Suomen Luonto 4/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

IL M A P L A N K T O N . K A N A LI N N U T N A A P U R E IN A . P E U K A LO IN E N . V IH E R S A M M A K O T. T E R V A LE P P Ä . Laulu keväälle LEPÄT PARANTAVAT MAATA TEERI JA RIEKKO NAAPUREINA VIHERSAMMAKOT MÖLYÄVÄT VARSINAIS-SUOMESSA S U O M E N LU O N T O 4 | 2 2 4 V IH O L A IN E N JA V U O K K O . Peukaloisen metsä raikaa, kun koiras kuuluttaa reviiriään. Idän saarilla IRTONUMERO 10,50?€ 4/2024 Laulu keväälle Laulu keväälle Retki Suomenlahden perukan kevääseen.. S E LK Ä LO K K I. IT Å IS E N S U O M E N L A H D E N K A N S A LL IS P U IS T O
Auringon ympärille muodostuva 22 asteen rengas on halomuodoista yleisin, mutta myös yksi vaikuttavimmista. Arkinen selitys on, että pakkasilmassa leijailevat kuusikulmaiset jääkiteet taittavat auringon valon katsojan silmään.. A LK U KE VÄ T Taivaansilmä KUVA ANITA RAUNIO / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES HUHTIKUU ON erinomaista aikaa nähdä haloja
26 Peukaloisen metsässä Terhakan laulajan tapaa vain vaatimustensa mukaisessa ympäristössä. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Mika Markkanen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 48 Suomen Luonto 4/2024 48 Kiersimme itäisen Suomenlahden saariston keväässä. 32 Arkiluonnon aarteita: Ilmassa on elämää Kasvit, hyönteiset, hämähäkit – muutkin kuin linnut ovat ilmailleet jo miljoonia vuosia. 34 Suomen omin lokki Selkälokki on vuoden lintu, jolle Suomi on aivan erityinen maa. Seutu on veneilijälle ja veneettömällekin mainio retkikohde. 40 Vihersammakoiden nauru yltyy Lounaiseen Suomeen asettuneet vieraat sammakkolajit uhkaavat asuttamiaan eliöyhteisöjä. 48 Silokallioita ja lehtonotkelmia Retki itäiselle Suomenlahdelle. 56 Talven koreutta Talvikuvakisamme tulokset. 46 Teeri ja riekko lähinaapureina Kaksi erilajista kanalintua asettui pesimään aivan vierekkäin. Opi tuntemaan kaksi leppälajiamme. JU H O KU VA 62 Kysy luonnosta: Miksi kettu nostaa häntänsä pystyyn?. 16 Maan parantajat Lepät luovat ympärilleen ravinteikkuutta. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Tanssii muurahaisten kanssa Sinivuokkokin tarvitsee kumppaneita, jotka se palkitsee
Hanne tunnetaan myös Lähiömutsi-blogista ja sen somekanavista. Hänen äänitteitään voi kuunnella myös puhelinsovelluksilla BirdSoundFinland (Android) ja Pohjolan linnunäänet (iPhone). vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Jan-Erik Bruun, merentutkija Meribiologi Jan-Erik ”Janne” Bruun on tutkijan uran ohella äänittänyt lintuja aktiivisesti yli 40 vuoden ajan. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. Jutt u linnusta ja sen kuvaajasta sivuilla 26–31. klo ), tilaajapalvelu@sll. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Ensimmäiset äänityskokeet hän teki viikkorahalla ostamallaan huokealla kelanauhurilla, käyttäen emalivatia mikrofonin esivahvistimena. . Suomen Luonto rikastuttaa juttujensa nettiversioita äänillä. Suomen Luonnossa hänen työpöydällään ovat lehden suositut ja monipuoliset somekanavat sekä verkkosivut. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen (opintovapaalla) Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, , niina.tuulaskoski@saarsalo. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Nyt hänen äänitearkistostaan löytyy yli 2200 laadukasta äänitettä lähes 300 lajista. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Vesa Huttunen, valokuvaaja ja arkkitehti Vesa on Helsingin Itäkeskuksessa asuva freelancer-valokuvaaja, joka etsii kuvauskohteensa kotiseutunsa kaupunkiluonnosta polkupyörällä kulkien. KANSIKUVA: ANTTI STRANG Janne Bruun äänitt ämässä parabolisen peilin eli heijastimen kanssa.. Hänen kuviaan on julkaistu useissa aikakauslehdissä ja kirjoissa, kuten yhtenä pääkuvaajista kirjassa ”Lukuja luodoilta – Helsingin saaristolinnut nyt ja ennen” (2017). Tähän numeroon Janne toi peukaloisen laulun. Vuosien varrella Jannelta on tilattu ääniä moniin eurooppalaisiin kokoelmiin, oppaisiin, näyttelyihin ja nettisivustoihin. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N JA N N E BR U U N VE SA H U TT U N EN H AN N E VA LT AR I 16 Peukaloinen on pieni ja sen laulu voimallinen. Hanne Valtari, verkkotuottaja Hanne on lähiseikkailija, joka on omimmillaan meren äärellä, viljelypalstalla, metsässä, kirjojen tarinoissa ja pikkuisella kesämajallaan Helsingin Kivinokassa. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Tämän lehden leppäartikkelin kuvat on otettu viime kesänä Helsingin Viikissä, Uutelassa ja Vuosaaressa. i/tietosuojaseloste
Kudun tuoksinassa haukipariskunta ui rinta rinnan. ”Mereltä hauet voivat nousta puroja pitkin . 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi VESI ROISKAHTAA, kun rannassa polskiva hauki huiskaisee pyrstöllään. Jäiden lähdön aikaan käynnistyy hauen kutu. ”Tavalliset kumisaappaat voivat herkästi hörpätä vettä, joten suosittelen kahluusaappaiden käyttöä.” Tarmo Muuri vastaa Kysy luonnosta -palstalla lukijoiden kala-aiheisiin kysymyksiin. Pyrstön huiskaus levittää hedelmöittyneen mädin hajalleen rantaveteen, ja poikaset kuoriutuvat parin viikon kuluttua. Kalastusbiologi Tarmo Muuri kertoo, että lämpimät säät vauhdittavat kutua. Lyhimmillään kutuaika voi olla ohi muutamassa päivässä, mutta jos vesi lämpenee verkalleen, haukia voi tarkkailla parikin viikkoa. ”Saa olla aika tarkkana, ettei kutuaika mene kututarkkailijalta ohi”, hän kertoo. Pimeään vuorokaudenaikaan varsinaista kutukäyttäytymistä ei kuitenkaan todennäköisesti ole meneillään.. On siis hyvät mahdollisuudet päästä tarkkailemaan haukea omassa elinympäristössään. Muuri vinkkaa, että saappaat jalassa voi hiipiä kuivalta maalta rantakasvillisuuden sekaan, jopa muutaman metrin päähän kutevista kaloista. adoihin ja kluuvijärviin kutemaan.” Tiheäkasvuisella lahdella ruokojen heilahdukset voivat paljastaa eväkkäät. Naaras laskee veteen mätimunansa ja koiras maitia. VINK KI Matalassa vedessä oleilevia haukia voi päästä tarkkailemaan erityisesti yöllä lampun valossa. Muurin mukaan parhaita paikkoja kutevan hauen äkkäämiseen ovat tulvaniityt ja muut matalat vedet, joissa on sopivasti kasvillisuutta. Seuraa haukien loiskintaa TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Hauet intoutuvat kutemaan mataliin rantavesiin heti, kun jäät helli ävät o eensa. Kuduntarkkailijan on kuitenkin maltettava edetä hitaasti ja seistä hiljaa aloillaan, jotta ei tule vahingossa häirinneeksi haukia
Kutulutakon seisovasta vedestä voi kuitenkin huomata, kun koiras värisyttää pyrstöään naarasta kosiskellessaan. suomenluonto.fi 7 Huhti–toukokuussa on parhaat mahdollisuudet päästä näkemään liskomainen manteri. Kasvi on myrkyllinen, eikä kukkia kannata kerätä. 9.5. Kukinta voi keväästä riippuen alkaa etelässä jopa toukokuun alkupuolella. Useimmiten löytää vain yksittäisiä versoja. Karjalaisen perinteen mukaan päivä tietää kevättä: silloin heinä alkaa kasvaa ja metsot soidintavat. Tertuissa on tuoksuvat, valkoiset kukat. Myös sen värit alkavat hehkua kontrastikkaampina, ja oranssinpunaista vatsapuolta koristavat tummat täplät kasvavat kokoa. Kukkoileva metso on komea näky, mutta syytä kiertää kauempaa. Yleensä metsot väistävät ihmistä, joten lähestyminen voi häiritä soidinta. Tuomessa on ihan omannäköisensä silmut, joista sen voi tunnistaa talviaikaan. Sen lähes jokainen huomaa. 2 K E VÄT L I N N U N H E R N E . Manterin äkkääminen ei välttämättä ole ihan helppoa, sillä ne viihtyvät tiheän vesikasvillisuuden lomassa. 3 TUOMI. Ne elävät suurimman osan vuodesta maalla, mutta kerääntyvät keväällä kutemaan pieniin lampiin tai ojan painanteisiin. Joskus yksinäinen metso saattaa yltyä hyökkäämään ihmistä kohti. Kevätmiikkulaksi kutsuttu päivä on virallisesti Pyhän Nikolaoksen muistopäivä. Kukat muodostavat terttumaisen kukinnon, josta ne aukeavat vähitellen tyvestä lähtien. Kukinnan jälkeen kasvi rehevöityy, ja kukista kehittyy 4–6 senttisiä, avautumattomia palkoja. Mittasin kerran oikein ison näsiän, kasvusto taisi olla kaiken kaikkiaan neljän neliömetrin laajuinen ja noin puolitoista metriä korkea. Se kukkii toukokuun loppupuolella. Pensaan kukinta alkaa etelässä jopa maaliskuulla ja jatkuu toukokuulle. Heli Jutila on kasvitieteen tohtori. 1 NÄSIÄ. Laji esiintyy harvakseltaan Oulujärven korkeudelle asti. Kutuaikaan koiraan ulkomuoto muuttuu. Ne ovat pitkät, kapeahkot ja teräväkärkiset. Kukka on purppuranpunainen ja sinertyy myöhemmin. Rupimanteri on manteria tummempi, ja sillä on kyhmyinen iho. Etsi vesilisko eli manteri Kierrä metson soidintanner VINK KI Lähinnä Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla elää manterin harvinainen sukulaislaji rupimanteri. Kohtaaminen kannattaa ennakoida ja välttää, sillä siinä hötäkässä kumpikin voi saada siipeensä. Sen selkään kasvaa sahalaitainen harja, joka kulkee yhtenäisenä päästä aina pyrstön kärkeen asti. Mitkä lehtokukat kukkivat nyt, Heli Jutila?. Tuomi voi muodostaa tiheiköitä ja on aika näyttävä, kun laaja alue kukkii. Kutuasuisen koiraan harjassa on aukko selän ja pyrstön välillä. Näsiä on siitä erikoinen, että sen vaaleanpunaiset kukat eivät itse asiassa muodostu terälehdistä vaan verholehdistä
Niinkuin aina, ennakointi tulisi halvemmaksi kuin tuhojen toteutumisen odottelu ja jälkien korjaaminen. EUROOPAN KOMISSIO julkaisi äskettäin tiedonannon, jolla patisteltiin EU-maita ilmastoriskien parempaan hallintaan ja torjuntaan. Lukuisissa tiedotteissa on varoiteltu kaarnakuoriaisten ja mittariperhosten kantojen kasvusta ja uusista tänne kotiutuvista hyönteislajeista. Kolmen puun maa Päätoimi. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JU KK A KA N GA S / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. MONIMUOTOINEN METSÄ tarjoaa lahopuuta ja muita elinpaikkoja hyönteisille, sienille, linnuille ja muulle eliöstölle, joka pitää metsiä uhkaavat hyönteiskannat kurissa. Luonnonmetsässä esimerkiksi pohjantikka tekee juuri sitä, mitä Metsäkeskus suosittaa kirjanpainajan torjuntaohjeissaan, eli kuorii kuoriaisten asuttamia kuusenrunkoja, ja pistiäiset, tiaiset ja muut saalistajat verottavat mittarintoukkia. 8 suomenluonto.fi MATKALLA HALKI Suomen havahtuu nopeasti huomaamaan että Suomi on nykyisin kolmen puun maa. Jokunen haapa on jäänyt pystyyn siellä täällä, mutta muu puusto on likimain kokonaan poistettu vuosikymmenten harvennuksissa. Viimeisimpänä kohis tiin Eurooppaan vielä saapumattomasta, koivuviljelmiä Pohjois-Amerikassa piinaavasta kuoriaisesta, pronssijalosoukosta, jonka mahdollisen saapumisen maalailtiin olevan kuolemantuomio koko Euroopan koivuille. PUUSTON JA YLIPÄÄNSÄ METSÄN monimuotoisuudella olisi monia etuja, ja yksi niistä on metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten kantojen kurissa pito. Kaikenlaisia metsätuhoja, niin hyönteisten kuin kuumuuden, kuivuuden ja myrskyjenkin aiheuttamia, voisi ennalta torjua suosimalla metsäluonnon monimuotoisuutta. MAISEMASSA LOPUTTOMIA myllerrettyjä avohakkuukenttiä reunustavat geometrisen kulmikkaat talousmetsäkuviot, jotka kasvavat keskenkasvuista mäntyä, kuusta ja koivua
Kevätkukinta on koko Itämeren ekosysteemin perusta, senkin, että silakalle ja hylkeille riittää ravintoa. Kevätkukinta loppuu, kun ravinteet on kulutettu vähiin ja laiduntavan eläinplanktonin määrä lisääntyy veden lämmetessä. Ilmiö käynnistyy valon määrän lisääntyessä usein jo maaliskuussa jään alla, ja sen huippu saavutetaan yleensä 2–3 viikkoa jäiden lähdön jälkeen. Ne kuluttavat vedestä talven aikana kertyneet ravinteet, ja kesän tuotannolle jää rajallisesti raaka-aineita. Meri kukkii Meri kukkii M eren elämänkierrossa on koittanut vuoden tärkein aika, kun mikrolevät lisääntyvät massoittain. Kasviplanktonin kevätkukinnaksi kutsuttu ilmiö värjää veden ruskeaksi tai punertavaksi. Pohjien eliöt saavat lisäravintoa, mutta liiallisen aineksen hajottaminen kuluttaa happivarantoja, mikä voi edistää rehevöitymisen noidankehää. Suomenlahdella se ajoittuu huhti–toukokuulle, Pohjanlahdella noin kuukautta myöhemmin. Pääosassa ovat piilevät ja panssarilevät. Tämä muuttaa koko ekosysteemiä ja hiilen kiertoa. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Sirpa Lehtisen mukaan muun muassa Suomenlahdella kevätkukinnan koostumus on pitkäaikaisseurannoissa muuttunut piilevävaltaisesta kohti panssarisiimalevävaltaisempaa. Suuri osa kevätkukinnan mikrolevistä jää eläinplanktonilta syömättä ja vajoaa meren pohjalle. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T A N T TI H A LK K A LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA SIRPA LEHTINEN Kantikkaita piileviä ja rusehtavan pyöryläisiä panssarisiimaleviä Suomenlahdella.
Maamme on erityisesti kosteikkojen ja vesistöjen lintujen suosikki. Suomen lintuseurantojen laskennoista vastaava Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä museosta pitää arvioita nykytiedoin suuruusluokaltaan oikeina. Siitä seuraavaksi eniten Suomea suosivan lajin tunnistaminen on vaikeaa, sillä useista lajeista reilu kymmenys näyttää pesivän Suomessa. Isokäpylintukin voi runsaina vuosinaan päästä yli kymmenen prosentin. Laji on koko Euroopassa uhanalainen. Suomessa on noin 18 000 jänkäsirriäispariskuntaa, ja ilmeisesti koko maailmassa vain 40 000–50 000 paria. Onnittelemme pientä sirriäistä, jonka rengastajista kerroimme viime lehdessämme. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT ANTTI HALKKA KUVA ARI SEPPÄ JA MARI PIHLAJANIEMI Jänkäsirriäinen ruokailemassa. Monen lajin maailmankantaa on vaikea tietää, kun Venäjän lintumäärät tunnetaan heikosti. Ykkössijan vei kahlaajalintu jänkäsirriäinen, jonka kannasta laskutavan mukaan kolmanneksesta noin puoleen pesii maassamme. Ruotsissa asiaa tutki Vår Fågelvärld -lehti, ja siellä kurki nousi ykköseksi. Suomen Luonto selvitti Suomen tilanteen. Tätä voi selvittää arvioimalla linnun osuutta lajin maailmankannasta. Tämä kertoo Suomesta maana, jonka linturikkaus on maailmankin lintuelolle tärkeä. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi MIKÄ ON suomalaisin lintulaji. Kakkossijan sai metso. On tiedetty, että lajin läntisen alalajin kannasta suurin osa elää Suomessa. MAAILMAN METSOISTA yli kymmenys rymistelee maassamme. Kun itäistä sibirica-alalajia on nykytiedon mukaan vain 30 000 yksilöä, koko lajikin keskittyy Suomeen. Kurki, laulujoutsen, liro, pilkkasiipi, tukkakoskelo, tavi sekä ehkä mustaviklo kilvoittelevat sirriäisen jälkeen seuraavasta sijasta. Pieni kahlaajalintu valitsi Suomen suosikikseen Suomessa on kolmanneksesta jopa puoleen maailman jänkäsirriäisistä ja yli kymmenesosa metsoista, laulujoutsenista ja kurjista. Metsälinnuista joukkoon yltää Suomen listalla ainokaisena metso. Jänkäsirriäisen itäisen alalajin kanta on arvioitu Aasiassa ja Australiassa talvehtivien lintujen perusteella. Kuvassa sibirica-alalaji, jonka vähälukuisuus vie osaltaan Suomen lajin ykkösmaaksi.. Suomessa kymmenykseen ylsi enemmän lajeja kuin Ruotsissa. JÄNKÄSIRRIÄINEN ON selvityksessämme omaa luokkaansa
Pirkanmaalla Ely-keskus edellytti arvioimaan voimalarakentamisen vaikutuksia valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Korkeudet ovat hätkähdyttäviä, viisinkertaisia Stadionin torniin ja kolminkertaisia Näsinneulan näköalatasanteeseen nähden. Ahman tappolupa laiton Tuulimyllyjen korkeus jopa 400 metriä Luomuksen yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Kajaanin Löytösuolle sekä Pirkanmaalle Ikaalisten ja Hämeenkyrön Konikalliolle suunnitellaan tuulivoimaloita, joiden korkeus yltää siipineen 350 metriin. Ahvenanmaan voimalat näkyisivät hyvin sekä Ruotsin että Suomen rannikoille. AH Jätteitä tuotiin Suomeen ennätysmäärä Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuosikirjapäätöksen mukaan Suomen riistakeskuksen tammikuussa 2021 Lapissa yhdelle ahmalle myöntämä tappolupa oli laiton. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ahman tilannetta alueella ollut selvitetty kylliksi päätöksen pohjaksi. Tuonti oli miltei kaksinkertainen vientiin nähden. Ahman seuranta on vaikeuksissa, kun Metsähallituksen Luontopalvelut lopettaa Lapin lumijälkilaskennat. Lupa myönnettiin Käsivarressa Natura-alueella. Samalla vaikutus lintuihin kurottuu yhä ylemmäksi. Luvasta oli valittanut Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri. Turvallinen pesimäalue, muuttoreitti ja talvehtimisalue ovat tärkeitä. . Ahvenanmaan pohjoispuolelle Myrskyluodon Maijan maisemiin ehdotetaan jopa 400 metriä korkeita merituulivoimaloita. Jänkäsirriäisen runsaus kertoo Suomesta ja vastuusta Se on märkien ja laajojen soiden laji, ja meillä on vielä Pohjois-Suomessa laajoja yhtenäisiä suoalueita. AH Jätettä tuotiin viime vuonna Suomeen käsiteltäväksi ennätyksellisen paljon, noin 310 miljoonaa kiloa. Suomessa on Luonnonvarakeskuksen mukaan 450 ahmaa, joista vajaat 200 elää poronhoitoalueella. Yli kymmenesosa laulujoutsenista voi olla Suomessa Kyllä se voi hyvin pitää paikkansa. JESSICA HAAPKYLÄ PE TR I KA RT TI M O ”Suomella on suuri vastuu näistä lintulajeista”. Tarvitaan varoja, jotta luontokato saadaan pysäytettyä ja käännettyä elpyvälle radalle. Ruotsissa ja Luoteis-Venäjällä samoilla leveysasteilla on enemmän vuoristoa. Suomen polttolaitoksissa paloi Ison-Britannian, Norjan, Irlannin, Italian ja Puolan jätteitä. Jänkäsirriäisen esiintymisalue on supistunut eteläreunalta, ja ojitettujen soiden ennallistamisella voitaisiin parantaa lajin elinoloja Lapissa. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Viiankiaapa). Pohjois-Suomen hallinto-oikeus epäsi luvan, mihin Riistakeskus haki KHO:sta muutosta. Suomessa on paljon vesistöjä, kosteikkoja ja soita, jotka ovat sopivia ympäristöjä näille meillä erityisen runsaille lajeille. Vaikka Venäjällä on laajalti sopivaa pesimäaluetta, niin laulujoutsenten ja kurkien metsästys lienee yleistä sekä Venäjällä että Venäjän eteläpuoleisilla alueilla joilla laji talvehtii. Suomella on erityisvastuu tällaisten alueiden säilymiselle, ja edelleenkään osaa näistä pesimäalueista ei ole suojeltu tai ne ovat muuten uhattuina (mm. Se hylkäsi valituksen ja totesi, ettei Suomen riistakeskus ole Naturaarvioinnin ja käytössään olevien tietojen perusteella voinut varmistua siitä, ettei poikkeuslupa heikennä merkittävästi Käsivarren erämaan Natura 2000 -kohteen suojelun yhtenä perusteena olevaa luonnonarvoa eli kohteen ahmakantaa. Suomen ympäristökeskus (Syke) myöntää luvat vaarallisten ja muiden jätteiden maastaviennille ja maahantuonnille sekä kauttakululle. Syynä päätökseen ovat rajut budjettileikkaukset. Jäteperäisten polttoaineiden tuonti Suomeen kasvoi viime vuonna 180 miljoonaa kiloon eli lähes nelinkertaistui. Luontokato on pysäytettävä Suomen tulee kantaa vastuu näiden lajien kantojen ja ennen kaikkea elinympäristöjen suojelusta ja ennallistamisesta.
Sen sijaan nokkosperhonen runsastuu ja vähenee kuin vuoristoradalla, ehkä loisten takia. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan mukaan sitruunaperhonen on hyvin vakaa laji. Sivulle tulokset.lintuatlas.fi on koottu tähän asti kertynyt tieto jo kartoiksikin. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan mukaan sitruunaperhonen on hyvin vakaa laji. Sen sijaan nokkosperhonen runsastuu ja vähenee kuin vuoristoradalla, ehkä loisten takia. Perhoshavaintoja voi lähettää Luontoliiton Kevätseurantaan (kevatseuranta.. ). Aikaa kerätä uutta pesimätietoa on vielä lähes kaksi täyttä pesimäkautta, ja vanhojakin havaintoja voi tallettaa. Perhoshavaintoja voi lähettää Luontoliiton KevätseuOsallistu lintuatlakseen ja tutki tuloksia Suomen pesimälinnusto kartoitetaan vuosina 2022–2025 neljännen kerran. Perhoshavaintoja voi lähettää Luontoliiton Kevätseurantaan (kevatseuranta.. Pesimäpaikoille siirtyminen ei ole muuttunut yhtä paljon kuin Suomeen tulo. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan mukaan sitruunaperhonen on hyvin vakaa laji. Sen sijaan nokkosperhonen runsastuu ja vähenee kuin vuoristoradalla, ehkä loisten takia. Atlakseen voi osallistua kuka tahansa, ja sen ohjeet löytyvät sivulta lintuatlas.fi . MUUT TO PERHOSE T LINNUT sitruunaperhosen vakaasti, lintuatlas käynnissä MUUT TO PERHOSE T TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA KRISTIINA SAARI / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Metsähanhen muutto on aikaistunut Metsähanhien saapuminen Suomeen on aikaistunut lähes kuukaudella, ilmenee Jyväskylän yliopiston tutkijoiden tiedelehti Ornis Fennicaan tekemästä tutkimuksesta. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Kevät tuo metsähanhet yhä aiemmin ja sitruunaperhosen vakaasti, lintuatlas käynnissä Sitruunaperhonen on vakaa kevään tuoja Aikuisena talvehtivat nokkosja sitruunaperhonen lähtevät huhtikuussa liikkeelle – on pariutumisen aika horroksen jälkeen. Aikuisena talvehtivat nokkosja sitruunaperhonen lähtevät huhtikuussa liikkeelle – on pariutumisen aika horroksen jälkeen. Sitruunaperhonen on vakaa kevään tuoja Aikuisena talvehtivat nokkosja sitruunaperhonen lähtevät huhtikuussa liikkeelle – on pariutumisen aika horroksen jälkeen. ). Samalla näkyvät puutealueet. Paljon hanhia saapuu nykyisin jo maaliskuun puolivälissä, ja muuton keskivaihe on siirtynyt vapun tienoilta huhtikuun alkuun
Meidän kantamme on ollut kielteinen ja vastaan tätä ennallistamisasetusta jo sieltä ihan alkuajoilta...”. Ainakin 13 peuraa menehtyi liikenteen uhrina. Metsäpeuroilla vaikea talvi Kainuun metsäpeuroja kohtasi nälänhätä, kun lumipeite paksuni yli metriseksi. Aivan viimeisimmät tiedot kertovat määräkadon kehittyvän uhkaavasti kohti sataa prosenttia eli lajin häviämistä Suomesta. Maastamme on jo kuollut alueelliseen sukupuuttoon yksi sirkkulaji, kultasirkku. Syynä ovat maatalouden ja metsätalouden päästöt. Lisäksi 29 078 neliökilometrin talousvyöhyke on muun muassa vesilain ja luonnonsuojelulain piirissä. AH Ls-lakia heikennetään Luonnonsuojelulakia ollaan uudistamassa niin, että luontoa vahingoittavankin uusiutuvan energian rakentaminen helpottuu. Peurojen ei auttanut kuin lähteä etsimään puissa kasvavaa luppoa jäkälän tilalle. Näin pannaan toimeen Venäjän hyökkäyssodan jälkeen muutettua EUlainsäädäntöä. Koska luppo on vanhojen metsien laji, sitä ei hakatussa Kainuussa riittänyt suurille peuramäärille, ja peurat hajosivat kuka minnekin pieniin laumoihin etsimään ruokaa. AH MUUTOK SIA Pääministeri Petteri Orpo EU:n ennallistamisasetuksesta 22.3. AH ”...emme ole valmiina tukemaan sitä esitystä. -99% on peltosirkku vähentynyt Suomessa viimeisen reilun 30 vuoden aikana. Rehevöitymisen torjumisessa on luonnoksen perusteella epäonnistuttu. Metsäpeuralle se ei olisi liian hankalaa, jos peuroilla olisi lumen alla jäkälää syötäväksi. Suomen kieltäytyminen asetuksen puoltamisesta vielä erikseen pyydettäessä merkitsi, ettei asetusta hyväksytty maaliskuussa. ANTTI HAATAJA KU VA T: SA M U LI H AA PA SL O JA RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O AN TT I H AA TA JA +4131% enemmän urpiaisia nähtiin BirdLife Suomen pihabongauksessa verrattuna edellisvuoteen. Avomeren ulapat, ravintoverkot ja niin sanotut valoisat merenpohjat eli ylimmästä rantavyöhykkeestä seuraavaksi syvimmät pohjat ovat usein heikossa tilassa. Urpiaisen runsaus kertoo lehtipuiden kuten leppien ja koivun sekä kuusen hyvästä siemensadosta. Maaseudun Tulevaisuudessa. Ympäristömyrkkytilanne sen sijaan on parempi kuin takavuosina. Riekaleisilta kankailta ja hakatuilta vaaroilta peurat löysivät särvintä hädin tuskin riittävästi. Urpiainen oli koko pihabongauksen runsain laji ensi kertaa 2013 jälkeen. Asetus olisi ratkaisevan tärkeä EU:n metsien, merien, kosteikoiden ja niittyjen luonnolle, tuhansille uhanalaisille lajeille sekä kaupunkien lähiluonnolle. Suomen pinta-alasta yli 13 prosenttia eli 52 420 km 2 on merivettä ja merenpohjaa. Ja sitten tulivat jälleen pakkaset, jotka kovettivat hangen pinnan. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Meren tila arvioidaan Suomen meriympäristön tilan arvioluonnoksen kuulemiskierros päättyi maaliskuussa. Mutta metsien hakkuut, jäkälämaiden pirstoutuminen ja maaperän voimakas muokkaus ovat tehneet peurojen ruokamaista laihoja. Ravinnekuormitus ei ole asetetuista tavoitteista huolimatta juuri vähentynyt 2000-luvulla. Peurat sinnittelivät, kunnes eräänä helmikuun päivänä 150 metsäpeuraa talvilaidunten sydämestä lähti liikkeelle, suuntasi pohjoiseen jäätyneitä järviä pitkin ja koetti löytää uutta elämää. Uusituva energia saisi jatkossa entistä helpommin poikkeuksia tiukkaankin lajien suojeluun ja Natura-alueiden suojeluun
Sen tehtävä on olla muurahaisten mielestä herkullinen. Pesässä rasvainen elaiosomi ahmitaan parempiin suihin, mutta siemenen muurahaiset nakkaavat tunkioläjään. Eräänlainen sukupolvesta toiseen virtaava tanssi se onkin, jossa muurahainen vie ja vuokko seuraa halukkaasti. Silloin se kutsuu avukseen toisenlaisia hyönteisiä. TEKSTI MAIJA KARALA KUVAT LASSE ANSAHARJU / VASTAVALO JA SHUTTERSTOCK Sinivuokko kasvatt aa yhdestä seitsemään kukkaa, ja kuhunkin niistä jopa kolmekymmentä siementä. Se houkuttelee luokseen kevään ensimmäisiä pölyttäjähyönteisiä, kun muita kukkia on vasta vähän kilpailemassa niiden huomiosta. Kasvi ikään kuin ostaa ruokapalkalla siemenilleen kylvön lannoitettuun alustaan. Elintapaa nimitetään myrmekokoriaksi. Sinivuokko ei ole suinkaan ainoa kasvi, jonka siemenien leviäminen on muurahaisten varassa. Kukin työläinen jaksaa vaivatta nostaa itsensä kokoisen pähkylän ja kantaa sen yhteiskunnan vaatimattomaan pesään, joka on piilotettu lahoavan puunkappaleen alle tai heinätuppaan juuristoon. Kevään edetessä sinivuokon siemenet kypsyvät. Kukkien tilalle kehittyy nippu vaaleanvihreitä, venytetyn pisaran muotoisia pähkylöitä. Nimitys on kreikkaa ja tarkoittaa öljyistä kappaletta. S u h t e e l l i s t a muurahaisten. Muurahaispesät siirtyvät vuosien varrella huonoiksi käyneistä paikoista uusiin ja jättävät jälkeensä huolellisesti kylvettyjen sinivuokkomättäiden vanan. Järjestely hyödyttää molempia osapuolia. Kussakin on yksi siemen ja pullea uloke, jota sanotaan elaiosomiksi. Tämäkin on kreikkaa ja tarkoittaa tanssia muurahaisten kanssa. Sinivuokkoapajille löytävät usein pienet, punaruskeat ryppyviholaiset. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita. 14 suomenluonto.fi Tanssii muurahaisten kanssa S inivuokot hehkuvat lumen vasta jättämällä metsänpohjalla kuin siniset tähdet. Ikivihreä kasvi on yksi kevään aikaisimmista kukkijoista. Samaan taktiikkaan luottavat myös metsäorvokit, ruusuruohot, piikkiherneet ja monet muut
suomenluonto.fi 15
16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi Tummarunkoinen tervaleppä on yleinen Eteläja Keski-Suomessa. Laji harvinaistuu pohjoiseen mentäessä.
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VESA HUTTUNEN KUVITUKSET JUHA ILKKA. suomenluonto.fi 17 Maan parantajat parantajat Harmaaleppä ja tervaleppä pudottavat lehtensä vihreinä ja sitovat juurinystyröissään typpeä. Lepät parantavat ja rehevöittävät maata ympärillään. suomenluonto.fi 17 ja rehevöittävät maata ympärillään
Harmaalepän kuori taas säilyy koko puun elinajan sileänä ja väriltään harmaana, mistä puun nimikin on peräisin”, sanoo vieraileva tutkija Anneli Viherä-Aarnio Luonnonvarakeskuksesta. Puista voi tutkia myös kävyiltä näyttävien siemennorkkojen muotoja, joissa on lajien välillä pieniä eroja. ”Tässä on nyt harmaalepän oksia, ja kuten näkyy siemennorkot, eli nämä kävyltä näyttävät ruskeat pallerot, kiinnittyvät suoraan versoon perättöminä. Kuori on hyvä tuntomerkki. Tervaleppä oli sauna seuranamme monta vuotta, kunnes sen runko lahosi ja antoi periksi. Sitten tutkin puun nahkeaa lehteä, sen muotoa ja rungon röpelöistä pintaa, jotka paljastivat kyseessä olevan tervaleppä. ”Minulla on ulkovarastossa puiden oksia erään tietovisan jäljiltä”, Viherä-Aarnio sanoo ja kipaisee hakemassa oksia täynnä olevan korin. Tervalepällä ne ovat pienen varren päässä eli perällisiä.” Lepät ovat yksikotisia, joten samassa puussa on sekä pitkulaisia hedekukintoja että pienempiä emikukintoja. Tervalepän nimi taas viittaa sen tummanvihreisiin, tahmeisiin lehtiin ja puun tummaan olemukseen. Lähempää tarkasteltuna eroavaisuuksia löytyy myös puiden silmuista, jotka ovat harmaalepällä hieman karvaisia ja kuivia, tervalepällä taas kaljuja ja tahmeita. Sen oksille on heitetty mytyssä olevat uimapuvut kuivumaan, sen oksanpätkiä, kävyiltä näyttäviä siemennorkkoja ja vihreitä lehtiä on lakaistu terassin reunan yli rantapenkalle, jolla sen lajitovereita kasvaa enemmänkin. Kesällä ne ovat aluksi vihreitä, mutta kypsyessään ne tummuvat ruskeiksi ja kovettuvat käpymäisiksi. Keväällä puussa voikin nähdä sekä edellisen vuoden käpyjä että uusia emija hedekukintoja. Nyt siitä muistuttaa enää paikattu aukko lattialaudoituksessa. Tervalepällä on nuorena punaruskea sileä kuori, mutta puun vanhetessa sille kehittyy tummanharmaa karhea kaarna. Ensin en edes kiinnittänyt huomiota siihen, onko kyseessä harmaaleppä vai tervaleppä. 18 suomenluonto.fi ervaleppä ojentaa runkonsa saunan terassin lattiasta niin, että sille on pitänyt sahata lautaan reikä. ”Lepistä näkee ensisilmäyksellä, että kyseessä on leppä. Mutta kumpi leppä?” Harmaaleppä viihtyy ravinteisilla ja tuoreilla kasvupaikoilla. Harmaalepän tunnistaa sileästä ja harmaasta rungosta.. ”Lepistä näkee kyllä ensisilmäyksellä, että kyseessä on leppä, mutta kumpi leppä. Vesoja ja siemeniä Lepät kukkivat maalis–huhtikuussa ennen lehtien puhkeamista, mutta joskus kukinta voi alkaa jo alkuvuodesta
Ja jos pääsee vertaamaan tervalepän ja harmaalepän siemeniä, niissäkin on eroja. Leppien siemenet ovat pikkuruisia. ”Lepät ovat valopuita eli ne vaativat paljon valoa ja kasvavat nopeasti.” Nuori harmaaleppä onkin nopeimmin kasvava puulaji Suomessa. Tervaleppä on omassa elementissään järvien ja meren rannoilla, virtavesien varsilla ja lähteisillä mailla. Valloittavat valopuut Pienestä siis alkaa lepän elämäntaival kookkaaksi puuksi. Tervaleppä viihtyy rannoilla ja muilla kosteilla kasvupaikoilla.. Vähemmän vetisillä mailla kasvava harmaaleppä käyttää leviämisessään apuna tuulta, joten sen siementä ympäröi siipipalle. Suomen suurimmat ovat 27 metriä pitkä harmaaleppä Tuusulassa ja 33 metriä pitkä tervaleppä Tammisaaressa. Harmaaleppä lisääntyy sekin tyvija kantovesoista ja lisäksi myös juurivesoista. Tervaleppä lisääntyy siementen lisäksi myös tyvija kantovesoista. ”Lepät ovat valopuita, eli ne vaativat paljon valoa ja kasvavat nopeasti.” Tervälepän runko on tumma ja vanhemmiten se kaarnoitt uu. Etenkin harmaaleppä on lyhytikäinen, sillä se alkaa ränsistyä jo 30–40-vuotiaana. Ne ovat navoiltaan litistyneitä, 4tai 5-kulmaisia ja kooltaan pikkuruisia, noin 25 mikro metrin kokoisia. Tervaleppä saattaa saavuttaa yli sadan vuoden iän, mutta myös sen kasvu alkaa hidastua jo aiemmin, noin 50-70-vuotiaana. Ehtoopuolellaan nämä leppäsisarukset saattavat lahota nopeastikin, mutta tervaleppä on harmaaleppää etevämpi pitämään lahon sisuksissaan niin, ettei se välttämättä näy ulospäin. Niiden avulla siemen pystyy levittäytymään uusiin maisemiin näppärästi vedessä seilaten. Yhteen grammaan mahtuu 700 tervalepän siementä tai 1200 harmaalepän siementä. ”Mutta se on kuollessaan ja lahotessaan arvopuu, josta hyötyvät monet muut lajit”, Viherä-Aarnio muistuttaa. Yhdessä pähkinäpensaan kanssa lepät aloittavat keväisen siitepölykauden, kun niiden hedekukinnoista pöllähtää sään lämmetessä ilmaan valtava määrä siite pölyhiukkasia. suomenluonto.fi 19 ”Talvi vuonna 2020 oli poikkeuksellisen leuto, ja silloin lepät kukkivat paikoitellen Etelä-Suomessa jo tammikuussa”, Viherä-Aarnio muistelee. Sekä harmaaleppä että tervaleppä ovat pioneeripuulajeja, jotka leviävät tehokkaasti ja valloittavat uusia avoimia kasvupaikkoja. Tämä kalvomainen rakenne toimii tuulessa purjeen tapaan jouduttaen siemenen matkaa. Puu pysyy vehreänä ja elinvoimaisena, vaikka olisi sisältä jo ontto. Vaikka pituutta kertyykin, leppiä ei voi kehua kovin pitkäikäisiksi puiksi. Vetisestä kasvupaikasta kertoo myös puun siemen, joka on varustettu kelluntaonteloilla, siis pikkuruisilla kellukkeilla
Niinpä tervalepän oksilta maahan leijailevat tummanvihreät tahmeat lehdet ja harmaalepän oksilta harmaanvihreät karvaiset lehdet. Ja vihje kuuluu: kadut vettä siellä on. ”Harmaalepän ja tervalepän karikkeessa on paljon typpeä.” Siitepöly vapautuu harmaalepän hedenorkoista. Soikea ja suippokärkinen lehti on harmaalepän hyvä tuntomerkki. Tervalepän hedenorkot ja eminorkot kasvavat oksien kärjissä. Lepät kestävät hyvin myös hyönteistuhoja, sillä niillä on tehokas kemiallinen puolustus kuoressaan ja lehdissään. Typpituhlareiden juhlaa Syksyllä lehtipuut vetävät ylleen toinen toistaan upeamman väriset ruskanutut, mutta lepät kulkevat tässä asiassa omaa tietään ja luottavat vihreisiin nuttuihinsa. Ruskan väreissä kylpevät lehtipuut ovat siirtäneet lehdistään typpipitoisen lehtivihreän osaset runkoonsa ja juuriinsa, mutta lepät ovat varsinaisia tuhlareita ja pudottavat lehtensä vihreinä typpineen päivineen. 20 suomenluonto.fi Tervaleppä ja sen lahonkestävyys liittyy myös eteläeurooppalaiseen kaupunkiin. Se on huonosta lahonkestävyydestään huolimatta osoittanut pysyvänsä vahvana ja kestävänä veden alla. Lehtien typpeä ei tarvitse tallettaa, sillä lepillä on juuristossaan typpitehtaat. Kun lehdet puhkeavat, tervaleppä on jo kukkinut.. Harmaalepän lehdet puhkeavat lilanruskeista karvaisista silmuista. ”Lepät lannoittavat ja parantavat maata ympärillään, sillä harmaalepän ja tervalepän karikkeessa on paljon enemmän typpeä kuin esimerkiksi koivun karikkeessa. Vaurioituessaan ne alkavat tuottaa fenoliyhdisteitä. Kyseessä on tietenkin Venetsia. Vastalahjaksi bakteerit saavat lepältä yhteyttämistuotteita. Kaupunkia kannattelevat puupaalut, jotka ovat tammea ja lehtikuusta – sekä tervaleppää. Lepillä on juurissaan olevissa jopa nyrkin kokoisissa nystyröissä Frankia-suvun bakteereita, jotka sitovat ilmakehästä typpikaasua puille sopivaan muotoon ammoniumtypeksi”, Viherä-Aarnio kuvailee. Idänlehtikuoriainen syö tervalepän lehteä
suomenluonto.fi 21 TUNTOMERKIT Runko sileä ja vaaleanharmaa, lehdet soikeita ja suippokärkisiä, päältä himmeitä ja tummanvihreitä, alta vaaleita ja karvaisia. LEVINNEISYYS Tavataan koko maassa tunturialueita lukuun o. KOKO Kasvaa 15-25 metrin pituiseksi, Suomen pisin tervaleppä on 33 metriä. incana) on yleinen koko Suomessa lukuun o. Tervalepän vanhoja nimityksiä ovat esimerkiksi rautaleppä ja raudusleppä. KOKO Kasvaa yleensä 10–15 metrin pituiseksi, Suomen pisin harmaaleppä on 27 metriä. ama. ömiä. Käpymäiset emikukinnot ovat perä. uva, lehdet pyöreitä ja lovipäisiä, päältä kiiltäviä ja tummanvihreitä, alta vaaleanvihreitä. aa puun lehtien tahmeaan pintaan. LEVINNEISYYS Yleinen Eteläja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. kolaënsis) taas on yleinen Lapissa. KASVUPAIKKA Meren ja järvien rannat, virtavesien varret sekä lähteiset ja kosteat paikat. a Lappia, kuolanharmaaleppä (ssp. ama. Käpymäiset emikukinnot ovat perällisiä. H ar m aa le pp ä Te rv ale pp ä Alnus incana Alnus glutinosa TUNTOMERKIT Runko on tumma ja vanhemmiten kaarnoi. Tervaleppä Harmaaleppä Pikkuvarpuset syövät tervalepän siemeniä käpymäisistä eminorkoista.. Tervalepän nimi vii. Etelänharmaaleppä (ssp. TIESITKÖ. TIESITKÖ. Harmaalepällä on kaksi alalajia. KASVUPAIKKA Kasvaa ravinteisilla ja kosteilla paikoilla, kuten rannoilla ja metsänlaidoilla. a
I. Lepät rehevöittävät kasvupaikan maaperää ja luovat muille lajeille suotuisia elinoloja. Puut ovat myös tärkeitä elinpaikkoja esimerkiksi monille hyönteis-, kääpäja juurisienilajeille. Lepikko on kuitenkin oikea maaperän hellimö ja monimuotoisuuden kehto. Ne ovat muutenkin lajistoltaan varsin monimuotoisia – ja upeita vierailla. Lepikot kunniaan Lepikon torppa ei kuulosta kummoiselta asumukselta, mutta niin vain sellaisesta on ponnistanut yksi maamme suurmies, Urho Kekkonen. Virtanen (1895–1973) arvioi, että hyväkasvuinen harmaalepikko sitoo yhtä paljon typpeä kuin apilanurmi. Nämä korvet ovat luhtaisia ja lähteisiä soita, joilla kasvaa valtapuuna tervaleppää sekä muun muassa keltakurjenmiekkaa, rentukkaa, suovehkaa, hiirenporrasta ja muita suuria saniaisia. Nobelillakin huomioitu kemistimme A. 22 suomenluonto.fi Tämän symbioosin on arveltu lisäävän leppien kasvua jopa kolmanneksella. Lepikko-sanaan tuntuu liittyvän jotakin ikävää: yhtä aikaa mieleen nousevat sanat tiheä, läpitunkematon, vesuri ja saha. Yksi tällainen on kotelosieniin kuuluva norkkopikari, joka lahottaa leppien maahan pudonneita hedenorkkoja. ”Tervaleppäkorpia on jäljellä vain muutamia satoja hehtaareja.” Tervaleppäkorvet ovat suojeltu luontotyyppi.. Sitä kannattaa siis vaalia. Tervaleppäkorvet taas ovat suojeltuja luontotyyppejä. Lepät ovat siis typensitojia, sillä ne sitovat juurinystyröillään ilmakehän typpeä maaperään – ja ovat tässä toimessaan ainutlaatuisia maamme puulajien joukossa. Leppien liepeillä viihtyvät pitkälti samat seuralais lajit
Harmaaleppämetsiköitäkin on hakattu surutta, ja puhtaita harmaalepikkoja on vain puolisen prosenttia metsämaasta. Lisäksi leppien punainen puuaines on liitetty vereen ja uskottiin, että puulla on yhteys tuonpuoleiseen. Sana leppä onkin alkujaan tarkoittanut itämerensuomalaisissa kielissä verta. Tervaleppä viihtyy hyvin jopa tulvivassa vedessä, sillä se on sopeutunut märkään kasvupaikkaan aina juuristoaan myöten. Terve lepikot lehtimään Etenkin tummanpuhuva tervaleppä tahmeine lehtineen on kutkuttanut myös entisajan ihmisten mielikuvitusta. ”Tervaleppäkorpia on kaikkiaan jäljellä vain muutamia satoja hehtaareja, ja ne ovat pienialaisia”, Viherä-Aarnio sanoo. Siksi siihen liittyy paljon erilaisia uskomuksia”, Viherä-Aarnio vahvistaa. Harmaaleppä on joutunut väistymään kuusen tieltä – sekä luontaisen sukkession että istutusten myötä. suomenluonto.fi 23 Tummarunkoiset tervalepät ovat kuin eläviä patsaita ja runsaat suuret saniaiset tuntuvat oikein odottavan muinaisten suurten maanisäkkäiden askelten tömähtelyä. ”Tervalepän ulkonäkö on jännä ja sen kasvupaikat ovat jänniä. Kun leppä kaadetaan tai ”Punainen puuaines on liitetty vereen ja uskottiin, että puulla on yhteys tuonpuoleiseen.” Tervalepän puuaines on pehmeää ja kevyttä, joten valkoselkätikankin on helppo työstää sitä.. Seisovaa vettä puu ei kuitenkaan siedä. Korvet ovat herkkiä vesitalouden muutoksille, joten niiden kohtaloksi ovat koituneet etenkin metsäojitukset sekä hakkuut. Tervaleppä kestää hyvin myös myrskyjä, mutta on hallanarka – toisin kuin harmaaleppä
Värin vahvuus vaihtelee kaatoajankohdan mukaan. Myös leppien norkkoja on tarkkailtu ja niistä on ennustettu tulevan kauden satoa. ”Leppien koristeelliset, pienet käpyset ovat aina viehättäneet minua", Viherä-Aarnio muistelee. Kosteissa tervaleppäkorvissa kasvaa muun muassa rentukkaa.. Pian toivotus onkin jo totista totta, kun lepät puhkeavat vihdoin lehteen huhti–toukokuussa. Minusta on aina piristävää nähdä leppä metsässä – ja jos kuulee vielä pyyn viheltävän, oi, se on ihanaa.” Lue lisää: Kåre Pihlström ja Anneli Viherä-Aarnio: Suomalaisten puut arjessa ja ajatuksissa, Metsäkustannus 2020. ”Harmaaleppä vie minut lapsuuden linturetkille, kun näin pyyn syövän lepän norkkoja. Tummuneista eminorkoista on saatu myös tummaa väriä, jota on käytetty musteena. Viherä-Aarniollakin on selvä suosikkileppänsä. 24 suomenluonto.fi sitä muuten vahingoitetaan, puuaines muuttuu punaiseksi. Kellertävän lepänkäävän pääasiallinen isäntäpuu on tervaleppä. Lepät ovat päätyneet myös muutamiin runoihin, kuten Eino Leinon heleään Kevätlauluun, jossa toivotetaan Terve lepikot lehtimään. Tervalepällä punaisuus on vahvempaa. Valoisilla rannoilla viihtyvät tervalepät luovat rehevyytt ä ympärilleen. Puuaineen punainen väri johtuu ilmeisesti leppien orgaanisista yhdisteistä, kuten antrakinoneista. Petri Keto-Tokoi ja Juha Siitonen: Puiden asukkaat, Gaudeamus 2021
suomenluonto.fi / sammakkokoulu RI ST O PU RA N EN / SH U TT ER ST O CK Valosaaste on ympäristöhaitta Saasteeksi keinovalo muuttuu, kun sitä on väärässä paikassa tai liikaa. Kiurujen muuton huipennus ajoittui maalis–huhtikuun vaihteeseen, peippo ja västäräkki taas tuovat huhtikuussa kevään koko maahan. suomenluonto.fi / kurkiseuranta Opi tuntemaan sammakot Tervetuloa tutustumaan maamme sammakkolajeihin. suomenluonto.fi 25 • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Etujoukoissa etelän mailta saapuvat kiurut, hanhet, kyyhkyt ja rastaat. Kurkiseuranta on jälleen alkanut! Lue tuoreimmat uutiset seurantakurkiemme kuulumisista. / muuttolintukalenteri Kuu kiurusta kesään... Tarvitsemme myös pimeyttä. Joko olet nähnyt pulmusia, kuullut sepelkyyhkyn huhuilun tai bongannut kottaraisen. Tutustu kevään paluumuuttajiin ja kuuntele ääniä: suomenluonto.. suomenluonto.fi / valosaaste AN TT I KO LI jälleen alkanut! Lue tuoreimmat uutiset M IK KO KO RH O NE N
Strang tietää odottaa peukaloista juuri tässä paikassa, sillä lintu on ilmestynyt samalla lailla jo viitenä keväänä. H uhtikuun puolivälissä Antti Strang istuu kaatuneen puun rungolla. ”Haluan nähdä peukaloisen, kokea sen ilman mitään häiriötekijöitä. Olen yksin, ja peukaloinen lentää oksalle ja laulaa. Strang odottaa tiettyä hetkeä. Ensimmäinen tunne on valtava ilon hyöky: Se tuli taas!” Kuvaamisen aika on myöhemmin. Yleensä Strang tavoittaa kevään ensimmäisen peukaloisen tu. Strang on luontokuvaaja, mutta kamera on repussa. Korpinotkelmissa näkyy vielä lunta, ja maasto on niin risukkoista ja ryteikköistä, että siellä on ihmisen vaikea kulkea. Luolamiehen klaania Lintu on saapunut Keski-Euroopasta, muuttanut yksin ja yöllä. 26 suomenluonto.fi Peukaloisen metsässä KUVAT ANTTI STRANG TEKSTI HANNELIINA KOJO Kun metsä on sopivan sokkeloinen, kevät tuo sinne peukaloisen vahvana soljuvan laulun. Strang tietää, että kun peukaloinen tulee reviirilleen, se ei sieltä lähde. Sitä, että pieni ruskea palleroinen ilmestyy tietyn kaatuneen kuusen oksalle ja alkaa laulaa: nopeita, hersyviä juoksutuksia korkealta, mutta silti voimakkaasti, jopa kaksiäänisesti
Kuuntele peukaloi sen laulua ja varoitte lua! suomenlu onto.fi DIGITILA AJILLE. suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 Peukaloiskoiras laulaa reviirillään
”Elkeet ja koko olemus osoittavat, että nyt ollaan hormonihuuruissa. Koiraan soidinesityksestä ei puutu mahtipontisuutt a. Se on jo todennäköisempää.” Luolamies on Strangin antama nimi peukalois yksilölle, jota hän seurasi paikalla pitkään. Se on kevään alku minulle.” Strang haluaisi ajatella, että kyseessä on joka kevät sama yksilö. Kurkku väristen lauletaan mahdottoman kovaa, duurivoittoista laulua ilmoille. ”Se saattaa laulaa tunnin tai kaksi ja käydä välillä ruokailemassa. Laji viihtyy koloissa, ja sen kreikkalais peräinen nimi Troglodytes troglodytes tarkoittaa luolan asujaa. Pesä piilossa Peukaloisen reviiri on yhdestä kahteen hehtaaria, ja se tarjoaa kolme tärkeää asiaa: ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja. Peukaloinen on kuitenkin lyhytikäinen, sillä rankat muuttomatkat, huono sää ja petolinnut verottavat hyönteissyöjän kantaa. Peukaloisen pesä on vaikea löytää. Se on oman elämänsä herra, tuo pieni peukaloinen.” Naaraatkin laulavat, lähinnä koiraille vastatakseen, mutta Strang uskoo, että yksilö oli koiras. ”Se viihtyy siellä kuin myyrä konsanaan. Koiras rakentaa jopa kymmenen soidinpesää, jotka ovat keskeneräisiä. Lintu hakee ravintonsa maanrajasta, sammaleisten puiden rungoilta, juurakoista ja kivien koloista. ”Se houkuttelee naaraat laulullaan ja muulla keekoilullaan, ravisuttaa siipiään, värisyttää itseään ja heiluttaa pyrstöään.” Jos naaras havaitsee pesän hyväksi, se alkaa sisustaa ja viimeistellä sitä höyhenillä Naaras valitsee ja sisustaa yhden koiraan esitt elemistä soidinpesistä. Lentopyrähdykset ovat nopeita, luotisuoria, korkeintaan viidestä kymmeneen metriä. Se hyppii ja pomppii hyvin myyrämäisesti. Hetki sitt en pesästä lähteneellä poikasella on vatsa täynnä.. 28 suomenluonto.fi tusta metsästä aurinkoisella säällä, kun lounaiset virtaukset ovat puhaltaneet kylmän ilman pois. Usein se on ison kaatuneen kuusen pystyssä olevassa multaisessa juurakossa, aikuisen miehen silmien korkeudella, mutta lintu voi pesiä myös pienen kuusen oksalle. Lennossa sitä näkee harvemmin kuin maassa.” Kun peukaloinen lentää, se menee yläviistoon lauluoksalleen ja palaa sieltä alas suojaan tai ruokailemaan maanrajaan. ”Toivon, että kevään ensimmäinen peukaloinen olisi yksi luolamiehen klaanilaisista. Joskus se laulaa minuutin ja häipyy, eikä sitä näy enää sinä päivänä
Hirveä määrä pyrähdyksiä pienelle linnulle.” Peukaloiset saattavat mennä yhdessä yöpymään pesään, mikä on harvinaista linnuille. suomenluonto.fi 29 ja sammalilla. Naaras kantaa poikasille lukkeja, torakoita ja luteita.. Englannissa laji on paikkalintu, ja siellä on tavattu aikuisia peukaloisia talvella samasta kolosta yöpymässä. Aamutumaan linnut parittelevat, ja naaras munii munan päivässä, tyypillisesti yhteensä viisi. Peukaloinen on rohkea, muttei kovin luottavainen. Sen kanta on voimakkaassa kasvussa ja laji on levittäytynyt Itä-Suomesta länteen ja pohjoiseen Metsä-Lappiin saakka. Haudonta alkaa vasta viimeisen munan jälkeen, jotta poikaset ovat valmiita pyrähtämään pois pesästä samaan aikaan. Strang totesi, että aivan peukaloisen paikka. ”Metsien häviäminen ei ole vielä vaikuttanut peukaloiseen.” Vaikka Strang mieltää peukaloisen vanhan metsän linnuksi, niitä löytyy myös hakkuuaukioilta ja jopa talojen pihoilta. "Minuutin päästä se pärähti juurakolle laulamaan." Strang on nimennyt Pirkanmaalla sijaitsevan oman salaisen, suojellun peukaloismetsänsä Mäyrävuoreksi, mutta kyse ei ole Kangasalan samannimisestä luonnonsuojelualueesta. Kuusia oli kaatuneena ristiin rastiin, pieni puro solisi. ”Niitä tuodaan tolkuttoman paljon ja tiheästi. Peukaloisen paikka Peukaloinen on helppo tunnistaa töpöpyrstöstä, jota se pitää pystyssä, 90 asteen kulmassa vartaloon nähden. ”Se on salamyhkäinen kähmy”, Strang luonnehtii. Alue on halkaisijaltaan alle sata metriä, ja siellä on mäyrän pesä sekä ainakin yksi peukaloisen reviiri. Nyt Strang tunnistaa heti lajille tyypillisen elinympäristön, kuten Katikankanjonilla Etelä-Pohjanmaalla, jossa hän on retkeillyt perheensä kanssa. Olen arvioinut, että emot käyvät kolmetuhatta kertaa pesällä. Naaras kantaa poikasille maassa ryömiviä, sammaleen koloissa eläviä selkärangattomia, kuten lukkeja, torakoita ja luteita. Kun hän löysi ensimmäisen peukaloisensa, niitä alkoi pian tulla vastaan enemmänkin. Strang on nähMaastopoikanen hakee suojaa juurakon kolosta. ”Kun koiras on saanut naaraan hautomaan, se voi lähteä vikittelemään muita naaraita hyvinkin lähelle tätä ykköspesää.” Levinneisyysalue laajentunut Haudonta kestää runsaat kaksi viikkoa, samoin pesäja lentopoikasruokinta. Useimmiten lintu paljastuu äänestä, ja se saattaa laulaa koko päivän. Se osaa piiloutua risukkoon, ja jos sitä ei varta vasten mene etsimään, se voi jäädä näkemättä. Poikaset käyttävät soidinpesiä tai muita koloja ja menevät naaraan ohjaamina yhteen palloon, jossa ne pitävät toisiaan lämpiminä. Varoitusääni on voimakas rätinä. Peukaloinen on yksi ilmaston lämpenemisestä hyötyvistä lajeista
Kuvauskaveriksi Strang ei ole hyväksynyt kuin vaimonsa. Se on minun metsäni ja kuplani, ihan oma maailmani.” Selviytyjän tarina Strang haluaa kertoa kuvillaan peukaloisen tarinaa. Toukokuussa ilmestyy toisesta peukaloisen metsän asukista, puukiipijästä kirja, jonka kuvat ovat Strangin ja tekstit Markku Kuitusen. Ne saavat tyydytystä siitä, kun löytävät ruokaa ja hoitavat poikasia.” Ikuisesti otteessa Strang on kuvannut peukaloista määrätietoisesti viiden vuoden ajan. Kuvista hän on koonnut näyttelyn, joka kertoo peukaloisen tarinan, ja kirjakin on mahdollisesti tulossa. Muutolle laji lähtee loka–marraskuussa, poikaset pari viikkoa ennen aikuisia, mutta osa jää talvehtimaan sulien vesien äärelle. Se oli jymypaukku, ja laulu päälle!” Vaikka Strangilla on satoja havaintoja peukaloisesta, sykähdyttää jokainen yksilö häntä edelleen. ”Silloin naaras on viettiensä, vaistojensa ja tunteidensa vallassa. Erityisesti pesänrakennusja haudontavaiheessa voi kuvaaminen aiheuttaa häiriötä – oli kyseessä mikä lintulaji vain – eikä Strang ole koskaan katsonut munintavaiheessa olevaan pesään. Tunnen joka juurakon, kiven ja puun, ja huomaan, kun talven aikana on puu kaatunut. Jos pystyn tämän kertomaan yhden lajin kautta, ollaan jo pitkällä.” Strang on alkanut kuvata myös hakkuuaukioita ottaakseen kantaa nykyiseen metsänhoitoon. ”On se vaan niin kiva lintu. Moni on hurahtanut johonkin lajiin, ja minulle ne sattuvat olemaan ne metsän pienimmät. 30 suomenluonto.fi nyt siellä myös muun muassa puukiipijän, pyyn, kanahaukan, varpuspöllön ja pohjantikan. Haluan saada ihmiset ymmärtämään, kuinka tärkeää on, että meillä on luonto kunnossa ja vanhoja metsiä. Strang painottaa, että hän kuvaa aina linnun ehdoilla. Parin viime vuoden tavoite on ollut päästä kokemaan talvehtivat peukaloiset. Peukaloinen ei koskaan päästä otettaan minusta.” Maastopoikanen tuli juurakosta esiin. Niitä on havaittu vaikkapa Hankoniemellä, Vanhankaupunginlahdella Helsingissä ja Halikonlahdella Salossa, jossa Strang onnistui näkemään ensimmäisen talvehtivan yksilönsä viime syystalvena. Kun emo ruokkii poikasiaan, on vaara pesän hylkäämiselle pienempi. ”Tämä on jotakin niin henkilökohtaista, oma juttuni, etten osaa edes selittää. On todettu, että linnuilla on tunteet, jotka ohjaavat niitä. ”Näin sen uudelleen tammikuussa, kun pakkasta oli 20 astetta. Vaikka laji on selviytyjä, on sen elämä pienestä kiinni. Siellä se puikkelehti pienen puron onkaloissa. ”Välitän kuvillani linnun voimakkuutta.”. ”Välitän kuvillani linnun voimakkuutta, mutta samalla sen elämän ja metsäluonnon haurautta ja ainutlaatuisuutta. Joulun aikaan hän oli kuvaamassa koskikaraa kotinurkillaan, kun peukaloinen täräytti hänen eteensä juurakolle laulamaan. Teoksessa on vahva viesti siitä, että tehometsätalous olisi syytä lopettaa
suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 Koiras valitsi laulupaikakseen katkenneen kuusen tyngän.
32 suomenluonto.fi A r k i l u o n n o n a a r t e i t a A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por ikonkien luontoa. Ilmassa on elämää TEKSTI SANJA HAKALA 32 suomenluonto.fi H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O
Auringon kuumentama betoni synnyttää ylöspäin kohoavia lämpimiä ilmavirtoja, joiden avittamina hyönteiset lentävät korkealle. Kaupungin suihkulähteen yllä puolestaan surviaissääsket täyttävät ilman pyörteilevillä parvillaan. Kun otus on tarpeeksi pienikokoinen, ilmanvastuksen läpi liikkumisesta tulee enemmän uimisen kuin lentämisen kaltainen suoritus. Ne lentävät Suomeen etelätuulen mukana Baltiasta saakka suurina pilvinä, jotka joskus näkyvät tutkassakin. Ilman varaus on positiivinen, kun taas maan ja seittirihmojen varaus on negatiivinen. Niitä ei nosta ylös tuuli tai pelkkä ilmavirta, vaan luontainen sähkökenttä, jonka hämähäkit herkästi aistivat. Alkukesän otollisimpaan siitepölyaikaan kaupunki-ilmassa lentää jopa satoja kasvilajeja, sekä puita että ruohovartisia kasveja. suomenluonto.fi 33 T uijotan keskipäivän taivasta. Aivan pian ilman halki matkaavan elonkirjon määrä on räjähtämässä. Silloin keveämpi siipikalusto on näppärämpi kuin isojen hyönteisten laakeat siivet. Ne täyttävät yllämme avautuvan näennäisesti tyhjän tilan samoin kuin vesien plankton täyttää järvija merivedet. Hengitä siis syvään aina, kun haistat ilmassa sateen tuoksun. Sateella ilmaan nousee myös eläviä bakteereja ja sieni-itiöitä, jotka leijailevat kosteassa ilmassa aerosoleina vielä taivaan jo seljettyäkin. Kaikilla ilman niveljalkaisilla ei ole siipiä. Kaupungin yllä, näkymättömissä, leijuu helposti miljoonia niveljalkaisia. Pikkiriikkisimmillä lentävillä hyönteisillä, kuten ripsiäisillä, hiukepistiäisillä, kääpiökuoriaisilla ja pienimmillä mikroperhosilla, on hapsuiset tai sulkamaiset siivet. Tuulen kuljettaman siitepölyn määrää ei hahmota ennen kuin miljoonat hiukkaset laskeutuvat autojen ja terassipöytien pinnoille keltaiseksi matoksi tai rantavesiin paksuksi puuroksi. Näkymätöntä monimuotoisuutta Siitepöly on kasvien levittäytymiseen keskittyvä elämänvaihe; se minkä itse tunnen allergiana, on koivulle tuiki tärkeää geenivirtaa alueelta toiselle. Valkoista taustaa vasten ei näy mitään. Samojen ilmavirtausten varassa surff aavat myös niitä metsästävät tervapääskyt. Tunnen kuitenkin selvästi, että taivas ei ole tyhjä. Nenäni vuotaa, ja välillä yskittääkin: Jokakeväinen siitepöly on palannut kaupunkiin. Kasveistakin irtoaa erilaisia tuoksuvia yhdisteitä. S IV U N K U VA T A R I S E P P Ä , TO M M I K IIS K IN E N JA H E N R I K O S K IN E N / VA S TA VA LO Sateella ilmaan nousee myös eläviä bakteereja ja sieni-itiöitä, jotka leijailevat kosteassa ilmassa aerosoleina vielä taivaan jo seljettyäkin. Jos kevät on erityisen lämmin, saattaa pihakoivu yhtäkkiä täyttyä kirvoista, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä. Siitepölyä ja muita ilmassa matkaavia mikroskooppisia eliöitä kutsutaan joskus ilmaplanktoniksi. Moni allergikko tarkkailee koivun ja pähkinäpensaan kukintaa, mutta nuo näköhavainnoiksi asti yltyvät siitepölymäärät ovat peräisin kuusesta. Pienimmätkään niveljalkaiset eivät suinkaan vain kulje minne tuuli vie, vaan melovat päämäärätietoisesti ilman halki joko siivillään tai jaloillaan. Elämää sateessa Sateen jälkeen maailma tuoksuu erityisen elävältä. Esimerkiksi hämähäkit nousevat lentoon silkkirihmojensa varassa. Myöhemmässä vaiheessa vuodenkiertoa koivu vapauttaa myös kypsyneet siemenensä tuulen kuljetettaviksi. On pilvistä, mutta keväinen aurinko loistaa pilvimassan läpi. Oikean hetken tullen hämähäkin erittämä rihmakimppu suorastaan tempaisee otuksen mukaansa poispäin maasta. Kosteassa ilmassa on enemmän elämää kuin kuivassa. Maahan iskeytyvät sadepisarat nostavat ilmaan eloperäistä ainesta ja sen molekyylejä, näkymättöminä mutta hajuaistilla havaittavina määrinä. Toisaalta pilvien korkeudelle nousevat sieni-itiöt puolestaan synnyttävät itse sadetta, kun vesipisarat alkavat muodostua niiden ympärille! Ilman lajirikkaus heijastelee maaperän lajistoa: vehreän pihakadun ilmassa on enemmän lajeja kuin asfaltoidulla keskusaukiolla. Hengitä siis syvään aina, kun haistat ilmassa sateen tuoksun.. Kosteassa ilmassa on enemmän elämää kuin kuivassa. Leijailijoita ja melojia Toki myös eläinkunta on edustettuna ilmaplanktonissa. Läheisestä pensasaidasta kuuluu varpusten sirkutus, mutta yksikään linnuista ei pyrähdä näkösälle, mikään ei liiku. Silmiäni kutittaa. Tutkimusten mukaan immuunipuolustuksellemme ja jopa mielenterveydellemme on hyväksi altistua maaperän bakteereille. Toisaalta pilvien korkeudelle nousevat sieni-itiöt puolestaan synnyttävät itse sadetta, kun vesipisarat alkavat muodostua niiden ympärille! Ilman lajirikkaus heijastelee maaperän lajistoa: vehreän pihakadun ilmassa on enemmän lajeja kuin asfaltoidulla keskusaukiolla. Tutkimusten mukaan immuunipuolustuksellemme ja jopa mielenterveydellemme on hyväksi altistua maaperän bakteereille
eena on selvi. ää lajin pesimäkannan kokoa ja kehityssuuntaa.. Se oli vuoden lintu myös vuosina 2013 ja 2003. • Selkälokista kerätään tänä vuonna tehostetusti havaintoja. 34 suomenluonto.fi SELKÄLOKKI ON BIRDLIFE SUOMEN VUODEN LINTU 2024 • Lintujen suojeluja harrastusjärjestö Birdlife Suomi valitsee vuosi. Tavoi. • Vuoden linnut ovat yleensä vähentyneitä ja harvalukuisia lajeja, joiden esiintymisestä ei ole ka. ain vuoden linnun. • Selkälokki on vuoden lintu 2024. avia tietoja
suomenluonto.fi 35 Suomen omin lokki Selkälokit pesivät luodoilla. suomalaisimmista linnuista. Selkälokit RA IM O SU N DE LI N omin lokki Selkälokki on vuoden lintu. Saariston ja Järvi-Suomen lokki on myös yksi suomalaisimmista linnuista. TEKSTI PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI KUVAT MIKKO KÄÄRIÄINEN, RAIMO SUNDELIN JA ARI AHLFORS
1960-luvulla meillä pesi noin 20 000 paria selkälokkeja, mutta tuorein kanta-arvio vuodelta 2018 on enää 6 700 paria. Muistan halkokasojen väleissä vilistäneet sisiliskot, takapihalla lekotelleen ritariperhosen ja tyyntyneessä illassa luritelleen kuhankeittäjän. Lähdemme kuvaajan kanssa etsimään Päijänteen kansallispuiston tunnuslajia Pulkkilanharjun halkomilta suurilta selkävesiltä. Uusi kanta-arvio syntyy pian, sillä Birdlife valitsi linnun vuoden lajiksi 2024, ja kantaa arvioidaan tänä vuonna niin merillä kuin järvilläkin. Komea, vanha lintu järjestää meille todellisen lentonäytöksen ja laskeutuu välillä poseeraamaan sillankaiteelle. Melkein tuntuu, että lokki tietää mitä olemme tekemässä ja haluaa antaa Päijänteen luontokadolle kasvot. Ympäristömyrkyt talvehtimisalueilla Itä-Afrikassa heikentävät liSelkälokki on vuoden lintulaji. Kuikka piilottelee rantapenkan varjossa aivan kuin pakoilisi suutahtanutta kumppaniaan, ja kaulushaikara esittää näyttävän ylilennon puhalleltuaan jossain lähiruovikossa pulloon jo loppukeväästä. 36 suomenluonto.fi N äkymä sukuni kesämökin verannalta Päijät-Hämeen Ruotsalainen-järven selälle on tuttu, yhtäaikaisesti täynnä elämää ja rauhaa. ”Vastuu selkälokin säilymisestä on nimenomaan Suomella”, toteaa lintuvesiasiantuntija Heikki Helle Birdlife Suomesta. Mustavalkoista kalastajaa etsimään Muutoksia ympäristössä ja lajistossa alkaa pulpahdella pintaan, kun muistelemme lähimenneisyyttä mökillä hieman ahkerammin käyneen serkkuni kanssa. Lintuin. Kaikki kolme poikasta ovat jo vartt uneet isoiksi.. Mustaselkäinen selkälokki (Larus fuscus fuscus) on yksi maailman suomalaisimmista linnuista, sillä alalajin pesimäkannasta vähintään kolmannes elää Suomessa. Viikkoa aiemmin näin pyörämatkalla kaksi selkälokkia Karisalmen sillalla, ja samassa paikassa onnistaa jälleen. Lapsuuteni kesinä mustavalkopukuinen kalastaja oli Kalkkisten kanavansuulla varsin tavallinen näky. uenssa lietsoo lokkivihaa Selkälokki on taantunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti niin Päijänteellä kuin koko maassa, ja se luokitellaan erittäin uhan alaiseksi. Suomi on ylipäänsä päivittämässä lintulajien kannanarviot EUraportointia varten. Kesä–heinäkuun taitteessa 2022 laiturin tuntumassa vierailevat säännöllisesti härkälintupariskunta ja isokoskeloemo poikueineen. Selkälokin uhanalaistumisen taustalla on monia syitä. Kolmekymmentä vuotta sitten ukkini saattoi istua tuntikausia katselemassa samaa maisemaa, aika ajoin piippunsa ladaten ja sytyttäen. RA IM O SU N DE LI N RA IM O SU N DE LI N Poikasonnea. Keskusteluissa huomioni kiinnittää selkälokki, jonka liitelyä ei Ruotsalaisen selällä ole enää saanut ihailla. Birdlife Suomen mukaan selkälokin kanta eteläisellä Päijänteellä on pysynyt vesistön pohjoisosiin verrattuna suhteellisen vakaana 1990-luvulta lähtien. Verannalta katsottuna mökkijärvemme luonto vaikuttaa yhä rikkaalta ja monimuotoiselta
Julkisella viestinnällä on erityinen vastuu olla levittämättä turhia ennakkoluuloja ruokkivaa materiaalia. Isompi ongelma lienee silti lokkiviha, jota lintuin. M IK KO KÄ ÄR IÄ IN EN M IK KO KÄ ÄR IÄ IN EN Lentotaituri Päijänteen maisemissa.. uenssaepidemian kaltaiset uhat lietsovat. Etenkin nuorta selkälokkia ja harmaalokkia on vaikea erottaa toisistaan. Suomen riistakeskus myönsi turkistarhoille poikkeusluvan yhteensä 9 600 rauhoittamattoman linnun tappamiseen. Helle kertoo, että satelliittilähetintutkimusten perusteella selkälokkeja on ammuttu Suomessakin harmaaja merilokkien pyynnin yhteydessä. ”Perustavaa laatua oleva kysymys on, kuuluvatko vaarantuneet harmaalokki ja merilokki enää rauhoittamattomien lajien listalle. Ensi alkuun tarvitaan ainakin ampujilta parempaa lajinmääritysosaamista.” Kesällä 2023 selkälokki sai muiden lokkilajien joukossa ylleen uuden varjon, kun lintuinfluenssa levisi turkiseläimiin. Mukana oli tappoluvat 500 harmaalokille ja sadalle merilokille, joten on mahdollista, että selkälokkejakin päätyi erehdyksessä ammutuksi taudintorjunnan nimissä. suomenluonto.fi 37 sääntymismenestystä, ja laitonta pyyntiä tapahtuu niin pesimäja talvehtimisalueilla kuin muuttomatkoillakin. Esimerkiksi kalaverkkojen vieminen liian lähelle pesimäluotoa ajaa emot pois pesiltään, jolloin varisja petolinnut sekä vieraspedot minkki ja Laji muuttaa Itä-Afrikkaan, missä siihen kertyy myrkkyjä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki käytti heinäkuussa 2023 lintuinfluenssatiedotteessaan selkälokin kuvaa, vaikka lajista ei Ruokaviraston seurannassa todettu yhtäkään tautitapausta vuosina 2021–2023. Tarvitaan merkittäviä suojelutoimia Päijänteellä suurin uhka selkälokille on ihmisen aiheuttama häiriö. Jos niitä ei ammuttaisi, selkälokitkin säästyisivät
Ihmisen toiminta vesistöjä ympäröivillä maa-alueilla, metsissä ja maatalousmailla on ratkaisevaa myös selkälokin tulevaisuudelle. Keskija loppukesästä poikaset ovat jo lentokykyisiä ja riittävän kokeneita väistämään esimerkiksi vesiskoottereita. Selkälokin suurimmat yhdyskunnat Suomessa ovat 100–250 parin kokoisia. Lintu laskeutuu hetkeksi aaltoilevan Päijänteen pinnalle ja pysyy aloillaan, vaikka kaksi moottorivenettä ohittaa sen läheltä. Ravintolan takana rantavedessä harjoitellaan laitesukellusta. Heikki Helle huomauttaa, että selkälokki joutuu kilpailemaan ravinnosta ja pesimäpaikoista ihmisen myötävaikutuksella runsastuneen harmaalokin kanssa. ”Harmaalokki saattaa verottaa myös selkälokin munia ja poikasia.” Selkälokki on pitkäikäinen laji, joten huono poikastuotto heijastuu pesimäkannan suuruuteen vuosien viiveellä. Vilkas liikenne stressaa Helteisen päivän tuulenpyörteissä liihotteleva selkälokki viihtyy Karisalmen sillan ympäristössä pitkään. Silloinkin ne toki saattavat stressaantua liikenteestä. Jutun aiempi versio on julkaistu Suomen Luonnon nettisivujen Luontokadon kasvot -juttusarjassa. Helteen ja Hakkarin mukaan se edellyttää valistusta ja vesialueiden omistajien asettamia liikkumisrajoituksia. Ne ovat hävinneet pikkuhiljaa, ja myös pohjaeläimiä ja rapuja on nykyisin vähemmän.” Kalojen väheneminen vaikuttanee myös selkälokkiin ravintoketjun seuraavalla portaalla. Päijänteellä laji pesii enää pieninä yhdyskuntina tai yksittäispareina. Birdlifen Heikki Helle sanoo, että selkälokin ravintotilannetta juuri Päijänteellä on heikentänyt Jyväskylän Mustankorkean jätekeskuksen ”seisovan pöydän” sulkeminen muutama vuosi sitten. Olennaista on turvata pesimärauha noin toukokuun alkupuolelta juhannukseen. Selkälokkikin on nyt joutunut sopeutumaan luontaisempaan ravintotilanteeseen.” Selkälokin harvinaistuminen Päijänteen järvenselkien yllä näyttää konkreettisesti, että luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sukelluskoulun vetäjä Ari-Pekka Arponen on seurannut vedenalaista luontoa Päijänteellä vuodesta 1989. 38 suomenluonto.fi supikoira saattavat tuhota koko yhdyskunnan poikastuotannon. Tienvarren kesäravintola Reimarissa on lounasaika, ja selkälokin sukulainen kalalokki kärkkyy katolla pääsyä ruoantähteille. RA IM O SU N DE LI N. Se tähyilee ylhäisessä yksinäisyydessään sillalta avautuvaa järvimaisemaa ja ponnistaa lentoon, kun pyöräilijä lähestyy tai kuvaaja hiipii liian lähelle. Suurin kolonia on Ahvenanmaalla. Isot selkälokin koloniat ovat hävinneet Päijänteeltä täysin. ”Muutos on ollut silmiinpistävä. Seisova pöytä suljettu Jätämme Karisalmen selkälokin rauhaan ja etsimme merkkejä Päijänteen luonnon muista muutoksista ja luontokadostakin Pulkkilanharjun kansallismaisemassa. Selkälokin suurimmat yhdyskunnat Suomessa ovat 100–250 parin kokoisia. Selkälokin taantuminen voi pysähtyä vain, jos itsenäistyvien poikasten määrä ylittää aikuiskuolleisuuden. ”Sekajätepenkka oli lokeille erittäin tärkeä ruokapöytä. Suurin kolonia on Ahvenanmaalla. Myös minkkien pyydystäminen ja paikoin umpeenkasvaneiden pesimäsaarten raivaus ovat toimia, joihin jokainen Päijänteen rannoilla mökkeilevä voi osallistua. ”Silloin kun aloittelin toimintaa, täällä oli paljon kaloja. Se vaatii Päijänteelläkin merkittäviä suojelutoimia. Nykyään on hyvä, jos löytää viisi paria pesimäluodolta”, toteaa selkälokkeja 1990-luvulta lähtien Keski-Päijänteellä tarkkaillut biologi Tomi Hakkari. Vilkastuneella vesiliikenteellä on osansa pesinnän häirinnässä, mutta selkälokin onneksi touko-kesäkuussa kovin lomasesonki ei ole vielä alkanut. Isot, 25–30 parin koloniat ovat hävinneet kokonaan
AR I AH LF O RS Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. UHANALAISUUS Eri. 30 kasv ia & 90 rese ptiä !. TALVEHTIMINEN Itä-Afrikassa. iä, siipien kärkiväli 115–135 sen. Lue lisää suomenluonto.fi/sovellus. äin uhanalainen. Myös mm. LEVINNEISYYS Pesii merensaaristossa (enemmistö) ja sisävesillä, missä yleisin Järvi-Suomessa ja Pirkanmaalla. Mobiilisovellus ladattavissa IOSja Android-puhelimiin (2,99 €). Tiesitkö, että maahumalan maku muistuttaa minttua. iä, paino 640–930 grammaa. TUNTOMERKIT Ohuehko keltainen nokka ja jalat, musta selkä, musta ja kapea siivenkärki, siiven takareuna vain kapealti valkoinen. PESIMINEN Munii toukokuussa kolme munaa. aa lähinnä isompaan merilokkiin, josta tuntomerkit edellä ero. avat. PESÄ Luodoilla ja kareilla, joskus rakennuksen katolla. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön. Oulujärvellä, Kuusamossa ja Inarijärvellä. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! Maahumalan tunnistaa sen rennosta kasvutavasta sekä sinisistä kukista, jotka ovat myös syötäviä. Voi sekoi. RAVINTO Kaikkiruokainen, kalastaa taitavasti. suomenluonto.fi 39 SELKÄLOKKI Larus fuscus KOKO Pituus 50–55 sen
40 suomenluonto.fi VIHERSAMMAKOID EN NAURU YLTYY TEKSTI MIA RÖNKÄ KUVAT ARI KUUSELA, MIA RÖNKÄ JA KARI KAUNISTO Vieraslajin runsastumisella voi olla vakavia vaikutuksia saaliseläinkannoille.
Näitä lyhyitä dna-pätkiä monistetaan, indeksoidaan ja sekvensoidaan eli niiden emäsjärjestys määritetään. Vihersammakoiden asuttamia lampia ei ollut vaikea löytää. Tutkimusavustaja Max Koistinen vetää saappaita jalkaan. ”Otetaan rynnäkkö”, Koistinen huudahtaa. Se lasketaan varovasti ämpäriin. Morfologisin menetelmin pystytään tunnistaAR I KU U SE LA VIHERSAMMAKOID EN NAURU YLTYY . Sammakon suolistosta otetaan näyte, josta eristetään dna:ta. Geneettisiä menetelmiä käytetään, koska etenkin pienten saalislajien erottelu vatsassa sulaneesta materiaalista on rakenteiden eli morfologian avulla mahdotonta. M IA RÖ N KÄ Kuuntele vihersam makoiden ääniä! suomenlu onto.fi Kuuntele vihersam makoiden DIGITILA AJILLE. Miljoonien dna-pätkien määritettyjä emäsjärjestyksiä verrataan tietokantoihin, joihin on tallennettu eri lajien viivakoodeja. ”Ne hoksaavat myös, jos paikalle jää odottamaan. Sekä vihersammakot että hietasisilisko ovat vieraslajeja. Liedon lammella ovat näkyvissä pääosin isot yksilöt, mutta pienet piilottelevat. Työtä ohjaavat Kaunisto sekä akatemiatutkija Manu Tamminen Turun yliopistosta. Sammakko on havaittava vedestä ja napattava nopealla haaviniskulla. Tutkijat kahlaavat lampeen haavi kädessään. Ruokalistaa selvittämässä Tutkijoiden edetessä haaveineen ruovikossa vedestä kuuluu molskahduksia. Liedon lisäksi tutkijoilla on tutkimusalue Ruskolla. Kun vihersammakkoa häiritään, se syöksyy pohjamutaan tai kasvillisuuden sekaan. Aurinkoisena päivänä hiekkakuopalla Liedossa Varsinais-Suomessa kanervien väliin vilahtaa hietasisilisko. Bioinformatiikan avulla voidaan käsitellä myös pilkkoutunutta dna:ta. Kauniston haavi iskee, ja siihen jää kuin jääkin valtava vihersammakko. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat valmistautuvat keräämään vihersammakoita niiden ravinnonkäyttöä koskevaan tutkimukseen, josta tulee Koistisen pro gradu -työ. Max Koistinen (vas.) ja Kari Kaunisto etsivät vihersammakoita hiekkakuopalta Liedossa. Suomessa on tavatt u vihersammakoihin kuuluvista lajeista pikkuvihersammakkoa sekä mölysammakkoa. Ne ovat tosin melko paikkauskollisia, joten sammakon saattaa myöhemmin löytää samasta kohdasta”, Kaunisto kertoo. Kauniston haaviin jää sen sijaan toinen vieraslaji, aurinkoahven. Lisäksi tavataan näiden risteymää, jota kutsutaan ruokasammakoksi. ”Siten saadaan selville syödyt lajit ja ehkä pystytään myös arvioimaan niiden suhteellisia määriä”, Kaunisto kertoo. Kaunisto ja Koistinen selvittävät vihersammakoiden saalislajeja dna-molekyylimenetelmällä. suomenluonto.fi 41 Y liopistotutkija, dosentti Kari Kaunisto viittoo lampea reunustavaan ruovikkoon: ”Nyt kuuluu tuolta.” Sieltä narahtaa vihersammakon hekottava kurnutus. ”Nämä ovat välillä aika vikkeliä kavereita”, Koistinen huikkaa. Muutama ensimmäinen haavinisku ei tavoita vihersammakoita
Ne pystyvät liikkumaan laajalti ja näyttävät leviävän nopeasti lammikosta toiseen. Mölysammakoiksi arveltuja sammakoita eli Turun satamassa 1930–1960-luvuilla. Vihersammakot viihtyvät monimuotoisilla paikoilla ja ne ruokailevat vesirajassa. Ulkoisten tuntomerkkien perusteella lajeja on hankala määrittää. Jopa Liedon lampareen osalta on vaikea sanoa, paljonko siinä on vihersammakoita. ”Ehkä ajankohta on huono tai jokin tauti on ne vienyt. Nyt etsintä ei tahdo tuottaa tulosta. Pian hänen haavinsa kuitenkin iskee taas, ja siitä löytyy pieni vihersammakko. Ruokasammakko ei varsinaisesti ole oma lajinsa vaan pikkuvihersammakon ja mölysammakon lisääntymiskykyinen risteymä. Yksilöitä kerätään molemmilla kierroksilla runsaat parikymmentä kummaltakin paikalta, jotta pystytään tutkimaan myös yksilöiden välisiä eroja ravinnonkäytössä. ”Sitä on kuitenkin vaikea näyttää toteen. Luontaisesti viher sammakoita esiintyy Keskija Etelä-Euroopassa, lähimmillään Virossa ja Etelä-Ruotsissa, sekä Afrikan pohjoisosissa. fi-havaintojärjestelmiin, mutta nämä havainnot lienevät alle prosentti kokonaiskannasta”, Kaunisto arvelee. Myös keräämisemme on voinut vähentää kantaa”, Kaunisto pohtii. ”Niitä pidettiin mölysammakkoina, mutta täällä ruokasammakko lienee todennäköisin”, Kaunisto toteaa. Tutkijat kertovat oppivansa koko ajan uutta vihersammakoiden käyttäytymisestä ja liikkumisesta sekä siitä, millaisista paikoista niitä löytää ja mihin ne piiloutuvat. Ruokasammakon lisääntymiskumppaniksi käy tavallisesti sekä mölyettä pikkuvihersammakko, harvemmin toinen ruokasammakko. ”Kun saalisluetteloa saadaan selvitettyä laajasti, tiedetään mihin alkuperäisiin lajeihin vihersammakot voivat vaikuttaa”, Kaunisto toteaa. ”Esiintymien alkuperästä kiistellään, mutta eiköhän ihmisellä ole siinä näppinsä pelissä. M IA RÖ N KÄ AR I KU U SE LA M IA RÖ N KÄ. Maamme vihersammakoiden lukumäärää ei tiedetä. ”Valveutuneet kansalaiset ilmoittavat havaintoja laji.fisekä vieraslaji. Se päätyy samaan ämpäriin ison lajitoverinsa kanssa. Vihersammakot risteytyvät keskenään, joten lajeja on hankala määrittää. ”Yllättävää on, että nämä ovat aktiivisia myös kaatosateessa. Leviämistahti on ollut luonnottoman nopea.” Kaunisto arvelee vihersammakoiden olleen alun perin lemmikkejä. Vihersammakoita löytyy nykyään Varsinais-Suomessa melkein lammesta kuin lammesta. Parhaimmillaankin päästään yleensä vain lahkotai heimotasolle. Tutkijat keräävät sammakkonäytteitä sekä alkuettä loppukesällä. . Suomessa kaikki vihersammakoiden Pelophylax-suvun lajit on määritelty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Geneettisesti voidaan selvittää populaation pullonkauloja ja sitä, kuinka monesta yksilöstä kanta on peräisin.” Vihersammakoiden asuttamissa lam”Vihersammakoita voi olla satoja tai jopa tuhansia yhdellä kosteikolla.” . Sen jälkeen Varsinais-Suomessa ei juurikaan havaittu vihersammakoita, kunnes niitä löytyi vuonna 2008 Turun Ruissalosta. Lemmikistä vieraslajiksi Vihersammakoita on maailmanlaajuisesti kaksikymmentä lajia, joista Suomessa esiintyvät pikkuvihersammakko, mölysammakko ja ruokasammakko. ”Ruskon hiekkakuopilla näimme niitä jopa metsikössä auton renkaiden painaumiin kertyneissä lätäköissä”, Kaunisto kertoo. Kaunisto ja Koistinen keräävät näytteitä sekä alkuettä loppukesällä saadakseen selville ravinnonkäytön vaihtelua kesän mittaan. ”Pahimmillaan vihersammakoita voi olla satoja tai jopa tuhansia yhdellä kosteikolla”, Koistinen kertoo. Ne eivät tarvitse aurinkoista säätä”, Koistinen ihmettelee. 42 suomenluonto.fi maan esimerkiksi isojen kovakuoriaisten kitiinikuoria
Pian sen jälkeen paikalla havaittiin ensimmäiset vihersammakot, joita on nyt tuhansia”, Kaunisto kertoo. Vihersammakoiden äänirakot pullistuvat niiden kurnutt aessa. ”Se on syönyt sen pienemmän”, Koistinen huudahtaa. Ämpärissä on enää suuri sammakko, jonka vatsa pullottaa pinkeänä. ”Sammakon on helppo napsia jopa kymmeniä yksilöitä päivässä”, Kaunisto toteaa. Sudenkorentoja tutkiva Kaunisto on tutkimuslammilta havainnut useita EU:n luontodirektiivin sudenkorentolajeja, kuten sirolampikorennon ja lummelampikorennon. Siinä ne saalistavat esimerkiksi korrennokkaan kuoriutumaan nousseita sudenkorennon toukkia. AR I KU U SE LA. Kaunisto hämmästelee, että laji saalistaa vankeudessakin. Kotimaiset sammakkolajimme ruskosammakko, rupikonna ja viitasammakko ovat hämäräaktiivisia ja saalistavat lähinnä hämärissä, kun taas vihersammakot saalistavat vuorokauden ympäri. Ruokavaliota ei tunneta tarkkaan niiden alkuperäiseltäkään levinneisyysalueelta, eivätkä ne täällä välttämättä syö samoja lajeja kuin kotiseuduillaan. Lisäksi vihersammakoiden kesäkausi on pitkä: ensimmäiset lähtevät liikkeelle heti jäiden sulettua ja viimeisiä tavataan vielä syyskuussa. Vihersammakot vaikuttavat saalistavan kaikenlaisia pikkueliöitä ja täysikasvuisina isojakin eläimiä – sekä toisiaan. Toisin kuin kotimaiset sammakkolajimme, vihersammakot ruokailevat vesirajassa. Saalislajeilla vetää vakavaksi Vihersammakoiden ravinnonkäytöstä Suomessa on toistaiseksi vain yksittäisiä havaintoja. Vihersammakot saattavat haitata alkuperäisiä sammakkolajejamme. Vihersammakot viihtyvät paikoilla, jossa on paljon ravintoa, siis yleisesti luonnoltaan monimuotoisilla paikoilla. ”Vuonna 2016 kartoitin sudenkorentoja Kaarinassa Littoistenjärven kupeessa sijaitsevalla Järvelän kosteikolla, jossa oli silloin paljon korentoja. Vihersammakoiden naurunkurnutuksen yltyessä sudenkorentojen määrä kartoituksissa on romahtanut. ”Voi vain kuvitella, millaisia määriä ne saalislajejaan syövät”, Kaunisto pohtii. suomenluonto.fi 43 missa on Kauniston mukaan havaittu muitakin vieraslajeja, kuten vuoristokellosammakoita, aurinkoahvenia, alppivesiliskoja sekä monia akvaariokasveja. Kun Koistinen menee siirtämään päivän saalista astiaan, jossa kyseiset kaksi sammakkoa on tarkoitus lopettaa, tutkijoita odottaa yllätys
Kerätyt yksilöt hyödynnetään tarkkaan. Sirokeijukorentojen määrä on romahtanut joillakin vihersammakkolammilla. ”Kun tiedetään, mitä ekosysteemeissä tapahtuu, voidaan luonnonsuojelun valitettavan vähäisiä resursseja kohdentaa tarkemmin”, Kaunisto toteaa. Mahan sisällön analysoimisen jälkeen ne päätyvät fysiologian tutkimukseen ja opetukseen. ”Maasta toiseen siirrettyjen sammakkoeläinten mukana saattaa lisäksi levitä esimerkiksi kytridiomykoosi-sienitauti”, Kaunisto toteaa. Ennaltaehkäisy edullisinta Koistinen ja Kaunisto toivovat tutkimuksensa hyödyttävän luonnonsuojelua. Hän sekoittaa myrkyn veteen ja lisää ruokasoodaa. Suomessa sitä ei vielä ole havaittu. Tutkimuksessa kerätyt yksilöt hyödynnetään tarkkaan. AR I KU U SE LA. Vasta sen jälkeen hän laskee sammakon astiaan. Nyt tehtävä ravintotutkimus tuo tietoa myös siitä, missä määrin eri lajit kilpailevat ravinnosta. Tämä on mahdollisimman kivuton sammakolle”, Koistinen kertoo ja varmistaa pH-tikulla, että liuos on neutraalia. Kun vieraslaji on ihmisen mukana levinnyt uudelle alueelle, ainoa keino haittojen torjumiseksi on sen poistaminen luonnosta. ”Ruokasooda neutraloi liuoksen, josta myrkky tekee erittäin hapanta. Haitallisen vieraslajin tutkimuskäytönkin lähtökohta on siten erilainen kuin alkuperäislajien. Sirokeijukorentojen määrä on romahtanut joillakin vihersammakkolammilla. ”Belgialaisen yliopiston tutkijat ovat Etelä-Ranskassa todenneet mahalaukuista löytyvistä jäänteistä, että vihersammakot syövät suuria määriä kotoperäisiä sammakkoeläimiä”, Koistinen kertoo. Hän käyttää anestesiamyrkkyä, joka on ainoa sammakoille sallittu valmiste. KA RI KA U N IS TO Tutkimuksessa kerätyt yksilöt hyödynnetään tarkkaan. M IA RÖ N KÄ Tutkijoita kiinnostavat vihersammakoiden vaikutukset ekosysteemeihin. 44 suomenluonto.fi Vihersammakot saattavat haitata myös alkuperäisiä sammakkolajejamme. Kytridiomykoosi on muualla maailmassa tappanut sammakkolajeja sukupuuttoon, ja sen torjumisesta on koitunut suuria kustannuksia. Koistinen valmistelee ison vihersammakon lopetettavaksi
”Jokin muutos täällä on tapahtunut, koska sammakoita on tällä hetkellä näin vähän. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Olisi hienoa, jos isot yksilöt poistamalla kanta pienenisi”, Koistinen toteaa. Pienen toivonkipinän tutkijat kuitenkin näkevät vihersammakoiden poistamisessakin. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. suomenluonto.fi 45 Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Tutkijoiden aherrusta seuratessa on ilmeistä, että vihersammakoiden päästyä leviämään niiden torjunta ei ole helppoa. ”Poistaminen vaatisi paljon maastotunteja ja vaikutuksen seurantaa. Monen vuoden aikana pitäisi kerätä kaikki yksilöt”, Kaunisto pohtii. Tutkimuslammen pitävällä, avoimella pohjalla on suhteellisen helppo haavia. Koistisen pro gradu -työn jälkeen tuloksista kirjoitetaan kansainvälinen tieteellinen artikkeli, jolloin tieto tavoittaa laajemman yleisön. Mia Rönkä on ympäristöekologian dosentti Turun yliopistosta.. Suoliston mikrobistossakin riittäisi selvitettävää”, hän listaa. Jos kosteikko kasvaa tiheää osmankäämiä tai vedessä on oksia, ranta on jyrkkä tai pohja mutainen, vihersammakoiden kerääminen on mahdotonta. ”Vihersammakoiden vaikutukset ekosysteemeihin kiinnostavat, esimerkiksi niiden levittämät taudit. Gradun jälkeen Koistista kiinnostaa jatkaa vihersammakoiden tutkimista. ”Leviämisen ennaltaehkäisy on huomattavasti edullisempaa”, Kaunisto toteaa
Teerinaaras vasemmalla ja selästään hienokuvioisempi riekkonaaras oikealla.. 46 suomenluonto.fi TEERI JA RIEKKO LÄHINAAPUREINA TEKSTI JA KUVAT HANNU HUTTU Suomussalmella teeri ja riekko hautoivat sulassa sovussa kylki kyljessä. Kaverista turvaa ja seuraa. Hautovien naaraiden munat olivat sekoitt uneet, mutt a se ei tuntunut naapuruksia haitt aavan
Teeren pesässä oli yksi riekon muna ja riekon pesässä kolme teeren munaa. Pienemmät ja kirjaillummat riekon munat ovat suloisesti sekaisin vaaleampien ja isompien teeren munien kanssa.. Pesien munat olivat myös sekoittuneet. suomenluonto.fi 47 V iime kesänä kuulin poikkeuksellisesta kanalintujen pesinnästä Suomussalmella. Ne ovat sitten kehittyneet muita nopeammin. Kun saavuin paikalle, linnut olivat vielä hautomassa hakkuuaukolla katajan alla sijaitsevissa pesissään. Kanalinnut eivät haudo ennen kuin munamäärä on täysi. Teeren munissa näkyi säröjä. Ne viipelsivät piiloon varvikkoon. Aikaisemmin haudonnan aloittava teeri on voinut omia riekon munia haudottavaksi jo riekon munintavaiheessa. Se saattoi myös selittää riekon muutaman munan aikaisemman kuoriutumisen. Ilmeisesti pesällä ollut oli vierittänyt munia omaan pesäänsä, kun toinen lintu oli ruokailemassa. Yllättävää oli, että pari riekon poikasta oli jo kuoriutunut. Selvitin pesän sijainnin ja lähdin heti katsomaan olisivatko linnut vielä hautomassa. Teeren ja riekon pesät olisivat aivan vierekkäin. Teerellä kuoriutumisajankohta oli jo hyvinkin käsillä, olihan jo kesäkuun viidestoista päivä. Siten poikaset kuoriutuvat muutaman tunnin sisällä toisistaan ja ovat valmiita jättämään pesän yhtä aikaa. Riekolla poikaset kuoriutuvat yleensä muutamaa päivää myöhemmin. Kun pesintä oli näin herkässä vaiheessa, ikuistin ainutlaatuisen kanalintujen yhteispesän ja poistuin nopeasti paikalta
48 suomenluonto.fi LEHT ONOTKELMIA 48 suomenluonto.fi Uteliaat ja pelott omat ruokit pesivät Haapasaaren lähellä Eteläkareilla. 48 suomenluonto.fi SILOKALLIOI TA JA TEKSTI JUKKA NORTIO KUVAT JUHO KUVA Itäisen Suomenlahden saaristo tarjoaa lintujen vilinää, meren kimmellystä ja kymmeniä omintakeisia retkikohteita. Niitä on nähty siellä parhaimmillaan kolmisen sataa.
suomenluonto.fi 49 SILOKALLIOI TA JA suomenluonto.fi 49 LEHT ONOTKELMIA
Haapasaari on alueen saarista suurin ja korkein. Haapasaari kurottaa kohti avomerta Haapasaari on alueen eteläisin iso saari ja viimeinen, jonne on helppo rantautua. Saaren puut ovat pääasiassa matalia ja hidaskasvuisia saaristolaismäntyjä. Ruokit ovat erinomaisia kalastajia, sillä ne pystyvät sukeltamaan useita minuutteja, kun ne nappaavat silakoita ja kilohaileja syvyydestä. Tummanruskea, hieman suurta lokkia muistuttava hahmo lentää itsevarmasti veneen editse. 50 suomenluonto.fi iitä on aluksi muutamia. Ruokit pesivät vuodesta toiseen Eteläkareilla, kymmenen minuutin venematkan päässä Haapasaaresta kaakkoon. Omaa venettä ei välttämättä tarvita, sillä saareen pääsee yhteysaluksella läpi vuoden. Retkioppaamme Jukka Pekkala varmistaa näköhavaintoni: paikallinen merikihu saalistamassa. Sitten kihu Näkymä kansallispuiston suuntaan Pitkä-Kotkan saaren etelään kurott avilta silokallioilta.. Haapasaarelle saavutaan sen eteläreunalla olevaan Kylälahden satamaan, joka on itäisen Suomenlahden kaunein luonnonsatama. Vaikka saari ei varsinaisesti kuulu kansallispuistoon, on se sekä historiansa että luontonsa vuoksi vierailun arvoinen. Koulussa on saaren mielenkiintoista historiaa valottava museo, ja se toimii myös majoituspaikkana. Rohkeimmat ohittavat meidät vain muutaman metrin päästä. Näin keväällä silokalliot ovat paikoitellen upeasti keto-orvokkimattojen peittämiä. Parasiitti paratiisissa Matkamme jatkuu ruokkisaaren luota myötätuulessa koilliseen, kohti Koivuluotoa. Ne ovat ruokkeja, ainutlaatuisia merilintujamme, pohjolan pingviineiksikin kutsuttuja. Saarelle saapumisessa kannattaa olla tarkkana, sillä Haapasaarta ympäröivä vesialue on täynnä petollisia kareja. Mustavalkeita, pullukoita lintuja tulee oikealta ja vasemmalta, edestä ja takaa. Kihun ruuanhankinta on poikkeuksellinen. Hollantilainen kartantekijä Gerald Hulst van Keulen käyttikin vuoden 1788 kartassaan Suursaaren ja Haminan välisestä laajasta vesialueesta nimeä ”Perkelschaaren” eli Perkeleenkarit. Satamassa pesii vuosittain useita pareja mustakurkku-uikkuja. Ne syöksyvät kohti venettä vinhasti siipiään räpytellen. Sataman lähellä sijaitsee kirkko ja entinen koulu. Sen korkeimmilta kohdilta näkee vaivatta sekä pohjoiseen Haminaan että etelään Suursaareen. Lintu odottaa, että lokki tai tiira nappaa saaliin
iin reen päällä hevosilla jäälle, kun kalastajat lappoivat saalista merestä. Ne olivat viime vuosisadalla kalastajien majoja, kukin kooltaan 10-20 neliömetriä. Autiotuvassa on pön. äin vaihtelevaa rehevästä lehdosta karuun kallioluontoon. Saarella oli merki. Puistoon kuuluva maa-alue vihreällä, lintujen pesimäajan rajoitusalueet punaisia ja keltaisia. Siitä kertovat edelleen näkyvissä olevat tykit, tunneli sekä linnakkeen jäännökset. ULKO-TAMMIO on kansallispuiston itäisin iso saari. Vedenlaadusta on tietoa kaivon läheisyydessä. Ulko-Tammion luonto on eri. Huovarilla käynti vaatii rajavyöhykeluvan. Saarelle pääsee vuoroveneellä Kotkasta. Laitureiden väli. u autiotupa kuudelle hengelle. JU KK A N O RT IO. suomenluonto.fi 51 Kaksi ääripäätä HUOVARI on yksi itäisimmistä ulkosaaristamme, vajaan kilometrin päässä rajasta. Kirkonmaanselkä Suuri-Pisi Mustamaa Tammio Ulko-Tammio Rääntiö Kilpisaari Koivuluoto Äljy Haapasaari Rankki Kirkonmaa Kuutsalo Mussalo Kaunissaari Majasaari Ristisaari Pitkäviiri Mustaviiri Ormikeri Luppi Itäkarit KOTKA HAMINA Pyhtää Sapokanlahti Klamila R aj av yö hy ke Venäjä 5 10 km © Metsähallitus 2019 © Maanmi auslaitos 1/MML/19 Rakin Kotka PitkäKotka Suursaari Huovari Suomenlahti KA RT TA © M ET SÄ H AL LI TU S 20 19 , © M AA N M IT TA U SL AI TO S 1/ M M L/ 19 Itäisen Suomenlahden kansallispuisto kurott uu koko itäisimpään saaristoomme. Kalaputkia ei voi myydä, sen kieltää alueen haltija Metsähallitus. ävä asema toisen maailmansodan aikana itäisen Suomenlahden puolustuksessa. Haapasaaren sataman mustakurkku-uikut. ä. öuuni, puuliesi ja kaasuhella. Metsähallituksen opas on saarella kesä–heinäkuussa viikonloppuisin. Viime vuonna havaitsimme saarella toukokuun alun retkellä muun muassa karikukon, käenpiian, peukaloisen sekä saaren länsipuolella olevalla luodolla pesivän nuolihaukan. Esimerkiksi lehtokielo kasvaa saarella useissa paikoissa. On makuasia, onko kolmen ja puolen hehtaarin puuton alue saari vai iso luoto. Saaressa on kaksi leiriytymispaikkaa sekä kaivo, jonka vesi on syytä kei. Linnusto on monipuolinen. Sen pihapiirissä on kuivakäymälä ja puuvaja. Raassalit eli kalankuskaajat kävivät ostamassa kalat kalastajilta. Huovarin erikoisuus on sen parikymmentä kalaputkaa. Haapasaaren satama on osa idyllistä kyläyhteisöä. Suomen saariston itäisimmän kolkan Huovarin kalaputkia. ömässä läheisyydessä on oivalliset tulentekopaikat, pol. ää. Taustalla vuoteen 1966 toiminut luotsitorni eli Puokki. Talvisin ne vede. opuita ja vessat. Sinne on helppo rantautua, koska saaren länsija e. Keto-orvokit ilostutt avat karussa saaristomaisemassa retkeilijää jo varhain keväällä. Länsilahden pohjoisrannalla on vuonna 2011 kunnoste. Sen hurina kuuluu saaren jokaiseen kolkkaan. UlkoTammiosta lounaaseen avautuvat kalliot ovat oivallisia arktisen muuton seuraamispaikkoja. Kesäisin kalaputkat olivat saarella. Mustamaa on Puolustusvoimain rajoitusalue. ä itäpuolella on jykevät laiturit. Huovarin rauhan rikkoo saaren tutkaasema, joka tarkkailee koko Suomenlahden vesiliikenne. Niitä voi siirtää suvussa, kuten vuosisatojen aikana onkin tapahtunut
Pitkä-Kotkan saarelle pääsee jopa purjeveneellä. 52 suomenluonto.fi 52 suomenluonto.fi Itä-Suomenlahden saarille maihinnousu vaatii rantojen hyvää tuntemusta. Koivuluoto on kompakti retkikohde, jossa luonto vaihtelee rantojen pirunpelloista lehtomaiseen koivikkoon. 52 suomenluonto.fi Rakin Kotkan saaren lintutornista avautuu mitä parhain näkymä kevätmuuton reiteille.
Koivuluoto tarjoaa parastaan Ruokkija kihuhavaintojemme jälkeen etsimme rantautumispaikan Koivuluodon itäpuolelta. Saaren koillisrannalla, liki hyvin varustettua autiotupaa, on parin metrin syvyinen ranta, jonne purjeveneen voi kiinnittää peräankkurilla. Kukkia ja perhosia on harvakseltaan, mutta ne antavat jo lupauksen siitä loistosta, joka avautuu toukokuun lopulla. Suurimman ilon linturintamalla tuottaa sinirinta, joka lennähtää vinhaa vauhtia piiloon. Vasta saarikierroksen jälkeen se ilmestyy uudelleen ihasteltavaksi liki samoissa saaren itäpuolen maisemissa kuin aiemminkin. Se löytyy hyvällä säällä helposti. Saarten moninaiset elinympäristöt tarjoavat muuttomatkan uuvuttamille linnuille lajityypillisiä lepopaikkoja. Pihalla on kuivakäymälä. Ehkä se kokee maisemat tutuiksi, sillä Koivuluodon maasto muistuttaa Lapin karua tunturiluontoa, minne sinirinnan muuttomatka jatkuu levähdyksen jälkeen. Monipuolinen alue Arktisten lintujen muutto on toukokuun alussa vasta aluillaan. Tuvassa on pöytä ja penkit, kaasuliesi, puuhella ja lämmitysuuni sekä sängyt, patjat ja tyynyt kahdeksalle yöpyjälle. Emme kuitenkaan jää yöksi, vaan nautimme kalliolla auringon lämmössä kenttälounaan ennen tutustumista saaren antiin. Uupuneet pikkulinnut saavat suojaa sekä rantojen paikoin tiheistä pensaikoista että muutama saaren sisäosien lehdoista, joista löytyy usein yllättäviäkin lajeja. Arktisille muuttajille kuten hanhille, kuikille, mustalinnuille, pilkkasiiville, alleille ja lukuisille kahlaajalajeille alue on tuttu. Sen ohitse kiirehditään tai joskus vastatuulen vallitessa pysähdytään hetkeksi keräämään voimia, kunnes matka jatkuu tuttua reittiä kohti määränpäätä Venäjän pohjoisosissa. Pirunpellon jälkeen laulaa idänuunilintu Saarikierros Koivuluodon pohjoiskärjen ympäri on antoisa, sillä maasto vaihtelee matkan varrella melkoisesti. Itäisellä Suomenlahdella tavataan jo keväällä hyvien itäja etelätuulten saattelemina runsaasti erilaisia perhosia, kuten sinisiipiä ja neitoperhosia. Oivallista kuntoilua ja tasapaiArktiset linnut matkaavat toukokuussa isoina parvina pesimäalueilleen. Ei ihme, että merikihu on saanut sen elintapoja oivasti kuvaavan latinankielisen nimen Stercorarius parasiticus, joka viittaa loisimiseen. Veneen kiinnitysköysiä varten poukamassa on lenkit sekä kalliolla että lähistöllä olevalla kivellä. suomenluonto.fi 53 ahdistelee saaliin napannutta lintua, kunnes se pudottaa kalan. Yksi saarista on karua kalliota ja lähes pelkästään mäntymetsää, kun jo seuraavalta löytyy lehtoja ja pieniä suolampareita. Autiotupa on entinen meripelastusseuran mökki. Ehkä sinirinta kokee maisemat tutuiksi, sillä Koivuluodon maasto muistuttaa Lapin karua tunturiluontoa.. Osa perhosista on paikallisia, kuten sitruunaja nokkosperhoset. Aluksi on loivaa silokalliota, mutta mitä pidemmälle etenemme, sitä vaativammaksi pirunpellon kivillä hyppiminen muuttuu. Kasvillisuus vaihtelee yli sadalla saarella melkoisesti, mikä tekee luontoretkeilystä mielenkiintoista. Linnusto tuottaa pitkin kevättä yllätyksiä. Kihu nappaa pudonneen kalan joko taiturimaisesti ilmasta tai poimii vedestä. Kevään sää on ollut vaihteleva, mikä tuntuu varsinkin koleina aamuina. Kylmä ulkosaariston ilmasto on pitänyt puiden silmut huomattavasti pienempinä kuin mantereella
54 suomenluonto.fi 54 suomenluonto.fi 54 suomenluonto.fi Ulko-Tammion näköalatornista on huikeat näkymät, kirkkaalla kelillä aina Suursaareen saakka.
noharjoitusta. Kuulemme rannan tuntumassa olevasta lehvästöstä tutun äänen ensin hiljaa ja sitten kovempaa. Varhainen havainto kirjataan vuoden ensimmäiseksi Kymenlaakson alueella. Erikoista Rakin Kotkalla ovat saaren viikinkiaikaan viittaavat yksityiskohdat. Muutoinkin monet Itäisen Suomenlahden retkeilyalueen parhaista paikoista sijaitsevat hiukan puiston ulkopuolella. Linnusto ja kasvillisuus ovat monipuolisia. Aistimme ovat auki ja se tuottaa hetken päästä tulosta. Syy siihen on saaren historiassa ja sieltä löydetyssä viikinkiaikaisessa muinaishaudassa. Ongelmat Suomen luonnon köyhtymisessä ovat moninaisia eikä niitä ole kansallisilla päätöksillä saatu ratkaistua; on sitten kysymys soiden ojituksista, vesistöjen rehevöitymisestä tai metsäluonnon köyhtymisestä yksipuolisten hakkuumenetelmien takia. Se on tehokasta sekä talouden kehittämiselle vihreäksi, edelläkävijäyritysten kilpailukyvyn kannalta että parhaan luontohyödyn saavuttamiseksi. 27 hehtaarin laajuisen saaren luonto vaihtelee etelärannan silokallioista saaren sisäosien lehtomaisiin saarekkeisiin. Laji on harvalukuinen Suomessa ja enimmäkseen puuttuu maan länsiosasta. Suomen hallituksen tulisi käyttää oma arvovaltansa luontoja ympäristösääntelyn edistämiseen Euroopan unionissa, ei sen hidastamiseen. Euroopan unionilla on tässä tärkeä tehtävä: kun talous toimii ylikansallisesti rajojen yli, on myös talouden pelisääntöjä ohjaavan luontoja ympäristösääntelyn oltava ylikansallista. Kaksi merikihua liitää lähelle näyttämään, kuinka tiiralta viedään kalansaalis. Koivuluoto on tarjonnut hienoja maisemia, mukavia lintuhavaintoja ja mitä parhaimpia retkimuistoja. Siksi kansallisen luontopaneelin sekä YK:n luontopaneelin suositukset on otettava tarkkaan huomioon päätöksenteossa. Euroopan unioni osaltaan tekee tärkeää työtä näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Luontokato on yksi planetaarisen kestävyyden kysymyksistä, jotka uhkaavat koko ihmiskunnan ja muiden lajien tulevaisuutta maapallollamme. Idänuunilintu! Havainto on yksi retken kohokohdista. Tutkimustiedon on ohjattava poliittista päätöksentekoa niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla. Usein luontopolitiikka jää talouden hallitsemassa eduskuntatyössä muiden prioriteettien jalkoihin, vaikka samaan aikaan tieto luonnon vaalimisen taloudellisesta arvosta ja luonnolle paremmista vaihtoehdoista maankäytössä on lisääntynyt. Aiempiin vastaaviin sopimuksiin verrattuna edistystä on juuri konkreettiset ja sitovat tavoitteet, joiden toteutumista seurataan aiempaa tarkemmin. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen EUROOPAN UNIONIA TARVITAAN TYÖHÖN LUONTOMME PUOLESTA ILMOITUS. Tämä on myös talouden etu, sillä kansainväliset sijoittajat, ostajat ja myös kuluttajat vaativat yhä enemmän kestävyyttä tuotteilta. Ennen lähtöä istahdamme vielä kahvittelemaan kalliolle. YK:n luontokokous Montrealissa hyväksyi joulukuussa 2022 historialliset tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi 2030 mennessä. Selvä enemmistö suomalaisista kannattaa toimia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi niin Suomessa kuin globaalisti. Suomen tulisi edistää kestävän kehityksen mukaista luontopolitiikkaa, eikä jarruttaa sitä. Vaikka iduliksi kutsuttu lintu havaitaan säännöllisesti näillä saarilla, sävähdyttää sen kuuleminen aina. Viikinkisaarelle yöksi Retkemme päättää yöpyminen Rakin Kotkan saaristolaiskylässä. Kyhmyjoutsen pesii Koivuluodon pohjoispään kaislikossa. Luonto köyhtyy yhä myös meillä Suomessa. Kelohuviloiden lisäksi saarella on muun muassa nuotiopaikkoja, laavuja, keittokatoksia ja sauna. Suomalaisilla korkeakouluilla on paljon osaamista ja tutkimustietoa siitä, millä toimin voimme ohjata talouttamme kestävämmäksi. Merikotkat eivät ole kuitenkaan turvassa, ja siksi pesien sijainti pidetään visusti pienen piirin tietona. EU voi omalla painoarvollaan vaikuttaa myös koko maailmantalouden ympäristöpelisääntöihin. Tutkimustiedolla on merkittävä rooli luontotoimien kohdentamisessa oikein sekä talouden viherryttämisessä luonnolle kestäväksi. Antoisan retkemme kruunaa täälläkin merikotkan ihailu, kun se hankkii ruokaa lähistöllä olevalla pesällään oleville poikasilleen. Toisin on kalasääsken kanssa, joista yksi on pesinyt vuodesta toiseen Rakin Kotkan lähellä olevalla merimerkillä. Viime kädessä monimuotoisten ekosysteemien vaalimisessa on kyse oman lajimme ja muiden lajien tulevaisuuden turvaamisesta. Saari ei kuulu kansallispuistoon, mutta on muuten mielenkiintoinen
56 suomenluonto.fi Talven koreutta TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT ANJA SIRVIÖ, PAUL STEVENS JA SAIJA KIISKINEN Koko Suomi sai kokea kunnon talven, ja sen parhaat hetket tallentuivat talvikuvakisaamme. Talvipäivä. Yleisöäänestyksen ja samalla kisan voittaja. SUOMEN LUONNON TALVIKUVAKISA suomenluonto.fi/talvikuvakisa. Anja Sirviö
M enneestä talvesta tuli Suomessa kylmin yli kymmeneen vuoteen, sillä sitä kylmempi talvi koettiin viimeksi 2010–2011. Äänestäjien kesken arvottiin Urtekramin ihonhoitotuotteita.. Toiseksi lukijat äänestivät Paul Stevensin kuvan Sinitiainen. Viime jäätalvi alkoi Itämerellä niin kovana, että vuodenvaihteessa merestä oli jäätynyt noin nelinkertainen määrä suhteessa viimeisen 15 vuoden tasoon. Suomen Luonnossa perinteinen talvi nähtiin mahdollisuutena tallentaa talvi kuviin. sija. sija. suomenluonto.fi 57 Sinitiainen. Kuvan nimi on yksikertaisesti Talvipäivä. Pian tuulet ja lämmennyt sää pysäyttivät kehityksen, ankaran talven pitkän huokauksen. Kiteitähän on oikeastaan miltei jokaisessa talvikuvassa, sillä talvella vesi jäätyy, ja terminenkin talvi määritellään nollan asteen eli veden jäätymispisteen mukaan! T oimitus valitsi kymmenen kuvaa yleisöäänestykseen. Sinitiainen on nopeimmin runsastuneita talvilintujamme, ja lämpenevissä talvissamme yhä enemmän kotonaan, Kolmanneksi tullut Saija Kiiskisen otos Jääkukkaset kuvaa aikaisin jäätynyttä merta Helsingin Lauttasaaressa; talvi on taikonut jäälauttojen väliin ikään kuin kukkasia. Jääkukkaset. 2024 välillä otetuille kuville. Kuvan lintu taituroi järviruovikossa, mistä se ja monet muut linnut etsivät talvella syötävää. Kilpailun voittajat palkittiin Luontokaupan ja Partioaitan tuotteilla. Siinä on pohjoisen suurluonnon voimaa ja juhlaa sekä erämaatunnelmaa – onhan Jänisjärvi Kaldoaivin ja Vätsärin erämaiden välisellä kaistaleella. Aurinko on kuvassa juuri laskemassa, eikä kaamoksenkaan päättymisestä ole kuin hetki. Kiitämme kaikkia kisaan osallistuneita ja suosikkiaan äänestäneitä. Kuva on samalla Suomen talven ytimestä, sitkeimmältä talviseudultamme, jossa talvi vaihtuu keskimäärin kevääksi vasta aivan huhtikuun lopulla. Alkutalvi oli erittäin kylmä, ja niin sanottu terminen talvi alkoi Ilmatieteen laitoksen mukaan etelässäkin jo marraskuun puolivälissä. Saija Kiiskinen. 3. Paul Stevens. Kuvia kertyi yli puolituhatta. Kisan voitto meni niukalla äänten erolla pohjoiseen Lappiin, missä Anja Sirviö tallensi näkymän Näätämön läheisellä Jänisjärvellä tammikuun puolivälissä. 2. Talvikuvakisamme oli avoinna 1.12.2023–3.3. Niissä näkyy suomalaisen luonnon talvien kirjo etelästä pohjoiseen, pikkulinnuista nisäkkäisiin ja maisemista lumikiteisiin
Mo. H O M O S A P I E N S H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Rauha. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – ja tuplasti nautitt u. Mika Markkanen. o. Mitä. Retki alkaa aina huolellisella suunnittelulla. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Mika Markkaselle luontopoluilla patikointi on rakas harrastus. Helsinki. Kotipaikka. Tärkeintä luonnossa. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN Satojen polkujen kulkija Kuka. Luontopolkumies
Ensimmäisenä vuonna kirjoitin 14 tekstiä, seuraavana jo tuplasti.” 2024 ”Viisisataa käveltyä ja blogattua luontopolkua.” 2031 ”Nykyisellä vauhdilla saan tuhat luontopolkua täyteen. Minulla on Exceltaulukossa valtava määrä polkuja.”. Innostavaa puuhaa riittää myös retkien jälkeen. Joskus Eckerö Linella työskentelevän Markkasen järjestelmäasiantuntijan hommatkin hoituvat etänä Etelä-Savosta käsin. Kerron, jos reitillä on jotain kävelijän kannalta huonoa, esimerkiksi puuttuvia opasteita. Se on selkeä tavoite!” ”Olen suunnittelijaihminen. Ehkä se alkoi mökkeilystä. Vain koordinaattien merkkaaminen ja avainsanojen miettiminen tuntuu välillä pakkopullalta. ”Pesintäpaikka huomattiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Mökin tontin kulmalla on nimittäin jo muutaman kerran pesinyt saimaannorppa. Laitan myös polkuja ylläpitäville tahoille palautetta”, hän kertoo. Tähän mennessä Luontopolkumiehen reittiraportteja on käyty lukemassa yli kaksi miljoonaa kertaa. Hyvällä tuulella Markkasella oli alusta saakka selvä ajatus blogitekstien sisällöstä. Konseptiin kuuluu, että jokaisesta esitellystä polusta kerrotaan tietyt perustiedot, kuvia on paljon ja paino enemmän informatiivisuudessa kuin tunnelmoinnissa. Näin kävi kesällä 2017 helsinkiläiselle Mika Markkaselle, joka tuolloin lomaili kaverinsa mökillä Etelä-Savon suunnalla. Jos on tylsää, teen kuntien nimillä googlehakuja ja etsin listaan uusia, kiinnostavia kohteita”, Markkanen kertoo. Luonto alkoi isommin kiinnostaa Markkasta nelikymppisenä, parikymmentä vuotta sitten. ”Olin aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että tietoa reittien lähtöpaikoista, pituuksista, taukopaikoista ja muusta sellaisesta voi olla hankalaa löytää. Markkanen asettelee saTEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN Satojen polkujen kulkija parkkipaikat ja osoitteet, tekee hyvät eväät ja miettii myös sopivat vaatteet. Markkanen on edelleen selvästi innostunut retkibloggaamisesta ja . Liikuin paljon luonnossa ja tutustuin mökkimaiseman lähistöllä oleviin luontopolkuihin. Mökki tarjoaa mahdollisuuden myös sangen kadehdittavaan luontoelämykseen. ilistelee jo tulevaa kevättä ja kesää. Siihen saakka Puumalasta kotoisin oleva, mutta jo 1980-luvun lopulla Helsinkiin muuttanut Markkanen piti itseään aika kaupunkilaisena. Yksi hokemistani onkin, että kaikki luontopolut ovat hyviä luontopolkuja.” 2009 ”Olin vuorotteluvapaalla puoli vuotta. ”Ensin aioin arvostella polkuja, mutta aika nopeasti tajusin, ettei se ole tämän blogin tarkoitus. Katsottiin, että kappas vaan, siinä on liiterin takana norppa ja kuutti jäällä.” Kokonaisvaltainen nautinto Luontopolkuretkeily on Markkaselle kokonaisvaltainen harrastus, johon kuuluu poluilla patikoinnin lisäksi huolellinen etukäteissuunnittelu. Tavoitteena on, että lukija saa reitistä hyvän yleiskuvan. Metsätkin alkoivat kiinnostaa, kun isä alkoi puhua, että suvun metsiä pitäisi hoitaa.” Puumalassa, Saimaan rannalla, sijaitseva mökki on edelleen Markkaselle tärkeä paikka, jossa hän viettää paljon aikaa. Hän ei liikoja aikaillut, vaan alkoi saman tien retkeltä palattuaan googlailla sopivia blo gi pohjia ja kahden päivän kuluttua ensimmäinen teksti oli jo julkaistu. Minulla on excel-taulukossa valtava määrä polkuja. Silmiinpistävä piirre on päivitysten hyväntuulisuus. Markkanen nauttii kuvasaaliin läpikäymisestä ja blogitekstien sommittelusta. ”En ole vielä kertaakaan ajatellut, että onpas tämä rasittavaa. suomenluonto.fi 59 nansa tarkasti, eikä mollaa edes sellaisia reittejä, joiden merkinnöissä tai rakenteissa olisi parantamisen varaa. ”Saan valtavasti virtaa siitä ajatuksesta, miten kiva on kohta taas päästä poluille kävelemään ja kuvaamaan.” Myös lukijat ovat löytäneet blogin. Blogin ja somekuvien vuoksi on mukava, että yllä ei ole aina sama takki. Ennen retkeä hän kirjoittaa muistiin H auskat ideat syntyvät usein vähän vahingossa. Luontopolkumies-blogi – jota nykyisin julkaistaan myös Retkipaikka.fi -sivustolla – oli syntynyt! Salamana kehitelty idea on osoittautunut kestäväksi. ”Olen suunnittelijaihminen. Tällä hetkellä taulukoissa on noin 500 kävelemätöntä reittiä ympäri Suomea. Aietta kuitenkin hankaloitti tiedonhankinta. Kiinnostus luontoon kasvoi paljon.” 2017 ”Perustin Luontopolkumies-blogin. Nettihauilla reitistä herui aika niukasti faktaa, ja sekin vähä oli ristiriitaista. Suunnitelmallisuuden ansiosta on jo tiedossa, että polkuja riittää koluttavaksi vielä moneksi vuodeksi. Jo reittiä kävellessäni ajattelin, että pitäisiköhän minun alkaa jakaa sitä tietoa”, Markkanen kertoo. Kauniina lomapäivänä metsälenkki houkutteli, ja Markkanen ajatteli lähteä kiertämään Heinävedellä sijaitsevan Pyylin polun. ”En edes tiedä, mistä luontoinnostus tuli. Vietin koko ajan enemmän aikaa mökillä ja kiertelin lähipaikkakuntien poluilla
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. V I N J E T T I . Kuva: Tuukka Pahtamaa, Oulu, Kiiminki, 15.3.2024. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. URBAANI VARPUSPÖLLÖ Viiden tunnin lintuseurannan tuloksena oli tämä kuva varpuspöllöstä. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Euroopan pienin pöllö on vain punatulkun kokoinen. KOITELINKOSKEN ALKUKEVÄT Kiimingin Koitelinkoskella vesi virtaa jo hieman vuolaammin ja jääkansi on paikoin antamassa periksi. Kuva: Teemar Vaino, Helsinki, 9.3.2024
LOKIT OVAT SAAPUNEET Lokit palailevat järville ja kilpailijoiksi merikotkan apajille. Molemmille maistuvat kalastajien jäälle jätt ämät pikkukalat. Kuva: Kaarina Heiskanen, Kuopio, 11.3.2024.. Kuva: Ritva Pietikäinen, Sulkavanjärvi, Kiuruvesi, 15.3. 2024 klo 18. . Kuva: Tommi Kujala, Utajärvi, 4.3.2024. . KEVÄTPUUHIA Käpytikat paritt elutouhuissa. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I TÖYHTÖTIAINEN ILAHDUTTI Olin jo pitkään toivonut, ett ä saisin kuvan töyhtötiaisesta. Pesintä alkaa vähän myöhemmin keväällä: toukokuussa tikkanaaras munii kolopesään 4–7 munaa. Kuva: Markku Rantaeilola, Valkeakoski, 12.3.2024. LIITO-ORAVAN PAPANOITA Hiihtolenkillä silmiini osui liito-oravan papanoita ison kuusen juurella. KUUN PINTAA Iltakuuden aikaan aurinko alkoi painua länteen metsän taa, ja kuu loisti korkealla sinisellä taivaalla. . Sitt en hän täytt i toiveeni saapumalla ikkunan takana olevalle lintujen ruokintapaikalle ruokailemaan! Kuva: Satu Välimaa, Kangasala, helmikuu 2024
On hyvinkin mahdollista, e. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. /kysy-luonnosta tai . . Koiraan laulun ”komeus” on kirjosiepponaaralle parinvalinnan kannalta tärkeää. Pian puutarhasta alkoi kuulua myös punavarpusen viheltelyä. eesta suomenluonto.. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. aa pariutumisessa, jos se matkii vieraan lajin laulua. ä lauluvariaatio on kiinnostava ja siis valintaetu. Huomasin, e. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. ävästi punavarpusta ennen tämän saapumista keväällä. aa myös höyhenpuvun komeus ja linnun kosiokäy. H AN N U RÄ M Ä / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Tätä toistui useina päivinä. lomakkeella, joka löytyy osoi. Veikkaan, e. Myös pensastasku osaa matkia erehdy. Onko linnulle hyötyä tai hai. äytyminen. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kirjosieppo voi lisätä laulunsa loppuun variaatioita, joilla se erott uu kilpailijoistaan. ikin punavarpusen vihellyksen. Ensimmäinen kirjosieppokoiras saapui puutarhaani toukokuun alussa. Havainto tuntui aikaiselta, eikä oksistossa näkynyt muita lintuja. ä oman säkeensä jälkeen kirjosieppo esi. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Kirjosiepon laulussa on silloin tällöin vastaavia, muita lajeja muistu. Linnuthan talvehtivat aivan eri paikoissa. SEPPO VUOLANTO Matkiiko kirjosieppo punavarpusta. Saako eri tavalla laulava koiras parikseen naaraan ennen muita vai vasta viimeisenä, vai jääkö se kokonaan ilman naarasta. kirjeellä tai kortilla osoi. Jos on mahdollisuus tarkkailla useita laulavia koiraita, kysyjä voisi tarkkailla laulajia. avia lauluvariaatiota, nimenomaan sen loppuosassa. Onkohan kirjosieppo oppinut punavarpusen vihellyksen edellisenä kesänä. Toki parin valintaan voi vaiku. ä punavarpusen säe on kuulunut kirjosiepon pesään sen ollessa vielä pesäpoikanen
i koivun larvan”, sanotaan kansanlaulussa. Nopeat liikkeet ovat yleensä tilapäisiä ja palautuvia muutoksia puiden lehtien tai niiden lehdyköiden asennossa. Useimmille tu. Ruokamarketin hedelmähyllystä tu. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Kasvit osaavat suunnata kasvunsa kohti valoa. ”Tuuli se taivu. amaan. aa parilehdykkäiset lehtensä suppuun pimeän tullessa ja avaa ne jälleen, kun tulee valoisaa. . Hitaita kasvuliikkeitä eli tropismeja ovat esimerkiksi verson kasvu kohti valoa ja juuren kasvu alaspäin, pois valosta. Puut eivät kuitenkaan ole täysin liikkuma. u lienee tuntokasvin (Mimosa pudica) nopea reaktio kosketukseen: se kääntää lehtiensä pikkulehdykät ja lopuksi koko lehtiruodin alaspäin, ja lehdet palaavat entiseen asentoon muutaman minuutin kulu. Periaa. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Puilla on kahdenlaisia liikkeitä liikkeitä Pystyvätkö puut heilu. u puiden oksien painuvan yöksi alaspäin ikään kuin lepoasentoon. ua. Tällaisia palautuvia liikkeitä kutsutaan uniliikkeiksi eli nyktinastioiksi, ja niitä tavataan juuri Fabaceae-heimoon kuuluvilla puilla. yvät öisin, jolloin oksat raskaampina painuvat alaspäin. elua, kuten me ihmiset heilutamme käsiä tai kipristämme varpaita, eivät puut tee. Näitä emme kykene silmin havaitsemaan. Hernekasveihin kuuluva silkkialbitsia (Albizia julibrissin) tai. eessa niillä on kahdenlaisia liikkeitä. Omaehtoista oksien, rungon tai juurien liiku. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O K Y S Y L U O N N O S TA suomenluonto.fi 63. omia. u tähtihedelmä eli karambola (Averrhoa carambola) kykenee tai. amaan lehdykkänsä alaspäin noin 20 sekunnissa. Viimeaikaisissa laserkeilaukseen perustuvissa tutkimuksissa on havai. Tämänkin liikkeen takana on painovoima – oksien ja lehtien vesivarastot täy. Jokin ulkoinen voima, kuten tuuli, sade, lumi tai muu sellainen, tarvitaan puiden runkoa ja oksia liiku. amaan itse itseään, runkoa ja oksia
Keltajänönmukulan ulkokuori on likaisenkeltainen ja rusojänönmukulassa on punertavia laikkuja. Olen etsinyt tietoa kasvioista, mu. Ennen niitä kutsu. Eläimet syövät jänönmukuloita mielellään. Halkileikkaus on toinen ero: jänönmukuloiden sisus on nuorena kuin polyuretaania, ja vanhemmiten ne muu. ”Karvamokkulat” kuuluvat tupasvillalle. Try. . elit ovat maanalaisia, mutta jänönmukuloista näkyy osa myös maan pinnalle. Mitähän nämä mahtavat olla. Jänönmukuloita luullaan usein try. yä huomiota – ainakaan soisilla mailla, joilla liikkuminen on tuohon aikaan hankalaa. Molemmat lajit kasvavat lähes koko maassa, muista neljästä lajista on vain yksi. Osassa mokkuloista pörräsi muutama mehiläinen. eleiksi, vaikka ne eivät ole mitään sukua try. Siellä täällä oli tällaisia ohuehkon varren päässä olevia karvamokkuloita, joista osa kukki keltaisena. Niistä muodostuvat tupasvillalle tyypilliset pumpulipallot. eleiden sisusta on kuin harmaata marmoriseinää. LASSE KOSONEN JO N N A. en löytänyt tämän näköisiä kasveja. eleiksi. eleihin. äisiä löytöjä. uvia keltaisia heteitä ja kuvassa näkyviä kehäsukasia, jotka venyvät myöhemmin lenninhaiveniksi. . Haiventen avulla siemenet leviävät etäälle emokasvista. Kun jänönmukulan kaivaa ylös, huomaa sen pinnassa juurimaisia säikeitä. aa on, vaikka niitä ei yleensä käytetäkään ravinnoksi. Kukkivan tupasvillan tähkiin kasvaa selvästi ero. Tuskin niiden syömisestä ihmisillekään hai. Jänönmukula näytt ää tryffeliltä Tupasvillan kukinta on vaatimaton Mikä mahtaa olla kuvan sieni. Tupasvilla kukkii varhain keväällä pian lumien sulamisen jälkeen. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Satuin ulkoillessani metsäalueelle, jossa oli korpimainen metsäpohja. Se on selkeä ero try. uvat tasaisen likaisen harmaiksi. iinkin jäniksentry. Suomessa on tava. eleille. Try. TERHI RYTTÄRI TI M I LA IV O / VA ST AV AL O JA JU SS I SA AR N IO Pumpulipallot osoitt avat, ett ä tupasvillan kukinta on ohi ja siemenet kehitt yvät. u ainakin kuusi lajia jänönmukuloita, joista keltajänönmukula ja rusojänönmukula ovat tavallisimmat. Silloin ei kasveihin ehkä tule kummemmin kiinnite. Usein ne kasvavat hiekkaisella maalla
elevat petoja, joista näätä lienee nykyisin tavallisin kolopesijöiden surma, rannoilla myös minkki. Hupaisaa, e. äytymistä on havainnoitu ja niiden eleistä tiedetään melkoisesti. u, joka pitää häntäänsä pystyssä ollessaan omissa oloissaan. Ne osoi. Ke. yy yleensä dominanssiin. aa muurahaista, kun taas koiras on siivellinen ja rakenteeltaan petopistiäismäinen. Kerran pöntössä oli aikuisen linnun siivet. ä itsevarmuus karisee hetkessä! HEIDI KINNUNEN Voiko telkälle pysty. Sen takaosa on erikoisen värinen, eikä sovi mihinkään yleiseen Suomen muurahaiseen. Vaiku. ämään isommalta kuin todellisuudessa onkaan. Se ei siis rakenna itse pesää, vaan tunkeutuu petopistiäisen pesään ja munii sinne munansa. ei pesintä ole toistaiseksi kertaakaan onnistunut. Jokin peto oli kiivennyt sinne. ä kyseessä ei ole muurahainen vaan neulapistiäisnaaras (Myrmosa atra). . Paalussa on pellitys estämään kiipeilijöitä. u säikähtää, se nakkaa hännän alas ja juoksee paikalta pois. . Miksi häntä on pystyssä. Neulapistiäinen on Suomessa melko yleinen ja on levinnyt Ahvenanmaata ja Lappia lukuun o. Luonnonoloissa kelopuita on harvoin pystyssä jäiden keskellä, ja luonnonkolojen puute houku. Vanhimmat tiedot ovat kotioloissa kasvatetuista ketuista. Ke. Kun ke. Se kuuluu omaan pieneen neulapistiäisten heimoon (Myrmosidae), joka on läheistä sukua elintavoiltaan samankaltaisille mutipistiäisille (Mutillidae). Kuoriutuva toukka tappaa isäntätoukan ja syö sille varatut saaliseläimet. Hännän nostaminen ylös lii. avat alistumista laskemalla hännän alas, ja jotkut yksilöt voivat jopa kierähtää maahan ja paljastaa vatsansa lajikumppanilleen. ää pöntön tällä tavoin paalun päähän veteen. aa siltä, e. a lähes koko maahan. Riistakameroihin tallentunut materiaali tukee näitä havaintoja. Itsevarman ketun elkeet Pöntt ö paalun päähän JU H A LE VO N EN Mikä muurahainen tämä on. Harmittaa, e. u on ryhdikäs ja pyrkii näy. avien talon pihapiirissä pyörii ke. Neulapistiäinen on hiekkamaassa pesivien petopistiäisten pesäloinen. JUHO PAUKKUNEN Muurahainen osoitt autui muuksi TA PI O KU JA LA JA TI IN A JU O LA. elee telkkiä pön. SEPPO VUOLANTO RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV AL O Sopeutuvainen kett u elää niin pihapiireissä kuin metsän siimeksessäkin. ama. ujen sosiaalista käy. Kun häntä on pystyssä, ovat korvatkin yleensä pystyssä. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Tu. Tällaistakin pöntötystä neuvotaan usein tekemään erilaisille kosteikoille. öihin. Häntä korkealla kulkeva eläin on itsevarma ja haluaa viestiä siitä lajikumppaneilleen. Maalla olevat pökkelöt houku. Tällä lajilla naaras on siivetön ja muistu.
Sopu antaa sijaa myös talvisin: hyvään talvehtimispaikkaan voi kerääntyä lähitienoolta satamäärin käärmeitä, liskoja ja sammakkoeläimiä, jotka lepäävät kylmän ajan kylki kyljessä. Rantakäärme kuvan vasemmassa yläkulmassa kivellä, kyy alareunassa keskellä ruohojen alla.. Toki eläimet eivät tietoisesti laskelmoi hyötyjä ja riskejä, vaan kyseessä on luonnonvalinnan sukupolvien saatossa muovaama käy. Kyy ja rantakäärme eivät useimmiten kilpaile saaliista. Suomen luonnonsuojeluliitto on vuonna 1938 perustettu maamme suurin ja tutkitusti vaikuttavin ympäristöjärjestö. Tilaa maksuton esitteemme: sll.fi/testamentti Omien läheistesi lisäksi voit muistaa testamentissa suomalaista luontoa. äytyminen. ä eri lajia olevia käärmeitä aivan lähekkäin. Käärmeet eivät ole kovinkaan reviiritietoisia, vaan hyvillä elinpaikoilla voi nähdä sekä samaa e. Mitä arvokkaampi ja niukempi resurssi, sen raivokkaammin sitä kanna. Jos kuitenkin ruokaa, suojaisia koloja ja lämpimiä paista. TA PI O O JA N EN Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Millaisen j äl j en sinä j ätät. aa puolustaa. EERO OJANEN, 9 V. Reviirin eli oman elinpiirin puolustamisen tarkoitus on suojella kilpailijoilta rajallista resurssia, esimerkiksi ruokaa tai pesäpaikkaa. Ravintopula voi tosin ajaa lajit samoille apajille tai jopa syömään toinen toisiaan. Testamenttilahjoittaminen on kaunis tapa tukea suomalaisen luonnon suojelua ja varmistaa, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia sen ainutlaatuisuudesta. elupaikkoja on runsaasti, ei käärmeillä ole mitään syytä suhtautua toisiinsa vihamielisesti. MAIJA KARALA Miksi kyy ja rantakäärme viihtyvät näin lähekkäin. Voit ohjata testamenttilahjoituksen joko Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön tai esimerkiksi metsien, sisävesien, uhanalaisten lajien tai Itämeren suojeluun. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S . Havaintoja reviirin puolustamisesta käärmeillä on koko maailmastakin niukasti. Pääasiassa aggressiivista käyttäytymistä esiintyy samaa lajia olevien käärmeiden kesken silloin, kun ne kilpailevat pari. elukumppaneista. Aikuinen kyy syö pääasiassa jyrsijöitä, rantakäärme puolestaan sammakoita ja kaloja. Yleishyödyllisille yhdistyksille tehdyt testamentit ovat verovapaita
äviä uhkakuvia aletaan nähdä promilleissa kokonaisuudesta, luonnonsuojelutoiminnan yleinen usko. – Eija Salmi, Helsinki Suuri ja mielenkiintoinen tietopake. 35,12.5. yvää konkree. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 3/2024 paras ju. Uhanalaisen eläimen kantaa hoidetaan antamalla sen olla rauhassa. – Mika Wallenius Villa Elfvikin luontotalo Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Ruukinranta, Espoo puh. u. ävät varmaankin paljon paremmilta näin kuin esimerkiksi sanomalehtipaperilla. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 21.4.2024. u oli mielenkiintoinen ja ulkoiluun kannustava perheelliselle. Kiitos hienoista artikkeleista ja kuvista. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 MobilePay-numero: 77220 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – Ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. ämistyötä parhaimmillaan. u oli Suden jäljillä. H ossa, Raatteentie , Arola, Kiantajärvi, Saimaa. Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhonpesä oy 50 vuoden kokemuksella oma tuotanto Suomessa oma tuotanto Suomessa oma maahantuonti oma maahantuonti Kanootit ja kajakit Kanootit ja kajakit. – Juhani Nurmi, Jyskä Jutun avulla pystyin päivi. 4.6.2023 norppaja karhumatka. (klikkaa lehden kansikuvaa). i sudesta pitkästä aikaa. äni jonkin verran. Hämmästyin, kuinka merkityksellistä saa. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. a kun kartat alkavat olla täynnä suunniteltuja voimaloita, tavalliselle luonnolle jää huolestu. aa olla rii. Kiitos! – Lea Vuorinen, Lempäälä Luontoyhtey ä etsimässä Ju. ävä luontoyhteys aivan pienestä pitäen. 18.6.2023 (norpaton) 560,ja 3.6.8.2023 4 pv. Mielenkiintoinen tarina siitä, miten koiria voi hyödyntää luontoselvitysten teossa. H inta 660,14. – Erno Salminen, Paa inen Todella tärkeää tietoa positiivisesti kerro. amaan susia koskevaa tietoani. – Eija Kuula, Kannonkoski Tarkka vainu Luonnonsuojeluun lii. Se on havainnollinen, hyvin kirjoite. Suden jäljillä Aika erikoinen on tilanne, kun suden esiintymisen painopiste on Lounais-Suomessa. Osallistujien kesken arvotaan Juha Kauppisen ja Janne Torisevan kirja Korvaamatt omat – kertomuksia luonnon avainlajeista (Siltala 2023) sekä Kalatalouden keskusliiton Pihapiirin lintuja -pelikortit. 043 826 9208 www.espoo.fi/villaelfvik 31.5-4.6.2023 31.5. 045-1374757 27.-30.6.2024 Suomussalmi: Arola, Hossa, Raatteentie ym. Koe vapaat karhut! Hinta 470,5.5. Lainaus ”Tunnetut erityistä suojelua vaativat kohteet ehkä rajataan ulos, mu. avat laskea, ja sillä voi olla itsessään pahemmat vaikutukset luonnolle kuin itse tuulivoimaloilla on. Tammisaari alk. ”Kannanhoidollinen metsästys” on käsitteenä vastenmielinen. 65,KARHUI... u ja kuvite. Tuusulanjärvi alk. avuus sekä arvostus saa. u. i Eija Salmi Helsingistä. koti M etsä Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 on monelle Mitä mieltä olet lehdestä. ista kehi. Kainuu 460,KARHUJA ... i mielipide. Taas. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. elee mielestäni luonnonsuojelun sokean pisteen. Anna palaute. Artikkeli kertoi syyt selvästi. niikonmatkat.. Arvonnassa kaksi paria Helsingin villasukkatehtaan kaarnanruskeita villasukkia (koot 37–39 ja 40–42) voi. Kuvat näy. ämään ja kasva. TO IM IT TA N U T A N N A TU O M IN E N EDELLINEN NUMERO Kiillolle on perusteet Olen pitkään ihmetellyt, miksi Suomen Luonto, Luonnonsuojeluliiton lehti, painetaan näin kalliille, kiiltävälle paperille. – Elisa Salmi Paisuteltuja uhkakuvia Lehden 1/2024 pääkirjoituksessa Heikki Vasamies esi. una. Viimeisimmän lehden 3/2024 Todentuntuinen luonto -artikkeli virtuaaliluonnosta muu. avan vähän tilaa.” Jos merki. – Anne Savola, Pori Osallistu Paras ju
viedä kestävyysasioita eteenpäin”, sanoo Hanna-Liisa Kangas Suomen ympäristökeskuksesta. Taloyhtiöissä päätetään monista energiankulutusta, liikkumista ja monimuotoisuutta koskevista toimista. Taloyhtiöiden ratkaisuilla voi vaikuttaa päästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Taloyhtiöillä on myös mahdollisuus kannustaa ympäristöystävällisiin liikkumismuotoihin sekä vaikuttaa jopa asukkaidensa tavaroiden hankintaan. Taloyhtiöiden asioista päättää yhtiökokous, joka myös valitsee hallituksen. ”On tärkeää, että taloyhtiöiden hallituksissa olisi ihmisiä, jotka uskaltavat Taloyhtiöiden ratkaisuilla voi vaikuttaa päästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Taloyhtiön kautta voi siis vähentää myös niiden kulutusta, joilla ei ole halua tai mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kulutukseen. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi KEVÄÄN MYÖTÄ monelle kerrosja rivitaloasujalle kolahtaa postiluukusta kutsu yhtiökokoukseen. TALOYHTIÖIDEN RATKAISUT pihojen hoidossa voivat tukea kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Jos tuntuu, että oman arjen pienet kestävyysteot ovat kuin neula kulutuksen suuressa heinäsuovassa, kannattaa lähteä ehdolle taloyhtiön hallitukseen. ”Taloyhtiöt voivat suosia luonnonkasveja, niityttää nurmikoita, lisätä kasvillisuuden kerroksellisuutta ja lahopuuta pihoillaan”, luettelee Kati Vierikko Suomen ympäristökeskuksesta. Yhteiskäyttötavaroilla voi vähentää asukkaiden hankintatarpeita. Niiden arvo pitäisi huomioida myös tiivisrakentamisessa. Vaikka rakentamisen ohjeistuksiin tuodaan koko ajan tiukempia kestävyysvaatimuksia, ne koskevat yleensä uudisrakentamista. Hallitus puolestaan valmistelee päätettävät asiat yhtiökokoukselle ja usein päättää pienemmistä asioista suoraan. Taloyhtiöiden ratkaisuilla voi vaikuttaa päästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Yhteisiä kestävyystekoja vuilla rakennetuilla asuinalueilla pihat ovat kookkaita, runsaspuustoisia ja osa ekologista verkostoa. ”Suomen rakennuskanta uudistuu hitaasti, joten sillä on iso merkitys, miten olemassa olevia rakennuksia hoidetaan ja käytetään”, sanoo Kangas. Isännöintiliiton mukaan noin 2,7 miljoonaa suomalaista asuu taloyhtiöissä. Erityisesti 1960–70-luTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MIRA GRÖNROOS KUVITUS OONA HIMANEN. Yhteiset tilat voi valjastaa esimerkiksi pyöräilyn edistämiseen järjestämällä hyvät säilytystilat tai vaikka pyörän huoltopisteen
3. 2. Perusta niitty, suosi kotimaisia lajeja ja kitke vieraslajeja. Vinkit antoi kehittämispäällikkö Hanna-Liisa Kangas Suomen ympäristökeskuksesta. Edistä pihan monimuotoisuutta Säästä puita, risukasoja ja lahopuuta. 4. Tähän vaikuttaa se, onko alueella järjestetty biojätteen erilliskeräystä. /kortit/korvasieni/ HERKULLINEN HERNE Maatiainen-yhdistys on valinnut vuoden 2024 maatiaiskasviksi herneen. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Kohti vihreämpää taloyhtiötä 1. Teetä energiansäästökartoitus ja selvitä mitä taloyhtiöösi on kannattavaa tehdä. Tätä puutarhan vihreää helmeä on viljelty Lähi-Idässä jo kenties 7500 eaa. BIOJÄTTEET KOMPOSTIIN Biolanin tammikuussa tekemä tutkimus paljasti, että 52 prosenttia omakotiasujista kompostoi itse taloutensa jätteet. Edistä energiaremonttia Ota yhteyttä alueesi energianeuvontaan, jotta saat apua energiaremontin käynnistämiseen. suomenluonto.. 5. Pienet makupalat Pienet makupalat. Kuitenkin peräti 28 prosenttia omakotitalouksista ei lajittele biojätteitään vielä mitenkään. Herne on viime vuosina noussut uuteen suosioon erinomaisena kasviproteiinin lähteenä ja luonnollisena maaperän parantajana. Korjauta ajoissa ja ilmastoviisaasti Perusperiaate on, että vanhan kunnossa pitäminen on ilmaston kannalta järkevämpää kuin uuden rakentaminen. maatiainen.. biolan.. KU VA T BI O LA N JA SH U TT ER ST O CK SIENIMETSÄÄN Pian hakkuuaukoilta ja muilta rikotuilta mailta voi poimia kevään ensimmäisiä korvasieniä. Ne kasvavat havupuiden, mutta myös esimerkiksi haavan seuralaisena. Vaikuta kulutukseen ja liikkumiseen Valjasta yhteiset tilat edistämään pyöräilyä ja korjaamista. Valitse isännöitsijä ja huoltoyhtiö huolella Isännöitsijällä ja huoltoyhtiöllä on iso merkitys kiinteistön ylläpidon ja päätösten valmistelun kannalta, joten yhtiöt kannattaa valita huolella. Hanki yhteiskäyttötavaroita kuten työkaluja, liikuntavälineitä ja polkupyöriä
Horisontti-näyttely Lapuan Taidemuseossa 25.5. Kun meri kuolee Näyttely Horisontti Lapuan Taidemuseossa esittelee Kimmo Kaivannon (1932– 2012) ympäristöaiheisia teoksia nykytaiteen rinnalla. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi K U LT T U U R I AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA KU VA KA N SA LL IS GA LL ER IA / H AN N U AA LT O N EN. saakka, sinebrychoffintaidemuseo.fi. Veden elämää -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä 11.8. Lintujen luonnetta Luonnontieteellisen museon PopUpparvella Helsingissä on esillä valokuvaaja Mia Surakan näyttely Piilot televa palokärki. Ellen Thesleffin taideteos Satama (1910) on nähtävillä Veden liikettä -näyttelyssä. (Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo) Veden liikettä Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä Veden elämää tarkastellaan ihmisten matkaa veden äärellä 1600-luvulta aina nykypäivään asti. Sen pääosassa ovat linnut, niiden ilmeikkyys sekä eri lajeille tyypillinen käyttäytyminen. saakka, luomus.fi. Törönen. Muut teokset ovat ajankohtaisten suomalaistaiteilijoiden käden jälkeä: Jaakko Kahilaniemi, Anni Kinnunen, Anna Pekkala, Aleksiina Salmi ja Kirsimaria E. saakka, lapuantaidemuseo.fi. Piilotteleva palokärki -näyttely Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä 30.5. Maalauk set, veistokset, grafiikat sekä nykytaideteokset kutsuvat pohtimaan suhdettamme elämälle välttämättömään veteen
RETKIVINKKI JOKA VIIKOLLE. VALLANKUMOUS ÄMPÄRISSÄ. Jokaisesta lajista on kahdesta neljään havainnollista ja korkealaatuista valokuvaa. Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Leo Stranius eli kolme kuukautta kuin viimeistä päivää ja piti päivistä päiväkirjaa. Ne esittelevät yhteensä 168 eri keijulajia – kasveineen. Tietokirjailija Tero Linjaman ja ammattiluontokuvaaja ja tietokirjailija Jussi Murtosaaren Lintuharrastajan lajiopas (Docendo 2023) esittelee kattavasti 277 lajia. Bokashi – Vallankumous ämpärissä -oppaan (Avain 2024) on laatinut ympäristösosiologi Veera Kinnunen. Voit harjoittaa taitojasi kuuntelemalla ääniä Suomen Luonnon nettisivuilta. Se vie valitettavasti tilaa lajin havaittavuuden, käyttäytymisen ja tyypillisen havaintotilanteen kuvaamiselta sekä muista lajeista erottamiselta eli maastossa käyttökelpoisemmilta tiedoilta. 2024) tarjoaa retkitarinoita ja kohdetietoja. Joko sinä osaat tunnistaa pöllölajit äänen perusteella. Rakkain on Puiden keijukaiset (Otava 1982), jonka tieteellisen tarkat kuvitukset ja herkät runot lumosivat minut jo lukutaipaleeni ensimmäisinä vuosina. Kirjan sivujen sulkeuduttua voi lähteä ulos ja nähdä samaa kauneutta, miljoonakertaisesti. Siitä syntyi kirja 101 onnen päivää (Into 2024). PERTTI KOSKIMIES Kelpo opas lintujen tarkkailuun KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI LUONNONÄ ÄNET Arjen ämpäreitä ja retkivinkkejä Maaginen monimuotoisuus Sanja Hakala on Arkiluonnon aarteita -sarjan kirjoittaja. Cicely Mary Barker oli englantilainen runoilija ja taiteilija, joka julkaisi kahdeksan kirjaa kukkakeijuista. Bokashi on Japanissa kehitetty maitohappokäymiseen perustuva urbaani kompostoin ti menetelmä. Vuosikaavio ilmoittaa, miten paljon ”lajia on havaittavissa” tiettynä kuukautena suhteessa muihin – siis ”suhteellinen esiintymistiheys”. Kirja sisältää 52 retkikohteen perustiedot, karttalinkit ja vinkit. Samalla ne antavat kasvot niiden monimuotoisuudelle tavalla, johon mikään muu teos ei ole kyennyt. suomenluonto.fi 71 K I R J AT PIENIÄ ARKISIA ASIOITA. IHMISET OVAT kasvisokeita. Ulkonäkötuntomerkit luetellaan jopa tarpeettoman yksityiskohtaisesti. Pöllöretkelle Kevät on pöllöjen soidinhuhuilun aikaa. Osalla lajeista elinympäristö ja yleisyys kuvataan ylimalkaisesti mutta toisilla tarkemmin, joskin pieniä epätarkkuuksia esiintymistietoihin on jäänyt. Nämäkin kirjat asettavat kasvit toki mielikuvitusolentojen taustaksi. UUSIA LINTUOPPAITA julkaistaan joka vuosi, ja lähes kaikki niistä keskittyvät lajinmääritykseen. Eräopas Olli Järvenkylän Vuoden retkikirja (Readme.. Lisäksi QR-koodin avulla netistä löytyvät Linjaman äänittämät laulu-, soidinja kutsuäänet ovat mainio apu lintujen tunnistukseen. Levinneisyyskartta näyttää selkeästi pesimäja esiintymisalueen Pohjoismaissa ja Luoteis-Venäjällä, ja kartan yhteydessä kerrotaan myös maamme pesimäkanta. Lisäksi siinä on eri retkeilymuotojen kattavat varustelistat muutaman tunnin päiväretkeltä aina viikkojen vaelluksille. Vaellamme näiden kanssaeläjiemme muodostamissa ympäristöissä, hengitämme niiden luomaa happea ja sivuutamme ne vihreänä taustana. suomenluonto.fi/artikkelit/ opi-tunnistamaan-pollojenaanet/ suomenluonto.fi 71
Valkoinen höyhenpuku ei hangesta erotu, ja ainoastaan liike, josta siitäkin on näkyvissä yleensä vain mustien silmien ja nokan pienet pisteet, voi paljastaa riekon olinpaikan. www.pulsarsuomi.fi Mia Surakka, luontokuvaaja, Instagram: @mia.surakka Pulsar Axion lämpökamera Taskukokoinen ja höyhenenkevyt Pulsar Merger lämpökiikari Pitkille etäisyyksille Pulsar Telos lämpökamera Päivitettävä teknologia. Mia Surakka, luontokuvaaja, Instagram: @mia.surakka Nyt asiat ovat onneksi muuttuneet. Riekko on kuitenkin erittäin kuvauksellinen lintu, joten aina lapissa käydessäni yritän löytää niitä kuvattavaksi. Riekkoja etsimässä Sallan Naruskassa Lämpökiikarit luontokuvaajan apuvälineenä Riekko on mestarimaastoutuja. Minulla on ollut käytössäni Pulsarin MERGER LRF XP50 lämpökamera, jonka kanssa riekkojen etsinnästä on tullut selvästi tuloksellisempaa. Tästä onkin vuosien varrella tullut jo melkoinen vitsi: Mian riekonetsintäreissut, jotka kerta toisensa jälkeen ovat päättyneet turhautuneen lintukuvaajan kotiinpaluuseen ilman kuvan kuvaa näistä kauniista linnuista. Hyvä juttu on myös se, että lämpökameralla linnut voi nähdä jo hyvin kaukaa, joten ne havaitessani nousen autosta, ja varovasti lähestyn niitä camovaatteissani. Tiedossani on vuosien jälkien seurannan perusteella alueita, joilla tiedän riekkoja olevan, ja nyt lämpökiikareiden avulla olen niitä onnistunut myös löytämään. Kokemukseni perusteella voin suositella lämpökameraa apuvälineeksi luontokuvaajalle, koska niistä on ollut ainakin minulle paljon hyötyä erilaisten maastoon piiloutuvien kuvauskohteiden etsinnässä
Moottorikelkkasafarit erämaa-alueilla tai vesitasokuljetukset syrjäisille kalavesille eivät ole minun kriteereilläni luontomatkailua, jossa toiminta tapahtuu luonnon ehdoilla. En yhtään nousevaa savua tai tallattua polkua. Vitelikkö vaihtuu tunturinummeen ja nummi vitelikköön. ynen on kasvitutkija Helsingistä. Jumalauta! Täällä on joku muukin. Juuri minua tai sinua ei ehkä tarvita juuri siellä. Palaan sinne, missä muutkin ovat. Katse kiertää avaruutta, jossa siintävät tunturilaet seuraavat jonona toinen toistaan. Kapustarintojen reviirit ovat matkan mitta. On kuitenkin totuus, että ihminen vaikuttaa enemmän tai vähemmän joka ikiseen kolkkaan maapallolla, joten ihmisvaikutuksen minimoimisella edes paikoin on maailmankuvassani oma itseisarvonsa. Kun meitä on yhä enemmän, ja yhä useampi haluaa matkata yhä kauemmas, kun yhä kauemmas on yhä helpompi päästä, silloin muodostuu ongelma. Ajatus rikkumattomasta luonnonrauhasta niin, että itse olisin kuitenkin sen keskipiste, on toki lapsellinen ja täydellisen ristiriitainen. En toki ole niitä, jotka haluavat erottaa ihmisen ja muun luonnon toisistaan. SAAVUTAN KUMPAREEN laen ja katson kiikareilla kaukaisuuteen. Aikaa en mittaa; aurinko kiertää kehäänsä painumatta mailleen ilmankin. Olemaan poissa.” Pysyn poissa KU VA AN N A RI IK O N EN Pekka Nii. En näe yhtäkään kasattua kivitornia. Luontoon lähdetään hiljentymään. Olemaan poissa. ”Luontoon lähdetään hiljentymään. P e k k a N i i t t y n e n. En siis luontoretkellä oikeasti kaipaa vapautta muista ihmisistä. Sitten huomaan kaukaisesta laaksosta nousevan savun. Siksi yhä useammin totean itselleni, tarvitseeko minunkaan pyrkiä sinne, jonne en muitakaan toivo. Parhaiten tämä onnistuu siellä, minne on vaikea päästä, joten asiantila on ehkä syytä pitää näin. Ne vain laajentavat suoran ihmisvaikutuksen vyöhykkeen sinnekin, minne se aiemmin ylsi vain harvoin. Kaipaan vapautta pauhaavista moottoreista, matkakaiuttimista, pralletriini-pilvessä könyävistä myrkyttäjistä, roskaajista ja metsäpalovaroitusta uhmaavista makkaranpaistajista. Ja siihen yhtälöön eivät kuulu ihmiset. HILJAINEN LUONNONRAUHA on rajallinen luonnonvara, josta oikeasti voisi nauttia moni, mutta jonka jo yksi piittaamaton ihminen riittää pilaamaan. Päätän kääntyä kannoillani. TUNNE ON varmasti tuttu muillekin erämaisesta luonnosta nauttiville. suomenluonto.fi 73 K ulkijan kenkä vie kevyesti
Kuvi. Kuvi. Onneksi heräävä luonto tarjoaa pohjattoman aarrearkullisen ihmeteltävää ja ihasteltavaa. M ö k k i p ä i v ä k i r j a HUHTIKUU HUHTIKUUSSA SORMIA syyhyttää päästä kaivelemaan pihaa ja kasvimaita uuteen kasvukauteen. Lintujen korvia huumaava sinfonia aamuhämärissä, koivikoiden syvä violetti, sulavan maan tuoksu, ojien solina ja niissä elämän kihinä sekä pajukoiden kaunis, elonkirjolle niin arvokas kukkaloisto pökerryttää pään. Vielä pitää malttaa kuitenkin hetki ja jättää edellisvuotiset talventörröttäjät ja lehtikasat rauhaan, jotta pihan ötökät saisivat turvaa kevään vaihtelevil. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi HUHTIKUU HUHTIKUUSSA SORMIA syyhyttää päästä kaivelemaan pihaa ja kasvimaita uuteen kasvukauteen. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Vielä pitää malttaa kuitenkin hetki ja jättää edellisvuotiset talventörröttäjät ja lehtikasat rauhaan, jotta pihan ötökät saisivat turvaa kevään vaihtelevilta säiltä. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Miten voi jokainen kevät aina olla se ihka ensimmäinen
E N S I N U M E R O S S A AN N A TU O M IN EN / ilmestyy . i/digi Kurkien matkassa Suomen Luonto lähti muuttoreitille ottamaan vastaan kotiin palaavia kurkiamme. i Digitilaus: www.suomenluonto. Laadukas alpakanvilla tasaa kehon lämpötilaa erinomaisesti, on hengittävää, kestävää ja kevyttä, mikä tekee siitä loistavan valinnan ulkona vaihtelevissa olosuhteissa liikkuville retkeilijöille, olipa sitten kyseessä viileä yö leirissä tai tuulinen päivä vuorilla. toukokuuta RUUKIN KEHRÄÄMÖ 25660 Mathildedal www.ruukinkehraamo.fi Ruukin Kehräämö Alpaca Royal: Kestävä ja Ympäristöystävällinen Luonnossa Liikkujan Materiaali Ruukin Kehräämön pehmeät 100% Alpaca Royal neuleet tarjoavat luonnossa liikkujille monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Lisäksi kemikaalittomat ja värjäämättömät neuleemme edustavat eettistä ja ympäristöystävällistä vaihtoehtoa, mikä tekee niistä houkuttelevan valinnan luonnonystäville. K U VA : M A R IT A TO LJ A N D E R Kehraamo_220x148mm.indd 1 Kehraamo_220x148mm.indd 1 24.3.2024 7.59 24.3.2024 7.59. Kurkien matkassa Suomen Luonto lähti muuttoreitille ottamaan vastaan kotiin palaavia kurkiamme. Jos etsit luotettavia ja monikäyttöisiä retkeilyvarusteita, harkitse Ruukin kehräämön Alpaca Royal tuotteiden lisäämistä varustearsenaaliisi! Ruukin Kehräämön 100% Alpaca Royal neuleet ovat ympäristöystävällinen valinta. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto
lukemaan kaikki lehden artikkelit. tapahtumista ja ympäristöasioista. Palautusviikko 2024–19 767095-2404 Lataa uusi Suomen Luonto -sovellus! Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi tai tablettiisi tuoretta tietoa luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. tapahtumista ja ympäristöasioista. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta.. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit