S A IM A A N N O R P P A . K Ä R S Ä K K Ä Ä T . 4 4.5.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 4 | 2 18 L IN N U T JA IL M A S T O N M U U T O S . S U O M E N 2 Y L E IS IN T Ä K A S V IA . SAIMAANNORPAN PESÄJÄILLÄ laskijoiden mukana Säilyykö VIIANKIAAVAN ARVOSUO?. V IIA N K IA A P A . Kärsäkkäät ja nirput – monimuotoinen kauneus lähikuvissa. L IN T U H A R R A S T U S . KÄRSÄ EDELLÄ LUONNONKASVIT puutarhassa SAIMAANNORPAN TEEMANA LINNUT: Ilmasto muuttuu, entä linnusto. L U O N T O M Ö K IL L Ä JA P U U T A R H A S S A . P U U K IIP IJ Ä
Muutolla KUVA JARI KOSTET / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U K E V Ä T. HAHTUVAISET pilvet reunustavat valkoposkihanhien muuttoreittiä niiden viilettäessä kohti koillista Helsingin Vuosaaressa. Sää on muutolle otollinen, mutta lennettävää vielä riittää matkalla arktisille pesimäpaikoille
14 Liian aikainen kevät Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa koko lintumaailmaamme. 46 Ensimmäinen kiipeily Puukiipijän poikanen harjoittelee. Mitä löytyi. Vedenottopaik ka. 4 SUOMEN LUONTO 4/2018 4 SUOMEN LUONTO 4/2018 Sisällys 4/2018 30 H EI KK I ER IK SS O N 40 54 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta 45 Vahtikoira 57 Kolumni: Anni Kytömäki 66 Homo sapiens: Teija Alanko 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Kiikariväki kiikarissa Tutustumme kolmeen harrastajaan, jotka tarkkailevat siivekkäitä kukin tavallaan. 48 Tiedätkö Suomen yleisimmät kasvit. Luontopihalla viihtyvät myös pölyttäjät. 40 Lintujen lumo Tällaista on lintuharrastus. SA M I K A R JA LA IN EN = kannessa mainittu M AU RI M A H LA M Ä KI / VA ST AV A LO. 34 Vapaa kasvatus Asiantuntijan vinkit puutarhan luonnonkasveista. KA IJA KI U RU 58 Ihmisen toiminnan jäljet Viiankiaavalla ovat vielä vähäiset. 58 Aikamatkoja Viiankiaavalle Uhatulla suolla on monta tarinaa. 30 Monet keinot monimuotoisuuteen Pihasta voi saada kutsuvan myös luonnolle. 24 Saimaan saaressa pikkuinen kuutti Kävimme norppien pesä laskennassa. Eetu Paljakkaa kiehtovat lintujen äänet. 38 Alkukesän perhosia Opi tuntemaan kolme kiinnostavaa perhosta. Nyt tietokilpailu pystyyn kotona – vastaukset tässä lehdessä. 54 Koreat kärsäkkäät Makrokuvat paljastavat pienten koppiaisten kauneuden. Kärsäkkäitä on kaikkialla Pikkuruiset kovakuoriaiset jäävät helposti huomaamatta
CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M AU RI LE IV O 14 Aikaistuva kevät tuo kuoville uusia haasteita. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 77. Kärsäkäsmäisen kuvasi Sami Karjalainen. www.climatecalc.eu Cert. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 4/2018 SUOMEN LUONTO 5 Isopunanirppu (Apion frumentarium) on nimestään huolimatta vain neljä milliä pitkä. no. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä.
A RT O GR IIN A RI / VA ST AV A LO Elottomankin tuntuinen maisema herää eloon, kun malttaa pysähtyä paikoilleen, osaksi sitä. Pintaan alkaa nousta niitä syvimpiä tuntoja ja ajatuksia. Mutta ovatko ne vaipumassa unholaan. 6 SUOMEN LUONTO 4/2018 A N N A RI IK ON EN. Kun tekee vähemmän, voikin nähdä ja kokea enemmän. Metsä näyttäytyy uudella tavalla. Suomessa on kannon nokassa mietiskelyllä periaatteessa pitkät ja vahvat perinteet. Kaikki, myös luonnossa liikkuminen, pitäisi tehdä jotain suorittaen: valokuvaten, keräillen, juosten tai kiipeillen, trekkaillen tai elämyksiä etsien. Jostain syystä asioiden pohdiskelu kotisohvalla maaten ei tunnu läheskään yhtä rentouttavalta. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Äkkiä huomaa että päästäiset sirisevät, muurahaiset toimittavat askareitaan ja peippo kerää pesä aineksia varpujen välissä. Aktiivista odottamista harrastetaan esimerkiksi lintutorneissa, piilokojuissa ja pilkkireiän äärellä. Pään selvittäminen metsässä tuottaa oivalluksia, ratkaisuja ja uusia ideoita. Paikoillaan kyllä osataan olla. Luontoon siis. Kerrankin on hyvä hetki kuunnella itseään. Kuitenkin yksi hienoimmista tavoista kokea luonto on olla tekemättä siellä mitään erityistä. PÄÄKIRJOITUS Syntyjä sywiä NYKYELÄMÄSSÄ korostetaan yksilön aktiivisuutta. Paikoilleen asettunut, näkemiseen, kuulemiseen, haistamiseen ja tuntemiseen keskittynyt ihmishahmo ei kiinnitä huomiota, ja silloin ympärillä alkaa tapahtua, odottamatta. Mutta osaammeko olla tekemättä mitään, olla vain. Elämä tulee esiin piiloistaan. Ajatuksia on turha pelätä, omiahan ne ovat, ja opastavat elämässä eteenpäin. Sinne me kuulumme. . Aika on kortilla, ja se pitää käyttää tehokkaasti. Henkisten lukkojen ja stressin laukeaminen luonnon keskellä on epäilemättä yksi merkittävimmistä tekijöistä luonnon positiivisten terveysvaikutusten taustalla. Metsässä tai rannalla jouten ollessa myös oma pää herää eloon. Luovia, herkkiä, syvällisiä – ja joskus epämieluisiakin, ehkä ahdistavia. Aistien. Myös esimerkiksi yksinäisyys on neljän seinän sisällä koettuna totaalisempaa
Ilmoita havaintosi Suomen Luonnon verkko sivuilla. HEIKKI VASAMIES. 4/2018 SUOMEN LUONTO 7 Kevään korkea veisu KEVÄT on laulun, lämmittelyn ja kasvun aikaa. Laulajan havaitsemista auttaa, että se laulaa pitkiä aikoja ja melko tarkkaan paikoillaan. Oletko nähnyt nokkosperhosta. Paikaksi kelpaavat mielellään kivipohjaiset virtaavat vedet. Kiurun bongaamisessa voi kyllä niska tulla kipeäksi. Pirkanmaan maakuntakalan kutua odotellaan innolla muun muassa Nokian Siuronkoskella. Nokkosperhoshavaintoja kaivataan NOKKOSPERHONEN on monilla alueilla vähentynyt nopeasti. Missä nokkosperhosia vielä esiintyy, ja onko levinneisyydessä aukkoja. (MP) Kiuru laulaa lentäessään. Kutevat toutaimet Siuronkoskella 7.5.2017. Laji on herkkä kylmille keväille ja myös keski kesän kuiville jaksoille. Sitten vain katse taivaalle, kiikarilla tai ilman. JU H A IL KK A TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO O LA V I K A N GA S M aaliskuun lopulta alkaen kiurujen liverrys ilahduttaa taas luonnonystäviä. Leivon laulu on melko kuuluvaa, mutta laulumestarin saaminen näkökenttään ei ole aivan helppoa, sillä useimmiten se livertää hyvin korkealla. Jokakeväistä näytelmää pääsee hyvin seuraamaan kosken ylittävältä sillalta. JORMA LAURILA Toutaimen kutu KUN VESI ON keväällä lämmennyt 7–9 asteeseen, alkaa harvinaisen toutaimen kutu. Taivaallinen meno jatkuu jopa kesäkuulle. ETELÄ-SUOMESSA AJANKOHTA OSUU USEIMMITEN HUHTIKUUN LOPPUPUOLELLE JA AIVAN POHJOISIMMASSA OSASSA MAATA KESÄKUULLE. Kiihkeät kutupuuhat kestävät vain pari päivää. Ensin kannattaa korvien avulla etsiä summittainen sektori, mistä laulu raikaa. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I KUUNTELE KIURUN ÄÄNINÄYTE www.suomen luonto.fi H EIK KI VA SA M IE S KASVUKAUSI ALKAA VUOROKAUDEN KESKILÄMPÖTILAN KIVUTTUA PYSYVÄSTI YLI +5 ASTEEN
Mahdollisuuksia on kolme. Tutkijat Inga Zeisset Englannista ja Tom Hoogesteger Suomesta selvittivät lessonansammakon levinneisyyttä ja leviämishistoriaa jääkauden jälkeen Euroopassa. Tutkija Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta tyrmää väitteen. Lisäksi tutkijat väittävät, että lessonansammakko kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Zeisset ja Hoogesteger päättelivät, että sammakot ovat eläneet Suomessa tuhansia vuosia, koska ne ovat geneettisesti monimuotoisempia kuin ruotsalaiset sammakot. Laji havaittiin ensimmäisen kerran 2013 ja sitä pidetään Suomessa vieraslajina. Tutkijoiden mukaan T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N 8 SUOMEN LUONTO 4/2018 Lessonansammakko pysynee vieraslajina Uusi tutkimus esittää, että Turun seudulla elävä lessonansammakko olisi alkuperäinen laji Suomessa. Sitä, miten ja koska laji on Suomeen päätynyt, tutkimus ei kuitenkaan pysty luotettavasti arvioimaan. Siten leviäminen Suomesta Ruotsiin olisi todennäköisempää kuin päinvastoin. TEKSTI JA KUVA ANTTI KOLI. Suomesta tavatut sammakkoeläimet ovat rupikonna, rusko-, viita-, ruokaja lessonansammakko, manteri ja rupimanteri. Kolmas vaihtoehto on, että ihminen on siirtänyt lajin tänne tahallisesti tai vahingossa. Sammakot ovat saattaneet elää täällä huomaamattomina jääkauden ajoista saakka, tai ne ovat viime aikoina levinneet itsekseen Ruotsista. Tutkimuksessa selvisi, että Suomen lessonansammakot kuuluvat samaan kantaan Viron, Norjan, Englannin ja Ruotsin sammakoiden kanssa. TIESITKÖ. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT LESSONANSAMMAKKO e li pikkuvihersammakko elää muutamissa paikoissa Lounais-Suomessa, muun muassa Kaarinassa ja Paimiossa
Suomen vieraslajilistaa ylläpitää maaja metsätalousministeriön vieraslajiasioiden neuvottelukunta, joka päättää mahdollisista muutoksista lessonansammakon aseman suhteen. Tutkimus julkaistiin Current Biology -tiedelehdessä 2016. ”Lessonansammakoiden yksilömäärä oli tutkimuksessa liian pieni geneettisen monimuotoisuuden selvittämiseen”, sanoo tutkija Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistolta. ”On vaikea uskoa, että äänekäs vihreä sammakko olisi elänyt Suomessa näin pitkään löytymättä”, hän lisää. Lundin yliopiston tutkijat selvittivät tervapääskyn lentoa valopaikantimilla, jotka tallensivat myös linnun kiihtyvyyden. Se on punakuirin muuttomatka pesimäseuduilta Alaskasta talvehtimaan Uuteen Seelantiin. Yksi sitkeä naaraslintu selvitti matkan yhdeksässä päivässä, ilman juomatai lepotaukoja. Ruotsalaisbrittiläinen tutkimus paljasti, että heinäkurppa on pitkillä matkoilla nopein maalintu. Aikaa kuluu 2–4 vuorokautta. Tutkimus julkaistiin Biology Letters -tiedelehdessä 2011. Ennätyskuiri urakoi muuttomatkansa noin kolmen kilometrin korkeudessa myötätuulen siivittämänä. RIIKKA KAARTINEN Lessonansammakko on yleensä 4–7 sentin mittainen, ja se eroaa suuremmasta ruokasammakosta muun muassa lyhyempien jalkojen perusteella. 11 680 KILOMETRIÄ on pisin mitattu yhtäjaksoinen muuttolento. NOPEAMMIN, PIDEMMÄLLE 10 KUUKAUTTA yhtämittaisesti ilmassa. 97 KILOMETRIÄ TUNNISSA on heinäkurpan huippunopeus. 4/2018 SUOMEN LUONTO 9 V ES A H U TT U N EN V ES A H U TT U N EN Suomen kanta on jäänne aikaisemmasta laajemmasta levinneisyydestä. Tutkimus paljasti, että linnut sekä parittelevat että nukkuvat ilmassa. Muita leviämisvaihtoehtoja ei tosin kyetä sulkemaan pois. Tutkimus julkaistiin Proceedings of the Royal Society -tiedelehdessä 2009. Se taittaa 4300–6800 kilometrin mittaisia muuttomatkoja 54–97 kilometrin tuntivauhdilla, juurikaan ilman myötätuulien tuomaa apua. Lessonansammakko on luokiteltu EU:n luontodirektiivissä erityissuojelua vaativaksi, kuten esimerkiksi liito-orava. Tutkimuksen pohjalta Hoogesteger ja Zeisset ehdottavat lessonansammakon ja sen elinympäristöjen suojelua, riippumatta lajin leviämistavasta maahamme. ”On vaikea uskoa, että äänekäs vihreä sammakko olisi elänyt Suomessa näin pitkään löytymättä.” LINTUJEN MUUTTO on yksi kevään näyttävimpiä ilmiöitä. Tutkijat ovat jo pitkään ounastelleet siivekkäiden nopeutta ja sitkeyttä, mutta vasta satelliittija valopaikannintutkimukset ovat osoittaneet lintujen todelliset kyvyt. Tervapääsky voi lentää 10 kuukautta laskeutumatta kertaakaan maahan. Tutkimus julkaistiin Herpetological Journal -tiedelehdessä huhtikuussa 2018. . 4/2018 SUOMEN LUONTO 9 V ES A H U TT U N EN Proceedings of the Royal Society -tiedelehdessä RIIKKA KAARTINEN Lapin punakuirit Euroopan ja Afrikan länsirannikoilla.. Tervapääskyt lentävät 20-vuotisen elämänsä aikana matkan, joka vastaa seitsemää edestakaista käyntiä kuussa. Niin tekee tervapääsky. Lapin punakuirit talvehtivat Euroopan ja Afrikan länsirannikoilla
Naaras ei siis laita kaikkia munia samaan koriin. Hyvä kukinta lupailee runsasta siemensatoa. Koiraan etu on selvä: syrjähypyt kasvattavat jälkeläisten määrää. Esimerkiksi sorsilla, joilla vieraat koiraat pakottavat naaraita paritteluun, naaras säätelee, mihin se kunkin koiraan siittiöt varastoi ja mitkä niistä lopulta hedelmöittävät munasolun. ”Kannan kasvu johtuu hyvästä pentutuotosta ja Venäjältä saapuvista karhuista”, sanoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnon varakeskuksesta. Männyn odotettavissa oleva siemensato vaihtelee eri osissa maatamme. Se parittelee usean koiraan kanssa, jotta jälkeläiset saavat monipuolisemmat geenit kuin vain siltä koiraalta, joka hoitaa jälkeläisiä. Koivun kukinta alkaa yleensä toukokuun puolen välin paikkeilla, mutta sitä ennen siitepölyä leviää maahamme eteläisten ilmavirtausten mukana kaukokulkeutumana. Pesinnän jääminen naaraan huoleksi esimerkiksi sorsilla, metsolla ja teerellä on tiedetty pitkään, mutta vasta 1970-luvulta alkoi selvitä, että eivät esimerkiksi tiaiset tai pääskytkään perheidyllissä elä. Kuusen kukinta jää erittäin niukaksi jo neljättä vuotta peräkkäin. Naaras panostaa poikastensa laatuun. (RK) M A RK U S VA RE SV U O JOKU KEVÄT SITTEN opastin Espoon seurakuntien perheneuvojia Laajalahdella. Suurimmat syyt suomalaisten kestämättömän kulutuksen taustalla ovat liikenteen, energian ja ruoan, erityisesti lihantuotannon synnyttämät kasvihuonekaasut. Toisin kuin nisäkkäillä, linnun alkion kehittyminen edellyttää useiden siittiöiden yhtymistä munasolun kanssa. PERTTI KOSKIMIES Kaikenlaisia lintuperheitä M A RK U S SI RK K A Rautiainen voi pesiä yksiavioisena parina, kahden koiraan ja yhden naaraan tai kahden koiraan ja kahden naaraan ryhmänä.. Pääosalla pikkulinnuista naaras parittelee usean koiraan kanssa ennen munintaa. Arviot uusiutuvien luonnonvarojen kulutuksesta tekee Global footprint network -tutkimuslaitos. Sitä ei pysty estämään naarasta vahtiva koiras, joka haudonnan alettua itse vokottelee naapuruston naaraita minkä ehtii, vaikka osallistuukin vain yhden pesyeen ruokintaan. Maailmanlaajuisesti ne kestävät yleensä elokuulle saakka. (RK) Karhukanta kasvoi Kaakkois-Suomessa SUURESSA OSASSA maatamme karhujen määrä on pysynyt kuluneen vuoden aikana ennallaan, mutta Kaakkois-Suomessa havaittiin selvää kasvua. (RK) Suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja yli kestävän rajan TUOREEN ARVION mukaan suomalaisten tänä vuonna kuluttamat uusiutuvat luonnon varat loppuivat huhtikuun 11. Päästöt syntyvät nopeammin kuin mitä metsät ehtivät sitoa hiilidioksidia. Lintujen perhe-elämä on huimasti moninaisempaa kuin nuoruudessani tiedettiin, eikä se mahdu ikäiseni perheneuvojankaan muottiin. Naaras karhu saa 2–3 pentua joka toinen vuosi. Mitä taipuvaisempi jonkin lajin naaras on syrjähyppyihin, sitä suuremmat ovat saman lajin koiraiden kiveksetkin, ja sitä enemmän ne tuottavat siittiöitä. Karhupentueita oli vuonna 2017 Luken arvion mukaan noin 200. Se on vahtimisen ohella koiraan keino varmistella isyyttään. Kasvua edellisvuoteen oli seitsemän prosenttia. Koivun siemenet ovat tärkeää ravintoa vihervarpusille ja urpiaisille. Suuressa osassa linnunpesistä poikueella on vähintään kaksi isää, eli muitakin kuin se, joka poikasia hoitaa. Linnut parittelevat jopa satoja kertoja ennen munintaa, vaikka yksikin voi riittää pesyeen hedelmöitykseen. Mutta ei naaraskaan vain tyydy siihen, mitä saa. Syynä syrjähyppyihin pidetään luonnonvalintaa, elämän tarkoitusta: yksilö yrittää siirtää omia geenejään seuraavaan sukupolveen maksimaalisesti. 10 SUOMEN LUONTO 4/2018 10 SUOMEN LUONTO 4/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Koivulla odotettavissa runsas kukinta LUONNONVARAKESKUKSEN ennusteen mukaan koivulle on tulossa runsain kukinta kolmeen vuoteen. Etelään ja osiin Keski-Suomea sadosta on tulossa runsas, pohjoisessa sen sijaan heikko. Kantamalla ruokaa vieraiden poikasille koiras edistää tahtomattaan kilpailijoidensa menestystä. päivä. Parittelujen määrän ja keston ohella siittiöiden määrä ja laatu ratkaisevat, kenestä tulee isä. Kerroin haapanakoiraan tuossa odottavan naarasta pesältä, mutta pian pariside purkautuu. Yksi neuvojista puuskahti, että pitäisikö meidän pelastaa tuokin perhe
LIS SE TA RN A N EN Herrasmiesten mittelö MONILLA ELÄIMILLÄ lisääntyminen on aggressiivista ja suoraa toimintaa, jossa vahingoittuvat niin kilpakuin parittelukumppanitkin. Kyyherrat lähestyvät armastaan huomaavaisesti. Lopussa hävinnyt makaa maassa selällään vatsasuomut ylöspäin. Toisin on kyillä. Kyyt eivät pure toisiaan kamppaillessaan parittelukumppaneista. Selätetty myöntää tappionsa ja poistuu paikalta, usein voittaja vielä vauhdittaa menoa. Mittelössä lätkitään vastustajaa vartalolla, jolloin isommasta koosta on selvää etua. Kyypoikueella voi olla useita isiä. Myös kamppailuun paritteluoikeuksista on selvät säännöt. Se haluaa poikasilleen parhaat geenit. Vaihtolämpöisten energia ei riitä pitkään mittelöön. Naaras voi silti jonkin ajan kuluttua paritella uudelleen, joko saman tai jonkun toisen koiraan kanssa. Voittajan palkintona on huumaavan ihanalta tuoksuva naaras. Joskus tanssi kestää vain hetken, joskus yli kymmenenkin minuuttia. Ensin kuherrellaan ja vasta vähitellen edetään asiaan. LISSE TARNANEN IL M IÖ M ÄI ST Ä 4/2018 SUOMEN LUONTO 11 4/2018 SUOMEN LUONTO 11. Kyyt eivät pure toisiaan kamppaillessaan parittelukumppaneista. Parittelussa koiras muuraa naaraan munanjohtimen umpeen muutamaksi päiväksi. Purra ei saa. Jos painiksikin kutsuttu tanssi kestää kauan, välillä vedetään henkeä. Naaras odottaa rauhassa paikoillaan ottelun lopputulosta ja hyväksyy aina voittajan. Voittaja nostaa leukansa vastustajan pään päälle ja kellistää tämän maahan
Ripsisiippoja on nähty paikalla alusta alkaen, mutta vuoteen 2016 asti lepakoita löytyi korkeintaan kolme yksilöä kerrallaan. 12 SUOMEN LUONTO 4/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT EM M A KO SO N EN SA A R A SO RM U N EN / VA ST AV A LO Kuvan ripsisiippa pyydystettiin syksyllä 2017 Heikkilän kasarmin luolalta. Ripsisiippa on kolibrimaisen taitava lentäjä, joka pystyy saalistaessaan lekuttelemaan paikoillaan. Ripsisiipat viihtyvät ilmeisesti monenlaisissa luonnonmetsissä tai puoliavoimissa kulttuuriympäristöissä laidunmaiden läheisyydessä, mistä löytyy suuria kolopuita päiväpiiloiksi. ”Näissä paikoissa ne eivät siis vietä koko talvea, vaan joitakin viikkoja loppusyksyllä”, Kosonen kertoo. Laji on ilmeisesti kärsinyt kylmistä keväistä. Heikkilän kasarmin lisäksi tiedossa on yksi esitalvehtimisaikka Turusta ja yksi Raumalta. Sininen perhonen on silloin helppo tunnistaa, sillä muut yleiset sinisiivet lentävät myöhemmin kesällä. Jännityksellä odotamme, minkälaiset lentosäät paatsamasinisiivellä on tänä keväänä. Siten naakan metsästys vaatisi edelleen poikkeusluvan hakemisen. Vahingot ajoittuvat naakan pesimäaikaan, jolloin rauhoittamattomienkin lintujen metsästys on kielletty. ”Ripsisiippa on mystinen laji”, Kosonen sanoo. Tutkimukset julkaistiin Current Biology sekä Journal of the Royal Society Interface -tiedelehdissä. Saksalainen tutkimusryhmä havaitsi puna rintoja tutkimalla, että Cry4-proteiinin tuotanto kasvaa keväällä ja syksyllä – eli aikoina, jolloin linnut muuttavat. Bongaa paatsamasinisiipi! TOUKOKUU on viime vuonna valitun kansallisperhosen, paatsamasinisiiven (Celastrina argiolus) lentoaikaa. ”Olemme kartoittaneet Heikkilän luolassa talvehtivia lepakoita vuodesta 2003 alkaen”, lepakkoharrastaja Emma Kosonen kertoo. Lajin esiintymisalue painottuu eteläiseen Suomeen. Ripsisiippojen lisääntymisyhdyskuntia ei ole Suomesta vielä löytynyt, vaikka niitä on yritetty etsiä radioseurannan avulla. Kaksi tuoretta tutkimusta paljasti, että muuttolintujen silmässä on Cry4-niminen proteiini, joka auttaa lintuja aistimaan maan magneettikentän. Tutkijat huomasivat, että proteiinia esiintyy vain verkkokalvon osissa, jonne valonsäteet, myös siniset aallonpituudet, osuvat. Hiljainen kaikuluotausääni tekee siitä lisäksi vaikean havaita. Perusteena rauhoituksen purkamiselle ovat naakkojen aiheuttamat vahingot muovitetuille rehupaaleille. (RK) Turusta löytyi ennätysmäärä talvehtivia ripsisiippoja HUHTIKUUN ALUSSA lepakkoharrastajat laskivat ennätysmäärän erittäin uhanalaisia ripsisiippoja luolasta Heikkilän kasarmilta Turusta. Ruotsalainen tutkimusryhmä havaitsi, että seeprapeipon Cry4-proteiinituotanto pysyi vakaana, toisin kuin muitten samankaltaisten proteiinien, jotka säätelevät vuorokausirytmiä. (RK) Naakan rauhoituksen purku ei poistaisi vahinkoja NAAKAN RAUHOITUKSEN purkamiseksi tehtyä esitystä viimeistellään parhaillaan maaja metsätalousministeriössä osana metsästyslain muutosta. RIIKKA KAARTINEN. Magneettikentän nähdäkseen linnut tarvitsevat lisäksi valon sinisiä aallonpituuksia. Ripsisiippaa pidetään paikallisena lajina, jonka pisimmät siirtymät talvehtimispaikkojen ja kesäalueiden välillä ovat lähempänä kymmeniä kuin satoja kilometrejä. Linnut ’näkevät’ magneettikentän MUUTTOLINTUJEN suunnistuskyky on kiehtonut tutkijoita pitkään. Ripsisiipan vakituisia talvehtimispaikkoja tunnetaan vain muutama. Ministeriön mukaan esitys etenee eduskunnan käsittelyyn lähikuukausina. Vuosi sitten ripsisiippoja nähtiin yhdeksän, ja tänä vuonna jo yksitoista. Sen lento on hidasta, eikä se ilmeisesti ylitä mielellään suuria aukeita. Viime vuonna, kun paatsamasinisiipi valittiin kansallisperhoseksi, niitä nähtiin lennossa normaalia vähemmän. Siksi laji levinnee heikosti uusille alueille
Muutokset aiheuttivat kalakuolemia ja vaikeuttivat erityisesti poikasten ruoanhankintaa. sta vuonna 2010, nyt ilmastonmuutoksen aiheuttamat voimakkaat myrskyt ja merenpinnan kohoaminen ja uhkaavat sitä. Ruskopelikaani 4/2018 SUOMEN LUONTO 13 Amerikan pelikaani RII KK A K A A RT IN EN. Talkoolaiset huomasivat suurimpana huolena uuden ilmiön, ihmisen tuottamat jätteet. ”Irma-myrskyn jälkeen löydettiin runsaasti hoitoa tarvitsevia nälkiintyneitä pelikaanien ja muiden lintujen poikasia”, Dollard kertoo. Erityisen raskasta ruoan niukkuus oli viime kesän poikasille jotka saapuivat ensimmäiseltä muutoltaan Floridaan talvehtimaan. Amerikanpelikaanit talvehtivat Meksikon suurimmalla järvellä Chapalalla sekä Yhdysvaltojen eteläosissa. Dollard . oridalaisesta Seaside Seabird Sanctuary -hoitolasta kertoo, että vielä suurempi merkitys on myrskyjen epäsuorilla ekologisilla vaikutuksilla. Virallisia tilastoja ei ole. Suojelujärjestöt ovat huolissaan ruskopelikaaneista, jotka kärsivät valkoisia amerikanpelikaaneja enemmän. Hurrikaanien tauottua vapaaehtoiset lähtivät talkoilla kunnostamaan Floridan ja Teksasin saaria ensi kesän pesintäkautta varten. Pelikaanit myrskyjen kourissa Amerikanpelikaanit talvehtivat Meksikonlahdella. Ne joutuivat kuitenkin etsimään uusia ruokailualueita. Joiltakin saarilta pesimäpensaikot hävisivät kokonaan, ja toisilla oli vakavaa eroosiota”, sanoo suojelujohtaja Iliana Peña lintujensuojelujärjestö Audubon Teksasista. Onneksi Harvey iski sen verran myöhään, että poikaset olivat jo lentokykyisiä. ”Ruskopelikaanien ja haikaroiden pesimäsaaret kärsivät paljon viime kesän myrskyissä. Irma ja Harvey tappoivat valtavia määriä pelikaaneja, haikaroita, lokkeja ja tiiroja. Dollard. Melissa J. . Rankkasateet laskivat suolapitoisuutta ja samensivat vettä huuhtoutuvan maa-aineksen ja mereltä tulevien tulvien takia. Amerikanpelikaanit saapuivat myrskyalueelle vasta syksyllä, joten ne kärsivät talvehtimisalueensa tuhoutuneesta ympäristöstä vähemmän kuin meren rannalla ympäri vuoden elävät ruskopelikaanit, kertoo Melissa J. 4/2018 SUOMEN LUONTO 13 Hurrikaanit tuhoavat ruskoja amerikanpelikaanien lisääntymisja ruokailualueita Meksikonlahdella. Vaikka ruskopelikaanit aikaisemmin selvisivät DDT:stä ja Meksikonlahden öljykatastro. TEKSTI JA KUVAT RIITTA ANGERVUO JA AARRE LESKINEN Maailmalta VIIME KESÄN hurrikaanikausi oli kova koettelemus Väli-Amerikan ja Yhdysvaltain eteläosien linnuille
14 SUOMEN LUONTO 4/2018 14 SUOMEN LUONTO 4/2018 ILMASTO MUUTTUU JA MUUTTAA LUONTOA. 14 SUOMEN LUONTO 4/2018
TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT MAURI LEIVO, HEIKKI ERIKSSON , ANDREA SANTANGELI, MATTI SUOPAJÄRVI JA MARKUS VARESVUO M AU RI LE IV O 4/2018 SUOMEN LUONTO 15. Löytyykö ilmastonmuutoksen koettelemille lajeille apua. 4/2018 SUOMEN LUONTO 15 4/2018 SUOMEN LUONTO 15 LIIAN AIKAINEN KEVÄT Linnut muuttavat ja pesivät entistä aiemmin ja yrittävät pysyä muuttuvien olojen perässä
Töyhtöhyypän vaatimaton pesä maastoutuu peltoon. Suomessa on kerätty maailman kattavimpia lintujen muuttoon liittyviä aikasarjoja. M AU RI LE IV O A N D RE A SA N TA N GE LI. Jossain vaiheessa harrastajat alkoivat kuitenkin ihmetellä kehitystä. ”Pesillä on aiempaa suurempi riski jäädä koneiden alle”, Santangeli toteaa. Kevät on mäntsäläläisessä peltomaisemassa parhaimmillaan. Kuovi on harvinaistunut myös Suomessa. Sekä töyhtöhyypän että kuovin kanta pienenee maailmanlaajuisesti. Kalliot, lintutornit ja lintuasemat keräävät satoja harrastajia vastaanottamaan kevätmuuttoa. Viljelijä on tulossa äestämään peltoa. Hyypällä ja kuovilla on ongelma Töyhtöhyyppä ja kuovi ovat aikaistaneet pesintäänsä ilmaston lämmetessä. Lintuharrastajat ovat aina tienneet kevätmuuton ja sään yhteyden. Molemmat linnut munivat nyt keskimäärin kahdeksan päivää ennen kuin maanviljelijät aloittavat kylvön. Lopulta hyypällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta. Kuinka niille käy. Myös maanviljelijät lähtevät toukotöihin nykyään varhemmin, mutta vasta sen jälkeen, kun hyyppä ja kuovi ovat jo munineet. Muuttavat linnut lasketaan systemaattisesti, ja tiedot tallennetaan lintuasemilla visusti kirjoihin ja kansiin. Hyyppä istuu hiljaa pesässään. Traktori rämistelee möykkyisellä pellolla suoraan kohti hautovaa lintua, joka yrittää painautua tiiviimmin munien päälle. Totista totta Lämpimillä vaatteilla, termospulloilla, kiikareilla ja kaukoputkilla varustautunut porukka odottaa raikkaana toukokuisena aamuna malttamattomana rantakalliolla. Sama näytelmä toistuu aina keväisin ympäri Suomen. Töyhtöhyyppä puolestaan runsastuu täällä, vaikka laji taantuu muualla Euroopassa. 16 SUOMEN LUONTO 4/2018 T öyhtöhyyppä hautoo. Kauempana pesivä arka naapuri, kuovi, on lähtenyt karkuun jo aiemmin. Jo aloitteleva harrastaja oppii ensimmäisinä harrastusvuosinaan, että muutto tapahtuu lämpiminä keväinä aikaisemmin. Ilmeisesti töyhtöhyyppä on kaksikosta hieman parempi kestämään tehomaataloutta ja hyötynee kuovia enemmän lämmenneistä talvista. ”Töyhtöhyyppä on ehkä paremmin sopeutunut tekemään toisen pesinnän ensimmäisen tuhouduttua”, pohtii Aleksi Lehikoinen. ”Taantuminen liittynee sekä tehostuneeseen maatalouteen että ilmastonmuutokseen”, kertoo intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Muuton tarkkailun lisäksi tietoa kertyy lintulaskennoista ja lintujen rengastuksesta. Traktorin ääni lähestyy. Pilkulliset munat jäävät suojattomina maahan. Töyhtöhyypän ja kuovin tarinan selvittäminen on jatkumoa pitkälle linnustotutkimuksen ja aineiston keruun perinteelle. Muuttoaikojen vaihtelu ei vaikuttanut Töyhtöhyypän haudontaaika osuu nykyisin päällekkäin peltojen äestyksen ja kylvön kanssa. Kiurut livertelevät taivaalla, aurinko lämmittää pientareita, kauempana puksuttaa traktori toukotöissä. Suomen akatemian tutkijatohtori Andrea Santangeli on selvittänyt kuovien, töyhtöhyyppien ja maanviljelijöiden keväiden kulkua
Kummankin kanta pienenee maailmanlaajuisesti. Ohrapeltojen kylvö Töyhtöhyypän pesinnän aloitus Vielä 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa peltojen muokkaus tehtiin töyhtöhyypän pesimäalueilla yleensä ennen kuin hyypät aloittivat muninnan. 20.4. Monet lintulajit ovat aikaistaneet pesintäänsä ilmastonmuutoksen seurauksena. Kuovi ja töyhtöhyyppä ovat maatalousympäristön tunnuslajeja. BIO LO GIC A L CO N SE RV AT IO N 20 18 , 217 M AU RI LE IV O. M AU RI LE IV O LÄ H D E: SA N TA N GE LI YM . 4/2018 SUOMEN LUONTO 17 TÖYHTÖHYYPPÄ PESII NYKYISIN ENNEN PELTOTÖIDEN ALKUA 4/2018 SUOMEN LUONTO 17 1974 1979 1984 1989 1994 1999 2004 2009 20.5 10.5. 30.4
Ne ovat Lintuasemilla kerätään systemaattisesti tietoa muuttavista linnuista. Ilmiö on selvempi lyhyen matkan muuttajilla, mutta myös moni pitkän matkan muuttaja saapuu entistä varhemmin. Linnuilla on useita tapoja aikaistaa muuttoaan. M AT TI SU O PA JÄ RV I / VA ST AV A LO H EI KK I ER IK SS O N Espanjassa ja Ranskassa talvehtivien merihanhien on todettu aloittavan muuttomatkansa aikaisemmin kuin ennen. Nekin, jotka ajattelivat ilmiön olevan totta, uskoivat varautumiseen olevan aikaa – vaikutukset näkyisivät vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. 18 SUOMEN LUONTO 4/2018. Kaukaisen tulevaisuuden haaste olikin nykyhetken ongelma. Paljastui, että ilmastonmuutos vaikuttaa lintuihin tässä ja nyt. Euroopassa talvehtivat lähimuuttajat, esimerkiksi monet vesilinnut, pystyvät paikallisten kelien perusteella arvioimaan kevään etenemistä määränpäässä. ”Tunsin työni vuoksi suomalaista ja globaalia lintututkimusta aikojen takaa. Aikaa, jolloin julkisessa keskustelussa keskityttiin lähinnä väittelemään siitä, onko ilmastonmuutos tosiasia. Ensimmäiset ilmastonmuutoksen linnustovaikutuksia selvittävät tutkimukset keskittyivät kevätmuuton ajoittumiseen. 18 SUOMEN LUONTO 4/2018 enää satunnaiselta. Kaukaa tulijoilla, kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa talvehtivilla hyönteissyöjillä, ei tätä mahdollisuutta ennen lähtöä ole, koska talvija kesäalueet sijaitsevat niin etäällä toisistaan. Tietomäärä oli valtava, vuosikymmenien aikana oli kerätty havaintoja kymmenistä miljoonista linnuista. Tutkijat alkoivat pohtia, olisiko ilmiö havaittavissa lintuasemien muuttoaineistossa. Monien asemien aineisto oli vielä pölyisissä mapeissa, mutta Hangon ja Jurmon asemat olivat jo tallentaneet arkistonsa sähköiseen muotoon. Pitkänmatkalaisetkin voivat kuitenkin kiriä tai hidastaa vauhtia matkalla. Isoja telkkäja tukkasotkaparvia näkee nykyisin kellumassa Ahvenanmaan talvisella rannikolla. ”Se, että myös pitkän matkan muuttajat aikaistivat muuttoaan, oli yllättävää. Mikä muutossa muuttuu. Paitsi, jos huomasi ajatella, että ilmastonmuutos ei koske vain pesimäaluetta vaan koko muuttoreittiä.” Tutkimusten tulokset julkaistiin 2000-luvun alkupuolella. Olin myös puuhaillut harrastajien keräämien saapumisaineistojen ja lintuasema-aineistojen kanssa jo pitkään. Linnut tuntuivat tulevan vuosi vuodelta aikaisemmin. Elettiin 1980ja 1990-lukuja. Dosentti Esa Lehikoinen Turun yliopistosta ja tuolloin Helsingin yliopistossa työskennellyt nykyinen Jyväskylän yliopiston yliopistolehtori Anssi Vähätalo ryhmineen alkoivat tahoillaan perata Hangon ja Jurmon lintuasemien laajaa tietovarastoa. Niissä alkoi 1980-luvulla näkyä muuttoaikojen aikaistumista”, kertoo Esa Lehikoinen. Suurin osa muuttolintulajeistamme palaa nykyään aikaisemmin pesimäalueilleen
Satakieli on suomalaisen kesäyön tuttu laulaja, mutta itse asiassa se viettää suurimman osan elämästään etelässä. Mutta nyt laulua ei kuulu. Käen poikasia ei enää putkahda entiseen malliin esimerkiksi punarinnan, rautiaisen tai niitty kirvisen pesistä. Siksi niiden tankkaustauko alueella kestää normaalia kauemmin. Kun linnut saapuvat aiemmin, ne yleensä myös pesivät aiemmin. Ne käet, jotka munivat juuri näiden lajien pesiin, ovat auttamattomasti myöhässä saapuessaan keväällä pesimäseuduille. 4/2018 SUOMEN LUONTO 19. Normaalisti satakielten taiturointi soi tähän aikaan joka pusikossa. Satakielet pysähtyvät muuttomatkallaan Afrikan sarven alueella, ja vuonna 2011 aluetta piinaa hirvittävä kuivuus. ... Petri ja Kirsi Solan pelloilla Mäntsälässä pesii 10–15 töyhtöhyyppää ja muutama kuovi. Mitä niille on oikein tapahtunut muuttomatkallaan. Keväällä 2011 satakielten laulua ei vain alkanut kuulua. Hän on nähnyt pesän vieressä tuulessa lepattavan kangaskaistaleen. Kenellekään ei riitä siellä tarpeeksi ruokaa, ei myöskään satakielille. Näin on käynyt kuoville ja töyhtöhyypällekin. Pari viikkoa myöhässä. M A RK U S VA RE SV U O isäntälajien pesiin. Ihmisiä kuolee, karjaa kuolee, luonnon eläimiä kuolee. Käen poikasia ei enää putkahda entiseen malliin esimerkiksi punarinnan, rautiaisen tai niitty kirvisen pesistä. Sola onkin tottunut väistelemään pesiä. Länsi-Afrikasta Euroopan halki muuttava kirjosieppo taas tekee matkansa nykyisin entistä nopeampien pysähdysten taktiikalla. On niin hiljaista, että tiedotusvälineetkin kiinnostuvat: ”Sata kielet saapuvat myöhässä”, ”Satakielen myöhästymistä ehdittiin jo säikähtää”. ”Kuivuus ja sitä seuraavat nälkä katastrofit ovat toistuva ongelma Afrikan sarvessa, mutta ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun seurauksena katastrofien sykli on tihentynyt. Ruotsalaiset tutkijat ovat asettaneet linnuille valopaikantimia ja huomaavat sata kielten viivästymisen johtuvan sitä, että niiden pysähdys Afrikan sarvessa on venynyt. Ne käet, jotka munivat juuri näiden lajien pesiin, ovat auttamattomasti myöhässä saapuessaan keväällä pesimäseuduille. Hyyppiä ja ihmisiä Traktori lähestyy savikokkareiden sekaan piiloutunutta pesää. Mutta aikaa ja vaivaa se Tulevaisuuden haaste onkin nykyhetken ongelma. Isäntälajeista moni paikallinen tai lyhyen matkan muuttaja on aikaistanut pesintäänsä selvästi. Kuljettaja tekee sujuvan väistöliikkeen. Kuljettaja, ja myös merkin laittaja, on maanviljelijä Petri Sola. M A RK U S VA RE SV U O M AU RI LE IV O KÄEN AJOITUSPULMA AFRIKASSA TALVEHTIVA käki on aikaistanut kevätmuuttoaan melko vähän. Isäntälajeista moni paikallinen tai lyhyen matkan muuttaja on aikaistanut pesintäänsä selvästi. Jotkut lajit, kuten Espanjassa ja Ranskassa talvehtivat merihanhet, puolestaan aloittavat matkansa aikaisemmin. siirtyneet sinne etelämmästä talvehtiakseen lähempänä pesimäalueitaan. 4/2018 SUOMEN LUONTO 19 KUN SATAKIELET MYÖHÄSTYIVÄT ON KEVÄT 2011. Afrikan sarven tilanne on viime kuukausina kärjistynyt maailman pahimmaksi ruokakriisiksi”, tiedottaa ulkoministeriö. Toukokuisten viikkojen hiljaisuus tuo pohjolaan viestin valtavasta kaukaisesta hädästä. Käki on pesäloinen, ja yksilöt ovat erikoistuneet munimaan tiettyjen isäntälajien pesiin. Emolintu lentelee hätääntyneenä kauempana. Lopulta satakielet tulevat
JÄRRIPEIPON ESIINTYMISALUE VETÄYTYY POHJOISEEN JA KANTA TAANTUU Lämpötilavyöhykkeet kuvaavat vuosittaista keskilämpötilaa, pallot järripeippotiheyksiä. Sellaiset huomaa kyllä varmasti. 20 SUOMEN LUONTO 4/2018 vaatii. Lämpö leviää pesään. Syysviljan viljelyn yleistyminen voi auttaa pelloilla pesiviä kahlaajia. ”Viljelijöillä on kahdenlaista suhtautumista. Tarvitaan tietoa, jotta haitallisia vaikutuksia voidaan yrittää vaimentaa. +2 °C –2 ... Hautovat emot pitää nähdä jo kaukaa, koska pesiä ei ole mahdollista enää huomata, jos emo ehtii lähteä. ”Joskus haittoja voi lieventää melko pienilläkin toiminnan muutoksilla”, toteaa Aleksi Lehikoinen. Ilmastonmuutos muuttaa paitsi elinympäristöjä myös eläinten ja ihmisten käyttäytymistä. ”Töyhtöhyyppä saattaa joskus istua traktorin edessä viimeiseen asti, eikä meinaa lähteä mihinkään. ”Se, mitä täällä tulevaisuuden ilmastossa viljellään, ja miten viljellään, tulee vaikuttamaan koko maatalousympäristöön ja sen lajeihin”, sanoo Aleksi Lehikoinen. Lämmenneet talvet, lisääntynyt sadanta ja aikaistuneet keväät muuttavat maatalouden käytäntöjä. Osa taas ei edes tiedä, että siellä pelloilla on jotain pesiä”, Petri Sola sanoo. Äkeen multaan tekemän ympyräjäljen avulla pesän huomaa seuraavillakin kerroilla, eikä muuta merkkiä enää tarvita. Pesät merkitään ensimmäisellä äestyskerralla. Uhkia ja mahdollisuuksia Solan tilalla viljellään viljaja öljykasveja sekä kuminaa. Rehupelloilla kuovinpoikaset ovat paremmassa turvassa kuin kevätviljapelloilla. °C < –2 °C Järripeippo on siirtynyt kohti pohjoista ja sen tiheydet ovat monin paikoin aiempaa pienempiä. Tarkkasilmäinen viljelijä näkee silloin tällöin pieniä pörröisiä palloja vilistämässä pitkin peltoja. Poikaset saavat kuoriutua rauhassa. Siirtyminen on kuitenkin hitaampaa kuin lämpötilan muutos antaisi olettaa.. Petri Sola on todennut töyhtöhyyppien ja kuovien pesivän oikein mielellään syysviljan joukossa. Traktorin siirryttyä kauemmaksi emo uskaltaa palata. ”Ja sittenhän Petri juoksee niiden poikasten perässä ja rengastaa niitä”, nauraa Kirsi Sola. Tarvitaan sekä pieniä että suuria tekoja. Ensimmäisellä kerralla Sola ajaa pesän ympäri ja poistaa sen jälkeen merkin. +4 °C ... Pelto äestetään ennen kylvöä kahdesta kolmeen kertaan. Lentää peltolintujen puolesta Uudet menetelmät voivat tulevaisuudessa auttaa viljelijöitä säästämään lintujen pesiä. Petri Sola on aktiivinen lintuharrastaja ja rengastaja, ja aina mukana traktorissa kulkevat kiikarit auttavat emolintujen huomaamisessa. Muutokselta ei vältytä missään. Hankalimpia ovat linnut, jotka lähtevät pesältä traktorin ollessa vielä kaukana ja kävelevät hiljaa pois paikalta”, kertoo Sola. AT TE K A RT TU N EN / LÄ H D E: LE H IK O IN EN & V IR KK A LA , GL O BA L CH A N GE BI O LO GY 20 16 , 22 , 3. Tällöin pelloille ei mennä keväisin suurilla muokkauskoneilla lainkaan. Osa käy etukäteen merkitsemässä pesiä ja väistelee niitä. Merkityssä pesässä nököttävistä munista muutaman viikon päästä kuoriutuvat pienet pitkäjalkaiset poikaset ovat tästä varmasti samaa mieltä. H EI KK I ER IK SS O N 1970–1989 2000–2012 40 paria/km 2 15 paria/km 2 1 pari/km 2 > +4 °C +2 ..
Tutkimuksen painopiste on siirtynyt muutoksen toteamisesta siihen varautumiseen ja tulevaisuuden ennakointiin. Testi onnistui loistavasti. Siirry, sopeudu tai kuole Ilmastonmuutos näkyy säässä, mutta se näkyy myös lajien häviämisenä ja yksilöiden kärsimyksenä. Minullakin on tuossa traktorissa gps ja sellainen ajo-opastin, joka on tarkoitettu esimerkiksi maakivien välttelyyn”, Petri Sola toteaa. 4/2018 SUOMEN LUONTO 21 Viileässä aamuilmassa töyhtöhyypän pesä hohkaa lämpöä. Andrea Santangelin lämpökamerakuvassa se näkyy kirkkaana pisteenä kylmän pellon keskellä. Vaikutukset eivät ole suoraviivaisia, ja niitä on vaikea ennustaa. ”Onhan siinä teknisiä haasteita, mutta kyllä se on mahdollista, jos on sopivat laitteet. Pesien paikkatiedot voidaan syöttää suoraan työkoneiden järjestelmiin, jolloin systeemi varoittaa kuljettajaa automaattisesti hänen lähestyessään pesää. 4/2018 SUOMEN LUONTO 21. Jokaisen lajin tarina on erilainen. Koneiden alle murskautuneina munina, nälkänä, pakenemisena. Viime keväänä Santangeli kollegoineen lennätti drone-lennokkia aamuisin peltojen yllä. He testasivat, voiko siihen asennetun lämpökameran avulla havaita pelloilla pesivien lintujen munapesät ja saada niiden koordinaatit talteen. H EIK KI ER IK SS O N Suokukko, kuten moni muukin pohjoisten soiden laji, kuuluu ilmastonmuutoksen häviäjiin
Sinisorsat viihtyvät niin merellä ja järvillä vesikasveja syöden kuin puistolammikoilla pullaa mutustaenkin. Muualla arktisella alueella haahkalla on omat vaikeutensa. Suomen haahka kanta onkin ansassa. Jääpeitteen hävitessä jääkarhut eivät saalistusmatkoillaan pysty enää seurailemaan jään rajaa hylkeitä pyytäen. Suolaisuuden vähetessä sini simpukat ovat vaarassa hävitä. Yleislajit menestyvät ja valtaavat alaa. , Kuusamotalo 040 860 8800 Taiteellinen johtaja: lassi.rautiainen@articmedia.. klo 18-20 ja pe 7.9. tai Kuusamotalo puh. Haahka on riippuvainen yhdestä ravintokohteesta ja tietynlaisesta ympäristöstä. ESIINTYJÄT: Holko Joshua, Australia Solberg Tommy, Norja Østhus Bernt, Norja Bezrukov Alexey, Venäjä Shanin Sergey, Venäjä Vtiurina Yulia, Venäjä Arvonen Päivi Forsman Dick Haataja Antti Hautala Hannu Komulainen Arto Lapin yo opiskelijaryhmä Nikula Ari-Matti Ohtonen Kimmo Rautiainen Lassi Tuuri Pekka Törmänen Petteri Luonto. Se hyötyy talvien lämpenemisestä ja kasvaneesta sulan veden ajasta. Yhteneväisyyksistä huolimatta näiden lajien kohtalot vaikuttavat hyvin erilaisilta. Erikoistujat kärsivät. 040 860 8800 KUUSAMO-OPISTO to 6.9. Se ei ehdi iloita pidentyneestä sula-ajasta, koska sillä on muita pulmia. Ilmaston muutoksen myötä sadanta lisääntyy ja Itä meri laimenee. Saarissa kuin tarjottimella pesivät haahkat saavat tuntea jääkarhujen nälän nahoissaan. Itämerellä asustava haahka sen sijaan on pulassa. lmejä: Kanada,Ruotsi ja Suomi Kuusamo Nature Photo 6.-9.9.2018 VALOKUVAKISA www.kuusamonaturephoto.fi / luontokuvakilpailu 1.5.-30.6. , 040 038 0878 Liput: www.ticketmaster.. klo 9-19 ja su 9.9. klo 12-15 KUUSAMOTALO pe 7.9. Ne jäävät jumiin saariin, joissa ei ole paljon muuta ravintoa kuin vesilinnut ja niiden poikaset. Yleislajille kelpaa monenlainen ravinto. Sen pääravinto, sini simpukka, tarvitsee suolaista vettä. M AU RI LE IV O. klo 18-22, la 8.9. Ilmaston lämmetessä ne voivat siirtyä kohti pohjoista, sillä sopivia elinympäristöjä riittää. 22 SUOMEN LUONTO 4/2018 ERIKOISTUJA EI PÄRJÄÄ ILMASTON muuttuessa yhteen ravintokohteeseen ja tiettyyn ympäristöön erikoistuneet lajit ovat ongelmissa. Monilla vesilintulajeilla, kuten sinisorsalla ja haahkalla, kevätmuuton ja pesinnän aloituksen on todettu olevan sidoksissa jäiden lähtöön ja ilmastonmuutokseen. klo 9-16.15 Sergey Shanin: Hylje Bernt Østhus: Hirvi Dick Forsman: Pikkukotka Ilmastonmuutos aiheuttaa haahkalle monenlaisia ongelmia. KUUSAMOTALON TAPAHTUMAT Lisätietoja: www.kuusamonaturephoto.. Sinisorsa kuuluu voittajiin
Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimusten perusteella tiedetään, että pohjoisten lintulajien levinneisyysalue on 1970-luvulta nykypäivään tultaessa kutistunut lähes kolmekymmentä prosenttia. ”Liro, keltavästäräkki ja niittykirvinen ovat soiden valtalajeja, joten suolinnuston kokonaistiheys on vähentynyt, myös suojelualueilla”, kertoo johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta. Kuinka muutos pitäisi ottaa huomioon suojelualueiden suunnittelussa ja esimerkiksi talousmetsien hoidossa. Eliöt yrittävät siirtyä elinalueidensa mukana. Tärkeitä kysymyksiä on paljon. Kiirunat kiipeävät muutosta karkuun aina vain ylemmäs tuntureiden laki alueilla. Muista avosoiden asukkaista muun muassa keltavästäräkkejä ja niittykirvisiä on entistä niukemmin. 4/2018 SUOMEN LUONTO 23 Levinneisyysalueet muuttuvat ja elinympäristöjä häviää. Seuraavaksi tutkijat haluaisivat selvittää tarkemmin, mikä on ilmastonmuutoksen rooli lintulajien levinneisyysmuutoksissa ja mikä muun ihmistoiminnan osuus. Kasveille, hyönteisille, matelijoille. Se voimistaa muun muassa maatalouden valumien, metsien käsittelyn ja soiden ojittamisen ravinnekuormitusta ympäristöön ja johtaa entistä voimakkaampaan rehevöitymiseen. Ennen kuin on liian myöhäistä Jos vaivatta ilmojen halki liikkuvat eläimet eivät pysty sopeutumaan muutokseen riittävän nopeasti, kuinka käy maan hitaille ja hiljaisille. Järripeippo on ollut Pohjois-Lapin metsien runsain laji. Jos ilmastonmuutoksen kurittamia lajeja halutaan auttaa, muutaman asian korjaaminen ei riitä. Tarvitaan sekä pieniä että suuria tekoja. H EIK KI ER IK SS O N 4/2018 SUOMEN LUONTO 23 Jos ilmastonmuutoksen kurittamia lajeja halutaan auttaa, muutaman asian korjaaminen ei riitä.. Soiden kahlaajista esimerkiksi suokukko, liro, mustaviklo ja vesipääsky ovat taantuneet merkittävästi. Ilmastonmuutos yhdessä muun elinympäristöjä uhkaavan ihmistoiminnan, kuten kosteikoiden ja vanhojen metsien hävittämisen kanssa voi olla kuo linisku monelle lajille. Kun pakoon ei pääse Pohjoisen linnuista monet suo-, metsäja tunturilajit ovat vaikeuksissa. Uusissa tutkimuksissa on osoitettu, että lintulajit siirtyvät pohjoista kohti paljon hitaammin kuin lämpötilan muutos antaisi olettaa. Miten lajien siirtyminen vaikuttaa nykyisten suojelualueiden mahdollisuuksiin turvata luonnon monimuotoisuus. Muutoksesta eivät kärsi vain vähäväkiset. Fennoskandian kiirunakanta on taantunut voimakkaasti vuodesta 2002 lähtien. Samaan aikaan monien pohjoisten lintulajien yksilömäärä vähenee huolestuttavaa vauhtia. Niiden levinneisyysalueet vetäytyvät vauhdilla, mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Pohjoisissa metsissä tapaa entistä harvemmin järripeippoja ja lapinuunilintuja, eivätkä riekot naura tunturikoivikoissa kuten ennen. Pohjoisemmaksi ei enää pääse. Kun nämä pystytään erottamaan toisistaan, voidaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ehkä lieventää muuttamalla muuta ihmisten toimintaa. Tuntureiden lajeista ovat Suomessa vähentyneet myös esimerkiksi pulmunen, lapinsirkku sekä lapinsirri.
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT MARKUS SIRKKA 24 SUOMEN LUONTO 4/2018 T ähdet tuikkivat yötaivaalla, kun lastaamme kuvaaja Markus Sirkan kanssa autoon potkukelkat, pelastuspuvut ja kumisaappaat. Ryhmissä on paljon myös vapaaehtoisia, ja laskentoja koordinoi Metsähallitus. Olemme varhain liikkeellä, jotta voisimme hyödyntää yöpakkasen kovettaman jäänpinnan saimaannorpan pesäetsinnöissä Etelä-Saimaalla. On hienoa päästä näkemään norpan pesäpaikkoja, mutta mielessä kytee toivonkipinä itse päähenkilön kohtaamisesta.. Edessä on aluksi kahden tunnin ajomatka Lappeenrantaan, josta matka jatkuu vielä toisen mokoman Taipalsaaren Kyläniemeen. 24 SUOMEN LUONTO 4/2018 Saimaan saaressa pikkuinen kuutti Saimaannorpan pesälaskijat viilettävät Saimaan kevätjäillä. ”Tämä tietää hyvää”, myhäilen. Tumma taivas ei vielä moneen tuntiin anna edes aavistusta valosta, mutta näemme sentään tähdenlennon. Lappeenrannassa ajamme Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin toimiston pihalle, jossa tapaamme saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiaisen, aluepäällikkö Anna Vuoren sekä norppatiedottaja Antti Franssilan. ”Laskennat pitäisi ajoittaa niin, että jää vielä kantaa, mutta talvipesät ovat jo osittain romahtaneet. Tänä vuonna jäät sulavat jo kovaa kyytiä, mutta pesät eivät ole välttämättä vielä romahtaneet. ”Apukinokset on tärkeintä tarkastaa, ja tietysti perinteiset pesäpaikat selkävesien saarissa ja luodoilla”, Tiainen opastaa ja näyttää kartalta reittiämme. Nyt pääsemme heidän mukaansa etsimään pesiä. He muodostavat yhden kymmenistä Saimaan kevätjäillä liikkuvista pesälaskentaryhmistä. Lämpömittari on kahden aikaan yöllä plussan puolella, ja eteläisessä Suomessa onkin monin paikoin ollut tämän kevään ensimmäinen pakkaseton yö. Aikaikkuna on todella pieni”, sanoo Anna Vuori, kun vedämme pelastuspukuja päällemme Saimaan rannalla. Päivän aikana potkukelkalla potkuttelua tulee kertymään parikymmentä kilometriä. Tiaisen ryhmän tarkastettavana on rantojen luonnonkinosten lisäksi talvella vapaaehtoisten voimin luotuja apukinoksia. Kevättä ajatellen se on hieno asia, mutta meidän retkeämme ajatellen se voi tietää hankaluuksia. Jää näyttää harmaan laikukkaalta, kuin norpan turkin kiehkuroilta, mutta onneksi pinta kestää potkukelkkojen painon
4/2018 SUOMEN LUONTO 25 4/2018 SUOMEN LUONTO 25 Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO Saimaannorpan pesälaskijoiden menopeleinä ovat potkukelkat.
26 SUOMEN LUONTO 4/2018 ”Olen ollut mukana laskennoissa vuodesta 2012 ja nähnyt näillä reissuilla norpan tai kuutin pari kertaa. On huikeaa ajatella, että jäällä kiitävän potkukelkan jalasten alla on täysin oma valtakuntansa, jossa saimaannorpat kuutteineen nyt parhaillaankin liikkuvat ja kenties ääntelevät toisilleen: aikuinen nakuttaa ja kuutti ulisee. Yksinäisen norpan lepopesä saa mielikuvituksen liikkeelle, ja mielessä alkaa heti soida Junnu Vainion valssi Vanhojapoikia viiksekkaitä. Silloin emo on jo vieroittanut kuutin, ja se on lähtenyt omille vesilleen. Karvasta tutkitaan muun muassa dna:ta ja raskasmetallipitoisuuksia. Yksinäisen norpan pesällä Heti ensimmäinen apukinos näyttää lupaavalta, sillä sen katto on painunut alas. Kun rantakinokset sulavat ja pesäonkalot painuvat ja romahtavat, norpat ja kuutit lähtevät uimaan ja siirtyvät makoilemaan jäälle hengitysja pakoavantojensa viereen. ”Norpat tekevät itse avantoja, mutta ne hyödyntävät myös ihmisen tekemiä avantoja kuten pilkkireikiä sekä virtapaikkoja. Karvaa irtoaa, kun kuutti liikkuu pesässä, laajentaa onkaloa tai solahtaa avantoon emonsa perässä veteen. Ne ovat viisaita, niillä on isot aivot”, Tiainen sanoo. Norppa aistii kaukaa jään päällä kuuluvat äänet ja liikkeet. ”Tämä on mitä ilmeisimmin yksinäisen norpan lepopesä. Sieltä löytyy pesä! Kurkistus pesäkammioon paljastaa, että kulkuavanto on jäässä. ”Oi, mutta pesän seinässä on kynnenjälkiä, aitoa saimaannorpan kuositapettia”, Tiainen huudahtaa pää pesäonkalossa. Katselen Saimaan avaria selkiä ja kuulostelen keväistä aamua, jossa soivat ainakin joutsenten torvet, palokärjen huuto sekä teerien pulputus. Metsähallitus tiedottaa laskentoihin pohjautuvasta virallisesta kuuttimäärästä toukokuussa. LISÄÄ PESÄLASKENT OJEN TUNNELM IA www.suom enluonto.fi. Pulssi kohoaa entisestään, eikä suotta. Onneksi saimaannorpan tilanne on nyt parempi kuin laulun teon aikoihin: Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan, kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan. Hyvä löytö! Apukinos on kelvannut pesätarpeiksi”, Tiainen sanoo täyttäessään pesäkaavaketta: katto painunut, onkalon korkeus 40 senttiä, yksi jäätynyt avanto. Kuutinkarva on uuden elämän merkki Potkukelkkaletkamme suuntaa seuraavaksi saareen, johon on vapaaehtoisten voimin kolattu tammikuussa kaksi apukinosta. Olisikohan sieltä joku löytänyt hyAluepäällikkö Anna Vuori tutkii, onko avanto ollut norpan käytössä. Viime vuonna laskennoissa löydettiin 78 pesää ja kuutteja syntyi arviolta 83. Rantakallioille norpat siirtyvät vasta, kun niillä alkaa karvanlähtö, toukokuussa. Norppa kaivaa pesäkammion eturäpylöissään olevilla kynsillä. Pesälaskijoilla on Ely-keskuksen myöntämä häirintälupa, jonka turvin pesille voi mennä ja kerätä niistä tarvittavia tietoja kuten sijainti, pesän kunto, onkalon korkeus, avantojen määrä – ja kuutin karvoja, jos kyseessä on poikaspesä. ”Nyt on jännät paikat. Saimaannorpalla on hyvä näköaisti sekä viiksikarva-aisti, jolla se tuntee veden värähtelyt, virtaukset ja paineen sekä matalat äänet. Tätä pesää ei ole käytetty vähään aikaan. Avannon se kairaa pyörimällä kuin poranterä vedessä. Se sukeltaa yleensä pakoon ennen kuin sitä ehtii nähdä”, Tiainen sanoo. Saimaannorppia on Saimaalla ja siis koko maapallolla alle 400 kappaletta. Olemme niin lähellä toisiamme, mutta kuitenkin turvallisen kaukana. Tämän vuoden arvio on liki 90
Pian kuuluu huuto: ”Kuutinkarvaa!” Se tarkoittaa, että tämä on mitä ilmeisimmin poikaspesä, kuutin syntymäpaikka. 4/2018 SUOMEN LUONTO 27 ”Nyt on jännät paikat! Olisikohan joku löytänyt saaresta hyvän pesäpaikan?” vän pesäpaikan?” Anna Vuori sanoo, kun potkimme kelkkoihimme lisää vauhtia. Siinä on kuin syvä ikkuna norppien ja meidän ihmisten välillä. Pesän sisältä löytyy peräti seitsemän avantoa, joista osa saattaa olla kuutin tekemiä. Kun Tiainen on tehnyt viralliset mittaukset, kurkistan pesään. Sukeltaja tulee myöhemmin jäiden lähdettyä tarkistamaan pesän edustan ja etsii kuutin istukan. ”Täällä on ainakin neljä avantoa ja vielä hajut kaupan päälle”, Vuori tiedottaa. ”En ole ennen nähnyt tällaista pesää, jossa on näin monta kulkuavantoa. Vuori ehtii katostaan painuneelle pesälle ensimmäisenä. Täältä on lähtenyt uusi elämä liikkeelle.” Pelkän karvan perusteella ei voi kuitenkaan tietää, onko kuutti elossa. Kuutti on mitä ilmeisemmin tehnyt itselleen oman uloskäynnin ja harjoitellut avannon tekoa. Pesä tutkitaan työntämällä pää norpan tekemään onkaloon. Samalla kirjataan jälleen oleelliset tiedot pesäkaavakkeeseen. Symmetrisen pyöreät sulat avannot ovat kuin jättimäiset norpan silmät tai hiidenkirnut. Siitä norppa on mahdollisesti jo noussut kuutteineen jäälle imettämään ja liukunut takaisin vetiseen valtakuntaansa. Kaarina Tiainen tutkii vielä tarkemmin pesän pohjaa ja sieltä paljastuu kaikkiaan seitsemän avantoa, joista pari on jäässä. Pesäonkalon seinissä on norpan kynnen jälkiä.. Aurinko alkaa paistaa, ja lämpö sulattaa jään pintaa jo niin, että välillä kelkan jalakset humpsahtavat pintajään ja noin 10 sentin loskakerroksen läpi teräsjäähän. Saimaannorpan poikaskuolleisuus on 7–8 prosentin luokkaa. Matkalla pysähdymme ohuen jään peittämän avannon luona. Hän tekee lumeen pienen kurkistusreiän ja työntää päänsä pesäonkaloon. Tiainen tutkii avantoa kädellään ja toteaa sen toiselta reunaltaan pyöreäksi. Tässä pesässä on oleiltu paljon ja vielä ihan hiljattain, sillä osa avannoista on sulia JO H A N N A M EH TO LA Pesästä löytynyt kuutin karva on vahva merkki uudesta elämästä. Hopeanharmaa ja pehmeä kuutinkarvatupsu napataan suojakäsineet kädessä minigrip-pussiin. Tosi iloinen yllätys. Samalla löytyvät myös mahdolliset kuolleet kuutit
RAVINTO: Kuore, kiiski, ahven, muikku ja särki, syö noin 1000 kiloa vuodessa. Minä puolestani ajattelen, että ai, niin on norpillakin. LIIKKUMINEN: Ui vuodessa noin 10 000 kilometriä, voi sukeltaa yli 20 minuutin ajan. Kaikki vaipuvat omiin mietteisiinsä ja keskittyvät etenemiseen. LISÄÄNTYMINEN: Sukukypsä 4–7vuotiaana, voi elää yli 20-vuotiaaksi. Jään pinta lämpiää ja alkaa upottaa potkukelkkaa, joten on pidettävä kiirettä. Sieltä paljastuu pesä, ja pesästä taas sula pyöreä avanto sekä paljon selviä kynnenjälkiä. Pesäonkalon korkeus jään pinnasta selviää mittauksella. ”Eivät menneet ne lumenkolauspäivät hukkaan”, sanoo Vuori, joka oli mukana tekemässä kinoksia. ”Aina löytyy”, Vuori naurahtaa. Myös pelastuspuvut lisäävät hehkua, mutta ilman niitä huhtikuiselle jäälle ei olisi mitään asiaa. Joku kuuluu kuvailevan sitä mereiseksi. ”Täällä on painunut kraatteri”, etsintäryhmässä hihkutaan, kun lähestymme rantakinosta. 28 SUOMEN LUONTO 4/2018 ja asukkien hajumerkit ovat vielä tallella. Saimaannorppa pesii Saimaan selkävesien saarissa ja luodoilla. Matalassa kinoksessa ei äkkiseltään näy painaumia. Lämpöasteet tekevät tehtävänsä, ja jään pintakerros alkaa pettää miltei joka askeleella. Uhkana kalaverkot, ilmastonmuutos, hajanainen ja pieni alle 400 yksilön kanta sekä pesimäaikainen häirintä. 28 SUOMEN LUONTO 4/2018. Pesä on varsin pieni ja onkalon kulkuavanto on sula. Tässä yhdessä ja samassa saaressa oli kaksi apukinosta, joista kummastakin löytyi nyt pesä. ”Oho, täällähän on iso onkalo ja avanto”, Antti Franssila huudahtaa, ja siinä samassa Vuori ja Tiainen rientävät paikalle. Makuupesä, katto puhki, avanto sula Poikaspesän lähellä on toinen apukinos, joka näyttäisi olevan pesätön. ”Sanotaan, että uroksesta jää voimakkaampi haju kuin naaraasta”, Tiainen sanoo. Näinä päivinä Saimaan jäillä tarpoo kymmeniä muitakin vapaaehtoisia pesälaskijoita. ”Pesäkammion katossakin on niitä”, Antti Franssila sanoo. TIESITKÖ: Jokaisella norpalla on yksilöllinen turkkikuvio, josta sen voi tunnistaa. ”Tämä voisi olla edellisen pesän vaihtopesä, johon norppa ja kuutti voivat tarvittaessa tulla suojaan häiriöiltä”, Tiainen arvioi. SAIMAANNORPPA SAIMAANNORPPA Pusa hispida saimensis KOKO: Aikuinen norppa 50–90 kiloa ja 140 senttiä. UHANALAISUUS: Erittäin uhanalainen. Haistan pesäkammiossa voimakkaan mineraalisen hajun, norpan tuoksun. ”Luonnonsuojelutyössä tämä on palkitsevaa.” Seuraavaksi vuorossa on luonnonkinos, mutta matkaa sinne on useampi kilometri. Kuutti 4–5 kiloa ja 50 senttiä
Suuri Saimaa on niiden koti, minä vain vieras, jota ei oltu kutsuttu. Olemme jo valjastaneet potkukelkkamme paluuta varten, kun Tiainen käy läpi saaren länsipäätä ja huutaa: ”Kuulkaa! Täällä on pesä!” Sehän taitaa olla jo kuudes pesä. Sekin on ymmärretty, että esimerkiksi kalastuksessa täytyy olla rajoituksia. Suojaisat lahdenpoukamat jäätyvät ensin, ja norpat hakeutuvat niihin pesimään. ”Norppa on voinut käyttää sitä hengitysaukkonaan uintireissuillaan”, Tiainen arvelee. Kalastuksen rajoitusalueita tulisi tarkistaa, nyt kun Puruvedeltäkin löytyi tänä keväänä pitkästä aikaa kuutti. ”Saimaannorpan kannat ovat eriytyneet omikseen eri puolilla sokkeloista Saimaata, sillä norpat ovat pesäpaikkauskollisia. Nyt sitä uhkaa hieman toisenlainen eristyminen. Myös leudontuvat talvet tuottavat norpille hankaluuksia. Se on maamme ainoa kotoperäinen nisäkäs. . Potkukelkat kolahtavat yksi toisensa perään lähtöpaikkamme rantakiville, ja pelastuspuvuista kuoriutuu voipunut mutta silmin nähden tyytyväinen joukko. Tiainen kirjaa kaavakkeeseen tietoja: makuupesä, katto puhki, avanto sula. Kaksi töyhtötiaista lennähtää rantapuihin katselemaan, kun nostamme mustikkakeittomaljat onnistuneelle päivällemme. Seuraavassa saimaannorppaa turvaavassa Life-hankkeessa harkitaan vakavasti siirtoistutuksia, jotta geeniperimää saataisiin hieman sekoitettua”, Tiainen kertoo. kaattia Saimaan muikulle sen kestävästä kalastuksesta. Nyt käynnissä oleva Saimaannorppa-Life -hanke päättyy tänä vuonna. ”Nykyiset talvet ovat mitä ovat, ja Saimaa jäätyy entistä myöhemmin. Paljon joutuukin arvelemaan, sillä eihän saimaannorpasta ja sen elintavoista vielä tiedetä kaikkea. Norpasta ei näkynyt viiksikarvaakaan, mutta löysimme kuusi pesää, kuutinkarvaa ja väkevää norpan hajua. Ehkä norpat tällä kertaa tarkkailivatkin meitä jostain etäältä. ”Suojeluhalu on lisääntynyt, kun saimaannorpasta tiedetään enemmän.”. Parhaillaan laaditaan serti. 4/2018 SUOMEN LUONTO 29 E L O K U V I A M U S I I K K I A T A I D E T T A K E S K U S T E L U J A www.sinff.fi K E S K U S T E L U J A K E S K U S T E L U J A T A I D E T T A M U S I I K K I A Jälleen pesässä on voimakas mineraalinen haju. ”Suojeluhalu on lisääntynyt, kun saimaannorpasta tiedetään enemmän. Kulkuavanto on jo miltei jäätynyt, mutta siinä on pieni sula kohta. ”Norpan kohtaaminen on kaksipiippuinen juttu. ”Näissä laskennoissakin oppii joka kerta uutta.” Suojeluhalu on lisääntynyt Harvinainen ja uhanalainen saimaannorppa jäi Saimaalle eristyksiin Itämerestä jääkauden päättyessä yli 9000 vuotta sitten. Jos sen näkee, silloin myös häiritsee sen olemista”, Franssila sanoo. Samalla norpat joutuvat yhä lähemmäs häiriötekijöitä, jotka voivat vaikuttaa pesintään.” Verkkokalastus on suurin uhka saimaannorpalle. Se on hyvä alku”, Tiainen iloitsee. Se oli retkemme viimeinen etappi
30 SUOMEN LUONTO 4/2018 Monet keinot monimuotoisuuteen
Lisäksi puun varjossa viihtyvät kasvit, jotka eivät siedä paahdetta aamusta iltaan. Muutamalla yksinkertaisella konstilla voit tehdä pihastasi entistä houkuttelevamman lukemattomille selkärangattomille, linnuille sekä niille tuhansille ja tuhansille muille eliöille, joiden olemassaoloa et tule ikinä edes huomaamaan. Puukin sopii parvekkeelle Brittitutkimuksen mukaan puu tai pensas on tärkein yksittäinen seikka, joka lisää puutarhan monimuotoisuutta. Toivonen ei tutki kotipuutarhoja, vaan keinoja, joilla turvata luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut maatalousympäristöissä. Isolla pihalla tämä onnistuu helpommin, pienemmällä pihalla ei välttämättä. Keinot monimuotoisuuden lisäämiseen voikin mitoittaa pihan koon ja omien mieltymysten mukaan. ”Vaihtelu ympäristön oloissa luo elinympäristöjä erilaisille lajeille”, sanoo tutkija Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta. ”Siten säästää tilaa ja saa kasvillisuuteen kerroksellisuutta.” Yrteistä saa syötävää, ja monien lajien, kuten ruohosipulin ja mäkimeiramin, kukat ovat myös pölyttäjien mieleen. Oikein suunniteltu puutarha viehättää sekä silmää että tarjoaa turvapaikkoja elämälle. ”Oleellista on, että ruukku on iso ja lämpöä eristävästä materiaalista tehty.” Ruukkuun sopivia puulajeja ovat esimerkiksi pihlaja ja pienet omenapuut. Luonnolle turvapaikaksi riittää myös pikkupiha tai parveke. Oksia voi leikata varovasti ennen kasvukauden alkua, jotta puu ei pääse venähtämään liian suureksi. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVITUKSET ANNE STOLT O nko sinulla puutarha. Jos on, onnittelut! Sinulla on jo monimuotoisuuspiha. TA U ST A KU VA : RIS TO PU R A N EN / VA ST AV A LO RII KK A K A A RT IN EN Marjaana Toivonen. Pihan ja puutarhan monimuotoisuudessa pätevät tismalleen samat lainalaisuudet kuin luonnossa yleensäkin. ”Pieniä puita ja pensaita voi kasvattaa jopa parvekkeella”, Toivonen sanoo. ”Voisiko pihalla vaalia eri tyyppisiä ympäristöjä, kuten kosteampia varjopaikkoja suurten puiden alla tai paahteisia ja kuivia kohtia avoimilla paikoilla?”, Toivonen kysyy. Toivonen ei tutki kotipuutarhoja, vaan keinoja, joilla turvata luonnon monimuotoisuus ja ekosystaa pihan koon ja omien mieltymysten mukaan. 4/2018 SUOMEN LUONTO 31 Moni luulee, että luontopiha on epäsiisti. Mikä parasta, lopulta säästät puutarhanhoidossa aikaa ja rahaa. Toinen monimuotoisuutta oleellisesti lisäävä tekijä on veLUONTOpuutarha ”Vaihtelu ympäristön oloissa luo elinympärisMarjaana Suomen ympäristökeskuksesta. Ruohovartiseen kasvillisuuteen verrattuna puuvartiset tarjoavat juuristosta lehvästöön suojaa ja ravintoa lukemattomille selkärangattomille, pesäpaikkoja linnuille ja oraville, sekä kasvualustan sammalille ja jäkälille. Jos puulle ei ole tilaa, ruukkuun voi istuttaa köynnöksen, kuten humalan tai villiviinin. ”Puun juurella voi kasvattaa yksivuotisia yrttejä”, Toivonen sanoo
Niillä alueilla, missä ei kuljeta, nurmikon voi korvata niityllä tai monivuotisilla koristekasveilla eli perennoilla. Komposti tarjoaa mullan lisäksi elinympäristön kokonaiselle hajottajien ravintoverkolle hyönteisistä mikrobeihin. ”Niissä voi olla vähemmän mettä ja siitepölyä. Jos tietää enemmän monimuotoisuudesta, ehkä alVIISI KONSTIA MONI MUOTOISUUTEEN 1. Pihalla voi myös kiinnittää huomiota siihen, että kasveja olisi kukassa keväästä syksyyn. Lampi ei ehkä pikkupihalle mahdu, mutta sen sijaan voi tarjota linnuille juomaja kylpypaikan. ”Pohjoisempana Suomessa haapaa voi lajiston rikkaudessa verrata jaloihin lehtipuihin.” Myös pajut, erityisesti raita, ovat tärkeitä. Vältä maan muokkaamista, suosi kasvipeitettä ja katteita. 3. ”Tammi ja muut jalot lehtipuut ovat monen erikoistuneen lajin elinehto”, Toivonen kertoo. 2. Hyötykasvimaalla voi käyttää katteita rikkaruohojen torjuntaan ja kosteuden pidättämiseen maassa. ”Tasainen nurmikko ja siisti piha on monien mielestä kaunis. Eri puulajien istuttaminen tarjoaa enemmän elinympäristöjä, sillä eri lajeilla elää ruokansa tarkasti valikoivia seuralaislajeja. Lisähyöty on, että maata ei tarvitse muokata monivuotisten kasvien kasvupaikalla. Maan muokkaaminen kiihdyttää eloperäisen aineksen hajoamista, jolloin aines pidemmän päälle vähenee, maa köyhtyy ja ravinteet pääsevät helpommin huuhtoutumaan. ”Ravinnon lisäksi monivuotiset kasvit tarjoavat pesäpaikkoja ja suojaa talvellakin”, Toivonen sanoo. Enemmän kasveja, enemmän lajeja Suurella pihalla mahdollisuudet kasvavat. Puut ja pensaat tarjoavat ravintoa ja elinympäristöjä sekä varjoisia kasvupaikkoja. 4. Suosi monivuotisia kasveja yksivuotisten sijaan. Kompostoi kodin ja puutarhan jätteet. Kompostissa viihtyvät myös vaskitsa ja erilaiset hajottajat selkärangattomista mikrobeihin. ”Vuosikymmeniä kasvatetut maatiaislajikkeet ovat yleensä parempia pölyttäjille”, Toivonen sanoo. Pikkupihalle voi laittaa juomaja kylpypaikan linnuille. 3. Kompostoimalla saa kierrätettyä ruoan tähteet ja puutarhajätteen ravinteikkaaksi mullaksi. Ravinteikasta multaa saa kompostoimalla puutarhajätteen. Siihen riittää pienikin piha. Uusia lajikkeita on jalostettu pelkästään ulkonäköä ajatellen, jolloin niiden lisääntymis kyky on voinut kärsiä. Siten voi kesälläkin päästä seuraamaan lintujen puuhia, vähän kuin ruokintalaudalla talviaikaan. Monivuotiset kasvit tarjoavat hyönteisille suojaa, ravintoa ja talvehtimispaikkoja. Istuta puu tai pensas. Sammakot, vesiliskot, sudenkorennot ja malluaiset eivät pärjää ilman vettä. Rakenna lammikko tai tarjoa linnuille vettä. Varhain keväällä pajujen kukat ruokkivat monet pölyttäjät, kuten kimalaiset ja erakkomehiläiset, kun muut kukat eivät ole vielä auenneet. ”Kun maata ei tarvitse muokata, eloperäinen aines lisääntyy ja pieneliötoiminta on vilkkaampaa ja monimuotoisempaa.” Puutarhassa voi pyrkiä kiertotalouteen. TA U ST A KU VA : SA SS A H U O LM A N / VA ST AV A LO. Puiden lisäksi muutkin monivuotiset kasvit ovat luonnon kannalta parempia verrattuna yksivuotisiin kasveihin. Suosi monivuotisia kasveja yksivuotisten sijaan. Suurelle pihalle mahtuu hoitamattomia alueita Toivonen soisi ihmisten sallivan huolettoman hoitamattomuuden. Maan muokkaamisesta luopuminen lisää pitkällä aikavälillä eloperäisen aineksen määrää ja parantaa maan mikrobitoimintaa. Pienissä lammissa ja niiden rannoilla viihtyvät omanlaisensa kasvit ja hyönteiset. Monivuotiset kasvit tarjoavat hyönteisille suojaa, ravintoa ja talvehtimispaikkoja. 32 SUOMEN LUONTO 4/2018 si. Lammen reunoille voi istuttaa kosteikkokasvillisuutta. SUOMEN LUONTO 4/2018 juomaja kylpypaikan linnuille. Näin mesipistiäiset ja muut pölyttäjät löytävät mettä ja siitepölyä läpi kesän, ja satokasvitkin tulevat paremmin pölytetyiksi. Perinneperennat kelpaavat myös pölyttäjille Myös se, millaista monivuotista kasvillisuutta puutarhassaan suosii, vaikuttaa ratkaisevasti eliöstöön. Vaikka niistä ei juuri olekaan silmäniloa puutarhurille, hyötyä saa sitäkin enemmän. 5. Vanhat lajikkeet ovat varmemmin sopeutuneet vuorovaikutuksiin pölyttäjähyönteisten kanssa.” Perinnelajikkeiden suosiminen on myös kulttuuriperinnön ja perinnöllisen monimuotoisuuden suojelua
”Minulla on hyönteishotelleihin vähän ristiriitainen suhde”, Toivonen tunnustaa. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön. ”On todella hyvä, että sellaisia on, mutta tavallaan idea lähtee siitä, että ensin on siivottu piha puhtaaksi kaikesta siitä, mistä monimuotoisuus lähtee, eli missä hyönteiset luontaisesti voisivat pesiä ja talvehtia. ”Pihalle voi jättää niittämättömiä ja haravoimattomia alueita sekä risu-, lehtija kivikasoja”. Käenkaalin eli ketunleivän lehden kirpeä maku on monelle tuttu. 4/2018 SUOMEN LUONTO 33 Monimuotoisuutta oleellisesti lisäävä tekijä on vesi. Ne voi hyvin piilottaa pensaiden taakse tai unohtaa pihan perälle, jos niitä ei halua katsella. ”Hiljalleen lahoavaa puuta voi myös hyödyntää puutarhan rakenteissa, kuten kukkapenkin reunuksissa.” Entäpä hyönteishotellit, voihan niilläkin auttaa ötököitä. Villivihannekset 30 kasv ia & 90 rese ptiä ! Mobiilisovellus ladattavissa IOS(3,49 €), Androidja Windows-puhelimiin (2,99 €). Jos pihalta pitää kaataa puu, voi miettiä, voiko rungon tai osan siitä jättää pihalle. kaa näkemään kauniina vaikka lahopuut tai heinikon”, Toivonen sanoo. TA U ST A KU VA : JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO. Sitten kaikki se korvataan yhdellä hyönteishotellilla.” . Ne suojaavat maan rajassa talvehtivia silmuja lumettomina pakkasjaksoina sekä tarjoavat talvehtimispaikan hyönteisille ja siemenruokaa linnuille. Tiesitkö, että myös sen sievät valkoiset kukat ovat syötäviä. Kasvien varret voi jättää talveksi pystyyn ja leikata ne vasta keväällä
M AU RI LE IV O. 34 SUOMEN LUONTO 4/2018 Vapaa kasvatus Puna-ailakki kukkii pitkään, joten se sopii hyvin puutarhaan
”Suomalaiset eivät ole arvostaneet kestäviä ja ilmastoomme sopeutuneita luonnonkasveja puutarhoissaan. Rauhoitetut ja harvinaiset kasvit pitää jättää rauhaan. Pöydät notkuvat papereita, kirjoja ja kasvilaatikoita. Toinen, hitaampi tapa on kasvattaa kasveja siemenistä tai ostaa niitä taimina. Siemeniä voi jokamiehenoikeudella kerätä itse tai ostaa siemenkaupoista. Entä muinaistulokas tai uustulokas. Alangon löytää – ei herbaariosta – vaan emeritaariosta, eläköityneille asiantuntijoille varatusta huoneesta. Se takaa pihalle myös monimuotoisen eliömaailman. Sarjakukkaiset ovat tyylikkäitä ympäri vuoden”, Alanko paljastaa. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PERTTI NISONEN JA MAURI LEIVO P uutarha-asiantuntija Pentti Alanko on jo eläkkeellä Helsingin yliopistolta, mutta hän käy edelleen miltei päivittäin yliopiston Kasvimuseolla Kaisaniemessä. Alanko liputtaa luonnonmukaisen puutarhanhoidon puolesta, mutta määritelmät ovatkin sitten hankalampia. En viitsinyt kuitenkaan ruveta haukkumaan omistajia”, Alanko naurahtaa. Kasveja kannattaa valita niin, että kukkaloistoa riittää alkukeväästä pitkälle syksyyn. Puutarhaguru Pentti Alanko kannustaa kasvattamaan niitä myös puutarhassa. Eräässäkin paikassa rantakukat ja kellokukat saivat kyytiä ja tilalle haikailtiin ulkomaisia lajeja. ”Mikä on luonnonkasvi. Luonnonkasveja voi siirtää pieniä määriä juurineen maanomistajan luvalla, mutta ainoastaan laajoista kasvustoista. ANNE STOLT. ”Oman pihan laitto on hyvin arkaluontoinen asia. ”Ei pidä myöskään unohtaa talvea. Puutarha on olemassa vuoden ympäri, ja talvella kasvien varret ja kuivuneet kukinnot ovat koristeellisia huurteisinakin. Ne on korvattu ulkomaisilla lajeilla, jotka eivät sitten välttämättä kestä voimakkaita säävaihteluitamme.” Alanko on työskennellyt myös pihasuunnittelijana ja nähnyt pihoja, joissa paikalla ollut kasvillisuus on jyrätty ja tilalle on tuotu paksut kerrokset multaa. Näitä asioita on monessa Keski-Euroopan maassa jo vaikea tutkia, sillä luonnonkasveja on istutettu niin paljon esimerkiksi puutarhoihin. 1600-lukua pidetään kuitenkin rajana muinaistulokkaan ja uustulokkaan välillä”, Alanko sanoo. ”Ja horsma on erittäin hieno puutarhassa”, Alanko toteaa. Jos haluaa pihalleen luonnonkasvikantoja, pitää tietenkin ottaa huomioon kasvuolot: maaperä, valoisuus, varjoisuus, kosteus sekä ravinnepitoisuus, ja mitä kasveja siellä jo luontaisesti kasvaa. ”Luonnossa kasvi kasvaa melko laihassakin maassa, joten parempaan kasvupaikkaan puutarhaan päästyään se on usein kuin toinen kasvi.” Esimerkiksi kultapiisku kasvattaa luonnossa usein vain yhden varren, mutta puutarhassa se voi kukoistaa monivartisena ja todella runsaana. 4/2018 SUOMEN LUONTO 35 Luonnonkasvit ovat kauniita, sitkeitä ja sopeutuneet ilmastoomme. LUONTOpuutarha PE RT TI N IS O N EN Puutarha-asiantuntija Pentti Alangon piha on rehevä ja monipuolinen. Kasvit kaipaavat silmälläpitoa Kasvuolojen lisäksi on hyvä miettiä myös kukintojen ajoituksia
”Nyt otetaan luontoa kuitenkin jo enemmän huomioon, mutta esimerkiksi helppoLuonnonkasvit tarvitsevat ennemmin silmälläpitoa kuin hoitoa. Siellä suosittiin laatoitettuja pihamaita. PE RT TI N IS O N EN Pentti Alanko rohkaisee istuttamaan pihoille enemmän puita ja pensaita. Minä puhuisin mieluummin silmälläpidosta”, Alanko sanoo. Nyt ruttojuuri on saatu hävitettyä.” Luonto on paras opettaja Kun katselee uusia omakotitaloalueiden pihoja, niissä on nurmikkoa sekä laatoituksia silmäänpistävän paljon. LUONNON KASVEJA TUOREELLE PIHALLE | kuusi, haapa, pihlaja, raita, metsäruusu, oravanmarja, vanamo, mustikka, käenkaali, lillukka, metsätähti, nuokkuhelmikkä, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi. Nyt niitä on siellä kuutisenkymmentä kappaletta. ”Istutin kotipihalleni vuosia sitten kolme kotkansiipeä. Esimerkiksi sateisena kesänä voi seurailla, mitkä lajit pitävät kosteudesta ja leviävät, mitkä taas kärvistelevät. Vaimo sanookin, että eiköhän niitä voisi vähentää.” Kotkansiivet ovat siis löytäneet paikkansa Alankojen pihalla, samoin kuin japaninruttojuuri, joka levisi aluksi heidän puutarhastaan myös naapurin puolelle. ”Mutta se ei haitannut. Luonnonkasvien siemeniä myyvät muun muassa: · Pinsiön taimisto, www.pinsiontaimisto tuotteet.fi · Ahon alku, www.ahonalku.fi · Maatiainen, www.maatiainen.fi · Suomen Niittysiemen, www.suomen niittysiemen.fi Luonnonkasvien taimia myyvät esimerkiksi: · Särkän perennataimisto, www.sarkan perenna taimisto.fi · Hirvelän taimisto, www.hirvelan taimisto.fi · Oulujoen taimisto, www.taimisto.net · Tommolan tila, www.tommolantila.com SIEMENIÄ JA TAIMIA. 36 SUOMEN LUONTO 4/2018 Jos pihalla vaalitut luonnonkasvit saa viihtymään, ne yleensä kukoistavat kasvupaikassaan hyvin eivätkä tarvitse juuri hoitoa. Se on nyt yleistynyt”, Alanko sanoo. Naapurissa asuu poikamme perheineen. LUONNONKASVEJA KORISTE HEINIKSI | siniheinä, nurmilauha, metsälauha, nuokkuhelmikkä, lampaannata, jäkki, tuoksusimake, rantavehnä, järvikaisla, järviruoko. M AU RI LE IV O JO H A N N A M EH TO LA Kelta kurjenmiekka on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä. LUONNONKASVEJA RAVINTEIKKAALLE PIHALLE | vaahtera, tammi, jalava, saarni, pähkinäpensas, tuomi, terttuselja, taikinamarja, kielo, pystykiurunkannus, humala, kevätlinnunherne, puna-ailakki, lehtopähkämö, kevätleinikit. ”Hoitoa. Kasveja valitessa voi tutkia, mitä pihassa ja sen ympäristössä jo kasvaa. LUONNONKASVEJA ERILAISIIN PIHOIHIN LUONNONKASVEJA KUIVALLE PIHALLE | mänty, kataja, puolukka, kanerva, variksen marja, siankärsämö, metsätähti, kissankäpälä, metsälauha, hietakastikka, kissankello, ahomansikka, metsä nätkelmä, kultapiisku, rohtotädyke. LUONNONKASVEJA RANNALLE | tervaleppä, hieskoivu, raita, tuomi, pajut, kullero, väinönputki, rantakukka, ranta-alpi, rentukka, luhtalemmikki, ruohokanukka, keltakurjenmiekka, vehka, osmankäämit, mesiangervo, luhtalitukka. Siten selviää, millainen maaperä sekä kasvu olot paikalla vallitsevat. ”Se alkoi jo Egyptistä. LUONNONKASVEJA KIVIKKOON | ruoholaukka, kissankäpälä, kissankello, ketoneilikka, mäkitervakko, kalliokielo, kallioimarre, verikurjenpolvi, kangasajuruoho, maksaruohot, keltamaite, ruoholaukka
Valitse lajeja kukinnan mukaan. vihannekset ja aho mansikat antavat myös satoa. Siinä ei ole mitään katastrofaalista”, Alanko sanoo. Villivihannekset ja aho mansikat antavat myös satoa. klo 11-19, la 9.6. Pääsyliput: Aikuiset 18 €, lapset 7-17 v. Pikkupoikana istuin monet kerrat pyöräntarakalla, kun kävimme katsomassa muiden perheiden puutarhoja. Suosi ja säilytä jo olemassa olevia kasveja. Muista syötävät kasvit. Säilytä lahoavat ja maatuvat puut. 5. Valo, kosteus ja maan ravinteikkuus sanelevat kasvin menestymisen. Varjele puutarhassa myös sammalia, jäkäliä ja kiviä. 4. Näin saat nauttia kukkaloistosta aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Huomioi kasvuolot. www.erämessut.fi XXIII Kansainväliset Erämessut Riihimäellä 7.-10.6.2018 A N N E ST O LT. ”Äitini oli innokas puutarhaihminen. · Pentti Alanko: Pieni vihreä kirjani. Minulla ne ovat kellokukat. Luonto onkin paras opettaja.” Saattaa käydä myös niin, että sinnikkäästä yrityksestä huolimatta jokin kasvilaji häviää puutarhasta. 3. 2. 8 € Perhelippu 36 € (2 aikuista ja alle 18-v. – su 10.6. Silti hänen pihamaansa kukoisti upeasti.” Vaikka tekisi kuinka hyvät suunnitelmat ja pohjatyöt, lopputulos ei siltikään välttämättä onnistu. Sitä hoiti nuorehko isäntä, joka kertoi pitävänsä kasveista, mutta ei puutarhanhoidosta. ”Kaikilla meillä on salaisia rakkauksia. ”Luonnossa on nähtävillä hyvät vinkit kasvuoloista, mutta silti puutarhuri tekee mokia. Puutarhassa on hyvä olla aluskasvillisuutta, pensaita ja puita. syksyyn. lapset) Ryhmälippu 13 € (min. Lue lisää: · Pentti Alanko: Luonnonkasvit puutarhassa, Tammi 1996. 10 hlö, vain ennakkotilaus) Voit ostaa lippuja ennakkoon verkkokaupastamme www.erämessut.fi Opiskelija, varusmies, invalidi tai eläkeläinen 13 € (liput myynnissä vain porteilta, ostaessa osoitettava alennukseen oikeuttava kortti) Aukioloajat: To 7.6. Niitä kasvaa maapallolla noin 300 lajia, ja Suomessakin tavataan parikymmentä – joko alkuperäisenä luonnonkasvina tai tulokkaana.” . Luonnonkasvit saattavat olla myös ronkelimpia kasvuun lähdössä. 5. Huomioi myös kukkien tuoksut. 4/2018 SUOMEN LUONTO 37 hoitoisia puita ja pensaita voisi istuttaa enemmänkin. – pe 8.6. ”Niinhän luonnossakin voi käydä. · Riku Cajander: Luontopiha, Minerva 2015. Niiden suojaan voi taas istuttaa varjossa viihtyviä kasveja kuten saniaisia tai käenkaalia.” Alanko on elävä esimerkki siitä, kuinka toiset näkevät synnynnäisesti kasvuun liittyviä asioita ja heillä on se kuuluisa vihreä peukalo. klo 10-18. Mietteitä puutarhanhoidosta, Tammi 2009. Huomioi myös kukkien tuoksut. Huolehdi kerroksellisuudesta. · Mikko Häyrynen (toim.): Metsäkukkia – Luonnonkasvit puutarhassa, Metsälehti Kustannus 1996. kasvin menestymisen. Oma lempikasvikin pitkän linjan puutarha-alan ammattilaisella on. PUUTARHA KUIN LUONTO 1. Muistan yhden puutarhan, joka oli täysin erilainen kuin muut. Ei ihminen pysty aina näkemään, missä mikäkin kasvi viihtyy
Korea mustatäplähiipijä Paksupäiden heimoon kuuluva mustatäplähiipijä on sympaattinen ja korea pieni metsäperhonen. TEKSTI TIMO METSÄNEN / KUVAT ESKO INGBERG ALKUKESÄN perhosia perhosia Kesän korvalla perhosia ei vielä lennä perhosia Kesän korvalla perhosia ei vielä lennä perhosia ALKUKESÄN perhosia ALKUKESÄN 38 SUOMEN LUONTO 4/2018 38 SUOMEN LUONTO 4/2018 Täpläpapurikolla sukupuolet ovat samannäköisiä, naaraat ovat kuitenkin vähän kookkaampia ja vaaleampia. A lkukesän viileä aamu vaihtuu nopeasti lämpimäksi paisteeksi, kun aurinko nousee riittävän korkealle. Mustatäplähiipijän voi tavata aina Rovaniemen korkeudella asti. Aurorakoiras on helppo tuntea puoliksi oransseista ja puoliksi valkoisista etusiivistään – sellaisia ei ole millään muulla suomalaisella perhosella. Liidunvalkeasiipisiltä naarailta oranssi väri puuttuu. Vilkas auroraperhonen Auroraperhonen on hyvä kevään merkki. Alkukesäisessä metsänreunassa lentäviä perhosia ovat muun muassa täpläpapurikko, auroraperhonen ja mustatäplähiipijä. Lajin voi tavata hyvinkin pieneltä metsäaukolta, kunhan aurinko pääsee paistamaan maahan asti. Lentonsa auroraperhoset lopettavat kesäkuun lopussa. Yhtäkkiä niitä on lepattelemassa paikalla, jossa vielä äsken housunlahkeet kastuivat niittykasvillisuudessa kävellessä. Kesän korvalla perhosia ei vielä lennä kovinkaan paljon, mutta liikkeellä on lajeja, joita ei myöhemmin kesällä enää tapaa. Täpläpapurikko esiintyy jokseenkin harvinaisena Vaasa–Joensuu linjan eteläpuolella. Kirjoittaja on luontokartoittaja.. Takasiipien väritys ja kuviot tuovat mieleen leopardin turkin. Papurikko-nimitys liittyy alunperin hevosten väritykseen. Lyhyiden lentopyrähdystensä laskeutumispaikoiksi laji valitsee usein metsäkurjenpolven kukat. TEKSTI TIMO METSÄNEN / KUVAT ESKO INGBERG ALKUKESÄN perhosia Täpläpapurikolla sukupuolet ovat samannäköisiä, naaraat ovat kuitenkin vähän kookkaampia ja vaaleampia. Lajin päälentoaika on toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Valon ja varjon täpläpapurikko Vähälukuinen ja harvinaistunut täpläpapurikko saattaa osua retkeilijän silmiin lehtomaisten mutta kuusivaltaisten kankaiden metsäaukeilla tai metsäautoteiden ja -polkujen laiteilla. Naaraalla siivet ovat koirasta tummemmat yhteensulautuneiden tummien täplien takia. Se aloittaa lentonsa joinain vuosina jo huhtikuussa, mutta päälentoaika osuu yleensä touko–kesäkuun vaihteeseen. Koiraat partioivat levottomasti elinpaikkaansa etsiessään naaraita. Laji viihtyy puolivarjoisissa paikoissa, joiden valoihin ja varjoihin perhosen vaaleankeltaisten laikkujen kirjomat tummanruskeat siivet sulautuvat mainiosti. Retkeilijä tapaa auroraperhosia useimmiten aukkoisilla, kosteapohjaisilla metsän ja avoimen ympäristön reunavyöhykkeillä, kuten niityillä, pellon tai metsäautotien reunamilla, pihoilla, pakettipelloilla tai sähkölinjoilla. . Tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat kosteitten metsien aurinkoiset aukkopaikat ja metsäteiden varret. Sana on lainattu nimeksi perhosille hailakkaasti laikukkailta hevosilta. Kaste haihtuu, ja lämpö saa päiväperhoset aktivoitumaan. Naaraan takasiivet ovatkin lähinnä mustat keltaisin täplin, päinvastoin kuin koiraalla. Etusiivillä on neljä isoa tummaa täplää, ja siiven ulkoreunaa koristaa pienten täplien rivi. Muita perinteisiä nimityksiä tällaiselle väritykselle ovat papurikkotäpläinen, markanpilkkuinen tai papumus. Lentokauden alussa vastakuoriutuneen koiraan siipien pohjaväri on kauniin tummankeltainen. Laji on yleinen Eteläja Keski-Suomessa, Lapista on vain yksittäishavaintoja. Ensimmäiset yksilöt ovat Etelä-Suomessa lennossa jo toukokuussa, mutta lajin päälentoaika on kesäkuussa. 38 SUOMEN LUONTO 4/2018 Kesän korvalla perhosia ei vielä lennä kovinkaan paljon, mutta liikkeellä on lajeja, joita ei myöhemmin kesällä enää tapaa
Mustatäplähiipijän siipien kuviot on usein helppo päästä näkemään, koska laji lepäilee kasveilla mielellään siivet auki levitettyinä. Hinta 17 € Tukevasti laminoidut, taskuun taittuvat ja vettä kestävät oppaat on helppo pitää mukana.. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. Hinta 17 € Puut ja pensaat Opas esittelee havainnollisesti Suomen yleisimmät puuvartiset kasvit. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. Yleisimmät ja hienoimmat tunturikasvit on nyt paketoitu uuteen, kätevään muotoon. Kätevät luonto-oppaat Tunturikasvien helmet Lapin tunturipaljakat houkuttelevat joka kesä tuhansittain retkeilijöitä, jotka kaipaavat maastokelpoista opasta ympärillään kukkivaan luontoon. Suljettujen siipien alapinnalta paljastuu marmorikuvio, jonka avulla perhonen sulautuu hetkessä kasvillisuuden joukkoon. 4/2018 SUOMEN LUONTO 39 ALKUKESÄN perhosia LISÄÄ PERHOSIS TA www.suom enluonto.fi/ tag/perhos et Auroraperhoskoiras. Selkeiden valokuvien ja tuntomerkkien avulla alkuperäislajistoomme kuuluvat puut ja pensaat on helppo oppia tunnistamaan
Käytössä olivat isän kiikarit, kunnes isovanhemmat hankkivat Paljakalle omat pari vuotta sitten. ”Kuuntelin Lauri Hallikaisen Luonto soi -cd-levyjä.” Niiden avulla hän opetteli tuntemaan eri lajien äänet. ”Olen aina ollut hyvä tunnistamaan linnut nimenomaan niiden äänistä”, Paljakka sanoo. Lintuharrastuksen pariin innostivat myös naapurit, joiden mukana hän pääsi retkille. Siellä ui kanadanhanhia, naurulokkeja, joutsenia ja telkkiä. Kysyimme kolmelta harrastajalta. Se oli alkusysäys. Ne ovat muistoja, joiden kautta retket voi kokea myöhemmin uudelleen. Sitten hän hankki paremmat äänityslaitteet. Tosiharrastajat ovat kuitenkin liikkeellä ympäri vuoden. Seisomme lintutornin juurella Kirkkonummen Medvastössä varhaisena sunnuntaiaamuna. ”En ole pitänyt tarkkaa kirjaa, mutta olen äänittänyt noin 130–140 lajia.” Paljakka äänittää useimmiten monilajisia äänimaisemia. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HEIKKI ERIKSSON Lintujen lumo K irkkonummelainen Eetu Paljakka ei muista, koska hänen lintuharrastuksensa tarkalleen alkoi. ”Vähän vaikea sanoa, koska olen käytännössä aina harrastanut lintuja”, hän sanoo. Paljakka laittaa nauhurin äänittämään, ja hiljennymme kuuntelemaan. 40 SUOMEN LUONTO 4/2018. Ääni paljastaa lajin Naapuri ilmoitti kuusivuotiaan Paljakan Kirkkonummen kansalaisopiston järjestämälle linturetkelle. Salmessa on voimakas virtaus, joka on syönyt sisälahteen sulan. 40 SUOMEN LUONTO 4/2018 Kevään muuttolinnut houkuttelevat lähtemään lintutorniin. Mikä linnuissa ihastuttaa. Viitisen vuotta sitten hän innostui äänittämään lintuja, aluksi kännykällä. Viileän alkukevään jälkeen sää on vihdoin muuttunut leudommaksi. Ilma täyttyy moninaisista lintujen äänistä. Lintujen äänet ovat kiehtoneet Paljakkaa alusta asti. Vastarannalta huutelee harmaapäätikka. Myös ne hiljaisemmat, jotka kuuluivat äänitteiden taustalta
4/2018 SUOMEN LUONTO 41 Eetu Paljakka napsauttaa nauhurin pyörimään ja keskittyy kuuntelemaan lintuja. 4/2018 SUOMEN LUONTO 41
Pyöräretkeilyä Kirkkonummella Viikonloppuisin Paljakka retkeilee polkupyörällä pääasiassa Kirkkonummella. ”Minulla ei ole kaukoputkea, mutta monet ystävälliset harrastajat ovat lintutornissa lainanneet omiaan”, hän sanoo. ”Se oli ihan siinä vieressä ja katsoi minua. Arkisin Paljakka linturetkeilee lukionsa lähellä Espoon Laaja lahdella. Netistä haettujen kuvien avulla hän tunnisti linnun kanahaukaksi. Sellin linturetkeily on aina ollut lähiretkeilyä kodin ympäristössä. 42 SUOMEN LUONTO 4/2018 Lintujen häirinnän välttäminen on Sellille tärkeää. Yksi parhaista retkimuistoistakin on lintutornista. ”Vähän ihmettelen sitä, että valokuvia otetaan tosi läheltä. ”En ole hirveästi lähtenyt lintujen perään. ”Yhtäkkiä kuulin rasahduksen vierestäni. Lintuja vaan tuli joka suunnasta. Nauhoite olisi ollut ARK:lle tarpeellinen varmistus lajimäärityksestä. Lapin vaellukselta Muotkatuntureilta mieleen jäivät punakuirit, kapustarinnat ja riekot. Paljakka ei saanut löytämänsä ruokosirkkalinnun laulua nauhoitettua, koska lintu oli liian kaukana. Vanha naaras. Kerran kävin kuningaskalastajaa katsomassa. ”Lintuharrastus on hauskaa. ”Mulla on keväisin vakioreitti, minkä aina kierrän”, hän kertoo. ”Yksi erikoisimpia havaintojani on äänitysurani alkutaipaleelta toukokuulta 2014. Pesiviä pareja löytyy Suomesta vuosittain vain 2–5. Se oli vaikuttava kokemus.” Kotiin päästyään Sell selvitti, minkä haukan hän oli nähnyt. Lähiretkien lisäksi Paljakka on vieraillut muutamia kertoja lintuasemilla, Hangossa ja Kirkkonummen Rönn skärillä. Maria Sell haluaa jättää metsäänsä runsaasti koloja lahopuita linnuille pesäja ruokailupaikoiksi.. Mutta enää en bongaa.” Lintujen häirinnän välttäminen on hänelle tärkeää. ”Siellä oli ihan uskomatonta. ARK on jokaisen lintuyhdistyksen alueella toimiva komitea, joka tarkistaa kaikki harvinaisuushavainnot. Se oli huikeata!” Mikä linnuissa kiehtoo Paljakkaa. Se oli suurikokoinen ja rinnassa oli ohuita vaakaraitoja. ”Siellä tajusin, että en näe lintuja kunnolla, vaikka ne ovat ihan vieressä”, hän kertoo. ”Tykkään seisoskella paikallani ja katsoa, mitä lintuja ympärilläni liikkuu”, Sell sanoo. Muita ihmisiä ei aamuvarhaisella ollut liikkeellä. Lintuja on mukava seurata.” Käänteentekevä kohtaaminen Joskus uusi harrastus alkaa yhdessä hetkessä. Noin viiden metrin päässä oli joku haukka”, Sell kertoo. Siinä yhdistyy hupi ja hyöty. ARK eli aluerariteettikomitea ei kuitenkaan hyväksynyt Paljakan havaintoa. Komitea toimii harvinaisten lintu havaintojen portinvartijana, ja pitää huolen siitä, että lintu on määritetty riittävin perustein. Kyllä ihmisten pitäisi tajuta, mikä siinä on pääasia, eikä se ole heidän oma elämyksen kaipuunsa. Kotimaan retkien lisäksi Paljakka on käynyt muutaman kerran Matsalun kansallispuistossa Virossa. Saa raitista ilmaa ja liikuntaa. Kuukauden päästä hänellä oli kiikarit. Mä olin että what?! Ja se oli se!” Ruokosirkkalintu on harvinaisuus. Myöhemmin kesällä Sell löysi lähimetsästä kanahaukan poikaspesän. Lintua on miltei mahdotonta päästä näkemään, mutta lajin tunnistaa ruovikosta kantautuvasta tyypillisestä sirinästä. Näin kävi vihtiläiselle Maria Sellille, kun hän kuusi vuotta sitten oli alkukeväällä lenkillä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. ”Koulussa tulee myös ikkunasta nähtyä kaikenlaista.” Mutta kyllä hän kouluunkin kuulemma jaksaa keskittyä. ”Luulen, että se oli sen saman naaraan pesä, vaikka en tietenkään voi olla täysin varma.” Viikko pari kanahaukan kohtaamisen jälkeen Sell huomasi lintujen ruokintapaikan metsässä Vanhankaupunginlahden tuntumassa. Matkan varrelle osui ruovikkoinen lampi, ja kuulin sieltä ruokosirkkalinnun. Muiden harrastajien kanssa on mukava jutella lintuhavainnoista. Totta kai minäkin haluan elämyksiä, mutta en millä hinnalla hyvänsä.” Sell tutustuu muihin harrastajiin lintutorneissa ja oppii uutta
Lintujen tunteminen ei ole pelkkää lajien nimien opettelua vaan myös sitä, että tietää, missä elinympäristössä lajit elävät ja miten ne käyttäytyvät.” Nämä tiedot auttavat lajien suojelemisessa. ”Vaikka lintujen tunteminen on tavallaan turhaa, se on kunnioitettavaa. Se tuo vähän jopa sellaista motivaatiota, että olkaa ukkelit vaan siellä!” ”En kuitenkaan halua syyllistää ketään, koska monet ovat hyvin avuliaita, kun he kohtaavat uusia harrastajia. 4/2018 SUOMEN LUONTO 43 Hän törmäsi Vanhankaupunginlahden Fastholman tornissa vanhempaan pariskuntaan, joka oli harrastanut lintuja pitkään. M A RIK A EE R O LA. ”Kun vertaan itseäni näihin harrastajiin, niin en koe itseäni ihan samantyyppiseksi, monestakin syystä.” Monet harrastajien käyttämät nimet linnuista perustuvat tieteellisiin nimiin. Pariskunta kertoi linnuista ja omasta elämästään, ja siitä miten he olivat tavanneet toisensakin lintutornissa. Se tekee harrastuksesta sisäänpäin lämpiävää. ”Minusta on hienoa, että tuntee paljon lintuja.” Omistautuminen tietylle asialle ja asioiden pitkäjänteinen opiskelu kiehtovat, tietysti luonnossa liikkumisen ja lintujen suojelun ohella. Lintuslangi on elävä kieli ja siinä on paikallisia murteita. ”Moni pelkää kysyä tyhmiä kysymyksiä.” ORNI–SUOMI-SANASTO Lyhyt lintuslangisanakirja auttaa pääsemään sisälle harrastajien maailmaan. bongata = mennä katsomaan tiettyä, usein harvinaista lintua tarkkojen ohjeiden eli nuottien mukaan dude = vain hyvällä säällä ja uusissa vaatteissa retkeilevä lintuharrastaja elis = harrastajalle itselleen uusi Suomessa nähty laji habitus = linnun yleisolemus, joka auttaa lajin määrittämisessä havis = lintuhavainto tai havaintovihko hysy = hyönteissyöjä kompata = etsiä lintuja maastossa kävellen koppanokka = siemensyöjä katsoa blotalla/plotalla = havaita lintu paljaalla silmällä, ilman optiikkaa maallikko, sämpylänpurija = ulkoilija, ei-lintuharrastaja nuijata, hylsyillä, mähertää = epäonnistua bongaamisessa orni = lintuharrastaja pinnakahvit = eliksen saajan tarjoamat kahvit retkikavereille seipiö, staijikeppi = kiikarien tukemiseen käytetty keppi (estää käsien väsymisen) staijata = tarkkailla muuttoa smyygari = piilotteleva lintu vesiäinen, vessu = vesilintu vuodari = vuodelle uusi lintulaji vääntää = tarkoitushakuisesti määrittää lintulaji väärin niin, että kyseessä olisi harvinaisempi laji LINTULAJEJA gentti = kanahaukka (lat. Haliaeetus albicilla) muleli = mustaleppälintu pasi = pajusirkku pässi = taivaanvuohi Scolo, väyrynen = lehtokurppa, Scolopax rusticola Tosistaijaajan tunnistaa seipiöstä. Olin vaikuttunut.” Tässä päästään Sellin mielestä lintuharrastuksen ytimeen. Sell näki heidän kanssaan harvinaisen mustakaulauikun ja kuunteli ympärillä laulavia lintuja. Accipiter gentilis) hali = merikotka (lat. Se on tosi kivaa.” Sell kuitenkin veikkaa, että uusilla harrastajilla saattaa olla kynnys kysyä apua kokeneemmilta. Useimmiten Sell kohtaa torneissa lintuerkkejä – eli vähän keski-iän ohittaneita lintumiehiä. ”Mutta ei sen tarvitse estää, etteikö itse voisi myös mennä torniin. ”He tunsivat ne kaikki. ”Olimme tornissa kolmistaan monta tuntia”, Sell kertoo
”Kaikki, mitä tähän harrastukseen liittyy, tuottaa nautintoa: retkeily luonnossa, uuden oppiminen, haasteellisuus ja yllätyksellisyys.” Joskus voi käydä niinkin, että kaikki nämä tekijät loksahtavat kohdilleen samalla hetkellä. Hangon lintuasemalla rengastettu peukaloinen. Sekä tietysti Jurmossa. ”Tämä on kohtuullisen lähellä Helsinkiä ja hyvä muuttopaikka.” Käytännössä Lampisen kaikki vapaa-aika kuluu lintujen parissa. Turkulaissyntyinen Lampinen sai itsekin innostuksen rengastamiseen teini-iässä. Elohopea on tuulen suunnasta huolimatta pysytellyt läpi yön nollan yläpuolella. ”Isovanhempien mökillä lähdin kiikareiden kanssa metsään. huhtikuuta tuntia ennen auringon nousua helsinkiläinen Markus Lampinen kömpii ylös sängystä, vetää saappaat jalkaansa ja astuu ulos Hangon lintuaseman ovesta. Kiinnostus lintuihin syttyi jo kuusivuotiaana. Viikonlopuksi hän useimmiten hakeutuu Hangon lintuasemalle. Yht’äkkiä tajusin, että katson jotain amerikkalaista varpuslintua.” Lampinen ei heti tuntenut lajia. ”Se on yksi tärkeimmistä paikoista minulle.” Kun kaikki loksahtaa kohdilleen Kesäisin kun linnut eivät muuta, lintuasemilla on hiljaista. Hangon lisäksi hän käy toisinaan Säpissä Porin edustalla ja Lågskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla. Hän suuntasi lähimmälle lintuasemalle lounaissaaristoon Jurmoon. RII KK A K A A RT IN EN. ”Se tuo harrastukseen lisämausteen talvisaikaan, jolloin on mukava pohdiskella kaikenlaista määritykseen liittyvää.” Miksi Lampinen viihtyy niin hyvin lintujen parissa. Siitä hän tiesi, että kyse oli jostain poikkeuksellisesta. Sitten hän puhaltaa linnun vatsahöyheniin, jotta näkisi kuinka paljon sillä on rasvakudosta ja lihasmassaa. 44 SUOMEN LUONTO 4/2018 Lintuasemia, rengastusta ja haasteita Lauantaina 7. Se kertoo, missä kunnossa lintu on selvinnyt muuttomatkastaan. Sitten rastas saa jatkaa matkaansa. Silloin Lampinen rengastaa pesiviä varpuslintuja ja niiden poikasia vakioiduilla pyyntipaikoilla. Ehkä tulevia rengastajia hekin. Perjantaina vallinnut eteläinen virtaus on ohi ja tuuli käy koillisesta. Lampisen kaikki vapaaaika kuluu lintujen parissa. ”Olen myös viitenä kesänä käynyt Lapissa laskemassa vakiolinjoja.” Linjalaskennat paljastavat pitkäaikaismuutokset lintujen pesimäkannoissa. Aamun ensimmäisten rengastettujen lajien joukossa on punakylkirastas, joka on lentänyt yhteen Lampisen pyydysverkoista. ”Asemalla oli mukavia harrastajia, jotka näyttivät minulle kahlaajarengastusta”, Lampinen sanoo. Apuna ja rengastusta opettelemassa Lampisella on Helsingin seudun lintutieteellisenyhdistyksen Tringan nuorisojaostolaisia. Rengastaja Markus Lampinen tutkii muuttolinnun kunnon sen lihasja rasvamassaa arvioimalla. Hän rengastaa rastaan ja mittaa sen siiven pituuden. lokakuuta 2008 olin Utössä ja kävelin normaalia saarikierrosta. ”23. Lopuksi Lampinen määrittää siiven peitinhöyhenten avulla linnun nuoreksi, eli viime kesän poikaseksi. Tajusin, että siellä oli paljon lintuja, jotka halusin tuntea.” Nykyään Lampinen mieluiten rengastaa lintuasemilla tai retkeilee ulkosaaristossa. ”Pienen miettimisen ja kirjan tutkimisen jälkeen määritys taittui viirukerttuliksi”, Lampinen sanoo. Se oli Suomen ensimmäinen lajinsa edustaja. ”Sisämaan seurantapyynnin avulla kartoitetaan lintujen pesimämenestystä”, hän kertoo. Määrittäminen ja Suomessa harvinaisten lintujen tuntemus on tärkeä osa Lampisen harrastusta. ”En vieläkään oikein usko sitä todeksi.”
Rahoitusta on saatu, ja yhtiön mukaan kaivos starttaisi jo ensi kesänä. Hannukaisen rautakaivoshanke Kolarissa Ylläksen lähellä vaikuttaa lupahakemuksiin tulleiden yli sadan selvityspyynnön ja lausuntojen perusteella epävarmalta hankkeelta. Hankkeesta annetaan Hannukainen Mining Oy:n verkkosivuilla ruusuinen kuva. Tuleeko Hannukaisen kaivos – Tornionjoki vaarassa. Uskallammeko luottaa siihen, että viranomaiset ovat oppineet Talvivaarasta ja ovat nyt tiukempia. KAIVOKSIEN TIEDETÄÄN olevan hyvin raskaita hankkeita ympäristölle, miten ne toteutetaankin. KE IJ O TA SK IN EN SO F I A KI VI S T Ö JUHIS RANTA Kirjoittaja oli Suomen Luonnossa toimitusharjoittelijana alkuvuoden.. Yhtiön mukaan ksantaatit hajoavat eikä niitä siksi juuri päätyisi vesistöihin. Kaivoksen kannattavuusarviota on pidetty epärealistisena ja jäte vesien hoitosuunnitelmaa puutteellisena. . Lupaprosessiin valituksineen menee kuitenkin vielä aikaa, eikä yhtiön oma tavoite tuotannon aloittamisesta 2022 tule toteutumaan. Luonnonsuojelijat, asiantuntijat ja monet viranomaiset ovat tästä eri mieltä. Lapin Ely-keskuskin totesi, että lupahakemukset ovat epäselviä ja ristiriitaisia. Hannukaisen suunnittelema ksantaattien käyttömäärä olisi noin 4000 tonnia vuodessa eli poikkeuksellisen suuri. Teoriassa on mahdollista, että kaivos voi saada toimiluvan puutteellisilla ja virheellisilläkin selvityksillä. KUN KÄYTETÄÄN vain keskiarvoja jäävät huomioimatta esimerkiksi sade ja sulamisvesien piikit, jotka voivat kerralla tuoda suuren määrän virtaamaa ja aiheuttaa jätevesialtaiden ylivuotoja. Kemikaalien hajoamista tutkivat testit antavat kuitenkin virheellistä tietoa, sillä lämpö tila vaikuttaa hajoamisnopeuteen, eikä kokeita ole tehty kylmässä. 14/2018 SUOMEN LUONTO 45 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Tornionjoen–Muonionjoen ja ympäröivien sivujokien ekosysteemi on niin herkkä, että jos jätevesien vuotoja tapahtuu liikaa ja kemikaalipitoisuudet ovat suuria, tuloksena voi olla erittäin suuret haitat Natura 2000 -statuksen saaneen vesistön ekosysteemiin. Hannukaisen kaivosta kaavaillaan alle kymmenen kilometrin päähän Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Hakemuksessa ja sen pohjana olevissa arvioissa ongelmana on myös se, että niissä on käytetty virheellisiksi väitettyjen tietojen lisäksi vuoden keskiarvojen olettamaa. Riittävätkö varastot, kun ennen Muonionjokea on varsin pieni Rautuvaaran allas. Hannukaisen kaivosta kaavaillaan alle kymmenen kilometrin päähän Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Suomen Lapissa on pitkä ja kylmä talvi. Taustalla Yllästunturi. Huolestuttavia ovat erityisesti ksantaatit, jotka ovat vesistöissä myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä. TORNIONJOEN–MUONIONJOEN tilasta on syytä olla erityisen huolissaan. Hankkeen takana olevalla yhtiöllä ei näytä olevan tarvittavaa osaamista näin suureen projektiin. Reilu vuosi sitten suljetun Kaunisvaaran rautakaivoksen avaamista uudelleen suunnitellaan parhaillaan Kaunis Iron -yhtiön toimesta. Hannukaisen selvityksissä ei ole huomioitu kahden kaivoksen yhteispäästöjä. Hannukaisen uusimman koe rikastuksen tulosten mukaan prosessikemikaalien käyttötarve voi olla kolminkertainen verrattuna hakemuksessa mainittuun. Taustalla Yllästunturi. Yhtiö vakuuttaa, että kyseessä on niin ympäristöystävällinen hanke kuin mahdollista. Hannukaisen kaivoksen päästöjen lisäksi jokeen tulisivat päätymään Ruotsin puolen Kaunisvaaran kaivoksen jätevesipäästöt. Toivottavasti, sillä kyseessä on suhteellisen lähellä asutusta, vain noin 25 kilometriä Kolarista, tapahtuva intensiivinen ja valtavan ympäristöriskin hanke
Ruokaa! Eihän kukaan jaksa nälkäisenä kiivetä. Puukiipijän poikanen alkaa päästä jyvälle kiipeilyn saloista. Kiipeily koulussakin opitaan erehdysten kautta.. Onnistuu. 46 SUOMEN LUONTO 4/2018 Siivillä räpiköinti auttaa ylöspäin pääsemisessä
Se ei haitannut puukiipijöiden elämää. Pesän juuri jättänyt poikanen putosi maahan, oli siinä hetken pöllämystyneenä, ja lähti sitten kiipeämään puunrunkoa pitkin. Puukiipijä on niin pieni lintu, että se mahtuu pesimään repsottavien kaarnojen rakosiin, ja puun raossa pesä nytkin oli parin metrin korkeudella. Pian poikanen lähti pesästä, ja emot ruokkivat sitä aika ajoin. Päätin kuitenkin pysyä tarkkailijana, ja yritin olla häiritsemättä emojen käydessä syöttämässä pienokaistaan. Ensimmäinen KIIPEILY Ihmisten läsnäolo karkottaa pesärosvoja. . Tarkkakorvaiset kuulivat emojen tai poikasen hennot äänet, ja pysähtyivät katsomaan. Ruokailujen jälkeen poikanen torkkui mutta virkistyi sitten ja kiipesi aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Puukiipijän jälkikasvu alkaa harjoitella elintärkeitä elämäntaitoja. 4/2018 SUOMEN LUONTO 47 Varhain keväällä pesivien lintulajien poikaset jättävät pesän jo toukokuussa. Olin kuvannut koko aamun mustakurkku-uikkujen sukeltelua, ja siirryin altaan toiseen päähän tarkoituksena käydä katsomassa nokikanan pesää. Puukiipijällä oli pesä aivan polun vieressä, ja emo ruokki yhtä pesässä kerjäävää poikasta. En ehtinyt vielä nokikanojen luo, kun kuulin polulla yhtäkkiä linnunpoikasen piiskutusta. Vähitellen harjoitus tuotti tulosta, ja poikanen alkoi pysyä rungolla. Kiipeäminen ei vielä oikein sujunut vaan pikkuinen putosi aina uudestaan ja uudestaan. Polulla liikkui lukuisia ulkoilijoita ja lintuharrastajia, olihan sunnuntai ja kaunis sää. Ei voi olla pelkkää sattumaa, että linnut pesivät usein polkujen tuntumassa siitäkin huolimatta, että poluilla liikkuu esimerkiksi koirien ulkoiluttajia. Eihän sille kuinkaan käynyt, mutta olisin halunnut auttaa poikasta. TEKSTI JA KUVAT TOMI MUUKKONEN K evään ollessa jo pitkällä aamuaurinko sai Espoon Suomenojan tekoaltaan höyryämään ja veden värjäytymään kauniin punertavaksi. Muut poikaset olivat kenties lähteneet jo aiemmin ja olivat jossain näkymättömissä. Puukiipijän pesä oli aivan ulkoilutien varressa.. Emot osaavat mennä pesälle huomaamattomasti. Ihmisten läsnäolo karkottaa pesärosvoja, kuten harakoita, variksia ja näätiä
KATAJA JA METSÄLAUHA | Kaksi yleisintä kasviamme esiintyvät usein myös yhdessä. Ykköseksi nousee kataja, rauhoitetuksikin epäilty piikikäs pensas lähimetsästä. JU H A JA N TU N EN 48 SUOMEN LUONTO 4/2018. PENNANEN, ARI AHLFORS 1.–2. H. TEKSTI KIMMO SAARINEN / KUVAT JUHA JANTUNEN, MAURI LEIVO, TIMO NIEMINEN, J. 48 SUOMEN LUONTO 4/2018 Tiedätkö Suomen yleisimmät kasvit. Suomen yleisimpien kasvien lista pitää sisällään monta tuttua kasvia mutta myös pieniä yllätyksiä
Katajan menestystarina ei rajoitu Suomeen. Yksi seniori mainitsee viimeisenä listallaan katajan. Puolukka tyytyy kuivempiin ja karumpiin ympäristöihin, soille ja tunturipaljakallekin, jossa pakkasarempi mustikka selviytyy vain riittävän lumipeitteen suojaamana. Metsälajien runsaus ei yllätä, sillä Suomi kuuluu liki kokonaan pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Isoimmat katajat ovat jopa 15-metrisiä. Komeimmat katajat löytyvät pitkään laidunnetuilta kedoilta, jossa puut ovat heimolaistensa tavoin sypressimäisiä. Kataja unohtuu jonnekin oikeiden puiden ja muiden kasvien välimaastoon. Marjakasvit viihtyvät toistensa seurassakin, mutta mustikka hallitsee kosteammissa ja varjoisammissa metsissä. Joukosta löytyy nokkonen ja lupiinikin, mutta vain mänty ja voikukka kelpaisivat joka toiselle. Metsälajien hallintaa Yleisyydessä katajan vahvimmat kasvihaastajat löytyvät niin ikään metsistä. PUOLUKKA | Puolukalle sopivaa elinympäristöä Suomessa riittää. Hidaskasvuinen puu ei yleensä häiritse johtolinjojen raivaajia. 3. Kaksihaaraisen puun paksumman rungon ympärysmitta oli rinnan korkeudella lähes kaksi metriä, ja toisenkin haaran ympärysmitta yli puolitoista metriä. Mitalisijoille kipuavat metsälauha ja puolukka, neljännestä sijasta kamppailevat puolestaan mustikka ja maitohorsma. Ulkosaaristossa ja tuntureilla se sinnittelee muutaman vaaksan korkuisena mattona, metsän varjoissa yleensä harsuna ja monirunkoisena pensaana. Ahvenanmaalla yli kuusimetriset katajat ovat edelleen rauhoitettuja. 4. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin metsäryhmässä katajaa ei sen sijaan ehdota kukaan. Suomen paksuimmaksi mainittu kataja kasvoi aikoinaan Tampereen Teeri-Villilässä peltotien varressa. Metsä peittää yli 70 prosenttia Suomen maa-alasta. Silloin maaperässä on yleensä tavallista enemmän ravinteita. Mänty ja maitohorsma kiilaavat kärkeen. ”Eihän sitä kasva kuin voimalinjojen alla”, ihmettelee eräs kuultuaan katajan ykkössijasta. Hentoinen metsälauha jää monelta Kataja on laajimmalle levinnyt paljassiemeninen kasvi maailmassa. MUSTIKKA | on siunattu hyvillä mustikkametsillä. 4/2018 SUOMEN LUONTO 49 I matran kansalliset seniorit joutuvat ympäristöluennolla yllätystestiin, kun pyydän heitä kirjaamaan Suomen viisi yleisintä kasvia. Sellaiselta voi hyvänä vuonna kerätä yli tuhat kiloa mustikoita tai puolukoita, sillä molemmat ovat kangasmetsiemme valtavarpuja. 5. TIM O N IE M IN EN M AU RI LE IV O TA RU R A N TA LA / VA ST AV A LO. Siellä sen onkin hyvä kasvaa, sillä valosta innostuessaan kataja tuuheutuu komeasti. Kyselyiden perusteella esikuvalta puuttuu yhtä selkeä identiteetti. Vaatimaton ja huomaamaton Suomalaiset ovat vanhan sanonnan mukaan katajaista kansaa – sitkeää, taipuvaista ja suorastaan katkeamatonta. Isoja katajia on suojeltu luonnonmuistomerkkeinä, mutta pylväsmäisten katajien rauhoitus purettiin manner-Suomessa vuonna 2006. Suomeen ruutuja mahtuu 3 863, joten katajamerkintä uupuu vain muutamasta sadasta. Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään Kasviatlakseen katajahavaintoja on kertynyt peräti 3 652 peninkulmaruudulta (10 x 10 km). Suoltakin katajan voi löytää. Laajasta ihmistoiminnasta huolimatta taiga on edelleen yksi maapallon parhaiten säilyneitä ekosysteemejä. Sen sijaan talousmetsissä katajaan suhtaudutaan penseämmin ja tuottamaton puu raivataan herkästi pois. Jokamiehelle ja -naiselle on yli neljä metsähehtaaria kullekin. Aikoinaan katajaa suosittiin aurauskeppeinäkin. Lähes neljäkymmentä vastaajaa tarjoaa 40 ehdokasta. Se on maailman laajimmalle levinnyt paljassiemeninen kasvilaji. Kataja on Suomen puista lahonkestävin – ennen siitä tehtyjen aidantolppien sanottiin kestävän miehen iän. Kun seuraavan kerran astut metsän puolelle, löydät pensaan todennäköisesti jo ensisilmäyksellä. 4. MUSTIKKA | Suomea on siunattu hyvillä mustikkametsillä. MAITOHORSMA | ”Rentun ruusua” kasvaa muuallakin kuin maantien ojassa. Kataja on sopeutumisen mestari. Mutta silti niitä riittää. Metsämarjat nousivat seniorienkin vastauksissa vahvasti esiin. Katajan kova puuaines tuoksuu miellyttävästi terpeeneiltä, pihkan hiilivedyiltä, jotka suojaavat puuta lahottajilta ja kasvinsyöjiltä
6. Suomen runsain heinä näyttää voimansa, kun metsä avohakataan. Mustikka (3630) 5. Rentun ruusu on jo neljä kertaa yleisempi kuin sotien aikoihin. Nurmilauha (3573) 11. Kurjenjalka (3536) 14. Nykyiset metsänkäsittelytavat ovat hyödyttäneet maitohorsmaa. Metsäkorte (3510) 18. 7. Kiiltopaju on runsaimmillaan vanhoilla peltomailla ja rannoilla – usein nurmilauhan seurassa. Kangasmaitikka (3495) 8. SUOMEN 20 YLEISINTÄ KASVIA Kuinka monessa 10 x 10 kilometrin havaintoruudussa laji on tavattu. Kiiltopaju (3596) 8. Maitohorsma (3628) 6. Laveilla kasvupaikkavaatimuksilla siunattu esikkokasvi on runsastunut sekä turvemailla että kivennäismailla. Metsälauha (3640) 3. Koivuista tavallisempi Listan kuudes sija vie jo vetisempään suuntaan: rannoilla ja soillakin kasvava hieskoivu ei hätkähdä seisovaa vettä, toisin kuin sukulaisensa rauduskoivu. 1. HIESKOIVU | Hieskoivun elinympäristövaatimukset ovat rauduskoivua väljemmät. Puolukka (3640) 4. Mänty (3583) 10. PE N N A N EN M AU RI LE IV O M AU RI LE IV O 50 SUOMEN LUONTO 4/2018. Pohjoisimmasta Suomesta puuttuva kansallispuumme rauduskoivu löytyykin vasta sijalta 67. Kanerva (3515) 17. KIILTOPAJU | Sopeutuminen peltomaille, ojanvarsille ja rannoille on siivittänyt kiiltopajun menestykseen. Juolukka (3544) 13. 50 SUOMEN LUONTO 4/2018 marjanpoimijalta huomaamatta, vaikka sen vihreää rihmaa on suurella todennäköisyydellä kädessäsi, kouraisetpa sammaltupon melkein millaisen marjametsän pohjalta tahansa. Kultapiisku (3535) 15. Metsätähti (3585) 9. Karhealehtinen ja voimakkaasti mätästävä heinä luonnehtii heikommin hoidettuja niittyjä ja laitumia, mutta kasvin alkuperäisiä ympäristöjä ovat olleet puronvarret ja läh teiköt sekä ravinteiset korvet ja letot. JUOLUKKA | Juolukka on vallannut Suomessa rämeet ja suometsät. M AU RI LE IV O J. Siankärsämö (3503) 20. Mesiangervo (3506) 19. H . Sen löytää helposti ajourilta ja tienvarsilta, ojanpenkereiltä ja hak12. Hieskoivu sen sijaan nousee tuntureillekin vänk kyrärunkoisena tunturikoivuna, joka muodostaa Suomen laajimmat koivikot. Hieskoivu (3624) 7. Muutamassa vuodessa aukko täyttyy pioneerista, joka tarvitsee paljasta maata haivenellisten siementensä itämiseen. Pihlaja (3562) 12. Joskus puuntaimien kehitystäkin hidastava punertava matto karistaa lopulta miljoonia siemeniä maaperän siemenpankkiin vartomaan seuraavaa valoisampaa jaksoa. Korpikastikka (3531) 16. Hoidetuissa metsissämme nurmilauha on runsastunut uusien kasvupaikkojensa myötä. Kasvien kärkikymmenikköön kurottavat lisäksi kiiltopaju, metsätähti, mänty ja nurmilauha. Metsätähti sen sijaan kipuaa tunturissa melkein kilometriin asti. METSÄTÄHTI | Sopeutuvuus on metsätähdenkin valtti. Maitohorsma innostuu yhtä lailla hakkuun tai metsäpalon suomasta valokylvystä. Kataja (3652) 2. Mäntyvaltaisia metsiä on Suomessa 13 miljoonaa hehtaaria, mutta mänty puuttuu tunturiseuduilta
Metsäkorte on yleistynyt selvästi suomalaisissa metsissä, sillä hentoinen ’pikkukuusi’ ei hätkähdä ojituksista eikä hakkuistakaan. 4/2018 SUOMEN LUONTO 51 kuualoilta, varsinkin niiden kosteammista painanteista. Kasvi on imujuuriensa kautta yleensä männyn tai puolukan elätti, ja Suomen metsissä elättäjiä riittää. 14. KULTAPIISKU | Komean asterikasvin elin paikkavaatimukset ovat hyvin väljät. Korpikastikka ja kurjenjalka ovat puolestaan tyypillisimmillään ruohoja heinäkorvissa, mutta ojitusten jäljiltä luontaiset kasvupaikat ovat korvautuneet rannoilla ja ojanvarsilla. 13. Samoilta paikoilta löytyy yleensä myös vahvasti tuoksuva mesiangervo, märkien lehtojen ja ravinteisten korpien tunnuslaji. Tavallisin niistä on siankärsämö, jonka suosikkipaikkoja ovat niityt, pientareet, viljelyja joutomaat, mutta myös laidunnetut metsät. A RI A H LF O RS M AU RI LE IV O RII TT A W EIJ O LA / VA ST AV A LO A RIM O EK LU N D / VA ST AV A LO M AU RI LE IV O M AU RI LE IV O 4/2018 SUOMEN LUONTO 51. NURMILAUHA| Lauhat ovat niiden harvojen kasvien joukossa jotka hyötyvät nykymetsänhoidosta. Siankärsämö avomaiden ykkönen Sijoilla 11–20 metsälajien joukkoa täydentävät puuvartisista pihlaja ja kanerva, ruohoista metsäkorte, kultapiisku ja kangasmaitikka. 9. Seuraavaksi runsain on peltokorte sijalla 31 ja ensimmäinen saniainen puolestaan metsäimarre sijalla 33. Juolukka on etelässä rämeiden tunnusvarpu, mutta Kainuusta pohjoiseen se menestyy myös metsäkasvina. KURJENJALKA | Rantojen ja soiden kurjenjalka menestyy kosteassa ilmastossamme. Viimeinen on, vaateliaamman sukulaisensa metsämaitikan ohella, metsäkasveistamme ainoita yksivuotisia lajeja. Metsissä sen kasvupaikat ovat monesti metsälaissa määriteltyjä erityisen tärkeitä elinympäristöjä. KORPIKASTIKKA | Muodostaa kosteille kasvupaikoilleen näyttävän tiheitä kasvustoja. Yli Ihmistä seuranneet tulokaslajit eivät yllä metsälajien tasolle. Valosta huumaantuneena mesiangervo valtaa nopeasti kosteat peltoheitot ja märemmät hakkuualat. Soiden kasveja yltää kärkeen vain kolme, nekin vahvalla metsäpainotuksella. Kasviruutukartoitus avomaalla ei yleensä petä: jos ei kukkivana, niin ainakin jokunen ’tuhatliuskainen lehti’, millefolium, löytyy muiden kasvien alta. MÄNTY | Näkyvä jokapaikanlaji yltää hädin tuskin kärkikymmenikköön. PIHLAJA | Pihlajan sirkkataimet ovat Suomen metsien yleisimpiä taimia. Voikukat eivät menesty metsissä Kasviatlasaineistossa on tiedot 2 635 kasvilajista, joista melkein joka viides mainitaan vain yhdestä ruudusta. Vaikka ihmisen kädenjälki näkyy luonnossamme laajalti, kulttuurivaikutteisia kasvupaikkoja valloittaneet uudemmat kasvitulokkaat eivät ole yltäneet metsälajien tasolle. Metsäkorte on kärkijoukon ainoa itiökasvi. 10. Seppo Vuokko to teaa kangasmaitikan menestyksen salaisuudeksi ison siemenen ja ravinnon rosvouksen. 11. 15
Oletko nähnyt jäkin, tupasluikan tai leväkön. 52 SUOMEN LUONTO 4/2018. KANERVA | Happamaan maaperään mieltynyt kanerva viihtyy Suomessa. METSÄKORTE | Kortteitten ikivanha menestystarina jatkuu. Siihen äimäruohon on möyrinyt todennäköisesti särki tai lahna. Kimmo Saarinen on lappeenrantalainen kasvija perhosharrastaja. MESIANGERVO | Angervon tuoksu kuuluu suomalaiseen kesään. . Sillä ei ihan ylletä Suomen 50 yleisimmän kasvin joukkoon. M AU RI LE IV O 16. Luettelon kärjessä puolestaan 339 kasvilajia on kirjattu vähintään tuhannesta ruudusta. Viimeisenä rajan on ylittänyt äimäruoho. 19. Leskenlehden, niittyleinikin ja mustaherukan kaltaisten tuttujen seuraan mahtuu jo oudompiakin. M AU RI LE IV O M AU RI LE IV O M AU RI LE IV O JU H A JU N TU N EN 20. 52 SUOMEN LUONTO 4/2018 tuhat harvinaista lajia jää alle kymmeneen ruutuun. Harva on nähnyt vaatimattoman järvenrantojen pohjakasvin juuret maassa, mutta moni varmasti rantavedessä kellumassa. 18. Kasvikartoituksen tuloksiin voi tutustua osoitteessa www.kasviatlas.fi Joka toisesta kasviruudusta on kirjattu 212 lajia. Yleisimpien kasvien joukkoon usein veikattu voikukka on moniulotteisempi tapaus kuin suomalainen nimi antaa ymmärtää. KANGASMAITIKKA | Siro maitikka saa kasvu apua muun muassa männyiltä ja puolukoilta. Sijoilta 128, 178 ja 191 löytyvät kasvit on kukin löydetty vähintään kahdesta tuhannesta havaintoruudusta. Vähintään joka toisesta atlasruudusta on merkintä 212 kasvilajista. Voikukan sadoista pikkulajeista ainakin joku on merkitty noin 3 200 kasviatlasruutuun. 17. SIANKÄRSÄMÖ | Kimalais kuoriainen arvostaa kärsämön mesi tarjoilua
DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki Suomen toiminnot.. 4/2018 SUOMEN LUONTO 53 Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi
Jos lajimäärä ei ole suurin, on se ainakin yksi suurimmista. Hyönteistutkijat kuitenkin löytävät niitä keräysmenetelmillään, kuten kasvillisuutta haavimalla. Kärsäkäsmäiset (yläheimo Curculionoidea) on hyvin monilajinen ryhmä niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Kärsäkkäiden todellisen lajimäärän arvellaan olevan paljon tunnettua suurempi ja käsittävän noin 220 000 lajia. Toukka kasvaa pähkinän sisällä, porautuu sieltä ulos täysikasvuisena, ja koteloituu maahan. Näistä varsinaisia kärsäkkäitä on 386. TEKSTI SAMI KARJALAINEN / KUVAT SAMI KARJALAINEN JA OLLI PIHLAJAMAA O salla lajeista kärsä on lyhyt ja leveä, toisilla taas pitkä ja kapea. Nykyään maailmasta tunnetaan peräti 65 000 kärsäkäsmäistä lajia, joista Suomessa esiintyy viitisensataa. Lajien luokittelun edelläkävijä Carl von Linné kuvasi teoksensa Systema Naturaen vuoden 1758 laitoksessa 95 lajia kärsäkkäitä. Karikkeen kansa Kärsäkkäiden yksilömäärä luonnossa on sekin hurja. Kärsäkkäät syövät kasveja ja tutkivat niitä kärsällään. Kärsäkkäät ovat kuitenkin niin pienikokoisia, useimmat alle puolisenttisiä, ettei niitä nähdä jatkuvasti. Kärsäkkäisiin kuuluu myös vedessä eläviä lajeja, joita Suomessa esiintyy runsas kymmenen.sä KOREAT KÄRSÄKKÄÄT Neulaskärsäkäs (Brachonyx pineti) on yleinen männyllä elävä, neulasia syövä laji. Osa lajeista, kuten pähkinäkärsäkäs (Curculio nucum), nakertaa kärsällään reiän ravintokasvinsa, tässä tapauksessa pähkinäpensaan kukkapohjaan ja munii sen jälkeen tekemäänsä reikään yhden munan. Kärsäkkäitä onkin usein pidetty maapallon suurimpana lajiryhmänä. Jos lajinkuvauksia julkaistaisiin samaan tahtiin kuin viimeisen 250 vuoden aikana, kuluu vielä noin 650 vuotta ennen kuin kärsäkäslajisto tunnetaan kattavasti. Arvion mukaan tiede tuntisi siis vain alle kolmasosan lajeista, ja loput odottavat vielä löytäjäänsä. Kärsällä on toinenkin keskeinen käyttötarkoitus. Muita hyvin suuria ryhmiä ovat ahmas pistiäiset (Ichneumonidae) ja kovakuoriaisiin kuuluvat lyhytsiipiset (Staphylinidae). Mutta toisin kuin norsu, kärsäkäs syö kuononsa kärjellä. 54 SUOMEN LUONTO 4/2018 Kärsäkkäät ovat pieniä hauskannäköisiä kovakuoriaisia, joiden pää on pidentynyt kärsäksi – ne ovat kuin pieniä elefantteja. 54 SUOMEN LUONTO 4/2018
4/2018 SUOMEN LUONTO 55 Hernekärsäkkäillä (suku Sitona) on lyhyt ja leveä kärsä, ja ne ovat tunnettuja tuhohyönteisiä. 4/2018 SUOMEN LUONTO 55
Runsaimmillaan kärsäkkäät ovat tropiikissa. 56 SUOMEN LUONTO 4/2018 Haavankäärökärsäkkään (Byctiscus populi) naaras käärii haavanlehtiä ja munii kääröihin. Pähkinälehdoissa elävä pähkinäkärsäkäs on Suomen kärsäkkäistä pitkäkuonoisin. Useimmat hyönteisten kerroskuvaotokset esittävät studiossa kuvattuja kokoelmayksilöitä, niin kuin osa tämän jutun kuvista. Haavankäärökärsäkäs elää nimensä mukaisesti haavalla, ja sen voi löytää tutkimalla haavantaimien lehtiä. betulae) käärivät lehtiä kääröiksi tai suppiloiksi luodakseen kasvupaikan toukilleen. Karike seulotaan metalliverkon läpi, ja pienijakoisin aines otetaan talteen. Lähitunteina tai -päivinä muutamasta karikelitrasta nousee paperille ja laatikon reunoihin hämmästyttävä määrä pikkueläimiä, kuten hämähäkkejä, leppäkerttuja ja usein kymmenittäin eri la jien kärsäkkäitä. Otokset voidaan yhdistää erikoiskameran tai tietokoneohjelman avulla. Toukat kehittyvät kääröjen sisällä. Hyönteistutkijat ovat liikkeellä myös talvella, ja ottavat maasta karikenäytteitä. Korumaisen kiiltävät haavankäärökärsäkäs (Byctiscus populi) ja koivunkäärökärsäkäs (B. Pieniä koruja Kotimaisiin lajeihin kuuluu monia trooppisen värikkäitä lajeja, kuten käärökärsäkkäät. Jalattomat toukat elävät piilossa kasvien sisällä, ja se lienee yksi kärsäkkäiden menestyksen salaisuuksista. Ne ovat asuttaneet kaukaiset saaret ja selviytyvät jopa aavikolla, jos ympäristö ei ole täysin kasviton. Isoilla suurennoksilla tarvitaan kymmeniä tai jopa satoja otoksia. Kopralla tarkoitetaan kouraa, ja rautakopra viittaa lajin taipumukseen takertua tiukasti kiinni, vaikkapa sormeen. Osta Omaksi Pala Kuusamoa! Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja löydä Kuusamo-myyjämme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Kuusamo Salonlinna Monet kärsäkkäät talvehtivat karikkeessa lumen alla. Maailmassa kärsäkkäitä on kaikkialla missä on kasveja. Moni kärsäkäs on erikoistunut tiettyyn kasviin. Kerros kuvauksessa monta hieman eri kohtiin tarkennettua otosta yhdistetään yhdeksi teräväksi kuvaksi. Kärsäkkäisiin kuuluu myös tuholaisiksi luettuja lajeja, jotka vahingoittavat puun taimia ja viljelyskasveja. KERROSKUVAUS MAKROKUVAUKSEN keskeinen ongelma on lyhyt syväterävyys. Se onkin tunnetuin kärsäkäslajimme, jota on kutsuttu myös kansanomaisella nimellä rautakopra. Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) elää männyssä ja on merkittävin taimituholaisemme. Sami Karjalainen on hyönteisvalokuvaaja ja tietokirjailija. Jälkeläistuottoa kasvattaa myös se, että yksi naaras kykenee munimaan jopa satoja munia. Karikkeen päälle muovilaatikkoon asetetaan talouspaperia, ja laatikko viedään sisätilan lämpöön. . O LL I PI H LA JA M A A. Seulominen paljastaa, että luonnontilainen ja terve maaperä on sakeanaan hauskannäköisiä kärsäkkäitä
A N N A RI IK O N EN 4/2018 SUOMEN LUONTO 57. Kävi ilmi, että itsemurhakuolleisuus oli korkeimmillaan toukokuun 15. ”Niin on!” vastasin. Iltaisin tai pilvipäivinä samat ihmiset voivat hoitaa liudan velvollisuuksia, urheilla ja puhkua intoa. päivän välillä eli silloin, kun vuorokaudessa on eniten valoisaa aikaa. Vasta jälkeenpäin olen oivaltanut, että romaanieni säämaininnoissakin aurinko esittäytyy usein muussa kuin myönteisessä sävyssä. Menneenä talvena oivalsin, että lempiväri, harrastukset ja kotipaikka eivät kerro ihmisestä välttämättä kovinkaan paljon. Jopa rutisevan kuivana kesänä sade ”uhkaa”, ei armahda. Vastaus saattaa olla tavanomainen (”aurinkoisesta”), mutta toisinkin voi käydä. Riippumatta siitä poteeko ihminen masennusta vai ei, kaikki eivät piristy valosta. . Osalle jatkuva paiste aiheuttaa ahdistusta, esimerkiksi painostavan tunteen siitä, että olisi touhuttava ja saatava aikaan. Lääketieteen lisensiaatti Laura Hiltunen vertaili väitöstutkimuksessaan (2014) Suomen itsemurhatilastoja säätekijöihin vuosina 1969–2010. ”Onpa kauhea keli”, ystäväni viestitti minulle, kun aurinko paistoi pilvettömältä pakkastaivaalta. Pilvisinä päivinä valon perään haikaillaan. Ilokseni olen saanut kunnian kuulla arkoja sääpaljastuksia: ”Ajatus helteestä väsyttää jo etukäteen.” ”Saan auringosta migreenin.” ”On ikävä sateisia syysiltoja.” ”Tulisi jo marraskuu, jotta kirjoitustyö lähtisi sujumaan.” Tiedän ihmisiä, jotka viettävät aurinkoisen päivän mieluiten verhojen suojissa. Yhtä tärkeitä ovat kuitenkin pilvet ja sade, myös inhimilliseltä kannalta. Näin olemme oppineet, ja jos kokee toisin, siitä mainitaan vain vaivihkaisissa sivulauseissa. Pitkinä hellejaksoina ja kirkkaina pakkaskausina aurinkoa ylistetään loputtomiin mediassa ja kaduilla, rannoilla ja laduilla. päivän ja heinäkuun 25. Kiinnostavampaa on kuulla, millaisesta säästä hän pitää. Olen ystävystynyt varjojen kanssa huomaamatta. Astun ulos valosta ja tunnustan olevani onnellisin syyskuussa, kun lämpötila on 10–15 astetta, taivasta peittävät pilvet, otsalle tipahtaa välillä pisaroita ja tuuli siivittää askelia avaraan maailmaan. Sanonta ”huhtikuu on kuukausista julmin” ei siis tältä osin pidä paikkaansa, mutta antaa osviittaa. 57 SUOMEN LUONTO 4/2018 K y tö m ä k i K y tö m ä k i M itä uudelta tuttavalta kannattaa kysyä, jos haluaa saada selkoa hänen persoonallisuudestaan. Jäin pohtimaan, miksi näkemyksemme on niin harvinainen. Talvikaudella auringolla ei ollut samanlaista haittavaikutusta. Silloin pääsee melkein lentoon. Miksi ilmaa moititaan rumaksi, kun aurinko ei paista. Sen sijaan ”synkkämielisyys” on käsitteenä aivan epäonnistunut, sillä lääkkeenä voi joskus toimia synkäksi syytetty sää. VAKAVIMMILLAAN kyse on elämästä ja kuolemasta. AURINKO ANSAITSEE ylistystä tietysti viimeistään silloin, kun ajatellaan yhteyttämisen kaltaisia elämän kohtalonkysymyksiä. KAUNIS PÄIVÄ TÄNÄÄN Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä
Suokasvit valtasivat kilpailusta vapaan ja ravinteikkaan entisen järven pohjan ilmaston suosiollisella avustuksel. AIKAMATKOJA Viiankiaavalle V iiankiaavan avaria maisemia kohti nulkkaavan Aapon koparoiden rytmi on tuttu Juokse porosein -laulelmasta, joka pohjautuu lähikylästä tallennettuun joikuun. Sulavesistä syntynyt Moskujärven jääjärvi peitti alleen koko 400 neliökilometrin laajuisen suolakeuden. Noin 10 500 vuoden takaisessa näkymässä oli jotain hyvin tutunomaista: silloinkin ilmasto lämpeni ja jäätiköt sulivat. Viiankiaavan uhkana on pitkälle edennyt kaivossuunnitelma. Alussa vedestä paljastunut maa oli autio ja tyhjä, mutta ei kauan. Purkauksen voimasta kertovat Hirviäkurun puhtaaksi huuhtoutuneet korkeat kallioseinämät ja suupuolen sorakerrostumat. TEKSTI TIMO HELLE JA KAIJA KIURU / KUVAT TIMO HELLE, KAIJA KIURU JA JORMA LUHTA Viiankiaapa on elänyt 10 000 vuotta Lapin historiaa. 58 SUOMEN LUONTO 4/2018 Viiankiaapa on elänyt 10 000 vuotta Lapin historiaa. Nyt Sakatin kaivos uhkaa sen säilymistä. Myöhemmin aavalle nousseen Ancylusjärven ulapalta kuului keväisin allin laulu, ja tyyninä kesäiltoina siikaparvet maikkuivat nykyisten aavan laitamilla olevien kylien yllä. Jonakin keväänä tulvan piripintaan täyttämä järviallas kaivoi itselleen uuden eteläisen laskuojan, joka syveni leveäksi virraksi ja syöksyi koskena Hirviäkurun kautta 12 metriä alempana olevaan Orajärveen. Se mikä ei ole erikseen suojeltu, on vaarassa hävitä, eikä suojelukaan näytä aina auttavan. Yksi aikamatkoista Sodankylän Viiankiaavan soidensuojeluja Natura-alueelle voi alkaa. Nyt Sakatin kaivos uhkaa sen säilymistä. Luontevimmin suon kehitysvaiheet palautuvat mieleen, kun kipuaa suojelualueen koillispuolella kohoavalle Särkivaaralle, josta avautuu komea maisema aavan syntysijoille
Etualaa koristaa suokukka. Kaksinkertaisesti suojeltu Rauno Ruuhijärvi, Helsingin yliopiston kasvitieteen emeritusprofessori, väitteli vuonna 1960 pohjoisen aapasoista, ai4/2018 SUOMEN LUONTO Rehevä Viiankiaapa elättää monipuolista lintumaailmaa ja kasvillisuutta. Nykyisen ilmeensä laajoja nevoja kiertävine kynttiläkuusikoineen ja nevojen sekä lettojen poikki kulkevine rahkajänteineen Viiankiaapa sai noin 4000 vuotta sitten. Lahoava vene eräkulttuurin muistona Sakattilamme lla. Turvepatja on jatkuvasti paksuntunut, nykyisin sitä on enimmillään nelisen metriä. Vedestä ei ole ollut muutenkaan pulaa, sillä lähellä virtaavat joet ovat tulvineet aavalle lähes koko sen historian ajan. Timo Helle ja Aapo-ajoporo. 4/2018 SUOMEN LUONTO 59 la: sadanta oli haihduntaa suurempi. Yksi arvokas osa Suomen suoluontoa oli syntynyt. JO RM A LU H TA KU VA T: K A IJA KIU RU JA TIM O H EL LE. Lisäksi suon paino pumppaa pohjavettä ylöspäin, ja vesi purkautuu lähteinä suon pinnalla
60 SUOMEN LUONTO 4/2018 neisto tarkkoine kasvillisuusanalyyseineen käsitti useita satoja soita. ”Kaunis kilpikeidas, jolle on tyypillistä rimpien ja jänteiden verkkomainen rakenne”, kuuluu Rauno Ruuhijärven kommentti. Viiankiaavan monipuolinen kasvillisuus johtuu kallioperän vihreäkivestä, joka kulkee Suomessa katkeamattomana vyöhykkeenä Kuusamosta Enontekiölle. ”Viiankiaavan erikoisuuksia ovat laajat koivuletot, ja koivua kasvavat jänteet jatkuvat katkeamattomina kolmekin kilometriä”, Ruuhijärvi kertoo. Pohjoisen 300 muuttohaukkaparia eivät kuitenkaan yksin pysty iskemään suolinnustoon kymmenientuhansien lintuparien lovea. Nimensä suo on saanut tirrosta, lapintiirasta, joka on arvatenkin joskus pesinyt avovesilammikoiden ympäröimillä korkeilla rahkamättäillä. Molemmat yhdisteet ovat emäksisiä, joten ne alentavat maaperän happamuutta ja parantavat siten kasvien tarvitsemien ravinteiden liukoisuutta; joihinkin kasveihin fosfaatti vaikuttaa lannoitteen tavoin. Aapasuot luokitellaan EU:ssa erityisen tärkeiksi luontotyypeiksi, samoin niihin liittyvät letot. Syytä soiden pitkään myyräkatoon ei ole löytynyt säätekijöistä tai lumesta, mutta muuten antroposeenin tuulet puhaltavat jo Viiankiaavallakin. Vihreäkiven rapautuessa vapautuu monia alkuaineita, jotka suon paine nostaa pohjaveden mukana aavan lähteikköalueille: hiilihaposta ja raudasta syntyy sideriittiä, fosforihaposta ja raudasta vivianiittiä. K A IJ A KI U RU. ”Tutuille ja ennen käymättömille soille unohtuu välillä pitkälle yöhön”, Ruuhijärvi toteaa. Pohjoinen vetää 86-vuotiasta suospesialistia vieläkin puoleensa, mutta retkensä hän tekee internetin Karttapaikan ilmakuvilla. Maastokaudella hänen kulkuvälineenään oli 350-kuutioinen brittipyörä, ja kiire kun oli ”ajoin aina vähintään kahdeksaakymppiä”. He otaksuivat, että kahlaajat ja vesilinnut alkoivat vähetä, kun jyrsijähuiput muuttuivat epäsäännöllisiksi 1980-luvulla pariksi vuosikymmeneksi. Suokukkojen eli tokkimusten soidinpaikalla dominoivat tummat koiraat. Lista sodankyläläisen yli 700 muuttohaukan poikasta rengastaneen Pekka Paarmanin kirjaamista saalisjätteistä alkaa törmäpääskystä ja päättyy haukkaa itseään selvästi kookkaampiin korppeihin ja harmaalokkeihin, välille mahtuvat lähes kaikki kahlaajat ja vesilinnut. Viiankiaavalla ja muilla Peräpohjolan soilla syy-yhteys näyttää vielä ilmeisemmältä: professori Heikki Henttosen mukaan petonisäkkäille tärkeät soilla elävät peltoja lapinmyyrät olivat aivan pohjalukemissa yhtäjaksoisesti kolme vuosikymmentä. Toukokuussa metakka ja vilske vain yltyvät muiden muuttolintujen palatessa. Suojelualueen pohjoisosassa on yksi kohosuo, Tirroaapa, erityisen tärkeä luontotyyppi sekin. Antroposeeni on uusi geologinen ajanjakso, jonka aikana maapalloa muokkaa eniten ihAapasuot luokitellaan erityisen tärkeäksi luontotyypiksi. Syyt ovat syvemmällä. Suokukkojen eli tokkimusten soidinpaikalla dominoivat tummat koiraat. On kuitenkin tutkittu tosiasia, että soiden kahlaajat, vesilinnut ja myös monet varpuslinnut ovat vähentyneet ainakin kolmanneksella viime vuosikymmenten aikana. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisiksi luokittelemista Viiankiaavan kasvilajeista useimmat ovat juuri lettokasveja, kuten lettorikko, lettosara sekä neljä liuskakämmeköiden sukuun kuuluvaa lajia: kaita-, lapin-, suopunaja veripunakämmekkä. ”Vyöhyke on ollut tärkeä leviämistie pohjoisen lettokasvillisuudelle ja toimii ekologisena käytävänä edelleen”, muistuttaa Rauno Ruuhijärvi. Tällä vuosikymmenellä soiden myyrät ovat kuitenkin kahdesti nousseet huippulukuihin, mikä on hyvä uutinen suolinnuston jälkikasvulle. Jyrsijäsyklit palasivat – elpyykö suolinnusto Viiankiaavan talvinen hiljaisuus repeää huhtikuun lopulla vuorokauden ympäri jatkuvaksi ja läheltä kuultuna korvia huumaavaksi laulujoutsenten ja kurkien toitotukseksi. Luontokuvaaja ja kirjailija Jorma Luhta pani merkille jo 1990-luvulla, että pohjoisen soille asettuneet töyhtöhyypät pakenivat kauhun vallassa, kun juuri ja juuri sukupuuton välttäneet muuttohaukat alkoivat palailla entisille pesimäsoilleen. Kaikille pako ei ole onnistunut. Ruuhijärvi pitää 66 neliökilometrin laajuista Viiankiaapaa poikkeuksellisen edustavana kokonaisuutena: se kuuluu sekä kansalliseen soidensuojeluohjelmaan että EU:n Natura 2000-verkostoon. Dosentti Aleksi Lehikoinen tutkimusryhmineen havaitsi Enontekiön Käsivarressa, että kahlaajat ja osin myös vesilinnut tuottavat poikasia kunnolla vain kolmen–neljän vuoden välein toistuvina sopulija myyrähuippuina, muulloin suuri osa poikasista joutuu kettujen, kärppien ja lumikoiden suihin. Poronhoitoalueen parhaat kesälaitumet sijaitsevat dosentti Jouko Kumpulan mukaan juuri vihreäkivivyöhykkeen soilla
4/2018 SUOMEN LUONTO 61 mistoiminta, päälle kaatuvimpina ilmastonmuutos ja luonnon ekosysteemien väheneminen. He eivät olleet nykysaamelaisten kantavanhempia, sillä nämä saapuivat professori Ante Aikion mukaan Järvi-Suomesta Lappiin vasta ajanlaskun ensivuosisatoina. Usein toistuneet varhaiset keväät ja pitkät lumettomat alkutalvet ovat riekolle myrkkyä: mustalla maalla valkea talvipuku muuttuu huomioasuksi. Muinaiskansan peurakuopat Viiankiaavalla on pitkä yhteinen historia ihmisen kanssa. Lato kertoo niittykulttuurista. Vaaran uhatessa maata vasten painautuva riekko ei ymmärrä olevansa tarjottimella, jolta haukka tai kettu sen nappaa. Ensimmäisten asukkaiden kotasavut alkoivat nousta Viiankiaavan laidoilta noin 7000 vuotta sitten. Hyvä lähtöpiste suoretkelle on Kersilön kylä, jonne pääsee myös linja-autolla. Sodankylän yleisimpiä muinaismuistoja ovat peurakuopat, joita mekin olemme löytäneet Viiankiaavan metsäsaarekkeista. Ne ovat hajallaan eläneiden metsäpeurojen pyyntiin tarkoitettuja yksittäisiä kuoppia. Riekon puvunvaihtoa säätelee päivän pituus, ei se, onko maassa lunta vai ei. Osa Eteläja Keski-Suomen pesimäsoista on muuttunut turvetuotantoalueiksi. AT TE K A RT TU N EN K A IJA KIU RU. Aivan ilmeisesti kosteikot ovat supistuneet myös talvehtimisalueella Länsi-Afrikassa. Vielä huonommin on käynyt suokukolle, lappilaisten tokkimukselle, vain kolme prosenttia Baltian ja Pohjolan kannasta on enää jäljellä. Pohjolan suokukkojen tärkeimmillä levähdyspaikoilla Hollannissa joutomaiden kosteikot on puolestaan kuivattu karjan laitumiksi, joilla suokukot eivät enää pysty täydentämään muuttomatkalla huvenneita energiavarastojaan; muuttoreitti ja ehkä myös pesimäalueet ovat siirtyneet idemmäksi. Ennustettavimpia metsäpeurojen 5 km Sodankylä Moskuvaara Tirroaapa Kolottamasaari Kersilö Sattanen K iti ne n E75 Siurunmaa Petäjäsaaret Sakattilammit luontopolku Viiankiaapa Viiankijärvi Viiankiaavan suojelualue on valtatie E75:n itäpuolella, noin 20 kilometriä Sodankylästä pohjoiseen. Ennen yltyleinen riekko on nykyisin uhanalainen. Läheisistä yhteyksistä kertoo noin 550 nykysaameen lainautunutta sanaa. Lapissa kohdanneet kaksi metsästäjäkeräilijäryhmää poikkesivat toisistaan sekä alkuperältään että kieleltään
Kuuluisaksi hänet teki kaksi joikua, jotka hän oli merkinnyt muistiin kotikylästään ja jotka päätyivät hänen upsalalaisen professorinsa Johannes Sche. Poroja on ruokittava talvella kolmisen kuukautta, mutta vapaina liikkuessaan porot etsivät ruokaansa myös luonnosta, ja ruokinnan voi lopettaa, kun ohimuuttavat pulmuset ilmestyvät aavalle maalis–huhtikuun vaihteessa. Hän päätti palauttaa porot takaisin luontoon eikä ole päätöstään katunut. Karjan talvirehu koottiin Kitisen varsilta ja Viiankiaavalta, missä lähikylien, Kersilön, Sattasen ja Moskuvaaran taloilla oli omat niittynsä. Sukulaiset muistavat nuoruudessaan keminsaamea puhuneen Tannen ”eläneen kuin lappalainen”. Uhanalaisia ovat myös lapin-, kaitaja veripunakämmekkä. Silloin heinäkuu oli jo pitkällä, mutta joskus kunnon heinäilmoja saatiin odottaa elokuisiin ”kurjenlähtöpoutiin” asti: heinäväki oli jo täydessä työn touhussa, kun pilvettömältä taivaalta alkoi puolilta päivin kuulua kurkien kujerrus. Monituhatvuotinen kuoppapyynti näyttää hiipuneen rautakauden alkaessa ajanlaskun ensivuosisatoina, mutta pyynti jatkui vähätöisemmillä ja tehokkaimmilla menetelmillä. Niitto oli miesten työtä, haravointi naisten, mutta suuri viikate on heilahtanut, omakohtaisia muistoja on enää vain mukana olleilla lapsilla. Toinen joiuista on Frans Michael Franzenin mukaelma Juokse porosein. 62 SUOMEN LUONTO 4/2018 kulkureitit olivat kesällä, jolloin peurat juoksentelivat omia polkujaan päästäkseen eroon piinaavista hyönteisistä. Seuraavat sukupolvet ottivat talonpidon vakavammin. Erikielisinä käännöksinä niistä tuli Euroopassa hittejä. Heinät Viiankiaavalta Metsäsaamelaiskulttuuri tuli tiensä päähän 1700ja viimeistään 1800-luvulla. Yhdestä hirvaasta saatiin lihaa toista sataa kiloa, kelpo saalis, sillä se vastasi yli puoltasataa sulkasatohanhea, sattainta, suon laidalla eläneiden kesäherkkua. Kurjet saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa.. Viiankiaavan seudulle liittyy myös 1655 syntynyt Olaus Sirma, joka oli ensimmäinen akateemisen loppututkinnon suorittanut saamelainen. Porot hajaantuvat luppometsiin, syötävää löytyy Suopunakämmekkä. Kuoppa kaivettiin peurapolulle ja saaliiksi toivottiin hirvasta, urospeuraa, joka oli kohtalaisen hyvässä kunnossa jo keskikesällä. Kuivatut heinät kannettiin sapilailla Viiankijärven eteläpäässä sijainneeseen latoon, joka oli lapsen mielestä ”suuri kuin kirkko”. Hän ei viihtynyt peltotöissä mutta sitäkin paremmin metsällä ja kalanpyynnissä ja nukkui retkillään kodassa tai ”kuusenperseessä”. Yksi heistä oli vuonna 1940 kuollut Lanton Tanne, Daniel Aikio, artikkelin toisen tekijän Kaija Kiurun isoäidin isoisä. ”Hyllyvissä paikoissa neuvottiin pitämään haravaa poikittain vatsan edessä siltä varalta että pohja pettää”, muistelee Kaija Kiurun äiti Hilkka Kiuru heinäntekoa 1950-luvun alussa. Heinätöihin lähdettiin, kun horsmat alkoivat kukkia navetan seinustalla. Porot jäivät kuitenkin myös kesäksi kylän liepeille ja ”koko ajan sai olla kuskaamassa poroja emäntien kukkapenkeistä”. Ensin juurittiin vanha uskonto, sitten kieli, ja ”lappalaisista” tehtiin uudisasukkaita. Joiun ajokas oli naarasporo, Meriteeri nimeltään, myöhemmin ajoporot ovat olleet porohärkiä. Lähin sovelias paikka oli Viiankiaapa lähitienoineen. Peurojen kokonaan hävittyä oma maatila saattoi olla onnenpotku ohranviljelyn kannalta hyvinä aikoina, mutta kaikille tuottavuusloikka pyyntikulttuurista maaviljelijäksi ei onnistunut. Linnut ottivat kaarrellen korkeutta lämmenneen maanpinnan synnyttämissä nousevissa ilmavirtauksissa. Vähät porot olivat välttämättömiä myös kantojuhtina lumettomina aikoina, ja ehkä näiltä ajoilta on peräisin vanhojen ihmisten vieläkin muistama kotona saatu opetus, että porovarkaus on murhaakin suurempi synti. Kun porot eivät enää selvinneet talvesta hupenevilla luonnonlaitumilla, Olli Pulju kokeili porojen talvista tarharuokintaa porotilallaan kirkonkylän laidalla. Pappina toiminut Sirma oli lähtöisin Orajärveltä, vain parikymmentä kilometriä Viiankiaavalta etelään. Porot takaisin luontoon Viiankiaavan nykyinen pää poro mies Olli Pulju on ollut tekemisissä porojen kanssa pienestä pitäen ja hoitanut pariin otteeseen myös Oraniemen palis kunnan poro isännän tehtäviä. eruksen Lapponiateokseen alkukielellä keminsaameksi ja latinaksi
LE N TO IK U VA VA LL A S O Y KU VA T; TIM O H EL LE JA K A IJA KIU RU. Se sisältää kuparin ja nikkelin lisäksi platinaa, palladiumia ja kultaa. Liro on Viiankiaavan yleisin kahlaaja. Melu ja pöEi ole Viiankiaapaa korvaavaa aluetta. Taustalla Kitinen ja sen takana Kersilön kylä. Aivan erityisesti poroja vetävät puoleensa aavalla auenneet heteojat, joista ne kaivelevat raatteen juurakoita sekä sarojen ja suovillojen juuria. Ongelmat ovat kuitenkin monet ja riskit suuret. Työt on tehtävä ajallaan, ilmoista riippumatta: lokakuun vesija räntäsateissa, talven kovimmissa pakkasissa ja uppolumissa, välillä kodassa asuen. Mitä useampi satelliittiporo on näytöllä samassa ”nipussa”, sitä enemmän niiden matkassa on muitakin poroja. Korvaavaa aluetta ei ole Vuonna 2011 brittiläinen kaivosyhtiö Anglo American julkisti tiedon Viiankiaavan malmiesiintymästä. Viiankiaapa ja Viiankijärvi pitkospuulenkkeineen. 4/2018 SUOMEN LUONTO 63 myös aapojen paljastuneilta jänteiltä. Puolenkymmentä Viiankiaavan vaadinporoa kantaa kaulassaan satelliittipaikanninta, joka näyttää poron sijainnin tietokoneen tai älypuhelimen näytöllä. Sodankylän kunnan alueesta liki kolmannes kuuluu malminetsinnän piiriin ja kaivoksia on kaksi, Euroopan suurin nikkelikaivos Kevitsa ja kolmesti konkurssiin ajautunut Pahtavaaran kultakaivos. Viiankiaapa ja Viiankijärvi pitkospuulenkkeineen. ”Helpon kuulosta”, myöntää Pulju, mutta ”saa tässä vieläkin unohtaa turhanaikaisen mukavuudenhalun”. Tästä on suuri apu, kun porot kootaan juhannuksen maissa vasanleikkoon ja syksyn erotuksiin. Mönkijätai kelkkamiehet hakevat ne aitaan tietopaikasta. Taustalla Kitinen ja sen takana Kersilön kylä. Kaivosjätin tytäryhtiön Sakatti Miningin käynnistämässä ympäristövaikutusten arvioinnissa lähtökohtana on maanalainen kaivos, jonka suuaukko ja kaivoksen vaatima infrastruktuuri sijoittuisivat suojelualueen ulkopuolelle
Jos Viiankiaavalla päädytään poikkeusratkaisuihin, niistä tulee ennakkotapauksia, joihin vedottaisiin myöhemminkin: silloin koko suojelualueverkosto on vaarassa. Aavan metsäsaarekkeista kantautuu palokärkien ja käpytikkojen rummutus, ja avaralla aavalla ilman täyttää joutsenten ja kurkien töräytykset ja metsähanhien pajatus. Suolla on rauhaisa tunnelma. Toukokuun alussa yöpakkasen kovettama hohtava hanki voi vielä kantaa hiihtäjän ja porolla ajajan. Jos kaivos edellyttää edes suojelun osittaista purkamista, ehtona on Natura-säädösten mukaan korvaavan alueen löytyminen. Kirjoittaja on luontokartoittaja, joka töissään ja retkillään ihmettelee ja kokee Suomen luontoa. Kun kyseessä on Viiankiaavan kaltainen erityisen arvokas alue, haittojen kompensointi ennallistamalla soita jossain muualla ei saa suojelubiologien hyväksyntää. FT Timo Helle on pohjoisten perinteisten elinkeinojen ja Lapin luonnon tuntija ja FM Kaija Kiuru on kuvataitelija. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. K A IJ A KI U RU Yön kovettama hanki kantaa hiihtäjän. Onko 400 työpaikkaa 20 vuodeksi ”pakottava syy”, varsinkaan, kun luvatut työpaikat toteutuvat vain siinä tapauksessa, että maailmalla käynnissä oleva kaivosten automatisaatio ei ulotu Suomeen asti. Poikkeamiseen suojelusäädöksistä on oltava ”yleisen edun kannalta pakottava syy”. . tule tutustumaan!. ”Aapasuo on kokonaisuus, Viiankiaapaa vastaavaa aluetta ei ole”, toteaa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin suoryhmän puheenjohtaja ympäristöneuvos Eero Kaakinen. Keskustelu kaivosteollisuuden ylisukupolvisuudesta, siitä miksi juuri nykysukupolvella olisi oikeus käyttää uusiutumattomat luonnonvarat, ei ole vielä edes alkanut. Huhtikuinen aapa, taustalla Sakattikumpu. 64 SUOMEN LUONTO 4/2018 lyhaitat ulottuvat joka tapauksessa suojelualueel le asti, ja on perusteltua epäillä, että louhinta vaikuttaa kallioperän ruhjeisuuden vuoksi suon vesitalouteen, pahimmassa tapauksessa suo on tuhon oma. Kuinka kauan vieressä virtaava Kitinen kestää jätevesiä, joita syntyy useiden kaivosten läjitekasoista vuosikymmenien ajan
4/2018 SUOMEN LUONTO 65
H o m o sa p ie n s TEKSTI JUHIS RANTA / KUVAT ANNA RIIKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 66 SUOMEN LUONTO 4/2018 Historian puutarhoissa Kasviarkeologi Teija Alangolla asiat alkavat helposti rönsyillä. Yhdestä rönsystä syntyi kirja Malva ja mulperi. 66 SUOMEN LUONTO 4/2018. Historian puutarhoissa Kasviarkeologi helposti rönsyillä. Yhdestä rönsystä syntyi kirja Malva ja mulperi
Pian hän kuitenkin tajusi, että biologia on hänen juttunsa, haki Turun yliopistoon ja tuli valituksi. Tie kasviarkeologian pariin ei kuitenkaan ollut aivan suoraviivainen. Tämä tuli esiin myös Turun yliopiston biologian opinnoissa, sillä hän oli kiinnostunut monista oppiaineista. Hänen suomalaista ja ruotsalaista puutarhahistoriaa käsitellyt väitöskirjansa valmistui viime vuoden keväällä. Arkeologia on kokonaisuus. H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Kasviarkeologia on kuin aarteenetsintää.” TIETOKIRJAT ovat tärkeita inspiraation ja lähdemateriaalin kannalta. ”Joku voisi sanoa tätä heikkoudeksi, mutta itse näen sen vahvuutena. Alanko on kotoisin Espoosta, akateemisesta perheestä. Hän lähtee usein seuraamaan jotakin sivuraidetta. ”Asennetta. ”Olen kiinnostunut kasveista ja biologiasta, mutta olen myös äärimmäisen kiinnostunut historiasta ja arkeologiasta. Kuvataidelukion jälkeen hän pyrki maisema-arkkitehdin opintoihin, mutta ei päässyt. ”Aines seulotaan, ja lopulta petrimaljoilla on jäljellä massaa, joka viedään mik roskoopin alle. Ne kaikki ovat kyllä pieniä aarteita”, Alanko sanoo. Väitöskirjansa aikaisten tutkimusten kiinnostavimmiksi löydöiksi Alanko mainitsee hulluruohon, jota löytyi Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan vanhemmista maakerroksista. Liian paljon.” . Massasta erotellaan pinseteillä siemenet ja kaikki muu mielenkiintoinen”, Alanko selostaa. ”Suosikkilöytö riippuu aina käsiteltävänä olevasta aineistosta. Tällä kertaa se johti kirjan syntymiseen. Sen päättelemiseen, miksi se on siellä tarvitaan hypoteesejä sekä arkeologian ja historian tuntemusta”, Alanko valaisee. Nykyisen Presidentinlinnan tontin tutkimuksessa löytyi puolestaan esimerkiksi malvaa ja porkkanaa. Vaikka Alanko peräänkuuluttaakin tämän päivän puutarhoihin kokeilunhalua, hän myös toppuuttelee. Maaliskuussa ilmestyneen Malva ja mulperi -kirjan on tarkoitus tuoda aihetta tutuksi laajemmallekin yleisölle. Kasviarkeologeja kaivataan Alangosta olisi merkittävää, jos kasviarkeologiaa opetettaisiin yliopistoissa enemmän. Hyötyja lääkekasvit vetivät kovasti puoleensa jo silloin”, Alanko kertaa. Myöhemmin Alanko suuntasi jatko-opintoihin, jolloin hän syvensi tietojaan arkeologiasta. 4/2018 SUOMEN LUONTO 67 K eskiajan Turku on parhaillaan kasviarkeologi Teija Alangon tutkimuskohteena. Vieraslajit ovat todellinen ongelma, ja monet niistä ovat peräisin puutarhoista. Vastaavia esimerkkejä on valtavasti. Samaa teemaa jatkaa hänen maaliskuussa ilmestynyt tietokirjansa, Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista (SKS 2018). Tueksi tarvitaan historian tietämystä ja teorioita. Hän toivoo, että kiinnostus alaa kohtaan kasvaisi ja myös nuoret tutkijat löytäisivät sen. Mitä voisimme oppia menneisyyden puutarhoista. Osa kokeiluista toimi ja osa ei. 4/2018 SUOMEN LUONTO 67 LÖYDETTYJÄ siemeniä tunnistetaan vertailukokoelmien näytteiden avulla. ”Kasvitieteen professori Sakari Hinneri opetti todella inspiroivasti. Lähden helposti rönsyilemään, kun kiinnostun jostakin asiasta. Hänen pro gradu -tutkielmassaan Arkeobotaaninen tutkimus Naantalin keskiaikaiselta luostarikirkolta kasvitiede yhdistyy historiaan. Kasviarkeologin työpäivään kuuluu maanäytteiden tutkimista ja analysointia. Historialliset romaanit puolestaan ruokkivat mielikuvitusta asettumaan autenttisemmin eri aikakausiin. Laboratoriossa näytteet pestään ja kellutetaan, jolloin orgaaninen aines nousee veden pintaan. Pieniä aarteita Kasviarkeologia on kuin aarteenetsintää. 1700-luvulla kasvatettiin suuruudenhullusti mulperia Ruotsissa ja Suomessa ja tehtiin ennakkoluulottomasti erilaisia kokeiluja”, Alanko vastaa heti. Näytteet ovat yleensä arkeologiselta kaivaukselta valikoiduista kohdista otettua maata, joka pakataan minigrip-pusseihin. ”Yhdessä vaiheessa opintojani ajattelin ryhtyväni tutkimaan valaita.” Tie vei kuitenkin kasvitieteen pariin. ”Esimerkiksi vanhat puutarhakasvit jättipalsami, terttuselja ja etelänruttojuuri ovat nyt ongelma. Kirjakin syntyi Alangon laajojen kiinnostuksen kohteiden tuloksena. B-suunnitelmana hän opiskeli ravintolakoulussa kokiksi. Kasviarkeologiassa voi kuin tilauksesta yhdistää kaikki”, Alanko iloitsee. Kaivauspaikalta saadut näytteet analysoidaan ja tulkitaan osana kyseistä aikaa ja ympäristöä. Jos olisin väitöskirjani jälkeen aloittanut heti postdoc-tutkimukseni, niin kirja ei ehkä olisi ehtinyt syntyä.” Asennetta puutarhoihin Alanko jos kuka tuntee historian puutarhat. ”Faktana voi tietää vain sen, että tietyn lajin siemen on ollut tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. ”Olen hyvin kiinnostunut monenlaisista asioista”, Alanko sanoo. Tässä näytteet tillistä ja porkkanasta.. Arkeologinen puoli tuli mukaan niin ikään Alangon laaja-alaisen kiinnostuksen ansiosta
” Erikoishavuja ja ryhmäruusuja ei voida kasvattaa meillä, joten niissä olemme tuonnin varassa”, Uimonen sanoo. Onkin tärkeää, että taimi on saanut kasvaa riittävän suuressa astiassa ja muodostaa hyvät ja vahvat juuret. Niissäkin on tärkeää katsoa ruukun ja taimen kokoa sekä sen tanakkuutta ja haarovuutta. 68 SUOMEN LUONTO 4/2018 KUN LUMET sulavat ja maa lämpiää, alkaa puutarhasesonki. ” On myymälöiden asia pro. Voidaan puhua jopa keväthuumasta, jolloin taimikauppojen ovet käyvät tiuhaan ja kottikärryt saavat pihoilla kyytiä. Vielä toistaiseksi Suomi on säilynyt täysin puhtaana tulipoltteesta.” Evira valvoo taimikauppaa, mutta käytännössä esimerkiksi nettikaupan valvonta on liki mahdotonta. ”On myymälöiden asia pro. Kasvien menestymiseen vaikuttaa paitsi vyöhyke myös kasvupaikan pienilmasto. . ” Taimen ulkonäkö, tanakkuus ja haarovuus ovat tärkeitä asioita. Siksi ei olekaan samantekevää, millaisen taimen ostoskärTaimen ulkonäkö, tanakkuus ja haarovuus ovat tärkeikannata katsoa kukkavarsia, vaan sitä, että kasvi on tanakka ja tuuhea mätäs. ” Mitä isompi taimi, sen parempi. loitua palveluun ja neuvontaan.” sulavat ja maa lämpiää, alkaa puutarhasesonki. Suomeen tuodaan ulkomailta noin puolet tänne istutetuista monivuotisista kasveista. Siksi ei olekaan samantekevää, millaisen taimen ostoskärryynsä valitsee. ” Mökille ajattelin ostaa kynäjalavia – ja sitten tietenkin heräteostoksia”, Uimonen naurahtaa. Puun, pensaan tai perennan taimesta voi hyvässä lykyssä kasvaa elämänmittainen kumppani omalle pihamaalle. Tuontitaimien mukana saattaa maasta toiseen kulkeutua kasvitauteja sekä vieraslajeja. Esimerkiksi monivuotista perennaa valitessa ei kannata katsoa kukkavarsia, vaan sitä, että kasvi on tanakka ja tuuhea mätäs. Jos taas on ostamassa pihalleen vaik, saPuunäköiseksi muuttava bakteeritauti tulipolte kolkuttelee jo. ” Tulipolte saattaa kulkeutua esimerkiksi omenaja päärynäpuiden mukana. YHTÄ TÄRKEÄ kuin itse taimi ovat sen hoito-ohjeet. Voidaan puhua jopa keväthuumasta, jolloin taimikauppoPuun, pensaan tai perennan taimesta voi hyvässä lykyssä kasvaa elämänmittainen kumppani omalle pihamaalle. ” Olikos se viime syksynä, kun ostin punaherukan taimia, vai jo toissa syksynä...” Seuraava taimiostos siintää kuitenkin jo mielessä. Taimialan asiantuntijakin joutuu ihan miettimään, milloin on viimeksi ostanut jonkin taimen. Puolet kasvista on piilossa mullan alla juuristossa. Moni lähtee puutarhakaupoille vaaleanvihreät kasvilasit päässä intoa höyryten, mutta Uimonen kehottaa viherpeukaloita malttiin. Niitä ei välttämättä saa ostopaikasta. Tosin silloin myös hinta nousee, mutta kasvuun lähtökin on varmempaa.” Monet hankkivat pihalleen myös nopeaa kukkaloistoa yksivuotisilla kesäkukilla. Kannattaa perehtyä ennakkoon kasvilajeihin, niiden hoitoon sekä menestymisvyöhykkeisiin. Maassamme on noin sata taimiviljelijää, ja meiltä menee vientiin etenkin hedelmäja marjakasvien taimia Keski-Eurooppaan, Ruotsiin, Norjaan sekä Venäjälle. Jos taas on ostamassa pihalleen vaikkapa puuta, pitää katsoa, ettei siinä ole runkovaurioita”, sanoo taimitarhatuotannon erikoisneuvoja Jyri Uimonen Puutarhaliitosta. Lue lisää ja katso menestymisvyöhykkeet: www.suomalainentaimi.fi K O T O N A HYVÄ TAIMI Taimiostoksilla kannattaa tehdä harkittuja valintoja, sillä kasvista voi hyvällä hoidolla saada pitkäikäisen kasvukumppanin. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS ANNE STOLT IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa taimiostoksille. HOLLANTI HALLITSEE puutarhakauppaa. loitua neuvontaan ja palveluun. Esimerkiksi kasvin palaneen K O T O N A näköiseksi muuttava bakteeritauti tulipolte kolkuttelee jo oviamme lähimpänä Virossa sekä Ahvenanmaalla. Jos on ihan kylmiltään lähdössä rakentamaan ja suunnittelemaan omaa pihaa, suosittelen konsultin käyttöä”, Uimonen neuvoo
5. 7. Lehti muuttuu läpikuultavaksi muttei ruskistu. 6. Jätettä ei saisi kipata metsään, vaan se pitäisi kompostoida. Friteeraa nokkosenlehdet muutama kerrallaan rapeiksi niin, että väri säilyy vihreänä. Tunnuksella varustetut kasvit on lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautivapaista kasveista. 2. Seuraa taimen vointia ja nauti sen kasvusta. Taimiostoksia helpottamaan on luotu tunnus FinE (Finnish Elite). Suosi vanhoja perinnekasveja. Tunnus voidaan myöntää koristekasveille sekä marjaja hedelmälajikkeille. Ilmakasvi kun viihtyy erinomaisesti vaikkapa pienessä lasiamppelissa ikkunalla. JOHANNA MEHTOLA Lue lisää: www.evira.fi Kasvipassin tarkastus, kiitos! KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT Rautaista nokkosta KEVÄISTÄ VIHREÄÄ ELINVOIMAA tekisi mieli nauttia sisäisestikin. 4/2018 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ OMAVALVONTA , toimijavastuu sekä kasvin jäljitettävyys tulevat korostumaan parhaillaan uudistettavassa EU:n kasvinterveyslainsäädännössä. Kasvien leviämiseen liittyen myös puutarhajätteen hävittämisessä pitää olla tarkkana. Tutustu kasvilajeihin etukäteen. Nosta lehdet reikäkauhalla talouspaperille, jotta ylimääräinen rasva imeytyy ja lehdistä tulee rapeita. Kasvin seuraksi amppeliin voi laittaa kauniita kiviä tai hiekkaa. Tee pohjatyöt kunnolla ja muokkaa taimelle asianmukainen kasvualusta. Muun muassa vierasalajien kasvatusta säädellään kansallisella taimiaineistoasetuksella. Ilmakasvit ovat ananaskasveihin kuuluvia päällyskasveja ja niitä elää luontaisesti esimerkiksi Etelä-Amerikassa. asianmukainen kasvualusta. 3. Tietoa saa kirjoista lehdistä ja netistä. Ilmakasvit eivät siis kaipaa multaa ja kasteluksi riittää veden sumuttelu tai uppokastelu kerran parissa viikossa. Tillandsia eli ilmakasvi voisi olla juuri oikea vihreä ratkaisu sinulle. Varaa ostoksille aikaa mielellään 5. 6. 7. Elokuussa taimimyymälät myyvät uutta satoa, joten panosta myös syysistutuksiin. Se onnistuu kirjaimellisesti poimimalla villivihanneksia ja tekemällä niistä naposteltavaa. Silloin saat varmemmin neuvontaa. Seuraa taimen vointia ja nauti sen kasvusta.. (JM) Lue lisää: www.suomenluonto.fi/sovellus FRITEERATTUJA NOKKOSENLEHTIÄ 2 l nokkosenlehtiä 1 l rypsiöljyä 1/2 rkl hienoa merisuolaa Lämmitä öljy kattilassa 180-asteiseksi. Jokaisella monivuotisella taimella pitääkin jo olla henkkarit, niin sanottu kasvipassi, mistä käy ilmi muun muassa kasvin tieteellinen nimi sekä alkuperämaa. Mausta suolalla ja nauti. Elokuussa taimimyymälät myyvät uutta satoa, joten panosta myös syysistutuksiin. (JM) IS TO CK PH O TO LII SA VA LO N EN / V IL LIÄ JA VA LL O IT TA VA A VINKIT TAIMIKAUPOILLE 1. Kasveja valitessa painotetaan erityisesti talvenkestävyyttä ja edustavaa ulkonäköä myös kukintakauden ulko puolella. Nokkosmuhennokselle ja nokkosletuille kivaa vaihtelua tuovat friteeratut nokkosenlehdet. Niiden eduksi voi helppohoitoisuuden lisäksi laskea ilmaa puhdistavan vaikutuksen sekä pienen tilantarpeen. Tämä resepti on yksi Suomen Luonnon Villivihannekset-sovelluksen 90 reseptistä, jotka ovat keittomestari Sami Tallbergin käsialaa. Varaa ostoksille aikaa mielellään ruuhka-aikojen ulkopuolelta. 4. Kasvi ilman multaa KIINNOSTAVATKO sinua viherkasvit, mutta eivät mullanvaihto, kastelu tai lehtien nyppiminen. . Lue taimien nimilaput huolellisesti. Tarkista kasvin menestymisvyöhyke
”Erityisesti ilahdutti, että talkoot kiinnostivat. Suojelualuetta on kuusi hehtaaria, ja siihen mahtuu monenlaisia elinpaikkoja kuten rantaluhtaa, rantaniittyä ja hakamaata. Vanhaan kulttuurimaisemaan on sommiteltu harmoninen kokonaisuus. ”Vuosi 2016 oli työntäyteinen, mutta valmista tuli”, Kairamo iloitsee. Kun paikallinen Leader-ryhmä Linnaseutu hyväksyi lintumiesten suunnitelman, päästiin aloittamaan. Hankkeelle haettiin rahoitusta Manner-Suomen maaseudun Leader-kehittämisohjelmasta. Kiikarissa on muuttomatkalla olevia kuikkia, kaakRETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Paikalliset osallistuivat yli odotusten.” ON VARHAISKEVÄT. Puhelun jälkeen alkoi tapahtua. Ensin seuraillaan polkua kaunista puronvartta pitkin. Näin lähellä kaupungin keskustaa ei tarvitse luoda erämaatunnelmaa. HONKALANRANNAN maanomistajat ottivat yhteyttä lintuharrastajiin vuonna 2015. 70 SUOMEN LUONTO 4/2018 R E T K E L L Ä NOIN KOLME kilometriä Hämeenlinnasta Lahteen päin on Kahilisto ja siellä Honkalanrannan luonnonsuojelualue. Lintutornin lisäksi voitiin rakentaa pitkospuut, laavu nuotiopaikkoineen sekä perinteinen lato varastoja huoltotilaksi. Lintumiehet innostuivat, sillä paikka oli vähintäänkin mainio retkipaikka. Nyt vierailemme luontotoimittaja Alice Karlssonin mukana Honkalanrannassa. Yhdessä rakennettu keidas TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT PETRI HIRVA IS TO CK PH O TO Leveille pitkospuille mahtuvat myös lastenrattaat ja pyörätuoli.. Täällä voi paeta nykymenoa, olla kuin pikkuisessa taskussa, jossa voi eläytyä menneeseen agraariaikaan. ”Kysymys kuului, kiinnostaisiko Birdlife Kanta-Hämettä osallistua lintutornin rakentamiseen”, yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Kairamo kertoo. Monimuotoisuutta täydentävät pohjoispuolelle jäävät pellot, joita edelleen viljellään. Alusta asti paikkaa ovat elävöittäneet lampaat, jotka pitävät umpeenkasvun aisoissa. Pian päästään pitkospuille. Tuossa on veden ylittävä kivisilta, jonka peruskivet on jäljitetty 1700-luvulle, ja tuossa vanha omenapuu. Honkalanrannassa jos missä välillä parjatut luontokohteiden palvelurakenteet pääsevät oikeuksiinsa. Laitumia kiertää kaunis riukuaita. Iso autoliike kätkee taakseen viehkon polun Katumajärven rantaan
RETKIVINKKEJÄ KANTA-HÄMEESTÄ 1) Aulanko, Hämeenlinna | Aulanko pitää pintansa. Vuonna 1907 rakennetusta graniittisesta näköalatornista on huikea näkymä Vanajaveden kansallismaisemaan. Havaintoja on lisäksi ainakin pohjanlepakosta, viiksisiipasta ja ketusta.” . Ympäröivät kylät Sattula, Nihattula, Ihalempi, Leiniälä ja Pelkola ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vanhoja kyliä. ”Nisäkäshavaintojakin on”, Kairamo sanoo. Lintutornista avautuu upea näkymä Katumajärvelle. Vesilinnut kerääntyvät Lehijärvelle muuttoaikoina ja myös pesimälajisto on runsas. Parkkipaikan osoite on Suurisuo 17, Janakkala. Honkalanrannassa pesii 47 lintulajia mukaan lukien luonnonsuojelualueen nimikkolajiksi korotettu kaulushaikara sekä luhtakana, rytikerttunen, taivaanvuohi, härkälintu ja nokikana, joka on viime aikoina harvinaistunut voimakkaasti. Ajo-ohje: Suurisuolle kuljetaan 13 kilometriä Turengista koilliseen seututietä 292 kunnes tulee vasemmalle viitta Suurisuo. ”Rusakoita ja metsäjäniksiä näkee tuon tuosta. 4/2018 SUOMEN LUONTO 71 JOU NI TIK KA N EN ALICE KARLSSON on Suomen Luonnon entinen toimittaja ja nykyinen avustaja. Lampaiden avulla rantalaidun pyritään palauttamaan entiselleen. | www.luontoon.fi/aulanko 2) Suurisuo, Janakkala | Heti viimeisen jääkauden päättymisen jälkeen syntyneellä Janakkalan Suurisuolla voi kulkea halki korpien, rämeiden, nevojen ja lettojen. Suon monipuoliseen kasvillisuuteen ja eläimistöön on helppo tutustua luontopolun opasteiden avulla. Honkalanrantaan vievä polku alkaa vanhan kivisillan kupeesta. 3) Lehijärvi, Hattula | Legendaarinen lintujärvi, jonka arvokkain osa, pohjoispuolen Ihalemmenlahti, kuuluu Natura 2000 -aluei siin. Kirjosieppo on löytänyt Honkalanrannasta pesäpaikan.. Kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen puistometsä on keväisin täynnä linnunlaulua. kureita, koskeloita, sorsalintuja ja kahlaajia. Lahopuissa nakuttelevat muun muassa pikkutikka ja harmaapäätikka
Hiljaisuuden puutarhassa on tilaa rauhoittua. Eija's Garden Loviisassa tarjoaa silmän ilon lisäksi kosketeltavaa ja tuoksuteltavaa. Nyt kun kevätmuutto on käynnissä, on hyvä aika perehtyä näihin upeisiin lintuihin. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. JORMA LAURILA LINNUT KIRJOIHIN JA KANSIIN KEVÄT ON OIVAA AIKAA ALOITTAA LINTUHARRASTUS. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. SALLA VILJAVA, TAMPERE Pitkä matka ilmastometsätalouteen Tosi mielenkiintoista tietoa metsien ja ilmastonmuutoksen sidoksista. RIITTA POUTANEN, PARIKKALA Haaveilen matkasta, on mukava lukea kun kohdepaikka esitellään. Äänestä . SUOMEN LUONTO 3/2018 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Varanginvuono kutsuu retkelle. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 20.05.2018. VOIT MYÖS OSALLISTUA KIRJAN ARVONTAAN NETTISIVUILLAMME KERTOMALLA, MINKÄ LINNUN HALUAISIT NÄHDÄ. LAINEEN LAATIMAAN HAVAINTOKIRJAAN, JOSSA ON MAAMME LINTUJEN TÄYDELLINEN LAJILISTA. MINNA VIHERVAARA, HELSINKI Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Tunturikotkia Huikean mielenkiintoinen juttu. Pohjolan eläimet äänessä -kuuntelukirjan voitti Teemu Storckovius. Tämä kirja tarjoaa tunnistamiseen oivan avun. Petolinnut kun eivät ole helpoimpia siivekkäitä tunnistaa muun muassa höyhenpukujen vaihtelun vuoksi. Erityisesti historia kotkiin kohdistuneista asenteista ja niiden muutoksista. 72 SUOMEN LUONTO 4/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä EIJ A KE CK M A N VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Hyvällä onnella voi nähdä myös harvinaisia vieraita. Osallistujien kesken arvotaan Nemokustannuksen Kasvikunta -postikorttisarja. Jutusta sai myös hyviä retkeilyvinkkejä. LAURA PENNANEN, HELSINKI Kevättä etsimässä Hauska lukea juttua, jossa käydään eri puolilla Suomea. Forsmanin teos on taskuun mahtuva opas petolintujen kiehtovaan maailmaan. Teksti on napakkaa ja kuvat ovat havainnollisia. Muuttoaikana näkee niitäkin petoja, jotka eivät ole alueen peruslajistoa. Olen reissannut aika paljon Pohjois-Norjassa, mutta tämä paikkapa on käymättä. Ehkä ensi kesänä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . WWW.SUOMENLUONTO.FI Aistipuutarhaan KAIKKI AISTIT on syytä pitää valppaina, kun astelee elämyspuutarhaan. HAVAINNOT ON KÄTEVÄ KIRJATA YLÖS VIHKOON TAI VAIKKAPA LASSE J. JUKKA HEINO, MERIKARVIA Petolintuja tunnistamaan KANSAINVÄLISESTIKIN ARVOSTETUN peto lintujen tutkijan, valokuvaajan ja piirtäjän Dick Forsmanin tuorein kirja Petolinnut Suomen luonnossa (Otava 2018) on erinomaista retkilukemista ja avaa monipuolisesti petolintujen maailmaa. www.eijasgarden.fi IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä
Ahvenen osuus merimetson ravinnossa ei poikennut lähellä ruutua 29 Ruotsin rannikolla tehdyistä tutkimuksista. Myöskään jäkälien tai sammaleiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin. Rannikon kalakannat ovat paikallisia, eikä kalastus tai petojen saalistus laajan ICES-alueen muissa osissa voi vaikuttaa niihin. 4/2018 SUOMEN LUONTO 73 T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I Merimetson ja kalastajien saaliskilpailusta Kommentteja Suomen Luonnon numerossa 10/2017 julkaistuun artikkeliin: ERIKOISTUTKIJA Outi Heikinheimon esittämät tutkimusartikkelimme ongelmat ovat liioiteltuja. artikkelissa arvioitu. JAAKKO KULLBERG KEVÄTTÄ ETSIMÄSSÄ -artikkelissa (SL 3/2018) kerättiin männyn neulasia. Tutkimuksessa ei arvioitu petokalojen syömiä kalamääriä, koska kala kuitenkin pysyy kalana. JUHANI SALMI KALASTUSMESTARI, VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS RANNIKON KALAKANNOISSA on vuosiluokkien voimakkuudessa monen kertaluokan eroja, ja siksi myös kalastuksen saaliit vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Ennen tätä Manner-Suomesta tunnettiin kaksi havaintoa. Oikea luku on 2,8 miljoonaa tonnia. Vertailuissa ei ole käytetty aina edes saman ajanjakson tietoja merimetson ravinnosta, vaan viitteitä on 1970ja 1990-luvuilta ja 2000-luvun alusta, jolloin kalaston koostumus on voinut olla täysin erilainen. Näissä tilanteissa kalastusta on ohjattu alamitoilla, koska pienten yksilöiden pyynti pienentää saalista ja vaarantaa kutukannan riittävyyden. Neulasia tai lehtiä ei saa kerätä kasvavista puista ilman maanomistajan lupaa. Näiden takana voi olla ihmisen mukana kulkeutuneen naaraan tuotanto. Esimerkiksi ahvenen suuri osuus merimetson ravinnossa osoittaa ahvenen yleisyyttä alueella. Artikkelin tarkoituksena on arvioida ihmisten, lintujen ja nisäkkäiden kuluttama kalamäärää ja sitä, esiintyykö kilpailua kaloista koko Itämerellä. Ruutuja tarkasteltiin erikseen ja tiedot yhdistettiin. Myös ne ovat merimetson kaltaisia kaikkiruoMerimetso herättää keskustelua.. Se on kuitenkin pitkään asustellut Ahvenanmaalla. Syödyt tai kalastetut määrät eivät kerro kilpailusta, vaan sen arvioimiseksi olisi käytettävä kuolevuuksia, kuten Saaristomerta koskevissa tutkimuksissa on tehty. Saaristomerellä esimerkiksi haukien ja kuhien kuluttama kalamäärä on moninkertainen verrattuna merimetsojen syömään määrään. Merimetson saalistus kohdistuu pääosin näihin nuoriin kalastuskokoa pienempiin kaloihin. Se on todennettavissa myös vertaamalla pelkästään Suomen puolella syötyjä määriä ja saaliita. Turun ensihavainnon 2000 jälkeen laji levisi muualle Etelä-Suomeen. Yhden vuoden saaliiden vertaaminen eläinten syömiin määriin ei ole mielekästä. Nordkappissa kaamoksen ajankohta on 20.11.-22.1. Kuvassa on valko häntäkauris, ei metsäkauris. Merimetsojen saalistus tapahtuu esitetyistä luvuista päätellen enimmäkseen muualla. Esimerkiksi kuha on herkkä nuorien kalojen voimakkaalle pyynnille. Vertailuajankohdaksi valikoitui vuosi, jolta oli saatavissa kattavin ja laajin tieto koko Itämeren alueelta niin ammattija vapaa-ajankalastuksen saaliista kuin nisäkkäiden ja lintujen ravinnosta. METSIEN HIILITASETTA koskevassa artikkelissa (SL 3/2018) väitettiin, että kivennäismaat olisivat Heikki Simolan tutkimuksen mukaan menettäneet hiiltä hiilidioksidina laskettuna lähes kymmenen miljoonaa tonnia / vuosi. Kritisoidessaan tutkimusvuoden valintaa Heikinheimo ei huomioinut, että kyseisenä vuonna myös merimetsojen parimäärä oli alhainen, ja että ahvenen osuus merimetson ravinnossa vaihtelee eri vuosina, eikä se ollut suurimmillaan vuonna 2010. Heikinheimo arvosteli Saaristomeren merimetsojen ruokavalion käyttöä arvioitaessa syödyn ahvenen määrää koko ruudulla 29. RIISTAKAMERAKUVAUKSESTA kertoneessa artikkelissa (SL 2/2018) sivulla 42 oli virheellinen kuvateksti. Merimetsot syövät niitä kalalajeja, joita on runsaasti ja helposti saatavilla, joten ravinto vaihtelee sen mukaisesti paljon sekä ajallisesti että paikallisesti. Kaamos on kuitenkin siellä lyhyempi eli 27.11.–16.1. Saaristomeren ravintotutkimuksissa on otettu huomioon erot sisäja ulkosaariston välillä. Petokalojen syömiä kalamääriä ei ole artikkelissa arvioitu. Merimetsojen saalistus tapahtuu esitetyistä luvuista päätellen enimmäkseen muualla. Suomen rannikolle ulottuvilla ICES-alueilla suurin osa ahvenja kuhasaaliista on peräisin Suomen alueelta – osin siksi, että kalastuksen tilastointi on muissa maissa puutteellista. MAAILMALTA-PALSTALLA (SL 3/2018) mainittu Tsaratanana ei ole kansallispuisto vaan suojelualue. Merimetsot saalistavat kalastusta pienempää ahventa ja kuhaa, ja pieniä yksilöitä on meressä paljon enemmän kuin suurempia kaloja. ja Hammerfestissä 22.11.–20.1. TOIMITUS @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Myös ne ovat merimetson kaltaisia kaikkiruokaisia kalansyöjiä. Tutkimuksessa Itämeri jaettiin Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) käytännön mukaisesti ruutuihin. OUTI HEIKINHEIMO, ERIKOISTUTKIJA, LUKE Oikaisuja KYSY LUONNOSTA -palstalla (SL 3/2018) kerrottiin, että saksanampiainen olisi tavattu Suomessa ensikerran 2005. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi JU SS I M U RT O SA A RI lella syötyjä määriä ja saaliita. Suuria petokaloja pidetäänkin tärkeänä kalaston rakennetta tasapainottavana tekijänä rannikkovesien ekosysteemissä. Simola ehdottaa tällaista muutosta metsien kivennäismaiden hiilitaselaskelmiin; tämä pienentäisi lähes neljänneksellä Suomen raportoimaa kangasmetsien maaperän hiilinielua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittääkö esiintyykö kilpailua, ja sitä esiintyi. Merimetsojen vuonna 2010 syömät ahvenet ja kuhat eivät missään tapauksessa ole verrattavissa saman vuoden kalastajien saaliiseen, koska ne ovat muutamaa vuotta nuorempia – tai ahvenkoiraita, joista suurin osa ei kasva lainkaan kalastajien tavoittelemaan kokoon ainakaan Suomen rannikolla. Ruudulta 29 tietoa ravinnosta oli saatavissa vain Saaristomereltä. Suomen rannikolle ulottuvilla ICES-alueilla suurin osa ahvenja kuhasaaliista on peräisin Suomen alueelta – osin siksi, että kalastuksen tilastointi on muissa maissa puutteellista. Näissä tilanjan ICES-alueen muissa osissa voi vaikuttaa niihin. Esimerkiksi kuha on herkkä nuorien kalojen voimakkaalle pyynnille. Saaristomerellä esimerkiksi haukien ja kuhien kuluttama kalamäärä on moninkertainen verrattuna merimetsojen syömään määrään. VARANGINVUONOSTA kertovassa artikkelissa (SL 3/2018) väitettiin norjalaisen luonto-opaskirjan tietoihin perustuen kaamoksen kestävän Norjan Kirkkoniemessä 20.11.–20.1
Liito-orava pesäpuussa ”HUOMASIN metsäpolulla kulkiessani puunkolon, josta kurkki harmaapäinen nappisilmä. Kuun kuvasi Raumalla 28.3. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Korea kuurnakoiras ”TAVIOKUURNAKOIRAAN väritys on silmiinpistävä. Sain kuitenkin ikuistettua koko karvapallon kuvaan”, kertoo 29.3. Kuvaa ottaessani se piipahti puunrungolla ja sujahti heti takaisin pesäänsä. Orivedellä liito-oravan tavannut Juha Lehtinen. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION.. LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Lopulta se on täysi ja pienenee taas nopeasti päivien juostessa. Se herättää huomion myös kauniilla kirkkaalla laulullaan.” Anne Moilanen sai napattua kuvan taviokuurnasta 22.3. Kaamasessa. 74 SUOMEN LUONTO 4/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Satu Heinonen. Täyttyvä kuu-ukko ”KYLMINÄ kevättalven pakkasöinä, kun taivas on selkeä, on mahtavaa seurata kuun täyttymistä joka päivä enemmän
Keväiset sinivuokot ”KEVÄISET SINISILMÄT, nuo ikiihanat sinivuokot kurkottivat kohti aurinkoa Tampereen Hervannassa Suolijärven ulkoilualueella 13.4. Useita neitoperhosia lenteli lämpimien seinien läheisyydessä. Riemuhuuto keväälle ”MYÖHÄINEN KEVÄT ruuhkautti kurkien pesintäsuot, paikkaa puolustettiin huutaen ja mekastaen.” Kevään tuojat kuvasi 13.4. Antti Toivanen Lappeenrannan Konnunsuolla. Hiiripöllön iltapala ”OHI AJAESSAMME vaimo huomasi puussa pöllön. oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Kyiden aika KEVÄTAURINGON lämmittäessä kyyt kiemurtelevat koloistaan. Piha vanhojen hirsirakennusten keskellä oli kuin luotu perhosten keväiseen lentoon. Pysäytimme auton ja huomasimme, että hiiripöllön kynsissä oli sapuskat mukana. Hetken kuluttua pöllö jemmasi herkkupalan oksanhankaan ja lähti jatkamaan illan viettoa.” Pöllön llallispuuhat kuvasi 15.4. Heikki Heinonen Helsingin Vuosaaressa.. Hämeenlinnan Kalvolassa Markku Ranta-Eilola. Tämä kevään kaunotar lämmitteli pitkät tovit maassa siipiään.” Neitoperhosen kuvasi Kouvolassa Pirjo Hokkanen. Tämän yksilön kuvasi 12.4. 4/2018 SUOMEN LUONTO 75 Neitoperhonen tuo kevään ”LAUANTAI 14.4. Lämmin pälvipaikka etelärinteessä on otollinen alue sinivuokoille avata ensimmäiset kukintonsa.” Kuvan lähetti Terhi Pöntinen
Oliko pesässä molempien lajien munia, vai mahtuisiko siihen peräti kaksi pesää rinnakkain. Jospa pöntössä – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Olisipa ollut mielenkiintoista kurkistaa pöntön sisään. . M AT TI SU O PA JÄ RV I / VA ST AV A LO Kirjosiepot valtaavat usein muiden lajien pesiä.. Kirjosieppo erehtyy silloin tällöin syöttämään pöntön katolla pesivän räkättirastaan poikasia, ja joskus pajulinnun pesää on ruokkinut ylimääräinen pajulintu. 76 SUOMEN LUONTO 14/2018 Kirjosiepponaaras ja kaksi koirasta Pihapuussamme on linnunpönttö jossa on kirjosiepon pesä, mutta meitä ihmetyttää kun naarasta syöttää niin kirjosieppokoiras kuin leppälintukoiraskin. Tosin usein käy myös niin, että tiainen pesäänsä puolustaessaan voittaakin siepon ja jopa tappaa tunkeilijan päähän kohdistuvalla nokaniskulla. Tiaiset alkavat säännönmukaisesti pesiä ennen kirjosieppojen Suomeen saapumista. Havainnossa on kysymys harvinaisesta poikkeuksesta. Havaintopaikka on Keski-Posiolla. Mutta tiedossani ei ole tällaista tapausta, jossa pöntössä olevaan pesään vie ravintoa kaksi eri lajiin kuuluvaa lintua. Sieppokoiras voi voittaa pesän asukkaan ja tehdä oman pesänsä tiaisen pesän päälle. Tämäkin tapaus on varmaan syntyään samantyyppinen: kirjosieppo on vallannut leppälinnun pöntön käyttöönsä, mutta leppälintu ei olekaan luovuttanut. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Onko tällaista esiintynyt ennenkin vai onko kyseessä poikkeustapaus. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Kirjosiepot pyrkivät kyllä valtaamaan jonkin muun lintulajin asuttaman pesäpöntön itselleen palattuaan keväällä muuttomatkaltaan, ja onnistuvatkin siinä melko usein
Monisiimaiset ja korkkiruuvimaisesti kierteiset siittiöt uivat munasolun erittämien aineiden ohjaamana munapesäkkeeseen. Noidanlukko itää ilmeisesti vain sopivien sienirihmastojen läsnäollessa. Kun metsä valtasi aron, valoisaa kasvupaikkaa vaativa keulankärki hävisi useimmilta paikoilta. YR JÖ LU KK A RI. Siitä varttuu maanalainen alkeisvarsikko, jonka pinnalla siittiöja munapesäkkeet ovat. Se on useimpia muita noidanlukkoja kookkaampi, 10–20 senttiä korkea, ja toisin kuin muilla noidanlukoilla, sen lehdet elävät kaksi kesää. Jotta hedelmöitys onnistuisi, alkeisvarsikot voivat olla korkeintaan parinkymmenen sentin etäisyydellä toisistaan. Pohjoista muotoa, jonka kukka on usein sinertävä, kasvaa Inarissa ja Utsjoella sekä Kuusamon–Sallan alueella. Etelä-Suomessa turvapaikoiksi muodostuivat jyrkät harjujen rinteet. Ahonoidanlukon lehdet elävät kaksi kesää. Olen kerran löytänyt isosta kirjosiepon pöntöstä kaksi pesämaljaa, joissa molemmissa hautoi kirjosieppo. Suomeen se levittäytyi idästä, Lappiin Kuolan niemimaan kautta ja eteläpuoliskolle Laatokan ja Äänisen välistä kannasta pitkin. Vihreänä talvehtiva lehti erottuu muutoin kulottuneesta kasvillisuudesta helposti myöhään syksyllä tai varhain keväällä. Ahonoidanlukko poikkeaa tästä noidanlukkojen yleisestä kaavasta. SEPPO VUOLANTO Noidanlukko pientareella Onkohan tämä toukokuun puolivälissä hiekkaisella tienpientareella Torniossa näkemäni kasvi jokin noidanlukko. Muutoin sen leviäminen on hankalaa: isot siemenet karisevat talvella kasvupaikalle. Keulankärki leviää harjunrinteiltä helposti sorakuoppiin ja sieltä soran mukana muun muassa tienvarsille. Eteläistä muotoa on Joensuun seudulla, Punkaharjulla, Savitaipaleella sekä monin paikoin Hämeenlinnan–Heinolan–Tampereen seudun harjuilla. Mikä se on. Noidanlukot elävät enimmän aikaa maan sisällä, ja maanpinnan yläpuolelle kurkottaa vain itiöitä tuottava lehti. Se ei ole noidanlukoista yleisin, mutta varmaan useimmin nähty. Ahonoidanlukko kasvaa hiekkaisilla kedoilla koko maassa. Useimpien noidanlukkojen lehti elää vain muutamia viikkoja, sen verran että itiöt ehtivät valmistua. . Ilmeisesti yhteyttäminen on sille merkittävä energianlähde toisin kuin muille noidanlukoille. Kesällä sitä on vaikeampi havaita muun kasvipeitteen vehreydestä. Kasvi on ahonoidanlukko. . Se säilyi kuitenkin muutamissa paikoissa pohjoisen tuntureilla ja suurten jokien hiekkaisilla rantatörmillä. Nykyisin sillä on muutama kymmenen kasvupaikkaa. SEPPO VUOKKO Terveisiä jääkauden aroilta Kuvasin oheisen kasvin Pielisjoen varresta. Se, että noidanlukkoja on ylipäätään olemassa, viittaa siihen, että ne ovat yleisempiä kuin havainnot osoittavat. Mammuttiarolla kulki talvellakin suuria kasvinsyöjiä, jotka söivät keulankärkeäkin siemenineen, ja eläinten ulosteissa se sitten levisi uusille kasvupaikoille. Joskus sille kelpaavat elinpaikaksi jopa hiekkakankaalla kulkevan tien pientareet, niin kuin tässäkin tapauksessa. Kuorma-auto on nyt korvannut mammutin keulankärjen levittäjänä. Lehteä ei kehity suinkaan joka vuosi. Hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy sitten varsinainen noidanlukko, joka jatkaa elämäänsä piilossa maan sisällä sienirihmaston hankkiman ravinnon varassa. Sitä, onko sienelle mitään hyötyä seuralaisestaan, vai ovatko noidanlukot sienten loisia, ei tiedetä. 14/2018 SUOMEN LUONTO 77 R A IM O PIT K Ä N EN hautoi myös leppälintu. SEPPO VUOKKO Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset LASSE KOSONEN Sienet JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit Mammutit söivät idänkeulankärkeä jääkauden aroilla. Runsaimmin sitä onkin nykyään ihmisen muokkaamilla paikoilla. Noidanlukot ovat harvinaistuneet erityisesti 1970-luvulta lähtien. Noidanlukkojen kulta-aikaa oli niittyihin, kaskeamiseen ja metsälaidunnukseen perustuva maatalous. Onnitteluni – sait terveiset kymmenen tuhannen vuoden takaa! Kasvi on idänkeulankärki, joka kasvoi ilmeisen runsaana jääkauden loppuvaiheen aroilla. Se on kaksihaarainen: toisen haaran muodostaa pysty hiukan rypäleterttua muistuttava itiöpesäkkeistö, toisen lehtimäinen liuskainen osa. Lehdet elävät kaksi kesää, ja lehtien muodostuminen näyttäisi olevan säännöllisempää kuin muilla noidanlukoilla, ehkä jokavuotistakin
78 SUOMEN LUONTO 14/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Miksi kontiainen on rauhoitettu. Yritän vastailla ainakin osaan niistä. Nisäkkäiden ja lintujen rauhoituksen tai rauhoittamattomuuden perustana on näiden eläinten yleinen suojelu. Kääri perhosen kuin tortillan ja oli isompi kuin mikään Suomessa näkemäni hämähäkki! O LL I SA IR A / VA ST AV A LO Kontiainen ei yleensä aiheuta vahinkoa. Tapasin tämän kummajaisen Venäjän rajan lähellä. Pelloilla olevat multakasat ovat usein vesimyyrän tekosia. Kontiaisia ei ole koko Suomessa, vaan ainoastaan Etelä-Pohjanmaalta Kainuuseen kulkevan rajan eteläpuolella. Myös kysyjän lähettämän kuvan multakasat näyttävät ennemmin vesimyyrän kuin kontiaisen tekosilta. Miksi ei oteta jo käyttöön hävittämiskeinoja, kun ne saavat aikaan pelkästään tuhoa. Tässä tulikin lukijalta monta eri kysymystä. Itäisiä erillislöytöjä on Kuusamosta saakka. Kontiaisia on läpi Suomen, ja ne tuhoavat ihmisten hoidetut pihat keskellä taajamiakin. Eihän se mitään, jos ne syövät taimikot ja aiheuttavat myyräkuumetta. Kontiaisen rauhoitus ei perustu EU-direktiiveihin – esimerkiksi Eteläja Keski-Euroopassa kontiaiset ovat turkiseläimiä, ja niitä metsästetään. Kontiaisen rauhoitus Suomessa perustuu siihen, ettei se meillä yleensä aiheuta merkittäviä vahinkoja. Siksi esimerkiksi kaikki päästäiset ja lepakot sekä niin sanotut laululinnut ovat rauhoitettuja. Seuraavana rauhoitetaan varmaan myyrät, rotat ja hiiret. Marmoriristikki herkuttelee neitoperhosella. Tuon kokoista en ole ennen nähnyt. Kaikki lajit ovat rauhoitettuja, ellei niiden rauhoittamattomuudelle ole erityisiä perusteita. Niitä ei myöskään pysty houkuttelemaan syöteillä. Sukupuuttoonkaan nuo eivät kuole, kun Suomi on jo niitä täynnä. H A N N U VA U H KO N EN JA N I LA M PI. JUHA VALSTE Perhosta syövä hämähäkki Mikähän hämähäkki mahtaa olla kyseessä. Kontiaisten hävittäminen on hankalaa, sillä ne eivät juuri tule käytävistään maan pinnalle. Asian voi varmistaa pistelemällä ohuella kepillä multaläjää: kontiaisen maan alle johtava käytävä lähtee keskeltä multakasaa, vesimyyrän sen reunalta. Pellolla, niityllä tai nurmikolla olevat multakasat eivät suinkaan aina ole kontiaisen tekemiä – itse asiassa läjien tekijä on tavallisesti vesimyyrä. . Jokainen pihaa omistava on raivoissaan noista kaivajista
Neitoperhosella herkutteleva kookas hämähäkki herättää huomion. Punaväri sinänsä ei estä yhteyttämistä, jos viherhiukkaset ovat terveitä ja ravinnehuolto on kunnossa – sen osoittaa yleisesti koristepuuna viljelty verivaahtera. Kaadoin pihaltani pari vuotta sitten vanhan lahovikaisen vaahteran, joka kasvoi liian lähellä rakennusta. Kaikki lahottajat eivät suinkaan ole helposti havaittavia itiöemiä tekeviä kääpiä. Onko puu sairas tai kenties geenimutaatio. TAPIO KUJALA Punainen vaahtera Pihallamme kasvaa vaahtera, johon on toista vuotta kasvanut pelkästään punaisia lehtiä. Mustikan varvut ovat arkoja pakkasille ja kuivuudelle. Voisi kuvitella, että latvuksen menettänyt juuristo on menehtymässä ravinnon puutteeseen eikä enää pysty toimittamaan vettä ja ravinteita edes vähäisille kantovesoille – tai että puuta vaivannut sieni on saanut yliotteen sekä juuristosta että vesoista. Ne kukkivat kuitenkin vasta seuraavana kesänä, ja ellei tuho toistu, lähivuosina marjasadot saattavat olla jopa entistä parempia. Jos hämähäkin löytää kuistiltaan, sen kannattaa antaa olla rauhassa ja ihastella iltahämärissä, kuinka se kutoo taidokkaasti seittinsä uudestaan. Esimerkiksi verivaahteran lehtien punavärin aiheuttava geenimuutos on jo siemenissä. Jokin maljakas kenties. Punamaljakkaan korea väri herättää huomion. Tuho on pahinta avoimilla ja tuulille alttiilla paikoilla, metsän sisällä varvikot säilyvät paremmin – mutta paras marjasato olisi juuri valoisilla paikoilla! Onneksi mustikka toipuu hyvin laajoistakin vaurioista. Todennäköisesti kiusana on runkoa tai juuristoa turmeleva sieni. LASSE KOSONEN Punalehtiseksi muuttunut vaahtera saattaa kärsiä sienitaudista. Mustikan varvut ovat arkoja koville pakkasille ja kuivattaville kevätahaville. 14/2018 SUOMEN LUONTO 79 . Laji on Eteläja Keski-Suomessa melko yleinen keväinen sieni, joka tosin voi kehittää ensimmäiset maljat jo loppusyksyllä. Pohjois-Amerikassa sikäläisen mustikan varvustot poltetaan ajoittain, jotta versosto nuorentuisi ja antaisi paremman sadon! Puolukka kestää talven oikutteluja paremmin kuin mustikka, mutta yhden talvituhon takia ei tarvitse pelätä sen syrjäyttävän mustikkaa. Uudet versot nousevat maavarsistosta heti alkukesästä. Jos puun lehdet ovat aikaisempina kesinä olleet vihreitä ja vasta pari vuotta punertavia, puu on todennäköisesti sairas ja tekee kuolemaa. Seassa harvakseltaan kasvaneet puolukanvarvut ovat säilyneet. Tällä perusteella uskoisin, että kysyjänkin puu on vaikeuksissa. Lounais-Suomessa, missä lumettomat talvet ovat tavallisia, mustikat ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja kestävät kovempia pakkasia kuin sisämaan mustikat. Tilanne voi muuttua, jos vähälumiset talvet yleistyvät. Niitä tapaa erityisesti loppukesästä, kun keväällä kuoriutuneet poikaset ovat aikuistuneet. Sen kantovesoissa lehdet ovat nyt samaan tapaan punertavat ja tavallista pienemmät. Syötäväksi ei tästäkään koristuksesta ole – parasta tyytyä vain ihailemaan keväistä piristysruisketta. SEPPO VUOKKO Kuolleenruskea varvikko Kun pääsimme ensi kerran keväällä 2017 mökkisaarellemme, näky oli lohduton: kaikki mustikanvarret ruskeina! Olen kyllä kuullut, että lumeton talvi voi aiheuttaa tällaista. Kun lunta ei sitten jonakin talvena olekaan, mustikan varvut kuivuvat, kuolevat ja muuttuvat ruskeiksi. Toipuuko mustikka, vai valtaako puolukka metsämme. Ulkopinta on valkeahko. . . Pääosa mustikan versostosta on maan sisällä suojassa sekä pakkasilta että eläimiltä. SEPPO VUOKKO Punamaljakas on kevätsieni Mihin ihmeelliseen sieneen törmäsin 11.5.2017 Konnevedellä. Voiko kasvi yhteyttää ilman vihreitä lehtiä. Koko puuta muuttavia geenimutaatioita ei enää sen kasvaessa synny. . Marmoristikki (entiseltä nimeltään marmoriristihämähäkki) on aitoristikin ohella yleisimpiä isoja ristihämähäkkejämme. Ympärillä olevien puiden lehdet ovat vihreitä. Se ei ole järin isokokoinen – vain 2–4 senttiä läpimitaltaan oleva malja, mutta sen sisäpinnan kirkkaanpunainen väri on hätkähdyttävä. EL IS A PÖ YH Ö N EN M A RIT TA K YP Ä R Ä TII A SA LO. Ristihämähäkit kutovat kauniin säännöllisen muotoisen ratasverkon, jonka seitti on kuin ohutta lankaa. Halkaisijaltaan nuo olivat viitisen senttiä. Punamaljakas herättää helposti huomion korealla värillään. Kasvualustana sillä ovat kaikenlaiset lehtipuun rungot ja oksat, erityisesti se kasvaa rantalepikoissa hieman vettyneillä puunpalasilla. Varmuuden puun kohtalosta antaa vain aika
Sukeltajia on vesien kirjomassa maassamme niin paljon, että niitä riittää jokaisen jorpakkoon ja vesitynnyreihinkin. Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. Lämmin ja aurinkoinen kevätsää innostaa karikkeessa talvehtineet vesihyönteiset liikenteeseen, ja ne aloittavat siirtymisen takaisin vesistöihin. Välillä auton vieressä seisoskelu on yhtä ropinaa, kun pienempiä vedensuosijoita kolahtelee pelteihin. 09 156 11 (vaihde) Metsäpirtin mullat ovat kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Tämä keväinen ilmiö – vesikuoriaisten ja myös vesiluteiden, kuten malluaisten ja vesimittareiden tunku tynnyreihin, on parhaiten havaittavissa muualla kuin vesillä liikkuen tai paljua tarkkailemalla. Viime vuosina vesihyönteisfaunamme on kasvanut monilla uusilla lajeilla, kuten esimerkiksi suursukeltajiin kuuluvalla jymysukeltajalla, joka on levinnyt jo koko eteläiselle rannikkoalueellemme. Esimerkiksi kattopellit sekä autojen neonväriset maalipinnat ovat melkoisia houkuttimia. Sukeltajat näkevät auringon ultraviolettisäteilyn ja sen heijastukset, eli ne tunnistavat vesipinnat tehokkaasti. 1320,Vienan Karjala 21.-26.8. 580,Äänisen kierros 26.7.-2.8. Paljon muita melontaretkiä katso: erarenki.fi/retkikalenteri Kanoottien, kajakkien ja SUP-lautojen vuokraus Opastukset Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin www.erarenki.fi 050 5454722 /Jouni niikonmatkat.. 10.-16.9. Monet sukeltajat ovat etelämpänä käyneet harvinaisiksi pienvesien vähäisyyden ja ympäristömuutosten takia, mutta Suomessa niiden esiintymismahdollisuudet saattavat jopa parantua kun ilmasto lämpenee. Eikö jokin oja tai lampi olisi sille parempi paikka. Säästä luonnonvaroja ja tee ympäristöteko tilaamalla tai noutamalla itse Metsäpirtin multaa pihallesi. Mistä ihmeestä sukeltaja osaa suunnistaa juuri sadevesitynnyriin. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. 045-1374757 Paanajärven kp. 770,Solovetsk/ valaat 6.-15.7. JAAKKO KULLBERG H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO Jymysukeltajaa esiintyy koko eteläisellä rannikkoalueellamme. Auringonvalon ultraviolettisäteilyä heijastavat myös muut kiiltävät pinnat. Katso tarkemmat tiedot noutopisteistä www.metsapirtinmulta.fi Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi HKI-TKU-TRE keskellä Koko päivä Turpoonjoella helato 10.5, su 27.5 ja su 3.6. Suuremmat sukeltajaja vedensuosijalajit, kuten jättivesiäiset, lentävät yleensä hämärissä, jolloin niitä houkuttavat myös valot. . KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Malluainen ja jymysukeltaja Meitä ovat jo useana vuonna ihmetyttäneet ulkona vesisaaviin ilmestyvät isot kovakuoriaiset, sukeltajat. 3390,+ paljon muuta! Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Ilmoita Suomen Luonnossa! Meillä on 146 000 lukijaa.. Ilmiö on yleisempi syksyisin, jolloin hyönteiset siirtyvät talvehtimaan ja suorittavat pitkiäkin vaelluksia uusille elinalueille. 1140,K arjalaan ! Georgia! 17.-23.9.2018 1190,Argentiina! 23.11.6.12. Olemme aina asetelleet saaviin tai vesiastiaan puunkappaleita, jotta sukeltaja pääsisi kömpimään pois, mutta onko siitä hyötyä. Tällöin niitä saattaa kolahdella kerrostalojen ikkunoihin tai löytyä kummallisesti parvekkeelta. On mainiota ja valistunutta toimintaa tarjota sukeltajille kiipeilyvaihtoehto poistumistieksi. Osa toki talvehtii vesissäkin
Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Teen osoitteenmuutoksen. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Hirvinuoriso lähtee maailmalle. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Myynti Lehtipisteissä. Nimi: .................................................................................................................................... Puhelin: .............................................................................................................................. Kevätkesällä syntyvät vasat viettävät emon kanssa ensimmäisen elin vuotensa. Tilaa lahjaksi! 1 + 5 numeroa 33,90 € (norm. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Niksibetonia ja ekokeksintöjä www.ekoinfo.. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018. Toisena keväänä nuoret itsenäistyvät ja suuntaavat omille teilleen. / lehtitilaus LIS SE TA RN A N EN Lahjatilaus sisältää 1) runsaan kesänumeron ja kauniin ketokasvijulisteen (ilmestyy 7.6.) 2) loppuvuoden 2018 lehdet (5 numeroa) Tarjous on voimassa 28.5.2018 asti.. 14/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (klo 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Raimo Flink | p. Osoite: ............................................................................................................................... . 53,00 €) www.suomenluonto.. . Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. Osoite: ............................................................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. 0400 626860 Norppamuki ja muut luonnon ystävän klassikko tuotteet Suomen Luonto -lehti on oiva lahja valmistuvalle. Jokainen tilaus turvaa myös luonnon tulevaisuutta, sillä lehden tuotot käytetään luonnon suojeluun ja paremman huomisen hyväksi. Irtonumero 9,50 euroa. TULEVAISUUS EDESSÄ! Toisena keväänä nuoret itsenäistyvät ja suuntaavat omille teilleen. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa
SUOMEN LUONTO 14/2018. Kuk kien keräämistä maljakkoon kannattaa välttää, sillä kasvi on hyvin myrkyllinen. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E KESÄLLÄ Ahvenan maalla ja lounais saaristossa kukkiva käärmeen pistoyrtti (Vince toxicum hirundinaria) on noin puolen metrin korkuiseksi kasvava valko kukkainen kasvi. Sekä toukka että aikuinen ruokailevat käärmeen pisto yrtillä ja varastoivat kasvin myrkkyä omiin kudoksiinsa. Kasvin myrkyllisin osa on juurakko, josta tehdyn uutteen on arveltu tehoavan muun muassa virtsa tie tulehduksiin, kuume tauteihin ja erilaisiin myrkytys tiloihin. Räikeä punamusta väritys viestittää hyönteis syöjälinnuille myös ritari luteen olevan myrkyllinen. . Paraisten saaristossa Utössä näkee paikoin joukoittain puna-mustia ritariluteita, joiden selkäpuoli tuo mieleen ritareiden kilvet tai vaakunat – siitä laji onkin saanut nimensä. Kasvin tieteellinen nimi tarkoittaa ”myrkyn voittajaa”, mikä viittaa sen käyttöön myös käärmeenpuremien vastamyrkkynä. Käärmeenpisto yrttiä on kuitenkin käytetty rohdoksena moniin vaivoihin, ja aikoinaan saaristolaiset jopa viljelivät sitä pihoillaan. 82 SUOMEN LUONTO 14/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla
Runsas kesänumero 5/2018 ilmestyy 7. + kesälahjana kaunis ketokasvijuliste! LA SS I KU JA LA. . kesäkuuta. . Elpyykö Suomen niittyluonto. . Vinkit Suomen ja Viron luontokohteista. Kesän lajit: kehrääjä, rantakäärme, varpushaukka, niityn ötökät, perhoset... www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto KESÄN PENNUT Millainen on ketun ja muiden suvessa varttuvien eläinpoikasten kesä. Tunnista villivihannekset.