Suomen Luonto 4/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

E K O L O G IS E T U L K O IL U V A A T T E E T . M Ä Y R Ä . Kukoistava LIMINGANLAHTI MIKSI PUUTIAISET runsastuvat. Hurmaava vihreys. L E N A N S U IS T O . P U U T IA IN E N . HURMAAVA VIHREYS 9.5.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 4 | 2 19 K A S V IH A R R A S T U S . L IM IN G A N L A H D E N L IN T U P A R A T IIS I. F IS K A R S IN M Ä K I. A R K T IN E N M U U T T O . HYÖNTEISMYRKKYJÄ metsissäkin Aikaistunut ARKTINEN MUUTTO Kevät on paras aika ihastua kasveihin. 4 Irtonumero 9,50 € Kevät on paras aika ihastua kasveihin. N E O N IK O T IN O ID IT
Koko kevään jatkuva soidin on kukolle kova urakka. Kiireet helpottavat vasta kesäkuussa.. K E V Ä T Aamuvirkku KUVA OSSI ILVONEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES UKKOMETSO aloittelee aamuhämärissä kulautteluaan ja hiomistaan
24 Kuka tömistelee katollani. 46 Sattuman varassa Puutiaisen elämä on pitkälti odottelua. 28 Kohti koillista Kävimme seuraamassa arktisten lintujen vaikuttavaa muuttoa. JU SS I H EL IM Ä KI Usean isännän puutiainen Uusin tieto puutiaisista ja niiden levittämistä taudeista. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV A LO V ES AM AT TI VÄ Ä R Ä = kannessa mainittu 14 Tunne laji Kasviharrastus vie mennessään, kun vastapuikeus ja muut termit on selvitetty. Liminganlahden vierailijoihin kuuluu myös itämerennorppa. 40 Myrkkyjä kaikkialla Neonikotinoideja on käytetty myös metsäpuiden taimien myrkkykäsittelyyn. 50 Lintujen Liminka Suomen paras lintulahti on lähellä Oulua. 4 SUOMEN LUONTO 4/2019 4 SUOMEN LUONTO 4/2019 Sisällys 4/2019 24 M IK A H O N K A LI N N A Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Venäjän kaatopaikat 57 Kolumni: Mirjami Linkola 66 Homo sapiens: kapellimestari Teemu Honkanen 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Kysy luonnosta 80 Paras juttu & Lukijoilta 82 Luonnoskirja Maan paras lintulahti Liminganlahti on todellinen lintuparatiisi, jossa moni laji on runsaimmillaan Suomessa. 34 Minne arktika vie. Mäyrä ei hevillä tule esiin maanalaisesta maailmastaan. 58 Vastuullisesti ulkona Ulkoiluvaatteiden teknisyys on luonnolle ongelma. 62 62 Mankinjoki virtaa Fiskarsinmäen suojelualueella Espoossa. 62 Lehdon rauhassa Espoolainen lehto yllättää kauneudellaan. 46 50. Suomalaisretkikunta pääsi tutustumaan Lena-joen suistoon Venäjällä. Mäyrän luolasto voikin olla aivan jalkojesi alla
www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi TO M II M U U KK O N EN 28 Sepelhanhet ovat osa arktisten lintujen mahtavaa muuttoa Suomenlahdella. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. no. 4/2019 SUOMEN LUONTO 5 Tunnetko kasveja. www.climatecalc.eu Cert. Kannen sanikkaisen kuvasi Taru Rantala (Vastavalo). CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 79 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Anna Tuominen (vs.) 040 565 2635 Jouni Tikkanen (toimivapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. 78. Heräävä vihreys jäsentyy sivuilla 14–22
Professori Heikki Henttonen kuitenkin varoittaa vetämästä nopeita johtopäätöksiä. Sellainen tunne jäi, että viime kesän kuivuus olisi verottanut puutiaiskantaa. Polku on heinittynyt, ja siellä täällä näkyy kauriiden jätöksiä. Niinpä olin erityisen tarkkana retkeillessäni taas Kökarissa tänä keväällä. En neljän päivän aikana löytänyt ensimmäistäkään, mikä ei ehkä ollut ihme, sillä retkeen osui pakkasyökin. Houkuttaisi kulkea niiden reittiä, mutta ajatuksissa vilkkuvat varoitusvalot: puutiaisvaara! Viime vuoden heinäkuussa kävin Ahvenanmaalla, Kökarissa kesken kovimpien helteiden. Aikuiset puutiaiset ovat sitkeitä ja säilyvät maan koloissa kuivien kausien yli. – ne olivat kadonneet kuin maan nieleminä. Kesä on pian täällä, eikä puutiaisten kannata antaa pilata lomaa. Varjoisissa tai puolivarjoisissa metsäreunoissa ja poluilla, joissa on kostea maaperä ja kenttäkerroksessa säären korkuista kasvillisuutta. Saari oli rutikuiva, eikä puutiaisia löytynyt viikon aikana kuin yksi nym. Omista niille kuitenkin pieni hetki ja ilmoita oma puutiaishavaintosi kyselyymme osoitteessa www.suomenluonto.. Monella on käsitys, että niitä voi olla missä vain, mutta sekään ei ihan pidä paikkaansa. Eniten niitä on siellä, missä metsäkauriit ja muut eläimet liikkuvat. 6 SUOMEN LUONTO 4/2019 A N N A RI IK ON EN. Niin ne olivatkin: puutiaiset pakenevat kuivuutta karikkeeseen, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä taas olisi tutuilla paikoilla heti kun sade on kostuttanut maaston. Toukat ovat herkempiä pakkasille, myyräkantojen vaihtelulle ja ehkä kuivuudellekin, mutta mahdollinen vaikutus näkyy vasta kahden vuoden päästä, kun viime kesän toukat kehittyvät aikuisvaiheeseen. Olisiko puutiai sia nyt paljon liikkeellä. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Jossakin väitetään, että niitä kuhisee heinikossa, toisen lähteen mukaan niitä on eniten kangasmetsässä. Tämä on selvästi eläinten väylä ranta niitylle, tuoreen heinän äärelle. Ohjeet siitä, mistä puutiaisia saa ja mistä ei, ovat epämääräisiä. SA M PO KI V IN IE M I / VA ST AV A LO PÄÄKIRJOITUS Puutiaisretkellä LEPPIEN VARJOSTAMA polku vie lehdon läpi viehättävään rantapoukamaan. /puutiainen Lisää puutiaisista tässä lehdessä sivuilla 46–49. Ainakin Kökarissa puutiaisia on varsin keskittyneesti tietyillä paikoilla, ja välissä on isoja alueita, joilla niitä ei ole juuri lainkaan
Lierojen ruokaa on lakastunut, mikrobien asuttama kasviaines. T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Hemmottele lieroja TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kauriiden vasat ottavat haparoivia ensiaskeleitaan ja tervapääskyt saapuvat. VINKKI Nauti valoisista alkukesän öistä ulkona. Peltoliero sukkuloi pintamaassa, onkiliero karikkeessa ja aivan sen alla. KORVASIENEN VOI YRITTÄÄ HOUKUTELLA ESIIN RIKKOMALLA MAAN PINTAA PAIKASTA, JOSTA SIENTÄ ON AIEMMIN LÖYTYNYT. Puutarhurille liero on korvaamaton apuri, mutta niitä ei kannata jäädä odottelemaan. Päivänpaistetta riittää Utsjoella heinäkuun loppuun saakka. yöttömästä yöstä nautitaan napapiirillä asti, ja etelämpänäkin Auringon reuna jää pilkistämään horisontin yli. Lieron suoliston läpi kulkiessaan lehtikarike ja ruohonleikkuutähteet muuttuvat mainioksi kasvualustaksi, josta kasvien on helppo saada ravinteita käyttöönsä. Käännä rikkakasvit maan sisään matojen ruoaksi, mutta varovasti – kovakourainen maan kääntäminen on lieroille haitaksi. Kesäpäivän seisauksena 21.6. Nappaa kevätversot talteen VILLIVIHANNEKSET kannattaa hyödyntää nuorina versoina, sillä silloin ne ovat pehmeitä ja parhaan makuisia. Maaperäekologi Jari Haimi Jyväskylän yliopistosta kertoo, että etenkin maan läpi tiensä syövät lierot leviävät hyvin hitaasti. Aurinko lakkaa laskemasta Suomen päälaella, ja alkaa keskiyön auringon aika, yötön yö. 16.5. Suomen maaperässä mönkii melkein kaksikymmentä lierolajia, joista tutuimpia ovat kasteliero, peltoliero ja onkiliero. TOUKOJA KESÄKUUSSA ALKAA SIENIKAUSI. VINKKI Jätä keräämäsi kasvin juuret maahan. Kaikkia niitä tarvitaan, sillä lierot kuohkeuttavat maa-ainesta mennessään, ja niiden käytäviä myöten maahan siirtyy happea ja kosteutta. HUHTA SIENET NOUSEVAT LEHTIMETSIIN JA ONNEKKAIMPIEN PUUTARHOIHIN, JA KORVASIENET KANSOITTAVAT HAKKUUAUKKOJA. Silloin se voi kasvattaa uuden verson leikatun tilalle ja satokausi jatkuu.. ”Lieroja voi siirtää kukkapenkkiin kompostin tai muun runsaslieroisen maan mukana”, Haimi neuvoo. Luonto ei käy nukkumaan: iltayöllä kulkiessasi voit kohdata vaikkapa metsänpohjalla rapistelevan siilin. 4/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri L ierot aktivoituvat, kun routa alkaa hellittää otettaan. Kukin laji elää omalla tavallaan maan eri kerroksissa. Kesän korvalla maistuvat tutut vuohenputki, maitohorsma ja nokkonen. Kasteliero kaivaa pystysuoran käytävän, joka voi olla yli metrin syvyinen. Testaa erilaisia reseptejä ennakkoluulottomasti, mutta pidä huolta siitä, että olet tunnistanut herkkusi oikein. VINKKI Tee lieroille lokoisat oltavat puutarhassasi. Huolehdi myös tasaisesta kastelusta, sillä siitä nauttivat niin lierot kuin kasvitkin. Aamuyön tunteina pääset kuuntelemaan lintujen konserttia komeimmillaan, kun äänessä ovat taiturimaiset rastaat, kerttuset, satakieli ja punarinta
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Metsä suojaa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Metsien varjostuksen vaikutus onkin luultua suurempi. TIESITKÖ. Metsän siimeksestä poistuvat Suomessa vain harvoin esimerkiksi metso ja pohjantikka. Se auttaa metsälajeja pärjäämään lämpenevässä ilmastossa. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / VA ST AV A LO 8 SUOMEN LUONTO 4/2019 Pikkusieppo on ikimetsien laji.
Metsän viilentävän vaikutuksen havaittiin olevan suurinta tropiikissa. RIIKKA KAARTINEN H A N N U H U O V IL A / VA ST AV A LO 4/2019 SUOMEN LUONTO 9 Suomessa. RIIKKA KAARTINEN H A N N U H U O V IL A / VA ST AV A LO. 850 YÖPERHOSLAJIA esiintyy Suomessa. Siten metsälajit eivät koe ilmaston lämpenemistä ja äärimmäisiä säävaihteluita yhtä voimakkaina kuin avointen elinympäristöjen lajit. Kansainvälisen luontopaneelin 2016 julkaisema raportti paljasti, että maailmanlaajuinen pölyttäjäkato uhkaa sekä luonnonvaraisia että viljelykasveja. Uutiset hyönteisten nopeasta vähenemisestä eri puolilla maailmaa ovat korostaneet tarvetta pölyttäjähyönteisten nykytilan selvittämiselle. Eri paikoilta tutkittiin kahta mittausta kultakin: yhtä metsän sisältä, toista sen ulkopuolelta. Siten myös talousmetsien hoidolla on suuri merkitys sille, kuinka metsälajit selviävät ilmastonmuutoksesta. Niiden seuranta alkoi 1993. Tiedot hyönteiskantojen tilasta ovat Suomessa puutteelliset. n Metsien säilyttäminen auttaa hillitsemään ilmaston lämpenemisen haitallisia vaikutuksia. Arvoja verratessaan tutkijat huomasivat, että ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu on metsässä vähäisempää ja hitaampaa kuin avoimilla paikoilla. Samoin lämpötilan lasku tapahtuu metsän sisällä ympäristöä hitaammin. Yllättävää oli, että metsän tyyppi, eli se, oliko metsä ikivihreää, lehtitai sekametsää, ei vaikuttanut sen kykyyn tasata lämpenemistä. Siksi pölyttäjien seurannan tehostaminen on tarpeen Suomessakin. Vastaavanlaisia seurantoja tehdään monissa muissakin EU-maissa, ja niitä on tarkoitus edelleen laajentaa Itäja Kaakkois-Eurooppaan. 153 MILJARDIA euroa on maailman hyönteispölytyksen arvo. Myöskään maaston muodot, rannikon läheisyys tai puuston korkeus eivät vaikuttaneet metsän lämpöoloihin. Nykyisin Syke osallistuukin kahden perhosseurannan ylläpitoon. SEURAA KIMALAISTA! SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS (Syke) aloittaa pölyttäjähyönteisten seurannan tulevana kesänä. Tavoitteena on muun muassa selvittää pölyttäjähyönteisten kantojen tila, järjestää kansallinen kimalaisseuranta ja arvioida hyönteispölytyksen taloudellinen arvo. 4/2019 SUOMEN LUONTO 9 TIM O M EL A N TIE / VA ST AV A LO METSÄ HILLITSEE lämpötilan suuria ja nopeita muutoksia muodostamalla sisäänsä ympäristöään vähemmän vaihtelevan ilmastotaskun. Tutkimus selvitti myös mitkä tekijät mahdollisesti säätelevät metsän lämpötilaa. Vastaavanmuissakin EU-maissa, edelleen laajentaa Itäja Kaakkois-Eurooppaan. 1999 VAPAAEHTOISET alkoivat laskea maatalousympäristöjen päivä perhosia Suomessa. Seurannassa on paljastunut muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttama pohjoisten lajien vetäytyminen ja eteläisten lajien levittäytyminen. Arvio julkaistiin Ecological Economics -tiedelehdessä vuonna 2008. Tuore Nature Ecology & Evolution -sarjassa julkaistu tutkimus veti yhteen 74 aikaisemman tutkimuksen lämpötilatiedot 98 eri paikalta ympäri maailmaa. Tutkimus osoittaa, että metsien peitteisyyden ja monimuotoisen puulajiston säilyttäminen auttavat hillitsemään ilmaston lämpenemisen haitallisia vaikutuksia metsälajistolle. Professori Miska Luoto Helsingin yliopistosta oli mukana tutkimuksessa
Se julkaistiin Journal of Applied Ecology -tiedesarjassa. Ne koskevat mm. Ne ottavat talteen hukkaja ylijäämälämpöä. Lämpöenergia siirtyy kaukolämpöverkossa hyödynnettäväksi. Lämpöpumpun kaukolämpöteho tulee olemaan noin 13 MW ja se vähentää hiilidioksidipäästöjä noin 30 000 tonnia vuodessa. Tutkimus tehtiin Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyönä. (RK) Merivesi-lämpöpumppu Helsinkiin HELSINGIN Vuosaaren voimalaitoksessa otetaan käyttöön uusi lämpöpumppu, joka hyödyntää lämpöenergiaa voimalaitoksen sisäisestä jäähdytysvesikierrosta sekä kesäaikana merivedestä. ”Myös puolen asteen lisävähennys on mahdollinen, jos uusiin aineisiin siirryttäessä parannetaan laitteiden energiatehokkuutta. 20 09 : AT M O SP H ER IC CH EM IS TR Y A N D PH YS IC S 9: 21 13 –2 12 8 Otsonikerroksen simuloitu oheneminen vuosina 1980, 2020 ja 2060, jos otsonia tuhoavien CFC-aineiden käyttöä ei olisi lopetettu. Meriveden lämpöä voidaan hyödyntää noin puolet vuodesta. Ilman sopimusta otsonikerros ja sen elämää suojaava vaikutus olisi menetetty. Suomen ympäristökeskus on valmistellut kriteerit kylmäalan vihreille julkisille hankinnoille. kauppojen ja ravintoloiden kylmälaitteita, jäähalleja, ilmastoinnin jäähdytystä ja ilmalämpöpumppuja. (RK) VUODEN ALUSTA astui voimaan kansainvälinen Montrealin pöytäkirjan muutos, Kigalin sopimus. Talvivaaran/Terrafamen kaivoksen alapuolisella Jormasjärvellä havaittiin kasvaneita suolaja mineraalipitoisuuksia, sekä niiden aikaansaamia muutoksia vesieliöissä, kuten piilevissä, vesikirpuissa ja surviaissääsken toukissa. Pariisin sopimukselle jää kuitenkin suurin osa ilmastonmuutoksen torjunnasta.” Kylmäja ilmastointilaitteita tai lämpöpumppuja on lähes joka talossa. Suomessa lämpöpumppuja on käytössä yli 900 000. Päästöt Jormasjärveen alkoivat vuonna 2008, nyt niistä suurin osa ohittaa järven purkuputken kautta. Uuden lämpöpumpun rakentaminen aloitetaan ensi vuonna. Osa kiellettyjen kylmäaineiden tilalle otetuista F-kaasuista on otsoniystävällisiä mutta jopa tuhansia kertoja hiilidioksidia vahvempia kasvihuonekaasuja, ja niiden käyttö on ollut huikeassa kasvussa. Montrealin sopimus vuodelta 1987 on ensimmäinen kansainvälinen ympäristösopimus, johon sitoutuivat kaikki maailman valtiot. Erilaisia lämpöpumppuja on maailmalla noin 1,6 miljardia, ja niiden määrä kasvaa. (RK) Kaivoksen jätevedet muuttivat järven eliöyhteisön VAIKKA kaivoksen suolaantuneet jätevedet lasketaan useamman laskeutumisaltaan läpi, ne vaikuttavat silti merkittävästi vielä kaukana valuma-alueen alajuoksuillakin. ”Vanhat päästöt pysyvät pitkään yläilmakehässä, mutta nyt otsonikerros on kuitenkin toipumassa. 80 PROSENTIN OTSONIKADOLTA VÄLTYTTIIN OTSONIKERROKSEN PAKSUUS (Dobsonin yksikköä) IS TO CK PH O TO Rypsin siemeniä. Lämpöpumppulaitoksia on ennestään Helsingissä jo kaksi. Se poistaa vahvimmat kasvihuonekaasut kylmäja ilmastointilaitteista ja lämpöpumpuista. Se kielsi CFC-aineet (kuten freonit), jotka tuhosivat otsonikerrosta ja olivat myös vahvoja kasvihuonekaasuja. Voidaan sanoa, että Montrealin sopimus pelasti maapallon”, tiivistää ylitarkastaja Tapio Reinikainen, joka on edustanut Suomea alan neuvotteluissa EU:ssa ja YK:ssa. Muutoksen myötä Montrealin pöytäkirjassa yhdistyvät otsonikerroksen suojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta. AULI KILPELÄINEN Uusista kylmäaineista toivoa ilmakehälle 2060 2020 500 400 300 200 100 500 400 300 200 100 1980 AT TE K A RT TU N EN / LÄ H D E: N EW M A N YM . 10 SUOMEN LUONTO 4/2019 500 400 300 200 100 500 400 300 200 100 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Myöhäinen kukinta parantaa rypsin pölytystä TUORE suomalaistutkimus paljasti, että rypsin satoa pystytään parantamaan ilman torjunta-aineiden lisäämistä kylvämällä rypsi myöhemmin niin, että se kukkii silloin kun pölyttäjien määrä on huipussaan. Kigalissa sovittiin, että yleisimmät F-kaasut, korkean ilmastovaikutuksen HFC-aineet, korvataan aineilla, jotka eivät tuhoa otsonikerrosta eivätkä lämmitä ilmastoa kohtuuttomasti. ”Tämän muutoksen toimeenpano vähentää maapallon lämpenemistä jopa 0,4 astetta ja on toistaiseksi merkittävin yksittäinen toimi Pariisin sopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi", Reinikainen sanoo. Viime vuonna niitä myytiin 75 000, pääosa omakotija rivitalojen lämmitykseen, osa kerrostaloasuntojen jäähdytykseen. Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät jätevesien vaikutuksia Jormasjärven oloihin ja eliöyhteisöihin. Pölyttäjähyönteisten monimuotoisuutta puolestaan lisäsi ympäröivän maiseman moni puolisuus
Siten sinivuokot ja muurahaiset heräävät lämpötilan määräämässä, yhteisessä tahdissa. Global Change Biology-tiedelehdessä julkaistut tulokset olivat helpotus kaikille sinivuokkojen ystäville: lajit pystyvät sopeutumaan. Näin siemen on päässyt uudelle kasvupaikalle. Muurahaistyöläinen vie siemenen pesäänsä, jossa rasvalisäke annetaan toukalle ruoaksi. Leviämistä edistää sinivuokon siemenessä oleva syötävä rasvainen palkkio, elaiosomi. Sinivuokon siemensato on runsaimmillaan silloin, kun muurahaiset ovat kunnolla heränneet ja etsivät ruokaa kasvavan yhdyskunnan tarpeisiin. Siten onkin mahdollista, että lämpenevät keväät voivat horjuttaa yhteiseloa. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Sinivuokko pysyy rytmissä 4/2019 SUOMEN LUONTO 11. Sinivuokkojen ja muurahaisten vuosirytmin määrää lähes yksinomaan lämpötila, ei esimerkiksi kevään myötä lisääntyvä valo. Siementä muurahaiset eivät syö, vaan se unohtuu pesään tai siivotaan ulos. Myös sinivuokon kukat ovat hyönteispölytteiset, mutta pölytyksen lisäksi hyönteiset levittävät myös sen siemenet. Amerikkalaistutkijat selvittivät kuinka joustavasti sinivuokot ja muurahaiset kykenevät ajoittamaan elämänsä ilmastonmuutoksen myötä muuttuvissa oloissa. JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV A LO HYÖNTEISTEN tärkeimpiä toimia on kasvien kukkien pölytys
Myös tuotantoeläimille tarkoitettuja lääkeaineita löytyi miltei joka vesistöstä. Peitinsiivet voivat olla täplättömät tai niissä voi olla jopa 21 täplää. Erityinen riski kohdistuu lajeihin, joilla on samanlainen ravinto ja elinympäristöt, sekä heikko kyky puolustautua harlekiinileppäpirkkoa vastaan. Pohjaväri on keltainen, punainen tai musta. Ahma oli täysin rauhoitettu 35 vuoden ajan, kunnes kolme vuotta sitten maaja metsätalousministeriö salli sen tappamisen poikkeusluvalla porovahinkojen vähentämiseksi. Ahmojen tappamiseen tarvitaan Riistakeskuksen myöntämä erikoislupa, sillä ahma on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. 12 SUOMEN LUONTO 4/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SA M I K A R JA LA IN EN JU H A M ET SO Euroopan puroista löytyi lääkkeitä ja torjunta-aineita TUORE TUTKIMUS paljasti torjuntaaineiden jäämiä eurooppalaispuroista. Yli 60 prosentista puroja löytyi antibiootteja. Se näyttää jo vakiintuneen Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Etelä-Norjaan. ”Huhtikuun lopussa tikat aloittelivat haudontaa”, kertoo suunnittelija Timo Laine Metsähallituksesta. Sen pää ravintoa ovat kirvat ja kilpikirvat mutta myös muut hyönteiset. Kuvaaja Juha Metso pääsi todistamaan tikkojen parittelun. Vaikka laji on näyttävä, vain pieni osa yksilöistä tulee löydetyksi. Havainnot kannattaa ilmoittaa vieraslajit.. Valkoselkätikka on edelleen uhanalainen. Harlekiinileppäpirkko on alun perin kotoisin Aasiasta, mutta sitä on käytetty kirvojen biologisessa torjunnassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. SAMI KARJALAINEN Valkoselkien lempeä VALKOSELKÄTIKKOJEN pesintä on hyvässä vauhdissa. Suomi ei ollut mukana tutkimuksessa. Tällaisia lajeja ovat varsinkin kaksipiste-, kymmen pisteja lehtopirkot. Enimmillään tutkijat löysivät jopa 70 eri ainetta samasta vesistöstä. (RK) Harlekiinileppäpirkko matkalla Suomeen HAITALLINEN vieraslaji harlekiinileppäpirkko (Harmonia axyridis) näyttää olevan leviämässä Suomeen. Yksi talvehti Paraisilla helmikuussa 2019. -portaaliin valokuvan kera. Laji lähti voimakkaasti leviämään Etelä-Euroopasta 1999, ja se on nykyisin yleisin ja runsain leppäkerttu monissa Eteläja Keski-Euroopan maissa. Niitä löytyi useita aikuisia Kemiönsaaren Öröstä ja yksi Lohjalta sekä toukkia Oulusta ja Porvoosta. Valkoselkä on elpynyt aktiivisen suojelun ja idästä saapuvien vaellusten ansiosta. Useat havainnot viittaavat siihen, että suuri määrä yksilöitä vaelsi Suomeen. Vaeltaneita yksilöitä tavattiin Etelä-Suomen rannikolla ensi kerran 2014. Tutkijat etsivät jäämiä 275 eri torjunta-aineesta ja 101 lääkkeestä. Harlekiinileppäpirkko vie elintilaa kotoisilta lajeiltamme. EU:n asettamat sallitut pitoisuudet ylittyivät lähes kahdeksassa prosentissa vesistöistä. Mustilla yksilöillä on isot punaiset täplät. Emojen ampumisen takia niiden poikaset kuolivat nälkään pesäluolaansa. ”Emme voi kuitenkaan huokaista helpotuksesta. (RK) 12 SUOMEN LUONTO 4/2019 Harlekiini leppäpirkolla on vaihteleva väritys.. Suurin osa löydetyistä torjunta-aineista oli rikkakasvimyrkkyjä. He löysivät 103 torjunta-ainetta, joista 24 käyttö on nykyään kielletty EU:ssa. Nyt huolena on se, mistä nuoret tikat löytävät reviirinsä, kun paljon niille sopivia metsiä on hakattu”, Laine sanoo. 5–8 millin mittaisen harlekiinileppäpirkon tunnistamista vaikeuttavat sen monet värimuodot (katso kuvat). Kesällä 2018 Suomessa havaittujen harlekiinileppäpirkkojen kokonaismäärä oli noin kymmenen. Kaksi kaadetuista ahmoista oli imettäviä emoja. Lisäksi havaittiin jäämiä 21 lääkkeestä. (RK) Ahmoja kaadetaan poikkeusluvalla SUOJELUJÄRJESTÖ WWF Suomi tiedotti, että tänä vuonna poronhoitoalueella on kaadettu kahdeksan ahmaa. Exeterin yliopiston tutkijat selvittivät luontoon joutuneiden aineiden pitoisuuksia 10 maassa yhteensä 29 pienvesistössä
Arkangelissa osoitetaan mieltä Šiesin alueelle erämaahan rakenteilla olevaa avokaatopaikkaa vastaan. Valtionmonopolin pitäisi rakentaa miljardeilla euroilla 200 uutta jätteenkäsittelylaitosta korvaamaan avokaatopaikkoja. Monopoliyhtiö yrittää selättää Venäjän jätekatastro. SUOMEN LUONTO 13 muovipulloja. Arvostelijat pelkäävät, että luonnonvaraministeriön alaisuudessa olevan jättiyhtiön tuloksellisuutta heikentää Venäjän massiivinen korruptio. Venäjän jätehuolto on muutoinkin lapsenkengissä. Moskovalaisten jätteitä aiotaan viedä junalla satojen kilometrien päähän Šiesin arkaan soiseen luontoon. Niiden perustamisesta päätettiin jo vuosia sitten, mutta esimerkiksi Pietarissa operaattori ei vieläkään toimi. Pahimmin ongelma koskettaa suurkaupunkeja Moskovaa ja Pietaria. SUOMEN LUONTO Lajittelus äiliötä tyhjennet ään.. Nimityksen puolesta puhui muun muassa pääsyyttäjä Igor Tšaikan poika Juri Tšaika – liikemies, joka 2015 sai Moskovan kaupungilta kalliin 15-vuotisen jätehuoltosopimuksen, ja jonka vihannestehtaalle Butsajev junaili rakennusluvan 2018. Laitoksiin jätteitä toimittaisivat alueelliset jäteoperaattorit, joiden vastuulla on oman alueensa jätteiden lajittelu, kerääminen ja jälkikäsittely. 4/2019 SUOMEN LUONTO 13 Korruptio jarruttaa jätteiden kierrätystä Venäjällä. Kaatopaikkojen lähellä asuvat ovat monin paikoin protestoineet jätteiden aiheuttamista haju-, pölyja terveyshaitoista. Niiden jätteet kärrätään valtaville, kapasiteettinsa jo aikaa sitten ylittäneille avokaatopaikoille. Joku kuitenkin hyötyy jätebisneksestä. n Lajiteltuja muovipulloja. TEKSTI OUTI SALOVAARA KUVAT JUHA METSO Maailmalta VENÄJÄ YRITTÄÄ selättää katastrofaaliset jätehuolto-ongelmansa vuoden alussa perustetun valtiollisen monopoliyhtiön avulla. Hatsinalaiset valittavat kaatopaikan aiheuttavan hajuhaittoja ja likaavan vesistöjä. n Pietarilaisten jätteitä viedään läheisessä Hatsinan kaupungissa sijaitsevalle Novyi Svet Eko -kaatopaikalle. Tämän vuoksi esimerkiksi öljyä, pattereita ja muita myrkyllisiä jätteitä päätyy sekajätteeseen ja luontoon. Uuden jätemonopolin johtajaksi nimettiin helmikuussa Moskovan oblastin hallituksen varapuheenjohtaja Denis Butsajev. Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi paljasti, kuinka presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvat liikemiehet ovat saaneet rahakkaita jätehuoltosopimuksia Moskovan kaupungilta. Kaikista jätteistä 90 prosenttia viedään sellaisenaan kaatopaikoille tai hylätään luontoon. Kotitalouksilla on käytännössä olemattomat mahdollisuudet lajitella tai kierrättää jätteitään
14 SUOMEN LUONTO 4/2019 TUNNE LAJI Kalliokielolla on nuokkuva varsi, josta lehdet kurottavat yläviistoon. M AU RI LE IV O 14 SUOMEN LUONTO 4/2019
4/2019 SUOMEN LUONTO 15. Harrastus vie uteliaan helposti mennessään, jopa valtakunnallisiin lajistokartoituksiin asti. 4/2019 SUOMEN LUONTO 15 TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT MAURI LEIVO JA ARIMO EKLUND / PIIRROKSET JUHA ILKKA TUNNE LAJI Kasviharrastuksen voi aloittaa tunnistamalla mökkipihan lajeja
PI IR R O K SE T: JU H A IL KK A Sukulaislajit hämeenkylmänkukka (vas.) ja kangasvuokko kukkivat heti lumen sulamisen jälkeen. Tampereella on harrastustoimintaa järjestävä kasvitieteellinen yhdistys. Mukaan on helpompi tulla, jos tuntee lajeja jo jonkin verran. Jyväskyläläistä kasvikerhoa vetää biologi Johanna Hallman. On piparkakkureunaa ja karvapintaa, yksi hontelo varsi on jo avannut vaatimattomat valkoiset kukkansa. Kevään yöpakkasilta niitä suojaa paksu karvapeite. Etsimme vanhan kasvikirjan, mutta nuorista versoista pystymme sen perusteella tekemään vain arvauksia. Yleinen metsäorvokki (vas.) menee helposti sekaisin harvinaisen pyökkiorvokin kanssa.. Hypistelen ja kääntelen kasveja. ”Tutustumme kasveihin yhdessä, samalla voimme jakaa tietoa ja kokemuksia toisillemme. Hän kertoo, että kerhossa on monentasoisia kasviharrastajia ja ammattilaisiakin. Kerho vaikuttaa houkuttelevalta, mutta ihan läheltä ei löydy mitään vastaavaa. Haen siskon seuraksi ja innostumme nopeasti yhä enemmän. Monimuotoisuus häkellyttää – mitä nämä kaikki oikein ovat. Kysyn neuvoa alkutaipaleelle Suomen ympäMETSÄORVOKKI VAI PYÖKKIORVOKKI. Luonto heräilee, ja puolivillistä piha maasta puskee esiin jos jonkinlaista vartta ja lehteä. Toivomme myös, että kerholaiset osallistuvat kasvilajien kartoitukseen ja uhanalaisten la jien hoitotöihin”, Hallman kuvailee. 16 SUOMEN LUONTO 4/2019 A urinkoinen talonpääty houkuttelee istahtamaan tauol le kesämökin kevättalkoiden lomassa. Lopulta päätämme siskon kanssa perustaa oman kasvikerhon. Lajintunnistusta olisi hauska opetella jonkun kokeneemman avulla. Lisäksi Hämeenlinnasta löytyy yksi kasvikerho, Jyväskylästä toinen. HÄMEENKYLMÄNKUKKA VAI KANGASVUOKKO. Nopea googlailu osoittaa, ettei kasviharrastusryhmiä ole liiaksi asti, vaikka erilaisia retkiä järjestetäänkin kesän mittaan
Jos Retkeilykasviosta puuttuu kuva, niin toisesta se löytyy.” M AU RI LE IV O 4/2019 SUOMEN LUONTO 17 KASVIOPPAITA KAIKKIIN TARPEISIIN ALOITTELIJALLE: Risto Ihamuotila: 300 kasvia Suomen Luonnossa (Metsäkustannus 2017) PERUSLAJISTON TUNTIJALLE: Bo Mossberg ja Lennart Stenberg: Suuri Pohjolan kasvio (Tammi 2012) HARRASTUKSEEN UPPOUTUNEELLE: Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen ja Pertti Uotila (toim.): Retkeilykasvio (Luonnontieteellinen keskusmuseo 1998) sekä Maakuntakasviot ERIKOISTUVALLE: Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta ja Raino Lampinen (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit (Tammi 2012), sekä Henry Väre ja Rauni Partanen: Suomen tunturikasvio (Metsäkustannus 2017) KASVUKAUDEN ULKOPUOLELLA: Ari-Pekka Huhta: Talventörröttäjät (Vastapaino 2015) NETTIOPPAITA: laji.fi, luontoportti.com, luopioistenkasvisto.fi MUUTA LUETTAVAA: Lutukka-lehti, Suomen ainut valtakunnallinen kasviharrastajien lehti (Luonnontieteellinen keskusmuseo) Vanamon kukassa on vaaleanpunainen, kellomainen teriö. Jään ihmettelemään orvokkeja, joita löytyy monta aukeamallista. ”Tuosta hahmottaa jo eri vaihtoehtojen määrän, mutta pelkästään kuvia katsomalla voi päätyä harhateille. Opukseen ei kuitenkaan kannata jämähtää kovin pitkäksi aikaa, sillä pieneen kirjaan mahtuu vain pintaraapaisu lajistosta. Siinä kuvat ovat mustavalkoisia piirroksia, monesti vain pienestä yksityiskohdasta. Määrityksen alkuun Lajiopas on kasviharrastajalle tärkeä työväline. ”Minulla on rinnakkain tämä ja Suuri Pohjolan kasvio, kun maastopäivän jälkeen määritän epävarmoiksi jääneitä näytteitä. Ne kulkeutuvat ihmisten mukana ja voivat näyttää vaikkapa muinaisen asujaimiston paikan”, Ryttäri kuvailee harrastuksen monipuolisuutta. Kartan mukaan pyökkiorvokki kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaalla, joten mantereen puolella siihen ei törmää. Jos aloittaa ihan alusta, on hyvä valita kirja, jossa on vähemmän lajeja ja selkeät kuvat. Hänen mukaansa suppeammastakin oppaasta pääsee jyvälle siitä, millaisia lajeja on ja mihin tuntomerkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota. Terhi Ryttäri levittää pöydälle kirjoja. 4/2019 SUOMEN LUONTO 17 ristökeskuksen vanhemmalta tutkijalta Terhi Ryttäriltä. Avaamme ammattilaisten käyttämän Retkeilykasvion. ”Kasviharrastaja erottaa hyötykasvin myrkyllisestä. Nostan ohuen oppaan viereen tuhatsivuisen Suuren Pohjolan kasvion. Aloittelijalle hyvä valokuva kertoo enemmän kuin piirros”, Ryttäri kertoo ja lehteilee ohutta valokuvakasviota, 300 kasvia Suomen luonnossa. ”Harrastus on helppo aloittaa, koska kasveja voi harrastaa missä vain ja kaikkina vuodenaikoina, talvellakin. Kasvit myös kertovat paljon. Kukan tyvellä näkyy vihreä verhiö, joka on suojannut kukkaa nuppuvaiheessa.. Yhdessä niistä sivut ovat täynnä valokuvia, toisessa taas on vain pieniä mustavalkoisia piirroksia. ”Sopiva kirja riippuu lähtötasosta. Uutta voi oppia loputtomiin”, hän kannustaa. Sen upeat piirroskuvat houkuttavat kääntämään sivun toisensa jälkeen. Aloittelevan harrastajan silmiin uhanalainen pyökkiorvokki on aika samannäköinen kun metsäorvokki”, Ryttäri varoittaa ja neuvoo tutkimaan lajikuvauksen lisäksi myös levinneisyyskarttaa
Löydän peurankellon myös 300 lajin kasviosta. Uhanalaiset ja rauhoitetut Kasviharrastukseen kuuluu usein kasvien kerääminen ja prässääminen kasvioihin. Maallikko saattaa hyvinkin sekoittaa ne”, Ryttäri vertailee. ”Pelkkä nimi on hankala. Monet lajit ovat kuitenkin rauhoitettuja tai uhanalaisia. Hän näyttää netistä rauhoitettujen kasvien listan. Orvokkien kohdalla jumiudun jo alkuun. ”Kukkien muotoon ja rakenteeseen liittyvillä termeillä pääsee määrityksessä jo heimotai sukutasolle”, hän vinkkaa. Useimmat näiden ryhmien lajeista ovat niin harvinaisia, ettei niihin törmää sattumalta. Ilman vertailukohtaa tuntuu vaikealta arvioida, kuinka kapea on kapea terälehti. Vastausvaihtoehtoja on kaksi, ja ne ohjaavat seuraavaan kysymykseen ja lopulta lajiin. Kaava aloitetaan ensimmäisestä kysymyksestä. ”Tuossa kuvaillaan, että peurankello on korkea, komea ja karheakarvainen, mutta hirvenkellokin on kaikkea sitä. ”Jos kasvilla on hennot, pienet juuret ja se irtoaa maasta helposti, se on luultavasti yksivuotinen. Terälehdet leveitä, sinisiä – vaalean sinipunaisia; kannus paksu, muuta teriötä vaaleampi (metsäorvokki). Mutta löytyy täältä tutumpiakin, kuten hämeenkylmänkukka ja kangasvuokko.” Huippuharvinaiset lajit voi kerätä kasvioonsa valokuvaamalla, mutta silloinkin täytyy muistaa kunnioittaa kasvia ja sen lähiympäristöä. Kasviheimon perusteella oikean lajin haarukoiminen vaikkapa Suuresta Pohjolan kasviosta on jo paljon mielekkäämpää kuin summittainen pläräily. ”Joillain paikoilla valokuvaamisesta18 SUOMEN LUONTO 4/2019. Pitäisi tietää, onko kasvi yksitai kaksivuotinen vai monivuotinen. 18 SUOMEN LUONTO 4/2019 Retkeilykasviossa tunnistamista tukevat määrityskaavat. Kirjan takaa löytyy onneksi sanaselityksiä ja piirroskuvia määrittämisen tueksi. Miten sen saa selville. Suuren Pohjolan kasvion piirroksessa laji näyttää erehdyttävän paljon mökkipihallamme kukkivalta peurankellolta. Ryttäri suosittelee ottamaan termistöä haltuun jo aloittelijana. ”Määrityskaavojen käyttö ei aina ole yksinkertaista, vaan vaatii totuttelua.” Pyökkija metsäorvokki eroavat toisistaan vasta viimeisessä kysymyksessä: Terälehdet kapeita, sinipunaisia; kannus ohut, muun teriön värinen (pyökkiorvokki). Mutta jos sitä joutuu vähän nykimään, niin voi päätellä, että se on monivuotinen”, Ryttäri neuvoo. Lajeja on yli 140. Lisäksi kysymykset ovat täynnä hassuja sanoja, joita en tunnista. Kaikkea vastaan tulevaa ei silti kannata nyhtäistä kotiinviemisiksi, sillä uhanalaisiin kuuluu myös yleisempiä lajeja, kuten hirvenkello. Pitää vielä opetella, miltä vaikkapa hajuheinä näyttää, eikä se ole helpoimmasta päästä
Silloin tienpientareita täplittävät kissankellot, pukinjuuret ja ketoneilikat; harvinaisemmista lajeista katkerot ja hirvenkello. Piirainen kertoo, että harrastajat ovat korvaamaton apu Suomen kasvi atlaskartoituksissa, joita Luomus koordinoi. SYYSKUUSSA on hyvä hetki tutkia, millaisia siemenkotia eri kasvit ovat tehneet ja miten monenlaisia siemeniä niillä on. Se on myös paras aika etsiä kukkivia tunturikasveja. Tuttu kasvi voi talvella näyttää hyvin erilaiselta kuin kasvukaudella.. 4/2019 SUOMEN LUONTO 19 M AU RI LE IV O Kalliohatikalla haaroittuneen kukinnon alla oleva varren nivelväli on pidempi kuin sitä alemmat. TALVELLA keskitytään talventörröttäjiin. HUHTI–TOUKOKUU on kevätkukkien aikaa. 4/2019 SUOMEN LUONTO 19 kin voi olla haittaa. Tieteen apuna Ryttäri ohjaa minut Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, Luomukseen, intendentti Mikko Piiraisen juttusille. Tunnetuilla hämeenkylmänkukan ja tikankontin kasvupaikoilla kuvataan niin paljon, että ne tallautuvat”, Ryttäri huomauttaa. LOKA–MARRASKUUSSA voi tarkkailla kasvien jälkikukintaa. Samannäköisellä peltohatikalla nivelvälit ovat yhtä pitkiä. HEINÄ–ELOKUUSSA niityt kukoistavat. KESÄKUUSSA tutkaile perinteisten juhannuskukkien nousemista: kurjenpolvet, koiranputket, niittyleinikit ja maariankämmekät ovat silloin parhaimmillaan. Hän kertoo mantereita kiertäneestä merikapteenista, joka harrasti trooppiMIKÄ KUKKII NYT. ”Havainnointiin vaaditaan enemmän kuin mihin ammattilaisten aika ja voimat riittävät”, Piirainen toteaa. Aurinkoisilla kallioilla lumien sulamisvesiä hyödyntävät keto-orvokit, kevätkynsimöt, mäkilemmikit ja monet muut. Atlaksessa kartoitetaan kasvien levinneisyys listaamalla kaikki lajit neliökilometrin kokoisilta tutkimusruuduilta eri puolilla Suomea. Tapaan hänet kasvimuseossa, jyhkeässä kivirakennuksessa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan keskellä. Monet lajit saattavat loppusyksyn lämpiminä jaksoina ryhtyä kukkimaan uudestaan. Suuntaa lehtoihin ihastelemaan vuokkoja, sudenmarjaa ja kiurunkannuksia
Kartoituksien ja yksittäisten havaintojen avulla saadaan tarpeellista tietoa lajiston ja levinneisyyksien muutoksesta. Vanhoja koulukasvioita tarjotaan myös museolle, mutta Piirainen kertoo, ettei niitä juurikaan voida ottaa vastaan. Pelkät koordinaatit eivät riitä, vaan mukana täytyy olla kuvaus kasvin sijainnista ja kasvupaikan tyypistä. -verkkosivulle voi perustaa oman havaintovihkon ja kirjata sinne kasvien lisäksi muitakin lajiryhmiä. Luomus tarjoaa myös aloittelijoille mahdollisuuden ilmoittaa havaintojaan. ”Hyvä näyte on kuivattu tarpeeksi nopeasti ja levitetty prässättäessä niin, että mahdollisimman paljon tuntomerkkejä on näkyvissä, kukat ja lehdet sekä päältä että alta. Etiketistä löytyy kasvin kerääjä ja keruupäivämäärä sekä keruupaikka. PI IR R O K SE T: JU H A IL KK A. On aika ahdasta”, Piirainen naurahtaa. HIRVENKELLO VAI PEURANKELLO. 20 SUOMEN LUONTO 4/2019 sia kasveja. Luomus tarjoaa myös aloittelijoille mahdollisuuden ilmoittaa havaintojaan. Pelkät koordinaatit eivät riitä, vaan mukana täytyy olla kuvaus kasvin sijainnista ja kasvupaikan tyypistä. Nettisivuista Piirainen mainitsee myös LuontoPortin, josta löytyy lajikuvauksia valokuvineen ja apua lajinmääritykseen. Muistelen kasvioni myttyyn kuivuneita kissankelloja ja homehtuneita voikukkia. Nettisivuista Piirainen mainitsee myös LuontoPortin, josta löytyy lajikuvauksia valokuvineen ja apua lajinmääritykseen. Pitäisi olla edes metsätyypin luonnehdinta, kuiva kangasmetsä tai mustikkatyypin metsä”, hän selittää. riä, ja niin edelleen”, Piirainen kertoo. Muistelen kasvioni myttyyn kuivuneita kissankelloja ja homehtuneita voikukkia. ”Koululaiskasvion ”metsä” on niukka. ”Hyvä näyte on kuivattu tarpeeksi nopeasti ja levitetty prässättäessä niin, että mahdollisimman paljon tuntomerkkejä on näkyvissä, kukat ja lehdet sekä päältä että alta. Piirainen johdattaa minut yhteen peltikaappien täyttämistä kokoelmahuoneista. Atlakseen havaintoja ei kuitenkaan käytetä, sillä määrityksiä ei tarkisteta. Kaappien hyllyihin on pinottu näytenippuja, jotka tuovat mieleeni koulussa keräämäni kasvion. Eläkepäivillään kapteeni syventyi etenkin villibanaaneihin ja lopulta kuvasi niistä tieteelle uusia lajeja. ”Meillä on 3,4 miljoonaa näytettä kasvimuseolla täällä Helsingissä. Laji.. Pitäisi olla edes metsätyypin luonnehdinta, kuiva kangasmetsä tai mustikkatyypin metsä”, hän selittää. ”Meillä on 3,4 miljoonaa näytettä kasvimuseolla täällä Helsingissä. ”Koululaiskasvion ”metsä” on niukka. Täältä sellaisia ei löydy. Kuivattua kasvia ei voi enää käännellä”, Piirainen kertoo. Facebookistakin löytyy Suomen luonnonkasvit -ryhmä. Facebookistakin löytyy Suomen luonnonkasvit -ryhmä. On aika ahdasta”, Piirainen naurahtaa. Siksi täytyy seurata, mitä kasveja tulee tai menee, miten lajiyhteisö muuttuu kun lupiini valtaa tienvieriä, ja niin edelleen”, Piirainen kertoo. Etiketistä löytyy kasvin kerääjä ja keruupäivämäärä sekä keruupaikka. Hän painottaa näytteeseen liitetyn etiketin tärkeyttä. Laji.. Kuivattua kasvia ei voi enää käännellä”, Piirainen kertoo. Vanhoja koulukasvioita tarjotaan myös museolle, mutta Piirainen kertoo, ettei niitä juurikaan voida ottaa vastaan. Perustietojen lisäksi etikettiin voi kirM AU RI LE IV O Punakukkaisista apiloista vain punaapilan lehdissä on vaaleat laikut. -verkkosivulle voi perustaa oman havaintovihkon ja kirjata sinne kasvien lisäksi muitakin lajiryhmiä. Piirainen johdattaa minut yhteen peltikaappien täyttämistä kokoelmahuoneista. Hän painottaa näytteeseen liitetyn etiketin tärkeyttä. Perustietojen lisäksi etikettiin voi kirHirvenkello (vas.) ja peurankello ovat kumpikin perinnemaisemien kasveja, joista lyhytikäisempi hirvenkello on joutunut ahtaalle niittyjen kasvaessa umpeen. Täältä sellaisia ei löydy. ”Harrastaja voi päästä aika pitkällekin, kun on riittävä motivaatio, palo ja halu siihen hommaan”, Piirainen sanoo. Atlakseen havaintoja ei kuitenkaan käytetä, sillä määrityksiä ei tarkisteta. Kaappien hyllyihin on pinottu näytenippuja, jotka tuovat mieleeni koulussa keräämäni kasvion. ”Kasvit ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta, johon taas kytkeytyvät kaikki ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos
Ovatko tähkät keskenään samannäköisiä, vai ovatko hedeja emitähkät erilaisia. Suoraan sanoen en tiedä kasvien suomenkielisiä nimiä. ”Tärkeimmät tuntomerkit ovat täällä kukintojen pullakoissa, eli yksittäisissä kukissa. Sen näkee vielä paljain silmin, samoin kasvin koon ja kasvutavan”, hän kertoo. Tässä on luumun muotoiset vaaleanruskeat pullakot. Kasvikokoelmia tarvitaan muun muassa dna-tutkimuksiin, joiden perusteella kasveja ryhmitellään taksoneihin, kuten heimoihin, sukuihin ja lajeihin. Luupin alle Piirainen nostaa näytepinon kaapista. Perinteiset näytteet pitävät museolla pintansa valokuvien tulvasta huolimatta. ”Saroista katsotaan ensin kukinnon rakenne. Tuhansien näytteiden ja uusien luokitusten keskellä meinaa sormi mennä suuhun, mutta Piirainen neuvoo, että harrastuksen voi aloittaa esimerkiksi yhdestä alueesta. Suuresta Pohjolan kasviosta on jo ilmestynyt uusi versio ruotsiksi, ja Retkeily kasviota päivitetään paraikaa. ”Jos on kesämökki, niin kesämökin lajeihin voi tutustua, ja vaikkapa nostaa Harrastuksessa voi päästä pitkälle, kun siihen on halu ja palo.. Sarojen määrityksessä ei aina pärjää paljaalla silmällä, joten Piirainen hakee luupin, eli pienen suurennuslasin, ja kumartuu lähelle näytettä. ETSI TUNTOMERKKEJÄ · Lehtien muoto, asento ja reunat · Kukkien rakenne, muoto ja terälehtien määrä · Verhiön, eli kukkaa suojaavien verholehtien rakenne · Karvoitus: nukkaa vai karkeaa, tiheässä vai harvakseltaan, yksittäisten karvojen muoto, piikit 4/2019 SUOMEN LUONTO 21 joittaa sellaisia tuntomerkkejä, jotka voivat kadota tai muuttua kuivatessa, kuten väri ja tuoksu. Sen yksittäisestä kukasta erottuu neljä hedettä. 4/2019 SUOMEN LUONTO 21 4/2019 SUOMEN LUONTO 21 A RIM O EK LU N D / VA ST AV A LO Oravanmarjan kukinto on terttu. Kussakin kasviryhmässä on omat tuntomerkkinsä, joihin kiinnitetään huomiota. Olikohan se korpisara. Noloa”, hän sanoo. Genetiikka on myllännyt vanhat luokitukset uuteen uskoon. Ne ovat molemmista päistään tylpän suippoja ja tiheästi samansuuntaisten suonien kuvioimia”, Piirainen kuvailee näkemäänsä. ”Tässä on Carex loliacea
Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Lajintuntemus karttuu vain kasveja määrittämällä.. Pääset katsomaan lukkia silmästä silmään ja näet valeskorpionin mahtavat sakset lähikuvassa. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. The Winged Wonders 10 € . Kauri Mikkolan värikkäät kirjoitukset vievät lukijan upeiden maisemien äärelle, yhdessä monien luontoasiantuntijoiden kanssa. 22 SUOMEN LUONTO 4/2019 soudellessa vesikasveja airolla ylös järvestä”, Piirainen neuvoo. Suomen verkkosiipiset 30 € . Hakarasaran pullakon kärki suippenee pitkäksi suuodaksi. Suomen lukit ja valeskorpionit lukit ja valeskorpionit Suomen ISBN 978-952-68504-0-5 Su om en lu kit ja va le sk o rp io n it A n n ik a U d d st rö m & V eik ko R in n e Kirjan etukannessa hiippailee rauniolukki (Leiobunum tisciae) ja sen jalassa roikkuu puistovaleskorpioni (Pselaphochernes scorpioides). Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. ”Tärkeintä on uteliaisuus. Lajinmääritykseen tarvittavien tuntomerkkien ja kuvien lisäksi kirjassa esitellään myös lukkien ja valeskorpionien elintapoja sekä elinympäristöjä ja neuvotaan harrastuksen aloittamisessa. Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. Siispä valokuvaamaan. Lajintuntemus karttuu ainoastaan kasveja määrittämällä. Suuntaan kameran ahomansikkaan ja yritän saada kuviin tuntomerkkejä, joita kasvioiden lajikuvauksissa on lueteltu – pitkät rönsyt, kukan yksityiskohdat. Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan. Vuoden 2018 uutuus Matkakokemuksia taigalta Ideoita myös joulun paketteihin 10,– . Valeskorpioni taas on pieni, mutta omassa kokoluokassaan mahtava peto, jonka saalis on täysin vastustajansa armoilla. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Kukin kasviheimo saa oman kansionsa, niiden sisällä suvut ja lopulta lajit omansa. Helsinki 2015. Piipahdamme sukumökillä kuitenkin lähinnä viikonloppuisin, eikä lyhyt aika riitä näytteiden prässäämiseen. Suomen lukit ja vesiskorpionit 30 € . ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 S u o m e n v e s i p e r h o s e t T r i c h o p t e r a o f F i n l a n d S a l o k a n n e l • M a t t i l a Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Suomen kotilot ja etanat 20 € Annika Uddström & Veikko Rinne Opas esittelee lukkien ja valeskorpionien mielenkiintoista maailmaa. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. Takakannessa kurkistelevat pikkuvaleskorpioni (Cheiridium museorum) ja piikkilukki (Lophopilio palpinalis). Digikasviosta on hyvä löytyä samat asiat kuin näytteestäkin. Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. Lukit ovat suurikokoisina ja rauhallisina otuksina mukavia valokuvattavia ja usein tarvittavat tuntomerkit on mahdollista nähdä kuvista. Myöhemmin kiinnostuksen syventyessä kirja toki tarjoaa yksityiskohtaiset tuntomerkit tarkkaa lajinmääritystä varten. Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit. Suomen päiväja yöperhoset 95 € Kirja esittelee Suomen ja lähialueiden 253 lajia Yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Kirjan runsas kuvitus mahdollistaa lajeihin tutustumisen ilman, että yksityiskohtiin paneutuminen on heti välttämätöntä. Runsaasti kuvitettu teos paljastaa saloja vuoristojen ja boreaalisten alueiden perhosista, linnuista sekä kasveista – kuvailee selviytymistarinoita kaukaisilla mailla, erilaisissa kulttuureissa, ja esittelee hyönteistutkijoiden huippuja. Kirja vie matkalle syvälle luonnon yksityiskohtiin – alueille, minne vain harva on päässyt vierailemaan. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Perhoskompassi 20 € . K A U R I M IK K O L A & S IIV E K K Ä Ä T IH M E E T Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet -kirja täyttyy radion ja television Luontoilloistakin tutun, edesmenneen professori Kauri Mikkolan tutkimusmatkoista stepeille, taigalle ja vuoristoihin – Altain aroilta Baikalin kuusikoihin – Ottawan soilta Coloradon vuorille ja Yukonin erämaahan. Ajankohtainen teos ilmastonmuutoksen näkökulmasta Koko perhoslajistomme yhdessä paketissa M AU RI LE IV O Saran tähkän yksittäistä kukkaa kutsutaan pullakoksi. Kirjallisuutta luonnon ystäville ?Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Su om en ko til o t ja et an at Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta HELSINKI OTTAWA COLORADO YUKON MIAMI NOVOSIBIRSK BAIKAL ALTAI ANADYR PRIMORJE TIENŠAN TŠUKTŠI 9 7 8 9 5 2 6 7 5 4 4 9 9 Hyönteistarvike TIBIALE Oy. Kannen kuvat Kari Kaunisto ja Veikko Rinne, ulkoasu Vappu Ormio Täsmätietoa perhosista ja muista ryhmistä . 9 789526 850412 Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen Tarkkaa tietoa kaikista päiväperhosistamme ja ilmaston vaikutuksesta niiden elinoloihin. Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUONNONTUTK T K IJA N PERHOSJA LI N T T U R ET K I Ä SIPERIASSA JA POHJOIIS-AMERIKASSA K AURI MIKKOLA ISBN 978-952-67544-9-9 K AURI MIKKOLA . Lajiesittelyihin kootut studioja luontokuvat muodostavat määrityksen tueksi monipuolisen ja runsaan kokonaisuuden, joka sisältää kuvia niin lajien yleisolemuksesta kuin pienistä yksityiskohdistakin. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Piparkakkureunainen lehti on saanut rinnalleen violetit kukat ja osoittautuu maahumalaksi. Huikean yksityiskohtaiset lähikuvat tärkeistä tuntomerkeistä helpottavat määrittämistä. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Sisältää kuvat, kartat, lajiesittelyt, aikasarjamuutokset ym. Valkokukkainen kasvi saa nimen orvontädyke. Istuu kannon nokkaan toisessa kädessä kasvi ja toisessa kasvikirja, ja yrittää sitten luupilla kaivaa ne kirjassa kuvaillut tuntomerkit kasvista. Määrityskaavassa on mukana myös sellaisia lähialueiden lajeja, joita voisi esiintyä Suomessakin. Huomaan valokuvasta olevan myös etua, sillä etikettiin tarvittavan kasvuympäristön kuvailun sijaan voi napata paikasta yleiskuvan. Kirjasta löydät vastauksen siihen, miksi kansikuvan lukin jalkaan on tarrautunut valeskorpioni ja miksi loppukesästä lukeilta niin usein puuttuu jalkoja. 9 789526850412 Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Tutustu myös netissä: www.tibiale.fi . alv 10 %. Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet on lukukokemus kaikille luonnon kirjosta kiinnostuneille, ja antaa vastauksia monenlaisiin kysymyksiin. Suomen kukkakärpäset 15 € . Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 10 € engl. Linkkaamme kasvion lopuksi koko mökkisuvulle saatesanoilla ”Saa täyttää!” n HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Teemme kasviolle kansion netin pilvipalveluun. Seinällä köllöttävä lukki saattaa näyttää pallolta, josta sojottaa jalkoja joka suuntaa, mutta lähempää tarkasteltuna se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Suomen vesiperhoset 63 € . Kirjan pääpaino on lajiesittelyissä, joissa on tarkat määritystuntomerkit ja korkealaatuiset kuvat Suomessa tavatuista 16 lukkija 18 valeskorpionilajista. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan. Painaa mieleen, miltä ne oikeasti näyttävät.” Kamera kouraan Piiraisen vinkkaama mökkipiha tuntuu luontevalta aloituspaikalta tuoreelle kasvikerhollemme, ja päätämme koota tontin lajistosta kasvion. ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 Su om en ve sip erh os et Tri ch op te ra of Fin lan d Sa lo ka nn el• M att ila Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Pikkuhiljaa lajiston sekamelska alkaa hahmottua. Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit
TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. 24 SUOMEN LUONTO 14/2019 Kuka tömistelee katollani. LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 24 SUOMEN LUONTO 4/2019. Mäyrän näkeminen ilman houkuttelua tai pakkoa on sattuman kauppaa
Soittokierros metsästäjäjärjestöihin ja riistanhoitoyhdistyksiin tuottaa tulosta. Valokuvaaja virittää kolme tiheästi laukovaa kameraa eri puolille pesäkumpua. Kuka taikoisi mäyrän maallikolle. Minä kiipeän kalliolle mäyrien vessapolun varteen ja naamioidun kaatuneen puunrungon osaksi. Tuli takatalvi ja lisää lunta, joten mäyrät jatkoivat talviunia. Profesnia. Soittokierros metsästäjäjärjestöihin ja riistanhoitoyhdistyksiin tuottaa tuPimeään mieltynyt mäyrä on helpompi yhyttää riistakameralla kuin ihmissilmin.. Tutkija Kaarina Kauhala Luonnonvarakeskuksesta on näyttänyt meille kaksi isoa mäyrän pesäkumparetta, joissa on useita suuaukkoja. Sitten keksin: pienpetometsästys on käynnissä ja etenkin supikoirajahdissa loukkuun päätyy silloin tällöin myös mäyrä. Kuka taikoisi mäyrän maallikolle. Löydämme myös polun, joka johtaa pesältä ulostepoteroille ja kahden poteron pohjalta tuoreita pökäleitä! Puitteet mäyrän tapaamiselle ovat erinomaiset. päivänä illansuussa olemme valokuvaaja Vesa-Matti Väärän kanssa Ruissalossa valmistelemassa mäyrän kohtaamista. Haluaisinko olla todistamassa mäyrän tappamista. Mäyrän vainuamiseen koulutettu labradorinnoutaja on haistanut mäyrät, pesässä ovat. Sitten keksin: pienpetometsästys on käynnissä ja etenkin supikoirajahdissa loukkuun päätyy silloin tällöin myös mäyrä. Tuoreimmat kuvat ovat tältä keväältä. Sitä paitsi. On viriteltävä lisää verkkoja. Riistakamera paljastaa Mäyrän etsintäni on alkanut maaliskuun alussa. Sen jälkeen hän asettuu puun juurelle neljäs kamera suunnattuna aukolle, josta on kuljettu äskettäin. Tuuli puhaltaa pesältä päin. Kaipa metsästäjät pitävät apajansa samaan tapaan salassa kuin kalastajat ja marjastajat. 14/2019 SUOMEN LUONTO 25 M aaliskuun 29. Todisteeksi saan riistakamerakuvia mäyrästä ruokinnalla. Jään kaipaamaan kutsua havaintopaikalle, mutten odota suuria. ”Kyllä täällä mäyriä on”, sanotaan muun muassa Hämeestä. Auringonlaskuun on tunti
Lapissa kanta on hyvin harva, mutta havaintoja on Kittilästä saakka. Näin teenkin. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa Kolosta tulviva mäyrän haju kiinnostaa koulutettua mäyränetsijäkoiraa. Lounaisimmassa Suomessa mäyrät ovat myös ensimmäisinä liikkeellä”, hän sanoo. Ilmasto-olot kuten kevään alkaminen ja lumettoman kauden pituus sekä ravintotilanne ovat meillä tärkeimmät mäyrän levinneisyyteen ja tiheyteen vaikuttavat tekijät. 26 SUOMEN LUONTO 14/2019 sori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta tietää heti. Lupaava alku. Jos sattuisi puolukka-aikaan samoille mättäille, voisi kuulla mäyrien maiskutuksen. ”Ottaisin yhteyttä Kaarina Kauhalaan Turusta. 26 SUOMEN LUONTO 4/2019. Mäyrä nukkuu talviunta keräämänsä vararavinnon kuten marjojen turvin. Unessa vaikean ajan yli Mäyrät elävät Suomessa pääosin Kemin– Kuhmon eteläpuolella. Kauhala on ainoita mäyriä seuranneita tutkijoita Suomessa ja Turun Ruissalo on Suomen paras mäyrämiljöö
Silmien siristäminen ei auta, viirunaama ei näyttäydy. Kylmä hiipii vaatteiden alle. n Kirjoittaja on vapaa luontotoimittaja. Mäyrä elää kallionkoloissa tai kumpareissa, joiden uumenissa voi olla iso luolasto pehmustettuine makuukamareineen. Vieras tuli taloon Mäyrä kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon. 14/2019 SUOMEN LUONTO 27 mäyrään. Vaikka kuinka pähkäilemme, mäyrä aikomuksineen ja tuntemuksineen jää arvoitukseksi. Kun lumipeitteen kesto lyhenee, mäyrän elinolot paranevat – mäyrä runsastuu ja levittäytyy kauemmaksi pohjoiseen. ”Ulosteiden ja mahalaukkujen sisällön analysoinnin mukaan mäyrän ravinto on pääasiassa selkärangattomia kuten matoja ja hyönteisiä. Väärässä seurassa Mäyrät luokitellaan pienpetoihin ja niitä tapetaan vuosittain noin 12 000. Keväällä pesäluolaan syntyy 2–5 sokeaa, hentokarvaista vaaleanpunertavaa poikasta, jotka alkavat tutkia pesän edustaa parin kuukauden ikäisinä. Suomessa mäyriä on tavattu Kittilässä asti. Jännittää. Lisäksi se syö paljon sammakoita, pikkunisäkkäitä, marjoja ja viljaa.” Hampaista näkee ilman ravintoanalyysiäkin, mikä on peto ja mitä eläin syö. Kiima-aika on yleensä keväällä. Metsästystä perustellaan lähinnä riistalintujen suojelulla. Nyt se voisi lähteä liikkeelle. Rinnastus ei ole ihan tuulesta temmattu. ”Mäyrällä on kohtalaiset kulmahampaat ja pienehköt raateluhampaat mutta valtavat poskihampaat. Mäyrän vanhoja nimiä ovat muun muassa metsäsika, mehtisika, mäkrä ja numminasu. ULKONÄKÖ: Mäyrä on raitanaamainen näätäeläin, jonka kuonon pää on tylpähkö ja muistuttaa hieman sian kärsää. ”Pienpetokantojen tehokkaalla hallinnalla pyritään myös estämään tautien kuten rabieksen, kapin, trikinellan ja myyräekinokokin leviäminen”, erikoissuunnittelija Mikko Alhainen Suomen riistakeskuksesta sanoo. Molemmat viihtyvät rehevässä eteläsuomalaisessa maatalousmaisemassa, missä viljelysmaat ja metsät vuorottelevat. Nykyään mäyrä ja supikoira elävät joko rinnakkain tai limittäin. Kantoaika on seitsemän viikkoa. Nenä vuotaa ja jalat puutuvat, mutten uskalla vaihtaa asentoa. LISÄÄNTYMINEN: Mäyrällä on viivästynyt sikiönkehitys. Maapuut näyttävät karhuilta ja katkenneiden oksien vaaleat repeytymiskohdat mäyrän pään juovilta. Tuuli tyyntyy äkkiä, ja kevään ensimmäinen laulurastas vaikenee. Päätämme luovuttaa, sillä valokuvaajan on pian etsittävä maastoon viemänsä kamerat käsikopelolla. Ne ovat varsinaiset myllynkivet, joilla hyönteisten kitiinikuoret jauhetaan.” Brittiläinen Turussa Ruissalo on mielikuvissani Suomen Britannia, missä mäyriä on Euroopassa tiheimmin. RAVINTO: Mäyrä on kaikkiruokainen. Mäyrän tee on jo juotu, kun aurinko klo 19.07 laskee hämärtyvässä metsässä. Mäyrä puolestaan on brittiläinen herrasmies, joka tarvitsee päivittäisen kello viiden teensä. Samaan aikaan Ruotsissa elinalue on kirinyt kohti pohjoista noin 300 kilometriä. JÄLJET: Mäyrän jälki on leveä ja siinä erottuvat viisi varvasta ja kynsien painaumat. Mäyrä nukkuu pitempään ja herää keväällä myöhemmin kuin supikoira, eikä välttämättä tiedä alivuokralaisestaan tuon taivaallista. Se sai kuopsutella maata pitkään kaikessa rauhassa, kunnes 60–70 vuotta sitten samoille ruokamaille tassutteli idästä supikoira. Mäyrä painaa 10–20 kiloa, ja ruumiin pituus häntineen on noin metrin. ”Mäyrää ei juurikaan metsästetä erikseen vaan supikoiran ja ketun ohessa. N IN A M Ö N KK Ö N EN MÄYRÄ ( Meles meles) Mäyrä herää talviunilta supikoiraa myöhemmin.. ”Myyräekinokokki ei esimerkiksi tartu lainkaan näätäeläimiin ja jos rabies leviää meille, se tulee todennäköisimmin ketun, supikoiran tai koiran mukana.” Mäyrän rooli riistatuholaisenakaan ei vakuuta. Ilta pimenee ja päättyy turhautumiseen. Mäyriä on Suomessa noin 30 000. Mikä pitää mäyrän varpaillaan – jalkojen töminä päivällä, koiran haju vai jalustalla seisova kamera pesäaukolla. Mäyrä tuhisee, murisee, röhkii ja maiskuttaa. Liikkuvatko ne. ”Satunnaisesti mäyrä voi ottaa linnunpoikasen tai munan”, Kauhala sanoo. Metsä muuttuu vähitellen tunnistamattomaksi. Kummallakin saarella on leppeitä lehtimetsiä, joiden aluskasvillisuus on harvaa, ja kuohkea maaperä kuhisee kastematoja. Mäyrän näkeminen olisi pyyhkivä pois kaikki kärsimykset. Ruokavalioon kuuluvat kasvit, kastemadot, kovakuoriaiset, sammakkoeläimet ja matelijat sekä vähäisessä määrin linnut ja munat. Monet metsästäjät myös vapauttavat mäyrän loukusta tai jättävät sen ampumatta aktiivisessa pyynnissä.” Kaarina Kauhalan mukaan mäyrä ei kanna tauteja, joista olisi vaaraa ihmisille tai koirille. ESIINTYMINEN: Mäyrä elää lähes koko Euroopassa, ja esiintymisalue ulottuu idässä Japaniin saakka. Hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun 3–10 kuukauden päästä. Lastenkirjojen vaikutus on vahva. Kummatkin nukkuvat talviunta, ja joskus karvanaamat jakavat jopa talvehtimisluolan keskenään. Noin 40 viime vuoden aikana mäyrä on taapertanut sata kilometriä pohjoiseen
28 SUOMEN LUONTO 4/2019 28 SUOMEN LUONTO 4/2019
4/2019 SUOMEN LUONTO 29 Arktika on Suomen suurin luonnonnäytelmä. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT TOMI MUUKKONEN Kohti koillista 4/2019 SUOMEN LUONTO 29. Miljoonien lintujen kiire pesimään vetää harrastajia puoleensa keväästä toiseen
Siivet viuhuvat niin tiuhaan, ettei niitä erota. Silloin Itäisellä Suomenlahdella nähtiin keväisin yli 30 000 kuikkaa, nyt vain puolet siitä. Otan kaukoputken ja illasta asti odottaneen kahvitermoksen. Täällä pääsee näkemään, kuinka sadat tuhannet Euroopassa ja Afrikassakin talvehtineet vesilinnut, kahlaajat ja hanhet muuttavat koilliseen, osa jopa Siperiaan asti. Etsimme muuttavat lintuparvet, tunnistamme ja laskemme ne. Se on viikon suurin määrä. Lännestä saapuvat muuttajat ohittavat Ristisaaren leveänä rintamana, joskus kaukana merellä, joskus parinkymmenen kilometrin päässä mantereen yllä. Niiden yksilömäärät kattavat 90 prosenttia arktisten vesilintujen muutosta. Kuikka lentää äänettömästi ylitseni kohti aurinkoa. Kalalokit ja tiirat istuvat kivillä tyynessä poukamassa. Lämpimästä makuupussista nouseminen on koleana varhaisaamuna koetin kivi, mutta en malta jäädä nukkumaankaan. Alli ja mustalintu runsaimmat Seuraavaksi huomaan parven mustalintuja. Asetun kaukoputken ja termoksen kanssa sodanaikaisen bunkkerin viereen, missä isoisäni tähysi vihollisen lentokoneita. Niiden päämuutto Suomenlahdella ajoittuu yleensä toukokuun seitsemännen päivän tienoille. päivänä 2018. Aurinko nousee merestä ensin varovasti, kapeana häikäisevän kirkkaana kaistaleena, joka sitten suurenee yllättävän nopeasti. ”Yhdeksän kuikkaa”, sanon kaverilleni Petterille. Ristisaari ja koko Itäinen Suomenlahti sijaitsevat yhden Euroopan suurimman lintujen valtaväylän varrella. Kun onni on myötä, linnut menevät suoraan yli. Onneksi minä voin kiikaroida lintuja. Syytä ei kuitenkaan tiedetä. Nousen ripeästi ja puen ylleni yön kostuttamat vaatteet. Näkyvyys on erinomainen. Arktikselle menevät linnut kokoontuvat toukokuun alussa Riianlahdelle. Linnut ovat tuhansien kilometrien matkalla kohti koillisia pesimäseutujaan. Nostan kiikarit silmiltäni ja näen koko hajanaisen kuikkaparven. Koillis-Euroopassa elää miljoonasta puoleentoista mustalintua, joista alle puolet talvehtii Itämerellä. Se on ilmiö, joka saa minut palaamaan vuosi toisensa jälkeen Ristisaareen. Koiraat ovat hiilenmustia, naaraat ruskeita ja vaaleaposkisia. Ilma ja merivesi ovat yhtä lämpimiä, minkä ansiosta lämpöväreilyä ei ole. Suomenlahden kautta muuttavien kuikkien määrät olivat suurimmillaan 1990-luvun puolivälissä. Ne ovat vaaleavatsaisia ja pienempiä kuin mustalinnut. Ne lähestyvät meitä pikkuhiljaa, vedenpinnassa. Eteeni avautuu Suomenlahti. Kello on neljä, aurinko nousee parinkymmenen minuutin kuluttua. Edessä on jännittävä lintupäivä Itäisellä Suomenlahdella, Pyhtään Ristisaaressa. Itämeren kautta muuttaa yli 400 000 mustalintua ja 800 000 alH avahdun herätyskellon Alli ja mustalintu ovat arktikan runsaimpia lajeja.. Jo parikymmentä vuotta olen viettänyt muiden harrastajien kanssa toukokuisen viikon seisten joka aamu tällä kalliolla. Itäinen taivas hehkuu oranssina. Kaukoputkella erottuu muuttavan kuikan jokainen piirre: musta kurkkulappu, juovat kurkun ja pään sivulla ja musta terävä nokka. Aamun aikana näemme 5866 mustalintua, iltaan mennessä yhteensä 17 579 yksilöä. Koiraiden pyrstön keskimmäiset sulat ovat jouhimaisen pitkät. Niityn laidan haavikosta kuuluu pikkusiepon rytmikäs, loppua kohti laskeva laulu. Tämä on arktika, Suomen suurin luonnonnäytelmä. Mustalintujen seurassa lentää muutama alli. Jotkin muuttajat lentävät aivan merenpinnan tuntumassa, toiset niin korkealla, että ne näkyvät vain tutkakuvissa. Alli ja mustalintu ovat arktikan runsaimpia lajeja. Hän kirjaa linnut vihkoon. Se kauhoo ilmaa vakain siiveniskuin, aika korkealla. Kuikan suuret räpylät roikkuvat pitkälle yli lyhyen pyrstön. Niitä on tarkkailtu täällä 1960-luvulta alkaen. Lasken ne kymmenen linnun erissä, yhteensä noin 250 lintua. 30 SUOMEN LUONTO 4/2019 H avahdun herätyskellon piipitykseen teltassa toukokuun 11. Osa muutosta saattaa nykyään kulkea eri reittiä kuin ennen, mutta kuikkakato voi kuvastaa myös lintujen todellista vähenemistä. Ensin löydän viisi lintua, mutta mitä laajemmalta taivasta katseeni haravoi, sitä enemmän lintuja löytyy. Tsi tsi tsi tsi tsi tsi tsi-tsy tsi-tsy tsi-tsy tsy-tsy-tsy-tsy-tsy! Suomen suurin luonnonnäytelmä Kävelen männikön läpi kalliolle saaren länsipuolelle. Ensimmäisenä kiikareiden kuvaan lentää kuikka
Toukokuun alku on arktisille sepelja valkoposkihanhille vielä liian aikaista. Se lähti kevätmuutolle Vattimereltä aamuhämärissä 27. Mustalintu on vielä luokiteltu elinvoimaiseksi, vaikka nykyään muuttajia nähdään Suomenlahdella vain puolet 30 vuoden takaisesta määrästä. Allien, kuten mustalintujenkin vähenemisen arvioidaan johtuvan Siperian sopulisyklien katoamisesta. Eilen, toukokuun kymmenentenä, näimme vaivaiset kaksi lintua. toukokuuta. Määrät ovat heilahdelleet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Tämä tiedetään paitsi vuosikymmenten kokemuksesta, myös satelliittilähetinten ansiosta. Satelliittihanhi lähti muiden hanhien mukana aamukolmelta Hollannista ja ennätti myöhään iltapäivällä itäiselle Suomenlahdelle. Parhaat tarkkailupaikat ovat niemenkärjissä, korkeilla mäillä ja ulkosaaristossa. Nyt lähestyy uusi alliparvi. Kun sopuleja on runsaasti, pedot keskittyvät niiden saalistamiseen. Silloin allit ja monet muut linnut saavat rauhassa kasvattaa poikasensa. Tämä on tyypillistä sepelhanhille. toukokuuta, jolloin näimme yhteensä PARHAAT ARKTIKAPAIKAT VIROLAHDELLA ITÄINEN SUOMENLAHTI vetää toukokuussa tuhansia lintuharrastajia ja luonnon ystäviä ihailemaan arktisten lintujen massamuuttoa. Alli sen sijaan luetaan jo maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi. Se jatkoi muuttoa koko yön ja lensi Vienanmerelle saakka. A-aaalli, a-aaalli, a-aaalli, a-aaalli, a-aaalli, a-aaalli, a-aaalli, a-aaalli... Ne lentävät meren pinnassa suoraan kohti, mutta kääntyvät juuri ennen rantakalliota ja ohittavat saaren pohjoispuolelta. 4/2019 SUOMEN LUONTO 31 lia. Silloin esimerkiksi Virolahdella on tarjolla lintuopastusta ja arktikaristeilyjä. Näemme aamun aikana vain 250 allia, illalla vähän enemmän, kun yhteensä 3400 lintua ohittaa saaremme. 1980-luvulta alkaen Itämerellä talvehtivien allien määrä on romahtanut jopa 75 prosenttia, mutta 2010-luvulla kanta alkoi onneksi toipua. Myös keväällä 2012 olin arktikaretkellä. Vasta siellä se lepäsi. Ne muuttavat kuun loppupuoliskolla. Muuttoa pääsee näkemään toukokuussa. Huhtikuussa 2012 Hollannissa merkattiin eräs sepelhanhi lähettimellä. Muuttoparvesta kuuluu laulua. Loppukuun hanhet Aamun aikana lintuja muuttaa monipuolisesti, mutta joukossa ei ole sepelhanhia. 4/2019 SUOMEN LUONTO 31. Silloin Ristisaaresta näkemämme suurin muutto vyöryi ylitsemme 25
Suomenlahden kautta muuttaa noin 15 000 kuikkaa. Itämerellä ja Pohjanmerellä. 1970-lukuun verrattuna lintuja nähdään nyt kaksinkertainen määrä, mutta suurimmat allimuutot laskettiin 1990luvun puolivälissä. Miten muuttavien lintujen määrä on muuttunut. Suomenlahden kautta muuttaa noin 90 000 mustalintua. 1970-luvulla kuikkia oli saman verran, mutta 1990-luvulta nykykanta on vähentynyt yli 80 prosenttia. Onko muutto aikaistunut. Suomenlahden kautta muuttaa noin 130 000 lintua, mikä on lähes kolminkertainen määrä 1970-lukuun verrattuna. Suomenlahden kautta muuttaa noin 800 000 allia. 32 SUOMEN LUONTO 4/2019 Pohjanmeri Barentsinmeri Tyynimeri Ristisaari Taimyrin niemimaa Vattimeri Vienanmeri Tiksi Le na -jo ki anmeri anmeri anmer Novaja Zemlja ALLI KUIKKA MUSTALINTU SEPELHANHI Missä talvehtii. Aikaistunut ainakin 10 päivällä. Aikaistunut 5–7 päivällä. Aikaistunut 5–7 päivällä. Ei ole juurikaan aikaistunut. Itämerellä, Pohjanmerellä ja Mustallamerellä. Pohjanmerellä, usein Ranskan, Hollannin ja Iso-Britannian vedenalaisten meriajokasniittyjen tuntumassa. PI IR RO K SE T: JA RI KO ST ET KUUN TELE ARKT IKAN ÄÄNIÄ : www.s uomen luonto .fi/ arktika n-aan et Uhanalainen pilkkasiipi kuuluu harvinaisempiin muuttajiin.. 1970-luvulla muuttajia oli alle neljännes nykymääristä. Itämerellä ja Pohjanmerellä
Seuraavana päivänä nähtiin suurin muuttoryntäys. Sillekin tosin aikaiset keväät asettavat aivan uudenlaisia ongelmia. Muuttolinnut levittäytyvät pesimään ympäri pohjoisia seutuja. Hollannin lähetinlintu lähti muutolle Vattimereltä vasta pari päivää myöhemmin, ja ohitti Ristisaaren iltapuolella 27. Äänestä tuMINNE ARKTISET LINNUT MUUTTAVAT: lue juttu Lenan suistosta s. Nyt aurinko on laskussa ja tuuli tyyntynyt. Virolahden Harvajanniemellä oli kuitenkin lintuharrastajia. Sitten sepelhanhien muutto oli käytännössä ohi, loppukuusta nähtiin vain rippeitä. SIPERIA Lä hd e: H ari o, N ord en sw an , Py nn ön en ja To lva ne n 20 18 : Ke vä ta rk tik a Su om en la hd ell a 19 70 –2 00 9, Lin nu t-v uo sik irja 20 17.. Pohjanmeri Barentsinmeri Tyynimeri Ristisaari Taimyrin niemimaa Vattimeri Vienanmeri Tiksi Le na -jo ki Tai Tai T myrin niemimaa Novaja Zemlja Pohjanmeri Barentsinmeri Tyynimeri Ristisaari Taimyrin niemimaa Vattimeri Vienanmeri Tiksi Le na -jo ki Novaja Zemlja 20 572 sepelhanhea. Harvajanniemeltä laskettiin miltei 46 000 sepelhanhea. Levoton parvi elää, ja hanhien helminauhat nousevat hitaana aaltoina ylös ja alas. Ilmastonmuutos tuo kevään pohjoiseen entistä aikaisemmin, ja se aiheuttaa ongelmia useiden lajien muuttoaikatauluihin. Pjyy-pjyypjyy-pjyy-pjyy-pjyy-pjyy... Tämä kostautuu niiden poikasille, jotka eivät kuoriudu vielä silloin, kun ravintotilanne olisi otollinen. Aikainen kevät sotkee aikataulun Aurinko paistaa metsän yli ja lämmittää mukavasti selkää. Rott-rott-rott-rott-rott-rott-rott-rott... Sen takia naaraat eivät pysty munimaan kevään määräämässä tahdissa. Kylmä nipistelee varpaita. Nyt lämpö on tervetullutta, mutta suuremmassa mittakaavassa sitä on liikaakin. Valkoposkihanhi on yksi harvoista, joka on runsastunut viime vuosikymmeninä. Siten ne voivat kiriä 3000 kilometrin muuttoa Vattimereltä Barentsinmeren rannikoille miltei kahdella viikolla. Hiljentynyt muutto suo lepotauon. Paikallaan seisoskelu kylmän meren ääressä saa sormet ja varpaat nipistelemään. toukokuuta. Tuhansien kilometrien päässä talvehtivat valkoposkihanhet eivät lämpiminä keväinä osaa lähteä muutolle normaalia aikaisemmin. Sitä emme kuitenkaan olleet enää näkemässä, koska olimme samana päivänä lähteneet kotiin kesken kovan muuton. Aurinkoisen päivän jälkeen illan viileys tuntuu mukavalta. Aikaisina keväinä valkoposkihanhet voivat muuttaa lähes koko matkan yhtäjaksoisesti ja jättää normaalit tauot väliin. Hämmästyttävää on, että jotkin lajit kukoistavat ilmastonmuutoksen myötä varhaistuneista keväistä huolimatta. Lajin tunnistaa jo parvien käyttäytymisen perusteella. Lopulta nukahdan mustalintujen katkeamattomana kuuluviin pehmeisiin vihellyksiin. Parvet kuulee jo kaukaa. n Emot lentävät kilpaa etenevän kevään kanssa. Taimyrin niemimaa on muutonjakaja, jonka länsipuolelta linnut yleensä muuttavat Eurooppaan, itäpuolelta Tyynellemerelle. Makaan makuupussissa ja suljen silmäni. K A RT TA : AT TE K A RT TU N EN Arktika eli arktisten lintujen muutto kulkee Pohjanja Itämereltä Siperian pohjoisrannoille asti. Ne eivät tiedä, mitä Arktiksella tapahtuu, kun ne valmistautuvat muuttoon Pohjanmeren rannoilla. Korkealle noussut aurinko saa ilman väreilemään. Ilta on upea, mutta pakotan itseni telttaan, jotta jaksan taas aamulla herätä. Orrr orrr poor por por pooorr orrr poor por orrr poor por por pooorr... Arktikan ongelma Aamuyhdeksän jälkeen muuttopurkaus hiljenee. Esimerkiksi valkoposkihanhista valtaosa pesii Euroopan-Venäjän pohjoisosissa, osa Novaja Zemljalla. Meri ja taivas sulautuvat yhteen. Päivällä puhalsi kylmä länsituuli, mutta suojaisat paikat tuntuivat miltei helteisiltä. 34–38 lee mieleen koiran haukku, mutta lähentyessään ääni paljastuu kaakatukseksi. Kun hanhet ovat perillä, ne ovat käyttäneet muuttomatkaan miltei kaiken energiansa. On aikaa ottaa torkut tai etsiä metsäisen saaren uumenissa levähtäviä muuttolintuja. Muuttavat sepelhanhet porisevat lakkaamatta. Tämä on arktikan ongelma: pitäisi jaksaa valvoa päivän parhaimpina hetkinä, sekä myöhään illalla että varhain aamulla. He laskivat 27.5.2012 yli 24 000 hanhea, niiden joukossa ehkä juuri tuo lähetinlintu. Se heikentää poikasten selviytymistä. Niiden täytyy tankata tyhjentyneet energiavarastonsa ennen kuin pesintä voi alkaa. Varhaisina keväinä esimerkiksi kuikan, allin, valkoposkihanhen ja mustalinnun muutot ovatkin Suomenlahdella aikaistuneet. Merellä näkyy ajoittain kangastuksia, joihin pintaa pitkin lentävät lintuparvet saattavat hetkeksi kadota. Emot tekevät kuitenkin parhaansa ja lentävät kilpaa etenevän kevään kanssa
Olimme saapuneet 18.6. Saareen päästyäni asiat alkoivat seljetä. Toisaalta sinne, mistä he voisivat meidät noutaa, ei vienyt tietä. Meitä noutamaan tulleet venekuskit olivat juuri ilmoittaneet, että he eivät merijään takia pääse lähellekään Tiksiä, vaikka suisto olikin jo sula. Yö oli henkeäsalpaavan upea – ja turhauttava. Minne arktika johtaa. Olin päätynyt tänne arktisten lintujen massamuuton, arktikan perässä. Arktika-innostukseni alkoi, kun koulukaverini Aki Arkiomaa houkutteli minut keväällä 1984 retkelle Pyhtään Ristisaareen. Tiksistä tarkoituksenamme oli jatkaa veneillä reiluksi viikoksi jokisuistoon Lena–Nordenskiöld-tutkimusasemalle. päivän välinen yö Pohjoisen jäämeren äärellä Tiksissä, Siperiassa oli aurinkoinen ja tyyni. Minne ne menevät. Joutuisimmeko jäämään seuraavaksi viikoksi tänne Tiksin kupeeseen, ja jäisikö pääsy Lenan suistoon haaveeksi. Arktiset linnut muuttavat Suomenlahden kautta tuhansia kilometrejä pesimäseuduilleen. MINNE ARKTIKA VIE. TEKSTI PETTERI TOLVANEN / KUVAT PETTERI TOLVANEN JA MIKAEL NORDSTRÖM 34 SUOMEN LUONTO 4/2019. 34 SUOMEN LUONTO 4/2019 V iime kesäkuun 19. En aloittelevana harrastajana ollut aivan jyvällä, mistä arktikassa on kyse ja miksi sen takia piti lähteä juuri itäiselle Suomenlahdelle. Tiksin satamataajamaan. ja 20. Nyt olin jo näköetäisyydellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Olin pitkään haaveillut mahdollisuudesta päästä Lena-joen arktiselle suistoalueelle – arktikan alkulähteille. Arktikassa kiehtoo muuton mittakaava ja kiihkeys, mutta erityisesti se, että linnut ovat matkalla pesimään Siperian tundralle. Lenan suisto on äärialue, jossa Suomen kautta muuttavat arktiset linnut voisivat pesiä. Lenan suiston kainalossa sijaitsevaan Tiksiin ei vie teitä eikä rautateitä, mutta sinne pääsee lentokoneella Jakutskista. Tilanne tuntui epätoivoiselta
Kuitenkin suurin osa alueen pesimälinnuista muuttaa talveksi kaakkoon, Tyynenmeren rannikoille. Harmaavatsaiset läntiset hanhet talvehtivat Pohjanmeren–Atlantin rannikoilla, ja itäiset tummavatsaiset hanhet viettävät talvensa Tyynenmeren rannikoilla. Lenan suiston tekee erityisen kiinnostavaksi sijainti kahden päämuuttoväylän saumakohdassa. Odottelua Tiksissä Venäjän retkeilyyn oleellisesti kuuluvan epätietoisen ja turhauttavan odottelun Lena-joen suisto muodostuu lukemattomista saarista ja jokihaaroista. Halusin päästä joskus näkemään, millaisille kaukaisille tundraseuduille linnuilla oli niin vahva halu ja kova kiire päästä. Meri oli jäässä retkemme loppuun asti. Manner-Venäjän sepelhanhet jakautuvat kahteen alalajiin, jotka talvehtivat eri alueilla. Osa siellä pesivistä linnuista kuuluu Euroopassa talvehtiviin, Suomenlahden kautta kulkevan arktikan lajeihin. Useimmilla muilla linnuilla itäisten ja läntisten kantojen muutonjakaja kulkee Taimyrin niemimaalla, noin tuhat kilometriä Lenan suistosta länteen. Kun kymmenet tuhannet allit, mustalinnut ja sepelhanhet vyöryivät ohitsemme ja ylitsemme yötä myöten, mielessäni heräsi haave. Kyhmyhaa hka on Lenan suiston yleisimpiä pesiviä vesilintuja . 4/2019 SUOMEN LUONTO 35. Kesällä 2018 pääsin Lenan suistoon Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan järjestämässä retkikunnassa. Esimerkiksi sepelhanhi on tällainen laji. 4/2019 SUOMEN LUONTO 35 MINNE ARKTIKA VIE. Linturetkeilyä Tiksin kaupungin liepeillä
Vaikka joen haarat ovat jopa kilometrejä leveitä, ne ovat matalia, ja virtausten mukana paikkaa vaihtavat särkät ovat arvaamattomia. Siis Pohjoisja Etelä-Savon yhteensä! Vajaa puolet alueesta, yli 14 000 neliökilometriä, on suojeltu Lenan suiston luonnonpuistona. Se laskee Pohjoiseen Jäämereen kaukana idässä, Kiinan rannikkoakin idempänä. 36 SUOMEN LUONTO 4/2019. Odotellessamme suistoon lähtöä meidät majoitettiin tyhjillään olleen kerrostaloasunnon lattialle siskonpetiin. Löysimme myös ilmeisesti pesäpaikalla varoittelevan siperiansirrin, jonka ei lintukirjojen mukaan pitäisi edes esiintyä täällä. Matkaa hidastivat myös karilla käynnit. Se on yli viisi kertaa suurempi kuin Suomen suurin kansallispuisto, Lemmenjoki. Kaukana lännessä häämötti sula jokisuisto. Kalastuskolhoosin kesäkylä olisi tukikohtamme seuraavan viikon ajan. Käytimme odottelun hyödyksi retkeilemällä Tiksin lähiseuduilla. Saimme ensimakua tundran lajistoon, esimerkiksi leveäpyrstökihuihin, rusokaulaja pikkusirreihin, suippopyrstökurppiin ja siperiankurmitsoihin. 150 kilometrin venematka suiston sokkeloissa kohti tulevaa leiripaikkaamme saattoi alkaa. Meille myös kerrottiin, että tutkimusasema, jonka piti toimia tukikohtanamme, olikin lakkautettu jo vuosia sitten. aamuyöllä matalan merenrantatunturin laelle. Jäälakeuden päällä leijui matala usva kesäyön auringossa. Lenan suisto levittäytyy viuhkamaisesti lukemattomien jokihaarojen ja niiden väliin jäävien matalien, kosteaa tundraa kasvavien saarten labyrinttina suunnilleen Savon kokoiselle alueelle. Tieura loppui ja edessä avautui suo. Noin neljän tunnin venekyydin jälkeen pääsimme saarelle suiston keskiosiin. Lämmintä vettä ja sähköä sentään oli tarjolla ajoittain. Kiikaroimme epäuskoisina merelle, joka oli kapeaa rantasulaa lukuun ottamatta tukevasti jäässä. 36 SUOMEN LUONTO 4/2019 ja alati vaihtuvien tilannetietojen myötä lähtöämme Tiksistä lykättiin muutaman tunnin välein, milloin milläkin selityksellä. Vaikean saavutettavuutensa lisäksi alue on nykyisin Venäjän rajavyöhykettä, joten sinne pääsemiseen tarvitaan erikoisluvat. Koske veneet eivät päässeet noutamaan meitä Tiksistä, rytyytimme maastopakettiautoilla surkeaa tieuraa kohti jokisuistoa. Vaikka suisto olikin sula, merijää haittasi suistoon pääsyä. Matkamme tuntui tyssäävän 20.6. Siperia yllättää! Pitkä matka suiston läpi Odottelupäivien jälkeen olimme lopulta matkalla suistoon. Ratkaisu tien loppumiseen oli tietenkin vain jatkaa autolla eteenpäin! Ajoimme jäistä suota pitkin joen uomaan, jota pitkin saimme kuljetettua raskaimmat tavarat merenrantaan. Joessa ajelehti jäätä ja ajopuuta, ja jään takia noussut yöllinen usva heikensi näkyvyyttä. VALTAVA LENA LENA on Siperian toiseksi suurin joki, ja sen suisto on arktisen alueen suurin. Lena-joen etelästä saapuvat valtavat vesimassat lämmittävät suiston paikallisilmastoa. Siksi alueen linnusto on erityisen rikas. Meillä oli mukana bensiinitynnyri ja paljon varusteita, joten jalkapatikassa emme olisi saaneet kaikkea mukaamme
Saaret sortuvat jokeen, ja sortuneista turvepenkoista paistaa paikoin esiin ikiroutalinssejä. Alkukesästä edes räkkä ei haitannut. Sää oli lähes helteinen ja jokivesi lämpeni 15-asteiseksi. kirjoitin päiväretken päätteeksi havaintovihkooni: ”Aivan upea käynti saarella, jossa on ruusuja tiiralokkien pesimäyhdyskunta. Harvaa polvenkorkuista pajupensaikkoa kasvaa jokivarsilla vain paikoin. Vaikka kohdallemme ei osunut sopulivuosi, pesivien lintujen tiheys oli uskomaton. Onneksemme, sillä muita peseytymismahdollisuuksia ei ollut. 4/2019 SUOMEN LUONTO 37 Arktinen lintuparatiisi Säät suosivat retkeä, ja suiston luonto oli vähintään yhtä hohdokasta kuin olin haaveillut. Nuotiopuista ei ole pulaa, vaikka ollaan kaukana tundralla. Läheisillä rantajängillä on tolkuttomasti isovesipääskyjä ja tavallisia vesipääskyjä, kyhmyhaahka, siperiantavi ja juhlapukuinen tundrakurppelo!” Ruusulok it pesivät Lenan suistoss a pariskun nittain tai pienissä yhdysku nnissa. 4/2019 SUOMEN LUONTO 37. Maisemaa pirstovat jokisuiston lisäksi monet lammet ja pienet järvet. Kukkivista kasveista kotimaasta tuttu lapinvuokko on useimmiten valtalaji. Maisema suistoalueella on matalaa, silmänkantamattomiin jatkuvan tasaisen saraja sammalvaltaisen tundran ja joenhaarojen labyrinttiä. Joen etelästä kuljettamaa keloutunutta ajopuuta lojuu kaikkialla. 21.6. Kesän aikana maan pintakerros sulaa ohuelti, mutta sen alla on yli kilometrin paksuudelta ikiroutaa. Suomessa vähälukuisena läpimuuttajana tavattava leveäpyrstökihu pesii arktisella tundralla ja talvehtii trooppisilla merillä. Lähes helteinen sää oli lämmittänyt jokiveden 15-asteiseksi
lahden kautta Siperiaan pesimään ja on Lenan suistossa levinneisyytensä Kun tänä keväänä lasken Ristisaaressa sepelhanhimuuttoa, tiedän sen äärimmäisen paikan, minne hanhet Kamtsat kanmurm eli on lähes majavan kokoinen . 38 SUOMEN LUONTO 4/2019 PATIKOI NORPPAPOLKU Norppapolku (13 km) esitt elee monipuolisesti Saimaan järviluontoa ja sen geologiaa. Pääsimme ihailemaan myös arktisia nisäkkäitä. Siis sitä kantaa, joka muuttaa Suomenlahden kautta Siperiaan pesimään ja on Lenan suistossa levinneisyytensä itäisimmällä reunalla. Isovesipääskyjen soidin oli juhannuksen tienoilla kiivaimmillaan. PYÖRÄILE SAARISTOREITTI Mikä on parasta Puumalan saaristoreiti llä – upeat maisemat, reiti n persoonalliset matkailupalvelut, miniristeily Norppa II:lla vai huima hissimatka ylös Puumalansalmen sillalle. Niillä oli niin kiihkeä soidin, että ne pyörivät lähes jaloissa.. n Kirjoittaja on lintuharrastaja ja WWF:n Suomalainen luonto -ohjelman päällikkö. Itäisten lajien rinnalla tundran alkukesän soidinmenoissa olivat mukana monet Lapista tutut lajit, kuten suokukot, suosirrit, lapinsirrit ja lapintiirat. Naalit partioivat jyrsijöiden puutteessa lintujen munapesiä. Näimme retken aikana yhden sepelhanhen, ja se oli Länsi-Euroopassa talvehtivaa harmaavatsaista alalajia. Niillä oli meneillään niin kiihkeä soidin, että ne pyörivät lähes jaloissa. Sen pärjäämistä ikiroudan alueella voi vain ihailla. Suiston saarille oli jäänyt kesäksi muutamia villejä tunturipeuroja. IL M AK U VA JU H O KU VA / VI SI T FI N LA N D, N O RP PA M AT TI VA IN IK KA Tuona päivänä näimme vesipääskyjen lisäksi noin 220 isovesipääskyä. Vaihteleva polku koostuu kolmesta rengasreiti stä, joiden varrella voit hengähtää kallioisilla näköalapaikoilla, tassutella mäntykankailla tai vaikka pulahtaa uimaan. Kun tänä keväänä lasken Ristisaaressa sepelhanhimuuttoa, tiedän sen äärimmäisen paikan, minne hanhet voivat olla matkalla. Tule paikan päälle ja päätä itse! Saaristoreitti 60 km, lautt amatka 40 min. LATAA KARTAT: www.visitpuumala.. Se lyllertää tundran lyhyessä kesässä useampaa numeroa liian suurelta näyttävän rasvaisen nahan peitossa, ja pujahtaa koloonsa heti vaaran uhatessa. Näimme myös sympaattisen, lähes majavan kokoisen kamtsatkanmurmelin. Sepelhanhi, joka alunperin johdatti minut Lenan suistoon, osoitti yhteyden Suomeen konkreettisesti todeksi
Otava KANGASKASSI kierrätysmate riaalista 9 95 HIIRIMATTO 2 värin lajitelma 7 95 MUISTIKIRJA A5 2 värin lajitelma 9 95 PEHMOLELU 25 cm 17 95 KÄSIPYYHESETTI 50x70cm, siniharmaa 24 95 Valloittavat norppa-tuotteet nyt meiltä! Valikoima voi vaihdella myymälöittäin. Tarkista saatavuus Suomalainen.comista Suomalaisen vinkit luonnonystävälle. Luontoon, joka on köyhtynyt, mutta jota ei Suomessa vielä ole tuhottu kokonaan. Kirjan tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi. 4/2019 SUOMEN LUONTO 39 29 95 34 95 Juha Kauppinen MONIMUOTOISUUS Kertomuksia katoamisista Monimuotoisuus on matka metsiin, soille, niityille ja jokivarsiin. Siltala Johanna Vuoksenmaa VESIYSTÄVIÄ/ LAKEFRIENDS Upea kuvateos uima vesistämme
Kun alkuaikojen kemikaalit kiellettiin, ne vaihtuivat muun muassa neonikotinoideihin. Jälkikäsittelyjä on tehty maastossakin. Estää hermoimpulssin kulun Neonikotinoidit ovat olleet havupuiden suojauksessa vain yksi aineryhmä. Niiden käyttö on kattanut noin kymmenen prosenttia kaikista taimien torjunta-aineista. Aineiden käyttökohteet ovat olleet hyvin laajat, rypsija rapsipelloilta perunaja mansikkaviljelyksiin, viljanviljelyyn ja sokerijuurikkaiden tuotantoon. DDT on mennyttä maailmaa, mutta mitä ovat neonikotinoidit. Metsätaimia myrkytetty laajasti Suomessa neonikotinoideja on käytetty – tavalliselle kansalaiselle yllättävästi – myös metsiin istutettavien havupuuntaimien suojaamiseksi tukkimiehentäiltä. TEKSTI ISMO TUORMAA / KUVAT JUSSI HELIMÄKI, PIRJO KOSTINEN JA PERTTI HARSTELA / VASTAVALO / INFOGRAFIIKKA ANNE STOLT N eonikotinoidit ja niistä noussut kohu tuovat mieleen elävästi 1960-luvun, DDT:n, Rachel Carsonin ja kirjan Äänetön kevät. Neonikotinoidit ovat nikotiinin synteettisiä johdannaisia, jotka vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon lamauttavasti. DDT:n ja neonikotinoidit voi syystäkin rinnastaa. Molemmat on tehty tuhoeläinten torjuntaan. Aineet ovat luonnossa hyvin pysyviä ja etenkin hyönteisille hyvin myrkyllisiä, eikä kummallakaan kemikaaliryhmällä ole löydetty ihmisille akuutteja haittavaikutuksia. Suomalaisten havupuutaimien kemikaalikäsittely on ollut ja on vuosittain suurta. Neonikotinoideja on löydetty esimerkiksi mehiläishaukoista – ja tietenkin mehiläisistä ja muista pölyttäjistä. Molemmat myös rikastuvat ravintoketjussa. Molempien aineryhmien haitat havaittiin aluksi Yhdysvalloissa, jossa myös neonikotinoideja otettiin ensimmäisenä laajasti käyttöön, kuten aikanaan DDT:kin. Neonikotinoideja on käytetty maailmanlaajuisesti 1990-luvulta lähtien ja Suomessa 2000-luvun alusta. Käyttökohdelistoja lukiessa mieleeni tulee varhaislapsuuteni Helsingin Laajasalossa, jossa mummi pani meidät kaikki viisi lasta riviin ja tupsutti päämme valkoisiksi turvallisena pidetyllä DDT:llä, ihan vain varmuuden vuoksi täiden pelossa. Esimerkiksi tukkimiehentäitä on torjuttu pääosin neonikotinoideihin kuuMYRKKYJÄ KAIKKIALLA. ”Ennen torjuntaan käytettiin esimerkiksi elohopeaa, sinkkiä ja kuparia, jotka eivät hajoa luonnossa”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Marja Poteri kertoo. Käytännössä kaikki Suomen metsiin istutettavat havupuut – 150– 160 miljoonaa tainta – saavat taimitarhoilla jonkinlaisen kemikaalikäsittelyn ennen istutusta. 40 SUOMEN LUONTO 4/2019 Pahamaineisia neonikotinodeja on Suomessa käytetty paljon metsissäkin, ja käyttö näyttää jatkuvan pelloilla. Vain sillä erotuksella, että kun 1960-luvulla surtiin DDT:n saastuttamia ravintoketjuja ja katoavia petolintuja, neonikotinoidien yhteydessä puhutaan enemmän kimalaisista, mehiläisistä ja muista hyönteisistä. Taimet ovat saaneet myrkkynsä yleensä taimitarhoilla. Jos neonikotinoidit olisi keksitty 1950-luvulla, meidät olisi varmaan kuorrutettu niillä
Karate-Zeonin ohjeen mukaan: Kasvinsuojeluaineella käsiteltyjä havupuun taimia saa myydä tai luovuttaa vain pakkauksessa, joka on varustettu painetulla lipukkeella, johon oranssinkeltaiselle, mustareunaiselle pohjalle on mustalla painettu selvästi erottuva teksti: ”Sisältö käsitelty haitallisella ja ympäristölle vaarallisella Karate Zeon -tekniikka -valmisteella... Neonikotinoideja on laimennettu voimakkaasti ennen käyttöä. Ruiskutus on tapahtunut taimitarhoilla ja kasvihuoneissa pääosin ennen taimien viemästä metsään. Mietinkin, että ainoa kestävä ratkaisu tukkimiehentäin torjuntaan Suomen metsissä ei suinkaan ole yhden kemikaalin vaihtaminen toiseen, vaan laaja siirtyminen takaisin jatkuvapeitteiseen metsätalouteen avohakkuu–maanpinnankäsittely–istutus -metsätaloudesta. Jatkossa tarkoitukseen käytetään ilmeisesti yhä enemmän lambda-syhalotriiniä, jota on joskus pidetty jopa neonikotinoideja haitallisempana aineena. Seuraa varoituksia aineen vesiliukoisuudesta, kulkeutumisesta maaperässä ja siirtymisestä juurien kautta runkopuuhun ja neulasiin. Altistuskokeissa sama pitoisuus aiheutti lajilla terveysja käytösongelmia ja jopa vasakuolleisuuden nousua.. Neonikotinoideista käytettiin etenkin Merit-Forest WG -valmistetta. Merit-Forest WG sisältää imidaklopridia, josta ohje kertoo muun muassa seuraavaa: ”Imidaklopridi on neonikotinoidien ryhmään kuuluva hermomyrkky, joka on suunnattu erityisesti hyönteisten hermostoon. Tähän löytyisi monta muutakin hyvää syytä kuin kemikaalit. Päätös sulkenee neonikotinoidit pois metsistä, mutta se ei tarkoita, että havupuutaimien ruiskutus tukkimiehentäitä vastaan loppuisi. Tätä lukiessa alkaa kaivata luotettavia kokeita esimerkiksi horsman ja mustikoiden mahdollisista pitoisuuksista, vesihuuhtoumista puhumattakaan. Marja Poterin mukaan taimitarhoilla on käytetty aineita yhteensä vuosittain ”muutamia kymmeniä litroja”. Metsäkäyttö loppunee Neonikotinoiden ja muiden kemikaalien käyttömääristä ja käytetyistä aineista on hankalaa saada tarkkaa tietoa. Kauppavalmisteita on Suomessa rekisteröity kaksi tähän tarkoitukseen: Karate Zeon -tekniikka ja Maatilan syhalotriini 2. 4/2019 SUOMEN LUONTO 41 lumattomalla lambda-syhalotriini-tehoaineella. Taimia käsiteltäessä on käytettävä pitkävartisia suojakäsineitä.” Joten se luomumetsätaloudesta. EU-komission viime keväänä tekemän päätöksen jälkeen ”neonikotinoidien käyttö rajataan Euroopan elintarvikeviraston (EFSA) kannan mukaisesti vain pysyviin kasvihuoneisiin ja kasvien tulee olla niissä koko käyttöikänsä ajan” (Turvallisuus ja kemikaalivirasto TUKES:in tiedote 27.4.2018). pernassa. Sen vaikutusmekanismi on hermosolun ionikanavaliikenteen häiriköinti; se estää hermojen tärkeimmän viestintäaineen, asetyylikoliinin, välittämän hermoimpulssin kulun liikehermosta aivoihin.” Ja lisää seuraa: ”Imidaklopridi on pitkään pysyvä myrkky; haitallisia pitoisuuksia on löydetty kasveista, joiden kasvupaikalla on tehty yksi käsittely monia vuosia aiemmin”. JU SS I H EL IM Ä K I / VA ST AV A LO JU SS I H EL IM Ä K I / VA ST AV A LO Metsäkauris rapsipellossa Paraisilla. Yhdysvalloissa on mitattu valkohäntäpeuralla isoja määriä neonikotinoideja mm
Tämän myöntää esimerkiksi Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) tutkija Marja Turakainen. 42 SUOMEN LUONTO 4/2019 Mutta palataan takaisin metsistä pelloille, joissa neonikotinoidien vuosittainen käyttö kymmenien tuhansien hehtaareiden alueilla on ollut Suomessa rutiinia 2000-luvun alusta. Rypsin kaltaisilla kukkivilla kasveilla myrkkyvaikutus pölyttäjiin voi olla myös suora. Neonikotinoidien käyttökielto myös pelloilla astui viime keväänä askeleen lähemmäksi EU-komission tiukentaessa kantaansa ja rajoittamalla tärkeimpien mehiläismyrkkyjen käytön vain suljettuihin kasvihuoneisiin. ”Poikkeuslupia haetaan, kun valmisteita ei saa enää käyttää siemenpeittauksessa vuoden 2019 alusta lähtien, eikä korvaavia peittausaineita ole käytössä.” Joulukuussa Tukes antoikin sokerijuurikasta koskien kolmelle torjunta-aineelle poikkeusluvan. Syyskylvöä on vain muutama prosenttia viljelyalasta. G O U LS O N / N AT U RE Neonikotinoideja on kertynyt jo vuosia maaperään ja maaveteen.. Näitä 120 päivää kerrallaan myönnettäviä lupia on käytetty ahkerasti. Tällöin kyse ei niinkään ollut mehiläisten ja kimalaisten monimuotoisuuden ja määrän vähenemisen aiheuttamasta huolesta sinänsä, vaan pelosta satojen romahtamisesta pölyttäjien katoamisen myötä. Uutiset neonikotinoidien mahdollisesta osallisuudesta Yhdysvaltain pölyttäjäpopulaatioiden romahdukseen iskivät julkisuudessa läpi pommin lailla jo kymmenkunta vuotta sitten. Käyttökiellon vesitti EU:n kasvinsuojeluaineasetukseen liitetty mahdollisuus hakea kieltoon poikkeuslupia EU-komissiolta. Päätös koskee klotianidiinia, tiametoksaamia ja imidaklopridia. Kevätöljykasvien vuosittainen viljelypinta-alan vaihtelee Suomessa 50 000:sta noin 80 000 hehtaariin. Tutkimustulokset kiihdyttivät poliittista keskustelua. TUKES:n Kemikaalituotevalvontayksikön johtaja Kaija Kallio-Mannilan mukaan ”jopa valtaosa kevätkylvöistä voi tuhoutua ilman tuholaistorjuntaa neonikotinoideilla”. GO U LS O N , N AT U RE , H EI N ÄK U U 20 14 tulee vko 16 94 % 5 % 1 % neonikotinoideista haihtuu istutusvaiheessa ilmaan imeytyy satoon jää maaperään ja päätyy esimerkiksi vesistöihin PEITATUT SIEMENET A N N E ST O LT / LÄ H D E: D . Euroopan unioni päättikin jo vuonna 2013 rajoittaa neonikotinoidien käyttöä kukkivien kasvien kuten rypsin ja rapsin viljelyssä. NEONIKOTINOIDIT KULKEUTUVAT PEITATUISTA SIEMENISTÄ LUONTOON AN N E SO LT / LÄ H D E: D. Poikkeuslupia ovat myöntäneet muun muassa Baltian maat, Romania, Unkari ja Suomi. Suomeen tuotavat sokerijuurikkaan siemenet on peitatKimalaiset eivät löytäneet kemikaalipöllyssä pesäänsä. Siemenet käsitellään näillä kemikaaleilla ennen niiden istuttamista maahan. Luvan saivat Cruiser, Gaucho ja Poncho Beta. Neonikotinoidien havaittiin vaikuttavan pölyttäjien, kuten mehiläisten ja kimalaisten, suuntavaistoon ja muuhun käyttäytymiseen. Neonikotinoideja käytetään öljykasvien viljelyssä tarvittavien siementen peittaukseen. Poikkeusluvista tuli käytäntö Suomalaiset toimijat ovat perustelleet poikkeuslupien hakemista etenkin sillä, että rypsin ja muiden öljykasvien syyskylvöt eivät onnistu meillä Keski-Euroopan tapaan ehkä lounaisinta Suomea lukuun ottamatta. Rypsiä viljellään Suomessa pääasiassa kevätkylvönä, jolloin kasvit ovat erityisen herkkiä kirppoina tunnetuille kovakuoriaisile. Kemikaalipöllyssä ne eivät enää löytäneet takaisin pesäänsä, jolloin pesät vähitellen autioituivat – ja myös sadot romahtivat pölyttäjäkadon myötä. Englantilaisen Sussexin yliopiston tutkijan, professori Dave Goulsonin mukaan ongelmana siementen peittauksessa on, että jopa 95 prosenttia peittaukseen käytetyistä neonikotinoideista karkaa lopulta ympäristöön. Tälle vuodelle lupia juurikkaalle Oli kuitenkin helppo ennakoida, että neonikotinoiden käytön poikkeuslupa-anomuksia tulee jälleen Tukesiin ennen kaikkea rypsin ja sokerijuurikkaan viljelyä varten. Taloudelliset vaikutukset voivat siis olla massiivisia luonnon monimuotoisuuden katoamisen ohella. Pölyttäjät tarjoavat vuosittain ilmaisen ja maailmanlaajuisesti jopa parinsadan miljardin euron arvoisen vuotuisen ekosysteemipalvelun
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkija Katri Siimeksen mukaan neonikotinoidit ovat erittäin hitaasti hajoavia kemikaaleja. ”Ilman tehokasta peittausainetta torjuntaruiskutusten kerrat ja viljelijän kustannukset kasvavat.” Neonikotinoidit valuvat luontoon On selvää, että neonikotinoidit siirtyvät sokerijuurikaspelloilta vesistöihin ja muuhun luontoon. Aine on yli 6000 kertaa tappavampaa kuin DDT. Neonikotinoidiyhdisteillä peitataan yleisesti siemeniä, joista myrkyn on tarkoitus imeytyä itävän viljelykasvin kaikkiin osiin ja tehdä kasvi myrkylliseksi sitä syöville hyönteisille. ”Jos menettäisimme mesipistiäiset, menettäisimme kolmanneksen ihmisten ravintokasveista. Todellisuudessa vain viisi prosenttia imeytyy viljelykasveihin, loput leviää muualle ympäristöön. ”Virtavesiin aineet ovat luultavasti päätyneet peitatuista siemenistä salaojien kautta.” Suomessa on myös tutkittu hunajasta löytyviä neonikotinoidimääriä lähes vuosikymmen sitten. ”Moni kuluttaja olisi ehkä valmis maksamaan myrkyttömästä tuotannosta koituvat lisäkulut, mutta ovatko myös kauppa ja teollisuus valmiita siihen”, Siimes kysyy. Tästä on hänen mukaansa viestitetty poikkeuslupien anojille. 4/2019 SUOMEN LUONTO 43 tu näillä neonikotinoidivalmisteilla teollisesti ulkomailla. Neonikotinoidimyrkkyjä löytyy Suomenkin jokivesistä aika yleisesti. ”Tutkimusta julkaistaessa korostettiin, ettei hunajasta löytynyt jäämiä, mutta jäämiä löytyi mehiläisistä”, Katri Siimes sanoo. Viime vuosina Goulson on keskittynyt mesipistiäisiin, erityisesti kimalaisiin ja uusien torjunta-aineiden vaikutuksiin. Niistä hyönteis myrkyt ovat luonnollisestikin myrkyllisiä hyönteisille, sienimyrkyt eivät suoraan, mutta ne jopa tuhatkertaistavat hyönteismyrkkyjen vaikutuksen. ”Rapsisadolle annetaan helposti parikymmentä erilaista ruiskutusta. Menetelmässä torjunta-aine jää savimassan ja väriaineen alle, kun siemenet pilleröidään siementen koon tasoittamiseksi ja kylvötyön helpottamiseksi. Ne menettivät painoaan ja kadottivat jopa suuntavaistonsa. ”Valtaosa luonnon eliöryhmistä vähenee: linnut, päiväperhoset, yöperhoset, mesipistiäiset, maakiitäjäiset ja niin edelleen. Linnuille tapahtui samoja asioita kuin pölyttäjille. ”Näin aine ei ole koskaan suorassa yhteydessä siemeniä käsittelevän ihmisen kanssa.” Turakainen sanoo, että neonikotinoideja korvaavan kahden peittausaineen tehokkuutta selvitetään SjT:n peltokokeissa. Maasta ainetta päätyy pellonreunan pensaisiin ja luonnonkukkiin, niihin jopa enemmän kuin peltokasveihin. ”Biodiversiteetti on kriisissä, lajeja kuolee sukupuuttoon jopa tuhat kertaa nopeammin kuin ennen ihmisten valtakautta”, sanoo Goulson. Tutkimus julkaistiin vasta vuonna 2015. Neonikotinoidien käyttö tai pitoisuus ympäristössä aiheuttaa myös mehiläispesien kuolemista ja villien mesipistiäisten ja viljelymaiden perhosten vähenemistä. ”Pois poikkeuslupamenettelystä” Kaiken tämän ahdistavankin tiedon keskellä on syytä kysyä, miten Tukesiin tuleviin neonikotinoidien hätälupa-anomuksiin aiotaan suhtautua. Tukesin kemikaalituotantoyksikön johtaja Kaija Kallio-Mannilan mukaan ”tarkoituksena on päästä irti poikkeuslupamenettelystä ja etsiä korvaavia vaihtoehtoja”. ”Yksi prosentti lentää kylvettäessä myrkyllisenä pölynä tuuleen, 94 prosenttia leviää vesiliukoisena maahan. Erilaisten myrkkyjen yhteisvaikutuksia ei tutkita lupaprosesseissa, vaikka niitä käytännössä levitetään yhtä aikaa, joten pellolla mesipistiäiset altistuvat kemikaalicocktailille.” Goulson havainnollistaa neonikotinoidien myrkyllisyyttä: esimerkiksi kirppulääkkeenä Suomessakin käytettävän imidaklopridin koiran niskaan hierottava kerta-annos pystyisi tappamaan 60 peltopyytä tai kuusi miljoonaa mehiläistä. Neonikotinoidit ovat hyvin pysyviä, ja vuosittain käytettäessä niiden pitoisuus maaperässä kasvaa.” Mesipistiäiset saavat myrkkyä kasvien siitepölystä ja medestä. Vaikkeivät ne heti kuolisi, niin jopa vain miljardisosien pitoisuuksina aineet heikentävät mesipistiäisten oppimiskykyä, suunnistusta ja ruoankeruuta. Aineet, jotka on tehty tuhoamaan tuhoeläimiä, vaikuttavat pelloilla ja luonnossa myös muihin kuin tuhottavaksi tarkoitettuihin eläimiin. Yleisimmin on havaittu klotianidiinia. Poikkeuksiakin on, mutta valtaosa vähenee.” ”Missään tapauksessa tämä kaikki ei johdu neonikotinoideista, mutta niillä on vaikutusta.” AULI KILPELÄINEN PIR JO KO IS TIN EN / VA ST AV A LO. Esimerkiksi kimalaiset pölyttävät muun muassa rapsia, härkäpapua, tomaattia, paprikoita, vadelmia, mansikoita ja yli tuhat lajia luonnonkukkia”, hän perustelee. Hollantilaistutkimuksissa on havaittu, että neonikotinoidit romahduttivat esimerkiksi varpusten ja pääskyjen määriä. ”Maaja metsätalousministeriön, MILJARDISOSATKIN LIIKAA HYÖNTEISILLE PROFESSORI DAVE GOULSON Sussexin yliopistosta Englannista on julkaissut yli 260 tieteellistä artikkelia kimalaisten ja muiden hyönteisten ekologiasta ja suojelusta sekä oppikirjoja ja hauskoja tutkimustarinoita, joista osa ilmestyi tänä keväänä myös suomeksi Kimalaisen kyydissä -kirjassa. Näytteitä on otettu lähinnä Eteläja Länsi-Suomen suurimpien viljelyalueiden joista
n Kirjoittaja on vapaa ympäristötoimittaja. Tarvitaan liki täydellinen viljelykäytäntöjen ja ajatustavan muutos. Jäljet johtavat juuri peittausaineisiin.” Professori Heikki Hokkanen nostaa esiin neonikotinoidien mahdolliset vaikutukset viljelykasvien satotasoon. ”Voisi luulla, että kemikaalien käytön myötä satotasot nousisivat tai pysyisivät ainakin ennallaan, mutta näin ei ole käynyt.” ”Tarvitaan ajattelutavan muutos” Hokkanen korostaa, ettei vaihtoehtona pitäisi olla vain siirtyminen kemikaalista toiseen. Hokkanen aprikoi, miten kirpoista tuli yhtäkkiä niin suuri tuholaisriski. Taimien myrkkykäsittely on Suomessa vähän tunnettua mutta tavallista. ”Näillä ruiskutteilla ei kuitenkaan saada toivottua tulosta kirppojen torjunnassa.” Alenevat satotasot Googlaan neonikotinoideja koskevaa keskustelua ja tutkimuksia. ”Esimerkiksi rypsi voitaisiin kylvää myöhemmin, jolloin kasvit välttyisivät aikaisin keväällä tulevilta kirpoilta.” Näin tehostuisi tutkitusti pölytyskin. Heikki Hokkanen sanoo, että ”pitkässä juoksussa vain ne, jotka osaavat biologisen tuholaistorjunnan, säilyvät.” ”Tämä on luonnonvalintaa.” Se luonnonvalinta on vasta alussa. 44 SUOMEN LUONTO 4/2019 44 SUOMEN LUONTO 4/2019 Luonnonvarakeskuksen ja Turvallisuusja kemikaaliviraston yhteistyönä on meneillään hanke, jossa selvitetään neonikotinoidivalmisteita korvaavan . ”Hyönteispölytteisten kasvien keskimääräiset satotasot ovat Suomessa laskeneet jo 20 vuotta, kun samaan aikaan luomupeltojen satotasot nousevat tai pysyvät ainakin ennallaan.” Hokkasen mukaan ilmiö ajoittuu vähintäänkin epäsuorasti neonikotinoidien samanaikaiseen käyttöön. Joukosta erottuvat vastikään eläkkeelle jääneen maa talouseläintieteen professori Heikki Hokkasen kannanotot ja tutkimukset. PERTTI HARSTELA / VASTAVALO ”Tarvitaan liki täydellinen viljelykäytäntöjen muutos.” 44 SUOMEN LUONTO 4/2019. ”Suora vaikutus moniin eliöryhmiin on vähäistä, mutta näillä torjunta-aineilla on pitkäaikaisvaikutuksia, jotka ovat syyllisiä hyönteismassojen, myös pölyttäjien, vähenemiseen. Niiden statuksen nousu todellisiksi tuholaisiksi on tullut pienenä yllätyksenä.” Professori Hokkanen myös korostaa, että ”vain varmuuden vuoksi tehtävä rutiinipeittaus on ollut turhaa”. ”Kirppoja ei aluksi pidetty mitenkään suurina tuholaisina. upyradifuronia sisältävän peittausaineen biologista tehokkuutta ja käyttökelpoisuutta kevätrypsija rapsiviljelyksillä.” Kaija Kallio-Mannila arvelee, että neonikotinoideille ei löydy korvaajia nopeasti ja että voimaan astunut rypsin peittauskielto lisää huomattavasti vesieliöille ja hyötyniveljalkaisille myrkyllisten pyretroidiruiskutusten määrää pelloilla. Kysymys onkin, pitääkö peltoviljelyssä käyttää tuholaisten ja homeiden torjuntaan kemiaa vai biologiaa.”. ”1980ja 1990-luvuilla oli vielä iso ongelma saada satoeroja käsitellyn ja käsittelemättömän pellon välillä. ”Suoraa, vedenpitävää näyttöä neonikotinoidien vaikutuksista on hankalaa saada. Siispä soitan hänelle. Esimerkiksi luomurypsiä viljellään nyt ainoastaan 3000 hehtaarin alueella, kun kemiallisesti peitattuja rypsin ja rapsin siemeniä käytetään 60 000–80 000 hehtaarilla. Kuusentaimia Saarijärvellä. Jo tämän pitäisi olla hälyttävää”, Hokkanen sanoo. Monen neonikotinoidin ongelmana on kuitenkin erittäin hidas hajoaminen, sillä puoliintumisajat voivat olla jopa vuosia
Lämmin kiitos kaikille Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyrityksille antamastanne tuesta. Muut edut ja lisätietoja yritysyhteistyöstä: sll.fi/yritysyhteistyo/kannatusyritys SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON KANNATUSYRITYKSET Aalto Oy Addnature AnnaValo Oy Arkkitehtiryhmä A6 Oy Aurelia Turbines Oy Bikester Biotop Oy Ekointernet Oy Ekokampaamo-parturi Hiusmeri Ky Eläinklinikka Norppa Erärenki Etsiville Feel The Nature -retket Finera Aitateollisuus Foto Fennica Oy Google Finland Hagson-Provitek Oy Hansaprint Oy Hautauspalvelu Lautturi Ky Hehku visual Helsinki Wildfoods Oy • • • • Hevossilta Oy Hikes 'n Trails Hiskinmäen Eläinsairaala Oy Hiusmuotoilija Anne Kallberg Hop Crops Hurja Media Oy lkihetki JN-Solar Juha Ikonen Digital Oy Kassatieto Oy Kesko Oyj Kirjaverkko Konsulttipalvelu Viher-Arkki Kotka Maretarium Oy K-Supermarket Vääksy Kuntovirkku Kuralan Kartanotila Oy Kuusakoski Oy Käännöstoimisto Elina Eskola Oy Lahjat.fi LSS Long Special Services Ltd. • Kannatusyritysten yhteisen ilmoituksen Suomen Luonto ja Luonnonsuojelija -lehdissä kerran vuodessa. • Alennuksen mainoksista Suomen Luontoja Luonnonsuojelija-lehdissä. Suunnittelu Oy Muuntaja Sävel metsä Tampereen Kalastusväline Oy Teo-Pal Oy Ab Termex-Eriste Oy Treeline Outdoors Urhes liikunta suunnittelu Oy Uudenmaan Seuramatkat Oy Uula Color Oy Vaajakosken Apteekki Vallilan Heili Valtavalo Oy Veikkolan Kyläsuutari Visma consulting Oy Waldogs Weecos WL-Done Oy • • • •• • Suomentluonnonsuojeluliitto Lisätietoja: yritysyhteistyöpäällikkö Hanna Nikkola 1 040 670 1118 1 hanna.nikkola@sll.fi ja sll.fi/yritysyhteistyo/kannatusyritys • • • • • 1. Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyrityksenä tuette kotimaisen luonnon suojelua. 4/2019 SUOMEN LUONTO 45 Kiitos tuestanne! YHDESSÄ SUOJELEMME SUOMALAISEN LUONNON! Huoli luonnosta ja elinympäristöstämme ohjaa yhä useamman yrityksen päätöksentekoa. • Näkyvyyden Luonnonsuojeluliiton verkkosivuilla yritysosiossa. Oy LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö Länsi-Helsingin Kirjanpito Oy Maalaus Terra Oy Matkatoimisto Veranatura Meom Oy Meribottles Metsikki Design Moppicom Oy Moumou DESIGN Mustikkamaa Design Nordic Fungi OAC Finland Oy OripCon Oy Paluksen LV-asennus Oy Passer Media Piipanoja Oy PookWatches Porin Kylmäasennus Oy Pure Waste Textiles Oy Purhu Oy Radhica Raisionkaaren Teollisuuspuisto Oy Ravintola Rugosa Ravintola Sointula Rebel Lifters Oy Repovalkea Oy RetkiRent Tervarumpu Riihimäen Messut Oy Roxeteer Media Oy ShopAlike.fi Sini Kolari SISU Translations Oy Skarppi Kirjoituspalvelut Strömfors Bed & Bistro Suomalainen Kirjakauppa Suomen Bioteekki Oy Suomen Kirjailijaliitto r.y. Tulkaa mukaan tekemään tärkeää työtä Suomen luonnon puolesta! KANNATUSYRITYKSENÄ SAATTE MUUN MUASSA • • • • • Tyylikkään norppamitalitunnuksen markkinointiviestinnän käyttöön
BorSATTUMAN VARASSA PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO. ”On paikallaan varoitella puutiaisten vaaroista, mutta pelko tai hysteria ei ole tarpeen”, opastaa tutkijatohtori Jani Sormunen Turun yliopistosta. Paremman puutteessa ihminenkin kelpaa elintärkeän veriaterian lähteeksi. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT PASI KANNISTO / VASTAVALO, VEIKKO RINNE JA RITVA PENTTINEN P uutiaista on sanottu Suomen vaarallisimmaksi eläimeksi. 46 SUOMEN LUONTO 4/2019 Puutiaisten hartain toive on, että niiden ohi kulkisi kauris, hirvi, jänis, punarinta tai vaikkapa metsähiiri. ”Borrelioosia voi ehkäistä pitkälti sillä, että tekee puutiaistarkastuksen jokaisen ulkoilun jälkeen ja poistaa iholle kiinnittyneen puutiaisen nopeasti
On arvioitu, että ne viettävät vain noin viisi prosenttia ajastaan isäntäeläimessä. ”Puutiaiset eivät juo vettä, vaan pyrkivät ottamaan kosteutta suoraan ilmasta ilmaputkijärjestelmänsä välityksellä. Se on pitkälti kyttäilyä ja odottelua, että joku eläin sattuisi kohdalle. On ennustettu, että ilmaston lämmetessä niitä voi tulla lisää.” Aikuiset naaraspuutiaiset munivat veriateriansa jälkeen jopa 3000 munaa. Ne heräävät talvihorroksestaan karkeasti ottaen silloin, kun päivän keskilämpötila on viisi astetta. Veriaterian jälkeen puutiaiset vetäytyvät karikkeeseen lepäämään tai talvehtimaan. Naaraat nauttivat veriaterian toukka-, nym. Kyttäilyä karikkeessa Puutiaisten elämä on enimmäkseen karikkeessa ja kasvistossa kököttelyä. Aikuiset puutiaiset voivat kiipeillä metrinkin korkeuteen, ja niitä löytyy etenkin hirvistä, kauriista sekä koirista”, Sormunen kertoo. Niistä arviolta vain 30 varttuu aikuisikään saakka. 4/2019 SUOMEN LUONTO 47 SATTUMAN VARASSA Puutiaisia on entistä enemmän myös kaupungeissa. ”On bakteerin kannalta huono asia, että puutiainen kiinnittyy ihmiseen eikä vaikkapa jyrsijään, jossa bakteeri voisi lisääntyä ja levitä eteenpäin.” Nym. relioosibakteerilla kestää 16–48 tuntia siirtyä puutiaisen suolistosta ihmisen elimistöön.” Joulukuussa tarkastetussa väitöskirjassaan Sormunen tutki Lounais-Suomen puutiaispopulaatioita ja niissä esiintyviä taudinaiheuttajia. Lajit myös risteytyvät. Toukat eivät syntyessään kanna taudin aiheuttajia, vaan virukset ja bakteerit ovat peräisin isäntä lajeista. ”Tämä voisi selittää niiden runsastumista”, Sormunen pohtii. Pari vuotta sitten Seilin saarella elävistä puutiaisista löydettiin myös puutiaisaivokuume virusta, mutta sitä kantaa alle prosentti puutiaisista.” Maamme alkuperäinen, Lounais-Suomessakin tavattava laji on nimeltään puutiainen (Ixodes ricinus), ja vuonna 2004 Suomesta ensi kertaa löydetty itäinen tulokas on siperianpuutiainen eli taigapunkki (Ixodes persulcatus). ”Puutiaisten elämä on aika tylsää. TÄMÄN KOKOINEN ON PUUTIAINEN Toukka Nymfi Aikuinen koiras Aikuinen naaras PU N KK IK LIN IK K A. ”Mahdollisia taudinaiheuttajia kyllä riittää. Ihmiselle vaarallisten borreliabakteerien ja puutiaisaivokuumeviruksen lisäksi puutiaisen suolistossa voi olla myös muun muassa pilkkukuumeen ja naudan punataudin aiheuttajabakteereja. Tutkimus paljasti puutiaisten määrän lisääntyneen ja niiden siirtyneen entistä enemmän myös kaupunkiympäristöihin. vaiheen puutiaisia on luonnossa eniten, ja ne kantavat runsaasti erilaisia taudinaiheuttajia. ”Puutiaisilla ei kuitenkaan ole lämpömittaria. ja aikuisvaiheessa, koiraat vain toukkaja nym. Ne voivat ilmeisesti olla aktiivisia talvellakin esimerkiksi kauristai hirvi eläinten turkissa. Puutiai set voivat saada borrelioosi bakteerin imiessään ensimmäisen veriateriansa vaikkapa myyrästä, joka on bakteerin reservuaari eli bakteerikantaa säilyttävä eläin. ja aikuinen. Jos puutiaisen elinpaikka sattuu olemaan lämpöputken tai muun lämmönlähteen yhteydessä, ei mikään varmaan estä niitä leutoina talvipäivinäkään hakeutumasta isäntäeläimeen sellaisen sattuessa kohdalle.” Jos keväät aikaistuvat ja syksyt pitenevät tarjoten puutiaisille pitemmän aktiivisuuskauden, se voi nopeuttaa niiden elinkiertoa jopa tuplaten lisääntymispotentiaalin. Toukat elävät lähellä maan pintaa ja hakeutuvat mieluiten pieniin jyrsijöihin ja maassa ruokaileviin lintuihin. Puutiaiset tarvitsevat veriaterian edetäkseen seuraavaan kehitysvaiheeseen. t taas hakevat isäntäeläintä noin 20–40 sentin korkeudesta, joten ne tarttuvat helposti myös jänisten, rusakoiden, oravien, hirvien ja kauriiden sekä tietysti ihmisten matkaan. vaiheessa. Puutiaisilla on neljä kehitysvaihetta: muna, toukkavaihe eli larva, nuoruusvaihe eli nym. Esimerkiksi Turun Ruissalossa ja Seilin saarella, jossa lähes 20 prosenttia puutiaisen nuoruusvaiheen yksilöistä kantaa borrelioosibakteeria. ”Yllättävin tulos oli se, että puutiaisten määrät olivat jopa monikymmenkertaistuneet viime vuosikymmenen aikana osalla tutkimusalueistamme. Nym
Niillä ne aistivat muun muassa lämpöä, hiilidioksidia, ihon rasvahappoja sekä tärinää ja liikettä. Vanhin puutiaisesta löytynyt todennäköinen borrelian esiaste on noin 20 miljoonaa vuotta vanha, joten voidaan puhua aika pitkästä yhteisestä evoluutiosta”, Sormunen pohtii. ”Tätä on tutkinut Ella Sippola pro gradu -työssään Turun yliopistolla. Puutiaisilla ei ole silmiä, joten ne maistelevat ja tunnustelevat ilmaa eturaajoissaan olevilla Hallerin elimillä. ”Kuvittelisi, että kun puutiaismäärät kasvavat, jokin laji alkaisi käyttää niitä järjestelmällisemmin ravintonaan, vaikkapa jotkin pistiäiset.” Sormunen kertoo esimerkin Ranskasta, jossa paikoittain on todettu peräti 20 prosentin nym. Erilaiset taudinaiheuttajabakteerit kuten borrelia lymyilevät puutiaisten suolistoissa, joista ne kulkeutuvat ruokailun yhteydessä puutiaisten sylkirauhasiin ja sieltä edelleen isäntäeläimeen, vaikkapa ihmiseen. Voi olla, että puutiaisia käyttävätkin ravintonaan lähinnä muut eläimet, kuten linnut.” Sormunen haluaisikin saada selville puutiaisten aseman ravintoverkossa. ”Näitä kolmea lajia tapaavat yleensä vain rengastajat ja myyrätutkijat”, Sormunen paljastaa. Kun maha on täynnä, on aika pudottautua maahan sopivaan kohtaan ja hakeutua karikkeen suojaan. ”Tärinä ja liike tuntuvat olevan puutiai sille vahvin merkki isäntäeläimen tulosta ja ärsyke lähteä liikkeelle.” Suuri osa veriateriasta päätyy puutiaisten takaruumiiseen varastorasvaksi, jota ne käyttävät energiana etsiessään isäntäeläintä seuraavassa kehitysvaiheessaan. Parhaimmillaan lakanaan tarttuu satoja puutiaisia. Aikuiset puutiaiset liikkuvat vain joitakin kymmeniä metrejä. Kaupungin omakseen ottaneiden kettujen, villikanien, rusakoiden, kauriiden, oravien sekä lintujen myötä eläinpopulaatiot tiivistyvät. ELINPAIKKA: Tiheä ja kostea aluskasvillisuus, viihtyy myös karussa ympäristössä. Niistä ei löytynyt kovinkaan paljon jäämiä puutiaisista. Tästä ovat hyötyneet puutiaisetkin, jotka lisääntyvät rakennetussa ympäristössä ja tarttuvat siellä yhä useammin myös ihmiseen – tai pikemminkin ankkuroituvat. Lopun veren ne palauttavat takaisin haavaan. Maapallolla elää noin 900 puutiaislajia, ja Suomessakin puutiaisen ja siperianpuutiaisen lisäksi kolme muutakin lajia: törmäpääskyillä ja niiden pesissä elävä Ixodes lividus, myyrillä elävä myyräpuutiainen Ixodes trianguliceps sekä vesilintukolonioissa viihtyvä Ixodes uriae, josta tosin on vain yksi havainto Suomesta, merimetsokoloniasta Kirkkonummelta. Ne ovat ennemminkin symbiontteja. 48 SUOMEN LUONTO 4/2019 Ihanteellisessa suojapaikassa on 80–90 prosentin ilmankosteus, jolloin ne eivät joudu käyttämään nesteytykseen juurikaan energiaa. Varastojensa turvin puutiaiset selviävät ankeiden aikojen yli ja voivat talvehtia parikin vuotta. Puutiaishavainnot vuonna 2014 Siperianpuutiaisen esiintymisalueet vuonna 2015 PUUTIAISEN JA SIPERIANPUUTIAISEN ESIINTYMIS ALUEET LE H TI KU VA , LÄ H D E: TU RU N YL IO PI ST O. Suomessa ensimmäinen havainto vuonna 2004. Puutiaiset kierrättävätkin suuria määriä verta ruuansulatuskanaviensa läpi. SIPERIANPUUTIAINEN (Ixodes persulcatus) PUUTIAINEN (Ixodes ricinus) PU U TI A IS KU VA T: V EI KK O RI N N E AKTIIVISUUS: Aktiivisuushuippu toukokuussa, kestää hyvin kylmää, vikkelä. vaiheen puutiaisista kantavan loispistiäisen munaa, joka lopulta tuhoaa elävän isäntänsä. Niitä haalitaan maastosta lakanavedoilla. Varoitusmerkkejä ja ennusteita Puutiaisia on toki muuallakin kuin Suomessa ja Ranskassa. Veriaterialla otukset viettävät tovin jos toisenkin. ”Puutiaiset eivät kärsi kehossaan olevista taudinaiheuttajista eli patogeeneistä, vaan pikemminkin hyötyvät niistä. Puutiaiset hakeutuvatkin mielellään varjon puolelle esimerkiksi kasvistossa kiipeillessään.” Kuivumisen uhatessa esimerkiksi pitkän hellejakson aikana ne kuitenkin hakeutuvat ensisijaisesti karikkeeseen. Syntyy siis veriallas, joka ei hyydy. AKTIIVISUUS: Aktiivinen alku keväästä loppusyksyyn, etenkin toukat arkoja kylmälle. Luulisi, että ne olisivat helppoa saalista muurahaisille, hämähäkeille tai kovakuoriaisille. Hän tutki dna-pohjaisin menetelmin lähes 800 nivel jalkaisten petojen näytettä. ”Imukärsänsä päässä olevilla terillä puutiaiset viiltävät ihoon haavan, johon ne erittävät veren hyytymistä estäviä aineita. n neljästä seitsemään ja aikuisen puutiaisen jopa 11 vuorokautta. Puutiaistutkijat sen sijaan keskittyvät ihmiselle tuttuihin lajeihin, puutiaiseen ja siperianpuutiaiseen. Toukkavaiheen ruokailu kestää kolmesta viiteen vuorokautta, nym. Puutiaiset imevät kärsällään verta ja suodattavat siitä vain tarvitsemiaan ainesosia kuten valkuaisaineita. Seuraavaksi puutiaiset erittävät kärsän ja ihon väliin sidosainetta, joka kovettuu ja pitää pikku otuksen visusti paikallaan”, Sormunen kuvailee. ELINPAIKKA: Tiheä ja kostea aluskasvillisuus. ”Kukaan ei tosin tiedä, mitä ne siellä tekevät ja missä tarkkaan ottaen ovat.” Verestä vain tarpeellinen talteen Nyrkkisääntönä voi pitää, että puutiaisia on siellä missä on muitakin eläimiä
Kyllä minä hirveä enemmän pelkään kuin puutiaisia.” Hirvistä on tienlaidoissa varoitusmerkkejä, ja sellaisia on suunnitteilla puutiaisistakin kaupunkialueille. n Lue lisää: www.puutiaiset.fi, www.punkkiklinikka.fi Maapallolla elää noin 900 puutiaislajia. Virolahti 8.6. Tietysti meidät tutkijat on myös rokotettu puutiais aivotulehdusta vastaan.” Sormusen mielestä puutiaisia ei tarvitse pelätä ja vähentää sen vuoksi luonnossa liikkumista. UUTUUS Opticron MM4 77ED + 18-54xSDLv2 Pienikokoinen ja kevyt 77mm kaukoputki, painoa vaivaiset 1525g! MM60ED Kevyt, vesitiivis 60 mm ED-Putki Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Parhaillaan kehitetään myös puutiaisten aktiivisuusvaiheista varoittavia ennusteita. Voi käyttää myös 8x suurentavana mono-okulaarina. ”Teen puutiaissyynin aika tarkkaan, ja suojaudun hyvin vaatteilla. Kuusamo Katso tarkemmat ajankohdat verkkosivuiltamme. 4/2019 SUOMEN LUONTO 49 ”Ennätys on Boskärin saarelta, jossa 50 metrin matkalta lakanaan tarttui 500–600 toukkavaiheen puutiaista.” Tutkijassa niitä ei ollut yhtäkään. Virolahti 15.-19.5. RIT VA PE N TT IN EN Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. ”Viime syksynä väistin parilla metrillä hirvikolarin sadan kilometrin tuntivauhdissa. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron GALLERY SCOPE 8X +3 kertaa suurentava teline, kätevä matkamikroskooppi. Lahti 10.-12.5. Pälkäne 11.6. HD kiikarit ja kaukoputket 883 UUTUUS 1.6 Extender ATX-kaukoputket, SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari Tule kokeilemaan ja vertailemaan tuotteita: Kevään 2019 Pop-Up -kiertue 5.5. Virolahti 25.-26.5. Nyt etsimmekin keinoja kontrolloida puutiaispopulaatioita ja vähentää niiden ihmisiin kohdistamaa riskiä”, Sormunen sanoo. Espoo 8.5. Kajaani 13.6. Puutiaisnaaras saattaa munia jopa 3000 munaa. ”Puutiaisten seurantaa jatketaan myös useilla tutkimusalueilla, ja borrelian diagnostiikkaa kehitetään tarkemmaksi
50 SUOMEN LUONTO 4/2019 Suomen suurin lintulahti Oulun lähellä Limingassa elää lintujen vilskeessä keväästä syksyyn. TEKSTI MIKA HONKALINNA KUVAT MIKA HONKALINNA, JARI PELTOMÄKI, ERKKI TOPPINEN JA MARKUS VARESVUO Lintujen Liminka 50 SUOMEN LUONTO 4/2019
Lahden keskisyvyys on vain kaksi ja puoli metriä, ja puolet lahdesta on alle metrin syvyistä. Tunnin kiikaroinnin jälkeen lintuhavaintosaldo on puhdas nolla, kunnes yksinäinen merikotka kauhoo sumun keskellä kohti merta. Jäälle on suojasäiden jäljiltä kasvanut kellanharmaita rantuja ja laikkuja kinostuneemman lumen väliin. Merikotkia partioi lahden ilmatilassa. Laulujoutsen on Limingan näkyvimpiä lintuja keväällä ja syksyllä, kuten tässä. Ilmassa on koko ajan eri suuntiin matkaavia parvia. Lintuja en näe, ja äänet loittonevat kuulumattomiin, mutta yksi asia on varma: Liminganlahden lintukevät on avattu. 4/2019 SUOMEN LUONTO 51 S eison Virkkulan lintutornissa Liminganlahdella ja kiikaroin maaliskuiselle jääaavalle. 4/2019 SUOMEN LUONTO 51 M IK A H O N K A LIN N A. Räntäsaderintaman mentyä ohi pilvipeite ohenee, valo on kirkasta ja pehmeää. Lahden yli katsottuna vastaranta puristuu ohueksi tummansiniseksi viiruksi veden ja taivaan rajalle. Joutsenet ja hanhet tulevat Kolmisen viikkoa myöhemmin kahlaan jään päälle nousseessa saapasvarren syvyisessä vedessä. Sulapaikat täyttyvät värikkäistä vesilinnuista, joutsenet ja hanhet laiduntavat päivisin rantapelloilla ja siirtyvät illan tullen lahdelle yöpymään. Iltaa kohden ilma alkaa jäähtyä ja kosteus tiivistyy sumuksi, joka nielee ensin Oulunsalon puoleisen vastarannan ja pian sen jälkeen keskellä lahtea nököttävät merikämpät. Kun kävelen jään poikki kohden Puhkiavanperän lintutornia, sumu sakenee edelleen ja rantaruovikot katoavat näkyvistä. Orastavassa iltahämärässä korvaan tarttuu ääniä: kireitä, kuivahkoja törähdyksiä sumusta: yksittäinen merihanhi tai pariskunta. Jäähän on revennyt leveitä railoja, ja lahteen laskevien jokien suistot lainehtivat jäistä vapaina. Vettä on enemmän jään päällä kuin alla, ja lähes koko jääkenttä makaa lahden pohjan varassa. Kaikkialta kuuluu lintujen ääniä: lokkeja, joutsenia, hanhia, vesilintuja ja kurkia. Niitä istuskelee myös merikämppien katoilla ja vesikivillä. Täällä ei pystyisi vajoamaan jäihin edes yrittämällä
Kevään tulon vyöry on käsin kosketeltavaa. 52 SUOMEN LUONTO 4/2019 Olen lähtenyt liikkeelle Sannanlahdelta, Liminganlahden Lumijoen puoleiselta rannalta, ja kartasta päättelen nyt seisovani Lamunkarin päällä. Sulaveden aikaan se on laaja matala saari, joka on lintujen suosima ruokailu-, levähdysja pesimäpaikka. Kauempana vesi peilaa horisontin yllä kohoavaa syvänsinistä pilvirintamaa. Vesirajan paikka voikin Liminganlahden pohjukassa vaihdella äärimmillään jopa pari kilometriä. Istun jään läpi työntyneelle vesikivelle ja kiikaroin kauempaa lahdella lepäileviä kurkia ja hanhia sekä ohi viilettäviä lintuparvia. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen muovaa maisemaa edelleen voimakkaasti, vaikka ilmiö onkin hidastunut entisestä 8–9 millistä vuodessa. Porskuttelen lähemmäs ruovikon reunaa ja siirryn pois jään päällä lainehtivasta vedestä. Oikealla mustaviklo. Rantalakeus ulottuu veden alle Rantaviivaa Liminganlahdella riittää yli 110 kilometriä laskettuna Oulunsalon Riutunkarista Lumijoen Varjakkaan. Nyt allani ja ympärilläni näkyy vain vettä ja jäätä. Vedessä kelluu kellanruskeaa kuohaa ja ruo’onmujua. Suurimmat vaihtelut osuvat usein syysja talvimyrskyPunakuirit viihtyvät Liminganlahdella muuttomatkoillaan. Perämeren rannikoilla vedenpinnan vaihtelut ovat suuria. Rantamaat ovat vasta hiljakkoin paljastunutta merenpohjaa, laakea ja matala tasanko, jota paikallisesti kutsutaan Rantalakeudeksi. 52 SUOMEN LUONTO 4/2019 ER KK I TO PP IN EN. Liminganlahden alueella vaihtelu on erityisen näkyvää: pohjoismyrskyllä rantaviiva pakenee kauas lahdelle, ja lounaismyrskyllä vesi voi nousta pitkälle rantapelloille
Vielä 1990-luvulla Liminganlahden ehdoton vetonaula oli kultasirkku. Toukokuinen näkymä Virkkulan lintutornista. Mustapyrstökuiri on lahden erikoisuus. Kannan maailmanlaajuisen taantumisen myötä laji hävisi. Uusimmassa uhanalaisarvioinnissa mustapyrstökuiri voitiin siirtää lievimpään luokitukseen, vaarantuneeksi. Kevät on saapunut Liminganlahdelle. Juuri ennen törmäystä se oikaisee itsensä ja laskeutuu hillitysti jaloilleen. Uudessa uhanalaisarvioinnissa laji todettiin hävinneeksi Suomesta. Soidinlennossa lintu nousee heittelehtien korkealle ilmaan, mistä se syöksyy tunnusomaista soidinlauluaan kuuluttaen jyrkässä kulmassa kohti maata. 4/2019 SUOMEN LUONTO 53 jen aikaan, mutta pienetkin vedenkorkeuden muutokset pesimäaikaan ovat ongelmallisia lähellä vesirajaa pesiville lintulajeille. Mustapyrstökuirin soidin Liminganlahden rantaniittyjä hoidetaan karjaa laiduntamalla; näin parannetaan erityisesti kahlaajien ja sorsien elinoloja. Yksi laiduntamisesta hyötyvä laji on Liminganlahden erikoisuus mustapyrstökuiri. Merikotkan voittokulku näkyy Liminganlahdellakin ja yhdeltä seisomalta voi helposti nähdä useita yksilöitä etenkin syksyisin niiden verottaessa monituhatpäisiä vesilintuja hanhiparvia ja etsiessä metsästyksessä syntyneitä haavakoita. Mustapyrstökuiri on Suomen linnustossa uudistulokas. Se on miltei kuovin kokoinen kahlaaja, joka saapuu Liminganlahdelle jo huhtikuun lopulla. Kuirit pesivät yleensä rantaniityillä, mutta ovat Oulun seudulla oppineet pesimään myös kuivemmilla pelloilla. 4/2019 SUOMEN LUONTO 53 M A RK U S VA RE SV U O M IK A H O N K A LIN N A. Uusia lajeja viime vuosilta ovat esimerkiksi pitkäjalka, aavikkotylli ja amerikankurmitsa. Sen koiraan kaunista laulua pääsi ihastelemaan Virkkulan lintutornin pitkospuilta lähietäisyydeltä. Kultasirkun kohtaloksi on koitumassa talvehtimisalueiden verkkopyynti ravinnoksi ja häkkilinnuksi, samalla kun laajeneva maatalous kaventaa lajin elinympäristöjä. Muita, satunnaisia harvinaisuuksia nähdään lahdella säännöllisesti. Maassamme pesii noin 250 kuiriparia, joista suurin osa Liminganlahdella tai sen tuntumassa. Laidunalaa on yhteensä 1400 hehtaaria. Liminganlahti ympäristöineen tunnetaan myös hyvänä suohaukkamaastona. Liminganlahdella on rantaviivaa yli sata kilometriä. Pensaikkoisilla luhtaniityillä viihtyvän kultasirkun kanta Liminganlahdella oli vahvimmillaan lähes 30 paria. Viimeinen havainto Liminganlahdelta on vuodelta 2001 ja koko Suomesta 2007. Liminganlahti on myös erittäin uhanalaisen etelänsuosirrin, suosirrin alalajin, toinen tiedossa oleva pesimäpaikka Suomessa. Kaikki neljä Suomessa säännöllisesti tavattavaa suohaukkalajia, ruskosuo-, sinisuo-, niittysuoja arosuohaukka esiintyvät alueella useimpina vuosina myös pesivinä
Pelloilla ruokailevien hanhien näyttäviä aamuja iltalentoja peltoaukeiden ja lahden välillä pääsee helposti seuraamaan Virkkulan lintutornista niin kevätkuin syysmuutonkin aikaan. Vajaa sata vuotta sitten kiljuhanhi oli rantalakeuden yleisin hanhilaji keväisin, mutta pohjoismaisen kannan romahdettua sukupuuton partaalle määrät tippuivat muutamaan kymmeneen. Siirryttäessä rantoja reunustavaan koivikkoon tyypillisiä kasveja ovat ruohokanukka, isoja pikkutalvikki sekä paikoin laajoina mattoina levittäytyvä mesimarja. Toinen runsastunut laji syksyisten muuttohanhien joukossa on valkoposkihanhi. Kun laajoja Limingan niittyjä vielä niitettiin käsin, korjuutyö kohdistui lähinnä järviruokoon ja rantaniittyjen ”heinään”, pääasiassa vihvilöihin, joita käytettiin karjan rehuksi. Muutto on viime vuosikymmeninä aikaistunut yli viikolla ja ajoittuu nykyisin huhtikuun kolmannelle viikolle. 54 SUOMEN LUONTO 4/2019 Vuosina 2010–2016 lahdella vieraili joka kesä harvinainen hietatiira. Arktisilla alueilla pesivien lyhytnokkahanhien määrä keväisessä hanhisirkuksessa on kasvanut 2000-luvun myötä jo tuhansiin yksilöihin. Harvinaisempia kasveja Liminganlahden rantaniityillä edustaa siellä muutamin paikoin tavattava ruijanesikko, joka on jäänne jääkaudelta ja kasvaa Suomessa vain Pohjanlahden rannoilla. Hanhien kokoontumispaikka Metsähanhien päämuutto on aina ollut keväinen merkkitapahtuma Limingan seudulla. Kasvien runsautta Liminganlahdella kulkiessa huomaa kasvillisuuden vyöhykkeisyyden siirryttäessä vedestä rantakoivikoihin. Liminganlahden merihanhikanta on kymmenkertaistunut 1980-luvulta, mitä on edesauttanut ruovikkoisten pesimäympäristöjen lisääntyminen ja aikainen pesinnän aloitus, jolloin linnut ehtivät syysmuutolle ennen metsästyskautta. Tätä tavallisesti Itäja Kaakkois-Suomen kautta muuttavaa lajia on Liminganlahdellakin nähty viime vuosina parhaimmillaan pari tuhatta yksilöä. Toisin kuin suurimmassa osassa Suomea, täällä se myös marjoo hyvin, ja mesimarjan keruu onkin oleellinen osa paikallisen väes tön vuotuista sadonkorjuuta. Aivan viime vuosina keväiset kiljuhanhimäärät ovat olleet tehostuneiden suojelutoimien myötä lievässä kasvussa. Suokukon soidin on äänetöntä pantomiimiä. Järviruoko eli rytiheinä puolestaan koottiin kuivumaan talonkorkuisille puutelineille, sauroihin, jolloin heinät pysyivät kuivina korkean veden aikaan. Suokukot yhteissoitimella Kiertelen toukokuun aurinkoisena iltana Liminganlahden rantoja lintutornilta toiselle. Lintuja on helppo tarkkailla, kun kasvusto ei vielä ole näköesteenä. Rantaniityille leimaa antavat rantakukka, mesiangervo sekä erilaiset putkikasvit kuten myrkkykeiso ja kauniskukkainen vilukko. Etsin kuvakulmia maisemakuviin samalla kuulostellen ja tarkkaillen lahden elämää. Rantakoivikot työntävät jo heleänvihreää lehteä, rentukankeltaisen täplittämät rantaniityt ja osa ruovikoista ovat jäiden painamia ja paljaita. Pohjansorsimo puolestaan on erittäin harvinainen monivuotinen heinäkasvi, jota Suomessa kasvaa vain Liminganlahdella ja Tornionjoen alueella. Kun metsähanhet ovat vasta matkalla pesimäalueilleen pohjoisen aapasoille, merihanhet jo aloittelevat pesintäänsä. Suokukkojen turnajaisissa koreat koiraat mittelevät naaraiden seuratessa suoritusta. Lisäksi Liminganlahdella tavataan pohjanlahdenlauhaa, joka on Pohjanlahden endeeminen laji. JA RI PE LT O M Ä KI. Tämä rantaheinä koottiin munanmuotoisiin kolmesta neljään metriä korkeisiin kasoihin, suoviin
Viikkoa aiemmin muuttajia vastaan vyörynyt matalapaine tipautti tuhansia suokukkoja lahden rantapelloille odottamaan suotuisampia muuttosäitä. Linnunlaulun kevät Rantaniittyjen yllä soivat kuovien, taivaanvuohien, mustapyrstökuirien ja lirojen laulut. Kun toukokuisen iltayön hämärissä tulen lintutornilta halki rantakoivikon, kuulen rannan ruokomuurin takaa kimakkana iskevän piiskansivalluksen: luhtahuittikin on tullut! Mutta vielä on tulijoita matkalla. Tuolloin tehdyssä muistiossa todetaan: ”Liikkumavara lahden suojelussa on tosi pieni. n Liminganlahti elää veden korkeuden vaihteluista. Pian saatiin aikaiseksi sopimuksia pienten alueiden vuokraamisesta ja lintutornien rakentamisesta. Seuraava torni nousi Temmesjoen suulle 1983. n Kirjoittaja on liminkalainen luontokuvaaja ja -kirjoittaja. Komeita mustavikloja kahlailee rantavedessä, liroja on kaikkialla, suokukkoparvia lentelee rantalietteiden ja -peltojen välillä ilta-auringossa välkkyvin siivin. Istun rantaniityn ojavallilla ja kiikaroin suokukkojen soidinta rantaniityn mättäillä; merkillistä pantomiimiä, jossa röyhelökauluksiset ja kaikenkirjavat koiraat pöyhkeilevät ja iskevät ääneti yhteen naaraiden suosiota tavoitellessaan. Lintutorneja on tarjolla joka suunnasta tulijalle. Rakennusta laajennettiin 2012, ja samalla Metsähallituksen Luontopalvelut tuli yhdeksi toimijaksi. Ruovikoista kantautuu jo ruokokerttusten kiivas säksätys ja kaulushaikaran ontto puhallus. Suojelusta tai aluevuokrauksesta ei juuri uskalla enää isännille puhua.” Yhteys maanomistajiin oli kuitenkin avattu, ja sen myötä tie uudelle lähestymistavalle. Lintuparatiisi tanssii ja soi pitkälle kesään. Juuri sen ollessa kohdalla käännän päätäni ja katson ohikiitävän hetken sen keltaisiin, hämmästyneisiin silmiin. 4/2019 SUOMEN LUONTO 55 Kahlaajien muutto on vilkkaimmillaan. Asian otti sitten hoitaakseen Suomen WWF, mutta ensi alkuun yhtä laihoin tuloksin. Virkkulanrantaan rakennettiin tuolloin pikavauhtia myös uusi lintutorni, sillä joulukuun lopun 2011 Hannu-myrsky oli kaatanut vanhan lintutornin. Kostea rantamaa löyhyää mudan ja lakastuneen kasviaineksen juurevia tuoksuja, jotka sekoittuvat ja laimenevat kevyessä iltatuulessa. Pieni osa niistä jää lahdelle pesimään, suurin osa jatkaa matkaansa kohti pohjoisen soita. Se tyssäsi paikallisten voimakkaaseen vastustukseen. Touko kuussa 1988 vihittiin käyttöön WWF:n ja Limingan kunnan toteuttama opastuskeskus Limingan Virkkulanrantaan. Ensimmäinen lintutorni rakennettiin talkooleirityönä Sannan lahdelle 1980. VAIKEUKSIEN KAUTTA SUOJELUUN JA MATKAILULLE LIMINGANLAHDESSA tekee heti vaikutuksen sen suuruus. Noin sadan neliökilometrin lahti jakautuu usean kunnan alueelle. Tässä meri on noussut jään päälle. Elokuussa 1979 neuvoteltiin alueiden vuokraamisesta. Liminganlahden luontokeskus on avoinna joka päivä vähintään klo 10–16, kesällä arkisin iltakuuteen. Se ohittaa minut kymmenen metrin päästä. 4/2019 SUOMEN LUONTO 55 AT TE K A RT TU N EN E8 813 22 KEMPELEENLAHTI AKIONLAHTI PAPINKARI KOIVUKARI TEMMESJOKISUU VIRKKULA PUHKIAVANPERÄ SANNANLAHTI O U L U Lumijoki Liminka Kempele Oulunsalo Lim inga nlah ti M IK A H O N K A LIN N A. Silmä tarttuu hoikkaan siipipariin rantaniityn yllä. Jähmetyn suolapatsaaksi pienen pajupuskan taakse, kun pöllö tulee suoraan kohti. Suopöllö risteilee myyräjahdissa kevein, liihottelevin siivenlyönnein ja lähestyy tarkkailupaikkaani. Kahlaajista viimeisimpänä lahdella viivähtävät huomaamattomat jänkäsirriäiset. Suojelua yritettiin käynnistää jo 1970luvun puolivälin tienoilla. Jossain huutavat kurjet. Lahden tilanne oli pitkään avoinna. On hyvä myyrävuosi ja suopöllöjä näkee yhden iltaretkenkin aikana helposti useita. Maanomistajat suhtautuivat kielteisesti alueidensa myymiseen valtiolle luonnon suojelutarkoituksiin. Viikko tai pari menee ennen kuin laulukuoroon yhtyvät viitakerttunen, satakieli, pensassirkkalintu, ruisrääkkä ja muutama muu
56 SUOMEN LUONTO 4/2019 WWW.SUOMENLUONTO.FI Jo lyhyt oleskelu luonnossa tekee hyvää terveydelle ja keventää mieltä. Tiesitkö, että Suomen Luonnon tilaajana sinä teet hyvää luonnolle. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutyöhön. TO N I ES KE LI N EN SUOMEN LUONTO TEKEE HYVÄÄ Tilaa luonnonystävän ykköslehti itsellesi tai lahjaksi ja tue luonnonsuojelutyötä: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus
Mahtoiko eläin olla sama, jonka kuorsaus kuului yöllä kamarin lattian alta. LIN K O LA. Aamulla supikoira tassuttelee aitalta kohti kuistia. n Yhtenä eläimenä 4/2019 SUOMEN LUONTO 57 A N N A RII KO N EN Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. Se näyttää kiukkuiselta väistäessään, mutta selällä kelluvia kuikkia ei tutun ihmisen veteen pulahtaminen juuri häiritse. Harmaasieppo hautoo viereisessä koivussa taulakäävän päällä. 4/2019 SUOMEN LUONTO 57 4/2019 SUOMEN LUONTO 57 A N N A RII KO N EN T alven mentyä on aika palata sinne missä järvi lainehtii, tähtitaivas upottaa ja metsänreunaa pilkuttaa sinivuokkojen sini. Lepakoiden papanoita on vain vintillä, mutta jyrsijöiden jätöksiä kaikkialla. Sen makuupainanne paljastuu pihan laidalta. Ja vihdoin, vuosikausia odotettuani, saan taas tavata mäyrän. Lopulta ensimmäisiä sieniä haeskellessa kuuluu lupaava, lähestyvä kahina. Punarintojen maapesiin tottuneena en ole ensin uskoa silmiäni. Seuraavina päivinä jänö tutkii pärekattotyömaan, säntäilee pikaspurtteja sinne tänne ja maistelee läpi ruohikon antimet. Lopulta heilahtaa näkyville ilmiön syy: metsämyyrä katkoo itselleen evästä. Lopulta kysyn siltä aikooko se tulla suoraan syliin. Se riipii sammalta palloksi etutassujensa väliin, kiirehtii koloonsa pesää pehmustamaan ja ilmestyy saman tien kahmimaan uutta sylyksellistä. Kyykistyn portaalle, mutta otus ei havaitse liikettä. Vanha torppa haisee lahottajilta ja savelta. Metsämyyrä vilistelee ahmimassa varisevia terälehtiä. Korppi lentää yläpuolelle seuraamaan uimareissua kuin vaativa valmentaja. Laulurastas konsertoi, lehtokurppa toivottaa hyvää yötä. Herättyään se lähtee täysi-ikäisenä jäniksenä maailmalle. Punarinta räpyttää kuin kolibri korkealla leppäpökkelön kyljessä, mistä se on löytänyt kolon jälkikasvulleen. Kun omenapuun nuput aukeavat, pyyt tulevat nokkimaan kukkia. Siivotessa kuluu päiviä. Viime vuonna niitä suututti varsankellojen kuihtuminen niin paljon, että kostoksi ne repivät kuunliljapuskan silpuksi pitkin pihaa. Myöhemmin myyrä puuhailee kiven kyljessä. Sen pesä on yhtä vaatimaton kuin sen laulu, mutta kun se sujahtelee saalistamassa, nurmikolla hyppivät rastaat vilkuilevat sitä yläviistoon kateudesta tyrmistyneinä. Samalla muistot tiivistyvät uudeksi kesäksi. Rannassa touhuaa vesipäästäinen. KESKEN RISUSAVOTAN kannon takaa loikkaa jäniksen poikanen kuin taikurin hatusta. Ja melkein kuulen, miten valkohäntäkauriit kuolaavat pellon takana kukkapenkin tarjoiluja odottaen. On pakko tehostaa kauhontaa ja potkuja. Vaikka se pakeneekin takamus keikkuen paikalta, se houkuttelee auringon esiin pilvien alta. Se keikkuu pärekasalla, loikkaa kivelle, kiipeää purkupuupinon päälle nukkumaan. Perennamaalla tähtiputken kukkavarsi taipuu vähän väliä alas lehtien sekaan. Se kohottaa katseensa, tekee ehdottoman päätöksen jatkaa supieikä sylikoirana ja säntää kuusikkoon
uoratuille eli PFC-yhdisteille altistuminen voi olla terveydelle haitallista. ”Ympäristön kannalta haitallisimpia tekstiilikemikaaleja ovat ne, jotka kertyvät ympäristöön eli niiden biohajoavuus on alhainen”, tekstiiliasiantuntija Marja Rissanen kertoo. Vastuullisesti ulkona TEKNINEN SADEVAATE: PFC-VAPAA, TÄYSIN FLUORITON TAI KIERRÄTETTY KALVOMATERIAALI + Kotimaassa suunnitelluista merkeistä esimerkiksi Reiman lasten ulkoiluvaatteet ovat olleet vuodesta 2017 PFC-vapaita. eecekangas, josta irtoaa pesussa huomattavia määriä mikromuoveja. Per. uorattuja yhdisteitä käytetään paljon vaatteiden vedenja lianhylkivyysviimeistyksissä ja PTFE-kalvoissa. Rissanen työskentelee tällä hetkellä Ioncell-tutkimusryhmässä Aalto-yliopistossa. Vesitiiviyttä kemikaaleilla Monilla retkeilyvarusteissa käytetyillä materiaaleilla on ympäristölle haitallisia ominaisuuksia, joista ei välttämättä tiedä tuotetta ostaessa. TUULENPITÄVÄ ULKOVAATE: ANORAKKI + Luonnonvahalla käsitelty paksu puuvillakangas suojaa tuulelta ja hylkii vettä, ja luonnonmateriaalista valmistettu vaate on myös hengittävä. Kuoritakki kiertoon Ulkoiluvaatemerkit ovat alkaneet kiinnittää huomiota käyttämiinsä kemikaaleihin, ja monet valmistajat pyrkivätkin kokonaan PFC-vapaiksi. TEKSTI LAURA SALONEN / KUVAT TOMI SETÄLÄ M oni retkeilijä ja ulkoilija haluaa pitää huolta ympäristöstä. uorittomia, kierrätettyjä ja mahdollisimman luonnollisia materiaaleja. Vuonna 2017 saman tittelin sai retkeilyssäkin yleisesti suosittu . Tutkimusryhmä kehittää uutta selluloosamuuntokuitua, jota voidaan valmistaa esimerkiksi koivusellusta tai kierrätetystä puuvillajätteestä. 58 SUOMEN LUONTO 4/2019 Ulkoiluvaateostoksilla kannattaa suosia . Ihminen voi altistua niille paitsi ympäristön ja ravinnon, myös kuluttajatuotteiden kautta. Rissanen on perehtynyt myös erilaisiin vaatteissa käytettäviin materiaaleihin ja kemikaaleihin. – Korvaavien materiaalien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä ne eivät välttämättä ole ympäristön kannalta ongelmattomia. ”Ulkoiluvaatteen kankaassa oleva viimeistysaine on ongelmallinen, sillä sitä liukenee pesuveden mukana vesistöihin tai kankaan hankauksessa pienenpienien kuitupartikkelien mukana hengitysilmaan”, Rissanen selventää. Suomen Luonto valitsi pikamuodin vuoden 2018 Turhakkeeksi sen laajojen ja haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi. Hitaasti hajoavia per. Retkeilijät kiinnittävät nyt entistä enemmän huomiota tuotteiden pitkäikäisyyteen, kierrätettävyyteen, kemikaalien käyttöön ja luonnonmateriaaleihin. Vaateteollisuuden ympäristövaikutukset ovat viime aikoina nousseet puheenaiheeksi. + Ympäristön kannalta kannattaa suosia erityisesti luomupuuvillasta valmistettuja tuotteita. + Kuvan Fjällrävenin Eco-Shell -kuorihousut on valmistettu kierrätetystä polyesteristä ilman perfluorihiilikyllästystä, ja niiden valmistuksesta maksetaan ympäristökompensaatioita. Retkeilyvarusteita myyvät yritykset kertovat, että osa kuluttajista on aiempaa tarkempia ulkoiluvaatteidensa ympäristövaikutuksista. Aina ei kuitenkaan tule miettineeksi, millaisia vaikutuksia omilla ulkoiluvaatevalinnoilla on luontoon. Per. uorattuja yhdisteitä kulkeutuu ympäristöön tuotteiden valmistuksen, käytön ja hävittämisen aikana. + Vahakäsittelyn voi uusia, mikä lisää tuotteen pitkäikäisyyttä.. Fleecen ja muiden tekokuituvaatteiden mikromuovipäästöjen lisäksi merkittävä ongelma ovat ulkoiluvaatteissa käytettävät kemikaalit. Osa niistä päätyy jäteveden mukana vesistöihin. Haltin Outdoortuotteista 95 prosenttia ei sisällä perfluorattuja yhdisteitä, ja vuoteen 2020 mennessä merkin kaikki tuotteet ovat PFC-vapaita
PERINTEINEN SADEVAATE: POLYURETAANISTA VALMISTETTU SADETAKKI + Perinteisen sadetakin valmistuksessa on yleensä käytetty polyuretaania, joka on usein PFC-yhdisteitä ympäristöystävällisempää. – Osa sadetakeista valmistetaan PVC:stä, jonka sisältämät ftalaatit voivat olla haitallisia lisääntymisterveydelle. Sen ongelmana on huono hengittävyys. + Nahan parkitsemisessa käytetään usein esimerkiksi kromia, joka on ympäristöön päästessään myrkky ja voi aiheuttaa allergisia reaktioita. KU VA : TO M I SE TÄ LÄ , TU O TT EE T: PA RT IO A IT TA , KE LT A IN EN SA D ET A KK I TO IM IT U K SE N LUONNONYSTÄVÄN MATERIAALIVALINNAT. – Osa vaelluskengistä on käsitelty perfluoratuilla yhdisteillä vedenpitävyyden saavuttamiseksi. Villan tuotantoon voi liittyä esimerkiksi eläinten kohteluun liittyviä eettisiä ongelmia, jotka kannattaa ottaa huomioon tuotetta valitessa. JALKINEET: KUMISAAPPAAT TAI LUONNOLLISESTI KÄSITELTY NAHKA + Luonnonkumista valmistetut kumisaappaat ovat ympäristön kannalta hyvä valinta. + Aluskerrastoissa kannattaa suosia esimerkiksi merinovillaa, joka kutittaa perinteistä lampaanvillaa vähemmän. 4/2019 SUOMEN LUONTO 59 ALUSJA VÄLIKERROS: VILLA TAI VILLAFLEECE + Villa hengittää ja lämmittää, ja se hylkii myös luonnostaan vettä ja likaa. + Villassakin kannattaa panostaa kierrätettyyn materiaaliin jos mahdollista. Se voidaan nykyisin kuitenkin korvata kasvipohjaisilla materiaaleilla. + Joillakin valmistajilla, kuten Ruskovillalla on tarjolla villafleece, joka ominaisuuksiltaan muistuttaa fleeceä
Myös uusia ratkaisuja on kehitteillä. Kannattaa suosia esimerkiksi PFC-vapaita, täysin fluorittomia. Voiko tuotteesta irrota pesussa mikromuoveja. Onko tuotteen valmistukseen käytetty perfluorattuja yhdisteitä esimerkiksi veden tai lian hylkivyyden luomiseksi. Onko tuote niin laadukas, että se kestää monivuotista käyttöä. Tekstiilien kierrätykseen tarvitaan kuitenkin lisää yritystoimintaa, keräysja lajitteluyrityksiä sekä kierrätettyä tekstiilimateriaalia hyödyntäviä yrityksiä”, Rissanen luettelee. Erityisen haastavia kierrätettäviä ovat esimerkiksi kankaan pintaan laminoidut puoliläpäisevät eli vettä pitävät, mutta vesihöyryä läpäisevät kalvot. KEMIKAALIT JA MIKROMUOVI | Onko tuotteen valmistukseen käytetty perfluorattuja yhdisteitä esimerkiksi veden tai lian hylkivyyden luomiseksi. Vedenhylkivyydessä taas luonnonmateriaalit, kuten luonnonvahat, ovat ympäristön kannalta toimivia, kunhan muistaa, että ne ovat herkästi syttyviä. ”Ulkoilutakin osto kerran vuodessa kuormittaa ympäristöä enemmän kuin kertaostos kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa. Tuotteessa mainitaan usein, jos sen valmistuksessa on otettu ympäristöarvot huomioon. Ole kuitenkin tarkkana, sillä esimerkiksi puuvillan viljelyyn kuluu huomattava määrä vettä. KIERRÄTETTÄVYYS | Mitä useampia eri materiaaleja vaatteessa on käytetty, sitä hankalampaa sen kierrätys on. ”Myös ulkoiluvaate kannattaa aina ostaa vain tarpeeseen.” tävät useita vuosia ja jotka ostohetkellä ovat ympäristön kannalta paras vaihtoehto.” Onko tuote niin laadukas, että se kestää monivuotista käyttöä. Kierrätettyjen materiaalien käyttö kuormittaa ympäristöä vähemmän. Vaate kannattaa ostaa aina tarpeeseen, ei ostamisen ilosta”, Rissanen kannustaa. ”Vaatteiden kalvopinnoissa kannattaa suosia kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaihtoehtoja. Jos vaate sisältää useita erilaisia toisiinsa yhdistettyjä materiaaleja, niiden erottelu kierrätystä varten on hankalaa. Kaikkia ”mausteita” ei kannata ostaa, jos niille ei ole käyttöä”, Rissanen neuvoo. Kuitumateriaaleista kannattaa käyttää joko kierrätettyjä luonnonja tekokuituja tai luonnonmukaisesti viljeltyjä luonnonkuituja. Voiko tuotteesta irrota pesussa mikromuoveja. 60 SUOMEN LUONTO 4/2019 Per. Osta harkiten Ulkoiluhanskoja ei kuitenkaan tarvitse kokonaan heittää tiskiin, jos haluaa tehdä ympäristön kannalta järkevämpiä valintoja retkeilyvaateostoksilla. Lianhylkivyyttä esimerkiksi öljypitoista likaa vastaan on kuitenkin vaikea luoda muulla tavalla”, Rissanen kertoo. Ne ovat ympäristön kannalta parempia jo tuotannon hiilidioksidipäästöjä ajatellen”, Rissanen vinkkaa. Tämä koskee esimerkiksi laminoituja kalvomateriaaleja. Ulkoiluvaatteiden ongelma on, että niitä on myös vaikea kierrättää. Onko tekstiiliasiantuntijalla itsellään jokin tietty ulkoiluvaate, joka on erityisen pitkäikäinen ja rakas. ”Vettä hylkivä pinta voidaan saavuttaa muillakin kemikaaleilla. Ulkoiluvaatteita valitessa on syytä pohtia, mihin tarpeeseen vaatetta on ostamassa. uoratuista yhdisteistä yritetään siirtyä luonnollisempiin materiaaleihin, mutta kaikkiin ulkoiluvaatteiden ominaisuuksiin ei ole vielä pystytty löytämään yhtä hyviä ratkaisuja. TUOTTEEN PITKÄIKÄISYYS | Myös ulkoiluvaatetta ostaessa on syytä kiinnittää huomiota tuotteen ajattomuuteen. Lisäksi jälleenmyyjältä tai valmistajalta voi kysyä vaatteen tuotantoon liittyvistä asioista. ”Nyt kirpputorit ovat suurin tekstiilien kierrätysratkaisu, ja joissakin kunnissa rikkinäisille vaatteille on keräyspisteitä. Paras ratkaisu on vain yhdestä kuitutyypistä valmistettu vaate. Myös vedenja lianhylkivyyteen voi etsiä ekologisempia ratkaisuja. ”Niin sanottuja älykkäitä kalvomateriaaleja, jotka reagoivat ympäröivään kosteuspitoisuuteen ja lämpötilaan muuttaen vesihöyryn läpäisykykyään, on tutkittu ja niitä on saatavilla jo joillakin urheiluvaatebrändeillä”, Rissanen kertoo. ”Yritän kuitenkin tehdä niin kuin neuvon, eli ostan vaatteita, jotka kestävät useita vuosia ja jotka ostohetkellä ovat ympäristön kannalta paras vaihtoehto.” n MUISTILISTA OSTOKSILLE MATERIAALIT | Suosi luonnonmateriaaleja, joista ei kulkeudu ylimääräisiä kemikaaleja ympäristöön ja jotka on helpompi kierrättää. Saako vaatetta huollettua. Kannattaa suosia esimerkiksi PFC-vapaita, täysin fluorittomia tai luonnonvahaa hyödyntäviä tuotteita. Nämä ovat hengittäviä kalvoja, joita käytetään yleisesti urheilutakeissa. ”Erilaiset kankaan ominaisuudet, kuten vedenja lianhylkivyys, vedenpitävyys tai hengittävyys tarkoittavat lähes aina kankaaseen lisättyjä kemikaaleja. Hän kannustaa myös miettimään vaatteen pitkäikäisyyttä. Ulkoiluvaateostoksillakin kannattaa valita sellainen väri ja malli, jossa viihtyy pitkään. Rissanen kannustaa suosimaan ulkoilupukineissa esimerkiksi villaa, sillä se on luonnostaan vettä ja likaa hylkivä, sekä oikealla hoidolla pitkäikäinen materiaali. Suomessa astuu vuonna 2025 voimaan tekstiilien erilliskeräysvelvoite, jolloin tekstiilien kierrätys on toivottavasti jo tehokkaampaa. Ovatko väri ja malli sellaisia, että niitä voi käyttää useammankin vuoden. ”Kierrätyksen kannalta ihanne on ainoastaan yhdestä kuitutyypistä tehty vaate”, Rissanen kertoo. ”Minun tietomäärälläni mitään vaatetta ei voi käyttää hyvällä omallatunnolla, sillä jokaisella tekstiilimateriaalilla on ympäristön kannalta omat hyvät ja huonot puolensa”, Rissanen toteaa. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi luomupuuvilla, kierrätetty puuvilla, kierrätetty polyesteri, kierrätetty villa, hamppu ja Tencel
020-7856 500, info@finera.fi WWW.FINERA.FI Kotimaiset ympäristöystävälliset, korkealaatuiset ja tyylikkäät Finera-vinyyliaidat ja -kaiteet. 4/2019 SUOMEN LUONTO 61 Uusi perusnäyttely OTSO 16.5.2019 alkaen Tehtaankatu 23 A 11910 Riihimäki www.metsastysmuseo.fi ruskovilla.fi Ajankohtainen hankinta Lämmin silkkivillakerrasto Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Vahva, kestävä, siisti ja myrkytön materiaali, ei päästöjä luontoon, ei lahoa ja rapistu, kestää UV-säteilyn ja pakkaset, eivät homehdu, haalistu, kellastu, hilseile, halkeile, tummu eikä niistä lähde tikkuja tai ime vettä itseensä, ovat lapsi-, eläinja paloturvallisia ja täysin kierrätettäviä! Ja kaiken lisäksi vielä 30 vuoden materiaalitakuu ja huolloksi riittää pesaisu, ei siis tarvitse maalata tai pintakäsitellä koskaan! Muista: YMPÄRISTÖARVOT • HINTA–LAATU • ELINKAARI • JÄLLEENMYYNTIARVO Finera Aitateollisuus Oy Tiilitie 1, 15560 LAHTI puh
LUE LISÄÄ: www.luontoon.fi/espoonlahti. KENELLE. Keväisestä kukkaloistosta kiinnostuneille. 62 SUOMEN LUONTO 4/2019 RETKELLÄ! IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! IS TO CK PH O TO 62 SUOMEN LUONTO 4/2019 FISKARSINMÄKI MISSÄ. Espoonlahden luonnonsuojelualueella Espoossa. KOKO: 25 hehtaaria, lehdossa kilometrin luontopolku
4/2019 SUOMEN LUONTO 63 Fiskarsinmäen lehdossa kuuluu satakielen laulu, ja lehtokielo voi venähtää miltei metrin pituiseksi. TEKSTI JA KUVAT JUSSI HELIMÄKI LEHDON RAUHASSA Fiskarsinmäellä mutkittelevan Mankinjoen penkereillä kukkivat rentukat. 4/2019 SUOMEN LUONTO 63
Lehtotähtimön valkoiset kukat aukeavat jo aikaisin keväällä. Fiskarsinmäen lehto tarjoaa elämyksiä myös lintuharrastajalle. Valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaankin päässyt lehto on näyttävimmillään toukokuussa, jolloin valko-, sinija keltavuokot saattavat olla samaan aikaan kukassa. Se lasketaan Espoon tärkeimpien lintuvesien joukkoon. Lahdella on tehty pesimähavaintoja muun muassa rastaskerttusesta, keltavästäräkistä ja jopa pussitiaisesta, jotka kaikki viihtyvät kosteikoilla. Espoonlahden lintutorni sijaitsee aivan Fiskarsinmäen lehdon eteläreunassa. Niitty on osin avointa peltomaata ja osin puustoista, laidunnuksen jäljiltä hakamaiseksi kehittynyttä metsää. Noin 25 hehtaarin luonnonsuojelualuetta hoitaa Metsähallitus, ja sieltä löytyvät sekä hieno lehto Fiskarsinmäki että Espoonlahteen rajoittuva rantaniitty. Toki täälläkin sinivuokot yleensä aloittavat vuokkorynnistyksen. Sitä on löydetty vain muutama esiintymä Suomesta. Fiskarsinmäki onkin pääkaupunkiseudun parhaita paikkoja nähdä tämä hieno lehtokasvi. 64 SUOMEN LUONTO 4/2019 Y ksi Uudenmaan hienoimmista lehdoista sijaitsee yllättäen pääkaupunkiseudulla, Espoon ja Kirkkonummen rajan tuntumassa. Lehdon hämärässä pesii monia kololintuja, kuten pikkutikka, lehtopöllö ja uuttukyyhky. Fiskarsinmäen lehto on lajistoltaan monipuolinen, lehtevä, osittain kivikkoinen ja hämäräkin metsikkö. Laidunnus on pitänyt maiseman avoimena, joskin kymmenen viime vuoden aikana lehdosta raivatulle pellolle on taas istutettu jalopuita, ja taimien ympäriltä on niitetty vadelmaa ja koiranputkea. Lehtokielojen kukinta on parhaimmillaan vuokkojen jälkeen, toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Kivikko antaa luonnetta lehdon maisemaan. Espoonlahti onkin tärkeä pesimäalue monille vesija kosteikkolinnuille. Myös naakat viihtyvät vanhojen puiden koloissa, ja satakielet ovat löytäneet sopivia pesäpaikkoja tiheiköistä. Keväisin ja syksyisin lahdella lepäilee runsaasti muuttajia. Siellä voi nähdä jaloja lehtipuulajeja, kuten metsälehmuksen, vuorijalavan ja tammen sekä runsasta kevätkukintaa ja lehtometsän lintuja. Espoonlahden lintutornilta on hyvät näkymät rantaruovikkoon sekä merelle.. Tornista näkee kauas rantaruovikkoon, ja merellekin on kohtalaiset näkymät. Laajimmat kielokasvustot ovat polkujen varsilla, joten niitä on helppo löytää. Muita alueen kasveja ovat pikkukäenrieska, mukulaleinikki, lehtosinijuuri, lehtoimikkä ja ennen kaikkea lehtokielo, joka voi täällä rehevässä maaperässä venähtää jopa 80 sentin korkuiseksi. Lehtokieloja ja satakieliä Komeita toukokuun kukkia ovat myös pystykiurunkannukset, jotka Fiskarsinmäellä muodostavat laajoja yhtenäisiä kasvustoja. Yksi Fiskarsinmäen harvinaisuus on erittäin uhan alainen katkokynsisammal. Lehdon hämärässä pesii monia kololintuja. On hyvä muistaa, että myös lehtokielon marjat ovat myrkyllisiä
Upeat kotkansiivet ovat hyvin nähtävissä polun varrella. Ramsholmenin puistometsä on sekä luonnonsuojelualuetta että arvokasta maisema-aluetta. Lehtokielo voi hujahtaa Fiskarsinmäen muhevassa maassa jopa 80 sentin mittaan. Hyvät kävelyreitit ja hiekkauimaranta kruunaavat käynnin. Polku kiemurtelee lännessä Mankinjoen rehevää reunaa pitkin, jossa rentukat ovat keväällä loistossaan. Siellä on myös opastaulu. MUSTAVUORI, HELSINKI Helsingin seudun tunnetuimpia lehtoja on Mustavuori Mellunmäen itäpuolella. 4/2019 SUOMEN LUONTO 65 4/2019 SUOMEN LUONTO 65 Luontopolulta lintutorniin Fiskarsinmäellä on pitkä ja vaiheikas historia. MUISTA MYÖS NÄMÄ ETELÄ-SUOMEN LEHDOT RAMSHOLMEN, TAMMISAARI Raaseporissa, Tammisaaren keskustan eteläpuolella sijaitsee yksi eteläisen Suomen hienoimmista lehdoista, Ramsholmen. Maastossa on louhittuja luolia ja jyrkänteitä sekä tykkiteitä ja taisteluhautoja. Joen suu on tunnettu kalastuspaikka, ja siellä näkeekin usein kalannarraajia. Myötäpäivään polkua kierrettäessä voi aluksi katsella perinneympäristöä hoitavia lehmiä. RAMSINNIEMI, HELSINKI Vuosaaren lounaispuolella Ramsinniemen lehdossa kasvaa muun muassa kevätlinnunhernettä ja mustakonnanmarjaa. Porkkalan vuokra-aikana siellä oli rajavartiopaikka. Pääpolulta voi poiketa myös lintutornille lähelle merenrantaa. Puistometsään kuuluvat myös viereiset Hagen ja Högholmen. Lehdossa kasvaa kymmeniä lehtokasvilajeja ja siellä pesii huomattavan paljon sirittäjiä, mustapääkerttuja ja usein pikkusieppoja. Saaressa kasvaa paljon korkeitakin jalopuita, ja toukokuinen vuokkomeri on valloittava. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO. Nyt mäen ympäri kulkee toista kilometriä pitkä luontopolku. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Espoosta. Nykyiseen suojelualueeseen kuuluvat maat olivat Espoon kartanon omistuksessa lähes 400 vuotta 1960-luvulle asti. Lähistöltä on löytynyt jäänteitä pronssikautisesta asutuksesta. Fiskarsinmäellä on aikanaan ollut myös kalastajien torppa, ja niityillä on käyskennellyt laiduneläimiä vähintään 1800-luvulta lähtien. Lisäksi lehdossa on runsaasti ulkoiluteitä ja polkuja. Linnuista voi kuulla idänuunilinnun tai kultarinnan. Sen lähtöpaikka on Fiskarsinmäen pohjoisreunalla Lasilaakson asuinalueen lähellä, pienehkön pysäköintialueen luona. Tuomien ja tervaleppien lisäksi erityisesti saarni on siellä maininnan arvoinen puulaji. Lehdossa risteilee polkuja, ja kosteissa paikoissa on pitkospuita. Ontto puuvanhus Fiskarsinmäen laella on paikan puumerkki
66 SUOMEN LUONTO 4/2019 Aisti luonnon tempo Kapellimestari Teemu Honkanen on petolinturengastaja, jota kiehtoo luonnon oma, vääjäämätön rytmi. 66 SUOMEN LUONTO 4/2019. H o m o sa p ie n s TEKSTI RIITTA VAURAS / KUVAT SUVI ELO Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
”Siksi liikun luonnossa kaikkein eniten touko–kesäkuussa. Konserttien jälkeen pää on täynnä korvamatoja, joista pääsee parhaiten eroon luonnon hiljaisuudessa, heittäytymällä metsän oman tempon vietäväksi”, Honkanen miettii. Parin vuoden kuluttua sain seurata arktikaa Virolahdella.” Mutta enemmän kuin suuria luonnon spektaakkeleita, kiireinen musiikkimies hakee luonnosta rauhaa ja nauttii sen omasta kiireettömästä rytmistä. ”Se on vaimea vaikerrus, jota ei niin vain yhdistä linnustomme ruhtinaaseen.” Petolintujen rengastajan on tärkeää osata kuulostella, tunnistaa ja tulkita lintujen ääniä. Vuoden suomalainen kuorolevy -palkinnon kymmenvuotias kuoro on saanut jo kolmesti. ”Naaraan naukuminen johdattaa minut pesän luo, kun kiipeilen jyrkänteillä. ”Kun tarkastan kevään ensimmäisiä lehtopöllön pönttöjä, on hienoa kuulla ruovikkolahdelta kantautuvaa, hidasrytmistä, hyvin monotonista pulloon puhaltelua”, Honkanen hymyilee. Ranskalainen selloni on yli 100-vuotias.” ”Kaulushaikaran sumusireeni on sykähdyttävimpiä kevään merkkejä.” 4/2019 SUOMEN LUONTO 67. Vaikka huuhkajavuoren tuntisi, ei ole aina helppoa löytää sitä kielekettä, kiveä tai juurakkoa, jonka suojassa poikaset kyyhöttävät. Esimerkiksi myrskyssä ja ukkosessa on usein johdanto, kehittelyä, kulminaatio ja koda – laantuminen. ”Huuhkaja voi olla useita vuosia pesimättä, siksi on aina suuri ilo kuulla naaraan varoittelua.” Lintuharrastuksen Honkanen löysi lukioaikana. Sen ohjelmisto vaihtelee vanhasta kirkkomusiikista nykysäveltäjien teoksiin. ”Konsertin lähestyessä alitajunta työstää musiikkia, ja luonto antaa virikkeitä teosten tulkintoihin. Key Ensemble suuntaa kesäkuussa kahden viikon Kiinan-kiertueelle. ” Hannu Kiiski, sellonsoiton opettajani Sibelius-Akatemiassa pyysi minua mukaan seuraamaan kurkien kevätmuuttoa Porkkalanniemelle. ”Kun toukokuussa kuljemme ulkosaaristossa merikotkien pesillä ja sattuu olemaan tyyni ilma, voi aina joskus kuulla haahkojen mouruamisen seasta melko korkeaa, viheltävää, vähän huilumaista ääntä. Luonnosta kuoronjohtaja ei etsi mestarilaulajia. ”Kaulushaikaran sumusireeni onkin sykähdyttävimpiä kevään merkkejä. Siitä tiedän, että metsä on hyvä!” Vaatimaton lintu viihtyy vain hämärissä, kuusivaltaisissa ja kosteapohjaisissa metsissä. ”Välillä asioiden täytyy huipentua, välillä tarvitaan taas suvantoja. ”Heinäkuussa suoluonto on yleensä jo hyvin hiljainen.” Kapellimestari ja kuoronjohtaja Honkanen on puoliammattilaiskuoro Key Ensemblen taiteellinen johtaja. Lopulta ääni voi muuttua kumeaksi pirunnauruksi,” Honkanen virnistää. Etelä-Savossa, lapsuuden mökkimaisemissa rengastan kalasääskiä – ja kuuntelen itikoiden ininää ja paarmojen pörinää,” musiikkimies naurahtaa. Heinä–elokuussa luonnossa on jo ritenutoa eli hidastumista. Se on harmaahylkeitten, hallien ujeltelua, kaunista ja rauhoittavaa, seireenien laulua.” n ”RENKAAT niin varpuspöllölle kuin huuhkajallekin löytyvät rengastustarvikelaukustani.” ”SELLONSOITTO johdatti minut lintujen pariin ja ornitologiksi. Ohjelmistossa on uutta ja vanhaa skandinaavista sekä balttilaista a capella -musiikkia. Mutta myönnän, että esimerkiksi suosikkilintuni huuhkaja saattaa toisinaan hyötyä hakkuista.” Pirun naurua Eniten Teemu Honkasta sykähdyttää juuri huuhkajan ääni – erityisesti naaraan valittava varoittelu. ”Ilahdun, kun kuulen toukokuun lopussa pikkusiepon yksinkertaisen haikean laulun. Lintuharrastus koukutti kerralla, kun retkipäivään osui huumaava lintujen massamuutto. ”Merikotkat ja lehtopöllöt ehdin rengastaa ennen kiertuetta, mutta tuuraajat saavat kihlata huuhkajani ja kanahaukkani.” Teemu Honkanen nimeää vielä yhden upean äänikokemuksensa. Vuonna 2013 Key Ensemble voitti Euroopan yleisradioyhtiöiden EBU:n kuorokilpailun. 4/2019 SUOMEN LUONTO 67 4/2019 P araisten lehtopöllöt, huuhkajat, kanahaukat ja merikotkat kihlaa Teemu Honkanen Turusta. Se kertoo talven taittuneen ja kesän olevan tulossa – kiihtyvällä tempolla, accelerandossa. Tällaiset kokonaiskaarrokset ja yhtymäkohdat musiikin ja luonnon välillä kiehtovat minua suuresti.” Seireenien laulua Kuoronjohtajan päässä soi aina, silloinkin kun hän kulkee luonnossa. Tempovaihdokset synnyttävät dramatiikkaa musiikissa ja myös luonnossa,” selittää kapellimestari. ”Pidän hakkaamattomista ikimetsistä
Maaperän mikrobit ovat tutkitusti hyväksi ihmisille, ja sen kyllä huomaa. Pilko biojäte pieneksi. Metaanikaasua aiheuttavat mikrobit eivät viihdy happamassa, joten myös metaanikaasua syntyy bokashista hyvin vähän. ” Biojätteet lisätään EM-mikrobien kera ilmatiiviiseen astiaan, biojätettä ei tarvitse viedä ulos ja omaa multaa voi saada nopeimmillaan kuukaudessa. Liity Facebookissa Bokashi Suomi -ryhmään, josta saat vinkkejä tuhansilta ihmisiltä. KU V IT U K SE T: M A RI K A M A IJ A LA NYT HAPATTAMAAN! IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa kompostoinnista. ective micro-organisms). Kun bokashi-mullat ja bokashi-nesteet on otettu käyttöön, huomaa vähitellen miten hyvin kasvit alkavat voimaan. Hiili ei bokashimenetelmällä karkaa kasvihuonekaasuna ilmaan vaan se saadaan sidottua maaperään. Väri vaihtelee biojätteen mukaan. Bokashi-kompostissa nämä aerobiset ja anaerobiset mikro-organismit saavat aikaan orgaanisen aineksen kompostoitumisen, mutta estävät biojätteen pilaantumisen. AINO HUOTARI Lue lisää: www.bokashigarden.fi K O T O N A KOMPOSTOINNIN TILAIHME 1. 5. Hän haluaa huolehtia maaperästä, sillä kasvien hyvinvoinnin kannalta oleelliset mikrobit sijaitsevat ja vaikuttavat ensisijaisesti juuristossa. 2. Näin mikrobit pääsevät helposti kaikkialle hapattamaan eikä biojätteiden väliin jää ilmataskuja. 4. Multatehdas on pari viikkoa käyneen bokashin ja mullan sekoituspaikka, joka voi olla laakea saavi. ” Viljele multaa. 3. Viimeinen pala Linda Wirtasen omassa ekologisuusajattelussa loksahti paikoilleen bokashin myötä. Suomen bokashi-trendin alkuunpanija ja bokashi-asiantuntija Linda Wirtasen mukaan menetelmässä kiehtovat sen nopeus, helppous ja erilaisuus. Jokainen bokashierä on hieman erilainen. Bokashi on erinomainen tapa elävöittää vanhaa multaa ilman keinotekoisia lannoitteita ja vahvoja torjunta-aineita”, Wirtanen kertoo. Hapatusprosessin onnistumisen kannalta on tärkeää, että ämpärit ovat ilmatiiviitä. Bokashi on erilainen tapa huolehtia biojätteistä kuin mihin olemme tottuneet”, Wirtanen sanoo. Käytä vanhaa, ravintoköyhää ja käytettyä multaa, esimerkiksi kukkaruukun vanhaa multaa. Japanilaisen professorin Teruo Higan 1980-luvulla kehittämässä menetelmässä on kyse yhdistelmästä luonnollisia, tehokkaita mikro-organismeja, kuten hiivaja entsyymisieniä, maitohappobakteereja sekä muita pieneliöitä, joista käytetään englanninkielistä lyhennettä EM (e. Anna kasveille mahdollisuus kasvattaa niille elintärkeitä juuria. Vahva juuri tekee kasvista vastustuskykyisemmän tauteja vastaan. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A. Komposti on lähes hajuton ja säilyttää tärkeät ravinteet. 68 SUOMEN LUONTO 4/2019 K O T O N A BOKA SHI on japania ja tarkoittaa fermentoitua eli hapatettua orgaanista ainesta
Tarjoa hyvän pastan kanssa. Yksivuotisena kasvina se sopii hyvin viljelykiertoon.” JOHANNA MEHTOLA TULOSSA Lupiinia lautaselle IS TO CK PH O TO Villiä litulaukkaa VILLIVIHANNESTEN maukas kevätsesonki on jo avattu. Millaiseen ruokatuotantoon lupiini soveltuu. ”Lupiini ei ole mikään yllättävä ja uusi ravintokasvi kuin ehkä Pohjoismaissa. ”Meillä kasvatetaan sinilupiinia. Lupiinin siemenen maku on mieto ja siinä on proteiineja, joilla on eläinproteiinin kaltaisia, ruuanvalmistuksessa käteviä ominaisuuksia kuten vaahdonja emulsionmuodostus. ”Lupiinijauho on keltaista ja se näyttää ja maistuu hieman maissijauholta.” Mitä syötäviä lupiinilajeja Suomessa jo viljellään. Siksi se sopii esimerkiksi leivontaan ja kuohkeisiin juomiin proteiinin ja kuidun lähteeksi.” Miltä lupiinijauho maistuu. Suomessa lupiinin viljely ja käyttö on vielä vähäistä. Muualla Euroopassa viljellään myös keltalupiinia ja valkolupiinia. 4/2019 SUOMEN LUONTO 69 TO M M I A N TT O N EN LIEDELLÄ TURUN YLIOPISTO ja Luonnonvarakeskus ovat testanneet uusia lupaavia viljelykasveja kvinoaa ja lupiinia sekä niiden hyödyntämistä kestävässä ruoantuotannossa. 66 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin kotitalouksista. Ryöppää litulaukan lehtiä kiehuvassa vedessä 15 sekunnin ajan, kaada vesi pois ja jäähdytä. Helsingin Allergiaja Astmayhdistyksen ylläpitämältä sivustolta voi tilata vaikkapa listan hajusteettomista tuotteista. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi kastikkeeksi. Joutomailla, puistoissa ja puskien juurella kasvavasta valko sipulisesta litulaukasta saa erinomaisen pastakastikkeen. LAUKKAPASTA 3 kourallista litulaukan lehtiä 0,5 sitruunankuorta raastettuna 1,5 dl oliiviöljyä 100 g parmesanraastetta 100 g auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä suolaa ja mustapippuria myllystä Paahda siemenet uunissa 180 asteessa 10 minuuttia, jäähdytä. Nämä kaikki kuuluvat makealupiineihin.” Mikä tekee lupiinista kestävän viljelykasvin. Kysymyksiin vastaa tutkija Eila Järvenpää Luonnonvarakeskuksesta. Tämä ja 89 muuta Sami Tallbergin reseptiä sekä tietoa 30 villivihanneksen käytöstä saat Suomen Luonnon Villivihannekset-sovelluksesta (hinta 3,50 €, lue lisää: www.suomenluonto.fi/sovellus). KOSMETIIKKAALLERGIA.FI Kosmetiikan allergiaportaali auttaa selvittämään, mitä ainesosia kosmeettisissa tuotteissa on. www.ilmastodieetti.fi. Lupiinia käytetään jo muun muassa Australiassa, Etelä-Amerikassa sekä Etelä-Euroopan maissa. Entä tulevaisuudessa. Niiden hiilijalanjälki oli 60 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2016. ”Lupiinit sitovat maahan typpeä kuten kaikki muutkin palkokasvit
Kertomukset ovat pääosin 1930-luvun Petsamon erämaista. 70 SUOMEN LUONTO 4/2019 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Olen palannut kirjaan useammankin kerran. Karoliina Pertomo on sekä kirjoittanut tietoiskumaiset tekstit kustakin lajista että tehnyt oivalliset piirrokset, joihin on lisätty lajien tuntomerkkejä sekä kokotietoja. Saarinen valokuvaa myös varsin tavallisia lajeja paneutuneesti ja hienoin lopputuloksin. RIIKKA KAARTINEN T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KIRJAT Herkistyvä metsämies METSÄNTUTKIJA Valter Keltikankaan (1905–1990) esseekokoelman Seitsemän tuntia erämaata (WSOY 1978) kieli on nautinnollista, ja kerronnassa punoutuvat tutkijan tarkka havainnointi ja paikoin lyyrinen tunnelmointi. Kirja sopii siis hyvin niillekin, joissa pörriäiset eivät herätä välitöntä ihastusta. Myös lintulaudan pienet nokkijat ja sataman uskolliset vartijat, lokit, saavat omat esittelynsä. JOHANNA MEHTOLA Monipuolista tietoa kimalaisista BRITTILÄISEN professorin Dave Goulsonin tuore kirja Kimalaisen kyydissä – Matka mesipistiäisten maailmaan (Gaudeamus 2019) käy läpi kimalaisten ja muidenkin mesipistiäisten elämää monelta kantilta. Kirjassa on esillä myös Lapin persoonallisuuksia. Kun 1936 toteutettiin valtakunnan metsien inventointi, Keltikangas pyysi itselleen pisimmän 550 kilometrin linjan Petsamosta Tornionjoelle. Kirja valottaa ansiokkaasti, miten kimalaisten historia kietoutuu yhteen toisen maailmansodan, maatalouden tehostumisen ja torjunta-aineiden laajan käytön kanssa kimalaisille tuhoisin seurauksin. NANNA SÄRKKÄ Karoliina Pertamo: Lintunaapurini (S & S 2019) KOKO PERHEELLE suunnatussa lintukirjassa esitellään yli 60 lajia niiden elinympäristöjen mukaan. Järvellä-aukeamalla rantasipi lehahtaa lentoon ja sinisorsa puolisukeltaa pyrstö pystyssä, Puutarhassa-aukeamalla mustarastas rapistelee ja västäräkki keikuttaa pyrstöään. Goulson kirjoittaa aiheesta vetävästi ja yleistajuisesti. Lapin-retkiä kertyi vuosien mittaan lukuisia. Kirjan on ansiokkaasti suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut toimittaja Auli Kilpeläinen. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Ossi Saarinen: Luontokuvia – Opi kuvaamaan eläimiä (Gummerus 2019) INSTAGRAMISSA @soosseli-nimellä supersuosioon noussut luontokuvaaja Ossi Saarinen kertoo kirjassaan kuviensa taustoista ja jakaa vinkkinsä erilaisiin kuvaustilanteisiin. Perusteellisin henkilökuva on Huhti-Heikistä, helmenpyytäjästä, kalastajasta ja erakosta. Hän lomittaa tutkimustiedon taitavasti omien elämänvaiheidensa ja värikkäiden sattumusten lomaan. Keltikankaan etsimä täydellinen aarniometsä löytyi rajan pinnasta Saukkoselän laaksosta. Takakannessa on Birdlife Suomen suositus kirjalle. Hän nostaa ansiokkaasti esiin arkisempaa luontokuvausta: kaupunkiluonto on kirjassa paljon esillä (siellä yksilöt ovat usein melko pelottomia ja helppoja kuvata). Goulson esittelee kirjassaan myös muun muassa kimalaisen vuodenkierron, evoluutiota, suunnistustaitoja, merkkihajuja (joiden avulla kimalainen ei mene medestä tyhjään kukkaan, jonka toinen kimalainen on juuri tyhjentänyt!), sekä pölyttäjien monimuotoisuutta ja suojelua. n LUONTOKIRJASUOSIKKINI Valter Keltikangas: Seitsemän tuntia erämaata (WSOY 1977) JORMA LAURILA vapaa toimittaja IS TO CK PH O TO A N N AK A ISA VÄ NTTI NEN. Suoralla kompassisuunnalla mentiin halki erämaiden, ja jopa rimmikköisen Pomokairan aapamaan ylitys onnistui
Tampereen taidemuseo, 19.5. KRISTIINA LEHTOSAARI, HAUKIPUDAS KR IS TII N A LE H TO SA A RI. Merimonsterit-näyttely Suomen merimuseo, Kotka 17.1.2021 saakka www.merikeskusvellamo.fi Luontoveistoksia Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen eläinaiheisia pienoisveistoksia voi ihastella Tampereen taidemuseon näyttelyssä Jälkiä metsässä. Nähtävillä on myös muoviroskahirviö. Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki, 1.3.2020 saakka www.kiasma.fi LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. saakka, myös muita luontoaiheisia näyttelyitä. 4/2019 SUOMEN LUONTO 71 MINNE MENNÄ PIIRRO S ERIK A KA LL AS M A A JUSSI MÄ NT YN EN , O RK ID EA 19 30 , KU VA : RAA KKE L NÄ RH I, TM K FANN I NIE MIJU NK O LA : PR O TE CT IO N, 201 6 Merimonstereita Vanhojen merikarttojen hirviöt heräävät henkiin Suomen merimuseon näyttelyssä. Tähän kysymykseen vastaa Kiasman kokoelmateoksista koostuva näyttely Yhteiseloa. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera: www.suomenluonto.fi/retkivinkki Harjulle maisemaa ihailemaan RUNTELINHARJULLE kulkiessa ei pusikoista ja rytöläjistä pysty aavistamaankaan, miten upeaan paikkaan kohta noustaan täällä Perämeren rannikolla! Haukiputaalla Annalankankaan Runtelinharju kohoaa noin 30 metriin merenpinnasta, ja sieltä avautuva maisema Perämerelle on upea. Harjulla on myös Runtelin laavu, jossa on polttopuita tulistelua varten. www.tampereentaidemuseo.fi Ihminen ja luonto Millaisena luonto näyttäytyy nykytaiteen teoksissa
huhtikuuta Hollolassa. Markku Saarinen seurasi kotipihansa jännitysnäytelmää 11. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Heleän keväisen kuvan otti Irja Lehtinen. Asko Heikkinen bongasi vierailijan 4. huhtikuuta. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. huhtikuuta.. 72 SUOMEN LUONTO 4/2019 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Nuput aukeavat SINIVUOKOT aloittelivat kukintaansa Lempäälässä 4. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Saalistaja HÖYHENET PÖLLYSIVÄT kun varpushaukka onnistui nappaamaan varomattoman mustarastaan. Harvinainen havainto MUSTAPÄÄTASKU keräsi innokkaan lintuharrastajayleisön Uudessakaupungissa
4/2019 SUOMEN LUONTO 73 Perhosbaari on auki ENSIMMÄISET KUKAT vetävät puoleensa lämmön herättämiä hyönteisiä. Lumipyry yllätti MAISEMA PEITTYI yhtäkkiä lumisateeseen, mutta reviirillään mahtaileva kyhmyjoutsen ei moisesta hätkähtänyt. Sisiliskot talvipesässä ”OLIN POISTAMASSA suurta kiveä vanhalta pellolta, koska jättipalsamia raivatessani olin osunut siihen raivaussahalla useita kertoja. Marja-Leena Kuusisto kuvasi leskenlehden kukassa ruokailevan nokkosperhosen 4. Yllätyksekseni kiven alla talvehti sisiliskoja. Kivi saa jäädä paikoilleen, kunnes kesä lämmittää sen ja liskot poistuvat omille teilleen.” Lauri Friman löysi horrostavat sisiliskot Porissa 6. Jouko Etelä seurasi kaksikon menoa 8. maaliskuuta. huhtikuuta Bastössä Porvoon edustalla. Satu Mali tallensi maalauksellisen näkymän Vihdissä 25. huhtikuuta Turussa. huhtikuuta.. Kevättä rinnassa SAUKOT KIRMAILIVAT keväisessä ulkosaaristossa
JUHA VALSTE Koostaan huolimatta saukko pääsee läpi pienistä aukoista.. Ne ovat kuivahkoja ja ruskeita, joskin väri vaihtelee ravinnon mukaan. Eläin piilottaa ruokaa ja tekee ihan pyöreitä ja pieniä, alle sentin kokoisia papanoita. Kotihiiren papanat ovat tavallisesti lähes mustia, kosteita ja suippenevat kohti papanan kumpaakin päätä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Eläinten liikkumiseen ja pääsyyn erilaisiin paikkoihin voi kuitenkin vaikuttaa. Etelä-Suomessa metsäja peltohiiret siirtyvät syksyllä mieluusti taloihin, latoihin, navetoihin ja kesämökkeihin asumaan. JUHA VALSTE Vieras talossa Jokin eläin on pesiytynyt talooni. Sen pieniä pyöreitä ruskeita papanoita ja jotain jyväsiä löytyy milloin mistäkin. Mikä eläin on kyseessä. Koostaan huolimatta saukko pääsee läpi uskomattoman pienistä aukoista, joten sulkutyö on tehtävä huolellisesti. Ihmis asumuksiin voi asettua muitakin pikku nisäkkäitä. n Pyhäsalmen korkeudella Pohjois-Pohjanmaalla on oikeastaan vain kaksi ehdokasta papanoiden jättäjäksi: metsämyyrä ja kotihiiri. JU SS I H IE TA N IE M I / VA ST AV A LO Saukko rantasaunalla Helsingin Kallvikinniemessä on rantasaunan tuulettuvaan alapohjaan pesiytynyt saukko, jolla ilmeisesti oli poikaset viime kesänä. Metsämyyrän papanat ovat tasapaksuja sylintereitä, joiden kumpikin pää on pyöreä. 74 SUOMEN LUONTO 14/2019 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T L A U R A S A LO N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Myrkky jyvät löytyivät pojan huoneen sohvatuolin koristetyynyn alta. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Sekoitin hiirenmyrkkyä litistettyyn viljaan ja yllättäen ne kaikki hävisivät. Edelleenkin se vierailee saunalla aika ajoin päätellen saunassa havaittavasta tuoreen kalan hajusta. Pohjoisessa ja Koillismaalla seuralaiseksi voi yrittää myös punamyyrä. Sängystäni, tyynyn alta, petauspatjan välistä ja niin edelleen. Kesällä saunaa ei voinut käyttää mädäntyneen kalan hajun takia. n Näätä ja minkki ovat tavallisempia rakennusten vieraina kuin saukko – hankalia asuinkumppaneita ne ovat kuitenkin kaikki. Satunnaisesti yhteisasumista ihmisen kanssa voi yrittää melkein mikä pikkunisäkäslaji hyvänsä. Näitä eläimiä ei saa häiritä lisääntymisaikana, niitä ei saa pyydystää tai esimerkiksi ampua ilman metsästyslupaa, ja silloinkin vain metsästysaikana. Miten saukon saisi karkotettua tai pysymään poissa saunalta. Tavallisesti tämä tehdään sulkemalla kulkureitit – saukon tapauksessa tämä voidaan tehdä esimerkiksi tavallisella metallisella kanaverkolla
Pöntöt on hyvä puhdistaa ainakin kahdesta syystä. Aiheutetaanko linnuille kohtuutonta haittaa, jos pöntöt jäävät puhdistamatta. Ne saattavat myös kantaa muita sairauksia, jotka leviävät niiden mukana. n Tässä on monia kesämökkiläisiä askarruttava kysymys. Pesinnät ovat silloin jo käynnissä, eikä lintuja sovi häiritä. Pesäpöntöt voi siis tyhjentää heti pesinnän päätyttyä ja joka tapauksessa elokuussa. Toiseksi, pöntöt lahoavat hitaammin, jos ne puhdistetaan säännöllisesti. Ne voidaan korjata tai vaihtaa aina tarvittaessa, jos esimerkiksi tikka on tehnyt ylimääräisen reiän kylkeen. Entä jos pönttöjä on kesämökillä, jonne ei pääse kuin loma kaudella. SEPPO VUOLANTO Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset MAIJA KARALA Matelijat ja sammakko eläimet TAPANI TERVO Geologia JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit. Onko parempi olla laittamatta pönttöä ollenkaan kuin jättää se puhdistamatta. Ensinnäkin lintukirput, väiveet ja muut pesäloiset talvehtivat vanhassa pesäaineksessa ja infektoivat helposti seuraavan vuoden asukkaat. Talvi on kuitenkin parasta aikaa pönttöjen puhdistamiselle, sillä silloin lintukirput eivät ole aktiivisia eivätkä hypi puhdistajan vaatteisiin ja iholle. Eihän luonnonkolojakaan kukaan ole puhdistamassa. Lisäksi pönttöjen kunto tulee automaattisesti seurantaan, jos ne puhdistetaan säännöllisesti. Mutta parempi pönttö puussa vaikka puhdistamattomana kuin ei ollenkaan pönttöä! Ongelmaan on olemassa helppo ratkaisu: loppukesällä kaikkien lintujen pesintä on jo ohitse. Linnut pesivät valtaosin alkukesästä, vähemmistö tiaisista vielä toisen kerran, jos säät suosivat. Sama tapahtuu tietenkin myös luonnonkoloissa. 14/2019 SUOMEN LUONTO 75 Linnunpönttöjen puhdistus Tiedän, että linnunpöntöt tulisi puhdistaa ennen seuraavaa pesintäkautta
Miksi rastaat tekivät kaksi pesää. Ruskosammakon hedelmöitys on ulkoinen, eli koiras päästää siittiönsä veteen samaan aikaan kun naaras laskee mätimunat. Toisessa oli kaksi munaa. Laulurastas ei pysty päättämään, mikä identtisistä kohteista on paras pesän sijaintipaikka. huhtikuuta pienellä lutakolla Lappeenrannassa kuvaamassa ruskosammakoiden kutemista. SEPPO VUOLANTO Kuolleet nuijapäät Kävin 28. Kuolleen mätimunan keskellä oleva munasolu muuttuu pian valkoiseksi. Sammakoita ja kutua oli paljon. Tähän viittaa se, että haudottavassa pesässä on vain kaksi munaa, kun normaali munamäärä on keskimäärin viisi. Osumatarkkuudessa on tällöin joskus toivomisen varaa. Lintu joutuu pesää rakentaessaan hämmennyksen valtaan eikä tunnista, mikä on oikea pesän kohta. Niinpä sitten on syntynyt kaksi identtistä pesää, joihin molempiin on saatettu munia. Tavallisimmin tätä tavataan harmaasiepolla. Kerran kasvuvauhtiin päästyään vesihomeet voivat levitä myös hedelmöittyneeseen sammakonkutuun. Emot hoitivat jälkeläisensä lentokelpoisiksi. 76 SUOMEN LUONTO 14/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Laulurastaan paripesä Mökkimme ympäristössä pesii vakituisina naapureina musta-, räkätti-, punakylkija laulurastaita. Toukokuussa kävin samalla lutakolla. Hajoamista mahdollisesti edistävät mätimunan sisään kasvavat vesihomeet tai muut mikrobit. Mistä ilmiö johtuu. Syynä lienee mustan melaniinipigmentin hajoaminen. n Poikkeama johtuu siitä, että lintu on löytänyt pesäpaikan, jossa on useita samanarvoisia pesälle soveliaita kohteita. Tässäkin tapauksessa lammen muut kuturykelmät ilmeisesti kehittyivät ongelmitta nuijapäiksi. Sammakonkudun sisällä olevista palleroista ei siis koskaan tullut alkioita, vaan ne jäivät hedelmöittymättömiksi muna soluiksi ja kuolivat. n Valkoiset kutupallerot ovat jääneet kudun tiimellyksessä hedelmöittämättä. Nyt vedessä oli paljon nuijapäitä, mutta valkoalkioinen kutu kellui edelleen vedessä. Sama ilmiö tunnetaan muiltakin lajeilta, jotka hyödyntävät rakennuksia ja rakenteita pesänsä alustoina. Keväällä viileä vesi kuitenkin hidastaa niiden kasvua, ja mätimunaa ympäröivä paksu hyytelökerros toimii suojana. Muutama kuturykelmä poikkesi muista. Niissä mätimunan sisällä olikin valkoinen alkio. MAIJA KARALA H EI KK I RY TK Ö N EN / VA ST AV AL O Laulurastas voi tehdä samaan paikkaan useammankin pesän.. Viime keväänä löysin ulkovaraston takaseinälle nostettujen tikkaiden ala-aisalta rinnakkain kaksi uutta laulurastaan pesää, jotka olivat noin viiden sentin päässä toisistaan. Kahden eri parin pesät eivät voisi olla lähekkäin, sillä laulurastaskin on reviirilintu, ja pari vaatii aina oman elinpiirin. Ehkä koiraan keskittyminen on tässä kohtaa herpaantunut, tai se on jostain syystä ollut lisääntymiskyvytön. Joskus sieppo saattaa rakentaa räystäskouruun taikka nurkkahirren päähän useita rinnakkaisia pesiä – jopa viisi harmaasiepon pesää on kuvattu vieri vieressä räystäskourussa
Varsinaiset rupijäkälät, kuvissa harmaana näkyvät ”kolikot” ja mosaiikit, ovat huomattavasti hidaskasvuisempia, mutta ne syrjäyttävät vähitellen viherleväkasvustot. Ei se voinut olla perhosen toukkakaan. Muutamat sinilevämuodot ovat pitkän historiansa ajan pysyneet lähes muuttumattomina. Se on kuitenkin vaikea tavoitettava – onnittelut harvinaisen hetken kokemisesta. Munat vain tulisi munittua aika lailla samaan koriin, jos lentäminen ei onnistuisi. Kysymyksen kuvapari on otettu useiden vuosien aikaerolla. Muistutti lähinnä ampiaista, mutta vartalo oli tosi pitkä. Nyt on koittanut aika etsiä sopiva paikka, jossa perhonen voi aloittaa siipien pumppaamisen täysiin mittoihin ja sen jälkeen niiden kuivattelun. n Olet päässyt seuraamaan kirjokehrääjän elämän vaarallisimpia hetkiä. Sopivan rauhallisen oksan tai puunrungon löytymisellä on kiire. Punaisen värin aiheuttaa viherlevä (Trentepohlia iolithus). TAPANI TERVO H IL KK A LA A JA LA TII N A SA H LM A N Kevään lämpö herättää kirjokehrääjät koteloistaan. Jos lentokyvytön olisi koiras, sen geenit olisivat kadotukseen tuomitut, mutta naaraan tapauksessa feromonit eli hajuhormonit houkuttelevat koiraita aivan yhtä mainiosti kuin siivellisienkin yksilöiden, eikä partenereista tulisi olemaan pulaa. Toisessa kuvassa punainen väri on jäämässä harmaiden rupijäkälien alle. Miten kivi on saanut värikkäät kuviointinsa. Kirjokehrääjä on boreaalinen, pohjoinen laji, jota pidetään upean ulkonäkönsä takia hienona lajina Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla, missä lajin nimi on komealta kalskahtava ”Kentish Glory”. Uudemmassa kuvassa kivi näyttäisi saaneen pintaansa myös lehtimäisiä napajäkäliä (Umbilicariaceae, kuvan mustat alueet). Jäkälistä löytyy kaukainen linkki myös planeettamme geologiseen kehitykseen. Hyvä lajiehdokas voisi olla tummanruskea ja mustapilkkuinen ryhmynapajäkälä. Mikäli kuoriutuvaa perhosta häiritään tai se joutuu jotenkin jumiin koteloonsa, on vaarana, että siipien avaamiseen tarvittava aikaikkuna menee kiinni, ja otuksen lentelyt on lennetty ennen yhtäkään pyrähdystä. Jäkälät ovat kaksoiseliöitä, jotka koostuvat sienirihmastosta ja sen lomassa olevista levistä. Se pyrki kovaa vauhtia eteenpäin pörräten samalla pieniä siipiään. JAAKKO KULLBERG Kirjavat kivet Olen löytänyt Sodankylän Ellitsavaaralta mielenkiintoisen näköisen kiven. Nimensä mukaisesti ne kiinnittyvät alustaansa yhdestä kohdasta, navasta. Metsäteiden ojanpientareiden ”punaiseksi maalatut kivet” ovat tyypillisesti tuon tuoreiden kivipintojen pioneerilajin valloittamia. Se on varsinkin Lapissa yleinen kivipintojen napajäkälälaji. Muutamissa jäkälälajeissa on siis tavallaan edustettuna se elollisen luonnon osa, alkeellinen syano bakteeri, jonka varhaiset kantamuodot panivat alulle planeettamme hapellisen ilmakehän synnyn jo paljon ennen kuin Ellitsavaaran kallioperän 2300–2100 miljoonaa vuotta vanhat kivilajit olivat syntyneet. Perhonen on kevään ensi lämmön jälkeen herännyt kuoriutumaan ja ponnistellut esiin kotelostaan, joka on talvehtinut karikkeessa. 14/2019 SUOMEN LUONTO 77 Kirjokehrääjän hetki Näimme huhtikuun puolessavälissä omituisen otuksen lehtikarikkeen seassa. Vanhemmassa kuvassa mahdollisesti maanmuokkauksessa esiin noussut lohkare on jo saanut voimakkaan punaisen leväpinnoitteen. Jos kuvat ovat samasta lohkareesta, kuvien ottoväli voisi olla ainakin kymmenkunta vuotta. Se oli noin viisi senttiä pitkä. Sillä oli pienet siivet ja naama kuin pandalla. n Sodankylän Ellitsavaarasta löytyneen kiven värit eivät liity geologiaan. Levä on yleensä joko viherlevä tai sinilevä (syanobakteeri). Rupijäkälät ja levät tekevät kiven pinnasta värikkään.. Mikähän mahtaa olla kyseessä. Suomessa se esiintyy melko yleisenä Lappia myöten. Lentoon se ei päässyt. Värikäs kivi on kuvattu aikaisemmin, ja jonkun vuoden kuluttua se oli kovasti muuttunut, haalistunut. Kirjokehrääjäkoiraat lentävät päivällä auringonpaisteessa ja lämpiminä iltoina naaraita etsien, mutta paritelleet naaraat liikkuvat vasta yöllä, kun ovat valmiita munimaan toukan ravintokasveille, kuten koivuille ja lepille. Naaras aloittaa houkuttelun jo samana päivänä, kun se on saanut siipensä pumpattua. Kivipinta on moniväristen levien ja rupijäkälien peittämä. Yksi muurahainen oli jo sen kimpussa, mutta sain sen pois, kun otin otuksen käteeni
Aikuisia marmoristikkejä tapaa loppukesästä ja syksyllä ennen kuin pakkaset päättävät niiden elämän. Sitä ennen hämähäkit ovat munineet jopa satoja munia seittikoteloihin. Sitä ennen hämähäkit ovat munineet jopa satoja munia seittikoteloihin. Aitoristikillä niistä löytyy ylimääräinen kapea tumma vyö. TAPIO KUJALA TA R JA R AU TI A IN EN Aikuisia marmoristikkejä tapaa loppukesällä ja syksyllä. Hyvin samannäköisellä aitoristikillä takaruumiin kuviot muodostavat yleensä selvemmän ristin. n Puutarhasta löytynyt isokokoinen hämähäkki on ristihämähäkkien heimoon lukeutuva marmoristikki-naaras (Araneus marmoreus), jonka nimi kuvastaa takaruumiin marmoroitua ristikuviota. Marmoristikit kutovat kauniit ratasverkkonsa tyypillisesti hieman korkeammalle kuin aitoja suoristikit, esimerkiksi puiden oksistoon. Uusi sukupolvi kuoriutuu keväällä ja käy läpi sarjan nahanvaihdoksia ennen aikuistumistaan. 78 SUOMEN LUONTO 14/2019 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Marmoristikki puutarhassa Mikä hämähäkki on kuvassa. TA PI O KU JA LA www.aqva.fi | 010 321 5080 | vesi@aqva.fi Haukilahdenkatu 4, 00550 Helsinki AQVA SUODATINPAKETILLA HELPOSTI JUOMAJA KÄYTTÖVETTÄ JÄRVESTÄ JA KAIVOSTA 495 € 495 € Tuotekoodi AQ015 Arboristi | Eläintenhoitaja | Eräja luonto-opas | Maaseutuyrittäjä | Metsurimetsäpalvelujen tuottaja | Puutarhuri | Ympäristöneuvoja | Ympäristönhoitaja M ak sa ja : Ih m is te n E ur oo p p a ry MEPsirpapietikainen @spietikainen sirpapietikainen Sirpa Pietikäinen SIRPA PIETIKÄINEN E U R O PA R L A M E N TAA R I K KO AIDOSTI ASIALLASI LUONNON PUOLESTA! marmoristikkejä tapaa loppukesästä ja syksyllä ennen kuin pakkaset päättävät niiden elämän. Aitoristikillä olisi tässä kohdassa ylimääräinen tumma vyö.. Helpoimmin ja varmimmin nämä polymorfiset, paljon muuntelevat lajit erottaa toisistaan katsomalla takimmaisia raajapareja. Uusi sukupolvi kuoriutuu keväällä ja käy läpi sarjan nahanvaihdoksia ennen aikuistumistaan. TAPIO KUJALA TA PI O KU JA LA Marmoristikki
Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. wordpress.com Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Osoite: ............................................................................................................................... . 8.-14.9. Puhelin: .............................................................................................................................. tule tutustumaan!. Myynti Lehtipisteissä. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 1200,Paanajärvi niikonmatkat.. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Nimi: .................................................................................................................................... Kahden kansallispuiston koti > Turpoon jokimelontapäivät su 26.5, helato 30.5 ja su 2.6 > Paljon muita melontaretkiä katso: erarenki.fi/retkikalenteri > Kanoottien, kajakkien ja SUP-lautojen vuokraus Tammela, HKI-TKU-TRE kolmion keskellä www.erarenki.fi 050 5454722 /Joun i lammas ISOKUMMUN LAMMASTILA Kesän lammaspaimenviikot nyt varattavissa! Mökki vuokrattavissa ympäri vuoden. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. 040-7399027 | 044-3052331 www.isokummunlammastila. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Komein kansallispuisto! Kivakkakoski ja -tunturi, naavat, Ruskeakallio ym. 1250,Laatokan kierros 4.-8.8. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Katso tarkemmat tiedot noutopisteistä www.metsapirtinmulta.fi Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. 14/2019 SUOMEN LUONTO 79 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. 775,Kaunis Georgia 16.-22.9. Osoite: ............................................................................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Tilaa Metsäpirtin multaa pihallesi toimitettuna tai nouda itse. Teen osoitteenmuutoksen. Irtonumero 9,50 euroa. . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. 045-1374757 PIHAT KUNTOON NIKSIBETONILLA www.ekoinfo.. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 09 156 11 (vaihde) Metsäpirtin kierrätysmateriaaleista valmistetut mullat soveltuvat kaikkeen viherrakentamiseen. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _____________. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. 920,Ugrien Mordva 19.-27.7. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................
SEPPO VUOLANTO Oikaisuja Suomen Luonnon numerossa 3/2019 sivulla 9 jokihelmisimpukan eli raakun väitettiin olevan äärimmäisen uhanalainen. Laitathan mukaan perus telut! Vastaukset viimeis tään 28.5.2019. Tähän ”komissiossa päättävät tahot” eivät kuulemma olleet kuitenkaan suostuneet. Sen oikea uhanalaisuusluokka on hiukan myönteisempi, erittäin uhanalainen. Mukavasti kirjoitettu! EEVA VALLISAARI, HELSINKI Olen aina haaveillut vaelluslomasta, mutta ajatellut, että Suomessa ei ole kunnon reittejä. LIFE-projektien seuranta pohjoismaissa. Johtopäätös onkin, että merimetsokannan vaikutus ei näy kalastuskoon saavuttaneiden kuhien ja ahventen määrissä rannikolla. leveyspiirin eteläpuolella erittäin uhanalaiseksi ja pohjoispuolella silmälläpidettäväksi, siis lähes uhanalaiseksi. Sisävesien taimen on luokiteltu 67. Fiskarsin Xactsarjan istutuslapion ja -talikon voitti Esa Salonen. 80 SUOMEN LUONTO 4/2019 T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N Merimetsojen vaikutuksia on tutkittu Lisäyksenä Riikka Kaartisen kirjoitukseen numerossa 3/2019 mainittakoon, että merimetsojen saalistuksen vaikutuksista kalakantoihin on tehty useita tutkimuksia. Tosin yhdessäkään ei ole pystytty osoittamaan suoraa yhteyttä kalakantojen runsauden ja merimetsojen määrän välillä. Toimin vuosituhannen vaihteessa EU:n komission biodiversiteettiyksikössä tehtävänäni mm. Mauri Leivo on todella perehtynyt peltopyiden elämään. Tärkein niiden kannanvaihteluihin vaikuttava tekijä on poikasten ensimmäisen kesän lämpötila, joka vaikuttaa kalanpoikasten hengissä säilymiseen. Kalaa syövät nisäkkäät ja linnut vaikuttavat periaatteessa samalla tavalla, koska ne syövät lajeja, joita on runsaasti saatavilla. HARRY BLOMBERG, HELSINKI Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Elämän hätä Ajankohtainen ja ikävän kiperä, mutta hyvin tärkeä asia. Vesissämme elää useita muitakin kalansyöjiä, eikä merimetso ole niistä edes tehokkain. TOIMITUS @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Lehti on rohjennut tarttua salametsästykseen numerossa 1/2019. JARMO MARJUSAARI, VANTAA Pyylevän pyyn salat Juttu oli avartava ja laaja. Mitään Suomen taimenista ei ole luokiteltu elinvoimaiseksi. Kun paikalliset olivat kuulleet, että Brysselistä tulee tarkastaja paikalle, minulle kerrottiin myös salametsästyksestä. Lisäksi Lukijoilta-palstalla on Antti Haatajan mietteitä metsäpeuran vähenemisen syistä. Petokaloja pidetään yleensä tärkeinä, koska ne tasaavat saaliskalakantojen vaihteluita. Yksi projekteista oli poron ja metsäpeuran erottamiseksi rakennettava aita, jonka oli määrä estää risteytyminen poron kanssa. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Osallistu jien kesken arvotaan luonnonkuitukomposiitista valmistettu Kupilkan kuksa. Luuta ja nahkaa oli hyvin näkyvillä, ja kuolinsyyksi epäiltiin luotia. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Vaellukselle kotiovelta kertoo, että luontoelämyksen voi löytää läheltäkin. Samoina vuosina Suomessa oli aloitettu susiseuranta kaulapantojen avulla. On aika tehdä ja paljon, ennen kuin on liian myöhäistä. Kerroin komissiolle epäilyn salametsästyksestä. Upeita lajeja on jo menetetty! KAARINA HEISKANEN, KUOPIO Rata läpi Lapin Hyvä artikkeli luonnon osallisuudesta kaupalliseen toimintaan. Kävin eräänä kesänä Kainuussa muutamassa projektin kohteessa. Äänestä . Keskusteluissa kävi ilmi peurojen tapa verottaa syrjäisten peltojen satoa, ja omistajien antipatia tätä tapaa kohtaan. Suomea olikin tarkoitus kuulla salametsästyksen kitkemiseksi. Yhdisti kulttuurija luontotietoa. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . HANNU LEHTONEN KALATALOUSTIETEEN PROFESSORI (EMER.) Verottaako salametsästys metsäpeuroja. Meritaimen on erittäin uhanalainen. Ihminen taas valikoi yksilöitä, jotka liikkuvat paljon ja kasvavat nopeasti kalastuskokoon. Kertoja vei minut maastoon katsomaan metsäpeuran haaskaa. Punaisella listalla taimenet on jaoteltu vain meressä syönnöstäviin meritaimeniin ja sisävesien taimeniin. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että ahvenja kuhakantojen tiheyttä kuvaavat verkkoyksikkösaaliit kasvoivat merkitsevästi vuosina 2005–2014, vaikka merimetsojen määrä oli kasvanut. Sivulla 30 kerrottiin virheellisesti, että tammukka olisi elinvoimainen taimenen muoto. Upeat kuvat kruunasivat jutun. Voisiko salametsästys osaltaan selittää metsäpeuran vähenemisen Kainuussa. Luken arvioiden mukaan esimerkiksi petokalojen yhteenlaskettu ravinnon kulutus on moninkertainen merimetsoihin verrattuna. Kun kolme pantasutta ammuttiin samasta laumasta niiden tullessa poronhoitoalueelle, esimieheni komissiossa katsoivat tämän salametsästykseksi ja luontodirektiivin loukkaamiseksi. Hidaskasvuiset kalat jäävät nopeakasvuisia todennäköisemmin petojen saaliiksi, koska ne ovat pidemmän aikaa saaliiksi sopivassa koossa. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Vaellukselle kotiovelta. HEIDI RIKALA, IKAALINEN
Tarjolla on myös upeita luontokuvia. Rovaniemellä luonto-ohjaajaksi opiskelleen Krista Ylisen blogissa retkeillään kamera kaulassa. Villivihannekset-mobiilisovellus auttaa villiyrttien tunnistamisessa: suomenluonto.fi/villivihannekset Samuli Haapasalon blogissa on päivittäin päästy seuraamaan palaavia muuttolintuja, ensimmäisiä kevätkasveja ja muita kevään etenemisen merkkejä. LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.fi LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Käenkaali Kirpeä käenkaali sopii salaatteihin tai koristeeksi kakun päälle. Kukkiiko jokin kasvi juuri tällä hetkellä. Verkkosivuillamme aina alkuviikosta julkaistava Viikon laji -sarja esittelee jonkin ajankohtaisen lajin. Selja vietti talvensa Marokossa, ja keväällä olemme jännittäneet, palaako se pesimäseudulleen Pohjanmaalle. Onko jokin lintu aloittanut vasta pesinnän. SELJA VIIKON LAJI VUOSI LUONNOSSA VUOSI(A) POHJOISESSA Mitä lajeja voi milloinkin nähdä. Vuohenputki Raikas vuohenputki sopii niin keittoihin, patoihin kuin salaatteihinkin. Tutustu sarjaan ja kerrytä lajitietouttasi! SA M U LI H A A PA SA LO TA AV ET TI R AU TIO KR IS TA YL IN EN 4/2019 SUOMEN LUONTO 81 KU VA T: JO H A N W IL H EL M PA LM ST RU CH. 4/2019 SUOMEN LUONTO 81 Suomen Luonto on seurannut PohjoisPohjanmaan Siikajoella pesineen arosuohaukka Seljan muuttoa syksystä saakka. Nokkonen Nokkosen nuoria lehtiä voi käyttää samaan tapaan kuin pinaattia. Voikukka Pirteästä voikukasta voidaan käyttää niin lehdet, nuput kuin juuret
n. Samojen yksilöiden löytäminen uudestaan aallokosta sukellusten jälkeen oli haastavaa. Lintuaseman ikkunan läpi pystyi kaukoputkella seurailemaan aallokossa uivia haahkoja. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E VAPPUPÄIVÄ Ahvenanmaalla, Lemlandin Lågskärillä oli myrskyisen tuulinen ja kylmä. Kiikarointi majakan seinustalla ei tuottanut yhtään muuttohavaintoa, vain märät vaatteet ja hytisevän olon. Niinpä siirryinkin sisätiloihin luonnostelemaan lintuja. Kymmenien lintujen joukossa oli useita eripukuisia nuoria koirashaahkoja. Lämpötila pysytteli nollan tuntumassa, ja aamusta pitkälle iltapäivään satoi räntää ja vettä. Linnut uivat koko ajan nokka tuulen suuntaan, mikä helpotti hieman niiden tutkimista. 82 SUOMEN LUONTO 14/2019 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla
KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto ILMAINEN @suomenluonto KESÄN KUTSU KUTSU Saaristo houkuttelee melomaan, metsä kutsuu retkelle. Runsas kesänumero 5/2019 ilmestyy 12. kesäkuuta. Kesä-Suomen luontomatkakohteet. Sopulivuodet tuovat vipinää tunturiluontoon. Tutustumme luontokesän kohteisiin ja ilmiöihin. . . . . Muurahaiskeon kiehtovat asukkaat. M A RK U S SIR KK A. . Anni Kytömäki esittelee korven kukat. Hauen monet roolit kansanperinteessä
Palautusviikko 2019–24 767095-1904 .fi OutdOOr päivät