Suomen Luonto 4/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LINTUJEN KEVÄT DIGIEKSTRA Huhtikuun linturynnistys tuo Suomeen laulujoutsenet ja muut vesilinnut. S A M M A K O T. Täällä taas! laulujoutsenet ja muut vesilinnut. V Ä S TÄ R Ä K IN M U U T T O . M E R IK A A LI . IRTONUMERO 9,90?€ 4/2023 Parhaat pesät Arkkitehtien arvio. On kiire pesimään.. On kiire pesimään. Täällä taas! OPI TUNTEMAAN SAMMAKOT UUSIN TIETO PUUTIAISISTA HOUKUTTELE LINNUT PUUTARHAAN! MERIKAALI ON HIENOSTUNUT LUONNONHERKKU S U O M E N LU O N T O 4 | 2 2 3 K IM A L A IS T E N K O LO T. LI N T U P U U TA R H A . P E S IE N A R K K IT E H T U U R I. K E V Ä Ä N LI N T U P A IK A T. LU O N T O A K E R R O S TA LO P IH A LL E . K A K S I P U U T IA IS L A JI A
2 suomenluonto.fi
Lumen väistyessä luonnon värikirjo laajenee uusilla kirkkailla väreillä. suomenluonto.fi 3 Väriä kevääseen KUVA ANNA-LIISA PIRHONEN / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES AURINKOON KUROTTAVAT kangasvuokot tarjoavat lämpimän laskeutumisalustan paritteleville sitruunaperhosille. KE VÄ T
Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Kati Jukarainen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niitynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 46 Suomen Luonto 4/2023 46 Tervetuloa kutukarkeloihin! Nyt opimme tunnistamaan maamme sammakkolajit, kuten ruskosammakon. 32 Linnuille ruokaa omasta puutarhasta Näin saat linnut viihtymään pihallasi. 38 Merikaali – harvojen herkku Lounaissaariston kasvia voi myös viljellä puutarhassa. 42 Korttelit kukkimaan Luontoa kerrostalon pihalle! 46 Sammakko lammella kurnuttaa Sammakoihimme kuuluu kolme alkuperäistä ja kaksi vieraslajia. Kolme arkkitehtiä arvioi Suomen Luonnon pyynnöstä pesien teknistä ja taiteellista laatua. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kuningatar etsii asuntoa Kun kimalaiskuningatar etsii pesäpaikkaa, myyrä helpottaa työtä. 28 Puutiaiset heräävät Suomessa on kaksi ihmistä vaivaavaa puutiaislajia. Kumpikin tarvitsee elinkierrossaan veriaterioita. 52 Parhaat paikat Esittelyssä kolme huhtikuun lintuparatiisia. 26 Västäräkin saapuminen Milloin kaikkien tuntema hyönteissyöjälintu saapuu maan eri kolkkiin. 16 Suuri arkkitehtuurikilpailu Luonto on täynnä taitavasti suunniteltuja pesiä. AN TT I KO LI 25 LINTUJEN KEVÄT -DIGIEKSTRA Tutustu ja katso koodi tiedon äärelle.
unen ja Marika Eerola Toimi. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. y Pohjoismainen ympäristömerkki. avissa osoi. i Tilaa diginä: suomenluonto. 14 28 42 Laulujoutsenet saapuvat Suomeen maalis– huhtikuussa. ely A. Hän on laatinut Suomen Luonnon nettisivuille hiilihelppi.. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Tämän numeron puutiaisjutun ensimmäinen versio ilmestyi verkossa osana Suomen Luonnon #muutos -koulutusta tutkijoille. Ju u lintumaailman alkukevään näytöksistä sivuilla – . u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu). aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Essi Korhonen, virologi Essi on virologi, jonka intohimona ovat niveljalkaiset ja niiden välittämät virukset ja jolle kesät tarkoittavat unelmia ja maastohommia. e Kar. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. -osion, oppaan ilmastokestävään asumiseen. i. Kesällä hän hoitaa kasvimaata ja seuraa kimalaisten elämää. Hänen viimeisin kirjansa Olipa kerran saari (AtlasArt) kertoo vuosista Viron saaristossa. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. i/digi Pekka Hänninen, arkkitehti Pekka on ekologiseen kestävyyteen erikoistunut arkkitehti ja kirjoittaja, joka vapaa-ajallaan tarkkailee ja rengastaa lintuja. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. o Kroonpressille on myönne. Mieluiten hän viettää aikaansa kuljeskelemalla Kainuun vanhoissa metsissä, mutta kirjoitushommien vuoksi täytyy myös istua tietokoneen ääressä. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Aura Koivisto, kirjailija Aura asuu Kuhmossa. Lisätietoa saat syö. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. KUVA: ARI AHLFORS @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O KR IS TO VE DE N O JA KA RI KA U N IS TO 82. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. ämällä tuo
”Lajin metallinhohtoiset koiraat tekevät surviaismaista lentoa kukintojen ympärillä”, kertoo Syken erikoistutkija Juha Pöyry. Anna pajukon rehottaa TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Kukkaan puhkeavat pajunkissat ovat kevään ensimmäisille perhosille tärkeää ravintoa. Hän kertoo, että kevään ensimmäiset perhoset ovat talvehtineet aikuisina siivekkäinä. ”Talvi ei ole ollut kovin kylmä, ja lisäksi suurimmassa osassa maata on ollut lunta, joka on suojannut perhosia.” Lumi on tehokas eriste, vaikka Huikkosen mukaan perhoset kestävät kovaakin pakkasta. Lumi voi myös auttaa peittämään kasvien seassa talvehtivat perhoset piiloon ruokaa etsiviltä linnuilta. Vaatimattomissakin oloissa pajut kasvavat nopeasti reheviksi ja tuuheiksi. VINK KI Lähes kaikki pajut ovat kaksikotisia, eli pensaat ovat koiraita tai naaraita. Päiväperhoset eivät ole ainoita pajubaarin asiakkaita. Silloin pöytään käyvät sankoin joukoin esimerkiksi ruskeankirjavat piilo-, puuja hirsiyökköset. Kukilta saattaa löytää myös kevätsurviaiskoin. Kiitollisia lienevät myös kevään ensimmäiset perhoset, joille pajujen kukat ovat kuin pidot pitkän paaston jälkeen. Aamuauringon lämmössä aterialle voi saapua koivutyttöperhonen oranssinkirjavat takasiivet vilkkuen. Tutuimpia lajeja ovat nokkosja sitruunaperhonen. Pajunkissat näyttävät samalta, mutta sukupuoli näkyy kukkivasta kasvista. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi PAJUT OVAT kiitollisia puutarhakasveja. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Ida-Maria Huikkonen arvioi, että kulunut talvi on ollut perhosten kannalta hyvä. Koiraseli hedekukinto on keltainen, emikukinto hailakan vaalea.. Hyörinä pajuilla ei lopu edes auringon laskettua. Kesän mittaan norkkokukinnot kehittyvät näyttäviksi rykelmiksi pitkulaisia siemenkotia. Perhoset pölyttävät pajujen kukat vastineeksi mesiateriasta. Luonnonvaraiset lajit pärjäävät monenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa, eivätkä ne vaadi lannoitusta
Veden riemusta pääsee osalliseksi, kun rakentaa kaarnalaivan ja lähettää sen virran kuljetettavaksi. Miten tikkojen rummutusta pääsee kuulemaan, Pertti Koskimies. Jos kärsivällisyys ei riitä askarteluun, voi napata maasta kuivia lehtiä ja kokeilla, kenen kajakki kulkee vauhdikkaimmin. Se keksii aivan uusiakin reitteja ja lirisee kiemurrellen eteenpäin. Puhdista myös sadevesiviemärit ja tarkista, että ne vetävät. Kasvukausi alkaa Lounais-Suomesta ja ehtii Kilpisjärvelle vasta kesäkuun alussa. Kaikki tikkalajimme rummuttavat innokkaasti helmi–huhtikuussa, mutta muita tikkoja ei pesi Suomessa yhteenlaskettunakaan edes kolmasosaa käpytikkojen määrästä. 3 MONENLAISISSA METSISSÄ. mennessä. Biologi Pertti Koskimies on tutkinut Suomen linnustoa, tikoista etenkin valkoselkätikkaa.. suomenluonto.fi 7 Sulava lumi täyttää loiskeellaan purot ja ojat. Uita kaarnalaivaa Kevään kasvukausi alkaa VINK KI Sulamisvedet voivat koetella talojen rakenteita. Palokärjen kolmesekuntinen rummutus kantaa lähes kilometrin, ja muidenkin lajien ääni satoja metrejä. Kasvukausi lasketaan kuitenkin alkaneeksi vasta viiden plus-asteen kohdalla. Palokärki ja pohjantikka viihtyvät suurehkoilla metsäalueilla, mutta palokärkiä elää taajamienkin liepeillä. Rummuttajia piisaa myös siksi, että sekä koiraalla että naaraalla on oma talvireviiri, jonka omistusoikeudesta ne kuuluttavat muille. Huhtikuun aikana suurin osa Suomesta paljastuu hangen alta. Kaarnalaivaan sopivat monenlaiset materiaalit ja rakennustavat, mutta elävästä puusta sitä ei kannata valmistaa. Suuret lumikasat kannattaakin siirtää seinustoilta hyvissä ajoin. Käpytikka on niin runsaslukuinen, että sen rummutusta voi kuulla melkein missä vain. Veden vauhti kiihtyy. Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötilat jäävät pysyvän oloisesti nollan yläpuolelle. Kylmä meri hidastaa kevättä rannikolla ja Ahvenanmaalla. Ilmatieteen laitoksen tilastot osoittavat, että viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana kasvukausi on alkanut Suomessa keskimäärin 22.4. Muut lajit pesivät viljelyseutujen ja rantojen iäkkäissä lehdoissa ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä, joissa on runsaasti lahopuita. Valkoselkätikkoja on vain satoja pareja, pikkuja harmaapäätikkoja tuhansia, pohjantikkoja ja palokärkiä kymmeniä tuhansia pareja. 2 NÄKEMÄLLÄ VÄHÄN VAIVAA. 1 MENEMÄLLÄ LÄHIMPÄÄN METSÄÄN. Lähiviikkoina kyräily kuitenkin päättyy, ja koiras ja naaras alkavat hakata pesäkoloa yhteisellä elinpiirillään. 22.4. Kaarnan irrottaminen vaurioittaa puuta ja vaatii maanomistajan luvan, joten alus on syytä valmistaa maahan varisseesta kaarnasta
Esimerkiksi Britanniassa siilit ovat kaupunkiympäristöissä vähentyneet 30 prosenttia, ja taajamien ulkopuolella peräti puoleen 2000-luvun vaihteen tilanteeseen verrattuna. 8 suomenluonto.fi MAALISKUUN ALUN lämpimien päivien jälkeen Helsingissä katse osui kadun reunassa auton alle jääneeseen siiliin. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T TI M O H U KK AN EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Käsitys siilille mahdollisesta elin iästä Tanskassa menikin uusiksi, sillä eräs siileistä oli elänyt 16-vuotiaaksi, yli kaksi kertaa kauemmin kuin oli uumoiltu. LIIKENTEEN KASVU on merkittävä osatekijä siinä, että siili on ahdingossa eri puolilla Eurooppaa. Siilit heräävät talvihorroksesta haasteelliseen maailmaan. Pallo on sinulla: voit vähentää nopeutta ja opetella taitavaksi huomaamaan ja väistämään siilejä ja myös muita eläimiä. Toisaalta liikenne on siilien pahin uhka, ja Suomessa syynä yli 60 prosenttiin siilikuolemista, tutkitusti Tanskassakin 56 %:ssa. Liikehdintä altistaa ne liikenteen vaaroille. Jos siili onnistuu selviämään kahdesta ensimmäisestä elinvuodestaan, se ehtii kartuttaa elämänkokemusta ja tutustua hyvin ympäristöönsä. Eläimet vaeltelevat myös etsiessään talvipesän paikkaa. Siili ei yleensä ole kovin nopealiikkeinen. Ihminen on siirtänyt siilejä uusille elinpaikoille ja tarjonnut lisäravintoa, joka onkin tullut tositarpeeseen etenkin alkusyksyllä siilien horrokseen valmistautumisen aikaan. MEIKÄLÄISET SIILIT joutuvat liikkumaan keski-eurooppalaisia lajikumppaneitaan enemmän löytääkseen riittävästi ravintoa. PIIKKITURKILLA ON ihmiseen kaksijakoinen suhde. TUOREESSA TANSK ASSA tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että siilit elävät siellä keskimäärin kaksivuotiaaksi, ja jopa kolmannes kuoli ennen vuoden ikää. Silloin se voi elää turvallisella ja hyvin ravintoa tarjoavalla alueella vuosikausia. Suomessa ei ole kerätty kattavaa tutkimustietoa sii lien runsaudesta, täällä tuntuma siilin vähenemisestä perustuu pitkälti maallikkohavaintoihin. Piikikäs tulevaisuus Päätoimi. NIINPÄ JOS ajat autoa hämärissä kannattaa ajamisen ohessa silmäillä tien reunoja paitsi hirvieläinten korkeudelta, myös tienpinnan tasolta
Merellä yhteispainon jakautuminen on ikiaikaisella ja luonnon ystävää miellyttävällä tolalla. Kauriiden yhteismassa on yli kymmenesosa maailman maanisäkkäiden painosta – melkoisia valtiaita siis. Merellä villi luonto kukoistaa ilman ihmisten ja hänen kotieläintensä ylivaltaa. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Kauris on massaltaan maailman ykkönen Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N VOISI LUULLA, että maailman yhteismassaltaan merkittävin villi maanisäkäs olisi afrikannorsu. Maailmassa on 45 miljoonaa valkohäntäkaurista. Ne painavat yhteensä 2,7 miljoonaa tonnia eli kaksi kertaa maailman puolen miljoonan norsun verran. Todellinen massajyrä on toki ihminen. Ihmisten yhteispaino on 390 miljoonaa tonnia eli 20 kertaa niin suuri kuin maailman kaikkien villien maanisäkkäiden yhteensä. ykkönen TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA PASI NIEMINEN / VASTAVALO. Se on kuitenkin vasta kolmantena israelilaistutkijoiden PNAS-tiedelehdessä julkaisemalla listalla. Sillivalaita on maailmassa 100 000 (saman verran kuin valkohäntäkauriita Suomessa). Kymmenen kärkeen yltävät myös hirvi (6.), isokauris eli saksanhirvi (7.) ja metsäkauris (8.). Edellä ovat kaksi Suomessakin esiintyvää lajia, eli valkohäntäkauris ja villisika. Sillivalaiden yhteispaino on kahdeksan miljoonaa tonnia ja kaskelottienkin seitsemän
”Riistakolmioseurannan tulokset vaikuttavat huolestuttavilta”, Ulla-Maija Liukko toteaa. Muutokset eivät näy uhanalaisuusarvion tuloksissa, koska se tehdään tuoreimpien 10 vuoden tietojen perusteella. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Riistakolmiolaskennoissa vapaaehtoiset ovat laskeneet lumijälkiä 1980-luvun lopulta alkaen. 35 vuoden pitkällä aikavälillä kärppien määrä on selvästi pienentynyt, erityisesti 1990-luvulla. Kärppien määrä romahti Kärpän ja monen muun pohjoisen havumetsän pienriistanisäkkään kannat ovat romahtaneet viimeisen 35 vuoden aikana. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi KÄRPPIEN MÄÄRÄ on laskenut jopa yli 80 prosenttia, oravan ja lumikon noin 70 prosenttia ja metsäjäniksen ja ketun kanta on pudonnut alle puoleen 35 vuoden aikana, Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimat lumijälkilaskennat paljastavat. Vaikka riistakolmioaineistot osoittavat selvät romahdukset kärpän, metsäjäniksen, oravan, lumikon ja ketun kannoissa, tuoreimmassa vuoden 2019 uhanalaisuusarviossa kaikki lajit on luettu elinvoimaiseksi. Ne taantuvat metsissä, mutta maaseudulla samanlaista vähenemistä ei ole havaittu. Metsäjäniksen kohdalla taas on selvä ero Eteläja Pohjois-Suomen välillä. Kärpälle ovat tyypillisiä suuret myyrävuosien aiheuttamat heilahtelut populaatiokoossa. 1990 Lu m ijä lk iin de ks i 4 2 1995 2000 2005 2010 2015 2020 TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA VILLE HEIKKINEN / VASTAVALO. Etelässä metsäjänisten määrä on laskussa, pohjoisessa niiden määrä on pysynyt ennallaan. ”Tarkastelujakson vaikutus on tässä tilanteessa suuri”, Liukko kirjoittaa. Tämä tarkoittaa, että jos tietyn lajin kannassa ei ole tarkastelujakson aikana tapahtunut merkittävää vähenemistä, laji katsotaan elinvoimaiseksi. Lumijälki-indeksi (jälkiä/10 kilometriä/ vuorokausi) näytt ää kärppien määrän romahduksen sitt en 1990-luvun. Ketulla ja oravalla lajien kannat kehittyvät eri suuntiin erilaisilla alueilla. n tiedot: Luonnonvarakeskus. Kärppä, metsäjänis, orava, lumikko ja kettu ovat pohjoisella havumetsävyöhykkeellä eläviä lajeja, vaikka osa niistä pärjää myös maatalousvaltaisilla alueilla, taajamissa ja kaupungeissa. Eteläja Keski-Suomessa metsäjänikset vähenevät todennäköisesti ilmastonmuutoksen ja rusakon runsastumisen seurauksena. Graa. Erikoissuunnittelija Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskuksesta kertoo sähköpostitse, että tuoreimmassa vuoden 2019 arviossa tarkasteltiin lajien tilannetta vuosina 2007–2017
Kyseessä on välttämätön askel matkalla kohti YK:n biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin suojelutavoitetta valtamerissä vuoteen 2030 mennessä. Suurin fosforipäästöjen lähde on maatalous. RK Maaliskuun alussa YK:ssa päästiin vihdoin sopimukseen maailman avomerialueiden suojelusta. Mertensuojelussa otettiin iso harppaus Fosforipäästöjen vähentämiseen uudet suositukset Erikoistutkija Andreas Lindén, Luonnonvarakeskus Maatalouden fosforipäästöjen vähentämiseen etsittiin uusia keinoja Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa hankkeessa. Hiukkasmaisen fosforin huuhtoutumista ennaltaehkäistään talvisen kasvipeitteen avulla. Kun hakataan paljon, niin tilalle kasvaa uu a metsää, mu a hakkuut pirstovat ympäristön. Seuraava etappi on suunnitella mertensuojelualueiden sijaintia ja tehokasta hallinnointia. ”Metsälajeja on selvästi eniten siellä, missä metsien luonnontila on korkeimmillaan.”. Liettymiseen taipuvaisilla savimailla viljelijät voivat hillitä eroosiota ja fosforipäästöjä kierrätetyn rakennekalkin avulla. JESSICA HAAPKYLÄ TA PI O KU JA LA Pikkukiekkosukeltaja on yleinen laji koko Suomessa. Ke. Maailman valtiot ovat toistaiseksi voineet vapaasti hyödyntää avomeriä, eli peräti kahta kolmasosaa merten alasta. Puolet ilmakehän hapesta on merten kasviplanktonin tuottamaa. . Tällä hetkellä vain hiukan yli prosentti avomeristä on suojeltu. Kaloja ei yleensä luontaisesti esiinny kaupunkilammissa, mutta niitä istutetaan ihmisten iloksi, Helsingin yliopiston tutkijoiden Global ecology & conservation -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan. Sukeltajat löytävät kasvien seasta turvapaikkoja pedoilta. Kaupunkilammet lisäävät luonnon monimuotoisuutta, viher alueiden viihtyisyyttä ja auttavat hulevesien hallinnassa. Boreaalisia metsälajeja on selvästi eniten siellä, missä metsien luonnontila on korkeimmillaan. Ke u vähenee nimenomaan metsissä. Ke u on sopeutuvainen generalisti, niitä on myös kaupungeissa ja maaseudulla. . aa monen metsäneläimen elämään ja koko elinkiertoon. Monen vähentyneen lajin taantumalla on tekemistä metsätalouden kanssa. Uusi sopimus mahdollistaa valtavien mertensuojelualueiden perustamisen. Tekeillä oleva tutkimuksemme kertoo, e ä metsien luonnontilaa kuvaava indeksi korreloi metsälajien esiintymisten kanssa. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . uja on selvästi enemmän peltokolmioilla kuin riistakolmioilla. Fosforipäästöjä pyritään vähentämään viljelijöiden keräämien ravinnetietojen saatavuutta parantamalla, jotta viranomaiset voivat määritellä peltolohkokohtaiset enimmäismäärät fosforilannoitteille. Metsien pirstoutuminen vaiku. Biodiversiteetin lisäksi avomerialueita on suojeltava niiden tarjoaman tärkeän hiilinielun vuoksi. 2008–2014 Suomesta päätyi vuosittain Itämereen keskimäärin 3900 tonnia fosforia. Tämä on johtanut holtittomaan ryöstökalastukseen, jota mitkään lait eivät ole rajoittaneet. RK Kaupunkilampien kasvillisuus edistää monimuotoisuutta Runsas vesikasvillisuus lisää sukeltajakuoriaisten runsautta ja lajiston monimuotoisuutta lammissa, joissa elää myös petokaloja
Kolot auttavat lintuja sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Aikuisilla talitiaisilla ei eroja höyhenissä ei löytynyt. Ilmaston lämmetessä pöntöt ovat entistä alttiimpia poikasille epäedullisille lämpöoloille verrattuna luonnonkoloihin. Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat monin tavoin lintujen elämään. Kaupungissa haudotaan tiiviimmin Kaupungissa pesivät talitiaisnaaraat hautovat suuremman osan vuorokaudesta kuin metsissä elävät yksilöt. Hautomiskatkojen määrä, kesto ja ajoittuminen riippuvat ulkolämpötilasta. Ranskalaisen tutkimuksen mukaan kaupunkinaaraat ovat poissa pesästä lyhyempiä aikoja ja illalla myöhemmin kuin metsäyksilöt. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Luonnonkolo parempi pesäpaikka kuin pönttö Luonnonkolo tasaa ulkolämpötilan äärivaihteluja kolme kertaa niin tehokkaasti kuin linnunpönttö, toteaa puolalainen tutkimus. Kuitenkin munien lämpötila säilyi yhtä korkeana kaupungissa ja metsässä. Erilaiset höyhenet kaupungissa ja metsässä Alle yksivuotiaiden talitiaisten ruumiinhöyhenet ovat pitempiä ja niissä on vähemmän höytyliistakkeita kaupungeissa kuin metsissä, todettiin Unkarissa. ILMA S TONMUUTOS ELINYMPÄRIS TÖT R AVINTO TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA VESA HUTTUNEN 12 suomenluonto.fi. Koloissa ilma on yleensä kosteampi kuin pöntössä, mutta poikasaikaan kuivempaa. Kaupunkitiaisilla on lisäksi siivenkärjen käsisulissa ohuempi ruoto ja enemmän höytyliistakkeita. Mahdollisesti erot johtuvat yksipuolisemmasta ravinnosta ja lämpimämmästä paikallisilmastosta
Kallavesi on lämmennyt nopeammin (0,42 astetta vuosikymmenessä) kuin maailman järvet keskimäärin (0,34 aste a vuosikymmenessä). RK POLIIT TINEN ELIÖ Elokapinan aktivistit matkalla keskeytt ämään Aalistuntureiden hakkuut. RK Hakkuut päättyivät Aalistuntureilla Kuten käsite ”antroposeeni” kertoo, tämän sivilisaation suurimmat jälkeensä jättämät jäljet, kuten muovijäte, ilmastonmuutos ja lajikato, niin nehän ovat vahinkoja. Haikarat osaavat hakeutua kalaan sinne, missä suojaverkko on löysällä. Tere Vadén Elonkehä-lehden 1/2023 haasta elussa. Käsittämättömän ironista. Skotlannissa lämpeneminen muu aa ilmastoa pajulinnulle suotuisammaksi. Ero johtuu pohjoisten alueiden nopeammasta lämpenemisestä ilmastonmuutoksen takia. Tutkimuksessa ei pysty y huomioimaan esimerkiksi talvehtimisalueiden oloja, jotka saa avat myös vaiku aa lintujen kannanvaihteluihin. Metsähallitus toteaa, että hakkuutapoja ja -rajauksia muutettiin, uusia luontokohteita perustettiin ja lajistoselvityksiä jatketaan tulevaisuudessa. Siellä pajulintu runsastui 77 prosen ia ja tiltal i 244 prosenttia. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Metsähallituksen Metsätalous Oy tiedottaa, että hakkuut Aalistuntureiden eteläosissa on saatu päätökseen. EL O KA PI N A BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y HARM A AHAIKARA Ardea cinerea Luonnonvarakeskus selvitti riistakameroiden avulla miten usein harmaahaikarat ja merimetsot käyvät kalakasvattamoissa pyytämässä kaloja. RK. Oulun yliopiston ja kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus ilmestyi Earth and Space Science -tiede lehdessä 2022. Samaan aikaan lähisukuinen tiltal i runsastui jopa 133 prosen ia. Liikesalaisuuteen vedoten yhtiö ei paljasta kuinka paljon puuta hakkuista saatiin ja kenelle puut myytiin. Tekeekö kaikkein taitavin sivilisaatio kaikkein näkyvimmät saavutuksensa vahingossa. Hakkuut keskeyttäneiltä aktivisteilta Metsähallitus tulee vaatimaan korvauk sia, ja asia on aluejohtaja Samuli Myllymäen mukaan viranomaisilla käsittelyssä. RK Kallaveden jäätön kausi pitenee Kuopion Kallaveden jäätön aika on pidentynyt kuusi viikkoa, vuosina 1964– 2020 tehty seuranta paljastaa. Englanti on liian kuuma pajulinnulle Pajulintujen määrä on vähentynyt Englannissa 41 prosen ia vuosina 1994– 2018, Ibis-lehdessä julkaistu tutkimus paljasti. Videoilla hankittiin tietoa siitä, miten lintujen aiheuttamia vahinkoja voitaisiin ehkäistä ennalta ja korvata kalankasvattajille. Pesimäaikainen keskilämpötila on noussut Englannissa korkeammaksi kuin mikä olisi pajulinnulle suotuisaa, mikä on aiheu anut pajulintujen pesimämenestyksen heikkenemisen. Videoilta havaittiin, että harmaahaikarat saalistavat aamulla ja illalla. Metsähallituksen mukaan vapaaehtoisten kartoittajien tekemät lajihavainnot huomioitiin hakkuiden suunnittelussa ”tarvittavin osin”
Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. S u h t e e l l i s t a. 14 suomenluonto.fi Kuningatar etsii asuntoa TEKSTI AURA KOIVISTO KUVAT PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO JA ARNSTEIN STAVERLØKK / WIKIMEDIA COMMONS Metsämyyrien kanta vaihtelee voimakkaasti sykleissä, jotka kestävät kolmesta viiteen vuott a
Koska ilmat ovat yhä viileät, pesän täytyy olla suojaisa. Sillä tuskin on väliä, minkä lajin myyrä tai hiiri on pesän kyhännyt, kunhan paikka ja materiaalit ovat muuten sopivia. Englanniksi sen nimi onkin tree bumblebee, puukimalainen. Koska pikkujyrsijöiden pesät palvelevat onnistuneesti kimalaisten lisääntymistä, voimme riemuita hyvästä myyrävuodesta – seuraavana vuonna mustikalla voi olla huippusato! Ainakin, mikäli sääolot osuvat kohdalleen. Pensasja kivikkokimalainen ovat tavoiltaan joustavia ja voivat pesiytyä sekä maakoloihin että puiden onkaloihin. Useimmat meikäläiset kimalaiset suosivat kuitenkin vanhoja pikkujyrsijöiden pesiä. Joillekin kimalaisille pesäksi kelpaa myös mättään kolo tai vaikka lahokanto. tenkin vanhoja pikkujyrsijöiden pesiä. Kuningatar kokoilee sopivan palleron, munii sen sisälle ja asettuu hautomaan. Runsaslukuisina metsämyyrät ovat varmasti merkittäviä asunnon tarjoajia, ja Lapissa kimalaispesän voi löytää vaikkapa vanhasta tunturisopulin kolosta. Mantukimalainen on yleisin ja suurin Suomen noin neljästäkymmenestä kimalaislajista. Sillä tuskin on väliä, minkä lajin myyrä tai hiiri on pesän kyhännyt, Mantukimalainen on yleisin ja suurin Suomen noin neljästäkymmenestä kimalaislajista.. Se on pesää etsiskelevä kuningatar, joka kolon havaittuaan katoaa maan uumeniin. Sen sijaan kartanokimalainen hakeutuu korkealle: rakennuksiin, puunkoloihin tai linnunpönttöihin. Hylätty myyränpesä tarjoaa oivan perustan. suomenluonto.fi 15 P ulskea mantukimalainen hyörii matalalla ruohotuppaiden ympärillä. Kimalaiset ovat tärkeitä mustikan pölyttäjiä. Se rakennetaan eristävistä materiaaleista: kuivasta heinästä, sammalista ja karvoista
Se pystyy käytt ämään pitkää häntäänsä tartt umiseen. SH U TT ER ST O CK. 16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi Vaivaishiiri tarvitsee kiipeilytaitoja pesänsä rakennukseen
suomenluonto.fi 17 Suuri arkkitehtuurikilpailu Pesän tarkoitus on suojata poikasia, ja evoluutio on kehitellyt siihen monta eri tapaa. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 Kekomuurahaisten pesä kasvaa vuosi vuodelta lukematt omien työläismuurahaisten uurastuksella. Mutta mikä pesistä on kaikkein paras. H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O TEKSTI ANNA TUOMINEN. Kysyimme kolmelta arkkitehdiltä
Pesällä voi olla monta tehtävää, mutta tärkein niistä on suojata seuraavaa sukupolvea elon alkutaipaleella. Luonnonvalinta on tarkka rakennusmestari. Miten arkkitehtuurin kriteerit ja termit taipuvat kuvaamaan eläinten rakennelmia. ”Täydennysrakentamisessakin pyritään joko sulautumaan olemassaolevaan ympäristöön tai tekemään jotain todella erottuvaa”, Hakulinen vertaa. Tekijänoikeudet tai patentit eivät eläimiä kiinnosta, joten luonnosta saa inspiroitua vapaasti. ”On näissä estetiikkaakin, mutta ei yhtään kitschiä”, sanoo arkkitehti Pekka Hänninen IAH-arkkitehtuuritoimistosta. Pesänrakennuksen perusteet on kirjattu geeneihin, mutta monimutkaisemmat rakennelmat vaativat lisäksi sinnikästä harjoittelua ja virheistä oppimista. Puun kovuudesta riippuen työ vie viikosta kuukauteen. Käytännöllisyyteen tähtäävät pesät eivät seuraa arkkitehtuurin muotivirtauksia, mutta moni pesä osoittautui yllättävän trendikkääksi. Myös lajitoverilta saatetaan ottaa mallia. Evoluutiobiologian professori Johanna Mappes Helsingin yliopistolta kokosi pesistä ekologiset tiedot arvioinnin avuksi. Rakentajan voimavarat ovat rajalliset, joten kompromissejä täytyy tehdä. Linnut testaavat puista useita kohtia ennen valintaa ja hyödyn”Kolon suuaukko on mukavan rajaava, pieni ikkuna.” ”Kolon suuaukko on mukavan rajaava, pieni ikkuna.” VE SA H U TT U N EN. Eläinkunnasta löytyy jos jonkinlaisen materiaalin ja tekniikan taitajia. Studio Puiston arkkitehti Emilia Hakulinen kääntää saman kohteliaan viralliselle arkkitehtikielelle: ”orgaaninen muoto.” Suomen Luonto valitsi joukon pesiä leikkimieliseen arkkitehtuurikilpailuun. Luonnon taitureiden asettaminen paremmuusjärjestykseen oli visainen tehtävä, ja kaikki tuomarit päätyivät nostamaan ykköseksi eri pesän. Hyvään lopputulokseen voidaan päästä eri taktiikoilla: yksi piilottaa pesänsä, toinen taas linnoittautuu näyttävästi puolustusasemiin. PALOKÄRKI Tikkapari hakkaa jopa puoli metriä syvän kolon. Kestävyys on aina vain tärkeämpi arkkitehtuurin kriteeri, ja luonnonmateriaalien ansiosta eläinten rakennelmat ovat hyvin helliä ympäristölle. 18 suomenluonto.fi ”ENSIN tuntui, että moni näistä on vain epämääräinen möykky”, sanoo arkkitehti Ville Hara, Avanto Arkkitehtien perustajajäsen. Jutun lähteenä on käytetty myös Juhani Pal lasmaan toimittamaa kirjaa Eläinten arkkiteh tuuri (Suomen rakennustaiteen museo 1995), joka kokosi kansiin samannimisen näyttelyn. ”Arkkitehti Frei Otto suunnitteli Münchenin vuoden 1972 olympiakisoihin katsomojen telttamaiset katokset ottaen mallia hämähäkinverkosta”, Hara antaa esimerkin. Kolme ympäristöystävällisestä rakentamisesta kiinnostunutta arkkitehtiä ar vioi pesät niiden esteettisyyden, käytännöllisyyden, innovatiivisuuden sekä kestävyyden näkökulmasta. Näistä kolmesta toimitus valitsi kilpailun voittajan. Niin on myös tehty, ja lopputuloksena on syntynyt maailmankuulua taidetta
Kaltevalle alapinnalle rakennettu pesä on turvassa etenkin maapetoja vastaan sekä suojassa sateelta. Estetiikka riippuu sijainnin valinnasta. Savesta rakennettu pesä ei välttämättä sovi kovin hyvin kaupunkiympäristöön. Palokärjen pesäkolon yksinkertaisuus on sekä heikkous että vahvuus. HAKULINEN Yksinkertainen ratkaisu, joka sopii ympäristöönsä. Pesät voivat olla isoissakin kolonioissa. Se toimii kuin polttamaton maatiili ja ottaa vastaan puristusta, kun taas seassa olevat korret ottavat vastaan vetoa kuin teräsbetonin teräkset. Tarkoituksena on, ett ä ainakin osa jälkeläisistä selviää. Se voi kuitenkin pudota, sillä isossa koloniassa joka pesää voi olla vaikea liimata alustaansa kunnolla. Pieni miinus vaarasta pudota, pesän tulisi aina täyttää Valtioneuvoston asetuksen vaatimukset pesän käyttöturvallisuudesta! HAKULINEN Palokärkeen verrattuna tämä oli kompleksisempi, ja vaatii työtä ja taitoa. jopa neljät poikaset. Kolon suuaukko on kuitenkin aika suuri ja näkyvä, joten esimerkiksi näätäeläimet pääsevät poikasiin käsiksi. Räystäspääskyt rakentavat pesänsä koloniaan lajitovereiden pesien viereen. HARA Rakenneratkaisu perustuu trendikkäästi yksiaineiseen massiivipuurakentamiseen. suomenluonto.fi 19 tävät usein puun keskiosan onttoutta. Rusakko voi synnytt ää kesän aikana kolmet tai jopa neljät poikaset. Esimerkiksi rusakon poikaset piiloutuvat hajalleen maastoon, ja turska kutee miljoonia mätimunia. Kolon suuaukko on mukavan rajaava, pieni ikkuna. Yksinkertaisuus on sekä heikkous että vahvuus. Korret ja juuret vahvistavat rakennetta, ja pesä on pehmustettu sisältä. RÄYSTÄSPÄÄSKY Pariskunta muuraa pyöreän pesän savesta ja syljestä räystään, sillan tai kalliojyrkänteen alle. Räystään alle rakennettu pesä voi olla helteellä kuuma. Kolo on kierrätettävissä, kun siinä usein pesii jokin muu laji myöhemmin. Toistuva uuden pesän rakentaminen ei edusta kestävää kehitystä. HARA Vapaa muoto on hiukan hahmoton. HÄNNINEN Pesän rakenne on haastava, ja siinä mielessä se on hieno taiturinäyte. Poikaset käyttävät pesää lentokykyisinäkin syysmuuttoon asti. Poikaset lähtevät pesästä noin neljän viikon ikäisinä. Syvää pesäkoloa on helppo puolustaa pedoilta, kunhan terävänokkaiset emot vain ovat paikalla. HÄNNINEN Käytännöllinen ja kestävä pesä. Palokärki valitsee mieluisen paikan, joten sieltä on luultavasti hyvä näkymä. ! Monet eläimet eivät käytä voimavarojaan pesän rakentamiseen. Savirakenteinen seinä sen sijaan on nerokas. Viileällä säällä paksuseinäinen pesä on energiatehokas. SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O Räystäspääskyt rakentavat pesänsä koloniaan lajitovereiden pesien viereen. Umpipesä saattaa kuumeta kesähelteillä. Parhaimmillaan palokärjen pesä on myös komea. Asunto avautuu vain yhteen ilmansuuntaan, joten päivänvalo-olosuhteet eivät ole ehkä parhaat mahdolliset, eikä läpi pesän tuuletusta voida järjestää. Siinä on kuitenkin tiettyä epäkäytännöllisyyttä, koska pesät joskus putoavat. Poikaset ovat pesässä hyvin suojassa säältä. ER KK I AL AS AA RE LA / VA ST AV AL O
HARA Pesän sijainti ohuiden ja taipuisien korsien varassa uhmaa painovoimaa. Pesä on noin kymmensenttinen. Majavan pesässä on useita kulkuaukkoja. Tämä on huikeaa insinöörityötä, ja tiimityöstä on myös annettava maininta. Ihmisen vastaava toiminta edellyttäisi pitkiä lupaprosesseja. 20 suomenluonto.fi MAJAVA Perhekunta rakentaa kekomaisen pesän puunrungoista ja oksista ja tiivistää sen mudalla. Punottu pesä on huolella rakennettu, mutta ei kovin vankka. Onkalot päätt yvät veden alle, jott a petojen olisi hankalaa tunkeutua sisälle pesään. Pallopesä saattaa romahtaa tai tukevat korret voivat laota kovalla tuulella ja sateella. VAIVAISHIIRI Naaras punoo tuoreista heinänkorsista pallomaisen pesän ylös tukevien korsien varaan. Samalla ympäristö vettyy lehtipuille sopivaksi. Pesään tunkeutuminen on lähes mahdotonta, mutta keko on huomiotaherättävä, ja pedot voivat saada majavan kiinni sen läheltä. Ne parantelevat rakennelmiaan vuodesta ja sukupolvesta toiseen. Vaivaishiiri saa useamman poikueen kesässä ja rakentaa uuden pesän tarpeen mukaan. HAKULINEN Majavan pesä on jopa ihmismäinen asumus, sillä sitä parannellaan ja sisustetaan, rakennetaan uusi huone, kun perhe kasvaa. Korret ovat tuulen kannalta joustavia pylväitä. Pesässä on sisääntuloja pakoaukkoja, jotka sijaitsevat veden alla. O RS O LY A H AA RB ER G / N AT U RE PI CT U RE LI BR AR Y JU H A IL KK A. HARA Tässäkin pesässä hyödynnetään materiaaleja optimaalisesti: muta ottaa vastaan puristusta ja tiivistää rakenteen, kun taas puunrungot ja oksat ottavat vastaan vetoa lujassa liittorakenteessa. Majava osoitt aa reviirinsä rajat naapurireviirin majaville nostelemalla oksaa ilmaan. Poikaset voivat käyttää pesää myös itsenäistyttyään. Rakennus muuttaa ympäristöään, onko se hyvä vai huono asia. Tarvittaessa majavat kokoavat pesän lähelle padon säätelemään veden korkeutta. Majavat talvehtivat pesässä. Rakennelmat ovat erittäin lujia, ja padon ansiosta oksien kuljettaminen uittamalla on helppoa. HÄNNINEN Pesä on jopa vau-arkkitehtuuria, se on totaalisen dominoiva ympäröivässä maisemassa. Pienpetojen on vaikea päästä hentoja korsia pitkin pesälle. Ihailen majavaa ja sen uutteruutta. Patoamisella on laajoja ympäristövaikutuksia
HAKULINEN Pesän on tarkoitus olla huomaamaton, ja siinä se toimii. Se kursii kasveja yhteen erittämällään liimamaisella aineella. Koiras on pieni, mutta ärhäkkä vahti. HÄNNINEN Herkän kaunis, ehkä esteettisesti joukon kaunein. Sitä ei ole tarkoitus käyttää pitkään, mikä ei periaatteessa ole ekologisesti kestävää, mutta kolmipiikin pesä hajoaa pian itsestään. Väliaikaisena rakennelmana erinomainen. Koiras saattaa itsekin napata pesästä munia, jos arvioi toisen koiraan luikahtaneen hedelmöittämään niitä. Poikaset lähtevät omille teilleen kuoriuduttuaan. SH U TT ER ST O CK PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O O RI O L AL AM AN Y / N AT U RE PI CT U RE LI BR AR Y. Taktiikka on naaraille kannattava, sillä jos osa munista tulee syödyksi, naaraat jakavat riskin. Pesässä mäti on piilossa pedoilta. Kolmipiikki on noin viiden sentin mitt ainen kala, jonka selässä on kolme piikkiruotoa. Tällä tavalla kunkin naaraan menetykset jäävät keskimäärin pienemmiksi. Koiras kiertää naarasta poukkoillen edes takaisin ja yllytt ää sitä uimaan sisään pesään. Voin kuvitella, että tuulen keinutuksessa on ihana nukkua. Vaivaishiiri kietoo kasvinosista pallomaisen pesän korsien varaan. Vaivaishiiri kietoo kasvinosista pallomaisen pesän korsien varaan. Majavan rakennus muuttaa ympäristöään, onko se hyvä vai huono asia. Toisaalta omien mätimunien syöminen on varsin brutaalia. Värityksellään se vetää naaraita puoleensa. suomenluonto.fi 21 HAKULINEN Estetiikasta täydet pisteet. HARA Kattorakenteen punominen vaatii taitoa. Kiinnostavaa on perinteisten sukupuoliroolien kääntäminen päälaelleen. Naaras valitsee koiraan osittain pesän perusteella. Melko esteettinen myös. HÄNNINEN Mielenkiintoista vedenalaista rakentamista. Tässä oli hienoa se, miten pesä huojuu tuulessa, kun korret joustavat. Kutuaikaan koiraan vatsa muutt uu voimakkaan punaiseksi ja silmät hailakan sinisiksi. Samassa pesässä saattaa olla usean naaraan mätiä. Ominaisuutta tarvitaan, sillä mädille on monta ottajaa. Koiras vartioi mätiä ja leyhyttelee hapekasta vettä muniin. KOLMIPIIKKI Koiras kaivaa kuopan, jonka peittelee vesikasveilla. Vaikuttaa siltä, että kolmipiikin jonkinlainen vapaa polyamorinen elämäntapa ei täysin toimi. Ei kaikkein kestävin, kun rankkasade tai hirvi voi pudottaa sen
Jos pesään tunkeudutaan, muurahaiset vievät toukat ja kuningattaret syvemmälle turvaan ja alkavat korjata vahinkoja. Karhut ja palokärjet hajottavat pesän melko helposti ruokaa etsiessään. Sen jälkeläiset kasvattavat pesää kesän mittaan jopa puolimetriseksi. Pesän rakentaminen vie vuosia, mutta se myös kestää pitkään. Pesä on kevyt, mutta kestävä. Muurahaiskeko jatkuu maan alle. HARA Mätästä muistuttava muoto sulautuu hyvin ympäristöönsä. HAKULINEN Pesä on selvästi erottuva, muttei liian rohkea. Myös sienitaudit ja loiset voivat iskeä pesään. HARA Pesän vaikuttava ekspressiivinen JU H A IL KK A Herhiläispesässä voi olla enimmillään satoja työläisiä. HERHILÄINEN Kuningatar perustaa pesän puun tai rakennuksen koloon. Silloin muuta tilaa jää vapaaksi. Pesissä on osastoja toukkien ja koteloiden hoivaamiseen ja ruoan varastointiin sekä käytäviä ja ilmanvaihtokanavia. Jopa sadattuhannet työläiset kokoavat keon neulasista ja muusta vastaavasta materiaalista. Herhiläiset puolustavat pesää hyvin, mutta toukat ovat tavoiteltua ravintoa, ja esimerkiksi mehiläishaukka osaa tuhota pesän. Muurahaiset puolustavat sitä aggressiivisesti. HÄNNINEN Ekologisesta näkökulmasta ehdoton ykkönen. Herhiläiset tekevät puusta ja syljestä ikään kuin paperia, josta ne rakentavat kuoret, tukipilareita sekä kennoja, joihin toukkia ruokitaan. IS TV AN CS AK / SH U TT ER ST O CK 22 suomenluonto.fi Kekomuurahaiset ovat sosiaalisia ja taitavat yhteistyön. Pesä voi pudota tai haljeta, mutta herhiläiset pystyvät korjaamaan vaurioita. Yhteiskuntaan voi lajista riippuen kuulua useita pesiä. Kekomuurahaiset talvehtivat pesän uumenissa. Käytävät jatkuvat maan alle. Tila on tarkasti optimoitu. Ihmisenkin pitäisi oppia elämään näin. Pesä tyhjenee syksyllä, vain uudet kuningattaret talvehtivat. Estetiikan kannalta on kiinnostavaa, että pehmeä muoto koostuu pienistä terävistä neulasista, jotka hahmottaa vasta läheltä katsottaessa. Muurahaiset pystyvät säätelemään keon sisäosien lämpötilaa, ja pesä on hyvin säältä suojattu. Vaikka rakennustapa on varsin primitiivinen, on syntynyt kokonaisuus vaikuttava. Kekoa on hankala arvioida arkkitehtonisesta näkökulmasta, sillä se on lähempänä koko kaupunkia kuin rakennusta. 22 suomenluonto.fi 22 suomenluonto.fi KEKOMUURAHAINEN Kuningatar perustaa pesän, ja sen jälkeläiset alkavat rakentaa kekoa. Se edustaa nykytrendiä, eli tiivistä ja äärimmäisen tehokasta kaupunkirakentamista. Pesässä eletään lämpötilan mukaan, kesällä käytetään koko kekoa ja talvella eletään vielä tiiviimmin. Tässä on jatkuvuutta ja yhteistyötä, mitä arvostan. Lämmin keko toukkineen houkuttelee useita eri pesäloisia ja petoja. M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O
Hämähäkinseitti on ohutta, kevyttä ja silti hyvin kestävää. Tämä voisi olla siihen ratkaisu. Varmaankin hämähäkki pitää sitä upeana. HAKULINEN Järjestelmänä ja rakennelmana tämä on niin hieno, että se on itsessään taideteos. Pesä on vaikuttava, vähän kuin kiinalainen paperilyhty. Lue, mitä arkkiteh dit sanoivat ! suomenlu onto.fi/ digitila ajalle. Painovoiman uhmaaminen on kiehtonut arkkitehtejä kautta aikojen. Se hajoaa onneksi luontoon. Pesä voi suojata poikasia monilta hyönteissyöjiltä. Hämähäkki kiinnittää pallon kasvillisuuteen. AMPIAISHÄMÄHÄKKI Naaras kutoo pari senttiä leveän pesän seitistä ja munii sinne muutaman sata munaa. Poikaset talvehtivat pesässä. Ohuen seitin ja massiivisen pallon välille syntyy kiinnostava jännite, pallo ikään kuin leijuu ilmassa. Miinuksena se, että vaivalla rakennettu pesä tyhjenee syksyllä, eikä sillä ole jatkokäyttöä. HÄNNINEN Pallon muoto on energiatehokas, ulkopintaa suhteessa sisätilaan tarvitaan kaikkein vähiten. Ei myöskään kovin käytännöllinen, jos poikaset syövät toisiaan, mutta ehkä hämähäkeillä kaikkien ei ole tarkoituskaan selvitä. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O Herhiläispesä kasvaa kerroksitt ain. Emo ei vahdi tai hoivaa poikasia vaan kuolee syksyllä. Nerokas. Ampiaishämähäkki kutoo seitistä pallomaisen pesän ja kiinnitt ää sen kasvillisuuteen. Pesässä on ohuita selluloosakerroksia ja välissä ilmaa, joka eristää. Poikaset saattavat syödä toisiaan kuoriutuessaan ennen kuin hajaantuvat ulos pesästä. Kennorakenne on optimaalinen, ja vastaavaa käytetään esimerkiksi pahvisissa pakkauksissa. suomenluonto.fi 23 muoto tuo mieleen dynaamisen barokkiarkkitehtuurin runsaine koristeineen. Harakka, mäyrä ja verhoili jamehilä inen. HARA Kiinnostavaa on pallon ripustaminen seitillä. On ollut puhetta siitä, että ilmastonmuutos nostaa veden pintaa. Painovoiman uhmaaminen on kiehtonut arkkitehteja kautta aikojen, ja tämä lienee yksi hienoimmista toteutuksista. DIGITILA AJILLE JU H A IL KK A AN N E SA AR IN EN / VA ST AV AL O Nimensä ampiaishämähäkki on saanut räväkän värityksensä perusteella. Kosteana kesänä pesä on kuitenkin altis sienitaudeille, jos ilma ei vaihdu kunnolla. HÄNNINEN Vaikuttava luomus, ihmissilmään kuin kummituslinna. Vähän tuhlaavaista, mutta meillä on eri selviytymisstrategioita, ja mitäpä minä niitä kritisoimaan. HAKULINEN Loistavan innovatiivinen! Ei kovin kaunis
SH U TT ER ST O CK ÄÄNESTÄ OMAA SUOSIKKI ASI! suomenlu onto.fi/ arkkiteh tuuri. HÄNNINEN: KEKOMUURAHAINEN Tässä on hyvin paljon ekologisen rakentamisen pointteja. Lopputuloksena on kaunis raidoitus. Oman rakennusmateriaalinsa lisäksi majava tuntee myös veden toiminnan ja osaa käyttää sitä työkalunaan. Rakenne on innovatiivinen ja raidallinen pinta esteettinen. Samoin se, miten pesä kehittyy vuosien saatossa. Arkkitehtuuri on parhaimmillaan tiimityötä, ja myös pitkäaikaisuudelle ja kestävyydelle on syytä antaa arvoa. Poikaset viett ävät pesässä ensimmäisen kuukauden ja opett elevat myös uimaan sen suojissa. TOIMITUS: MAJAVA Majavan kekopesä on näyttävä, ja samalla ympäristöönsä sointuva rakennus, jonka rakentaminen vaatii valtavasti osaamista. Muoto on selkeä, sellainen, josta pidän. Vankka keko on hämmästyttävän tehokas suoja petoja vastaan, ja siitä on vaikea löytää varsinaisia heikkouksia. Muurahaispesän pehmeä muoto koostuu pienistä, terävistä kappaleista. HAKULINEN: MAJAVA Työn vaativuus ansaitsee erityismaininnan. Pesän pitkä elinkaari saa toimitukselta kehut. Monenlainen puuaines kelpaa herhiläispesän rakennukseen. 24 suomenluonto.fi ÄÄNESTÄ OMAA SUOSIKKI ASI! Majavan pesä suojaa poikasia tehokkaasti. Vaikka majavat muuttavat elinympäristöään dramaattisesti, muutokset tekevät hyvää luonnon monimuotoisuudelle. PE RT TI H AR ST EL A / VA ST AV AL O SH U TT ER ST O CK M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O VOITTAJAN VALINTA HARA: HERHILÄINEN Eri osa-alueet ovat hyvin tasapainossa
Tutustu digiekstraan: suomenluonto.fi/lintuekstra Koodi: LINNUT2023 Tutustu Lintujen kevät -digiekst raan verkossa !. Minne artika vie. suomenluonto.fi 25 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Muuttolintukalenteri Muuttolintukalenteri esittelee kevään muuttajia niiden saapumisaikataulussa. Lue vastaukset digiekstrasta. KI M M O RA M PA N EN / VA ST AV AL O JA NI KU RK IS UO -P O HJ O IS AH O / VA ST AV AL O KA RI LE O Lehden tilaajana ja irtonumeron ostajana löydät lisää lintujen elämää ja muun muassa laulua käsitteleviä juttuja verkkosivuiltamme. Kuuntele myös äänet! Opi tuntemaan pihan laulajat Kuka laulaa pihapuussa. Mistä kevään muuttolinnut tulevat. Miten ne osaavat ajoittaa saapumisensa. Lintujen kevät -digiekstrassa kuulet lintujen ääniä, opit tunnistamaan lajeja ja löydät tietoa lintujen huikeasta kevätmuutosta. Lintujen kevät -digiekstra tutustuttaa pihoilla yleisesti tavattuihin siivekkäisiin
La it oi m m e ke vä än ke sk im ää rä is te n vä st är äk ki h av ai n to je n aj an ko h d an ka rt al le . E n si m m äi se t sa ap uv at Su om ee n jo m aa li sk u u ss a, m u tt a m ih in m en n es sä vä st är äk it ov at eh ti n ee t va ll oi tt aa m aa n jo ka ko lk an . T E K S T I R IIK K A K A A R TI N E N K U VA SH U T TE R ST O C K IN FO G R A FI IK K A TO P I TJ U K A N O V S O D A N K Y L Ä R O VA N I E M I K E M IJ Ä R V I K E M I O U L U En ne n to uk ok uu n pu ol iv äl iä To uk ok uu n jä lk ip uo li sk o Ke sä ku un en si mm äi ne n vi ik ko Ke sä ku un en si mm äi se n vi ik on jä lk ee n H AV A I N T O J E N K E S K I M Ä Ä R Ä I N E N A J A N K O H T A:. V I N J E T T I 26 suomenluonto.fi LU O N T O T IL A S T O IN A Vä st är äk in sa ap um in en V äs tä rä ki n p al u u on va rm a ke vä än m er kk i
O U L U K O K K O L A VA A S A K U O P IO J O E N S U U J Y VÄ S K Y L Ä S AV O N L I N N A M I K K E L I T A M P E R E P O R I L A H T I L A P P E E N R A N T A K O U V O L A H Ä M E E N L I N N A T U R K U P O R V O O H E L SI N K I Su om en su ur in ke vä in en vä st är äk ki mu ut to , 74 5 li nt ua , la sk et ti in Ki rk ko nu mm en Po rk ka la ss a 22 .4 .1 99 (l äh de : Ti ir a -t ie to ka nt a) . Vä st är ä kk iha va in to je n ke sk im ää rä in en aj a n ko ht a ku ss a ki n ku lm io ss a on il mo it et tu ru ud un vä ri nä . V I N J E T T I suomenluonto.fi 27 La ji .f iti et ok a nt aa n on ta ll en ne tt u yl i 10 00 vä st är ä kk ih av ai nt oa he lm i— he in ä ku un vä li se nä ai ka na . L A P P E E N R A N T A 22 .4 .1 99 (l äh de : Ti ir a -t ie to ka nt a) .. Va lk oi si ss a ru ud ui ss a ha va in to ja ei ol lu t ta i ni it ä ol i h yv in vä hä n (a ll e 15 ). Ka rt al la ha va in no t on ja ot el tu 30 × 30 ki lo me tr in ku us ik ul mi oi hi n ko ko ma as sa
Moni miettii, milloin taigapuutiainen on saapunut perinteisen punkkimme rinnalle kesiämme sulostuttamaan. Aivan ensimmäisenä mieleen ei juolahda, että mikähän punkki tämä on. Aluksi liikkeellä ovat taigapuutiaiset – tauteja ihmiseen levittäviä lajeja on Suomessa kaksi. OLETKO NÄHNYT JO KEVÄÄN ENSIMMÄISEN PUUTIAISEN. Tutki takaselkää – näin lajit voi erottaa Puutiainen ja taigapuutiainen näyttävät ensivilkaisulla täysin identtisiltä. Rentoutuminen on tiessään ja mietit, mihin ne punkkipihdit joutuivatkaan ja pitääkö soittaa terveysasemalle. 28 suomenluonto.fi M ukava retki luonnossa, mikäpä sen rentouttavampaa ja rauhoittavampaa ärsykekeskeisen maailman tiimellyksessä. Suomessa esiintyy noin 1500 eri punkkilajia. Kaikkien kolmen lajin toukat ja nymfit veriaterioivat pääasiassa jyrsijöissä. Myyräpuutiaiset viettävät koko elämänsä myyrien käytävissä ja koloissa. Kahdesta tutummasta puutiaisesta myyräpuutiainen eroaa siten, että myyräpuutiainen jatkaa eloaan myyrissä myös aikuisena, kun taas ihmisiä vaivaavien puutiaisja taigapuu tiaisnaaraiden pääasiallisina isäntinä toimivat isommat nisäkkäät kuten jänikset, peurat ja kauriit. KA RI KA U N IS TO Taigapuutiainen on hyvin saman näköinen kuin tavallinen puutiainen, mutta asiantuntija pystyy melko vaivatta tunnistamaan naaraat. ”1950-luvulla taigapuutiaista ei ilmeisesti ole vielä esiintynyt, mutta 2010-luvulla sen kanta on ollut jo melko runsas.” Lisätään esiteltyjen lajien joukkoon vielä niin kutsuttu myyräpuutiainen (Ixodes tri anguliceps). Ne eivät missään elämänsä vaiheessa aterioi ihmisessä eivätkä levitä meihin taudinaiheuttajia, mutta osallistuvat bakteerien ja virusten kierron ylläpitämiseen myyrissä ja vaikuttavat näin epäsuorasti myös ihmiseen. Lähetä havaintosi: suomenluonto.fi/ puutiainen. Kun katsellaan lajien naaraita vierekkäin mikroskooPuutiaiset heräävät TEKSTI ESSI KORHONEN KUVAT KARI KAUNISTO JA HEIKKI HENTTONEN GRAFIIKKA ANNI PÖYHTÄRI JA RUUT UUSITALO Kevät tuo puutiaiskauden. Kunnes seuraavana aamuna löydät punkin kiinnittyneenä vatsanahkaasi. ”Aikaikkuna sen saapumiselle on hyvin laaja”, kertoo biologi Jani Sormunen Turun yliopistosta. Kovakuorisissa punkeissa meillä esiintyy kahta ihmiselle haitallista lajia, puutiaista (Ixodes ricinus) sekä Venäjän ja Siperian suunnalta meille kotiutunutta taigapuutiaista (Ixodes persulcatus)
Taigapuutiaiselle (oikealla) sopivinta on PohjoisSavosta sekä Pohjois-Karjalasta Pohjois-Pohjanmaalle ja rannikko-Lappiin ulott uva vyöhyke. Suomessa on raportoitu yksi, tyypillisesti naudoilla tautia aiheuttavan Babesia divergens -loisen aiheuttama tautitapaus ihmisellä. ”Tämän voi havaita jo suurennuslasilla.” Koska puutiaislajien erottaminen ei paljaalla silmällä onnistu ja molemmat ovat yhtä iljettäviä siinä vatsanahalla killistellessään, äkkiseltään miettii, että onko sillä mitään väliä, kumpi on napannut itsensä matkaan mukaan. Onko lajien välillä eroa esimerkiksi niiden kantamien taudinaiheuttajien suhteen. Suotuisia oloja on myös Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. ”Naaraat erottaa takaselän kaaren jyrkkyysasteesta. Henttonen lisää, että taigapuutiaisessa aivokuumevirus näyttää oleva yleisempi kuin tavallisessa puutiaisessa. ”Molemmat lajit levittävät borrelioosia aiheuttavia Borrelia burgdorferi -ryhmän bakteereita ja puutiaisaivotulehdusta aiheuttavaa TBE-virusta, mutta joidenkin muiden taudinaiheuttajien osalta on eroja”, kertoo puutiasia ja niiden välittämiä tauteja vuodesta 2012 tutkinut Sormunen. Puutiaiselle (vasemmalla) luontaisinta elin aluett a on maan eteläosa ja osin Järvi-Suomi. Naaraan takaosa on molemmilla lajeilla punertava. Koiras on kokonaan tumma. ”Taigapuutiaiset kantavat lähinnä Venäjällä ja Aasiassa tavattavaa Candidatus Rickettsia tarasevichiae -bakteeria. Sen sijaan suomalaisista taigapuutiaisista on toistaiseksi löydetty vain yksi Babesia-alkueläintä kantanut, eikä yhtään Neoehrlichia mikurensis -bakteeria kantanutta yksilöä. Karvaisuudessa on myös eroja. Taigapuutiainen on kuitenkin vasta leviämässä, eikä sitä ole kaikilla punaisillakaan seuduilla. suomenluonto.fi 29 pin avulla ja tarkastellaan niiden takaselkää, voidaan lajien edustajat kuitenkin useimmiten erottaa toisistaan. Lajien todelliset levinneisyysalueet keskitt yvät nykytiedon mukaan kartan alueille. Ekologi, metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen on tehnyt punkkitutkimusta jo vuosikymmeniä. KA RI KA U N IS TO suomenluonto.fi 29 PUUTIAINEN TAIGAPUUTIAINEN Elinympäristön soveltuvuus (%) 100. Taigapuutiaisen naaraan selän takaosan kaarre on jyrkkäreunainen, kun taas tavallisella puutiaisella on melko tasainen takaselkä”, hän selittää. Babesiat ovat tunnettuja taudinaiheuttajia sekä ihmisillä että eläimillä. Molempia tavataan tavallisista puutiaisista säännöllisesti.” Molempien edellä mainittujen bakteerien tiedetään aiheuttaneen tautitapauksia ihmisillä, mutta Suomessa tapauksia ei ole raportoitu. Samanlaisia ”Taigapuutiainen kestää puutiaista paremmin kuivuutta ja viileää sekä lyhyttä kasvukautta.” Ruut Uusitalo mallinsi väitöskirjassaan ilmasto-, ympäristöja isäntäeläinlajiston pohjalta puutiaisille soveltuvat elinympäristöt. Hänen silmänsä ovat harjaantuneet erottamaan puutiaislajit toisistaan hyvinkin nopealla vilkaisulla. Puutiaisnaaras
Aikuinen naaras tarvitsee vielä veriaterian munien kehitt ämiseen. Taigapuutiainen kestää puutiaista paremmin kuivuutta ja viileää. Veriateria Veriateria ”Olen pyytänyt huhtikuussa taigapuutiaisia, kun lämmintä oli kolme astetta.” AN N I PÖ YH TÄ RI. Sille myös riittää lyhyempi kasvukausi kuin puutiaiselle.” Heikki Henttonen on tutkinut liki vuosikymmenen ajan samalla alueella Kuhmoisissa eläviä puutiaislajeja ja toteaa, että taigapuutiainen suosii selvästi puoliavoimia, mutta ei täysin avoimia ympäristöjä. Maantieteilijä, fi loso fi an tohtori Ruut Uusitalo on tutkinut ja mallintanut lajien elinympäristöjä. Elinpaikkaerojakin taigapuutiaisen ja puu tiaisen väliltä löytyy. Siksi ne kaivautuvatkin pitkinä kuumina jaksoina tavallista syvemmälle karikkeeseen. 30 suomenluonto.fi tuloksia on Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijoilla Petroskoissa. ”Itse asiassa niitä ei juuri enää juhannuksen jälkeen näe.” ”Lisäksi taigapuutiaiset näyttävät aktivoituvan alhaisemmissa lämpötiloissa”, sanoo Henttonen. Ekologian teorian mukaan kovin samankaltaiset lajit eivät voi elää samalla paikalla. ”Vaikka kosteus on tärkeä edellytys puutiaisten runsaudelle, liian suurella sademäärällä on negatiivinen vaikutus puutiaisten runsauteen lämpötilan laskemisen ja mahdollisen tulvimisen kautta. Siinä missä aikuisten taigapuutiaisten aktiivisuushuippu osuu huhtikuun lopulta kesäkuun loppuun, ovat saman alueen aikuiset puutiaiset aktiivisimmillaan loppukesällä, jolloin aikuisia taigapuutiaisia ei juuri löydy. ”Olen pyytänyt niitä huhtikuussa, kun yöllä oli kolme astetta pakkasta ja päivällä kolme lämmintä.” Isäntäeliön kanta vaikuttaa Suomessakin puutiaiset siis kantavat useaakin taudinaiheuttajaa, mutta näistä ihmisissä tauteja aiheuttavat lähinnä Borrelia burgdorferi sensu lato -bakteeri ja puutiaisaivokuumevirus. Sen takia niitä voi keväällä havaita jo hyvinkin aikaisin, ja toisaalta syksyn ensimmäiset kylmät yötkään eivät vielä karkota niitä. ”Molempia hyödyttävät samat ilmastoja ympäristötekijät”, kertoo Uusitalo. Puutiainen voi odotella ravintoa pitkänkin ajan syömättä, mutta kuivumista ne eivät kestä. Pitkinä hellejaksoina punkkeja ei juuri näy ja niitä tarvitsee irrotella iholta tavallista vähemmän. Tavalliset puutiaiset lähtevät liikkeelle noin viiden celsiusasteen lämpötilassa. Erilaiset elinympäristöt Miten peruspuutiaisemme ja taigapuutiainen sopivat samaan tilaan. Puutiaisen isäntäeläiminä toimivat pääasiassa linnut ja nisäkkäät, kuten jyrsijät, kauriit ja jänikset. stä aikuiseksi. ksi ja nym. Kuvan tiedot pohjautuvat Ruut Uusitalon väitöskirjaan. Tietyt perusedellytykset ympäristössä ovat niillä samat, sillä kumpikin laji tarvitsee lämpöä ja kosteutta. Tosin kuuri ei ole kevyimmäsToukat Munat Nym Aikuinen, naaras Aikuinen, koiras Veriateria Veriateria Puutiaisen elämänkierto Veriateria Aikuinen, koiras Aikuinen, naaras Toukat Puutiainen tarvitsee veriaterian siirtyäkseen kehitysvaiheesta toiseen: toukasta nym. Borrelioosia aiheuttaa bakteeri, joten sitä voidaan hoitaa antibiooteilla. Aikuinen koiras sen sijaa ei enää aterioi. Myös vuodenaikainen aktiivisuus vaihtelee lajeittain
Bakteeri nimittäin siirtyy ihmiseen vasta tuntien veriruokailun jälkeen, kun puutiainen oksentaa. Tätä puutiaislajia esiintyy jo Latviassa, mutta sieltä on vielä pitkä matka Suomeen, toppuuttelee Sormunen ja lohduttaa, ettei riskiä ole vielä lähitulevaisuudessa. Satunnaisia löytöjä on kuitenkin ollut. ”Näyttää siltä, että se on sopeutumiskykyinen ja leviää nopeasti etelämmäs”, toteaa Uusitalo. Sormunen muistuttaa, että puutiaisaivokuumeen seuraukset voivat olla vakavat. Tärkeä keino borrelioosin torjunnassa on tehdä punkkitarkastus luonnossa liikkumisen jälkeen. Ne ovat äärimmäisen mielenkiintoisia eläimiä elinja taudinaiheuttajakiertonsa monimutkaisuuden takia. Niistä emme pääse, joten meidän on sopeuduttava elämään niiden rinnalla. Taigapuutiainen on levinnyt meille Siperiasta, missä se on tottunut viileään ilmastoon. Paljon luonnossa liikkuvien tulisi harkita rokotusta, erityisesti, jos alueella on esiintynyt tautitapauksia. Todennäköisesti puutiaisten elinalueet laajenevat hiljalleen pohjoisemmaksi. Dermacentor reticulatus on myös merkittävä koirien babesioosin eli koiran punataudin levittäjä. Hyalomma-puutiaiset ovat levinneet Euroopassa yhä pohjoisemmas, mutta ilmastomme, tai lähinnä talvemme, on niille vielä liian kylmä. Se on mahdollista, jopa todennäköistä. ”Onneksi vain hyvin pieni osa puutiaisista kantaa virusta, ja riski saada virus on pieni”, sanoo Jani Sormunen. Tätä ilmenee selvästi jo maailmanlaajuisesti. ”Hyalomma marginatum levittää Krimin— Kongon verenvuotokuumetta ja on ajateltu, että taudinaiheuttaja voisi levitä isäntäeläimiin Suomessa infektoituneen punkin veriaterioinnin yhteydessä”, kertoo Sormunen. Jokainen meistä voi ehkäistä punkkien levittämiä tauteja suojaavalla pukeutumisella, punkkitarkastuksella ja tarvittaessa rokotuksilla. Jatkakaamme siis suunnistusta, metsästystä, marjastusta, vaeltamista ja nauttikaamme luonnosta yhdessä punkkien kanssa. Taigapuutiainen on levinnyt meille Siperiasta, missä se on tottunut melko viileään ilmastoon. Miten lämpeneminen vaikuttaa siihen. Hän korostaa, ettemme tiedä vielä, voivatko suomalaiset puutiaisemme levittää tätä virusta eteenpäin, mutta painottaa, että sekä puutiaislajien, että taudinaiheuttajien seuranta on tärkeää, jotta osaamme varautua erilaisiin haasteisiin. Sekä Henttonen että Sormunen ovat sitä mieltä, että Dermacentor reticu latus ja Hyalomma mar ginatum ovat lajeja, joita on syytä pitää silmällä. suomenluonto.fi 31 tä päästä. Puutiaisaivokuumetta vastaan on rokote. Se pärjää Suomessakin kotoista serkkuaan paremmin. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa Mitä puutiaisrintamalla on odotettavissa tulevaisuudessa. Alueilla, joilla tautia esiintyy erityisen paljon, kuten Ahvenanmaalla, rokotus kuuluukin jo kansalliseen rokotusohjelmaan. Onko odotettavissa, että Suomeen leviää uusia lajeja. Pitenevä lumeton kausi antaa punkkien eri ikävaiheille enemmän aikaa löytää veriuhri. Puutiaisten välittämien taudinaiheuttajien yleisyys riippuu toki myös puutiaisten runsaudesta. ”Tähän vaikuttavat puutiaisten isäntäeläinten populaatiot; jyrsijät, peurat ja kauriit”, kertoo Ruut Uusitalo. ”Puutiaismäärien kasvaessa myös taudinaiheuttajia kantavien puutiaisten määrä luonnossa kasvaa, vaikka itse taudinaiheuttajien esiintymisessä [puutiaisissa] ei tapahtuisi muutoksia”, kertoo Sormunen. Sen sijaan puutiais aivokuumevirus tarttuu nopeasti puutiaisen syljen mukana, eli mahdollisesti heti, kun puutiaisen suuosat ovat lävistäneet ihon ja se aloittaa veriateriansa. ”Taigapuutiaisista joillain alueilla neljä prosenttia kantaa virusta, tavallisissa puutiaisissa kantajien osuus on pienempi”, tarkentaa Henttonen. Puutiaiset ovat pysyvästi täällä. Ilmaston lämpenemisellä on merkitystä. Ensin mainittu levittää monia taudinaiheuttajia; Rickettsia-suvun bakteereita, Omskin verenvuotokuumetta sekä puutiaisaivokuumetta. Kohtaammeko siis tulevaisuudessa enemmän puutiaisvälitteisiä tauteja. Heikki Henttonen, Jari Sormunen ja Ruut Uusitalo edustavat kukin eri tieteenaloja, mutta ovat yhtä mieltä siitä, että puutiaiset tulevat runsastumaan jo lähitulevaisuudessa. H EI KK I H EN TT O N EN Puutiaisen toukkia imemässä verta metsämyyrän korvalehdellä.
32 suomenluonto.fi TEKSTI TEIJA AALTONEN KUVAT TIMO-PEKKA AALTONEN, VESA HUTTUNEN JA MAIJA ASTIKAINEN Kasvillisuudeltaan hyvin suunniteltu luontopiha on monipuolinen ruoka-aitta linnuille. Linnuille ruokaa omasta puutarhasta 32 suomenluonto.fi. Kasvivalinnoissa on hyvä ajatella sopivuutta Suomen oloihin ja kyseiselle kasvupaikalle
VE SA H U TT U N EN suomenluon to.fi/ lintuekstr a LUE LISÄÄ LINNUISTA -DIGIEKSTR ASTA! UE LISÄÄ. suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 Mustaselja menestyy vain eteläisessä Suomessa, mutt a kuuluu mustapääkertt ujen suosikkimarjoihin
Suosittelen istuttamaan pihoille, puistojen reunoille ja kerrostaloyhtiöiden keskipihoille marjoja tuottavia pensaita ja puita, kuten pihlajia, marjatuomipihlajia, marja-aronioita, mustaja terttuseljoja. Kaikki nämä ja monet muut tarjoavat siemenravintoa linnuille ja samalla ruokaa hyönteisille.” Cajander neuvoo kirjassaan joitakin linnuille sopivia kasvilajeja. Nuori harakka on löytänyt tertt useljan marjoja. ”Myös monet yrttikasvit maistuvat, esimerkiksi hyönteishoukutin mäkimeirami on tällainen. Komeita, mutta hyödyttömiä hybridejä ostetaan osin siksi, että ei tunnisteta vaihtoehtoa. Siemenhaituvia tuottavat mykerökukkaiset ovat pienten varpuslintujen, kuten tiklin, urpiaisen, vihervarpusen ja viherpeipon mieleen. Nuori harakka on löytänyt tertt useljan marjoja. Esimerkiksi ohdakkeet palvelevat pölyttäjiä kesällä ja ruokkivat lintuja siemenillään vielä talventörröttäjinäkin. Ovatko ohdakkeet siis rikkakasveja, luonnonkasveja vai tarkoituksella puutarhassa kasvatettavia lintukasveja. Cajander on merkintöjen takana. Pieni perehtyminen kasvien kuvauksiin tuottaa onnistumisen iloa. Itse siemenestä kasvattaminen on hyvä vaihtoehto, siementarjontaa löytyy googlaamalla verkkokauppoja. Kasvivalintoja olisi hyvä tehdä luonnonystävän silmin, mutta mielikuva kaupasta ostetusta kasvista ja sen vihollisesta rikkakasvista istuu tiukassa. Tarjolla on muun muassa useita upeasti kukkivia muinaisja tulokaskasveja, esimerkiksi kestävät ja monivuotiset helokit, auringontähti, isohirvenjuuri, nauhukset. Kannustan myös sissi puutarhuritoimintaan eli kylvämään linnuille ravintoja hyönteiskasveja joutomaille, ratojen ja teiden varsille ja kerrostaloalueiden tonteille.” ”Omassa pihassani olen tehnyt puiden lahoavista pätkistä pieniä kasoja, joissa linnut käyvät saalistamassa hyönteisiä. Lintumerkinnät ovat kuitenkin kokemukseen perustuvia esimerkkejä, jotka perustuvat havaintoihini seuraillessani kahden luontopihani elämää.” Valtavasti valinnanvaraa ”Omaan lintujen luontopihaan on todella runsaasti vaihtoehtoja. Suojapaikat, vesiallas ja hiekkakylpypaikat kuuluvat myös lintupuutarhaan”, kannustaa Cajander. ”Listauksesta on jo vähän aikaa, eikä se ole kattava. Valinnat voi sovittaa oman paikkakunnan ja tontin oloihin. Koska ylirakennettuja pihoja perustellaan helppohoitoisuudella, lintupuutarhaa voisi perustella samoin: linnuille kelpaa hieman jalostettu ruderaatti tai brittityylinen villi mökkipuutarha, cottage garden. 34 suomenluonto.fi I hmistoiminta sysii luontoa syrjään, toisaalta vallalla on kaipuu vihreyteen. Esimerkiksi Maatiainen on hyvä hankintapaikka, sillä siemenlistoille on valmiiksi merkitty linnun kuvalla joitakin linnuille kelpaavia kasveja. Siitä kertovat puutarhabisneksessä liikkuvat miljoonat. TI M O -P EK KA AA LT O N EN SH U TT ER ST O CK SH U TT ER ST O CK Ruistankio eli kitupellava on ikivanha viljelyskasvi, joka sopii lintujen siemenravinnoksi.. ”Syysmuutolle valmistautuvat linnut olisi hyvä huomioida. Valintoja voi tehdä kasvilajeittain tai -heimoittain: esimerkiksi asterikasvien heimo (Asteraceae) eli mykerökukkaiskasvit, kuten esimerkiksi pelto-ohdake ovat erinomaisia lintukasveja. Kun loppukesällä keräilen siemeniä talteen, linnut ovatkin jo napanneet ne parempiin suihin”, Cajander kertoo. Muita linnuille maistuvia siemeniä runsaasti tuottavia yrttejä ovat esimerkiksi liperi, väinönputki, saksankirveli ja kumina. Kaikki pihahankinnat eivät valitettavasti koidu lintujen hyväksi, sillä vallitseva puutarhatrendi suosii kiveyksiä, ylimitoitettuja terassirakennelmia, robottileikkurin hinkkaamaa nurmikkoa ja yksipuolisia kasvivalintoja. Ei enää Suomen oloihin sopimattomia hutiostoksia. Niistä ei ole hyötyä linnuille eikä pölyttäjille”, toteaa biologi Riku Cajander, joka tunnetaan myös Luontopiha-kirjan (Minerva 2015) kirjoittajana. ”Puutarhaliikkeiden valikoimia tutkiessaan ei voi olla huomaamatta, että monet kasveista ovat ulkomaisia, jalostettuja koristekasveja, joissa ei usein ole siementen tai meden tuotantoa lainkaan
Koska ylirakennettuja pihoja perustellaan helppohoitoisuudella, lintupuutarhaa voisi perustella samoin: linnuille kelpaa hieman jalostettu ruderaatti tai brittityylinen villi mökkipuutarha, cottage garden.. suomenluonto.fi 35 suomenluonto.fi 35 VE SA H U TT U N EN Syreenin siemenet ja silmut maistuvat punatulkulle
Hyönteiskantoja vahvistaa parhaiten luomutapa antaa kasvien kukkia ja tuott aa siemeniä. ”Omassa pihassani on ruohovartisia kukkakasveja, joita kasvaa nurmikon siemenpankista. ”Jos taas kritiikin taustalla on se, ett ä auringonkukkaruokinta muutt aisi lajien runsaussuhteita, sitä olisi tutkitt ava tarkemmin. Marjat ovat tarjolla vasta pesintäajan jälkeen, mutt a ne ovat tärkeitä loppukesän ravinnonlähteenä uudelle sukupolvelle sen itsenäistytt yä”, sanoo Turun yliopiston ekologian dosentt i, ornitologi ja lintukirjailija Esa Lehikoinen. Puuvartisista istutimme tuomipihlajaa, joka marja-aikana kelpaa lisänä monelle lintulajille. Ei siis riitä, ett ä kaksi samanaikaista trendiä näytt ää olevan yhteydessä toisiinsa esimerkiksi metsätiaisten väheneminen ja talija sinitiaisen runsastuminen”, korostaa Lehikoinen. Lintupuutarhan idea itämään 36 suomenluonto.fi M AI JA AS TI KA IN EN VE SA H U TT U N EN VE SA H U TT U N EN Tikli syö pukinparran siemeniä. On kuitenkin tärkeää luoda paikkoja, joissa luonto ja linnut tulevat lähelle ihmistä”, sanoo Lehikoinen. ”Hyönteiset ovat tärkeää ravintoa poikasvaiheessa kaikille lintulajeille. Mutt a onko lintupuutarhojen perustaminen ihmisasutusten ympärille pelkkää puuhastelua. Lintujen talviruokintaa varten maailmalta tuodaan esimerkiksi suuria määriä auringonkukansiemeniä, 10 miljoonaa kiloa vuodessa. M AI JA AS TI KA IN EN M AI JA AS TI KA IN EN Punalatva on hyvä mesikasvi, jonka siemenet houkutt avat lintuja.. ”Minulla ei ole talviruokintaan vahvaa näkemystä. M AI JA AS TI KA IN EN Auringonkukka on yksi tutuimmista lintulautojen antimista. Ulkomaantuonnin voisi ehkä lopett aa. Kasvilajien monipuolisuus ja myös ravinnontuoton ajankohta kannatt aa miett iä lintuja ajatellen. Missä mitt akaavassa siitä olisi linnuille todellista hyötyä. ”Se on erinomainen idea. ”Niin suurta määrää lintupuutarhoja tuskin voidaan perustaa, ett ä niiden vaikutus näkyisi muuten kuin paikallisesti. VE SA H U TT U N EN VE SA H U TT U N EN Savikko on tutt u rikkakasvina, mutt a sen siemenet sopivat pikkuvarpuselle. Metsähallituksen luonnonsuojelupäällikkö Pekka Heikkilä käynnisti taannoin keskustelua kyseenalaistamalla talviruokinnan tarpeellisuuden vedoten muun muassa muuttoja paikkalintujen välisen kilpailun vääristymiseen. Voi myös pienentää sitä alaa, jonka ajaa nurmikoksi”, Lehikoinen kertaa omassa pihassa kokeiltuja vinkkejä. Voisi olla hyvä tutkia sitä mahdollisuutt a, saisivatko kotimaiset viljelijät auringonkukasta riitt ävästi tuloja nykyisin”, sanoo Lehikoinen. 36 suomenluonto.fi Parhaimmillaan taajamien monimuotoiset ja hallitun hoitamatt omat pihat, pientaloalueiden puutarhat, kerrostalojen viheralueet ja puistikot muodostaisivat tilkkutäkkinä laajemman luontoystävällisen kokonaisuuden. Lintujen ruokintaa on harrastett u Suomessa 1800-luvun puolelta alkaen, silloin kotimaisella ravinnolla. Omakotija kyläyhdistyksiä tai asunto-osakeyhtiöitä olisikin hyvä kannustaa luontopiha-ajatt eluun. M AI JA AS TI KA IN EN M AI JA AS TI KA IN EN Sinipallo-ohdake on kaunis kasvi ja siemenet kelpaavat linnuille
Opastusta annetaan myös mahdolliseen kylmäkäsitt elyyn, sekä kylvöjen ajoitukseen eli siihen, vaativatko kasvit pitkän vai lyhyen esikasvatuksen tai voiko ne kylvää suoraan maahan. Ja si. Talventörrött äjillä ruokailevat mm. SH U TT ER ST O CK Sinapinsiemenet kelpaavat pieninokkaisille siemensyöjille.. Hentonokkaiset lajit, kuten tikli ja vihervarpunen syövät melko pieniä siemeniä, joissa on ohut kuori. Anna itse kylveytyneiden ruohovartisten talvisiementäjien kasvaa ja jäädä talventörrött äjiksi. Anna kasvaa, älä niitä tai kitke niitä rikkakasveina. HEMPPO Tatt ari eli viljatatar VARPUNEN, PIKKUVARPUNEN, KELTASIRKKU JA VIHERPEIPPO Auringonkukka, kaura, ruistankio (eli kitupellava eli camelina), punavärimintt u ja muut värimintut, tatt ari eli viljatatar. Tukevanokkaiset lajit pystyvät käsitt elemään suurempia siemeniä, joissa on paksu ja kova kuori. peipot, järripeipot, hempot, punatulkut, viherpeipot, pikkuvarpuset, urpiaiset, tiklit ja vihervarpuset. en kylvämään! H EI KK I LU OT O Hyvä lintupuutarha on rehevä, sieltä löytyy sekä piiloja pesäpaikkoja ett ä siemeniä ja hyönteisiä ravinnoksi. PEIPPO JA JÄRRIPEIPPO Iltahelokki ja muut isot helokit PUNATULKKU Ketoruususuoho TIKLI, VIHERVARPUNEN, URPIAINEN Viljahirssi, tähkähirssi ja punahirssi, asterikasvit eli mykerökukkaiset (Asteraceae), kuten ohdakkeet, kaunokit, punalatvat, jaakonvillakko, auringontähti, hirvenjuuret ja nauhukset. MUISTA MYÖS NÄMÄ! YRTIT Runsaasti linnuille maistuvia siemeniä tuott avia yrtt ejä ovat muun muassa liperi, väinönputki, saksankirveli ja kumina. JA VIELÄ: Höllää pihan hoitamista ainakin tontin reuna-alueilla ja kyseenalaista sana ’rikkakasvi’. PUUT JA PENSAAT Pihlaja, marjatuomipihlaja, orapihlaja, marja-aronia, mustaselja, tammi ja pähkinäpensas. VINKKI : Kylvä silmäniloksi erityisen komeaa sinipalloohdakett a. VINKKI: Myös luonnonvaraset hierakat, kuten hevonhierakka, ovat tatarkasveja. suomenluonto.fi 37 Siemenmyyjien verkkosivuilta ja siemenpakkauksista löytyy kasveille lajikohtaiset viljelyohjeet. Linnut valikoivat ravintonsa sen mukaan, miten niiden nokka on sopeutunut käsitt elemään siemeniä tai marjoja
Se lienee yksi vanhimmista dokumenteista villin merikaalin käytöstä ruokana. ”Laji löytyy villinä merenrannoilta monista osista Englantia, mutta erityisen runsas se on Sussexissa ja Dorsetshiressä, mis sä asukkaat keräävät sitä syötäväkseen keväällä, suosien sitä enemmän kuin mitään muuta kaalin kaltaista.” Näin, vapaasti suomennettuna, kirjoitti englantilainen kasvitieteilijä Philip Miller merikaalista vuonna 1768 kirjassaan Gardeners Dictionary. Etelärannikon ja lounaissaariston harvinaisuutta voi viljellä myös itse. Luonnonkasvien kerääminen ruoaksi oli varmasti ennen yleinen tapa, jonka merkitys jäi vähäisemmäksi, kun viljelykasvit yleistyivät ja maatalous tehostui. Autosta nousi hipin näköinen mies, joka nosti autosta säkin ja saapasteli se olallaan ravintolaan.. Millerin kuvauksessa huomion herättää se, että jo 1700-luvun villivihannesten kerääjät pitivät merikaalia kaikkein herkullisimpana kaalikasvina. Hän sanoo, että merikaali muutti hänen uransa ja koko elämänsä suunnan. 38 suomenluonto.fi Merikaali – harvojen herkku TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT MARJA-LEENA HAUTALA, JUKKA PALM JA KAJ SIMBERG Merikaali on villivihannes, jonka herkullista makua ylistettiin jo 1700-luvun kasvioppaassa. Yksi merikaaliin rakastuneista on keittiöpäällikkö ja villiyrttipioneeri Sami Tallberg. Samaa mieltä ovat monet nykyisetkin villivihannesten keräilijät, miltei 300 vuotta myöhemmin. Kaikki alkoi 20 vuotta sitten Lontoosta, missä Tallberg tuolloin työskenteli. Toukokuisena torstaina kesken kiireisen lounasajan Tallberg huomasi, kun 1970-luvun pakettiauto parkkeerasi ravintolan eteen sakkopaikalle
Kelluvat hedelmät leviävät myös veden ja merivirtojen mukana. Mustanmeren pohjoisosissa on erillinen kantansa. TUNTOMERKIT Kasvaa 30–60 sentt iä korkeaksi. Kukista kehitt yy noin sentin kokoisia pyöreitä siemenkotia eli lituja. Kukinta kesä– heinäkuussa. Haarova varsi tukeva, lehdet poimuiset, kolmiomaiset, leveät, hammaslaitaiset tai liuskaiset. Merikaali kasvaa runsaana Pohjanmeren rannikolla Norjasta ja Ruotsista Britt einsaarille ja Luoteis-Ranskaan. Koko kasvi on kalju ja väriltään vaalean sinertävän vihreä. Monivuotinen. KUKINTA Kukat monihaaraisessa huiskilossa. suomenluonto.fi 39 M AR JA -L EE N A H AU TA LA / VA ST AV AL O TUNTOMERKIT Kasvaa 30–60 sentt iä korkeaksi. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Kasvaa melko harvinaisena Hankoniemeltä Saaristomerelle ja Ahvenanmaan pohjoisosiin. Reilun sentin kokoisia valkoisia kukkia runsaasti. TIESITKÖ. Merikaali Crambe maritima. Itäisellä Suomenlahdella hyvin harvinainen. KASVUPAIKKA Rakkohaurujen ja levien lannoitt amat hiekkaja somerikkorannat sekä merenrantojen kivikot
”Tajusin, että tässä on maailman hienoin vihannes.” Merikaalin versot maistuvat parhaalta nuorina. Tallberg ajatteli, että tässä täytyi olla joku juttu. JU KK A PA LM / VA ST AV AL O. Tanakasta varresta haaroo jykeviä lehtiä, jotka ovat kolmiomaisia, kaljuja ja sinivihreitä. Se oli rakkautta ensipuraisulla. Herkullisimpia ovat vielä hiekan sisällä kasvavat lehdet, joita kuvataan maultaan pähkinäisiksi, parsamaisiksi, miedoiksi ja rapeiksi. Merikaali kukkii kesä–heinäkuussa monin valkoisin kukin. Täyskokoinen kasvi on suurimmillaan yli puoli metriä korkea, näyttävä ilmestys. ”Se keruureissu muutti elämäni.” Suolaisen Atlantin äärellä Brittein saarten pitkillä hiekkarannoilla merikaali on runsas laji, mutta Suomessa se on harvinaisuus. Ne ovat kauniin pyöreitä ja muuttuvat kypsyessään vihreistä vaaleankeltaisiksi. Sitä löytää läntisen Uudenmaan ja Saaristomeren hiekka-, somerikkoja kivikkorannoilta. Merikaali on suolaveteen sopeutunut, aito merikasvi. Ne tuntuvat paksuilta ja nahkamaisilta. Suomessa merikaalin levinneisyys on varsin suppea. ”Tajusin, että tässä on maailman hienoin vihannes.” Tallberg osti koko säkin ja tarjoili sen asiakkaille grillatun silokampelan kera. Kahden päivän päästä hän oli saman miehen, Miles Ervingin, kanssa keräämässä merikaalia Kentistä, Englannin kaakkoiskulmalta. Kesän edetessä kaalin lehdet kovettuvat ja kitkeröityvät. Samalla retkellä hän tutustui villifenkoliin ja löysi vesikrassia. Koska oli parsasesonki, hän kiehautti kaalinlehtiä ja maistoi niitä Hollandaise-kastikkeen kera. Tunnissa kaikki annokset myytiin loppuun. 40 suomenluonto.fi Tallberg oli hämmentynyt, koska yleensä tavarantoimittajat saapuivat aamulla ja ravintolan takaovelle. Siten meriveden suolapitoisuus rajoittaa sen levinneisyyttä, vaikka sopivia somerikkoja hiekkarantoja löytyy muualtakin Suomen rannikkoalueilta. Kukkahuiskiloihin kehittyy loppukesällä siemenkotia eli lituja. Yksittäisestä tai pienestä kasviryhmästä lehdet kannattaa jättää keräämättä, ja isonkin kasvuston kohdalla satoa kannattaa korjata niukan tasaisesti useasta eri kasvista. Harvinaisuuden takia villivihannesoppaissa ja resepteissä kehoitetaankin merikaalin keruun kohdalla maltillisuuteen. Säkistä löytyi merikaalia. Kun merikaaliin törmää Etelätai Lounais-Suomessa hiekkarannalla, sitä ei voi olla huomaamatta, vaikka lajia ei tuntisi entuudestaan. Hän ei ehtinyt ottaa tavaraa heti vastaan, mutta mies odotti puolitoista tuntia, että lounasaika olisi ohi. Oikein paikan lisäksi merikaalisato täytyy kerätä oikeaan aikaan, alkukesällä
Lisäksi kasvit saavat lisäkalkkia pieniksi murusiksi jauhautuneista simpukankuorista, joten kasvupaikan maa ei saa olla hapanta. Ensimmäisinä vuosina merikaalin lehtiä kannattaa kerätä varoen tai ei ollenkaan, jotta kasvi vahvistuu. Hiekkaiseen multaan kannattaa sekoittaa kalkkia ja kompostia tai lahoavaa rakkohaurua, jos sitä on saatavilla. Merikaalin, eli euroopanmerikaalin, siemeniä löytyy esimerkiksi puutarhaliikkeistä ja verkkokaupoista. Kun kaali on saanut kasvaa kesän tai pari, sen voi peittää keväällä ämpärillä tai saviruukulla, jolloin saa rapeita lehtivihreättömiä versoja, joita voi nauttia valkoisen parsan tapaan. Maan tulisi olla hyvin vettä läpäisevää, koska merikaali ei siedä juurten seisomista vedessä. Salaatissa käytettynä se vaatii ryöppäyksen. suomenluonto.fi 41 Vaikka omat villivihannesretket eivät koskaan ulottuisi alkukesäiseen lounaissaaristoon, voi merikaalin herkullisuudesta päästä kuitenkin nauttimaan kasvattamalla sitä itse. Merikaalia voi käyttää kuten tavallista kaalia, esimerkiksi kaalikääryleisiin ja patoihin. suomenluonto.fi 41. Esikasvatus kestää 5–6 viikkoa, jonka jälkeen ulkoilmaan totutetut eli karaistut taimet istutetaan syvälle muokattuun penkkiin. suomenluonto.fi 41 Kasvata itse merikaalia KA J SI M BE RG Merikaalin siementen itävyys on epätasaista, joten niitä kannattaa kylvää kerralla enemmän. Luonnossa merikaali saa voimansa lahoavasta ja hiekkaan hautautuneesta rakkohaurusta. Jäljittelemällä samanlaisia oloja kotipuutarhassa voi merikaalin saada kukoistamaan kaukana rannikolta. Merikaali on monivuotinen, ja jos kasville pystyy tarjoamaan suotuisat olot, se voi antaa satoa jopa kymmenen vuotta. Savimaalla merikaali vaatii kohopenkin tai kasvulavan. Siemenet kylvetään joko syksyllä valmiiksi muokattuun penkkiin tai esikasvatetaan varhain keväällä. Kylmäkäsittely voi edistää siementen itävyyttä, mutta ei liene välttämätön. Sato valmistuu noin neljän kuukauden aikana
Suuret kortt elipihat mahdollistaisivat viherkeitaan kivierämaahan. Mitä kerrostalon asukas voi tehdä luonnon monimuotoisuuden puolesta. Mitä yksittäinen asukas voi tehdä kerrostalossa luonnon monimuotoisuuden eteen. Korttelit kukkimaan TEKSTI PEKKA HÄNNINEN TEKSTI PEKKA HÄNNINEN Huoli luontokadosta kalvaa mieliä. KR IS TO VE DE N O JA 42 suomenluonto.fi. 42 suomenluonto.fi Korttelit kukkimaan TEKSTI PEKKA HÄNNINEN Huoli luontokadosta kalvaa mieliä. Samalla vehreys vähentää lämpösaarekeilmiötä
Pieni lampi vesiputouksineen tarjoaa silmäniloa ihmisille sekä asuin-, kasvu-, juomaja kylpypaikan lukuisille eliöille. Pihan parannustöihin voidaan valita multa, jossa on mukana lieroja ja mikrobeja. Lähiöt kukkimaan 1950–70-lukujen lähiöt ovat pihoiltaan melko väljiä. Lehtipuut suojaavat asuntoja kesällä ylikuumenemiselta – tärkeä pointti lämpenevässä ilmastossa myös Suomessa. ”Olemassa oleviin puihin ei kannata kajota. Toimitaan kuten aina ennenkin. Suodatin puhdistaa veden, ja putouksessa vesi hapettuu. Luonnon monimuotoisuudelle riittäisi tilaa, mutta vuosien saatossa pihojen kukoistus on hiipunut: huoltoyhtiö kynii nurmikon kerran viikossa, ja voikukat ja apilat ovat saaneet kyytiä. Pihakasveina kannattaa suosia kotoperäisiä maatiais lajeja, kuten malvaa, juhannusruusua tai esimerkiksi paikallisia omenalajikkeita. Monimuotoisuus nähdään jo yleisesti myönteisenä asiana kiitos pörriäiskampanjoiden. Pihapiirin korjausten yhteydessä voidaan vaikuttaa positiivisesti myös luonnon monimuotoisuuteen. Malva SH U TT ER ST O CK. Katoksen seinällä voi luikertaa myös köynnös. suomenluonto.fi 43 ”Pihat ovat erilaisia ja jokainen piha on yksilö, joten ratkaisuvalikoima on lavea”, kertoo ympäristöbiologi, maisemasuunnittelija ja hortonomi Taina Suonio. Vapaata maa-alaa ei ole, eikä tilaa puiden juurille. "Jos pelätään puun kuntoa, puu kannatta tutkituttaa arboristilla.” Jos puu pitää lahon takia kaataa, voi rungon pätkän jättää pystyyn pökkelöksi. Uusilla tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla pihat sijaitsevat usein kannella parkkitilojen päällä. Ryhmän perustamista voi esittää taloyhtiön facebook-ryhmässä tai ihan vaan ehdottamalla naapurille porraskäytävässä. Kannattaa suosia kotoperäisiä maa tiaislajeja, kuten malvaa, juhannusruusua tai esimerkiksi paikallisia omenalajikkeita. ”Taloyhtiössä yhteinen tahtotila on monimuotoisuuden lisäämisen kannalta tärkeää”, painottaa Suonio. Yksittäinen asukas voi ehdottaa muutoksia käytäntöihin isännöitsijälle, yhtiön hallitukselle tai asukastoimikunnalle, vaikkapa talon yhtiökokouksessa tai asukasilloissa. Viherkerroin ohjaa uudisrakentamista ”Usein tontit jyrätään sileiksi esirakennusvaiheessa ja päällystetään soralla ennen kuin talojen suunnittelu on ehtinyt edes alkaa”, harmittelee arkkitehti Pekka Pakkanen Planetary Architecturesta. 1950–70-lukujen kerrostaloja pihoineen on valtavasti, joten monimuotoisuuden lisäämisen myönteiset vaikutukset elonkirjoon ovat huikeat. Pihapiirin muutosten yhteydessä on hyvä kuulla pelastuslaitoksen ja jäteyhtiön mielipidettä. Samalla se maisemoi autot ja piharakennukset. Istutuslajikkeet voidaan valita niin, että ne kukkivat vuoron perään läpi kasvukauden varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. ”Rakenteiden kantavuuden salliessa kansija asfalttipi hoilla voi suosia mahdollisimman suuria istutuslaatikoita, joissa viihtyvät pensaiden lisäksi pienet puutkin”, Suonio neuvoo. Uusien kasvaminen vie vuosikymmeniä”, muistuttaa Suonio. Keitaita kaupunkiin Kantakaupunkien pihat ovat usein ahtaita ja asfaltin peittämiä. Hän on mukana Y-säätiön käynnistämässä Elonkirjotalo -hankkeessa. ”Tai nurmen voi korvata niityllä!” Ja myrkyistä on syytä luopua. ”Luontoarvojen lisäksi tulisi myös kunnioittaa pihojen historiaa.” Luonnon monimuotoisuutta tukevan kerrostalopihan peruskonsepti on kerroksellinen ja monilajinen kasvillisuus, jossa puut, pensaat ja ruohovartiset kasvit sekoittuvat ja lomittuvat. Autotai jätekatoksen uusimisen yhteydessä viherkatto lisää luonnon monimuotoisuutta varsinkin ahtailla pihoilla. ”Taloyhtiö voi keskustella huoltoyhtiön kanssa ja ohjeistaa leikkaamaan nurmikoita harvemmin tai jättämään osan alueista vuoron perään leikkaamatta”, Suonio opastaa. Asukkaat voivat myös perustaa ryhmän, joka ottaa vastuulleen esimerkiksi istutuskasvien tai niityn hoitamisen. Vierasperäisiä kasveja ei pihalle kannata päästää, sillä villiintyessään ne syrjäyttävät alkuperäisen kasvillisuuden, kuten komealupiini, kurtturuusu ja jättipalsami ovat tehneet
44 suomenluonto.fi Elonkirjotalon suunnittelun lähtökohtana on ajatus, että rakennus istutettaisiin tontille tontin luontoarvojen ehdoilla. Elonkirjotalo seisoo pilareille. Hyödyt puhuvat puolesta Piha voi olla erittäin merkittävä paikalliselle luonnon monimuotoisuudelle, ja jopa yksittäinen puutai parvekkeella kukkiva laventeli voi olla ratkaiseva astin kivi eliöiden liikkuessa populaatiosta toiseen. Näillä argumenteilla onkin hyvä perustella monimuotoista pihaa omassa kerrostaloyhtiössä. Hallittu hoitamattomuus vähentää kustannuksia. Talon alle ja sen ympärille jätetään mahdollisimman paljon alaa koskemattomaksi. PL AN ET AR Y AR CH IT EC TU RE. On myös selviä viitteitä siitä, että luonnon monimuotoisuudella kodin lähellä on myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen. Useissa kaupungeissa ohjataan pihojen vehreyttä uudisrakentamisessa viherkertoimen avulla. pdf?utm_source=Uutiskirje&utm_medium=email&utm_ campaign= ”Piha on katse le mista ja haistele mista varten. Kulku taloon käy pitkospuiden kautta. Rehevä piha tasaa sään äärevöitymisen vaikutuksia, kuten rankkasateista aiheutuvia kaupunkitulvia ja paahteisuudesta koituvaa lämpösaarekeilmiötä. Muunlajisten eliöiden lisäksi luonnonmukaisesta pihasta hyötyvät talon asukkaat. Puilla, pensailla, köynnöksillä ja viherkatoilla on kullakin oma painotuksensa, joka vaikuttaa viherkertoimen tulokseen. Ry teikköisyys täytyy oppia näkemään elonkirjon kauneutena.” Elonkirjotalo seisoo jaloilla, jolloin maa-alaa jää enemmän biodiversiteetille. Linkkejä: Hiilihelppi.fi ilmastokatu.fi/files/2017/tyokalupakki/01/ Viherpihaopas.pdf korttelipihat.hel.fi martat.fi/martat/marttajarjesto/kotitalousneuvonta/ kohdennettuneuvonta/kotipiha/ ysaatio.fi/elonkirjotaloluonnonmonimuotoisuutta edistavapuukerrostalo https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/ ilmastoteot/infopaketti_korttelipihojen_vehreyttamiseen. Tontin maa on ennen rakentamista täynnä elämää: puiden juuria, mikrobeja, kasvien siemeniä ja ravinteita. ”Piha on katselemista ja haistelemista varten – ja tietty ryteikköisyys täytyy oppia näkemään elonkirjon kauneutena”, kuvailee Pakkanen. Viherkerroin mittaa kasvillisuuden määrän lisäksi myös ekosysteemipalveluiden hyötyjä ja tulevaisuudessa mukaan on tulossa monimuotoisuus. Se on työkalu, joka ilmoittaa kuinka paljon tontilla on erilaista kasvillisuutta
Imukupeilla kiinnitt yvä imukärhivilliviini on Edelmanin mukaan ongelmallisempi kuin säleikkövilliviini, koska sen puhdistaminen seinäpinnasta on vaikeaa, mikäli köynnös poistetaan. suomenluonto.fi 45 Helsingin Siltamäessä asukkaat ovat rönsyilleet nurmikkoalueille, samalla kasviston kerroksellisuus ja kukkivien lajien määrä on lisääntynyt. ”Tämä vähentää riskejä ja lisää huollett avuutt a.” Säleikkövilliviinien on todett u suojaavan julkisivuja viistosateelta, ja ne luovat tuulett uvan varjon julkisivupinnalle. Kannella eivät suuret puut menesty. Lisäksi kasvien haihdutt ama vesi viilentää ympäristöä. Töölössä villiviini on kiipeillyt seinillä vuosikymmeniä. Yksitt äisten asuntojen suhteen villiviinin vaikutusta sisälämpötilaan on haastavaa mitata, mutt a kaupunkien lämpösaarekeilmiötä se hillitsee merkitt ävästi. ”Viherseiniä olisi hyvä toteutt aa hallitusti säleikköihin, parvekkeisiin tai muihin ulkotiloihin erillään julkisivupinnasta,” kertoo kestävän rakentamisen professori Harry Edelman Tampereen yliopistosta. Kaupunkeja tiivistetään ja autopaikat sijoitetaan uudisrakentamisessa pihakannen alle. suomenluonto.fi 45 Seinät vihertämään Tiiveissä keskustoissa ei usein ole tilaa vehreille pihoille. Voisiko köynnös tai viherseinä olla ratkaisu. Lisäksi kiinnitt yminen aiheutt aa pieniä orgaanisia kohtia julkisivupintaan. Tätä kutsutaan lämpösaarekeilmiöksi. Asuntojen ylikuumeneminen on Suomessakin merkitt ävä terveysriski varsinkin ikääntyneille ja sairaille ihmisille. KU VA T PE KK A H ÄN N IN EN. Toisaalta ne koetaan miellytt äviksi. Viherseiniin liitt yy paljon ennakkoluuloja, ja kiinteistön omistajat ja rakennutt ajat pitävät niitä helposti riskeinä ja kustannuserinä. Toisaalta monissa vanhemmissa taloissa villiviini on saatt anut kasvaa vuosikymmeniä ongelmitt a. Kaupungeissa auringon lämpöenergia varastoituu kesäpäivinä kivipintoihin, joka yöllä nostaa kaupunkien lämpötilaa verratt una ympäröivään maaseutuun
Esittelyssä ruskosammakko, viitasammakko ja rupikonna sekä pikkuviher sammakko ja ruokasammakko. SAMMAKKO LAMM ELLA KURNUTTAA TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT ANTTI KOLI, ARI AHLFORS JA VASTAVALO Tervetuloa tutustumaan maamme sammakkolajeihin. 46 suomenluonto.fi
SAMMAKKO LAMM ELLA KURNUTTAA suomenluonto.fi 47 AN TT I KO LI Ruskosammakoiden kurnutus on kehräävää, ja niiden mätimunat lilluvat veden pinnalla.
”Olemme totuttautuneet siihen, että meillä on vain kolme sammakkolajia. Suomessa elää luontaisesti kolme pyrstö töntä sammakkolajia: ruskosammakko eli sammakko, viitasammakko ja rupikonna. 48 suomenluonto.fi K un alamme puhua Tampereen luonnontieteellisen museon intendentti Tomi Kumpulaisen kanssa sammakoista, asettaa hän heti tarkentavan kysymyksen: ”Puhutaanko nyt pyrstöttömistä sammakoista, lyhkäsenmallisista ja pomppivista tyypeistä?” Kyllä, ja silloin pyrstölliset sammakot, manteri ja rupimanteri jäävät ulos karkeloista, vaikka nekin kuuluvat sammakkoeläimiin. Lounais-Suomessa on kuitenkin lisäksi vakiintuneita havaintoja ainakin kahdesta vihersammakkolajista, pikkuvihersammakosta ja ruokasammakosta.” Kumpulainen arvelee, että vihersammakoita on ollut Suomessa mahdollisesti jo aiemmin, silloin kun täällä on vallinnut lämpökausi ja lehtimetsävyöhyke on ylettynyt Ouluun saakka. Viimeaikainen ilmastokehitys huomioiden ne olisivat ajan myötä tulleet kuitenkin”, Kumpulainen sanoo. Muissakin lajiryhmissä lajien siirtyminen pohjoiseen on selvästi alkanut.” Sitä, miten nykyiset vihersammakot ovat päätyneet Lounais-Suomen pienvesiin, voidaan vain arvailla. Kun ilmasto on taas kylmennyt noin 4000 vuotta sitten, lajit ovat vetäytyneet Viron ja Etelä-Ruotsin korkeudelle, eivät siis kovin kauas. Suomessa on tavattu myös eurooppalaisista vihersammakoista kookkainta laRupikonnan vatsa on vaalea ja takajalat lyhyemmät kuin sammakoilla. M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O Kurnutus on oleellinen osa kutupuuhia. ”Kotimainen lajistomme on alunperin aika suppea. ”Syy voi olla ilmastonmuutos, tahallinen tai tahaton ihmisen toiminta tai vaikkapa laivan painolastivesi. Pikkuvihersammakkoa ja ruokasammakkoa on kuitenkin Virossa ja Ruotsissa levinneisyytensä pohjoisrajoilla, joten minusta ei pitäisi edes miettiä, millä keinoin ne sattuivat tänne matkustamaan. AN TT I KO LI. Rupikonnan kutu on kahdessa rinnakkain olevassa rihmassa, jotka konnanaaras kietoo vesikasvien ympärille. Ei ehkä kannattaisi. Rupikonnan kutu on kahdessa rinnakkain olevassa rihmassa, jotka konnanaaras kietoo vesikasvien ympärille
”Sammakkokoiraat houkuttavat metelillään naaraita paikalle ja viestivät muiden koiraiden kanssa. ”Se on ainakin selvää, että Suomessa syynä on elinympäristöjen tuhoaminen. ”On absurdia, että nämä samat lajit ovat naapurimaissamme uhanalaisia ja niitä halutaan suojella”, Kumpulainen sanoo. Toukkavaiheessa vedessä uiskentelee nuijapäitä, joille kehitt yvät silmät ja suu, sitt en keuhkot, takaraajat ja eturaajat. Ihmisten omatoiminen sammakoiden levittäminen luontoon on aina väärin, ja nyt siihen on päätetty puuttua lailla. Pikkuvihersammakon ja ruokasammakon lisäksi muitakin sammakkotulokkaita on jo ihan nurkan takana, sillä esimerkiksi rupikonnan sukulaisista haisukonnaa ja viherkonnaa tavataan Ruotsissa ja Baltiassa. Ruokasammakko on alun perin pikkuvihersammakon ja mölysammakon risteymä. ”Olemme nyt vedenjakajalla. Sitten ne kurnahtavat toisilleen, että nyt meni vähän pieleen, voitko irrottaa.” Ruskosammakon ja viitasammakon erottaa toisistaan kuonon muodosta tai takaraajassa olevan kaivuukyhmyn eli metatarsaalikyhmyn koosta. Juuri nyt ne venyttelevät räpylöitään ja heräilevät talvihorroksesta kuka lammen tai ojan pohjan mudasta, kuka maakolosta tai juurakosta. Helpointa sammakot on kuitenkin tunnistaa äänestä. Asiassa on otettu meillä hyvin jyrkkä linja.” Vieraslajit uhkaavat samoissa elinympäristöissä eläviä kotoisia lajeja esimerkiksi levittämällä erilaisia tauteja, risteytymällä tai valtaamalla elin ympä ristöjä. Kysymys kuuluukin, onko vihersammakoiden levittäytyminen Suomessa hyvä vai huono asia. suomenluonto.fi 49 jia, mölysammakkoa 1940–60-luvuilla, jolloin niitä loikki ainakin Helsingissä ja Porvoossa. Rupikonnan taas tunnistaa sen röpelöisestä ihosta ja kävelytyylistä. Vesielämään tarkoitett u pyrstö surkastuu, ja pian sammakko on valmis maaelämään. ”Sammakkoeläinten väheneminen maailmanlaajuisesti on tunnettu ja yleinen ilmiö.” Yksiselitteistä syytä ei kuitenkaan ole löydetty: on epäilty esimerkiksi ultraviolettisäteilyä, myrkkyjä, elinympäristöjen tuhoutumista, liikennettä sekä sienitauteja. IS TO CK PH OT O Ruokasammakko on alun perin pikkuvihersammakon ja mölysammakon risteymä. ”Ruokasammakko elää lämpimämmillä ja avoimemmilla paikoilla kuin ruskosammakko ja viitasammakko, kun taas rupikonna suosii soita ja syvempiä vesiä, joten ainakaan näiden lajien elin ympäristöt eivät mene ihan yksiin”, Kumpulainen toteaa. Viitasammakko ja rupikonna ryhtyvät toimiin vähän myöhemmin, mutta nekin yleensä huhtikuun aikana. Sitten koettaa kevään h-hetki, kosioja kutumenot. PA SI KA N N IS TO / VA ST AV AL O. Lapissa kalenteri näyttää kutuaikaan toukokuun loppupuolta. Ne ovat kovaäänisiä ja vaakuskelevat vielä kesä–heinäkuussakin. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen tuhoaa sammakoiden elinoloja ja pienvesiä.” Kurnutus paljastaa lajin Itse sammakot ovat autuaan tietämättömiä, että ne on luokiteltu luontaisiin lajeihin ja vieraslajeihin. ”Ruskosammakko voi aloittaa kutupuuhat jo huhtikuun alussa Etelä-Suomessa, mutta vähintään ne alkavat kuun puolivälissä, kun lämpötila on +5 astetta ja vedet sulana”, Kumpulainen sanoo. Vihersammakot taas pullistelevat suupielissään olevia äänirakkoja. Ne ovat voineet kulkeutua luontoon esimerkiksi puutarhatarvikekuljetuksessa, akvaarioharrastajan päästämänä tai laivan painolastivedessä, alkuperää voi olla mahdotonta jäljittää.” Kumpulaista huolestuttavat etenkin vierailta mantereilta peräisin olevat taudit, joille kotoisilla lajeillamme ei välttämättä ole vastustuskykyä. Kevättäkin kuuluttava ääni lähtee sammakoiden kurkusta, ja ne vahvistavat sitä pullistamalla kurkkupussiaan. Sammakot elävät noin 10-vuotiaaksi. Ne kun tarraavat vedessä teutaroidessaan kaikkeen mahdolliseen, myös toisiin koiraisiin. ”Ihminen levitti ja myös hävitti sen lajin Suomesta. Kuulostaa ihan käsittämättömältä, mutta niitä ammuttiin, ja kanta saatiin siten vähenemään.” Mölysammakoista on tehty tämän jälkeenkin havaintoja Laji.. Kurnutus on tietenkin oleellinen osa kutupuuhia. Uusien lajien loikka Pikkuvihersammakko, ruokasammakko ja mölysammakko on julistettu Suomessa haitallisiksi vieraslajeiksi. -sivustolle, mutta niitä ei ole pystytty vahvistamaan. ”Viherkonnastakin meillä on jo ollut pari varmistettua havaintoa. Sammakon muodonvaihdos Sammakon kehitys alkaa munasta
Rauhoitettu. Jos jompi kumpi poistetaan tai siihen tulee moottoritie väliin, ne eivät pysty liikkumaan.” Sammakoiden elinympäristöjä kannattaakin vaalia ja elinoloja koettaa kohentaa. ”Sammakoiden keväistä konserttia on aina hienoa seurata. LEVINNEISYYS Pohjoisin ja yleisin sammakkoeläin, elää koko maassa Lappia myöten. Kurnutus pulputtavaa. Siinä on jännitystä ja toimintaa. Kuono pyöreä ja tylppä, metatarsaalikyhmy pieni. Sammakot ovat niin tohkeissaan lisääntymisestään.” S A M M A K K O K O U L U 1. ”Ruskosammakon kurnutus kuulostaa kissan kehräykseltä, viitasammakon taas veteen uppoavan pullon pulputukselta ja rupikonnan siltä kuin sylikoira haukkuisi kaukana. Sammakot hengittävät myös kostean ihonsa kautta. 4. Kuono terävä, metatarsaalikyhmy suuri ja kova. Sammakot ovat vedessä herbivoreja eli kasvinsyöjiä, mutta maalla ne ovat petoja syöden esimerkiksi hyönteisiä ja etanoita. ”Sammakot käyvät läpi muodonmuutoksen munasta toukaksi ja aikuiseksi. 2. Niillä on nahkeassa ihossaan limarauhasia, joilla ne suojelevat itseään paitsi taudinaiheuttajilta myös haihtumiselta. Ruskosammakkoja viitasammakkonaaraalta niitä putkahtaa 200–600 kappaletta ryppäänä, kun taas rupikonnanaaras laskee munansa tuhansina kauniina rihmoina, joita on kaksi rinnakkain. KU VA T AN TT I KO LI 2.. KOKO Aikuisena pituus 7–9 senttiä. Munista kehittyy nuijapäitä noin kolmessa viikossa, ja loppukesällä vedestä kömpii valtava määrä aikuisen näköisiä pikkuruisia sammakoita. Sitten ne lähtevät maalle ja ruokailevat ihan muualla. VIITASAMMAKKO Rana arvalis TUNTOMERKIT Ruskea selkäpuoli, jossa tummia laikkuja, väritys vaihtelee, koiras voi olla sinertävä. RUSKOSAMMAKKO Rana temporaria TUNTOMERKIT Iho ruskea ja sileä, väritys vaihtelee paljon. Vihersammakot taas narisevat ja naureskelevat”, Kumpulainen kuvailee. Vesielämää ja maaelämää Kosiomenojen päätteeksi naaraat laskevat hedelmöitetyt mätimunansa veteen. 50 suomenluonto.fi 1. Rauhoitettu. Ne saattavat hengata metsäympäristössä koko kesän olematta lammella ollenkaan”, Kumpulainen kertoo. Myös hengitysjärjestelmä vaihtuu kiduksista keuhkoihin, kun ne siirtyvät maaelämään. ”Sammakot ovat monella tavalla herkkiä: ne tarvitsevat lisääntymisympäristön ja ruokailuympäristön sekä yhteyden niiden välillä. LEVINNEISYYS Elää koko maassa Meri-Lappia myöten. Pidä se ja tue sitä!” Ja nyt vain odottelemaan ensimmäisiä kurnutuksia ja sammakkopaineja. Ne kasvavat vedessä ja hengittävät ihonsa kautta, joten pienikin myrkkypitoisuus vaikkapa nesteöljyä tai raskasmetallia on niille jo haitaksi.” Sammakoiden yksilömäärät ovat vähentyneet Suomessakin, eikä tutulta lammelta välttämättä enää kuulu kurnutusta keväisin. ”Meikäläiset aikuiset sammakot ovat vedessä vain viikon tai korkeintaan kaksi. ”Jos omassa pihassa mönkii sammakoita, silloin siellä on asiat hyvin: on ruokaa, piilopaikka, talvehtimispaikka ja joku pienvesi verrattain lähellä. KOKO Aikuisena pituus 5–7 senttiä. Kurnutus kehräävää
RUPIKONNA Bufo bufo TUNTOMERKIT Kyhmyinen ja kuiva iho, liikkuu kävellen. AN TT I KO LI Pikkuvihersammakon (kuva 4 vas.) äänirakot ovat valkoiset, kun ruokasammakolla (kuva 5) ne ovat väriltään harmahtavat.. Rauhoitett u. LEVINNEISYYS Varsinais-Suomessa kymmenissä lammissa, ensihavainto Ruissalossa 2008. Haitallinen vieraslaji. KOKO Aikuisena pituus 5–7 sentt iä. KOKO Aikuisena pituus 4–7 sentt iä. LEVINNEISYYS Tavataan paikoitellen Varsinais-Suomessa, ensimmäiset havainnot vuodelta 2009. suomenluonto.fi 51 3. suomenluonto.fi 51 KUUNTELE SAMMAKOIDEN ÄÄNIÄ JA KATSO VIDEOITA: suomenluont o.fi KUUNTELE DIGITILAAJI LLE 5. 3. KOKO Aikuisena pituus 7–8 sentt iä, naaraat kookkaampia. RUOKASAMMAKKO Pelophylax esculentus TUNTOMERKIT Väritykseltään vihreä ja tummatäpläinen, joskus ruskea. Kurnutus kuulostaa pienen koiran haukunnalta. LEVINNEISYYS Yleinen Eteläja KeskiSuomessa, harvalukuinen napapiirin pohjoispuolelle saakka. Haitallinen vieraslaji. Kurnutus vaimeaa ja kehräävää narinaa, aktiivisia myös päiväsaikaan. 4. Kurnutus narisevaa, äänekkäämpi kuin pikkuvihersammakko. 5. PIKKUVIHERSAMMAKKO Pelophylax lessonae TUNTOMERKIT Väritykseltään ruskeita, selässä valkoinen, kellertävä tai vihreä juova
52 suomenluonto.fi Parhaat paikat TEKSTI JARI PELTOMÄKI, PETTERI MÄKELÄ, MIKAEL KILPI JA ANTTI HALKKA M IK AE L KI LP I Isojen lintujen, joutsenten, hanhien, kurkien ja haahkojen muutto alkaa olla huipussaan. 52 suomenluonto.fi. Esittelemme kolme paikkaa, joissa isoja siivekkäitä pääsee tarkkailemaan
suomenluonto.fi 53 suomenluon to.fi/ lintuekstr a LUE LISÄÄ LINNUISTA -DIGIEKSTR ASTA! UE LISÄÄ suomenluonto.fi 53 Aamuvarhaisella muutt avia haahkoja ohitt amassa Gustavsvärnin majakkasaarta. Turvatut ruokailupaikat ovat välttämättömiä solmukohtia lintujen reittien varrella. Kaikissa maakunnissa soi keväällä joutsenen trumpetti: Pukkilan Kanteleenjärveltä Ylitornion Portimojärvelle tai Outokummun Sysmänjärvelle. Kun katsomme lintujen vilskettä, voimmekin arvuutella, minne tie vie seuraavaksi. Liminganlahdella on laskettu huhtikuussa kerralla kaksituhatta laulujoutsenta. Rannikko on myös paras paikka seurata muuttoa. oatereiksi, kellujiksi, mutta eivät ne kelluskele tai ajelehdi, vaan kärkkyvät mahdollisuuttaan. K evät tihentyy Suomessa äärimmilleen siellä, missä joutsenet, hanhet ja muut isot vesilinnut näyttäytyvät. Muuttoparvien liike viestii kevään kiireestä. Se on ehkä seurannut reviiriä vuosien ajan ja tunkeillutkin sillä! Joutsenia enemmän asiaa on tutkittu meriharakalla, kahlaajalinnulla, jonka ensipesintä koittaa tiukassa varaustilanteessa joskus vasta 11-vuotiaana. Maalis– huhtikuun haahkamuutt o on yksi Suomen lintukevään huipennuksista. Joutsenia ja hanhia odottavat vakiintuneet pesimäreviirit, joille ne kiirehtivät osoittamaan omistajuuttaan ennen kuin paikan uusi tavoittelija ehtii luulla sitä vapaaksi. Tällaisia lintuja on sanottu englanniksi . Eniten lintuja keräävät laajat ruokailupaikat, kuten rehevät merenlahdet ja jokisuistot, anteliaimmat peltoaukeat ja rannikon edustan matalikot. Osa linnuista vasta odottaa ensimmäistä pesimisen mahdollisuutta – näiden osuus on jopa kymmeniä prosentteja aikuisista, jos hyvät reviirit on varattu. Lintuja keräävät ruokailupaikat ovat täynnä siipien välkettä ja soinnukkaiden äänten kakofoniaa. Pyysimme kolmelta paikallistuntijalta esittelyn alueistaan, jotka kaikki ovat Suomen lintukevään suurenmoisimpia lintupaikkoja.. Kevät toisensa jälkeen on näyttänyt laulujoutsenten runsastumisen. Reviirin saa useimmiten lintu tai lintupari, jolle reviiri ja sen tilanne on tuttu. Talven selviytymiskausi on väistynyt, ja suunta on nyt kohti kesää ja pesimäpaikkoja
Sieltä löytyy kahvila, majoitusta sekä Metsähallituksen upea näyttely Liminganlahden lintujen kahdeksan vuo denaikaa. Viime vuosikymmeninä isojen lintujen muutto on aikaistunut, ja käytännössä se ollut ohi vappuun mennessä. Joutsenet saapuvat. 54 suomenluonto.fi LIMINGANLAHTI on Suomen arvokkain lintuvesi, jossa pesii monia maassamme harvinaisia lintulajeja. Alueen pelloilta lumet sulavat aikaisemmin kuin ympäröiviltä metsäja suoalueilta. Paras paikka aloittaa linturetki Liminganlahdelle on Virkkulan kylässä sijaitseva luontokeskus. Tätä kirjoittaessani maaliskuun lopussa olot Liminganlahdella ovat hyvin talviset – puoli metriä lunta ja aamuisin on ollut lähes 30 asteen pakkasia! Normaalikeväinä lahteen laskevien jokien suistoalueet alkavat sulaa viimeistään huhtikuun puoliväliin mennessä, ja näihin ensimmäisiin sulapaikkoihin kertyy valtavat määrät lintuja. Luontokeskukselta löydät myös paperisen kartan alueen lintutorneista ja poluista. Kevätmuutto on yleensä nopeasti ohi, koska linnuilla on kiire pohjoiseen varaamaan pesäpaikkojaan. Liminganlahtea ympäröivät suuret peltoalueet ovat tärkeitä ruokailualueita isoille linnuille, sillä lahdelle ne tulevat lähinnä yöpymään ja kylpemään. TEKSTI JA KUVAT JARI PELTOMÄKI. Lahdelle kerääntyy keväisin ja syksyisin valtavat määrät muuttolintuja – etenkin hanhia, kurkia ja joutsenia ruokailemaan ja levähtämään. Liminganlahti on lintuparatiisi Liminganlahti kerää huhtikuussa joutsenien ohella hanhia ja sorsia kuten haapanoita (pari etualalla). Saa katsoa, päästäänkö tänä vuonna nauttimaan Liminganlahden perinteisestä hanhivapusta
Pelto rajoittuu Pietniemen ja Viikinäisten taajamiin, talousmännikköön ja Ulasoorin lammikoihin. TEKSTI PETTERI MÄKELÄ KUVAT JUKKA J. Peltoaukea on poikkeuksellisen keskeisellä paikalla Meri-Porin retkikohteille suunnatessa, sillä se levittäytyy alueen valtaväylänä toimivan Mäntyluodontien molemmin puolin, joskin linnut viihtyvät pääasiassa tien eteläpuolella. Alkusyksystä Maaviikissa näkeekin helposti mm. Elo–syyskuun taitteessa aukeaa kansoittavat kymmenet kivija pensastaskut sekä sadat kirviset, västäräkit ja pääskyt. Loppusyksyllä hanhet, joutsenet ja kottaraiset odottelevat pelloilla paikkojen jäätymistä. Maaviiki on myös yksi viimeisistä porilaisten peltopyiden elinpaikoista. Kiikarilla pärjää Maaviikissa, mutt a kaukoputki on hyvä apu. Pelloille ei tule lähteä kävelemään, sillä silloin tulee herkästi säikyttäneeksi niin linnut kuin maanomistajatkin. Kaukoputken käyttö on hyödyllistä, mutta kiikarillakin näkee jo paljon. Alkukeväällä Maaviikiin kerääntyy metsäja merihanhia, laulujoutsenia, kurkia, töyhtöhyyppiä ja kiuruja. Hanhet kokoontuvat Porin Maaviikiin Muiden hanhien joukossa viihtyvät myös harvinaiset taigametsähanhet. Paikan yksi erikoisuus on huhtikuun lopulla monesti nähtävä muutolla levähtävä usean sadan punakuirin parvi, laji, jota harvemmin pääsee tarkkailemaan peltoympäristössä. Petolintujen valtaväylä kulkee Kokemäenjoen suistoa ja Preiviikinlahtea vältellen, mutta juuri Maaviikin yli. Maaviiki on tunnettu erinomaisena lintupaikkana, ja siellä vierailee harrastajia päivittäin lähes vuoden ympäri. Talvisaikaan aluetta hyödyntävät toisinaan suuret keltasirkkuparvet, hempot, kottaraiset ja langoilla jyrsijöitä väijyvät lapinharakat. Loppukeväällä pieniä lokkeja ruokailee pellolla jopa tuhansia ja onnekas voi hoksata keräkurmitsaparven sopivan toukokuisen vesisateen jälkeen. suomenluonto.fi 55 PORIN MAAVIIKI on vanha merenlahti ja nykyinen peltoaukea Preiviikinlahden perukasta itään. Erinomaisena lintukohteena tunnetun Preiviikinlahden läheisyys lisää aukean vetovoimaa lintujen silmissä, lintujen katselijoita taas viehättää paikan helppo tavoitettavuus; Mäntyluodontieltä käännytään Pietniementielle ja havainnointi tapahtuu tien varren levikkeiltä. Harvinaisuuksia Maaviikista on löydetty pitkä lista, eksoottisimpina etelänisolepinkäinen, punapäälepinkäinen, pikkukanadanhanhi, paksujalka, sininärhi, mustanmerenlokki ja arotasku. Peltoteiden liittymiin pysäköivän tulee ottaa huomioon maanviljelyskoneiden liikenne ja toisaalta Pietniementien varren bussiliikenne. sinisuo-, nuolija tuulihaukkoja. NURMI JA PETTERI MÄKELÄ. Tarkkaavainen havainnoija löytää joukosta lyhytnokkaja tundrahanhia, pikkujoutsenia, kapustarintoja ja ehkäpä mustapyrstökuirin. Lähes vuosittain havaitaan arosuo-, isohaaraja punajalkahaukka, hieman harvemmin aroharmaalokki ja mustaotsalepinkäinen
Huippupäivänä Hangon lintuasemalta Uddskatanissa voidaan ynnätä 5000 lintua. Pesintään valmistautuvia lintuja varhain huhtikuussa. Haahkakoiraat aloittavat nykyään kerääntymisensä ulkomerelle jo huhtikuussa. Haahkan väheneminen Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla on viime vuosina ollut todella rankkaa. Toukokuun aikana parvet kasvavat, ja kesäkuulle tultaessa niitä voi olla kymmeniä tuhansia Hangon läntisen selän etelälaidalla, Morgonlandetin ja Bengtskärin majakan välisellä merialueella. Haahkan kevätmuutto keskittyy nykyään juuri parille viikolle maalisja huhtikuun taitteeseen. Tämä merialue lienee nykyään yksi haahkan tärkeimmistä sulkimisalueista. Eteläkärjen Uddskatan on ehdottomasti huippupaikka muuton seuraamiselle, mutta muuttoa voi seurata Hangon keskustan tuntumassa Puistovuorilta tai suositulta Lilla Tallholmenilta. Nyt ajoitus on vakiintunut, eikä enää ole aikastunut. Siinä vaiheessa ovatkin jo talven tuhannet telkät ja allit tulossa. Uusi ilmiö viime vuosina on ollut huhtikuun puolivälin paikkeilla tapahtuva aamumuutto länteen, siis pois Hangosta! Länsimuuton salat ovat vielä tutkimatta, mutta se joka tapauksessa pidentää haahkan ystävän mahdollisuuksia nauttia komeasta menosta. Kun samaan aikaan ovat liikkeellä myös talvensa Hangon vesillä viettäneet allit, jotka aamuin ja illoin viilettävät sinne tänne tuhatpäisinä parvina, voi meno olla melkoista. Ulkomereltä haahkat alkavat poistua kohti talvialueita vasta myöhään syksyllä. Haahkan muuttoparvet ovat yleensä alle sadan linnun jonoja, mutta parvia voi hyvänä päivänä olla liikkeellä kovinkin tiuhaan. Parikymmentä vuotta sitten muuton huippu oli myöhemmin. Suomenlahden kanta on säilynyt paremmin, ja kevään haahkamuutto Hangon kautta on komeaa katseltavaa. TEKSTI JA KUVAT MIKAEL KILPI. Hangon merialueen pesivät haahkat ovat nykyään keskittyneet hyvinkin suppealle alueelle aivan kaupungin vierassataman lähettyville, ja siksi niitä pääsee helposti tarkkailemaan keskustan rannoilta käsin huhtikuun soidinaikana ja myöhemmin poikasaikanakin. 56 suomenluonto.fi HANKO on saariston tunnuslinnun haahkan pääkaupunki nykyään. Usein se huipentuu huhtikuun alkupuolella. Osa haahkaparvista tulee Uddskatanilla lähestulkoon syliin hyvänä muuttoaamuna, kun etelästä tulevat linnut kääntävät niemen kohdalla suuntansa itään. Hangossa merisorsia riittää tarkkailijan iloksi koko vuoden – jäitähän ei enää juuri ole! Haahka tuo kevään Hankoniemelle Hangon vierasvenesataman Smultrongrundet on nykyään hyvä haahkan pesimäluoto. Länsimuutto kulkee hyvin lähellä rannikkoa, joten siitä voi nauttia kaupungin keskustan rannoiltakin
(09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. suomenluonto.fi 57 Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. www.hiilihelppi. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Valitse oma tapasi J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Lukuisat haahkakoiraat saatt avat tavoitella samaa naarasta
Tärkeintä luonnossa. Puhtaus, monimuotoisuus, rauha.. Mitä. Mo. o. Kati Jukarainen. Kotipaikka. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Maisemasuunnittelija Kati Jukarainen suosii rentoa otetta pihassa ja puutarhassa. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA KUUTTI JUKARAINEN Maisemasuunnittelija Kati Huoleton puutarhuri H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 58 suomenluonto.fi Kuka. pihassa ja puutarhassa. Vihti, Otalampi. Sisällöntuo aja ja maisemasuunni elija. Joka kevät on uusi mahdollisuus
Jos esimerkiksi pihaan haluaa perhosia, on siedettävä myös toukat ja niiden ravintokasvit. ”Kannattaa miettiä, voisiko nurmikosta luopua kokonaan tai ainakin vähentää sen määrää. suomenluonto.fi 59 ”Kirjoittaminen oli helpompi yhdistää sijaisperhe-elämään, ja jäi sitten vähän päälle.” Monipuoliseen työnkuvaansa hän on tyytyväinen. Näen sen vahvuutena ja voimavarana. Heti valmistumisen jälkeen hän työskenteli pihasuunnittelun ohella puutarhatoimittajana ja piti palstaa muun muassa Ko tipuutarha-lehdessä. Huoleton puutarhuri asfalttipinnoitetta, joita monet suomalaiset suosivat. Espoolaissyntyisen Jukaraisen polku pihojen ja puutarhojen pariin ei ollut aivan suoraviivainen. Upeissa maastoissa Jukarainen poimii joka kesä ämpäreittäin mustikoita ja ulkoiluttaa päivittäin perheessään majoittuvia rescuekoiria. Tämänhetkinen puutarha on kuitenkin aika työläs ja Jukarainen unelmoikin helppohoitoisemmasta pihasta. Hän oli pienenä hyvin sairas, ja se vaikutti suuresti elämänarvoihin ja prioriteetteihin.” 2018 ”Olen kirjoittanut paljon, mutta 2018 julkaistu Juhlapuutarha on itselleni tärkein kirja. Vasta kun sain lapset, mietin ensimmäisen kerran, mitä oikeasti haluaisin tehdä työkseni ja mistä olisi kiva rakentaa ura.” Pohdinnat johtivat Jukaraisen opiskelemaan Lepaalle Hämeen ammattikorkeakouluun, josta hän valmistui maisemasuunnittelijaksi vuonna 2013. Jukarainenkin arvelee, että suuri yleisö kuvittelee hänen olevan pelkästään pihasuunnittelija. Suunnittelua ja kirjoittamista Televisio on edelleen sen verran vahva väline, että sieltä saadut leimat pysyvät sitkeästi. Saa itse suunnitella ja tehdä aikataulunsa, olla oma pomonsa.” Haave mäntytontista Jukaraisen elämässä puutarha on sekä työ että harrastus. Jukarainen ei innostu myöskään nurmikoista. ”Voisiko haavat jättää kaatamatta ja pajut raivaamatta, ja antaa tontin laidan nokkospöheikön kukoistaa?” 1998 ”Kesä, jonka vietin kesäpuutarhurina Kellonummen hautausmaalla Espoossa käynnisti puutarhainnostukseni.” 2008 ”Kuopukseni syntyi. Vaikka kipinä puutarha-alaan syttyi jo 19-vuotiaana kesätyöpaikassa hautausmaalla, hän valmistui aluksi tradenomiksi ja paiski useamman vuoden kaupallisen alan hommia. Ajattelen, että olen onnistunut, jos nurmikko muuttuu sammaleiseksi tai puutarhaan tulee sammakonpoikasia ja kimalaisia.” Luonnon on kuitenkin vaikea asettua pihaan, jos se on täynnä isoja terasseja ja P ajunkissat, tippuvat räystäät ja Huvila & Huussi -ohjelman uusi tuotantokausi ovat kaikki selviä kevään merkkejä. Tasainen, lyhyeksi leikattu nurmikko ei tarjoa eläimille suojaa tai syötävää, ja ruohomatto tarvitsee paljon myös kastelua. Eniten työaikaa vie kirjoittaminen, joka hiipi Jukaraisen työpalettiin varkain. Kolmena edellisenä kautena pihasuunnittelusta on vastannut maisemasuunnittelija Kati Jukarainen, ja hän on mukana myös maaliskuussa alkaneella ohjelman erikoiskaudella. ”Freelancerina työskentely on äärettömän kivaa. Lähistöllä sijaitsee esimerkiksi Salmen ulkoilu alue, Nuuksion pohjoinen portti. Perheen omakotitaloa ympäröi piha, jossa on sekä kukkaettä hyöty tarha. Samoihin aikoihin Jukarainen sai ensimmäisen televisiotyönsä Suomen kaunein piha -ohjelmassa. Energinen freelancer puuhaa kuitenkin muutakin: luennoi, järjestää webinaareja, suunnittelee messuosastoja, kirjoittaa ja kuvaa. ”Olen tehnyt tosi nuoresta paljon töitä, mutta olin aika hulda huoleton. Sitä seurasi Piha ja parveke ja viimeisimpänä Huvila & Huussi. Maaseudulta lähtöisin olevien vanhempien kanssa kerättiin marjat ja sienet, kalastettiin ja telttailtiin. Lisää luontoa puutarhaan Puutarhanhoitajana Jukarainen sanoo olevansa huoleton, ja rentoon suhtautumiseen hän kannustaa muitakin. Remonttiohjelmassa ammattilaiset ovat laittaneet suomalaisten mökkejä ja niiden pihoja uuteen uskoon jo vuodesta 2008 alkaen. Tilalle voi istuttaa monivuotisia kasveja: pensaita, puita, perennoja ja koristeheiniä.” Jukarainen muistuttaa myös siitä, että kaikkea ei voi hallita ja valikoida. Jukaraisen nykyinen kotipaikka Vihdin Otalammella antaa loistavat mahdollisuudet säännölliseen luontofi ilistelyyn. Käänne tapahtui, kun Jukarainen toimi vajaan vuoden sijaisvanhempana. Naapureihinkaan ei näkyisi yhtä hyvin kuin tässä Otalammen taajama-alueella.” Luonto onkin Jukaraiselle tärkeä rentoutumisen ja palautumisen paikka, johon syntyi luonteva suhde jo lapsena. Luonnossa liikkuminen oli hyvällä tavalla arkista, eikä siitä tehty sen kummempaa numeroa. Olen kirjoittanut sen Maria Kesäsen kanssa.” 2035 ”Asun talossa, joka on aivan metsän keskellä, luonnossa.” ”Voisiko haavat jättää kaatamatta ja pajut raivaamatta?”. ”Haaveeni on metsäinen mäntytontti, joka rajautuu luontoon. ”On hyvä, että pihaan tulee luontoa
maaliskuuta. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä e ä netissä. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi . maaliskuuta.. Kuvaushetkellä pakkasta oli noin -15 aste a ja luontoäiti oli valmistanut kauniita lumikukkasia jäätyneen lätäkön pinnalle ihailtavaksi.” Timo Lokkila kuvasi ilmiön auringonlaskussa Simossa 7. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. SAUKKO OFFAREILLA ”Seurasin saukon lumijälkiä metsässä. Välillä jääkannelle pääsee pakkasesta huolima a merive ä, joka jäätyessään luo upeita taideteoksia jään pinnalle. KYLMÄÄ JA KAUNISTA ”Merijää elää vedenpinnan korkeusvaihteluiden mukana. Hienoa o -piste laskua oli saukko harrastanut mäntykallioilla.” Mikko Siikavesi tarkkaili saukon jälkiä Luonterissa Saimaalla 12
Kaarlo Asikainen kuvasi oravan pesuhetkeä Iisalmessa 9. LINTU LUMESSA ”Toista kertaa elämässäni pääsin näkemään taviokuurnia. Niitä oli pieni parvi, noin 4–5 yksilöä. Nämä linnut olivat tosi uteliaita, eivät väli äneet minusta vähääkään, paitsi mitä nyt tuijo elivat ihmeissään miksi en tullut mukaan siemeniä noukkimaan.” Tarja Kouvo kohtasi taviokuurnia Karigasniemellä 17. JOUTSENTEN KEVÄTTÄ Joutsenet ovat Olavi Kankaalle mieluisia kuva avia. maaliskuuta. maaliskuuta.. . . maaliskuuta. maaliskuuta. HUOLTOHOMMIA Kurre huolsi pakkasyön jälkeen turkkiaan auringonpaisteessa. . suomenluonto.fi 61 . HUPPUKELTAYÖKKÖSEN MUNAT ”Pikkuiset perhosen munat, hädintuskin paljaalla silmällä näkyvät, uinuvat vielä pajunkissan kainalossa. Markku Ranta-Eilola ikuisti kotkien taiston Vanajavedellä 10. Vielä ei ollut kuitenkaan turkin vaihdon aika. Hän ihasteli joutsenparia Nokialla 24. maaliskuuta. MERIKOTKAT JÄÄLLÄ Taistelu ruuasta on ajoi ain kovaa, siinä menee sulat sekaisin ja höyhenet pöllyää. Kevään edetessä ja ilmojen lämme yä toukat kuoriutuvat, siirtyvät kissan sisälle ja putoavat sen mukana maahan.” Hannu Rasiranta kuvasi perhosen munat Hauholla 21
Lisääntymään päästäkseen koiraan täytyy tarrata naaraaseen kiinni epäröimätt ä ja pitää kiinni niin tiukasti, ett eivät kilpailijat saa sitä kammett ua irti. Evoluutio suosii innokkuutt a, koska sammakon kannalta on vähemmän kohtalokas virhe tartt ua vääriin kohteisiin kuin jätt ää tartt umatt a naaraaseen, jos tilaisuus siihen satt uu kohdalle. Niskaa rutistava sammakko on voinut estää hauen kiduskansia aukeamasta, jolloin kala on tukehtunut. eella, ja hauki oli hengetön. Sammakoiden keväisillä kutupaikoilla on tyypillisesti suuri joukko koiraita, joiden luona naaraat vierailevat yksitellen. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Tässä tapauksessa koirassammakot ovat ilmeisesti jääneet keskenään ansaan katiskaan, ja paremman kohteen puutt uessa tarranneet haukeen, joka ei katiskan ahtaassa tilassa ole päässyt intohimoisia sammakoita pakoon. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle PE KK A KO TK AN IE M I / VA ST AV AL O. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. unut sammakko kuristuso. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Tuon hauen niskaan oli tar. Voi haukiparkaa! Se on varmaankin joutunut sammakoiden kiihkeän kutukäytt äytymisen uhriksi. Kutuaikaan katiskaan oli mennyt sammakoita ja yksi hauki. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Mitä oli tapahtunut. . 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Tieteellinen termi tälle kuristusott eelle on ampleksus. MAIJA KARALA Sammakko kuristi hauen Koirassammakko rutistaa naarasta tiukasti kudun ajan. En voi sulkea pois sitä, ett eikö hauki olisi voinut olla jo valmiiksi kuollut, mutt a sammakon halaus on mahdollinen kuolinsyy. /kysy-luonnosta tai . Koiraat tartt uvat melkein mihin tahansa liikkuvaan ja tarkistavat vasta jälkikäteen, oliko kyseessä oman lajin naaras vai ei
ä nyt tarvi. aisiin lisää talipalloja. Jos talipalloja tai muuta ruokaa käydään lisäämässä säännöllisesti pian sen jälkeen, kun tiainen on käynyt ikkunalla koputt amassa, en pitäisi mahdott omana sitäkään, ett eikö lintuyksilö voisi oppia yhteytt ä ikkunan koputt elun ja ruokatarjoilun välillä. Viestivätkö ne oikeasti ihmiselle, e. Ehkäpä tiaiset etsivät ravintoa ikkunoiden raoista tavallista enemmän syksyllä, kun ruokintaa ei ole vielä ehditt y aloitt aa tai talven mitt aan, jos ruoka on päässyt ehtymään. Rakennusten koloista, esimerkiksi ikkunanraoista, ne voivat löytävät ravinnokseen talvehtimaan vetäytyneitä selkärangatt omia. elevat ikkunoihin. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Tin. . i ikkunalla Miksi talitintit kopu. Ruokaa etsivät talitiaiset tutkivat elinympäristöään uteliaasti ja vilkkaasti. Erään ärhäkän sinitiaisherran vuoksi meillä jouduttiin pitämään yhtenä keväänä useana päivänä sälekaihtimia kiinni, kun lintu ilmestyi toistuvasti mitt elemään peilikuvaansa vastaan. Perinteisistä ikkunakitillä tiivistetyistä ikkunoista tiaiset voivat olla kiinnostuneita kitin sisältämän kalkin ja hivenaineiden vuoksi, ja siksi ne koputt elevat ikkunanpieliä tarmokkaasti nokallaan. Todennäköisesti kyse on kuitenkin tavallisesta ruuanhausta. Keväällä reviiriään puolustavat koirastiaiset saatt avat myös kopsautella ikkunasta heijastuvaa peilikuvaansa luullessaan sitä omalle tontilleen ilmestyneeksi kilpakosijaksi. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O. Antoisia hetkiä tinttien tarkkailuun! PÄIVI SIRKIÄ Talitiainen voi löytää ikkunalta ravintoa tai kuvitt eellisen kilpakosijan
Vasta poikasten itsenäistytt yä ne ott avat oppia muista linnuista ja voivat hakeutua talviruokinnoille. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Ymmärtääkseni lintujen kesäruokinta on turhaa ja voi aiheu. . Parhaimmillaan kiurunkannukset muodostavat laajoja violetin värisiä matt oja. Vaikka emot saatt avat erehtyä ruokkimaan poikia pötköravinnolla, on hyvinkin mahdollista, ett ä poikasten elimistö ei ole kypsä käytt ämään hyväkseen tätä ravintoa. Tähän kysyjäkin viitt aa. Monivuotinen kasvi on vikkelä käänteissään: lämpimillä paikoilla se aloitt aa kukintansa jo huhtikuun puolella hyödyntäen kevään runsaan valon ja lumien sulamisvesistä maahan jääneen kosteuden. AN N A TU O M IN EN SH U TT ER ST O CK. Pesintäaika on sopeutuma ajankohtaan, jolloin poikasille annett avaa ravintoa on eniten tarjolla. Kasvi on pystykiurunkannus (Corydalis solida) – eteläisen Suomen ensimmäisiä kevätkukkijoita leskenlehtien ja vuokkojen ohella. nobilis). intermedia) ja puutarhoissa viljeltävää, joskus luontoonkin karkaavaa, keltakukkaista jalokiurunkannusta (C. TERHI RYTTÄRI Yksi varhaisimmista kukista K Y S Y L U O N N O S TA Linnut hyötyvät ruokinnasta talvella, mutt a kesällä siitä voi olla jopa haitt aa. Jos laitan yhden mahdollisimman laadukkaan pötkön kertaluonteisesti kesäruokinnaksi, aiheu. Kesäruokinnan suurin vaara luonnonvaraisille linnuille on tautien leviäminen ruokintapaikoilta siellä käyviin lintuihin ja edelleen poikasiin. Siksi talviruokinnassa käytett ävät rasvapötköt niihin sulatett uine siemenineen ovat vain harvoin, jos koskaan, sopivaa poikasravintoa. Siemensyöjät kuten peipot, keltasirkut, viherpeipot sekä tiaiset ja varpuset ruokkivat poikasensa hyönteisillä. Sen vuoksi kysymyksessä tarkoitett ua tietoa pitäisi tutkia lintulajikohtaisesti, ei ”pötkökohtaisesti” sen sisällön suhteen. Missä vaiheessa poikasten elimistö pystyy sula. aako se hai. Kuinka paljon asiaa on tutki. aa pesäpoikasille kehitysvaurioita. Suomessa tavataan myös harvinaisempaa hentokiurunkannusta (C. amaan talviruokinnalla yleisesti käytetyt ravintoaineet. Taudinaiheutt ajat hyötyvät lämpimistä kesäsäistä ja kosteista oloista. Kesäkuun alkuun mennessä, lehtien puhkeamisen jälkeisessä lehdonpohjan hämärässä, kasvista on jäljellä vain siemenet. Maan alla kasvin mukula toki jatkaa elämäänsä seuraavaan kevääseen. . Eri lintulajeilla ihanteellisen ravinnon koostumus on erilaista. Niitä muurahaiset kuljett avat mukanaan siemenissä olevan ravinteikkaan lisäkkeen takia. SEPPO VUOLANTO Tyhjennä lintulauta keväällä Mikä kasvi tämä on. Kukin lintulaji löytää kesällä luonnosta tarvitsemansa ravinnon. Luontaisesti se kasvaa Ahvenanmaan ja lounaisen Suomen lehdoissa ja puronvarsilla, mutt a puutarhoihin sitä on viety Oulun korkeutt a myöten. u, ja onko eri ravintoaineiden vaikutuksista tietoa. oja linnuille
Kuvan perusteella kammiolle ei näytä olevan paljon tilaa. . JUHO PAUKKUNEN EL IN A N IS SI LÄ Varpushaukat ovat aiempaa rohkeampia pesän puolustajia. Miksi varpushaukka hyökkäsi. a viiden minuutin kulu. Varpushaukalla on pesä lähellä ja siinä poikaset. SEPPO VUOLANTO Pihalle oli ilmestynyt pieniä hiekkakasoja, joista yhteen lensi jokin hyönteinen. Majavat ovat hyviä kaivajia ja voivat tehdä pesiä myös rantapenkkoihin. Olisikohan taaempana korkeampaa maata, vai onkohan majava tehnyt arviointivirheen. . Elokuussa poikaset ovat jo saattaneet lähteä pesästä, mutt a oleskelevat sen lähiympäristössä ja odott avat emoja ruokkimaan. Haukka istui pari minuu. Petolintujen vainon loputt ua Suomessa on todett u yhä useamman lajin käyneen pesällään rohkeammaksi häiritsijöitä kohtaan. Se tippui parin metrin päähän ja jäi tuijo. aa käytöksen. Vähän matkan päässä oli myös majavien risupesä ja koko jokivarsi täynnä majavan katkomia puita. Haukka laskeutui noin viiden metrin päähän maahan, ja siirryin kauemmas jatkamaan työtä, mu. Se vilahti pesäänsä niin nopeasti, e. amaan. HEIDI KINNUNEN Olin elokuun alussa hoitamassa männyntaimikkoa raivaussahalla, kun yhtäkkiä varpushaukka hyökkäsi edestä. Siivet tai jalat koske. Mikäköhän laji mahtaisi olla kyseessä. Kolo oli silmiinpistävän kookas. Varpushaukka pesii havupuiden muodostamissa tiheiköissä, myös vartt uneissa taimikoissa. . Maa on hiekkainen, mu. ua haukka hyökkäsi takaraivoon. a aiempina vuosina näitä kasoja ei ole ollut. Jatkoin työtä vieläkin kauempana. ia maassa kunnes hävisi, enkä nähnyt lintua enää sen jälkeen. Saavuimme pienen erämaajoen rantaan ja ihme. Mehiläinen tekee pesän hiekkaan Majavan kaivuutyö EL IN A KA RV O KA RI H AS SI N EN / VA ST AV AL O. Onpa niiden nähty keväällä kuopsutt aneen esiin myös juuria syödäkseen. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Kaivaako majava käytäviä jokitörmään. Rovaniemen seudulla esiintyy useita lajeja näistä ryhmistä, joten pistiäislajin tunnistus ei ole mahdollista pelkän pesän suuaukon kuvan perusteella. Eturaajan kovat kynnet ovat varsin vahvat lapiot. Kuvassa näkyvän hiekkakasan ja pesäkolon on tehnyt jokin erakkomehiläinen. Latt ahäntien arkkitehtuuriset taidot ovat parhaimmillaan oksien ja puunrunkojen siirtelyssä ja liejuisten kortt eiden asett elussa oksien sekaan. Esimerkiksi maamehiläiset (Andrena), hietamehiläiset (Lasioglossum) ja vakomehiläiset (Halictus) tekevät tämän näköisiä pesäkoloja hiekkaiseen maaperään. elimme suurta aukkoa jokitörmässä ihan vesirajassa. ivat verkkosilmikkoa. Kolot voivat palvella varsinaisten pesäluolien lisäksi myös piiloina, kunhan käytävä vain päätt yy ilman täytt ämään kammioon. Yleensä ihmisten huomion vievät kuitenkin majavien kekopesät. On kuitenkin harvinaista, ett ä varpushaukka hyökkää pesää tai poikasia häiritsevän ihmisen kimppuun. Kuvan kolo on varsin suuri, ja siksi epäilen sen olevan majavan tekosia. en ehtinyt nähdä tarkemmin, millainen asuja on kyseessä. Onko tämä harvinaista. Mikä mahtoi aiheu
. RETKILAUANTAI RETKILAUANTAI Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Tule oppimaan retkija luontotaitoja Nuuksioon Suomen luontokeskus Haltian Retkilauantaihin 6.5.2023. Kuvan kasvi kuuluu koisokasveihin (Solanaceae). Etelä-Euroopasta ja Aasiasta kotoisin olevaa lyhtykukkaa käytetään meillä Suomessa yleisesti koristekasvina, jonka marjoja ei suositella syötäväksi. Kukkija on ilmestynyt itsestään kukkapenkkiin. Siinä oli pieni keltainen kukka, ja nyt tilalle on kasvanut tällainen iso siemenkota. Molempia lajeja tavataan Suomessa silloin tällöin karkulaisena puutarhojen läheltä, pientareilta ja Lajitietokeskuksen havaintojen perusteella yleisimmin jätehuollon piiristä, jonne ne lienevät päätyneet puutarhatai muiden biojätt eiden mukana. Karviaiskoiso on kotoisin Etelä-Amerikasta, ja sen vitamiinirikkaita marjoja sen sijaan voi syödä – niitä voi kasvatt aa itse tai hankkia kaupasta. Lue lisää: haltia.com/tapahtumat. Onko kyseessä vieraslaji. Varmuudella en kuvan perusteella pysty lajia kertomaan, mutt a se on joko lyhtykukka (Physalis alkekengi), joka myös lyhtykoisona tunnetaan, tai karviaiskoiso (Physalis peruviana), josta käytetään myös nimityksiä ananaskirsikka sekä kapinkarviainen. Molempien kehitt yvää marjaa suojaa paperilyhtymäinen väljä verhiö, joka marjan kypsytt yä on lyhtykukalla kirkkaan oranssi. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA TY TT I JO EN M AA JA SH U TT ER ST O CK Paperilyhty kukkapenkissä Mikä kasvi tämä on. TERHI RYTTÄRI Ku va : To m i Po hj a Mennäänkö ulos syömään
Aitoa Silphiu mia tiedettiin kasvavan vain Kyrenen, eli nykyisen Benghazin alueella, joten kyseessä oli suppea-alainen endemiitti. Samaan aikaan metsäkato ja laidunpaine muuttivat alueen ympäristöoloja peruuttamattomasti, mikä sinetöi Silphiumin kohtalon. 043 826 9208 www.espoo.fi/villaelfvik. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Jutusta käy ilmi, etteivät kasvitieteilijät tiedä, mistä kasvista tarkalleen ottaen puhumme. En väheksy ihmisen kykyä tuhota lajeja sukupuuttoon, joten on mahdollista, että ihminen keräsi noilta Libyan rannikkovuorilta sen vihoviimeisenkin kasviyksilön ymmärtämättä laittaa edes siemeniä talteen. – Mar i Uusitalo, Pori Osallistu Paras ju. – Heikki Simola Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhonpesä oy 50 vuoden kokemuksella oma tuotanto Suomessa oma tuotanto Suomessa oma maahantuonti oma maahantuonti Kanootit ja kajakit Kanootit ja kajakit Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Ruukinranta, Espoo puh. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. – Heikki Poroila H Y V I N TO D E N N Ä KÖ I S E S TI Silphium on todellakin kuollut sukupuuttoon. Paikalliskulttuureilla lienee perusteelliset tiedot luonnonkasveista. Jäin miettimään, millä perusteella nykypäivän tutkija voi julistaa kyseisen kasvin sukupuuttoon kuolleeksi. Ari-Pekka Huhdan Talvikasvion voitt i Sirkka Leino Kajaanista. Kasvin käydessä vähiin sen hinta alkoi nousta. u. Merta tutkimassa Hyvin kirjoitett u artikkeli tutkimusaluksen tärkeästä työstä Itämeren ja Selkämeren olosuhteiden seuraamisessa. Heikki Simolan juttu Silphium -yrtistä (SL 2/23) oli mielenkiintoinen. – Heli Säde, Billnäs Syvän veden sisupussit Mielenkiintoista uutt a tietoa upeista otuksista. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 26.4.2023. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä 3/2023 parhaat jutut olivat Merta tutkimassa ja Syvän veden sisupussit. Loogisesti päätellen lienee mahdotonta väittää, ettei Silphium voisi edelleen esiintyä samoilla seuduilla, millä se aikoinaan kukoisti. Minulle kaunisääninen taviokuurna on tutt u. Näin kaupunkilaisena kasvissyöjänä kun tulee hyvin harvoin kohtaamisia luonnonkalojen kanssa. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO Ota digipalvelu käyttöön: suomenluonto.. /digiohje Kuinka todistaa mennyt sukupuutto. Fosfaatt ipitoisuuden kasvun vaikutukset merissämme ymmärrett ävästi selitett y. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. On vaikea kuvitella, että Silphiu min kaltaisen yrtin käyttö olisi unohtunut, mikäli lajia olisi alueella säilynyt. – Heidi Liljenbäck, Turku Tutkimaton taviokuurna Upeat kuvat ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teksti. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Voidaan päätellä, että sitä on todella etsitty ja kerätty kauppaan kiihkeästi, kunnes sitä ei enää mistään löytynyt. Osallistujien kesken arvotaan Frantsilan Luomuperusvoide ja 11 yrtin käsivoide. Kauniit kuvat herkistivät miett imään maapallomme tulevaisuutt a. – Helena Mahlakallas, Orivesi Runsas asiapitoinen teksti. Anna palaute. Tekisi mieli olla mukana. – Elina Kau o, Jyväskylä Upeita kuvia ja muistutus siitä, miten vähän Suomen luonnosta todella tiedetään. ÄÄNESTÄ
Biojätteen osuus sekajätteessä on asukasta kohti sitä suurempi mitä pienemmästä kiinteistöstä on kyse. Ravinteet kiertämään biojätteen keräykseen, mutta pitemmän päälle edullisin ratkaisu on kompostointi. Biojätteiden lajittelu ja kerääminen on tärkeää, sillä muuten jätteeseen varastoituneet ravinteet eivät pääse takaisin kiertoon. Lajittelu on helppoa ja tuttua, tai ainakin sen pitäisi olla. Viimeistään ensi vuoden heinäkuusta lähtien kunnan on yli 10 000 asukkaan taajamissa järjestettävä biojätteen erilliskeräys kaikilta asuinkiinteistöiltä, myös omakotitaloista. Tällöin alueen jätehuoltoviranomaiselle pitää tehdä kompostointi-ilmoitus. Jokainen asukas siis heitti vuodessa sekajäteastiaan biojätettä keskimäärin 51 kiloa. Biojätettä päätyy edelleen paljon sekajätteeseen eikä kiertoon. ERILLISKERÄYSVELVOITE TARKOITTAA asukkaan kannalta sitä, että tontille tulee biojäteastia. Luontokin kiittää, kun jätteitä ei tarvitse kuljettaa, ja kaupan päälle komposti tuottaa ravinteikasta multaa. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi BANAANINKUORTEN, KALANPERKEIDEN ja muun keittiöjätteen kippaaminen sekajätteen joukkoon ei ole harvinaista. Vuoden 2021 syyskuussa Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) selvitti pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen koostumusta. Tuolloin havaittiin, että sekajätteestä lähes 40 prosenttia oli biojätettä. Biojätettä päätyy edelleen paljon sekajätteeseen eikä kiertoon. Kompostori voi tuntua kertaostoksena kalliilta, mutta se maksaa itsensä takaisin säästyneinä jätemaksuina parissa vuodessa. Likaa ja löyhkää ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Biojätettä päätyy edelleen paljon sekajätteeseen eikä kiertoon. Nykyaikainen, asianmukaisesti hoidettu komposti on kaikkea muuta kuin tontin nurkassa haiseva tunkio. Ekotekoihin patistellaan myös lain voimin. Syy on ymmärrettävä: isommissa kiinteistöissä on ollut pisimpään lajitteluastiat eri jätteille. Kompostointi ei ole vaikeaa, mutta hiukan vaivannäköä ja reipasta asennetta se vaatii. Toinen vaihtoehto on keittiöjätteen omatoiminen kompostointi. Säästöä syntyy myös haja-asutusalueilla, joissa biojätettä ei erikseen kerätä, sillä kompostoimalla voi harventaa sekajäteastian tyhjennysvälejä. Oma biojätepönttö tai jätekimppa naapurin kanssa voi olla vaivattomin tapa TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN
Jäähtyminen tai jäätyminen ei haittaa, kompostori vain täyttyy nopeammin. Huomioi myös helppokäyttöisyys: pystyykö kannen avaamaan yhdellä kädellä ja saako tyhjennysluukun auki talvella. 5. Monet luonnonkasvit sopivat hyvin elävöittämään pihapiirin erilaisia kasvupaikkoja. Vinkit antoi Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula. Tarkkana kompostorikaupassa Valitse ympärivuotiseen käyttöön kompostori, joka on kauttaaltaan lämpöeristetty ja haittaeläinsuojattu. Hedelmien paksut kuoret kannattaa pilkkoa. Täytä säännöllisesti Kompostin pieneliöstöllä riittää muhennettavaa ja massa pysyy lämpimänä, kun täytät kompostoria 3–4 kertaa viikossa. Jos komposti alkaa haista, syynä on yleensä liika kosteus tai hapettomuus. . Isotähtiputki houkuttelee paikalle myös mesipistiäisiä ja muita hyönteisiä. Kuningas kuivike Peitä uudet jätteet aina kuivikkeella. 3. Lämpimänä nautittavaksi pinaatin lehdet kannattaa höyrystää tai pyöräyttää nopeasti pannulla, jotta ravintoaineet eivät karkaa. Niistä saa runsaasti A-, Cja K-vitamiinia sekä rautaa ja muita kivennäisaineita. Muista tyhjennys Kompostoria kannattaa tyhjentää säännöllisesti: mieluiten usein ja vähän kerrallaan. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A IS TO CK PH OT O Komposti kuntoon 1. KU VA T AV ER AT ER JA IS TO CK PH OT O POTKUA PINAATISTA Pinaatin lehtiä voi lisätä niin salaattiin, smoothieen kuin lämpimiin ruokiinkin. LUONNONKASVEJA PUUTARHAAN Lumen alta paljastuvat pihat ja puutarhat saavat taas viherpeukalot liikkeelle. Poimi vinkkejä: Suomenluonto. Se on yksi parhaista maatiaisperennoista, joka ansaitsee paikkansa jokaisessa puutarhassa. Kasvikset.. Mukaan kelpaavat myös kananmunankuoret ja luut, vaikka ne eivät välttämättä täysin hajoa muutaman kuukauden aikana. Maatiainen.. /artikkelit/luonnonkasvejapuutarhaan/ KATSE ISOTÄHTIPUTKEEN Vuoden 2023 maatiaiskasvin titteliä kantaa isotähtiputki (Astrantia major). Pilko paksuimmat Kompostiin voi laittaa kaikkea, mikä on ollut kasvavaa. Se nopeuttaa kompostoitumista. Pienet makupalat Pienet. 2. Pöyhiminen ja lisäannos kuiviketta auttavat. Sopiva satsi on kolmannes jätteen määrästä. 4. Maatunutta jätettä voi kesällä käyttää katteena, talvella sen voi kerätä puutarhakompostoriin tai kannelliseen saaviin
saakka, mikkeli.fi. Öljyä ja bensiiniä Mikkelin taidemuseossa on esillä Perttu Saksan näyttely Dark Atlas, jossa hän yhdistelee dokumentaarisia valokuvia, asetelmia ja abstrakteja teoksia. Hannu Hautala – Sata parasta -näyttely Karhuntassussa Kuusamossa 31.5. karhuntassu.fi Kunnia luonnolle Loimaan Taidetalon näyttely Metsänpeitossa yhdistää lukuisia lastenja nuortenkirjoja kuvittaneen Maija Karman (1914–1999) ja Ella K:n (s. H AN N U H AU TA LA Parhaat päältä Kuusamon Karhuntassussa on esillä näyttely Hannu Hautala – Sata parasta, jossa on nähtävillä laaja läpileikkaus alansa huipun parhaista valokuvista aina 1960-luvun alkupuolelta 2000-luvulle. saakka. Parhaat päältä Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Dark Atlas – Perttu Saksa -näyttely Mikkelin taidemuseossa 21.5. Öljy ja bensiini ovat kuvissa konkreettinen aihe, samoin riippuvuutemme fossiilisista polttoaineista. Metsäpeitossa-näyttely Loimaan Taidetalossa 27.5. saakka, loimaantaidemuseo.fi. 1989) taianomaiset eläinpiirrokset yhdeksi kokonaisuudeksi, joka puhuttelee katsojaa monin tavoin. K U LT T U U R I Pähkänänkalliolta Kitkajoen suuntaan avautuvan maiseman Hannu Hautala ikuisti syyskuussa 2010
Kurjet tulivat Alhaisen elämään Birdlifen kurkityöryhmän kautta, ja entistä läheisemmäksi suhde kasvoi kun hän ryhtyi hoitamaan loukkaantuneita kurkia. Kirjassa Suomen ympäristöliikkeen historia, koskettavat henkilöhaastattelut ja Kauppisen oma suhde luonnonsuojeluun luovat vakuuttavan kokonaisuuden, joka haastoi minut pohtimaan omaa suhdettani luonnonsuojeluun. VESA LUHTA Jouko Alhaisen kokemukset kurjista KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Syötävää ja suojaa metsästä Ylpeästi luonnonsuojelija Merja Paakkanen on ammattiluontokuvaaja. Olisi ollut hienoa lukea muun muassa siitä, miten hankalaa lintutornien sijaintien suunnittelu on lukemattomine puihin kiipeilemisineen, tai miten hänen toimiensa julkinen vastaanotto on kehittynyt maaseudun luonnosta huolissaan olevaksi. Maamme pohjoisin lintutorni Inarin Kaamasessa on sekin Alhaisen käsialaa. SYÖTÄVÄ PARATIISI. spotify.fi, sll.fi/kovaluonto/ poissa politiikan kovasta ytimestä. OTSIKON HOMONYYMISESTÄ luonteesta huolimatta Riitta Saarisen laatimaa, Jouko Alhaisesta kertovaa teosta Kurkikuiskaaja (Docendo 2022) on odotettu pitkään. Kiinnostaako metsäpuutarha, entä syötävä sellainen. Jouko Alhainen on lintumiespiireissä kunnioitettu hahmo ennen kaikkea paneutuneisuutensa vuoksi. Peräti joka neljäs kasvilajimme on jo uhanalainen. suomenluonto.fi 71 K I R J AT UHANALAISET KASVIT. Se kehottaa rakentamaan metsämajan, olemisen kodan, konkreettisesti tai mieleen. Kurkikuiskaajassa tulee esille niin monia puolia Alhaisesta, että jotkin aiheet jäävät turhan pintapuoliselle käsittelylle. Kasvitieteen professori Jouko Rikkisen laatima kenttäopas Uhan alaiset kasvit Suomen luonnossa (Otava 2023) tutustuttaa uhan alla eläviin kasveihin. Hän on ollut muun muassa suunnittelemassa ja rakentamassa käsittämättömän runsasta lintutornien joukkoa, eikä ainoastaan kotiseudulleen. Kova luonto Luonnonsuojeluliiton Kova luonto -podcastissa otetaan selvää siitä, onko meillä varaa pitää luonto poissa politiikan kovasta ytimestä. Se on ekosysteemien toimintaa ja metsänreunan lajirunsautta jäljittelevä puutarha, joka tuottaa ruokaa ja parantaa ympäristön tilaa. Kurkien lisäksi hän on ollut mukana Pohtiolammen sääksikeskuksessa ja lisäksi rengastanut arviolta 23 000 lintua 133 lajista. Ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen keskustelee vaihtuvien asiantuntijoiden kanssa. Heitä, jotka ovat aiemmin taistelleet metsien, soiden ja jokien puolesta ja heitä, jotka nyt yrittävät pysäyttää arvokkaiden luontokohteiden tuhoamista. Tämän kirjan jälkeen en enää sitä koe, vaan olen ylpeästi luonnonsuojelija. Ympäsuomenluonto.fi 71. JUHA KAUPPISEN kirja Heräämisiä (Siltala 2021) on monella tavalla pysäyttävä teos, jonka lukemisen jälkeen en voi kuin kokea syvää kiitollisuutta jokaista luontoaktivistia kohtaan. Joel Rosenbergin kirja Syötävä metsäpuutarha (Into 2023) antaa eväät oman paratiisin perustamiseen. Ikiaikaisten elementtien – maan, veden, tu len ja ilman – äärelle johdattaa Pauliina Kainulaisen teos Metsämaja (Kirjapaja 2023). MIELEN METSÄMAJA. Minun oli myönnettävä se kipeä tosiasia, että olen tuntenut häpeää. Saarinen tuo kuitenkin esille tärkeimmän – vaimon mukanaolon
Maantieteelle ei eliökään mahda mitään KU VA AN N A RI IK O N EN P e k k a N i i t t y n e n. Yhdelle lajille leviämiseste on moottoritie, toiselle peltoaukea, kolmannelle piikkilanka. Mutta näin on tapahtunut. On lähes mahdotonta, että myrskyssä ajopuulla merelle ajautunut makien esiäiti selviäisi hengissä ja päätyisi Afrikan rannikolta lopulta Madagaskarin saarelle. Makien heimo on asuttanut saarta jo kymmeniä miljoonia vuosia. On lähes mahdotonta, että pohjoisella tundralla ilmaan pöllähtänyt sammalitiö kulkeutuisi ilmavirtojen mukana aina Etelämantereen saarille asti ja itäisi. Pitkien geologisten ajanjaksojen saatossa eristyneiden alueiden eliöstöt erikoistuvat ja erilaistuvat. Maailma on täynnä luonnollisia leviämisesteitä. Tämä lajien levinneisyyksiä ja niihin vaikuttavia syitä tutkiva tieteenalani ei ehkä herätä yhtä voimakkaita tunteita, mutta ehkä sen pitäisi. Maantieteellinen ajattelu on avain ymmärtää luonnon monimuotoisuutta ja sen tulevaisuutta. suomenluonto.fi 73 G eopolitiikka on palannut taas osaksi kahvipöytien kuumia keskusteluja. Ne estävät geenivirtaa alueiden välillä, mutta samalla luovat pohjaa monimuotoisuudelle. Eläinkunnan Romeo ja Julia, jossa vihamielisten sukujen sijaan lemmenhetken estääkin riista-aita. Valtameret, vuoristot, vuolaat virrat. Luonnontieteissä sen vastine on eliömaantiede. Katso maailmaa välillä eliömaantieteilijän silmin, se avartaa. Luontoon rakennettu aita tai muuri on aina tragedia. Tunnemme lukuisia sammallajeja, jotka esiintyvät bipolaarisesti, eli molemmilla napa-alueilla. Ehkä aidalle löytyy tässä hetkessä riittävät perusteet, mutta toivon, että sen luontohaitat aidosti arvioidaan ja minimoidaan. Ympäristöministeriön vuosibudjetin verran varoja nielevä raja-aita Suomen ja Venäjän välille on taas yksi lisämuuri maailmaan. Luonnossa harva asia on mahdoton. Mutta näin on silti tapahtunut. ”Luontoon rakennettu aita tai muuri on aina tragedia.” Pekka Nii. Aita on suunniteltu estämään erään tietyn eläinlajin liikkeet, mutta samalla se vaikuttaa lukuisiin muihin. MAANTIETEELLINEN YMMÄRRYS on elintärkeää maailmassa, jossa ihminen samaan aikaan aitaa luonnon reservaatteihin, mutta myös pakottaa lajit liikkeelle muuttamalla ilmastoa ja tuhoamalla ympäristöä. MUTTA NYT IHMINEN on kunnostautunut uusien leviämisesteiden liian nopeassa rakentamisessa. ynen on kasvitutkija Helsingistä. LUONTO ON KUITENKIN myös mestari voittamaan leviämisen esteet. Ja lähes mahdotonkin toteutuu, kun aikaa on riittävästi
Mutta etenkin vuohenputkia poimiessa on hyvä olla tarkkana, ettei mukaan eksy myrkyllisiä valkovuokkoja!. Suojaisissa paikoissa rohkeimmat kasvit ponnistavat kohti valoa ja tarjoavat pian parastaan myös meidän kaksijalkaisten ruokapöytään. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi HUHTIKUU HUHTIKUUSSA LUONTO vasta heräilee kasvuun, mutta kevään kihinä soi jo kaikkialla. Kuvi. Vesi herahtaa kielelle miettiessäni oliiviöljyssä rapeaksi paistettuja nokkosia veikeän valkosipulisen litulaukan, uppomunan ja kreikkalaisen jogurtin kera, hattaraisia voikukannuppuja etikkaliemeen säilöttyinä tai pihan villivihreistä tehtyä kevätiloa pursuavaa pestoa. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa
suomenluonto.fi 75 Mäyrän poluilla Pyrstötiaisen perheelämää Vieraspetojen metsästäjät suojelevat luontoa www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 5/2023 ilmestyy 11. toukokuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Lapintiira lentää maailman toiselta puolelta meille pesimään. Omin siivin Suomeen AR I AH LF O RS E N S I N U M E R O S S A
MITÄ SIENIÄ VOI LÖYTÄÄ KEVÄÄLLÄ LUONNOSTA. V I N J E T T I Palautusviikko – suomenluonto.fi/lajikoulut MIKÄ PETOLINTU KAARTAA KEVÄISELLÄ TAIVAALLA. KU VA T M AR KU S VA RE SV U O JA SH U TT ER ST O CK MIKÄ PETOLINTU KAARTAA KEVÄISELLÄ TAIVAALLA. Tunnista Suomen Luonnon verkkosivuilla opit erottamaan näkemäsi tai kuulemasi lajin lähilajeista ulkonäön, levinneisyyden, elinympäristön, äänien ja muiden tuntomerkkien avulla.. TUNNETKO MAAMME 14 ERI ORVOKKILAJIA. Tunnista! MIKÄ PETOLINTU KAARTAA KEVÄISELLÄ TAIVAALLA. EROTATKO SUOMEN HAIKARAT TOISISTAAN. MITÄ SIENIÄ VOI LÖYTÄÄ KEVÄÄLLÄ LUONNOSTA. EROTATKO SUOMEN HAIKARAT TOISISTAAN. TUNNETKO MAAMME 14 ERI ORVOKKILAJIA