POHJOIS-KARJ ALAN L UONNONYSTÄVÄT, Kalevan katu 1 C, Joensuu. SUU R-SAVON L UONNONSUOJELUYHDISTYS, H anhikankaankatu 13, Mikkeli, puh. 490 961. (9 15) 941-10 920. KESKI-POHJA MAAN LUONNONSUOJELUYHD ISTYS MELLERSTA OSTERBOTTENS NATUR VÅRDSFORENING, Isokatu 15, Kokkola. sihteeri Yrjö. Suomen luonnonsuojeluliitto JASEN J A RJESTÖT LAPIN LUONNONSUOJEL UYHDISTYS, Toripuistikko 8 A, Rovaniemi, puh. PIEKSÄMÄEN SEU DUN L UONNONYSTÄVÄT, Toi kanti e 9, Pieksämäki, puh. KAINUUN LUONTO, Kauppakatu 28 A 10, Kajaan i, puh. 17 001. HELSINGIN SEUD UN L UONNONSUOJELUYHDISTYS IJELSl NG FORSR E GJON E NS NATURSKYDDSFÖRENING, Korkeavuorenkatu 24 A 10 00130 Hki 13. VAMMALAN SEU D UN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pekka Mustakallio, Kiikka, puh. Teuvo Suominen, fil.kand. 11 956. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, ltäkatu 2 B 21, Kotka, puh. KOILLISMAAN L UONTO, c/o Reino Rinne, Kitkantie 4, Kuusamo. 912-30 144. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, Pori 8, puh. Jouni Kitti, kalastusmestari Bjö'rn Nylund, eläinlääket.kand. SUOMEN L UONNONS UO J ELULJJTON H A LLITUS Olli Ojala, eläinlääket.lis., puheenjohtaja Hannes Ignatius, insinööri, varapuheenjohtaja Pirkko Linnilä, maat.metsät.kand. POHJOISUUD E NMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, Hyvinkää, puh. (17-) 931-47 527. 918-24 580. Urpo Häyrinen, fil.kand. KESKI-S UOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pertti E loranta, Jyväskylän Yliopisto, Biologian laitos, Vapaudenkatu 4, Jyväs kylä, puh. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11 , Helsinki 10, puh. VARSINAIS-SUOMEN LUO NONSUOJELUYHDISTYS-E G E NTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFÖRENING, c/o Rauno Tenovuo, Eläintieteen laitos, Turun Ylio pisto, Turku 50, puh. puh. POHJOIS-POHJ AN MAA L UO NONSUOJELUYI-TDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, Oulu 10. LAHDEN LUONNONYSTÄVÄ ~ c/o Aarre Rauhala, Savonkatu 1 A 50, Lahti, puh. LENTUA-SEURA, c/o Markus AlaHeikkilä, kp 3 Kuhmo, puh. SUOMEN L UONNONSUOJELUYHDISTYS, Fredrikinkatu 77 A 11, Helsinki 10. (16.30 ) 952-16 767. 961-70 194. (17-) 90-601528. yo. ~RKANMAAN L UONNONSU~ J E LUYHDISTYS, Huunalantie 40 D 14, Tampere 56, puh. LÄNSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS V ÄST-NYLANDS NATURVÅRDSFÖRENING, postilokero 33, Lohja, puh. 554. KANTA-HÄMEEN L UONNONSUOJELUYHDISTYS, Sibeliuksenkatu 2 B, Hämeenlinna 10, puh. Pentti Väisänen, valtiot.yo.. 23 208. yo. 5093. ITÄ-SAVON LUONNONS UOJELUYHDISTYS, Satama katu 5 B 61, Savonlinna, puh. 914-10 455 ja 20 215. 91726 307. (10 15) 921-335 599/522. ETELÄ-PO H JANMAAN LUONNONS UOJELUYHDISTYS, c/o Matti Ylipoti, Laihia, puh. 93232 365. H aila, fil. ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJEL UYHDISTYS, c/o Terho Po utanen, Liisankatu 6, Lappeenranta 3. 14 236. POHJOIS-SAV ON L UO NONSUOJ ELU YHDIS TYS, Kuopion museo, luonnontieteen osasto, Kuopio. 939-23 316. Sauvo Henttonen, fil
vuosikerta Suomen Luonto J ULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . Fredrikinkatu 77 A, Helsinki 10, puh. Toimitus : eläinlääket.lis. . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. . f · 1971, Olli Ojala, Pohjois-Savon luonnonsuojeluyhdistys VALOKUVAAJAT kansi Arno Rautavaara 99 Hannu Lindroos 102 Pentti Salanterä 103 Pentti Salanterä 104 Matti Poutvaara 105 Teuvo Kanerva 107 HBL-kuva-arkisto 109 Teuvo Kanerva 110 Pekka Borg 111 Pekka Borg 112 Jorma Alhopuro 113 Pekka Borg 114 Pekka N isula 114 Pekka Nisula 115 Martti Montonen 118 J orma Alhopuro 118 Arno Rautavaara 118 Arno Rautavaara 119 Arno Rautavaara 119 J orma Alhopuro 119 Arno Rautavaara 120 Arno Rautavaara 122 Arno Rautavaara 126 Unto Järvinen 131 J orma Alhopuro 132 Jorma Alhopuro 97. 100 Saaristo varjeltava massaturismilta, Asko V uorjoki ............... . ... Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n:o 60821-1. . Viime vuoden ja sitä vanhempien vuosikertojen jälj elläolevia numeroita myydään 50 p hinnalla. ..................... . ... Kansallis-Osake-Pankki, Kirjayhtymä O y, Outokumpu O y sekä Werner Söderström Osakeyhtiö ovat kukin lahj oittaneet 100 mk, minkä lisäksi on saatu lukijoitten lahjoittamana yhteensä 505,32 mk. 498 159. . Irtonumerot 2,50 mk. Suomen Luonto vetoaa jälleen lukijoihinsa, joilla on mahdollisuus osallistua seuraavan numeron värikannen painatuskustannuksiin. 130 SLL:n kannanotto ja katsaus, Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen julkilausuma 11. Olli Ojala (vastaava) op. . 110 Koillis kaira kansallispuisto ksi Tasavallan Presidentin tukemana Jorma Alhopuro ... ............... . ... . .. . . korkeakoulu, H :ki Osmo Kivivuori, arkkitehti, T ku Eero Meskus, fil. . . . 30. yo., Oulu Pekka Nuorteva, dos., Helsingin yliopisto Olli Ojala, eläinlääket.lis., SLL :n puheenjohtaja, H :ki Hannu Ormio, luonnont.kand., Valtion luonnonsuojelutmsto, Hki Arno Rautavaara, fil. ..... . .. Takakannen ilmoituksen lisäväri 350 mk. ... T AMAN NUMERON KANSI on jälleen lahjoitusten ansiosta värillinen. yo., Suomen Luonnon toim., Hki Asko Vuorjoki, valt.maist., Uuden Suomen toim., Hki SISA LLYS Miksi saaristonumero, A rno Rautavaara . 125 Saariston luonnonsuojelualueet, Virallinen luonnonsuojelu, Hannu Onnio .. .. . Taitto: J orma Alhopuro, Arno Rautavaara Ilmoitus hinnat: 1 /1 sivu 450 mk, 1/2 sivu 250 mk, 1/4 sivu 150 mk. 128 Tapaus Lievestuore ............ Teuvo Suominen Osasto »Virallisen luonnonsuojelun alalta »: prof. Reino Kalliola. 114 K ohtalokas virhe rannikoittemme käytön suunnittelussa Pekka Nuorteva ... Pekka N isula yo. 116 Pesimärauhan säilyttäminen saaristolinnuston elinehto, Giiran Bergman ..... .... ... Arno Rautavaara fil.kand. .... Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista j uhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 3 mk. . J ulkaisun artikkelit kattavat lähes kokonaan Suomen luonnonsuojelun kentän. Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . . .... . ...... J orma Alhopuro yo. . ..... Lehden tilausmaksu vuodeksi 1971 on 8 mk, koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk. T AMAN NUMERON KIRJO/TT AJAT Jorma Alhopuro, op., Suomen Luonnon toim., Hki Göran Bergman, kustos, H elsingin yliopisto Pekka Borg, fil.tri., Helsingin yliopisto Heikki Haapala, fil.tri., Oulun yliopisto Kurt Henriksson, eläinlääkäri, E läinlääketiet. . . Toimisto avoinna maanantaista perjantaihin klo 916. 107 Aluesuunnittelun tehtävät saaristossa, Pekka Borg ... . 118 E lohopea ja saaristamme eläimistö, Kurt Henriksson 123 Perämeri, Eero Meskus ja Heikki H aapala .... Aspskärin lintusaarten toukokuisen auringonnousun kuvasi Arno Rautavaara. . .... Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1971 aikana 6 numerona. 98 Lännentiehanke, puhdas järjettömyys, Osmo Kivivuori
Tästähän on murheellisena esimerkkinä kuuluisa lännentiehanke, joka toteutuessaan tuhoaisi maailman hienoimman saariston. Jakautuneena enemmän tai vähemmän selväpiirteisesti kolmeen vyöhykkeeseen (sisäsaaristo, välisaaristo ja ulkosaaristo) se on alkuperäisintä ja aidointa suomalaista luontoa siinä kuin metsät, järvet ja suotkin ovat. Asiaa tarkastelee tässä numerossa Osmo Kivivuori artikkelissaan, jonka luettuaan varmasti jokainen tajuaa, että lännentiehanke jo pelkkänä suunnitelmana on suuren luokan rikos ( ellei se sitten kuvasta vakavaa mielenhäiriötilaa). Valistuksen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu veneilyn suuntaaminen enemmän suurisaariseen ja metsäiseen sisäsaaristoon kuin pienialaisille, avomeren partaalla oleville runsaan linnuston asuttamille luodoille. Tämä koskee etenkin karua ulkosaaristoa, ja johtuu siitä, etteivät kekseliäimmätkään talousmiehet ole pystyneet löytämään keinoja, joilla ulkomeren luodoista ja pienistä saarista saataisiin rahallisesti tuottavia alueita. Rauhoitus on valistukseen verrattuna jyrkkä toimenpide, mutta välttämätön ottaen huomioon veneilyharrastuksen paisumisen. Mutta tyrskyt hei/tiiviit nyt eteesi sellaista, jota hiipeiit. Arno Rautavaara Miksi saaristonumero. 98 IHMISPALJOUTTA Jatkuvasti saaristoon tunkeutuvista saasteista pahimpia on holtittomaksi paisunut veneretkeily, joka yhdessä kesämökkihysterian kanssa on jo saavuttanut lähes massaturismin mittasuhteet. KOKONAISSUUNNITTELUA KAIVATAAN Merialueemme ja sen saaristo kaipaavat kokonaissuunnittelua. Koko tuotantoelämän ja energiapolitiikan suunnittelu vaativat tarkistusta ja saman tien arvostusperusteemme uudelleen arvioimista. Teollisuuden sijoittelussa toimitaan lyhytnäköisesti, luonnonsuojelullisia näkökohtia ei oteta huomioon, saati että ajateltaisiin saaristolaisten perinteisen elinkeinon, kalastuksen jatkuvuuden turvaamista (nykyäänhän tungetaan erilaisia myrkkyjä, etenkin elohopeayhdisteitä, sisältäviä jätteitä Suomenja Pohjanlahteen ja jätetään turvarajat määräämättä, jotta kalastajien toimeentulo »turvattaisiin»). VASTUU ITÄMERESTÄ Paljon toimenpiteitä tarvitaan saariston pelastamiseksi. Lähiaikoina tulevat juuri valistus ja rauhoitus olemaan etusijalla, mutta pitemmälle tähdäten on saaristo nähtävä osana kokonaisuutta. Rantalakia ei ole saatu aikaan. Merensaaristomme on etäisimpien tunturiylänköjen ohella ehkä parhaiten kaikista maamme maisematyypeistä saanut säilyttää alkuperäiset kasvonsa. Samoin laivoista heitetään muutakin roskaa mereen sillä seurauksella, että ulkomeren luodot ja karit ovat törkyisen näköisiä jätepuun ja roskan peittäessä silokalliot ja täyttäessä riskilöiden pesäonkalot. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että saaristo olisi turvassa. ( Kirsti Lampinen) Suomen merellinen saaristo on omaleimainen luonnonnähtävyys. iiden puhdistusjärjestelmät ovat alkeelliset tai niitä ei ole ollenkaan, ja jos teollisuus ei puhdista jätevesiään, ei asutuskaan katso velvollisuudekseen hoitaa näitä asioita omalta osaltaan. Meren vielii lbjdiit, sen jylhii olemus ei helpolla tainm1 eikii sen ikivanha humina hiljenny. Jos jotakin suurisuuntaista kaavaillaan, on kyseessä lähinnä suunnitelma, jossa ei ole päätä eikä häntää. Laivoista valuu öljyä mereen joko tahallisten laskujen tai onnettomuuksien myötä. Valistumaton retkeilijä voi saada lintuluodoilla liikkuessaan enemmän tuhoa aikaan kuin öljylaivan haaksirikko, ja metsäisen sisäsaariston rantamaisemia rumentavat toinen toistaan mauttomamman näköiset kesäkodit, joita on nostatettu jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan. Saaristomme suojelussa kaksi tärkeätä menettelytapaa ovat valistus ja rauhoitus. Meri ja saaristo eivät kestä rannikolta tulevia jätteitä loputtomiin. Vaikka rauhoitusalueita on saaristossa tiheämmässä kuin muualla Suomessa, on niistä monin paikoin huutava pula; esimerkiksi arvokkaassa lounaisessa saaristossamme ei ole ainuttakaan luonnontai kansallispuistoa, vaikka niitä tulisi siellä olla useita, onhan tämä saaristo kesämökkiasutuksen leviämisen vuoksi vaarassa. Teollisuuslaitoksia rakennetaan rannikolle. Valistuksen avulla voidaan saaristossa retkeilevät ja asuvat ihmiset opettaa ottamaan huomioon luonnon, erityisesti lintujen, tarpeet. Vielä voi vetäytyä jollekin etäiselle, tysrkyjen syleilystä kohoavalle lir:. N yky-yhteiskunta tyontaa saariston rasitteeksi monenlaista saastetta. Veneitä saa kuljettaa kuka tahansa, tunsi hän saariston olosuhteita ja sen luonnon tarpeita tai ei
Vastuu Itämeren tilasta kuuluu kaikille sen rannoille rajoittuville valtioille ainakaan Suomi ei ole tuntenut vastuutaan. Silloin on turhaa kuvitella Suomen voivan pysyä hyvinvointivaltiona (sanan m1ssaan merkityksessä). Suomen Luonnon tässä numerossa keskitytään enimmäkseen juuri merens;aristomme luonnonsuojeluongelmien tarkasteluun. Esille tulevat monet ajankohtaiset kysymykset, joskin saariston tiimoilta löytyisi lisääkin; öljy ja saaristometsien raiskaus, vain pari mainitakseni. tuasemasaarelle nauttimaan rauhasta, kaikkialla rääkyvien pikaveneiden puutteesta, auringon laskuista ja nousuista, tiirojen ja lokkien huudoista, mutta mikäli Itämeren pinta on öljyn ja selluloosakuitujen peitossa, ei etäisinkään saari ole kyllin kaukana nyky-yhteiskunnasta pystyäkseen turvaamaan lintujen toimeentulon ja luonnonsytävien mielenrauhan säilymisen. D Öljylaivan haaksirikko on pelätyimpiä ja eniten huomiota herättäneitä saaristoa uhkaavia vaaroja. Silloin ei kalastajan kannata lähteä merelle pyyntiin. 99. Suomeffa on nykyään resurssit aiheuttaa koko Itämeren tuhoutuminen, siihen tarvittaisiin vain yhden jättiläistankkialuksen täydellinen haaksirikko yksi inhimillinen erehdys
Viime vuoden kuluessa kävi kuitenkin ilmeiseksi, että Merenkurkuntietä ja Lännentietä puuhattiin tosissaan, niin paljon julkista ja yksityistä rahaa ja työtä käytettiin niiden markkinoimiseen. Täältä Varsinais-Suomesta asti ei ole mahdollista perehtyä yksityiskohtaisesti Merenkurkuntiehankkeeseen, joten rajoitun tässä kirjoituksessa Lännentie-suunnitelmaan. 1966 upealla kolmikeilisellä julkaisulla »Kiinteä tieyhteys Ahvenanmaa-Manner-Suomi » ja on sen jälkeen jatkunut erilaisin painotuottein ja lukemattomin silmäätekeville järjestetyin esittelytilaisuuksin (ruoka ja juomat: V-S:n. Sikäli kun Merenkurkuntien uhka edelleen varjostaa Vaa100 san saaristoa, toivon paikallisen luonnonsuojeluväen tarttuvan siihen jämerin ottein, sillä naula toisen tien arkkuun on samalla poissa toisen tien tukirakennelmista. Kuvaan kuuluu, että tiehankkeen vastustaja leimataan maa(kunna)npetturiksi. Nimittäin juuri nurkkapatrioottisia asenteita ruokkimalla »Jos emme hanki tietä tänne, se rakennetaan sinne » hankittiin tiehankkeille paikallisia kannattajia. »Terveen kilpailun hengessä » menestyvät tunnetusti myös kilpailevat järjettömyydet. Osmo Kivivuori Lännentiehanke, puhdas järjettömyys! Toisinaan heitetään luonnonsuojelijoiden silmille niin järjettömiä ympäristönhävittämishankkeita, että tulee mieleen epäilys, josko ne onkin suunniteltu nimenomaan luonnonsuojelijoiden energian suuntaamiseksi pois häiritsemästä muita ympäristön tuhoamisja saastuttamisoperaatioita. Lännentien mainostaminen alkoi v. Lännetie-hanke on lyhyesti kerrottuna yritys rakentaa meripenkereiden (42 km), siltojen (18 km) ja saarien (110 kpl) avulla maantie Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välille yli Saaristomeren siten, että tie Kihdin länsipuolella haarautuisi { i BRÄND (. Tien kustannuksiksi ovat sen puuhamiehet ilmoittaneet 442 miljoonaa markkaa. Nuo puuhamiehet ovat pääasiassa kotoisin Varsinais-Suomen Maakuntaliitosta ja Lounais-Suomen Seutukaavaliitosta, Lännentien etummaisina lipunkantajina ovat toimineet maaherra Esko Kulovaara, seutukaavajohtaja Raimo Narjus ja seutukaavainsinööri Pentti Lehvonen. KustavinTaivassalon suuntaan pohjoiseksi reitiksi ja Korppoonauvon suuntaan eteläiseksi reitiksi
Yritys nimeltään »Vastine Lännentien puolesta », kirjoittanut seutukaavainsinööri Pentti Lehvonen ei 17 sivustaan huolimatta pysty kumoamaan ainuttakaan kohtaa Lännentie-hankkeeseen ja sen ajamiseen kohdistetusta arvostelusta, ja se todistaa siten lopullisesti Lännentie-hankkeen romuttamisen aiheellisuuden. Tosiasiassa tuollainen luku tietenkin kertoo suunnitelman toteutuksen v a i k u t u ks i s ta. Mainonnan psykologiana on ollut iskostaa yleisön tajuntaan: 1. Vaara vaaniikin saaristoa vallan toisessa suunnassa Näkeekö raha Lännentiessä tien tehdä rahaa. Mutta jotta suunnitelma olisi onnistunut pitäisi vaikutuksina olla t a v o i t t e e t. Ensimmäistä väitettä tuskin Lännentien suunnittelijat itsekään tiukan paikan tullen uskaltaisivat tunnustaa omaksi näkemyksekseen sehän kertoo esittäjänsä kieltävän suunnittelulta jopa tekniset vaihtoehdot, puhumattakaan todellisista kokonaisvaihtoehdoista. LIIKENNE-ENNUSTEET TAAS KERRAN YMPÄRISTÖMME TUHOAJIEN KÄSIENPESU-AINEENA Lännentie-suunnitelman liikenneennusteessa ja siihen liittyvässä loma-asuntoennusteessa ennustettu luku ilmoittaa sen mitä suunnittelijat odottavat, jos toteutetaan ennustetun luvun toteuttamisen edellyttämä suunnitelma! Suunnittelijoiden mielestä näin ennustettu luku osoittaa suunnitelman vältt~mättömyyden. Lännentie-su unnitelmassa er'.ii nä päätavoitteina onkin 80 000 huvilaa ja 101. Edellä esitetty kumoaa tietysti myös toisen väitteen. Sitä paitsi ne kunnat (Nauvo, Korppoo, Houtskari), joille Lännentiestä puuhamiesten mielestä olisi eniten hyötyä, ovat itse jatkuvasti korostaneet, että Lännentiehankkeella ei ole tekemistä saariston realististen yhteystavoitteiden kanssa. LÄ E TIE LÄHTÖKOHTANA AUTO EIVÄT YHTEYDET Lännentie-julkaisun kappaleessa »Lounais-Suomen saariston yhteyskysymyksistä » ei vesiliikenteestä puhuta mitään. Kolmas väite, Lännentie-mainonnan maalailema kuva kaikkien lämpimästi kannattamasta Lännentiestä on kevään kuluessa julkisuuteen tulleiden yksityisten ja yhteisöjen mielipiteiden valossa osoittautunut lähinnä pilapiirrokseksi. Lännentie on yhtä kuin saariston yhteydet, jolloin Lännentie vastustajat ovat saariston yhteyksien vastustajia. 2. Kieltäydyttyään useiden vuosien ajan ottamasta huomioon Lännentie-hankkeeseen kohdistettua arvostelua, ovat tien puolustajat keväällä, eri yhteisöjen, puolueiden ja arvovaltaisten yksityishenkilöiden Lännentien vastaisten lausuntojen pakottamana, vihdoin yrittäneet vastata esitettyyn kritiikkiin. Lännetie on itsestäänselvyys, joka lankeaa valtakunnan yleisistä päämääristä, kehitysaluepolitiikasta ja seutukaavamääräyksistä suoraan puhtaaksipiirrettäväksi. 3. Läpi koko Seutukaavaliiton julkaisutoiminnan hoetaan jaottelua: normaali eli kiinteä yhteys on maantie ja autoilu muut liikennemuodot ovat epänormaaleja. Maakuntaliitto). Sikäli kuin »kiinteä » yhteys viittaa sen väliaineen laatuun, jota pitkin ajoneuvot kulkevat, se on tietysti paikallaan ja vesiliikennettä siten voitaisiin kutsua nestemäiseksi ja lentoliikennettä kaasumaiseksi yhteydeksi! Sikäli kuin autoilun ja maantien »kiinteys» pyytää ilmaista yhteyden luotettavuutta, osoittavat Saaristomeren olosuhteet Seutukaavaliiton jaottelun kestämättömäksi. Lännentietä kannattavat kaikki. Mainostamisesta on todella kysymys, sillä tien puuhamiehet ovat noudattaneet tyypillistä jakoa: Selitetään : Mahdolliset ja mahdottomat hyvät puolet Salataan: Kaikki negatiiviset puolet. Tien kannatus on edellisessä kappaleessa mainittujen piirien lisäksi rajoittunut lähinnä muutamiin pohjoisen tielinjan varrella oleviin kuntiin
Pääosa tiehen tarvittavista kuutioista suunnittelijoiden kertoman mukaan 12 559 000 k-m 3: olisi tuotava muilta alueilta. Pääosa meripengerosuudesta olisi alttiina ahtojäille. Näitä kohtia on meripengerja siltaosuuksilla ollut sadan-parinkolmensadan metrin välein, joten esitetyt pengerkuutioarviot ja sitä myöten myös kustannusarviot kelluvat hyvin pehmeällä pohjalla. On jälleen toistettava: Mitä suurempi määrä yksiköitä on menossa mitä pitempää yhteistä reittiä, sitä järkevämpää on niiden kokoaminen suuryksiköiksi, olipa kysymys tavarasta tai ihmisistä. SUUNNITELMAN RAKE NERATKAISUT JA KUSTA USLASKELMA T KESTÄMÄ TTÖMIÄ Lännentien suunnittelun pohjaksi ilmoitetaan maaperätutkimuksia tehdyn »tarkoituksenmukaisista kohdista» ja »teettäjän osoittamissa kohdin». Lounais-Suomessa tienrakennus syö jo nyt niin suuria soraja hiekkamääriä, että ristiriidat muiden etujen kanssa ovat jokapäiväistä luettavaa. Suunnitelman toteutumisen vaikutuspiirissä olevia ilmiöitä on tarkasteltava tavoitteenasettelun kannalta. Ennuste-otsakkeen valepuvussa ne saadaan yleisön silmissä näyttämään Lännentietä vaativilta perusteluilta. Toisaalta on huvittavaa, että Lännentien mainostajien mielestä suururakointi on taloudelli. Onneksi vihdoinkin on alettu yleisesti ymmärtää, ettei tien täyttyminen ennusteen mukaisesti autoilla osoita tiesuunnitelman erinomaisuutta. Alkellineenkin kustannusarvio vaatisi meriosuuksilla pohjatutkimuksia ainakin parinkymmenen metrin välein sekä tielinjan sunnassa että myös tien poikittaissuunnassa sadan-kahdensadan metrin matkalla. Suomen ja Ruotsin välisen kuljetustarpeen mielekäs hoitaminen ei kaipaa Lännentietä, vaan siirtymistä taloudellisesti entistä edullisempiin erikois-lauttoihin ja -laivoihin, niin suuriin kuin luonnon olosuhteet ja laivareittien varrella huomioon otettavat muut intressit sallivat. K yllä kai sisältyvätkin, samoin kuin muutkin laskematta jääneet kustannukset, jos virhemarginaaliksi lasketaan esim. suururakointia, joilla on tarkoitus laskea yksikköhintoja » muuksi muutu. Liikenne-ennusteiden näennäisyys ja todellinen luonne paljastuu, kun huomaamme niistä puuttuvan lukemattoman määrän muuttujia, joilla olisi vähintään yhtä olennainen oikeus vaikuttaa muuttujina ennusteeseen ja siten myös suunnitelmaan kuin esimerkiksi Lännentien ennusteissa käytetyillä reaalitulon kehityksellä, matkailujen ja autojen määrällä. 200 %! Meripenkereen kohottaminen pärskeiden yläpuoelle korottaisi rajusti rakennuskustannuksia. Tällaisessa jättiläishankkeessa huipentuvat ristiriidat merkitsisivät myös kasvavia kustannuksia. Lännentiehankkeessa ilmenevät näkemykset suunnittelusta, ennustamisesta, vaikutuksista, päämääristä ja tavoitteista johtaisivat toteutettuina predestinoituun yhteiskuntaan, jossa demokratia merkitsisi valintaa yhdestä vaihtoehdosta ja jossa suunnitteleminen olisi tapahtuneen kehityksen rekisteröintiä ja pelkkää teknisten rakenteiden konstruointia rekisteröityjen kehityskäyrien suunnan säilyttämiseksi. ämä jäähaitat on Lännentien puolustus-vastine yrittänyt rajoittaa 10 km :n matkalle pelkällä sanomisella, ja nämäkin jäät Lännentien puuhamiehet aikovat suvereenisti sulattaa tiepäällysteeseen sijoitettavalla lämmityslaitteistolla »mahdolliset lisäkustannukset sisältyvät kustannuslaskelmien sisäiseen virhemarginaaliin » . vuosittain satojen tuhansien autojen ajaminen läpi saariston. N. 25 km :n matkalla meripenger olisi sellaisessa paikassa ja niin matalaa, että jo 6 bf:n tuuli heittäisi pärskeet sen yli. T yyninä pakkaspäivinä puolestaan »merisavu » tiivistyisi jääksi korkeisiinkin siltarakenteisiin. Lännentiehankkeen soveltamassa ideologiassa nämä pari muuttujaa määräävät suunnitelman toteuttamisen kautta muiden muuttujien tulevaisuuden, esimerkiksi liikennepolitiikan, matkustustapa-arvostukset, ölj ytuotteiden hintakehityksen ja liikennevälineiden kehityksen. Lännentien puuhamiehet vain jaksavat luetella lukuja liikenteen 102 lisääntymisestä ja luulla niiden todistavan Lännentien tarpeellisuutta ja taloudellisuutta. Tien puhdistaminen paannejäästä toisi tolkuttomia ylläpitomenoja ja sittenkin Lännentie olisi poikki muutaman viikon vuodessa. Tämä merkitsisi sitä, että pakkasten alkamisen jälkeen kuukauden tai parin aikana ennen meren jäätymistä jokainen myrsky kattaisi tuon tieosuuden paannejääkuorella. Tilanne ei Lännentien puuhamiesten vastineesta »Lännentie-projektin toteuttaminen merkitsee ns
kustannukset, heilahtaa vaaka perusteellisesti. Tarkkaan ottaen Lännentietä pääsisi Ahvenanmaan ja toisaalta R ymättylän, toisaalta Paraisten välillä n. Toisinaan puhutaan jopa Suomen ja Ruotsin välisestä kiinteästä yhteydestä! Vaikka näiden etujen kustannuksia arvioitaisiin Lännentien mainostajien käyttämien suodattimien läpi, kohoaisi summa moninkertaiseksi. Lännentie ei vähennä veneiden välttämättömyyttä saaristossa, eikä ole tarpeellinen loma-asuntojen kannalta. sesti pienurakointia edullisempaa tienrakennuksessa, mutta pienurakointi (henkilöautot ja kiitolinjat) taloudellisesti suururakointia (laivat ja autolautat) edullisempaa kuljetuksessa! Lännentie-mainonnan taloudellinen vertailu tieyhteyden ja autolauttaliikenteen välillä on jo lähtökohdissaan virheellinen. Viimekeväisessä »Lännentien puolustuksessaan » he kuitenkin ilmoittavat, että nyt olisi suoritettu vertaileva tutkimus, jonka tulos » ... Puhuessaan kustannuksista Lännentien puuhamiehet ilmoittavat luvut: pohjoinen reitti 232 000 000 mk, eteläinen reitti 323 000 000 mk. Lännentietä ei pääsisi tierenkaan sisällä n. Puhuessaan Lännentien eduista puuhamiehet kertovat eduista, jotka saavutetaan vasta, kun: Teilin lauttaväli on korvattu sillalla, runkokaavassa loma-asutukseen merkittyyn saaristoon on rakennettu täydellinen tieverkosto, tien varteen on rakennettu täydellinen palveluverkosto, Ahvenanmaan yli on rakennettu uusi tie, Eckeröön on rakennettu lauttasatama. Niidenkin, jotka haluavat tuhlata osan viikonloppulomastaan autolla ajamiseen päästäkseen muutamaa minuuttia nopeammin loma-asunnolle, on paras ohjata autonsa Rymättylän länsirannalle ajamatta metriäkään Lännentietä. Koko kustannusvertailulta pudottaa pohjan se, että Lännentien kustannuksiin on sisällytetty pelkkä tieyhteys, mutta toiseen vaakakuppiin on pantu lauttojen koko hankintahinta, josta hyvin merkittävä osa kohdistuu pelkän liikkumisen ulkopuolelle. Sen sijaan on jätetty huomioon ottamatta, että laivojen ja lauttojen lukumäärän kasvu tekee mahdolliseksi erikoistuneet alukset, mikä tietenkin alentaa kustannuksia. Veneet ovat saaristossa välttämättö103. Lännentie ei myöskään nopeuta lomalle lähtemistä. Kaavailuissaan Lännentien puuhamiehet ovat kokonaan unohtaneet mainita mahdollisuudesta käyttää Virosta Keski-Eurooppaan rakenteilla olevaa tietä. Siinä vuoden 1990 kustannuksia vertaillaan rinnastamalla jo 1960-luvun alussa käytännössä ollutta autolauttatyyppiä myöhempää tekniikan kehitystä hyväksi käyttävään tiehen. Sitä paitsi paljon tärkeämpää kuin laskea minuutteja, on tiedostaa kaksi tosiasiaa: 1. havaittu kannattavuusrajan sijoittuvan Itäja Länsi-Saksan rajalle » poliittisessa tarkoituksenmukaisuudessaan on ihailtava. Lännentietä pääsisi siis vain murto-osaan loma-asutukseen osoitetuista saarista, valtaosa niistä jäisi edelleen veneliikenteen varaan, keskimäärin 510 km :n merimatkan taakse. Paitsi saariston läpikulkuliikennettä Lännentien piti ratkaista myös Saaristomeren loma-asutuksen yhteystarpeet. Tämä ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista, yksistään jo turvallisuussyistä, puhumattakaan siitä, että Ruotsilla on huomattavasti helpompiakin teitä hankkia maakaasua. Kun Lännentien vaakakuppiin lisätään vastaavat hotellien, ravintoloiden, saunojen, uima-altaiden, elokuvateatterien, baarien oleskelutilojen, liikehuoneistojen, henkilökunnan asuntojen jne. tutkimuksesta ei esitetä tarkempia tietoja, ne olisivat varmaan julkaisemisen arvoisia! Lännentien puuhamiehet ovat vihjailleet, että Lännentietä voitaisiin johtaa maakaasua Ruotsiin. 1500 saareen, joista valtaosa on suunnitelmassa varattu loma-asunnoille. Valitettavasti ko. Jos matkatavaroiden lastausajaksi otetaan 15 min, veneen nopeudeksi 12 solmua ja auton nopeudeksi 70 km/t, kestää matka Turusta loma-asutusalueen keskellä sijaitsevaan Pakinaisten saareen veneellä tänään täsmälleen yhtä kauan kuin se kestäisi valtavan rakennusoperaation jälkeen vuonna 1990 Lännentietä, autoa ja venettä käyttäen. LÄNNENTIE LIIKENTEEN HOITAJANA Lounaisen ulkomaanliikenteen nopeuteen kohdistuvien vaatimusten kannalta on huomionarvoista, että tämän valtavan projektin tuloksena olisi Lännentie, jonka avulla tosin ehkä pääsisi Turusta Tukholmaan tunnin pari nykyistä nopeammin, mutta joka itse asiassa olisi hitaampi kuin laivamatka, koska autoilija joutuisi yöpymään Turussa, Tukholmassa tai matkan varrella laivamatkustajan yöpyessä tai levätessä laivan liikkuessa. 110 :een saareen, joista valtaosa on L-S :n Seutukaavaliiton suunnitelmassa varattu matkailulle, ei loma-asunnoille
Onko jollakin tosiaan otsaa Jirittåa työntää maailman kaunein saaristo yksityisautojen pakkovallan alle . Kalmarsundin erittäin matalan salmen yli Öölantiin rakenteilla oleva Euroopan pisin silta (6 km) on rakennushankkeena suurinpiirtein samaa kokoluokkaa kuin Nauvon ja Paraisten yhdistäminen siiloilla, joten varsinaista Lännentietä voidaan todella pitää mammuttitautisena. Useimmille ihmisille loma alkaa siitä hetkestä kun hän astuu veneeseen. On käsittämätöntä, että samaan aikaan, kun maantieja rautatieliikenteen välillä pyritään järkevään työnjakoon, suunnitellaan kalliille kuljetusjärjestelmälle vielä kalliimpaa kilpailevaa järjestelmää, joka kaiken lisäksi on kuljetusmahdollisuuksiltaan rajoitetumpi. 104 mistä sen ulapoita halkovan tien kanssa, jonka rakentamista niiden avulla yritetään vaatia. Liinnentiehanke puhdas j ärjetto·myys ! miä, oli Lännentietä tai ei. 2. Jättiläisprojektin mainostajat vetoavat herkästi siihen, että rakennettiin. Lännentien puuhamiesten puheet E nglannin Kanaalin, Tanskan ja Ruotsin salmien tunneleista ja silloista osoittavat hyvin Lännentien suuruudenhulluutta : Kanaalin, Vähä-Beltin, Iso-Beltin ja Juutinrauman ylittäminen merkitsisi yhteensä 55 km :n meren ylitystä Lännentie kulkisi meren päällä ainakin 60 km. Näillä siltahankkeilla ei olekaan mitään tekeVoiko joku tosiaan suunnitella lounaisen saaristo111me kahlitsemista penkerein ja silloin . Veneliikenteen poikkisuuntaisista kulkumahdollisuuksista se katkaisee 2/3. Parantamisen asemasta Lännentie rajoittaisi saariston kulkumahdollisuuksia. Lännentien mainostajat käyttävät Kustavin ja T aivassalon välille ja Nauvon ja Paraisten välille muutenkin suunniteltuja siltayhteyksiä ponnahduslautana hankkeensa ajamisessa, vaikka ne Lännentien kokonaiskustannuksissa edustaisivat vain vähäistä osaa. Mainituista salmista vain runsaan kilometrin levyinen Vähä-Belt on saanut siltansa
Vuodesta 1898 on matkustajalaivaja autolauttaliikenteen onnettomuuksisa Suomen ja Ruotsin välillä kuollut yhteensä 6 henkeä. Mahdolliset turismitulot Lännentie ohjaisi saaristolaisten ulottumattomiin. Sitä paitsi kansainvälisesti huomattavimmat matkailukohteet ovat nimenomaan muiden kuin tavanomaisten autoyhteyksien varassa (kaupunkikohteita lukuunottamatta, mainittakoon esimerkiksi Mallorca, Capri, Bermuda, Bahama-saaret, Rhodos, Hawaiji, Kreeta, Kanarian saaret, Gotlanti, Ahvenanmaa jne.) Lisäksi 1990-luvulla saastumaton ja turmeltumaton luonto tulee epäilemättä olemaan vahvin matkailuvaltti. Irvokas on Lännentien mainostajien väite, että Lännentie lisäisi matkustajien turvallisuutta. Kalakannan heikentymisen, sisäsaariston saastumisen ja kalastusliikenteen vaikeutumisen seuraukset olisivat kalastuselinkeinon kannalta tuhoisat. han Saimaan kanavakin, mutta eivät halua huomata, että he tekevät itse tietä pitkin valmista Saimaan kanavaa. LÄNNENTIE LUONNON TUHO Väitteet Lännentien vaikutuksesta ohjata liikenne ja kulutus rajoitetulle alueelle, ja siten saariston 105. Ehkä Lännentien puuhamiehet voisivat esittää tilaston siitä, kuinka monta kuolee maanteillämme vastaavaa henkilömatkamäärää kohti! Myös saariston elinkeinojen kannalta Lännentiellä olisi negatiivinen vaikutus. Povattuaan autolauttojen yhteentörmäyksiä ja karilleajoja he tyrkyttävät tilalle 7 m:n levyistä tietä, joka käytännössä tulisi olemaan pahimmanlaatuinen onnettomuustie j yrkkine vaihteluineen saarien ja meripengerten välillä tyynestä tuuleen, lumikinoksista ja pakkasesta veteen, jäähän ja sumuun
Edelleen tien puuhamiehet yrittävät esittää, että Lännentien melu ja vesiliikenteen melu olisivat vaihtoehtoja. M yös Pohjanlahden lämpötilan ja jäätymisen muutosten vaikutukset esimerkiksi rannikon rakentamisja lämmityskustannuksiin, talvimerenkulkuun ja kalastukseen olisivat tuhoisia. Melullaan Lännentie tuhoaisi sen luonnonrauhan, joka Lännentien mainostajien mukaan on juuri se saaristomatkailun erikoisvaltti, joka Lännentien avulla piti saada ihmisten ulottuville. Mutta nämäkin aseet ovat riittämättömiä, jos luonnonsuojelijat eivät tiedosta sitä kokonaisuutta, jonka osa Lännentiehanke on. arvot on laskettu suoraan SAF AN asemakaavaja standardisoimislaitoksen R T-kortin 997.12 (UDK 711.7) mukaan nimenomaan tien tasossa eikä pilvissä.) On myös otettava huo106 mioon, että tie kulkisi ainakin 60 km vetten päällä ja vesi tunnetusti kantaa äänen todella kauas. Lännentien mainostajat jaksavat jatkuvasti jankuttaa, että »saaristorenkaan ja kiinteän tieyhteyden turvin saaristosta on muodostettavissa matkailualue, jolla ei ole lajissaan vertai~ta kansainvälistä kilpailijaa ». 10 senttiä sekunnissa. Tien rakentamisen tuottamista vahingoista ja sen myötä uhkaavista suoranaisista ympäristökatastrofeista Lännentien puuhamiehet ovat tyystin vaienneet, eivätkä he ole hankkineet lausuntoja merentutkimuslaitoksilta, vaikka niitä olisi luonnollisesti pitänyt p yytää jo suunnittelun alkuvaiheissa. Kun venemäärä kasvaa tiestä riippumatta, ja tie toisi mukanaan tukikohtaverkoston, tulisi veneilyn painopiste vain siirtymään pitemmälle ulkosaaristoon. On kuitenkin moneen kertaan todettu, ettei tie vähentäisi saariston venemäärää. (Lännentien puuhamiesten vastineen »melu nousee melulähteestä yläviistoon » johdosta on todettava, että em. Saariston suojelemiseksi tarvittava keskittäminen ei toteudu Lännentien rakentamisella vaan ohjauksella ja säädöksillä. Melkoista kylmäverisyyttä osoittavat Lännentien mainostajien väitteet, että 1015 miljoonan kuutiometrin maansiirroilla ja kaiken maiseman ylle kohoavilla siltarakenteilla yleismaailmallisesti ainutlaatuinen saaristomme vain kaunistuisi! Kun suuri osa tarvittavasta aineksesta on suunniteltu otettavan tien kalliokeikkausista, tulisi Lännentie olemaan maaosuuksiltaankin arpeutumaton avohaava maisemassa. Lännentien meripenkereet katkaisisivat kalojen, ennen kaikkea silakan vaellusreitit ja romahduttaisivat siten kalastuselinkeinon. 2100 km 2 :n saaristoon. Taustavoimat voidaan osoittaa ja kumota vain, jos tässäkin tapauksessa selvitämme itsellemme, kenelle Lännentie tuottaisi ja mistä tuo tuotto tulisi. Ahvenanmaan ja Turun välisessä saaristossa vesimassat liikkuvat etelästä ja kaakosta Pohjanlahdelle n. Suurelta osalta tämän erittäin happipitoisen virtauksen ansiosta on Selkämeri pysynyt suhteellisen puhtaana huolimatta siihen saatumisen kautta kohdistuvasta valtavasta happirasituksesta (lähes puolet koko Itämeren happirasituksesta). Todellisuudessa tietenkin saaristo sinänsä on vertaansa vailla oleva matkailualue, jonka ainutlaatuisuuden tie tuhoaisi. LÄN ENTIE E I OLE AI OA Vastustaessaan Lännentie-hanketta luonnonsuojelijoilla on puolellaan tosiasiat, terve järki ja yleinen mielipide. 280 km 2 saaristosta, 10 db :n taustaääneksi liikenne saapuisi Lännentien mukana n. Veneet ovat loma-asukkaille ja saaristolaisille aina yhtä välttämättömiä, oli Lännentietä tai ei. Ja ennen kaikkea: Lännen tie jakaisi läpikulkuliikenteen autot pysyväksi meluvyöhykkeeksi saaristoon sen sijaan, että ne olisivat koottuina pariinkymmeneen autolauttaan, jotka yleensä kulkevat niin väljillä vesillä, ettei niiden ääni edes kuulu rantaan saakka ja jotka kapeissakin salmissa häiritsisivät ranta-asukkaita korkeintaan tunnin vuorokaudessa. Lännen tie hanke puhdas järj ettiimyJ1s ! luontoa suojelevasta merkityksestä eivät pidä paikkaansa. J os Paraisten ja Nauvon välisestä virtauksesta katkaistaisiin Lännentiesuunnitelman mukaisesti 2/3, alkaisi Turun kaupunkiseudulle tärkeä Airiston allas nopeasti saastua, koska sen saasterasite saa vastapainonsa huomattavalta osalta juuri tämän vesitien kautta. Kaikki ne pikkusaaret, joiden kautta tie kulkisi, jäisivät 35 db :n melualueelle, jonka piiriin tulisi kuulumaan n. seuraavista seikoista: Lännentie sulkisi ratkaisevan osan Saaristomereltä Pohjanlahdelle kulkevasta virtauksesta. Lännentien kustannuksiin olisi siis laskettava Saaristomeren vaikutusta vastaavien Selkämeren hapettamislaitosten rakentamisja kä yttökustannukset. Suunnitellun tierenkaan sisällä olisivat vaikutukset tuhoisia. D. Mainostajien asenteen ymmärtää, sillä nuo laus unnot olisivat kertoneet mm
Niiden arvo ja asema tunnettiin. Suomalainen saaristo on maailmankalleus. Samalla on huolehdittava siitä, että kaikilla halukkailla turisteilla on mahdollisuus retkeillä siellä.» Tällaisen huolestuneen lausunnon saattoi jo 1960-luvun puolivälissä, jolloi n julkinen keskustelu maamme ainoalaatuisista vapaista luonnonolosuhteista vasta otti ensiaskeliaan, kuulla Keski-Euroopassa, Saksanmaalla Suomeen lähdössä olevan tai sieltä palaavan turistin suusta. Suomalainen saaristo, erityisesti keskija ulkosaaristo on niitä viimeisiä paikkoja maailmassa, missä n ykyajan ihminen voi vielä aidosti kokea alkuperäisen luonnon, sen kauneuden, sen voiman ja sen rauhan. Matkailuportaassa olisi muistettava, että sen edun mukaista olisi toimia todella tehokkaasti suomalaisen luonnon suojelemiseksi ja sen säilyttämiseksi. Eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä olisi Juuri sitä, mitä nvkyajan ihminen hakee päästäkseen eroon kaupunki,·mpäristöstään ja stresseistään. Tiedettiin, että Suomen saaristot poikkeavat kaikista maailman saaristoista siinä, että missaan muualla ei ole vastaavaa määrää saaria näin pienellä alueella, että merensaaristomme vesilabyrintti on ainutlaatuinen maailmassa, että maassamme on asukasta kohti enemmän rantaviivaa kuin missään muussa maassa, että Turun saaristoon, maailman suurimpaan saaristoon kuuluu runsaat 17 000 saarta ja luotoa. Ensiksi olisi muistettava, että luonnonsuojelulliset, maisemanhoidolliset ja virkistykselliset näkökohdat tulevat eturivissä. Tämä on myös se alue, johon massaturismin paine tulee lähivuosina voimakkaasti suuntautumaan. massaturismin alttarille. Suomen merien saaristosta on muodostunut ja siitä on muodostumassa hyvää vauhtia kansainvälinen matkailukäsite. Saksanvuosieni aikoina paljastui varsin selvästi, kuinka Keski-Euroopassa oltiin kateellisia, jopa himokkaita vielä puhtaiden vesien ympäröimiä saaristoalueitamme kohtaan. Mutta ennen muuta se on suomalainen kalleus, jota ei ole syytä rahalla ja rahasta pilata, myydä v ieraille ja esim. Pelkään kuitenkin tässäkin yhteydessä tuota jo aiemmin manaamaani t~~siä massaturismin peikosta. Tämän päivän realistiset laskelmat liikkuvat 4 miljoonassa turistissa parinkymmenen vuoden kuluttua. Vielä pari vuotta sitten eräs suuri matkailujohtaja väitti minulle, että massaturismipuheet ovat Suomen kohdalta utopiaa, matkailijoiden määrät eivät tule koskaan nousemaan yli 23 miljoonan. Matkailun oman edun 107. Kun kuvaan liitetään mukaan meidän tunnettu valmiutemme panna kaikki matalaksi rahan alttarille, se että turistille Suomen arvo, sen saariston arvo, on ensi sijassa luonnonläheisyydessä, se, että saaristomme aiotaan »nykyaikaistaa » tieverkostolla, on todella syytä huoleen. Puolen vuosikymmenen ulkomaisten kokemusten ja keskustelujen sekä viime v uosien kotimaisten kokemusten perusteella minulla ei ole mitään illuusiota siitä, että tämä maailmanharvinaisuus pystyttäisiin säilyttämään. Saaristohan palvelee ihmistä vain oikein suojeltuna, mutta olisi kiinnitettävä huomiota niin moniin seikkoihin. Asko Vuorjoki Saaristo varjeltava massa turismi! ta »Suomalainen saaristo, erityisesti Lounais-Suomen rannikkoalueen saaristo, on maailmankalleus, joka ehdottomasti on säilytettävä
jolloin rakentaminen olisi kiellettyä. Virkistyskäyttöongelma ja luonnonsuojeluongelma edellyttävät viranomaisilta melkoista aktiivisuutta. Huomattava osa tästä ulkoilmaelämään ja virkistykseen tarkoitetusta alueesta on ja tulee olemaan yksityisten kesämökkien hallussa. Mitä on tapahtunut, on kuitenkin tapahtunut, eikä sille voi mitään. Ranta-alueita olisi julistettava luonnonsuojeluja ulkoilualueiksi. Tähän voi vain lisätä: toivottavasti tästä kaikesta jotain säilyy meille suomalaisillekin ja tuleville sukupolville. Huomattava osa saaristomme kauneimpia ja luonnon puolesta helppopääsyisimpiä alueita on jo nyt kiellettyä aluetta. Mutta jos se käsitetään niin kuten esim. Saaristo varjeltava 111assaturis111ilta mukaista olisi, että luonnonsuojelu ja maisemanhoito huomattavasti suuremmassa määrin sisällytettäisiin yhteiskuntaja yhdyskuntasuunnitteluun. N yt kun Suomen saaristo alkaa olla eurooppalainen turismikohde, olisi mielestäni kiinnitettävä vakavaa huomiota ainakin kahteen peruskohtaan: siihen, että ulkosaaristo pidettäisiin kaikkialla lomaasutukselta vapaana ja varjeltaisiin sen korvaamatonta luonnonläheisyyttä kaikkinaiselta keskitetyltä, suunnitellulta turismiliikenteeltä sekä siihen, että kun massaturismi ryntää Suomen saaristoon, se keskitettäisiin muutamiin harvoihin keskuksiin. Rannoille ei ole kohta enää pääsyä ja saarilla on kylttejä, 101ssa kielletään maihinnousu. 130 000 ja lasketaan että viidentoista vuoden kuluttua määrä on kaksinkertaistunut. Monet vaarat uhkaavat jatkuvasti tätä erikoislaatuista saaristoaluetta. Vastustan voimakkaasti sitä, mitä yleensäkin vastustan koko Suomen luonnon kohdalta, että koko asiaa, koko saaristoa olisi myytävä koko maailman turistilaumoille. Kuinka moni Suomen suurimmista matkailujohtajista on tähän päivään mennessä esiintynyt julkisuudessa dynaamisena ja tunnettuna luonnonsuojelun, suomalaisen elämänmuodon arvojen puolestapuhujana ja lyönyt veljen kättä luonnonsuojelumme eturivin miehien kanssa. Mikäli esim. Lainlaatijoiden olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin keinojen luomiseksi, joilla rannat ja saaristo voitaisiin entistä tehokkaammin suojella. maamme sisävesien rantaviiva myyty lähes loppuun parinkymmenen vuoden sisällä. rantojen rakentaminen jatkuu nykyisellään huviloille ja turisteille, on esim. Vesien virkistyskäytön järjestely on eräs vaativimpia ja kiireellisimpiä tehtäviä. Ja kun sitten joskus on päästy perisuomalaisesta tyhmyydestä, joustamattomuudesta ja jäykkyydestä, ja oikein opitaan tajuamaan saaristomme rahakirstun arvo ja lyömään siitä mainosrumpujen säestyksellä valuuttaa, niin mitä sitten seuraa. Se merkitsisi hyvin lyhyen ajan kuluessa kansallisomaisuutemme loppuunmyyntiä. Saaristo on ainutlaatuista virkistysaluetta. Ei olisi oikein, eikä kukaan sitä haluaisikaan, että kesämökkiasutus olisi hävitettävä. D. Vesihallitu ksessa näytetään käsitetyn, että asumattomina säilyneet luonnonrannat rakennetaan teitä täyteen huviloiden rakentamisen edistämiseksi, ollaan pelottavalla tiellä. Kys ymys puhunee puolestaan. Merialueella tapahtuva huvilavyöry on jo samaa luokkaa, ja mikä peloittavinta, tämä huvila-asutus on monin paikoin ehtinyt tunkeutua jopa ulkosaaristoon saakka. On koko valtakunnan edun mukaista, että saariston rauhaa ja luonnonkauneutta ei loppuunmyydä sen enempää huvila-asutukselle kuin massaturisteillekaan tai tuhota sitä hyvinvointivaltion jätevirroilla ja ulkomerelle ulottuvilla jäteputkilla viemäreidenkin kun olisi kuljettava oikeaan suuntaan eli puhdistuslaitosten kautta pelloille ja metsiin. 108 Kansainvälisen matkailun taloudellinen asiantuntija, sveitsiläinen tohtori Oscar Michel sanoi tässä taannoin tutkittuaan Matkailunkehitysrahaston toimesta maamme matkailuoloja, että matkailun kannalta suomalaisen maiseman mahdollisuudet kätkeytyvät seuraavaan: sen surumielisyyteen, suuriin metsiin, järviin, saariin, koskemattomaan luontoon, joka on ainoalaatuista tarjottavaa kansainvälisillä matkailumarkkinoilla. Kolmisen vuotta sitten loma-asuntojen määrä sisävesillä ja merialueilla oli n. Mutta sen sijaan olisi aiheellista estää viimeistenkin vapaiden rantojen hävittäminen, viimeisten rakentamattomien ranta-alueiden myyminen kesämökkipalstoiksi. Kokonaisia saaria pitäisi rauhoittaa ja asettaa täydelliseen asumisja rakentamiskieltoon. Massaturismin tuomien kultamiljoonien p yonessä silmien edessä tätä kaikkea on kuitenkin niin vaikea muistaa
Toisaalta huvila-asutuksen ohjaaminen yhä kauemmaksi 110 merkitsee vain sitä, että nykyisen tuhlailevan maankäytön sallitaan jatkua muualla. Kunnat p ystyisivät nykyistä te. Samalla voidaan nykyistä laajemmassa mitassa käyttää rakennusoikeuden ohjaamismenettelyä, jossa perusrakennusoi keus keskitetään tiettyyn osaan kiinteistön aluetta suuriin saariin ja rannikolle pienempien saarten jäädessä yleiseen kä yttöön. Sen avulla on mahdollista saada tämäntyyppinen maankäytön muoto tehostetun suunnittelun, detaljikaavoituksen, piiriin. Siksi kaavoittajien tulisi pyrkiä ohjaamaan loma-asutus lomakyläalueille siitäkin huolimatta, että tämä on uusi ja meillä aluksi vieras loma-asumisen muoto. Pekka Borg Aluesuunnittelun tehtävät saaristossa Saaristo ja meren rannikko muodostavat huomattavan kansallisomaisuuden. Maan asukkaiden perusoikeuksiin kuuluu saada liikkua vapaasti sellaisilla saaristoja rannikkoalueilla, jotka eivät ole suojelun, tehokkaan kulttuurin tai kotirauhan piirissä. Saariston lomaasutuksen kohdalla kehitetyt normit, joissa rakennusoikeus on sidottu kiinteistön rantaviivan kokonaispituuteen ja pinta-alaan, tukevat sellaista lomakylätyyppistä asutusta, joka käyttää vai n vähän rantaviivaa ja jättää pienet saaret vapaiksi. Kaupunkien lähivaikutusalueiden saaristossa ja rannikolla loma-asutuksen leviäminen on jo huomattavasti vähentänyt liikkuvalle ulkoilulle sopivien alueiden määrää. Edellytyksiä ja siten todellista tarvetta kesähuvilan omistamiseen on vain pienellä osalla ihmisiä. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että ulkoilu-, virkistysja suojeluintressit katsotaan yleiseksi eduksi. RAKENTAMINEN JA YLEISET VIRKISTYSALUEET Yhteiskunnalla ei ole nykyisin mahdollisuuksia turvata riittävien ranta-alueiden säilymistä yleisessä käytössä. Kansalaisten valtaenemmistöllä on tarve saada riittävän laajoja vapaa-alueita ulkoilua varten. Rantakaavalainsäädäntö ei ole tässä avuksi, sillä se tähtää vain rannan aktiivisen käytön hoitamiseen
K unnallisten lautakuntien asiantuntemus rajoittuu tavallisesti rakentamisen teknisiin kysymyksiin ja varsin tavallista lienee, että lautakuntien luottamusmiehet myöntävät liian herkästi rakennuslupia henkilökohtaisten suhteittensa ja subjektiivisten näkökohtien perusteella. Tärkeiden alueiden ollessa kysymyksessä siihen pitäisi kuitenkin nykyistä useammin turvautua. Vaikka rakennuslaki tuntee myös pakkolunastusmenettelyn, sen hitaus ja korvausperusteiden sattumanvaraisuus ovat vaikeuttaneet sen käyttöä. Virkistyskäyttii kuluttaa s1111resti tällaisia yksityisomistuksessa olevia scaria, joissa ei ole järjestettyä käytiin kanavointia. Mainittakoon, että Ruotsissa tällaisen säätiön tehtävänä on mm. sillä tavoin kuin lounaisessa saaristossa on parin vuoden aikana kokeiltu : biologien johtamat pikkuryhmät kuljetetaan merikelpoisilla veneillä saariston tukikohtiin, joissa majoitutaan teltoissa tai mökeissä; kalastajat kuljettavat ryhmiä päivisin lähisaaristoon ja takaisin sekä antavat huoltoapua. Paikallinen väestö antaa saaristolle omaleimaisuutta ja vanhan kulttuurin tuntua. Suosij ttn saaren ostaminen j ulkisien omistukseen helpottaisi tällaisia järjtstel:)tä ja olisi yksityistä 111aanomistajaa ajatellen asiallistakin. hokkaam min ~äätelemään lomaasuntojen rakennuspaikan minimikokoa, rakennusten sij oittamista ia ulkonäköä jos kunnallisia rakennusjärj estyksiä osattaisiin ja haluttaisiin korjata rakennuslain ja kaavoitusalueiden jakolain suomilla tavoilla. Tämä tuo mu kanaan lunastamisvelvollisuuden, minkä takia kunnat eivät ole olleet halukkaita sanottuun menettelyyn. T ämä voisi olla nykyisestään huomattavasti voimistettu seutukaavaliitto tai Ruotsin mallin mukainen saaristosaat10, jonka muodostaisivat alueen kunnat, kulttuuriorganisaatiot, kotiseutu-, luonnonsuojelu-, kalastusja metsästysyhdistykset, venekerhot, ym. nuskiellot estavat yleisja detaljikaavoitettavilla alueilla kaavoitusta haittaavan rakentamisen määräajaksi. T arvitaan näiden vaikeuksien poistamista lainsäädännöllä tai vahvan seudullisen organisaation perustamista asiaa hoitamaan. Saaristolaiset saisivat itse päättää kuinka monta lomailijaa otetaan ja miten heidät sijoitetaan. Samalla olisi mahdollista turvata vielä vapaita ja tulevaisuudessa yhteiskunnalle ehkä hankittavia virkistysalueita muulta käytöltä. V eneiden tungosta hy vässä luonnonsatamassa Kirkkonummen Or111ho/111enilla. Kaikkiahan ei ymmärrettävästi voida toivoa julkiseen hallintaan heti. J ulkisivujaokset toimisivat rakennuslautakuntien apu na rakennusten maastoon sijoittamista sekä materiaaleja, värejä ja muuta ul konäköä koskevissa kysymyksissä. VIRKISTYSKÄYTÖN KAN AVOIN TI Paikallisen saaristoväestön m1ssa sitä vielä on jälj ellä, elinm; hdollisuuksien parantaminen on olennainen osa saariston kaavoitustoiminnassa; samalla se palvelee välillisesti virkistyskäytön kanavointia. Varakas kunta voi suurella rahalla ostaa virkistysalueita, mutta laajaa yleistä etua tällä tavoin ei pystytä turvaamaan. Riittävän voimakas säätiö pystyisi suunnittelemaan, kanavoimaan ja hoitamaan saariston käyttöä eri tarkoituksiin, jolloin ranta-alueiden suunnittelu saata1s11n huomattavasti laajempiin puitteisiin kuin nykyisin. Tällaisen oaste111. hankkia käyttöoikeuksia saaristoalueisiin haja-asutusoikeuden hinnalla. Saaristolaiset voisivat myös antaa vuokralle kalavesiä ja valvoa virkistyskalastusta ja sillä tavoin välttää ristiriitatilanteiden syntymistä ammattikalastuksen kanssa. V apaaehtoisia kauppoja taasen rasittavat vaikeat rahoituskysymykset, ostajaorganisaation puuttuminen ja yleinen myyntihaluttomuus. Rakennuslain mukaiset rakenPorkkalan saaristossa on alkanut (y ksityisten rahoittama j a toimeenpaneJ//a) kokeilu, j ossa kehoitustaulujen avulla py ritään ohjaamaan ihmiset vaapaehtoisesti pois lintusaarilta pesimäaikana. K oska rahoitus muodostaisi tällaisen säätiön toimintaa vaikeuttavan epävarmuustekijän, valtion tulisi osallistua virkistysja suojelualueiden ostamiseen. Lautakuntia pitäisi erityisesti rannikkok unnissa täydentää riipriippu mattomilla julkisivujaoksilla, joissa olisivat edustettuina paitsi rakennustarkastuksen ja rakentamisen teknisten alojen, myös arkkitehtuurin ja ympäristönsuojelun asiantuntemus. Matkailu ja lomailu toisi heille siten jatkuvaa tuloa vuokrien ja erilaisten palvelumaks ujen muodossa. Yhdessä asianmukaisen rakennusjärjestyksen kanssa sekä rakentamisen visuaalista ja ekologista kapasiteettia saaristossa selvittelevään 0-rajatutkimukseen nojautuen tällainen elin pystyisi varsin tehok kaasti ohjaamaan saariston ja rannikon rakentamista kunnan puitteissa. Vahvistetulla yleiskaavalla tai sen osalla ~ekä detaljikaavalla voi lisäksi olla pysyvä, tietyntyyppistä rakentamista ja muita toimenpiteitä raj oittava vaikutus. Maankäytön suunnittelussa on pyrittävä siihen, että heitä autettaisiin pitämään saaristoalueet omistu ksessaan sekä rakentamaan ja vuokraamaan sopivilla paikoilla heidän omaan omistukseensa jääviä lomakyliä ja -mökkejä. Asia on ennen muuta kunnallisten rakennusja kaavoituslautakuntien sekä viime kädessä valtuustojen päätettävissä. Yhteiskunnan tehtävii on varustaa k11lut11kselle alttiit saaret jätehuollolla, käymäliiillä j a muilla tarvittavilla laitteilla. Saariston väestön myötävaikutuksella olisi mahdollista järjestää johdettua retkeilytoimintaa esim
Saariston käyttöä koskeva ohj ekirjanen levittäisi hyödyllistä tietoa ja ka navoisi lomailijat hakeutumaan haluamiinsa kalastus-, leirimäja satamapaikkoihin sekä välttämään ekologisesti arkoja alueita. yhteistyö seutukaavaliittojen, valtion eri eli nten ja keskusvirastojen (julkisten maanomistajien) sekä paikallisten intressipiirien kesken, yhteydenpito maanomistajiin, kunnallisten voimien ohjaaminen suunnitelmien toteuttamiseksi, valvonta ja tiedotus. sekä pyritään tarjonnan ja kysynnän määrittämisen avulla selvittämään virkistyskäytön laatua ja toimenpidevyöhykkeitä. Ne eivät saa jäädä kartan äärellä laadituiksi suunnitelmiksi, vaan kaikki toimenpide-ehdotukset on tarkistettava itse paikalla. Aluesuunnittelun tehtävät saaristossa tun toiminnan avulla lomailijat saavat monipuolisen kuvan saariston luonnosta ja elämästä. On myös välttämätöntä, että suunnittelutyöhön osallistuu kiinteästi ekologisen ympäristönsuojelun asiantuntijoita, sillä muuten on vaara lähellä, että suunnittelu jää olennaisimmilta kohdiltaan vajavaiseksi asiantuntemuksen puutteen takia. O hj ekirjasen tulisi antaa tietoja paitsi palvelupisteistä, satamista ja ka. kalastuspaikat, satamat, jätehuolto, keittokatokset, käymälät ja kehoitustaulut roskaamisen välttämiseksi. Saariston virkistyskäytön kanavoinnissa tärkeinä yksityiskoh11 2 tina mainittakoon esim. Samalla se on hyvä vaihtoehto mökeillä vietettävälle lomailulle sekä omalla veneellä liikkumiselle; myös saariston käyttö on kanavoitua ja monipuolista. Kiireisiä käytännön tehtäviä saariston moninaiskäytön varmistamiseksi ja virkistyskäytön kanavoimiseksi ovat mm. Eräät seutukaavaliitot ovat teettäneet tai ovat teettämässä saariston maankäyttöön liittyviä suunnitelmia, joissa monipuolisesti käsitellään jo tehtyjä erillisselvityksiä, luontosuhteita, maanomistusoloja, palveluja, ym. Tällaiset saaristoa koskevat suunnitelmat tulisi saada mahdollisimman tarkoiksi käytännön toimenpiteitä ja aivan erityisesti virkistyskäytön kanavointia ajatellen
Suojeluauleista tulisi olla myös kartat, joista käyvät selville rajat ja säännökset. Virkistykseen ja ympäristönsuojeluun tarvittavat toimenpiteet ovat niin moninaiset, ettei kunnallinen organisaatio edes konsulttivoimia apuna käyttäen niihin kunnolla pysty. ympäristönsuojelun asiamies voisi saada paljon aikaan tässä!<in asiassa. Monet ihmiset eivät tiedä eivätkä tule ajatelleeksi, että linnut häiriytyvät heidän käynneistään. Hankalissa tapauksissa lääninhallituksella tulisi olla oikeus kieltää ulkopuolisilta pesimäaikainen maihinnousu ja oleskelu Ii n tusaarilla; toistaiseksi lääninhallituksilla ei ole tähän valtuuksia eikä asiantuntemustakaan. V ilkkaasti liikenniiid)'n väylän varrella Porkkalannie111en kärjen idttstalla avoimella kclliolla ~yykiittiiii parakkimaisia kesämiikk ejä h)lvin näkyvällä paikalla. Seutukaavaliittojen ja ku ntien teettämät hyvätkin suunnitelmat jäävät usein vain suunnitelmiksi pelkästään siitä syystä, ettei ole virkamiehiä, joilla on aikaa ja asiantuntemusta hoitaa asioita eteenpäin. Valtion myöntämät määrärahat eivät riitä luonnonja kansallispuistojen lunastamiseen. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin kä ytettävä tarkkaa harkintaa ja asiantuntemusta, ettei päädytä esim. M itä on 111ahtan11t kttnnallisen rakennusla11takunnan mielessä liikkua sen Vl)'Ö.ntäessä näille rakennuslttvan . Kunnilla e1 ole virkakoneistossaan tilaa saariston moninaiskäytölle. Seutukaavaliittojen asema on heikko sekä juridisesti että taloudellisesti. Valvomattomat ja kovin runsaat kieltoalueet voivat lisäksi turruttaa ihmisiä. sellaisiin kohtuuttomuuksiin, joita metsästyslain hyväksikäyttö maanomistajan yksityisten intressien palvelemiseksi on ainakin eräissä suojelualuetapau ksissa aiheuttanut. SUOJELUN TEHOSTAMINEN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ Yleisesti ottaen suojelunäkökohdat on saaristossa asetettava virkistyskäytön edelle siellä missä ristiriitatilanteita voi syntyä. Korppoonauvon alueelta, valtion tulisi hankkia, niin kauan kuin se vielä on mahdollista, merikotkan pesimäalueiksi ja lehtoniittyjen säilyttämiseen sopivia luonnonpuistoja, joissa kulku olisi sallittua vain tutkijoille ja alueiden hoitajille, sekä niiden ympärille suojavyöhykkeiksi kansallispuistoja, jotka säilytettaJSJrn rakentamiselta valvotun liikkuvan ulkoilun tarpeisiin ja luonnonsuojelua varten. Vielä suurempi hyöty olisi ulkoilijoiden käyttöön toimitettavasta saariston ohjekirjasesta, jossa riittävän selvästi osoitetaan pesimäaikaista rauhaa tarvitsevat alueet sekä esitetään ohj eita käyttäytymisestä saaristossa Valtakunnallisesti erittäin suurena puutteena on pidettävä sitä, että meillä ei ole riittävän suuria ja monipuolisia kansallisja luonnonpuistoja saaristossa. Muuten metsästyslain nojalla suoritettava rauhoittaminen on hyvin paikallaan siihen on sitä paitsi usein helpompi saada maanomistajan suostumus kuin luonnonsuojelulain käyttöön. aiemmin esitettyä johdettua retkeil yä sekä toisaalta vapaata purjehdusoikeutta ja oikeutta ankkuroida ja leiriytyä tietyissä paikoissa, joissa on huoltomahdollisuuksia. Suuret kunnat ja kuntaryhmät, seutukaavaliitoista puhumattakaan, tarvitsevat selvästi palvelukseensa virkistysalueja ympäristönsuojeluasiamiehiä. lastuspaikoista, myös suojelualueista ja niiden säännöksistä, historiallisista kohteista, käyttäytymisestä saaristossa, roskaamisesta, koirien kiinnipitovelvollisuudesta, ym. Yksi seutukaavaliitoistamme toimii jopa saariston moninaiskä yttöä vastaan suunnitellessaan ilmeisesti aivan vakavissaan autotien rakentamista lounaisen saariston poikki! Saaristosäätiön perustamista on yritetty turhaan. Se, että linnustonja kasvillisuuden suojelualueita sekä rauhoitettuja hylkeiden oleskeluluotoja on vielä luvattoman harvassa, johtunee suurelta osin maanomistajien tietämättömyydestä ja sopivien elinten ja virkamiesten puuttumisesta. Toisaalta jyrkät kiellot herättävät ärtymystä ellei samalla selitetä kiellon syytä. Esimerkkinä tästä tarvitsee vain mainita Etelä-Suomen virkistyskäyttöön suunniteltuja rannikoita uhkaava teollisuusrakentaminen, jossa seutukaavaliitoilla ei tunnu olevan paljoa sanottavaa, vaan ratkaisut ovat korkeammassa kädessä. Lounaisesta saaristosta, esim. D 113. Valvottu ulkoilu tarkoittaisi esim. Käytännössä asia on toisin. Lääninhallituksista puuttuu ympäristönsuojelun asiantuntemus. On lisäksi pyrittävä siihen, että merikarttoihin saataisiin merkityiksi suojelualueet ja niiden rajoitukset. Kaikki edellä esitetty tuntuu hyvältä: juuri näin asiat tulisi hoitaa saaristossa. Ne ovat vmodoltaan j a sijainniltaan )'!7/päristöön sopimattomia ja väreiltään räikeitä; kiiltävä p eltikatto tä)'dentää kok o komeutta. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Porkkalan saaristossa on alkanut (yksityisten rahoittama ja toimeenpanema) kokeilu, jossa kehoitustaulujen avulla pyritään ohjaamaan ihmiset vapaaehtoisesti pois lintusaarilta pesimäaikana. Pienemmissä puitteissa suojelua edistää se, että pystytetään maanomistajan luvalla kehoitustauluja sellaisille saarille, joilla on merkitystä linnuston pesimispaikkoina, mutta joita ei saada lailla suojatuiksi
Kansalaisadressi luovutetaan loppusyksyllä Valtioneuvostolle. KOILLISKAIRA-PROJEKTI Rau hoitushankkeen edistämiseksi valitsi Luonto-Liiton vuosikokous tammikuussa 1971 liiton pääprojektiksi juuri Koilliskairan. . Samalla on hävitetty taas osa Läntisen E uroopan arvokkaimpia metsäerämaaseutuja. Rauhoitusta ei kuitenkaan ole tähän päivään mennessä saatu aikaan, ja vuosi vuodelta tu nkeutuvat Metsähallituksen rakentamat tiet yhä syvemmälle ja svvemmälle Itä-Lapin erämaihin, ja lähemmäksi rauhoitettavaksi suunniteltua aluetta, silppoen ne kortteleiksi, joista puuttuvat enää talot; ihmisiä alkaa olla turistiaikana melkein kuin Erottajalla vastaantulijoita °k':8~-.:,. . Jorma A Iho puro Koilliskaira kansallispuistoksi Tasavallan presidentin tukemana Itä-Lapin kansallispuiston eli Koilliskairan perustamisesta on nyt puhuttu jo toistakymmentä v uotta. 1971 pidetyllä leirillä. , >l'-·;. Lähellä Kttkkapäätä on J'ksi S110111en hienoiJJ11J1ista putottksista 114 autoteitä pitkin kun pääsee. Vetoan jokaiseen luonnonsuojelumieliseen Suomen Luonnon lukijaan: kerää oheiseen kaavakkeeseen nimiä tuttavapiiristäsi, miksei muualtakin. Rauhoitusehdotuksia on tullut niin aluemetsänhoitajalta,Luonnonsuojeluyhdistykseltä, Suomen Latu ry :Itä, Suomen matkailija yhdistykseltä kuin rajavartiostoltakin. -~~ .' /"'·-. Tuskinpa Metsähallitus huvin v uoksi teitä rakentaa. 7. Puunjal ostusteollisuuden ja Metsähallituksen tähtäimessä on myös Koilliskairan alueen hakkaaminen. Tähän mennessä merkittävimmät toimenpiteet ja aikaansaannokset liiton taholta ovat olleet: Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen saaminen projektin suojelijaksi, »Koilliskaira kansallispuistoksi » -juliste, jota on levitetty ympäri Suomea, pääasiallisesti PohjoisSuomeen, (Suomen luonnonsuojeluliitto avusti rahallisesti julisteen .. Koilliskairan kansallispuiston aikaansaaminen ei ole mikään utopistinen hanke, tuskin nimittäin Tasavallan Presidentti. Tukkikuorma toisensa jälkeen matkaa kohti Lapin kannattamattomia puunjalostustehtaita. , :t~,:L\.. Lähiajan tärkeimmät toimenpiteet tulevat olemaan: kansalaisadressikaavakkeiden levitys kerääjille ja asian tunnetuksi tekeminen lehdistön, radion ja television välityksellä. ' Tulentekoon nä.,den ez Koilliskairan kansallispuistossa saisi asettaa esteitä painattamisessa), kansalaisadressikaavakkeen painatus, kirjoituksia Koilliskairasta liiton äänenkannattajassa Molek yylissä sekä alueen esittely liiton jäsenille sekä muille ilmoittautuneille paikan päällä 5.20
Alueen pääosat sijoittuvat Sodank ylän ja Savukosken kuntien alueelle; Sodankylään kuuluu retkeilijöiden suosima Saariselän seutu, kun taas hienoimmat metsäkairat ovat Savukosken kunnassa. Täten alueen sydänosi in pääsevät tutustumaan ainoastaan ne, jotka jaksavat vaeltaa sinne omin voimin eväät repussa tai ahkiossa. SUUNNITELTU K AN SALLISPUISTO Koilliskairan kansallispuisto olisi laajuudeltaan kaikkiaan 3 800 km;. Kansallispuisto turvaisi eräretkeilyn mahdollisuudet Metsä-Lapissa parhaalla mahdollisella tavalla, eräretkeily kun on eräretkeilyä vain todellisessa tiettömässä erämaassa. Sodankylän kunnassa kansallispuisto rajoittuisi mm. KENELLE KOILLISKAIRAN KANSALLISPUISTOA ON KAAVAILTU) Tämä ainutlaatuinen luonnonalue pyritään säilyttämään ensisijaisesti retkeilyja virkistysmaastoksi, poronhoitoalueeksi, alkuperäisen erämaaeläimistön asuinsijaksi sekä näytteeksi aidosta luonnontilaisesta Suomesta. Se ulottuisi 125 km pitkänä itärajan pinnassa Inarin kunnan kaakkoisrajoilta Sallan kunnan pohjoisosiin. Lokan tekojärveen ja Sompion luonnonpuistoon. asettuisi tukemaan epärealistista suunnitelmaa. O 115. Suunnitelmaan kuuluu oleellisesti se, ettei alueen halki johtaisi ainuttakaan tietä
Kaavakuva sv!vittää .ryysja kevätsilakoiden vuotuisia vaelluksia. K aikessa suunnittelussa pyritään tietenkin ennakoimaan tulevaisuuden tilanteita ja ohjaamaan yhteiskunnan kehitys sellaiselle pohjalle, että tulevaisuuden ongelmista selv1taan mahdollisimman hyvin. Meidän olisi jo nyt osattava ottaa tämä tulevaisuuden kalantarve huomioon suunnitellessamme ItäPelkkä 11lappavesien suojelu ei riitä silakkakannan turvaamiseksi, koska silakan biologiaan kuuluu tiettyinä vuodenaikoina ki.,tu ja ruokailu rannikkovesissä. Si/akkaparvien olinpaikat merkitty numeroiduilla pisteillä: 14 alkutalven jäätymisvaihe, 56 kevättalvi, 110 kevät, 11 alkukesä, 1216 keskija loppukesä, 1121 alkusyk.ry, 22 myo'häis.ryksJ'· Kutu: kevätsilakka 11 ac, .ryyssilakka 13. Alin paksu viiva esittää meren pohjaa, mannerranta oikealla. Nälkäkatastrofin uhkaan suhtaudutaan aivan kuin kyseessä olisi vain jokin mielikuvitusromaanien kauhu kuvitelma eikä laajoihin kansainvälisiin tilastoihin pohjautuva täysin todellinen ongelma. Tilanne vai keutuu vieläkin, mikäli maapallon niu kkoja ravintovaroja pyritään vastaisuudessa kansainvälisin sopimuksin jakamaan nykyistä tasapuolisemmin. meren rannikoilla olevien kalavesien alistamista kalataloutta vahingoittavien käyttömuotojen palvelukseen. J o tämä poistaa liikatuotanto-ongelmamme ja saattaa elintarvikeomavaraisuutemme kyseenalaiseksi . Suomen eläinkuvasto 11. Suurin osa maamme kalansaaliista nousee sen aalloista, sen laivaväylät yhdistävät maamme talouselämän suureen maailmaan, sen saaristo tarj oaa ruhtinaalliset mahdollisuudet lomailuun ja retkeilyy n ja se on myös paikka, minne haitalliset saasteet syydetään joko suoraan rannikon asutuskeskusten ja tehtaiden jäteputkista tai vesistöjen välityksellä kaukaa sisämaastakin. ) ja näiden tulo maahamme tyrehtyy, kun ne ohjataan tyyd yttämään kehitysmaiden omien as ukkaiden nälkää. On nimittäin muistettava, että nykyinen yltäkylläinen ravitsemustasomme ei pohjaudu pelkästään oman luontomme tuottoon, vaan suureksi osaksi myös kehitysmaiden luonnosta tänne kulj etettuihin ravinnontuotannon perusraaka-aineisiin (lannoitteet, kotieläinrehut) ja elintarvikkeisiin (ravintorasvat, riisi, soija, hedelmät ym. Tämä suunnittelij oiden yksisilmäisyys ilmenee Itämeren käytön suunnittelussa nimenomaan juuri siinä, että kalatalouden harj oittamisen mahdollisuudet tukahdutetaan pala palalta erilaisten saastuttavien toimintojen alle. Rannikon ja saariston käytön täten tehostuessa sieltä ollaan ikäänkuin huomaamatta työntämässä syrjään alueen tärkein luontaiselinkeino am116 mattikalastus. J a tässä ennemmin tai myöhemmin eteemme nousevassa tilanteessa tarvitsisimme Itämerta kalaa tuottavana merenä. Parin viime vuosikymmenen kehitystä luonnehtinut voimakas teollistuminen ja kaupungistuminen on lisännyt Itämeren rantoihi n kohdistuvaa käyttöpainetta. T oiset teollisuuden alat p yrkivät varaamaan sijoituspaikkoja v uosikymmenien tähtäimellä ja yhteistyössä kaavoittajien kanssa. T oiset taas tärskäyttävät taloudellisen vallan voimalla suuria teollisuuskomplekseja keskelle kaavoittajien valmiiksi hahmottelemia tulevaisuuden kuvia. Ja tällainen kohtalo kas erehd ys on tapahtumassa juuri nyt, kun globaalisen nälkäkatastrofi n synkeä varjo on noussut esiin ja pelastusta etsivät katseet ovat yhä kiinteämmin suuntautuneet meren mahdollisuuksiin tuottaa nälkäisen ihmiskunnan kiihkeästi kaipaamaa valkuaisravintoa. NÄLKÄK AT ASTROFI UHKAA T ällä hetkellä voimme täällä Suomessa ehkä hyvinkin laskea tulevamme toimeen ilman kalatalouden tuottoa ( onhan meillä voi-, liha-, viljaja munavuoremme), mutta joidenkin v uosikymmenien kuluttua saatamme jo hyvinkin kipeästi kaivata Itämerestä nostettavaa ravintolisää. Itämeren rantojen tuntumaan onkin asettunut lähes kolmannes maamme kaikista as ukkaista ja suuri osa teollisuudesta. Paineen jatkuvasti kasvaessa on syntynyt suoranaista tungosta erilaisten teollisuuslaitosten etsiessä itselleen sijoituspaikkoja. Pekka N11orteva Kohtalokas virhe rannikoittemme käytön suunnittelussa Itämeri ja sen lahdet merkitsevät Suomelle palj on. K aavoittajien hahmotellessa yhdyskuntia ja teollisuutta toimiviksi kokonais uu ksiksi pitkin rantaviivaa heillä näyttää olevan silmiensä edessä liiketaloudellisesti kukoistava yhteiskunta, jolle on lisäksi varattu korkean elintason tunnukseksi saaristosta me! koisia viheralueita lomailukäyttöön. Vasemmassa reunassa .ryvyysmittakaava ja meren pinnalla kilometrimittakaava. Silloin maamme elintarviketuotannosta jouduttaisiin lohkaisemaan osa maapallon nälkäalueiden tarpeisiin ja globaalinen nälkä ulottaisi vaikutu ksensa myös suo malaisiin. Meillä kaavoittajat ottavat tarkoin huomioon väestökehityksen suunnan, teollisuuden tavoitteet, kansantulon kehittymisen, väestön muuttoliikkeet, energiantarpeen kasvun, liikenneväylien kehitystarpeen, väestön virkistäytymismahdollisuuksien turvaamisen, vesihuollon näkymät ja monet monet muu t seikat. K ALAT A RVOKK AIN LUO N O NV A RAMME J os me otamme nälkä katastrofi n uhan oikealla tavalla huo. T ämän vuoksi on ällistyttävää, että maapallon väestön liikalisääntymisen aiheuttamaan globaalisen nälkäkatastrofiin ei suunnittelussa lainkaan varauduta
Vasta kalastusaluevarauksen jälkeen voitaisiin harkita jäljelle jääneen alueen kä yttöä atomivoimaloiden, ölj ynjalostamoiden, muun teollisuuden ja asutuskeskusten sijoituspaikkoina. 510 152025:35510 mioon rannikoittemme tulevaisuutta suunniteltaessa, on meidän asetettava kalat arvokkaimmaksi luonnonvaraksi. On kuitenkin äärettömän kohtalokasta, jos emme p ysty nivomaan suun nitteluympyröihimme mukaan maapallon väestön liikalisääntymiseen liittyvää globaalisen nälkäkatastrofin uhkaa! On kohtalokasta, jos emme tajua suunnittelumme logiikassa virhettä, kun kaavailemme maapallon räjähd ysmäisesti lisääntyvän väestön ruokkimista meren biologisella tuotolla, mutta olemme samanaikaisesti valmiit vähentämään tämän samaisen meren tuottoa sijoittamalla sen rannikot täyteen saastuttavaa teollisuutta. Resepti Itämeren suojaamiseksi tällaisia yleisiä saastumisvaaroja vastaan on esitettynä äskettäin ilmestyneessä kirjassa »Lisälehdet luonnontietoon » (Tammi, 1971 ). Nälkäkatastrofin uhan jättäminen suunnittelutoiminnan ulkopuolelle merkitsee vastarinnatonta alistumista nälän tuhoihin. Näiden toimintaa ja laajuutta mitoitettaessa olisi tarkkaan huolehdittava siitä, että syntyvä saastekuorma ei ylittäisi Itämeren altaan yleisen sietokyvyn edellyttämiä rnastemääriä. Tiedot merialueen kalojen biologian kaikista vaiheista ovatkin Kaavakuva syyskutuisten silak.kaparvien liikkeistä. Emmekä me voi kalakannan pysyvyyttä vaarantamatta katkaista pois mitään vaihetta kalojen elämänkulusta. Se on varmin tapa muuttaa nälkäkatastrofin uhka todellisuudeksi. Kalojen muodostaman luonnonvaran turvaamiseksi olisi kullekin suunnittelun kohteena olevalle suuralueelle (läänille tai koko valtakunnalle) varattava niin suuri saasteilta suojattava vesialue, että siltä saatava kalamäärä riittää tyydyttämään alueen kalantarpeen silloinkin, kun sen väestömäärä on kasvanut suurimmilleen. SAASTESUO JA ITÄMERELLE Rannikoittemme käyttöä koskevassa suunnittelussa olisi siis elintärkeiden kalastusalueiden varaamisen oltava ensiarvoisessa asemassa. Elintasoajatteluun ja talouselämän intressien ensisijaisuuteen tottuneista ihmisistä saattavat edellä esitetyt ajatukset kalatalouden etujen ensiarvoisuudesta tuntua pelkältä idealistin ajatusleikiltä, jolla ei ole mitään toteuttamismahdollisuuksia kä ytännön elämässä. Tällainen koko Itämeren allasta koskeva saastesuoja olisi saatava myrkkysaasteista (varsinkin metyylielohopeaa, kadmiumia, PCB :tä ja DDT :tä), ravinnesaasteita (varsinkin fosfaatteja) ja ölj ya vastaan. Kuvakuva kevitkutuiaten silakkaparvien liikkeistll. Suunnitteluun tarvitaan vankkaa kalabiologista asiantuntemusta ja tutkimuksia. On huomattava, että tällaisiksi kalastusalueiksi ei voida varata pelkästään ulappavesiä, vaikka pääosa kalansaaliistamme nostetaankin avomereltä silakkatrooleilla. Käytännöllisesti katsoen kaikki merikalamme ovat nimittäin ainakin jossain elämänsä vaiheessa riippuvaisia rannikkovesillä olevista kutupaikoista tai ruokailualueista. 117. Arvokkaimmaksi siksi, että kyseessä on elämän jatkumiselle välttämättömän luonnon varan( elintarvikkeen )tuotanto. välttämättömänä pohjana suunniteltaessa jatkuvasti tuottavien kalastusalueiden varaamista
Linnut ovat jopa Jl!fättävän kesJ,jä. . Gifran Bergman P esimära uhan säilyttäminen saaristolinnuston elinehto Saaristolin:1uston pesimärauhan takaaminen tietyillä rauhoitustoimenpiteillä on vuosi vuodelta käynyt yhä välttämättömämmäksi. Veneiden kes kinopeus on sodan jälkeen kasva :rnt kahdeksasta solmusta noin 20 solmu un, joten retket ulottuvat lähes vastaavasti pitemmälle. M uovivencet las ketaan vesille heti jäiden lähdettyä, joten pesimisen onri.istumiselle välttämätöntä pesimärauhaa toukokuussa ja kesäkuun alussa ei enää ole pu uveneethän kunnostettiin vasta kesäkuun alkuun mennessä vesille laskettaviksi. Pitäisiköhän tässäkin kirjoitu ksessa todeta, ettei mikään käsitys voi oll a virheellisempi . 40 riskiliiparia. 50 kalalokkiparia, muutamia harmaalokkeja, selkälokkipari, kaksi merilokkiparia, lapinja kalatiiroja, karikukkoja, punajalkavikloja, rantasipi, meriharakka, muutama teeri sekä n. Suojaiset lahdet ja salmet olisi varattava poikueiden oleskelupaikoiksi aina loppukesään asti. KOIRAT KIINNI Rauhoituksetkaan eivät aina riitä jotkut retkeilijät pitävät li nnu ston rac1hoitustoimenpiteitä joko tarpeettomina tai sitten ollaan sitä mieltä, että koska ei kosketa muniin ja poikasiin, niin linnusto ei kärsi. Vain pilkkasiipi kärsii ihmisen läsnäolosta, sillä poikueet eivät uskalla oleskella veneitten keskellä.. R)lhmällä pesii n. ,. Karikukko on saariston runsasl11kt1isin kahlaaja. Sama koskee myös laajoja Saaristomeren osia sekä tiettyjä seutuja länsirannikon kau punkien edustalla. Lähes kaikki saaristomme lintusaaret ovat näin ollen nykyään ainakin silloin tällöin ajattelemattomien ihmisten aiheuttamien häiriöitten kohteena. Vasemmalla naaras, oikealla koiras. Vapaaehtoisella oleskelukiel!olla mustalla merkit_yillä a!t1cilla on Kirkkonummen Mickelskär-saariryhmän linnttsto saatu varsin rikkaaksi, huolimatta siitä, että kahta saarta @ . K oko etelärannikon saaristo on nykyään viikonloppu-ulkoilijoiden ulottuvilla. Varsin yleisesti myös päästetään koiria vapaaksi metsäsaarilla ja joskus suorastaan lintuluodoillakin. kå)tetäiin nimenomaCJn ulkoiluun ja yksi saari on asuttu. 50 haahkaa, 6 isokoskeloparia, 3 pikkukoskeloparia, pilkkasiipiä, tukkasotkia, sinisorsia, n. Vaikka koira ehkä onkin sellaista rotua, ettei se tapa poikasia tai tuhoa munapesueita, niin se kuitenkin aiheuttaa h yvin vakavia häiriöitä: esimerkiksi haahkaemot lähtevät pesiltään, eivätkä ehkä moneen tun118 Tukkakoskelo on h)lvin myöhäinen pesijä
Muulloinkin emon poissaolo pesältä tuo mukanaan erittäin suuren vaaran munille: varikset syövät munat. 119. Lapintiiran soitimeen kuuluva kalanvaihtoleikki. Sen sijaan oleskelu pienellä alueella lähellä rantaa ei ole yleensä pahemmin häirinnyt saaren vesilintuja, sillä emot jäävät silloin pesiinsä. tiin uskaltaudu takaisin. Mutta on myös selvää, että saariston luonnon rikkaus ja monipuolisuus ei säily, elleivät ihmiset opi ottamaan huomioon luonnonsuojelullisia näkökohtia liikkuessaan saaristossa. Veneen lähestyessä ruokkiluotoa nousevat linnut lentoon, ja uteli,.immat saapuvat tarkkailemaan tulijaa. Tämä koskee etenkin haahkaa. Milloin jollakin ulkoiluun tai yöpymiseen sopivalla saarella jollakin niemellä tai rannalla pesii runsaasti lintuja, olisi jätettävä käymättä tällä alueella ja oleskeltava vain saaren muilla osilla. Nämä luonnonsuojelulliset näkökohdat ovat I yhyesti seuraavat: Varsinaisille lintuluodoille e1 koskaan saisi nousta maihin ennen heinäkuun puoliväliä räyskän luodolle ei ennen elokuun puoliväliä. Mikäli rannat ovat sileäkallioisia, voi yleensä kävellä pitkin rantoja ympäri koko saaren häiritsemättä hautovia haahkoja. Lokkija tiirasaaret ovat erittäin tärkeitä luonnonsuojelukohteita, sillä niPunajalkaviklo saariston äänekäs varoittelija. Toukoja kesäkuussa olisi ainakin ulkoja välisaariston pienillä ja pienehköillä saarilla ja luodoilla vältettävä kävelemistä ristiin rastiin pensaikoissa ja metsiköissä, koska valtaosa vesilintujen pesistä sijaitsee nimenomaan tällaisissa paikoissa. Kuoriutumisvaiheessa tämä usein merkitsee pesueen tuhoa. On selvää, että ihmisen pitää saada nauttia saariston luonnosta. VALISTUSTA, VALISTUSTA! Valistusta retkeilijöiden keskuudessa kaivataan
Luodolla yöp ymisellään hän voi aiheuttaa linnustolle todellisen tuhon. Ne, jotka vuosia ovat retkeilleet, ovat yleensä oppineet kuinka luonnossa pitää käyttäytyä. L uoto, jossa on sekä louhikkoa, särkkärantoja että kallioita on siis tärkeämpi kohde kuin luoto, jossa on vain kalliota. Näin voidaan välisaariston linnusto vähäisillä rauhoituksilla säilyttää yllättävän runsaana myös seuduilla, joilla retkeillään ahkerasti ja joissa on hyvin paljon kesäasutusta. Haahka on yleensä lokkien saarilla runsaslukuinen. Sisäsaaristossa olisi kaikki pienet puuttomat matalat luodot rauhoitettava. Niinpä useimmat Uudenmaan merihanhet (n. Länsirannikolla useat sorsat ja kahlaajat esiintyvät nmsaina lokkien ja tiirojen aseuttamilla luodoilla. Valistusta olisi näissä asioissa saatava tähänastista huomattavasti enemmän. Luulisin, että yleisö yleensä noudattaisi tällaista kieltoa, kunhan vain maihinnousu venepoukaman rannoilla ja liikkuminen sen lähistöllä on sallittu. T ämän vuoksi olisi p yrit120 tävä noudattamaan seuraavia periaatteita rauhoituksia suunniteltaessa ja toteutettaessa. LISÄÄ RAUHOITUSALUEITA Rauhoitustoimenpiteisiin olisi ryhdyttävä entistä enemmän. Vain mikäli saarella pesii jokin erikoisuus (räyskäyhdyskunta, merihanhia) on saaren asettami nen maihinnousukieltoon tästä huolimatta välttämätöntä. Mikäli taas retkeilijät toistuvilla kävelyillä saaren eri osissa, turhilla edestakaisilla ajoilla pitkin rantoja tms. Mikäli »satamasaaren » jokin niemi on linnustolle tärkeä pesimäpaikka, voitaisiin ajatella, että vain niemi rauhoitettaisiin kä ynneiltä. Mikäli retkeilijät käyttäytyvät oikealla tavalla, linnusto yllättävän hyvin sopeutuu ihmisen läsnäoloon luonnossa. T ällaisessa tapauksessa maihinnousukielto saattaa muutamassa vuodessa saada linnut palaamaan paikalle. 2. Maihinnousu kieltoja olisi saatava aikaan nimenomaan sellaisille luodoille, joiden luonto on monipuolinen ja linnuston kokoonpano tämän mukaisesti runsaslajinen. Retkeilijä, joka ei ota huomioon lintuj en rau hantarvetta, saattaa jo muutaman tunnin maissa ololla aiheuttaa vakavia häiriöitä. Perussääntönä pitäisi olla, että retkeily ei saisi häiritä linnustoa. Luodot, joiden luonto poikkeaa seudun yleisestä luonnosta, olisi rauhoitettava. Etelässä tämii koskee lähinnä särkkiä ja eräitä louhi koi ta, lännessä, särkkä-ja moreenialueella kallioluotoja. 5. Pesi111ärauhan säi{yttä111inen saaristo/innuston elinehto menomaan niille hakeutuvat lähes kaikki muutkin saariston lintulajit pesimään. 4. Sellaiset luodot, joilla linnusto on alunperin runsas, on tietenkin ensisijaisesti rauhoitettava. Välisaaristossa olisi pyrittävä rau hoittamaan metsäsaariryhmien välittömässäkin läheisyydessä ympäristössä sijaitsevia pikkukareja, joissa pesii tiiroja, kalalokkeja, kahlaajia ja tukkosotkia. Avomeren partaalla olevista sellaisista luodoista, jotka eivät ole täysin vailla koreampaa kasvillisuutta, olisi sopiva varata noin joka kolmas lintujen pesimäluodoksi. 3. 20 paria) pesivät lokkiluodoilla. Nämä pienet luodot eivät retkeilyn kannalta ole merkityksellisiä, mutta niillä pesii runsaasti lintuja, mikäli saavat olla rauhassa. jatkuvasti estävät lintu jen rau hoittumisen, niin linnut eivät opi, etteivät ihmiset ole suoranaiseksi vaaraksi . Nimenomaan näistä on linnustolle vaaraa. 6. Sellaiset luoclot, joilla on hyvä, paljon käytetty suojainen pikkuveneiden poukama, olisi jätettävä vapaaksi yleisön käyttöön, sii näkin tapauksessa, että saarella pesisi lintuja. On kuitenkin otettava huomioon, että retkeilijät ovat voineet aiheuttaa häiriöllään saaren linnuston häviämisen. 1. Maihinnousukiellot eivät kuitenkaan saisi olla sellaisia, että retkeilijä kokee ne liikkumavapauden rajoituksina. Niitä on hyvin vähän, mutta ne ovat tämän saaristovyöhykkeen tiirojen, tukkasotkien ja punajalkaviklojen ainoat kyseeseen tulevat pesimäpaikat ja niille. J oka vuosi lähtee liikkeelle monta sataa aloittelevaa retkeilijävenekuntaa, joilla ei ole pienintäkään tietoa siitä, miten saaristossa pitäisi kä yttäytyä
_. hahlaaJia. 6. POIKUEILLE SUOJAPAIKKOJA Lisääntyvä liikenne ja saariston kaikkien suo1a1sten poukamien käyttäminen etenkin huonolla sää!1·uokkiluoI0. . 1 4 -1~1 _._,. 1 -1 -~O 1·:i, sk~d uo l\). Sen sijaan metsästyslakiin nojautuva kielto voidaan määrätä koskemaan tiettyjä vuosia tai kestämään toistaiseksi. Räyskäluotojen maihinnousukiellon on kestettävä elokuun puoliväliin asti. päivään asti. . lokkl·ja . Milloin rauhoitus suoritetaan luonnonsuojelulain perusteella, tulee saaresta virallinen luonnonsuojelualue, joka on tarkoitettu nimenomaan pysyväksi. vcsi\ir l1u,i a. -n s ioja incn sa tama ei ,naihinnous uki eltoa '~ _ .. Maanomistajat saattavat suhtautua epäröivästi niin sitovaan rauhoitukseen kuin luonnonsuojelulakiin perustuva maihinnousukielto edellyttää. Riskiläkin vaatii näin pitkän pesimisrauhan. 1 4 1.j,8 ... hakeutuu monta muutakin lintulajia merihanhea myöten. :; "N!tdtCL ne m lw l l it·n kuk u on 1 um iska i·ikku svvtä .iät1ää halli) 1·auhaa11 luo10 jos:-;u n1n sas lint1us111 ulkoi l uun sopivia saa1·ia ja luotoja t ei ma ih innous uk iel toa l . 1.1. Metsästyslain perusteella annettu maihinnousukielto ei sisällytä muita määräyksiä kuin ko. 4 . •• IP En t n llu\·ila-as11 1u ks<·1·11 .ia vi rkis tyskäyttöön sop ivi a saaria , saai·it·n dilist•n salnH·ll piU, u\1 1011,Ja lfil innä ol t·\a os:-i • • v.; rt ·tv • a · r·•&e· sop i ,a ,·<·si\i11111.kn puik 111·idt•Jl 1·n uh oi 1rtu ksi olc-sk{•lupa1hak~i l 1 1 :-) H l ok k eja , 1ii 1·0,ia. Maihinnousukielto voidaan nojata joko luonnonsuoj elulakiin tai metsästyslakiin. \(·si\1n111jn. 1 4 -1:J 7 121. ;1i in.ija . Vain siinä tapauksessa, että jokin luoto (yleensä pieni metsäsaari) rauhoitetaan nimenomaan haahkaa varten, voidaan tyytyä maihinnousukieltoon, joka loppuu 20. Jos kielto jää vaille toivottua vaikutusta, tai jos alueen luonnonsuojelulliset suunnittelut vaativat, voidaan metsästyslakiin perustuvat kiellot verraten helposti purkaa. Maihinnousukiellon olisi kestettävä huhtikuun ensimmäisestä päivästä ainakin heinäkuun 15. Omistajalla on kuitenkin täysi oikeus laatia omistamansa linnuston suojelualueen säännökset sellaisiksi, kuin hän parhaaksi katsoo. Yleensä rauhoitussäännöksiin sisäll ytetään myös muita luonnonsuojelumääräyksiä kuin maihinnousukielto. kiellon, joka kuitenkin koskee vain sivullisia. Maihinnousukiellon on nojauduttava lääninhallituksen päätökseen ja kieltokilvessä olisi selvitettävä tarkoin rauhoituksen tarkoitus ja välttämättömyys
YHTEISTYÖ T A RPEELLISTA Yleensä voidaan sanoa, että jo nykyiset lakimme antavat hyviä mahdollisuuksia saaristolinnuston pesimärau han turvaamiseen tähtääviin toimenpite1s11n. Jo tä111än v;10.'esi olisi vältettävä no11sw1asta 111aihin lajin pesimält,odolle. Sen sijaan on vältettävä rauhoituksia, joista voitaisiin sanoa, että ne palvelevat muita näkökohtia kuin linnuston tai luonnonsuojelun etua.. Yhteistyö luonnonsuojelijoiden ja riistanhoitajien, samoin kuin maanomistajien, kuten kalastajien, tilanja kartanonomistajien välillä tarvittavien rauhoitusten aikaan saamiseksi on kuitenkin välttämätön. K yseessä olisi tietenkin metsästyslakiin nojautuva maihinnousuja liikkumiskielto. Maanomistajan asema on ratkaiseva siinä mielessä, että hänen suostumuksensa on välttämätön rauhoituksen aikaan saamiseksi. Valitettavasti niiden aikaansaaminen tuntuu vaikealta. lä retkeilijäin yöpymispaikkoina ja tuulensuojapoukamina uhkaa v iedä siihen, että etenkin pilkkasiiven poikueilla ei enää ole käytettävinään suojaisia suhteellisen matalia salmia ja lahtia. 8. Sen vuoksi olisi rauhoitusten käsitettävä linnuston kannalta tärkeimmät saaret, riippumatta siitä kenen omistuksessa ne ovat. Nimenomaan huonolla säällä poikueet välttämättä tarvitsevat tällaisia suojaisia vesiä. Luonnonsuojelulakiin nojautuva rauhoitushanke on maanomistajan sen sijaan itse hoidettava. Tämän vuoksi olisi pyrittävä varaamaan tiettyjä suojaisia lahtia ja matalia salmia nimenomaan poikueiden oleskelupaikoiksi. Rauhoitus on tehtävä suunnitelmallisesti. Räyskä on koko 111aail111assa erittäin vähäl!1k11inen lintu. 715. Riistanhoitoyhdistykset voivat hoitaa metsästyslakiin perustuvat anomukset. Tällaisilla paikoilla ei saisi liikkua veneillä 1. T odettakoon myös, että jokainen rauhoitus koituu koko seudun linnuston hyväksi. Räyskä on lisä,~si erittäin altis ihmisen aiheutta111alle häirinnälle, etenkin pesimäkauden alussa. Etenkin Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla olisi tällaisia rauhoituksia yritettävä saada aikaan mitä pikimmin. eikä myöskään mais122 sa niin lähellä rantoja, että poikueet häiriint\·vät
Tutkittaessa eri akvaattisia ravintoketjuja on selvästi voitu havaita, että elohopeapitoisuus kudoksissa lisääntyy ketjun yläpäähän tultaessa. hylkeisiin tai kalaa syöviin lintuihin verrattuna käyttää kalaravintoa rajoitetusti. sellaisena. Tässä vaiheessa metyylielohopeapitoisuus on sangen alhainen, mutta se rikastuu ravintoketjun mukana niin, että mm. Tämän lisäksi on mahdollisuuksien mukaan analysoitu näytteitä muistakin eläinlajeista, lähinnä sellaisista, joissa elohopean rikastumista voidaan olettaa tapahtuneen. Tästä syystä ei Suomessa todettu peltoriistassa elohopeamyrkytyksiä. Kuten oheisesta taulukosta ilmenee, todettiin vuonna 1966 Ahvenanmaan saaristosta peräisin olevissa kuolleina löydetyissä merikotkissa hälyttävän korkeita elohopea-arvoja. Ruotsissa ja Suomessa suoritettujen tutkimusten perusteella tiedämme, että kalojen elohopeapitoisuus on tietyillä alueilla huolestuttavan korkea. petokaloissa todetaan korkeita pitoisuuksia. Suomessa ei näitä vaarallisiksi todettuja alkyylielohopeapeittausaineita ollut käytetty yhtä runsaasti kuin Ruotsissa, vaan meillä olivat käytössä pääasiallisesti tässä suhteessa jokseenkin vaarattomiksi todetut alkoksialkyylielohopeapitoiset yhdisteet. hauessa. Myös myrkytystapaukset loppuivat. Vaikkakaan teollisuuslaitoksista tulevien jätevesien sisältämä elohopea ei alkujaan ole tuossa vaarallisessa metyylimuodossa, se kuitenkin esiintyy eri ravintoketjuissa juuri Merikotka elohopeamyrk:J11J1ksestä pahiten kärsinJ 1 t lintumme. Korkeimmat elohopeamaarat todetaankin nimenomaan petokaloissa, esim. TUTKIMUSKOHTEET Valtion eläinlääketeiteellinen laitos on viime vuosina yhteistyössä Valtion riistantutkimuslaitoksen kanssa seurannut eräiden saaristomme eläinten, kuten hylkeiden, haahkojen ja koskeloiden, elohopeapitoisuuksia. Tämä kuvastuu myös kyseisen vesialueen eläimistössä eläinten kudosten kohonneina saastemäärinä. Kurt Henriksson Elohopea ja . Tämä on mm. Suhteellisen vaarattomatkin elohopeayhdisteet jopa metallinen elohopea joutuvat pohjalietteissä tapahtuvan mikrobitoiminnan aiheuttaman metyloitumisen kohteiksi. Elohopeaongelma ei kuitenkaan p ysähtynyt tähän, vaan edellä mainitun selvityksen yhteydessä todettiin korkeita elohopeapitoisuuksia myös akvaattisessa eläimistössä, nimenomaan kaloissa, ja mikä pahinta, näissä olevan elohopean todettiin olevan pääasiallisesti metyloidussa muodossa. Ketjun seuraavan lenkin muodostavat näitä kaloja syövät imettäväiset ja linnut. Vastaavia rajoituksia ei Suomessa ainakaan toistaiseksi ole. TEOLLISUUDEN ELOHOPEAT Korkeita elohopeapitoisuuksia on kaloissa yleensä todettu vain rajoitetuilla alueilla, ja nimenomaan sellaisilla, joihin puunjalostusteollisuuden ja siihen läheisesti liittyvän klooriteollisuuden jätevedet pääsevät vaikuttamaan. Nämä arvot sekä samanaikaisesti todetut suuret 123. Tämä johtuu vesistöissä tapahtuvasta biologisesta elohopean metyloitumisesta. Tällä hetkellä ehkä tunnetuin saasteongelma on elohopea haitallisine sivuvaikutuksineen. Tutkimukset ja niitä seuranneet nopeat toimenpiteet johtivat siihen, että syyksi todetut alkyylielohopeapitoiset peittausaineet kiellettiin, ja hyvin pian voitiin havaita selvää elohopeapitoisuuden laskua niissä linnuissa, jotka lähinnä olivat joutuneet myrkytyksen kohteiksi. saar1stomme eläimistö Viime vuosikymmeninä on käynyt ilmi, kuinka Itämeri ja siihen liittyvät Pohjanlahti ja Suomenlahti ovat joutuneet yhä voimakkaamman likaantumisen ja saastumisen kohteiksi. Tähän joukkoon kuuluu myös ihminen, joka kuitenkin esim. Tämä on selitettävissä siten, että elohopea, joka kaloissa esiintyy pääasiassa metyyliyhdisteenä, akkumuloituu kudoksiin, koska sen biologinen puoliintumisaika on pitkä. tiettyjä keskushermostokudoksia. Juuri tämän tyyppiset alkyyliyhdisteet ovat sangen myrkyllisiä, mikä johtuu niiden kyvystä rikastua elimistöön ja vaurioittaa mm. ALKYYLIELOHOPEAPITOISTEN PEITTAUSAINEIDEN KIELTÄMINEN Luonnon saasteongelmana tuli elohopea Pohjolassa esille Ruotsissa, kun siellä todettiin peltoriistan myrkyttyneen syötyään elohopeapeitattua siemenviljaa pelloilta. johtanut rajoituksiin Ruotissa, jossa on kielletty kaupallinen kalastus alueilla, missä elohopeapitoisuus kaloissa ylittää 1 mg/kg rajan
ne ovat muuttoretkillään saaneet elohopeaa ravinnossaan. Parissa myöhemmin ana1 ysoidussa merikotkassa, jotka ilmeisesti olivat peräisin Vienan meren vesialueilta, ei vastaavia korkeita saastemääriä ole todettu . N;;Y,tsHg m<J/k<J maar a N;;Y,tS Hg mg/kg NäY,t e mäar;i, Hg mg/kg ~!ti;ir Hg mg/kg maarc1. El äinla j i 1 966 Ves i a lue Nilyte Hg mg/kg määrä Hy l je Suomenlaht i Hyl je Saimaan ves i s t ö Koske lo Suomenl ahti Kosl::.e l onmuna Ahvenanmaa ' naah1:a Suomen l ah t i Meri.kotka , l\hve 4 , 2 na nrnaa ja Poh 5 j an l ahti (1 , q 8 , 5 ) !-1e:i:-:i.J::o tka Vienan mer i . Suoritettujen tutkimusten puitteissa analysoidut eläimet ovat toimineet elohopeakontaminaation indikaattoreina. Tästä johtuen myös haahkojen keskimääräinrn elohopeapitoisuus on selvästi alhaisempi kuin koskeloiden. Se ei toistaiseksi ole ainakaan laajemmassa mittakaavassa aiheuttanut saaristomme eläimistössä näkyviä häiriöitä. Mitään ulospäin näkyvää oiretta emme juuri saaristossamme tästä näe, mutta pulma on olemassa, ja sitä voidaan verrata meressä kelluvaan jäävuoreen, joka kätkee suurimman osan massastaan veden pinnan alle. Kesk imäö.räi s i ä kokona i se l ohopeapi toisuuksi;i lihaskudoks is sa 19661970 . eräs tutkimus, jossa analysoitiin laajalta alueelta A hvenanmaan saaristosta kerättyjä koskelon munia. Taulukossa on esitetty keskiarvoja myös eräistä muista tutkituista eläimistä, ja arvoista voi selvästi havaita, että täysikasvuiset hylkeet ja koskelot, joiden ravinto koostuu kalasta, ovat sen mukana saaneet itseensä huolestuttavia määriä elohopeaa. Merihylkeet ovat peräisin Suomenlahdesta, Kotkan ulkopuolelta ja Söderskärin ympäristöstä. Taulukossa esiintyvien merih ylkeiden arvot eivät ole samaa luokkaa kuin mitä on todettu eräissä Saimaan vesistöstä peräisin olevissa norpissa, joiden korkeat elohopeapitoisuudet, jopa 200 mg/kg lihaskudosta, johtunevat paikallisista kontaminaatioista. Pinnan yläpuolella näkyvä pieni osa osoittaa kuitenkin selvästi suuren vuoren olemassaolon. Ahvenanmaan merikotkien korkeat arvot selittynevät osaksi myös vastaavalla tavalla, ts. Ne käyttävät kuitenkin ravi ntonaan paitsi kalaa myös vesilintuja, niiden joukossa koskeloita, ja ilmeisesti suuri osa niihin kertyvästä elohopeasta onkin peräisin näistä saalislinnuista. Ahvenanmaan kaloissa tode6 l ll n l 1,7 1, 9 (0 , 73 , 9) 2 1 (0,1-5 , 9 ) 4 , 4 2 2 ,4 (2, 3 2 , 5) 2 , 8 3 , 7 6 (O, G4 , 8) (1, 2 6 , 1) 1, 4 37 (0 , 33 , 7 , 7 ,7 27 (0 , 1 2 , 2 ) (0 , 2 -1, 7 ) l 5 ,4 1 , ~; l 3 , 8 tut arvot ovat niin alhaisia, että koskelonmunien korkeat elohopeapitoisuudet voidaan selittää vain siten, että ne ovat peräisin muualta ja ilmeisesti juuri talvehtimisalueilta. 16 , 9 (0 ,1-2 , 3 ) 4 62 ,4 (1 , 9 1% , 9) 1 1 6 1 , 9 1 , 4 7 (O, 1 5 , 2 ) (0 , 3 2 ,7) 2 l o, s , 7 (0 ,1-1, 7 ) 10 (0 , 3-1 , 6 ) 2 , 2 2 1 , 9 (1 , 52 , 9 ) J. Tähän viittaa mm. Poikkeuksen muodostavat edellä mainitut merikotkat, joiden olematon lisääntymistulos viime v uosikym124 -1967 1 968 1 969 1 9 70 ... , 3 24() a l l e , 1 (vhteisil:tyte ) meruna mtta todennäköisimmin johtuu suurimmaksi osaksi ympäristömyrkkyjen, niiden joukossa elohopean, vaikutuksista. E lohopea on vain yksi saasteongelman osa. Samaa ei voida sanoa haahkoista ja koskeloista, jotka oleskelevat rannikoillamme ainoastaan kesäaikana ja muuttavat talveksi Itämeren eteläosiin. Viimeksi mainitun alueen kaloissa on ruotsalaisten ja tanskalaisten tutkimusten mukaan todettu korkeita elohopeapitoisuuksia, ja onkin todennäköistä, että näiden lintujen korkeat elohopeamäärät ovat peräisin niiden talvehtimissijoilta. Tässä yhteydessä on huomautettava, ettei näissä lintulajeissa ole todettu varsinaisia myrkytystapauksia eikä niiden lisääntymisessä ole ilmennyt mainittavia häiriöitä. Ne edustavat suhteellisen hyvin tämän alueen vesistöä, koska hylkeet eivät tiettävästi liiku kovinkaan laajalla alueella. ilajaarvot suluissa . D. :::in:i.si mpukka Tv;irminne 1 ' 1 määrät kloorattuja hiilivetyjä antoivat aiheen vahvasti epäillä, että merikotkat olivat menehtyneet näiden ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta. Haahkat sen sijaan käyttävät ravintonaan sangen palj on sinisimpukoita, jotka edustavat alhaisempaa tasoa akvaattisessa ravintoketjussa kuin kalat ja joissa on todettu suhteellisen pieniä elohopeapitoisuuksia
Kun samanaikaisesti vallitsee melkein koko vuorokauden kestävä valaistus, muodostuvat sangen erikoiset olosuhteet kasviplanktonin yhteyttämiselle. Perämeren mataluus, pitkä talvi, veden tehokas vaihtuminen sekä toirnalta lisääntyvä saastekuormitus ovat saaneet kaikki luonnonoloja vähänkin ymmärtävät vastustamaan Merenkurkun poikki suunniteltua pengertiehanketta Myös vaihtoehtoisten siltaja tunneliratkaisujen toteuttamista on tarkoin tutkittava, ettei Merenkurkun vaurioittamisella osoitettaisi jälleen sitä välinpitämättömyyttä, jolla eräillä tahoilla suhtaudutaan luonnon tasapainon ylläpitämiseen sekä tämän tasapainon järkiperäiseen hyödyntämiseen ja siitä toimeentulonsa saaviin ihmisiin. Veden vaihtuvuus on siis tärkeä tekijä Perämeren luonnonolojen säätelijänä. Joiltakin ulkosaarilta on mitattu keväisin Jäämeren rannikon kaltaisia lämpötilaolosuhteita. Mainittujen syiden vuoksi Perämeren veden tila on pääosiltaan pysynyt hyvänä, vaikka myöhemmin selostettava saastekuormitus on huomattavan suuri. 13 % koko Perämeren pinta-alasta. Eero Meskus ja Heikki Haapala Perämeri Saariston luonnonsuojeluongelmia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. SAASTUMINEN Tällä hetkellä suurimmat ongelmat esiintyvät Suomen puoleisella matalalla rannikkoalueella. Keväällä jää sulaa myöhään ja veden lämpeneminen viivästyy. 11 m. Tuo Oulun edustalla sijaitseva suurehko saariyhdyskunta eli idyllistä rauhaansa niin kauan kuin kulkuyhteydet mantereelle olivat pääasiassa kerran vuorokaudessa kulkevan laivan varassa. Toisaalta syksy kestää varsin pitkään, mikä tietysti johtuu meren hitaasta jäähtymisestä. Perämerelle on tyypillistä veden tehokas vaihtuminen. Saari sai autolauttayhteyden kesällä 1969. Niinkuin kaikkialla muuallakin nämä muotituristit olivat tavoiltaan alkukantaisia ja pääosaltaan näyttivät olevan siinä käsityksessä, että saari on luotu heidän temmellyskentäkseen. 24,5 %Tämä vaikuttaa eliöstöön sikäli, että suolaisen veden lajien osuus supistuu lahden pohjukkaan päin siirryttäessä ja makean veden lajien suhteellinen määrä tietysti kasvaa. Laivaan mahtui muutamia kymmeniä matkustajia ja se saattoi kuljettaa vain hyvien sääolosuhteiden vallitessa yhden pienen henkilöauton kerrallaan. IBP-ohjelman puitteissa tehtävät yhteyttämistutkimukset ovat tuomassa tietoa myös Perämeren perustuotannosta. Hailuoto on hyvää vauhtia menettämässä omaleimaisuutensa ja saamassa vähitellen tyypillisen pilakuva-kirkonkylän leiman. Perämeri on erittäin matala. Esimerkkinä turismin aiheuttamista haitoista voidaan kertoa Hailuodon »uuden aikakauden » ensivaikutelmista. Itse Pe125. Eräs on arvioida joutilaiden veneilijöiden tulvan saaristolle aiheuttamaa rauhan häiriintymistä ja luonnon turmeltumista. Myöhäisestä keväästä johtuu saariston kesän huomattava viivästyminen. Tämä merkitsi räjähdysmäistä turismin lisääntymistä. Murtoveden aiheuttama koon ja kantojen pieneneminen kärjistyy Perämerellä erikoisen selväksi. Kun tähän lisätään sateen tuoma vesimäärä ja Merenkurkusta sisään virtaava vesimäärä, tulee veden vaihtuminen altaassa niin suureksi, että Perämeren vesi uusiintuu kokonaan noin joka kolmas vuosi. LUONNONOLOJEN ERIKOISPIIRTEITÄ Perämeren luonnonoloissa on eräitä piirteitä, joiden perusteella allas poikkeaa muusta Itämerestä melkoisesti. Palo sai alkunsa turistin tupakannatsasta. Lajistossa esiintyy esim. 40 m ja matalan rannikkoalueen keskisyvyys vain n. Jääpeite on Perämerellä hyvin pitkäaikainen (150160 vrk). Vaikka Perämeren rannalla on vain vähän asutusta, muodostuu saaristoon lyhyen kesän aikana suuri paine, sillä myös saarten määrä on melkein koko rannikon pituudelta vähäinen. Suomen puoleinen matala osa on n. Joet tuovat vuosittain 20 % koko altaan vesimäärästä. Happitilanteen hyvänä pysymistä auttaa vielä se, että Selkämereltä tuleva vesi joutuu ylittämään Merenkurkun matalan kynnyksen ja tällöin pintakerroksiin joutuessaan hapettuu. rantakasvillisuudessa runsaasti endeemisiä lajeja ja muita harvinaisuuksia. Ensimmäisenä lauttakesänä paloi saaren arvokkain rakennus, erittäin kaunis ja historiallisesti merkittävä puukirkko. Ulkosaaristossa lehti tulee puuhun vasta kesäkuun puolivälin tienoilla. Veden suolapitoisuus on alhainen, n. Koska meri on matala ja veden vaihtuvuus on suuri, pysyviä halokliinisia syvänteitä ei pääse syntymään, vaan vesi suorittaa täyskierrot pohjia myöten. Syvyyssuhteiltaan se jakautuu kahteen osaan: keskusaltaan keskisyvyys on n
Viime v uosiin saakka jätevedet on laskettu Perämereen melkein puhdistamattomina, koska niistä johtuvat haitat eivät ole olleet yleisessä tietoisuudessa ja teollisuuspiirit ovat niitä vähätelleet. Tällä kertaa saastuttajat e1vat suostu maksamaan mitään kor. T alvisaikaan keHailuoto siirtymässä uuteen aikaan lauttayhtey s avataan, automäärä kasvaa räjähdysmäisesti rauhattomuus lisääntyJ'· v yempi jokivesi leviää useiden metrien paksuisena kerro ksena kymmenien kilometrien päähän ja tämä on myös omiaan lisäämään haittavaikutuksia. maaja metsätalous) aiheuttama kuormitus, edelleen jokivarsien teollisuus, tekoaltaat jne. Kalat olivat loppukesän ja syksyn ajan kokonaan tai osittain syötäväksi kelpaamattomia alueella, joka eri arvioiden mukaan vaihtelee 200 km; :n molemmin puolin. Oulun edustalla saastunut alue ulottuu jo H ailuodon länsipuolelle. H aitoista kärsivien ihmisten valitukset ovat jääneet vaille huomiota. T eollisuuden kuormituksesta muodostavat Perämeren rannalla 126 sijaitsevat selluloosatehtaat suuren rasituksen happea kuluttavan orgaanisen aineksen osalta. Virtausten mukana saastuminen on levinnyt kaupunkien edustoilta pitkin rannikkoa. Sitkeiden keskusteluj en jälkeen O ulun kaupunki ja teollisuuslaitokset maksoivat kalastajille kertakaikkisena korvauksena nimellisenä pidettävän summan. T apaus uusiutui kesällä 1970 hieman lievempänä. Sitran raportissa on tullut jokien osalle, on paljolta ihmisen aiheuttamaa. T ässä suhteessa Perämeren osuus muodostaa 60 % koko Suomen puunjalostusteollisuuden Itämereen kohdistamasta kuormasta ja 25 % koko Suomen kaikesta Itämeren kuormituksesta. Siis siellä, missä ihmisen taloudelliset ja virkistykselliset toiveet eniten kaipaavat puhdasta vettä, on Perämerelläkin vesi saastuneinta. Laajemman keskustelun Perämeren saastumisongelmista herätti kesällä 1969 esiintynyt kalojen 111akuvirheelliryJ1S Oulun edustan vesillä. Perämeren ravinnekuormitukseen vaikuttava suuret joet (Oulu-, K emija T ornionjoki) lukuisten pienten jokien kanssa varsin paljon. J okien osuuteen nimittäin sisältyy jokivarsien asutus, sen elinkeinoelämän (mm. Perämeri rämeren keskusallas on säilynyt melko puhtaana. T osin on sanottava, että se osuus saastumisessa, mikä esim
Alueen kalastus on takaiskuistaan huolimatta yhä merkittävää ja sillä on monia toiveita herättäviä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Ölj yvahingoista on Perämeren osalta todettava, että useita pieniä vuotoja tapahtuu joka vuosi. Teollisuus on jo lähtenyt liikkeelle saastekuormituksensa vähentämiseksi ja kaupungit tulevat perässä enemmän tai vähemmän vastahakoisesti. Raahen edustalla esimerkiksi Rautaruukin rautapitoiset vedet värjäävät meren punaiseksi useiden kilometrien päähän. Joka tapauksessa ölj yvahingot eivät toistaiseksi ole muodostuneet kovin suuriksi. M yös eteläisen Perämeren alueella on pilaantumista tapahtunut Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaasan edustalla puunjalostusja lannoiteteollisuuden sekä asutuksen vaikutuspiirissä ja vesien rakentamisen aiheuttaman alunan kertymisen vuoksi. Virkitysalueena on puhtaana ja luonnontilaisena säilyvä meri tietysti laajassa mielessä korvaamaton. Oulun kaupunki vetoaa siihen, että se maksaa vuosittain vesioikeuden määräämän kalastuksenhoitoon käytettävän summan suuruudeltaan runsaat 3000 mk. Vaikka tehtaan elohopean talteenotossa on tapahtunut parannusta, tilanne säilynee pahana vielä pitkään. Oulun tapauksessa merkitsee paljon kaupungissa oleva yliopisto, jonka palveluksessa on niin paljon asiantuntemusta, että voidaan julkisuudessa torjua teollisuuspiirien valheet ja salaamisyritykset. Oulu O y :n valkaisulaitokselta on vuosien mittaan laskettu suuret määrät elohopeaa mereen. Näiden tapausten jälkeen jätevesien käsittelyn puutteellisuus on kuitenkin saanut yleisen tuomion. Korvaukset kalastajille maksettiin siinä suhteessä, missä kaupunki ja kolme suurinta tehdasta laskevat veteen fosforia, jota on pidetty tärkeimpänä leväkasvillisuutta lisäävänä tekijänä. T yppi Oy:n vesistöön laskemat suuret typpi-, rikkija hiilidioksidimäärät. SUOJELU Perämeri on vielä melko puhdas. Uusin saastumisilmiö on ollut v. Oliko syksyllä 1970 tapahtunut Pensan karilleajo Hailuodon länsipuolella poikkeus (sehän oli maamme suurin öljykatastrofi v. Toinen laajaa huomiota osakseen saanut saastumisilmiö' on ollut elohopeaky symy s Oulun edustalla. Niiden yhteisvaikutusta ei voida arvioida. Perämerellä on aivan ainutlaatuinen arvo. Kuitenkin on mainittava, että kyseisenä kesänä esiintyi lukuisia muitakin makuvirheeseen ja leväkasvillisuuteen vaikuttavia tekijöitä, mm. Kaloista on mitattu ainakin 23 ppm :n pitoisuuksia. KemiTornion alueelle on muodostumassa voimakas teollisuuskeskus, jossa jo nyt on mm. kaksi suurta puunjalostustehdasta ja ferrokromitehdas. Makuvirheen aiheuttajina on pidetty runsaasti lisääntynyttä sinileväkasvustoa, jonka taas on arveltu aiheutuneen lisääntyneestä raravinnepitoisuudesta. Oulun edustalta on tehty myös tutkimuksia kotiloiden elohopeapitoisuuksista. vauksia. Nämä vahvistavat käsityksiä vaarallisen suurista määristä. Ensin tutkittiin lohen oivallinen lisääntymisalue Kemijoki. Sen säilyttämiselle on erittäin suuret biologis-tieteelliset perusteet, joten säilyttämisen pitäisi olla itsestään selvää. On toiveita siitäkin, että veden laatu paikoin paranee, mikäli riittävän tehokkaisiin jätevesien puhdistustoimiin ryhdytään. Uuden elohopeavaaran muodostaa Oulu O y :n klooritehdas, jossa tarvitaan runsaasti elohopeaa. Lisävaaran muodostavat alueella tapahtuvat merenpohjan ruoppaukset, sillä tällöin vapautuu veden kiertokulkuun suuret määrät pohjaan varastoitunutta ja siellä vaaralliseksi alkyloitunutta elohopeaa. Tällä alueella kalastus on saanut kokea erityisen kovia. Perämeren saastumisesta tiedetään tällä hetkellä eniten Oulun edustan tilanteesta. Tämä aluehan on Suomen pahimpia tässä suhteessa. Perämeren voidaan olettaa säilyvän puhtaana ainakin niin kauan kuin Itämeri yleensä. 1970), jäi arvailujen varaan, sillä tapahtumapaikalle estettiin julkisen sanan ja muiden asiasta kiinnostuneiden »ulkopuolisten » pääsy. D 127. Sen jälkeen ovat lähinnä puunjalostustehtaat tehneet ennen niin kukoistavan lohen rysäkalastuksen kannattamattomaksi Kemin edustalla. Tämä ei merkitse välttämättä sitä, että vedet muiden teollisuuskeskusten edustalla olisivat puhtaita. Kalastus on kärsinyt huomattavia vahinkoja. Se on Itämeren murtovesialtaan erikoinen pohjoinen osa. 1970 sattunut runkopolyyppien massa esiintyminen, joka teki saastumisalueella kalastamisen mahdottomaksi pyyntivälineiden likaantumisen vuoksi. Tosin usein esitetty maininta siitä, että saastuminen on vain paikallista, tuntuu irvokkaalta, koska ne paikat ovat juuri eniten käytettyjä alueita
Saaristossa olisi suojelualueet siis saatava, paikallisten harvinaisten tyyppien lisäksi, edustamaan saariston yleistä luonnetta. Saariston suojelualuesuunnittelussa onkin keskityttävä riittävän suurien alueiden muodostamiseen Saaristomerelle. Monipuolisimmin on harvojen luonnonsuojelualueiden avulla saatu edustetuksi Ahvenanmaan luontoa: muutamat alueet sisältävät sekä Ahvenanmaan vallitsevia luontotyyppejä että sille luonteenomaisia mutta harvinaisia tyyppejä. Paras tilanne sekä alueiden koon että saarien lukumäärän suhteen on Uudenmaan ja Ahvenanmaan saaristoissa. Alueiden kokonaispinta-ala vesialueet mukaan luettuina, on 402 km2, josta maata 23 km 2• Niihin sisältyy peruskarttaan merkittyjä saaria, luotoja ja kareja 1436, joista metsäpeitteisiä saaria on 126. Itäisen Suomenlahden heikko tilanne paranee ulkosaariston osalta olennaisesti, jos Ulko-Tammion kansallispuistohanke saadaan toteutetuksi. Erilaisten eliöyhteisöjen toimiakseen tarvitsema tila on hyvin vaihteleva, ja vaadittaisiin tarkkaa tutkimusta selvittämään suojelualueiden biologinen vähimmäistarve. Kansallispuistoja ei toistaiseksi ole. 197 1 ha 1 10 10 . 1. 1 100 10 1 1000 o · ,ao, _ I 1 ' \ \ Luonnonsuojel11lain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet saaristossa 1. T yypillistä luontoa edustavien alueiden suojelun tärkeys on käynyt yhä ilmeisemmäksi, kun on selvinnyt, että ilman nimenomaisia suojelutoimenpiteitä mikään luontotyyppi Suomessa ei tule itsestään säilymään alkuperäisenä. Vaasan ja Oulun läänien rannikoilla on muutama erittäin arvokas alue, mutta vähäisen lukumääränsä vuoksi ne eivät edusta Pohjanlahden saaristoluontoa riittävän monipuolisesti. Nimenomaan Pohjanmaan rannikolle ominaiset matalat niityt ja rantahietikot puuttuvat lähes täysin suojelualueiden joukosta. 128 Saaristossamme oli vuoden 1971 alkaessa 54 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua luonnonsuojelualuetta. Tässä suurimmassa, monipuolisimmassa ja arvokkaimmassa saaristossamme on luonnonsuojelualueita vain vajaat 20 hehtaaria! Kuitenkin juuri lounainen saaristo on ehkä kaikkein nopeimmin menettämässä luonnontilaansa parantuvien tieyhteyksien mukana. Kiireellisimpiä suojelun kohteita ovat luonnollisesti harvinaiset eliöyhteisötyypit, ja niihin rauhoitustoiminnan pääpaino onkin ollut keskittynyt. Saaristoon kuuluviksi on tässä laskettu myös sellaiset mantereen alueet, jotka rajoittuvat mereen. Kaikkein heikoin, suorastaan hätkähdyttävä, on tilanne Turun saaristossa. Tällöin niiden pitäisi ilmentää kahta tyypillistä vaihettumista: ulkosaariston vyöhykkeistä vaihtumista sisäsaaristoksi ja lopulta mantereeksi, sekä saaristoluonnon laajempaa, maantieteellisistä syistä johtuvaa vaihtelua Ahvenanmaalta Pohjanlahdelle ja Suomenlahdelle. Virallinen luonnonsuqjelu: Hannu Ormio Saariston luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden avulla tulisi säilyttää näytteet häviävästä alkuperäisestä luonnosta. Näihin sisältyy yksi luonnonpuisto Jussarön luotoryhmä. MAANTIETEELLINEN EDUSTAVUUS Ylemmässä taulukossa on esitetty saariston nykyisten luonnonsuojelualueiden jakaantuminen eri lääneihin : Alueiden sijainti ja kokonaispinta-ala näkyvät myös oheisesta kartasta. Jos on kysymys esimerkiksi saaristolintujen suojelusta, niin niiden pesimäsaarten rauhoitus ei aina riitä, vaan myös emojen ravinnonhakuvedet ja poikueiden oleskelupaikat tarvitsevat suojaa. Suojeltaviin kohteisiin olisi voitava sisällyttää kaikkia seudulle ominaisia luontotyyppejä. Alueiden tulisi lisäksi olla niin suuria, että niiden eliöyhteisöt pystyvät toimimaan niille varattujen alueiden puitteissa. Lisäksi on saarten tai mantereen mereen rajoittuvia osia 31. Kuitenkin tärkein suojeltava on seudun tyypillinen ja mahdollisimman »tavallinen » mutta luonnontilainen luonto. 1971.
Toteutumisen jarruna ollut sopivien valtion maa-alueiden puute tulisi poistaa ostoilla. Sisäsaaristossa ei vielä olekaan läheskään riittävästi tyypillistä luontoa edustavia suojelualueita. Suurimmalla osalla nykyisistä saariston luonnonsuojelualueista on yleisön liikkumista rajoitettu tai se on kokonaan kielletty. tai niiden osia K ymen lääni 2 0,9 0,5 9 2 Uudenmaan lääni 34 126,4 11,9 950 124 Turun ja Porin lääni 5 0,2 0,2 5 4 Ahvenanmaa 6 53,7 2,7 225 22 Vaasan lääni 3 177,2 4,2 205 2 Oulun lääni 2 43,0 3,0 71 3 Lapin lääni 2 0,4 0,1 2 yhteensä 43 401,8 22,6 1467 157 luonnonkoko naismaapintasaaria ja metsäisiä suojelupinta-ala ala km 2 luotoja saaria tai alueita Meri vyöhyke 20 Ulkosaaristo 17 Sisäsaaristo 16 Mannervyöhyke 8 yhteensä VYÖHYKKEITTÄINEN EDUSTAVUUS. Maisemakokonaisuuksien säilyttämiseksi yksittäisten luonnonsuojelualueiden tulisi ulkosaaristossa olla suurempia kuin sisäsaaristossa. 129. Suuren ja monipuolisen kansallispuiston muodostaminen Turun saaristoon onkin, Koilliskairan kansallispuiston ohella koko Suomen kaikkein kiireellisimmin toteutettava kansallispuistosuunnitelma tällä hetkellä. Näiden kahden vireillä olevan kansallispuistohankkeen lisäksi saaristoon tarvittaisiin muutamia vaatimattomampia kansallispuistotyyppisiä suojelualueita. Ulko-Tammiossa on jo nyt retkeilyä palvelevia rakennelmia ja hyvä satama. Ilman ostoa ei riittävien sisäsaariston eliöyhteisöja maisemakokonaisuuksien suojelu olekaan enää mahdollista. niiden osia 8,2 855 45 10, 1 517 79 2,3 78 19 2,0 17 14 22,6 1467 157 että luonnon monipuolisuus kasvaa mereltä sisämaahan päin, joten edustavien näytteiden saaminen edellyttää mantereen lähellä useampia suojelualueita kuin vastaavalla seudulla ulkosaaristossa. (Vyöhykkeet summittain Häyrenin mukaan. Olisi kuitenkin mitä tärkeintä sekä luonnontuntemuksen että luonnonrakkauden lisäämisen kannalta, että jokainen voisi käydä tutustumassa alkuperäiseen saaristoluontoon. km 2 185,0 203,0 7,2 6,6 401,8 Alempaan taulukkoon on merkitty luonnonsuojelualueiden jakautuminen saariston eri vyöhykkeisiin. Toinen kansallispuistohanke on vireillä itäisellä Suomenlahdella. Tällaiseksi sopisi esimerkiksi vanha sotien yhteydessä lakkautettu Träskön kansallispuisto Porkkalan saaristossa. Ulko-Tammion saariryhmä valtion omistamana, asumattomana ja jo nyt metsäntutkimuslaitoksen luonnon suojelualueena on vähäisin kustannuksin muutettavissa sangen edustavaksi kansallispuistoksi. Tämä edellyttää kansallispuistojen tai vastaavan tyyppisten alueiden perustamista, mihin liittyy riittävä opastus ja ulkoilua palvelevien järjestelyjen toteuttaminen. KANSALLISPUISTOT. luonnonkoko naismaapintasaaria metsäisiä suojelupinta-ala ala km 2 ja luosaaria alueita km 2 toja yht. Lähellä on lisäksi sellaista asutusta, jolla olisi edellytyksiä toimia matkailun tukialueena. Ulkosaarten rauhoittaminen ei vaadi omistajalta yhtä suurta uhrausta kuin mannerta lähempänä olevan taloudellisesti arvokkaamman maan rauhoitus. Kesämökkiasutus leviää n ykyisin nopeasti myös ulkosaaristoon, jossa rakennukset vaikuttavat maisemaan voimakkaasti. Sama koskee ulkosaaristoa Saaristomerellä. Muutamat alueet ulottuvat kahteen vyöhykkeeseen, joten summa on luonnonsuojelualueiden määrää suurempi.) Suojelualueiden painopiste on ollut ulkosaaristossa ja merivyöhykkeessä, kuten luonnollista onkin. On huomattava, yht
Ympäristönsuojelua ja työllisyyttä laajasti käsitelleessä julkisessa keskustelussa on tehdaslaitoksen omistajan osuus jäänyt kuitenkin hämmästyttävän vähälle huomiolle. Vesihallituksen käsityksen mukaan Lievestuoreen tehtaalle oli ennen sen käynnistämistä rakennettava jätevedenpuhdistuslaitteet. Tehtaan työntekijät ryhtyivät nyt pu olustamaan jo aikaisemmin kerran menettämäänsä työpaikkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan ei voi olla oikein, että yksityisen edun nimissä syrjäytetään sekä työllisyys että ympäristön. Oli si is mahdollista päästä nopeasti nauttimaan noususuhdanteen tuottami sra voitoista. Kuusikymmenluvulla Haarlan perheyhtymään kuuluivat Raf. Suomen Luonnonsuojeluliiton mielestä ympäristönrnojelun paamaarat Ja työllisyys eivät ole ristiriidassa keskenään, molemmat ovat hoidettavissa kokonaisvaltaisen suunnittelun avulla. Tämä olisi teollisuuden kehittämistä, ei siis yksin ympäristönsuojelun edistämistä. päivänä 1971. Ennen lopettamista yhtiö oli anonut lainaa Lievestuoreen tehtaan tukemi seen, tuotannon jatkamiseen Lievestuoreella. Neljä kuukautta tehtaan lakkauttamisen jälkeen suoritettiin Suomessa dev:il vaatia, puunjalostusteollisuudel le alkoi ennennäkemätön noususuhdanne. kotimaisen kemian teollisuuden raaka-aineina. Haarla Oy, Haarlan Paperitehdas Oy, Haarlan Selluloosayhtiö Haarla ja Pojat, Lohja-Kotka Oy, Laukan Saha ja Haarla & Co International. Yhtymä oli osallisena tuolloin myös mm. Suomen Pankki ja kauppaja teollisuusministeriö olivat kuitenkin päätyneet siihen, ettei tehtaan toiminnan jatkamiselle valtion tuen turvin ollut edellytyksiä. He ottivat tehtaan haltuunsa. Tehdas muodosti osan Haarlan perheyhtymän laitoksista. Omistajat luottivat aikaisemman vesien käytön valvonnan tehottomuuden perusteella siihen, etä tehdas saisi aloittaa toimintansa ja päästää jätevesiä vesistöön, jos vesioikeuteen oli jätetty vireille asiaa koskeva lupahakemus. Tämä oli päätös tuolloin suoritetusta in tressivertail usta. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1967 Haarlan perheyhtymä lopetti sulfiittiselluloosan tuotannon Lievestuoreella. Se saatiinkin nousemaan nykyiselle tasolleen pari kuukautta ennen tehtaan käynnistymistä. Näitä rahoja ei kuitenkaan käytetty Lievestuoreella vaan niille löydettiin edullisempia sijoituskohteita milloin kotimaassa milloin ulkomailla. Li,evestuoreen tehdas ei ollut ensimmäinen, jonka Rafael Haarla perusti. Erityisesti suurinta likaajaa, puunjalostusteollisuutta kohtaan oli katsottu välttämättömäksi asettaa selkeät puhdistustavoitteet ja pyrkiä jätevesien kuormituksen huomattavaan vähentämiseen. Vesihallituksen kanta esitettiin ensi mmäisen kerran julkisesti syyskuussa 1970. Tapaus Lievestuore SLL:n kannanotto ja katsaus Kevään tärkein ympäristönsuojelukysymys on ollut tapaus Lievestuore. Huhtikuun lopussa 1971, kuukautta tehtaan käynnistämisen jälkeen, Itä-Savon vesioikeus kielsi sakon uhalla tehdasta laskemasta jätevesiä Lievestuoreen järveen. Lievestuoreen tapaus on edustava esimerkki siitä kuinka pääoma vielä nykyäänkin pystyy sanelemaan ne ehdot, joiden mukaan lakiin pohjautuvat yleistä etua edistävät toimet joudutaan ratkaisemaan. Puhdistustoimien tavoitteeksi asetettiin vuoden 1972 loppuun mennessä toteutettavat mekaaninen jäteveden puhdistuslaitos, jätelipeän haihduttamo ja polttolaitos. Kesällä 1970 perustettu vesihallitus vesien käyttöä valvovana uutena keskusv irastona oli kuitenkin tehostanut vesien likaantumisen pysähdyttämiseen tähtäävää to1m111taa. Laajan julkisen ja myös valtioneuvostotasolla käydyn keskustelun jälkeinen päätös oli: tehdas sai luvan laskea jätevedet toistaiseksi Lievestuoreen järveen. Näin olisi mahdollista toteuttaa ne tuotannon uudistukset, jotka tähtäävät puunjalostusteollisuudesta syntyvien sivutuotteiden ja jätteiden hyväksikäyttöön mm. Piensahojen tavoitteena oli nostaa sahahakkeen hintaa. Ainoa tuki hankkeelle löytyi tulevien kasvukausien kuoliniskua odottavilta piensahoilta sekä Kansallis-Osake-Pankilta, joka kenti,es näki mahdolliseksi saada pikkusahat tällä tavoin hallintaansa. Tällaisen suunnitelmallisuuteen pohjautuvan ympäristönsuojelun toteuttamisessa vaaditaan ehdottomasti myös teollisuuden ja laitosten omistajien panosta. Muutamassa kymmenessä vuodessa tehtaaseen sijoitettu pääoma saatiin takaisin ja tehdas alkoi tuottaa puhdasta rahaa. Perheyhtymä anoi valtiolta jälleen lainaa mutta tuloksetta. Edullisesta markkinatilanteesta johtuen heräsi yhtymän keskuudessa su uri kiinnostus vanhan tehtaan käynnistämiseen; prosessi oli vanhanaikainen, mutta koneistot olivat kunnossa ja työttöminä olleita työntekijöitä löytyi edelleen viljalti paikkakunnalta. Tuotannon lopettaminen oli suora seuraus tästä. Haarlan investointipolitiikka oli saanut hämmästyttä väliä taidolla työtätekevän luokan edut ja ympäristönsuojelun päämäärät näyttämään toistensa vastakohdilta. Tehtaan ympärille nousi aikojen ku luessa kukoistava yhdyskunta. Kolmessa vuodessa sulfiittiselluloosan hinnat nousivat maailmanmarkkinoilla 63,5 0/o. Edellä esitetyt päätökset tehtaan lopettamisesta ja tuotannon uudelleen aloittamisesta tehtiin ottamatta liiemmin huomioon tehtaan työntekijöitä tai ympäristönsuojelun nykyaikaisia vaatimuksia. Kuusikymmenluvulla Lievestuoreen tehdas joutui vaikeuksiin. Brasiliassa sijaitsevassa Unipapel Manufatureira-nimisessä paperin ja130 lalostustehtaassa, perusti Belgiaan paperilankaa tuottavan tytäryhtiön nimeltä Fibretex sekä hankki Ranskassa olevan paperinjalostustehtaan osakkeita. Tehdas käynnistyi maaliskuun 16. Rafael Haarla perusti vuonna 1926 sulfiittiselluloosateluaan Laukaan kunnan Lievestuoreen kylään. Itä-Suomen vesioikeus käsitteli Keski-Suomen Selluloosa Oy:n jättämän uuden lupa-anomuksen. Laukaan kunnan Lie vestuoreen kylässä s1Ja1tseva sulfiittiselluloosatehdas oli tyypillinen maakuntatehdas; tehtaassa ei tehty jatkuvan toiminnan edellyttämiä uudistuksia vaan sen tuotto investoitiin Haarlan perheyhtymän muihin tuotantolaitoksiin
170 työntekijän työpaikka on vaarassa ja kuoleminen pystyyn uhkaa taas Lievestuoretta, tuota koeteltua keskisuomalaista yhdyskuntaa. Kun Lievestuoreen tehtaan jätevedet edustavat noin 60 0/o :n lisäkuormitusta koko Keski-Suomen vesistöalueiden kuormitukseen ja edustaa vaikutukseltaan kahta SataSellu-suunnitelmaa. Mikäli kuitenkin Lievestuoreen kaltainen laitos, joka tuottaa pahimman laatuista Jatevettä, lisää kuormitusta mainitulla teholla, tulee tilanne todennäköisesti kehittymään kriitilliseksi Päijänteen myöhempää käyttöä ajatellen. Varhaisemmin esitetty sahahakkeen alhainen hintakin on muuttunut huomattavasti sahoille edullisemmaksi, raaka-aineylijäämää alueella e1 ole, jalostuskapasitettia alueella sen s1jaan on vähintään riittämiin ja Lievestuoreella vallinnut työttömyyskin ahkoi helpottaa. K eski-Suome:i Luonnonsuojeluyhdistyksen julkilau.suma 11.3.1971 "KYSYMYS EI OLE Si\RJESTi\ VAAN Ji\RJESTi\" Lievestuoreen tehtaan käynni•stämishake on vaiheessa, jota KeskiSuomen luonnonsuojeluyhdistys ennusti 30.12.1970 antamassaan lausumassa: "Tehtaan käynnistämisellä on ehkä tarkoitus saada syntymään kiristystilanne, jolloin voitaisiin uhata 300 miehen joutumisella työttömäksi, jos tehdasta vaaditaan rakentamaan ensm puhdistamo tai lopettamaan toimintansa." Ennustus oli työntekijämäärää lukuunottamatt oikea. Kun ajatellaan Lievestuoreen tehtaan vaikutusta vesistöalueeseen ja sen aiheuttamia haittoja, ei ole kysymys vain Lievesruoreenjärven kaloista tai kauniista rannoista, vaan kysymys koskee koko Keski-Suomen tärkeintä vesistöaluetta, jolloin on huomioitava paitsi Lievestuoreelta Vaajakoskelle ulottuva ves1stonosa, myös koko Päijänteen alue. Koska yhtiön johto ei ole missään esittänyt todellisia syitä tehtaan käynnistämiseksi, mikä tuskin on kannattavaa, pitää edelleenkin vain ihmetellä aloitettua toimintaa. suojelunäkökohdat. Olli Ojala: Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys TYONTEKIJi\IN JA LUONNONSUOJELUN EDUT YHTEISii\ Hyvin tunnetuista syistä johtuen tilanne Lievestuoreella on taas vaikea. Tällai131. Useissa eri yhteyksissä on pyritty esittämään vastakkaisastelmina työntekijäin ja luonnonsuojelun ristiin menevät etunäkökohdat. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n on helppo luvata, että se muuttaa prosessia ja rakentaa puhdistuslaitoksen, mutta m1sta se ottaa tarvittavat rahat. Toisaalta kun nykyaikaisemmatkin sellutehtaat pyrkivät heikentyneiden suhdanteiden vuoksi supistamaan tuotantoaan, niin kuinka voi·si Lievestuoreen kaltaisen laicoksen toiminta olla kannattavaa toisaita yhteiskuntapoliittisesti ja toisaita liiketaloudellisesti. On kirjoitettu särjestä ja järjestä ja toivottu järjen voittavan asiassa. Vaikka vesistöt eivät olekaan vielä puhdisruneet muiden alueella olevien laitosten ja taajamien jätcvesihuoltotoimenpiteiden seurauksena, on niiden tekemien toimenpiteiden ansiosta kuormitus kuitenkin pienentynyt ja tilanteen kehittyminen huonompaan suuntaan ainakin saatu hitaammaksi. Tilannetta ei paljoa auta se, etä tehtaalle rakennetaan kahden ja puolen vuoden kuluessa puhdistuslaitos, sillä tänä aikana tilanne ennättää kehittyä niin huonoksi, ettei osittaisella puhdistuksella myöhemmin saavuteta toivottavaa tulosta. Keski-Suomen lsy on edelleen sillä kannalla, että tehtaan to1mmtaa ei pidä sallia ennenkuin on varauduttu kyllin tehokkaaseen vesien saastumisen lisäämisen estämiseen. Laitoksen toiminta ei ole niin tuottavaa, että se muutamassa vuodessa saisi kokoon kyseiset miljoonat eikä tunnu uskottavalta, että tuotto käytettäisiin puhdistuslaitokseen ja prosessinmuutoksiin. Keski-Suomen lääninhallituksen vitkastelun ansiosta tämä tavoite on saavutettu yli odotusten: nyt tehtaan työntekijät ja kansanedustajatkin ovat vaatimassa toiminnan jatkamista ja valtion avustuksia yhtiölle, joka on tietoisesti lakia rikkomaan lähtemällä saattanut työntekijänsä jo toistamiseen vaikeaan tilanteeseen. Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys pitää tilannetta erittäin valitettavana nimenomaan työntekijäin kar.nalta, joita käytetään häikäilemättä pelinappuloina liikevoiton saavuttamiseksi lainvastaisella toiminnall a. On lapsenomaista vedota pahanteossa ja laittomuuksissa siihen, että muutkin niin tekevät. Aikaisemmin luonnonsuojelua on syytetty tunneperäisyydestä Ja kehityksen jarruttamisesta, mutta nyt tehdasta yritetään pönkittää koko yhteiskunnan kannalta varsin arveluttavin perustein. Vastuu tästä tilanteesta kuuluu Keski-Suomen Selluloosa Oy:n johdolle ja viranomaisille, jotka ovat sallineet nyt vallitsevan tilanteen muodostumisen. Tämä vesistöalue on ja tulee olemaan monien huomattavien taajamien ja laitosten raakavesiallas, monien kuntien matkailun tärkein tekijä, kaikkien vesistön äärellä asuvien virkistyksen, kalastuksen ja talousveden ottopaikka. On varmaa, ettei yhteiskunnalla ole varaa Päijänteen vesistöalueen kuntoonsaattamiseen sen pilaannuttua, mutta yhteiskunnalla on varmasti varaa 170 ammattmiehen työhönsijoittam1seen. Liitto pitää välttämättömänä sellaista kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa samanaikaisesti otetaan huomioon yhtäältä ympäristönsuojelun vaatimukset ja toisaalta ihmisen perusoikeus saada työtä omalla kotiseudullaan. Eräät kansanedustajat ovat esmaneet, ettei y hden tehtaan lopettamisella maan jätevesikysymystä ratkaista, mutta kuitenkin voitaisiin tämän tehtaan lopettamisella ja muiden työnantajana huomattavasti merkittävämpien tehtaiden jätevesihuollon tehostamisella suurelta osin ratkaista Keski-Suomen tärkeimmän vesistöalueen jätevesikysymys
Kysymys on paitsi vesiensuojelusta myös pi enten sahojen muodostaman yhtiön ja suurteolli suuden välisestä ristiriidasta, joka koskee raaka-aineina käytettäviä sahausjättei tä. Tehdas on kuitenkin ollut paikkakunnalla 40 vuotta. Jos katsotaan Lievestuoreen tapaukseen vaikuttaneita yksityiskohtia e1 tehtaan sulkemispäätös uhk asakon uhalla ole suinkaan yksise litteinen. Piensahan om istajien t0iminta sahausjätteiden omat0imiseksi kuiduttamiseksi merkitsi myös hinnankorotusta raaka-aineille. neo kysymyksenasettelu on syytä t0rjua jyrkästi. Muuten on olemassa vaara, että taistelu lu onnon ja ympäristön puolesta menettää työväestön tuen. Sitä ihmeteltävämpi on Suomen luonnonsuojeluliit0n puheenjohtajan Olli Ojalan 10.5. Ellei järjestelmä pysty takaamaan tätä se voi hyvi n jättää konkurssianomuksensa. T yöntekijöiden etu on otettava hu omioon luonnonsuojelu-väen keskuudessa. Ympäristön pilaantuminen kohdistuu konkreettisesti heidän asuinympäristöönsä, sen ilmaan, veteen ja vi rkistäytymismahdollisuuksiin. Yhtiön muuttuminenkin on näennäinen peruste, sillä niitä on tapahtunut muitaki n. Lausuntoa on pidettävä tähänasti sen maassam me harjoitetun val takunnallisen luonnonsuojelutyön vastaisena ja vaikuttaa annetun muiden kuin 1 uonnon suoje l u llisten tarkoitusperien vuoksi. U. Luonnonsuojeluvä,ki on ottanut innostuneesti vastaan tiedon siitä, että vesioikeus on päätöksenteossaan lähtenyt tähänastista kovemmalle linjalle. Aikaisemmissa kannanotoissaan Suomen luonnonsuojeluliittO on vaatinut vesilain ehdotonta noudattamista ja aloitteessaan 25.9.1970 Luonnonsuojeluvuoden neuvottelukunnalle esittänyt, että " lainsäädäntöä olisi muutetta va siten, että vesistöä kuormittavan hankkeen aloittaminen tehdään mahdot0maksi, ennen kuin lupaehdot on tarkoin määrätty ja luvan myön tämi sen perusteina tulee olla mahdollisimman tarkat tiedot hankkeen vaikutuksista ympä ri stöön. Sosia listisen järjestelmän maillakin on omat Lievestuoreensa, kun luonnonsuojelun äkökohta on ylittänyt tuotannolli sten näkökohtien painav uuden. Suutari sihteeri. Loppujen lopuksi vesioikeus saatiin ottamaan ankara kanta tapauksessa, joiden kaltaisiin vesioikeudet tähän asti eivät ole rohjenneet puuttua. Lisäksi juuri he asuvat teollisuuden läheisyydessä. Miksi muuten Laukaan työllisyyden hoitamiseksi ei ole ryhdytt y hyvissä ajoin ennen tätä tilannetta eikä edes tällä hetke llä minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Hyvään ympäristöön kuuluu, että ihmisellä on työtä omalla asuinpaikkakunnallaan. Lievestuoreen 132 tehdas on pystynyt esittamaan a10akin suunnitelman puhdistamon rakentamiseksi. Myös työ on välttämätöntä. Elinympäristön suojaamisen halu lähtee tällöin ihmisen jokapäiväisestä tarpeesta. Se mitä ei kuitenkaan havaita on koko prosessin y hteiskunnallinen tausta. On välttämätöntä, että luonnonja y mpäristön suojelussa sekä yleensä Lievestuoreen kai taisissa tapauksissa haavitaan sekä luonnontieteellinen että yhteisk unnallinen puoli, jotka eivät ole ris-tiriidassa keskenään. Uskomme, että asenteet ovat edelleen muokkautumassa luonnonsuojelun hyväksi, jota on suurelta osi n p idettävä valtakunnallisen luonnonsuojelujärjestön, Suomen luonnonsuojeluliiton, toiminnan tuloksena. Ennen Lievestuoreen tehtaan uudelleenkäynnistämistä sahausjätteet tulivat suurteollisuuden raaka-aineeksi edulliseen hintaan. julkistama kannanOttO Lievestuoreen tapahtumista. Matti Haapasaari sih teeri Pieksämäen seudun luonnonystävät J aakko Savola puh.joht. Kilpailijat ovat pyrkineet monin keinoin kaatamaan Lievestuoreen hankkeen. Kuopiossa 18 päivä nä toukokuuta 1971 Kuopion L1wnnon Ystäväin Yhdistys Toivo Räsänen puh.joht. Tehtaan sulkeminen e1 kuitenkaan koskaan merkitse työläisten heitteille jättäm1sta, mikä nyt uhkaa Lic vestuoreella tapahtua. Tähän on syynä se, että erityisesti teollisuustyöntekijät joutuvat tyossaan ympäristön saastumiselle alttiiksi. Tässä maassa on paljon suurempia laiwksia, joissa ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaisia suunnitelmia vielä olemassa. Huolestuneisuus vesien ja ilman saastumisesta on saan ut usein ilmauksensa työntekijäjärjestöjen kannanotoissa. Mennyt luonnonsuojeluvuosi herätti laajat kansalaispiirit tajuamaan oikein luonnonsuojelun tavoitteet ja merkityksen. Pilaantumistapauksissa olisi aina aiheen ilmettyä nostettava syy te." Puheenjohtaja Ojalan nyt antama lausunto Lievestuoreen tapauksesta on edellämainitun kannanotOn vastainen ja ristiriitainen Suomen luonnonsuojeluliiton toi mintaperiaatteiden kanssa. Pohjois-Savon Luonnonsuojeluyhdistys 18.5.197 1 Luonnonsuojelijoden keskuudessa on vume aikoina seurattu 'Varsin jännittyneinä ja toivorikkaina Lievestuoreen tapahtumia, missä määrin yhteiskunnallinen lainsäädäntö pystyy suojaamaan ihmistä ja ihmisen elinympäristöä luonnonsuojelullisista ja ympäristönhoidollisista näkökohdista piittaamattoman teollisuuden aiheuttamilta haitoilta. Matti Karhunen si hteeri Pohjois-Savon luonnonsuojeluyhdistys Erkki Timonen puh .joht. Päätöksen perusteluissa pidetään Lievestuoreen tehdasta uutena tehtaana ja näin ollen siihen on voitu soveltaa ankaraa otetta. Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistys Juhani Santanen puh.joht. Lausunnossa on luonnonsuojelulliset näkökohdat unohdettu ja sen sijaan asetu ttu puolustamaan tarkoitusperiä ja t0imenpiteitä, jotka on jo t0dettu voimassa olevan vesilain vastai-siksi
•• •• •• •• KAYTA NAITA Saippuat Mäntysuovat Rang Saippua Visko Tell-pesujauhe Tvätt G 50 Tend Automatic Sunlight Lux Dermasil Fairy ja muut nestemäiset astian pesuaineet Meidän on yhdessä vaadittava: Fosf. Pese oikein pese vähäfosfaattipitoisilla pesuaineilla: Olemme saaneet valmistajilta pesuaineitten fosfaattija perboraattipitoisuudet. Mitä enemmän kasvillisuus (levät ym.) lisääntyy, sitä enemmän vesistömme pilaantuvat. Vesistömme tuhoutuvat Pesuaineissa on kivennäisiä, etenkin fosfaatteja ja perboraatteja. Näiden tulosten perusteella on tehty luettelo suositeltavista ja kartettavista pesuaineista. Olemme tarkistaneet ne. Pesuaineteollisuuden on kehitettävä entistä tehokkaampia vesistöystävällisiä pesuaineita. Kun ihmisen vesistöihin laskemasta fosforista 1/4 muodostuu pesuaineista, olemme jokainen syyllistymässä rikokseen rikomme ekologian ja luonnon tasapainon lait. Nämä aineet vaikuttavat vesistöihimme »apulannan» tavoin. Lisäksi on käytetty muutamien pesuaineiden kohdalla valtion seerumilaitoksen julkaisemia tietoja. 0% 0% 9% 10% 9% 7% 8,5 % Perb. Kasvillisuus, joka käyttää näitä kivennäisaineita ravintona, lisääntyy tehokkaasti tällaisen lannoituksen ansiosta. 0% 0% 16 % 10 % 18 % 0% 18 % Pesuaineteollisuuden on painettava pakkauksiinsa lupaamansa tuoteselosteet, joista käy ilmi tuotteiden koostumus. LUONTO-LIITTO RY.. ÄLÄ KOSKAAN KAADA PESUJA HUUHTELUVETTÄ SUORAAN JÄRVEEN, VAAN AINA MAAHAN, JOHON RAVINTEET JÄÄVÄT
35/42 mk KIRJAYHTYMÄ Ystäl'ållisesti KAHSALLIS-OSAKE-PAHEKI Outokumpu Oy tJ · ' ---. avustivat Luonnonsuojelu Toimittaneet Reijo Taro ja Urpo Häyr.i ncn Tärkeä käsikiria Ovh. Suomen Luonnon värikannessa