Suomen Luonto 4/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

S U O k U k k O j a T E E R i. v iL L iv ih a N N E k S E T . T E a T T E R ia T U N T U R iS S a . 4 Houkuttele perhosia pihallesi KaNGasVUoKKo kukoistaa vain hetken teatteria tunturissa Teemana kasviT ja puuTarha. k a S v ih U O N E E N a p U R iT . 30.4.2015 Irtonumero 9 € LU On TO MAT KA BE RL IIn IIn s. p E R h O S p U U T a R h a . N O p S a S ii v E T . Kevään makuja Käenkaali ja muut villivihannekset kiinnostavat taas. B E R L ii N i. k a N g a S v U O k k O . h E iN ä k U R p p a . 60 –63 S U O M E N L U O N T O 4 | 2 15 R E N T U k k a
Otin näistä äänistä, tuoksuista ja valoista kuvan. kev ä t Lehdon lumoa kuva ja teksti vESa hUTTUNEN. TOUkOkUUSSa muutama vuosi sitten olin kuvaamassa itä-helsingissä sammakoiden kutupuuhia. kotiin lähtiessäni huomasin sadekuuron kastelemalla tiellä, miten keväinen lehto oli täynnä kiihkeää linnunlaulua, hentoa lehtivihreää ja pimeän talven jälkeen häikäisevää aurinkoa
vaKiot 28 Kangasvuokon seurassa Ihminen ihailee, hyönteiset hyödyntävät. Kannattaa muistaa, että ympäristöä on saatu kohennettua nimenomaan säädösten, normien, lupakäytäntöjen ja hyvän hallinnon seurauksena. 14 Rento keltasilmä Rentukka tuo kevään koko maahan. 38 Kiehtova kurppa Markus Varesvuo heinäkurpan soitimella. 34 Nopsin siivin metsänreunoilla Tutustu Suomen viiteen nopsasiipeen. Sellainenhan on venäjällä. äänessä olivat muun muassa Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset ja Elinkeinoelämän keskusliitto. Esimerkkejä on paljon: metsäteollisuuden jätevesien puhdistaminen, rikkidioksidipäästöjen vähentäminen, metsänhoidon muuttaminen luonnolle vähemmän tuhoisaksi ja biodiversiteettiä lisänneet suojeluohjelmat. Merkittävää on, että vastoin pelotteluja toimet ovat monesti samalla parantaneet kannattavuutta ja kilpailukykyä. Päinvastoin ympäristöhallinnon resursseja olisi lisättävä. Niiden mukaan sääntelyn keventäminen on tärkeä osa keinovalikoimaa, jolla Suomi saadaan nousuun. 4/2015 Naaraan huomiosta kisaava heinäkurppakoiras pullistaa itsensä isoksi. 4 Suomen luonto 14/2015 PääKIRjoITuS vaaLiEN aLLa vaadittiin ”turhan” sääntelyn purkamista. viime vuosina niitä on voimakkaasti heikennetty ja suunta jatkuu. 26 Vieras soitimella Teeri innostui suokukkojen kosiomenoista. Sääntelyn keventämistä esittäneet ovat vaatineet myös ympäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön yhdistämistä luonnonvaraministeriöksi. toteutuessaan se tietäisi ympäristöasioiden voimakasta heikentämistä, kun valvonta ja hyödyntäminen olisivat samoissa käsissä. 16 Villiä satoa Luonto on nyt tulvillaan sesonkiruokaa. vapaaehtoisuus ilman normiohjausta junttaa ajattelun helposti paikoilleen ja lyhytnäköisyyteen. onko tarkoitus, että ympäristön tilaa valvoviin lupaprosesseihin tehdään oikopolkuja ja normeja kevennetään. Sääntelyn tarpeen aika ei ole ohi! M a RI K a ee R o La jORMa LaURiLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi Sääntely parantaa ympäristön laatua. Mikä sitten on turhaa, jäi leijumaan ilmaan. Pukin ja kaalimaan välille tarvitaan riittävän pitävä aita. Si Sä lly S 38 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 33 Kytömäki 53 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta M a RK u S Va Re SV u o ihmiselle myrkyllinen näsiä houkuttelee medellään muun muassa liuskaperhosia
60 Metsien ja vetten metropoli Berliiniin mahtuu puita, villisikoja ja mölysammakoita. CC-000026/FI 14/2015 Suomen luonto 5 H a n n u H u o V IL a / Va ST aV a Lo 42 Hyönteiset apupoikina Kärpäset ja petoluteet päihittävät torjunta-aineet. 42 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 33 Kytömäki 53 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta 54 Lähde mukaan teatterimatkalle tunturiin! H a RR I n u RM In en petoluteet valmiina jahtaamaan jauhiaisia. Su o m e n KaNSiKuva Luonnonystävän ykköslehti käenkaali eli ketunleipä on kaunis metsässä, mutta myös monille maistuva villivihannes. 50 Rakenna perhospuutarha eloa puutarhaan perhosia houkuttelevilla kasveilla. perhospuutarha syntyy kylvämällä ja niittämällä. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_04/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 50 54 Paulaharju palasi tunturiin Luonto on ylivoimainen näyttämö. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Suomen Luonto 4/2015 74. jo u n I TIK K a n en. kuva: Mauri Leivo. no. www.climatecalc.eu Cert
on tehokas varokeino Ma u RI Ma H La M ä KI / Va ST aV a Lo. useimpien selkärankaispetojen silmässä pupilli on musta ja iiris vaalea. 6 Suomen luonto 14/2015 Luonto, ympäristö ja tiede NyT t oimitt anut j O UN i T ikk a NEN teksti jOUNi TikkaNEN tuiJottava SilMä tutkimus todisti, että perhosten siipien silmäkuviot pelottavat talitiaista, koska ne muistuttavat pedon silmiä. TIESITKÖ. Sama kuvio toistuu monen saalislajin värityksessä. Neitoperhosen valesilmät jäljittelevät jopa silmän kolmiulotteisuutta
n Perhosten siipien silmäkuvioiden tiedetään pelottavan lintuja. tutkijat pyydystivät Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla vajaat sata talitiaista, panivat ne häkkiin ja opettivat hakemaan jauhopukin toukkia tietokoneen ruudun päältä. nokkosta pitää jättää myös nokkos-, neitoja amiraaliperhosen toukille. Mikä sitten on oikea nimitys. Sanakirjan mukaan villiyrttejä taas ovat nimensäkin mukaisesti mausteina tai lääkkeinä käytetyt kasvit. Professori Johanna Mappesin ryhmä julkaisi aiheesta tutkimuksen Proceedings of the Royal Society -tiedesarjassa. jotkut kasvit ovat lievästi myrkyllisiä, joten suurten annosten nauttiminen ei ole terveellistä. Luonnonsuojelualueilla kasvien kerääminen on kielletty. Syötäviksi kelpaavista luonnonvaraisista kasveista käytetään monenlaisia nimityksiä kuten villiyrtit, villikasvit, villivihannekset, luonnonyrtit, rikkaruohot tai horta, joka on villivihanneksia tarkoittava sana kreikassa. KII KA RI SS A Vä In ö M eH To La 14/2015 Suomen luonto 7 Rakkaalla lapsella monta nimeä viLLi RUOka – marjat, sienet, riista ja tietenkin kasvit – on noussut takaisin arvoonsa Suomessakin. Nyt on saatu myös vahvistettua, että kuviot pelottavat nimenomaan siksi, että ne muistuttavat selkärankaisten petojen silmiä. Kun pöllön kuvasta poistettiin silmät, tai kun perhosen kuvassa silmäkuvion värit käännettiin väärin päin, tiainen ei hätkähtänyt ollenkaan. Kielitoimiston sanakirja suosittelee villivihannes-sanaa ravinnoksi käytettävistä luonnonkasveista ja niiden osista. tiaiset kavahtivat trooppista, pöllökkäisiin kuuluvaa perhosta yhtä paljon kuin varpuspöllön naamaa, vaikka perhoslaji ei mitenkään voinut olla niille tuttu. Myös itse kasvien keruu vaatii tarkkuutta. ehkäpä niin, että villivihannes-sana sisältää kaikki syötävät kasvit ja niistä voi erottaa maustekäyttöön soveltuvat villiyrteiksi. jOhaNNa MEhTOLa Vä In ö M eH To La ”Villikasveista käytetään monenlaisia nimityksiä.” Tiaiset kavahtivat pöllökkäisiin kuuluvaa perhosta.. Pääasia kuitenkin on, että termit olisivat yhtenäisiä ja selkeitä. ”tutkimus todistaa sen, että valesilmät toimivat pelotteena juuri sen takia, että ne matkivat silmiä, ei siksi, että ne olisivat esimerkiksi varoitusvärejä”, Johanna Mappes tiivistää. jokamiehenoikeudet avaavat meille oven runsaaseen villivihannesten aarreaittaan. n Nokkonen on parhaimmillaan nuorena. Mutta on syytä muistaa, että ovesta astuminen myös velvoittaa meitä: kasveilla on muitakin ottajia ja tehtäviä kuin päätyä ihmisen ravinnoksi. Villejä kasveja kerätään salaattiin tai niistä pyöräytetään marjojen kanssa pirteä smoothie. Monet kasvit taipuvat kuitenkin sekä vihannesten tapaan että yrttien tapaan käytettäviksi kuten vaikkapa vuohenputki tai litulaukka. Sitten aloitettiin koe, jossa ruudulle ilmestyi varpuspöllön tai perhosen kuva. Mitenkäs sitten suu pannaan. Pelon täytyi siis liittyä siipien väritykseen. Monilla kasveilla on myös myrkyllisiä tai uhanalaisia näköislajeja, joita ei pidä kerätä. Lue lisää villivihanneksista sivulta 16 alkaen. osaa kuvista oli muokattu
Tuore tutkimus osoittaa, että kiima juoksuttaa naaraita tavallista enemmän. hELSiNkiLäiSET lintuharrastajat riemastuivat, kun kanahaukka päätti yrittää pesintää pienessä metsikössä aivan Helsingin ydinkeskustan tuntumassa. Sieltä se on nyt tavallaan levinnyt tänne Pohjolaan. Vajaan sentin mittainen, mustahko laakean maljamainen sieni on ilmestynyt ryhminä sinne tänne kuusten kävyille. 73). juLkiSeSta hyönteiStietokannaSta Löytyi jo huhtikuun puoLiväLiSSä 20 havaintoa LajiSta: www.inSectS.fi/ hyonteiStietokanta. LaSSE kOSONEN kiimainen vaadin juoksee hirvaan perässä NaaRaSpUOLiSET porot eli vaatimet tulevat kiimaan syksyllä, kun yöt pimenevät. näkyipä siellä täällä kevään herkkuja korvasieniäkin. huhtikuuta. Pesintöjen onnistumista tai lintujen kuolleisuutta ei tosin tutkittu, eikä tulosta voi yleistää muihin ympäristöihin. viimeisen 10–15 vuoden aikana kanahaukka on kaupunkilaistunut myös Suomessa.” omituinen ilmiö on siksi, että kanahaukka on perinteisesti arka vanhojen metsien lintu. ”Ensinnäkin varislinnut ovat niille tärkeää ravintoa ympäri vuoden ja toiseksi sepelkyyhky on ilmaantunut kaupunkeihin suunnilleen samalla ajanjaksolla kuin kanahaukkakin”, Solonen sanoo. Vain talija sinitiaiset hupenivat. Mutta yksi on yli muiden: moniin kymmeniin vuosiin on käpynastakoiden kevät (ks. oikeastaan se oli täysin odotettua, koska Helsingin Keskuspuisto on nykyisin täynnä kanahaukkoja. Tienja radanvarren heinikot, pensaikot, kivikot ja penkereet houkuttelivat etenkin västäräkkejä, niittykirvisiä ja hemppoja sekä kivitaskuja, joka on Suomessa vaarantunut laji. ehkä leudon, vähälumisen talven ja varhaisen kevään yhdistelmä sattui natsaamaan käpynastakalle. Solonen on seurannut kanahaukan kaupunkilaistumista pitkään. Tutkimuksessa pororyhmä, jossa ei ollut hirvaita, vaelsi 1,3 kilometriä päivässä, kun toinen, hirvaita sisältänyt lauma, vaelsi 1,8 kilometriä. myös s. ”En voi kyllä sanoa yllättyneeni. ”Suomessa ilmiö on uusi ja selvimmillään juuri pääkaupunkiseudulla, mutta se on vanhastaan tunnettu muun muassa Keski-Euroopassa. ykkösselitys kaupunkilaistumiselle lienee silti hyvä ravintotilanne. ju H a Sy Vä Ran Ta Luonto, ympäristö ja tiede NyT Ta RM o VIR Ta n en Sataman tie toi entistä enemmän lintuja vUOSaaREN satamaan johtava tie ja junarata lähes kaksinkertaistivat Helsingin österängenin peltoaukealla pesivien lintujen joukon. pERTTi kOSkiMiES käpynastakoita nousi miltei joka kävylle hELppO TaLvi ja varhainen kevät näkyvät myös sienimaailmassa: jo maaliskuussa rantalepikoihin ilmestyi koreita punamaljakkaita, käpyjä lahottavia käpynahikkaita ja lahoille lepänoksille oksalaholakkeja. jOUNi TikkaNEN 8 Suomen luonto 14/2015 kanahaukka muutti pääkaupunkiin poimintoja La SS e Ko So n en kaakoSta Suomeen keSäLLä 2012 pöLähtäneet iSonokkoSperhoSet näyttävät vakiintuneen LajiStoomme. (jT) haukat kuvattiin parittelemassa lehtikuusen oksalla. lajin arkuus on kuitenkin vähentynyt yhtä mukaa vainon vähenemisen kanssa. laji on palannut pääkaupunkiin pikku hiljaa 2000-luvulla, mutta nyt löydetty pesäpaikka on selvästi lähimpänä keskustaa. 20 Tämä isonokkosperhonen kuvattiin 6. Tehoviljellyllä pellolla tie ja rata monipuolistivat ympäristövalikoimaa. pian naaras hautoi.. odotan vain milloin se ilmestyy Kaivopuistoon”, sanoo tutkija Tapio solonen
Hän veneili erääseen itämeren saareen selvittämään, onko Suomen ainoa rantaruttojuuri jo kukassa. yksinäinen hedekasvimme voi lisääntyä vain kasvullisesti, mutta muut ruttojuuret Suomessa kyllä menestyvät: Puutarhoihin tuotu pinkki etelänruttojuuri on monin paikoin aivan villiintynyt. jOUNi TikkaNEN Eiväthän kukkaset kuki turhaan. Se ruttojuuri kasvaa niin lähellä rantavyöhykettä, että levämassat voivat peittää sen alleen, kun sopiva tuuli käy.” väreen mukaan rantaruttojuuri on eurooppalainen hiekkarantojen laji. 14/2015 Suomen luonto 9 hUhTikUUN pUOLiväLiSSä toimittaja Marko Leppänen teki pyynnöstämme tutkivaa journalismia. virosta löytyy kumpaakin sukupuolta, ja eteläisessä Skandinaviassa laji on peräti yleistynyt. Näin. Ei ole aivan varmaa, että se olisi löytänyt Suomeen omin avuin, mutta näin asian on tulkittu olevan. ”tässä tapauksessa se tarkoittaa tuota viimeistä kohtaa eli vesien rehevöitymistä. voimme nyt painaa kuvan tähän oikein isolla. tämä on se kasvi, ja kuvakin on varmasti tuore. Suomessa on vain tämä yksi hedeyksilö, yksinäinen poikamies. Joka tapauksessa se elää meillä levinneisyytensä äärimmäisellä pohjoisreunalla: Suomessa on vain tämä yksi hedeyksilö, yksinäinen poikamies. oli se. vuonna 2010 julkaistussa Punaisessa kirjassa tämä laji nimettiin Suomessa äärimmäisen u hanalaiseksi, ja sitähän se tietysti on. Japaninruttojuuri on sekin tuontitavaraa mutta luonteeltaan vähemmän villi. Nyt vain odotetaan, että rantaruttojuurikin saisi virosta morsiamen, emikasvin. Pohjanruttojuurta meillä on myös omasta takaa. Mutta jos ilmat tästä pian lämpenevät... ILM Iö M äI ST ä M a RK o Le PP än en. on se sitä aikansa odottanut. Jos kasvilla riittää ikää ja terveyttä... Suomen ainoa rantaruttojuuri kukki tänä keväänä tavallista aiemmin. uhanalaisuuden syyksi kerrottiin ”Kh” eli ”kemialliset haittavaikutukset: ympäristömyrkyt, torjunta-aineet, ilman ja vesien saasteet, öljyvahingot sekä rehevöittävä laskeuma.” Kasviasiantuntija Henry Väre luonnontieteellisestä keskusmuseosta, mitä tämä meinaa
Juntusen tutkimus. Päivi talvehtii poikkeuksellisen kaukana, Etelä-afrikan vapaavaltion eukalyptusmetsiköissä. Kun suomalaisilla oli vuonna 1989 keskimäärin 31 neliötä asuintilaa per asukas, vuonna 2009 sitä oli jo 39 neliötä. MERESTä kaTOaa SUOLa. MIKSeI. Siellä missä suolaa on 5–7 promillea, vesi on hankala ympäristö sekä merilajeille että makeanveden lajeille. #saimaannorppa Kevät paljasti saimaannorpan pesinnän sujuneen tänä vuonna varsin heikosti. lumien nopea sulaminen vaikeutti laskentaa. Kuutteja syntyi Metsähallituksen mukaan ainakin 48, mutta kuusi niistä löytyi kuolleena. itämeri vuonna 2070 ilmakuva Silakka voi säilyttää levinneisyytensä, koska laji tarvitsee vain 3–4 promillen suolapitoisuuden. Myös kaunistautuminen kuluttaa enemmän kuin vuonna 1989, koska lotraamme lämmintä vettä suihkussa. Tämä alue siirtynee pohjanlahdelta itämeren pääaltaalle.. Tämä toteutunee Merenkurkussa asti. ELäMäNTapaMME energiankulutus kasvoi 1989–2009, kertoo aaltoyliopiston tutkijoiden Mikko Jalaksen ja Jouni K. a n TT I Pu LK KIn en / Va ST aV a Lo ”PITäISIKö aLLaS RaKenTaa. KoSKa PaIKaLLISeT oVaT SITä VaSTaan, ja KoSKa VuoToKSen TaI Sen MuunneLMan RaKenTaMInen TuLVaSuojeLun VaRjoLLa eI SoVI oIKeuSVaLTIon ToIMInTaPeRIaaTTeISIIn.” Lapin Kansan pääkirjoitus otti 23.3. kantaa Vuotoksen altaan rakentamiseen. tutkimus julkaistiin Ecological Economics -lehdessä. kuvassa pintaveden suolaisuus promilleina vuonna 2070. eI PITäISI. jotkin merilajit, kuten turska, eivät ehkä lisäänny enää koko itämerellä. Jännittävä havainto on se, että kotien koon kasvu on syönyt koko sen ekohyödyn, jonka olemme energiankulutuksesta pihistämällä saaneet. jOUNi TikkaNEN elämme entistä energisemmin Luonto, ympäristö ja tiede NyT Suomen Luonto Twitterissä @SuomenLuonto pinnalla Tarkkailemme ympäristöä. 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 14/2015 ec o Lo gI ca L In d Ic aT o RS / IL PP o V u o RI n en e T a L 2 01 5 / M a RK u S M eI eR S M H I asumme väljemmin kuin vuonna 1989. Suolaisuus vähentyy sateiden takia, ja moni nyt Suomen aluevesillä viihtyvä laji joutuu vetäytymään kauas etelään. kampela joutunee vetäytymään Tanskan edustalle. #muotokuva Suomen Luonto etsii muotokuvaa suomalaisesta lajista: kasvista, sammalesta, sienestä, jäkälästä, hyönteisestä, nisäkkäästä, mikrobista tai mistä tahansa Suomen vähintään 45 000 lajista, kunhan kuva on otettu Suomessa ja se on muotokuva. otoksia voi lähettää osoitteessa: www.suomenluonto.fi/sisalto/ kuvakilpailut. Tutkimusjohtaja ilppo vuorinen Turun yliopistosta selvitti kollegoineen, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa itämeren pintaveteen. #päivihaukka Suomen Luonnon nettisivuilla on seurattu gps-lähetintä kantavan mehiläishaukkanaaras Päivin kevätmuuttoa kohti kotimaan pesimätanhuvia. työmatkoihin ja ruokaan menee entistä enemmän energiaa, koska säästämme aikaa syömällä eineksiä ja matkustamalla nopeammin
Miten on pienempien kolonioiden laita. aLicE kaRLSSON ja SM In aw a d / IS To cK PH o To RIK u Lu M Ia R o mediassa on väitelty siitä, rehevöittääkö merimetso merenlahtia ulosteillaan. suomessa elää noin 20 500 merimetsoparia 46 koloniassa, mutta kannan kasvu on selvästi tasaantunut. vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos suomen ympäristökeskuksesta vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Markku Mikkola-Roos. Esimerkkinä ovat Paraisilla ja Porissa olevat isot merimetsokoloniat, joiden parimäärä on vähentynyt kahden viime vuoden aikana. ulosteista vapautuvat ravinteet voivat aiheuttaa paikallisesti leväkasvun kiihtymistä pesimäluodon ympärillä, mutta kokonaisuutena nettovaikutus on ehdottomasti positiivinen. Voisiko merikotkasta tulla merimetsokannan luontainen rajoittaja. H en RIK R a n Ta n en / P R o LK Merimetson pesimäluodot voivat olla valkoisenaan ulosteesta. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. ainakin seitsemässä yhdyskunnassa pesinnät ovat epäonnistuneet pelkästään merikotkan takia, ja kolme vakiintunutta pesimäpaikkaa ulkosaaristossa on hylätty. Merikotkien läsnäolo näkyy useissa pienemmissäkin yhdyskunnissa. Lannoittaako merimetso merta. Merimetsojen ulosteiden ravinteet pidättyvät pesimäluodon maaperään ja kasvillisuuteen sekä ennen kaikkea lintukantaan kuten kasvaviin poikasiin. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Yhtenä syynä siihen pidetään merikotkien saalistusta. Molemmista on todisteita, että nimenomaan merikotka on vähentäjänä. Miten on. Miten merikotkien vaikutus on todennettu. Paraisten koloniassa oli vuonna 2011 vielä 2000 paria mutta viime vuonna enää 690. Porissa parimäärä väheni samaan aikaan 1598 parista 267:ään. 14/2015 Suomen luonto 11 Markku Mikkola-Roos suomen ympäristökeskuksesta, lehdissä on keskusteltu siitä, lannoittavatko merimetsot Itämerta. Niissä vaikutus tulee lähinnä häirinnän kautta. Merilinnuthan päinvastoin keräävät vedestä ravinteita. Paraisilla biosukeltajat näkivät pesimäyhdyskunnassa samanaikaisesti passissa peräti 26 merikotkaa. Merimetsot eivät ole syyllisiä vesistöjen rehevöitymiseen. Merikotkien osuus merimetsokannan säätelijänä on muodostunut viime vuosina merkittäväksi. Porin koloniaa kuvataan riistakameralla ja sen välittämistä kuvista nähdään, miten kymmenet merikotkat pyörivät merimetsokolonian ympärillä koko pesimäkauden
alus ajelehti jäiden mukana Huippuvuorten pohjoispuolella. Maaliskuun keskimääräinen jääpeite on vähentynyt selvästi vuoden 1979 jälkeen. tutkijat tekivät töitään keinovalossa, sillä kaamos jatkui alueella maaliskuulle asti. ”Pakkasta oli enimmillään 41 astetta ja yleensäkin yli 30, joten ei tullut mieleen, että talvi olisi erityisen leuto”, Haapala kuvailee. ”vaihtelu vaikuttaa samaan suuntaan itämerellä, Barentsinmerellä, Karanmerellä sekä lisäksi tyynenmeren reunalla ohotanmerellä ja Beringinmerellä”, selittää jäätutkija ja Merentutkimus-yksikön päällikkö Jari Haapala ilmatieteen laitokselta. Haapalan päätyönä oli saada laivan tutka keräämään myös jäätietoja. 12 Suomen luonto 14/2015 ilma s t o maaiLmaLta t oimitt anut j ORM a L a UR iL a yhdysvaltain kansallinen lumija jääkeskus tiedotti maaliskuussa 2015, että arktinen merijää oli laajimmillaan 25. TUTkijOiLLE jään vähyys ei ollut yllätys, sillä ilmaston vaihtelua luonnehti kuluneena talvena vahvasti positiivinen laaja ilmastonvaihtelu, niin sanottu arktinen oskillaatio. Tänä vuonna saavutettiin uusi vähyysennätys. helmikuuta. tämä on kuitenkin vähäisin pintaala vuodesta 1979 alkaneessa mittaushistoriassa. Jää peitti silloin 14,5 miljoonaa neliökilometriä eli noin 40 kertaa Suomen tai itämeren kokoisen alueen. jään laajuus arvioidaan satelliittikuvista. ”olimme useita viikkoja täydessä uutispimennossa, jossa puhelimet eivät toimineet eikä nettiin päässyt.” Sen tutkijat tiesivät, että jään reuna oli tavallista pohjoisempana, mikä on paikallisesti heikon jäätalven merkki. leveysasteella. iTäMERi on osa arktisen jääpeitteen mittausaluetta. Jäätalven ollessa huipussaan Haapala oli kaukana Huippuvuorten pohjoispuolella 82. Sen aikana Euroopan pohjoisosissa vallitsivat lauhat länsituulet, jotka toivat Suomeenkin lämpöä. na TIo na L Sn o w an d Ic e d aT a c en Te R g o d d a Rd SP ac e f LI gH T c en Te R vuosi mi ljo on aa k m 2 jä äp ei te ttä. kuva on satelliittikuvien perusteella tehty visualisaatio. helmikuuta 2015. täällä jääkannen laajuutta on voitu arvioida jopa 1700-luJäät hUpeNeVat teksti aNTTi haLkka arktinen merijää oli tänä talvena suppeimmillaan koko mittaushistorian aikana. Myös maaliskuun keskimääräinen jääpeite jäi tänä vuonna historian vähäisimmäksi. Hän oli tutkimassa jäätä norjalaisella tutkimusalus RV Lancella. jääpeite 25
itämerellä jään vähyys aiheuttaa hankaluuksia jäällä poikivalle itämerennorpalle. Summa voi kuulostaa suurelta, mutta se on vain 2,5 prosenttia maailman vuosittaisista sotilasmenoista. 14/2015 Suomen luonto 13 uutiSia uutisia Suojeluun riittäisi murtoosa sotilasmenoista Kansainvälisen wildlife conservation Societyn ja Maailman luonnonsuojeluliiton Iucn:n asiantuntijatiimi arvioi raportissaan, että 45–76 miljardia dollaria vuodessa maailmanlaajuisen suojelu alueverkoston hoitoon riittäisi turvaamaan planeettamme monimuotoisuuden. Silloin jäljellä on enää monivuotinen jää. Norppa elää ohotanmerellä, itämerellä, Jäämerellä ja vienanmerellä, joten norpalle tästä vuodesta tuli laajasti vaikea. itämerellä jään talvikauden enimmäismäärä on keskeinen mittari, mutta arktisen merijään vähenemisestä kertoo enemmän jään pienin laajuus. Se ylittää 1900-luvun keskilämpötilan 0,82 asteella. Jos jää on harvaa ajojäätä tai puuttuu, jääkarhun on vaikea tavoittaa pääsaaliitaan hylkeitä. Jäätä oli enimmillään vain noin 50 000 neliökilometriä. Kanadan pohjoisosassa jääkarhuista on ilmeisesti juuri jään vähyyden takia tullut paikoin esimerkiksi pesivien haahkojen riesa. tänä talvena saavutettu ennätys voi jäädä nopeasti historiaan, sillä se oli vain prosentin niukempi kuin edellinen ennätys. jään alla on vettä neljä kilometriä. Suomessa maaliskuu oli toiseksi lämpimin, vain maaliskuu 2007 on Ilmatieteen laitoksen mukaan edellä. Ennätys on vuodelta 2008. harmailta alueilta ei ole tietoja. Raportti kritisoi ankarasti kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden hallituksia siitä, että ne eivät noudata solmittuja sopimuksia ja leikkaavat toistuvasti suojeluun tarkoitettuja varoja. ”Niin talven kuin arktisen kesänkin jään vähenevä trendi kertoo ilmaston lämpenemisestä”, sanoo Haapala. Normaalina jäätalvena itämeri muodostaa arktisesta jääpeitteestä noin prosentin, nyt jäätiin muutamaan promilleen. Tutkimusteltta huippuvuorten pohjoispuolella. jääkaRhULLE jääpeite on tärkein nyt keväällä ja kesällä. Jääpeitteen enimmäislaajuus oli ilmatieteen laitoksen mukaan tänä vuonna pitkän mittaushistorian toiseksi vähäisin (ruotsalaisten mukaan vähäisin). Raportin mukaan suurin osa suojelualueista kärsii puutteellisesta hoidosta, minkä lisäksi ilmastonmuutos ja salametsästys luovat lisäpaineita. ERkki MakkONEN alkuvuosikin ennätyslämmin Kun viime vuoden kaikkien kuukausien tiedot olivat koossa, saattoi yhdysvaltain valtamerten ja ilmakehän tutkimuslaitos noaa todetta, että 2014 oli lämpimin vuodesta 1880 jatkuneen mittaushistorian aikana. Lämpeneminen näyttää vain jatkuvan, sillä noaa:n mukaan myös kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden jakso on mittaushistorian lämpimin. jORMa LaURiLa biodiverSiteetti ilmaSto vulle asti. vuoden 2012 minimiennätys oli selkeä, joten sitä ei ehkä rikota vähään aikaan. Mitä punaisempaa, sitä isompi ero lämpimään suuntaan. jään vähyys vaikeuttaa jääkarhujen liikkumista, vaikka ne osaavatkin uida. Myös maaliskuussa tuli uusi ennätys. Sen ennätys on vuodelta 2012. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ohella suojelualueet tarjoavat suurelle joukolle ihmisiä ruokaa, vettä, suojaa ja lääkkeitä. Jäämerellä se on ongelma myös esimerkiksi grönlanninhylkeelle ja jääkarhulle. ja RI H a a Pa La PIe Te Rja n d ’H o n d T n a Sa / n o a a celsius. ne toimivat myös tärkeinä puskureina ilmastonmuutoksen seurauksia vastaan. Minimilaajuus saavutetaan vasta syyskuussa. n Maaliskuun 2015 keskilämpötilan ero verrattuna 1981–2010 jaksoon
Elinpaikkojensa valinnassakin kasvi on rento; se ei turhia tärkeile. Hyvillä paikoilla voi olla suorastaan keltaisia mattoja. utsjoella kukinta on käynnistynyt yleensä kesäkuun alussa ja huipentunut kohti juhannusta. lapissa rentukkaa on kutsuttu myös lohenkukaksi, koska se kukkii samaan aikaan kuin lohi nousee. n keltasilmä Rento teksti ja kuvat jORMa LaURiLa. Sillä on ollut muitakin nimiä eri puolilla maata. Helsingin viikistä. tänä vuonna löysin ensimmäiset kaksi kukkaa 19.4. etelässä se kukkii toukokuussa, Lapissa kesäkuussa. Rentukka havainnollistaa elävästi Suomen pituutta ja kevään hivuttautumista etelästä pohjoiseen. Pohjoisessa kasvaa lisäksi purorentukka, usein uposkasvina. Keltasilmästä on kaksi alalajia: Rantarentukka on yleisin ja sitä on koko maassa lapin perukoille asti. Etelässä rentukka onkin eräänlainen vappukukka. Rentukka on keväisen maiseman iloläiskä. Se tuo väriä ojien ja purojen varsille, kosteikkoihin ja rannoille niin maalla kuin kaupungissakin. Muiden leinikkikasvien tapaan se on myös myrkyllinen. Purojen varsilla sillä voi olla vieruskaverina väinönputki, kun etelässä naapurina on vaikkapa kurjenmiekkoja. Rentukkaan pätee sama kuin muihinkin kevätkasveihin: kauneimmillaan kasvavana. OLEN TaRkkaiLUT rentukoiden kukintaa Suomen kummassakin päässä: Helsingissä ja utsjoella. luonnossa rentukka pitää rennon ryhtinsä, mutta maljakkoon niitä ei kannata ottaa, sillä ne lysähtävät melkein saman tien. RENTUkaN NiMEN etymologisen juuren arvellaan tulevan sanasta rento (Suomen sanojen alkuperä, SKS 2000). Rentukka on monivuotinen, minkä vuoksi se saa keväisin hyvän lähdön, kunhan säät vain lämpenevät. Rentukat loihtivat rutaiset rapakotkin juhla-asuun. lapissa pääkukinta on kesäkuussa, ylempänä tunturimailla kukkijoita on vielä heinäkuun alkupuolellakin. varsinainen kukinta-aalto on etelässä käynnistymässä suunnilleen tämän lehden ilmestyessä vappuaattona. Nuppuja oli lisäksi paljon odottamassa h-hetkeä. 14 Suomen luonto 12/2014 14 Suomen luonto 14/2015 k uuk a uden laji: rentukk a Rentukka on demokraattinen kevätkukka, sillä se tuo kevään koko maahan
TUNTOMERkiT: Keltaiset, useimmiten viisiterälehtiset kukat. Caltha palustris YLEiSTä: Kuuluu leinikkikasveihin. Likakukka on viitannut kasvupaikan rapaisuuteen ja vilukukka aikaiseen kukintaan. Rentukkaa on kutsuttu myös muun muassa hauenkukaksi, lahnankukaksi ja sammakonkukaksi, koska kukinta ja kutuaika ovat osuneet yhteen. Myrkyllinen. Lähde: Kirsti Aapala ja Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen, Otava 2007. Purorentukka (ssp. TiESiTkö. 12/2014 Suomen luonto 15 14/2015 Suomen luonto 15 Rentukoita kasvaa koko Suomessa. Alalehdet melko suuret, tummanvihreät ja muodoltaan munuaismaiset. Kaksi alalajia: Rantarentukka (ssp. Rentukoita ja väinönputki Utsjoella. radicans) kasvaa vain Lapissa, usein uposkasvina. palustris) on suurempi ja sitä tavataan koko maassa. RenTuKKa
16 Suomen luonto 14/2015 16 Suomen luonto 14/2015 villivihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan. villiä satoa teksti jOhaNNa MEhTOLa / kuvat SUSaNNa kEkkONEN. kävimme puraisemassa kauden makuja villivihanneskouluttaja Sami Tallbergin kanssa
Metsäisellä tulvalammella uiskenteleva sinisorsapari kääntää meille vain pyrstönsä, mutta tuskin huomaamme sitäkään. ”No niin! Sesonki on päällä!” vastaa sami Tallberg, keittiömestari ja villivihanneskouluttaja. Hän on myös Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö Elon villiruokalähettiläs. villivihannekset ovat Sami Tallbergin alaa. Edellisen viikon räntäsateet ja muutenkin viileänä madannut kevät sai jo epäilemään, ettei maasta vielä löydy mitään, mutta ilomme vain kasvaa, kun seuraavaksi näemme pikkuruisia mesiangervon alkuja ja vuohenputkia. Katse on nauliutunut maahan. 14/2015 Suomen luonto 17 villi tuuli saattelee askeliamme kohti pientä puistikkoa Helsingin keskustan tuntumassa. Erehdys voi koitua maistajan kohtaloksi. Esimerkiksi sarjakukkaisten heimossa on villivihanneksina käytettävien koiranputken, vuohenputken sekä väinönputken lisäksi myrkyllisiä kasveja kuten hukanputki, myrkkykatko ja myrkkykeiso. Maasto on tallbergille tuttua, joten hän tietää monien kasvien kasvupaikat jo ennakolta. ”Hei! Nokkonen”, huikkaan. Litulaukka maistuu valkosipulilta.. 14/2015 Suomen luonto 17 ahosuolaheinän kirpeä maku johtuu oksaalihaposta. onkin ehdottoman tärkeää tunnistaa kasvi eri kasvuvaiheissaan ja sen sopivuus syötäväksi sataprosenttisesti ennen sen ravinnoksi keräämistä
Ne ovat käyttökelpoisia tänäkin päivänä. ”villivihannekset kasvavat luontaisilla paikoillaan siellä, missä ihmisetkin elävät. ”onko hienompaa ja kauniimpaa luonnonvaraista kasvia, joka vielä maistuu sokeriherneeltä. Mutta keto-orvokin parfyyminen aromi on sentään jo tunnistettavissa”, tallberg iloitsee. Mehevä isomaksaruoho rouskuu hampaissa ja maistuu herneeltä. ”Näille toimittajille keruuretki aivan kaupungin keskustan tuntumassa ja sieltä kerättyjen kasvien valmistaminen ruuaksi on ollut tajunnan räjäyttävää.” Kallion kupeessa pilkottaa vihreää; siellä kasvaa ainavihantaa kallioimarretta eli mesijuurta, jonka juuren lakritsinen maku on monelle tuttu lapsuudesta. aikanaan kasveja on kuitenkin käytetty varsin laajasti. Professori Toivo Rautavaara kokosi vanhan perimätiedon jo 1942 ilmestyneeseen kaksiosaiseen kirjaansa Mihin kasvimme kelpaavat (WSoy). korvikkeesta trendiruuaksi Kansainvälisten ruokatapahtumien lisäksi tallberg käy eri puolilla Suomea pitämässä villivihanneskursseja. aluksi maasto näyttää kuivuneelta ja elottomalta, mutta pian löytyy kuivilla kallioilla viihtyviä pienen pieniä keto-orvokin ja ahosuolaheinän alkuja sekä isomaksaruohon nuppeja. 18 Suomen luonto 14/2015 Kasveja kannattaakin opetella tunnistamaan, sillä paras villivihanneskausi on juuri nyt käsillä. Monista kasveista voi vielä senkin jälkeen käyttää lehtiä, lehtiruotia, nuppuja, kukkia, kukkavarsia ja siemeniä”, tallberg sanoo. Kasvit ovat myös terveellisiä, sillä monet niistä sisältävät suhteessa sisältämäänsä energiaan runsaasti ravintoaineita. Nyt villivihannekset ovat saaneet maineenpalautuksen ja niitä pidetään trendikkäinä: ympäristöystävällisinä ja eettisinä. lajit tunnistettuamme on aika maistaa kevään ensimmäisiä villejä makuja. Rannikolla luonnonvaraisena kasvava isomaksaruoho on vanha hyötykasvi, jota on nimitetty myös kallioperunaksi. Hitaasti kasvavan isomaksaruohon, kuten kaikkien villivihannesten, keruussa pitää olla maltti mukana. Hyödyntämällä niiden monipuolinen rakenteiden ja makujen kirjo löydetään myös suomalaisen gastronomian ydin.” Suomalaisen ruuan puolestapuhujana tallberg on kouluttanut myös ulkomaisia toimittajia, esimerkiksi Japanista. Maku lehtiin syntyy yhteyttämisessä kertyvistä hapoista. ”Näissä ei ole vielä elinvoimaa, joten ei paljon makuakaan. Ja ihmiset menevät ja ostavat kenialaisia sokeriherneitä kaupasta”, tallberg ihmettelee. ”isovanhemmat ovat saattaneet käyttää ja sieltä tietoa on tihkunut jälkipolville, mutta villivihannesten leima pulaajan korvikeruokana on varmasti vaikuttanut suhtautumiseen”, tallberg epäilee. ”Kauden huippu alkaa täällä etelässä huhtikuun puolessavälissä ja kestää kesäkuun puoleenväliin asti. Juuria tulee ottaa vain vähän ja sellaisista paikoista, joissa kasvia kasvaa muutenkin runsaasti. Juuria kannattaa kaivella joko keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin ne ovat täynnä varastosokereita. Hänestä on tärkeää, että raaka-aineet kerätään omin käsin. villivihanneksia voi poimia kaupungissakin laajoilta puistoalueilta.. Myös viljeltyä maksaruohoa voi käyttää ruuanlaittoon. villivihannesten kerääminen ja luonnossa puuhastelu vahvistavat myös luontosuhdetta. Kasvustoja ei saa missään tapauksessa kerätä kokonaan vaan poimia kasveja sieltä täältä. Joistakin kasveista voi syödä myös juuria, mutta niiden ottoon tarvitaan maanomistajan lupa. Hän on huomannut, että nämä luonnon antimet ovat monella tiedossa, mutta harvempi on niitä vielä itse kokeillut. kerää kasveja maltilla Poikkeamme kävelytieltä ja kiipeämme kallion laelle, josta näkyy kaupungin siluetti. Keto-orvokki sekä ahoja niittysuolaheinä leviävät helposti siemenistä, joten niiden viljelyäkin voi kokeilla. Kallioimarre on yksi harvoista syötävistä itiökasveista, sillä useimmat niistä ovat myrkyllisiä. Se on myös apolloperhosen toukan ravintokasvi
• Älä kerää uhanalaisilta tai harvinaisilta kasvupaikoilta. kaSviT käNNYkkääN! LaTaa Suomen Luonnon Villivihannes-mobiilisovellus IOs-, Androidja Windows-puhelimiin (hinta 2,99 €). • jos miellyt tiettyyn villikasvilajiin, voit kokeilla myös sen viljelyä. • Kerää kasveja paperipusseihin tai koriin jokainen laji erilleen; käytä mielellään saksia. Kasvupaikka vaikuttaa kasvin makuun, joten eri yksilöiden maut vaihtelevat. • Kerää kasveja sieltä täältä, älä koko kasviesiintymää. 14/2015 Suomen luonto 19 VILLIVIhAnnesten KeRuuOhjeet • tunne poimimasi kasvi. • Luonnonsuojelualueilta kerääminen on kielletty. 14/2015 Suomen luonto 19 keto-orvokin pienissä aluissa on jo kasville tunnusomainen aromikas maku. Kasvia tulee kerätessä vahingoittaa mahdollisimman vähän. • Kerää kasveja puhtaalta paikalta, ei aivan kulkureittien varrelta. sovelluksessa esitellään 20 villivihannesta, ja jokaisesta kasvista on lisäksi kolme keittiömestari Sami Tallbergin herkullista reseptiä, yhteensä siis 60 reseptiä! www.suomenluonto.fi/ villivihannekset. • Maanomistajan luvalla saa kerätä juuria, puiden lehtiä, jäkälää, kuusenkerkkiä sekä mahlaa. • niittämällä esimerkiksi nokkosesta saa hyvää satoa koko kesän ajan. • Älä kerää uhanalaisia tai harvinaisia kasveja. • Maistele kasveja jo kerätessäsi. • jokamiehenoikeudella saa kerätä ruohovartisten kasvien maanpäällisiä osia
Kotimaan kasvivalikoimasta tallbergin suosikiksi nousee aikaisin kukkiva keto-orvokki. 20 Suomen luonto 14/2015 isomaksaruoho maistuu sokeriherneelle. ”Juuren maku on parhaimmillaan talvella, mutta sen keruuta ei voi suositella, sillä kasvi on varsin hidaskasvuinen.” Puistikko on pian koluttu ja olemme löytäneet jo mukavasti eri lajeja. Joutomailla, puistoissa ja puutarhoissa kasvava peltokanankaali on varsin yleinen. litulaukka viihtyy joutomailla ja lehtomaisilla paikoilla etelässä, ruoholaukka taas rannikon sekä sisämaan rantakallioilla, luodoilla ja saarilla. ”Blenderissä 10 sekuntia, bzzz, ja villiyrttipesto on valmis.” tallberg on syntynyt ja elänyt koko ikänsä kaupungissa. Osallistuneiden kesken arvomme sami tallbergin keittokirjan Villiä vegeä (Readme 2015).. Kymmenen vuotta vierähti myös lontoossa keittiömestarina. ”urbaani kaupunki ja näin mahtavat raaka-aineet yhdistyvät upeasti. Se sopii hyvin kesäkeittoon tai mökillä grillatessa voi makkaroiden kypsymistä odotellessa poimia orvokin varsia lisukkeeksi.” voikukasta voi syödä juuretkin viime aikoina tallberg on ihastunut etenkin monikäyttöiseen voikukkaan, josta voi syödä koko kasvin, sekä lehdet, nuput, kukat, kukkavarret että juuret. lakritsiset kukat sekä lehdet voi pilkkoa salaattiin, samoin kukkavarret, jois20 Suomen luonto 14/2015 MiTEN SiNä käYTäT viLLivihaNNEkSia. Siellä hän saikin ensikosketuksensa villivihanneksiin merikaalin muodossa. ”Nuput ovat kuin herneitä, papuja tai ruusukaaleja. tallbergia ei tarvitse houkutella hymyilemään häntä kuvattaessa, sillä kasveja puskee jo niin paljon, että osa niistä päätyy keittiömestarin taskuun. tuuli kannattelee vaahtopäitä merenlahdella, kun kävelemme muiden päiväkävelijöiden joukossa kohti rannan kallioita. Kävelemme vielä toisen puistoalueen rantaan etsimään peltokanankaalia, litulaukkaa ja ruoholaukkaa. Lähetä meille kokemuksiasi villivihannesten käytöstä www.suomenluonto.fi/ villivihanneskisa tai postitse Suomen Luonto -lehti/ Villivihannekset, Itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki. ”aromikkaasta keto-orvokista voi syödä sekä lehdet, varren että kukat ja satoa voi kerätä lokakuulle saakka. Kevään kasvu on päässyt yöpakkasten tauottua selvästi käyntiin. Ne ryöppyävät jo vihreää väriä; edessämme aukeaa peltokanankaalimattoa ja pikantteja laikkuja vain etelässä tavattavia ruoholaukkaa ja litulaukkaa. Niitä voi myös säilöä etikkaliemeen kuten kapriksia. Näistä saa jo kokattua jotakin hyvää.” Samalla hän luettelee litulaukkapestoreseptin: kourallinen litulaukkaa, oliiviöljyä, pinjanja auringonkukansiemeniä tai pellavarouhetta, raastettua juustoa ja ripaus merisuolaa
Ruoholaukka eli villi ruohosipuli on yllättäen hieman makeaa, mutta niin sen kuuluukin olla näin varhain keväällä. niiden turvallisuus ihmisravinnoksi on todennettava ennen kuin kasvi voidaan ottaa kaupalliseen käyttöön. Makuun vaikuttaa myös kasvupaikka. Maku ei katoa kasvista, mutta sitä voi täydentää lisäämällä samaan makupalettiin suolaista, hapanta, makeaa ja rasvan makua. Siksi vastuullinen kerääminen on kaiken a ja o. lisäksi ehytlaitaiset lehdet eivät ole niin karvaita kuin voimakkaasti liuskoittuneet”, tallberg opastaa. ”Viljelyyn soveltuu ainakin yli 20 lajia: esimerkiksi kamomilla, karhunlaukka, keto-orvokki, poimulehti, piharatamo ja voikukka”, sanoo eläkkeellä oleva yliagronomi Bertalan Galambosi Luonnonvarakeskuksesta. Tiukat puitteet toiminnalle asettaa myös elintarvikelainsäädäntö, jossa osa villivihanneksista luokitellaan uuselintarvikkeiksi, joilla ei ole ollut merkittävää käyttöä elintarvikkeena eu:n alueella ennen vuotta 1997. joitakin villivihanneslajeja voi ajan ja suosion myötä päätyä jopa viljelyyn. villivihanneksia tuleekin kerätä vain puhtailta alueilta, sillä kasveihin kertyy kivennäisaineiden lisäksi myös haitallisia aineita. Niissä on upea, puhdas maku.” aloita maistelu tuoreista kasveista villivihannesten maailmaan on helppo päästä tekemällä aluksi vaikkapa vihersalaatin, johon poimii vain helposti tunnistettavia ja runsaita kasveja kuten voikukkaa, poimulehteä, pihatähtimöä, käenkaalia ja peltokanankaalia. jos kaikkien kerääjien lajituntemus ei ole hallussa, koppaan voi joutua myös harvinaisia kasveja. Peltokanankaalissa on Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat -kirjan mukaan erittäin paljon C-vitamiinia, kolme–neljä kertaa enemmän kuin meille ulkomailta matkustavassa appelsiinissa. ”lapin erämaisessa luonnossa kasvaneet villivihannekset ovat omaa luokkaansa. taskussani on monta uutta asiaa villivihanneksista – ja maistiaisia: litulaukkaa ja peltokanankaalia. Jos tuntee olonsa epävarmaksi, voi aina hankkia lisätietoa kirjoista tai osallistua kursseille.” villivihanneskursseja järjestävät monet eri tahot, esimerkiksi Martat, Maaja kotitalousnaiset, 4H-kerhot, kansalaisopistot sekä useat yksityisyrittäjät, myös tallberg. Maistelemme kalliolla pontevasti kasvavia peltokanankaalin lehtiä. ”voikukka on perusominaisuudeltaan karvas, johon me suomalaiset emme ole makuna tottuneet. Itse katson, että luonnonmukaisesti viljelty kasvi on hyvin lähellä luonnosta kerättyä”, galambosi toteaa. Nyt teemana on lasten luontosuhteen merkitys. 14/2015 Suomen luonto 21 14/2015 Suomen luonto 21 ta osan voi säästää kesäisten drinkkien pilleiksi. VILLIVIhAnneKsIA VILjeLyyn. ”villiruokaa on jo kiitettävästi huippuravintoloiden ruokalistoille, mutta tämä turhaan pula-ajan ruuan leimaa yhä kantava herkku kuuluu kaikille. Yhä LiSääNTYvä käyttö ja kiinnostus villivihanneksia kohtaan voi myös huolestuttaa luonnon ystäviä. Kannattaa opetella tunnistamaan runsaina kasvavia kasveja ja kokeilla niitä erilaisiin ruokiin. litulaukasta tunnistan tallbergin kuvailemat maut helposti: yllättävän voimakas valkosipulin aromi ja ripaus sinappia. Juuret taas voi valmistaa mustajuuren tapaan keittämällä niitä.” Moni on maistanut voikukan lehteä ja sylkäissyt sen saman tien suustaan pahan maun vuoksi. VIdeo. Lue lisää: www.suomenluonto.fi/tag/villivihannes Kokeile Sami Tallbergin villivihannesreseptejä sivulta 24. Toivon, että villivihannesten suosio laajenee niissäkin ”, galambosi sanoo. Kasvit ovatkin sukua ja kuuluvat ristikukkaisten heimoon. tuoreena – ja yhdessä muiden makujen kanssa – kasvien maut tulevat parhaiten esille. Villivihannesten kaupallinen hyödyntäminen on Suomessa vielä aivan alussa. n Sami Tallberg kertoo villivihanneksista www.suomenluonto.fi. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla vietetään Elo-säätiön perustamaa Villiyrttiviikkoa nyt kolmatta kertaa. ”avainasemassa ovat ravintolat ja ruokaketjut. teemaviikon tarkoituksena on lisätä tietämystä kasveista ja niiden käytöstä. Maut ovat luonnollisesti parhaimmillaan tuoreina, mutta kasveja voi säilöä kuivaamalla, pakastamalla tai hapattamalla. Viljelyn tulisi täyttää luomuviljelyn kriteerit, ja se toimisi parhaiten lähituotantona, sillä hennot kasvit eivät kestä pitkiä kuljetuksia. luoteesta puskeva villi tuuli on hieman kesyyntynyt ja aurinko lämmittää, kun laskeudumme vihreänä helottavalta kalliolta takaisin kävelytielle. Maatalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Karilan koetilalla Mikkelissä (nykyisin osa Luonnonvarakeskusta) on tehty viljelykokeiluja monista luonnonkasveista. nyt viljellään jo ainakin nokkosta ja vuohenputkea. ”Viljelystä herää periaatteellinen kysymys, onko kyseessä enää villivihannes, jos se on viljelty. Tarjolla villiyrttisalaattia sekä haukea nokkoskastikkeella. Etäisyys lähimpään tiehen tulisi olla yli 50 metriä. Ne maistuvat aivan sinappikaalilta eli rucolalta. jOhaNNa MEhTOLa Ruoholaukassa (vas.) ja peltokanakaalissa on voimakkaat maut. Pillitkin voi lopulta syödä
27 VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A Sesonkikalenteri Sesonkikalenteri perustuu omakohtaisiin löytöihin ja suosituksiin. 26 . 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Luhtalitukka " " " " Maahumala " " " " " " " Maitohorsma (kukat) " " " Maitohorsma (versot) " " " Meriasteri " " " " Merikaali " " Merisinappi " " " " Mesiangervo " " " " " Metsälehmus " " " Mukulaleinikki " Mustaherukka (silmut) " " " Mustaherukka (lehti) " " Mustaselja (kukka) " Mustaselja (marjat) " " Mäkimeirami " " " " Mänty (kuori) " " Mänty (kukat ja siitepöly) " " " Mänty (havut) " " " " " " " Niittysuolaheinä " " " " " " Nokkonen " " " Osmankäämi " " " Otavalvatti " " " " Palsternakka " " " " Peltokanankaali " " " " Pietaryrtti " " " " " Pihasaunio " " " " Pihatähtimö " " " " " Piparjuuri " " " " 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Ahosuolaheinä " " " " " " " Douglaskuusi " " " " " " " " " " " " Fenkoli " " " " " Hapro " " Humala " Hyvänheikinsavikka " " " " Isomaksaruoho " " " " " " " " Isomaltsa " " " " Jauhosavikka " " " " " Jalominttu " " " " " Jänönsalaatti " " Jättipalsami " " " " " " " Kallioimarre " " " " " " " " " Kamomillasaunio " " " " " " Kannusruoho " " " Karhunlaukka " " " Kataja " " " " " " " " " " " " Kaunokainen " " " " " " Keltamatara " " " " " " Keto-orvokki " " " " " " " Kirsikkapuut " " Koiranputki " " " " Kumina " " " " " Kurtturuusu " " " " " Kuusi (havut) " " " " " " " Kuusi (kerkät) " " Käenkaali " " " " " Litulaukka " " " 26 . 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Luhtalitukka " " " " Maahumala " " " " " " " Maitohorsma (kukat) " " " Maitohorsma (versot) " " " Meriasteri " " " " Merikaali " " Merisinappi " " " " Mesiangervo " " " " " Metsälehmus " " " Mukulaleinikki " Mustaherukka (silmut) " " " Mustaherukka (lehti) " " Mustaselja (kukka) " Mustaselja (marjat) " " Mäkimeirami " " " " Mänty (kuori) " " Mänty (kukat ja siitepöly) " " " Mänty (havut) " " " " " " " Niittysuolaheinä " " " " " " Nokkonen " " " Osmankäämi " " " Otavalvatti " " " " Palsternakka " " " " Peltokanankaali " " " " Pietaryrtti " " " " " Pihasaunio " " " " Pihatähtimö " " " " " Piparjuuri " " " " 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Ahosuolaheinä " " " " " " " Douglaskuusi " " " " " " " " " " " " Fenkoli " " " " " Hapro " " Humala " Hyvänheikinsavikka " " " " Isomaksaruoho " " " " " " " " Isomaltsa " " " " Jauhosavikka " " " " " Jalominttu " " " " " Jänönsalaatti " " Jättipalsami " " " " " " " Kallioimarre " " " " " " " " " Kamomillasaunio " " " " " " Kannusruoho " " " Karhunlaukka " " " Kataja " " " " " " " " " " " " Kaunokainen " " " " " " Keltamatara " " " " " " Keto-orvokki " " " " " " " Kirsikkapuut " " Koiranputki " " " " Kumina " " " " " Kurtturuusu " " " " " Kuusi (havut) " " " " " " " Kuusi (kerkät) " " Käenkaali " " " " " Litulaukka " " " Villivihannesten sesonki ja saatavuus vaihtelevat säiden ja paikkakuntien mukaan. P a LM ST Ru cH nokkonen se so nk ika le nte ri 22 Suomen luonto 14/2015 päivänkakkara. sesonkikalenterin tiedot perustuvat sami tallbergin omiin löytöihin ja suosituksiin. w . Se Son KI K a Le n Te RI : S a M I Ta LLB eR g: V ILL Iy RT TI Ke IT To KI R ja , Re a d M e. 27 VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A Sesonkikalenteri Sesonkikalenteri perustuu omakohtaisiin löytöihin ja suosituksiin. Saatavuus saattaa vaihdella paikkakohtaisesti. fI 2 01 5, PI IR R o K Se T j. Saatavuus saattaa vaihdella paikkakohtaisesti
Kukat säilyvät pakastettuina yllättävän hyvin. Sesonkikalenteri 26 . Maitohorsma Epilobium angustifolium Nuoria versoja voi pakastaa sellaisenaan ja kukkia voi uuttaa juomaksi. Mutta koska leveysasteemme sääolosuhteet pakottavat luonnon talven ajaksi levolle, listasin tähän säilöttäväksi sopivia aineksia. Pietaryrtti Tanacetum vulgare Kukkia voi kuivata ja käyttää sokerisiirappiin, hunajaan ja uuttaa etikoihin sekä alkoholiin. Keltamatara Galium verum Sopii kokonaisuudessaan kuivattavaksi ja pakastettavaksi Keto-orvokki Viola tricolor Kuivaa, hienonna ja varastoi sokerin joukkoon vaniljan tapaan. Tosin niitä voi kerätä maanomistajan luvalla tuoreena läpi vuoden. Saatavuus saattaa vaihdella paikkakohtaisesti. Tosin niitä voi kerätä maanomistajan luvalla tuoreena läpi vuoden. Fenkoli Foeniculum vulgare Lehdet ja siemenet sopivat kuivattaviksi. Luhtalitukka Cardamine pratensis Säilyy pari kuukautta pestoissa ja yrttiöljyissä. 27 VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A Sesonkikalenteri Sesonkikalenteri perustuu omakohtaisiin löytöihin ja suosituksiin. Kukat säilyvät pakastettuina yllättävän hyvin. Kamomillasaunio Matricaria recutita Koko kasvin, juurakkoa lukuun ottamatta, voi kuivattaa. Luhtalitukka Cardamine pratensis Säilyy pari kuukautta pestoissa ja yrttiöljyissä. Mutta koska leveysasteemme sääolosuhteet pakottavat luonnon talven ajaksi levolle, listasin tähän säilöttäväksi sopivia aineksia. Kumina Carum carvi Lehdet ja siemenet sopivat kuivattaviksi. Pietaryrtti Tanacetum vulgare Kukkia voi kuivata ja käyttää sokerisiirappiin, hunajaan ja uuttaa etikoihin sekä alkoholiin. Palsternakka Pastinaca sativa Ei kukkineita lehtivarsia voi pakastaa. Maitohorsma Epilobium angustifolium Nuoria versoja voi pakastaa sellaisenaan ja kukkia voi uuttaa juomaksi. Mustaherukka Ribes nigrum Uuta lehtiä ennen kukintaa mehuksi, tai pakasta ne sellaisenaan. Suosin kaikkia raaka-aineita mieluiten tuoreina. Mesijuuri eli kallioimarre Polypodium vulgare Puhdistettuja juuria voi pakastaa. Kumina Carum carvi Lehdet ja siemenet sopivat kuivattaviksi. 14/2015 Suomen luonto 23 28 ?29 VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Poronjäkälä " " " " " " " " " " " " Pukinparta " " " Pyöreälehtikihokki " " " Pähkinäpensas " " " Päivänkakkara " " " " " " Pölkkyruoho " " " Rapsi " " " Rauduskoivu " " Ruoholaukka " " " " Saksankirveli " " " " " Siankärsämö " " " " Sikoangervo " " Suomyrtti " " " " " " " Syreeni " " Tammi " " " " " " Takiaiset (juurakko) " " Takiaiset (varret) " " Tuoksusimake " " " Ukonpalko " " " Valkopeippi " " " " " Virmajuuret (kukat) " " " Voikukka (juurakko) " " Voikukka (lehti, nuput, varsi, kukat) " " " Vuohenputki " " " " Vuonankaali " " " Väinönputki " " " Kaikki säilötyt tuotteet " " " " " " " " " " " " Villikasvien säilöntä Douglaskuusi Pseudotsuga menziesii Havuja voi pakastaa ja niitä voi käyttää mausteena liemiin. Kurtturuusu Rosa rugosa Kukan terälehdet sopivat erinomaisesti kuivattaviksi., pakastettavaksi tai etikkaan säilöttäväksi. Keltamatara Galium verum Sopii kokonaisuudessaan kuivattavaksi ja pakastettavaksi Keto-orvokki Viola tricolor Kuivaa, hienonna ja varastoi sokerin joukkoon vaniljan tapaan. Suosin kaikkia raaka-aineita mieluiten tuoreina. Mesijuuri eli kallioimarre Polypodium vulgare Puhdistettuja juuria voi pakastaa. Humala Humulus lupulus Versoja voi pakastaa. Mustaselja Sambucus nigra Uuta kukintoja mehuksi. Sesonkikalenteri käenkaali poimulehti keto-orvokki. Säilö ohuita lehtiä etikkakurkkujen kanssa. Mehiläisten keräämä siitepöly Sopii kuivattavaksi. Kuusenkerkkä Picea abies Uuta juomaksi tai pakasta ne sellaisinaan. Kerkät voi pakastaa. Pihasaunio Matricaria matricarioides Koko kasvin, juurakkoa lukuun ottamatta, voi kuivattaa. Kataja Juniperus communis Marjat ja havut sopivat pakastettavaksi. Pakastettuna sopii varsin mainiosti uutoksiin. Kamomillasaunio Matricaria recutita Koko kasvin, juurakkoa lukuun ottamatta, voi kuivattaa. Mehiläisten keräämä siitepöly Sopii kuivattavaksi. Pihasaunio Matricaria matricarioides Koko kasvin, juurakkoa lukuun ottamatta, voi kuivattaa. Palsternakka Pastinaca sativa Ei kukkineita lehtivarsia voi pakastaa. Kurtturuusu Rosa rugosa Kukan terälehdet sopivat erinomaisesti kuivattaviksi., pakastettavaksi tai etikkaan säilöttäväksi. Liemien ja etikoiden maustamiseen. Mesiangervo Filipendula ulmaria Kukinnot sopivat erinomaisesti kuivattaviksi. Pakastettuna sopii varsin mainiosti uutoksiin. Mustaherukka Ribes nigrum Uuta lehtiä ennen kukintaa mehuksi, tai pakasta ne sellaisenaan. Fenkoli Foeniculum vulgare Lehdet ja siemenet sopivat kuivattaviksi. Kerkät voi pakastaa. Kataja Juniperus communis Marjat ja havut sopivat pakastettavaksi. Säilö ohuita lehtiä etikkakurkkujen kanssa. Mesiangervo Filipendula ulmaria Kukinnot sopivat erinomaisesti kuivattaviksi. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Luhtalitukka " " " " Maahumala " " " " " " " Maitohorsma (kukat) " " " Maitohorsma (versot) " " " Meriasteri " " " " Merikaali " " Merisinappi " " " " Mesiangervo " " " " " Metsälehmus " " " Mukulaleinikki " Mustaherukka (silmut) " " " Mustaherukka (lehti) " " Mustaselja (kukka) " Mustaselja (marjat) " " Mäkimeirami " " " " Mänty (kuori) " " Mänty (kukat ja siitepöly) " " " Mänty (havut) " " " " " " " Niittysuolaheinä " " " " " " Nokkonen " " " Osmankäämi " " " Otavalvatti " " " " Palsternakka " " " " Peltokanankaali " " " " Pietaryrtti " " " " " Pihasaunio " " " " Pihatähtimö " " " " " Piparjuuri " " " " 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Ahosuolaheinä " " " " " " " Douglaskuusi " " " " " " " " " " " " Fenkoli " " " " " Hapro " " Humala " Hyvänheikinsavikka " " " " Isomaksaruoho " " " " " " " " Isomaltsa " " " " Jauhosavikka " " " " " Jalominttu " " " " " Jänönsalaatti " " Jättipalsami " " " " " " " Kallioimarre " " " " " " " " " Kamomillasaunio " " " " " " Kannusruoho " " " Karhunlaukka " " " Kataja " " " " " " " " " " " " Kaunokainen " " " " " " Keltamatara " " " " " " Keto-orvokki " " " " " " " Kirsikkapuut " " Koiranputki " " " " Kumina " " " " " Kurtturuusu " " " " " Kuusi (havut) " " " " " " " Kuusi (kerkät) " " Käenkaali " " " " " Litulaukka " " " 28 ?29 VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A VILLIYR TTIKEITT OKIRJ A 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Poronjäkälä " " " " " " " " " " " " Pukinparta " " " Pyöreälehtikihokki " " " Pähkinäpensas " " " Päivänkakkara " " " " " " Pölkkyruoho " " " Rapsi " " " Rauduskoivu " " Ruoholaukka " " " " Saksankirveli " " " " " Siankärsämö " " " " Sikoangervo " " Suomyrtti " " " " " " " Syreeni " " Tammi " " " " " " Takiaiset (juurakko) " " Takiaiset (varret) " " Tuoksusimake " " " Ukonpalko " " " Valkopeippi " " " " " Virmajuuret (kukat) " " " Voikukka (juurakko) " " Voikukka (lehti, nuput, varsi, kukat) " " " Vuohenputki " " " " Vuonankaali " " " Väinönputki " " " Kaikki säilötyt tuotteet " " " " " " " " " " " " Villikasvien säilöntä Douglaskuusi Pseudotsuga menziesii Havuja voi pakastaa ja niitä voi käyttää mausteena liemiin. Mäkimeirami Origanum vulgare Lehdet ja kukat sopivat kuivattaviksi. Humala Humulus lupulus Versoja voi pakastaa. Mäkimeirami Origanum vulgare Lehdet ja kukat sopivat kuivattaviksi. Kuusenkerkkä Picea abies Uuta juomaksi tai pakasta ne sellaisinaan. Mustaselja Sambucus nigra Uuta kukintoja mehuksi. Liemien ja etikoiden maustamiseen
Tarjoa nokkoskastikkeen kanssa. Lisää kerma nauhana, koko ajan sekoittaen. Hienonna veitsellä karkeaksi. Laita massa tuorekelmulla (tarvitset lämpöä kestävää kelmua) tai foliolla vuorattuun terriinivuokaan ja kypsennä 100-asteisessa uunissa, kunnes murekkeen sisälämpö on 67 astetta. Tämä kestää noin 45 minuuttia, mutta huomaa, että paistoaikaan vaikuttavat monet asiat: uunin kiertoilman teho, massan lämpötila paiston alkaessa, terriinivuoan malli jne. anna maustua puoli tuntia ennen tarjoilua välillä sekoitellen. haUkiMUREkE ja NOkkOSkaSTikETTa 250 g ruodotonta hauenlihaa, kolmeen kertaan jauhettuna 2½ dl kuohukermaa 1 tl hienoa merisuolaa valkopippuria myllystä ½ rkl raastettua sitruunan (keltaista) kuorta 1/4 tl jauhettua fenkolia (tai saksankirvelin siemenkotaa) 1 kananmuna Murekkeen ainekset sekoittuvat parhaiten, kun molempien lämpötila on sama, jääkaappikylmä. jäähdytä mureketta hiukan, leikkaa viipaleiksi ja valuta kuivaksi talousliinan päällä ja paista pannussa voin ja rypsiöljyn sekoituksessa kullanruskeaksi. Tee tämä vasta juuri ennen tarjoilua sen vuoksi, ettei nokkosen komea sinivihreä värisävy muutu ruskeaksi. LI IS a Va Lo n en VILLIÄ sAtOA KOKKAuKseen To M M I a n TT on en 24 Suomen luonto 14/2015. Mausta suolalla ja pippurilla. Kovaa käyttöä kestävä Kontio valmistetaan käsityönä kymmenistä osista, suomalaisin lestein. Se aito ja alkuperäinen, suomalaiseen jalkaan suunniteltu jalkine. Sekoita hyvin. Tarjoa heti. 2½ l nokkosenlehtiä 3 dl kalalientä 3 dl kuohukermaa suolaa ja mustapippuria myllystä ½ rkl valkoviinietikkaa Ryöppää nokkosenlehtiä kiehuvassa vedessä 1–2 minuuttia, ja jäähdytä. KUMISAAPPAIDEN KUNINGAS. LI IS a Va Lo n en IS To cK PH o To / d yL a n Bu RR IL L sami TaLLbergin viLLivihannesmenu suomen Luonnon lukijoille Luonnon antimista saa hienoja makuja monenlaisiin ruokiin. Lisää mausteet ja kananmuna haukimassaan. SAAPASTELISITKO KONTION KOTIKONNUILLE. Jo vuonna 1973 ilmestynyt legenda on vahva kuin karhu, metsiemme kuningas. Sekoita mausteiden ja salaatinkastikkeen kanssa. Pienet voit jättää kokonaisiksi. NOkkOSkaSTikE n. Lisää kerma, keitä noin 10 minuuttia. MaNSikOiTa ja pihaSaUNiOTa 600 g kypsiä mansikoita, perattuna, puolitettu leveyssuuntaan 1/2 dl hunajaa 1 sitruunan mehu 1 dl vettä 2 rkl pihasaunion lehtiä ja kukkia hienonnettuna Kiehauta hunaja, vesi ja sitruunan mehu, anna jäähtyä ja lisää mansikat ja pihasaunio siihen. Redusoi kalaliemi puoleen eli keitä, kunnes siitä on jäljellä puolet. Lisää nokkoset ja kiehauta. Soseuta mahdollisimman tehokkaassa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. jauha hauki massaksi kolmeen kertaan tehosekoittimessa tai lihamyllyllä; voit myös pyytää että kala jauhetaan valmiiksi kaupassa. Lisää tilkka hyvälaatuista valkoviinietikkaa kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua, niin kokonaisuus ei tunnu liian rasvaiselta. 24 Suomen luonto 14/2015 www.facebook.com/nokianjalkineet #kontiot KONTIO. jäähdytä massa jääkaappikylmäksi. OSALLISTU ARVONTAAN JA VOITA KARHUSAFARI NELJÄLLE MARTINSELKOSEEN! www.nokianjalkineet.fi/kontiot viLLiYRTTiSaLaaTTi 1 l syötäväksi sopivia villiyrttejä ja kukkia, kuten ketunleipää, pihasauniota, vuohenputken kukkia, horsmankukkia, maahumalaa, pihatähtimöä ja siankärsämöä 2–4 rkl salaatinkastiketta suolaa ja mustapippuria Revi isoimmat lehdet käsin suupalan kokoisiksi
Jo vuonna 1973 ilmestynyt legenda on vahva kuin karhu, metsiemme kuningas. OSALLISTU ARVONTAAN JA VOITA KARHUSAFARI NELJÄLLE MARTINSELKOSEEN! www.nokianjalkineet.fi/kontiot. 14/2015 Suomen luonto 25 www.facebook.com/nokianjalkineet #kontiot KONTIO. SAAPASTELISITKO KONTION KOTIKONNUILLE. Se aito ja alkuperäinen, suomalaiseen jalkaan suunniteltu jalkine. Kovaa käyttöä kestävä Kontio valmistetaan käsityönä kymmenistä osista, suomalaisin lestein. KUMISAAPPAIDEN KUNINGAS
linnut pöyhistävät värikkäät höyhenensä ja koettavat houkutella naaraita reviirilleen. Soidin on äänetöntä, mutta näyttävän näköistä keikarointia. Jotkut heiluttavat siipiään. Naaraan tullessa koiraat jähmettyvät arvioitaviksi.. Muutamat eivät malta viERaS SoitiMElla K ohtaaminen teksti ja kuvat aRTO RaappaNa arto raappana todisti mitä tapahtuu, kun suokukot ja teeri jakavat yhteisen soitimen. 26 Suomen luonto 14/2015 Kevään lopulla suokukkojen soidin on kiivaimmillaan. Niiden reviirit ovat ojan penkkaan mullalle tallattuja puolimetrisiä länttejä. innokkaimmat hypähtävät ilmaan herättääkseen vastapuolen huomion. kamppailu on sen sijaan hiljaista kahinaa. Suokukkokoiraat ovat soitimella näyttäviä pörhistettyine höyhenineen. Koiraat teutaroivat ojitetun merenrantaniityn pientareella. Kolmen naaraan laskeutuminen penkalle panee kukkoihin vipinää
tästä innostuneena viereisen reviirin suokukko hyppää lähimmän koiraan selkään ja koettaa paritella. Teeri perääntyy omalle puolelleen. Penkan vasemmalla laidalla soidintaan pitävä teeri innostuu tunnelmasta ja lähtee pulputtaen vyörymään kuin panssarivaunu kohti suokukkoja. Keskiyön aikaan osa suokukoista pyrähtää siivilleen, mutta osa jää nukkumaan reviirilleen. Pyrstö levällään ja kaula ojossa se kipittää kumpareelta toiselle. Se hivuttautuu jo paritteluasemiin, mutta suokukko kiepsahtaa sivulle viime hetkellä. äkkiä linnun kujerrus lakkaa ja alkaa entistä kiivaampana; suokukkokoiras on pysäyttänyt etenemisen. Sitten teeri jatkaa matkaa kiertäen ensin suokukon ympäri pari kertaa. Parittelu kestää muutaman sekunnin. Sillä välin yksi suokukkonaaraista hyväksyy penkan laella keikaroivan koiraan kosiskelun. Teerikoiras jatkaa soidintaan aamuun saakka.. Eräs koiras on upottanut nokkansa vastustajan komeaan kaulukseen. Kun naaras kipittää kohdalle, pukarit jähmettyvät paikoilleen jokainen värikäs sulka levitettynä. Syntyy tappelunnujakoita, jotka ovat yhtä sulkien sekamelskaa. Siivet läpsähtelevät ja linnut tekevät näyttäviä ilmahyppyjä. 14/2015 Suomen luonto 27 pysyä reviirillään vaan ryntäävät tulokkaiden eteen esiintymään. n Teeri ja suokukko nokikkain. Se on reviirillään kyyryssä nokka pystyssä kuin panssarieste. Meiningistä innostuneena teerikin kiertää pyrstö pystyssä kekkuloivan suokukkokoiraan taakse, eikä malta ohittaa sitä. Kesäyössä kaikuu teeren pulputus ja suhauttelu. toinen vilkuilee puolelta toiselle kuin ihmetellen, että eihän tässä näin pitänyt käydä. tämä ei sovi lähimpien reviirien haltijoille, vaan ne häätävät liian innokkaita kilpakosijoita kauemmaksi. Hetken aikaa suokukko ja teerikukko tuijottavat toisiaan nokat vastakkain. Se jatkaa sitkeästi tuloksettoman tuntuista naaraiden houkuttelua
28 Suomen luonto 14/2015 kangasvuokon kukinta on vain lyhyt tuokio keskellä kevättä. KaNGasVUoKoN 28 Suomen luonto 14/2015 seurassa teksti ja kuvat SEppO paRkkiNEN. se on yksi kauneimmista hetkistä, mitä suomen luonto tarjoaa
täälläpäin kangasvuokko kukkii säännöllisesti toukokuun ensimmäisellä viikolla, tietenkin kevään edistymisestä riippuen. Kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka, mutta olen liikkunut nyt pari päivää eteläsavolaisessa harjumaisemassa kangasvuokon tutuksi tulleita kasvupaikkoja tutkien. laji on harvinainen ja paikoittainen, joten on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. vaatimaton kevätpiippo (oik.) on saanut seurakseen komeasti kukkivan kangasvuokkoryhmän. 14/2015 Suomen luonto 29. 14/2015 Suomen luonto 29 vuonna 1952 Suomessa tapahtui ainakin kaksi valtakunnallisesti merkittävää asiaa: Suomi sai pidettäväkseen ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat olympialaisensa ja kangasvuokko rauhoitettiin luonnonsuojelulailla ensimmäisenä kasvina Suomessa. Jälkimmäinen päätös saattoi osaltaan turvata sen, että saamme edelleen ihailla yhtä luontomme vaikuttavinta kukkakasvia sen oikeissa ympäristöissään. Kukinta-aika on lyhyt, vain muutaman päivän
kekomuurahaiset löytävät kiinnostavaa myös kukkien ulkopinnalta: ehkä silkkisiä karvoja pesän vuoraamiseen.. 30 Suomen luonto 14/2015 Kävelen samaa harjun kuvetta, jolta eilen löysin toistakymmentä kangasvuokkoa kukat nupussa. peltokimalainen lienee tämän kangasvuokkokasvuston tärkein pölyttäjä. Näen hiekassa omat eiliset jälkeni, ja, kas: tuoreet karhun jäljet! yön aikana kookas uroskarhu on kulkenut samaa reittiä, jatkanut kuitenkin eteenpäin eikä poikennut ylös jyrkkää harjunrinnettä kuten minä nyt. Ei ole ihme, että kangasvuokko oli suosittu äitienpäiväkukKimalaiset ovat kangasvuokon tärkeimpiä seuralaisia, muurahaiset tavallisimpia. karhukin kävi. Kukan halkaisija on lähes kymmenen senttiä, ja karussa kangasmaastossa tuollainen kasvi todella kiinnittää huomion – etenkin kun näin keväällä muita kukkijoita ei paljon ole. kekomuurahainen on repinyt heteitä. Näen jo kaukaa juuri kukkaan puhjenneet kookkaat ja näyttävät kangasvuokot. alarinteeseen aikoinaan uurrettu metsäautotie paljastaa harjun hiekkaisen rakenteen
äitienpäivä olikin ainakin paikoittain koitua kangasvuokon kohtaloksi; olihan vaasiin poimittu vuokko näyttävyydessään vertaansa vailla. vaikka itse laji on rauhoitettu, vain noin kymmenen prosenttia sen kasvupaikoista on saanut lain suojan. harjun rinteeseen puhkeavat kangasvuokot ovat kuin toisesta maailmasta.. ohi kulkeneelta karhulta vuokot saivat olla rauhassa, mutta jos hirvi osuisi paikalle, sen voisi olla vaikeaa arvostaa kangasvuokkoa ainoastaan silmänruokana. Esiintymiä tunnetaan noin 500. Kiertelen auringon lämmittämää harjun rinnettä. Kukkien anti näyttää vetävän puoleensa kaikkein eniten muurahaisia. Nykyään kangasvuokko luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi; sitä tavataan siellä täällä maamme kaakkoisosan harjumaisemissa. Hakiessaan mettä pitkällä kielellään se saa mukaansa siitepölyä ja siirtää sen seuraavaan kukkaan, ja kangasvuokon pölytys varmistuu. toisessa kukassa ahkeroi pensaskimalainen, turkki kangasvuokon kannalta lupaavasti keltaisen siitepölyn peitossa. Suurimpana uhkana lajille on edelleen ihminen, nyt välillisesti: soranotto, rakentaminen ja uudet tielinjaukset ovat hävittäneet kangasvuokon esiintymiä. Kimalaiset ovatkin kangasvuokon tärkeimpiä pölyttäjiä. Mutta kukan tarjonta on hankalassa maastossa tarpomisen väärti! Moniruokaiset muurahaiset etsivät kukasta mettä ja siitepölyä ravinnoksi sekä kukan karvoitusta pesän vuoraamiseen. Suurimpia näistä pienistä on peltokimalaiskuningatar, joka möyrii kevätauringon lämmön vilkastuttamana kukassa. pölyttäjien kirjoa ihminen ei ole ainoa eläin, jonka silmissä kangasvuokko on huomiota herättävä ilmestys. Kangasvuokot kasvavat pienissä ryhmissä siellä täällä muutaman aarin alueella. Kangasvuokko sen sijaan ei hyötyne muurahaisista; niihin ei juuri tartu siitepölyä, eivätkä ne siis kelpaa pölyttäjiksi. 14/2015 Suomen luonto 31 ka, kun se kukkii juuri sopivasti. olympiavuoden rauhoituksella kerääminen kiellettiin. Kangasvuokon kukkien kehälehdet ovat ulkopinnaltaan pitkien karvojen peitossa, ja kun katsoo läheltä, näkee millaiseen viidakkoon retkeilevät muurahaiset ovat joutuneet. yhdessä kukassa kiipeilee samaan aikaan vähintään kolmen lajin väkeä: kekomuurahaisia, pienempiä liekomuurahaisia ja mustamuurahaisia. Pienemmistä ruokavieraista kangasvuokon sopii olla vain mielissään
Säpsiäinen etsii kukista siitepölyä syötäväksi ja lehdiltä vettä juotavaksi. tuosta ominaispiirteestä kärpäsen tunnistaa säpsiäiseksi, joka on myös liittynyt kukkavieraiden monilajiseen joukkoon. Se on lyhyt aika, vain muutama tunti päivässä, ja kun kukinta kestää vain päiviä, on kangasvuokon ja pölyttäjähyönteisten yhteinen aika lyhyt tuokio vuodessa. Kangasvuokon mesi kelpaa kevätperhosillekin. 32 Suomen luonto 14/2015 Näkyvimmin maisemaan kuuluu pohjankekomuurahainen, sillä sen lähin keko on vain muutaman metrin päässä harjun alarinteen kangasvuokkoryhmästä. onneksi edes sen verran. Keosta erkanee selvä polku, tuhansin pienin jaloin jäkälikköön tallattu muurahaisväylä. Siipiään lakkaamatta heiluttava säpsiäisnaaras sammuttaa janoaan lehden vesipisarasta. Sitruunaperhonen saa ravintoonsa vaihtelua, kun se löytää terälehtensä kutsuvasti levittäneet kangasvuokot. Peltokimalainen on taas ilmestynyt ruokailemaan, ja muurahaiset jatkavat kukkakierrostaan niin kauan kuin kukat jaksavat pitää terälehtiään auki. Sitruunaperhonen poikkeaa ainakin kahdessa kukassa ja lepattelee sitten metsätien suuntaan. Vinkit ja ohjeet: www.osmocolor.com Osmo Color -tuotteet sopivat puu pintojen suojaamiseen, sävyttämiseen ja ylläpitoon myös pihassa ja puutarhassa: > EcoGarden on turvallinen vaihtoehto kasvilavoihin ja kasvihuoneen rakenteisiin > Suojaava Kuultoöljy tuo värin ulkopinnoille ECOGARDEN KASVIMAALLE. n Kirjoittaja on biologi ja vapaa toimittaja Helsingistä. Se ei kuitenkaan johda kangasvuokkojen suuntaan, ehkä siksi että vuokon kukinta-aika on niin lyhyt. Sille kuten muillekin mettä nauttiville keväthyönteisille tärkein ravintolähde ovat pajut, mutta kangasvuokko on muita vuokkoja parempi valinta: lähisukulaisensa hämeenkylmänkukan ohella se on ainoa mettä tuottava vuokkolaji. Kangasvuokko kukkii vain muutamia päiviä. Siipiensä vihreitä alapintoja esittelevät perhoset laskeutuvat välillä varvulle tai maahan lepäämään, mutta en näe niiden käyvän kangasvuokon kukilla. Kovakuoriaisista etenkin notkeat lyhytsiipiset kiipeävät mielellään kangasvuokon kukkiin. Myös jokunen vihernopsasiipi (entiseltä nimeltään kangasperhonen) lentelee omassa ympäristössään. kärpäsiä ja perhosia yhdessä kukassa viipottaa pikkuruinen mustahko hyönteinen, joka heiluttelee lakkaamatta siipiään siihen malliin kuin olisi lähdössä lentoon
Pitkin vuotta maasta nousi sieniä – niitä, joita usein roskasieniksi kutsutaan – hämmästyttävine elintapoineen (isoloisikka!), kasvupaikkavaatimuksineen (haperonvieras!), väreineen (teräsrusokas!) ja muotoineen (liuskahytykkä!). n n an n Ina M an n IL a Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. K y töm äki laajenee kansakunniksi ja maailmoiksi. Ison haavan rungolla tapaa jännittäviä persoonallisuuksia (haapasuomusammalta, tikanhiippasammalta, samettikesijäkälää, haavanläiskäjäkälää jne.). LUONTOa vOi TaRkkaiLLa lajeja tunnistamatta. siirtolohkareella ei kasva enää ”jotain sammalta” vaan erilaisten sammalten minimetsä. yllätyksekseni huomasin, että nehän ovat erinäköisiä, kun tarkasti katsoo. Luin toivo Rautavaaran hyötykasviteoksia ja päätin opetella kokoamaan ravintoa luonnosta. 14/2015 Suomen luonto 33. Polvistuimme kivien ja lahopuiden ääreen tiiraamaan sammalia ja jäkäliä, ja niin aukesivat ovet rinnakkaistodellisuuteen, millimetristen versojen yksilöllisyyteen, jota ihminen ei korkeuksistaan näe. Luonnon yksityiskohtiin havahtumisella voi olla vakavia seurauksia. halusin oppia, keiden ohi, yli tai ali luonnossa kuljen. Kesällä tutkimme heiniä ja saroja, aiemmin toivottomiksi mieltämiäni lajiryhmiä. en ollut innokas luonnontutkijalapsi. Lajintuntemuksen sijasta voitaisiin korostaa luonnon yksityiskohtien huomaamista. 11/2014 Suomen luonto 33 ykyihmisen luonnontuntemuksen tasosta on tapana olla huolissaan. Viihdyin metsissä ja soilla, mutta luonto oli kokonaisuus: kasveja, lintuja, kiviä, tuulta ja tunnelmaa. Villivihannesten jälkeen vuorossa olivat ruokasienet, mutta pian tiedonjano ylitti syötävyyden rajat. tarvitseeko olla. en kiikaroinut lintuja, kerännyt kasviota, vaatinut päästä sieniretkille. ehkä vielä joskus käy niinkin, että joku saapuu paikalle harvesterin kopissa, mutta päättää jalkautua toviksi. 17-vuotiaana innostuin lajintuntemuksesta. Palokärki puikahtaa koloon, kotilot kömpivät rosoista kaarnaa pitkin, jossain leiskahtaa varjo, ehkä näädän. jo ensimmäisinä huhtikuisina ”kouluaamuina” opin, että se, minkä olin luokitellut linnunlauluksi, oli rautiaisten, punakylkirastaiden, punarintojen, metsäviklojen, töyhtötiaisten, tiltalttien ja lukemattomien muiden lajien puheenvuoroja. toki huomioin yksityiskohtiakin, kuten ketunleipiä ja tatteja, mutta tiesin nimen vain muutamille lajeille. saattaa käydä niin, että metsässä kulkiessaan ihminen huomaa nyökkäilevänsä tervehdyksiä sinne tänne, tutuille ja vieraille. Kapuaa sitten takaisin koppiin ja ajaa pois. Metsä ei enää näytäkään ”puustolta” vaan Pitääkö kuusi erottaa männystä. Lintujen ääntely ei enää ole epämääräistä liverryspuuroa vaan äänimatosta erottuvat säikeet, lintuyksilöt, joilla on tärkeää asiaa toisilleen. Mitä enemmän lajeja oppii tuntemaan – ei siis välttämättä nimeämään vaan havaitsemaan – sitä pohjattomammalta luonto näyttää. Istuu kivelle, kuuntelee ja katselee. Päädyin luontokartoittajakurssille. Vaikka ihminen ei tietäisi yhdenkään kasvin, eläimen tai sienen nimeä, hänen luontosuhteensa saattaa olla vahva. joku ihailee nimettömiä puita ja kukkia, toinen virkistyy puron solinasta, kolmas saa luonnossa syviä, jopa jumalallisia kokemuksia
34 Suomen luonto 14/2015 Se PP o a La Ta Lo / Va ST aV a Lo. 34 Suomen luonto 14/2015 Nopsin siivin metsänreunoilla vihernopsasiipi aloittaa nopsasiipien lentokauden toukokuussa. kuvassa se on mustikan kukalla
vihernopsasiiven ylivoimaa valtakunnallisen seurannan lähes viiden miljoonan perhosen aineistossa vihernopsasiipi on viidenneksi runsain päiväperhonen. vihernopsasiipiä on päätynyt havaintoihin keskivertovuotenaan enemmän kuin esimerkikkeväällä vihernopsasiipi avaa perhoskautta ja syksyllä viimeisten joukosta löytyy ruostenopsasiipi. Pienet silmätäplät täydentävät ”valepään” vaikutelmaa. tunnistusoppaista ei ole pulaa, ja tarjolla on valtakunnallista seurantaa, kuvakisoja ja sosiaalisen median ryhmiä. Sen sijaan nopsasiipien tunnuksena ovat takasiipien rihmamaiset kannukset, joillakin lajeilla ne ovat selvemmät kuin toisilla. Niissä viihtyvät myös nopsasiivet. Mutta kuinka moni on nähnyt edes yhden Suomen viidestä nopsasiivestä. vihernopsasiipi on tummanvihreä, tamminopsasiiven sävy on siniharmaa ja ruostenopsasiiven oranssinruskea. toukkavaiheen ja perhosten ulkonäön perusteella nopsasiivet ovat selvästi sukua sinisiiville ja kultasiiville. Päiväperhoset mielletään niittyjen ja muiden avointen ympäristöjen lajeiksi, mutta yli kolmannes Suomen päiväperhosista elää metsien hallitsemissa reunaympäristöissä. Kun perhonen kääntyy laskeuduttuaan pää alaspäin, saalistavan linnun isku osuu usein väärään päähän. vihernopsasiipi (entiseltä nimeltään kangasperhonen) on jopa yleisimpiä perhoslajejamme, mutta muista päiväperhosista poiketen nopsasiivet piileskelevät. teksti kiMMO SaaRiNEN. Euroopassa nopsasiipiä on kuitenkin vain 15 lajia. Siksi neitoperhosten runsastuminen kotipihoilla ja häiveperhosten viehtymys perhosbaarien tarjoiluihin ei ole jäänyt huomaamatta. Ne eivät ole erityisen harvinaisia. vuonna 1996 se oli jopa kesän tilastoykkönen. Nopsasiipien varmat tuntomerkit löytyvät siipien alapinnoilta, eikä perhosia yleensä yläpuolelta näekään. Sinisiipien ja kultasiipien sukua Nopsasiivet muodostavat reilun kolmanneksen isosta lycaenidae-heimosta, johon kuuluu noin 40 prosenttia maailman päiväperhosista. viimeksi laji on hätyytellyt kärkipaikkaa vuonna 2011. loput kaksi ovat tummanruskeita, mutta oranssin reunavyön musta pisterivi tai juova erottelee tuominopsasiiven ja jalavanopsasiiven toisistaan. niiden välissä lentää kolme muuta kaunista nopsasiipeä. 14/2015 Suomen luonto 35 Perhosharrastus on hyvässä kasvussa. Niiden tummissa siivissä ei kuitenkaan hehku sininen tai kulta
Hieman jo ylikukkineita pelto-ohdakkeita kannattaa katsoa, sillä joukossa voi nyökkiä ja pyöriä ruostenopsasiipi. Niistä lähimpänä meitä on tummanopsasiipi, jota tavataan Ruotsin ja Baltian eteläosissa. Kotipuu on jokin karhealehtinen jalava, joko luonnossa kasvava tai tienvarrelle istutettu koristepuu. Perhosta on vaikea saada kuvausetäisyydelle, sillä se viettää suurimman osan ajasta korkealla puiden latvuksissa. Lentoaika on juhannukselta heinäkuun puoliväliin. Enemmän niitä on vain lanttuja nokkosperhosella. Pe KK a o ja La In en ju H a ja n Tun en Pe KK a o ja La In en. valtakunnallisen seurannan itäisin löytö on imatralta vuodelta 2012. Urbaani jalavanopsasiipi Jalavanopsasiipi piilottelee niin ikään puiden latvuksissa. Se löytyy sieltä, missä tammia vain kasvaa. Sen yksilökeskittymät löytyvät tuomen muodostamista läpipääsemättömistä tureikoista. aamukostea tie houkuttelee perhosen joskus maahan asti. Naaraat oleskelevat vähän alempana ja käyvät kukkien ohella myös ylikypsillä hedelmillä. Kuitenkin vielä 1990-luvun alussa perhonen tunnettiin koivunopsasiipenä, vaikkei lajilla ole mitään tekemistä koivun kanssa. Nopsasiivistä tämä pienin lentää keväällä eikä se juuri eksy kotipihoille. Hangon, tampereen ja Joensuun rajaamalle alueelle laajalti levinnyt tuominopsasiipi ei ilmeisesti ole ollut 2000-luvulla samanlaisessa myötätuulessa kuin jalompien lehtipuiden nopsasiivet. Suomessa tammen levinneisyys on rajoittanut nopsasiivenkin maan lounaisosiin, mutta 1990-luvulta lähtien se on valloittanut uusia alueita Satakunnasta, Etelä-Hämeestä, EteläKarjalasta ja Etelä-Savosta. puistopuiden perässä tamminopsasiipi on sukunsa yleisimpiä lajeja Euroopassa. Perhoset lentävät muutaman viikon juhannukselta heinäkuun puoliväliin. tämä tuskin antaa oikean kuvan elinpiiriltään hyvin rajoittuneesta ja vaikeasti tavoitettavasta lajista. vihernopsasiipi on kotonaan männyn ja katajan hallitsemissa ympäristöissä rämeillä, harjunrinteillä, vaihtelevissa kalliomaastoissa sekä kangasmetsien reunamilla ja aukkopaikoilla. Suomessa jalavanopsasiipi on jalavaistutusten ansiosta valloittanut uusia elinalueita varsinkin pääkaupunkiseudulla. 36 Suomen luonto 14/2015 si ritariperhosia on ilmoitettu perhosseurantaan yhteensä 25 vuoden aikana. Silloin niitä voi hyvällä onnella nähdä kotipihallakin. n Filosofian tohtori Kimmo Saarinen vastaa valtakunnallisesta päiväperhosseurannasta. Sielläkin vahva yhdyskunta jää helposti havaitsematta, sillä perhoset oleskelevat puiden latvuksissa. Ruostenopsasiipi on sukunsa suurin. Ruostenopsasiiven koiraat imevät mielellään kirvojen mesikastetta korkealla puiden latvuksissa. Pohjoisimmat havainnot ovat Kuopiosta kesältä 2007. Loppukesän ruosteläiskä isokokoisella ruostenopsasiivellä on sopivasti syksyn värit siivissään, sillä viimeiset naaraat kömpivät kotelostaan joskus vasta syyskuun lopulla. Päiväperhoseurannan alkaessa vuonna 1991 jalavanopsasiipi oli hyvin harvinainen ja äärimmäisen paikoittainen laji, jolla oli vakituisia kantoja ainoastaan varsinais-Suomessa turun seudulla. Ravintonsa tamminopsasiivet saavat kirvojen mesikasteesta. Tuominopsasiipi piilottelee valtakunnallisen seurannan perusteella tuominopsasiipi on yksi Suomen vähälukuisimmista vakituisista päiväperhosista. urbaani jalavanopsasiipi ei hätkähdä ihmistä eikä liikenteen melua. Perhoset saavat elantonsa kirvojen mesikasteesta, mutta joskus kukat houkuttelevat niitä alemmas. on mahdollista, että ilmastonmuutos heittää sen jo lähivuosina Suomenlahden yli. Muualla harhailijoita näkee ani harvoin. Se lentää viisikosta viimeisenä syksyllä. Kahden vuosikymmenen aikana jalavanopsasiipi on kuitenkin löytänyt tiensä jo neljään uuteen maakuntaan. Lisätietoa löytyy seurannan verkkosivuilta www.luomus.fi/nafi. Siipien siniharmaat alapinnat erottavat tamminopsasiiven muista tammella elävistä sukulaisistaan. Jos kuitenkin tietää mitä ja mistä etsiä, tuominopsasiiven löytää vuodesta toiseen samalta paikalta. Kuitenkin vihernopsasiivestä on seurantahavaintoja lähes 1200 havaintoruudusta ja Suomen kaikista maakunnista. Etelämpänä toukka elää oratuomella ja meillä pääsääntöisesti tuomella. tamminopsasiiven paras lento osuu heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Hyvillä kirvapaikoilla parveilee joskus kymmeniä koiraita. Tuominopsasiipi on hyvin piilotteleva. varmimmin perhosen näkee elokuussa. vihernopsasiiven toukille kelpaavat mustikka, juolukka ja kanerva kasvavat läpi Suomen, mutta lapissa laji on vähälukuinen. Jos kangasperhosen uusi nimi vihernopsasiipi särähtää vielä korvaan, ruostenopsasiipi on jo vakiintunut käyttöön. tilastoihin on päätynyt vain reilut sata perhosta kesässä. Silti se on monelle tuntematon otus. varmimmin niitä näkee toukokuusta kesäkuun puoliväliin, mutta ensimmäiset kuoriutuvat kotelosta usein jo huhtikuun lopulla
14/2015 Suomen luonto 37 Nopsasiivet oleskelevat enimmäkseen latvustoissa mutta laskeutuvat välillä alemmaksikin. eS a e RV a ST I / Va ST aV a Lo 14/2015 Suomen luonto 37 Tamminopsasiiven paras lentokausi on heinäkuulta elokuun puoliväliin.. Se lentää elokuulta syyskuun puoliväliin. jalavanopsasiipi peltosauniolla
38 Suomen luonto 14/2015 Kiehtova heinäkurppa tarjosi tutkijoille yllätyksen tuhansien kilometrien yhtämittaisella muuttolennollaan ja soitimensa uusilla piirteillä. KuRPPa 38 Suomen luonto 14/2015
Kolme ruotsalaista kurppaa, joiden tutkimuksessa legendaarinen muuttolintututkija Thomas Alerstam oli mukana, painelivat 48, 72 ja 84 tunnissa suoraa päätä 4600–6800 kilometriä. uutta kartoitusta kaivattaisiin, jotta äärimmäisen uhanalaisen lajin tilanne selviäisi ja suojelua voitaisiin yrittää muun muassa maaseutuluonnon monimuotoisuutta lisäämällä. Joitain vuosia sitten huomattiin, että heinäkurpat voivat lentää Skandinavian pesimämailtaan yhtä mittaa Euroopan ja Saharan yli syvälle afrikkaan. Saadakseen näiden sivujen kuvat Markus Varesvuo yritti ensin kuvaamista Baltiassa, mutta lähti sitten Norjaan, jossa heinäkurppien luku on viime vuonna julkaistun arvion mukaan noin 13 500 koirasta. Siellä kurpat ruokailivat ennen toukokuun loppulentoa Kölivuoriston pesimäpaikoille. laskelma osoitti, että kurpat kiisivät korkeuksissa syksyllä myrskytuulen nopeudella eli 22–27 metriä sekunnissa (70–100 kilometriä tunnissa). Kartoittaja Harri Kontkasen mukaan tilanne ei ole sittemmin ainakaan parantunut. 14/2015 Suomen luonto 39 Merkillinen lintu. Kurpat ovat erikoistuneet poikuvat MaRkUS vaRESvUO / teksti aNTTi haLkka Suomessa heinäkurppa on uhanalainen. uudet tiedot saatiin lintujen geolokaattorien myötä. Ne eivät langenneet taukopaikkojen houkutukseen ennen kuin Saharan eteläpuolella, mistä ne vähitellen jatkoivat päiväntasaajan yli Kongoon. tutkijoille tämä oli yllätys, sillä matkan varrella olisi ollut myös hyviä ruokailumaastoja. Ne matkasivat välittämättä siitä, oliko tarjolla merkittävää myötätuulta vai ei. Moista jääräpäistä vauhtimuuttoa kun ei muilta linnuilta tunnettu. vielä sata vuotta sitten laji oli aika tavallinen pesimälintu. tutkijat nöyrtyivät kurpan suorituksen edessä myöntämään, että ”emme ymmärrä vielä kaikkia lintujen muuttostrategioista”. Suomessa taantunut, Norjassa vuoristolintu Suomessa heinäkurpan kanta romahti lajin suosimien niittyjen ja luhtien hävitessä kuivatusten takia ja rantalaidunnuksen väistyessä nykyajan tieltä. Sl 7/2011). Maamme nykykanta lienee muutamia pareja. Kölivuoriston kurpat pesivät puurajan tuntumassa rehevillä niityillä ja soilla. Norjan ja Ruotsin tuntureilla heinäkurpat pesivät yli puolen kilometrin korkeudella. Kun edellisvuonna laitetut keruulaitteet otettiin pois kurppien jaloista, muuttomatkan salat selvisivät. Norjassa se menestyy tuntureilla. Muuta mieltä ei voi olla heinäkurpasta. Kurpat keskittyvät Pohjoisja Etelä-Karjalaan, mutta alueen Elykeskus ja luonnonsuojeluliitto löysivät vuoden 2011 kartoituksessa vain kolme soidinta (ks. kuvausteltta päivällä, kun soidin vielä odottaa yövieraitaan.. Heitä hätkähdytti myös heinäkurppien vauhti. Keväällä liikkeelle lähdettiin suoraan Kongosta, mutta ohjelmaan kuului kiitolennon (nyt 15–25 m/s) jälkeen pysähdys välimeren jälkeen Balkanilla. Ruotsin luku on runsas kymmenesosa Norjan kannasta
välillä koiraille tulee kiistaa reviireistä. kurpat näkevät myös taakseen. He saapuivat puolen kilometrin korkeuteen ja pystyttivät kuvausteltat. oli odotettava sydänyötä, sillä silloin on kurppien soidinNaaraat hyväksyvät vain alle puolet soidinareenalla esiintyvistä heinäkurppakoiraista. 40 Suomen luonto 14/2015 mimaan pitkällä nokallaan lieroja, jotka elävät vain pehmeässä maassa. Soiva koiras esiintyy mahdollisimman mahtavana.. Naaras tarkkailee tilannetta. Sellaista on tarjolla Kölivuoristossa, sillä kallioja maaperässä on Suomen tuntureilta puuttuvaa ravinteisuutta. kuvaaja nousi soitimelle Markus varesvuo kiipesi oppaan ja norjalaiskuvaajan kanssa ylös vuoren rinnettä tihkusateessa
Syyksi oletetaan se, ettei koiraan sukusoluja riitä loputtomasti. Myös kännykkäkameran kuvat ja luonnon perhemuotokuvat kelpaavat. koiraatkin ovat valikoivia Kukkojen soidin kuluttaa valtavasti energiaa, ja ainakin saman lajin naaraan silmin joukosta valikoituu mieluinen suvunjatkamiskumppani. varesvuo kertoo lintujen saapuneen paikalle vähin erin, kunnes paikalla oli parikymmentä koirasta, välillä mättäillä mahtaillen, välillä matalan varvikon pohjalla hiirten lailla vilistämässä. 14/2015 Suomen luonto 41 hetki. tämä on tapa, jota ei tunnettu muilta ryhmäsoidinlajeilta. tutkijat huomasivat myös, että koiraat voivat torjua naaraat, joiden kanssa ne olivat jo paritelleet. Ryhmäsoidin on siinä armoton, että moni koiras tuli Pohjolaan turhaan. Vaihtoehtoja eli lajeja on Suomessa ainakin 45 000. Koiraiden tehtävä on houkutella vajaan sadan neliömetrin reviirilleen naaraita. Naaraat saattavat käydä soitimella peräkkäisinä öinä ja samana yönä monta kertaa ennen kuin tekevät valintansa. Muutolle kurpat lähtevät yleensä jo elokuussa. oltiin aika pohjoisessa Keski-Norjan levangerissa, mutta kevätkesän yö oli hämärä. Soitimella on jatkuvasti 10–15 koirasta ja kerrallaan vain pari naarasta. Kuvat on lähetettävä 10. Laji voi olla mikä tahansa. Siinä joukko lintuja kokoontuu soidinareenalle. Näiden sivujen kuvat olivat mahdollisia vain siksi, että digikameran kenno toimii myös heikossa valossa. Soidin oli niin kiihkeää, että kuvaajan mukaan kurpat näyttävät yrittävän laulaa toisensa suohon. Ennen pitkää lentoaan heinäkurpat keräävät kehoonsa rasvaa. Silloin pystyttiin esimerkiksi osoittamaan, ettei koiraan pyrstön valkean värin määrällä liene merkitystä lisääntymismenestykselle. Muut tällaiset lajit meillä ovat kanalintuja: teeri ja metso. odotus palkittiin, sillä kurpat toistavat näytelmäänsä samalla soitimella yö yön perään. Soidin on muuttotavan ohella heinäkurpan toinen merkillisyys: laji on suokukon (ks. tosin teoreetikot olivat arvelleet, että torjumisesta voisi olla koiraallekin hyötyä. kasvien tukilaitteista, kuivakäymälöistä, kompostoinnista, pihalammikoista ja niksibetonista. Menestyjän jälkeläisiä voi sen sijaan matkata afrikkaan isokin katras. Kuvaajista ne eivät välittäneet vaan tulivat parhaimmillaan niin lähelle telttaa, että ”ehti miettiä mitä tekisi, jos sisään eksyisivät”. Juuri Norjassa tehtiin 1990-luvulla uutta tutkimusta heinäkurpan soitimesta. n Keksijä, tietokirjailija Raimo Flink sai Suomen tietokirjailijat ry:ltä apurahan tähän omista keksinnöistä kertovaan kirjaan. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan viisi paria nokian Kevo outlast ja Koli -saappaita.. Kirjan voi tilata suoraan keksijältä omistuskirjoituksella hintaan 20 euroa + postitus 5 euroa raimo.flink@gmail.com Lisätietoja www.ekoinfo.fi tai puh. Näin oli aiemmin väitetty. Naaras pesii lähellä soidinta ja koiraat keskittyvät täyttämään ravintovarastoja uuvuttavan soitimen jäljiltä. osa koiraista saa usean naaraan suosion, mutta yli puolet jää kokonaan valitsematta. varesvuon usean yön silminnäkijäkuvauksen mukaan ”koiras seisoo mättäällä, ojentuu täyteen pituuteensa, avaa siipensä levälleen ja pyrstönsä komeaksi viuhkaksi ja muodostaa rinta rottingilla merkillisen narisevaa soidinääntä”. Kovakantisessa kirjassa on lukuisia ideoita omatoimiselle kotipuutarhurille mm. Soidinajan jälkeen heinäkurpat viettävät piilottelevaa elämää. 0400 626860 Kuvakisa: Muotokuva – lähes 50 000 mallia! Suomen Luonnon valokuvakilpailun aiheena ovat muotokuvat suomalaisista lajeista. elokuuta mennessä. Katso tarkemmat kilpailuohjeet www.suomenluonto.fi/muotokuva Palkinnot: Pääpalkintona Top Shotin olympus Stylus Tough -kamera. tämän lehden sivut 26–27) ohella ainoa kahlaajalintumme, jolla on ryhmäsoidin. Kilpailukuva on oltava otettu vuosina 2014–2015. . Lintuja, kasveja, hyönteisiä, sieniä, kaloja, pikkueläimiä: kaikki ansaitsevat muotokuvansa. Ne saapuvat Saharan eteläpuolelle sopivasti sadekauden jälkeen. Naaras taas on ilmeisesti halukas uuteen paritteluun varmistaakseen, että kaikki munat hedelmöittyvät
teksti aLicE kaRLSSON / kuvat haRRi NURMiNEN HyöNtEiS Et. 42 Suomen luonto 14/2015 HyöNtEiS Et Ensimmäiset tomaatit kukkivat niin varhain, että pölyttäjiä on tuotava muualta Euroopasta
temput ovat yksinkertaisia, mutta niiden takana on valtavan iso kokeellinen työ ja tarkka valvonta. Kotona paketit jaetaan. aikaisemmin tilalle on tullut myös kimalaisia. Pääsen valokuvaajan kanssa näkemään miten biologista torjuntaa harjoitetaan. tuotanto tilat ja HyöNtEiS Et kaisa vasama-kakko, kuopus aarni Simeoni ja juha kakko kotipihallaan Somerolla.. Maaliskuun puolivälissä agronomi Kaisa Vasama-Kakko käy hakemassa postista kaksi tärkeää lähetystä. Perheessä on kuusi jäsentä. uusitalon tilan tärkeät mitat ovat 215 hehtaaria peltoa, 75 hehtaaria metsää, tällä hetkellä 300 lihasikaa ja 2000 luomukirsikkatomaatin versoa. lapset osallistuvat tilan töihin minkä kynnelle kykenevät. Niissä on somerolaisen uusitalon maatilan tärkeitä pieniä apulaisia, useita tuhansia muualta Euroopasta tulleita petoluteita ja petokärpäsiä. Ne joutavat odottamaan seuraavaan päivään, kuten odottavatkin. Mitä tahansa öttiäisiä ei Suomen kamaralle tuoda luontoa häiritsemään. Näitäkin lähetyksiä valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Petoluteet vasama-Kakko pitää itse ja kärpäset hän antaa miehelleen, agronomi Juha Kakolle. Hyönteisillä ei ole tulenpalava kiire, sillä niillä on paketeissaan evästä. 14/2015 Suomen luonto 43 aPuPoiKiNa somerolaisella Uusitalon tilalla rengeiksi on pestattu luteita, kärpäsiä ja kimalaisia. Ne ovat olleet töissä jo kuukauden päivät. Sadonkorjuuaikana maatila työllistää lisäksi kaksi ulkopuolista poimijaa ja muita kausityöntekijöitä
Nälkäiset eivät valikoi, vaan oman lajin pullerot menevät siinä missä muutkin. Torjuntaan käytettävät petokärpäset eivät ole lainkaan kiinnostuneita ihmisistä tai sioista.. Petokärpäsiltä loppuu ravinto noin kuukaudessa, siksi niitä on tuotava sikalaan lisää aika ajoin. uusitalon tilan sikala on vanha, ja vaikka sitä on kohennettukin monin tavoin, esimerkiksi asentamalla lattialämmitys, siellä on kärpäsille paljon otollisia paikkoja. uudet tuotantotilat on suunniteltu sillä tavalla, ettei niissä ole juuri kärpästoukille kolosia”, Kakko sanoo. ”Jos sikalamme olisi uusi, sieltä olisi helpompi pitää kärpäset poissa. Siitä on omat hyötynsä”, Kakko sanoo. ”lisäksi meille tulee kahden viikon välein uusia possuja, joten sikalaa ei saa koskaan täysin tyhjäksi. olkipehku – niin mukava kuin se sioille onkin – on myös varsinainen kärpäshautomo. Ne kuitenkin nuolevat ja tepastelevat ulosteissa, joten maine tautien levittäjänä ei liene tuulesta temmattu. vaikka sioille järjestäisi kuinka hyvät olot, jokin yksilö saattaa intoutua ja käydä näykkimässä toisia.” ”Jotakin se kuvastaa, että viime joulukuussa meille soitettiin petokärpäspusseissa käy jo surina. Se viettää piilottelevaa elämää koloissa ja ritilöiden alla. Ne ovat kuitenkin omassa elementissään meilläkin. tautiriski ei ole aivan yhtä selvä, sillä huonekärpäset eivät pure eivätkä pistä. Enää sikala ei ole mustanaan kärpäsistä. aikuiset petokärpäset ovat muita kärpäsiä pienempiä, ja ne myös käyttäytyvät eri tavalla. Petokärpäset (Ophyra aenescens) tulevat tanskalaisesta kasvattamosta ja ovat alun perin Pohjois-amerikasta. isoin etu lienee, ettei petokärpästen värväyksen jälkeen ole tarvinnut edes harkita kemiallisia torjuntamenetelmiä. ”olemme kasvattaneet sikojen tilaa huomattavasti. tiloja ei voi pestä kerralla kuten kärpästen ennaltaehkäisyn kannalta olisi tarpeen.” Kärpäsiä torjutaan ainakin kahdesta syystä. ”Emme tunne riittävästi eläinten käyttäytymistä. Ne häiritsevät sikoja ja sikalassa työskenteleviä sekä likaavat paikkoja. tavallisen huonekärpäsen kontolle on laskettu ainakin helikobakteerin levittäminen. Lääkitys minimissä tilan siat eivät ole luomusikoja, mutta niillä on lämmin lattia ja tilaa. Kakon mukaan esimerkiksi huonekärpänen pyrkii koko ajan suuhun, nenään ja korviin ja sialla tietenkin hännän alle, mutta petokärpänen ei välitä ihmisistä eikä liioin sioista. ”Esimerkiksi stressaantuneille sioille tyypillistä hännänpurentaa on hyvin vähän.” Kakon mukaan nykyisin vaaditut erilaiset virikkeet eivät suoraan vähennä ongelmia. Heti kun toukat kuoriutuvat koteloistaan, ne alkavat syödä ympärillään olevia kärpästoukkia. Petokärpäsetkään eivät pidä kaikkia kärpäsiä poissa, mutta muutos entiseen on iso. Mutta tuloksia syntyy: navettakärpäset, joista tutuimmat ovat tavallisia huonekärpäsiä, pysyvät aisoissa eivätkä lisäänny häiriöksi asti. 44 Suomen luonto 14/2015 asuinrakennus lämmitetään uusiutuvalla energialla, viljan lajittelujätteellä ja puuhakkeella. Sikala on 600-paikkainen; täällä nassuja on vain puolet siitä. kärpästorjuntaa Juha Kakko nappaa surisevan pussin hyppysiinsä, leikkaa kulman auki ja levittää sisällön sikalaan ritilöiden alle, possujen ulottumattomiin
14/2015 Suomen luonto 45 Petokärpästen värväyksen jälkeen ei ole tarvinnut edes harkita kemiallisia torjuntamenetelmiä. juha kakko levittää kärpäset sikalaan.
”Mekin saatamme ensimmäisten viikkojen ajan kulkea täällä ja vetää kepillä pitkin lankariviä.” Hänen mukaansa pölyttäjät hoitavat hommansa kuitenkin todella hyvin. 46 Suomen luonto 14/2015 Evirasta ja kysyttiin miksi meiltä ei löydy tietoja lääkinnästä”, vasama-Kakko lisää. tomaattien viljely aloitetaan helmikuun viimeisellä viikolla. Siksi pörriäisiä on tuotava ulkomailta. taimet ehtivät kukkaan, ennen kuin kotimaiset pölyttäjät tokenevat horroksestaan. tämä on Kaisa vasama-Kakon valtakuntaa – luomulandia. ”Pölytystä voi edistää myös tukilankoja täryyttämällä”, vasama-Kakko sanoo. Huone ei ole suuren suuri, mutta kätkee sisäänsä peräti 2000 tomaatinversoa, jotka on tuettu naruilla kattoon. Hänen apulaisiaan ovat pölyttäjät ja petoluteet. Bombus terrestris -kimalaisten pesä.. ”Jos kimalaiset ovat liian ahkeria, se näkyy kukkien tummumisena ja tomaatin vioittumisena.” Maaliskuun puolivälin tienoilla Kaisa vasamaKakko levittää kasvihuoneeseen tuhat petoludetta Tuhat petoludetta riittää Luomulandiassa koko kasvukaudeksi. ”Suomalaisen tuotannon vahvuus on lääkkeiden minimaalinen tarve”, Kakko sanoo. Kotiinkutsu on tarpeen, kun vaarana on ylipölytys. ulos pyrkivien hyönteisten määrää pystytään säätelemään, ja kimalaiset voidaan myös ottaa takaisin pesään luukun asentoa muuttamalla. luomulandiassa käytetään kontukimalaisia (Bombus terrestris), jotka tulevat Salon agrimarketin kautta Belgiasta. ”Syy oli vain se, ettei ollut lääkittäviä.” Parasta aikaa tanskalaisilla sikatiloilla on meneillään iso kriisi: noin 80 prosentilla sikaloista on havaittu antibiooteille vastustuskykyistä MRSa-bakteeria. Kimalaiset eivät ole kovin pitkäikäisiä eivätkä ne lisäänny, joten pesä vaihdetaan kerran kuukaudessa maaliskuusta syyskuuhun. ”Silloin vastustuskykyisiä bakteerikantojakaan ei pääse kehittymään, ja se jos mikä mahtuu eettisten arvojen kirjoon.” Tomaatteja ilman torjunta-aineita Sikalan ja peltoviljelyn lisäksi uusitalon tilalla kasvatetaan jo kuudetta vuotta luomukirsikkatomaatteja. Siksi valokuvaajakin pääsee puhtaisiin tamineisiin varustautuneena vain ovensuuhun nappaamaan muutaman kuvan sioista. ”tämän kokoiselle kasvihuoneelle riittäisi neljä pölyttäjää kerralla”, vasama–Kakko sanoo, ”mutta lähetyksessä on toki useampi hyönteinen.” Kimalaiset päästetään töihin yhtä aikaa
eläinkokeissa tehoaineiden muuntumistuotteiden todettiin aiheuttavan syöpää. ”Se on merkittävin torjunta-ainejäämä mitä syömme, sillä se on yleisin rikkakasvien torjunta-aine sekä Suomessa että koko maapallolla.” Rajalan mukaan suomalaiset saavat glyfosaattia eniten tuontiviljasta, ja erityisen paljon sitä on geenimuunnelluissa lajikkeissa kuten soijassa ja maississa, joita muun muassa tuotantoeläimet syövät. ”Toinen tapa on tietenkin ekologinen kasvinsuojelu, missä oloja muutetaan niin, että luontaiset viholliset menestyvät paremmin ja pitävät tuholaiset kurissa.” Torjunta-aineiden käytön vähentämiselle ja lopettamiselle on vankkoja perusteita, esimerkkinä vaikkapa ddT ja glyfosaatti. ”nykyisinkin uusi tuote on turvallinen, jos torjunta-aineet hyväksyvä eu:n elintarviketurvallisuusvirasto efSa niin vakuuttaa”, Rajala sanoo. glyfosaattien vaikutus ulottuu muun muassa suolistobakteereihin ja hivenaineiden imeytymiseen.” Rajalan mukaan viimeksi glyfosaattiin on ottanut kantaa Maailman terveysjärjestö wHo, joka luokitteli sen syöpävaaralliseksi. ddT oli torjunta-ainemarkkinoita hallitsevan Monsanton myyntihitti 1940–1960-luvuilla. ”Hyväksymiseen riittävät valmistajan hakemuksen liitteenä toimittamat materiaalit ja tutkimukset. 14/2015 Suomen luonto 47 ”TORjUNTaMENETELMäT, joissa niin sanottuja luontaisia vihollisia lisätään kasvihuoneeseen tai tuotantotiloihin keinotekoisesti, ovat askel hyvään suuntaan”, erikoistutkija Jukka Rajala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sanoo. ”Mitä enemmän glyfosaattijäämiä on, sitä enemmän eläimet ja ihmiset sairastavat. Vaikutus muun muassa petolintuihin oli dramaattinen. ”Se on jopa suositellut sen päivittäisen saantimäärän nostamista.” Haitattomana mainostetun rikkakasvimyrkyn jäämiä löytyy nyt kaikkialta. Hyönteismyrkkyä pidettiin turvallisena, kunnes huomattiin sen liukenevan veteen ja kertyvän ravintoketjussa. aLicE kaRLSSON DDt:stA gLyfOsAAttIIn 14/2015 Suomen luonto 47 kaisa vasama-kakko ripottelee luteita tomaatinlehdille.. ddT haurastutti munien kuoret, jotka rikkoutuivat niin, että pesintä epäonnistui. Riippumattomat tahot eivät ole sitä vielä silloin ehtineet tutkia.” Kun ddT kiellettiin 1970–1980-luvuilla länsimaissa, Monsanto toi markkinoille glyfosaatin, jota efSa jälleen pitää haitattomana
tomaateilta nypitään kerran viikossa niin sanotut varkaat, oksanhankaan kasvavat versot. Satokausi kestää lokakuun puoliväliin. tomaatinviljelijän tärkeä apuri on myös pakkanen. VIdeo Poliisih allitus , 28.6.20 13, lupanr o 20 20/2013/1186 Anna lahjaksi • Tule kummiksi Puh. Sen jälkeen pariskunta istuttaa taimet multapehkuun käsin. luomulandiassa tomaatit poimitaan kypsinä ja ne toimitetaan ruokapiireille, lähikauppoihin ja muutamiiin pääkaupunkiseudun marketteihin välittömästi. Muutamien viikkojen kuluttua jo noin 40-senttisiksi venyneihin taimiin ilmestyvät ensimmäiset kukat ja sen jälkeen joka viikko lisää. Sami ja Kasper Garam Sami ja Kasper Garam toteuttivat yhteisen haaveensa Lammin mökillään kokaten ja kuvaten ruoka-annoksia. 010 439 4770 www.forestum.fi. Keittiö mökillä www.metsakustannus.fi Pienessä Taimipuodissa: kotimaisia metsäpuiden taimia luomuyrttejä, perennoja linnun– ja lepakonpönttöjä, siilinpesiä, kimalaistarvikkeita ekologista kasvinsuojelua kotipihaan ja metsään Forestum Oy:n Pieni Taimipuoti Gardeniassa Helsingin Viikissä P. Hinta 29 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai puh. leudot talvet voivat lisätä ongelmia, mutta Kaisa vasama-Kakon mukaan biologista torjuntaa on mahdollisuus lisätä. Sisään kannetaan 1400 turvesäkkiä, joihin piilotetaan broilerinlanta–merilevälannoitetta. Jokainen tämän kirjan ruokalaji sisältää oman koukkunsa, joko vanhan tutun tai aivan uuden. Myös alalehtiä poistetaan kypsyvään terttuun asti, jotta hedelmät saavat valoa. Kasvihuone tyhjennetään putipuhtaaksi marraskuussa, ja jäljelle jää hiekkakenttä, josta pakkanen tappaa taudinaiheuttajat. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi | www.luonnonperintosaatio.fi Auta luomaan turvapaikkoja elämälle FI78 5494 0950 0224 93 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Kuudennen kukkatertun kehittyessä alkavat ensimmäiset tomaatit kypsyä. Suuressa osassa reseptejä on mukana luonnosta löytyneitä raaka-aineita, niin kotipihalta kuin syvältä metsästäkin. Edessä on vuoden hankalimpia tehtäviä. n Juha Kakko kertoo, miten petokärpäset toimivat ja miten ne levitetään sikalaan: www.suomenluonto.fi/. ”toistaiseksi olemme pärjänneet poistamalla saastuneet lehdet ja pitämällä kasvustot ilmavina. ”tällä kertaa apurit ovat italialaisia, mutta ajoittain on saatavana kotimaisiakin luteita”, vasama-Kakko sanoo. vasama-Kakon pitää päättää, miten hän saa purkkien sisällön riittämään kaikille taimille. Nyt saalistajat hypähtelevät purkissa malttamattomina. varkaat napsimalla tomaatti pakotetaan hedelmien kypsyttämiseen. luteet elävät kasvihuoneessa koko kesän; ne ovat paikkauskollisia. 48 Suomen luonto 14/2015 Petoluteet elävät kasvihuoneessa koko kesän. Macrolophus on jauhiaislude, joka popsii tomaateilla viihtyviä ansarijauhiaisia. Jauhiaiset imevät ravintonsa kasvinsoluista ja erittävät lehdille mesikastetta, joka on otollinen kasvualusta härmäja nokisienelle. (Macrolophus pygmaeus). Kaikki, kasteluputkia myöten, pidetään puhtaana.” varkaat kuriin Kasvihuoneen vuosi alkaa tammikuussa, jolloin Juha Kakko ja Kaisa vasama-Kakko ryhtyvät rakentamaan uutta kasvustoa. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. toimi on tärkeä, sillä tomaatti pyrkii pensoittumaan ja uusien versojen kasvattaminen veisi kaiken energian
Verket lämpar sig både för nybörjaren och för den inbitna skalbaggsentusiasten. 336 sivua, kovakantinen, 250 ×190 mm 39,– Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja Kirja esittelee kaikki 1074 Suomesta tavattua ”suurperhoslajia” ja ison joukon lähialueiden faunaa. MALLI PERUSTUU VÄITÖSKIRJATUTKIMUKSEEN JA ON KEHITETTY JUURI SUOMESSA ESIINTYVIÄ KOLOPESIJÖITÄ VARTEN. Kirjat myynnissä myös kirjakaupoissa 248 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm 25,– (35,-) 49,– TARJOUSHINTAAN: . alv 24 % – Hyönteistarvike TIBIALE Oy. Runsaasti kuvitettu kirja esittelee monipuolisesti hämähäkkien rakennetta, elintapoja ja elinympäristöjä ja yli 200 Suomesta tavattua hämähäkkilajia. I: O OSIA . Aloita ötökkäharrastus – luontotietoa Tibialesta Hämikki ja seitsemän seittiä – suomalaisia hämähäkkejä, kuvina ja asioina Tutustu pienten hämähäkkiemme moniuloitteeseen. Mitä uusia lajeja odotamme Suomeen ja mitkä lajit katoavat ensimmäisenä, kun ilmastonmuutos vie niille sopivat olot. • 352 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm Nordens dyngbaggar – Pohjolan lantakuoriaiset Boken berättar hur vi kan följa dyngbaggars tillstånd. alv 10 %. > kirjallisuus HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY: Palvelemme luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi . • 184 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm Suomen luteet Uuden sukupolven hyönteisopas kaikista Suomesta tavatuista yli 500 ludelajista. Valon houkuttelemien perhosten havainnointi ja valokuvaaminen on mahdollista läheltä. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintamme. 820 sivua, pehmeäkantinen, 130 ×215 mm 104,– 54,– 30,– (49,-) . Toimitukset alkavat toukokuun 2015 lopulla. Muut tuotteet sis. Kirjoista malliaukeamia ja lisätietoja nettisivuillamme: www.tibiale.. . Suomen kotilot ja etanat Näyttävästi kuvitettu kirja kertoo kotiloiden ja etanoiden eli maanilviäisten elämästä, elintavoista ja -ympäristöistä, leviämiskeinoista ja uhanalaisuudesta. 3 11 Se m m m --m €.. • ruotsinkielinen, Sidantal: 360, 172 ×245 mm KESÄIDEAT PIHAAN JA PUUTARHAAN AUTA KOLOISSA PESIVIÄ PÖLYTTÄJIÄ – SAMALLA SAAT PIHASI HYÖTYKASVEILLE LISÄÄ PÖLYTTÄJIÄ JA PAREMMAN SADON. Ainutlaatuinen teos esittelee yhteensä 94 Suomesta tavattua maakotiloja etanalajia sekä joukon lähialuelajeja tarkoin kuvauksin. YÖPERHOSHARRASTAJAN SETTI: – erikois-UV-lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W) – lampunkanta ja 2,5 m johtoa – UV-suojalasit – ohjeet valon sijoittamiseksi pihapiiriin RYHDY TARKKAILEMAAN YÖPERHOSIA OMALLA PIHALLASI – SUUNNISTA VALOLLE PERHOSTEN TAPAAN JA KOHTAA LUONNON MONILAJINEN KIRJO. Kirja esittelee 113 päiväperhoslajin levinneisyyden ja runsauden muutoksia vuodesta 1991 sekä valottaa päiväperhosten tulevaisuutta. Millä lajeilla menee hyvin, millä huonosti, ja ennen kaikkea miksi. . Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Kirja paljastaa nilviäismaailman todellisen monipuolisuuden ja kauneuden. Toimitettuna 38,– 3 kpl tarjoushintaan 100 € toimitettuna. Setin hinta toimitettuna 45,– Settiin saat halutessasi mukaan myös Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirjan tarjoushintaan 95 €. WWW.TIBIALE.FI HINTAAN Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista suurin osa lentää vain öisin. • Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. N KIRJO. 14/2015 Suomen luonto 49 Päiväperhoset matkalla pohjoiseen Tunnistusopas Suomen päiväperhosista ja niiden elinympäristöistä. PÖLYTTÄJIEN KEINOPESÄT Tilaa ja omasi ennakkoon jo nyt. 376 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm 48,– 34,– 30 TARJOUSHINTAAN: Lennä, safi irisoturi – maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö • 320 sivua, kovakantinen, 210 ×257 mm Suomen verkkosiipiset Suomen ja Euroopan ensimmäinen kuvitettu opaskirja verkkosiipisistä. • Jokaisesta lajista luontokuva, yhteensä kuvia lähes 2700 • Levinneisyyskartat Kirjassa on Suomen Perhostutkijain Seuran harrastajien ja ammattitutkijoiden tuottama uusin tieto perhosista ja niiden sukulaisuussuhteista
perhospuutarha on nyt trendikäs. Taustalla erottuu mäkimeiramia ja harmaakäenkukkaa. a nu Sa a RI n en. 50 Suomen luonto 14/2015 perhospuutarha ihmistä miellyttävä piha alkaa pikku muutoksin houkuttaa myös hentoja siivekkäitä. teksti jOUNi TikkaNEN Rakenna 50 Suomen luonto 14/2015 Neitoperhonen on löytänyt punahatulle
Perhonen siirtyy kukasta kukkaan. Rikkaruohoistakin on vähemmän vaivaa. Nokkoset, jauhosavikat ja karhunputket ovat perhostoukkien ravintoa, ja ne kannattaa säästää puutarhan reunoilla. ”yökköset ja kiitäjät pölyttävät ne öisin”, Kullberg kertoo. • aikuiset perhoset kaipaavat mettä, toukat rikkaruohojen lehtiä. Jos maan köyhdyttäminen ei miellytä, luonnonnurmikosta saa myös ketoa rehevämmän perhosniityn, kun luopuu ruohonleikkurista ja vain niittää kasvuston kaksi kertaa vuodessa, juhannuksen jälkeen ja heinäkuun lopussa. Kotipuutarhan muuttaminen perhospuutarhaksi on helppoa, mutta se voi vaatia myös uudenlaista ajattelutapaa. tästä voikin jo kasvikirjaa selaamalla huomata, että erilaiset neilikat ja kohokit sopivat perhosille hyvin.” Kukkia, jotka tuoksuvat voimakkaasti iltaisin, voi myös hyvällä syyllä epäillä perhospölytteisiksi. • Luo valoa, lämpöä ja suojaisuutta. perhonen näkee ja haistaa aikuiset perhoset ovat tärkeitä pölyttäjiä siinä missä mehiläiset, kimalaiset ja monet muutkin hyönteiset. Suuret lehtevät kasvit parantavat tuulensuojaa, mikä on hyvästä, mutta toisaalta ne varjostavat. ”Multa on voimakkaiden kilpailijoiden kasvupohja. Ne saavat ravintoa kukkien medestä, ja jotkin kukat ovat kehittyneet nimenomaan perhosten pölytettäviksi. Näin kotimaiset ketokukat alkavat kukoistaa eivätkä suuret ruohot tukahduta niitä. M a R ja -L ee na H au Ta La / Va ST aV a Lo. yöperhosia on itse asiassa paljon enemmän kuin tutumpia päiväperhosia. 14/2015 Suomen luonto 51 PeRhOsPuutARhuRIn MuIstILIstA • Suosi hiekkaa ja kalkkia. ”Hyönteisille lämpö on todella tärkeää varsinkin päivisin. Hyvän perhospuutarhan kasvusto voikin olla aika matalaa. Perhosilla on nimittäin poikkeuksellisen pitkä imukärsä. Monet päiväperhoset eivät suostu istumaan varjoiseen paikkaan ruokailemaan”, Kullberg sanoo. ”Kasvit, joiden kukka on pitkä, syvä torvi, ovat lähes aina perhospölytteisiä. yöperhosten pölyttämiä kasveja ovat muun muassa eurooppalainen tulokas syreeni, aasialaislähtöinen illakko sekä kotimaiset keltaja valkolehdokki. paahde on hyvästä Perhospuutarhurin on ajateltava myös lämpöä ja suojaisuutta. Saat ketokukat kukoistamaan. Ensimmäinen asia, minkä hyönteis asiantuntija Jaakko Kullberg vaihtaisi, on mullan liiallinen arvostus. Säleiköt ja aidat torjuvat tarvittaessa tuulta. • Luonnonnurmi muuttuu reheväksi perhosniityksi, kun niität sen vain kahdesti kesässä. • anna mahlapuiden kuten koivun, raidan ja vaahteran elää. RIK u c a ja n d eR Luonnonnurmi muuttuu helposti niityksi. Monet meidän ketokukistamme menestyvät paremmin hiekalla.” Kullberg säästäisi pihan kalliot ja hietikot sellaisinaan, mutta maata voi myös köyhdyttää tietoisesti multaa poistamalla ja hiekkaa lisäämällä. Puut ja korkeat pensaat on hyvä sijoittaa pihan pohjoisreunalle. Rakennusten eteläseinustat ovat kaikkein lämpimimpiä paikkoja, joten kannattaa huolehtia, että niillä on tarjolla hyviä mesikasveja. Kaikkia rikkaruohoja ei tosin kannata kitkeä. kallioketo on vähäravinteinen perhosparatiisi. • Kylvä yhtä kasvia kunnon kasvustoksi. • Valitse eri aikaan kukkivia kasveja
Syyssyreeni ja amiraali. Näistä kasveista syyssyreeni, syysleimut, nauhukset ja valkotupakka sopivat perhosille hyvin. 3. joka kukkii pitkään. n Katso perhosbaarin rakennusohjeet: www.suomenluonto.fi PeRhOsKAsVIen VIIDen KÄRKI 2. Se houkuttelee yhtä lailla päiväja yöperhosia, etenkin kasvin kukiltaan purppuranpunainen värimuoto. 1. Kukilla käy paljon kiitäjiä ja muun muassa ritariperhonen. 3. Kotimainen kalkinsuosija. Näsiä, Daphne mezereum Varhain keväällä, jo ennen lehtien puhkeamista kukkiva lehtojen puuvartinen pensas, joka muistetaan usein myrkyllisistä marjoistaan. Mäkimeirami, Origanum vulgare Kotimainen, monivuotinen mäkimeirami tunnetaan keittiössä oreganona, mutta se on myös erinomainen perhoskukka. Suruvaippa, nokkosperhonen, amiraali, sitruunaperhonen ja gammayökkönen käyvät syyssyreenillä, samoin monet kiitäjät ja kaikki loppukesän perhoset. Huhti–toukokuu. Kesä–syyskuu. Mäkimeirami ja liuskaperhonen. elo–lokakuu. Syyssyreeni, Buddleja davidii Syrikkä on ehdottomasti parhaita kotipuutarhan perhoskasveja, mutta kylmänarka. 52 Suomen luonto 14/2015 1. Mäkitervakko, Viscaria vulgaris Kotimainen ketokasvi, joka kukkii alkukesästä, jolloin mesikasveja on muuten vielä vähän. Varhaisille lentäjille kuten neitoperhoselle, sitruunaperhoselle ja liuskaperhoselle tärkeä kasvi. 5. näistä viimeinen on hyvin harvinainen. Samalla paahteisella hiekalla kasvavat kangasajuruoho, ahosuolaheinä, kissankäpälä ja maksaruohot, kaikki perhosten suosimia kasveja. Kesä–elokuu. 5. Näsiä ja sitruunaperhonen. Hyvä medentuottaja. Muun muassa amiraali, ohdakeperhonen, meiramisulkanen sekä uhanalainen meiramikirjokoisa käyttävät mäkimeiramia ravintokasvinaan. Lähteet: jaakko Kullberg sekä Suuri Pohjolan kasvio (Mossberg & Stenberg, 2005) ja Perhospuutarha-kirja (Mikkola & Tanner, 2001). Valkotupakka, Nicotiana alata etelä-amerikasta tuotu koristekasvi. kukat löytyvät luonnosta yksi tämän hetken puutarhatrendeistä on kotimaisten luonnonkasvien suosiminen. Punaiset, torvimaiset kukat 25–60-senttisen kaljun varren päässä. eS a e RV a ST I / Va ST aV a Lo H a n n u H u o V IL a / Va ST aV a Lo a nu Sa a RI n en Pa SI K a n n IS To / Va ST aV a Lo a nu Sa a RI n en. Minkään meikäläisen perhoslajin toukka ei elä erityisesti tupakalla, mutta sen kukilla käyvät mm. valkotupakka 4. antamalla luonnossa harvinaiseksi käyneille ketoja niittykasveille kasvupaikan tarjoat kodin myös harvinaistuneille perhosille. 2. Tervakolla elävät muun muassa silmälläpidettävän pyöröneilikkayökkösen sekä tervakkopussikoin ja sysivyökoin toukat. Kasvien siemeniä voi kerätä suoraan lähiluonnosta, kunhan katsoo, etteivät lajit ole rauhoitettuja, kuten keltaja valkolehdokki ovat. gammayökkönen sekä kierto-, mataraja oleanterikiitäjä. ”ulkomaisissa kasveissa perhosharrastajat keskittyvät yleensä niihin, jotka kukkivat myöhään syksyllä, koska silloin kukkia on luonnossa muuten vähän”, Kullberg paljastaa. Kukinta heinä–syyskuussa. 4. Mäkitervakko on houkutellut kukilleen helmihopeatäplän. Monia luonnonkukkia voi myös ostaa kauppapuutarhoilta joko siemeninä tai taimina
Koska SDP, Kokoomus ja Perussuomalaiset olivat melko samoilla lukemilla seuraavaksi suurimmat puolueet, on mahdollista että maahan syntyy porvarihallitus. kESkUSTa on vaalien suurin voittaja. Siksi altaan säännöstelyväli olisi huimat 9,5 metriä. voi hyvin kysyä, miksi. vastaava säätövoiman tarve voitaisiin haitattomasti ostaa Ruotsin tai Norjan sähkömarkkinoilta. toivottavasti vaalivoiton saaneet poliitikot tajuavat tämän voimayhtiöiden ja lobbareiden puheiden takaa. kUN LäNTiNEN maailma on hiljalleen purkamassa haitallisimpia vesivoimaloitaan, Suomi siirtyisi liki ainoana länsimaana nopeasti takaisin 1960-luvulle. iijOEN keskiosalle kaavailtu Kollajan allas haudattiin koskiensuojelulain myötä 1980-luvulla. allas on määrä tehdä tasaiselle suomaalle noin 4600 hehtaarin alueelle. Pelkään, että tulevien neljän vuoden aikana maamme luonto ja ympäristöhallinto kokevat ennennäkemättömän tappion. iSMO TUORMaa Kirjoittaja on vapaa toimittaja. 11/2015 Suomen luonto 53 V a h tik o ir a vesivoimaa vailla järkeä KIM M o Ku u Re La u RI Sa LM In en kipinänkoski on kalastajien suosiossa. Niin minäkin. Suurin osa luonnonsuojelijaystävistäni pelkää tätä vaihtoehtoa. Suomen upeimpiin kuuluva ja luonnontilainen koskijakso muuttuisi maisemointipatojen täplittämäksi kuraojaksi. Pelkäänkö syystä vai turhaan. Kollajan altaan voimalan teho olisi vain 32 megawattia. 14/2015 Suomen luonto 53. Nyt rakentaminen uhkaa sitä jälleen. Kollajassa on kyse Pohjolan voiman ja sen takana olevien metsäyhtiöiden, uPM:n ja Stora-Enson, silkasta ahneudesta. Suurimmillaankin Kollaja vastaisi vain reilusta promillesta Suomen sähköntuotannosta. Nyt hanke on jostain syystä herännyt uudestaan henkiin. Kollajaa voi verrata Kekkosen aikaisiin vesirakennushankkeisiin, joissa alkuperäisluonnolla ja siihen liittyvillä elinkeinoilla ei ollut mitään sijaa. Pelot voi tiivistää muutamaan sanaan: koskiensuojelu, Metso-rahat, soidensuojelu, ympäristöministeriön ja luonnonsuojelun asema yleensä hallinnossa ja rahoituksessa. Maaseudun suurin vetovoimatekijä on puhdas luonto ja siihen liittyvät, kestävät elinkeinot, eivät tekoaltaat ja suuryhtiöiden intressit. tätä varten suurin osa iijoen keskiosan virtaavista vesistä ja koko livojoen virtaama ohjattaisiin ainakin ajoittain altaaseen liki 40 kilometrin matkalta. oudointa on että Pohjolan voima on jo vuosia sitten saanut iijoen keskiosan vesivoimasta korvaukset valtiolta. Suomen vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö jo peruutti Pudasjärvelle vuodeksi 2017 kaavaillut perhokalastuksen MM-kisat kunnanvaltuuston puollettua niukasti rakentamista. Nämä yhtiöt voisi asettaa kansainväliseen boikottiin Kollaja-hankkeen takia
54 Suomen luonto 14/2015 teksti jOUNi TikkaNEN. 54 Suomen luonto 14/2015 paulaharju palasi tunturiin Juha hurmeen teatterissa näyttämönä on lapin luonto
14/2015 Suomen luonto 55 teatteriohjaajan on oltava vähän suuruudenhullu, kun näyttämöllä on neljä päivää leveyttä. Sen verran kestää kävely Pallakselta Hettaan kohtuullista päivävauhtia, ja sen matkan taittaminen kuului olennaisena osana Juha Hurmeen viimevuotisiin esityksiin lapissa. Muuten kuin patikoiden paikalle hakeutuneet katsojat Hurme oli uhannut poistaa katsomosta. Hurmeen kokoama teatteriryhmä aloitti viisivuotisen Operaatio Paulaharjun esittämällä samuli Paulaharjun novelleihin perustuvia näytelmiä Hannukurussa, Hetan ja Pallaksen puolivälissä. kUN kaTSOja päivää ennen ensi-iltaa lähti liikkeelle näyttämön laidalta, Pallas-hotellin parkkipaikalta, hän nousi heti avoimeen paljakkaan. Jos tahtoi teatteriin, joutui siis luontoon. KäkLöyTöRETKELLä SuoMeSSA 14/2015 Suomen luonto 55 jo u n I TIK K a n en Näillä katsojilla oli näyttämön keskelle vielä noin 13 kilometrin vaellus.
Eteenpäin. Myyrähuippuakin odotettiin vasta syksyksi 2015, joten petolintuja sai hakemalla hakea. taas tuli selkä edellä vastaan teatteriin menijöitä, ja toisia matkalaisia naamapuoli edellä Pallakselle päin. Katsoja tajusi joutuneensa osallistavaan teatteriin: jo kilometrin jälkeen oli hiki. Kivitaskut napsuivat louhikossa, ja porokarjan kellot seurailivat koko soisen myötäleen Rihmakuruun saakka. Näyttämöä hallitsi huippuina polveileva tunturijono, aikanaan korkea vuoristo, jota luonnon voimat olivat kaksi miljardia vuotta hioneet. vanhan tuvan rau niot erottuivat toiselta kumpareelta mustuneina; portaat nousivat tyhjään ja niillä kasvoi vadelmaa. lännessä aapasoiden, jänkien ja puisten tievojen kollaasi jatkui loputtomiin. Heidät piti johdattaa Nammalakuruun. alas lumikurun poroaidalle ja raskaasti huohottaen keron lakea kohti. Tunturiliekoa löytää kaikkialta hetta–pallas-välin paljakalta. OLO MakUUpUSSiSSa nukutun yön jälkeen oli tutusti tuhnuinen. ohitettiin lumikeron huipulle kasattu kivirykelmä ja kompuroitiin joukolla alas Suaskurun vetistä tihkurinnettä. pallas-hotelli erottuu vielä matkan alussa aivan puurajalla. Porojen lisäksi näyttämökuvan näkyvimpiä elementtejä olivat täydessä marjassa loistavat ruohokanukat, alarinteille kypsyneet mustikat, puolukat ja sienet. Näytelmän tapahtumat sijoittuivat lapin parhaaseen sieniaikaan. Jos ilma näyttikin vähän kololta, olivatpahan kehposet happea täynnä... Hetkeä myöhemmin Montellin majalla tuli selkä edellä vastaan vaeltaja, joka laski, että ensi-iltaan voitaisiin ehtiä vielä. Punikkitattien ja kehnäsienten rykelmiä oli vaikea ohittaa, mutta ei auttanut kuin jatkaa Osa retkimuonasta jäi turhaksi, kun luonto antoi parastaan. Siis liikkeelle. tunturit jatkuivat palleatyrän muotoisina kumpareina pohjoiseen. Elokuu oli lopuillaan, ja kapustarinnat ja lirot sekä muut muuttolinnut olivat paljolti kaikonneet. vuontiskeron kuvetta liiteli piekana kadehdittavan kevyesti, ja ylärinteelle ilmestyi valkoinen peura (!). Sitä ennen se laakeni tasaiseksi kiveliöksi, joka kasvatti lähinnä tuulessa lainehtivaa tunturivihvilää, jäkäliä ja tunturipajua. 56 Suomen luonto 14/2015 kyräinen tunturikoivujen vyö sekä rapistuva matkailuhotelli jäivät taakse, ja katsojaa ympäröi puuton aava tunturiliekoineen ja variksenmarjoineen. Kun puuraja taas loivan nousun jälkeen puhkaistiin, ilmestyi Nammalakurun uusi tupa yllättäen oikealta. Hyvin virkistävää oli juoda viileää vettä ja poimia puronvarren pounikossa loistavat hillat. SI V u n Ku Va T jo u n I TI KK a n en keräskero (vas.), vuontiskero ja Saivokero kohoavat heti Nammalakurun pohjoispuolella.. Kirittiin tahtia. Hettaan johtava polku ohitti taivaskeron huipun idän puolelta ja alkoi hiljalleen laskeutua kohti Rihmakurun kotaa. Rihmakurusta lyöttäytyi mukaan kaksi teatterikatsojaa, jotka kaipasivat suunnistusapua. Kun Samuli Paulaharjun tekstien tiesi olevan teatterin taustalla, tunturin elämää tuli kaiken lisäksi jo kävellessään tarkkailleeksi Paulaharjun kielellä
• Keräsi laajan Lapin perimätietoa käsittelevän aineiston, josta osan julkaisi tarinallisissa tietokirjoissaan. Näyttämöä hallitsi huippuina polveileva tunturijono. • oulun kuurojen koulun käsityönopettaja, itseoppinut kansatieteilijä ja kirjailija. • ainoa puhtaasti kaunokirjallinen teos Tunturien yöpuolta (1934) perustui Lapin-matkoilla kerättyihin tarinoihin. Sa M u LI ja je n n y Pa u La H a R ju jo u n I TIK K a n en hurme kertoi nähneensä tunturipöllön: ”Se tuli kolmen metrin päähän, kävi tsekkaamassa mut.” M a RK u S Va Re SV u o / LIn Tu Ku Va Näyttämöalueelle on Lumikeron pohjoisrinteeltä vielä parin tunnin patikointi.. 14/2015 Suomen luonto 57 140 VuOttA sAMuLI PAuLAhARjuA • s. 1875 Kurikassa k. näitä tarinoita juha Hurme on dramatisoinut pieniksi näytelmiksi. 1944 oulussa. 14/2015 Suomen luonto 57 Samuli paulaharju keruuretkellä
58 Suomen luonto 14/2015 pallas–Yllästunturin kansallispuisto levittäytyy useamman paliskunnan alueelle. Ruohokanukka on tunturin valtalajeja. 58 Suomen luonto 14/2015 Tappurinojan painanne on vaativampien kasvien keidas. Ounastunturin pyhäkeron laella väikkyy pyhäjärvi. au Ke a M an Ku Va T jo u n I TI KK an en. Pyhäkeron arat porot jatkoivat roolityötään eleettömästi
Näytelmät ovat uusia mutta meininki entinen. Ne eivät olleet yhtään olevinaan. Samuli Paulaharjun novelleissa on lapin voimallinen kieli. yksi henkilökohtainen syy oli Hurmeen mukaan se, että hän on kulkenut 55 ikävuodestaan yli 53 vuotta metsissä. Shakespeare kirjoitti näytelmänsä tyhjään lautataloon, joka samalla toimi kapakkana. Ohjaaja juha hurme. Maksu soittamalla numeroon 0606 056 1439. Rantametsikkö hämärtyi, ja jostain saapuivat polttiaiset ilmoittamaan, että haastattelu oli ohi. Ken tahtoo nähdä, vaeltakoon tänä kesänä lemmenjoelle, jonne esitykset siirtyvät. Koska luonto on ylivoimainen näyttämö. Pääsylippuja ei myyty eikä ilmoittautua tarvinnut. n Kirjoittaja kävi Pallaksella elokuussa 2014. 100 km. Niissä on myös kirkas näkemys ihmisen paikasta. • Reitillä on kuusi autiotupaa ja kolme varaustupaa. oli mukana tuttujakin, kuka kansallisteatterin Europaeus-näytelmästä, kuka Kustavin volter Kilpi -päiviltä. järven yli Hetan kylään saa venekuljetuksen. • Toukokuun puoliväliin saakka käytössä olevat hiihtoladut kiertävät tasaisempia maita Pallastunturin ja suurten kerojen ympäri, kesäpolku sahaa ylös–alas kerojen lakia pitkin. © K a RT Ta Ke SK u S, L u Pa L 85 30 nORjA RuOtsI VenÄjÄ PALLAS-HeTTA -ReITTI enontekiö, hetta muonio kittilä Sodankylä inari ivalo Inarijärvi Pallas matalan Suastunturin yli. tämä on se polttava kysymys, joka meidän tämän ajan ihmisten pitäisi Hurmeen mukaan ratkaista: Miten sovittaa elämämme yhteen luonnon kanssa. Kun hän nyt joka tapauksessa vaeltaa kesäisin viikkokaudet Suomen luonnossa, miksei hän yhdistäisi sitä ammattiinsa teatterityöhön. Tänä vuonna Juha Hurmeen Operaatio Paulaharju vie katsojansa Lemmenjoelle: www.operaatiopaulaharju.fi. Pyhäkeron arat porot jatkoivat roolityötään eleettömästi, niin kuin eivät olisi näytelleet ollenkaan. Ja koska kulttuuri-ihmisten pitäisi löytää luonnon pariin ja luontoihmisten kulttuurin. vaRSiNaiNEN ESiTYS tapahtui tallotulla hiekkakentällä, jolle ohjaaja Juha Hurme oli tuonut kahdeksan erähenkisintä näyttelijäänsä. Esityksiä ei Hurmeen mukaan saa kuitenkaan viedä erämaasta pois, joten tässä kohtaa suu on pidettävä soukalla. ”Jokaisesta rivivälistä tihkuu asiantuntijan näkymä luontoon, siihen, että ihmistä ei voi leikata irti ympäristöstään”, Hurme sanoo. tämä tapahtui näyttämön puolivälissä, ennen kuin Pahakurun suuret väinönputket huojuivat virrassa, ennen kuin Rouvivuoman rimmelle laskeutui joutsenpari ja Sioskurun tuulihaukka räpisteli rantakoivikossa. www.luontoon.fi/hetta-pallas Matti Rasi, lavastaja ja orkesteri. TUpakkaYSkäiNEN sorsa kahahti siivilleen Salmijärven rannasta. lavasteita ei ollut lainkaan, oli vain kielellä rakennettuja tilanteita, jotka näyttelijä välitti katsojille olemalla olevinaan jotakin. Kaikki syntyi aivan luonnostaan. Koska joskus on hyvä, ettei teatteri ole lainkaan kaupallista, Hurme selitti. viiden kilometrin hikisen rukattamisen jälkeen Hannukurun pohjalla kohiseva puro kuulostikin harppujen soitolta. 14/2015 Suomen luonto 59 PALLAs–hettA-ReIttI • 55 kilometriä pitkä vaellus, joka kulkee Pallaksen luontokeskukselta Hettaan, ounasjärven rannalle. Miksi hän päätti viedä näin tärkeästä asiasta puhuvan teatterin niin vaikean matkan taakse. voimat olivat siis taitavat, ja menestys ilmeinen: Heti ensi-illassa 50-paikkainen hiekkakenttä oli kahta katsojaa vaille täynnä. opit teatterin tekoon hän sanoi hakeneensa shakespearelta ja muilta mestareilta. Novellit pääsivät omaan maisemaansa. tätä voi pitää ihmeenä, koska Hurmeen viisivuotiseksi suunnittelema erämaateatteri pääsi näin vasta alkuun. Hurme antoi ensi-iltahumun keskellä joka tapauksessa haastattelun läheisen Salmijärven rannalla. Hannukurusta löytyy myös sauna, joka on seitsemällä eurolla kaikkien vapaasti käytettävissä
Historian havinan, vaikuttavan arkkitehtuurin ja rennon ilmapiirin lisäksi Berliinin aarteistoa ovat laajat, luonnonmukaisesti hoidetut metsät ja viheralueet. Berliini on rengasmainen, laaja, useista pikkukaupungeista yhteen kasvanut metropoli. Muurin murtuminen 1989 päätti kaupungin jaon, joka alkoi 1961. kESkUSTaN kEiTaaNa levittäytyy parin sadan hehtaarin tiergarten. MATKALLA MAAILMALLA SAKSA Ka RT Ta IS To cK PH o To 60 Suomen luonto 14/2015 metropoli Metsien ja vetten teksti ja kuvat jORMa LaURiLa. olen vieraillut kaupungissa lukuisia kertoja 1980-luvulta saakka. monelle matkalaiselle on yllätys, miten paljon luontoa on saksan yli kolmen miljoonan asukkaan pääkaupungissa Berliinissä. Koko komeudessaan puisto avautuu sen keskivaiheilla kohoavan Siegessäulen muistomerkin näköalatasanteelta. viime vuosina olen liikkunut entistä enemmän luonnossa. vihreyden laajuuden havaitsee jo lentokoneen ikkunasta; sitä on paljon sekä entisen itä-Berliinin että länsi-Berliinin puolella
14/2015 Suomen luonto 61 krumme Lanke välkehtii osana grünewaldin viehättävää järviketjua.
Myös pieni ja viehättävä unikeko asuu Berliinissä. Krumme lanke on kesällä suosittu uimapaikka, ja helteillä vedestä kohoaa sadoittain uimareiden päitä, vähän kuin parhailla hyljevesillä konsanaan. Etelänsatakieliä kuulee keväisin eri puolilla kaupunkia lehtomaisissa paikoissa. länsilaidalla on Freie universität -yliopiston kasvitieteellinen puutarha kasBerliini on ilmapiiriltään rento, viihtyisä ja ekohenkinen. Siellä voi kävellä tuntikausia ja nauttia luonnonrauhasta. Se onkin berliiniläisten suosima virkistäytymispaikka. Sen laulutaidot eivät kuitenkin vedä vertoja meikäläiselle satakielelle. Mölysammakkokin kuuluu metropoliin. 62 Suomen luonto 14/2015 Puistossa on suuria jalopuita, lampia, niittyjä ja oleskelunurmikoita. TaMMiMETSiSSä voi kohdata villisikapartion, tai ainakin nähdä niistä vilauksen. lännessä lainehtivat Schlachtensee ja Krumme lanke ovat osa Grünewaldin alueen usean järven ketjua. toisen maailmansodan aikana puiston puut hakattiin lämmitykseen ja siellä kasvatettiin perunoita ja vihanneksia. Rantoja kiertäviä ulkoilureittejä reunustavat komeat tammivaltaiset metsät. Niitä on jopa esikaupunkien tekolammissa, ja serenadit ovat aikamoisia. vähitellen puisto on palautunut entiseen vehreyteensä. Ne mylläävät myös maaperää etsiessään kasvien juuria. luonnonmukaisesti hoidettuja metsiä ja hienoja järviä löytyy etenkin kaupungin laitamilta. villisiat pitävät tammenterhoista, joita on hyvin tarjolla. oravamaisiin jyrsijöihin kuuluva otus nukkuu päivät ja on liikkeellä vain myöhään illalla ja yöllä. arkoina ja hämärissä liikkuvina ne pyrkivät aina väistämään ihmistä. Schlachtenseen rantoja ympäröivät komeat tammimetsät. Berliinin metsissä arvioidaan elävän jopa 3000 villisikaa. tilanne ratkeaa tavallisesti siihen, että osapuolet perääntyvät omiin suuntiinsa. Suomessa harvinaiset pähkinänakkelit ovat yleisiä, ja niiden maiskuttavaa ääntelyä kantautuu korviin tuon tuosta. yhteiselo asukkaiden kanssa sujuu varsin hyvin, joskin välillä ihminen ja karju tai emakko raitapossuineen saattavat joutua epähuomiossa liian lähelle toisiaan ja seurauksena on saparoporukan uhittelua. lähellä rantaa kohoaa näkötorni. 62 Suomen luonto 14/2015. Berliiniläiset tuntuvat kuitenkin suvaitsevan mölyniekkoja ja vaikuttaa siltä, että mölysammakko pääseekin omimpaan rooliinsa juuri suurkaupungissa. Kaupungin itälaidan suurin metsä on Berliner Stadtforst, joka on itäinen vastine Grünewaldille. Maineikas Grünewaldin 3000 hehtaarin metsä levittäytyy kaupungin länsiosassa ja rajoittuu Haveljokeen. osuin sellaisen kanssa naamatusten kerran iltayön retkelläni Krumme lankessa. kEväiSiN mölysammakot ovat äänessä kosteikoissa ja lammissa
isompi joki on Havel järvimäisine laajentumineen. Kaupunkia halkovaa Spreejokea liikennöivät lukuisat turistialukset, joilta näkymiä on mukava tarkastella hieman eri kulmasta. Miellyttävää on myös asukkaiden asenne: roskia ei heitetä maahan, ja jos yksi roskis on täynnä, etsitään toinen. Krumme Lanken itäpuolella on kosteikko, jossa keväällä on äänessä kosteikkolintuja ja mölysammakoita. 2. Sielläkin voi keväisin katsella ja kuunnella mölysammakkoja. Sinne pääsee myös S-Bahnilla ja aluejunilla. 3. Vaikuttavia tammimetsiä. Tammistoissa pähkinänakkeleita ja villisikoja. 5. Berliinissä on kattava ja edullinen julkinen liikenne. freie universitätin Botanischer garten. vESiLLE pääSEE helposti. Lisäksi: Spreewaldin tulvametsäseutu noin 100 kilometriä Berliinistä etelään on unescon biosfäärikohde. 4. Kesällä Havelille järjestetään monenlaisia laivamatkoja. Tiergartenin puistoa Siegessäülen muistomerkiltä nähtynä. junalla pääsee reilussa tunnissa alueen keskuskaupunkiin Lübbenauhun. grünewaldiin pääsee kätevimmin bussilla. Ne ottavat hyvin yleisönsä. Kiehtovaa luontoa ja kulttuuriympäristöä. Itäisen kaupungin laajin metsä Berliner Stadtforst on grünaussa, jonne vie S-Bahn. Potsdamissa on muun muassa Sanssoucin linna laajoine puistoineen. Berliini 14/2015 Suomen luonto 63 vihuoneineen ja viihtyisine puistoineen. 6. Tiergarten on keskustan vihreä sydän, jota hoidetaan luonnonmukaisesti. Kesäkaudella on tarjolla monenlaisia laivamatkoja. Vesialtaissa voi keväisin kuulla ja nähdä mölysammakoita. Metrolinja u3, asema onkel Toms Hütte tai Krumme Lanke. Komeita jalopuita, lampia, niittyjä, oleskelunurmikoita ja paljon kävelyreittejä. 7. Pisin kulkee Spandausta Potsdamiin, joka on jo hivenen Berliinin ulkopuolella. Katso lisää Suomen Luonnosta 10/2014, sivut 58–63. Kaupunki on myös metropoliksi turvallinen ja ilmapiiri ekohenkinen ja rento. Potsdam Berliinin naapurissa on kuuluisa Sanssoucin linnasta ja sen laajasta puistosta, jotka ovat unescon maailmanperintökohteita. u-Bahnilla (metro), S-Bahnilla (lähijuna) ja busseilla pääsee kätevästi myös luontokohteisiin. kasvitieteellisen puutarhan altaissa elämöivät keväisin mölysammakot. LUONTORETkEiLY on helppoa, kos ka julkinen liikenne on toimivaa ja edullista. RichTUNg NaTUR. Potsdamiin pääsee aluejunilla ja S-Bahnilla. Krumme Lanke ja Schlachtensee, järvien helmiä. grünewald on läntisen Berliinin suurin metsä. Metrolinja u3, pysäkki dahlem dorf. n Tiergartenin vehmautta. Kasvihuoneita ja laaja puisto. Havel järvimäisine laajentumineen on Berliinin suurin vesistö, johon laskee myös kaupungin halki virtaava Spree. Hyvät kävelytiet rannoilla ja viihtyisä ulkoilmaravintola. Puisto avautuu hienosti Siegessäülen muistomerkin näköalatasanteelta. 1. MenOVInKKejÄ LuOnnOnystÄVILLe © o Pen ST Ree TM a PIn Te KIj äT 1 2 3 4 6 7 5 mitte. Haveljoen rannassa on näkötorni
64 Suomen luonto 19/2013 k a S v okk ain, k o t ona, retkellä j a virikkeit ä t oimitt anut j O ha NN a ME h T OL a eero Haapanen, 52, tietokirjailija ja uuttukyyhkymies, Helsinki 64 Suomen luonto 14/2015 luontoa ja kulttuuria tekSti aLicE kaRLSSON kuva jORMa LaURiLa viikin luontovalvojana tunnetulle eero Haapaselle harrastuksesta tuli työ. K as vo kk ain ”Kirjoittaminen vie mennessään”
Jäseniä klubissa on 80. täällä Kuusiluodossa oli tyhjiä kummitustaloja ja mustavariksen pesiä, mikä oli erikoista Helsingissä. kiiNNOSTUiN UUTTUkYYhkYiSTä 1980luvun lopussa, kun ne olivat alkaneet pesiä viikissä. Minua alettiin kutsua viikin uuttukyyhkymieheksi. Jo sitä ennen tein ympäristökeskuksen projektitöitä ja opastin Helsingin kaupungin retkiä. Se paloi 1929, ja hänen poikansa Johannes Wilhelm rakensi uuden viereiselle Kokkoluodolle. 19/2013 Suomen luonto 65 4/2015 Suomen luonto 65 ”OLLaaN hELSiNgiN vanhankaupunginlahdella Kuusiluodon saarella, jossa toimii perustamamme vanhankaupungin kulttuuri-ekologinen klubi. Kaupunki oli mielissään, kun otimme talon käyttöön. Kirjoitin heidän kalastajasuvustaan kirjan Sörkän rysäkeisarit, jonka työväenperinne ry palkitsi tänä vuonna työväentutkimuspalkinnolla. Niinpä yritän jatkaa tietokirjailijana. Kesäkauden työskentelin viikin luontovalvojana. Vanhankaupungin kulttuuri-ekologinen klubi perustettiin 1990. Kesällä aion retkeillä virolaisilla tapahtumapaikoilla.” n Olen pystynyt yhdistämään Kuusiluodon työhön ja toimeentuloon.” haapaSen mieLeiSet Mielipaikka: Mölylän kallio Viikissä Retkikohde: Villinki Luontokirja: Arto Kurtto ja Leena helynranta: helsingin kasvit Luontopuuha: soutuveneretkeily Vuodenaika: ensijäät Lintu: telkkä Nisäkäs: saukko Hyönteinen: Runkohaapsanen Sieni: Koralliorakas Marja: Puolukka. tein kirjaa kymmenisen vuotta muun toimen ohella talvisin. työhön kuuluu luontoseurantaa, yleisön opastamista, koirakurin valvontaa ja muun muassa uuttujen huoltoa. Kun aloin hahmottaa tarinoita, niistä löytyi yllättäviä ihmiskohtaloita. täällä Kuusiluodossakin niitä kujersi. Ripustin kyyhkyille pönttöjä vuonna 1991, ja pian pesiviä pareja oli kymmenkunta. luontovalvojan sijaisuuksia aloin tehdä 2005 ja parin vuoden päästä siitä pesti vakiinnutettiin. Rakennus oli rähjäisessä kunnossa, mutta rappiossa oli romantiikkaakin. olen pystynyt jopa yhdistämään sen työhön ja toimeentuloon. Helsingin kaupunki ei palkannut luontovalvojaa enää entisen laajuisiin tehtäviin viime eikä tänä vuonna. istuin talvisin Kansallisarkistossa lukemassa poliisijuttuja muun muassa salakuljetuksesta. Rupesin pyörimään täällä tiiviimmin 1980-luvun loppupuolella ja ajatus luontoväen talosta alkoi hahmottua. Nimi on sanahirviö, mutta jäljittelimme erästä leningradilaista klubia, joka tuolloin vaali Fjodor Dostojevskin perintöä, yhtä asuintaloa. Kuusiluoto on kuulunut elämääni kiinteästi jo 25 vuotta. asuin lähistöllä Herttoniemen Susitiellä, ja katselin jo silloin lintuja. Joka viikonloppu kutsumme jäseniä mukaan ja jaamme saaliin. Kerään materiaalia Sipoon Eestiluodossa asuneista kalastajista, joilla oli yhteyksiä viroon. talon ja pihapiirin lisäksi hoidamme kallioketoa, kulttuurista huolehtivat muusikkojäsenet, jotka pitävät silloin tällöin konsertteja ja kesäisin meillä on lampaita. Pareja oli enimmillään muutama vuosi sitten 30. Kirjoittaminen on harrastus, joka vie mennessään. yhdistyksen toimiin kuuluu myös talvikalastus. talon paikalla oli aiemmin kalastaja Johannes Julius Karlssonin talo. kUUSiLUOTO ON minulle tuttu jo lapsuudesta 1970-luvulta. täältä minut vedettiin mukaan viikin luontovalvojaksi, kun olin ensin häärännyt omin päin 15 vuotta. Järjestämme myös yleisöretkiä verkoille
M aR IK a ee Ro La 66 Suomen luonto 14/2015 Puutarhoissa viljellään paljon perinnekasveja. Se sopii mainiosti salaatteihin, paistoksiin, keittoihin tai pirtelöihin. (jM) voihan vihannes! viiME vUOSi oli hyvä vihannesvuosi. Perinteisen vihreän lehtikaalin lisäksi markkinoilla on punaista lehtikaalia sekä palmukaalia, josta povataan tulevaa prinsessaa. Jokaisella on myös pieni varasto ja oma vesipiste. Lue lisää www.sitra.fi. kotimainen ruukkulehtikaali on maukasta. Siinä on paljon rautaa, karoteenia, kalsiumia ja proteiinia sekä c-vitamiinia jopa kaksi kertaa niin paljon kuin appelsiinissa. nappaa lehtikaalireseptejä osoitteesta www.suomenluonto.fi. Sa n n a Pe u Ra Ko SK I / Ko TI M aI Se T Ka SV IK Se T Ry. k oto n a pienet palat Siirtolapuutarhassa hELSiNgiN Kumpulan siirtolapuutarhan portti on vielä lukossa, mutta siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtajalla Mirja Arajärvellä on avain. Hedelmäpuissa ja marjapensaissa on myös vanhaa perua. Tämä ilmenee Luonnonvarakeskuksen (Luke) puutarhatilastosta. Kalustukseen kuuluu pöytä, muutamia tuoleja ja kaappi. Lehtikaalin lumoissa LEhTikaaLi on tällä hetkellä vihannesten kuningatar ainakin terveellisyytensä vuoksi. Puutarhassa viljellään perinnekasveja kuten pioneja, syysleimuja ja erilaisia narsisseja, mutta niin tehdään myös muilla palstoilla. Lue lisää www.maataloustilastot.fi/ puutarhatilastot. Meille tavallisille kotiasujille kirjassa on hyviä vinkkejä yhteisöllisemmän elämäntavan polulle. Nyt mökkejä on jo 265 ja niissä on tilaa kaksi–kolme kertaa niin paljon kuin museomökissä. tilaa on alle kymmenen neliötä. ikkunat voi peittää ulkopuolelta luukuilla. Seinillä on alkuperäisen kaltaiset kukkatapetit. Ruusutie 141 ajoista on tultu aimo harppaus eteenpäin. arajärven mukaan se on eräs siirtolapuutarhan tärkeimmistä tehtävistä. Näin pääsemme Ruusutielle, jonka numerossa 141 on vuodelta 1929 oleva museomökki. eniten satoa saatiin avomaalla porkkanasta, peräti 74 miljoonaa kiloa. Kaupunkien tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä ne eivät tuota ilmastopäästöjä eivätkä jätettä, ja ne kuluttavat luonnonvaroja maapallon kantokyvyn rajat huomioiden. Mökki on lautaverhoiltu ja siinä on pieni kuisti penkkeineen. (jM) kyläelämää kaupungissa teksti aLicE kaRLSSON / kuvat MaRika EEROLa siirtolapuutarhoilla on suomessakin pitkät perinteet. Kasvihuoneissa tuotettiin etenkin ruukkusalaattia: 85 miljoonaa kappaletta kaikkiaan 27 hehtaarin kasvihuonealalla. tupa on rakennettu kaksi vuotta siirtolapuutarhan perustamisen jälkeen. (jM) koti ekokylässä aaviSTUkSEN ekokylän arjesta saa Kirsi Haapamatin kirjoittamasta ja Suomen Luontoonkin kuvanneen Suvi elon valokuvaamasta kirjasta Unelmien ekokylät (Basam Books). forssa, Lappeenranta, jyväskylä ja Turku ovat mukana luomassa jätteettömiä, vähäpäästöisiä ja kestäviä malleja, niin sanottuja tiekarttoja omasta toiminnastaan. Resurssit viisaasti käyttöön RESURSSiviiSaS perheenäiti tai perheenisä osaa varata raaka-aineita ruokaa varten niin, ettei hävikkiä synny. Vihanneksia tuotettiin noin 270 miljoonaa kiloa. Kumpulan luumupuu lienee niistä tunnetuin. Samanlaista viisautta voidaan toteuttaa myös isommissa yksiköissä
Sieltä käsin koordinoidaan kampusviljelyä ja kannetaan muutenkin vastuuta ympäristöstä. Muutaman vuoden päästä myös Helsingin Ruskeasuo sai siirtolapuutarhan, ja se toimii siellä edelleen. Joka vuosi ulkopuoliset arvioijat käyvät valitsemassa kolme kauneinta pihaa. Palstoista tulikin hyvin suosittuja ja toiminta laajeni pian muualle Saksaan ja tanskaan. Se näkyy yliopiston ylioppilaskunnankin (Tamy) toiminnassa. Innoittajana on ollut kiinnostus arkiympäristöä ja luontoa kohtaan. Suurimmat ongelmat ovat haitalliset vieraslajit ja myös kotoperäiset haitalliset lajit kuten karhunköynnös. ”Huomautukset ovat tyypillisesti pieniä. Ja heti aidan takana metsässä vaanii jättipalsami.” Joka paratiisissahan on käärme, tuumin, mihin arajärvi lisää lämpimästi sanan työleirillä. ”Tamyn ympäristövastuu tarkoittaa myös sitä, että pyrimme tekemään kampusalueesta viihtyisämmän”, hallituksen varapuheenjohtaja, ympäristövastaava Leeni Herrala sanoo. Muuten saa olla kuin Ellun kana – kunhan ei vain tule omenankehrääjäkoita tai herukanäkämäpunkkeja ja saa pidettyä kaniinit loitolla. ”Tapaamme viikoittain ja hoidamme viljelystä. ”Meillä on ikävä velvollisuus käydä tarkistamassa, onko pihoja hoidettu asianmukaisesti”, arajärvi sanoo. Sen jälkeen puutarhoja perustettiin ripeää tahtia. ”Keväisin on taimitori, elokuussa ovat vuorossa marjat ja syyskuussa on omenien aika”, arajärvi kertoo. täällä pihoille kurkisteleminen ei ole sivistymätöntä, vaan mökkiläiset odottavat kukkaloistosta ihastuneita ilmeitä. Kun kahdeksan viljelylaaria on valmiina, niihin kylvetään tai istutetaan esimerkiksi porkkanaa, kesäkurpitsaa, tomaatteja ja perunaa. Suomessa on tällä hetkellä nelisenkymmentä siirtolapuutarhaa. Sinne sai myös rakentaa pienen mökin. Sisustus on vaatimaton ja jäljittelee alkuperäistä. toisen katselmuksen tekee siirtolapuutarhayhdistyksen hallitus. tiivistetysti ohjeisto kuuluu näin: vanhoja lajikkeita vaalitaan, viljellään mahdollisimman luonnonmukaisesti, kompostointi on velvoite, samoin 10 tunnin vuosittainen taksvärkki. Herrala on nyt kolmatta vuotta kampusviljelyssä mukana. Herrala tiedottaa keväällä kampusviljelyn aloittamisesta, ja ensimmäisessä kokoontumisessa ryhdytään hommiin. Pääportti on avoinna toukokuun alusta syyskuun puoliväliin. kyläelämää kaupungissa Mirja arajärvi museomökin kuistilla. Mia hEMMiNg viljelykSet luovat viiHtyiSyyttä. Viljelemisessä ei ole käytetty apuna ammattilaisia, vaan on luotettu omiin tietoihin ja kokemuksista on otettu opiksi. Kasteluvuorot on jaettu niin, että yksi ihminen on siitä viikon vastuussa.” Viikkotapaamisissa saa satoakin mukaansa, kuten pitkin kesää kasvavaa salaattia. Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin tampereen Hatanpäähän 1916. ”Joka vuosi järjestämme kerhorakennuksessa myös perinteiset juhannusjuhlat lavatansseineen.” Puutarha on kaupungin puistoaluetta, jonne jokainen saa tulla. Viime vuonna noin tusina opiskelijaa osallistui aktiivisesti kasvien hoitamiseen. Hän alkoi järjestää ihmisille pieniä vuokrattavia puutarhapalstoja. ”ei tämä ole niin vakavaa, ettemmekö saisi epäonnistuakin”, Herrala sanoo. vaihdetaan kuulumisia, lainataan sokeria ja tavataan torilla. n 14/2015 Suomen luonto 67 puutarHa IS To cK PH o To Ta In a Re Po kaMpuskin vihertää TaMpEREEN yliopisto on profiloitunut kestävän kehityksen edistäjäksi. SiiRTOLapUUTaRhaSSa eletään kesäisin kuin maaseudulla. olen kiinnostunut ympäristön ja luonnon välisestä suhteesta kaupungissa. Kaipaan myös käsien upottamista multaan.” Tamy on ostanut viljelytarvikkeita, ja Tampereen yliopisto on lohkaissut rahaa kestävän kehityksen budjetistaan. Lisäksi kasvatetaan yrttejä ruukuissa. SiiRTOLapUUTaRha-aaTE on lähtöisin 1800-luvulta Saksasta leipzigistä, missä lääkäri Daniel Gottlieb schreber oli huolissaan köyhän kansan oloista ja harrastuksista. viljelylaarit kukoistavat opiskelijoiden hoidossa. Lisäksi syksyllä järjestetään sadonkorjuujuhlat, joihin ruoka valmistetaan oman viljelmän antimista. Ympärillä on 500 neliön puutarha.. Se on hirveä leviämään ja tukahduttaa muut kasvit mennessään. ”Mistä kertoo sekin, että opiskelen ympäristöpolitiikan ja aluetieteen koulutusohjelmassa. Lisäksi opiskelijat ja henkilökunta ovat antaneet muun muassa siemeniä ja taimia, ja yritykset ovat lahjoittaneet esimerkiksi multaa
VIdeo. Ei pidä mennä rapauttamaan upeaa muodostelmaa. Perillä on harras tunnelma niin kuin kirkossa pitääkin. Pirunkirkossa, luonnon muovaaman laavun alla se on ihan kouriin tuntuvaa. ”Mukavinta on, että täällä saa olla ihan itsekseen”, Heikkilä sanoo. Paikka sijaitsee valtion mailla Kuijärven, erittäin kirkasvetisen Sonnasen ja Saarijärven ympäröimänä. ”Retkikohde on kooltaan 1100 hehtaaria, ja merkittyjä polkuja on yhdeksän kilometriä.” Paistjärvi sopii päiväretkikohteeksi, mutta myös pitempään oleskeluun. Kallio hohkaa kylmää, mutta Heikkilän tarjoama kahvi lämmittää. rauhan tyyssija teksti ja kuva aLicE kaRLSSON piRUNkiRkkOja on Suomessa monta, mutta Heinolan Paistjärven Pirunkirkko ei ole mikä tahansa kallionrako vaan valtava kalteva paasi, joka tuntuu rysähtävän alas minä hetkenä hyvänsä. ”Pirunkirkon lisäksi kannattaa käydä Kuijärven kannaksella, mistä avautuu näkymä sekä Kuijärvelle että Saarijärvelle”, Heikkilä suosittelee. Hänellä on mukanaan keitin, sillä tulenteko on Pirunkirkolla kielletty. Kun oppaani Metsähallituksen suojelubiologi Pekka Heikkilä istahtaa sen alle, hän näyttää menninkäiseltä. Kuijärvi Viipiänjärvi Saarijärvi Isoniemi Kannaksen ranta Korpelanlahti Sonnanen Iso Majaa Vähä Majaa Terrijärvi Iso Kivilampi Enonvesi Linnanjärvi Iso Vuorttunen Vähä Vuorttunen Niinilampi Iso Kyrpjärvi Kokkomäki Pohjoismäki Kommerinkangas Simonlampi Ketturiutta Kylmälampi Pirunkirkko Uimapaikka Luonnon nähtävyys Jätteiden lajittelu Polku Tie Heinola, Valtatie 5, Paaso Heinola, Valtatie 5 Mäntyharju 1 2 km © Metsähallitus 2015 © Maanmitauslaitos 1/MML/15 Paistjärven alue Natura 2000 rajaus Opastus Pysäköintialue Tulentekopaikka Telttailuallue 414 3 4143 K a RT Ta : M eT Sä H a LL IT u S paistjärvi sijaitsee valtatie 5:n itäpuolella. Silloin katsottiin reitistöt, joista osa oli muotoutunut jo vanhastaan, tehtiin tulipaikat, puusuojat ja käymälät, ja kaikki on edelleen hyvässä kunnossa”, Heikkilä sanoo. tulee selväksi, että tänne kannattaa tulla lumettoman maan aikana. Polkujen varsilla näkee majavan töitten jälkiä, liito-oravan papanoita, ja myös susia on liikkeellä. Harjuilla kukkivat kissankäpälät ja kangasvuokot, korvasieniä on että kompastuu ja marjamaat ovat suurenmoiset. Metsähallitus nosti Paistjärven retkikohteeksi monestakin syystä. alueella voi telttaillakin. 68 Suomen luonto 14/2015 kiven alla kahvilla paistjärven pirunkirkko heinolassa tarjoaa hienot puitteet hiljentymiselle. retkellä Tarinan mukaan kansa pakeni vainoa paistjärven pirunkirkkoon isovihan aikana 1700-luvulla. heinolasta matkaa on 20 km ja Mäntyharjulta 25 km. Hanki kantaa Sonnasentieltä parkkipaikalle, mutta metsäpolulla tulee vaikeuksia. Erikoisuutena on pohjantikka. Jääpuikot sulavat tiptip-tip, tiainen laulaa sooloa ja kauempana korppi ronksahtelee kaikuvasti. Jalat lipsuvat ja nilkat naksuvat jyrkissä alamäissä. Muuten on hiljaista kuin kiven sisällä. ”alue sonnustettiin retkeilykäyttöön Eu-rahoitteisissa Reppu–Heinola-hankkeissa vuosituhannen vaihteessa. Kevään ja kesän äänimaisemaa hallitsevat kuikat. n Heikkilä esittelee Paistjärveä www.suomenluonto.fi. vaELLUS kalliokirkkoon maaliskuun loppupuolella ei ole ihan helppo. Pitkospuut ovat liukkaita ja sulamisvesi on tehnyt polulle allikoita. ”Maisemat ovat yhtä hienot kuin läheisessä Repoveden kansallispuistossa, missä lapinsalmen riippusillalle saattaa suosituimpaan aikaan olla puolen tunnin odotus.” Rauha onkin sana, joka määrittelee Paistjärveä parhaiten
jOhaNNa MEhTOLa OLETkO NähNYT SURUvaipaN. ensimmäisestä jäätelönsyöjästä ulkona on tehty havainto 7.3. Matalikossa teutaroivien eväkkäiden melskeen voi kuulla kaukaa. Vesipääsky ei ole pääsky vaan kahlaaja. Piekanan nimi kuvailee hyvin lajin ääntä, mutta kana se ei kuitenkaan ole. Kalat hakeutuvat matalille rannoille kasvillisuuden sekaan kutemaan, laskemaan mätinsä ja maitinsa. jo RM a La u RIL a jo H a nne S SIP Po ne n / c a RT In a jo RM a La u RIL a Tee M u Sa Lo RIu TT a Pe n TT I jo H a n SS on / PR o LK Suruvaipan siivin iloisesti kohti kesää. Turussa. hauet ovat kevätpuuhissaan. Kevätauringon lämmittämässä vedessä ne ovat myös helppoja saaliita. Muita aikuisina talvehtivia perhosiamme ovat sitruunaperhonen, nokkosperhonen, neitoperhonen, amiraali ja liuskaperhonen. Suruvaippa on suurimpia päiväperhosiamme ja sen siipien kärkiväli vaihtelee 5–7,5 sentin välillä. eräkirjailija A. Luonto-Liiton Kevätseurannan teemana onkin urbaani luonto. Jalopuiden vauhtiin vielä ehtii: niiden lehdet puhkeavat toukokuussa. Perhosen iän tunnistaa siipien reunoja kiertävästä vaaleasta raidasta. 14/2015 Suomen luonto 69 jOka paikaN haUki kUdULLE juuri näihin aikoihin käyviä haukia elää miltei kaikissa järvissämme, joissa ja meressä. luontopolulla piENi LapiNSaNaSTO 4/10 aikUiSENa talvehtivat suruvaipat ovat oikoneet siipensä jo lentokuntoon. jORMa LaURiLa punarinta. Huhtikuussa, kun aurinko alkaa lämmittää, tämän tummaviittaisen kookkaan perhosen voi nähdä koivun rungolla nauttimassa mahlaa tai pajun kukassa imemässä mettä. Pitäisi malttaa viettää yksi päivä vain tuijottamalla paisuvia silmuja. kEväT kEikkUEN TULEvi SE SaapUU yhtä varmasti – tai epävarmasti – niin kaupunkiin kuin maallekin: kevät. ne viettävät talvensa maassa karikkeessa tai jonkin rakennelman kuten vajan tai puupinon suojassa. www.kevatseuranta.fi LiNNUT ovat taas palaamassa Lappiin. Porvoossa ja lakaisukoneesta liikkeellä jo 26.2. jotkut lajit muistuttavat nimestään äänellä: järripeippo ryystää, piekana naukuu, liro lirottaa, alli sanoo alli ja riekko riekkuu. Muutamien nimissä on pohjoiseen viittaavia osia: lapinsirri, jänkäkurppa, lapinkirvinen, tunturikihu. Saameksi nimi on biehkan, josta suomenkielinen väännös tulee. Suruvaippoja lentelee koko maassa, mutta pohjoisessa laji on harvinaisempi. Suomenluonto.fi/ Suruvaippa. merkitSe HavaintoSi karttaan www. Syksyn nuorilla, äskettäin kuoriutuneilla perhosilla se on voinkeltainen, mutta vanhemmilla jo talvehtineilla yksilöillä valkoiseksi haalistunut. naaras päästää mätiä useampaan kohtaan turvatakseen poikasille riittävän ravinnon. Teemalajeja ovat punarinta, voikukka, krookus, jäätelönsyöjä ja lakaisukone. e. Kaikki nimet eivät ole kuivan tieteellisessä katsannossa onnistuneita. Yhtäkkiä lehtipuut ovat hiirenkorvalla. Kun sinirinnan laulu kiirii, silloin Lapissa on kesä. Katso taulukko kalojen kutuajoista www.suomenluonto.fi. Lapinharakka ei ole harakka, vaan lepinkäinen, vaikka se hieman muistuttaa esikuvaansa. Kapustarinnalla on rinnan ja vatsan alueella tumma kauhan kuvio, ja keräkurmitsan olemus puolestaan on kerämäinen. Kiehtovimpia lintuja on sinirinta, laulutaituri, jolla on rinnassa koreat värit. Järvinen kutsui sitä kellolinnuksi, sillä laulussa on myös kellomaisia sointuja. Ruotsissa se onkin simsnäppa, uimasirri. TUMMaT SiivET, vaLkEaT REUNaT Suruvaippa talvehtii aikuisena
Se PP o Pa RK KI ne n TI M o VI IT a n en / Va ST aV a Lo n Luontopihalla viihtyy myös kukkahämähäkki, joka tässä väijyy saalista lupiinin terälehdellä.. Hyötypuutarhaani on tulossa ainakin palmukaalia, mutta olisi mukava kokeilla joitakin uusia kukkalajejakin. ohjeet ja lisätietoa: www.luontopiha.fi. Lasten kanssa linturetkelle LaSTEN lintuviikolla 18.–24. apua lajien valintaan saa esimerkiksi Riku Cajanderin uudistetusta kirjasta Luontopiha (Minerva 2015). Jos vielä haluaa tunnustuksen omalle monimuotoiselle luontopihalleen, sellaisenkin voi hakea. Pääasia on tarkkailla niiden puuhia ja etenkin pesintää ja samalla nauttia keväisestä luonnosta. fi/lintupaiva/. 70 Suomen luonto 24/2015 vinkkejä moneen menoon! N e tti v in k k i Luontopihalla otetaan rennosti 1.–7.6. Lisätietoa ja materiaalia www.birdlife. jOhaNNa MEhTOLa koivunlehtiä saa poimia maanomistajan luvalla. Havainnot voi lähettää Birdlife Suomeen. toukokuuta lähdetään taas porukalla linturetkelle koululuokan, päiväkotiryhmän tai vaikkapa perhetuttujen kanssa. Päivälläkin kukilla viivähtää hyönteisiä. Jos on iltatai yökukkuja, kannattaa istuttaa pihalleen esimerkiksi rohtosuopayrttiä, joka houkuttelee vaaleilla kukillaan paikalle kiitäjiä ja muita yöperhosia. LUONNOSSa sattuu ja tapahtuu. Jos pihalla kasvaa luonnonkukkia kuten koiranputkea, nurmikohokkia, ruusuruohoa, apilaa, puna-ailakkia tai päivänkakkaraa, ne voi nostaa niille kuuluvaan arvoonsa istutettujen kasvien joukossa. Lataa sovellus ja tykkää. Lintuja ei tarvitse osata tunnistaa. vuokon luonnonsuojelusäätiön luontopiha-projektissa pyritään edistämään luonnonomaisen ympäristön luomista pihoihin ja turvaamaan uhanalaisten lajien elinolosuhteita. Kriteerit täyttävälle pihalle on mahdollista hakea luontopiha-kyltti ja kunniakirja. instagram.com/ suomenluonto V irikk eit ä pUUTaRhaTYöT kutsuvat taas ulos puuhailemaan. luonnonvaraista kasvistoa hyödyntävä piha ei edes tarvitse niin paljon hoitoa kuin tarkasti istutettu pihapiiri. viETETääN viLLiYRTTiviikkOa! Lue Lisää www.eLo-saatio.fi. vaikkapa sellaisia, jotka houkuttelevat erilaisia hyönteisiä pihapiiriin. Ja hyönteisliikennettä riittää; kuoriaisia, hämähäkkejä, kukkakärpäsiä ja päiväperhosia saa seurailla puutarhatöiden lomassa. Tuokiokuvia Suomen Luonnon toimituksen väen askareista ja havainnoista näet myös ilmaisessa kuvien jakopalvelussa Instagramissa
Viroksi seitsenpistepirkko on seitsetäpp-lepatriinu. Henkisen mummon käsikirja (Gummerus 2015) jos mummolaestetiikka isokuvioisine pumpulimekkoineen, pelargonioineen, keinutuoleineen ja poppanaliinoineen kiinnostaa, niin kiinnostaa myös tämä kirja. Lajin kansanomaisen nimen leppäkertun sana leppä viittaakin peitinsiiven verenpunaiseen väriin; leppä on tarkoittanut aikoinaan verta. nyt Tenovuo on tehnyt utön linnuista komean valokuvakirjan. Kirjan yksinkertainen idea vetoaa tiedonjanoisiin lapsiin, etenkin alle 10-vuotiaisiin. Suosittuun linnunlaulukaraokeen on saatu nyt myös duettokappaleita. Fåglarnas Utö (Vrakplundrarförlaget 2015) Lintuharrastajat tietävät jorma Tenovuon: hänen johdollaan maamme on saanut utön majakkasaaresta lintujen seurantaan valppaan eteläisen tuntosarven. Kirja motivoi liikkumaan luonnossa ja pitämään silmät auki. upeat otokset kutsuvat retkelle ulkosaariston tuuliin. He eivät esittele ainoastaan Suomen vakituisia kalalajeja (nyt 61), vaan myös kaikki satunnaiset vierailijat. niistä voi ottaa vaikka opiksi. Kolin teos esitteli varmaan asiatyyliin Suomen 60 vakituista kalalajia, ja kuvituksena toimivat Gösta sundmanin ja muiden 1800-luvun mestareiden klassiset kivipainokuvat. Lajin nimessä septempunctata kun mainitaan myös seitsemän pistettä. Tehoja hieman syö kenties kaksikielisyyden luontevan toteutuksen takia valittu vaakaformaatti, joka ei salli aukeaman ylittäviä kokoja. Mustat pisteet punaisella pohjalla ovat tehokas yhdistelmä. Jorma Tenovuo: Utön linnut. nyt kokeilemaan! www. tieteen nimeSSä. Kalatalouden professori Hannu lehtonen ja tutkija Kari Nyberg selvittävät tekstipuolen yhtä varmasti kuin Kolikin. SEiTSENpiSTEpiRkkO ei pääse pilkkujaan pakoon edes tieteellisessä nimessään Coccinella septempunctata. ehkä se on valikoitunut nimeen suositun naisen nimen Kertun innoittamana. Mistä sitten on peräisin kerttu. Myös Suomen Luonnon lukijoista moni muistaa hänen kolumninsa parin vuoden takaa. Kun laji on nähty, sen kohdalle voi liimata kirjan takaosasta tarran. Myös Suomen luonnonsuojeluliiton vanha norppatunnus on Bruunin käsialaa vuodelta 1974. nykypäivän trendit kuten kotoilu ja leppoistaminen ovat paljon velkaa mummoilulle, joka ei tosin trendien mukaan heilu. Kolin kirjan viimeisin painos on otettu 1998, joten uutta tietoa on kertynyt ja se päivitetään nyt uudessa kirjassa ansiokkaasti. 14/2015 Suomen luonto 71 suomen kalojen hieno päivitys ON ROhkEaa tehdä kirja, joka jäljittelee alan ehdotonta klassikkoa, ja lainata tuolta klassikolta vielä kirjan nimikin. näyttely on yksi Bruunin laajimmista viimeaikaisista näyttelyistä. Kuvittaja Sakke yrjölän vertailu Sundmaniin on yhtä kohtuutonta kuin lintupiirtäjän vertailu James Auduboniin, mutta yrjölä selviää vertailusta hyvin. (aH) ????. (jM) ????. TOpi LiNjaMa ????. jOhaNNa MEhTOLa Erik Bruunin taidetta gaLLERia SELLOSSa espoossa on esillä graafikko erik Bruunin 65 vuoden aikana syntynyttä tuotantoa. voi olla, että uusi klassikko on syntynyt. Henna-Kaisa sivonen: Mummoillen. Kahta toteutusta vertaakin väistämättä keskenään. Suomenlinnassa asuvan 89-vuotiaan monitaiturin työpöydän äärellä syntyy yhä julisteita, postimerkkejä ja ideaehdotuksia. Pirkko taas viittaa pyhään Birgittaan. Triinu on naisen nimi Virossa. Se ohjaa hienovaraisesti lukijaa lempeän luontosuhteen suuntaan. näyttelyyn voi tutustua 14.6. sakke Yrjölän, Hannu Lehtosen ja Kari nybergin Suomen kalat (Nemo 2015) perustuu idealtaan selvästi Lauri Kolin aiempaan teokseen Suomen kalat (WSoy 1990). jOUNi TikkaNEN Viljami Ovaskainen: Lasten luontokirja (Readme.fi 2015) Lasten luontokirja esittelee noin sata meillä esiintyvää sientä, marjaa ja kukkaa. suomenluonto.fi valokeilaSSa Sarjassa tutustutaan lajien tieteellisiin nimiin. kerroksen galleriassa. ????. Kirjassa on myös oikeiden mummojen elämäntarinoita. uusi Suomen kalat on asiallisuutensa lisäksi kaunis. saakka Kauppakeskus Sellon 3. www.sello.fi Ta PIo Ku ja La kukkuu, karaokea! NETTiSivUiLLaMME on nyt mainiota ajanvietettä tarjolla. ekologisuus on yhtä kuin mummoilu – ja se on ja pysyy. Miltä mahtaa kuulostaa käen ja satakielen tai harakan ja talitintin yhteislaulu
Meneillään olivat melkoiset sammakoiden kutukarkelot”, järvenpääläinen Päivi Torkki kertoo. Hymyä ja kurnutusta kevääseen! ”Kurnutus kuului kauas ja ojassa vesi kupli ja kiehui. Jäin väijymään penkalle, ja muutaman minuutin kuluttua päitä alkoi taas ilmestyä veden pinnalle.” 72 Suomen luonto 14/2015 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja ToimiTTanuT annaKaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. räkättirastas pesintäpuuhissa ”HuHtiKuun lämpimänä lauantaina suuntasin pyörällä Tampereen Hervannasta Iidesjärven rantamaisemiin. ”Lähestyin liian reippaasti, askeleeni säikyttivät kurnuttajat ja ne katosivat salamannopeasti pohjakasvillisuuden suojiin. raparperin kevätlook ”KyLmästä säästä huolimatta raparperi puski kasvuun ja kurkotti kohti aurinkoa”, kertoo Raija Kaapo-Kares, joka kuvasi hauskannäköisen ilmestyksen Vahdon kylässä Ruskossa huhtikuussa 2014. Perille päästyäni havaitsin tomeran räkättirastaan nyhtävän maasta kuivia heiniä pesätarpeikseen. lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. isonokkosperhonen ”retKeLLä Vantaanjoen varrella aurinkoisena maaliskuun päivänä näimme kauniin väriläiskän lentävän ja istuutuvan maahan kuvattavaksi”, iloitsee isonokkosperhosen kuvan lähettänyt Marja Nygren. Linnulla näytti olevan mahtavat ruohoviikset nokassaan”, puuhia seuraillut Terhi Pöntinen kirjoittaa.
”Kuvassa nastakka on todella runsas. Jos aiot hakea sitä, niin huomaa, että kävyssä olevat nastakat saattavat olla halkaisijaltaan vain pari–kolme millimetriä. ”Ukkometso ei vakuuttunut kyvyistämme kuvata itseään.”. Nyt sieniä löytyi helposti muutaman vuoden ikäisistä maahan pudonneista kuusenkävyistä. Yksi lajeista on hauskannäköinen lapasorsa. ”OLin 12.4. Onko tämä pölfie. Asiaksi ei näytä riittävän, että haluaa hyvän kuvan”, huhtikuun alussa kuvausta yrittänyt siurolainen Erkki Luumi tuumii. Käpynastakoiden kevät ”Kymmenisen vuotta olen keväisin hakenut käpynastakkaa. rengastamassa pöllöjä Ikaalisissa. Juuri kun tein ilta-auringon kajossa lähtöä kotiin päin, näin vielä kun kaksi lapasorsakoirasta kukkoili kiivaasti keskenään.” Lapasorsien pärskeet kuvasi huhtikuun puolivälissä lietolainen Simo Pilpola. 14/2015 Suomen luonto 73 taistelun pärskeissä! ”Kaarinan Järvelän kosteikon asukkeja on jo ehtinyt saapua pesimäpaikalleen. Kävyn pitää olla osittain hautautunut sammaleeseen tai maahan, että se pysyy kosteana lumen sulamisen jälkeen”, kertoo harvinaisesta käpynastakasta kuvan lähettänyt hauholainen Hannu Rasiranta. Kuva on oikeastaan selfie pöllön kanssa, kutsuttaisiinko sitä sitten nimellä pölfie?” pohtii kuvan napannut Rami Marjamäki. Pitelen kädessäni lehtopöllöä, joka on juuri saanut renkaan jalkaansa ja olen päästämässä sitä takaisin vapauteen. Niitä on vaikea havaita.” metson reviirillä ”JOs ei mennä ihmisten pihoihin omin luvin, niin ei mennä metsonkaan reviirille ilman asiaa
Luontoillan juontaja, toimittaja Veikko Neuvonen äänitti matkoillaan muun muassa talitiaisia, ja yleisradio julkaisi niitä 1991 ainakin c-kasettina, jota jaettiin yleisökilpailujen palkintona kuuntelijoille. ”ennen vuotta 1950 talitiaiset lauloivat yleisesti kolmitavuisia, titityy-tyyppisiä säkeitä. Titityy-säe eroaa muita säkeitä selvemmin talitiaisen muista äänistä sekä kuusitiaisen laulusta.” yleisradion Luontoillan alkuaikoina 1970ja 1980-lukujen taitteessa, talitiaisen laulun muuttuminen oli tavallinen yleisön havaintojen ja kysymysten aihe. Lintujen asuntomessut 2. Hämmästyin, sillä käytän niitä itse, koska vain ne ovat riittävän pienet hammasväleilleni. Talitiaiskanta oli yleensä verrattain harva, ja jokainen tiainen pystyi kuulemaan naapuritiaisten säkeiden yksityiskohdat. Tähän myötävaikuttivat myös kevättalven heikkotuulisuus ja muiden lintulajien vähäinen ääntely; vasta huhtikuussa muuttolintujen saapuessa tilanne muuttui. aamupäivisin”). Hän epäilee, onko talitiainen koskaan laulanut kolmitavuista ti-ti-tyytä kovin usein. SEppO vUOLaNTO hELSiNki Kyyvedenkin joutsenilla on vessa Suomen Luonnossa (SL 3/2015) Kysy luonnosta -palstalla käsi74 Suomen luonto 14/2015 @ mitä mieltä lehdestä. Pikkupöllön mailla 3. jos ihmiset nyt luulevat, että nämä hammasvälineet ovat turhakkeita ja lopettavat niiden ostamisen, on tehty tyhmyyksiä. Lukijoilta: Lintujen asuntomessut Täynnä tietoa, taitoa ja tarmoa, Koposen komennuksessa! TaRja kURviNEN pELLOSNiEMi Pikkupöllön mailla Mukava tarina pienestä pedostamme. haRRY YLi-UOTiLa akaa Muoviroskat pilaavat meriä Suuri ongelma merien eliöstölle ja lopulta ihmiselle. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kolmitavuinen on peruslaulu (”hauska tuttu perusmelodia”), mutta välillä voi kuulla myös useammanlaista kaksitavuista laulua (”pilvisillä ilmoilla..... Vuoden 1950 jälkeen talitiaisen laulu etenkin kaupungeissa ja niiden ympäristössä, mutta etelä-Suomessa myös maaseudulla, on vähitellen yhä suuremmassa määrin muuttunut kaksitavuiseksi, useimmiten titytai tyti-tyyppiseksi. Kolmitavuinen ti-ti-tyy oli ennen kaikille tuttu talitiaisen laulu. anna paLautetta! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa t oimitt anut a L ic E k a RL S S ON Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Muoviroskat pilaavat meriä jokipiin Pellavan aikakaitaliinan voitti Kalle Virta Sastamalasta. Molempia tyyppejä esiintyi rinnakkain sekä kaupungeissa että maaseudulla. kysyy historioitsija Tiina Miettinen Lukijoilta-osastossa (SL 3/2015) ja kaipaa vertailuaineistoa. Lisäksi hän on merkinnyt muistiin nelitavuisen säkeen. äänityksissä kuullaan muun muassa talitinttiä, joka lauloi peräkkäin sekä kaksiettä kolmitavuista säettä Kumpulassa vuonna 1981, mikä selviää kasetin tekstivihosta. Syyt siihen, että tämä laulutyyppi oli aikaisemmin meillä niin yleinen, lienevät etupäässä seuraavat. MaRgaRETa jORpES-FRiMaN Ti-ti-tyy on tuttu säe Mikä on talitiaisen oikeaa laulua. osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan Pehmonorppa. SuoMeN LuoNTo 3/2015 1. Hän ihmetteli, kuka on voinut moista ehdottaa. 124) valotetaan havaintoja talitiaisen laulutyypeistä ja haetaan niille selityksiä. Kaikki eivät ole asiantuntijoita esimerkiksi siinä, miten hampaat pitäisi hoitaa ja millä välineillä. Suomessa arviolta 80 % kaikista säkeistä oli tällaisia. Länsi-euroopassa talitiaiset eivät tiettävästi koskaan ole laulaneet titityysäettä pääsäkeenään. Ruotsissa oli sama tilanne vastaavanlaisen radiokyselyn perusteella. hELEENa LEhTi LahTi Welhonpesä Katso nettikauppamme osoitteessa welhonpesa.fi -Kanootit ja kajakit -Varusteet -Vesitiiviit pussit ja kotelot Tukevat Sit-On-Top kajakit luontokuvaajille Welhonpesä oy puh/fax 09-8798886 email: welho@nettilinja.fi Kauppakuja 10, 01800 Klaukkala. jos jokin ei sovi minulle, ei se heti ole turhake. Professori Göran Bergman julkaisi talitiaisen laulun versioista artikkelin Ornis Fennicassa 1980. Etenkin kuvat komeita – ja varpuspöllön kuva luonnollisessa koossa oli hyvä lisä; näki konkreettisesti minkälainen saalistaja metsissämme elelee. Harkintaa turhakeehdotuksiin Suomen Luonnossa nro 10/2014 siivulla 50 oli kuva hammastikuista, joita oli ehdotettu turhakkeeksi. Kerroin asiasta hammaslääkärilleni. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 15.5.2015. Hyvä, kun asiaan kiinnitetään huomiota. Kirjassamme Luontoilta – mielenkiintoisimmat luontohavainnot selityksineen (Tammi 1997, s. asiantuntija se ei ainakaan hänen mielestään voinut olla. Voin vakuuttaa, että on. Kartoitimme eri laulutyyppien esiintymistä eri puolilla Suomea kuuntelijoiden havaintojen perusteella. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Äänestä . Jussi Seppä kuvaa kirjassaan Lintujen äänet (wSoy 1922) talitiaisen laulua ja ääniä erittäin yksityiskohtaisesti
en edusta kreationismia vaan luomisuskoa: jumala on kaiken takana. SEppO kaLLiOMäki kYYvESi Heikki Poroilalle Heikki Poroilan kommentti (SL 3/2015) kannanottooni tällä palstalla (SL 2/2015) meni jonkin verran ohi maalinsa. Laituriltamme on hyvä näkyvyys paikalle, ja normaalisti uros jää uiskentelemaan vähän matkaa rannasta, kun naaras ja poikaset menevät vessaan. 9x6+9x6 9x19 12x12 9x19 4x4+4x4 2100 3100 2000 2100 3600 3600 7200 A 100 100 Se PP o K a LL Io M ä KI aikuinen joutsen kävi poikasen kimppuun kyyvedellä 2013.. Pienillä teoilla on isoja vaikutuksia: jätteiden kuljetukset vähenevät eikä muoviroska leviä ympäristöön. ”ennen roskapussi täyttyi päivässä parissa, nyt siihen menee kaksi kolme viikkoa”, Parkkonen sanoo. Hänen mukaansa muovijätteen pääsyä luontoon voi jokainen vähentää välttämällä muoviin pakattuja tuotteita ja käyttämällä esimerkiksi kauppakassia. en ole moista aikaisemmin nähnyt. Parkkonen onkin jo vuosia työntänyt muovikelmut ja pussit tyhjiin polttokelpoisiin muovipulloihin. Mutta teologi lisää heti: ei myöskään minkään ateistisen näkemyksen kanssa! Tiede tieteenä, katsomukset katsomuksina – myös niin sanotut ”tieteelliset maailmankatsomukset”. Poroila on aivan oikeassa kirjoittaessaan, ”ettei evoluutioteorialla ole mitään tekemistä sosiaalidarwinismin nimellä kulkevan rasistisen näkemyksen kanssa”. useana vuonna vessa on sijainnut noin 50 metrin päässä mökkitontiltamme etelään. Muovia kertyy silti; sen huomaa roskapussin täyttymisestä. Poikaset eivät ilmeisesti vielä osanneet itse puolustautua. Tuntui vähän oudolta tämä poikasten kimppuun käyminen. ”Tämän verran vaivaa voi jokainen nähdä puhtaamman ympäristön puolesta.” TOiMiTUS Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² Kokonaisala: 52,0 m² Lokki 4600 4100 3100 7200 ph A 6x12+6x12 12x12 2600 kuisti s var. en ottanut mitään kantaa itse evoluutioteoriaan, jonka monet tunnustavat kristitytkin hyväksyvät luonnontieteellisenä selityksenä. olemme seuranneet 30 vuotta Kyyvedellä laulujoutsenten elämää ja meille on aina ollut itsestään selvää, että joutsenilla on vähintään yksi erillinen vessa. 14/2015 Suomen luonto 75 teltiin laulujoutsenen vessaasioita. Tosiasiaksi jää, että yksi näistä oli 1880-luvulla syntynyt biologinen rasismi, Hitlerin ideologian ydinjuuri, joka sovelsi Darwinin oppeja ihmiskuntaan ja sen rotuihin. ulostetta on paljon pienellä alalla noin viisi metriä rantaviivasta. Vuosien saatossa olemme nähneet myös useita reviiritaisteluja keväisin mutta myös kesällä poikasten aikaan. Toissasyksynä järvelle oli taas tullut epätoivottuja vieraita, joita yritettiin karkottaa. Miika vUOLa Jokainen voi vähentää muovin käyttöä joutsalainen olavi Parkkonen otti yhteyttä viime lehdessä (SL 3/2015) olleen Muoviroskat pilaavat meriä -artikkelin johdosta. Siksi vielä muutama rivi. olen käynyt paikalla useamman kerran, eikä sen tarkoituksesta voi erehtyä. Tiukkaan tilkiten muovia mahtuu vaikkapa yhteen ruokaöljypulloon uskomaton määrä. aikaisemmin taistelut on käyty aikuisten kesken, mutta tällä kertaa osansa saivat myös poikaset. ne yrittivät hädissään karkuun vihaista tunkeutujaa
Rungossa on jääriin kuuluvan haavanrunkohaapsasen syöntikäytäviä, joissa toukka elää. Kun tiedämme mistä se on sen nokkaansa kopannut, voimme olla lähes varmoja, että kyseessä on juuri haavanrunkohaapsasen toukka. Laji on luonnossa raatojen ja eläinten osien kuten karvojen ja höyhenten hyödyntäjä. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Kuvan perusteella tikalla on nokassaan selvä jäärän toukka. Sen toukkia käytetään useiden lähisukuisten lajien ohella jopa luiden puhdistuksessa. Hyönteistoukkien vahingoittama runko kaikuu tikan kopauttaessa eri tavalla kuin täysin kiinteä runko. Selässä näyttäisi olevan selkeästi kolme osaa, joista keskimmäisessä näkyy kolme täplää kummallakin kyljellä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. mikähän toukka on kyseessä. Tikka löytää toukat kuulonsa avulla, ellei mitään merkkejä puunrungossa tai muualla ole näkyvissä. Laji on edelleen varsin yleinen kaupunkeja myöten, mutta nykyisen ilmastoinnin ja lämmityksen aikakaudella se ei ole enää samanlainen riesa kuin aiemmin, kun asuintaloissa oli kosteampaa. Toukat ovat sokeritoukkien tapaan pitkänomaisia ja peräpäätä kohden kapenevia, mutta selKäpytikka kuulee kuoren alla liikkuvan toukan. olen nähnyt samanlaisen parikin kertaa yleensä tekstiilien yhteydessä, sisätiloissa. Kuvan käpytikka onnistui paikallistamaan toukan, mutta se saattoi joutua tekemään useita eri koloja ennen kuin sai itse saaliin kiinni. Tämä kotiemme pikkueläimiin mutta myös luonnossa eläinten kolojen ja pesien perusfaunaan kuuluva kovakuoriainen on nimeltään vyöihrakuoriainen (Dermestes lardarius). näin käpytikan koputtelevan nuorta haapaa. SEppO vUOLaNTO jaakkO kULLBERg vyöstään tunnettu minkä hyönteisen tapasin. eR KK I H eI n o n en Mistä tikka tietää. Muuta ei eläimistä näiden otusten ansiosta jäljelle jääkään. hyönteisen pituus on osapuilleen 0,5–1 senttiä. jI MI V IIT aa H o. 76 Suomen luonto 14/2015 – aSiantuntijat vaStaavat t oimitt anut a L ic E k a RL S S ON – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LuoNNoSTA – aSiantuntijat vaStaavat LÄHeTÄ oMA KySyMyKSeSI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Vaikka puu näyttää ulospäin terveeltä, se ei välttämättä ole läpikotaisin terve. Laji on helppo tuntea pitkänomaisesta muodostaan ja leveästä harmaasta peitinsiipien poikki menevästä vyöstään. . mistä tikka tiesi, että se löytäisi jotakin terveestä haavan rungosta. Kenties ydinpuussa on jo ollut alkavaa lahoa niin kuin usein nuortenkin haapojen tyvillä on. tikka teki useita koloja runkoon, kunnes löysi mehevän toukan.
mikähän se oli. Se voi kasvaa jopa 1,5 metrin pituiseksi ja sen itiöemät ovat kerroksittain järjestyneitä, hyllymäisiä, jolloin se muistuttaa valtavan kokoista kääpää. kääpäorakas kasvaa komeaksi. tuntomerkeistä muistan vain sen, että siinä oli vaaleanpunaista ja vihreää. ne tunkevat eläinten ruokiin, tekevät reikiä villapaitoihin sekä käsittelemättömiin ja suojaamattomiin turkiksiin. jos pahka on keltainen, kyse on keltapahkajuurekkaasta, joka on kahta edellistä harvinaisempi. Kaikki lajit ovat kuitenkin periaatteessa samanlaisia tuholaisia. Hyönteiskokoelmissa ne voivat olla varsinainen maanvaiva. kuinka pitkiä matkoja sisilisko voi kulkea. ja voisiko lajille löytyä nimi. Vaikka itiöemä on yksivuotinen, uusi ilmestyy usein samoihin kohtiin aina uudestaan. onko tämä yleinen. Laho on pehmeää ja lopulta puusta tulee ontto. 14/2015 Suomen luonto 77 västi näitä tummempia ja hieman poikkiraitaisia jaokkeiltaan. Kehityksen myötä alimmat lehdykät ovat jääneet pois ja vain kärjen kolme lehdykkää kehittyvät. Loisjuurekas ja ruskopahkajuurekas taas kuuluvat syksyisen sienimetsän peruslajistoon. Tieto lehdyköistä on kuitenkin genomissa, ja erilaiset lehdyköiden lukuun vaikuttavat kehityshäiriöt ovat melko yleisiä, esimerkiksi monilehtiset apilat. en muista koskaan aiemmin nähneeni. kehityshäiriön synnyttämä nelilehtimansikka. . jalan tyveltä saattaa löytää myös jyvämäisen, ruskean ja kovan rihmastopahkan eli sklerootion, jolloin lajia kutsutaan ruskopahkajuurekkaaksi. LaSSE kOSONEN Nelilehtimansikka Löysin tänään puutarhastani nelilehtisen mansikan. LaSSE kOSONEN arvoituksellinen lisko Löysimme työkaverini kanssa hämeenlinnan lähettyviltä pellon reunasta 1970-luvulla liskon, joka oli mielestämme äärettömän kaunis. Muuta näkyvää eroa noiden kahden lajin erottamiseksi ei ole kuin tuo jyvämäinen pahka. Kääpäorakas on paha valkolahottaja ja se nopeuttaa puun kuolemaa. Pudonnut itiöemä jättää runkoon vaalean, itiöemänmuotoisen laikun. Mansikkakuvassakin näkyy oikealla, kuinka lehden ruotiin on alemmaksi kehittynyt pikkulehdykkäpari. Kääpäorakas kasvaa iäkkäissä puissa, ja usein tällainen puu alkaa olla elontiensä loppupuolella. Se PP o H a MP Pu La HANNu LeHToNeN Kalat ISMo RAuTIAINeN Matelijat, sammakkoeläimet. . jaakkO kULLBERg juurekkaita vanhoilla sienillä mitä ovat nämä kauniit valkoiset sienet, jotka löysin viime syyskuun alkupäivinä. Koko itiöemä on mehevän sitkeä, kalanhajuinen, eikä käy syötäväksi. Mansikan kuten apilankin esivanhempien lehtien muoto on ollut monilehdykkäinen, pihlajamainen. . vastaajina tässä numerossa: SePPo VuoKKo Kasvit SePPo VuoLANTo Linnut JAAKKo KuLLBeRG Hyönteiset JuHA VALSTe nisäkkäät LASSe KoSoNeN Sienet K a a RI na H eI SK an en ja ana Pa a jan en Loisjuurekas kasvaa lukuisana vanhoilla sienillä. Laji muodostaa satojen valkoisten lakkien tiheitä kasvustoja jo pitkälle lahonneille sienenjätteille. Lajin tieteellinen ja ruotsalainen nimi fläskänger viittaavat läskiin ja englantilainen nimi bacon beetle pekoniin. Taajamassa vaahteran rungolla kasvavaa kääpäorakasta ei voi olla huomaamatta. alustapuuna on usein vaahtera, mutta myös joku muu jalo lehtipuu tai myös koivu. Kääpäorakasta näkee siellä täällä kaupunkien ja muiden taajamien puistoissa ja rantalehdoissa, usein melko korkealla puussa. Loisjuurekkaan lakki saavuttaa harvoin edes sentin läpimittaa, heltat ovat hyvin tiheässä ja jalka rihmanohut. oikeastaan sienestä ei ole jäljellä muuta kuin mustunutta ja kuivahtanutta massaa. nykyisin Suomessa tavataan useita muitakin sisätiloissa esiintyviä eksoottisia lähilajeja, mutta ne ovat yleensä kooltaan pienempiä ja ruskeampia. epäilimme sitä terraariokarkulaiseksi, mutta paikka oli aika kaukana asutuksesta. Lyhyet orakkaan piikit lakkiosuuksien alapuolella eivät juuri herätä huomiota. Tunkeileva lakkiporukka on loisjuurekkaita, jotka eivät kuitenkaan liene loisia vaan lahottavat vanhoja sieniä. SEppO vUOkkO komea orakas artjärven hautausmaan vaahterassa kasvoi erikoinen sieni. nimet loisjuurekas ja ruskopahkajuurekas on myös katsottu kuuluvan kahdelle eri lajille
. Toisaalta Hämeenlinna on kaukana Laatokan Karjalasta, jossa lajin lähimmät populaatiot 1970-luvulla elivät. Tutkimuksen vähäisyyden vuoksi on vaikea antaa tarkkoja lukuja sisiliskojen itsekseen kulkemista matkoista, mutta lajin elintapojen valossa on vaikea kuvitella miksi niiden pitäisi yrittää eläinkunnan vaellusennätystä. Sisiliskolla on myös monta muuta eurooppalaista sukulaislajia, joista osa on melko värikkäitä. Liskojen ruskean sävyissä on aina jonkin verran muuntelua ja on mahdollista että erityisesti vaaleammat sävyt vääristyvät sopivassa valaistuksessa jopa vaaleanpunertavaan suuntaan. Siellä ne viettävät varsin paikallaan pysyttelevää elämää kunnes saalistaja, sairaus tai kilpaileva lajitoveri päättää pelin. mistä erilaisuus johtuu. Teoriassa melkein mikä tahansa niistä saattaa vahingossa kulkeutua meille asti. Saman heimon lajeja on myös afrikassa ja aasiassa, mutta kaukaisempi alkuperä tarkoittaa tietysti pidempää kuljetusmatkaa ja siten epätodennäköisempää selviytymistä Suomeen asti. Liskot olivat 1970-luvun Suomessa harvinaisia harraste-eläimiä, minkä vuoksi on erittäin epätodennäköistä että nähty otus olisi terraariokarkulainen. Pohjatiedot eivät valitettavasti riitä arvoituksen luotettavaan ratkaisemiseen, etenkään kun havainnolla on jo ikää. eläimet valtaavat oman reviirinsä johon kuuluvat saalistusmaat sekä paistatteluja talvehtimispaikat. Loissienet eivät siis aina hidasta kasvua, vaan joskus sienen kannattaa kiihdyttää loisimansa verson kasvua. Tuntomerkit eivät myöskään sovi mihinkään tavallisimmista terraarioliskoista. aSiantuntijat vaStaavat kysy LuoNNoSTA 78 Suomen luonto 14/2015 . Versojen voimakkaan kasvun aiheuttaa niissä loisiva sieni, valkovuokonruoste. Siinä mielessä hietasisiliskokin voisi tulla kyseeseen, jos siis ruskea on tarpeeksi lähellä vaaleanpunaista. näin sieLoissieni on kiihdyttänyt valkovuokot hurjaan kasvuun. joka tapauksessa tuntomerkit eivät riitä kandidaattilajin löytämiseen, sillä heimossa on satoja lajeja joista monista on lisäksi lukuisia alalajeja ja värimuotoja. Siinä mielessä mainittu hietasisilisko saattaisi sopia kuvaan. jotain voidaan kuitenkin päätellä. Tietyissä eurooppalaisissa liskoissa – kuten mainitun hietasisiliskon koiraissa – on toki vihreää, mutta vaaleanpunainen vihreän parina on ongelma. iSMO RaUTiaiNEN päätään pitemmät vuokot olen löytänyt muutamista paikoista omituisia valkovuokkoja. Liskoja kuitenkin tunnetusti kulkeutuu pitkiä matkoja tavaraliikenteen kuten junien ja rekkojen mukana. epäily vaaleanpunaisen värin aitoudesta lisää epävarmuutta entisestään. M a RK Ku Kö n KK ö Lä. ne ovat kaksi kertaa muita korkeampia, mutta lehdet ovat kituliaan kurttuisia ja terälehdissä on vihreitä pilkkuja. Salamatkustajilla on hyvät mahdollisuudet selviytyä matkasta esimerkiksi hedelmien tai kukkien seassa
Vaikka sieni aiheuttaa näkyviä muutoksia vain lehdissä, se elää ja talvehtii valkovuokon juurakossa. Kun kaskas imee nesteitä kasvista, se samalla ruiskuttaa sinne sylkeä, joka hillitsee kasvin torjuntareaktioita. nopean kasvun aikaan itiöpesäkeryhmät näkyvät vain lehtien kirjavuutena, mutta muuttuvat kesäkuun aikana tummanruskeiksi ja tahraaviksi. Sen erottaa metsähiirestä parhaiten hännästä, joka on karvainen (kaikilla hiirillä karvaton) ja kaksivärinen: päältä tumma ja alta valkoinen. Kun eri valkovuokkoyksilöiden juurakot voivat kasvaa lomittain toistensa kanssa, sienen vaivaamat lehdet näyttävät silti olevan yksittäin terveitten lehtien seassa. Kun eläimet eivät juuri valkovuokkoa syö, loissienet ovat merkittävimpiä sen menestystä rajoittavia tekijöitä. Perusteellisemmin tupsuvoikukkia käsiteltiin Suomen Luonnossa 5/1997, missä oli muun muassa lukijoille suunnatun kyselyn tulokset. oireet vaihtelevat kasvilajin mukaan. Mykoplasman tärkeimpänä – tai jopa ainoana – levittäjänä pidetään Macrosteles quadrilineatus -kaskasta. Sairastuneiden voikukkien mykeröt kehittyvät tupsumaisiksi ja yksittäiset kukat ovat epämuodostuneita niin, ettei kasviin synny lainkaan siemeniä. Tupsumaiset kukinnot voikukalle aiheuttanee kuoreton bakteeri, josta käytetään nimeä aster yellows -mykoplasma. . mitä sille on tapahtunut. Metsämyyrän selässä on kaunis punaruskea väri, joka näkyy hyvin kuvassa. Tupsumaisia voikukkia oli silloin nähty pääasiassa Porvoosta Lahteen ja Tampereelle kulkevan linjan lounaispuolella. SEppO vUOkkO ilveksen oksennuspallo. jUha vaLSTE Mikä jäi satimeen. mykerö oli palleromainen ja väriltäänkin outo. pihalla oli mytty, jossa oli muun muassa vaaleita karvoja. onko se myyrä vai hiiri. Valkovuokolla on myös muutamia muita loissieniä. Häntä on myyrälle pitkä mutta silti selvästi lyhyempi kuin metsätai kotihiirellä. Parituntisen nettihaun perusteella tauti näyttäisi kiusaavan vain suomalaisia voikukkia! aster yellows vaivaa useita hyötykasvejakin, joten siitä kyllä löytyi tietoja ja kuvia vaikka kuinka, mutta yhdessäkään ei vilahtanut voikukka! Mykoplasmat elävät kasvien johtosolukoissa ja kuorettomina niitä on vaikea havaita edes mikroskoopilla. Tämä sopii tupsuvoikukkaankin, vaikka muuttuneet kukat eivät aivan lehtimäisiä olekaan. Hiirenloukkuun on jäänyt metsämyyrä. usein ruostesienen valtaamat valkovuokot kukkivat niukasti. jos kukkia kehittyy, ne voivat olla hiukan epämuotoisia: terälehdet risalaitaisia tai osaksi vihreitä, mutta kukat voivat kehittyä myös aivan normaaliin tapaan. . Kuvasta en valitettavasti pysty sanomaan, onko kyse tosiaan ilveksen ”oksennuspallosta”. nen itiöt pääsevät kasvuston yläpuolelle, missä ne pääsevät paremmin leviämään. Anders Albrecht Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (hän on nähnyt tupsuvoikukan myös Tallinnassa) kertoi, ettei quadrilineatus-kaskasta ole tavattu Suomesta, eikä mikään muukaan Macrosteles-suvun kaskaista elä voikukalla. oksentaako ilves karvoja kuten kotikissa välillä tekee. useimmiten esimerkiksi karvat poistuvat kuitenkin ulosteiden mukana. jätös oli lähellä jälkiä, joiden epäilen olevan ilveksen. useilla mykerökukkaisilla mykoplasma muuttaa mykerön pienten lehtien tiheäksi kimpuksi. niitä levittävät kasveista nesteitä imevät hyönteiset kuten luteet, kirvat ja kaskaat. SEppO vUOkkO 14/2015 Suomen luonto 79 K a a RI na Tu o M o La R a IL I Sa LL In en H eI d I Le H To La Tupsumainen voikukka on bakteerin tekosia.. viime syksynä jäi mökilläni liskuun pikkunisäkäs. Bakteeri elää kaskaan suolessa ja sylkirauhasissa, mutta ei aiheuta sille mitään oireita. Samalla mykoplasma siirtyy kasviin. Valkovuokko levittäytyy juolavehnän tapaan laajenevan juurakon tapaan, joten sienen vaivaama laikkukin laajenee vuosi vuodelta. Paljon enempää taudista ei tiedetä nytkään. vaikka olen monta vuotta luontoa harrastanut, en ole ennen tällaiseen törmännyt. Valkovuokonruoste on yleinen ilmeisesti kautta koko valkovuokon levinneisyysalueen. Ruosteen itiöt voivat levitä paitsi tuulen myös lehdille istahtavien hyönteisten mukana. Ilves voi kissan tavoin kakoa ulos syömiään sopimattomia eläimentai kasvinosia. jUha vaLSTE Tupsumaiset voikukat maantien varrella turussa, tuhansien ja taas tuhansien voikukkien joukossa oli poikkeava yksilö. Mykoplasman levittäjiä voikukissa voisivat olla ripsiäiset tai Trioza dispar -kemppi.
20 villivihannesta maamme luonnosta ja keittiömestari Sami Tallbergin 60 herkullista villivihannesreseptiä! Suomen Luonnon Villivihannekset-sovellus ladattavissa IOS-, Androidja Windows-puhelimiin. olisiko se kuoriutunut tänä vuonna munitusta munasta vai onko muna säilynyt viime syksystä ja poikanen kuoriutunut viimevuotisesta munasta. kysy LuoNNoSTA aSiantuntijat vaStaavat Mitä simpukoita Tornionjoessa. Simpukat ovat pikkujärvisimpukoita (Anodonta anatina). Suomessa laji esiintyy yleisenä järvissä ja joissa koko maassa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Piisamit ovat tosin huvenneet murto-osaan aikaisemmasta lukumäärästään, mutta näköhavainto Tornionjoen rannalta osoittaa lajin sinnittelevän vielä siellä. haNNU LEhTONEN Lantakasan lapsukainen toukokuun lopulla pihallani olevassa hevosenlantakasassa luikerteli noin 20-senttinen rantakäärmeen poikanen. on äärimmäisen epätodennäköistä että matelijan muna säilyisi talven yli. Mätänevä lehtikarike, merenrantojen rakkoleväläjät ja lantakasat ovat paikkoja, joissa kosteus ja lämpötila pysyvät tasaisina. Hinta 2,99 €. Lue lisää suomenluonto.fi/villivihannekset.. . Pikkujärvisimpukka ei ole kovin vaatelias ja se elää kaikentyyppisissä vesissä, joskus jopa vähäsuolaisessa murtovedessä. mitä simpukoita tornionjoen rantavesissä elää. Tiesitkö, että kasvin siemenet sopivat leipätaikinaan ja lehdistä saa muun muassa kalsiumia. ne kasvavat yleensä 7–10 sentin mittaisiksi, enimmillään jopa 13–14-senttisiksi. Tästä kuluu helposti vielä kaksi kuukautta munintaan. Uusi mobiilisovellus ! Villivihannekset Piharatamon lehti parantaa pienet haavat. käyttääkö piisami näitä ravintonaan. . Löydetyn poikasen on siis täytynyt kuoriutua jo edellisvuonna, ja se on sitten päätynyt horrostamaan synnyinpaikalleen. iSMO RaUTiaiNEN PIRK Ko SI u Ko n en piisamin jättämiä simpukankuoria rantavedessä. Munan sisältämällä vararavinnolla ei eletä niin kauan, eivätkä munan kaasujenvaihto ja nestetasapainon säätely toimi kuin kesän lämpötiloissa ja kosteudessa. Rantakäärmeet parittelevat horroksen päätyttyä huhti–toukokuussa. Poikaset näkevät päivänvalon vasta elo–syyskuussa, minkä jälkeen ne joutuvatkin jo etsimään sopivaa horrostamispaikkaa. Se tekee niistä oivallisia matelijoiden munien hautomoita. Vaikka piisamin ravinto koostuukin pääasiassa kasveista, ne popsivat erityisesti talvisin mieluusti myös simpukoita. tutulla uimarannalla törmään usein myös piisamiin. Rantakivikolla olevat tyhjät kuoret saattavat hyvinkin kertoa piisamien ruokailusta
tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. 3) Sak sa sta (18 00-l uku ). 8) Ber liini ssä . Irtonumero 9 euroa. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2015. 14/2015 Suomen luonto 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. sLL jäsennumero .............................................................................................................. Lähettäkää suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2015. 7) Mikä vihernopsasiipi on entiseltä nimeltään. 4) Mikä oli ensimmäinen suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu kasvi. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: nimi: .................................................................................................................................... tilaajapalvelu suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 VAstAusLÄhetys suomen Luonto maksaa postimaksun. Olen sLL:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). 10) Minkä osan voikukasta voi syödä. 8) Missä kaupungissa on maineikas grünewaldin metsä. 5) Kan san per int een ker ääj änä tunn etu n Sam uli Pau lahar jun. 10) Kaik en.. 9) Miltä isomaksaruoho maistuu: a) herneeltä b) valkosipulilta c) kamomillalta. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. 6) Pal las– yllä stu nturi n kan sal lisp uis tos sa. pähkinöitä 1) Kuinka monta promillea (‰) suolaa vedessä on oltava, jotta turska voi lisääntyä. Määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . Määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. 5) Kenen teos on 1934 julkaistu Tunturien yöpuolta. 6) Missä kansallispuistossa sijaitsee hetta–Pallas-vaellusreitti. 3) Mistä maasta siirtolapuutarha-aate on lähtöisin. 2) Kuinka monta neliötä suomalaisten asuinpinta-ala kasvoi henkilöä kohden vuosina 1989–2009. Kestotilaus 12 kk (67,50 €) . ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. KR IS TI na aL -Z aL IM I / c aR TI na Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TiLaa LEhTi hELpOST i: www .suomenLuont o.fi/ LeHtiti Laus 1) 11–1 2 ‰ 2) 8 nel iöt ä, 31 nel iös tä 39:ä än. Teen osoitteenmuutoksen. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Osoite: ............................................................................................................................... 4) Kan gas vuo kko (19 52). . 9) Her nee ltä. . nimi: .................................................................................................................................... 7) Kan gas per hon en. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa
ilmasta hylkeitä kuitenkin näkevät lähinnä linnut ja hyljelaskijat. Hylkeet näyttävät tarvitsevan maatukikohtia, joille ne palaavat ainakin muutaman päivän välein. 82 Suomen luonto 14/2015 Suomi ilmasta teksti ja kuvat aNTTi haLkka 1500 hyljettä yhdellä hyljeluodolla voi enimmillään olla noin 1500 harmaahyljettä. vielä 1980-luvun alussa koko Suomen hallikanta oli vain joitain satoja yksilöitä, joten kanta on ilahduttavasti kasvanut. n hylkeiden kalliot ahvenanmaan paras hyljeluoto kökarissa. Kun samalla on siirrytty osin hylkeenkestäviin pyydyksiin, kalastusvahingot ovat selvästi vähentyneet. Hylkeet vaihtavat kevätkesällä karvansa uuteen, ja toimitusta edistää kuivalla maalla pysytteleminen. Katsomme palstalla Suomea linnunsilmin. Kuvasin monena vuonna harmaahylkeitä lentokoneesta, kun WWF laski halleja osana kansainvälistä itämeren kannan arviointia. Näimme enimmillään noin 10 000 hyljettä vuonna 2006. Sittemmin kanta on kasvanut koko itämerellä yli 30 000:een, mutta ei enää Suomen alueella. Joillakin alueille on kehkeytynyt hyljeturismia. touko–kesäkuussa ahvenanmaan parhailla ulkoluodoilla voi olla tuhatkin harmaahyljettä. Nämä hylkeet lekottelivat suojelualueella porvoon lähellä.. ihMiNEN ei ole ainoa laji, joka mielellään loikoilee rantakallioilla
kesäkuuta suuRi kesänumeRo . tunnista pilvet pilvikoulussamme . Lähdemme muurahaisten matkaan, paljastamme kesän värien salat. Lajiesittelyssä vaskitsa, rakkolevä, riskilä ja kuhankeittäjä . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto http://instagram.com/suomenluonto KestOtILAAjILLe ILMAInen Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi M a RL een Tu H K a n en / Va ST aV a Lo 5/2015 ilmestyy 5. keSän iHmeet tutuikSi. vinkit kesän luontoretkiin syvennymme kesäluontoon. mukana paljon lajitietoa ja vinkkejä suomen luonnon suvesta
Koska housut eivät kiristä eivätkä ole liian väljät vyötärön takaosasta, ne istuvat ihanteellisesti ja antavat liikkumavaraa. Curved Fit täydentää olemassa olevia Regularja Comfort fitmitoituksia ja on saatavilla suosituissa Övik Wja Nikkamalleissamme. Erityisesti naisille suunnitelluissa housuissa on kapeneva vyötärö ja hieman enemmän tilaa takamuksessa ja reisissä. Tutustu koko mallistoon osoitteessa www.fjallraven.fi MUOTOA JA MUKAVUUTTA Olemme kehittäneet uuden housumallin, koska kaikki naisvartalot eivät ole samanlaisia Sara Wiland, tuotekehittäjä, Fjällräven Nikka Trousers Curved W. Palautusviikko 2015–23 767095-1504 tänä keväänä laajennamme housuvalikoimaamme esittelemällä uuden Curved Fitmitoituksen