T U N T U R IH A U K K A . Lehtien puhkeaminen on luonnon oma lämpömittari. P U ID E N K E V Ä T. B IO M A S S A N M E S TA R IT . Puiden vihreä rytmi KANOOTILLA ARKTISEN MUUTON ÄÄRELLE KONTIAISEN ELÄMÄÄ PUNAKYLKIRASTAAN LAULUN MURTEET IRTONUMERO 9?€ S U O M E N LU O N T O 4 | 2 2 1 T O U K A S TA P E R H O S E K S I. K A N O O T T IR E T K I A R K T IK A A N .. K O N T IA IN E N . Tärkeä kevään merkki on aikaistunut yli viikon sadassa vuodessa. P U N A K Y LK IR A S TA A N M U R T E E T. K O M P O S T O IJ A N E L Ä M Ä Ä . Toukasta perhoseksi Täydellinen muodonmuutos on ihme ja yksi evoluution parhaista keksinnöistä
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Kartanokimalaisen siitepölyn kuorruttamat jalat ja otsa kielivät ahkerasta meden keruusta. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I KE VÄ T Kevätkiireitä KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUKKIVAT PAJUT ovat pörriäismagneetteja. Tärkeimmän, eli tuntosarvensa, kimalainen pitää puh taana jalkojensa erityisellä tuntosarvien puhdistuskammalla.
24 Jo lehtii puu Puiden vihreys on taas tuloillaan. 32 Kontiaisen vinkkelistä Tarina maan alta. 36 Näin kompostini opetti minua Ville Lähde huomasi olevansa luonnon opissa kotipihallaan. 46 Biomassan mestarit Selkärankaisista vain silakat painavat tässä maassa yhteensä enemmän kuin ihmiset. KU VI TU S M AR IA SA N N Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Risto Viitanen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg 36 Suomen Luonto 4/2021 Kompostoiva ihminen tekee yhteistyötä luonnon kanssa.. 48 Laulettua perintöä Mitä on selvinnyt punakylkirastaan murteista ja miten eri laulutavat syntyvät. Opastamme lehtimisen ja lehtien kiehtovaan ja monimuotoiseen maailmaan. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Muodonmuutos Miltä mahtaa tuntua perhosesta, joka kuoriutuu kotelosta aivan erilaisena eliönä kuin oli ennen koteloitumistaan. 40 Haukkamiehiä Tunturihaukka on innoittanut kuninkaita. Lapin haukkaseurannasta vastaavan Pertti Koskimiehen tarina isosta valkeasta haukasta. 52 Melojan arktika Kajakkimatka Suomenlahden arktisen lintumuuton näytökseen
Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Onnellisin Koskimies on yksin villissä erämaassa, kun kotka ja sielulintu tunturihaukka kohoavat korkeuksiin. i. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. ajat Johanna Mehtola Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. ely A. Pertti Koskimies, lintututkija ja tietokirjailija Talvet Kirkkonummella ja keväästä syksyyn Siikalahden rannalla Parikkalassa asuva Pertti Koskimies on maasto-ornitologi, tietokirjailija ja luonnonrakastaja. Silloin kun hän ei ole työpöytänsä ääressä, Maija liikkuu Helsingin tai Lapin luonnossa ja harrastaa kesyrottia. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Taru Rantala, luontokuvaaja Taru Rantala on seinäjokelainen luontokuvaaja, joka liikkuu kotiaan ympäröivässä luonnossa ikuistaen luonnon tunnelmia ja yksityiskohtia. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. ämällä tuo. Hän on laskenut pesimälintuja samoilla alueilla 1970-luvulta ja tutkinut Itä-Suomen sääksiä ja Taka-Lapin tunturihaukkoja yli 30 vuotta. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. Luonnossa oleilu ja sen havainnointi on ollut hänelle merkityksellistä lapsuudesta lähtien. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Maija Karala, tiedetoimittaja ja kuvittaja Maija lumoutui evoluutiosta lapsena, opiskeli biologiksi ja kertoo nyt ammatikseen muillekin, kuinka ihmeellistä elämä Maapallolla on. avissa osoi. o Kroonpressille on myönne. e Kar. Uu a tietoa puiden lehdistä ja vähän juuristakin sivuilla – . y Pohjoismainen ympäristömerkki. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. KUVA: TARU RANTALA 80. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. Kuviensa kautta Taru haluaa välittää luonnon kauneutta ja tunnetta katsojalle, herättää mielikuvia ja ajatuksia. Tämän numeron jutussa hän vie lukijan perhostoukan muistoihin, kotelon sisälle ja vuosimiljoonien taakse. i Tilaa diginä: suomenluonto. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Talvet kuluvat kirjoja, artikkeleita ja radio-ohjelmia tehden. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Lisätietoa saat syö. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. ajat Annakaisa Vän. inen Laura Salonen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN , PE RT TI KO SK IM IE S JA TA RU RA N TA LA 16 40 24 Tuomi saa lehtensä, kun kevään lämpöä on kertynyt kylliksi
Tähtäimessä ovat etenkin korpikohteiden parempi tunnistaminen sekä lajistoosaaminen. Päätoimi. Hänen mukaansa Lapin osalta on kuiten kin pieniä ituja siitä, että luonnonmetsiä oikeasti yri tetään kartoittaa ja tultaneen siirtämään melko laa jastikin toiminnan ulkopuolisiksi kohteiksi. Kysymys pitäisi varmaankin suunnata Metsähallituksen poliittisesta ohjaukses ta vastaavalle maa ja metsätalousministeriölle. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i Päätoimi. Olisi avoimen yhteiskunnallisen keskuste lun kannalta tärkeää, että joku pukisi sanoiksi vuo sien viivyttelyn syyt. YKSI SYY on se, että valtion talousmetsien luonto arvoja ei ole järjestelmällisesti inventoitu. Kohteet löytyivät hel posti avointa tietoa kuten ilmakuvia, peruskarttoja ja puuston ikätietoja hyödyntäen. Mikä. Suomessa luuli si olevan helpointa aloittaa valtion mailla sijaitsevista vanhoista arvometsistä. Niiltä löytyi yhteensä 6948 uhanalaisen, vaarantuneen tai silmälläpidettä vän lajin esiintymää. Järjestöjen metsäkartoi tuksissa mukana ollut Risto Sulkava ei vielä uskalla innostua. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s P ä ä k i r j o i t u s P ä ä k i r j o i t u s KU VA T EE RO VI LM I JA AN N A RI IK O N EN Monimuotoisuuden suojelu jumittaa Pienialaisetkin verkottuneet suojelukohteet ovat tärkeitä eliöstön kulkuja levitt äytymisreitt einä.. HUHTIKUUN LOPULLA Metsähallitus tiedotti, että ar vokkaan Vienan reitin metsien käsittelystä oli saavu tettu sopu luontojärjestöjen, Vienanreitti ry:n ja Met sähallituksen kesken. KOHTEIDEN TUNNISTAMINEN on siis takkuillut, ja sik si suojelupäätöksiäkin on syntynyt oudon hitaasti, ikään kuin olisi odoteltu poliittisten tuulten muut tumista. Luonto järjestöt halusivat kiinnittää tähän huomiota teet tämällä 2019–2020 lajisto ja luontoarvokartoituksia 55 arvokkaalla, mutta yhä suojelemattomalla met säkohteella eri puolilla maata. KUULOSTAA LUPAAVALTA. Met sähallitus aikookin panostaa henkilöstönsä koulutukseen luontokohteiden tunnistamisessa. Tiedotteen mukaan järjestöjen ja Metsähallituksen välisessä metsäkiistojen sovitteluprosessissa on ha vaittu, että Metsähallituksen alueekologi sessa verkostossa on tarkentamista. 6 suomenluonto.fi E U : N B I O D IVE R S ITE ET TI S TR ATEG IAN 2030 yksi tavoite on suojella kaikki van hat metsät EU:n alueella. Silti näitäkään kohteita ei oltu löydetty Metsähallituksen viimeisimmän alueeko logisen verkoston päivityksen yhteydessä. Ke nen käsi on jarrukahvalla ja miksi. Ura kan haasteellisuutta lisää se, että niiden suo jelun kanssa on täällä vitkasteltu jo vuosikymme niä. Jokin jumittaa sekä sopivien kohteiden tunnista misessa että suojelupäätösten teossa
Nämä tuulen ja avosateen sankarit menettivät suomalaistutkimuksen mukaan painoaan 34 grammaa päivässä, kun metsien siimeksessä hautovien haahkojen painonpudotus jäi pariinkymmeneen grammaan. Se ei syö mitään vajaan neljän viikon haudonta-aikana. Siksi haahka pysyy tiiviisti untuvien ympäröimässä munalinnassaan. Sivun kuvaaja Heikki Eriksson palkittiin aikakauslehtien Edit-kilpailussa vuoden 2020 parhaasta kuvareportaasista Suomen Luonnon jutusta Tapaus haahka (SL 5/2020). Lue juttu verkossa: suomenluonto.fi/tapaus-haahka TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA H EI KK I ER IK SS O N. Metsäiset saaret ovat nykyisin haahkojen tavallisin pesimäpaikka, sillä merikotkat saalistavat avohautojia. Jos hautova emo jättää pesänsä pitkäksi aikaa, aina paikalla oleva varis voi äkätä helpon ravintokohteen. Näin kehittyvä elämä saa emon lämpöä tasapuolisesti ja poikanen kuoriutuu täydellisenä elämän ihmeenä. Se ei muutenkaan haudo toimetonna, vaan kääntelee munia jatkuvasti, yli 20 kertaa päivässä. Missä haahka onkin, se tarkkailee herkeämättä ympäristöään. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 7 Saariston sankari SUOMEN SAARISTOSSA on parhaillaan käynnissä suuri urakka, kun haahkaemot hautovat kehittyvää jälkikasvuaan. Haudonta onkin kova koettelemus, ja haahka emo laihtuu urakan aikana kolmanneksen painostaan. Emo käy korkeintaan juomassa kerran pari päivässä. Emon palkkiona on joskus touko–kesäkuun vaihteessa viisi tai kuusi poikasta, jotka pian kuivuttuaan kipittävät vesille. Kaikkein vaikeinta on avoluotojen haahkoilla
Aivan kuten ihmisellä, lämmön lisäksi myös UVsä teily on liskolle tarpeen, sillä se käynnistää Dvitamii nin tuotannon ihossa. Tumma pigmentti ja keratiinisuomut kui tenkin toimivat riittävänä suojana. Kivikkoon voi myös istuttaa mehikasveja ja muita sopivia lajeja, jotka kukkivat hienosti ja hellivät pihapiirin pörriäisiä.. Ota mallia sisiliskosta TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Kevätkiireiden keskelläkin sisilisko paista elee päivää kivellä tai kuistin portaalla. Auringonvalo virkistää myös ihmistä, ja sisiliskoilta voi napata muutaman vinkin: nauti auringos ta sopivina annoksina, muista suo jautua liialta UVsäteilyltä ja loikoi le usein mukavassa paikassa, kuten kalliolla tai kuistin rappusilla. Liika on sil ti liikaa – tutkimuksen mukaan sisilisko pyrkii pitä mään kehonsa lämpötilan noin 32 asteessa, eikä mie lellään anna sen nousta yli 36 asteen. Koiraat ovat jalkeilla jo huhtikuun puolella, naaraat hieman myöhemmin. Runsas säteily on liskollekin haitallista, kertoo matelijaasian tuntija Joonas Gustafsson. Sisilisko ei pysty esimerkiksi hikoilemaan vaan vaihtaa paikkaa viilentyäkseen. Sisilisko tarvitsee aurinkoa lämmönsäätelyyn. Tummat kivet ja kannot lämpenevät nopeasti ja ovat siksi hyviä auringonottopaikkoja. Sisiliskoille toukokuu on kiireistä aikaa, kuten mo nille muillekin luontokappaleille. VINK KI Kokoa aurinkoiseen paikkaan näyttävä kivikeko! Jätä sopivia koloja sisiliskojen piilopaikoiksi. Mu a ei ilman aurinkosuojaa. Kylmässä sen liikkeet ja elintoiminnot hidastuvat. Silti ennen kaikkea täytyy ehtiä loikoa auringossa. ”Se hakeutuu varjoon, maakoloon tai kostealle pai kalle kasvillisuuden sekaan vilvoittelemaan, kun olo alkaa muuttua liian tukalaksi”, Selin kertoo. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi KEVÄTAURINKO VIRVOITTAA sisiliskot horroksesta. Suomen herpetologisen yhdistyksen puheenjohta ja Niko Selin sanoo, että auringonottoon täytyy pa nostaa etenkin viileinä kevätaamuina sekä illalla saa liita sulatellessa ja tulevaan yöhön valmistautuessa. Hyönteisten pyy dystyksen lomassa täytyy etsiä kumppani, paritel la ja mahdollisesti nahistella toisten liskojen kanssa
Vesi linnut ovat tulleet, ja niiden uintia on mukavaa seurata, vaikken varsinainen lintuharrastaja olekaan. Kesäkurpitsan voi kylvää suo raan uloskin, mutta esikasvatus no peuttaa sadon saamista. kä ovat talvehtineet ja mitkä taas eivät. Tulos taas on helppo ylläpitää, se ei tarvitse kastelua tai lannoitusta. Mitä teet toukokuussa, Katja Uski?. Hieraise lehteä, niin huomaat yrttisen tuoksun! Kukkaloiston aloittaa etelässä pikkukäenrieska. Tykkään kävellä meren rannalla, kun jäät ovat lähteneet ja järviruo’on vih reät suipot varret alkavat nousta. 3 IHAILE N LUONTORETKILL Ä KEVÄÄN ETENEMISTÄ. Jätä ruohonleikkuri varastoon ja anna pihanurmi kolle aikaa näyttää, mistä se on tehty. Matalan maahu malan tunnistaa lehden piparkakkureunasta. Toukokuu on myös jaloruusujen leikkaamisen ai kaa. Seuraan puiden silmujen avautumista ja uu sien lehtien puhkeamista joka vuosi. Seuraan puiden silmujen avautumista ja uu sien lehtien puhkeamista joka vuosi. Katja Uski on Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja. Se toimii sitä parem min, mitä monipuolisempi se on. Vappu viikolla laitan siemenet mul taan. Se on kevätjuhlan aikaa. 2 KITKEN PENKIT JA LEIKKAAN JALORUUSUT. Nyt onkin sopiva hetki tarkastel la omaa ympäristöä ja miettiä, miten monin tavoin se pitää meistä huolta. Kansainvälisen luonnon moni muotoisuuden päivän on tarkoitus li sätä tietoisuutta rikkaan luonnon tär keydestä olemassaolollemme. 3 mäiset kevätkukat kukkivat. Samaan suuntaan kul jetaan muuallakin maailmassa. Toukokuussa puutarha on jo siinä kunnos sa, että enimmäkseen odo tellaan, kun kaikki ihanuudet alkavat nousta. Hoidoksi riittää niitto loppukesällä. Perinteiset puutarhanhoitoohjeet neuvovat, että ke vätkesän nopeakasvuista nurmikkoa pitää suitsia jopa pari kertaa viikossa. Käyn myös ihailemassa japaninmagnolian kukin taa Viikin arboretumissa Helsingissä. suomenluonto.fi 9 22.5. Näin siitä tulee tasalaatuinen, vih reä kenttä. Tavoitteista huolimatta suomalaisen luonnon monimuotoisuus jatkaa hu penemistaan. Niitä ehtii muutaman vii kon kasvattaa ennen kuin siirrän ne ulos. Luon to muovaa mullan viljeltäväksi ja ta saa sääilmiöitä. On ihanaa, kun ensim mäiset kevätkukat kukkivat. Tykkään kävellä meren rannalla, kun jäät ovat lähteneet ja järviruo’on vih reät suipot varret alkavat nousta. Todellisuudessa nurmikko ei ole kovinkaan yksitoikkoinen, vaan kylvön jälkeen vuosien saatossa sieltä löytävät sijansa monet lähiluonnon lajit. Luon nossa tulee vietettyä paljon aikaa. Silloin teen ensimmäisen kit kentäkierroksen, koska rikkaruohot irtoavat vielä helposti. 1 KYLVÄN KURKUT JA KURPITSAT E S IK A S VATU K S E E N . Käyn myös ihailemassa japaninmagnolian kukin taa Viikin arboretumissa Helsingissä. Se on kevätjuhlan aikaa. Usein heinien seassa kasvaa valkoapila, ja monet myös kylvävät sitä. Kun silmut pullistuvat, näen, mit kä ovat talvehtineet ja mitkä taas eivät. Pian mukaan ehti vät kaunokaiset, leinikit, kärsämöt ja muut. Apilan kannattaa antaa kukkia, sil lä se on pölyttäjille tärkeä mesikasvi. Vesi linnut ovat tulleet, ja niiden uintia on mukavaa seurata, vaikken varsinainen lintuharrastaja olekaan. Tou kokuun loppupuolella laitan varhais perunan maahan. Sen verran pitää vaivautua, että esikasvatettuja taimia täytyy karaista vähitellen ul koilmaan ja suojata yöpakkasilta. Unohda ruohonleikkuri Luonnon monimuotoisuuden päivä VINK KI Etenkin ravinteikkaan maan muutos kukkaloistoksi voi kestää, ellei alaa perusta uudelleen
Erimie lisyyksiä kuitenkin riittää vielä puiston koosta, metsästysoikeuksista ja ammat tikorkeakoulun opetusmetsän kuulumi sesta puistoon. Epäillään, että myös metsäopetuksen tarpeet kansallispuistossa kapenisivat. Siellä on partiolaisten leiri keskus ja yleisölle avoin Evokeskus näyt telyineen. Laki puis tosta tarjoaa mahdollisuuden poikkeuk siin, kuten metsäopetuksen tarvitsemaan järjestelyyn. Maa ja metsätalousministeriöstä on kuu lunut viestejä koko Evon kansallispuisto hanketta vastaan. Evon kansallispuisto tulisi perustaa rii ävän isona Suomi on saamassa tiedekansallispuiston, mu a minkä kokoisena. TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV AL O L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Evon tiede kansallispuisto onkin saanut taakseen tutkijoiden, luonnonsuojelujärjestöjen ja Museoviraston tuen. Kotisten ja Sudenpesän kankaan suojelumetsät ovat noin 2000 hehtaarin suuruisia, ja metsäopetukses sa oleva Evon opetusmetsä on sekin noin 2000 hehtaarin suuruinen. Luonnonsuojelijat ovat puolestaan si tä mieltä, ettei metsästys sovi eteläisen ja suositun kansallispuiston käyttötapoihin. Osa metsästäjistä katsoo, ettei perustettava kansallispuis to saisi mitenkään kaventaa tai lopettaa heidän nykyistä harrastustaan alueel la. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi SUOMEN SUURRUHTINAS Aleksanteri toi sen aikaan perustetun ”Ewoisten kruu nunmetsän” eli nykyisen Evon valtion metsän alueelle Hämeeseen suunnitel laan nyt Evon kansallispuistoa. Tilalle tulisivat monimuotoisuutta pa lauttavat ja lisäävät ennallistamistoimet. Metsien talouskäyttö loppui si. Myös Evon vir kistyskäyttö on merkittävää, sillä lähes 100 000 suomalaista viihtyy, marjastaa, sienestää, metsästää ja kalastaa alueel la vuosittain. Evosta on tullut jo ennen kansallispuis toa tärkeä biologinen tutkimus ja opetus kohde yliopistoille ja valtion tutkimuslai toksille, ja siellä tehdään myös ympäris tön pitkäaikaista seurantaa. Evo ylittää koollaan ja kytkeytynei syydellään kirkkaasti tavanomaisten ta lousmetsien luontoarvot. KANSALLISPUISTON PERUSTAMISTA val mistelee Helsingin yliopiston vetämä laa japohjainen työryhmä, joka antaa esityk sen puiston rajauksesta ja sen toiminto jen järjestämisestä ympäristöministeriöl le kesäkuun loppuun mennessä. EVON KANSALLISPUISTON tiellä on yhä monta erimielisyyttä. Evolla on noin 8500 hehtaaria valtion maata, jossa Naturaaluetta on lähes 8000 hehtaaria, ja siitä valtion retkeilyaluetta 4500 hehtaaria
Nyt yh dysvaltalaistutkijat esittävät Molecular Phylolehdessä todisteita, joi den mukaan allihaahka on syntynyt haahkan. Rehevöitymisen vuoksi sinisimpukoita on nykyään enemmän kuin 1970 ja 1980lu vuilla. Valtion maa, 8500 hehtaaria, on paras raja. PERTTI KOSKIMIES Itämeren laajat sinisimpukkapoh jat tarjoavat ruokaa ja suojaa mo nille eläimille. Nii den selviytymisen alarajana pide tään 4,5 promillea. Pitäisikö Evoa ympäröivät Hämeenlinnan ja UPM:n metsät saada osaksi kansallispuistoa Mahdollisuudet Evon laajentamiseen edelleen liitt yvät siihen, miten Hämeenlinnan kaupunki suhtautuu Evoon liittyvien, Padasjoella olevien metsiensä suojeluun. Näitä laje ja on maaliskuussa julkaistun arvion mukaan yhteensä 1256. Miten metsästys Evolla pitäisi järjestää. Ky seessä on yksi Suomen pisimmistä rantaekosysteemien tutkimuksis ta. Kansallispuistoon sopii kulttuuriperintö, kuten suojellut rakennukset. Kuinka laajana Evon kansallispuisto pitäisi perustaa. Westerbom osoittaa, että suo lapitoisuus vaikuttaa sinisimpu koihin enemmän kuin lämpö. Ne parantaisivat Evon kytkeytyneisyytt ä Vesijaon luonnonpuistoon ja valtion metsiin sekä Päijänteen kansallispuistoon, johon jo johtaa virkistyskäytt öön tarkoitett u Ilves-polku. Sinisimpukoi den väheneminen vaikuttaa nii tä syöviin haahkoihin ja moneen kalalajiin. Metsästystä ei Evolla voida jatkaa entiseen tapaan, hirvenmetsästystä ehkä lukuun ott amatt a. Allihaahka on ehkä syntynyt allin ja haahkan geenien vaihdosta Uusi laji voi syntyä kahden lajin risteytyessä. Helsingin yliopiston tutkija Mats Westerbom on tehnyt sinisimpukoiden pitkäaikaisseurantaa Itämeres sä vuosien 1996 ja 2021 välillä. Vajaasta kymmenestä nykylinnusta, kuten punakaulahanhesta, on tästä näyttöä. Uusi laji voi syntyä kahden lajin risteytyessä. Nyt yh dysvaltalaistutkijat esittävät Molecular Phylogenetics and Evolution lehdessä todisteita, joi den mukaan allihaahka on syntynyt haahkan ja allin risteymästä. Metsästyksen menetetyt edut korvautuvat ositt ain sillä, ett ä kansallispuiston parantuvat riistakannat vaeltavat myös ympäristöön . JESSICA HAAPKYLÄ ALU EELLISIA U H A NALAISIA: Peikonnahka, aarninahka, mäyränkääpä, viinirisakas, kalliokärpänsammal, lapinorvokki, piuru, papelorikko, väinönputki, tervaleppä, pohjantikka, kivitasku, lapasorsa. ”8 500 hehtaaria on sopiva laajuus.” Makeutuva Itämeri ei sovi sinisimpukalle Valkovuokko uhanalainen Kainuussa Allihaahka on ehkä syntynyt allin ja haahkan geenien vaihdosta TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA T IS M O TU O RM AA , M AR KU S VA RE SV U O / LE U KU JA IS TO CK PH OT O Emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi on Suomen luonnonsuojeluliiton kunniapuheenjohtaja. Tulokaslaji vaeltajasim pukka saattaa osin ottaa sinisim pukan paikan ekosysteemissä. Kasveista valkovuok ko on samassa asemassa PohjoisKarjalassa ja Kainuussa. Eiuhanalaisista la jeista osa täyttää kuitenkin uhanalaisuuden kriteerit jossakin kolkassa Suomea. Vajaasta kymmenestä nykylinnusta, kuten punakaulahanhesta, on tästä näyttöä. Esimerkiksi kaakkuri on alu eellisesti uhanalainen Ahvenanmaalla ja kivi tasku JärviSuomessa. ANTTI HALKKA SUOMESSA ELÄÄ uusimman (2019) luokituk sen mukaan 2667 uhanalaista lajia eli 11,9 pro senttia kaikista lajeista, joista on riittävästi tietoa arviointia varten. 2000 hehtaarin opetusmetsässä on luontoarvoja, jotka pitäisi saada mukaan. . suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Niiden tulevaisuus on silti uhattuna, sillä ilmastonmuutok sen seurauksena Itämeren vesi makeutuu ja lämpenee
Tämä on ennätysvähän 50 vuoden tilastohistoriassa. TURPEEN POLT TO PÄ Ä S TÖT EU-POLITIIKK A. Suomen kokonaispäästöt saattoivat olla vuodesta 1990 jatkuneen tilastoinnin aikana ensi kertaa alle 50 miljoonaa tonnia. Kriteeristön pitäisi olla tieteellinen, mutta politiikka puuttui peliin. Päästöt laskivat vuodesta 2019 kymmenellä prosentilla. Luontojärjestöt kritisoivat esitystä, sillä vesivoima ja bioenergia luetaan siinä kestäviin energiamuotoihin. Siinä määritellään millainen investointi on ympäristön kannalta kestävä. Vähenemisen taustalla olivat muun muassa ennätyslämmin vuosi ja päästöoikeuksien hinnan nousu. Turpeen päästöt olivat noin 4,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kivihiilen ja maakaasun päästöt olivat alle neljä miljoonaa tonnia. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Turve ohi i kivihiilen ja bioenergia loba iin kestäväksi, mu a päästöt vähenivät vuonna TE KS TI AN TT I H AL KK A 12 suomenluonto.fi Turpeen poltto meni kivihiilestä ohi Turvetta käytettiin vuonna 2020 energiana kivihiiltä enemmän. Rahoituksen saatavuus ja hinta ovat tämän jälkeen osin riippuvaisia luokituksesta. Bioenergia väännettiin kestäväksi EU on tehnyt esityksen niin sanotusta taksonomiasta. Suomi oli vaatimassa niitä mukaan. Päästöt vähenivät vuonna 2020 Energiantuotanto (liikenne mukaan lukien) tuotti vuonna 2020 noin 34 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Vuodesta 2019 kivihiili väheni 33,5 prosenttia ja turve 25 prosenttia. Turvetta poltettiin 11,8 terawattituntia (TWh) ja kivihiiltä 11,2 TWh. Kokonaispäästöihin luetaan energian lisäksi muun muassa maatalouden ja teollisuuden päästöt
On ajateltu, ettei . JESSICA HAAPKYLÄ Miksi hohdat, imukala. SP AR KS , D. Lundin ja Oxfordin yliopistojen tutkijat kävivät läpi tutkimuksia lintulajeista, joilla osa emoista saa lajitovereiltaan apua poikasten hoidossa ja osa joutuu pärjäämään omillaan. Tämä vastaa tyypillistä talven pituutta EteläSuomen sisämaassa. PIIA AHONEN Värit viestivät: minua et kiinni saa Pedot osaavat vältt ää pahanmakuisia saaliseläimiä yhdistämällä syömäkelvott omuuden saaliin huomiota herättävään väritykseen. Fluoresenssissa eliö hohtaa saamansa Auringon energian toisena värinä. Avusta hyötyvät sekä koiraat että naaraat. Kokeessa, johon osallistui suomalaistutkijoita, talitiaiset oppivat liitt ämään keinotekoisten perhosten näytt ävän kuvioinnin nopealiikkeisyyteen ja jätt ämään vaikeat saaliit jatkossa rauhaan. Ahkerat apulaiset pidentävät emon ikää Hyvät lastenhoitoapulaiset voivat olla lintuemolle elämän ja kuoleman kysymys. uoresenssi on yleistä trooppisissa merissä, jossa valo on tasaista vuoden ympäri. ”Hanhia ei saa hätyytellä, ja varsinkin hanhipoikueet kannattaa kiertää kauempaa”, viestivät puolestaan lintuyhdistys Tringa ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys kaupunkihanhista. Noin 100–200 met rin syvyydessä elävät imukalat hohtavat sekä vihreää että punaista väriä, mikä on harvinaista samalla lajilla. POLIIT TINEN ELIÖ KU VA T SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O , W IK IM ED IA CO M M O N S JA J. Selvisi, että mitä ahkerampia apulaisia emolla on, sitä vanhemmaksi se todennäköisesti elää. Linnut vältt elivät myös muita perhosia, jotka muistutt ivat kuvioinniltaan hyviä pakenijoita. Bio. Tutkimus julkaistiin Philosophical Transactions of the Royal Society B -tiedelehdessä maaliskuussa. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T ITÄ-GRÖNLANNIN RANNIKOLTA on löydetty . KR AG H. GR U BE R, P. Se on eri asia kuin esimerkiksi kiiltomatojen hohde, joka tuotetaan kemiallisesti ilman Auringon apua. Tuoreen tutkimuksen mukaan varoitusvärit voivat kertoa myös siitä, ett ä saaliseläin on pakenemisen mestari. Fluoresoinnin merkitystä imukaloil le ei ymmärretä, mutta se liittyy mahdollisesti eläin ten väliseen viestintään, petojen välttelyyn tai saaliin houkutteluun. Terminen talvi oli Sodankylässä ennätyksellisen lyhyt, vain 123 päivää. uoresoivia kaloja esiinny kesän jat kuvan valoisuuden ja talven kaamoksen takia Arktik sella yhtä paljon kuin muissa merissä. Tarkastelussa oli mukana 23 lajia, muun muassa Suomessakin pesivä pyrstötiainen. Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen Twi erissä 16.4.2021. PIIA AHONEN VALKOPOSKIHANHI Branta leucopsis ”On aivan selvää, että tehokkain luonnollinen hanhikarkoite on ’Mähösen Seppo’ pellon laidassa pumppuhaulikkonsa kanssa.” Näin tiedottivat viisi Keskustan kansanedustajaa, kun edustajat jättivät peltojen valkoposkihanhien metsästämistä koskevan kirjallisen kysymyksen eduskunnalle huhtikuuussa. Tutkimuksen julkaisi Proceedings of the Royal Society. uoresoi vasti pimeässä hohtava imukalalaji
Otava Ilmestyy 14.5. Kaikista kohteista on kartta sekä reitit myös liikuntarajoitteisille. Kaikista kohteista on kartta sekä reitit myös liikuntarajoitteisille. Otava Hyönteisiä Suomen luonnossa KARI KAUNISTO, VEIKKO RINNE Kiehtova kirja esittelee yli 100 Suomessa esiintyvää hyönteislajia ja kutsuu pitämään huolta pihojen, puutarhojen ja metsien hyönteisistä. Kevyeltä pokkarilta vaikuttava kirja on väkevä pamfletti.” – Kulttuuritoimitus.fi Like 24 95 Mustat aukot MARKUS HOTAKAINEN Huima sukellus avaruuden salaperäisimpään ilmiöön. LAINE Upea ylistys ainutlaatuisen eläinkuntamme monimuotoisuudelle. Otava 19 95 Suot Suomen luonnossa JOUKO RIKKINEN Näyttävästi kuvitettu opas esittelee kaikki Suomen suotyypit ja tutustuttaa suoluonnon ominaispiirteisiin ja kasvilajeihin – myös suolla kasvaviin marjoihin. K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta .. Ajanmukaiset tiedot nimistöstä, levinneisyyksistä ja uhanalaisista lajeista. Mustat aukot selittävät monia maailmankaikkeuden ilmiöitä, mutta niiden itsensä selittäminen on yhä vaikeaa. Otava 19 95 Suot Suomen luonnossa JOUKO RIKKINEN Näyttävästi kuvitettu opas esittelee kaikki Suomen suotyypit ja tutustuttaa suoluonnon ominaispiirteisiin ja kasvila jeihin – myös suolla kasvaviin marjoihin. Otava 19 95 Otavan värikasvio Suomen suosituimman värikasvion uudistettu laitos esittelee lähes 900 yleisintä Suomessa tavattavaa kasvia. Luonnon ihmeitä läheltä ja kaukaa Hiilijalanjäljillä JP KOSKINEN ”Kirja esittelee monimutkaisen ilmiön ymmärrettävästi ja havainnollistaa ilmastokriisiin johtavia tekijöitä käyrin sekä kaavioin. Otava 24 95 Retkeilijän kansallispuistot JOUNI LAAKSONEN Päivitetty retkeilijän ja luontoharrastajan luottoapuri esittelee Suomen 40 kansallispuistoa. Otava 19 95 17 95 19 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Otava Suomen eläimet LASSE J. 19 95 Retkeilijän kansallispuistot JOUNI LAAKSONEN Päivitetty retkeilijän ja luonto harrastajan luottoapuri esittelee Suomen 40 kansallispuistoa. Teos esittelee yli 700 kotimaista eläinlajia, ja kunkin eläinryhmän kauneimmat ja erikoisimmat lajit esiintyvät näyttävissä kuvissa
1979 suomenluonto.fi 15. ” Niin otsikoi Suomen Luonto uutisensa sai maannorpasta (SL 4/ 1956). norpan hengitysreikiä enää kauaa Saimaalla nähdä”. TÄ M Ä M U U T T U I – V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ Saimaannorpan pitkä tie turvaan TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”PYHÄSELÄN HYLJEKANTA elää yhä. Hä nen otoksiaan on Suomen Luontokin saanut näyttää jo noin 40 vuotta. Jatkossa lehti raportoi saimaannorpan tilanteesta säännöllisesti. Laji on luonnonsuoje lun symboli. Vuonna 1979 (SL 6/1979) lehtemme juttu kuitenkin arvioi, että ”on pelättävissä ettei... Keväällä 1956 oli näh ty ”ainakin Liperin Pyhäselällä muutamia hylkeitä avantojen äärillä loikoilemassa”. Merkillisesti juuri tätä kirjoit taessani saimaannorppa on taas lainsuoja ton, kun hallitus ei saanut kuutteja verkoilta suojaavaa asetusta uusittua ajoissa. Muutama vuo si sitten (SL4/2017) Taskinen kertoi lehdes sä Selänpesijäksi nimeämänsä hylkeen ta rinan; hän oli seurannut samaa norppaa jo 1990luvun alussa. Piirrokset jäivät si vuun, kun saimaannorppa sai Juha Taskisesta omistautuneen luontokuvaajan. Pian kuitenkin sekä tutkimus että suo jelu pääsivät vauhtiin. Nyt norppia on yli 400. ”Jo nyt on saa tu ilahduttavia tietoja siitä, että rauhoi tus ei tullut liian myöhään, niinkuin jo pe lättiin”, lehti kertoi. ”Tunnuseläimemme myhäilee tyyytyväisen näköisenä, mutt a tyytyväisyyteen ei ole syytä: norpalla on taas alamäki.” – SL 6/1979 kuvateksti. Tutkijat tunnis tavat nykyään norppayksilöt turkin kieh kuroiden kuviosta. WWF aloitti lentolaskennat, joissa todettiin että norp pa ”elelee edelleen harvinaisena Saimaan vesissä” (SL4/1975)
16 suomenluonto.fi MUODON~ MUUTOS TEKSTI MAIJA KARALA KUVAT SAMI KARJALAINEN, VASTAVALO, GETTY IMAGES JA ISTOCKPHOTO Täydellinen muodonmuutos oli evoluution suuri harppaus. MUODON~. Perhosen nousu siivilleen on kiehtonut tutkijoita jo vuosisatoja, mutta hyönteiset eivät ole vieläkään paljastaneet kaikkia salaisuuksiaan. Kotelosta kuoriutuva ohdakeperhonen. Muotoaan muutt avat hyönteiset ovat maailman monimuotoisimpia eläimiä. Ohdakeperhonen on yksi yli 180 000 tunnetusta perhoslajista
Niin tekee myös keväthangilta tuttu tum manruskeiden karvapyörteiden peittämä karvamato, ruostesiiven toukka. Täydellisen muodonmuutoksen kokee myös joukko sukulaisryhmiä, kuten harso korennot, vesiperhoset ja kirput. Toukka on lieriönmuo toinen syömiskone, jonka elä mä koostuu pääasiassa kasvien lehtien ahmimisesta pohjat tomaan vatsaan. Silti meillä ihmisillä on niistä vielä paljon opittavaa.. Näissä ryhmissä on yhteensä yli puoli miljoonaa nimettyä lajia, ja uusia löydetään joka viikko. Perhosella sanotaan olevan täydellinen muodonmuutos eli tieteen termein holometabolismi. Täydellisen muodon muutoksen kokijoi ta onkin puolet kaikista planeetan elävistä olennoista. Tämä erikoisen kuuloinen järjestely on yksi evoluution parhaista innovaatioista: puolet kaikista tieteen tuntemista eliölajeis ta kuuluu vain neljään täydellisen muodon muutoksen läpi käyvien hyönteisten ryh mään. Toukka eh ti syömisensä syödä jo loppukesällä. Parissa viikossa lähes sukupuoleton toukka muuttuu siroksi siivekkääksi, joka osaa heti siipien kuivuttua lentää. suomenluonto.fi 17 KU VA IS TO CK PH OT O T oukan muuttuminen perho seksi on luonnon pieni suuri ihme. Jotenkin se tietää, kuinka ruokailla kukilla upouu den imukärsänsä avulla ja etsiä lajitovereita kosiotansseihin. Lopulta koittaa aika kote loitua. Ne ovat perhoset, kovakuoriaiset, kak sisiipiset (eli sääsket ja kärpäset) sekä pisti äiset. Se tarkoittaa, että perhosen elä mä jakautuu kahteen täysin erilaiseen vai heeseen, joiden välissä muodonmuutos eli metamorfoosi tapahtuu kotelon sisällä. Taianomaiselta vaikuttavan muodonmuu toksen alkuperä ja tapahtumat kotelon sisällä ovat kiehtoneet luonnontieteilijöitä jo vuo sisatoja. Näissäkin ryhmissä on yhteensä kymmeniä tuhansia lajeja, mutta neljään suureen verrattuna nii den monimuotoisuus on suuruusluokaltaan melkein pelkkä pyöristysvirhe. Syksyl lä se etsi sopivan suojaisan talvehtimispai kan, josta se heräsi jo varhain keväällä löy tääkseen paikan elämänsä seuraavalle vai heelle eli koteloitumiselle
Kuivan maan pio neerit olivat siivettömiä eikä niillä ollut muodonmuutosta lainkaan. Metsät ja niissä vaanivat saalistajat ehkä vauhdittivat hyönteisten evoluutiota. Se tiedetään, että ensimmäiset hyöntei set kömpivät maalle ennen kuin siellä liik kui juuri mitään muuta. Alkuhyönteis ten poikaset kuoriutuivat munista pienois kokoisen aikuisen näköisinä. Joihinkin eläinten perimän osiin kertyy Hyönteisevoluutiossa tapahtui kaksi suurta innovaatiota: lentokyky ja osittainen muodonmuutos. Holometabolisten hyönteisten fossii lit tältä ajalta ovat kuitenkin aniharvinai sia. Tällaisten molekyylikelloihin perustuvien sukupuiden perusteella on päätelty, että perhosten ja muiden täydellisen muodon muutoksen kokevien hyönteisten viimei nen yhteinen esivanhempi eli kivihiilikau della yli 300 miljoonaa vuotta sitten. Ne luultavasti muistuttivat sekä ulkonäöltään että lisään tymistavaltaan kylpyhuoneen lattialla vi peltäviä sokeritoukkia. Niiden harvinaisuus johtunee siitä, et. Vanhin kokonaisena säilynyt hyönteisfossiili, Belgiasta löytynyt Strudiella devonica, muistuttaa jonkin verran sudenkorennon toukkaa ja on ehkä jonkin kantahyönteisen nymfi . Kivihiilikaivoksis ta on kautta aikain löytynyt fossiileja: kasvi nosien lisäksi erilaisia torakoita, sirkkoja ja jopa lokin kokoisia aarnikorentoja. Hyönteisten kehoa pitää koossa ulkoi nen tukiranka, eräänlainen kitiinistä tehty haarniska, jonka sisällä on vain pehmeitä kudoksia. Sen iäksi on arvioi tu noin 370 miljoonaa vuotta. Kertyneitä mutaatioita vertailemalla voi daan laskea, kuinka kauan sitten kaksi elä män puun haaraa on eriytynyt toisistaan. Niillä on yhteinen kantamuoto. Tuon ajan suometsissä syntyi suuri osa siitä kivi hiilestä, jonka polttamiselle ihmisen teolli nen sivilisaatio rakentui. Hyönteiset ovat pieniä, eikä niillä ole helposti fossiloituvia luita tai kovia kalk kipitoisia kuoria. Siksi hyönteisfossiilit ovat harvinaisempia ja monesti myös huonom min säily neitä kuin suuremmat eläimet. Hyönteinen kasvaa vain vaihta malla ulkoisen kuorensa uuteen: pehmeä uusi kuori kasvaa vanhan sisällä, kunnes vanha kuori lopulta halkeaa ja hyönteinen kömpii ulos omasta niskastaan. Se on kuitenkin oikeastaan pelkkä paperinohueksi litistynyt leukapari. Sokeritoukat ovat kin hyönteismaailman eläviä fossiileja. Nahanluonti toisensa perään toukka eli nymfi alkaa muistuttaa hieman enemmän aikuista, kunnes viimeisellä kerralla uudes ta nahasta puhkeavat täydelliset siivet. mutaatioita melko tasaisella nopeudella. Tällä tavalla kasvavat yhä esimerkiksi sudenko rennot ja heinäsirkat. Täydellisen muodonmuutoksen kehit tyminen oli ainutlaatuista. Esimerkiksi kaikkein vanhimpana tun nettuna hyönteisenä pidetty Rhyniognatha hirsti löytyi poikkeuksellisen hyvin säi lyneistä fossiileistaan tunnetusta Skotlan nin Rhyniesta. Ruostesiiven toukka on keväthangilta tutt u ”karvamato”. 18 suomenluonto.fi Kivihiiltä ja fossiileja Muodonmuutoksen alkuperää täytyy etsiä kaukaa esihistoriasta, mutta se ei ole aivan helppoa. Nahanluon ti on herkkä prosessi, jonka aikana hyöntei nen on pehmeä ja puolustuskyvytön. Toukan ja aikuisen välimuodot olisivat monien la jien tapauksessa elinkelvottomia, ja nämä välivaiheet käydään läpi kotelon suojassa. Näihin ai koihin maalle kasvoivat ensimmäiset puut ja varsieväkaloista kehittyi varhaisia maa eläimiä. Osittaisessa muodonmuutoksessa kukin uusi kitiinikuori poikkeaa hieman edellises tä. Devonikaudella 419–359 miljoonaa vuotta sitten hyönteisten evoluutiossa ta pahtui kaksi suurta innovaatiota: lentoky ky ja osittainen muodonmuutos. Sen kertovat dnasukupuut: perhoset, kovakuoriaiset, pistiäiset ja kaksisiipiset ovat läheisempää sukua toisilleen kuin millekään osittaisen muodonmuutoksen kokevalle hyönteisryh mälle. Ainutlaatuinen kehitysaskel Vuosimiljoonien mittaan eräiden hyön teisten evoluutio kulki kohti yhä suurem paa kuilua nymfi n ja aikuisen eläimen vä lillä. Lopulta kehittyi täydellinen muodon muutos, jossa toukka on niin erinäköinen, ettei sitä mitenkään arvaisi saman eläinryh män edustajaksi aikuisen kanssa
Arvoituksellinen muodon muutos Nykyään täydellisestä muodonmuutokses ta on hyönteisille monenlaista hyötyä. Niiden fossiilit näyttävät usein samalta kuin kirjan lehtien väliin litis tynyt koi. Usein edes koko ötökkä ei ole säilynyt, vaan mikroskoopin alla joudu taan tihrustelemaan esimerkiksi alle milli metrin mittaista irtopäätä hyönteisten evo luution salaisuuksien paljastamiseksi. Ne ovat murskautuneet kivimas sojen paineessa, joten paleoentomologien eli muinaishyönteisten tutkijoiden on vai kea löytää niistä hienovaraisia rakenteelli sia yksityiskohtia, jotka paljastaisivat suku laisuussuhteita. suomenluonto.fi 19 KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN tä perhosten varhaiset esivanhemmat oli vat muihin tämän ajan hyönteisiin verrat tuna hyvin pieniä. Toukka koteloituu silkistä ja karvasta kokoamassaan kehdossa. Yksi lupaava tapaus on kuitenkin Yh dysvaltojen Illinoisissa sijaitsevasta Mazon Creek fossiilikohteelta löytynyt reilun sent timetrin mittainen eläin, joka näyttäisi ole van toukka. Myös ruostesiiven toukka kasvoi kuk kakasvien lehdillä: toukan ravintokasveja ovat esimerkiksi pajut, vadelmat, voikukat ja mustikat. Se ei ole kuin korennon nym fi , vaan perhostoukan kaltainen lieriö. Niiden monimuotoisuus räjähti kukkakas vien kehittymisen myötä alkaen noin sata miljoonaa vuotta sitten. Muodonmuutos mahdollistaa myös sel laisten ravinnonlähteiden hyödyntämi sen, joita siivekkään eläimen olisi vaikeaa tai mahdotonta syödä – esimerkiksi ruokai lun ahtaissa koloissa maan alla tai lahopuun sisällä, tai ruostesiiven tapauksessa kova pintaisten lehtien syömisen, mihin tarvit tavia toukan järeitä suuosia olisi raskas kan taa mukana lennossa. Ruostesiiven aikuinen perhonen aloitt aa lentonsa alkukesällä.. Ai kuisten ja poikasten ei tarvitse kilpailla kes kenään elintilasta tai ravinnosta, kun niillä on täysin erilaiset elintavat. Valtava osa nykyäänkin elävistä perho sista, pistiäisistä, kovakuoriaisista ja kaksi siipisistä syö tai pölyttää erilaisia kukkakas veja. 311 miljoonaa vuottaa vanha eläin lienee jokin kantahyönteinen, sillä se ei täsmää täysin mihinkään nykyiseen hyönteisryhmään. Holometabolisten hyönteisten todelli nen maailmanvalloitus tapahtui kuitenkin paljon myöhemmin, dinosaurusten aikaan. Se kuitenkin muistuttaa enemmän hyönteis toukkaa kuin mitään muuta eläintä
Ne olisivat sulautu neet osaksi samaa elinkiertoa, kun varhai set hyönteiset lisääntyivät kivihiilikaudella käsnäjalkaisten, yhä maapallon lämpimil lä seuduilla elävien monijalkaisten mato jen, kanssa. Se tieto on hävinnyt esi historian hämäriin. Perhosten perimää on tutkittu riittävästi jot ta tiedetään hyvin, että niillä ei ole joukkoa käsnäjalkaisilta perittyjä geenejä, hyönteis tutkijat huomauttivat. Ritariperhosen toukka ahmii sarjakukkaisia kasveja. Kotelo nojaa ravintokasviin silkkirihman varassa.. Muodonmuutoksesta on monenlaista hyötyä. Talvehtineella toukalla on jäljellä enää yksi tehtävä: etsiä turvallinen koteloitumis paikka. Miltä muodonmuutos tuntuu. Mitähän ruostesiipi tänä aikana kokee. Toukka on siis aivan yhtä lailla hyöntei nen kuin perhonenkin. Toukka muodostaa ympärilleen ko telon, jonka sisältä myöhemmin keväällä kömpii savun ja ruosteen värinen yöper honen. Täydellinen muodonmuutos on kehittynyt osittaises ta, mutta on edelleen epäselvää, mitä osit taisen muodonmuutoksen vaihetta perho sen toukka vastaa. Onko toukka kehittynyt varhaisen vaiheen nymfistä, vai onko se oi keastaan omillaan seikkaileva alkio. Aikuisten ja poikasten ei tarvitse kilpailla elintilasta tai ravinnosta, kun niillä on täysin erilaiset elin tavat. Vuonna 2009 eläkkeellä oleva brittibio logi julkaisi arvostetussa PNAStiedeleh dessä artikkelin, jossa hän väitti, että per hoset ja niiden toukat polveutuvat koko naan eri eläinryhmistä. Millai nen välimuotojen sarja aukkoon kuuluu. Hulluiltakaan ideoilta ei ole vältytty. Kävi ilmi, että ristey tymisartikkelin kirjoittaja oli käyttänyt ase maansa hyväksi ujuttaakseen artikkelin ar vostettuun tiedelehteen läpi normaalia väl jemmän laatuseulonnan. Arvoituksellisia ovat myös muutoksen käytännön yksityiskohdat. 20 suomenluonto.fi KU VA T M IK KO KA LL IO JA PA SI KA N N IS TO / VA ST AV AL O On kuitenkin mahdotonta sanoa, mikä valintaetu alun perin ajoi täydellisen muo donmuutoksen kehittymistä satoja miljoo nia vuosia sitten. Keväthangella mönkivä ruostesiiven toukka on syömisen sä syönyt jo edellisenä syksynä. Kuinka näiden hyvin erilaisten eläinten lemmenleikit olisivat käytännös sä sujuneet, siihen kirjoittaja ei ota kantaa. Julkaisu sai välittömän murskakritiikin. Eläin on vain jaka nut elämänsä kahteen osuuteen, joista en simmäinen hoitaa syömisen ja kasvun, jäl kimmäinen lisääntymisen
Päivä 13. Haisevassa haarassa niitä odotti lievä sähköisku. Kokeessa tutkijat kouluttivat amerikka laisen perhoslajin, tupakkakiitäjän, touk kia. Ilmeisesti sähköiskut ovat hyönteistenkin kokemusmaailmassa epämiellyttäviä, sillä toukat oppivat välttä mään etyyliasetaatin hajua. Perhosen ensimmäinen tehtävä on oikaista siipensä pumppaamalla siipisuoniin nestettä. päivänä kotelon sisällä on jo lähes valmis perhonen. JO U RN AL O F TH E RO YA L SO CI ET Y IN TE RF AC E 10 : 20 13 03 04 Kotelovaiheen 16. Myös osa suolistoa (punainen) säilyy.. Ne saivat valita Y:n muotoisessa sok kelossa kahden käytävän väliltä, joista toi nen oli hajuton ja toinen tuoksui pistävästi etyyliasetaatilta. Eläimen ulkonäkö muuttuu kotelovaiheen aikana täysin, mutta hengityselimet (siniset) kokevat vain hienosäätöä. Jännittävä oli, että aikuiset tupakkakiitä jät muistivat toukkana kokemansa ja osasi vat edelleen välttää etyyliasetaattia – mut ta vain, jos koulutus oli tapahtunut toukka Silmä Pää Keskiruumis Takaruumis Tuntosarvi Imukärsä Jalka Ilmapussi Hengitysaukko Siipisuonet Keskisuoli Hengitysaukko Keskisuoli Ilmapussi Malphigin putket (Hyönteisten munuaiset) Lentolihakset Ilmapussi Malphigin putket Keskisuoli Kuoriutuvan perhosen siivet ovat vielä tiukasti supussa. Päivä 1. Hyönteisten kokemusmaailmasta tiede tään vasta vähän, mutta näyttää siltä, että nekään eivät ole pelkkiä biologisia pikku ro botteja. 20 13 . On kiehtovaa pohtia, millaista olisi mennä nukkumaan ja eräänä päivänä herätä aivan erilaisena olentona. Vai onkohan hyöntei nen peräti tajuissaan läpi muodonmuutok sen ja tuntee, kuinka sen keho rakennetaan uudelleen ja elimet siirtyilevät. suomenluonto.fi 21 KU VA T W IL FR IE D M AR TI N / GE TT Y IM AG ES , M IK KO KA LL IO / VA ST AV AL O , CT -K U VA T LO W E YM . Tietokonetomografiaan perustuva kuva ohdakeperhosen kotelosta kahdessa kehitysvaiheessa. Hyönteiset oppivat ja muistavat op pimansa jopa muodonmuutoksen yli, osoit tivat yhdysvaltalaistutkijat vuonna 2008
Aikuisen ritariperhosen sisällä on kuitenkin yhä toukan elimiä.. 22 suomenluonto.fi Perhosen näkyvät ruumiinosat kehittyvät vasta kotelovaiheessa
Ne ovat kiinnittynee nä sen ihon sisäpintaan kuin pienet piilo taskut. Koko eläimen pintakerros vaihtuu uuteen. Tästä merkistä imaginaa lilevyt nytkähtävät toimintaan. Kotelon sisällä ei ole mis sään vaiheessa muodotonta hyönteispir telöä, vaan osa toukan elimistä säilyy. Esi merkiksi ruostesiiven ruskeankiiltävä kote lo kiemurtelee häirittynä. Toukkavaiheen alun ko kemukset ne unohtivat. Tämä havainto johti tutkijat homeoot tisten geenien jäljille: pohjimmiltaan kaik kien eläinten kehot kehittyvät samalla ta valla. Samat geenit kertovat niin ihmisalkiolle kuin ruostesiivelle, minne kasvattaa jalka ja minne silmä. Ne vain odottavat merkkiä. Jos toukka leikeltäisiin ja imaginaalile vyt irrotettaisiin, ne kaikki näyttäisivät suu rin piirtein samalta. Banaanikärpästen toukkia ja koteloita leikelleet tutkijat huomasivat jo varhain, että esimerkiksi tuntosarven ja jalan ima ginaalilevyt voidaan leikata varovasti irti ja vaihtaa päikseen – ja tuloksena syntyy kär pänen, jolla on yhden raajan tilalla tunto sarvi ja päinvastoin. Suuria suuntaviivoja määräävät gee nit ovat yhteisiä, sillä ne on peritty yhtei siltä esivanhemmiltamme kaukaa eläinten evoluution alkuhämäristä. Tupakkakiitäjän muistot antavat vihjeen siitä, mitä toukan keholle ylipäätään tapah tuu kotelovaiheen aikana. Jos kotelos saan olevaa perhosta täytyisi verrata ruo kaan, pirtelön sijaan osuvampi kuvaus voisi olla hyvin tarkkaan organisoitu kulhollinen keittoa, jonka liemessä kukin kiinteä pala on tarkasti määrätyllä paikallaan. Perhosilla on siis varhaislapsuuden muistinmenetys.. Raajat voi vat kasvaa tiiviisti laskostuneina tai jopa te leskoopin tapaan itsensä sisään pakattuna, kunnes muodonmuutoksen eteneminen ehtii tehdä niille tilaa. Silti niiden kohtalo on jo määrätty: oikeat geenit on jo käännetty päälle ja kukin levy on ohjelmoitu kasva maan jalaksi, tuntosarveksi tai siiveksi. Jos hyönteiset yli päätään ovat tajuisia eli kokevat oman elä mänsä – mistä ei ole vielä varmuutta – saat taa olla että ne ovat myös tajuissaan ainakin osan muodonmuutoksestaan. Selitys on se, että kotelovai heessa osa toukan aivoista hajoaa ja raken tuu uudelleen vastaamaan aikuisen perho sen tarpeita, mutta myöhäisen toukkavai heen muistot tallentuvat toiseen aivojen osaan, joka säilyy. Hyönteisillä onkin meille enemmän opetettavaa kuin kevät hangella ryömivää karvamatoa katsellessa osaisi arvata. Joskus sanotaan, että toukka nesteytyy, mutta se ei aivan pi dä paikkaansa. Hyönteistutkimus kertoo ihmisestäkin Vaikka osa ruostesiiven toukan sisäelimis tä ja aivoista on tallella aikuisella perhosel lakin, mikään päälle päin näkyvä ei säily. Aikuisen perhosen raajat ja siivet kasvavat imaginaalilevyistä, litteistä rakenteista, jotka ovat pii lossa toukan kehossa. Näiden rakenteiden aihiot olivat kui tenkin paikoillaan toukan sisällä jo ennen kuin se edes kuoriutui munasta. Osa elimistä purkautuu irrallisiksi soluik si, joista rakentuu uusia elimiä. KU VA M IK KO KA LL IO / VA ST AV AL O Kiitäjäperhoset muistivat vain toukkavaiheen lopussa oppimansa. suomenluonto.fi 23 vaiheen lopulla. Perhosilla on siis varhaislapsuuden muistinmenetys kuten ihmisilläkin. Esi merkiksi hyönteisen hengitys eliminä toi miva ilmaputkijärjestelmä kokee vain pien tä hienosäätöä. Banaanikärpäsestä tuli yksilönkehityk sen mallilaji, jonka avulla ymmärretään pa remmin myös ihmislapsen kehitystä ja sii nä tapahtuvia häiriöitä. Kun toukka koteloituu, sen hormonitoi minta muuttuu. Perhoskotelot eivät ole aktiivisia, mut ta täysin reagoimattomia ne eivät ole. Raajat, siivet, sukuelimet, silmät ja suuosat ovat tuliterät
24 suomenluonto.fi Jo l eh t i i p u u TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TARU RANTALA 24 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 25 Puiden hiirenkorvat ja kukinnot ovat odotettuja kevään merkkejä. Silmujen valmistautuminen kevääseen on kuitenkin alkanut jo syksyllä. suomenluonto.fi 25 Tuomen lehdet (vas.) puhkeavat ennen kukintaa, vaahtera taas kukkii juuri ennen lehtien puhkeamista.
26 suomenluonto.fi P ihan koivuvanhus on kuin varpaisillaan: ihan kohta siihen puhkeavat pienet hii renkorvat. Puut ovat biologisia lämpömittareita Pitkän ja pimeän talven jälkeen puiden lehtiminen ja muut kevään merkit pannaan ilolla merkille. Kevään tulolla on niin kova vauhti ja energia. Keskitalvella on kuitenkin vielä liian kylmä, jotta kasvu voisi käynnistyä”, ViheräAarnio kertoo. Lämmön ker tymistä mitataan lämpösummalla, joka saadaan laske malla yhteen kaikki tietyn kynnysarvon ylittävät vuo rokauden keskilämpötilat. Kertaakaan se ei ole vielä onnistunut. Siinä missä me ihmiset iloitsemme kevään lämpe nevistä päivistä, myös puut keräävät lämpöä. ”Rauduskoivu puhkeaa lehteen viikkoa aikaisem min kuin hieskoivu, joka taas pudottaa lehtensä aiem min kuin rauduskoivu. Kun sitä on kertynyt tarpeeksi, lehdet puhkeavat. Rauduskoivun kasvujakso on siis pitempi.” Koivulajit voi tunnistaa myös lehdistä: rauduskoi vun lehdet ovat kolmiomaiset, tyvestään leveämmät, suippokärkiset ja kahteen kertaan sahalaitaiset, kerro taan ViheräAarnion ja Kåre Pihlströmin uutuuskirjas sa Suomalaisten puut arjessa ja ajatuksissa (Metsäkustan nus 2020). Hieskoivun lehti on taas muodoltaan pyö reämpi, kärjestään lyhytsuippuinen ja vain kertaalleen sahalaitainen. Se, että pihan koivuvanhus saa ylleen heleän vihreän kevätnutun, on kuitenkin määrätty jo kuukausia sitten. Joka kevät päätän, että käy tän yhden päivän vain tuijottaen avau tuvia lehtisilmuja. Hän on perehtynyt muun muassa puiden vuosirytmiin ja etenkin raudus ja hieskoivun ekologiaan. Rauduskoivun lehdet ovat kolmiomaiset, suippokärkiset ja kahteen kertaan sahalaitaiset.. ”Se on se lämpö, joka saa puut puhkeamaan leh teen”, sanoo erikoistutkija Anneli Viherä-Aarnio Luon nonvarakeskuksesta. ”Silmut muodostuvat jo edellisen kesän lopulla. Ne ovat ruskeiden silmusuomujen suojassa silmudor manssissa eli lepotilassa syksyn ajan. Viileät, hieman nollan yläpuolella olevat lämpötilat purkavat lepo tilan jouluun mennessä. Keväällä nämä koivusisarukset voi tunnis taa niiden hieman erilaisista aikatauluista. Näitä vuo denaikaisia ja vuosittaisia vaihteluita tutkivaa tieteen ”Silmut muodostuvat jo edellisen kesän lopulla.” Vaahteran silmut ovat viininpunaisia tai punavihreitä
Suomessa fenologisia ha vaintoja on kirjattu jo Carl von Linnén aikana 1700lu vulla. Myöhäisin lehteen tulo taas on kirjattu suurena nälkävuonna 1867. Silloin koivunsil mut puhkesivat vasta kesäkuun puolivälissä.” Tuomen lehdet ovat soikeita ja suippokärkisiä.. ”Vuosien välillä voi kuitenkin olla suuria eroja”, Vi heräAarnio toteaa. Havainnot kokoaa nykyisin yh teen Luonnontieteellinen keskusmuseo. ”Metsäntutkimuslaitoksella tehtiin fenologiatutki musta vielä viime vuosikymmenellä, mutta nyt rahat seurantatutkimuksiin ja pitkien aikasarjojen keruu seen ovat kortilla”, ViheräAarnio harmittelee. suomenluonto.fi 27 Hieskoivun lehdet ovat pyöreitä, kärjestään lyhytsuippuisia ja vain kertaalleen sahalaitaisia. ”Lämpiminä keväinä koivu voi tul la lehteen jo huhtikuussa. alaa kutsutaan fenologiaksi. Kevätfenologia onkin kansalaistiedettä parhaim millaan, sillä Suomen Tiedeseura on kerännyt järjes telmällisesti havaintoja muun muassa lehtipuista vuo desta 1846 lähtien, ja LuontoLiiton parhaillaankin havaintoja keräävä Kevätseuranta juontaa juurensa ai na vuoteen 1961 saakka. Nyrkkisääntönä voi edelleen pitää sitä, että Ete läSuomessa koivunlehti puhkeaa keskimäärin tou kokuun alkupuoliskolla, noin kuukautta aikaisemmin kuin YläLapissa, Rovaniemen korkeudelle eroa on kol me viikkoa. Tutki mukselle olisi nyt vuodenaikojen ja lämpötilojen hil jalleen muuttuessa tarvetta ja tilausta
Myöhäisiä, lehtien puhkeamisen jälkeen kukkivia puita ovat puolestaan pihlaja sekä lehmus. Ensimmäisenä, jo maaliskuussa, kukkivat tuulipö lytteiset lepät, harmaaleppä ja tervaleppä. ”Vuoden 2020 leutona talvena lepät kuitenkin kuk kivat paikoin eteläisessä Suomessa jo tammikuussa”, ViheräAarnio sanoo. Eri puulajien kukkiminen ja lehtiminen ajoittuu kuitenkin varsin pitkälle ajanjaksolle, joka vaihtelee kulloisenkin kevään lämpötilojen mukaan. Puiden keväinen herääminen myötäi leekin kiinteästi lämpösummien kehittymistä. Kukinnan ajankohta vaihtelee Kevään tapahtumat vyöryvät luonnossa niin vauhdik kaasti, että ihmisen on välillä vaikea pysyä tahdissa mu kana. ”Moni terve saarni on päässyt hengestään, kun alku kesään saakka lehdetöntä puuta on luultu kuolleeksi”, ViheräAarnio sanoo. ”Paljastui, että koivun lehteen tulo on aikaistunut keskimäärin 8 päivää sataa vuotta kohti ja 12 päivää mainitulla ajanjaksolla napapiirin eteläpuolisessa osas sa Suomea. Leppien kanssa on vähän sama juttu kuin koivujen kanssa: kumpi olikaan kumpi. Harmaalepän lehdet ovat taas väriltään harmaanvihreät ja muodoltaan soikeanpyöreät ja suip pokärkiset sekä lisäksi karvaiset. Silti lehtien puhkeamista saatiin odottaa aina toukokuulle saakka, jolloin lämpöä oli ker tynyt tarpeeksi. Jalot lehtipuut ovat mitä ilmeisimmin arkoja kylmäl Harmaalepän lehdet ovat muodoltaan soikeanpyöreät ja suippokärkiset.. ”Fenologiset havainnot kertovat keväiden lämpe nemisestä melkein yhtä tarkasti kuin lämpötilamit taukset. 28 suomenluonto.fi Pitkistä aikasarjoista on tutkittu muun muassa haa van ja rauduskoivun lehteen tulon ja kukinnan ajan kohtaa sekä harmaalepän, tervalepän, tuomen ja pih lajan kukinnan ajoittumista vuosina 1846–2005, siis 160 vuoden ajanjaksolta. Leppien tapaan ennen lehtien puhkeamista kukki via puita ovat muun muassa tuulipölytteinen haapa se kä monet hyönteispölytteiset pajut, kuten raita. Puut ovatkin kuin biologisia lämpömittareita”, ViheräAarnio vertaa. Myös tammi ja saarni lehtivät ja kukkivat vasta tou ko–kesäkuussa. Samoin vasta kesäkuulla kukkivan pihlajan kukinta on aikaistunut 8,5 päivää sadassa vuodessa.” Muiden puulajien osalta fenologiset tapahtumat oli vat aikaistuneet 3–11 päivää sataa vuotta kohti, esimer kiksi harmaalepän kukinta on aikaistunut 11 päivää. Tämä hyön teispölytteinen jalo lehtipuu kukkii vasta heinäkuussa. Tervalepän lehdet ovat tummanvihreät, muodoltaan vastapuikeat ja tylppä tai lanttopäiset. Tämä keväinen aikaistuminen kulkee käsi kädes sä kevätkuukausien, siis maalis, huhti ja toukokuun lämpötilan nousun kanssa, joka on ollut 1,5 astetta sataa vuotta kohden
Pihlajan lehdykät ovat soikeita ja kapeanpuikeita. suomenluonto.fi 29 Tervalepän lehdet ovat vastapuikeita sekä tylppätai lantt opäisiä. Tuulipölytt einen tammi kukkii lehtien puhkeamisen aikaan touko– kesäkuussa.
Niissä oleva lehtivihreä pilkotaan osiin ja varastoidaan talteen seuraavaa kasvukautta varten puun runkoon, oksiin ja juuriin, minkä seurauksena lehdet kellastuvat. Lehdet ovat silloin tehneet tehtävänsä. Lehtien tehtävä onkin tuottaa puulle kasvuaineita. Lämpö saa silmusuomujen sisällä olevat lehtien ai heet venymään ja sitten puhkeamaan, kun kriittinen lämpökertymä on ylitetty. Kun silmut ovat puhjenneet, puu alkaa kasvaa myös pituutta. Haapa on jo kukkinut, kun sen lehdet puhkeavat. Niilläkin on oma fenologiansa, ja esimerkiksi koivun juuriston kas vu ajoittuu keski ja loppukesään, kun maaperäkin on lämmennyt. Näistä aineksista solut yhteyttävät auringon valon avulla sokereita se Suurikokoiset vaahteranlehdet ovat kolmetai viisihalkioisia. Pitkulaiset hedenor kot muodostuvat syksyllä ja ne ovat näkyvillä koko tal ven yli”, ViheräAarnio sanoo. Paksuuskasvu alkaa vasta hieman myöhemmin. Sopivan syystuulen voimasta lehdet irtoavat ja varisevat maahan." le ja hallalle, ja sen takia ne myös lehtivät myöhemmin kuin ankarampiin oloihin sopeutuneet puusissimme koivut, lepät ja haapa. 30 suomenluonto.fi kä vapauttavat happea. ”Koivun emikukinnot talvehtivat silmuissa ja puh keavat siis heti lehden puhjettua. ”Silloin puun lehtien kantaan kehittyy niin sanottu irtoamisvyöhyke. ”Havupuista esimerkiksi kuusen keväiset nuoret ver sot eli kerkät ovat kylmälle arkoja. ”Esimerkiksi hyvässä kasvussa oleva nuori koivu voi pyrähtää kasvukauden aikana pituutta jopa yli metrin.” Puista ja muistakin kasveista puhuttaessa ei pidä unohtaa niiden maanalaisia osia, juuria. ”Juhannukseen mennessä koivunlehdet ovat venäh täneet täysikokoisiksi.” Lehden soluissa on paljon niille värin antavia vi herhiukkasia, joihin kulkeutuu ilmasta hiilidioksidia ja maasta puun rungon kautta vettä. Jos lämpimät säät jatkuvat, lehdet kasvavat nopeasti kokoa. Jos ne saavat pakkas ta kylkeensä, puun kasvu saattaa kärsiä.” Juhannuksena täysikokoinen Oman pihamme koivuvanhuskin, joka on muuten rau duskoivu, puhkeaa ensin lehteen ja vasta sen jälkeen kukkaan, keskimäärin noin päivää myöhemmin. Kun yöt kesän lopulla pitenevät, puut vaipuvat hil jalleen lepotilaan. Uudet silmut muodostuvat loppu kesällä. Koivun juuriston kasvu ajoittuu keskija loppukesään.
suomenluonto.fi 31 Juurilla on oma rytminsä ”Juurten kasvun ajoitt umista tutkitaan metsämaahan asennetuilla skannereilla sekä niin sanotulla miniritsotronikuvauksella, jossa pientä erikoiskameraa liikutellaan maahan asennetuissa läpinäkyvissä putkissa. Yhdis tän sen vahvasti vapun viettoon, sillä raita kukkii huh ti–toukokuun vaihteessa. ”Varmasti esimerkiksi auringonvalon tehokas siep paaminen sekä lämmön ja haihdunnan säätely ovat te kijöitä, jotka ovat ohjaneet puiden lehtien monimuo toisuuden evoluutiota”, ViheräAarnio pohtii. Vastapuikea tammenlehti ViheräAarnio katselee nyt heräävää kevättä monen muun suomalaisen tapaan koronan vuoksi etätöissä. ”Alkukesällä puussa painott uu maanpäällinen kasvu, kun versot, neulaset tai lehdet sekä rungon paksuus kasvavat. Tykkään myös vaahteran ku kinnasta.” Vaahterakin kukkii juuri ennen lehtien puhkeamis ta. Juurilla on erilainen fenologinen rytminsä kuin esimerkiksi puiden lehdillä. Ja pohjoisessa hiirenkorvilla ollaan vasta noin kuukau den kuluttua.. Myös lämpötila ja kosteus vaikutt avat kasvuun”, Helmisaari sanoo. ”Rakastan pajuja, raidan keltaista kukintaa. Hänkin odottaa tietyn lehtipuun kukintaa ja lehtimistä. Mutta jos taas myöhästyn, pian lehtivät hieskoivu, raita, tuomi, pihlaja, harmaaleppä, tervaleppä sekä haa pa. Kameralla voidaan kuvata samoja juuria koko niiden eliniän ajan”, kertoo Metsätieteiden osaston professori Heljä-Sisko Helmisaari Helsingin yliopistosta. Tammen lehdet puhkeavat myöhään keväällä. Lehtien muotoa kuvaavat veikeät termit kuten pui kea, suikea tai vastapuikea ovat peräisin 1800luvulta ja ne ovat kasvitieteilijänäkin tunnetun Elias Lönn rotin käsialaa. Kun maanpäälliset osat kasvavat voimakkaasti, niiden kasvu toimii yhteytetyn hiilen ja maasta ja puun varastoista otett ujen ravinteiden voimakkaana nieluna. Onneksi pihassa kasvaa myös tammi. Ja lehdistäänhän vaahtera tunnetaan. ”Varsinkin kuusikoissa maa voi olla roudassa jopa kesäkuun puoliväliin saakka. Lehtipuiden lehtien monimuotoisuus herättää myös kysymyksen, miksi niissä on niin paljon vaihtelua. Juurten kasvu ajoitt uu keskija loppukesään. Aion olla paikalla, kun hiirenkorvat avautuvat. Yhteytett yä hiiltä kulkeutuu tällöin enemmän maanpäällisiin kasvaviin osiin kuin juuriin.” Toinen syy juurten vähäiseen kasvuun alkukesästä on se, ett ä metsämaa on alkukesästä usein vielä melko kylmä. Sen vastapui keat lehdet alkavat vihertää vasta toukokuun lopulla. Helmisaaren ohjauksessa on pian valmistumassa jatko-opiskelija Yiyang Dingin väitöskirja juurten kasvusta ja siitä, kuinka paljon juurten uusiutuminen sitoo hiiltä metsämaahan. Ne ovat 3 tai 5halkioisia ja suurikokoisia. Pihan rauduskoivun silmuissa vielä uinuvat suippo kärkiset lehdet ovat nyt erityisen valvonnan alla
32 suomenluonto.fi Kontiaisen vinkkelistä Kontiainen on sopeutunut maanalaiseen elämään.
Tunneli on jonkun toisen reviiriä. Yllättäen tassut kuopivat esiin mustaa, muhevaa mul taa. Kontiainen perään tyy nopeasti ja sysii tunnelin tukkoon jäljessään. Se on jo vahva. Kontiainen nuuhkii maata edessään ja tunnustelee sitä tuntokarvat vipattaen. Pienessä hetkessä liero on nykäisty käytävästään ja maiskuteltu parempiin suihin. Tiedusteluretket ylöspäin päät tyvät Ukäännökseen, kun maan lomasta alkaa pilkottaa valoa tai jokin kova ääni säikäyttää seikkailijan. Pian TEKSTI ANNA TUOMINEN Kesän korvalla nuoret kontiaiset joutuvat nousemaan maan pinnalle etsimään omaa reviiriä. Kontiainen lähtee liikkeelle varovasti ja tunnustellen. P esän ympäristö tunneleineen muuttuu koko ajan. Matka ei ole helppo. Pian pieni kontiaisen alku vilistää seuraavaan tunne liin ja alkaa kuopia maata käpälillään. Saalis on syö tävä heti ennen kuin joku sisaruksista ehtii huomaamaan. Mullan seasta paljastuu jotain sileää ja oudon hajuista. Nuo ri kontiainen ravistaa enimmät päältään ja alkaa taas nuuhkia ja tunnustella käytävän seinämää edessään. suomenluonto.fi 33 S avista maata ropisee suipolle kuonolle. Pimeyteen laajeneva tunneliverkosto on päivä päivältä tutumpi ja uteliaisuus yleensä voittaa ujouden. Kasvien suojassa tuntuu hetken turvallisemmalta, mutta voimakas tuulenpuuska nappaa versot riepotelta vakseen ja säikäyttää kontiaisen piilostaan. Nuori kontiainen sysii käy tävään romahtanutta maata edellään ylöspäin, kunnes se valuu pois tieltä ja kaikki aistit tulvahtavat täyteen uutta. Se pinkaisee eteenpäin minkä käpälistään ehtii ja juoksee pitkän mat kan, kunnes tuntee pehmeän maan. Sydän läpättää hermostuksesta. Lyhyen empimisen jälkeen se jatkaa kaivamista. Kontiainen on löytänyt kukkasipulin ja jää tutkimaan uut ta tuttavuutta. KU VA TH IE RR Y VA N BA EL IN GH EM / BI O SP H OT O / M VP H OT O S. Maa kuivuu ja lämpenee. Huojennus vaihtuu järkytykseksi. Voimakas valo tunkeutuu silmiin ja tuuli tarttuu turkkiin. Kai vu käy yhä sukkelammin, vaikka sen päämäärä onkin vie lä hieman hukassa. Pinnan alta löytyy valmis käytävä, jossa tuntuu vahva haju, tuttu, mutta vie ras. Kyllä, ehdottomasti herkullinen! Hetken aikaa tunnelissa kuuluu narskutus. Nyt tunnelista löytyy uusi haju, kiinnostava ja mahdollises ti herkullinen. Lähellä koira rähähtää haukkuun, ja pieni seikkailija pu jahtaa piiloon maasta kurottavien vihreiden varsien lo maan. Viimein päätös on tehtävä. Samalla emon käytös alkaa muuttua, ensin oudon välinpitämättömäk si, sitten jopa äreäksi. Tutkiva kuono kohtaa kitiinisen pinnan ja pienet terä vät hampaat napsahtavat. Maailma maan pinnalla on täynnä hajuja, kovia ääniä ja häilyviä varjoja, ja ne kaik ki pelottavat kokematonta. Se ei vaikuta syötävältä, muttei pelottaval takaan. Käpälät viuhuvat ja kontiainen kaivautuu pimeään. Vierestä esiin pilkistää kastemadon pää, ja sipuli unohtuu saman tien. Pienen kontiaisen olo käy tukalaksi perheen seurassa, mutta toinen vaihtoehto tun tuu vielä kamalammalta
Yhtäkkiä valo peittyy lempeään varjoon. Vasta kaivetun käytävän varrelle syntyy nopeasti pieni onkalo. Loukkaantunut liero ei osaa kaivautua karkuun, vaan joutuu odottelemaan aloillaan, kunnes kontiaisen tekee mieli helppoa hiu kopalaa. Nenässä tuntuu mehevä tuoksu ja käpälien alla maa on kostea. Lyhyen huu tokilpailun ja kipakan näykkäyksen jälkeen vieras luo vuttaa ja katoaa. U usi ympäristö kiinnostaa nuorta kontiaista. Lopulta pieni kontiainen ei enää saa syö tyä enempää. Ruokakomerokin täyttyy muka vasti. Kun kontiainen taas löytää lieron, se pu raisee sitä napakasti päähän ja kuljettaa veltostuneen otuksen komeroonsa talteen. Se kömpii kasvien seassa, tunnustelee maata kuonollaan ja raapaisee kokeeksi sieltä tääl tä. Ote ojan jyrkästä seinämästä ei tahdo pitää. Lopulta tärppää. Maan seasta löytyy paljon lieroja, jotka täyttävät vat san nopeasti. Sydänkin löytää taval lisen tahtinsa. Kylmä vesi tunkeutuu mustaan turkkiin. Käytävä pitenee ja haaroittuu, kun nuori reviirinhaltija tutkii ympäris töään. Kontiainen mönkii laonneiden heinien suojissa, kun maa katoaa sen jalkojen alla. Reviirin valtaaja alkaa heti tonkia maa ta ympärillään, sillä sen vatsaa kurnii jo kovasti. Arki kuitenkin järkkyy, kun tunnelissa alkaa rapis ta ja vieras kontiainen putkahtaa käytävään. Lahon puunpalan alta löytyy suuri etana, joka maistuu välipalaksi. Hätäännys saa kontiaisen räpiköimään vimma tusti, mutta silloin käpälät osuvat pohjalle painuneisiin kasveihin, ja se pääsee kiipeämään pinteestään. Nenäänsä se ei juuri pinnalla käytä, yksi kokemus oli riittämiin. Kontiainen viilettää pitkin tunne leitaan ja napsii mukaansa kaikki niihin eksyneet kastemadot, juoksujalkaiset ja muut herkkupalat. Kun tunneli käy ahtaaksi, kontiainen kaivaa kohti pintaa ja sysää irtonaisen maan sinne. Rauha palaa tunneliverkostoon. Se vierii päistikkaa rinnettä alas ja loiskahtaa ojaan. Kontiai nen joutuu ponnistelemaan, mutta pääsee lopulta ylös ja jatkaa eteenpäin märästä turkista huolimatta. Reviirin haltija ei aio jakaa omastaan. Puunjuurien lomasta löytyy mu kavan löyhää maata ja kontiainen alkaa kaivaa. Kontiainen pysähtyy puhdistamaan turkkiaan. Se vinkai see hurjistuneesti, mutta nuori reviirin haltija on hyvis sä voimissa, eikä se aio jakaa omastaan. KU VA SO LV IN ZA N KL / N AT U RE PI CT U RE LI BR AR Y / M VP H OT O S. 34 suomenluonto.fi se on taas valojen ja varjojen keskellä ja puikkelehtii eteenpäin. Lopputuloksena syntyy pienten kekojen jono. Kastelierot ovat kontiaisen pääravintoa etenkin talvisin. Se kai vautuu syvemmälle ja työntää ylimääräisen maaai neksen pintaan. Kontiaisen herätessä karikkeen läpi tihkunut valo on hävinnyt. Kontiaisen elämä tasoittuu lierojen etsimisen ympä rille. Humise va tuulikin etääntyy, ääni kuuluu vielä jostain korkealta, mutta maan rajassa il ma liikkuu hitaammin. Osa käytävistä vankistuu ja vakiintuu tärkeiksi kul kureiteiksi, toiset taas saavat sortua omia aikojaan. Kontiainen sän tää tunkeilijaa kohti kiukusta säksättäen. On aika rakentaa ruokakomero. Se rapsuttaa takajaloillaan tarmokkaasti kylkiä ja vatsaa. Kun pieni onkalo on valmis, tulee uni. Se kis koo kariketta sivuilleen tasakäpälää ja sysii sitä myös kuonollaan, eikä kauaakaan kun se pääsee kokonaan uppeluksiin
Levinneisyytt ä rajoitt avat multamaan vähyys pohjoisessa sekä talven roudan syvyys. Kontiainen oleilee maan pinnalla lähinnä vain tässä elämänvaiheessa, kun se etsii omaa reviiriä. KU VA T TH IE RR Y VA N BA EL IN GH EM / BI O SP H OT O JA ST EP H EN DA LT O / N AT U RE PI CT U RE LI BR AR Y / M VP H OT O S. Tilaisuuden tullen se voi saalistaa vaikkapa liskon. Lähes kaikki aika hereillä kuluu tunnelien kaiveluun. KONTIAINEN Talpa europaea Kontiaisen etukäpälissä on jänneluita, jotka kasvavat yhteen ja tukevat reunimmaisia sormia. Kuukauden kulutt ua se hätistää viimeisetkin omille teilleen. Naaras kasaa pehmikkeitä kaivamaansa onkaloon ja synnytt ää sinne 3–4 viikon kantoajan jälkeen kahdesta seitsemään poikasta. Kontiaisen näkö on huono, mutt a sen etenemistä helpott avat tuntokarvat kuonossa, jaloissa ja hännässä. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Kontiainen elää monenlaisissa maastoissa eteläisessä Suomessa, kaakkoon painottuen. Käpälät eturaajoissa ovat karvattomat ja lapiomaiset. Useimmiten elinpaikaksi valikoituu multava lehdon tai sekametsän reuna viljelysten tai puutarhojen tuntumassa – tärkeintä on, ett ä paikalta löytyy riitt ävästi lieroja ja muita pieneliöitä ravinnoksi. Kontiainen osaa uida, mutt a mieluiten välttelee veteen menemistä. Kontiainen syö päivässä puolet ruumiinpainostaan. TIESITKÖ. Eturaajat ovat huomatt avan vankat ja suuntautuneet sivuille. LISÄÄNTYMINEN Kiima-aika alkaa kun routa sulaa. RAVINTO Napsii tunneleissa vastaan tulevia selkärangattomia eläimiä, erityisesti kastelieroja. Koiraat etsivät naaraiden tunnelit kaivamalla, ja jos naaras hyväksyy koiraan, ne paritt elevat. Sen kuono on pitkä ja suippo, ja sillä on pehmeä ja tiivis musta turkki sekä lyhyehkö häntä. Märät tai hiekkaiset alueet ovat sille hankalia. suomenluonto.fi 35 TUNTOMERKIT Muistutt aa hiukan myyrää, mutt a vanha nimi maamyyrä on harhaanjohtava – kontiainen on hyönteissyöjänä läheisempää sukua siilille ja päästäisille. Kontiainen valvoo ja nukkuu noin neljän tunnin jaksoissa. Pienet silmät hädin tuskin näkyvät turkin alta, eikä kontiaisella ole ulkokorvia. Luu vahvistaa myös kuonoa, jota kontiainen käytt ää kaivamisen apuna. Kontiainen on 11–18 sentt iä pitkä ja paino vaihtelee lavealti sadan gramman molemmin puolin. Tanakat tuntokarvat korvaavat pimeydessä turhan näköaistin. Reviiri katt aa karkeasti 2000 neliömetriä, naaraalla hieman koirasta vähemmän. Moni jää silloin esimerkiksi petolinnun saaliiksi. ELINTAVAT Kontiainen on yksineläjä. Kontiainen viett ää talvet roudan alapuolella
36 suomenluonto.fi
Olin kou lussa hyvä biologiassa, ja ympäristöasiat alkoivat jo var hain kiinnostaa. Meidän tiluksillamme maa on niin tiukkaa savea, et tä lapsuudessa perunannostossa talikon lisäksi apuna oli välillä rautakanki. Maanparannus ei kasva korkoa korolle, vaan saa vutukset valuvat nopeasti hukkaan, jos työn lopettaa. P uutarha pieneni, kun isällä ja äidillä ei enää ol lut isoa lapsikatrasta ruokittavanaan. Kompostista muistan noilta vuosilta lähinnä ulko huusin tyhjentämisen isän kanssa. K äytännön oppeja puutarhanhoitoon saim me appiukolta, mutta kompostiasioissa tär keimmiksi oppaiksi muodostuivat kolme kir jaa. Maanparannus on siksi äärimmäi sen tärkeää hommaa. Äiti ni oli intohimoinen amatööripuutar huri, joten tiluksilla kasvatettiin suu ri osa nelilapsisen perheen ruuasta. Äidin kuoltua isä jäi hoitamaan muutamia kasvimai ta ja mansikoitaan. Näin kompostini opetti minua TEKSTI VILLE LÄHDE KUVITUS MARIA SANN Ville Lähde kertoo, miten hänestä tuli osa puutarhaansa – ei enää sen hoitaja.. Michael Pollanin Toinen luonto, jota olin myöhemmin saattamassa suomen kielelle, opetti mi nulle yrityksen ja erehdyksen arvon. Täytyisi alkaa alusta. Kirsi Tuomisen Kaikki kompostoinnista auttoi minua, kun rakensin vanhoista kuormalavoista ison komposti kehikon ja kehitin tiluksille monisyisen kompostikier ron. Yhden vuoden laiskottelun jäljet näkyvät heti. Opetta japerheemme vietti kesälomat äitini lapsuudenkodissa Lempäälässä. Se ei pitkälle riittänyt. Osa vanhoista kasvimaista oli ol lut käyttämättä jo vuosia, ja ne olivat palanneet alkuti laansa. Hiljalleen puutarha siirtyi meidän hoivaamme. Peruna pelloista tuli omenatarha ja takaniitty. Keittiöjätteet menevät vanhaan muoviseen kom postoriin, seuraavana vuonna ne jatkavat tekeytymis Hiljalleen puutarha siirtyi hoivaamme. Oli pakko alkaa oppia ihan oikeasti. suomenluonto.fi 37 O len elänyt suurimman osan elämästä ni kaupungissa mutta kasvanut myös maalla, etenkin kasvimaalla. Van hempana kuitenkin tajusin, etten lo pulta oppinut paljoakaan. Savimaan saattamiseen mul taisemmaksi tarvittaisiin kasapäin kompostia, mutta koska tiluksilla ei enää asuttu entiseen malliin, kom postiperinne oli katkennut. Puutarhurointiin ei ole valmista opaskirjaa, koska kaikilla puutarhoilla on oma luontonsa. Oma puutarhaintoni oli heräämäs sä, sillä elämänkumppanini oli kauppapuutarhurien ty tär ja minua paljon parempi luonnon tuntija. Puutarhan ympäristöasiat olivat minulle arvoi tus. Oli pakko alkaa oppia ihan oikeasti. Raavim me kasaan käytöstä poistuneen ul kohuusikompostin alueelta sen, mi tä löytyi, ja jotain sain irti vanhoista puutarha ja lehtikompostoreista, joskin osa oli hoita mattomana muuttunut kuiviksi muurahaispesiksi. Siinä sivussa ruokittiin muuta sukua. En kuitenkaan koskaan ollut ”luontoih minen”. Kesälomapäiviin kuului päivit täinen komennus puutarhatöihin, ja opin tekemään kaikenlaista
Ul kohuusijätteillä on omat vuosikertakehikkonsa, jotta taudinaiheuttajat kuolevat varmasti ennen päätymis tään kolmanneksi vuodeksi samaan päätekompos tiin. Vuosikausien kokemuksella voin sanoa, että tä mä ei läheskään aina pidä paikkan sa. Kompostin tu lee olla kostea mutta ei märkä. Jos murkut ovat tullakseen, ne tulevat hyväänkin kompostiin, ja silloin niiden kanssa vain eletään. 38 suomenluonto.fi tään pienemmässä samanlaisessa, ja vasta kolmannek si vuodeksi ne päätyvät isoon kompostikehikkoon. Jos nestettä lähtee jokunen pisara, kaikki on hyvin, mutta jos sitä valuu kunnolla, komposti on liian märkä ja kai paa kuivaainetta. Kompostiop paissa tahtoo lukea, että muurahai set ovat merkki ongelmasta, useim miten kuivumisesta. S iksi kompostia on opittava kuuntelemaan, tai pikemmin tunnustelemaan ja haistelemaan. Kaikki nyrkkisäännöt eivät kui tenkaan aina päde. Jotkut eliöt kaipaavat typpipitoisempia asioita – eli vihreämpiä asioita. Massaa pitää välillä sekoittaa, jotta ilma kulkee, mutta ei liian usein, että lämpöä ehtii ke hittyä sen sisuksissa. Se auttoi ymmärtämään, että minä olin kompostin oppilas. Pääarmeija on silmin näkymättömissä. Tämän voi testata kaiva malla kasan sisuksista kourallisen ja puristamalla. Typpipitoisia kompostiherätteitä en ole enää vuo siin tarvinnut, kun opin pitämään huolta vihreän ja rus Pöyhäisen, otan kourallisen, puristan, nuuhkin ja tunnustelen.. Joitain hyviä nyrkkisääntöjä on. Pöyhäi sen, otan kourallisen, puristan, nuuhkin ja tunnustelen. Suurimman osan työstä tekevät lukemattomat pienet otukset, jois ta tutuimmat lierot ja tuhatjalkaiset ovat vain näkyvin rintama. Vaikka kompostin hoitaminen huolella on kovaa työtä, minä en tee kompostia vaan avustan sitä. Komposti on monimutkainen ekosysteemi, jolla on omia elämänvaiheitaan, ja oikein isossa kasassa kier tojen eri vaiheet muodostavat monirytmisen mosaii kin. Komposti kertoo. Kolmas kirja, Jess Lowenfelsin ja Wayne Lewisin Teaming with Microbes, antoi kuitenkin tärkeimmän oppitunnin. Toiset tarvitsevat enemmän hiiltä – eli ruskeampi asioita. Pääosa sen massasta muodos tuu monista virroista: puutarhajät teestä, haravoiduista lehdistä, pik kurisuista, omenoista, rantaan ajau tuvasta kaislasta, niittojätteestä ja niin edelleen. Heikäläisten ilmestyessä kyl lä tarkistan aina kosteuden, varmuuden vuoksi. Jokainen komposti on omanlaisensa, eikä yleispäteviä neuvoja yksinkertaisesti ole ole massa. Lowenfelsin ja Lewisin kirja auttoi minua myös hah mottamaan paremmin, miksi jotkin asiat ovat kuin ne ovat. Isoja haittoja en ole havainnut. Kasan joka osan pitäisi vuorollaan päästä viettämään rauhassa aikaa kuumemmassa kes kuksessa, noin suunnilleen
Nykyisin kompostia syntyy kolmatta tai neljättä kymmentä kottikärryllistä vuodessa, mutta haluaisin lisää. Entisestä jätehuollosta tuli intohi moista lupaavan kompostimateriaa lin haalimista. Vaikka lukisin kuinka paljon kirjoja ja kuuntelisin vinkkejä, meidän täytyy lopulta opetella yhdessä, millainen sopii juuri tähän tarhaan, sen maa perään, ilmastoon ja eliöstöön. Inhimillisestä erityislaadustamme huoli matta olemme väistämättä vain yksi touhuaja muiden joukossa, emmekä pysty koskaan korvaamaan muiden työtä täysimittaisesti, kuinka kekseliäitä tahansa olem mekaan. Kun anoppilassa merenrantaan oli ajau tunut kasapäin merilevää, kahmimme sitä muovisä keissä auton takaosan täyteen. Vuosi loppuu kompostiin, kun kaikki kasvimaan jätteet on saatettu viimeiseen lepoon, ja katselemme vaimon kanssa tyy tyväisinä haravoiduilla lehdillä peitettyjä kasvimaita. Vuosi alkaa siitä: rakastan keväistä onnen tunnetta, kun kaivelen kompostia auki ja nuuhkaisen ensimmäisen kerran levitysvalmiin massan tuoksua. Kun naapurin maan viljelijä pyysi minua torjumaan ta kiaisten leviämistä pellolleen taka niityltämme, aloin niittää sitä sään nöllisesti. Komposti opettaa, että olemme vain yksi touhuaja muiden joukossa.. Rikastan sitä tuoreella niittojätteel lä täytekakkumaisesti: kerros ruskeaa, kerros vihreää, kerros ruskeaa… Puutarhakompostin nikotellessa taas ”rokotan” sitä parilla lapiollisella päätekompostin mo nipuolista eliöstöä tai ulkohuusikompostin typpipitoi sempaa massaa. Työ lisääntyi, mutta niin kasvoi kompostikin, ja niittojäteau masta tuli uusi materiavirta kompos tikiertoomme. Kompostista on tullut minulle puutarhan sydän. Komposti opetti minut olemaan osa puutarhaa, ei vain sen hoitaja. Ihmi sen toiminta ja kompostorin kaltai set apuvälineet nopeuttavat proses sia, ja huolenpito estää elävää kom postia muuttumasta mätäneväksi tunkioksi. Tunkio kehkeytyisi verkkaisemmin, eikä se tuottaisi niin mehevää lopputulosta, mutta perille sekin pääsisi. Kompostia tarvit taisiin lisää, ja paljon. Aina silloin tällöin han kimme kunnon läjät hevosenlantaa kasvimaita rikas tuttamaan. Minä olen joukossa silti ai noa, joka ei ole korvaamaton. suomenluonto.fi 39 kean tasapainosta sekoittaessani päätekompostia pari kertaa vuodessa. Näin komposti opettaa myös asiaa, joka meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, mutta joka on kovin help po unohtaa. K un viljelmämme laajenivat vuosi vuodel ta uusille kasvimaille, kasvulaatikoihin ja kurpitsakumpuihin, suhde kompostointiin muuttui toisellakin tavalla. Jokainen komposti on tekijöidensä näköinen, ja niistä tekijöistä ihmistyö on vain yksi osa, joskin äärimmäisen tärkeä sekin
Nykyajan haukkamies ylistää ylväintä siivekästä villitunturissa.. 40 suomenluonto.fi Haukka~ miehiä TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVAT PERTTI KOSKIMIES JA JORMA LUHTA KU VA JO RM A LU H TA Tunturihaukka oli vuosisadat arvostetuin metsästyshaukka kuninkaiden hoveissa
Mestari Kahdeksan vuosisataa aiemmin nuori mies kaukana Adrianmeren rannoilla haltioitui varmasti yhtä huimasti, samasta linnusta. Hyvinä riekkovuosina Suomessa pesii noin 25, huonoimpina alle 10 paria.. Tunturihaukka on maailman pohjoisin petolintu, joka pesii tundralla ja taigan pohjoisreunalla sekä Euraasiassa että Pohjois-Amerikassa. Pelotti, mutta sukset ja sauvat kainalossa pudottauduin paksussa lumessa parikym mentä metriä rosoista rotkonseinää. Ehdin toverini kanssa viimeiselle tun turinpäälle pimeän jo laskeutuessa, paita märkänä, parta jääpuikkojen peitossa. Silloin! Hento sipsuttava ääni... Fredrik II ei ollut kuningas kuningasten joukossa vaan erinomaisesti enemmän. Maailman pesimäkanta on 6 000–15 000 ja Euroopan 1 100–1 900 paria. Ihmisen mieli on liitänyt taivaanhauk kana aikojen alusta. Ku run päästä kiertämällä en ehtisi pohjalle en nen umpipimeää enkä näkisi, onko hauk ka kotona. Kymme nen sydämenlyönnin kuluttua haukka len si pari metriä pääni yli ja laskeutui eteeni hyllylle. Avaran aron asukkaat saivat haukalla kiinni riistaa, jota nuoli tai keihäs ei tavoitta nut. Poh jalla huohotin pitkään. Nuo pari sekuntia säätivät elämääni siinä kuin ensimmäinen yö Siikalahdella, vaimo ni tapaaminen 45 vuotta sitten, neljän lap seni syntymät. Hänen kestävin perintön sä lentää haukan siivin. Viitisen vuosituhatta sitten ihmisen ja haukan tiet yhtyivät Kes kiAasian aroilla, ehkä Mesopotamiassa tai Mongoliassa, kuten samoihin aikoihin hevo sen ja jo sitä ennen koiran kanssa. Tuosta Apulian miehestä, joka oli Hohenstaufenien kuningassukua, tuli Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan viimeinen keisari sekä Sisilian ja Jerusale min kuningas. suomenluonto.fi 41 K ylmänä helmikuun iltana kauan sitten, korkeassa kal liotemppelissä villitunturien takana tunsin, kuinka ihmisen henki yhtyy isompaan. Haukka toimi kuin tuliase – neljä vuosi tuhatta ennen kuin kiinalaiset keksivät ruudin. Tiesin korkeimman koivun kohdalta jyrkän solan kahden pystypahdan välissä. Hän oli kulttuurin, tie teen ja politiikan yleisnero, kuuden kielen taitaja, Nietzschen sanoin ensimmäinen eurooppalainen. Jo elinaikanaan hän sai nimen Stupor Mundi, maailman ihme
Maailmassa on tuhansia kuninkaita mut ta vain yksi ensimmäinen ornitologi. 42 suomenluonto.fi Taito metsästää haukoilla levisi kansain vaellusten ja kauppareittien mukana itään ja länteen, Eurooppaan ensimmäisinä vuo sisatoina jälkeen Kristuksen. Kului 450 vuotta, ennen kuin seuraavat, englan tilaiset Francis Willughby ja John Ray, ta voittelivat hengen lennossa hänen tasoaan. Valkohaukka Kun Euroopan hoveissa himoittiin valkoi sia haukkoja ja maksettiin niistä mitä tahan sa, kuninkaiden kuninkaaksi nousisi valko haukkojen hallitsija. Aatelisista aatelisin oli iso valkoinen naaras, pohjoisen prinsessa. Arktisimmilla seuduilla ja Jäämeren rannikoilla haukat ovat valkoisia. Vaikka tunturihaukkoja elää arktisella tundralla ympäri maapallon, ei laji ole eriy tynyt alalajeiksi. Siitä kului lä hes puolisataa ihmispolvea, kunnes Fred rik II paneutui syvällisemmin kuin kukaan muu petolintujen elämään ja haukkojen lennättämiseen, Arabian ja Persian perin töönkin. Haukkoja oli saatu pohjoisen kauppa miehiltä, mutta oppineetkin vain arvaili vat, miten kaukaa ne oli tuotu. Val koiset haukat elävät Jäämeren piirissä mut ta myös etelämpänä Aleuteille asti. Pitkään paavia ainutlaatuisesti uhmanneen Fredrikin käsikirjoitus piilotettiin Vatikaa nin holviin 346 vuodeksi. Kuningashaukka Keskiajan kuluessa haukoilla metsästämi sestä tuli ylimystön ykköshuveja. Pyhällä haukalla (kreikasta gerofalco) ja haukkojen herralla (girofalco) sai metsästää vain kuningas ja keisari. Kaikkein himoituimpia olivat val koiset haukat, joiden ounasteltiin asuvan kauimpana maailmasta ja selviytyvän an karimmista oloista. Meri tekee haukasta valkoisen, maa har maan. Pääosassa pesimäaluetta haukat ovat har maita selkä ja vaaleita vatsapuolelta. Toiminta tavat ja säännöt kehittyivät yhä yksityis kohtaisemmiksi renessanssiin asti, kunnes Ranskan vallankumous alkoi luhistaa elii tin elämäntapoja. Fredrik II jo tiesi haukkoja elävän ”Norjan ja Grönlannin (Gallandian) välissä tietyllä saarella, jota teutonit kutsuvat Yslandiaksi”, sitähän peit tää jää. Tunturihaukkaa pidettiin jaloimpana jahtihaukkana alusta asti linnun koon, voi man, rohkeuden ja harvinaisuuden vuok si. Sisämaassa haukat ovat harmaaselkäisiä sulautuen kallionseiniin. KU VA PE RT TI KO SK IM IE S. Suomessakin pesii joitakin hyvin vaaleita yksilöitä. Värimuodot ovat sopeutu mia erilaisiin ilmasto ja muihin elin oloihin. Siperiassa valkoiset haukat saalista vat vesilintuja rannikoilla ja jokisuilla ja pe sivät vasta jäiden lähtiessä, kuukautta myö hemmin kuin harmaat riekonjahtaajat tus kin peninkulman päässä sisämaan suun nassa. Haukanpyytäjä oli keskiajan huippu Tunturihaukan väri vaihtelee elinalueiden mukaan. Fredrik II kirjoitti linnuista ja haukois ta oppimansa 1240luvun lopulla moder nin eläintieteen verrattomaan, loisteliaas ti kuvitettuun ensiteokseen De arte venandi cum avibus (Linnuilla metsästämisen taito). Hän hylkäsi Aristoteleen kirjat ja kirkon opit ja tutki lintuja luonnossa
Haukkamies laittoi kivilatomuksensa ka tolle häkkiin isolepinkäisen, joka parkaisi huomattuaan haukan horisontissa – siitä ni mi varsler ja varfågel. Hollantilaiset pyydystivät harmaita tun turihaukkoja Skandinaviasta. Venäjän tsaarit hankkivat valkoiset haukkansa tundralta pororaidoilla, mutta eurooppalaisten oli purjehdittava merten taakse. Kuninkaan haukkalaiva saapui joka ju hannuksen aikaan Bessestadiin lähelle Reykjavikia. Se tiesi tuloja talon pojillekin. Tunturihaukan ehdoton ykkösruoka Is lannissa ovat kiirunat. Sen kultakaudel la 1731–1793 Kööpenhaminaan tuotiin 4600 haukkaa, joista 400 oli valkoisia (witte valken), 4050 harmaita (grauve valken) ja 150 harmaan muodon vaaleimpia yk silöitä (halfwitte valken). Islan nin kiirunakanta vaihtelee 11 vuoden jak soissa, kuten kiiruna ja riekkopopulaatiot myös niillä Jäämeren saarilla, missä myyriä ja myyränsyöjäpetoja ei ole. Taitavina merenkävijöinä baskit sei lasivat minne mielivät, mutta kun Kalma rin unionin johtovalta Tanska sai haltuunsa Norjan ja Islannin 1300luvun lopulla, kasvoi siitäkin merivalta. Saaren ankarassa talvessa pääosan linnuis ta pyydystivät islantilaiset, jotka kehittivät yksinkertaisempia pyyntitapoja. Kuninkaan kate oli tietysti val tava, kuten samoihin aikoihin keksityssä kapitalismissa tapaa olla. Hälytyksen kuultuaan mies houkutteli lankaan sidotun houkutus linnun avulla haukan satimeen. Valkoinen tunturihaukka oli aikoinaan arvostetuin metsästyshaukka, jolla saivat metsästää vain kuninkaat. Kiirunahaukka Kööpenhaminan haukkakaupan tilastot ovat taloushistoriaa mutta vielä kiehtovam pia luonnontutkimukselle. Huiput toistuvat kauniisti 11 vuoden välein. Hollannin etelärajoilla, 80 kilometriä Brysselistä koilliseen on Valkenswaard. Kölnin vaaliruhtinas ja arkkipiispa Clemens August von Bayern tunturihaukka käsivarrellaan Peter Jacob Horemansin maalauksessa noin vuonna 1732. Mut ta Kööpenhaminan hovin haukkakirjanpi dosta niitä paljastuu vuosisatoja varhem min. He hal litsivat täydellisesti mesopotamialaisten ja mongolialaisten oivaltamat keinot saada haukka kiinni taivaalta. Myyriä kuitenkin on melkein kaikkialla pohjoisessa. Esimerkiksi huippuvuonna 1764 siihen lastattiin 211 haukkaa sekä nii den ruoaksi 72 härkää, 339 lammasta ja 65 karitsaa, koska paluumatka kesti jopa seitsemän viikkoa. Mutta haukat olivat arvostetuimpia lahjoja, joita saattoi lähettää suosiollisille sukulaisille muihin Euroopan hoveihin, rahaksi muutettunakin kuin liuta huippuhevosia. Linné tapa si haukkamiehiä Taalainmaan matkallaan 1734, ja heidän jäljiltään näkyy vieläkin pii lokojujen perustuksia Ruijan vuorilla asti. M AA LA U S PE TE R JA CO B H O RE M AN S / W IK IM ED IA CO M M O N S. Myyräkantojen romahdettua Islantilaiset kutsuvat tunturihaukkaa kiirunan veljeksi. Hollantilainen historioitsija Jan van Oorschot tutki tanskalaista haukkakaup paa väitöskirjassaan 1974. Siellä, LuoteisEuroopan muuttohaukkojen päämuuttoväylällä, asuivat keski ja uuden ajan taitavimmat haukanpyytäjät. Mut ta valkohaukkoja sai vain Islannista, jonne Grönlannin haukkoja lentää talvehtimaan. Ekologian oppikirjat kertovat lumiken käjänisten ja kanadanilvesten määrien vaihteluista Hudson Bay Companyn saalis tilastoissa vanhimpana esimerkkinä eläin kantojen syklisistä kannanvaihteluista. Syy selvisi vasta parin vuo sisadan perästä. Kirjanpito haukkojen jake lusta paljastaa, että varsinkin valkoiset lin nut päätyivät niille hal litsijoille, joiden kans sa tanskalaiset hieroi vat sopua rauhasta se kä kalleimmista kaup pasuhteista. Nykyajan rengas taja ei ole keksinyt parempia. Kööpenhaminassa ei haukoille ollut juu ri omaa käyttöä, koska harva Tanskan ku ningas metsästi niillä. Kun Tanskan kuninkaat olivat vahvista neet monopoliaan valtakuntansa haukka kauppaan 1500luvulla, he alkoivat kerätä veroja Valkenswaardin haukanpyytäjiltä, jotka myivät saaliitaan kuninkaallekin. Ekologille kiinnos tavinta van Oorschotin kirjassa on liitteen IV diagrammi vuosit tain pyydettyjen haukkayksilöiden mää ristä 1731–1793. suomenluonto.fi 43 ammattilainen, ja kuninkaatkin olivat hänen armoillaan. Islantilaiset sanovat kin kansallislintuaan kiirunan veljeksi, ovat han näiden kahden kohtalot yhteiset
Tuhannet kerrat tunturihaukan kotona MAISEMA tunturilta alamaahan oli kuin luomisen jäljiltä. Edes Fredrik II ei nähnyt tunturihaukan kotia, sitä elämänpiiriä joka tämän juma lallisen linnun on luonut. Korvissa kuului veren kohina. Hän oli tovereineen tarkastanut vuosikymmenet kotkanpesiä, niistä kaukaisinta 14 vuott a. Ilman yhteyttä isompaan ei ole ihmistä. Olen pitänyt kädessäni valkoista hauk kaa, nähnyt kuinka se kiihdytti luotani kanalinnun perään ja iski saaliinsa ilmas ta. Tuona iltana varmistuin, et tä etsin mieltäni. Yksin suuressa maailmassaan. Viisi vuott a aiemmin siinä pesi tunturihaukka. Kurussa Haukka pörhisti höyheniään, sukaisi sii peään, käänsi päänsä hartioiden väliin. Kuin huumattuna su juttelin kurun päähän ja nousin tunturiin. Lupasin vuorostani käydä tuossa maanääressä yhtä pitkään. 44 suomenluonto.fi ketut, kärpät ja lumikot, piekanat ja pöllöt alkavat jahdata lintuja, minkä vuoksi riek ko ja kiirunakannat ja tunturihaukan poi kastuotto aaltoilevat myyrien malliin noin nelivuotisin lainein. Se on tunturin kylmä tuuli, kotkan kaarto pilvessä, riekon nauru rin teessä, ahman laukka louhikossa. Pesimäaikaankin saalisyksilöistä 68 prosentt ia on Lapissa riekkoja ja 21 prosentt ia kiirunoita, riippumatt a niiden kannanvaihteluista. Tunturinkaton toisella laidalla putosi pieni kuru, jonka seinällä oli korpinpesä. Kurusta alkoi toinen matkani tuntu riin, jängille, outamaille. Joki kimmelsi kiemuroissaan, jängät levenivät keltaisina tievojen lomassa, outamaa kiipesi tummana rinteelle ja vaaleni hiljalleen heleänvihreäksi koivikoksi. Kävinkin, vaikka pesälle piti kävellä kaksi päivää ja toiset kaksi takaisin. Kaikessa ylväydessään se oli sittenkin vain lintu kaukana kotoaan, väkivalloin tempaistu maailmastaan. Koska haukat olivat arvokasta kaup patavaraa, jotkut Tanskan kuninkaista huolestuivat lintujen hupenemisesta, jos pyyntiä ei säännellä. Parin kilometrin päässä, petäjänpään pesässään kökött i mustanpuhuva kotkanpoika, jonka joku tunti aiemmin rengastimme. Edes eläin ja kas vikunnan kaikinpuolista hyödyntämis tä edistänyt Linné ei myöhemmin sanal lakaan maininnut kestävän luonnonkäy tön ideaa. Lopulta käännyin hiirenhiljaa ja aloin työntää suk siani sentti sentiltä. Sik si kuljen aina yksin. Henkiystäväni Raimo Latja houkutt eli minut lapinkotkien tuntureille 35 vuott a sitten. Kolmantena vuonna löysin ennestään tuntematt oman haukanpesän, ensimmäiseni, ja yhdentenäKU VA T PE RT TI KO SK IM IE S Tunturihaukan ainoa ravinto loppusyksystä kevääseen ovat riekko ja kiiruna. Haukka ei ole höyheniä ja nahkaa, kyn siä ja nokkaa. Kirjoitt ajalla on tutkimustyöhön liitt yvä erikoislupa tunturihaukan kuvaamiseen pesäpaikalla.. Tuijotin lintua henkeäni pidätellen, kunnes se sulautui pimeyteen, yhdeksi kallion kanssa. Ensimmäisellä kin etsin isompaa kuin lintua, numeroi ta tai tietoa. En ole kuningas enkä keisari, mutta tuhannet kerrat olen nähnyt jotain sellais ta mitä ei rahalla eikä vallalla saa, haukko jen lisäksi omissa oloissaan ahmoja, susia, karhuja, ilveksiä, kotkia, sääksiä, lukemat tomia upeita eläimiä. Ilman tunturia ei ole haukkaa. Yhteyttä, jonka voi löy tää vain kahdestaan luonnon kanssa
Muista vastuusi lintutarkkailijana! Tunturihaukka pesii tavallisesti kalliojyrkänteen hyllyllä vanhassa korpinpesässä. Tutkimus ten mukaan metsästys kasvattaa riekko populaation kuolleisuutta. Suomen Lapista tunnemme 47 eri reviiriä ja satoja vaihtopesiä, eikä piiloon mahdu montaa. Tunturihaukalle pesintää häiritsevät ih miset ovat yleisempi uhka kuin poikas ja munaryöstäjät, samoin riekkojen huo lestuttava hupeneminen, jota ilmaston muutos vauhdittaa entisestään. Joissakin maissa saa pyydystää met sästyshaukkoja luonnosta, mutta pää sääntöisesti linnut kasvatetaan tarhois sa. Viime aikoinakin haukanryöstäjiä on havaittu Skandinaviassa ja LuoteisVe näjällä. Jos jotain osaan niin kävellä ja hiihtää, päivät, viikot, kuukaudet. Jos löydät tunturi tai muuttohaukan, maa tai PohjoisSuomesta merikotkan pesän, ilmoita siitä Tuomo Ollilalle Met sähallitukseen (tuomo.ollila@metsa.fi), jolloin tieto päätyy suojelutyön hyväksi. Muutama pari pesii säännöllisesti puissa.. Melkein maapallon ympärysmittaa vastaavat patikkaja hiihtokilometrit ovat opettaneet alkeet haukkojen elintavoista ja ravinnosta, asuinpaikoista, puolisoja paikkauskollisuudesta, emojen vaihtumisesta, talvenvietosta. Euroopan laittomat lintukaup piaat ja munankerääjät käyttävät todiste tusti hyväkseen tietokantoja lintuhavain noista, ja erityisen haluttuja ovat itäiset ja pohjoiset lajit. Myös munia varastetaan pesistä sekä poikasten kas vattamiseksi että munakokoelmiin. Linnunmunien kerääjiä on jää nyt kiinni myös Suomessa. Tallettaessaan kaikkien lintulajien havaintoja nettijärjestelmiin tai julkis taessaan niitä muilla tavoin lintuharras tajat voivat tahtomattaan saattaa lintuja ja pesintöjä uhatuiksi. Mutta sain myös pelon. Tavanomaisin 25–45 kilometrin päiväpatikoin ja -hiihdoin, kumpikin suunnillamme, saimme kymmenet löytämämme pesät käytyä niin lopputalvella kuin keskikesällä. Pesä paikkojen salaaminen ja riekonmetsäs tyksen roima vähentäminen ovat haukan tehokkaimmat suojelukeinot. Villilintujakin ryöstetään rikollisin kei noin etenkin Lähiitään esimerkiksi Poh joisEuroopasta ja Siperiasta, himoituim pina tunturihaukan poikasia. Aloin 2000-luvun alussa etsiä pesiä myös Ruotsin ja Norjan rajaseuduilta, ja koko tutkimusalueella on yhteensä 62 reviiriä. Ainakin tiedämme, missä haukat asuvat, paljonko niitä on, kuinka pesinnät onnistuvat, miten ääririippuvainen haukka on riekoista ja kiirunoista. Havaintopaikkoja pitäisi näissä järjestelmissä salata paljon nykyis tä enemmän, myös vastuuttomien valo kuvaajien varalta. Minä sain elämääni kotkan, ja neljäntoista vuoden perästä pimeässä kurussa tiesin, että sieluni lentää tunturihaukan siivin. Vastuuntuntoinen luontoihminen ei levittele tietojaan petolintujen eikä mui denkaan lajien pesäpaikoista, sillä mitä useampi niistä tietää, sitä suurempi ris ki on, että lintuja tai eläimiä vähintään häiritään esimerkiksi valokuvauksen tai epäterveen pinnojenkeruun tähden. Vaikka joitakin reviirejä tunnettiin jo aloittaessani, on neljä viidesosaa niistä etsimällä etsitty. Ja jos havaitset lainvastaiselta vaikutta vaa toimintaa ylipäänsä luonnossa, ilmoi ta siitä heti lähimmälle poliisille. Keräsin kaikilta pesiltä Ehrnstenin kanssa vuodesta 1998 maailman toiseksi korkeimman kasan ravintojätteitä, joista alan mestari Seppo Sulkava tunnisti 6222 saalista. Tässä ihmisen maailmassa tunturihaukalle ja haukkamiehille on käymässä kuin Aaro Hellaakosken huiman Haukka-runon linnulle. Talvesta 2010 olen kävellyt ja hiihtänyt osuuteni yksin, kun Ehrnstenin polvelle tulivat kilometrit täyteen. suomenluonto.fi 45 toista vuotena haukkapari palasi myös Raimon näyttämälle kurulle. Ilman tietoa emme voi suojella tätä lintua, jonka riekkokato ja ilmastomullistus uhkaavat syöstä tuhoon. Tunturihau kan pesiä valvotaan tehostetusti kaikis sa Pohjoismaissa, ja pesäpaikat pidetään salassa varkauksien ja häirinnän välttä miseksi. Uhanalaisten laji en kauppa on ase ja huumekaupan ohel la globaalisti tuottoisimpia rikollisuuden muotoja. Kiinteällä yhteistyöllä on tarkastettu kaikki pesät vuosittain ja tilastoitu parit ja poikaset. ”Kun uuvun kerran, putoan, ma korkealta putoan.” HAUKALLA METSÄSTÄMINEN on nykyään harrastus, kuten muukin metsästys, muil la paitsi syrjäisimpien maailmankolkkien alkuperäiskansoilla. Kotkat opettivat kävelemään, haukat hiihtämäänkin. Myös Metsähallitus haukkaseurannasta vastaavana viranomaisena aloitti maastotyöt 1990-luvun lopussa, konevoimin kaukaisimmistakin erämaakolkista. Suomessa haukka metsästykseen ei myönnetä lupia. Minulle kävi kuin Jaakobille, joka sai seitsemän vuoden päästä Labanilta Lean ja toiset seitsemän vuotta odotettuaan Raakelin, rakkaimpansa. Kävin luottoystäväni Björn Ehrnstenin kanssa sadat kalliot ja kurunpohjat joka ikisessä Taka-Lapin kolkassa
Maailman biomassa koostuu enimmäkseen kasveista, ja ihmisten osuus siitä on vain yksi kymmenestuhannesosa. Suomessa nauta on selkärankaisbiomassan kolmonen, mutta maailmassa se on ykkönen. 380 250 MILJOONAA KG MILJOONAA KG I H M I N E N N A U T A. Suomen naiset painavat laskelmamme mukaan reilut 170 miljoonaa kiloa, miehet yli 200 miljoonaa kiloa. Biomassan mestarit TEKSTI ANTTI HALKKA GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO L U O N T O T I L A S T O I N A 46 suomenluonto.fi Selkärankaisina unohdamme helposti muut eliöryhmät
SILA KOIDEN (noin 600 miljoonaa kiloa) Suomen kannan jakautuminen on erilainen kuin ihmisellä. Tuotannon paino on isompi: Broilerin (140 milj. Arvioimme HS Kuukausiliitteen tapaan useita lajeja parinkymmenen miljoonan kilon tietämiin. Mutta onko ihminen Suomen biomassan mestari. Laskelmaan otettiin mukaan silakan kutukannan ohel la sen nuoret ikäluokat, joiden painon Luonnonvarakes kuksen erikoistutkija Jari Raitaniemi ystävällisesti arvi oi karkeasti. Suomen Luonto otti mukaan kalat, jolloin saimme yhteispai noltaan Suomen isoimmaksi selkärankaiseksi silakan. Selkärankaisista run saimmaksi arvioimme silakan. Järjestys jää epäselväksi. IH MISTEN yhteispainoon (380 milj. Näin Suomi poikkesi muusta maailmasta, jossa nauta on massan hallitsija. Se lienee ainoa kärkikymmenikön luonnonnisäkäs, mutta valkohäntäkauris ja metsämyyrä yltävät sinne melkein. Si lakoiden massaa on merialueillamme noin puolitoista ker taa sen verran kuin ihmisissä kuivalla maalla. SUOMEN LUONTO selvitti taannoin maamme lukuisim pia eläimiä eri ryhmissä (SL 1/2003). Jutun mukaan ihmisen biomas sa on Suomessa selkärankaisista suurin. Kun Helsingin Sanomien Kuukausiliite käsitteli runsausteemaa hiljattain, se laski samalla myös biomassan. Ihmis ten yhteispainoksi saimme vajaat 400 miljoonaa kiloa. Onhan naudan tarpeisiin varattu valta va osa maapallon alasta peltoina ja laitumina. NAU DA N (250 milj. Silakat kutevat lähinnä keväällä, ja niiden yhteispaino on suurimmillaan syksyllä. 30 20 20 S I L A K K A K I L O H A I L I MILJOONAA KG S I K A H I R V I P O R O K A N A. 600 80 . Kilohaili on varteenotettava finalisti, ehkä hirven tienoilla, mutta sen kannan sijoittumista Suomeen on vaikea arvioida. kiloa). kg) ja munien (70 milj kg). kiloa) laskimme lasten painon mukaan ikäluokittain. Suomen merialueiden silakat painavat nämä pikkuiset mukaan lukien noin 600 miljoonaa kiloa. Suomen noin 14 miljoonaa kanaa painaa ainakin yhtä monta kiloa. suomenluonto.fi 47 Sika ei kurottele aivan kärkikolmikkoon. kiloa) asema on vankka. Sen jälkeen mahdollinen vitonen biomassassa on hirvi (30 milj. Silakan pääalue on Selkämeri. kiloa) ja sian (80 milj
48 suomenluonto.fi KU VA AR I AH LF O RS Pohjoisen punakylkirastaat laulavat kirkkaammin kuin eteläiset. KUUSAM ON LINTU : ” dry -d r y-dry dry -d ri ” ES P OO N LI NTU : ” ti l e til e le t ile le ” SOD AN KY L ÄN L I N T U : ” hiihi -h e -hy ” K I RK K O NU MME N L IN T U : ”tr i i t yy t r i i-t y”
Kotikulmilla Alajärvellä punakylkirastaat lauloivat tasaisesti laskevaa säettä, mutta kesämökillä Muuramessa niiden säe oli nouseva, jossa ensimmäinen tavu oli venytetty. Tun netuimpia esimerkkejä on PohjoisAmerikassa pesivä juovapääsirkku, jolla on ainakin kuutta murretta pelkäs tään Point Reyesin niemimaalla Kaliforniassa. ”Kun kaikki luonnossa vaihtelee, syntyy paikalli sia laulukulttuureita, jotka voivat myös vaihtua”, hän arvelee. Suoma laisittain kiinnostava laji on peippo, jolta itärajan pin nassa ja Karjalassa tunnetaan laulumuoto pry. Vanhemman linnun Punakylkirastaat laulavat murteilla, mutta millaisilla ja missä päin Suomea. Sain kokoon reilut sata äänitettä. Samanlaisiin päätelmiin tuli satakieliä tutkinut bio logi Jorma Sorjonen. Lintu harrastajat puhuvat karjalanpeiposta. Miksi murteita ylipäänsä on – siihen Hohtolalla ei ole suoraa vastausta. Selvitin laulun alku osan tavujen lukumäärää, säkeen tendenssiä, tem poa sekä sitä, kuinka kirkas tai säröinen ääni on. Punakylkirastaan laulu on kaksiosai nen. Nuorista linnuista kui tenkin vain harvat palaavat synnyin paikoilleen. Punakylkirastaan laulukausi jatkuu pitkälle kesään, joten uudet rastassukupolvet voisivat omaksua mur teen jo pesäpoikasvaiheessa. Niinpä on todennäköisem pää, että linnut omaksuvat paikallisen murteen paikkauskollisemmilta van hoilta koirailta. Monilla lintulajeilla laulu vaihtelee alueellisesti.. Aloin kerätä äänitteitä eri puolilta Suomea. Laulun alkuosa on yleensä 3–8 tavuinen ja voimakkaampi ja melodisempi kuin kiti sevästi visertävä loppuosa. Musiikkitieteilijä Topi Linjama selvitti. suomenluonto.fi 49 Laulettua perintöä TEKSTI TOPI LINJAMA KUVAT ARI AHLFORS JA TOMI MUUKKONEN / LINTUKUVA H uomasin jo nuorena lintuharrastajana, että punakylkirastailla on laulumurteita. Hän äänitti satakielien laulua Pa rikkalassa 1960–1990 luvuilla. ”Nuoret koiraat saapuvat alueel le myöhemmin ja matkivat aiemmin muuttavien vanhojen koiraiden ääniä, ja näin paikallinen murre säilyy”, sanoo Oulun yliopis ton emeritusprofessori Esa Hohtola. Opiskeluaikana aioin tehdä seminaarityön puna kylkirastaan murteista. Aihe jäi parik si vuosikymmeneksi, kunnes kevääl lä 2020 kohtasin suuren rastasparven, josta erottui liki kymmenen erilaista säetyyppiä. Laulu saattaa sisältää joko molemmat osat tai pelkän alkuosan, mutta harvemmin pelkän loppuvisertelyn. Jotkut tutkijat ovat verranneet laulun oppimista suullisen perinnön välittämiseen. Murre siirtyy matkimalla Monilla lintulajeilla laulu vaihtelee alueellisesti
Laskevat säkeet yleisimpiä Laulun alkuosan tavumäärä vaihteli aineistossani 3–13 välillä. Aineistossa oli Kuusamosta ja sen pohjoispuolelta kaikkiaan 19 näytet tä. Vähemmistössä olivat helkkyvät säetyy pit, joissa kuului rkirjaimen sijaan lkirjainta sekä kirk kaan huilumaiset säkeet. Näiden lisäksi näytteis sä kuullaan suoria tavuja (dry). Useimmissa näytteissä olikin kuultavis sa rkirjainta. Kuuntele punakylkirastaiden ääninäytteitä suomenluonto.fi. En käyttänyt luokittelus sa teknisiä apuvälineitä, vaan vertailin näytteitä kuu lonvaraisesti. Kuusamon eteläpuolen näytteis tä vain muutama oli kirkkaita, mutta rkirjainta kuului suurimmassa osassa näytteitä. Yhden seikan näyt teistä voi kuitenkin kuulla: pohjoisessa Suomessa puna kylkirastaat laulavat keskimäärin kirk kaammin, kun taas etelän rastailla lau lussa kuuluu useammin rkirjainta. Varsin usein punakylkirastaan säe alkaa vä hemmän painokkaalla tavulla eli mu siikkitermein kohotahdilla. Tendenssiltään eli säkeen melo diselta suunnaltaan miltei kaksi kol mannesta näytteistäni oli laskevia. Taitavat laulajat tavoittavat naaraita Vaikka käsillä olisi tuhansia punakylkirastaan laulu näytteitä, murrekarttoja voisi olla vaikea piirtää, sillä Etelän rastailla laulussa kuuluu useammin r-kirjainta. 50 suomenluonto.fi laulua matkiessaan nuori lintu voi tehdä virheitä, jois ta vähitellen kehittyy paikallinen murre. Jotkut tutkijat vertaavat linnun laulun oppimista suullisen perinnön välittämiseen. ”Jtavu” tekee nousevan niekun (dryi) ja ”J väärinpäin” laskevan (driy). Laulun tempoa eli esitysnopeutta tulkitsin asteikolla hidas, keskinopea ja nopea. Tavut voi jakaa karkeasti kolmeen tyyppiin. Näistä kymmenen oli luokiteltavis sa kirkkaaksi ja vain viidennes säröi siksi. Äänen kirkkautta taas arvioin sen perusteella, kuin ka paljon säkeessä oli säröä eli kuinka selvästi siinä kuu lui rkirjainta. KU VA TO M I M U U KK O N EN / LI N TU KU VA .F I. Sadan äänitteen aineiston perusteella on uskalias ta tehdä minkäänlaisia päätelmiä
Laulu lyhenee kesän mittaan Keväällä punakylkirastaan laulu on aktiivista ja lop puvisertelyt voivat olla pitkiä. 30 kasv ia & 90 rese ptiä !. Myös saman yksilön lau lussa livertelyn pituus vaihtelee laulukerrasta toiseen. Murrealueiden rajoilla pesivät linnut saattoivat laulaa kahta tai jopa kolmea eri säetyyppiä, mutta ne eivät rakentaneet eri säetyypeistä yhdistelmiä. Pesinnän alettua koiraan aggressiivisuus vähenee, koska vieras koiras ei voi enää päästä jatkamaan sukua naaraan kanssa. Pesimäkauden edetes sä intensiteetti vähenee. Kirjoittaja on musiikkitieteilijä, vapaa toimittaja ja lintuharrastaja Joensuusta. Murrealueiden rajat näyttävät olevan pikemmin kin jyrkkiä kuin liukuvia. Murrealueiden rajat näyttävät olevan jyrkkiä. Samaan aikaan oululaisrastaan livertely oli jo hii punut lähes olemattomaksi. Visertelyä kuullaan etenkin ennen pesinnän alka mista ja visertelyn kesto näyttää korreloivan aggressii visuuden tason kanssa. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön. Käenkaalin eli ketunleivän lehden kirpeä maku on monelle tuttu. Norjalaistutkijoiden mukaan laulun yhdenmukai suuden aste murrealueen sisällä on korkea. Keväisestä punakylkirastaspar vesta kuuluu loputon, kiihkeä visertely. Paikallisen murteen rakenne ja yleisilme eivät punakylkirastaalla kovin nopeasti muutu vuosien saatossa. murrealueet voivat olla hyvinkin pienialaisia. Punakylkirastaiden murtei ta 1980luvulla tutkineet norjalaiset Tore ja Tron Bjerke havaitsivat, että koiraat voivat laulaa eri murretta vain muutamien kymmenien metrien päässä toisis taan. Suurin vaihtelu liittynee livertelyn pituuteen. Mobiilisovellus ladattavissa IOS(3,49 €) ja Android-puhelimiin (2,99 €). Lintulas kentoja tehnyt Veli-Matti Sorvari on huomannut, että jotakin erikoista murretta laulaa kenties vain alle kym menen koirasta. twitter) koiraan korkeampaan aggressiivisuu teen. Norjalainen etologi Helene Lampe yhdistää viserte lyn (engl. Tiesitkö, että myös sen sievät valkoiset kukat ovat syötäviä. Oman aineistoni pisin, puolen minuutin visertely kuultiin kesäkuun alussa laulaneelta inarilaiselta ras taalta. Lampen mukaan livertelyssä on enemmän vaihte lua kuin laulun alkuosassa. Visertely jää pois ja alkuosan muotoilu käy huolimattomammaksi. ”Kahta tai kolmea säettä laulavat taiturit saavat vies tinsä välittymään suuremmalle naaraiden joukolle, mi kä saattaa lisätä pariutumismahdollisuuksia”, Hohto la sanoo. Sydänkesällä toi sen poikueen aikoihin laulu loppuu melkein kokonaan
A RKTIK A KSI sanotaan Länsi-Euroopassa ja Itämerellä talvehtivien vesija kahlaajalintujen muuttoa Pohjoisen Jäämeren äärelle. suomenluonto.fi 53 suomenluonto.fi 53 TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA KARTTA ATTE KARTTUNEN Markus Sirkka seurasi Suomenlahdella kajakissa kun tuhannet linnut matkasivat Arktikselle. Se on Suomenlahdella huikea näytelmä, sillä miljoonat linnut rientävät pitkin lahden ja sen reunamien valtaväylää muutamina loppukevään viikkoina.
Sen suosio selittyy sillä, että ulkoi lualueen rantakallioilla veneetön maakra pukin pääsee vaivattomasti avomeren ää relle, vaikkapa juuri arktikaa havainnoi maan tai vain nauttimaan merestä. Erityisesti hanhia haluan nähdä, sillä niiden muutto on niin näyttävää. Vuorokauden ai ka ja paikka ovat otolliset, sillä olen heti tapahtumien keskellä. Arktisia lin tuja, kuten mustalintuja, valkoposki ja se pelhanhia, kahlaajia ja alleja on Euroopan ja Afrikan talvehtimisalueilta – johon asti osa kahlaajalinnuista muuttaa – muuttamassa toukokuun aikana kuitenkin yhteensä mil joonia, joten olen varma, että ainakin osa muutosta osuu kohdalleni. Päämassojen aikaan muut toa riittää ympäri vuorokauden. Parvia kajakin molemmin puolin Tarkoitukseni on seurata iltamuuttoa kaja kista, ei kallioilta, joten suuntaan suoraan etelään, kohti rannatonta ulappaa. 54 suomenluonto.fi Sepelhanhien kauniita ja eläväisiä nauhoja. Nämä hanhet pesivät Siperiassa asti. Lähempänä itärajaa sijaitsevat Itäisen Suo menlahden kansallispuiston saaret ja Viro lahden rannat. Virolahdella järjestetään tä näkin vuonna koronatilanteen suomissa puitteissa suositut Arktikapäivät. Suosittu retkikohde vaikuttaa yllättäen hil jaiselta. Iso osa muutos ta tapahtuu kiivaimpia päi viä lukuun ottamatta illan ja aamun tunteina. Iltaa kohden on entisestään tyyntynyt. Parhaiten arktikaa näkee ulkomeren saa rilta, mutta retkeilyn kannalta muutontark kailuun sopivia ulkoilusaaria on Emäsalos ta katsoen niin idän kuin lännen suunnal la: Uuvi ja alueen kunnat ylläpitävät usei ta omatoimisen vesiretkeilijän tavoitetta vissa olevia retkisaaria, Pirttisaaren ulkoi lualueelle pääsee myös yhteysaluksella. T oukokuun puolivälin päivä on ollut lämmin ja lähes tuuleton. Se vaikuttaa siihen, mistä kohtaa linnut siirtyvät Suomenlahdelta mantereen puolelle, joten pientä arpapeliä kin arktikaretkeilyyn sisältyy. Se tietää hyvää ark tikaretkelleni, sillä rankka vas tatuuli ja sankka sumu saisivat linnut odottamaan sopivampia oloja, mie lellään lounaanpuoleista tuulta. Hanhien pääjoukot tulevat yleensä vas ta seuraavalla viikolla, sepelhanhien mas sat viimeisinä, mutta tuhansia valkopos kihanhia muuttaa jo päivittäin. Myös tuulen suunnalla on merkitystä. Ne pysähtyvät matkalla tankkaamaan Vienanmerellä. Työnnän kajakkini vesille iltakahdek salta Porvoon Emäsalossa, Edesvikenin veneenlasku paikalla. Myötätuuli olisi hanhien mieleen, sillä se säästää aikaa ja energiaa pitkään muut tomatkaan ja pesintään kaukana Venäjän tundran lyhyessä kesässä. Keli on lähes pläkä, peilityyni, joten melominen su Suuntaan etelään, kohti rannatonta ulappaa.. Pian lähdön jälkeen ohitan kauas merel le ulottuvan Emäsalon saaren kärjessä si jaitsevan Uudenmaan ulkoilualueyhdistyk sen, Uuvin, Varlaxuddenin ulkoilualueen
Päätän pysyä merellä ja etsiä sopivan yöpymissaaren vas ta auringon laskettua. Porvoon edustalla, kau kana ulkomerellä, on myös Sand kallan–Stora Kölhälle nin hylkeiden suojelualue, minkä vähät luodot on kier rettävä kesällä vähintään puolen merimailin, liki kilometrin pääs tä. Huippupäivä ei ollut kyseessä, mut ta näin yhteensä noin tuhat valkoposki hanhea, erotan joukosta myös muutaman tundrahanhen. Kamera on aukkopeitteen alla varus tesäkin suojassa, kun viidenkymmenen lin nun parvi ohittaa minut aivan läheltä. Parvia lentää kajakin molemmin puolin.. Kiikarit olen sijoittanut ka jakkini päiväluukkuun. Keskusteluja hylkeiden kanssa Myös harmaahylkeet tarjoavat mieleenpai nuvia hetkiä. Jo ku parvi korkealta, osa aivan vedenpintaa hipoen, kaikki seuraavat kuitenkin ran nikkolinjaa. Vesi on vielä kahdeksanasteista, joten puin lähtiessä kerraston päälle kuivapuvun ja käsiin neopreenisormikkaat siltä varalta, että sattuisin syystä tai toisesta kaatumaan. suomenluonto.fi 55 juu kuin rasvattu, leppoisasti. Siel tä ne on helppo kaivaa esil le, kun jään paikalleni nauttimaan ja havain noimaan. Mereisyys huokuu lintumaailmaan he ti rannikon jäätyä taakse: haahkan matala, mollivoittoinen laulu kantautuu korviin, kalastavan lapintiiran lento on kevyttä, kuin balettia. Arktikan, ja hylkeiden toukokesäkuun vaihteen karvanvaihtoaikaan sinne ei ole alueella kulkevaa väylää lukuun ottamat ta lainkaan asiaa. Parvia lentää kajakin molemmin puo lin, rannan ja aavan ulapan suunnilla. Se tempaa mukaan sa, jos mikä. Toki kesän kynnyksellä on syytä liikkua harkiten kaikkialla saaristossa, sillä kaikki Harmaahylje tutkiskeli melojaa. Tätä olen tul lut näkemään ja kuulemaan, kokemaan kai killa aisteilla. Sitten repeää, iltamuutto pääsee vauh tiin. Kajakissa istu taan vedenpinnan tasol la, joten iso osa kauempa na lentävistä parvista jää varmasti huomaamatta. Se ei toki riitä, vaan mukana pitää olla myös taitoa matkan jatkamiseen, ranta on useim miten kaukana. Merikelpoisella kajakilla voi sään ja tai tojen salliessa meloa minne haluaa, mut ta rajoituksiakin on. Useita alueen saaria ja luotoja on rauhoitettu lintu jen pesinnän turvaamisek si. Silti ensimmäiset linnut yllättä vät: etsin lintuja taivaalta, mutta parvi lä hestyy kajakkiani lähes vedenpintaa hi poen. Muutamia riskilöitä ja meri metsoja lentää ohitse, mutta haluan pääs tä seuraamaan näyttävintä arktikaa, eten kin meren yli vyöryvää valkoposkihan hien massamuuttoa. Valkoposkihanhien haukahtelua muis tuttava ääntely paljastaa lähestyvät linnut jo kaukaa. Taivaalla riittää ääntä, mut ta kaikki kuuluu maisemaan
Läheisellä, kauempana ulkomerellä sijait sevalla Söderskärin lintuasemalla ynnä tään koko päivän saldoksi 5000 valkopos kihanhea. Käki kukkuu, kesä on jo nurkan takana. Halli tarkkailee, kääntelee pää tään, tutkii, mikä kumma. Tapitan kiikareineni rantakalliolla ja nautin näytelmästä, sillä se jatkuu edelleen. Tovin päästä se painuu pinnan alle kuin tukki. Tätä jatkuu pitkän ai kaa, ilta ehtii hämärtyä yöksi hallien kans sa keskustellessa. Yöleirissä kuulen riippumaton ja makuupussin uumeniin, kuinka lintuja yhä kiitää kohti koillista. Seuraavalla viikolla määrä tuli Lintuja on liikkeellä pimeään saakka. Suurin osa läpimuuttajista pesii Euroopan–Venäjän arktisella rannikolla.. Arvioin sen tarkemmin laskematta, et tä laskentapisteeni ohittaa aamun tuntei na jälleen tuhatkunta valkoposkihanhea. Suomen merialueilla nähtiin vuoden 2020 laskennoissa yhteensä noin 17 000 hallia eli harmaahyljettä, joista 663 Suo menlahdella, Venäjän ja Viron Suomenlah della sijaitsevilla merialueilla lisäksi noin 1700 yksilöä, joten aivan tavatonta niiden näkeminen ei ole. Hylkeitä näkee Porvoon edustalla usein muutenkin ja ne saattavat uteliaina eläimi nä tulla jopa itse katsomaan kummaa kul kijaa. Ripustan riippumaton paikkaan, mistä avautuu näkymä auringonnousun suun taan; mikä olisi parempaa kuin herätä tapahtumien keskeltä, ja arktikan seuraa minen on aamuvirkun hommaa. Puut tomalle ulkoluodolle sopii paremmin itses täänseisova teltta. Aamuseitsemältä näytös on ohi ja par via ohittaa tarkkailukallioni enää harvak seltaan. Keskityn naut timaan ulkosaariston loppukevään aamus ta. Riippumatto on kätevä melontaret ken majoite, jos yöpymispaikalta vain löy tyy kaksi puuta tai muuta kiinnityspistet tä ja sää on suosiollinen. Kau koputki olisi parempi tarkempaan havain nointiin ja kauempaa ohittaviin kohteisiin, mutta siinä kajakin tilat tulevat vastaan, jo ten näkökyvyn rajamailla muuttavat par vet jäävät arvailujen varaan. Se ei katoa, vaan nousee uudelleen pintaan, nyt toisel la puolella kajakkia. 56 suomenluonto.fi linnut eivät suuntaa pohjoiseen, vaan pesi viä lintuja on kaikkialla. Se mahtuu pieneen tilaan, mi kä on kajakin rajallisissa pakkaustiloissa ehdoton etu. Istun illan hämyssä kaja kissani hiljaa ja seuraan ohi lentäviä lintuja, kun hanhien haukahteluun sekoittuu lä heltä kantautuva, uusi ääni. Laipioiden suojaan on mah duttava myös kevätöihin riit tävän lämmin makuupussi, retkikeitin, eväät, juomavet tä ja riittävästi vaatetta aamua varten. Kevätaamu täyttyy hanhien haukusta, aurinko kultaa maisemaa jo ennen viittä. Yö riippumatossa Lintuja on liikkeellä pimeään saakka, ehkä läpi yön. Kajakin taakse aaltoihin on ilmestynyt harmaahyl keen pää. Valkoposkihanhia matkalla
”Tämä kirja tarjoaa sellaista selkeyttä ja ymmärrystä, joka voi pelastaa monia tuhansia henkiä. Lisätietoa Arktikapäivät Virolahdella 13.-30.5.2021 www.arktikavirolahti.. Viisi askelta biologian ymmärtämiseen PAUL NURSE Elämää on joka puolella, mutta mitä elossa oleminen oikeastaan tarkoittaa. www.luontoon.. si olemaan parhaimpina päivinä kymmen kertainen, jopa suurempi. /itainensuomenlahti www.birdlife.. Opin mahdottoman paljon ja nautin prosessista valtavasti.” – Sir Philip Pullman Vastaus tieteen tärkeimpään kysymykseen ”Lähes täydellinen opas olemassaolon ihmeellisyyteen ja monimutkaisuuteen.” – Bill Bryson Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n , ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta .. www.uuvi.. www.porvoo.. Nobel-voittaja Paul Nurse on pyhittänyt uransa solujen tutkimiselle, ja nyt hän esittelee biologiaa ja elämää ennennäkemättömän selkeästi ja helposti lähestyttävästi. Elämän arvoituksen ymmärtäminen on nykypäivänä tärkeämpää kuin koskaan aiemmin, jotta voimme kohdata ilmastonmuutoksen, pandemiat ja muut ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavat kriisit. Arktikan aikaan Suomi on yhden maailman suurimman muuttoreitin var rella. Suurimmat päi väsummat ovat olleet parisataatuhatta han hea päivässä. Olen enemmän kuin tyytyväinen ret keeni. Mitä on elämä. Kirjoittaja on porvoolainen retkeilyja luontotoimittaja sekä eräopas
Kotipaikka. Risto Viitanen. Luonnon rauha, joka tarttuu myös luonnossa liikkujaan. Tärkeintä luonnossa. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Youtube-videoita julkaiseva Risto Viitanen haluaa innostaa ihmisiä pyöräilyn pariin. Valkeakoski, Pirkanmaa. Onneksi pyörä on keksitty. Mitä. TEKSTI JA KUVA JOUNI TIKKANEN Pyöräilyn lähettiläs Kuka. Motto. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Julkaisee pyöräilyaiheisia videoita YouTuben Velogi-kanavalla
Pitkän aikavälin tavoite oli tuolloin tuhat tilaajaa." 2021 "Pyöräilyn suosio niin liikuntakuin liikennemuotona tulee nousemaan taas uuteen ennätykseen." ”Huomasin, että minulla on kokemuksia, joista joku voisi hyötyä.”. Julkaistiinpa yksi kuvista Suomen Luonnossakin 2000luvun alussa. Sähköavun hyvä puoli on hänen mu kaansa se, että se on laskenut kynnystä ja saanut yhä useamman valitsemaan pyö rän myös työmatkalle auton sijasta. Osasyy siihen on aiemmas sa harrastuksessa: En nen kuin Viitanen in nostui liikkuvasta ku vasta, hän valokuva si luontoa. Ensimmäisen pyöränsä aikuisiällä hän hankki kolmen kilometrin työmatko jen polkemiseen. suomenluonto.fi 59 taan ja pyöräilymatkaa oli jo 30 kilomet riä suuntaansa. Hän muistaa, miten oppi lapsena pyö räilemään ilman apupyöriä saman syn nyinkodin pihassa, pihakeinun luona. Samalla ovat lisääntyneet pyöräilijöi den luontoon jättämät jäljet. Tuol loin hän asui Valkea kosken keskustassa ja pyörä oli 21vaihteinen oman aikansa maasto pyörä. Juhlin, kun 250 tilaajaa tuli täyteen. Saalis oli sen verran heik koa, että se innostus hiipui.” Luonnon rauha vetää maastoon Viitasen pyöräilyvideoillakin viihdytään paljon luonnossa. Vuonna 2014 hän hankki actionka meran ja julkaisi videon työmatkaajos taan. Maastopyörällä liikkuessa maisema vaih tuu nopeammin ja pystyy kattamaan isomman alueen kuin jalkaisin.” Viitanen arvioi maastopyöräilyn yleis R isto Viitasen synnyin kodin pihassa Valkeakosken poh joisrajalla on käytöstä pois tettu navetta ja navetassa karjakeittiö. Pyöräilystä tuli kuiten kin lempilaji. Pyöräily kuitenkin jäi heti, kun hän peri isoveljeltään mopon. Hänen videoitaan pyörän korjaamisesta, pyöräretkiltä ja pyöräily kulttuurista katsovat jopa sadat tuhannet suomalaiset. ”Kuvasin maisemia, kalasääskiä ja muu ta semmoista. ”Sehän on liikennemuotojen kärjessä heti tavallisen pyörän ja sähköisen raide liikenteen jälkeen.” 1992 "Ostin ensimmäisen pyöräni aikuisiällä ja aloitin kolmen kilometrin työmatkapyöräilyn." 1998 "Lääkäri kehotti minua liikkumaan, ja sain liikuntakärpäsen pureman. Samalla kun opas taa muita, Viitanen oppii itsekin muiden kokemuksesta. Velogin pitäjän vahvuus on lupsakan huumorin ja vahvan pyöräilytietouden lisäksi se, että hän osaa kuvata ja leikata vide onsa hyvin. Video sai Youtubessa pal jon kommentteja, ja hän päätti perustaa oman pyöräilykanavan. ”Pyöräilijällä on toki vastuu siitä, että ei mene sellaisille alueille, joilla se on kiellet ty”, hän muistuttaa. Viitanen opiskeli Tampereella sähkö insinööriksi ja meni töihin UPM-Kym menelle Valkeakoskelle. ”Mitään joustoja siinä ei ollut, mutta sillä pääsi koluamaan niitä samoja polkuja, joita oli tullut mopoilles sa pyörittyä." Kovempaa pyöräilykärpänen puri 1990luvun lopulla, kun selkä alkoi reis tailla ja lääkäri suositteli hänelle liikun taa. Hän esittelee maasto pyörän selästä muun muassa kansallis puistojen pyöräilyreittejä, eikä säästä vai vaa kuvakulmien etsimisessä. Vaikka vloggarit valitsevat usein sisäl töjä yhteistyökumppaniensa toiveesta, retkivideoita hän sanoo tehneensä puh taasti omasta halustaan. Viitasen Velogikanava on yli 30 000 tilaajallaan Suomen suurin pyöräilyvlogi eli video blogi. Kysymykseen sähköpyöräilyn ekolo gisuudesta Viitanen on vastannut yhdel lä monista videoistaan. Viime keväänä Viitasen vuonna 2016 tekemä pyörän keväthuoltovideo lähti uusille kierroksille, kun teknisen työn ja ympäristötiedon opettajat jakoivat sitä tehtäväksi etäkouluun joutuneille oppi lailleen. Oppilaat kommentoivat videota, ja joku teki siitä jopa tiivistelmän. Siihen liittyy nyt pyörien suurin kehi tys. Sinne hän on rakentanut pienen korjaus pajan ja stu dion, jossa pyöräilyaiheiset YouTubevideot syntyvät. Netissä palautetta tulee koko ajan, ja se on jutun suola. Mutkainen tie vloggariksi Pyöräilyvaikuttajaksi Viitanen kertoo päätyneensä monen mutkan kautta. Jotkut ovat todella innos tuneet, ja moni on tullut sanomaan kas votusten aloittaneensa pyöräilyn hänen innoittamanaan. Lääkärin kehotukses ta hän kokeili hiihtoa, uintia, jumppaa ja kuntonyrkkeilyä. Yhtäkkiä lihasvoimalla saattoi vaikka kiertää Näsijärven tai käydä naa purikaupungissa asti. Viitanen sanoo olleensa aikamoinen sohvaperuna ja kulkeneensa autolla mel kein joka paikkaan. ”Luonnon rauha minua vetää luontoon. Pyöräily valikoitui pian lempilajikseni." 2015 "Aloitin Youtube-videoiden julkaisun Velogi-nimisellä pyöräilykanavalla. Harrastus syveni, kun hän osallistui kaverin höynäyttämänä Pirkan pyöräi lyyn ja hankki ensimmäisen maantie pyöränsä. Työ oli siirtynyt Tampereen Hervan tyneen viime vuosina osittain siksi, että yhä useammassa pyörässä on sähköavus tus. ”Huomasin, että minulla on kokemuk sia, joista joku voisi hyötyä.” Muiden innostajaksi Viitanen sanoo, että Velogikanavan ta voitteena on innostaa uusia ihmisiä pyö räilyn pariin
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi . Sirpa Uusi-Uola kuvasi koivutyttöperhosen 8.4. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. ja oli pökerryksissä puolisen tuntia. V I N J E T T I . . KOIVUTYTTÖPERHONEN LEPOTAUOLLA Pitkään kuljin koivutyttöperosen perässä, ennen kun se suostui kuvattavaksi. HAUSKAT JA VÄRIKKÄÄT PUNAMALJAKKAAT ”Värikkäät kevätsienet, punamaljakkaat eivät jää sammaleiden seasta huomaamatta”, iloitsee Irja Lehtinen. Eurajoen Sydänmaalla.. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Tämä yksilö oli jäänyt vanhan puunjuurakon päälle nauttimaan auringon lämmöstä. Punamaljakkaat kuvattiin 4.4.2021 Kangasalla. Ilokseni lintu virkosi ja piristyi, ja lensi sitten pihamme vanhaan kuusiaitaan”, kertoo helsinkiläinen Christina Forsberg. HIPPIÄINEN SAI TÄRSKYN ”Hippiäinen törmäsi terassioven lasiin 12.4. Tarjosin vettä ja tutkin sitä ulkoisesti
Naaras on kiimassa vain yhden päivän, seuraavana iltana metsässä on hiljaisempaa.” Paul Stevens todisti harvoin nähtyä tapahtumaa Espoossa.. . Viikon päästä tässä lienee upea kukinto, eli viikon myöhässä viime kevääseen verraten. ”KUVASIN VIIME TOUKOKUUSSA Helsingin Viikin Arboretumissa kukkivia japaninmagnolioita (Magnolia kobus). Kaksi niistä oli lähellä toisiaan. Hän ikuisti peipon kevätsäässä Kannonkoskella 6.4. Vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä.” Kangasvuokon kuvasi Martti Valtonen 4.4. Ajattelin, että ei mene kauan ennen kuin ne parittelevat. . LIITO-ORAVAN PARITTELU ”Yhtenä iltana maaliskuussa kolme liito-oravaa liikkui metsässä. Päijät-Hämeessä. TÄSTÄ SE LÄHTEE ”Kangasvuokon nuppu on ihanan pörröinen. PEIPPO LUMISATEESSA ”Muuttolinnut saavat kokea monenlaista keliä Suomen keväässä”, toteaa Markku Pelkonen. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I . Parittelu näyttää aika rajulta ja kestää yhteensä minuutin verran. Siellä magnoliat ovat aivan kävelytien vieressä ja herättävät kukkiessaan toukokuun puolenvälin tienoilla ansaittua huomiota”, kertoo helsinkiläinen Jorma Laurila. Sen jälkeen on lyhyt tauko ja homma jatkuu.
62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Lukijan kuvassa on tarkemmin liilakylmänkukka, hämeenkylmänkukan (iso kuva) ja kangasvuokon risteymä.. Kasvit ovat yleisesti ott aen aika hyviä sietämään syödyksi tulemista. Uskoisin, ett ä kysyjän kylmänkukat ovat viett äneet lepovuoden maan alla tai syy niiden häviämiseen on joku muu kuin toukohärkä. Voiko kuvassa hämeenkylmänkukkaa syövä ötökkä (toukohärkä?) tuhota koko kasvin. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Se sietää jopa lampaiden, kanien ja myyrien aiheutt amia tuhoja. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kylmänkukkagurumme Pertt i Uotila vahvistaa myös hämeenkylmänkukkien kestävän syömistä, joskin joillakin paikoilla hän epäilee hirvieläinkantojen olevan liian tiheitä – etenkään metsäkauris ei turhia nirsoile. Ei siis ihme, ett ä kylmänkukan mehevät kukat maistuvat, jos niitä kohdalle osuu. Kylmänkukallakin on syvälle ulott uva juurakko, jonka varassa se selviää satunnaisista menetyksistä, varsinkin, jos lehdet säilyvät koskematt a. Pitkäikäiselle kasville satunnainen siementuoton menett äminen ei kuitenkaan ole kriitt istä. Otin kuvan kolme vuott a sitten. Kahtena viime keväänä ei ole kukasta näkynyt jälkeäkään. Toukohärkien jännittävästä maailmasta kirjoitt i Tapio Kujala: suomenluonto.. /harkakuu. KU VA T M IK KO KA RJ AL AI N EN / VA ST AV AL O JA TA RJ A PA RI KK A TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . . Kylmänkukan kukkia syövä ötökkä on todellakin isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus). TERHI RYTTÄRI Veikö toukohärkä kylmänkukat. Huono puoli on, ett ä toukohärän popsitt ua kukat ei synny siemeniä, joiden avulla kylmänkukkapopulaatio voisi uudistua. Lähisukulaisen ketokylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) tiedetään olevan hyvin sopeutunut laidunnukseen. /kysy-luonnosta tai . Hurjan näköistä jälkeä! Kömpelösti liikkuvat toukohärät heräilevät aikaisin keväällä, jolloin ravintoa on niukasti tarjolla
Ovatko ne kannibaaleja. Koiras on hieman naarasta pienempi, ja kokoerosta tulee merkitt ävä, kun aikuinen naaras pääsee nautt imaan viimeisen veriateriansa ja suunnilleen satakertaistaa oman painonsa. . Paritt elun aikana koiras on naaraaseen kiinnitt yneenä päiviä, ja jos naaras lopulta pääsee pudott autumaan isäntäeläimestä, se aloittaa joitakin viikkoja kestävän munimismaratoninsa ennen kuolemaansa. Onko puutiaisilla omia loispunkkejaan?” Näihin kysymyksiin törmää satunnaisesti esimerkiksi sosiaalisen median palstoilla. Saman isäntäeläimen kyytiin on päässyt lajin molempia sukupuolia, ja kyse on puutiaisten paritt elutapahtumasta. . Petopunkit (lajeja yli 400) taas metsästävät haitallisia tuhohyönteisiä marjapensaista. Aina kun puhutaan puutiaisista tai erityisesti punkeista, on hyvä muistaa, ett ä ihmisestä verta imevät lajit edustavat punkkien selvää vähemmistöä. Lumpeen kukista on tehty myös rauhoitt avaa teetä, mutt a lumpeen myrkyn, nufariini-nimisen alkaloidin aiheutt amien hengitysvaikeuksien vuoksi kokeilut kannatt aa jätt ää väliin. Molemmat sukupuolet tarvitsevat verta siirtyäkseen toukasta nym. Puutiaisten paritt elu tapahtuukin usein isäntäeläimessä, jossa yksilöt löytävät toisensa feromoneilla. Sammalpunkit (lajeja n. En löytänyt googlaamalla tietoa. Piisameille lumpeen juurakot maistuvat ja piisamikannan levitt äytyessä voimakkaasti 1900-luvulla niiden arveltiin vaikutt avan muiden vesikasvien ohella myös lummekantoihin. Naarasja koiraspuutiaiset ovat hieman erinäköisiä. Saman naaraan kanssa voi paritella useampikin koiras. Erikoisen näköinen kasvin osa on lumpeen juurakko, joka on irronnut järven tai lammen pohjasta ehkäpä jäiden lähdön tai tulvavirtausten myllätessä. ”Punkkeja, joissa on kiinni punkkeja. KU VA T TA PI O KU JA LA , N IN A SA N KA RI JA AN N E TU RU N EN. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Pari. Munia saatt aa kertyä jopa kaksi tuhatt a, joskin varhaisvaiheiden kuolleisuus on suurta ja oletett avasti vain joitakin yksilöitä selviytyy aikuiseksi. TAPIO KUJALA Mikä kasvi on kyseessä. TERHI RYTTÄRI Kevään ruhjoma lumme Lumpeen juurakko voi kasvaa metrin pituiseksi. ksi ja edelleen aikuiseksi, mutt a koiras ei enää aikuisena tarvitse verta eikä siksi turpoa samalla tavalla. elevat puutiaiset Olen kesän aikana ott anut koirastani kolme sellaista puutiaista, joissa on kiinni toinen punkki. Todennäköisesti kyseessä on isolumme (Nymphaea alba), jonka juurakko voi kasvaa jopa metrin mitt aiseksi ja kymmenen sentt imetrin paksuiseksi. Puutiainen on monelle tutuin punkkilaji. 350) esimerkiksi toimivat maaperän hajott ajina ja autt avat näin kotipuutarhuriakin. Tässäkään tapauksessa kyse ei ole siitä, ett ä sama tai jokin toinen punkkilaji käytt äisi puutiaista ravinnokseen. Lumme on kautt aaltaan myrkyllinen, mutt a sen meheviä, runsaasti tärkkelystä sisältäviä juurakoita on käytett y kuivatt una hätäravinnoksi ainakin Ruotsissa. Pieniä aterioita sekin saatt aa nautt ia ja imaista verta myös naaraspuutiaisesta sukupuoliaktin aikana. Suomesta tunnetaan pitkälle toistatuhatt a punkkilajia ja monet näistä ovat eritt äin hyödyllisiä myös ihmisten näkökulmasta
Lintu tuli ihan lähelle parin metrin päähän, levitt eli maassa sulkiaan ja pysyi siinä koko ruokailumme ajan, ehkä noin tunnin. Hormonit siis hyrräävät, ja siitä johtuu poikkeuksellinen käytös! En kutsuisi sitä häiriöksi, vaikka kaikki metsot eivät näin käytt äydykään. SEPPO VUOLANTO KU VA JU KK A KA N GA S / VA ST AV AL O Naarasmetsoa kutsutaan koppeloksi. Nykyisin niitä yritetään palautt aa tunnetuille soidinpaikoille tai niiden läheisyyteen jopa kymmenien kilometrien päähän. Se alkoi lähestyä meitä ja jäi lähipiiriimme grillikatokselle evästaukomme ajaksi. Juuri lisääntymisen varmistamiseksi luonnonsuojelualueiden suljetut alueet ovat tarpeen. Niitä ovat antaneet sekä Metsähallitus että vastaava yksityismetsätalouden neuvontajärjestö Tapio. Se ei ollut agressiivinen eikä säikkynyt edes koiraamme tai muita ohikulkevia ulkoilijoita. Tavallisempia lienevät tilanteet, joissa metsokukot kokevat ihmisen kilpakosijakseen. Metsätalousalueillakin on nykyisin suositukset metsojen soidinpaikkojen hoitoon. Arvatenkin kyseessä ovat nuoret linnut. . Tässä tapauksessa naaras, siis koppelo, on hakeutunut ihmisten seuraan ja ilmaisee käytt äytymisellään paritt eluvalmiutensa. Viime kädessä suositusten noudatt aminen riippuu suojelualueiden ulkopuolella metsänomistajista ja metsätalousneuvojien asenteesta, suojelualueilla taas yleisön käytt äytymisestä. Nuuksion kansallispuistossa elää pieni metsokanta, johon tämäkin kohtaaminen liitt yy. Kaikesta päätellen ainakin tällä kansallispuiston osa-alueella on harva metsokanta, vaikka soidinpaikkojakin tunnetaan Nuuksion yleisöltä suljetulla alueella. Joissain tapauksissa ne jopa hyökkäävät ihmisen kimppuun taikka kohdistavat hyökkäyksensä mustiin saappaisiin tai auton renkaisiin, jos metsätiellä autoa ajaessa kohtaa yksinäisen metsokukon. Niillä kukot ott elevat paremmuudesta ja koppelot kerääntyvät odott amaan voitt ajaa, joka sitt en saa mahdollisuuden hedelmöitt ää paikalle kerääntyneet naaraat. Onko käytt äytymisen syynä jokin hormonaalinen häiriö, vai mikä selitt ää tämän normaalisti aran linnun epätyypillisen käytt äytymisen. Käytös vaikutt i kiima-aikaan liitt yvältä. Selitys näihin soidinaikaisiin ilmiöihin on se, ett ä laji on käynyt niin harvinaiseksi, ett ä soidinpaikka on kateissa tai sellaista ei lainkaan ole lähiseuduilla. Katokselta poistuessamme se lähti edelleen seuraamaan meitä, mutta jäi pian jälkeen, kun kiristimme vauhtia. Pelott omat linnut ilmaantuvat soidinaikoina ihmisten ilmoille ja alkavat esitt ää soitimeen kuuluvia liikkeitä. Metsojen outo käytt äytyminen aiheutt aa jatkuvasti kysymyksiä. Olen tavannut kanssani kilpailevan metsokukon myös syyssoitimen aikaan syyskuussa. Ennen tällaiset ihmisten ilmoille saapuneet ”hullut metsot” ovat joutuneet pataan. Normaalisti metsot kerääntyvät huhti–toukokuussa ryhmäsoitimelle perinteisille soidinpaikoilleen, pienille metsäaukioille. Soidinpaikka kateissa. Ne levitt ävät pyrstönsä, aloitt avat mahtailevat soidineleet ja näppäilevät äänet. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Koppelo alkoi seuraamaan seuruett amme (kolme naista ja bostoninterrieri) Espoon Suurlammin ulkoilureitillä
Koit ovat vikkeliä ja piiloutuvat ahtaisiin ja pimeisiin paikkoihin – suurin osa lajeista on valopakoisia, vaikka näytt öjen säteily hämärässä innostaakin ne joskus esitt ämään juoksijan kykyjään. . Vastasataneessa lumessa ovat ilmeisesti lehtokurpan jäljet. Lauhoina alkutalvina lehtokurppa voi yritt ää talvehtimista etelässä. Määritys on helppo, mutt a voin vain arvailla miksi aitokoiden ryhmään kuuluvat vaatekoit ovat tunkeutuneet avatun neulapakkauksen sisään. Rasiaan on myös voinut harhautua vastakuoriutunut naaras, joka on alkanut levitt ää houkutt eluferomonia, jolloin kaikki kynnelle kykenevät koiraat ovat viilett äneet paikalle parveilemaan ja pakkausta tukkimaan. Vaatekoi on Suomessa yleinen kaupungeissa ja saatt aa leutoina talvina esiintyä luonnossakin eläinten koloissa tai linnunpöntöissä. Ostin neulasetin ja muutaman päivän päästä tällaisia hyönteisiä oli pakkauksen sisällä. Mitä nämä ovat. Vaikka lintu kuuluu kahlaajiin, jalat ovat melko lyhyet. Ovatko kotimaisia vai tulleet ulkomailta. SEPPO VUOLANTO Kahlaaja paksussa hangessa Lehtokurppa voi löytää talvella ravintoa sulana pysyvistä ojista. Ilmeisesti havaintoon saakka alkutalvi on ollut suurin piirtein lumeton ja suhteellisen lämmin, eikä maa ole routaantunut, jolloin lintu on löytänyt ravintoa sulaojista. JAAKKO KULLBERG Vaatekoit neularasiassa. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA KU VA T O LA VI SA LO N VA AR A JA AR I LU U KK O N EN Minkä eläimen jäljet nämä ovat. Vaatekoi syö keratiinitai kitiinipitoista tavaraa, kuten karvoja, hiuksia ja villaa. Ilmastointikanavien linnunpesät ja ullakot ovat sille mieluisia paikkoja. Kuivuneet sienetkin saatt avat kelvata, koska nekin ovat kitiinipitoisia. Paikalla, jossa koita on riesaksi saakka, koita voi kertyä hyvinkin pieneen tilaan ajan kuluessa. Vaatekoi on ollut seuranamme jo sivilisaation ammoisista ajoista asti. Laji on ilmeisesti kotoisin Lähi-idän ja Afrikan kuivilta alueilta ja lienee elänyt erilaisten eläinten pesissä. Kovista pakkasjaksoista se ei selviä, ja kaupunkien ulkopuolella ilmastomme on sille liian kostea. . Lintu on käytt änyt siipiään apuna ojasta ylös tullessaan sekä syvässä lumessa tarpoessaan
Kysymykseen on vaikea vastata yksiselitt eisesti, sillä vastaus riippuu siitä, miten saaliskala on otett u kiinni ja nielty. KU VA M IK KO SU O N IO Hauki vaanii saalistaan piilotellen ja syöksyy kimppuun lähietäisyydeltä. tiedemuseo.jyu.fi tiedemuseo.jyu.fi Näyttelykeskus Soihtu S-rakennus, Seminaarinkatu 15 avoinna ke-pe 12–17, la 12–16 kampusmuseo@jyu.fi Luontomuseo Vesilinna, Ihantolantie 5 avoinna ti-pe 11–18, la-su 12–17 luontomuseo@jyu.fi JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDEMUSEO Valkoselkätikka Valkoselkätikka Luontomuseon Luontomuseon näyttelyssä. . Tiedossa on kuitenkin tapauksia, joissa vatsassa ollut ahven tai jokin muu kala on ollut elossa vielä muutaman tunnin kulutt ua hauen pyydystämisestä, mikä osoitt aa, ett ä vatsalaukussa oleva kala on saanut jostakin pienen määrän happea ja onnistunut muutenkin kestämään todella ankaria olosuhteita. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € (norm. 35 €) Nyt Nyt 15 € 15 € Tutustu valikoimaan netissä: tibiale.fi Tilaukset: tilaus@tibiale.fi (norm. Suomen päiväperhoslajisto on muuttunut huimaa vauhtiia a vi viim imei e sen 22 vuoden aikana. Mitä kuuluu metsänreunoilla, niit ityi yillllä ä ja pellonpientareilla, paahdeympäristöissä tai vain soililla la jja a L Lapiiss ssa a eläville päiväperhosille. tiedemuseo.jyu.fi Näyttelykeskus Soihtu S-rakennus, Seminaarinkatu 15 avoinna ke-pe 12–17, la 12–16 kampusmuseo@jyu.fi Luontomuseo Vesilinna, Ihantolantie 5 avoinna ti-pe 11–18, la-su 12–17 luontomuseo@jyu.fi JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDEMUSEO Valkoselkätikka Luontomuseon näyttelyssä. KKirirja ja eesi sitt ttel elee ee 1113 13 ppäi äivä vä-pe perh rhos osla lajijinn le levi vinn nnei eisy syyd yden en jjaa ru runs nsau aude denn mu muut utok oksi siaa vu vuod odes esta ta 19 1991 91 –– eens nsim immä mäis istä tä kker erta taaa to to-de dellllis iste ten n yk yksi silö lömä määr ärie ienn ja ja hhav avai a nnto toje jenn pe peru rust stee eelllla a – se sekä kä vval alot otta taa a pä päiv iväp äper erho host sten tulevvai aisu suut utta ta ttäl ällä lä vu vuos osis isad adal alla la. 48 €) Tarjouksessa Tarjouksessa Tibialae ilmoitus.indd 1 24/04/2021 9.39.38 Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/. SA A RIN EN JA N TU N EN ISBN 978-952-67544-1-3 "Suomen päiväperhoset maailmanennätysvauhdissa." – Etelä-Saimaa 12.9.2010. Ki K rjastaa llöy öyty tyvä vät t my myös ös per erus ustitied edot o lajjieenn tu tunn nnis ista tami miseks ksi,i, SSuo uome men läähi hial alue ueid iden en la lajijistoaa uuno nohtam amattaa.. Ahvenelta, hauelta ja muilta happamuutt a kestäviltä kalalajeilta temppu vaikutt aa joskus onnistuvan, mutt a esimerkiksi särjiltä, silakoilta tai muikuilta ei koskaan. Kahdessa vuosikymm men ennnnees essä sää lllääh äh ähh ähh ähh ähhhheeess es es es ees ess eesssss 750 vapaaehtoista harrastajaa ja tutkijaa on kirjaann nnnuut ut ut uut u tttie ieettooooooojja ja ja ja ja ja ja jj yyyyyliliiiiilliliiliilii neljästä miljoonasta päiväperhosesta etelärannikon on onnn onn o uuulk lkkkkoolll oll ol ol ollluuo uo uo uuo uo uo uo uo uuooooodo do do do do ddo do do do dooiiilililliililillllttaaa pohjoisimmille tuntureille. KESÄN ÖTÖKÄT TUTUIKSI! Nyt Nyt 35 € 35 € HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. H in na t vo im as sa to ist ai se ks i • Ki rja t sis . 30 €) Suomen lukit ja valeskorpionit 25 € (norm. PP-seuranta_kansipaperi_000.indd 1 22.10.2013 13.31 Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € (norm. IIlm lmas asto toen ennu nust stee eet t ku kuititen enki kinn va varo roititta tava vat,t, eett ttei ei lläm ämpi pimä mämp mpii Su Suom omii en enää ää ssov ovii la lajijilllle e 20 2080 80lu luvu vulllla. näyttelyssä. On sanottu, u, eett ttää hiilidioksidin ylenpalttinen syöttäminen ilmakeh ehää ään n on varmimpia tapoja saada aikaan katastro. 32 €) K I M M O S A A R I N E N & J U H A J A N T U N E N ILMASTO LÄMPENEE — LAJISTO MUUTTUU PÄIVÄPERHOSET MATKALLA POHJOISEEN PÄ IV Ä PE RH O SE T M AT K A LL A PO H JO IS EE N P äiväperhosilla on painavaa sanottavaa ihmisten en tekemisistä, jotka heijastuvat ympäristöön laaje j m mmin i ja voimakkaammin kuin koskaan. Hauen vatsalaukun pH-arvo on noin 4. n merkit näkyvät jo perhosmaailmassaa.. Lähde harrastajien ja uusien päiväperhosten matkaan – 2000-luvun kesät eivät jätä ketään kylmäksi. , joka on vver erra ratt ttav avis issa sa täysimittaiseen maailmansotaan. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Näihin kysymyksiin vastaa vuonna 1991 alkanut vval alta taaa takkkku kuunnnnallinen päiväperhosseuranta. 63 €) (norm. Ilmastokatastro. Millä lajeilla menee hyvin, millä huon onos osti ti, , ja ennen kaikkea miksi. Yleensä oletetaan, ett ä saaliiksi joutunut kala kuolee melko nopeasti hapenpuutt eeseen, saamiinsa vaurioihin ja vatsahappoihin. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä tarvikkeita. n. Et Etuk ukan anne nenn pi pikk kkuuhä häiv ivep eper erho hone nenn on on jjo o tu tullllut ut en ensi simm mmäi äist sten en ttie iedu dust stel elijijoi oide denn jo jouk ukos ossa sa.. HANNU LEHTONEN Kuinka kauan kokonaisena syöty kala elää hauen vatsassa. a SSam amaa aann ai aika kaan an PPoh ohjo jola lann ov ovet et aava vaut utuv uvat at iiso sollllee jo jouk ukol olle le uu uusi siaa la laje jeja ja.. Mitkä lajit katoavat ensimmäisenä, kun n ililma mast s on onnmuutos vie niille sopivat olot. Mitä uusia lajeja odotammee SSuo uome meenn lähivuosina. K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA . UU UUTT TTA A VA VAUH UHTI TIA A VU VUOS OSIT ITUH UHAN ANNE NEN N VA VAIH IHTE TEES ESSA SA Ho Hope peas asin inis isiiipi pi oonn Et Etel elääjjaa Ke Kesk ski-iSu Suom omes essa sa ttav aval alliline nen n pä päiv iväp äper erho ho-ne nen. al v 10 %
Se on helppo ymmärtää väärin. – Salla Viljava, Tampere Mieli metsään Vaikka aivot ovat mutkikas koneisto ja aivosairauksien tutkimus edelleen haasteellista, oli lohdullista lukea aivotutkijan miett eitä metsän mieltä parantavasta voimasta. Kesä puolestaan oli kesä maana lepuutettu peltolohko eli kesanto, joka kynnettiin ke sänajossa toukotöiden jälkeen. Paanajärvi 8.-14.9.2021 770,Solovetsk 19.-27.7.2021 9 pv. Sa nanparsi on peräisin Län siSuomesta, jossa kesä ei tar koittanut vuodenaikaa, vaan vuoden lämpimin aika oli su vi. Jutt u ei silti ollut mikään raskas tietopakett i, vaan leppoisaa luettavaa, jonka anti kiinnosti kovin perheen esikoululaistakin. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Jatkuvan kasvatuksen ter mit ja käytänteet ovat osin va kiintumattomia. 610,Itä-Viro ja Narva 2.-5.9. Se on voinut olla vaikka silloinen mediaani. Esimerkik si Lapin pienaukkohakkuissa, joissa maata on kevyesti muo kattu, uudistuminen vaikuttaa lupaavalta. Kevään ensi kiuruista on julkaistu uutisia 1800luvun alkupuolelta. Yli 150 vuotta sitten julkaistut kiuruuutiset ovat huhtikuulta, jolloin lin nut lienevät jo levittäytyneet laajalti pesimäpelloilleen ete läiseen Suomeen. Kuvatkin ovat hienoja, mutta tässä tapauksessa ne täydentävät tekstiä eikä päinvastoin, kuten yleensä. Ihanat kuvat. Monimuotoisuutta ylläpitäviä piirteitä on syytä tukea muun muassa lahopuu ta säästämällä hakkuutavasta riippumatta. – Elina Huerta, Leppävirta Uusia puita tarvitaan Vesa Luhta pohti kolumnis saan Jatkuvan vastustuksen menetelmä (SL 3/21) syitä metsä ammattikunnan vastahankai suudelle siirtyä jatkuvaan kas vatukseen. Se on vain vanha. 045-1374757 Puhdas Paanajärvi Polkuja seikkailuun Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. 675,Jylhä Georgia 18.-25.9. Jos metsässä toimi taan ja puita hakataan, on koh tuullista huolehtia, että metsä uudistuu. https://yle. u. 1370,KIVAKKA! niikonmatkat.. Kerttu Kotakorven kirjan Suomen luonto 2100 (Bazar 2021) voitti Helena Kauppila Haminasta . Sotiin saakka metsiä hakat tiin pääsääntöisesti harsimal la, suurimmat puut kaadettiin ja luotettiin luontaiseen uudis tumiseen. Ajan kanssa havait tiin, että uusien taimien synty oli vajavaista. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Jänisten kevätkiireet Lukijoiden mielestä paras jutt u oli Jänisten kevätkiireet. – Mar i Hario, Loviisa Lukijalle selvisi aivan uutt a tietoa lajista, jota äkkiseltään voisi pitää kovinkin tutt una. – Kati Nurminen, Helsinki Utö – aavan ääri Viehätt ävä katsaus itselle tuntematt omaan, jopa eksoott iseen kolkkaan Suomea. Koskematon metsä ei kai paa hoitoa. Katri Himanen, MMT Kuu kiurusta kesannolle Juttu muuttolintujen aika taulusta (SL 3/21) pohjautuu tuttuun sananlaskuun. Hyvin kirjoitett u jutt u tärkeästä asiasta, jota herkät kuvat kauniisti tukivat. Ilmiö oli loogi nen, sillä suurimmat puut tuot tavat pääosan siemensadosta. Vienan Karjala 17.22.8. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T AN N A TU O M IN EN Mitä mieltä olet lehdestä. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy EDELLINEN NUMERO. Ett ä jänisten käytt äytyminen voikin olla näin kiinnostavaa! Tarkkanäköistä ja eloisaa tekstiä. 1950luvulta alkaen metsiä siirryttiin käsittelemään met sikkökuvioina. Avohakkuiden jälkeen tehtiin kylvö ja istutus. Siirtymä näkyi puuston mää rän ja hiilivaraston kasvuna. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 1.8.2021. Jos jatkuva kasva tus ei eroa selvästi harsinta hakkuista, ei ole syytä odot taa tulosten poikkeavan his torian osoittamasta. Osallistujien kesken arvotaan Saaren Taika Teepuusaippua sekä Sitrus-siivoussaippua. /uutiset/3-11300232 Arolan tila ja karhut! 28.-30.5. Kuu kiurusta sananparres sa ei ole mitään vikaa. Lasse Kylänpää, toimittajavalokuvaaja-tietokirjailija Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. ÄÄNESTÄ
Leikkokukan hiilijalanjäljestä iso osa muodostuu kasvattamisesta. Kotimaisen leikkokukan hiilijalanjälkeä kasvattaa kasvihuonekasvatus.. Hy MISTÄ RU USUT TULEVAT. Ehkä juhla tuntuu juhlalta il man ruusujakin. Nuoren ystäväni juhlat jäivät lopulta onnettomien sattumien vuoksi pitämät tä, mutta olen iloinen siitä, että tulin poh tineeksi ja kyseenalaistaneeksi jälleen yh tä traditiota. Parasta olisi, jos leikkokukkien tilalle keksisi jotain muuta. Normitoukokuusta poikkeava ajankohta sai miettimään, voi siko onnittelukukka olla jokin muu kuin perinteinen ruusu, vaikkapa kimppu mök kiniityn antimia tai paikallisen yrittäjän kasvattamia avomaan lähileikkokukkia. Suomessa myydään vuosittain 50–80 miljoonaa ruusua, joista 40–50 miljoonaa on peräisin Afrikasta. Ruukkukukasta on pitkään iloa, ja kestävän kasvin ilmasto vaikutus jää päivää kohti pienemmäksi. Kukkia juhlaan vässä lykyssä kasvi houkuttelee paikal le pölyttäjiä, jolloin hyöty on moninker tainen. Päiväntasaajan paah teessa kukat kun kasvavat ilman energiaa tuhlaavaa keinovaloa ja lämpöä. Viemiseksi voi vali ta kauniiseen ruukkuun istutetun kasvin, vaikkapa laventelin. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi LAPSUUDENYSTÄVÄNI TYTÄR sai viime keväänä valkolakin, mutta juhlat oli mää rä pitää loppukesästä. Ruukkukukan voi myöhemmin istut taa puutarhaan tai parvekelaatikkoon. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA Ylen juttu vuodelta 2019 kertoo, että iso osa kukan hiilijalanjäljestä muodostuu kasvattamisesta. Osuin mietteineni puolivahingossa olennaisen äärelle, sillä niin hurmaavia kuin ruusut ja muut leikkokukat ovat, nii den ympäristökuorma on melko raskas. Siis yhden ainoan kukan! Määrä vastaa noin 20 autoilukilometriä. Lancasterin yliopiston tutkimuk sen mukaan esimerkiksi IsoBritannias sa myytävän kenialaisen ruusun hiilidi oksidipäästöt ovat 2,4 kilogrammaa. Afrikasta lentorahdilla tuotu ruusu onkin yllättäen vähemmän huono vaihtoehto kuin eurooppalainen kasvihuonekukka, todettiin puolestaan Suomen ympäristökeskuksen selvityk sessä vuonna 2013. Leikkokukan hiilijalanjäljestä iso osa muodostuu kasvattamisesta
Hapan herkku raparperi Maasta pontevasti punkeva raparperi on yksi varma kevään merkki. Lusikoi huna ja ja ripottele kardemumma palojen päälle. Monet tällaiset kasvivalmisteet sisältävät paljon palmuja kookosöljyä. Laita astian päälle kansi ja hauduta grillissä tai uunissa 200 asteessa noin vartti. Ilmastoa ajatellen maitotuotteiden kauhukakara on juusto. Maitopohjaisen juuston valinnassa on hyvä muistaa nyrkkisääntö: mitä kovempi juusto, sen suurempi ilmastovaikutus per kilo. /ruokaopas. Sen ilmastovaikutus on samaa luokkaa kuin sianlihan, 4–15 hiilidioksidiekvivalenttia kiloa kohden. Lue lisää: wwf.. Nauti vaniljajäätelön kanssa. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan!. Grillikauden alkaessa raparperista voi valmistaa helposti vaikkapa jälkiruuan grillin lämmössä. Raparperin oksaalihappo sitoo kalsiumia, joten kasviksen kanssa on hyvä nauttia maitovalmistetta – vaikka jäätelöä! SUUPAL A Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Tämä tatarkasveihin kuuluva hapan herkku saa kirpeän makunsa oksaalihaposta, aivan kuten käenkaalikin. Laita raparperit grilliastiaan tai uunivuokaan. J U U S T O VA I V E G E J U U S T O . MAITOTUOTTEIDEN ILMASTOVAIKUTUS on noin 20 prosenttia meidän suomalaisten ruokavaliosta. JUUSTOLLE LÖYTYY MONIA kasvipohjaisia vaihtoehtoja, mutta niidenkin valinnassa pitää olla tarkkana. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O . JOKO TAI Raparperitaivas 500 g raparperia 2 tl kardemummaa 5 rkl hunajaa KUORI raparperinvarret ja leikkaa ne noin 5 sentin paloiksi. Tymäkkä hapokkuus katoaa varsista, kun kasviksen kypsentää
Lahden Radiomäellä, hortapuisto.fi. K U LT T U U R I Arboretum Mustila on Suomen vanhin puulajipuisto, joka tunnetaan muun muassa komeista alppiruusuistaan. Puistossa voi opetella tunnistamaan villivihanneksia ja samalla myös kerätä ja maistella niitä. Metsäpuutarhaan! Viihdy vihreässä! MENOVINKIT Villiä ruokaa puistosta Lahden Radiomäen puistoon avataan 10. 70 suomenluonto.fi. JU KK A RE IN IK AI N EN Metsäpuutarhaan! Vuonna 1902 perustettu Arboretum Mustila Elimäellä on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Kiertuetapahtumat ovat avoimia kaikille ja niissä ohjattujen harjoitusten avulla tuetaan matalan kynnyksen liikkumista luonnossa. Hyvää oloa luonnosta Suomen Latu järjestää yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa touko–kesäkuussa Hyvinvointia luonnosta -kiertueen. toukokuuta Suomen ensimmäinen Hortapuisto. 100 hehtaarin laajuinen Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään, kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista sekä atsaleoista. Arboretum Mustila, Mustilantie 57, Elimäki, avoinna joka päivä klo 8–21, mustila.fi. Hortapuisto avataan 10.5. Katso kiertueaikataulu: suomenlatu.fi/hyvinvointialuonnosta-kiertue
OLIN 10-VUOTIAS, kun kiinnostuin linnuista. KUULETKO LUONNON KUTSUN. Äänien kuvausten perusteella yritin muotoilla linnun laulun mielessäni. Nyt Suomen karttoja voi selata helposti Vanhat kartat -sovelluksella tai Vanhatkartat.fi-sivustolla. Lyijykynällä piirsin ruksin näkemäni la jin kuvan viereen. Ihmiskohta lot kietoutuvat pui den hiljaiseen mut ta neuvokkaaseen maailmaan Richard Powersin taitavas ti kirjoitetussa teok sessa Ikipuut (Gummerus 2021). Osa esitellyistä reiteistä on hyvin kin tuttuja, osa on jäänyt vähemmäl le huomiolle. Teos on kuin ti laustyö ulkoilun ja retkeilyn kokiessa uutta renessanssia. Kirja kulki mu kanani Espoon Matinkylän metsissä, niityillä ja pelloilla. Vanhalla kartalla Vanhoissa kartoissa on jotakin kiehtovaa. Suo mennos on Sari Karhulahden käsialaa. Vuosien varrella olen karsinut kir jahyllyjä kovallakin kädellä, mutta tästä aarteesta en ole raaskinut luopua. Teos on suunnattu erityisesti niille, jotka kevyen päiväretkeilyn jatkeek si haluavat kokea hiukan pitempien vaellusten ihanaa rasitusta. Tuoreimpaan teokseensa PohjoisSuomen vaellusreitit (Minerva 2020) Laaksonen on koonnut Lapin, Poh joisPohjanmaan ja Kainuun kaikki turvallisesti maastoon merkityt vael lusreitit. -sovelsuomenluonto.fi 71. Sovelluksen on laatinut Mikko Kutilainen. Isä osti sil loin ensimmäisen lintukirjani, Retkeilijän lintuoppaan (Olavi Hilden & Björn Ursing, Otava 1972). MAAMME JOHTAVA retkeilytoimittaja on Jouni Laaksonen. Reittiselostusten lomaan on kirjattu omia ja muiden vaeltajien muisteluksia ja tunnelmia alueella liikkumisesta. K AVE R IK S I K A S VI RETKELLE. Se vie lukuretkelle mu kaansatempaavan tekstin ja kirjalijan itsensä ottamien kuvien virtaan. 10 000 karttaa sisältävän palvelun vanhimmat ovat vuodelta 1928. Suurhar vinaisuus merikotka oli sukupuuton par taalla. suomenluonto.fi 71 K I R J AT P U I S TA J A I H M I SISTÄ. Uudistustyön takana ovat kasvibiolo git Arto Kurtto ja Leena Helynranta. Pohjois-Suomen vaellusreitit on erin omaisen kattava opas. Hänen asiantun temuksensa niin umpimaiden samoi lijana kuin vaellusreittien ja retkeilyä tukevan kämppäverkoston tuntijana on kiistaton. Tunnelmallinen kuvitus lisää reit tien houkuttelevuutta. Heidän retkistään syntyi oivallinen kirja Kansallispuistojen kutsu (Avain 2020). Reitistöt on esitelty tarkoilla huo mioilla. Sen avulla tunnistin ensimmäiset lepinkäiset, tiklit ja jo pa pohjantikan. Tänä päivänä kirja käy myös historiadokumentista: 1970luvulla hömötiai nen oli Suomen neljänneksi yleisin lintu ja peltosirkku ta vallinen viljelysten seuralainen. Kir jailija ja runoilija Tomi Kontio päät ti poikansa kanssa tutustua kaikkiin maamme kansal lispuistoihin. Siitä on jätetty pois vain pistopolut, joilta on palatta va samaa polkua takaisin. Vanhasta tutusta Otavan värikasviosta on ilmesty nyt uusi laitos, jossa esitellään lähes 900 yleisintä Suomessa tavattavaa kasvilajia. VESA LUHTA Askelmerkkejä vaellus-Suomeen KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Luonnon vehreää verkostoa Lintuoppaasta tuli aarre AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Terhi Ryttäri on vanhempi tutkija Sykessä. Valinnanvaraa on muutaman päivän retkestä aina viikon vaelluk seen – aloittelijoitakaan unohtamatta
Hiilihelppi on Suomen Luonto -lehden, ympäristöministeriön ja Sitran tuottama palvelu, joka tarjoaa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Villit vihannekset Tutustu lajikoulun lisäksi Suomen Luonnon Villi vihanneksetsovellukseen! Suomen orvokit Esittelyssä kaikki 14 orvokkilajiamme sekä niiden yleisin risteymä. www.hiilihelppi.fi. 72 suomenluonto.fi V I N J E T T I • L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I 72 suomenluonto.fi • L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • Katse taivaalle! Opi tunnistamaan petolinnut lennossa. Kevään suosikkeja! Kevätsienet Moni tuntee korvasienen, mutta mitä muita sieniä kasvaa keväällä. Opi tuntemaan kevään lajit! suomenluonto.?i/lajikoulut KU VI TU S JO LA N DA JO KI N EN , KU VA T DI CK FO RS M AN , AR JA VA LT O N EN , PA U LA VI RT A JA AA RR E LE SK IN EN Hiilihelppi – Joka kodin ilmastovinkit on julkaistu! Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa
Kokemus saattaa olla laimea, jo pa pettymys. Kun ihminen malttaa pysähtyä, luonto raottaa verhoa ja päästää luokseen. Lumikko tekee pesän kuistin koloon, pääskyset räys tään alle. Ihminen ei enää olekaan vieras ja tunkei lija, vaan osa paikallista elonkirjoa. Tarkkailun ja kirjanpidon perinne on katoamassa suomalai sesta luonnonsuojelusta. Vain ihminen sivuuttaa lähi ympäristönsä, matkustaa kauas päästäkseen ”luontoon”. Eläimil lä on reviirit, linnut palaavat samoille pesintäpaikoille, vaelluskalat syntymä jokiinsa. Raja villin luonnon ja ihmisen välillä hälvenee ja lopulta katoaa. Lajikato tuntuu todemmalta, kun sitä todis taa itse. Pelle Kankaisen pihapiirissä oleskeli ainakin kettu, kärppä ja katol le pesinyt riekko. Satunnaisen luonnos sa liikkujan suhde ympäristöönsä jää ohueksi. Vuosi kymmeniä jatkuneet ahkerat lintulaskennat näyt tivät ympäristötuhon laajuuden: lajiston köyhtymi sen, metsien hiljenemisen. Eemeli Nikulaan linnut kiintyivät niin, että kävivät vakoilemassa, onko hän paikalla. Kauheaa, mutta etäistä. Sääolot ja kannat vaihtelevat. Tutussa ympä ristössä pääsee seuraamaan koko näytelmää; mikä tuhoutuu ja mikä jää henkiin. Tilalle on tullut ”kliktivismi”, aktivismi, jos sa jaetaan linkkejä sosiaalisessa me diassa ja tykkäillään muiden jaoista. KUN ASUU riittävän kauan samassa paikassa tai ret keilee samoissa metsissä, muu luonto laskee suo jaustaan. Eläimet tottuvat ihmiseen ja uskaltautuvat lähel le. Vaatimaton tupa voi olla paratiisi, ku ten Lapin erakot ovat aina tienneet. Moderni ympäristöahdistus muis tuttaa välillä surua kehitysmaiden nälkää näkevien lasten puolesta. On myyrähuippuja ja niitä seuraavia petojen juhlavuo sia, hurjia kukintoja ja vaisuja ruskia. Pelkästään vuodenaikojen vaihtelu avaa ympäris tön uudella tavalla. Villieläimen näkee todennäköisemmin omalla takapihallaan tai tutun lenkkipolun varrella kuin patikkaretkellä kansallispuistossa. K a i h o v a a r a KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. KUTEN KAIKKI syvät suhteet, myös luontosuhde pe rustuu toistoon, luottamukseen, joka kertyy ja kas vaa ajan myötä. Jos lähtee tuntematto maan ympäristöön, ei välttämättä löydä mitään erityistä. Jos riittävän pitkään seuraa samoja polkuja, voi al kaa hahmottaa todellisia muutoksia: vieraslajien run sastumista, lintujen kaikkoamista, pölyttäjäkatoa. Luonnonystävä, paikka! ”Kuten kaikki syvät suhteet, myös luontosuhde perustuu toistoon.” Riikka Kaihovaara on marginaaleissa vaeltava kirjailija ja dokumentaristi. Havainto jen tekeminen on hakuammuntaa. Mitä tutummaksi paikka käy, sitä enemmän se antaa. suomenluonto.fi 73 M onet lajit ovat paikkauskollisia. Esimerkiksi Pentti Linkolan ajattelun voima nousi pitkälti hänen omista havainnoistaan
Aikuisina madot elävät usein merenpohjan sedimentissä ja ovat toukkiin verrattuna varsin erinäköisiä ja -kokoisia: maailman yli 10 000 lajin joukossa on metrien mittaisia jättejä. Vapaasti uivat toukat kasvavat kokoa lisäämällä ruumiiseensa uusia jaokkeita. Tarvitsin taideprojektia varten mikroskooppikuvia hieman erikoisemman näköisestä otuksesta. Haaviin ei juuri muuta jäänytkään kuin näitä hädin tuskin paljaalla silmällä erottuvia lattanoita matoja, jotka uivat aaltoilevin liikkein. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Nelisilmäinen toukka. Suomen rannikkovesissä elää vain yhdeksän vaatimattomamman kokoista lajia, ja niistäkin osa on vieraslajeja. Toukat leviävät helposti laivojen painolastivesien mukana. Monisukasmatojen (Polychaeta) toukat olivat tarkoitukseen juuri sopivia, joten lähdin planktonhaavin kanssa Helsingin Kaivopuiston rantaan. Ei vielä tiedetä, millaisia haittoja uudet lajit mahdollisesti aiheuttavat. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa
Opi tunteman vesikasvit Pihakedon loisto kunnioi. ajien työtä Verenimijöistä on moneksi www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA H EI KK I KE TO LA / VA ST AV A LO Suven juhlaa / ilmestyy 9. kesäkuuta E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi. Suomen Luonnon 80-vuotisjuhlanumero kattaa luontokesän Kesän lapset – näin uusi elämä syntyy luonnon runsaimpaan aikaan Jylhiä näkyjä – retkellä Kuusamossa Esi. elyssä sinipyrstö, rantakäärme, perhosia... aa menneiden maatalouden harjoi
Oy Meom Oy Meribottles Mäntyharjun Apteekki OAC Finland Oy Pihailo Piipanoja Oy Porin Kylmäasennus Oy Pure Waste Textiles Raisionkaaren Teollisuuspuisto Oy Rebel Lifters Oy Relevanssi Premium RetkiRent Roxeteer Media Oy ShopAlike.fi Skarppi Kirjoituspalvelut Suomalainen Kirjakauppa Suomen Kirjailijaliitto r.y. Luonnonsuojeluliiton kannatusyritykset ovat mukana tukemassa tärkeää työtä Suomen luonnon puolesta. V I N J E T T I Addnature Arkkitehtiryhmä A6 Oy Bikester Biotop Oy Chindicom Ekokampaamo-parturi Hiusmeri Ky Eläinklinkka Norppa Etsiville Feel Vivid Foto Fennica Oy Google Finland Hagson-Provitek Oy Hevossilta Oy Hiskinmäen Eläinsairaala Oy Juha Ikonen Digital Oy Kassatieto Oy K-Supermarket Vääksy Konsulttipalvelu Viher-Arkki Kotimaatutuksi.fi Kotka Maretarium Oy Kuusakoski Recycling LSS Long Special Services Ltd. Katso kannatusyrityksen saamat edut: sll.fi/yritysyhteistyo/kannatusyritys Lisätietoja: yritysyhteistyöpäällikkö Pirjo Itkonen | 050 407 8266 | pirjo.itkonen@sll.fi Palautusviikko –. Kiitos tuestanne! YHDESSÄ SUOJELEMME SUOMALAISEN LUONNON. Teo-Pal Oy Ab Termex-Eriste Oy Treeline Outdoors Uula Color Oy Vallilan Heili Visma Consulting Oy WL-Done Oy Huoli luonnosta ja elinympäristöstämme ohjaa yhä useamman yrityksen päätöksentekoa