Suomen Luonto 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lampi Puutarhaan. 52? m s an u en tsu v a h ku o nt o lu palkittu laatulehti VIITASAMMAKKO on nyt äänessä Kekseliäitä pönttöjä uusille lintulajeille Rakenna lampi puutarhaasi 4 Irtonumero 8,50 ? Kasvien kiehtovat värit, muodot & tuoksut 10.5.2013. pönttöJä uusille lintulajeille. SUOMEN LUONTO 4 | 2013 viitasammakko. räkättirastas. virolaispihan linnut. 57 n a a . karhu. ahvenanmaa. rauhoitin saareni. opi tuntemaan kasveja
Molemmat syöksähtelivät vuoron perään toistensa kimppuun ja lopettivat hetken päästä. Sitten tuli toinen lapintiira ja sama jatkui. kevät Tiirojen rajakahakka Teksti ja kuva Timo Nieminen meloin viime kesänä Selkämeren kansallispuistossa pienen saariryhmän ohi ja seurasin räyskän (alempi) ja lapintiiran kahakointia. Nähtävästi linnut pesivät samalla luodolla.
Helmikuu ei ollut entisensä; täällä etelässä ei aurinkoa näkynyt montakaan tuntia. Pääskyjä, kirjosieppoja, pensastaskuja ja mustavikloja saapui etuajassa. Paradoksaalista kylmässä keväässä on se, että se saattaa johtua ilmaston lämpenemisestä. Pohjoisen napapyörteestä karkasi kylmää ilmaa kauas Pohjois-Eurooppaan, mikä johtui todennäköisesti Jäämeren talvisen jääpeitteen vähyydestä. 14 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 41 Kolumni 51 Vahtikoira. Ota kasvit haltuusi. 26 Intiimi yö Luontokuvaaja oli paikalla karhujen lemmekkäässä kohtaamisessa. marika eerola 11/2012 4 4Suomen Suomenluonto luonto 14/2013 PS. 28 Pihan kunkku 32 Mökkikausi alkaa Perinteiset tavat Räkättirastas huseeraa pihalla kuin kotonaan keväästä syksyyn. Viitasammakko on vähän tunnettu sammakkomme. lisse tarnanen Jorma Laurila päätoimittaja 4/2013 Sisällys Kuukaudet ovat viime aikoina olleet vähän vinksallaan. Pian pellot olivat väärällään västäräkkejä ja metsissä lauloivat riemukkaasti peipot ja punarinnat. Varhaiskevät jäi ainakin täällä etelässä tänä vuonna väliin. Julkaisijamme Suomen luonnonsuojeluliitto täyttää 27. Muuttoryntäys näkyi jopa säätutkissa. Monet lajit, joiden saapumisessa on yleensä väliä, tulivat lähes yhtä aikaa: kiurut, rastaat, hanhet, kurjet sekä monet päiväpetolinnut ja kahlaajat. päivänä olin retkellä Helsingin Viikissä, kevätmuutosta kertoi vain kohti pohjoista lentänyt yksinäinen kiuru, jäätyneeltä lahdelta turhaan sulapaikkaa etsinyt laulujoutsen ja pesäpöntön vieressä kujertanut uuttukyyhky. Muutaman päivän päästä alkoikin sitten tapahtua, oikein rytinällä. Tuntikausien vesisade ja eteläinen ilmavirtaus sulattivat hanget ja muuttolintuja alkoi tulvia. Maaliskuu ja huhtikuun alku taas olivat kuin vanha kunnon helmikuu. jörgen eriksson Pääkirjoitus Erikoinen kevät 14 Salaperäinen pulputtaja On viitasammakoiden kudun aika. Äänimaailmakin oli kovin talvinen: vain tiaiset, viherpeipot, tiklit ja punatulkut lauloivat. Kun huhtikuun 9. Huhtikuun lopulla parin päivän ja yön aikana Suomeen saapui miljoonia lintuja. Suuri osa lintujen muutosta puristui reiluun pariin viikkoon. Kokovartalokuva pikkuloikkijasta. 16 Kasvit tutuiksi jorma.laurila@suomenluonto.fi Mikä pientareella kukkii. toukokuuta 75 vuotta. Lämpimät onnittelut! vakiot ovat mökillä ekoa. 34 Lammikko tuo vilskettä puutarhaan Vedellä on vetovoimaa
Opi lisää kasveista, sivut 16?24. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 14/2013 Suomen luonto 5. CC-000026/FI kannessa Aikaisin keväällä kukkivan keto-orvokin kuvasi Jari Taivainen. Kukan tunnistaa muun muassa väreistä. Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 4/2013 72. 58 Maalaispihan 52 Ahvenanmaan sekakuoro runsauden äärellä Lintujen kevätkonsertin Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_04/2013 Pönttö ruokille. Toimii. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. Liekö salaisuus Urpo Koposen innovaatiossa, alareunan kurkistuslovessa? 48 Luontokohde: Nallesaari Metso-ohjelmalla voi Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi loiston takuuna on monimuotoinen virolaismiljöö. no. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 044 333 5036 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Ismo Rautiainen, 046 600 6317 (vs.) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 52 Valko- ja keltavuokkojen meri pähkinälehdossa Ahvenanmaan Ramsholmenissa. Ryhdy puutarhuriksi. Kokeile suosittua astiaviljelyä. 38 Jään valta murtuu Pallasjärvellä jäiden lähdön aikaan. 42 ?Eläkeukkojen luonnonsuojelu projekti? Pönttöpajassa syntyy luovia ratkaisuja. timo vesterinen istockphoto 66 suojella metsänsä ja tienata rahaa. 42 Saarimaakunnan huikea kevät lehdoissa ja kallioilla
Ajoitettu villisian luu vasemmalla.. Askolasta, Joutsasta ja Vantaalta löydetyt luut mullistavat käsityksen villisian historiasta Suomessa. lubomir hlasek Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Villisika porsaineen kuvattiin T?ekissä. Etelä-Suomessa elää pieni luonnonkanta. Villisika eli Suomessa jo kivikaudella mV / k. mannermaa Luulöytö Askolasta kertoo, että villisiat ovat Suomessa paluumuuttajia. 6 Suomen luonto 14/2013 Askolaan nousi muinoin Itämeren lahti pitkin Porvoonjokilaaksoa. Siltapellonhaasta on löytynyt myös liuskekeihäänkärki sekä hylkeen, hirven majavan, saukon, jäniksen ja karhun luita
Niitä pyydettiin yleisesti ja niillä on ollut ihmisille monia merkityksiä. Villisian kaltainen harvinainen saalis on varmasti ollut omalla tavallaan merkittävä sitä pyytäneelle Suomen kivikautiselle väestölle. Metsäkurjenpolvi Kotkansiipi 14/2013 Suomen luonto 7. Itse nautin auki kiertyvistä saniaisista, niiden laajasta vihreydestä. Samalla kehittyy tapa käydä katsomassa kasvituttavuuksia vuosi vuoden jälkeen. Ja eikö kasvien ihailijalle muodostukin erityinen suhde paikkoihin, paikan lumo. Silloinhan Suomen etelä- ja keskiosat muistuttivat ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan nykyistä Keski-Eurooppaa. Askolan sika on ajoituksen mukaan peräisin lämpökautta edeltävältä viileämmältä vaiheelta. Kasvien ikävä on osa suomalaisuutta. Toki se edustaa kaikkia sinivuokkoja ja koko kevättä. Jokaisella on kasvien parissa omat suosikkinsa. Villisika on ollut kivikaudella keskeinen riistaeläin kaikkialla, missä se on ollut runsas. Suomessa muinaiselle ihmiselle tärkeitä eläinlajeja olivat sisämaassa hirvi ja majava, pohjoisessa peura ja rannikolla hylje. Niiden ilmaantuminen sysää suomalaiset kevään vauhtiin ja kesän odotukseen. Kurjenpolvia odotan kovasti. Kiikarissa pekka saari S Ajoitettu sika on osa paleontologi Pirkko Ukkosen ja osteoarkeologi Kristiina Mannermaan tutkimusta Suomen nisäkkäiden ja lintujen varhaisesta historiasta. Sinivuokon tuhat tykkäystä ?Mieli aukeaa kevääseen kuin vuokko.? jorma luhta / leuku pirkko ukkonen kristiina mannermaa antti halkka kukat ovat kevään merkki, häkellyttävä luonnon muotojen, värien ja tuoksujen sinfonia. Voikukkien laajat matot ja asvaltin murtava kasvuvoima saa aina ihailuni. Siksi tulevaisuuden radiohiilianalyysien tulokset ovat tärkeässä asemassa. On todennäköistä, ettei villisika ole ollut kovin yleinen Suomessa edes lämpökaudella, sillä tämä näkyisi arkeologisessa luuaineistossamme. Askolan luu ja kaksi muuta radiohiiliajoitusta paljastivat, että Suomessa eli jo yli 8000 vuotta sitten villisikoja. Tähän asti on arveltu, ettei Suomessa ole elänyt tiettyjä eteläisiä lajeja kuten isokaurista (entinen saksanhirvi) ja metsäkaurista edes niin sanotun lämpökauden aikana 8000?4500 vuotta sitten. Suomessa on yli tuhat alkuperäistä kasvilajia, ja niihin voi perehtyä luonnon tahtiin. Rantakukka herättää muistuman tietystä paikasta Tammisaaren saaristossa, missä kallioiden kaikkialta ympäröimä notko on sitä punaisenaan. Tätä kirjoittaessani vasta huomaan, miten paljon jälleennäkemisiä luonto pitkän talven jälleen aina antaa, ehkä kokonaan uusiakin tuttavuuksia. Kun laitoimme Facebook-sivuillemme lukijan lähettämän sinivuokon kuvan, se sai nopeasti yli tuhat tykkäystä. Eipä turkulainen sinivuokko tiedä tästä sosiaalisen median suosiostaan, joka ylittää useimpien ihmisten saavutukset. Saariston keltamaksaruohot, mesiangervon kukkahunnut, paahderinteen mäkitervakot, sinikellojen sirot muodot, kaikki tämä uusiutuu joka vuosi. Se saa miettimään, miksi laji ei ole kyennyt vakiintumaan Suomeen nykyisissä oloissa. Vasta horsmien ja kuismien aikaan luonto alkaa olla kulunutta, vihreys vähitellen tummua ja syksyn ajatukset alkavat askarruttaa luonnonystävää. Nyt juuri mieli saa avautua kevääseen kuin saniainen tai vuokko. Kevätlinnunherneessä iloisen värisine kukkineen on jotain erityistä. Tarjoamme tässä lehdessä hiukan helpotusta kesän nälkään ja kasvien odotukseen. hannu uusitalo / vastavalo uomen Luonto sai nimikkopossun menneisyydestä, kun se osallistui Askolan Siltapellonhaan kivikautiselta asuinpaikalta löytyneen sian jalkapöydän tai kämmenen luun ajoituskustannuksiin. Lähes kaikki on vasta tulossa. Odotettavaa riittää pitkäksi aikaa, sillä kasvien elämän kevät voi olla kesälläkin. On myös taas mahdollisuus oppia uutta. Mesiangervosta mieleeni nousevat Perämeren ja Tornionjoen rantojen seudut. Ajoitettujen löytöjen osuminen noinkin varhaiselle ajalle on jännittävä tieto. Sian luita on löydetty kivikautisilta asuinpaikoilta toistaiseksi vain kourallinen ja vasta kolme on ajoitettu. Näyttävimmät luonnonkukat oppii tuntemaan aika nopeasti
Helmikuussa 2013 ministeriö vastustikin rajoituksia. Timo Niemisen kuvassa isompansa kohtaa puolikiloinen mustakurkku-uikku. Mustakurkku-uikku tutkailee kyhmyjoutsenta. 8 Suomen luonto 14/2013 timo nieminen antti halkka Hanna Nikkanen. Kevään runsas haikaramäärä voi enteillä ensipesinnän lähestymistä. Markku Ranta-Eilola Johanna mehtola Kattohaikara Lempäälässä. Suomen Luonnon kansi ykköseksi vuoden 2012 aikakauslehtikanneksi valittiin huhtikuussa Aikakausmedian kilpailussa Suomen Luonnon viime vuoden kakkosnumeron töyhtötiaiskansi. Se voitti lähes 1500 äänellään yleisöäänestyksen, johon esiraati oli valinnut 20 laatukantta. SE painaa usein jopa 12 kiloa. Huhtikuun kokouksessa sekä kannattajat että vastustajat jäivät vaille määräenemmistöä, jolloin päätäntävalta jäi komissiolle. Komission arvioidaan kieltävän kolmen yhdisteen käytön joulukuun alusta kahden vuoden määräajaksi. Suomen jyhkein lintu on kyhmyjoutsen. Parhailla paikoilla oli näkyvillä neljä tai kuusikin haikaraa. Maaliskuussa ja uudestaan huhtikuussa Suomi äänesti tyhjää asiaa käsitelleissä EU-komiteoissa. Suomen kantaa on selitetty laajalla rypsinviljelyllä. Ensin toukokuussa 2012 maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ilmoitti Suomen noudattavan EFSA:n suosituksia tiettyjen neonikoti noidien käytön rajoittamisesta. Näin luontokannet viehättivät tänä vuonna suomalaisia eniten. Kattohaikara ei ole vielä koskaan pesinyt Suomessa onnistuneesti. Kannen kuvan otti Heikki Willamo. Toiseksi äänestyksessä tuli Linnutlehti kuikkakannella. kemianteollisuus painosti? euroopan komission yritys rajoittaa pölyttäjien vähenemiseen ja mehiläiskuolemiin liitettyjen hyönteismyrkkyjen käyttöä on synnyttänyt lobbausmyrskyn Brysselissä, sanoo Corporate Europe Observatory -järjestö laajassa raportissaan. Järjestön mukaan neonikotinoidirajoituksia vastustavat yritykset ovat päässeet järjestämään tapahtumia Euroopan parlamentissa tekaistun Bees Biodiversity Network -kansalaisjärjestön nimissä. Ne ovat myös poikkeuksellisen aggressiivisesti painostaneet EU:n elintarviketurvallisuusviranomaista EFSA:a muuttamaan lausuntojaan. ?Ankara lobbaus ei ole rajoittunut komissioon ja EFSA:an, vaan se on kohdistunut myös jäsenmaiden maatalousministereihin?, sanoo CEO:n tutkija David Sánchez. ?Moni jäsenmaa kannatti alkuun rajoituksia ja muutti sitten yhtäkkiä mieltään.? Näihin kuuluu myös Suomi. poimintoja jari nieminen / vastavalo Luonto ja ympäristö nyt Mehiläiset saavat neonikotinoideja kukilla vieraillessaan. Kattohaikaroita pelmahti Suomeen KATTOHAIKAROITA nähtiin huhtikuussa eteläisessä Suomessa hyvin laajasti. Raadin kunniamaininnan nappasi Vihreä Lanka. Mehiläiset eivät saaneetkaan Suomesta ystävää
Ne ovat kuitenkin kadonneet tuhansilta suomalaisilta maatiloilta viime vuosikymmeninä nopeasti sen jälkeen, kun karjanpito loppui. Pääskyjä voi auttaa asentamalla pesien alle tukilautoja ja kaatamalla vettä saviselle ojanpenkalle, jotta linnut saisivat märkää maata pesänmuuraukseen. pertti koskimies 14/2013 Suomen luonto 9. Haarapääskyjä pesii reilut 100?000 paria, räystäs- ja törmäpääskyjä kolmanneksen vähemmän. Räystäspääskyt levittäytyvät Afrikan eteläosiin laajemmalti. Pääskyt lähtevät kohti pohjoista maaliskuussa tai huhtikuun alussa. Sää matkan varrella vaikuttaa paljon perille pääsevien pääskyjen määrään, kuntoon ja seuraavien pesintöjen onnistumiseen. Toisaalta Suomessa tiedetään, että pääskysestä ei kesään ole päivääkään. Haarapääskyillä vanhat koiraat palaavat ennen nuorempia, mutta naarailla ikä ei vaikuta yhtä selvästi aikatauluun. Suomalaisia haarapääskyjä lentää Etelä-Afrikkaan asti, missä suurimmat yöpymisparvet kohoavat miljooniin. Karjan myötä häviävät pääskyjen saalistus- ja pesäpaikat. Ne muuttavat päivällä ja saalistavat matkatessaan. Pääskyjen pääjoukot todellakin saapuvat eteläisimpään Suomeen samaan aikaan kuin kesä ilmatieteellisen määritelmänsä mukaan alkaa, yleensä toukokuun jälkipuoliskolla. Pääskyt saalistavat lentäviä hyönteisiä, joita alkaa olla juuri pääskyjen tullessa. Pääskyt viipyvät Suomessa keskimäärin kolmisen kuukautta, talvialueilla liki puoli vuotta, ja muuttomatkaan kuluu kumpaankin suuntaan toista kuukautta. Pääskyt talvehtivat Afrikassa Saharan eteläpuolella, jopa 10?000 kilometrin päässä pesäpaikoiltaan. Naaraat suosivat pitkäpyrstöisimpiä koiraita, sillä pyrstöjouhien pituus ilmentää koiraan kuntoa ja terveyttä sekä loisten vähyyttä pesässä. Pääskyt palaavat samaan paikkaan vuodesta toiseen. Pääskyt ovat kotipaikkauskollisia. ilmiömäistä jorma luhta / leuku Räystäspääskyt keräävät savea pesänrakennukseen. Pääskyt tulevat EI YKSI PÄÄSKY kesää tee, sanoi Aristoteles yli 2300 vuotta sitten. Ennen Saharan ja Välimeren ylitystä pääskyt syövät yli tarpeen kootakseen ihonalaista rasvaa ylilennon energianlähteeksi. Haarapääskyistä on kadonnut kolmannes, räystäspääskyistä kaksi kolmannesta 30 vuodessa. Onneksi kauan odotetut ilma-akrobaatit ilahduttavat meitä vielä koko Suomessa. Pääskyt lentävät 25?35 kilometrin tuntivauhtia ja ainakin 300 kilometriä päivässä, nopeimmillaan yli 70 kilometriä tunnissa ja tuhatkunta kilometriä päivässä. Ensimmäisinä pesäpaikoilleen palaavat hyväkuntoiset pääskyt, joilla on vähiten täitä ja muita loisia ja paras vastustuskyky sairauksia vastaan
nii tä on jä lj ell ä vain 30 0 yksilöä.? Aku Ankka tietä ä tämänkin numerossaan 23 .4.2013 10 Suomen luonto 14/2013 LÄHDE EEA Oho! Jäteveden määrän lisäksi sulfaattipäästöt nousisivat uuteen ennätykseen yhtiön saadessa tahtonsa läpi. Laitoksilla oli vaikeuksia talousveden toimittamisessa. Jälkimmäistä se alkoi laskea maastoon ennen luvan saamista. Laskelmamme mukaan vuodelle 2013 myönnetty ja anottu ylimääräinen jätevesipäästö on noin kuusi miljoonaa kuutiometriä. Ne olisivat jopa 30?000 tonnia, kun ne viime vuonna olivat normaalissa jätevedessä 5500 tonnia ja marraskuun vuodossa 3200 tonnia. Sulfaattivesi on raskasta ja syrjäyttää syvänteistä sinne vuodoissa kertynyttä raskasmetallipitoista vettä. Se herää nokkosperhosen tavoin varhain, ja huhtikuussa isonokkosperhosia on nähty jälleen monin paikoin. Lajin talvehtiminen näyttää siten onnistuneen. Ympäristöluvan 1,3 miljoonan kuution ohella yhtiö sai Kainuun ely-keskukselta luvan 1,8 miljoonan kuution päästöön. Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta (Avi) yhtiö anoo kahta miljoonaa lisäkuutiota ja elyltä vielä ylimääräistä 800?000 kuution lisälupaa (joka evättiin 26.4.) sekä 1,9 miljoonan kuution saastuvan huleveden päästöä. poimintoja Isonokkosperhoset heräsivät kevääseen isonokkosperhonen vaelsi viime kesänä Suomeen sensaatiomaisen runsaana. Marraskuun vuodossa meni luontoon esimerkiksi 3500 kiloa nikkeliä. Anotuissa uusissa päästöissä olisi laskelmamme mukaan yli tuhat kiloa nikkeliä, kun viime vuonna sitä oli normaalijätevedessä 90 kiloa. Suomen Luonto laski eri lupien ja anomusten päästöt yhteen. Antti Koli kuvasi nämä parittelevat isonokkosperhoset huhtikuussa Itä-Helsingissä. antti koli antti halkka Sukua jatketaan. Isonokkosperhonen on nokkosperhosta kookkaampi ja oranssimpi. mikko maliniemi / aviation studio Luonto ja ympäristö nyt Talvivaaran päästöt ovat jo pilanneet Kivijärven. Nähtäväksi jää, suostuvatko viranomaiset jättipäästöihin sen sijaan, että yhtiö rakentaisi varastoaltaita ja puhdistaisi vedet kunnolla. Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. antti halkka Euroopan kuivuus keskittyy etelään EUROOPASSA on kymmenen viime vuoden aikana kärsitty säännöllisesti kuivuudesta. Päästöjen määrä kuusinkertaistuu, jos viranomaiset hyväksyvät toiveet. IlmAkuva ?S aim aa nn orppa o n ma ailm an uh an al aisimp ia hy lj el aj eja. Kuvassa järvi uusimman vuodon aikaan 9.4.2013. Talvivaara anoo 2013 ennätyspäästöjä Talvivaaran kaivos anoo niin paljon lisäpäästölupia, että määrää on jo vaikea hahmottaa. Vettä jouduttiin kuljettamaan haja-asutusalueiden kotitalouksille ja maatiloille. Kartta kertoo kuivuusalueet. Suomessakin oli todella kuivaa 2002 ?2003. Onko uusi perhoslaji vakiintumassa Suomeen. Parhaansa perhoset ainakin yrittävät. Kuivuus lisäsi metsäpaloja ja tappoi puita Etelä-Suomessa.
Niiden elinvoimaisuus on ehdottomasti myös kalastajien etu. Silti on vaadittu tutkijoiden arvioimien kestävän kalastuksen kiintiöiden ylittämistä vuosi vuoden jälkeen. Mitä muuta haluaisit sanoa? Suomessa on viime aikoina vellonut kiivas keskustelu kalastuksen kestävyydestä. Nykyisin ainuttakaan kalalajia ei ole rauhoitettu ympärivuotisesti. Tällöin kalastetaan myös heikkoihin kantoihin kuuluvia kaloja ja samalla estetään näiden kantojen elpyminen. Hannu Lehtonen Onko suojelusta haittaa vai hyötyä ammattikalastajille? Ammattikalastus perustuu lähes yksinomaan luonnonvaraisiin kalakantoihin. Kysyimme Antti Halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 14/2013 Suomen luonto 11. Voisi sanoa, että viimeinkin! Hallinto on vuosikausia ummistanut silmänsä tutkijoiden varoituksilta, mutta siinäkin on toivottavasti tulossa muutos. Jasmin Awad / istockphoto Miksi uhanalaisten kalojen suojelu on niin vaikeaa? Kaloja ei ole mielletty samalla tavoin suojeltaviksi kuin muita selkärankaisia. Esimerkiksi luonnonsuojelulain säännöksiä ei sovelleta talouskaloihin, joihin kuuluvat myös kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi luokitellut lajit ja muodot. Sekakantakalastus on kalastusta, jossa pyydetään samaan aikaan kahden tai useamman joen lohia. Eräät lajit tai muodot, kuten meri- ja järvitaimenen luonnonkannat ja Kuolimon saimaannieriä, tulee rauhoittaa kokonaan. käy kuumana. Tarvitaan asenteiden Helsingin yliopiston hannu lehtosen arkisto Mitä uhanalaisten kalojen suojelussa pitäisi Suomessa tehdä? Tutkijat yliopistoissa sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ovat pitkään esittäneet toimia kalakantojen elinvoimaisuuden parantamiseksi. Kalataloushallinto on ollut varsin haluton tekemään asialle mitään. Pitäisin riittävien kalastusrajoitusten käyttöön ottoa erityisen kiireellisenä. Tarvitaan riittävän isot alamitat ja pyydysten silmäharvuudet, jotta turvataan lisääntyvän kannan koko ja rakenne. suora linja seppo alatalo / vastavalo Uhanalaisia kaloja auttaisi, jos alamittoja ja pyydysten silmäkokoa säädeltäisiin niin, että emokalat ehtisivät kasvaa kutukokoisiksi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Moni kalalaji on uhanalainen ja kalastuskeskustelu ?Kalataloushallinto on ummistanut silmänsä tutkijoiden varoituksilta.? kalataloustieteen professori Hannu Lehtoselta, mitä kalojen suojelussa pitäisi tehdä. muutosta. Kaikki maamme meritaimenkannat ja napapiirin eteläpuoliset järvitaimenkannat on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi. Saimaannieriän ja järvilohen luonnonkanta on jopa pienempi kuin saimaannorpan. Miten luonnonlohen tulevaisuus turvataan? Keskeisintä on merellä tapahtuvan sekakantakalastuksen lopettaminen ja kaiken pyynnin siirtäminen jokiin tutkijoiden arvioimien saaliskiintiöiden mukaisesti. Sitä on onneksi koko ajan tapahtumassa kalojen parhaaksi. Mistä kalalajista tai -kannasta on syytä olla erityisen huolissaan? Tilanne on vakavin vaeltavilla taimenilla, saimaannieriällä, merialueen harjuksella ja järvilohella
Meksikonlahden vuoden 2010 öljytuho ei onneksi tuottanut vahinkoa. Floridan länsirannikon 2800 lamantiinista jopa 550 viihtyy Crystal Riverin kosteikkoalueella. Kuten muual- kuvat erkki siirilä Ivan Vicente Crystal Riverin suojelualueella. 12 Suomen luonto 14/2013 lakin Floridassa myös täällä lamantiineja vahingoittavat yhä veneiden potkurit, kalanpyydykset sekä myrkylliset planktonkukinnat. Toimittanut jorma laurila maailmalta Suuret merinisäkkäät lamantiinit olivat 30 vuotta sitten pahassa pulassa Floridassa. Springsissä koko päivän useita. Se on yksi kolmesta sireenieläimiin kuuluvasta manaattilajista. Noin 30 vuotta sitten lamantiineja eli talvisin Floridassa alle 2500, nykyään luku on noin 5000. Snorklaajia on jatkuvasti vedessä 20?50; viranomaiset miettivät edelleen kantokykyrajoja. Suojelutyön ansiosta niitä on nyt noin 5000. Sen pilkkominen ruuansulatusjärjestelmässä tuottaa kaasuja, jotka myötävaikuttavat otuksen pulleaan ulkomuotoon. Meksikonlahden puoleisella rannikolla lamantiineista on tullut luontoturismin vetoKuvaajan kamera naula. ?Suojelu tuottaa tulosta, ja olemme oppineet elämään näiden eläinten kanssa?, kertoo luontopalvelun asiantuntija Ivan Vicente Yhdysvaltain kala- ja villieläinviraston paikallistoimistosta. Syynä ovat vedenalaiset lähteet, joiden lämpötila on talvista meri- ja jokivettä korkeampi. Asiakkaita on vuodessa 150?000. Retkenjärjestäjien aluksia näkyy suosituimmassa kohteessa Three Sisters. Crystal Riverissä 34 yrityksellä on lukiinnostaa. pa järjestää kanootti- tai snorklailuretkiä suojelualueille. Lisätukea lamantiinit saavat luontomatkailusta. yhdysvallat Utelias lamantiini ei häiriinny kosketuksesta. Suuri ja säyseä mat K olmimetrinen eläin liukuu kosteikkokanavassa. Koska lamantiineilla ei ole paksua ihonalaista rasvakerrosta, ne hakeutuvat marras- ja maaliskuun väliseksi ajaksi paikkoihin, missä ei tarvitse palella. Kasvinsyöjinä ne kuitenkin välillä palaavat lähteistä takaisin murtoveteen imuroimaan huulillaan meriruohoa. Painan naamarin pinnan alle, ja eteen ilmestyy massiivinen, monisatakiloinen harmaa otus. Tuttavuutta tekevää lamantiinia on lupa koskettaa, mutta pohjal-. Sen turpeat huulet painautuvat melkein kiinni vedenalaiseen kameraani ja pienet silmät katsovat objektiivin etulasista heijastuvaa omakuvaa. Pelkoon ei ole syytä, sillä tiedän, että kyseessä on ystävällinen lamantiini eli Länsi-Intian manaatti, Trichechus manatus
?Koska osa Floridan voimaloista suljetaan lähivuosina, lämpimän veden johtamista mereen muin keinoin suunnitellaan. Silti potkurien viiltovaurioita näkee monen lamantiinin selässä. Koska emo ja poikanen uivat yhdessä yli vuoden, molemmat ovat vaarassa vahingoittua yhtaikaa. Floridaan hakeutuvat talvisin kaikki Yhdysvaltain Atlantin ja Meksikonlahden puoleisten osavaltioiden lamantiinit. Esivanhempia kun ovat vain muutama Karibialta pohjoiseen harhautunut Länsi-Intian manaatti. Nuori lamantiini hengittää lähteen pinnassa. Näihin paikkoihin hakeutuu 60 prosenttia Yhdysvaltain lamantiineista. Hiekkapohjalla nukkuu lajitovereita. kailuvaltti la nukkuvan eläimen häiritsemisestä saa sakot. Uhkista huolimatta Yhdysvaltain kala- ja villieläinvirasto ennustaa maan lamantiinien kannan kaksinkertaistuvan parissa vuosikymmenessä 10?000 yksilöön. ERkki siirilä 14/2013 Suomen luonto 13. Näin uhanalaisia lamantiineja ei kuolisi kylmään?, Vicente sanoo. Lähteisiin perustuvilla talvehtimispaikoilla on ongelma niilläkin: pohjavesi hupenee runsasväkisessä osavaltiossa. Huolta aiheuttaa Vicenten mukaan myös Floridan lamantiinien geeniperimän kapeus. Kahden merialueen populaatiot eivät silti sekoitu, vaikka yhdessä ne muodostavatkin oman Länsi-Intian manaatin alalajin. Crystal Riverin lisäksi lamantiineja voi talvisin nähdä voimaloiden lauhdevesien purkualueilla. Rangaistus tulee myös, jos ylittää veneellään nopeusrajoituksen
Pulpahduksia kuului toinen ja vielä kolmaskin. Pulputtaja oli viitasammakko, toinen maassamme tavattavista ruskosammakoista. Viitasammakko saattaa tietyillä Keski-Suomen alueilla olla jopa tavallista sammakkoa runsaampi. Lopulta kuulin pulpahduksen lammen kauimmaisesta nurkasta. Sieltä kuului loiskahduksia. jarmo latva Meni jonkin aikaa ennen kuin ensimmäinen pohjaan sukeltanut sammakko uskaltautui takaisin pinnalle. Toisella puolella näkyi pientaloasutusta, toisella laidalla kasvavasta sekametsästä raikasi moninainen linnunlaulu. Aukiolla oli lampia ripotellusti siellä sun täällä. Kanta on myös tiheämpi etelässä kuin pohjoisessa.. kuinka tarjota lisää asuntoja alati kasvavalle väestölle ja samalla turvata pienen ruskean sammakon 14 Suomen luonto 14/2013 elinalue. Vähitellen koiraiden matalasti huriseva kurnutus alkoi kaikua veden pintaa pitkin. Tilanteessa oli konfliktin ainekset, sillä rauhoitettu viitasammakko kuuluu liito-oravan tapaan EU:n luontodirektiivin IV liitteen lajeihin, joiden lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on automaattisesti kielletty. Järvenpään kaupungilla on nyt ratkaistavanaan visainen ongelma . Kohtalaisen moni luonnossa liikkuja lienee nähnyt viitasammakon, mutta on tuskin osannut erottaa sitä tavallisesta sammakosta. Myöhemmin myös kunnan kutsuma luontokartoittaja vahvisti havainnon. Samaan aikaan joutomaatontin rakennuslupa oli vanhenemassa ja maat omistava grynderi alkoi hioa suunnitelmiaan niiden muuttamisesta asuinalueeksi. Kuukauden laji: viitasammakko Salaperäinen pulputtaja Viitasammakko on arka mutta keväisin äänekäs naapuri. S TEKSTI Joonas Gustafsson eisoin joitakin vuosia sitten pajukkoa, vadelmaa ja muuta matalaa kasvillisuutta puskevalla joutomaa-aukiolla Järvenpäässä. Kauempaa se voi kuulostaa haukkumiselta . Selkeimpiä lajien välisiä tuntomerkkejä ei näe, ellei eläintä nappaa kiinni. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä arat viitasammakot eivät hevin päästä lähelleen vaan sukeltavat herkästi pohjaan. Helpoiten sammakot tunnistaa niiden ääntelystä kevätaikaan. pystykorvan voi kuvitella huutavan kaukana metsän takana. Järvenpään lammelta tekemäni viitasammakkohavainto kiiri paikallisen ympäristökeskuksen korviin. Olen viime vuosina saanut lukuisia puheluita kuntien kaavoittajilta, teollisuuden edustajilta ja muilta tahoilta, jotka ovat törmänneet viitasammakkoon maillaan ja ovat hämmennyksissään tuntemattoman olion kanssa. Lajin levinneisyydestä maassamme ei ole tarkkaa kuvaa, koska kartoituksiin havaintojaan ilmoittavat harrastajat eivät useinkaan erota sammakkolajeja toisistaan. Suurin oli useamman aarin kokoinen, matalahko ja reunoiltaan soistunut. Viitasammakon ääni on pulputusta, kuin kaasun kuplimista veden pintaan. Tiesin, että veden pinnan alta löytyisi lukuisia muitakin hyönteisiä sekä vesiliskoja, mutta kiinnostuin lammen vastakkaisesta laidasta. Lammen pinnalla liikuskeli vesimittareita ja hopeaseppiä
Muodonvaihdoksen läpikäyneet aikuiset ovat petoja, jotka syövät kaikenlaisia pieniä selkärangattomia. Pienen ruskean sammakon tulevaisuus on maanomistajien, päättäjien ja tutkijoiden mutta myös tavallisten luonnossa liikkuvien ihmisten varassa. Toukat ovat pisimmillään 3?4 sentin mittaisia. Viitasammakon selkäpuolen väritys vaihtelee ruskeasta harmahtavaan ja kellertävään. Poikaset kasvavat muutaman kuukauden ja muuttuvat sen jälkeen muodonvaihdoksen kautta maaelämää viettäviksi aikuisiksi. ERITYISTÄ: Viitasammakko on tavallisen sammakon tavoin rauhoitettu, ja Suomella on EU:n määräämä vastuu lajin suojelusta. Viitasammakoita on eniten Metsä-Lapin eteläpuolella. 14/2013 Suomen luonto 15. Se on usein tummien laikkujen kirjailema. Kosteat niityt, metsät, suot ja jopa puutarhat kelpaavat. LEVINNEISYYS: Lähes koko maassa, pohjoisin havainto on Ivalosta. Varmin tuntomerkki sammakosta erottamiseen ovat takajalkojen sisimmän varpaan juuressa olevat metatarsaalikyhmyt, jotka ovat pituudeltaan vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Sammakolla kyhmyn pituus on noin kolmannes varpaan pituudesta. Lajien toukkien erottaminen toisistaan ei onnistu ilman mikroskooppia. ELINYMPÄRISTÖ: Laji pitää kosteammista paikoista kuin tavallinen sammakko. Mitä useampi viitasammakon tunnistaa ja siitä havaintojaan tutkijoille lähettää, sitä useampi lisääntymispaikka saadaan suojeltua ja tietomme lajista kasvaa. Lisse Tarnanen Viitasammakon kuturykelmä on ulkoisesti samannäköinen kuin sammakon, mutta viitasammakon kutu ei nouse pinnalle kellumaan vaan jää pohjalle. VIITASAMMAKKO Rana arvalis ULKONÄKÖ: Suomalaiset viitasammakot ovat täysikasvuisina 6?7 sentin mittaisia ja noin 40 gramman painoisia. Maailmanlaajuinen levinneisyys kattaa Itämeren ympäristön, Itä-Euroopan sekä Venäjän Keski-Aasiaan saakka. RAVINTO: Toukat raastavat suuhunsa leviä, kasvimateriaalia ja planktonia. Hän on harrastanut sammakkoeläimiä 24 vuotta. V U O DENAJAT Kuuntele viitasammakkoa: www.suomenluonto.fi LISÄÄNTYMINEN: Kutu talvehtimisen jälkeen, etelässä huhti?toukokuun taitteessa. Kutevat koiraat voivat olla sinertäviä. Vatsapuoli on tasaisen vaalea, lanteiden seudulla usein kellertävä. Naaraat ovat koirasta hieman kookkaampia. n Kirjoittaja on Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottaja ja jäsenlehti Herpetomanian toimittaja
mauri leivo Kasvit teksti johanna mehtola Kasviharrastajan sesonki on nyt kesän korvalla parhaimmillaan. Maasta ponnistavat versot voi oppia tunnistamaan vertaamalla samannäköisiä lajeja toisiinsa. tutuiksi 16 Suomen luonto 14/2013
Harakankellon kukka on violetinsininen. 14/2013 Suomen luonto 17
Toiset ovat heinämäisiä ja kovia, toiset meheviä ja pehmeitä. ?Esimerkiksi yleiset pihatähtimö ja heinätähtimö on helppo erottaa kokeilemalla kasvia: pihatähtimö on mehevä ja pehmeä, heinätähtimö taas kova ja heinämäinen.? Harmaalepän lehti on teräväkärkinen.. Minun suosikkitermini on lanttokärkinen.? Jos suikeaa ja puikeaa ei heti erotakaan, pihat ovat täynnä tuttuja kasveja. Myös esimerkiksi asterikasveihin kuuluvissa pietaryrtissä ja pihasauniossa koko verso tuoksuu?, Tuovila opastaa. Vaikka kasviossa olisikin kuvailtu tarkat tuntomerkit tietylle lajille, ne voivat kenttäoloissa kasvaa erinäköisiksi. soili jussila / Cartina anna hämäläinen K asviharrastus on nousussa, mutta monelle harrastuksen aloittaminen voi olla visaista. Ihan ensimmäiseksi ei välttämättä tarvitse tietää, mitä eroa on huiskilolla ja viuhkolla kukintotyyppinä?, sanoo tutkija Hanna Tuovila Helsingin yliopiston Biotieteen laitokselta. Onneksi tieteellinen sanastomme on suomeksi, sillä monissa maissa sanat on johdettu latinasta, ja se hankaloittaa termien ymmärtämistä vielä enemmän. ?Termistömme on myös hyvin kuvailevaa. Laajan termistön haltuun otto ei käy ihan käden käänteessä. ?Riittää, jos aluksi opettelee perustermit lehden muodoista ja kukan perusrakenteen: mitä ja missä ovat verholehdet, terälehdet, heteet ja emit. JORMA PEIPONEN 18 Suomen luonto 14/2013 mauri leivo Pihatähtimön verso on mehevä ja pehmeä. Pihasaunion koko verso tuoksuu. Kasvin tärkeä tuntomerkki voi olla myös tuoksu tai tuntuma. timo nieminen Suomen kasvilajit tunnetaan tarkasti Maassamme on yli 2000 putkilokasvilajia tai alalajia, jotka voidaan jakaa viiteen ryhmään: liekomaiset, kortemaiset, saniaiset, havupuut ja koppisiemeniset. Ne molemmat kuvaavat lehtilavan muotoa. Vaikka ei olisi koskaan kuulHanna Tuovila lutkaan vaikkapa sanaa suikea, tulee siitä heti mielikuva kapeasta muodosta. Nämä ryhmät jakautuvat edelleen heimoihin ja heimot sukuihin. Lajikirjo on suuri ja niin on tuntomerkkienkin valikoima; kasvin voi tunnistaa ainakin kukasta, terälehdistä, verholehdistä, lehdistä, versosta, hedelmistä, tuoksusta, tuntumasta tai koosta. ?Jotkut pihtalajit tunnistaa tuoksusta: toinen tuoksuu sitruunalle ja toinen greipille. Niistä tunnistamisen harjoittelukin on syytä aloittaa. Kasvin ulkoasun, habituksen, lisäksi tärkeä tuntomerkki voi olla myös tuoksu ja se, miltä kasvi tuntuu. Ja suikea taas on kapeampi kuin puikea
Pieni Kukan osat ovat aina samassa järjestyksessä: verholehti, terälehti, hede ja emi. kasvisanasto timo nieminen Heinätähtimö on varreltaan heinämäisen kova. Tervalepän lehti on lanttokärkinen. piirrokset Marja Koistinen / retkeilykasvio Emi Kasvin kukan osa, joka sisältää siemenaiheet. Hede Kukan siitepölyä tuottava elin. Kale Heinäkasvin tähkylän uloimman kerroksen muodostava suojussuomu. Kehälehti Kukan lisääntymislehtien ulkopuolella olevat lehdet, joka on usein erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Kerrannaislehti Lehti, jonka lapa on liuskoittunut erillisiksi lehdyköiksi. Kukinto Monen kukan muodostama kasvin osa. Kukkalehti Kukan lisääntymisrakenteita: emilehdet ja heteet. Kukkaperä Varren osa, jonka kärjessä on kukka. Kärhi Rihmamainen, kiertyvä lehden osa, jonka avulla kasvi tarttuu tukeen. Lamoava Maata pitkin kasvava. Lanttokärkinen Kärjestä hieman kovera lehti. Lehdykkä Kerrannaislehden lehtimäinen osa. Lehtilapa Lehden yhteyttävä, yleensä vihreä osa. Puikea Suippokärkinen ja pyöreätyvinen lehti. Pullakko Sarojen emien ympärillä oleva pullomainen suojuslehti. Siipipalteinen Varren tai ruodin sivulla oleva ohut, lehtimäinen laajentuma. Siirottava Suoraan ulospäin suuntautuva. Suikea Sukkulamaisen soikea lehti. Suojuslehdet Kukinnon tyveä ympäröivät lehdet. Teriö Kukan terälehtien muodostama kokonaisuus. Tähkylä Kukinnon perusosa heinäkasveilla. Tähkä Erityisesti sara- ja heinäkasveilla tavattava pitkärankainen kukinto. Vastapuikea Pyöreäkärkinen ja suippotyvinen lehti. Verhiö Verholehtien muodostama kokonaisuus, joka suojaa kukkalehtiä. Verso Kasvin varsi lehtineen. Lehtien muotojen opettelussa on hyvä käyttää kasviota avuksi. 14/2013 Suomen luonto 19
Kaikilla lajeilla ei ole välttämättä edes nimeä. Keto-orvokin kukan väri vaihtelee. Myös kasvuympäristö on tuntomerkki Kasvin fyysisten tuntomerkkien lisäksi tunnistamisessa apuna voi käyttää myös kasvin ekologiaa eli millaisessa ympäristössä se kasvaa sekä levinneisyyttä. 20 Suomen luonto 14/2013 ?Esimerkiksi peltovalvatti on pelloilla ja pihoilla kasvava rikkaruoho. jorma peiponen kurt kokko / cartina Hiirenvirnan tertussa on paljon kukkia. ?Kasvien yksilönkehitys on joustavampaa ja vapaampaa kuin eläinten. Vain kukan ja lisääntymiselinten syntyminen on tarkasti säädeltyä. Jos sen tyyppisen kasvin tapaa keskellä metsää, kyseessä on joku muu laji. Esimerkiksi jo varhain keväällä kedoilla, kallioilla ja tienvarsilla kukintansa aloittavan keto-orvokin kukka on usein sini?kelta?valkoinen, mutta se voi olla myös kelta?valkoinen tai sinipunainen. Se harmittaa Tuovilaa, sillä kasvi saattaa kukkia vain joitakin päiviä tai viikon. Tällaiset esimerkit välillä turhauttavat opiskelijoita?, Tuovila naurahtaa. Vaikka meikäläinen lajimäärä tuntuukin aika isolta, se on päiväntasaajan ja subtrooppisten seutujen lajistoihin verrattuna vähäinen. Siellä opiskellaankin vain kasviheimoja tai korkeintaan kasvisukuja. paitsi silloin kun sillä on viisi lehteä. Tätä voisi seurata esimerkiksi valokuvaamalla yhtä lajia, miten kasvi muuttuu kasvukauden aikana?, Tuovila vinkkaa. Kamerasta voi muutenkin olla hyötyä kasviretkellä, samoin luupista ja kasvioppaasta.. Jos taas näkee täällä etelässä saran, jossa on tummat pullakot tai tähkäsuomut, voi olla varma, ettei se ole nokisara eikä mustasara, jotka ovat pohjoisen pahtojen ja paljakoitten lajeja.? Vaikeimpia tunnistettavia aloittelevalle kasvitieteilijälle ovatkin heinät, sarat ja vihvilät. ?Niistä voi olla vaikea aluksi hahmottaa, mikä on kukka ja miten sen rakennetta pitää katsoa. Jos pellolla kasvaa esimerkiksi pelto-ohdaketta, melko varmasti siellä on myös karhunputkea, nokkosta ja pujoa. Kukka tuntomerkkinä voi kestää vain hetken Kasvien tuntomerkeistä esitellään perinteisesti kukka tai kukinto. Sen takia on hyvä opetella muitakin tuntomerkkejä. Myös kukkien väri saattaa vaihdella. Kukilla on nerokas logiikka siinä, että kukan osat ovat aina samassa järjestyksessä: verholehti, terälehti, hede ja emi.? Kasvin ulkonäkö riippuu paljon siitä, missä se on kasvanut: jos varjokasvi kasvaakin auringossa, tai päinvastoin, se vaikuttaa muun muassa kasvin kokoon, haarovuuteen sekä lehtien ja kukkien määrään. Tuovila opettaa kasvintuntemusta yliopistossa, eikä opetuksessa aina pysty antamaan yksiselitteisiä tuntomerkkejä. ?Hyvä esimerkki on sudenmarja, jolla on yleensä neljä lehteä . Keto-orvokin kukinta saattaa jatkua lokakuuhun. ?Kasvit ovat erinäköisiä keväällä, kesällä ja syksyllä. Tunnistaminen alkaa sujua, kun tuntomerkkejä oppii katsomaan oikein.? Yksi tunnistamisen apuväline on se, että samanlaisilla kasvupaikoilla viihtyvät kasvit muodostavat niin sanottuja kasviyhteisöjä
Sitten voi alkaa vertailla kasveja toisiinsa ja etsiä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä?, Tuovila neuvoo. Piipot ovat vihviläkasvien heimoon kuuluvia usein mätästäviä kasveja. Kuvat ovat mustavalkoisia. Selkein tuntomerkki on terttu ja terttuperä. Tällainen parivaljakko on esimerkiksi voikukka ja syysmaitiainen. Se kukkii jo huhti?toukokuussa. ?Esimerkiksi nurmipiippo kukkii selvästi myöhemmin, joten kukinta-ajankohta on hyvä tuntomerkki. Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseon julkaisema klassikko Retkeilykasvio (1998) on kasviharrastajan ykkösvalinta, sillä siinä on määrityskaavat ja kasvitieteellisen sanaston selityksiä. Yleinen kevätpiippo on matala ja vaatimattoman näköinen, piippojen varhaisin kukkija. Niiden kukat tosin ovat vihviläkasveille tyypillisesti pienet ja yksinkertaiset, joissa on vaatimattomat kehälehdet?, Tuovila kuvailee. Kevätpiipon kukat ovat yksittäin pitkien kukkaperien päässä, kun taas nurmipiipon kukat ovat sykeröryhminä. ?Kevätpiippo on erityisesti tuoreiden kangasmetsien kasvi. Nurmipiippo taas kasvaa niityillä, poluilla, laitumilla ja tienvarsilla. Samalla kasveista syntyy keskustelua. Hiirenvirnan terttuperä on pitkä ja tertussa on paljon kukkia. Hiirenvirnan lehti on tasapaksu, suorakaiteen mallinen ja parilehdykkäinen. Minua ilahduttaa, että kenenkään ei tarvitse yksin nyhjätä kotona kasvion kanssa, vaan voi netin kautta olla yhteydessä muihin harrastajiin.? Kevätpiippo kukkii jo huhtikuussa Kasvintuntemusta opetetaan yliopistossa vertaamalla kasvipareja. ?Lajintuntemuksessa tehokkain keino oppia uutta on huomata, että tämä kasvihan muistuttaa vähän jotakin tuttua kasvia, mutta ei kuitenkaan ole se. Aitovirnan 14/2013 Suomen luonto 21. Kasvupaikan lisäksi paras tuntomerkki on kukinto ja kukinta-ajankohta.? Aitovirnan terttuperä on lyhyt, hiirenvirnan pitkä Ensi näkemältä hyvinkin samannäköisiä hernekasvien heimoon kuuluvia virnalajeja kasvaa maassamme 11 lajia. Hiirenvirna on niistä tutuin ja yleinen laji. ?Jos sitä vertaa vaikkapa samoilla paikoilla kasvavaan aitovirnaan, oppii näkemään niiden tuntomerkkejä. Aitovirnan terttuperä taas on hyvin lyhyt ja tertussa on selvästi vähemmän kukkia?, Tuovila selventää. Myös kasvien lehdissä on eroja. Kasviopas avuksi tunnistuksessa Aitovirnan tertussa on vähän kukkia. mauri leivo Piirroksin kuvitetut kasviot ovat parhaita tunnistuksessa. Erinomaiset väripiirroskuvat on taas Bo Mossbergin ja Lennart Stenbergin Suuressa Pohjolan kasviossa (Tammi 2012). Sen ovat suomentaneet ja Suomen oloihin soveltaneet Seppo Vuokko ja Henry Väre. Kevätpiipon kukat ovat yksittäin pitkissä kukkaperissä. jaakko vähämäki / vastavalo timo nieminen Kasvin perinteinen tuntomerkki on kukka, mutta kukinta saattaa kestää vain päiviä. Nurmipiipon kukat ovat sykeröryhminä. ?Digikamerat ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet harrastuksen kasvuun. Kuvia voi lähettää netin keskustelupalstoille ja pyytää sieltä tunnistusapua
Molemmilla on lehtien kärjessä kärhet, joilla ne rentovartisina kasveina tukeutuvat muihin kasveihin. ?Hyvä tuntomerkki kukan koon lisäksi on myös väri. Luhtalemmikki on näyttävämpi ja isompi kuin peltolemmikki. Verson karvat on kuin geelillä vedetty lehtien ja verson myötäisesti. Valokuvallisissa tunnistusoppaissa on ongelmana se, että nämä sinisen sävyt eivät toistu oikein?, Tuovila sanoo. Kissankello kasvaa mätästävänä ja matalana, ja sen kellot ovat suljetumpia kuin harakankellolla. Molempien kerrannaistäh-. Myös lehdet muistuttavat kaikilla lemmikkilajeilla toisiaan. Nämä kaksi lajia erottaa toisistaan koon, kasvupaikan ja karvojen suunnan perusteella. kukat ovat varsin samannäköisiä. ?Mutta niiden hedelmät ovat ihan erimallisia?, Tuovila tähdentää. Peltolemmikki kasvaa nimensä mukaisesti pelloilla, pihoilla tai puutarhoissa. Luhtalemmikki taas suosii kosteita kasvupaikkoja. ?Peltolemmikki on helppo erottaa isompikokoisesta luhtalemmikistä, mutta sen voi sekoittaa hyvin saman oloisiin mäkilemmikkiin tai hietalemmikkiin.? Karhunputken kukinto on pallomainen Sarjakukkaisiin kuuluvien ?putkikasvien. Myös kukinnon pääsarja on kartiomainen. Kukan verholeh- 22 Suomen luonto 14/2013 Timotei vai nurmipuntarpää? Kukkakasvien lisäksi myös heinät, puut ja varvut kantavat ulkoasussaan mitä erilaisimpia tuntomerkkejä. ?Nurmitähkiö eli timotei on ulkonäöltään hyvin samankaltainen kuin nurmipuntarpää. Sillä on kolme alalajia: koko maassa yleinen niittykissankello sekä pohjoisessa kasvavat tunturikissankello ja lapinkissankello.? Luhtalemmikki on peltolemmikkiä isompi ?Peltolemmikki on köyhän miehen versio luhtalemmikistä?, Hanna Tuovila esittelee seuraavan kasviparin. Yhteisiä tuntomerkkejä lemmikeille ovat siniset, viisiterälehtiset, ratasmaiset kukat ja karvaiset versot. Hedelmien lisäksi ne tunnistaa hyvin myös lehdistä ja kukintojen muodosta. Vuohenputken lehti on kaksi kertaa kolmilehdykkäinen ja kukinnon pääsarja on muodoltaan kartiomainen. Sen lehdykät ovat puikeat ja selvästi leveämmät. Hiirenvirnan kukka on voimakkaan tumman sinivioletti ja aitovirnan kukka on selvästi vaaleamman sävyinen.? det kääntyvät taaksepäin. Harakankello taas kasvattaa yksittäisen verson, joka usein haaroo voimakkaasti. Kellomainen kukka on avoimempi ja verholehdet painautuvat kellonmyötäisesti. ?Kissankello muuntelee harankelloa enemmän. Kasvin hedelmät ovat litteitä ja siipipalteisia. ?Karhunputkella on myös hurjan isot korvaketupet, jotka suojaavat kehittyvää lehteä.? Kissankellolla ja harakankellolla eriväriset kukat Kellokasvien sukuun kuuluvia lajeja on maassamme kymmenen. Tämän vuoksi lehdet näyttävät eheämmiltä kuin koiranputkella. Karhunputki on helppo tunnistaa kukinnon pääsarjasta, joka on puolipallo ja jonka pikkusarjat ovat pyöreitä. Vuohenputken lehdet ovat kaksi kertaa kolmilehdykkäiset. mauri leivo jorma peiponen mauri Leivo Koiranputken kukinto on kartiomainen ja lehdet pitsimäiset. Karhunputken kukinto on muodoltaan puolipallo. Kasvin ulkoisten tuntomerkkien lisäksi myös kasvuympäristö ja levinneisyys auttavat tunnistuksessa. lehti taas on kolmiomainen ja parilehdykkäinen. Kissankellon kukka on taivaansininen ja harakankellon violetinsininen. Vuohenputki, koiranputki ja karhunputki ovat yleisimmät lajit. Koiranputken hedelmä on sileä ja venytetty. Karhunputken lehdet ovat kahteen tai kolmeen kertaan parilehdykkäiset, mutta pikkulehdykät ovat sahalaitaisia. Vuohenputken hedelmä on munanmuotoinen. Koiranputken lehti taas on kahteen kertaan parilehdykkäinen ja pikkulehdykät ovat liuskaisia, minkä vuoksi lehti on ulkoasultaan pitsimäinen. Usein sekoittuva kellopari ovat heinäkuussa kukkivat kissankello ja harakankello. ?Kukissa on selkeä väriero. Peltolemmikillä karvat töröttävät tai siirottavat. Myös kasvupaikka toimii hyvänä tuntomerkkinä
Vinkkejä kasvien tunnistukseen Kissankellon kukka on taivaansininen. Peltolemmikki on hento ja pienikokoinen. Nurmipuntarpään tähkä tuntuu pehmeältä. arimo eklund / vastavalo kaarina huttunen / vastavalo jorma peiponen mauri leivo . Katso ensi koko ulkoasua, kasvin habitusta. . Saman lajin eri yksilöiden ulkoasu voi vaihdella kasvupaikan kosteuden ja valoisuuden mukaan. . Ota kasviretkelle mukaan myös luuppi ja kamera. . Tarkista kasvin levinneisyys kasvioppaasta. . Aloita tuntomerkkien tarkastelu tutuista kasveista. . Kasvikuvia voi lähettää tunnistettavaksi nettisivustoille www.hatikka.fi ja www.ikkunasuomenluontoon.fi. . Nuuhki ja tunnustele kasvia: tuoksu ja tuntuma ovat myös tuntomerkkejä. . Kasvilajeihin voi tutustua myös nettikasvioiden avulla: www.pinkka.fi ja www.luontoportti.fi. Nurmitähkiön eli timotein tähkä on 14/2013 Suomen luonto karhea. 23 mauri leivo Luhtalemmikki suosii kosteita kasvupaikkoja.
PääsyliPut 5/3/0 ?, myynti kAHvilAssA. LUoNNoNTiETEELLiNEN KESKUSMUSEo www.LUoMUS.fi 24 Suomen luonto 14/2013 Puolukan lehti on soikea. timo nieminen Kiehtovatko komeat kartanopuutarhat? kät muodostuvat pienistä tähkylöistä, joiden tyvellä on kaleet, ikään kuin suojalehdet. Asti. Harmaalepän lehti on teräväkärkinen, ja sen reunat ovat kahteen kertaan sahalaitaiset.? Puiden kukinnoissa eli norkoissa piilee myös tuntomerkki. Harmaalepän norkkoperä on lyhyt ja tervalepän pitkä. Myös eri sukuihin kuuluvat kasvit voivat muistuttaa erehdyttävästi toisiaan. Myös tähkien muodossa on eroja: nurmipuntarpään tähkä on sukkulamainen ja nurmitähkiön töpäkämpi?, Tuovila kuvailee. Puista harmaaleppä ja tervaleppä on helppo erottaa toisistaan lehtien tuntomerkkien avulla. ?Tervalepällä on lanttokärkinen lehti, lehti on siis lovikärkinen ja sen reuna on sahalaitainen. Sianpuolukka ei maistu miltään. PuutArHAssA PAlvelee kAHvilA & kAuPPA lineeA. Se tarkoittaa sitä, että lehden levein osa on puolenvälin kärkipuolella. Nurmitähkiöllä kaleet ovat karkeakarvaiset, pitkäotaiset ja nurmipuntarpäällä ne ovat pehmeät ja odattomat. AvoinnA: ti?su 11?18 29.9. Puolukan lehdet taas ovat soikeita, ja niiden kärki on lantto tai pyöreä. n jorma peiponen KEVÄT KUTSUU KUMPULAAN! Sianpuolukka on mauton, puolukka on maukas ja hapokas. Sianpuolukan lehti on vastapuikea.. Tällainen parivaljakko on kesäkuussa kukkiva puolukka ja sianpuolukka. Kaihoaako mielesi kaukomaille? Kaipaatko hetken hengähdystaukoa? Tätä kaikkea tarjoaa Kumpulan kasvitieteellinen puutarha. Tervetuloa! Jyrängöntie 2, Helsinki. Tervalepän runko on tumma ja rosoinen, kun taas harmaalepän runko on nimensä mukaisesti harmaa ja sileä. Lehdet ovat keväällä tahmeita ja kuivuttuaan niiden pinta jää kiiltäväksi. Ne voivat kasvaa samoilla paikoilla sekakasvustona, mutta sianpuolukka kestää kuivuutta paremmin ja viihtyy jopa hiekalla. ?Sianpuolukan lehden alapinnalla on verkkokuvio ja lehti on muodoltaan vastapuikea. Se on mauton ja hapoton verrattuna puolukkaan.. Lehden alapinnalla on pisteitä?, Tuovila kuvailee. Sianpuolukka kasvaa lamoavasti, maanmyötäisesti, ja puolukka on pystyversoinen. ?Hyvä tuntomerkki voi olla myös maku. Kun tähkää vetää sormillaan ylöspäin, tuntee heti, kummasta on kyse
. Tekstiviesti on normaalihintainen ja saat vastausviestin. UUPUMUS JA VÄSYMYS Kyllä kiitos, ryhdyn VitaeLabin asiakkaaksi V S EY ELÄMÄ TE RV EY ELÄMÄ TE R Asiakkuuden voit päättää milloin tahansa ja sinulla on 14 päivän täysi palautusoikeus. ÄMÄ EL YS MÄ LÄ NIMI: TER VE Ä ÄM E TERVE YS sä ,95 ästä 14 S -50% VitaeLab maksaa postimaksun ja saan joka toinen kuukausi kahden kuukauden VitaePro-kapselit. VitaePron avulla kroppa toimii, ja olen heti aamusta valmis kohtaamaan päivän haasteet! - Onneksi annoin Vitae- VitaePro ® Prolle mahdollisuuden! Kaikki ainesosat 100% luonnollisista lähteistä! Antti Riuttaskorpi, luomutilallinen, VitaePro-asiakas - Haluan jatkaa aktiivista elämäntyyliäni vielä vuosia, ilman turhia lihasvaivoja. Siksi syön VitaeProta - joka päivä! EU:n vahvistamat terveysväitteet: LIHAKSET VitaePro® sisältää D3-vitamiinia, joka edistää normaalin lihastoiminnan ylläpitämistä. Pertti Karppinen, Kilpasoudun kolminkertainen olympiavoittaja RUSTO ESIM NIVELISSÄ TILAA JO TÄNÄÄN - EI SITOUTUMISAIKAA! VitaePro® sisältää C-vitamiinia, joka edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten. Soita 0206 90030 VASTUSTUSKYKY Ma?pe 8.30?16.30 VitaePro® sisältää C- ja D-vitamiineja, jotka edistävät immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Tekstaa TERVEYS 85 numeroon 18333 Tilaa netistä: www.vitaepro.? Paikallispuhelumaksu tai matkapuhelinmaksu. Ei tässä enää nuorennuta, joten on parempi tehdä voitavansa nyt. Toimituskulut 3,90 e/lähetys. Iän myötä työ on tullut raskaammaksi, ja lihakset saattoivat toisinaan kipeytyä ja tuntua kankeilta. . Ensimmäisen lähetyksen saan tutustumishintaan 14,95, norm. Vuosien saatossa Antin fyysinen työ alkoi käydä yhä raskaammaksi eivätkä vaivat aina pysyneet poissa. Antin luomutilalla on satakunta lypsävää lehmää, joiden kanssa rankkaa fyysistä työtä riittää vuoden jokaiselle päivälle. 29,90. Onneksi annoin VitaeProlle mahdollisuuden! Aamuisin on helppo nousta sängystä ylös ilman vaivoja, sanoo Antti hymyillen. Antti pitää työstään sen raskaudesta huolimatta ja nauttii elämästään maatilalla. Tutustumistarjous koskee uusia asiakkaita ja on voimassa 31.08.2013 asti. Saan automaattisesti uuden lähetyksen joka toinen kuukausi, kunnes ilmoitan muutoksesta tai päätän asiakkuuden. EL VitaePro® sisältää C-vitamiinia, joka auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta. LÄHIOSOITE: POSTINRO: PUHELIN: Sisältää astaksantiinia, luteiinia, zeaksantiinia, C-, D- ja E-vitamiineja sekä omega-3-rasvahappoja. Tunnus 5017436 00003 VASTAUSLÄHETYS POSTITOIMIPAIKKA: SYNTYMÄVUOSI: SÄHKÖPOSTI: (antamalla s-postiosoitteeni hyväksyn että siihen lähetetään VitaeLabin tarjouksia) ALLEKIRJOITUS: (alle 18-vuotiaalta edunvalvojan) Nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. 85. Ilmoitus Aamuisin on helppo nousta sängystä Maataloustyöt eivät ole mitään kevyttä hommaa, tietää 67-vuotias loimaalainen luomumaidontuottaja Antti Riuttaskorpi
Voimia se tarvitseekin. Kestää vielä kaksi tuntia ennen kuin naaras hyväksyy uroksen lähentelyt. Uros hyväilee naarasta hellillä puraisuilParittelun jälkeen pari lepäilee hetken ja kaivelee murkinaa varvikosta ennen kuin katoaa metsään. Ihmeellinen yö on ohi. 26 Suomen luonto 14/2013. Kojuun kantautuu ulkoa moniselitteistä urinaa. Saman ajan, runsaan viikon, olen minäkin viettänyt piilokojussa karhumailla. Kohtaamisia Lemmenkipeä uros (oik.) ei anna hirven haaskalle pyrkivälle naaraalle ruokarauhaa. Intiimi yö On öitä, jotka eivät unohdu. Sellainen osui kohdalleni keväällä 2001. Pääsin karhujen häihin. Teksti ja kuvat markus sirkka T oukokuun lopulla karhujen kiima oli kuumimmillaan. Uros ei anna naaraalle hetken rauhaa. Päivien kuluessa uros on kieriskellyt maassa, välillä ryöminytkin pitkän matkaa suossa, hangannut säkää puuhun niin, että säleet lentelevät. Ei jää epäselväksi, että tässä on kyse esileikistä. Pääsen heti kurkistamaan kontioiden salaisimpiin kamareihin, karhujen häihin. Se osoittaa mahtiaan ja näyttää voimiaan kävelemällä ohuiden puiden yli ja virtsaamalla niiden päälle. Se on asetettu herättämään kello neljä aamuyöstä. Välikohtaus tarjoaa naaralle mahdollisuuden ruokailla hetken hirven haaskalla. Se ei saa edes ruokarauhaa sinnikkäältä kosijalta. Uros kinuaa lupaa paritella. Toukokuun ilta pimenee lyhyeksi yöksi, karhut häviävät hämärään. Puolilta öin pimeä armahtaa väsyneen: kömmin makuupussiin. Jo yli viikon tumma uros on ahdistellut pientä pyöreää ja vaaleaa naarasta. Se on alueen suurin karhu, seudun kuningas. Lemmenparin uros on selvästi pienempi ja sen on väistyttävä vahvemman tieltä. Karhut ovat kulkeneet peräkanaa, edestakaisin. Yhtäkkiä karhut valpastuvat, pelästyn jo, että ne säikähtivät minua, mutta sitten huomaan toisen uroksen lähestyvän kojun takaa. On pakko nousta ylös. Kurkistan kojun ikkunasta ja syy selviää: karhupari on ilmestynyt lammen taakse, suoraan eteeni, vain 30 metrin päähän. Karhupari kisailee, uros ajattaa naarasta edelleen taukoamatta. Toisinaan naaras kiihdyttää karkuun, mutta pysähtyy kuitenkin odottamaan. Onko ulkoa kantautunut ääniä vai etiäinenkö herättää, en osaa sanoa. Suurempi karhu ajaa pienempää takaa jonkin aikaa rivakasti marssien ennen kuin jättää nuorenparin rauhaan ja lähtee kohti etelää. En halua hukata hetkeäkään valoisasta ajasta ja tulossa olevista tapahtumista. havahdun jo 1.30. Herätyskello on makuupussin uumenissa
Kohta karhut siirtyvät kauemmas rannasta, suonlaidan rämemäntyjen joukkoon ja alkavat paritella. Ajantajuni katoaa ja räpsin kuvia sen minkä ehdin. Kuvausmahdollisuutta en ollut edes toivonut, niin epätodennäköiseltä se tuntui. Kaikista mahdollisista paikoista karhut tulivat juuri eteeni, takatalven viskaaman lumen värjäämään, pastellinsävyiseen maisemaan. Lammen pinnasta peilautuu häitään viettävien karhujen kuvajainen. Kiitän etiäisiä herätyksestä. Karhut lepäilevät hetken, jon- ka jälkeen ajojahti alkaa uudelleen. Uros yrittää kiilata naaraan lammen ja itsensä väliin, mutta ei onnistu. Muutaman sadan gramman painoiset ja maitopurkin kokoiset pennut syntyvät paukkupakkasien aikaan talvipesään. Parittelu päättyy ärinään ja raivonpuuskaan. Uskomatonta! On vielä hämärää ja jännitän, onko valoa ollut riittävästi teräviin kuviin. Unelmien täyttymys kuvaajalle ja karhuille. la ja käpälöinnillä. n 14/2013 Suomen luonto 27. Aikansa yritettyään se vaihtaa taktiikkaa. Nyt kontio kiertelee muina miehinä kauempana, kunnes riittävän lähelle päästyään yrittää yllätyshyökkäystä, siinäkään onnistumatta. Aamuneljältä pari juoksee suon yli ja katoaa metsään
Pihan kunkku teksti Ritva Kupari jari peltomäki Räkättirastaat ovat koko kesän pihani näkyvimpiä lintuja. Ääntäkin niillä riittää vielä, kun muut linnut ovat vaienneet. Räkättirastas syö matoja, hyönteisiä, nilviäisiä, marjoja ja hedelmiä. 28 Suomen luonto 14/2013
Kun vilkaisen keittiön ikkunasta, ne pomppivat pihanurmikolla rinta rottingilla niin kuin eivät olisi poissa olleetkaan. Räkätit pysähtelevät, kuuntelevat pää kenollaan ja sitten nokkaisevat; alkaa pitkän kastemadon kiskominen maasta. Myös monenlaiset hyönteiset, etanat ja hämähäkit kelpaavat, mutta lieroateria lienee niille keväällä helpoin löytää ja minun helpoin huomata. Linnun tummapilkkuisessa rinnassa on kaunista okraa, päässä ja yläperässä harmaata, selässä punaruskeaa, siipisulissa ja pyrstössä mustaa, vatsa ja siivenalustat ovat valkoiset. Niiden yhdyskunta majailee pihani vieritse kulkevan tien toisella puolella. Emo vain kiertelee, ja pokkani pettää. Se len- rit va k upa ri Yhtenä lämpimänä huhtikuun aamuna räkätit ovat tulleet. Ulkonäöstä on vaikea päätellä, onko lintu naaras vai koiras, sukupuolet ovat niin samannäköisiä. Siinä Päijänteen pienen lahden tuntumassa on kaistale korkeaa lehtimetsää, haapoja ja tervaleppiä; mainioita pesäpaikkoja ja pihamaita vieressä. Pesien rakentamisen aika on näkyvää ja kuuluvaa: Lennellään kirskuen ympäriinsä, neuvotellaan varmaan reviireistä ja paheksutaan äänekkäästi häiriötekijöitä kuten kissoja, kulkijoita ja pihojen kuopsuttelijoita. Yksi räkätti on lennähtänyt työhuoneeni ikkunan edessä olevaan omenapuuhun nokassaan tukku pesäaineksia. Ne se laskee oksien haaraan. Päätän hipsiä sisälle. Kyseessä on todennäköisesti kesän toinen pesintä, jota varten rastaat yleensä vaihtavat maisemaa. Naaras rakentaa pesän, joten naaras lienee tämäkin. Katselen kiikarilla, kuinka se kääntyilee valtauksellaan, sovittelee kupuaan ja pyrstöään eri asentoihin ja mittailee, riittääkö pinta-ala ja paikan mukavuus. Katseeni harhailee oksistossa kunnes pysähtyy: pesä! Räkättirastaan pesä on tukevasti oksien välissä, ja siellä huojuu muutama kalju pää. Pian näen emon lentelevän hiljaa lähipuissa, se on tosi varovainen. Vai olisiko tämä pesijä tullut jostain kauempaa kuin lähiyhdyskunnasta? ritva ku pari Yhdyskunta rantapuissa Menen pihalle ja rastaat pakenevat säksättäen. Voiko enempää vaatia . räksä on tyylikäs. Räkättiperhe vietti kesänsä omenapuuss a. 14/2013 Suomen luonto 29. No, voihan tien ylityskin olla maiseman vaihto. Kauppareissulla näen kevään ensimmäisen sitruunaperhosen. Rastas palaa sovittelemaan vatsaansa oksanhankaan; välillä se syöksyilee marjapensaan alla kyhjöttävää harakkaa kohti ankarasti räkättäen. taa saattaa karkot Haukkapelotin . ei n te sit i ta ? räksät pihalta tää pois, päättää ehkä tuumia ratkaisua yön yli. Seuraavana päivänä en näe sitä. Illalla sataa räntää ja yöllä on pakkasta, mutta aamu on aurinkoinen. Se on ehkä pettynyt; pesäpaikka on sittenkin aivan liian ahdas. Pesä omenapuussa Juhannuksen aikaan tarkenee jo torkuskella pihalla riippumatossa, jonka päälle kahden omenapuun oksat kaartuvat vihreäksi katokseksi
Miksi se syö noin vaikeaa saalista. Ne päästelevät varoitusääniä: ihmisiä ja kissoja liikkeellä. Taloni entinen asukas on pitänyt melkoista kissafarmia, ja vieläkin seudun kissat tuntevat vetoa tiluksilleni. Kokemukseni niiden tehosta ovat tosin ristiriitaiset. Ensimmäisenä, sateisena kesänä askartelin pahviset petolinnut varpushaukan lentokuva mallinani. Jotakin puutarhassa vielä liikkuu: lintu syömässä omenapuun alla. Antero Järvinen mainitsee kirjassaan Linnut liitävi sanoja, että räkätiltä tunnetaan 41 kansanomaista nimitystä. Minä voisin nimittää räkättejä lisäksi kasvimaan kanoiksi ja aamuyön lavertelijoiksi. Olen saanut levitettyä valkosipulipenkeilleni ruohosilppukatteen, ja illalla kasvimaat kastellessani ihmettelen, miten kate on noin siirtyillyt. rakkaalla lapsella on nimiä. Tapaan mirrin milloin talon alla, milloin portailla ja porraskaiteilla. Yksi reijittää nokallaan alapuolella olevaa omenaa. Toisen nokan edessä heiluu hedelmä kuin moukari, joka saa jokaisesta nokkaisusta vauhtia. Siipien kärkiväliksi tuli 55 senttiä. Se katsoo lähestyvää puutarhuria ihmeissään: taasko tuo tyyppi tulee tänne häiritsemään. Rätlä, rätkä, räksy, 30 Suomen luonto 14/2013 Yhteinen marja- ja omenasato Punaherukat alkavat kypsyä, ja viritän kaksi haukkapelotinta pensaiden ylle. Pahvi kastui sateessa ja haukkani mätkähtivät maahan. Aamulla tapaan räkätin nokkimassa kasvimaatani ja pöllyttämässä penkin katteita. Rastaat jatkoivat rauhassa ateriointiaan kahdessa kauimmaisessa herukkapensaassa. Uudet haukat päällystin kontaktimuovilla, mutta niidenkin siivet taittuivat viikon sateiden jälkeen apeasti alaspäin. Rastaat olivat kaikonneet, mutta pelottivatko haukankuvat vai houkuttiko jossain parempi ruoka? Kolmantena kesänä teen pelottimet kovasta vanerista ja ripustelen ne ajoissa tuuleen leijumaan. Hetken päästä se lentää kauemmas motkottavasti kotkottaen. Heinäkuun varhaisena aamuna havahdun aukinaisesta ikkunasta kuuluviin lempeisiin laverteluihin ja rupatukseen. Räkätithän ne siinä omenapuussa herkistelevät uuden, lämpimän päivän sarastuksessa. Linnun äänien kirjo on hämmästyttävän suuri. Räkättirastas kasvattaa viidestä kuuteen poikasta. Voisin nimittää räkättejä kasvimaan kanoiksi ja aamuyön lavertelijoiksi. Parin viikon kuluttua räkätinpojat pölläilevät pitkin pihaa lentoharjoituksissa emojensa kanssa. Lintu odottaa, että heilunta hiljenee, nokkaisee taas ja väistää päin pläsiä heilahtavaa herkkua. Näyttääkö auringon kultaama omena sen silmissä erityisen houkuttelevalta? Yksinäinen talvehtija Marraskuu on vienyt muuttoparvet etelään, ja kolaan talven ensimmäisen lumimyräkän jälkiä. Räkättirastas!. Kehikolta on hyvä ponnistaa lentoon, joka on ensin tupsahdus nurmelle ja sitten metrin, puolentoista liito. Rastaat tuntuvat enimmäkseen nauraa rätkättävän haukoilleni ja lennähtävät kotkottaen lähipuuhun, kun menen keräämään aamiaismarjoja. Riittäähän näistä marjoista kaikille, tuumin asennekoulutuksen tässä vaiheessa. Omenoita nakuttelevat rastaiden lisäksi ainakin harakat, varikset, tilhet ja viherpeipot. Lokakuussa räkättirastaiden isot muuttoparvet lehahtelevat pihasta toiseen herkutellen pihlajanmarjoilla ja omenoilla. Puoliksi nakuteltuja omenoita on maassa ja puissa. Aurinko paistaa lähimpään omenapuuhun, jossa häärii räkättejä. Lähes aikuisen kokoinen nuori saattaa lennähtää ihan lähelleni kasvimaalla ja säikähtää sitten pahanpäiväisesti. Toisaalta ne ovat pelottomia. Lentoennätykset rikkoontuvat tiuhaan, kun lähtölava korotetaan pihakoivun oksalle. Välillä kerjätään ruokaa vanhemmilta, joilla melkein voi nähdä huolen rypyt otsalla. Kun seuraan liittyy kirjosieppopoikue, marjapensaiden kehikoilla on jo tungosta. arto juvonen / lintukuva rätäkkä, rätyharakka, räsy, isorastas . Räkätit pommittavat kissoja ulosteillaan ja rätisevät ankarasti. Kotkottaja ja lavertelija Räkättirastas on epäilemättä saanut virallisen nimensä ääntelystään, mutta sen lempinimetkin kertovat paljon: paskarastas, ruikkurastas sotkee omenapuun alla olevan keinun ja pihakalusteet epämääräisen läikikkäiksi. Kuudesta suuresta herukkapensaasta kaksi takimmaista tyhjenee lintujen suihin, neljä muuta tuottaa marjoja usein yli oman säilömistarpeen. Saan linnuilta, oravilta, pikkunisäkkäiltä ja jäniksiltä apua myös pihani seitsemän vanhan omenapuun sadon hyödyntämiseen
Rastaat liikkuvat usein sekaparvissa, joihin ammuttaessa muutkin rastaslajit ovat vaarassa. 14/2013 Suomen luonto 31. Räkätti hätistelee vierailijan apajalta. Käyn huitomassa omenapuun juurelta lunta vähemmäksi, jotta räkättini löytäisi maahan jääneet hedelmät. Sen seuraksi lennähtää päivällä keltanokkainen mustarastas. n . Siipien kärkiväli 30?35 senttiä. . Pituus noin 26 senttiä. . Suurin osa niiden suvusta viipyy etelän mailla vielä neljä pitkää kuukautta. Euroopan vanhin räkättirastas eli 18 vuotta. Ainoa lainsuojaton rastaamme Räkättirastas on ainoa rauhoittamaton rastaslajimme. Naaras munii huhti?toukokuussa 5?6 vihertävää, ruskeapilkkuista munaa. ville salakka / kuvaliiteri Vuosi vaihtuu ja Päijänne jäätyy. Maamme pesimäkanta on noin 1,2 miljoonaa paria. . Syö hyönteisiä, matoja, nilviäisiä, marjoja ja hedelmiä. . Yksinäinen räkätti käy päivittäin hakkaamassa puuhun jäätyneitä omenoita. Sitäkin koskee muiden lintujen tavoin pesimäaikainen rauhoitus, joka on 10.3.?31.7. Hyvinä pihlajanmarjatalvina Suomeenkin jää tuhansia lintuja. . Asuu valoisissa lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja puutarhoissa. . Painaa noin 100 grammaa. . Toinen pesintä kesä?heinäkuussa. . Jaksavatko ne silti pakkasten yli. Työnneltävää on kymmenisen senttiä. Keltanokka katselee tilannetta jonkin aikaa omenapuun ylimmältä oksalta ja lennähtää pois. Kuulen, että joku naapuri ruokkii erityisesti rastaita. Talviruokintapaikalla tiaisten ja viherpeippojen seurassa se ei viihdy. Koko yön sataa pehmeää, valkoista peitettä maahan. Pesii yhdyskunnissa tai yksittäisinä pareina Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa Jäämeren rannikoita myöten. . Räkättirastas Turdus pilaris . Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Puolustautuu ulostamalla hyökkääjän päälle. . Brittein saarilla räkättirastas on odotettu jouluvieras. . Tämän ajan tunnen olevani pihani valtias. riistanhoitopiiristä riippuen. Riistanhoitopiirit myöntävät marjanviljelijöille poikkeuslupia räkättien hävittämiseen myös rauhoitusaikana. Pari vuotta sitten syksyllä rastaita jahtasivat myös italialaiset metsästysturistit ainakin Pudasjärvellä ja Kittilässä. Välillä se kaivaa syötävää maasta
Vaihda aurinkovoimaan Aurinkopaneelien hinnat ovat romahtaneet. Tärkeää on hankkia riittävän iso keskusyksikkö, johon voi myöhemmin liittää lisää paneeleita ja akkuja tarpeen mukaan. Verkkovirtaa järjestelmästä saa invertterillä, jolloin normaalilaturit käyvät moniin laitteisiin. Saksassa aurinkopaneeleita on jo asennettu enemmän kuin tuulivoimaa. Kuivikkeeksi sopii esimerkiksi hake ja kuorike. Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla mökkeilijä voi tehdä luontoa säästäviä valintoja.. Tavallisella mökillä vesivessa aiheuttaa usein varustelukierteen, sillä sen myötä jätevesien marika eerola 2. Huussi tarvitsee huoltoa eli jatkuvaa kuivikkeen lisäilyä. Mökille sopivia varaavia uuneja on iso valikoima. Isot viihdelaitteet ja varsinkin kompaktin 12 Sähköä voltin jääkaapin liittäminen vaatii jo useita paneeleita auringosta. ja tuhansia euroja. Käytä polttopuuta Suomessa käytetään mökeillä lähes puoli miljoonaa kiintokuut io- metriä polttopuuta vuodessa. Seuraavan kauden lämmityspuut pitäisi saada kuivumaan ennen juhannusta. Sähköasennustyöt saa tällöin tehdä osatessaan itse eikä muuntamiseen kulu virtaa. Suomessa on 493 000 kesämökkiä. Jätteen maatuminen pitäisi hoitaa kompostissa eikä maahan hautaamalla. Kompostikäymälässä kompostoituminen alkaa jo itse käymälässä, joskin jälkikompostointiakin tarvitaan. Kalkkia ei suositella lisättäväksi huussiin, sillä se haittaa kompostoitumista ja vaarana on käymäläjätteen ravinteiden karkaaminen vesistöön. Valaistukseen ja jääkaapiksi soveltuu 12 voltin järjestelmä. Hyvin palava puu tuottaa myös olennaisesti vähemmän pienhiukkasia kuin märkä puu. Sähköttömällä tai kaasujääkaapin mökillä paneelijärjestelmä on hyvä vaihtoehto pieneen sähköntarpeeseen. Jos käytät sähköä vain kännykän ja kannettavan tietokoneen lataamiseen ja muutamaan valopisteeseen, melko pieni aurinkosähköpaketti riittää (paneelit, säädin ja akku). Vesivessa vai kuivakäymälä? Perinteinen huussi on mökillä usein paras vaihtoehto. kovi Luontopiha voi rehottaa hieman villistikin. marja pirilä / leuku än e sem t i e S e ökill äm nkki teksti Antti Halkka Mökkikausi alkaa 32 Suomen luonto 14/2013 3. Sellaisen hankkiminen sähkölämmitteiselle mökille on todellinen ekoteko. marja pirilä / leuku martti kapanen / leuku 1. Hyvin pidetty kuivakäymälä on siisti ja hajuton. Polttopuiden teko onkin todellista ekotyötä. Puussa on kaatohetkellä puolet vettä, mutta tulisijassa sitä saisi olla enää alle viidennes. Sama määrä energiaa öljynä tai sähkönä vastaisi suunnilleen sadantuhannen auton vuotuisia päästöjä
Kalasta ja syö kalaa kestävästi Moni suomalainen kalalaji on vähentynyt tai on jopa uhanalainen osittain kalastuksen takia. Koloihin pesiviä lintuja voi houkutella pesäpöntöillä, pääskyjä räystään alle sijoitettavilla pesälaudoilla ja lepakoita lepakonpöntöillä. Luonnonystävän mökkipihalla on villejä alueita, joiden kätköissä esimerkiksi siili viihtyy. Vähennä lihansyöntiä Kesä on makkara- ja grillaussesonkia. Se on pitkälti omistajan ratkaistavissa. Älä osta turhia koneita Tarvitseeko mökillä todella ajettavaa ruohonleikkuria tai lavamönkijää. Onneksi isot kauppaketjut ovat vähitellen siirtymässä vain kestävän kalan myyntiin. henrik lund / prolk 7. 11) professori Hannu Lehtonen ehdottaa tästä syystä sisämaan taimenten täysrauhoitusta. Tällöin voi paikalle putkahdella matalia luonnonkasveja kuten rohtotädykkeitä ja maahumalaa. n Perinteinen puulämmitys ja huussi ovat nykyajan vinkkelistä ekoa. Siilin vähenemisen yhtenä syynä pidetään pihojen siistimistä nurmikentiksi. Luontoretkeilijän unelma! Kaikki lajit samassa kirjassa, kätevästi elinympäristöittäin Vuosikymmenen monipuolisin koko perheen luonto-opas on luontoelämysten inspiroiva aarreaitta . Usein sillä ajellaan varsin vähän, mutta valmistukseen on kulunut paljon energiaa ja arvometalleja. 5. Lihansyönti on siis yksi syy vesistöjen huonoon tilaan. tekijänä Suomen tunnetuin luontokirjailija. lasse j. Tällöin kaloja pääsee kutemaan. Kaupassa olisi syytä vastaavasti varmistua, ettei osta esimerkiksi WWF:n listan keltaisella tai punaisella merkittyjä kaloja. Näitä on alkanut näkyä yhä enemmän. Lavamönkijä voi painaa Millä leikkaat ruohon? yli puoli tonnia. Nurmikon voi jättää leikkaamatta tai ainakin lykätä leikkausta niin että luonnonkasvit ehtivät siementää. Toisaalla lehdessämme (s. Maatalouden ilmastopäästöt ovat osin jopa kasvussa, sillä hiilidioksidia paljon päästäviä turvepeltoja raivataan kiivaasti eläinten lannan levitysalaksi. 6. Nykyisin pelkkää sianlihaa kuluu henkeä kohden yli 30 kiloa eli saman verran kuin kaikkea lihaa yhteensä 1950-luvulla. Lihansyönnin vähentäminen on järkevää luonnon kannalta, sillä Suomenkin maatalouden ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa liittyy lihantuotantoon. laine Suomen luonto Tunnistusopas otava.fi 14/2013 Suomen luonto 33. Lihan kulutus on Suomessa kaksinkertaistunut 50 vuodessa. Risu- ja lehtikasat ovat luonnolle tärkeitä. Luonnonystävän pihan tunnistaakin usein niistä. Hän ehdottaa myös kalaverkkoihin riittävän harvaa solmuväliä. Osin luonnonmukainen piha tarjoaa pönttölinnuille ruokailukohteita, ehkä jollekin linnulle myös pesäpaikan. Joka tapauksessa talven peruslämmön ylläpitoon menee energiaa, jos putkia ei voida tyhjentää. Lähes 800 maamme keskeistä eläin- ja kasvilajia nisäkkäistä selkärangattomiin ja siemenkasveista sieniin. jaakko kilpiäinen / leuku 4. Muista mökkipihan muut asukkaat Millaista luontoa haluat pihallesi. Myös huoli jäätyvistä putkista on vesivessalaisen seuralaisena. Jos siis kalastat esimerkiksi kuhaa, tulisi solmuvälin olla ainakin 50?55 milliä. käsittelyvaatimukset kiristyvät
Vastauksen sain Sisiliskot ottavat lammikon reunalla aurinkokylpyjä.. Ne käyvät ottamassa siinä vuoden ensimmäisiä aurinkokylpyjä. Muita petohyönteisiä ovat muun muassa suursukeltaja ja ukonkorentojen toukat. Vedessä kangas jotenkuten kelluu ja sammakot oppivat piiloutumaan sen alle. Lammikon pinnalla on luistellut alusta asti hyvin paljon vesimittareita. Pohjalle levitin rakennusmuovia ja tilasin kuorman karkeaa hiekkaa, jota pengertämällä sain aikaan neljä metriä pitkän ja kaksi ja puoli metriä leveän lammikon. Levitin altaan pohjalle vielä huopaa ja sen päälle mustan pvc-allasmaton. Tuleehan lammikkoon myös metsälammista, järvistä tai ojista haetun kasvillisuuden mukana kai- 34 Suomen luonto 14/2013 kenlaisia pikkueläimiä tai niiden kehitysvaiheita. Myöhemmin rakensin maisemointikankaasta lammikolle rannan, joka näyttää miellyttävän kovasti sisiliskoja. Hopeaseppiä tulee ja menee koko ajan, ja joukossa pyörivät kasveja syövät pikkumalluaiset. Hiirenkorvien aikaan tein retken lähimmälle järvelle, josta valitsin upouuteen kirkasvetiseen puutarhalammikkoomme järviruokoa, saraheinää, vehkaa, uistinvitaa ja rahkasammalta. Ne ovat innokkaita saalistajia, jotka luteiden tapaan pistävät imukärsänsä uhriin ja imevät sen nesteet. Lammikko tuo vilskettä puutarhaan Teksti ja kuvat Leigh Plester Pienikin vesiallas houkuttelee pihalle uskomattoman paljon elämää. K un Suomessa on lähes 200?000 järveä ja lukematon määrä lampia, onko mitään mieltä rakentaa vesilätäkkö omalle tontille. Uima-altaiden tapaan kuopalla oli syvempi (noin 35 senttiä) ja matalampi pää (noin 10 senttiä). Kyllä, ehdottomasti! Jo yksinkertainenkin lammikko luo puutarhaympäristöön aivan uuden ulottuvuuden. Vuoden 2002 huhtikuussa kaivoin noin 40 senttimetriä syvän kuopan kymmenen metrin päähän puutarhamme silloisesta suurimmasta puusta, vaahterasta. Pitkät kasvit sidoin muovipinnoitetusta aitaverkosta sitaistuun lieriöön, jonka sijoitin pikkusaarelle. Sammakot tulevat Olin vuosina 2003?2006 suurimman osan ajasta poissa Suomesta, mutta palattuani alkuvuodesta 2007 odotin malttamattomana tulisivatko sammakot ja rupikonnat lammelle lisääntymään. Lopuksi rakensin pienen saaren isoista sileistä kivistä. Tiesin olevani oikealla tiellä, kun eräänä aurinkoisena kevätaamuna 15-millinen vesikuoriainen lensi pääni yli ja pudottautui suoraan veteen! Näytti selvältä, että puutarhalammikkomme tulisi täpötäyteen vesieläimiä ilman apuani, ja näin myös kävi
Vehka menestyy hyvin melko matalassakin vedessä. Rantahämähäkki viihtyy puutarhalammikon liepeillä. Vaskikorennon koiraat perustavat lyhytaikaisia reviirejä altaan lähelle. Raate kukkii puutarhalammikossa. 14/2013 Suomen luonto 35
Lammikko on aarreaitta; loputon tiedon ja viihteen lähde. Suursukeltaja on petohyönteinen. Sammakot loikkivat vapaaehtoisesti lammelle ja kutivat. 16. Monenikäisiä sammakoita näkyy nykyisinkin pitkien heinien seassa. Myös rupikonnat ovat yleisiä tontillamme. Lähin oja sijaitsee 200? 300 metrin päässä ja järvi 600?700 metrin päässä. Elokuun koittaessa lammikossa oli jo paljon näkyvyyttä haittaavaa rihmamaista viherlevää. Saraheinien paksun juurimaton takia piilopaikat pienille avuttomille vesieläimille olivat käyneet vähiin. Massan poistamiseen pohjalta tarvittiin lihasvoimaa ja vaimoni oppi jotain uutta allasmatosta . Järveltä tuotu kas- 36 Suomen luonto 14/2013 Kuvat vasemmalta oikealle: Allas perustettiin huhtikuussa 2002 ja täytettiin vedellä. Maassa näkyi kuitenkin harvoin sudenkorentojen pois revittyjä siipiä, niin taitavasti ukonkorento osaa pitää puolensa. Viisivuotiskunnostus Viisi vuotta altaan perustamisen jälkeen lammikko oli jonkinlaisen remontin tarpeessa. Ilmassa lentelivät ruskoukonkorennot ja pohjanukonkorennot. Yhdeksäntenä kesänä näyttää hyvältä: vehka ja raate kukoistavat. villisuus oli levinnyt hyvin voimakkaasti keinotekoiselta pikkusaarelta. Lopulta vesielinympäristö oli kutistunut puoleen alkuperäisestä koosta. huhtikuuta, kun kaksi sammakkoa kömpi metsitettyä rinnettä ylös lammikon lounaispuolelta. Pian ilmestyi lisää tulijoita ja sekamelskaa kesti kymmenen päivää. Jälkeensä nämä turistit jättivät 12 mätiklimppiä. Viisi vuotta rakentamisen jälkeen järviruoko valtasi lammikon, joka tyhjennettiin. Vasta silloin kun hän ryömi takaisin pinnalle hauskasti karikkeella ja viherlevällä naamioituneena, muistin kivet, josta olin alun perin rakentanut pikkusaaren. Kivien poistamisen jälkeen puutarhalammikko saatiin lähes tyhjäksi. Raa?an remontin tulos oli laaja vapaan veden alue, jossa kellui vehkan varsia vaaleine juurakoineen. toukokuuta, ja jo 17 toukokuuta näimme paljon 15-millisiä pyrstöään värisyttäviä nutipäitä altaan reunalla. Kesäiltoina niitä nousi kymmenittäin korkealle sinitaivaalle saalistamaan. Etenkin 3?6-senttisiä yksilöitä näkee yhtä usein kuin pieniä sammakoitakin, mutta minulla ei ole aavistustakaan, missä rupikonnat lisääntyvät. Pienempi joukko sukukypsiä sammakoita ilmestyi kutemaan vielä 6. materiaali on märkänä erittäin liukasta, etenkin kun sen pintaa peittävät liejukerros ja edellisen syksyn puolimädäntyneet vaahteralehdet. Jäin miettimään miten moni pikkueläin oli syntynyt, kasvanut ja kuollut siinä lammikossa kuluneiden kasvukausien aikana. Välillä toiveikas kirjosieppo tai harmaasieppo lähti niiden perään. n Leigh Plester on Britanniasta Suomeen kotiutunut biologi, joka asuu Pieksämäellä.. Vesimittareita ja vedenalaisia kovakuoriaisia oli silti runsaasti
Asiantuntijoiden mukaan katemateriaalien mahdolliset kemikaalit saattavat kuitenkin olla myrkyllisiä. Sopivasti aurinkoa ja varjoa Pieni lammikko tarvitsee varjoa, jotta vedessä olevat eläimet säästyisivät ylikuumenemiselta ja happikadolta. Puiden puutteessa lammikon reunoille voidaan istuttaa pitkiä kasveja, jotka sekä varjostavat lammikkoa että kaunistavat puutarhaa. Kasveja Märkään maahan lähelle lammikkoa voi istuttaa rentukoita ja itse lammikkoon esimerkiksi lumpeita, jotka houkuttelevat muun muassa neidonkorentoja ja muita hyönteisiä. Tällainen suunnitteluvirhe voi aiheuttaa erimielisyyksiä lähinaapureiden kanssa. Jonkin verran kompostoituvaa orgaanista ?roskaa. Se antaa hyvät mahdollisuudet henkilölle, jolla on muotoilukykyä ja joka haluaa saada aikaan yksilöllisen puutarhalammikon. 14/2013 Suomen luonto 37. Meillä on onneksi lähellä lammikkoa vanha kaivo, jonka vesi on riittävän hyvää kierrättämään lammikon ravinteita ja antamaan vesimittareille hyvät surffausmahdollisuudet. Myös sadevesitynnyreihin kertynyttä vettä voi käyttää. Lammikkoa ei voi siirrellä paikasta toiseen kuten lasten muovisia uima-altaita. Liian lähellä puita sijaitseva allas kerää syksyn lehtiä ja voi ruveta haisemaan. Liika mätänevä materiaali voidaan helposti poistaa pitkävartisella käsihaavilla, kunhan vain muistaa pelastaa haaviin eksyneet pikkueläimet. Puhdasta vettä Vesi haihtuu lammikosta hämmästyttävän nopeasti lämpimänä tai tuulisena päivänä. tarvitaan jatkamaan veden ravintoaineiden kiertoa vuodesta toiseen. rakentajan muistilista Ennen kuin haet lapion ja pirautat sorakuopan kuninkaalle, kannattaa istua vähäksi aikaa suunnittelemaan. Valmis allas vai itse tehty? Vesimittarit luistelevat lammikon pinnalla. Kaupoista saa muotoon puristettuja 170?450 litran vetoisia, kylpyammeen muotoisia valmisaltaita. Pvc-allasmatto antaa kuitenkin enemmän vaihtoehtoja, sillä niiden koot vaihtelivat 20 x 4 metristä 30,4 x 7,6 metriin. Saatavana on myös millimetrin paksuista elastista allasmattoa luovaan allasmuotoiluun. Tätä toimitetaan 30 x 7,6 metrin rullassa. Uistinvidan kelluvat lehdet varjostavat jonkin verran pohjaa ja vedenalaisia kasveja antaen suojaa myös vesieläimille. Sammakon toukat, pikkumalluaiset, vesikotilot ja muut kasvinsyöjät sekä hajottajat arvostavat veden pehmittämiä kasvinosia
Jään valta murtuu 38 Suomen luonto 14/2013
Olin hetkessä täysin hereillä. Joen vaimeaan kohinaan ilmaantui jäiden vähitellen lisääntyvä kilahtelu, ja monen kokoisia jäälauttoja alkoi lipua jokeen. Jäät särkyivät liikkuessaan pieniksi palasiksi. Jäät lähtivät Pallasjärvestä helisten. T Teksti ja kuvat Juha Poutanen Pallasjärven jäät alkoivat pakkautua Pallasjoen suulle. Maisema muuttui hyvin nopeasti talvisesta keväiseen. Kuvaaja sattui olemaan paikalla juuri oikealla hetkellä. oukokuun viimeisellä viikolla vuosi sitten retkeilin yksin pohjoisessa. 28.5. kävin Pallasjoella, sillä jokisuulla on kota, jossa haluan jokaisella Länsi-Lapin reissullani käydä levähtämässä ja paistamassa makkaraa. Tasaisen harmaan taivaan alla uinuva Pallasjärvi näytti olevan vielä lähes kokonaan jään peitossa. Isommat lohkareet yrittivät tehdä tulppaa jokisuuhun, mutta kevään heikentäminä ne kuitenkin hajosivat palasiksi takaa tulevien jäiden painosta. Sen jälkeen kuvasin muutaman päivän Muoniojoen varrella ja Kilpisjärven maisemissa. Toukokuun viimeisenä päivänä lähdin Pallashotellin pihasta luontopolulle lumilaikkuiselle Palkaskerolle. Lähdin hieman tokkurassa tallustamaan joelle, ja silloin alkoi tapahtua. Täydensin kameran muistikorttia hetken aikaa ja tuumin: Näin täällä tällä kertaa. Äänet voimistuivat. Tunturin laella huomasin, että tuuli oli kasannut jäätä Pallasjoen suulle. Oli jo iltapäivä, joten lähdin autolle lämmittämään ruokaa. Jäät liikkuivat. Syötyäni ramaisi niin. Nyt tuli kiire järvelle. Jäät olivat kehässä lähellä joen suuta, eikä mikään liikahtanutkaan. Iloinen helinä kuului joesta veden viedessä yhä pienemmiksi pilkkoontuvia jääpaloja mukanaan. Kuvasin rannalta minkä ehdin ja hyppäsin lopulta jokeen jäiden sekaan. Pettymys. Muutaman kerran pelästyin, kun jal14/2013 Suomen luonto 39. Nukahdin auton penkille tunniksi. Herättyäni huomasin, että pilvipeite rakoili ja valo lisääntyi
Onneksi vesi ei vienyt minua tai kameraani mukaansa. Varhaisimmat havainnot ovat 1600-luvulta. Tänä vuonna jäät olivat alkutalvesta ohuempia kuin keskimäärin, mutta maaliskuussa ne paksunivat. ?Jäät olivat silti rakenteeltaan heikkoja, sillä kohvajäätä oli paljon, ja se sulaa teräsjäätä nopeammin.? Korhosen mukaan jäiden lähdössä ei ole suurta eroa samalla alueella sijaitsevien erikokoisten järvien välillä. Alice karlsson Jäin hetkeksi paikalleni kunnioittamaan luonnon minulle tarjoamaa elämystä. ?Kilpisjärvi tekee pienen poikkeuksen, sillä se vapautuu jäistä vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen.? Korhonen on kerännyt selvitykseensä Suomen kaani tömähti iso jääpala. Näin raportoi hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta. Taustalla komeilevat Pallastunturit. Jäät lähtevät viimeistään kesäkuussa ?Eteläisimmässä Suomessa jäät lähtevät järvistä tavallisesti vapun tienoilla, keskiosassa maata toukokuun puoliväliin mennessä, Kainuussa puolen välin jälkeen, Etelä- ja Keski-Lapissa toukokuun loppuun mennessä ja Pohjois-Lapissa kesäkuun alussa.. n Juha Poutanen on Pälkäneellä asuva luontoharrastaja ja valokuvaaja. Hän on retkeillyt Lapissa lähes joka vuosi 1989 alkaen. Kolin Retkiviikko 29.6.?7.7. Kymmeniä ohjattuja retkiä patikoiden, ratsain, veneellä, kanootilla, taidetta ja kulttuuria, hyvää ruokaa ja paljon muuta. Koko ohjelma osoitteessa: www.koli.fi/retkiviikko Kolin matkailuneuvonta Kolin kyläkeskusta p. Ympärilläni oli jälleen loppukevään hiljaisuus. vesistöjen jääolot tietoja jäiden lähdöstä kautta aikojen. Näkymä Pallasjärven itärannalta viimeisten jäiden lipuessa ohi. Kuvasin ja kuvasin, ja aina väliin huusin haltioituneena: Upeata! Mahtavaa! Kuten kaikki hyvä, tämäkin show oli ohi aivan liian pian. Jäät jatkoivat matkaansa jokea pitkin, hajaantuivat ja katosivat näkyvistäni. Lopuksi kumarsin ja kiitin kovaan ääneen Pallasjärveä hienosta kokemuksesta. 045 138 7429 | info@koli.fi | www.koli.fi n Vuode hde retkiko 2013
Jutun kirjoittanut toimittaja kertoi hämmentyneensä, kun toisen lehden toimittajakollega oli kirjoittanut hänestä ?aktivistina?. Minun mielestäni olisi kaameaa, jos yksi ammattiryhmä olisi kokonaan vaikuttamatta yhteisiin asioihimme. Hän ei esimerkiksi äänestä lainkaan vaaleissa, koska ajattelee äänestämisen paitsi nakertavan hänen uskottavuuttaan toimittajana myös vähentävän ajattelun puolueettomuutta sinänsä. En ole samaa mieltä ystäväni kanssa. Äänestämättömyys on sitä paitsi vastuusta vetäytymistä. Erimielisyydestämme huolimatta kunnioitan suuresti ystäväni tavoitetta hoitaa työnsä mahdollisimman moraalisesti. Toimittaja, joka ei näe epäkohtia ja kavahda niitä, tuntuu epäinhimilliseltä. M yönnän kuitenkin, että joskus itsekin emmin kirjoittaa asioista, joista minulla on vahva mielipide. Kun ammattilainen alkaa olla jotakin mieltä, toisten mielestä hän muuttuu aktivistiksi. Arvioitavana ei ole pelkkä teksti. Minusta ei olisi ystäväni kaltaiseksi toimittajaksi. Raevaara konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. Ihminen, muodosta mielipide! E räs toimittajaystäväni pohtii usein, kuinka toimittaja voisi pysyä puolueettomana. On tapahtumia, joista on kovin vaikea olla muodosta- 14/2013 Suomen luonto 41. Hän ikään kuin menettää ammattitaitonsa. Eikö toimittaja siis saisi muodostaa mielipiteitä. Kriittisesti Talvivaarasta kirjoittaminen johti siis aktivismi-leimaan. Kritiikki on toisten mielestä aktivismia, ja ?aktivismille? on edelleen annettu negatiivinen kaiku. Demokratian pitää koskea jokaista. Kirjailija saa sanoa, ottaa kantaa, olla mieltä. Kirjoittajalle sellainen on lahja. Pidän näkemystä kovin outona. Olen nimittäin onnellinen siitä, että saan esittää mielipiteitä. Minun ei tarvitse yrittää suunnistaa puolueettomuuden, mitäänsanomattomuuden ja totaalisen vaikenemisen hetteisessä välimaastossa. Hän todellakin pyrkii kohti ihannettaan. Voihan esimerkiksi lääkäri olla henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Jumala parantaa sairaat, mutta silti hän voi olla lääkärinä poikkeuksellisenkin ammattitaitoinen. matta mielipidettä. Sotakirjeenvaihtajalle on varmasti sallittua olla sitä mieltä, että siviilien tappaminen on väärin ja julmuudet muutenkin vastenmielisiä. Moni toimittaja taas otti Heidi Hautalan remonttirahakohussa kannan, että Hautalan tulisi erota. Onko kukaan todella puolueeton? Ei toimittajakaan voi estää itseään muodostamasta mielipiteitä, ja todellinen toimittajan ammattitaito onkin juuri sitä, että hoitaa hommansa kunnolla, mielipiteistä viis. Saa niin tehdä. On luonnollista, että Talvivaaran kaivoksen toimintaa seurannut toimittaja alkaa suhtautua siihen kriittisesti. Hän ei halua olla jäävi kirjoittamaan vaikkapa poliittisista asioista. Kuka meistä on jäävi mihinkin. Pelkään, että tekstistä tihkuva tunne sumentaa itse asian. Lisäksi tunteella asiaansa suhtautuva kirjoittaja asettuu lukijoille poikkeuksellisen alttiiksi. n H elsingin Sanomissa pohdittiin jokin aika sitten Talvivaaran kaivoksen ympärillä pyörineitä toimittajia ja aktivisteja
Takakontissa kolisevat pöntöt tiaisille, kottaraiselle ja käenpiialle. Koponen tutkailee puita ja valitsee linnuille sopivat sijat. ?Käenpiika tykkää olla yksittäisessä puussa aukean reunalla, mutta tiaiset eivät ole niin kranttuja.? Mies irrottaa auton katolta metalliset tikkaat ja asettelee ne huolellisesti puuta vasten. ?Tällaiselle 130-kiloiselle ukolle ei ole ihan sama miten tikkaat seisovat.? Pöntöt on nikkaroinut Putte Leppänen ja niissä jokaisessa on jokin innovaatio, uudennos, minkä ansiosta lintu-. Leppänen Kotkan Itärannasta ovat nauttineet niin paljon luonnosta, että he päättivät antaa jotakin takaisinkin. Pääsimme mukaan huhtikuiselle pöntötysreissulle. A teksti Alice Karlsson / Kuvat Timo Vesterinen Urpo Koponen ja Pu tte Leppänen pönttöte htaalla. 42 Suomen luonto 14/2013 uto kaartaa Kotkassa koivukujalle, jonka päässä komeilee keltainen Kymin kartanon päärakennus. ?Tämä on hyvä paikka?, Urpo Koponen sanoo ja jarruttaa. ?Eläkeukkojen luonnonsuojeluprojekti? Urpo Koponen ja Pertti ?Putte
Käenpiian pöntön asennus. 14/2013 Suomen luonto 43
On ajateltu, että siinä ovat kaikki mitkä pesivät pöntöissä?, Koponen sanoo. Hänellä on sen sijaan 50 erilaista pönttömallia, joiden mukaan rakennetuissa 1500 pöntössä asuu 40 lintulajia. Tempulla houkutellaan töyhtö- ja hömötiaisia. Koponen on huomannut, että tikka hakkaa usein talitiais- tai sinitiaispöntön lentoaukon yläreunaan pienen laajennuksen, jolloin siitä tulee pisaranmuotoinen. ?Ja jostakin syystä nämä pöntöt miellyttävät töyhtö- ja hömötiaisia.? Pönttöjä uusille lajeille Ihmiset ovat tehneet pönttöjä aina ja hyvin vakiintuneiden ohjeitten mukaan. ?Niihin on saatu 10?15 lajia ja siihen on tyydytty. Aloimme jäljitellä asetelmaa ja Putte muokkasi pöntön etuseinän alareunaan pitkänomaisen loven. Eräiden pönttöjen lentoaukot on esimerkiksi porattu pisaran muotoisiksi. Ruokki pesii yleensä ison kiven alle ja hautoessaan se kurkkii kiven rakosesta. Sen takana luotokirvisen pitkänomainen pönttö ja oikealla kaksi pönttöä leppälinnulle. markus varesvuo / lintukuva Räystäspääskyn pesä on tehty sementistä, sahajauhosta ja vedestä. Alhaalla holviaukkoinen pönttö ruokille. Kun maastoon laitetaan erilaisia pönttöjä, nähdään mitkä niistä kelpaavat ja mitkä ei. Kimmoke rengastuksen helpottamisessa Vielä 1970-luvun alussa Koponen oli pelkästään lintujen rengastaja. Osaa niistä ei lasketa lainkaan kolopesijöihin. Pöntöissä á la Koponen & Leppänen asustavat muun muassa ruokki, luotokirvinen, kivitasku, västäräkki, mustarastas, punakylkirastas, peukaloinen, punarinta ja sinisorsa. ?Tämä on meidän eläkeukkojen luonnonsuojeluprojekti?, Koponen sanoo. Innovaatiot perustuvat kokemuksiin ja kokeisiin. Katto auki vain ja kihla kinttuun.? Pönttöjen tuomat muut edut valkenivat vahingossa. ?Tukkakoskelon pesät ovat monta kertaa hyvin hankalissa paikoissa?, Koponen kertoo. Pönttövalikoimaa: Ison sorsapöntön yläpuolella astinlaudallinen koskelon pönttö, sen päällä asumus tuulihaukalle, jonka oikealla puolella koskikaran ja mustarastaan isoaukkoiset pöntöt. Nyt minulla on 10 pönttöä maastossa, joista ruokki on hyväksynyt seitsemän.?. Myös katon ja pöntön kiinnitys on hiottu huippuunsa ja testattu toimivaksi. Osa innovaatioista on pienen pieniä. ?Siksi pyysin Puttea tekemään niille pönttöjä ja vein ne sattumalta ruokkiluodolle.? ?Kun lähdin rengastusreissulle, yllätyin: neljästä pöntöstä kolmessa oli ruokin munat.? ?Rupesin kehittelemään hommaa. Seokseen lisätään vähän liimaa. Harvinainen pikkusieppokin hyväksyi Koposen pöntön. 44 Suomen luonto 14/2013 jen pesintätulos on parantunut. Kun Suomen metsät alkoivat vaihtua talousmetsiksi ja puupelloiksi ja kololinnut vähentyä huolestuttavasti, ei auttanut muu kuin ruveta tekemään pönttöjä. ?Ne helpottavat myös rengastusta. On monen muotoisia lentoaukkoja, kurkistuskoloja, väliseiniä ja sisäportaita ulos pyrkiville poikasille
?Aina ovat ?Luotokirvisen pesä on yleensä jonkin aal- närhi ja käpytikka vaanimassa.? tojen tuoman ajopuun suojassa. Osa puista oli kui- Täystyöllistetty nikkaroija tenkin tarkoitukseen liian ohuita, ja miehet ?Mie olen jokusen tehnyt?, Leppänen vastaa keksivät tehdä niistä pönttöjä pikkusiepolle. uteluuni pönttöjen määrästä. Idea oli melkein vitsi. Yli 1500 niitä kuitenkin on, sillä asumukPikkusieppo on niin harvinainen lintu, sia on vähän väliä uusittava. Siihen vai- pikkulintuja myös varpushaukkaa ja varpuskutti puolestaan onnekas sattuma. pöllöä.? Kolme vuotta sitten Leppänen sorvaili pönttöjä harmaasiepolle. Nykyisin moni idea tulee Leppäseltä, joka on nokkela ras oli hautomassa pyrstö pystyssä.? Pikku- ja harmaasiepot pesivät luonnossa keksimään ratkaisuja.? avokoloihin, joissa pesät ovat alttiita tuhoil?Jos pääsisi vielä kysymään linnuilta, niin le. ?Jos pönttö ei ole kelvannut linnullähellä. Niitä lahoaa, että moni lintuharrastajakaan ei ole kuul- putoaa maahan ja murskaantuu puiden kaalut sen laulua, mutta Koponen on. Heti kun tuessa. hän huomasi, että koiraat ovat tulleet, 30 Eläkkeellä oleva sähköasentaja ryhtyi tosiroa pönttöä suorastaan lensi lahoihin koi- teuttamaan Koposen ideoita 1995 kotitalonvunkantoihin. Miehet turisevat uutöjen määrän ja sain kaksi pesintää lisää.? distuksista lähes joka päivä. ?Et osaa arvata sitä liikutuksen määrää, ?Yhteistyömme on saumatonta?, Koponen kun ensimmäinen koiras säksätti pöntön sanoo. Pöntössä on maapohja ja aukko sekä lemaan luonnon järjestystä. edessä että takana, jotta lintu pääsee vaa?Pöntöt tehdään luonnon mallin mukaan. ran uhatessa pakenemaan.? Ruokimmehan me lintulaudoillakin paitsi Entäpä pikkusiepon asumus. Se ehkä edistää hiejohon pitää laittaa uusi katto. man pesimäonnea. Tervapääskylle ja käenpiialle rakennetaan pöntön etuseinän sisälle portaat poikasia varten. Ne auttavat myös emoja. 14/2013 Suomen luonto 45. Katsoin kiikarilla ja näin, että naa- le, teemme tyynesti uuden mallin. Me matkimMies ei kuitenkaan halua ruveta muutteme sitä. Pöntöt tehdään samaan muottiin, joskin siinä kuulisi totuuven?, Leppänen tuumii. Parhaillaan hän korjaa talitiaisen pönttöä, niihin on lisätty katto. Ensimmäisenä kesänä pesin- sa kellarissa. Ensin hän rakensi mallit, joita myös patöjä oli yksi. ?Seuraavana vuonna kaksinkertaistin pönt- rannellaan aika usein. Tervapääskyn pöntöt voidaan ripustaa tiiviisti, koska ne ovat yhdyskuntalintuja. Samalla systeemillä, lintuja tarkkailemal?Kymmenestä harmaasiepon pesästä mela, syntyi pönttö myös luotokirviselle. netetään viisi?, Koponen sanoo
Siksi pöntöt pitää puhdistaa, kun vielä on yöpakkasia. Silloin kanankirpuista ei ole mitään huolta. 46 Suomen luonto 14/2013. Horrostaminen päättyy huhtikuussa, kun päivät lämpenevät. Tavallisin loinen linnuilla on kanankirppu, joka talvehtii sekä kotelona että aikuisena. Kottaraisen pöntön virittäminen. Puhdista pönttö pakkasilla Monet pelkäävät puhdistaa linnunpönttöjä loisten takia
. . . Pönttö elinympäristön mukaan Linnuilla on erilaiset elinpaikkavaatimukset. . . ?Koskikaran pesälaatikkohan se oli ja niitä piti tehdä kaksi.? Koposen taktiikka on laittaa aina vähintään kaksi pönttöä yhtä aikaa. . 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Jämsän ammattiopisto Opiskele yrittäjämäisesti ihmisläheinen luontoammatti Valmistava koulutus Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto 5.8.2013?31.5.2014, haku päättyy 5.7.2013 Lisätietoja ja hakuohjeet: Keijo Vehkakoski, puh. Sille Koponen on kehittänyt vaakatasoisen erikoispöntön, jonka 32-millinen lentoaukko on toisessa sivussa. ?Pikkuvarpusen pönttöä ei pidä mennä koskaan puhdistamaan?, Koponen muistuttaa. ?Lintu tekee pöntön perälle heinäpallon, jota se käyttää myös talvisin. . . . . ?Sen sijaan katto rakennetaan irrotettavaksi ja sen on oltava joko suora tai eteen kallistuva. Muuten vesi valuu pöntön takaseinän ja puun väliin.? Leppänen on juuri saanut valmiiksi pesälaatikot tervapääskyille. . . . . . . . 040 341 4476, keijo.vehkakoski@jao.fi www.jao.fi/jämsänaikuiskoulutus Juha Laaksonen on koonnut Urpo Koposen ja Putte Leppäsen pönttöohjeet ja innovaatiot juuri ilmestyneeseen kirjaan Pihan linnut ja pöntöt. Muuten olen nukkunut metässä.? Kevään ja kesän juhlijoille 47. . hän kysyy mutta muistaa sitten. . . ?Maanomistajaan on aina otettava yhteys etenkin isoja pönttöjä laitettaessa.? Pikkulintujen asumukset ovat toinen asia. ?Jos toinen tuhoutuu, lähistöllä on aina vara-asumus?, hän perustelee. Leppänen tekee pönttöjä vain Koposelle, koska aika ei riitä muuhun. . Sen pitää olla aina kiinteä?, mestari sanoo. Sievissä asunnoissa on punamullatut seinät ja musta tervapahvikatto. Ja jos lato on metsänreunassa, pönttö saattaa kelvata myös lehto- tai viirupöllölle. Pönttöjä ei voi viedä toisten maille noin vain. . . . . . . . . . Koko ajan tulee lisäksi jotakin uutta, mitä pitää kokeilla. . . n Poliisihallituksen keräyslupa 2020/2011/2903, 30.8.2011 lahjaksi pala ikimetsää ja kaunis adressi Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Puh. . ?Keksittiin, että poraammekin kattoa tukevan rautalangan katon läpi. Jos sitä menee kopeloimaan, lintu pitää heti parin vuoden tauon.? Muita yhtä herkkiä ovat varpunen, tervapääsky ja tuulihaukka. Talousmetsiin pistetään pöntöt harmaasiepolle, leppälinnulle sekä helmipöllölle ja vanhaan metsään puukiipijälle, kuusitiaiselle, pikkusiepolle, varpuspöllölle ja liito-oravalle. Peltomaisemissa voi yrittää auttaa käenpiikaa, räystäspääskyä ja tuulihaukkaa sekä kottaraisia, sillä siellä ne nykyisin elävät. . Näin se ei putoa, kun kannen avaa puhdistusta tai rengastusta varten.? ?Mie olen sanonut, että annan nyt luonnolle takaisin, koska olen nauttinut siitä niin paljon?, Leppänen sanoo. ?Miulla on ollut sellaisia vuosia, että olen ollut kotona vain kahtena viikonloppuna. . . . . . . . ?Olen ajatellut että jos ne häiritsevät, niin ottakoot pois.. . ?Pönttöjä on nykyisin vähän ja siksi kottaraiset ovat siirtyneet peltojen ja vesien äärelle.? Tuulihaukan pesälaatikko naulataan ladon seinään ja sisään tampataan sahajauhon ja turpeen sekoitusta suuaukon alareunaan asti, koska emo haluaa hautoessaan katsella maisemia. Malli jäljittelee rantavajaa. ?Mikäs pönttö miun pitikään tehdä seuraavaksi?. . Kotipihoille ripustetaan asumuksia tiaisille, kirjosiepolle, kottaraiselle, tervapääskylle ja västäräkille sekä pikkuvarpuselle. Tuorein innovaatio liittyy kattoon. . . . . . . . ?Kottaraiset eivät ole kadonneet eivätkä edes vähentyneet?, Koponen sanoo. . . . . . . . . Eloa pihapiiriin (Paasilinna 2013). 14/2013 Suomen luonto . www.jao.fi ?Pönttöjen heikoin kohta on kuitenkin lattia. . .
kohde: nallesaari Saimaan saaressa päätös oli Metso-ohjelman ansiosta helppo. teksti Ismo Tuormaa 48 Suomen luonto 14/2013 pohjakartta Maanmittauslaitos, copyright MML Hakata vai suojella?
Esimerkiksi saaren eteläpää on kasvistoltaan paljon Kiinteistövälittäjä tokaisi, että ?olisi tuolla vielä yksi saarikohde, mutta se on semmoinen aarniometsä?. Pohjois-Karjala johtaa Metso-tilastoja METSO on toimintaohjelma, jonka avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsänsä monimuotoisuutta. Ajatuskin toisella puolikkaalla koko kesän huutavasta moottorisahasta hirvitti. Yllätyksekseni myyjä hyväksyi tarjoukseni ja kaupat tehtiin lähes saman tien. Rakennutin saareen 20 neliön saunamökin 150 vuotta vanhoista savuriihen hirsistä. Sen avulla voi suojella vaikkapa kesämökkitonttinsa luontoarvoja ja saada vieläpä korvauksen. Koska halusin säilyttää metsäni, aloin ottaa asiasta selvää. Olin ostanut vaimoni kanssa neljän hehtaarin suuruisen Nallesaaren aikana, jolloin rantatonttien hinnat olivat vielä kohtuullisia. Suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen. Pohjois-Karjalan ely-keskus johtaa selvästi Metso-tilastoja. Ajoittain tulvivilla tasamail- la on valkoselkätikan syönnöksiä ja pohjoisrannan isoissa haavoissa ja kuusissa palokärjen ja käpytikan koloja. Nallesaaresta, jonka alkuperäinen ja yhä voimassa oleva nimi on masentava Leskinen, on selvästi kehittymässä oikea aarniometsä. Saarta myytiin tuolloin kahdessa kahden hehtaarin osassa, mutta sanoin välittäjälle, että koko saari tai ei mitään. Myöhemmin tontille nousi vävyni taidokkaasti veistämä puuvaja sekä kompostikäymälä. Saaressa on rakennusoikeutta yhteensä peräti 280 neliötä, joka jää ainakin minulta käyttämättä. Päätös puuston rauhoittamisesta noin 3000 neliön tonttien ulkopuolelta alkoi kypsyä tutustuessani saareen tarkemmin. Monimuotoisuus näkyy. Paikka löytyi, kun etsiskelyyni ja vaatimuksiini kyllästynyt kiinteistövälittäjä tokaisi, että ?olisi tuolla vielä yksi saarikohde, mutta se on semmoinen aarniometsä?. Yli satavuotiasta metsää Kun saavuimme talvella välittäjän moottorikelkalla järven rantaan, olin myyty. Saaressa on tiheä metsä, jonka keskellä humisee selvästi yli satavuotiaita mäntyjä ja kuusia. Pohjois-Karjalassa on perustettu yksityisiä suojelualueita vuosina 2005?2012 liki 2000 hehtaarille, ja lisäksi valtiolle on hankittu samaan aikaan lähes 1800 hehtaaria. Määräaikaisrauhoituksia on 52 hehtaarilla. Koko maassa Metso-suojelualueita perustettiin vuosina 2005?2012 yhteensä 11?582 hehtaarille ja hankittiin valtiolle 13?462 hehtaaria. Määräaikaisrauhoituksia tehtiin 642 hehtaarille. 14/2013 Suomen luonto 49 Pertti Malinen Palokärki on hakannut kuuseen isoja koloja.. Mökki hävisi saaren länsirannan puustoon niin, ettei sitä juuri näy edes rannasta. E räänä päivänä postiluukustani putosi Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen kirje, jossa ehdotettiin rankkoja metsänhakkuita Saimaalla omistamaani pieneen saareen. Tällaisia kirjeitä metsänhoitoyhdistykset lähettelevät kaltaisilleni maanomistajille, joiden varttuneet metsät ovat niiden mielestä vajaakäytössä. Tiesin Metso-suojeluohjelmasta
Nyt huomasin, että olin ollut liiankin varovainen ja luottanut liikaa paksun mustan tussin kaavarajaukseen, sillä mökki oli lipsahtanut kortteli-alueen ulkopuolelle. Alue voidaan myös ostaa kokonaan valtiolle luonnonsuojelualueeksi, jolloin maksetaan myös maapohjasta. 5. Metso-kohteen tarkastelu etenee Ely-keskuksessa seuraavasti: 1. ehkä osin mörön ansiosta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Luonnolle ja mörölle tärkeä elinympäristö pelastui. Vanha puusto houkuttelee lintuja tikoista ja töyhtötiaisista metsoihin ja pyihin. Epäilen saaren pohjoisrinteen toimivan jopa metsojen soidinpaikkana, sillä maastosta löytyy joka kevät melkoinen määrä metson jätöksiä. Käsittelyä helpotti kovasti se, ettei kiinteistöllä ollut rajanaapureita. Ensin oli löydettävä asiansa osaava kaavoitusinsinööri, joiden tuntihinnat huimasivat päätä. Tämän jälkeen kaavamuutos kävi läpi Rääkkylän kunnanhallituksen, osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtävillä olon, kaava-ehdotuksen nähtävillä olon, kunnanhallituksen uuden käsittelyn ja kunnanvaltuuston kaavan hyväksynnän. Kun lähes joka vaiheessa täytyi vielä odottaa mahdollisia valituksia, joita ei tullut, venähti uuden kaavan hyväksyminen liki kahden vuoden mittaiseksi. Aika noloa luonnonsuojelijalle, juuri luonnonsuojeluhan oli ollut siirron motiivina. Ennen Metso-ohjelmaan pääsyä rantakaava oli siis muutettava todellisen tilanteen mukaiseksi, eikä se ollut ihan helppoa. Hirsimökki, saaren ainoa rakennus, on rakennettu siten, ettei se näy järvelle mistään suunnasta. muuta saarta rehevämpää; siellä kasvaa muun muassa luontaisesti kylväytyneitä metsälehmuksia. kuvat Pertti Malinen Saaren ranta on ehjä. Ely-keskus tekee sopimuksen mukaisen päätöksen suojelualueen perustamisesta. Yksityinen luonnonsuojelualue jää omistajan omaisuudeksi. Sopimus sisältää kohteen rajauksen, korvauksen ja rauhoitusmääräykset. 4. Suojelusta maksettavien korvausten summat vaihtelevat metsän laadun (puuston määrän) ja suojelun pysyvyyden mukaisesti. Tarjoamasi kohteen soveltuvuus Metso-ohjelmaan arvioidaan, mahdollisuuksien mukaan voit osallistua maastokäyntiin. 2. Saat sopimuksen mukaisen korvauksen. Korvaus on verovapaa. Aiheesta lisää: http://www.metsonpolku.fi/fi/metsanomistajille/index.php. Lähimpiin saariinkin ja Arvinsalmen lossin viereisiin rantakiinteistöihin on matkaa. Kun kaavamuutos lopulta hyväksyttiin, Nallesaaren metsät saivat syksyllä 2012 ikuisen rauhan. Metsot hakovat neulasia mökkini takana olevissa vanhoissa männyissä. Niinpä metsäkeskuksen kirje, jossa satelliittikuvan perusteella ehdotettiin avohakkuuta yhdelle kolmannekselle, harvennusta toiselle kolmannekselle ja vain rantalepikon jättämistä rauhaan, oli ratkaiseva ärsyke. Neuvottelujen perusteella saat allekirjoitettavaksi sopimuksen pysyvästä tai määräaikaisesta suojelusta. Nallesaaressa on näet vanha, ehkä jopa tuhatvuotinen hauta, johon Museovirasto varoitti kajoamasta. Lasteni ja vieraitteni mukaan mörkö kummittelee kuljeksimalla edestakaisin. Minua mörkö ei haittaa, sillä saaressa on hyvä tunnelma ja rikkumaton rauha . Ely-keskus päätti katselmuksen perusteella ehdottaa saarta metsiensuojeluohjelma Metsoon. Korvaukseksi sovittiin puiden rahallinen arvo. Kaava vaati muutoksen Sitten tuli se mutta: rakennuttaessani piskuisen saunamökkini, olin varjellut saaren luoteisosan kaunista niemeä ja vienyt mökin mahdollisimman kauas tältä arvokohteelta. Kanssasi neuvotellaan suojelurajaus, jonka pohjalta saat tarjouksen korvauksesta. 3. Metso-ohjelmassa on sitä paitsi mahdollista rajata mökkitontit pois suojelusta, sillä käyttämättömienkin rakennusoikeuksien lunastaminen on valtiolle varsin kallista. Ely-keskus toimi nopeasti Soitin Pohjois-Karjalan ely-keskukseen ja eipä aikaakaan, kun saareeni saapuivat biologi Mika Pirinen ja metsätalousinsinööri Anita Rämö. Rämö keskittyi puiden mittaukseen ja arviointiin ja Pirinen katsoi saaren yleisiä luontoarvoja, joihin voisi laskea myös ?mörön?. Metsätaloutta koskevat rajoitukset korvataan ja rauhoitusmääräyksiä tulee noudattaa. Metsästä maksetaan pysyvässä rauhoituksessa käypä korvaus puuston arvon mukaisesti. n Jos haluat tarjota metsääsi Metsoon, toimi näin: Ota yhteys alueesi Ely-keskuksen luonnonsuojeluviranomaisiin. Elämäni ei ole mennyt aivan hukkaan. Metso-ohjelmalla ei suojella koko maailmaa eikä edes koko Suomen metsäluontoa, mutta piskuisia paloja sentään. Onneksi retkeilytuttavistani löytyi Mustasaaren kunnan entinen kaavoitusinsinööri Pertti Malinen, joka lupasi hoitaa asian. Malinen laati Rääkkylän kunnalle Leskisen saaren ja Nal- 50 Suomen luonto 14/2013 lesaaren kiinteistön ranta-asemakaavan muutosanomuksen selostuksineen, luontoselvityksineen ja kuvineen
Tällaisia ympäristöstään erottuvia pienkohteita ovat esimerkiksi puronvarret, rehevät lehtolaikut, monenlaiset korvet sekä jyrkänteet alusmetsineen. lisäämällä uhanalaisia rakennepiirteitä aktiivisin hoitotoimin ja ennallistamalla. Uusi metsälaki tulisi säätää sellaiseksi, että metsän ekologisesti kestävä talouskäyttö yleistyisi Suomessa. Peitteinen metsänhoito oli pitkään tulkittu Suomessa jopa rikolliseksi toiminnaksi. On hyvin vaikea arvioida luonnoksen kokonaisvaikutuksia, etenkin jos se perustuu nykyistä enemmän metsänomistajien vapaaseen harkintaan. Tasaikäiseen monokulttuuriin perustuva tehometsätalous on ristiriidassa konservatiivisen luonnonsuojelun eli alkuperäistä luontoa vaalivan ja luonnonsuojelualueiden perustamiseen nojautuvan luonnonsuojelun kanssa. n 14/2013 Suomen luonto 51. Luonnonsuojelu ja metsänhoito voitaisiin kuitenkin sovittaa yhteen. Metsänhoidon tulisi olla luonnon kehityskulkujen kanssa nykyistä paremmin yhteensopivaa, esimerkiksi järeitä puita ja lahopuita tulisi metsiin jättää nykyistä enemmän. Tähän väärinkäsitykseen koko kiista näyttääkin kärjistyvän: nimittäin metsälain on pakko olla myös luonnonsuojelulaki. Luonnonsuojelulain järeimmälläkään keinolla, luonnonsuojelualueita perustamalla, ei Suomen metsien biodiversiteettiä pystytä pelastamaan. Luonnonsuojelualueiden perustamisen rinnalla voitaisiin käyttää enemmän niin sanotun dynaamisen luonnonsuojelun keinoja myös talousmetsissä . Toisaalta pieniä ne ovat olleet tähänkin saakka, ja niiden pienuutta on ekologian huippututkija Ilkka Hanskia myöten kritisoitu luonnonsuojelun kannalta riittämättöminä. Huhtikuun alussa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen laukoi, että metsälaki ei ole luonnonsuojelulaki. Meillä ei ole varaa menettää mainettamme eettisinä metsänhoitajina eikä enää yhtään metsiemme monimuotoisuutta. Nygren Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan tutkija Tampereen yliopistossa. ?Jatkuvan kasvatuksen salliminen on valtava parannus.? Keskustelu metsälain uudistamisesta käy kiivaana. ollaan huolissaan, sillä lakiluonnos rajaisi ne pienialaisiksi. Ei lukuisilla pienillä eikä suurillakaan suojelualueilla, koska ekologisesti riittävää määrää suojelualueita ei pystytä taloudellisista eikä sosiaalisista syistä johtuen perustamaan. Luonnonsuojelulain keinot eivät mitenkään riitä korjaamaan vanhojen metsälakien aiheuttamia vahinkoja. Metsänhoito on välttämätöntä sopeuttaa nykyistä paremmin luonnon omiin kehityskulkuihin. Metsänhoidon ja luonnonsuojelun välinen suhde on jatkuvaa kissanhännänvetoa ja hölmöläisen peitonjat- kamista. Tutkijat ja luonnonsuojelijat ovat huolissaan uudistettavan lain haitallisista vaikutuksista metsäluonnon monimuotoisuudelle. Etenkin niin sanotuista ?erityisen tärkeistä elinympäristöistä. mauri mahlamäki / vastavalo Metsälain pitää olla myös luonnonsuojelulaki Tampereen yliopisto Vahtikoir Saniaisia ja tervaleppiä kasvava arvokas pienkohde Kirkkonummella. Nina V. Yli puolet metsänomistajista kuitenkin valitsisi mieluummin avohakkuuttoman metsänhoidon. Toisaalta luonnoksessa olevat vahingoittuneiden puiden korjausvelvoite ja uudistuskypsyysrajoituksen poisto veisivät monimuotoisuuskehitystä köyhempään suuntaan. Maa- ja metsätalousministeriö korostaa lakiluonnoksen suomia valinnan mahdollisuuksia metsänomistajille. Monimuotoisuuden kannalta uudessa luonnoksessa on yksi valtava parannus suhteessa nykyiseen: jatkuvan kasvatuksen salliminen
seppo parkkinen jörgen eriksson erkki santamala Ramsholmenin sinivuokkoja. Naaras- ja koirashaahkojen kevättä. teksti Antti Halkka anne saarinen / vastavalo Saarimaakunnan luonnon rikkaus houkuttelee talven väistyessä. Ahvenanma 52 Suomen luonto 14/2013
Päivälautan matka alkaa Turusta aamulla, ja Maarianhaminassa ollaan sopivasti iltapäivällä. Edelleen viittoja voisi olla esimerkiksi: Pietari 535 km, Gotlanti 232 km, Hiidenmaa 172 km, Ruotsin rannikko 50 km. Ahvenanmaa koostuu 8657 saaresta. Näiden joukkoon kuuluvat Suomen eteläisin luoto Bogskär ja läntisin Märket. Saariston loputtoman helminauhan takia paras kulkutie Ahvenanmaalle on Turusta liikennöivä autolautta (linnuntietä 124 km). Nåtössa on biologinen asema (kuvassa) ja luontopolku. M aarianhaminaan saapuessani ajattelen joskus, että juuri tänne kannattaisi pystyttää etäisyyksistä kertova tienviitta. Tärkeimmät mitat: Perämeren pohjukkaan on 650 kilometriä, ja saman verran Puolan rannikolle. Silmäys lukuihin kertoisi kävijälle, miten hätkähdyttävän keskellä Itämerta Ahvenanmaa on, sen kaikkien suuntien tuulille alttiina. Saaristo sitoo maakunnan rannikkoon vain idässä. Olen tehnyt reissun satakunta kertaa, ja nähtävää on riittänyt aina. löytöretkellä suomessa Kobbaklintarin entinen luotsiasema tervehtii tulijaa vähän ennen Maarianhaminaa. an runsauden äärellä 14/2013 Suomen luonto 53
Useimmat allit ovat keväällä jo pariutuneet, ja koiraat pysyttelevät herkeämättä valitun naaraansa lähettyvillä. Allin näkemiseen on tullut annos surumielisyyttä sen jälkeen, kun sen Itämeren kannoista tuli maailmanlaajuisesti uhanalaisia. Jos sen pääsee näkemään, se on minulle kevään mieleenpainuvin ja jopa haikea tapahtuma?, sanoo laivareitin varrella Föglön Bänössä 40 vuotta asunut biologi ja lammastarhuri Johan Franzén. Kirjopikarililja kukkii kesän alussa. Vielä toukokuussa kiikarilla näkee Itämerellä talvehtivien allien vilkkaita parvia. päivän tienoilla tapahtuu allien lähtö. Haahkojen lautat täplittävät maisemaa. erkki santamala erkki santamala Maarianhaminan lähellä Båtskärissä pesii ruokkeja. Saariston karut lintusaaret kehystävät sisämaan eteläistä kukkaloistoa. Se on saaristossa suuri asia, ovathan allit olleet kevättalven piriste ja niiden pyynti ennen tärkeä elannon lähde. ?Joskus toukokuun 15.?20. Näin on käynyt myös pilkkasiivelle, jonka uljaat mustat hahmot näyttäytyvät usein jonkin suuren saaren kupeessa, kun taas alli on avoveden lintu. Kun pilkkasiipi runsastuu, on allin aika poistua kohti pohjoisia pesimäseutujaan. erkki santamala Johan Franzén Jörgen Eriksson 54 Suomen luonto 14/2013 Suomukka on yksi Ramsholmenin kevään merkeistä. Seljakämmekällä on kahdenvärisiä kukkia.. Se on levinnyt Ahvenanmaalle Ruotsista, missä sitä aikanaan istutettiin kartanopuistoihin. seppo parkkinen Kyhmyjoutsenten kotimaa Laiva saapuu Ahvenanmaalle puolivälissä Turkua ja Maarianhaminaa Kihdin selällä. Lintuja on paljon esimerkiksi Föglön pohjoispuolella, missä väylä mutkittelee aika ta- erkki santamala erkki santamala Keväällä reitti kulkee halki vesilintujen soidinareenan
Hyvin pohjoisia lajeja ovat myös lapintiira, merikihu, riskilä sekä haahka, joita on turha hakea Itämerta, Skotlantia tai joskus Pohjanmerta etelämpää. Ulkosaaristossa veden lämpö voi pysyä kymmenen asteen alla heinä- Ahvenanmaan kohteita. Kannella on kylmä ja moni nähdyistä lintulajeista on arktisen alueen lajeja. Luonnonystävä nauttii kuitenkin juuri kevätkesästä, sillä kasvillisuus on upeimmillaan ja linnut ovat äänessä. Jo ennen maihin tuloa laivalta näkee merilintuja ja esimerkiksi Båtskärin tuulivoimalasaaret. Getan luolien luontopolku Geta Käringsund Eckerö milloin ja miten ahvenanmaAlle? Alkukesällä Ahvenanmaalla voi vielä olla viileää, sillä meri tekee maakunnan keväästä hitaan ja syksystä lämpimän. valla. Matkailun huippusesonki alkaa vasta juhannuksesta. Keskikesällä merikin on uimakelpoinen, muina vuodenaikoina lapsiperheiden yhdeksi kohteeksi sopii Maarianhaminan kylpylä. Sellainen on pilkkasiipi tai luotojen karikukko. Koko Itämeren harmaahylkeistä maakunnassa on kolmannes eli 8000?9000. Lehdesniittyjen hurmaa Laivamatkalla Ahvenanmaa näyttää karun puolensa. Autolautan ja lentokoneen ohella Ahvenanmaalle pääsee yhteysaluksella Korppoosta Kökariin ja Kustavista Brändöhön. Ramsholmen Maarianhamina Bänö Kobbaklintar Nåtö Båtskär Lemland Föglö 14/2013 Suomen luonto 55. Juuri Föglö on samalla varmin alue kohdata merikotka, joskin niitä voi nähdä nykyisin missä tahansa. ?Laivareitti menee kymmenen merikotkareviirin kautta?, Franzén paljastaa. Se on paljon, vaikka Ahvenanmaalla on neljännes Suomen merikotkien reviireistä, 86 tunnettua ja kaikkiaan ehkä sata merikotkareviiriä
Keväällä poistetaan risut ja kuolleet lehdet, mitä ahvenanmaalainen kutsuu sanalla rydja, kun gotlantilai- selle saman touhun nimi on faga ja muuten ruotsissa yleensä röja . seppo, parkkinen Ramsholmen on kesän alussa kevätesikoita keltaisenaan. jörgen eriksson jörgen eriksson Karhunlaukan Ramsholmen Kasvien takia maakunnan kevätretkiini kuuluu yleensä käynti Nåtön tai Ramsholmenin luonnonsuojelualueilla aivan Maarianhaminan tuntumassa. Jäiden sulaessa lahden vedet valuvat ulos Ramsholmenin vierestä ja merikotkat tulevat virralle syömään kudulle nousevia säynäviä ja lahnoja. ?Niitä on paljon ja autoilijoiden tuleekin varoa merikotkia ykköstiellä Ramsholmenin ja Torpfjärdenin välissä.? Näin toukokuussa ilmiö alkaa olla ohi, mutta Torpfjärdenin nyt avauduttua lintuja voi katsoa tien pohjoispuolen lintutornista. Ramsholmenin ja Nåtön huhtikuinen sinivuokkojen kukinta vaihettuu toukokuulle tultaessa valkovuokkojen paljouteen Getassa ranta kohtaa laajan Selkämeren. 56 Suomen luonto 14/2013 Kasbergetin muinaisrantaa Getassa. erkki santamala kuulle asti. Isojen saarten koivikot tuovat mieleen tunturiluonnon ja soilla kasvaa hillaa. Ulkosaaressa ei uskoisi, että aivan pienen hyppäyksen päässä on pääsaarten vehmas lehtoluonto, missä Suomelle eteläiset lajit juhlivat. Niillä kasvimaailman kukoistukseen vaikuttaa myös ihminen, sillä hoito pitää nämä lehto- eli lehdesniityt kukoistavina. Matka arktisen luonnon tunnelmista etelän lämpöön on joskus vain muutaman kilometrin mittainen. Kasvimaailman monen erikoisuuden taustalla myhäilee Itämeri. kysehän on raivaamisesta. ?Samalla korjataan aidat, sillä kesällä alueilla laidunnetaan?, sanoo Ahvenanmaan maakuntahallituksen luonnonsuojeluintendentti Jörgen Eriksson. Eriksson pitää Ramsholmenin kevään yhtenä merkkinä lehtivihreätöntä suomukkaa, joka loisii pähkinäpensailla. ?On sitä Nåtössäkin, mutta Ramsholmenissa suomukkaa on poluillakin monin paikoin.? Ramsholmen on laajan Torpfjärdenin lahden suulla. Vaikka meri hidastaa kevään tuloa, sen henkäykset takaavat aroille kasveille talveksi leudot olot. Toinen syy piilee kallioperässä, sillä Ahvenanmaan maaperässä on monin paikoin kalkkikiveä, jota kämmekät ja monet muut näyttävät kasvit tarvitsevat. Getan luolat sopivat myös lapsiperheille.
Tällaisia ovat esimerkiksi Merenkurkun maailmanperintöalue ja Rokua Geopark. . Tuotamme myös geologisia retkeilykarttoja suosituista luontomatkailualueista. . Ollaan kaukana Maarianhaminan hälinästä. Eckerössä maakunnan länsilaidalla on Käringsundin satama, jonka aittojen rivistöt ovat monelle lapsiperheelle tuttuja Astrid Lindgrenin tarinaan perustuvasta Saariston lapset -elokuvasta. Vierailijalle paras aika käydä Ahvenanmaalla on mielestäni alkukesä. Ja jos hyvin käy, iltapäivän sinitaivaalta singahtaa vielä yksi talomme kolmesta tervapääskyparista. Täällä voi todella hyvällä onnella nähdä kyytä hiukan muistuttavan, mutta myrkyttömän kangaskäärmeen. Lintuharrastaja huomaa kangaskiurujen laulun; tämä kiurulaji on runsastunut viime vuosina. Luonnon visuaaliset ja biologiset arvot ovat alueen geologian heijastumia. GTK:n palveluT luonTomaTKailulle . Laskimme alueella viime vuonna yli 5000 ruokkia. Suunnittelemme ja toteutamme yhteistyössä sidosryhmien kanssa geologisia luonto- ja kulttuurimatkailukohteita. ja myös geologisia muodostumia. Ollaan sadan metrin korkeudessa merenpinnasta, mutta merelle on vain muutama kilometri. Etsimme ja kartoitamme geologisesti arvokkaita luontokohteita valtakunnallisissa hankkeissa yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa. . Lehvästön joukosta kuuluu toukokuussa lehtokertun, mustapääkertun ja kultarinnan säkeitä. n Metsähallitus / Seppo Lammi Karut kalliot katsovat merelle Koko maakunta ei sentään ole lehdesniittyä. Samaan aikaan kesä saapuu myös tavallisen ahvenanmaalaisen pihoille. Pidän Ahvenanmaan karuista kasvoista yhtä paljon kuin lempeistä. Getan saaristot ovat Itämeren viehättävimpiä punakivisine rapakivijyrkänteineen. Miehenkämmekkä on leviämässä alueelle, mutta Nåtölle tyypillistä seljakämmekkää ei ole. 029 503 0000, tiedustelut: info@gtk.fi 14/2013 Suomen luonto 57. Jörgen Eriksson iloitsee kallioylängön lammilla pesivistä kuikista ja kaakkureista. ?Täälläkin näkyy kalkkivaikutus, sillä kanervan ja karpalon ohella silmä löytää yllättäen siniyökönlehden ja jauhoesikon.? Paikalla vallitsee vahva saaristoerämaan tuntu. Osallistumme ja tuotamme materiaalia geologiaa sivuaviin opetus- ja ympäristökasvatushankkeisiin. Ahvenanmaalainen luonnonystävä kokee sen hyvin samalla tavalla kuin eteläsuomalainen. Seljakämmekät ja karhunlaukat kukkivat niiden laulun säestyksellä. Hannu Vallas, Lentokuva Vallas Oy Mitä yhteistä? Kaikki ovat Suomen kansallismaisemia . Ainokaisella Ahvenanmaan kiertävällä väylällä näkyy jopa parhaaseen loma-aikaan yleensä vain muutama vene, ja keväällä merimaisema on vielä selvemmin kulkijaton luontoerämaa. Getan kalliolta näkyy hyvin Sälskärin majakka ja samalla sen luotojen upea lintuparatiisi. Olemme keskeinen asiantuntija ja vaikuttaja kansainvälisesti merkittävien geologiaan perustuvien suojelu- ja luontomatkailustatusten hankkimisessa ja alueiden jatkokehittämisessä. Kallioluontoon vie Getassa luontopolku, jonka varrella on esimerkiksi lapsia kiinnostavia luolia. Sen sijaan Ramsholmenin lounaisella niemellä on pieni kirjopikarililjan esiintymä?, Eriksson sanoo. Laululinnut kiirehtivät pesimäpuuhiin heti muuttomatkalta saavuttuaan. Ylläpidämme maksuttomana yleisöpalveluna kivinäytteiden tunnistusta ja arviointia. www.gtk.fi Geologian tutkimuskeskus puh. Vai mitä sanotte saarelainen Johan Franzénin kuvauksesta: ?Jonain kostean lämpimänä aamuna kuuluvat eri suunnista satakielen maiskutukset ja surinat. Ollaan jo selvästi kesän tunnelmissa, ja pihamaamme on peittynyt käenrieskan ja pystykiurunkannuksen kukkamatoilla, kimalaisten onneksi.. Kallioluonto käkkärämäntyineen avautuu kauneimmillaan maakunnan pohjoisosassa, missä Getan näköalapaikoille johtaa tie. Kun Auringon säteet ovat läpäisseet aamun sumut, heittää punavarpunen tervehdyksensä perunamaitaan kuokkiville saarelaisille. Norra Sälskär on Itämerenkin muutaman parhaan ruokkisaaren joukossa. Saaristomeri - Punkaharju - Koli - Merenkurkun saaristo Oulankajoki - Aavasaksa - Pallastunturit - Utsjokilaakso... Raimo Kujansuu / GTK ja Ramsholmenissa vähitellen myös karhunlaukan tuoksuviin mattoihin. ?Myös lehtoleinikki on Ramsholmenille tyypillinen toukokuun kasvi. Alkukesä on parasta aikaa Jos aikaa jää, suosittelen käymään Manner-Ahvenanmaalla myös Kastelholman ja Bomarsundin linnoilla; niidenkin ympäristö on myös luonnoltaan rikas. Silloin ehtii nauttia kesän tulon huumasta
Maalaispihan sekakuoro Teksti ja kuvat Samuli Haapasalo Virolainen maalaispiha Läänemaalla maan länsirannikolla on rehevä ja monimuotoinen. Keväisin se on pakahtua lintujen moniääniseen lauluun. 58 Suomen luonto 14/2013
Nokkavarpusen tiks napsahtaa tiukasti aran linnun sukeltaessa tiheään pensaikkoon. Pihalle kantautuu kolmen pensaskertun säkeet, ja kesantosaroilta erotan jopa neljä pensastaskua. Ihmettelen haltioituneena ympärilläni kuhisevaa lintupaljoutta. Käenpiika pesii saunan seinälle ripustetussa harmaassa pöntössä, ja kaksi muuta piikaa huutelee lähistöllä. Täällä viihtyvät myös tali- ja sinitiainen. Viitakerttunen on asettunut pihaviitaan ja jatkaa konserttia illalla siitä, mihin kultarinta päätti päivävuoronsa. Eräänä aamuna kuulin hälyttävästi vähentyneen peltosirkun laulavan. Keltasirkkuja on paljon. Kiviraunioissa vähän matkan päässä hypähtelee kivitasku, ja yli satavuotiaan talon ruokokatolla keikkuvat västäräkki ja huomaamattomampi harmaasieppo. Kaakkoistuuli on tuonut yöllä pihaniitylle ruisrääkän, ja huomenna niitä raksuttaa varmaan jo useampi. Punavarpunenkin viheltelee kukkivassa tuomessa. Viitatiainen tsäkättää ja toinen levoton, pähkinänakkeli, esittelee terhakkaana loputonta äänivalikoimaansa. Omenapuut kukkivat joka isella pihalla. S Pihan touhukas pähkinänakkeli pesii luonnonkolossa. eison peltosaarekkeessa olevalla maalaispihalla Viron Läänemaalla toukokuun lopulla. Ilmeisesti ne pesivät luonnonkolossa. Myös luhtakerttunen löytää joskus reviirin ojan pensaiden suojista. 14/2013 Suomen luonto 59
Olen oikeassa lintuparatiisissa. Ja mikäpä on linnuilla täällä elellessä. Mustarastaan huilu soi jo varhaisesta keväästä, pian jo toiselle pesinnälle. Onkohan se aikeissa munia niittykirvisen pesään. Hemppo, tikli ja viherpeippo tuovat konserttiin omat sävellyksensä. Tuomi koristaa ruokokattoisen, yli satavuotiaan riihitalon pihapiiriä. Pihapiirin lintupaljoudesta nousee onni, jota moni elämässään tavoittelee. Illan tullen satakieli aloittaa kuulakkaan musisointinsa. Yli liitävä pikkukiljukotka tai merikotka juhlistaa maisemaa aika ajoin komealla olemuksellaan. Varislintuja pyörii lähimaisemassa jopa seitsemän lajia; kiehtovin niistä on pellontakaisen pähkinälehdon asukas pähkinähakki. Pihapuussa tirskuttaa kotivarpunen, ja pellon reunassa ruokailee pikkuvarpunen. Kiurujen liverrys kaikaa peltojen yllä jo auringon ensi sarastuksesta alkaen. Pihassa on monen ikäisiä puita ja pensaita, jotka tarjoavat ojanpientareiden ohella suojaisia 60 Suomen luonto 14/2013 Viitatiainen on vilkas pihapiirin ja viitojen kiertelijä. Kuhankeittäjä vierailee pihapuissa aamuvarhaisella.. Niitä pesii puutarhan laidoilla kaksikin paria! Peipot laulavat lakkaamatta, samoin punarinta, joka on aloittanut ryöppyävän konserttinsa jo varhaiskeväällä. Kauempaa metsäsaarekkeesta kantautuu hämärissä laulurastaan toisteleva tavaus. Pikkutikkakin kuuluu vakiolajistoon. Kottaraiset ruokkivat poikasiaan pihapöntöissä, ja riihen eteisessä pesii kolme paria Viron kansallislintuja haarapääskyjä. Kuin toteutunut uni Hiirihaukan tai mehiläishaukan silhuetti taivaan sinessä häiritsee hetkeksi pääskyjen rauhaa. Joskus pään yli syöksähtää varpushaukka tai nuolihaukka, yllättäen jopa ampuhaukka. Kun ilta taas hiljenee, kuuluu kolmelta suunnalta pensassirkkalinnun lähes taukoamaton sirinä. Kukkivien tuomien tuoksu huumaa. Virolainen maalaispihapiiri on kuin toteutunut uni. Tiltaltti on väsymätön: tilt, talt, tilt, talt... Käki uskaltautuu pihaan varsinkin aamuisin
Käenpiika on virolaisten pihojen ja metsänreunojen yleinen pesimälintu. Aran nokkavarpusen lähelle voi hiipiä, kun se nauttii puutarhan kirsikoista. 14/2013 Suomen luonto 61
Viitakerttunen on löytänyt nimelleen sopivan pesäpaikan viitatiheiköstä. Pihan laiteilla ja niityillä ilahduttavat monet yölaulajat kuten pensassirkkalinnut. 62 Suomen luonto 14/2013
unohtamatta tietenkään saunan mittojen mukaan räätälöityjä lauteita. www.harvia.fi Harvia 20 Pro ja suojaseinä Harvia Classic 280 Top Harvia Legend 150 Luontaista hyvinvointia. 14/2013 Suomen luonto 63. Valikoimasta löydät myös vedenlämmittimet, padat, tulisijan suojaseinät sekä teräspiipun ja savuputket . n Kirjoittaja on harrastanut lintuja ja luonnonvalokuvausta 1960-luvulta lähtien. Harvia 20 Pro ja suojaseinä Luonnonmukaista suojaa puupinnoille Osmo Color -tuotteilla. Lisätietoja: osmocolor.com Harvia Scala -laudemalli Kaikki saunaasi Harvialta Uudet suojaseinät Harvian puulämmitteisten kiukaiden valikoima on markkinoiden laajin. Ja miten sirkat sirittävätkään! Uskallan sanoa, että virolaisen pihapiirin lintupaljoudesta nousee sellainen onni, jota moni elämässään tavoittelee. Lisäksi on omena- ja kirsikkapuita sekä marjapensaita, perunamaa, keittiöpuutarha ja monasti pieni kasvihuonekin. Kesantosarka houkuttaa ruisrääkkiä ja pensastaskuja, lehtipuuvaltainen peltosaareke puolestaan lehtokerttuja ja mustapääkerttuja. Virossa pihat ovat hoidettuja, mutta eivät liioitellusti. Kukkia ja hyötykasveja on paljon. Moottorisaha ei laula vanhojen pihapuiden juurella. Lintujen lisäksi pihapiirissä on paljon perhosia. Viitakerttunen jatkaa konserttia siitä, mihin kultarinta päätti päivävuoronsa. pesäpaikkoja
Mielenkiintoni sytyttivät kämmeköitten monenlaiset kasvupaikat, riippuvuus kalkista, kukintojen hienot rakenteet ja ulkonäköön liittyvät pölytysbiologiset sopeumat. Orkideamatkoja on kertynyt paljon; valitsimme lomakohteet aina kasvien mukaan. Itäisellä Uudellamaalla lienee vielä yksi esiintymä. Baltiantoukokämmekästä oli vain yksi esiintymä Morgonlandetin saarelta, mutta se kaivettiin ylös. Pikkulehdokkia on löydetty yksi yksilö Mallan luonnonpuistosta. Sitä on ollut alun perin 200?000 yksilöä, mutta nyt niistä on jäljellä vain 1500. Esimerkiksi pyramidikämmekän kukassa on pitkä kannus ja hyvä laskeutumisalusta perhoselle, muttei lainkaan mettä. Osa on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella, osa taas Ahvenanmaalla. Olin tosin suunnitellut sen tekemistä jo yli 20 vuotta, siitä lähtien kun aloin luennoimaan aiheesta Helsingin yliopistossa 1989. Vaikka kirjani nimi on Pohjolan uhanalaiset orkideat, käyn läpi kaikki Pohjolan 67 taksonia, myös silmälläpidettävät ja elinvoimaiset lajit. Miten pieni kirja voikaan muuttaa koko elämän! Ensimmäisellä kerralla Visbyn ympäristössä löysin 15 orkidealajia. Halusin tunturit sekä Gotlannin ja Öölannin mukaan, koska siellä on omaa lajistoa kuten Gotlannissa soilla kasvava lettokalkkikämmekkä. Välillä pienimmät nököttivät tunturinrinteellä isoveljen seurassa, kun vanhemmat nuuskivat maastoa. orkidean elämä on monen sattuman varassa. Se alkaa pienenpienestä siemenestä, joka on kuin pölyhiukkanen. Sekin lienee jo hävinnyt? Toivottavasti asia korjaantuu pian. Sillä on ollut Ahvenanmaalla viisi esiintymää, mutta vain yksi on enää jäljellä. Onko se ojitus, liiallinen lannoitus, laidunnus vai valon puute? Meillä orkideojen suojelutilanne on erittäin sekava. Niin helposti! Sitten selvitin, mitä puuttuu ja mistä ne voisi löytää. Retket pisti puolestaan alulle samana vuonna ilmestynyt kirja Pohjolan kämmekät (Mossberg & Nilsson). Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Lähikuvassa kasvitieteilijä ?Rauhoitus on orkideojen suojelussa vasta ensimmäinen askel.? teksti alice karlsson kuva konsta leppänen Kasvitieteilijä Aulikki Salmian 38-vuotinen rakkaus orkideoihin pysyy ja vahvistuu. ?Ryhdyin kirjoittamaan kirjaani Pohjolan uhanalaiset orkideat loppuvuonna 2011. Miksi? Myöskään hybridit eivät ole rauhoitettuja, vaikka niistä voisi syntyä uusia harvinaisia lajeja. Uhanalaisin suomalaisista kämmeköistä on punavalkku, ja myös kiiltovalkku on suuressa vaarassa kadota. Keväällä eläimet syövät kaiken, joten ne on parasta päästää orkideaniityille vasta kukkimisen jälkeen. Jokaisen lajin kohdalla pitäisi tietää, mitkä ovat kriittiset tekijät. Se kestää vuodesta kolmeen, ja vasta sitten on verson aika. Seuraava tärkeä vaihe on pölytys, ja siksi orkideat ovatkin kehittäneet monenlaisia juonia pölyttäjien houkuttelemiseksi. Olin ihmeissäni. Vaatelias kasvi tarvitsee talvella vesipeittoa, mutta kesällä suon pitää kuivua. Suomen orkideayhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat juuri tehneet aloitteen ympäristöministeriölle kaikkien Suomen orkideojen rauhoittamiseksi.. Esimerkiksi laiduntaminen sopii, mutta se pitää tehdä oikein. Kun Ahvenanmereltä eräältä saarelta löytyi kesällä 2012 uusi esiintymä verikämmekästä, lajia ei rauhoitettu Ahvenanmaalla. Orhoilla se on kehittynyt huippuunsa, sillä niiden kukat muistuttavat naaraspistiäisiä ja mukana on myös koiraita houkuttelevia feromoneja. Suomesta kirjassani on viisi orkideojen kasvupakkaa Ahvenanmaalta ja saman verran MannerSuomesta. Lapset kulkivat mukana rinkoissa ja miten milloinkin. Kimalaisia ja pistiäisiä huijataan puolestaan mimikryllä, naamioitumalla. Piti tehdä valintoja. Se puijaa. Kämmekkä-nimityksen sijaan valitsin orkidean, koska pohjoismaiset kämmekät ovat aivan yhtä komeita kuin trooppiset orkideat. Retket orkideapaikoille aloitin jo 1977; ne sekä luentosarjani olivat kimmokkeena kirjalleni. Rauhoitus estää keräilyä ja tahallista tuhoamista, mutta se on vasta ensimmäinen askel. Syynä katoon on soiden ojitus. Orkideojen suojelu edellyttääkin kasveihin perehtymistä. Itämiseen tarvitaan sopiva sieni, jolloin 18/2012 64 Suomen luonto 14/2013 alkaa kasvin maanalainen nuoruusvaihe. Hoito on toinen asia
kasvimatkailu tekee tuloaan Suomeenkin. Ruotsissa sellaiselle on hyvin paljon suopeampi ilmapiiri; siellähän orkideat ovat olleet yli 20 vuotta rauhoitettuja. Haluan suojella kasveja. Parhaat orkideakohteet ovat Gotlannin lehtoniityt ja Öölannin alvarit. Matkailijan täytyy nähdä vähän vaivaa, osata lukea maastoa ja tuntea kasvupaikkavaatimukset, että löytää etsimänsä. Koordinaatteja en ole paljastanut. Kirjan tuotto käytetään lasten ja nuorten kasviharrastuksen tukemiseen. Kirjaa (40 ?) voi tilata osoitteesta: flhm@surffi.net. 18/2012 14/2013 Suomen luonto 65. Ruotsissa on myös paikallisia kasvitieteellisiä seuroja, hyviä oppaita ja kasvien vartijoita, floraväktarna. Kirjani avulla orkideapaikoille löytää vain summittain. Kuvatkin olen valinnut niin, ettei niistä näe maastotuntomerkkejä. Myös Ahvenanmaalla on hienoja paikkoja kuten Nåtö ja Ramsholmen sekä Brändön tikankonttialue, joka tosin kärsii jos matkailijat löytävät sen. n Aulikki Salmia Kasvitieteen dosentti Tammela Aulikki Salmian tuorein teos Pohjolan uhanalaiset orkideat ilmestyi helmikuussa 2013 Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen kustantamana. Se on todella huima paikka: vain puolen hehtaarin suuruisella aidatulla natura-alueella kukkivat yhtaikaa miekkavalkut ja tikankontit
17 alueellista energianeuvojaa ja valtakunnallinen puhelinneuvonta toimivat portaalin lisäksi ja vastaavat rakentamiseen, remontointiin, lämmitykseen, asumiseen ja liikkumiseen liittyviin kysymyksiin. Neuvoa voi kysyä myös kasvotusten tai puhelimitse. Jos pienellä aherruksella saisi vielä takuuvarman sadon, kausipuutarhurikin voisi olla tyytyväinen. Kotimaisen kasvihuonetomaatin hiilijalanjälki on etenkin talvikaudella paljon suurempi kuin sen espanjalaisen etelän serkun. Sormet syyhyävät kokeilemaan jotakin uutta. Täällä kotimaassa esimerkiksi Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan tomaattiviljelmillä hiilijalanjäljen osuus on noin viisi kiloa yhtä tomaattikiloa kohti. Joitakin keinopesiä on jo ainakin Helsingissä, Espoossa ja Turussa. kotona Kasvimaa laatikossa pienet palat Puutarhan Energianeuvola Kuluttajat saavat neuvoja energia-asioissa Motivan uudessa eneuvonta.fi-portaalissa. Innostuksen taustalla ovat toiveet paremmista sadoista, mutta myös huoli Mehiläiset viihtyvät pölyttäjien vähenemisestä. kaupungissakin. www.hunaja.net Vanha wokkipannu pääsee kesällä toimittamaan uutta virkaansa: siitä tulee persiljan kesäkoti. Puutarhakielellä se on persiljan astiaviljelyä. Puutarhakärpänen puraisee monia aina näin kesän kynnyksellä. Jalanjälki on noin painava, koska sähkön ja energiantuotantoon on käytetty fossiilisia energialähteitä. Nyt Lepaalla on panostettu hiilijalanjäljen pienentämiseen siirtymällä uusiutuvaan energiaan; biolämpövoimala tuottaa lämpöä ja sähkö on ekosähköä. ?Satokauden 2013?2014 tavoite on, että kilo Lepaan tomaattia jättää enintään 700 gramman hiilijalanjäljen?, sanoo kasvihuoneiden tuotantopäällikkö Mika Järvinen. Laskelmat perustuvat Kauppapuutarhaliiton hiilijalanjälkilaskuriin, www.kauppapuutarhaliitto.fi ?Hiilijalanjälki. Johanna Mehtola 66 Suomen luonto 14/2013 rosemarie särkkä arto kangas / kuvaliiteri Kasvihuonetomaatin jalanjälki Oppaita laatikkoviljelijälle: Minna Kontkanen (toim.): Kaupunkiviljely (ProAgria Into & taito -sarja 2013). Salla Kuuluvainen & Rosemarie Särkkä: Kaupunkiviljelijän opas (WSOY 2013). Saila Routio: Puutarha laatikoissa (Minerva 2013). Varpu Tavi: Villiinny kaupunkiviljelijäksi (Gummerus 2013). Lue arviot kirjoista www.suomenluonto.fi.. Varsinainen pioneeri on kuitenkin Akaa, joka on toteuttanut ensimmäisenä Euroopassa suunnitelmallista kaupunkimehiläistarhausta 27 mehiläistarhallaan. Kasvihuonekasvatuksessa hiilidioksidikuormaa aiheuttavat tuotantoon tarvittavat sähkö ja lämpö. Espanjan auringon alla kasvaneen tomaattikilon hiilijalanjälki on noin 500 grammaa, josta 140?170 grammaa syntyy tomaatin kuljetuksesta. www.eneuvonta.fi laatikkoleikki teksti johanna mehtola Laatikko, ruukku tai vaikka vanha wokkipannu kelpaavat viljelyastiaksi. Kokematonkin puutarhuri pääsee helposti korjaamaan satoa. suomen mehiläishoitajain liitto Luvassa kaupunkihunajaa kaupunkimehiläiset ovat pöristelleet esimerkiksi Keski-Euroopan kaupungeissa jo vuosikymmeniä, Suomessa urbaani mehiläistarhaus on vasta nyt lyömässä läpi
Suosio perustuu ennen kaikkea helppouteen. annakaisa vänttinen Laatikko-, ruukku- ja astiaviljelmät ovat nyt erittäin suosittuja. Valkovuokotkaan eivät ole ihan rapun pielessä. voi kyllä kävellä muutamia ylimääräisiä askelia tavoittaakseen kaiken kauneuden. Eräänä syksynä rapujuhlissa koristin pöydän saunan takaa keräämilläni mustikanvarvuilla, joissa kasvoi meheviä tummia mustikoita. Minun pihallani kasvaa saniaista, mustikkaa ja voikukkaa. Kodin Kuvalehdestä löysin pienen uutisen, joka kertoo minun olevan puutarhan hoidossani edelläkävijä: Metsäisyys on vihermaailman kuuma trendi, joka sopii erityisesti kaikille laiskahkoille puutarhureille. Metsäisellä pihalla suositaan luonnonkasveja, jotka eivät vaadi talvettamista tai harsoja pikkupakkasilla. Lehtijutussa ehdotettiin kokeilemaan kulleroa, rantakukkaa ja metsävirnaa. Timotei, nurmirölli ja kastikka tuovat hienon säväyksen pihan kukkaloistoon. Metsäinen pihani on saanut kasvaa aika lailla rauhassa. Laatikon korkeus riippuu siitä, mitä siellä aikoo kasvattaa. Laatikkoon ei tehdä pohjaa, mutta sen alle on hyvä levittää esimerkiksi maanrakennuskangasta tai sanomalehtiä estämään rikkaruohojen nousu. Laatikon kestoikää lisää sisäpuolen vuoraus esimerkiksi kankaalla, ja sen ulkoreunat kannattaa käsitellä vaikkapa puuöljyllä tai tervalla. Mullaksi käy kaupan pussimulta, jota voi myöhemmin parantaa kompostimullalla. Jos multaa tarvitsee suuria määriä, se kannattaa tilata suoraan mullantoimittajalta. Jotta maa pysyy laatikossakin kuohkeana, sinne voi tipauttaa kesätyöntekijöiksi pari kastematoa. Viljelylaatikko sopii niin kurkun, kurpitsan, salaatin, porkkanan, mansikan kuin perunankin kasvatukseen, oikeastaan kaikille hyötykasveille. Juurekset tarvitsevat noin 40 senttiä multaa, salaatit taas pärjäävät parinkymmenen sentin multakerroksessa. No, minun pihallani kasvaa jo valkovuokkoa, kieloa ja hiirenvirnaa. Multakerroksen tulee olla tarpeeksi paksu, jotta se ei kuivu liian nopeasti. Jos haluaa nähdä niiden kukkivan, pitää könytä kallion yli. Kielojakin täytyy varta vasten mennä aitan nurkalle nuuhkimaan, mutta teen sen ilomielin. Metsäisen puutarhan ei tarvitse olla kovin järjestelmällinen. Kasvit kasvavat siellä, missä niiden on hyvä kasvaa. Puutarhan ?hoitaja. Sitä kun kerää ämpäriin lupiinien kanssa, niin kimppu on mitä kaunein. Mutta aina suunnilleen äitienpäivän aikaan könyäminen palkitaan: siellä odottaa valkoinen kukkalätäkkö. Kielot taas aukaisevat vihreät lehtitötterönsä aitan kulmalla, jossa tuoksu toukokuun valossa on aivan huumaava. Ja kauniit kukat on myös nokkosella. Kuvissa toisten pihat näyttävät niin kauniilta ja reheviltä. Maata ei tarvitse myllätä ja parantaa ja rikkaruohot pysyvät poissa, samoin myyrät, kanit ja etanat. Viljelmän saa mahtumaan vaikka pienelle parvekkeelle. Hyötykasvipuutarhan voi perustaa helposti viljelylaatikoihin. Laatikkokasvatuksessa erityisen tärkeää onkin juuri kastelu, sillä viljelmät kuivuvat niissä helpommin kuin maapohjalla. n Metsää pihassa Selailin puutarhalehtiä ja muita aikakauslehtiä etsien vinkkejä oman helppohoitoisen pihamaani kohentamiseksi. Syksyisin kaivon viereen putkahtaa kantarelleja. Usein parjattu koiranputki kukkii upeasti jo juhannuksen tienoilla. ?Ei ole kauniimpaa kukkakimppua kuin tuo?, yksi vieraista tokaisi. Ja minä, laiska puutarhuri, myhäilin tyytyväisenä. Johanna Mehtola Kielo on kaunis pihan kukkanakin. 14/2013 Suomen luonto eemeli peltonen / vastavalo Viljelylaatikoita voi tehdä itse, ostaa puutarhamyymälöistä tai tilata osoitteesta www.viljelylaatikko.fi. Keräkaali kasvoi näin komeaksi viljelylaatikossa. Puutarha istockphoto Lasipurkki laitetaan lasi- ja metallilokeroon, munakenno kartonkilokeroon. 67. Haihtumisen estämiseksi kasvien ympärillä onkin hyvä käyttää katteita kuten heinää tai olkea. Viljelylaatikon voi ostaa tai tehdä itse esimerkiksi lavakauluksista, kaupan eurolavojen reunuksista, joiden kulmissa on metallisaranat. Aika trendikkäitä kasveja nekin. Nokkoset kannattaisi tietysti nyppiä jo pieninä versoina villivihannesTimotei, keittoon tai muhennokseen, nurmirölli ja mutta jos muutama varsi kastikka tuovat jää keräämättä, nokkosta hienon säväyksen voi ihailla kukkansa vuoksi. kukkaloistoon. Ei pidä myöskään unohtaa heinäkasveja
Palvelun käyttäjät keskustelevat keskenään ilman välikäsiä. www.facebook.com/retkikirppis Markus Sirkka Kun meri vapautuu jäistä, voisi lähteä retkelle vaikkapa Selkämeren kansallispuistoon, josta on avattu uusi luontomatkailupalvelu verkkoon. Jorma Jämsen / Vastavalo RETKELLÄ Aulangolla pärjää pikkukengillä Näköala Aulangonjärvelle ja Lusikkaniemeen. Hienostunut luontokohde Aulanko on erityisen viehättävä keväällä. Hämeenlinnan kaupunginkirjasto / Lydia teksti Alice Karlsson Jos tulet junalla Hämeenlinnaan, hyppää linja-autoon numero 2 tai 13 ja aja Aulangolle. Selkämeri.fi-virtuaaliopas tekee puistoon tutustumisen helpoksi ja rohkaisee Idän Räyhän luoto läht emään meriretkelle. on Porissa. Kansallispuistosta on 98 prosenttia pinnan alla, mutta nähtävää on pinnallakin; esi- merkiksi majakkasaaret ja karut ulkosaariston luodot. www.selkameri.fi 68 Suomen luonto 14/2013 anssi riihiaho / metsähallitus KÄYTETTYÄ RETKITAVARAA. Ulkoilun Maailma -yritys ylläpitää Retkikirppis-sivua, minne voi maksutta jättää omia ilmoituksia ja tutkia muiden ilmoituksia. Sivulla myydään vain käytettyjä retkeilyvarusteita. Ilmoituksia voi lukea ilman kirjautumista tai Facebook-tiliä, mutta ilmoituksen jättäminen ja ostaminen vaativat oman tilin. Tässä luontokohteessa ei tarpaviljongista vita kumisaappaita, vaan nähtävyykatseltiin Aulangon deltä toiselle voi sipsutella sievästi maisemia jo sata pikkukengissäkin. vuotta sitten. Selkämeri avautuu netissä Facebookista on nopeasti kehittynyt suosittu käytetyn tavaran kauppapaikka ja koti monelle kirpputorille. Englantilaistyyppinen puistometsä kylpee valossa, ja sen siisti olemus lähes huutaa päivänvarjoa tai arvokasta kävelyRuusulaakson keppiä
Aulangon luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 150 hehtaaria, josta puistometsää on alle puolet. . ja tietysti myös jo liikekannalla olevat poikaset. Nimensä mukaisesti sienten itiöt muodostuvat kotelossa ja pääsevät ulos vasta kotelon kannen avautuessa. Muita Aulangonvuorelta Hämeen maisemia katselleita ja niistä hurmioituneita kuuluisuuksia ovat Eino Leino ja Akseli Gallen-Kallela. . Hirvenparvimaljakas ei kelpaa sienikorin täytteeksi. Sienen olemassaolo onkin varma merkki siitä, että paikalla on aikaisemmin liikkunut hirviä. Hirvenparvimaljakas on varsin uusi laji tieteelle, sillä se kuvattiin ensimmäisen kerran vasta 1960-luvulla. Kyseessä on kotelosieniin kuuluva maljakas, joka esiintyy tyypillisesti keväällä vain paikoilla, joihin hirvi on virtsannut. Karlbergin tilan hän myi Hämeenlinnan kaupungille 1926, ja neljä vuotta myöhemmin siitä muodostettiin luonnonsuojelualue. Kevät on puistomaisessa miljöössä täynnä valoa rakastavia vuokkoja, kevätlinnunherneitä ja pähkinäpensaita, joita vartioivat lehtikuuset sekä lehmukset ja muut jalopuut. Suuresta omaisuudesta ja viehättävästä kartanonpuistosta huolimatta mies eli elämänsä poikamiehenä. Alue kuulu Hämeenlinnan kansalliseen kaupunkipuistoon ja sitä hoitaa Metsähallitus. Kirkkaan värinen hirvenparvimaljakas on helppo havaita karikkeen joukosta. Vihjeitä sienimaailmasta Talven väistyessä alkava kevät ei vielä tarjoile mehevää vehreyttä ja värien runsautta, mutta hankien alta paljastuvalta maalta voi löytää varsin mielenkiintoisia väriyllätyksiä. Sama maisema, jota hattupäiset herrat ja rouvat ihastelivat sata vuotta sitten käytyään ensin Joutsenlammella lumoutumassa. Näkymä kantaa pitkälle Vanajaveden laaksoon, kansallismaisemaan, josta muun muassa Hämeenlinnassa syntyneen Jean Sibeliuksen kerrotaan saaneen inspiraation Finlandiaansa. Muita tavallisimpia hirven jätöksillä viihtyviä maljakkaita ovat hirvimaljakas ja hirvenlantamaljakas. Keväällä liikkuvan sienestäjän kannattaakin turvautua tutumpiin kotelosieniin, esimerkiksi korvasieniin ja huhtasieniin. . Sieltä rävähtää silmien eteen metsien ympäröimä Aulangonjärvi kuuluisine Lusikkaniemineen. Maatuvan karikkeen seassa kellertävän oranssina iloisesti hehkuva hirvenparvimaljakas kiinnittää nopeasti luonnossa liikkujan huomion. Pesäpuuhahavainnot voi lähettää Birdlife Suomen toimistoon. Havaintolomakkeita ja retkivinkkejä on osoitteessa www.birdlife.fi/lintuharrastus/lasten_lintuviikko. Hirvenparvimaljakas ilmestyy vain paikoille, joihin hirvi on virtsannut. 14/2013 Suomen luonto 69. Mäyrien ja kettujen mailla raikaavat peipot, tiksuttavat punarinnat, ja tuossa mennä rapistaa puukiipijä. On ihan pakko kiivetä kivisten karhujen vartioimaan näkötorniin. www.luontoon.fi/aulanko petri kuhno Linturetkelle Sari Kantinkoski Nyt eletään vilkasta aikaa luonnossa. Erityisesti linnut hääräävät pesäpuuhissaan. Lasten lintuviikolla 20.?26.5. kuvat esko inberg Liikkeellä luonnossa Aulanko Hämeenlinna Forssa Hyvinkää © Karttakeskus, Lupa L8530 Helsinki Aulangolle ajellaan kaunista Aulangontietä pitkin. Eversti Hugo Standertskjöld rakennutti 1800? 1900-lukujen taitteessa omistamansa Karlbergin kartanonpuistoon muun muassa graniittisen näkötornin, Joutsenlammen ja Metsälammen sekä Ruusulaakson ja Onnentemppelin paviljongit. Jo nimet kertovat, että Standertskjöld oli ilmeisen romanttinen luonne vaikka olikin luonut varallisuutensa asekaupoilla. Hirvenparvimaljakas on kooltaan hyvin pieni, mutta esiintymä on usein varsin runsas, sillä karikkeen seassa voi havaita jopa satoja maljakkaita. Jossakin runsauden kätköissä elää myös harvinainen ja rauhoitettu hämeenkylmänkukka, Kanta-Hämeen maakuntakasvi. tehtävänä onkin etsiä merkkejä pesivistä linnuista. Esimerkiksi räystään alle tuon tuosta pujahtava haara- pääsky on tällainen merkki . Ne ovat väriltään ruskeita tai lähes mustia sekä kooltaan hieman suurempia kuin hirvenparvimaljakas ja esiintyvät yksittäin tai muutaman sienen ryhminä. Kotelosienten monimuotoiseen ryhmään kuuluu yli 30 000 lajia, ja ne ovat eräs vanhimmista maalla elävistä eliöryhmistä
Luonto on mittaamattoman arvokas asia! Lipun hinnan voi kohdistaa johonkin seuraavista suojelukohteista: saimaannorppa, kaivostoiminta, arvokkaat metsät, puhtaat vedet tai lasten ympäristökasvatus. Norppa tarvitsee apuamme! 2 2 .5 . Arttu Wiskari www.sll.fi/norpparock Kuningasidea 70 Suomen luonto 24/2013 NOPPPA 2013 Jenni Salonen / Anatom Pictures Miten merinorpasta kehittyi saimaan- norppa? Muun muassa tähän kysymykseen saa vastauksen Koloveden kansallis- puiston Luontotuvan näyttelyssä. Koloveden Luontotupa sijaitsee Enonkosken keskustassa kosken rannalla, www.luontoon.fi. luonnonsuojeluliitto täyttää toukokuussa 75 vuotta. Mihin näistä laittaisitte rahanne likoon? Meidän pennoset menevät likoon norppien puolesta. Saimaannorppa on hieno eläin, joka on vakavassa vaarassa kadota kokonaan sukupuuttoon. Norpparockin sykkeessä Helsingin Tavastia-klubilla. Tilaisuuteen on 18 vuoden ikäraja. Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää konsertin yhteistyössä Tavastian, Tiketin ja Radio Novan kanssa. norpparockin ilme marika eerola warner music Apulannan Toni Wirtanen, miksi halusitte lähteä mukaan Norpparockiin? Lähdimme mukaan siksi, koska luonto on hyvä homma. Rockia iltaan tuovat Kuningasidea, Elokuu, Arttu Wiskari sekä Apulanta. veikko niemi / warner music Kolovesi tekee hyvää! Elokuu. Juhlan kunniaksi jammataan keskiviikkona 22.5. Lipputulot käytetään luonnonsuojeluun. 0600 11616. Illan juontavat Radio Novasta tutut Ile Jokinen ja Elina Viitanen. Liput 20/15 euroa + toimitus- ja palvelumaksu Tiketistä, www.tiketti.fi, p. Puhdas suomalainen luonto ei ole itsestäänselvyys näinä aikoina, vaan sen eteen on tehtävä työtä. Ovet aukeavat klo 19, ohjelma alkaa klo 19.30. apulanta oy Virikkeitä Vinkkejä moneen menoon! Apulanta lähti Norpparockiin mukaan, koska luonto on hyvä homma. Rock Illan ohjelmassa ovat mukana myös graafikko Erik Bruun ja esseisti Antti Nylén
Kirjaa voi lukea kasvitieteellisenä perusteoksena, mutta myös hurmaavana matkakirjana orkideojen kasvupaikalta toiselle. Taksoneita eli lajeja, alalajeja ja variaatioita kirjassa on 67, joista Suomessa 37. Keittämällä yhtä sienikiloa viidessä litrassa vettä ainakin 10 minuuttia myrkky haihtuu. Hänen puutarhassaan kasvaa persikkapuita. Kasvit viihtyvät vieläpä usein siellä, missä silmä ja mieli lepäävät kuten suurtuntureilla, Kuusamossa sekä etelän lempeissä lehdoissa, niityillä, ahoilla, kedoilla ja . Toisilla taas kukat muistuttavat pölyttäjähyönteisten naaraita, joihin koiraat haksahtavat. Kasvitieteilijä Aulikki Salmia on koonnut 38 vuoden aikana keräämänsä kämmekkätiedon kirjaansa Pohjolan uhanalaiset orkideat (Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys 2013). Siinä kerrotaan mielenkiintoisesti kasvinjalostuksen historiasta ja annetaan käytännöllisiä vinkkejä siementen keruusta ja omia jalostuskokeiluja. Kirja etenee kasvi kasvilta, viitteet nitovat havainnot aikaisempiin löytöihin ja 342-sivuisen kirjan viimeistelevät erinomaisen havainnolliset kuvat. Orkideamatkailua helpottavat kartat, tiedot kasvupaikkavaatimuksista sekä kukinta-aikaan otettujen kuvien kuvateksteissä olevat päivämäärät. ????? Alice Karlsson Aulikki Salmian haastattelu sivuilla 64?65. Heidi Haapalahti & Teija Tuisku: Kierrätyspuutarha (Tammi 2013) Lintujärven kauneutta Siikalahden lintukosteikko Parikkalassa houkuttelee vuosittain noin 10?000 kävijää. Korvasieni kasvaakin monenlaisissa ympäristöissä, mutta yleensä vain paikoissa, joissa maan pinta on rikkoutunut. Tummanruskeita, poimulakkisia sieniä voi kerätä huhtikuusta kesäkuuhun, Lapissa vielä heinäkuussakin. Valokeilassa elina nuortie / prolk Korvasieniä pitää keittää väljässä vedessä ainakin kymmenen minuuttia ja lopuksi huuhdella. Kevätsieniä keräämään Korvasieni on yhtä varma kevään merkki kuin leskenlehtikin. Sieniretkelle kannattaa suunnata hiekkapohjaiseen metsään, kuivalle mäntykankaalle tai tuoreeseen kuusikkoon. Siikalahden luonnon kauneutta voi katsoa myös Savonlinnan maakuntamuseon näyttelyssä Uuhkalinnun mailla . Taiteilijat Hanna Aalto, Pirjo Tikkinen ja Marjaana Tykkyläinen tutustuttavat katsojan töillään alueen eliöstöön ja luonnon tapahtumiin. Näyttely on avoinna 17.5.?8.9. www.siikalahti.fi, www.savonlinna.fi/museo istockphoto Käyn ahon laitaa 5.6. vietetään maailman ympäristöpäivää . www.unep.org Kierrätystarhurin paras ominaisuus on hyvä mielikuvitus. Keittämisen jälkeen sienet pitää vielä huuhdella. Suomesta mukana ovat Kaija Kiuru ja Markku Heikkilä. Näyttely on esillä Rovaniemen taidemuseossa 26.5. Ja ei kun muhennoksen tekoon! Polku pohjoiseen Luonnosta, elämästä ja muutoksista täällä pohjoisella pallonpuoliskolla kertovista taideteoksista on koottu kansainvälinen taidenäyttely Pathway/Polku. Silloin räsymatto päätyy marjapensaiden katteeksi ja polkupyörän vanne yrttien kuivaustelineeksi. Joillakin on mesiviittoja, mutta ei mettä. (JM) ????? Mary Kuusisto: Pihalla kasvaa pepino (Kirjapaja 2013) Kirja innostaa kasvattamaan eksoottisia lajeja kuten pepinoa, joka on tomaatin sukulainen Etelä-Amerikasta tai pesusieniä, joita on yhtä helppoa viljellä kuin kurkkua. Sinne on kutsuttu taiteilijoita Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista, Grönlannista ja Venäjältä. tuoksuvilla soilla. Salmian matkat suuntautuvat Suomen lisäksi Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Islantiin ja Fär-saarille. Sitten se siirtyy Oulun taidemuseoon. www.korundi.fi, www.ouka.fi/oulu/ taidemuseo Ståle Blæsterdalenin teos Olosuhteet. ORKIDEAT eli kämmekät ovat kiehtovia, monet ovat harvinaisia ja ikävä kyllä useat myös uhanalaisia. Niillä on kekseliäitä tapoja huijata pölyttäjiä. Kaunotarten perään voi lähetä vaikka heti, sillä seljakämmekät kukkivat pian Ahvenanmaalla. Kirjassa on valtavasti mukavia ideoita ja innostava kuvitus. saakka. (JM) ????? Aura Koivisto & Risto Sauso: Oma herne ja valitut pavut (Tammi 2013) Jokainen puutarhuri voi olla myös kasvinjalostaja, selviää tästä Aura Koiviston kirjoittamasta tuhdista tietokirjasta. Tuoreessa korvasienessä on solumyrkky gyromitriiniä, joka on vesiliukoista. Siikalahden kesää. Kuusisto kertoo puutarhakokemuksistaan. (JM) ????? 14/2013 Suomen luonto 71
Näin kertoi kangasperhosen kuvannut Anita Herkman. 72 Suomen luonto 14/2013 birgit johan sson anita h erkman Sinisorsat nousivat normaalisti lentoon, ja heti sen jälkeen niille sattui pieni törmäys?, vauhdikkaan tilanteen huhtikuussa Turussa tallettanut Birgit Johansson ihmettelee. Näyttävistä vesiroiskeista huolimatta linnuille tuskin kävi kovinkaan pahasti. Sen verran joustavalla rungolla luonto on ne varustanut.. Samalla paikalla lämmitteli myös kolme nokkosperhosta.? Paimion kevään merkkejä ihasteli Hanna Järvinen. Sorsien kehnompi nousu ?Käyköhän linnuilla useinkin näin? Vihreää silkkiä ja samettia ?huomasin SAhalahdella viime toukokuussa perhosen, joka vuoroin liiteli ja pysähteli heinänkorsille. Aivan kuin se olisi katsellut maisemia.. ain v a h a j r i k to ismo ut iainen ut ra si! tarinoita uviasi ja intokirja a v a Lähetä k /h .fi to menluon w w w.suo an itt im To Havaintokirja uudistui! lukijoiden oma luontopalsta toimii nyt sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme Maan pörriäiset heräsivät tomi m uukkon en palkkion. ?Huhtikuun in en Pehmikettä pesään Oravan pesäntekopuuhia seurattiin maaliskuussa Helsingin keskuspuistossa. Pehmikkeitä on kätevä kuljettaa suussa, käpäliä kun tarvitaan kiipeilyyn. Pörröhännän ikuisti Tomi Muukkonen. ha nn a jä rv alun aurinko lämmitti tienvarren rinnettä ja sai maamehiläiset liikkeelle
Pikkuruinen kukka on läheltä katsottuna upean värikäs luomus. Aikansa rähistyään se lensi langalle pöllön viereen aikomuksenaan ilmeisesti päästä nykäisemään pyrstösulista?, kertoo Markku Salonen Iitissä tapauksesta. Näätä lintujen apajilla ?Kesken aamukahvien huomasimme näädän Kaunis läheltä ja kaukaa ?Ensimmäiset sinivuokot avasivat kukkiaan huhtikuun lopulla. Välillä kannattaa hieman kyykistyä tai jopa käydä makuulle maahan, kuten minä tein,. Oikea suora uppoaa vastustajan leukaperiin vikkelästi.? Ottelu kuvattiin Ylämaalla toukokuussa vuosi sitten. Pöllöä härnäämässä ?Lapinpöllö istui langalla ja harakka pelmahti seija k aleni us markk u salo nen lähipuuhun. Oikea suora ?Piisamien yhteenotot tapan i räsä nen voivat olla aika kiivaita?, kertoo Tapani Räsänen. ?Iskuja ei säästellä ottelijoiden kohdatessa. vinkkaa Päivi Ronkainen Polvijärveltä. päivi ronkainen nostamassa linnuille tarkoitettua rasvamakkaraa. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet, joten otus vaihtoi puuta ja onnistuikin pienemmän makkaran kanssa. Viimeksi näin näädän kymmenen vuotta sitten?, tarinoi Seija Kalenius Lohjalla pääsiäisenä tekemästään havainnosta. 14/2013 Suomen luonto 73
Ja vaikka ne purettaisiin tai ohitettaisiin kalateillä, tuhoutuneita vaelluskalakantoja ei enää saada takaisin. Poikastuotanto voisi olla nykyistä suurempaa, jos veden juoksutuksissa otettaisiin paremmin huomioon vaellus- kalat. Tuormaa ehdottaa, että kalastusasiat siirrettäisiin Viron mallin mukaisesti ympäristöminister iöön. jauhavat vesivoimalaitokset. Täällä alkuperäisiä luonnonkantoja ei valitettavasti enää ole, joten kalastus perustuu istutuksiin. ANNA PALAUTETTA! Lukijoilta Paikalliset pistivät Kolin suojelun alulle . Susiretkellä ei pelätä Norps Rescue -kangaskassin voitti Anja Ikonen Anttolasta. Lukijoilta: Norpan jäljillä Supisuomalainen symppis, ainutlaatuinen vesipullero. Toivottavasti säilyykin sellaisena pitkään. Virpi Elomaa pori Toimittanut Alice Karlsson @ Mitä mieltä lehdestä. Viime lehdessä (SL 3/2013) julkaistu luontokuvaaja Mikko Pölläsen artikkeli sitruunaperhosen vuodesta on herättänyt ihastusta ja uteliaisuutta. Osa vesistöistä on muutettu niin perusteellisesti, että luonnonkiertoa joudutaan täydentämään istutuksilla. Suomenlahdella vaellussiikoja pyydetään 50-millisillä ja harvemmilla verkoilla. Kun Viro itsenäistyi 1990-luvulla, kalastusasiat olivat tosiaan aluksi ympäristöministeriössä. Laineen uunituore Suomen luonto, tunnistusopas (Otava). Suomen Luonto 3/2013 1. Tämä ei johdu kalaverkoista vaan siitä, että lisääntymismahdollisuuksia ei enää ole patojen rakentamisen ja kutupaikkojen tuhoamisen vuoksi. Mies ja sitruunaperhonen . Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä . Mistä sitruunaperhoset tulevat? 3. Ismo Tuormaa kirjoittaa vaellussiiasta (Suomen Luonto 3/13): ?Siikakantojen romahtaminen ei olekaan ihme, ja syynä ovat ennen kaikkea liian tiheäsilmäiset verkot.? Vaellussiika kutee joessa ja useimpien Suomen jokien vaellussiikakanta on tuhoutunut. Aukaisin innostuneena viime Suomen Luonnon (SL 3/13), jossa hehkutettiin Kolia vuoden retkikohteena. Ilman ryhmää emme olisi saaneet sitä valtavaa määrää taustatietoja ja yhteyksiä muun muassa ympäristöministeriöön, millä oli ratkaiseva merkitys kansallispuistolain syntymiseen. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Adressin pisti alun perin liikkeelle lokakuussa 1989 perustettu Kolin suojeluryhmä, jonka jäsenet olivat lieksalaisia. Suojeluryhmän keskeisinä toimijoina olivat kauppapuutarhuri Ilmari Martikainen Kolilta ja diakoni Jaakko Ahvenainen Lieksasta. Norpan jäljillä 2. Tällä hetkellä ammattikalastusasioita hoitaa kuitenkin maa- ja metsätalousministeriö ja virkistyskalastusasiat ovat ympäristöministeriön hoidossa. Teemu Tast toiminnanjohtaja Etelä-Suomen Voimalaitokset tuhosivat vaellussiikakannat merikalastajat kotka . sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Se onkin erittäin tärkeää, sillä Kolin matkailusta vastuulliset tahot eivät oikein vieläkään näe luontomatkailun merkitystä. Artikkelissa oli kuitenkin kohta, joka tulisi täsmentää. Erittäin suuri osa adressin yli 84?000 allekirjoituksesta hankittiin suojeluryhmäläisten omien tuttavuuksien ja yhteydenottojen kautta. Luonnonsuojeluliitosta ja -piiristä saimme hyvän yhteistyökumppanin kuukausia myöhemmin. Irma nykänen Mistä sitruunaperhoset tulevat? Todella hieno kuvaus sitruunaperhosen elämänvaiheista. Hannu Linnamo espoo Susiretkellä ei pelätä Asiallinen artikkeli. Susipelko on jotain aivan käsittämätöntä ja perusteetonta. Sanna keronen kangasala suojeluryhmän jäsen kaupunginvaltuutettu Lieksa Suomesta voitaisiin Tuormaan mielestä luoda upea luonnonkantojen kalastusparatiisi. Tähän suurena esteenä ovat kuitenkin ?puhdasta norppasähköä. Siiat ovat kuitenkin ilahduttavasti alkaneet lisääntyä Kymijoessa ja muissakin joissa. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 22.5.2013 mennessä. Osallistujien kesken arvotaan Lasse J. Avustajamme kertoo, miten kuvat syntyivät. ?Istuessaan kevätauringon sulattaman rinteen reunalla ja katsellessaan sitruunaperhosten lepattelua Mikon päähän pälkähti, Lintukurssit Lintukuvauskurssit Lintu- ja luontomatkat Kuvausmatkat ulkomaille www.finnature.fi Finnature Oy Ltd Rantakurvi 6, Liminka Puh 045-129 4264 info@finnature.fi Ekologiset kodintarvikkeet, sisustustuotteet ja lahjatavarat Villa Elfvikin luontotalo Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4,4, Laajalahti, Espoo Elfvikintie Laajalahti, Espoo puh. (09) 8165 4400 puh. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 1 Elfvik mainos 5x5.indd www.facebook.com/ekotavarataloekotin 18.9.2009 14:31:14 18.9.2009 14:31:14
Pahaksi onneksi tuuli oli noussut. Eräänä aamuna kotelo repesi selästään ja uusi sitruunaperhosaikuinen näki päivänvalon. Kun tuntosarvien paikat mustuvat, perhosen muodonmuutos on käsillä. Viimeinen toukkanahka oli revennyt. Perhonen oli edelleen sijoillaan. Kotelo löytyi ja joutui tiukkaan seurantaan. Mikko merkitsi paikan huolellisesti ja toivoi parasta. Mikko porhalsi kaksi kilometriä kotiin, hörppäsi sydän kylmänä kahvit ja rohmusi jotain evästä kyytiin. Muutaman metrin päässä avomaasta perhonen etsi korren ja asettui paikalleen. Se oli kiinnittynyt paatsaman oksaan, turvalanka ympärillä. Pari päivää Mikko päivysti paikalla, mutta kovankin husaarin on joskus syötävä ja saatava kahvia . Tuuria tarvittiinkin, koska lumi peitti perhosen vasta 12.1.2012. Tarkastuskäynnillä huhtikuun alussa jännitys kaiveli sydänalaa. Olisihan mahdollista, että perhosen olisi löytänyt talvella vaikka päästäinen tai home olisi tunkeutunut leposijalle. Mat- Mikko Pöllänen Mikko Pöllänen osoittaa sitruunaperhosen talvehtimispaikkaa. Rainer Rajakallio palaute@suomenluonto.fi ka keskeytti kuvaukset, ja reissulta palannut kuvaaja saattoi vain havaita kohteensa kadonneen. Sitkeä mies jatkoi työtään. Seuraavana päivänä koiras nousi siivilleen ja katosi. Toukan Mikko löysi sattumalta Hiitolanjoen Lahnaselta. Toukka oli koteloitunut kolmisen viikkoa aikaisemmin heinäkuun alkupuolella. Aikuisten perhosten kuvaaminen on melko helppoa. Kamera surrasi. Pieni pilvenhaamu saattaa sotkea valotuksen, tuuli muuttaa kuvat epätarkaksi mössöksi ja sade pilata kaiken. Mikko käytti sitruunaperhosjutun tekemiseen satoja tunteja.? Ekoenergia merkittyä puusähköä jo vuodesta 1998 Suomalaista sähköä huomisen parhaaksi. Tutustu tarkemmin, miten helposti ja edullisesti voit tehdä Ekotekoja. www.ekoteko.fi Ohjelmaa luonnossa! Ohjelmaa luonnossa! Rainer Rajakallio Ohjelmaa luonnossa! rautjärvi Tarinan pitempi versio on verkkosivuillamme: http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/miehenja-sitruunaperhosen-yhteiseloa/. mainos43x50_suomenluontoon.pdf C M Y Ympäristötutkimuksia ja tutkimusvälineistöä Wildlife Acoustics Kestrel tallentimet mm. -säämittarit lepakoiden tutkimiseen CM 1 15.3.2013 15:15:34 www.elamystorppa.fi www.elamystorppa.fi www.elamystorppa.fi Kestäviä, venäläisiä KASVIHUONEITA Ruokaa tuottavia, monivuotisia TAIMIA MY CY CMY Tilaa suoraan verkkokaupastamme, www.yrjolanet.? K Welhonpesä Katso nettikauppamme osoitteessa welhonpesa.fi -Kanootit ja kajakit -Varusteet -Vesitiiviit pussit ja kotelot Tukevat Sit-On-Top kajakit luontokuvaajille Welhonpesä oy puh/fax 09-8798886 email: welho@nettilinja.fi Kauppakuja 10, 01800 Klaukkala Nopeasti ja edullisesti www.taimilaari.fi. Koko elämänkaaren dokumentoiminen on aivan toista. tupakkia meni paikalla kartonkikaupalla. Mikko seuraili perhosta auringon laskuun saakka. Seuraavana päivänä sää oli jo viileämpi. Huhtikuun 11. päivänä jännitys laukesi: lumi oli sulanut niin, että perhonen kuulsi kiteiden läpi. Toukka heilui. Sitten kipin kapin takaisin. Ehdittyään kolmen metrin päähän toukasta Mikko huomasi, että koteloituminen oli täydessä vauhdissa. Aikaa kuluu, homma vaatii herkeämätöntä tarkkaavaisuutta. Mikon kamera surrasi lähietäisyydellä. Vihdoin 3.11.2011 hän näki Simpeleen Kivijärven rantapeltojen takaisella töyräällä keltaisen häivähdyksen. Häivähdys osoittautui sitruunaperhoseksi, joka laskeutui juuri kun Mikko ennätti näköetäisyydelle. että olisipa kiintoisaa seurata yhden perhoslajin elämänkiertoa koko vuoden ja kertoa se kuvin.? Syksyllä 2011 hän etsi paikoilleen asettuneita sitruunaperhosia. Oli marraskuu, joten viime hetket olivat käsillä. Sinä aikana toukka kuori vanhan nahan päältään ja aloitti kotelon hiljaisen elämän. Koteloituneen toukan muutoksia oli seurattava päivittäin. Jotain lopullista oli meneillään, sillä perhonen suoristi tuntosarvet yhdeksi johtimeksi ja kääntyi korteen roikkumaan siivet alaspäin laskostettuina
Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Löysin Parikkalasta komeasti kukkivan kangasvuokon männikön uudistusalalta aivan istutuslaikun reunalta 200 metrin päässä lähimmästä esiintymästä. Kuinka sen siemen on voinut päätyä sinne, kun välissä on varttunut, tuuhea metsä eivätkä kai tuulet ole voineet tuoda siemeniä sinne? . Siementaimen kehittyminen kukkivaksi vie useita vuosia ja kukkiakseen vuokko vaatii runsaasti valoa. Siemenen sulkahaiven vuoroin kiertyy kierteelle ja vuoroin oikenee kosteuden muutosten mukaan, ja samalla siemen porautuu maan sisään. Aikaisemmin kaskeaminen ja luonnon kulot loivat kangasvuokon taimille runsaasti elintilaa. Voiko kaksi eri ampiaisyhdyskuntaa sijaita näin Ampiaispesä katossa. . kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Vastaajina tässä numerossa: . Valitettavasti joudun hävittämään pesät pois ennen niiden valmistumista. Olen huomannut, että ampiaiset lähestyvät pesää eri tavalla. asiantuntijat vastaavat Matti Helminen Nisäkkäät Kangasvuokot tarvitsevat runsaasti valoa kukkiakseen. LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Katossa olevan pesän asukas lentää pesään melko suoraviivaisesti, sen sijaan kattotuolin pörriäinen laskeutuu kymmenen sentin päähän pesästä ja kävelee loppumatkan. Reijo Wallin / Kuvaliiteri vuokko on kasvanut siinä jo ennen hakkuuta ja ollut niin vain onnekas, kun kaivinkone on kaapaissut istutuslaikun viereen eikä kohdalle. Kangasvuokko on jatkuvasti hannu Siitonen / kuvaliiteri Kangasvuokon ongelmat Seppo vuokko Ampiaisten naapuruussuhteet Parvekkeeni kattoon ja kattotuoliin ilmestyi ampiaisen pesäaihio noin puolen metrin päähän toisistaan viikolla 20. Itäminen onnistuu vain paljaalla maalla. Jos mätäs oli komeasti kukkiva, kangas- 76 Suomen luonto 14/2013 niukentunut ja on nyt uhanalaisten kasvien listalla vaarantuneena. Periaatteessa on mahdollista, että nykyiset hakkuutavat maanmuokkauksineen ovat eduksi kangasvuokolle, mutta sitä varmistavia havaintoja ei toistaiseksi ole. Aukkojen reunoilla ei ole riittävästi kukkivia kasveja siementen lähteiksi eikä nuori taimi ehdi kukkia ennen taimikon tuuhettumista. Tärkein kysymys on, selviävätkö siementaimet hengissä nuoressa metsässä ensimmäisiin harvennuksiin asti? lähekkäin. Monet kangasvuokon ja muiden harjukasvien kuten hietaneilikan, masmalon, häränsilmän ja keltamaitteen näyttävimmistä kasvustoista ovat ihmisen muokkaamia: vanhoja lanssipaikkoja, metsäautoteitten varsia, hylättyjä hiekkapohjaisia peltoja, tienpenkkoja, voimalinjoja tai sorakuoppia. Kaksi ampiaisyhteiskuntaa puolen metrin päässä toisistaan tuntuu yllättävältä. Näppituntuma on, että noin lähekkäin am-. On siksi aivan tyypillistä, että yksittäisiä, kukkimattomia ja siksi vaikeasti havaittavia kangasvuokkoruusukkeita kasvaa harvakseltaan varttuneessakin männikössä. Siemenet leviävät tuulen mukana, ja kyllä pyörteiset puuskat voivat nostaa siemenet niin korkealle, että ne ylittävät metsäisiäkin alueita
Veikkaan, että työläisetkin olisivat käyttäneet eri kas. Karvasorakkaan pisaroista on löydetty sekä antibioottisia ainesosia että veren hyytymistä estävää antikoagulanttia. Ruoste- ja karvasorakkaiden sukuun Hydnellum kuuluu lähes 40 muutakin lajia. Ne muodostavat usein rengasmaisia kasvustoja, joissa voi olla kymmeniä itiöemiä. Hyvin usein kysellään näiden lajien nuorena erittämistä karpalonpunaisista pisaroista, ?kyyneleistä?, joita kerääntyy lakkiosan pinnalle tai piikistöön. Siksi tällaiset ainekset on hyvä kakoa kurkusta ulos. Lokit, eräät varislinnut, pöllöt ja eräät päiväpetolinnut sekä ainakin lepinkäiset tekevät näin. Lasse Kosonen Sienet hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet ismo rautiainen Matelijat, sammakkoeläimet, nilviäiset juha valste Evoluutio ja fossiilit reittejä, sillä ?hajupolku. Niitä oli useampi rivissä. . Yleistä se ei ainakaan ole. Tähän aikaan toukokuussa kaikki rakentajat ovat talvehtineita kuningattaria, jotka ovat paritelleet jo syyspuolella. Harmi, että pesät tuhottiin. Räystään alta löytyi pieniä mustia möykkyjä, joissa oli kovakuoriaisten peitinsiipiä ja muita kitiiniosia. Pinnan kuhmuraisuus viittaa ruosteorakkaaseen, mutta varmimmat erot löytyvät maistamalla ja mikroskoopilla. Karvasorakas on nimensä mukaisesti voimakkaan karvas, ruosteorakas mieto. Ne kuuluvat niin sanottuihin nahkaorakkaisiin, joiden malto on kovaa, sitkeää ja korkkimaista. Pesiltä on tietoja aika vähän eikä näytettä lainkaan, mutta yritän miettiä, miten tuollainen olisi mahdollista. Niillä on totinen kiire saada pesänsä niin valmiiksi, että ne voivat munia kennoihin ja ruokkia toukat aikuisiksi. Menevätkö ne lepinkäisen suoliston läpi, vai kakistaako lintu ne kuvustaan pöllöjen tapaan. Vasta sitten kuningattaret alkavat saada apua nuoremmiltaan. Yksi mahdollisuus on, että kuningattaret olivat eri lajia, jolloin niiden käyttämät eri reitit ovat vielä helpottaneet yhteiseloa. Kuitenkin samanlainen pesäpaikan valinta ja sama pesimisaika viittaavat samaan lajiin, eikä kysyjäkään arvellut ampiaisia erilaisiksi. Tuntuu mahdolliselta, että eri tuloreittien käyttö on ollut ratkaiseva tekijä, tai sitten lähekkäisyys on suorastaan pakottanut kuningattaret käyttämään eri reittejä. Kovat kiinteät aineet, esimerkiksi luut ja ruodot, kitiini sekä kuivat karkeat kasvinosat kuten korret eivät hajoa kaikkien lintujen ruuansulatuskanavassa. Sulamattomien aineiden kulku ruuansulatuskanavan läpi on hyödytöntä taikka peräti vahingollista, sillä riski niiden juuttumisesta kiinni kanavaan on olemassa. Kuvan sieni on joko ruoste- tai karvasora- Seppo Vuolanto Linnut säksi suvussa voi olla vielä tieteelle kuvaamattomiakin lajeja. Miten homma toimii eri linturyhmissä? . varmaankin säilyy pitkiä aikoja. Lukijoilta olisi mukava saada lisää tietoja ampiaisten naapuruudesta. Kauri Mikkola Kuhmurainen sieni Minkähän sienen löysin Sodankylästä Askan männikkökankaalta. Sen sijaan vesilinnut, haikarat, merimetsot taikka kurjet eivät tee okhilkka laajala piaiset eivät juuri pesi. Syötäväksi näin korkkimaisen kovista sienistä ei ole, mutta kuivattuna niitä voi käyttää lankojen värjäykseen. Karvasorakkaalla on englanninkielessä kuvaavia nimiä kuten mansikoita ja kermaa, pirunhammas ja vertavuotava nahkaorakas. lasse kosonen Miten lintujen ruuansulatus toimii? Seurasin joskus 1990-luvulla, kun pikkulepinkäinen ruokki poikasiaan vajan katolla. Li- Seppo Vuokko Kasvit Kuvan sieni on joko ruoste- tai karvasorakas. Tarkempi tunnistus edellyttää maistamista. 14/2013 Suomen luonto 77. Orakkaiden tapaan niiden itiöitä tuottava osa, itiölava, koostuu piikeistä. Kumpikin laji on yleinen tuoreilla ja kuivilla kankailla, männyn ja kuusen seuralaisena suurimmassa osassa maata
asiantuntijat vastaavat Huuhkajan oksennuspallo. hannu huttu Onko kyyn sahalaitakuvio suojaväri vai varoitusväri. Jos naaraat valitsisivat kumppaninsa täplien perusteella, pitäisi piirteeseen kehittyä jonkinlainen ero sukupuolten välille. Täplät ovat kuitenkin samanlaiset kummal- lakin sukupuolella. Entä tartuttaako myös metsähiiri tautia? . Punaisen ja keltaisen yhdistäminen mustaan on monien pahanmakuisten tai myrkyllisten lajien varoitusmerkki. On mahdollista, että myrkyttömät rantakäärmeet hyödyntävät matkimalla tätä petojen yleisesti välttelemää väriyhdistelmää. Ismo rautiainen Hiiri vai myyrä ja myyräkuume Pyydystimme liiteristämme Kiskosta pikkunisäkkäitä. Lepinkäisten pallosistakin voi määrittää hyönteislajeja. Suoliston läpi kulkeneilla aineilla on lisänä valkea virtsahappojäämä, esimerkiksi kanalinnuilla on ulostepötköissä sulamatta jääneiden kasviainesten ohessa vaaleankellertävää virtsahappoa. Kesämökkiläisille ovat tuttuja laitureille ilmestyvät pistelevät kalan luut ja ruodot. Lokit ovat niitä sinne kakoneet. Omalla kesämökilläni harakka käyttää yöpuunaan saunan kuistia. Käärmekoiraat kilpailevat toki keskenään naaraista, mutta keväisissä painiotteluissa pelataan fyysisellä voimalla ja suurella koolla, ei värityksellä. On joitakin viitteitä siitä, että täplät pelottaisivat saalistajia. Liittyvätkö kirkkaat värit parinvalintaan kuten linnuilla? sennuspalloja, vaikka käyttävät kalaa ravintonaan. Oksennuspallojen sisältöä tutkimalla voidaan selvittää ravinnon koostumus. He asettivat maastoon muovailuvahasta tehtyjä käärmemalleja, joista osalla oli sahalaita, osalla jokin mielivaltainen kuviointi ja osa oli täysin kuviottomia. Seksuaalivalinnan teorioiden mukaan on epätodennäköistä, että täplät liittyisivät millään lailla parinvalintaan. Olet oikeassa arvellessasi, että ylin on. Kyiden sahalaitakuviot ovat kehittyneet varoitukseksi saalistajille. Pikkulepinkäinen saattaa napata hyönteisten lisäksi pieniä selkärankaisia, esimerkiksi linnunpoikasia tai päästäisiä. Sahalaitaiset mallit kärsivät vähiten lintujen hyökkäyksistä. Lattialle ilmestyy viljan korsia ja akanoita siisteinä pallosina. seppo vuolanto XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX Rantakäärmeen keltaiset täplät ovat melko varmasti pelote. Martti Roininen / kuvaliiteri Käärmeiden kuvioinnit 78 Suomen luonto 14/2013 . Kunnia asian selvittämisestä kuuluu Jyväskylän yliopiston tutkijoille. Täplättömät muovailuvahamallit selviytyvät tehdyissä saalistuskokeissa heikommin kuin täplälliset. Keltainen erottuu tummasta pohjaväristä erittäin hyvin. Mikä kuvassa olevista on myyrä ja mikä hiiri. Entä miksi rantakäärmeellä on keltaiset niskatäplät. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT . Itse veikkaisin, että ylin on metsämyyrä. Miten suuri mahdollisuus on sairastua myyräkuumeeseen. Taustan väri ei vaikuttanut hyökkäysten määrään sahalaitaisilla, mikä sulkee pois suojaväriselityksen. Maastokokeet tehtiin Espanjassa Doñanan kansallispuistossa parisen vuotta sitten. Rantakäärmeen niskatäplistä tiedetään paljon vähemmän
Kuvassa näkyvät suonet ovat munarauhasen seinämää, joka ei poikkeuksellisesti ole irronnut munista kudun yhteydessä. Hannu lehtonen Vieras ullakolla Löysin tammikuussa Asikkalassa olevan kesämökkimme kylmän vintin lattialta pökäleitä, jotka olin netin perusteella tunnistavinani lumikon jätöksiksi. Olenko oikeassa? Irmeli Sinisalo metsämyyrä. Olisi tarpeen nähdä selvemmin niiden rakenne. Lisäksi kutupallon pinnalla näyttäisi olevan suonia. . Kuvan perusteella on kuitenkin vaikea sanoa mitään varmaa lisukkeiden laadusta. Meillä se on tappanut ihmisiä vain hyvin harvoin, mutta esimerkiksi Koreassa virus tappaa jopa melkoisen osan sairastuneista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa oli myyräkuumeeksi tunnistettuja infektioita esimerkiksi vuonna 2012 yli 1800. Mitä kutupallossa olevat lohenpunainen ja vaalea ovat. Metsämyyrän tuntee helposti hännästä, jonka pituus on noin puolet ruumiin pituudesta. Kaksi alempaa ovat metsähiiriä. Kysymyksen sisältänyt kirje ja siihen liittyneet kuvat antavat aiheen otaksua, että kylmän talon ullakolla tammikuussa oleillut eläin on ollut näätä. Metsähiirellä taas on suuret korvat, isot silmät ja noin ruumiin mittainen, lähes karvaton häntä. Lumikkokin on näätäeläin, joskin näätää paljon pienikokoisempi ja huonompi kiipeilijä. Lumikon talviset ruokailutavat houkuttelevat sen kuin sukeltelemaan lumen sisään myyrien käytäviä seuraillen. Munarauhasessa sammakon munat ovat poikkiseinämillä varustetuissa erillisissä lokeroissa (6?7 kpl). Kudun yhteydessä munarauhasen seinät repeävät ja munat joutuvat ruumiinonteloon ja edelleen Müllerin tiehyen ja sukupuoliaukon kautta ulos naaraasta. Tästä syystä sairastumisen todennäköisyyttä on mahdoton sanoa. . Harvinainen havainto sammakon munarykelmästä. Kaikki infektoituneet eivät saa oireita. Suurin osa metsämyyristä ei ole infektoituneita, mutta osa on ja tämän osuuden suuruus vaihtelee alueittain ja vielä vuodesta toiseen. Usein mökeillä ja omakotitaloissa tavattavan kotihiiren häntä on meillä aina vähän ruumista lyhyempi ja korvat pienemmät. Myyräkuumetta levittävät metsämyyrät. Sen saa helpoimmin puuvajoista ja muista tiloista, joissa on ollut tai on metsämyyriä. Myyrien kantamia taudinaiheuttajia Puumala-viruksia joutuu niiden virtsaan ja sen kuivuessa ilmaan, josta viruspartikkeleita voi siirtyä ihmisen keuhkoihin. Munuaistulehdus ?myyräkuume. Lisäksi myyrien määrä vaihtelee syklisesti: niitä on niin sanottuina myyrävuosina jopa monikymmenkertaisesti enemmän kuin niukimman esiintymisen vuosina. Valkoinen taas muistuttaa lähinnä jotain sientä tai miksei kyseessä voisi olla myös jokin heisimato, joka olisi tullut esiin sammakon kudun yhteydessä. Selkäpuolen värityksessä on ruosteenpunaista sävyä, joka puuttuu melko samankokoisilta pelto- ja kenttämyyriltä. Niidenhän pitää vapauttaa munansa vesistöön. on joskus hyvin vakava sairaus. Sen sijaan näätä tunkeutuu usein rakennuksiin joko suojaa etsimään tai talossa asustelevia myyriä tai hiiriä pyydystelemään. Täysin varma lajinmääritys edellyttäisi ulosteiden hajun ja niissä olevien ravintojätteiden selvittelyä sekä talon lähistöltä todennäköisesti löytyvien lumijälkien tarkastelua. matti helminen 14/2013 Suomen luonto 79. Petri Bryck Elvi Leskinen Juha Valste Mikä outo limapallo? Ohessa kuva sammakonkudusta, jonka kuvasin Oulujoen rannalla toukokuisena lauantaina. Tässä vaiheessa koiras hedelmöittää ne sitä mukaa kuin munat joutuvat veteen. Punertava näyttää kuitenkin joltain eläinkudokselta, mahdollisesti melko kehittymättömältä munarauhaselta. On myös mahdollista, että jokin peto söi naaraan kudun jälkeen, jolloin valkoinen kudos voisi olla munanjohdinta ja punertava joku sisäelin. Kysyjä kiinnitti huomiota myös siihen, että osa munista näyttäisi olevan vielä suonien ympäröimässä säkissä. Kutu oli jäänyt joen Osa sammakonkudun kehityksestä on ilmeisesti jäänyt kesken. vedenpinnan korkeusvaihtelun vuoksi kuivalle maalle melkein vesirajaan
5/2013 ilmestyy 14. kesäkuuta luonto kutsuu! suuri kesänumero tuo suven ihmeet lähelle Skywatch käsituulimittarit EOLE, tuulennopeus, keskinopeus, maksimi 69 ? METEOS, tuuli + lämpötila, keskilämpö, min/max, hyytävyys 79 ? ATMOS, tuuli ja lämpö + ilmankosteus, keskikosteus, min/max, kastepiste 129 ? WS2801 Sääasema, täysin langaton 299 ? . Tarkemmat tiedot nettisivuiltamme. Koodi Suure, mittausalue Hinta G7200 Yhdistelmämittari, pH/EC/TDS/ORP 181 ? G7031 DO 0-20.00 ppm, O2 0-200% 219 ? G6011A pH 0 . Päiväkiitäjät, perhosmaailman kolibrit Vesitesterit, ominaisuuksien mittaukseen Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 80 Suomen luonto 14/2013 . Lokkikoulumme opettaa tuntemaan lokit ja tiirat . Runsaasti retkivinkkejä luonto-Suomeen pentti sormunen / vastavalo Mukana kuljetettavat korkealaatuiset vesimittarit, pienikokoisina kulkevat helposti mukana, edullisina sopivat hyvin budjettiin. 14.00 59 ? G6021 EC 0-19990 µS/cm 49 ? G6022 EC 0-1999 µS/cm 49 ? G6031 TDS 0-19990 ppm 49 ? G6041 ORP ±1999 mV 79 ? G6061 EC 0-19.99 mS/cm 49 ?. Kuikka, mökkijärven kiehtova alkulintu Tuulen nopeus, suunta, ilmanpaine, lämpötila, kosteus, sade, kaikki langattomilla antureilla. Tallentaa omaan muistiinsa 1797 sarjaa säätietoja, esim 1 tunnin tallennusvälillä 10 viikon tiedot, tietokoneellesi rajattomasti, langaton USB-yhteys (XP, Vista 32bit, W7 32bit).
Täältä löydät myös Dodon meneillään olevat viljelyprojektit, kaupunkiviljely.fi. Retkelle muinaispolulle! Kiinnostaako rautakautinen ruumiskalmisto, 1800-luvun tervahauta, kivikautinen jätinkirkko. tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. . Kaikki blogin reseptit sopivat myös vegaanille, mutta herkulliset ja helpot ruokaohjeet sulattavat myös vannoutuneen lihansyöjän sydämen! chocochili.net. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Sivuilta löydät viljelyohjeita, vinkkejä hyötykasvien kasvattamiseen parvekkeella, pihalla tai viljelypalstoilla sekä kaupunkiviljelyn historiaa ja ekologista ja kulttuurillista merkitystä pähkinänkuoressa. 4) c 5) Räkättirastaan. 6) Orkideoja. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: . ..................................................................................... SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ........................................ Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: . Juha Huttunen kuvasi uhanalaista ahmaa Kainuussa, lähellä Venäjän rajaa elokuussa 2012. Katso video: www.suomenluonto.fi/videot/. Vinkkejä kaupunkiviljelyyn Ympäristöjärjestö Dodo ry kokoaa vinkkejä ja tietoa kaupunkiviljelystä. Reijo Wallin / kuvaliiteri Verkossa nyt suomenluonto.fi:ssä! Punarinnan liverrys kuuluu kevätillassa. nimimerkki urpole / ikkunasuomenluontoon.fi Toimituksen blogi on ajassa kiinni Suomen Luonnon toimittajat kirjoittavat havainnoistaan ympäristöstä ja luonnosta. Aiheina ovat muun muassa kaupunkiviljely, kevään eteneminen ja retkivinkit. ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Postinumero ja paikkakunta: . (09) 2280 8210 (kello 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. 2) Neonikotinoidit ovat a) tupakanvieroitusaineita b) nikotiinin sukuisia kasvinsuojelumyrkkyjä c) suosittu akvaariokalojen ryhmä 3) Mistä erottaa viitasammakon ja sammakon kudun? 4) Mikä on pullakko? a) pullapitko b) pulloteline c) sarojen emien ympärillä oleva pullomainen suojuslehti 5) Minkä linnun tieteellinen nimi on Turdus pilaris? 6) Mitä kämmekät ovat toiselta nimeltään? 7) Milloin jäät lähtevät Kilpisjärvestä? 8) Kuinka pitkään korvasieniä pitää keittää, jotta sienissä oleva myrkky häviää? 9) Mihin kasviin puolukan voi sekoittaa? 10) Missä rocktapahtumassa esiintyvät Apulanta, Elokuu, Kuningasidea ja Arttu Wiskari? 1) a 2) b 3) Viitasammakon kutu painuu pohjaan, sammakon kelluu. ..................................................................................................................... Nimi: . Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla . Määräaikaistilaus 12 kk (73 ?) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 ?) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 ?, . ......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . www.muinaispolut.fi. Rentoa ja herkullista kasvisruokaa Turkulaisen puutarhurin ja ruokaharrastajan Elinan Chocochili-blogista löytyy kasvisruokia moneen makuun. Lähettäkää Suomen Luonto alla ? Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2013. Blogissa on myös tiukkaa ajankohtaisten ympäristöasioiden kommentointia. Lue blogia: www.suomenluonto.fi/blogit/. Linnut konsertoivat netissä Julkaisemme kevään ja alkukesän aikana kotimaisten lintujen lauluääniä nettisivuillamme. Peippo, punarinta, kottarainen. Viitoitettujen retkipolkujen varrelta löydät muinaisjäännöksiä sekä kulttuuriperintö- ja luontokohteita. ......................................................................................... 14/2013 Suomen luonto 81 Toimittanut annakaisa vänttinen Poimintoja muualta. 7) Kesäkuun puolenvälin jälkeen. 8) Korvasieniä tulee keittää noin 10 minuuttia väljässä vedessä. Museoviraston ylläpitämä sivusto kokoaa yhteen Suomen muinaispolut. Määräaikaistilaus 6 kk (40 ?) ? Olen määräaikainen 64,50 ?). osoitteenmuutoksen. ................................................................................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Osoite: ................................................................................................................................ Postinumero ja paikkakunta: . Tavastialla pidettävässä Norpparockissa. Kristina Al-Zalimi / cartina Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. 1) Villisika a) eli Suomessa jo kivikaudella b) on Suomessa tulokaslaji c) ei esiinny Suomessa Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. 9) Sianpuolukkaan. 10) 22.5. Mikä on suosikkisi? Kuuntele lintujen ääniä: www.suomenluonto.fi/tag/ linnun-aani/. Ahma seikkailee videolla Suomen Luonnon lukijat voivat lähettää Havaintokirjaan kuvien lisäksi videoita
Pohjoispuolen lille tehdään lisähuoneita ja perämoottorit hurisevat. Jorma Tenovuo Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. Osa 4/10 kuvat jorma tenovuo ja Outi Sarjakoski Saaristolaiselämää Jäät sulavat viimeiseksi Utön satamalahdelta. Saaressa on paljon käärmeitä kuten kyitä (alla). Kevään vimma Kylmän Alkukevään jälkeen Utö puhkui lauhem- va meri tarjoaa hylkeitä, saalistavia merikotkia, vesilinpia henkäyksiään vasta pääsiäisen aikaan. Yöunet jäävät lyhyiksi ja univelkaa kertyy . Kevään kylmyys ulkosaarilla otetaan kuitenkin takaisin lämpiminä tyä Skandinavian pohjoisosiin. syksyinä. nyt jäät ovat lähteneet ja rantavesissä oleskelee tuItselleni kevät on ajoittain liiankin kiihkeä. Utön merikotkanpesässä näkyi hautova emo. samanaikaisesti merelle ja jään alle. Ulkoa ei hansia haahkoja. osaksi jäässä, osaksi sulana ole- Kevät syö voimia paljon syksyä enemmän. Laivamatka Utöhön on huhtikuussa mie- tuu usein torkahtamisina kallionkoloihin kamera sylissä. lenkiintoisimmillaan . Puita leikataan, veneitä ria kettua jahdattiin, allin laulua kuului ensimmäisen ker- käännellään, terasseja rakennetaan ja kunnostetaan, hotelran ja merikotkat parittelivat lähiluodoilla. huhtikuuta. Avomeri laineh- tuparvia ja täplikkään lumisia saaria. Uusia muuttolintulajeja ilmaantuu malta olla pois, kun koko ajan tapahtuu niin vimmatuspäivittäin, ja samaa tahtia tulee lintu- ja luontoturiste- ti. Lintu lienee nyt muuttomatkal- kylmä ja se näkyy tiheästi toistuvina sumuina, jotka verla pohjoiseen, joskin tutun Kanadan sijasta se taitaa pää- hoavat saarta heti, kun ilmavirtaus lämpenee. Jäätalven jälkeen meri on pitkään sen kerran 3. Kamerat raksuvat ti, mutta lahdet olivat vielä kantavassa peilijäässä. se purkauja mantereelta. n Kurkiparvi levähtää Österängillä. Ulkosaaristo kiehtoo kaikenikäisiä. 82 Suomen luonto 14/2013 Kallionkoloista löytyy aina tuulensuojaa.. Saaren pa- tempautuvat nyt kevään rytmiin. Osa tal- . huhtikuuta. Talven suuri nähtävyys, kettusirkku, havaittiin viimei- ne oman mausteensa. Lähisaarilla asus- koulun neljä oppilasta ja opettaja pitivät myyjäiset, mistä tava huuhkaja huuteli joinakin tyveninä iltoina ja jo nel- meidänkin pihalle löytyi punamullattu linnunpönttö. Meno on kuin missä tahansa maalaiskylässä pitkän jättä talveaan Utössä viettänyt muuttohaukka nähtiin vietalven jälkeen, tosin suolaisen meren läsnäolo tuo tänlä 6. optiikan määrä laivan kannella jaksaa hämmästyttää. veaan mantereella viettävistä saarelaisista saapui kuopsuttamaan pihoja, kunnostamaan rantavajoja ja laskemaan Epätavallisen pitkän talvikauden jälkeen utöläiset verkkoja
Se vie kotimaan luonnon ihmeiden ja ajankohtaisten ilmiöiden äärelle kymmenesti vuodessa. Lukijatutkimuksemme* mukaan 98 prosenttia lukijoista kokee Suomen Luonnon tärkeäksi luontotiedon lähteeksi. Tai tiesitkö, että tikankontin houkuttelema epäonnekas kimalainen voi jäädä vangiksi kukan onkaloon. Suomen Luonto on luontotiedon aarreaitta. Yhtä suuri osa lukijoista on lehteen tyytyväisiä. Luontotiedon laatu pitää. Tarvittaessa veden asukas nousee lentoon. jorma ikonen / vastavalo Tikankontti Sukella tiedon maailmaan Tiesitkö, että keltalaitasukeltaja elää elämänsä vedessä ja kantaa mukanaan ilmavarastoa peitinsiipiensä alla. 73 ?) Le ht em m e on su os itt u la hj a op in no is ta va lm is tu vi lle . Ti la a ny t: w w w.s uo m en lu on to .f i/ le ht it ila us ja tu lo st a sa m al la ka un is la hj akor tt i. Ta rjo us vo im as sa 4. 6. Ti la aj ap al ve lu (0 9) 2280 8 210, ar ki si n kl o 9? 15 . Timo Nieminen Suomen Luontoa kustantaa Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Lehden tuotto käytetään kokonaan luonnonsuojeluun. Keltalaitasukeltaja 14/2013 Suomen luonto 83. 2013 as ti. Lehti on palkittu tasostaan ja ulkoasustaan**. * Focus Master, syksy 2012. * * Vuoden laatulehti 2011, Vuoden taittaja ja kirjoittava toimittaja 2011, toimittajallemme 2012 Suuri journalistipalkinto Vuoden journalistisesta teosta, Paras aikakauslehden kansi 2012. An na ny t la hj ak si Su om en Lu on no n vu os iker ta (k ym m en en nu m er oa) 49 ? vain (n or m
Palautusviikko 2013?24 767095-1304 IJA OMAN TIENSÄ KULK R E T S E R O F U UUSI SUBAR Kuvan auto erikoisvarustein. Katso video! EI MIKÄÄN TURHAKE KAUPUNKIMAASTURI Forester-malliston CO2-päästöt alkaen 150 g/km ja polttoaineenkulutus 5,7 l/100 km (EU-yhdistetty). Hinta ja ominaisuudet kohdallaan Uusi Forester on entistä tilavampi ja paremmin varusteltu, mutta hinnaltaan edullisempi. Myös kulutus ja päästöt ovat pienentyneet (alkaen 150 g/km). Arvioitu autovero*) 8.665,92. Kulutus: 6,9 l/100 km (EU-yhd.) *) CO2-päästöt 160 g/km. Subaru lisäpalvelut: Subaru Rahoitus, Subaru Vakuutus, Subaru Huolenpitosopimus ja Subaru Assistance. www.subaru.fi Subaru tehdastakuu 3 vuotta/100.000 km. Kokonaishinta 32.865,92 (+ paikkakuntakohtaiset toim.kulut). Automaattivaihteisissa malleissa uusi X-Mode-ajonhallinta kontrolloi moottorin, voimansiirron ja jarrujen toimintaa pitäen autosi hallinnassasi kaikilla keleillä. 22 cm maavara yhdessä X-Moden kanssa tekee Foresterista maasturin, jolla pärjää muuallakin kuin kaupungissa. Jopa 2000 kg vetopaino ja vähintään riittävä vääntö takaavat veto-ominaisuudet vailla vertaa. Forester 2.0 X Autoveroton hinta 24.200,00