Suomen Luonto 4/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Kuusi kertaa kuuhun ja takaisin Oletko nähnyt rupikonnan kutunauhaa. LI N K O L A N P E R IN T Ö . V A N H A N H IR IS TA LO N P IH A LU O N T O . K E V Ä T T U LE E T U N T U R IIN . K O T IM A IS TA P U U TA R H A A N ! R U P IK O N N A . T E R V A P Ä Ä S K Y. Konnan kevät PENTTI LINKOLA PUUTARHAN LUMO ERÄMAASSA HILJENTYVÄ NÄKEE ENEMMÄN Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 4/2020 S U O M E N LU O N T O 4 | 2 2 K A L A LO K K I. Tervapääskyn lennokas elämä. LI N T U M A A IL M A N M E S TA R IM A T K IJ A T
Rakkohaurukasvustot Hangon rantavesissä näyttävät terveiltä.. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I KE VÄ T Niitty pinnan alla KUVA ERKKI SIIRILÄ TEKSTI HEIKKI VASAMIES MYRSKYT JA suolapulssit ovat sekoittaneet Itämeren vesiä, ja vesi on Suomenlahdella nyt hapekkaampaa kuin viime vuosina
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
KU VA AN TT I KO LI Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 49 Kolumni: Mirjami Linkola 60 Homo sapiens: Raija Kivimetsä 62 Havaintokirja 64 Kysy luonnosta 69 Lukijoilta 70 Kotona 72 Kirjat & kulttuuri 74 Luonnoskirja 24 Suomen Luonto 4/2020 24 Kuukausien horros on ohi, ja rantojen hyönteistarjoilu maistuu taas rupikonnalle.. 44 Erämaan kutsu Kari Kovalainen pysähtyi viikoiksi tunturiluonnon ääreen ja koki väkevästi heräävän luonnon ja muuttolintujen paluun. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Palaisiko lokki vielä kerran. 24 Konnan kevätpuuhat Rupikonnalle kevät on kiihkeää kudun aikaa. 56 Vanhan talon varjostamalla pihalla Pihaluonto lumosi Paula Humbergin ja haastoi häntä ratkaisuihin. 36 Pentti Linkola jätti suuren perinnön Ornitologi, ajattelija, luonnonsuojelija. Pentti Linkolasta oli moneksi. Antti Salovaara odotti tuttua kalalokkia tänäkin keväänä. 50 Koko elämä ilmassa Tervapääskyä voi auttaa tekemällä sille pöntön. 30 Luonnon DJ Linnut punovat lauluunsa lainasäveliä kuin miksaavat tiskijukat. 16 Suosi kotimaista, ja muita neuvoja, jotka jokaisen aloittelevan puutarhurin tulisi tietää Ulkomainen koristekasvi ei välttämättä houkuttele muuta elämää ympärilleen. Konnien kutunauhaa ei ole helppo huomata
ämällä tuo. o Kroonpressille on myönne. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT . Hän asuu Ylikiimingissä ja viihtyy parhaiten pitkillä retkillä pohjoiskalotin erämaissa. oapuna Tero Jämsä, harjoi. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Auringon valo kultaa rupikonnan kyljen. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Haltioituminen luonnon äärellä on hänen voimavaransa, mutta samalla hän kokee tuskaa laajuudesta, jolla luontoa tuhotaan. i @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Dick Forsman, ornitologi Dick on tietokirjailija, valokuvaaja ja vapaa tutkija, jolle luonnossa liikkuminen on elintärkeää. y Pohjoismainen ympäristömerkki. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo ajat Annakaisa Vän. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. e Kar. i Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. Lintujen laulusta ja erityisesti ääniä matkivista lajeista (s. Kari Kovalainen, kirjailija Kari on opiskellut avoimessa yliopistossa muun muassa . een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Riikka työskenteli tutkijana, mutta toimittajaksi hänet ajoi halu jakaa sekä luonnosta haltioituminen että epämiellyttävät, joskin tärkeät faktat. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. KUVA: ARI KUUSELA. Hänelle laji on kesän tuoja ja viejä, eikä hän voi kuvitella kesän pihatöitä ilman yllä kirmaavaa tervapääskylaivuetta. Päivien lämpeneminen kiihdy ää konnat kiihkeisiin kutukarkeloihin sivuilla . i. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. avissa osoi. Hän iloitsee, että saaristo ja tunturit ovat säilyneet suhteellisen vähin vaurioin, mutta suree Suomen metsien tilaa. 30–35) hän kirjoittaa, koska meillä on edelleen paljon opittavaa monista tutuistakin lajeista. Lisätietoa saat syö. Riikka Kaartinen, toimittaja Riikalle luonnossa liikkuminen ja lajien tarkkailu on elämäntapa. KU VA T M AR KU S VA RE SV U O , KA RI KO VA LA IN EN JA DI CK FO RS M AN 30 44 50 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Dickin juttu tervapääskystä löytyy sivuilta 50–55. aa, psykologiaa ja luovaa kirjoittamista. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. ely A. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. Hänen juttunsa sivuilla 44–49 vie Ylä-Lapin tunturierämaahan, jonka palsasoilla hän usein ottaa vastaan kevään ja kokee lintuelämän rikkauden. loso. elija Fiona Kasurinen, kuvankäsi
Kimalaiset ja muut pölyttäjät ansaitsevat meidän kaikkien huomion. Pihan maalaji kannattaa tutkia: lierot viihtyvät huonosti tiiviissä savimaassa. PUUTARHASSA TÄRKEÄÄ on myös maaperä, ja maaperän kunnossapidon mestareita ovat lierot eli kastemadot. On paljon huolestuttavampaa, jos siellä ei elä mitään. Kekomuurahaisilla on myös osuutensa tuhohyönteisten massaesiintymien ennalta ehkäisemisessä. Eläköön ötökät Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Siispä ei pidä hämmentyä, jos käännetyn kiven alla tai lehtikompostin kulmalla ryömii tai vilistää jotain pientä. On myös tärkeää jättää pihan reunoille luonnontilaisempia alueita, joilta kastemadot pääsevät levittäytymään pihan hoidetumpiin kolkkiin. Ne kierrättävät kuolleita eliöitä ja parantavat paikallisesti maata viemällä orgaanista ainesta maanalaisiin käytäviinsä. Metsässä partioivat muurahaisjoukot tasoittavat saalistuksellaan tuhohyönteisten esiintymistä, syömällä muun muassa meillä runsastuvan havununnan ja mittariperhosten sekä mäntypistiäisten toukkia. Ne pölyttävät kasveja ja levittävät niiden siemeniä, tarjoavat ruokaa, ja keollaan jopa kodin monelle metsän isommalle ja pienemmälle asukkaalle. Pelkän estetiikan lisäksi puutarhalla voisi olla muitakin ulottuvuuksia. Maaperästä ja lieroista kannattaa pitää erityistä huolta nyt, kun ilmastonmuutos lisää sekä rankkasateita että pitkiä kuivia hellejaksoja. Ehkä kliiniseksi monokulttuuriksi parturoiminen ei olekaan ainoa tapa hoitaa pihaa. 6 suomenluonto.fi TELEVISIOSSA ON pyörinyt Yle Luonnon hauska Pelasta pörriäinen -kampanja. Ne muokkaavat maan rakennetta kuohkeammaksi ja parantavat sen vesitaloutta. Koronan lamauttamassa maassa on aikaa pohtia omia käytäntöjä ja tapoja. MÖKKILÄISEN JA metsänomistajan kannattaa vaalia kekomuurahaisia. SUOMESSA EI onneksi koskaan olekaan langettu ajattelemaan, että kaikki ötökkäelämä puutarhassa olisi jotenkin epäilyttävää
Ne ovat erakkomehiläisiä, jotka kaivavat hiekkarinteeseen kolojaan, joihin ne pian munivat. Aurinko on saanut etelärinteen pörriäiset hereille. Tässä on pajukkomaamehiläisten pesäpaikka. Pajukkomaamehiläiset eivät elä yhdyskunnissa kuten kesymehiläiset tai ampiaiset, mutta ne viihtyvät tiiviissä naapurustossa. Pajukkomaamehiläinen tekee kaivaessaan sitkeää ja säntillistä työtä. Kun kolo on valmis, naaras kerää sinne siitepölyä. Pesäkolo on arvokas, koska sen kaivuussa on kova homma. Mehiläinen pakittaa kolon suulta ja työntää kaivamansa hiekan muutaman sentin päähän. Jos on vahva, on helpompaa vallata naapurin kolo, ja häätää kovan työn tehnyt kaivuri tiehensä. Nyt suomenluonto.fi 7. Kolo voi ulottua jopa 60 sentin syvyyteen. Häädetty joutuu aloittamaan urakan alusta. Se kelpuuttaa toukkiensa ruoaksi vain pajujen siitepölyä, mutta itse se syö myös pajujen ja voikukkien mettä. Jokaisella on oma kolonsa, jota ne puolustavat kiivaasti. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Maamehiläinen haistaa pajun TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O KEVÄINEN TUULI on vielä kylmä, mutta maan pinnassa on lämmintä. Se pujahtaa koloon, ja pian kolon suulta jo vyöryy ulos pienen pieni hiekkakeko
Veden pitäisi olla noin neliasteista: wwwi2. Kalat liikkuvat kudulla pareittain, mutta suurten haukimammojen hännillä voi joskus roikkua parikin pienempää kosijaa. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I N Y T 8 suomenluonto.fi HAUKI ON hyvä ottamaan sosiaalista etäisyyttä, paitsi juuri tähän aikaan vuodesta. VINK KI Suomen ympäristökeskuksen järvien lämpötilaennusteet auttavat arvaamaan, milloin kutu omalla kotijärvellä alkaa. Merellä se alkaa kuitenkin myöhemmin kuin sisävesissä, ja Lapissakin mätimunien lasku voi jatkua aina kesäkuulle saakka. ymparisto.fi/i2/kooste/jarvilampo.html.. Katsele haukien loiskintaa TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Keväinen kutu ajaa muulloin erakkoina elävät kalat mataliin rantavesiin ihmisen nähtäväksi. Hyviä paikkoja kudun tarkkailuun ovat sisäjärvien matalat tulvarannat, meren rannikon pienet laskupurot, ja matalat, ruovikkoiset laguunit. Suurimman osan vuotta kala jöröttaa yksin omalla reviirillään, mutta kutuaikaan se hakeutuu hyvin läheisiin tekemisiin lajitovereidensa kanssa. Suurimmat kalat ovat aina naaraita, ja niiden painosta 13–18 prosenttia, joskus jopa kolmannes, on mätiä. Tällä tavalla hauet varmistavat, etteivät poikaset joudu kilpailemaan kovin paljon keskenään. Sitten ruskuaispussista loppuu ravinto, ja ne ovat omillaan. Haukien lemmenpuuhat ovat railakasta roiskintaa, ja ne tapahtuvat niin matalassa vedessä, että myös ihmisen tapainen maaeläin voi seurailla niitä. Jos haukien pärskintää ei näkisikään pinnalle asti, voi matalan veden läpi kurkistaa, miten ne lipuvat veden pintakalvon alla, omassa maailmassaan. Nekin ovat näet reviirikaloja. Hauen lisääntymisen ajankohta vaihtelee vuosittain, ja kulunut talvi oli niin leuto, että Etelä-Suomessa kutu on lehden ilmestyessä monin paikoin jo ohi. Viikon–parin mittainen kudun hetki on nyt käsillä. Pienet poikaset kuoriutuvat parin viikon päästä hedelmöittymisestä, ja ensimmäisen viikon ne elävät kiinnittyneinä vesikasveihin. Mädin lasku ja hedelmöittäminen tapahtuu useampana ryöpsäyksenä laajalle alueelle
2 TUPA SVILL AN SEUR ANTA . Kirjosiepolle se ei kuitenkaan pärjää, vaan pienen hyönteissyöjän saa puessa Länsi-Afrikasta tintille voi tulla lähtö. päivänä 2018 koivuissa oli toisaalta jo isot hiirenkorvat. Tupasvillaa kasvaa aivan tuossa kodin pihamaalla, ja pellolla, joka on vanhaa suota. Kimalaisten tokenemisen seuraaminen on hienoa. Se oli lämmin kevät, mutta tunturissa oli silti vielä lunta. toukokuuta. 3 mistä lie hirren raosta. Tupasvillaa kasvaa aivan tuossa kodin pihamaalla, ja pellolla, joka on vanhaa suota. toukokuuta. Kimalaisten tokenemisen seuraaminen on hienoa. Toukokuussa olen jo aivan liikutuksen tilassa, koska talvi on Pallaksella niin pitkä. 2 jen kasvien kukintaa, mutta täällä ei ole juuri muuta seurattavaa kuin tupasvilla. Maarit Kyöstilä on Pallastunturin itäpuolella asuva biologi ja Metsähallituksen erikoissuunnittelija. 3 KIMALAISTEN ELVYTYS. Mikään ei estä kotikokkiakaan keräämästä kerkkiä vaikkapa jäätelön tai juustokakun mausteeksi, tai teetä varten haudutettavaksi. Niille ei ole täällä herätessään vielä muuta ravintoa kuin pajut, ja niitäkin on vähän. Sen kukinta alkaa tavallisesti toukokuun viimeisellä viikolla. Sen kukinta alkaa tavallisesti toukokuun viimeisellä viikolla. Kerää kuusenkerkkiä nyt Siepot saapuvat VINK KI Paras tapa säilöä kerkät on pakastaminen tai veden ja sokerin kanssa siirapiksi keittäminen. Talitiainen on tiaisista kookkain, ja paikkalintuna se ottaa usein pihapöntön haltuunsa ensin. Annan niille muovirasian kannelta lämmintä sokerivettä. Etelä-Suomen asukkaat seuraavat ehkä leskenlehden, sinivuokon ja muiden hienojen kasvien kukintaa, mutta täällä ei ole juuri muuta seurattavaa kuin tupasvilla. Toukokuun 20. Silloin retkeillessä katselen tupasvillan kukkia. Keskija Etelä-Afrikasta lähtevän harmaasiepon pääjoukot ehtivät Suomeen myöhemmin, 27. Vappuna 2017 tuli kymmenen senttiä lisää lunta, kun ennestään sitä oli Kenttärovan mittausasemalla jo sata senttiä. Tuona päivänä Birdlife Suomen Tiira-havaintopalveluun kirjattujen havaintojen määrä saavuttaa huippunsa. Kerkkien kerääminen ei vahingoita puuta juurikaan, mutta siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Keväällä käyn myös katsomassa Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa, joko johonkin kohteeseen pääsee. En ole talvivaan kesäihminen. Silloin retkeillessä katselen tupasvillan kukkia. Annan niille muovirasian kannelta lämmintä sokerivettä. Kuusenkerkät ovat monen fi ne dining -ravintolan himoitsema raaka-aine. Pallasjärven jäät lähtevät yleensä vasta kesäkuun puolella. Kerkät, kuten monet kevään villivihannekset, ovat kasvin tuoretta vuosikasvua. suomenluonto.fi 9 1 KESÄN ODOTUS. Parhaimmillaan ne ovat alkukesästä ennen juhannusta. Jos makuelämys houkuttaa, ala seurailla kuusen oksia jo nyt. 17.5.. Keväisin elvytän pökkyräisiä kimalaisia, joita näen pihalla ja joita tulee kylmissään myös sisään mistä lie hirren raosta. Mitä teet toukokuussa, Maarit Kyöstilä. Suurimmat kirjosieppojen joukot saapuvat eteläiseen Suomeen yleensä 17. Niille ei ole täällä herätessään vielä muuta ravintoa kuin pajut, ja niitäkin on vähän. Keväällä käyn myös katsomassa Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa, joko johonkin kohteeseen pääsee. Ne ovat kuusen vaaleanvihreitä versoja, jotka kehittyvät kevään mittaan oksien kärkiin. Harmaasieppoa ehtiikin vielä palvella naulaamalla räystään alle vaakasuuntaisen laudan. Sen päälle sieppo asettaa mieluusti pesänsä
Ecography-tiedelehden tutkimus myös selittää jo aiemmin havaittuja muutoksia. Aiemmissa ilmaston lämpenemistä käsittelevissä kasvillisuustutkimuksissa on tarkasteltu lähinnä lajien siirtymistä vuoristoissa korkeussuunnassa. aa tulevina vuosikymmeninä harppauksen kohti pohjoista. Kasvien levinneisyyden muutosten tutkiminen pohjois–eteläsuunnassa on siis uutta. Ensimmäisiä leviäjiä ovat todennäköisesti tuulen avulla siemeniä tai itiöitä levittävät heinät ja sammalet. Ennusteen mukaan nämä suomalaislajit siirtyvät vuodessa jopa 6–8 kilometriä pohjoista kohti. Esimerkiksi metsäkastikka, Etelä-Suomen metsissä ja hakkuualoilla yleinen heinä, ulottaa ennusteen mukaan levinneisyysalueensa lähivuosikymmeninä pitkälle Lappiin, mistä se vielä toistaiseksi puuttuu. ”Kasvillisuuden muuttumiseen vaikuttavat monet tekijät, mutta tutkimuksemme osoitti, että joidenkin lajien levinneisyysalueet muuttuvat voimakkaasti nimenomaan ilmaston lämpenemisen seurauksena”, selittää Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää. ”Nyt ilmeni, että kangaskynsisammal hyötyy nimenomaan lämpenemisestä.” Tutkimuksessa käytetty malli ennustaa lämpötilan aiheuttamia muutoksia kasvilajien runsauksissa, kun muiden ympäristötekijöiden vaikutus on huomioitu. Lämpö suosii oravanmarjaa Osa Suomen metsäkasvilajeista o. TE KS TI PI IA AH O N EN , KU VA TA RU RA N TA LA . Yhteensä 15 lajin joukossa on varpuja, heiniä, ruohoja, sammalia ja jäkäliä. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Toisaalta lajit, jotka ovat tällä hetkellä runsaita maan pohjoisosissa, saattavat vähentyä tai siirtyä kasvamaan metsien pohjoisimmille äärirajoille. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi SUOMALAIS–ESPANJALAINEN tutkijaryhmä löysi joukon tavallisia metsäkasvilajeja, joiden runsaus riippuu voimakkaasti lämpötilasta. Se, miten ennusteet toteutuvat, riippuu muun muassa kasvien leviämiskyvystä. ”Tiesimme ennestään, että kangaskynsisammal on lisääntynyt seinäsammalen ja metsäkerrossammalen kustannuksella”, Mäkipää kertoo. Ruohovartisista kasveista metsätähti ja oravanmarja runsastuvat selvästi Pohjois-Suomessa. Tällainen laji on esimerkiksi harmaaporonjäkälä
He vertasivat poikasten kuntoa kahden tyyppisissä pesissä. Pohjoisen jäkäläkankaat ovat jo nyt heikentyneet ja sammaloituneet muun muassa porojen voimakkaan laiduntamisen takia. Edellisestä koko maan metsien kasvillisuusinventoinnista on jo 25 vuotta. Kun ilmaston lämpeneminen vielä huonontaa harmaaporonjäkälän kasvuoloja, se ei tiedä hyvää jäkälälaitumille. Pohjois-Suomessa heinittyminen ei ole metsätalouden uudistusaloilla tällä hetkellä suuri ongelma, koska vahvoja heinälajeja ei siellä ole. Kasvillisuuseurantaa tulisi jatkaa. PERTTI KOSKIMIES Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää. Aromaattiset kasvit karkottavat loisia, ja aiempien tutkimusten mukaan poikaset olivat terveempiä ja niiden höyhenpeite kasvoi nopeammin, kun pesät desinfioitiin loisettomiksi. Euroopan sekametsissä elää enemmän lintuja, nisäkkäitä, maaperämikrobeja ja ruohoja heinäkasveja kuin yksipuolisemmissa havumetsissä. Kummankin tyypin pesissä poikasia oli yhtä monta, yleensä 8–9. Heinälajit runsastuvat Lapissa, mikä vaikuttaa merkittävästi metsätalouteen. KU VA T LU O N N O N VA RA KE SK U S JA IS TO CK PH OT O . Parhaillaan suunnittelemmekin uutta inventointia, jotta saisimme tietoa yleisten lajien tilanteesta, ja osaisimme varautua tulevaan. Ilmastonmuutos hankaloittaa entisestään pohjoisten jäkäläkankaiden tilannetta. Tutkimusalueella pensaikoita raivataan pelloiksi laajoilta aloilta, joten raivaukset lämmittävät laajan alueen mikroilmastoa. Poikasten kuoriuduttua toisiin pesiin lisättiin gramma siankärsämön, tähkälaventelin ja italianolkikukan versoja, ja toisissa niitä ei ollut. . . ”Heinälajit runsastuvat Lapissa.” Terveitä poikasia tuoksuvissa pesissä Akaasiapensaat suojaavat ilmaston lämpenemiseltä Sekametsissä monimuotoinen eliölajisto Eläinten ja kasvien suojelu talousmetsissä tehostuisi säästämällä harvennuksissa lehtipuita ja eri-ikäisten puiden ryhmiä. Oikos-tiedelehdessä julkaistu tutkimus perustuu 27 tutkijan työhön 183 tutkimusalueella, joilla kasvaa erityyppisiä iäkkäitä metsiä, Espanjasta ja Italiasta Suomeen. RK Sinitiaiset tuovat pesäänsä aromaattisia eli voimakkaasti tuoksuvia kasvinversoja läpi pesimäkauden, mikä on hyvin harvinaista muilla pikkulinnuilla. Siksi emme tiedä, millaisia muutoksia ilmastonmuutoksen seurauksena on jo tapahtunut. Pensaiden raivaaminen vähentää maanpäällistä hiilivarastoa ja vapauttaa maaperän hiiltä. PERTTI KOSKIMIES Metsien ja pensaikkojen raivaaminen on fossiilisten polttoaineiden käytön jälkeen toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen lähde. Aiemmin on osoitettu, että myös ruohostomailla kasvillisuuden monimuotoisuus takaa rikkaamman eliölajiston. Puolalaiset tutkijat todistivat kokeellisesti, että kasveista haihtuvat yhdisteet parantavat poikasten terveydentilaa. Helsingin yliopistossa tarkastetun tuoreen väitöstutkimuksen mukaan akaasiapensaikkojen raivaaminen viljelykäyttöön Itä-Afrikassa nostaa maanpinnan lämpötilaa lähes kaksi astetta. Tulevaisuudessa runsasravinteiset avoimet paikat heinittyvät sielläkin, mikäli metsäkastikka ennustettamme noudattaen leviää pohjoiseen. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Puuston monilajisuus ja vaihteleva ikärakenne lisäävät myös hyönteisten, hämähäkkien, lierojen, lepakoiden ja hirvieläinten lajija yksilömääriä. Tutkimus julkaistiin Behavioral Ecology & Sociobiology-lehdessä. Uuden tutkimuksen mukainen lajiston monipuolistaminen onnistuisi varmimmin jatkuvan kasvatuksen menetelmin. Pesissä, joissa oli aromaattisia kasveja, poikasten veren hemoglobiinipitoisuus oli korkeampi kuin tavallisissa pesissä
Lepakon ikä on tiedossa sen kantaman renkaan ansiosta. Valkohäntäpeura on vieraslaji, joka haittaa lehtimetsien ja varpujen uudistumista, ja vaikuttaa puutiaisten kantaman borrelioosin leviämiseen varsinkin maan lounaisosissa. Suojelujärjestöt kannattavat korvauksia pyydyksiin hukkuneiden hylkeiden poistamisesta, koska ne auttavat arvioimaan rysäkuolemien määrää. Vuodesta 2004 alkaen Suomessa on rengastettu yli 3400 nahkasiipeä. Nykyään Suomessa elää noin 109 000 valkohäntää Savonlinna–Iisalmi–Kokkola-linjan lounaispuolella. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Valkohäntäpeuran kannan kasvu tasaantuu Luonnonvarakeskuksen tuoreen arvion mukaan valkohäntäpeurojen runsastuminen on pysähtynyt. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. VIER A SL AJIT MONIMUOTOISUUS SUOJELU TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN , KU VA LA SS E AN SA H AR JU / VA ST AV AL O . Toisaalta ”tapporahan” maksaminen saattaa kääntää nyt vakaan hallikannan laskuun. Lähes 20-vuotias vesisiippa Liedon Nautelankosken vanhassa myllyssä elää Luonnontieteellisen keskusmuseon tietojen mukaan Suomen vanhin lepakko, lähes 20-vuo tias vesisiippakoiras. Valkohäntäpeuran kannan kasvu tasaantui, harmaahylkeiden suojelutilanne uhkaa heikentyä. Kuten suurin osa maamme lepakoista, se on elänyt koko ikänsä samalla paikalla. Hallista taas tapporahaa Tuore valtioneuvoston asetus mahdollistaa kalastajille ja kalankasvattajille maksettavat korvaukset harmaahyljeurosten tappamisesta ja pyydyksiin kuolleiden hylkeiden poistamisesta
Voimakkaasti runsastuneella kurjella sen sijaan ei havaittu olevan osuutta muiden lajien alamäkeen. Suojaa tarjoavia lajeja ovat muun muassa korppi, töyhtöhyyppä ja kanahaukka. RK Kurki ei haittaa muita suolintuja Aikaisemmin oletettiin, että glyfosaatti ei ole haitallista eläimille. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T HELSINGIN YLIOPISTON ja Luonnonvarakeskuksen tuore tutkimus selvitti, onko kurjen runsastuminen osasyy monien muiden suolintulajien vähenemiseen. Twi erissä. Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen kommentoi glyfosaatin vaikutuksia tuotantokasveihin ja -eläimiin 19.4. Jauhoesikko kärsii rantalaidunnuksen vähenemisestä ja umpeenkasvusta sekä soiden ojittamisesta. JESSICA HAAPKYLÄ Kainuun metsäkiistat sovi. Tautiepidemian laannutt ua terveet korallit istutetaan takaisin riutalle. SUOJA A PEDOILTA Muidenkin lintujen, jotka puolustavat pesiään hanakasti, on havaittu suojaavan lähistöllä pesiviä pienempikokoisia varpuslintuja. Sukeltajat autt avat koralleja selviytymään epidemiasta keräämällä yli 1400 tervettä korallia akvaarioihin turvaan. Merten kohonnut lämpötila ei edistä taudin leviämistä, mutt a ravinteiden vaikutusta tutkitaan yhä. avat koralleja Karibianmeren korallit kärsivät maailman vakavimmasta korallitautiepidemiasta. RK TUNTEMATON KU VA T M AR KU S VA RE SV U O JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. Näin korallien monimuotoisuus voidaan säilytt ää, ja riutt a elvytt ää tautiepidemian jälkeen. Journal of Ornithology -tiedelehdessä julkaistu tutkimus tarkasteli 12 soilla elävän lintulajin runsaudessa tapahtuneita muutoksia vuosina 1987–2014. Sukeltajat au. RK JAUHOESIKKO (Primula farinosa) Jauhoesikon vaaleanpunaiset kukat aukeavat kosteilla kalkkipitoisilla rantaniityillä ja rehevillä lettosoilla touko–kesäkuussa. Tutkimuksen mukaan suurin syy lintujen taantumiseen löytyy soiden ojituksen ja turpeennoston aiheuttamasta kuivumisesta. Kiistat koskevat muun muassa hakkuukohteiden luontoarvoja, liito-oravia ja hakkuita retkeilyalueilla. Sovitt elu kestää vuoden 2020 loppuun saakka. Liro, keltavästäräkki ja niittykirvinen jopa hyötyvät pesimisestä kurjen naapurissa, sillä suurikokoinen kurki häätää tehokkaasti munarosvoja. Erittäin uhanalainen kasvi on saanut nimensä kukkavarren ja lehtien alapinnan jauhomaisuudesta. Tuore tutkimus tuo ilmi vaikutuksia lintuihin ja ruokaketjuun. Tauti on iskenyt yli 20 lajiin, ja se on paikallisesti vähentänyt tiett yjä lajeja jopa 97 prosentt ia. eluun Metsähallitus, Suomen luonnonsuojeluliitt o ja Greenpeace etsivät ratkaisua Kainuun metsäkiistoihin. Sovitt elun tavoitt eena on määritellä kiistakohteet, rakentaa yhteinen tietopohja ja neuvotella ohjatusti. Stony Coral Tissue Loss Disease (SCTLD) on vuodesta 2014 lähtien levinnyt Karibianmerelle. Suomessa laji esiintyy nykyisin vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomen kasvupaikoilta se on hävinnyt. (Primula farinosa) Jauhoesikon vaaleanpunaiset kukat aukeavat kosteilla kalkkipitoiTUNTEMATON. SCTLD on luultavasti bakteeritauti, sillä antibiootit hidastavat sen etenemistä
Tulisiko se takaisin. i huhtikuussa 2020 lokkitu. 14 suomenluonto.fi Palaisiko lokki vielä kerran. avaansa. An. TEKSTI JA KUVAT ANTTI SALOVAARA K O H TA A M I S I A. i Salovaara odo
Olin maaliskuun alusta tarkkaillut Kaivopuiston kiviä ja kierrellyt lokkipaikkoja. 2. Siirryin varovasti lähemmäs. Lopulta se ase. Luin renkaan teleobjektiivin avulla, ja sain paluusähköpostissa linnun tiedot: se oli rengastettu poikasena juuri täällä, jollain läheisistä saarista – lähes 20 vuotta sitten! Maalis–huhtikuun vaihteessa 2019 astelin samaa rantaa, katsahdin kiville ja äkkäsin rengastetun kalalokin. Rengaslöytöjen perusteella Suomen vanhin kalalokki on elänyt melkein 33-vuotiaaksi, joten tapaamallani 21-vuotiaalla saattoi olla vielä pitkä elämä edessään. Lähestyin rantaa kädet täristen, ja luin muutamat renkaan ensimmäiset numerot. Lokki ei päästänyt minua helpolla vaan nousi yhtenään siivilleen. Lopulta lintu armahti minua ja asettui läheiselle kivelle. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 KULJIN HUHTIKUUSSA 2018 Helsingin Kaivopuiston rannoilla ja etsin kevään merkkejä. ui aloilleen kivelle, ja sain lue. Se kääntyi muutaman kerran ympäri kuin varmistaakseen, että kiikarikaula saisi katsoa kunnolla, ja tajuaisi tuttavansa palanneen. Tutuilla kivillä kalalokki kajautti voimakkaan kutsunsa. Muutamaa kuvaa myöhemmin tiesin tavanneeni vanhan tuttuni. LOKKI EI päästänyt minua helpolla, vaan nousi siivilleen. Ne täsmäsivät. Kalalokki ei hevin suostunut näy. KOLMANTENA KEVÄÄNÄ 2020 olin täysin virittäytynyt renkaan numerosarjan taajuudelle. Huhtikuun kymmenennen päivän ilta oli räntäsateen jäljiltä raikas. OTIN LINNUSTA seuraavien päivien aikana videon, ja yllätin katsojat sillä, miten vanhaksi lokit voivat elää. 3. 2. 3. 1. Olin säpsähtänyt jokaista rengastettua kalalokkia, ja kokenut pieniä pettymyksiä. ämään rengastaan. 1.. Kalalokki jatkoi kierrostaan illan hämärtyessä. Olin varmistanut lokin samaksi, ja pidättelin riemun kyyneliä. Jalassa välkähti rengas. ua renkaan numerosarjan. Huomioni kiinnittyi viimeisillä lumilaikuilla tallustelevaan rengastettuun kalalokkiin
16 suomenluonto.fi. Mäkimeirami ja amiraali sopivat yhteen
suomenluonto.fi 17. KU VA IR M A KO RT EK AL LI O Suosi kotimaista TEKSTI JOUNI TIKKANEN kotimaista TEKSTI JOUNI TIKKANEN … ja muita neuvoja, jotka jokaisen luontoa ajattelevan puutarhurin tulisi tietää
18 suomenluonto.fi Mäkimeirami eli oregano reunustaa polkua lilana vyönä. Maustekasvi on myös voimakas perhosmagneetti.
Myös amerikkalaisten mäntylajien täyttämissä havumetsissä se viihtyy. Myös Yhdysvaltain itärannikolla Washingtonissa, joka kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen, hoidetaan viheralueita eri tavalla kuin meillä. Älä tuo puutarhaasi hienoja kaukomaiden kasveja, vaan mieti, mitä kaunista kotimaan kamara on kasvattanut. Muutama vuosi sitten Biological Conservation -tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, joka voi auttaa kotipuutarhuria pienissä päätöksissä. Tammitiainen elää monenlaisissa metsissä: tammea ja tupeloita kasvavissa suometsissä, virginiantammen ja jalavien hallitsemissa rantametsissä, ja lehtimetsissä, joissa kasvaa amerikanpyökkiä, magnolioita ja paikallisia lehmuksia. Niissä elää usein hyvin vähän hyönteisiä ja siksi äärettömän vähän myös lintuja. Tutkijat huomasivat, että Washingtonin kaupunkipihoilla tammitiainen pesi sitä varmemmin, mitä vähemmän maanomistaja oli istuttanut tontilleen vierasperäisiä puita ja pensaita. Erot maiden välillä voivat olla tosiaan melkoisia: Kaupunkiekologi Pertti Ranta kertoo kirjassaan Villit vihreät kaupungit, että boreaalisen alueen kaupunkeihin Mieti, mitä kaunista kotimaan kamara on kasvattanut. Siksi ne pärjäävät myös heinikossa. Se syö keväästä syksyyn lähes pelkästään hyönteisiä ja hämähäkkejä. Tammitiainen on pesimä-aikaan riippuvainen hyönteisravinnosta. Pölyttäjillä taas on kaikkein varmimmin paikallisten kukkien rakenteeseen sopiva imukärsä, tai ne tunnistavat niiden värit, hajut ja muut meden lähteille ohjaavat merkit. Tutkijat selvittivät Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washingtonissa, millä tavalla puutarhoihin istutetut puut ja pensaat vaikuttavat tammitiaisen pesimämenestykseen. Monet arat perhoset jäävät niille sijoilleen, kun löytävät puskan mäkimeiramia. Kukintavaiheessa kasvien siitepölyn ja meden perässä pörräävät puolestaan aikuiset perhoset, kärpäset ja kimalaiset. Tällaisia lajeja kannatt aa suosia omassa puutarhassa, koska pölytt äjillä on Suomessa pulaa mesikasveista loppukaudesta. Laji on hyvä leviämään maavarren kautt a ja tuott aa paljon siemeniä. Luonnossa mikään elävä ei jää käyttämättä, vaan kaikille kasveille on kehittynyt rikas fauna niiden lehtiä, juuria ja varsia nakertavia toukkia: perhosia, sahapistiäisiä ja kovakuoriaisia. Tammitiainen Poecile carolinensis eli carolina chickadee kuuluu samaan sukuun kotoisen hömötiaisen ja amerikanhömötiaisen kanssa. Tämän takia se ruokaili kaikkein innokkaimmin amerikkalaisilla puilla ja pensailla. KU VA T TE IJ A TU IS KU (V AS .) JA GE O RG FA GE RL U N D SE KÄ JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV AL O Hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg suosisi puutarhassa näitä: RUUSURUOHO JA PURTOJUURI Ruusuruoho niitetään monista puutarhoista pois, mutt a se on kestävä kukkija, joka kukkii jopa marraskuulla. suomenluonto.fi 19 O n kevät, ja luonnonystävä miettii, mitä puutarhassa kannattaisi tehdä, jotta luonto kukoistaisi ympärillä. Hänen mukaansa sen perusajatus on aivan universaali – mutta puutarhakulttuureissa on eroja. MÄKIMEIRAMI Mäkimeirami eli oregano on luonnonvarainen kasvi etenkin Lounais-Suomen saaristossa. Mehiläisja kimalaiskoiraat saatt avat jäädä sen kukille päiväkausiksi. ”Ilmiö näkyy Suomessakin, mutta erityisen selvä se on, kun menee vaikkapa Uuteen-Seelantiin”, Kullberg sanoo. Suomen Luonto pyysi hyönteisasiantuntija Jaakko Kullbergia lukemaan Washingtonissa tammitiaisilla tehdyn tutkimuksen. Sitä esiintyy Yhdysvalloissa Teksasista Atlantin rannikolle ulottuvalla alueella. ”Paikoissa, joissa on paljon muualta tuotuja kasveja, muoviset metsät ovat aika hiljaisia.” Muovisilla metsillä Kullberg tarkoittaa vieraspuulajien täyttämiä metsiköitä. Ketokaunokki on kaunis, pitkään kukkiva, loppukesällä mett ä tuott ava kasvi. Lajit, jotka ovat kehittyneet vuosimiljoonien ajan rinta rinnan, ovat sopeutuneet toistensa metkuihin. Sen hoidosta ei tarvitse huolehtia. Kultakuoriainen etsii ketokaunokilta siitepölyä.. Vinkin perimmäinen järki on evoluutiossa. Myöhään kukkiva purtojuuri on tärkeä mesikasvi. Uuden-Seelannin saarten kotoperäinen hyönteislajisto ei ole sopeutunut eri mantereilta kuljetettujen kasvilajien käyttämiseen. Jotta hyönteiset osaisivat käyttää kasveja mahdollisimman hyvin, niillä täytyy olla yhteinen evoluutiohistoria kasvilajin kanssa. Silläkin elää useita uhanalaisia perhoslajeja. ”Ne ovat melko tiukasti puistomaisia alueita, joille on hinattu hirveästi trooppista tavaraa”, Kullberg sanoo. Yhteisen evoluution myötä toukat sietävät parhaiten paikallisten kasvien puolustusyhdisteitä. KAUNOKIT Kaunokit luovat itselleen sopivia kasvuolosuhteita ”myrkytt ämällä” maaperää ympäriltään. Syykin selvisi: Tutkimuksessa huomattiin, että alueen kotimaisilla puilla ja pensailla eli selvästi enemmän perhosten toukkia kuin vieraslajeilla. Vastaava kasvi vähän kosteammalle pihalle on purtojuuri. Rikas fauna hyönteisiä Tutkimuksen valossa asia näyttää yksinkertaiselta: Jos haluat, että linnut ja perhoset viihtyvät omassa puutarhassasi, suosi kotimaista
20 suomenluonto.fi Laukkaneilikka on rantaniityillä ja kallioilla esiintyvä luonnonkasvi, joka sopii puutarhaankin.
Kumpikin laji vaatii puolestaan lehtipuustoa. Joillekin sekasyöjille kaupunki luo talvella suorastaan valheellisen turvasataman. Kasvien vaikutusta linnustoon selvittänyt Keski-Suomen Elyn ylitarkastaja Auvo Hamarus huomauttaa, että Washingtonin tutkimuksessa käytetty mallilaji, tammitiainen, ei yksin anna kovin kattavaa kuvaa kasvien merkityksestä. Kotipuutarhurin pienet valinnat ovat siis suuria. Pajutkin ravitsevat lukuisia lude-, kovakuoriaisja perhoslajeja. KU VA T H AN N A M AR TT IN EN (V AS .) JA TA PI O KU JA LA Suomen Luonnon hämähäkkiasiantuntija Tapio Kujala vinkkaa parhaat puutarhakasvit: TAMMI Etelässä kannatt aa suosia jalopuita, kuten tammea ja saarnea. suomenluonto.fi 21 on jätetty enemmän alkuperäisen kaltaisia luontoalueita keskustojen lähelle. Tämä on suojannut niiden luontaista kasvilajistoa. Kun siirrytään havumetsän puolelle, ne väistyvät.” Sekä pajulinnun että peipon pesinnän kannalta puutarhassa olisi siis oltava kerroksellisuutta, ja lehtipuita, joilla elää paljon hyönteisiä. Joko laajan tai suppeamman. Tammella elää runsaasti luteita, kovakuoriaisia ja perhosia. Nokkoselle erikoistuneita kovakuoriaisia ovat muiden muassa nokkoskuoriainen, nokkoslehtikärsäkäs ja nokkosnirppu. Vuonna 1988 Hamarus selvitti gradussaan maapesijöiden, puupesijöiden, puistopesijöiden sekä rakennuspesijöiden viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä Jyväskylässä. Suuren puun lehvästö tarjoaa linnuille suojaa. Nokkoselle on kuitenkin erikoistunut useampikin ludelaji, esimerkiksi nokkoslude, vaihdokaslude ja nokkoskirjolude. Kotimaassa talvehtivat talitiaiset tulevat ruokintojen perässä jo varhain keväällä perustamaan reviirejä, mutta pesimäaikaan niille tuleekin pula hyönteisravinnosta. ”Peippo taas pesii puussa, ja sen puolesta ei ole niin väliä, onko pensaikkoa, mutta korkeaa puustoa on oltava. Kaksi yleistä lajia, pajulintu ja peippo, erosivat toisistaan selvästi. Tammenterhot taas vetävät puoleensa oravia ja lintuja. Lähimaidenkin lajit kelpaavat Ymmärtämätön puutarhanhoitaja saattaisi niittää pihan reunalla kasvavat nokkoset ja ohdakkeet, mutta luonnonystävä huomaa ajatella, että tavattoman moni hyönteislaji elää nokkosella, ja että talven tullen tiklit ilahtuvat ohdakkeiden siemenistä. Kivikaupungin ytimessä viihtyvät lähinnä varpuset ja pulut. Tutkimusten mukaan tämän takia suuri osa kaupunkitinttien poikasista kuolee. Kukinnot houkutt elevat keväällä pihalle kimalaisia ja muita pölytt äjiä. ”Eihän niillä elä oikein mikään.” Luo puutarhaan kerroksia Kaupunkilinnusto on Suomessa viime aikoina runsastunut. Sääntö pätee kaupunkilintuihin myös yleisemmin: Juuri hyönteisten huono riittävyys on se tekijä, joka karsii kaupunkipihoilta ensimmäisenä hyönteissyöjälinnut. Siksi viisas puutarhuri suosii niin sanottua hallittua hoitamattomuutta. Suomessakin on silti paljon pihoja, joita peittävät kiveykset, terassit, ja monotoninen nurmikko, jonka reunaan on istutettu rivi ulkomaisia kasveja. Viime vuosina kivinen alue on laajentunut monella paikkakunnalla, kun kaupunkirakennetta on tiivistetty. Pajunirkon omalaatuinen toukka elää joko pajulla tai haavalla. Kahdesta linnusta ainoastaan pajulintu on varsinaisesti hyönteissyöjä, mutta myös siemensyöjänä pidetty peippo on pesimä-aikanaan täysin hyönteisten varassa. Nokkonen on nokkosluteen tärkeintä ravintoa koko elämän ajan.. Niillä elää myös kirvoja ja niitä syöviä leppäpirkkoja sekä harsokorennon toukkia. Jaakko Kullbergin mukaan puutarhakaupasta kannattaa tuoda lähinnä kotiPuita ja pensaita valitessa on kyse linnunpoikasten hengestä. ”Pajulintu pesii maassa, joten se vaatii suojapensaikkoja. Muun muassa rhododendroneita, joista useimmat ovat lähtöisin Aasiasta, Kullberg pitää muovikasveina. Biologi Ilona Laine, joka viimeistelee Jyväskylän ylipistossa graduaan, sai selville, että tällaisia viisaita on aika paljon. Lajisto on kuitenkin sitä köyhempää, mitä tiukemmin kaupungin kartta on kaavoitettu täyteen asvalttia, taloja, kiveyksiä ja ylipäätään rakentamista. Kasvit ovat paitsi ihmisen silmänruokaa, myös ravintoverkon perusta. Päiväperhosten, kuten nokkosja neitoperhosen toukat nakertavat sen lehtiä. NOKKONEN Viimeisen päälle laitetusta pihasta kitketään usein nokkoset pois. Poikasilleen se syöttää vaikkapa tiklistä poiketen pelkkää eläinravintoa: kovakuoriaisia, kirvoja, kärpäsiä, toukkia, jonkin verran myös hämähäkkejä, etanoita ja lierojen munakoteloita. Pitää olla pensaikkoa puiden alla”, hän sanoo. Puita ja pensaita valitessa on kyse linnunpoikasten hengestä. Runsaampi hyönteismyrkkyjen käyttö ja amerikkalaisten rakkaus yksilajista nurmikkoa kohtaan liittyvät varmasti asiaan. PAJUT Lajeja voi helposti houkutella pihalleen pajuilla. 70 prosenttia Laineen tekemään kyselyyn vastanneista puutarhaharrastajista oli valmis lisäämään luonnontilaisuutta omassa puutarhassaan. Tarvittaisiin useampia lintulajeja. Kun Helsinkiä vertaa samankokoiseen ja kutakuinkin samaa tahtia kasvaneeseen New Yorkin kaupunginosaan, Staten Islandiin, Helsingistä on hävinnyt 1800-luvun lopun jälkeen vain kolme prosenttia alkuperäisistä lajeista, kun Staten Islandilta on kadonnut peräti 41 prosenttia. ”Hyönteisten saatavuus vaikuttaa aivan suoraan pesimämenestykseen”, Hamarus tiivistää
22 suomenluonto.fi Pihlaja ruokkii lintuja keväästä talveen. Kuvassa vihervarpunen.
Niiden pitäisi olla siis sekä kukkivia että syksyllä marjovia. Tuijia on useita eri lajeja, joista useimmat ovat Kanadan itärannikolta peräisin olevan kanadantuijan (Thuja occidentalis) jalostett uja muotoja. Gradussaan Hamarus mittasi, kuinka monta metriä kullakin laskentareitillä oli orapihlaja-aitaa. Pohjois-Amerikasta tuotu komealupiini, joka on karannut luontoon, onkin aiheuttanut ongelmia: Kullbergin mukaan se vie kotimaisilta kasveilta elintilaa ja pölyttäjiä, eikä mikään meikäläinen kasvinsyöjä tahdo osata käyttää sitä ravinnoksi. Tammi on tätä kautta yksi tärkeimpiä kotimaisia puulajeja.” Auvo Hamarus kiinnittäisi huomiota siihen, että kotipihan pensaat ja puut tarjoavat ravintoa keväästä talveen. Ehkä siksi orapihlaja-aidat pitävät sirkuttavaa ääntä. Sen merkitystä lintujen talvisena suojapuuna ei voi väheksyä. ”Omenapuu on ihan hyvä, ja myöskin eurooppalaiset kirsikat ja luumut”, Kullberg sanoo. ) JA JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I SE KÄ PA SI KA N N IS TO / VA ST AV AL O. Lintujen kannalta hyvä pensas voi tarjota myös pelkästään suojaa. NAUHUKSET Suurikokoisten nauhusten (Ligularia) syyskukinta on näytt ävä, ja houkutt elee massoittain hyönteisiä, erityisesti perhosia. Tuija on hyvä suojapuu. Asiaan perehtymätön tekee kuitenkin varman valinnan, kun suosii lähiseudun luonnonkasveja. KU VA T IR M A KO RT EK AL LI O ( VA S. Kotimainen kuusiaita suojaa hyvin läpi vuoden, mutta kaupungissa se on harvinainen näky. Myöhään kukkivat nauhukset houkuttelevat runsaasti perhosia, tässä kangassinisiipeä. Vieraslajeista ”muovisimpia” ovat Kull– bergin mukaan ne lajit, jotka tulevat etelän korkeista vuoristoista, tai mantereen toiselta laidalta, vaikkapa Venäjän kauko– idästä tai Japanista, saati Amerikasta. Orapihlajan marjat taas tarjoavat ravintoa alkusyksystä pitkälle talveen. TUIJA Lintujen tarkkailun myötä olen kiinnitt änyt huomiota ainavihantaan tuijaan. Tammi on yksi tärkeimpiä kotimaisia puulajeja. ”Näitä ovat meillä tunturimittari, hallamittari ja pakkasmittarit, ja niiden suurimmat tiheydet ovat tyypillisesti tammimetsissä. Suomessa ne ovat puutarhakasveja. Suomessa on kyllä myös keskieurooppalaisten kasvien hyönteisfauna. Se houkuttelee hyönteisiä kukinta-aikaan, ja syksyllä marjoo hyvin, eli tarjoaa linnuille ruokaa aina talveen saakka. Se on myös kauniin värinen syksyllä, eli tarjoaa silmänruokaa ihmisille. Aitaorapihlajaa kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa, Mongoliassa ja Kiinassa, mutta Suomen kaupunkilinnut ovat huomanneet, että tiheän, piikikkään aidan sisällä ne ovat turvassa pedoilta. Kaukomaidenkin kasvi voi siis olla osa luontopihaa, kunhan sillä on mietitty merkitys. ”Käytännössähän aikaisin keväällä pesintänsä aloittavat linnut elävät loppusyksyn ja alkukevään perhoslajien toukilla”, hän sanoo. Niiden lähtöalueilla ilmasto on aika samanlainen kuin meillä, mutta ne pääsevät pakoon kaikkia meikäläisiä kasvinsyöjiä, koska yhteinen evoluutiohistoria puuttuu. Ne ovat täynnä varpusia. Pakkasmitt arin toukat viihtyvät tammen lehdillä. maisia kasveja, mutta aivan orjallinen ei tarvitse olla. suomenluonto.fi 23 Kasvien vaikutusta lintuihin tutkinut Auvo Hamarus suosii ulkomaisiakin lajeja: PIHLAJA Kotimainen pihlaja on hyvä puu kukkimaan. Kullberg sanoo, että onnekas on se Etelä-Suomen asukas, jonka pihalla kasvaa tammi. Nauhukset ovat lähtöisin pääasiassa itäisestä Aasiasta
24 suomenluonto.fi Konnan kevätpuuhat
Nauhamainen kutu Rupikonnanaaras laskee rantaveteen kasvien varaan jopa metrien pituisen kutunauhan. Paikoilla, jossa konnia on paljon, kutunauhoja risteilee pitkin rantaa, mutt a niiden erott aminen pinnan yläpuolelta vaatii harjaantumista. suomenluonto.fi 25 TEKSTI RISTO SULKAVA KUVAT ANTTI KOLI TEKSTI RISTO SULKAVA KUVAT ANTTI KOLI Kun rupikonnat kömpivät kevääseen, yhdelle naaraalle voi kertyä koiraita kasaksi asti. Siksi nauhat löytää yleensä vasta kun toukokuinen aurinko lämmitt ää jo kunnolla.. Rupikonnien kutu tapahtuu noin viikkoa sammakoiden kutua myöhemmin, koska suuremmilla lammilla vesi lämpenee hitaammin
Rupikonnien kevät metsälammella on kiihkeä. Useimmat saalistajat jättävät rupikonnat myrkkyrauhasineen rauhaan, mutta luonnossa kaikilla on ottajansa. Jos raparperinlehden alla lymyää rupikonna, se tulee sinne ensi kesänäkin, jos vain on yhä hengissä. PITKÄIKÄISIMMÄT rupikonnat voivat elää vuosikymmeniä. Otteen voi kokea tarjoamalla sormensa kevätkiihkon sokaisemalle koiraalle; kiinni on, ja siinä roikkuu, kunnes arki teidät erottaa. Sammakkoeläimiä syömällä talvesta selviävä Tiivis pari Koiras tarraa naaraaseen heti tavattaessa. Naaraan ympärille kerrostuvista koiraista muodostuu iso rantavedessä kelluva konnakasa. Kun naaras saapuu, koiraat ankkuroivat itsensä sen selkään. Toisinaan naarasraukka jopa puristuu hengiltä liian innokkaiden ihailijoiden puristuksessa. Ne pysyvät samalla seudulla koko ikänsä. Kevät on täällä. Kudun loppuvaiheessa, kun lammelle saapuu enää viimeisiä yksittäisiä naaraita, koiraat syöksyvät tulijan kimppuun joukoittain. Niistä nopeimmat kömpivät pitkin lumista metsää kohti kutulampea. Rupikonnakoiraat ovat liikkeellä ensimmäisinä. Etujalkojen ote naaraan vyötäröllä on niin tiukka, että sulhon irrottaminen naaraasta on lähes mahdotonta. 26 suomenluonto.fi E NSIMMÄISET RUPIKONNAT nousevat lammen pohjaliejusta heti, kun jää irtoaa rannasta ja sammalikkoa on edes hieman näkyvissä. Pääosa konnista on talvehtinut maalla. Siksi varsin yleisesti näkee parivaljakoita kulkemassa kohti kutulampea; naaras tekee jalkatyön, koiras kulkee reppuselässä.. Suomessa rupikonna on elinvoimainen laji ja sillä menee pääosassa maata hyvin. Useimmat yksilöt eivät tietenkään selviä ensimmäisestä vuodestaan, mutta suuri lisääntymisteho paikkaa menetykset
Myös pyrstöllä uiminen jää taakse, ja liikkuminen jaloilla alkaa. Ne alkavat hengittää kidusten sijaan keuhkoilla, vain hieman ihoa apuna käyttäen. Leväruoka vaihtuu selkärangattomiin.. Pikkuruiset, vain noin sentin pituiset sammakonalut toistavat jo devonikaudella, 360 miljoonaa vuotta sitten kehittyneen matkan vedestä maalle. suomenluonto.fi 27 Uusi polvi Nuijapäiden maallenousu on yksi kevätkesän ikiaikaisista luonnonnäytelmistä
Suolla suojassa Yöeläimenä ja rauhallisena liikkujana konna osaa välttää katseet. Silti on lähes käsittämätöntä, kuinka vähän rupikonnia kesällä näkee keväällä tuhansia konnia keränneen kutulammen ympäristössä. Päivät konna köllöttelee suojapaikassaan, ja liikkuessaankin liikuttaa lähinnä yhtä jalkaa kerrallaan jähmettyen heti, jos huomaa liikettä ympäristössään. 28 suomenluonto.fi
Parhaat kutupaikat ovat suorantaisia metsälampia. MUUT SAMMAKKOELÄIMET välttävät kalojen saalistusta kutemalla kalattomilla pienvesillä ja hetteikköisissä rantarupakoissa, mutta rupikonnat vähät välittävät samoilla rannoilla kutevista ahvenista ja hauista. Myrkky suojaa – paitsi käärmeiltä Rupikonnan erikoisuus ovat korvan kohdalla sijaitsevat myrkkyrauhaset. Se nylkee rupikonnaraukan rantavedessä. suomenluonto.fi 29 saukko on ekspertti. Myrkky on polttavaa ja limakalvoja ärsyttävää, ja voi aiheuttaa jopa hallusinaatioita. Näille konnia saapuu kutupuuhiin jopa tuhansia. Vesi laimentaa myrkyn ja rauhaset jäävät nahkaan, kun saukko syö sisällön. Älä siis pussaa rupikonnaa. Rupikonnan nuijapäätkin ovat myrkyllisiä ja välttävät näin kalojen saalistuksen. Turvassa näkyvillä Tyynellä ja aurinkoisella säällä voi lammen rantaa pitkin hitaasti kulkemalla laskea kutijoiden määrän. RUPIKONNIEN kutupaikka poikkeaa muista sammakoista. Ja kuten luonnossa aina, tilaisuus kannattaa hyödyntää: Jos lammella kutee paljon rupikonnia, myös myrkyttömien sammakoiden kutu kalaisalla lammella onnistuu. Hyvällä lammella ja oikeana aikana konnia kelluu vedessä keskimäärin pari kappaletta jokaisella metrillä auringonpaisteista rantaviivaa.. Käärmeisiin rupikonnan myrkky ei tehoa, joten rantakäärmeet ja kyyt herkuttelevat niin nuijapäillä kuin aikuisilla konnillakin. Myös esimerkiksi kurki ja supikoira tappavat konnia, mutta eivät saa niistä paljoa irti, kun nylkyosaamista ei ole. Kun sammakot kurnuttavat ojissa ja pienissä lampareissa, ja viitasammakot puolestaan rehevissä saraikoissa, rupikonnat kertyvät suuremmille karuille lammille ja järvien rannoille. Pienempiä myrkkyrauhasia, "rupia", on ympäri kehoa. Kun kalat oppivat olemaan koskematta myrkyllisiin konnan nuijapäihin, voi joukossa polskia pieni osa myrkyttömiäkin nuijapäitä
30 suomenluonto.fi Ko tt ar ai se n ma tk im at ää ne t: aa vi kk ot ul kk u, et el än pu uk ii pi jä , fa sa an i, ha ar ap ää sk y, ha ra kk a, ha rm aa lo kk i, ha rm aa si rk ku , hi ir ih au kk a, hippiäinen, kalliovarpunen, kana, kehrääjä, kirvinen, kissa, kuhankeittäjä, kulorastas, kuovi,
Sonogrammi on äänen kuva ”Sonogrammi auttaa hahmottamaan äänissä kuultuja eroja, ja sen avulla ääntä voidaan mitata lukuina”, kertoo lintuja ja niiden äänittämistä harrastava Andreas Lindén. Kottarainen ei opettele laulamaan vain omasta päästään. Se on lapsuudesta asti jatkunut harrastus. Äänitystä voi kuunnella moneen kertaan, ja sen voi visualisoida esimerkiksi spektroeli sonogrammin avulla. Taitavat laulajat saavat siten todennäköisesti enemmän jälkeläisiä. Lindén on biologi ja Luonnonvarakeskuksen tutkija, mutta lintujen äänten opettelu ja tutkiminen ei kuulu hänen leipätyöhönsä. ”Äänittäminen alkoi siitä, kun päätin että teen pro gradu -tutkielman lehtopöllön reviirinpuolustuksesta”, Lindén kertoo. Muita lajeja matkiva kottarainen ei ole kuin lemmikkipapukaija, joka oppii palkkion toivossa toistamaan omistajansa sanoja tai lyhyitä lauseita. Hän soitti lehtopöllöreviirillä vieraan koiraan Katso esimerkki sonogrammista Suomen Luonnon verkkosivuilla: suomenluonto.fi kuukkeli, käki, käpytikka, laulurastas, liejukana, minervanpöllö, musiikki, mustarastas, naakka, na ri se va ov i, na ur ul ok ki , no ki ka na , nä rh i, ol ii vi sa mm ak ko , pe lt op yy , pu na ja lk av ik lo , pu na ku ir i, pu na va rp un en , ra nt as ip i, ru ok ok er tt un en ,. Matkintojen tunnistamisessa auttavat paitsi erinomainen äänien tuntemus ja tarkat hoksottimet, myös laulun äänittäminen. Se oppii muilta. Näiden väliin se kuin huomaamatta luikauttaa matkintoja. Ei ainoastaan omilta lajikumppaneiltaan, vaan myös muilta lajeilta. Laulu koostuu napsauksista, vikinöistä, kirskutuksista ja vihellyksistä. Koiraalla on ehkä kumppani vielä hakusessa. Taitavan laulajan tiedetään vetoa van naaraisiin. K UN KOTTARAINEN saapuu keväällä pöntön äärelle laulamaan, se varaa asumuksen pesäpaikakseen. Tähän se yrittää tehdä laulullaan vaikutuksen. Jos haluaa huomata matkinnan kottaraisen nopeatempoisesta laulusta, lintujen ääniä täytyy tuntea tarkkaan ja monipuolisesti. Se laulaa omaa polveilevaa ja pitkäkestoista lauluaan. suomenluonto.fi 31 Luonnon TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT MARKUS VARESVUO JA ISTOCKPHOTO DJ Linnunlaulu kuuluu kevääseen, mutt a kenen lauluja linnut oikein laulavat. Kottaraiskoirailla, jotka ovat pariutuneet useamman naaraan kanssa, on monipuolisempi laulurepertuaari kuin koirailla, joilla on yksi puoliso
Ne pystyvät toistamaan muiden lintulajien lisäksi miltei mitä tahansa ääniä: Matkija lainaa muilta lajeilta lyhyitä laulunpätkiä ja käytt ää niitä omien ääniensä lomassa. Tämä tekee matkintojen huomaamisesta vaikeaa. Se toistaa, yhdistelee ja sekoittaa niitä luovasti. ”Jossain vaiheessa joku tajuaa, että oliko se kuovi kuitenkin tuo kivitasku?”, Lindén sanoo. Jos reviirillä olikin kaksi koirasta, Lindén pystyi tunnistamaan omistajan ja naapurin niiden äänten perusteella. Sonogrammien avulla Lindén voi tutkia lintujen äänten pieniäkin eroja, joiden mittaaminen olisi muuten mahdotonta. Matkija lainaa muilta lajeilta usein hyvin lyhyitä laulunpätkiä, varoitusja kutsuääniä, ja käyttää niitä omien ääniensä lomassa. ”Moni saattaa luulla, että jos nauhoitetusta äänestä tehdään sonogrammi, niin meillä on kaikki tieto, ja saamme selville esimerkiksi mikä laji tässä on kyseessä.” Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. huhuilua ja tutki, miten hanakasti reviirin omistaja vastaa, ja kuinka kauan se jatkaa ääntelyään. Toiset lajit, kuten pensastasku, mustarastas, sinirinta, kivitasku ja pikkulepinkäinen eivät laula matkintoja yhtä nopealla temmolla. Eroja yksilöiden välillä voi olla sitä enemmän, mitä monimutkaisempaa laulu on. Havainto kirjataan huolellisesti vihkoon. Sinitaivaalla pienenä pisteenä muuttavan kuovin huomaaminen on vaikeaa, mutta sen tunnusomainen kuoooi-ääni kuului selvästi. Eräänlaisia mestareita ovat luhtakerttusen lisäksi viitakerttunen ja kultarinta. ”Se on tapa, jolla tietty lintulaji laulaa, ja miten se käyttää matkintoja”, Lindén sanoo. Vieressä on kivitaskun reviiri. ”Ja se, miten nopeaa laulu on.” Tunnusomainen laulu syntyy melodiasta, teemoista tai tietyn tyyppisistä äänistä, vaikkapa vihellyksistä. Entä johtavatko matkinnat lintuharrastajia koskaan harhaan. Tunnetuimpia lienevät virtuoosimaiset mestarimatkijat, kuten Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa elävät lavastajalinnut. Niillä matkinnat pikemminkin harvakseltaan maustavat lajityypillistä laulua. Äänitin idänuunilintuja ja pensastaskuja, tai mitä sattui eteen tulemaan.” Lindén ei ole erityisesti perehtynyt matkintoihin, mutta tietää, että monet varpuslinnut käyttävät niitä olennaisena osana lauluaan. Linnut voivat matkia myös ihmisiä tai mekaanisia ääniä. ”Eikö se ole melkein jokapäiväistä!”, Lindén huudahtaa. ”Se on hyvin samantapainen juttu kuin dj, joka lainaa muista biiseistä ääniä, sämpläyksiä, joita laittaa peräkkäin ja käyttää niitä luovalla tavalla niin, että siitä tulee uusi biisi”, Lindén kertoo. ”Hyvä esimerkki on kultarinta”, Lindén sanoo. ”Se, mitkä lajit kuuluvat repertuaariin, on hyvin lajityypillistä”, Lindén sanoo. Ne eivät keksi kaikkia ääniä itse, vaan laajentavat valikoimaansa matkimalla. Näin on esimerkiksi monella varpuslinnulla, joihin luetaan pikkulinnut ja varislinnut. Pitää siis tietää, mitä äänen ominaisuuksia pitää mitata, jotta esimerkiksi yksilöiden välinen ero saadaan selville. ”Kultarinnan äänet ovat kuin kumiankkaleluista”, Lindén sanoo, ja demonstroi sitten puhelimessa nasaalia ja karheaa ääntä: ”Wää-wää!” Kultarinnalle tyypillisiä matkittavia lajeja ovat haarapääsky, kalatiira, kalalokki, ja räkättirastaan eri äänet. Laulu kuin sormenjälki Monilla lajeilla laulu on yksilöllistä. ”Ne oppivat ympäristöstään ja ottavat paljon vaikutteita”, Lindén sanoo. Linnut ovat myös hyvin valikoivia siinä, mitä ääniä ne ottavat lauluunsa. ”Se tykkää käheistä ja karheista äänistä.” Muillakin lajeilla, kuten luhtaja viitakerttusella, on repertuaarissaan käheitä ääniä, mutta niillä on omat tunnusomaiset piirteensä. Sonogrammi yksinään ei silti ole ratkaisu. Lintuharrastajat kuulevat kuovin äänen, mutta lintua ei näy taivaalla. ”Usein kun olin ollut yöllä äänittämässä lehtopöllöjä, saatoin jatkaa äänittämistä ennen kuin menin kotiin nukkumaan. ”Sonogrammista voi mitata monia asioita, mutta onko mittauksista hyötyä?”, Lindén kysyy. 32 suomenluonto.fi LU H TA KE RT TU N EN M AR KU S VA RE SV U O , AF RI KK AL AI SE T LI N N U T IS TO CK PH OT O tuulihaukka, töyhtöhyyppä, töyhtökiuru, varis, varpunen, varpushaukka, vasarointi, veden tippuminen, ry ti ke rt tu ne n, rä kä tt ir as ta s, sa mm ak ko , si lk ki ke rt tu ne n, si ni ha ra kk a, si ni so rs a, si ni ti ai ne n, ta li ti ai ne n, ti ir a, tu nd ra ha nh i, tu rk in ky yh ky , vi he rp ei pp o, vi he rt ik ka , vu oh i.. Mutta esimerkiksi matkittavan ja alkuperäisen äänen samankaltaisuus on helposti nähtävissä sonogrammin avulla. Hän kertoo esimerkin, jossa lintuharrastajat tarkkailevat muuttoa keväisellä kalliolla. ”Vaikka esimerkiksi sitä, kuinka pitkä yksi lehtopöllön ”huu” on”, hän sanoo. Kun Lindén oli hankkinut äänityslaitteet lehtopöllöjä varten, hänelle tarjoutui mahdollisuus muidenkin lajien äänittämiseen. Niiden laulussa on niin paljon matkintoja, että kaikkien niiden tunnistaminen samaan tahtiin linnun laulaessa onnistuu vain harvalta kokeneemmaltakaan lintuharrastajalta. Ihmisen äänet linnunlaulussa Suomessa pesivistä linnuista yli kaksikymmentä lajia matkii kuulemiaan ääniä, joko toisia lajeja tai mekaanisia ääniä. Jos laulu koostuu lähes yksinomaan matkinnoista, kuten esimerkiksi luhtakerttusella, niin mikä tekee siitä tunnistettavasti tietyn lajin laulua
Loistoko tt arainen Valkokulmak utoja. Tulikauluspiispa Viinivyömedestäjä Ruusurintamedest äjä Sinipeippo Vaaleasilm äkut0ja Yksi luhtakertt uskoiras osaa matkia keskimäärin yli 73 eri lajia. suomenluonto.fi 33 Terveiset maailmalta! Tässä valikoima luhtakerttu sen talvehtimis alueiden afrikkalais ia lintulajeja , joiden ääniä kerttunen osaa matkia
Ne eivät välttämättä kuulosta alkuperäisen äänen täydellisiltä kopioilta, vaan siltä, miltä äänet vaikuttavat hieman etäämmältä kuultuna. Uutta tietoa afrikkalaisista matkinnoista luhtakerttusen repertuaarissa on kertynyt niukemmin, sillä työ vaatisi perehtymistä satoihin ääniin. Mutta kauas eivät taidoiltaan jää meikäläisetkään lajit. Dowsett-Lemairen tieteellisesti merkittävin löydös oli, että luhtakerttuset opettelevat muiden lajien laulua ja ääniä myös talvehtimisalueillaan Itäja Etelä-Afrikassa. ”Aggressiivisen pöllön ääni on korkeampi, ja huudot ja tauot huutojen välissä lyhyempiä kuin rauhallisilla yksilöillä”, Lindén sanoo. Vuonna 1978 julkaistussa tutkimuksessa hän listasi 12 eurooppalaista ja jopa 113 afrikkalaista lajia, joita luhtakerttuset matkivat. 34 suomenluonto.fi kameran laukaisimen ääntä, etäistä ihmisen puhetta, moottorisahaa, vasaran paukutusta, katon korjaamista ja alumiinitikkaiden kolinaa. Nykyään luhtakerttusten lauluista on tunnistettu 99 eurooppalaista lintulajia. Lontoolainen Madeleine Prangley äänitti mustarastasta, joka sekoitti lauluunsa ääniä, jotka syntyvät, kun 1990-lukulainen modeemi yhdistää tietokoneen internetiin. Lindén palasi hiljattain lehtopöllöjen pariin, ja selvitti Åbo Akademin opiskelijan Patrik Kornin kanssa, eroavatko harmaat ja punaruskeat pöllöt aggressiivisuudessa. Luhtakertt unen – virtuoosi Lintulajien välillä on suuria eroja siinä, miten ne oppivat laulun. Hän äänitti reviirillä laulavia kerttusia Belgiassa, Ranskassa, Suomessa sekä Ruotsissa, ja huomasi, että luhtakerttuskoiraan laulua pitää kuunnella vähintään 30–45 minuuttia, jotta kuulee kaikki sen osaamat matkinnat. Sitten Lindén huhuilee puhelimeen kuin kiihtynyt pöllö: nopeasti ja käheästi, ääni murtuen, kuulostaen selvästi kiukkuiselta. Françoise Dowsett-Lemaire äänitti afrikkalaisten lintulajien ääniä Sambiassa ja Keniassa, ja keräsi myös muiden äänittämiä nauhoituksia. Tämä onkin tyypillistä matkinnoille. Toisilla lajeilla oppiminen jatkuu läpi elämän. Ranskalainen Françoise Dowsett-Lemaire tutki luhtakerttusten laulua 1970-luvulla. Pöllö ei tietenkään erota nauhurilta tulevaa ääntä oikeasta tunkeilijasta reviirillään. Yhden koiraan tiedetään taitavan 63–84 muun lintulajin ääniä, mutta lähimainkaan kaikkia ääniä niiden laulusta ei ole pystytty tunnistamaan. Äänissä riittääkin vielä tutkimista. Hän opetteli satojen afrikkalaislajien äänet, ja tajusi, miten paljon luhtakerttuset niitä laulussaan käyttävät. Sen on kuultu matkineen peliautomaatteja ja tietokonepeli Doomista tuttua ammuntaa ja luotien kimpoamisen ääniä. Lindén ei havainnut eroja punaruskeiden ja harmaiden lehtopöllöjen aggressiivisuudessa. Toiset ovat kuumakalleja, toisia eivät kutsumattomat vieraat hetkauta. Lindén kertoo, että hän huomasi jo gradua tehdessään, että kun lehtopöllö vastaa sille soitettuun ääneen, se kuulostaa aluksi kiukkuiselta. Ovatko ne siis ääniä, joita luulemme tyypillisiksi kerttusen ääniksi?”, Lindén pohtii, vaikka suhtautuukin väitteeseen varauksella. Kiukkuinen kuin pöllö Äänet kuvastavat myös lintujen yksilöllisiä ominaisuuksia. Kuten ihmisillä, lehtopöllöissäkin on erilaisia persoonallisuuksia. Näiden lisäksi se matki laulussaan etäältä kuultua ihmisten puheensorinaa. Useissa kirjoissa ounastellaan, että luhtakerttusen laulu saattaisi koostua yksinomaan matkinnoista. On kuitenkin todennäköistä, että moni luhtakerttusen laulussa kuuluva afrikkalais laji on vielä tunnistamatta, sillä kerttusen talvehtimisalueella tavataan toista tuhatta lintulajia. Matkimista siis tämäkin, vaikka se tapahtuukin lajin sisällä. Seuraavaksi hän demonstroi rauhallisen pöllön huhuilua: puhelimesta huhuilee rauhallisella temmolla tunnelmoiva lehtopöllö, jonka ääni on sointuva, se artikuloi huolellisesti, ja säkeen lopussa tulee lajille tyypillinen väräjävä loppuhuipennus. ”Luhtaja viitakerttunen matkivat usein vaikkapa tiaisten ääniä, ja näitä afrikkalaisia lajeja, joita me emme tunne. Sen todistaminen, että luhtakerttusen laulu koostuisi pelkästään matkinnoista, on silti vielä tekemättä. Perusteet opitaan poikasena omaa isää ja naapurin koiraita kuunnellessa. Nuoret oppivat kokeneemmilta. He soittivat pöllöille niiden huhuilua ja nauhoittivat reviirin omistajan vastauksen. Nykyään tiedetään, että myös sinirinta, kultarinta ja viitakerttunen ottavat lauluunsa vaikutteita talvehtimisalueen äänimaisemasta. Kultarinta taas on mieltynyt pelien ääniin. Toiset pöllöt ovat kuumakalleja, toisia eivät kutsumatt omat vieraat hetkauta.. Esimerkiksi Keski-Euroopassa pesivällä etelänsatakielellä on vanhan koiraan laulutyyppejä, joita ensimmäisen pesimävuoden koiraat eivät vielä hallitse. Molempien joukosta löytyi sekä rauhallisia että kiukkuisia tapauksia. Suurin harppaus oppimisessa tapahtuu yleensä ensimmäisen pesimävuoden aikana. Luontoäänittäjä Ilkka Heiskanen tallensi iittiläisen kottaraisen laulua, jossa oli otteita kuhankeittäjän, härkälinnun, kurjen, kalatiiran, sinisorsan, rautiaisen, harakan ja kuovin äänistä. Lindénkin muistaa kuulleensa ambulanssin tai paloauton sireenin mustarastaan laulussa
a luhtaker. u rengaste. a ko. Yksi koiras taitaa keskimäärin 73 matkintaa. TALVEHTII pääasiassa Belgian, Alankomaiden ja Ranskan rannikolla sekä Bri. o elo–syyskuussa. KEVÄTMUUTTO touko–kesäkuussa, syysmuu. iin 1960. Pesimäkanta on tihein Oulu–Kuhmo -linjan eteläpuolella, mu. arainen oli yli 14-vuotias. Sturnus vulgaris PESIMÄKANTA Suomessa pesii lähes 100 000 ko. u ko. unen pesii harvakseltaan Oulun korkeudelle saakka. unen on runsastunut Suomessa viime vuosikymmeninä. araiset osaa matkia kymmenien muiden lintulajien lisäksi myös nisäkkäiden ääniä ja mekaanisia ääniä. eita koko ikänsä. Ker. Vanhojen koiraiden laulurepertuaari on lähes kaksi kertaa monipuolisempi kuin vuoden ikäisten koiraiden. uset osaavat matkia ainakin parin sadan muun lintulajin ääniä. PESÄ pöntössä tai luonnonkolossa. suomenluonto.fi 35 Retki-lehti on retkeilyn ja vaeltamisen erikoislehti. aa lauluunsa uusia vaiku. usparia. Luhtaker. araiskoiras oppii ja o. Kuuntele Suomen Luonnon verkkosivuilla mitä lajeja luhtakerttunen matkii: suomenluonto.fi KOTTARAINEN LUHTAKERTTUNEN KU VA T IS TO CK PH OT O. Ko. Pesimäkanta on tihein Vaasa– Joensuu -linjan eteläpuolella, mu. MATKINNAT Luhtaker. MATKINNAT Ko. o elo–syyskuussa. IKÄENNÄTYS Suomessa vanhin elossa tava. araiskoiraat eivät yleensä lisäänny ensimmäisenä elinvuotenaan. arainen pesii harvakseltaan myös Lapissa. ein saarilla. Ko. Tilaa tutustumishintaan 3 nume roa 14,90 euro a www .retk ileht i.fi Acrocephalus palustris PESIMÄKANTA Suomessa pesii keskimäärin 15?000 luhtaker. Ensimmäiset havainnot lajista tehtiin kesällä 1944, ensimmäinen pesintä tode. usnaaras rakentaa pesänsä tiheään kasvillisuuteen, usein mesiangervojen, nokkosten tai vadelmien joukkoon, 50–100 sentin korkeudelle maasta. usen matkinnat ovat usein vain 1–2 sekunnin mi. PESÄ Luhtaker. TALVEHTII Itäja Etelä-Afrikassa. KEVÄTMUUTTO maalis–huhtikuussa, syysmuu. aisia. araisparia
Pentti Linkola jätti suuren perinnön 36 suomenluonto.fi Pentt i Linkola vapautt aa rengastamansa kanahaukan Ahvenanmaan Signilskärillä.
TEKSTIT PERTTI KOSKIMIES, JOUNI TIKKANEN JA RIIKKA KAARTINEN KU VA T PE N TT I LI N KO LA N KO TI AL BU M I JA KO N ST A LE PP ÄN EN . 87-vuotiaana kuollut Pentti Linkola oli vaikuttava hahmo. Luonnonystävät muistavat hänet ennen kaikkea maasto-ornitologina, innostavana ajattelijana ja luonnonsuojelijana. suomenluonto.fi 37
Sadassa vuodessa pitäjänja paikallislinnustoja julkaistiinkin parisataa. Jo 1959 hän oli julkaissut samassa lehdessä kehittämänsä, yhä käytössä olevat menetelmät vesilintujen laskemiseen. Hänen lintutilastonsa kymmenistä Hämeen ja Pirkanmaan pitäjistä lienevät maailmanennätysluokkaa. Mykistäviä pesämääriä kertyi muistakin kololinnuista 650 pöntön verkostolla (Lintumies 1971). 38 suomenluonto.fi Pertti Koskimies, tietokirjailija ja lintujen maastotutkija: J ohan Axel Palmén oli Suomen lintutieteen alkuvoima yliopistossa, Pentti Linkola metsissä ja järvillä. Vesilintuja hän laski lähes 70 vuotta luvuttomilla järvillä ja kymmenillä selkävesillä, joiden lintukantoja harva on tutkinut, eikä käenpiiastakaan ole kukaan muu tehnyt peräti 26-vuotista populaatiotutkimusta (Anser 1978). Yksin. Väsymättömimmin Linkola etsi 1950–1960-luvuilla petolintuja ja pöllöjä, joista kukaan ei silloin tiennyt juuri mitään. LinkoLinkola – maastoornitologian alkuvoima Pentti Linkola maakotkan pesällä Pyhäjärvellä. KU VA JU H AN I RA U TI AL A. Linkola julkaisi myyrätutkija Arvo Myllymäen kanssa Ornis Fennicassa 1969 klassikkotutkimuksen myyrien kannanvaihtelujen vaikutuksesta myyränsyöjäpetolintujen pesintään. Palménilainen intohimo leimahti suurimpaan liekkiinsä Pentti Linkolassa. Linkola keräsi ratkaisevan tärkeää tietoa petolinnuista. Linkola ajoi polkupyörällä Suomen petolintututkimuksen maailmankartalle. Palmén vetosi 1880-luvulta alkaen luonnonharrastajiin, jotta eri puolilta maata laadittaisiin yhteenvetoja lintujen esiintymisestä. Kanahaukkojen ja kalasääskien, viiruja lehtopöllöjen sekä muiden koukkunokkien satojen pesien haku vaati tuhansia patikka-, polkupyöräja soutukilometrejä silloin vielä liki tiettömillä takamailla, mutta myös maaisäntien ja kaikkien vastaan sattuneiden syrjänperäläisten jututtamista, leiriytymistä ladoissa ja korvensopukoissa
Linkola oli maailmassa ensimmäisiä, joka tutki muuttohaukan katoamista ympäristömyrkkyjen vuoksi, tarkastamalla satoja kallioseinämiä (Suomen Luonto 1959). Reku-ruuna veti kalarekeä nuoskalumessa Vanajanselällä 1984. Hän kiersi 1950–1960-luvuilla lukemattomia peninkulmia syrjäseutuja myös huuhkajia ja maakotkia etsimässä, isänsä Kaarlo Linkolan perustaman Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen pyynnöstä. suomenluonto.fi 39 lan tarkka havainnointi paljasti pohjantikan ja kanahaukan lähinaapuruuden (Ornis Fennica 1967). Linturetkellä myöhemmin arkkiatriksi edenneen Risto Pelkosen kanssa. Linkolalta jäi havaintokirjoihinsa yli puolen vuosisadan aikaiset ja peninkulmien pituiset lintutilastot sydän-Hämeen pitäjistä. Tuon kansallisaarteen tallentaminen ja julkaiseminen olisi kulttuuriteko. KU VA T JU H A SA LT EV O , M AR KK U BÄ RM AN JA RI ST O PE LK O N EN . Ja sen päälle talvikaudet kalasti ja kirjoitti luonnonsuojelusta ja kaikesta muusta. Linkola kuvaili saman menetyksen, vihan ja pakahduttavan surun, jonka tunsin itse, jonka herkimmät luonnonrakastajat tuntevat. Hildén oli kuin Palménin ja Linkolan risteytys, akateemisen ja maasto-ornitologian yhdistelmä. Linkola ajoi polkupyörällä Suomen petolintututkimuksen maailmankartan kirkkaaksi tähdeksi. Pentti Linkolan kestävin perintö oli seitsemän vuosikymmentä puhua ja kirjoittaa lintujen ja luonnon suojelusta, herätellä tietomäärällään ja sydäntä raastavalla luonnonrakkaudellaan kansakuntaa säilyttämään arvokkainta mitä sillä on, maa ja luonto. Monet syksyt ja alkutalvet hän laski ja rengasti muuttolintuja Ahvenanmeren Signilskärillä. Toinen Linkolan kirjallinen suurtyö on Suuri lintukirja (1955), jonka lajinkuvaukset hän kirjoitti retkija henkiystävänsä Olavi Hildénin kanssa vain 22-vuotiaana. Neljännesvuosisadan Linkolaa nuorempana näin itärajan metsissä, soilla ja rannoilla raiskiot, viillokot ja mylläköt, joista hän oli kirjoittanut jo silloin, kun kävin keskikoulua. Mikä tahansa hänen tutkimuksistaan tarkoittaisi merkittävää elämäntyötä yhdelle tutkijalle, mutta hän teki ne kaikki. Nuo alkuelämän tilastot löytyvät Pohjolan linnut värikuvin -käsikirjasta (1963–1972), johon Linkola laati oivalliset yhteenvedot joka lajin esiintymisestä Suomessa, kaikesta tiedosta sitten Magnus von Wrightin ja Palménin kivijalan Finlands foglar (1859–1973), läpikäytynä Ornis Fennicat, Luonnon Ystävät, Luonnon Tutkijat, Suomen Luonnot, Palménin ja Einari Merikallion arkistot. Lintuja varten. Sain häneltä lukuelämyksiä, tukea ja mallin intohimoiseen tutkimukseen ja elämään vapaana lintujen kanssa. Suomen Luonto on julkaissut uudelleen Pentti Linkolan kirjoituksia petolinnuista 1950–1960-luvuilta: suomenluonto.fi 1982 Särestöniemessä Linkola ott i Ounasjokisoudun tauolla leppälinnun ilmasta kiinni ja rengasti sen.
Tämä on mahdollistanut sen, että Linkola pääsi kuin koira veräjästä joillakin autoritaaTere Vadén, filosofi ja yhteiskuntien ekologista murrosta ennakoivan BIOS-tutkimusyksikön jäsen: Linkola – ajattelija Pentt i Linkola kotonaan Sääksmäellä toukokuussa 2014. Oli se kyllä kova paikka. Ja monissa eurooppalaisissakin kulttuureissa Linkolaa pidettäisiin nimenomaan fi losofi na. Hirveän moni noista ajattelijoista oli ulkomaalaisia: Arne Næss, Sigmund Kvaløy, John Zerzan, Marshall Sahlins… Kun huomasimme, että on meillä Suomessakin tästä sanottu, ja hyvin sanottu, tajusin selvästi, että Linkola on ajattelija. Syväekologiassa ajatellaan, että ei-ihmiselliset järjestelmät voivat olla tärkeämpiä kuin ihmisen omat. Ja samaan aikaan hän oli sydämeltään heikkojen puolella. Näki selvästi, että Linkola kiihtyi ja suorastaan tärisi. Hän ei ole koulutettu fi losofi eikä käytä sellaista kieltä, mutta ajattelija hän on. Tai luin hänen lehtikirjoituksiaan. Varsinaisesti tutustuin hänen ajatuksiinsa vasta 2000-luvun alussa, kun aloimme Tampereen yliopiston lukupiirissä lukea syväekologiaan ja muuhun tummanvihertävään liittyviä ajattelijoita. Vasta kun kirjaa puff attiin kirjamessuilla, tutustuin henkilökohtaisesti Pentti Linkolaan. KU VA KO N ST A LE PP ÄN EN. 40 suomenluonto.fi N uoruudessani näin Pentti Linkolan julkisuudenhenkilönä, telkkarissa tai lehdissä keskustelemassa. Järjestimme Linkolan ajattelusta seminaarin, ja kokosimme kirjan nimeltä Linkolan ajamana. Meillä Suomessa ei ole käsitelty omaa natsimenneisyyttä perin pohjin, niin kuin monissa Euroopan maissa on tehty. Silloin 2008 oli tapahtunut Jokelan kouluampuminen, ja joku yleisöstä kysyi, mitä mieltä herra Linkola on, kun ampuja oli viitannut hänen tekstiinsä ja ihmiskunnan harventamiseen. Kun hän oli umpirehellinen ja umpirohkea, hän ei tietenkään perunut semmoisia sanojaan
Jos maailmassa on kerran liikaa ihmisiä, ja niitä on noin paljon liikaa, niin eihän tässä nyt sitten mitään… A-luokassa helvettiin vain! Vaikka Linkola näyttäytyi erakkomaisena ja hankalana ihmisenä, hän teki kuitenkin myös useita sosiaalisia innovaatioita. Hän on antanut äänen monille ihmisille ja monille kokemuksille. Linkolan ehdotus Vihreiden toimenpideohjelmaksi 1986 tyrmätt iin. Linkolaa on kehuttu myös johdonmukaisuudesta, mutta minusta hänen hienoutensa ajattelijana liittyy nimenomaan ristiriitoihin. Linkola kirjoitti yhdet maailman parhaista kuvauksia sekä eläinten ilosta, turhuudesta ja leikistä että ihmisen hurmaantumisesta luonnossa. Riitta Kylänpään kirjoittamassa elämäkerrassa kuvataan 1970-luvun Kurkijuhlia, niitä kulttuuri-iltamia, joita Linkola järjesti maaseudulla kotonaan. Vihreä liike ja Luonnonperintösäätiö eivät ole mitenkään vähäisiä yrityksiä, vaan myös ihan merkittäviä onnistumisia. Juuri tämän ristiriidan lähellä eläminen on eräs piirre, joka tekee Linkolasta merkittävän eurooppalaisen mittakaavan ajattelijan. Linkolalta tuli provokatiivisia kommentteja, ja niitä jopa haettiin kuin klikkiotsikkomielessä ennen klikkiotsikkomaailmaakaan. Oleellisia eivät välttämättä ole hänen mielipiteensä siitä tai tästä yhteiskunnallisesta asiasta, vaan ajattelun pohjavirta, joka hakee koko ajan vastausta siihen, miten elämä voitaisiin järjestää kestävällä tavalla. On todella vaikea arvostaa lähimetsää ja omaa järveä, koska niitä järviä ja metsiä on niin paljon – kyllähän tuon nyt siis voi hakata ja kyllä tuon voi pilata… Linkola otti lähiluontonsa myllerryksen aiheuttaman tuskan vakavasti, ja se on hänen vahvuutensa. Se oli taiteelliseen eläytymiseen liittyvää ymmärrystä siitä, että tuolla kalalokilla on nyt itse asiassa kivaa. Yritysjohtajatkin pystyvät diggailemaan Linkolaa, koska hänen ajatuksistaan ei seuraa sellaista poliittista ohjelmaa, joka kutsuisi tekemään jotakin vaikka seuraavia vaaleja ajatellen. Hän oli mukana myös vihreän liikkeen ja Luonnonperintösäätiön perustamisessa. suomenluonto.fi 41 risuuden kanssa . Suomalaisille tyypillinen piirre on, että omaa kokemusta ympäristöstä väheksytään. Linkola on antanut äänen monille ihmisille ja monille kokemuksille. Yksittäiset tekstit ja lausunnot tulevat samasta perusongelmasta eri fi ltterien läpi. Siis että meillä on tämä eurooppalainen tiede ja siihen liittyvä valistuksen maailmankuva, joka on myös hyvin pitkälti sen tuhovyyhden taustalla, jossa nyt elämme. Linkolan tuotannossa se haku on päällä koko ajan. Toisaalta ne eivät olleet niin uhkaavia lausuntoja silloin pari– kolmekymmentä vuotta sitten, kuin ne ovat nyt, kun äärioikeisto alkaa olla realistinen uhka. Tarkoitus oli ihmislajin ja luonnon pelastaminen. Ehkä jo Linkolan eläessä olisi kuitenkin voitu ottaa vakavasti se pohjalla oleva ekstistentiaalinen perusongelma, ja se tuska, mikä ongelmaan liittyi. Ne voivat tulla masentuneen ja synkän fi ltterin tai optimistisemman fi ltterin läpi. KU VA T IL KK A RU OT SA LA IN EN JA ES KO SA LA / H S / LE H TI KU VA. Kirjailija Pentt i Saarikoski ja Pentt i Linkola Linkolan järjestämillä Kurkijuhlilla Kuhmoisten Pirtt ikulmalla. irttailevilla lausunnoilla. Ja toisaalta hänen teksteistään löytyy hyvin legopalikkamainen biologinen näkemys, että no, nämä ovat vain tällaisia lajeja, jotka kamppailevat selviytymisestään. Koko ajan Linkola siis teki yhteisöllistä työtä ja etsi sellaista suuntaa, josta valistukseen sitoutuneet mutta valistuskriittiset perinteet pystyisivät löytämään riittävän toimintaja vaikutusmuodon
Silloin tapasin Pentin ensimmäisen kerran. Silloin Pentti tunsi viehtymystä radikaaliinkin aktivismiin. Hän sanoi: ”Minä en ole saanut aikaan mitään”. Hän tuki metsäaktivisteja, myös maksamalla heidän sakkojaan, ja hän oli itsekin kahleissa Kessissä. Pentti lopulta luopui ajatuksesta, kun keskustelimme asiasta monta kertaa. Kessiä ei hakattu kokonaan, mutta koska Pentti otti asiat hyvin raskaasti, hän koki, että mitään konkreettista ei saatu aikaan. Pentti oli 1960-luvulta asti puhunut luonnonsuojelusta. Puhuimme myös Talaskankaan metsäkiistasta. Niihin aikoihin rajut metsähakkuut olivat alkaneet Suomessa. Jo ensimmäisen illan keskusteluissa Pentti mainitsi saman ajatuksen. Pitäisi löytää kestävä tapa suojella metsiä. Kun tapasimme 1980-luvun lopussa, Pentti oli hyvin turhautunut siihen, että metsien suojelun suhteen ei tapahtunut mitään. Haaveena oli, että saisimme ostettua yhden metsän ja suojelAnneli Jussila, Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja ja Pentti Linkolan ystävä sekä entinen kumppani: Linkola – luonnonsuojelija KU VA T PE KK A RU SA N EN JA AN N EL I JU SS IL A Pentt i Linkola Anneli Jussilan kanssa Saarenmaalla Virossa keväällä 1990 ja aktivistien kanssa Kessin metsätaisteluissa Inarissa 1989.. Pentti Linkola oli kutsuttu sinne vetämään linturetkeä. Olin ajatellut, että pitäisi ostaa metsä ja rauhoittaa se, että tietäisi edes jonkin alueen säästyvän. Kävi niin, että lähdimme sinne yhdessä samana kesänä. Hän oli myös yrittänyt ostaa puita pystyyn, eli maksanut naapureilleen Kuhmoisissa, että he eivät hakkaisi metsiään. 42 suomenluonto.fi A suin vuonna 1989 Tenholassa, Elämänkoulu-nimisessä yhteisössä. 1995 perustimme Luonnonperintösäätiön. Hän puhui myös, että olisi lähtenyt tapaamaan henkilöitä, jotka olisivat voineet räjäyttää Kessin metsiin johtavan Paatsjoen sillan. Vuosikymmeniä oli kulunut, ja meno vain paheni. Myöhemmin Kessistä tuotiin puuta sitä samaa siltaa pitkin
Pentti tunsi Suomen äärimmäisen hyvin. 21,5 x 16 cm. Kun myyjät tutustuivat Penttiin, he ihastuivat häneen ihmisenä, ja pitivät vuosikaudet yhteyttä. Ostamalla Norppa-tuotteen tuet Suomen luonnonsuojeluliiton työtä. Pentti vaikutti luonnonsuojelijana 1960-luvulta vuoteen 2020. Metsä oli kaiken perusta. Säilyttää juoman kuumana 12 h, kylmänä jopa 48 h. Ja hän teki ihan mielettömän pitkiä matkoja. Hän omistautui säätiön kehittämiselle loppuun saakka. Tärkeä osa Penttiä oli se, miten hän yöpyi metsässä. 24,95 PUSSUKKA Kankaan materiaali 80 % kierrätettyä puuvillaa, 20 % kierrätettyä polyesteria. JUOMAPULLO Terästä. Hänen ilonsa monista meidän hankkimistamme alueista oli todella suuri. Tuotteiden valmistuksessa on käytetty mm. Siinä olivat kaikki hänen elämänsä säästöt. Hän oli siellä yhtenä luontokappaleena muiden joukossa. Kaiken luonnon suojelu oli Pentille tärkeää, mutta Suomi oli hänelle yhtä kuin metsä. Pentti Linkola lahjoitti 400 000 markkaa säätiön pesämunaksi. Kävimme siellä Pentin kanssa pyöräretkellä. Sarjan tuoteilmeen on suunnitellut Jonna Manninen. Pentti pystyi lähtemään tästä maailmasta jollain tavalla helpottuneena – jopa tyytyväisenä – siitä, että hän oli kuitenkin saanut tehtyä tärkeitä tekoja luonnon hyväksi. 14,95 KYLPYPYYHE 70 x 140 cm. Hän pystyi olemaan luonnossa hyvin totaalisella tavalla, viikkokausia. Tietyssä mielessä kaikki luonnonsuojelu ja vihreä politikointi Suomessa ovat olleet reunamerkintöjä Pentti Linkolan puheisiin ja ajatteluun. Niiden suojelu oli tullut ylhäältä päin, pakotettuna. Monille oli outo ajatus myydä metsää luonnonsuojeluun, ja yritykset tyssäsivät siihen. Kesti vuoteen 2000, ennen kuin saimme ostettua ensimmäisen metsän Parikkalan Akanvaarasta. 29,95 PELIKORTIT Hassunhauskat Norps Rescue -pelikortit riemukkaisiin pelihetkiin. tua sen. Myöhemmin he tunnustivat, että jos he olisivat kuulleet että Linkola oli mukana, he eivät olisi myyneet. Emme uskaltaneet kertoa myyjille, että Linkola oli kaupoissa mukana. Se on minulle lohduttava tunne nyt, kun Pentti on autuaammilla metsämailla. Suomen luonnonsuojeluliiton Pinnan alla -tuotteissa seikkailee sympaattinen saimaannorppa. N. kierrätysmateriaaleja ja luomupuuvillaa. Muistan, kun hän monta kertaa sanoi: ”Suomi on metsä”. Hän souti Ahvenanmaalle ja teki juttuja, jotka tuntuvat nykyään legendoilta. Hän saattoi vain laittaa kuusenhavuja alleen, vielä aika vanhanakin. 24,95 MUISTIPELI Muistija tietopeli vesistötyypeistä ja niissä viihtyvistä lajeista. 60 % kierrätettyä puuvillaa ja 40 % meristä kerättyjä kertakäyttömuovipulloja. Tavalla tai toisella, vaikka jotkut ovat ottaneet paljon etäisyyttäkin. Kukaan ei ole soutanut eikä vaeltanut niin paljon kuin Pentti eläessään. 2–8 pelaajaa, ikäsuositus 5+. Luonnonperintösäätiö on tähän mennessä suojellut 112 aluetta ja yhteensä 2800 hehtaaria. Pentillä oli hyvin vahva kauneuden kokemus metsistä. 8,95. Me tulimme siinä ohessa mukaan kuvaan, ja pikkuhiljaa metsänomistajien asenteet muuttuivat. Aikaisemmin Natura 2000 -ohjelman toteutuksessa oli tehty virheitä. Vasta Metso-ohjelma teki hyväksyttävää siitä, että ihminen voi myydä metsänsä suojeluun. Viikkoa ennen hänen kuolemaansa säätiöllä oli kokous, ja Pentti osallistui siihen etänä puhelimessa, hyvin skarppina. 17,95 LIPPIS Kangas GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa. Se oli upeaa rinnelehtoa, missä oli vanhaa koivikkoa ja kaskimaata. Metsä edusti vapautta ja kaikkea sitä, mikä piti jättää rauhaan. Sitten ongelmaksi tuli, että mistä löytäisimme metsän
44 suomenluonto.fi Erämaan kutsu TEKSTI JA KUVAT KARI KOVALAINEN Tunturiluonto näyttää pysähtyjälle toisenlaisen, syvemmän puolen itsestään.
Katajat ovat talviviimat parturoineet mataliksi. Toisena päivänä herään aiemmilta vuosilta tuttuun väykymiseen. Nousen loivaa rinnettä ja saavun harjanteen takana piilottelevalle tunturilammelle. Käsissäni pitelen kameraa, johon on kiinnitetty pitkä teleobjektiivi. Tunturipäiden rinteillä hohtaa lumirantuja. Muuttolinnuista kairassa ei ole vielä näkynyt kuin myyriä saalistavia piekanoja ja suopöllöjä sekä kaikkialla vihelteleviä kapustarintoja. Astelen paljakkavaaran kuvetta. Lammen seutua ympäröivät harjut, ja sen luoteispuolella kohoaa yksittäisiä koivunresuja kasvava vaara. Antaa tunturimaan asettua sieluun. Rinteestä työntyy kuntan ja varpujen osin peittämiä kivenmollikoita. Ylitän kivien, heinien ja sammalien lomassa lorisevan puron. Punakuirit ovat palanneet etelän talvehtimisalueiltaan Pohjolaan. K oillinen ranta on sulana, muuten lampi makaa vettyneessä jäässä. Katselen lammelle teltan suojista. suomenluonto.fi 45 J oskus kannattaa tehdä eräretki, jolla ei kipitetä joka päivä kymmeniä kilometrejä vaan hiljennytään olemaan ja kuulostelemaan. Variksenmarjavarvikko rahahtelee saappaananturoissa. Niitä tuntuu olevan usealla suunnalla. Suojaisessa painanteessa on lammen lisäksi pieniä palsakumpuja ja heinää kasvavia suoläntäreitä. Jänkä oli valmis esittämään kevään näytelmän.. Kapustarinta viheltää haikeasti rantatöyryllä. Jyrkkä länsiranta on yhä paksussa lumessa. Pysähdyn. Roudan murjoma kuhmuinen nummi ympärillä on enimmäkseen lumeton. On aikaa vain olla. Laaksossa levittäytyy lahtien ja niemien muotoilema järvi, joka on vielä vähäisiä rantasulia lukuun ottamatta jäässä. Kyyhötän röhelöisessä naamiopuvussani rantamättäillä, jänkäpilkoilla, palsojen kupeilla. On kuin se kehottaisi jäämään. Aion jatkaa matkaa, mutta jalat eivät vain lähde liikkeelle
Riekot ampaisevat taivaalle ja nauraa rähättävät minulle, mutta en loukkaannu. Välillä ne näyttävät liikkuvan. Tunnen pienuuteni. Huomaan, että alan vähitellen katsoa luontoa eri tavoin. Ja ympäröivää luontoa, joka työntyy yö yöltä yhä vahvemmin myös sisälleni, mieleeni. V alvon kaikki keväiset, vaaleanhämärät yöt. Varanginvuonolta päin alkaa liidellä tunturikihuja miltei jonossa. ”Todellisuuden” määrää aika ja paikka, johon satumme syntymään. Lopulta lintu nousee siivillään avitellen koivuun. Mitä, yrittääkö se hukuttaa sammakon! Kohta lokki nousee takaisin jäälle ja kulauttaa saaliinsa kurkusta alas. Telttani läheisillä suoputuroilla alkavat punajalkaviklot huutaa liekuttaa. Myös muita uusia lajeja ilmestyy kairaan. Silloin tunnistan hämärässä kiitävät linnut. Muinaiset uskomukset maan alaisesta elämästä ajelehtivat mielessä sulassa sovussa järkeväksi kutsumamme ajattelun kanssa. On kuin sen hontelo olemus hohtaisi mystistä valoa, jonka yö taikoo esiin. P äivät kuluvat. M inulla ei ole suunnitelmia. Lähimmän reviirin koiras lentelee ja kiljuu kuin palosireeni pounikossa kököttävää outoa otusta. Välillä askeleeni johdattavat minut alamaihin kohti tunturikoivikoita, joissa punakylkirastaat lurittavat. Tiedän jo kotkan käyttäytymisestä, että pesä on asuttu. Tarinoita on monia. Hiivin varpumättäällä tököttävää riekkoa yhä lähemmäs ja lähemmäs, mutta se ei lähde lentoon. Allit katoavat hämärälle ylängölle kuin unikuvat. Rauhoittuu oksalle. Hengitän kosteanraikasta, sulamisvedelle ja nummikuntalle tuoksuvaa erämaata. Maakotka lentää matalaa saalistuslentoa pesäkummulle, huomaa minut ja kaartelee ylläni. Palaan aamupäivisin lammelle kuin kotiin. Kulttuuri ja historia, jonka omaksumme lapsena. Lampisula laajenee päivä päivältä. Lammella kalalokki murjoo yhtä kurnuttajaa jään reunassa. Suopöllö tähystää lehdettömän rangan nokassa. Kirjava lapinsirkku lirkuttaa vaivaiskoivikossa ja lentää soidinlentoa lammen yllä, jonne sinnekin on saapunut uusi vieras. Pian se tottuu naamioituneeseen mörökölliin, ja astelee tyynenä edessäni. Jokaiselle on joku niistä se tosin. 46 suomenluonto.fi Tiilenpunaiset koiraat ja vaaleammat naaraat ruokailevat saraikossa ja varvikossa. Ympäri vuoden ne elävät näillä skaideilla; kesähelteistä kaamoksen paukkupakkasiin. Tiedän itsekin pienuuteni niiden rinnalla, sillä ne ovat soluja erämaan ruumiissa. Sakea usva peittää vaaran ja harjujen rinteet. Katse etsiytyy yksityiskohtiin, jotka normaalisti jäävät huomaamatta. Koivuja ja siirtolohkareita pilkottaa sumusta. Äkkiä jokin hämärässä herää! Tajuan, että hahmoja viilettää hurjaa vauhtia ympäri lampea. Valoihin, varjoihin, heijastuksiin. Istuvat harjuilla ja kivennokilla. Kun ruumis lähtee liikkeelle, en vastustele. Jängän laidalla pikkukuovit lentävät, istuvat puissa ja huutaa jollottavat kevään riemua. Eivät tänä yönä. Joinain öinä nousen vaaroihin, tunturipäille. Rantakoivujen rikkonaiset hahmot kurottuvat veden kalvossa pinnan alle kuin aliseen maailmaan. Sirot lentotaiturit tuijailevat taivaalla, naukuvat ja kirahtelevat terävästi. Ne hätistelevät korppia ja syöksyilevät vanhan merikotkan riesana kuin myyttiset valkyyriat. Eräänä iltana kuljen vanhoille naalinluolille. Soukat siivet, pitkiä pyrstöjouhia… Sulavaa ja vaivatonta, kiitävää lentoa. Lekuttelevat jänkänotkojen yllä myyränpyynnissä. Kuirin rimppakinttujen vierestä, suolampareesta kuuluu sammakoiden rutiseva narina. Kuin ne olisivat tiivistynyttä henkeä. Muistan toisen alkukesän näillä samoilla skaideilla, jolloin pari jouhipyrstöä ajoi kiljuen takaa riekkojen ja kiirunoiden kauhua, hurjaa tunturihaukkaa. Samalla tunnen, etteivät ne ole vain lintuja, joiden nimi mieleeni muistui. Kuun heijastus palaa himmeänä lamppuna jään reunassa – vai onko maahismammalla jäänyt öljylyhty palamaan lammen alaisen pirtin pöydälle. Kävelen hiljakseen lammen rantoja, jängänreunoja, harjanteita. Niissä on syvyys, jonka saattaa aistia – tai ainakin aavistaa. Punakuirinaaras astelee lammen niemekkeessä valoläikän ympäröimänä. Luolansuulla on tuoreita ketun ulosteita, ja varpuihin on tarttunut riekon höyheniä. Pyrin kuuntelemaan tuntojani, ruumistani. Seison tievalla kuin tunturikoivu, istun mättäillä kuin riekko. Kihut eivät pelkää mitään. Tuntuu kuin tunturierämaan salaperäinen sisin kääntyisi esiin. Lähden kävelemään. Riekot elävät näillä skaideilla ympäri vuoden.. Lintu pulahtaa välillä veteen ja painaa pään saaliineen pinnan alle. Neljä niitä on. Toteaa kai olevansa turvassa maassa ryömivältä, avuttomalta näyttävältä otukselta, ja saan viettää sykähdyttäviä hetkiä sen seurassa. Minusta alkaa tuntua, että linnut, kivet ja puut tulevat kokonaisiksi vasta ympäristönsä kautta. Jokin noista olennoista huutaa sydäntä riipaisevaa huutoa. Illalla pilvet laskeutuvat ylängölle
Riekko asettautui oksalle. Suokukkojahan ne ovat – näin järjellä ajateltuna. ”Tähänkö. Sitten päättelen, että ehkä ne pesivät täällä tunturimaissa kivenkoloihin. Lapinsirkku tarkkaili tapahtumia kiveltä, ja nousi välillä soidinlentoon.. Mutta välillä tekee mieli viskata järki jänkälammen lutakkoon ja antaa erämaan asukkien lentää ja tassutella mieleen sellaisina kuin ovat. Toisin kuin ihmisten maailmassa, erämaassa välinpitämättömyys tuntuu melkein rakkaudelta. Koiras ynähtää, heittää niskan takakenoon ja huutaa koko erämaalle: ”Ayyi!” Ja sitten linnut sinetöivät suhteensa paritellen siivet lopisten, vesi pärskyen. Sellaisina kuin olemme ne tuhansia vuosia tunteneet, ennen tieteen erittelevää ja lokeroivaa, tunteesta ja vaistoista riisuttua aikaa. Tai sitten se tunnistaa minussa sellaista, mitä en itsekään vielä täysin ymmärrä. Se ei välitä minusta! Sydämeni sykkii kiivaasti vasten varpuista nummea. N e lehahtavat usein äkkiä ympärilleni tai viereeni kuin mikäkin koristautunut sotajoukko. Suokukot ovat nyt minulle toisenlaisia lintuja kuin ennen tätä retkeä. Tuntuu kuin se ei olisi näkevinään minua; noukkii vain varvikosta hyönteisiä peikonnokkaansa. Tai sitten kyseessä on omikseen seikkaileva poikamieslintu. Allinaaras istuu välillä rannan alavalla mättäällä ja katselee vieressä uivaa koirasta. Kun ne seisovat selkä suorana, röyhelöt pörheänä ja pää ylväästi pystyssä, ne ovat tärkeilevyydessään hyvin ihmismäisiä. suomenluonto.fi 47 Alliparin seurana uiskentelee koirastelkkä. Ja sen mukaisesti ne aloittavat saman tien poukkoilevan nujakoinnin saramättäillä tai palsan päällä. Lintu rauhoittuu ja päästää minut ryömimään aivan viereensä. Yksi tummaröyhelöinen maahislintu astelee useana yönä ohitseni lammen rantaa. Luonnonolennon, joka on palannut pitkältä harharetkeltä takaisin juurilleen. Mutta metsäseuduilta tuttua telkkää enemmän mieltäni sykähdyttävät allit; nuo arktisen tundran jumalaisen kauniit olennot, jotka huutelivat itsensä pysyvästi uniini jo ensimmäisellä tunturiretkelläni vuosia, vuosia sitten. Mietin kuinka kaukana ovat lähimmät petäjät, joihin palokärki on kovertanut telkille sopivia pesäkoloja. Kohta linnut uivat vierekkäin vetäytyvän jään reunassa. Allien ja lammen yli leijaa tunturikihu, joka laskeutuu teltan viereiselle kummulle pehmeästi kuin suuri untuva. Mikä kaikki muuttuisikaan, jos asustelisin tämän tai jonkin muun lammen rannalla koko kevään, kesän ja syksyn. Tunturikihuja alkoi saapua Jäämeren suunnalta. Kaljusta naamasta sojottaa vielä pitkä noidannokka, joka tuo mieleeni jälleen tarut maahisista. Olisiko tässä sopiva paikka meidän pesälle?” Koiras heiluttelee pitkiä pyrstöjouhiaan sivuttain
Nostan katseeni horisonttiin. Välillä se vilkaisee minua, toteaa vaarattomaksi ja jatkaa sukimistaan. Linnut uivat aivan törmän alle sukimaan höyheniään vimmatussa touhussa. Kaula pitää kurottaa korkeaksi, että saa taivutettua pitkän tikarinokan rintahöyheniin. Samaa verta olevan veljen hyvästely. Allipari ui minua kohti. Allin vaikertava, hellyttävä laulu. J okainen retki loppuu aikanaan. Kaakkuri huutaa järvellä. Yhteiselo, jossa ihmiselle ja muulle luonnolle on molemmille tilaa. Käärin telttaa pakettiin. Pikkuruiset, koreat kahlaajat uivat pää nykien, kähähtelevät ja kitisevät lammessa. Kirjoittaja on ylikiiminkiläinen luontokirjailija. Katsahdan lammelle, jonka pintaa pisarat ryöpyttävät. Villin eläimen luottamus sulattaa jäisimmänkin sydämen. Kyyhötän polvillani rantatörmällä ja seuraan vesipääskyjen pyrähtelevää keijukaistanssia. Ja luonnosta itsensä erottanut on jo tuhon tiellä. Allit tulevat pesimälammelleen heti jään väistyessä.. Näin lähelle ne eivät ole ennen tulleet. Linnut myös pulikoivat ja kylpevät niin, että vesipatjat vyöryvät pitkin sulkapeitettä. Tuulten riipimä koivu seisoo harjanteella yksinäisenä ja samalla erottamattomana osana erämaata. Lähimmillään naaras oikoo koreaa höyhenystään pienellä kivellä kuusikymmentä senttiä polvistani. Linnut vaikuttavat uteliailta. Saksalainen filosofi Friedrich Schelling sanoi sen näin: ”Niin kauan kuin itse olen luonnon kanssa identtinen, ymmärrän, mitä elävä luonto on, yhtä hyvin kuin ymmärrän oman elämäni … mutta niin kauan kuin erotan itseni ja itseni kera kaiken ideaalisen luonnosta, ei minulle jää kuin kuollut objekti.” Kun ylitän järven päästä lähtevää puroa, se kuuluu takaani vielä viimeisen kerran. Ja minä ymmärrän, että mitä syvällisemmin ihminen ymmärtää olevansa osa luontoa, sitä mahdottomampi hänen on turmella sitä. Mutta tunteisiini sekoittuu nyt myös haikeutta: Kolme viikkoa on kulunut, ja huomenna minun on lähdettävä kohti hyvin toisenlaista maailma. Tuulenpuuska pyyhkii poskea, ja minä silmänurkkaani. Tuntuu kuin ne sanoisivat, että tämä kaikki on mahdollista. Rauha. Tuuli humahtaa taas, nyt kosteana. Linnut vaikuttavat uteliailta. Kuin sydänystävän huuto. Sadepilviä vyöryy luoteesta. Tulevat tervehtimään. Välillä ne napsivat hyönteisiä vesiheinistä. 48 suomenluonto.fi V I N J E T T I S inirinta helistää jo kattilansankaa! Ja pajulintu lurittaa. Kuvittelen, että ne tajuavat minun lähtevän. Allipari ui minua kohti aivan lähellä rantaa
Hänelle merkitystä on loppujen ja alkujen nykyisyydellä. Liike-elämän röyhkimyksille kukaan ei ole taaskaan mahtanut mitään. VUOSIKYMMENTEN AJAN Tuula on pelännyt päivää, jona maanmittarit saapastelevat pyykittämään Vuotoksen ja Kollajan altaiden reunoja. Tuula on ollut paikalla, kun suur yhtiö rajautti naapurin mailta valkaman lähemmäs saarimetsäomistuksiaan. Vaikka yhtiön vaatima puutavarasatama läheiseen purolehtoon ei toteutunut, tämä pakko-otto saatiin sentään suoritettua. L i n k o l a ”Hänelle merkitystä on loppujen ja alkujen nykyisyydellä.” KU VA AN N A RI IK O N EN. suomenluonto.fi 49 V I N J E T T I M aapallon elinkelpoisuuden sanotaan tuhoutuvan, jos kuluttamista jatketaan totuttuun tapaan. Toisaalta intetään että planeetta kestää, vaikka kulutus moninkertaistuisi. Ystävääni Tuulaa ”maailmanlopun” tulo tai tulemattomuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta niiden kitkeminen itsestä jo sitä ennen — se on yksinkertaisesti liikaa vaadittu. Kun Tuulaa on elämää halveksiva ahnehtimisen kulttuuri ahdistanut, häneltä on edellytetty positiivisuutta: "Älä sinä kaivoksista ja muista välitä, kiinnitä huomio nättiin ja kivaan!" Tuula on haukkonut henkeään. Hän on tuntenut surun Lokan ja Porttipahdan voimavesien alle hukutetuista kotiseuduista siinä missä satojen kotijärvien menetetystä kirkkaudesta ja rajan taa jääneistä Karjalan kunnaistakin. On ollut myös datakapasiteettia viestintään: ”Neurootikot panikoi ja bisnes kärsii”, ”Kunnon bileissä ei pöpöt haittaa”, ”Pörssikurssit syöksyvät, valtio apuun”. Hän ei ole voinut lievittää eristettyinä kuolevien kärsimystä eikä kuormitetun hoitohenkilöstön uupumusta. Yhtiön delegaatiota isännöinyt kunnanhallituksen jäsen poimi kantarelleja maanomistajan silmien alta samalla, kun maanmittausinsinööri merkitsi kaapattua palstaa maastoon. Jatkuvasti Tuulan mieleen ovat nousseet myös ojitetut ja turpeesta kuoritut suot, Viiankiaavan nikkelija kupariesiintymän kärkkyjät, Hituran kaivoskuiluihin kadonneet veroeurot, rippeiksi kauhotut harjut, murskatut kalliot ja vesakoiksi ruhjotut puistot. Tuula on voinut auttaa vain lähimpiään ja heitäkin rajoitetusti. AINAKIN SUOMESSA on riittänyt reittejä, kun koronaviruspandemia alkoi levitä. Aistit, ajattelukyvyn ja tunteet hän lopulta menettää. Hän mietti rahtija risteilyalusten jonoja ulapalla, sisämaan pilattuja pohjavesiä, Talvivaaran jäteliemiä, valjastettuja koskia ja Metsähallituksen pois hakkaamia yhteisiä metsiämme. Liikaa vaadittu Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. Toissa kesänä Tuula seisoi poimimansa muoviroskakasan vieressä Itämeren rannalla ja tuijotti edessä vellovaa sinileväpuuroa. Hän on arvaillut montako hehtaaria Suomessa on lentoja lastikenttiä, parkkialueita, verkkolinjoja ja kulkuväyliä, jos jo erilaisten teiden yhteispituus on yli 450 000 kilometriä
ia yhtä hyvin kaupungeissa kuin maalaiskylissä. Mu. AU KE AM AN KU VA T DI CK FO RS M AN. 50 suomenluonto.fi Koko elämä ilmassa TEKSTI DICK FORSMAN KUVAT DICK FORSMAN JA BENJAM PÖNTINEN Tervapääskyn äänekkäistä ja vauhdikkaista lentonäytöksistä voi nau. a häilyykö tulevaisuudessa hiljainen kesä ilman ilmojen sirppisiipiä
Puntilalla oli pöntöissä pesivä yhdyskuntansa pihallaan Kirkkonummella, kuten oli myös dosentti Olavi Hildénillä, vain muutaman kilometrin päässä omasta pihastani. Olavilta sainkin monia hyödyllisiä neuvoja aloittaessani oman pihan pöntötystä. Vuosi vuodelta lisäsimme vähin erin pönttöjen määrää, ja uusia asukkaita ilmaantui samaan tahtiin kuin vapaita pönttöjä nousi puihin ja talojen seinustoille. Nyt tervapääskyjen pihaparvi on pienentynyt. suomenluonto.fi 51 E NSIMUISTONI tervapääskyistä ovat 1960-luvun alusta, kun pikkupoikana kuljin Helsingin kantakaupungissa kotikatujani ja katselin taivaalla äänekkäinä kirmaavia parvia. Tervapääskyjen kirkuessa katujen kanjoneissa tiesi kesän tulleen.. Kymmenkunta vuotta pöntötyksen aloittamisesta pihassa pesi jo 25 paria, ja kaikki pöntöt olivat asuttuina. Toinen muisto samoilta vuosilta on mummolasta, missä kylän uimarannan ainoassa isossa koivussa pesi tervapääsky vanhassa kottaraispöntössä. Ensimmäisen kerran huomasin monien pönttöjen jäävän ilman asukkaita kesällä 2016, ja seuraavana kesänä piTervapääsky on mestarilentäjä, mutt a tarvitsee pesäkolon edustalle korkeutt a ja avointa tilaa lentoonlähtöönsä. Tuon ajan kesäillat ovat jääneet pysyvästi mieleen, kun puolensadan tervapääskyn kirskuva laivue kiersi tiukkaa kehää talon ympäri, ja aina välillä joku linnuista erkani joukosta, suhahti maata viistäen polviemme vierestä ja koukkasi ylös räystään alla olevaan pönttöönsä. Pitihän sinne iltahämärissä kiivetä ihmettelemään kahta valkoista ja pitkulaista munaa, joiden päältä hautova emo piti ensin siirtää varovasti syrjään! Oman pihan linnut Varsinaisesti kiinnostukseni tervapääskyihin heräsi 1980-luvun jälkipuolella, kun muutimme kaupungista maaseudulle omaan pihapiiriin. Tontin kulmassa kasvoi pari ikikuusta, joissa molemmissa oli lahoamispisteessä olevat kottaraispöntöt, joita asuttivat tervapääskyt. Ensimmäisen kesän linnut saivat pesiä rauhassa ränsistyvissä kodeissaan, mutta jo seuraavaksi kaudeksi asumukset korvattiin uusilla varta vasten tervapääskylle tehdyillä pöntöillä, joiden malli oli kirkkonummelaisen lintuharrastajan Markku Puntilan käsialaa. Kivikaupungissa ei vuodenaikojen vaihtumista juuri huomannut, mutta kun tervapääskyjen laivueet kirkuivat katujen kanjoneissa, tiesi kesän tulleen
Esimerkiksi Ruotsin 54 000 rengastetusta tervapääskystä on talvehtimisalueelta saatu vain yksi löytö, Kongosta vuonna 1962! Suomessa rengastetuista noin 40 000:sta tervapääskystä on vastaavasti muutama talvilöytö samaiselta suuralueelta, kaikki Keski-Afrikan tasavallasta. Geopaikannin on siru, joka tallentaa auringon nousuja laskuajan, sekä päivän valoisan ajan pituuden. Kymmenkunta vuotta sitten Britanniassa havahduttiin tervapääskyjen vähenemiseen, kun silloisen arvion mukaan peräti kolmannes pesimäkannasta oli hävinnyt vuoden 1995 jälkeen, noin viidessätoista vuodessa. Korkealla sinitaivaalla tervapääskyt ovat elementissään. 52 suomenluonto.fi haa kiertävä parvi oli entisestäänkin pienentynyt. Tämä lisäsi kiinnostusta tervapääskyihin niin saarivaltiossa kuin Ruotsissakin, joissa kummassakin aloitettiin mittavat suojeluja tutkimusprojektit tervapääskyn ympärillä. AU KE AM AN KU VA T BE N JA M PÖ N TI N EN. Salaperäinen muutto Tervapääskyjen talvehtimisalueet ovat säilyttäneet salaisuutensa aivan viime vuosiin asti. Useimmissa poikueissa oli kaksi poikasta ja ne varttuivat lentoon hyvissä ajoin elokuun puoliväliin mennessä. Viime kesä olikin sitten iloinen yllätys: Kirskut palasivat lukuisina takaisin, ja lähes kaikki pöntöt olivat asuttuina tuottaen 16 onnistunutta pesintää. Tutkimusmenetelmänä rengastus soveltuu tervapääskyn kaltaiselle ilmassa pysyttelevälle lajille huonosti. Ne nukkuvatkin lennossa. Kesän säät selvästikin suosivat tervapääskyjen pesintää. Noin sadan kilometrin tarkkuus on riittävä tämänkaltaisissa tutkimuksissa. Tällainen noin 5 x 10 millimetrin kokoinen ja alle gramman painava siru kiinnitetään valjailla linnun selkään. Muutaman löytyneen rengaslinnun perusteella lajin arveltiin talvehtivan keskisen Afrikan sademetsäalueilla, mutta talvehtimisen yksityiskohdat, samoin kuin muuttoreitit pysyivät arvoituksina. Kesällä 2018 laskeva trendi jatkui lämpimistä säistä huolimatta, ja onnistuneita pesintöjä oli enää kuusi. Ehkäpä edelliskesien heikot sääolot selittävät parimäärissä tuolloin havaitut notkahdukset. Tekninen kehitys oli edennyt, ja myös pienille linnuille soveltuvia geopaikantimia oli saatavilla. Muuton salaisuudet paljastuvat Tähän päivään mennessä kymmenien ja taas kymmenien tervapääskyjen muuttomatkat ovat tallentuneet valopaikantimien kennoille. Kun lintu talven jälkeen pyydystetään toistamiseen, voidaan sirulle tallentuneen tiedon perusteella saada selville linnun päivittäiset olinpaikat missä tahansa maapallolla. Erityisen ansiokasta työtä on tehty Ruotsissa, Lundin yliopistossa Talvehtimisen yksityiskohdat ja muuttoreitit pysyivät arvoituksina. Tuolloin en ihmetellyt asiaa sen kummemmin, olivathan molemmat alkukesät todella surkeita kaikille hyönteissyöjälinnuille, kylmiä ja sateisia
suomenluonto.fi 53 professori Susanne Åkessonin tutkimusryhmän toimesta. Muutto suuntautuu aluksi luoteeseen, kohti Länsi-Afrikkaa, ja useimmilla alkumatkaan kuuluu Guineanlahden ylitys, mikä voi kestää parikin päivää. Meille se palaa vasta kesän kynnyksellä, toukokuussa. Alkuvuosina, 1980-luvun lopulla, linnut ilmaantuivat pihapiirimme ilmatilaan vuodesta toiseen toukokuun 20. Tervapääskyjen lentosuoritukset ovat uskomattomia. päivän paikkeilla, mutta aika pian huomasimme joidenkin lintujen saapuvan jo huomattavasti aikaisemmin. Ihmeellistä kyllä, kaikilla kevätmuuttajilla tuntuisi olevan määränpäänä pieni Länsi-Afrikan valtio, Liberia, jonka ilmatilassa tervapääskyt viipyvät viikosta kahteen, ilmeisesti tankkaamassa ravintoa loppumatkaa varten. Tarkemmat tiedot paljastavat lintujen seuraavan saderintamien kulkua tietyllä aikaviiveellä, sillä sateiden jälkeen hyönteisten, eli tervapääskyjen ravinnon, määrä moninkertaistuu. Pienelläkin maantieteellisellä alueella voi olla korvaamaton merkitys jonkin lajin selviytymiselle. Tervapääskyjen pesiminen puunkoloissa ei nykyään ole kovin yleistä.. Tältä ydinalueelta linnut ulottavat viikkojen mittaisia etelänmatkojaan eri puolille Afrikkaa, kuten Keniaan, Tansaniaan, Angolaan ja aina Mosambikiin asti. Vuodessa niiden on todettu lentävän jopa 286 000 kilometriä, mikä vastaa noin seitsemää kierrosta maapallon ympäri! Tämän laskelman mukaan kaksikymmenvuotias tervapääsky olisi elämänsä aikana lentänyt matkan, joka vastaa seitsemää edestakaista matkaa maasta kuuhun. Sikäläisten tervapääskyjen lisäksi ryhmä on tutkinut myös suomalaisia lintuja. Kuukauden mittaisen kevätmuuttonsa tervapääskyt aloittavat huhtikuussa, jolloin ne jättävät Afrikan sademetsäalueet. Tervapääskyjen äänekkäät ryhmälennot kuuluvat kesäiltaan. Talvi Afrikassa Tervapääskyt viettävät talvensa ensisijaisesti Afrikan keskiosien sademetsäalueilla, etenkin Kongo-joen laajalla valuma-alueella, missä vakaat ilmasto-olot takaavat runsaan ravinnonsaannin. Jo toukokuun ensimmäisellä viikolla saattoi iltasella ikkunan ohi välähtää tumma varjo, kun tervapääsky sukelsi tottuneesti edellisvuotiseen pesäkoloonsa, ja ikään kuin varmistuksena sisälle asti kuului hento kopsahdus! Tervapääskyt voivat lentää vuodessa jopa 286 000 kilometriä. Saavutus ohittaa selkeästi lapintiiran lentosuoritukset, joita tähän asti on pidetty ennätyksellisinä, ja siivittänee tervapääskyn jatkossa Guinnessin ennätysten kirjaan. Liberian välipysähdyksen jälkeen matka sujuu joutuisaan, jopa hyvinkin nopeasti, sillä eräskin tervapääsky lensi 5000 kilometrin matkan Länsi-Afrikasta Englantiin viidessä vuorokaudessa! Kesälinnut palaavat Suomessa tervapääsky on kesälintu. Vasta näiden, ja muiden vastaavien tutkimusten myötä on selvinnyt, millainen lentäjä tervapääsky todellisuudessa on
Aavemaisina ja hiljaisina ne kaartelivat taivaan korkeudessa pesimäyhdyskunnan yllä. SI VU N KU VA T BE N JA M PÖ N TI N EN. Normaalikesinä yhdyskunta hiljenee elokuun puolivälin paikkeilla, mutta sateisina ja koleina kesinä pesintä venyy, ja nälkäisten poikasten piiskutusta voi tällöin kuulua pöntöistä vielä syyskuun puolella. Tervapääskyt eivät puolusta reviiriä, joten pöntöt voivat olla kylki kyljessä samalla seinustalla, tai pönttöjä voi olla useita samassa puussa. Tervapääskyjen satojen tuhansien kilometrien seikkailumatka on alkanut. Vielä ei näkynyt merkkiäkään äänekkäistä takaa-ajoista – ne kuuluvat selkeästi kesään. 54 suomenluonto.fi Ensimmäiset tunnustelijat saapuivat siis huomattavasti pääjoukkoja aikaisemmin, ja mikä kummallista, taivaalla niitä ei koskaan näkynyt, ennen kuin viikon – kahden kuluttua, jolloin taivaalla oli jo kourallinen lintuja. Ensilennolle lähdettyään poikaset eivät enää palaa pesäänsä, vaan liittyvät pesäpaikan yllä leijailevaan parveen, ja hyörinä yhdyskunnan ympärillä hiljenee. Tervapääskyt voivat asettua myös pihapiiriin. Pesintä ja pöntöt Tervapääsky on kolopesijä, joka alunperin on pesinyt kallionhalkeamissa muiden sukulaislajiensa tavoin. Tervapääskyä ei ole helppo houkutella pönttölinnuksi, ellei niitä satu pesimään naapurustossa jo ennestään. Koska pesintä yleensä aloitetaan hyvin samanaikaisesti koko yhdyskunnassa, myös poikaset varttuvat lentokykyisiksi varsin lyhyen ajan kuluessa. Elokuussa piha hiljenee Yhtä salaperäisesti kuin saapuvat keväällä, tervapääskyt myös katoavat syksyllä. Päivä päivältä myös taivasparvi harvenee, kunnes eräänä päivänä tienoo on hiljainen ja taivas ammottaa tyhjyyttään. Ne ovat jo kauan kelpuuttaneet kottaraiselle tarkoitetut pöntöt, mutta nykyään saatavilla on myös varta vasten tervapääskyille suunniteltuja pönttöjä. Tärkeintä on muistaa, että lentoreitin tulee olla esteetön, ja että pönttö sijaitsee vähintään kolmen metrin korkeudessa, mieluummin ylempänäkin. Mutta jo yhden parin asetuttua taloksi yhdyskuntaa on helppo kasvattaa lisäämällä pönttöjen määrää. Pesimäkauden päättyminen on kuitenkin riippuvainen kesän säistä. Esteetön lentoreitt i on erityisen tärkeä ensilennolle lähtevälle poikaselle. Valtaosa Suomen tervapääskyistä pesii rakennusten kattorakenteissa, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Esteetön lentoreitti on erityisen tärkeä ensilennolle lähtevälle poikaselle, joka ei ole kokeillut siipiensä kestävyyttä ennen ensilentoaan, koko elämänsä kenties kriittisintä hetkeä. Tervapääskyt ovat parija paikkauskollisia. Syrjäseuduilla linnut pesivät tikankoloissa, usein avohakkuiden ja kalliomaastojen mäntykeloissa. Alhaista poikastuott oa kompensoi linnun pitkäikäisyys. Elokuun alkupuolella liikenne yhdyskunnan ympärillä vähitellen hiljenee, ja pöntöt tyhjenevät yksi toisensa jälkeen. Tervapääsky munii vain 1–3 munaa
Rakenna tervapääskylle pesäpönttö Jo yhden parin asettuminen pönttöön houkuttelee muitakin paikalle. UUTUUS Opticron MM4 77ED + 18-54xSDLv2 Pienikokoinen ja kevyt 77mm kaukoputki, painoa vaivaiset 1525g! Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. 55 x 32 mm 180 mm 150 mm 300 mm KU VI TU S FI O N A KA SU RI N EN , KU VA DI CK FO RS M AN . SIJOITA PÖNTTÖ vähintään kolmen metrin korkeuteen paikkaan, josta pääskyille aukeaa esteetön lentoreitti. KIINNITÄ pöntön sisälle lentoaukon alle 2x4 tuuman lankun pätkä, jolta linnut pääsevät hyvin ponnistamaan lentoon. PÖNTÖN pohjalle ei tarvitse laittaa mitään pesämateriaaleja. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron ATX-kaukoputket, SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari UUTUUS BDII-sarja Myymälässämme poikkeusaukioloajat, VERKKOKAUPPAMME ON AINA AUKI, katso 20 V LUONTOKUVAUSVÄLINEET SUPERLAADUKKAAT 883 1.6 Extender
Pian hän huomasi tulleensa paikkaan, jossa oli muitakin asukkaita. Vanhan talon varjostamalla pihalla TEKSTI JA KUVAT PAULA HUMBERG Vuonna 2009 valokuvaaja Paula Humberg muutti rapistuvaan hirsitaloon, jonka puutarha rehotti villiintyneenä. 56 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 57
NAAKAT LÄHTIVÄT lopulta samoihin aikoihin, jolloin päätin itsekin muuttaa pois. Ymmärsin, että mitä rikkaampaa luontoa onnistuin pihallani vaalimaan, sitä vaikeampaa sitä oli olla häiritsemättä ja jopa tuhoamatta. Se säksätti kimeästi koko matkan ulos ja hävisi heti haavin auettua pimeälle taivaalle. Pihalla pesivien lintujen takia remontin aikataulu ei aina pitänyt. Raja oli vedettävä johonkin, koska aina remonttia ei voinut siirtää. Remontti valmistui, ja pieni pala rakennushistoriaa säilyi, mutta pihan eläimille paras vaihtoehto olisi ehkä ollut, että talo olisi jätetty autioitumaan ja puutarha kasvamaan umpeen. Kokemattomana puutarhurina en ymmärtänyt, että seinänvierustan vetisessä kukkapenkissä olisi saattanut olla rikkaruohojen tukahduttamia perinneperennoja, jotka olisin voinut pelastaa. Oliko järkevää siirtää talon maalausta, kun lykkäyksen syynä olleet sepelkyyhkynpoikaset kuitenkin löytyivät maasta kuolleina. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jo osittain rakennettujen pesien tuhoaminen, ja katolta kuului tyytymätöntä mekkalointia vielä pitkään piippujen verkottamisen jälkeen. Aavikon kuivuus oli vaihtunut yli polvenkorkuiseen vuohenputkimereen, jossa seisoi köynnösten verhoama hirsitalo. Normaalisti ullakolla ja kellarissa viihtyvä pohjanlepakko oli ehkä yöperhosta seuratessaan tullut ikkunasta sisään. Oli huolehdittava, ettei vesi tai ruoka lopu, ja että linnunpöntöt pysyivät asuinkelpoisina. Kiertelin pihalla päivittäin ja kartoitin lajistoa. Varovaisista askelista huolimatta kengän alla joskus rusahti. Sympaattiset kotilot saivat liikkua melko vapaasti myös kasvimaallani, ja aina sateen jälkeen niitä vaikutti olevan kaikkialla.. Tuntemattomaksi jääneestä syystä laseihin törmänneet linnut olivat usein punatulkkuja, vaikka pihalla liikkui paljon muitakin lajeja. Minusta ei tullut mitään Disney-elokuvan hahmoa, jonka kädestä jänikset syövät, ja joka ratkaisee kukkapenkkinsä myyräongelman lempeällä torumisella. Talo tuntui tyhjältä naakkojen hiljennyttyä, mutta viimeisenä syksynä pelastin vielä yhden sisälle eksyneen eläimen. Talon varjostamassa pohjoisrinteessä lumi suli hitaasti, ja mikroilmasto pysyi kosteanviileänä läpi kesän. Silti tunsin huonoa omaatuntoa, kun en onnistunut estämään kaikkia ikäviä tilanteita. Onneksi tulkut yleensä selvisivät törmäyksestä. Vaikutus tosin oli mitätön: älykkäät linnut oppivat pian, ettei kattopeltiin kopisevia käpyjä tarvitse pelätä. 58 suomenluonto.fi S ADE ROPISI muuttolaatikoihin, kun kannoin niitä sisään uuteen talooni. Talossa asumieni kymmenen vuoden aikana olin tottunut siihen, että pohjimmiltani olen luonnolle aika turha. Lehtomaiseen kasvillisuuteen kuului mustakonnanmarjaa ja erilaisia saniaisia. Ehdin seurata niiden kasvua juuri ja juuri lentokykyisiksi, kunnes jotain meni pieleen. Jyrkkään rinteeseen rakennettu talo näytti valtavalta ja oli niin huonokuntoinen, että mieleen hiipi paniikki. Mietin, kuinka pihaluonnolle käy uusien asukkaiden muutettua taloon. Kun talvella kuulin äkkinäisen tömähdyksen, kiirehdin katsomaan, näkyykö ikkunaruuduissa punaisia höyheniä. Toisinaan romanttinen harmonia ei todellakaan toteutunut, kuten silloin kun karkotin kasvihuoneen lattiaan ilmestyneen ison ampiaispesän asukkaat imuroimalla ne. Välillä oli reagoitava pulaan joutuneisiin eläimiin. Luonto herätti paitsi loputonta kiinnostusta, myös turhautumista. TUOHON ÄÄNEEN tiivistyy monia pihan omistamiseen liittyviä ristiriitaisia tunteita. En ehtinyt rakentaa niille seuraavaksi kevääksi pönttöjä, eivätkä ne ehkä olisi niitä huolineet tai arvostaneetkaan. Remontti alkoi heti salaojituksella. Myös mustapääkerttujen pesä hiljeni yllättäen, ehkä naapuruston kissojen takia. Lepakko lensi ensin muuttolaatikoiden yllä villiä kahdeksikkoa ja laskeutui sitten nurkkaan, josta sain napattua sen haaviin. Olin juuri palannut kuukauden mittaiselta matkalta Namibiasta, ja kengissä ja korvissa rahisi vielä hiekkamyrskyn jäljiltä. Liikuin ulkona hiljaa – ainakin muulloin kuin sirkkelöidessä ja vasaroidessa. Yritin huomioida muidenkin eläinten tarpeet rakentamalla piiloja juomapaikkoja. Naakkojen kanssa kävin lähes avointa sotaa, jossa katolle heittelemäni kävyt toimittivat käsikranaattien virkaa. Hätäinen tunnelma laantui kuitenkin seuraavaan kevääseen mennessä. Sympaattiset kotilot saivat liikkua melko vapaasti myös kasvimaallani, ja aina sateen jälkeen niitä vaikutti olevan kaikkialla. Kuulin, että viinimäkikotiloista voi olla hyötyä lehtokotiloiden torjunnassa, joten siirtelin niitä kulkureiteiltä turvaan, ja jätin kasvijätteitä maatuviin kasoihin. Tiesin, että suurin huolenaiheeni tulisi olemaan, miten itse sopeudun kerrostaloon. Suurten kotkansiipien lomasta löytyi yllätys: piha oli täynnä viinimäkikotiloita, jotka kevään lämmön ja kosteuden houkuttelemina lipuivat esiin koloistaan. On tietysti luonnonmukaisempaa talloa silloin tällöin jokin otus kuin asvaltoida koko piha, mutta silti vastuu tuntui joskus raskaalta
suomenluonto.fi 59
Tärkeintä luonnossa. Mitä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVA JOHANNA KOKKOLA Villiyrttikouluttaja Raija Kivimetsä kutsuu rikkaruohoja Luonnon lukemisen taito Kuka. Raija Kivimetsä. Mott o. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 60 suomenluonto.fi. Espoossa sekä vapaa-ajan koti Rääkkylässä. Järjestää muun muassa Villiinny villivihanneksiin -verkkokursseja sekä hortaohjaajakoulutusta. Kaikki järjestyy. rikkausruohoiksi ja odottaa pihalleen etenkin voikukkia. Kun talvi on taitett u ja kevään valo, vaaleanvihreys ja tunnelma saapuvat. Kotipaikka. V I N J E T T I H O M O S A P I E N S Villiyrttikouluttaja Raija Kivimetsä kutsuu rikkaruohoja rikkausruohoiksi ja odottaa pihalleen etenkin voikukkia. Samalla laskeutuu rauha sekä iki aikainen tieto siitä, ett ä kaikki on hyvin
Siksi Kivimetsä kannustaa tutustumaan villivihanneksiin, alkajaisiksi vaikka vuohenputkeen, voikukkaan, nokkoseen tai siankärsämöön. On syytä myös totutella villikasvin makuun.” Kasviretkillä kannattaa hyödyntää kasveja hyvin tuntevan oppaan apua, tutkia kasvioppaita tai hakea oppia kurssilta. Isäni taas oli erämies, joka johdatti minut luontoon ja opetti myös lukemaan sitä”, Kivimetsä valottaa taustaansa. Pula-ajan leima katoaa Kevään edetessä villivihannessatoa saadaan pian jo koko maassa. Osoittautuu, että koronakriisi oli loppupeleissä luonnon ja ihmisen kannalta hyvä asia. Koulutus täytyy aloittaa siis aivan perusasioista.” Nyt voisi olla hyvä hetki opetella vaikka yksi uusi villivihanneslaji ja tutustua kunnolla sen tuntomerkkeihin sekä ruokakäyttöön. Mutta Kivimetsä ei ole jäänyt tässäkään asiassa toimettomaksi. Siksi minua on hämmentänyt se, että meille kuskataan Kiinasta saakka vaikkapa gojimarjoja, kun jalkojemme juuressa kasvaa esimerkiksi erittäin vitamiinipitoista nokkosta”, Kivimetsä sanoo. Suomessa kasvaa lukuisia myrkyllisiä kasvilajeja, joten erehtyminen voi olla kohtalokasta. 2001 Kivimetsät alkavat vetää hortoilumatkoja Kreetalle imeäkseen oppia ja vaikutteita. ”Eniten reputuksia tulee nokkosesta ja voikukasta. Muisti joutuu siis töihin. ”Villivihannekset ovat ilmaista, ilmastoystävällistä superruokaa, ja niiden hiilijalanjälki on nolla. ”Tutkitusti ihminen palautuu, rentoutuu ja rauhoittuu nopeammin havainnoimalla luontoa. Mahlastakin olen jo saanut makeat maistiaiset”, hän kertoo. Luonto tahdistaa meitä siihen”, Kivimetsä sanoo. 1992 Kivimetsän esikoistytär syntyy, ja toinen tytär 1995. ”New Yorkin keskupuistossakin kerätään villivihanneksia, joten kaupunkiympäristöissä voi hyvin hortoilla eli harrastaa villivihanneksia luontoa kunnioittaen.” Tuhansia kurssilaisia kouluttanut Kivimetsä on yllättynyt siitä, kuinka huonosti kasveja tunnistetaan. Aiemmin kasveilla oli pula-ajan ruuan leima, ja tietoa niiden käytöstä sai hakea Toivo Rautavaaran vuonna 1942 ilmestyneestä mainiosta kirjasta Mihin kasvimme kelpaavat. Esimerkiksi luonnon äänimaisema on ihmiselle jo geenitasolla luonnollinen miljöö, ja sen tarjoamat ärsykkeet tekevät meille hyvää.” Pieni puuhastelukaan ei ole pahitteeksi. Tämä kaikki tekee hyvää myös aivoillemme.” Raija Kivimetsän vuonna 2005 ilmestynyt kirja Villiinny villivihanneksiin toimi katapulttina luonnonkasvien käytön renessanssille. 2005 Kirja Villiinny villivihanneksiin ilmestyy, ja pikkuhiljaa villivihannesten suosio alkaa kasvaa. Koulutus täytyy aloittaa siis perusasioista.”. ”Eniten reputuksia tulee yllättäen nokkosesta ja voikukasta. ”Elämme enemmän hetkessä. Hän on parhaillaan maalla Rääkkylässä kirjoittamassa kirjaa luonnon ja kasvien hyvinvointivaikutuksista. Se vei meidät perusasioiden äärelle. 2030 Millainen maailma on 10 vuoden päästä. Lasten syntymät ovat huippuhetkiä ja mullistavat Raija Kivimetsän elämän. R ääkkylän maisemissa kasvanut tietokirjailija ja villiyrttikouluttaja Raija Kivimetsä oppi kasvien monipuolista käyttöä jo pikkutyttönä. ”Viinimarjapensaan, pihlajien ja koivun oksat ovat olleet hyvän tovin maljakossa, joten niistä saa vihreää leivän päälle. He ryhtyvät kirjoittamaan villiyrttien täyttämästä elämästään Hortoilu.fi-blogia. Etelä-Suomessa pienet nokkoset ponnistelevat jo topakasti maasta, mutta Rääkkylässä villivihannesten ensisatoa joudutaan vielä odottamaan. Katso villivihannesreseptejä: www.suomenluonto.fi ja www.hortoilu.fi. Kivimetsän villivihanneskurssit olisivat normaalisti jo täydessä käynnissä ainakin Etelä-Suomessa, mutta poikkeustilan aikana tietoa jaetaan verkkokursseilla. Keruupaikan tulee myös olla puhdas, ja yhdeltä ja samalta paikalta saa kerätä vain vähän kasveja. Niiden keruu vaatii kuitenkin maanomistajan luvan.” Koronavirus on pakottanut meidät ihmiset etsimään nyt uudenlaista elämisen mallia. Siitä voi hyödyntää niin lehdet, nuput kuin kukatkin. Syksyllä kerään myös juuria. ”Kasveja etsiessä joutuu miettimään, että miltäs se vuohenputki näyttikään. ”Sitä minä rakastan. Vuonna 2013 ilmestyy myös suuren suosion saava kirja Hulluna hortaan. suomenluonto.fi 61 meille, että ruokaa on paljon tarjolla. Versoja kerätessä ja kyykistellessä tulee samalla vähän jumpattua ja harjoitettua tasapainoaistia. Siitä voi seurata jotain hyvääkin. ”Isoisäni oli maanviljelijä ja parantaja, joka hoiti niin ihmisiä kuin eläimiäkin kasveilla. Samalla moni kaipaa koronan mukanaan tuomaan eristykseen toiminnallisuutta. Oma suosikkivillivihannes löytyy maistelemalla. ”Ei pidä lähteä soitellen sotaan, vaan kerätä varmasti tuttuja lajeja ja aluksi vain pieniä määriä. Ne ovat kestävän kehityksen ruokaa ja tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla. Totuttele villiin makuun Villivihannesten käytön ehdoton edellytys on tunnistaa kerätty kasvi sataprosenttisesti. Luonnon vihreät värit taas kertovat ”Voikukka”, Kivimetsä vastaa empimättä kysyttäessä hänen suosikkiaan
V I N J E T T I . Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. maaliskuuta.. /havaintokirja Havainto~ kirja 62 suomenluonto.fi EHTOON VÄRIT Täyteläisestä auringonlaskusta Mäntässä nautt i Tapio Keinonen 28. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. KUTU ”Sammakoiden lemmenkutsu kuuluu jo monilta plutakoilta.” Reijo Juurinen ikuisti toisensa löytäneet Espoossa Nuuksion kansallispuistossa huhtikuussa. maaliskuuta. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. . ILTAPALALLA Urpiainen saapui tarkastamaan ruokintapaikan antimet Timo Lappalaisen pihassa Nurmeksessa 8
Israel Stenman kuvasi hyönteisen 1. NAAPURISOPU KOETUKSELLA Lintutorneista aukeaa hyvät näkymät Helsingin Vanhankaupunginlahden merikotkanpesälle. . LUMIKKO JA SISILISKO Vikkelät vilistäjät tallentuivat samaan ruutuun Järvenpäässä 29. maaliskuuta. Timo Kakko-Quednau kuvasi pesätarpeita tuovan kotkan ja sitä pelästyneet harmaahaikarat 28. . HUONO PÄIVÄ ”Nuori varpushaukka istahti lumituiskussa matt otelineelle epäonnistuneen saalistuksen loputt ua.” Pirkko Siukonen kuvasi haukan ikkunastaan Torniossa maaliskuun viimeisenä päivänä. maaliskuuta. suomenluonto.fi 63 V I N J E T T I . PITSISIIPI IKKUNASSA Kevään herätt ämä harsokorento oli löytänyt tiensä ikkunalasille. huhtikuuta Porissa.. Kuvan nappasi Päivi Torkki. PIENI ON KAUNISTA ”Sehän on niin pikkuinen, ett ä ei sitä edes huomaa ellei kumarru katsomaan läheltä.” Irja Lehtinen tallensi kukkivan kevätt askuruohon 15. huhtikuuta Lempäälässä
. iin jo vuonna 1952. y paljon pihoihin, ja niiden upeita kukkia on poimi. /kysy-luonnosta tai . Niin kylmänkukkia kuin kangasvuokkojakin (P. u. avan ikäinen, ehkä jo yli 70-vuotias kasviseniori. KU VA AN IT TA VU O RI SO LA TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . äin uhan– alaiseksi luokiteltu hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens). Viime vuosikymmeninä hämeenkylmänkukan uhat ovat olleet toisenlaisia. Kyllä vain, kysymyksessä on eri. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. ikin esiintymiä, joten hämeenkylmänkukka rauhoite. Onko kuvassa hämeenkylmänkukka. Kukat nousevat keväisin aina samalle paikalle. kirjeellä tai kortilla osoi. Arvelen, e. Soranoton ja rakentamisen myötä on hävinnyt useita kasvupaikkoja, mu. TERHI RYTTÄRI Kukkapenkin kasviseniori Hämeenkylmänkukka on nykyisin rauhoitett u, eikä sitä saa ott aa kasvupaikaltaan.. ävästi valoa. Aukkohakkuita seuraavat tiheät heinikkoja taimivaiheet eivät myöskään suosi kylmänkukkaa. a vielä suurempi uhka on ollut suuri muutos metsäluonnossa: metsäpalojen tehokkaan torjunnan myötä kylmänkukan suosimien paisteisten harjunrinteiden karu metsämaa on saanut peitokseen paksun sammalikon. vernalis) on aiemmin siirre. Kylmänkukat voivat elää hyvin pitkäikäisiksi. Moni kasvupaikka on nykyisin suojeltu. Sen läpi kylmänkukan paljasta kivennäismaata kaipaavat siemenet eivät pääse itämään, ja kasvin uusiutuminen vaikeutuu. Keruu harvensi ja paikoin hävi. Rauhoituksesta huolima. ä kasvit saisivat rii. Ja suurella todennäköisyydellä sama yksilö, joka kukkapenkkiin on aikoinaan luonnosta siirre. y – eli kunnioite. 64 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. lomakkeella, joka löytyy osoi. a lajin kasvupaikoilta löytyy edelleen kaivamiseen viittaavia kuoppia. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. eesta suomenluonto.. ä ne on voitu siirtää 1950-luvulla tai sitä ennen kukkapenkkiin. Niitä pyritään myös hoitamaan siten, e. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kukka kasvaa seitsemän kukan ryhmänä vanhalla sukutilalla Lempäälässä. u ja myyty jopa toreilla. Hämeenkylmänkukka on Euroopan Unionin tärkeänä pitämä laji, joten sen suojeluun on panoste
Vaellusten vuoksi jotkin alueet lähes tyhjenevät oravista ja toiset taas tulvahtavat niitä täyteen. aessa Itämeren rannikon. Miksi reppu ja pesä pitäisi siirtää. omana talvena oravia kutakuinkin normaalisti. elen pesäpöntön kiinni. Se laite. ä pesivät hieman syrjemmällä, vaikka olisivatkin to. Taajamissa oravien tilanne on toinen, sillä ro. Tiaiset siis huolehtivat myös paikan siisteydestä. KU VA T M IK KO KA RJ AL AI N EN JA H AN N U RÄ M Ä / VA ST AV AL O. Suomeen vaellukset tulevat yleensä idästä ja ne pysähtyvät eläinten saavu. uneet talvella lintulautaan ja ihmisten liikkumiseen terassilla. . avat liikkua jopa satoja kilometrejä uusille alueille. JUHA VALSTE Missä ovat oravat. Pesä huoma. Suurin syy runsauden vaihteluun on oravan pääravinnossa eli kuusen ja männyn siemensadossa. öön. ämistä hieman syrjemmälle, jos lintujen liikkuminen terassilla häiritsee. Repun siirtämisessä kesken pesinnän on ilmeinen riski, e. ävät hyväkseen ihmisten antimia ja erityisesti suurempia ruokintapaikkoja. iin. Täällä oravien toimeentulo on havupuiden huonoinakin käpyvuosina turvatumpi, sillä pellonreunoilla ja metsissä kasvaa melko yleisenä pähkinäpensaita ja tammia. a. . Ovathan siinä tiaiset jo rakentaneet pesää yhden viikon ajan ja hautoneet sen jälkeen kaksi viikkoa. Suosi. Oravien määrä vaihtelee suuresti vuodesta toiseen, ja myös alueiden välillä voi oravakannoissa olla suuria eroja. a silmät kiinni ilman höyheniä. Huonoina käpyvuosina ei metsissä ole rii. u jotain sairau. Asun itse Länsi-Uudenmaan Nummella ja täällä oli kuluneena lume. Miksei se voisi olla paikallaan vielä pari viikkoa, jolloin pojat lähtevät pesästä. Talvella en nähnyt yhtään oravaa Itä-Uudenmaan Lapinjärven Porlammin kylällä. iin, kun reppu siirre. Ainoastaan emot lentelevät ruokaa tuomassa ja jätöksiä viemässä. ä pesä hylätään. ien tavoin ne käy. Tuntui hurjalta, kun kaikki kymmenen lintua lentelivät pään päällä. a siirtäminen terassilta kokonaan pois olisi linnuille mitä todennäköisimmin tuhoisaa. Yleensä talitiaiset arastelevat sen verran ihmisiä, e. Silloin ne saa. Onko niissä havai. Joinakin vuosina ravinnon puute ajaa oravat vaeltamaan. ävästi ruokaa oraville, ja poikasia varttuu aikuisiksi vain vähän. Milloin repun voi tällaisessa tilanteessa siirtää, ja minne. Kun poikaset lähtevät, ne eivät enää palaa pesään saati pön. Oravilla on voimakkaita kannanvaihteluita. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Talitintit tekivät pesän meidän terassillemme, portaiden vieressä olleeseen pilkkireppuun. Tässä tapauksessa ilmeisesti tiaispari ei ole löytänyt parempaa pesäpaikkaa kuin pilkkireppu. Lyhyt, korkeintaan noin metrin siirtomatka voisi ehkä onnistua, mu. iin takaisin ja vanhemmat pörräsivät syöttämässä poikia – 8 kappale. SEPPO VUOLANTO Voiko talitiaisen pesän siirtää
Koirailla on lisäksi hiukan härskimpi tapa käydä imemässä käymistilassa olevia raatoja. ä samaan aikaan voi havaita sekä talvehtineita e. a liuskayökkönen itse on holarktinen metsälaji, jonka levinneisyys ka. Yökkösmäisten perhosten yläheimossa hämykköjen heimoon kuuluva liuskayökkönen on pitkäikäisin perhoslajimme. a vierailevat erityisesti erilaisilla marjoilla ruokailemassa. avat näitä arvokkaita aineita naaraille pariutumisen yhteydessä. aa melkein koko Euroopan ja Aasian sekä Pohjois-Amerikan boreaaliset ja temperaa. Talvehtineet liuskayökköset aktivoituvat yleensä huhtikuun lopulla, ja saa. Perhosissa nimenomaan koiraat etsiytyvät raadoille ja ulosteille täydentämään mineraalien tarve. Lajin toukat elävät erityisesti pajuil la, haavoilla ja poppeleilla. avat elää heinäkuun alkupuolelle saakka. ä vastakuoriutuneita yksilöitä. Loppukesästä kuoriutuvat aikuiset hakeutuvat jo elokuulla sopivan viileisiin paikkoihin säästämään energiaa, mu. Kuvassa on liuskayökkönen. Talvisin lajia tavataan erilaisista kylmistä, kesälläkin viileistä paikoista talvehtimasta. Sen lähisukulaiset ovat trooppisia yöperhosia, mu. iset osat aina Kaliforniaa ja Teksasia myöten. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA KU VA H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O Olen etsinyt tälle perhoselle nimeä, enkä sitä mistään löydä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset bunkkerit, luolat ja talojen maakellarit. a sen voi tavata aikui sena missä kuussa tahansa. aan, koska ne luovu. . Ei ole tavatonta, e. Mikä laji mahtaisi olla kyseessä. Liuskayökkösellä on vain yksi sukupolvi vuodessa, mu. JAAKKO KULLBERG Koko vuoden perhonen Erikoinen väritys ja nyhälaitainen etusiipi ovat liuskayökkösen tuntomerkkejä.
elevan näköiset marjat ovat myrkyllisiä, ja niiden syömisestä voi seurata vakava myrkytystila. ä paikalla oleva pääskynen pitää nokassaan savipalasta. SEPPO VUOLANTO Pääskysen hajonnut pesä KU VA T JA RM O M ÄK IN EN , IS TO CK PH OT O JA PI RK KO H EI N O Kuvasin tämän kasvin, kaksi yksilöä, Nurmijärven Myllykoskella. suomenluonto.fi 67 K Y S Y L U O N N O S TA Olen nähnyt pääskysillä kauniita, kuppimaisia pesiä – tämä pesä näy. ä nuoret linnut aloi. Saven rippeet seinässä saa. . ää minusta oudolta. Punakoison marjat ovat munan muotoisia, väriltään kiiltävän punaisia. ämät rakennusmateriaalit eivät ole yhtä hyviä pesän kiinnitysalustaksi. en kyseessä ole edellisen vuoden pesän jäänteet. Elias Lönnrot kertoo koiran saaneen surmansa 30 marjasta – lähde ei kerro, miten tämä tieto selvisi. Löytöpaikka oli aivan kosken rannalla, rehevä runsaasti muitakin kasveja kasvava paikka. Lintujen ruuaksi marjat sen sijaan kelpaavat. Punakoisolla on huomiota herä. Nykyisin tuo kaunismarjainen köynnös on turvallisinta jä. Koko kasvi ja varsinkin sen houku. y 15. a, jos pesän reuna esimerkiksi murtuu. Kuvasta kuitenkin näkyy, e. ää rannalle kasvamaan. Pesintä saa. Lintu siis parhaillaan vasta rakentaa pesäänsä. ävät kukat: violetit terälehdet reunustavat kirkkaan keltaisia heteitä – ne muistu. Punakoiso on aikanaan ollut kansanparantajien käy. i ja munakoiso. Mikä kasvi on kyseessä. Siksi pääskyset saa. Voiko pesä mielestänne olla myös näin ”roiskaistu” vai onko tämä yksilö unohtanut, miten pesä tehdään. iin niin ihotauteihin kuin mätähaavoihin, ja jopa kiniinin korvikkeena. avat kovasti perunan kukkia, eikä ihme, sillä punakoiso ja peruna kuuluvat samaan sukuun, kuten myös tomaa. TERHI RYTTÄRI Myrkyllinen rohtokasvi Punakoiso kuuluu samaan sukuun perunan ja munakoison kanssa.. On yleistä, e. avat kieliä siitä, e. Kaikki ihmisen käy. Kuva on lähete. kesäkuuta, jolloin useimmat haarapääskyt jo hautovat. avat pesinnän myöhemmin, kuin varhemmin saapuneet vanhat linnut. ämä rohto, jota käyte. Kasvi on punakoiso (Solanum dulcamara). avat muurata ja korjailla pesiään mihin aikaan kesästä tahansa. Onko se luonnonkasvi vai puutarhakarkulainen. Se on aivan alkuperäinen luonnonkasvimme, joka viihtyy juuri kysyjän kuvailemilla reheväkasvuisilla rannoilla liaanimaisesti köynnöstellen, muun kasvillisuuden tukemana. ä pesä on kenties ollut jo suurempi ja mahdollisesti pudonnut, elleivät si. . Pääskysillä on myös tapana korjailla ja muurailla pesäänsä pitkin pesimäkau. aa myös keskeytyä, ja monilla pääskypareilla on lämpiminä kesinä vielä toinen pesye sen jälkeen, kun ensimmäisen pesyeen pojat ovat lähteneet lentoon
Ne ovat nesteitä, joihin on varastoitunut paljon energiaa. Millä lajeilla menee hyvin, millä huon onos osti ti, , ja ennen kaikkea miksi. Ki K rjastaa llöy öyty tyvä vät t my myös ös per erus ustitied edot o lajjieenn tu tunn nnis ista tami miseks ksi,i, SSuo uome men läähi hial alue ueid iden en la lajijistoaa uuno nohtam amattaa.. Näihin kysymyksiin vastaa vuonna 1991 alkanut vval alta taaa takkkku kuunnnnallinen päiväperhosseuranta. Helsinki 2015. Ilmastokatastro. SA A RIN EN JA N TU N EN ISBN 978-952-67544-1-3 "Suomen päiväperhoset maailmanennätysvauhdissa." – Etelä-Saimaa 12.9.2010. Jotkut autot kulkevat sähköllä. Siksi hiilidioksidia kutsutaan kasvihuonekaasuksi. Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Mitä uusia lajeja odotammee SSuo uome meenn lähivuosina. Monet autot käyttävät polttoaineenaan bensiiniä tai dieseliä. Kun bensiiniä tai dieseliä poltetaan moottorissa, tämä energia vapautuu, ja saa auton liikkeelle. Kirja vie matkalle syvälle luonnon yksityiskohtiin – alueille, minne vain harva on päässyt vierailemaan. KU VA IS TO CK PH OT O U UTTA! Lähetä lapsen kysymys ilmastosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ . Myös autojen rakentaminen, vanhojen autojen hävittäminen sekä kierrätys aiheuttavat lämmittäviä päästöjä. a SSam amaa aann ai aika kaan an PPoh ohjo jola lann ov ovet et aava vaut utuv uvat at iiso sollllee jo jouk ukol olle le uu uusi siaa la laje jeja ja.. – Hyönteistarvike Tibiale Oy Tilaukset: tilaus@tibiale.fi HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista Tutustu kirjavalikoimaan myös netissä: tibiale.fi 30 € Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet Myös englanninkielinen painos! – Kauri Mikkola, The Winged Wonders Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja 95 € Kimmo Silvosen kattava yleisteos Suomen suurperhosista. Bensiiniä ja dieseliä poltettaessa syntyy kuitenkin savua, jota autot päästelevät pakoputkestaan. KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUON NON T UT K IJA N LUON NON T UT K IJA N PER HOS JA LI N T UR ET K I Ä PER HOS JA LI N T UR ET K I Ä SI PER I ASSA JA POHJOIS -A M ER I K ASSA SI PER I ASSA JA POHJOIS -A M ER I K ASSA K AURI MIKKOLA ISBN 978-952-67544-9-9 K AURI MIKKOLA 10 € 10 € Suomen lukit ja valeskorpionit Suomen kotilot ja etanat 20 € Muita kirjoja Perhoskompassi 20 € Suomen verkkosiipiset 30 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Kirjoja nyt alennetuin hinnoin! Tee edullisia löytöjä! HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. n. Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet on lukukokemus kaikille luonnon kirjosta kiinnostuneille, ja antaa vastauksia monenlaisiin kysymyksiin. Kun hiilidioksidia on ilmakehässä paljon, se toimii vähän kuin kasvihuoneen katto tai lämmin täkki, joka estää lämpöä karkaamasta maapallolta avaruuteen. n merkit näkyvät jo perhosmaailmassaa.. LYYLI KVIST, 5 V. alv 10 %. Sähköautot eivät päästele pakokaasuja, mutta niiden tarvitseman sähkön tekemiseen saatetaan käyttää menetelmiä, joissa ilmaan pääsee ilmastoa lämmittäviä aineita. IIlm lmas asto toen ennu nust stee eet t ku kuititen enki kinn va varo roititta tava vat,t, eett ttei ei lläm ämpi pimä mämp mpii Su Suom omii en enää ää ssov ovii la lajijilllle e 20 2080 80lu luvu vulllla. KKirirja ja eesi sitt ttel elee ee 1113 13 ppäi äivä vä-pe perh rhos osla lajijinn le levi vinn nnei eisy syyd yden en jjaa ru runs nsau aude denn mu muut utok oksi siaa vu vuod odes esta ta 19 1991 91 –– eens nsim immä mäis istä tä kker erta taaa to to-de dellllis iste ten n yk yksi silö lömä määr ärie ienn ja ja hhav avai a nnto toje jenn pe peru rust stee eelllla a – se sekä kä vval alot otta taa a pä päiv iväp äper erho host sten tulevvai aisu suut utta ta ttäl ällä lä vu vuos osis isad adal alla la. Et Etuk ukan anne nenn pi pikk kkuuhä häiv ivep eper erho hone nenn on on jjo o tu tullllut ut en ensi simm mmäi äist sten en ttie iedu dust stel elijijoi oide denn jo jouk ukos ossa sa.. . Nokihiukkaset taas lämmittävät ilmastoa nappaamalla auringon lämmittävää säteilyä. On sanottu, u, eett ttää hiilidioksidin ylenpalttinen syöttäminen ilmakeh ehää ään n on varmimpia tapoja saada aikaan katastro. K A U R I M IK K O L A & S IIV E K K Ä Ä T IH M E E T Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet -kirja täyttyy radion ja television Luontoilloistakin tutun, edesmenneen professori Kauri Mikkolan tutkimusmatkoista stepeille, taigalle ja vuoristoihin – Altain aroilta Baikalin kuusikoihin – Ottawan soilta Coloradon vuorille ja Yukonin erämaahan. Mitkä lajit katoavat ensimmäisenä, kun n ililma mast s on onnmuutos vie niille sopivat olot. tibiale ilmoitus 29.10.indd 1 22/04/2020 12.08.05. Kauri Mikkolan värikkäät kirjoitukset vievät lukijan upeiden maisemien äärelle, yhdessä monien luontoasiantuntijoiden kanssa. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. PP-seuranta_kansipaperi_000.indd 1 22.10.2013 13.31 Kirjauutuus hintaan 63 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € HELSINKI OTTAWA COLORADO YUKON MIAMI NOVOSIBIRSK BAIKAL ALTAI ANADYR PRIMORJE TIENŠAN TŠUKTŠI 9 789526 754499 Hyönteistarvike TIBIALE Oy. Savun mukana on ilmastoa lämmittäviä aineita kuten hiilidioksidia sekä pieniä nokihiukkasia. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Runsaasti kuvitettu teos paljastaa saloja vuoristojen ja boreaalisten alueiden perhosista, linnuista sekä kasveista – kuvailee selviytymistarinoita kaukaisilla mailla, erilaisissa kulttuureissa, ja esittelee hyönteistutkijoiden huippuja. Lähde harrastajien ja uusien päiväperhosten matkaan – 2000-luvun kesät eivät jätä ketään kylmäksi. K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S I L M A S T O S TA Miten autot aiheu. Kahdessa vuosikymm men ennnnees essä sää lllääh äh ähh ähh ähh ähhhheeess es es es ees ess eesssss 750 vapaaehtoista harrastajaa ja tutkijaa on kirjaann nnnuut ut ut uut u tttie ieettooooooojja ja ja ja ja ja ja jj yyyyyliliiiiilliliiliilii neljästä miljoonasta päiväperhosesta etelärannikon on onnn onn o uuulk lkkkkoolll oll ol ol ollluuo uo uo uuo uo uo uo uo uuooooodo do do do do ddo do do do dooiiilililliililillllttaaa pohjoisimmille tuntureille. ILONA RIIPINEN, ILMAKEHÄTIETEEN PROFESSORI, TUKHOLMAN YLIOPISTO Opi tuntemaan kesän ötökät! Kirja esittelee Suomen ja lähialueiden 253 lajia elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. UU UUTT TTA A VA VAUH UHTI TIA A VU VUOS OSIT ITUH UHAN ANNE NEN N VA VAIH IHTE TEES ESSA SA Ho Hope peas asin inis isiiipi pi oonn Et Etel elääjjaa Ke Kesk ski-iSu Suom omes essa sa ttav aval alliline nen n pä päiv iväp äper erho ho-ne nen. Suomen päiväperhoslajisto on muuttunut huimaa vauhtiia a vi viim imei e sen 22 vuoden aikana. K I M M O S A A R I N E N & J U H A J A N T U N E N ILMASTO LÄMPENEE — LAJISTO MUUTTUU PÄIVÄPERHOSET MATKALLA POHJOISEEN PÄ IV Ä PE RH O SE T M AT K A LL A PO H JO IS EE N P äiväperhosilla on painavaa sanottavaa ihmisten en tekemisistä, jotka heijastuvat ympäristöön laaje j m mmin i ja voimakkaammin kuin koskaan. Mitä kuuluu metsänreunoilla, niit ityi yillllä ä ja pellonpientareilla, paahdeympäristöissä tai vain soililla la jja a L Lapiiss ssa a eläville päiväperhosille. avat ilmastonmuutosta. , joka on vver erra ratt ttav avis issa sa täysimittaiseen maailmansotaan
– Juhani Lehtonen, Vantaa Tilan luonnolta vie rakentaminen Suomen Luonnon 3/20 uutisen otsikko ”Maankäyttö vie tilaa luonnolta” johtaa harhaan. Maankäytön suunnittelu sisältää myös luonnontilaisten alueiden koskemattomuuden suunnittelun ja luonnontilaan palautettavien alueiden suunnittelun. omia. – naapurinjenni UPEA lehti, kuten ennenkin. Hienot kuvat! Taas uu. Osallistujien kesken arvotaan Mari Pihlajaniemen, Heikki Erikssonin ja Aleksi Lehikoisen kirja Linnut & ilmasto (Docendo 2020). – Juhani Lehto, Turku Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Kuin emokarhu pentujaan Hyvänmielen ju. Varsinainen ilon pilkahdus tässä maailmantilanteessa. + Arolan ihana tila ja karhut 13.8. Anna palaute. u tähän korona-aikaan. Pöllöt ovat aina yhtä kiehtovia. i Hanna Koivistoinen Mustasaaresta. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju. – Sari Laakso, Lempäälä Monikin ju. –Sini Kirkelä, Kajaani Lintujen miljoonakerho Eri. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Maankäytön suunnittelu on työväline. Rakentaminen kylläkin voi viedä tilaa luonnolta. u oli Pöllömetsän väkeä. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy M AR KU S VA RE SV U O. Maankäyttö ei siis vie tilaa luonnolta vaan parhaassa tapauksessa antaa tilaa. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 25.5.2020. äin mielenkiintoinen juttu. – s.a.r.i. – Marjut Rautiainen NIIN HIENO! Hyvä muutos logoon, tyylikäs ja selkeä SUOMEN luonto. Eri värit teksteissä hauska yksityiskohta. Siniset pienen pienet tekstit eivät näy hyvin. a annan äänen karhuille, koska kuvitus oli ihana. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . – sari.s.moinen Toimitus vastaa: Kiitos palautteesta! Suurensimme pienten vinkkitekstien kokoa. TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Kivakkatunturi ja -koski, naavat, Tikankontti, Ruskeakallio ym. Ja vallan on uusiutunut lehti, kevyt ja kaunis. Maankäyttö sisältää kaikki alueet, joista osa on rakennettua, osa luontoa. a: palaute@suomenluonto.fi Edellinen numero Lukijoiden mielestä paras ju. 045-1374757 Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. ja 10.-16.9. Vain 780,Paanajärven k-puisto 1000 km² Georgia 18.-25.9. suomenluonto.fi 69 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. LEHTI on uudistunut ihanasti. Lie vika silmissä, vanhuus. Olikin ollut ystäväni kanssa keskustelua siitä, mikä on Suomen runsaslukuisin lintu. – Outi Palosaari, arkkitehti Safa, maisema-arkkitehti Mark, Oulu Palautetta uudistuneesta lehdestä Facebookissa ONNE A Suomen Luonnolle uusista höyhenistä! – Liisa-Maija Aukia IHANAA! Kiitos taas tästä. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. ÄÄNESTÄ . Raikas ilme. a tietoa eri pöllöjen tavoista ja runsaudesta. – Maria Nieminen Palautetta uudistuneesta lehdestä Instagramissa TYKKÄSIN . verkkosivuilla www.suomenluonto.. Osallistu Paras ju. Sami Karjalaisen kirjan Suomen leppäkertut voi. u oli taas hyvä, mu. UPEA 1370,KIVAKKA! niikonmatkat.. u. Pikkunallet vain ovat niin kertakaikkisen vastustama. – Satu Pyörälä, Joroinen Kevään pöllöjen huhuilujen ja viheltyjen runsauden aikana on mielenkiintoista lukea näiden lajien esiintymiskohteista ja ympäristötekijöiden vaikutuksista niihin. Pisteet ”lasten kysymyspalstasta”. 13.-19.8. ävät kuvat ihastu. Juttu oli myös tietysti hyvin kirjoite. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. – fanaattiomena IHANAN raikas ja moderni ulkoasu. ivat myös. No, jutustahan se selvisi. Mieltä lämmi
Kotitalouksien ilmalämpöpumpuisMIK Ä F-K A ASU. 70 suomenluonto.fi K O T O N A 70 suomenluonto.fi R AKENTAJAT JA remonttireiskat hankkivat vuonna 2019 Suomessa lähes 100 000 lämpöpumppua. Soittelen maahantuojille, ja lopulta tehokas ja ilmastolle turvallinen, lämpöä useampaan tilaan kerralla tuottava ”multi-split”-laite alkaa löytyä. Millainen ilmalämpöpumppu on ympäristölle ystävällisin. Ohjeita on muun muassa ilmalämpöpumpuille. Ne ovat otsoniystävällisiä, mutta jotkut niistä ovat erittäin vahvoja kasvihuonekaasuja. Fluoratut kasvihuonekaasut eli F-kaasut ovat usean kemiallisen yhdisteen muodostama ryhmä. Lämpöpumpuissa on valinnanvaraa. Erilaisilla lämpöpumpuilla lämpiää jo noin 15 prosenttia maan asuinja palvelurakennuksista, kerrotaan Suomen lämpöpumppuyhdistyksestä. Vanhoista otsonikerrosta heikentävistä CFC-aineista siirryttiin . Vanhoja, vahvoja kasvihuonekaasuja on kuitenkin vielä markkinoilla esimerkiksi isoissa ilmalämpöpumpuissa, jotka jakavat lämmön useampaan huoneeseen. Sitten olo onkin kuin autokaupassa: tarjolla on kasapäin merkkejä, malleja, toimintoja, jopa värejä. Tästä saadaan kiittää EU:n F-kaasuasetusta, joka kieltää yli 750 kertaa hiilidioksidia vahvemmat kasvihuonekaasut pienten ilmalämpöpumppujen kylmäaineina vuodesta 2025 lähtien. On ilmaja ilma-vesilämpöpumppuja, jotka kehräävät lämpöä ulkoilmasta; on poistoilmaja maalämpöpumppuja. TEKSTI AULI KILPELÄINEN KUVITUS MARIKA MAIJALA. Siis selvittämään asiaa. uorattuihin F-kaasuihin. Mitä enemmän plus-merkkejä on energialuokkaa ilmaisevan A-kirjaimen perässä, sen tehokkaampi laite, ja sitä suurempi energiantuotto. Tutkin myös laitteiden kylmäaineita, nehän ovat olleet tuhoisia ilmakehälle. Suomen ympäristökeskus julkaisi keväällä kestävän laitehankinnan ohjeet, jotka auttavat rakentajia ennakoimaan F-kaasuasetuksen rajoitukset. Ympäristöihmisenä kiinnitän huomiota energiatehokkuuteen. Millainen ilmalämpöpumppu on Lämpö tuli taloon sa on nyt yleistynyt R32-kylmäaine, joka on edeltäjiään merkittävästi ilmastoystävällisempi. Ei ihme; tuottavathan ne ilmaista energiaa kolmin–nelinkertaisesti kuluttamaansa sähköön nähden. Parhaissa laitteissa lukee A+++. Aion täydentää vuoden 2020 tilastoja yhdellä pumpulla. Päädyn ilmalämpöpumppuun, joka on lämpöpumpuista huokein, eikä vaadi vesikiertopattereita, kuten moni muu lämpöpumppu. Niitä käytetään korvaamaan otsonikerros ta heikentäviä aineita muun muassa lämpö pumpuissa
R I I S I Ä VA I P E R U N A A. Sen makuun ollaan täällä pohjolassakin totuttu, mutta mitkä mahtavat olla riisikilon ympäristövaikutukset verrattuna vaikkapa kotimaiseen viljaan tai perunaan. MONELLA MEISTÄ ON USEIN ruokalautasella lisäkkeenä riisiä. Se sopii hyvin myös levitteeksi leivän päälle. Nokkospesto 1 l nokkosen lehtiä 1 dl pinjantai auringonkukansiemeniä 1 valkosipulinkynsi 1 dl pecorinojuustoraastetta 1 ½ dl oliiviöljyä ripaus suolaa ja mustapippuria ripaus sokeria KEITÄ nokkosen lehtiä noin viisi minuuttia kiehuvassa vedessä ja nosta ne siivilään kuivumaan. Kannattaa siis suosia kotimaista viljaa tai vanhaa kunnon perunaa. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kiikarit jalustat kaukoputket lintukirjat ym. Tarjoa nokkospesto pastan tai uusien perunoiden kaverina. Kaada nokkoset, siemenet, valkosipulinkynsi, juustoraaste sekä mausteet monitoimikoneen kulhoon ja hienonna tasaiseksi seokseksi. JOKO TAI Lue lisää villivihanneksista Suomen Luonnon Villivihannekset -sovelluksesta! Samalla saat 90 reseptiä. Nokkosessa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa, ja lisäksi siinä on paljon piitä. Säästöä syntyy vil jelypäästöjen vähentymisestä ja kuljetuksesta. Rakas nokkonen! Pitkien viikkojen harras odotus palkitaan, kun villivihannekset aloittavat pontevan kasvunsa. Lisää lopuksi oliiviöljy ohuena nauhana ja sekoita tasaiseksi. tule tutustumaan! Luomua retkelle Silkkivilla lämmittää keväisessä luonnossa Verkkokaupan toimitukset 1-2 päivässä ruskovilla.fi. SUOMEN ITSENÄISYYDEN juhlarahaston Sitran sivuilta selviää, että riisin vaihtaminen ohraan tai perunaan kolme kertaa viikossa pienentää hiilijalanjälkeä 60 autokilometrin verran. SUUPAL A Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. suomenluonto.fi 71 TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA , KU VA T IS TO CK PH OT O . Nyt lautaselle voi poimia vaikkapa nokkosta, josta saa paljon potkua
Lisäksi tarjolla on muuta toiminnallista puuhaa. Se onnistuu virtuaalisesti Google Mapsin avulla. Saamelaismuseon Eatnanšaddu-sivustolla esitellään kymmenien kasvien kasvuympäristöjä ja käyttötapoja. Museokäynnin jälkeen voisi piipahtaa virtuaalikäynnillä vielä vaikkapa Kaisaniemen tai Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Luonnontieteellisen museon vitriinin jääkarhuakin pääsee nyt katsomaan virtuaalisesti. Google Mapsin avulla. KU VA M AR IK A TU RT IA IN EN H EL SI N GI N YL IO PI ST O Retki museoon Nyt voisi olla aikaa koluta Luonnontieteellisen museon Luomuksen jokainen vitriini. samimuseum.fi/eatnansaddu 72 suomenluonto.fi. Sivuston verkko-opetustehtävät soveltuvat 1–9-luokkalaisille. luomus.fi/museo, luomus.fi/ kaisaniemi, luomus.fi/kumpula Verkko vetää! Verkko vetää! Maan kasvattama Entisajan saamelaiset ovat käyttäneet erilaisia kasveja muun muassa ravintona ja rohdoksina. luomus.fi/museo, luomus.fi/ kaisaniemi, luomus.fi/kumpula Verkko vetää! LUONTO & TAIDE Luonnontieteellisen museon Luomuksen jokainen vitriini. Kasvitietokannasta selviää muun muassa, että pehmeä luhtasara on sopinut kenkäheinäksi ja isohirvenjäkälä jauhoksi. Museokäynnin jälkeen voisi piipahtaa virtuaalikäynnillä vielä vaikkapa Kaisaniemen tai Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. tunnemaisema.fi Retki museoon Nyt voisi olla aikaa koluta Luonnontieteellisen museon Luomuksen jokainen vitriini. Museokäynnin jälkeen voisi piipahKumpulan kasvitieteellisessä kaisaniemi, luomus.fi/kumpula Sukella maisemaan Jyväskylän taidemuseon Tunne maisema -sivusto esittelee Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen maalauksia keskisuomalaisista maisemista sekä nykytaitelijoiden maisemaja ympäristöteemaa käsitteleviä teoksia. Se onnistuu virtuaalisesti Google Mapsin avulla
Luontokuvaaja Mika Honkalinna muutti keskelle metsää ja kirjoitti havainnoistaan hienon kirjan. Sen osoittaa Lapsen oma metsäkirja (Minerva 2020) ja sen lajirunsaus. Harmittavaa, että ansioitunut susien puolustaja osallistuu keskusteluun uudesta koiraeläintulokkaasta perehtymättä ensin lainsäädäntöön tai itse lajiin. Kirja on myös ajankohtainen juuri nyt. Ajatus on viehättävä, mutta fossiiliaineisto puuttuu – ainakin toistaiseksi. Tutkimustyöstä jo pois jäänyt kirjailija ottaa vapauksia, eikä teksti paikoin pysy tosiasioissa. Pulliaisen mukaan neandertalinihminen kesytti koiran. Teksti on parhaimmillaan, kun Pulliainen muistelee omia tutkijan kokemuksiaan ja havaintojaan susien parissa ja yleistää niistä suden biologiaa. Sutta inhimillistävä ja julmistava ilmaisu on sentään vuosien saatossa pehmennyt. Metsä vilisee elämää. Tarinassa Muumipeikko ja Muumimamma etsivät Muumipappaa ja joutuvat seikkailuihin, jotka huipentuvat kaiken alleen peittävään tulvaan. Tässä kohtaa sekä politiikka että biologia menevät hakoteille. MIKÄ BIODIVERSITEETTI. Siksi tapa, jolla Jansson kuvaa tuttuja metsiä ja rantoja fantasialinssin läpi, tuntuu läheiseltä. SUVI VIRANTA-KOVANEN Susitiedolla vuoden luontokirjaksi KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI Ä ÄNIKIRJA Monimuotoista luettavaa Ikävä Muumilaakson rauhaa AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA JE N N IF ER AH LA M AA Marika Maijala on kuvittaja Helsingistä. suomenluonto.fi 73 K I R J AT LÄHELLE LUONTOA. Väite kultasakaalin ja ketun lisääntymisestä keskenään on omituinen ja väärä. Luonnon monimuotoisuudessa yksittäisellä lajillakin on tärkeä roolinsa. JOHANNA MEHTOLA TOVE JANSSONIN ensimmäinen muumikirja Muumit ja suuri tuhotulva (WSOY, alkuperäisteos 1945, suom. Kirjassa kerrotaan myös kultasakaalista. Lähes 60 vuoden aikana kerätyistä sanomalehtileikkeistä piirtyy kuva suomalaisten suhtautumisesta suteen. Hanna Mattilan toimittamassa kirjassa Elämän verkko (Gaudeamus 2020) asiantuntijat valottavat monimuotoista luontoa eri näkökulmista. Kirja sai tunnustusta, kun WWF Suomi palkitsi sen vuoden 2019 luontokirjaksi. Koronavirus on muuttanut maailman epävarmaksi paikaksi, jossa tuntemattomat tukeutuvat toisiinsa, ja ihana muumilaakso tuntuu yhtäkkiä kovin saavuttamattomalta paikalta. Lisää klassikkovaihtoehtoja: areena.yle.fi. Itselleni luonto on aina ollut taianomainen paikka, joka kätkee satuja ja outoja olentoja. Miten olisi äänimatka Tunsuomenluonto.fi 73. 1991) ilmestyi juuri toisen maailmansodan päätyttyä. MAAMME SUSITUTKIMUKSEN emeritus, Susi-lisänimenkin aikoinaan saanut Erkki Pulliainen on kirjoittanut aiheestaan nyt kirjan. Titta Kuisman tarinointi ja Laila Nevakiven kuvitus vievät Nuppu Liiturin mukaan etsimään sopivaa kotimetsää. Samuli Paulaharjun luontoklassikon Tunturien yöpuolta voi kuunnella ilmaiseksi Yle Areenassa. OLEN LIITURI, NUPPU LIITU RI. Kuuntele ja lataa klassikkoja Miten olisi äänimatka Lapin maisemiin. Talo metsässä (Docendo 2020) osoittaa, kuinka lähimetsässä voi nähdä luonnon syvyyden. Teosta Suomalainen susi (Minerva 2019) kuvittavat luontokuvaaja Lassi Rautiaisen upeat kuvat
Linnun loistavan keltainen höyhenys istui hienosti orastavien rentukkakukintojen sekaan. Sitruunavästäräkki on Suomessa yhä hyvin harvinainen pesimälaji, joka viihtyy nimenomaan kosteilla niityillä ja laidunalueilla.. 74 suomenluonto.fi Luontokuvitt aja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a ERÄS keväisen luonnon näyttävä vaihe on, kun rentukat puhkeavat kukkaan järvien, jokien ja merenlahtien rannoilla sekä rehevien lehtojen kosteilla paikoilla. Espoon Suomenojalla rentukat olivat toukokuun alkupuolella vielä nupuillaan, kun seurailin ja luonnostelin sitruunavästäräkkikoiraan ruokailua niityllä
i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. Suviluonto kutsuu! Kesäeläimiä: Haahka, räystäspääsky, koppakuoriaiset. kesäkuuta E N S I N U M E R O S S A. Säilyykö se ilonamme. KU VA A RI KU U SE LA Apollo 5/2020 ilmestyy 11. Linnansaaren kansallispuisto on Saimaan helmi. suomenluonto.fi 75 suomenluonto.fi 75 Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.?i Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Liikkuvatko kasvit, ja miten. i www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Onko tässä Suomen kaunein perhonen
Palautusviikko 2020–24 767095-2004