JA SEN KUUTIT. L A P IN V IIM E L U M IL L A . E E V A F U R M A N . T U U S U L A N JÄ R V I. L A P IN V IIM E L U M IL L A . H O T E L L I H Y Ö N T E IS IL L E . H O T E L L I H Y Ö N T E IS IL L E . K O T IL O T . L U H T A K A N A . S. L A P IN V IIM E L U M IL L A . N o r pa np oi k a no kosill a Saimaannorppa Juha Taskisen huikea tarina emohylkeen elämästä. A A R N IS A M M A L . T U U S U L A N JÄ R V I. L U H T A K A N A . S A M M A K O T . A A R N IS A M M A L . E E V A F U R M A N . V O IK U K K A . S A M M A K O T . H O T E L L I H Y Ö N T E IS IL L E . V O IK U K K A . A A R N IS A M M A L . V O IK U K K A . T U U S U L A N JÄ R V I. S A M M A K O T . K O T IL O T . 44 4.5.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 4 | 2 17 S A IM A A N N O R P P A E M Ä N T A R IN A . 58 –59 HO TE LLE JA HY ÖN TE ISI LLE VOIKUKKA on hyötykasvi Uutta tietoa SAMMAKOISTA Näin tunnistat KOTILOT TEEMANA PIHALUONTO 2 17 S A IM A A N N O R P P A E M Ä N T A R IN A . L U H T A K A N A . Saimaannorppa Juha Taskisen huikea tarina emohylkeen elämästä. S U O M E N L U O N T O 4 S U O M E N L U O N T O 4 | 2 17 S A IM A A N N O R P P A E M Ä N T A R IN A . K O T IL O T . E E V A F U R M A N
MITTASUHTEET riippuvat katsojasta. Seitit vangitsevat ilta-auringon säteet. Hämähäkin metsässä puiden virkaa toimittavat sammalen itiöpesäkkeet. LO P P U K E V Ä T Hämähäkin metsä KUVA TARU RANTALA /VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES
LA SS E YL IS A A RI 40 40 Voikukka pitää keväisin ravintolaa hyönteisille. 30 Salaperäinen luhtakana Mitään ei näy, mutta kuuluu sitäkin enemmän. Pimeässä hohtava sammal löytyi Turusta. Hyönteishotelleista apu kolopesijöiden asuntopulaan. 60 Hetki ennen kesää Lumi loppui suositulla Hetta–Pallas-reitillä kesken.. Aarnivalkean etsintä onnistui. 34 Sammakon vuosi Vähenevätkö sammakot. Sammakkolammilla käy kuhina. 28 Tuusulanjärvi palautettiin entiseen arvoonsa Uudenmaan helmi tervehtyi. 44 Tutkimusretki autiosaarelle Kasvien levinneisyyskartassa oli aukko. Sisällys 4/2017 24 SU V I EL O Laukkuverhoilijamehiläinen etsii vapaita huoneita. Näin se paikattiin. 24 Peikonkullan jäljillä Sadunhohtoinen aarnisammal on oikeasti olemassa. Keväiset kutupuuhat antavat tilaisuuden kannanarvioon. TA PI O KU JA LA Sammakoil la menee hyvin ainakin Keski-Suom essa. PE KK A TU U RI 34 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 32 Kytömäki 49 Vahtikoira 66 Homo sapiens 68 Kotona, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja 58 Tunnetuimmat kolopesijät ovat lintuja, mutta pönttö kelpaa erakkomehiläisille ja muille pölyttäjille. 58 Onko vapaita huoneita. Juha Taskinen sen tietää. 50 Senkin nilviäinen Opi tuntemaan maamme kotilot ja etanat. 40 Voikukalla on paikka pihallakin Rikkakasvista hyötykasviksi. 14 Saimaalainen Millaista on olla hylkeenä Saimaalla. Tutkija päätti selvittää asian
vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. 50 PE KK A M A LIN EN PE KK A M A LIN EN Valkotarhakotilo on yksi maamme 73 maakotilolajista.. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_04/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. www.climatecalc.eu Cert. Ismo-kuutin kuvasi Juha Taskinen. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 4/2017, 76. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 14/2017 SUOMEN LUONTO 5 Kuutti nukkuu veden alla kallionkolossa kuin avaruusmies aluksessaan. Luokkakuvassa maanilviäiset. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. JO RM A LU H TA Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Kotilolla on kuori, etanalla ei
Etelän valoisat metsät ovat sinivalkoisenaan vuokkoja. Eihän pihaa oikeasti edes tarvitsisi siistiä, niin on vain tapana tehdä, ikäänkuin merkiksi siitä että isäntä on vaihtunut. Kukaan ei tule moittimaan, jos välillä jää nojailemaan haravan varteen tutkaillakseen ympäröivää luontoa. 6 SUOMEN LUONTO 12/2017 KESÄMÖKILLÄ on kaksi isäntää. Metsäkauriit ovat myllänneet kukkapenkkiä, kivikkoreunusten mehevät mesikasvit ovat niiden herkkua. Mikä tuo sen tunteen, että kesä on alkanut, tai luo parhaiten kesän tunnelmaa. Kaivon pohja pitää tähystää huolella. Telkkä säpsähtää lentoon rantapöntöstä, sekään ei vielä ole tottunut ihmisten läsnäoloon. Nyt, kevään ensikäynnillä, kuivuneiden lepänlehtien vaippa peittää mökin pihamaan. Haravoiminen on parasta meditointia, ei ole kiirettä mihinkään eikä tiukkoja tavoitteita. Kärppä kierteli taloa hiirijahdissa, metsäjänis ja orava etsivät ruokaa pihapiiristä, ja kettukin partioi rantaviivassa. Pihapiiriin laskeutuva rauha houkuttelee eläimet esiin piiloistaan. Syksyllä kun asumus on laitettu talvikuntoon ja auton perävalot loittonevat pihatiellä, luonto ottaa mökin huomaansa. Mikä tekee kesän. Että oltaisiin lähellä luontoa, jopa osa sitä. Haravoin lehtiä pieniin kasoihin, jotka joskus unohtuvat niille sijoilleen koko kesäksi tuulen riepoteltaviksi. PÄÄKIRJOITUS HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Ihmisten asuttaessa taas mökin, luonto joutuu väistymään, mutta ei kauas. Ja hyvä niin, sillä siksi kai mökille mennään. Sinija valkovuokot nostavat hennosti päätään lehtien alta, näsiän kukinta on jo pitkällä, ja tuometkin alkavat herätä kesään. Sanotaan että puutarhanhoitoa voi käyttää meditoimiseen. PS. Metsämyyrä kulki kuin marketissa sisään ja ulos talosta keittiön vanhan viemäriputken kautta. Vastaa kyselyyn verkkosivuillamme: www.suomenluonto.. Hiiret ovat kaikonneet metsän puolelle. / kesanmerkit M A RI K A EE R O LA JA RI KU RV IN EN / VA ST AV A LO JA RI KU RV IN EN / VA ST AV A LO Sinivuokot aloittivat kukintansa tänä vuonna myöhään. Metsähiiret olivat asettuneet taloksi. 6 SUOMEN LUONTO 14/2017 Harava ja zen. Vaikka kaivonkansi on tiivis, sammakonraatoja löytyy aina silloin tällöin. Talvella mökin pihamaalla oli hiirenhiljaista, sananmukaisesti. Hauet ovat lokotelleet kaikessa rauhassa rantavedessä, mutta ihmishahmon piirtyminen rantakivikon ylle saa ne ampaisemaan molskahtaen kasvillisuuden suojiin. Siivoan kauriiden sotkut haravalla
(AK) Rauduskoivun hiirenkorvat. K A IS A ER KK IL Ä / IK KU N A SU O M EN LU O N TO O N Koivut täynnä hiirenkorvia JOS EI JUURI NYT, niin ihan kohta koivut vihertyvät. Rauduskoivu saa lehtensä hieman hieskoivua aikaisemmin ja pudottaa ne myöhemmin. (AK) LUMIKKO VAIHTAA PUKUA NÄIHIN AIKOIHIN. (AK) Paijarit tulivat PAJULINNUT ovat palanneet Afrikasta. Talvella lumikko liikkuu lumen alla ja tulee hangelle vain pakosta. Pajulinnun laulu on kuin vienon peipon, tiltaltti puolestaan tilkuttaa rytmikkäästi lyhyitä tavuja, ja sirittäjä on pistänyt hopeakolikon pyörimään. Kohta niiden kaihoisaa laulua kuulee kaikkialta, onhan lintu Suomen runsaimpia pesimälajeja. 14/2017 SUOMEN LUONTO 7 Lumikon kevät jäi kesken T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N MYÖHÄISKEVÄT Luonnossa livertää, vikisee ja kahisee. Hieskoivun lehdet ovat pehmeät ja karvaiset, rauduskoivulla ”rautaiset”. Lumikkoa, somaa hoikkeliinia, ei juuri näe, sillä se viettää piilottelevaa elämää. Hiirenkorvat ovat molemmilla kuin samettia. Haukat, pöllöt, korppi, kettu ja näätä nappaavat suit sait sen, mutta ilmeisesti kissa on niitäkin vaarallisempi – ja turhauttavampi. Luonnonkalenteri Luonnonkalenteri Luonnonkalenteri. Kesäkuussa pesässä vikisee kolmesta yhdeksään sokeaa ja ryppyistä peukalonpäänpituista poikasta. Kun lunta ei ole, eläin pysyy kasvillisuuden suojissa ja myyrien, tärkeimpien saaliseläintensä, käytävissä. Lumikko pesii usein myyrältä valtaamaansa koloon. Pajulintu tekee pesänsä maahan. Lumikollakin on ottajansa. JU H A IL KK A K A IS A ER KK IL Ä / IK KU N A SU O M EN LU O N TO O N JO RM A TE N O V U O P ienin näätäeläimemme, lumikko, vaihtaa parhaillaan vitivalkoista pukuaan kesään sopivammaksi. Mukana saattaa olla vielä sukupuolihormonejakin, sillä kesäkarvan vaihtoviikkoihin sattuu myös lisääntyminen. Sehän ei yleensä edes syö saalistaan. Kissa on iskenyt lumikon kurkkuun. Laukaisijana on valon lisääntyminen, joka vähentää melatoniinin ja lisää prolaktiinin eritystä. Pareja on vähintään saman verran kuin suomalaisia. Pajulinnun sekoittaa helposti tiltalttiin ja sirittäjään, mutta lauluistaan lintuset tunnetaan
Pääosa havainnoista on keskittynyt harjujen lämpimille rinteille muun muassa Janakkalan, Riihimäen ja Asikkalan seudulle. Isotoukohärkiä tavataan taas Suomessa Isotoukohärkiä tavataan taas Suomessa Toukohärät palaavat parin vuosikymmenen tauon jälkeen. T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N 8 SUOMEN LUONTO 14/2017. Ehkä ilmasto-olot ovat niille nyt erityisen suotuisat”, Mannerkoski pohtii. ”En ole vielä keksinyt syytä, miksi näin on tapahtunut”, hän sanoo. Toukohärät ovat sidoksissa mehiläisiin, joiden pesissä niiden toukat elävät. TIESITKÖ. Parhaimmat esiintymät ovat satojen yksilöiden vahvuisia, ja isotoukohärkiä juoksentelee pihanurmikoillakin. ”Tämä on aivan uskomatonta.” Laji oli kateissa parin vuosikymmenen ajan. Isotoukohärkiä tavataan ympäri Etelä-Suomea. Häirittynä isotoukohärkä erittää nivelistään ihoa ärsyttävää myrkkyä, kantadriinia. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT V iiden viime kevään aikana Suomesta on löydetty ainakin 30 uutta isotoukohärän esiintymää. ”Ainoa järjellinen selitys isotoukohärän uuteen tuloon on leviäminen mesipistiäisten mukana. Suomesta tunnetaan neljä toukohärkälajia, joista ainoastaan sinitoukohärän kannat ovat olleet elinvoimaisia. Isotoukohärkiä tavataan taas Suomessa parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Miten lentokyvytön kovakuoriainen, jolla on olemattomat leviämismahdollisuudet, on palannut takaisin lajistoomme. Kovakuoriaistutkija Ilpo Mannerkoski on ymmällään. TEKSTI JA KUVA MIKA ROKKA Parhaimmat esiintymät ovat satojen yksilöiden vahvuisia
Laji oli tavattu viimeksi vuonna 1957, jonka jälkeen se todettiin hävinneeksi. Tutkijat ovat arvioineet, että kaksi identtistä yksilöä, jotka kasvavat 12 metrin etäisyydellä toisistaan, voivat alunperin olla osa samaa jopa 320-vuotiasta kasvustoa. 320 VUOTTA / Valkovuokot kasvavat jatkuvasti maavartensa avulla, keskimäärin kaksi kolme senttiä vuodessa. Tätä suuremmat yksilöt hajoavat useammiksi geneettisesti identtisiksi yksilöiksi. Tämä ikihonka on paksu ja lyhyt. Myös pohjoisen lyhyet kesät ja hidas kasvu voivat olla pitkän iän takana. Vanhojen haapojen iän lukeminen vuosilustoista on vaikeaa, sillä ne lahoavat usein ontoiksi. ”Tämä herättää toivoa myös neljännen lajin, huhtitoukohärän löytymisestä uudelleen. VUOSIRENKAITA Haavikko voi elää tuhansia vuosia. 14/2017 SUOMEN LUONTO 9. TIM O N IE M IN EN Isotoukohärkä on kooltaan yleensä 1–4 senttiä. Mannerkosken hämmästykseksi myös kolmannesta lajista, typytoukohärästä on tehty kolme uutta havaintoa. RIIKKA KAARTINEN JUURIVESOJEN ja maavarsien avulla leviävät kasvit voivat elää hämmästyttävän vanhoiksi. Sen latvusto näyttää sateenvarjolta, joka onkin hyvä vanhan puun tuntomerkki. Yksi kasvusto on halkaisijaltaan yleensä pari metriä. RE IJO N EN O N EN / VA ST AV A LO Valkovuokkokasvusto voi yllättää korkealla iällään. ”Mutta nyt typytoukohärällä on kanta pääkaupunkiseudulla!”, Mannerkoski riemuitsee. Pitkän iän salaisuus on pohjoiset viileät kasvuolot. 790 VUOTTA / Suomen vanhin mänty löytyi kymmenen vuotta sitten Urho Kekkosen kansallispuistosta. Onnea siihen tarvitaan, sillä edellisestä havainnosta tulee kuluneeksi 91 vuotta.” 200 VUOTTA / Haapaa pidetään lyhytikäisenä puuna. Puu sai alkunsa keskiajan loppupuolella vuonna 1244. Yksittäinen puu voi elää yli 200-vuotiaaksi, mutta juurivesojen avulla uudistuva haavikko voi periaatteessa olla itänyt siemenestä heti jääkauden jälkeen, jolloin se olisi jopa 10 000 vuotta vanha. Jatkuva kasvu estää kasvustoa vanhenemasta ja takaa pitkän iän
Äänestys on kerännyt mukavasti osallistujia. Huhtikuun puoleenväliin mennessä kansallisperhosta oli äänestänyt jo 23 500 henkeä. Pyöriäisille ja hylkeille äänet ovat tarpeellisia esimerkiksi suunnistamisessa, saalistamisessa, lajitoverien kanssa kommunikoimisessa ja pariutumisessa. Esimerkiksi turska ja made ääntelevät varsinkin kutuaikana, ja ylimääräinen melu on silloin erityisen haitallista”, Peltonen selittää. Lisäksi melulle luotiin seurantajärjestelmä. ”Mahdolliset ihmisen aiheuttaman melun haitat riippuvat altistuksen voimakkuudesta ja kestosta. www.suomenluonto.. Suomesta on tehty neljä havaintoa kaakkoisja lounaiskulmilta. Sillä on jo vakiintunut kanta Virossa ja eteläisessä Skandinaviassa, ja Euroopassa laji on yksi runsaimmista luteista. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT HYÖNTEINEN näyttää afrikkalaiselta naamiolta, ja punamusta väri hätkähdyttää. Tietoa melusta Itämeren eri osissa eri vuodenaikoina tarvitaan, kun halutaan esimerkiksi varjella hiljaisina säilyneitä alueita tai ottaa rakennushankkeissa huomioon eliölajit ja -yhteisöt. ”Tulilude on ryhmäsielu, joten usein niitä löytyy paljon kerralla”, kertoo Petri Ahlroth Suomen ympäristökeskuksesta. ”Suomessa olosuhteet ovat täydelliset, joten on vain ajan kysymys, koska laji saa jalansijan”, Ahlroth ennustaa. (RK) A N N ALI IS A PI RH O N EN SA M U LI H A A PA SA LO K A RI N IE M EL Ä IN EN / VA ST AV A LO 10 SUOMEN LUONTO 14/2017 LUONTOHARRASTAJA Samuli Haapasalo kirjoittaa retkistään ja havainnoistaan 100 päivää luonnossa -blogissaan Suomen Luonnon verkkosivuilla koko vuoden ajan. Harmiton tulilude on leviämässä Suomeen. ”Ääni ei siellä kulje aina suoraviivaisesti, koska vesipatsaassa on suolapitoisuudeltaan ja lämpötilaltaan erilaisia kerroksia. (RK) Äänestä kansallis perhosta Värikäs tulilude on lentokyvytön. Valittavan kansallisperhosen tulee kuitenkin esiintyä Suomessa vakinaisena ja laajalla alueella. RE IN O ST YR M A N. ”Itämeri on omaleimaisuudessaan haasteellinen ympäristö melun vaikutusten arvioinnille”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Heikki Peltonen. Esimerkiksi saalistus voi häiriintyä tai pariutuminen epäonnistua”, sanoo tutkija Eeva Sairanen Sykestä. Myös merinisäkkäille vedenalainen äänimaailma on tärkeä. ”Useat kalalajit käyttävät ääntä kommunikointiin. Tulilude on lentokyvytön, joten se leviää ihmisen avustamana. Harmaahylje käyttää ääniä kommunikointiin. kesäkuuta asti. /100-paivaa-luonnossa/ Sata retkeä satavuotiaalle Suomelle Vedenalainen melu riski Itämeren eläimille Tuliluteet hämmästyttävät IHMISEN AIHEUTTAMA vedenalainen melu Itämeressä lisääntyy, mutta melun vaikutukset meren eliöstöön tunnetaan vielä heikosti. Äänestämään pääset osoitteessa: www.kansallisperhonen.fi Äänestykseen on valittu 20 ehdokasta, mutta myös omaa ehdokasta voi äänestää. Kirjoverkkoperhonen on yksi kansallisperhos ehdokkaista. Luonnolliset äänet ylittävä melu voi haitata eläimiä vakavasti. Lisäksi jään alla äänimaailma on erilainen kuin avovedessä.” Viime vuodenvaihteessa päättyi kansainvälinen hanke, jossa Itämeren vedenalainen melu kartoitettiin ensimmäistä kertaa. Lisäksi perhosen tulisi olla helposti tunnistettava ja näkyvästi esillä luonnossa. PIIA AHONEN SUOMEN KANSALLISPERHOSTA voi äänestää vielä 4. Tuliluteen voi löytää puistoista ja puutarhoista lehmuksesta tai malvakasveista
Onko tässä järkeä. Aika ajoin käärme tikuttaa eli nostaa päätään pari senttiä veden pinnasta ja tarkkailee tilannetta ympäristössä. Sitten kala vähitellen katoaa nielun syövereihin. Käärmeen purressa saalista rauhasen erite valuu hampaiden juurelle ja samalla sekoittuu saaliin verenkiertoon. LIS SE TA RN A N EN RANTAKÄÄRMEELLÄ on omat kala-apajansa matalilla kivikkoisilla rannoilla. Käärme pullauttaa kertaalleen niellyn kalan kalliolle ja aloittaa homman alusta. Yläleuan reunimmaiset hampaat ovat hieman muita pidemmät. Sen kannattaakin rikkoa saaliin nahka monesta kohtaa. Joko tilanne on ohi. Sillä on pelkät rauhaset, jotka erittävät saaliin lamauttavaa ja ruoansulatusta edistävää nestettä. Rantakäärmeellä ei nimittäin ole myrkkyhampaita. Mutta järkeä tässä nimenomaan on. Rantakäärmeen suosimat saaliskalat ovat kivisimppu (kuvassa) ja kivinilkka. Kaukaa katsottuna se näyttää pieneltä vedestä törröttävältä tikulta. Ei, ainoastaan ensimmäinen näytös. Käärme ui kala suussa vauhdilla kohti rantaa. Välillä kalastajaa onnistaa. Käärme sukeltelee levien seassa, kiertelee rantakiviä ja hakee piilottelevia pikkukaloja. Nyt levien seasta on löytynyt kivisimppu. Maalla, turvallisen matkan päässä vesirajasta se pysähtyy, sitten puree ja puree saaliistaan. Kala oli jo lähes vatsassa. LISSE TARNANEN Simpun viimeinen kurkistus IL M IÖ M ÄI ST Ä 14/2017 SUOMEN LUONTO 11. Se etenee määrätietoisesti rantaviivaa myöten. Rantakäärmeelle ei riitä, että nälkä lähtee nyt, sillä kesän ravinnolla on myös sinniteltävä läpi pitkän talven. Miten leveiksi kalastajan leuat aukeavatkaan! Välillä kala putoaa käärmeen suusta ja se noukkii sen uudelleen kitaansa. Käärmeet kalastavat ahkerasti kasvattaakseen rasvakerrosta talven varalle
PIKKULEPINKÄINEN lensi keväällä vähän yli 10 vuorokaudessa Afrikan lounaisosista pesimäalueille Tanskaan. Tutkimuksessa havaittiin, että nykyisessä ilmastossa vuosikymmeniä jatkunut laidunnus ei vähennä tunturipaljakoiden hiilivarastoja, vaikka laidunnus on muuttanut kasvillisuutta. Vähiten lepinkäinen lepäili palattuaan Tanskaan, sillä päivät kuluivat saaliiden kyttäämiseen ja poikasten ruokintaan. ”Pesäsuojien testaaminen kestää useamman vuoden, sillä haahka pesii vuodesta toiseen samassa kallionkolossa”, Högmander kertoo. Pesälaatikoita on jo kauan käytetty Islannissa ja Norjassa, missä niitä hyödynnetään myös untuvien keruussa pesimäajan jälkeen. Lämpenevissä oloissa laidunnus ei sen sijaan säätele hiilen sitoutumista maaperään. Keskinopeus syksyllä oli 51 kilometriä tunnissa, mikä oli hieman suurempi kuin keväällä, ilmeisesti suotuisampien tuulien ansiosta. Keväällä Arabian aavikot vaativat viiden peräkkäisen yön 10-tuntiset lennot, joiden välillä lintu lepäili, mutta söi vain vähän. Merikotkakannan ollessa pohjalukemissa haahkat oppivat pesimään avoimilla paikoilla, missä niistä tuli myöhemmin runsastuneille kotkille helppoa saalista. Kevätmuuttoon lepinkäiseltä kului 37 yötä, syysmuuttoon 29 yötä. PERTTI KOSKIMIES. Haahkoille vietiin pesäsuojia MERIKOTKIEN saalistus on heikentänyt haahkakantaa 2000-luvulla. Pikkulepinkäiset muuttavat yöllä ja lepäilevät päivällä. Syysmuutto oli kolmanneksen nopeampi, mutta matkakin oli lyhyempi. Vaativin etappi, eli Välimeren ja Saharan ylitys, vei syksyllä yhteensä 63 tuntia. ”On kuitenkin muistettava, että merikotka ja haahka ovat eläneet saaristossa rinnakkain jääkaudelta asti, joten ne varmasti oppivat tulemaan toimeen tulevaisuudessakin”, sanoo Jouko Högmander Metsähallituksesta. Mukana projektissa ovat myös Arkipelagia-seura ja WWF Suomi. IS TO CK PH O TO Pikkulepinkäisen kevätreitti on merkitty katkoviivalla ja syysreitti mustalla viivalla. Ilmaston lämmetessä tunturikasvillisuus tulee voimakkaasti muuttumaan, ja kasvillisuuden muutoksiin vaikuttaa keskeisesti myös laidunnus. Nyt pesiviä haahkoja autetaan pesäsuojien avulla, joita on viety nelisenkymmentä sekä Saaristomerelle että Hangon ulkosaaristoon. Laite oli yhdistelmä sijainnin kertovasta valopaikantimesta ja linnun aktiivisuutta mittaavasta laitteesta. Hiljattain tanskalais-ruotsalainen tutkijaryhmä seurasi koiraslepinkäisen lentoa ja lepäilyä ympäri vuoden gramman painoisen seurantalaitteen avulla. Tutkimus julkaistiin Journal of Avian Biology -lehdessä. Vaikka suojaisessa sisäsaaristossa haahkat ovat jopa runsastumassa, ulkosaariston avoimessa maisemassa laji on romahtanut. Sen jälkeen pikkulepinkäinen vietti Sahelin alueella 1,5 kuukautta ensin syöden ahkerasti kolme viikkoa ja sitten leväten seuraavat kolme viikkoa. (RK) JO U KO H Ö GM A N D ER JU SS I M U RT O SA A RI / LE U KU Pikkulepinkäisen muutosta saatiin entistä tarkempaa tietoa uusien seurantalaitteiden avulla. Yötä kohti se lensi lyhimmillään reilu 10 minuuttia ja pisimmillään 16 tuntia. 12 SUOMEN LUONTO 14/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Laidunnustutkimus auttaa ennustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia OULUN YLIOPISTOSSA tarkastettiin hiljattain Henni Ylänteen väitöskirja, jossa tutkittiin ilmaston lämpenemisen ja porolaidunnuksen vaikutusta hiilen sitoutumiseen maaperään arktisilla alueilla. Pesälaatikko sijoitetaan joko vanhan pesän suojaksi tai uudelle paikalle nuoria emoja varten. Laiskotella se sentään sai talvella Afrikan lämmössä. Lepinkäisten kevätreitti Välimeren itäpuolta ja paluu syksyllä Välimeren ja Saharan itäosien yli tiedetään rengaslöydöistäkin. (RK) Kiire pesimään Aluemeribiologi Heidi Arponen kokoaa haahkan pesälaatikkoa Saaristomerellä
Tutkijat yllättyivät huomatessaan järven pohjan olevan täynnä palloja, jotka osoittautuivat makeassa vedessä elävien syanobaktee rien eli sinilevien muodostamiksi yhdyskunniksi. Tutkijat varoittavatkin nyt juomasta järvien vettä. Yhdysvaltalaiset vesitutkijat pääasiassa Dartmouthista New Hampshirestä saapuivat viisi vuotta sitten alueelle tutkimaan sinilevien ja niiden myrkkyjen esiintymistä arktisissa vesissä. Grönlannin sinileväpallot osoittautuivat myrkyllisiksi. Rantaa kävellessä tuntuu kuin astuisi mätien omenien päälle. ”Aikaisemmin arktisissa ravinneköyhissä järvissä ei uskottu olevan tarpeeksi syanobakteereja runsaaseen myrkyn tuottamiseen”, kertoo aiheesta väitellyt Jessica Trout-Haney. Tavallisesti niiden koko on yhden sentin vaiheilla, mutta suurin Oregonista 1980-luvulla löydetty painoi 2,6 kiloa ja oli halkaisijaltaan 22 senttiä. Grönlantilaiset kutsuvat palloja järviluumuiksi tai meritomaateiksi. Nostoc pruniforme-pallojen väri vaihtelee paljon. Samanlaisia on löydetty useasta seudun pienestä järvestä tai lammesta. Suurimmat ovat pesäpallon kokoisia. Arktinen järvi on lähellä mannerjään reunaa Kangerlussuaqin alueella, vähän napapiirin pohjoispuolella. n. GRÖNLANTILAISMIES ottaa kirkasvetisestä pikkujärvestä käteensä kellanruskean viisisenttisen pallon. TEKSTI JA KUVAT RIITTA ANGERVUO JA AARRE LESKINEN Maailmalta Maailmalta Sinileväp allot pärjäävät ravinnekö yhissä järvissä. Tutkimukset paljastivat, että pallot tuottavat myrkyllistä, maksavaurioita aiheuttavaa mikrokystiiniä. Salaperäiset sinilevät ihmetyttävät Grönlannissa Pallomainen kasvusto on sinilevien yhdyskunta. Suurimmat pallot ovat jopa pesäpallon kokoisia. Sen iäksi arveltiin 10– 14 vuotta. Palloja on pohjassa sadoittain. Vihreissä pallosissa on runsaasti lehtivihreää ja oransseissa karotenoideja. Sinileväpalloja on tavattu harvinaisina järvistä ympäri maailmaa, Suomestakin. Osa lajeista on myrkyttömiä, ja niitä myydään ruokana. Ne kuuluvat yleiseen Nostoc-sukuun, tavallisin laji on iso pyöreä Nostoc pruniforme. Suvun syanobakteereja tavataan koko maapallolla Antarktista myöten. Niiden pinta on kiinteä ja pehmeä
Tämä on Selänpesijän tarina. TEKSTI JA KUVAT JUHA TASKINEN 14 SUOMEN LUONTO 14/2017. 14 SUOMEN LUONTO 14/2017 SAIMAA LAINEN SAIMAA LAINEN Juha Taskinen on seurannut samaa emähyljettä Saimaalla 1990-luvun alusta
14/2017 SUOMEN LUONTO 15 SAIMAA LAINEN 14/2017 SUOMEN LUONTO 15 Markku oli yksi Selänpesijän kuuteista. Se tukehtui kalaverkkoon monien muiden Saimaalla syntyneiden tavoin.
Marraksena ensijäähän ilmestyi Selänpesijän huokailu– avantoja, ja pohjantuuli muurasi kallioniemeen tanakat kinokset. Juha Taskinen pitelee kuuttia tutkimustilanteen lomassa. Saari sisarusluotoineen ovat nimistössäni Selänpesijät. Toinen kuutti sai nimekseen Naks. Sitten tuttavaksi tullut nukkui kolme kilometriä kauempana huvilasaaren sivukivellä ja kolmannen kerran se löytyi ruovikon keskeltä salakiveltään. Näistä toinen, Ruusuksi nimetty, sai selkäkarvoihinsa tutkimusaikojen ensimmäisen seurantalähettimen. Nämä loikopaikat muodostivat seitsemäntoistasaarisen altaan, keskelle jäi selkävesi, jonka norppa ylitti eli pesi helposti neljällä kilometrin pituisella matkasukelluksella. Pohjalta löytyneet karvaköntit ja jäätyneet avannot kertoivat kuutin kuolemasta. Yhdeksänkymmentäluku oli voimallista aikaa, kun Haukivedellä alkoi Itä-Suomen yliopiston norppatutkimus ja sen myötä hylkeiden lähetinseuranta. Signaali sammui, ja kuutti katosi kesäkuun alussa samaan aikaan kun kalaverkot ilmestyivät syntymäsaaren vierelle. 16 SUOMEN LUONTO 14/2017 L umipesä löytyi kapean metsäluodon kupeelta kaksikymmentäkuusi vuotta sitten. Taskinen on toiminut pitkään ItäSuomen yliopiston norppatutkimuksen apuna. Saimaannorppa voi elää yli kolmekymmentävuotiaaksi, ja hyväkuntoinen synnyttää kuusivuotiaasta lähtien joka toinen vuosi. Haukiverkkojen poistattaminen nostatti hupikalastajassa huutoa ja raivonpuuskia. Osin siksi, että sen sukellusten reuna ulottui valkamalahteen josta olen lähtenyt sadat kerrat norppaeloa tallentamaan. Ruusu Selänpesijä otti kalaveden haltuunsa Unelma-norpan kuoltua vuonna 1990. Kesemmällä mäntylatvoja koristivat nuolihaukan poikaslennot. Niihin aikoihin Selänpesijä alkoi vaihdella kuuttimispaikkaa kahden saaren välillä. Sitten 1995 Selänpesijältä jysähti täysi potti, kun kaikkien aikojen ensimmäiset kuuttikaksoset nähtiin sen imetysavannolla. Nimettömien pikkusaarten omistaja luopui niistä pyyntöni mukaisesti, ja saarista tehtiin yksityinen luonnonsuojelualue. Norppavuosien jatkumossa Selänpesijästä kehkeytyi läheisin ja seuratuin hylje. Naaraan synnytyssaari sijoittui osakaskuntamme vesille, ja ollessani valvojana törmäsin saaren vierellä kohorivistöihin norppien suojaksi asetettuna verkkorajoitusaikana. Näin ynnäten Selänpesijä olisi synnyttänyt kymmenkunta kuuttia. A N N I R AU TI O JA JU H A TA SK IN EN / U EF A RI KI R JA VA IN EN / U EF. Sen karut kiveliöt ottivat kevään soitossa vastaan selkäveden jäämurskeet, toukokuussa karvanvaihtoon kylpeytyvän emän tai uroksen. Joskus pesä pysyi vaiti. Havaintojeni mukaan niitä on ollut kahdeksan. Muistan silloin nähneeni Selänpesijän ensimmäistä kertaa muikuilemassa pesimäsaaren rantakiveltä ohi lipuvaa venettäni. Se käväisi Linnansaaren kansallispuiston vesillä Ella-naaraan reviirin laitamilla, mutta näiden kahden naaraan synnytyspesäpaikat pysyivät selkäveden eri laidoilla. Naks Norppien jäänalainen videoseurantani oli tullut tutkimuksen kautta luvalliseksi Selänpesijä kurkistaa kuvaajaansa, taustalla sen kuutti Naks
14/2017 SUOMEN LUONTO 17 14/2017 SUOMEN LUONTO 17 Selänpesijä kevätjäisellä kotijärvellään, jolla se on elänyt jo kolmisenkymmentä talvea.
Ne eivät pelänneet tarkkailuamme. Huhtikuun kuudentenatoista Selänpesijä nähtiin imettämässä kuuttiaan paljaalla jäällä, ja viisi päivää myöhemmin pääsin veneellä saareen. Se oli valtava kevät täynnä riemua ja odotusta! Viipyilin saaressa ja näin kuinka Selänpesijä houkutteli Markun selkävesille ja veti peräänsä neljän minuutin sukelluksiin. Se puhalteli taskujään alla, käväisi hengitysavannolla. Saimme tallennettua emän ja poikasen yhteiseloa ja yritimme hydrofonin avulla nauhoittaa norppien ääntelyä. 18 SUOMEN LUONTO 14/2017 2002, ja asensimme kameroita Selänpesijän hengitysavannoille. Haukivesi ei ollut irronnut jääpeitteestään koskaan näin aikaisin. Kuulokkeista kantautui naksahduksia, jään volahtelua ja syväväylää runttaavan laivan jumputusta. huhtikuuta Selänpesijä solahti kuutin viereltä syönnöksilleen. Maaliskuussa 2007 norppien paritteluaikaan Joensuun tutkimusporukka kuunteli yöllä jäänalaisia ääniä teltassa Selänpesijän saarten välissä. Markku Talvettomat talvet seurasivat toisiaan uudella tuhatluvulla. Lupa oli ottaa myös tämä. Naks varttui, ja emä imetti siitä valmiin sukeltajan nietoksen onkalossa. Naks-tyttö laajensi ahvenien perässä saalistuslenkkejään verkkorajoitusalueen yli ja tukehtui kuhaverkkoon kilometrin päässä syntymäpaikastaan. Kuutin kuolema oli hyytävää alkua monien seurantakuuttien ja tuttavanorppien verkkokuolemien todistamiselle. Hydrofonin kautta nauhurille tallentui ensi kertaa urosnorpan nopeasti koputtavaa lemmenkutsua. Hämärän saapuessa emä saatteli kuuttinsa rantaan. Se jäi unisuSelänpesijä imettää Markkua, jonka selässä näkyy paikannin.. Varhain seuraavana aamuna peippojen visertäessä aamun avausta Selänpesijä imetti kuuttiaan. Lähetin ei näyttänyt haittaavan kummankaan elämää. Emä maidotti pienokaistaan matalan kiven päällä, ja tämä oli myös aikaisen kevään tuomaa ja uutta. Imetyksen jälkeen Markun päivänä 25. Kevät luuti jäät Haukivedestä, ja Selänpesijä lopetti imettämisen. Monitorin näyttöön ilmestyi Naks-kuutti, ja Selänpesijä-emä pörhisteli viiksillään kameraan. Kahta päivää aiemmin olin haavinut Ella-emän Erna-kuutin jäältä lähetinseurantaan. Ettosille nukahtanut Markku-kuutti joutui silloin hetkeksi haaviin ja norppatutkijat liimasivat pojan selkäkarvoihin pienen seurantalähettimen. Kuutti oli hyvin vaalea
Huvilan omistaja oli saanut verkosta kuusi ahventa ja nyt kuutin. Verkkojen omatoiminen poistaminen ilman omistajan oikeutusta on lain mukaan rikos. 14/2017 SUOMEN LUONTO 19. Seuraavana aamuna 26.5.2007 Markku löytyi kuhaverkkoon tukehtuneena samalta paikalta ja saman vapaa-ajankalastajan verkosta kuin Naks kuusi vuotta aiemmin. Markku oli uinut kauemmas kuin ennen, suojelualueen ulkopuolelle venevalkamalahteen kalaverkkojen sekaan. Markku venyttelee. Haukivesi Savonlinnasta luoteeseen on yksi tärkeimmistä norppaalueista. Signaalin ja näköhavaintojen mukaan se pylkkäsi yhä enemmän yksin ahvenjahdissa syntymäsaarensa kahta puolta pinnanalaisilla matalikoilla. Yöksi se palasi louhionkoloon. Markun liikkumista seurattiin päivittäin. Kevät on saapunut Saimaalle. 14/2017 SUOMEN LUONTO 19 ”Seuraavana aamuna Markku löytyi tukehtuneena vapaa-ajankalastajan kuhaverkosta.” kelluksiin kivien onkaloon; sinne ei iso hylje mahtunut. Yritin selvittää osakaskunnan sihteeriltä, kenen verkot olivat ja miten ne saataisiin pois kuutin läheltä. Myöhemmin keväinen, puolentoista kuukauden verkkorajoitus laajeni korvauksineen myös tuolle surmasärkälSelänpesijä ja Markku Haukiveden maisemissa. Olin muutaman päivän poissa Etelämanner-retkikunnan harjoitusleirillä, kun sain vakavan viestin. Verkon pitäjä lupautui kalastamaan sinä keväänä vain norppaturvallisella katiskalla
Raskausaika, synnyttäminen ja imetys näkyivät. Mutta siellä Tatu varmasti luurasi, ruttunaamainen uros joka kerran tammipakkasilla nousi virransilmästä ylös, ja avanto jäätyi. Auringon kuumin hetki sai ne veteen ja uusi päivä alkoi. Jäkälä oli sen mieluisin leikkikalu.” Kimmo ja toinen kuutti piehtaroivat rantavedessä. Kimmo imee rasvaista norpanmaitoa.. Selänpesijä rantautui iltapäivän lopulla. Sen täytyi olla varhain vieroitettu kuutti, joka oli lähtenyt pitkälle päiväuinnilleen. Utu-kuuttityttö oli hävinnyt yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. ”Kimmo pureskeli ruokoja ja nosti pohjasta lehtiä. Kimmo kuuli emän saapumisen muutamaa hetkeä ennen kuin se näkyi. Kimmo ja Selänpesijä jäivät tuhisemaan kiville sarastukseen asti. Emä ylempänä, kuutti alempana kallionhyllyllä veden rajassa. Auringon taivuttua alas laulurastas aloitti tähtilaulunsa, ja Selänpesijä saatteli kuuttinsa täsmälleen samaan kivenonkaloon kuin Markun aikoinaan. Ohi ryntäävä moottorivene tai yli viuh tova lintu herätti ne, muuten torkkuivat sikiunta. Lähinaaraan Ellan kuuttien villoissa oli enemmän ruovikonruskeaa. Vinguin ilosta, mutta ajatukset haroivat tyhjää, mistä ihmeestä tuo kuutti oli tullut. Selänpesijä varmisti nuuhkimalla rannan ihmisvapaaksi, silmäili vielä metsään kunnes ryntäsi kivelle. Norppien päivä oli monesti samanlainen: Iltapäivällä Kimmo nujusi rantavedessä, pureskeli järviruokoja, nosti pohjasta lepän urpuja tai haavanlehtiä ja pyöritteli niitä pinnalla. Selänpesijä nuuhki molempia ja suhtautui niihin tyynesti ja samalla tavalla. Välillä nälkäinen parahti, ja silloin emä antoi tilaa ja kääntyi tarjoamaan reilummin nisiään. Emä oli laihtunut kuutin verran ja painoi 40 kiloa. Kimmo nujusi pintaan toisen kuutin kanssa! Kuuttipari kierteli ympäri Selänpesijän makuukiveä, ne turksuttelivat, kieppuivat toisissaan, nenuttelivat ja suikkeloivat rinnan ja peräkkäin saaden ruovikon värisemään. Kuutti tökki emän mahaa veden alla, otti kyytiä halausotteella selässä ja näykki takaräpylöitä. Tutkimusporukka hakkasi sille yön pimeydessä avannon ja pelasti uroksen. Kimmo, kuten kaikki Selänpesijän kuutit olivat väritykseltään lähes hopeisia. Selänpesijä-emä otettiin lähetinseurantaan samana keväänä ja sille annettiin tutkimusnimeksi Terhi ja räpylämerkin numeroksi 470. Ne puljasivat tovin ja nousivat laakealle näkökivelle nukkumaan. Imemisestä lähti rytmikäs mutskutusääni. Selänpesijä-Terhin seuranta antoi tärkeää tietoa synnyttävien naaraiden elinpiirin laajuudesta ja myös sen suhteesta toiseen synnyttävään naaraaseen. Utuisena toukoyönä ranta lahjoitti yllätyksen. 20 SUOMEN LUONTO 14/2017 le, mutta heti rajoituksen päätyttyä heinäkuun alussa särkälle laskettiin verkkojatoja, monen verkon ketjuja. Tämän ikiliikkujan nimesin Kimmoksi, sillä se oli innokas uimari. Kesän aikana Selänpesijä liikkui kymmenen kertaa kahdeksan kilometrin alueella, ja lähinaaraan Ellan synnyttämispaikkaan oli matkaa kolme kilometriä. Kimmo kelluu rantojaan peilaavalla Saimaalla. Kiveltä karissut jäkälä näytti olevan mieluisin leikkikalu, sen kanssa Kimmo vehtasi pitkät tovit, painoi pohjaan ja palleron noustua pinnalle veti eturäpylällä pelivehkeen taas mukaansa. Väsyksiin puuhattuaan kuutti kiipusti suojakivelle ja nukahti. Se heräsi ronklattavien koskeloiden ohiuintiin, joskus itikan yninään viiksissä. Kimmo Ja Utu Huhtikuussa 2011 talviverkonpitäjän koira kaivoi rantakinosta ja sieltä löytyi Selänpesijän synnytyskuollut kuutti, mutta 2013 juhlittiin taas räpyläjäisiä, kun terheneltä kurkisteli kuuttipoika. Kimmo nappaili suullaan itikoita taitavasti ilmasta. Se solahti alas, ja kivikossa kaikuivat vaativat maitohuudot, emän puhallukset sekä molempien vesipörinät. Seurannoissa selvisi, että vaikka naaraiden sukelluspiirit menivät päällekkäin, synnytyskinosta ei koskaan kaivettu toisen lähelle. Norppa saattoi levätä suojakivellään viisitoistakin tuntia. Markun kevään jälkeen urosnorppaa ei näkynyt vahtimassa rouvaansa. Oliko tällä sukelluspiirillä sittenkin toinen naaras jota ei vain ollut huomattu. Kolmen jälkeen aamuyöstä emä palasi maha täynnä ahvenia ja haki kolosta kuuttinsa. Vartin päästä Kimmon maha oli täynnä ja molemmat nukahtivat. Kuutiton välivuosi teki Selänpesijälle nannaa, välivuoden talven jälkeen sen turkin kiehkurat säihkyivät kuparisina
14/2017 SUOMEN LUONTO 21 14/2017 SUOMEN LUONTO 21 Kimmo leikki haavanlehdillä, ruo’onkorsilla ja kiviltä karisseella jäkälällä.
Valtiasnaaraan elämänkehä oli hiljaa umpeutumassa. Katselin riemuissani 13. Mutta apukinoksen houkutus toimi ja Selänpesijä synnytti kolaamaamme muhkeaan kahdeksanmetriseen apukinokseen poikakuutin helmikuussa 2016. Saimaannorppa voi imettää kaksi–kolme kuukautta ja huolehtii poikasestaan hylkeeksi pitkään. Samalla rytmillä elivät kuten ennenkin, ja alkukesästä löytyivät lepokiven päältä tyytyväisinä tuhisemasta. 22 SUOMEN LUONTO 14/2017 Ismo-kuutti syntyi apukinokseen 2016. Selänpesijä ja Ismo.. Ismo Talvella 2014 Selänpesijä synnytti nimikkosaaren luonnonkinokseen kuolleen kuutin. Ismo-kuutti oli samaa Selänpesijän ja Tatun terhakkaa sarjaa, kiivaasti maitoa imevä ravakka norpanalku. huhtikuuta emä ui rauhattomasti aallokossa ja käsketti jääpalan syöntiin innostuneen Ismon mukaansa yhä syvemmille sukelluksille. Vesivuosikymmenet olivat jättäneet merkkinsä Selänpesijään monine arpineen, ja rähmivää oikeaa silmää se siristi usein umpeen. Kuuluuko vielä tänä keväänä apukinoksesta uuden kuutin maitohuuto. Se oli Selänpesijän ainakin kahdeksas lapsi. Oli helpottavaa seurata, kuinka metrin korkea, neljä leveä pohjoisrannalle tampattu kinos kesti leudot sekä vesisateet. huhtikuuta, kun Selänpesijä nousi vauhdikkaasti jäälle kuutti kintereillään. Apukinosta kolataan norpan pesäaiheeksi Haukivedellä tammikuussa 2017. Apupesä kelpasi, mutta kuuttia ei välivuotena syntynyt. Haukiveden heittäessä jäitä selästään 22. Seuraavana vuotena kolasimme sille apukinoksen Itä-Suomen yliopiston norppatutkimusporukalla. n Juha Taskisella on kuvaamiseen Elykeskuksen erikoislupa, joka koskee poikkeamista luonnonsuojelulain 39§:n mukaisesta rauhoitettujen eläinten häiritsemiskiellosta saimaannorpan suhteen. Yön tultua Selänpesijä saattoi uuden kuuttinsa kivenonkaloon samoin kuin Markun ja Kimmonkin
Sukupuuton se on välttänyt. ANTTI HALKKA 14/2017 SUOMEN LUONTO 23. Uuden kuutin vuoro on tullut vasta välivuoden jälkeen. 14/2017 SUOMEN LUONTO 23 SELÄNPESIJÄ ON NÄHNYT VÄKENSÄ KASVAVAN SAIMAANNORPPA on norpan alalaji. Se on saanut osansa joukkoaan koettelevista vitsauksista; usea sen kymmenkunnasta kuutista on menehtynyt kalaverkkoon. Norppakanta on kasvanut kolmessa vuosikymmenessä kaksinkertaiseksi, siis tuskallisen hitaasti. Selänpesijä on ollut yksi koko norppajoukon kantavista voimista. Yksilöt siirtävät eteenpäin osaansa norppakannan hapertuneesta monimuotoisuudesta ja keksivät keinot selviytyä vaikeista pesimäoloista. Vanha norppanaaras hyväksyi ne heti. Muutama vuosi sitten ihminen alkoi auttaa norppia apukinoksilla. Yksi 1980-luvun lopun alle 200 norpasta ja nykyisestä norppajoukosta on tämän jutun Selänpesijä. Sen kuuteille oli jo tullut paremmat selviytymismahdollisuudet, kun verkkokalastukselta rajoitettu alue moninkertaistui kymmenkunta vuotta sitten. WWF, Luonnonsuojeluliitto, Metsähallitus, Itä-Suomen yliopisto, monet vapaaehtoiset ja Juha Taskinen kuvillaan ovat tehneet sitkeää työtään Selänpesijänkin hyväksi. Se on nähnyt väkensä kasvavan. Niitä on Saimaassa noin 360, eikä saimaannorppaa muualla olekaan. Numeroiden takana ovat yksilöt, minkä Juha Taskisen tarina kertoo hyvin vahvasti
24 SUOMEN LUONTO 14/2017 24 SUOMEN LUONTO 14/2017 Aarnisammalen voi löytää vanhasta metsästä tuulenkaadon juurakosta.
Hekottelin mukana, mutta itsekin ajattelin, että se on pakko löytää! Pysyyhän sammal sentään paikallaan. Se oli aarnisammal. Ei löytynyt. Sitä on kutsuttu myös aarnivalkeaksi ja peikonkullaksi, eikä mikään ihme. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Otin oitis yhteyttä Syrjäseen ja kysyin, olenko ampunut itseäni nyt jalkaan valitsemalla juuri aarnisammalen etsittäväksi lajiksi. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT SUVI ELO. En ollut uskoa korviani, ja siitä lähtien olen haikaillut näkeväni tämän vanhojen metsien himmeän valon. Siksi minulle kasattiin hiiliä niskaan, kun kerroin lähteväni etsimään aarnisammalta. Aiemmin tässä sarjassa villisika, sata talvilintulajia ja lapinpöllö ovat jääneet työkavereiltani löytymättä. Syrjänen tarjoutui heti myös avuksi aarnisammaljahtiin. 14/2017 SUOMEN LUONTO 25 J oitakin vuosia sitten kirjoitin jutun upeista lehtisammalista. Kiertelimme hänen ja kuvaaja Suvi Elon kanssa Turun Ruissalon hienoissa metsissä ja menimme retken päätteeksi kahville Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Hän rauhoitteli, että sammalta löytyy kyllä monesta sen tyypillisestä kasvupaikasta kalliojyrkänteiden tyvionkaloista sekä vanhojen metsien tuulenkaatojen juurakoista. 14/2017 SUOMEN LUONTO 25 Peikonkullan jäljillä jäljillä Aarnisammal on vanhojen metsien laji, joka voi loistaa neonvihreänä pimeässä. Siellä Syrjänen kertoi meille sammalesta, joka loistaa kellanvihreänä valona pimeistä onkaloista. Asiantuntijana oli tuolloin projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta. Niinpä sovin tällit Syrjäsen ja sammalreppariluottokuvaajani Suvi Elon kanssa Turkuun. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät lajeja ja kerromme miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO pariluottokuvaajani Suvi Elon kanssa Turkuun. ”Sun on nyt kyllä pakko löytää se, että lehden maine säilyy”, minulle vitsailtiin. Tartuin Syrjäsen tarjoukseen sen jälkeen, kun olin käynyt aarnisammalen kuva kännykässä etsimässä sitä Sipoonkorven metsistä. ”Onnea metsästykseen!” hän allekirjoitti viestinsä
Ai löytyi heti. Vastaan lepattelee levottomasti kevään ensimmäisiä päiväperhosia. Siinä se nyt on! Vaikka heijastava pinta-ala on varsin pieni, tuntuu kuin se vastaisi minulle. 26 SUOMEN LUONTO 14/2017 He ovat minua junalla juhlallisesti vastassa. ”En olisi tätä ihan uskonut”, hän ihmettelee. Sellaista ei Turun keskustan tuntumasta löydy, joten hurautamme noin 30 kilometrin päähän aina Nousiaisten Pukkipaloon asti. Aarnisammalen alkeisrihman heijastusominaisuus on jokseenkin ainutkertainen ilmiö, jonka turvin laji voi kasvaa hämärässä, lähes pimeässä.” Lehdelliset versot ovat sinivihreän sävyisiä, litteän siipimäisiä, noin sentin korkuisia ja kasvavat löyhinä kasvustoina. Niitä en siis vielä ole päässyt läheltä näkemään, mutta toiveet ovat korkealla, kun kävelemme lämpimässä kevätauringon paisteessa kohti Pukkipalon metsää. Alkeisrihmaa vesipisaroineen ei kuitenkaan näy, vaikka sitä voi hyvinkin olla paikalla jäätyneenä tai kuivana. Peruuttelen pois luolasta, kun Syrjänen varoittaa minua. Joillakin sammalilla, kuten aarnisammalella, alkeisrihma on pysyvä, ja siihen kasvaa paljain silmin nähtävät lehdelliset versot. Seuraavaksi etsitään tuulenkaatojen juuripaakkuja.” Pian isoja kuusen tuulenkaatoja löytyykin korpinotkelmasta, ja kumarrumme hartaana tutkimaan niiden pintaa. ”Tässä sitä kuule on!” Vaikka olo on jo nyt kuin voittajalla, käymme vielä toisella aarnisammalen tyypillisellä kasvupaikalla vanhassa metsässä. Tuossa yläpuolella näkyy vihreitä lehdellisiä versoja.” Alkeisrihmansa linssimäisten solujen avulla sammal kerää valoa yhteyttämistä varten, ja valo heijastuu takaisin kissansilmää muistuttavana loisteena. Aarnisammal viihtyy etenkin juurakoiden tyviosissa kostealla mineraalimaalla, mutta voi toisinaan peittää lähes kokonaan tyvipaakun pinnan. ”Täällä ollaan!” ”Nyt päästiin vähän tunnelmaan”, Syrjänen iloitsee ja kertoo, että tämä onkalo on hänellekin uusi aarnisammalen kasvupaikka. Ja Syrjänen on varma, että täällä on myös aarnisammalta. Siihen muodostuu silmuja ja niistä kasvaa sammalversoja. ”Kaikilla sammalilla itiöistä itää protoneema eli alkeisrihma. ”Tuo on koivutyttöperhonen”, tietää Syrjänen. Aarnisammal on hämärän laji.. ”Tämä juurakko on varmaan vähän liian tuore, noin pari vuotta sitten kaatunut tuulenkaato. Kömmin vuorostani niin lähelle sammalta kuin pääsen ja valaisen sitä valolla. ”Se on aarnisammalen protoneemaa eli alkeisrihmaa. Matkalla Syrjänen selventää sammalten elämää. Keskellä asutusta kohoaa louhikkoinen vuori, jonka kupeessa on nimensä mukaisesti myös kookas luola. Ei voi olla totta!” kiljahtelen ja kurkistelen jo Syrjäsen selän takaa onkaloon. Astelemme aarnimetsän suojaan, ja opastaulu kertoo heti alkajaisiksi, että Pukkipalosta on löydetty peräti 450 kuoriaislajia. Hän kuitenkin katoaa pian parkkipaikan vieressä olevan ison siirtolohkareen kupeessa olevan pikkuluolan perukoille ja tähyilee sitä taskulampullaan, kun minä vasta vedän reppua selkääni. Kiipeämme vielä vuoren kupeessa olevaan isoon luolaan, jossa Syrjänenkin on nähnyt aarnisammalta joskus vuosia sitten. ”Nyt ollaan aarnisammalen kotikulmilla. Sen linssimäisten solujen pintaan kertyvät kastepisarat heijastavat valoa. Siihen aarnisammal ei ole vielä levittäytynyt itiöidensä avulla”, Syrjänen tokaisee, kun siirrymme seuraavan tuulenkaadon luo. ”Tässä sitä kuule on!” Juuripaakku on vihreänään aarnisammalen litteitä versoja. ”Joskus jokin kostea kalliorako voi olla täynnä paljain silmin katsottuna näkymätöntä sammalen alkeisrihmaa, joka valaistuna loistaa kirkkaan vihertävänä valona monen metrin matkalta”, Syrjänen maalailee. Luolassa on kuitenkin selvästi pidetty tulia ja vietetty aikaa, joten kallion vierustat ovat varsin kuluneita ja vailla merkkiäkään aarnisammalesta. Pimeässä perukassa näkyy pieni vihreä laikku ja sen alapuolella jokin välkehtii lampun valossa kuin heijastimen pinta. ”No, täältähän sitä löytyi heti!” ”Ai mitä. ”Laji on sopeutunut elämään hämäOnkalon perällä heijastelee aarnisammalen alkeisrihma. Aluksi suuntaamme Turun keskustasta noin kolmen kilometrin päähän Luolavuorelle. ”Tohon on joku vääntänyt tortut, älä astu siihen.” Nimitämmekin ensimmäisen aarnisammalen löytöpaikan juhlallisesti Turun Kakkatunneliksi. Ne näkyvät hyvin paljain silminkin, mutta luupilla katsoessa niiden koristeellinen ja siipimäinen rakenne avautuu upeasti. Sammal kasvaa juurakoissa niin pitkään kuin sillä on tilaa kasvaa ja toisaalta niin pitkään kuin se pärjää kilpailussa muille sammalille. Kauempaa kuuluu kurkien huutelua; olemmehan Kurjenrahkan kansallispuistossa. Sammalsyynissä Turun Luolavuoren tyvionkalot. ”Käydään tsekkaamassa se nyt aluksi”, Syrjänen sanoo, kun alamme kävellä kohti rinnettä
Näin sammalen lehtiversot saavat valoa yhteyttämiseen. No niin oli! Turun reissun jälkeen tiesin, miltä aarnisammal näyttää ja mistä sitä kannattaa etsiä. Kiertelemme vielä muutamilla tuulenkaadoilla ja löydämme vähän vanhemman ja tiiviimmän aarnisammalkasvuston, jossa on runsaasti itiöpesäkkeitä. n Katso video aarnisammalen löytöpaikalta: suomenluonto.fi VIDEO Lue lisää mielenkiin toisista sammalist a: Laine, Sallantaus, Syrjänen & Vasander: Sata sammalta, Metsäkusta nnus 2013. Siitä sammal on saanut nimensäkin. • Alkeisrihman linssimäiset solut keräävät kastetta ja heijastavat valoa. Talsimme tyytyväisinä takaisin autolle, jossa Syrjäsellä on näköispainos 1785 ilmestyneestä Christfried Gananderin kirjasta Mythologia fennica. Siinä oleva aarretta vartioivan Aarnin kuvaus sopii hyvin aarnisammaleen ekologiaan: ”Aarnin voi nähdä päivällä auringonpaisteessa tai yöllä tulen kajossa, metsissä ja mäillä kuivaamassa ja kiillottamassa kimmelteleviä aarteitaan.” Syrjänen heittää minut asemalle ja huikkaa, että tämä oli viikon paras päivä. • Kasvaa kallioiden kosteissa tyvionkaloissa ja luolissa hienojakoisella paljaalla maalla sekä vanhoissa luonnontilaissa metsissä tuulenkaatopuiden tyvipaakuissa. Ne houkuttelivat minua kuin peikko peremmälle metsään: Tule tänne! Täältä sen löydät! Kun kotoakin alkoi tulla viestejä, että oletkos vielä kartalla, katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Kaivan repustani mustikkakeittodrinksut, joilla nostamme maljan onnistuneelle aarnisammalretkellemme. • Silmälläpidettävä. Niinpä suuntasin vielä omin nokkineni Sipoonkorpeen koettamaan aarnisammalonneani. JO U KO RIK KIN EN. Sen mahdollistaa linssin tavoin toimiva alkeisrihma”, Syrjänen opastaa. Laine, Sallantaus, Syrjänen & Vasander: Sammalten kirjo, Metsäkusta nnus 2016. Siirryin seuraavaan ja seuraavaan ja vielä kauempana olevaan seuraavaan tuulenkaatoon. • Versot litteitä, sinivihreän sävyisiä ja noin sentin korkuisia. • Lajia tavataan koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Mystinen aarnisammal on ruokkinut ihmismieliä aiemminkin, sillä sen on uskottu olevan aarnivalkea, joka palaa aarteen merkkinä. Niistä vapautuvat itiöt leviävät tuoreiden tuulenkatojen kostealle mineraalimaalle. ”Kippis! Nyt on aarnisammal kaadettu”, Syrjänen sanoo, kun kulautamme juomat kurkkuumme. Aarnivalkean valossa Löytöä pitää nyt juhlistaa. Olinhan jo kerran löytänyt peikonkullan. Etsin tuulenkaadon ja kolusin sen tyvipaakun – tuloksetta. Aarnisammalen loistetta on sanottu myös peikonkullaksi. Alkeisrihman pyöreät solut heijastavat valoa. 14/2017 SUOMEN LUONTO 27 rämmissä oloissa kuin monet muut lajit. Siksi alkeisrihma loistaa pimeistä onkaloista. AARNISAMMAL 14/2017 SUOMEN LUONTO 27 (Schistostega pennata) Aarnisammalen lehdelliset versot ovat litteän siipimäisiä
Paikalliset huolestuivat järven surkeasta tilasta 1990-luvulle siirryttäessä – Pro Tuusulanjärvi syntyi. 28 SUOMEN LUONTO 14/2017 P itkän ja kapean Tuusulanjärven länsirannalla kohoavalta kukkulalta avautuu näkymä kosteikoille ja niitä ympäröiville pelloille. Järven uusi elämä Taiteilijoiden teoksiinsa ikuistama erämaajärvi oli 1970-luvulle tultaessa ihmistoiminnan seurauksena lähes kuollut. Kosteikot kuten Seitteli pidättävät järveen valuvia ravinteita. Kosteikoiden lisäksi järvi on tunnettu kulttuurikohteistaan. Vesistö oli rehevöitynyt ja sen pohja oli laajalti hapeton. Asukkaiden lisäksi järven pelastamiseen lähtivät mukaan Tuusulan ja Järvenpään kunnat sekä valtio. Sata vuotta sitten itärannan suuntaisesti kulkevan Rantatien varteen virisi vireä taiteilijayhteisö. Niistä Rantamo valmistui vuonna 2001 ja Seitteli vuosina 2007–2009. Kallion laki on 25 metriä vedenpinnan yläpuolella. Erkko Erkkolan ja säveltäjä Jean Sibelius Ainolan. Voimallisin ponnistus oli kahden laajan kosteikon rakentaminen. Kosteikkojen yhteenlaskettu pinta-ala on 28 hehtaaria, ja tiettävästi se on Suomen suurin vesiensuojelukosteikko. H. Lisäksi alueella sijaitsee kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kuolinmökki ja Syvärannan lottamuseo, ja järven ympäristössä järjestetään monenlaisia kulttuuritapahtumia. Sen länsirannalla kohoavalta Sarvikalliolta avautuu upea näkymä ulapalle. Rantamo on myös osa Tuusulanjärven natura-aluetta, johon kuuluvat lisäksi järven eteläja pohjoispäätyjen rantakosteikot. Pikkulokit saalistavat veden yllä ja narsissit nostavat päätään taiteilijakotien puutarhoissa. Samalla on tullut tehtyä luonnonsuojeluteko. Yhteisön perusti vuonna 1897 kirjailija Juhani Aho, joka vuokrasi rannalta talon, Aholan. TUUSULANJÄRVI PALAUTETTIIN ENTISEEN ARVOONSA TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI Tuusulanjärvi on Uudenmaan maakuntajärvi. Vähän myöhemmin Pekka Halonen pystytti taiteilijakotinsa niemelle, johon oli hiihtoreissullaan ihastunut, taidemaalari Eero Järnefelt rakennutti Suvirannan, runoilija J. Uusmaalainen Tuusulanjärvi heräilee kevääseen raikkaampana kuin vuosiin. Syntyi hieno luontokohde, lähivirkistysalue ja huimasti lisää elintilaa linnuille. Tavoitteessa on onnistuttu, ja veden laatu on parantunut huimasti. Kaikki nämä taiteilijakodit toimivat nykyään museoina. H EI KK I M U ST O N EN / VA ST AV A LO M IK A A SI K A IN EN. Lirot ja suokukot kipittelevät touhukkaina rannalla, jonne monet muutkin kahlaajat ja vesilinnut ovat pysähtyneet runsain joukoin levähtämään keväisen muuttomatkansa varrella. Kunnostustoimien päätavoitteena on ollut valuma-alueelta tulevan ravinnekuorman vähentäminen
Pyöräretken voi aloittaa vaikka Rantatieltä, haistella kevättä Halosenniemen rannassa, ihailla Vanhankylänniemen suojeltua kallioketoa, mistä voi jatkaa linturetkelle Rantamo-Seittelissä, jonka laidalle on rakennettu näköalapaikka maiseman ihailijoille ja lintujen tarkkailijoille. n Lisää aiheesta: http://100luontohelmea.fi/helmi/ tuusulanjarvi Aleksis Kiven kuolinmökki on Tuusulanjärven Rantatien nähtävyyksiä. Samalla retkellä voi nauttia luonnosta, liikunnan riemusta ja kulttuuritarjonnasta. LA A M A N EN / VA ST AV A LO. Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. Kalastus on suosittua niin kesällä kuin talvellakin. Järven ympäri kulkee suosittu pyöräilyreitti, joka houkuttaa vuosittain kymmeniätuhansia pyöräilijöitä. Pyöräillen, meloen, hiihtäen tai luistellen Tuusulanjärvi ympäristöineen tarjoaa jokaiselle jotakin. Varusteita, kuten retkiluistimia, potkukelkkoja ja kesällä veneitä, saa myös vuokrattua. 14/2017 SUOMEN LUONTO 29 Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Kulttuuriaarre on saanut uuden mahdollisuuden. Vesille mielivä voi lähteä melomaan tai vuokrata vaikkapa soututai kirkkoveneen. Talvella retkeilijää odottavat hyvät hiihtoladut ja 16 kilometriä pitkä retkiluistelureitti. EE R O J. Eväitä voi piipahtaa syömään Sarvikallion virkistysalueelle, joka oli jo aikoinaan alueen taiteilijaperheiden suosikkiretkipaikka
Huuto vaimenee vähitellen ja muuttuu yksitoikkoisemmaksi sarjaksi gypp gypp gyppgypp…, joka kiihtyy loppua kohti hävitäkseen taas hetkeksi illan hiljaisuuteen. Suomessa luhtakana on melko tuore pesimälaji, joka on vasta 1900-luvun aikana vähitellen levittäytynyt eteläisten kosteikkoalueiden lisäksi sisämaahan noin Kuopion korkeudelle saakka, sekä länsirannikolla aina Oulun seudulle asti. Elokuussa luhtakanat lähtevät hiljalleen öiselle muuttomatkalleen Eteläja Länsi-Eurooppaan, mutta muutto jatkuu usein pitkälle loppusyksyyn saakka. Yleensä ääni paljastaa, että se on asettunut paikalle.. Toukokuussa luhtakanat munivat ruovikon kätköissä olevaan pesäänsä, joka on rakennettu korsista sekä kuivista osmankäämien ja järviruokojen lehdistä. Ääntelijää, luhtakanaa, silmä ei tavoita tiheän kasvillisuuden seasta vaikka kuinka kiikarilla haravoisi. TEKSTI JA KUVAT JORMA TENOVUO T yvenen kevätillan hämärässä kuuluu rannalta äänekästä kiljuntaa, melkein kuin sikaa tapettaisiin. 30 SUOMEN LUONTO 14/2017 Salaperäinen luhtakana Luhtakana on piilotteleva kosteikoiden pesijä, mutta keväällä voimakas ääni paljastaa sen. Emot hautovat kolmisen viikkoa, ja poikasia syntyy usein jopa kymmenkunta. Huuto alkaa Suomessa heti Hämärän hetken huutelija, luhtakana, on vain rastaan kokoinen, mutta ääni on kantava, ja äänestä lintu lähes aina havaitaankin. Laji on edelleen harvalukuinen, ja koko Rantakanoihin kuuluva luhtakana on harvoin näkyvillä. Ääni kuuluu lähes umpeen kasvaneen lahdenperukan vetisestä osmankäämien ja järviruokojen hetteiköstä – ei siellä ainakaan ihminen voi olla. Huhtikuussa juuri muuttomatkalta saavuttuaan luhtakana huutaa ajoittain päivälläkin, mutta yölajina se on omimmillaan
Lintu tarvitsee sulana pysyvää matalaa virtaavaa vettä, jossa se voi kahlata ja löytää selkärangattomia pieneliöitä ravinnokseen. Luhtakana palaa pesäpaikalleen Suomessa on rengastettu runsaat 320 luhtakanaa, näistä valtaosa katiskoilla muutamilta eteläisen ja kaakkoisen Suomen ruovikkoalueilta. Luhtakana on taitava piilottelija, ja sen näkeminen pesimäalueilla on onnenkauppaa. Pienenkin liikkeen havaitessaan lintu kipittää nopeasti ruovikon hämyyn. Siitä huolimatta talvehtimispaikat paljastuvat joskus, ja toistuva häirintä voi koitua lintujen kohtaloksi. Sitä kuvastaa sekin, ettei Suomessa rengastettuja yksilöitä ole löydetty uudelleen muualta kuin alkuperäiseltä rengastusalueelta. Luhtakana on yleinen etelämpänä Euroopassa, jo Etelä-Ruotsissa pesii muutamia tuhansia pareja. Matalat sulavedet ovat Etelä-Suomessa harvinaisia. Luhtakanoja olisikin kuvattava ja kiikaroitava nopeasti ja vain etäältä, jotta linnut saavat riittävästi ruokailuaikaa lyhyenä talvipäivänä. Jos ruovikko rajoittuu matalaan rantaan tai lampareisiin, niin hyvällä onnella luhtakanan voi nähdä liikkuvan ruovikon reunassa tai jopa kylpemässä avoimella rannalla. Maamme luhtakanakanta on luokiteltu elinvoimaiseksi ja epäilemättä laji hyötyy jatkossakin vesistöjen rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta. Ihmisen aiheuttama häirintä uhkaa talvehtivia luhtakanoja, ja siksi talvehtimispaikat pyritään pitämään salassa. Matalat kanavat voivat myös kelvata talvehtimisyritykseen, mutta pienpedot ja jäätyminen johtavat helposti talvehtimisen epäonnistumiseen. Talvien leudontuminen sekä järvien ja merenlahtien rehevöityminen ovat auttaneet luhtakanan levittäytymistä Suomeen. n Jorma Tenovuo on Utön majakkasaarella asuva lintuharrastaja ja – kuvaaja, joka on toiminut mm. Luhtakana hyötyy leudoista talvista ja viihtyy rehevissä vesissä. Lintuharrastajien ja -kuvaajien paljon käyttämä Tiira-havaintokanta salaa automaattisesti kaikki talviset luhtakanahavainnot. Rengastetuista linnuista kuusi on löydetty ulkomailta, kaukaisin Ranskasta. Jos paikoille rämpii, niin luhtakana liikkuu ketterästi ja äänettömästi piiloon tai lennähtää isoja jalkojaan roikottaen pienen pyrähdyksen ruovikon kätköihin. Poikaset liikkuvat ketterästi.. Niitä on lähinnä teollisuuslaitosten tai puhdistamojen tuntumassa. Harvinainen talvehtija Talvien leudontuessa luhtakanat yrittävät tätä nykyä talvehtiakin Suomessa. Piilottelevan elintapansa takia laji jää useimmiten havaitsematta soidinkauden ulkopuolella. Samantapaisilla alueilla yrittää talvehtimista usein muitakin häiriölle herkkiä talvilajeja, kuten taivaanvuohia ja jänkäkurppia. 14/2017 SUOMEN LUONTO 31 Suomen kannaksi on arvioitu 500–800 paria. Linnun pesimäpaikat, tiheät ruovikot ja vetiset luhdat, eivät juuri houkuttelekaan kulkemaan. Laji on hyvin pesäpaikkauskollinen. Luhtakanojen mahdollisimman häiriötön kuvaaminen vaatii kaikkina vuodenaikoina piiloteltan käyttöä. Suomen Luonnon kolumnistina
n Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. KAIKESTA TIETÄMYKSESTÄ huolimatta eläinten lokeroiminen ihmisen alapuolelle on yhä tavallista. Eläinlajeja on miljoonia, joten miljoonittain on myös eläinten sisäisiä maailmoja. Hienoja esimerkkejä löytää vaikkapa Helena Telkänrannan, Jussi Viitalan ja Frans de Waalin eläinten käyttäytymistä käsittelevistä teoksista. Olen kuullut luonnonystävienkin vetoavan lauseeseen ”luontoa ei saa inhimillistää”, kun joku on tulkinnut eläimen viestivän esimerkiksi surua tai häpeää. Erojen sijasta kannattaa havainnoida samankaltaisuuksia, joita luonnon eri asukkien välillä esiintyy. A N N IN A M A N N IL A 32 SUOMEN LUONTO 14/2017. Inhimillistäminen tarkoittaa ”ihmisen kaltaiseksi tekemistä”. Yleisimmin inhimillistämissyytöksiä esitetään silloin, kun luonnossa nähdään ystävällismielisyyttä. Käytännössä jokainen olento pyrkii ainakin saamaan happea ja ravintoa sekä välttämään sairauksia ja vahingoittumista. Jos hyönteinen vaurioittaa puuta, lehdistä erittyy hajuaineita, jotka varoittavat lajitovereita vaarasta. Eikä perimmäinen samankaltaisuutemme ulotu vain eläimiin vaan kaikkiin aitotumaisiin eli kasveihin, eläimiin ja sieniin. Vaikuttaa siltä, etK y tö m ä k i Olemassaolon tai(s)to tamaan, että maapallolla elää lajitovereidemme lisäksi lukemattomia muita yhtä lailla elämänhaluisia olentoja, sitä todennäköisemmin yhteiselostamme tulee pitkä. Vaikuttaa siltä, että mitkään taitomme ja ominaisuutemme eivät ole puhtaasti vain meidän. Jos opimme tunnustamaan, että maapallolla elää lajitovereidemme lisäksi lukemattomia muita yhtä lailla elämänhaluisia olentoja, sitä todennäköisemmin yhteiselostamme tulee pitkä. Meidät on totutettu ajattelemaan, että luonnossa vallitsee jatkuva olemassaolon taistelu – huolimatta siitä, että tiedämme monien lajien elävän symbioosissa keskenään ja yksilöiden tekevän yhteistyötä vaikkapa saalistuksessa. Evoluutioteorian myötä olemme oppineet liittämään ihmisen fyysisesti muuhun eliökuntaan, mutta henkiset kyvyt monet haluavat pitää ihmisen yksityisomaisuutena. Kuten luonnossa yleensäkin, kysymys on aste-eroista. Keinovalikoimaan kuuluu muun muassa yhteistyö, jopa kasvien keskuudessa. Luonto on täynnä julmuutta, mutta myös neuvokkuutta ja toveruutta – kuten ihmiskuntakin. VOIDAAN SANOA, että eliöiden tavoitteet ovat yhteiset lajista riippumatta. 32 SUOMEN LUONTO 14/2017 äpi vuosisatojen filosofit, biologit ja lukuisat muut ovat miettineet, mikä erottaa ihmisen eläimestä. Kemiallisen viestin saatuaan lähellä kasvavat puut kerryttävät lehtiinsä parkkiaineita, jotka muuttavat maun epämieluisaksi. Yhteisen kielen puutteen takia niistä on vaikea päästä perille, mutta toinen toistaan kiehtovammista seikoista on jo saatu vihiä. Ne eivät ole maailman yksiselitteinen symboli. n tiakykyyn ja tietoisuuteen omasta itsestä – niihin eläimet nyt eivät missään nimessä yllä! ihmiskunnan palkintopalli on murentunut. Vaikka kasveilla ei ole aivoja, sanoisin niiden tietyissä tilanteissa auttavan toisiaan. Tutkimusten valossa näyttää siltä, että valaat, norsut ja kädelliset sukulaisemme ovat hyvinkin ”inhimillisiä”. Ehdolla ovat olleet ainakin tunteet, järki, oppiminen, leikkiminen ja apuvälineiden eli työkalujen hyödyntäminen. Viime kädessä on luotettu empatiakykyyn ja tietoisuuteen omasta itsestä – niihin eläimet nyt eivät missään nimessä yllä! Eläinten käyttäytymistä koskevien tutkimusten karttuessa ihmiskunnan palkintopalli on murentunut. Lähtöoletuksemme ja draamannälkämme takia emme kuitenkaan kiinnitä huomiota yhteistyöhön vaan raateluhampaisiin
Teoksen tekstit ovat suomeksi, saksaksi, englanniksi ja japaniksi. ANNE MÆHLUM – NINA DREYER HENSLEY – JIM HENSLEY Luonnosta lautaselle Parhaat villikasvisreseptit Luonnosta lautaselle esittelee 53 luonnonkasvia ja 88 herkullista reseptiä. UPEITA LUONTOKIRJOJA lahjaksi ja itselle. Löydä luonnon ehtymätön aarreaitta! HARRI AHONEN Pohjois-Norjan rannikkoreitit Kirjassa yhdistyvät matkaopas ja vaelluskirja: reittikuvausten lisäksi mukana on vinkkejä muihin nähtävyyksiin. JUHA LAAKSONEN – MINNA PYYKKÖ Mietteliäs konna Sammakoita, käärmeitä ja liskoja Sukella sammakoiden, matelijoiden ja käärmeiden maailmaan. Muista myös 1000 ilmiötä Suomen luonnosta -sarjan edelliset osat Utelias kettu ja muita nisäkkäitä sekä Tarkka haukka ja muita lintuja. Sammakoita, käärmeitä ja liskoja Sammakoita, käärmeitä ja liskoja KIMMO TASKINEN Suomen luonnon lumo Kaunis lahjakirja esittelee Suomen luonnon moninaisen kauneuden ja kansalliset luontotunnuksemme kuvin ja sanoin. JUHA LAAKSONEN Lipuva lumme ja muita kasveja Täyttä tietoa ja hauskoja tarinoita kasvien merkillisestä maailmasta
Tein 1990-luvulla väitöskirjaa saukosta, jonka keskeistä talviravintoa ovat purojen pohjamudassa talvehtivat sammakot ja rupikonnat. Tälle kutupaikalle kertyy keväässä jopa 400–500 ruskosammakon eli sammakon kutukasaa. Yhdeksi syyksi paljastui koe-eläinja lemmikkisammakoiden levittämä sienitauti. Siksi aloitin myös ruskosammakoiden määrän seurannan. Runsaudenmuutosten mysteeri ei ole vielä ratkennut. Mutta miten ruskosammakoilla yleisemmin menee. 34 SUOMEN LUONTO 14/2017 V edessä muljahtelee lemmenleikeissä liikkuvia selkiä. Sammakoita loikkii sinne tänne. Jos sammakkokannat romahtavat, romahtaa saukkokin. Ruskosammakoiden epäiltiin vähenevän Suomessakin, mutta tutkittua tietoa ei ollut. Yksittäistä kurnutusta ei erota, äänet sulautuvat yhtäjaksoiseksi murinaksi. Sammakkoeläinten maailmanlaajuinen väheneminen nousi otsikoihin 1990-luvulla. Olemme pienellä suolaitaisella lampareella Keski-Suomessa, Keuruulla. Sammakon vuosi Sammakon vuosi on Keuruulla joka neljäs vuosi, jolloin kurnuttajia tavataan erityisen runsaasti. 34 SUOMEN LUONTO 14/2017 TEKSTI RISTO SULKAVA, PERTTI SULKAVA & SONJA SAINE. Useita lajeja kuoli sukupuuttoon eri puolilla maailmaa
Rupikonnat ovat kuitenkin paljon rohkeampia kuin sammakot. Rupikonnanaaras laskee kutukasan sijaan pitkää kutunauhaa. Yksi sammakkonaaras munii keväällä yhden, aluksi pallona pysyvän kutukasan. Rupikonnien laskennassa kierretään lammen aurinkoinen ranta hitaasti kävellen ja konnia laskien. 14/2017 SUOMEN LUONTO 35 Sammakon vuosi 14/2017 SUOMEN LUONTO 35 14/2017 SUOMEN LUONTO 35 Kutukasat kertovat sammakoiden määrän Ruskosammakoiden määrän seuraaminen on helppoa. Kasat on helppo laskea, kunhan ajoittaa käynnin kutulammella siten, että kaikki sammakot ovat ehtineet kutea. Hyvä kutulampi kerää satoja sammakoita kutemaan. Vaihtolämpöinen otus hakeutuu lämpöön. PE KK A TU U RI. Nauhat risteilevät loputtomana sekasotkuna rantavedessä, eikä niistä voi laskea kutevien yksilöiden määrää. Ne paistattelevat auringossa kelluen kutulammen rantavedessä. Rupikonnien kudun huipun ajoitus onnistuu seuraamalla konnien pariutumista. Kutukasat eivät kuitenkaan saa ehtiä levitä yhtenäiseksi lautaksi, jossa eri naaraiden kasat sulautuvat yhteen. Ensin kaikki konnat ovat yksittäin, sitten yhä useampi on pareina. Kylmällä ja pilvisellä säällä konnat laskeutuvat pohjaan, joten laskenta ei silloin onnistu
Rupikonniakin saalistavat ainakin kurki, supikoira ja saukko. Näistä kullakin on oma tapansa välttää konnien ihon myrkkyrauhaset, ”ruvet”. Sammakoiden kutuaika on kuitenkin lyhyt, vain muutama kiihkeä päivä. Rupikonnat kutevat sulassa sovussa samoilla rannoilla ahvenen ja hauen kanssa. Konnia kutee harvakseltaan myös isojen selkävesien rannoilla. Ilmeisesti nopeus on aikuisten keino välttää petoja, ja valtava poikasmäärä puolestaan kompensoi petojen saalistusta. Hyvä konnien kutulampi on aivan tavallinen, usein suorantainen metsälampi. Rupikonnat kutevat sammakoita suuremmilla lammilla, joissa vesi lämpenee hitaammin. 36 SUOMEN LUONTO 14/2017 EE R O H Ä LL FO RS RI ST O SU LK AV A IN GM A R M U U SI KU S / VA ST AV A LO .F I Kudun lopussa koiraat kilpailevat vähenevistä naaraista ja rantaveteen syntyy jopa parinkymmenen konnan kasoja. Heti kudun jälkeen kaikki aikuiset yksilöt häviävät kutupaikalta. päivän välillä. 36 SUOMEN LUONTO 14/2017 Kylmällä säällä rupikonnat laskeutuvat lammen pohjaan. Talvella saukko sukeltaa ravinnokseen sammakoita lampien ja purojen pohjasta. Kurki ei osaa yhtä. päivän ja rupikonnat 10.–20. Kutupaikat ovat erilaisia Parhaat sammakon kutulammet ovat kalattomia pikkulampareita. Toisaalta myös pedot oppivat tunnistamaan sammakoita ja sammakonpoikia kuhisevat lammet. Suorantaiset kalattomat lammet ovat rupikonnien suosimia kutupaikkoja. Siksi konnien kutuaika on sammakoita myöhäisempi. Miksi sammakot kertyvät kaukaakin kutemaan yhteen paikkaan. Selvää on, että pysyvä vesi varmistaa toukkien kehityksen. Ruskosammakon kutulammilla päivystävät kurjet, supikoirat ja toisinaan minkki, saukko, kyy, hiirihaukka tai viirupöllökin. Sen sijaan kalattomille pikkulampareille konnat eivät päädy – ehkä siksi, että sammakot ovat vallanneet ne. Toki kutua on hyvin erilaisissa paikoissa, kuten ojissa, hiekkakuoppien lammikoissa ja isojen järvien rantahetteillä, mutta isot kertymät ovat vuodesta toiseen samoilla, pysyvävetisillä pikkulammilla. Tutkimusalueellani sammakot kutevat toukokuun 5.–15. Selvästi pisimmälle on kehittynyt saukon tapa; se nylkee rupikonnan siten, että iho myrkkyrupineen jää puhtaaksi kasaksi rantaveteen. Sammakkoeläinten kutuaika riippuu veden lämpötilasta
Minkäänlaista laskevaa suuntausta sammakkokannassa ei ole. Sammakoiden kutukasoja on laskettu keskimäärin lähes tuhat kappaletta vuodessa, kun taas rupikonnia on ynnätty yli 1800 yksilöä keväässä. Happamoituminen tappaa kutua Jo alkuvuosina huomasimme, että rahkasammalen päälle hetteeseen kudetut munat kuolivat. Rupikonnan kutu on nauhamaista. RIIKKA KAARTINEN Rupikonnat kutevat sammakoita suuremmilla lammilla, joissa vesi lämpenee hitaammin. Suomen kanta onkin todettu elinvoimaiseksi. Myyräkantojen syklinen vaihtelu on keskimäärin kolmivuotista, mutta sammakolla vaihtelu on nelivuotista. RI ST O SU LK AV A. Vuosien saatossa alueen saukkokanta on pysynyt runsaana, minkkejä on vähän ja ilves on vähentänyt kettuja ja supikoiria. Kalat syövät sammakon nuijapäitä mutta eivät koske rupikonnien toukkiin. Samasta syystä kutupaikat lajien välillä ovat erilaisia – ruskosammakot kutevat kalattomilla lammilla. Pedot eivät siis tarjoa selvää syytä sammakon ja rupikonnan runsauksien vaihteluun. Syy munien kuolemaan löytyi happamuudesta. 14/2017 SUOMEN LUONTO 37 taitavasti käsitellä konnasaalista, ja supikoira kykenee syömään konnasta lähinnä vatsanseudun. Nämä ovat ruskosammakko (joka ennen tunnettiin sammakkona), viitasammakko ja rupikonna. Myös rupikonnat pärjäävät Keski-Suomessa hyvin. Sama ero näkyi isoissa kutulautoissa siten, että reunoille jääneet kudut kuolivat, keskellä kutulauttaa sijaitsevat selvisivät. Iso kutulautta puskuroi happamuutta siten, että lautan keskellä pH on kokonaista yksikköä korkeampi kuin laidalla. Rahkasammal on hapanta, kutu taas on emäksistä. Sammalhetteillä kudut kuolivat helpommin, sen sijaan avovedessä kelluvat kudut selvisivät pääosin toukiksi. Turun seudulta tavataan lisäksi vihersammakoita. Sammakkonaaras laskee lampeen yhden, pallomaisen kutukasan. Sammakonkudut on saatu onnistuneesti laskettua joka vuosi, mutta viileinä kesina arvio rupikonnista on alakanttiin, sillä osa konnista on varmasti ollut piilossa. Ne ovat tutkimusaikana jopa runsastuneet selvästi. RIS TO SU LK AV A SUOMEN SAMMAKOT SUOMESSA tavataan kolme alkuperäistä sammakkolajia. Kurki on runsastunut voimakkaasti. Selitys tälle lienee se, että konnan toukat ovat myrkyllisiä tai pahanmakuisia. Pikkuvihersammakko ja ruokasammakko ovat löytyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Petojen lisäksi tämä selittää miksi sammakot kutevat isoihin lauttoihin. Pikkuvihersammakko todennäköisesti levisi meille luontaisesti Ruotsista. Siitä lähtien laskenta on toistettu samalla tavalla vuosittain viime kevääseen saakka. Ruokasammakko (aikaisemmalta nimeltään syötävä sammakko) ei ole puhdas laji, vaan pikkuvihersammakon ja mölysammakon risteymä. Ruskosammakkokanta on Keuruun seudulla vaihdellut 22 vuoden tutkimusjakson aikana yllättävän säännöllisesti. Kannankehitys Tutkimuksen ensimmäinen laskentakevät oli 1994
Keuruun seudulla lähes kaikki suot ja muut kosteikot ojitettiin jo 1950–1980-luvuilla. Kalattomat lammet ovat vähentyneet, koska ihminen on istuttanut niihin kaloja. Suuria sammakkomääriä keräävien kutupaikkojen puute voikin rajoittaa kannan kasvua ja voi olla syy sammakon ja rupikonnan erilaiseen kannankehitykseen. Pahanmakuiset tai myrkylliset konnat eivät kaloille maistu. Silti sammakoita ei juuri ole isoilla järvillä, koska kalat syövät kuoriutuneet nuijapäät ja hauki napsii aikuisiakin sammakoita. Ojituksen, umpeenkasvun ja kalaistutusten seurauksena hyviä sammakon kutupaikkoja on entistä vähemmän. Sammakonkutuja on löytynyt säännöllisesti vain muutamilta tutkituilta rupikonnalammilta. Ojitus hävitti sammakoiden kutupaikkoja ja lisäsi kiintoainepäästöjä, umpeenkasvua sekä elohopean ja muiden myrkkyjen kertymistä vesiin. Sammakon ja rupikonnan runsaus vaihtelee samassa tahdissa (oik.), vaikka sammakko on rupikonnalammilla 10 kertaa konnia harvinaisempi. SAMMAKONKUTUJA RUPIKONNALAMMILLA sammakon kutukasat x10 rupikonnat 6000 4000 2000 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 14 16 VUOSI rupikonnat 4000 4000 4000 2000 2000 2000 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 14 16 VUOSI RUPIKONNAA TAI KUTUKASAA 38 SUOMEN LUONTO PE KK A KO TK AT N IE M I / VA ST AV A LO LÄ H D E: RIS TO SU LK AV A Ympäristön happamoituminen on Keuruun seudulla vähentynyt merkittävästi etenkin Mäntän tehtaiden rikkipäästöjen loppumisen jälkeen. Leutona talvena sammakot selviävät paremmin Myös ilmastonmuutos, jonka myötä talvet ovat leudontuneet ja lyhentyneet, on todennäköisesti vähentänyt sammakoiden ja rupikonnien horrosajan kuolleisuutta. 38 SUOMEN LUONTO 14/2017 38 SUOMEN LUONTO 14/2017 Ruskosammakot kutevat harvakseltaan myös rupikonnien seurassa, vaikka ne yleensä välttelevät isompia kalojen asuttamia lampia. Voisiko sammakontoukka selvitä samannäköisten rupikonnan toukkien seassa siellä missä kalat ovat oppineet välttämään syömäkelvottomia konnanpoikia. Sammakoiden runsaus lasketaan kutukasojen perusteella, konnista lasketaan aikuiset yksilöt. Toisaalta rapapohjaiset ojat ja purot näyttävät toimivan sammakoiden talvehtimispaikkoina. Sammakon kutukasoja kuitenkin löytyy aina silloin tällöin kalaisien rupikonnalampien rannoilta. Nuijapäät ovat varsin samannäköisiä, kalat tuskin pystyvät erottamaan niitä. Aineisto on siis pieni, mutta silti tarkastelun jälkeen sanoisin: bingo! Sammakoiden määrä on rupikonnalammilla kasvanut samaa tahtia rupikonnien kanssa.. Sammakkoarvoitus Pienet suolaitaiset järvet ovat happamampia kuin suuret. Ehkä happamoitumisen väheneminen sai rupikonnat runsastumaan. Petokalat jättävät sammakonpoikaset rauhaan, koska ne näyttävät samanlaisilta kuin konnan pahanmakuiset poikaset. Sateisuuden lisääntyminen alkukesällä, kun pienet poikaset nousevat rannoille, ja pidentynyt kasvukausi ovat myös sammakkoeläimille edullisia muutoksia. Mutta miksi sammakkokanta ei kasva. Suurten järvien sammakonkuduissa ei juuri esiinny hometta tai kuollutta kutua
– Hyönteistarvike Tibiale Oy. Tiedot muualta Suomesta ovat tosin puutteelliset. Opi tuntemaan kesän ötökät! . Mutta myös huolenaiheita on ilmassa. Auta koloissa pesiviä pölyttäjiä – samalla saat pihasi hyötykasveille lisää pölyttäjiä ja paremman sadon. rupikonnat RI ST O SU LK AV A Sammakoiden määrä on pysynyt samana, rupikonna runsastuu. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Perhoskompassi 27 € . Suomen kukkakärpäset 15 € ?. Lennä, safi irisoturi 10 € . Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 15 € Myös englanninkielinen painos! Kauri Mikkola, The Winged Wonders 15 € Suluissa normaalihinnat Tee edullisia löytöjä!. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Suomen verkkosiipiset 30 € (49€) kk Upeita matkakertomuksia ja kokemuksia – sekä paljon infoa Siperian ja Pohjois-Amerikan luonnosta. KEINOPESÄT 1 kpl 30 € (toimitettuna) 2 kpl 55 € (toimitettuna) . Nordens dyngbaggar 10 € . 14/2017 SUOMEN LUONTO 39 Sammakoita on konnalammilla edelleen alle kymmenesosa konnien määrästä, mutta kasvun suunta ja vaihtelu osuvat kauniisti yksiin. Kirjoja nyt alennetuin hinnoin! . Tiedetään, että peltojen salaojitus ja tehoviljely ovat vähentäneet sammakoita viljelysseuduilla. Suomen kotilot ja etanat 20 € (48€) . SUOMEN VERKKOSII PISET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä Suomen v sisältää lu karttoja ja verkkosii Niin luon asiantun kokoaa suomal elintav huomi haaste K Tomi intoh verk teok maa tutk ana Su S T & Poistotuotteita: Alennushintaan: Muita kirjoja . Aikuisten sammakoiden suuri kuolleisuus voi hävittää koko paikallisen kannan, koska sammakot lisääntyvät hitaasti. Kun kalat välttävät rupikonnan toukkien syömistä, myös pieni määrä sammakontoukkia voi tulla toimeen kalaisassa järvessä – hyötymällä rupikonnien puolustuksesta. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € . Suomen lukit ja valeskorpionit 36 € . Lapissa ilmastonmuutos todennäköisesti lisää sammakkoeläinten kantoja tulevaisuudessa. kasveista ja linnuista. Ruuhka-Suomesta on raportoitu sammakkoeläinten paikoin hävinneen. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € (30€) . Etelä-Suomessa liikenne liiskaa aikuisia sammakoita niiden kokoontuessa keväisin kutulammille ja syksyisin niiden siirtyessä talvehtimispaikoille. alv 10 %. Pääpaino perhosissa, mutta tietoa myös mm. Ilmastonmuutos tuo lisää konnia ja sammakoita pohjoiseen Keuruun seudulla ja ilmeisesti laajemminkin Suomessa sammakoilla menee hyvin. Sammakot tulevat sukukypsiksi 2–4 vuoden iässä, pohjoisessa vasta pari vuotta myöhemmin. n Kuollut kutu muuttuu harmaaksi. Suomen päiväja yöperhoset 104 € Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. Tutustu myös netissä: tibiale.fi . Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta
40 SUOMEN LUONTO 14/2017 Voikukalla Voikukkaa pidetään usein kiusallisena rikkana, josta olisi päästävä eroon. TEKSTI ANJA PRIMETTA Voikukalla ON PAIKKA PIHALLAKIN 40 SUOMEN LUONTO 14/2017 Voikukan kukinto on mykerö, joka muodostuu useista kukista. A N TT I SA R A JA / LE U KU. Kasvia voi katsoa myös toisin silmin. Kukinto sulkeutuu yöksi ja avautuu jälleen päivällä
Muurahaiset ovat kuin kirvojen turvamiehiä. Maamehiläiset ovat liikkeellä etenkin keväällä ja alkukesällä, jolloin koiraat vierailevat puistoissa ja puutarhoissa suosien leskenlehtiä ja voikukkia. Ne ylläpitävät kirva-armeijaa omiin tarpeisiinsa ja tulevat samalla vähentääneeksi petojen määrää voikukalla. 14/2017 SUOMEN LUONTO 41 On kevätkukkien aika, ja tuolla aurinkoisella penkereellä loistaa jo tuttavamme voikukka. JY RK I N O RM A JA M A RI K A EE R O LA A RT O GR IIN A RI / VA ST AV A LO. Munista kehittyvät kiiltävät kukkakärpästoukat ovat oikeita kirvapetoja. Leppäkertut eli leppäpirkot kuten tämä halmepirkko ovat tehokkaita puutarhurin apulaisia. Jotkut elävät juuristossa. Jotkut kukkakärpäset muistuttavat keltamustaraidallista ampiaista, mutta eivät aina. Eivät ne ole itse piiloon hakeutuneet, vaan muurahaiset ovat levittäneet niille suojaa. Valppaat kukkakärpäsnaaraat huomaavat kirvat, mikä saa ne munimaan kirvojen asuttamille kasvinosille. Kukkakärpäsistä keltamustaraitainen parvikirvari surraa voikukilla mutta käy myös hedelmäpuilla ja marjapensailla pölyttäen ne samalla. Pitää vain kumartua kasvin puoleen. Pienetkin luonnonkasveille jätetyt laikut kohentavat pölyttäjien ja muiden hyönteisten elämää. Leppäpirkkojen toukka-aika kestää kahdesta kolmeen viikkoon, jona aikana yksi toukka syö 200–600 kirvaa. Muurahaiset paimenina Aurinkoisella, kuivahkolla paikalla voikukan juuren kauluksella näkyy ohut, puuterimainen maakerros – sen alla saattaa majailla kirjavia, tummanvihreitä juurikirvoja. Ne ovat saalistajia, joista sekä aikuiset että toukat käyttävät ravintonaan pehmeäihoisia hyönteisiä. Tuskaillen saatamme miettiä sen olemassaolon tarkoitusta. Ne ovat hitaita mönkijöitä, mutta yksi toukka ehtii syödä elämänsä aikana 150–500 kirvaa. Luonnossa kaikilla kasveilla on oma paikkansa. Alkaa jokakesäinen taistelu voikukan hävittämiseksi. Voikukkakin tarjoaa ravintoa ja elintilaa monille hyönteisille ja muille eläimille. Kirvat imevät kasvinesteitä aiheuttaen kasveille vaurioita kutenlehtien käpertymistä. Ne saalistavat kasveja viottavia kirvoja ja kemppejä. Kirvat houkuttelevat kukkakärpäsiä Kukkakärpäset vierailevat ahkerasti voikukissa imemässä mettä ja syömässä siitepölyä, jonka proteiineja ne tarvitsevat munasarjojensa kypsymiseen. Ennen pitkää voikukka ilmestyy myös pihaamme ulottaen vahvan paalumaisen juurensa tiukasti syvälle maahan. Oikealla kukkakärpäsiä voikukalla. Palkkioksi huolenpidosta muurahaiset odottavat saavansa runsaasti kirvojen erittämää mesikastetta. Voikukan siitepöly tarttuu helposti pullean kimalaisen karvapeitteeseen. Kimalainen pakkaa siitepölyä takajaloissaan oleviin vasuihin ja kuljettaa sen pesään toukille ravinnoksi. Siitepöly houkuttelee Mesipistiäiset pääsevät nauttimaan voikukkien tarjoamasta ravinnosta varhaisesta keväästä alkaen, ja erityisen tärkeitä kasvit ovat energiaa runsaasti tarvitseville kimalaisyhteiskunnille, joilla ei ole hunajavarastoja. Se huiskaisee erittämänsä mesikasteen kauemmaksi peräpäänsä häntämäisellä ulokkeella tai potkaisee sen pois takajalallaan. Toisilla lajeilla on paidoissaan valkeita vöitä, punaisia täpliä tai keltaisia pisteitä. Leppäpirkot tulevat Kirvat houkuttelevat voikukkaan myös leppäpirkkoja. Voikukan tyviosassa, lehtien alapinnoilla lähellä maanpintaa elää varsin huomaamattomana valonarka Uroleucon taraxaci-kirva. Kasvi tuottaa siitepölyä ja mettä, vaikkei se pölytystä tarvitsekaan. Kukkakärpäset pysähtyvät välillä lennossa paikalleen, surisevat siinä hetken ja jatkavat matkaansa. Voikukka lisääntyy lähes aina suvuttomasti. Voikukka antaa meille myös tilaisuuden nähdä mielenkiintoisia tapahtumia. Lämpiminä kesinä kirvakoloniat ovat liikkeellä sankoin joukoin, ja osa niistä majailee voikukissa. Loistavina lentäjinä ne syöksähtelevät taitavin ja nopein liikkein voikukasta toiseen. Tällä kirvalla ei näytä olevan sopimusta muurahaisten kanssa. Se kerää myös mettä, mutta sitä ei varastoida hunajaksi. Ne nostavat muun muassa puutarhan satoa ja vähentävät tuholaisten massaesiintymisiä. Kohta keltaisia kukintoja ponnahtelee esiin niityillä, nurmilla ja tienpenkoilla
Joskus hyönteisten tuoma siitepöly kuitenkin aiheuttaa hedelmöityksen ja samalla syntyy uusi voikukkalaji. SEPPO VUOKKO 42 SUOMEN LUONTO RE IJ O LÄ H TE EN M Ä KI / PR O LK Voikukillakin elävät Orius-suvun luteet (vas.) ovat tehokkaita saalistajia, ja niitä käytetään biologisessa torjunnassa. Tytäryksilö on emonsa täydellinen kopio, klooni, vaikka onkin kehittynyt siemenestä. Korentonaaras munii voikukan lehdille havaitessaan niissä kirvoja tai punkkeja. Ne imevät ravinnokseen kasvinesteitä ruokaillen ravintopitoisimmissa osissa, kasvupisteissä, kukinnoissa ja siemenissä. Useimmilla voikukilla koko kromosomisto siirtyy sellaisenaan munasoluun eikä hedelmöitystä tarvita. Petojakin on paikalla. Suuri osa apomiktisista lajeista on syntynyt eri lajien välisistä risteytymistä tai kromosomimutaatioista. Ne voivat käyttää satoja kirvoja ravinnokseen toukkavaiheen aikana. Hedelmöityksessä, kun siittiö ja munasolu yhtyvät, kromosomiluku palautuu jälleen normaaliksi (voikukilla siis neljääntoista). Satunnaisia vierailijoita voikukilla ovat hentorakenteiset, vaalean sinertävät harsokorennot. Ne saalistavat pihtimäisillä ja tiehyellisillä leuoillaan, joilla ne tarttuvat saaliseläimeen ja ruiskauttavat niihin ruuansulatusnesteitä leukatiehyeistä. Pienien, litteiden ja vilkkaasti 42 SUOMEN LUONTO 14/2017 VOIKUKKIEN HÄMMENTÄVÄ PALJOUS SUOMESSA kasvaa viitisensataa voikukkalajia. Luteiden runsautta Luteita liikkuu runsaasti voikukissa. Joukossa on sekä ihmisen seurassa viihtyviä että alkuperäisen luonnon lajeja. KU VA T TA PI O KU JA LA. Voikukat eivät siis enää tarvitse siitepölyä, mettä tai hyönteisten vierailuja – jotkin voikukkalajit ovatkin siitepölyttömiä. Eniten suvullisesti lisääntyviä voikukkia on Välimeren alueella ja Sisä-Aasiassa, missä voidaan katsoa olleen voikukkien alkukodin. Varsinaisia petoja ovat harsokorennon toukat. Kasvinsyöjäluteiden joukko vaihtelee kasvukauden aikana. Toukille kelpaavat myös ripsiäiset ja jauhiaiset sekä perhosten munat ja toukat. Myös yksittäiset mutaatiot säilyvät. 42 SUOMEN LUONTO 14/2017 Myös munivat naaraat ovat tehokkaita petoja, sillä ne syövät ennen muninnan aloittamista noin 300 kirvaa ja muninnan aikana kolmesta kymmeneen kirvaa munimaansa munaa kohden. Tavallisesti sukusolut – siittiöt ja munasolut – syntyvät siten, että solu jakautuu kaksi kertaa, mutta kromosomisto vain kerran. Ne, samoin kuin harsokorennon toukat (kesk.), saalistavat muun muassa kasveja syöviä ripsiäisiä (oik.). Näin mutaatioiden ja risteytymien tuloksena on syntynyt satoja voikukkalajeja. Näin sukusoluihin tulee puolet vähemmän kromosomeja kuin kasvullisiin soluihin (suvullisesti lisääntyvillä voikukilla seitsemän). Siirtyminen suvuttomaan lisääntymiseen tapahtui kenties jääkauden pyörteissä: uutta paljasta maata oli vallattavaksi erityisesti jäätikön peräytymisvaiheissa. Parhaiten menestyivät sellaiset kasvit, joilla kauas lajitovereistaan joutunut yksilö pystyi lisääntymään yksinkin. Voikukista ja useista muistakin kasveista kuten kevätleinikeistä ja poimulehdistä kehittyi suvuttomasti lisääntyviä kantoja, jotka osaksi syrjäyttivät normaalisti lisääntyvät kantamuotonsa. Selitys suurelle lajimäärälle ja määritysvaikeuksille on voikukkien erikoisessa lisääntymistavassa: raamatullisesti ilmaisten voikukat lisääntyvät neitseellisesti, tieteellisesti apomiktisesti. Voikukat ovat alun perin lisääntyneet suvullisesti
Voikukat tuottavat neliömetriä kohden jopa 150– 250 mykerökukkaa ja yksi mykerökukinto parisen sataa siementä. Siemenet ovat merkittävä ravinnonlähde monille lajeille. Linnut ovat kehittäneet siementen syömiseen omia tapojaan. Brown SUURI ENERGIAMURROS 19,90 € Berninger & työryhmä SUOMI SEURAAVILLE SUKUPOLVILLE 24,90 € Kivelä & työryhmä UUSI ELÄINLAKI 19,90 € Sami Tallberg VILLI CITYVEGAANI 24,90 € Käytännön opas koti pihojen ja kasvimaiden haitallisista vieras lajeista. Pähkylän lisäksi mukana ovat haivenelliset verholehdet, joiden avulla siemen leviää tuulen mukana. Alkukesästä voi tavata vihervarpusen syömässä voikukan siemeniä. Voikukilla tavatut moniruokaiset Orius-suvun luteet ovat petoja toukkina sekä aikuisina ja niitä käytetään biologisessa torjunnassa. Vihervarpunen osaa käsitellä yksittäisiä siemeniä, toisin kuin punatulkku, joka tarttuu järeällä nokallaan kokonaiseen haivenkimppuun, murskaa siemenet, irrottaa lenninhaivenet ja sylkäisee ne pois. Siemenet linnuille Puhaltamiseen houkutteleva voikukan valkoinen haivenpallo koostuu mykerön lakastuneista pikkukukista, joiden sikiäin on kypsynyt pähkylähedelmäksi. Voikukan siemenet ovat pieniä, joten niitä on syötävä runsaasti energiantarpeen tyydyttämiseksi, mutta niitä riittää. Tuolloin luonnossa on saatavilla niukasti muuta siemenravintoa. 14/2017 SUOMEN LUONTO 43 liikkuvien nokkaluteiden voi nähdä saalistavan ripsiäisiä, kirvoja tai punkkeja. Haivenpallot houkuttelevat myös punatulkkuja, peippoja, tiklejä ja fasaaneja. n Kirjoittaja on puutarhuri ja soveltavan kasvitieteen tohtori. Tällöin niillä on tapana pitää imukärsä ojennettuna. Pakko hankinta puutarhaan!. Olkinaskalilude pyydystää saaliinsa vahvoilla eturaajoillaan – lude näyttääkin petomaiselta, ja sitä kannattaa varoa pienestä koostaan huolimatta: käteen otettaessa se saattaa puolustautua pistämällä kivuliaasti. UUSI KAUPPA! KIRJAT OSOITTEESTA INTOKUSTANNUS.FI Vappu Taipale VANHA JA VIREÄ 24,90 € Miia Jauni & Markus Seppälä KOTIPIHAN VALTAAJAT 24,90 € Vappu Taipale ISOÄITIKIRJA 24,90 € Lester R
Veneretki Suureen Lintusaareen paikkasi männyn, mustikan ja muiden lajien viimeisiä levinneisyyskartan aukkoja Etelä-Suomessa. Ruudussa riittää kartoitettavaa. 44 SUOMEN LUONTO 14/2017 E telä-Karjalassa kesä on päässyt vauhtiin, kun ajelemme Ruokolahdella Salosaaren ja Äitsaaren kautta Härskiänsaareen. Sähkömoottorin avustama vene lipuu hetkessä tavoitteeseemme, yhtenäiskoordinaatiston peninkulmaruudulle 679:357. Päätepysäkkinä on länteen pistävä Kapakanniemi, josta matka jatkuu Saimaalle. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasviatlas listaa ruudulle sentään 29 kasvilajia, mutta lähiruutujen perusteella vähintään 65 muuta pitäisi löytyä melko varmasti. Valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa Ruokolahden, Imatran ja Taipalsaaren jakama ruutu ammottaa 25 havaintovuoden jälkeen tyhjänä – ympäröivistä ruuduista perhosia on kirjattu lähes 16 000 yksilöä. TEKSTI KIMMO SAARINEN / KUVAT JUHA JANTUNEN 44 SUOMEN LUONTO 14/2017 Tutkimus retki autiosaarelle Keltakurjenmiekka Rämekylmänperhonen. Tyhjä ruutu Sadan neliökilometrin alueelle ei ole manneryhteyttä, joten se on jäänyt perhosja kasvikartoittajilta väliin. Parinkymmenen isohkon saaren joukossa ovat suojellut Pieni-Vitsai ja Kaito, jonka rannoilta on löydetty muun muassa kasviharvinaisuus, punalatva
Harjujen välissä on suopainanteita, jotka ovat pursuhopeatäplän elinpiiriä.. 14/2017 SUOMEN LUONTO 45 TEKSTI KIMMO SAARINEN / KUVAT JUHA JANTUNEN 14/2017 SUOMEN LUONTO 45 45 Tutkimus retki autiosaarelle Suuren Lintusaaren maasto ilahduttaa vaihtelevuudellaan
Pursuhopeatäplien kisat jatkuvat upottavilta suolaikuilta rutikuiville harjurinteille. Ruudut kattavat koko Eteläja Keski-Suomen Rovaniemen korkeudelle asti – lukuun ottamatta yhtä aukkopaikkaa Saimaalla. Sisilisko viihtyy lämpimässä. Niitä löytyy muutaman neliömetrin alalta kymmenkunta, mutta yksikään ei vielä kuki. Ensimmäinen versio kartastosta julkaistiin levykkeillä jaettuna digitaalisena kopiona vuonna 1993 ja toinen versio vuonna 1995. Kuusi miljonaa havaintoa Kasviatlaksen eli Suomen putkilokasvien levinneisyyskartaston perustana on Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikön ylläpitämä Kastikka-kasvistotietokanta, johon on tallennettu yli kuusi miljoonaa kasvihavaintoa. Vuodesta 2007 lähtien kartat ovat olleet saatavilla selainkäyttöisenä palveluna suoraan Kastikka-tietokannasta. Veneilijöiden suosima hiekkaranta saaren etelärannalla on kasvikartoittajalle kitsas. Valoisa ja karu männikkörinne tarjoaa kasvupaikkoja uhanalaiselle kangasvuokolle. Tähän Saimaan ruutuun meidät houkutteli erityisesti männyn atlaskartta. Tuoreempia metsätalouden jälkiä näkyy kuivilla mäntykankailla, jotka hallitsevat saaren paikoin jyrkkärinteisiä keskiosia. 46 SUOMEN LUONTO 14/2017 Perhosja kasviretkikohteeksi olemme valinneet saarista suurimman, vajaan kolmen neliökilometrin kokoisen Suuren Lintusaaren. Keltakurjenmiekka kukkii tervalepikon keskellä komeasti luhtavuohennokan kanssa. Tavoitteenamme on tehdä kattava lajiluettelo ainakin yhdeltä saaren eteläkärjen neliökilometriruudulta. 46 SUOMEN LUONTO 14/2017. Ihmettelemme entisaikojen ojitusvimmaa tässä Saimaan saaressa, sillä suo ei tuota kunnon puuta vieläkään. Suojaisesta painanteesta löytyvät Männyn kasviatlaskartta oli lähtölaukaus kirjoitukselle: Punaisen rinkulan aukko on vihdoinkin paikattu! LA M PIN EN , R. Paljon muuta ei varjoissa kasvakaan, jokunen luhtaja pallosara sentään. Saaren ainoat kulttuurikasvit löytyvät hiekkarannalta todennäköisesti mantereelta ajelehtineena. Kenttäkerrosta hallitsevat mustikka ja vanamo, kaarros rantaan tuo mukaan Saimaan saaria luonnehtivan suomyrtin ja järviruo’on. Jo rantautumispaikalta puista kirjataan mänty, hieskoivu, tervaleppä, pihlaja ja haapa, pensaista paatsama ja virpapaju. & LA H TI, T. Tutulle metsäpuulle on kertynyt lähes 3600 havaintoruutua, yhdeksänneksi eniten Suomen putkilokasveista. Sääennustekin povaa päivästä lupaavan aurinkoista. Myös ensimmäinen päiväperhonen lennähtää näkyviin. 20 16 : K A SV IA TL A S 20 15 . Lintusaaren suot on aikoinaan ojitettu, mutta suopursu ja tupasvilla sinnittelevät ojalinjojen varsilla. Sille on matkaa mantereelta runsas kilometri, ja kartta lupaa vaihtelevaa maastoa hiekkaja sorarannoista suopainanteisiin ja sisäjärviin – eikä yhtään mökkiä. Harvennuksen jäljiltä mustikan ja kangasmaitikan peittämää metsämaata pirstovat ajourat, joilta kirjaamme kielon, maitohorsman ja metsäkastikan. Esa Kotasen elokuussa 1986 keräämää kanervisaraa emme löydä, mutta Tiina Vitikainen yhyttää puolukoiden seasta sarjatalvikin. Suolampareen reunalta löytyy leväkkö. Se erottui myös katajan, mustikan ja monen muun tavallisen kasvin kartalla! Mänty heti ensimmäisenä listalle Kasvikortti alkaa täyttyä rasteista. Suppia, soistumia ja sisälampia Saaren keskiharjanteella viihtyvät häränsilmä, kangasvuokko ja keltalieko. Ne ovat peräisin suomalaisten kasvimuseoiden kokoelmanäytteistä, julkaisemattomista maastomuistiinpanoista sekä kasvitieteellisistä ja muista maamme putkilokasvien levinneisyystietoa sisältävistä julkaisuista. LE V IN N EIS Y YS K A RT AT O SO IT TE ES SA H TT P:/ /W W W .L U O M U S.F I/K A SV IA TL A S. ”Pursuhopeatäplä ainakin, ehkä kangasperhonenkin”, ennakoi laskijaryhmämme Tiina Vitikainen veneen karahtaessa Veisniemen rantaan. Pursuhopeatäplä paljastuu saaren runsaimmaksi lajiksi, jota laskemme nelisenkymmentä yksilöä muutaman tunnin aikana. Rinteiden välissä on hienosti soistuneita suppia, joiden rahkasammaleista pohjaa kirjovat vaivero, siniheinä ja tupasvilla. Lähisukuinen keltatalvikki sen sijaan on komeasti kukassa. -H Y, LU O M U S
Kasviatlaksen karttoja voi tutkia osoitteessa http://koivu. Pursuhopeatäplä on saaren yleisin päiväperhonen. luomus.fi/kasviatlas/. Perhoskesän yhteenveto lähetetään vuosittain jokaiselle tietojaan antaneelle. Seuranta on kaikille avoin. Kattavia kasviluetteloita toivotaan erityisesti sellaisilta neliöpeninkulmilta, joilta niitä ennestään ei ole tehty. Havaintoaineisto tallennetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, jonka sisällöstä tuotetaan verkkosivuilla http://koivu.luomus.fi/nafi/ olevat tilastot ja kartat. Mitä kauempana uudet ruudut ovat entisistä kartoitusruuduista (varsinkin ruutukeskittymistä), sitä suurempi on niiden laskennallinen vaikutus uusiin karttoihin. VUONNA 1991 alkanut valtakunnallinen Voit myös ottaa osaa kasviston seurantaan ja OSALLISTU PÄIVÄPERHOSSEURANTAAN TAI KASVIATLASKARTOITUKSEEN!. Tietojen tallentaminen tapahtuu keskusmuseon Hatikka-järjestelmän seurantalomakkeen kautta. Voit myös ottaa osaa kasviston seurantaan ja kartaston täydentämiseen lähettämällä näytteitä kasvimuseoille tai toimittamalla havaintotietoja paperilomakkeilla (kasvimuseosta saatavissa olevilla kenttäkorteilla) tai ennalta sovitussa tiedostomuodossa. Missä tahansa Suomessa tehdyt havainnot käyvät mukaan, jos niistä ilmenevät yhtenäiskoordinaattiruutu (10x10 km), havaintovuosi, havaintopäivien määrä sekä havaittujen lajien laskettu tai arvioitu yksilömäärä. Kasvihavaintoja voi tallentaa myös Hatikka-havaintopäiväkirjaan, mutta toistaiseksi nämä eivät vielä näy levinneisyyskartastossa. 14/2017 SUOMEN LUONTO 47 VUONNA 1991 alkanut valtakunnallinen päiväperhosseuranta kokoaa tietoja Suomen päiväperhosten levinneisyydestä, runsaudesta ja näiden muutoksista. Verkkosivuilta löytyvät myös tarkemmat ohjeet havaintojen kirjaamisesta. Osallistuaksesi kartoitukseen kannattaa ensin ottaa yhteyttä Raino Lampiseen. 14/2017 SUOMEN LUONTO 47 14/2017 SUOMEN LUONTO 47 Vanamoa suikertaa saaren sammalpatjoilla siellä missä metsä on vielä metsän näköistä
Kirkasvetisten sisälampien hyllyviä rantoja värittävät sen sijaan raate, vehka ja kurjenjalka. WWW.MUUTOSLEHTI.FI. Voit olla joko omin sapuskoin tai sopia ruokailut erikseen, la aamuna myymäläautomahdollisuus. Halutessaan pääsee mukaan vaikkapa perhosseurantaan. Melkein varmojen joukosta puuttuivat hiirenvirna, koiranputki, niittynätkelmä, piharatamo, puna-apila ja syysmaitiainen. Kirkasvetinen Isolampi. Sen sijaan Suomen sadan tavallisimman kasvin luettelosta vain terttualpi oli mainittu alueelta! Suuren Lintusaaren kahdeksasta lajista korkeimmalle nousi 175. Sauna käytössä. Paluumatkalla harmaaja kalalokkien asuttamalta kallioluodolta lisätään viimeisenä mukaan keltamaksaruoho. Lammaslaidunten ympärillä on laaja luonnonsuojelualue, korpineen ja majavalampineen. ”Satavarmoista” lajeista löytämättä jäi lopulta vain siankärsämö. Lampien väliin syntynyt suopainanne tuo kasvikortille pyöreälehtikihokin, suokukan ja leväkön. Lampisen lähettämät tiedostot avaavat kasvihavaintojen historiaa ruudulla. Rämekylmänperhosen muutaman aarin elinpiiriä rajaa entisestään viereinen avohakkuu, jolla maitohorsma on jo täydessä kukassa. NYT #MUUTOS SAA JATKOA. Jouhisarakin on runsas, mutta edellisiä vaatimattomampi. Avomaiden apiloita, kelloja, leinikkejä, nätkelmiä tai virnoja ei saaressa näy. 040 5473885 jaana.sulkava@gmail.com Heinäveden Vihtarissa Mattilan luonnonsuojelutilalla, alkaen 9.6.2017 Varaa viikkosi nopeasti! V ES A H U TT U N EN AIKAKAUSMEDIA PALKITSI VASTIKÄÄN SUOMEN LUONNON VIIME VUONNA PERUSTAMAN #MUUTOKSEN VUODEN 2016 DIGITAALISENA RATKAISUNA AIKAKAUSLEHDESSÄ. Paahteisella paikalla perhosluetteloon saadaan vielä lisättyä kangasperhonen, juolukkasinisiipi ja ratamoverkkoperhonen. Hinta 400€/vko (viikko pe–pe, max 5 hlöä). Hiekan vaihtuessa soraksi rantaviivasta osuu silmiin muutama pelto-ohdake ja kanadankoiransilmä, jotka jäävätkin lähes ainoiksi merkeiksi ihmisestä. Avomaiden kasvit kateissa ”Oikein hyvä, nyt saadaan monen kasvin karttojen ainoa tai lähes ainoa aukko Etelä-Suomen sisämaassa umpeen”, aloittaa Kasviatlaksesta vastaava Raino Lampinen sähköpostiviestin. Odotuslistallamme oli siis iso liuta tavallisia kasveja – ympäröivien ruututietojen perusteella ainakin 15 lajia vähintään 99 prosentin ja 50 muuta lajia 90 prosentin todennäköisyydellä. Opastus ja tuki tarvittaessa lähellä, joten voit keskittyä maisemasta ja lampaista nauttimiseen. Perinnebiotoopeista ja maisema-alueesta nautiskelu on suotavaa. Havaintoruudun saarista osa jäi koluamatta, joten tutkittavaa riittää seuraavallekin kasvikartoittajalle. Lisätietoja ja varaukset: www.pirteapassi. Myös vesikasveja on soraja kivikkorannoilla niukalti. Saamme perhosseurantaan kaikkiaan viisi lajia, ja kasvikortille kertyy 102 lajia. yleisin laji, kalvaspiippo. Lammaspaimenviikot Majoitus kamiinalla varustetussa hirsituvassa. KYMMENEN TIETEEN TEKIJÄÄ KERTOO KESÄN JA SYKSYN AIKANA #MUUTOS -VERKKOLEHDESSÄ TARINOITA TUTKIMUKSEN UUSIMMILTA KENTILTÄ. i Risto, puh. Yhtäkkiä vaivaismännyn rungolta ponnahtaa lentoon iso ruskea perhonen. Kerääminen näkyy selvästi, sillä 29 kasvin joukossa on punalatvan ohella muitakin harvinaisuuksia: pikkutervakko on ainakin joskus kasvanut Ruokolahden Koirasaaressa ja konnanlieko Taipalsaaren Karvasalossa. 48 SUOMEN LUONTO 14/2017 sentään hernesara ja rantamatara. Isolammen rantoja reunustaa pohjanlumpeiden vyö, Pienilammella puolestaan kukkii ulpukka. Lammaspaimen laskee päivittäin lampaat, lisää niille vettä ja rapsuttelee omantunnon mukaan. 040 5456472 ristosulkava3@gmail.com tai Jaana, puh. n Kirjoittaja on lappeenrantalainen kasvija perhosharrastaja. Ne ovat tuiki tavallisia ihmisen seuralaisia pihoilla, tienvarsilla ja muilla avomailla, mutta mökittömään Saimaan saareen ne eivät ole päässeet tai ehtineet. Björkmanin keräyksiä vuodelta 1908 ja tuoreimpia Esa Kotasen näytearkit 1980-luvulta. Vanhimmat tiedot ovat C
Toisin kuin uskontojen sanoma ikuisesta elämästä, kaivos on kuitenkin lyhytkestoinen ilmiö. -kirjallisuus kuin kaivosteollisuuden hurmio ja menestys. Mutta tuoko kaivos onnen. KANSALAINEN käsittää erinomaisesti konkreettisia asioita, kuten työmatkan pituuden, puutarhan omenapuiden määrän ja Veijo-sedän ikävuodet. KURJISTUMISKIERTEEN lamauttama kunnanjohtaja tirauttaa itkun tajutessaan kaiken kamaluuden olevan kerralla pois pyyhkäisty, silmissä vilisee ihania numerosarjoja, suu tapailee ilosanomaa – yhteisöverokertymä, työttömyysprosentin lasku, asuntobuumi, homekoulujen pelastaminen... Monenlainen kauppa piristyy, on yhtäkkiä tekemisen tunnelmaa. Mutta jotakin arkaaista uskoa kumpuaa esiin, kun puhe siirtyy taivaan ilmiöihin tai maan sisuksen salaisuuksiin. Ne ovat kiistattomia ja selkeitä faktoja, jotka on helppo suhteuttaa omaan arkielämään, sen tarpeisiin ja muun maailman menoon. Suhdanne voi ajaa kaivoksen alas jo muutamassa vuodessa. Raitille ilmestyy uusia ihania perheitä, tulomuuttajia. Yhteistä ryntäyksille on ollut suhteellisuustajun miltei totaalinen katoaminen ja yltiöoptimismi. Louhos täytyy vedellä, se aidataan. Valtavat investoinnit huokailevat velkarahan alla, seuraa sarja yhtiöllisiä ja yksityisiä konkursseja, koko itsetuhoisen yhteisökrapulan murheinen kirjo. 14/2017 SUOMEN LUONTO 49 Tuoko kaivos onnen. Ihminen ei yksinkertaisesti osaa suhteuttaa asioita, joiden havainnointi vaatii toisen asteen rationaalisuutta. Baarien lamaantuneet juomarit kohentelevat muotoaan nähden itsensä reippaina mainareina, rekka-auton kuskien apupoikina, junien lähettäjinä, koronkiskureina, kunnon kapitalisteina! Ratkaisevan kansannäytteen löytäjä, kylänhullu Tahvanainen saa palkkioksi yhtiön viirin. Yhtiö haluaa Sodankylän Viiankiaavalle kaivoksen. Kaivosyhtiö ei välttämättä menesty, mutta sen alihankkijat saattavat menestyä. V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. NYKYAJASSA on suora yhteys kultakuumeeseen. JO RM A LU H TA /L EU KU V IL LE LE H VO N EN. Historia kertoo kultaryntäyksistä. deja ei mittaa enää kukaan, monimetalliset liuokset hakeutuvat pitkäkestoisesti organismeihin. Jostain kaivoksen uumenista kuuluu raskas huokaus. Monikansallisen kaivosyhtiön saarnamiehen marssiessa vihellellen tapaamaan pienen, köyhän ja muuttotappion ankarasti kiusaaman kunnan huolien murjomaa johtoa, syntyy moderni uskoon tuleminen. Tähän perustuu niin sci. Vesistöjen sul. Suunnaton vireys pirteyttää yhteisön. Suhteuttamiskyvyn romahdus matkaa kuitenkin toiseen potenssiin, kun maan sisuksista löytyy suunnaton malmiaarre, kaiken hyvän tuoja, todellinen Väinämöisen helisevä kultakannel. Romahdus on pahempi kuin aikaisempi kituuttaminen. Uuden tulvasuojelualtaan, matkailun edistämiseksi pöheikköön pykätyn Jurpelomaan tai XL-marketin saapuminen kuntaan saavat jo kuntajohdon hilseenalaisen himmenemään. Metsänreunassa seisoo tyhjiä kontteja, keskellä kirkonkylää tyhjiä rivitaloja. VESA LUHTA Kirjoittaja on inarilainen vapaa toimittaja. Suomessakin sellaisia on nähty Ivalojoella 1870 ja Lemmenjoella 1948, toki mittakaavaltaan vaatimattomina
50 SUOMEN LUONTO 14/2017 TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT PEKKA MALINEN 50 SUOMEN LUONTO 14/2017 Senkin nilviäin en Valkotarhakotilon kuoren pohjaväri vaihtelee vaaleankeltaisesta kirkkaankeltaiseen.
Nappikotilo on Ahvenanmaalla melko yleinen, mutta Manner-Suomessa siitä on vain pari havaintoa Turusta ja Helsingistä. Pihallamme ne ovat onneksi mieltyneet vadelmapensaikkoon, eikä niitä ole näkynyt salaatin kimpussa. 14/2017 SUOMEN LUONTO 51 P ihapolulla kävellessä jalan alla rasahtaa ikävästi. Kuori ei kasva kotilon horrostaessa. ”Oma suosikkini on kaunis nappikotilo, joka muistuttaa ihan nappia! Se on kiekkomainen sekä litteä ja sen alapinnalla on laaja ja syvä painauma eli napa. Senkin nilviäin en Tervetuloa maanilviäiskouluun, jossa tutustumme kotiloiden ihmeelliseen maailmaan. ”Ei taas”, ajattelen. Museomestari Anne Koivunen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta on yksi kirjan tekijöistä ja hän kuuluu tiedoissaan ja taidoissaan Suomen nilviäistuntijaeliittiin. Lajimäärä yllättää, kun on tottunut lukemaan vain niksejä tuholaiskotiloiden nitistämiseksi ja nähnyt – tai osannut katsoa – lähinnä pihan lehtokotiloita. P ihapolulla kävellessä jalan alMetsäetana on maamme yleisin etanalaji. Vedessä elävistä kymmenistä kotilolajeistamme ei vielä edes tunneta kaikkia, mutta yleisin niistä on piippolimakotilo. Siinä rusentui sen pallomainen, tummanruskea kuori, jossa on viidestä kuuteen symmetristä kierrettä. 14/2017 SUOMEN LUONTO 51. Lisäkurssina kurkistamme etanoiden maailmaan. Alkujaan lehtokotilo on lehtojen laji, mutta se on levittäytynyt menestyksekkäästi myös kulttuuriympäristöihin kuten pihoille ja puutarhoihin. Kotilon kasvaessa se saa kuoreensa lisää tilaa erittämällä vaippansa eli ruumiinsa soluilla kuoren suupuolelle lisää kalkkipitoista ainesta. Aika ajoin lehtokotiloilla on massaesiintymiä, jolloin niistä voi koitua riesaa esimerkiksi kasvimailla. Opit muun muassa sen, että Suomessa on 73 maakotilolajia. Siten kuoreen muodostuu jaksottaisia kasvuvyöhykkeitä, jotka voi laskea. Kaikki kotilot syövät pääasiassa kasvisruokaa, mutta tarpeen tulleen niille maistuvat vaikka omat lajitoverit. Vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa se onkin luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Kun selaa kirjaa Suomen kotilot ja etanat (Tibiale 2014), silmien eteen avautuu tuntematon kotilomaailma: niitähän on karvaisia, piikikkäitä, paperinohuita ja raidallisia. Tosin kuoren väritys saattaa vaihdella varsin paljon eri yksilöillä. Aikuisella nappikotilolla on kuoressaan 5–5 ½ hitaasti ja säännöllisesti laajenevaa kierrettä”, Koivunen valottaa. Menestyksekkäät kotilot (Gastropoda) ovat suurin nilviäisiin kuuluva luokka. Maapallolla elää noin 70 000 kotilolajia, joista Suomessa on tavattu 73 maakotilolajia. Samaan suuntaan matkalla ollut lehtokotilo litistyy askeleeni alle
PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO Limaa ja koskettelua kosiomenoissa Kotilot ovat kaksineuvoisia eli hermafrodiitteja. Viinimäkikotilo voi elää jopa yli 10-vuotiaaksi. Yksi ehto kuitenkin on: kotiloiden kuori rakentuu kalsiumkarbonaatista, joten sitä pitää löytyä myös ruskeakiiltokotilon elinympäristöstä. Silloin kotilo pääsee pälkähästä ja voi jatkaa eloaan tiaisen lentomatkan päässä edellisestä elinpaikastaan. Ruskeakiiltokotilo on väritykseltään kiiltävän tummanruskea ja muodoltaan myös kiekkomainen. Munintoja voi olla useita kesän aikana, mutta vilkkainta se on loppukesällä ja alkusyksyllä. Sen kuori on kiertynyt melko löyhästi ja siinä on 3 ½ matalaa kierrettä. Parittelua edeltävissä kosiomenoissa kotilot erittävät runsaasti limaa ja koskettelevat toisiaan tuntosarvilla. Kotiloiden elämään liittyy siis vaaroja, mutta jos useamman vuo. Laji on levinnyt aina Keski-Suomeen saakka. ”Sulkukotiloilla on lusikan muotoinen kalkkilevy, jolla ne sulkevat kuoren suuaukon esimerkiksi petojen lähestyessä tai kuivuuden uhatessa”, Koivunen sanoo. Niillä on sekä koiraan että naaraan sukupuolielimet. Suurin osa kotilolajeista on oikeakierteisiä. Noin viikon kuluttua parittelusta kotilo kaivaa anturallaan kuopan karikkeeseen tai etsii suojaisan paikan lehtikasasta tai lahokannosta ja laskee sinne munat, lajista riippuen parista kymmenestä muutamaan sataan kappaletta. • Kotiloita on helppo oppia tunnistamaan ja monia lajeja on helppo löytää. Esimerkiksi tiaiset voivat tarjota kotiloita poikasilleen, mutta jos pesään tuotu kotilo on vetäytynyt kuoreensa, kalkkikuori ei kelpaakaan ruuaksi. • Tutki myös lahopuita. • Kotilot ovat kiva, kompakti ryhmä aloittaa harrastus! • Ihaile kotiloiden symmetriaa! Eteläja lounaisrannikollamme tavattavan takkukotilon kuoren pinnassa on uurteita ja karvoja. Sileäsulkukotilon kuori on nimensä mukaisesti uurteeton ja väriltään kellertäväntai punertavanruskea. • Katsele etenkin haavan, lehmuksen, pähkinäpensaan ja raidan kariketta sekä alusia. Esimerkiksi sileäsulkukotilolla on siis oma ulko-ovi, jonka se voi vetäistä tarpeen tullen kiinni, kun monet kotilolajit kuten lehtokotilo erittävät suuaukon suojaksi vain limaisen kalvon. Sulkukotiloita on Suomessa tavattu yksitoista lajia, joista lehtija sekametsissä elelevä sileäsulkukotilo on yleinen eteläisessä osassa maatamme. No, sileäsulkukotilo on kuitenkin muiden sulkukotiloiden tapaan vähemmistössä, sillä se on vasenkierteinen. Näitä kotiloita kannattaa etsiä etenkin puiden rungoilta. Kotiloita syövät myös muun muassa etanahaiskiainen, siili ja myyrä. Kotilot voivat siis lisääntyä ilman kumppaniakin, mutta se on kuitenkin harvinaista. Ruskeakiiltokotilo elää hyvin erilaisissa ympäristöissä ja sitä voikin kutsua jokapaikan lajiksi. Sientä suuosallaan raastavan ukkoetanan silmät ovat ylempien tuntosarvien päissä. 52 SUOMEN LUONTO 14/2017 LÄHDE KOTILORETKELLE! • Kotilot ovat liikkeellä etenkin sateen jälkeen. ”Kotilot levittäytyvät uusille seuduille usein lintuihin kiinnittyneinä tai niiden ravintona”, Koivunen paljastaa. Kierteinen kuori on elinikäinen Jos esimerkiksi isokokoinen lehtokotilo liikkuu yön aikana noin 10 metriä, kotiloiden levittäytyminen uusille elinpaikoille ei arvatenkaan ole aivan valtavan intensiivistä ja tehokasta. Kiekkomaisten kotiloiden lisäksi maatamme mataavat myös muun muassa sukkulamaiset sulkukotilot, pallomaiset tarhakotilot sekä kartiomaiset kartiokotilot. Kotilot kelpaavat ravinnoksi myös rastaille, joilla voi olla omat rastaskivet, jonne ne kiikuttavat kotiloita ja takovat niiden kuoret rikki. Viimeinen kierre on kaksi kertaa niin leveä kuin toiseksi viimeinen kierre. Pienikokoiset kotilot talvehtivat munina ja elävät vain vuoden, mutta suuret lajit kuten lehtokotilo tai maamme yleisin kotilolaji ruskeakiiltokotilo tulevat sukukypsiksi vasta toisena tai kolmantena elinvuotenaan. Silloin kuoren suuaukkoa katsottaessa aukko on kuoren keskilinjan oikealla puolella, kun kuoren kärki on ylhäällä. • Ota mukaan sihti, luuppi ja ilmava rasia, jos haluat kerätä kotiloita tutkittavaksi. • Lehtomaisissa metsissä on eniten lajeja ja yksilöitä
Kotiloiden kantamuodoilla arvellaan kuitenkin olleen suora sisäelimistö, joten kierteisyys on pitkän evoluution tulos. Sitä tutkimalla ja vaikka sihtaamalla voi eteen tulla vaikkapa pikkuruinen takkukotilo tai läpikuultava kristallikotilo. Suomessa elää 22 etanalajia, joista yleisin on metsäetana ja suurin ukkoetana. Niiden tarkasteluun tarvitaan kuitenkin luuppia. Ne kaivavat anturallaan itselleen talvehtimiskuopan karikkeeseen ja asettuvat kuoppaan kuoren kärki alaspäin. Kaikki kotilot ovat varsin kauniita ”, Koivunen kannustaa. Tummatarhakotilo, vaaleatarhakotilo, lehtokotilo ja pensaskotilo ovat kaikki kookkaita lajeja ja ne talvehtivat aikuisina. Kierteisyys takaa sen, että kotilon kasvaessa sen suojapanssari mahtuu pieneen tilaan ja suojaa pientä kulkijaa sen elämän loppuun saakka. 14/2017 SUOMEN LUONTO 53 OLETKO NÄHNYT NAPPIKOTILOA. Sitten voi kaivaa esille luupin ja katsella kotiloiden upeita pintarakenteita: juovia, laikkuja ja uurteita. Ne ovat jäänteitä ajalta, jolloin nykyisillä etanalajeillammekin oli kuoret. Litteä ja kiekkomainen nappikotilo on Ahvenanmaalla yleinen laji. n Suurimmalla osalla kotilolajeista on kalkkinen kuori, joka suojaa eläintä kolhuilta ja kuivuudelta. Jos alkaa tuntea vetoa kotiloiden ja etanoiden maailmaan, ei muuta kuin retkelle ja nenä kiinni karikkeeseen. Kotiloiden ja etanoiden elintavat ovat varsin samanlaiset, mutta yksi oleellinen ulkoinen ero niillä on: etanoiden kalkkikuori on enää vain muisto evoluution hämärästä. / nappikotilo.. Kotilot horrostavat maakuopan ja kuorensa turvassa viidestä yhdeksään kuukautta sääoloista riippuen. Lähetä havaintosi kuvan kera 31.7. Kotiloiden monimuotoisuus yllättää, mutta kaikille yhteistä on tietenkin niiden nerokas kuori. Vasenkierteisillä kotiloilla aukot ovat vasemmassa kyljessä. Multa irtoaa anturasta, kun kotilo alkaa erittää limaa. ”Katso ensin eläimen yleishabitusta, kokoa ja onko se kiekko, pallo vai sukkula. Tai itse asiassa se on surkastunut: harjaetanoilla kuten koko maassa yleisellä hentoharjaetanalla kilven sisällä on pieni kalkkilevy ja siruetanoilla kuten espanjansiruetanalla kalkkilevyn tilalla on vain pieniä kalkkisiruja. Etanoiden kuori on surkastunut Myös etanat kuuluvat maakeuhkokotiloiden lahkoon kuten kotilotkin. Kuopassa ollessaan ne painavat aluksi anturan multaa vasten ja sitten nostavat multaisen anturan päälleen. mennessä www.suomenluonto.. 14/2017 SUOMEN LUONTO 53 den elävä kotilo selviää talven kynnykselle, myös siihen on varauduttava. Se, että kuori on kierteinen – ja suurimmalla osalla lajeista vielä oikealle kiertyvä – ei ole sattumaa. Sen johdosta eläimistä tulee toispuoleisia: oikeakierteisillä kotiloilla sekä etanoilla hengitysaukko, sukuaukko ja peräaukkoovat oikeassa kyljessä. Näin se vielä peittelee itsensä ympäröivällä irtomullalla. Se toimii eläimen kotina ja turvapaikkana. Tietyssä kasvun vaiheessa kotiloiden ja etanoiden sisälmyspussi alkaa kiertyä
näistä upeista lajeista. Elää maan eteläosissa Pori–Kuusankoski-akselin eteläpuolella kulttuuriympäristöissä sekä lehdoissa ja niityillä. Kotiloilla on nerokas ratkaisu vaaroja ja huonoja sääoloja vastaan. KÄÄPIÖKOTILO (Punctum pygmaeum) Leveys: 1,2–1,5 mm. Kiekkomainen ja erittäin voimakkaasti uurteinen, alapinnalla laaja napa. Kotiloilla on nerokas ratkaisu vaaroja ja huonoja sääoloja vastaan. NAPPIKOTILO (Helicigona lapicida) Korkeus: 7–9 mm, leveys: 12–20 mm. Suomen pienin kotilo. Ahvenanmaalla yleinen, mutta Manner-Suomesta vain kaksi havaintoa Turusta ja Helsingistä. MERIPIHKAKOTILO (Succinea putris) Korkeus: 10–17 mm, leveys: 5–9 mm. Yleinen ja runsas metsälaji, jota tavataan koko maassa etenkin haavan karikkeesta. Kuori kullanruskea ja silkinhohtoinen. Kuori on väriltään ruskea tai punertavanruskea. Kotiloharrastuksen voi aloittaa vaikkapa Napakotilo NAPAKOTILO Leveys: Kiekkomainen ja erittäin voimakkaasti uurteinen, alapinnalla laaja napa. Kuori on kellertävänruskea ja siinä on punertavanruskeita juovia ja läiskiä. Kuori on kellertävänruskea ja siinä on punertavanruskeita juovia ja läiskiä. Silmälläpidettävä laji. Kotiloharrastuksen voi aloittaa vaikkapa näistä upeista lajeista. Kotilot Kääpiökotilo Meripihkakotilo (Discus ruderatus) 5,5–7 mm. Iso, litteä ja nappimainen. Iso, pallomainen ja yleensä juovallinen. Ne kun kuoreensa. Levinnyt Jyväskylän korkeudelle saakka, mutta päälevinneisyysalue aivan etelässä. NAPPIKOTILO Korkeus: Iso, litteä ja nappimainen. Kuori on väriltään ruskea tai punertavanruskea. Kuori uurteineen, kierteineen ja kuvioineen on myös hyvä tuntomerkki. Levinnyt koko maahan ja on melko yleinen maamme eteläja keskiosissa vesistöjen läheisyydessä. Napakotilo. VALKOTARHAKOTILO (Cepaea hortensis) Korkeus: 10–17 mm, leveys: 14–20 mm. Kuoren pohjaväri vaihtelee yleensä vaaleankeltaisesta kirkkaankeltaiseen, mutta se voi olla myös punertava. Ne kun voivat kaikessa rauhassa vetäytyä kuoreensa. 54 SUOMEN LUONTO 14/2017 54 SUOMEN LUONTO 14/2017 NAPAKOTILO (Discus ruderatus) Leveys: 5,5–7 mm. Kuori uurteineen, kierteineen ja kuvioineen on myös hyvä tuntomerkki. Punainen pallo tai soikio kertoo kunkin kotilon luonnollisen koon. Koko maahan levinnyt hyvin yleinen laji etenkin mustikkatyypin havumetsässä. Ahvenanmaalla yleinen, mutta Manner-Suomesta vain kaksi havaintoa Turusta ja Helsingistä. Kuori on väriltään ruskea tai punertavanruskea. PIIKKIKOTILO (Acanthinula aculeata) Korkeus: 2 mm, leveys: 2 mm. Pikkuruinen, litteä ja tiheäuurteinen. Nappikotilo Piikkikotilo Valkotarhakotilo Kiekkomainen ja erittäin voimakkaasti uurteinen, alapinnalla laaja napa. Pullea, teräväkärkinen, väri vaihtelee vihertävänkellertävästä meripihkanväriseen. Ruskeassa kuoressa on piikkejä ja selvät sälöt. Koko maahan levinnyt hyvin yleinen laji etenkin mustikkatyypin havumetsässä
Elää koko maassa kosteahkojen paikkojen yleislajina. Yleinen laji, jota tavataan koko maassa, jokapaikan laji. Kiekkomainen ja litteähkö. 14/2017 SUOMEN LUONTO 55 14/2017 SUOMEN LUONTO 55 FIBONACCIN LUKUJONO FIBONACCIN lukujonossa lasketaan kaksi edellistä lukua yhteen ja saadaan seuraavan luvun arvo. Myös kotiloiden kuorien spiraalit noudattavat Fibonaccin lukujonoa. Yleinen rehevien metsien ja soiden laji. SILEÄSULKUKOTILO (Cochlodina laminata) Korkeus: 15–17 mm, leveys: 4 mm. Kuori on hauras, kiiltävä ja sileä, väriltään läpinäkyvän lasimainen tai vihertävä. Napakotilo Lehtokotilo Yleinen laji, jota tavataan koko maassa, jokapaikan laji. Matalan tynnyrimäinen, ruskea kuori on voimakkaasti ja säännöllisesti uurteinen. Yleinen lehtija sekämetsissä maamme eteläosissa, levinnyt Keski-Suomeen saakka. LEHTOKOTILO (Arianta arbustorum) Korkeus: 10–22 mm, leveys: 14–28 mm. Kuoren väri on kuin laikullinen maastopuku. UURRESIEMENKOTILO (Vertigo substriata) Korkeus: 1,7 mm, leveys: 1,1 mm. Väritykseltään kuori on kellertävän tai punertavan ruskea. Alunperin lehtolaji. Yleinen laji, jota tavataan koko maassa, jokapaikan laji. Elää eri puolilla Suomea, hyvin yleinen Etelä-Suomen kulttuurialueilla. KARTIOKOTILO (Euconulus fulvus) Leveys: 2,8–3,5 mm. Lukujonon lukuja esiintyy muuallakin luonnossa, muun muassa kukkien terälehtien määrässä. LASIKOTILO (Vitrina pellucida) Leveys: 4,5–6 mm. Pohjoisimmat haivannot ovat Inarista. RUSKEAKIILTOKOTILO (Nesovitrea hammonis) Leveys: 3,5–4,2 mm. Uurresiemenkotilo Lasikotilo Sileäsulkukotilo Kartiokotilo . Iso, pallomainen kuori, jossa spiraaliuurteet. Kartiomainen ja pieni, kuori on väriltään kellertävänruskea. Sileäsulkukotilo Ruskeakiiltokotilo. Väritys ja kuviointi saattavat vaihdella paljon jopa saman populaation sisällä. Voivat saalistaa tosia kotiloita, mutta syövät pääasiassa kasviainesta. Pullea, sileä ja sukkulamainen. Siten saadaan luvut 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55... Eteläja Keski-Suomessa erittäin yleinen jokapaikan laji, harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Kuori on kuparinruskea ja tuoreena läpikuultava
Erittää keltaoranssia limaa. Erittää kirkasta limaa, häirittynä maidonvalkeaa. Erittää väritöntä ja sitkeää limaa. Väritykseltään kellertävänruskea, tumma kylkijuova, erittää oranssia limaa. Verkkomainen kuviointi ja paksu iho, väritys muuntelee paljon. UKKOETANA (Limax cinereoniger) Koko: venyneenä 10–20 cm. Pitää erityisen paljon sienistä. Nykyisin niitä löytää kulttuuriympäristöistä. Niiden tunnistamisen voi aloittaa näistä lajeista. Yleinen metsälaji, jota tavataan Tornio–Suomussalmi-linjan eteläpuolella. Maassamme tavataan 22 etanalajia. Iso ja yksivärinen, antura kolmijuovainen. Liikkeellä illalla ja yöllä. Tuoreita havaintoja lajista Turun, Helsingin, Tampereen, Rauman ja Uudenkaupungin seuduilta. Erittää väritöntä ja sitkeää limaa. Etanoillakin on jossakin evoluution vaiheessa ollut kuori suojanaan, mutta se on surkastunut. HENTOHARJAETANA (Malacolimax tenellus) Koko: venyneenä 2,5–5 cm. Iso ja täplikäs. Muistona kuoresta ne kantavat mukanaan joko kalkkilevyä tai kalkkisiruja. Metsäetana Hentoharjaetana Pantterietana Valepeltoetana. Melko yleinen maan eteläosissa tuoreissa ja lehtomaisissa sekametsissä, tavataan aina Kainuuta myöten. Levisi maamme kasvihuoneisiin 1800-luvun lopulla. Vanhoja havaintoja myös Oulun seudulta ja Inarista. VALEPELTOETANA (Deroceras reticulatum) Koko: venyneenä 4–5 cm. Väriltään keltainen, pää ja tuntosarvet ovat tummat. Maamme yleisintä etanalajia tavataan koko maassa. Etanat Metsässä viihtyvä ukkoetana voi venyä jopa 20 sentin pituiseksi. PANTTERIETANA (Limax maximus) Koko: venyneenä 10–20 cm. Yleinen kulttuuriympäristöjen laji Eteläja Keski-Suomessa. 56 SUOMEN LUONTO 14/2017 METSÄETANA (Arion fuscus) Koko: venyneenä 5–7 cm
9.00 Palokärki, 40min, Hannu Hautala Seikkailuja Venäjän Karjalassa, 40 min, Lassi Rautiainen 10.30 Tauko 11.00 Putoranan laakio Putoran Plateau, Sergey Gorshkov, Venäjä 12.00 Lounastauko 13.00 Norjan luontoa, 45 min, Roger Brendhagen, Norja. KUUSAMO-OPISTO, TEATTERISALI • 18.00 19.30 Hyönteisten valokuvauksen menetelmiä: kerroskuvaus (focus stacking) ja akvaariokuvaus, Sami Karjalainen PERJANTAI 8.9. KUUSAMO-OPISTO, TEATTERISALI LIPUT 10€, KAIKKI ELOKUVAT • 11.00 12.00 Lounas • 12.00 13.15 Jäätä Rakastavat 53 min, Juha Taskinen • 13.30 14.15 Oulanka ja Paanajärvi luonnon parantava voima 30 min, Petteri Saario • 14.15 Tauko, kahvi/tee • 14.45-15.30 The Man of Kuusamo 25 min, Riccardo Truffarelli ja Fabrizio Carbone PERJANTAI 8.9. /naturephoto, Kuusamotalo 040 860 8800 Taiteellinen johtaja: lassi.rautiainen@articmedia.. , 040 038 0878 Liput: www.lipputoimisto.. 040 860 8800. Rantojen hyönteiset 45 min, Sami Karjalainen 14.30 Tauko 15.00 Järvihylkeiden jäljillä, 70 min, Juha Taskinen 16.15 Tauko 16.30 Tammikuusta talvipäivänseisaukseen Anna-Liisa Pirhonen 17.00 Luontokuvaus ja some, Konsta Punkka 18.00 Tauko 18.15 Kiinalainen kuvaaja 19.30 Näyttelyn avajaiset Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa, Juha Taskinen Sergey Gorshkov: Putoranan laakio Roger Brendhagen: Norjan luontoa Hans Strand: Islanti Juha Taskinen: Saimaannorppa VALOKUVAKISA www.kuusamo-knp.. Kuva liikkuu ja liikuttaa, 35min, Tapio Kostet LAUANTAI 9.9. KUUSAMOTALON TAPAHTUMISSA juontajana Kimmo Ohtonen, tulkkaus Arno Rautavaara. Luontosuhde, 45 min, Kimmo Ohtonen 16.15 Päätös TORSTAI 7.9. KUUSAMOTALO 9.00 Wrangel Island, 60 min, Sergey Gorshkov, Venäjä. Konsertti 15€ • Yksittäiset esitykset 5€ • Viikonloppukortti 40€ • Alle 12v. Sami Karjalainen 11.30 Lasten ja nuorten Nature Photo: Rantojen hyönteiset, Sami Karjalainen 17.00 Tapahtuman avaus 17.30 Nature Photo kuvakisan tulokset, Metsähallituksen puheenvuoro 19.00 Konsertti 20.00 Tauko 20.30 Islannin maisemia, 45 min, Hans Strand, Ruotsi. ilmaiseksi Lisätietoja: www.kuusamo.. Kuusamo Nature Photo 7.-10.9.2017 SUNNUNTAI 10.9. Saimaannorppa 40 min, Juha Taskinen 14.30 Tauko 14.45 Lentävien hyönteisten kuvaus, 45 min, Sami Karjalainen. KUUSAMOTALO 10.15 Lasten ja nuorten Nature Photo: Rantojen hyönteiset. tai Kuusamotalo puh. Koillismaa, 30 min,Jarmo Manninen 10.30 Tauko 10.45 Antarktis 60 min, Hans Strand, Ruotsi 12.00 Lounastauko 13.00 Norjan tuntureilla 45 min, Roger Brendhagen, Norja
Pulmaan on onneksi ratkaisu. Siellä täällä oli pieniä laikkuja, joita ei myllätty. Palleron viereen mehiläinen munii munan ja lähtee hakemaan savea tai jotakin muuta maa-aineista, jolla se muuraa väliseinän kiinni. Yksi iso tekijä on lahopuun vähyys. ”Muutaman vuoden pyynnin jälkeen huomasimme, että mitä tehokkaammin viljelty paikka oli, sitä vähemmän siellä oli pölyttäjiä.” Kolohyönteisten suurin ongelma on pesäpaikkojen puute. On tärkeää, ettei reikiin jää purua eikä tikkuja.. Mehiläinen toistaa saman vielä joitakin kertoja, kunnes ruuvinreikä on täynnä. Hotellit avuksi Asiantuntijoista koostuva Suomen pistiäistyöryhmä ryhtyi 2000-luvun alussa vakavasti miettimään, mitä hyönteisten uhkaavalle vähenemiselle voisi teh58 SUOMEN LUONTO 14/2017 Puukiekkoon porattuja pesäreikiä. Niitä ovat vähentäneet 1960–1970-lukujen taitteessa alkanut tehoviljely, salaojitus joka hävitti vatukoita ja koiranputkia pursuavat pientareet ja vielä niittyjen ja ketojen hupeneminen. Muutoksen vauhti on vain kiihtynyt. Ennen meillä oli hirsirakennuksia ja niissä oli koloja, joita olivat tehneet kovakuoriaiset tai isot puupistiäiset. Se on valinnut pesäkseen olemattoman ruuvinreiän, jonne se kasaa ison palleron siitepölyä ja mettä. Erakkomehiläisillä ja monilla TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT REIMA LEINONEN T uolla hyörii erakkomehiläinen. Myös laiduntajien siirtäminen sisätiloihin on ollut kohtalokasta. ”Lähdimme selvittämään asiaa, menimme paikkoihin missä tiesimme olevan niin sanottuja hyviä pölyttäjiä kuten erakkomehiläisiä, -ampiaisia ja petopistiäisiä”, hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun Ely-keskuksesta kertoo. 58 SUOMEN LUONTO 14/2017 58 SUOMEN LUONTO 14/2017 Onko vapaita huoneita. Onko vapaita huoneita. Erakkomehiläisillä ja monilla muilla pölyttäjillä on asuntopula. Hyönteiset kadoksissa Ympäristöhallinnossa oli muutama vuosikymmen sitten pitemmän aikaa epäilty, että hyönteisten määrä vähenee. Nämä torjunta-aineet vaikuttavat villimehiläisiin jopa voimakkaammin, sillä niillä ei ole yhteiskunnan suojaa. Ennen maa ei ollut niin tarkkaan käytössä kuin nykyisin. Museonäytteissä enemmistönä olevia lajeja ei enää meinannut löytyä mistään. Viimeisin niitti ovat olleet hyönteismyrkyt kuten neonikotinoidit, jotka on liitetty muun muassa kesymehiläisten joukkokuolemiin. Niiden tekemiin reikiin pölyttäjähyönteiset pesivät. Puurakentaminenkin on vaihtunut muuhun. Pesiä voi syntyä vielä useampikin, jos vain pesäpaikkoja löytyy. ”Ja kas kummaa, hyönteisiä ei ollutkaan kuin yksittäin tai ei lainkaan.” Hyönteisiä pyydettiin monin tavoin, muun muassa niin sanotuilla keltakauluspyydyksillä, sillä suurin osa pölyttävistä hyönteisistä suosii keltaisia kukkia
Leinosen mukaan noin 160 hyönteislajia pesii koloissa, ja niistä suuri osa hyväksyy ihmisen rakentaman pesän.” Ongelmat ovat vähäisiä. Laji on tullut meille Karjalankannaksen kautta ja pesii jo Etelä-Karjalassa yleisesti. not reikiin. ” Nopeasti askarreltu Hyönteishotellien rakentaminen on helppoa. lytystä ja pesänrakennusta. Tällä hetkellä Leinosella on maastossa 30 pesää ja hän katsoo, mikä laji missäkin pesii ja minkälaisia mahdollisia pesäloisia ja loisia se houkuttelee vanavedessään. Hyönteisten suhteet ovat moninaiset. ”Kokeilimme puupölkyllä eri etäisyyksillä olevia reikiä, mutta sillä ei näyttänyt olevan suurtakaan merkitystä.” Käytössä on reiät, joiden halkaisija on neljä, kuusi, kahdeksan ja kymmenen milliä. Se täyttyy meillä Suomessa kaikkialla.” Jos mantukimalaiset eivät pysty lentämään riittävän hyvin mustikan kukinta-aikaan, tekopesissä asuvat lajit voivat paikata tilannetta. 14/2017 SUOMEN LUONTO 59 dä. ”Näillä kaikilla on omat elinympäristövaatimuksensa, joiden pitää täyttyä, jotta lajistoa ylipäätään esiintyy. Tärkeimmät pölyttäjämme ovat kukkakärpäset (273 lajia), ampiaiset (13–14 lajia), kimalaiset ja loiskimalaiset (38 lajia) sekä mehiläiset (183–184 lajia). Niiden avulla hän haluaa tuoda muun muassa erakkomehiläisiä ja erakkoampiaisia takaisin paikoille, missä niitä on luonnostaan ollut. Seuraavana keväänä pesistä kuoriutuu uuväänä pesistä kuoriutuu uusi sukupolvi, joka jatkaa pösi sukupolvi, joka jatkaa pölytystä ja pesänrakennusta. Setin ympärille kiedotaan nippuside, jolla se saadaan vedettyä ulos. Hyvä tapa on levitellä ne jo syksyllä ullakolle tai muualle kuivaan tuulettuvaan tilaan”, Leinonen neuvoo. Pesiä voi myös porata koivupölkkyyn tai lautaan vieri viereen, sillä hyönteiset hyväksyvät läheisen naapuruuden. ”Pölytys on edellytys sadolle. ”Pesien lähellä voi olla huoletta”, Leinonen vakuuttaa. Leinonen sommittelee pesät muun muassa järviruo’oista ja koiranputkista. ”Ruo’ot ja koiranputket pitää kuivata ilmavasti. Leinosen mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa verhoilijamehiläisen (Meganzille rotundata) keinotekoisia pesiä ajetaan rekoilla maastoon valtaville pensasmustikkaviljelmille. Korsipesän voi tehdä avattuun maitopurkkiin. Seuraavana keväänä pesistä kuoriutuu uusi sukupolvi, joka jatkaa pölytystä ja pesänrakennusta. ”Kaikkiin reikiin on menijöitä, mutta kuusija kahdeksanmilliset ovat suosituimpia.” Pesät pannaan keväällä maastoon, hyönteiset löytävät ne ja rakentavat kennot reikiin. Jokunen tulokaslaji kuten rusomuurarimehiläinen (Osmia bicornis), on tullut vastaan tekopesillä. Yhdistelmäpesä, jossa on järviruokoa ja koiranputkea sekä reiítetty puukuutio. Pölyttäjälajien kantojen dramaattista laskua on voitu jarruttaa ja havaintoja hyvin harvinaisista lajeista on jälleen saatu. Niillä on pesäja muita loisia, ja loisellakin voi olla loinen, hyperloinen. Pitää olla myös ravintokasveja. Pelkkä pesä ei kuitenkaan riitä. ”Kutsumme niitä hyötyhyönteisiksi, sillä ne pölyttävät kasvejamme aivan ilmaiseksi”, Leinonen sanoo. n Reima Leinosen ohjeet pesien rakentamiseen: www.suomenluonto.fi TA PIO KU JA LA Horsmanverhoilijamehiläinen kuoriutumassa korsipesästä. Leinonen ryhtyi tutkimaan erilaisten pesien vetovoimaa. ”Pesien lähellä voi olla huoletta”, Lei”Pesien lähellä voi olla huoletta”, Lei”Asukkaat eivät ole hyökkääviä eivätkä puolusta pesäänsä, koska ne eivät muoTA PIO KU JA LA Laukkuverhoilijamehiläinen Laukkuverhoilijamehiläinen hyväksyy keinotekoisen hyväksyy keinotekoisen pesän.. 30 pesää odottamassa maastoon vientiä. Laukkuverhoilijamehiläinen hyväksyy keinotekoisen pesän. Esimerkiksi yhden neliökilometrin kokoisen mustikkakasvuston pölyttämiseen tarvitaan arviolta 700 mantukimalaisyhteiskuntaa. ”Toisaalta se on tullut maahamme omin siivin.” Hyvät tulokset puhuvat puolestaan. Varrenpätkät liimataan alustaansa tiiviisti rinnakkain korren solmukohta pohjaan päin. Mitä monimuotoisempi pölyttäjäja kasviyhteisö on, sen paremmin se pystyy vastaamaan muutosten tuomiin haasteisiin. Pesät ripustetaan viljelmien väliin jätetyille puukujanteille yhdessä kesymehiläispesien kanssa, ja sato on selvästi parempi kuin ilman pesiä. ”Asukkaat eivät ole hyökkääviä eivätkä puolusta pesäänsä, koska ne eivät muodosta yhteiskuntaa.” Elintärkeät pölyttäjät Maailmassa on noin kolme miljoonaa pistiäislajia, joista Suomessa 7600. Idea ei ollut uusi, sillä muualla maailmassa tekopesistä oli jo runsaasti kokemuksia. Seuraavana kenot reikiin. Reiän syvyys on 10 kertaa halkaisijan leveys. ”Se on hyvä pölyttäjä, mutta saattaa syrjäyttää omia lajejamme”, Leinonen sanoo. Ajatus keinotekoisista pesistä, hyönteishotelleista, kypsyi
Talven merkit ovat väistymässä. 60 SUOMEN LUONTO 14/2017 Aurinko laskee Pallasjärven päälle kurottavien Pallastunturien yllä toukokuun puolivälissä. 60 SUOMEN LUONTO 14/2017 HETKI Toukokuun viimeisillä lumilla Hetta–Pallas-reittiä vaeltava saa todistaa kevätkesän tuloa tunturiin. ENNEN KESÄÄ TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA. HETKI HETKI Toukokuun viimeisillä lumilla Hetta–Pallas-reittiä vaeltava Toukokuun viimeisillä lumilla Hetta–Pallas-reittiä vaeltava saa todistaa kevätkesän tuloa tunturiin
Vuonna 1934 tunturiin viitoitettu reitti yhdistää Ounastunturit ja viiden peninkulman 14/2017 SUOMEN LUONTO 61 ENNEN KESÄÄ. Tunturi on tyhjentynyt hiihtovaeltajista ja päiväretkeilijöistä, tilalle ovat tulleet etelässä talven viettäneet suopöllöt, kivitaskut, kapustarinnat ja monet muut. Lumen sulamisvesi täyttää purot, joet ja suot. Suomen ensimmäinen Hetta–Pallas on Suomen ensimmäinen vaellusreitti. Valitsen ahkion, vaikka lumettomat taipaleet olisi helpompi taittaa rinkka selässä. Tunturien rinteet ovat seeprakuvioista tilkkutäkkiä, missä tummat, lumettomat raidat kasvattavat nopeaan tahtiin pinta-alaansa. Riekot kiroavat ja kiirunat narisevat, metsot hiovat soitimella nokkiaan. Valoisaa on jo ympäri vuorokauden, pimeä ei enää tule. Kantohankien huhtikuu on jäänyt taakse, lumi on upottavaa sosetta, ja se hupenee hurjaa vauhtia. No, juuri se! Retkeen sisältyvä pieni haaste tekee retkestä erilaisen, ja on mahtavaa olla tunturissa todistamassa kevään tuloa. 14/2017 SUOMEN LUONTO 61 O n toukokuun ensimmäinen viikko ja aurinko lämmittää. Mikä vetää tunturiin noin hankalana aikana. Edessä on 55 kilometrin rospuuttovaellus LänsiLapin suurtuntureilla kulkevalla Hetta–Pallas-reitillä, oikea kelirikkoreissu. Luotan kuitenkin siihen, että lunta vielä löytyy. Luontokeskuksessa ehdotetaan suksien tilalle lumikenkiä samasta syystä
Kuun lopulla patikoijat pääsevät järven yli jo matkailuyrittäjien venekuljetuksella. Matkaa kertyisi useampi kilometri. Matka talvireittiä pitkin Pyhäkerolle, reitin ensimmäiselle autiotuvalle, on tasaista nousua läpi mäntymetsän ja pienten soiden, yli purojen ja jokien. Haaravaarankurun lumivyöryjälkiä.. Hiihtovaelluksesta tulee vesihiihtoa. Ketään ei tule vastaan. Pallas–Ounastunturin kansallispuisto on Suomen vanhin. Kesäreitin maisemat hakevat vertaistaan, mutta ei alavammilla mailla kulkevan talvireitin näkymiäkään voi moittia. Kansallispuistossa vierailee yli puoli miljoonaa matkailijaa vuosittain, mutta tunturin rauha on rikkumaton. Yli on kuitenkin mentävä. Reitti alkaa vastarannalta, ja kiertomatka järven ympäri pitkin lumetonta pikitien piennarta tai sulia rantoja on liian hankala. Vielä hetki sitten polkupyörän ajettava kantohanki on enää muisto, ja helmikuusta huhtikuun loppuun ylläpidettävä Hetta–Pallas-talvireitin latu-ura katoaa jokia pitkin kovaa vauhtia isompiin vesistöihin. Se perustettiin yhdessä Pyhätunturin, Petsamon Heinäsaarten ja Porkkalan Stora Träskön kanssa vuonna 1938. Kupletin juoni selviää nopeasti: viisinkertaiseksi paisunut joki työntää vettä kauaksi suolle. Jää kestää, edes sukat eivät kastu rantautumisen loppurutistuksessa, saappaanvarsi riittää. 62 SUOMEN LUONTO 14/2017 päässä kohoavat Pallaksen pyöreäpiirteiset kerot. Saan pitää yhden Suomen suosituimmista vaellusreiteistä hetken itselläni. Onneksi ylempänä on enemmän lunta. Jäidenlähtö lähellä Hetan satamassa hieman hirvittää; jäidenlähtö on aikaistunut Ounasjärvelläkin: aiemmin jäät lähtivät kesäkuun puolella, nykyisin jo helatorstain tietämissä. Kahlaan tulvivan joen poikki sukset jalassa. Siihen on vielä pari viikkoa, mutta kapea ja pitkä järvenselkä näyttää laikukkaalta, ja siellä täällä on läpireikiä, uveavantoja. Myös huhtikuinen Lapponia-hiihto kerryttää tilastomerkintöjä. 62 SUOMEN LUONTO 14/2017 Sammakko Suastunturilla. Kävijöistä suurin osa tekee päiväretkiä tunturikeskuksista, mutta etenkin ruskan ja keväthankien aikaan Pallas– Hetta-reitillä riittää kulkijoita. Alavilla mailla hiihtoreitin tiukkaan pakkautunut lumi kestää auringon porotusta pisimpään, ja kapeaksi viiruksi kutistunutta uraa pitkin pääsee tulvivan suon poikki. Silloin Hetasta voi sivakoida Olokselle saakka osana huollettua hiihtotapahtumaa. Vuosittain reitin vaeltaa noin 13 000–15 000 rinkkaretkeläistä, joista noin puolet talvella. Talvireitistäkin iso osa kulkee paljakassa. Pähkäilen, että näin saappaanvarsi riittää paremmin, jos alle osuu yllättävä monttu, ja tasapainokin on hieman parempi. Hetta–Pallas-hiihtoreitillä on säilynyt lunta toukokuussa 2016. Ympäristö alkaa jo olla melko lumeton
14/2017 SUOMEN LUONTO 63 Pyhäkeron tuvalla ei ole ketään, mutta kaasuliedellä on puhdas kattila ja kaivossa vettä – kahvivesi kiehumaan. Saunan näkee hyvin lämmittää keskellä yötäkin, aurinko painuu enää hetkeksi yöpuulle. Ympäristöä katsellessa se tuntuu sopivalta. Pahaja Hannukurussa siirrytään monen rajan yli, täällä kulkee muun muassa kuusimetsän raja. Virittelen tulen avotakkaan ja asetun taloksi: sukat kuivumaan ja kuiva paita päälle. Ruskosammakko, tuttavallisemmin sammakko, kököttää tunturirinteen sulamisvesien muodostamassa purossa, alla on jäätä. Vaeltaja tauolla Sioskurin autioja varaustuvalla.. Ruskosammakon voi tavata vielä Jäämeren rannallakin, mutta kyy sitä vastoin esiintyy täällä pohjoisimmilla myyränpyyntimaillaan, vaikka yksittäisiä havaintoja on pohjoisempaakin. Reitin kulkua on sittemmin muutettu, se ei enää kulje kurun kautta. Ei ehkä Alppien veroisia, mutta jyrkissä kuruissa ja rinteillä vaara on huomioitava. Latu kulkee pitkin Koivukurua, jonka pohjalla virtaavan puron jääkansi on murtunut monin paikoin. Aamulla matka jatkuu Pyhäkeron kuvetta etelää kohti. Tunturikoivujen lomasta näkyy Outtakka, Ounastunturien korkein tunturi. Reitillä on vain satunnaista huoltoajoa, virallinen hiihtoreitti kulkee Tupia on reitillä tiheässä, päivämatkan välein. Yötön yö Pastellinsävyt ovat vallanneet iltataivaan, kun Rouvikurun tienoilla kolme suopöllöä kauhoo kohti tunturiselänteen itäpuolella sijaitsevaa Pippovuomaa. Pahakurussa miltei törmään vastaan pomppivaan jänikseen. Tunturijonon länsipuolella kulkevalta talvireitiltä on ristiviitoin merkitty pisto Vuontisja Keräskerojen välistä Montellin majalle. Haaravaarankurussa varoitetaan jokavuotiseen tapaan lumivyörystä. Jyrkillä penkoilla taiteillen pääsee kuitenkin eteenpäin ilman, että ahkio pyörähtää uimasille. On hyvä olla ajoissa liikkeellä, ennen kuin aurinko ehtii ylemmäs ja alkaa toden teolla pehmittää lunta. Kenties se on kömpinyt esiin jostakin lumen alta paljastuneesta maakolosta. Kurua reunustaa kilometrin matkalla lumilippa, mistä on muutamin kohdin pyörinyt uralle mahtavia nuoskalumisia lumipalloja. Nykyinen kämppä on 1950-luvulta. Itse asiassa Suomen Matkailijayhdistys rakensi Pyhäkerolle matkailumajan jo 1936, mutta se tuhottiin Lapin sodassa. Saunavesi on helppo noutaa lammesta vesikelkalla. Korkean mäen päällä sijaitsevaa Hannukurun autiotupaa kutsutaan myös Haukkalinnaksi. Alapuolella sijaitsevan Haukkajärven vastarannalla on maanmainio sauna. Siellä sijaitsevat myös Suomen eteläisimmät palsat, jääsydämiset turvekummut. Kurut myös jakavat reitin kahteen osaan: Ounastunturit jäävät taakse, edessä kumpuilevat Pallastunturit. Pitkäkorva ei selvästikään odottanut iltaöistä kulkijaa. Tupia reitillä on tiheässä, lyhyin päivämatkan välein, ja riittääpä tupa tai kota vielä päiväkahvienkin suojaksi. Kyllä, Suomessakin on lumivyöryjä. Missähän se on talvehtinut. Yötöntä yötä kestää Muonion korkeudella toukokuun lopulta heinäkuun puoliväliin, Hetassa muutaman päivän enemmän
Laskeutuminen Taivaskerolta Pallaksen hotellille on oikeaa mutkamäkeä, missä laskureitin määrää lumilaikkujen helminauha. Kämpällä on kokoa ja näköä, ja tilaa isommallekin joukolle, varausja autiotuvan puoli on mitoitettu 32 majoittujalle. Juomavesi on vaihtelevasti sulatettu lumesta tai otettu sopivista virtavesistä. Olympiatuli syttyi 1952 myös Taivaskerolle. Jos Hannukurun kämppä on Haukkalinna, Nammalakurun uusi tupa on omatoimihotelli maan parhailla tunturinäkymillä. Himmelriikiksikin kutsuttu, 809 metriä korkea tunturi on koko Metsä-Lapin korkein, vain Käsivarren suurtuntureilla on korkeampia lakia. Edessä ovat retken jykevimmät maisemat, muun muassa reitin korkein tunturi, Taivaskero. Reitiltä on pisto Taivaskeron laelle. On etsittävä lunta suksien alle. Vastukset ja haasteet muuttuivat elämyksiksi, kesän airueiksi. Herra Montell Vanha, arvokkaasti harmaantunut hirsikämppä seisoo tunturien suojassa. Västäräkki kipittää kiinni olevan hotellin pihalla, hiihtosesonki on ohi, kesä on enää pääskystä vailla. Tarinan mukaan tupa on paikalla, missä Montell vietti ankaran myrsky-yön ahkion alla. Ympäröivän maaston tasaisuus korostaa tunturiselänteen mahtavuutta. Jyrkällä pohjoisrinteellä lunta olisi enemmän, mutta pitää kierrellä isompia pälviä. Soseisessa lumessa ei erota kelkanjälkeä, mutta suksi tuntee sen kyllä, harharetki uralta upottaa suksen pohjaa myöten. Pyhäkeron tuvalla on kaivo. Sääliksi käy ahkion kova kohtelu. Nammalankurun autiotupa on avara. Avotunturissa on helpompi liikkua, vaikka lumi paikoin loppuu ja tekee mutkia matkaan: eteneminen on sivakointia lumilaikulta toiselle, mutta enää ei tarvitse kahlata vedessä. Aina se ei onnistu, vaan varusteita on kannettava. n 64 SUOMEN LUONTO 14/2017 Pallas–Yllästunturin maisema henkii erämaan ja Lapin rauhaa. Vettä löytyy tuvan takaa pienestä purosta. Himmelriiki Nammalakurussa on aika hylätä talvireitin alavat ja vetisiksi käyneet metsämaat ja siirtyä Pallastunturit ylittävälle kesäreitille. Kämpän portailla valoisaa kevätyötä aistiessa katto on todella korkealla. Nammalakuru Myrskystä ei ole tietoakaan, kun jätän tunnelmallisen tuvan taakseni ja jatkan tunturiharjanteen toisella puolella sijaitsevalle Nammalakurun autiotuvalle. Laella sytytettiin 1952 Helsingin olympialaisten kunniaksi symbolinen olympiatuli, minkä muistoksi sinne on pystytetty muistolaatta. Tunturiryppään alapuolella siintävä Pallasjärvi sijaitsee puoli kilometriä alempana. Rihmakurunvaaroilla lumi oli vähissä.. Tuvan rakennuttanut Justus Montell oli Muoniossa 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut metsänhoitaja, joka ensimmäisten joukossa tutki alueen kasvija lintulajistoa ja vaikutti suuresti myös Pallas–Ounastunturin kansallispuiston perustamiseen. Erillinen kuivaushuone on sesonkiaikoina varmasti paikallaan, mutta yksin ollessa vähät varusteet kuivuvat tuvan puolella. Ounastuntureilta Pallakselle ja edelleen Ylläkselle yltävä sata kilometriä pitkä tunturiselänne, Ounasselkä, on kuin Tunturi-Lapin mahtava etuvartio vielä metsän hallitsemassa Outaeli Metsä-Lapissa. 64 SUOMEN LUONTO 14/2017 Hannukurun eteläpuolella tuntureiden itäpuolella. Tunturissakin kauhaisen kämmenellä vettä tunturipurosta, mutta siinä ei maistu tunturipuron raikkaus vaan tympeä turve. Edessä kohoavat Pallaksen pyöreät kerot. Laskuissa sen huomaa erityisen selvästi, kun edessä on äkkisukellus suorin vartaloin hankeen. Montellin tutkimusmatkojen tukikohtana toiminut kämppä tuhoutui Lapin sodassa, mutta se rakennettiin pian uudelleen. Ilmalennon jälkeen on keräiltävä hetki jäseniä ja varusteita
Tienviittoja Nammalankurussa. 14/2017 SUOMEN LUONTO 65 K A RT TA : A N N E ST O LT. Muoniosta pääsee linja-autolla Pallakselle arkiaamuisin, ja Hettaan on kaksi linja-autovuoroa päivässä. Latujen kunnosta huolehtivat alueen yrittäjien muodostamat latupoolit. Talvireitin pituus vaihtelee reittivalinnasta riippuen 53 ja 60 kilometrin välillä. Valmiiden latujen aikaan urheilumielellä ja latusuksin liikkuva sujuttelee reitin päivässä, mutta luonnonrauhaan hakeutuvan retkeilijän kannattaa varata matkaan vähintään kaksi päivää, mieluummin kolme tai neljä. Haaravaarankuru Rouvikuru Pahakuru Hannukuru Vuontiskero Keräskero Montellin maja Nammalakuru Pallastunturit Pallaksen luontokeskus Pallasjärvi Taivaskero Haukkajärvi Hett a Pyhäkero 5 km Riekkokoiras tomerana. Sesonkiaikoina liikennettä on enemmän. Lisätietoja ja lähteitä: www.luontoon.fi/ pallas-yllastunturi www.luontoon.fi/hetta-pallas Himmelriiki eli Taivaskero on 809 metrin korkuisena Pallas–Yllästunturin korkein ja Käsivarren suurtunturien jälkeen Suomen korkein tunturi. Aurinkovoide ja aurinkolasit ovat keväthangilla pakollinen varuste, lumisokeus on hankala ja tuskallinen olotila, mutta onneksi se menee ohi. Hannukurun saunan voi maksaa matkapuhelimella (7/4€) tai johonkin alueen kolmesta luontokeskuksesta. Majoitusta löytyy kummastakin päästä vaellusreittiä. Kansallispuistossa vierailee yli 500 000 kävijää vuosittain Pallastunturin luontokeskus on Pohjoismaiden vanhin kansallispuistojen opastuskeskus. Mikäli on liikkeellä omalla autolla, kansallispuiston yhteistyöyrittäjien autonsiirtopalvelu on kätevä. Puistossa on 23 autiotupaa, kolme varaustupaa, 21 kotaa, neljä tulipaikkaa, hiihtoreittejä 500 kilometriä ja patikointireittejä 350 kilometriä. Pinta-alaltaan Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on 1020 km² ja se on Suomen kolmanneksi suurin ja Suomen suosituin. Kansallispuistossa on lisäksi kaksi muuta luontokeskusta. 14/2017 SUOMEN LUONTO 65 PALLAS-YLLÄSTUNTURIN KANSALLISPUISTO PALLAS–OUNASTUNTURIN kansallispuisto perustettiin 1938 ja Pallas–Yllästunturi 2005, jolloin kansallispuisto laajeni Ylläkselle, kun siihen liitettiin Ylläs-Aakenustunturin vanhojen metsien suojelualue. Tunturilapin luontokeskus. Eroosion ja lintujen pesinnän häirinnän välttämiseksi reitin vaeltamista suositellaan lumien sulettua vasta juhannuksen jälkeen
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT ANNA RIIKONEN P luonnonsuojelija H o m o sa p ie n s H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 66 SUOMEN LUONTO 14/2017. 66 SUOMEN LUONTO 13/2017 Pianisti, josta tuli luonnonsuojelija Professori Eeva Furman suojelee luontoa pala kerrallaan ja etsii reittejä kestävään kehitykseen
Meilläkin on kuitenkin omat ongelmamme. Mukana on myös yksi järjestö ja säätiö, jotka haluaisivat osallistua verkoston laajentamiseen suojelualueita hankkimalla. Monet ihmiset kunnioittivat Hanskin muistoa lahjoittamalla rahaa näille tahoille, ja lahjoituksilla ollaan nyt hankkimassa lisää suojelualueita. Tähän mennessä suojelualueita on perustettu viisi. Nykyään Furman työskentelee Ympäristöpolitiikkakeskuksen johtajana Suomen ympäristökeskuksessa ja sovittaa yhteen luonnonsuojelua yhteiskunnan muiden tarpeiden kanssa. Luontoverkko perustuu paikalliseen yhteistyöhön. Myös nämä maat kuuluvat Ilkka Hanskin nimeä kantavaan luontoverkkoon. Käsitteestä tuli keskeinen osa Hanskin tieteellistä työtä. ”Väitöskirjan loppuvaiheessa tapasin mieheni, ja populaatioista tuli metapopulaatio, vaikka termiä ei väitöskirjassani mainitakaan.” Furmanin mies, edesmennyt akateemikko Ilkka Hans ki kehitti tuolloin teoriaa lajien laikuttaisesta esiintymisestä paikallisina populaatioina. Virolahtelaiset ovat suhtautuneet verkostoon positiivisesti. Ajoitus on erinomainen, sillä Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi valtio on luvannut suojella yhtä paljon maata kuin yksityiset maanomistajatkin suojelevat. Luontoverkko suojelun malliksi Furmanin tavoite on innostaa yksityisiä maanomistajia luomaan samanlaisia verkkoja eri puolille Suomea. ”Ehkä se on juuri se ilon tunne, jonka haluan muille välittää. ”En ole niin urasuuntautunut, että etukäteen päättäisin mitä haluan.” Furman kertoo. ”Omistamiemme maiden lisäksi eräät maanomistajat ovat oma-aloitteisesti suojelleet omia maitaan”, Furman kertoo. Suojelusaarekkeita ihmisten keskelle Luontoverkon suojelualueet sijaitsevat maaseudulla, missä on aktiivista metsänhoitoa, marjastusta ja metsästystä. 14/2017 SUOMEN LUONTO 67 M oni tutkija on saanut kipinän uralleen nuoruuden luontoharrastuksen kautta. Maat suojellaan, mutta omistus säilyy. Hän tutki opinnäytetöissään ensin merirokon biologiaa Tvärminnessä, sitten Itämeren ja Atlantin merirokkojen populaatioita eli kantoja Walesissa. Uusien alueiden hankinta rahoitetaan Hanskin tieteellisistä ansioista saamalla palkinnolla. ”Asiat jotka kiehtovat ja mahdollisuudet ovat aina kuljettaneet minua.” Biologian opintojensa alussa Furman innostui sukeltamisesta. Professori Eeva Furman sen sijaan keskittyi pianonsoittoon. ”Suomi on mallimaa monilla kestävän kehityksen mittareilla”, Furman kertoo. Furman teki luonnonsuojelutyöstä yhteiskuntasitoumuksen ja haluaa innostaa ihmisiä paikallisten suojeluverkostojen perustamiseen. ”Olen aina nähnyt, että on tehotonta edistää luonnonsuojelua pelkän luonnonsuojelulainsäädännön ja -toiminnan kautta”, Furman sanoo. Sekä Furman että Hanski ovat tutkineet tätäkin aihetta. ”Nämä hankkimamme alueet ovat suojelusaarekkeita tavallisen maalaismaiseman keskellä”, Furman kuvailee. ”Emme perustaneet säätiötä, koska kaupat tehdään nimenomaan paikallisten välillä”, Furman tarkentaa. Luonnonsuojelua pala palalta Furman kokoaa parhaillaan yhdessä lastensa Katrin, Matin ja Eveliinan kanssa suojelualueiden verkostoa, jonka nimi on Ilkka Hanskin luontoverkko. Alueilla on pinta-alaa yhteensä 60 hehtaaria ja niille haetaan valtiolta pysyvä suojelu. ”Kiinnostukseni biologiaan heräsi lukiossa, kun innostuin perinnöllisyystieteestä”, hän kertoo. ”Saimme äsken suojelupäätöksen alueesta, joka on tehty tämän aloitteen puitteissa”, Furman iloitsee. Luontoverkkoon voi osallistua myös myymättä omia maitaan. Tällaista jatkuvasti sukupuuttoon kuolevien ja uudestaan syntyvien paikallisten esiintymien joukkoa kutsutaan metapopulaatioksi. Ensimmäinen tutkimuskohdekin valikoitui vedenalaisesta maailmasta. Hän on mukana uudessa kansainvälisessä työryhmässä, joka valmistelee riippumatonta kestävän kehityksen raporttia YK:lle. S. Ne edustavat eri elinympäristöjä: metsiä, kosteikkoja, soita ja luotoja. ”Ilkka oli paikallisille tärkeä ihminen, ja paikalliset olivat Ilkalle tärkeitä”, Furman jatkaa. Luontoarvojen lisäksi myös ihminen itse hyötyy, sillä monimuotoisella luonnolla on tutkitusti myönteisiä hyvinvointivaikutuksia. ”Vaikeimmat asiat ovat kulutuksen hillintä, ilmastonmuutoksen ehkäisy sekä kestävä talous ja työ”, hän linjaa. Osa alueista on ollut Hanskin omistuksessa jo pidempään, ja näitä alueita täydennetään nyt uusilla suojelluilla ja suojelua varten ostetuilla mailla. Kun kokee paikan päällä, että metsä on nyt saanut luonnon rauhan.” n ”Tarvitaan innostavia esimerkkejä.” J. Paikallista yhteistyötä Luontoverkko ei ole säätiö vaan maat ovat Furmanin ja kolmen lapsen omistuksessa. BACH oli nuoren Eeva Furmanin lempisäveltäjä.. ”Tarvitaan vain innostavia esimerkkejä”, Furman sanoo. Luontoverkko on perustettu Hanskin suvun kotiseudulle Virolahdelle. Se on myös lähtökohta Hans kin perintönä perustetulle suojelualueiden verkostolle
” Huomasin muuttaneeni kirjat mukanani maasta toiseen avaamatta niitä kertaakaan. Ne myös periytyvät eteenpäin tuleville sukupolville”, Männistö-Funk toteaa. ” Täysin käyttämättömätkin esineet vaativat meiltä pölyjen pyyhkimistä, varastointia ja tilaa muuttokuormassa. Rykelmä on ensisijaisesti kulttuurihistoriallista tutkimusta helpottava termi, joka selventää miten esineet ja ihmiset olivat yhteydessä toisiinsa erilaisina aikakausina. Männistö-Funkin mukaan useimmat omistamamme esineet ovat sitkeitä ja vaativia. Hänen kodissaan kirjasarjalla oli yksi virka: Painavat kirjat varmistivat alahyllyllä, ettei Lundia-hylly vain kaatuisi kenenkään päälle. Olin niiden kanssa tekemisissä vain kantaessani niitä painavissa muuttolaatikoissa tai pyyhkiessäni kirjoista pölyä.” Männistö-Funk yritti vielä tarjota kirjoja eteenpäin Sveitsissä asuville suomalaisille. ” Nyt kirjat on jo poltettu kaukolämmöksi Zürichissä”, Männistö-Funk toteaa. En aikuisena koskaan hakenut kirjoista mitään, mutta tiesin hyvin, kuinka merkityksellisiä ne joskus olivat”, kertoo tutkija Tiina Männistö-Funk Turun yliopistosta. TEKSTI JENNA PARMALA / KUVITUS ANNE STOLT Tutkijan oma tietosanakirjasarja jäi Sveitsiin. K O T O N A Irti tavarasta 68 SUOMEN LUONTO 14/2017 TIETOSANAKIRJAT KAUKOLÄMMÖKSI ”SAIN OTAVAN Suuren Ensyklopedian mukaani lapsuudenkodistani. Onko kodissasi esineitä, joilla on merkitystä sinulle vain kevätsiivouksen aikaan. ” Ajattelen vieläkin, että netin tieto on kovin haurasta, kenties painettu tieto on vielä joskus arvossaan. n SUOMEN LUONTO 14/2017 ” Muutin kirjat mukanani maasta toiseen avaamatta niitä.”. Kodin omistajan entinen avopuoliso oli löytänyt pannunalusen kirpputorilta ja se oli jäänyt käyttöesineeksi”, Männistö-Funk kertoo. Kukaan ei kuitenkaan halunnut tulla hakemaan kirjoja. Maasta toiseen mukanani muuttanut isoisäni isän kokopuinen piironki on hyvä esimerkki. Tavaran merkitys on muuttunut, ja kulttuurissamme arvostetaan keveyttä, väljää tilaa ja avaraa tiedon muotoa, suuret kirjahyllyt eivät ole enää välttämätön merkki sivistyksestä.” Luopuminen oli erityisen vaikeaa sen vuoksi, että Männistö-Funk muisti edelleen tietosanakirjasarjan merkityksen ja painavan kiiltopaperin arvon. Monesti ihmiset unohtavat, että suurin osa tavaroista jatkaa elämäänsä senkin jälkeen, kun ne on myyty eteenpäin tai annettu kierrätykseen. Tutkija Tiina Männistö-Funk huomasi tietosanakirjasarjansa keräävän pölyä kirjahyllyssä. Muutettuaan vuonna 2008 Sveitsiin Männistö-Funk alkoi tutkia esineiden merkitystä rykelminä. Piirongin lukollisessa kaapissa säilytettiin isoisäni aikana lääkkeitä ja lapsuudessani joululahjoja, minä taas käytän kaappia baarikaappina.” RYKELMÄT AUTTAVAT myös ymmärtämään, että jokaisella tavaralla on vaikutuksensa elämäämme. ” Rykelmät kertovat arjestamme. ” Vieraillessani erään ennestään tuntemattoman ihmisen kodissa Seinäjoella huomasin, että hänellä oli minun ylä-asteella tekemäni pannun alunen, johon olin taiteillut silinteristä kurkistavan jäniksen
ILMASTOINTIVENTTIILIT: Imuroi pölyt ilmastointiventtiilin ympäriltä ja vaihda ilmansuodatin. Kippis keväälle! 1. VÄLIOVET: Päivittäin käytetyt väliovet kannattaa pyyhkiä käsitiskiaineella kostutetulla mikrokuituliinalla. Tämä kirpeä herkku talttuu paitsi ihanan laheaksi kiisseliksi myös grilliherkuksi, kun sen kääräisee pekoniin tai juustosiivuun. Nimi raparperi tulee kasvin vanhasta kauppaväylästa Volgasta, jota on kutsuttu myös barbaarien joeksi (Rha Barbarum). 1950-luvulla tuberkuloosista alettiin puhua asunnoissa muhivana tautina. Raparperi on myös terveellistä, sillä se sisältää muun muassa Aja C-vitamiinia sekä kaliumia. Mittaa sokeri ämpäriin ja siivilöi mehu sen päälle. Valkoiset pinnat ja valo tekivät lian näkyväksi. Kaupassa myytävällä pesusoodalla voi pestä maalija puupintoja. (JM) Palaveri puistossa Säännöllinen siivous edisti kodin puhtautta ja hygienaa. Vedellä tai pesuaineilla ei kannata lotrata. ”Samalla kun siivoamiseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota, pesuaineet ja pölynimuri tulivat markkinoille.” Nykyaikainen asunto puhdistuu Malinin mukaan mopilla ja mikrokuituliinalla. Helsinki kannustaa työntekijöitään ulos lounaalle, kävelykokoukseen tai muuhun työtehtävään 15.–19. Useimmat liesituulettimen metalliset rasvasuodattimet voi pestä astiapesukoneessa. Matot pestiin talvella lumessa ja vaatteet huuhdottiin avannossa”, Malin kertoo. 4. Kotitaloustieteen yliopistonlehtori Anne Malinin mukaan tapa on tuttu 1900-luvun alusta. Asuntojen keskeiseksi suunnitteluperiaatteeksi tuli raittiin ilman, auringonvalon ja puhtauden takaaminen. Useimmat tahrat lähtevät ruokasoodalla, sitruunalla ja etikalla. Pullota se ja vie viileään. 5. Anna tekeytyä viileässä noin viikko. SIMAA RAPARPERISTA Voihan raparperi! MAASTA ryminällä kasvava raparperi on puutarhurille varma kevään merkki. Nyt pitäisi päästä ulos ja äkkiä, mutta ensin olisi lapioitava melkoinen työvuori edestään. Kauanko Suomessa on tartuttu keväisin mopin varteen. ”Pakkasten jälkeen tehtiin kevätsiivous kaatamalla lattialle ämpärillinen vettä ja luuttuamalla. Raparperi kuuluu samaan tatarkasvien heimoon muun muassa niittysuolaheinän kanssa. ”Siivoamiseen ei tarvita myrkkyjä. toukokuuta. Kylpyhuoneen kalkkitahrat lähtevät etikalla tai sitruunamehulla ja ruokasoodalla.” JENNA PARMALA A N N E ST O LT A N N E ST O LT KO TIM A IS E T K A SV IK SE T IS TO CK PH O TO ST IN A VA RK KO LA ULKONA paistaa ihana kevätaurinko ja ikkunan takana kirkuvat meriharakat ja harmaalokit. 14/2017 SUOMEN LUONTO 69 TAHRAISTEN ja pölyisten ikkunoiden läpi lankeava kevätaurinko muistuttaa lähestyvästä kevätsiivouksesta. Aloite on osa Suomi 100 -juhlavuoden Luonnon päivät -hanketta. (JM) VIISI VINKKIÄ Vuosisadan kevätsiivous 5 l vettä 1,5 l raparperipaloja 0,5 kg fariinisokeria 0,5 dl sitruunamehua 0,25 tl hiivaa Kuumenna 2,5 litraa vettä ja lisää siihen pilkotut raparperit. SIHDIT: Astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen sihdit kannattaa putsata säännöllisesti. Tai voisihan sitä osallistua Helsingin kaupungin tempaukseen. Tuolloin kodit olivat kuitenkin väritykseltään tummia, ikkunat olivat pienet, eikä lika tai pöly näkynyt. IKKUNAT: Hyvä lasta, käsitiskiaineseos suihkepullossa ja mikrokuituliina tai vanha sanomalehtitollo ovat ikkunanpesun parhaat välineet. Anna juoman jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sitten pieneen vesimäärään liuotettu hiiva. Pidä simaa huoneenlämmössä vuorokausi. Osallistu kampanjaan #töissäluonnossa. Merkkaa venttiiliin tussilla sen asento, ettei se muutu puhdistuksen aikana. Sekoita kunnes sokeri on sulanut. Säännöllinen siivous edisti kodin puhtautta ja hygienaa. ”Aikaisemmin monet ahtaasti asuvat perheet saattoivat esimerkiksi jakaa sängyn ja nukkua yhteisissä lakanoissa.” Malinin mukaan vuosisadan puoliväliä hallitsi puhtauden estetiikka: Modernissa funktionaalisessa asuntosuunnittelussa puhdas koti rakentui näkyvän ja näkymättömän väliselle jännitteelle. Ei muuta kuin pomon puheille ehdottomaan viikkopalaveria lähipuistoon tai kävelykokousta rantakalliolle. Asuntojen keskeiseksi suunnitteluperiaatteeksi tuli A N N E ST O LT LIEDELLÄ. 2. LIESITUULETIN: Rasvaiset suodattimet lisäävät kodin tulipaloriskiä. Keittele seosta hiljalleen parikymmentä minuuttia. Lisää loput 2,5 litraa vettä sekä sitruunamehu. 3
Pitkospuut auttavat kosteimpien kohtien yli. Samoihin aikoihin lehtevät rantametsät täyttyvät valkoja keltavuokoista. Vantaanjoella on mittaa yli sata kilometriä. Keväällä lumien sulettua koski kohisee vuolaana. RETKEILYKOHTEENA Myllykoski on mitä parhain, koska se on helposti saavutettavissa. Monet Vantaanjoen kosket ovat aikoinaan olleet valjastettuina myllyjen ja sähkölaitosten pyörittämiseen. Ystävän retkivinkki Myllykoski kohisee vuolaana keväisin.. JUHO RAHKONEN Kirjoittaja on luontoharrastaja, luontokuvaaja ja Suomen Luonnon avustaja. Huhti–toukokuun vaihteessa rannoille puhkeaa keltaisia rentukkamättäitä. KATSO LISÄÄ RETKIVINKKEJÄ www. Lisäksi siellä on hyvin merkittyjä polkuja, joiden varrella on lukuisia laavuja ja tulentekopaikkoja. suomenluonto.fi Vehreä Vantaanjoen laakso V ir ik ke it ä KU VA T JU H O R A H KO N EN Rentukat värittävät joen rantaa. Vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä 70 SUOMEN LUONTO 24/2017 YLI SADAN kilometrin pituinen Vantaanjoki on näyttävimmillään Myllykoskella, joka kohisee jyrkkäreunaisessa laaksossa aivan Hämeenlinnan moottoritien tuntumassa Nurmijärven kirkonkylän liittymän kohdalla. Maasto on paikoitellen jyrkkää, mutta puiset portaat kaiteineen helpottavat kulkua. Toukokuun lopulla joenrannoilla kuoriutuvat ensimmäiset sudenkorennot, kuten tummankiiltävä neidonkorento ja kiveltä toiselle pyrähtelevä kirjojokikorento. Myllykoskellakin näkyy edelleen sekä vanhan myllyn että voimalan kivijalan jäänteitä. Mustarastaiden, lehtokerttujen, mustapääkerttujen ja monien muiden lintujen laulu raikaa jokilaaksossa
14/2017 SUOMEN LUONTO 71 VALOKEILASSA Villejä vegaaniherkkuja Maiju Lehtiniemi, Petri Nummi & Erkki Leppäkoski: Jättiputkesta citykaniin – Vieraslajit Suomessa. ANNAKAISA VÄNTTINEN SUOMEN 100-vuotissynttäreiden kunniaksi Suomen luonnon päiviä on tänä vuonna peräti neljä. Villivihannesten paras sesonki alkaa olla käsillä, joten kevätretkellä voi samalla kerätä ruoka-ainekset. etsitäänkin merkkejä lintujen pesänrakennuspuuhista. Kirja on jämäkkä opastus vieraslajiongelmaan ja torjuntakeinoihin, joihin uusi laki velvoittaa myös maan omistajat. ”Kirjoitin myös tekstit ja hain niihin jokaisen eläimen kohdalle mahdollisimman kuvaavaa tunnelmaa ja luonnetta, heijastaen samalla ihmisen käsityksiä ja pelkojakin”, kertoo kuoronjohtaja Sanna Kuusisto. (JM) ????. (Docendo 2016) Suomeen on kotiutunut liki tuhat kasvija eläinlajia, jotka ovat saapuneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan ihmisen mukana, tarkoituksella tai tahattomasti. Niistä minkki, jättiputki ja yli 150 muuta lajia aiheuttavat merkittävää haittaa luonnolle ja ihmiselle. Tästä kirjasta löytyy mietittyjä makuyhdistelmiä moneen makuun. Kirja kuvaa, miten vieraslajit ovat vakiintuneet eri ympäristöihin. Kirjassa on myös saaristolaiskokki Nick Victorzonin yksinkertaisia ja kuitenkin kekseliäitä reseptejä. (JM) SUOMEN tunnetuimman villivihannesasiantuntijan, keittiömestari Sami Tallbergin uusi kirja Villi cityvegaani (Into 2017) julkaistiin juuri parahiksi ennen hortakauden alkua. Havainnot voi lähettää Birdlife.fi-sivustolle, josta löytyy myös lisätietoja. Teoksesta löytyy alkuruoka-, pääruokaja jälkiruokareseptien lisäksi myös valikoima paljon proteiinia sisältäviä ruokaohjeita, joissa villivihannekset höystävät muun muassa papuja tofupainotteisia annoksia. Suomen Luonnon julkaisema Villivihannekset-sovellus on syytä ladata kännykkään viimeistään nyt. Lue lisää www.suomenluonto.fi/sovellus/. ????. Toista juhlapäivää vietetään lauantaina 20. JO H A N N A M EH TO LA. Konsertin luontoteemaista musiikkia syventävät kankaalle heijastetut luontokuvat. Retkelle voi lähteä minne vain, vaikka puutarhaan, lähimetsään, puistoon, joen rantaan tai koulun pihalle. Teos perustelee asiantuntevasti, miksi vieraslajeja vastaan on taisteltava siinä kuin ilmastonja ympäristönmuutoksiakin. Lopuksi annetaan vielä liikunnallisia lähiluontovinkkejä. toukokuuta, ja silloin villiinnytään keväästä. ”Niiden avulla yleisön elämys tulee olemaan kokonaisvaltainen”, Kuusisto sanoo. PERTTI KOSKIMIES Lasse J. Moni dippikin saa mukavaa twistiä villikasvista. päivä Palmgren-salissa Porissa kuullaan Porin Kamarikuoron kantaesitys Sanna Kuusiston säveltämästä neliosaisesta kuorosarjasta Tää taian, loittsun maa, joka käsittelee Suomen luontoa ja muun muassa suurpetoja. Vielä hetken joutuu odottelemaan raaka-aineita, mutta todella maukkailta vaikuttavat esimerkiksi ketunleivällä ja suolatulla sitruunalla maustettu munakoiso sekä piharatamolla höystetyt savojinkaaliwrapit. Pienet tietotärpit hämmästyttävät: laulujoutsenella on 20 000 höyhentä ja se saattaa päästellä liki 140 kilometrin tuntivauhtia muuttolennollaan. Sovelluksen lataaminen maksaa 2,95 euroa. Laine: Suomen linnut – Harrastajan opas (Otava 2017) Lasse J. Esimerkiksi kaloista vieraslajeja on neljännes. Toukokuun lopulla lintuja on helppo nähdä ja kuulla. Sovelluksessa esitellään 30 villivihannesta ja 90 villivihannesreseptiä, jotka ovat keittiömestari Sami Tallbergin käsialaa. (JM) KEVÄT on rakentamisen aikaa etenkin lintumaailmassa. Tulokkaiden tausta ja kulkukeinot ovat hämmästyttävän kirjavia, ja osa lajeista hävittää tehokkaasti alkuperäistä lajistoa. Laineen vuonna 2004 ilmestyneen Lintuharrastajan oppaan uudistetussa laitoksessa on päivitetty niin tekstiä kuin kuviakin. Annika Hannus, Aino Huotari, Anna Nyman, Pauliina Toivanen ja Nick Victorzon: Villiyrtit – Hyvinvointia kotikulmilta (WSOY 2017) Helsinki Wildfoods -yrityksen perustajat ovat koonneet yksiin kansiin paljon asiaa villivihannesten tunnistamisesta, niiden käytöstä ruuanlaitossa sekä kansanperinteessä. Päivän kunniaksi on syytä suunnata ulos ja katsella, mitä kaikkea maasta jo punkee kohti valoa. Viime vuonna viikolle osallistui liki 4000 lasta. TOUKOKUUN 28. Teksti vie mukanaan syvälle muun muassa lintujen anatomiaan sekä lentotapoihin. Kirja keskittyy varsinkin asutuksen liepeiltä löytyviin kasveihin ja esittelee villivihannesten ympärille rakennettuja vegaanisia reseptejä. (JM) On siis villi kevät! Lapset, nyt on lintuviikko! Kuorolaulua ja suurpetoja Poimulehdestä voi tehdä vaikkapa muhennosta. Kevättä odotellessa! ????. Lasten lintuviikolla 15.–21.5
Mikä vei värit mustarastaalta. Kyseessä lienee värivirheellinen mustarastas. huhtikuuta. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. maaliskuuta. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Toinen kaurispari viihtyi pitkään pellolla eikä juurikaan välittänyt hiljaa lähemmäksi hiipivästä kuvaajasta.” Jenni Meriluoto kohtasi kauriit 25. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Vapaa meri! JÄÄT ovat lähteneet Pietarsaaren Fäbodassa. NAAPURI kertoi Anne Moilaselle ruokinnallaan vierailleesta erikoisesta linnusta. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN 72 SUOMEN LUONTO 14/2017 Metsäkauriit pellolla ”PÄÄSIN ILTAKÄVELYLLÄ seuraamaan metsäkauriita hyvän aikaa Espoon keskuspuiston lähettyvillä Suurpellossa. Elisa Karhula ihaili kevään etenemistä 7. Liikkeellä oli neljä kaurista, jotka pian erkanivat pareiksi ja lähtivät eri suuntiin. En ole tällaiseen aiemmin törmännyt.” Laikukas rastas näyttäytyi maaliskuun lopulla Lapinlahden Varpaisjärvellä.. ”Mielenkiintoni heräsi ja poikkesin ihmettelemään asiaa
Ossi Saarinen kuvasi aavemaisen tunnelman Hollolassa 6. Tarja Porkkala ihmetteli seitsenpistepirkkoa Tampereella 29. huhtikuuta. ja maassa ”KANGASALLA ensimmäiset sinivuokot vasta nousevat metsässä. maaliskuuta.. Varjoisemmilla poluilla on vielä jäätä.” Anne Patana kuvasi siniset kukan alut 7. Sumukaari KUUNVALO JA SANKKA SUMU saivat aikaan harvinaisen valoilmiön, sumukaaren. 14/2017 SUOMEN LUONTO 73 Kevättä ilmassa... Nousukiito LAULUJOUTSEN oli nousemassa siivilleen Pielisjoella. Sammakko siellä luurasi kasvillisuuden suojassa.” Päivi Torkki kohtasi pitkäkoiven 23. huhtikuuta. Kevään ensimmäinen sammakko ”VEDEN ALTA pilkotti vaalea läiskä, joka näkyi ojanpohjukan laidalle saakka. Jukka Vaittinen onnistui ikuistamaan upean hetken 29. Leppäkertun kevätretki LEPPÄKERTTU oli kevätretkellä sammalmättäällä saanut päälleen aamun kastepisaroita. maaliskuuta Joensuussa. maaliskuuta Järvenpäässä
Toinen luontoaiheinen ihanuus on Suomen luonnonsuojeluliiton seinäkalenteri. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy koko ajan metsänä, jossa marjaja sienimaat ovat pääosin tallella ja jossa linnut ja riistaeläimet viihtyvät. Päinvastoin kuin väitetään, taloudellinenkin tulos on kilpailukykyinen, koska ei ole kalliita uudistuskuluja. Melkein kaikki hakkuut toteutetaan Suomessa vallitsevan metsäideologian mukaisesti, alaharvennuksina ja avohakkuina. Kevät... Luonnon kannalta parasta olisi tietysti suojella yhä enemmän metsiä, mutta se on vaikeaa. Pientä positiivista kehitystä on toki metsänhoidossa ilmennyt, esimerkiksi suositukset jättää riistatiheiköitä ja tehdä keinotekoisia kolopuita. Metsänomistajien ei pidä sokeasti luottaa metsänhoitoyhdistyksen tai metsäfirman tarjoamaan totuuteen vaan tutustua erirakenteisen metsän kasvatukseen. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 15.5.2017. Luontokaupan Norppa kivellä -paidan voitti Ari Vähä-Erkkilä Espoosta. Lisäksi tulevat mainitut luontoarvot, jotka eivät ole vähäisiä. SATU PYÖRÄLÄ JOROINEN Lehti ilahduttaa Lehtenne on tosi ihana. Osallistujien kesken arvotaan Kotipihan kasvit -peli. Mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän arvostaa Suomen luontoa ja sitä että sain sen vielä taas kokea! TAPIO VIRTANEN, HYVINKÄÄ NÄMÄKIN SAIVAT PALJON ÄÄNIÄ: Mihin naalit katosivat. LUKIJOILTA Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (Klikkaa lehden kansikuvaa.) . Tämä ei riitä, vaan on siirryttävä jatkuvaan kasvatukseen ja monitavoitteiseen, kestävään metsänhoitoon. Tämä jatkuu, vaikka tutkimusten mukaan puolet kansalaisista kieltäisi avohakkuut kokonaan, ja huomattava osa metsänomistajistakin vastustaa niitä. Tämä valtion liikelaitos näyttää vielä tukevasti pitäytyvän vanhakantaisessa metsänhoidossa, vaikka sen tulisi olla kestävän metsänhoidon esimerkkinä. Metsänomistajille tarkoitettu metsien suojeluohjelma Metsokin on kutistettu pieneksi. joka vuosi yhtä ihmeellinen luonnon herääminen pakkasen ja lumen jälkeen. Metsähallituksella on paljon metsiä. Kanalinnuille erityisen paha on muotiin tullut ennakkoharvennus, jossa suojaava pusikko poistetaan kokonaan ennen metsän hakkuuta. SUOMEN LUONTO 3/2017 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Kevät tulee tutuin askelin. Koetan aina lukea sitä säästeliäästi vähän kerrassaan, jotta iloa riittäisi pitkään. Olisi surullista, jos naali katoaisi Suomesta. Mielessä Ester Ahokaisen runon säe: Ketunleipää, käenrieskaa rinteet tulvillaan, mistä kummasta ne saavat jauhot taikinaan. AILA ALESTALO, HALKIA Suomelle valitaan kansallisperhonen Vihdoinkin, ja ihanaa kun kaikki saavat osallistua valintaan. Kevät tulee tutuin askelin Teksti ja kuvat herättelevät uuteen kevääseen. PÄIVI MYLLYMÄKI, LAHTI. Juttu oli perusteellinen ja hyvin mielenkiintoinen. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Ennen metsälain muutosta siitä olisi joutunut linnaan, mutta nyt metsänomistaja voi vihdoinkin valita, miten metsäänsä hoitaa. Sain ensimmäisen kalenterini eräältä vanhalta rouvalta esikoisemme syntymävuonna 1986. Pitää siis suunnata huomiota myös talousmetsiin, jotka kattavat valtaosan Suomen metsistä. LIISA STRANDÉN, RÄÄKKYLÄ Kevät on paras vuodenaika; muuttolinnut palaavat, kevään värit puhkeavat. Ainoastaan hirvet hyötyvät avohakkuista, koska niille maistuvat istutustaimet. Suomen Luonnon lukijoissa lienee myös metsänomistajia, jotka haastan kampanjaan monirakenteisen metsänkasvatuksen puolesta. Äänestä . RUUT SOIDINMÄKI, TAMPERE Naali kuulu tuntureille niin kuin kettu muualle kotimaahan, on se harmillista jos luonnossa vaeltava ei voi enää ilahtua uusista naalin jäljistä. Huomio talousmetsiin Suomessa vanhoja metsiä on jäljellä vähän, suurin osa niistä kansallisja luonnonpuistoissa. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.. Metsäteollisuuden suuret investoinnit ovat riski metsäluonnolle, koska ne lisäävät hakkuita, ja paljon puuta kaadetaan keskenkasvuisena kuitupuuna. Olen tilannut sitä jo kolmattakymmentä vuotta enkä muita lehtiä halua tilatakaan. Siitä asti minulla on ollut Luonnonkalenteri seinällä sa74 SUOMEN LUONTO 14/2017 T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N @ Mitä mieltä lehdestä. Uuden lehden tultua pudotan luetun lehden naapurin postilaatikkoon
Onko tässä kysymys samasta asiasta vai varoittaako edellä lentävä joutsen pyrstön yläpuolelle syntyvällä mustavalkokuviolla takana tulevaa esimerkiksi siitä, että se juuri nyt hidastaa vauhtia ja aikoo laskeutua. Emme osaa tulkita lintujen aivoituksia. Tuiki tavallista on, että lentävät kyhmyjoutsenet eivät pidä räpylöitään pyrstön yläpuolella. Lajihan tunnetaan myös mykkänä joutsenena, Mute Swan. Toinen kyhmyjoutsenista pitää koipiaan pyrstön yläpuolella, mikä näyttää erikoiselta. kesto n. Uidessa kyhmyjoutsenilla on kuitenkin tapana nostaa toinen räpylä ilmaan. Suomen Luonnossa 3/2017 on sivulla 34 kuva lentävistä kyhmyjoutsenista. 14/2017 SUOMEN LUONTO 75 moin kuin kyseisellä nyt 31-vuotiaalla esikoisellakin. Se näyttää signaalilta, joka erottaa kyseisen linnun helposti muista joutsenista ja näkyy hyvin kaikkialle. Kysymykseen onko tapa tavallinen, en osaa vastata, vaikka olen itsekin vastaavaa nähnyt. 5 h Melontaja patikkaretket Kanoottien ja kajakkien vuokraus Opaspalvelut Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin HKI-TRE-TKU kolmion keskellä. MARJA KETTUNEN Viestivätkö kyhmyjoutsenet räpylöillään. Yleensä lintumaailmassa mustavalkoiset pyrstön ja siiven kuviot auttavat lentäviä parvia pysymään koossa, synkronoimaan lentoliikkeittään törmäysten välttämiseksi ja energian säästämiseksi sekä seuraamaan paremmin naapureitaan. Hänellekin tulee Turkkuseen Suomen Luonto. Onko kysymys jostakin aikomuksesta, mielentilasta vai jostakin muusta. Viestivätkö kyhmyjoutsenet räpylöillään toisilleen, kun niiden äänet ovat niin vaatimattomia. SEPPO VUOLANTO TUTUSTU NIKSIBETONIIN www.ekoinfo.fi vaella norjassa senjan saari 10-16.7.2017 melo norjassa helgeland 17-23.7.2017 Osta Omaksi Pala Kuusamoa! Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja löydä Kuusamo-myyjämme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Nuuna 129, messuvoittaja, Kalajoki 2014 H EIK KI N IK KI Räpylät ja pyrstö muodostavat kuvion, joka voi olla viesti. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Toisaalta iso räpylä korkealla ilmassa voi auttaa lintua purjehtimaan tuulessa haluamaansa suuntaan, eikä sillä siis olisi mitään kummallisempaa viestiä muille. Olettaen, että kyhmyjoutsenet viestivät räpylöillään, kuvassa edellä lentävä lintu ilmoittaa takana tulevalle jotakin. lounaan ym. Hyvää jatkoa kaikille lehden tekijöille ja lukijoille. Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. VESA SALONEN SASTAMALA Tarkkasilmäinen lukija on kiinnittänyt huomiota ilmiöön, jota olen mielessäni pohtinut vuosikausia. En muista tuollaista aiemmin huomanneeni. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy www.erarenki.fi 050 5454722 /Jouni Upean Turpoonjoen melontaretket 21.5, 25.5, 28.5 ja 4.6 Hinta 85€/hlö sis. Miksi kyhmyjoutsen näyttää räpylänsä useammin kuin muut linnut. Onko tapa tavallinen
Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. SEPPO VUOKKO Näädälle häätö Näätä on pesinyt kahtena peräkkäisenä vuonna kesämökillämme kahdessa eri rakennuksessa. Se tehoaa myös oraviin. Toisin oli vielä sata vuotta sitten: talven jäljiltä kaikki olivat heikkoja ja kärsivät muun muassa C-vitamiinin puutteesta. Näädällä ja sen sukulaisista ainakin minkillä on kiusallinen tapa asettua pesimään rauhallisina pitämiinsä ihmisasumuksiin. Kuten lukijakin kertoo, jälki voi olla siivotonta. Näädän asettuminen ihmisasumuksiin johtuu siitä, ettei luonnossa ole sille riittävästi sopivia kolopuita. Kitkettäessä kannattaa käyttää käsineitä, sillä monissa putkikasveissa, muissakin kuin jättiputkessa, on aineita, jotka voivat aiheuttaa iho-oireita auringonpaisteessa. . Hän neuvoi kitkemään keisot laitumilta, jolloin karja pysyisi terveenä. Kun järvikaislan versontyvet tunnettiin hyvänä kevätravintona, joku saattoi kiskoa keisoakin ja pureskella sen juurakkoa, usein kohtalokkain seurauksin. Sama keino, kitkeminen, on apuna silloinkin, kun kasvi pitäisi hävittää kesämökkitontilta. Kun karja päästettiin varhain keväällä rantalaitumille, siellä ei vielä ollut juuri muuta vihreää kuin myrkkykeiso. Myrkkykeiso riesana Kuinka saisimme myrkkykeison hävitettyä. Itse ripustaisin. Jyrsijäverkko kaikkien mahdollisten kolojen ja aukkojen päällä on erinomainen keino pitää kutsumattomia vieraita loitolla. Ulosteiden ja hajun vuoksi piti uusia mökin katto. Carl von Linné kertoo ylpeänä Lapin matkaa kuvaavassa kirjassaan, kuinka hän ratkaisi Tornion seutua vaivaavien keväisten karjakuolemien syyn. Tiedettiin, että vihreiden kasvien syöminen auttaa keripukin torjunnassa. En mielelläni puhuisi myrkkykeison hävittämisestä, sillä se on alkuperäinen luonnonkasvi. D A N IE L A H LQ V IS T Myrkkykeiso kuuluu alkuperäisiin kasveihimme. . Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. TA R JA H O IK K A LA / VA ST AV A LO Näädän voi pitää poissa rakennuksista ripustamalla sille pönttöjä. Muuta keinoa en saunan ja liiterin puolustamiseen keksi. Miten saamme näädän pysymään poissa. Yksittäisestä rantavedessä kasvavasta keisosta ei ole haittaa – eivät nykylapset mene keisonjuuria kaivamaan ja pureksimaan. 76 SUOMEN LUONTO 14/2017 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Myrkyllisyydestään huolimatta se on haitallinen vain silloin, kun sitä on runsaasti mökkitontilla tai rantalaitumella. Häiritsevissä määrin keisoa voi olla lähinnä sellaisilla mökkitonteilla, joilla kevättulva peittää osan piha-alueesta ja tuo siihen keison siemeniä ja juurakoitakin. Kasvi on karjallekin myrkyllinen, mutta kesällä kun muutakin syötävää on tarjolla, lehmät osaavat vältellä keisoa
SEPPO VUOLANTO Mikä komea perhonen. Lintujen suojeluja harrastusjärjestö BirdLife Suomen pihabongaukset ovat paljastaneet sekä linnun yleisyyden että sen esiintymisalueen laajenemisen. Talvisin harmaapäätikat hakeutuvat käpytikkojen tapaan rasvoille, jolloin niitä on helppo havaita. 14/2017 SUOMEN LUONTO 77 Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPANI TERVO Geologia Harmaapäätikkoja näkee vuosi vuodelta enemmän. Keväällä soidinvihellys paljastaa lintujen tulevat pesimäpaikat. Tällainen suuri, isoreikäinen ja melko korkealla oleva pönttö sopii erinomaisesti näädän pesäpaikaksi. Erilaiset pensasangervot ovat yleisiä kasveja läpi arovyöhykkeen. Syynä ovat epäilemättä leudontuneet talvet ja lintujen talviruokinnan suosion lisääntyminen. Minkä ison perhosen tapasin eräänä kesäisenä iltapäivänä Lohjalla Roution omakotialueella. Pensasangervot selittävät myös hyvin lajin maailmanlaajuista levinneisyyttä, sillä perhosta tavataan läpi eteläisen Siperian ja Aasian aina Japaniin saakka. . Hämärissä niitä tapaa ruokailemasta unkarinsyreeneiltä, joiden kukinta-aika on hieman myöhemmin samassa kuussa. Harmaapäätikka on viime vuosina yleistynyt Suomessa. JUHA VALSTE Onko harmaapäätikka yleistynyt. Laji on siipiväliltään (noin 10 senttiä) suurin kotimainen perhosemme, vain vaeltajat pääkallokiitäjä ja kiertokiitäjä ovat keskimäärin kookkaampia. Onko tällä suunnalla paljonkin harmaapäätikkoja. Jos isoja pönttöjä vaivautuu ripustamaan useampia, asukkaiksi voi näädän lisäksi saada oravan tai lehtopöllön. Syreenikiitäjää luullaan usein pääkallokiitäjäksi suuren kokonsa takia. . Harmaapäätikan runsastuminen on ollut suhteellisesti suurinta kaakossa sekä JärviSuomessa, mihin kysyjän havaintopaikka sopii hyvin. Syreenikiitäjä on kaupunkiluontomme komeimpia hyönteisiä. Koiraalla on punainen otsa. RE IJO N EN O N EN / VA ST AV A LO A RT O JU VO N EN ISMO RAUTIAINEN Matelijat, sammakkoeläimet Syreenikiitäjä on vakituisista perhosistamme suurin. RE IJO N EN O N EN / VA ST AV A LO lähelle mökkiä johonkin suojaisaan paikkaan telkänpöntön ainakin 4–5 metrin korkeudelle. Syreenikiitäjiä löytyy varsin usein istutusten tuntumasta seiniltä tai tolpilta kesäkuussa. Syreenikiitäjä on vakituisista perhosistamme suurin. Näitä kookkaita tikkoja, joita usein edelleenkin luullaan vihertikoiksi, nähdään nykyisin merkittävästi enemmän kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Saarni ei kuitenkaan enää ole tärkein ravintokasvi eikä nimessä oleva syreenikään, vaan erilaiset koristeangervot pihlaja-angervoa myöten. Kallokuvio. Laji on aikuisena hämäräja yöaktiivinen ja sitä voi havaita syreenien kukkimisajasta eteenpäin aina elokuun alkupuolelle saakka. Ne sijaitsevat usein haavikoissa ja muissa lehtipuumetsiköissä, joissa on riittävän lahoa puuta oman kolon kovertamiseen. Lajin luontainen esiintymisalue Suomessa on lounaassa, mikä selittyy ravintokasveihin kuuluvan saarnen levinneisyydellä. Harmaapäätikka ilmestyi Iitissä käpytikan kaveriksi rasvaruokinnalle useana päivänä tänä keväänä
Kukkien kehitystä voivat häiritä myös virukset, bakteerit ja kasvavaa latvaa vaurioittavat eläimet, erityisesti punkit, luteet, kirvat, kempit ja kaskaat, jotka imevät nesteitä kasveista. Niiden kehittyminen on kaiken kaikkiaan monimutkainen tapahtumasarja, jossa geenit säätelevät eri hormonien vuorovaikutuksia. Kuvan luhtalemmikin kukkien poikkeukselliseen kasvuun voisivat olla syynä verson latvasta nesteitä imeneet hyönteiset. Kyyn sukupuolta ei voi tunnistaa varmasti pelkän värityksen perusteella, mutta harmaat yksilöt ovat useimmiten koiraita ja ruskeat todennäköisemmin naaraita. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA 78 SUOMEN LUONTO 14/2017 ta ei etuselästä löydy, ja takasiipien värikin on ruusunpunainen eikä oranssinkeltainen. Ilmeisesti ne parittelivat. Pihalla olemme nähneet minkkiä muistuttavia eläimiä. Kumpi on koiras ja kumpi naaras. Kun systeemissä on monia vaiheita, kaikki ei aina suju niin kuin pitäisi, ja luonnossa näkee monenlaisia kukkien epämuodostumia. Jalostuksella on vielä pyritty lisäämään kukkien epämuotoisuutta luonnonlajeihin verrattuna. Perhosta tavataan säännöllisesti maan eteläisimmällä kolmanneksella, satunnaisesti pohjoisempanakin, ja se on lämpenemisen myötä levinnyt kohti pohjoista asutuskeskuksissa. On mahdollista, että kuvan käärmeet ovat paritelleet jo aikaisemmin. Kasveja, joissa geenimuutokset ovat aiheuttaneet esimerkiksi terälehtien värin muuttumisen tai koon tai lukumäärän kasvun, on otettu usein koristekasveiksi. . Syitä tähän lienee useita. Sykerön ja ylimääräisten terälehtien taustalla voi olla useampikin syy. Toisiinsa kietoutuneet käärmeet kun eivät pääse luikertelemaan pakoon kovin nopeasti. . Syljen hormonien tapaan vaikuttavat aineet aiheuttavat usein sen, että kukinnon varsiosa jää tavanomaista lyhyemmäksi, kukat ovat lähempänä toisiaan, usein jopa tiiviinä sykerönä. EL LU O IT TI N EN. Kukan osat – verholehdet, terälehdet, heteet ja emit – ovat rakenteeltaan ja toiminnaltaan erikoistuneita lehtiä. Kyyn parittelun näkeminen on mielenkiintoinen sattuma, muttei harvinainen, sillä käärmeet eivät sitä piilottele. Koiraiden pohjaväri on yleensä vaaleampi kuin naaraiden, eivätkä ne kasva yhtä isoiksi. Kukissa voi olla muitakin häiriöitä kuten tässä: terälehtien määrä on kasvanut tavanomaisesta viidestä noin kaksinkertaiseksi. Voiko villiminkki tehdä tuollaista tuhoa. Useimpien muiden eläinten tapaan kyytä ei häiritse vaikka koko suku istuisi yleisönä. Lajin violeteilla vinoviivoilla koristellut toukat elävät kesäkuulta syyskuulle ja koteloituvat ennen talven tuloa maahan. Useina kesinä linnut ovat kadonneet äkillisesti yhden yön aikana. SEPPO VUOKKO Kyistä lempeä Näin kyyn ja vasta kuvasta huomasin, että niitähän on kaksi. Ainoa itse paritteluun liittyvä ulkoinen riski on saalistajan yllättämäksi joutuminen. JAAKKO KULLBERG Omanlaisensa kukka Mikä on syynä luhtalemmikin kukkien epämuodostumiin. SI RK KU SE TÄ LÄ Paritteleva kyyt eivät häiriinny yleisöstä. ISMO RAUTIAINEN Minkit lintuluodolla Saimaalla loma-asuntomme edustalla olevilla luodoilla on pesinyt suuria lokkiyhdyskuntia. Kun viime kesäkuussa kävimme tutkimassa hiljentyneitä luotoja, löysimme vain poikasten ja emojen raatoja. Miten linnuille saataisiin pesimärauha. Hyviä esimerkkejä ovat daaliat ja petuniat. Ensimmäinen yritys ei välttämättä johda hedelmöitykseen ja koiraalle on parempi jäädä varmistamaan isyytensä kuin lähteä ja antaa lähistöllä mahdollisesti norkoilevan kilpakosijan käyttää tilaisuutta hyväkseen. Koiras ja naaras jäävät usein toistensa läheisyyteen useaksi päiväksi parittelun jälkeen. Usein ne ruiskuttavat imukohtaan sylkeä, joka estää kasvia tukkimasta nestevuotoa. Poikkeava kukka voi siis olla ilmaus perimän muutoksesta, satunnaisesta hormonituotannon häiriöstä tai olla vieraiden eliöiden aiheuttama
Minkin vaikutusta saaristolintuihin on tutkinut Mikael Nordström väitöskirjatyönään vuosituhannen vaihteessa Saaristomeren kansallispuiston alueella. Näin linnun monta kertaa ja se jopa kujerteli. Sen vieraslajistrategia pyrkii eliminoimaan tai ainakin vähentämään haitallisten vieraslajien vaikutusta. Euroopan unioni on kiinnittänyt perusteellista huomiota vieraslajien aiheuttamaan uhkaan luonnolle ja ihmistoiminnoille. Minkin hävittäminen Saimaalta on hyvin vaikeaa. Hän on edustanut liittoa aihetta käsittelvissä työryhmissä. BirdLife Suomen Tiira-tietokanta paljastaa seuraavat aidot sisämaapaikat menneeltä talvelta: Hyvinkää, Orimattila, Janakkala ja Kouvola. Hän perusti kaksi laajaa minkin poistoaluetta samoin kuin kaksi verrokkialuetta, joilla minkkikanta sai elää rauhassa. Alun perin pohjoisamerikkalainen minkki on pahimpia vieraslajejamme, minkä kysymys sattuvasti paljastaa. Turkinkyyhky on tyypillinen paikkalintu, joka sinnittelee samoilla suppeilla asuinsijoilla vuoden ympäri. Neuvoksi kysyjälle: yhteys paikalliseen metsästysseuraan, joka toivottavasti haluaa toimia monimutkaisten vieraslajeja koskevien lakien ja asetusten mahdollisuuksien mukaisesti. Kanta jää yleensä pieneksi. Kuvaus vastaa täydellisesti pedon vierailua monilajisessa lintuyhdyskunnassa. Tyrnävä, Kempele ja Muhos ovat tällä hetkellä asuttuja paikkoja kysyjän kotitienoilla. Minkkiloukut on laitettava sellaisiin paikkoihin, etteivät linnut eksy niihin. Sisämaassa turkinkyyhkyn paikat ovat harvassa, vaikka ihmissilmiin samanlaista ympäristöä riittääkin. Turkinkyyhkyn havaitsi ensimmäisen kerran Suomessa ehkä tunnetuin suomalainen lintutieteilijä Lars von Haartman kesällä 1953 Askaisissa. Hän peA RI TE RV O / K A IN U U N LU O N TO KU VA T Turkinkyyhky yleistyy hiljakseen Suomessa.. Turkinkyyhky yleistyy hiljakseen Suomessa. Minkki on todennäköisin kysymykseen tulevista pedoista. Maamme pesimäkanta on hyvin laikuittainen, tiheimmillään se on paikoin länsirannikon läheisillä viljelyseuduilla Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, mutta siellä täällä myös Pohjanmaalla aina Perämeren perukkaan Tornioon saakka. Rantaa on paljon ja sen läheisiä lintuluotoja useita. Sellaisia on jo tapahtuma-aikana luodolla, vaikka toiset pesät olisivat vielä munintatai haudontavaiheessa. Minkki katsotaan tällä hetkellä metsätyslaissa ainoastaan vierasperäiseksi riistaeläimeksi (42 §) kuten valkohäntäpeura, kanadanhanhi ja fasaani, ja sitä koskee edelleen metsästyslain 36 pykälän mukainen riistaeläinten häiritsemiskielto. Pedot löytävät helposti meluisan lokkija tiirayhdyskunnan. . Minkin poistopyynnin seurauksena 14 lintulajin kannat 22:sta yleistyivät. . Minkkejä pitäisi hävittää tehokkaasti esimerkiksi loukkujen ja mäyräkoirien avulla muulloin kuin lintujen pesimäkautena ja laajoilta alueilta sekä useana peräkkäisenä vuonna, ettei uusia petoja tulvisi heti paikalle. Tosin lintuemojen raatoja ei tällöin pitäisi löytyä, koska minkki ei saa kiinni lentäviä tiiraja lokkiemoja – isokokoisia lähes lentokykyisiä poikasia kyllä. Talvilintulaskentareitilläni Kirkkonummella pieni muutaman yksilön kanta eli kymmenkunta vuotta kunnes kuoli pois vuosituhannen vaihteessa. Myös hautovia sorsalintuja voi joutua minkkien saaliiksi. SEPPO VUOLANTO Turkinkyyhky talvehti Kempeleellä Onko tavallista, että turkinkyyhky talvehtii Suomessa ja täällä Oulun korkeudella. JA RI N IS K A N EN / VA ST AV A LO väitöskirjatyönään vuosituhannen vaihteessa Saaristomeren kansallispuiston alueella. Samoin on käynyt monella muullakin paikalla. Valitettavasti Tanska ja Suomi estivät Brysselissä minkin listaamisen EU:n vieraslajistrategian määrittelemäksi haitalliseksi vieraslajiksi, kertoo Tapani Veistola Luonnonsuojeluliitosta. Ensimmäinen varma 14/2017 SUOMEN LUONTO 79 A RI TE RV O / K A IN U U N LU O N TO KU VA T Minkin vaikutusta saaristolintuihin on talvehtii Suomessa ja täällä Oulun Minkki tekee lintuluodolla pahaa jälkeä
Etelä-Lapin arvokkaimmat dolomiittikohteet on suojeltu, mutta paria esiintymää on hyödynnetty myös rakennuskivenä. Minkä löydön tein. 80 SUOMEN LUONTO 14/2017 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT pesimähavainto on Vaasasta vuodelta 1966. Melkoisia evoluution menestyjiä nuo syanobakteerit. Simon lohkareessa kerrokset aaltoilevat loivasti. Lohkare on dolomiittista karbonaattikiveä, jonka kerrosrakenne johtuu keltaisten dolomiittikerrosten ja tummasävyisten kvartsipitoisten kerrosten vuorottelusta. Kerroksia vinosti leikkaavat raidat ovat myöhemmin syntyneitä kvartsijuonia. Katso tarkemmat tiedot noutopisteistä www.metsapirtinmulta.fi Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 337 9442 050 336 5703 www.metsapirtinmulta.fi Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Harvinaisempia ovat alkuperäistä kerrostumistasoa vastaan kohtisuorat leikkaukset, joissa korostuvat rakenteen pilvimäiset muodot. Lohkare on kulkeutunut löytöpaikalle mannerjäätikön mukana luoteesta. tule tutustumaan! Keminmaan dolomiittikalliota. Parhaan käsityksen Simon ”kalkkimötikän” synty-ympäristöstä saisi matkustamalla Australian Shark Bayhin, jonka rantavesissä vastaavia stromatoliittirakenteita syntyy vielä nykyäänkin. Lähdealue on Peräpohjan liuskealue, jossa kuvan kaltaiset dolomiitit ovat yleisiä. Marmorilaatat on yleensä sahattu muinaisen merenpohjan suuntaisesti, jolloin stromatoliitit näkyvät levyissä loivina aaltoina. Toisaalta maapallon vanhimmilla tunnetuilla stromatoliittikivillä on ikää peräti 3 500 miljoonaa vuotta. Simojoen Lantonperällä köllötti joessa 12x23-senttinen kalkkimötikkä, joka painoi 5,3 kiloa. Simon dolomiittilohkare. Kvartsipitoiset osat erottuvat rapautuneella dolomiittipinnalla kohoumina. Kulkeutumismatka on vähintään 20 kilometriä, mutta lähtöpaikka voisi olla jopa 40 kilometrin päässä sijaitseva Keminmaan Rantamaan dolomiittimuodostuma. Suomen vanhimpiin fossiileihin voi tutustua vaikkapa Rovaniemellä Lappia-talon aulassa tai Helsingissä Porthanian aulatiloissa. 09-386 7856 Kun vaaditaan tarkkuutta Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket ym. Kivien kerroksellisuus ja siinä usein näkyvät pilvimäiset rakenteet (stromatoliitit) ovat syntyneet mikrobien kasvuun ja aineenvaihduntaan liittyvän sedimenttiaineksen kerrostumisen ja saostumisen kautta. Olojen muutokset kuvastuvat kerrosrakenteena. SEPPO VUOLANTO Mikä mötikkä. V EL I-M AT TI KO RP IM Ä KI TA PA N I TE RV O. Vertailukuva Rantamaan dolomiittikalliolta esittää pilvimäisiä muunnoksia lohkareen mahdollisella lähdealueella. TAPANI TERVO Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. Peräpohjan liuskealueen dolomiitit ovat syntyneet 2200–2060 miljoonaa vuotta sitten matalan meren ympäristössä vuorovesirannikolla tai ajoittain kuivuvalla tulvatasangolla mikro-organismien (lähinnä syanobakteerien) sitomasta ja saostamasta kalkkiliejusta. Ennen meille kotiutumistaan laji oli 1900-luvun alkupuolella levinnyt Vähä-Aasiasta Eteläja Keski-Eurooppaan ja runsastunut nopeasti. Säästä luonnonvaroja ja tee ympäristöteko tilaamalla tai noutamalla itse Metsäpirtin multaa pihallesi. . 09 156 11 (vaihde) Metsäpirtin mullat ovat kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Jo sitä ennen oli jo havaittu turkinkyyhkyjä kantamassa risuja oletettuun pesään
TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Lat aa mob iilisov ellu s! Rakastaa, ei rakasta... Pähkinöitä 1. Lue lisää suomenluonto.fi/villivihannekset.. Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). . 2. 10. Kumpi saa lehtensä aiemmin, hieskoivu vai rauduskoivu. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 8) Pei pp o ja paj ulin tu. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. 8. 6) Rau dus koi vu. . Hinta 2,99 €. 5. 6. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . 9) Aar nis am mal ta, jok a loi sta a pim eä ssä . Mitkä kaksi lajia ovat Suomen runsaimmat pesimälinnut. Nimi: .................................................................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Moni on ennustanut päivänkakkaran terälehdistä, mutta tiesitkö, että varren ja lehtien kurkkumainen maku sopii salaatteihin. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. 2) Kuk int o, jok a muo dos tuu use ast a kuk ast a. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Mitä kasvia on kutsuttu aarnivalkeaksi. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Teen osoitteenmuutoksen. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . 10 ) 320 -vu oti aak si. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... 5) Met sää . Montako saimaannorppaa maapallolla elää. Kukka taas maistuu kamomillalle ja sopii sellaisenaan salaattiin tai kuivattuna teeksi. Osoite: ............................................................................................................................... 7) Kot ilo illa on kuo ri, eta noi lla se on sur kas tun ut. 4. Mikä on mykerö. Mikä on Uudenmaan maakuntajärvi. Mitä tarkoittaa Lapin paikannimissä sana outa. Osoite: ............................................................................................................................... 7. 3) Tuu sul anj ärv i. Mikä on kotiloiden ja etanoiden selkein ero. Myynti Lehtipisteissä. Mikä sammakkoeläimistämme on myrkyllinen. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. KR IS TI N A AL -Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Noi n 360 ja ne kai kki ova t Sai maa ssa . 9. Villivihannekset 30 villivihannesta maamme luonnosta ja keittiömestari Sami Tallbergin 90 herkullista villivihannesreseptiä! Suomen Luonnon Villivihannekset-sovellus ladattavissa IOS-, Androidja Windows-puhelimiin. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... 4) Rup iko nna . Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Irtonumero 9,50 euroa. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. 14/2017 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Kuinka vanhaksi valkovuokkokasvusto voi elää. 3. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. SLL jäsennumero .............................................................................................................
Kullakin lajilla on sille ominainen muoto ja yleisilme, ja kuikan ja kaakkurin voi harjaantunut tunnistaa lajilleen silhuetistakin. Kuikka ja kaakkuri ovat valtalajeja. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E TOUKOKUUSSA rannikolla ja saaristossa on mielenkiintoista seurata kuikkalintujen muuttoa. Isoilla jääkuikilla lentotyyli on verkkaisempi, ja nokka sekä jalat ovat isommat. Kuun loppupuolta kohden muutto kiihtyy ja parvikoot kasvavat. Joskus kuitenkin joukosta voi löytää harvinaisen jäätai amerikanjääkuikan. Se alkaa hiljakseen yksittäisten lintujen muutolla. Nuoret linnut ovat selvästi vaikeampia tunnistaa. n. 82 SUOMEN LUONTO 14/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivujen kautta
Yö on monen linnun ja nisäkkään ominta aikaa. Esittelyssä kimalaiset, päivänkakkarat ja muut rakastaa – ei rakasta – rakastaa -kukat, iilimadot, lihansyöjäkasvit, luontomme muutokset... www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi M AU RI LE IV O ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto KESTOKesäyöllä ihmiset nukkuvat, mutta luonto on hereillä. KESÄYÖN TAIKAA . kesäkuuta Kesäyöllä ihmiset nukkuvat, mutta luonto on hereillä. Kesän tekijät – näistä ilmiöistä on luontokesä tehty . Tavallista laajempi KESÄNUMERO!. 5/2017 ilmestyy 8
5. 4. Lisätietoa: wwf.fi/hoitotahto ILMOITUS Hoitotahto-ilmo_SuomenLuonto_220x267.indd 1 19/04/2017 11.14. Pensaat ja varvut Metsistä löytyy niiden kaikissa kasvatusvaiheissa alikasvospuiden ja/tai pensaiden muodostamia tiheikköjä sekä runsasvarpuisia maastokohtia. Hoitotahto Metsäluontoni monimuotoisuuden turvaamiseksi Haluan saada palvelun tuottajalta kuvauksen, millä keinoilla lomakkeeseen merkityt periaatteet ja tavoitteet otetaan huomioon, kun toimitaan tarjouspyynnössä / sopimuksessa kuvatulla metsäalueella. Haluan saada neuvontaa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen mahdollisuuksista METSO-ohjelman mukaisista vapaaehtoisen suojelun mahdollisuuksista metsässäni mahdollisuudesta liittää metsäni FSC-sertifiointiin. Vanhat puut Metsissä säilyy ja niihin kehittyy lisää pysyvästi hakkuiden ulkopuolelle jääviä vanhoja eläviä puita. 3. Lahopuu Metsiin muodostuu nykyistä enemmän ja monipuolisempaa lahopuustoa. SINÄ PÄÄTÄT, MITEN METSÄSI VOI Metsissämme elää jo 814 uhanalaista lajia – ja määrä kasvaa, jos metsienkäsittelyssä ei tapahdu muutosta. metsäsuunnittelu, metsän uudistaminen, taimikonhoito). 2. Lisäksi edellytän, että metsiäni uudistetaan ensisijaisesti muuten kuin avohakkuilla välttämättömiksi arvioidut maanmuokkaukset tehdään maanpintaa vähiten paljastavilla tavoilla hakkuita ei tehdä lintujen pesimäkauden (15.4.–31.7.) aikana metsistäni ei korjata kantoja. Pellon ja pihapiirin reunat Peltoihin ja pihapiireihin rajoittuvien metsien reunassa suositaan monipuolista puuja pensaslajistoa sekä edistetään valoisuuden säilymistä. Palautusviikko 2017–23 767095-1704 YHTEISTYÖSSÄ MONIMUOTOISEN METSÄLUONNON PUOLESTA LIITE tarjouspyyntöön puukauppasopimukseen metsäpalvelusopimukseen (esim. 6. Paikka ja päiväys Allekirjoitus 1. Se on sinulle helppo ja vaivaton tapa turvata metsäsi monimuotoisuus. Täytä tämä Hoitotahto-lomake ja liitä se metsäsi käsittelyä koskevaan sopimukseen. Sekametsä Hakkuuja hoitotöiden jälkeen käsittelyalueella on jäljellä kaikkia siellä luontaisesti kasvavia puulajeja ja metsät kehittyvät vähintään kolmen kasvatettavan puulajin sekametsinä. Hyvä uutinen on, että sinä voit suojella luontoa myös talousmetsässä. Suot ja rannat Suoja rantametsien luontoarvot säilyvät ja runsastuvat metsissä