Soiden hyönteislajisco on aivan yhtä omaleimainen kuin linnusto tai kasvisto. Kansikuvaperhosemme, metsäkurjenpolven kukalla suristelevan kuusamapäiväkiitäjän kuvasi Jorma Laurila. Muista kukkien pöly11äj istä kerrotaan lisää sivuilla 170175. Tämän sivun päiväperhoset, suonkeltaperhonen, muurainhopeatäplä ja juolukkasinisiipi ovat harvinaistuneet luonnontilaisten soiden vähetessä. Toukkana ne syövät juolukkaa, muurainhopeatäplä myös muuraima.. Suon ojitus tuhoaa koko eliöyhteisön
Luonnon asemesta hän syventyy suunnitelmiin, lakipykäliin ja asiapapereihin . Kesällä luonto elää kiihkeimmin, silloin on keskityttävä siihen . vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suom en luo nno nsuojeluliicco ry Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsi nki 15, puh . Vuonna 1979 Suomen Luo nto ilmestyy kahdeksa na numerona. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luo nnonsuojelulii ton to imisto. Eikä syksylläkään aivan kaiken tarvitse olla toisin! D 145. Lomailija ja retkeilijä voi omissa pienissä puitteissaan opetella vaikkapa niitä jätehuollon periaatteita, joihin tulee pohjata kunnan , tehtaan, kaupungin ja valtakunnan aineenvaihto. Luonnonja ympäristönsuojelijat kautta mailman vannovat ekologian nimeen, vaikka vain aniharvalla heistä on selvää kuvaa ekologiasta tieteenä . omenluono N :o 4 1979 38 . 3015. Ympäristönsuojelun tulevaisuus on tämän hetken ympäristökasvatuksessa, siinä, että maailmankuvaansa rakentava ihminen oivaltaa asemansa luonnon suuressa yhteispelissä. 90406 262 . Kesä on laajan ympäristökasvatuksen aikaa. JLMOI TUSHINNA T 1/ 1 sivu 2000 mk , 1/2 sivu 1500 mk , 114 sivu 1 000 mk , takakansi 3 000 mk , aukeama 3 500 mk , väri lisä 700 mk . Tilaukset väliccää myös Suomen Luonnon suojelun T uki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00 100 Helsinki 10, puh. Jos on totta se, että tämän päivän luonnonsuojelu on kuumeista työtä, niin on totta sekin, että työstä ei tule mitään jos ei tunne luontoa. Unelma leppoisasta luonnonläheisestä elämästä jää unelmaksi ainakin sillä, joka etsii tehokkaimpia keinoja luonnon puolustamiseen. Osoitteenmuu tokset pyydetää n ilm oittamaa n kirjalfisesci lii ton toimistoon . Lehti voidaan tilata maksamalla tilaushinta postisiirtotilille no 608 21-1. Ympäristökasvatuksen tehtävänä on saada koko väestö tietoiseksi luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta. Se on antanut heille näkökulman, jota nykyinen työ vaatii . Ei ole sattuma, että niin moni ympäristönsuojelun virkamiehistämme heistä, joiden aika nyt kuluu virastoissa ja asiakirjoissa on alkanut uransa luonnonharrastajina. Moni saa tänä kesänä ensimmäisen kosketuksen luontoon. Luonnon kauneutta ihaileva saa uutta pontta suojelutahdolleen , elinkeinonsa harjoittaja oivaltaa yhä syvemmin riippuvuutensa luonnonvaroista ja luonnonvoimista. ISSN 0356-0678 Värierottelu c: Helsingin Kuvalaattatehdas Oy Helsinki Pai nopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa SUOMEN I.UONT0 -1/;•J 18. Luonnonharrastus ja -tuntemus ovat sen rakennuksen kulmakiviä. 90-642 881 Liiton toimisto on avoin na maanantaista perjantaihin klo 8.3016 .00 , kesä kuukausina 8. Kokeneemmat näkevät siinä yhä uusia asioita oppaiden, opasteiden ja kurssien avulla. 30. , sk Luonto opettaa, kesä kasvattaa Luonnonsuojelijan elämää ahdistaa kiire. Hyvä tahto ei silloin riitä, on myös tiedettävä luonnosta. lrtonu merot 8.00 mk . Tilaushinta o n 55 mk , Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 45 mk . Kaikkien ei tarvitse olla spesialisteja, mutta kaikki tarvitsevat yleisnäkemystä, joka nyt on liian harvoilla . Mutta he oivaltavat, että kysymyksessä on pyrkimys sopusointuiseen yhteiselämään luonnon kanssa, sen ankaria lakeja kunnioittaen . Kesä antaa oikeuden ottaa asiat rennommin. TOIMITUS Päätoimittaja: Teuvo Suo min en Toimitussihteeri: Marjukka Ku lmanen Artikkelitoimittaja: Seppo Vuokko Taitto: Markku Taottu TOIMITUSNEUVOSTO Juha Valste (puheenjohtaja) , Pekka Borg, Matti Helminen , Urpo Häyrinen , Kalevi Keynäs, Veikko Neuvonen , Risto Nu rmi ja Helge Ronru . Kaunis kesä on aikaa, jolloin luonnonsuojelija voi hyvällä omallatunnolla seurata muurahaisen elämää, katsoa kasvien kehitystä, nauttia jokamiehenoikeuksista ja miettiä, miten monenlaisia asioita karuksi sanottu suomalainen luonto asukkailleen tarjoaa
Koijärvellä halusi vesipiiri kuivattaa järven, Siurualla tahtoo vesihallitus upottaa veteen kokonaisen kylän, ja Pyhäjärven pintaa aiotaan nostaa kaivosja asutusjätevesin . Vuoden puuksi valittiin tänä vuonna Manner-Suomen harvinaisin puu, kynäjalava. Tästä Vanajaveden, Pyhäjärven ja Kuloveden rantojen somisteesta kerrotaan sivuilla 176178. Itämerikin koki jääkauden jälkeen monia vaiheita. Viimeisiä suurten lintuien pesiä pitää vartioida innokkailta munankerääjiltä ja valokuvaajilta. Tulevaisuudenkuva Suomesta) Sivut 182184. Kukat ja mehiläiset ovat jo käsite. Matti Eronen : Itämeren vaiheet ia muinaisrannat 154 Marjukka Kulmancn : Kuinka käy Pyhäjärven . Pohjois-Saksassa on säilynyt vain vähäisiä rippeitä alkuperäisestä luonnosta. Nyt tuulihaukkatilannetta on tutkittu neljä vuotta ja paremmat tuulihaukkakuulumiset ovat sivuilla 162-165. Seppo Kuusela: Tuulihaukka lekuttelee si nnikkäästi ! 57 Pohjanmaan helmen ) 186 162 Liity luonnonsuojelu yhdistykseen 188 Ka,ja Keskinen: Tapasimme rupiliskon likka Tcriis: Kimalainen , kirjeenkancaja. Kun rantojen asukkaat keräilevät ruoppausjäueiden joukosta rauhoitettuja helmisimpukoita, he joutuvat oikeuteen, ei ruoppaaja. Tämä tapaaminen johti rupiliskon keskiaukeamajutuksemme sivuille 166169. Tutkijat selvittivät metsän kuninkaan elämäntapoja jäljittämällä Koilliskairassa . Niiistä Muinais-Suomen asioista kerrotaan sivuilla 154161. SUOM EN LUONTO 4179 38 ,sk.. Jotakin mätää. Siitä, mitä mehiläiset ja muut pörriäiset kukissa puuhaavat ja miten ne muuttuvassa luonnossa tulevat toimeen , kerrotaan sivuilla 170175. Vesiasioita sivuilla 147153 ja 186188. 182 185 Mikko Niskasaari: Luonnonsuojelijat , ripustaucukaa puihin . 146 166 Summaries of the Main Articles Kevätretkeläiset kohtasivat Ahvenanmaalla harvinaisen rupiliskon , salamantereiden sukulaisen. Jääkausi peitti kalliomme n\orecniin , loi harjut , siirtolohkareet ja silokalliot sekä sokkeloiset järvemme. Karhujen kevätkuulumisia ja katsaus tämän hetken karhutilanceeseen on sivuilla 179181. 1 \ Peltoaukeamien tuttu lekuttelija harvinaistui huolestuttavasti 1960-luvulla Hämeessä. Ja vesihallitus ihmettelee, miksi sitä arvostellaan. PohjoisRaimo Kujansuu ja Jouko N iemclii: Maaperämme synt y. SUOMEN LUONTO 4 1979 Luonto opastaa, kesä kasvattaa Perrri Uotila: Kynäjalava , vuoden puu . Erkki Pulliainen , Teu vo Hiecajiirvi, Jouko Iivanainen , Lairinen ja Kalle Vaa rala : Karhujen kevätkuulumisia 14 5 Risro Palokangas, Ism o Nu uja ja Juhani Koivusaari: 176 Martti 179 LuonMarjukka Kulmanen: Estä allas suojele Siuruaa 147 nonsuojelun viimeinen taisto 1 51 Y mpäristövuosi 1980 .
Iija Siuruajokien suojelu toimikunnat, Pudasjärven jakokunnat, kalastuskunnat ja paliskunnat vastustavat, Pudasjärven kunnanvaltuusto ja kunnanjohtaja esiintyvät altaan puolustajina. Se on toistuvasti esittänyt valtiolle osallistumista Siuruan altaan rakennuskustannuksiin. Valtion puolelta asianosaisia ovat olleet maaja metsätalousministeriö, maatilahallitus ja vesihallitus. Kun asia jälleen tullee valtioneuvoston käsittelyyn ehkä jo elokuussa, on päätöksenteon pohjaksi käytettävissä runsaasti tietoa hankkeen haitoista ja kyseenalaisista eduista. Viimeisimmät vaiheet ovat hankkeen alistaminen jatkotutkimuksiin ja lukuisat mietinnöt , joiden sanoma on sama: valtio edistämään rakentamista. Suunnitelman suuruus on liki miljardi markkaa, vaikutukset kauaskantoisia ja lopullisia. Vuosien kärsimysten korvaamisesta päähuolta kantavat eivät enää jaksa murehtia elinkeinojensa jatkuvuutta. Vallitsevampi mielipide on pitänyt pintansa: allasta ei tule rakentaa millään ehdolla. Eli, tähän mennessä aina kun Siuruan allasta on ajettu , sitä on vastustettu sekä paikallisella, alueellisella että valtakunnallisella tasolla. Sillä on myöskin valtioneuvoston lupa lopunkin Iijoen vesistön järvien säännöstelyyn. Marjukka Kulmanen Estä allas suojele Siuruaa "Muualla maailmassa haikaillaan lisämaita. SUO MEN LUONTO4 1'!58 . He epäilevät, että ellei allasta tulekaan, kukaan ei korvaa heille jo tapahtuneita menetyksiä. Yli-Iin kunnan kielteinen kanta on ehdoton , samoin Kuusamon. Se on jo rakentanut Iijokeen viisi voimalaitosta ja säännöstelee kahta järveä . "Jäljet pelottavat, sanoi kettu". Kansalaiskokoukseen otti osaa 3 50 alueen asukasta ja kahdeksan pohjoista kansanedustajaa kaikis147. Siuruan kansalaiskokous tänään ei kahdenkymmenen vuoden väsyttämisestä vaikuta väljähtyneen. Allasja lievealueen asukkaat joko pelkäävät , että allas tulee tai että sitä ei tule. ALTAALLA ON JO LUPA MUTTA EI RAHOITUSTA Pohjolan Voima Oy koostuu yhdeksästä puunjalostusyhtiöstä . uon varoin. vsk. Elinoloja on uudelleen edistettävä, asukkaita tuettava tulevaisuudessakin ja samalla menneet myös korvattava. Vesistön säännöstelysuunnitelmat Iijoen yläpäässä ovat olleet muuttua todeksi säännöllisin välein: kun valtioneuvosto ei 1969 suostunut rahoittamaan tätä Pohjolan Voima Oy :n hanketta, se otettiin esiin energiakriisin harjalla 1974, haudattiin jälleen komiteoihin ja on nyt tulossa valtioneuvoston käsittelyyn. Suomen luonnonsuojeluliitto ja muut luonnonsuojelujärjestöt luonnollisesti vastustavat moista ainutlaatulSta luonnonmurhasuunnitelmaa. Veden vuodattamista Siuruan ylle on uhiteltu nyt kaksikymmentä vuotta. Väki on sankka ja sanottava selkenee. Aluettahan ei ole kehitetty koko allasuhkan aikana, kaikki kehittämislainat ovat olleet jäässä, vaikka menettely on sinänsä laitonta. Pyhäjoki, Vuotosko vai Siurua. keskusteli Pudasjärven Kurenalla jälleen kansalaiskokous Siuruan tulevaisuudesta ja omista suunnitelmistaan. 6. Kaikki Pohjois-Suomen kansanedustajat ovat ilmaisseet kielteisen kantansa allashankkeeseen vuosina 1976 ja 1978. Virallisista tahoista kauppaja teollisuusministeriö , valtiovarainministeriö sekä sisäasianministeriö suhtautuvat kielteisesu. Kokemukset ovat karaisseet kansalaismielipidettä, jota yhdistaa halu paasta painajaisesta, mutta erottaa käsitykset mistä hinnasta. . Tästä huolimatta hanke on Pohjolan Voiman painostuksesta seikkaillut vesihallituksesta maaja metsätalousministeriöön ja nyt tekee tuloaan ministeriöstä valtioneuvostoon ja edelleen eduskunnalle. ''lijokea ei saa valuttaa hukkaan'' , sanoi Pudasjärven kunnanjohtaja. ESTÄ ALLASSUOJELE SIURUAA KANSALAISKOKOUS PUDASJÄRVELLÄ Sunnuntaina 10. Meillä hukutetaan." Mikä on se hanke, josta yksimielisyys vallitsee mutta päätöstä ei kuulu ... HANKE SEIKKAILEE VASTUSTUKSESTA VÄLITTÄMÄTTÄ Kantansa altaaseen ovat tähän mennessä ilmaisseet lukuisat tahot: vuonna 1976 jätti 5 500 jokivarren asukasta ja 500 Oulun läänin asukasta hanketta vastustavan adressin presidentille. Irvokas " ei kenenkään -esitys" kannattaa Siuruan altaan rakentamista ja vieläpä vai
Tyhjentyneet talot kuuluvat toki kehitysalueen kuvaan muuallakin, mutta Siurualta muuttoliike on ollut erityisen vilkasta. Varsinainen allas olisi 211 km 2 ja ns. Asta Jokikokko tietää, koska kuuluu Siuruan allasja lievealuetoimikuntaan ja on mukana hintasuositustoimikunnassa. Pohjolan Voima puhuu 50 luku porosta, poromiehet 1 050:stä . Allasuhka on todellinen autioittaja. Vaihtoehto on, että kaikki 322 ihmistä joutuisivat muuttamaan allasalueelta ja etsiytymään muille aloille. RANT AMERKKI VASIKKAMAAN AITANA Siuruan allasalueella on merkkejä ankeasta menneisyydestä ja näköalattomasta tulevaisuudesta. Allas hukuttaisi käyttökelvottomaksi myös 300 km 2 metsämaata, jonka korjaamisen luulisi olevan Pohjolan Voiman taustayhtiöiden etujen mukaista . Niin paljon luontoa muuttuu kaikenkaikkiaankin, kun on SUOl\·1EN LUONT0 -1/79 38 vsk. Silloin ei osattu vastustaa mutta nyt vastustetaan . Pelkäsin ennen kun lapset olivat pieniä, että yöllä pitää lähteä , emäntä Asta Jokikokko hymähtää. Eikö ensin kannattaisi estää allas ja vasta sitten, vielä voimantunnossa, vaatia korvauksia. Altaan kannattajat , joita täällä jokunen on , eivät ole keränneet nimiä. Ainakin kustannusvertailuissa kannattaisi laskea menetykset tuottoisan metsän osalta. Alueella on porotaloutta. Kun alueella vielä 1960-luvun alussa asui seitsemisensataa henkeä , väki on vähentynyt yli puolella. Meillä on täällä viisi lasta kasvamassa, olemme päästä lisänneet rakennusta ja parannuksia 148 Maa-, metsäja porotalouden työpaikkojen menetyksiä ei ole verrattu altaan tuomiin työpaikkoihin; menetyksiksi on laskettu vain tilojen arvo . Allasta odottavat ne, jotka haluavat markkinoida tilansa ja talonsa, Asta muistuttaa. yläallas 49 km 2 eli vesipinta yhteensä 260 km 2 . EMME HALUA RAHAA VAAN RAUHAA Emäntä Asta Jokikokko, 'hullu virtakyläläinen vastustaja' allasalueelta, ei halua ajatellakaan allasta, mutta jokapäiväistä puhe siitä silti on. On sanottu että täällä olisi vaivuttu apatiaan , mutta esimerkiksi Pudasjärven Vuoden Tuottaja on tältä allasalueelta . i1 "3 "" . Huoli korvauksista on tietenkin aito, mutta sisältyykö niiden vaatimiseen luopumisen makua. Altaan tulo veisi elinkeinon myös monelta allasalueen ulkopuolelta asuvalta. Hänen kotitilansa onkin korkealla verrattuna kylän laakeisiin suomaisemiin, joista suurin osa peittyisi kokonaan. Minä en halua. Mutta korvausperusteista ei ole sovittu. Kun hän poikineen kiersi pari vuotta sitten nimenkeruussa, he saivat 80 nimeä 130:stä yli 15vuotiaasta. Ehdoista tärkein oli määrärahan varaaminen valtion tuloja menoarvioon maiden lunastamiseksi jo nyt myynuhalukkailta. ta pääpuolueista. Elinkelpoisia talouksia allasalueella olisi 40-50, mikäli niille vihdoin myönnettäisiin lainoituksia ja lisämaita. Meiltähän menisi sen mukana kaikki, tie katkeaisi neljä kilometriä meiltä, hän näyttää. Meillä on poroja ja muutama lehmä, possuja on, sikatalous on pääelinkeino. Mutta osa kokousväestä sekä vasemmiston kansanedustajat halusivat lisäksi asettaa ehtoja sen varalle, että allas kuitenkin tulee. Itselleen ja miehelleen hän sanoo nykyisen elämisen tason riittävän vallan hyvinkin . Kokouksen kanta oli yksimielinen hankkeen energiapoliittisesta ja aluepoliittisesta mielettömyydestä ja vaati että hankkeesta on luovuttava kokonaan ja lopullisesti. tehneet mutta vasta nyt olemme saamassa lainaa. Luonnonsuojelijoiden mielestä vielä ei kannattaisi luopua sitkeästä vastarinnasta. Laidunten menetys merkitsisi porojen lopettamista kauempanakin. Saarelta katseltaisiin , ranta joutuisi tuosta vierestä kahden kilometrin päähän. Hänenkin nuorisonsa suunnittelee lähtöä, mutta se on hänen mukaansa normaalia. , ______ :i " Emme halua rahaa vaan rauhaa " , vakuuuaa emäntä Aska Jokikokko ja toivottaa pää u äjät tervetulleiksi arvioimaan Siuruan allasaluetta
--ut· " 1 ' Siuruan allas peittäisi alleen kokonaisen kylän ja saanaisi useita muita. SUOM E LUONTO 4 / i 'J .HI v~k 149. Kevättulvien aikaan vedenkorkeus saavunaa paikoitellen suunnitellut allaslukemat. Samoin kävisi soisessa Siuruassa. _; -~ , ·" -, . Suomen vanhimmassa altaassa, Varpulan altaassa, turve nousee yhä pintaan ja ajelehtii valcavina launoina huonontaen veden laatua. Tuulijärven tielle nousee silloin vesi ja Hilturannan kylä oikealla jäisi saareksi
D SUOME N LUONTO 4 179 38 vsk .. Syöteprojektin toteuttamisesta. Jos näin tehtäisiin , nousisivat kustannukset ja haitat huomattavasti hyötyjä korkeammalle . Ellei puustoa poistettaisi vesialueilta, näkymä ei silmää viehättäisi. Energiapoliittinen tavoitteenasettelu on kaikkiaankin muuttumassa maassamme. Nyt asenteet tuntuvat taas luonnonsuojelumyönteisemmiltä ja alueella toimii taas luonnonsuojeluyhdistys, joka kuivui kokoon joku vuosi sitten. Turve irrotessaan olisi vakava haittatekijä . edullisemman ja paikallisiin olosuhteisiin paremmin soveltuvan vaihtoehdon. MIKÄ ALTAASSA HOUKUTTAA. Vesipiirin laittamat rannanmerkitkin ovat käytössä kaikki, vasikkamaan aitana. Hakkeen käyttö elvyttäisi metsänhoitoa muutenkin. Suunnitelmiin tosin kuuluu säännöstelypatoja eli ns . Energialaskelmia on tehty aiemminkin . Siuruan kohtalo tulee osoittamaan taas kerran, onko parlamentaarisesti valvotuilla elimillä mitään sanottavaa itse päätöksen teossa. Saamatta jäävät vaihtoehtoishyödyt puuttuvat kustannusarviosta. Kun vesi olisi alimmillaan keväisin , ammottaisivat jokiuomat kuivina. tekeillä näin suuri allas. .. Rapu menisi sen tien. Koska energiataloudellinen hyöty on laskettu tietylle ajalle, olisi sama tehtävä myös metsien ja maatalouden tuoton, porotalouden, kalastuksen, marjastuksen , sienten ja turpeen osalta. Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jaakko Kaukko vihjaisi viimeksi tavattaessa, että yhdistys voisi alkaa järjestää kyydityksiä jo toteutetuille allasalueille , Lokalle ja Porttipahdalle. Lyöpi se mökin akan ymmärryksen yli, täytyyhän sillä olla jäljellä olevaan ympäristoon vaikutusta. Silloin altaan pinta-ala supistuisi noin neljännekseen ja tilavuus peräti kymmenenteen osaan . Peruselinkeinoja olisi tuettava entistä voimakkaammin myöntämällä edullisia lainoja. JOS ALLAS KUITENKIN TULISI. Kaikille näille ympäristön huonenemisille voitaisiin laskea edes jokin arvo ja pohtia vasta sitten Siurua-altaan mahdollisia hyötyjä. Esimerkiksi kauppaja teollisuusministeriön energiaohjelmassa ei lasketa enää uuden vesivoiman varaan. Kun altaan hyötyjä ja haittoja on vertailtu, on jätetty laskematta kokonaan altaan yläpuolella olevat veden alle jäävät alueet ja niiden rantojen raivaukset. Suomen Pankin tutkimusten mukaan lisäykset ovat kuitenkin olleet tuotannon osalta 5,3 % , energian 6,3 % ja työllisyyden 2, 5 % . Suomen kokonaisenergiantuotantoa Siuruaprojekti kohottaisi 0,2 % , vesivarojen osalta lisäys olisi 2 % . Koska altaan vesi olisi osan vuotta hapeton, kala ei siinä menesty1s1. Meijeritoiminta tulisi aloittaa uudelleen. Mutta työryhmän 150 enemmistö aliarvioi vahinkoja edelleen . Kun kerran on nähnyt ja haistanut altaita, niitä tuskin haluaa. laajat suoalueet peittyisivät veden alle ja veden laatu heikkenisi . kauneusaltaita peittämässä kuivuvaa jokiuomaa, mutta niiden vesi vasta seisovaa olisi ja laadultaan sen mukaista. Luonnonsuojelualuesuunnitelmista on aiemmin ollut kiistaa Pudasjärvellä. Kalatalouden kohottamisen voisi alkaa rakentamalla lohiportaat jo rakennettujen voimalaitosten yhteyteen. Vesihaitat tunkeutuisivat Kurenalan taajaman kellareihinkin. Siuruan ympäristötyöryhmä kirjasi odotettavissa olevat haitat myös lievealueilla. Vettyneet rannat joka tapauksessa kuuluisivat kuvaan . Maan lunastuksiin varattu summa on liian pieni ja valtion maa-alueiden arvo puuttuu kustannuksista kokonaan. Viidesosalla altaan kustannuksista voisi perustaa hakeja turvevoimalan, joka tuottaisi sähköä kahdeksan kertaa enemmän. Muutenkin huonolaatuisen veden vaikutus ulottuisi laajalle, sillä humuspitoiset vedet kulkeutuisivat Perämereen ja haittaisivat sieltäkin kalastusta. Myöskin energiapolitiikan neuvosto lähtee tavoitteessaan muiden energiamuotojen kehittämisestä ja energian ja sitä kautta viimeisten vapaiden jokien säästämisestä. Pudasjärvi olisi myös sovelias puunjalostuslaitoksen paikka. Valtakunnan energiatuotannon kannalta ei yksinkertaisesti ole varaa haudata hanketta niin , ettei se koskaan voisi nousta uudelleen esille, totesi Pudasjärven kunnanjohtaja Paavo Pikkuaho huhtikuussa Helsingissä järjestetyssä Siurua-seminaarissa. normaali elämä Siuruan kyläl lä on jo sammunut, joten korvauslinja on ainoa mahdollinen ratkaisu. KEHITYSALUEYSTÄVÄLLINEN VAIHTOEHTO Kurenalan kansalaiskokous vaati kokouksessaan 10 . Myös patoja ja kauneusaltaita on liian vähän . Matkailun edistämiseksi kokous kannatti kunnassa jo tehtyä päätöstä ns. Säännöstelyetäisyys olisi peräti 10 km, joten rantoja ei voisi käyttää virkistykseenkään . Pysyvien työpaikkojen menetykset ja uusien avautumiset pitäisi niinikään laskea. Jo aikaisemmin on tehty eduskunta-aloitteita teollisuuskylän sijoittamisesta Pudasjärvelle . Kaloista harjusta pyydetään myös myyntiin, muu kala kuluu kotitarpeisiin . Sille kokous antoi myönteistä kyytiä . Tämä Suomen eteläisin tunturi pyhitetään nyt matkailukäyttöön . Riista menetettä1s11n kaikki, samoin muut luonnontuotteet kuten hilla (yksistään hillaa poimitaan alueelta vuosittain 90 000 mk edestä. Molemmat asiaa pohtineet viralliset toimikunnat, Siurua-toimikunta ja Siurua-työryhmä, asettivat energian kasvu ennusteen liian korkealle , jälkimmäinen arvioi energiankulutuksen jopa kaksinkertaistuvan kymmenessä vuodessa. 6. Mutta Virtakylällä ei luovuta. Vuosi sitten vasta istui virallinen työryhmä selvittämässä allassuunnitelman ympäristövaikutuksia. Iijokea ei hänen mukaansa saa ' 'valuttaa hukkaan'' eikä lopullista luopumispaatosta koskaan voidakaan tehdä! Kunnanjohtajan mukaan ns
Mikko Niskasaari Luonnonsuojelijat, ri p ustau tukaa puihin! luonnonsuojelijoiden vastaus Koijärven kuivaajien itsepäisyyteen ja viranomaisten kyvyttömyyteen oli oloissamme ainutlaatuinen. Koijärven jälkeen ei kenellekään pitäisi olla epäselvää, mikä on maaja metsätalousministeriön rooli ja että erillisen ympäristöministeriön perustaminen on välttämättömyys. Kansanliikkeestä hullua hanketta vastaan kirjoitti forssalainen Antero Vuori jo kaksi vuotta sitten Suomen luonto 3177:ssä. Ongelmallinen on myös suhde maanviljelijöihin: Koijärvi-liike oso1tt1 toistuvasti, etteivät maanviljelijöiden ja luonnonsuojelun edut ole vastakkaisia vaan päin" vastoin, mitä suurimmassa määrin 2 yhtenevät. Alakuvassa ovat järven puolustajat rakentamassa cilapäispatoa laskuojaan. toi mahdollisuuksia näennäisellä vastakkaisuudella keinottelijoille. Ensimmäisen kerran ei tyydytty kirjaamaan jälleen uutta tapausta loputtoman pitkään tappioiden sarjaan, vaan asetuttiin avoimeen vastarintaan. SUOMEN LUONTO 4/7'1 JB. Lainsäädäntö on suurelta osaltaan laatimatta , hallinto hajalla ja pääosin täysin väärissä käsissä. Tilanne kuitenkin anYläkuvassa 1apaus1en keskipiste, Koijärvi, joka vielä taannorn oli viranomaisten mukaan kuivaa maata . Suoraan toimintaan ryhtyminen ei tietenkään ole ongelmatonta . Kun puuyhtiöt jyräsivät suunniteltuja kansallispuistoja, olisi muutama kymmenen luonnonsuojelijaa kaadettaviksi aiottuihin puihin ripustautuneena ollut pal151. Vesiviranomaisten luonnonsuojelunaamiot pitivät pintansa kunnes kuivatusojan patoajat kytkivät itsensä kaivinkoneeseen. vsk. Epäilemättä lähes kaikki liiton jäsenet hyväksyivät suoran toiminnan miksi sitten siihen ryhdyttiin vasta nyt' Tarvetta olisi ollut paljon aikaisemminkin. Monelle tuottaa vaikeuksia hyväksyä oman käden oikeutta, vaikka nähdäänkin viranomaisten täydellinen vastuuttomuus ja vaikka myöhemmin onkin selvinnyt Koijärven kuivaajien toimineen tämän kevään aikana tapahtumien lähes jokaisessa vaiheessa laittomasti. Ympäristönsuojelu on tässä maassa vaikkapa naapurimaihimme verrattuna uskomattoman takapajuista. LUONNONSUOJELIJOIDEN PITÄISI RIPUSTAUTUA PUIHIN Suomen luonnonsuojeluliitolle, niin hallitukselle kuin rivijäsenillekin , Koijärvestä käydyn kamppailun pitäisi antaa aihetta perusteelliseen keskusteluun ja itsekritiikkiin . Ympäristönsuojelijat ovat vuodesta toiseen joutuneet tyytymään taloudellisiin, poliittisiin ja ties mihin ''realiteetteihin'' , jotka säännönmukaisesti ovat jättäneet ympäristönsuojelun viimeiseksi. Ensimmäisen kerran Koijärvellä ympäristönsuojelijat kieltäytyivät hyväksymästä näitä "realiteetteja"
MUUTOS KIERTÄÄ KOIJÄRVEN JA LAPPAJÄRVEN KAUTTA Niin luonnonsuojeluliike kuin muutkin kansalaispiirit ovat kokeneet olevansa mahdottoman edessä valtion ja teollisuuden jauhaessa omaa tuhoisaa tahtiaan mistään kirjelmistä piittaamatta. Koijärvestä käyty kamppailu on ollut tämän vuoden tärkein tapahtuma, mutta ei ole saanut liiton toi. maila eikä toivomalla , vaan tekemällä. Muutos saadaan kieltäytymällä itse teoissa nykyisestä kehityksestä ja asettumalla ympäristönpilaajien tielle ei vain kirjelmin vaan konkreettisesti. 5. jon tehokkaampaa kuin kirjelmät ja julkilausumat. Toisaalta juuri tapaus Koijärvi osoitti , kuinka välttämätön on valtakunnallinen, hyvin organisoitu, eri yhteiskuntapiirejä ja erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä yhdistävä taistelunhaluinen ja toimintakykyinen luonnonsuojeluliitto. 79). Ja vähän sellaistahan se on ollut. Merkittävää säätiölle on siis olsuoMEN LUONT04 /7'138. Astua nyt noin vain lain ja maanviljelijöiden vaikkapa vain muutaman varpaille. Nuorisoa ei kuitenkaan ole ajautunut luonnonsuojeluliittoon. Toimintaa ei voida pitemmän päälle tehokkaasti järjestää satunnaisten ryhmittymien voimin. Varsinkin nuorison keskuudessa se on ehkä kaikkein suurinta mielenkiintoa herättävä yhteiskunnallinen ongelma. vsk.. Vuoden 1970 jälkeen valtio käynnisti lukuisia uudistussuunnitelmia, jotka kuitenkin muutaman vuoden kuluttua yksi toisensa jälkeen haudattiin tai vesitettiin. Ei istu152 Koijärven puolustajat leiriytyivät suopeasti suojeluun suhtautuvan maanviljelijän maalle ja ovat leiristään käsin vartioineet Koijärveä koko jupakan ajan . Tämä selviää vaikkapa selailemalla eri opiskelijajärjestöjen tämän vuoden aikana julkaisemia lehtiä: ympäristönsuojelu on eniten käsitelty yksittäinen asia. Koijärven ja Lappajärven padonrakentajat ovat näyttäneet, mitä tietä muutos tulee. Ei siksi että asiaperusteet olisivat olleet heikot, vaan siksi että vastapuolen kyky manipuloida tiedotusvälineitä oli omaa luokkaansa. Y mpäristönsuojelun ajatus tosin läpäisi yleisen tietoisuuden 1960-70 lukujen taitteessa; tältä osin luonnonsuojeluvuosi 1970 täytti tehtävänsä niin virallista ja parlamentaarista kuin vuoden ohjelma olikin. Kuvaavaa tilanteelle oli väittely kesällä 1977 julkistetusta kansallispuistokomitean m1et10nosta, enkä muista toista julkista keskustelua, jonka luonnonsuojeluliike olisi hävinnyt yhtä totaalisesti. Säätiön pohjoismaisten rahastojen pääsihteerien kokouksen antamassa julkilausumassa sanottiin ''Koijärven kiistan saavuttaneen mittasuhteet, jotka eivät enää ole lainkaan verrannollisia siihen luonnonsuojelulliseen ja maataloudelliseen arvoon, joka tapauksella on " (Helsingin Sanomat 26. Se kuitenkin edellyttää, ettei liitto ole vain myötätuntoinen sivustakatsoja, vaan etummainen toiminnan järjestäjä. Sen enempää valtion kuin teollisuudenkaan puolelta ei ole parempaa odotettavissa. Se olisi voinut myös vaikuttaa siihen, että meillä olisi todellinen kansallispuistoohjelma sen tynkäohjelman tilalla, joka komiteamietinnöstä jäi jäljelle. Liiton toiminta on usein koettu vaisuksi ja byrokraattiseksi sekä viranomaisten ja ympäristönpilaajien kannalta kiltiksi ja harmittomaksi . Siksi liikettä ei myöskään voitu eikä kai haluttukaan leimata minkään väriseksi , muutamaa Suomenmaan kiukunpurkausta lukuunottamatta . Tunnustan, että kun ensimmäisen kerran kuulin ajatuksesta rakentaa pato Koijärvelle omin luvin, niin hirvittihän se. . Se sai myös tiedotusvälineiden enemmistön sympatiat puolelleen jos ei aina pääkirjoittajien, niin ainakin uutistoimittajien . Neuvottelut ovat tärkeitä, mutta kukaan ei ota vakavasti neuvottelijaa, jonka takana ei ole voimaa eikä valmiutta toimintaan. Siksi niin käynnissä olevat kuin tulevatkin kamppailut olisi kyettävä käyttämään myös luonnonsuojeluliiton järjestölliseen ja toiminnalliseen vahvistamiseen . mmnassa vastaavaa pamoa . Omalaatuisimman yrityksen tältä osin teki Maailman luonnonsäätiö. Toimintaa ei voi ratkaista se, mitä sanoo laki. Siinähän voi saada vaikka selkäänsä. Kiinnostus ympäristönsuojeluun on vahvassa nousussa. Ratkaisevaa on se, millaisessa ympäristössä me haluamme elää. Luonnonsuojeluliikkeellä on kuitenkin aivan riittämiin kokemuksia vain virallisiin muotoihin pitäytyvän toiminnan tuloksettomuudesta; emme voi juuri voitoilla ylpeillä. Voimattomuuden tunne on ollut vahva, eikä luonnonsuojeluliike ole kyennyt tähän asti juuri näköaloja avaamaan. KOIJÄRVI-LIIKKEELLÄ ON LAAJA KANNATUS Koijärvi-liikkeeseen osallistui ainakin yhteiskunnallisilta näkemyksiltään hyvin erilaisia ihmisiä oikealta vasemmalle
varsinaisesti mitaan tekemistä luonnonsuojelun tai kuivatuksen kanssa, käyttävät tilannetta hyväkseen.'' Saattoi olla, että jotkut lehdet lähinnä Suomenmaa ja Maaseudun tulevaisuus yrittivät käyttää kiistaa mustamaalatakseen luonnonsuojeluliikettä viljelijävastaiseksi. Me emme tarvitse viraLuonnonsuojelijat ovat koko ajan korostaneet myös maanviljelijöiden etujen turvaamista, nomaisten emmekä teollisuuden vaikka luonnonsuojelijoita yritettiinkin musta maalata viljelijäin vastustajiksi. kasvojenpesukampanjaa , eikä liitlut vain Koijärven arvo lintuvetenä. D Mikko Niskasaari on tamperelaisen opiske/ijalehden A viisin piiiitoimittaja ja pitkiiaikainen Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohta;a. Kahlehdituilla oli aikaa keskustella paikallisten asukkaiden kanssa toiminnan tarkoituksesta ja Koijärven merkityksestä lintu vetenä. Vihjailujen syyt löytynevät säätiön luonteesta: elitistiselle rahankeräysjärjestölle on kansalaisten aktiivinen toiminta kauhistus. tyä vain siksi että joku on sitä vastaan. Merkittävänä ei säätiö näe sitä mikä tapauksessa on todella historiallista: luonnonsuojelijoiden asettumista ensimmäisen kerran avoimeen ja suoraan toimintaan jatkuvaa luonnon raiskaamista vastaan tavanomaisten valittelevien julkilausumien sijaan. Ja ketä ovat ne näennäisluonnonsuojelijat, Joista saauo vihjailee) Luonnonsuojelijoiden kesken vallitsi koko ajan esimerkillinen järjestys, ja ylilyöntt:jä ja tilanteen tahallista kärjistämistä vältettiin huolellisesti. 153. . Tämä kevät on näyttänyt suun" taa sille, miten vuoden aikana tu;:j lisi toimia. Päinvastoin , Maailman luonnonsäätiön mielestä " on ilmeistä, että äärimmäisyysainekset , joilla ei ole SUOMEN LUONTO -1/7</ J8 ,sk. Ensi vuosi on jälleen ympäristövuosi, tehostetun toiminnan vuo= si. v1seen omaan toimintaan ympäristönsä puolesta. Tämä ei kuitenkaan ole Koijärvi-liikkeen vika, eikä toiminnasta voida pidättäytomme tehtävänä ole t01m1a muutaman ministeriön tiedotustoimistona. . Luonnonsuojeluliiton ja sen paikallisyhdistysten tehtävänä on järjestää kansalaisia aktii
Ancylusjärvi noin 9 000 vuotta sitten. Litorinameri 7 000 vuotta sitten. Nykyisen Itämeren kehitys alkoi viimeisen jääkauden lopulla. Itämeri muuttuu yhä, nopeimmin ranta pakenee Perämerellä ja Pohjanlahdella. ENNEN JÄÄKAUTTA Itämeren altaassa on ollut useita merivaiheita jo ennen viime jääkautta. SUO MEN LUONTO 4179 J8. Näistä vanhoista vaiheista ei ole säilynyt paljonkaan havaittavia jälkiä. Mullistavat tapahtumat sijoittuvat ensimmäisiin vuosituhansiin, viimeiset 7 000 vuotta ovat olleet rauhallisen kehityksen aikaa. vsk .. Sen verran on silti saatu selville, että viimeistä eli 154 Veiksel-jääkautta edeltäneen Eem-interglasiaalikauden aikana yhtenäinen merialue ulottui Itämerestä Karjalan ylitse Pohjoiseen jäämereen. Matti Eronen Muinais-Suomen luonto IV Itämeren vaiheet • • • Ja m u1na1srannat Pudasjärven Puolakkavaaran rinteeseen, nyt 150 metrin korkeuteen, synnytti Ancylusjärvi aikoinaan kivisiä rantapenkereitä. Isoisä saattaa Perämerellä näyttää pojanpojalleen tiheätä lepikkoa ja sanoa: "Tässä me uimme lapsina". Mäen laitaa kiertävä kummastuttava kivivyö voi olla Itämeren muinainen ranta. Yoldia-vaihe noin 10 000 vuotta sitten. Balttilainen jääjärvi 10 50010 200 vuotta s111en . Fennoskandia jäi silloin suureksi saareksi. Itämeren vaiheet ovat jättäneet merkkinsä maaperäänkin
Itämeren altaan eteläosiin ns. vsk. Lohjanharju, Hyvinkää. Maan kohotessa ne ovat joumnee1 nyt 40 metrin korkeuteen merenpinnasta. Revonlah1i . Balttilainen jääjärvi-vaihe alkoi varsinaisesti silloin, kun mannerjäätikön reuna oli perääntynyt I Salpausselän kohdalle . Aallot huuhtoivat aikanaan harjun rinteestä hienon aineksen pois ja jä11ivä1 isot kivet jäljelle. JÄÄJÄRVI Nykyisen Itämeren kehitys alkaa varsinaisesti vasta viime jääkauden lopulla. misvesistä. Sen kautta valtameren suolaista vettä pääsi virtaamaan Itämeren altaaseen . Tämä hyvin suuri jääjärvi rajoittui pohjoisreunallaan Fennoskandian mannerjäätikköön. Silloin muodostui SUO MEN LUONTO 41;9 38 . Balttilainen jääjärvi pienenevältä mannerjäätiköltä tulevista sulaSISÄMERI Keski-Ruotsiin muodostui mannerjäätikön edelleen perääntyessä leveä salmi. Kun vesi laski, syntyi rinne11ä kivikkona vyönävä muinaisranta. Näin alkoi kehitysvaihe, josta on käytetty nimitystä Y oldiameri tai 155. 10 200 vuotta sitten paljastui jäätikön alta Keski-Ruotsissa alavia maita , joiden ylitse jääjärvi pääsi purkautumaan valtameren pinnan kanssa samaan tasoon; J jääjärven vedenpinta laski noin 28 1 metriä. i Liiorinameren aallot ja jäät synnynivä1 laakealle hiekkarannalle nämä peräkkäiset ran1avalli1 eli kaarro1. Samaa vaihetta kesti Salpausselkien syntyajan eli noin l 000 vuotta, 11 200-10 200 vuotta ennen nykyaikaa
Litorinameren alkuvaiheen aikana ilmasto oli selvästi nykyistä lämpimämpi . Joa kim (1 977): Suom en k varciiiirigcologia. Litorinameri muuttui Itämereksi vähitellen. Noin 6 500 vuotta sitten valtamerenpinnan kohoaminen selvästi hidastui ja Kaakkois-Suomessakin merenpinta alkoi jälleen aleta. Maailmanlaajuinen merenpinnan kohoaminen lakkasi tyystin 6 000-5 000 vuotta Sitten. 65-76. Usein Litorinameri-vaiheen katsotaan päättyneen silloin , kun jääkauden jälkeisen ajan ns. 264 s. s. Rantoja on syntynyt aina sellaisiin paikkoihin, missä maaperä ja paikan sijainti ovat luoneet edellytykset rantavoimien työlle. 79195. Järven pohjoisosissa maankohoaminen oli niin nopeaa, että siellä vedenpinta aleni kaiken aikaa. D Filosofian tohtori Marci Eronen opettaa Turun yliopistossa vc. Vain korkeimmat huiput pistivät esiin saarina. Suolapitoisuuden nopea nousu johtui ilmeisesti siitä, että suolainen vesi oli aluksi jäänyt Itämeren pohjan läheisiin vesikerroksiin. Näiden muinaisrantojen avulla on myös tutkittu Itämeren kehitystä. Kun Litorinameren vesi oli suolaisempaa kuin nyt nykyisen Itämeren , oli meren eliömaailma jonkin verran nykyistä . Sen jälkeistä vaihetta voidaan kutsua yleisesti Litorinameren jälkeiseksi Itämereksi. lämpökausi päättyi eli noin 2 500 vuotta sitten. Malli (1 976): A radiocarbon-daced Ancy/us rransgression sire in souch-easrern Finland. Samalla valtameren pinnan nousu alkoi kohottaa Itämeren altaan vedenpinnan tasoa. Ancylusjärvivaiheen aikana vedenpinnan lasku kääntyi Itämeren altaan eteläosissa nousuksi; vedenpinnan kohoaminen johtui järven patoutumisesta valtameren pinnan yläpuolelle. MUINAISRANNA T Itämeren eri kehitysvaiheissa maastoon syntyi eri korkeuksille suuri määrä rantamuodostumia . Kaiken kaikkiaan Litorinameren alku on selvin muutoskohta koko Itämeren kehityshistoriassa. Malli (1974) : The h,srory of che Lirorina Sea and associaced Holocene evencs. 44. Suomen alu eella vedenpinta kohosi KaakkoisSuomen rannikolla aina Helsingin lähistölle saakka. Comment . Maankohoaminen lisäsi kuitenkin nopeaa vauhtia kuivan maan alueita. Vasta kun suolaisen veden määrä kasvoi riittävän suureksi, vesikerrokset sekoittuivat ja pintavedetkin muuttuivat selvästi suolaisiksi . Niihin kuuluvat rantatörmät, rantatasanteet ja kiviset tai hiekkaiset rantavallit. . Kun rannansiirtyminen oli hidasta, jäi rantavoimille enemmän aikaa muokata maanpintaa kuin mitä jäi muilla korkeustasoilla. Ne syntyivät vedenpinnan kohotessa ja pysyessä sen jälkeen jonkin aikaa paikallaan kohoamisen paatyttya. Yoldia-vaihe. Sci .Fe nnica . Yoldia-vaiheen aikana mannerjäätikön reuna perääntyi Salpausseliltä Keski-Suomeen. vsk .. Tosin joillakin korkeustasoilla on muinaisrantoja hyvin runsaasti . Muualla maankohoaminen oli merenpinnan kohoamista nopeampaa. SISÄJÄRVEST Ä MURTOVESIALT AAKSI Mannerjäätiköiden sulaminen kaikkialla maapallolla aiheutti valtameren pinnan kohoamisen, ja noin 8 500 vuotta sitten valtameren pinta kohosi Tanskan salmien matalimpien kynnyskohtien 156 yläpuolelle. Noin 7 4007 300 vuotta sitten muuttui Itämeren vesi Suomen etelärannikolla selvästi suolaiseksi murtovedeksi . Suurin osa Keski-Suomen maa-alasta oli jäänyt aluksi veden alle. SUOM EN LUONT0 4 /i tJ 38. Litorinameren alussa on havaittavissa myös selvä vesiekosysteemin rehevöityminen. -M ath . Mahdollisesti tuolloin puhkesi uusi laskuuoma nykyisen Juucinrauman kautta, tai sulamisvesien tulo pienentyneeltä mannerjäätiköltä lopulta väheni. Sen sijaan Itämeren altaan eteläisimmissä osissa vedenpinta kohosi useita kymmeniä metrejä ja Kaakkois-Suomessakin muutaman metnn. Eronen . runsaampi Ja mornna1semp1. Meri-sanaa on haluttu eräissä yhteyksissä välttää sen takia, että suolainen vesi ei levinnyt 'Yoldiameren' pohjoisimpun Ja 1tä1s1mpiin osiin. Hfin on itse tutkinut mm. Eronen. Tällaisia tasoja ovat Ancylusjärven ja Litorinameren aikaiset ns. Itäja Pohjois-Suomessa jäi laajoja alueita kuivaksi maaksi heti jäätikön vetäytymisen jälkeen. Soc. Voimakkaan maankohoamisen johdosta vedenpinta aleni Yoldia-vaiheen aikana nopeasti Suomen jäästä vapautuneilla alueilla. ltfimeren muinaisia rantoJa . Boreas 5. Ensimmäiset merkit suolapitoisuuden kasvusta näkyvät Suomen rannikolla noin 8 000 vuotta sitten . s. transgressiorannat. Runsaasti muinaisrantoja on yleensä sellaisi lla alueilla, missä maaperä on hiekkaista: harjun laki on saattanut levitä tasaiseksi hiekkakentäksi ja rinteillä on alakkain useita rantatörmiä. Tästä heikosti suolapitoisesta välivaiheesta käytetään nimitystä Mastogloia-vaihe. Näin Itämeren altaaseen alkoi jälleen virrata suolaista vettä. Ph ys. Maankohoaminen kavensi ajan mittaan hiukan salmiyhteyksiä valtamereen. SISÄJÄRVI Maankohoaminen kavensi nopeasti Keski-Ruotsissa olevaa salmea ja noin 9 500 vuotta sitten salmi oli jo ilmeisesti kuivunut kokonaan. . Koska salmet olivat kapeita, kesti melko kauan aikaa ennen kuin Itämeri 'täyttyi' suolaisella vedellä . KIRJALLISUU"J7"A Donner. Noin 9000 vuotta sitten Ancylusjärven pinnan kohoaminen päättyi ja vesi alkoi aleta Itämeren altaan eteläosissakin . Muinaisrannat eivät kuitenkaan sinänsä osoita mitään tiettyä Itämeren vaihetta. Alkoi Litorinameri-vaihe Itämeren kehityksessä. apulaisprofessorina m aaperfigeo/ogiaa. Tätä Itämeren makeavetistä kehitysvaihetta sanotaan Ancylusjärveksi. Transgressioiden aikana vedenpinnan alentuminen hidastui myös nopean maankohoamisen alueilla. Helsin gin yliopisto , G eo logian laiws, Geologia n ja paleonto log ian osasto , Moniste n:o l . Maankohoamisen johdosta monet rantamerkit sijaitsevat nykyisin kaukana sisämaassa. Litorinameren alkuvaiheen aikana valtameren pinnan nousu aiheutti vedenpinnan kohoamista siellä, missä maankohoaminen oli suhteellisen hidasta. Samalla rantaviiva aleni varsinkin Itämeren pohjoisosissa
Raimo Kujansuu ja Jouko Niemelä" Muinais-Suomen luonto V Maaperämme synty Jääkausi loi kotimaamme äidinkasvot. Se siloitteli kallioperää, vei mennessään osan vanhasta maaperästä ja kerrosti uuden. vsk 15 7. Pitkänomaiset moreeniselänteet, drumliinit, tekevät runsaina esiintyessään maisemasta juovaisen. Jääkauden vaikutusten eräästä puolesta, maaperän synnystä, kertovat Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosaston geologit Raimo Kujansuu ja Jouko Niemelä. Rastilla merkityn drumliinin pituus on 900 m ja leveys 100 m . Maat jaetaan kahteen pääryhmään : kivenniiismaalajeihin (moLiikkuva jäätikkö muotoili pohjamoreenista virtaviivaisia muotoja. Suomessa maaperä Ja kallioperä eroavat jyrkästi to1s1staan : terveen , rapautumattoman kalliopinnan päällä on muualta kulkeutunutta maata. Julkaistu Topografikunnan luvalla 19179. Sarjan seuraavissa osissa kerrotaan sitten, kuinka uusi, neitseellinen maa sai kasvipeitteen ja eläimistön. Tuhannet järvemmekin ovat jääkauden ansiota. SUOMEN LUONT04 / 7'! JH
jäniläisten heinämiksi. Salla, Salmivaara. Jäätikön synnyttämässä maalajissa moreenissa on kaikenkokoisia kiviaineksia. Harjuilla on usein terävä "sianselkämäinen" muoto jyrkkine rinteineen . Uurteiden koko vaihtelee hienoista naarmuista useiden senttimetrien syvyisiin kouruihin . Tunnusomaista moreenille on myös kivien kulmikkuus. Suuriin siirtolohkareisiin liittyy usein kasantaruja, jotka selittävät ne esim . Pohjamoreeni on pemanyt harjun ja jäätikön työntö on poimuttanut harjun kerroksia niin, enä ne ovat taipuneet vasemmalta oikealle. Kallio on rikkoutunut kiviaitaa muistuttavaksi lohkareladelmaksi ja osittain moroksi . Merimasku . Jäätikkö kuljetti mukanaan hyvinkin suuria kivenlohkareita, jotka jäivät sitten maan pinnalle siirtolohkareina. vsk.. Harju on siis ollut paikalla jo ennen viimeistä jääkautta. 158 SUOMEN LUONTO 4 / 79 3H . Simo. Etelä-Pohjanmaalla on moreenin alla ennen viimeistä jääkautta syntyneitä rapautumia. Kiven alkuperäiset mineraalit ovat jo osittain muuttuneet savimineraaleiksi, mihin kuluu hyvin paljon aikaa . Muinaiset jäätikkäjoet kerrostivat uomaansa ja suullensa soraa ja hiekkaa harjuiksi . ' Silokallioiden uurteet osoittavat jään kulkusuuntaa
Lapin laajat rakkakentät ja kivikot ovat ehtineet syntyä tällä tavoin jääkauden jälkeisinä vuosituhansina . vsk 159. Vuosi vuodelta rako suurenee ja lopulca kivi särkyy. SUOMEN LUONTO 419 38 . Pakkanen ja vesi nkkovat yhdessä kalliota : kallion hienoihin rakoihin tunkeutunut vesi jäätyy niissä ja laajentaa rakoa. Saariselkä, Rumakuru
Sitä kutsutaan pohjamoreeniksi, koska se on kerrostunut mannerjäätikön alle. Kalliota (punainen väri) on näkyvissä vain vähän. Jäämassat kuitenkin puhdistivat paikoin maan aivan tervettä kalliota myöten ja kuljettivat irtaimen maan mukanaan. Jään alta paljastunut moreeni peittyi monin paikoin nuorempien maalajimuodostumien alle. Keski-Euroopasta asti on tavattu Suomesta peräisin olevia kiviä, mutta keskimäärin kulkeutumismatkat olivat lyhyempiä. Se verhoaa harjualueita (vihreä) lukuunottamatta kallion pintaa kaikkialla 1-5 metrin vahvuisena kerroksena. Moreenipatjojen välissä olevat Iajittuneet kivennäismaalajit sekä ennenkaikkea eloperäiset maalajit taas osoittavat, että jääkausien välillä on ollut jäättömiä aikoja. Viemme lukijan sinne tutustumisretkelle oheisen kartan avulla. Maaperäämme kätkeytyy todisteita useista peräkkäisistä jääkausista. Jäätikön irrottama ja kuljettama aines oli lajittumatonta: siinä on erikokoisia kivensiruja metrisistä lohkareista aina millimetrin murto-osan kokoisiin savihiukkasiin. Kun mannerjäätikön reuna oli Kiikalan seudulla, sen edessä laisuoMEN LUONTO 4/7'J Jx . Rautuvaaran kerrosjärjestys osoittaa jäätikön levittäytyneen alueelle ainakin viisi kertaa. Erityisesti Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa on säilynyt jäänteitä vanhasta maaperästä. Tosin tätä luonnonkirjaa pääsee selailemaan vain poikkeustapauksissa, suurissa maaleikkauksissa. Sen syntyyn on kulunut ainakin 250 000, mahdollisesti miljoona vuolta . vsk.. Emme pysty lyhyessä artikkelissa kuvaamaan tarkoin koko Suomen maapeitteen syntyä , joten olemme valinneet esimerkkialueeksi Kiikalan Lounais-Suomesta. JÄÄ KULUTTAA JA KULJEIT AA Ennen jääkautta Suomessa oli yhtenäinen ja ilmeisesti huomattavan paksu maapeite. RETKI KIIKALAN SEUDULLE Maaperämme päällimmäiset kerrokset , joihin ihmisen elämä ja toiminta perustuu, syntyivät viimeisellä jääkaudella ja sen jälkeen . Ne kuljettivat mukanaan kiviainesta, joka virrassa pyöriessään lajittui ja hioutui: syntyi someroa, soraa, hiekkaa ja hietaa. Kolarin Rautuvaaran suuressa avolouhoksessa on todettu ainakin viisi päällekkäistä moreenikerrosta ja niiden välissä neljä sora-, hiekkaja silttikerrosta . Jäätiköitä virtasi valtavat määrät vettä jäätikköjokina. Jääkausina kerrostunulta moreenia on viitenä erillisenä patjana, joiden välissä on sora-, hiekkaja silttikerroksia . Sulava jäätikkö oli reunaltaan ehkä noin 100-200 metriä paksu ja sitä peitti maa-aines: kirkasta jäätä näkyi vain railoissa ja jäätikköjokien uomissa . Eniten kalliopaljastumia on ympäristostaan kohoavilla moreenialueilla (ruskea) . Kerrosten paksuus voi olla kymmeniä metrejä. Aika ajoin sattui vielä viileämpiä kausia , jolloin jäätikön perääntyminen hidastui ja pysähtyi . Moreeni on varma osoitus jääkaudesta. Tätä jäätikön synnyttämää maalajia sanotaan moreeniksi . reent, sora, hiekka , siitti ja savi), jotka ovat syntyneet rikkoutuneesta ja hienontuneesta kiviaineksesta ja eloperä"isiin maalajeihin (turve ja lieju), jotka syntyvät eläinten ja kasvien jäänteistä. Yhä kaakkoon puskeva jäämassa ja jäätikköjoet kasasivat jään reunaan mahtavan reunamuodostuman , III Salpausselän, joka kartassa kulkee tummanvihreänä vyöhykkeenä vasemmasta alareunasta oikeaan yläkulmaan. Myös muita irtaimia maalajeja kuten soraa, hiekkaa , savea ja turvetta on säilynyt mannerjään kulutukselta. • o • • • • • ; MO 25m H.Hirvas 5 10 20 m Kolarin Rautuvaaran kaivoksen 22 m syvän avolouhoksen maaperän kerrosjärjestys osoittaa havainnollisesti jääkausiajan geologista kehitystä. Säilyneet rapakalliot ( = pai160 koilleen rapautuneet kalliot) ovat syntyneet ennen jääkausiaikaa vuosimiljoonien kuluessa nykyistä lämpimämmässä ilmastossa. JÄÄ SULAA Jää liikkui jatkuvasti kaakkoon, mutta kun sulaminen oli nopeampaa kuin jään eteneminen, jään reuna perääntyi luoteeseen . Rautuvaara on täydellisin Suomessa tähän mennessä löyde1ty kerrossarja . Sekä Salpausselän että harjujen hiekkaan ja soraan hautautui myös suuria jäälohkareita, joiden sulaessa syntyi kattilamaisia harjukuoppia, suppia. Moreeni (ruskea) on alueen yleisin maalaji. Muinaiset jäätikköjoet näkyvät nyt luoteesta kaakkoon kulkevina harjuina (tummanvihreät) , JOita es1merkkialueellamme on viisi
Sulamisvesivirrat toivat jäätiköitä hienoa ainesta, joka kerrostui meren pohjaan kerrallisiksi saviksi (vaaleansininen) ja silteiksi (kel tainen). nehti Yoldiameri (ks . Kalliota rapauttavat v01mat työskentelevät jatkuvasti murentaen sekä kalliota että pienentäen maan mineraalirakeita. Kartan keskellä olevan lam men eteläja itäpuoliset laajat hiekka-alueet kerrostuivat ja tasoittuivat Yoldiameren rantavyöhykkeeseen , noin 115120 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Näiden eloperäisten kerrostumien (harmaa väri) alla on savea ja niiden alla moreenia. Kanan muut harmaat alueet ovat myöhemmin syntyneitä turpeita, joita käsitellään sarjan myöhemmissä osissa. Lapin laajat rakkakivikot ovat ehtineet syntyä jääkauden jälkeisinä vuosituhansina pakkasen ja veden yhteistyönä. Jäätikön perääntyessä osa alueesta jäi siis muutaman kymmenen metrin syvyiseen veteen. Kun vesi oli jo väistynyt, mutta kasvipeite ei vielä sitonut maata, tuuli kuljetteli Salpausselän lievealueiden hiekkaa: syntyivät lentohiekkavallit , kartan keltaiset pisrejonot . Näkyvää on myös rapakiven hajoaminen , mutta hitaammin rapautuminen jatkuu muissakin eteläsuomalaisissa kivissä: pitkään vedenpinnan yläpuolella ollut silokallio ei ole enää yhtä sileä kuin juuri aalloista ylennyt! Veteen liuenneet ainekset vaikuttavat helpommin särkyneeseen kiveen kuin ehjään kallioon. Kuljettamansa ainekset joki on kasannut alajuoksun varrelle tul vahietoina ja kanan ulkopuolella olevan Anerion järven pohjaan . Eri muodostumien syncyä on selosceuu 1eks1issä. . ne1ta ametta . Kanan värit kuvaavat maaper'.iä: punainen kallioca, ruskea moreenia , cummanvihreä hiekkaa ja soraa, vaaleanvihreii hiecaa, kelcainen siluiä, vaaleansininen savea, ja harmaa eloperäisiä maalajeja. Tämän kemiallisen rapautumisen tuloksena kallio vähitellen lopullisesti " lahoaa" ja " mätänee " paikoilleen ircaimiksi maalajeiksi . Maaperän kohoutumat joutuivat asteittain aallokolle alttiiksi. Kamamallin ala on 8 x 10 km , korkeuscasojen välic 5 m. Esimerkkialueenamme on Kiikalan ympäriscö. Jatkuva lämpeneminen ja jäähtyminen löystyttää kiven rakenteen. . Kurajärven liejut paljastuivat, kun järvi kuivattiin. Yoldiameren ylin ranta on merkitty karttaan tummalla viivalla. Silti veden kulutusja kuljetustyö jatkuu yhä merkittävänä: joet tuovat Itämereen vuosittain miljoonia tonneja pieniä hiukkasia ja veteen liun. sivut 154156) . Ensin lahdenperukan , ja sitten itsenäisen järven matalaan veteen laskeutui eliöiden jäänteitä ja hienoa mineraaliainesta; syntyivät liejuja mutakerrostumat. Varesjärvestä kartan oikeassa alakulmassa lähtee joki, joka on leikannut paksuihin siitti(keltainen) ja hietakerrostumiin (vaaleanvihreä) komean , parinkymmenen metrin syvyisen rotkolaakson . MAAPERÄ MUOTOUTUU YHÄ Nyt maanpinnan kattaa lähes yhtenäinen kasvipeite , joka hidastaa veden eroosiota. TUULI JA VESI KULJETTAVAT Maa kohosi ja Itämeren ranta siirsuoM EN LUONTO .11-,, \X ,sk ryi hiljalleen alueelta. Vesi liuottaa maarakeista aineita ja rakeet pienenevät yhä. Tällä, päinvastoin kuin jäätikkösyntyisillä savilla , ei ole kerrallista rakennetta ja usein sulfidiyhdisteet värjäävät saven mustaksi. Kurajärven altaaseen (harmaa alue kanan vasemmassa reunassa) alkoi Ancylus-järven aikana kerrostua savea. Aallokko paljasti mäkien lakiosien kalliot ja huuhtoi soraa ja hiekkaa mäkien juurille rantakerrostumiksi. Kiven hienoihin rakoihin tunkeutuu vettä, joka jäätyessään laajenee ja laajentaa rakoakin . Tummansininen o n veuä. ELOPERÄISET MAALAJIT Kun ilmasto lämpeni, saapui elämäkin seudulle . D 16 1
ravinnon määrän mukaan. Tuulihaukkaa on vielä koko maassa aina pohjoisia tunturiseutuja myöten. ETELÄRANNIKOLTA UTSJOEN TUNTUREILLE Yli viidensadan luonnontarkkailijan 3600:sta tuulihaukkahavainnosta hahmottuu kuva tuulihauKANNAN RUNSAUSINOEKS1 2.0 1.5 1.0 0.5 76 75 kan levinneisyydestä maassamme; näitä täydentävät vielä lintuatlaksen 900 tuulihaukkatietoa. Tässä kirjoituksessa valotetaan haukkaseurannan eräitä keskeisiä tuloksia vuosilta 1974-1977 ja verrataan niitä vanhoihin tietoihin. Linkola löysi avustajineen noin 14 000 km 2 alueelta Hämeestä tuulihaukkojen pesiä vuosina 1957-66 seuraavasti: 17 , 33 , 22, 15, 18, 28, 4, 10, 9 ja 5. Riittävää on todeta , että Einari Merikallion , Olli Järvisen ja Risto A. .. 162 (ruutujen) tuulihaukkatiheyttä arvioin kannan suuruudeksi runsaat 4000 paria. Tarkempia viitteitä haukkatiheydestä ja sen vaihtelusta on oheisissa kuvissa. Mutta kaikki pariskunnat eivät ilmeisesti pesi tuloksekkaasti joka vuosi. Syyksi otaksuttiin Eteläja Keski-Euroopan ankaraa talvea 1962 / 63 ja talvehtimisalueiden kasvinsuojelumyrkkyjä. Lintuharrastus on 1970-luvulla suuresti lisääntynyt: kun Linkola sai haukkahavaintoja noin 50 henkilöltä (suurin osa tuulihaukkatiedoista oli hänen omiaan), SUO MEN LUONTO 4 /79 )8 . Seppo Kuusela Tuulihaukka lekuttelee sinnikkäästi "Olen aivan turhaan yrittänyt kauhistuttaa joitakin luonnonystäviä tositarinalla eläimestä, joka vielä puolenkymmentä vuotta sitten oli yhtä oleellinen Suomenniemen asukas joka kylässä kuin pääskynen, tiainen, jänis tai ihminen konsanaan tuulihaukasta, jonka kasvinsuojelumyrkyt hetkessä pyyhkäisivät lähes olemattomiin . Pelkkä levinneisyyskama e1 kuitenkaan riitä; luonnonsuojelijat ovat halunneet saada selville, ovatko tuulihaukat harvinaistuneet, ja jos ovat , niin miksi ja mitä voidaan tehdä tuulihaukan hyväksi. Siis ennen vuotta 1963 keskimäärin 22 pesää vuodessa, sen jälkeen vain 7, vaikka näille vuosille sattuu parikin "myyrähuippua" . Esitettyä lukumääräarviota ei pidä verrata suoraan aiemmm tehtyihin. Mitään tuulihaukan suosikkiseutua ei havainnoista paljastu, vaikka alueellisia eroja onkin. HÄMEEN HAUKKOJEN KUULUMISIA Hämeestä kiirivät ensitiedot tuulihaukkakannan äkillisestä harventumisesta. Mutta koko maan haukkalukujen sijasta lienee mielekkäämpää pohtia runsauden muutoksia mittakaavassa, jossa luonnontarkkailija ne havaitsee. Väisäsen linjalaskentojen tulokset, lintujen rengastustiedot ja eräiden lintuasemien havaintosarjat osoittavat tuulihaukan taantuneen viisikymmentäluvulta, vaikka mistään suuresta romahduksesta ei ole merkkejä. Yksi ja toinen, kertoessani tuulihaukasta vastaa väsyneesti: mitäpä yllättävää tuossa olisi, loppua kohtihan tässä tietysti mennään minkä keritään, niin luonto kuin ihmiskuntakin.'' Pentti Linkolan julistus (1967) ei hänen ennustuksestaan huolimatta unohtunut, vaan keväällä 1974 Luonto-Liitto käynnisti tuulihaukkatutkimuksen osana ''Uhanalaisen luonnon puolesta'' -kampanjaa. vsk .. Käyttäen hyväksi lintuatlaksessa hyvin tutkittujen seutujen 75 --'REI/IIREJA"' 43 49 45 2 16 7 11 10 a s UUSIMAA POHJOI S -H A ME IN A RIN L A PPI Tuulihaukan runsaus vaihtelee vuodesta toiseen mm
Renkaan osoi11amat ruudut on cutki11u tarkoin , mu11a tuulihaukkoja ei ole nähty. .. Neliö osoi11aa varmaa pesincää , piste todennäköistä ja kolmio mahdollista. Parimäärät on laske11u neljän havaintovuoden keskiarvoista. Kan an ensimmäinen luku kertoo tmilihaukkojen keskimääräisen parilukumäärän 100 km' kohti , jälkimmäinen havaircujen reviirien lukumäärän maakunnassa . Suomen tuulihaukkahavainnot vuosilta 19741977 (iso kam a). vsk. ·• .. SUOMEN LUONTO -l /79 38. 163
,sk.. Ruotsin elohopeaongelma oli ''kansallinen'' samaa elohopeayhdistettä ei juuri muualla käytetty . Ruotsissa todettiin juuri 1960luvulla tuulihaukan myrkyttyneen ravinnon elohopeasta; elohopea taas oli peräisin viljan peittausaineesta. Siksi Hämeen tuulihaukkojen äkkihäviämää arveltiin ilmaston ja myrkkyjen yhteisvaikutukseksi . Pentti Linkolan löytämillä pesillä oli munia talven 1962 / 63 jälkeen keskimäärin hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta pesyeiden koot kasvoivat 1970-luvun tutkimusvuosiin tultaessa. VAIHTELEVA MAALAISMAISEMA MIELLYTTÄÄ TUULIHAUKKAA Laajoilla alueilla Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, EteläHämeessä ja Satakunnassa haukat ovat maaston avoimuudesta huolimatta vähälukuisia , koska maatalous on tehokasta ja yksipuolisesti leipäviljavaltaista. Kaikista havainnoista laskemalla saadaan Etelä-Hämeen tuulihaukkatiheydeksi 2-3 paria 100 km 2 kohden; huippuarvot peräti yli 10 paria / 100 km 2 . Kymenlaaksossa, Lappeenrannan JoucsesuoMEN LUONTO 4 17•) JH. Hämeen tuulihaukat ovat katovuosien jälkeen toipuneet ja nyt kanta on pysynyt jokseenkin vakaana, mutta ei ole saavuttanut 1960luvun alun runsautta. MYRKYT, ILMASTO VAI MT)UT YMPÄRISTÖMUUTOKSET Ilmastossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 20-30 vuoden aikana ja esimerkiksi Keski-Euroopan tuulihaukat voivat pakkastalven 1962/63 jälkeen melko hyvin . Nämä vaikuttavat myös tuulihaukan runsauteen . Pakettipellot ja avohakkuualat voivat olla hyviä saalismaita, mutta toisaalla salaojitus vähentää monen tuulihaukallekin kelpaavan pikkunisäkäsja lintulajin elintilaa, tuholaismyrkyt hävittävät tuulenpieksäiällekin maittavia hyönteislajeja. Toiseksi tuulihaukkojen häviämistä ei havaittu kaikkialla Suomessa. Jos poikuekoko olisi pienentynyt Hämeessä 1960-luvun alun jälkeen , se merkitsisi, että maisemat Hämeessä tai talvehtimisalueilla ovat käyneet jollakin 164 tavoin epäsuotuisiksi . Samalta alueelta, jolla Linkola retkeili 1950ja 1960luvulla, kertyi 1974-77 tuulihaukan pesintähavaintoja nyt 24 , 48 , 46 ja 3 7, eli keskimäärin 39 pesää. Siellä, missä kaikki maatalousmuodot esiintyvät rinnan ja ehkä pakettipeltojakin on runsaasti , tuulihaukka voi erinomaisesti. Vaihteleva, p1emmuotoinen maatalousmaisema tarjoaa runsaasti ravintoa lekuuelijoille. Tällaisia seutuja on mm. Tämäkään selitys ei tunnu pitävältä. järviä laskemalla, toisaalla peltoja on ''paketoitu '' ; rikkakasvihävitteiden, tuholaismyrkkyjen ja keinolannoitteiden käyttö on moninkertaistunut parissa vuosikymmenessä. Olen itsekin todennut tuulihaukkojen pesäpaikkojen autioituneen juuri salaojituksen jälkeen. Kolmanneksi ei voitu todeta tuulihaukan munien kuoren ohentuneen , kuten merikotkalla ja muuttohaukalla. Pesimäaikana vain koiras saalistaa ja vie saaliinsa pesällään odouelevalle naaraalle . tuulihaukkatiedusteluumme vastasi Hämeestä satakunta luonnonharrastajaa. Pesintätuloksen kehitys voi antaa viitteitä haukkakannan voinnista. Siksi verrattiin tuulihaukkapesyeiden munaja poikasmääriä eri ajanjaksoina. Maalaismaisema on muuttunut: maatalous on koneellistunut , viljelytavat muuttuneet, pellot salaojitettu , toisaalla on raivattu uusia peltoja mm. Uusi selitysmalli voisi perustua tuulihaukan elinympäristön mon11n muutoksiin
Onneksi ihmisen luontoa muuttavat toimet niiden lyhytnäköisyydestä huolimatta ovat usein keskenään ristiriidassa. Hfin on m yös mm . Luonnonsuojelijoiden huoli tuulihaukasta on ollut varmasti aiheellinen ; moni luonnonystävä ei yrityksistään huolimatta voi kesämaisemissaan ihailla veikeästi lekuttelevaa haukkaa ja jännittää saalistuksen onnistumista. Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki 10) antavat lisätietoja seurannan yksityiskohdista ja ottavat vastaan uusia tuulihaukkahavaintoja. sestä piittaamatta. Vielä lausun parhaat kiitokseni havainnoitsijakaartille , jonka toivon vähät välittävän siitä , ettei havaintojen ilmoittajia nyt nimel tä mainitakaan . Tuulihaukkoja seurataan edelleen eri puolilla maatamme perustetuilla koealoilla. Hyvän myyräapajan ansiosta haukkoja voi olla jopa useita kym meniä pareja 100 km 2 nkohden . 165. P. Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdiscyksen hallicuksen jfisen . Lintutieteelliset paikallisyhdistykset ja Helsingin Yliopiston Eläinmuseo (os. Tämä ei liene suuren suuri vaatimus edes Suomen ongelmalliselle maataloudelle . D LuK Seppo Kuusela on olluc mukana cuulihaukkaprojekcissa alusca alkaen ja koonnuc sen culoksec. mutta tuulihaukkakanta ei ole vielä noussut ''vanhojen hyvien aikojen ' ' tasolle. non seudulla, Valkeakosken Tampereen alueella sekä paikoin Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Tuulihaukan pesintätulos on Hämeessäkin kohentunut 1960-luvun katovuosien jälkeen. Tuulihaukkaperhe vaatii vain , että aukean reunasta löytyy sopiva pesäalusta tai suurehko kolo ja että ympäristö tuottaa pesyettä kohti 1015 myyraa tai vastaavasti muuta ravintoa vuorokaudessa. Maisemaan on toistaiseksi jäänyt laikkuja, joiden turvin haukat voivat pesiä ihmisuoMEN LUONTO ·l/-•J \H ,-k. Ainakin kaikki tähän mennessä tapaamani viljelijäisännät ja -emännät ovat olleet vilpittömästi mielissään ajoittain meluisankin tuulihaukkaperheen kesänaapuruudesta. Kiitokset myös Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksen ja eläinmuseon henkilökunnalle asiantuntevasta avusta ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle rahallisesta tuesta
Luonnonoloissa rupiliskot sycvät SUOMEN LUONTO •l 179 38. Musta selkä ja kylkien helmiäismäiset pisteet korostavat vatsapuolen oranssinkeltaista paljon voimakkaammin kuin vesiliskon ruskeantäplikäs selkä. Suomessa rupilisko elää Ahvenanmaalla ja kaakkoisrajan tuntumassa saattaa olla idästä tulleita yksilöitä. Kolusimme lammikon perusteellisesti ja kiikutimme kaikki kiinni saadut liskot rannalle . Vaikka kokoero ei sentteinä tunnu kovin suurelta, rupilisko näyttää paljon massiivisemmalta. Ruokailu kävi jonkin verran sujuvammin iltahäm ärissä kuin keskellä päivää. Aikuisia ei yksinkertaisesti voinut sekoittaa toisiinsa , vaikkei olisikaan kiinnittänyt huomiota harjan rakenteeseen . Ruohojen seasta ei aluksi löytynyt merkkiäkään edes sam makosta. Mitähän yhteistä ne näkevät luonnonlammikossa ja maansiirtokoneen rouhaisemassa kuopassa, jossa kasvejakin oli vain reunoilla. Alkuhötäkässä mieheni taskusta pudonnut avainnippu ongittiin kuiville vasta rupiliskon jälkeen. Molemmista lätäköistä löysimme yhteensä 40 rupiliskoa . Ja kun matkan varrelle osui mitä tyylipuhtain lammikko, poikkesimme kahlailemaan . Ensimmäisessä löytöpaikassa oli naaraita kolme enemmän kuin koiraita , toisessa päin vastoin . Tuputtamalla saimme hoidokit sentään haukkaamaan muutamia matoja kerrallaan. Toukkien kehitys kestää kolmisen kuukautta.'' Eläinten maailma, Otava. Rinnakkaiselo ei todella ole luonnonoloissakaan vesiliskon kannalta kovin huoletonta, sillä rupiliskot syövät pikku sukulaisiaan . Rupilisko poikkeaa ällistyttävän paljon vesiliskosta. Joitakin rupiliskoja löytyi vielä rr.aantieltä liikenteen uhreina litistyneinä. Täysimittaisen vesiliskon pituus vaihtelee 7-9 cm :iin, rupiliskon 12-17 cm :iin . siitä, että selän harja ei ole yhtenäinen pyrstöharjan kanssa. Vietimme vapun tienoon Ahvenanmaalla. Suurin naaras oli 16 cm , pien immät koiraat ja naaraat 12,5 cm . Senhän käsikirjat esittävät pcttämättöm äksi tuntomerkiksi . Tarkoituksena oli vain katsoa , mitä vastaan tulee. ~ -==-~ -------------vat loppujen lopuksi melko lähellä toisiaan. Asiat tärkeysjärjestyksessä' Arastelimme laittaa eri lajeja samaan astiaan , sillä rupiliskot tuntuivat voivan survoa hentoiset vesiliskot alleen . Epämääräinen pyrstön välähdys antoi aiheen uskoa vesiliskon sentään saapuneen . Molemmat paikat oli------· _=-.;·. Kaija Keskinen Tapasimme rupiliskon "RUPIUSKO (Triturus cristatus) on noin 15 cm:n mittainen, tummanruskea sammakkoeläin. Vesilisko vaikuttaa suorastaan läpikuultavalta. Kaikenkaikkiaan koiraita ja naaraita oli siis yhtä monta . vulgaris) mm . Mutta sen jälkeen kun samm akon toukkia alkoi ilmestyä , ei ole ollut ongelmia. Koiras on hieman naarasta pienempi ja kutuasuisena se on helppo erottaa vesiliskosta (T. Rupiliskon laaja levinneisyysalue ulottuu Ranskasta Kaspianmerelle ja Iraniin sekä pohjoisessa Keski-Ruotsiin ja Neuvosto-Karjalaan. Ihokin tuntuu paljon sileämmältä kuin mitä nimestä vo1s1 166 päätellä. Naaras munii tavallisesti öisin vesikasvien lehdille useita satoja munia , joista 2-3 viikon kuluttua kuoriutuu kellanvihreitä toukkia . Talvisin rupiliskot elävät horroksessa maakoloissa, joista sukupuolikypsät yksilöt siirtyvät maalis-huhtikuussa kutulampiinsa, nuoret taas elävät kivien ja kantojen alla sekä muissa kosteissa paikoissa pyydystäen matoja ja hyönteisiä. Eikä ollut hetkeäkään epäselvää, mille eläimelle ne kuuluivat. Vadinkin pohja alkoi olla ahdas seitsemäntoista mustan körilään ryömiskellä edestakaisin . Otimme muutamia rupiliskoja mukaan , jotta pääsisimme tutustumaan niihin vielä tarkemmin, muut päästimme takaisin lammikoihin . vsk. Ruokinta oli aluksi melko vaivalloista. Pengoimme kaikki mahdolliset lätäköt, mutta vain yhdessä oli lisää rupiliskoja. Epäselväksi jäi , olivatko onnettomat lähteneet vaihtamaan asuinsijojaan, vaiko vasta kömpimässä kevään ensi uinnille. Rupilisko on näyttävämpi. Sitten näkyi saappaan vieressä mustat keltareunaiset varpaat ja valkoisen juovan koristama pyrstö. Mikäs sen keväisempää
Naaraat munivat akvaariossakin, ja ensimmäiset jakautumiset sujuivat hyvässä järjestyksessä. Koiras yritti kiinnittää huomiota esittelemällä naaraalle pyrstönsä heilahduksia. -=-=---==== sittenkin huomaamatta ' Liskoja kerättäessä ehdimme sentään seurata niiden soidinmenoja. Tänä keväänä jäät vasta olivat sulamassa liskolammikon syvasta päästä, eikä kukkaloistosta ollut tietoakaan . ---------------lisäksi erilaisten hyönteisten , varsinkin korentojen, vedessä eläviä toukka-asteita, mutta myös kalanpoikasia. Miten syvissä ja miten lämpimissä vesissä ne viettävät luonnossa kesänsä' Ovatko kotilammikkouskollisia vai eivät. ----------~ ~ ~ +--------------. _ -~ _L --=-.... Tämän suuntaisia havaintoja on jo tehtykin G öteborgin seudulla. Onko meilläkin ' Ja syksyllä voi jo tyhjänä olleesta lammikosta kuulema yks kaks löytää kutuasuisen rupiliskon . . Melan " Koulun eläinopista " vuodelta 1908. Syitä voi olla monia , mutta todennäköisimmin lämpötila oli väärä. Rupilisko tuntuu olevan muissa Pohjoismaissa tehtyjen havaintojen perusteella vielä tarkempi. ----------. Suurin osa nousee juhannukseen mennessä maihin viettämään loppukesää. " Ei tiedetä' ', on vastattava moneen muuhunkin rupiliskoja koskevaan kysymykseen . Onko se niiden luontaista aktiivisuutta, vai haluavatko ne päästä pois mokomasta '' linnunmaidosta''. D Kaksi kuvaa rupiliskosta (yllä ja seur. J. Mitä etua lajeille on tästä. Kalanviljelylaitosten altaissa ne voivat olla jopa riesana . On todennäköistä, ettei laji hyväksy esimerkiksi ilmansaasteiden tai lannoitteiden muuttamia vesiä. Sitten kehitys pysähtyi . Molempien lajien yhteisillä esiintymisalueilla vesiliskoja on useammissa lammikoissa kuin rupiliskoja . Eikö vesiliskoja todellakaan ole täällä enempää (peto-saalis -suhde), vai lähtevätkö ne liikkeelle keskimäärin rupiliskoja myöhemmin . Vesiliskoja oli vain siellä missä rupisiakin ja huomattavasti vähemmän , yhteensä vain 19. Ensimmäiset vesiliskot jättävät kutulammikon jo kesäkuun alussa. Mikä saa ne menemään veteen ja nousemaan sieltä' Systeemi ei kumminkaan ole aivan aukoton . Tämän sivun rupiliskot ovat A . Mutta me emme löytäneet ollenkaan pelkkiä vesi liskolammikoita. Varmuudella ei yksikään toukka ole kuoriutunut parvekkeellamme. Ei tiedetä , millä perusteella vesilisko hakeutuu johonkin lutakkoon , mutta Jattaa viereisen, päällisin puolin saman laisen asuttamatta. . aukeama) . 167. Vai jäikö vesiliskoja SUOMEN LUONTO -1l7<J 38 . Keskiaukeaman rupiliskon kuvasivat tänä keväänä Seppo Keränen ja Kaija ja Pekka Keskinen . , li.iiii -22'..[; ·=-= . Rupiliskot taas hyödyntävät lätäkköä koko kesän. Aikuinen rupilisko on veden laadun suhteen ronkelimpi kuin vesilisko, joka viihtyy jopa murtovedessä. EteläRuotsissa ja Englannissa muutamat ovat jääneet talvehtimaan veteen. Pari vuotta sitten löysimme vesiliskon vielä kevätesikoiden aikaan talviteloiltaan . Suomessakinko' Kun vedenlämpötila on noussut yli 15 °C:een akvaarioliskot alkavat liikkua yhä ponnekkaammin . Nähtävästi rupilisko ei kestä mantereista ilmastoa yhtä hyvin kuin vesilisko . ,sk. Siellä se ui vesiliskon nimellä. .. Meillä sitä on tavattu vain Ahvenanmaalta ja Kaakkois-Suomesta
Ilkka T erå·s Kimalainen, kirjeenkantaja Yrjö Kokko vertaa kirjassaan 'Pessi ja Illusia" kimalaista kirjeenkantajaan, joka kuljettaa rakkauskirjeen, siitepölyhiukkasen, pajuherralta pajuneidille. Pölytyksen varmistamiseksi siellä on syntynyt m1ta eriskummallisimpia eläin-kasvi -suhteita. KASVIN HEDELMÖITIYMINEN Pajuherrojen kirjeet tekevät pajuneideistä rouvia: siitepölyhiukkanen itää emin luotilla, kasvattaa siiteputken, joka ulottuu emin sisässä olevaan alkiorakkoon saakka. Monet hernekasvit, mm. Trooppisissa sademetsissä ei juuri tuule ja saman lajin yksilöt ovat kaukana toisistaan. Monet näistä kukkivat Suomessa hyvin harvoin . KUKKA KUTSUU Pieni siitepölymäärä riittaa , jos sen kuljettaa eläin. Kimalaisorhon kukan näkö ja tuoksu muistuttaa eräiden p1stta1sten naarasta ja houkuttelee koirasta paritteluliikkeisiin . Tuoksut, värit ja kookkaat kukat tai kukinnot houkuttelevat myös. Puhutaan tuulipölytteisistä ja hyönteispölytteisistä, samoin esim. Toisaalta kasvin on silloin pystyttävä houkuttelemaan pölyttäjiä , esim . Muut kukkakasvit, ns. Yleisintä tuu lipölytys on arktisissa oloissa, aavikoilla ja muilla avoimilla paikoilla, missä tuulta on paljon ja eläinpölyttäjiä vähän tai niiden liikkuminen vaikeaa. Heteen tuottama siitepölyhiukkanen voi olla peräisin samasta kukasta, saman kasvin toisesta kukasta tai toisen kasvin kukasta. Kuvassa kimalainen niittynätkelmän kukalla. Tapahtuman kriittisin vaihe 170 on siitepölyhiukkasen siirtyminen , sillä sen hedelmöityskyky säilyy vain puolisen vuorokautta. Havupuut ovat tuulipölytteisiä, koska niiden ammoin kehittyessä ei vielä ollut pölyttäjiksi sopivia eläimiä. koppisiemeniset, taas kehittyivät 225 miljoonaa vuotta sitten suoraan eläinpölytteisiksi, joskin monet lajit koivu, nokkonen ym . Kanervankukka puolestaan houkuttelee ripsiäisiä tarjoamalla niille suojapaikan. VESI , ILMA JA ELÄIMET Vain vesi, tuuli ja eläimet voivat kuljettaa siitepölyä. vesija limupölytteisistä kasveista . Kullakin kasvilajilla on oma pölytystapansa, joskus hyvinkin merkillinen. ovat myöhemmin kehittyneet tuulipölytteisiksi. Männyn hiukkaset ovat suuria, mutta niissä on ilmapusseja, jotka lisäävät leijumaa. Viimeksimainitussa tapauksessa, jossa siis risteytyy kaksi saman lajin yksilöä, puhutaan ristipölytyksestä . Putkea myöten tunkeutuu hedelmöittävä solu munasoluun . Kukka voi myös valikoida pölyttäjiään: pitkätorvisen kukan pystyy pölyttämään vain pitkäkärsuoMEN LUONT0 4 179 J8. Tuulipölytteisten kasvien siitepöly on yleensä hyvin hienoa, helposti leijuvaa. Kukan ja mehiläisen tarina toistuu taas lukemattomissa muodoissaan tänäkin kesänä Suomen suvessa. Emistä kehittyy hedelmä siemenineen. vsk.. tarjoamalla niille mieluisaa ravintoa (mesi, siitepöly , joskus kasviöljyt). Tuulipölytteisten kasvien on tietenkin tuotettava pölytyksen Perhonen Tuo pehmeä, taitettu kirjelappunen etsii kukan osoitetta Jules Renard: Kuvien mecsäscajä Otava, 1973 varmistamiseksi hyvin paljon s11tepölyä. puna-apila, ovat sopeutuneet nimenomaan kimalaispölytykseen. Vesipölytys on harvinaista; meillä sitä esiintyy meriajokkaalla, näkinruohoilla , karvalehdellä ja ristilimaskalla
Niiden pölyttämissä kasveissa laji nkehitys onkin nopeampaa kuin muiden hyönteisten pölyttämissä. PISTI ÄISET OY A T TÄRKEIMPIÄ Mehiläinen, kimalaiset ja erakkomehiläiset yhteisesti mesipistiäiset huolehtivat meillä noin 90 % :sta h yönteispölytyksistä. Kukissa liikkuu innokkaasti m yös pieniä ripsiäisiä, mutta käsitykset niiden tehokkuudesta vaihtelevat. Varsina1s1a pölyttäjälintuja ovat Amerikan kolibrit, Havaijin vaatelinnut , Aasian ja Afrikan medenimijät , Australian ja Oseanian eräät mesilinnut sekä Australian ja Uuden Guinean pienet loripapukaijat. Ajoittain muutkin pistiäiset, ku ten amp1a1set , muurahaiset ja loispistiäiset pölyttäväc. Tässä keväisessä tapahtumassa voidaan nähdä kehitysvaihe kohti lintupölytystä. Muut nisäkäspölyttäjät ovat satunnaisia : kärsäpussipäästäinen imee mettä Australiassa Proteaceae-kukista, paksuhäntägalago pölyttää Afrikassa apinanleipäpuuta . säinen hyönteinen. Kaksisiipiäisistä tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kukkakärpäset, mutta myös kimalaiskärpäset , eräät muut kärpäset ja sääsket käyvät kukilla . Satunnaisesti voivat pikkuj yrsijät , pussieläimet ja kädelli17 1. H yönteisten suuosat voivat sopia juun tiettyihin kukkiin . Mesipistiäiset voivat oppia pölyttämään jopa vain tiettyjä mutantteja. Kukkivaa cupasvillaa. Pistiäiset työskentelevät kukilla sam aan aikaan kuin päiväperhoset; kiitäjät ja yökköset puolestaan huolehtivat niistä kukista, jotka ovat auki yöllä. Pienet ja keskikokoiset lepakot ovat huomattavia pölyttäjiä trooppisessa Amerikassa ja Aasiassa. Muurain varmistaa ristipölytyksen sillä, että hedeja emikukat ovat eri yksilöissä, kuvassa hedekukka. Eläimet ovat puolestaan sopeutuneet kukkiin . Etanoidenkin epäillään pölyttävän kukkia, mutta asiaa ei tiedetä varmasti. Tropiikissa kovakuoriaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, mutta meillä niiden merkitys on vähäisempi. Ne oppivat ja muistavat ravincokasvinsa värin , kukan muodon , aukioloajan ja paikan. LINNUT JA LEPAKOT Varpuset hakkaavat innokkaasti krookusten teriöitä ja voivat silloin satunnaisesti jonkin kukan pölyttääkin. jaan muissa eläinryhmissämme ei ole pölyttäjiä . Hyönceispölytys säästää siitepölyä, mutta kasvin täytyy houkutella hyönteisiä koreilla, cuoksuvilla kukilla ja medellä. Kärpästen merkitys pölyttäj inä kasvaa pohjoista kohti; myös keväällä ja loppusyksystä ne ovat tärkeitä. Kanervalle ne lienevät tärkeitä. Tuulipölytteisen kasvin ei tarvitse olla kukkiessaan näyccävä mucca sen täytyy cuottaa runsaasti siitepölyä. Muut hyönteiset pölyttävät myös; sen sisuoMEN LUO q ·oa 1-•1 \8 vs k
m yrkyllä, pölyttäjälajisto köyhtyy ja yksilömäärä vähenee. Myös uuden pölyttäjän ilmaantuminen tuo muutoksia. Esimerkiksi mehiläishoito on lisännyt monia kevätkasveja. Kuuluisia ulkomaisia esimerkkejä riippuvuudesta ovat viikuna ja sitä pölyttävä kiilupistiäinen Blastophaga pscncs sekä Yucca-kasvi ja sitä pölyttävä koi, Tcgcticula yuccanclla . Suomessa ei liene aivan ehdottomia kasvi-eläin -suhteita, joskin ukonhattukimalaisen ja pohjolanukonhatun levinneisyysalueet ovat lähes yhteneväiset, sekä Suomessa että Skandinaviassa. set pölyttää puita, joiden kukista ne hakevat mettä. Tämä vähentää edelleen muidenkin kasvien pölytysmahdollisuuksia. Mutta jos vallitseva kukkakasvi tuhotaan esim . mykerökukkaisia ja putkikasveja. Lopputuloksena voi olla täydellinen riippuvuussuhde , jossa kasvi ei lisäänny ilman pölyttäjiä eikä pölyttäjä menesty ilman kasveja. Sitruunaperhonen. KASVIN JA PÖLYTTÄJÄN VUOROVAIKUTUS Juuri satunnaisista kohtaamisista alkoi kasvien ja eläinten yhteinen kehitys, ehkä joskus liitukaudella. Kasvi on sopeutunut tietynlaiseen pölytykseen, eläin kasvin antamaan ravintoon . joskin kukissa oleilevat kuhakuoriainen (kuvassa), kimalaiskuoriainen tai kukkajäärät voivat pöly11ää mm. mesipistiäiset ja monet perhoset tarvitsevat välttämättä kukkien antamaa ravintoa. KEVÄÄLLÄ PUUTTUU KUKKIA , KESÄLLÄ PÖLYTTÄJIÄ Keväällä , joskus syksylläkin , SuosuoMEN LUONTO 4/79 38 . Mykerökukkaisten kukista mesi on varsin helposti saatavilla, ja monet hyönteiset voivat toimia niiden pöly11äjinä. Puna-apila taas ei tuottanut siemensatoja Uudessa Seelannissa ennen kuin sinne tuotiin kimalaisia niitä pölyttämään . Harvinaisen lajin katoaminen tosin ei suuria merkitse, ellei se ole pitkälle erikoistunut. Kasvilajiston muutos heijastuu pölyttäjäeläimistöön ja päin vastoin . 172 Kovakuoriaiset eivät Suomessa ole kovin merki11äviä pöly11äjiä. Keväällä on pulaa kukista , ja silloin talvehtineet hyönteiset kilpailevat ensimmäisistä pajuista. Tavallisesti kasvi on riippuvaisempi osapuoli, mutta esim. vsk.. Tiedetään kuitenkin , että kumpikin osapuoli voi olla tekemisissä myös muiden lajien kanssa. Gammayökkönen peho-ohdakkeen kukinnolla
Kesällä taas kasvit kilpailevat pölyttäjistä . Silloin loppukesän yksilömäärä on pieni; pahimmassa tapauksessa yhteiskuntakehitys pysähtyy. kuitenkaan tarvitse pölyttäjiä, sillä sen siemenet kehi11yvät ilman hedelmöitystä. 173. Kukkakärpäset ovat kaksisiipiäisistä tärkeimpiä pölyttäjiä. MAATALOUDEN MUUTOS VÄHENTÄÄ PÖLYTTÄJI Ä Monet perhoset ovat kadonneet piennarniittyjen ja kukkaketojen myötä . Voikukka ei kimalaiselta se kyllä käy. men pölyttäjät kilpailevat kukista . Sama koskee pölyttäjäpistiäisiä. Vastaavasti taas tärkeän pölyttäjän tuhoutuminen kesällä lisää entisestään kasvien välistä kilpailua. Samaan johtaa rikkakasvien torjunta ja niittyjen muuttaminen pelloiksi. Ojakellukan riippuvaa kukkaa eivät perhoset voi pölyttää mu11a Tarhamehiläisen täydet siitepölyvasut näkyvät hyvin . Mansikan avoimen kukan pystyvät pölyttämään hyvin monet erilaiset hyönteiset. Ne ruokailivat ja pesivät piennarten ja ojanvarsien kasvustoissa; salaojitus ja pajujen vesurointi vie niiltä mahdollisuudet . Jos tiettyä kukkaa on keväällä vain vähän, vaikutus pölyttäjiin on suurempi kuin jos tilanne toistuu kesällä. Kärpästen ja erakkomehiläisten lentoaika on lyhyt, joten niille riittää, että oikeana aikana on tarSUOM EN LUONTO 4 1-9 lH vsk jolla sopivia kukkia. Pienikin kasvusto voi olla elintärkeä perhoselle ja sen toukalle , sen tuhoaminen hävittää lajin viimeisen elinpaikan. Yhteiskuntahyönteiset tarvitsevat ravintoa koko kesän, ja niille voi olla tuhoisaa, jos tärkeä ravintokasvilenkki jää pois tai kukinta m yöhästyy
Kun puna-apila kukkii, liikkeellä on vain vähän pölyttäjiä. vsk. Peltojen lannoitus helpottaa yleensä pölyttäjien ravinnonsaantia, joskin liika typpilannoitus haittaa puna-apilan, peltoalueiden tuottoisimman mesija siitepölylähteen hyväksikäyttöä. timotei , puntarpää, ratamot ja haapa) siitepölyä. Ainakin suoperhosten tiedetään kärsineen ; muista hyönteisistä ei ole riittävästi tietoJa. MYRKYT UHKAAVAT Maaja metsätaloudelle myytiin 1977 noin 4 000 tonnia myrkkyjä. Tämä ei auta pölyttäjiä, joskin ne joskus saattavat käyttää hyväkseen myös tuulipölytteisten lajien (esim . Keskieurooppalaisten tutkijoiden mukaan rikkakasvimyrkyt ovat pölyttäjille selvästi vahingollisempia kuin tuholaismyrkyt konsanaan. Myrkyt uhkaavat hyönteisiä joko suoraan , ravinnon kautta tai hävittämällä ravintokasveja. Suomen metsissä niistä kärsivät eniten kimalaiset ja erakkomehiläiset, pelloilla mehiläiset ja kimalaiset. Laboratoriokokeiden mukaan ne tosin karttavat myrkyn hajua, mutta luonnossa tätä ei ole havaittu. Villejä pölyttäjiä tämä ei auta. Marjasadot lisääntyvät, mikä johtunee osittain valaistuksen lisääntymisestä mutta ehkä myös pölyttäjien runsastumisesta, sillä normaali harvennushakkuu parantaa niiden elinmahdollisuuksia. Maitohorsman tilapäinen ilmaantuminen hakkuuaukeille ei pysty korvaamaan menetyksiä. METSÄNHOITO JA PÖLYTTÄJÄT Harventaminen monipuolistaa metsäluontoa. Lannoitukset (1976 nom 164 000 ha) rehevöittävät aluksi kenttäkerrosta , eniten heiniä. SUOMEN LUONT04 /79 JS. Vieläkin tuhoisampaa on soiden ojitus, joka on suuresti köyhdyttänyt soiden pölyttäjälajistoa muuttamalla kasvillisuutta. Kaiken kaikkiaan lannoitus vähentää kukkalajistoa, joskin se myös hetkellisesti lisää maitohorsmaa. Metsien vesakkomyrkyt (MCPA, 2,4-D ja 2,4,5-T, myynti 1977 lähes 300 m) vahingoittavat mehiläisiä vain suosituksia väkevämpinä liuoksina , mutta ainakin 2,4-D voi rikastua meteen. Yhteiskuntapistiäiset joutuvat pesimään kaukana pelloilta eivätkä ne ehkä tule lainkaan pölyttämään salaojitettujen peltojen kasveja. Vaihtelevassa, pienimuotoisessa maatalousmaisemassa, jossa on pihoja ja pientareita, puutarhoja ja metsänreunoja, viihtyy runsas pölyttäjälajisto. Mehiläispesät voidaan sulkea tai pesät viedä toisaalle myrkyn 174 vaikutusajaksi, jos vain myrkyttäjä muistaa kertoa aikeistaan mehiläishoitajille. Ne vähentävät pölyttäjien ravinnonsaantia. Varsinkin typpilannoitus vähentää varpuja, mikä haittaa eniten kevätkesän pölyttäjiä. Avohakkuut ja auraukset lisäävät ennen muuta heinäkasveja, joista ei ole pölyttäjille iloa. Muut mainitut myrkyt vähentävät metsän kukkivia varpuja ja vaikeuttavat siis ravinnonsaantia. Hyönteismyrkkyjä levitettiin 144 000 hehtaarille, kasvimyrkkyjä 763 000 peltohehtaarille. Suuret hyönteiset kuten kimalaiset kestävät myrkkyjä paremmin kuin pienet
Metsien ja peltojen välttämättömät myrkytykset on tehtävä turvallisina aikoina: yöllä , kukinta-ajan ulkopuolella, tarkoin rajatuilla alueilla ja kaikkia varomääräyksiä noudattaen. Faegri & L. Puistojen ja puutarhojen keitaissa viihtyy jokunen kulttuuria suosiva laji: kartanokimalainen, mehiläinen ja eräät perhoset. Lisäksi on tehostettava mehiläisten hoitoa nimenomaan pölytyksen varmistamiseksi , sillä niiden avulla saatu sadonlisäys on arvoltaan 10-15 kertaa suurempi kuin hunajan ja mehiläisvahan tuotto (vrt. . SUO MEN LUONTO 4179 J8 . 140 s. Tienvarsien, piennarten ja joutomaiden kukkarunsaus ilahduttaa niin mesipistiäisen kuin ihmisenkin silmää. TIENV ARSIST A KUKKATARHOJA. Pergamon Press. KIRJALLISUUTTA K. vsk. Tämä merkitsee sitä, että on turvattava luonnonvaraiset pölyttäjäkannat. Liikenteen lyijy, savukaasujen rikki ja puistojen torjuma-aineet uhkaavat taajamien ja teollisuusalueiden pölyttäjiäkin. Hyvin hoidetuissa puistoissa ei juuri ole pesäpaikkoja yhteiskuntahyönteisille, joiden on tyydyttävä asumuksiin, linnunpönttöihin ym . Tammi . Se takaa pölyttäjille ruokaa koko kesäksi ja hyvän pölytyksen lähiviljelmille. Suurilla salaojitemilla peltoaukeilla, joilla vielä rikkaruohotkin torjutaan tarkoin, ei ole pöly11äjille ravimokasveja. Puistojen kasvit ovat usein vierasta alkuperää, eikä suomalainen hyönteislajisto ole sopeutunut niitä pölyttämään; tosin jotkut perhoset hyötyvät juuri näistä lajeista saadessaan ruokailla niissä ilman kilpailua. 29 1 s. Eigil Holm & Thomas Hieile Bredsdorff 1978: Kukkabio/ogia . Maantiet ja rautatiet peittavat paljon maata , mutta niiden käyttökelvottomat luiskat voivat kasvaa pölyttäjien ravintokasveja . van der Pijl 1976: The principlcs of pollinarion ccology. Asiaan liittyy varjopuoliakin: liikenne tappaa tietä ylittäviä hyönteisiä ja kukkiin kertyy pakokaasuista lyijyä. Onkin ehdotettu , että niille kylvettävät lajit valittaisiin juuri tässä mielessä. PÖLYTTÄJIEN SUOJELU ON MONIPUOLISEN YMPÄRISTÖN SUOJELUA Jos luontoa ja luonnonvaroja käytettäessä pyritään monipuoliseen ja monimuotoiseen ympäristöön, jossa ihminen viihtyy , viihtyvät siinä pölyttäjätkin. p . 2. PÖLYTTÄJÄTOVAT LUONNONVARA Puna-apila , metsämarjat, puutarhamarjat, hedelmäpuut ja monet muut hyötykasvit tuottavat vain, jos oikeita pölyttäjiä on liikkeellä oikeaan aikaan. Oxford . SL 3-4176) . 175. Kaupungeissakin myrkyt ja saasteet vaikuttavat välillisesti ravintokasveja vähentämällä. Sama koskee myrkkyjen käyttöä: saasteettomassa ilmassa viihtyvät parhaiten sekä ihmiset että pölyttäjät. PÖLYTTÄJÄT KARTTAVAT KAUPUNGIN PÖLYÄ Kivierämaat ja asfalttiautiot eivät suo sijaa kasveille eikä pölyttäjille. Eniten tapp101ta aiheuttanee hiilenpolton vapauttama arsenikki , mutta kaivosalueilla on todettu myös lyijymyrkytyksiä
Kynäjalava tosin tavallisesti jää vain 1215 m korkeaksi. Ne ovat melko samannäköisiä, parhaimmillaan kolmekymmenmetrisiksi varttuvia puita . vsk.. Ennen kuin tämä on mahdollista toteuttaa, olisi nämä puulajit kuitenkin rauhoitettava haaskaamiselta monin kerroin suuremmin uhkasakoin kuin nykyiset Metsänhoitosäännöt edellyttävät.'' Näin kirjoitti kynäjalavasta Lars Palander vuonna 1767 Kulsialan (Hattula, Tyrväntö) taloudellisia oloja käsittelevässä väitöskirjassaan. 176 SUOM EN LUONTO 4 i 79 38. Avoimilla paikoilla kynneppää kehittyy leveälatvuksiseksi. Dendrologian seura valitsi tämän harvinaisimman luonnonvaraisen jalopuumme vuoden puuksi 1979. Nämä kaksi Kuloveden rannan kynäjalavaa kasvavat hyvin tyypillisesti juuri tulvarannan yläosassa . Pertti Uotila Kynäjalava, vuoden puu ''Ja koska tämä puulaji kuuluu kauneimpiin ja erinomaisimpiin Pohjolassa ja lisäksi siitä samoin kuin Saarnesta on suurta ja mainiota hyötyä käsitöiden kannalta, olisi erinomaisen toivottavaa ja hyödyllistä viranomaisten toimia niin, että näille Hämeen paikkakunnille, joilla nämä lajit luonnostaankin hyvin viihtyvät, istutettaisiin Jalavaja Saarnilehtoja. }alavat kukkivat toukokuussa ennen lehtien puhkeamista Ja siemenet kypsyvät nopeasti ja varisevat jo kesäkuussa. Suomessa kasvaa luonnonvaraisina kaksi jalavalajia, vuorijalava ja kynäjalava
Tässä ovat kaatuneen puun oksat alkaneet kasvaa uusiksi rungoiksi . Lukuisat esiintymät olivat pienentyneet tai hävinneet, jos kohta nuorien puiden määrä on mitä ilmeisimmin kasvanut . Puitten kokonaismäärä oli suunnilleen sama tai 177. SUOMEN KYNÄJALA VAT ON LASKETTU Eniten kynäjalavia on Vanajavedellä. Järvenrantakasvupaikat ovat melko samanlaisia: tavallisesti kiSUOMEN LUONTO •1/7'J 38 . KYNÄJALAVAON RANTOJEN PUU 98 % Suomen kynäjalavista kasvaa järvien rannoilla , muutamat myös jokitörmillä ja merenrannoilla. Kynäjalavia oli rannoilla kaikkiaan n. Kynäjalavan kantoon ja runkoon muodostuu helposti vesoia, jotka korvaavat tuhoutuneen rungon . 1961 ja P. Linkola selvitti Vanajaveden jalavaesiintymät 1920ja 1930-lukujen taitteessa , ja tutkimus uusittiin osin 1960-luvulla ja kokonaan 19751979. jään työntämille ryönävalleille, mutta vain harvat taimet selviytyvät talven jäistä, kevään tulvasta ja muiden kasvien kilpailusta , ja aikaisemmin niitä uhkasi rantojen laidunnuskin. vikkoisia, usein savipohjaisia korkean tulvan huuhtelemia rantoja ja rantatörmän juuria. Samankaltainen edullinen kausi on ollut säännöstelyn aloittaminen. Karhe laski Nokian jalavat v. Suurimmat k1/näjalavakasvustot ovatkin laskettujen järvien rantatasanteilla. Keski-Euroopassa laji on melko yleinen yksittäispuu kuivissa lehdoissa, mutta meillä lentoesiintymiä on hyvin vähän. ,sk. Tiheässä kasvustossa latvus jää suppeammaksi ja puut kasvavat korkeammiksi. Ranta tarkisti Pyhäjärven alueen esiintymät viime vuonna. Kynäjalavan siementaimia syntyy vain kilpailuttomille paikoille , mm . Saarnijoki tutki Pyhäjärven ja Nokianvirran jalavia 1930luvun alussa ja sai kynäjalavien yksilömääräksi 650. 1 400 kpl. Järvien laskussa uudistumismahdollisuudet paranevat lyhytaikaisesti ja vasta paljastuneelle uudelle maalle syntyy ehkä runsaastikin jalavan taimia. Isoja kynäjalavia Hattulan Metsänkylän rauhoitetussa rantalehdossa
Uot ila, P. Uot ila, P. 1963 : Vuorija kyniija/avan nykyesiincymiic Nokian kauppalan a/u('cl/a . Fennica 40: 149 . Viime vuonna käytiin tarkistamassa myös Lohjanjärven ympäristön 80 kynäjalavaa. Myös rantatasante1den nuori puusto on kärsinyt lisääntyvästä liikkumisesta. Karhc . Muut esiintymät ovatkin sitten pieniä. 1979: Kynajalava vuoden puu 1979. Hauhon ja Tuu loksen ja lavista . Kuvan on piirtänyt Marja Koistinen. Sitä on siellä ainakin kuudella paikalla, runsaimmin Lohjansaaren Paavolan rauhoitetussa rantalehdossa. Vaikka siemenellinen lisääntyminen jää heikoksi, niin kasvullinen uudistuminen juuri-, tyvija kantovesoista on sitäkin tehokkaampaa. Nekin lienevät pieniä, joten luonnonvaraJSla kynäjalavia on Suomessa tuskin enempää kuin 2 500. Suomi nen. Saarnijoki . Koristekäytön lisääminen olisi suotavaa , ja se ehkä lisääntyykin, jos ulkomaisten jalavain taimien tuonti kielletään jalavataudin Suomeen tulon estämiseksi . ,, --= Suomen luonnonsuojelun tuki ja Dendrologian seura ovat teettäneet kynäjalavasta julisteen, jota saa Tuen myymälöistä. & Haapanen, A. Lisäksi tunnetaan muutamia esiintymiä, joiden nykytilaa ei ole tarkistettu. 75 on rauhoitettu luonnonmuistomerkkeinä (samoin muutama istutettu puu) ja noin 180 puuta kasvaa kolmella rauhoitusalueella toisin sanoen kymmenesosa maamme kynneppäistä on nykyään suojattuja. k ylma"nkukkaa, savikoica ja vesikasveja. Memoranda Soc. Nälkävuosina kynäjalavaa kuten muitakin lehtipuita on muualla, mahdollisesti Suomessakin , käytetty pettuna. KYNÄJALAVAN SUOJELU Kynäjalavalla näyttäisi siis menevän melko hyvin: puiden kokonaismäärä ei ole viime aikoina vähentynyt ja nuoria puita on runsaasti. Suomen Luonto 4:39-46 . Luonnon Tutkija67:7l 7. tely, jonka aloittaminen oli edullista kynäjalavalle, heikentää jatkossa jalavan lisääntymisedellytyksiä. Tulvaa kantava kuusi pystyy levittäytymään rantalehtoihin, ja tukahduttaa jalavat ja muut lehtipuut; usein kuusta vielä suositaan . Faun a Flora Fennica 55 (painossa) . Luonnonvaraisista kynäjalavista n . Suominen löysi 1978 lähes kaksisataa kynäjalavaa. Sodan aikana sitä käytettiin huonekalupuuna jalopuiden tuonnin ehdyttyä. Acta Forcst. Dendrolog ian Seuran Tiedotuksia 10: 1526. Toiseksi vedenpinnan säännös178 VUOOfN PUU 1979 KYNÄJALAVA =--=== '0 =-=-=-= -----~ \ ---·---------. D KIRJALLI SUUTTA Erkamo, V. SUOMEN LUONTO 4/7'! J8 . erinomaisia hevosten luokkeja . Linkola . melkoisesti , jos kohta hyvää luokkipuuta suojeltiinkin. 1977: Hartulan luonnon suojelu. Puiden lukumäärä on kuitenkin niin pieni, että lajin rauhoittaminen kokonaan olisi perusteltua; KYNÄJALAVA HYÖTYPUUNA Kynäjalava on aikaisemmin ollut arvostettu tarvepuu, siitä saatiin mm. Helsinki . Viime vuosina on kynäjalavan koristekäyttö ollut vähäistä . Kulovedeltä J. & Uoti la, M. 1934: Die Flauerulme (Ulmus laevis Pa/1.) in der Gegend des Vanajavesisees. On kuitenkin syytä muistaa kynäjalavan harvinaisuus; istutettavat taimet on syytä kasvattaa siemenistä . Silva Fennica 58 : 144 . Dendrologian Seuran Tiedotuksia 10:414. Kynäjalava menestyy istutettuna kuitenkin Kajaania , Oulua ja Kemiä myöten ja se on suotuisilla paikoilla varsin nopeakasvuinen ja kaunis puu . hiukan suurempi kuin 1930luvulla, mutta vanhat puut olivat huomattavasti vähentyneet , etenkin taajaan asutuilla alueilla Nokialla ja Tampereella. Viime vuosina tarkistetuissa Tammisaaren, Hyvinkään , Hauhon, Pälkäneen , Heinolan ja Pernajan esiintymissä on yhteensä noin 20 puuta. Onneksi kynäjalava on hyvin sitkeä puu . Kynäjalavan kokonaislevinneisyysalue kattaa Keskija Itä-Euroopan; muutamia esiintymiä on vielä Aasian puolella. 1942 : Jalavan esiincymiSescfi Pyhfijå'rvcn . 109 ss. Dosentti Percci Uocila, Helsingin yliopiscon kasvimuseon amanuenssi, on kynaja/avan lisfl"ksi cuckinuc mm . 1944 : Tampereen seudun ja/ava r. K. Tilanne on kuitenkin huolestuttava. Täälläkin oli huomattavan paljon nuoria puita. Rannassa ei ole enää leveätä tulvavyöhykettä , vaan veden ja maan raja on jyrkkä, ja kasvillisuus vakiintuu. Lisätietoja uusista esiintymistä Ja tunnettuJen es11ntymien vaiheista sekä kynäjalavan mahdollisesta hyväksikäytöstä pyydetään osoitteella: Pertti Uotila, Kasvimuseo, Unioninkatu 44, 00170 Helsinki 17 . H . Saarnijoki , S. vsk.. Kumpikin käyttömuoto rasitti esiintymiä VETOOMUS Kynäjalavan esiintymien selvitys Suomessa jatkuu. 1979: Kulovcdcn kynåja/avac. S. 1979: Piilkiineen. Kokemiicnjocn vesiscön kcskusjiirvcn culvarannoilla. 22° 24° 26° Suomessa kynäjalavaa on suppealla alueella Hämeessä ja Uudellamaalla. J. Ensin~äkin monet parhaista kynäjalavarannoista ovat joutuneet pysyvän tai vapaa-ajan asutuksen jalkoihin, joskus jopa teitten alle; tällöin varsinkin rantatörmien vanhat puut ovat tuhoutuneet
Karhu raahasi saalistaan 50 m ja peitti sen lumeen. Tämä karhu säikähti tutkijoita ja meni takaisin SNTL:oon kiiveten kevyesti langoista tehdyn poroaidan yli. (19 79, J. Keväällä karhut lähtevät liikkeelle lumen vielä peittäessä maan, päiviä on vain jyrkillä etelärinteillä. Kolmannen kerran se kulki vanhoja jälkiään pitkin niiltä osin kuin lumessa olevia jälkiä voitiin seurata. Tämän vanhan karhun suolen pituus oli peräti 19, 15 m. Kesän jälkipuoliskolla ne ovat keränneet kudoksiinsa rasvaa, minkä turvin ovat säästöliekillä eläen talvehtineet. KEVÄÄLLÄ KARHU TARVITSEE VALKUAISTA Landers ym. R. Pulkkatunturin isojälkinen karhu (jäljet 28 x 16 cm) kävi huhtitoukokuussa kolme kertaa Suomessa. Karhu teki 9,7 km lenkin ja palasi takaisin hirvenruholle. Seuraavassa Värriön tutkimusaseman tutkijat kertovat karhututkimustensa tuloksista. Kun isompi karhu palasi saaliilleen, se ajoi pienemmän sukulaisensa pois. Neuvostoliitosta ja jo vajaan kilometrin taivallettuaan oli peittänyt poron lumella. Tällä aikaa erauspoika kulki tarkoin isomman karhun jälkiä pitkin tuon 9,9 km matkan osuen hirvenraadolle. Oliko karhu poron paikalleen tappanut vai yhyttänyt juuri kuolleen , jäi epäselväksi . Tämäkin karhu tapettiin Suomen puolella toukokuussa. Vittaojan karhuista toinen oli suuri (jälki 26 x 16 cm) ja toinen erauspoika. Ent. tutkijoiden eväspussiin . E. 43: 143-153) ovat äskettäin osoittaneet, että amerikkalaiset mustakarhut tarvitsevat keväällä talvipesästä lähdettyään valkuaispitoista ravintoa. Seuraavassa on yhteenveto mielenkiintoisimmista havainnoista. Paikalle saapuivat myös erämiehet, jotka jäljistä päätellen ampuivat nukkuvan karhun 80 m :n päästä tämän edes havaitsematta lähestyvää vihollista. Soc. matkalla tonkinut kuutta en muurahaispesää , nukkunut kerran kuusten keskellä ja · vihdoin osunut vanhaile poronhaaskalle ja aterioimaan nukahtanut haaskan äärelle. Toisella 27 km matkalla se kävi ruokailemassa kahdella vanhalla poronhaaskalla, joista toisen vieressä nukkui vuorokauden. 4. Southwood , 1973, Symp. 4. Erkki Pulliainen , Teuvo Hietajfirvi, Jouko Iivanainen, Martti Laitinen ja Kalle Vaarala Karhujen kevätkuulumisia Karhu on metsiemme kuningas. Keväällä 1979 jäljitimme Koilliskairassa viittä karhua yhteensä 91,2 km saadaksemme tietää, miten ne elivät ja erikoisesti , mitä ne söivät. Jäljet kertovat. Isokokoisen uroskarhun taljasta, kallosta, siitinluusta, trikiinittömästä lihasta ja hengestä on saanut yhteensä jopa yli kymmenentuhatta markkaa. Wildl. Koilliskairan karhut nukkuvat puolisen vuotta talviunta. Ravintoa ei ole paljon : elävän riistan ohella on talven kuluessa syntyneitä haaskoja, muurahaispesiä , lahopökkelöitä, ylivuotisia marjoja ja kasvien juuria. Jaurujoen uroskarhu tuli 2 5. Sonta-analyysi paljasti, että tämä karhu oli jo ennen hirvipaistia ruokaillut hirvieläinten haaskoilla. Kevättalvella 1979 kuoli satoja poroja nälkään Metsä-Lapin etelä179. Hirvieläinten lihassa on luonnollisesti paljon valkuaista. Siihen kuten nykyisin muihinkin aristokraatteihin kohdistuu monenlaisia paineita, sillä karhussa kaikki on arvokasta. London 6: 3-30). Kumpikin karhu oli hirvenraadolla ollessaan nukkunut sen vieressä. Se ehti nauttia saaliistaan 1, 5-2 vrk , kun tutkijat sattuivat paikalle. Tämän karhun sonnassa oli jätteitä haaskoista ja myös kasvien jätteitä, kuten variksenmarjoja ja puolukoita, juuria, varpuja , heiniä ja männynneulasia. isompi karhu asui siellä. Rouvoivan uroskarhu oli huhtitoukukuun vaihteessa 5,2 km SUOMEN LUONTO 4 /7<J J8 . 4. vsk. R. Vielä 29. Jälkiä tarkkailemalla tutkija saa selville, mitä karhu on puuhaillut, eikä häiritse karhua . kymmenisen kilometriä, seurasi 400 m hirven jälkiä, kynsi mäntyä , joi vettä ojasta, kävi ruokailemassa vanhalla hirvenhaaskalla, levähti haaskan vieressä ja vihdoin ajoi hirveä 3 70 m ja sai sen saaliikseen. Matkansa aikana se reagoi mm . Koilliskairan jäljitetyt karhut olivat käyttäneet hyväkseen lähimain kaikkia helposti saatavaa valkuaispitoista ravintoa. Sillä ei ollut enää näkyviä rasvavarastoja jäljellä. Näistä suurempi taivalsi 22 . Manage. Muurahaisetkin sisältävät 50 % valkuaisaineita (T. Erauspoika tallusti 3, 1 km ja asettui makuulle. Ensimmäisellä 12 km kierroksella se pistäytyi vanhalla riekonhaaskalla
Karhut olivat keväällä varsin uneliaita: kohta ruokaa saatuaan ne asettuivat levolle. Poistuma oli suurempi kuin luontainen lisääntyminen ja muuttovoitto. ., C / ' ,, ''\ -J ·. Viikossa hirvi katosi karhujen suihin , jäljelle jäi vain vähän karvoja ja luita . Raskaana eläimenä karhu jättää tunnistettavat jäljet kesälläkin monenlaisille pehmeähköille maille. KARHUJA YLI RAJAN Rajavartioiden avulla on seurattu tarkoin mm . Karhujen käyttäytymisessä ei ollut pienimpiäkään merkkejä siitä, että ne olisivat hamunneet tapettavaa. Kar180 Tänä keväänä kuoli satoja poroja ltäkairassa nälkään . Tällä on melkoinen merkitys, kun ajatellaan rajoitettuja karhujen suojelualueita. 1970-luvulla karhukantamme on selvästi elpynyt. 141-142) . Hirven tappanut karhu viipyi ainakin viikon saaliinsa läheisyydessä sitä hyödyntäen. Potoien raadot oval kevätkarhuille tärkeä valkuaislähde. Tämä muuttoliike on runsastuttanut näiden rajaseutujen karhukantoja, mutta siirtyminen ei ole pysähtynyt tähän , vaan sitä on jatkunut länttä kohti . Pulliainen , 1974 , Suomen suurpedot, ss. Vairi tarjoamalla kuolleiden eläinten ruhoja voitaisiin ehkä pidätellä karhuja menemästä reservaattinsa ulkopuolelle. Karhuja on siirtynyt jonkin verran myös Kuolan niemimaalta Suomen Lappiin , josta niitä edelleen on siirtynyt maakunnan länsiosiin. Näin on voitu todeta, että Suomi on saanut muuttovoittona karhuja erikoisesti Neuvosto-Karjalasta Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Koillismaalle. Tämä on todettu mm . hun lisääntymiskyky on alhainen , eivätkä äkilliset yksilömäärän kasvut ole mahdollisia . Tornionjokilaaksossa Ylitornion ja Muonion välillä on karhuja molemmilla rannoilla. Myös kaakkoiselle rajaseudulle on ilmestynyt karhuja . Jos kuitenkaan ruokaa ei helposti löydy, karhu voi kulkea pitkiä matkoja ravintoa etsien ja myös käynnistääkseen suolistonsa. ,sk,. Oulun korkeudella karhut ovat kulkeneet poikki m aan ja etelämpana vaeltaneet poikki Savon Keski-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle saakka. Itä-Suomessa ei ollut juuri muita kuin uroskarhuja, asuma-alueen reunaosalle tyypillisiä vaeltelijoita. Muuan näistä tavattiin keväällä 1979 Luumäellä saakka sisämaassa. Kun 1960luvulla kaadettiin vuodessa jopa lähes sata karhua, 1970-luvun alkupuoliskon vuotuiset kaatomäärät jäivät 20-40 yksilöön . Syitä on useita. Kevätpyynnin ja pyyntitapojen rajoittaminen ovat luoneet pohjaa elpymiselle. Ihmisiä ja häsuoMEN LUONTO 4/79 38 . Kun sitten omistaja saapui paikalle, tunkeilijalle tuli lähtö. Niinpä Vittaojan erauspoika kulki vanhemman karhun jälkiä pitkin tämän ateriointipaikalle saakka. Keväällä 1979 karhuja on tavattu mm . osan poikki Sallasta Sodankylään ulottuvalla vyöhykkeellä, joten tällaista valkuaisravintoa oli runsaasti tarjolla. Niinpä niitä joutuu poroja helpommin keväisin karhu jen saaliiksi. ' ~ lr) Jt, Toinen Viuaojan karhuista sai saaliikseen hirven . Erikoisesti karhujen keväinen pyynti moottorikelkkojen avulla kävi karhukannallemme kohtalokkaaksi. KARHUN SUOJELUN NYKYVAIHE 1960-luvun jälkipuoliskolla Suomen karhukanta väheni uhkaavasti . Tässä 1u1kija kannauelee kuolevaa poroa. a1emm1ssa Koilliskairassa suoritetuissa tutkimuksissa (ks. LEVOTONTA LIIKEHDINTÄÄ Kulttuuri-Suomen alueella sinne tulleet karhut ovat levottomina smtyneet varsin nopeasti paikkakunnalta toiselle. karhujen liikehtimisiä valtakunnanrajoilla. Karhua pidetään sosiaalisesti neutraalina eläimenä. Näin on käynyt Suomelle tällä vuosikymmenellä. Halua ruuan jakoon ei ilmennyt. Viitasaarella ja Halsualla. Mutta paikallisesti karhukanta voi kasvaa nopeastikin, jos sinne siirtyy muualta karhuja. Hirvet ovat keväällä hangen vankeina
kuitenkin lisääntynyt viime vuosina . Havaintomme osoittavat, että karhu on keväällä pesästä lähdettyään varsin unelias ja siten helposti tapettava. Mäelle, Suomeen on saatu lisääntymiskykyinen karhukanta. Monet seikat puhuvat kuitenkin valitettavasti sen puolesta, että tämä tehtävä ei tule olemaan helppo. Kaikki luonnon ystävät luonnollisesti toivovat, että vähintään nykyisen suuruinen karhukanta voitaisiin Suomessa säilyttää. Keväällä 1978 yhdeksän kymmenestä ensimmäisestä karhunkaadosta oli laittomia. Jatkuva pakonalainen liikkeelläolo tekee hermostuneeksi niin ihmisen kuin muunkin suurikokoisen nisäkkään , jolloin tulee tehdyksi sellaista, mitä ei muutoin tekisi. Karhu on tervetullut kulttuurialueille, mutta sen viihtyvyys on osoittautunut siellä kyseenalaiseksi. Yksikin karhu voi olla paikkakunnalla liikaa; Rovaniemen maalaiskunnan Jokelassa on toukokuussa 1979 sarojen miesten voimin ajettu takaa yhtä ainoaa karhua. MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN . Itärajan yli tulee Suomeen paljon enemmän karhuja kuin menee; vain joinakin vuosina ' 'liikenne " on muutamilla rajaosuuksilla tappiollista . Paliskuntain yhdistys vaatii suureen aaneen karhujen tappamista. Pari vuotta sitten äitikarhu puolusti pesuettaan hyökkäävää autoa vastaan ja keväällä 1979 erauspoika jäi auton alle Ilomantsin Hajalla. Tapporahoista luultiin päästävän muutama vuosi sitten eroon , mutta armottomana vuonna 1979 Kemin-Sompion paliskunta maksaa karhusta tapporahaa tuhat markkaa. Vuonna 1977 tapettiin ainakin 51 ja seuraavana vuonna 5 5 karhua eli poistuma oli yhteensä yli 100 karhua. Kiihtelysvaaralaiset ovat tulleet tunnetuiksi karhujensa suojelusta (ulkokuntalaiset ovat siellä tosin käyneet karhujahdissa) . Luonnollinen lisääntyminen ei pysty korvaamaan näin suurta poistumaa, joten sen korvaamiseen on tarvittu täydennystä idästä, mitä on vielä riittänyt. Niitä on jopa riittänyt maanteille. Karhunsuojelun ydinalueet tulevat näin ollen olemaan Itäja Pohjois-Suomessa. Hyvällä tuurilla ja järkevillä metsästysrajoituksilla, joista kunnia lankeaa ennen muita eläkkeelle siirtyneelle ylijohtaja Tauno V. Kun karhujen aiheuttamat poroja kotieläinvahingot korvataan täysimääräisinä valtion varoista , olisi varsin kohtuullista siirtää karhun kevätjahdin, jos se yleensä on tarpeellinen, alkamisaika Lapissa toukokuun 15 päivään , kun asetusta tarkistetaan vuoden vaihteessa. Suomessa oli vuonna 1978 300-350 karhua, mikä merkitsee kannan kaksinkertaistumista tällä vuosikymmenellä. Julkinen sana voi houkutella Lapin hangille satoja etelän erämiehiä , kuten kävi keväällä 1978. Kun 1960-luvun jälkipuoliskolla itäisellä rajaseudulla esiintyi lähinnä vain uroksia , joita nyt esiintyy sisämaassa, tuolla alueella tavataan nyt myös penikoivia naaraita . D 181. itään muuttotappiota. Kevät 1979 sujui tosin laillisemmin . 19 77 e 1978 JO nen laitteitaan väistäessään ne ovat törmänneet yhä uusiin ihmisiin ja heidän laitteisiinsa, ja näin "lännen" valloitus on nopeutunut. Poistuma on SUOM EN LUONTO 4 179 J8 . Pisteillä on osoitettu paikat, joissa karhuja on tavattu 1977 ja 1978 rajakuntien ulkopuolella. Nukkuvan karhun ampumisen ei luulisi olevan erämiehellekään kunniaksi. vsk. Uskomme ainakin osan niistä lähteneen kotiseuduiltaan laajojen metsänhakkuiden vuoksi. Nurmeksessa karhu on rauhoitettu riistanhoitoyhdistyksen päätöksellä. no 700 ,,o _.__ ___ _ .. Pahin on tilanne Lapissa. Ylinnä kussakin pylväikössä vuosi 1968, alinna vuosi 1977, pylvään suunta länteen osoi11aa muuttovoittoa. Itä-Suomesta löytyy karhulle jo ystäviäkin. Ilmeisesti vastaavanlainen väistöliike on ajanut karhut pois Neuvosto-Karjalasta . Tukeaan tälle pyrkimykselle ovat osoittaneet myös hotellien ja ravintoloiden omistajat, jotka ovat päättäneet pidättäytyä karhunliha-aterioiden myynnistä asiakkailleen . 730 n o 700 ... Valistuneita ihmisiä löytyy muualtakin Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta
Jatkuvalla mikrofonikuuntelulla ja kaukoputkitarkkailulla pyritään rurvaamaan neljän viimeisen merikotkaparin pesintä. Luontoa on helpompi säilyttää kuin tuoda takaisin! Suojaverkoin naamioiru merikotkavartio toimii harvan pyökkimetsän "suojassa". Todellisia suojelijoita on vain kourallinen. Luonnontilaiset biotoopit ovat huvenneet olemattomiin . Tarkoituksenamme oli perehtyä erityisesti Pohjois-Saksan vume1sten Pallo sähköpylvään päässä estää nuorta kattohaikaraa laskeutumasta pylvääseen . Korkeat kirkontornit ja rippeet vanhasta rakennuskannasta kertoivat keskiaikaisesta kukoistuksesta. vsk .. POHJOIS-SAKSAN MAISEMA juontuu jääkauden jälkeiseltä ajalta. PENSASAITOJEN KOHTALO Ennen varsinaista teollisuuden aikakautta Pohjois-Saksan maisemat olivat vielä eläviä, vaihtelevia ja kauniita. Vanha Hansa-kaupunki , Lubeck otti meidät vastaan. Kaikki kuvat kirjoittajien. Se on loivasti kumpuilevaa moreenialuetta, jolla siellä täällä on pieniä järviä ja järvien umpeenkasvusta syntyneitä keidassoita. Säätiön SchleswigHolsteinin osavaltion as1am1es. Muuta vapaaehtoista luonnonsuojeluliikettä maassa ei ole kuin Maailman Luonnon Säätiö. Metsää ei näkynyt missaan. Peltoaukeilla näkyy nokivariksia, mustavariksia, kottaraisia ja m~tsänrippeissä visertelee punarintoJa. AINOA LUONNONSUOJELUJÄRJESTÖ ON WWF Maailman Luonnon Säätiön Saksan Liittotasavallan Rahasto oli isäntänämme . Aikaisemmin poikaset takertuivat usein ensilennoillaan lankoihin ja kuolivat sähköiskuun. Myös neljä merikotkaparia, lajinsa viimeiset, ovat saaneet turvakseen jatkuvan vartioinnin. Ensivaikutelmat Pohjois-Saksasta syntyivät asfaltti teistä, rakenteilla olevista autobahnoista, mielettömän vilkkaasta liikenteestä ja maiseman yllä risteilevistä voimajohtolinjoista. Tämä on merkinnyt valtavaa sekä kasviettä eläinlajien häviämistä. Risto Palokangas, Ismo Nuuja ja Juhani Koivusaari Luonnonsuojelun • • • • v11me1nen taisto Matkakuvia Pohjois-Saksasta Kun tavoitteena on nopea taloudellinen nousu hinnalla millä hyvänsä, ei luonnolla ole paljon sijaa. Ei ole missä elää 1 Eri lajien yksilömäärät ovat niin ikään pienentyneet. Thomas Neumann järjesteli tutustumisemme Pohjois-Saksan luonnonsuojelukysymyksiin lähimmän työtoverinsa, biologi Detlef Kardoffin kanssa. Nyt niitä on enää 5 000 ha. Tienpenkkojen katveen puolella muistuttivat mustuvat lumet poikkeuksellisen ankaran talven 3-4 metrisistä kinoksista. Steinhorstin kylän hiljainen ilta antoi toivon kipinän täältäkin löy182 ryvästä luonnosta: kevätillassa lauloivat punarmta Ja mustarastas. Kulttuurista hyötyvät lajit ovat toisaalta säilyttäneet asemansa. Pohjois-Saksassa oli vielä 1800luvulla yli 50 000 ha soita. Muinaiset laajat tammi, pyökkija muut jalopuumetsät ihminen on raivannut viljelysten, asutuksen , teiden ja teollisuuden tieltä. 1700-luvulta lähtien SUOMEN LUONT04 /7 1 J 3H. Pohjois-Saksassa kourallinen luonnonsuojelijoita yrittää säilyttää viimeiset kurkiparit rakentamalla niille kosteikkoja ja vartioimalla niiden pesiä. Komeista pyökkimetsistä on enää vähäisiä rippeitä. merikotkien suojeluun
Pellot on salaojitettu ja yhdistetty silmänkantamattomiin ulottuviksi teollisuuspelloiksi. Saksalaiset kutsuivat näitä nimellä Knicks. Mutta mikä on tilanne tänään' Pensasaidat ovat äkkiä hävinneet teollisen viljelyn alta . Isäntämme kertoivat sen viljelyn vaattvan runsaasti torjunta-aineita ja muita kemikaalioita. reunavaikutus eli kahden erilaisen biotoopin rajan eliöiden lajimäärää lisäävä vaikutus. Pensasaitojen rivit ovat viime vuosiin saakka olleet ainoita paikkoja, joihin saksalainen on voinut mennä poimimaan marJoJa . Pensasaitojen biologinen arvo on suuri . suotuisan ilmaston, hillitsivät tuulta ja kaunistivat viljelmiä. Keski-Euroopan lehtimetsien lajista löysi viimeisen turvapaikan sarojen kilometrien pituisista pensasaitaverkoista. Rapsi viheriöi siellä . viljelijät erottivat peltolohkonsa toisistaan istuttamalla niiden ympärille pensasanoja. Joistakin pensasaidoista on aikoinaan luetteloitu pitkälti toista tuhatta eläinlajia. Pensasaidat loivat viljelmille SUOMEN LUONTO 4 17'! J8 vsk. Niissä ilmenee ns . Lähellä DDR:n rajaa löytyy vielä tilaa harmaahaikarayhdyskunnalle, jonka noin 20 pesästä useimmat olivat varattuja jo huhtikuun alussa. Pyökeissä olevat risukasa! olivat suurimmaksi osaksi "aitoja", joukossa oli kuitenkin myös muutamia tekopesiä. Länsi-Saksassa on vain yksi kan183. Näissä on käytetty useita eri pensaslajeja, mm. Pelcosarkojen välissä olleita pensasaitoja (Knicks) on hävitetty viljelyalan lisäämiseksi. VIRALLINEN LUONNONSUOJELU Onko Pohjois-Saksassa enaa s1Jaa luonnonsuojelulle' Täällä on luonnonsuojelucyötä tehty epätoivoisesti jo pitkään. Samalla on hävitetty runsaslukuinen kasvija eläinlajisco, joka viihtyi reunavaikutteisissa ympäristöissä . pähkinäpensasta. Schleswig-Holsteinin osavaltion luonnonsuojeluviranomaisia edustaa biologi, merikotkatutkija Arndt RUger, joka kertoo meille luonnonsuojelun virallisesta puolesta
Syyksi isännät epäilevät DDT:tä, jota rajan toisella puolella väitetaan yhä käytettävän. Pelloilla loikkivat metsäkauriit. KURKIV ARTIO Viimeiset uhanalaiset kurjet ovat niinikään erityisen huolen kohteena. Vapaaehtoisia tulee aina Hollannista saakka. Muuttohaukka on jo hävinnyt kokonaan. LUONNONSUOJELUN TOSITOIMET Thomas Neumannin pieni WWF:n symbolein merkitty auto ryömii mutkaista pikkutietä. Auto pysähtyy kookkaita pyökkejä kasvavan metsikön reunaan. Ravintoketjun DDT-jäämien kerrotaankin jo pienentyneen. Meillä on vielä mahdollisuus säilyttää riittavan toimivia näytteitä Suomen alkuperäisestä luonnosta. Länsi-Saksassa on myös lopetettu DDT:n käyttö. limassa kaartelee paikallisia hiirihaukkoja ja haarahaukkoja sekä pohjoiseen matkaavia piekanoja. 2 % maan pinta-alasta; uusien suojeluohjelmien mahdollisesti toteuduttua määrä noussee n. TYÖTÄ VUOROTTA LUONNON PUOLESTA Toimistohuoneessa, joka on Neumannin kotona, pirisee puhelin yhtä mittaa. Mitä me opimme tästä ' Me emme saa päästää Suomen luontoa niin alistetuksi kuin Saksassa. Thomas vaihtaa vartijoiden kanssa muutaman sanan. MERIKOTKAPRO JEKTI Merikotkien suojeluprojekti on ainutlaatuinen Saksassa ja koko maailmassa. Näihin lukuihin ei sisälly n. Nykyisin alueen viimeiset kotkat tuottavat poikasia melko hyvin, 3-5 poi184 kasta vuosittain. Epäluotettavia ei töihin huolita . Rajaseudulla luontoa on enemmän jäljellä kuin muualla. Puiden katveessa häämöttää naamioitu asuntovaunu, merikotkan pesän varciointiasema. Aamulla Thomas Neumann lähtee tarkistamaan kurkibiotooppeja ja palaa puolelta päivin innoissaan: pari uutta kurkiparia on asettunut heidän keinobiotoopeilleen. Kun pesimäalueet ovat hävinneet, on merikotkakantakin romahtanut nykyiseen neljään pariin . sallispuisto, Bayerissa. Kurkien biotooppeja, viimeisiä soita yritetään säilyttää luonnontilaisina. (Suomessa luonnonsuojelualueita on tällä hetkellä n. Yhtenä suurena ongelmana on ollut Saksassa munien keruu , joka on saanut jopa ammattimaisia piirteitä. Aseman seinillä on kokoelma ''etsintäkuulutettujen'' munankerääjien kuvia . Jokaista pesää vartioidaan yötä päivää maaliskuun alusta pesintäkauden loppuun. Pohjois-Saksan uhanalaisista lajeista on laadittu luettelo. Se aloitettiin viranomaisten ja Maailman Luonnon Säätiön yhteistyönä v. Merikotkien menestys perustuu WWF:n valtavaan vartiointiorganisaatioon. Luonnonsuojelualueita on vain 200 000 ha eli vajaa 1 % koko maan pintaalasta. Se ei saanut poikasia . Thomas Neumann ja Detlef Kardoff ovat patoamalla muodostaneet keinotekoisia kosteikkoja kurjille. WWF selvittää ennen pestiä vapaaehtoisten taustan. Koivikoita poistetaan vähäisistä kosteista notkelmista, jotta kurjet viihtyisivät. Eläimiäkin näkyy. Työssä käytetään aikuisia, jo ammatissa toimivia henkilöitä, kaikilta elämän aloilta. Ulkopuolisten pääsyä pesäalueille rajoitetaan ja pesäpuita ostetaan metsänomistajilta rauhoitettaviksi . Meidän on ryhdyttävä Suomessa sanoista tekoihin, ennen kuin on liian myöhäistä. seuraavia: pieni kanta , pienenevä kanta ja vähäinen kanta, jolle ei löydy biotooppeja. Rajan pinnassa on aiemmin pesinyt merikotka. Erityisen uhanalaisia biotooppeja ovat täällä viimeiset suot, vanhat lehtipuumetsät ja kosteikot. Neumann saattelee kurkibiotoopille Etelä-Saksasta tulleen vartijan. Yhteistä heille on se, että he haluavat omalla työllään auttaa Saksan viimeisten luonnoneläinten elämää. Vaivoista vartijoille maksetaan ruokailuraha, 15 mk / vrk . Uhanalaisimpia ovat isot linnut: kurki (5 paria), merikotka (4 paria) ja haikarat. D SUOMEN LUONTO -1/7'138 vsk.. Merikotka on aikoinaan ollut melko yleinen lintu runsasvesistöisessä Pohjois-Saksassa. Varciointityössä on yhteensä lähes 100 vapaaehtoista eri puolilta maata. Tehkäämme siis luonnonsuojelutyötä Suomen nykyisen luonnon puolesta. Tämä on luonnonsuojelun näkyvä puoli Saksassa: työtä vuorotta luonnon puolesta. Kriteereinä on pidetty mm . Kiidämme Thomas Neumannin autossa kohti DDR:n rajaa. Pesäpuissa on kiipeilyesteet. Lintulajeja on uhattuna kaikkiaan lähes 60. Kurkien pesiä vartioidaan pesintäkaudella. Tämä on yksi Pohjois-Saksan harvoista kolonioista! Neumann tuntee viimeiset luonnonkohteet kuin omat taskunsa . Noin neljännes on linnustonsuojelualueita. Edessä on kieltomerkki , joka kertoo luonnonsuojelualueesta. Maanomistajien kanssa sovitaan lintujen pesäalueiden suojelemisesta. Suurin osa Pohjois-Saksan suojelualueista on kasvillisuuden suojelualueita, jalopuuesiintymiä, soita, nummia jne. DDR:n puolella merikotkia on vielä yllättävän runsaasti , mutta niiden pesinnän tiedetään onnistuvan huonosti . 4 % : iin). Merikotkat saivat 1960-luvulla vuosittain lentoon vain 1-3 poikasta. Schleswig-Holsteinin osavaltiossa suojelualueita on 9 000 ha eli 0.6 % osavaltion pinta-alasta. 160 000 ha suuruinen Wattenmeer, kuuluisa vesilinnustoalue Pohjanmeren rannikolla. Nyt merikotkaprojekti on Saksassa saanut ensimmä1S1ä myönteisiä tuloksia. 1972 . Milloin hän neuvottelee luonnonsuojeluasioista osavaltion suojeluministerin kanssa, milloin pestaa vapaaehtoisia vartiointitehtäviin. Ja ihmeeksemme näyttivät viimeiset kurjet viihtyvän. Puitten hentojen oksien päissä näkyy risukasoja. Merikotkia uhkaavat monet muutkin häiriöt kuten lentoliikenne, ketunmyrkkysyötit, ympäristömyrkyt ja liian innokkaat ornitologit sekä valokuvaajat. Pitkäsäärisiä lintuja istuu oksistossa 1 Harmaahaikarat ovat saapuneet pesimäalueelleen . Pienikin kosteikko riittää. Vartijat ovat aamulla häätäneet metsässä liikkuneen oudon '' hiippailijan''
D 185. UUSIN EVÄ IN 1980-LUVULLE Luonnonsuojeluliike lähtee kah deksankymmenluvulle uusin eväin. Kansalaiset toimintaan ympäristön " Kansalaiset toimintaan ympäristön puolesta " on ensi vuonna vietettävän Ympäristövuoden 80 tunnus. mennessä osoitteeseen: Suomen luonnonsuojeluliitto/ projektisihteeri Hannu Penttilä Pcrämiehenkatu 11 A 00150 Helsinki 15 Viisihenkinen arvostelulautakunta jakaa töistä yhden 500:ja kaksi 250: rahapalkimoa. Kuntourheiluja ulkoiluj ärjestöt toimivat ulkoilumahdollisuuksien turvaamisen asialla. Y mpäristövuoden 80 tavoitteena on kansalaisten vaikuSUOMEN LUO NTO 4 /i<) 38. TYHJÄK ÄYNN IST Ä TOIMINTAAN Vuonna 1970 vietettiin Luonnonsuojeluvuotta ja tuolloin ym päris''Kansalaiset toimintaan ympäristön puolesta'' Julistekilpailu ympäristövuoden 80 yleisteemasta . Suomen Luonnonsuojeluliiton lisäksi Y mpäristövuoden tilaisuuksien ja tempausten suunnitteluun osallistuu kymmeniä muita kansalaisjärjestöjä. Kaikkia ym päristövuoden toimintaan osallistuvia järjestöjä yhdistävät kuntakohtaiset pai kallistoimikunnat , joissa sovitaan yhteisistä toimintamuodoista. Y mpäristövuoden 80 aikana vauhditamme näitä tavoitteita tunnuksemme mukaisesti '' kansalaiset toimintaan ympäristön puolesta ''. Vuoden suojelija on Tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Näiden kylläkin alueellisesti ja lukumääräisesti vielä riittämättömien yhdistysten työssä otetaan huomioon m eidän jokaisen suomalaisen om assa ympäristössämme esiintyvät merkittävät ym päristöongelmat . N uorisoja op iskelij ajärjestöt pureutuvat polttaviin ympäristöongelmiin ja sivistysjärjestöt tuottavat yhdessä Luonnonsuojelul iito n kanssa ym päristönsuojelun eri osa-alueita käsittelevää valistusmateriaalia. Kansalaisten huoli omasta lähiym päristöstään onkin selvästi lisääntynyt viime vuosina. tusmahdollisuuksien laajentami nen ym päristökysym yksissä. Myös tiedotusta uudistu vista ja uudistumattomista luonnonvaroista lisätään ja eri väestöryhmien ekologista ajattelutapaa edistetään . Valokuvien koko 18 x 24, piirrosten A4 . Vuoden tunnus '' kansalaiset toimintaan ym päristön p uolesta" ku tsuu kaikki luonnon ja el in ympäristön til asta kiinnostuneet kansalaiset ja kansalaisjärj estöt käytä nnön tekoihin . Työt jätettävä 31. Muutamassa vuod essa uudistushalukkuus kuitenkin laimeni ja m onet suunnitelmat lykätti in tai torjuttiin kokonaan . Luonnonsuojeluvuonna esille otetut tavoitteet luonnonsuojelulain , vesilain ja rakennuslain uudistaminen , ilmansuojelua , meluntorjuntaa ja maakamaran ainesten ottoa säätelevän lainsäädännön laatiminen , ympäristönsuojelun keskushallinnon aikaansaaminen ja Suomen kansallisja luonnonpuistojen lisääminen ovat edelleen toteutumatta. Kehityksen tuloksena luotiin sisäas1ainmm1steriön ym päristönsuojeluosasto, m aaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoi totoimisto, vesihallitus, ympäristönsuojelun tarkastajain virat ja -neuvottelukunnat lääneihin. Suomen Luonnonsuojeluliitto on luonut tämän vuosikymmenen aikana kolmiportaisen organisaatiom allin , jonka painopiste on paikallisyhdistyksissä . tönsuojelu tuli ihmisten tietoo n. Lunastettavista töistä maksetaan lisäksi käyttökorvaus . Tunnus '' Kansalaiset roimimaan ympäristön puolesta'' liitettävä mukaan julisteeseen, samoin osallisrumisjärjcstöjen nimet. KYMM ENIÄ YHTEISTYÖJÄRJESTÖJÄ Kotiseu tu-, om akotija asukasyhdistykset järjestävät kam ppanJo1ta asuin ym pänstön viih tyisyyden Ja luonnonmu kaisuuden puolesta. Y mpäristövuoden taustall a on luonnonsuojeluliikkeen uustutunut toimintam alli . 8 . Osallistua voi mustavalkoisilla valokuvilla tai piirroksilla. vsk. Y m päristövuoden toimin nalla halutaan lisätä kansalaisten aktiivista huolenpitoa elinympäristönsä tilasta. Taakse tekijän nimi ja osoite peitettynä. Y mpäristövuonna 80 järj estetään eri puolilla Suom ea useita teemapäiviä, tem pauksia ja tiedotuskamppanjoita. Y mpäristövuoden aikana kiinnitetään erityistä huomiota peruselinkeinojen merkitykseen uudistu vien luonnonvarojen hyöd yntäjänä. Samoin tehostetaan Suomen alkuperäisen luonnon suojelua. Luonnonsuojelujärjestöt yhdessä muun muassa 4H-liiton kanssa tekevät istutustalkoilla tunnetuksi ympäristövuoden puuta, visakoivua. Valtion hallinnon uudistam inen ympäristökysym ysten kannalta suotuisammaksi aloitettiin tuolloin. Teem avuosi antoi sysäyksen ympäristönsuojelua koskevalle lainsäädännölle, komiteoille ja toimikunnille
Pyhäjoen koskista kaksi oli jo aiemmin rakennettu . Sen avulla piti parantaa jokivarren vesihuoltoa ja pienentää tulvia sekä porrastaa jokiuoma vedenkorkeusvaihteluiden pienentämiseksi. Pyhäjärven säännöstely aloitettiin jo vuonna 1960. Se on näet aivan toinen kuin silloin, kun jako kahtia tapahtui. Voimatalouskäyttö lähestyy Pohjois-Pohjanmaan helmeä, Pyhäjärveä. Nyt suunnitelma sisältää Pyhäjärven pinnan noston. Myös jokisimpukan rauha on uhattu. Niinpä alkuperäisestä tavoitteesta ei muistuta kuin sen toteuttamisen ehto, jätevesihuolto. KUIN TOINEN SUUNNITELMA Ympäristöystävälliseksi sanotun kakkosvaiheen päätavoite oli estää Pyhäjärven tilan huononeminen ja osin palauttaa luonnontila. VAIHERIKAS ALKU Kun Pyhäjokisuunnitelmaa vuosina 1972-73 laadittiin, Suomen Luonnossa arveltiin, että asiaan ehkä on aihetta puuttua sikäli kun siitä tulee tosi . Kalliokoski on nyt toiminnassa, muut työt osittain kesken . Nahkiaisesta ei välitetty, ei myöskään vaelluskaloista eikä ravuista. Tätä toivomusta vesihallitus käytti aikoinaan perusteluna huikealle rakennussuunnitelmalle, jonka se sittemmin yksin hyväksytti, pani toimeksi ja nyökytteli vielä jälkikäteen hyväksyvästi toteutukselleen. Rakentamissuunnitelman vesiviranomaiset jakoivat kahteen osaan, joista ensimmäinen palveli yksinomaan voimataloutta. Ensimmäiset ruoppaukset alkoivat vuonna 1977, jolloin rakennussuunnitelma jaettiin kahtia. Suunnitelmasta näkyi hyvin suunnittelijoille yleisemminkin ominainen käsitys , että ihmisen täydellisesti muokkaama ja säätelemä ympäristö on luonnontilaista parempi . Suunnitelman kakkosvaihe tekee toistamiseen tuloaan valtioneuvoston verkapöydältä, jos sitä nyt sitten hyväksytään. Marjukka Kulmanen Kuinka käy Pyhäjärven, Pohjois-Pohjanmaan helmen. Tällaisten · 'kaunistustoimenpiteiden " rinnalla sitten sujautettiin järveen kaivos-, ja asutusjätevedet ja vieläpä avokanavaa pitkin! VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO LAUSUI Kun suunnitelma jaettiin kahteen osaan kävi ilmeiseksi, että sen moninaiskäytölliset ja luonnontaloudelliset osat olivat syöttejä, joilla vain verhoiltiin voimatalouskäyttö . Huolestuneisuus purkautui kanteluna: haluttiin tietää noudattiko vesihallitus voimassaolevia lakeja, asetuksia ja säännöksiä sesuoMEN LUONTO 4/79 38. Pyhäjoen rakentamista toteutetaan kahdessa vaiheessa. Säännöstelyn lisäksi on suoritettu muita toimenpiteitä, lähinnä järven pinnan laskuja mutta myös pengerryksiä ja perkauksia sekä metsäojituksia. Kuitenkin kaikkien näiden· kalastuksella on muutakin kuin virkistysarvoa alueella. vsk.. Vesihallituksen rooli Pyhäjokisuunnitelmassa on ollut kyseenalainen jo alunalkaenkin . Tämä toinen osa ilmestyi nyt kesäkuussa valtioneuvoston pöydälle muotoaan muuttaneena. Toisen osan piti sitten korjata ympäristöhaitat ja parannella säännöstelyhaittoja. Myös metsäojituksia sisältyi siihen aivan liikaa. Myos metsäojitusten humuspitoiset vedet johdetaan Pyhäjärveen . Pyhäjijrven säännöstely on vanhaa perua, mutta alueen asukkaat toivovat siihen tarkistusta. Ykkösvaihe käsittää yhteensä n. Esimerkiksi kalataloushaittojen korvaaminen luonnonlammiko"illa oli olevinaan kaiken voittava taikasana, eikä kalataloutta tarvitsisi kehittää mitenkään . Y mpäristönhoitotyöt vaikuttivat liiankin tehokkailta, maisemaa parannetta1sun niin , että seutu saisi kokonaan rakennetun ympäristön luonteen . Kalatalous jäikin muun suunnitelman jalkoihin. Asukkaat huolestuivat niukkaravinteisen Pyhäjärven puhtauden puolesta . Pyhäjokea on jo ruopattu. Sitähän 186 asukkaat juuri toivoivat , mutta vesinä aiotaankin suunnitelman mukaan käyttää myös Pyhäsalmen kaivoksen ja taajaman vesiä. Arvostelua herätti varsinkin se, että suunnitelma oli muka ainutkertainen; mitään vaihtoehtoja ei ollut eikä tulisi . Suunnitelma on ensimmä1s1ä vesistöjemme yleissuunnitelmia. Vesistötöillä pakotettiin maanomistajat tilusjärjestelyihin , peltojen metsityksiin , tuotantorakennusten uusimiseen, lisämaiden hankintoihin jne. Pyhäjärven säännöstelyä pm myös tarkistaa palvelemaan paremmin virkistyskäyttöä. 228 000 m3 suuruiset perkaukset Pyhäjoen yläjuoksulla, neljä pohjapatoa, Kalliokosken voimalaitoksen ja tasausaltaan sekä Pirttijärven luonnonlammikon
Vai tiontalouden tarkastusvirasto teki tarkastuksen ja julkaisi sen tulokset tammikuussa 1978 . . ja liekö lopullisena tavoitteena saada koko Pyhäjoki siististi putkeen' SUO MEN LUONTO 411 > 38 . Vesihallinnon työlj listämispulmien käyttäminen ral kentamismotiivina ei myöskään kelvannut tarkastusvirastolle. Siinä se totesi olemassaoleviksi lähes kaikki kentällä havaitut puutteet vesihallinnon toiminnassa. Joten kun vastaavia hankkeita vastedes sisällytetään valtion budjettiin, tämä lausunto kannattaa pitää mielessä. VESIHALLITUS LUPASI, RAKENSI JA SIUNASI Loppujen lopuksi vesihallituksen ei tarvinnut hakea kuin vesioikeudellista lupaa rakentamiseen . Esimerkiksi vesihallitus katsoi , että sen kuului toimia rakentavana ja rakennuttavana vi• ranomaisena. Taitaa jäädä toiveeksi , sillä suun• nitelman kakkosvaihe on juuttu.5 nut tätä kirjoitettaessa pariin kertaan pöydälle ja hyvä niin . kä valtion varojen käytöstä annettuja ohjeita. vaan sitten tulivat ruoppaajat .. KIRISTYSTÄ JÄTEVESILLÄ Pyhäjärven ja Pyhäjokivarren asukkaat ovat kovasti odotelleet katselmusvaihetta ja ''ympäristöystävällistä' ' vesistösuunnitelmaa . Suunnitelman muutosta eivät kaikki sentään hyväksy . Lausunnon mukaan vesihallitus oli todella tulkinnut vesilain pykäliä aivan omalla tavallaan ja tarkastusvirasto oli tulkinnoista toista mieltä. v-:k. Siinä sanottiin, että päätöksentekomenettelyä tällaisissa vesistöhankkeissa pitäisi muuttaa ja valtion osallisuus selvittää . Sitäpaitsi kun hanketta alettiin toteuttaa, itse suunhitel• ma oli vielä aivan puolitekoinen , ] puutteellinen ja yksipuolinen . Tarkastusvirasto oli tuomionsa antanut. e Kuitenkin vesihallitus käytti sitä l ja sitoi valtion maksamaan kustannukset. Pyhäjoki virtasi rauhallisesti uomassaan ... Tällainen menettely mahdollistaa, että sama viranomainen toimii hankkeissa samanaikaisesti luvanhaltijana, rakentajana tai rakennuttajana sekä rakentamisen ja sen kohteena olevan vesistön valvoiana. 187. Näyttöä energiapoliittisesta hyödystä ei löytynyt suunnitelmasta
Uusmaalaisten luonnonja ympäristönsuojeluyhdistysten uudet jäsenet voivat suorittaa jäsenmaksun myös Uudenmaan ympäristönsuojel upiirin ps-tilille 1720 20-8. Mäntyharjun seudun luonnonsuojeluyhdistys,e l o Erkki Lylys, 52850 Halmeniemi . Oletko valmis säilyttämään kotikuntasi lintujärven. Jäsenmaksu 15,(10 ,-). Ruoppausjätteiden joukossa oli runsaasti jokihelmisimpukoita, joista yksi sisälsi todellisen aarteen . HELMI TÄRKEÄ VIRANOMAISILLEKIN Todistettavasti vesihallitus on kerran sanonut (Suomen Luonto 6 / 1977): "Emme voi käyttää vesivarojamme yksipuolisesti tai hävittää niitä tai niihin liittyviä arvoja. Jäsenmaksu 15 ,(7 ,-) Ps-tili KU 459 14-3. Pyhäjärven Ruuhkaperältä löytyi läpimitaltaan lähes yhdeksänmillinen helm1. Ja mitä onkaan esitetty ratkaisuksi: Pyhäsalmen kaivoksen ja taajaman jätevesien kompensoivaa vaikutusta' Kannatettavaa suunnitelmassa on enää luonnonravintolammikko , mutta sen rakentamiseen ei näitä muita toimenpiteitä lainkaan tarvittaisi. ETELÄ-SAVOSSA: Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys, el o Aino Turtiainen , Purhonmäki , 58430 Kulennoi nen . Itä-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys, elo Jyrki Patom äki , Vanha-Taipale , 19999 Heinola. Ps-tili KO 4 199 454. Yhdistyksen nimen ja osoitteen jälkeen on mainittu jäsenmaksun suuruus 1979 (suluissa alennettu jäsenmaksu koululaisil le) ja yhdistyksen postisiinotai pankkitilin numero . Pstili 5 17 98-8. Ps-tili 257 772. Rauhoitettu kun on , helmi tietenkin tarvitsi uuden sijoituspaikan. Paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset on lueteltu alla piireittäin. Muuta realistista suunnitelmassa ei ole kuin voimatalouden hyöty laskelmat. Ps-tili KU 275 93-2 SUOMEN LUONTO 4179 J8. Jäsenmaksu 10,-. Jos jäsenmaksutiedot puuttuvat, ota yhteys suoraan yhdistykseesi. Humuspitoisten jätevesien määrää on tosin myöhemmin esitetty pienennettäväksi, mutta tällainen menettely ei luonnollisestikaan voi poistaa itse ongelmaa. Jäsenmaksu 15 ,(10,-) . Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistys, elo Jouko Mättö, Sokkalantie 3, 50600 Mikkeli 60. Heinolan Op 40000 7568. ,sk.. Jokikyläläinen maanviljelij ä asetettiin syytteeseen luonnonsuojelulain rikkomisesta ja helmi takavarikoitiin valtiolle. NÄIN LIITYT Luonnonsuojeluyhdistykseen voit liittyä maksamalla lähimmässä postissa tai pankissa vuodeksi 1979 vahvistetun jäsenmaksun yhdistyksen tilille . Vesien käytön tulee noj ata vesivarojen suojeluun ja hoitoon . Vuoksen Sp 114 000 46 17. Niinkuin näkyy. Saa nähdä mitä löytää. Salpausselän luonnonystävät, Lahdenkatu 4, 15 11 Lahti 10 . Pitääkö mielestäsi energiaa tuottaa turvallisesti ja jätteettömästi. Jäsenmaksu 10,(5,-). Janakkalan Luonto ja Ympäristö, e I o Jouko Mäkinen , IsoHiisi, 14200 Turenki . ETELÄ-HÄMEESSÄ: Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys , PL 202 , 13 101 Hämeenlinna 10. Pstili KO 245 70-0 . Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys, elo Vesa Tanskanen , Liisankatu 12 , 53900 Lappeenranta 90. Mutta kustannuksiin ei hyödynsaajan, Revon Sähkö Oy :n , tarvitse osallistua, vaikka siten yleensä on tapana. Jäsenmaksu 15, (5,-). Jäse nmaksu 20,(10,-) . Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys, PL 15, 11101 Riihimäki 10. Kun Pyhäjärven ruoppaukset käynnistyivät , alkoivat rantatörmää paarustaneet maanviljelij ät löytää helmiä. Postitai pankkisiirtokomiin tulee selvästi tekstaten kirjoittaa maksajan nimi ja osoite , jotta jäsen saa hänelle tulevat tiedotteet ja Luonnonsuojeluväki-lehden . Kokkolan vesipiiri se vain toivorikkaana tonkii Pyhäjokea. Jäsenmaksu 10. Oletko saimaannorpan ystävä. ETELÄ-KARJALASSA: Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys, e I o Hannu Aarnio , Haaparinne 6, 55800 Imatra 80. Janakkalan Op 507808 5025 8825 . Jos vastaat kyllä, luonnonsuojeluyhdistys tarvitsee Sinua . 188 Liity luonnonsuojeluyhdistykseen Haluatko kesän vietto-, kalaja uimarantasi varjeltuvan öljylautoilta. Tähän vesihallitus ja ves1p11m pyrkivät kaikissa toimissaan''. Lisähincana eli todellisena kiristyskeinona on suunnitelmaa ajettaessa käytetty humuspitoisten jätevesien laskemista alun perin niukkaravinceiseen Pyhäjärveen tarkoituksena allastilavuuden nostaminen voimatalouden tarpeisiin . Jäsenmaksu 15,(8 ,-) . -
Se toimii valtakunnallisella tasolla luontokerhojen ja nuorten luonnonsuojelijoiden ja -harrastajien yhdyss iteenä. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n tehtävänä on varojen hankkiminen luonnonsuojeluliiton toiminnan tukemiseksi painotuotteiden ja erilaisten lahjaesineiden tuo ttamisella ja myymisellä. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tukee monipuolisesti luo ntomme suojelutyötä . Kun käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonno nsuojeluaiheisilla julisteilla, tuot luo nno nsuo jelun aa tetta yhä useampien ihmisten ulottuville. Tilausta kohden veloitetaan postikulut ja 2 mk pakkauskuluina. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderink. Samalla tuet talo udellisesti maamme vapaaehtoista luo nnonsuojelu työtä. 90-406262 Myymälä avoinna arkisin 917 , lauantaisin 914 Osta norppatuotteita, tuet luonnonsuojelua! Kuvan norppatuotteista tarkemmat hinta-, värija kokotiedot sisäsivuilla.. Yksityiset kansalaiset toimivat paikallisissa luo nnonsuojelu yhdistyksissä. Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on valtakunnallinen vapaaehtoisen luonnonja ympäristönsuojelun keskusjärjestö. Sen muodostavat luonnonsuojelupiirit, joissa paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset ovat puolestaan jäseninä. Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. 11, 00100 Hki 10, puh. Erityisesti se pyrkii huolehtimaa n siitä, että asiallista ja pä tevää luo nnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhojen, kurssien ja yksityisten käyttöö n. Huo mattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, _jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyj en artikkelien myynnistä. Niistä o n tietoa Luonnonsuojeluväki-lehdessä. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa
Sen ovat kirjoittaneet Pekka Kauppi, Seppo Kellomäki ja Olli Saastamoinen. POHJOLAN LINTUKIRJA, Björn Gidstam Ilkka Sten Bertil Wahlin. 23 mk POHJOLAN KUKAT, Moen,Jonsson, Lindau. Kuvaukset 255 Suomessa pesivästä linnusta, yli 100 sivua mestarillisia pesäkuvia, 16 sivua munapiirroksia. 16 s., 1 mk. PERUSTIEDOT KANSALLISPUISTOISTA, Pekka Borg Hannu Ormio. Nid. 12 s., 1 mk. 8 mk. Linnunpönttöjen rakennusohjeita, pohjautuu artikkeleihin SL 1/71. Sid. RETKEILYVARUSTEITA, Veikko Kaseva. 117 s., 75 mk. 33 mk. Opaskirjat EUROOPAN LINTUOPAS, Bruun, Singer. 24 s., 8 mk. VEDEN ELÄMÄÄ 2, KALAT JA KALABIOLOGIA. kartta 2 mk. 353 s., 71 mk. 53 s., 8 mk. EKOLOGIAN PERUSTEET, Heikki Sisula, ekologian käsiki~jaksi ja korkeakoulujen yleisnpintoihin sekä ammatillisten oppilaitosten kursseille. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaiskokouksista. RETKEILIJÄN KALAOPAS, on monikäyttöinen Suomen kalojen, sammakkoelllinten ja matelijoiden käsikirja. Kirjoittaja Lauri Siivonen, I 96 s., 44 mk. 462 s., 125 mk. LUONNONHARRASTUKSEN PERUSTEET on LuontoLiiton julkaisema opintoja harrastustoimintaan tarkoitettu peruskirjanen. 72 s., 8 mk. 36 mk. LUONTO JA LUONNONSUOJELU, kirjoittajat Haapanen, Mikola, Tenovuo. L-L:n vesiprojektiin liittyvä opas. Pohjolan tavallisimmat luonnonkasvit niille luonteenomaisessa ympäristössä loisteliain nelivärikuvin ja tekstein. 180 s., 30 mk. 34 s., ja erill. Kirjoittaja Lauri Koli, 127 s., 23 mk. SUOTYYPPIOPAS, Eurola-Kaakinen. LUONTOPOLKUOPAS, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Ladun tekemä ohjekirjanen pysyvien luontopolkujen rakentamiseksi. KIVET JA MINERAALIT VÄRIKUVINA, Walter Schumann. LUONNONTIEDON ALKEET on lapsille tarkoitettu ekologian alkeet opettava kirjanen. Vaarna. Neljäs painos. Havainnollinen selvitys siitä, mistä luonnonsuojelussa Suomessa on kysymys. 127 s., 3 mk. Omatoimiselle pätevät ohjeet varusteiden valmistamiseksi. Siinä käsitelllllln lyhyesti ympäristöongelmia ja niiden ratkaisumalleja. Sid. EKOLOGIA on lyhyt ja helppotajuinen esitys luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista. LINTUJEN PARATIISI, lyhennelmä Pertti Rassin artikkelista Suomen lintuvesien inventointi ja suojelu SL 3/77, kuvitettuna Seppo Kerllsen ja Kari Soverin hienoilla värikuvilla. Jo klassiseksi muodostunut neliväripiirroksin varustettu kasvintutkijan käsikirja. Sid. VEDEN ELÄMÄÄ 3, VESIKASVIT. L uonnonsuojelukirjat M ETSÄAAPINEN on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton julkaisema tietopakkaus metsän ekologiasta, toiminnasta ja rakenteesta, metsän hyväksikäytöstä ja ekonomiasta. SIENESTÄJÄN KIRJA, Mauri Korhonen. Maastokäsikirja, joka esittelee 403 Pohjolassa tavattavaa lintua. SUOMEN LUONNON TIETOSANAKIRJA, Valitut Palat. 2. uusittu painos. POHJOLAN NISÄKKÄÄT, helppokäyttöinen käsikitja,joka antaa selvän kuvan kaikista Fennoskandian alueella tavatuista nisäkkäistä ja niiden tämänhetkisistä asuma-alueista. Kkja esittelee kaikki nykyiset kansallispuistomme sekä uusien kansallispuistojen hankintasuunnitelmia. LUONNONVALOKUVAUS, Holmåsen. 48 s., 6 mk. 479 s., 150 mk. LINTUKIRJA, Valitut Palat. Suomen Sieniseuran SUURSIENIOPAS auttaa sienien lajinmäärityksessä vaateliastakin harrastajaa. MIHIN KASVIMME KELPAAVAT, ruokaa, ryytillja rohtoa luonnosta on Toivo Rautavaaran mielenkiintoinen kirja luonnonkasvien käyttötavoista. 24 s., 8 mk. 14 s., 5 mk. 196 s., 70 mk. 111 s., 4 7 mk. 93 mk. 160 s., 15 mk. Erinomainen opas malminetsijöille, kivien kerlllljille, jalokivistä kiinnostuneille, yli 300 värikuvaa ja tiiviit selostukset. 376 s., 49 mk. Teoksen 432 selkellssll lllhivärivalokuvassa hyönteiset ym. Maastokäsikirja, jossa 516 moniväripiirroskuvaa ja 448 kart taa. Selkeän tiedon kultakaivos ja antoisa inspiraatiolähde kokeilumieliselle luonnonkuvaajalle. MUUTTOLINNUT, toimittaneet Olavi Hilden, Juha Tiainen ja Risto Valjakka. 276 s., 48 mk. 230 s., 49 mk. SUOAAPINEN on tiivis esitys Suomen suotyypeistä, niiden luonnosta ja soidensuojelusta. 360 s., 70 mk. Sid. RANTAMÖKIN ELÄIMIÄ, Leo Lehtonen. OTAVAN VÄRIKASVIO. VESIEMME PIKKUELÄIMIÄ VÄRIKUVINA. 150 s., 15 mk. SAARISTO-OPAS, ohjeita veneilijöille ja kesämökkiläisillc Sll:n, NoM:in ja WWF:in yhteistyöjulkaisu. KOLOLINTUJEMME SUOJELU, Antti Haapanen ja Vilho V. 318 s., 47 mk. Kirja opastaa myös hyönteisten keräilyssä ja kokoelman järjestämisessä. Teos sopii hyvin matkailijoille, retkeilijöille ja oppikirjaksi. 284 s., 123 mk.. Esittelee 150 maassamme kasvavaa sienilajia väri valokuvin ja yksityiskohtaisin selostuksin, myrkkysienet omana kokonaisuutenaan. 74 s., 8 mk. · YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDIN on Luonto-Liiton julkaisema peruskirjanen, jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haila ja Olli Järvinen. TUKHOLMAN YMPÄRISTÖKONFERENSSIN VARJOSTA on Anna-Riitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. VEDEN ELÄMÄÄ 1, PLANKTON JA POHJAELÄIMET, on Luonto-Liiton vesiprojektiin liittyvä vesien biologiaa käsittelevä opas. Toim. 87 s., 45 mk. järjestettynä yhteentoista ryhmään elinympäristönsä mukaan. 4 7 mk. Kirja sisältllä uusinta tietoa varsinkin omien lintujemme muutosta mutta antaa samalla käsityksen muutosta yleismaailmallisena ilmiönä. Kiehtova opas luonnon pienoismaailmaan. 37 mk. Ruotsalaisen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per-Arvid Skoog. Ernst Palmen. ENERGIATUOTANTO JA YMPÄRISTÖ on Suomen luonnonsuojeluliiton toimittama selostus energian ja ympäristön välisistä suhteista. LINNUT JA LINNUNPESÄT, Winwood Reade, Eric Hosking. Sid. EUROOPAN VARPUSLINNUT, sukupuolen ja iän mällritys, on Lars Svenssonin lintuharrastajille tekemll määrityskirja, n. 356 vesiemme alempaan eläimistöön kuuluvaa eläintä. 205 s., 44 mk. Kirjoittajat Mikael Hilden, Maarit Priha ja Anneli Virtanen. PIKKUELÄIMIÄ, Sandhall. Sid. 303 s., 86 mk. Uusimpaan sienitietouteen perustuva opasja tietokirja. Viehättävästi kuvitettu kirja, josta opit tuntemaan lähemmin kotimaamme rantaseutujen eläimiä. 32 mk. Luonto-Liiton julkaisema käännös ruotsalaisesta teoksesta "Första naturläran". 72 s., 8 mk. L-L:n vesiprojektiopas. POHJOIS -EUROOPAN HYÖNTEISET, Michael ChineryEslttclee kaikki Euroopassa esiintyvät hyönteislahkot
PERINTEELLISET KIRJEENSULKIJAT Suomen luonnonsuojeluliiton perinteiset värikkäät kirjeensulkijamerkit uudistettuna arkkina maksavat 5 mk /sarja. Halutessasi liittyä paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen ota yhteyttä Luonnonsuojeluliiton toimistoon, Perämiehenkatu 11 A 8, 00150 Helsinki 15, puh. 46 mk. jne. KASVIKIRJEENSULKIJAT Sirkka Linnamiehen piirtämät mustapohjaiset neliväri sulkijat. Tilaukset postisiirtotilille 608 21-1. Upeasti kuvitettu Maailman Luonnon Säätiön vuosikirja 1977. LUONNONSUOJELUVÄKI jaetaan Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten jäsenmaksun maksaneille. SIILIKIRJEE SULKIJAT Luonto-Liiton vihreät siilitarrat maksavat 2 mk 6 sulki jan sarjassa. NOIN SATA SUOMENI MAISEMAA on Markku Tantun kertomus hänelle tutuksi käyneistä maisemista ja niiden muutoksista vuosina 1973-1977. Mikä eläin on suurin, nopein, korkein, pienin, julmin, myrkyllisin, tarkkanäköisin jne. 1979. Tilaukset postisiirtotilille 9086-1. LUONTO KERTOO, Valitut Palat. SUOJELUMME KOHTEET. D. Pitkäsen ja muiden luonnonvalokuvaajien kuvittama, asiantuntijoiden tekstittämä näköala suomalaiseen maisemaan. Tarrojen <J, 35 mm. 1 mk:lla saa lajitelman, jossa on 5 karhua ja 5 pöllöä. LUONNONKAUNIS SUOMI, Matti A. NUORTEN LUONTO (entinen Molekyyli) on nuorten oma luonnonharrastusja -suojelulehti, jota julkaisee LuontoLiitto r.y. 350 s., 120 mk. EI ATOMIVOIMAA KIRJEENSULKIJAT EVY:n puna -keltaiset tarrat maksavat 3 mk 20 :cn sulkijan sarjassa. 90-642 881 Merkit SUOMEN LUONNONSUOJELU LIITON RINTAMERKKI, hopeoitu hakaneula-/ruuvikiinnityksellä 18 mk SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON HIHAMERKKI 12 mk i ,"l',: •. KEVÄTTÄ KESÄÄ, Markku Tantun kirjoittama ja kuvittama runokirjanen. 8 kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisältyy Liiton jäsenmaksuun, joka on 15 mk v. E. Hinta 6 mk/sa~ja. Tilaukset postisiirtotilille 4335 90-4. Aiheina Keväinen Linnunherne, Valkolehdokki, Kevätesikko, Jäälcinikki ja Sormilehtinen Kylmänkukka. 300 valokuvaa, 200 s., 68 mk. Lehden tilaushinta sisältyy yhdistyksen jäsenmaksuun 25 mk. Luontokirja lahjaksi KOLOLINNUT JA MUUT PÖKKELÖPESIJÄT, Hannu Hautalan mustavalkoinen kuvaja tietokirja kolometsien uhatusta elämästä. Tarrojen halkaisija on 30 mm. 48 s., 10 mk. ELÄINMAAILMAN ENNÄTYKSET. :~ .. 62 s., 12 mk. Sen artikkelin käsittelevät Suomen luontoa, luonnonvaroja ja luonnonsuojelua. B. Valitut Palat, 296 s., 1 70 mk. Lehti kertoo ajankohtaisista ympäristöasioista jäsenille, ilmestyen 6 kertaa vuodessa. C. SUOKIRJA, Urpo Häyrisen upeasti kuvitettu kirja soiden eläimistä, kasveista ja suotyypeistä. !ll;OMt!N LUOtfHON8UOJli:l,IJl.ll'n'O B. E.. N. Vuosikerran tilaushinta on 55 mk, ulkomaille 65 mk ja jäsenille 45 mk. 1979 8 numerona, joiden yhteinen sivumäärä on noin 400. Sid. Luonnonsuojelulehdet SUOMEN LUONTO on maan johtava luonnonsuojelulehti. TARINOITA ELÄINTEN SAARELTA, kirja Korkeasaaren eläintarhasta Ilkka ja Sesse Koivisto. Sarjassa on 25 sulkijaa, 5 k_pl kutakin. Sid. 2i ( _· 0) D. Lehti ilmestyy v. c. 70 mk. 42 mk. II painos, 153 s.; 123 mk. Sarjassa on 35 sulkijaa, 7 kpl kutakin seuraavaa : helmipöllö, kotka, karhu, ilves ja kangasvuokko. Tekstit suomeksi ja englanniksi, runsas mustavalkokuvitus, satakunta sivua, oma kustanne, 28 mk. Runsaasti tietoa luonnon rakenteesta ja toiminnasta. Vanhoja numeroita on saatavissa seuraavasti: 1972/6, ja 1974/ 1-6, 1,00 mk/kpl 1975/4, 5, 6 ja 1976/ 1-6, 3,00 mk/kpl 1977/ 1-6 7,00 mk/kpl 30 mk/vsk 1978/ 1-6 7,50 mk/kpl 40 mk/vsk FINLANDS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelulehti, joka ilmestyy 4 numerona vuodessa ja sitä julkaisee Natur och Miljövård r.f. WWF:N LINTUSULKIJAT Nelivärisiä, 25 kpl, 10 mk S.I.ILVTÄ LUONNON KASVOT A. rLUONTO -LIITON SIILI HIHAMERKKI 5 mk WWF:N PANDA HIHAMERKKI vihreä/oranssi 9,50 mk PANDA RINTANEULA, 8 mk EI ATOMIVOIMAA RINTANAPPI 2 mk (Hihamerkeistä mallit seuraavalla sivulla) Kirjeensulkijat A. TULI TOINENKIN KEVÄT, Markku Tantun toinen runoki~janen
Sivussa vetoketjullinen tasku, jossa saimaannorpan kuva. Pelio hjeet suomeksi ja ruotsiksi, 40 mk. KESÄRETKILLE MUKAAN: NO RPPAPYYHE Paksu kotimainen froteinen kylpypyyhe, jossa läpikudottuna suuri saimaannorpan kuva. Hima 15 mk.. MEMORI ELI MUISTIPELI lapsille uhanalaisista eläimistä. Korkeus 50 cm, leveys 40 cm, suljettavissa vetoketjulla. Värit vihreä _ja tumman sininen, hinta 48 mk. Lippis 13 mk j a kapealierinen reuhka 15 mk. Saatavana yhtll kokoa, joka vastaa plllln ympärysmittoja 56 cm59 cm . NORPPAKASSI Kotimainen nylonkäsitelty erittäin kestävä kangaskassi. SA IMAANSHAKKI , kaunis puinen saimaanshakki lahjaksi tai iltojen ilo ksi. Pelio hjeet suomeksi ja ruo tsiksi, 25 mk. Muovinen vaalean sininen avainpidike 5 mk. Hinta 8 mk. Pyyhkeen koko 70 cm x 135 cm, värit ruskea_ja vihreä. AVAI RE KAAT Nahkainen vaalean ruskea avainpidike 8 mk. ILTOJEN RATOKSI: PELIT PALAPELI, 180 palan palapelit kansallispuistosarjan kuvista, 10 mk. NORPPA LIPPIS JA RE UHKA Kesäiset puuvillalakit, väreinä valkoinen ja vihreä. SIE IÄ SILMI E ILO KSI SIE IKORTTIKIRJA o n Mauri Korhosen uusi korttisarja, jossa on 12 kpl normaalikokoista postikorttiaja 12 kpl piemll korttia kiinnostavista ja harvinaisista sienilajeista. Hinta 42 mk. ORPPAKOHO Vekkuli keltainen katiskan ja verkon merkki, jolle löytyy monta kllyttöll. 2 x I 8 puista kuvaa kankaisessa såilyryspussissa. Muovinen, nahkanauhalla kaulassa pidettävä avainpidikc 8 mk
90, 100,110, 120, l30ja 140 cm 63 mk 52 mk l50 j a 160 an 75 mk 57 mk XS, S, M, L, XL ja 85 mk 65 mk XXL Luonnonsuojelujulisteita (ks. myös takakansi) 30mk 35 mk 40mk UUSI MAISEMAJULISTESARJA (4 kpl) koko 60 x 86 cm · Koilliskaira, Perämeren rannikkoa, Purolehto ja Saaristo-Suomi. Värit: luonnonvalkoinen, tumman sininen ja musta. Värinä on kaunis eläväpintainen harmaa. Koot ja hin nat taulukossa. · LYHYfHIHAINEN NORPPA T-PAJTA Puuvillapaita, jossa lasten paidassa iso norpan kuva keskellä rinnassa. Värit : keltainen, punainen ja vaalean sininen. Värit: ruskea, vihreä, sininen ja punainen. V-AUKKOINEN COLLEGEPAITA Uudessa norppacollegepaidassa on pieni norpan kuva rinnassa ylhäällä vasemmalla ja kaulus on V-aukkoinen. Teksti, suomeksi, ruotsiksi ja engl2nniksi RIMPINEVA koko 60 x 86 cm MUUMIJULISTESARJA (4 kpl) koko 60 x 86 cm Pesuaine, roskaantuminen, ilman saastuminen ja öljyvahinko, piirtänyt Lars Jansson ELÄINJULISTESARJA (4 kpl) koko 59 x 42 cm Vesipääsky, näädänpentu, kurjet ja sammakko mustavalko valokuvia SIILIJULISTESARJA (3 kpl) koko 60 x 42 cm Merisiili, jänkäsiili ja korpisiili piirtänyt Mantsi Rapeli KASVIJULISTEET, piirtänyt Sirkka Linnamies Suomen Uhanalaisia kasveja, Myrkkykasveja Lapin Uhanalaisia kasveja, Suokasveja PIIRRETYT ELÄINJULISTEET, Erik Bruun Saimaannorppa, Lohi, koko 40 x 100 cm Kalasääksi, Merikotka SUOJELE VESIÄ, värillinen 34 x 85 cm HARVINAISIA LINTUJA, värillinen, piirretty 50 x 60 cm VIIMEISIÄ MERIKOTKIA, 71 x 61 cm LAULUJOUTSENET, Hannu Hautala, värillinen 41 x 58 cm SINITIAINEN, Michael Muller, värillinen 79 X 50 cm Lyhyth. Koot ja hinnat taulukossa. Värit : valkoinen, tummansininen ja musta. Koot ja hinnat taulukossa. Materiaalina on JOO % paksu puuvilla, joka on valmiiksi kutistettu. Värit : tiilen punainen ja sininen. NORPPACOLLEGEPAIDAT Koko HupCollegePitkäh. Paidat ovat puuvillan (85 %) ja viskoosin ( 15 %) sekoitetta ja paksua lämmintä neulosta. NORPPATEKSTIILIT(KS. YöT-paita paita 25 mk 35 mk 27 mk 40mk 32mk 48 mk 45 mk/srj 14 mk/kpl 45 mk/srj 14 mk/kpl 20 mk/srj 6 mk/kpl 20 mk/srj 8 mk/kpl 14 mk/kpl 12 mk/kpl 12 mk/kpl 1 mk/kpl 5 mk/kpl 8 mk/kpl 10 mk/kpl 12 mk/kpl V-aukko coll. Koot ja hinnat taulukossa. paita 60mk 68 mk 78 mk. Koot j a hinnat taulukossa. YÖPAITA Norppayöpaita on pitkä, lyhythihainen, pehmeää 100 % kampapuuvillaa. Värit : musta ja beige. Aikuisten paidassa norpan kuva pienenä vasemmalla ylhäällä rinnassa. Koot ja hinnat taulukossa. pari paita T-paita PITKÄHIHAINEN NORPPA T-PAITA Mukava puuvillapaita (100 %), jossa norpan kuva pienenä rinnassa ylhäällä vasemmalla. ETUSIVUN KUVA) NORPPAHUPPARI PAITOJEN KOOT JA HINNAT Lämmin, pehmeä, pitkähihainen norppahuppari, jossa on kaksi erillistä taskua ja norpan kuva pienenä vasemmalla ylhäällä rinnassa
MERIKORTIISARJASSA on 4 kuvaa: Saaristomeri, Korppoon Österskär, ltllmeren nilvillisill ja norppa. KÄMMEKKÄKORTIISARJA on vihko.josta voit repiä 9 postikorttia Suomen kauneimmista ja uhanalaisimmista orkidealajeista. TÄYSKÄSI TÄYSOSUMIA -KORTIISARJA Hannu Hautalan 8 mainiota väläystä suomalaisesta luonnosta. 6. R. koko sarja 3 mk. !i. UHANALAISEN LUO NO PUOLESTA (ULP) -väriponikortit esittävät uhanalaisia eläinlajeja. Kansioon sopii 8 lehteä ja sitä on tummanvihreänä ja vaaleanharmaana, hinta 12 mk. Hinta 80 p/kpl, koko sarja 6 mk. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito-orava, valkoselkätikka, rllyskä, karhu, metsäpeura, jll11illliskilpikonna, turkishylje, vikunja ja gepardi. Satjan hinta 3 mk, yksittlliset kortit 1 mk. ruisrääkkä. Korttien kappalehinta on 80 p. luhtalemmikki, pohjolanlumme. 4. jänis, ke11u. majava, mäyrä, näätä, orava ja siili. 3. Sarjaan kuuluu kaksi värivalokuvaa tilhi ja p11nat11lkk11 (80 p/kpl) _ja kaksi väripiirrosia ilves ja h1111hkaja (1 mk/kpl). SIENIKORTIISARJA on vihko, josta voit repiä 12 postikorttia kiinnostavista ja harvinaisista sienistä. 3. 9.. Itsellesi_jäll korttisarjan kantaosa, jossa ovat samat kuvat pienempinä. Sienet on kuvannut Mauri Korhonen. 7. koko sa~ja maksaa 6 mk. tavi. Korttien kappalehinta on 50 p. punavarpunen, kaulushaikara, kyhmyjout sen, ruokokerllunen. Sarjan hinta 10 mk. Aiheet : rantakukka. 9. Itsellesi jllll korttisarjan kantaosa, jossa samat kuvat ovat pienempinä. 4. TALVIKORTIISARJASSA on 4 kuvaa: töyhtötiainen, met_säpeura, talvimaisema ja porotokka. Niiden koko on 25 x 30 cm . KASVITAULUT on piirtänyt Sirkka Linnamies. 11vc·sja h1111hkajakortteja on saatavissa myös taitclluina kirjc·kuoressa postitellavina korlleina 2 mk/kpl. Aiheina ovat sinirikko, neidonkenkä, lapinvuokko, kielo, esikko, tllhtirikko, sinivuokko ja kataja. 2. 8. 5. 7. Sarjan hinta on 5 mk. F.LÄINKORTIISARJASSA on 8 tavallista eläintä : hirvi. 10. 6. PERINTEELLINE KORTIISARJA sisältää 8 korttia. l. Kllmmekllt on kuvannut Mauri Korhonen, sarjan hinta 10 mk. Sarjan hinta on 15 mk. Luonnonkalenteri 1979 • Kalenteri, jonka tiedoilla on käyttöä m yöhemminkin • Kertoo värikuvin, tekstein ja kartoin Suomen vaeltavista eläimistä • Joka kuukausi tiedot tärkeimmistä luonnontapahtu mista • Saatavissa vielä ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi • Koko 50 x 35 cm • Hinta n yt 15 mk Suomen Luonnon kansiot Uusi muovinen säilytyskansio on ilmestynyt. aiheina: sormilehtinen kylmllnkukka, näsiä, neidon kenkä, kalasllllksi, riskilll, ahma, karhunpesä ja apollo. 'l . Hopeareunaisten taulujen hinta on 5 mk/kpl. KOSTEIKKOKORTIISARJA sisllhllll 12 kosteikkojen monipuolista elllmllä kuvaavaa korllia. lJ HANALAISE ' LUONNON PUOLESTA (U LP) tal visarja. yksi11lliset kortit 1 mk/kpl. Koko sarjan hinta on 3 mk. ruskosuohaukka, piisami ja punainen syys korento. Postikortit 1. Korlleja saatavissa myös tai1e1111ina kirjekuoressa postitellavina, 2 mk/kpl. Kappalehin ta on 80 p. Sarjan hinta 10 mk
.. Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Hinnasto alkaen 1 .. 1979 Tilauslomake Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata tämän lehtisen esittelemää aineistoa. . . Postikulut ja 2 mk pakkauskuluja peritään vastaanottajalta. Merkitkää selvästi yhdelle riville vain yksi haluamanne tuote. Luonnonkalenteri 1 979 ruotsinkielinen englanninkielinen saksankielinen Julisteet ·J ulisteen/ sarjan nimi Postikortit Sarjan nimi Kappalehinta 15,15,15,1 hinta 1 1 hinta 1 Tilattu määrä . . Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. . . . kpl Tilattu määrä tilattu määrä Kirjeensulkijat ja tarrat 1 hinta l t ilattu Sarj an/tarran nimi määrä Paidat 1 väri I koko I hinta 1 tilattu Paidan nimi määrä Muut tuotteet l väri 1 hinta l tilattu Tuotteen nimi määrä Kirjallisuus f hinta l tilattu Kirjan nimi mä ärä Allekirjoitus ja päiväys. 7. kpl . . kpl
Koko 47 x 67 cm. Uusia julisteita VARO MYRKKYSIENIÄ, Mauri Korhonen. Hinta 15 mk. Forssan Kirjapaino Oy Forssa 1979. Kirjemaksu nimi ______________________ _ Nervanderinkatu 11 osoite ______________________ _ 00100 Helsinki 10 lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä, kiinnitä nitojalla tai kirjeensulkijalla, liimaa postimerkki ja postita. Hinta 15 mk POIMI MARJA MAASTA, Mauri Korhonen. Koko 47 x 67 cm. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Läh
Nisu lan Op 529 002 4002 8944. Rautalammin Op 538 907 4000 5989 KESKI-SUOMESSA : Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys, c I o Risto Palomäki , Vellamonkacu 6 B 10, 40700 Jyväskylä 70 . -~•~J Z::"'.J LUONTOVINKKELI helsingin seudun lu onnonsuoje lu yhd ist ys jäsentiedote 2179 Suomussalmen Luonto, ei o Matti Juntunen , Riihel ä, 89760 Pii.spajärvi . KAINUUSSA: Kajaanin seudun Luonto, e I o Paavo Kankkunen, Länsitie 39 , 87150 Kajaani 15 . Puolangan Luonto, ei o Pekka Hyvönen , Maaherrankatu 6, 89200 Puolanka . ----.: . KOP-Ammänsaari 127860-25841. Jäsenmaksu 10,{6,-). Jäsenmaksu 12,(6 ,-). Kainuun Op 5 76003 4003 2705. 189. Lentua-Seura, el o Esko Juppi , Virkatie 18 C 10, 88900 Kuhmo . Keurusseudun luonnonystävät, c I o Jouko Pihlainen, Koppelonraitti 3 F, 42700 Keuruu . Puolangan Op 536607 50 10 5532 . Etelä-SavonSp 4 15 7 254 0003 4 51. Jäsenmaksu 10, (5,-) . Jäsenmaksu 5,-. Varkauden Sp 105 000 2083. ,sk. Ps-tili TA 476 5 77-8 . Jäsenmaksu 10 ,-. Paltamon Luonto, el o Raili Kauppinen , Leijonm äki 13, 88300 Paltamo . KESKI -SAVOSSA: Pieksämäen seudun luonnonystävät, c I o Marja Rose hier, Mäenpää , 76 100 Pieksämäki 10 . Jäsenmaksu 20 ,(JO,-) . Jäsenmaksu 5,-. Suonenjoen-Rautalammin luonnonsuojeluyhdistys, c I o Jukka }alkanen, Sahala , 77700 Rautalampi . SUOMEN 1.UONTO -i r<138 . Sotkamon Luonto, e I o Heikki Poroila , Tenetin koulu E 4, 886 10 Vuokatti, Jäsenmaksu 10,Sotkamon Op 4020 8063. Jäsenmaksu 10,(5,-) . Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys,e I o Antti Ylitalo, Emännäntie 10 P 203, 40740 Jyväskylä 74 . Soisalon seudun luonnonystävät, e I o Leena Räisänen , Kopolankatu 18 , 78300 Varkaus 30
Jäsenmaksu 20,(10 ,ja 5,-). Jäsenmaksu 12 ,-. Jäsenmaksu 10,(5 ,-). Vakka-Suomen luonnonsuojeluyhdistys, e I o Jouko Palmu, Puusepänkatu 2 A 26 , 53500 Uusikaupunki . Jäsenmaksu 10,-. Jäsenmaksu 10,(5,-) . Pstili TA 6543 67-1. vsk .. Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys, el o Petri Shemeikka , Nuottapolku 3, 70910 Vuorela. Jäsenmaksu 15,. Luonto-Liiton kahdeksasta piiristä ainakin neljä julkaisee säännöllisesti ilmestyvää jäsenlehteä. Ps-tili TU 1653 11-3. Lisäksi monella kerholla on oma julkaisunsa. Maaningan ympäristönja vesiensuojeluyhdistys, el o Leo Turunen , Uusi linja-autoasema, 70300 Kuopio 30. Länsi-Uudenmaan luonnonsuojeluyhdistys, PL 33, 08101 Lohja 10. Ps-tili 90 861. Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys, PL 81 , 24101 Salo 10. HOP-Pietarsaari 3515-47090. Pohjois-Suomenselän luonnonsuojeluyhdistys, elo Erkki Kohonen , Tikkalanrinne , 86800 Pyhäsalmi. LUONTO-LIITTO on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö . Ps-ti li TA 4 198 138. Noki-Pirkan Luonto,e I o Terttu Laurila , Pajakatu 5, 37100 Nokia. SATAKUNNASSA: Satakunnan luonnonsuojeluyhdistys, elo Pentti Forsten , Kalevanpuisto 60 , 28120 Pori 12 . Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys, Kauppakatu 23 , 70100 Kuopio 10. Ps-tili TA 55 181. Luonto-Liiton jäsenet saavat Nuoreen Luonnon , entisen maineikkaan Molekyylin . LAPISSA : Kemi-Tornio seudun luonnonsuojeluyhdistys, e I o Raili Kemi , Kauppakacu 18 A 19, 94 100 Kemi 10. Oulaisten Op 53 1 301 4001 2029. Jäsenmaksu 10,(5,-). Keski-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys, elo Tapani Hyytinen , PL 729 1, 67700 Kokkola 70. POHJOIS-KARJALASSA: Lieksan luonnonystävät, e I o Esko Lappi, Kuusicie 8, 81720 Lieksa 2. Pstili TU 4 15 80-2. Muutama yhdistys julkaisee tieteellissävyisempääkin aikakauslehteä. Ps-cili TA 1202 54-8. Jäsenmaksu 20,(15,-). Ps-tili OU 311 48-5. Ps-tili TA 129 24-0. Ps-tili KU 5056 59-6. Pyhäjokialueen luonnonsuojeluyhdistys, e I o Esko Jääskö, Oulaistenkatu 90, 86300 Oulainen. Jäsenmaksu 10,-. Uudenkaupungin S p 104 001 90 13. Virtain luonnonsuojeluyhdistys, e I o Eero Heinonen, Rajaniemi, 34800 Virrat. Porvoon Op 535 806 4054 8220 . Ps-tili RO 1765 68-7. Vantaan ympäristönsuojeluyhdiscys, elo Olavi Thuneberg , Simonkalliontie 1, 01 300 Vantaa 30. SYPKuusankoski 206220-22204-9 . 190 Ylä-Karjalan luonnonystävät , e I o Jouko Salonen , Raatihuoneenkatu 16 , 75500 Nurmes. Jäsenmaksu 10,. PS-tili 254 43-2. Jäsenmaksu 10,(5,-). Raaseporin luonnonja ympäristönsuojeluyhdistys, elo Berit Nyström, Itäinen Rantakatu 8, 10600 Tammisaari. Jäsenmaksu 12 ,-. Ps-tili 4 141 12-7. Jäsenmaksu 10,-. Jäsenmaksu 10,(5,-). Ps-tili RO 1783 58-8. Jäsenmaksu 15 ,(5 ,-). Jäsenmaksu 10,-. Rovaniemen seudun luonnonsuojeluyhdistys, Eteläranta 55 , 96300 Rovaniemi 30. Ps-tili 578040-6. Jäsenmaksu 10,(5 ,-). Ps-tili RO 4904 55 -5. Keravan ympäristönsuojeluyhdistys, PL 24, 04200 Kerava . Ps-tili 577 5 14-9 Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistys, PL 33, 00531 Helsinki 53. UUDELLAMAALLA: Espoon Y mpäriscöyhdistys, e I o Rainer Lahti, Jämeräntaival 10 A 16, 01250 Espoo 15 . Lieksan Op 534 307 5034 4829. Jäsenmaksu 15,(5 ,-). Pohjois-Kymen Luonto, ei o Jukka Airola, Melkunmäentie 8, 45700 Kuusankoski . Pietarsaaren seudun Luonto, e I o Roger Blomqvist, Otto Malminkatu 9 B 5 7, 68600 Pietarsaari. Moni luettelon luonnonsuojeluyhdistys harjoittaa varsinaisen luonnonja ympäristönsuojelutyön lisäksi myös julkaisutoimintaa. Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys, elo Eero Mikkola, 36160 Siitama. Jäsenmaksu 10, (6 ,-). Jäsenmaksu 10,(5,-). Ps-tili TU 993 60-9 . Sodankylän luonnonsuojeluyhdiscys,e l o Matti Niemelä, Paloasema , 99600 Sodankylä . KYMENLAAKSOSSA : Kymenlaakson Luonnon Ystävät, PL 28, 48101 Kotka 10. Jäsenmaksu 10,(5 ,-). Jäsenmaksu 15 ,-. Jäsenmaksu 10,(5,-). Siikajokialueen luonnonsuojeluyhdistys, e I o Jouko Koivu , N ikkiläntie, 92400 Ruukki . Jäsenmaksu 10, (5, -) . Jäsenmaksu 12,(6,-). Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistys, e I o Erkki Aunola, Pispankatu 17 B 23, 33240 Tampere 24. LUONTOLEHTIÄ Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema Luonnonsuojeluväki postitetaan kahdeksan kertaa vuodessa kaikille liiton jäsenyhdistysten jäsenille. POHJOIS-SAVOSSA : Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys, elo Eero Antikainen , Rinteentie 28 , 74 130 Iisalmi 3. Jäsenmaksu 25,-. Jäsenmaksu 10,(6, -). Ps-tili KU 124 81-8 . Jäsenmaksu 10,(5 ,-) . Inkoon-Siuntion-Kirkkonummen ympäristönsuojeluyhdistys, Mäntytie 1 E 45 , 10210 lnkoo. Itä-Uudenmaan luonnonja ympäristönsuojeluyhdistys, Kaivokatu 40, 06100 Porvoo 10. Mäntsälän Op 528 20 14 14547. D SUOM EN LUONTO 4179 38 . POHJOIS-POHJANMAALLA: Koillismaan Luonto, e I o Reino Rinne , Kitkantie 4, 93600 Kuusamo. Ps-tili 1677 70-4. Ps-tili 4 154 84-2. Jäsenmaksu 13 ,(10,-). Vaasan ympanstoseura, PL 178, 65101 Vaasa 10. Pohjois-Karjalan luonnonystävät, PL 122 , 80101 Joensuu. Ps-tili 4609 54-6. Niinpä alun toistakymmentä yhdistystä jakaa varsin säännöllisesti ilmestyvää lehteään jäsenistölleen. Jäsenmaksu 15 ,-. Svartbäckin seudun luonnonsuojeluyhdistys, 06880 Kärrby . Ps-tili 177 09-8. Sipoon Luonnonsuojelijat, 01 180 Kalkki ranta. Inkoon Sp 104 0000 8 19. Vammalan Ympäristöpoliittinen Yhdistys, elo Pekka Mustakallio , 38300 Kiikka. SYP-Sodankylä 210120-5469-2. Pääosa lehdistä on offset -asuisia ja A5-kokoisia jä,sentiedotteita, mutta onpa joukossa jokin laatulehtikin . Limingan Op 523308 4000 3856 Oulun luonnonsuojeluyhdistys, e I o Juha Markkola, Tuulimyllynkatu 9 D 12, 90 140 Oulu 14. Ps-tili TA 679 04-6. KOP-Nurmes 110340-4222 . Ps-tili KO 1680 55-5. VAASAN LÄÄNISSÄ : Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys, PL 10, 60101 Seinäjoki 10. Jäsenmaksu 10,(5,-). Jäsenmaksu 10,(5,-). Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistys, Läntinen Rantakatu 21, 20100 Turku 10. Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys, elo Outi Teräsalmi , Satotörmä B 21, 04600 Mäntsälä. Jäsenmaksu 10 ,(5,-). Jäsenmaksu 12 ,-. Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys, PL 124 , 05800 Hyvinkää . Kittilän luonnonsuojeluyhdistys, e I o Teemu Hanhivaara, 99 100 Kittilä. Jäse nmaksu 8,(4,-). PIRKANMAALLA: Kangasalan luonnonsuojeluyhdistys, elo Rauno Jokinen, Kielontie, 36220 Suorama. LOUNAIS-SUOMESSA : Loimaan seudun luonnonsuojeluyhdistys, elo Ahti Kuussaari , Huvilakatu 40 , 32200 Loimaa. Jäsenmaksu 10,(5,-) Ps-tili TA 1752 46-7. Ps-tili 5553 81-1. Haapajärven Op 5011 4954 Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys, elo Jaakko Kaukko, Petäjänkankaantie, 9 3100 Pudasjärvi. Jäsenmaksu 10,(5,-) . Jäsenmaksu 15 ,-. Jäsenmaksu 15,-. Jäsenmaksu 15 , (sisarjäsenmaksu 5, -) . Lakeuden Luonto, elo Jouko Siira, Alapääntie , 9 1900 Liminka
ln 19771978 over a hundred bears were killed , which exceeds rhe natural increase in numbers. The last fight for Nature Conservation by Ris10 Palokangas. Kescrel succeeds best in a varied agriculrural landscape , in which it is poss ible t0 find 10 o r morc pairs per km 1 . The differem phases of developmenr were caused by rhe melring of rhe ma inl and ice-fie ld. They laid eggs in the aquarium , but no young emerged from them. Possibi li t ies for hunting and fi shing wi ll disappear. the co mmo n newc. The most ch reacened biotopes are the marshes, o ld deciduous fo resrs , and wet lands. The m o re numerous flowering plancs of midsummer have lO compete for poll inators. The ancie nc phases of the Baltic have left behind a lo r of differenc shore format ions, which are no w fa r in land . are most vu lnerable in the spring, when food p lancs are scarce . lt wil l also disrupt reindeer husbandry over a wid e area . Their nests have been g uarded by WWF, in o rder to improve the ir nest ing, and unauchorised visicing of their nesting p laces has been stopped . dislodge 322 inhabi ranrs, wh ich is about 50 farms o n which someone cou ld make a living, and cut road con nections. in the pan of the river below rhe anificial lake , because of large amount s of humus acids fro m the peatlands. moths. Uncenaint y about the fucure of the arca has prevemed its dcvtlopment and speeded up the d rift from the land . There are nearly 60 rh reatened species of birds, in the g reatesc da nge r being che larger bi rds, like sea-eagles and cranes. When che ice meh ed , the ice-rive rs form ed ridges in their beds (da rk green). due to rising land-leve ls. h wi ll o nl y be an insul t to the landscape . Natu re conservationiscs in Finland took for rhe firs c rim e 10 direct accio n . and fo r ,he who le of this ,ime the furu re of chc inhabirancs of 1he area has becn uncertain . The official statemencs in response , leuers. Of these , 98 % grow o n lake sho res, typical ly at the upper limir of the spring flood zo ne , and along th e edgcs of o ld shore banks. There have also becn atcem pcs co crea te anificia l weclands fo r che bcnefit of the cranes. and by the ge neral rise in the level of the ocea n . The mainland ice-fie ld was ar rhe edge of rhe sea , at the bouom of whic h la yers of clay we re formed (pa le green ). There were about 300 bears in Fin land in 1978, wh ich means the number has doubled during this decade . U ncouched natu re survives in o nl y a very few areas. Modeen working mechods in agricuhure and forescry, e.g . h is not known , fo r inscance, in what kinds of waters they spend 1he summer , whether the y rem ain overwinter in the wacer . and chere were also signs rhat they had fed o n berries, roors, rwings, hay and pinc needles . Thus bears ca n obviously on ly be kept wichin conserva cion areas by offerin g them meat in the spring . According 10 the invencory, rhere are now about 4 000 Kesrrel pairs less than in the 1950 's. lt wil l not prov ide recreation o r fish ing, because of g reac changes in wacer-level. effen ive seed conc rol, use of pesticides, fo rest clear-cutt ing and peatland d itching have decreased rhe number of polli nators, in most cases indirectly , by diminish ing suitable flora and nescing places. Edicorial Pagc 145 The life of a narun~ conservatio nist is a hurried and harassed one. Man y people have cheir first contan with nature, the more experienced learn new lcsso ns of nature. ln june there was a pub lic meecing in rhe area of the reservo ir. Also , the effects of u rbanisacio n and ai r po ll utio n may ca use losses amo ng poll inawrs. lnsread of be ing deep in na rure . from the area of ,he lake . he is deep in plans, lcgal clauses, and pa pers. A lo t of bears have emered Finland from Russia , quick ly raising cheir numbers. lnformacion was give n by over 500 naturc wa cchers. First , man y of the o ld rrees have va nished , especially nea r dense ly settled areas. The o lder rock is overl aid by so il which has come ma inly from e lsew here. lf rhe projen goes ahead , ir wi ll cover 260 km 1 of land. because of rescriccions o n hunting . After the lce-Age it has had differenr phases of deve lopmenr (see maps o n page 154): Balric freshwater ice-lake 11 20010 200 years ago. The drai nage d itch was dammed , and nature conserva cionists chained themselves co a d iggi ng-machi ne . The phases and ancienl shores of the Baltic by Maui Eronen Pages 154156 Not much is known about the phases of rhe Ba lric before the lce-Age . W e met a crested newc by Kaija Keskinen Pages 166169 The T ricurus cristatus is very rare in Finland . The tOlal number of narive uees is not much above 2 500 . In rhe spring of 1974 , the youth senion of the Finnish Association for Narure Proteccio n scaned studies of Kescrel over che whole country. Th is newt is more demanding about che qua li ty of water ihan its sma lle r re lative . Abour a remh of Fin land ·s White Elm s arc protected nature conservario n landmarks, o r grow in protecced areas. This seems to have commenced wich che regula tion of water leve ls about 20 years ago . fli es, and sometimes beetles and chrips, coo. Nature conservacionists 1 Go and hang from che trees! by Mikko N,skasaari Pages 1 51 1 5 J Draining of a flou rish ing bird -lake, Koijärvi . ln recenr years che reduccio n in numbers has bcgun again . These have all lessened the Kestrel' s possibilities to obcain p rey. but the number of uees is small , and the rree shou ld be completely p ro tecced . Jusc a few papers cried lO make much of opposition becween nacure co nservatio nists and some of che farmers. When they found a good corpse , or when rhey had ki ll ed an e lk . Summer, however al lows him to take it a bit easier. You cannot conserve narure. Nor necd his admira cion necessaril y cease in rh e autumn ! Stop the artificial lake pro1ec1 Siurua! by Marjukka Kulmanen Pagcs 14 7150 The Siurua rese rvoir, wh ich is to be buih on thc lijo ki river in Ostroboth ni a . laevis used to be used in Fin land in 1he making of co ll ar bows. and spee ches have led only ro an end less series of losses. U laev,s is o ne of 1he rares1 deciduous crees in Fin land, and req u ircs att cn1ion and conservation . The 350 panic ipants had not submined co 20 ycars of pcrsuasion, and scill demanded chat the project be stopped . W ater-qualit y will decli ne . When vegetatio n cove red rh e g ro und , erosion slowed down . has been p lanm.·d for 20 years . The authors fo llowed fiv e bears in Koil liska ira, in order to find ouc abouc cheir springtime feed ing habirs. Nowadays the growi ng of chis tree has regretabl y and undeserved ly been forg ouen . O n the ot her hand , when they were hunring for food, they can oft en make quite lo ng journeys. ln the cool per iods movcment of the ice was slower, and che edge of the ice-field srnyed in che same place fo r a lo ng I ime . Summer is the time for extended en viro nmen tal educatio n . Ir onl y exists in Aland and o n the south eascern border. There is very liule informac io n about che crested newt 's behaviour in Fi nl and . salty Litorian sea 7 4002 500 years ago , and afte r it Ba hic sea. by land rising out of the Bahic. vsk. draining. and silts (ye ll ow) brough, by iceri ve rs. The future of env ironmemal protect io n lies in e nvironmema l educacion . ln the l 960 's rhe number of bears decreased dange ro usly, but in rhe 1970 's their number has grown . The Kestrel still hovers by Seppo Kuusela Pages 162165 Pentti Linkola remarked on the ca tostrophic d isappea rance of Kestrel in H äme in the l 960's. if you do n ' t know ir. Most of them are against che anificial lake , and would prefer to stay on cheir homesteads. becausc of the sharpening of the shore line and the attendant increase in co mpetition . These bears visited the bodies of elk and reindeer. The rock is cove red nearly eve rywhere by morain (brown in 1he map) in 15 m layers. The biggest female was 16 cm. Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nacure of Finland) Pub/ished by the Finnish Association for Nacure Protecrion (Suomen luonnonsuojeluliitco) Address: Perå"miehenkacu 11 A 8, 00150Helsinki 15 , Finland Edicor: Teuvo Suominen Nature teaches, and summer schools us . D Transla1ion by Taru Tyynilfi-Woolscon & George Wools10n. When camping in A land at the beginning of may, the aurho r and her friend s found 40 of chese newts in two pools, an equa l numbe r of males and females. T he most im ponam inscct pollinators are the bees, oc her hymenopcers, bmcerflies. cuccing down verge plants. The kc•Agc pceled off most of the old so il : though in p laces, espec ially in O strobothn ia and no nhern Finland , there are chick laye rs of old so il rem aining . they wou ld remain wich rhe meat fo r some time . When che land slowly rose, waves di sclosed the rocks at the rops of the hills (red). European White Elm cree of the year byPemiUocila Pages 176178 The Finnish Dendro logical Societ y has chosen Europcan White Elm (Ulmus laevis Pal las) as the tree of the year for 19 79. The present scacus of some of the ea rlier loca lit ies is uncenain . lce-fields and ice-rivers formed th,· Salpausse lkä ridge , at the edge of the ice-mass (dark g reen). which for a long ,ime en livened the scenery , have bee n cut down, and the fields have been drained . lt was also p lanted as an o rn ament al cree, loca ll y fairly frequencl y, as far nort h as the towns Kajaan i, Ou lu, and Kemi . The annual natural harvest of cloudberry alone is wonh 90 000 Fmks. Two changes in che number of trt·cs are evident . was threacened . whether they always li ve in the same poo l, etc. bur noc some ching onc could ca ll a catastrophe . salry Yo ldian sea 10 2009 500 years ago, freshwarer Ancylus lake 9 5008 500 years ago , slightly salt y Masrog lo ia-p hase SUOMEN LUONT04 /7'/ 38 . Springcime news abo uc bears by Erkki Pulliainen, Teuvo Hietajiirvi, Jouko Iivanainen, Marcci Laitinen. U. The fo rm ation of soil is studied , rak ing as an examp le ,he area of K iikala (sout h -western Finland) map o n page 16 1. W hen li fe appeared in t he area . 8 500-7 400 years ago. Beautiful summer is the time when ch e narure conserva1 ionisc can , with ali good consc ience . The poll inawrs, especia ll y the socia l bees. laevis (becwee n the towns of Hämeenlinna and Tam pere) was studied fo r the first time almost 50 years ago . The formacion of our soit by Raimo Kujansuu and Jouko NicmcU Pages 157160 Finnish soi l and rock differe greatl y fro m each ot her. The main area of concentracio n for U. The significance of the project for ene rg y policy is small. and those fo r whom nature is a sou rce of li ve lihood rea lisc even more deep ly iust how dependent chey are upon naru ral reso urces and forces. and fo rm ed shore layers at rheir base . The plant-polli nator co-existence system is a de lica te o ne, wh ich is easil y d isrurbed by environmenta l changes. Pollinarors in a changing environmenc by likka Teräs Pagcs 1 701 75 Finnish p lancs arc cross-poll inated mostl y by wind and insects. ad mire the variet y and beaut y of nacure . The bui lding of the Siu ru a lake wou ld mean a rise in e-nergy produnion of about ,2 % . , and the smallest of both sexes 12 .5 cm. Even the hedges. 19 1. and Ka lle Vaarala Pages 179181 ln nonhern Finland the bear hibernates for ha lf the year. mud and sludge (g rey) started forming o n the bono ms of lakes and in the sea-bays, and peat were formed (grey). ln 1he long term, however, fl ood control has not been beneficia l to che uee . use of hcrbicides and insecticides, the changeover to monocu lrure methods, and che forestry methods now used. Second . Ismo N uuja and Juhani Koivusaari Pages 182184 Nonhern Ge rmany is heav il y ind ustrialised and che who le area is ''effi cie ntl y'' utilised . When fed rhey wou ld take worms relunandy, and tadpoles mo re read il y. Breaki ng-up and cranspo n a1io n of matter is sti ll go ing o n, buc che form s of the surface have mainl y been decerm ined in the lceAge, and immediate ly afcer . the number of young trees has increased . Most of the occurances in Fin land were checked in 19751978 . This type of direcc acc io n is an omen of the genera l growing effect iveness of the narure con servac io nist movemenr , and a jusr acc io n . The press, for che main pa n , took a peninent attirude to eve ncs ac Ko ijärvi . The reaso ns for the declining numbers can be fou nd in the changes in agricultura l methods, drainage
Ja nyt sinun ei tarvitse muuta kuin m alttaa odottaa pari viikkoa, jonka jälkeen perhoset kuoriutuvat. Nämä pikkueliöt ovat monien lintujen tärkeää ravintoa. Kukkien pölyttäjähyönteisistä on lisää kuvia ja tietoja sivuilla 170175. I UO Kesä, kukat ja perhoset kuuluvat yhteen . Siksi viljelijälle on edullista, jos viljelyskasvi pölyttää itse itsensä, eikä sato ole rii ppuvainen pölyttäjien määrästä . Se varistaa omista heteistään siitepölyä emin luotille, ja palko alkaa kehittyä. Perhoset , kimalaiset , ampiaiset ja monet muut hyönteiset ovat hyödyllisiä eläimiä, sillä ne pölyttävät kukkia : Elleivät ne kävisi kukissa , ei omenapuihin tulisi omenoita , marj apensaisiin marjoja emmekä saisi mansikoirakaan . Nokkosen lehdiltä löyd ät toukkia , jotka voivat olla nokkosperhosen , neitoperhosen tai jonkin vaeltavan perhosen toukkia. SUOM EN LUONTO 4179 l8 . Vaikka itikoiden ininä joskus ärsyttääkin ja amp1a1sen pistos saa kyyneleet kohoamaan silmiin , on tärkeää muistaa, että kaikilla pienilläkin ötyköillä on oma paikkansa luonnon kiertokulussa. Anna ruuaksi aina sitä kasvia , jolta toukan löysit. Vaikka herneellä onkin suuret valkeat perhosmaiset kukat , ei herne tarvitse hyönteisiä kukkiaan pölyttämään . Tuo toukat nokkosineen kotiisi, ja pistä ne isoon lasipurkkiin . 192 TEHTÄ VÄ Voit seurata nokkosperhosen kehitystä karvaisesta toukasta kauniiksi perhoseksi m yös kotonasi. Lähde kesäiseen luontoon seuraamaan värikkäiden perPURKKIHERNEESI on jo varmaan ku kalla . Kalat puolestaan tonkivat ravinnokseen järvien ja jokien pohjalla eläviä sudenkorentojen ja hyttysten toukkia. Perhosen kuoriuduttua ohjaa se ulos vapauteen vaikkapa ikkunasta .Samalla tavoin voit kasvattaa muidenkin perhosten toukkia. Jos h yvin käy, onnistut näkem ään kuinka nuori perhonen tulee ulos kotelosta sii piään oikoen . vsk .. Mutta tiesitkö, että myös eräät nisäkkäät , kuten lepakot , siilit, päästäiset jopa ketut ja karhut syövät niitä. Viikon tai parin kuluttua toukat koteloituvat. Retkeillessäsi luonnossa olet tarkkana luonnontutkijana varmaan havainnut mitä erilaisimpia ilmassa hyriseviä tai maassa mönkiviä pieneliöitä: ampiaisia, perhosia, kärpäsiä, hyttysiä, kovakuoriaisia, muurahaisia , hämähäkkejä ja lukemattomia muita. Suurilla pelloilla on usein vähän pölyttäjiä. hosten tanssia , sudenkorentojen lentonäytöksiä, muura~ ---~ haisten aherrusta ja pienen ' 'punapaitulaisen' ' matkaa ruohonkorrella. Lasten Luonto Toimittanut Marjatta Muhonen , piirrokset Markku Tanttu K esä on jo pitkällä. Nosta nokkoset koteloineen varovasti pois purkista. Pidä huoli siitä, että pikku ahmateilla riittää tuoreita nokkosia ravinnoksi
Kotelossa toukasca tulee aikuinen . Nuoret leppäkercuc ovat aivan eri näköisiä kuin aikuiset. Kun leppäkerttu pelästyy , sen jalkojen välistä tihkuu kitkerän makuista keltaista nestettä . Leppäkercuc ja niiden toukat ovat oikeita suursyömäreicä. Toukka syö ja syö ja koteloituu. Eniten ne pitävät kirvoista , lehcikempeiscä ja punkeista. Kun katsot oikein tarkkaan, huomaat kuinka sen punaiset peicinsiivec kohoavat ja niiden alea oikenevac kalvomaisec lenninsiivec. Se on niiden verta. Tunnet varmasti leppäkercun . Kovat peitinsiivet suojaavat lenninsiipiä silloin kun leppäkerttu ei lennä . Se ei muistuta ollenkaan aikuista leppäkerctua, niin kuin kuvasta huomaat. Leppäkercuc maistuvat siis pahalta . Leppäkerttujakin on monta eri lajia . Leppäkercun munasta kuoriutuu värikäs toukka . KirkSUOMEN LUONTO 4179 38 . vsk. kaac värit varottavac tästä muita eläimiä. Jos otat leppäkercun käteesi, se alkaa kiivetä ylöspäin. Aikuisena se myös talvehtii. Olet kai myös huomannut, etteivät kaikki leppäkercut ole samannäköisiä. Varsinkin kirvac ovat pahoja kasvituholaisia.
C V E ::::1 (/). 92 1-19 909 Oulu : Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu 10, puh . Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n kiinteät myyntipisteet: Helsinki : Nervanderinkatu 11 , 00100 Hki 10, puh . Suomen luonnonsuojeluliiton MARJAKORTIT Kohta kypsyvät kesän ensi marjat. Kohta ovat myymälöissämme myös uudet marjakortit: kaksitoista arvokkainta luonnonmarjaamme korttivihkosena, josta lähettäjälle jää muistoksi pienoiskorcic. Mesimarja, katajanmarja, vadelma, juolukka, muurain, cyrni , mansikka, mustikka , puolukka, variksenmarja, karpalo ja pihlajanmarja, kaikki Mauri Korhosen kuvaamina. .... --8 C ::::1 ..... 90-406 262 Turku: Läntinen Rantakatu 21, 20100 Turku 10, puh . Ison ja pienen korein takana on rautaisannos marjatietoa . V E ::::1 C ... 981-15 828 00 ...