Suomen Luonto 4/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMEN LUONTO 4 | 2014 huhtasienet. EN TI! D O EH VU SÖL EI YL teemana piha ja puutarha KEVÄINEN LEHTO kutsuu retkelle Eläimetkin touhuavat kesämökkien pihoilla Miksi JÄRVEmme ruskettuvat. miksi järvet ruskettuvat. 4 Irtonumero 8,50 € Laulun syvin olemus Peukaloinen luottaa äänensä voimaan. hauki. pihan ja puutarhan elämää. 2.5.2014. syreeni ja perhoset. linnunlaulun arvoitus. retkellä lehdossa. Matsalun lintuparatiisi
Eteläisessä Suomessa kevääntuojan kukintahuippu osuu vuodesta riippuen huhtikuun jälkipuoliskolta toukokuun keskivaiheille. kevät Keltainen korpi kuva ja Teksti Jorma Laurila tervaleppäkorpi on tulvillaan rentukoita. Rentukka on etelässä eräänlainen vappukukka. Pohjoisimmassa Suomessa kukinta ajoittuu kesäkuun jälkipuoliskolle – siis juhannuskukka.
Monen lajin naaraatkin lurittelevat. Teemme jatkossakin Suomen Luontoa samalla antaumuksella. Sisältö on sekä tiukkaa asiaa että viihdettä. Kuvasta puuttuvat toimittaja Johanna Mehtola, toimittaja Jouni Tikkanen sekä toimituspäällikkö Antti Halkka. jan björk Pääkirjoitus Suomen Luonto on Vuoden yleisölehti! Suomen Luonto palkittiin 11. Lehden verkkosivusto ja painettu lehti tukevat toisiaan hienosti viestittävässä asiassa. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 41 Raevaara 49 Kauppinen. Hyvät lukijat, te ansaitsette vain parasta! Toimitus Sisällys 4/2014 14 Huhtasieni on turvallinen herkku Korvasieni ei ole ainoa kevään ruokasieni. 26 Päin pärskeitä 28 Syreenin kutsu 16 Mitä linnulla mielessä. koskaan yksin. Alhaalla toimittaja Alice Karlsson ja päätoimittaja Jorma Laurila. Lehti kutsuu lukijaa rakastamaan, ihailemaan ja kunnioittamaan luontoa.” Toimitus on iloinen ja ylpeä saavutuksesta, mutta emme kuitenkaan ylpisty. huhtikuuta Aikakauslehtien liiton EDIT 2013 -kilpailussa Vuoden yleisölehtenä. Tuomaristo perusteli valintaansa seuraavasti: ”Vuoden 2013 yleisölehti on lajissaan omaa luokkaa. Kieliasu on kekseliästä ja visuaalinen kerronta tempaisee mukaansa pitkäksi aikaa. 34 Monenlaisia mökkiasukkaita Mökillä et ole Kuvassa ylhäällä vasemmalta AD Marika Eerola, verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen ja toimituksen assistentti Elina Juva. Syreenit kukkivat Lintujen laululla on useita tehtäviä. Hauki ei säästele voimiaan, kun se suuntaa kudulle. 34 Siili on pihapiirin rakas asukas. Kuvat hengästyttävät ja tekemisen intohimo näkyy loppuun asti tuotetuissa monipuolisissa jutuissa. 4 Suomen luonto 14/2014 tom björklund vakiot alkukesän huumaa perhosille ja ihmisille
CC-000026/FI kansikuva mauri mahlamäki / vastavalo 50 Lähde lehtoon Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Peukaloinen on pieni lintu, mutta sen laulu on hämmästyttävän voimakasta. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Retkivinkkejä upeisiin lehtoihin eri puolille Suomea. Kukinnan aikaa on kesä–heinäkuu. no. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Kevät kutsuu haukea kutunousuun. 46 Virhe turpeen päästöissä Turvesoiden päästöt hanhimuuton. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 38 Kasvimaan 56 Matsalun huima kaverit hanhikevät Puutarhan maaperä Länsi-Viron laaja Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_04/2014 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 26 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kuva: Esa Ervasti / Vastavalo. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 14/2014 Suomen luonto 5. www.climatecalc.eu Cert. Kiljuhanhet kruunaavat Viron Matsalun 50 Lehdoissa kevät kukkii runsaimmillaan. on täynnä vilinää. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Se asettaa ympäristöv aatimukset tuotannon kaikille vaiheille. samuli haapasalo kosteikko houkuttelee 42 Suomen järvet muuttavia ja pesiviä ruskettuvat hanhia. Järviemme vesi on entistä sameampaa. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 4/2014 73. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. ovat väitettyä isommat. 56 Koiranheisi on monen lehdon hieno pensas
Kuvassa kotoinen metsähiiri. Perinnöllisyys on ymmärretty ehkä liian kapeasti. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. martti londen / vastavalo Koulukirjoissa on opetettu viimeistään 1940-luvulta, että ensin oli hassu setä nimeltä Lamarck, joka selitti, että kirahvin kaula on pitkä, koska kirahvin vanhemmat ja isovanhemmat ovat kurotelleet lehtiä puiden oksilta ja niiden kaula on venynyt. 6 Suomen luonto 14/2014 Hämmentävä tutkimus osoitti opitun pelon siirtyneen kaksi sukupolvea eteenpäin. Dna:han sitoutuva metyyliryhmä voi voimistaa tai vaimentaa geenin toimintaa. teksti jouni tikkanen. Hän ei ehkä ollutkaan kokonaan väärässä. Tämä on yksi monista löydöistä, jotka ovat palauttamassa Jean-Babtiste Lamarckin (1744–1829) mainetta. Tutkimus tehtiin laboratorio-oloissa. Tutkimuksessa löydettiin ensi kertaa viitteitä siitä, että opittu pelko voi periytyä niin sanotun epigeneettisen mekanismin kautta. Hankittu ominaisuus periytyi T iedelehti Nature Neuroscience julkaisi hiljattain tutkimuksen, joka voi muuttaa käsitystämme perinnöllisyydestä
Kimberliitti on siis harvinainen kivilaji. Siellä kaivostoiminta on kansainvälisellä sopimuksella kielletty 2041 saakka. Meidän ei tarvitse olla sitä e urooppalaisen timanttikaivoksen avaamisessa. Jos Lahtojoen kaivos joskus toteutuu, siellä riittää louhittavaa kahdeksaksi vuodeksi. On nimittäin huomattu, että geenien lisäksi voimme periä vanhemmiltamme tai isovanhemmiltamme sen, miten geenien toimintaa on heidän kehossaan säädelty. Altistus oli aiheuttanut sukupolvien yli säilyviä muutoksia hiirten hajuaivoissa. Kaivoslaki näitä harvinaisuuksia ei ainakaan suojele. n Kiikarissa väinö mehtola Charles Darwin (1809–1882) selitti asian tyylikkäämmin: että kirahvien joukossa on ollut kaulan pituuden perinnöllistä muuntelua ja ne, joiden kaula on ollut pisin, ovat päässeet jatkamaan sukuaan, koska ne ovat pysyneet hengissä. Suomen kimberliittiesiintymät ovat erittäin vanhoja. Tapauksen vahvistaminen vaatii jatkotutkimuksia. Tutkijat kykenivät vieläpä jäljittämään muutoksen hiirten spermaan ja yhden g eenin säätelyyn, joka ei ?pyyhkiytynyt pois. Tutkijat ehdollistivat laboratoriohiiriä ärsyttävän asetofenonin hajulle ennen kuin panivat ne parittelemaan. Kun kivisula purkautuu kovalla paineella kohti Maan pintaa, se tempaa matkaansa myös timantteja. Kaivoksella louhittaisiin ja rikastettaisiin kimberliittiä, joka on peräisin kivisulasta maapallon ytimestä. Toistaiseksi vaikuttaa kuitenkin siltä, että geenien säätelyn periytyminen on otettava entistä vakavammin yhtenä periytymisen tapana. Myöhemmin näiksi perintötekijöiksi löydettiin geenit. Suomi on jo monessa asiassa edelläkävijä. Neljän hehtaarin avolouhoksesta ehdittäisiin tuona aikana louhia 11,65 miljoonaa tonnia kiveä, josta niin sanottua sivukiveä eli jätekiveä olisi 7,75 miljoonaa tonnia. Lamarckin ajatus hankittujen ominaisuuksien periytymisestä on tehnyt kuitenkin 1990-luvulta lähtien paluuta epigenetiikan kautta, tosin paljon hienovaraisemmassa muodossa. johanna mehtola Kimberliittiä polarisoidussa lähikuvassa. Ennen kaivostoiminnan aloittamista tarvitaan vielä ympäristövaikutusten arviointi sekä kaivosturvallisuuslupa. Viimeksi kimberliittiä löytyi vuoden vaihteessa Antarktikselta. Ilmeisesti tätä kautta poikaset perivät isovanhempiensa pelon. Epigenetiikassa onkin kyse geneettisen periytymistavan päälle tulevasta perinnöllisyydestä. Kimberliitti on harvinainen vulk aaninen kivilaji, josta on pienialaisia esiintymiä esimerkiksi Afrikassa, Kanadassa sekä Suomessa ja muualla PohjoisEuroopassa. sukupolvien välillä, niin kuin on kuviteltu käyvän. Voisiko kivi olla uhanalainen, niin että sitä suojelisi oma lakinsa, vaikkapa kallioperänsuojelulaki. Kaavin kimberliitit löydettiin jo 1960-luvulla, ja siitä lähtien ne ovat aika ajoin herättäneet kiinnostusta ulkomaisissa kaivosyhtiöissä. Näin kirahvin kaula on venynyt, kun pitkäkaulaisten perintötekijät ovat siirtyneet seuraaville sukupolville. Kaavin kiven arvellaan syntyneen 600 miljoonaa vuotta sitten. Uhanalainen kivi Ylen uutinen kertoi, että Kaavin Lahtojoelle kaav ailtu timanttikaivos on askeleen lähempänä toteutumista. Nature Neurosciencen julkaisema tutkimus on ensimmäinen kerta, kun peräti opitun pelon arvellaan periytyneen tuon mekanismin avulla. Lähde: Dias & Ressler 2014: Parental olfactory experience influences behavior and neural structure in subsequent generations, Nature Neuroscience, vol 17, no 1, Nature America. Niiden monipolviset omistussuhteet ovat nekin kuin hämähäkinseittiä, yhtä taidokkaasti viriteltyjä. 14/2014 Suomen luonto 7. n ”Kaavin kimberliitti on 600 miljoonaa vuotta vanhaa.” markku wuorela / science photo library Sana ”Epi” on kreikkaa ja latinaa ja tarkoittaa ?päällä?. He huomasivat, että vielä kaksi sukupolvea myöhemmin hiiret olivat yliherkkiä asetofenonille
Osa suotuisista alueista kuitenkin pensoittuu, ja osaa ollaan raivaamassa tehoviljelyyn. Ismo Tuormaa PLOS ONE -tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että leppäkertut PURJEHTIVAT KESÄN JOUKKOVAELLUSTEN AIKANA yli kilometrinkin korkeudessa ja jopa 60 kilometrin tuntivauhtia. Se näyttää nyt jo varsin luonnontilaiselta purouomalta tai pieneltä joelta. ”Näyttää siltä, että kampamaneetti onkin Itämerellä jääkauden jäänne eikä vieraslaji kuten on uskottu.” Ruisrääkkiä muuttaa idästä Pertti Koskimies Kuusamosta uusi sammallaji Metsähallituksen suojelubiologi Tiina Laitinen löysi Oulangan kansallispuistosta Suomelle u uden sammall ajin. Suomen vanhin (1987) luonnonmukainen kalatie löytyy Varkauden Kämärinkoskelta. jukka jormola Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Luonnonmukainen kalatie Hirvensalmen Kissakoskessa. Esimerkiksi Hiitolanjoella arvelisin, että voitaisiin selvitä jopa vain sadallatuhannella 120 km eurolla, kun tekninen kalatie maksaa ehkä puoli miljoonaa.” Jormola korostaa, että hintaakin tärkeämpää on uusien poikastuotantoalueiden luominen. Maaliskuussa Kaakkois-Suomen ely-keskus suositteli, että Vantaan Energia rakentaisi omistamaansa voimalaan luonnonmukaisen kalatien yhtiön esittämän teknisen kalatien sijasta. Suomen ympäristökeskuksessa työskentelevän maisema-arkkitehti Jukka Jormolan mukaan luomukalateillä olisi merkittäviä etuja teknisiin kalateihin verrattuna. Lenninsiivet aukeavat peitinsiipien alta. Luomukalatien rakennus käy halvalla. Voimayhtiöt vastustavat luomukalateitä etupäässä siksi, että veden on virrattava niissä talvellakin. ”Luomukalatiet tulevat useimmiten selvästi teknisiä kalateitä halvemmiksi. Kanta kasvoi Itä-Euroopassa ja LänsiAasiassa 1990–2000-luvuilla, kun peltoja jäi viljelemättä etenkin Neuvostoliiton romahdettua. Näin ne pääsevät parin tunnin lennolla 120 kilometrin päähän. Laitinen oli oikeastaan etsimässä kourukinnassammalta (Scapina carinthiaca), mutta mikroskooppi kertoi lajin olevan toinen. Kinnassammalliin kuuluva Scapina glaucocephala tunnetaan aiemmin yksittäisiltä kasvupaikoilta Venäjän Karjalasta, Norjasta ja Ruotsista. Hiitolanjoella on arvioitu, että rakentamalla laatokanlohelle luonnonmukaiset kalatiet ja laskemalla vettä vanhoihin uomiin kolmen voimalan ohi voitaisiin korvata noin 25–50 prosenttia aiempien koskien poikastuotannosta. Äänianalyysien perusteella läntisen Euroopan kasvaneet rääkkäjoukot ovat osittain itäistä alkuperää. Suomen kampamaneetit ovatkin jääkauden jäänne jari peltomäki merialueellamme on luultu elävän vain pikkumaneetteja, mutta tutkija Sanna Majaneva Helsingin yliopistosta löysi meiltä vain arktisia kampamaneetteja. Verso on noin millin mittainen, mutta varsinaisilla kasvupaikoilla sammalta on laajempina kasvustoina. Tämä merkitsee pientä, jatkuvaa ohijuoksutusta. 8 Suomen luonto 14/2014 Luomukalatie eli vesivoimalan kiertävä luonnonmukainen ohitusuoma on noussut esiin Kaakkois-Suomen Hiitolanjoen kalateiden suunnittelussa. tuomas pyhtilä / vastavalo Ruisrääkän ääni vaihtelee a lueellisesti ja yksilöllisesti. ”Myös parinkymmenen vuoden takaiset pikkumaneettinäytteet olivat dna:n perusteella arktista kampamaneettia”, hän sanoo. Varmempi toimivuus kalojen nousun kannalta ei ole ainoa etu
Nahanvaihto on jo sitä ennen, ja siksi koiraat ovat keväällä värikkäimmillään. Koiraat haistavat naaraat ja suostuttelevat niitä kielellä, keholla hieromalla sekä häntien liikuttamisella. Yleensä koiraat kypsyttelevät siittiöitä talvipesästä lähdettyään viikon tai kaksi ja siirtyvät sitten juuri pesästä nousseiden naaraiden perässä parittelupaikoille. Musta koiras ilmestyi kolmanneksi pyöräksi ja keskeytti touhun työntämällä sinistä koirasta irti naaraasta. Niiden vuoro voi olla jo seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä osat olivat kuitenkin vaihtuneet, sillä ruskea naaras ja sininen koiras saivat paritella rauhassa. Kyillä on nyt sutinaa kevään Aurinkoiset päivät ovat käärmeihmisen ulkoiluaikaa, vapun jälkeen alkaa nimittäin kyiden parittelu. Saapuessani paikalle sininen koiras ja ruskea naaras parittelivat pensaan juurella. Se on aurinkoisella säällä kuuma, ovelasti tuulelta suojattu. Musta koiras ei ollutkaan enää vahvin vaan lähes heikoin. antti koli 14/2014 11/2014 Suomen luonto 9 ilmiömäistä antti koli Etelä-Suomessa kyiden nähtiin tänä vuonna parittelevan jo varhain maaliskuussa.. Musta voitti sen erän. Seuraamani lämmin paikka vanhan rakennuksen sokkelissa on entinen käärmeiden talvipesä, nykyisin satunnainen parittelupaikka. Koiraat yrittivät painaa toisiaan maahan. Hyökkäystä ne torjuivat nostamalla omaa päätään ja pyrkimällä toisen yläpuolelle. Alkoi voimain mittelö. Tänä vuonna Etelä-Suomessa monet kyyt parittelivat aikaisemmin, mutta pohjoisessa ne vasta aloittelevat puuhiaan. Vahvin koiras parittelee ensimmäiseksi ja eniten, mutta pienetkään koiraat eivät jää täysin ilman. Neljä sinertävää kyytä saivat kaikki ajettua sen tiehensä
Suomen ympäristökeskuksen Hertta-järjestelmästä poimitut tiedot osoittavat, että vesi on Päijänteen suurella Judinsalonselällä ensin 1970-luvulta kirkastunut ja sitten 1990-luvulta tummunut nopeasti. Järjestö on saanut arvokkaan lahjan. Happea kuluu, kun veden pieneliöt hajottavat humusta. Kansalaisilla on 30 päivää aikaa esittää niistä vaatimuksia, vaikkapa suurempia vakuuksia Talvivaaran kaltaisten vahinkojen kattamiseksi. Viime vuosina levy on kadonnut näkyvistä yhä nopeammin. Se olisi aivan Oulangan kansallispuiston kainalossa. Kevään mittaan Tukes eli Turvallisuusja kemikaalivirasto onkin ”kuuluttanut” uusia ja vanhoja kaivospiirejä. ”Seurantapannan on saanut jo kaksi rusakkoa ja neljä metsäjänistä”, kertoo nuorempi tutkija Riikka Levänen. Kaivos näkyisi Rukalta ja laskisi vetensä Kitkajoen kautta Venäjän Paanajärveen. Vihreiden Ville Niinistö ei enää ehtisi vaikuttaa ympäristönsuojelulain toiseen vaiheeseen. ItäSuomen yliopisto on aloittanut rusakoiden ja metsäjänisten satelliittiseurannan. Kuusamossa Käylän ja Säkkilän kylien asukkaat ovat olleet niin hyvin hereillä, että he suorastaan odottavat pääsevänsä valittamaan Dragon Mining -yhtiön kaivospiireistä. 2 Lapinpöllö ja valkoselkätikka viihtyvät perintötilalla. Veden näkösyvyys mitataan narun päähän solmitulla valkoisella Secchi-levyllä. Tavoite on selvittää rusakon vaikutusta metsäjänisten vähenemiseen. Soidensuojeluohjelman ja merikansallispuistojen täydennyksen valmistelu vaarantuisivat. hapenkulutus mg O2 / litra ”Enemmistö la pp ila isista ka nn at ta nee tu ul ivo im an ra kentamista, mu tta yh ä us ea mp i on sitä mieltä , et tä so piva ra kenn us pa ikk a on mu ua ll a ku in om as sa ma isema ss a.” puuhissa. Suomen luonnonsuojeluliitolle testamentatulla maa- ja metsätilalla Heinäveden Vihtarissa huusi pääsiäisenä lapinpöllö, ja valkoselkätikka oli pesimä- maailmankuva Oho! Lapin Kansan pä äkirjoitus kertoi 9. Lapinpöllö näyttää olevan luonnonsuojelualueen vakioasukkaita. mukaan JT Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo Luonto ja ympäristö nyt 2 1970 1980 1990 2000 2010 HUMUS LISÄÄNTYY. Kasvanut kemiallinen hapenkulutus kertoo lisääntyvästä humuksesta. 1 Jäniksille panta kaulaan. 11/2014 10 Suomen luonto 14/2014 3 Suoraselkäisyydellä olisi hintansa. Auringon laskiessa vislasi varpuspöllö, ja kilometrin päässä puputteli joka yö helmipöllö. Pyhinä saapuivat myös kuikat ja kurjet lähiseudun järville ja soille. mervi kunnasranta Vaikuta kaivoksiin nyt! pinnalla meriläinen & Co. 7 12 6 10 5 4 8 3 6 2 4 1 Kem. Vihreiden lähtö hallituksesta kesäkuussa merkitsisi ympäristöministerin vaihtoa. Asia liittyy Kuusamon Juomasuolle kaavailtuun kulta–uraanikaivokseen, jota olympiamitalisti Enni Rukajärvikin on vastustanut. Osassa tapauksista 30 päivää on ehtinyt kulua, toisia ei ole vielä kuulutettukaan. Näkösyvyys metriä UUden kaivoslaIN vuoksi kaikki Suomen kaivospiirit käsitellään uudelleen. Jänisten lajiristeymiä on tutkittu yli vuoden ajan. Tämä rusakko sai jo pantansa. 1 kati parppei, 2 risto sulkava, 3 JT Suomen järvet tummuvat Tarkkailemme ympäristöä. Pannoituksilla halutaan nyt tietoa lajien vuorovaikutuksesta luonnossa. Tämä vaivaa yleisesti EteläSuomen järviä, olivatpa ne alkujaan kirkkaita tai humuksisia. Kun menee netissä Tukesin sivuille ja panee hakusanaksi ”kaivospiiri”, saa tietää, voiko oman alueen kaivokseen vielä vaikuttaa. huhtiku uta, että Kemijärvestä tu li toinen lappilainen kunt a, joka on torjunut tuulivoim ahankkeen. Ilmastolakiakaan tuskin tulisi. He vaativat, että nuo piirit puretaan. Aiheesta lisää sivulla 42.
Koehenkilöt oleskelivat Helsingin Alppipuistossa, Keskuspuistossa ja Pikkuparlamentin puistossa ensin istuen 15 minuuttia ja sitten kävellen puoli tuntia. pekka tiittanen Voimmeko vetää johtopäätöksen, että luontoon meneminen edistää sydämen terveyttä. Vihreys vaikuttanee, mutta iso kysymys on mitä kautta. Maailmalla tästä on näyttöä. Timo Lanki alice karlsson Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Stressi pois. Vaikutukset ovat kuitenkin lyhytaikaisia. Näyttää kuitenkin siltä, että verenpaine on alhaisempi ja sydämen syketaajuus suotuisampi metsäisessä ja puistomaisessa ympäristössä kuin kaupungissa. Vaikeita, muttei mahdottomia selvitettäviä. Stressihormoni kortisolin taso aleni, mutta miten kävi sydämen sykkeen ja verenpaineen, johtava tutkija Timo Lanki. suora linja jorma laurila Edistääkö luonto terveyttä. Terveellisempään suuntaan siis menee. Siksi olemme alkaneet Metlan ja Tampereen yliopiston kanssa selvittää, onko terveys myös pitkällä aikavälillä parempi. Tutkimus antaa viitteitä siihen. 14/2014 Suomen luonto 11. Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen rentoutui henkilökunnan retkellä Helsingin Vallisaaressa. Viheralueet saattavat pidentää elinikää ja vähentää sairauksia. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Mukaan tulevat hiljaisemman ja puhtaamman ympäristön lisäksi liikunta, rentoutuminen, luontoyhteys ja sosiaaliset suhteet. Ongelmana ovat tutkimusta sekoittavat tekijät, joita ei usein ole riittävästi huomioitu. THL:n, Metlan ja Tampereen yliopiston tekemissä fysiologisissa mittauksissa todettiin, että viheralueet ovat hyväksi terveydelle. Tai voiko tuloksien perustella suorastaan vaatia kaupunkien viherympäristöjen säilyttämistä. Onko siis mahdollista, että lähellä viheralueita asuva ihminen pysyy kivikaupungin tallaajaa terveempänä. Tutkimukset ovat vielä kesken. Jasmin Awad / istockphoto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on selvittänyt Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Tampereen yliopiston kanssa viheralueiden psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia. Tutkija Timo Lanki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta pitää tuloksia varteenotettavina
Be?dowski toteaa, että Helsingin yliopiston Kemiallisen. Toimittanut jorma laurila ilkka Lastumäki Itämeri maailmalta Aikapommi Itämeren pohjalla Toisen maailmansodan jälkeen Itämeren pääaltaaseen upotettiin suuria määriä kemiallisia aseita. Vastaus ei ole aivan yksioikoinen. Chemsea-hankkeen kordinaattori Jacek Be?dowski Puolan tiedeakatemian oseanologian instituutista kertoo, että aseiden upotusalueilla kalojen terveydentila vaikuttaa yleisesti huonommalta kuin puhtailla alueilla. Tämä viestittää myrkkyjen vaikutuksesta. L atvian tiedotusvälineissä uutisoitiin viime syksynä karmivista tutkimustuloksista: Itämereen toisen maailmansodan jälkeen upotetut ja sittemmin vuotavat kemialliset aseet aiheuttavat nyt mutaatioita kaloissa. Hän vahvistaa myös, että upotuspaikkojen läheltä kerätyissä kaloissa on havaittu perimän mikrotumakkeiden määrän olevan korkeampi kuin puhtailla alueilla. Otsikot mutaatioista saavat helposti ihon kananlihalle. Sitä ei kuitenkaan ole vielä vahvistettu, onko se nimenomaan kemiallisten aseiden aiheuttamaa. Aiheuttavatko taisteluaineet todellakin mutaatioita Itämeren kaloissa. Uutisissa viitattiin kansainväliseen Chemsea-hankkeeseen, jossa on mukana suomalaisiakin tutkimuslaitoksia. Latvialainen tutkija Anda Ikauniece kertoi medialle, että aseiden upotuspaikoilta kerätyissä kaloissa on havaittu mutaatioita 12 Suomen luonto 14/2014 solutasolla, ja jotkin näistä muutoksista siirtyvät seuraaviin kalasukupolviin. Vähitellen myrkyt vuotavat ruostuvista säiliöistä
”Tämänhetkinen käsitykseni on se, että kemialliset aseet eivät aiheuta ainakaan massiivisia ja laaja-alaisia ongelmia eliöstössä. Mereen nyt joutuvien kemikaalien tehokkaampi rajoittaminen on akuutimpi asia.” Suuri kysymys on se, onko vaarallisempaa yrittää poistaa kemialliset aseet merestä vai antaa niiden vuotaa hiljalleen veteen. Meissä kaikissa tapahtuu mutaatioita koko ajan. aseen kieltosopimuksen instituutissa (Verifin) tutkitaan parhaillaan, millaisia taisteluaineiden pitoisuuksia kaloista löytyy. Erikoistutkija Kari K. Jacek Be?dowskin mielestä merenpohjan kemialliset aseet ovat osoittautuneet niin merkittäväksi saastuttajaksi, että ne pitäisi tulevaisuudessa ottaa huomioon teollisuuden ja kaupunkien ohella, kun arvioidaan Itämereen päätyvien saasteiden kokonaisvaikutusta. William Velmala Kesymehiläisten taudit leviävät kimalaisiin Pölyttäjät Kesymehiläisiä tappavat siivensurkastajavirus (Deformed Wing Virus) sekä nosematoosi, alkueläimen aiheuttama loistauti, ovat alkaneet levitä kimalaisiin, kertoo tuore brittitutkimus. Eri puolilla Brittein saaria tehty kartoitus paljasti että kimalaisista 11 prosentilla oli virustartunta ja seitsemällä prosentilla loistartunta. Karjanruhoihin kertyvä diklofenaakki aiheuttaa raatoja syöville linnuille tappavan munuaisvian. Sama lääke ajoi korppikotkat lähelle sukupuuttoa 1990-luvulla Intiassa, Pakistanissa ja Nepalissa. Kun Laatokan pinta alkoi laskea nopeasti, siitä purkautuvat vedet irrottivat runsaasti maa-ainesta, joka päätyi Suomenlahteen. Intia ja Nepal kielsivät diklofenaakin käytön 2006, minkä jälkeen kannat ovat elpyneet. Lehtonen Suomen ympäristökeskuksesta harkitsee tarkkaan sanavalintojaan, kun hän puhuu Chemsea-hankkeen uusimmista tuloksista. Puhuisin tässä yhteydessä mieluummin solu- ja perimävaurioista. Mutaatiokin on perimävaurio, mutta sillä on sellainen science fiction -kaiku”, Lehtonen miettii. Jorma Laurila jorma laurila Chemsea-hankkeessa arvioidaan Itämereen upotettujen kemiallisten taisteluaineiden vaikutuksia ja pyritään minimoimaan riskit. Se tietää vakavaa uhkaa eteläisen Euroopan korppikotkille, joista Espanjassa pesii 80 prosenttia. Lehtonen varoo lietsomasta mutanttikohua. Tutkimus perustui sedimenttinäytesarjoihin, ja se tehtiin yhteistyössä kahden venäläisen tutkimuslaitoksen kanssa. 14/2014 Suomen luonto 13. Korppikotkien määrä romahti siellä kymmenessä vuodessa noin sadasosaan aiemmasta. Noin 3320 vuotta sitten Laatokan vedet löysivät uuden purku-uoman idempää nykyisen Pietarin kohdalta ja Neva sai alkunsa, uutisoi Geologian tutkimuskeskus. ”Siinä mielessä sanoisin, että kemialliset aseet ovat rikka rokassa tässä kemikaalisopassa, jonka yhteisvaikutuksista merieliöt kärsivät”, hän muotoilee. Verifinin tutkimus saattaa vahvistaa tämän myöhemmin. Tutkijat toivovat mehiläishoitajien pitävän mehiläispesät mahdollisimman puhtaina, jotta tautien leviäminen saataisiin pysäytettyä. Lehtonen huomauttaa kuitenkin, että Itämeressä on valtava määrä muitakin kemikaaleja, joilla on vastaavia vaikutuksia. Ähkylääke uhka korppikotkille Diklofenaakki Espanjassa ja Italiassa on hiljattain sallittu tulehduskipulääke diklofenaakin käyttö karjaeläinten ähkyn hoidossa. ”Yritän pitää jalat maassa – ainakin tässä vaiheessa, kun meillä ei vielä ole ympäristö- ja kudospitoisuusmittauksia valmiina.” On siis mahdollista, että merenpohjassa vuotavat kemialliset aseet nostavat perimävaurioiden riskiä eliöissä. Sittemmin voimakas maankohoa minen nosti Heinjoen pohjaa, mikä johti myös Laatokan pinnan nousuun. Erkki Makkonen chemsea Neva on noin 3300 vuotta vanha Venäjä Ennen Pietarin halki virtaavan Nevan syntyä Laatokan vedet laskivat Suomenlahteen muinaista Heinjokea pitkin nykyisen Viipurin lähistöllä. ”Mutaatio kuulostaa maallikon korvissa pelottavammalta kuin se onkaan. Markus Kuokkanen markus varesvuo uutisia Euroopan hanhikorppikotkista suurin osa elää Espanjassa. Lääkkeen salliminen EU:ssa tuntuu käsittämättömältä, kun vaarattomia korvaavia tuotteitakin olisi käytettävissä
Jukka Palm / Cartina huhtasieni on turvallinen herkku 11/2011 14 Suomen luonto 14/2014. Mainio keväinen ruokasieni on jäänyt korvasienen varjoon. Teksti Lasse Kosonen Tunnetko huhtasienen. Kuukauden laji: Huhtasieni Kartiohuhtasieni on Suomessa kasvavista huhtasienistä yleisin
levinneisyys: 14/2014 11/2011 Suomen luonto 15. Amerikassa järjestetään keväisin huhtasienen keruukilpailuja. kaikki huhtasienilajit ovat syötäviä ja herkullisia. En ollut moista ennen nähnyt. Pallohuhtasieniä tavataan Suomessa harvakseltaan. Sen lakkiosa on pieni, kuin sormustin verrattuna pitkään hoikkaan jalkaan. Ruuaksi valmistaminen: Sopii ruuaksi sellaisenaan ilman esivalmisteluja. Kellohuhtasientä Huhtasieniä kasvaa ei ole varmuudella koko maassa, eniten havaittu. En ajatellut enempää, vaan seuraavana aamuna suuntasin Nokialta Turkuun. Siinä runsaan saaliin lumoihin joutunut sienestäjä söi huhtasienistä valmistettuja ruokia useana päivänä peräkkäin. Seppo Vuokko arvioi Sienilehdessä 4/2007, että erään Viipurin läänissä palaneen männikkökankaan huhtasienisato oli 10?000 itiöemää. Huhtasieniä voi löytää myös vanhalta nuotionpohjalta, mutta useimmiten ne viihtyvät pihoilla, puutarhoissa ja teiden varsilla. tiesitkö. Ja huhtasieniä kasvoi – ei satoja vaan ainakin tuhat komeaa tuoretta ja kennostoista hiippalakkia. Seuraavana vuonna paikalla ei ollut ainuttakaan huhtasientä. tummemmalla alueella. Onneksi selvittiin sairaalakäynnillä. urpo haapalainen / kuvaliiteri T oukokuisena iltapäivänä turkulainen biologiystäväni soitti ja kysyi: ”Haluatko valokuvata huhtasienen?” Mukavahan huhtasieni on aina nähdä, mutta että Turkuun asti vaivaista huhtasientä… ”Mutta kun niitä on satamäärin”, jatkoi ystäväni. elinympäristö: Kulttuurivaikutteiset paikat kuten pihat, puistot, tienvierustat, polkujen varret ja vanhat nuotiopaikat, usein kalkkipaikoilla. Joskus korvasienisatoa varten valmistettuun kuoppaankin voi ilmestyä huhtasieniä. Useimmitenhan huhtasieniä löytää vain muutamia kerralla. Sen itämaista minareettia muistuttava lakki on huomiota herättävä. Suomessa on kaksi huhtasienilajia, joista kartiohuhtasieni on selkeästi yleisin. varo sekoittamasta: Korvasieni on ruskeampi, muodoltaan pyöreähkö ja aivomaisen poimuinen. Laji onkin uudispaikkojen tulokas. Sana huhta liittyy kaskikulttuuriin ja huhtasienenkin on arveltu suosivan palopaikkoja. Huhtasienet voi valmistaa ruoaksi sellaisenaan, keittämättä. Poimukellomörskyä luullaan joskus huhtasieneksi, mutta se on oma lajinsa. n Kartiohuhtasieniä kasvaa koko maassa ja pallohuhtasieniä on tavattu harvinaisena Rovaniemeltä asti. Kasvaa vain keväisin kesäkuuhun asti. Paikalle saavuttuani huomasin, mistä oli kysymys: kerrostaloalueen pensasistutukset oli uusittu ja niiden alle oli levitetty kuorikatetta laajoina kenttinä. ”Huhtasieni ei ole vain sieni, se on hulluutta”, on kerhon tunnuslauseita. Suomesta on löydetty myös niin kutsuttu paksuhuhtasieni, jonka jalka on yhtä leveä kuin lakki. Huhtasieni lajit: Kartiohuhtasieni (Morchella conica, sisältää paksuhuhtasienen), pallohuhtasieni (Morchella esculenta) ja kellohuhtasieni (Morchella semilibera). Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: älä sekoita myrkylliseen korvasieneen ja vältä liioittelua. Onpa kerrottu tarinaa, että jos syksyn omenasadon jättää maahan mätänemään, on hyvä mahdollisuus saada seuraavana keväänä huhtasieniä. Sen lajiasema on epäselvä; se saattaa olla vain kartiohuhtasienen variaatio. Toukokuu on huhtasienien esiintymisaikaa, tosin niitä löytää usein vielä kesäkuun puolellakin. Ainakin yksi – ilmeisesti allergiatapaus – tunnetaan. Keski-Euroopassa ja Amerikassa huhtasieni on tärkeä kauppasieni. Sen sijaan pyöreähkölakkinen pallohuhtasieni on tavattu vain muutaman kymmenen kertaa. Lisäksi meillä voi kasvaa kellohuhtasieni ainakin jossain Saaristomeren saaressa tai Ahvenanmaalla. Morel Mushroom Hunting Club (Huhtasienten metsästäjien kerho) järjesti kaikkien aikojen toisen Huhtasienifestivaalin Indianassa huhtikuussa. Näystä haltioituneena kokosin korillisen illan murkinaksi. Kuloalueilta sitä voi joskus löytää satamäärin
”On myös todettu, että vierekkäisten reviirien laulajat tutustuvat toisiinsa. Mahtuuko se siihen vai onko sen mentävä pois”,. teksti Alice karlsson K irjosieppo laulaa keväällä riemukkaasti, vai laulaako. Kaikkia hieroglyfejä ei vielä tarkkaan tunneta. Ymmärtävätkö toiset koiraat pysyä kaukana. Se voi olla myös turhautunut, peloissaan tai yksinäinen. Ja kun reviirillä soitetaan nauhurilta koiraan laulua, se pitää muut kilpailijat loitolla tai houkuttelee naaraita”, tutkija Toni Laaksonen Turun yliopistosta kertoo. Vastaako naaras kutsuun. markus varesvuo Mitä linnulla mielessä. Siksi, ettei laulu ole sama. Ei kai vain haukka tule ja nappaa, kun ääni raikaa ties kuinka kauas. Laulu, nokan kalistelu ja kelon koputtelu ovat viestintää lintujen tapaan. Laulussa on muun muassa houkuttelua 16 Suomen luonto 14/2014 ja karkottamista, mutta mitä muuta. Miten sama laulu voi houkutella paikalle naaraan ja pitää kilpailevan koiraan loitolla. Reviireille tunkeutuva uusi laulaja saa sen sijaan kyytiä.” ”Tulokkaalle pitää osoittaa paikka. ”Kun esimerkiksi talitiaiskoiras otetaan pois reviiriltä, sinne tulee kuin tyhjästä hyvin nopeasti uusia koiraita
tuomas heinonen Sinitiaiskoiras kutsuu naarasta ja puolustaa reviiriään laulamalla. Vasemmalla ylhäällä taivaanvuohi soidinlennossaan. Naaraskin laulaa, mutta yleensä vain koiraan kanssa. 14/2014 Suomen luonto 17
Ilman pyyntivälinettä moni seikka jäisi pimentoon. 18 Suomen luonto 14/2014 Esa Lehikonen kiinnittää lintuverkkoa. juha ollila / vastavalo kuvat suvi elo Eri tehtäviin tarkoitetut laulut näkyvät myös aivojen eri osien aktivoitumisena. Toni Laaksonen tarkastaa kirjosiepon pöntön.
Pian sata vuotta täyttävä opaskirjanen kuuluu edelleen alan perusteoksiin. Väritystä sen sijaan voi muutella. ja ja lintuharrastaja Jussi Sepän 1922 ilmestynyt teos Lintujen äänet. ”Laulavia naaraita on tropiikissa vielä enemmän kuin Euroopassa.” Useimmiten naaras laulaa lyhyesti ja lähinnä vain koiraan kanssa. Lehikoisen mukaan kyse voi olla myös 14/2014 Suomen luonto 19. Varhaisimpia kotimaisia yrityksiä on opetta- Talitiaispari voi laulaa yhdessä duettoa. ”Eri tehtäviin tarkoitetut laulut myös näkyvät aivojen eri osien aktivoitumisena.” ”Vaikutusta voidaan lisäksi tehostaa esimerkiksi laulun määrällä, paikan näkyvyydellä ja laululennolla. Hän jakoi varpuslinnut äänen perusteella useisiin luokkiin ja laati niille jopa määrityskaavan, jota seuraamalla pitäisi päätyä oikeaan lajiin. arto juvonen / Lintukuva Naaraatkin laulavat Laulun merkitystä ei ole helppoa tutkia, koska sitä on vaikea manipuloida. Laaksosen kollega, ornitologi Esa Lehikoinen täydentää. Kumppani löytyy laulamalla ja eleillä. Lesken surukaan ei kauaa kestä. ”Toiselle koiraalle suunnattu laulu voi olla pontevampaa”, Lehikoinen sanoo. b) Kutsuääni: kruh tai korp. Myös kunto merkitsee. Se on kokonaisuus.” Kun naaras vastaa kutsuun, laulu ja muut eleet ovat tehneet tehtävänsä. ”Naaraan laulu on osoitettu sitä todennäköisemmin, mitä ahkerammin lajin laulua on tutkittu”, Lehikoinen sanoo. Koealueella satakielitiheys pysyi paljon alhaisempana kuin vertailualueella.” Ihmiskorva ei erota, onko koiraan laulu suunnattu naaraalle vai toiselle koiraalle. Terveydentila heijastuu äänen voimassa ja höyhenpuvun värien kirkkaudessa. Lystikseen linnut eivät laula. Sukupuolen erottaa kravatista. Behavioral Ecology -tiedelehdessä, vähälle huomiolle jääneessä, jo 2006 julkaistussa artikkelissa belgialais–ranskalainen tutkimusryhmä kokosi The Birds of the Western Palearctic -käsikirjasta tiedot Euroopan 233 varpuslinnun laulukäyttäytymisestä. Erikseen tulevat vielä tavunkertaajat ja tavulaulajat, joihin kuuluvat muun muassa rääkkyjät. ”Esimerkiksi satakielellä on Etelä-Ruotsissa tehty koe, missä kuusi nauhuria soitti aika ajoin lajin laulua. Naaraalla se on siksakkia ja koiraalla ojennuksessa. c) Kutsuääni: (parkaisu) krääh. ”Tiedetään, että kumpaakin siinä on, mutta kumpaa on enemmän ja kumpaa vähemmän?” Laaksonen pohtii. Niillä tunnistuspolku on kirjan yksinkertaisin: a) Ääni korkeaa, parkuvaa huutoa. Esimerkiksi kerttusilla koiraat lakkaavat laulamasta vain pari kolme päivää sen jälkeen, kun kumppani on löytynyt. Närhi. Tavunkertaajia ja rääkkyjiä Lintujen laulua on yritetty useasti kuvata kirjaimin ja myös nuottiviivastolla. Kirjosieppo on näkyvimpiä pihalintujamme. Lintujen laulu jaotellaan lajintuntemusaineistossa rummuttajiin, lavertelijoihin eli ”luoviin laulajiin”, vaatimattomiin laulajiin ja säelaulajiin. Yhteislaulu onkin tulkittu parisiteen vahvistamiseksi. Esimerkiksi varpusen rinnassa olevaa mustaa laikkua voi suurentaa tai pienentää ja katsoa mitä tapahtuu. Korppi. Jotakin uutta laulustakin silti tiedetään, muun muassa se, että myös naaraat laulavat. Varis. Esimerkiksi säelaulajiin kuuluvat säkeenyhdistäjät (satakieli, kiuru), lavertajat (lehtokerttu, mustapääkerttu), säkeenkertaajat (peippo, punavarpunen) ja tavunyhdistäjät (tiltaltti). Helsingin yliopiston biologian opetuksessakin Sepän jälki näkyy. Selvityksessä ilmeni, että 112 lajilla myös naaras laulaa. Jos esimerkiksi kirjosieppoparin naaras otetaan pois, noin tunnin päästä koiras on uuden kumppanin haussa
Soidintanssin aikana kuuluu vain siipien kahinaa ja varpaiden rapinaa. arto juvonen / Lintukuva Suokukolla eleet ovat ääniä tärkeämpiä. Tämä sinitiainen painoi 12,21 grammaa. kuvat suvi elo Rengastus pitää yhä pintansa lintututkimuksessa. Linnun paino, ikä ja kunto kirjataan. Höyheniin puhaltamalla saa esille rintalihakset, jotka kertovat kunnosta. Renkaat paljastavat yksilön elämänkaaren. Esa Lehikoinen irrottaa tiaisen verkosta muutamalla liikkeellä ja rengastaa sen. 20 Suomen luonto 14/2014
Esimerkiksi amerikkalaisella ruostesirppimatkijalla on erotettu 2000 erilaista säettä.” Joidenkin lintulajien väitetään olevan mykkiä. Vesilinnut laulelevat aika harvoin. Eleet ovat niillä ääniä tärkeämmät. ”Ne hyppelevät, eikä mitään ihmiskorvin kuultavaa kuulu. Varis raakkuu, pöllö huhuilee, kattohaikara kalisuttelee nokkaansa, tikka rummuttaa ja taivaanvuohi kommunikoi pyrstösulillaan. Tutkimus on sittemmin osoittanut, että linnulla on yhtä pätevät aivot kuin nisäkkäilläkin. Joskus jo 1940–1950-luvuilla kuvattiin sorsien signalointi. Persoonallisuutta on mitattu myös laulutilanteissa. ”On aina riski mennä puun latvaan laulamaan.” Kuuleminen on oppimisen ehto Linnut oppivat laulun puolentoista, kahden kuukauden sisällä pesästä lähdön jälkeen. ”Toisilla evoluutio ei ole lähtenyt laululinjalle, vaan käytössä ovat muut, usein helpommat signaalit.” Joidenkin lintujen kuten laulurastaan lauluissa on melodia, jolloin ne ovat lähempänä laulua tai musiikkia. Lehikoisen mukaan laulun sijasta pitäisikin puhua signaalien lähettämisestä ja vastaanottamisesta. Luonne-erojakin on. ”Toisissa oloissa on hyvä olla rohkea ja joissakin arka”, Lehikoinen havainnollistaa. Onhan linnunlaulua myös sävelletty. Kaikissa on kyse samasta asiasta. Tutkijat eivät ole vakuuttuneita. ”Esimerkiksi sorsat pelaavat höyhen- puvun kuvioilla. Mutta niilläkin on lento- ja yhteysääniä.” Kyhmyjoutsenta sanotaan mykäksi, mutta nekin saattavat korahtaa kohdatessaan. Kukaan ei tiedä millä perusteella se on tapahtunut. Sinisorsan vääk ei riitä naaraan hurmaamiseen. Tutkimuksen mukaan jopa ihminen valitsee kumppaninsa hajun perusteella, mikseivät sitten linnutkin. Vahvin näyttö on seuraavilla: kiuru peukaloinen rautiainen punarinta mustarastas rastaskerttunen lehtokerttu mustapääkerttu pajulintu hömötiainen sinitiainen talitiainen harakka kottarainen peippo Yksilöt ovat erilaisia Eläinten inhimillistäminen on monien mielestä epätieteellistä. ”Linnuilla on tuoksuja ja niissä on yksilöllistä vaihtelua”, Laaksonen myöntelee. Monipuolinen laulaja pariutuu nopeammin kuin kehnommin ääntelevä. Hänestä tärkeätä on ymmärtää mistä puhutaan. Pätisikö tässä tuoksuteoria. lassi kujala Kaikki linnut eivät laula Maapallolla on noin 10?000 lintulajia, joista runsas puolet on varpuslintuja. Kyhmyjoutsenta ei pidä pitää tyhmempänä kuin laulujoutsenta, vaikka se ei osaakaan laulaa, mutta yksilöiden välillä eroja on. Suomessa pesii 106 varpuslintulajia, joista lähes 60:llä on laulava naaras. Ne pystyvät loogisiin johtopäätöksiin ja ongelmanratkaisuun. ”Puhumme esimerkiksi lintujen moniavioisuudesta, vaikkeivät ne naimisissa ole.” Vielä 1970-luvulla linnut olivat automaatteja, jotka toimivat etologi Kondrad Lorenzin käyttäytymismallien mukaan. Siihen koiras käyttää hienoja värejään. Monimutkaisemmin laulava on todennäköisemmin kehittyneempi ja älykkäämpi kuin huonommin luritteleva lajikumppani. Naakka ei laula, ja yhtäkkiä vain huomataan, että ne ovat pariutuneet. On hyökkääviä, rohkeita, tiedonhaluisia ja varovaisia. Pään väritys ja pyrstön kuviointi ovat sellaisia, joilla vastakkainen sukupuoli valloitetaan ja joista yksilöt tunnistetaan. Vertailu lajien välillä on vaikea. ”Ihan hyvin haju tai tuoksu voi toimia merkkinä sopivuudesta, vaikka tutustumisaika saattaa olla hyvinkin pitkä.” 14/2014 Suomen luonto 21. ”Suokukolla on hiljainen soidin”, Lehikoinen sanoo. Kirjosiepolla laulun ja pesimämenestyksen yhteys on todennettu kokein. ”Hirveän tarkkana saisi olla sanomisissaan koko ajan.” Nuoremmalle kollegalle Toni Laaksoselle asia ei ole vaikea. ”Täydellisestihän se ei mene, sillä melkein kaikki sorsat risteytyvät keskenään.” Pariutumisvaiheessa on eroja. Persoonallisuuseroja on pystytty osoittamaan muun muassa talitiaisella, ja niitä on testattu luonnon oloissa. Ne ovat varsinaisia laululintuja; muut linnut kommunikoivat toisin tavoin. Lehikoinenkin vaivautuu. ”Ääntelyssä on hirveän paljon vaihtelua. reviirin puolustamisesta, sillä muun muassa seeprapeipolla naaraat puolustavat reviiriä laulamalla niin toisia naaraita kuin parejakin vastaan
Etualalla naaras. 22 Suomen luonto 14/2014. jari peltomäki / Lintukuva antje neuman / vastavalo Peipon pitää kuulla oman lajinsa laulua oppiakseen sen. Kattohaikarat viestivät kalistelemalla nokkiaan
Oppimisperiodissa on kuitenkin heikko kohta. 14/2014 Suomen luonto 23. Vaihtelua on tässäkin. Soidinlaulunsa se livertää ilmasta. Sehän on huono juttu, mikäli laulu on ollut ratkaiseva tekijä naaraalle.” Tärkeä rytmi Linnut aloittavat laulunsa aamuhämärissä, pitävät sitten tauon ja laulavat ehkä taas illalla. Lehikoisen mukaan laulun rytmittävät olot. Toisten on kuultava oman lajinsa laulua oppiakseen, toisilla laulu on geeneissä. Kymmenen viime vuoden aikana myös inhimillistämisen pelko on helpottanut. Useimmiten naaras laulaa lyhyesti ja lähinnä koiraan kanssa. Linnut lasketaan aamulla ja työ loppuu klo 9. Informaatiota voi varastaakin Esa Lehikoinen aloitti biologian opintonsa 1960-luvulla. Toni Laaksonen edustaa sitä sukupolvea. ”Silloin voisi ajatella, että poikaset oppivat pesimättömien eli epäonnistuneiden koiraiden laulun. ”Eri toiminnot kannattaa ajoittaa niil- le sopivimpaan ajankohtaan. Ala kansainvälistyi ja kehittyi kokeelliseen suuntaan. Ari Seppä / Vastavalo Kiuru pesii alavilla mailla. Se voi myös oppia jonkin muun linnun laulun. Meikäläiset laululinnut kuuluvat ensimmäiseen ryhmään. Silloin mentiin luontoon ja katsottiin, mitä lintu tekee. On lajeja kuten luhtakerttunen, jotka pystyvät koko elämänsä oppimaan uutta ja imemään vaikutteita ympäristöstään. Vähitellen lintuja alettiin ymmärtää paremmin. Sen jälkeen sitä ei enää kannata tehdä, koska yli puolet linnuista on hiljaa. Pariutumattomat koiraat laulavat pitempään sekä päivän kuluessa että pesimäkauden edetessä. ”Poikanen on maastossa kesäkuun lopussa ja heinäkuussa, jolloin linnut eivät enää juurikaan laula, eivät ainakaan niiden omat vanhemmat”, Laaksonen pohtii. ”Tuulet ovat aamulla heikompia kuin myöhemmin päivällä, joten laulu kuuluu kauemmaksi.” Toinen syy on ainakin hyönteissyöjillä se, että aamulla saalista on ilmassa vasta vähän. Peippo on toista maata. Varpuslinnut jaetaan kahteen ryhmään. Vallalla oli lorenzilaisuus: lintujen oppimiskyvyn ajateltiin olevan rajoittunut ja käyttäytymisen kaavamaista. Keskipäivän lepohetken on kerrottu etenkin tiaisilla olevan niin säännöllinen, että entisaikaan metsässä työskennelleet huomasivat siitä lounasajan alkaneen. Lauletaan silloin, kun laulu kuuluu hyvin eikä ole niin helppo tyydyttää ravinnontarvettaan – ja päinvastoin.” Lintulaskenta pesimäaikana perustuu 95-prosenttisesti ääniin. Jos peippo ei kuule peipon laulua, se oppii vain sitä muistuttavan lyhyemmän ja kehnomman säkeen
Sama tekijä voi kirjoittaa yhden laulun monella eri tavalla ja tulos voi vaihdella päivästä toiseen. säkeen lopussa ei lainkaan kirskuvia ääniä.” Äänitteiden kuuntelu ja kirjojen lukeminen suuntaavat huomion oikeisiin asioihin ja nopeuttavat oppimista. n huippulaatua.. Tui kuvastaa nousevaa ääntä ja bvuu laskevaa. ”Jos matkii riittävän hyvin, linnut tulevat katsomaan, että mitäs täällä.” Translitterointi on oma taiteenlajinsa. ”Matkin ja viheltelen lintuääniä usein”, Jännes kertoo. Esimerkiksi kulorastaan ja mustarastaan erottaminen ei ole helppoa kokeneellekaan lintuharrastajalle. ”Talitiainen pyrkii salaamaan informaation peittämällä munat silloin, kun se itse on ruokailemassa.” Koejärjestelyssä käytettiin täytettyä kirjosieppoa ja tilheä sekä nauhoitettua ääntä. Jännes kehottaa vierailemaan samoilla kuuntelupaikoilla useaan kertaan ja ottamaan mukaan äänitystarvikkeet tai muistiinpanovälineet. Seuraava iso buumi tulee siitä, että tunnistamme eläimien erilaisia tunteita”, Laaksonen sanoo. Sitä seuraa y, e, ä, a, ö, o ja u, joka kuvaa matalinta ääntä. Kokeisiin ei ryhdytä ilman aikaisempia havaintoja. Ei tässä kukaan ole sen enempää oikeassa kuin väärässä.” Ihan lonkalta translitterointeja ei kuitenkaan heitetä. Kirjosiepon urkinta liittyy tutkijoiden mukaan siihen, että se arvioi talitiaisen munaluvun perusteella, kuinka hyvä reviiri on. Tsir… tsir… tsir… on hyvin hidastempoinen ääni, tsir, tsir, tsir melko rauhallinen ja tsir tsir tsir jo vähän nopeampi. On tiedetty jo kauan, että siepot käyvät tinttien pesillä, mutta nyt tiedetään myös miksi. n Katso luettelo Suomessa pesivistä varpuslinnuista ja laulavista naaraista: www.suomenluonto.fi. ”Kirjosieppoja ja talitiaisia tutkimalla on suomalaisten yliopistojen välisessä tutkimuksessa saatu ihan äskettäin selville, että kirjosieppo käy urkkimassa talitiaisen munalukua, toisin sanoen pesimämenestystä”, Lehikoinen selittää. Sellainen on esimerkiksi informaatioloinen. Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut -kirjassa kuvaillaan kulorastaan laulua näin: ”Erona mustarastaaseen alakuloinen ja hieman kovempi sävy, kiireisempi tempo... ”Kuultuja ääniä voi sitten kotona kerrata äänitteistä ja verrata opaskirjojen teksteihin ja translitterointeihin.” Usein kahden samalta kuulostavan lajin erottaminen onnistuu helpommin vertailemalla kirjainrimpsujen yhteydessä käytettyjä adjektiiveja. Siepon ja talitiaisenkin vuorovaikutus on havaittu pitkien maastovuorokausien ja vuosien aikana. Kun kirjoittaa itse linnunäänen ylös, ei voi olla kuuntelematta ja analysoimatta ääntä huolellisemmin kuin vain kuunnellessa. Kirjosiepon läsnäolo sai tiaisen peittelemään munat, tilhi sen sijaan ei. Tarkan kuuntelun ja kuvailun lisäksi matkiminen on olennainen osa lintuäänien opettelua. ”Heti kun kuulee äänen, tulee mieleen monta tapaa, miten sen voi kirjoittaa. 24 Suomen luonto 14/2014 Tik tidlit, laulelee tikli Teksti mirva uotila / kuvat susanna Kekkonen Kun ottaa lintuoppaan ensimmäistä kertaa käteensä, ei voi kuin ihmetellä: Miten esimerkiksi rautiainen voi sanoa tsi-hihi ja kuhankeittäjä hiihyy-dliu. Ohjenuorana on, että tietyt vokaalit kuvaavat tiettyä äänen korkeutta. Kun tempo nousee, ääntä voidaan kuvata tsir-tsirTallennuslaitteiden tsir, tsirtsirtsir ja tsr’r’r’r, joka on jo lähes väriäänentoisto on sevän nopeaa laulua. ”Translitterointi on lähtöisin ajalta, jolloin ääntä ei voinut tallentaa millään muulla tavalla”, sanoo espoolainen Hannu Jännes, linnunlaulun äänityksen ja kuvailun maailmankuulu asiantuntija. Se kertoo kirjosiepolle reviirin laadusta. Silti juuri tällaiset kirjainrimpsut eli translitteroinnit ovat yhä yleinen tapa kuvata linnunääniä. ”On tärkeä huomata, että eläimet ovat yksilöitä, persoonallisuuksia. Paras tapa oppia on lähteä kokeneemman lintuharrastajan kanssa luontoon kuuntelemaan. parhaiten oppii kuitenkin luonnossa. Talitiaisen munien määrä on viesti. Litterointien vertailusta ei tällaisessa tilanteessa ole suurta hyötyä, mutta laulujen kuvailusta on sitäkin enemmän. ”Esimerkiksi poikasten menettäminen on sellainen suru, josta luonnontarkkailijat ovat raportoineet.” Kokeellinen tutkimus on paljastanut linnuissa aivan uusia piirteitä, joille on pitänyt antaa uusia nimiä. Myös lauluäänen nopeutta kuvataan tietyllä tavalla. Suomessa äänet on järjestetty niin, että korkeinta ja kirkkainta ääntä edustaa i. ”Äänitteiden ja äänipankkien yleistyttyä litterointien merkitys on vähentynyt, mutta niistä on yhä hyötyä etenkin linnunlaulujen opettelussa.” Lauluista kiinnostuneelta vasta-alkajalta vaaditaan kärsivällisyyttä
Pysytkö kuhankeittäjän tahdissa. Käy verkkosivuillamme kokeilemassa Linnunlaulukaraokea! Pikkutikkako siellä rummuttaa. Tutustu linnunlaulukaraokeen! Suomen Luonto kehitti uuden translitterointeja, kuuntelua ja matkimista yhdistävän tavan lähestyä linnunlaulujen opettelua. 14/2014 Suomen luonto 25. Hannu Jännes äänityslaitteineen maastossa. Kuvakaappaus nettisivuiltamme linnunlaulukaraokesta
Päämääränä on päästä rauhallisimmille vesille kutemaan ja saada mäti hedelmöitetyksi. Pohjolan krokotiili lipuu varovaisesti ja lähes äänettömästi näkyviin. Jo muutaman vuorokauden jälkeen niiden into on kuitenkin niin suurta, että ne hyppäävät fladaan kaikkina vuorokauden aikoina. Onhan sillä ollut raskas matka puroa ylös. Teksti ja kuvat Jan Björk K un flada – merestä kuroutunut vesiallas – on ääriään myöten täynnä sulamisvettä, hauet tietävät, että nyt se alkaa. Fladalta kuuluu voimallista ulos virtaavan veden solinaa, kettu hiipii ohi ja tarkastaa tilanteen. Joka kevät kalat nousevat merestä pitkin sulavesipuroa kutemaan rannikon pikkuvesiin, ja joka vuosi se tapahtuu kutakuinkin samaan aikaan: toukokuun alussa. Esitys viivästyy. Isokoskelo on pyytänyt kalan. Kunpa ei nyt vain alkaisi sataa kuten viime vuonna. Kohtaaminen Päin pärskeitä Joka kevät hauet, Pohjolan krokotiilit, nousevat Pohjanmaan rannikon mataliin vesiin kutemaan. Lippu on jo varattuna tämänkeväiseen näytökseen – aitiopaikalle. Hämärän laskeuduttua alkaa tapahtua. Hauet ovat hyvin arkoja ensimmäisinä päivinä ja etenkin valoisalla. Vesi on niin matalalla, että pedon selkäevät erottuvat pinnan yläpuolella. Muutama laulujoutsen puhtaanvalkoisine pukuineen sujahtaa ohi, 13/2014 26 Suomen luonto 14/2014 telkät nauttivat illan viimeisistä säteistä ja etäältä kuuluu kurkiparin äänekäs toitotus. Nyt pyrstö läimähtää, kun hauki ottaa vauhtia vuolasta koskea vastaan – ensimmäinen köriläs selviää hypystä hienosti!. Ensin hauki odottelee ja lepäilee kiven takana, missä virta ei ole niin vuolas. Ilta on kaunis, niin viehättävä ja ihana kuin vain keväällä voi olla. Kevät on aikaisessa. On rauhallista. Yhtäkkiä etäältä kuuluu loisketta ja jokin tumma nousee vedestä. Hitaasti hauki lipuu kohti päämääräänsä varoen samalla rannalla kalastavaa tarkkasilmäistä merikotkaa
Vesi loiskuu korkealle ja ryöppyää, kun vonkaleet yrittävät isoa hyppyä. Jos kaloilla on tarpeeksi voimia jäljellä, ne uivat heti kohti koskea. n Jan Björk on kokkolalainen luontokuvaaja. Aurinko laskeutuu ja painuu isojen kuusten taa. Nyt kuohunta taukoaa hetkeksi. Jotkut saattavat epäonnistua niin perusteellisesti, että ne paiskautuvat rannalle. Näytelmä alkaa olla huipussaan. janbjork.com 14/2014 Suomen luonto 27. Pitkä ja hankala matka monine esteineen on vienyt voimia ja koski on vahva vastustaja. Kun hauet ovat levänneet riittävästi, ne ryntäävät parvena koskeen. Muutamilta se onnistuu ensi yrittämällä, mutta kaikilta se ei käy yhtä helposti. Mutta kalat eivät lakkaa yrittämästä. Vanha merikotka nousee vaivalloisesti siivilleen. Suuri hyppy on ohi; nyt alkavat kosiomenot. Muutama voimakas liike ja hauet ovat taas vedessä. Hauet lepäävät ja laskeutuvat veden alle. Vesi suorastaan kuhisee kaloja. Sen kynsissä on iso hauki. Kosken alapuolelle saapuu jatkuvasti lisää haukia. ”Pyrstö läimähtää, kun hauki ottaa vauhtia vuolasta koskea vasten.” Muutaman päivän kuluttua riennän taas paikalle ennen hämärän tuloa, mutta joku on ollut vielä nopeampi. Kuvagalleria www. Jos on pienikin epäilys vaarasta, ne sukeltavat taas. Tulijat ovat kiihkoissaan ja varovaisuus on tipotiessään. Välillä ne nousevat ylös tarkastamaan tilanteen
syreenin kutsu 28 Suomen luonto 14/2013. teksti ja kuvat Seppo parkkinen Upeasti tuoksuva syreeni houkuttelee kukilleen päivän ja yön vieraita
Syreenin puhkeaminen kukkaan avaa kesän. 14/2013 Suomen luonto 29
Aurinko lämmittää alkukesän päivää ja syreenin tuoksu huumaa. 1800-luvun puolivälissä syreeni oli jo varsin yleinen näky puutarhoissa, ja nykyään sitä näkee Etelä-Lapissa asti. Aiemmin kukintaa piti odotella lähelle juhannusta. Tuoksuva ja värikäs syreenipensas kuuluu kesäpihaan, mutta näin on ollut Suomessa vasta alle parisataa vuotta. Suomenlinnasta syreenit levisivät melko nopeasti Uudellemaalle ja sieltä varakkaan väen suosituksi koristepensaaksi. Vanha ja kulunut sitruunaperhonenkin löytää kukista maittavaa mettä vielä elämänsä lopputaipaleelle. Tässä se on juuri kuoriutunut kotelosta ja valmistautuu ensilennolle. Komea ritariperhonen lentää nelimetrisen pensaan yläoksien kukille ja viipyy tuulen heiluttamissa oksissa pitkään. Perinteinen syreenilaji Suomessa on pihasyreeni, eikä sekään ole meillä hirveän kauaa ollut. Syreeneillä kukat tuoksuvat päivin öin, ja mettä on tarjolla sekä päivän että yön liikkujille. Nuori perhosharrastaja kävelee kesämökiltä kesantopellon poikki komealle hyvinkin viiden metrin korkeuteen ja kymmenien metrien pituudelle ulottuvalle syreenipensaalle, joka levittää satojen kukintojensa tuoksua kauas. Syreenistä puolestaan ei ole pahaa sanottavaa, sillä se pysyttelee istutuspaikoillaan. Maahamme on tuotu koristekasveiksi muun muassa jättipalsamia, lupiinia, jättiputkea ja kurtturuusua. Nämä ovat levinneet hallitsemattomasti luontoon hävittäen alkuperäislajistoa, ja ne on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi. Nykyään syreenin tuoksusta pääsee nauttimaan usein jo toukokuun lopulla. Suomenlinnaan pihasyreeni saapui 1700-luvun puolivälissä mahdollisesti Ranskasta Versaillesin puistosta, ja itse sotamarsalkka A ugustin Ehrensvärdin linnoitustöidensä ohella tuomana. Taskulampun valokiila paljastaa unkarinsyreenissä ruokailevan yökköstoukan.. Päivällä pensaan tarkkailija näkee jo paljon elämää. Kimalaisia ja kovakuoriaisiakin pensaassa näkyy. Ilta hämärtyy. 30 Suomen luonto 14/2013 syreenin luontainen kotipaikka on Balkanin niemimaalla. Päivä- ja yövieraita Toiset kukat houkuttelevat hyönteisiä yöllä, toiset päivällä. Ensimmäisenä maahantuojana pidetään Turun apteekkari Synnerbergiä, joka toi syreenejä Ruotsista 1720-luvulla. Yöperhosten kannalta värillä ei liene suurta väliä, vaikka joskus kuulee sanottavan esimerkiksi valkokukkaisia vetovoimaisimmiksi. Hän on varustautunut iltaretkelle opaskirjasta ja vanhemmilta perhosharrastajilta saamiensa ohjeiden mukaan. Piha- Syreenikiitäjä on vakinaisista perhosistamme suurin ja komein. Pihasyreenin ohella pihoillamme melko tavallinen on myös unkarinsyreeni (josikansyreeni). Alkukesällä puutarhoja koristavat perinteisesti siniviolettikukkaiset syreenipensaat, mutta myös vaaleanpunaisina, valkoisina, sinisinä ja punaisina kukkivia pensaita on. S yreenin kukinta alkukesällä lienee aloittelevan, ja kokeneemmankin, perhosharrastajan hartaimmin odottamia tapahtumia pihalla tai puutarhassa. Syreenihän on tuotu koristepensaaksi
Hammasmittari vierailee usein syreenin kukilla sekä herukkapensailla. Talvehtinut sitruunaperhonen ruokailee keväällä pajujen kukinnoissa, kesän tullen syreenin medellä. 14/2013 Suomen luonto 31
Tässä aikuinen syreenillä. 32 Suomen luonto 14/2013 Himmeämpikin lisävalo riittää paljastamaan yöllisen luonnon kauneuden. Horsmakiitäjä on öisin lentäväksi perhoseksi poikkeuksellisen värikäs.. Mäntykiitäjä on syreenin kookkaista yövieraista tavallisimpia. Matarakiitäjän toukka syö muun muassa mataraa. Yöllä lentävistä kiitäjistä pienin, pikkukiitäjä, ei häviä väreissä isommilleen. Kiitäjät ovat saaneet suomenkieliset nimensä usein toukan ravintokasvin mukaan
Silmänräpäyksen ajan etsimessä näkyivät pienet silmät, suuret korvat ja ennen kaikkea neulanterävät hampaat – ja saman tien sekä perhonen että lepakko olivat poissa. Lampun valokiilaa ei saa sojottaa miten tahansa, vaan se pitää suunnata hitaasti ja varovasti kohteeseen, jottei perhonen pelästy. Se on kukalle laskeutuva hammasmittari. laine Suomen lasten retkeilyopas otava.fi 14/2013 Suomen luonto 33. Perhonen vaihtui lepakon naamaan Samalle perhosharrastajalle sattui syreenipensaan äärellä toinen yhtä vaikuttava kokemus vuosia myöhemmin. Taivas on pilvessä. Tämä tapahtui mökkitontin rajalle istutetulla matalalla unkarinsyreeniaidalla. Iiris kalliola, lasse j. Nyt harrastajan perhoshaavi oli vaihtunut kameraan. Oli hyvä perhosyö. Valo ei myöskään saa olla kirkas, himmeämpikin riittää paljastamaan yöllisen luonnon kauneuden. Jotain näkyy! Vaalea perhonen vaikuttaa aika suurelta. Ilman apuvaloa mahdolliset perhoset, ainakin suurimmat, näkisi toki siluetteina taivasta vasten, mutta taskulamppu paljastaa kiitäjien upeat värit. Pari askelta eteenpäin, ja vain muutaman minuutin kuluttua läheltä kuuluu lupaavaa hurinaa, kiitäjän nopeasti lyövien siipien ääntä… Kolibrimaisesti pensaan yläkukinnon äärellä lennossa pysyttelevä kookas tumma perhonen muuttuu taskulampun valossa vaaleanpunaiseksi ja oliivinvihreäksi, hieman mustaa ja valkoista paljastavaksi horsmakiitäjäksi – yhdeksi kauneimmista perhosistamme! Kiitäjä viipyy muutaman sekunnin kukan edessä ja vaihtaa sitten salamannopeasti metrin päähän toiseen kukintoon. Ensimmäisestä kiitäjäkokemuksesta tuttu horsmakiitäjä näyttäytyi taas, mutta se pysytteli enimmäkseen pensasaidan toisella puolella. On lämmintä, vielä ainakin viisitoista astetta, ja heikko tuuli puhaltelee. Vaikka vuoden valoisin päivä koittaa pian ja Etelä-Suomen yöt eivät kovin pimeiksi tummene, tarvitaan taskulamppu. Se ei nytkään laskeudu kuten muut yön perhoset, yökköset ja mittarit, vaan imee mettä pitkällä imukärsällään lennossa. Valokiila kiertää pensasta hitaasti alhaalta ylös ja koko pitkän pensasrivistön poikki. Valokiilassa horsmakiitäjä Yön alku tuntuu lupaavalta. Lähempänä lensi horsmakiitäjän ”pikkuserkku” pikkukiitäjä, jolla on horsmakiitäjän tapaan siivissään vallitsevana punainen väri, mutta myös keltaista. Kesä oli hieman pidemmällä, sillä unkarinsyreeni kukkii jonkin verran pihasyreeniä myöhemmin. Hienostuneen harmaanruskea pitkäsiipinen mäntykiitäjä huristeli myös aivan lähellä. Salamalaitteella varustetun kameran objektiivi tarkentui lähikukintoon juuri laskeutuvaan vaaleasiipiseen mittariin, kun tapahtui jotakin niin odottamatonta, että se kameran etsimen läpi näytti järkyttävän pelottavalta: apuvalossa näkyvä kohde vaihtui yhtäkkiä lepakon naamaksi. Uskomattomaltahan tapaus kuulostaa, enkä sitä uskoisikaan, jollen olisi itse ollut kertomuksen nuori perhosharrastaja, joka tuolloin perhoskuvauksissa lepakon kohdatessaan oli jo vähän vanhempi. Säikähdykseltään kuvaaja ei ehtinyt painaa laukaisinta! Jälkeenpäin ajatellen tilanne kesti vain niin pieniä sekunnin osia, että kuvaaminen – vaikka tilannetta olisi osannut odottaa – olisi joka tapauksessa ollut liki mahdotonta. n Ylös, ulos ja retkelle! Kokeile geokätkentää, herkuttele nuotioruoalla ja harjoittele ensiapua. Arvostetut luontoasiantuntijat antavat käytännön vinkkejä retkeilyyn niin lapsille, nuorille kuin aikuisille
Mökin talvivieras Talvella jotkut metsien eläimet kuten metsähiiret hakeutuvat kesämökkeihin pakkasta pakoon ja syötävää etsimään. Karvainen puutarha-apulainen Kun kesäasukkaat saapuvat mökeilleen, monet mökkipihan vakioasukkaat ovat jo täydessä touhussa. monenlaisia m 34 Suomen luonto 14/2014. E teksti anne hirvonen / kuvitukset tom björklund sittelemme kymmenen tuttua, ihmisen lailla mökillä tai sen ympäristössä keväällä ahkerasti puuhailevaa asukasta. Tällä ketterällä kiipeilijällä on tapana kerätä ruokavarastoja sopiviin piiloihin, esimerkiksi saappaaseen. Kesäasukkaiden saapuessa hiirulaiset ovat yleensä jo palanneet metsän suojaan. suomenluonto.fi. Rakennusohjeita löydät nettisivuiltamme www. Varhain kukkivat kasvit, kuten rantapusikoiden pajut, ovat kimalaisille tärkeitä ravinnonlähteitä. Uusi pesä perustetaan valmiiseen onkaloon, esimerkiksi vanhaan hiiren- tai myyränkoloon. Vain uudet, edellisenä kesänä paritelleet kuningattaret talvehtivat maakoloissa tai muissa sopivissa rakosissa. Suomessa on tavattu 30 kimalaislajia, joihin kuuluu monia tärkeitä kukkakasvien pölyttäjiä. Lisää elämää mökkipihalleen saa nikkaroimalla pesäpönttöjä ja asuntoja esimerkiksi kimalaisille, siileille, lepakoille ja räystäspääskyille. Metsähiiret viihtyvät erityisesti rehevissä metsissä ja niiden liepeillä. Metsähiiri ei aiheuta myyräkuumetta. Ensimmäiset kimalaiset voivat herätä jo maaliskuussa
Loppukesällä kuoriutuu uusi sukupolvi. Lentävä hyönteisansa Kun yölämpötila nousee yli viiden asteen, ensimmäiset pohjanlepakot lähtevät saalistamaan, sillä hyönteiset ovat jo lennossa. Lähes jokainen on nähnyt tämän sympaattisen liskon, joka vaihtolämpöisenä on liikkeellä etenkin lämpiminä päivinä. Kivijalan loikoilija Kun kevätaurinko alkaa lämmittää, sisiliskot kömpivät esiin ja voivat tulla loikoilemaan vaikkapa mökin kivijalalle. ökkiasukkaita 14/2014 Suomen luonto 35. Vesimyyrien tekemät multakasat ovat epäsäännöllisiä, mutta säännöllisten kasojen tekijä on kontiainen, entiseltä nimeltään maamyyrä. Nahkasiivet talvehtivat kellareissa, kallioiden onkaloissa ja muissa sopivissa koloissa, esimerkiksi rakennuksissa, joissa lämpötila pysyttelee nollan yläpuolella. Ensimmäisinä keväällä heräilevät koiraat ja nuoret yksilöt. Keväällä suruvaipan voi tavata imemässä koivun rungolta tihkuvaa mahlaa. Kontiainen ei tee tuhoja kasveille, sillä se syö selkärangattomia eläimiä kuten hyönteisiä ja kastematoja. Mökillä ja puutarhassa Harmiton lapiokäpälä Mikä eläin on kaivanut pihalle koloja, joiden vieressä on multapyramidi. Pohjanlepakko voi pyydystää yön aikana yli 3000 hyönteistä, joten se on taatusti hyödyllinen mökkinaapuri! Pohjanlepakko voi pyydystää yön aikana yli 3000 hyönteistä! Mahlabaarin nautiskelija Suruvaippa talvehtii aikuisena suojaisassa paikassa, esimerkiksi ulkorakennuksessa. Liskon elinpiiri on melko pieni, joten sen voi tavata samasta paikasta pitkin kesää. Sisiliskot horrostavat routarajan alapuolella kiviraunioissa tai juurakoiden alla. Kontiainen on harmiton, rauhoitettu laji. Keväällä tämä suurikokoinen ja helposti tunnistettava laji on lennossa ensimmäisten päiväperhosten joukossa. Tuhohyönteisten toukkia napsimalla ja maata kuohkeuttamalla lapiokäpälä on päinvastoin hyödyksi ihmiselle
36 Suomen luonto 14/2014
Jos räystäspääskyjä haluaa ilahduttamaan mökkipihaa, niitä voi auttaa hakemalla ojanpenkasta savea lähemmäs rakennusta. Siilit ovat pääasiassa hyönteissyöjiä, mutta niille kelpaa monenlainen ravinto madoista nilviäisiin. Ruuan saatavuus vaikuttaa nuoruusvaiheiden kehitysvauhtiin, mutta keskimäärin kymmenen viikon kuluttua pikkusammakot siirtyvät vedestä kosteisiin maaympäristöihin, rannoille ja soille. Tartuntojen määrät seurailevat paikallisesti myyräkantojen huippuja, ja eniten tartuntoja todetaan loppusyksyllä. Kärppäemo synnyttää huhti–toukokuussa ja huolehtii poikasistaan yksin. Reviirin koko vaihtelee ravinnon määrän mukaan muutamasta hehtaarista jopa satoihin hehtaareihin. Katso lisätietoa www.suomenluonto.fi. Se aiheuttaa ihmiselle myyräkuumeen. Talvihorroksen aikana siilit voivat menettää jopa puolet painostaan, joten herätessään ne ovat nälkäisiä. Räystäspääskyt ryhtyvät rakentamaan savipesiään räystäiden alle ja mieluiten sinne, mistä löytyy sopivaa savea lähistöltä. Toisaalta vaarana on lammikoiden kuivuminen tai ravinnon loppuminen. Tartunnan voi saada vain tuoreista metsämyyrän jätöksistä. Elinpiiriään kärppä merkitsee ahkerasti pikkusormea ohuemmilla mustilla ulosteillaan sekä hieromalla itseään maastonkohoumiin. Pohjamutien talviasukas Huhti–toukokuussa järvien ja lampareiden pohjamudissa, lähteissä ja jopa vanhoissa kaivoissa talvehtineet sammakot kiirehtivät kutupaikoilleen. Metsämyyriä on nyt maan eteläosissa paljon, joten mökillä siivotessa kannattaa olla varovainen. 14/2014 Suomen luonto 37. Se voi asettua taloksi kuistin alle, ulkorakennukseen, kiviaitaan tai puupinoon. Vikkelä myyränloukku Jos mökkipihalta löytyy myyriä, ne voivat houkutella paikalle tehokkaan myyränverottajan, vikkelän kärpän. Sellaisiksi kelpaavat monenlaiset rannat, ojat ja lammikot, joissa innokkaimmat kurnuttavat jopa keskellä päivää. Vain metsämyyrä aiheuttaa myyräkuumetta Metsämyyrä on ainoa Suomessa esiintyvä nisäkäs, joka kantaa Puumala-virusta. Heinikon puhisija Kun maa sulaa, siilit lähtevät liikkeelle talvipesistään. Mökillä ja puutarhassa Kesän virallistaja Kun lentäviä hyönteisiä syövät pääskyset saapuvat Suomeen, kesä voidaan katsoa alkaneeksi. Pesien putoamista voi ehkäistä asettamalla räystään alle tukilaudan. Ne tekevät pesänsä rakennusten alle, kannonkoloon tai risukasaan. Virus tarttuu hengitysteitse metsämyyrän virtsaa tai ulosteita sisältävän pölyn välityksellä. Suojaisissa ojissa ja lammikoissa kutu ja nuijapäät ovat turvassa kalojen saalistukselta. Kevään pariutumisaikana siileillä on kiirettä, etenkin uroksilla, jotka yleensä heräilevät horroksestaan ennen naaraita
Entäs se pieni punainen pallo, joka liikkuu vikkelästi mullassa, kuin ilmatyynyllä. Tämä yksilö on tainnut viettää talvensa kasvimaallani, kuten muutkin vastaan mönkivät lajit. teksti johanna mehtola / kuvitukset Tom björklund Kasvimaalla on persiljan ja kesäkurpitsan lisäksi ainakin samettipunkkeja, änkyrimatoja ja juoksuhämähäkkejä. Äyriäisiin kuuluvia maasiiroja on meillä 25 lajia. Nopeasti liikkuvat ovat petopunkkeja, jotka syövät hajottajapunkkeja”, minua ohjeisti museomestari Veikko Rinne Turun yliopistosta. Uutterasti eteenpäin marssiva siira näyttää pieneltä panssarivaunulta. Taisin yllättää tämän pedon punkkijahdista. Rinne on hyönteistutkija ja sain häneltä oppitunnin maaperän eliöstöstä ennen kasvimaan kääntöurakkaani. Hitaasti liikkuvat pikkuiset mustat helmet ovat sammalpunkkeja, jotka lahottavat kasvijätettä. Niillä on seitsemän raajaparia ja pitkät tuntosarvet. Siemenperunat odottavat maahan pääsyä.. Ja ruskojuoksiainen, joka 15 jalkaparillaan kiirehtii karkuun. Siirat syövät muun muassa leviä ja bakteereja sekä kuolleita hyönteisiä. Maassa elä- 38 Suomen luonto 14/2014 Kasvimaan multaa huoltavat muun muassa lierot, punkit ja siirat. Saalis kiinni juosten Heti kun on lämpöasteita, alkaa kasvimaalla kuhina. Alta paljastuu mustaa, muhevaa maata. Niitä voi olla muhevassa mullassa satojatuhansia neliömetrillä. kasvimaan kaverit L apio kopsahtaa veden, lumen ja auringon haalistamaan pintamultaan. ”Punkkeja on kasvimaalla eniten. ”Se on samettipunkki, joka on myös peto”, Rinne tiesi. Onkohan tuo nyt Suomen yleisin siira, tarhasiira eli saunamaija
Seuraava lapiollinen paljastaa pitkän, pyöreän ja kellertävän madon. Seppiä, lieroja ja keisareita Myös erilaisia toukkia näkee tuon tuosta kasvimaata kääntäessä. Lapion jättämän kuopan seinämästä roikkuu jokin 15 lierolajimme edustajasta. vät eliöt eivät säikähdä pientä pakkastakaan, vaan liikkeelle lähdetään heti, kun routa on hellittänyt. Mutta tuossa nyt harppoo yksi tyylikäs harmaaselkäinen pitkäkoipi, jolla on lajiryhmänsä mukaisesti hyvä näkö. ”Pallohämähäkit taas ovat pikkuruisia petoja. ”Juoksuhämähäkit eivät kudo verkkoa vaan nimensä mukaisesti juoksevat saaliinsa kiinni”, muistan Rinteen opastaneen. Kovakuoriaisiin kuuluvia seppiä on Suomessa 65 lajia, muun muassa metalliseppä ja perunaseppä. Siiirojen ja juoksiaisten lisäksi maaperässä elelee useita hämähäkkilajeja: juoksuhämähäkkejä ja pallohämähäkkejä. Mökillä ja puutarhassa Uutterasti eteenpäin marssiva siira näyttää panssarivaunulta. Jotkut lajeista pitävät ihmisten lailla esimerkiksi juureksista kuten perunasta, mut- 14/2014 Suomen luonto 39. Annan sen tipahtaa kuopan pohjalle ja hakeutua uuteen poteroonsa. Ne pyydystävät kutomalla verkon multakokkareiden väliin tai vaikkapa kastemadon käytävän suuaukolle”, Rinne kertoi. Se onkin tarpeen ”ota kiinni jos saat” -saalistustavan takia. Silmillekin riittää nähtävää. Se taitaa olla kasteliero, yksi yleisimmistä. Maaperässä on miljoonia ihmissilmin näkymättömiä alkueläimiä, sieniä ja leviä, neliömetrillä niitä saattaa olla satoja miljoonia. Juoksuhämähäkkejä on maassamme kymmeniä lajeja, eikä niillä ole suomenkielisiä nimiä. Se on sepän toukka
Sen puolesta teen kaikkeni myös Euroopan Parlamentissa. Mutta lapseni ehkä haluavat olla. Silloin on myös ainutlaatuinen tilaisuus kurkistaa näiden salaperäisten apulaisten elämään. TIMO SDP | SIT Toimittaja, kirjailija TIMO HARAKKA EU-PARLAMENTTIIN www.timoharakka.fi ta koko perunan syömisen sijaan ne tekevät niihin vain reikiä – perunatarhurin iloksi. Maaperässä elää satoja ellei tuhansia lajeja, joilla on tärkeä rooli myös minun salaatti- tai perunasatoni onnistumisessa. Saamme varmaan syödä sadon itse. Tämä mustan ja keltaisen kirjava kuoriainen elää kuitenkin vain perunalla ja minun pottumaani on aika vaatimaton. Se on änkyrimato, joita möyrii maankamarallamme 50 lajia. Jos yhteistyökumppanini punkit, lierot, juoksiaiset, siirat ja änkyrit puuttuisivat, ei olisi kasvimaatanikaan. Ei-toivotuin vastaantulija olisi nyt varmaankin meillä onneksi harvinainen koloradonkuoriainen. Rinteen mukaan upein vastaantulija voisi olla kookas keisarilyhytsiipi, jolla on punertavat peitinsiivet. Keisareita ei nyt näy, mutta miltei läpikuultava, ohut mato kipristelee multakasan päällä vuorotellen päitään yhteen kuin jumppaliikettä. En ole kalastaja enkä kalliokiipeilijä. Maksaja: Uuden kasvun Eurooppa Euroopasta lintukoto Hyppyhäntäiset, kotilot, änkyrimadot ja samettipunkit rikastuttavat kasvimaata. Siksi kasvimaan kääntöön ja hoitoon kannattaa varata kunnolla aikaa. Nämä pienet eliöt tekevät työtä, jota en voi korvata lapioineni ja kuokkineni. ”Mitä paremmassa kunnossa kasvimaansa pitää, sitä paremman sadon saa – ja sitä paremmin myös nämä eliöt viihtyvät”, Rinne totesi. n Suomessa elää 15 lierolajia, joista kasteliero on tavallisimpia. En ole suunnistaja enkä vaeltaja. Jos kuitenkin löytää perunamaastaan tämän tuholaisen, pitää havainnosta ilmoittaa Eviraan. 40 Suomen luonto 14/2014. Ja heidän lapsensa. Ne syövät lahoavia kasveja ja muuta orgaanista jätettä. En ole bongari. Siksi lohi nouskoon kutujokeensa, tikka nakuttakoon lahopuuta, naali vaeltakoon tunturissa. Yhteistyössä punkkien kanssa Kasvimaa alkaa apean kevätilmeen jälkeen saada takaisin elinvoimaansa kuohkean mustan mullan kääntyessä esiin
Tärkeintä on, että on taloja, joista ihminen on poistunut. Päinvastoin: luonto suorastaan odottaa, että ihminen poistuisi. Ehkä uteliaisuutta. Me leikimme niissä lapsena: hiivimme salaa sisään, löysimme unohdettuja vaatteita ja vanhoja kirjeitä, kiipesimme narisevia portaita, yritimme väistää lattian lahot kohdat. Rintamamiestalot, isot huvilat, homeen valtaamat virastotalot – ei väliä. Sillä on suunnitelma odottamassa. Vähän aikaa sitten internetissä intoiltiin suomalaiskuvaajan valokuvista, joissa hylätyn talon olivat vallanneet hiiret, mäyrät, ketut ja oravat. 41 41 11/2014 14/2014 Suomen Suomenluonto luonto. Paikalla olleet talot purettiin, mutta kuopat ja kaivot jäivät paikoilleen, samoin kaikki puut ja pensaat. Näkymissä kiinnosti Raevaara ihmisen poistumisen kauneus rappion ja elinvoimaisuuden kontrasti. Parinsadan metrin säteellä kotoani oli kaksikin autiotaloa, vaikka asuin melkein kaupungin keskustassa. Lapsenakin pohdimme, kuka tyhjässä talossa oli asunut, millainen hän oli ja miksi hän joutui lähtemään. Hylätyt talot ovat muistutus ihmisen mahdin rajallisuudesta, ihmiskunnan lyhyestä historiasta kaiken muun rinnalla. J okaisessa kaupungissa, ehkä jokaisessa kaupunginosassakin, pitäisi olla hylätty talo. Yhden kuolema on toisen elämä. Hylätyn talon katseluun liittyy toki paljon muitakin tunteita, surua ja pelkoa ainakin. Kun olin lapsi, kotikaupungissani oli paljonkin hylättyjä rakennuksia. Säteilyn saastuttamat metsät ja maaperä pitävät ihmisen poissa pitkään, ja muistona ovat enää kerrostalot, koulut, paikalleen ruostunut huvipuisto. Vai kuoliko asukki. Kaikenlaiset talot käyvät, kunhan ne ovat ihmisen hylkäämiä, oman onnensa nojaan jätettyjä. Elämälle kuuluu silti hyvää: kasvit murentavat hiljalleen betonia, tunkeutuvat maailmanpyörän laitteistoon, joessa liikkuu valtavia monneja. Mutta mitä rumempaa jälkeä ihminen saa aikaan, sitä kauniimmalta näyttää luonnon ylivalta. Paljaat sorakuopat alkoivat peittyä pajunvesojen alle, keskelle pajukkoa syntyi pieni sammaleen reunustama lammikko, puita alkoi versoa jopa vanhasta kaivosta, tiheikön seassa alkoivat viettää aikaansa rusakko ja fasaani. Ihmisen häviötä ja luonnon voittoa seuratessa saattaa myös huolestua omasta kohtalostaan: ihminen on pieni ja heikko koko maailman mittakaavassa. Elämä ei pääty ihmisen virheisiin. Tontti on edelleen rakennuksista tyhjä, saanut olla ilman ihmistä yli kaksikymmentä vuotta. n Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Yksi lapsuuteni ehdottomasti vaikuttavimmista kokemuksista oli seurata, kuinka luonto otti valtaansa aivan naapurissa olleen tontin. Emme kertoneet aikuisille retkistämme. Hylätyt talot ja tilat lohduttavat, sillä ihmisen poistuminen tai katoaminen ei tarkoita elämän katoamista. Ihminen lähtee, ihminen jättää tavarat jälkeensä, ihminen on enää muisto. Vauhti, jolla luonto villiintyi entisessä puutarhassa, oli huimaa jopa lapsen hitaalle ajantajulle. Ystäväni kävi Prypjatissa, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden autioittamassa kaupungissa, jossa vakituisena asukkaana on enää luonto. Yhden ihmisen elo on vain häivähdys. Parin kilometrin säteeltä taloja löytyi jo kymmenkunta
Meriläinen, juha karjalainen, timo j. teksti Jarmo J. Sitten ne alkoivat tummua uudestaan. marjomäki ja martin forsius. Järvet Suomen järvet sami kero / hs / lehtikuva ruskettuvat 42 Suomen luonto 14/2014 1990-luvulle asti Etelä-Suomen suuret reittivedet kirkastuivat
Veden laadun mittaukset tallentavat muutosten muistitietoa, jota järvet kokoavat valuma-alueiltaan. Kun näiden analyysitulosten kasvu käy vielä käsi kädessä vähenevän näkösyvyyden kanssa, on hyvin ilmeistä, että tummuminen johtuu humuksen lisääntymisestä eikä esimerkiksi rehevöitymisestä, jolloin runsastunut kasviplankton ja sinibakteerien ”kukinnat” samentaisivat vettä. Veden Tilastoissa näkyy raju tummeneminen aivan viime vuosina. Veden tummuutta mitataan muillakin analyyseillä. P äijänteen ranta-asukkailla ovat vielä hyvässä muistissa muutamien vuosikymmenien takaiset tumman veden ajat. Silloin vanhojen sellu- ja paperitehtaiden ligniiniyhdisteet värjäsivät Päijännettä pohjoisesta etelään. Näin on laita muun muassa Kangasalan Vesijärvessä ja Kuhmoisten Isojärvessä. Järvestä nostettu saunavesi alkaa olla yhtä ruskeaa kuin vanhoina huonoina aikoina. Pohjoisen Päijänteen suurella Ristinselällä muutos on vähintään yhtä selvä. väriluku kuvaa lähinnä veden ruskeusastetta ja kemiallinen hapenkulutus veteen liuenneen eloperäisen aineksen, humuksen, määrää. Kun Judinsalonselällä mitattiin parhaimmillaan viiden, jopa kuuden metrin näkösyvyyksiä 1990-luvulla, viime vuosina mittauksissa käytettävä valkoinen levy on häipynyt näkymättömiin jo 1,2–2,5 metrissä. Toden totta: tilastoissa näkyy veden kirkastuminen erityisesti 1980-luvun lopulla, mutta myös raju tummeneminen aivan viime vuosina. Nyt asukkaat kertovat veden alkaneen tummua uudelleen. Judinsalonselällä veden kemiallinen hapenkulutus on kasvanut 20–30 prosenttia. Järvi alkoi puhdistua uuden tekniikan myötä 1980-luvulla, ja vedet kirkastuivat kirkastumistaan seuraavan vuosikymmenen ajan. 14/2014 Suomen luonto 43 juha metso Pohjois-Karjalan Puruvesi, kirkas muikkujärvi, on viime vuosina tummunut.. Yleinen ilmiö Paljaalla silmällä veden tummeneminen havaitaan tietenkin parhaiten alkuaan kirkkaissa järvissä, kun näkösyvyys vähenee metrejä. Lukema ilmaisee, kuinka paljon happea kuluu, kun bakteerit käyttävät humusta ravinnokseen ja hajottavat sitä. Katsotaanpa lähemmin vaikka Päijänteen Judinsalonselän havaintopaikkaa, josta on yhtenäistä seurantatietoa 1970-luvun alusta lähtien. Mistä on kysymys. Nopea muutos Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Hertta-järjestelmästä voi tutkia veden laadun muutoksia parhaissa tapauksissa jopa 1960-luvulta nykypäiviin. Ranta-asukkaiden havainnot pitävät siis paikkaansa
Takavuosina näkösyvyyttä mittaavaa narua sai lap- 44 Suomen luonto 14/2014 Sateet piiskaavat syksyisin yhä pitempään sulana säilyvää maata. Koska veden ruskettuminen näyttää vaivaavan kaikentyyppisiä järviä, kysymys ei voi olla paikallisista muutoksista. Silti Isojärvenkin vesi tummenee. Se voi hyötyä näkyvyyden heikkenemisestä. Toki niilläkin on ollut merkitystä: paikoin metsä- ja turvemaiden ojitukset ovat lisänneet humuskuormaa ja ainakin voimistaneet vesien ruskettumista, elleivät ole siitä jopa suurelta osin vastuussa. Selittääkö lisääntyvä lämpö. Suurimmat syylliset vesien tummentumiseen lienevät silti ilmaston lämpeneminen, sateisuuden lisääntyminen ja happaman laskeuman vähentyminen. Monissa muissakin maan eteläpuoliskon järvissä näkyy jonkinasteista veden tummenemista ja humuksen lisääntymistä. Aiemmin näin pieniä – Puruvedelle pieniä – lukemia ei ole havaittu. Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana näkösyvyys on ollut viidesti viisi metriä tai jopa vähemmän (4,6–5,0 metriä). Otetaan joukkoon mukaan vielä aivan toisenlainen, karujen moreenimaiden kirkasvetinen Puruvesi Pohjois-Karjalasta. Esimerkkejä tarjoavat luonnostaan hieman tummavetiset Lappajärvi, Ähtärinjärvi ja Lestijärvi Pohjanmaalla sekä pohjoisen Keski-Suomen Kivijärvi ja Karstulan Pääjärvi. Todennäköisesti myös näiden ilmiöiden yhteisvaikutus selittää asiaa.. juho rahkonen Järvet Hauki saalistaa väijymällä. Näin pieniä näkösyvyyksiä järvestä ei ole mitattu koskaan aiemmin noin 50 vuoden seurannan aikana. Sielläkin muutossuunta näkyy: veden kemiallinen hapenkulutus on kasvanut ja sulan veden aikainen näkösyvyys pienentynyt. paa järveen yleensä yli kahdeksan metriä, enimmillään jonkin matkaa yli kymmenen metriä. Muuttunut maankäyttö ei voi pelkästään selittää havaintoa, sillä Isojärvi on upea, osin Isojärven kansallispuistossa sijaitseva erämaajärvi, jossa ihmistoiminta on perin vähäistä. Talviaikainen näkösyvyys on vaihdellut Vesijärvessä runsaasta kolmesta metristä jopa yhdeksään metriin, mutta viime vuosikymmenen aikana kaikki mittaustulokset ovat jääneet alle viiden metrin ja osa niistä vajaaseen kolmeen metriin
Suurin osa suomalaisista saa talousvetensä puhdistetusta pintavedestä, käyttäähän pääkaupunkiseutukin Päijänteen vettä. Lämpötilan muutos on vielä pari astetta suurempi, jos tarkastelu ulotetaan seurannan alkuvuoteen 1916. Alkuvuosina mittauksia ei kuitenkaan tehty yhtä tarkasti kuin myöhemmin. Samaan aikaan on ollut käynnissä myös yksi päinvastainen kehityskulku: Hapan rikkilaskeuma on Suomessa vähentynyt 1980luvun huippuvuosista noin kolme neljännestä. Marjomäki ovat Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkijoita, Martin Forsius Suomen ympäristökeskuksen Syken tutkija. Se on kuitenkin paluuta kohti luonnontilaa, mistä täytyy olla iloinen. Kun sateet piiskaavat syksyisin yhä pitempään sulana pysyvää maata, valuma-alueelta kulkeutuu järviin yhä suurempi humuskuorma ja vedet ruskettuvat. Mitä enemmän vedessä on liuennutta humusta, sitä kalliimpaa veden käsittely on. Tällaisia luonnon ihmiselle tarjoamia, monesti huomaamattomia ja itsestään selviä palveluita kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. ”Kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen” oli aikanaan ihastelun kohteena Keski-Suomen maakuntalaulussa. Veden tummenemisella on moniulotteisia vaikutuksia, vaikka kokonaisvaltaiset muutokset ovat vielä arvailujen varassa. Kuhan odotetaan menestyvän tummissa ja lämpimissä vesissä. Tämä vaikuttaa maaperän kemiallisiin prosesseihin ja humuksen liukenemiseen, sillä happamuuden vähentyminen voi lisätä humuksen liukenemista vesiin. Näkyvyyden muutos vaikuttanee kalalajien saalistamiseen. 14/2014 Suomen luonto 45. Meriläinen, Juha Karjalainen ja Timo J. Lokakuun keskimääräinen lämpötila on noussut 1920-luvulta noin kolmella asteella ja kehityksen suunta on vastaansanomaton. Tärkeää onkin yrittää ennakoida vesien ruskettumisen niin yhteiskunnalliset kuin biologisetkin seuraukset. Syksyjen lämpenemisestä selvän esimerkin tarjoaa Saimaan liki sadan vuoden lämpötilaseuranta. Väijymällä saalistava hauki voi jopa hyötyä ruskean veden tuomasta suojasta. Voitaisiinko vielä jotenkin vaikuttaa ilmastokehitykseen tai edes humushuuhtoutumaan ennen kuin muutoksen hintalapussa on liian monta numeroa. Mutta on vesien ruskettumisella muitakin vaikutuksia. Tummuvissa vesissä tuottavan kerroksen kapenemisen arvellaan johtavan perustuotannon ja sitä myötä mahdollisesti kalatuotannon vähentymiseen. n Jarmo J. Kalantuotanto voi vähentyä Humuspitoisuuden kasvu vaikuttaa muun muassa lajien välisiin suhteisiin ja eliötuotantoon kasviplanktonista kalakantoihin asti
Siitä puuttui Ely-keskuksen 13. Koppisen epäily heräsi, kun Vapo jätti konsulttiyhtiö Pöyryn avustuksella vuonna 2011 Keuruun Kalmunevasta lupahakemuksen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Äänekkäiden vesiaktiivien oli kuitenkin hyvin vaikea osoittaa, että humusta karkasi nimenomaan turvetuotantoalueilta. Pelastetaan reittivedet -yhdistyksen puheenjohtaja, diplomi-insinööri Jaakko Koppinen väittää, että Vapo on tarkoituksella pimittänyt turvesoilta karkaavan kiintoaineen määrää. Sen mittaus on oleellista, koska se aiheuttaa suurimmat haitat luonnonvesissä. Niiden myötä arvio vuoden 2011 kiintoainepäästöstä nousikin 16?160 kiloon, yli kymmenkertaiseksi Pöyryn laskelmiin nähden. heinäkuuta rankkasateen jälkeen ottama näyte.” Keski-Suomen ely-keskus oli vaatinut 2011, että Kalmunevalla pitää alkaa tehdä mittauksia. Suolta oli nostettu turvetta vuodesta 1982, mutta nyt yhtiö haki ympäristölupaa, jota laki ei ollut aiemmin vaatinut. Vapo myöntää virheen mutta kiistää tahallisuuden. Pöyryn Vapolle tekemä arvio ei perustu mittauksiin Kalmunevalta vaan niin sanottuihin ominaiskuormituslu-. Hakemuksen liitteenä oli arvio vuosina 1999–2010 Kalmunevalta läheiselle Martinjärvelle karanneesta kiintoaineesta. Lain edellyttämissä velvoitetarkkailuissa esiintyvä kiintoaine on humusta kar- 46 Suomen luonto 14/2014 keampaa liukenematonta ainetta. ”Tässä ei ole mitään logiikkaa”, Koppinen sanoo. ”Me aloimme argumentoida, ettei tämä voi pitää paikkaansa, koska vuoden 2011 lukemakin on paljon ilmoitettua suurempi. Heillä oli varma käsitys, että uima- ja kalavesiin ilmestynyt humus oli peräisin turvesoilta. Järvet teksti jouni tikkanen Vesiensuojelijat väittävät, että turvesoiden päästöjä on arvioitu tarkoituksella väärin. Pöyry arvioi, että päästöjä tulisi tuon ajanjakson kuormituksen perusteella tulevaisuudessa 1404 kiloa vuodessa. Virhe turpeen päästöissä V uonna 2010 ranta-asukkaat ympäri Suomen alkoivat liikehtiä
Hän on Keski”Nyt ne arvioivat, että se on 9200 ki- Suomen aluejohtaja.” loa. Ne oli teh”Nyt on tämmönen juttu: Mulla on nyt Jyväskylän yliopiston ympäristötut- äänen kanssa pirun suuria vaikeuksia. Ely-keskuksen uudet mittaukset ja esiin tulleet 1990-luvun tulokset osoittavat, miten Pöyryn Vapolle tekemä ympäristölupahakemuksen kiintoainepäästö-arvio oli pahasti alakantissa. 14 1. Ne saadaan, kun turvesuon pin- Pöyry ei kommentoi, vaan antaa ta-ala kerrotaan kuormituksen alueelli- kapulan tilaajalle eli Vapolle. luopuneet arviosta, että kiintoainekuor”Meillä on eri henkilö, joka vastaa Kalmitus olisi tulevaisuudessa 1404 kiloa per munevaa koskeviin tiedusteluihin, eli vuosi”, Koppinen sanoo Mika Säynäjäkangas. Hän antaa erityisasiantuntija Teija Koppisen mukaan juuri tämä selittää, että vuoden 2011 arvio muuttui niin pal- Hakalahti-Sirénin numeron. kimuskeskus. 2. si viikkoa – että kevättulvat ja rankka”Minua sopivampikin henkilö löytyy sateet hulahtavat vesiaktiivien mukaan Vaposta, koska minä en ole biologi enkä limnologi vaan lakimies.” mittausten ohi. Hän kehottaa soittamaan Vapon Näytteeonoton väli on kuitenkin niin lakimiehelle Martti Patrikaiselle. vastaamaan. Mutta hän haluaa kysymyk”Sitten viime elokuussa me yhtäkkiä set sähköpostiinsa ja ne nähtyään heittää saatiin tieto, että Pöyry ja Vapo ovatkin pallon eteenpäin. nua. Kävi ilmi, että on vanhojakin päästömittauksia. Lopulta perjantaina Mika Säynä1998 Kalmunevasta oli tehty mittauksiin jäkangas on puhelimessa. 20 18 16 Kalmunevan mittaushistoria Sama suo, monet päästöt. harva – keväällä viikon ja kesällä kakPatrikainen siirtää asian eteenpäin. Vapon alue- Ei ne ole niin helppoja vastattavia.” hallintovirastoon lähettämästä vastaukSoittokierros on alkanut jo maanansesta kävi ilmi, että myös vuosilta 1995– taina. Kiintoaine tonnia /vuosi 12 10 8 6 jaakko koppisen aineistoa mukaillen marika eerola 22 3. ”Me on sosella keskiarvolla. Ilman mitään perustelua.” ”Osaatko kuitenkin sanoa, miksi VaVapo näyttää siis tulleen aika paljon po on käyttänyt tätä ominaiskuormitusvastaan. Käviskö, että soittasitte maanantaina?” Mittauksista puuttui kahtena ensim”Ois ollu vaan muutama kysymys.” mäisenä vuonna talviaika, mutta kuor”Ihan oikeasti, kun ison ponnistelun mitus oli samaa luokkaa kuin Ely-kes- jälkeen saan muutaman sanan tehtyä.” kuksen arviossa vuonna 2011. Ne vastaavat tasoltaan uusia. ”On varmaan parempi, että Mika komSamalla vesiaktiiveille paljastui, että mentoi ne kaikki, kun hän valmistautuu. vittu näin”, sanoo Pöyryn vesi- ja ympäKeskiarvon pohjana ovat muilta sa- ristöpuolen toimialajohtaja Kari Kaiman alueen turvesoilta otetut näytteet. oli myös aiempia mittauksia. Asia venyy siis yhä. 16?160 kilon vuosipäästöjä se ei mallia?” sentään myönnä. Nämä päästöt Vapo esitti laskelmiensa pohjaksi ympäristölupahakemuksessa vuonna 2011. Jarkko Nisula Epäily Martinjärveen tulevan kiintoaineen määrästä paljasti Vapon antamat luvut virheellisiksi. Ely-keskuksen vaatimat mittaukset paljastivat päästöjen oikean tason. 4 2 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 14/2014 Suomen luonto 47. Hakalahjon: Ely-keskus tuli paikalle rankkasa- ti-Sirén työskentelee Vapon Clean Waters teen jälkeen Martinjärven vesiensuoje- -yksikössä ja on varmasti sopiva henkilö luyhdistyksen pyynnöstä. kuihin. perustuvat päästölaskelmat
Painavimman puheenvuoron käyttää kaikkien vapolaisten esimies, toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny. Hän antaa kuitenkin myös mahdolliselta kuulostavan selityksen: ”Osa [soista] mitataan ja osaa ei mitata. Kaikki suot pitää mitata erikseen.” Pyyntö tehdä uudelleenarvioita tuli joka tapauksessa viranomaisilta. ”Mun on vaikea uskoa, että kukaan lähtee alakanttiin mitään arvioimaan. ”Ominaiskuormituslaskenta on väärä ja kaikki suot pitää mitata erikseen”, hän sanoo. ”Se on viranomaisten kanssa joskus nähty semmoisena tapana, että sillä saadaan ne päästöt sopivalla tarkkuudella noteerattua”, Säynäjäkangas väistää. Kansalaisjärjes- LUONNOLLISTA SUOJAA PUUPINNOILLE 48 Suomen luonto 14/2014 töt käyttävät asiasta nimittäin kovaa kieltä. Edelleenkinhän se perustuu arvioon. Ehkä olisi pitänyt kysyä suoraan häneltä. Onko kiintoainekuormituksia arvioitu tarkoituksella alakanttiin. Paikalle on tullut useita vapolaisia. Heidän pyynnöstähän me viime syksynä tehtiin uusi laskelma. Keskiarvoihin perustuva menetelmä vain on sen luonteinen.” Tämän jo kuulimmekin. Miksi Vapo on käyttänyt päästöjen arviointiin ominaiskuormitusmallia. Totta kai, kun puhutaan keskiarvoista, jossain kohtaa ollaan keskiarvon alapuolella ja toisessa yläpuolella.” Jatketaan tivaamista. n WWW.OSMOCOLOR.COM. Ja sitten on lähdetty tarkentamaan.” Onko Vapo tai viranomainen tullut siihen tulokseen, että ominaiskuormitukseen perustuva mittaustapa oli väärä. Maanantaina Säynäjäkangas kuitenkin vastaa aivan asiallisesti. Varmaan siinä on osaltaan ollut tämmöinen resurssikysymys taustalla.” Miksi arviota Kalmunevan kiintoainekuormituksesta sitten nostettiin elokuussa 2013 moninkertaiseksi aiemmasta. ”Pitäis kysyä suoraan viranomaisilta. ”En minä sano, että väärä sinänsä. Niin kuin aikaisemmin totesin, jossain kohtaa ollaan oltu alapuolella ja jossain yläpuolella. huhtikuuta Suomen luonnonsuojeluliitto pitää Helsingissä tiedotustilaisuuden. Perjantaina 4. ”Laskenta on väärä. ”Niin olen ymmärtänyt. Suomen luonnonsuojeluliitto kutsuu vesistöpäästöjen harhaanjohtavaa arviointia ”suureksi suomalaiseksi päästöhuijaukseksi”. Vuodelta 2011 meillä ei ole koko vesivuoden ajalta mittauksia.” Säynäjäkankaan mukaan vuonna 2011 mittaukset aloitettiin huhtikuussa, kun niin sanottu vesivuosi olisi alkanut jo edellisen vuoden marraskuusta
myös maatiloilla on naakkaongelma: linnut repivät rehupaaleja ja sotkevat tuotantotiloja. Kun naakkojen määrä kasvaa, poikkeuslupia joko myönnetään nykylinjan mukaan yhä enemmän. Tai sitten naakkaongelmaan yritetään oikeasti etsiä jotain muuta hoitoa kuin lyijysuihku. Vuosittain ammutaan siis luvan kanssa yhteensä noin 5000 rauhoitettua varista ja naakkaa. Verkatehdas on kulttuuri- ja kongressikeskus, jossa ihmiset käyvät konserteissa, teatterissa ja elokuvissa. Pikapuhelu valonvälähdysten avulla toimivia karkottimia maahantuovaan firmaan paljastaa, että laitteita on myyty myös elintarviketehtaaseen ja ne ovat toimineet. Uskon, että kun lokakuussa valot välkkyvät, naakat etsivät muun paikan yöpyä.” Astorin mukaan laitteisto maksoi noin 3000 euroa, mikä on kohtuullinen satsaus. Naakanulosteista on haluttu eroon. n 14/2014 Suomen luonto 49 tarja hoikkala / vastavalo Naakka on älykäs varislintu.. Lupahakemuksissa toistellaan, että vaihtoehtoja ei ole. Voimakas valo välkkyy heijastavista pinnoista, eivätkä naakat uskalla tulla yöpymään. tuhansia naakkoja yöpyy Hämeenlinnan Verkatehtaan rakenteissa. Mutta olen luottavainen. Miksei ihminenkin siihen pystyisi. Naakat oppivat kuulemma uusia tapoja nopeasti. ”Minusta varislintujen ampumisessa ei ole mitään järkeä”, sanoo Verkatehtaan johtaja Astor, pitkän linjan lintuharrastaja. Variksia tapetaan vielä enemmän. Etelä-Pohjanmaalla ongelmia on paljon ja lupien määrä kasvaa: vuonna 2010 siellä myönnettiin lupa 20 linnun tappamiseen, viime vuonna 200:n. Yle kertoi äskettäin, että ongelmaa ratkaisemaan on Verkatehtaan katoille asennettu valonvälähdyksiä tuottava karkotinjärjestelmä. Koko maassa heltisi kolmisensataa lupaa. Ulosteiden pesemiseen on kulunut jopa 15?000 euroa vuodessa. Eikö välähdyslaitteisto, jollainen on Verkatehtaalla, voisi toimia maatiloillakin. Varis on rauhoitettu vain pesimäaikana, keväästä kesään, mutta tällöinkin niitä ammutaan tuhan- sittain. Siellä ongelman poistamiskeinoja on yksi, ampuminen. Tällöin on vain ajan kysymys, milloin tappolupien vuotuinen määrä kasvaa tuhanteen. ”Syksyllä tulee kriittisin vaihe. Naakka on rauhoitettu, joten tappaminen vaatii Ely-keskuksen poikkeusluvan. Vaadittaisiin kehitystä. Kauppine anna hämäläinen Juha Kauppinen on hämeenlinnalainen tutkiva toimittaja. Uuden kulttuurin pitäisi levitä Verkatehtaan kulttuurikeskukselta ruokatiloille. Haloo, Verkatehtaan toimitusjohtaja Jouko Astor, onko systeemi toiminut. Erään laitteita ostaneen yhtiön nimikin mainitaan, mutta sitä ei haluta julki sopimusrikkomuksen pelossa. Hän vuorottelee palstalla Hanna Nikkasen kanssa; molemmat saivat viime vuonna Bonnierin suuren jounalistipalkinnon. ”On toiminut”, Astor kertoo. Vaihtoehtoja on kaksi. Kun yhden linnun ampuu, toinen tulee tilalle. Pitääkö naakkoja lahdata. Poikkeuslupia myöntää Suomen Riistakeskus: tälle kevätkesälle on myönnetty lupa ampua 4655 varista. ”Sitä paitsi kun ammutaan, siinä kuolee joku”, Astor vielä lisää ampumisen miinuspuoleksi
Hienoja retkipaikkoja löytää ympäri Suomen. 50 Suomen luonto 14/2014. Lehdot Löydä lehtoon teksti jouni tikkanen Ravinteikkaat lehtometsät ovat vaateliaiden kasvien keitaita
Ruissalossa sijaitsee Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Ekuddenin tammilehto, Porvoo Porvoon Ekudden rauhoitettiin 1992. Vieressä aukeaa hieno Topfjärdenin lahti lintutorneineen. Ramsholmenissa on luontopolku. 3. jorma laurila soili jussila / vastavalo 2. Lintukorvalla siunattu kulkija voi kuulla idänuunilinnun virkeää tiluttelua tai pikkusiepon rytmikästä, kirjosieppomaista laulua. Etenkin Ahvenanmaalla lehtoja on myös niitetty, ja näin ihminen ja luonto ovat yhdessä luoneet lajien rikkautta – lehtoniityillä valonkaipuiset kulttuurilajit ja luonnon omat lehtolajit kohtaavat. 9. Niiden pensaskerrosta hallitsevat jääkauden jälkeen Suomeen levittäytyneet pähkinäpensaat, jotka keskikesällä kaartuvat retkeilijän yli. Kokosimme 11 retkivinkkiä näkemisen arvoisista lehdoista Ahvenanmaalta Käsivarren Lappiin saakka. 4. Katso vinkki sivulta 68. Helsingin Vuosaaressa sijaitsevaan Mustavuoren lehtoon pääsee melkein metrolla, ja sieltä löytää useita lehtotyyppejä. Koiranheidestä (kuvassa) on jalostettu myös suosittu koristekasvilajike lumipalloheisi. Mustavuoren lehto, Helsinki © Karttakeskus, Lupa L8530 Lehtoja luokitellaan kosteuden mukaan: kosteat, tuoreet ja kuivat. Siksi lehdot on usein ensimmäisinä raivattu pelloiksi. Hattulan kynäjalavalehto Keski-Euroopassa tavalliset jalopuulehdot ovat Suomessa harvinaisempia. 6. 4. 3. Laiskakin luonnonystävä voi kulkea pienen päiväretken aikana kuivilta, lehtomaisilta kankailta hyvin reheviin lehtoihin. 4. 11. Putkilokasvilajeja on laskettu 558, ja sammal- ja sienilajistokin on monipuolinen. Vain 4,5 kilometrin päässä Maarianhaminan keskustasta sijaitsevaa Ramsholmenia pidetään yhä avoimena niittämällä. Mustavuoressa elää myös uhanalaisia kääpiä, muun muassa rusokääpiä ja vuotikankääpiä. 6. Laajimmat tammilehdot löytyvät läheltä kaupunkia saaren itäpuolelta. Jo mainittujen tammilehtojen lisäksi läheltä Aulankoa, juuri Hattulan puolelta, löytyy 10. 2. Niissä kasvavat lehtokuusamat, koiranheidet, lehväsammalet, kevätlinnunherneet ja vuokot. 5. Karkalin pähkinälehdot Karkalin luonnonpuistossa Karjalohjalla on pähkinälehtoja. Vaikka paikka on asuttu ja helposti saavutettava, se on myös Suomen hienoimpia tammilehtoja. 5.. 2. 1. Pähkinäpensaat kaartuvat kulkijan yli Ruissalon tammilehdossa. 7. Ruissalon tammilehto, Turku mauri mahlamäki / vastavalo Turun Ruissalo on kaupungin kyljessä makaava saari, johon johtaa selvä tie. Kevään valossa sini-, valko- ja keltavuokot kirjovat metsänpohjaa yhdessä käenkaalien kanssa. 8. 1. Ramsholmen, Ahvenanmaa Lehdoissa maaperä on emäksistä ja bakteerit tuottavat runsaasti kasvien tarvitsemaa nitraattityppeä. Kotkansiivet keriytyvät auki Mustavuoren lehdossa
Ruunapuron lehtokorpi, Puolanka Paljakan hiihtokeskuksen lähellä sijaitseva Ruunapuron kuusikko on pohjoiseen sijaintiinsa nähden hämmästyttävän rehevä, lähes viidakkomainen notko. Ellilän–Metsänkylän hieno kynäjalavalehto. jorma laurila kari järventausta 8. Kullerot kukkivat Lapissa kesä–heinäkuussa. Rinteestä lähtee pikkutie. Kolin harmaaleppälehdot kasvavat vanhoilla kaskimailla. Pohjois-Suomen maaperässä on emäksisiä kivilajeja, minkä myötä on syntynyt pohjoisia lehtokeskuksia. Käsivarressa Saanan ja Mallan rinteillä, tunturikoivujen alla, pitkospuut kiemurtavat kukkivien kulleroiden lomassa. 10. Viikinsaari, Tampere Tampereen Pyhäjärvessä sijaitsevaan Viikinsaareen pääsee Laukontorilta laivalla 20 minuutissa. Vanajaveden rantaan rajoittuvassa lehdossa kasvavat tervaleppien, kynäjalavien, tuomien ja pihlajien ohella kelta-, valko- ja sinivuokot, tesmayrtit, puna-ailakit ja lehtopalsamit. Aja Hämeenlinnan keskustasta Aulangon tietä ja käänny golfkentän kohdalta Hattulanselän rantaan. Kärppäkiven lehto (Katso viereinen sivu.). 52 Suomen luonto 14/2014 11. Olet kullerolehdossa. Suomen lehdot ovat toki keskittyneet etelään, mutta lehto vaatii syntyäkseen ennen kaikkea ravinteikasta maata. Sittemmin nuo paikat ovat paljolti kuusettuneet, mutta Paimenvaaralle johtavan, 2,5 kilometrin mittaisen Paimenenpolun varrella metsälaidunnus ja polttopuun hakeminen ovat pitäneet valtapuuna harmaalepän. Se on pioneeripuu. Perillä odottaa Pirkkalan lehtokeskukseen luettava suojeltu lehto, jota luonnehtivat kosteudesta kertovat suuret kotkansiivet. Puna-ailakki on yleinen lehdoissa ja lehtoniityillä jopa Käsivarren Lapissa asti. Valtapuita ovat jopa 350-vuotiaat kuuset. Luontopolun varrelta voi huomata myös lehto-orvokkeja, lehtoimiköitä, keltavuokkoja, soikkokaksikoita, lehtopähkämöjä sekä mustakonnanmarjoja. 9. 10. Hattulan kynäjalavalehto varhain keväällä. Kolin auringonpuoleiset rinteet olivat kaskia vielä hyvin myöhään, 1900-luvun alussa. 7. Paikka löytyy, kun ajaa Puolangan Latvan kylällä kohti Metlan ympäristönäytepankkia ja kääntyy juuri sitä ennen oikealle. 6. Saanan ja Mallan kullerolehdot Saatat yllättyä, että lehtoja on myös Lapissa. Täällä voi nähdä lehtoneidonvaipan ja kaiheorvokin. Pienen hiekkatien varressa polulle neuvoo vaatimaton viitta. Kolin harmaaleppälehdot Saatat yllättyä, että lehtoja on myös Lapissa. Parinsadan metrin päästä lehdon pitäisi jo näkyä. Kasvituntija huomaa pohjansinivalvatteja, kotkansiipiä, lehtotähtimöitä ja lehtolemmikkejä, lintuihminen sinipyrstön ja pohjantikan. Paimenenpolku kulkeekin kaskimaalle syntyneessä harmaaleppälehdossa, jossa on kallioperästä johtuvaa rehevyyttä. Lehdot Seppo Alatalo / vastavalo markku tano 8
Kärppäkiven lehdossa saniaiset rehottavat. Kirkas auringonpaiste vetää silmät sikkaralle. Kielojen varret ponnistavat miekkoina ruskeanharmaan haavanlehtimaton läpi. Aluksi vihreää työntyy sieltä täältä kuin arkaillen valoon, joka pureutuu maahan lehdettömän metsän läpi. Näsiän kukat ovat auenneet. Ilmassa lepattaa myös kirkasta keltaista: Auringon herättämiä sitruunaperhosia. Teksti ja kuvat Ritva Kupari T oukokuussa muutos on jo silmiinpistävää ja päivittäistä. 14/2014 Suomen luonto 53. Puro solisee laakson pohjalla, tuuli humisee latvoissa, lokit kirkuvat järvellä, tiaiset tiitittävät. Tuoksuvat, vaaleanpunaiset kukat houkuttelevat neitoperhosta. Sen kuluneet siivet kertovat, että elämää on jo nähty yli ankaran talven. Lehto pukeutuu juhlaan Kun kevät pääsee vauhtiin Kärppäkiven lehdossa Muuratsalon saaressa, se räväyttää kaikki aistit hereille
Samat sävyt hallitsivat huhtikuun puoliväliin asti. Lehdon keskellä virtaa lähdepuro, joka laskee Päijänteeseen. Lehto avautuu järven itärannalle, Hauhonselälle. Aurinko ei pääse enää porottamaan esteettä; se onnistuu lämmitystyössään parhaiten aamupäivisin, matalalta runko-. Veden liplatuksesta sen erottaa rannassa kulkeva maantie. Metsälehmukset ovat lehdon jalopuita; täällä ne ovat nuoria ja norjavartisia. Pysähdyn kuuntelemaan, kuinka muurahaispesä kuhisee. Pienet sorkkien jäljet oli todennäköisesti jättänyt metsäkauris. Lähdepurokin oli pitkältä matkalta sulanut, vahvistunut ja lauloi kevättä. Sulavesipuroja lirisi polulla. Polun puolimatkassa oli muurahaispesä. Lehdot Kielot huumaavat tuoksullaan. Maa, puunrungot ja ilmaan haihtuva kosteus tuoksuivat lupaukselle lämpenevästä. Äänessä olivat tiaiset, varikset, tikka. Sitten kuulin aivan kuin tiltaltin säkeen. Yöpakkaset olivat kipakoita, ja uusia ohuita lumikerroksia satoi jo harmaantuneiden, roskaantuneiden ja osin sulaneiden päälle. Purot heräsivät Huhtikuun lopulla sinitiaisten varoitusäänet seurailivat kulkuani polulla. Parissa viikossa hennon vaaleat vihreän sävyt voimistuvat, ja kuun lopulla puiden lehvästö sulkee näkymän taivaalle. Vajaan hehtaarin laajuinen suojeltu lehto on rinteessä, joka nousee yli 20 metriä ylös Päijänteen rannasta. Sinitintti lennähti sen suulle moneksi minuutiksi kuulostele- 54 Suomen luonto 14/2014 maan ja katselemaan. Siellä oli jo herätty. Puusto on pääosin haapaa, leppää ja koivua. Niiden rungot taipuilivat alkukeväästä vielä tunnistamattomina kaarina polun yli. Pysähdyin kiikaroimaan tuttua haavan koloa. Epäilin korviani, mutta totta se oli; ensimmäiset tiltaltit toivat etelän terveiset keskiseen Suomeen huhtikuun viimeisinä päivinä. Maaliskuun puolivälissä kahlasin Kärppäkiven lehdon polkua kymmensenttisessä lumessa. Tuulen huminasta erottui tikan vaimeaa nakutusta. Lehtolaikku on karun mäntymetsän ympäröimä painanne jylhässä maastossa, joka kohoaa pohjoisen suuntaan kallioiseksi Paljaspääksi ja kohti etelää Kontinvuoreksi. Tekikö se uutta pesäkoloa vai löysikö vanhasta kolosta jotain kiinnostavaa. Tutkin polun vierustoilla näkyviä erikokoisia tassujen painalluksia: jäniksiä, koiria, supikoiria, ilves. Ollaan Muuratsalon saaressa Säynätsalossa, joka kuuluu Jyväskylän kaupunkiin. Lehdon laitaa nouseva polku on suosittua ulkoilureittiä. Nyt toukokuussa vihreys vyöryy kaikkialle. Sumuista ja tihkusateista päivää seurasi kirkas ja aurinkoinen. Rinteet ja puiden juuret olivat jo paljastuneet. Sinipipoinen pää käännähteli moneen kertaan kaikkiin suuntiin ennen kuin lintu malttoi sujahtaa koloon. Alussa oli harmaus ja valkeus Olen seuraillut kevään tuloa yli kaksi kuukautta enkä voi sanoa sitä nopeaksi. Yleisvaikutelma oli maaliskuussa valkoinen ja harmaa. Varoitusäänet vaikenivat. Polku oli taas muuttumassa muurahaisten valtatieksi, jolla sai varoa askeleitaan. Muurahaisten valtatie kahisee Lumen, jään ja pakkasen kohmettama luonto on herännyt hitaasti. Käenkaalit kukkivat ja ensimmäiset mustikanvarvut ovat nupulla. Jokainen muutos on kuitenkin yllättänyt. Pakkasta oli viitisen astetta. Muurahaiset saavat myös polun kahisemaan kulkiessaan kuivilla haavanlehdillä. Käpytikka löytyi korkealta haavan kolon suulta
Rinteeseen tuovat ensimmäisinä väriä kevätlinnunherneet ja käenkaalit. asti. Niitä on nähty saaressa vierailulla. Aamukävelyllä lehdossa sirittäjä laulaa lähes taukoamatta. jen välistä säteitä maahan tuikatessaan. Katkennutta lahopökkelöä on nakuttanut jäljestä päätellen valkoselkätikka. Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2, Helsinki. Muutaman metrin päässä kohoaa valkolehdokin nupulla oleva kukkavana. Avoinna: ti–su 11–18, aina 30.9. Lämpötilat nousevat kesäisiin lukemiin. 2 aikuista ja 4 lasta). Pääsyliput: 5/3/0 €, myynti kahvila KesäKapusiinissa. Pienet suo-orvokit katsovat kohti; löytäisinkö lehto-orvokkejakin. tietoa, iloa ja oivalluksia Näsiä kukkii ennen lehtien puhkeamista. luonnontieteellinen keskusmuseo www.luomus.fi. Täällä viihtyvät hiirenporras, metsäalvejuuri ja kotkansiipi. Valkoista pitsiä kutovat pian myös metsätähdet ja huumaavasti tuoksuvat kielot. Läheltä löydän toisen melko vaateliaan lehtokasvin, kukkivan mustakonnanmarjan. Oravanmarjat ovat nupulla. Ota talteen etukuponki! Tervetuloa Kumpulan puutarhaan, kaksi yhden hinnalla – Luomus tarjoaa edullisemman. Järvi liplattaa jäästä vapaana, ja itätuuli tuo sieltä raikkaan kostean tervehdyksen. Kaipaatko hetken hengähdystaukoa. Kuulen korkealta paksun haavan sisältä vaativia kerjäysääniä; käpytikka lennähtää kololle ruokaa suussaan. Lehtokuusamakin on ehtinyt kukkaan ja ojentelee oksiaan polulle. Lehtokuusama kasvaa eteläisen Suomen lehdoissa. Illalla lehdon hämärässä askeleitani siivittävät laulurastaan toistelevat säkeet. Kävelen varoen vetisessä ja pehmeässä purolaaksossa ja hätistelen hyttysiä. Käpytikoille muhkeat haavat tarjoavat kodin paikkoja. Tai koko kimppa kympillä! (max. n Kaihoaako mielesi kaukomaille. kesä kutsuu kumpulaan so rm us tin ku kk aD igi ta lis pu rp ur ea Kevätlinnunherneen erottaa lähilajeista leveistä, puikeista lehdistään. Kukkien kesään Nuoren metsälehmuksen kaariportti päästää minut lehdon sydämeen, joka on kukkiva keidas verrattuna ympäröivään karun kallioiseen männikköön. Purolaakso lehdon keskellä on peittymässä saniaisiin. Voimassa 30.9. asti. Metsälehmuksen taimia nousee sieltä täältä. Saniaislehto, lukee lehdon yläosan poikki kulkevan luontopolun kyltissä. On tullut kesä
56 Suomen luonto 14/2014. Matsalun huima hanhikevät Metsähanhia (lennossa) ja tundrahanhia
Kartta istockphoto Matkalla maailmalla VIRO Teksti ja kuvat Samuli Haapasalo Viron länsirannikon Matsalunlahti luhtaniittyineen, laitumineen ja viljelysaukeineen tarjoaa arktisten seutujen hanhille verrattoman levähdys- ja ruokailupaikan. 14/2014 Suomen luonto 57
Merihanhet saapuvat ensimmäisinä. Matsalun rantamaisemaa. 58 Suomen luonto 14/2014. Matsalun seudulla voi nähdä huhti–toukokuussa yli puolet Pohjolan muutamasta kymmenestä kiljuhanhesta. Uhanalaiset kiljuhanhet viipyvät Matsalun ja Haapsalun rantaniityillä ja pelloilla pari kolme viikkoa
Luontoharrastajat etsiytyvät usein itse seudun majapaikkoihin. Rantametsät ovat keväisin veden vallassa. Yöksi hanhet lentävät suojaan jäille tai railoihin, ehkä vielä ulommaskin avoveteen. Lahteen voi tutustua majoittumalla Haapsalussa tai Lihulan kaupungissa. Kevät ja takatalvi Hanki sulaa silmissä, mutta monesti huhtikuun alun takatalvi piiskaa tulvivat ja pälvehtivät pellot uudelleen lumivaippaan. Pellot aukeavat ja jäät lähtevät lahdilta. Haapsalussa on hyviä yöpymispaikkoja. Harmailla hanhilla on silloin seuranaan myös kymmeniätuhansia valkoposkihanhia. Hanhet kerääntyvät kököttämään apaattisina tulvalampareille ja sänkipelloille. Lahden kohdan tunnistaa Kasarijoesta, jonka sillan kupeessa on kahvila. Matsalun luontokeskukseen erkanee sivutie Penijõella. Alueella on viisi lintutornia. • Suojelualueella on positiivinen vaikutus koko seutukunnalle, ja sen merkitys ymmärretään laajasti. Brittein saarilta ja Pohjanmeren rannoilta on jo kiire ehtiä Viron länsilaidalla sijaitsevaan Matsaluun. Koska Matsalunlahti on laaja, on tapana keskittyä pohjois- tai eteläpuoleen. Matsalunlahdella viivähdetään viikkojakin, sillä Siperian talvi on pitkä. K un leuto lounainen puhaltelee Läänemaan hangille suojasään maaliskuun lopulla, käynnistyy oitis meri-, metsä-, kilju- ja tundrahanhien kevätmuutto. Kloostri on Kasarijoen varressa ja Suitsu metsän reunassa. Eteläpuolella on useita majoituspaikkoja, pohjoisessakin on vaihtoehtoja Haeskassa ja Puisen niemeen johtavan tien varressa. Montakaan päivää ei tarvitse odotella tuhansia ja taas tuhansia Siperian ja Luoteis-Euroopan tundralle ja taigalle pyrkiviä tundrahanhia ja metsähanhia. Kyhmyjoutsen on merihanhen tapaan Matsalussa runsas pesimälintu; laulujoutsen ja pikkujoutsen ovat muuttajia, jotka nauttivat Matsalusta välietappina. Vihanta kasvaa ja viljelyksillä Matsaluun retkelle Matsalunlahtea ei oikein huomaa, vaikka se on vilkkaalla Saarenmaan turistireitillä Virtsun lauttarantaan johtavan päätien varressa. Tallinna Matsaluun pääsee Tallinnasta maanteitse. Matalan Mat salunlahden, sen rantaniittyjen ja Läänemaan peltojen ruoka-aarre kätkeytyy vielä hetkeksi jään ja lumen peittoon. Merihanhet ilmestyvät ensimmäisinä, ja ne kuuluvatkin Matsalun pesimälinnustoon. Penijõen torniin johtaa luontokeskuksen länsipuolelta lähtevä parikilometrinen polku. Haapsalu Hiidenmaa Saarenmaa Matsalun kansallispuisto Virtsu Lihula 14/2014 Suomen luonto VIRO 59. Pinta- ala on noin 50 km². Samaan aikaan saapuvat joutsenetkin. Niistä Haeska ja Keemu ovat lahden ja rantaniittyjen äärellä pohjois- ja eteläpuolella. Haeskan pellot ja niityt ovat myös hyviä lintupaikkoja. Pian kevät tulee taas uudella voimalla. Antti Halkka Matsalu munankuoressa • Matsalun kansallispuisto perustettiin 2004. Siellä voi tutustua kansallispuistosta kertovaan näyttelyyn. Keskus on auki päivittäin. • Lahden etelärannalla Penijõella toimii ympäristö hallinto ja Viron rengastustoimisto. Aikaiset hanhilajit laiduntavat rantaniityillä ja pelloilla joskus jopa toukokuun puoliväliin saakka. Maailmanluokan lintupaikka. Hanhien höyhenpeitteen alla on kuitenkin talvehtimisalueilla tankattua rasvaa ja siksi ne kestävät kevään oikut paremmin kuin monet pikkulinnut ja kahlaajat
”Pohjolan kiljuhanhia on jäljellä parikymmentä paria, ja syksyisin, pesinnän onnistumisen mukaan, voi nähdä 60– 80 yksilöä”, kertoo WWF:n kiljuhanhityöryhmän jäsen Risto Karvonen. Taas illalla hanhikarjat lentävät laiduntamaan sisämaahan ja yön hämärtyessä palaavat suojaisiin vesiin. Kiljuhanhet tulevat kaakosta Kiljuhanhi, tarkoin suojeltava harvinaisuus, saapuu Kreikasta talvisilta suoje- 60 Suomen luonto 14/2014 lualueiltaan Unkarin Hortobágyn pustan kautta Matsalun maisemiin huhtikuun 20 päivän vaiheilla. Matsalussa on paljon Suomessa harvinaisia, eksoottisia lintuja. on tulvalampareita, joista hanhet voivat juoda. Syksyn havainnot kiljuhanhista ovat satunnaisia. Pikkujoutsenia voi nähdä satamäärin. Yli puolet Pohjolan kiljuhanhista voidaan nähdä Matsalun seudulla huhti-. Kiljuhanhet viipyvät Matsalun ja Haapsalun rantaniityillä ja pelloilla parin kolmen viikon ajan. Kun silmut puhkeavat Läänemaan heleisiin lehtimetsiin, joissa koivikoita, lepikoita ja haavikoita koristavat tammet, saarnet, vaahterat, lehmukset ja muut jalot lehtipuut, ovat Siperian ja Pohjolan hanhet jo kaukana pesimäalueillaan. Kiljuhanhen muuttosuunta kaakosta pohjoiseen poikkeaa muiden harmaiden Anser-suvun hanhien reiteistä. Aamuisin linnut kiirehtävät pelloille, ja yleensä päiväksi ne palaavat lahdelle
Karvonen painottaa, että kiljuhanhille on annettava ehdoton rauha myös muuttomatkallaan. Kansallispuisto on noin 50 neliökilometrin laajuinen. Pikkujoutsenia, sorsia ja sotkia Matsalunlahdella. kuun lopulla ja toukokuun alussa. Suunnittelemaani valistusta lintuharrastuksen herättämiseen ei tarvittu. Pieni tyttö vilkaisi joelle ja sanoi: Siin ovad luiged, kormoraanid ja haigurid eli siinähän ovat joutsenet, merimetsot ja haikarat. Kerran kysyin Kasarijoen sillalla koulumatkallaan käveleviltä ekaluokkalaisilta, tunnetteko virtapaikan sulalla lepäilevät linnut. Tavallinen läänemaalainenkin tuntee nämä erisukuiset hanhet ja yhtä lailla muutkin alueen isot linnut. Maailmanluokan lintupaikka Matsalunlahti arvioidaan kansainvälisissä vertailuissa maailmanluokan lintukohteeksi. ”Haned ja lagled” Suomen kielessä kaikki hanhet ovat hanhia, mutta virolaiset nimeävät lintunsa tarkemmin. Harmaahanhet (Anser-suku) ovat ”haned” ja kirjohanhet (Branta-suku) ovat ”lagled”. Muuttoreittien ja talvehtimisalueen sekä pesimäkannan suojelu ja tutkimus ovat saaneet EU:n Life-ohjelman rahoitustakin. Virolaisilla koululaisilla on ihailtavan läheinen luontosuhde. Pellot Haeskan lintutorni on mainio näköalapaikka. 14/2014 Suomen luonto 61
Karjaansa rannoille siirtävät maanviljelijät saavat EU-tukeakin. Haeskan lintutornista avautuvilla niityillä kiikari ja korva tavoittavat etelänsuosirrin ja mustapyrstökuirin soitimen. Valko- selkätikan rummutus kuuluu usealta suunnalta. Muutoltaan hiljentyvä lahti on täynnä pesimäaikaista elämää. Sotkien määrä lahdella on suuri. Muuttoaikana jopa tuhatpäiset kahlaajaparvet valtaavat rantaniityt. n Kirjoittaja on retkeillyt ja valokuvannut Matsalun seudulla parikymmentä vuotta. Ruovikoitumisen ylivaltaa yritetään estää laiduntamalla ja kulottamalla. Matsalun rantaniityt ovat myös suokukkojen ja muiden kahlaajien suosiossa. Eivät vain rantaniityt vaan myös luhta- ja ruovikkoalueet ovat valtavat. 25.9.2013 15.02. Muuttohaukka viihtyy hyvin saalistamassa muuttajien matkassa. Kun kesä saapuu, kuuluu lahteen laskevan Kasarijoen viidoista sekä Mat salun luhdilta, pensastoista ja ruovikoista huumaava kerttusten, sirkkalintujen ja satakielten laulu. Kuoroa komppaavat huittien ja luhtakanojen äänisarjat. Joutsenille pedoista ei ole juurikaan vaaraa. Useiden kaulushaikaroiden puhallukset kantautuvat kevätyöhön. Harmaahaikarayhdyskunnat asustavat Matsalunlahtea ympäröivissä metsiköissä. ovat viljelyksessä ja rantaniittyjä suojellaan laiduntamalla. Merikotkat ja ruskosuohaukat pelästyttävät lentoon muutollaan lepääviä tuhansia haapanoita, jouhisorsia ja muita vesilintuja, hanhiakin. Yhdessä reuna-alueiden pensasmaiden ja ympäröivien lehtimetsien kanssa ne tarjoavat suurelle lajikirjolle pesi- ilmoitusluonto 195x133mm14/2014 9-2013.indd 62Kvarken Suomen 4 mäympäristön. Myös pesimälinnusto on runsas ja monipuolinen. Lahden pohjukassa touhuaa mustatiirayhdyskunta. Liikkeellä on kurmitsoja, suokukkoja, vikloja, sirrejä ja monia muita
välittä 14/2014 Suomen luonto Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. Suomen Su u päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirja . kuvina ja asioina Esimerkinomainen kuvitettu luettelo esitReino Pajarre telee yli 200 Suomesta tavattua 336 sivua, hämähäkkilajia. VERKKOSIIPIS Tutustu pienten hämähäkkiemme moniuloitteeseen elämään niin huomaat, että niissä ei ole mitään pelättävää. Tämä ää ensimmäinen osa käsittää 320 sivua, ritariperhosten, kaaliperkovakantinen, hosten ja täpläperhosten 210×257 mm heimot – yhteensä noin puolet nykyisin tunnetuista päiväperhoslajeista. OSET Nymp TÄPLÄPERH 54,– = UUTUUSTUOTE V VALIKOIMISSAMME . HINTA sisältää postituksen, voimassa 30.6.2014 asti. Kirjan ylellisen runsas esimerkkikuvitus esittelee 657 lajia, joista rakentuu säväyttävä kokonaiskuva maailman perhoslajistosta ja sen eri ryhmien ainutkertaisista piirteistä. Visuaalisesti näyttävä ja toimiva opas sisältää lähes 90 lajia – satoja kuvia, karttoja ja piirroksia määrityksen tueksi sekä elintapojen oppimiseksi. Alaan luk liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja k välittäminen ovat osa toimintamme. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen SAARINEN JANTUNEN PÄIVÄPERHO SET & V E I K K O R I N N E N R I N TA L A & JUHA J ANTUNE Monipuolinen, uuden sukupolven hyönteisopas on perusteellinen käsikirja kaikista Suomesta tavatuista yli 500 ludelajista. HINTAAN: • 2. erii ?erikois-UV-lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W) . toa unohtamatta. ohjeet oh h valon sijoittamiseksi pihapiiriin $ )LHOG *X TOMI KUM PULA SUOMEN JA EUR KUVITE OOPAN TTU MÄ ÄRITYS OPAS Lennä, safiirisoturi RYH RYHDY R H TARKKAILEMAAN YÖPERHOSIA PIHALLASI TAI TA AI MÖKILLÄSI – SUUNNISTA VALOLLE PERHOSTEN TAPAAN JA KOHTAA LUONNON MONILAJINEN KIRJO. Millä lajeilla menee hyvin, millä huonosti, ja ennen kaikkea miksi. Nimistä noin 6 800 on kokonaan uusia. UV-suojalasit UV V . lampunkanta la ja 3 m johtoa . TARJOUS. YÖPERHOSHARRASTAJAN YÖ ÖP P SETTI SISÄLTÄÄ: . Suomen ja Euroopan u ensimmäinen kuvitettu opaskirja verkkosiipisistä. kovakantinen, ILMASTO LÄM Suomen verkkosiipiset Suomen päivä - ja yöperhos - maast ok LGH WR WKH % äsikir ja XWWHUÀLHV DQ G 0RWKV RI et )LQODQG YÖPERHOSHARRASTAJAN SETTI, 149 € • sisältää särkyvän lähetyksen postituksen postiennakolla (normaalihinta 163 €) Kimmo Silvon Morten Top-Je en nsen Michael Fibiger Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista suurin osa lentää vain öisin. Katso malliaukeamia ja lisätietoja kirjoista nettisivuiltamme www.tibiale.fi / kirjallisuus us Jensen iger SUO VE RK KOSI IPIS MEN ET OSA 1 onidae OSET Papili RITARIPERH ae OSET Pierid KAALIPERH halidae s.l. Kirjasta löytyvät 248 sivua, myös perustiedot lajien kovakantinen, tunnistamiseksi, Suo170×242 m mm hialueid iden en lajislajisj men lähialueiden htam matta.. Runsaasti kuvitettu kirja esittelee monipuolisesti hämähäkkien rakennetJ A S E I TS E M Ä N S E I T TIÄ ta, elintapoja ja Suomalaisia hämähäkkejä, elinympäristöjä. • Muut tuotteet sis. Varustaudu kesään ja ihastu ötököihin TIBIALESTA NYT AJANKOHTAISTA KIRJALLISUUTTA JA VÄLINEITÄ LUONTOHARRASTAJILLE Suomen päiväja yöperhoset – suomalaisia hämähäkkejä, ä, kuvina ja asioina -maastokäsikirja Tulossa toukokuussa. Valon houkuttelemien perhosten havainnointi on mahdollista läheltä. Mitä uusia lajeja odotamme Suomeen PÄIVÄPERHOS ja mitkä lajit katoavat ET MATK ALLA ensimmäisenä, kun POHJOISEEN ilmastonmuutos vie niille sopivat olot. Tuotevalitelij koimaamme sisältyy korkealaatuisia koima tutkimusja harrastusvälineitä sekä tutki lukuisia erilaisia tarvikkeita. painos (59,-) (59 (5 59,-) T E E M U MATKALLA POH JOISEEN 35, 3 5,– TO MUU TTUU Suomen luteet LUTEET Kirja esittelee 113 päiväperhoslajin levinneisyyden ja runsauden muutoksia vuodesta 1991 sekä valottaa päiväperhosten tulevaisuutta tällä vuosisadal-la. alv 24 % – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi . KIMMO SA ARINEN Morten Top-Jensen Michael Fibiger 89,– 39,– PENEE — LAJIS Kimmo Silvonen T E E M U R I N TA L A & V E I K KO R I N N E K I E H T O VA LAJIN OPAS YLI 500 SUOMALAI SEN LUDE HÄMMÄSTYTTÄVÄÄN ELÄMÄÄN 30, 0,,– R I N TA L A T . Näe ja koe kappale kotimaista luontoa. alv 10 %. Kirjassa yli 3500 SUOMEN LUTEET kuvaa, karttaa tai graafista esitystä. Kirjat tulevat myyntiin myös kirjakauppoihin WWW.TIBIALE.FI HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY: Palvelemme luonnosta kiinnosP tuneita hyönteisharrastajia aloittu telijoista ammattilaisiin. Kirjalle on myönnet352 sivua, ty 'Vuoden tiedekirja kovakantinen, 2010' kunniaTARJOUS- 170×242 mm maininta. INEN & PE TRI AHLR OTH ENSIMM ÄINEN VERKKO SIIPISIS TÄ 184 sivua, kovakantinen, 170×242 mm 49,– – maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö Lennä, soturi sa?iri Kari Nissinen Maa ilma n päiv äper hosl ajien eline n suom enki Upeasti kuvitettu teos, nim istö joka kattaa 7 080 päiväperhosen nimistön latinaksi, suomeksi ja osin myös englanniksi. Luteiden valtaisaan joukkoon mahtuu korunkauniita luonnon taideteoksia, arvoituksellisia harvinaisuuksia ja häikäilemättömiä petoja. KUMPULAI NEN T A 250×190 mm RWKV RI )LQODQG H %XWWHUÀLHV DQG 0 $ )LHOG *XLGH WR WK ET H Ä M IK K I Kirja esittelee 820 Suomen rhoset päivä - ja yöpe irja sivulla ja 83 värikuva- maastokäsik taulussa yleistajuisesti kaikki 1074 Suomesta tavattua ”suurperhoslajia” ja ison joukon lähialueiden faunaa. Hämikki ja seitsemän seittiä 63. TA AP P vonen TEEMU RI N TA L A , Tulossa toukokuussa. • Jokaisesta lajista luontokuva, yhteensä kuvia lähes 2700 • Levinneisyyskartat Kirjassa on Suomen Perhostutkijain Seuran harrastajien ja ammattitut820 sivua, kijoiden tuottama uusin pehmeäkantinen, 130×215 mm tieto perhosista ja niiden sukulaisuussuhteista
Laura Honkasalo, kirjailija ja toimittaja, Helsinki, 43 Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Kirjoja luonnon puolesta teksti jouni tikkanen kuva anna hämäläinen 19/2013 64 Suomen luonto 14/2014 ”Tavarasta on tullut uusi läski” Laura Honkasalo kirjoitti kirjan nuukailemisesta eli siitä, kuinka kukkaro ja maailma pelastetaan.
Kun aloin miettiä, ettei meillä menisi yhtään ruokaa roskiin, oma asenteeni muuttui. Yksi syy ruoan hukkaamiselle on, että länsimaissa vaaditaan niin täydellisiä kasviksia. Vaikka minun isoäitini oli ihan varakas, hän esimerkiksi muodisti vaatteita ompelijalla. Lisäksi kuluttamiseen rohkaistaan koko ajan. Ihmiset haluavat kuulua laumaan, siksi he käyttäytyvät samalla tavalla kuin muut. Meidän kotonamme yritetään aika paljon säästää ja laitetaan tavallisia ruokia. Tavaran hallitsemisesta tuli kauhean kuormittavaa. Kirpputoreilla ostamisen humala tulee kaksinkertaisena: Löysin tämän näin halvalla, ja nyt minä vielä hyödynnän jonkun muun jätettä... Kuluttamisessa voisi oppia niukemmista ajoista: miten silloin osattiin huoltaa vaatteita ja valittiin parempia materiaaleja ja osattiin korjatakin itse. Meiltä on vaikea löytää edes kokonaista lanttua! Kaikki on lohkottu ja pakattu tyhjiömuoviin. Ne ovat antaneet tämän Fidaan, mutta nyt tämä on minun aarteeni... Muotia pidetään jonninjoutavana, mutta sillä on hirvittävän suuri merkitys siinä, miten luomme identiteettiämme ja kommunikoimme. Kun ennen shoppailin paljon kirppiksillä, huomasin, että tavara vie hirveästi tilaa. Tavarasta on tullut uusi läski. Jo Virossa Tallinnan torilla on aivan erinäköisiä juureksia myynnissä. ”Pidän paljon muodista mutta en oikein ymmärrä sitä, miten jotkut naiset menevät joka toinen päivä ketjuliikkeisiin ostamaan uusia vaatteita. Nuorten parissa muotiblogit ovat todella laaja ilmiö, joissakin niistä käy kuukaudessa jopa 10?000 lukijaa. Ja sitten kun karsitaan, minne ne tavarat vie. Todellisuus suomalaisissa kodeissa on sitä, että pitää vuokrata pienvarastoja, jotta saadaan säilytettyä kaikki roina.” Hävikkiä syntyy siitäkin, että nykyisin kokataan niin paljon resepteistä, eikä ole mummojen vaistoa siitä, mitkä raaka-aineet sopivat yhteen. Kun ajattelee, ettei Suomessakaan ole kovin kauaa siitä, kun koettiin niukkuutta, tuntuu pahalta, että elintarvike, joka on mahdollisesti tuotu jostain kaukaa ja käynyt hirveän myllyn läpi, menee roskiin. Varmaan tämä vaikuttaa shoppailuun, mutta shoppailun tarvetta voi purkaa, kun tiedostaa sen psykologiset mekanismit itsessään. Se on hoopoa – eroaako se jotenkin siitä, että käy ostoksilla Stockmannilla. Tällä tavalla olen alkanut hyödyntää kaikkea mahdollista. 14/2014 19/2013 Suomen luonto 65. Minusta tuntuu, että varsinkin epävarmat tytöt, jotka ihailevat muotibloggaajaa, haluavat kaikkea, mitä bloggaaja haluaa. Ei hän koko ajan ostanut uutta. honkasalon mieleiset: Mielipaikka: Oma kesämökki Retkikohde: Torronsuon kansallispuisto Luontokirja: Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja Luontopuuha: Pyöräretket Kemiönsaarella omien lasten kanssa Vuodenaika: Talvi Lintu: Närhi Nisäkäs: Mäyrä Hyönteinen: Kovakuoriaiset Sieni: Keltahaarakas Marja: Katajanmarja. Oikeastaan lapset eivät edes arvosta kokeiluja.” n Lue arvio Laura Honkasalon Nuukaillen-kirjasta sivulta 71. Sisustuslehdistä välittyy ihanne pelkistetystä kodista, jossa on harkittuja design-esineitä, mutta oikeasti todellisuus suomalaisissa kodeissa on sitä, että pitää vuokrata pienvarastoja, jotta saadaan säilytettyä kaikki roina. En yksioikoisesti usko evoluutiopsykologiaan, mutta sen kautta on selitetty, että ihmisellä on luontainen taipumus hamstrata. Sitä, ettei pystytä hallitsemaan tavarakaaosta, hävetään samalla tavalla kuin sitä, ettei pystytä laihduttamaan. Pitää siivota, pitää miettiä, minne sen laittaa, pitää ostaa säilytyslokerikko. Yhtenä päivänä tein teetä, joka hautui liikaa ja meni kitkeräk- si, mutta säästin sen sävyhauteeksi tukkaan
Tuulen katkaisemasta rungosta voi taas säästää sopivan mittaisen pökkelön tikoille ja kolopesijöille. Jos komea kuusi tai lehtipuu jouduLahopuuta taan vaarallisena kaatamaan, rungon voi sijoitella tyvestä saa mukavan muiston pihalle luovasti. Sen mukaan Suomessa lapsilla on neljä kertaa enemmän allergioita kuin Venäjällä. Niistä kärsivät sekä lapset että äidit merkitsevästi enemmän Suomen kuin Venäjän puolella. Lahopuusta on myös paljon iloa ja hyötyä kaupunkien ulkoilualueilla, kesämökeillä, puistoissa ja omakotipihoilla. Ilman hajottajia olisimme hukassa. Luonnon monimuotoisuudelle tärkeät lahopuut sopivat senkin puolesta mainiosti rikastuttamaan kaupunkimetsiä. Lahopuu kuuluu olennaisesti terveeseen ekosysteemiin. Alaosassa oksat ja muu biotähde vähitellen lahoavat ja uutta voi sitä mukaa kasata päälle. Yhtälön ratkaisivat professorit Tari Haahtela ja Ilkka Hanski tutkimusryhmineen. Pääsiäisenä raivasin latvalahona kaadetun suuren koivun jäänteitä. Päinvastoin, voisi kuvitella että lahopuut lisäävät elämyksiä. Mainio keino pitää huolta terveydestä. ja se toimii vaikkapa istuimena. Eroa. Oksat päätyivät risukasaan, mutta rungon parhaat lahopalat asettelin sievästi kallion juureen kovakuoriaisten, kääpien ja muiden hajottajien tarpeisiin. Väitteen tukena on useita selvityksiä. Lähtökohtana on 2006 julkaistu Venäjän ja Suomen Karjalan lasten ja äitien allergiatutkimus. Helsingissä tehdyn tutkimuksen mukaan lahopuut eivät häiritse ulkoilijoiden virkistäytymiskokemuksia. Puutarha tuula roos / vastavalo eloa ja iloa lahosta puusta istockphoto kotona Möyri mullassa! Kastematoja etsiessä saa samalla immuunijärjestelmää vahvistavia mikrobeja. Jorma laurila Lahopuuaidassa voi maaduttaa puutarhan leikkuutähteet. Haahtelan mukaan Suomessa esiintyy lisäksi neljä kertaa enemmän nuoruusiän diabetesta kuin Venäjän Karjalassa. jorma laurila risto sulkava teksti alice karlsson 66 Suomen luonto 14/2014 Lahopuu paraatipaikalla Finlandia-talon vieressä. nopeasti heikkenevä luonnon monimuotoisuus saattaa olla osasyynä allergioiden ja kroonisten tulehdussairauksien yleistymiseen kaupunkiväestössä. Tekemällä muodikkaan lahopuuaidan voi kätevästi huolehtia pihan leikkuujätteistä. Sen ymmärtää, kun näkee vaikkapa hienon käävän tai valkoselkätikan lähimetsän koivupökkelöllä. Monimuotoinen luonto suojelee sairauksilta Multaa varpaiden välissä. Yksipuolisessa ympäristössä immuunipuolustus ei vahvistu. Erot olivat suuret myös astman, allergisen nuhan ja atooppisen ihottuman esiintyvyydessä
Vuonna 2012 Hanski ja Haahtela osoittivat ryhmineen luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja allergioiden lisääntymisen välisen suoran yhteyden. ”Sen sijaan maaseutu voi osin muuttaa kaupunkiin. Mikrobiomi alkaa rakentua syntymässä ja valmistuu suureksi osaksi jo varhaislapsuudessa. Hyviä merkkejä terveellisestä suuntauksesta ovat muun muassa viherkatot ja viherseinät, parvekeistutukset, siirtolapuutarhat, viljelypalstat ja kotieläinpihat.” n 14/2014 Suomen luonto 67. Rajapintojemme mikrobiomi – ihon, suolen ja hengitysteiden mikrobien muodostama geneettinen kokonaisuus – välittää ympäristön ja omien solujemme välistä viestinvaihtoa. ”Ylivoimainen enemmistö luonnon bakteereista pitää puolustussolut virkeinä eikä suinkaan aiheuta infektiotauteja.” Myös hygienialla on sormensa pelissä. Viime aikoina luonnon monimuotoisuuteen ja sen puutteeseen on kytketty jopa Alzheimerin tauti. ”Miksi konttaava lapsi laittaa kaiken suuhunsa?” Haahtela kysyy. Ja vastaa: ”Oppiakseen sietämään.” Sietokyvystä pitää kuitenkin huolehtia läpi koko elämän. Liika pesu ja desinfiointi kotioloissa (epidemioiden aika ja sairaala ovat eri asia) johtavat mikrobiköyhyyteen. Valitse Laatumaan runsaasta tarjonnasta. ”Ei ole biologista järkeä reagoida viattomaan siitepölyhiukkaseen, joka ei ole infektiovaara. Syyt selittyvät muun muassa juomaveden ja maaperän mikrobeilla. Tutustu myynnissä oleviin Metsähallituksen tontteihin, metsätiloihin ja eräkämppiin: Sietokyky eli toleranssi on opittava. Ruuan ja veden myötä tulevat maaperän hyvät mikrobit vahvistavat immuunijärjestelmää. ”Vanhakin hyötyy puutarhanhoidosta!” Kaupunki on evolutiivisesti uusi ympäristö ihmiselle, eikä paluuta maaseudulle ehkä ole. Samanlainen reaktio voi syntyä ihmisen omassa elimistössä olevia soluja kohtaan.” Haahtelan mukaan jopa diabetes voi olla seurausta luonnosta vieraantumisesta. Kosketus ympäristöön häiriintyy, eikä elimistö opi tunnistamaan hyviä ja huonoja mikrobeja vaan reagoi lähes kaikkiin vihollisina. Sieltä löytyy se oikea. Venäjän Karjalassa mikrobikoostumus on huomattavasti monipuolisempi kuin meillä. Monimuotoisessa ympäristössä elävillä on muun muassa vähemmän atooppista ihottumaa kuin yksipuolisessa ympäristössä elävällä vertailuryhmällä. Kaikki mihin kosketamme, kaikki mitä syömme, juomme ja hengitämme vahvistaa immuunijärjestelmää”, Haahtela sanoo. Jos oikea viesti ei kulje, elimistö puolustautuu vaikka ei ole uhattuna. Elimistö hyökkää haimasoluja vastaan, koska se ei tunnista niitä omiksi. kuvis on myös keliakian yleisyydessä. ”Elimistön pitää oppia tunnistamaan hyvät ja huonot mikrobit.” Laatuaikaa luonnon helmassa Tontit Hanki omaksi tai vuokraa vapaa-ajan tukikohta luonnon helmasta. meidän pitäisi pienestä pitäen möyriä mullassa, juosta paljain jaloin ja silitellä koiria, kissoja ja lehmiä. Allergia ja autoimmuunisairaus syntyy, kun immuunipuolustus ei osaa erottaa vaarallista vaarattomasta. ”On tärkeää säilyttää fyysinen kosketus luontoon
Toukokuun alkupuolella metsään pääsee vielä paljon valoa, mutta kesällä taivasta ei juurikaan erota tiheän lehvästön läpi. Pellon halki tultaessa kulkijan eteen nousee yhtäkkiä tiheä metsäseinä. Vielä muutama askel ja olet satumetsässä. Niiden syvään uurtuneilla, rosoisilla rungoilla näkyy runsaasti kääpiä, jäkäliä ja sammalia. 68 Suomen luonto 14/2014 Ekuddenin tammilehto on aivan Porvoon keskustan kupeessa, Ruskiksen lintukosteikon eteläpuolella. RETKELLÄ Kevät lehdossa Ekuddenissa kasvaa tammivanhuksia. Ekuddenin ympäri kiertää vajaan puolen kilometrin luontopolku, joka jatkuu pitempänä lenkkinä Sammalevikenin lintutornille ja Stensbölen suojelumetsään. n Sinivuokot tuovat väriä keväiseen metsään.. Tammilehto herää kevääseen teksti ja kuvat Mauri leivo © maanmittauslaitos Ekuddenin lehdon siimeksessä voi kuvitella olevansa satumetsässä. Tunnelma on kuin sademetsässä. Ekuddenin keväisestä kasvimaailmasta erottuvat esimerkiksi runsaina kukkivat kevätlinnunherneet ja imikät, laajat sini- ja valkovuokkokasvustot sekä näsiät. Sukellus Ekuddenin metsään on dramaattinen myös sisämaan puolella. Polusto ja luontokohteet sen varrella käyvät ilmi opaskartasta luontopolun alkupäässä. Tammiakin merkille pantavampaa on metsälehmusten runsaus. www.porvoo.fi Ekudden Lue lisää Suomen upeista lehdoista sivuilta 50–55. Pään päällä jyhkeät tammivanhukset kurottavat kohti yläilmoja kuin suojelusenkelit konsanaan. Valkoselkätikkakin näyttäytyy useasti, etenkin talvisin, kun se vierailee paikallisen lintuyhdistyksen ruokinnalla. Siinä missä eteläsuomalaiset lehmukset kasvavat yleensä puronvarsileh- Rosoisilla rungoilla on kääpiä, jäkäliä ja sammalia. Ekuddenin ympäri kiertää vajaan puolen kilometrin pituinen luontopolku. Sen laella ja rinteillä levittäytyy reilun 17 hehtaarin kokoinen lehtojensuojelualue Ekudden, joka rauhoitettiin 1992. Porvoon Ruskiksen eteläpuolella merestä kohoaa jyrkästi parikymmenmetrinen kalliokukkula. Pesimälinnustoon kuuluvat muun muassa uuttukyyhky, lehtopöllö, harmaapäätikka, pikkutikka, mustapääkerttu ja kultarinta. doissa alle viisimetrisinä pensaina, Ekuddenin lehmukset kasvavat jyhkeiksi puiksi
Loittorenkaat ovat linssittömiä renkaita, jotka laitetaan kameran rungon ja objektiivin väliin. Aiemmissa kuvauskoulun jaksoissa käytiin läpi syvyysterävyyttä, ja nyt taidot joutuvat koetukselle. www.birdlife.fi Sinivuokko, aika 1/1250, aukko 3.3, 105 mm, ISO 200. Lähikuvausmaailmaan pääsee hyvin alkuun pokkarilla. Aikaisia kukkijoita ovat leppä, pähkinäpensas ja paju. Hernepussi on halpa ja hyvä tuki. Birdlifen järjestämän teemaviikon tarkoituksena on kannustaa etenkin päiväkoteja ja kouluja linturetkille. Tästä alkaa lähikuvien ottajalle värikäs, pitkä ja antoisa kuvauskausi. Sama määrä loitonnusta kameran ja objektiivin välissä kuin linssissä on millimetrejä, niin suurennussuhde on 1:1. Tarjontaa on noin 50 mm:stä aina 200 mm:iin. Eikä tarvitse mennä kauas kotiovelta! n kuvat paavo hamunen Tikankontti, aika 1/1000, aukko 3.2, 105 mm, ISO 500. Ensimmäiset leskenlehdet kukkivat maalis–huhtikuussa ja heti näiden jälkeen aukeavat vuokot. Kun kuvataan lähellä maanpintaa, jalustan on hyvä olla sellainen, että sitä voi käyttää maanrajassa. Taustan merkitys on suuri. 10.5. Tarkennus kohteeseen on suurilla suurennussuhteilla paras hoitaa käsitarkennuksella tai siirtämällä kameraa sopivalle etäisyydelle pienestä kohteesta. Loittorenkaita myydään esimerkiksi kolmen kappaleen settinä, ja ne ovat varsin kohtuuhintaisia. Suurilla suurennussuhteilla syvyysterävyysalue voi olla todella pieni, ehkä vain muutamia millejä. Loittojen kanssa objektiivia käytettäessä objektiivi ei tarkennu äärettömään vaan tietylle välimatkalle. Makrokuvaus avaa luontokuvaajalle uskomattoman muotojen ja värien kirjon, jos vain kärsivällisesti jaksaa paneutua kuvaamiseen. Vaivattomin tapa järjestelmäkameran omistajalle on ostaa makro-objektiivi. Taustalla olevat elementit saattavat tuoda kuvaan jotakin aihetta tukevaa ja antaa mahdollisesti siitä puuttuvaa potkua. kauniit yksityiskohdat Lähikuvaajille alkoi paljastua sopivia kuvausaiheita lumen alta jo helmikuussa. Lähikuvaajan aiheet löytyvät pihapiiristä. Mikä pesä! Lasten lintuviikolla 19.–25.5.etsitään lintujen pesinnän merkkejä. vietetään Yhdessä geokätköillen -päivää! Lue lisää: www.suomenlatu.fi 14/2014 Suomen luonto 69. Tunturihärkki Kiutakönkäällä, aika 1/100, aukko 20, 24 mm, ISO 500. Sen verran poikkeuksellinen kulunut talvi oli säiltään ja lumitilanteeltaan. Se toimii pienissä aiheissa. Jos näet vaikka harakan oksa nokassaan tai talitiaisen kuljettavan sammaltuppoa, olet nähnyt linnun itse teossa. Makro-objektiivilla päästään suoraan 1:1 suurennussuhteeseen. Luontokuvaaja Paavo Hamusen luontokuvauskoulu marika eerola Osa 4: Yksityiskohtien kuvaaminen Katso kuvausvinkkejä: www.suomenluonto.fi VINKIT susanna aarnio Leppäkerttu ja kalliokielo, aika 1/320, aukko 3.8, 150 mm, ISO 10?000. Järjestelmäkameran omistaja sukeltaa lähikuvausmaailmaan edullisimmin kiinteäpolttovälisellä tai peruszoomobjektiivilla sekä loittorengassarjalla. Loiton kontaktinastojen kautta valotus- ja tarkennustiedot kulkevat kameralle automaattisesti. Kannattaa miettiä kuvaa koko kuva-alana eikä pelkkänä aiheena
Kuten Nestori asian esittää, on hienoa, jos on kaveri, jolla on kokemusta. 70 Suomen luonto 24/2014 Lue lisää näyttelystä www.suomenluonto.fi. Vielä helpompaa on aloittaa yhdessä vanhemman harrastajan kanssa. Myöhemmin Pikku Kakkosessa saatetaan nähdä myös muihin luontoharrastuksiin keskittyviä sarjoja. Rehtorin toimesta eläkkeelle jääneelle Järviselle lintuharrastus ja luonnossa liikkuminen ovat samalla tapa pitää itsensä terveenä. Osa jaksoista on Nestorin itsensä kuvaamia. alkaen. Uusia kohteita voi löytää retkipaikka.fisivustolta. Tarkoitus on huokutella lapsia ja nuoria luontoon. Mary McIntyren teos The Construction of a Utopian Model. Paikan voi valita esimerkiksi linnavuorista, rotkoista, hiidenkirnuista tai sivuston upeimmista kohteista. Niistä tiedetään paljon, ja niitä on helppo seurata ja auttaa, esimerkiksi talviruokinnalla ja rakentamalla kolopesijöille pönttöjä. Nestori Raja-aho pääsee Lintumiehissä rengastamaan helmipöllön. Suomen valokuvataiteen museo Virikkeitä kuvakaappaus / yle kuvapalvelu Vinkkejä moneen menoon!. Näyttely on avoinna 27.7. Kokemusta Hannu Järvisellä kyllä on: tuulihaukan pönttöjä hänellä on yli viisisataa, pöllöjen pönttöjäkin kolmesataa. He tekevät retkiä, ruokkivat talvilintuja ja rengastavat pesäpoikasia. Luontoharrastus on hyvä aloittaa linnuista. Koukussa ollaan ja tauti vain pahenee, mies itse kommentoi. Katsomme muutaman viisiminuuttisen jakson kohderyhmään kuuluvan seitsenvuotiaan kanssa, jota ei häiritse heiluva tai epätarkka kuva. www.retkipaikka.fi kaa 23-osainen Lintumiehet-sarja, jossa seurataan 9-vuotiaan Nestori Raja-ahon ja vanhemman lintumiehen Hannu Järvisen yhteistä harrastusta. Esimerkiksi vapaaehtoiset rengastajat ikääntyvät, ja työlle tarvittaisiin tulevaisuudessa jatkajia. Näyttelyn nimi viittaa tilastotieteen termiin, joka tarkoittaa ajattelussa tapahtuvaa virhettä. Se viittaa erehdykseen tai väärään olettamukseen aineiston tulkinnassa. Pikku Kakkosen lintumiehet Hups, virhepäätelmä! Nettivinkki Toukokuussa lastenohjelma Pikku Kakkosessa al- Onko lähi- Anne Hirvonen Lintumiehet Pikku Kakkosessa perjantaisin 9.5. Parin osan jälkeen kysyn, haluaako hänkin lähteä linturetkelle – kyllä hän haluaa. Virhepäätelmä) tutkii teostensa kautta ekologisten katastrofien syitä. istockphoto alueen retkipaikat jo koluttu. saakka, www.valokuvataiteenmuseo.fi. VALOKUVATAITEen museon näyttely Ecological Fallacy (suom. Lintumiehet tekee omalta osaltaan luontoharrastusta tunnetuksi
www.worldmigratorybirdday.org nimimerkki seppo1 / isl Hortoilun alkeet Viime keväänä ilmestyi Raija ja Jouko Kivimetsän villivihanneskirja Hulluna hortaan. Kariston Kasvimaa ruukuissa – Omat vihannekset, marjat ja yrtit pienessäkin tilassa -opuksen otsikon runsaudesta huolimatta Gummeruksen Herkullista satoa ruukuista -teokseen on saatu mahdutettua enemmän tietoa. Moni asia voi olla sairas tai sairastaa: Yhteiskunta, kirjallisuus, Suomi. Perhosten ja muiden hyönteisten houkutteluun kirja antaa myös hyviä ohjeita. www.hortoilu.fi Anne hirvonen Laura Honkasalo: Nuukaillen – eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman (Kirjapaja 2014) Laura Honkasalo tunnetaan kaunokirjailijana, mutta syntyypä häneltä myös kepeä, kerronnallinen elämäntapaopas. Viljely on pikemminkin ekohenkisen, aatteellisen arjen luksusta. vietetään maailman muuttolintujen päivää . Plussaa täytyy antaa siitä, että puutarha-asialla ovat miehet. Kariston käännös on jo toinen painos brittiläisen Deborah Schneebeli-Morrellin alkuteoksesta. Riku Lumiaro, Juha Laaksonen ja Mikko Lagerström: Luonnon kaunis pihapiiri (Paasilinna 2014) Kirja on kuin puutarhurin päivä parhaimmillaan: rento, virikkeellinen, oivaltava ja elämyksellinen. 14/2014 Suomen luonto 71. Nyt hortoiluparivaljakolta on ilmestynyt Hortoilun alkeet -dvd, jossa tutustutaan viiteen tuttuun villivihannekseen: vuohenputkeen, siankärsämöön, voikukkaan, maitohorsmaan ja nokkoseen. Kasvimaa ruukuissa keskittyy enemmän ulkoviljelyllisiin seikkoihin. Kirja antaa oivaltavia vinkkejä harrastajalle, jolle viljelyssä on kyse muustakin kuin itse sadosta. Kielikin. Vesa Heikkinen Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija marika eerola Lintuopas kännykkään Lintuopas on näppärä tunnistusapu. Sairauteen viitataan tätä nykyä myös silloin, kun halutaan arvottaa asioita. Sovelluksen hinta on noin 10 euroa. Totta kai kasvit ovat puutarhan pääosassa, mutta sen välttämätön suola tulee kesäisestä hyönteiskirjosta. (JM) ????. Selvää on, että sairauden merkitys on laajentunut ja sana on maailmaa matkatessaan metaforisoitunut. Ruuan dyykkaaminen roskiksista on sairaan siistiä. Taas ruukut vihannoivat Hyötykasvien viljelyharrastus on niin muodikasta, että parvekeviljelijän tarpeisiin on ilmestynyt kaksikin käännösteosta ruukkuviljelystä. Jos perunoita kasvattaa parvekkeella juuttisäkissä, kyse ei ole enää kilohinnasta. Jäin kuitenkin kaipaamaan kylvö- ja satoaikatauluja, esimerkiksi piirroksena. Jos ruusupavut neuvotaan istuttamaan ulos ”noin kuuden viikon kuluttua ilmojen lämmettyä”, ohje on vähintäänkin tulkinnanvarainen. Herkullista satoa ruukuista -teoksen tyyli on oppikirjamaisempi, sisällysluettelo kattavampi ja kunkin lajin kohdalla on tiivistelmä kasvatusohjeista. Samaa vanhaa germaanista kantaa on ruotsin sår eli haava. store.apple.com 10.–11.5. Britannian ja Suomen erilaiset kasvukaudet huomioon ottaen tällaiset aikataulut olisivat jääneet suomentajan vastuulle. Luopumalla tavaran tarpeesta voi luoda tilaa ajatuksille. Jos naistenlehdet luovat tarpeita, Nuukaillen purkaa niitä samalta tasalta. Alkeet käydään melko kotikutoisessa videossa läpi noin vartissa, mutta siinäkin ajassa saa paljon uutta tietoa, kuten esimerkiksi että ehytlaitainen voikukan lehti on paremman makuinen kuin sahaNuori nokkonen laitainen ja vuohenputki tuoksuu on kevään herkku. Sairaasta ja sairaudesta puhutaan täysin vastakkaisissakin merkityksissä: Lihansyönti on sairasta. Pitäisikö tästä ajatella niin, että muinoin sairas oli vain se, josta valui verta. Sovelluksessa esitellään 253 lajia ja jokaisesta on myös ääninäyte. selleriltä. Lintuja on nyt entistä helpompaa opetella tunnistamaan. Karhunpoika, Itämeri, luonto. (JT) ????. Valokeilassa taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. Toisaalta kirjan neuvot kastelusta ajastimen avulla tuntuvat vaikeilta. Se on ensimmäinen mobiilisovellus, jonka avulla voi vertailla samannäköisiä tai samankuuloisia lintuja keskenään. Olemme saaneet sairauden Saksan suunnasta, siis sanan. Veikkaan, että esimerkiksi valkosipuleja voi kasvattaa ilman ”kourallista luu- ja verijauhoa”. ????. Honkasalon mukaan ongelma ei ole enää tavaran puute vaan se, mihin sen kaiken tunkisimme. Ehkä tämän takia hankalasti tekstin sekaan ujutetut neuvot kylvöajoista ovat epämääräisiä. Pertti Koskimiehen kirjasta Suomen linnut on julkaistu myös iOS-sovellus. Harrastelijana löysin Gummeruksen oppaasta hyödyllistä tietoa, esimerkiksi selityksen, että tomaatit halkeilevat, jos ne eivät saa säännöllisesti vettä. Gummeruksen kirjan tekstistä vastaa brittiläinen Royal Horticultural Society. Biologin, puutarhurin ja luontotoimittajan tekstistä kuultaa kokemus. Jotkut ratkaisut vaikuttivat taas liian kalliilta tai hankalilta
Katsoin hetken muualle, kun hirmuinen pärskiminen alkoi samassa paikassa. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Rohkein niistä kurkisti kesäkuisena aamuyönä uteliaana lautojen välistä”, kertoo kuvan lähettänyt Mikko Pääkkönen Suomen Luonnon Facebook-sivuilla. ”Istuskelin penkalla ja näin kuinka naurulokki kiusasi nokikanaa. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Rohkein kurkistaa ”Kettupentue eleli emonsa hellässä hoivassa ladossa ja kuvaaja kiinnosti pentuja. Nyt olivat vuorossa nokikana ja lapasorsa! Muutaman lentokuvan onnistuin saamaan, olihan tämä minun ja lapasorsan ensitapaaminen. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Lapasorsan lento Urbaani saukko ESPOON suomenojan kosteikolla viihtyvät monet vesilinnut. Hieno elämys ja kuva jäivät muistoksi.” ”Olin Tikkurilankoskella Vantaalla 3.4.2014 kuvaamassa sorsien ja telkkien kevätpuuhia, kun paikalle ilmestyi saukko”, kertoo kuvan napannut Erkki Heinonen. Toni Limnell kuvasi huhtikuisena alkuiltana nokikanoja. 72 Suomen luonto 14/2014
Se oli aivan paikoillaan – kuin piilosilla, yritti kätkeytyä ruovikon sekaan nokan asentoa hitaasti muuttelemalla. Pentti Taskinen. Mandariinisorsa on alun perin aasialainen, mutta sitä tarhataan Euroopassa yleisesti. Rengastustoimiston mukaan lienee vain ajan kysymys, milloin mandariinisorsa pesii meillä. ”Isonokkosperhosen näkeminen ei ole enää mikään sensaatio, sillä laji on viime aikoina runsastunut Suomessa nopeasti. Kotona minulta pääsi riemunkiljahdus, kun lintu varmistui kaulushaikaraksi, jota vain ani harva pääsee näkemään”, iloitsee Sastamalassa kuvan napannut Katri Mäkinen. Mikä ihme se oli. Nyt ne kisailevat päivisin läheisessä notkelmassa.” 14/2014 Suomen luonto 73. Pinkki sinivuokko ”Rauhanlinnassa Kaarinassa pihallamme kasvaa pinkkejä sinivuokkoja sinisten lisäksi”, raportoi sinivuokon värimuunnoksen huhtikuussa kuvannut Tuulia Verronen. ”Kaiken talvea rusakoita on pyörinyt puutarhassa lähinnä öisin. Olin jo tarttunut sinistä tunturimopoani sarvista, kun kuulin kummallisen äänen; aivan kuin joku olisi puhaltanut isoon pulloon. Sinivuokoilla on melko paljon värimuuntelua. Isonokkosperhosten kosiomenot Maaliskuun alussa Espoon Suomenojalla liikkunut Helmut Diekmann näki kaksi isonokkosperhosta. Otin varovaisesti muutamia kuvia, etten häiritsisi sitä. Tähyilin ympärilleni, kunnes huomasin minulle tuntemattoman linnun rantaruovikossa. Birdlifen tilastojen mukaan ensihavainto Suomessa oli 1973. Erikoinen sorsa Järvenpäässä MandariinisorsA on meillä melkoinen harvinaisuus, vaikka sitä tavataankin vuosittain. Nyt lajin kuvasi Järvenpäässä 15.4. Kaulushaikara rantaruovikossa ”Oli maaliskuun viimeinen päivä, iltapäivän aurinko kurkki pilvien takaa ja ilmassa väreili kevään lämpö. Sain katsella ja kuvata, kuinka perhoset lähestyivät toisiaan, pörräsivät jonkin aikaa toistensa ympärillä ja asettuivat sitten parittelemaan”, Diekmann kuvailee. Pitkäkorvien kevät Rusakot viihtyvät klaukkalalaisen Henry Espon pihalla. Suomeen eksyneiden yksilöiden katsotaan olevan vapaina syntyneitä
Vaikka energiahuollon suuri merkitys maanpuolustuksen ja kansallisen strategian kannalta on selvä, herättää lausuma kuitenkin kysymyksiä: Millä tiedoilla, taidoilla tai pätevyydellä maanpuolustuksen asiantuntija ottaa tällä tavalla kantaa energia-alaan, joka elää parhaillaan muutoksen aikaa. Se ei suinkaan olisi absurdia, sen sijaan pitkällä tähtäyksellä on absurdia olla toteuttamatta se. Hyvin kirjoitettu. Suomen Luonnon viime numerossa (3/2014) maanpuolustuskorkeakoulun strategian emeritusprofessori Alpo Juntunen kommentoi energiaomavaraisuutta kertomalla, että se on teknisesti mahdollista mutta ”taloudellisesti absurdia”. Me alan tutkijat ja kehittäjät tiedämme, että omavaraisuus on hyvin mahdollista ja vieläpä oman maan omalla uusiutuvalla energialla. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 16.5.2014 mennessä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä tutkimusten mukaan vieraslajit ovat maailmanlaajuisesti toiseksi merkittävin uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle elinympäristöjen häviämisen jälkeen. Äänestä . Maanpuolustuksen maallikkona voisin heittää, että pienistä hajallaan sijaitsevista energiantuotannon yksiköistä koostuisi strategisesti parempi ja ainakin vaikeammin tuhottavissa oleva kokonaisuus kuin yhteen koriin ahdetuista munista! Ihan esimerkkitapauksena ja sormiharjoituksena: Jospa Olkiluoto 3:n rakentamiseen tuhrautuneet 8 miljardia euroa olisi käytetty Jepuan laitoksen kal- taisten biokaasulaitosten rakentamiseen! Tuloksena olisi ollut 800 runsaan 2 MW:n tehoista laitosta, yhteensä siis noin 2000 MW tehoa, vuositasolla reilut 20 TWh energiaa. Biokaasulaitoksilla (esimerkkitapauksena siis) hyötysuhteet huitelevat yli 90 prosentissa, koska lämpökin hyödynnetään, tai sitten käytetään koko moska liikenteessä. Suomen Luonto 3/2014 1. Tällaisen tuotannon käynnistymistä ei tarvitsisi odotella vuosikymmentä, sillä jo alle vuodessa ensimmäiset kaasut pihisisivät! Pekka Peura FT, kehittämispäällikkö Levón-instituutti Vaasa Vieraslajien torjunta on välttämätöntä Hannele Luukkainen ja Anja Lampio esittivät tällä palstalla (SL 2/2014), etteivät vieraslajit olisi uhka luonnon monimuotoisuudelle. Kaikki rahat jäisivät kotimaahan, useimmiten vieläpä kotimaakuntaan – ja usein samalla ratkaistaisiin ympäristön ja teollisuudenkin ongelmia. Anneli kangasniemi pudasjärvi Paljakka kutsuu vanhaan vaarametsään Upeita kuvia, mahtavat maisemat. Allin ylämailla Linnunpöntön voitti Väinö Pässilä Lahdesta. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Tuli heti mieleen, että tuonne olisikin kiva matkata. Onko maanpuolustuskorkeakoulu ottanut joitain uusia oppiaineita tai tehnyt syvällistä alan tutkimusta, joka antaa oikeuden lausua tällaisia ”totuuksia” kuin lonkalta heittäen. Marja leena tommikoski juva Allin ylämailla Sain lisätietoa linnusta, jolla on monta pukuvariaatiota ja joka useina syksyinä levähtää muutollaan mökkijärvellämme. On tietysti selvää, että muutos ei tapahdu yön yli eikä varsinkaan nukkumalla. Sähkötehoa olisi tullut noin puolet Olkiluoto 3:een verrattuna. Paljakka kutsuu vanhaan vaarametsään 3. Lukijoilta: Aarre verraton Hieno esittely mahtavasta harrastuksesta, jonka kautta tulee tutuksi luonto ja monet erikoiset kohteet. Kuitenkin ydinvoimalalla hyötysuhde on vain kolmisenkymmentä prosenttia, ja ydinvoiman suurin tehtävä onkin Itämeren lämmitys. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Myös Suomessa vieraslajien muodostama uhka alkuperäisluonnolle kasvaa, jos aktiivisiin torjuntatoimiin ei ryhdytä pikai-. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan puuvillainen Lohikalat-esiliina. Tämä äkkipikainen laskuri osoittaa, että samalla summalla saisi monin verroin edullisempaa energiaa satsaamalla se pienempiin hajallaan sijaitseviin laitoksiin, jotka samalla olisivat tuotannoltaan ketteriä. kaisa marila tampere 74 Suomen luonto 14/2014 Energiaomavaraisuusko absurdia. Ehkäpä professorin lausuman takaa paistaa tyypillinen näkemys siitä, että kaikki ratkaisut ajatellaan jonkinlaisen teknologiamonumentin kautta: koko energiahuolto pitää kattaa yhdellä tai parilla mammuttilaitoksella ja kertaheitolla. Aarre verraton 2. Toimittanut alice karlsson Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! @ Mitä mieltä lehdestä
3100 kuisti s var. Lammikoista ei ole yhteyttä mereen ja lähin järvi, josta yhteys on, on kahden kilometrin päässä. Haitallisten vieraslajien aiheuttama ongelma on otettava vakavasti. Artikkelissa mainittiin, että pohjoisimman vihersammakkohavainnon tiedetään olevan 50 kilometrin päässä Turusta. 6x12+6x12 2600 4600 A Welhonpesä Katso nettikauppamme osoitteessa welhonpesa.fi -Kanootit ja kajakit -Varusteet -Vesitiiviit pussit ja kotelot Alice karlsson Tukevat Sit-On-Top kajakit luontokuvaajille Tarkennuksia Viime numerossa (SL 3/2014, s. Jo nyt vieraslajit uhkaavat monia uhanalaisia eliölajejamme, ja ilmastonmuutoksen myötä vieraslajien leviäminen ja lisääntyminen kiihtyvät. Kätköillä 28.3.–17.4. f i metsäasiantuntija, WWF Suomen Luonnossa 3/2014 kerrottiin vihersammakoista. Sieltä on Turkuun yli 70 kilometriä. 7200 2100 9x19 4x4+4x4 12x12 12x12 ph 3100 100 9x19 100 2100 tuomas heinonen / prolk sesti. Lisää luonnosta: www.suomenluonto.fi Puutarhoista karannut komealupiini vie elintilaa alkuperäisiltä kasveiltamme. Ensi alkuun luonnonsuojelulakia tulisi pikaisesti uudistaa vieraslajien torjuntaa koskevien pykälien osalta. Lehden saavat Elisa Korin Pirkkalasta, Nicklas Löfving Helsingistä ja Merja Sankala Hämeenlinnasta. Lokki Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² Kokonaisala: 52,0 m² 7200 3600 A 2000 3600 4100 9x6+9x6 myös. Puh. Näissä kahdessa lammikossa on ollut ainakin kolme vuotta mölysammakoita, joiden määrä lienee nyt noin 50. Lisäksi valokuvakilpailun yhteydessä julkaistussa Piia Raidan kuvassa Suo herää lumen alta pinnisteli suokukka, ei suopursu. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ 14/2014 Suomen luonto 75. Korpioksan mökin pihaan, samoin kuin naapurin pihaan, on kaivettu lampi. s i n f f . Tynkkynen, ei Tynkkyläinen. Maa- ja metsätalousministeriön laatiman kansallisen vieraslajistrategian mukaan Suomessa on 157 haittaa aiheuttavaa vieraslajia ja 123 tarkkailua vaativaa tai paikallisesti haitallista vieraslajia. Lämpimät onnittelut voittajille! toimitus Anna lahjaksi • Tee lahjoitus Tule kummiksi Kevään ja kesän juhlijoille lahjaksi pala ikimetsää ja kaunis adressi Poliisihallitus, 28.6.2013, lupanro 2020/2013/1186 Vihersammakot loikkineet jo Euraan Geokätköstä lehden vuosikerta Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. – 2 4 . toimitus panu kunttu Welhonpesä oy puh/fax 09-8798886 email: welho@nettilinja.fi Kauppakuja 10, 01800 Klaukkala L U O N T O E L O K U V A FESTIVAALI savonlinna international nature film festival 2 2 . Lainsäädäntömme on vieraslajien tehokkaan torjunnan kannalta liian heikko ja hajanainen. käyneiden kesken arvottiin kolme lehden vuosikertaa. 2 0 1 4 | w w w . Torjunnalla on kiire, sillä vieraslajien hävittäminen luonnostamme muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Lukijamme Kalevi Korpioksa soitti toimitukseen ja kertoi, että eipäs olekaan. Tämän takia tulisi säätää haitallisia vieraslajeja koskeva laki. Hänen kesämökillään Eurassa mölisee Suomen Luonto piilotti kolme geokätköä upeisiin luontokohteisiin nimimerkillä SuomenLuonto. 8 . 10) Oho-palstalla apukinosten kolaamista saimaannorpille kommentoi kotitarvekalastaja Esko K
kysy luonnosta marika eerola LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Se on peräisin lämpimämmästä ilmasta ja pilvissä muodostuneet jääkiteet aiheuttavat Kuun ympärille renkaanmuotoisen valoilmiön eli halon. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. ?Suomessa nähdään ajoittain suuriakin kattohaikaraparvia, parikymmentäkin lintua yhtä aikaa. Oletettavasti näistä syistä nuoret haikaratiedustelijat . Lisäksi Etelä-Suomessa on pulaa matalakasvuisista tulvamaista ja kosteista niityistä, jollaisia on Virossa üllin küllin ja joille kattohaikarat hakeutuvat ruokailemaan. Itse en ole koskaan nähnyt toisen kellahtaneen kyljelleen lepäämään, mutta turvallisen tuntuisessa paikassa tämä on tietysti mahdollista. seppo vuolanto maarit oinonen Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Pelkääkö kattohaikara meren ylitystä. ?Tuo kyselijän muistama kansanviisaus Kuun renkaasta ja sitä seuraavasta tuiskusta kertoo kokemusperäisesti siitä, miten lähestyvän matalapaineen edellä airueena kulkee viiden kuuden kilometrin korkeudella ohutta harsomaista pilviainesta. Kattohaikara on 150 viime vuoden aikana levittäytynyt jo koko Viroon, mutta meillä linnusta on vain satunnaisia havaintoja. mutta selkeä rengas. Koiras ajaa kovasti tuhisten takaa naarasta, joka vastaa sen huomionosoituksiin vähän vienommin tuhisten. Olen huomannut, että isäni oli oikeassa. Miksi siili kellahti kyljelleen. Illalla kaksi siiliä tuhisi äänekkäästi kukkapenkissäni. Siinä siis Kuun valo heijastuu ilmassa leijailevista jääkiteistä.. Parittelun jälkeen eläimet ovat tietysti sekä kosiskelusta että itse aktista johtuen väsyneitä. Olivatko ne tapelleet. Siilit parittelevat yleensä melko pian talvihorroksesta heräämisen jälkeen huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Olot Suomessa ovat ratkaisevasti karummat kuin Virossa – kallioperämme on graniittia, kun se Virossa on kalkkipitoista kerroskivilajia, joka elättää aivan erilaista saaliseläinvalikoimaa. Siilit olivat aivan hiljaa paikallaan ja toinen oli kyljellään. Ne ovat nuoria, vielä pesimättömiä lintuja, jotka ilmaantuvat tänne vasta toukokuusta lähtien, sen jälkeen kun pesiminen Virossa on jo alkanut. Mikä ilmiön aiheuttaa, onko se rengas pilveä vai mitä. Hyvin usein Kuun paistaessa sen ympärillä näkyy hieman utuinen, 76 Suomen luonto 14/2014 tellen keväällä. Isäni sanoi aikoinaan, että ”tuisku tulloo, kun kuu on renkaassa”. Sammakkoeläimiä tavataan siellä peräti kymmenen lajia, liskoja kolmea. Havainto on tehty mukulaleinikistä pää- Kattohaikaralle ei ole Suomessa tarpeeksi sammakoita. Touhu kuulostaa tappelulta. Mitä pienempi rengas, sitä nopeammin muutos on odotettavissa. Sitten tuli hiljaista ja menin katsomaan onko niillä jokin hätä. Ja miksi se liittyy sään muuttumiseen. eivät jää meille pesimään, vaikka monet ovat jo asettaneet kärrynpyöriä ja muita pesäalustoja sopiville paikoille. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. juha valste Ennustava Kuun kehä Kuun rengas syntyy valon heijastuessa ilmassa leijailevista jääkiteistä. Karttaako tuo uljas lintu veden ylitystä, kuten virolaiset ystäväni kertoivat. Linnut ylittävät helposti Suomenlahden esimerkiksi Porkkalan kohdalta tai kiertävät sen idän kautta. Tätä tuhistelua kestää usein parikin tuntia, minkä jälkeen siilit parittelevat – tai eroavat parittelematta
Naarailla on valkea ja koirailla ruskehtava naama. Vastaajina tässä numerossa: Jaakko kullberg Hyönteiset Kauri Mikkola Selkärangattomat heikki nevanlinna Ilmakehän ilmiöt ismo rautiainen Matelijat, sammakkoeläimet juha valste Evoluutio ja fossiilit Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut kimmo rampanen / Vastavalo Varsinainen matalapaine mahdollisine lumituiskuineen seuraa näitä ennusmerkkejä tyypillisesti 12–24 tunnin perästä. 14/2014 Suomen luonto 77. Pihanurmikolla on maamehiläisten, todennäköisesti laajalti levinneen Andrena haemorrhoan, yhdyskunta. Aina ei näin käy. Naarailla on takaraajojen lonkissa ja reisissä pitkien karvojen muodostamat siitepölyvasut, joihin ne keräävät siitepölyn ja meden sekaista puuroa. Onko asialla kimalainen. kauri mikkola kaarina heiskanen heikki nevanlinna Mikä tekee maahan reikiä. vät erakkoina kukin omassa kolossaan, jonka ne kaivavat hiekkaperäiseen maahan. Nämä jäljet ovat luultavimmin koiran jättämät. Pihallemme Maaningalla on ilmestynyt reikiä. Toisin kuin kimalaiset, lajin naaraat pesi- Kolot paljastavat maamehiläisten yhdyskunnan. Silloin kun pilvet ovat tiheämpiä, niin Kuun ympärillä oleva valokehäkin on tiiviimpi. Monet maamehiläiset, kuten tämä Andrena, lentävät varhain keväällä ja käyvät valkovuokon, leskenlehden ja pajujen kukilla. . Ne ovat tärkeitä pölyttäjiä
Ampiaisten lähentelyihin kannattaa suhtautua rauhallisesti ja siirtää niitä kiinnostavat kohteet suojaan. Ampiaisista suurimmat eli herhiläiset tekevät monet asiat tietysti ”isommin.” Herhiläiset saattavat muutamassa tunnissa tuhota suunnitelmallisesti mehiläispesän, ja saaliiksi voi joutua suuria sudenkorentoja ja rukoilijasirkkoja. Onko tälle selitystä. Mistä moinen kalanhimo. Huitomatta paras, sillä pinnansa menettäneet työläiset erittävät hyökkäysferomoneja ja kiukustuneen ampiaisjoukon rauhoittaminen ei enää onnistu. Saaliiksi voi päätyä isoja ja vaarallisiakin hyönteisiä, heinäsirkkoja, hepokatteja, kimalaisia, mehiläisiä, suuria toukkia ja jopa avuttomia linnunpoikasia. Viime kesänä sain kalastamisen jälkeen katsella ahventen lisäksi vihaisia ampiaisia. Valkovuokko levittäytyy rönsymäisen, haarovan maavar- Jorma ursin tä ja poikkeavuuksia. Miten se on syntynyt. Jos saalis on suuri, löydöstä kerrotaan myös pesän muille työläisille. . Aikuiset ampiaiset käyttävät muiden pistiäisten tapaan sokeripitoisia nesteitä ja kukkien mettä, mutta niiden toukat syövät liharuokaa. . Sapuskaksi päätyy erityisesti erilaisia pikkuhyönteisiä kuten kärpäsiä ja perhosia, mutta ne hyödyntävät mielellään myös raatoja. Ampiaiset tarvitsevat lihaa toukilleen.. Ne saattavat myös käydä pureskelemaan eläinten ja ihmisten märkiviä haavoja. lasse rajamäki Jaakko Kullberg Valkovuokkojen terälehtien määrä vaihtelee, mutta tämä on epämuodostuma. Ilmiö oli kesän uutuus. Saalistava ampiainen katkoo uhriltaan yleensä jalat, tuntosarvet ja siivet – sen jälkeen se pyörittelee siitä leuoissaan lihapullan, jonka se vie pesäänsä toukille. Valkovuokon terälehtien määrä vaihtelee muutoinkin kuudesta yhdeksään, mutta tässä on epämuodostuma, jossa terälehdet ovat ilmeisesti kasvaneet parittain yhteen. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Luonnonoikku Ampiaisten kalanhimo Löysin Kangasalta viime keväänä valkovuokon, jolla oli kolme terälehteä. 78 Suomen luonto 14/2014 Valkovuokot mättäinä Yleensä valkovuokot kasvavat epäsäännöllisenä mattona, mutta Vantaalla ne kasvoivat viime vuonna tiheinä mättäinä. Vetäytyminen on tällöin viisain vaihtoehto. Luonnossa on kaikenlaisia kasvuhäiriöi- seppo vuokko . Erillisinä mättäinä kukkivat valkovuokot ovat nuoria yksilöitä. Siksi kalanhaju houkuttaa ne helposti apajille. Kukan kehittyessä jokin on yksinkertaisesti mennyt pieleen ja tuloksena on tällainen. Ampiaiset ovat hyviä suunnistamaan ja tuntevat lähiympäristönsä, joten ne voivat tarkastaa lupaavia kohteita säännöllisesti uuden saaliin toivossa – ne siis oppivat asioita. Silloin kun saalista on vähän, kuten pitkinä kuivina kausina, ampiaiset ottavat herkästi karskimmat otteet käyttöön
Maavarsi kasvaa pituutta kymmenkunta senttiä vuodessa, mutta tässä on varmasti sekä yksilöllistä että kasvuoloista johtuvaa vaihtelua. Arkisemmat havainnot ovat nekin linjassa tutkimustyön kanssa. Voisivatko ne olla viime vuoden poikasia. Matelijoiden muistia ja oppimista on tutkittu hyvin vähän nisäkkäisiin tai lintuihin verrattuna. Tero Salonen / Vastavalo Valkovuokkojen mättäitä. Uusi, entistä vertailukelpoisempiin menetelmiin perustuva tieto viittaisi siihen, että suomuiset ystävämme ovat luultua älykkäämpiä. Olemme seuranneet kiviportaiden alla eläneitä sisiliskoja. Sisiliskon kaltaiset päivällä aktiiviset matelijat tarvitsevat paistattelupaikkoja, joita myös kiviportaat tarjoavat. Keski-Euroopan puistoissa ja muuallakin luonnossa elävissä puolikesyissä sinisorsissa on runsaasti erilaisia väripoikkeamia. Muun muassa Suuressa kasvikirjassa kerrotaan, että valkovuokko kukkisi ensi kerran vasta 14–15 vuoden iässä. . Seppo Vuokko Mikä sinisorsien kaveri. Metrinen laikku on ehkä kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Portaiden liskot voivat siis hyvinkin olla samoja vuodesta toiseen. Lisäksi on sekä vaaleita että tummia sorsia, joil- 14/2014 Suomen luonto 79. Aikuiset ottavat elämän enimmäkseen rauhallisemmin. Tämä uimari saattaa olla sinisorsan ja ankan risteymä. Siksi nuoret yksilöt erottuvat erillisinä laikkuina, mutta vanhoilla kasvupaikoilla eri kloonit ovat kasvaneet toistensa lomaan, ja syntyy vaikutelma mattomaisesta kasvustosta. Jos maavarsi kasvaa pituutta hyvin vähän, kaksi kolme senttiä vuodessa, syntyy tuuhea mätäsmäinen kasvusto. Ankka ja sinisorsa risteytyvät estoitta keskenään. Oppivatko sisiliskot. Se oli samassa parvessa sinisorsien kanssa ja oli myös samankokoinen kuin sinisorsa, mutta aivan eri värinen. Oppivatko sisiliskot. Nähdyt liskot ovat siis joko vanhoja asukkaita tai samana kesänä paikalle muuttaneita aikuisia. . Miksi. Ankka on sama laji kuin sinisorsa, mutta se on ihmisen jalostama ja sorsaa suurempi sekä usein värikkäämpi kuin luonnonvarainen sinisorsa. Osa tottuu ihmisen seuraan ja jopa kesyyntyy, osa jää etäisemmäksi. Juuri tällaiset valkokaulaiset ja selkäpuolelta sorsia tummemmat linnut ovat tavallisimpia. Hyvin pituutta kasvava maavarsi puolestaan synnyttää harsun laikun, jossa versot ovat selvästi erilliset. Ne olivat myös kesyjä. Jos tarhalinnut ovat peräisin etelämpää, niiden mukana saattaa myös luontoon päästä meille vieraita geenejä. Paikoista kilpaillaan ja sellaisen kerran itselleen saanut yksilö ei siitä mielellään luovu. Välillä poikaset ovat kiipeilleet varpaidenkin päällä, mutta ne ovat olleet kuitenkin säikkyjä. Tänä kesänä portailla oli pariskunnan sijaan neljä aikuisen kokoista sisiliskoa. Monet terraariossa kasvatetut matelijat tottuvat ihmiseen ja oppivat jopa tunnistamaan hoitajansa. Poikkeavan värisiä sinisorsia, myös naaraita, on alkanut näkyä Suomessakin entistä useammin. seppo vuolanto Sisiliskot ovat luultua älykkäämpiä. Niiden aivojen kehitys näyttäisi myös hyötyvän virikkeellisestä ympäristöstä. la ei ole valkeaa kaulaosaa tai rengasta. Ehkäpä poikkeavan väriset sinisorsat ovat syntyneet risteytymistä kesyjen ankkojen kanssa. Tämä on huomionarvoista, sillä yhdelläkään lajilla ei ole kovin monen sukupolven mittaista yhteistä historiaa ihmisen kanssa – ei ainakaan verrattuna perinteisempiin kotieläimiin, joita on monessakin suhteessa ehditty jalostaa melkoisen kauas kantamuodoistaan. ismo rautiainen Helene heinonen Mikä kuvassa oleva lintu on. Sorsia tarhataan myös Suomessa riistalinnuiksi fasaanien tapaan. Matelijoiden poikaset ovat mainiota ruokaa monille pedoille, minkä vuoksi ne selviävät luonnossa vain säikyn tai hyökkäävän käytöksen turvin. Temperamenteissa on tietenkin eroja, kuten millä tahansa muillakin eläimillä. Ja muistavatko ne edellisen kesän tapahtumia. Peltoheitoilta ja tieluiskilta tekemäni havainnot – tosin niukat, sillä asun vuokkovyöhykkeen ulkopuolella – viittaavat siihen, että jo 3–5 vuoden ikäinen vuokko voisi kukkia. Se ei voi pitää paikkaansa. Varpu Sintonen ren eli juurakon avulla samaan tapaan kuin vaikkapa vuohenputki ja juolavehnä. Myös lintuharrastajien omissa verkkokeskusteluissa kysytään usein tällaisten sorsien lajia ja alkuperää. Edellisvuotiset poikaset eivät ehdi kasvaa seuraavaksi vuodeksi aikuisen mit- toihin. Laikun kokoa voi käyttää yksilön likimääräisen iän arviointiin
seppo vuolanto Ari Kaarakainen / Prolk Luonto-opastukset, asiantuntijapalvelut K. CY CMY www.natureexperts.. Hänen julkaisujaan ja aineistojaan ovat myöhemmät lintututkijat hyödyntäneet ja verranneet omia tutkimuksiaan vanhempiin aineistoihin. Laitoimme linnunpöntön puuhun ja 14.5. 010 439 4770 www.forestum.fi Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A 00520 Helsinki | puh. Kirjosieppo kuuluu maailman eniten tutkittuihin lintulajeihin. On siis mahdotonta, että poikaset olisivat kuoriutuneet. Voiko niillä olla poikaset jo niin nopeasti. kirjosieppo ihastui siihen. Pöntöstä siis kuuluivat kirjosiepon soidinmenot, joita toki nähdään myös sen ulkopuolella. Yhtä hyvin on mahdollista, että ensimmäisessä pöntössä jatkoi pesimistä jo hautova koiraan ensimmäinen puoliso, ja koiras houkutteli uuden naaraan uuteen pönttöön. Pesän rakentaminen pönttöön kestää useita päiviä, joten kirjosiepolta menee yleensä pari viikkoa pariutumisesta haudonnan aloittamiseen. Mukavan ohut silkkivilla hyväilee ja lämmittää Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi Pienessä Taimipuodissa: - kotimaisia metsäpuiden taimia - luomuyrttejä, perennoja - linnun– ja lepakonpönttöjä, siilinpesiä, kimalaistarvikkeita - ekologista kasvinsuojelua kotipihaan ja metsään Forestum Oy:n Pieni Taimipuoti Gardeniassa Helsingin Viikissä P. Ympäristötutkimukset, tutkimusvälineet C kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT www.yrjolanet.. Linnuilla ei ole mitään keinoa siirtää muniaan pöntöstä toiseen. . Pariutumisen aikaan kirjosieppokoiras houkuttelee naaraan löytämäänsä ja kelvolliseksi havaitsemaansa pönttöön ja muun ohessa ruokkii sitä. CM MY www.biologitoimisto.. Kirjosieppo voi olla – päinvastoin kuin esimerkiksi tiaiset – moniavioinen, mikä selvisi von Haartmanille yli 50 vuotta sitten. Kirjosieppopari rakentaa pesää useita päiviä. Viiden päivän päästä naaras ja koiras lensivät yhtenään lentoaukolle ja välillä pönttöön sisään, josta kuului sirinää. Hän ripusti omistamilleen Askaisten Lempisaaren kartanon maille satoja kirjosiepon pönttöjä ja tutki niissä pesiviä lintuja hartaasti monta vuosikymmentä. Yleisin munaluku on seitsemän. Munankuoret ovat niin hauraita, että jo siirtoyritys todennäköisesti rikkoisi ne. On hyvin mahdollista, että pari asettui ensin toiseen pönttöön, minkä jälkeen koiras havaitsi uuden pöntön paremmaksi ja pesä tehtiinkin sinne. 09 156 11 (vaihde) 80 Suomen luonto 14/2014 Miten pian kirjosieppo munii. Vasta noin kymmenen päivää vanhat poikaset sirisevät pesässä niin kuuluvasti, että ääni kuuluu ulkopuolelle. Itse haudonta kestää vielä kaksi viikkoa. M Y Luontokartoitukset: liito-oravat, lepakot, kasvit, hyönteiset ym. Linnut munivat munan päivässä, ja sitä ennen on rakennettava pesä. Näytti ihan siltä, että poikasia ruokittiin jo. Naaraan osana on kerjätä koiraaltaan ravintoa. Vai olisiko kirjosieppo kantanut aiemmin munimansa munat toisesta pöntöstä uuteen. www.yrjola.. Suomen lintutieteen grand old man, professori Lars von Haartman nousi tarkoilla sieppotutkimuksillaan maailmanmaineeseen jo 1950-luvulla
8) Metsämyyrästä. 7) Mikä on mullassa vilistävä punainen punkki. Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys Nimi: ..................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) . 2) Molemmat. 4) Arktinen kampamaneetti. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... Tila a leh ti help www osti: .suo m enlu o n to.fi/ leht itila us Irtonumero 8,5 euroa. Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... 3) Flada on Pohjanmaan maankohoamisrannikolla merestä kuroutunut vesiallas. 2) Kumpi linnuista laulaa, naaras vai koiras. 10) Viron Matsalussa ja Haapsalussa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. 1) Mistä ensimmäiset syreenit tuotiin Suomeen 1700-luvulla. Osoite: ................................................................................................................................ 9) Mikä on niin sanottu stressihormoni. Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 7) Samettipunkki. 6) Keväällä. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) . a) silkkipunkki b) samettipunkki c) pellavapunkki 8) Mistä eläimestä voi saada myyräkuumeen. Myynti Lehtipisteissä. 9) Lisämunuaisen kuorikerroksesta erittyvä hormoni, kortisoli. Lähettäkää Suomen Luonto alla . Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Esimerkiksi Suomessa pesivistä varpuslinnuista yli puolella naaraskin laulaa. 1) Ruotsista. . 14/2014 Suomen luonto 81. Nimi: ..................................................................................................................................... Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 5) Missä sijaitsevat Paimenvaaran harmaaleppälehdot. 10) Missä voi nähdä huhti–toukokuussa yli puolet Pohjolan muutamasta kymmenestä kiljuhanhesta. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. 5) Kolilla. 3) Mikä on flada. osoitteenmuutoksen. Olen määräaikainen 64,50 €). vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ 6) Milloin voit poimia huhtasieniä. Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2014. Osoite: ................................................................................................................................ Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. 4) Mikä laji on osoittautunut äskettäin ainoaksi merialueillamme eläväksi kampamaneetiksi. Postinumero ja paikkakunta: .........................................................................................
Bergössä pulma ei kuitenkaan ole ylittämätön. Vaaralliset lossihaverit eivät ole kovin yleisiä, ja meren ihailua voi harjoittaa turvallisesti maankamaralta – rannalla kävellen, niemen nokassa seisoskellen tai satamassa tähystäen. Meilläkin on omat havaintoasemamme, Bergön saaren satamat: Ytterbådan, Bredhällan, Perisgrund… Näillä rannoilla voi käydä tekemässä omakohtaisia havaintoja tuulista, veden korkeuksista ja jään paksuuksista. Aura Koivisto ja Risto Sauso muuttivat syksyllä 2013 Merenkurkkuun Bergön saarelle. Talomme kapteeni hiljentyy, eikä kapteenskakaan saa pölpöttää. Kuu Maalahden yllä. Välillä pohjoistuulet pakkaavat ajojäätä saaren rantoja kohti niin, että vesialueet jäävät kauas, mutta jo kuun puolivälissä satamaa ympäröivä meri velloo vapaana. Merenkulkijat ja rannalla taapertajat miset, ukkojen kalastuspuuhat, lepän kukinnat tai koirien lenkit. Samalla tulee selviteltyä kaikenlaista muutakin, kuten kuun nousut, joutsenten saapu- 82 Suomen luonto 14/2014 kevät saapuu varhain. Lossi ajaa ympäri vuoden eikä katkoksia ole. Jäätie oli usein sellaisessa kunnossa, että pysyin mielihyvin kotona. Lossi kulkee ympäri vuoden. Oikeastaan pelkään merta ylipäänsä. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Laulujoutsenet tulivat maaliskuun alkupäivinä. Olen hätähousu, joka panikoidessaan voisi järjestää itselleen hukkumiskuoleman tyynenä hellepäivänä metrin päässä rannasta. Saattaa tuntua ristiriitaiselta, että tällainen ihminen ihailee merta ja haluaa asua saaressa. Maaliskuun alussa kalasatamasta näkyy kaistale avointa merta, ja jäähän tulee repeämiä, joihin ilmestyy telkkiä ja koskeloita. Olemme saaren asukkaita, ja saaren asukkaan kammarissa rannikon havaintoasemien nimet kaikuvat turvallisena liturgiana: Bredskäret, Strömmingsbådan, Valassaaret, Kallan, Tankar... Totta puhuen kammoan heikkoja jäitä niin paljon, että varmuuden vuoksi pelkään myös teräsjäitä. Osa 4/10 Radiosta kuuluu säätiedotus merenkulkijoille. Viron saaristolaisvuosien jälkeen tällainen kelirikottomuus oli yllätys. Jäätilanne ei määrää enää tämän päivän bergöläisen liikkumista samaan tapaan kuin ennen. n. Vormsilla ehdimme tottua siihen, että hankalien jääolojen aikaan lautan kulku takelteli ja välillä tyssäsi kokonaan. Keväistä Bergön rantaa. Meillä tosin ei ole omaa venettä – merenkulkumme on lähinnä lossilla ajamista – mutta väliäkö sillä
Katso video: www.suomenluonto.fi/videot/ www.facebook.com/suomenluonto Jokaisen lehden kolumnit julkaistaan netissä Suomen Luonnon kolumnit julkaistaan myös nettisivuillamme. www.suomenluonto.fi/artikkelit/?sub=12 www.twitter.com/suomenluonto Blogeissa havaintoja ja tiukkaa asiaa Nettisivuiltamme löydät toimituksen blogin sekä Risto Sulkavan blogin, jossa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Mökkira nnan kasv it tutuiksi . pekka tuuri 5/2014 ilm teemana estyy 6. Lue Antti Nylénin, Tiina Raevaaran, Juha Kauppisen ja Hanna Nikkasen kolumneja. www.suomenluonto.fi/blogit/ Kesto - t il aa ji ll Digitaalinen näköisversio:11/2014 www.lehtiluukku.fi Suomen luontoil 83 e m ai n e n. suomenluonto.fi Kuva Lisse Tarnasen videosta. ke sä kuuta kesäluon . Lomam atkan luon tovinkit . Hyönteiset lämmittelevät käärmeen selässä Keväällä kyyn nahka on ympäristön lämpimin paikka ja leppäkertut, hämähäkit ja luteet lämmittelevät mielellään käärmeen selässä. Suven sä to ä puntaris sa . Kolmen s ukupolven L appi sukellus suomalaiseen järveen Pekka Tuuri hakee näkymiä vedenalaiseen luontoon
Palautusviikko 2014–23 767095-1404 LAHJOITUS © JÜRGEN FREUND / WWF-CANON 2014 ONNITTELUT SINULLE! Ja luonnolle. oma.wwf.fi TEE OMA PANDA -KERÄYS LUONNOLLE. Aloita täältä: wwf.fi/syntymapaivat WWF Suomi, tukijapalvelu puh. 040 192 3112, tukija@wwf.fi Uhanalainen luonto kiittää ja toivoo pitkää ikää myös sinulle. Nyt se on helppoa ja vaivatonta sekä keräyksen perustajalle että lahjoittajille Oma Panda -keräyksen kautta. Tee oma synttärikeräys netissä ja osoita merkkipäiväsi huomionosoitukset luonnon suojeluun