähän. III. Vitmanlammenkorpi on edustava korpien linnuston näytealue. Kahlaajalajisto on monipuolinen ja runsaslukuinen. Iso-Syötteen arvokkaan aarnialueen ympäristössä on kauniita pieniä soita, jotka ovat tunturin näköaloille hyvin merkittäviä. 3. Isosuo on kasvillisuudeltaan samantapainen. Linnuston vuoksi suon säilytys on erityisen tärkeätä. Seudun korvista on huomattavin Vicmanlammenkorpi Äijönsuon eteläreunassa. 13. Puhoksen hoitoalue, kl. Alueen soilla pesii mm. Suo on eteläreunan ojitusalueita lukuunottamatta täysin luonnontilassa. Soidinsuon rimpinevat ovat hyvin runsaslintuisia. Se on lähinnä Peräpohjolan aapa, jolla korkeat rahkaJånteet kulkevat rimpien poikki yhtäjaksoisesti, jopa yli 2 km mittaisina. Lähellä sijaitsevan Aintionojan rannassa alkaa avosuollakin olla luhtaisuutta ja leccomaisuutta. Avorimpialueilla pesii jonkunverran sorsia, etenkin taveja. II. Kasvillisuutta luonnehtivat Calamagrostislajit ja Carex aqttatilis, jotka muodostavat yhtenäisen korkean ruohoscon. Ympärillä on komeat kuusikot ja rämeiden luonnontilaiset kelomänniköt. Aintionojaan liittyvillä alueilla on myös ombrotrofisia osia. Hakkaamatcomat kelokkoiset rämeet ja soiden metsäsaaret antavat nykyisellään maisemalle erämaisen leiman. Rimmet ovat pääasiassa karuja ruoppaja mutasararimpiä. lso-Syötteen seutu. Romevaaraan päin nousee karu rahkoitrut'lut rinnesuo. kurkia ja runsaasti kahlaajia. Metsähanhia ja kurkia pesii suolla paljon. 1. Ranuan hoicoalueeseen ehdotettuun suureen suojelualueeseen. l 690 ha. Maisemien säilyttämiseksi nykyisellään ei Syötteelle näkyvillä soilla tulisi suorittaa ojicuksia. Alueen suurin ja komein suo on lähellä Kuivaniemen rajaa sijaitseva Iso-Äijönsuo, jolla on pituutta seitsemän ja leveyttä pari kilometriä. Suotyypeistä vallitsevia ovat laajat kalvakkaja rimpinevat. Täällä on erittäin laajoja ruohoja heinäkorpia jotka keväisin ovat tulvan peitossa. Jänteillä vallitsee tiheä vaivaiskoivuvarvikko. Kauempana. Suon pohjoispäässä on kaunis avorimpialue, jolla katkenneet jänteet kelluvat lukuisina turvesaarekkeina vesialueen keskellä. paju-, pohjanja pikkusirkku (maamme eteläisimpiä esiintymispaikkoja), taivaanvuohi ja liro. Pesimälajeja ovat mm
15. Suolinnusto on täydellisempiä koko maassa. Suon laajuudesta ja monipuolisuudesta johtuen alueella on erittäin runsas eläimistö. III. II. Siellä pesii vahva kanta hanhia, sinisorsia, taveja, telkkiä, haapanoita, sotkia ja riekkoja. Tämän lisäksi tavataan suolla laajoja aloja Pohjanmaan aapasuoalueella yleistä kalvakkanevaa. Siinä on edustettuna sekä pohjoisia (pikkukuovi, jänkäsirriäinen, jänkäkurppa, suokukko, kapustarinta, liro, vesipääsky ym.) eccä eteläisiä (kuovi , töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, mustakurkku-uikku , harmaalokki ym.) suolajeja. Rauhoitusalue olisi syytä ulottaa nykyiseen Oulun ja Kuusamon maantiehen pitäjänrajan molemmin puolin niin leveälti kuin valtionmaita riittää. Vain siellä täällä esiintyy korkea, Peräpohjolassa tavallinen jännetyyppi. Osa suosta on ruohoista saranevaa ja nevakorpea. 16. Kuitenkin ovat jänteet matali a, siten yleensä puuttomia. Suuret rimpinevat ovat Pohjois-Suomen suolinnuston suojelussa avainasemassa. Ehdotetun rauhoitusalueen säästäminen hakkuilta ja ojituksilta varmistaisi lso-Syöcceen merkitystä luonnons_uojelu-, matkailuja retkeily kohteena. Ylikiimingin ja Pudasjärven kunnat. Kotka, muuttohaukka, huuhkaja, piekana, kurki, metsähanhi, korppi ja merilokki kuuluvat jo vanhastaan suon ja sen metsäsaarekkeiden pesimälinnustoon. Kärppäwon-R.äinänwon alue. 4. Rauhoitettuna suo toimisi samalla riistansuojelualueena. Kesäisin porot laiduntavat suolla. Hirvisuo on Pohjois-Pohjanmaan nevalakeudellakin ai nutlaatuisen laaja suoalue. Pudasjärven kunta. Pääasiassa suuria avosoita käsittävä alue Kärppäsuo on valtaosaltaan rimpinevaa. Hirvisuo on lisäksi laajalti tunnettu hyvänä hillasuona. Täällä on korkeita kermejä ja laajoja, pääasiassa Eriophorum vttginatum -valtaisia kuljuja, joukossa isoja allikoitakin. Kyseessä on osa arvokasta soiden suojelualue-ehdorusta, jonka pääosa on Puolangan hoitoalueen puolella. Selostus n:o 19. Lukuisat järvet ja lampareet ovat kuin luodut joutsenen pesimäalueeksi, ja tämän lajin paluuta suolle voidaan odottaa. Hirvisuo on pohjanmaalaiseksi aapasuoksi harvinaisen rimpinen ja lähenee siten morfologiansa puolesta Peräpohjolan aapasoita. Hirvisuo. 3. Räinänsuon NW-osassa on koivulettoa. Iin hoitoalue, kJ . Utajärvi, Olvassuo. Suurena yhtenäisenä alueena Hirvisuo sopii erinomaisesti suurien ihmistäkamavien lajien suojelualueeksi. Iin hoitoalue, kJ. 17. purosta on metsäkortekorpea ja muurainkorpea sekä kapeahkolla alalla puronvarressa ruohoja heinäkorpea, joissa valtalajeina esiintyvät Phalctris, Calttmagrostis jne. O/vassuo. 3 970 ha. Maisema, joka tieltä avautuu suolle, on ainutlaatuinen. 123. Erikoisuutena korvessa kasvaa runsaana Ramtncultts lapponicus. II. Puhoksen hoiroalue, kJ . Puolangan hoitoalue, kJ. Rimmet ovat mahtavan suuria sammal-, vesitai ruopparimpiä. 2. Tämä keidassuo-osa muistuttaa Lapissa tavattavia keitaita. Myös kalvakkanevoja esiintyy. l 750 ha. neliökilometrin laajuinen keidassuo. 18. Keväällä teeret soivat nevalla ja talvella seudun suurimmat metsoparver hakoavat rämeillä. 585 ha. Ylikiimingin ja Pudasjärven kunnat. 1. Särkilammesta luoteeseen selvällä putouserolla lampeen o_n n. Siikavcu1ran alue
2 190 ha. Leväsuon alueelta on Olvassuohon verrattuna lintuhavaintoja niukasti. Viitasuon nevaosat. Rantavallit halkovat soita paikoin kilometrien mittaisina ja muodostavat helppokulkuisia »silcoja» soiden eri osien välille. Korkeampia Sphagnttm fi;srnm -rämejänteitä on suurimpien monitähkävillaa kasvavien rimpien teinoilla. Reckeilyalueeksi Iso Tilansuo--H oususuo soveltuu mainiosti. Ehdotus kuuluu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja metsähallituksen yhteisen työryhmän kansallispuistosuunnicelmaan (Suomen Luonto 4/1968) . Olvassuon koivulecot ovat kuitenkin tyypillisempiä ja niiden lajisto monipuolisempi . 7 ja 10. 2 -970 ha. Ucajärven, Puolangan ja Pudasjärven kunta. Lehtosuon alueella on myös rehevää koivuletcoa, jollaista Kainuun ja Pohjanmaan rauhoituskohteista on muualta · tavattu vain Pelsonlahdelta Kestilän hoicoalueesta. Karhusuon reunaosissa esiinryy nevarämeitä ja pallosararämeitä. Puolangan kunta. 19. Ucajärven ja Puolangan rajalla sijaitseva suuri suokompleksi edustaa erinomaisesti Pohjanmaan vyöhykkeen karuja aapasoita. Suuren nevaalueen laicaosissa on lyhyckorcisia kalvakkanevoja, joilla on rimpilaikkuja. Puolangan kunta. Etenkin mecsäsaarec ovat luonnontilassaan vaikuttavia. 7 ja 8. Puolangan hoitoalueessa on vielä luonnontilai nen suoerämaa, joka soveltuu vaativienkin mitcojen suojelualueeksi. Leväsuolla on erinomaiset mahdollisuudet säilyttää edustava näyte todella tyypillisestä Pohjanmaan vyöhykkeen pohjoisosien aapasuoyhdistymästä. 21. 20. Suon itäosassa on varsinaisen suoaltaan yläreu nalla eksentrisiä keidassoita. Ainakin pääosa niistä olisi syytä muodostaa aarni alueiksi . Olvassuon--Leväsuon seutu on sopivaa reckeilyaluecca. kolme suurta aapasuota, Iso Tilansuo, Rieskansuo ja Housusuo. Iso Tilansuo---Hottsttsuo. Suolla pesii lukuisia metsähanhija kurkipareja. Alueen metsät ovat vanhoja ja suurelta osalta hakkaamaccomia. Alueeseen kuuluu mm. duilla harvinaisia eksentrisiä keitaita. Viitasuon rämeosac ovat vielä huomattavasti laajempia kuin Karhusuon . Ainakin suon länsireunalla ns. Rauhoiceccavaksi ehdotettava alue käsittää kaksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suurimpiin ja monessa suhteessa edustavimpiin kuuluvaa aapasuoyhdistymää, Olvassuon ja Leväsuon. Koko Olvassuon eteläosa on Kälväsvaaralta tulevine va.luvesijuotteineen, lähteineen, suon reunan suuntaisine vanhoine rantavalleineen ja niiden välisine suojuocceineen erikoinen luonnonmaisema. Karhttstto---Viitasuo. I. II. N e ovat tyypillisiä Pohjanmaan aapoja, pääosiltaan kalvakkaja rimpinevoja. Siihen sisältyy runsaasti niille luonteenomaisia kalvakkanevoja ja nevarämeitä sekä myös pienehköjä eksentrisiä keitaita, 124 vaikkakin suokompleksin keskustat ovat laajoja avorimpinevoja. 3 760 ha. 1. Leväsuon pohjoisosissa Leväojan latvoilla on varsinkin hydrologiansa puolesta tutkimukselle arvokas n. Olvass11on--Leväsuon alue. Aivan alustavien havaintojen mukaan ainakin varsinainen Leväsuo on hyvä lintusuo, jolla on runsas metsähanhi-, kurkija kahlaajakanta. Leväsuon alue sijaitsee Kälväsvaaran eteläja itäpuolella käsittäen varsi naisen Leväsuon, Pikku-Leväsuon pohjoisosan sekä Kärppäsuon (Siliäsuon). Reunaosien nopea soistuminen näkyy Trichophor11m caespitosum Carex pa11ciflora Sphagnttm papillosttm -patjojen kehittymisenä ohutturpeisille rämeille. Olvassuo on n. Alueella on aapasoiden lisäksi myös pienehköjä eksencrisiä keidassoita. Puolangan hoitoalue, kl. Suon keskiosat ovat rimpinevoja. 600 ha kokoinen aapaja keidassuo-osien sekakompleksi. Kälvä,svaara tarjoaa soihin tutuscujille hyviä leiriytymiskohceita, varsinkin Iso Kirkaslampi, jolle johtaa autocie, on kauniine hiekkarantoi neen hieno leiripaikka. 985 ha. III. Rikas linnusto johtunee suon rehevyydescä ja ravi nnon runsaudesta. Jänteet ovat yleensä macalahkoja välipintajänteitä. Leväsuon ja Pikku-Leväsuon välisiä rantavalleja pitkin on hyvät mahdollisuudet johtaa retkireittejä koko suokompleksin edustavimpien osian halki . Puolangan hoitoalue, kl. Suurimmat rimmet ovat kahdensadan metrin levyisiä ja yli 1/2 km:n pituisia avorimpiä. Tavien, sinisorsien ja jouhisorsien kanta on runsas , samoin kahlaajalajisto, joka käsittää sekä pohjoisia (pikkukuovi, jänkäsirriäinen) että eteläisiä ( töyhtöhyyppä, kuovi ) lajeja. II . Rämecyypeiscä tavallisimmat ovat kangasrämeet ja nevarämeec. Tämän osan muista tyypeistä mainittakoon laajat kalvakkanevat, rimpinevajuotit sekä suuret avorimpinevac. Samalla rämeiden kookkaat männyt ovat keloucumassa. ltäisimmässä osassa, Kärppäsuolla, on näillä seu. Keväällä ja kesällä oleilee suolla suuria pesimäccömien kurkien laumoja. Mm. 4 km leveä yhtenäinen aukea suo, jonka keskusta on pääasiassa ruohoista rimpinevaa. Ucajärven ja Puolangan kunta. leccorikko (Saxifraga hirculm) kasvaa Olvassuolla. Pääosa rimmistä on kuitenkin paljon kapeampia vesirimpiä tai ruopparimpiä. »Hiekkasärkkämaascosca» johtuen suot ovat yleensä macalahkoja, monin osin peräkkäiseen rantavallien pirstomia. 9 km pitkä ja n. Puolangan hoicoalue, kl. Olvassuo on koko Pohjanmaan ja Kainuun runsaslinnustoisimpia soita. Soidensuojelutoimikunta on suorittanut tutkimuksia alueella ja kannattaa sen säilyttämistä luonnontilassa edustavana rehevien korpien, leccojen ja lähteiden suojelualueena
Mmtt1stton altte. Tyypillisimpiä alueelle ovat erilaiset, yleensä karunpuoleiset rämeet ja korvet. Korvista ovat luonteenomaisia mecsäkorte, muurain-, mustikkaja kangaskorvet. Carex livida. Laseikonsuolla, Ison Vieremänsuolla ja Vääräsuolla esiintyy laajahkoilla aloilla ruohoisia rimpija suursaranevoja. 23. ovat pääasiassa kalvakkanevoja, rimpinevoja on vähemmän kuin Karhusuolla. Pääosa Saarensuosta on rimpinevaa. 765 ha. Rasinsuo, Syvänlamminsuo, Kepisuo ja Vaarasuo ovat enimmäkseen karunpuoleisia rimpija kalvakkanevoja. 24. III. Rämeiscä tyypillisimpiä ovat nevarämeet. Rämei tä ja korpia on vähän. Ahvensuon-Karhusuon alue. Jokivarsissa on laajoja ruohoja heinäkorpia (Phalt1ris, Calamagrostis, Filipendula, ym). 28. Suurimmat ovat Löytösuo ja Palosuo Karttimonjoen varressa. Puolangan hoi toalue, kJ. Rimmistä vallitsevat sammalrimmet, mutta myös avorimpiä on. Nisäkkäistä mainittavin on karhu, joita tavaraan säännöllisesti . Sat1rensuo. Tieltä on alueelle helppo pääsy. Laseikon suon pohjoispäässä on laaja vertynyt nevaja lettokorpi , jossa kasvavat runsaina mm. Tuckimussopimusmecsäksi muodostettu Martin kaira rajan pinnassa sopisi hyvin Suomussalmen hoitoalueen soiden suojelualueeksi ja laajemmassaki n merkityksessä pohjoisen Kainuun erämaan ja erämaaeläimiscön suojeluun, mikäli nämä tarkoitusperät soveltuvat alueella suoritettavaan ruckimusryöhön. 25. 1. Samoin puiston eteläpuolella sijaitsevat Paljakan vaaran korkeimmat osat olisi aiheellista rauhoittaa. Rttsinsuon-Lson Vieremänstton alue. III. Paljakan luonnonp1,iston laajennus. Soisruminen on edelleen voimakasta ja suot ovat laajenemassa paikoi n kankaille. Suomussalmen kunta. 27. N e ovat pääosaksi ruohoisia suursaranevoja, valtalajina jouhisara. 22. Tien läheisyyden vuoksi pääsy soille on helppoa. 111. Pohjantikka on kuusikorvissa tavallinen, samoin pohjansirkku. Kiannan hoitoalue, kJ . Löyrösuolla on myös pienehköjä rimpinevaosia. Martin kaira soveltuisi erityisen hyvin juuri karhujen suojelualueeksi ja säilyttäisi lajille erityisen mieluisaa elinympäristöä sopivan syrjäisellä seudulla. Seudulla on tyypillisiä kainuulaisia pienikuvioisia aapasoita. Tällä alueella on Jackonpu toon liittyen edustavia korpialueira. II. Ensiksi mainitulla on rimmissä paikoin runsaana mm. Spht1gnum squarrosttm ja Carex heleont1stes. Alueella ravataan myös pesivänä matsähanhia. Saraisuuden takia soita on ai kaisemmin niiceccy. Martin kaira. Suomussalmen kunta. Löytösuon ja Palosuon reunoilla on erilaisia nevarämeicä, joilla männyt kelouruvar. Suomussalmen kunta. Yksicyismailla sijaitseva Viicalampi on sorsien ja hanhien mieluisa oleskeluja ruokailupaikka. Kiannan hoitoalue, kl. Sekä suokasvillisuudeltaan että linnusrolcaan erittäin mielenkiintoinen alue, joka pitäisi ehdottomasti säilyttää luonnontilaisena. kurki, metsähanhi, valkoviklo, pikkukuovi ja lapinharakka. III. 460 ha. Kurki a pesii runsaasti . Maisemallisesti vaikuttavin 125. Suomussalmen kunta. Alueen linnusto on monipuolinen. Puolangan kunta. Alue käsittää itäisessä Kainuussa harvinaisen suuria avosoira. Nimenomaan rehevien kohteittensa takia alue on yksi parhaista suojelukohceista itäisen Kainuun valcionmailla. Kiannan hoitoalue, kJ . Suomussalmen hoitoalue, kJ . Isot avosuoc ovat rimpija kalvakkanevoja, rämeet tupasvillarämeitä tai isovarpuisia rämeitä. Suolinnuston suojelun kannalta Karhusuon-Viirasuon alue on arvokas. N yt ehdotetaan koko tämän erikoisen rehevän puron sadealueen liittämistä puistoon. Luonnonpuisto ei ole kuitenkaan hydrologisesci yhtenäinen kokonaisuus. Puolangan hoiroalue, kJ. 10 ja 11. Pääosa alueesta on suota. Alueella on myös ruohoisia puronvarsikorpia, joissa on kaulamätcäicä. 7. Soita halkovat kangasjuotit ja nevojen yli rakennetut pitkospuut helpottavat kulkemista, joten seutu on myös hyvää retkeilymaascoa. Suomussalmen kunta. Etenkin Karhusuolla on runsas kahlaajalinnusto. Pesimälajisroon kuuluvat mm. Säynäjäsuon altte. 6 100 ha. 8. 6 ja 10. Isoja avosoita alueell a on niukasti. 412 ha. 5 72 ha. Suocyypeistä vallitsevina ovat karunpuoleisec kalvakkaja rimpinevat. Aluetta rajoitettaessa on haluttu suojella myös N aavajoen, Macalajoen, Vieremänsuonpuron ja Luuhilarnmelta tulevan puron varressa olevi a ruohoja heinäkorpia. Laajojen ojitusten keskellä teiden läheisyydessä sijaitseva neva-alue. Suomussalmen hoitoalue, kJ. Pystyyn kuivavine koivupökkelöineen ja kitukuusineen tämä korpi on erikoislaatuinen nähtävyys. II + III. Suurehkoja nevoja on myös Olkisuon alueen pohjoisreunassa. II. 12, Puolangan kunta. 895 ha. Puiston suurin puro, Muscanrinnanpuro alkaa luonnonpuiston rajan länsipuolelca. Luonnontilainen aapasuoalue. Reunaosissa on myös saranevoja. Paljakan arvokas luonnonpuisto on cunnecru erityisesti reheviscä puronvarsikorvistaan. Ison Vieremänsuon ja Laseikonsuon väli mailla on myös koivuletcomaisca suota. N äillä on lukuisia vanhoja suovia, latoja ja niittypimejä vanhan luonnonniittytalouden muistoina. Jonkunverran on myös rahka-, rupasvill aja pallosararämeicä. 1 860 ha. 26. 15. Karttimojoen varsilla on tulvanevoja. Luonnontilaiset mecsäsaarec antavat seudulle erämaista leimaa
Hyrynsalmen hoitoalue, l<l. 1. 33. Julmamon seutu. Rahkaisilla rämeillä on runsaasti lakkoj a. Alueen eteläosissa ja Lokkipurolla on jokivarsikorpiin raivattu niittyjä. Hyrynsalmen hoitoalue, l<l. Hyrynsalmen kunta. osa on Säynäjäjärven koillispuolella sijaitseva avorimpialue, jota yhtäjaksoiset mutkittelevat jänteet halkovat. Alueen pohjoisosa käsittää pääasiassa pienikuvioisia rämeitä. Suomussalmen hoitoalue, kl. Rämeiden kelokor ja naavaiset korpikuusikot antavat alueelle erämaan tuntua. Mm. Pääosa on ruohoisra rimpinevaa. j outenmon--Säynäjäjärven altte. III. II. Särkälrä, kuten alueen eräiltä muiltakin harjuilra, avautuu hienoja näköaloja ympäröi ville soille. Säynäjäjärven itärannalla on luonnontilaisia muurainja mustikkakorpia. 30. Lenriiran hoitoalueella suoritetuissa tutkimuksissa on todettu, että Juortanajärven-Peurasuon-Isonsuon alue on hoitoalueen edustavin suurehko suoja erämaaseutu, jonka rauhoittamisella mm. Mielenkiintoinen ja vaihteleva rerkeilypolku on mm. 6. Hyrynsalmen kunta. Näiden kahden suon välissä kulkeva Mustosensärkkä on kapea ja erittäin pitkä harjumuodosruma, jolla on vanhaa männikköä. Korvet ja rämeet ovat myös puustolraan täysin luonnontilaisia. 32. Säynäjäjoen varressa on ruohoja heinäkorpia ja nevakorpia. Luonnonrilainen pääasiassa karuja kalvakkaja rimpinevoja käsittävä laaja suoalue. 7. II. Isosuolla on mm. Ainakin tämä harjujakso olisi aiheellista muodostaa aarnialueeksi ja rauhoittaa tienteolta ja soranotolra. Hyrynsalmen hoiroalue, kl. III. Vedenjakaja kulkee alueen halki. Neuvostoliiton puolelta tulevaa Lahnajokea lukuunottamatta alueen suot muodostavat kaksi yhtenäistä larvavesien valumaaluetta.. Hyrynsalmen kunta. Tulimon alue. Säynäjälammen luona on erittäin vaikeakulkuinen vetinen rimpialue, jossa on sekä sara-, ruoppaettä vesirimpiä. Alueen keskiosissa vallitsevat erittäin laaja-alaiset rahkaiser ja saraiset rämeet. Edustava luonnoncilainen suoalue. Umpeenkasvava saarekkeinen Saarijärvi on sopiva joutsenen pesimään. Ehdotetun rauhoirusalueen pohjoisosien suot ovat pienikuvioisempia rimpinevoja, lyhyrkorrisia kalvakkanevoja, rahkanevoja, nevarämeirä ja rahkarämeirä. Monipuolinen karujen korpien, rämeiden ja nevojen näyrealue, joka edustaa paikkakunnan suoluontoa tyypillisimmillään. Myös Lokkisuo kauniine lampineen sekä Peurasuo ja Heinisuo ovat huomattavia neva-alueita. Saarisuolla . 1 700 ha. juortanajärven Peurasuon lsonmon alue. Kaakkoisosassa on mielenkiintoinen lampien keskittymä. 2 800 ha. SaarisuonLososuon Kuivasuon alue. Seudun suurimmalla suolla Jourensuolla on vaihtelevia nevaryyppejä. Säynäjäjärvi on korreikkoa, saraa ja järviruokoa kasvava osittain umpeuruva järvi . Hakojärven rannassa on rulvaisia suursaranevoja. Kuikkalammer ovat kirkasvetisiä lampareita rahkarämeen keskellä. Sikin sokin kaatuneet naavaiset kuuset luovat kainuulaisen suoerämaan tunnelmaa. lakka-aikana. pitkiä mänryvaltaisia soiden halki kulkevia selänceitä. Laidoilla on ruohoisia nevakorpia. Aluetta ehdotetaan rauhoiretravaksi komeiden ja rehevien jokivarsikorpiensa sekä Vaara-Kainuussa poikkeuksellisten suurten ja vetisten nevojensa takia. 7. kurki , liro, valkoviklo, lapinharakka ja korppi . soiden suojelutarkoituksessa olisi valtakunnallista merkitystä. 29. Lenriiran hoiroalue, l<l. alueen komairnmilla harjuilla kulkeva reitti Mustosen särkkä-Riipuaho--Palo--Iso Kössö--Jourensärkkä. Palosuolla on ruohoisia rimpinevoja ja lyhyrkorrisia kalvakkanevoja, reunaosissa myös suursaranevoja. kurki ja lukuisia kahlaajalajeja. Lahnajoen ja Heinijoen sekä niihin laskevien purojen varressa jatkuu kilometrien matkalla reheviä ruohoja heinäkorpia, osin jopa lehtomaisia korpia. Kuitenkin alue on Elimyssaloon verrattuna helppokulkuinen ja käsittää mm. Tämä maisemallisesti komea ja mielenkiintoinen alue käsittää harjumaastoa harjujen ja kankaiden välisine laajoine suokuvioineen. Alueen rahkarämeillä on todella runsaasti lakkoja, joten niiden ojittamarra jättäminen on jo tällä perusteella tarpeen. Täällä on osa jänteistä katkennut erillisiksi saarekkeiksi. 14. II. Kuhmon kunta. Luonnoncilaisine kelokkoisine rämeineen tämä suoseutu on vaikuttava luonnonnähtävyys ja hyvä rerkeilykohde esim. Alueen monipuoliseen suolinnustoon kuuluvat mm. Musrosensuo on samoin ruohoisra rimpija suursaranevaa. Alueen muista nevatyypeistä ovat laaja-alaisimpia kalvakka-, suursaraja luhtanevat. Alueen suokuviot ovat suurempia ja suota on prosentuaalisesti paljon. Lososuo ja Kuivasuo ovat pääosaltaan kalvakkanevaa. 31. laajoja rimpija suursaranevoja. Säynäjäsuolla on runsas linnusto, mm. Luonnoltaan alue on huomattavassa määrin erilaista kuin Kuhmon hoitoalueesta rauhoitetravaksi ehdotettu Elimysjärven saloseutu. 960 ha. Säynäjäjärven ympäristön korvet on myös syytä liittää ~auhoitusalueeseen. Luoteisosassa sijaitseva Isosuo on Itä-Kainuun suurimpia ja komeimpia yhtenäisiä nevoja. Lisäksi koko seutu on mainiota ja pää126 osin helppokulkuisra rerkeilymaastoa. Suomussalmen kunta. 7 100 ha. Useat rämeet ja korvet ovat hyviä lakkasoita. Myös esiintyy ombrocrofisia osia, joilla on runsaasti lakkoja. Suora on aikanaan niiretty ja siellä on toistakymmentä vanhaa suovan pohjaa. 1 715 ha. Saarijärven länsipuolella on myös rimpinevaa. Edustettuina ovat kaikki Kainuun yleisimmät rämetyypir
Sekä Kunnussuon että Mustinsuon pääosa on rimpinevaa. valkovikloja, suokukkoja sekä Itä-Kainuussa harvinainen jänkäkurppa. II. Alue liittyy H yrynsalmen hoitoalueesta rauhoitettavaksi ehdotettuun Tulisuon seuruun. 1. Samalla tavoin kuin Viiksimon Elimysjärven Kivikiekin seutu tämäkin alue saattaisi olla merkityksellinen karhun suojelualueena. Itä-Kainuun suojelu-kohteista useimmat ovat vaikuttavan erämaisia. Rämeillä pesii lapinharakoita ja riekkoja. III. Kuhmon kunta. Elimyssalo (]1mtinsC1lo). Itäisessä Kainuussa harvinaisen suuna avosoita. 8. Ral.ihoirusalueeseen ehdotetaan liitettäväksi myös Mustajoen ja Välipuron varsien korvet. 127. Kotka saalistelee alueella. Koirapuron varressa melko edustava karuhkojen korpien alue. Soidensuojelutoimikunnan toimesta Elimyssalolla on suoritettu myös tiedusteluja sen merkityksestä mahdollisena soidensuojelualueena. Lenriiran hoitoalue, kl . 430 ha. 470 ha. 13 735 ha. Laajimmillaan ne ovat Elimysjärven ympäristössä. toukokuussa 1968. Tällä alueella voi lähitulevaisuudessa olla merkitystä lisääntyvän metsäpeurakannan eräänä rukikohtana. Suomenniemensuo--Matosuo. Alueen eläimistö on edustava ja suojelemisen arvoinen. Suurin avosuo Suoniemensuo on kalvakka-, rimpija suursaranevaa. 36. 35. Juntinvaaran metsäautotien ja valtakunnanrajan välissä sijaitsevaa suurehkoa tietönrä seikasta on ehdotettu rauhoitecravaksi ensi sijassa metsäpeurojen suojelualueeksi. Useat lammet elävöittävät maisemaa. Etenkin Isosuo on linnustollisesti mielenkiintoinen. Keloutunutta rämettä Kuhmon Elimyssalolta. 9, 10 ja 11. Reunoilla on kalvakkanevoja ja metsäsaarekkeiden väl issä länsireunalla karunpuoleisia rämeitä. Metsäpeura on todettu alueen eläimistöön kuuluvaksi mm. Suotyypit karunpuoleisia. Kuhmon kunta. lsowon--Koirarnon alue. Ehdotus kuuluu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja metsähallituksen työryhmän suunnitelmaan. III. Tällä seudulla on todettu asustavan pääosa maamme pienestä metsäpeurakannasta, ja se on peurojen suojelualueeksi monessa suhteessa sopiva. lI. Lenriiran hoitoalue kl. Isosuo on Itä-Kainuun runsaslintuisimpia nevoja, joll a pesii etenkin kahlaajia runsaasti , mm. Rimmet ovat sara-, ruoppaja vesirimpiä. Kuhmon hoitoalue, kl. Alue käsittää kaksi Kai nuun oloissa isohkoa aapasuota. 915 ha. 4. Kuhmon kunta. Ojitukselta rauhoitettavaksi ehdotetru alue käsittää vaihtelevia karunpuoleisia soita. Lentii ran hoitoalue, kl. 3 7. Kuhmon kunta. Melkein jokaisella nevalla tai rämeellä on oma pikkulampensa, joihin metsähanhipoikueet hakeuruvat kesäkuussa. KinnttSJuon--Mustinmon alue. Elimyssalolle luonreenomaisia ovat laajat kelokkoiset nevaja rahkarämeet. Puusto vanhoine mäntyineen on kotkanpesinnälle erittäin sopiva. 34. Muista mainittakoon korppi sekä useat petolintuja tikkalajir
Kuhmon hoitoalue, kl. 1. Teerisuo--Isokorpi,--Lownstta. Teirisuo. Lehtomäen mahtavan aarni metsän edustalla sijaitsevat Roninsuon suurimmat avorimmet. 40. Sotkamon kunta. Kuhmon hoitoalue, kl. Suot ovat myös laajempia kuin Ulvinsalossa. Kuhmon kunta. I. Laajentamalla aarnialuetta pohjoiseen ja etelään rauhoituksen piiriin saataisiin liitettyä edustavia soita. 39. 7. Pöllöistä on todettu helmipöllö, hiiripöllö, lapi npöllö ja huuhkaja. 38. Aluetta luonnehtivat kalvakkaja suursaranevat sekä erilaiset karuhkot korvet, joista laajimmat ovat H angaspuron latvoilla. 388 ha. · 9. H anhia on pääasiassa poikueiden perusteella laskettu pesivän rämeillä 8--9 paria. ]outenstton seutu. Kaiken kaikkiaan Elimyssalo toisi siinä määrin uutta Kainuun soiden suojeluun, että sen rauhoittaminen on perusteltua. Palosen eteläpuolella rajan pinnassa on toinen suuri korpialue. Tipasojan valtionpuisto, Sotkamon hoitoalue, kJ. Ainakin Maariansärkkien upea lähes kolme kilometriä pitkä harju tulisi säästää hakkaamattomana. Yleensäkin näin suuret nevat ovat itäisessä Kainuussa harvinaisia. Elimyssalon soiden suurlinnusto on erittäin edustava. Nämä ovat pääasiassa karuja kangaskorpia ja metsäkortekorpia. Seudun rämeet ovat muiden soiden tavoin karu ja. 675 ha. Muita tämän kaltaisia soita ei löydy enää valtionmailta Kainuusta. Sotkamon kunta. 2. Alueen erämainen luonne säilyisi parhaiten, jos rauhoitus toteutettaisiin aarnialueena. Maariansärkät on tiettavast1 ainoita metsäpeurojen talvehtimisalueita Suomessa. Kassarapuron latvoilla on laaj oja ruohoja heinäkorpia. Soiden eläimistön suojelun kannalta Elimyssalo on maamme merkittävimpiä. Sotkamon hoitoalue, kJ. Kuhmon kunta. Alueella on myös laajoja korpia, joista isoimmat ovat Härkäkorpi, Isokorpi ja Isosuon etelälaidan korvet. Solamo. H oitoalueen suurimpi a avosuoalueita. Kuhmon kunta. N evoista Pieni T eerisuo, Isosuo, Kuitisuo ja Losonsuo muodostavat matalien kangasmaiden keskellä kulkevan yli 8 km pitkän, jokseenkin yhtenäisen neva-alueen. Sotkamon hoitoalue, kl. Tällaisia nevoja ei rauhoitetta128 viksi ehdotetuilla alueilla muuall a Kainuussa esiinny näin laajoina. N ykyään aarnialueen rajojen sisällä ei mainittavia soita ole. III. Alueella on merkitystä myös linnuston suojelualueena. Muut suot ovat karuja. 41 Hiidenportin Rasinsuon Urposuon alue. Teirisuo on Poh janmaan aapa, jonka H angaspuro jakaa kahtia. Myös eteläistä metsävikloa pesii alueella. Ehdotetulla tauhoitusalueella on suuria luonnontilaisia nevoja ja korpia. Korvissa asustaa runsas pohjansirklfukanta. Kelokkoiset saraja rahkarämeet, komeapuustoiset muurainja metsäkortekorvet ovat alueen maisemallisesti ehkä komeinta suoluontoa. II + III. Levävaaran koillispuolella on myös suurehko rimpija kalvakkaneva-alue. III.. Kurkia pesii Elimyssalon soilla toistakymmentä paria. Ehdotus kuuluu Pohjois-Suomen kansallispuistosuunnitelmaan. kotka, haarahaukka, kalasääski , nuolihaukka. 2 350 ha. Alueella on myös huomattavia nevoja. Yleisimmät tyypit ovat pallosaraja tupasvillarämeitä sekä lyhytkorrisia nevarämeitä. Kuuluisaa Hiidenpomia ja Pomijokea ympäröi aarnialue, joka ulottuu kapeana vyöhykkeenä yli kuuden kilometri n matkan Hii denportilta Pomijärvelle. 3. Tupasvilla kasvaa soilla yhtäjaksoisena matalana peitteenä. Kahlaajista runsaimmat ovat li ro ja valkoviklo. 273 ha. Kauniita pikkusoita luonnontilaisten metsien kehystäminä. Tärkein suojelun kohde on luonnollisesti alueen metsäpeurakanta, joka liikkuu loppukeväästä loppusyksyyn pääasiassa vain soilla käyttäen hyväkseen niiden tarjoamaa kasviravintoa. 42. 5 30 ha. Lähellä sijai tsevasta Kotamivaarasta tulevat valuja tulvavedet ovat aikaansaaneet kapeille juoteille lettoluontoisia soita. Talassuo on "pääosaltaan sara-, lyhytkorcista ja rimpinevaa. 4 200 ha. Syrjäisyytensä vuoksi Elimyssalo soveltuu hyvin karhujen suojeluun. Suotyypeistä vallitsevia ovat tasapintaiset jokseenkin jänteettömät lyhytkortiset nevat tai lyhytkorciset kalvakkanevac. 6. Ulvinsalon luonnonpuistoon verrattuna Elimyssalo säilyttäisi itäisen Kainuun suoluontoa, etenki n eläimistöä, huomattavasti monipuolisemmin kuin Ulvinsalo. Sotkamon kunta. Kesäisin alueella kulkee säännöllisesti 1-2 karhua. Edellisten eteläpuolella sijaitsevat Teerisuo ja Rajasuo ovat enemmän metsäsaarekkeiden pirstomia mutta kooltaan myös huomattavia neva-alueita. Joutensuo lampineen muodostaa pienen aukean neva-alueen, jolle on Maariasärkiltä hieno näköala. Kuhmon hoitoalue, kl. Erämaaeläimistön säilymiselle alue tarjoaisi rau hoitettuna hyvät edellytykset, koska tiet ovat tarpeeksi kaukana. II. Roninsuo Juntin vaaran tiäpuolella on maisemallisesti kaunis, suuri rimpija kalvakkaneva. TeerisuonIsokorven Losonsuon alue on erinomai nen näytealue Kainuun karuimmista suotyypeistä. Petolinnuista saalistelevat alueen soilla ja järvillä mm. Seudulla on myös todettu karhun talvehtineen. Talassuon seutu. Kuhmon hoitoalueessa se on vrvokkain kohde. Joutsen on pesinyt viime vuosina kahdella suolla. Puronvarsienkin korvet ovat karuja. 43. Soiden säilymistä edistää se, että Elimyssalon halki kulkee vedenjakaja. II
1Luonnontilaisilla soilla on taloudellistakin merkitystä mm. 129. poron kesälaitumina, riistan elinympäristönä ja marjamaina (ylinnä sinisuohaukkanaaras saalistuslennollaan, keskellä hirvi suolla, alinna suomuuraimen kukintaa)
Myös metsähanhi kuuluu suurimpien soiden lajistoon. 1. Vaalan hoitoalue, kl . Suurimmdla nevoilla pesii runsaasti kurkia, kahlaajia ja sorsia. Vaalan hoiroalue, kl . Tämä suurehko suoalue säilyttäisi Pohjanmaan vyöhykkeen aapasuoluontoa tyypillisimmillään. Rumalarimmen-Krtvajannevan cdue. 4 ja 5. Alueen nevat ovat matalajänteisiä rimpija kalvakkanevoja. 235 ha. Muista kahlaajista esiintyvät mm. 2. töyhtöhyyppä, valkoviklo, mustaviklo ja raivaanvuohi . Sorsia pesii alueella runsaasti. II. 48. Runsaan ja monipuolisen linnustonsa takia Tolkansuo on mainio täydennys Pohjanmaan aapasuovyöhykkeen muille, Kainuun alueella sijaitseville suojelualueille. 45 . Suurimmilla soilla rimpinevat hallitsevat. Rimmet ovat laajoja avovesi-, sammaltai ruopparimpiä. Alueen rimpinevoilla pesii suuria määriä suokukkoja ja liroja. Tämä selittää runsaan vesilinnusron esiintymisen. Vaalan kunta. Latvasuolla pesii lapinharakka. Pääosan ehdotetusta rauhoitusalueesta muodostavat laajat Pohjanmaan aapasuot: Iso-Sarvisuo, Jerusalmensuo, Iso Porkunsuo, Lapiosuo ja Larvasuo. Nämä pääasiassa Kajaanin hoitoalueen puolella sijaitsevat suot muodostavat hoitoalueen suurimmat aapasuokompleksin, joka Oulujärven lounaisja länsipuolisilla nevalakeuksilla on yleisestikin ottaen todella laaja ja edustava suoseutu. III. Sotkamon hoitoalue, kl. Noin 5 km pitkä Iso Sarvisuo on mahtava karu rimpineva, jonka keskellä on laaja vaikeakulkuinen 130 avorimpi osa. Avorimpinevoilla asustaa sorsia, etenkin taveja ja sinisorsia. Kauniine hiekkapohjaisine rantoineen ja kuuluisine lakkasoineen olisi koko tämä alue säilytettävä koskematromana tutkimus-, retkeilyja marjastustarkoituksiin.. Latvasuo eroaa muista soista suurien rahkoittuneiden ombrorrofisten rämeiden puolesta. Kestilän hoitoalue, kl. Täällä esiintyy myös suuria sammalrimpinevoja. Kortesuon seutu. 915 ha. Myös metsähanhi kuuluu seudun pesimälinnustoon. Sotkamon kunta. II. Alueella on myös runsaasti rämeitä, mm. Koipia alueella ei juuri ole. Alueella olisi rauhoirerruna ·huomattava merkitys Oulujärven eteläpuolisten seutujen soiden linnuston suojelualueena. Sotkamon hoitoalueessa se olisi erityisesti nevaluonnon suojelualue. Saariselkään rajoittuvassa osassa on matalia hiekkadyynejä ja niiden välissä nevajuotteja. Mustaviklon pesimäpaikkana Tolkansuo on eteläisin Suomessa. Lajistoon kuuluvat runsaimpina ravi, jouhisorsa, sinisp rsa ja tukkasotka. Patas1to---Hangasnevan alue. Vaalan kunta. Isoimmissa rimmissä asustaa kuikkapari . 46. Vaalan ja Utajärven kunta. Tolkanjärvi ja siihen liittyvät isot avorimmet muodostavat yhdessä Tolkansuolle laajan avovesialueen. Runsaasta lajisrosta mainittakoon useat viklolajit, suokukko , pikkukuovi, jänkäsirriäinen ja jänkäkurppa. III. Tolkansuo. Ison Lamujärven lounaisrannalla sijaitseva alue on arvokas laajojen aapasoiden kompleksi. III. Kajaanin hoitoalue, kl . 47. Ison-Sarvimon---]errtsalmensuon seuttt. Patasuo ja Hangasneva ovat pääosaltaan suuria vähäpuustoisia kalvakkanevoja. 44. Hoitoalueen suurimpia avosoita. Irse Konesuolla on saranevaa, lyhytkonista ja rimpinevaa. Kurkia pesii koko suoalueella noin kymmenen paria. Perolinnuista alueella on tavattu saalistelemassa kotka, nuolija sinihaukka. laajoja rahkarämealueira. Suurimmat vesi rimmet ovat Rumalarimmellä ja Kuvajannevalla. 2. Laajimmat kalvakkanevar ovat Isolla Potkunsuolla. Tässä mielessä alue korvaisi jo Etelä-Suomen soiden säilyryssuunnirelman yhteydessä ehdotetun, erittäin tärkeänä pidetyn Säippäsuon alueen, joka ehti mennä asutukseen. 7. 1 460 ha. Kurkia pesii kaikilla seudun soilla, suurimmilla useita pareja. 1 700 ha. Tolkansuo onkin rimpisempi kuin Pohjanmaan ja Kainuun suot yleensä. 3 810 ha. Pohjanmaan aapa, jolla on rimpi, suursaraja kalvakkanevoja. Rimpialueella asustaa eräs maamme suurimmista ja samalla pohjoisimmista harmaalokkien suoyhdyskunnista. Myös karuja rämeitä on runsaasti. Soiden reunaosissa on paikka paikoin karuja rämeitä. Karuja soita parempine laiteineen ja lahtineen. Jerusalmensuo ja Lapiosuon paaosa on karua rimpija kalvakkanevaa. T olkansuo on myös hyvä kahlaajien pesimäalue. Pyhännän kunta. Joukossa pesii myös naurulokkeja
595 ha. Pohjoispään lukuisat peräkkäiset hiekkadyynivallit ja niiden väliset suot on syytä liittää rauhoitusalueeseen. Sievin ja Nivalan kunta. Mersähanhia ja kurkia pesii suolla runsaasti , samoin kahlaajia. Kestilän hoitoalue, kJ. 1 195 ha. 1 120 ha. incarnata. 111. Samantapaisia rauhoicuskohteita ei Pohjois-Suomen soidensuojelusuunnitelmassa ole muita. 5. 660 ha. Pelsonlahti on Pelson kuuluisien soiden viimeisiä luonnontilaisia kappaleita. Nämä ovat juuri parhaita lintualueita, joten niidenkin rauhoittaminen maantien pohjoispuolisen alueen yhteydessä olisi paikallaan. Pyhännän kunta. 690 ha. apiculatttm ja S. Tyypillinen Pohjanmaan vyöhykkeelle. Rimpineva. Kestilän hoitoalue, kJ. Ohenlammesta lähtevän puron varressa on luhtaisia ja tulvaisia nevoja. Kestilän hoitoalue, kl. Parkkisen rimpi. Paikoin kuten välittömästi maantien pohjoispuolella on laajoja rahkoittuneita osia, joilla on runsaasti muuraimia. Tämä on yhdessä suon melkoisen rehevyyden kanssa syynä siihen, että Pelsonlahdella on erittäin runsas linnusto. ltämäen settttt. Pelsonlahti on monilta osiltaan erittäin märkä, upottava ja vaikeakulkuinen. Pelsonlahti. Vilkkaasti liikennöidyn matkailutien varressa on syytä säilyttää tämä komea suomaisema ja helppopääsyiset lakkasuot. 1. III. Pelsonlahden alue on arvokas seudun suoluonnon tallettaja. Mtturainneva-Kurkinevan alue. 3. Kasvillisuudessa on laajoilla aloilla merkkejä luhtaisuudesta (mm. Kestilän hoitoalue, kJ. Reunoilla on ojituksia, mutta niistä huolimatta avosuoalue säilynee luonnontilaisena, jos se rauhoitetaan ojicuksel ta. Vahtinevasta Pelsonlahti poikkeaa mm. 49. Metsähanhi ja kurki pesivät suolla. 460 ha. 55. III. Kestilän ja Pyhännän kunnat. Se on erittäin iso aukea Pohjanmaan aapa. Suurehkoja aukei ta Pohjanmaan aapoja käsittävä alue liittyy välittömästi Kajaanin hoitoalueen puolella sijaitsevaan laajaan RumalarimmenKuvajannevan rauhoirettavaksi ehdotetruun alueeseen. Maantien pohjoispuolinen Muurainnevan--Mustarinnan--Kurkisuon seutu on kuitenkin vielä eteläreunoja lukuunottamatta luonnontilainen. III. 4. Konnttnsuo. Törmäsen neva. Suon eteläosassa on myös eutrofista koivulettokasvillisuutta. 6. Pääosa on ruohoista rimpinevaa ( Cttrex limosa, Menyanthes, Pedicularis palttstris ja Utrimlaria indermedia ). 56. II. 111. Tallaiset näkymät ovat meikäläisessä kylämaisemassa perin harvinaisia. papillosttm). Pyhännän kunta. Kuoh1mneva. 111. Sellainenkin harvinaisuus kuin muuttohaukka pesii säännöllisesti Pelsonlahdella. Merkittävä alue Ii nnuston suojelun kannalta. 1 520 ha. 1 423 ha. Laaja avosuoalue. Alue on erinomai nen retkeilyja rutkimuskohde. Suotyypeistä hallitsevat nevat, jotka ovat ruohoisia kalvakkaja rimpinevoja. Kestilän kunta. lasiocarpa, S. Ehdotetun rauhoicusalueen eteläisen osan muodostavat erilaiset karut rämeet, kuren tupasvillaja nevarämeet. 1. räkäctirastas ja lapinharakka. Kicumäntyjä kasvavilla jänteillä esii ntyvät myös Trichophornm alpinttm, Carex dioeca, Trientalis, Dactylorchis maculata ja . Pohjanmaan aapasuota, pääosa rimpinevaa. Kestilän, Muhoksen ja Vaalan kunnat. 8. Rauhoicusehdocuksen pääosa käsittää Pohjanmaankin oloissa suuren rimpineva-alueen, jolla on runsas linnusto. Kalajoen hoitoalue, kJ. · 52. 1. Lapin paju ja suokurjenjalka). 5. 5 3. Kahlaajalinnusto on sekä lajiettä yksilöluvultaan suuri. Tämän vuoksi niiden suotyypit täydentävät toisiaan ja siten molempien rauhoittaminen on paikallaan. 50. Suon länsipuolisko on lähes puuton. Vaalan hoitoalue, kl. Laaja aukea kalvakkaneva. Nyttemmin soita on laajal ti oj itettu. Kestilän hoitoalue, kJ. Tallä alueella pesivät mm. Tyypilliseen Pohjanmaan aapojen näycealue. ltämäki on rehevä liuskekivinen mäki , jossa on vaihtelevaryyppisiä soita aina lettomaisiin ja lertoihin saakka. Kestilän hoitoalue, kJ. 54. III. Vielä jokin vuosi sitten tämä suoseucu on ollut Iisalmen----Oulun tienvarren hienoin suomaisema. Oudonrimpi---Sonninkankaan nev~Kivineva. Kestilän hoitoalue, kl. Kyseessä on laaja aapakompleksi . 6. Muurainneva on pääosaltaan kalvakkaja rimpinevaa. Alue olisi edustavan suoluontonsa ja syrjäisyytensä vuoksi sopiva luonnonpui_stoksi . Pyhännän kunta. 6. 440 ha. Kestilän hoitoalue, kJ. Maantien eteläpuolella sijaitseva Kurkineva on vielä rimpija paikoin kalvakkanevaosiltaan ojittamatta. Kestilän ja Rantsilan kunnat. Jänteet ovat yleensä mataJahkoja välipintajänteitä (C. siinä, ettei siellä ole avorimpiä kuten Vahtinevalla. Vahtineva. Pohjoisja itäreunalla on karuja rämealueita. Kurkisuo on kauniisti jänteistä rimpinevaa. 58. Kurkisuon viereisellä korpikuviolla on runsaasti tervaleppää lähdepaikoilla. Kestilän kunta. Rimpineva on maisemallisesti ja tieteellisesti arvo131. 51. Suotyypeiscä vallitsevia ovat kal vakkaja rimpinevat. Pyhännän kunta. Paikallisten asukkaiden mukaan suon nimi on 70 Y!IOtta sitten ollut Konnunjärvi , joka olisi kasvanut umpeen. Pyhännän Viitamäen kylästä avautuvaa näköalaa hallitsee idän puolella komea näkymä suurelle Konnunsuolle. 5 7. Kestilän hoitoalue, kJ. UI. Rimmet ovat hyvin kapeita ja jänteet löyhiä, nopeasti kehittyneitä. Ent. 6. 463 ha
Pyhäjärven kunta. Suon länsireunan märkä juotti on linnustollisesti mielenkiintoisin osa. Ent. 67. 240 ha. Iso Karsikkoneva. papillamm -jänteet ja rimmissä raate, mutasara ja moni tähkävilla. Kalajoen hoitoalue, kJ. 7. Pääosa siitä on melko tasapintaista Jyhytkorrisra kalvakkanevaa, osittain myös Carex rostrata -suursarakalvakkanevaa. H aapajärven hoitoalue, kJ . 104 ha. Koukeroise-Koukkusen alue. Maijaneva. Seudulla on myös rahkarämeitä ja ombrotrofisia lyhytkorrisia nevoja. Laidoilla esiintyy nevaja tupasvillarämeitä. 150 ha. 220 ha. Kärsämänjärvien alfle. Reis'järven kunta. Reisjärven kunta. 197 H aapajärven ha. N evat ovat pääasiassa karunpuoleisia rimpija kalvakkanevoja.. Alueella on erilaisia suotyyppejä pienehköinä kuvioina. II. Tupasvillaa on näi llä osilla pal jon. l 665 ha. III. Korpia sen sijaan on vähän. Nimenomaan linnustonsa takia kohde ansaitsee rauhoiruksen laitojen ojituksista huolimatta. 11. H aapaveden ja Oulaisen kunta. 4. Iso Karsikkoneva on tyypillinen Pohjanmaan aapasuo. 6. Tyypillisiä vedenjakajaseudun karuja kalvakkanevoja käsittävä alue. Alueen linnusto on rimpinevaosilla runsas. Koukkusen-Vähä-Koukkusen seudun karut nevat ja rämeet olisi syytä rauhoittaa ojirukselta. 380 ha. Ent. II. Koukeroisen aarnialuetta voitaisiin laajentaa siten, että siihen liitettäisiin ympäröivä luonnontilainen neva-alue. harmaalokki, kurki, kapustarinta ja valkoviklo. Tämäntyyppisiä soita ei Pohjois-Suomen säilyryssuunnitelmassa ole paljon. Laaja rimpialue käsittää sara-, ruoppaja vesirimpiä. Ison Tervanevan-Sivakkanevan alue. 1. Suon länsireunalla on juotti suursaranevaa ja rimpinevaa. Ojitusten keskellä si jaitseva rimpineva-alue olisi syytä suojata myöhemmiltä kuivaruksilta. 5. Suon keskiosat ovat lyhytkortista ja suursarakalvakkanevaa. H aapajärven hoitoalue, kJ . 2 ja 3. 66. }tmrikkaneva. 444 ha. 62. 430 ha. 3. 6 1. Lestijärven, Toholammin, Sievin ja Reisjärven kunnat. Vesien kerääntymiskeskuksessa on isohkoja avorimpiä. Suon alueella pesii taivaanvuohia, liroja, valkovikloja, suokukkoja, töyhtöhyyppiä, nauruja harmaalokkeja sekä kurki a. III. Isoja Pohjanmaan aapoja käsittävä alue, jolle luonteenomaisimpia soita ovat suuret nevat. Mahdollisesti suosta saattaa kehittyä eksentrinen keidassuo. 2. Sievin kunta. Teerinevan Takanevalla on karuja rämeitä. Juurikkanevan keskellä on aarnialueeksi rauhoitettu Kuusikkosaari . Pesimälintuihin kuuluvat mm. 132 nevoja. H arvinai nen ja arvokas kohde. Teerinev,m seutu. Ent. Aarnialuetta olisi laajennettava käsittämään koko aukea suo reunarämeineen. hoitoalue, kJ . Molemmat suot ovat jo kokonsa takia maisemal lisesti komeita, ja luonnontunnelmaa lisäävät rämeiden harmaat kelokot. Isolla Tervanevalla on myös rimpinevoja, joita luonnehtivat S. kas suoalue. Kalajoen hoitoalue, kJ . Laajoja nevapintoja peittävät Sphagnttm papillosttm, Esiophomm vaginatttm ja C,irex pauciflora. III. 59. Keski-Pohjan hoitoalue, H aapaveden kunta. Pyhäjärven kunta. H aapajärven hoitoalue, kJ . 63. 68. Reunaosissa on ombrocrofisi a lyhytkortisia nevoja ja rahkanevoja. Ylivieskan kunta. Myös rämeitä on runsaasti. Iso Tervaneva käsittää kaksi jossai n määrin erillistä neva-aluetta. II + III. Suuri yhtenäinen neva-alue, joka käsittää pääasiassa kalvakkanevoja ja ombrorrofiseen suuntaan kehittyviä Riekko on taantunut soiden häviämisen myötä. l 595 ha. 64. 60. 5. Tuomikonnevan-Kivinevan alue. Pesäneva. Kalvakkanevoilla linnusto on niukahko, mutta antaa hyvän kuvan karujen vedenjakajaseutujen suolinnustosta. 65. Pääosa siitä on rimpinevaa. Sensij aan alueen puronnotko on erikoisen rehevä ruusupensaineen, tuomineen, koiranheisipuineen, pihlajineen ym . Lesti n hoitoalue, kJ. II. Kalajoen hoitoalue, kJ. Eteläosassa on nevarämevyöhyke. Erikoisuutena ovat laskettujen järvien, Ison ja Pienen Kärsämäjärven, rantanevat. H aapaveden hoitoalue, kJ . Rimpialueella pesii runsaasti kahlaajia ja jonkinverran sorsalinruja. Suon keskellä on kauniita vanhoja säästömetsäsaari a, jotka pitäisi edelleen säilyttää. Sievin kunta. Hirvineva. II. Teerineva on tyypillinen karu rimpineva. Iso Tervaneva ja Sivakkaneva ovat pääosiltaan Pohjanmaan aapasoiden vyöhykkeelle ominaisia kalvakkanevoja. III . Sivakkaneva on laaj a yhtenäinen lähes puuton neva
Kyseinen alue on Keski-Pohjanmaan laajimpia yhtenäisiä luonnontilaisia neva-alueita, eteläisten aapasoiden edustava kompleksi . Tuomikonneva ja Kivi neva ovat verisyyrensä takia hyviä lintusoita, joilla pesii runsaasti kahlaajia (mm. Tuomikonpuron varressa on puronvarsien neva-, rämeja korpityyppejä. Isoneva on suureh ko eteläinen aapasuo, jora luonnehrivar laajat rimpi nevat. 6. Linjasalmennev,m Pohj"kumpunevan seutu, Lestin hoitoalue, kl. Mersähanhi a on nähty alueella pesimäaikaan. III. Ehdoremlla rauhoirusal ueella on tärkeä merkitys suolinnuston suojelulle. Laitaosar ja pienet suot ovat pääosaksi yhtenäistä I yhytkortistarai suursarakalvakkanevaa. 7 1. 70. liroja, valiw vikloja, suokukkoja, töyhröhyyppiä, taivaanvuohia jne. Suolla on erityisen huomarrava avorimpiosa, johon tulvavedet keräytyvät. Teerinevan rimpiosilla on runsas suolinnusto, mm. val kovikl o, suokukko ja jänkäkurppa), useita kurkipareja, sinihaukka ja suop öllö. Suor ovat pääasiassa karunpuoleisia rimpija kalvakkanevoja. III. Tee-rinev,,n-P"skolamminnev,m ,,foe. 5. Rimmistä sammalrimmer ovar vallitsevia, mutta myös avorimpiä esiintyy. li ro, val koviklo, suokukko, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, kap ustari nta, kotka, sinihaukka ja suopöllö. Suurimmat rimpinevat ovat Kivinevalla. Paskolamminneva on val taosaltaan kalvakkanevaa. N evojen keskellä on etenkin Kivinevalla pieniä kauniita metsäsaaria. Alueella olisi erityisen suuri merkitys suolinnustoa säilyttävänä reservaattina. Lesrijärven kunta. Puron länsipuolinen osa on pääasiassa rimpinevaa, itäpuolinen osa kalvakkanevaa. 430 ha. Rauhoiruseh domkseen sisältyy myös ombrotrofisra neva-aluetta. Suo on kaikki na vuodenaikoina kiintoisa retkeily kohde. Lestin hoitoalue, kl. 2 040 ha. 3. Lesti n hoitoalue, kJ . III. 133. Kurki pesii myös alueella. Lesrijärven kunta. Alueen käyrrökelpoisuurra tutkimusja rerkeilykohreena lisäävät soiden halki johderur pitkospuut. Lesrijärven kunra. lsoneva. Kivineval la on laajoja järviruokoa kasvavia nevoja. Alueen rämeet ovat nevojen tavoin karuja. Edustavan suoluonronsa, syrjäisyytensä ja heikon ojiruskelpoisuutensa taki a Linj asalmenneva-Pohjakumpunevan seuru olisi eri tyisen sopiva säilytettäväksi koh reeksi. Kotka on näkynyt saalistamassa Tuomikonnevalla ja Ki vinevalla. Vuosisadan al kupuolella Tuomi konnc:va oli joutsenen vakiruinen pesimäpaikka ja joursenen uudelleen yleistyessä se rauhoirermna voi tarjota lajille taas pesäpaikan. 493 ha. Teerineva on laaja aukea Pohjanmaan aap a, jonka Salmisenpuro jakaa kahteen loivasti puroa kohti viettävään osaan. Suon m ärkyyden takia Isonevan linnusto on runsaampi kuin seudun soilla keskimäärin . Jänteisyys on Pohjanmaan eteläisten aapojen tapaan heikosti kehittynyrrä; matalat Sphagnum papillosmn -jänteet halkovat rimpiii. Linnustoon kuuluvat vakiruisina pesimälajeina mm. 69
Kahlaajia esiintyy peräti 12 lajia ja niiden runsaus on tavacon. Suo on pääosaltaan epäsäännöllisen verkon kaltaista jännerimpiyhdistelmää, jossa on myös suuria allikoita. Muista lajeista mainittakoon erityisen runsaat tukkasotka, kapustarinta, suokukko, jänkäkurppa, lapinsirri ja vesipääsky. Samalla kun alue on nimenomaan arktisten lajien pesimäaluetta, siellä tavataan myös eteläisiä lajeja, mm. Metsähanhi pesii säännöllisesti, tunturikihu sopulivuosina. Utsjoen hoicoalue, kJ. Pieni matalien palsojen ryhmäkin on suolla. Kokonaisuudessaan Piesjavrin suoalue. Inarin ja Utsjoen kunnat. Soistuminen on alueella alkanut 14-Cajoitusten mukaan jo 10 000 vuotta sitten. Palsat ovat tosin tässä laakeassa ja suurimmalta osalta ohuccurpeisessa suoaltaassa matalia ja niitä on suhteellisen vähän. Alueelle pesii 13 kahlaajalajia, mitä on pidettävä erittäin korkeana määränä. Näitä ovat kiljuhanhi, metsähanhi, suosirri, punakuiri, tunturikihu ja alli . Se on korkeimpia Suomessa soilta saatuja tiheysarvoja. Suolinnustonsa puolesta alue on Pohjois-Lapin rikkaimpia. Suoyhdisrymä on myös arvokas stratigrafisen tutkimuksen kannalta, koska se on eräs Lapin vanhimmista. 74. Utsjoen hoitoalue, kl. Suo on näistä syistä muodostunut tärkeäksi opintoretkeilyjen kohteeksi maan . Syysjärven ja Iijärven välinen suoalue koivuvyöhykkeessä on yksi Lapin laajimmista yhtenäisistä suoseuduista. eri yliopistojen Pohjois-Suomen retkillä. Pääosa alueesta on mesoeutrofista, myös pounikoissa on lettomaisia osia. Pounikkoja halkovat kilometrien mittaiset jänteettömät suursaranevatai letconevajuotit. Sen pituus on n. Alttojänkä. Seutu kuuluu kokonaisuudessaan palsasoiden alueeseen. 2 630 ha. Utsjoen hoitoalue, kJ. kiljuhanhi, suosirri ja punakuiri . Se on muodostunut tärkeäksi tutkimuskohteeksi, jossa on mahdollista seurata mm. PERÄPOHJOLAN PIIRIKUNTA 72. II. Myös harvinaisuuksia kuuluu 1 •• Jänkäsirriäinen rimpinevojen kahlaaja. Savujänkä) yhdistelmänä mäntyvyöhykkeen pohjoisreunalta pitkälti koivuvyöhykkeeseen. Alue on kurjen pohjoisimpia pesimäseutuja. Tällä seudulla on tehty eläimistötutkimuksia jo toistakymmentä vuotta, ja niihin on osallistunut usean maan eläintieteilijöitä. 10. Inarin kunta. II. Tyypillinen Metsä-Lapin aapasuoyhdisrymä lähellä männyn metsänrajaa. Sammuttijänkä Vaijoenjänkä lsolahdenjänkä. 1. Karigasniemen maantien läheisten soiden lintutiheys on korkea, yli 340 paria km 2 :llä. laajat pounikot ja luonteenomainen kasvillisuus tekevät siitä luultavasti tyypillisimmän palsasuokompleksin mitä meillä on. Hyvä hillaja lintusuo, joka on myös arvokas retkeilyja tutkimuskohde. 40 km, eikä huomattavampia kovan maan alueita jänkäsaaria lukuunottamatta ole · suokokonaisuutca katkaisemassa. Lapin palsasoiden yleiset lajit kuten lapinsirkku, niittyja lapinkirvinen, sinirinta, urpiainen ja pajulintu ovat runsaslukuisia. Piesjavrin suoalue kuuluu Utsjoen Karigasniemen lintututkimusalueeseen. Utsjoen kunta. Tämä yhtenäinen suoalue ulottuu Skiesvaaranjängän-Sammutjängän-Vai joenjängän-Isolahdenjängän ja Soavviljängän (suom. Myös muu morfologia, mm. Etenkin Piesjavrin alueen pohjoisosassa on erikoisen hyvin muodostunut palsasuo noin 4 metriä korkeine palsoineen ja edustaa_ näin erinomaisesti tätä suoyhdistymätyyppiä. ilmaston muucoksen vaikutusta palsoihin. Pohjois-Lapin suoalueista se on suurin ja ylittää kooltaan vielä Enontekiön jättiläismäisen Lätäsenon--Hietajoen jänkäalueenkin. Piesjavrin alue. 100 000 ha. II. Samoin palsasoille ominaisia varpuslintuja (lapinsirkku, sinirinta, lapinkirvinen) on erityisen runsaasti. 1 ja 2. ruokokerttunen ja västäräkki. Rauhoitusehdotukseen kuuluu myös Petsikkotunturin lounaispuolinen suoalue, joka on Inarin ja Utsjoen alueen parhaiten kehitrynyt palsasuo, jonka itäosassa on useita kymmeniä 2-4,5 m korkeita palsoja. Piesjavrin seutu kuuluu palsasoiden alueeseen. 5 2 35 ha. 73. Luonteenomaisimpia ovat laajat pounikot, jokivarsien harmaapajukot ja suon keskiosien märät rimpinevat ja letot, joilla on verkkomainen jännestruktuuri. Suotyypeistä ovat laajimpia rimpinevat, rimpiletcoja suursaranevoja on myös. 134 alueen linnustoon kuten esim. Kuuluisuutta nämä suot ovat saaneet ennen kaikkea siellä pesivien erittäin harvinaisten lajien ansiosta
Suomen suurin palsasuoyhdistymä on Inarin Sammutti jänkä. Lauttasuo Repojoen varressa on viettävä Metsä-Lapi n aapasuo. 16. llksujär11en puistometsän laajennus. 2 50 ha. Myös kansallispuiston pohjoispuolisen rauhoitusehdotuksen alueella on jonkinverran suota, lähinnä pienehköjä Metsä-Lapin aapasoita. Utsjoen hoitoalue, kJ. Joutsen pesii myös alueella, samoi n metsähanhi . Soiden suojelucoimikunta on suorittanut tutkimuksia nykyisen kansallispuiscon eteläpuoleisella alueella ja ehdottaa sen soiden säil yttämi stä luonnontilassa. 7 m. Etenkin ohutturpeisissa osissa on monipuolinen letcokasvisco. Uusi H anhimaan-I narin maantie halkaisee suon kahtia ja samalla suunnilleen jakaa sen kahteen erilaiseen alueeseen. Kasviyhdyskunnisca vallitsevat laajoilla alueilla Eriophorum russeolum -rimpiletoc ja -nevat. 77 . Komeimmat suot ovat Sallivuoma ja Lemmenjänkä, jotka ovat suurimpia yhtenäisiä Metsä-Lapin aapoja. Rimmet ovat soiden pohjoisosissa pienehköjä ja kaltevia, eteläosissa suuria ja vähemmän viettäviä. (Ks. Monin paikoin esiintyy ruohoisia suursaranevoja. N äillä soilla jänteet ovat katkonaisia ja korkeita. Lemmenjoen kansallispuiston laajennus. Sen sijaan Lemmenjoen ka~sallispuiscon eteläpuolinen suoalue on komeimpia ja tyypillisimpiä Metsä-Lapin aapojen näytealueita. 4. II. Utsjoen hoitoalue, kJ . Tien itäpuoli on suurimmaksi osaksi 135. 1. Inarin kunta. myös Suomen Luonto 4/1968.) Lemmenjoen kansallispuiscossa ei ole puiscon suuresta koosta huolimatta N aukussuota lukuunottamatta huomattavia soita. Inarin kunta. Ehdotus kuuluu Pohjois-Suomen kansallispuiscosuunnitelmaan. 2 500 ha. Tällä suolla tapaa usein kylminä vuosina syntymässä olevia palsoja. Sen sijaan Sallivuoman ja Lemmenjängän välisellä ri kkonaisella suoalueella on suuria avorimpiä ja lukuisia lampia. Palsaryhmä sijai tsee maantien varressa, sen pohjoispuolella. muodostaa arvokkaan kompleksin, jonka merkitys on subarktisten alueiden tieteelliselle tutkimukselle tärkeä. 16 ja 17. Tien eteläpuolella on lettoalue, jonka reunaosat ovat pounikkoisia, kes·kusta pounikkolaikkujen luonnehtimia rimpija saranevapintoja. Sallivaaran ja Menes järven Pokan maantien välisellä Sallivuoman erillisellä osalla on myös m~utamia 2 m korkeita palsoja, jotka ovat eteläisimpiä maassamme. Vaaroja kohti nousee rinnesuojuotteja. 75. Kahlaajalajisco on huomattavan lajija yksilörunsas. III . 150 000 ha. Aksujärven eteläpäässä on kasvillisuudeltaan erittäin monipuolinen palsasuoyhdiscymä. Inarin kunta. Verdijängällä on isoja avorimpiä ja tässä suhteessa se eroaa alueen muista soista. N äiden soiden liittäminen kansallispuiscoon lisäisi suuresti sen arvoa soiden suojel un kannalta. lllakarinvuoma. Lemmenjoen eteläpuolinen suoalue on tunnettu myös runsaasta linnuscostaan. Tällä kohdalla on suon syvyys n. 76. Avorimpiä kummallaki n suolla on niukasti ja ne -ovat pieniä. Inarin hoicoalue, kJ. Inarin hoicoalue, kJ. 1
Pomoaapaa luonnehtivat ensisijassa Metsä-Lapin aapasoille ominaiset piirteet. Ehdotusta on selostettu tarkemmin Suomen Luonnossa 4/1968. Pomoaavalla on · esim. Sodankylän kunta. Sodankylän kunta. Muurainsato on suolla tavallisesti erittäin hyvä. Paikoin on jokivarsissa myös rahkoittuneita nevaja rämeosia. 14 000 ha. Tälläkin suolla on selvästi havaittavissa Metsä-Lapin piirteitä verkkomaisin jänneja rimpimuodostumin. Kaltevuus on suolla suhteellisen vähäinen. Pomon aarnialueen pohjoispuolella sijaitsee laaja Pomoaavan-Ison Poscoaavan alue. Tähän Pomokairan sydämessä sijaitsevaan suoalueeseen kuuluu sekä Peräpohjolan että Metsä-Lapi n aapoja. Erityisen komeita korpia on Kuorasjokivarressa. Soiden kaltevuus on keskimäärin suurempi kuin Koitelaisen seudulla. Juolkusselkään ja Pomovaaraan rajoittuvissa osissa rinnesoita, jollaisia Koitelaiskairassa ei tiettävästi ole. Pomokairan suot ovat karumpia kuin Koitelaisen aapasuot. Poscoaavan alueen pääosa on Peräpohjolan aapasuota, jolla pitkät jänteet halkovat isoja rimpiä. Pomoaavalla ja Isolla Poscoaavalla hallitsevat rimpinevat ja ravinteisempia tyyppejä kuten rimpilettoja on vähän. 78. Kitisen hoitoalue, kl. 79. Aarnialueen eteläpuolella sijai tseva Tenniöaavan ja Kaita-aavan muodostama kokonaisuus on mahtavimpia Peräpoh jolan aapakomplekseja. Niinpä rimmet ovat suuria ja jänteet pitkiä, yhtäjaksoisina jatkuvia. Alueen soiden halki virtaa useita jokia, joita kehystävät kaikkialla maisemallisesti vaikucravat kuusikkokorpivyöt. 136 pirsconeet pääosiltaan erillisiksi rimpien keskellä oleviksi turvesaarekkeiksi. I. Tenniöaavan-Pomoaavan alue. Tenniöaavalla Ylä-Postojoen lounaispuolella on valtava upottava rimpineva-alue, jolla jänteet kuitenkin jatkuvat jokseenkin katkeamatta alueen poikki . saranevaa ja ·lyhytkorcista nevaa, jossa jännemuodostus on heikko. Täten alue on suoyhdistymätyyppien vaihettumisvyöhykettä, johon tutkimuksen kannalta liicryy monia mielenkiintoisia seikkoja. Tämä ikivanha kuusikkoa kas. Suurin avorimpirieva on Kai ta-aavan pohjoisosassa. Ehdotus käsittää kaksi osa-aluetta, jotka liittyisivät nykyisen Pomon aarnialueen välityksellä toisiinsa. Alueella pesii runsaasti metsähanhia, kahlaajia ja sorsia sekä suuri joukko tyypillisiä Lapin suuraapojen varpuslintuja. Pääosa soista on rimpinevoja. Tenniöaavalla ja Kaita-aavalla olisi rauhoitettuna erittäin s1,1uri merkitys pohjoisen nevalinnuscon säilycräjänä. Täällä on 2.5 km pitkä vesien kerääntymisalue, jonka jänneverkon ovat' routiminen, jäätymisilmiöt ja tulvat Muuttohaukka pesii vielä eräillä suunnittelmaan sisältyvillä soilla. 3, 4, 6 ja 7. II. Tjen länsipuolella sen sijaan jänteet ovat hyvin kehittynei tä ja rahkaisia. Nyt kttn Pomokairakin ehkä on joutumassa voimaperäisen metsätalouden piiriin, on sekä Lapissa että myös muualla herännyt ajatus, että edustava kappale tätä Lapin suurinta kairaa olisi jätettävä metsätaloudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle, kurkien, hanhien ja karhun alueeksi . Tyypillistä on roudan rikkoma jänneverkko, rimpien suhteellisen pieni koko ja soiden paikoin selvä kaltevuus. Siitä olisi muodostettava yhdessä Tenniöaavan kanssa Pomokairan aarnialue, joka liitryisi nykyiseen Tenniövaaran pienehköön aarnialueeseen. Tähän kokonaisuuteen kuuluisivat Iso-Postoaapa, Poscoaapa, Pomoaapa, Kirakka-aapa, Karjala-aapa ja Kuorasaapa sekä maiseman ja eläimistön suojelun kannalta tärkeinä osina Pomovaara, Neitikarjala, Palokarjala ja Juolkuselkä. Liittyy ehdotukseen n: o 81. Soidensuojelucoimikunta on suorittanut tutkimuksia alueella ja ehdottaa sen muodostamista luonnonpuiscoksi Peräpohjolan aapasuoluonnon arvokkaimpana säilytysalueena. Kitisen hoicoalue, kJ . Maantien varressa sijaitsevana on Alakarinvuoma maisemallisesti arvokas. Avorimpinevoja on huomattavasti vähemmän kuin Koitelaisen alueella. Koitilaiskaira. Joet jakavat alueen useaan suureen osaan. Pomoaavan-Ison Postoaavan alue poi kkeaa selvästi samassa hoicoalueessa rauhoitettavaksi ehdotetuista Koi telaiskairan soista. Reunametsät ovat hakkaamattomi a. Eräät suokompleksin alueet ovat lettomaisia, lähellä tietä sen länsipuolella kasvavat mm. 5. Gtrex capitata, Sattsmrea, Bartsia, Carex capillaris ja Salix myrsinites ja jänteillä Arctostaphylos alpina j~ Pinguiwla villosa. 34 000 ha. Juuri Pomoaavan-Ison Postoaavan seutu on maisemallisesti Pomokairan vaikutravimpia ja on tpistaiseksi täysi n säästynyt hakkuilta ja ojituksilta
n:o 78). Sodankylän hoitoalue, kJ. Sodankylän kunta. Lapissakin perin harvinaiseksi käynyt muuttohaukka on asustanut vielä viime vuosina alueella. Luiron hoitoalue, kl. Useissa tapauksissa ehdotetaan myös metsien säästämistä luonnontilaisina alueiden erämaaluonteen säilyrrämiseksi. Reunaosissa jänteet ja rimmet ovat heikommin kehittyneet. Suo kuuluu Sodankylän suurimpiin ja komeimpiin aapoihin. Tämä on suon maisemallisesti vaikuttavin osa. Peräpohjolan aapasuoluonnon säilyttämiseksi esitetaan monien suurien rauhoirusalueiden perustamista. 5. hoitoalue, kJ. l 650 ha. Viiankiaapa. Ehdotus käsittää osan suunnitellun Itä-Lapin kansallispuiston alueesta. Purojen varsilla on korpivyöhykkeet. 1. EUitsavaaran-Rahkavaaranaavan seutu. Ehdotus käsittää Luiron hoitoalueen puoleisen osan Koitilaiskairan suunnitellusta luonnonpuistosta (vrt. 1. 82. 14 000 h_a. Sodankylän kunta. Jänteet jatkuvat katkeamana kilometrejä. Suuret nevat ovat tyypillisiä Peräpohjolan aapoja, joirla on pitkiä jänteitä ja suuria rimpiä. 84. Soidensuojelutoi_mikunta haluaa tässä yhteydessä korostaa Saariselän eteläreunan suurten suoalueiden merkitystä mm. Sodankylän hoitoalue, kl. 5 ja 6. 4 565 ha. Sodankylän kunta. Sodankylän ja Kemijärven kunnat. II. Paikoin esiintyy suuria avorimpiä. 80. Ehdotus käsirrää kaksi erilaista osa-aluetta, jotka liirryvät välittömästi toisiinsa. 138 400 ·ha. Lämssäaapa on mahtava Peräpohjolan aapojen kompleksi . 1--4. Tällaisilla kohdiHa ravataan runsaasti lakkoja. 9. Lämssäaapa. Sen linnustoon kuuluvat joutsen, metsähanhet, kurjet ja monet kahlaajalajit. Siinä ehdotetaan Pyhätunturin kansallispuistoon ja Luosron puisrometsään liitettäväksi .ympäristössä sijaitsevia arvokkaita suoalueita, ensisi jassa Siuruaapa. Pomokaira, Tenniöaapa. ltä:Lapin kansallispuistosuunnitelmaa ·on esitelry Suomen Luonnoss;i 1/1968. · Soiden reunoilla on laajoja rahkoirru.neita osia, etenkin alueen länsiosassa. III. 4 350 ha. 13 75 ha. 1. vava korkea keskinen Pomokairan osa valtavine soineen sopii näytteeksi siitä, millainen oli Suomen suurin erämaa. 6. Luoston puistometsän'ja Pyhät1mturin kansallispuiston ympäristön mot. Pärtsänaapa on rimpinevaa kuten -keikkumaaapakin. 85 . Koitilaiskaira. tieteellistä tutkimusta ja eläinkantojen suojelua silmälläpitäen. ehd. Sitä luonnehtivat laajat lähes yhtämittaisina jatkuvat rimpinevat. Viiankiaapa on runnerru lintusuo. Rimmet ovat pitkiä ja leveitä, kasvillisuudeltaan oligo-mesorrofisia. Metsähanhia pesii runsaasti , samoin kurkia, sorsia ja kahlaajia. 8. 81. Ellitsavaaran seudulla sijaitsee tutkimuksen kannalta ainutlaatuisen arvokas 137. Ehdotus kuuluu Pohjois-Suomen kansallispuistosuunnitelmiin (Suomen Luonto 4/1968). Alueen suurimman .aavan keskustassa on yli 2 km pitkä avorimpineva korkeine rahkajänteineen ja kelluvine rurvesaarineen. Luiron latvahaarojen moalue. Lämssäaavalla on erittäin runsas linnusto. 83. Sodankylän kunta. Luiron hoitoalue, kJ. Sodankylän kunta. 111. Luiron hoitoalue, kJ. Luiron . Reunoilla on myös rämeitä
Peräpohjolan macalajänteisiä karuhkoja rimpinevoja. 92. Savukosken kunta. 3. 480 ha. Toinen osa-alue on Rahkavaaranaapa. Edustava korpien näycealue. Suolla on sammalja avorimpiä ja mäntyä kasvavia jänteitä. Lisäksi seudulla on kangasja rahkarämeicä, muurainkorpia, ruohoja heinäkorpia sekä mesocrofisia suursaraja rimpinevoja. Sodankylän kunta. Arvokkaimmat alueet sijaicsevac Pieccuncurin, Vierikon ja Palovaaran lounaislakien välissä sekä Ellicsavaaran molemmin puolin. Kumitsoivan Ison Akanjoen latvojen alue. II. 2 840 ha. Edustava Peräpohjolan aapojen näycealue. Parhaat korpialueec Kumicsoivan ja Rahkavaaran välisellä seudulla. Suolla pesii hanhia. III. 89. Välittömästi Kaarescunturin lounaispuolella Sl)aJtseva Kaaresvuoma olisi syytä rauhoittaa ojicukselca mm. Myös harvakseen koivua kasvavaa jänteistä nevaa, joka morfologisesti muistuttaa koivulectoa, mutta joka juuri ja juuri yltää mesocrofi aan. Ne on ensimmäisenä löytänyt geologi Erkki Mikkola 1930-luvulla. Paikoin on Carex lasiocarpa, Carex rostrata -saranevaa. maisemansuojelullisisca syistä. 460 ha. Jänteet ovat matalia, rimmet verisiä Carex limosa -rimpiä. 95. 93. Reunoilla on kangaskorpia, kangasrämeicä ja nevarämeicä. Aavan eteläosassa on enemmän rämeja pieniä korpikuvioica. III. Savukosken kunta. 6. III. 88. 5. Rovaniemen maalaisk~nta. Savukosken kunta. 6. 11. Myös laaja-alaisia rimpisiä nevarämeicä esiintyy. Saxifraga hircttlttsta ja Eriophorum latifoliumia. Asplenium viride, Cerastium glabratum, Minuartia biflora ja Calamagrostis epigeois). Kaakkoisosassa rimpinevoja ja -lettoja. Vaarojen väleissä purojen varsilla on kapeina juocceina saniaiskorpia (Matteuc_cia, Athyrium filix-femina, Milittm, Galium triflorum), ruohoja heinäkorpia, muurainkorpia, mecsäkorcekorpia, varpukorpia, jne. Alueella on lisäksi rimpisiä ja jänteisiä aapoja. Maantien vieressä sijaitsevan suon säilyttäminen on toivottavaa myös maisemallisista syistä. Sodankylän kunta. 630 ha. Aavan länsipuolisec kuusimetsäsaarekkeet ovat täysin hakkaamaccomia. 1. Melcauksen hoicoalue, kJ. 1 5 30 ha. Serpentiinialuscalla esiintyvien suocyyppiensä takia on tämä alue yhdessä Kaarrerärniän kanssa suocuckimukselle erittäin arvokas. Rahkoiccuneec rämeet ovat cavalli. Sodankylän hoitoalue, kJ. 1 450 ha. II. Se on karu Peräpohjolan aapa. Lisäksi alueeseen ehdotetaan liitettäväksi Jokelaisen aapa. Kttrkiaapa. Sodankylän hoicoalue, kJ. 3 600 ha. III. Hukka-aapa. 1 005 ha. Kellovttotso. Savukosken kunta. Sodankylän hoitoalue, kl. Sodankylän hoicoalue, kJ. Kätkävttoman Kottkkttlanaavan altte. Alueella on myös ruohoisia rämeitä ja ruohoja heinäkorpia. Alue käsittää Peräpohjolan aapasoica, suotyypilcään etupäässä rimpinevoja. 4 ja 6. Sodankylän kunta. Toimikunta korostaa alueen soiden säilyttämisen merkitystä. Sodankylän hoitoalue, kJ. Ehdotus käsittää Ylikemin hoitoalueen puoleisen osan suunnitellusta Itä-Lapin kansallispuistosta. 126 200 ha. Rauhoitus olisi syytä toteuttaa aarnialueen muodossa. Melcauksen hoitoalue, kJ. 6. 138 91. Alueen kasvistossa on monia serpentii~aluscan lajeja (mm. Suon länsipuolinen maa, Pickänjängän kuusikko, on hyväpuuscoinen aarnialue. 86. Suikeloaapa on ryypillinen Peräpohjolan rimpineva. Sttikeloaapa--Jokelaisen aapa. Alueen luoteiskulmassa on vankkamecsäinen aarnialue. Savukosken kunta. Ylikernin hoitoalue, kJ. Heikkokasvuisia kangasrämeicä, paikoin uhkuvia Molinia-soita, joiden kasvillisuus ja tila aiheutuvat alustan serpentiinikivescä. 90. Kaaresvttoma. Mecsäsaarec ovat hakkaamaccomia ja koko seutu luonnoncilaisca erämaata. 2 464 ha. Alue käsittää karunpuoleisia Peräpohjolan aapoja ja erilaisia rämeitä. III. II. Kemijoen latvahaarojen sttoaltte ja Nttortin seutu. III. 1 340 ha. 97. -87. 1. Vittavaaran aapa. Isohko aukea Peräpohjolan aapasuo, jolla on pitkiä jänteitä ja laajoja rimpinevoja. Suolla pesii runsaasti lintuja, mm. 1--4. 8. Metsähanhi pesii alueella. Läntisimmissä osissa Serrijoen latvoilla lettoja ja lettorämeicä. Rovaniemen mlk. 94. 590 ha. kurkia ja monia kahlaajalajeja. korpialue. Suoryypic ovat rehevähköjä ruohoisia rimpinevoja, ruohoisia suursaranevoja ja rimpileccoja. Sodankylän kunta. Varsinainen Vittavaaran aapa on heikkojänteiscä karua Carex lasiocarpa Carex limosa -nevaa. Kaarrerämiä ympäristöineen. Sen pohjoispuolella on laaja rämealue, joka on osaksi rahkarämeccä, osaksi kangasrämeccä. Tällaisia cieceellisesci erittäin mielenkiintoisia, mutta vielä täysin cuckimaccomia soita ei ciettäväsci ole meillä muualla kuin tässä kairassa. Ylikernin hoitoalue, kJ. Muista suoryypeiscä alueella tavataan mm. Ylikemin hoitoalue, kJ . 3. Aavalla olevia metsäsaaria ei ole hakattu. Umijänkä. Sodankylän kunta. III. Loviaavan altte. hyvinkehittynyccä koivuleccoa, jossa harvakseltaan mm. Suon reunaosac ovat pääasiassa karuja rahkaja kangasrämeicä, paikoin myös kangaskorpia ja nevakorpia. Ylikemin hoicoalue, kJ. III. Ylikemin hoitoalue, kJ. I. 96
139. Rauhoirussuunnirelmiin sisältyy myös korpialueira eri puolilta maata. Kuhmo, lsokorpi
Raudan joen hoicoalue, kJ. A1,erma-aapa. Käyrästunturin seutu. Kankaan reunassa on avoimia routamaita, joilla kasvaa mm. Itse aapa on hyvin kehittynyttä rimpinevaa. Rovaniemen mlk. Kaita-aapa Muotka-aapa. Laajennuksella kansallispuistoon saataisiin liitettyä merkittäviä suoalueita. 8. Sallan kunta. Sammalv,1aran seutu. Muotkaojan varren suolla on mm. Näitä reunustavat kangasja isovarpuiset rämeet. Suo on Auermaojan latvan kahden puolen ja muodostaa kaltevat pinnat laakson alarinteille. Ehdotus kuuluu Pohjois-Suomen nykyisten kansallispuistojen laajennusuunnitelmiin. Seljänvuom(I. Raudanjoen hoicoalue, kl. 4 30 ha. 100. 103. Raudanjoen hoicoalue, kJ. metsähanhet, kurki ja useat kahlaajalajit mm. Sallan hoitoalue, Sallan kl. 105 . 1. Ruokovaaran puoleisella sivulla on luhtaista suursaranevaa. Metsähanhi ja kurki pesivät Hukka-aavalla. Tunturin ympäristössä on luonnontilaisia pienikuvioisia suoalueita, joiden ojittamatta jättämisellä olisi merkitystä mm. Kaita-aavan pohjoisosa on jänteistä, \'aivaiskoituvarpuista rimpinevaa, jossa on jonkin verran lettomaisuutta, mm. Lisäksi suon länsilaiteelle esiintyy palanen leccoa, joka on harvinaista koko Pohjois-Sallassa. 5. 360 ha. II. Jouttenaapa on seudun laajin yhtenäinen suoalue, topografialtaan laakea allas, jolla suot ovat kehittyneet erittäin rimpisiksi ja jänteisiksi. 4. K.iimaseljässä on laajahko kangasrämealue. Kiehisvaaran eteläpuolella sijaitsevalla suolla on pesinyt joutsen, joten se olisi syytä rauhoittaa ojicukselta. III. Maisemallisesti · se on. Sallan hoitoalue, kl. 1 160 ha. E. IJ. Kiehisvaaran seutu. Koitelaisen alue). Kemijärven mlk. 40 ha. Korpireunuksessa on Salix pentandra. Jouttenaavan alue on oligotrofinen ja eroaa siten muuten tätä muistuttavista alueista Pohjois-Sodankylässä (esim. II. Sallan hoitoalue, kJ . 1, ent. Ehdotus kuuluu · osana Itä-Lapin· kansallispuistosuunnitelmaan (selostus ks . Seljänvuomalla on hyvin kehittyneitä, karuja rimpinevoja, suursaranevoja ja lähes tasapintaisia lyhytkortisia nevoja. Rovaniemen mlk. JII. Hietavaara on pääosaltaan muodostettu aarnialueeksi . retkeilylle ja tunturien näköalojen säilymiselle. Joutsenista ei ole ciecoja, mutta hanhikanta lienee runsaampi kuin muualla Itä-Lapissa. Muotka140 aavan eteläpää on lammikkoista, syvärimpistä saranevaa. JII. Lattia-aapa on pääasiassa oligotrofista nevaa, reunaosissa vallitsee jänteinen rimpineva, keskiosissa lyhytkortinen kalvakkaneva. 1 100 ha. 10 260 ha. Suoalueen keskisaarekkeissa on hieman kangaskorpea. 1. Peräpohjolan aapa, jonka reunaosissa kuitenkin on Metsä-Lapin piirteitä. Pieni kohde, joka soveltuisi hyvin aarnialueeksi. Alueella on myös lähdekorpi sekä eräässä purortvarressa ruohoja heinäkorpi . 109. 5. Järvisen aihkikko, tulisi monipuolisemmaksi, jos siihen liitettäisiin ympäristön soita. Rovaniemen mlk. Pienikuvioisia karuhkoja soita luonnontilaisten mecsäsaarekkeiden ympäröiminä. Rämeet ovat karuja rahka-, tupasvillaja sararämeitä. 350 ha. 37 000 ha. Itäosissa on korpia. JII. Kemi järven mlk. 5. 107. Käyräscunturin puiscomecsään ei nykyisellään kuulu juuri soita. Siellä tavataan Tuntsan alueelle tyypillistä puuconta pounikkoa, jossa on runsaasti riekonmarjaa. Jouttenaavan aluetta esitetaan säilytettäväksi ennen muuta suolinnuston suojelualueena, jolloin se yhdessä Oulangan kansallispuiston laajennuksen, Koitelaiskairan ja suunnitellun Itä-Lapin kansallispuiston kanssa muodostaa Itä-Lapin tärkeimmät lintujen suojelualueet. Sallan hoicoalue kJ . Tofieldia, ]unws stygius, Lycopodittm selago ja Carex rotundata. Lattia-aapa. 2 160 ha. Kolatsiaapa. Carex rotunclata ja]ttnctts stygius. Neva-ala on lähes kauttaaltaan erittäin vetistä ~impinevaa, jonka lajistosta mainittakoon Carex limosa, C. 99. Sallan hoicoalue, kJ. 1. Tuntsan kJ. I. 104. Kemijärven mlk. Sallan kunta. Sallan hoitoalue, kl. Kysymykseen tulisivat tällöin lähinnä Hietajänkä lampineen sekä aihkikon eteläpuolinen pienikuvioinen nevaja rämealue. Luonteenomaisia ovat myös laajat korpivyöhykkeet aluetta halkovan Aacsinkijoen ja sen sivupurojen varsilla. Lattia-aavan eteläosissa on laajahko rahkaja pallosararämeiden mosaiikki. Raudanjoen hoitoalue, kJ. sia. III. Sallan kunta. Salla~ kunta. Hietavaaran seuttt. 8 040 ha. 102. I. Raudanjoen hoitoalue, kJ. Seljänvuoma soveltuu myös runsaan kahlaajalinnusconsa vuoksi hyvin suojelualueeksi. Suomen Luonto 1/1968). Suunnitelmaa on selostettu tarkemmin Suomen Luonnossa 4/1968. Nevakorpia lukuunottamatta on korpien osuus pieni . 101. II. JII. Sallan kunta. Värriön ja Tttntsan latvojen si;ot. 3. lasiocarpa, Eriophorttm rttsseolttm, Equisetum fluviatile ja Menyanthes trifoliata. 98. ]ottttenaapa. 180 ha. Lajistosta mainittakoon mm. 108. 6. Tämä arvokas luonnonsuojelualue, A. 106. 3. 510 ha. 1-2, Sallan kunta. Ottlcmgan kansallispttiston laajenntts. Runsaaseen pesimälinnustoon kuuluvat Jouttenaavalla mm. Kumpikin suoalue on edelleen luonnontilassa. Saxifraga hirculm. suokukko ja liro. pienellä alalla kasvaa Saxifraga hircultts . Raudanjoen hoicoalue, kJ
Ehdotetun rauhoimsalueen suot ovat oligo-mesocrofisia. Alueeseen sisältyy reheviä puronvarsia (mm. 2. Suomen Luonto 4/1968). 111. Luikkakalvakkanevoja ja suursaranevoja on, samoin Molivia-jänteisiä rimpinevoja. Suot Vakkovallanjärven ympärillä ovat lettoja. Muonion hoicoalue, kl. Bolrychium virginit1rmm, Ct1!,,pso bulbost1, Gt1!ium triflomrn. 4. 11 4. Rämeitä on ainakin toinen puoli suoalasta. Jännemäisillä pinnoilla siniheinä ja tupasluikka, rimmissä murasara. I. Samalla se on eräs Lapin komeimmista tienvarsisoisca ja hyvä hillasuo. IJ. 4. humala), korpia ja lettomaisia soita sekä metsää, jonka kasvillisuudessa tuntuu maaperän kalkkipicoisuus (Kalkkimaa). Alueen halki kulkevien Kärväsvaaran Raajärven tien ja Misi Kärväsvaara-tien varren suomaisemat ovat erityisen kauniita ja säilyttämisen arvoisia. Rovaniemen mlk. Pohj. Rovani emen mlk. 26 000 ha. Muonion hoicoalue. 112. lividat1. Myös metsänrajaluonnon suojelemisessa alueella on tärkeä merkitys. Kemijärven mlk. PohjoisKemijärven hoitoalue, kJ. Alue on tutkitm lähinnä ereläosistaan. Ent. metsähanhi a. Alueella tavaraan myös lettorämecrä, ruohoista nevarämettä ja lertokorpea. 115. Kemihaaran hoicoalue, kl. Vahvasti soistunut jokilaakso pääasiassa Lätäsenon ja Hietajoen välissä ulottuu aina Norjan rajalle pohjoiseen. Kemihaaran hoicoalue, kl. Lajiscosta mainittakoon lisäksi Ct1rex livida, C. Alue olisi jätettävä ojittamatca linnuston säilyttämiseksi. Raudanjoen hoitoalue, kl. Lätäsenon Hietttjoen suoaltte. Misijärven j unkut11ltlt1Vt1n t1ltte. Palsasuoal uetta männyn puurajan tienoilla. 320 ha. Rämeet ovat etupäässä kangasrämeitä, nevarämeirä ja mpasvillarämeirä. Yhdessä Runkauksen luonnonpuiston pohjoisen lohkon ja Kakariaavan kanssa ainoat alueet, jotka säilyttävät Kemijoen suupuolen rehevää lettoja lehcokasvillisuutta. Kemijärven hoitoalue, kl. 4. 1 480 ha. l..t1thyms prt1tensis ja St1xi/ragt1 hirettltts. Maantien varressa Hietajoen ja Markkinan välillä on maisemallisestikin komea palsasuokompleksi, josta ainakin osaa kutsutaan Kirkkovuomaksi. 2. 11 3. 116. Rovaniemen mlk. ehjä kohde, koska reunametsät ovat melko hakkaamatcomi a. 4 940 ha. Enontekiön kunta. Ylläs-At1kenuksen puistometsän laajennus jtt yhdistäminen Palltts-Omwksen kmisallispuistoon. Rääseikköja kangaskorpia on vähän. Jänteisyys vähäistä. Alueen nevat ovat yleensä ruohoisia. Kangasrämeet, rahkarämeec ja nevarämeer vallitsevat, rääseikkökorpiakin on. Tien eteläpuolella oleva soistunut alue Könkämäenon rantaa myöten muodostaa arvokkaan täydennyksen rauhoitusalueeseen rancoineen ja pienialaisine tulvaniirryineen. 585 ha. Kakariaapa on pääasiassa Scorpidium-rimpilettojen luonnehtima suokompleksi, joilla on runsaasti Cctrex di,mdrcu1 ja C. 110. Muonion kunta. flt1vt1, Gymnt1clenit1 conopset1, Dt1ctylorchis trcwnsleiEräitä valtionmaiden viimeisiä lettoja kuuluu rauhoimsehdocuksiin. :II. Suolinnusto on todettu Enontekiön oloissa huomionarvoisen runsaaksi. Kemi järven mlk. 2 15 ha. Köyrylt1mminv11oma. II. 683 ha. Se liittyy itärajaltaan suoraan Kittilän hoitoalueesta rauhoitettavaksi ehdotettuun alueeseen no 118. Särkijärvien Särkipttlon ttlue. Ehdotus kuuluu Pohjois-Suomen suojeltavia alueita koskevaan suunnitelmaan (ks. Niesikivt1l011 rnol. Reunaosissa on Spht1gmmi wttrnstorfiija Cc1mpylimn s1ellat111n -lercopintojakin, joilla kasvaa mm. Yhdessä läheisen Misijärven Junkuanaavan alueen kanssa nämä ovat ainoat soiden säilycysehdotukset pienipiirteisen topografian luonnehtimalla Rovaniemen Kemi järven · seudun karulla _vaara-alueella. Vain Markkinavuoma Lätäsenon ja Markkinan välissä liittyy edelliseen. Lätäsenon suupuolen suot ovat suurimmaksi osaksi toista tyyppiä. 111. Se on karuhko suo, jolla on erittäin hyvin kehittynyt morfologia. neri, Selt1giuel!t1 selt1ginoides ja Pinguicultt vulgttris. lll. Kt1kt1ri,wpt1. Täällä kasvavat mm. Ne edustavat vaihetmmista Pohjanmaan vyöhykkeen huivahkopintaisisra aapasoista Peräpohjolan rimpisiin nevoihin. III. Siellä on useita tutkimuksen ja luonnonsuojelun kannalta arvokkaita ja kiintoisia suoyhdistymiä, jotka sitäpaitsi eroavat huomattavasti toisistaan. Rimpisiä avosoita, joilla pesii mm. Parhaat ovat Kuusijänkä 14 1. Ent. Lettorikko koivulecrojen koristus. 4
Valtion mailla on enää rippeet jäljellä. Pesivinä tavataan mm. II. 120. Kahlaajia ja sorsia pesii nevoilla. 3 350 ha. Läheinen Silmäsvuoma on erittäin hienosti kehittynyt Peräpohjolan aapa. Floriscisesci ja ekologisesti Kittilän lettoalue jakaantuu kahteen osaan: tasaisen Kittilän altaan lettoihin ja sitä lännessä ja pohjoisessa reunuscavan vaara-alueen lettoihin. Suolinnusto on huomattavan runsas. Kittilän kunta. Avorimpiä on vähän. Paikoin pitkiä yli koko 142 suon kulkevia jänteitä ja laajoja rimpiä. Saaravuoman seutu. Suuri Peräpohjolan aapa. II. 5 970 ha. Ehdotus kuuluu Pohjois-Suomen nykyiseen kansallispuistojen laajentamista koskevaan suunnitelmaan. Palccinavuoma käsittää Jeesiöjokivarceen syntyneitä pohjoissuomalaisia keidassoica. Kittilän kunta. Kittilän hoitoalue, kl. mecsähanhia ja kurkia. 12 3. Jänteet ovat pitkiä jatkuen yhcäjaksoisina soiden poikki. 50 ha. Ahvenvuoma. Etenkin kahlaajia esiintyy runsaasti. Kaakkoisosassa on erilaisia rämeitä. Rimmet ovat laajoja, valtaosaltaan saraja ruopparimpiä. Ahvenvuoma on hyvä lintusuo, etenkin kahlaajia on siellä paljon. Maisemiltaan Raasuvuoma ja Nääcävuoma ovat vaikuttavan erämaisia. Raas1w1,oma Näätävuoma. 6. Ehdotus käsittää kaksi osa-aluetta Säynäjävaaran seudun sekä Silmäsvuoman Palttinavuoman alueen. Lomajärvien kuru. Niistä kuuluu vain osa valtiolle. Linnustoon kuuluvat myös joutsen ja metsähanhi. Näistä Yllästunturin ja Aakenuscunturin välistä suoseucua on selostettu Suomen Luonnossa 4/1968. Säynäjävaaran ympäristön alue kuuluu edelliseen, jolle etenkin rimpilecoc, koivuletoc ja rämeletoc ovat luonteenomaisia. Hienoimmat suot ovat Rovasen ja Linkukeron välissä, jossa on suuria rimpilectoja ja -nevoja sekä suursaranevoja. 1 675 ha. III. Ehdotetulla alueella ovat lectokuvioc jokseenkin hajallaan ja pienialaisia karumpien nevojen ja rämeiden väleissä. Enontekiön kunta. Rimmet ovat vaikeakulkuisia. Silmäsvuoma on tärkeä opintoreckeilykohde ja maisemallisesti komea suoalue tien laidassa. Kahlaajia pesii runsaasti. Leppivuoman Hanhivuoman alue. 122 . Näin karujen soiden ojittaminen ei tässä ilmastovyöhykkeessä voine tulla kysymykseen. Kittilän hoitoalue, kl. Kittilän hoicoalue, kl. Alueen linnusto on runsas. Rämeiden tilalla pounikoica, korvet pajuviitoja. Kuusikkonääcäselän toisistaan erottamat Raasuvuoma ja Nääcävuoma ovat suuria aukeica Peräpohjolan aapoja. Pääosa on rahkajänteiscä ruohoisca avorimpinevaa. Kauniisti kehittyneitä Peräpohjolan aapoja YlläsSirkka-reckeilyreicin varrella. 117. Kittilän hoitoalue, kJ. Pikku-Muscavaaran itäreunalla sijaitseva Marjakurun lehto ja vaarojen reunojen korvet kuuluvat myös rauhoitusehdocukseen. III. 5. Rauhoitusehdotus käsittää kaksi merkittävää suoaluetta. Aluetta on jo 15 vuoden ajan käyttänyt Helsingin yliopisto kasvicieceelliscen Lapin reckiensä eräänä kohteena. Leppivuomalla on runsas linnusto. Ylläksen Aakenuksen puistometsän laajennus ja yhdistäminen Pallas Otmaksen kansallispuistoon. 4 620 ha. II.. Kittilän cieceellisesci monessa suhteessa mielenkiintoisen, mutta vielä heikosti tutkitun lettoalueen suot ovat miltei kaikki joutuneet asutukseen. Kaunis ja tutkimuksen kannalta arvokas suoyhdiscymä. 21 790 ha. Lähes metrin korkuisia jänteitä, sammaleccomia sararimpiä ja karuja Sphagnum-rimpiä. Kittilän hoitoalue, kl. III. 3 755 ha. Yhtä edustava suoseucu on Aakenuscunturin pohjoispuolella sijaitseva Neuvo-Pietarin vuoman aapasuoalue. Icäosan rahkarämeillä runsaasti lakkoja. Suot näkyvät komeasti ja yksityiskohtaisesti Linkukerolle ja muodostavat näin oleellisen osan eräreckeilyalueen koskemattomasta luonnon maisemasta. Metsä-Lapin jänteisiä ja rimpisiä aapasoica. V akkovallan eceläpuoleinen suoalue on karumpi ja suurimmaksi osaksi yksicyismaita. 118. Säynäjävaaran Silmäsvuoman alue. 7. Kittilän kunta. Alueella on myös monien suoja vesikasvien (mm. 3. 5 ja 7. Erittäin hieno palsasuoyhdiscymä on Markkavaaran ja Kuonnavaaran pohjoispuolella oleva suoalue. Kyseessä ovat ainoat Peräpohjolan alueelta rauhoiceccaviksi esitetyt keidassuot. Mecsäisiscä suocyypeiscä ovat mainittavimmac jokivarsien ruohoja heinäkorvec sekä Lintukeron rinteessä olevat lähdevesien ruokkimat korpicyypic mahtavine kuusineen. Laiceiden säilyttämiseksi ja sen takia, eccä mahdollisilta muilta ojicusalueilta ei johdeta vesiä näiden kautta olisi rauhoitus tarpeen. 8. järven luoteiskulmassa ja Vakkovallanperäjänkä järven pohjoispuolella. Kittilän kunta. Nämä suot ovat Käckätunturilca avautuvissa maisemanäkymissä hallitsevia ja niiden säästäminen ojicukselca olisi senkin takia suotavaa. Rimpisyycensä takia ovat Raasuvuoma ja Nääcävuoma hyviä lintusoita. 6. Kittilän kunta. Soiden suojelutoimikunta ehdottaa kyseiseen suoalueiden säilyttämistä luonnontilassa. Paikoin ovat jänteet kackeilleec erillisiksi turvesaarekkeiksi. Kittilän kunta. Kuusijängällä on myös seudun pohjoisin kuusiesiintymä. Sijaintinsa takia tämä suo on täysin vailla mecsäcaloudellisca merkicyscä. 12 1. Ne ovat hyvin kehittyneitä ja tutkimuksen kannalta arvokkaita. Kittilän hoitoalue, kl. 119. Phragmites, Eriophomm latifolium, Dactylorchis incarnata) pohjoisimpia esiincymispaikkoja meillä. Jokivarren niiccypalscciihin liiccyväc länsireunat ovat yksicyismaica. Muonion hoitoalue, kl . 1
Tämä Metsä-Lapin aapasuoyhdiscymä on eräs ko143. Järviä on 7 _ peräkkäin. 4 ja 6. Kitti län kunta. Mukana on myös rahkarämettä. Pitslomajärvet edustavat Kittilän järville tyypillistä matalaa, hyllyväpohjaista, ki rkasvetistä järvityyppiä. II. Kauempana rannasta maa nousee ja metsät ovat kuivia puistomaisia jäkäläkankaita. Saccasjoen varret ovat lehcomaisia joenvarsimetsiä. Ali -Lomajärven rannassa on rimpilettoa. Lähempänä Lomajärveä on kalkkilähteitä, joissa on myös kalkkiliejukerrostumia. Hornemannii, Sattssttrea alpinc,, Eqttisetum variegatt,m, Cystopteris montana, Cr"toneumm f"lcatttm, jne. 124. Pääosa alueen suotyypeistä on erilaisia karuja rimpinevoja. II. Puron varsilla on pounikkoja ja harmaapajukkoja. Leccokasvillisuus on runsaslajisca. Kauempana suo muuttuu suursaranevaksi , lyhytkorciseksi nevaksi, sekä mel ko karuiksi rimpinevoiksi Porkosen ja Kolmenkymmenen lehdon välillä. capitata, Eriophorttm brachyanthernm, Epilobittm alsinifolium, E. Järvien rannoilla on myös runsaasti lähteitä (myös Cratone1tr1mt). 3 ja 4. Edellistä edustaa mm. Lähteisyyccä on myös jokivarsilla, jotka ovat pääosissa Campylimnja Drepanocladm inte-rmeditts -lettoja. Loukisen altte. Maamme metsähanhi kannan tulevaisuus on suuresti riippuvainen soiden säi lytystoimenpi teiden onnistumisesta. Kittilän kunta. Metsäaucotien kohdalla on pieni alue lehtoa, jossa suuria mesotrofisia lähteitä. Floristisesti laakso on erittäin rikas, eh kä parhai n tämän kokoinen alue Kittilässä. Ristija N1wlivuoma. capillaris, C. Täällä on myös jonkin verran C-ratoneumm-lähteitä. Suhteellisen pienialaisten lähdelettojen ja lähteiden 1 luonnehtima alue. 4 500 ha. Alimman Pitslomajärven pohjoispuolella on jyrkän harjurinteen takana (erinomai nen näköalapaikka!) karu ja soita, paikoin ruopparimpiä. mansikka ja vadelma, jälkimmäistä Arabis alpina, Chrysosplenittm tetrancl-mm, Carex media, C. III. Kittilän hoitoalue, kl . Kittil än hoitoalue, kl. Mm. Ojan varrella on myös· hyvänpuoleisia puronvarsilettoja. Järvien rannalla suot ovat lettoja. Pitslomajärvien itäpuolella on laaja suoalue Kolmenkymmenen lehtoon saakka. 126. Koko edellä esitetyn alueen rauhoi tus ojitukselta olisi tarpeellista erityisesti tutkimuksen kannal ta. Loukisen latvalähteikköjen alueelle on ominaista runsas ja monipuolinen lähdekasvillisuus. 4 950 ha. T ien länsipuolella on keidassuota. Valtaosaltaan ne ovat jänteisiä rimpinevoja ja -lettoja. 310 ha. Surkuvuoma, Leppävuoma ja Kilpivuoma ovat Perä. Petäjäselän tien varressa on pohjoisimman Suomen ai noa Catabrosa aqtt(ltica -esiintymä Cratoneurnm-lähteessä. f-lc111iinav1,oma Naatrnkka-aapa. Kasvillisuus on perin niukkaa (ei ole Stratiotesta) . Kittilän kunta. pohjolan aapasoita. 125. Suot ovat lähinnä lähteistä leccokorpea, osin lähteistä ruohoja hei näkorpea. kalkkialustan Cratoneurnm-lähteitä on runsaasti. Pitslomaojan varrella on laajoja lähteikköpintoja ja laaja, erikoinen Phragmites-kasvusto, jonka liepeillä on useita lähdelampia. 3. Kittilän hoitoalue, kl . Siellä sekoittuu eteläisen ja pohjoisen lajista. Lähempänä Sattasjokea suot ovat leccomaisia. Tyypillinen tämän alueen suoyhdistymä, joka edustaa jonki nlaista Peräpohjolan ja Metsä-Lapin aapojen välimuotoa
Kolari n kunta. II. Reunaosissa ja saarekkeissa on rahkarämeitä, nevarämeitä ja rääseikkökorpia. 128. Kolarin kunta. Rauhoitettuna alue täydentäisi oleellisesti Pisavaaran luonnonpuiston alueen soista antamaa kuvaa. 7 140 ha. T euravuoma on pääosiltaan rimpinevaa, ruohoista rimpinevaa tai rimpilettoa. Alueen suot kuuluvat Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen, Isomman Mustiaavan rimpisessä keskiosassa on kuitenkin jo selvä peräpohjalainen leima. Maisemallisesti komea suo vaarojen keskellä. Sieppijänkä on pääosaksi rimpilettoa ja -nevaa. 144 Keskiosissa laajalti rimpilettoa, jota luonnehtivat Drepanocladtts revolvens, D. Luonnonpuistossa ei tämäntapaisia avosoira ole. Suo on helposti tavoitettavissa ja maisemallisesti erittäi n hieno. Kitti län hoitoalue, kJ. 5. Kivijärvenvuomasta on tutkittu vai n T eurajärven ja Kivi järven välinen osa. 1, ent. II+ Ill. 4 460 ha. Rovaniemen maalaiskunta ja Ylitornion kunta. Avosuot ovat ruohoisra tai varsinaista rimpinevaa, paikoi n suursaranevaa. Reunametsät ja suon metsäsaarekkeet olisi tässä tapauksessa myös syytä säilyttää luonnontilassa. Sodankylän länsipuolella ei yhtä hyvin kehittyneitä Peräpohjolan aapoja ole muualla. 714 ha. 133. 3. 930 ha. Ylitornion hoitoalue, kl. Simoskanaavalla on myös laajoja ruohoisia alueira. 131. Ill. 2 ja Rovaniemen hoitoalue, kJ. Molemmat vuomat ovat tunnettuja hillasoita. Vaajoen varressa on tulvaisia ruohoja heinäkorpia. II. Lumiaapa ja Simoskanaapa ovat tyypillisiä suuri a Pohjanmaan oligo-mesotrofi sia aapoja. Jänteet ovat matalia Sph. 1. Kittilän hoitoalue, kl. Alue on T ornionjokilaakson ainoa laaja suosuojelualue, jonka säilyttämistä jo Teuravuoman pitkäaikainen tutkimustoimintakin puoltaa. Myös suursaranevoja esiintyy. Reunoilla esiintyy pou nikkoisia rämeitä. Naskama-aapa. Si11katanjärvien se11/11,. 920 ha. 130. Te11rav1,oma ja Kivijärvenvuoma. 135. Mustiaapa on myös tärkeä linnuston suojelualue runsaan kahlaajalajistonsa ja pesivien hanhien taki a. 2 ja 3. 2. Niillä on runsas kahlaajaja sorsakanta. N äköala tieltä suolle on erittäin kaunis. 3. Kyseinen enttarn luonnontilainen erämaasoiden alue liittyy tärkeänä renkaana Pohjois-Suomen suojelualueisiin ja pitäisi rauhoittaa ja suojata ojituksilta. Jokivarsissa on erilaisia korpia. 2. 5 500 ha. Kittilän kunta. Martimoaavan Lttmiaav,m alue. Se on jänteistä rimpinevaa. Kilsiaapa ja Ristiaapa ovat laajoja moniosaisia Pohjanmaan aapoja. Kilsiaavan Ri,tiaav,m alue. Inarin kunnan rajalla sijai tseva suuri Metsä-Lapin aapasuo. Tutki muksen, koulutuksen ja eräretkeilyn kannalta Mustiaapa on eri ttäi n arvokas ja helposti tavoitettava suoalue, jonka metsät ovat myös vanhoja ja hakkaamattomia. 127. Kolarin kunta. Raakev11oma Salmistonvttoma. Kolarin hoitoalue, kJ . Kolarin hoitoalue, kJ . papillomm -jänteitä. 134. exannulatus, Triglochin pa!11Stre, Eriophornm ang11stifolium, E. Teuravuoman alueen suot ovat myös seudun parhaita lintusoita. Mmtiaavan afo e. Lähistöllä lukuisia pieniä rimpinevoja. Ylitornion kunta ja Rovaniemen mlk. Voimakkai n metsänhoitotoimenpitein käsitellyn Rovani emen hoitoalueen länsiosan ja länsipuolella olevien laajojen, vanhojen ojitusja asutusalueiden välissä on Mustiaapa viimeisiä suuria soita käsittävä luonnontilai nen alue Rovaniemen seudulla. Tiehen rajoittuvissa Tiskivaaran ja Mustiaavan pohjoisosissa on suon reunoilla nevarämeitä, Matalajärven suunnassa laajaltiki n. gracile, jne. Erityyppiset rämeet ovat vai kuttavan luonnontilaisia. III. Alue käsittää Sieppijängän suuren aapasuoalueen reunojen rämeja korpikuvioineen. Suuria aapasuoalueita, joilla esiintyy sekä Peräpohjolan että Metsä-Lapin tyyppisiä soita. Rovaniemen hoitoalue (ent. Kyseessä on sitäpai tsi koko seudun laajin yhtenäinen aapasuoalue. Sieppijänkä. Simoskanaavan eteläosassa on keidassuota allikkoineen.. III. 129. Alueella halutaan suojella Perämeren rannikkoseudun aapasoita sekä erikoislaatuista pohjoista keidasja välimuotosoiden esiintymää. Tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen alue. Rimpinevojen kohdalla jännerakenne on verkkomainen. II. Kittilän kunta. Kemin hoitoalue, kJ . Simon kunta. l ja 3. 132. Rovaniemen hoitoalue, kJ. Jokihaarat jakavat suon useampaan pienempään osaan, joilla on hallitsevana verkkomai nen jännerakenne kuten Metsä-Lapin soilla yleensäkin. Jokivarsia reunustavat kapeat korpi vyöt. Kittilän kunta. Vieressä hieno näköalapai kka Karhujupukka, jonka säilyttämistä aarni alueena kannattaisi myös harkita. Mustivaaran laelta on komea näköala suolle. II. Karhuaapa. meimmista suonäkymistä, mitä Poh jois-Suomen tienvarsilla voi tavata. Kolarin hoitoalue, kJ . Suotyypeistä rimpinevat ovat vallitsevia, mutta myös kalvakkanevoja esiintyy. 9 720 ha. l ja 2. Kittilän hoitoalue, kJ . 5 520 ha. Erikoinen tiheästi lähekkäin sijaitsevien matalien pikkujärvien ja lampien ryhmä. Yli tornion hoitoalue, kJ. Simon Alapenikan itäpuolella sijaitseva suoalue on Pohjois-Suomen valtionmaiden tärkeimpiä soidensuojelualueita. II. Al ueella on laajoja kaltevia, varpuisia suursatanevoja. 3 960 ha. Tyypiltään Karhuaapa on rimpinevaa, jolla sammalrimmet ovat vallitsevia
Vaala, Iso Sarvisuo. Marrimojärven seudun suoalue edellä kuvatruine soi neen muodostaa maassamme monella tavalla ainutlaatuisen kokonaisuuden, jota ei tulisi metsäojiruksilla muuttaa. 630 ha. 196 ha. 136. Metsähanhi kanta on maamme runsaimpia. Ailioaavan rauhoitus olisi erityisesti tarpeen sen runsaan linnuston säilyttämiseksi. 2. Varsinkin Marrimojärven ympäristö on rahkoirrunur. R1mkauksen luonnonpuiston laajennus. II. Perin harvoilta maanteiltä avautuu soille yhtä hienoja ja mahtavia näkymi ä kuin Sompujärven tieltä, ja harvoin suot ovat näin helposti saavutettavissa. Simon kunta. Eteläistä suofaunaa edustavat mustakurkku-uikku, naurulokki, heinäravi, töyhtöhyyppä, kuovi ja kiuru, pohjoista lajistoa suokukko, pikkukuovi, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, mustaviklo ja vesipääsky. Runkauksen luonnonpuistoa olisi syytä täydentää ojirramarra ja lannoirramarra järertävällä alueella puiston nykyisten rajojen ulkopuolelta. Kemin hoiroalue, kJ. Aavan avovesi~immer ja allikor ovat poikkeuksellisen suuria ja niitä on paljon. Keidassuoasreen saavuttaneita laikkuja tavaraan nyt jo kaikkialla suon allikkoalueen ympärillä. Kemin hoiroalue, kJ. Ailioaapa sen sijaan edustaa tällä alueella harvinaisia Peräpohjolan aapoja. Suolla asustaa pysyvästi eräs maamme pohjoisimpia harmaalokkiyhdyskunria. 3. Suora kolmelta rahoita ympäröivät vesisrör toimivat suovesien luonnollisina laskuoj ina. Parhaaseen lakka-aikaan saartaa tienvarressa olla kymmeniä auroja. Näin laajennettuna puisto käsittäisi yhtenäisen valuma-alueen. Linnustoa luonnehtivat mm. Niille ominaiseen tapaan Ailioaavalla on erityisen märkä suon keskusta, isot rimmet ja korkeahkor rahkajänreer. 137. 145. Perämeren rannikon ja sen rakamaan suot ovat yleensä Pohjanmaan aapoja. Allikkoalueella pesii useita pareja kuikkia ja kaakkureita, mustalinru, harmaalokki, merilokki ja muuttohaukka. runsas kahlaajakanra (valkoviklo, suokukko, raivaanvuohi, kuovi ja röyhröhyyppä), sorsat (ravi ja sinisorsa), kurki ja useat varpuslinrulajir. Suo on maisemaltaan, kasvisroltaan ja eläimistö! rään erikoislaarui nen maailmansa. Erikoisuutena mainittakoon säännöllinen selkäja kalalokin suopesinrä. Alueen suot ovat hyviä lakkasoita. Rauhoi rusalue liirryy pohjoisessa Penikoiden ulkoilualueeseen. Märkyytensä takia Marrimoaapa on maamme tunnetuimpia linrusoita, jolla pesii sekä eteläinen että pohjoinen lajisro. Ailioaapa (Nikkilänaapa). Jääkaudella alkaneen, 10 000 vuorta kestäneen kehiryksen voi kuitenkin oja-aura hetkessä karkaista. Epäilemättä erikoislaaruisin nyt rauhoirerravaksi esirerrävän alueen soista on laaja allikkoinen ja rimpinen Marrimoaapa. Marrimojärven pohjoispuolella s11airseva Järviaapa on edullisten vedenvalumissuhreiden takia kasvillisuudelraan osaksi ombrorrofisra. Simon kunta. Edullisten vedenvalumissuhreiden takia suosta on kehittymässä eksenrrisrä tyyppiä edustava keidassuo. II. Luonnontieteellisen tutkimuksen kannalta Ailioaavan rauhoituksella olisi varsin suuri merkirys
Pielisjärvi » » Ilomantsi Kyyjärvi Pylkönmäki Jurva Teuva Alajärvi Kivijärvi » Tuomarniemi Soini Saarijärvi » Laukaa Multia Saarijärvi Toivakka em. Viklinrimpi ja Rapalahden suo 12. Parkano Pomarkku Keski-Häme Orivesi Tammisaari Vahto ja Nousiainen Pinta-ala ha 1436 250 250 1990 540 100 54 125 363 1015 326 470 434 95 1480 256 975 1120 282 214 655 449 63 310 118 309 136 176 303 102 132 70 604 30 150 Suoyhdistymätyyppi aapa » » aapa aapa » aapa aapa aapasoi ta ja kei dassoi ta aapa aapa kei dassoi ta ja aapasoi ta aapa kermikeidas » aapa » aapa kei dassoi ta ja aapasoita kermikeidas Sisä-Suomen keidassuo kermikeidas Laaja-alaisimmat suotyypit saraja kalvakkanevoja kai vakkanevoja lettoja nevarämei tä, saraja kalvakkanevoja karuja rämeitä ja korpia karuja rämeitä saniaisja metsäkortekorpia kalvakkanevoja varsinaisia korpia, sara-, rimpija kai vakkanevoja lettoja ja ruohoisia korpia suursaraja rimpinevoja rahkarämeitä ja kai vakkanevoja rahkarämeitä ja lyhytkortisia nevoja ruohoisia suotyyppejä nevaja rahkarämeitä ja varsinaisia korpia karuja rämeitä ja nevoja rah karämei tä kalvakkanevoja ja rahkarämeitä ruohoisia korpia ja rämeitä rimpi nevoja kai vakkaja rimpinevoja kalvakkaJa rimpinevoja lyhytkortisia ja kalvakkanevoja lyhytkortisia nevoja ja rahkarämeitä silmäkenevoja ja rahkarämeitä kai vakkaja rimpinevoja kalvakkanevoja ja rahkarämeitä kalvakkanevoja ja rimpi nevoja kalvakkanevoja ja rimpi nevoja rahkaja nevarämeitä kalvakka-, saraja rimpi nevoja lyhytkortisia ja kalvakkanevoja silmäkeja lyhytkortisia nevoja ja rahkarämeitä lyhytkortisia ja rahkanevoja silmäkenevoja ja rahkarämeitä. Raesärkkien puistometsän laajennus 13. Taulukko J. Porttilammen seutu 7. Tiilikkajärven alue 5. Ison Palovaaran seutu 8 . Kurpanneva 25. Leppäsenneva 33. Laklajärven seutu 17. Rumovaaran seutu 6. Soimasuo-Kurkineva 35. Ruunaanjärven ja Lieksanjoen välinen suoalue 19. Tahkovaaran alue 11. Pohjoisneva 27. UuronvaaranPölhönvaaran seutu 16. Hiienvaaran seutu 4. ja Sotkamo Sonkajärvi Sotkamo Rautavaara Valtimo Nurmeksen mlk. Alajärvi Kivijärvi » Kunta Kajaanin mlk. Vajosuo 146 Hoiroalue Iisalmi Rautavaara Valtimo Iisalmi » Valtimo » Nurmes » » Rautavaara » » » » Jongunjoki Jongunjoki Lieksa » Koitere Haapajoki Karstula em. Raanisuo-Kissansuo 22. » Rautavaara Juuka Polvijärvi Nurmeksen mlk. Etelä-Suomen soiden suojelun täydennyssmmnitelma Suo 1. Ruunaanjärven pohjoispään suoalue 18. Kotaneva 32. Mortikanneva 26. Sotinpuron seutu 14. Suurivaaran seutu 20. Haapasuo 21. Rautavaara Kuhmo ja Nurmeksen mlk. Likoneva-Komtiräme 28. Vehkalammen alue 2 3. Suurisuo 2. Hirvivaaran seutu 15. Ampiaissuo 24. Syväjärven neva 29. Joensuon seutu 31. Tavisuo 3. Kolkonjärven seutu 9 . Matalasuon seutu 10. Isosuo 34. Matosuo 30
However, most important aspect in the plan is to conserve aapamires and palsamires, typical for northern Finland. Another point is to collect biological samples for comparative work in the future . This plan has been submitted to the State Board of Forestry. Without this subvention the project wottld be most unprofitable. /n 1968 the first stage was reached, when 20 000 hectares os state-owned wetlands were protected in southern Finland. From economical point of view, these lands are mainly wastelands, but from the point of conservation, they are far from this. A new plan for protection of northern bogs has been prepared (pages 116-1 46 in this issue). Pages 99-101 17 members of the Finnish Parlianment stress the social and economical e/fects of the creation of large conservation areas in Lapland (more details on pages 116-146 in this isstte). Those in favour of the pian consider it profitable because the local price of land i slightly higher than the calculated expenses. ln this article the plan for the remaining areas is presented. It is to be expected, that the plan will lead to practical results in 1970 or 1971 . The total area of the plan is 950 000 hectares, including national parks, arctic hills, woodlands and wetlands. So come summer visitors, too, many of them having a cottage there. In addition, they are important for reindeer, game, etc. Out of this, 3.7 million hectares has been drained, and only the less fertile ones are lefi. Another important point is the protection of bird and other animal life. Conservation plan for the wetlands of northern Finland Urpo Häyrinen and Rauno Ruuhijärvi Pages 116-1 46 Since 1965 there has been a project for conservation of the Finnish bogs. Some economical and social aspects of the plan to protect large areas in Lapland. The bir,logical museums and the needs oja modern society Pekka Nuorteva Pages 107-109 The task of a biological museum has traditionally been to conserve material for taxonomic work and exhibitions. lt is higly desirable, however, that additional building will be prevented in order to maintain the quietness of the islands. 14 7. Later on this project has been attached to the project Telma of IBP/CT. /n this reply Martti Miettunen, Minister in charge of Agriculture, points out, that main part of the suggested land is too arctic for long-term economic use. Summaries of the Main Articles 1n This Issue Protection for wastelands. As various pesticides and other pollutants are contaminating the ecosystems, there will be a great need of such control materia[ from different times. In order to preserve representative types of wetland in southern Finland a total of 16 500 hectares has been protected in southern Finland. As the taxonomy has reached a relatively mature stage, the capacity of museums can be directed to more acute problems. The case of Siikalahti Antti Haapanen, Ismo Holopainen and Jorma Sorjonen Pages 102-106 A description is given of a case in eastern Finland, where a pian has been made to drain a bay of Lake Simpeleenjärvi in order to gain land for agriculture. The authors, however, point that 1) the plant and bird life of the bay is quite tmique in Finland, ane/ this bay is one of the most important Finnish objects of the Project Mar, 2) there is a problem of agricultural surplus in Finland, and fields have been planted for forest elsewhere in Finland, and 3) that the calculations are based on a traditional subvention from state for increasing the arable land in Finland. Valter Keltikangas Pages 97-98 The original areal of wetlands in Finland has been 9.7 million hectares. The island group of Mikkelinsaaret in the Gulf of Bothnia Matti Latvala Pages 110--111 Formerly there 'has been some few fisherman families permanetly living on these distant islands, bttt at the present time the fisherman come only in summer. Similarly, other human activities may have profound effects on the populations of different organisms, and representative samples from the present situations may prove valttable in /itture. The total number of suggested conservation areas is 13 7. One possibility is to combine the stttdy of populations with insect pest or pest vector reaserch and control
» HS AFRIKKA: »Leslie Brownin kirjassa on KESKIJA ETE~-AME_RIKKA_: »Ma~ilpaljon sellaista, mistä meillä ei ole olm~n luonn_?n ~elailu _ta_qoa~ m1ele~_k11nlut aikaisemmin tietoja käytettävissä, t01sta,_ yht_a 1~ 1 11~. Sarja on nyt kokonaan valmis. KIRJA YHTYMÄ. Arvosteluista: »Maailman luonto -sarja on loisteliain van itse paikalle. » _ Karjalainen neelle kirja on aarreaitta. » MaaAUSTRALIA JA OSEANIA: »Kirjaa tutseudun Tulevaisuus kiessaan tuntee kulkevansa kaukaisilla · »Etelämeren » alueilla todellisten tuntiEUROOPPA: »Luonnosta kiinnostujain seurassa. » _ Kauppatavaa Ja ~1elta pins~avaa puuhailua kuin lehti parhaankin dekkarin sulattelu. Kuusi osaa pätevää asiatietoa ja loisteliaita värikuvia. upeiden värikuvien kokoelma, vaan myös luotettava tietolähde. » HS POHJOIS-AMERIKKA: »Teoksen väriAASIA: »Kirjassa on oivaa tietoa vaatikuvat luovat milteipä sellaisen tunnelvallekin lukijalle, mutta myös häikäiseman kuin olisi tietämättään astunut aivän kauniita näkymiä.» Kotimaa HUOM! Kuhunkin osaan sisältyy täy9ellinen hakemisto, joka suomalaisen nimistön ohella käsittää myös kasvien ja eläinten tieteelliset nimet. Tutkimusmatka maapallon ympä_ri MAAILMAN LUONTO 1 6 EUROOPPA, AFRIKKA, PO~~OIS-AMERIKKA, AUSTRALIA JA OSEANIA, KESKIJA ETELA-AMERIKKA, AASIA Suuri luonnontieteellinen teossarja joka esittelee maapallomme kaikkien maanosien kasvit ja eläimet, ilmaston ja maanpinnan muodot. Mutta se ei ole pelkästään Sos. dem. Koko sarja 492 mk, yksittäin ostaen 92 mk. m!_el_~~uvi.tust~ k11ho_tkuvista puhumattakaan. Pohjois-Amerikka tuntemani eri maanosien luontoa esitedustaaoivallatavallakokoteossarjaa. » televä teos
Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenenä voit tukea toimintaamme yhteisen ympäristömme hyväksi. 150 sivua, hinta Smk. I--:.yllä ja ei. Liity jäseneksi Tilaa Suomen Luonto Nykyaikainen luonnons uo jelu pyrkii OH J AAM1\ 1\ luonnon talo udellista hyväksikäyttöä siten, että käytettäviä luonnonvaroja ei lyhytnäköisesti riistetä, vaan että ne myös pitkällä tähtäyksellä tuottavat suurimman mahdollisen hyödyn. Se tekee luonnonhoitoa koskevia alotteita, kuulee eri alo jen asiantuntij ain lausuntoja ja jakaa luonnonhoitoa koskevaa valistusta. Ne tarvitsevat oman keskitetyn hallinnon. Asioita, joista »viranomaiset>> huolehtivat. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on viime vuonna täyttänyt 30 vuotta. Jäseneksi voit liittyä maksamalla postisiirtotilille 6882 jäsenmaksun 8 mk (koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk, perhejäseniltä 3 mk). Ongelmia on liian paljon, että ne voitaisiin säilyttää entisten virastojen työtaakkaa lisäämään. SÄIL YTTAMAAN kotimaamme maisemat kauniina ja koskemattomina siellä, missä ihmisiä on harvassa , ja sopusointuisina omien aikaansaannostemme kanssa asutuksen ja taloudellisen toiminnan piirissä. E räs sen tavotteista on luonnonsuojeluviraston saaminen Suomeen. Nopeasti muuttuva yhteiskunta on luonut jo ukon uusia ongelmia, joita edelliset polvet eivät voineet tuntea. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS OY TILG MANN AB HELSI NKI 1969. V1\RAAM1\ ,\ N riittävästi luonnonalueita työn ja kiireen rasittamien ihmisten ulkoiluun ja vi rkistäytymiseen erityisesti suurten asutuskeskusten liepeiltä. Tehtäviä, jotka kuuluvat >>yhteiskunnalle>>. PIT ÄM},ÄN karun pohjoisen luontomme niin edustavana ja monipu olisena kuin mahdollista. EST /i,M A/i.N lu onno n saastu misen ja turmeltumisen roskilla, jätteillä ja myrkyillä, jotka eivät uhkaa ainoastaan viihtyisyyttämme, vaan jopa terveyttämme. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on vapaaehtoinen järjestö, joka pyrkii osallistumaan yhteiskunnan suunnitteluun siten, että luonnonhoidon näkökohdat otetaan huomioon tärkeitä ratkai su ja tehtäessä. 64 37 19. Ne ovat niin kiinteästi toisiinsa nivoutuneet, että niiden toisistaan erottaminen on mahdotonta. Yhdistyksen osoite on Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18, puh. J uhlajulkaisumme >>TOTAALISEEN SUUNNITTELUUN>> esittelee monipuolisesti nykyaikaisen luonnonsuojelun tehtäviä. OS1\LLIST UM1\ 1\N yhteiskunnan suunnitteluun siten, että edellä mainitut näkökohdat otetaan kaikessa toiminnassa huomioon