Suomen Luonto 4/1990 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMEN 4 • 1990 Irtonumero 28 mk
9. Valittu kustannuskatto sitä vastoin on mielivaltainen ja estää päästöjen riittävän tehokkaan vähentämisen. Toimikunta korosti voimakkaasti kustannustehokkuutta ja karsi kaikki päästöjen supistamiskeinot, joiden kustannukset ylittävät 20 000 markkaa typenoksiditonnilta. 24. Kaiken lisäksi 30 prosentin tavoite on luonnon sietokyvyn kannalta pahasti alamittainen; todellinen supistamistarve on monien asiantuntijoiden mielestä 70-80 prosenttia. 10. 9. 2 Typpitoimikunnan ehdotus jää puolitiehen jälkeen julkistetussa ympäristöministeriön typenoksiditoimikunnan mietinnössä pyritään löytämään keinot päästöjen pienentämiseen. Pakollista savukaasujen puhdistusta toimikunta ei ehdota edes Meri-Poriin rakennettavaan suureen hiilivoimalaan. Toimikunta kuitenkin esittää, että vanhojen suurvoimaloiden savukaasujen puhdistamista lykätään usealla vuodella ja pitäydytään halvemmissa ja tehottomammissa polttoteknisissä keinoissa. 30. Niistä monet ovat myös halpoja keinoja, mutta edellyttävät asenteiden ja elämäntapojen muuttamista kansalaisten on oltava valmiit uhrauksiin luonnon ja tulevien sukupolvien hyväksi. 6 13. Toimikunnan tehtävänä oli selvittää, miten Suomi voi saavuttaa ns. Päästöjen vähentämisvauhtia pitäisi kiiruhtaa eikä hidastaa, sillä luonto jo läähättää typpitaakan alla. vsk.. Ehdotukset päästöjen supistamiseksi ovat varovaisia ja painotuksiltaan teknisiä. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 48. Ilmestyy 21. Sofian julistuksen vaatimat päästövähennykset. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: puh. Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ilmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 5 IO. 654 198, Irma Kaitosaari. (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Ulkoasutoimittaja Markku Tanttu Toimitusneu vosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. Irtonumeromyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 198930. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 210 mk. 7 18. Tilaushinnat 1. 9. Kustannustehokkuus ei sinänsä ole paha asia, sillä toki varat kannattaa sijoittaa siten, että ne vähentävät saasteita mahdollisimman tehokkaasti. Säästötilaus 190mk. Toimikunta onnistuu työssään vain osittain; mietinnön ehdotukset ovat typpipäästöjen luonnollemme aiheuttamaan uhkaan nähden riittämättömiä. Päästöjen välillisten supistamiskeinojen merkitystä olisi pitänyt ponnekkaasti korostaa. 7. Toimikunnan kolme jäsentä jättikin tältä osin eriävän mielipiteen, saSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. 8. JO. 8. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Toimikunta selvitti myös melko laajasti päästöjen yhteiskuntapoliittisia vähentämiskeinoja, mutta varsinaisissa ehdotuksissa ne jäävät liiaksi taka-alalle. Tekniikka on tärkeä apuväline, mutta ilman energia-, talousja liikennepoliittisia muutoksia riittäviin typpivähennyksiin ei päästä. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 170 mk ja säästötilaus l50mk. Toimikunnan esityksillä jäädään puolitiehen; päästöt vähenisivät vain 15 prosentilla vuoteen 2 000 mennessä. SUOMEN SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. Itse sopimus edellyttää päästöjen jäädyttämistä vuoden 1987 tasolle vuoteen 1995 mennessä, mutta Suomi on lisäksi allekirjoittanut 11 muun Länsi-Euroopan maan kanssa siihen liittyvän julistuksen, jossa maat lupautuvat vähentämään päästöjään 30 prosentilla vuoteen 1998 mennessä
. Näiden pienten kahlaajien metsästykseen ei ole mitään hyväksyttäviä perusteita; se on täysin verrattavissa eteläeurooppalaisten harjoittamaan pikkulintujen lahtaukseen. . . . . Toimikunnan ehdotukset maksavat yhteensä neljä miljardia markkaa vuoteen 2000 mennessä. . 8 Pöllömetsää ei enää ollut, Harri Luojus ........... . 18 . . . . Valtaosa linnuistamme on suojeltu ympärivuotisesti, mutta muutamat lajit, kuten mustarastas, närhi, naakka ja harakka on luokiteltu lainsuojattomiksi. . 3. 46 Keski-Pohjanmaan maakuntakukka: ... . . . . . . Joutsenperheen kesää, Heikki Kokkonen . . . . . . . . . vuosikerta 4 • 1990 moin kuin suurvoimaloiden savukaasujen puhdistamisen lykkäämisehdotukseen. . . . . Saimaannorppa ja halli ovat rauhoitettuja metsästyslain nojalla. . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . Jyrki Heimonen ........................................... . . . . . . 4 Viisaan valinnat: Vösas pesee vähemmällä......... . . . . . ...... Ne ovat metsästäjälle suurempi haaste kuin suoraviivaisesti sinkoava savikiekko; syötävää näissä pikkukahlaajissa ei ole. Muurahaissinisiiven elämänkierto on perhostemme joukossa ainudaatuinen: toukka elää aluksi kangasajuruoholla ja myöhemmin muurahaispesässä. . . Suojelusoiden metsäsaarekkeet hakataan. . . . . . . . Suojelupäätöksissä voi olla metsän mentäviä aukkoja. 51 Kansikuva Kannen muurahaissinisiiven kuvasi Taipalsaaressa Pekka Ojalainen. Aleksis Kiven runojen puut, Satu Marttila . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Säädöksissä on kuitenkin vielä puutteita. 24 Käärmemäinen vaskitsa on sukua sisiliskolle. . Esimerkiksi mustarastaan, kevätiltojen upean huilistin, pitäminen tappolistalla on suorastaan irvokasta. . 28 Amerikanserkku piisami on levittäytynyt lähes koko Suomeen. . . . . . . . . ,.......... . . . . . . . . . . . . Riistalintujen luettelossa on hämmästyttäviä lajeja, kuten taivaanvuohi ja sen sukulainen jänkäkurppa. . . . Niitä pidetään vahinkolintuina, joita ne eivät kuitenkaan ole; eivät ne uhkaa ihmisen elinkeinotoimintaa, vaikka joskus pientä haittaa tekisivätkin. . . . Myrkyt selättävät selkälokin?, Antti Halkka ... . . Omantunnon puheenvuoro. . . . . . . . . . ja höret ripustivat kissan kaulaan kilisevän kellon.... . . . . LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisij~ Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . . Lisko kuin koru, Juhani Terhi vuo . . 47 Summaries of the Main Articles ........... . Taivaanvuohi ja jänkäkurppa pitäisi siirtää pikimmiten pois riistalintujen luettelosta ja rauhoittaa ympärivuotisesti luonnonsuojelulailla. 10 Olisiko mitään ollut tehtävissä. . . . . . 27 Kortteenpurija rapakon takaa, Jouko Kuosmanen . Kotimaasta . . . . . . Itämeren norppa on luokiteltu riistaeläimeksi, mutta tällä hetkellä se on metsästyskiellossa. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. . . . . 36 Kaakkurille turvapaikka tekosaarekkeesta ......... . . . . . . . 49. . . Ainut syy niiden metsästykseen on se, että sitä pidetään taitolajina; lintuihin on vaikea osua, koska ne ponnahtavat maasta äkillisesti siivilleen ja lentävät heittelehtivästi. . . . . . . . . . . . . . . . . . Kestävään kehitykseen: Talo Ratakadulla .......... . 20 Maailman suomalaisimmaksi sanotun linnun kanta on romahtanut viime vuosina. Rauhoitussäädöksissä puutteita ja asetuksilla on suojeltu koko joukko kasveja ja eläimiä. . . 40 Kirjoja ··························· ·········••u••············· 42 Kysy luonnosta . . . . . Siitä myös kannattaa maksaa, sillä saasteiden luonnolle ja yhteiskunnalle aiheuttamat vahingot ylittävät todennäköisesti moninkertaisesti päästöjen puhdistamiseen tarvittavat varat. 16 Kivi viritti runoihinsa kuusen tummuutta ja koivun heleyttä. 39 Mielipiteitä, keskustelua . . . . . . . "Säästäminen" koituu pitkän päälle todella kalliiksi, jos luonnon sietokyky ylitetään. . . . . . . . . . . . . Pohjoisten rantojen lintuja, Hannu Hautala ja Veikko Neuvonen ..................................... . . . . . . . . 30 Kosteikkoa suojellaan kehitysyhteistyönä, Juhani Artto . . . . . . . . . . . . . Summa tuntuu ehkä suurelta, mutta asiat ovat suhteellisia: maatalouden vientitukeen hurahtaa lähes saman verran yhdessä ainoassa vuodessa. . . . . . . . . Lisää rauhoitetuista eläimistä ja kasveista tämän lehden välissä olevassa liitteessä. . 12 Alkukesän elämyksiä Pohjois-Norjan rannikolla. . 44 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . . . . . vsk. . . . 32 Hadejia-Ngurun kosteikko Pohjois-Nigeriassa on luonnonsuojelijoiden kansainvälinen yhteistyökohde. . . . Rauhoitettujen lajien määrää lisättiin viimeksi vuosi sitten. . Meidän luonto ja teidän, Anja Kauranen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Meidän on oltava valmiit maksamaan luontomme säilymisestä rikkaana ja tuottavana. . . Kaikki hylkeemme ovat erittäin uhanalaisia, ja ne tulisi siirtää luonnonsuojelulain alaisuuteen, jotta ne saisivat vankemman lain suojakseen. 50 Bumerangi . . . . . . . . . . . . . . . . Ulkomailta.................................................
Oulun yliopiston kasvitieteen apulaisprofessorina toimiva Huttunen on tutkinut ansiokkaasti ilmansaasteiden aiheuttamia metsävaurioita. Saimaan tutkimuksen kehittämisestä on julkaistu komiteanmietintö 1987. "Seuraavassa, valmisteilla olevassa ohjelmassa ote. Toisessa julkilausumassaan kokous vaatii raideliikenteen kehittämistä. Yli 15.000 vierailijaa keränneiden Kierrätysmessujen aikaan Riihimäellä kokoontunut liittokokous hyväksyi luonnonsuojeluliitolle yhdyskuntien jäteohjelman. Jo 12 vuotta luonnonsuojeluväkeä luotsannut apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi jättää puheenjohtajuuden tämän vuoden lopussa. Tutkimusalus käy kesän aikana kerran Suomenlahdellakin, Leningradin edustan padolla saakka. Kalastustekniset laitteet on hankkinut Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Muikku on entinen merenmittausalus Särkkä. Muikku tutkii Saimaata vaihe pinta-alaltaan Euroopan neljänneksi suurimman järven, Saimaan, tutkimuksessa alkaa tänä kesänä. Luonnonsuojelijat pitävät ympäristöministeriön suosittamaa osayleiskaavoitusta riittämättämänä keinona maamme rantojen säilyttämiseksi. Siinä vaaditaan tehokkaita toimia syntyvän jätemäärän vähentämiseksi, alkulajitteluun perustuvan kierrätyksen tehostamiseksi, ongelmajätteiden vähentämiseksi sekä kaatopaikkojen määrän vähentämiseksi ja hoidon parantamiseksi. Näin vähennetään tieinvestointien ja energiaa tuhlaavan lentoliikenteen tarvetta. Muikku on Mikkelin vesija ympäristöpiirin hallinnassa. kalakantojen arviointi ja vuorovaikutukset sekä metsäteollisuuden jätevesien vaikutukset. Tutkimusaluksen hankintaa viimeisteltiin koko viime vuosikymmen. Ensimmäisen vaiheen tutkimuskokonaisuuksia ovat mm. vsk.. Tärkeä lenkki työssä on tutkimusalus Muikku, joka seilaa Saimaalla toukokuusta alkaen. taan mukaan Saimaan alueen ja ihmisen vuorovaikutuksen tutkimus uutena asiana", Viljanen sanoo. "Jätevesistä tehdään virtausmittauksia, jotta nähdään mihin saasteet kulkeutuvat. Luonnonsuojeluliitto vetoaa ympäristöministeriöön, eduskuntaan ja hallitukseen, että mitä pikimmin ryhdyttäisiin toimiin uusien rantojen käyttöä ja maisemansuojelua koskevien lakien säätämiseksi. Näytteet pystytään analysoimaan heti paikan päällä. Lomarakentaminen uhkaa jo arvokkaimpia kansallismaisemiamme, kuten Pihlajaveden saaristoa ja Kolia. Nykyisiä rautatieyhteyksiä ei tule karsia vaan päinvastoin energiaa ja ympäristöä säästävää raideliikennettä tulee lisätä ihmisiä palvelevaksi. Lisäksi kehitetään suurjärvien biomonitorointimenetelmiä. KOTIMAASTA Satu Huttunen puheenjohtajaksi 1991 luonnonsuojeluliiton liittokokous valitsi apulaisprofessori Satu Huttusen yksimielisesti liiton seuraavaksi puheenjohtajaksi. Tutkimusaluksen avulla kerätään ensin perustietoa vesistön tämän hetken tilasta, kertoo Saimaan tutkimuksen johtoryhmän sihteeri Markku Viljanen Joensuun yliopistosta. Siinä vaaditaan Turun tekniikaltaan vanhentuneen ja saastuttavan polttolaitoksen sulkemista kunnes laitokseen on hankittu tekniikaltaan parhaat mahdolliset puhdistuslaitteet. Tutkimusalus Muikku moninkertaistaa tämän tutkimuksen nopeuden ja tarkkuuden. Virtaustietoja tarvitaan myös onnettomuuksien yhteydessä.'' Valmiudet Saimaan tutkimuksiin ovat nyt muuten hyvät, mutta lisärahoitusta tarvitaan. Ritva Kupari Satu Huttunen ei saanut vastaehdokkaita luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan vaalissa. Selvitettäviä perusasioita ovat esimerkiksi kalojen vuorovaikutussuhteet, syyt muikun kannan vaihteluihin ja vesien virtaus Saimaan eri altaissa. Sen tieteellisten laitteiden hankinnasta vastaa pääosin Joensuun yliopisto. Kolille on perustettava kansallispuisto, liittokokousväki vaatii. Luonnonsuojeluliitto vastustaa yhdyskuntajätettä käyttävien polttolaitosten rakentamista, sanotaan kokouksen hyväksymässä julkilausumassa. Siinä vedettyjä kehittämislinjoja on tarkasteltu uudelleen vuosittain. Tällöin tehdään yhteistyötä neuvostoliittolaisten tutkijoiden kanssa. 4 Muikku valmiina palvelukseen, seulomaan tietoja Saimaan aalloista. Tutkimusmatka on osa Itämeren tilan kokonaiskartoitusta. Muikun avulla mittaukset nopeutuvat ja monipuolistuvat. "Koko projektissa tavoitteeksi otettu Saimaan järvialueen tutkimuksen kehittäminen ei onnistu, ellei rahaa tule lisää", jyrähtää Viljanen. Pentti Hirvonen SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Vasta myöhemmin puututaan laajan alueen erityisongelmiin
Opastuskeskus sijaitsee Seitsemisen kansallispuiston pohjoispäässä LänsiAureen kylässä, Kuru-Parkano -tien puolimatkassa. Metsän rakenne, eläimet ja niiden suosimat metsätyypit esitellään hauskasti ja havainnollisesti. Suomenselän metsä-, suoja harjuluonto esittäytyvät siellä retkeilijälle. Auditoriossa esitetään noin 10 minuuttia kestävää kansallispuiston palveluista ja luonnosta kertovaa hauskaa videota, jossa maailmaa katsellaan Seitsemisen tunnuseläimen näädän silmin. Kuvin ja selostuksin näyttely kertoo, miten ensin on kulo, josta alkaa nousta viidakko. Seitsemiseen Kulomäen kautta harmaa opastuskeskus sulautuu hyvin Seitsemisharjun maisemaan. Metsäkansan kulttuuri Metsää koskevaa kirjallisuutta ja kansanperinnettäkään ei ole unohdettu. Puiston alueella on myös viisi telttailualuetta ja keittopaikkaa. Kulomäen opastuskeskuksen päärakennus sisältää näyttelytilat, auditorion ja kahvion. Arkkitehti Pekka Laation suunnittelema rakennuskokonaisuus voi jäädä kiireiseltä kulkijalta huomaamatta kuin linnunpesä puussa. KOTIMAASTA Seitsemisen asutusta historiasta kertoo Koveron satavuotias museotila. Suomenselän erämaata Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee keskellä eteläisen Suomen suurinta yhtenäistä metsäseutua. Niitä on noin 30 kilometrin verran. Vanhan kansan loitsut ja taiat ovat saaneet oman osastonsa. Aaro Hellaakosken säkeet Sieluni on sankka metsämaa/ jossa turhaan tietä . Runot ja valokuvat viestittävät ihmisten luontokokeSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Ötökkäsopista isommat löytävät mikroskoopin ja ison kaapillisen perhosia, pikkunisäkkäiden kalloja ja nahkoja, maakotiloita ja lintujen sekä nisäkkäiden ulosteita tutkittavaksi. Riitta Lavikka 5. Pielisjärveltä vuonna 1885 talletettu keino vapautua metsänpeitosta kuuluu: Wiimenen lukko. Opastuskeskuksesta voi tilata oppaan kierrokselleen. Viidakko kypsyy nuoreksi ja aikuiseksi metsäksi, joka vihdoin saavuttaa jylhän kellarikuusikkovaiheen. Auditoriota vuokrataan myös ulkopuolisten käyttöön. Metsän siimes -näyttely alkaa kertomuksella havumetsän elinkaaresta. tavoittaa/ joka suuntaan yhtä rannaton/ askelteni saavuttamaton, vievät sisään näyttelyn tähän osuuteen. Niin sitte, kun ottaa Kirjan (katekismus) ja siihen panoo sitte kolme kivee sen .sisään ja panoo kiven väliin ja antaa olla kolme yön seutua siellä, niin kyllä sitte päästää metsänpeitosta. Sieltä voi tiedustella myös kämppäja maatilamajoitusta. Vaihtuvien näyttelyiden tiloissa on esillä valokuvanäyttely Helvetinjärven kansallispuistosta. muksesta. Puiston alueella on myös metsän asutusta historiasta kertovia muistomerkkejä. Pitkäjärven keloista rakennettu savottakämppä ympäristöineen kertoo, millaista metsätyömiesten elämä oli 1930-luvun Suomessa. Kulomäen opastuskeskuksen virallisia avajaisia vietettiin 1989 toukokuussa. Talvisin hiihtoladut risteilevät polkuja pitkin. vsk. Silloin olivat valmiina viehättävä Seitsemisen luonnosta kertova näyttely Metsän siimes, alueen huomionarvoisia kohteita esittelevä opastusvideo sekä perheen pienimpien luontoharrastusta herättelevät ötökkäsoppi ja pentuparvi. Viistoon sahattu kelopölkky osoittaa, että metsäpalo on riehunut alueella vuodesta 1610 vuoteen 1880 seitsemän kertaa. Kesällä keskus on auki joka päivä klo 1018. Multiharjun ja Pitkäjärven yli 400-vuotiaat aarniometsät, Seitsemisharjun ja Hirviharjun pitkittäisharjut, suot, järvet, lammet ja joet ovat kiinnostava ja monipuolinen kokonaisuus, johon retkeilijä voi tutustua viitoitettuja polkuja kulkemalla. Koveron museotila on satavuotias kruununtorppa, joka pihapiireineen on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa. Juhlallinen seitsemän kulon veteraani, 380-vuotias mänty, kertoo näyttelyssä vuosirenkaillaan kestetyistä koettelemuksista. Opastuskeskuksen pentuparvelta löytyy pienille lapsille katsomista ja kokeilemista, piirtämistä ja värittämistä
Juhani Terhivuo Helsingin yliopiston Eläinmuseosta pitää Jukka Nummelinin ajatusta rakkolevän ja rantakäärmeen häviämisen yhteyksistä hyvänä. "Romahdus on o.llut raju", ·sanoo Saaristomeren, eliqstöä 1960-luvulta alkaen seurannut Jukka Nummelin Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimistosta. Taantumasta huolimatta rantakäärmeitä on vielä jonkiQ verran jäljellä saaristossa. Hän muistuttaa, että rantakäärme on rauhoitettu, joten sen surinaaminen on rikos. luonnonsuojeluyhdistyksille levitetty aarniometsien ilmoituslomake on jo tuottanut hyvin tulosta. "Rantakåär. Tapio Lindholm SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. ''Näillä rantakäärmeillä saattaa kaikesta huolimatta olla vielä toivoa, sillä rakkolevä on aivan viime vuosina taas elpynyt", sanoo Nummelin. me tarvitsee munilleen hautoman, jollaisena rannoille kasautuneet rakkolevävallit ovat olleet hyviä. Lomakkeita on palautettu noin neljäsataa. Levät ovat vielä pieniä, mutta hän arvelee, että muutaman vuoden kuluttua niitä voi riittää sen verran, että syysmyrskyt taas kasaavat tutut rakkolevävallit rannoille ja rantakäärmeet saavat hautoman. "Tämän huomaa siitäkin, että suurin osa nykyisin saaristossa nähtävistä rantakäärmeistä on suurikokoisia; ne ovat syntyneet kauan sitten", sanoo Nummelin. Viime syksynä mm. Niin tunkiot kuin lantapatteritkin ovat nykyisin kovin tiiviitä; ennen tunkioihin laitettiin havuja, jolloin rakenne pysyi kuohkeana. Nyt kuitenkin myös karjanhoito on saaristossa läKOTIMAASTA hes -loppunut." Kun rantakäärmeellä ei enää ole tarpeeksi lämpimiä paikkoja kuukauden tai kaksi vievään munien kehittymiseen, poikiminen on epäonnistunut. Nummelin näkee rantakäärmeen häviämisessä yhteyden kahteen ympäristömuutokseen. Metsistä voi ilmoittaa · samalla lomakkeella, joka oli käytössä viime syksynä. Antti Halkka Rauhoitetlllla rantaeli tarhakäärmeellä on yleensä niskassa kaksi selvää kellanvalkoista täplää. Sitä ei hevillä sekoita edes harvinaiseen mustaan kyyhyn. Määrä riittää työllistämään luonnonsuojelututkimusyksikön aarniometsätutkijat kesällä. "Saaristossa veneilijät tappavat näitä täysin harmittomia käärmeitä. Rakkolevä kuitenkin taantui Saaristomer~llä 1970-luvulta alkaen. 6 Aarniometsäkartoitus jatkuu ja ympäristöntutkimuslaitoksen ekologisessa luonnonsuojelututkimusyksikössä viime vuonna aloitettu vanhojen luonnontilaisten metsien kartoitus ja tutkiminen jatkuu. Monilla luonnonharrasta~ jilla on varmasti vasta kesällä mahdollisuus retkeillä paikoissa, jotka voisivat tulla kyseeseen niin tutkimuksen kuin suojelunkin kohteina. Syynä ovat sekaannukset kyihin, ja silkka inho käärmeitä kohtaan, johon varsinkin naisväki on taipuvainen.", valittaa Jukka Nummelin. Eikä nykyinen tapa tehdä lannasta lietelantaa tietenkään sovi rantakäärmeelle." Vieläkin elävä käärmeviha lisää rantakäärmeen vaikeuksia. Tämän vuoksi aarniometsätutkijat ottavat vastaan kaikki aarniometsäilmoitukset. Jatkossa mittaustiedot toimivat ekologisen metsikköluokituksen pohjana, minkä taas on tarkoitus auttaa suojeluohjelman laatimista. Saaristomeren rantakäärmeet vaikeuksissa Saaristomeren · rehevät rantaniityt ovat olleet rantakäärmeen valtakuntaa. Viime vuosina luikertelijat ovat kuitenkin käyneet vähiin. Tämän vuoksi liikkeellä ovat niin metsikkötutkimusten iskuryhmä kuin kääpä. Kohteet rajataan ja niissä esiintyvien erilaisten metsikkötilanteiden pohjalta ne kuvioidaan. ja kovakuoriaisasiantuntijan muodostama iskuryhmä. Tällöin käärmeet siirtyivät munimaan lantapattereihin, jotka keväällä tyhjennettiin navetoista pelloille. Kuvioinnissa on tarkoitus käyttää tätä varten kehitettyä aarniometsäarviointia. Maastotöissä on tarkoitus selvittää ilmoitettujen kohteiden tarkempi luonne. "Rantakäärme on taantunut myös mantereella ja sielläkin vaikeudet liittynevät sopivien munimisalustojen häviämiseen. Jos lomakkeet tai niiden kopiot ovat loppuneet, niitä voi pyytää ympäristömi' nisteriöstä, lääninhallituksista, · vesija ympäristöpiireistä sekä Suomen luonnonsuojeluliitosta. vsk .
Matkan varrella on yleisötilaisuuksia, soutuviestien luovutuksia, tanssiaisia, bileitä ja seminaareja vesiensuojelun tiimoilta. Lammin klubissa luotiin kankeita vuoden 2100 tulevaisuuskuvia matkailu-Suomesta, teollisuus-Suomesta ja tietotaito-Suomesta, jotka kaikki painiskelevat ympäristökatastrofin erilaisten vitsauksien kynsissä. Kurjenrahka on tärkeä suoluonnon suojeluja retkeilykohde. Puhutaan eteläisten lehtipuiden ryntäyksestä Suomeen, mutta on muistettava, että vuotuinen valorytmi täällä ei muutu, monet loiset sienitaudit, tuhohyönteiset lisääntyvät nopeasti lämpimässä, metsäpuut sopeutuvat hitaammin kuin esimerkiksi viljelykasvit jne. Luonnonsuojeluliitto on pitänyt lakia kiireellisenä ja tärkeänä, mutta on esittänyt siihen keskeisiä muutoksia. Häiriöt metsien tilassa yleistyvät monin tavoin. Lahjoitusvaroilla kustannetaan lisäksi Saaristomerellä sijaitsevan Jungfruskärin lehtoniittyjen kunnostustalkoot. Kessi ja Hammastunturi säästettävä hiertänyt erämaalaki siirtyi viimein ennen vappua eduskunnan käsittelyyn. 7 .1990. KOTIMAASTA vostolle luovutettiin 85 järjestön ja yhteisön vetoomus erämaiden säästämiseksi. Kyrösjärvi-soutu luonnonsuojelupiiri järjestää soudun Kyrösjärven suojelun puolesta 6.8. Ympäristöministeri Kaj Bärlund sekä maaja metsätalousministeri Toivo T. (931) 131 317. "Ekologiassa kaikki vaikuttaa melkein kaikkeen. Erämaametsien hakkuut eivät liioin ole välttämättömiä metsäteollisuudelle, eivätkä työllisyysnäkökohdatkaan enää luo tarpeita eräIlmaston muutos on täällä tänään "Se on täällä", kiteytti vs. 1980-luvulla olemme eläneet viisi-kuusi tämän vuosisadan lämpimintä vuotta. Erämaa-adressiin osallistuneet yhteisöt vaativat myös, ettei hakkuita saa suorittaa erämaa-alueilla. Suomen talouselämän isokenkäiset puhuvat jälkijättöisesti vain kasvusta, kun muualla OECD-maissa kehitetään keinoja sopeutua uusiin ongelmiin. Mitä on tehtävissä. Ehtiikö , tuotantoelämä sopeutua. Jyrki Heimonen hallitsee Suomessa henkeä kohti enemmän kuin missään teollisuusmaassa · mikään yksittäinen tuote. Tietyt kasvilajit ehkä ehtivät sopeutua tai hyötyvät luontaisesta perimänsä vaihtelusta, mikä auttaa sopeutumaan. Vetoomuksen takana on luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton lisäksi kulttuurija opiskelijajärjestöjä, tieteellisiä seuroja ja poliittisia nuorisojärjestöjä. llmoittautumiset ja tiedustelut: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Harri Helin, puh. Monet tutkijat kuitenkin tähdentävät, että vaikeimmat sopeutumisongelmat niin luonnossa kuin yhteiskunnassa ovat edessämme lähimmän kymmenen vuoden aikana! ·· Ritva Kupari_ . toimistopäällikkö Antti Kulmala ympäristöministeriöstä näkemyksensä kasvihuoneilmiöstä Lammin klubissa, joka pohti maaliskuun lopulla ilmaston muutosten vaikutuksia vuoden 2100 Suomeen. Opettajien ammattijärjestö, Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto sekä Liikealan ammattiliitto. Puolet tästä summasta käytetään Nigerian Hadejiar. Seuraavaksi luonnonsuojeluliike pyrkii nostamaan erämaakysymyksen kansainväliseen tarkasteluun Luonnontilaisia, vieläsuojelemattomia erämaita on Euroopassa ainoastaan Ruotsissa, Suomessa ja Neuvostoliitossa, ja näistäkin alueista suurin osa on puutonta tundraa. vsk. Eteläja Keski-Suomen talvet ovat ehkä pian pimeitä ja vesisateisia, kesät helteisiä ja kuivia. Pohjala v.äänsivät lakiesityksestä vuoden ajan kättä. Luonnonsuojeluliiton ja Helsingin yliopiston järjestämään tulevaisuusseminaariin oli kutsuttu eri alojen asiantuntijoita keskustelemaan lähivuosikymmeninä elämääm_me ehkä hyvinkin radikaalisti muuttavasta ilmiöstä. Ihminen on aiheuttamassa maapallon ennätysmäisen nopean lämpenemisen, mutta reagoi vaaraan hitaasti. Järjestöt esittävät, että Vätsärin erämaa tulisikin lakiesityksestä poiketen ulottaa Kessissä Paatsjokeen asti ja Hammastunturin erämaahan on lisättävä Peuraseljänkaira. tarkemmin s.40). Myrskyt lisääntyvät. Lapissa talven keskilämpötila saattaa nousta jopa kuudella asteella ja talviturismi lyhenee kahdella kuukaudella", Antti Kulmala konkretisoi. Pysyvä lumipeite saadaan pariksi kuukaudeksi vain Lappiin. Teollisuµtemme rakentuu yksipuolisesti me~ talliteollisuuden ja ennenmuuta metsäteollisuuden varaan: paperin tuotanto maametsien käsittelyyn. "Yhtä ratkaisevaa energiantuotantotapaa ei ole, tarvitaan noin kymmentä eri tekniikkaa", arvioi dosentti Peter Lund Te.kniflisestä korkeakoulusta lähivuosikymmenien energiaratkaisuja. "Ilmaston muutos on suurin talvella ja napojen lähellä. Haitaton vetyt«::knologia, joka perustuu veden hajottamiseen, lienee käytettävissä 2100, rannikkomme on edullinen tuulivoiman lähde, aurinkoenergia on tärkeä kehitysmaissa. Huhtikuussa valtioneuLuonto tililtä luonnonsuojeluun Turun Alueen Säästöpankki on luovuttanut luontotilinsä tuottoja noin 80.000 markkaa Suomen luonnonsuojeluliitolle. Lakiehdotus on silti täsmälleen samansisältöinen kuin itse erämaakomitean mietintö. kosteikkoprojektiin (ks. Jos erämaalakiesitys menee sellaisenaan eduskunnassa läpi, se merkitsee, etteivät ainoat merkittävät vielä suojelerriattomat metsäerämaat eli Kessin-Vätsärin alue sekä Hammastunturin kaira säästyisi yhtenäisinä. Rahoilla tuetaan myös luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin kampanjaa "Kurjenrahkan kansallispuisto tutuksi" . Vetoomuksessa muistutetaan, ettei ilmansaastetuhojen etenemisestä Lapissa ole vielä niin tarkkaa tietoa, että erämaiden käsittelystä voitaisiin tällä erää tehdä kauaskantoisia päätöksiä. 7. Hiilidioksidivaippa maapallon ympärillä, noin neljän kilometrin korkeudessa, kasvaa puolella prosentilla joka vuosi. Reitti kulkee Parkanosta Ikaalisten kautta Hämeenkyröön. Ehtiikö luonto sopeutua. Allekirjoittajat tukevat komitean esitystä metsähallinnon Ylä-Lapin hoitoalueen muuttamisesta luonnonhoitoalueeksi, jolta kuitenkin olisi poistettava ylijäämän tuottamisen vaatimus. Päättäjät eivät näe-pitkälle. D SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Ammattiyhdistysliikkeestä olivat mukana, mm. Vain laboratoriossa voidaan tutkia esimerkiksi nykyisen valorytmin ja nykyistä korkeampien lämpötilojen yhteisvaikutuksia", totesi professori Paavo Havas Oulun yliopistosta
Tensidit eli detergentit alentavat veden pintajännitystä ja irrottavat likaa tekstiileistä; fosfaatit tehostavat tensidien vaikutusta kohottamalla pesuliuoksen pH:ta. Lisäksi ilmoitetaan pesuliuoksen pH . Ongelmana oli, miten säilöä öljyyn tahriutuneet kalan poikaset, kun perinteiset tainnuttajat, alkoholi ja formaliini, käpristävät eliöt öljyn lailla. Euroopan yhteisön direktiivien mukaan tensidien on hajottava luonnossa vähintään 90 prosenttisesti. Astianpesuaineissa, pesujauheissa ja mm . Yleisimmin on testattu aineita, joilla ihminen käy kasvien, hyönteisten ja punkkien VIISAAN VALINNAT Alice Karlsson kimppuun. 8 SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Viisas pesee vähemmällä! Eiran öljyonnettomuuden tutkijat keksivät eräälle astianpesuaineelle uuden käyttökohteen. Kloori, jota löytyy mm. Miljoonista käytössä olevista kemikaaleista vasta joka tuhannennen ympäristövaikutukset on tutkittu. Vesistöissä hyvin yleinen ja koe-eläimenä ahkerasti käytetty vesikirppulaj i Vastuu pesuaineiden ympäristövaikutuksista on lähes kokonaan kuluttajalla. Aineiden vaikutuksista tiedetään vasta vähän, sillä jokainen yhdiste on tutkittava erikseen hankalissa laboratorio-olosuhteissa, eivätkä tulokset ole aina siirrettävissä luontoon. desinfioimisaineissa kulkeutuu Suomen vesistöihin ja rannikkovesiin myrkyllisiä aineita putkia pitkin yötä päivää. eliöille. hygieniatuotteista. Meilläkin tuotetaan jokaista asukasta kohden noin 750 kiloa kemikaaleja vuodessa. Mitä nämä kaikki merkitsevät. Saippua estää vaahdon muodostumista, valkaisuaine poistaa värillistä likaa ja lisää valkoisuutta, entsyymit hajoittavat valkuaispitoista likaa, kirkasteet kirkastavat värejä, korroosionsuoja-aineet suojaavat pesukonetta ja hajusteet antavat pyykille tuoksun. Lisäksi annosteluohjeet ovat ylimitoitettuja ja tuoteselosteetkin yleensä puutteellisia. Sijaiskärsijöinä yleiset vesikirput ja kalat ovat kuitenkin saaneet sisuksiinsa jos jonkinlaisia myrkkyjä. Maapallon kemianteollisuus kehittää joka vuosi 100 000 uutta kemiallista ainetta tai yhdistettä, joista onneksi vain osa otetaan käyttöön. vsk.. Määrä on kuitenkin silti suuri. Jotkin pesuainevalmistajat, kuten Ecover, ilmoittavat tuotteidensa tensidien hajoavan täydellisesti. Huomattavasti vähemmän koeakvaarioihin on ympätty esimerkiksi ai· neita, joita löytyy kotoisista pesuja puhdistusaineista ja mm. Pesujauhepakkauksen tavaraseloste kertoo tavallisimmin, että tuote sisältää synteettisiä tensidejä, saippuaa, fosfaatteja fosforiksi laskettuna, valkaisuaineita, entsyymejä, hajusteita, kirkasteita ja korroosionsuoja-aineita. Vastuullisen pyykkärin ei tarvitse siirtyä pyykkilautaan, sillä pesuaineissa on jo muutamia ympäristöä säästäviä ja riittävän tehokkaita vaihtoehtoja. Tensidi on yleisnimi, jonka taakse kätkeytyy kemiallisia aineita, kuten dodekyylibentseenisulfonaatti ja rasva-alkoholietoksylaatti. Silloin joku keksi kokeilla · astianpesuainetta, sitä poskenpehmeää, ja kalanpoikaset jäykistyivät silmänräpäyksessä. Tensidien tärkein ominaisuus on biologinen hajoavuus. valkaisuaineista, on myrkky. Teollisuus valmistaa jatkuvasti uusia tuotteita, joita häikäilemättä mainostetaan ympäristöystävällisiksi ilman minkäänlaista näyttöä. Vitivalkoista vaivatta. Ympäristötutkimusta tekevät kemistit, biokemistit, mikrobiologit ja solubiologit yrittävät hiki hatussa pysyä perässä tutkiessaan monenkirjavien aineiden vaikutuksia mm
Hapenpuutteen seurauksena järvi muuttuu. Sveitsissä, Hollannissa ja Norjassa fosfaattien käyttö pesuaineissa on kielletty. Kun Suomen vesistöjen luonnontilaa· on järkytetty vuosikausia maalta ja ilmasta tulevilla ravinteilla ja myrkyillä, on syytä olla varovainen jo tavallisen saippuankin käytössä. Siirretään siis matonpesu rannalle, pois kalojen kartanoilta. Harmeja aiheutuu lisäksi mm. miten erottaa eri muovilaadut toisistaan. pesukoneiden kalkkija saippuajäänteiden puhdistamiseen. Kirjolohista kuolee puolet noin kolmessa vuorokaudessa kun klooria on litrassa 0,014 milligrammaa käsittämättömän pieni pisara. Hampaisiinkin sitä hingutaan. Aineiden syntejä kuvastaa mm. Muovi on kevyttä ja vie keräysastiassa paljon tilaa, eri muovilaatuja on lukuisia ja muovit ovat usein myös likaisia. Esimerkiksi kun Hämeenlinnassa toimiva Kantolan Raakajäte otti viime vuonna talteen 60 tonnia puhdasta kelmua, ei tavaralle löytynyt ostajaa. Riepu ja vesi ja nainen, ikkunan pesi! Tehoaineeksi voi ottaa etikan, joka sopii moneen muuhunkin paikkaan. Yhdyskunnista kertyvän jätemuovin hyödyntäminen on vaikeaa. Enkeleitä on kuitenkin jaeltu varsin löyhin perustein, onhan sen saanut esimerkiksi katalysaattoriauto ja vaimeaääninen pölynimuri. muovisista mehupulloista, hilloja marmeladiastioista, ketsuppija muista elintarvikepakkauksista sekä tiskiaine-, shampooja hoitoainepulloista. Teippien nyppiminen käsipelillä on varsin kallista, sillä raakaaineesta maksetaan kehnosti. Se kelpaa myös mm. alkaa oireilla jo, jos litrassa vettä on enemmän kuin 0,003 milligrammaa klooria. Se tekee pesuaineesta yhden markkinoiden edullisimmista! Ekopyykkäri annostelee jauheen suoraan pyykin päälle, sillä saippuapohjaiset pesuaineet voivat paakkuuntua annostelulokeroon. Syynä olivat teipit, jotka haittaavat uudelleenkäyttöä. PVC:n voi pistää boikottiin tekemällä yksinkertaisen polttokokeen: Kynttilän liekissä pidellään pientä palaa muovia ja siitä nousevassa savussa pH-paperia, jota saa apteekista. Älä anna hurjan hinnan hämätä. Polttoon liittyviltä ongelmilta välttyy pitkälle kun käyttää hedelmille ja vihanneksille paperi pusseja, muistaa pitää mukanaan omaa kauppakassia, suosii aina ensisijaisesti lasisia pakkauksia ja käyttää säilytyskelmun sijasta pitkäikäisempiä rasioita. Optiset kirkasteet ovat asiantuntijoiden mukaan turhaa luonnon kuormittamista, sillä niillä ei ole mitään tekemistä pyykin puhtauden kanssa. Testin avulla oppii vähitellen valitsemaan sellaisia tuotteita, joita ei ole pakattu ympäristömyrkkyjä kehittävään kääreeseen. vsk. Käyttöä muovikamalle löytyy myös verkonmerkkeinä ja marja-astioina. suainetta ei ole olemassakaan. Mehukanisterista syntyy äyskäri. Lämpimällä vedellä ja nahkealla rievulla selvitään ikkunoista, imukupilla putkimiehistä ja saippuapohjaisilla pesuaineilla muista ongelmista. Muovikalvosta on vaikka tuohikulttuurin suojaksi ja kirurgit korvaavat muovilla jo joitakin ruumiinosiammekin. Koska täyteaineet puuttuvat, on annostelu niukkaa. Ympäristöystävällistä peSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Koeolosuhteissa 0,056 milligrammaa ammoniakkia litrassa vettä tappaa puolet kirjolohista 72:ssa tunnissa. Ammoniakki räjäyttää lian pois, mutta saman tien muutakin. Eipä taida hauki enää hyväksyä mäntysuopaakaan, vaan rupeaa moittimaan entisiä kuturantojaan. Useimmissa käytetyissä muoveissa on huomattavasti enemmän epäpuhtauksia kuin teippejä. Ympäristöystävällistä pesuainetta ei ole Pesuaineet ovat ongelmallisia, sillä puhdistamoista huolimatta osa niiden tehoaineista kulkeutuu auttamatta vesistöön, jonne ne eivät kuulu. Astioita ja konepyykkiä varten on kaupoissa Sonettia, Ecoveriä ja Unireniä. Mikään ei voita suovalla pestyn räsymaton tuoksua ja moneen muuhunkin pyykkiin saippua sopii. 9. Tosin suurin osa kotitalouksissa käytettävästä muovista on polyeteeniä, joka hajoaa poltettaessa lähinnä hiilidioksidiksi ja vedeksi, mutta ongelmana on mm. Mäntysuopa on edelleen kurssissa. Etenkin klooripitoisen polyvinyylikloridin eli PVC-muovin tunnistaminen olisi tärkeää, sillä sitä Muovisten kertakäyttötuotteiden ikää voi pidentää leikkaamalla pullosta suppilon tai lasten hiekka/apion. Liika fosfori ylikuumentaa levätuotannon ja vesistö saa tukehtumisoireita ennen pitkää. Se on leville ravinne, mutta määrä tekee myrkyn. poltettaessa syntyy mm. D Vältä muovia ja -kierrättäjän jätepussista suurin osa on muovisia pusseja, kelmuja ja rasioita. Onneksi meillä on kuitenkin luontoa säästävät pesuniksit. Ensin limoittuvat rantakivet, verkot ja muut kalanpyydykset, sitten rantakasvusto sakenee ja pohja alkaa pehmetä, pahimmassa tapauksessa seurauksena on etenkin kesäkuumalla haiseva lutakko. Muovilla on kieltämättä hyviäkin käyttökohteita. Jos paperi muuttuu punaiseksi, on muovi polyvinyylikloridia. Pesuaineiden fosfori on tehokas vesistöjen rehevöittäjä. se, että LänsiSaksassa ei yksikään pesuaine ole saanut ympäristömerkkiä, Sinistä enkeliä. Japanissa. Esimerkiksi Ecoveriä tarvitaan kolmeen kiloon pyykkiä vain puolisen desilitraa. Muovien polttaminen kotona ja kesämökeillä on yleistä, vaikka sitä ei ympäristösyistä suositella. Kirkasteiden käyttö on kielletty mm. erittäin myrkyllisiä dioksiineja
Entinen mystinen hämärä, johon polku harjun jälkeen sukelsi, ei enää ollut entisensä. Kaikkein eniten ihmettelin, ettei parikymmenvuotiaita kuusiakaan oltu varottu, vaan koneen kourat olivat katkoneet ne parin metrin korkeudelta ja jättäneet siihen. Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: vanha pöllön pesäpuu oli ilokseni pystyssä. Ylensyönyt metsäkone huilasi hakkuun toisessa laidassa. Niiden neulaset tippuisivat tulevana kesänä. Metsäkonetta lähestyessäni huomasin, että koneen telaketjujen alle jääneet pienet kuusen taimet olivat osittain oksattomia ja kuorettomia; kunnon puita niistä ei koskaan tulisi. Aikaisemmin hakkuutyömaalle asuessani olin aina kääntynyt kantapäilläni ja 10 PöllöIDetsäii lähtenyt mahdollisimman pian pois. Muutama vuosi sitten olisi tuo kolohaapakin saanut saman käsittelyn kuin muut hakatut puut, ajattelin parantaakseni mielialaani. Samalla muistelin, oliko lähiseudulla kasvamassa minulle uutta pöllömetsää. Nyt kuitenkin aloin valokuvausmielessä tutkia maisemaa ja koneen jättämiä jälkiä ja yritin etsiä murrokosta tuttuja kohteita. Vain autius Raaputin vanhasta muistista puun kylkeä ja katselin kotoa toivorikkaana, vaikka järki sanoi ettei tällaisen myllerryksen jälkeen sieltä kukaan kurkistaisi. Myös harvojen pystyyn jääneiden nuorten puiden juuria koneen telaketjut olivat murjoneet. Eikä kurkistanutkaan. Kaukana edessä vilkkui valoa kuin peltoaukeaa tai järvenrantaa metsästä päin lähestyttäessä. Niiden kasvu oli mennyt täysin hukkaan, sillä maanomistajan lämmityskattilassa paloi tietenkin öljy. Palattuani tulopolulleni käännyin, katselin hakkuutyömaata ja tajusin, että kolmeenkymmeneen vuoteen tuskin löytäisin täältä mielenvirkistystä. Teksti ja kuvat: Harri Luojus kaukaa polulta aistin, ettei pöllömetsääni enää ollut. Aukean reunassa kaikki sitten paljastui. Joku oli kiinnittänyt sen ympärille vihreän nauhan, jossa luki "SÄÄSTÄ KOLO PUU" . vsk.. Missä minä nyt kävisin kuuntelemassa metsänväen rapistelua puuvanhusten okSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Se oli muutamassa päivässä ahminut kitaansa sen minkä luonto oli kasvattanut reilussa sadassa vundessa
Tällaisina hetkinä ajattelen usein muuttamista läheiSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Omatunto Katsellessani vihreän nauhan ympäröimää kolohaapaa omatuntoni kolautti minua oikein kunnolla. Olisinko pystynyt vaikuttamaan niin, että tämäkin hakkuu olisi tehty harsintahakkuuna. 11. •••• ollut enaa Ylensyönyt metsäkone huilasi aukean toisessa laidassa. Olisi ainakin itsellä parempi omatunto jos olisi jotain tehnyt. Kylän toisella laidalla hakattiin samoihin aikoihin suunnilleen tämän kokoinen metsikkö harsintahakkuuna ja siellä metsä näytti edelleen enemmän metsältä kuin tämä luonnoton aukea. Miksi en ottanut selville oliko metsän suhteen joitakin toimintasuunnitelmia. Luonnonsuojelijan kannattaa nuolaista ennenkuin tipahtaa. Näiden itsesyytösten jälkeen tajusin, että luonnonsuojelijan pitää olla askelen edellä muita ja ottaa ennakolta selvää mitä missäkin päin tapahtuu. Metsikkö lähellä asutusta olisi sopinut hyvin virkistysalueeksi tai luonnonsääsPUHEENVUORO tiöksi. sen suurkaupungin tiheäksi rakennettuun keskustaan, jonne ei kenkälusikankaan avulla saa mahdutetuksi yhtään uutta rakennelmaa. Joku oli pelastanut pöllön pesäpuun kietomalla sen ympärille nauhan, jossa luki "SÄÄSTÄ KOLOPUU" . Koneen kourat olivat katkoneet parikymmenvuotiaita kuusia metrin korkeudelta, ja jättäneet siihen. Olisi ehkä ollut mahdollista vaikuttaa hakkuiden laatuun ja laajuuteen. Mitä sanon tyttärelleni, joka taas pyytää katsomaan helmitaulupöllön poikasia. sistossa illan hämärtyessä. Miksi en saattanut eteenpäin tietoa kuinka monipuolinen eläimistö siellä asui. Missä minä nyt voisin hypistellä tuuman mittaisia naavatupsuja toivoen joka käynnillä, että ne seuraavaksi kerraksi vähän kasvaisivat. Kirjoittaja harrastaa luonnonvalokuvausta ja asuu Ylöjärvellä. En usko metsäammattimiesten olevan niin joustamattomia, ettei hakkuusuunnitelmia vo1s1 joskus tarkistaa. vsk. Miksi en tehnyt mitään silloin, kun liito-oravat vielä räpsähtelivät leppävanhusten kylkiin, kun kävin täällä nautiskelemassa pienen metsikön tunnelmasta uskoen että kaikki on ikuista. Missä minä nyt voisin nähdä rukkasen liitävän auringonlaskun aikaan leppäpusikon hämärään. Siellä asuessa tuskin kokisin minkäänlaisia ympäristön muutoksista aiheutuvia pettymyksiä. Vai ummistaako silmät kaikelta ympärillä näkyvältä ja uskoa niitä huolettomia optimisteja, jotka vakuuttavat, että meillä on metsiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin
Teksti: Veikko Neuvonen Kuvat: Hannu Hautala Pohjoisten rantojen lintuja Haahkojen mourunta kiirii pohjoisilla rannoilla huhtikuun alusta lähtien. Tuota elämystä haimme päättäväisesti ja vasta toisena vuotena, kahden retkeilyviikon päätteeksi sen koimme. Suunta on edelleen sama. Tiedätkö missä voisi olla paikka, jossa näimme samalla hetkellä 12 merikotkaa kaartelemassa yläpuol'ellamme. vsk .. Kiislaja ruokkikoloniat, satojentuhansien pikkukajavien suurkaupungit, tarkasti pesimäyhdyskuntansa rauhaa vartioivat Iapintiirat, sulavaliikkeiset tunturihaukat tai jykevänokkaiset jääkuikat löytyvät samoilta rannoilta. Entä voitko kuvitella sitä onnen tunnetta, jonka koimme, kun löysimme SQ()()-6000 isosirrin parven ahtautuneena pienelle rantakalliolle, kylki kyljessä kiinni. Kyhmyhaahkojen ja haahkojen talvisista sekaparvista siperialaiset siirtyvät kesän kynnyksellä kohti itää. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Kaiken tämän ja vielä paljon enemmän voit kokea Pohjois-Norjassa, Lofoottien ja Varanginvuonon välisellä alueella toukoja kesäkuussa. Kiihkeimmillään kisailu on toukokuun alussa, muuttolintujen saapuessa talvehtijoiden seuraksi. Entä minne on matkustettava, jotta näkisi vihreät karimetsot tai Iunnien hassunkirjavat nokat. Jos haluat nauttia auringon valosta vuorokaudet ympäriinsä ja kokea muutaman linnunlaulua tulvivan päivän, matkusta sinne kesäkuun alussa. 12 ... Me olemme eläneet nämä hetket jo monta kertaa ja odotamme vielä uusia elämyksiä pohjoisilla rannoilla
Lämmin villapaita on tarpeen, kun liikutaan Ruijan rannoilla. · · 13. grammaisiksi syömällä itämeren_!_impukoita laskuveden ajan ja leSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. päilemällä rantakallioil/a nousuveden peittäessä lietteen. Toukokuun lopulla parvet lähtevät taas välilaskuttomalle lennolle, nyt suuntana Ellesmerensaari yJj 3000 kilometrin päässä, PohjoisAmerikassa. Meri pysyy jäättömänä vuoden ympäri, mutta kylmät tuulet puhaltavat usein. + Pohjan1J1erellä talvehtivat isosirrit lentävät toukokuun alussa välilaskutta lähelle Tromssaa, Balsfjordin lietteisille rannoille. Pari viikkoa kuparinruskeat linnut lihovat l 30 grammasta 200-250,. vsk
Makasimme tunturinummella kahvistellen ja ihaillen kymmenien lapinkirvisten lentonäytöstä. vsk .. 14 Karimetso on suurharvinaisuus niin Suomessa kuin Ruotsissakin. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Kaksi suulakoloniaa on syntynyt Lofooteille ja maailman pohjoisin yhdyskunta Syltefjordiin, ltä-Ruijaan. Oli kesäkuun 8. Kesäkuun alussa Jäämeren rannoilla piipertää monennäköisiä vikkeläkoipisia kahlaajia. Aurinko koetti tehdä kesää lämmöllään paistamalla lähes pi/vettömältä taivaalta. Pohjoisten rantojen lintuja Pohjois-Atlantin ylväin merilintu on eittämättä pitkäsiipinen ja sulavalinjainen suula. Laji on kotiutunut Pohjois-Norjaan vasta parin viime vuosikymmenen aikana. Ruskeiden rakkoleväkasojen seasta kiirivä herätyskellon ääntä muistuttava pirahdus paljastaa suosirrin paikallaolon. Lyhyessä /entopyrähdyksessä ruokailupaikalta toiselle se näyttää mustan vatsalaikkunsa. Norjassa näitä vihertävänmustia kalastajia pesii noin 20 000 paria, pääosa Keskija Pohjois-Norjassa. päivä I 989, tuuli puhalsi koleasti koillisesta ja kohisutti Jäämerta somerikkoiselle rannalle Vardön eteläpuolella
Kesällä 1989 lintukoloniat leimahtivat uudelleen eloon. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Syykin oli löytynyt: ruuan puute. vsk. Perinteiset pesäpaikat pysyivät hiljaisina ja elottomina. Sama toistui kesällä 1988 ja nyt uutinen saavutti jo Ruotsin ja Pohjois-Suomen lehdet. 15. Pohjoisen meren pelättiin jo kuolevan, lintukolonioiden hiljenevän ainiaaksi. Uutinen tukehtui matkalla etelään. Vain tiettyyn kalaan erikoistuneet linnut olivat pari vuotta lähellä katastrofia, mutta kaikkeen tyytyvät pikkukajavat kiljuivat silloinkin kolonioissaan muiden murheista piittaamatta. ViJJakuoretta ja tuulenkaloja ei käynyt kalastajien pyydyksiin · eivätkä niitä enää löytäneet merestä /innutkaan. Kesällä 1987 otsikoivat Pohjois-Norjan päivälehdet näyttävästi katastrofista alueen lintuvuoriJJa. Kalastusta rajoitettiin voimakkaasti ja sillä oli kielteiset vaikutuksensa ihmisyhteisöihin, mutta myönteiset alueen linnustoon. Tuhannet kiislat, ruokit, merija karimetsot sekä lunnit eivät pesineet tuona kesänä
Tässäkin runossa Tulta iskee pitkäinen / Ja kuusi ryskyen kaatuu. Oravan laulu on yksi Kiven Onnela-kuvitelmista, ja se on niistä kaunein. Runossa Niittu kuuset ovat keskeisiä lavasteita. Jyrkät, kaJJioiset rannat vastarinta Ompi iankaikkinen, kun myrskytessä Laineet, aavan meren vallattomat lapset Vahtokiharaiset, karkelevat Anastaakseen Lintukodon kauniin saaren. Kotona häntä kuitenkin odottaa aurinkoinen autuus, äiti avaa povensa aarteet ja laulaa lapsen nukkumaan juuri kuin Anna Seitsemässä veljeksessä Sydämeni laulun: Hän laulelevi, kuinka lapsi / Kulkevi unissaan taivahan maahan; / Kuinka kuusen kohinassa / Makeesti hän uneksuu. Onnela Kivi siirtää toistuvasti lyyrisen kameransa kuuseen etsiessään voiman ja ihmisen uljuuden symbolia. Häntä nämä kaukaiset seikat kiehtoivat, mutta matka satojen kilometrien päähän jäi sekä taloudellisista että mielenterveydellisistä syistä tekemättä. Lehtipuu ja idylli Toisenlaista idylliä varten Kivellä on rekvisiittana valoisa, lehtipuinen saari. Lintukoto-runoelman näyttämö on tällainen: Meress' kaukahalla saari soma löytyy, Lehtimetsäinen ja nurmeJJinen saari. Ennen muuta kuitenkin Oravan laulussa kuusen kehtolinna on kaikelta kätköön jäävä turvan ja rauhan tyyssija. Mutta annas olla, petollinen rakastettu kertoo, että toisen lemmen-ystävän mä löysin, / hae itse/Ies myös toinen sä. Runo on erään onnellisen sunnuntain unenomainen muistelo, jonka näyttämön runon alku esittelee: Niittu on metsässä kalteva pohjaan, Kuusilta ympäröitty, Korkeilta kuusilta synkeäs kaapus, Kiireillä kotkat sinkoa; Kumpu on sen keskellä Viherjäinen, sileä, Ja kallistuuvi rauhallinen niittu Matalakoivuseen suohon. Yksin elelevä mies saa vuosien kuluttua viestin petolliselta rakastetultaan: tämä makaa kuolinvuoteellaan ja haluaa pyytää anteeksi. Metsän poika Kokonaista 36-säkeistöinen runo Mies piirtää eteemme suomalaisen uroon: Korkee kuusi kunnahalla tuolla, uros vakaa vuosisatojen, ollos kuva elämäni aina! Kuni sä ma seistä tahdon tääll, Koska myrskyt käyvät elon saarel keskel ijäisyyden aavaa merta. Kuusi havuineen, neulasineen, vihreine keinahtelevine huoneineen, suojaavine naavapartoineen on lähes joka säkeistössä läsnä: sammalhuone, havuoksan rauhan viiri, armaan kuusen äitinrinnass'. Kuusen kohina, sen kehto on samanlainen kuin Oravan laulun onnela, keinuva kehtolinna ja armaan kuusen äitinrinta. Veijo Meren mukaan hän suunnitteli kyllä matkaa Hyrynsalmelle, missä hänen lapsuudenystävänsä Svanström toimi metsänhoitajana. Saaren keskellä on niittu viherjäinen. Mies synkistyy, luonnon valaistus mukailee mielentilaa: Mut kosk tumma puolyön valo pohjas / Kuusten tutkaimilJe hengittää. Runossa puhutaan lehtimajasta, hohisevasta metsästä, lehtilaaksosta. Tämän myös Jouko Turkka näytti televisioelokuvansa alussa. Toiset pitävät sitä hautausmaan puuna, synkeän ylhäisenä. Kuusen kehto Kiven lyyrisen näyttämön puu on mieluusti kuusi, suomalaisen kasvuston majesteetti. Mäntyjen lävitse siivilöityy kultainen valo, lataus on onnentäysi. Jalosti mies suostuu anteeksipyyntöön, ja lopulta runo kuvaa hänen kuolemansa näin: Mutta kerran koska iltahetkel Kuusen kruunus tähti uneksui, Mies oli lepoon käynyt, sydämmensä lemmenlämmin ennen, kylmä oil, Mutta hänen otsalt aamu paistoi, Hänen huulilt hymy taivaallinen. Kun salama polttaa talon, mies päättää rakentaa uuden ja onhan hänellä rakastettu, Komee impi, joka väikyt nummel / Jossa pauhinalla tuulet käy, / Tuimat tuulet männistössä tuuhees. Hänen kotiaan ympäröivät kuuset, hän seisoo portaalla katsahdellen / kunnahille kuusten kranssaamat. Kuusesta kaatoi veljesten isä viimeisen ilveksensä, ja suojaavan kuusenoksan alle hän jäi kylmänä makaamaan. Pian hän kohtaa neitonsa kartanolla: Näkyy huone mäntymetsän suojas, / Akkunat sen Jempeest katsahtavat. Havupuun tummuudesta ei ole nyt tietoasuoMEN LUONTO 4/ 90 49. Kivi on kuvannut Seitsemän veljeksen Taula-Matin kertomuksessa Kainuuta, mutta kertomuksen sisältö ja maisemat ovat joko Kiven itsensä keksimiä, tai hän on saanut tietoja ja kuvauksia joko Svanströmiltä tai tapaamiltaan ihmisiltä. Kuuset ovat läsnä saman runon säkeissä: Juhlallista muotoa kantoivat kuuset tai Kuusten kärjil / Vallitsi himmeys kaunis tai Ja ilon pauhinasta metsä kaikui, / Kuusisto synkeä 16 kaikui tai Miksi kuuset synkeät / Katsahdit niin armahast. Hänen runoistaan voi kuitenkin lukea, että hän eli uusmaalais-hämäläisen maiseman kanssa sitäkin kiihkeämmässä avoliitossa. Samankaltaista uljasta henkeä on Metsämiehen laulussa, josta säteilee reippaus ja raikkaus: Metsän poika tahdon olla, / Sankar jylhän kuusiston. vsk.. Runo Lapsi on sukua Seitsemän veljeksen Oravan laululle sekä Seunalan Annan kuvaukselle. Kuitenkin: eivätkö sen tummat lehväiset oksat levittäydy kohti kuin syli, kuin käsivarret jotka kutsuvat: "Tule!" Kuusen Kivi usein personoi, ainakin hän tekee siitä tunnevirityksen resonaattorin. Kirjeissään Kivi pyysi Svanströmiä kertomaan pohjoisen luonnosta, metsistä, eläinkannasta, ihmisistä. Se on useinkin hyvin näytelmällisten, pikkupiirteitä myöten lavastettujen ja viimeisteltyjen kertomusrunojen lyyrinen näyttämö, tai maiseman valot, tuoksut, hyminä ja himmeys, tähdet ja lehvät rikastavat runon lukijan päänsisäisen teatterin. Mies on kuin kuusi. Mutta myös turvan kuusen syli antaa, se kutsuu Lapsi -runon pienen pojan suojaansa nukkumaan, kun taival katkeaa yöksi. Mutta toivoansa mies ei kuitenkaan heitä, hän päättää nousta kuin feeniks-lintu tuhkasta, ja jälleen Korkee kuusi kunnahalla pauhaa; / Sinnen katsoo kalliolta mies. Satu Marttila Aleksis Kiven runo 41 Aleksis Kivi ei käynyt Hämeenlinnaa pohjoisempana. Suomen luonnosta, metsistä, laaksoista ja vuorista Kivi näki siis vain pienen osan. Maisema oli Kivelle uskollinen ja antelias, se ei häntä pettänyt vaan kutsui, innoitti ja tyynnytti, sitoi ja päästi. Saman kuolemankuusen veljekset ohittavat matkalla lukkarin kouluun, ja sillä matkalla Juhani toivoo itsensä yhdestä suusta Timon kanssa oravaksi, koska Ei tarvitse hänen lukea! Matkalla sivistyksen häkkiin Timo laulaa Oravan laulun. Runossa lapsi taivaltaa illalla kohti kotia, tie on pitkä ja koti kaukana, lapsi uupuu ja nukkuvi hän väsyneenä / Pimeen kuusen kohinaan. Silti kuusi, kuusisto tarjoutuu mollitunnetilankin pohjaksi, symboloimaan kuolemaa, orpoutta, yksinäisyyttä. Mutta tulee rajuilma, salama iskee ja Pilvikorkeet kuuset pirstotaan
Autuus kuultella Maisemallinen valo paistelee myös Suomenmaa -runossa. Näin koivu saa lavastaa sävyltään kevyen, auvoisan, hiukan unenomaisen lyyrisen tapahtuman, josta ei oikein tiedä, untako sen kertoma on vai totta sikäli kuin runoa nyt yleensä voi totena pitää. Lehtipuun vihreä valo häilähtelee myös runossa Keinu. Vannotaan ijäistä uskollisuutta I Koiviston tummas kohdus. Tällaiset runokuvat kantavat Kiven lausetta yli tämän päivän. Filosofian kandidaatti Satu Marttila on kustannustoimittaja ja kirjailija. Kirjoitus perustuu Aleksis Kivi -symposiumissa 1989 marraskuussa pidettyyn esitelmään. Kiven aikalaisia loukannut kielen typistely on yksi hänen runoutensa voimakeinoista. Ikuisen nuoruuden ja rauhan saarta, onnellisten asukkien eskapistista idylliä koristavat kukkanurmet ja linnunlaulupuut. Alumpaa löytää sanat kirkast kuuta kuusistos . 17. . puut SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Etelä-Suomen erämaita samonnut kirjailija tunsi metsänsä. Muuta rekvisiittaa: keltaiset kukat, immen huivi, lempeät kunnaat, sininen taivas ja valossa hohteleva suomalainen puu, koivu. Kiven lyyrisellä näyttämöllä kasvaa kuusia ja koivuja. . Himmentyy ja sammuu lounaisessa I Kuumottavat kruunut honkien ... Hän antoi puille usein vertauskuvallisia merkityksiä, viritti runoonsa kuusen tummuutta ja koivun idyllistä heleyttä. Hengittää kostee, suojanen tuuli I Himmeäs männistös ... Uudessa Euroopassa Kiven kielen ryyti ei laimene. hyyrteinen kuusisto soi ... kaan. Mutta tätä ymmärtämättömien tarkoittamaa oppia Kivi ei tarvinnut: Metsä kuultelee ja pilvet seisoo... Kivi puhuu myös hyötökoivun viileästä kruunusta. Lintukoto -runon valaistusta on myös runossa Kesäyö; se on viritykseltään ja poljennoltaan kansanlaulullinen runo, jonka näyttämölle Kivi varustaa lehtipuun: Koivu tuuhee lehtiviitallansa hieno/ ja Korkealle koivu tutkaimensa nostaa, I Kaikkialle oksans levittää hän ympär. Siinä tulee, on ilmaa ja ilmassa onnea, kotimaan kunnaiden altista ylistystä: Tuon lehtimetsän kaikunaa I Mi autuus kuultella. Ahlqvist kielsi Kiveä kirjoittamasta runoja, kunnes tämä olisi kunnolla oppinut suomen kielen. kuun kulta kontrastoituu rajusti öistä kuusimetsää vasten. vsk. Siinä läntinen lehtistä laaksoa soittaa I Lintujen Jaulaes, ja myöhemmin, keinuttelun jatkuessa Siel lehtinen kauhtana ain I On hartioil unisen koivun. Hän toimittaa radiossa ohjelmaa Tämän runon haluaisin kuulla
näistä vanhoista "metsäsaarista" on aiemmin ollut metsähallituksen itsensä rauhoittamia alueita, lähinnä ojitusrauhoitusalueita ja luonnonhoitometsiä, mutta osin täyssuojattuja aarnialueitakin. Lapin ja Oulun läänin rajalla sijaitseva Litokaira on malliesimerkki alueesta, jossa vanha ja mittava aarnialuerauhoitus on mitätöity korkeampiasteisen suojelupäätöksen vuoksi. Pian soidensuojelualueen perustamisen jälkeen metsähallitus ja ympäristöministeriö jakoivat Litokairan kankaat alustavasti metsätalouden ja täysrauhoituksen kesken. Kun nämä iäkkäät metsät ovat jääneet soidensuojelualueiden sisään, niiden rauhoitus on yllättäen purkautunut. Litokairan aarnialue jo listalla Suomeen 80-luvulla luotua, yli 5000 neliökilometriä kattavaa soidensuojeluohjelmaa on pidetty luonnonsuojelun riemuvoittona. vsk.. Hakattavaksi on rajattu jopa pieniä rakkakivikkoSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Teksti: Jyrki Heimonen Kuvat: Hannu Savolainen Suojelusoiden IDetsäsaarekkeet hakataan. Litokaira on napapnrm eteläpuoliseksi erämaaksi erittäin hieno ja kestää vertailun Lapinkin salojen kanssa. Vaikka "metsien monimuotoisuus tullaan ottamaan huomioon", alueella sallittaisiin hakkuut, maanmuokkaus ja metsäteiden raivaaminen, jotka söisivät vääjäämättä kairan erämaaluonteen. Maamme 173 soidensuojelualuetta kätkevät kuitenkin sisäänsä pahan ristiriidan: niiden metsäisiä kivennäismaasaarekkeita on mahdollista hakata metsätalouden tarpeisiin. Ja oman onnensa nojassa. Kävijöitä on piisannut pitemmältäkin Oulun suunnasta, ja hyvä kämppäverkosto on lisännyt Lapin erämaiden tunnelmaa. Vaikka laajaa kairaa piirittävät kylät ja 70-luvulla nakerretut raiskiot, sisälle jää yhä todellinen suoerämaa metsien, purojen, jokirantojen ja salojärvien kirjoma kokonaisuus. Toistaiseksi tilaa ja rauhaa on riittänyt kaikille. Suota tarpoville retkeilijöille, marjastajille ja eränkävijöille Litokaira on merkinnyt Lapin korviketta, joka on saanut tähän asti ol18 Litokairan soita ja metsäsaaria tarpovat mieluusti niin eläimet kuin ihmisetkin. Erityisen vaikuttavia ovat hakkaamattomien metsäsaarien lisäksi keloutuneet rämeet ja purovarsien luonnontilaiset korvet. · Ranuan ja Pudasjärven Litokairaan perustettiin joulukuussa 1988 Lapiosuon-lso Äijönsuon soidensuojelualue
Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirit vaativat huhtikuussa, että Litokairaan on perustettava kansallispuisto. Jyrki Heimonen on Suomen luonnonsuojeluliiton metsätyöryhmän sihteeri ja vapaa toimittaja. Soidensuo jel ual ueilla käydään ahkeraa vaihtokauppaa, jossa entisiin rauhoitusmetsiköihin kuuluneita taimikoita, nuoria metsiä ja viljelymetsiköitä vaihdetaan muiden suosaarekkeiden aarniometsälaikkuihin. Ympäristönsuojeluntarkastaja Eero Kaakinen Oulun lääninhallituksesta pelkääkin, että lopputulos jää sirpaleiseksi ja reunametsien lisäksi tiet ja hakkiot halkoisivat myös kairan keskiosia. Litokaira ei ole ainoa soidensuojelualue, jossa on upeaa vanhaa luonnonmetsää. Tänä kesänä Litokairassa jatketaan viime vuonna käynnistettyjä linnustoselvityksiä. saarekkeita, jotka kasvavat ainoastaan vaivaispetäjää. vsk. Metsähallitus pitää huolen, että täysrauhoitukseen jäävä pinta-ala pysyy vakiona. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. "Niistä ei saisi puuta irti edes nimeksi", ihmettelevät Litokairan vannoutuneet ystävät Hannu Savolainen Haukiputaalta ja Mauri Huhtala Kuivaniemeltä. 19. Aluettahan on jo 1976 tehdyssä kansallispuisto komitean mietinnössä ehdotettu yli 400:n neliökilometrin suuruiseksi kansallispuistoksi ! Metsähallitus ryhtyy laatimaan Litokairalle varsinaista hoitoja käyttösuunnitelmaa vasta 1991, joten vaikuttamisen mahdollisuuksia on vielä paljon. Ensi kesänä tehdään Talaksen tyyliin uhanalaisuusinventointeja mm. Kuhmossa sijaitsevalla Teerisuo-Lososuolla, jota luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja ja soidensuojeluohjelman räätäli Rauno Ruuhijärvi pitää metsiltään Oulun läänin komeimpana soidensuojelualueena. Metsänhoitaja Timo Tanninen metsähallituksen luonnonsuojelualuetoimistosta lupaa myös, että luontoaktivisteja kuullaan poikkeuksellisesti jo suunnitelmaa laadittaessa ennen lopulli· sia lausuntoja
Antti Halkka Myrkyt selättävät 20 SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. vsk.
Mutta reaktio ei saanut emoilta vastakaikua. Mutta vanhat linnut eivät jättäneet minua, vaan kiertelivät kauan yläpuolellani, pyyhälsivät niin läheltä, että_ kuulin niiden viuhunanja päästelivät erilaisia ääniä ... . urokseksi otaksumani lintu oli rauhallisempi, se äänteli kiivaasti k'kkkkkk, mutta naaraksen ääni oli epätoivoista kovovovovovo. Joskus toinen emo yritti ruokkia, mutta toinen esti ruokintayritykset. Selitystä selkälokin häviämiselle on ehkä haettava talvehtimisalueilta asti. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Pitkät siivet vievät sen talvehtimaan Afrikkaan asti, kun muut lokit pysyttelevät koko talven lähimerillä. . Poikaset saivat nähdä nälkää heti kuoriutumisesta lähtien ja ne elivät yleensä neljä päivää. Kun olin kiinnittänyt renkaan poikasen jalkaan, päästin sen uimaan selälle päin ja kadotin sen lopulta näkyvistäni. Mustaselkäinen selkälokin rotu on Skandinavian erikoisuus, jonka kannasta suuri osa pesii Suomessa mustaselkäistä selkälokkia on jopa sanottu maailman suomalaisimmaksi linnuksi, koska minkään muun linturodun esiintyminen ei samalla tavoin keskity maahamme. Järkyttäviä havaintoja pesimäluodoilta Kun saaristolintututkija nousee harmaa-, meritai kalalokkien saati naurulokkien pesimäluodolle maihin, ympäristö on heti yhtä kakofonista kaklatusta tai estotonta kirkunaa. .. Lokit eivät huuda saati hyökkäile ja nyt niiden äsken niin viehättävältä vaikuttanut eleettömyys alkaa äkkiä tuntua täysin tilanteeseen sopimattomalta. Kovin toisin käyttäytyvät selkälokit ihmisen tullessa vierailulle: tuntuu kuin niiden rauhallinen luonne pätisi myös pesimäpaikalla. 21. Sen pesimäkoloniasta ei ole moneen vuoteen noussut siivilleen yhtaän nuorta selkälokkia. Pesimäluodot siirtyvät harmaalokille tai autioituvat Martti Harion todentama poikasiaan _hyljeksivä flegmaatikkolokki ei vaikuta olevan sama laji kuin maineikkaan lintutkija Ivar Hortlingin vuosisadan alussa (1917) näin luonnehtima: "Mahdotonta on yllättämättä päästä hautovan linnun lähelle, niin varuillaan se on. että joka kymmenes hänen Suomenlahdella Söderskärin riistantutkimusasemalla seuraamistaan selkälokkipareista ei lainkaan ruokkinut poikasiaan. Emolokit ovat koko ajan pingoittuneen hermostuneita ja vahtivat silmä kovana, mitä munille ja poikasille tapahtuu. Munat olivat pilaantuneita; ilmeisesti niitä ei ollut lainkaan haudattu. vsk . Ilmeisesti kaksi tai kolme lokkia oli muninut samaan pesään, mikä kyllä sopii sorsalinnuille, mutta ei ole missään nimessä lokkien tapana. Selkälokki on monien mielestä kaunein lokkimme. selkälokin. Tai ainakin Harion tekemissä atrappikokeissa saatiin emolokin nokkaa muistuttavalla esineellä hereille tavanomaisen vimmainen kerjäämisreaktio. Jos näkee lokin tonkimassa makkarankuoria kaatopaikalta, hyökkäämässä röyhkeästi torilta jääneiden kalantähteiden kimppuun tai ylipäänsä äänekkäästi vaatimassa osaansa milloin mistäkin ravintolähtestä, kyseessä ei varmaankaan ole selkälokki. Sen sulavaa olemusta voi ihailla niin merenrannikolla kuin Järvi-Suomessa, mutta viime vuosina laji on vähentynyt ja nyt jopa katoamassa ainakin osasta esiintymisaluettaan. Lokit lensivät merelle normaalin tapaan etsimään kalaa ja ilmeisesti löysivätkin sitä, mutta jättivät palattuaan poikasensa ilman tuliaisia. Mutta selkälokin kaartelevasta lennosta ja levottomuutta ilmaisevasta äänestä voi päätellä, missä munat ovat . Suurimmalle osalle suomalaisista selkälokki on silti vain lokki lokkien joukossa, kun se näyttäytyy merenrannoilla tai Järvi-Suomen suurilla selkävesillä, joilta se on hakenut nimensäkin. Vaikutelma on kipeän tosi, sillä saaristolintututkija Martti Hario huomasi, Selkälokki on lokeistamme virtaviivaisin. Suuri osa lokeista jättää munimatta ja muutama vuosi sitten löysimme Antti Tanskasen kanssa Ahvenanmaalta lähes vierekkäin selkälokin kuusimunaisen ja viisimunaisen pesän. Tämä Antti Tanskasen pitelemä ahvenanmaalainen lokki löytyi myöhemmin kuolleena. On kuin selkälokit eivät olisi lainkaan kiinnostuneita jälkeläistenr;ä kohtalosta. Linnun tavat ovat sen juhlavalle ulkomuodolle sopivasti varsin hienostuneet. Ilma humahtelee, kun lokit syöksähtelevät karkoittakseen tunkeilijan. on kaunis, virtaviivainen ja puhdasvärinen lokki; selkä ja pitkät siivet syvän mustat, jalat ja nokka kirkuvan keltaiset. Ne lentävät kauas luodosta ja laskeutuvat vaitonaisina lähiluodolle tai veteen pesimäluodon lähettyville. Pesimäluodolta löytyy tomnaan lentokyvyttömiä ja sairaan oloisia selkälokkeja, joissa ei päällisin puolin ole mitään vikaa. Tulee pakostakin tuumineeksi, että vuosisatamme on tehnyt jotain selkälokeille. Lisääntymistoiminnat tuntuvat olevan perusteellisesti sekaisin; jo mainittujen outojen käyttäytymispiirteiden lisäksi myös munimisessa on jotain vinossa. Jos poikaset ovat kuoriutuneet, on linnun ääni vielä ilmehikkäämpi, rukoileva ja eri lailla vivahteleva. Lokinpojissa itsessään ei ollut vikaa ne yrittivät kerjätä kala-ateriaa niin kuin lokinpoikasilla on tapana. Lajiin siis voisi suhtautua hiukan samoin kuin saimaannorppaan. Selkälokin kanssa tutuksi tullut ei edes kaukaa katsoen sekoita sitä lokeista vähemmän piittaavan mielestä kovin samannäköiseen merilokkiin, sillä selkälokin olemus on etäältäkin miellyttävän siro, vaikka lintu on melko suurikokoinen. .. Normaalisti munia on yhdestä kolmeen
Siis vain kolmessa vuodessa! On avoinna, onko myös Järvi-Suomen selkälokeilla häiriöitä lisääntymisessä. Sen sijaan Pohjanlahdella selkälokki näyttää aivan viime vuosiin asti pärjänneen kohtalaisesti, mutta ennakkotietojen mukaan alamäki on nyt alkanut sielläkin. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Selitystä haettava muuttomatkan takaa. Kanta romahtaa Samaan aikaan kuin lisääntymisen on huomattu häiriintyneen, selkälokkikanta on romahtanut. Luulisi, että vain hiukan harmaalokkia pienemmän selkälokin pitkät siivet ja terävä nokka saisivat harmaalokin nopeastikin poistumaan poikasten kimpusta, jos selkälokkiemot käyttäytyisivät poikasiaan puolustaville linnuille yleensä ominaisella raivolla. Munat oli hylätty. Hario tiesi joka kerta käydessään tiettyjen harmaalokkien pesillä, mikä häntä odottaisi; joukko edellisinä viikkoina rengastettujen selkälokin poikasten renkaita. Samaan aikaan kuin selkälokkikannat ovat romahtaneet, harmaalokkikanta on moninkertaistunut ja lokki valtaa perinteiset selkälokkialueet luoto luodolta. ", kuten hän kirjoittaa Suomen Riista -lehteen laatimassaan tutkimusraportissa. Martti Harion tutkimista selkälokkikolonioista taas katosi joinain vuosina lähes puolet munista salaperäisellä tavalla. Lintumies-lehdessä julkaistun raportin mukaan 1960-luvulla kanta pieneni kaksi prosenttia vuodessa, 70-luvulla kahdeksan ja viime vuosina lokkeja on ollut pesimäkallioillaan toistuvasti kymmeniä prosentteja edellisvuotta vähemmän. Martti Harion seuraamille selkälokeille jokainen niistä oli edeltäjäänsä pahempi. Mutta myös muutolta näyttää palaavan vuosi vuode!Varttunut selkälokinpoikanen alkaa olla Suomessa harvinainen näky. Harmaalokeista osa on erikoistunut syömään Epänormaali viisikko selkälokki pystyy menestyksellä hautomaan korkeintaan kolmea munaa. Järvi-Suomen selkälokkien kohtalo näyttää olevan yhtä synkkä kuin merialueenkin . 22 lokkien niin oman kuin muidenkin lajien poikasia. Piilokojusta selkälokkeja seurannut Hario ei kuitenkaan kertaakaan nähnyt varista itse teossa. Saattaa olla, että varis tai jokin muu saariston munarosvo oli syönyt ne. Ehkä selkälokin vaisu poikasten puolustaminen on osittain syynä näin kovaan verotukseen. Pohjois-Karjalan järvien selkälokkeja kymmeniä vuosia seurannut Risto Juvaste kertoo lokkien vähentyneen kolmena viime vuotena kolmanneksella. Sen sijaan hän kerran näki "kuinka selkälokkiemo söi munansa ja hajotti pesänsä kesken ulkonaisesti häiriöttömän haudontatilanteen. J uvasteen arvion mukaan Suomessa pesii enää korkeintaan 3500 selkälokkiparia, joista 1000 j ärvial uella. Ikävintä selkälokin kannalta on, että juuri sen kaikkein elinvoimaisimmat poikaset joutuvat helpoiten harmaalokkien saaliiksi, sillä ne liikkuvat eniten ja ovat toki myös houkuttelevinta riistaa. Emojen vaisun ja harmaalokkien liiankin aktiivisen käyttäytymisen tuloksena kovin pieni joukko nuoria selkälokkeja nousee pesimäluodoilta siivilleen ja lähtee syksyllä muuttomatkalle. Poikasten heitteillejättö tai mahdollinen omien munien syöminen eivät ole ainoa lokkeja perikatoon vievä syy. vsk.. Vain pikkulokki saattaa olla sitä harvinaisempi. Ivar Hortling kirjoitti vuosisadan alun kuvauksensa Suomen yleisimmästä Jokista, mutta nyt vuonna 1990 selkälokkia on käsiteltävä maamme ehkä vähälukuisimpana Iokkina. Pudotuksen aikaa ovat olleet viimeiset kolme vuosikymmentä. Vuosina 1980-1983 harmaalokit söivät lähes viidenneksen Martti Harion tutkimien selkälokkien poikasista. Juuri Suomenlahdella kannan romahdus lienee ollut tähän asti pahin, mutta Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla näyttää romahdus olevan lähes samaa luokkaa. Pahimmillaan vuonna 1986 kanta romahti 40 prosentilla ja viime vuonnakin 36:lla. Ovatko selkälokkikalliot pian tyhjillään
Ympäristömyrkkyjen tiedetään nyt ohentavan esimerkiksi monien afrikkalaisten petolintujen munankuoria, kuten teollisuusmaissa 1960-luvulla. tai Atlannin rannoille. Myrkkyongelma on Afrikassa ainakin yhtä paha kuin täällä pahimmilJaan. Meille oudoilla, mutta selkälokille tutuilla afrikkalaisilla kaloilla on nimittäin kudoksissaan jotain täällä aikapäiviä sitten kiellettyä: DDT:tä ja muita ympäristömyrkkyjä. Nopein tapa auttaa selkälokkeja tässä ja nyt on rauhoittaa täällä pesimäluotoja, jotka varsinkin JärviSuomessa uhkaavat jäädä mökkirakentamisen jalkoihin. ta vähemmän lokkeja. vsk. 23. lokkeja kuin aikaisemmin. Silloin selkälokin talvehtimisalueilla on vialla jotain, joka vaikuttaa niin selkälokin kuin ehkä monien afrikkalaisten eläinten ja ihmistenkin elämään. O Kirjoitus perustuu oleellisesti Martti Harion Lintumies-lehdessä (5189) julkaisemaan yhteenvetoon Suomenlahden selkälokkitilanteesta. Talvehtimisalueilla ilmeisesti kuolee enemmän SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Afrikan myrkkytilanteen korjaaminen ei käyne hetkessä. Selkälokit istuvat mielellään näkyvillä paikoilla pieninä ryhminä, kun parempaa tekemistä ei ole. Tutkijat ovat jo pitkään arvelleet, että myös syyt lokkien outoon käyttäytymiseen Itämerellä löytyvät ehkä Afrikasta. Selkälokki muuttaa lokeistamme pisimmälle, se talvehtii Afrikassa, kun muut lokkimme jäävät Itämerelle . Jos suomalaisista selkälokeista löytyy hälyttäviä määriä ympäristömyrkkyjä, se on samalla avoin afrikankutsu. On myös kohtuutonta, että selkälokin kilpailijaa harmaalokkia jatkuvasti autetaan jättämällä kaatopaikoille kärrätyt ruuantähteet aivan sen nokan ulottuville. Niin raju kannan romahtaminen kuin selkälokilla vaatiikin selityksekseen väistämättä, että myös aikuisia lokkeja kuolee suurin joukoin, ilmeisesti lähinnä talvehtimisalueilla
Naaraan kyljet ovat tummat ja sen selässäkin voi olla tumma juova, kuten kuvassa. 24 Lisko kuin koru SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Tieteellisen nimen lajille antanut Linne risti sen aikoinaan "helposti särkyväksi käärmeeksi" (Anguis fragilis), sillä vaskitsa voi tukalassa tilanteeseessa katkaista häntänsä saastääkseen henkensä. Useimmat lajit ovat Amerikan mantereen asukkaita, vain vaskitsa ja seltopusikki elävät Euroopassa. vsk.. Englantilaisittain vaskitsa on "hidas mato" (slow worm), saksalaiselle se on sokea luikertelija (Blindschleiche) ja ruotsinkielinen ei oikein tiedä onko se käärme (kopparorm, ormslö) vaiko lisko (kopparödla). Käärmemäisestä ulkonäöstään huolimatta vaskitsa kuuluu luustonsa rakenteen perusteella liskoihin; se on yksi vaskitsojen heimon noin 80 lajista. Juhani Terhivuo Vaskitsa on usein nimensä mukaisesti vasken värinen, mutta saattaa vivahtaa myös hopeaan. Vanhempi suomenkielinen henkilö nimittää sitä vaskikäärmeeksi, mutta nuorempi kutsuu neutraalisti vaskitsaksi. Tilalle kasvava uusi häntä ei kuitenkaan ole vanhan veroinen
vsk. Vaskitsa mateli Suomeen kaakosta Osalla suomalaisista vaskitsoista on selässä sinisiä täpliä. Vaskitsa on ilmeisesti saapunut jääkauden jälkeen Fennoskandiaan kahta eri reittiä. Sinitäpläiset yksilöt nimittäin puuttuvat lähes täysin Skandinaviasta ja Tanskasta, mutta ovat yleisiä Itä-Fennoskandiassa ja Suomesta itään. Täplät voivat vaikuttaa vähäpätöisiltä, mutta ne auttoivat professori Paavo Voipiota selvittämään vaskitsan jääkauden jälkeisen Pohjois-Euroopan asuttamisen, muun muassa Suomeen tulon reitit. Täplät kertovat vaskitsan vae/taneen meille idästä. ennen kaikkea lehtomaisissa metsissä, mutta kiireinen nykyihminen näkee sen useimmiten vain liikenteessä liiskaantuneena. Tanskan, Ruotsin ja Norjan vaskitsat edustavat lounaista, ehkä Pyreneitten niemimaalta lähtöisin olevaa kantaa, kun taas meikäläiset ja itäisen Euroopan kannat lienevät peräisin Aasian lounaisosisKoirasvaskitsat voivat olla sinicäpläisiä. 25. Vaskitsan pää on suorastaan herttainen, mutta matojen tai etanoiden elämä lähestyy loppuaan, kun se ennättää paikalle. Täplikkyys on Suomessa yleistä, mutta muissa pohjoismaissa aanmmäisen harvinaista. Tämä upean kuparinhohtoinen matelija asuu SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Myös päälaen kilpipeitteen yksityiskohdat ja korva-aukon rakenne paljastavat meikäläisen vaskitsan olevan eri alkuperää kuin läntisen Euroopan vaskitsat. Tutun sisiliskon lisäksi Suomessa on toinen, erehdyttävästi käärmeen näköinen liskolaji, vaskitsa. Eläin liikkuu lähinnä hämärissä ja yöllä, kuten saaliinsakin
SUOMEN LUONTO 4/ 90 49 . Ehkä näin on myös meillä Suomessa. Häirityksi tultuaan se käänteli rivakasti etuja takapäätään puolelta toiselle, ehkä pelottaakseen tunkeilijan. Lajin elinympäristövaatimuksista tiedetään kuitenkin varsin vähän ja yksilöiden piiloittelevien elintapojen vuoksi on kannan arvioiminen hankalaa. Valovirta kasvatti erästä yksilöä vuoden päivät terraariossa. Englannissa on havaittu kyyn, siilin, ketun, rotan, useiden petolintujen ja haikaroiden siepanneen vaskitsoja. AhveE nanmaalta se on tämän het"' kisen tietämyksen mukaan ei hävinnyt vaikka sitä vielä vuo~isadan alussa siellä oli. Väheneekö vaskitsa. Vaskitsaa ei meillä pidetä uhanalaisena lajina, ei myöskään muualla Euroopassa. E. Vaikka vaskitsa yleensä liikkui verkkaisesti, iski se etanaan yllättävällä nopeudella. Laji on ovo-viviparinen. Vaskitsaa pidetään hämäräeläimenä, mutta keväisin ja syksyisin olen nähnyt niitä päivälläkin liikkeellä. ta. Ilmeisesti se oli suojautunut auringonpaisteelta. Tiedot lisääntymisestäkin ovat niukat. Touko-kesäkuussa vaskitsat parittelevat Lähes vuorokauden kestävän parittelun aikana vaskitsakoiraalla on muiden liskojen tapaan tukeva ote naaraan niskasta. Kun sitten muutaman päivän kuluttua kaadoin näytteen alustalle tutkimista varten, pujahti esille jotain todella eksoottisen näköistä. vsk .. Rannikkomme saarilla vaskitsa on harvinainen, syy ehkä on siinä, että eläin karttaa vettä ja rantoja. Se oli kuin taidokkaan kultasepän valmistama, elämään herännyt koruneula tai rannerengas. Talveksi vaskitsa vetäytyy johonkin maaonkaloon tai kaivautuu maahan. FT Juhani Terhivuo on nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseoon kuuluvan Eläinmuseon se/kärankaisosaston amanuenssi. J. Suurilla naarailla on mittaa noin 35 senttiä ja niillä on poikasia enemmän kuin pienillä. Talvella ravinnoksi kelpasivat pienet lihanpalat, kunhan niitä heilutettiin pinsettien kärjessä. Meikäläisen vaskitsan elintavat tunnetaan huonosti. Keskieurooppalaisten tietojen mukaan vaskitsa on lisääntymiskykyinen kolmen-neljän vuoden vanhana. Rautatiekatu 13, 00100, Helsinki. Ensimmäisen vaskitsani tapasin hyvin erikoisissa merkeissä parisenkymmentä vuotta sitten. Toisinaan niitä tapaa karummissakin ympäristöissä, kuten eteläisen rannikkoseudun kangasmetsissä, joissa on siellä täällä reheviä suopainanteita. Yksi tapa seurata tulevaa kehitystä on suorittaa säännöllisin väliajoin levinneisyyden kartoitus. Kuumana kesäpäivänä löysin yhden yksilön laakean kiven alta erään tien kallioleikkauksen luota. Sopii ihmetellä miksi moinen kiire, mutta luonnossa ruokalistalla on ehkä myös nopealiikkeisiä otuksia kuten hämähäkkejä ja hyönteisiä. Muurahaispesäkin voi kelvata tähän tarkoitukseen ja joskus se viettää talven "alivuokralaisena" kyiden seurassa. Vaskitsan levinneisyys ulottuu pohjoisessa noin :::: Vaasan korkeudelle. Meillä parittelu tapahtunee toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa. Vaikka vaskitsa rauhoitettiin useimpien muiden matelijoiden sekä sammakkoeläinten tavoin keväällä 1983, ei perinteinen käärmeviha varmaankaan kertaheitolla häviä. Ei vaskitsaa kovin usein Suomessa näe. Salaperäinen hämäräeläin Vaskitsa näyttää viihtyvän lehtomaisissa metsissä, joissa on tiheä aluskasvillisuus ja paksu karikekerros. Luonnontieteellinen keskusmuseo kartoittaa maamme matelijoiden ja sammakkoeläinten levinneisyyksiä. Vaskitsoja menehtyy myös liikenteen uhreina. Monet sittemmin näkemäni kookkaat vaskitsat ovat olleet juuri sellaisia kuin eläinkirjan valokuvissa esiintyvät lajikumppaninsa: ruumis kuparintai harmaanruskea, naaraalla selässä usein tumma juova ja kyljet sekä vatsa ovat tummat. elo-syyskuussa. Naaraat tuottavat kymmenkunta poikasta joskus. Se siis munii munia, mutta poikaset kuoriutuvat muninnan aikana tai kohta sen jälkeen. Kirjoista luin myöhemmin, että nuori vaskitsa voi olla väriltään myös hopeanharmaa. Tuon tapaamisen jälkeen olen pitänyt nuorta vaskitsaa yhtenä luontomme kauneimmista eläimistä. Nämä kaksi levinneisyystyyppiä ovat kohdanneet lounaasta koilliseen suuntautuvalla vyöhykkeellä, joka ulottuu Italista Baltiaan. Syytä on vaikea veikata, ilmasto-olotkin kun ovat Manner-Suomessa ankarammat kuin Ahvenanmaalla. Esimerkiksi Turun seudulla vaskitsan osuus oli 1970ja 1980-lukujen vaihteessa viisi prosenttia ja Perniössä 11 prosenttia autojen alle jääneistä matelijoista. Tutkimus on osa näitä eläimiä koskevaa eurooppalaista Atlas-kartoitusta. Ihmisen ohella vaskitsakantaa vähentävät monet nisäkkäät. Mutta milloin vaskitsa meidän oloissamme saavuttaa sukukypsyyden ja synnyttääkö naaras joka vuosi, ovat eräitä niistä kysymyksistä, jotka vielä odottavat vastausta. Vaskitsan tiedetään eläneen vankeudessa yli kolmekymmentä vuotta, mutta luonnossa se tuskin tulee näin vanhaksi. Olin seulonut kariketta, pussittanut sen ja tuonut Eläinmuseolle jääkaappiin säilöön. Parittelua edeltävät koiraiden väliset rajutkin tappelut, joista toinen koiras poistuu voitettuna ja usein hännättömänä. Eläin oli kullankeltainen ja keskellä sen selkää näkyi pään takaa alkava musta juova. Havaintoja vaskitsasta ja myös muista matelijoista ja sammakkoeläimistä toivotaan osoitteella Luonnontieteellinen keskusmuseo, "Matelijaja sammakkoeläinkartoitus", P. Koiras on naarasta pienempi mutta suhteellisesti suunpa1sempi, väritykseltään tasaisempi ja noin 30: lla prosentilla meikäläisistä koirasvaskitsoista on 26 jo mainittuja sm1s1a täpliä ruumiin selkäpuolella. Nuoria vaskitsoja joutuu matoja syövien lintujen ja jopa sammakoiden ja konnien ateriaksi. Jouko Kaisila kertoi minulle otuksen olevan nuoren vaskitsan. Tihein vaskitsakanta näyttää olevan lounaisella ja eteläisellä rannikkoalueella, mutta niin vaskitsan kuin muiden matelijoiden esiintyminen on tunnetusti hyvin paikallista. Inkoossa olen löytänyt niitä yliajettuina lähes yhtä usein kuin kyitä ja rantakäärmeitä. Kesällä ruokavalioon kuului etanoita ja lieroja
Rauhoitettu lain nimessä! Suomen luonnonsuojeluliiton kokoama erikoisliite rauhoitetuista kasvija eläinlajeista. Toimittanut Terho Poutanen
Kuvan pohjanlepakko on lepakoistamme yleisin. Hyppyrottien etäinen sukulainen, koivuhiiri, pääsi vuonna 1989 lain suojiin. Suden ja karhun. Luonnonsuojeluliitto vaatii kaikkien hylkeiden siirtämistä luonnonsuojelulain suojiin. Laki valaiden suojelusta rauhoittaa kaikki Suomen alueella tavattavat valaat. Niiden metsästysHalli on metsästyslailla rauhoitettu. Ne riistanisäkkäät, joille on määrätty metsästysaika, ovat lopun vuotta rauhoitettuja: orava majava piisami susi karhu kärppä näätä norppa (Itämeren norppa) ilves metsäjänis rusakko kuusi peura valkohäntäpeura hirvi mufloni Näidenkään metsästys ei metsästysaikanakaan ole itsestään selvää. Metsästyslaki luettelee riistaeläimiin kuuluvat nisäkkäät. Kalanviljelyslammikolle tulleet saukko ja vesikko "irtisanovat" rauhoituksen. Rakennukseen tulleen ko. Niinpä päästäisten ja koivuhiiren pyynti on sallittu opetusja tutkimustarkoituksiin. Siinä on aivan uusia tulokkaita rauhoitettujen nisäkkäiden luetteloon: koivuhiiri maamyyrä päästäiset tammihiiri Asetukseen on poikkeuksia. Saako maamyyrät hävittää pihanurmikolta tai esimerkiksi golfkentältä, onkin jo tulkinnanvaraisempaa. Kummastakaan ei ole turvaksi liikenteessä. asetuksessa mainitun nisäkkään saa myös pyydystää, ei kuitenkaan tammihiirtä, joka on aina jätettävä rauhaan. Maamyyrää saa siis pyytää puutarhasta ja viljelmiltä, jos se tuottaa vahinkoa. ajoista säädetään asetuksella. Kaikki Suomen lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Siiliä suojaa piikkien ohella Juonnonsuojelulaki. Liito-orava on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Nisäkkäät Luonnonsuojelulain nojalla riistaeläimiin kuulumattomista nisäkkäistä aina rauhoitettuja ovat: naali lumikko lepakot siili liito-orava Kesäkuussa 1989 tuli voimaan asetus eräiden eläinlajien rauhoittamisesta. Jos metsästysaikaa ei ole määrätty, laji on rauhoitettu koko vuoden. Majavan, norpan, ilveksen, valkohäntäpeuran, hirven ja muflonin metsästys on luvanvaraista. Luonnonsuojelulain mukaan "säädetty kasvien ja eläinten rauhoittaminen älköön estäkö maan käyttämistä viljelysja rakentamistarkoitukseen". Metsästyslain nojalla rauhoitetut nisäkkäämme ovat: vesikko ahma saukko saimaanhylje eli -norppa halli saksanhirvi metsäpeura metsäkauris Rauhoitus ei ole aivan ehdoton: Ahma saadaan tappaa verekseltä, mikäli se ihmiseen, kotieläimeen tai poroon kohdistuvan pakottavan vaaran torjumiseksi on välttämätöntä. Rauhoitus ei kuitenkaan estä lajin pesimäpuiden ja -metsiköiden hävittämistä
Metsästyslaissa luetelluista riistalinnuista kahdelle ei ole määrätty metsästysaikaa, joten ne ovat koko vuoden rauhoitettuja: ristisorsa sepelhanhi Osan vuotta rauhoitettuja riistalintuja ovat: sinisorsa tavi heinä tavi haapana jouhisorsa lapasorsa punasotka lapasotka tukkasotka telkkä alli pilkkasiipi mustalintu haahka tukkakoskelo iso koskelo merihanhi. Kun tuoreimmassa asetuksessa sanotaan, että piekana on rauhoitettu Lapin läänissä, se tarkoittaa, että laji on rauhoitettu koko maassa. Muut Suomen lintulajit ovat aina rauhoitettuja. Kuitenkin näidenkään lajien naarasta, jolla on poikaset, ei saa tappaa. Siro ampuhaukkakin voi nyt elää ilman vaaraa että se ammuttaisiin "kanahaukkana" jos pecovihaaja sen ampuu, kyseessä on poliisiasia. Kaikki pecolintumme ovat nykyisin rauhoitettuja. Lain luettelemat poikkeukset ovat korppi, varis, naakka, harakka, närhi, varpunen, kesykyyhky, räkättija mustarastas.sekä meri-, harmaaja naurulokki. Kun huuhkaja ja varpushaukka sekä kesällä 1989 vihdoin kanahaukkakin ovat saaneet lain suojan, kaikki petolintumme ovat koko maassa ja koko vuoden rauhoitettuja. Luonnonsuojelulain mukaan riistaeläimiin kuulumattomat linnut sekä niiden pesät ja munat ovat aina rauhoitettuja lukuunottamatta laissa ja asetuksissa mainittuja poikkeuksia. Metsästyslaki luokittelee taivaanvuohen riistalinnuksi, jota saa metsästää syksyllä. metsästys on sallittu vain tietyssä osassa maata. Piekana oli rauhoitettu Lapin läänin eteläpuolella jo aikaisemmin. Riistalintujen rauhoittamisesta säädetään metsästyslaissa. Lakia ja asetuksia on luettava rinta rinnan, jotta rauhoitusäädökset selkiintyisivät. Linnut Suurin osa linnuistamme on rauhoitettu ympäri vuoden. Riistalinnut 35 lajia ovat rauhoitettuja osan vuodesta. Mustarastas kuuluu tusinaan lintulajiin, jotka ovat lainsuojattomia läpi vuoden. Koko vuoden saa metsästää tarhanaalia eli sinikettua, kettua, supikoiraa, minkkiä, hilleriä, mäyrää ja villisikaa
Kalastusoikeuden haltija voi määrätä mitat suuremmiksikin. Mittaus tehdään otsapiikin kärjestä suoraksi ojennetun pyrstön keskimmäisen kilven ulkoreunaan. Suomen kalastuslainsäädäntö on vähintäänkin monimutkainen ellei suorastaan sekava. Ravulla on rauhoitusaika. Alamitat ovat sentteinä: merilohi 60 meritaimen 40 järvilohi 40 järvitaimen 35 hauki 40 nieriä Vuoksen vesistöalueella 40 kuha 37 harjus 25 siika meressä 25 Haukea ja siikaa lukuunottamatta kaikille edellä mainituille kaloille samoin kuin purotaimenellekin on määrätty rauhoitusaika. Matelijoista vain kyy on lainsuojaton. Hän voi pitää "vesilintuna" vain edellä lueteltuja riistalintuja, ei esimerkiksi kuikkaa tai kaakkuria. Mittaus tehdään leuan päästä suoraksi ojennetun yhteenpuristetun pyrstöevän kärkeen. Rauhoituksen osittainen "vesitys" ei koske rupiliskoa. Ennen vuotta 1989 rauhoitettuja hyönteisiä olivat vain isoja pikkuapollo sekä isokultasiipi. metsähanhi kanadanhanhi riekko kiiruna teeri metso pyy peltopyy tarhaviiriäinen fasaani nokikana taivaan vuohi jänkäkurppa lehtokurppa uuttukyyhky sepelkyyhky Metsästyslain mukaan riistaeläimiin kuuluvien lintujen pesiä, munia ja poikasia "älköön pesimäaikana liikutettako tai vahingoitettako tahi muutoin häirittäkö". Selkärangattomat Jokihelmisimpukka on ainut rauhoitettu nilviäisemme. Sen pyynti on kielletty koko maassa. Kesäkuussa 1989 Suomi sai myös ensimmäiset rauhoitetut kovakuoriaisensa. Toisaalta kalanviljelyslammikolle tulevan rauhoitetun vesilinnun alueen haltija voi tappaa "vahingon estämiseksi''. Rauhoitusaika on myös nahkiaisella. Samassa yhteydessä mainitaan myös pienimmät mitat, jotk_a luonnonvesistä pyydettävien kalojen tulee täyttää. Rauhoitetut hyönteislajimme ovat: perhoset etelänpurohopeatäplä Clossiana thore thore harjusinisiipi Pseudophilotes baton. Uhanalaisten lohikalakantojemme suojelua sentään edistävät erilaiset määräykset alamitoista, rauhoitusajoista ja pyyntivälineiden käytöstä. Aivan erikseen säädetään kalastuksesta sitten vielä Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa, valtion Haapasaaren-ViroSisilisko vipeltää lain suojissa. erittäin uhanalainen touKaikki viisi sammakkoeläintä tain ja silmälläpidettävä vimpa ovat kokonaan rauhoittamattomia. Eräitä perhoslajeja uhkaa liian tehokas keräily. Kalastuslaki ei ole siis luonnonsuojelulaki, mm. lahden saaristoalueella, Suomen kalastusvyöhykkeellä sekä kansainvälisillä vesialueilla samoin kuin Tenojoella, Näätämöjoella ja Tornionjoella. Kalat Kalastuslainsäädännöllämme pyritään saavuttamaan vesialueiden mahdollisimman suuri pysyvä tuottavuus. Asetuksen mukaan rauhoitettujen eläinten munia, toukkia, koteloita tai aikuisia yksilöitä ei saa tappaa, vahingoittaa, ottaa haltuun tai aiheettomasti häiritä. Ravun pyydystämistä säädellään kalastuslainsäädännöllä. Kalojen ja ravun rauhoitusajoista säädetään asetuksella. Alle 10 sentin mittaista_ rapua ei saa pyydystää. Matelijat ja sammakkoeläimet Seuraavat matelijaja sammakkoeläinlajit ovat olleet rauhoitettuja vuodesta 1983 lähtien: matelijat kangas käärme rantakäärme vaskitsa sisilisko sammakkoeläimet rupilisko vesilisko rupikonna sammakko viitasammakko Sammakkoeläinten mädin, toukkien ja aikuisten yksilöiden ottaminen on kuitenkin sallittu opetustai tutkimustarkoituksiin. Suomen perhosista 23 lajia nauttii lain suojaa
Laji elää Suomessa vain Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Se merkitsee aluksi kantojen tilan seurantaa sekä suojeluja hoitosuunnitelmien laadintaa, myöhemmin kaikkia niitä käytännön suojelutoimia, jotka lajien pelastamiseksi ovat tarpeen. Tammihiiri on Suomessa niin vähälukuinen, että kaikki tiedot Ja. Edellisessä tapauksessa laji on välittömästi vaarassa hävitä, jälkimmäisessä lajin säilyminen on epävarmaa, jollei uhkatekijöitä poisteta. enty1s-, suojeluun pääsi kaksi nisäkäslajia, naali ja tammihiiri. Luonnonsuojeluviranomaiset tulevat kiinnittämään näiden lajien suojeluun erityistä huomiota. Lintuja erityissuojelussa on 11 lajia. Kerätä sitä ei saa laji on rauhoitettu. Erityissuojelussa 71 eliölajia Jotta. Ankarat rangaistukset eivät sinällään pelasta uhanalaisia eläinja kasvilajeja, mutta ne osoittavat, että pelastustoimiin ryhdytään nyt toden teolla. Aikaisemmin samoihin laje~hin kohdistuneet laittomuudet katsottiin luonnonsuojelurikkomuksiksi, joista VQitiin rangaista sakolla tai korkeintaan puolen vuoden vankeudella. Tummaverkkoperhonen on Suomessa yleinen vain Kokemäenjoen ympäristössä. Valtioneuvosto käytti nyt ensi kerran luonnonsuojelu-· lain sille suomaa mahdollisuutta ja määräsi 71 eläintai kasvilajia erityisesti suojeltaviksi. jista olisivat tutkijoille arvokkaita. Valtioneuvoston . Kumpikin on uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. valtioneuvosto v01s1 määrätä jonkin eläintai kasvilajin erityisesti suojeltavaksi, lajin täytyy olla luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja sen häviämisuhan on oltava ilmeinen. Etelän purohopeatäplä on koko Euroopassa harvinainen ja keräilijöiden himoitsema. Hävinneet eli Suomesta sukupuuttoon kuolleet olisi seuraava uhanalaisuusluokka, minkä välttämiseen tehdyllä päätöksellä siis pyritään. Kaikki Suomen rauhoitetut perhoset ja kovakuoriaiset eli yhteensä 25 hyönteislaj ia ovat valtioneuvoston erityissuojelussa. Lehtohopeatäplä on muiden 24:n rauhoitetun hyönteislajimme tavoin valtioneuvoston erityissuojelussa. Rangaistukset kovenevat Erityissuojeluun määrätyt lajit on todettu joko erittäin uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi. Juuri tästä syystä rauhoitussäännöksiä vuonna 1989 tarkistettiin, sillä esimerkiksi erittäin uhanalaisesta tammihiirestä laissa ei aikaisemmin sanottu sanaakaan. pohjanvalkotäpläpaksupää Hesperis comma catena rai talasisii pi Sesia bembeciformes raunikkikoi" Caryocolum petryi ruokohämy-yökkönen Photedes brevilinea sinilehtimittari Scopula decorata tummaverkkoperhonen Melitea diamina tundrasinisiipi Agriades glandon tyräkkikääriäinen Lobesia occidentalis varjotäpläkoi Ethmia terminella kovakuoriaiset erakko kuoriainen Osmoderma eremita punahärö Cucujus cinnaberinus. Päätös tuli voimaan 15.6.1989. Erityishierakkalehtimittari Scopula corrivalaria isoapollo Parnassius apollo iso kul tasii pi Lycaena dispar juovapunatäpläperhonen Zygaena osterodensis juurilasisiipi Bembecia scopigera kalliosinisiipi Scolitantides orion kirjopapurikko Lopinga achine lehtohopeatäplä Clossiana titania lehtovähämittari Chloroclystis vata muurahaissinisiipi Maculinea arion neidonkielikoisa Cynaeda dentalis pikkuapollo Parnassius mnemosyne suojelussa on myös · 33 kasvilajia. Erityissuojeluun otettuihin lajeihin kohdistuvat luonnonsuojelulain vastaiset teot ovat luonnonsuojelurikoksia, joista tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi
Hiekkarantojen lajia kasvaa enää Hankoniemellä ja Varsinais-Suomen ulkosaaristossa. Siperiankärhö köynnöstelee Suomessa vain muutamassa paikassa. pallasii idänverijuuri Agrimonia pilosa isokissankäpälä Antennaria Janata isokrassi Lepidium Jatifolium isopukinjuuri Pimpinella major isovesirikko Elatine alsinastrum juurtokaisla Scirpus radicans jääleinikki Ranunculus glacialis kalliorikko Saxifraga adscendens kalliosirkunjyvä Lappula deflexa kangasraunikki Gypsophila fastigiata kangasvuokko Pulsatilla vernalis karvamaksaruoho Sedum villosum kello kanerva Erica tetralix keltahierakka Rumex maritimus keminängelmä Thalictrum kemense kenttäorakko Ononis arvensis ketonukki Androsace septentrionalis ketoraunikki Gypsophila muralis ketunsara Carex vulpina kiirunankello Campanula uniflora kimalaisorho Orphys insectifera koiran kieli Cynoglossum officinale konnantatar Polygonum bistorta kotilaisensara Carex kotilainii kultakynsimö Draba alpina kurho Carlina vulgaris kuusamonnokkasara Carex jemtlandica kuusamonsarake Kobresia simpliciuscula kylmänkukka Pulsatilla patens kynäjalava Ulmus laevis lapinalppiruusu Rhododendron lapponicum lapinhilpi Arctagrostis Jatifolia Otakilokki on voimakkaasti harvinaistunut viime vuosikymmeninä. Arnikki, kuten muutkin harvinaiset tunturikasvit, on asetuksella rauhoitettu. Kasvit Luonnonvaraisina esiintyvistä kasveistamme on koko maassa rauhoitettu 112 lajia tai alalajia sekä kaikkien lummelajien punakukkaiset muodot: alppi vuokko Anemone trifolia arnikki Arnica angustifolia hajasara Carex remota harmaahorsma Epilobium lamyi hentokatkero Gentianella tenella hentonäkinruoho Najas tenuissima hietaneilikka Dianthus arenarius idänkynsimö Draba cinerea idänsinikuusama Lonicera caurulea subsp. lapin kaura Trisetum subalpestre laukkaneilikka Armeria maritima lehtokattara Bromus benekenii lehtolitukka Cardamine impatiens lehtonata Festuca gigantea lehtonoidanlukko Botrychium virginianum lehtoukonhattu Aconitum septentrionale lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium leveälehtikämmekkä Dactylorhiza majalis luhtaorvokki Viola uliginosa lumpeitten Nymphaea punakukkaiset muodot lähdesara Carex paniculata masmalo Anthyllis vulneraria meritatar Polygonum oxyspermum meri vehnä Elymus farctus metsälitukka Cardamine flexuosa mustalinnunherne Lathyrus niger neidon kenkä Calypso bulbosa norjanarho Arenaria norvegica notkeanäkinruoho Najas flexilis nummimatara Galium saxatile otakilokki Salsola kali pahta-ailakki Silene uralensis pahtahanhikki Potentilla nivea peltomaitikka
archangelica punakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. Puumaisen katajan Juniperus communis f. Asetukset suojelevat vain kasveja, eivät niiden ympäristöä. Näsiän, sinivuokon, kevätesikon, kevätlinnunherneen, imikän ja valkolehdokin kerääminen kaupan pitämistä varten samoin kuin niiden kaupaksi ' tarjoaminen ja myyminen on kielletty. bottnica pesäjuuri Neottia nidus-avis pikkuhanhikki Patentilla neumanniana pikkunoidanlukko Botrychium simplex pikkunokkasara Carex bergrothii pohjanailakki Si/ene furcata pommerinvirna Vicia cassubica punavalkku Cephalanthera rubra päivännouto Helianthemum nummularium pärskäjuuri Veratrum album subsp. Valkolehdokin ja viiden muun kauniskukkaisen kevätkasvin keruu myyntiin on kielletty. Mainittujen katajieri ottaminen puuaineksen jalostamiseksi sekä siihen tarkoitukseen kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kuitenkin sallittu.. Myös tyrnin oksien kerääminen kaupan pitämistä varten samoin kuin oksien kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty. hibernica ottaminen koristepuuna tai -oksana kaupan pitämistä varten samoin kuin niiden koristepuuna tai oksana kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty. Soranottaja tai tienrakentaja voi ilman edesvastuuta jyrätä alleen rauhoitetun kasviyhdyskunnan. suecica ja pylväsmäisen katajan Juniperus .communis f. Melampyrum arvense perämerenmaruna Artemisia campestris subsp. lobelianum rantalitukka Cardamine parviflora ranta putki Ligusticum scoticum rantatyräkki Euphorbia palustris ruijanpahtahanhikki Potentilla chamissonis ruosteheinä Schoenus ferrugineus rönsysorsimo Puccinellia phryganodes seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina serpentiiniraunioinen Asplenium adulterinum siperiankärhö Clematis alpina soikkokämmekkä Orchis militaris sopulin kallioinen Erigeron borealis sorsan putki Sium latifolium suippohärkylä Polystichum Ionchitis suolapunka Samolus valerandi suomukka Lathraea squamaria suoneidonvaippa Epipactis palustris sääskenvalkku Microstylis monophyllos taarna Cladium mariscus talvikkipaju Salix pyrolifolia taponlehti Asarum europaeum tikankontti Cypripedium calceolus tummahorsma Epilobium obscurum tummaneidonvaippa Epipactis atrorubens tunturiarho Arenaria ciliata tunturikeulankärki Oxytropis lapponica tunturiorho Chamorchis a/pina tunturisarake Kobresia myosyroides tuoksualvejuuri Dryopteris fragrans tähkähelmikkä Melica ciliata upossarpio Alisma wahlenbergii vaaleajäsenruoho Scleranthus perennis valkokämmekkä Pseudorchis albida valkopärskäjuuri Veratrum album vanakeltto Crepis praemorsa varputädyke Veronica fruticans vuorikuisma Hypericum montanum värimaratti Asperula tinctoria Seuraavat kasvilajit on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella: tunturikiviyrtti Woodsia alpina pulskaneilik ka Dianthus superbus pahtarikko Saxifraga nivalis lettorikko Saxifraga hirculus mätäsrikko Saxifraga cespitosa väinönputki Angelica archangelica subsp. incarnata verikämmekkä Dactylorchis incarnata subsp. Luonnonvaraisen tyrnin marjojen kerääminen oksia katkaisemalla tai musertamalla on kielletty. cruenta kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri Seuraavat kasvilajit on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä: nevaimarre Thelypteris palustris seinäraunioinen Asplenium ruta-muraria valkovuokko Anemone nemorosa hentokiurunkannus Corydalis intermedia lehtopalsami lmpatiens noli-tangere kallio kielo Polygonatum odoratum kurjenmiekka Iris pseudacorus korpinurmi kka Poa remota Rauhoitettua kasvia ei saa ottaa haltuun, vahingoittaa tai siirtää toiseen paikkaan. Maaja metsätalousministeriö voi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin tai muusta erityisestä syystä myöntää poikkeuksia rauhoitussäännöksiin
90-642 881, PL 169 00151 Helsinki Maailman Luonnon Säätiö WWF, puh. Maamme suurin luonto/ehti pitää Sinut ajan tasalla luontoja ympäristöasioissa, ja voit nauttia myös upeista Juontokuvista. Neidonkenkä on siperialainen kämmekkäkaunotar, jonka levinneisyysalue ulottuu itäiseen Suomeen. 90-644 511, Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki Natur och Miljö, puh. 90-160 3379, Vironkatu 7 F, 00170 Helsinki Lisäksi voit kääntyä läänisi ympäristönsuojelutoimiston, riistanhoitotai kalastuspiirin tai paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen puoleen. 90-19911, Ratakatu 3, 00120 Helsinki Maaja metsätalousministeriön kalastusja metsästysosasto, puh. 90605 850, Sjömansgatan 35, 00150 Helsingfors Ympäristöministeriö, ympäristönja luonnonsuojeluosasto, puh. Lisätietoja saat seuraavista järjestöistä ja laitoksista: Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. D ~~EN LUONTO Tee viisas päätös, tilaa Suomen Luonto. 1988. 90-642 881.. Tilaukset puh. 1990 Asetus eräiden lintulajien rauhoittamisesta 26.4. Rauhoitustiedot on poimittu seuraavista laeista ja asetuksista: Luonnonsuojelulaki 23.2.1923 myöhemmin tehtyine muutoksineen Laki valaiden suojelusta 23 .12.1982 Asetus karhun, suden ja ahman metsästämisestä 23 .12. Voimassaoloaika päättyy 31.12. Kumoaa asetuksen harvinaisten eläinten rauhoittamisesta 27.5.1976 sekä asetuksen matelijoiden ja sammakkoeläinten rauhoittamisesta 26.4.1983 Asetus eräiden kasvien rauhoittamisesta 26.4.1983 Asetus kasvien rauhoittamisesta annetun asetuksen 1 §:n muuttamisesta 26.5 .1989 Metsästyslaki 13.4.1962 myöhemmin tehtyine muutoksineen Metsästysasetus 27.7.1962 myöhemmin tehtyine muutoksineen Asetus riistaeläinten metsästysajoista 22.7.1983 myöhemmin tehtyine muutoksineen Asetus hirvieläinten metsästyksestä 25.8.1975 myöhemmin tehtyine muutoksineen Kalastuslaki 16.4.1982 Kalastusasetus 30.12.1982 Tämän rauhoitusliitteen tiedot eivät päde Ahvenanmaalla, jossa on omat rauhoitusmääräyksensä. Luonnonsuojelurikkomuksista on syytä ilmoittaa mahdollisimman pian poliisille. i983 Asetus eräiden lintulajien rauhoittamisesta annetun asetuksen 1 §:n muuttamisesta 26.5.1989 Asetus eräiden eläinlajien rauhoittamisesta 26.5.1989
Ja tietysti sitten vielä tämä fakta: tusinan perustamiskokoukseen saapuneen joukossa oli tuhti naisenemmistö: kymmenen vastaan kaksi. Olin toki osannut varautua siihen ettei ensimmäiseen kokoukseen tulisi asukkaita pilvin pimein eikähän Viikinmäessä ole talouksiakaan kuin runsaat puolisensataa. Kauranen ja S. Ja aina vain me tusinan verran asukasaktiiveja keksimme lisää kaikenkarvaisia aloitteita ja ideoita ja useimmat niistä nimenomaan luontoon ja ympäristöön liittyviä. Sittemmin asukasyhdistyksen kokouksia on ollut jo muutama. Lopulta näytti siltä että haravanvarteen olivat asukasyhdistyksestämme toden teolla tarttumassa enää vain A. Sulaa yksimielisyyttä. Niin että tusinakin aktiivista kansalaista oli jo jotain. Perustele siinä sitten globaalia ekologista näkökulmaa. Asuinpaikkani on vanhinta mahdollista Helsinkiä, muinainen kalastajakylä. Haravat kouraan ja mars pusikoihin! Terhakkaa putsaamista Viikinmäen polut ja metsiköt tosiaan tarvitsevatkin. Saarikoski. Tämän päivän Viikinmäki on kaunis ja rauhallinen pientaloyhdyskunta rehevine syreenija omenapuutarhoineen, villiintyneine marjapensaineen, mäentöyräiden lupiinisikermineen. Kunnes sitten vihdoin viime kokouksessamme ehdotin tuumasta toimeen siirtymistä eli niiden yhteisten suursiivoustalkoiden konkreettista toimeenpanemista. Merkille pantavaa sekin etteivät asuinalueen vuokralla-asujat olleet asukastoiminnasta yhtä kiinnostuneita kuin omistusasujat. Että eiköhän me puleerata vaan itse kukin omat pihat ja sillä siisti! herra Lumme päärmäsi. dotuksia. Vain joidenkin satojen metrien päässä kotitalostani tehdään kesäisin kaivauksia: savimaan alta vain noin metrin syvyydestä paljastuu stadia viidensadan vuoden takaa ... Toistaiseksi. Puhu niille lastemme tulevaisuudesta, millaisen törky-ympäristön heille jätämme. Sitä kylläkin vähän harmittelin etteivät useammat alueen nuoret parit tulleet toimintaan mukaan. Lisää lintu pönttöjä ja leikkitilaa lapsille, lisää kukkaistutuksia ja harrastustilaa nuorisolle, kallion laelle maisemienihailupenkkejä ja alueen ainoa asvaltoitu tieosuus pihakaduksi, toukokuiset Viikinmäkipäivät pystyyn kirpputoreineen ja iltamineen ja kaikista oleellisimpänä ja kiireellisimpänä: Viikinmäen suursiivoustalkoot. Minä ainakin olen valmis sanoista tekoihin sen puolesta että meillä ja varsinkin lapsillamme on vielä ensi vuosituhannella jäljellä luontoa muuallakin kuin sukooimissämme. Kun emme saa aikaiseksi edes yhden mäennyppylän siivoustalkoita! Mutta vaikka jäisin ypöyksikseni haravan ja nostolavan kanssa aion sukeltaa pusikkoon . Omia keruupönttöjä lasille ja jätepaperille. Kaupat, kioskit ja baarit puuttuvat tykkänään mutta sen sijaan on yllin kyllin puita ja linnunlaulua. Yhteisiä ruohonleikkureita ja muitakin puutarhatyövälineitä. Ja sitä rataa. Nuoret jolpit ne siellä kallioillakin ovat sotanneet ja rellestäneet, siivotkoon vaan itse oluttölkkinsä ja hampurilaispaperinsa, minä en ainakaan lähde toisten jälkiä korjaamaan! säesti neiti Tiainen. vsk. Joen rantaan vievällä Millainen ponnistus on siirtyä sanoista tekoihin oman elinympäristön vaalimisessa, siitä kertoo esimerkin kirjailija Anja Kauranen. Mutta yhtä kaikki: jo ensimmäisessä kokouksessamme keksimme moniaita asuinaluettamme tavalla tai toisella "parantavia" tai "säästäviä" ehSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Selitä selittämästä päästyäsi yhteistä vastuuta ja omakohtaista panosta ympäristöasioissa. Anja Kauranen Meidän luonto ja teidän Asun pikkuruisella mäennyppylällä Vanhankaupunginlahden ja Vantaanjoen välissä, Puu-Käpylän ja Toukolan likiliepeillä, Viikin luonnonsuojelualueen kupeessa. Kauniita ajatuksia. Sovittuna aikana sovittuun paikkaan oli kokoontunut tusinan verran viikinmäkeläisiä pohtimaan alueemme tarpeita ja ongelmia. Siksikin olin parisen kuukautta sitten mukana perustamassa alueellemme ikiomaa asukasyhdistystä. Mutta se jokipolkuhan on kolmensadan metrin päässä meidän rivitalosta! huudahti rouva Kalliopuska. Ja niiden rantalepikoiden siivoamisesta voisi kyllä kaupunkikin huolehtia, yhytti herra Leppänen. 27. mustarastaiden ja satakielien laulua heläjävällä lenkkipolulla voi iltahämärissä kompastua milloin jääkaappiin, milloin kylpyammeeseen tai autonrengas-akkupyramidiin. Komposteja ja ongelmajätteen keräyspisteitä. Niin on vuosien varrella viskottu kaikensortin rautaroinaa hetekoista sorvipenkkeihin ja ostoskärryistä sähkökaapeleihin. Minä olen valitettavasti nyt kyllä esteellinen kun minulla on tämä selkä reistaillut, jyvitti herra Granit. Ja meillä on nyt kyllä niin paljon töitä omalla mökilläkin ettei me kyllä millään joudettaisi täälläkin, mitä nyt saatetaan omia pensaita leikellä ja sipulit istuttaa, tuumi pariskunta Siikavire yhteen ääneen. Minä ja mieheni olimme kokouksen kuopuksia; muut siinä viidenkympin korvilla
Maapenkereeseen kaivetun pesäkolon kätköön syntyy touko-kesäkuun vaihteessa kuusi-seitsemän jälkeläistä, ja sama määrä jälkeläisiä syntyy vielä toisenkin kerran keskikesän aikana samaan pesäsyvennykseen . Ja kun kevät koittaa, on tuo piisamien tynkäyhteisö perimmäisen paamaaransä edessä: valmiina kohottamaan aallonpohjaan painuneen piisamikannan uuteen kukoistukseen. Mutta jo tuossakin ajassa piisami kerkiää purra järvien ruohikoita isot alat. Tosin viime vuosina piisamien kaupallinen myynti on aivan selvästi laantunut piisaminnahan vähäisestä arvosta johtuen. Piisamin kirki ajoittuu sulaviin kevätvesiin ja etenkin urokset ottavat niissä mittelöissä kiivaasti yhteen. Piisami on tullut jäädäkseen. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Mutta muuten on koko maa ja Suomen rajanaapuritkin jo tuttua tannerta tälle "virginialaiselle" myyräeläimelle. Vuosittainen piisamisaalis kohoaa jopa yli 200 000 yksilön rajan. 1920-30luvuilla siirtoistutusten kautta maahamme saatettu turkiseläin on levittäytynyt alkukangertelun jälkeen sankoin joukoin eteläisestä Suomesta jo pitkälti yli napapiirin. Mutta nämä vähät menetykset eivät uhkaa _millään lailla lajia, sillä aina jää jäljelle toimiva piisamiyhteisö johonkin puronpenkkaan. Ainoastaan pohjoisimman . Mutta tuhlailevalta piisamilta luonto kantaa myös raskaan veron. Jouko Kuosmanen Kortteenpurija rapakor Piisami on eläimistömme lainavaraa, joka on kasvanut hyvän koron. Ruokaa ja suojaa riittää yllin kyllin, eivätkä vihollisetkaan ole viemässä lajia sukupuuton partaalle. Vaaroja ja koettelemuksia on poikasille runsaasti tarjolla! Ja aikaa myöten niitä tarjoaa myös ihminen, sillä hyvänä turkiksena tunnettu piisami saa keväisin pyyntimiehet pesiensä lähettyville. Jo pesäpoikasvaiheessa iso osa jälkeläisistä tuhoutuu ja samansuuntaista on kehitys myös poikasten itsenäistymisvaiheessa. Lapin kirkkaan kylmiin tunturivesistöihin se ei ole ravinnon niukkuudesta johtuen pystynyt sopeutumaan . Piisamin keskimääräinen elinikä on Suomen oloissa noin kolme vuotta. vsk.. Vahinkoakin kertyy, sillä piisamikoiraat pieksevät toisiaan vihan vimmassa. Ja onhan sillä täällä 28 lystikkäät oltavat. Mitä nyt joskus joku kettu, minkki tai irtokoira nappaa tämän vesijyrs1Jan hampaisiinsa
Reviirejä oli vallattu niiltäkin alueilta missä piisameja ei ole muina vuosina nähty. naan. Siksipä luontoretkillä näkeekin varsin usein tämäntapaisia piisamien ravintolauttoja joko kivillä tai jäällä. Lähes päälaen tasolla killittävät silmät pitävät piisamin profiilin vedessä matalana. Kevätjäillä niitä näkeekin yleisimmin ainaisessa ruokailupuuhassaan. Eikä siinä piisamin auta muu kuin sukeltaa jää alle suojaan ja käydä elämään siitä lähtien puutteellisemmassa oleskeluympäristössä. Tästä syystä sainkin viettää piisameja kytistäen mieleenpainuvia kuvaustuokioita, kun ne urheilivat jäiden lähdön alla liikkuvien jäälauttojen päällä ja niitä erottavissa railoissa. Tarkka vastapuolen voimien arviointi tai jokin varovaisuuden näkymätön säie esti kuitenkin piisamien keskinäiset hammastelut: ja onkopas piisami sittenkään niitä eläimiä joka ensimmäisenä lajikumppaniaan kurittaa. Talviravintoon sisältyy myös simpukoita, joiden avatut tyhjät kuoret jäävät pitkiksi ajoiksi rannoille viestimään piisamien talviajan juhlalounaista. Aterian tähteet ovat tuiki tavallinen näky järvien rannoilla. Sen tulevaisuus on täällä. Runsaampi säännöstely tuhoaa pakkastalvina koko yhteisön tai ajaa piisamit hangille, missä ne ovat sitten miltei varmoja petoeläinten paisteja. Ei ole. Täten se joutuu etsimään ravintoa suojaisan talvipesän ulkopuolelta jään alta. vsk. Piisami on sopeutunut vesielämään, ja täyttää ikään kuin eräänlaisen ekologisen aukon Suomen eläimistössä, joka on nähtävissä pienemmän vesimyyrän ja ison majavan välissä. Vesistöjen vähäinen pinnan lasku helpottaa piisamin piilossa oleilua. kaan, mutta myös eri vuodenaikojen tahdissa. Tuollainen piisamin kekopesä on talvella niin suuresti huomiota herättävä, että sen asukkaat saattavat usein joutua lähtemään "Impivaaran taipaleelle" . syö vain mehevimmät juuriosat. Korvat sulkee uinnin ajaksi ihopoimu. Kyllä piisami pärjää aika hyvin samannäköisten otusten kanssa. Nyt touko-kesäkuun vaihteessa syntyy piisamin maahan kaivamaan pesään ensimmäinen poikue, ja myöhemmin kesällä vielä ainakin yksi lisää. Ravinnonkäyttö tuhlaavaista Piisami ei ole kranttu ruokansa suhteen. Piisami ei kerää kudoksiinsa kovinkaan vahvaa kuukerrosta edes talven varalle. Silti se onnistuu elämään itsensä karrssa sovussa myös erakkona. Lauhan toissatalven jälkeisenä keväänä piisameja oli ainakin Pohjois-Saimaalla kaikki paikat täyte· Piisami on jo tällä vähäiselläkin kokemuksella arvannut ja ymmärtänyt maansa ja kansansa luonteen. Syöminen oli silloinkin piisamien päätyötä, mutta olipa siinä vähällä tulla tomerantuntuisia yhteenottojakin, kun ohitse vaeltavat piisamit yrittivät asettautua sa_moihin maisemiin. Koko vaihtelee elinalueen ravintotilanteen muKevätjäillä nähtyä Piisamin aktiivisuus lisääntyy yhdessä kevään edistymisen kanssa. Ravintokasveista piisami SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Isot nisäkkäät kaivelevat piisamien pesiä lämpimän liha-aterian toivossa. Jouko Kuosmanen on pohjoiskarjalainen luonnonkuvaaja ja -tuntija. Piisami puhdistaa järven rannat kasveista, mutta sille kelpaavat myös simpukat. Siluettia on kuitenkin saatu ihailla vasta tällä vuosisadalla, sillä piisamikantamme on saanut alkunsa istutuksista. 29. Mieluisimpia kasveja ovat järvikaislat, osmankäämit, lumpeet ja palpakot. Se voi painaa reilut puolitoista kiloa; useimmiten vain vähän yli kilon. takaa Piisami on rantojen asukas, jonka veikeä uintisiluetti on kaikille luontoretkeilijöille tuttu. Sille kelpaa ravinnoksi miltei kaikenlainen rantavesien kasvikooste
Kuun lopulla metsätöiden päätyttyä ja kalastajien hienotunteisesti pysytellessä poissa, vallitsi lammella rauha. Mutta onni voi hymyillä juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. vsk .. Keväinen hiihtoretki kantavilla hangilla oli antoisa. Näin kertautui päivä toisensa jälkeen, toukokuukin ehti vanheta viikolla. Kesäkuun alkupäivinä lampi kävi yhä koreammaksi tuhansien puhtaanvalkeiden raatteenkukkien vallatessa rehevän pesälahdekkeen . Tietoisena joutsenten normaalista käytännöstä saapua välittömästi lumesta vapautuneelle pesälleen, uskoin toiveitteni kuvausaiheen valuneen haaveeksi . Iloisena yllätyksenä paria päivää myöhemmin ruokaili matalikossa leppoisa joutsenpari. Aamulla poikaset ruokailivat kuin kokeneemmatkin linnut napakasti katosivat sarojen ja raatteen lehdillä piileskelleet pikkuötökät parempiin suihin. Onnekkaasti tämä poikue sai vielä vaeltaa tasamaastoja juuri valmistuneet ojalinjoitukset koituvat varmaankin jo seuraavalle pesueelle hankaliksi käytännön esteiksi. Ilomantsin salolla, Suomen toiseksi itäisimmällä pesällä alkoivat nyt odotuksen päivät. Vain myöhäisilloin se koki hetken armo30 tonta meteliä lähistöllä pesineen hanhiparin poiketessa iltakylvyllään. Matalasta vedestä koiras nosteli sammalta naaraan ulottuville, joka nopeasti ehosti pesän jälleen asuttavaksi. Huhtikuun lopulla pesäsaareketta ympäröi jo laaja sula, vaan linnuista ei merkkiäkään. Soiden joutsenet olivat hautoneet jo parisen viikkoa, kun pesimätoimet lammella alkoivat. Hohdokkaat linnut lammen kuvankauniissa tummissa kehyksissä valloittivat. Tuskin parin pa1van ikäisinä joutuivat poikaset aistimaan lähitulevaisuuden elämänmenon. Vedestä ne nyhtivät uposkasveja, sarat sekä kortteet katkeilivat, eivätkä ne unohtaneet herkutella rannan kostean metsän kookkaiksi kasSUOMEN LUONTO 4/ 90 49 . Noin kuukauden kestäneen haudonnan tuloksena oleili pesässä päivän verran viisi untuvikkoa. Enää ei koiraskaan poikennut omille teilleen. Jo seuraavan yön ne nukkuivat äärimmilleen valpastuneiden emojen suojissa lammen toisessa saarekkeessa. Keskikesän helteillä joutsenille koittivat tukalat olot toisessakin mielessä. Teksti ja kuvat: Heikki Kokkonen Joutsenperheen kesää Kun kevät vaihtuu kesään Ilomantsin salolla, kasvaa joutsenperhe viidellä untuvikolla. Pariviikkoisen hälinän rauhoituttua tavoitin joutsenet kotilammeltaan, jolloin teeren kokoisiksi varttuneet poikaset hallitsivat jo aikuisten ruokailutaidot. Kauneuden katoavaisuuden tosin joutuisivat joutsenetkin lähitulevaisuudessa kokemaan, niin uhkaavan lähelle etenivät kevään metsänhakkuut. Suoerämaa kutsui marjastajia ties kuinka kaukaa maakunnan paras lakkasato oli kypsynyt juuri tämän joutsenperheen asuinalueelle. Ensitapaamisesta lähtien olin niiden "näkymätön" liittolainen. Huipentumana seudun rehevimmässä lammessa, vaalean jääkannen keskellä törrötti näkyvänä tumma keko olin löytänyt valkean linnun kodin. Helppokulkuisen suon yli suuntautunut ensiretki kilometrin päässä sijaitsevalle lammelle sujui lupaavasti, vaikka matkavauhdin määräsikin viimeksi kuoriutunut, ajoittain kelkasta jäänyt poikanen . Myöhemmin selvisi, että perhe kulkee edestakaisin pesimälampensa molemmin puolin sijainneilla pikkulampareilla sekä läheisen järven lahdekkeilla. Joutsenkoiras sai lähes jokailtaisen kunnian karkoittaa kyseiset kotirauhan rikkojat tiehensä. Kohta perhe kuitenkin rantautui ja emojen pään niiailuista arvasin lähdön hetken koittaneen . Suolampareiden kiemuraiset muodot korostuivat kuvauksellisina rantojen ollessa kapealta vyöhykkeeltään sulia. Toisaalta lakkaralliin osallistuneiden joukossa puikkelehtiminen saattoi koitua poikasten pelastukseksi, pysyiväthän niiden luontaiset viholliset loitolla. Kesä on kiivasta kasvun aikaa, valmistautumista syksyn muuttomatkaan. Siitä palkkioksi se tosin otti vapauden yön kynnyksellä poistua lammelta ja viipyä jopa seuraavaan iltaan paremmiksi katsomillaan ruokamailla
31. Oli siis täysi arvoitus miltä lammelta perhe seuraavana päivänä löytyisi. Kasvuikäisten poikasten ruokahalu oli kyltymätön, lepotauoilla ne eivät aikaa liioin tuhlanneet. Poikasten kehittyessä lisääntyi myös perheen liikkuvuus. Tämä pesue varttui lentokykyiseksi täysilukuisena. vsk. D Heikki Kokkonen harrastaa luonnonkuvausta ja asuu Värtsilässä. Puolentoista kuukauden ikäisinä kokeilunhaluiset poikaset suorittivat ensimmäisiä lentoharjoituksiaan, jonona juosten, kiivaasti siiventynkiään räpytellen. Reitti pysyi vakiona, mutta nyt joku lampare saatettiin sivuuttaa pysähtymättä. vattamilla mustikoillakaan. SUOM EN L UONTO 4/ 90 49
Patojen rakentaminen on ollut ristiriitaista. Peltojen keinokastelijoiden ja lähiseudun kasvavan kaupunkilaisväestön vesiannosta on lisätty, mutta hintana on ollut maaseudun perinteisen tulvatalouden heikkenemiKosteikon nuoret verkonkokijat tasapainottelevat kalebasseilla, joihin he noukkivat kalat pyydyksistä. Ensin kasvaa riisi, joka korjataan veden kaikottua pelloilta. 50-luvulla tulvavesi levisi vuosittain yli 300 000 hehtaarin alueella. Tulvivat pellot ovat monen kalalajin kutupaikkoja. Sitten istutetaan maissia, durraa, papua, tomaattia, sipulia ja muita lajeja toista satoa varten. Toimittaja Juhani Artto vieraili hiljattain alueella. Syy tulva-alueen supistumiseen on sekä niukaksi jääneissä sateissa että yläjuoksulle rakennetuissa padoissa. Teksti ja kuvat: Juhani Artto Kosteikkoa suojellaan kehitysyhteis yönä Suomen luonnonsuojeluliitto on mukana Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kehitysyhteistyöhankkeessa, jolla yritetään pelastaa HadejiaNgurun kosteikko Pohjois-Nigeriassa. 80-luvulla yli 100 000 hehtaarin päästiin enää vain sateisimpina vuosina. Monet Hadejia-Ngurun kosteikkoalueella menee hyvin silloin, kun joet tulvivat oikein kunnolla. Moneen vuoteen on satanut kunnolla vain kesällä 1988. 32 suomalaisetkin linnut viettävät talvensa tämän lähellä Sahelin eteläreunaa sijaitsevan kosteikon suojassa. Siitä hyötyvät seudun väestö, karjalaumat, linnut ja kalat. Tulva-alueella korjataan vuosittain kaksi satoa, vaikka ollaan lähellä kuivuudesta kärsivän Sahelin eteläreunaa. vsk.. Kuivan kauden viimeisinä kuukausina pohjoisesta tulevat fulani-paimentolaiset käyttävät peltoja karjansa laidunmaina. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Tulva täyttää kosteikon lammet ja ojat vedellä ja kaloilla kalastajien sekä alueella talvehtivien kahlaajien ja vesilintujen iloksi
Aluetta tai edes sen merkittävää osaa ei voida julistaa hyötykäytöltä rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi, koska kamppailu elintilasta on jo muutenkin kärkevää. Kyläläiset eivät tuhoa ympäristöään ahneuttaan tai tyhmyyttään vaan köyhyyttään." Näin selvittää Hadejia-Ngurun kosteikon suojeluprojektin lähtökohtia hankkeen vetåjä, kanadalainen ornitologi Michael Dyer. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Melko tavallisia ovat rantasipit, haapanat, keltavästäräkit ja nokikanat. Saaliit ja saaliskalojen koko ovat pienentyneet, ja kalalajien määrä on vähentynyt. vsk. Yleisimpiin pohjoisen muuttolinnusta kuuluvat jouhisorsat ja heinätavit. Hadejia-Ngurun kosteikon suojelijat ovat hämmentävän monimutkaisen tehtävän edessä. Vuosien 1987-88 laskennassa lajiluvuksi saatiin 273, kun aiempien käsikirjojen mukaan seudulta saattaisi löytyä jopa 376 lajia. Kalalajeja on enää 44 entisen 60 sijaan. Isoja villieläimiä kosteikkoalueella ei ole tavattu vuosikymmeniin. Alue on edelleen vihreä, mutta sen polttoja rakennuspuuvarat ovat huvenneet pieniksi. Tulvaviljelijät, paimentolaiset ja kalastajat ovat kärsineet, samoin kosteikon linnusto, johon kuuluu kymmeniä Pohjois-Euroopassa kesänsä viettäviä muuttolintulajeja. Kalastajat ovat pitäytyneet perinteisissä venemalleissa ja pyyntikeinoissa. "Täällä luontoa voidaan suojella vain ratkaisuilla, jotka auttavat ihmisiä selviytymään toimeentulo-ongelmistaan. nen. Kosteikon rappeutuminen ilmenee myös kalakantojen heikkenemisenä. Kriisiä oireilee myös se, että kosteikkoon on asettunut kaksi aavikkolintulajia, aavikkojuoksija ja eräs peippokiurulaji . Pahimmillaan kiistoissa on menetetty ihmishenkiä. Lähiseudulla on tavattu Suomessa rengastettuja kalasääksiä ja Suomessa on löydetty Pohjois-Nigeriassa rengastettu suokukko. Alusta lähtien tehtävänä on ollut tarkentaa kuvaa taloudellisista, sosiaalisista ja 33. Ihmisten toimeentuloa autettava Lintulajien määrä on laskenut. Metsästäjät saalistavat ruokapatoihin lintuja, kaneja, oravia ja rottia
Nigerian kenraalivallan alla luonnonsuojelijoiden Fulani-heimoon kuuluvat paimentolaiset tuovat karjansa Hadejia-Ngurun kosteikkoalueelle kuivan kauden lopulla, kun pohjoisesta ei enää löydy riittävästi vettä ja ruohoa. Nigerian ahtaissa olosuhteissa luontoa ei kuitenkaan voida suojella suoralla toiminnalla. Esityön perusteella laajalta kosteikkoalueelta on paikannettu joukko pienalueita, joiden asukkaiden kanssa suojelua kehitellään konkreettisesti. Kylä päälliköillä on periaatteessa edelleen valta raJ01ttaa kalastusta riistopyydystämisen estämiseksi, mutta perinteinen järjestelmä ei toimi enää kunnolla. Riisiä tutkiskelee kosteikon suojeluprojektin vetäjä Michael Dyer. Suurviljelijät vievät vedet Linnuille kriittisin vaihe on keväällä ennen uuden sadekauden alkua, jolloin suurin osa lammikoista on kuivunut kokonaan. "Emme ole taloudellista kehitystä vastaan, mutta haluamme, että kaikkiin toimiin sisältyy myös luonnonsuojelun näkökulma", Michael Dyer kommentoi. on pidettävä kielensä kurissa. Linnut ovat heikoilla ilman erikoisjärjestelyjä. Vanhat tutkimukset ovat olleet avuksi, mutta silti pieni projektiorganisaatio on edennyt mittavan kohteensa, miljoonan asukkaan talousalueen, kartoitustyössä yllättävän pitkälle. Hydrologit ovat todenneet, että alueen pohjavesivarat riippuvat tulva-alueen laajuudesta. vsk .. 1987 aloitetun suojeluprojektin väelle vehnävyörytys tuli ikävänä yllätyksenä. Projektin sosiologi, nigerialainen Jimoh Mechoro Abubakar on tutkinut kosteikon kyläläisten asenteita. Nuoret innostuvat suojeluun helposti Sadekauden Jälkeen tulvaalueella kasvaa riisiä. Sen seurauksena Nigerian hallituksen kassa on tyhjä, eikä se pysty avaamaan uusia padonrakennustyömaita. Suojelu valistus alkamassa Lintukantaa tuhotaan myös SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Padot ja vähäsateiset vuodet ovat supistaneet riisialaa tuntuvasti. Hadejia-Ngurun kosteikkoalueen suojeluprojektin tunnus kuuluu "Keep wetland wet" (Pidetään kosteikko kosteana). Padot, mahdollisesti rakennettavat kanavat ja keinokastelu vievät kehitystä päinvastaiseen suuntaan. ekologisista rakenteista, jotta ristiriitaista kokonaisuutta voitaisiin lähestyä oikein. Pidetään kosteikko kosteana Keinokastellun alan laajentamiseksi on monia suunnitelmia, mutta niiden toteuttamista hillitsee öljyn maailmanmarkkinahinnan alhaisuus. Se on tärkeä perustelu kosteikon pitämiseksi kosteana, koska myös kaivoilla on merkitystä seudun vesitaloudessa. Pahimmillaan tulva-alueen supistuminen on pudottanut pohjaveden pintaa yli 20 metriä. Vehnä kuuluu arkoihin aiheisiin. Jo aiemmin yleistyneet pienviljelijöiden käsipumput aiheuttivat haittaa, mutta vuoden 1986 jälkeen uhka on moninkertaistunut. Se kahmaisee suuren osa kuivan kauden niukoista vesivaroista. _Michael Dyer luettelee projektissa ideoituja vaihtoehtoja: 34 "Jos pystymme perustamaan toimivia kala-altaita, kalastajien ei tarvitsisi harjoittaa pyyntiä jokaisella lammella." "Kun nautoja ja vuohia juotetaan lammikoilla vapaasti, ne pilaavat linnuille olennaiset rantaruohikot. Karja ei kuitenkaan kärsisi, jos voisimme sopia eläinten juottamisesta vain rantojen tietyissä pisteissä." Peltojen lisääntyvä keinokastelu on vaikeampi ongelma. Lintujen ja kalojen vähenemiseen ollaan tyytymättömiä, mutta kielteistä kierrettä ei osata katkaista omaaloitteisesti. Niinpä projektin tärkeä haaste on vakuuttaa vallanpitäjät siitä, että perinteinen tulvatalous on maalle taloudellisesti vähintään yhtä kannattavaa kuin vaihtoehdot, jotka merkitsevät kosteikon ja sen rikasilmeisen luonnon likvidoimista. Päätös on tuonut Hadejia-Ngurun kosteikkoon joukon "herrasmiesviljelijöitä" eli sijoittajia, jotka jyräävät aluetta suurella rahalla ja nopeitten voittojen toivossa keinokastelluksi vehnämaaksi. Tehoviljely on tuonut alueelle myös maatalousmyrkyt, mutta myrkkytuhoista kosteikon elämässä ei ole kuitenkaan vielä varmoja havaintoja. Jäljelle jääneistä lammikoista kilpailevat viljelysten keinokastelijat, kalastajat, karja, kahlaajat ja vesilinnut. Vähitellen päästään ideaasteelta käytännön toimiin. Vehnän uusilla suurviljelijöillä on läheiset yhteydet vallan keskuksiin. Silloin hallitus kielsi vehnän tuonnin ja alkoi maksaa isoja tukiaisia kotimaisille vehnänviljelijöille
Paljon odotetaan generaattorikäyttöiseltä diaprojektorilta. Koemielessä valistus on saatu käyntiin joissakin kouluissa. Kuvien avulla tullaan selittäKU DAINA KASE TSUNTSAYE . ~ r SUNADA MUHIMMANCI GA'YAN ADAM "Miksi ampua niitä . Monien lintulajien metsästäminen on laitonta, mutta valvonta on vähäistä ja kieltoa rikotaan raskaasti. Kosteikon luonto kiinnostaa keskeisessä asemassa olevia viranoma1s1a nyt enemmän kuin kolme vuotta sitten projektin käynnistämishetkellä. Luonnonkuva-arkiston ja Paperitaide Oy:n SUURI LUONTOKORTTI-VALOKUVAKILPAILU Luonnonkuva-arkisto ja Paperitaide Oy järjestävät suuren postikorttivalokuvakilpailun. ... Joistakin lintulajeista on viljelyksille haittaa, kun taas toiset lajit hyödyttävät viljelijöitä syömällä heinäsirkkoja ja muita haitallisia hyönteisiä. Michael Dyer arvioi, että projektia on jatkettava vähintään 1020 vuotta ennen kuin suojelutyö on siirrettävissä kokonaan paikallisiin käsiin. Ensikokemusten mukaan nuoret innostuvat suojeluun helposti, mutta vaadittava pitkäjänteisyys ei synny hetkessä. • Hyvin pakatut kuvat postitetaan 31 .1.91 mennessä Kilpailuaika on 1.6.90 -31.1.91, mutta myös aiemmin • osoitteella: otetuilla dioilla voi osallistua. vsk. . , I I 1 , f Kamerun ,, ,.,,..--'--, : , ,.. Myönteinen periaatekanta suojeluun ei kuitenkaan takaa mitään niin kauan kuin viranomaisiin kohdistuu myös päinvastaisia paineita. I _..-, 1 -~, I ' ' Benin \ r 1 ,, I 1 ,.., 1 1 I 1 1 I \ Atlantti _,--"''-, Niger 1 ' ,.., I ,~.,. Kalastajia motivoidaan suojeluun kertomalla siitä, miten linnut ravitsevat vesistöä. OsallistumisDiakuvien on oltava kehystettyjä. Monet suomalaisetkin linnut viettävät talvensa tämän vetisen paratiisin suojissa. Saaliit myydään kaupunkilaisille, jotka arvostavat korkealle "puskalihaa" . / Nigeria 300 km , 1 I I Hadejia. Kylissä ei ole telev1s101ta, joten luonnosta kertovista diakuvailloista tulee taatusti suosittuja. Kuvaaja voi lähettää 3 diaa (kinotai laakakoko) • sarjaa kohden, mustavalkoisettai väripaperikuvat • Kuvien lähettäminen: eivät kilpaan voi osallistua. , • Palkintotuomaristo: Graafinen johtaja Leena Laakso / • Paperitaide, toimituspäällikkö Ulla Kokko/ LuonnonSarjoja on kaksi: • kuva-arkisto ja luonnonvalokuvaaja Arno Rautavaara 1. Tällöin kuvaajalle maksetaan ta2.JOULUKORTTIAIHEET • vanomainen julkaisupalkkio Luonnonkuva-arkiston (talviset eläimet, maisemat, joulu, asuinrakennukset) • kautta, sen normaaleilla ehdoilla 31 .12.91 saakka. Jos teemme virheitä ja menetämme heidän luottamuksensa, koko hanke on tuomittu epäonnistumaan", Michael Dyer toteaa. , Hadejia-Ngurun kosteikko sijaitsee Pohjois-Nigeriassa lähellä Sahelin eteläreunaa. Kuvalähetyksen mukaan lii• tetään suljettu nimimerkillä varustettu kirjekuori, ja • sen sisään erilliselle paperille kirjoitetaan kuvaajan • nimi ja yhteystiedot. Kohdekylissä ollaan aloittamassa suojeluvalistus lintuja kalakantojen elvyttämiseksi. • voittajille . • 00100 HELSINKI • • Kuoreen merkintä: "postikorttikilpailu". • SUOMEN LUONTO 4/ 90 49 . Ngurun kosteikko I 1 ,/ I 1 I I 1 1 ,,. ja kuvaajan nimimerkki. ''Yhteistyötä kyläläisten kanssa on rakennettava vähä vähältä ja huolellisesti. 35. Kehyksiin merki• maksu, 15 mk, maksetaan tilille PSP 1262 49-4. Kilpailijoita suositetaan • Luonnonkuva-arkisto käyttämään professional-tasoisia filmejä (myös muut • Nervanderinkatu 11 huomioidaan). tään sarja, juokseva kuvan numero (1-3), kuvan nimi • Arvostellut kuvat palautetaan maaliskuussa -91. KESÄJA SYYSKORTTIAIHEET : Kaikkia kilpailuun lähetettyjä kuvia voidaan käyttää (kasvit, ruska, maisemat, ihmiset puuhissaan) • postikorttisarjoissa. • Palkinnot ja kuvien käyttö: • Molemmissa sarjoissa jaetaan 1 O 000 mk:n palkinto Kilpailu on kaikille avoin. maan, mitkä ovat "hyviä" lintuja ja mitkä "huonoja". Linnut ovat onnen vertauskuva. Auta meitä suojelemaan niitä", vetoaa kosteikkoprojektin juliste. Lokakuussa 1989 Nigerian hallitus julisti Hadejia-Ngurun kosteikkoalueen luonnonsuojelualueeksi. salametsästyksellä
Kolmasosa kuormasta on erilaisia pakkauksia. Nyt kierrätys nähdään taloudellisesti välttämättömänä. Kierrätys ja lajittelu pakko ovat yhdysvaltalaisten arkipäivää tuottavat yhteensä vuodessa niin paljon kotitalousjätteitä, että niitä kuljettamaan tarvittavista jäteautoista muodostuisi puolitiehen kuuhun ulottuva jono. velvoitetaan huolehtimaan kierrätyksen järjestämisestä ja peräti 33 osavaltiota on valmistelemassa säädöksiä, jotka merkitsisivät toiminnan huomattavaa laajenemista. Arkeologit pystyvät paikantamaan vielä Amerikan ensimmäisten uudisasukkaiden talojen ikkunoiden ja ovien sijainnin jätteiden perusteella, sillä kaikki heitettiin muinoin suorinta tietä ulos. Käytäntö taantui kuitenkin välillä vuosikymmeniksi. Nämä kädellislajit elävät vain Madagaskarin metsissä, jotka katoavat nopeasti kasvavan väestön tarpeisiin. Tämän vuosisadan alkuvuosikymmeninä kaupunkien jätteitä ei juuri lajiteltu, olihan helpompaa ja haiULKOMAILTA vempaa koota kaikki jätteet yhteen kasaan. Vapaaehtoistyöstä poliitikkojen iskulauseiksi Kierrätys sai uuden sytykkeen 1970-luvun ympäristöliikkeiden herätessä. Lopulta eräs vanha mies piirsi eläimen, joka oli ilmetty karvakorvamaki. Meier lähti viidakkoon etsimään eläintä vanhuksen osoittamasta suunnasta. kaista on jo kova pula, esimerkiksi New Yorkin jäteyhtiöt etsivät joutomaita Pennsylvaniasta ja muista osavaltioista. New York käynnisti pakollisen jätteiden lajittelun ja kierrätyksen 1880-luvulla ja muutamat muut suuret kaupungit seurasivat pian sen esimerkkiä. Jätteitä kertyi suunnattomasti, ja ne joko poltettiin tai kärrättiin kaatopaikalle murehtimatta suuremmin saasteista. Toisen maailmansodan jälkeinen raaka-ainepula pakotti sen sijaan ottamaan talteen kaiken käyttökelpoisen. Seuraavalla retkellä Meier sai koiran avustamana eläimen kiinni ja valokuvattua ja karvakorvamakin säilyminen maailman nisäkäslajistossa oli varmasti todistettu. Sukupuuttoon kuollut karvakorvamaki heräsi henkiin Kierrätys nähdään jo poliittisestikin suosittuna aiheena. Kierrätys olikin silloin laajempaa kuin koskaan aiemmin. Yhdysvaltojen osavaltioista 14 on säätänyt kierrätyksen aloittamista tai lisäämistä koskevia lakeja, kymmenessä valtiossa kunnat. Metalli ja kumi palautui kiertoon, kolmannes paperista käytettiin uudelleen ja samoja lasipulloja kierrätettiin toistakymmentä kertaa. (New Scientist 27 January) SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. vsk.. Madagaskarilaisilla siis tieto karvakorvamakin eli "tsidi alan" säilymisestä on säilynyt koko ajan tutkijoille asti tieto ei ollut yltänyt yhteisen kielen puuttuessa. Saksalainen eläin tieteilijä Bernhard Meier löysi vuosi sitten uudelleen karvakorvamakin (Allocebus trichotis), jonka luultiin kuolleen sukupuuttoon ainoalta elinalueeltaan Madagaskarin saarella. Hän vaelsi kärsivällisesti kylästä kylään ja pyysi asukkaita piirtämään kuvan kaikista tun36 temistaan makilajeista. Viidessäsadassa kunnassa kerätään jo tiettyjä uudelleenkäyttöön meneviä tuotteita ja vielä useammissa kunnissa on jätteiden keräilypisteitä, joihin asukkaat voivat viedä lajitellut tavarat. Yli 85 prosenttia Yhdysvaltojen kotitalousjätteistä päätyy vielä kaatopaikoille, vaikka ensisijaisena tavoitteena on jätteiden vähentäminen ja kierrätys. Kun jäte kierrätetään eikä viedä kaatopaikalle, säästyy 300 markkaa jätetonnia kohti. Kaupungistuminen pakotti kuitenkin kehittämään jätehuoltoa. KaatopaiKierrätys on vakiintunut Yhdysvaltoihin. Bernhard Meier pääsi makin jäljille alkuasukkaitten avustuksella. Toiminta laajeni viralliseksi vasta kun huoli ,. Yhdysvalloissa syntyi tuhansia vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä keskuksia, jotka huolehtivat kotitalouksien jätehuollosta. Tavallisimpia vaihdettavia ovat lelut ja huonekalut. Karvakorvamakia voidaan heti pitää uhanalaisena, kuten usei"mpia muitakin makilajeja. Tutkijat eivät olleet nähneet tätä vuonna 1875 löydettyä apinalajia kertaakaan sitten 60 -luvun. Parin viikon retki oli jäädä tuloksettomaksi, mutta paluumatkalla tutkijan otsalampun valokeilaan lopulta osui karvakorvamaki. Tämä tehokkuus katosi 1950ja 60-luvuilla, kun taas oli tarjolla halpaa raaka-ainetta. ilman ja veden saastumises.a ta levisi ja jätteiden hävittä! misen huomattiin käyvän kalliiksi koko yhteiskunnalle
Esimerkiksi 3M-yhtiö Minnesotassa alkoi käyttää jätteitään uutena raaka-aineena. vsk. Niistä tehdään koristeita, leluja, penkkejä ja käytävien pinnoitteita puistoihin. Toiminnan laskettiin tuottaneen vuonna 1988 noin 800 000 markkaa, koska näin säästyttiin jätteiden hävittämiskuluilta ja saatiin tuloja myymällä raaka-aineet uudelleen käytettäviksi. Sammakkoeläimiä pideSammakkoeläinten on jo tään yleisesti hyvinä bioinpitkään tiedetty taantudikaattoreina niiden neen, kun niiden kosteita esiintymisen muutokset kerelinympäristöjä kuivataan, tovat koko elinympäristön mutta QYt ne katoavat myös tilasta. Muovi ei ole vielä valtion laatimassa kierrätystavaroiden listassa, mutta sekin on tarkoitus kierrättää kun muovin uudelleenkäyttö kehittyy. Seija Häivä Sammakkoeläimet vähenevät mystisesti väheposateisiin, mutta näyttää nevät kaikkialla maailmasettä veden happamuusarsa. Connecticutissa on säädetty laki, jonka mukaan tammikuuhun 1991 mennessä kaikki kotitalouksien ja yritysten kierrätykseen sopiva jäte ohjataan uudelleenkäyttöön. Toukat ma näyttää olevan yleissyövät valtavia määriä lemaailmallinen, joskaan se ei vää vesikasvien varsilta ja koske jokaista sammakkoaikuiset ovat yhtä tehokkaiesiintymää eikä kaikkia ta hyönteisten ja muiden maailman alueita yhtä rajupikkueläinten hävittäjiä. Kuluneen 15 vuoden aikana jätteet ovat vähentyneet puoleen ja säästöjä on kertynyt 1200 miljoonaa markkaa. Nesteet palautuvat uudelleen käyttöön, arvometallit ja alumiini kierrätetään ja liuottimet päätyvät jätteenpolttolaitoksen polttoaineeksi. syytä taantumiseen ei ole Eräässä yhdysvaltalaisessa saatu selville, jotkut tutkikansallispuistossa sammajat ovat alkaneet pitää samkoita oli vielä 70-luvulla 39 makkoeläinten häviämistä lammikossa, mutta viime jopa vakavana varoituksevuonna enää yhdessä. Usein valkoromu kuitenkin päätyy maantäytteeksi. Monelle kaupunkilaiselle viikottainen käynti hyvin hoidetussa keräilypisteessä, kierrätyspuistossa, on mukava harrastus. ULKOMAILTA Kierrätyspisteisiin kootaan myös jääkaapit, liedet ja pesukoneet, joista voi käydä etsimässä varaosia. Kompostoitavien puutarharoskien keruu on käynnistymässä. Tavoitteena on saada 45 prosenttia kiinteistä jätteistä uudelleen käyttöön vuoteen 2000 mennessä. Ympäristö mukaan yrityskuvaan Ongelmajätteiden hävittäminen on yrityksille kallista. Toisaalta parhaillaan keskustellaan myös koko polystyreenin käytön kieltämisestä. Asukkaista 75 prosenttia kierrättää viidenneksen kaupungin kiinteistä jätteistä, vaikka se vaatii säännöllisiä käyntejä kaatopaikalla ja sen yhteydessä olevalla keräyspaikalla. Kun mitään selvää luonnonsuojelualueilta. kot kuin pyrstösammakotSammakkoeläinten häviäkin ovat taantumassa hälytminen muuttaa rajusti niitä tävän nopeasti. New Jersey alkoi myöntää vuonna 1980 lainaa ja avustusta aktiivisille kaupungeilleen ja vuodesta 1987 puiden lehdet ja ainakin kolme muuta kaupunkien itse valitsemaa tuotetta on kerätty kotitalouksista. Massachusetsissa käynSUOM EN LUONTO 4/ 90 49. Kaikissa yli 4000 asukkaan taajamissa kiertävät jäteautot, jotka keräävät lajitellut jätteet portin pielestä. Vuoden 1990 alussa lähes viiden sadan Uuden-Englannin McDonalds-ravintolan polystyreenipakkaukset on tarkoitus kerätä pelletointia varten vuosi sitten käynnistettyyn jalostuslaitokseen Massachusettsiin. Yhdysvaltain kansallivon täytyy olla alle neljän sen tiedeneuvoston hiljatennen kuin sammakkoeläitain järjestämässä biologimet häviävät. na. Myös hampurilaisjättiläinen McDonalds on aloittanut polystyreenipakkaustensa uudelleenkäytön. Wallesleyn tapaan kierrättämisestä on pyritty tekemään ajanviete myös useissa muissa kaupungeissa. Myös rakennuseristeiden valmistamista kehitellään. Yhtä na jostain tuntemattomasta rajuja pudotuksia on tiedosuudesta uhkasta maapallon sa tropiikista. Taantutärkeässä asemassa. Myös Suonykyisille ekosysteemeille. Niin happakokouksessa oltiin yksimiemia eivät vesistöt vielä ole lisiä siitä että niin sammakuin paikoin. Siihen yhdistyy sosiaalista yhdessäoloa, retkeilyä ja keräilijän unelmaa. Asiantuntimonia elinympäristöjä, joisjat myönsivät avoimesti, etsa aikuiset sammakkoeläiteivät he pysty selittämään met tai niiden toukat ovat mistä tämä johtuu. Seurustelua kierrättäen Yksi Yhdysvaltojen esimerkillisimmistä kierrättäj istä on Wellesley, Bostonin esikaupunki Massachusettsissa, missä kierrätys on järjestetty vapaaehtoisvoimin. nistyi tammikuussa 1990 osavaltion ensimmäinen kierrätettävän materiaalin käsittelylaitos. Monet yritykset ovatkin oivaltaneet ympäristölle ystävällisten tuotteiden ja tuotantoketjujen kehittämisen arvon. sammakkoeläinromahduk(New Scientist 21 Apr.) sia on yritetty yhdistää hap37. Yhdenkin yrityksen vaikutus voi olla melkoin~n, sillä onhan esimerkiksi McDonaldsin hampurilaisia myyty jo nyt yli 70 miljardia kappaletta, mikä kuvaa samalla myös syntynyttä kertakäyttöisten pakkausten vuorta. Länsirannikon Oregon on yksi eturivin jätteiden kierrättäjistä. men kaikki viisi sammakEdelleen on kuitenkin toikoeläinlajia sammakko, voa, että taantuma saaviitasammakko, rupikonna, daan liitettyä johonkin jo vesilisko ja rupilisko ovat tiedossa olevaan maailmanvähentyneet jatkuvasti. laajuiseen tuhotrendiin, kuTeollistuneiden alueiden ten kasvihuoneilmiöön. Valtiot yrittävät myös houkutella paperia, eristeitä ja muovia jalostavia teollisuuslaitoksia hyödyntämään paremmin kierrätettyä raaka-ainetta
Työt Kuolunkijärven rannalla noin 70 kilometrin päässä Suomen rajasta jatkuvat. Suomen kurkityöryhmän vetäjän Juhani Rinteen mukaan Pakistanissa talvehtii 36 lumikurkea ja Kiinassa vähän enemmän . Terho Poutanen SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Erittäin tarkkaan seurattu lumikurkiparvi on ainakin viimeiset 15 vuotta talvehtinut Kaspianmeren eteläpuolella Iranissa. Arktista Länsi-Siperiaa ollaan parhaillaan hyödyntämässä kovalla kädellä; siinä lumikurtön koko hankkeesta. ki on hätää kärsimässä, jos sattuu joutumaan kaasuputken tielle. Lintujen pesimäseudun oletetaan rajoittuvan pienelle alueelle Obin alajuoksulle. Yksi suojelua tarvitsevista on siperialainen lumikurki, jonka määrän talvehtimisalueilla tiedetään romahtaneen. Ensi syksynä jännittävät suomalaiset joukolla kahden tai kolmen kurkemme selviytymistä muuttomatkastaan halki Euroopan kuin suurten purjelaivojen kilpailua. vsk.. Lintujen syksyistä liikehtimistä seurataan niin kauan kuin lähettimen litiumparistot kestävät. Viidennen ydinvoimalan puuhaajille rajan pintaan rakennettava voimala olisi taivaan lahja. Jukka Heikkinen 50 000-60 000 markkaa kurkea kohden. Kainuulaiset ympäristöaktiivit vetosivat myös Neuvostoliiton ydinvoimaministeriöön ja NeuvostoKarjalan hallitukseen, jotta ne hautaisivat koko hankkeen lopullisesti. Maantietä Mujejärvelle peruskorjataan kestämään raskaimmatkin kuljetukset. Parvessa on tällä hetkellä 14 lintua eli pesimäkannan voi arvioida olevan viitisen paria. SuunnitelSuomalaiset pelastamaan siperialaista lumikurkea Maapallolla on 15 kurkilajia, joista kuusi on erittäin uhanalaista. Karjalan ydinvoimalan suunnittelu jatkuu Luonto kertoi tammikuun numerossaan Neuvosto-Karjalaan Mujejärven piiriin suunnitteilla olevasta jättiläismäisestä ydinvoimalasta. mat ydinvoimalan laitteiston siirtämiseksi Rostovin Atommash-tehtaalta Tiiksiin ovat valmiina. Muuta lumikurjesta ei varmuudella tiedetäkään. Virallinen Suomi on ilmoittanut olevansa tietämäpaa toisiaan. Yhtiö kiistää toiminnan yhteydet Karjalan ydinvoimalaan, vaikka laitoksessa otetaankin käyttöön nimenomaan tämän tyypin reaktorit. Satelliittiseuranta on käytännössä kokeiltu ja hyväksi havaittu menetelmä laajoilla asumattomilla seuduilla. Tässä "kilpailussa" palkintona on yhden eliölajin lumikurjen säilyminen sukupuuttoon kuolemiselta. Ja jos myönnetäänkin, että naapurin puolella jotain suunnitellaan, asiaa ei vielä pidetä ajankohtaisena. Kajaanista on matkaa Kuolunkijärvelle noin 150 kilometriä. Iranin lumikurjet ovat kaikki mitä on jäljellä lajin läntisimmästä kannasta. Imatran Voima kehittää konsulttisopimuksen pohjalta neuvostoliittolaisia VVER-1000 reaktoreita. Niitä on jopa nopeutettu entisestään. Itä-Suomessa Karjalan voimalahanketta seurataan pelonsekaisin tuntein. Tieto on osoittautunut ennenaikaiseksi. Seurannan kulut ovat noin Jättivoimalasta kun riittäisi myytävää Suomellekin. Helmikuun lopussa Suomeen kantautui tieto voimalan sijoituspaikalla tehtävien tutkimusten lopettamisesta. Tshernobylin ympäristössä ihmisiä evakuoidaan edelleen yhtä kaukana onnettomuuspaikasta. Se antaisi omille voimalahankkeille lisäaikaa samalla kun sähkönkulutusta voitaisiin lisätä suunnitelmien mukaan. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kurkiemme seurannasta saatua oppia hyödynnetään uhanalaisten lintulajien suojelussa. Kun Iranin 14 lumikurjen pesimäaluetta ei voi ryhtyä selvittämään ilman loppuun asti kokeiltuja ja varmaksi todettuja keinoja, suomalaiset kurkimiehet ja kurjet tulivat apuun. Ydinvoimaministeriön alainen rakennustarvikeyhtymä on aloittanut toimintansa Neuvosto-Karjalassa. Neuvosto-Karjalan 6 000 megawatin ydinvoimalan on määrä aloittaa toimintansa jo vuonna 2000. Parikolme suomalaista kurkea saa ensi elokuussa sardiinipurkin kokoisen satelliittilähettimen selkäänsä. Sponsoriksi on lupautunut Skop. Kahta varten rahat on jo tiedossa. Alunperin määräaikana oli tämän vuoden loppu. Esimerkiksi muuttoreitit ja pesimäalueet ovat tuntemattomat, minkä vuoksi lumikurjen suojelu on jokseenkin toivotonta. Muutaman vuoden kuluttua jokin vielä elossa oleva Iranin lumikurki saa paljastaa lajinsa salaisuudet. Kurkitutkijat uskovat, että aikanaan ehkä kautta Siperian pesinyt laji on pesimäalueen supistumisen ja pirstoutumisen seurauksena jakautunut kolmeen erilliseen kantaan, joiden yksilöt eivät enää lainkaan ta38 ULKOMAILTA Ydinvoimalan rakentamista edeltävät maaperätutkimukset ovat jo käynnissä Neuvosto-Karjalassa. Alamäki on ollut jyrkkä, sillä joskus on puhuttu tuhansista linnuista. Ydinvoimalan rakentamiseen valmistaudutaan muutenkin täyttä päätä. Kajaanin Seudun Luonto vaatikin kevätkokouksessaan maaliskuun lopulla Suomen ympäristöviranomaisia ottamaan selkeän kielteisen kannan voimalaan. Kaksi lumikurjen osakantaa talvehtii Kauko-Idässä ja pesii ilmeisesti Itä-Siperiassa. Sijoituspaikkaa tutkivan retkikunnan on uusien ohjeiden mukaan annettava raporttinsa jo kesäkuussa. Pohjoisnapa-alueella on selvitetty jääkarhujen liikkeitä ja Eteläisellä jäämerellä on seurattu kurkea suurempaa albatrossia noin 15 000 kilometriä
Saarekkeet liikkuvat veden nousun tahdissa ja tarjoavat samalla suojaisan pesämättään. Oman uhkansa muodostavat talvehtimisalueiden öljytuhot sekä metsästys. Jari Salonen 39. Etelä-Hämeessä saarekkeita on rakenneltu jo kymmenen vuoden ajan ja tulokset ovat rohkaisevia. Mökkiasutus tunkeutuu yhä syrjäisimmille metsäjärville. Syitä vähenemiseen ei tarkkaan tunneta, mutta poikastuotto on vähentynyt pesien tuhoutuessa vuodesta toiseen. Vuosittain kaakkurit saapuvat järvelle ja pesivät menestyksekkäästi mökkiläisten rakentamassa tekosaarekkeessa. Saareke hinataan sopivan suojaisaan paikkaan tai keskelle lampea. Rungon alle kiinnitetään kellukkeita pitämään puukehikkoa pinnalla. Näin veden nousun tahdissa liikkuva pesä on turvassa mäyrien, kettujen ja muiden maapetojen mellastuksilta. Rantamättäällä oleva kaakkurin pesä jää armotta veden alle. Rakennelman päälle laitetaan ensin kuusenhavuja ja niiden päälle levitetään turvetta. Tanskassa kaakkuri on yhä laillinen pyyntikohde. Saaripesissä asustavat linnut eivät ole yhtä arkoja rannoilla tallustavien kalamiesten häirinnälle. Joillakin järvillä kaakkurin pesäkuoppa on rankan sateen jälkeen lähes metrin syvyydellä. Muutamalla heinätupsaalla kaakkurille saadaan tarvittavaa näkösuojaa. Läheiseltä hakkuualueelta (sellainen löytyy lähes jokaisen kaakkurilammen rannasta!) kerätään muutama tukeva ranka, joista nikkaroidaan parin-kolmen neliömetrin kehikko. Tästä hyvänä esimerkkinä muuan vesilahtelaisjärvi, jota ympäröi sankka mökkiasutus. Pirkanmaan kaakkurikantaa on seurattu useiden vuosien ajan. Tekosaarekkeen rakentaminen on yksinkertaista. vsk. HäSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Pitkällä seipäällä tai riittävän kookkaalla ankkurilla tekopesä saadaan pysymään halutulla paikalla. Linnut ovat asettuneet niihin pesimään ja poikastuotto on lisääntynyt. Kaakkurille turvapaikka tekosaarekkeesta pikkujärvillä asustava kaakkuri on harvinaistunut vuosikymmenten mittaan rajusti. meen tulvaherkille metsäjärville on rakennettu kelluvia tekosaarekkeita kalanpyytäjien asuinpaikoiksi. Koko komeus kaunistellaan lopuksi rahkasammaleella. Lintuharrastajat eivät ole jääneet toimettomana katselemaan kaakkureiden kituutusta ojitusmetsissä. Rannoilla asustavat pariskunnat saavat lentoon keskimäärin yhden poikasen, mutta saaripesijät puolitoista. Kaakkurille löytyy muitakin uhkaajia ojittajien lisäksi. Syylliseksi on paljastunut metsien ojitus; rankkasateella vesi valuu metsäalueilta pikavauhtia alaspäin ja lammet tulvivat rajusti . Puukehikolle rakennettu turvematto nousee tulvan tahdissa. Tämä ei ole välttämättä kaakkurin tuho, mikäli asukkaat ymmärtävät jättää naapurinsa rauhaan. Pesivä kanta on pysynyt melko vakaana, mutta useilla järvillä pesinnät tuhoutuvat vuosittain
Ihannetilahah olisi kaiken kuormituksen poistuminen. Tarkkailijoita ja tarkkailun valvojia tarvitaan vahtimaan, että pyhät luomuopit tulevat noudatetuiksi. Mahdollisen lopputuotteen laadusta kun ei tämän maailmanajan alkeellisella tietäymyksellä saada todettua, eroaako se tavanomaisista suomalaisista maataloustuotteista. Fosforin poiston tarpeellisuudesta ja tehostamisesta ei voi olla kahta mieltä. Lannoittaa typpikin Itämerta Kyösti Jumppasen puheenvuorosta (SL 2/ 90) ilmenee, asioita tässä tapauksessa typen merkitystä Itämeren hyvinvoinnille voidaan tarkastella monelta kantilta. Harri Kuosa Ei auta luomu Viljelijänä minua ihmetyttää puheet väkilannoitteiden huuhtoutumisesta. Väkilannoite kun voidaan levittää juuri kylvön yhteydessä ja ravinteet ovat kaikki liukoisessa, kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Matti Pekkarinen A/apitkä PS. Myös fosforin hyötysuhde on parempi. Totta kyllä on, että maat ovat rikastuneet fosforista, koska on haluttukin niin. Keskustelun jatkeeksi• tuon esiin eräitä näkemyksiäni, joihin olen päätynyt vuosien vieriessä Itämeritutkimuksen parissa. Tällä saadaan tietenkin aikaan todellistakin edistystä rannikkovesien laadun parantamisessa, mutta ... Fosforihan on saatu minimiravinteeksi ainoastaan eräillä erittäin rehevöityneillä rannikkoalueilla, ,jolloin minimiravinteen laadulla ei ole enää niin väliä. vsk .. pitkien putkien taktiikkaan jätevesien poistossa eli jätevedet johdetaan kauas rannikosta syvemmille ulappa-alueille. Itse asiasta eli Itämeren suojelusta emme ole eri mieltä, keinojen tehokkuudesta mahdollisesti kyllä. Tiedän typen poiston olevan vielä moneri mutkan takana, mutta tiedeyhteisön velvollisuus on ollut selvittää sen tarpeellisuus. Pysyvä vesikin on näkyvissä ja vedenottopaikka harjutähteiden vierellä. Vaikka näiden toimien alku olisi näennäisesti pienimuotoista (esim. Tämän jälkeen on huomattavan paljon paremmat mahdollisuudet todellisiin toimiin. Eteläisen Itämeren lisäksi myös Tukholman, Helsingin ja Hankoniemen edustalla on havaittu -typen raJ01ttavan kasviplanktonin kasvua. Eroosio tuo tätä maata vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä. Kuvan lähettäjän mielestä ainutkertaisten soraharjujen tuhoamisluvat olisi viipymättä siirrettävä lääninhallitustason ratkaistaviksi. On haluttu satoa. Näin saadaan ympäristönsuojelun nimissä kaupiteltua aatetta, joka ei ole tavanomaista viljelyä ainakaan parempi. Minua on vaivannut Itämeren ulapan unohtaminen, mikä saattaa johtaa ns. Tätä väärää käsitystä ''luonnonmukaisen'' viljelyn konsulentit käyttävät häikäilemättä hyväksi. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Ei ole mitään näyttöä siitä, että typen päästöjen väheneminen kompensoituisi täysin typensidonnalla eikä typen poistolla olisi siten merkitystä perustuotannolle. typen puhdistus kotimaisista asumaja teollisuusjätevesistä), on niillä kuitenkin suuri periaatteellinen merkitys ongelman ratkaisun alkuna. On aivan väärä käsitys, että nimenomaan väkilannoitteista olisi luovuttava. tietä reunustavalla soraharjulla. Näin varsinkin typpeä ei jää syyssateiden ja huuhtoutumisen armoille. Sen sijaan tiedämme, että tällä hetkellä jokainen Itämereen päästetty typpirippu lisää suurella todennäköisyydel40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Ihanteellinen soranottopaikka Pohjois-Savossa aivan 5. Lisäksi tuhlataan kymmeniä miljoonia veromarkkoja viljelyn tukemiseen ja valvontaan. Itämeren biologien (8MB) uusimman Itämeren rehevöitymistilannetta koskevan julkaisun mukaan (1988) typpi on yksiselitteisesti koko eteläistä Itämerta rajoittava ravinne. Ensin olisi syytä palauttaa keskustelu typen ns. On siis totta, että ravinnekierto vuotaa, mutta eikö suurien vuotojen tukkiminen olisi tärkeintä ( = lanta ja viemäriliete). minimiravinnevaikutuksesta yleisesti hyväksytylle tieteelliselle tasolle. Itämeren vesi kiertää kuitenkin tehokkaasti, eikä Pohjanlahden fosforirajoitteisuus merkitse sitä, että typen päästöt alueelle olisivat merkityksettömiä koko Itämeren kannalta (vrt. Tutkimusten mukaan fosfori on ollut rajoittavana tekijänä ainoastaan kahdella erittäin rehevöityneellä alueella (Helsingin merialueen sisäosat sekä Tukholman kaupungin lähivedet), jotka poikkeavat rajusti luonnontilaisesta. Outokummun jätevesilupa, SL 2/ 90). On totta, että eräät sinilevät sitovat ilmakehän molekulaarista typpeä, mutta tämäkään asia ei ole täysin yksiselitteinen. Loppukesällä ollaankin kahden rajoittavan ravinteen tilanteessa sikäli, että fosfori rajoittaa sinilevien kasvua ja typpi koko muuta kasviplanktonia. (Jollakinhan peltoja on lannoitettava.) Karjanlannan huuhtoutuminen on useiden kymmenien prosenttien luokkaa, väkilannoitteiden taas useiden kymmenien tutkimusten mukaan noin prosentti. Väkilannoitteet ovat kuitenkin paras vaihtoehto lannoitukseen. Sen sijaan ajatus jonkinlaisesta minimiravinnekontrolloidusta ( = fosfori-) ekosysteemistä kauhistuttaa minua. En näe mitään syytä, miksi typen poiston merkitystä pitäisi tässä tilanteessa vähätellä. Tämän hetkinen näennäisesti hyvä tilanne johtunee Itämeren puskurikyvystä, mikä on kestänyt vielä tähän saakka. Miten tästä eteenpäin. lä kasviplanktonin tuotantoa eli rehevöittää Itämerta. Pohjanlahti on tietenkin selvä poikkeus Itämeren yleiseen tilanteeseen. Tutkimusten mukaan muiden !evien kasvua rajoittava ravinne on sinileväkukinnan aikanakin typpi
Jokelalle S. Lehti viittaa runsaan kahden vuoden takaiseen avohakkuuseen. Aukaisee eläinten polut ja pesät, männynjuurakot paljaiksi taivasta kohti. Metsien omistussuhteet ovat ilmeisesti menneet sekaisin alueen asukkailtakin maanvaihtojen vuoksi. Maastoa halkoo mutkainen tie, sen laidoilla tuon tuostakin sänkiset hakkuut kuin jättiläisen jalanjäljet. Tästä olen puhunut mm. Saimaannorpan lopun alku tapahtui viimeistään silloin, kun Kyrönsalmen seutua alettiin tuhota. Salonen viittaa maihin, jotka ovat aiemmin, ennen hakkuita, kuuluneet seurakunnille. Väitteet ovat tyypillisiä kaupunkilaiselle ''luonnonsuojelijalle" ja kaipaavat näin ollen oikomista: Kaavoitus ja tonttien myynti eivät millään tavoin muuta maisemaa eivätkä haittaa norpan elämää. Vantaan seurakuntien metsissä ei ole tehty avohakkuita. Myös hän tuntuu paheksuvan saarten puun talouskäyttöä. Toinen ahmatti jo kohta vääntää kivistä piennarta nurinniskoin . Toimiwksella on laTl'iUaessa oikeus ly hen/ää tekstiä. metsänhoitaja Markus Lassheikin kanssa, joka toimii Kirkkonummen, Espoon ja Helsingin metsänhoitoyhdistyksessä. Tiedämme, että ainutlaatuisen järvialueen uusiutumatonta rantaviivaa kaavoitetaan kuumeisesti "ihan huvin vuoksi". Suuryhtiön teräksinen hirmu aukoo leukojaan . voitus ja tonttien myynti raiskaavat järvimaisemaa ja merkitsevät lopun alkua saimaannorpalle. Raskailla moottoreilla junnaten se pian hamuaa suuhunsa metsänreunaa, kumoaa puuta, karsii ja katkoo. Päivi Suikkanen kirjoi1a puheen vuorosi 1iiviis1i j a lyhyesli, niin saa/ mielipi1eesi 1·armimmin j a nopeimmin j ulkaiswksi keskus1elupals1allammc. Aikaansa seuraavat kansalaiset ovat hyvin tietoisia norppatutkijoiden huolestuneisuudesta Saimaalla. Jokela Harmoinen saa vettä virrata Vuoksessa ennen kuin luonnonsuojelussa siirrytään S. Toivotamme Suomen Luonnon lukijoille elämyksellistä, luonnonläheistä kesää! Seuraava numeromme ilmestyy 21. , ... Suikkanen väittää (SL 3/ 90), että Pihlajaveden kaaSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Toivotan S. ' , .. Asukkaat puhuvat aukoista ja mm. Toimitus 41. Tiina Törö AHNEUS Tämän maiseman silmillään mittaa ja omakseen tuntee mies, päivittäinen kulkija. Etäältä lähestyvää pedon ääntä säikkyen nousee teeriparvi raskaaseen lentoon . Keskusteltuani ennen ja jälkeen artikkelinteon useiden seurakuntayhtymän edustajien kanssa, jäi minulle jatkuvasti epäselväksi mitä seurakuntien mailla on tehty. Työtä riittää . S. Asia annettiin Suomen Luonnon toimitukselle kirjallisesti tiedoksi hyvissä ajoin ennen lehden painoon menoa. Todi~tajana asialle on Seppo Salonen, jota on haastateltu. Etäänpänä vielä, havumetsän tummassa huminassa, hiihtää mies, päivittäinen kulkija. Valistusta järvi!uonnon säästämiseksi eivät tarvitse yksin mökkiläiset vaan yhtälailla maanomistajat ja kaavoittajat. Telaketjut tallovat varvikkoa. Jokelan tervetulleeksi reippaiden ja vastuuntuntoisten Saimaan ja Pihlajaveden ystävien pariin . Teeriparvi laskeutuu lepikon reunaan. ·.}/~,,',j 111 ll tu, t nt t'. ~/v1 1. Lepikossa, aukean laidalla, kuuntelee liikkumaton hirvilehmä vasan kanssa. A lice Karlsson Mikä pilaa Pihlajaveden. Missähän välissä se norppa ui. Oliko se nyt joku Finke vai kuka. Kun seurakuntayhtymä vaihtaa maata kaupungin kanssa ja kaupunki hakkaa "tänään" matalaksi metsät, jotka vielä "eilen" olivat seurakuntien omistuksessa, on makuasia kuka hakkuista on vastuussa. Jokelan harrastamasta sormittelusta itse asiaan. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA .. Nykyinen Savonlinna on ylivoimaisesti kaamein luonnonkatastrofi Pihlajaveden tuntumassa. Vantaan seurakunnan metsänhoidosta Suomen Luonto 1 / 90 antaa Vantaan seurakuntien metsänhoidosta varsin outoa kuvaa . Päivi Suikkanen, mökinrakentajat on se ryhmä, jolle Sinun on kohdistettava luonnonsuojeluvaatimuksesi. 8. vsk. Selvin sanoin tutkijat ovat ilmaisseet, että rantarakentaminen on tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin uhka saimaannorpalle. Aila A/arotu tiedotuspäällikkö Vantaan seurakunnat Seurakunnalle On ymmärrettävää, että maanvaihtojen vuoksi asukkaat eivät ole enää selvillä kenen metsiä on hakattu ja kenen ei. Siitä Savonlinnasta sen verran , että 350 vuotta sitten tapahtunutta vahinkoa tuskin voi enää korjata yksilötasolla. Pieni laskutoimitus: jos jokainen mökki kalastaa esimerkiksi keskimäärin kolmella verkolla, ui Pihlajavedessä parhaimmillaan 12 000 verkkoa. artikkelin kuvassa oleva aukko on todistetusti seurakuntien mailla. 30 vuotta Saimaan äärellä asuneena en pidä itseäni sen kummemmin maalaisena kuin kaupunkilaisena vaan puhdasverisenä saimaalaisena. Tontin ostaja on se, joka raiskaa maisemaa ja haittaa ja häiritsee niin norpan kuin muidenkin seudun asukkien, kasvien, eläinten ja ihmisten elämää. Pihlaja veden herkimmän ydinosan ja ympäröivän vesialueen kaavoitus mahdollistaa alueelle tuoreimman tiedon mukaan 4100 kesämökkiä. Kyseessä on väärinkäsitys, jossa seurakuntien metsä ja Vantaan kaupungin metsä ovat menneet sekaisin. Yritä tehdä sille jotakin, Päivi Suikkanen. Suosiu elemme ki1joiws1e11 enimmäispi1uu deksi 45 konekirjoilllsriviä
Peippo ja pajulintu jakavat maamme runsaimman pesimälinnun tittelin 10-20 miljoonalla parilla. vsk.. Jos ulkoasu kestää retkikäytön niin eipä asiasisältökään tunnu pettävän kriittisessä tarkastelussa. Kirjassa on esitelty puuntuotannon eri menetelmät, eli hakkuut ja uudistamisen kysymykset. Kolmen metsätieteilijän laatima metsänomistajan käsikirja on kunnianhimoinen yritys antaa metsänomistajalle perustiedot metsistä, metsänhoidosta ja metsätaloudesta. Toimittaneet Juhani Lokki ja Jörgen Palmgren. Oikeammin olisi sanoa, että lintu parittelee ja saa jälkeläisiä useamman lajikumppaninsa kanssa, eikä välttämättä samanaikaisesti. Ansiokas osa kirjassa on esittely menetelmistä, joilla tieto puustosta hankitaan. Kolmen kopla koostuu metsänhoidon professori Matti Leikolasta se---------------~----------------------------------, NUORTEN LUONTO on viriilin luonnonsuojelijan perus/ehti, jota lukiessa otsan ei tarvitse olla turhan rypyssä. jouluk. Tutustumme luontoon, eläimiin ja kulttuureihin autoilla, kameleilla ja vaeltaen. Piirroskuvitus Steen Langvad. D Nuorten Luonto 130 mk D Sieppo 130 mk Haluan saada _____ -lehden näytenumeron. D Haluan liittyä Luonto-Liiton jäseneksi ja saan valitsemani lehdim jäsenetuna: Luonto (7 nroa/1990) 80 mk Sieppo-lehti lapsille (6 nroa/1990) 80 mk D Haluan molemmat jäsen lehdet 115 mk. Lehteä julkaisee Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö Luonto-Liitto. Kirja onkin tyylipuhdas puunkasvattajan käsikirja, eikä kirjoittajien metsässä ole muuta kuin runkopuuta ja jonkinverran marJoJa ja siema. Kirja on maastokokoa ja käyttöarvoa määrityskäytössä lisäävät muovitetut kannet ja tukeva sidonta. Kirja osoittaa myös selvästi suomalaisen metsätieteen oppiLuontomatkoja Afrikkaan Luonnonläheisiä telttasafareja tee se itse -periaatteella. Lajeja on mukana 309 ja kun sivuja on vajaat 500, kullekin esiteltävälle linnulle riittää reilut puolitoista sivua varsin pienikokoista tekstiä. ERÄMAASAFARI TURKANA . Käsitykset metsänhoidosta ovat ''virallisen linjan" mukaiset. Mutta ei, ainoa mitä kirjasta löytyy on pelkistetty kuvaus luonnonsuojelujärjestelmästämme. Antti Halkka Puutavarankasvattajan käsikirja Simo Hannelius, Matti Leikola ja Aili Tuimala: Metsäkirja, metsänomistajan käsikirja, WSOY 1989, 383 s. helmi-maalisk. marrask. PL 231 00151 HELSINKI kä Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoista Simo Hanneliuksesta ja Aili Tuimalasta. Eli kirjassa ovat kuvaukset niin metsänmittauksista kuin metsiköiden kartoittamisesta. ETIOPIA: LÖYTÖRETKI OMO-VIRRALLE. LINNUT JA LUONTO KENIASSA. Jokaisesta lajista on mukana valokuva tässä tapauksessa tervapääsky tyypillisimmillään eli lennossa ja lisäksi lähilajeja vertaillaan selkeissä kuvatauluissa. Kirjasta puuttuu laaja kappale "Luonnonsuojelu talousmetsässä'' . Nimi Lähiosoite Postitoimipaikka LUONTOLIITTO MAKSAA POSTIMAKSUN Vastauslähetys Hkil0/15 Lupa 3602 LUONTO-LIITTO ry. KIRJOJA Uusi lintuopas Suomen ja Pohjolan linnut. Kirja onkin onnistunut sekoitus lintutietoja määrityskirjaa. Esimerkiksi näihin aikoihin Suomeen juuri saapuneesta tervapääskystä kiinnostunut löytää kirjasta niin aikuisen kuin nuorenkin linnun tuntomerkit, tietoa horrostamiskäyttäytymisestä ja jopa neuvon maasta löytyvän tervapääskyn lentoon auttamiseksi. Tanskalais-ruotsalaista alkuperää oleva, mutta täysin Suomen oloihin sopivaksi toimitettu kirja esittelee nimensä mukaisesti kaikki Pohjoismaissa pesivät lintulajit. Metsäkirja kuvaa hyvin sen minkälainen metsäammattilaisen metsä on. Metsänomistajan omaa luonnonsuojelutyötä kirjassa ei tueta mitenkään. tammi-helmik. Täysin uutta kirjassa on karkea arvio jokaisen lajin Suomen kannan suuruudesta, jopa erikseen jokaiselle vuoden kuukaudelle! Kovin tarkkaa arviota jopa pesimäkannasta on mahdoton antaa, vaikka Suomi onkin lintujen väestönlaskennassa maailman huipputasoa. Nopeisiin ja vaikeisiin määritystilanteisiin sitä paremmin sopivat toki varsinaiset määritysoppaat, kuten Euroopan Linnut ja Euroopan Lintuopas, mutta apuna esimerkiksi kesämökkeilijän linnuntunnistuspulmiin kirja voi olla jopa näitä parempi, koska mukana ovat vain pohjoismaiset lajit. Niinikään sadonkorjuun taloudelliseen puoleen on paneuduttu perusteellisesti; siitähän metsänkasvatuksessa käytännössä on kysymys. Kiistanalaisuudet kierretään sivistyneesti kaukaa. Syntymävuosi: __ _ Tilaan Luonto-Liiton lehden vuodeksi 1990. SUURSAFARI JA KAMELIVAELLUS. 90408 546, 636 406. Olisin odottanut myös jonkinlaista paneutumista metsäluonnon suojelun kysymyksiin. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Lisää tietoa: Benedict v Wright "Acacia-safarit", puh . Kaikki kolme ovat puhdaslinjaisia metsätalousasiantuntijoita. Mukaan mahtuu lyhyt luonnehdinta lajin ulkonäöstä, äänistä, esiintymisestä, pesimisestä sekä ravinnosta. Se on tulvillaan luonnonharrastusvinkkejä ja · reippaasti kirjoitettua asiaa ympäristön puolesta. Käsite polygamia on sentään selitetty hiukan harhaanjohtavaksi ''tilanteeksi, jossa lintu pesii samanaikaisesti useamman vastakkaista sukupuolta olevan yksilön kanssa'' . Esiintymistietoja täydentää levinneisyyskartta, jonka yhteydessä myös tehdään selkoa kunkin lajin muutosta ja talvehtimisesta. WSOY 1990. Metsäluonnon suojelun kysymyksiin paneutumisessa ei heis, tä kukaan ole kunnostautunut
6. Kirjan rajatut lähtökohdat hyväksyvä voi pitää teosta onnistuneena, mutta se on voimakkaasti arvoväritteinen. Teuvo Suominen KODAK DIAFILMIT: edullisin tapa ostaa LUONNONMUKAISEN VIUELYN KURSSI 25.-30. Urpo Häyrinen: Koilliskaira Urho Kekkosen kansallispuisto, Otava 1989, 176 sivua, 198 valokuvaa, joista tekijän ottamia 183. 124 s. Komea ja kiintoisa alue on saanut veroisensa esittelyn. Myös tämä hylkeiden elämänvaihe tulee kirjassa hyvin dokumentoitua. Sen kuvat panevat väistämättä kummastelemaan, miten sama mies on ehtinytkin tavoittaa nuo kaikki maisemat, vuodenajat, tilanteet ja tunnelmat. Antti Halkka Lapinkorpi, Itäk . Neljännesvuosisataa myöhemmin ilmestynyt Urpo Häyrisen kirja todistaa vakuuttavasti, että luonnonsuojelijoiden synkät ennustukset eivät aivan aina toteudu. Laiska löytää kirjasta täysipainoisen nojatuoliretken. 7. Karhu, Suomen kruunaamaton vaakunaeläin, saattaa vielä paeta vainoojiaan rajan taa, mutta sen koti, Lapinkorpi, ei voi paeta, vaan kaatuu ylpeästi paikalleen, eikä se siitä enää koskaan nouse." Lainaus on 1963 ilmestyneen Lapinkorpi-kirjan (Urpo Huhtanen, Mikko Kilpi, Martti Mononen) esipuheesta. Lähikuvat opettavat tuntemaan hallinaaraan ja hallikoiraan; koiraat ovat isoja ja mustanpuhuvia, naaraat vaaleampia, joskin tummilla täplillä varustettuja. Nykyiselläänkin se on Suomen toiseksi suurin kansallispuisto niin suuri, että se antaa rauhan eläimilleen, retkeilijälle ja poromiehelle, vaikka lännessä melskaa nelostie turistipyydyksineen, etelässä lainehtii Lokan tekoallas, idästä tupruaa teollisuussaastetta ja hakkuut ahdistavat joka puolelta. (90) 276 251 43. Metsäkirja liputtaa laajenevan metsäteollisuuden puolesta, sillä se ei aseta mitään kyseenalaiseksi. Kuvat Seppo Keränen, teksti Martti Soikkeli. 1990 Ohjaaja: Riitta Nykänen Lisätietoja kurssisihteereiltä: AMMATTIYHDISTYSOPISTO 05250 KILJAVA, p. Metsäkirjan tavoitteiden mukaisessa metsässä on valkoselkätikan ja savulatikan vaikea elää. Suuren metsän ihme jauhetaan selluloosaksi ja pätkitään pinotavaraksi juuri silloin, kun vapaan, avaran luonnonalueen tarve alkaa tuntua todella pakottavana ja yhä paremmin aletaan ymmärtää luonnonarvoja, jotka eivät ole rahalla ostettavissa. Kesäksi harmaahylkeet siirtyvät lekottelemaan ulkoluodoille. Vuodet olivat rasittavia myös erämaalle itselleen. Kuvia säestää Martti Soikkelin jouheva teksti. Keränen on ehtinyt myös saada kuvia norpanmetsästyksestä ennen kuin se kiellettiin. Lisäksi kirja on t11v1s tietopaketti lähestulkoon kaikesta, mikä aiheeseen liittyy: historiasta, geologiasta, vuodenajoista, kasveista, eläimistä, poronhoidosta, retkeilymahdollisuuksista ... Heti kuutin syntymisen jälkeen aikuiset harmaahylkeet pariutuvat. 7. 1990 Ohjaaja: Raine Mäkelä PERHEEN LUONTOHARRASTUSKURSSI 23.-28. Mutta tuloksia ei synny tyhjästä tapahtumia seuranneet tietävät, että kirjantekijä itse on tainnut olla kaikkein sitkein soturi siinä kamppailussa, joka johti kansallispuiston perustamiseen 1983. Mutta kirjan käyttäjän kannalta olisi kohtuullista vaatia Metsänomistajan käsikirjalta kokonaisvaltaista metsäluonnon realiteetit huomioonottavaa lähestymistapaa. Ne sopivat hyvin kirjaan, vaikka sen keskeisenä teemana onkin hylkeiden suojelun välttämättömyys. Surullista on kirjan selkeä teknokraattinen lähestymistapa. . Vaikka Ajojäälle syntynyt on kertomus harmaahylkeestä, se sivuaa jokusen sivun myös merialueemme toisen hyljelajin, norpan elämää. tuolirajat. Tekijä on kadehdittavan pätevä asiantuntija joka alalla ja lisäksi ytimekäs ja sujuvasanainen kirjoittaja. Otsikon antamaan lupaukseen nähden kirjaa voi pitää torsona. Yleensä kuutti tyydytään kuvaamaan vain nuorena SUOMEN LUONTO 4/90 49. 1990 Ohjaaja: Ismo Nokelainen ja luomuasiantuntijat ARKIELÄMÄN LUONNONSUOJELUKURSSI 2.-7. Lapinkorpi-kirjan tekijöiden kohteena olivat Suomen viimeiset kirveenkoskemattomat metsäerämaat "hiljaisuuden ja yksinäisyyden maa, jonka kuvassa ihminen on näihin päiviin saakka ollut vain satunnainen vierailija". Muutamassa vuodessa ihminen kykenee tuhoamaan maailman, jonka rakentamiseen luonto on käyttänyt vuosituhansia, särkemään elämänkuvan, jonka uudelleenrakentamiseen hänen voimansa ja keinonsa eivät riitä. Tapio Lindholm AJOJÄÄLLÄ Hallin oma kirja Ajojäällä syntynyt. vsk. rura ... Koilliskaira-kirjan opastama retkeilijä voi liikuskella kansallispuistossa muita viisaampana, luontoa arvostaen ja koko ajan uutta oppien. Kirjassaan hän tosin vaatimattomasti antaa kunnian luonnonsuojelijoille, toimivat nämä sitten virastoissaan tai kansalaisjärjestöissä Häyrinen itse molemmissa. Koilliskaira on täysipainoinen valokuvateos. Forssan kustannus Ky 1989. KIRJOJA Koilliskaira hellyttävänä karvapallona, mutta tässä kirjassa se saa kas, vaa melko rumaksi karvansa · vaihtavaksi poikaseksi tai olla sairaskin. Uhkarohkean siksi, että maaliskuisilla jäillä varsinkin hyljeurokset ovat äreitä, onhan naaraista kamppailtava. Valitettavasti vain ääntä ei ole saatu mukaan; luodoilla makailessaan hylkeet pitävät melkoista meteliä! Siellä täällä kirjassa on hylkeiden elämästä kertovia kuvia tahdittamassa otoksia niiden merisestä elinympäristöstä ja muista tämän ympäristön asukkaista. Seppo Keräsen lähinnä Maailman Luonnon Säätiön harmaahyljeprojektin yhteydessä ottamat kuvat kertovat upeasti hylkeen koko elämänkaaresta. Kun ottaa huomioon kuinka suuri osa metsämaastamme on eriasteisella vedenvaivaamalla maalla tai suolla, on kirjan näkökulmaa pidettävä pahasti harhaisena. Kun se viimein päätettiin jättää rauhaan, hankkeen alkuperäisestä viidentuhannen neliökilometrin pinta-alasta oli erilaisin tehotoimin ehditty jyrsiä puolet pois. Keränen on kuvannut aikuisia hylkeitä jopa uhkarohkean läheltä. Hanneliuksen, Leikolan ja Tuimalan metsässä ei tarvita metsänparannustoimia, sillä turvemaiden metsätalouden ongelmia sivutaan suppeasti vain kasvupaikkaluokituksen osalta. Tämä kertoo, että kirjoittajat ovat kovan maan metsäasiantuntijoita, eivätkä ole sentähden heittäytyneet soiden puuntuotannon kysymysten esittelyyn. Häyrisen kirjasta pilkistelee vaara, että hetkittäin ja paikoittain väkeä liikuskelee jo liikaakin, varsinkin poronhoidon kannalta. Ajojäällä syntynyt on Itämeren harmaahylkeen eli hallin oma kirja. Kuvat harmaahylkeen poikasen eli kuutin elämän alkutaipaleesta jäälakeudella ovat maailmalaajuisestikin ainutlaa• tuisia. "Nyt se on saanut hakkuutuomion
Vuoksen vesistöalueella nykyisin tavattavat ankeriaat lienevät istutusten tulosta, mutta kyllä Saimaan kanavan kautta voi ylös päästä myös merestä sisävesiin pyrkiviä ankeriaita. Amiraali ei pystykään talvehtimaan Välimeren aluetta pohjoisempana. Perhoset katossa Nokkosperhosia on kertynyt kymmenittäin autotallin kattoon. Kauri Mikkola 44 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Mikä jäkälä on pökylä. Seppo Vuokko Supikoirasta ei kotikoiran kumppaniksi Voivatko koira ja supikoira risteytyä. Koska ne kuluttavat lentelyyn energiaa, niiden on saatava kukkien mettä. Yleensä niitä kuitenkin näkee vain muutaman kerrallaan. Myös T°anskan merialueelta pyydettyjä keltaeli kasvuankeriaita on tuotu Suomeen istukkaiksi . Miten voi määrittää jäkälän iän. Nokkosperhonen kuuluu suruvaipan ja liuskaperhosen sekä sitruunaja neitoperhosen ohella tavallisiin aikuisena talvehtiviin päiväperhosiimme. Ne ovat tärkeitä istutuskaloja Euroopassa. Näistä nokkosja neitoperhonen hakeutuvat usein ulkorakennuksiin, ullakoille, autotalleihin yms. Ovatko ankeriaat luontaista kantaa vai istukkaita. Suomen vesiin luonnonvaraisesti nousseet ankeriaat ovat olleet ja ovat edelleenkin 6-8-vuotiaita ja hyvinkin parikymmensenttisiä yksilöitä. Ja mikä on kiinteä huopamainen laatta jäkälän juuriston alla. Miksi ne ovat sinne kerääntyneet ja ovatko ne jo kuolleita. Koiran tiedetään risteytyvän suden, kojootin ja kultasakaalin kanssa, mutta niitä lajeja pidetäänkin koiramme mahdollisina luonnonvaraisina kantamuotoina. Jäkälän mukana näytteenä ollut "laatta" onkin sienirihmaston tiiviiksi sitomaa lahoavaa jäkälän tyveä, jonka joukossa on männyn neulasia ja muuta kasvikariketta. Siksi lajiutumisen yhteydessä syntyy myös keinoja, jotka pitävät lajit "puhtaina". Ranskan ja Englannin jokisuiden pyyntipaikoila. Matti Helminen Mistä tulevat ankeriaat. Kauppaan kerättävä jäkälä on palleroporonjäkälä, joka haaroo lähilajeja runsaammin ja säännöllisemmin. Pentueessa havaitut supikoiramaiset yksilöt syntyvät sattuman oikusta urosja narttukoiran perintötekijöiden yhdistyessä. Kirjallisuudessa on tieto jopa -muutaman sadan yksilön kokoontumista. Voiko ankeriasta lisätä laitoksissa. Mistä johtuu, että ankeriassaaliit ovat täällä Haukivedellä kasvaneet. Siellä ne ovat aivan paikallaan siivet supussa, eivätkä lähde lämpiminäkään päivinä lentoon. Tämä tuonti ja yleensä ankeriaan istutustoiminta SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. oli vuosisadan lämpimin helmikuun päivä, nokkosperhosia samoin kuin suruvaippoja nähtiin monin paikoin lentelemässä. Ne eivät ilmeisesti kestä kovin kovia pakkasia, mutta näissä paikoissa ne ovat myös melko hyvässä turvassa saalistajilta. Nokkosperhosenkin on vaarallista lähteä liikkeelle säiden väliaikaisesti lämmetessä. Eteläisellä vaeltajaperhosella amiraalilla ei ole diapausia lainkaan, vaan perhoset lähtevät liikkeelle aina kun on leutoa. Täältä Hailuodosta kerätään myytäväksi jäkälää, jota kansa kutsuu pökyläksi. Perhoset vaipuvat lepotilaan, diapausiin, jonka syvyys ja ehdottomuus on tosin heikosti tunnettu. Vaikka koirien ulkomuoto ja käyttäytyminen vaihtelevat suuresti, mikään koirarotu ei ole syntynyt risteytymällä supikoiran kanssa. vsk.. Istutuksiin, joita Vuoksen vesistöalueellakin on tehty moniin vesiin, käytettiin sekä lasiankeriaita että jo tummiksi muuttuneita ankeriaan poikasia, jotka eivät vielä olleet saavuttaneet kelta-ankeriasvaihetta. Helmikuun lopulla 1990, jolloin 21.2. Suuri vaihtelu on ominaista juuri ns. Nokkosperhoset katossa eivät siis ole kuolleita vaan odottamassa kevättä. Hailuoto/aista palleroporonjäkälää matkalla keskieurooppalaisiin hautaseppe/eisiin. Jäkälillä ei ole juuria. Jokaisella lajilla on omat sopeutumansa, jotka tekevät siitä elinkelpoisen. Likimääräisesti vähimmäisiän voi arvioida jäkälän koosta: poronjäkälä kasvaa noin kaksi-kolme millimetriä vuodessa. talvehtimaan. Lajiristeytymät tavallisimmin vain pilaisivat lajiutumiseen liittyvät edut (ja vain aniharvoin johtaisivat uuden lajin syntyyn). Vaikka supikoira kuuluukin koiraeläinten heimoon, se on niin kaukainen koiran "sukulainen", ettei risteytyminen eli siis yhteisten jälkeläisten saaminen ole mahdollista. Mikä on tämän jäkälän oikea nimi. sekarotuisille pennuille, joihin voi ilmaantua perimältään hyvinkin poikkeavia yksilöitä. Versoston vartuttua muutaman senttimetrin korkuiseksi se alkaa alapäästään lahota, eikä jäkälämatto enää juuri paksune: mitä latva kasvaa, sen tyvi painuu kasaan. Lasiankeriaita ja niistä edelleen jo tummiksi muuttuneita ankeriaita on tuotu Suomeen mm. Poronjäkälän iän määrittämiseen ei ole mitään helppoa keinoa. Yleensä eri lajeihin kuuluvat eläimet eivät voi saada elinkelpoisia yhteisiä jälkeläisiä. Näiden saattaa olla vaikea selvitä pitkästä jäljellä olevasta keväästä, ennenkuin pajunkukista alkaa saada mettä, ja lisäksi ne ovat luopuneet hyvästä tai veh ti m is pai kas taa n. Erilainen käyttäytyminen ja sukuelinten rakenne sekä viime kädessä yhteensopimattomat perimät estävät risteytymien synnyn. Jopa parittelu on erittäin epätodennäköistä ja voinee tapahtua vain esimerkiksi häkkiolosuhteissa, joissa eläinten käyttäytyminen voi muutenkin olla epänormaalia. Versoston latvus muodostuu kauniin palleromaiseksi ja jäkälistön pinta kumpuilee pehmästi kuin kesäiset poutapilvet
Kasvien myrkkyaineet ovat nimenomaan suojana kasvinsyöjiä vastaan. Tähän kaatui myös merestä pyydettyjen istukkaiden tuonti. Kasvin maittavuus voi riippua yhdestä aineesta. Ankeriaiden mukana pelättiin maahamme saapuvan eräitä pahoja lohikalojen myös kasvatetun kirjolohen virustauteja. Sisävesien pitkäsiimaan tarttuvat ankeriaat ovat vielä valtavia keltaeli kasvuankeriaita. Kun eläin aina syö paremmin maittavat kasvit, jäävät eläimen kannalta kelvottomat jatkamaan sukua. Toiseksi ne tavallisesti syövät eri kasvilajeja vuorotellen, jolloin yhden kasvin haitta-aineita ei keräänny elimistöön yhtäaikaa liian suuria määriä. Lampaat syövät sananjalat, joista puuttuu joko alkaloidi tai sitä hajottava entsyymi, mutta myrkylliset kasvit jäävät koskematta. Pyynti on sisävesissämme istutusten varassa. Jos laidunnus on jatkuvaa, häviää maittava kasvimuoto kokonaan, ja eläimen on joko etsittävä toinen ravintokasvi tai kehitettävä keinot vastata kasvin puolustuskeinoon. Niitä on vielä jäljellä aikoinaan tehdyistä istutuksista ja mareisen nousure1tm omaavissa vesistöissä. Kasvinsyöjänisäkkäillä on entsyymejä, jotka hajottavat kasvien myrkyllisiä aineita mm. tä myös käytettävä, ·sillä ennemmin tai myöhemmin ankerias lähtee alavirtaan ja joko tuhoutuu voimaloiden turbiineissa, joutuu kalastajien saaliiksi tai onnistuessaan pääsee kutemaan valtamerelle. Istukkaat olivat olleet ennen tuontia Ruotsissa karanteenilaitoksessa. Haukiveden ankeriassaaliiden lisääotymisen syy ei ole helposti selitettävissä. Kolmanneksi kasvinsyöj ät pystyvät tekemään haitattomiksi myrkyllisiä aineita. vsk. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Itselleni oli melkoinen yllätys, kun pihaan tuodut lampaat miltei ensimmäiseksi pistelivät poskeensa ison ukonhattukasvuston! Ei lammaskaan silti syö kaikkia kasveja, esimerkiksi kataja ja kuusi säästyvät ainakin hyvin pitkään lampaan hampailta. yleensä syömään ruohoa myrkyllisten niittyleinikkien välistä, si/Jä pieninä annoksina leinikki polttaa suuta ja isoina tappaa. someren alueelta. Ensinnäkin eläimet valitsevat tarkoin, mitä syövät. laantui jo 1970-luvulla kalatautikysymyksiin. Osan myrkyllisistä aineista selvittänee jo märehtijöiden pötsi. Kasvinsyöjät myös sietävät myrkyllisiä aineita, myös ihmisen tekemiä, paremmin kuin petoeläimet. Eri kasviyksilöiden kemiassa ja siten maittavuudessa on eroja. Ankeriaan kasvatus emokaloiksi ja poikastuotanto kalanviljelylaitoksilla ei onnistu, vaan istukkaan kerätään jokiin nousevista poikasista (lasiankeriaat jne), jotka ovat merivirtojen myötä kulkeutuneet luonnonvaraisilta kutupaikoilta Atlantin valtameren SargassuoMEN LUONTO 4/ 90 49. Jotkut aineet tehdään haitattomiksi liittämällä niihin epäaktiivinen molekyyli, jolloin kokonaisuuskin on haitaton. Kalavesien hoidon ja kalastuksen kannalta on todella merkityksellistä, jos ankeriasistutukset saadaan elpymään Suomessa. Lammas tyytyy . Vuonna 1989 saatiin pitkästä aikaa eläinlääkintöviranomaisilta ankeriaan tuontilupa Evon kalastuskoeaseman kokeita varten. Kun ankeriaan pyyntimenetelmän löytää, on siHarri Dahlström Lammas syö myrkkykasveja Miten lammas pystyy syömään myrkyllisiä kasveja kuten leinikkiä ja kietoa. maksassa. KYSY LUONNOSTA Lukijar voivat lähettää kysymyksiään tälle palscalle Luontoillan asiantuntijoiden vastatta viksi osoitteeseen Suomen Luonto, PL 169, 00/51 HELSINKI . Näin juuri evoluutio toimii. Brittein saarilla sananjalalla on kaksi kemiallista muotoa, joista toinen sisältää myrkyllistä alkaloidia ja toinen ei. Ehkä Haukiveden ankeriassaaliiden kasvu johtuu kalastustaitojen kehittymisestä tai ankeriaan kalastukseen sopivan pyyntimenetelmän elpymisestä. Ja tämän jatkuvan kilpajuoksuevoluution yksi tulos on, ettei mikään eläin voi syödä kaikkia kasveja eikä mikään kasvi ole suojassa kaikilta eläimiltä! Seppo Vuokko 45. Lammas todella syö monia meille ihmisille hyvinkin myrkyllisiä kasveja. Valtaosa Suomen ankeriaista on peräisin vuosien takaisista istutuksista. 1970-luvun ankeriasistukkaat ovat monin paikoin jo muuttuneet kasvuankeriaista vaellusankeriaiksi ja lähteneet liikkeelle kohti kutualueitaan ja ne eivät syö matkallaan. Mene ja tiedä. Kasveja syöville eläimille taas on kehittynyt erilaisia keinoja, joilla kasvien haitta-aineita torjutaan
Periaatteessa joskaan ei käytännössä ympäristöpoliittista päätöksentekoa voitaisiin delegoida maakuntiin ja kuntiin. (90) 876 9100. Odotukset ja haasteet eivät ole vähenemään päin tulevaisuudessakaan. Yhtä huonosti kuin oman tilatarpeensa on YM hoitanut asunnontarvitsijoiden kroonisia ongelmia. V. Ympäristöministeriön korkein johto ei pysty hoitamaan nykyistä laveaa tehtäväkenttäänsä ja hallintoalamaisiaan, itsenäisiä ja itsepäisiä keskusvirastoja, kunnialla. Onko ympäristöministeriöstä kestävän kehityksen edistäjäksi. Ahteen unelma, ympäristöministeriön fyysinen ja toimintapoliittinen eheytys, kuihtui jo taimena. vsk ,. Kun Ratakatu sanoo "kasvihuoneilmiö", kuittaa muu valtioneuvosto: "kahvihuoneilmiö". Kivireessä istuvat muut painavammat ministeriöt. Kuuden ja puolen vuoden toiminnan jälkeen voidaan kysyä, tuliko Perusyhtymän tiloihin perusministeriö vai perusvoimaton joukko. Taloa Ratakadulla asutti ennen ympäristöministeriötä Perusyhtymä, rakentaja. Yhteydenpito yhteiskuntaan hoidetaan korporatiivisten elinten, kuten neuvottelukuntien, neuvostojen ja komiteoiden kautta. (90) 406 262 TURKU Läntinen Rantakatu 21 puh. (931) 115 715 OULU Kajaanin~atu 13 puh. .Kun Ratakatu varoittaa "otsonikadosta", epäilevät muut " otsakerroksen ohenemista" . Terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu virkamies karsii näissä oloissa uudistumiselleen välttämättömät kontaktit tiedeyhteisöön, kansalaisjärjestöihin ja liikkeisiin. Aate ----------------------------~ Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 170 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 210 mk (ei-jäsenet). Saastetoimistot saivat mennä Eteläespalle, kaavoitus ja rakentaminen jäivät Hakaniemeen. Talo on pieni, mutta onko ministeriö liian suuri tai tehtäväkenttä liian lavea. Rohkeasti ympäristöministeriö on kuitenkin ilmoittautunut kestävän kehityksen politiikan vetäjäksi. Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietinnön ehdotuksia kuitenkin parhaillaan käytännöllistetään ja politisoidaan. (921) 327 001 TAMPERE Laukontori 4 puh. Ympäristöhal!innon a_sema on vielä epävakaa kaikilla hallinnon tasoilla. Ympäristöministeriö on hoitanut tehtävänsä tyydyttävästi, sille sallitulla matalalla profiililla. Vihertävän brundtland-geenin siirto ei ole vielä onnistunut, kuten Ympäristönsuojelulehden ( l / 90) ministeriökyselystä paljastuu. Armon asettua taloksi Ratakadulle saivat asunto-osasto ( = rahat), yleinen osasto ja ympäristönsuojelun siistimpi puolisko eli luonnonsuojelu, vesiasiat, suunnittelu ja kehittäminen. Todennäköisesti Bärlundin kestävän kehityksen iskujoukkoa odottaa henkinen harsuuntuminen. Bärlundille ja hänen joukoilleen on jäänyt hoidettavaksi voimavaroihin nähden näännyttävä tehtäväkenttä. Vaan talopa osoittautui ahtaaksi. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Ympäristöministeriön puheista happamoituvat ilmeet nopeammin kuin karut järvet ja maaperä happosateista. Happamasti Per P. Ympäristöministeri Matti Ahde hommasi talon yhdistääkseen nuoren ja innokkaan virkamieskuntansa asumisen, kaavoituksen, rakentamisen ja ympäristönsuojelun lohkoilla. Otetaanko se todesta valtioneuvoston piirissä ja onko sillä tarpeeksi laaja kosketuspinta kansalaisyhteiskuntaan ja sen ongelmiin. Lisäksi Ahde kansainvälisti Suomen ympäristöpolitiikan lähes rämäpäisesti. Asuntokysymysten hoitamisen kannalta olisi tervehdyttävää siirtää ne vaikKESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN Talo Ratakadulla kapa pariksi vaalikaudeksi sosiaalija terveysministeriöön. (981) 220 279 POSTIMYYNTI: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. 2,00 mk :n postimaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 Helsinki POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA I PUH . ____________________________ J 46 Tule luontopuotiin! HELSINKI Nervanderinkatu 11 puh. Ahteen kunniaksi on laskettava se, että hän raivasi ympäristönsuojelulle melkoisen hyvän tontin kaikille hallinnon tasoille. Asuminen on nyt ensisijaisesti sosiaalinen ongelma. Haluan säästötilaajaksi, jolloin tilaushinta on 190 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja tilaan Suomen Luonnon säästötilauksena yhteishintaan 200 mk Muutan osoitettani Peruutan tilaukseni Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO Uusi osoite JAKELUOSOITE ETUNIMI POSTITOIMIPAIKKA TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) 1 PUH
KESKI-POHJANMAAN MAAKUNT AKUKKA .. Emin karvainen, pulloharjamainen vartalo kasvaa avautuneiden heteiden muodostaman putken lävitse ja siitepöly takertuu vartalon pintaan. . Käsivarren tuntureilla kasvaa matala ja niukkakukkainen tunturikissankello. Kissankellotutkija Jaakko Nurmi on erottanut Suomesta peräti viisi ulkonäöltään, ekologialtaan ja kromosomiluvuiltaan toisistaan poikkeavaa alalajia. Usein kukkia on vain yksi ainoa. Kaksi melko yleistä kissankellotyypppiä on vielä vailla virallista nimeä. Eteläja Keski-Suomen ketojen ja pientareiden niittykissankello on se tavallisin ja tutuin, ja samalla pohjalaisten maakuntakukSUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Kun kasviossa kerrotaan kiirunankellon tuntomerkiksi juuri yksikukkaisuus, kuvaa moni lapinkävijä tätä poikkeuksellisen kookaskukkaista kissankelloa kiirunankellona! Sama pätee Inarin tuntureilla kasvavaan hiukan pienempikukkaiseen lapinkissankelloon. Nyt toisesta, vielä hedevaiheessa olevasta kukasta saapuva vieras voi toimittaa pölytyksen. Se saattaa yllättää kulkijan jylhän metsäkallion halkeamassa, Lapin puronvarsilla tai tuntureilla joskus jopa lettosoilla! Erityyppiset kasvupaikat kuvastavat kissankellon monimuotoisuuta, ja kissankello onkin erilaistumassa useaksi lajiksi. Suurimmassa osassa Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata kasvaa melko hento, mutta monikukkainen kissankello yhtä hyvin niityillä ja pientareilla kuin tuntureilla ja jokitörmilläkin. Mettä hakevien isojen, karvaisten mesipistiäisten selkä pyyhkii siitepölyä vartalon pinnalta: kukka on toiminnaltaan hedevaiheessa, vaikka heteet ovat jo lakastuneet! Myöhemmin vartalon kärki avautuu kolmeksi kaarevaksi liuskaksi ja paljastaa luotti pinnan. Kulttuurimaiden kissankello leviää tietenkin usein rehukuljetusten ja heinänsiemenen mukana, näin varsinkin aikaisemmin. ka: 30-50 senttiä korkea, runsasja melko kookaskukkainen peruskissankello. Etelä-Suomen ravinteisilla kallioilla ja harjuilla taas on runsas-, mutta pienikukkainen kissankello, jolla on vain puolet niittykissankellon kromosomeista. ja hiiret ripustivat kissan kaulaan kilisevän kellon kukkaketo ei olisi mitään ilman kissankelloa, mutta kissankello ei silti ole pelkästään niittykasvi. Kissankellon pienissä siemenissä on tuulen mukana leviämistä helpottava siipipalle, mutta kaukolevintä on enemmänkin sattuman varassa. Kissankellon heteet valmistuvat ja avautuvat jo nupussa. vsk. Nykyisin varsinaiset heinänurmet ovat niin hyväkasvuisia, ettei sinne jää kissankellon tapaiselle verkkaiselle pikkukasville tilaa; hyvä kun isompi serkku harakankello pystyy pitämään puolensa! Seppo Vuokko 47
Onko kuvan valmistajan osuus tärkeä. Joudutaanko kuvaustilanteita paljon valmistelemaan. Lisäksi annan paljon arvoa Kuva-Sammon "vihreälle linjalle", jonka luontoa säästävän kemian ansiosta ympäristöhaitat vähenivät jopa kymmenesosaan verrattuna muihin valokuvien valmistusmenetelmiin. Esimerkiksi karhukuvaus on todella vaikeaa jos sitä yrittää "pystymetsästä". Siis luonnon kuvaajalla täytyy olla paljon kärsivällisyyttä ja normaalia enemmän kiinnostusta luontoa kohtaan. Tottakai. Työskentelenkin mielelläni Kuva-Sammon ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi maisemakuvia hyväksyttiin näyttelyyn vain kaksi. Mitkä ovat suosituimmat kuvauskohteet Vuoden Luontokuvat-kilpailussa. Hyvän lopputuloksen saavuttaminen luontokuvassa vaatii jatkuvaa valppautta kuvaajalla pysyäkseen mukana ohikiitävissä hetkissä, sekä ennakoimaan tulevia tapahtumia tässä muuttuvassa työ ken tässä Luonnon kuvaaminen edellyttää tiukkaa perehtymistä luonnon kulkuun eri vuodenaikoina. Haastattelussa Pauli Nieminen, Suomen Luontokuvaajat ry Luontokuva-illassa, Finlandiatalolla. nen on viettänyt kymmeniä, jopa satoja öitä "piilokojussa" Siis kuvaustilanteen valmistelut tehdään usein etukäteen, mutta onnistunut luontokuva onkin sitten hyvän tuurin ja taidon yhdistelmä. Tämän vuoden voittajakuvan ottanut Antti Leino. Luontokuvauksesta innostunut kuvaaja istuu tuntitai viikkokaupalla odottamassa sopivaa valaisRahajärvi, Pauli Nieminen tusta tai kuvattavaa kohdetta tarkkaillen. Tänä vuonna palkitut kuvat edustivat kuitenkin monipuolista näkemystä. Lintuja maisemakuvat. Valmisteluja voi tehdä etukäteen ja pitääkin tehdä silloin, kun on kyseessä jokin harvinainen eläin tai luonnontapahtuma. Kuinka tullaan hyväksi luonnon kuvaajaksi. Hyvien kuvien takana. Millaista valmiutta luonnon kuvaajalla vaaditaan. Minulle on hyvin tärkeää, että filmille vangitsemani värit toistuvat kirkkaina
,----------------------------POHJOIA-YHTIÖf Palvelukortti D Tilaan sitoumuksetta ryhmäni edullisen, jatkuvan Euro-matkavakuutuksen liittymismateriaalin. 'Joko pian mennään?'' Kun koko perhe lähtee matkoille, rvitaan passien ja matkalippujen lisäksi aljon malttia ja harkintaa. Eikä hintakaan päätä huilaa: jatkuva Euro-matkavakuu1s maksaa itsensä takaisin )peasti kertaluonteisina tettuihin matkavakuutuksiin ~rrattuna. Turvasta ja korvauksta silti tinkimättä. Sillä varmistat, ettei ansaittu ja dotettu loma mene pilalle jonkin epätiellyttävän yllätyksen tähden. Jatkuva Euro-matkavakuutus on )imassa siihen asti kunnes irtisanot sen näin sinun ei tarvitse muistella matka1kuutuksia joka kerta matkalle htiessäsi. Ryhmäni/järjestöni nimi _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Nimi _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Lähiosoite _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Postinumero _ _ _ _ _ _ -toimipaikka _ _ _ _ _ _ Palauta korttisi jo tänään! Postimaksu on jo maksettu puolestasi! Eurooppalainen maksaa postimaksun POHJOIA-YHTIÖf Suoramarkkinointiosasto /Katja Moilanen Lapinmäentie 1 VASTAUS LÄHETYS Sopimus 00300 / 5 00003 HELSINKI. LEIKKAA IRTI JA POSTITA. Vakuutuksen saat nyt ~lposti voimaan. Kun palautat heisen kupongin, lähetämme tkuutuksen tekoon tarvittavat ~dot ja lomakkeet postitse. D Ottakaa minuun yhteys puhelimitse numeroon _________ (virka-aikana). saat sen ryhmä1kuutuksena erikoishintaan )hjolasta. Kunnon vakuutus kuuluu ilman LUuta matkustavan perheen lähtövarus1kseen. Ryhmäsi jäsenenä olet erikois;emassa, sillä jatkuva Euro-matka1kuutus on juuri sinulle ja perheellesi euvoteltu jäsenetu
Nobody knows precisely what route the cranes take on their migratory flights, but it is known that the species is divided into three distinct breeding populations. obvious reasons for this. (90) 171 250 50 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Forests on protected peatlands in danger by Jyrki Heimonen Suomen Luonto 49(4): 18-19 Finland ' s peatland protection programme, established in the 1980s and applying to over 5000 square kilometres of land , is considered one of the triumphs of modern nature conservation in this country. (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. Ruoka ja matkakustannukset maksaa luonnonsuojelupiiri. Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Ahti Pyörnilä, Hannu Rautanen, Taija Sippel, i'\ntti Ylitalo, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. 7. tlings . Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. 15, kesällä klo 8.30-15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Matti Salimäki, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pertti Siilahti, järjestösihteeri Ilpo kuronen, luonnonsuojelusiht. la, puh. (90) 642 881 Ma-pe klo 8.30-16. They will be fitted with sardine tin-sized satellite transmitters by means of which it will be possible to monitor the autumn migration as from this August. Hario believes it unlikely that the parents deserted them either due to disturbance by herring gulls, or because they were unable to locate any food to give them. Conservationists consider the protection of the lesser black backed gull important, since the Scandinavian populations represent a unique subspecies a large proportion of which breeds in Finland. Hario has begun to consider it possible, that some environmental toxin or other is affecting the gulls and causing them to abandon their nesLehto niityn raivaustalkoot 30. At least, there are three separate wintering areas, located in China, Pakistan and Iran. (981) 15 828 Merja Ylönen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja V aasa n lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. If this trial succeeds, the same method will be used to reveal the secrets of the white crane in Iran . siht. väl. ln the ensuing decade the rate of decline rose to 8 OJo , and in the 1980s to IOOJo , a year. Finnish ornithologists are now going to study by means of satellite tracking the breeding areas of the 14 cranes wintering on the south side of the Caspian sea, in Iran . (90) 642 881 Elina Vuola SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. Firstly, slightly under one fifth of the young were predated on by herring gulls, which are specialised in the taking of nestlings·. Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. In the population under observation by Martti Hario chick survival was extremely low. Työ on niittoa, haravointia ja raivausta. (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk . Finns to save the Siberian white crane. There were two. vsk.. He has also noted unusual incubation behaviour, such as a bird suddenly eating its eggs and destroying its nest, without any signs of external disturbance. as. Pirkko Elomaa, kurssisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Paula Launonen, toimittaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Huhtala; toimistosiht. At this stage it is not possible to do more than protect the islets on which the birds nest and to try to pinpoint the reasc;m for their extraordinary breeding behaviour. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Satellite tracking has previously been used successfully in studies on the migratory routes of albatrosses in the Antarctic Ocean. Conservationists still have time to influence Litokaira's fate, since the National Board of Forestry, which owns the area, will not be drafting its management and utilisation plans until next year . Litokaira is the site of a typically wet open mire type, known as 'aapa' mire, not unusual in Finland but rare in the world as a whole. Each year fewer gulls are returning to northern Europe and this, together with their low fecundity, is causing an alarming population crash. During the first stage of the study three Finnish cranes are going to act as guinea pigs . According to the environmental pollutant hypothesis, the gulls are exposed to a toxin while wintering in Africa. (90) 642 881 /säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. Observations made elsewhere along the Finnish coast indicate a similar trend . The population being kept under observation by researcher Martti Hario, of the Finnish Game and Fisheries Research Institute, began to decline in the 1960s at the rate of about 2 OJo a year. 921-301 141. Mukaan pääsee 15 innostuneinta ilmoittautumisjärjestyksessä. (921) 301 141 Veijo Peltola Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. Jungfruskärin laaja lehtoalue (yli 50 ha) kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja alueella on useita kasviharvinaisuuksia. However, forests surrounding the 173 protected areas, and even some forests actually growing on them, may be logged without transgressing the nature conservation act. by Terho Poutanen Suomen Luonto 49(4):39 The Siberian white crane is one of the world's most endangered avian species. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Timo Hokkanen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, . 11 A 00150 Helsinki puh. 'Aapa' mires are considered one of the world's unique habitats for which Finland carries a great deal of responsibility. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 4/ 90 49. Tentative logging plans would affect areas which , aver conservationists, give Litokaira its special wilderness flavour . Lisätiedot ja ilmoittautuminen: aluesihteeri Veijo Pelto. The young generally died from starvation within four days. Finland's lesser black backed gull declining by Antti Halkka Suomen Luonto 49(4): 20-23 Populations of Finland's lesser black backed gull declined radically during the 1980s. Even the Gulf of Bothnia population, for long an outstandingly stable one, has swiftly declined during the past two SU0MENLUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish A ssociation for Nature Conservation A ddress: Box 169 00151 Helsinki, Finland years. 6.-7. At its worst the population crashed by 40 OJo in a single year. (953) 17 358 Pertti Siilahti Lappi Maakuntakatu 18 96200 Rovaniemi puh. The nestlings in these cases appeared perfectly normal and healthy, there being no detectable difference in their begging behaviour. Tuula Varis, kans . Teija Hannula, toimistoapulainen Marko Stenberg, projektisihteeri Liisa: Leskinen, opintosihteeri, · OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Houtskarin J ungfruskärillä Saaristomeren kansallispuiston hoitoa jatketaan yhdessä puiston henkilökunnan kanssa. Logging plans are presently threatening the large Litokaira peatland complex in northern Finland. Inland water populations of the same species are also rapidly dwindling. The second reason was much more puzzling 11 0Jo of adult pairs simply did not feed their offspring after hatching
BUMERANGI VARO VÄHÄN SITÄ UUTTA 60LFTAKKIA&I, ERKKI .' JE:P. Nl Ml JA OSOITE-SAADAAN AUTOREKl5Tt:RIKE5KU K5E5TA, t-11.,11aA MITÄ &E LAMMITIAA'?. vsk . .. KILMEIDÄ MÖÖPELI ,,. SUOMEN LUONTO 4/ 90 49.
O y Pohjois-Pohjanmaan O suuspankit Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto Prosessiputkitus O y Rakennusliike M & M Saastamoinen Oy Rintekno Oy Rukka O y Runnin Terveyskylpylä Saarij ärven kaupunki ympäri stönsuojelulautakunta Saa rij ärven Teräsrakenne Sallan kunta Terveysja ympäri stönsuojelulautakunta SIAR Planning Oy Siipola Ky Si.lmecon O y SKOP Snell Louhivuori Tallqvist Oy SOK ja S-osuuskaupat Sortavalan Sähkö O y Stu dio Nurmesniemi Ky Stu dio Sette O y Suomen Keskusta rp Suomen Michelin Suomen Sokeri Oy Suomen Unilever O y Suomen Urheilukalastajain Liitto ry Suuri Suomalainen Kirj akerho Tampereen Väri O y Tekninen Toimisto Minitek O y Tetra Pak O y Tiihosen Leipomo Ky O y Trio Consulting Ab Tuusniemen kunta TYHL-Kahvila Ravintola Vaasan laivat Valkeakosken kaupunki Valkealan Puhdas Luontaistu ote O y Tauno Valo O y Vasemmistoliitto Vihdin kunta Viikkolehti Valpas Vilj avuu spalvelu O y W oodtek O y / PSL Pohjalainen Oy Yhdyspankki Ylivieskan kaupunki Ympäristöalan ammattijärj estö Y AJ ry. Tuemme luonr l Al asjärven kukkakauppa Arpajai syhdi stys ry BASF Oy Big Brother O y Cargo Express Oy O y Databolin Ab ECC Internati onal O y Ekokem Oy Ab Elohopea-Filmi Oy Enon kunta Enroth T ransport Systems Ensta-yhtiöt Fysikaalinen hoito laitos / Parolan kuntoutuspiste Helkama-Pyörä Helsingin Puhelinyhdistys Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ry Helsinkikaasu O y HKT M yllymäki & Pojat Itä-Uudenmaan Rakentajat T:mi Juhlavehnänen Jurevita Oy Juvan kunta Kalastustarvikeliike W obbleri Kangasniemen kunta Kansallinen Kokoomus rp Karjalan Laatuasunto O y Keskusmetsälautakunta Tapio Keuruu n kaupunki / ympäri stönsuojelu lautakunta Ki ertopaine Oy KreuTo Oy Kuhmon kaupunki Ku stannus-Osakeyhtiö-Kotimaa Kuusakoski O y Kuva-Sampo Oy Veikko Laine O y Liikenneravintolat O y Lohjå Betonila O y Betoninummi Lomali itto ry Lomayhtymä ry Loviisan Autokoulu Oy /· Lovisa Bilskola Ab M aa ja Vesi O y M ainostoimisto MPH O y M etro-Auto Ab Viikinm äki Helsinki Miele O y M obil Oil O y Ab M yllykoski O y M äntsälän kunta Neles-Jamesbury O y Okumet Ab OP-Kiinteistökeskukset Oulun Rakennus Oy Rovaniemi Peltija Rautatyöliike Salminen Piha-Mäntyranta O y Piretta-P.t.a