Ilmo itushinnat 1/1 sivu 1/2 sivu 1/4 sivu 280 mk 170 mk 100 mk Kannen naakkakirkon piirsi Raimo Puustinen.. 128 Sisäll ysluettel o 1968 . 97 Ruotsin luonnonboidon keskusv irasto ainutlaatuinen maailmassa, Kjell lf:Vase . 115 Uutisia ja tiedotuksia . Kari Mustanoja, varat. Toimituskunta: mets.hoit. 64 37 19. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja koululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. Paavolainen, mets.hoit. Puh. Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. R eino Kalliola, fil. kand. 130 Julkaisija : Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. Suomen Luonto ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Anti103 kainen . Tilaushinta vuonna 1969 on myös 8 mk. 126 Summaries of the main articles in this issue . lrtonumerot 2.50 mk. 120 Uusille ja vanhoi lle jäsenille. Naakan suos ittuudesta kirkoissamme, E . Postisiirto 6882. E.-P. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. T euvo S1101JJi11en (toimitussihteeri). Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenmuutoksesta. 99 50 miljoonaa kruunua ulkoiluun, Kjell ll?aJe 101 Muuttuva nisäkäseläimistömme, Atso A rtimo, Nlatti H elminen, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, M artti Montonen ja Paavo Suomalainen . Toimitus : dos. 124 Kirjallisuutta 126 Tämän numeron kirjoittajat . Pekka Nuorteva (vastaava), prof. . Toimisto avoinna arkisin klo 913. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Pentti Salan/erä, agronomi Johan Standertskjölrl ja fil.kand.Teuvo S1101JJinen. Sisältää: Kirje Joulupukille (eli luonnonsuojeluviraston perustamisesta), Antti Haapanm
VUO S I K E R TA Kirje Joulupukille ( eli luonnonsuojeluviraston perustamisesta) Antti Haapanen Luonnon suojelun ja hoidon organisaatio on meillä eri aikoina esille tulleiden ja yksittäisten tarpeiden sanelemana syntynyt hajanaisuus, jolla ei ole käytännössä mahdollisuuksia luoda yhtenäistä luonnon käyttöja suojeluohjelmaa eikä valvoa sellaisen toteuttamista. Talouselämään läheisesti liittyvien luonnonvarojen käyttö ei liity viraston tehtäviin muilta kuin luonnonhoidon ja suojelun näkökohtien valvonnan osalta. Ruotsissa tämä tilanteen heikkous on tajuttu, ja aikaisemmin hajanaisina toimineet voimat on koottu >>saman katon alle>>. Metsäntutkimuslaitokseen sijoitettu luonnonsuojelutoimisto on Suomessa lähinnä se elin, jonka tulee huolehtia luonnonsuojelun edistämisestä maassamme. SUOMEN LUONTO No 5 1968 2 7. Luonnonhoitoon sisältyy perinteellisten luonnonsuojelukysymysten lisäksi myös vesienja ilmansuojelu sekä riistanhoito. Ruotsin viraston tehtävänä on erityisesti toimia viraston hallinnonalan jä,jestämiseksi ja kehittämiseksi tarkoituksenmukaisesti, jotta kulttuuriset ja tieteelliset nå'kökohdat sekä virkistysja ulkoilualueiden tarpeet otetaan huomioon; käyttää f?yväksi luonnonhoitotutkimuksen ja muun hallinnonalaa koskevan tutkimustoiminnan tuloksia; valvoa luonnonhoidon näkökohtia kaavoituksessa ja muussa yhcfyskuntasuunnittelussa; vaikuttaa inventoimalla ja suunnittelemalla, että maankamaran ainesten käyttö·paikat sijoitetaan ja muotoillaan maisemaan sopivasti; vaikuttaa, että muissa työhankkeissa otetaan huomioon niiden vaikutus luontoon ja ihmisen terveyteen; seurata kulttuurimaiseman kehitystä ja vaikuttaa niin, ettå' rantqja suqjellaan; suunnitelmallisesti inventoida ja valita alueita, joita pitäisi erityisesti suqiella,· tehdä vesitaloutta koskevia yleissuunnitelmia ja koordinoida vesihuoltoa ja viemärö'intiä koskevat hankkeet; johtaa retkeilyn vaatimien toimenpiteiden suunnittelua; antaa viraston hallinnonalaa koskevissa hankkeissa ohjeita ja neuvqja; avustaa lääninhallituksia luonnonhoito-, ulkoiluja metsästysasioissa. Ruotsin luonnonhoidon keskusvirasto (Statens Naturvårdsverk) on korkein hallintoviranomainen luonnonhoidon, retkeilyn (rörlig friluftsliv) ja metsästyksen alalla. Sen jälkeen kun Ruotsissa saatiin aikaan valtion luonnonhoidon keskusvirasto, siellä on siis olemassa yksi elin, joka käsittelee kaikki luonnon suojeluun ja ympäristön hoitoon, ulkoiluun ja metsästykseen kuuluvat kysymykset. Vastaavaa elintä ei löydy Suomen valtion koneistosta. Viraston tehtävänä on myös johtaa ja edistää varsinkin sovellettua luonnonhoitotutkimusta ja muuta alan tutkimustoimintaa. Asetuksessa (vuodelta 1962) luetellaan luonnonsuojelunvalvojan tehtävinä mm: perehtyä· luonnonsuqjelun tarpeisiin ja edellytyksiin hankkimalla tietqja maan luonnosta sekä seuraamalla luontoa ja maisemakuvaa muuttavaa kehitystä; seurata luonnonsuqjeluun liittyvien asioiden hoitoa eri hallinnonaloilla; tehdä aloitteita ja ehdotuksia luonnonsuqjelun kehittämiseksi sekä antaa luonnonsuqjeluasioissa lausuntqja muille viranomaisille; 97. Entä Suomessa
Kun Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat suunniteltiin ja luvat niiden rakentamiseen myönnettiin, tämä tehtiin pyytämättä minkäänlaista lausuntoa luonnonsuojelunvalvojalta, vaikka 720 km 2 maata tässä yhteydessä hukutetaankin veden alle. Kehitysalueittemme luonnonvarojen käytön lyhytnäköinen suunnittelu ja siitä johtuva laajamittainen hävitys on aiheuttanut huomattavan työttömyyden ja alueitten autioitumisen. Luonto muodostaa kokonaisuuden. Siihen kohdistuvien hankkeiden pitäisi olla sopusoinnussa keskenään. Tässä kysymyksessä meillä ei ole selvää edistymistä edes näköpiirissä. Vakavin este luonnon suojelun ja hoidon järkevälle järjestämiselle on kuitenkin organisaation puutteellisuus ja ennen kaikkea sen hajanaisuus. Vesihallinto tullaan lähiaikoina keskittämään, mutta tässäkin jäädään vielä täysin puolitiehen. Meillä on ilmeisesti päässyt vallalle jostain syystä sellainen käsitys, että vesiasiat muodostavat oman suljetun sektorinsa. Seuraavassa rinnastus Ruotsiin: Ruotsin luonnonhoidon keskusviraston tehtävät luonnonsuojelualuekysymykset vesiensuojelu ulkoilu rantojen suojelu soravarojen käytön suunnittelu ilmansuojelu metsästys ja riistanhoito Suomen elimet, jotka hoitavat samoja tehtäviä luonnonsuojelunvalvoja vesiensuojelutoimisto (maataloushallitus) ei valvontaa ei valvontaa ei valvontaa Työterveyslaitos (ei lainsäädäntöä) kalastus ja metsästystoimisto (maatalousministeriö) Vertailu osoittaa, että luonnon suojelua ja hoitoa koskeva lainsäädäntö on meillä monilta osin vielä puutteellista. Käytännössä ei kuitenkaan ole näin. Suomessa onkin monia muita elimiä, joiden tehtävänä on hoitaa näitä puolia. Mikäli uudet lait (luonnonsuojeluja ulkoilulait sekä rakennuslakiin sisällytettävät rannansuojelumääräykset) saadaan laadituksi, tilanne korjautuu osittain. Vesiluonto on kuitenkin erottamaton osa muusta luonnosta. Monien eri ministeriöiden alaisuudessa toimivat luonnonvarojen käyttöä suunnittelevat elimet eivät laisinkaan tiedä toistensa toiminnasta eikä niillä ole velvoitteita nivoa yhteen suunnitelmiaan. Tosin ne tulevat olemaan todennäköisesti paljon varovaisempia ja samalla myös tehottomampia kuin Ruotsin vastaavat lait. Pohjanmaan jokien huomataan yht'äkkiä tulvivan melkeinpä mihin vuodenaikaan hyvänsä vähänkin suurempien sateiden jälkeen. Tämäkin on eräs esimerkki siitä, etteivät latvavesillä soiden kuivatusta hoitavat ja samojen vesistöjen suupuolien hoidosta vastuussa olevat elimet tiedä toisistaan. Valtion luonnonsuojelutoimiston tehtäväkenttä käytännössä kattaa kuitenkin vain pienen osan nykyaikaisesta luonnonsuojelun ja ympäristönhoidon laajasta tehtäväkentästä. huolehtia yhteis(yiisså" niiden viranomaisten kanssa, joille luonnonsuojelualueiden vå"Jitö·n valvonta kuuluu, alueiden tarkoituksenmukaisesta ja yhtenäisestä" hoidosta ja kdytö"std; edistää" luonnonsuojelualueisiin kohdistuvaa tutkimusta; hmjoittaa luon11ons11ojefua edistå"vå"å" tiedotus-ja julkaisutoimintaa; seurata luonnonsuojelun kehitystä" muissa maissa. Jo olemassa olevat hoidon ja suojelun kehittämisestä ja valvonnasta vastuussa olevat elimet olisi saatava keskitetyksi yhdeksi keskusvirastoksi 98
99. Virastoon tuleekin tasaisena virtana vierailijoita ja kyselyjä; Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Länsi-Saksa, Jugoslavia, Persia, Kanada, Japani, Australia, Ranska, Hollanti ja Belgia ovat Pohjoismaiden ohella maita jotka ovat erityisesti olleet kiinnostuneita järjestelmästä. Viraston hallituksen iasenet asettaa maan hallitus. Suunnittelusihteeristö jolle kuuluu kirjasto vastaa suunnittelusta, koordinaatiosta ja tiedotuksesta, ja luonnonhoitovirasto vastaa luonnonhoitoon, ulkoiluun, maisemanhoitoon, metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvistä seikoista. J o se, että meillä olisi yhtenäinen luonnon ja luonnonvarojen hoidon politiikka, säästäisi vuosittain huomattavat summat. 140 henRuotsin esimerkin mukaan. Hallituksen antaman ohjeen mukaan viraston tulee toimia maatalousministeriön alaisena luonnonhoidon sekä vesienja ilmansuojelun keskusvirastona. Neuvostojen jäsenet ovat pääasiassa asianomaisten alojen asiantuntijoita. Jäsenet edustavat siis useita eri aloja, ja lisäksi virastoon liittyy luonnonhoitoneuvosto, vesiensuojeluneuvosto ja ilmansuojeluneuvosto. Ilmeisestikään aikaa, tahtoa ja rahaa ei ole riittänyt pitkän tähtäimen suunnitteluun. Keskittämistä ei voitane vastustaa sillä, että se olisi kallis järjestelmä. Viraston tehtävä ilmeneekin sulautettujen yksiköiden luettelosta; ennen kaikkea kysymys ei ole yksinomaan perinteellisestä luonnonhoidosta luonnonsuojelusta , vaan ympäristönhoidosta. päivästä v. Neuvostojen jäsenet eivät kuulu viraston henkilöstöön, vaan heidät kutsutaan kokoon tärkeistä asioista päätettäessä. Ruotsin luonnonhoidon keskusvirasto ainutlaatuinen maailmassa Kjell Wase Ruotsi on luultavasti maailman ainoa maa, jossa luonnonhoidon eri alat on keskitetty yhteen virastoon. Sitä paitsi käytettävissä on maa-asioiden neuvottelukunta sekä tutkimuslautakunta. Monissa muissa maissa on virallisia luonnonja vesiensuojeluelimiä, mutta Ruotsin luonnonhoidon keskusvirastolla ei tiettävästi ole muualla vastinetta. 1968 lähtien virasto huolehtii myös maan luonnonhoitoon liittyvästä tutkimuksesta. Viraston palveluksessa työskentelee n. Kun Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on lähtenyt ajamaan luonnonhoidon keskusviraston perustamista maahamme, se ei suinkaan halua esittää sitä yksinomaan kauniina toivomuksena joulupukin konttiin, vaan katsoo, että kyseessä on kansallinen kysymys, joka tärkeydessään ylittää voivuoriongelmat. Kädestä suuhun eläminen ei kauan elätä. Vesiensuojelutoimisto jakaantuu mm. Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä, kun luonnonhoidon keskusvirasto perustettiin liittämällä yhteen luonnonhoidon, vesienvalvonnan, ilmansuojelun ja ulkoilun lautakunnat sekä tielaitoksen vesija jätevesitoimisto. Puheenjohtajana on pääjohtaja Valjrid Paulsson ja muita jäseniä ovat valtiosihteeri Ingvar Carlsson, johtaja Ingmar Eidem, maanviljelijä Thorl?}iirn Fälldin, kunnallisneuvos Torsten Henrikson, asiamies Nils Ramsten ja laamanni Ingemar Ulveson. Hänen käytettävissään on suunnittelusihteeristö (toimiston johtaja Kjell Wase) ja muuten laitokseen kuuluu hallinnollinen toimisto (toimistopäällikkö Carl Werner Rhedin), luonnonhoitotoimisto (toimistopäällikkö LarsErik Esping), vesiensuojelutoimisto (toimistopäällikkö Bertil Hawerman), ilmansuojelutoimisto (toimistopäällikkö Göran Persson), tutkimussihteeristö sekä laboratorio (laboratoriopäällikkö Erik Vasseur). Päin vastoin. Luonnonvarojen hoidossa ehkä paremmin kuin missään muussa ennakolta ehkäisevä pitkän tähtäimen politiikka kuitenkin maksaisi takaisin siihen uhratut varat. Heinäkuun 1. Viraston esimies on pääjohtaja Valfrid Paulsson, entinen valtiosihteeri. teollisuusjaostoon ja kunnallisjaostoon, ja laboratorio biologiseen, mikrobiologiseen ja radioekologiseen jaostoon. Meillä luonnonvarojen käytön politiikka on ollut melkein yksinomaan tämän hetken ongelmien ratkaisuyrityksiä
Ringhals'iin rakennettavan kokoinen atomivoimala 3 000 megawattia vaatii suuret määrät lauhdevettä sekä paikan, mihin lämmennyt vesimäärä voidaan laskea. Suurin otsikoin, ehkä liiankin suurin syytettiin esimerkiksi Uumajan kaupunkia ja kehotettiin ASEA :aa luopumaan Pite-joen turmelemisesta. Toinen selväpiirteinen ja paljon huomiota herättänyt luonnonhoitoasia oli se, että virasto vastusti Sturup'iin Skooneen suunnitellun lentokentän rakentamista. 84 milj. Samoin avustuksia voidaan antaa muunlaiseen vesiensuojelutoimintaan, mm. kr. mk niistä 200 miljoonasta kr :sta, jonka laitokset maksavat. Luonnonhoidon keskusvirasto ehdotti vesilakiin täsmennyksiä ja täydennyksiä, joiden on määrä tulla voimaan uuden lain kanssa samanaikaisesti. kr. Tarkoituksena on jouduttaa siirtymistä tehokkaisiin puhdistuslaitteisiin. Muuan luonnonhoidon suurista kiistakapuloista oli viimesyksyinen kysymys Vindeljoesta. 69 milj. Ruotsin aloitteesta luonnonhoidosta on myös tehty YK:n asia. Ensimmäisenä tilivuotenaan virasto käytti lähes 17 milj. Muuan tärkeistä kysymyksistä on, kenen on annettava teollisuuslaitoksille rakennustai laajennuslupa, t.s. Osoituksena muiden maiden mielenkiinnosta luonnonhoidon keskusvirastoa kohtaan mainittakoon lopuksi, että Ruotsilla on yhteyksiä muiden maiden ja luonnonhoitoon liittyvien järjestöjen kanssa. Luonnonhoidon keskusvirasto ei asettunut vastustamaan atomivoimalan rakentamista Värön kunnassa Hallandissa olevaan Ringhals'iin. Valtio maksaa vuosittain n. immissiolaki. eli n. (n. Kunta, joka ei ole toistaiseksi ryhtynyt toimenpiteisiin puhdistuslaitoksen hankkimiseksi, saa avustusta vain 30 % puhdistuslaitoksen kokonaiskustannuksista, mutta entisten laitteiden uusimiseen tai parannuksiin annetaan 100 50 %Muutkin kuin kuntien esimerkiksi lomanviettopaikkojen puhdistuslaitokset voivat saada avustusta. Tässä katsauksessa varsinainen luonnonhoito on ehkä jäänyt syrjään. Luonnonhoidon alalla on siis tapahtunut paljon, ja lisää on odotettavissa. 14 milj. kr:lla (n. Ensimmäinen vuosi on siis kahdessakin mielessä luonut perustaa tulevaisuudelle. 100 milj. Osa viraston perustamisvuoden tärkeistä tehtävistä koski luonnonhoidon tulevaa organisointia ja alaan liittyvää lainsäädäntöä. Laitoksen päätökseen yhtyivät myös maan hallitus sekä vesioikeus. Sen mukaan myös ilmaa likaavien laitosten täytyy hakea toimilupa ja alistua lain määräyksiin ja tarkkailuun samaan tapaan kuin vesiäkin saastuttavien. 1969 astuu voimaan uusi ns. (n. yhteistyössä Euroopanneuvoston kanssa virasto käy vesiensuojelukampanjaa ja suunnittelee vuoden 1970 Euroopan luonnonhoitovuotta. mk:lla), ja että muuan toimintatapa on se, että virasto ostaa maata tai korvaa omistusoikeuden rajoituksia samalla kun alueet julistetaan suojelualueiksi. Tämä asenne herätti laajaa kiistelyä. kuuluuko luvan antaminen vesioikeuksille vai keskusjärjestölle. Mainittakoon, että valtio tukee ulkoilua vuosittain n. keä ja lääninhallitusten luonnonhoitojaostoissa n. mk) laitoksen vuosibudjetti on yhteensä n. 40 rnilj. Virasto käsitteli asiaa useissa hallituksensa kokouksissa ja perusteli asennoitumistaan myös luonnonhoidon, vesiensuojelun ja ilmansuojelun neuvostojen näkökohdilla. Kenttä kuitenkin rakennettiin, sillä hallituksella oli siihen muita, painavia syitä. On ehdotettu, että tehtävä jätettäisiin erityiselle toimilupalautakunnalle. 2.5 milj. Samoin kunnat huolehtivat käyttöveden hankinnasta. mk:n) edestä. ykyinen periaate on, että kunnat maksavat itse ne laitokset, jotka puhdistavat vesilain minimivaatimusten mukaan, t.s. erottavat lietteen. Heinäkuun 1 :nä päivänä v. 160 henkeä. Tämän vuoden heinäkuun alusta lähtien on ollut voimassa viraston ehdotuksen mukaiset säädökset valtion avusta kunnallisille vedenpuhdistuslaitoksille. Ruotsin lehdistö on viime vuosina osoittanut suurta kiinnostusta luonnonhoidon ongelmiin Vietnamin sotaa lukuunottamatta se on saanut ehkä eniten palstatilaa. että asumataajamien viemärivesien laskemiseen on saatava lupa samaan tapaan kuin eräiden teollisuusyritysten jätevesien laskemiseen. Lainvalmistelukunta on syksyn aikana käsitellyt tätä ehdotusta. 120 milj. mk) tähän tarkoitukseen, ja viime kesänä tehtiin joukko ostoja lähes kolmen miljoonan kr:n (n. Tämän vuoksi on huolehdittava siitä, että ainakin toistaiseksi Ruotsin monet uudet atomivoimalat sijoitetaan merenrannalle. Luonto, vesi ja ilmahan eivät tunne rajoja.. 50 :llä milj. äiden mukaan ehdotetaan mm. kr. Mm. pilaantuneiden vesien ennalleen saattamiseen. Samanaikaisesti torjuttiin ehdotus sulfaattitehtaan rakentamisesta Lahall'iin. Asian taustalla on nähtävä ydinvoima
kruunua (n. Näin on asian laita silloin, kun käytännöllisistä syistä ei voida periä pääsymaksua, kun aluetta voidaan käyttää vain lyhyenä aikana vuodesta tai kun rakennuskustannukset ovat suuret. Viisikymmentä miljoonaa kruunua ulkoilun hyväksi Iyell Wase Luonto kuuluu meille kaikille, ja ulkoiluun on kaikilla oikeus. Jo viraston ensimmäisenä toimivuotena monen arvokkaan luonnonalueen olemassaolo varmistettiin oston, avustuksen tai omistusoikeuden rajoittamisesta maksettavan korvauksen avulla. Näissä tapauksissa asia kuuluu sosiaaliministeriölle. 1967-30. Omasta aloitteestaan metsähallitus aloitti jo v. mk). 12 milj. Suojelualueiden perustaminen on toinen tapa tukea ulkoilua, ja tämän vuoden elokuussa luonnonhoidon keskusvirasto pyysi hallitukselta lupaa saada maksaa korvauksia ja valtionapua 2.8 miljoonaa kr. Muista avustuksista mainittakoon valtion tuki venesatamille. Valtio ja kunnat ovat siis käyttäneet tilivuotena 1967 /68 27 miljoonaa kruunua (n. viidellä miljoonalla kruunulla (n. Luonnonhoidon keskusviraston ehdotuksesta valtio avustaa ulkoilua tukevien rahastojen kautta ulkoilualueiden ja ulkoilujärjestöjen toimintaa vuosittain n. Mainittakoon myös, että julkisista rahastoista voidaan avustaa ulkoilua. 6. mk:lla). Sillä on myös ollut ratkaiseva merkitys Ruotsin valtion ulkoilupolitiikkaan, jonka hyväksi on käytetty runsaasti varoja ja luvattu lisää. Luonnonhoidon keskusviraston toimeksiannosta metsähallitus hallitsee kansallispuistoja ja monia suojelualueita. On siis yleisen edun mukaista edistää ulkoilua. mk) uusille suojelualueille. mk:lla). Tämä oli eräs ulkoiluselvityksen lähtökohdista. Valtion tuen avulla huolehditaan ensisijaisesti viemäröinnistä ja muusta yleisön mukavuuteen ja ympäristöhygieniaan liittyvästä toiminnasta. Urheilusäätiöiden jakamista varoista osa voidaan käyttää urheilutilojen ja -kenttien avustamiseen. Aikana 1. 2.3 milj. 14 milj. Kuntien ja maakäräjien lisääntyvä kiinnostus yhteistyöhön antaa aihetta uskoa, että vastainenkin toiminta tulee jatkumaan suotuisana. Nämä määrärahat ovat runsaat, ja tilivuotena 19671968 ulkoilua tuettiin pyörein luvuin viidellätoista miljoonalla kr :lla (n. Esimerkkeinä tällaisista ovat kansanpuistot, autioja tunturimajat sekä uimarannat. 22 milj. mk) suojelualueiden muodostamiseen. 7. 1961 uuden vapaa101. (n. Näistä kysymyksistä samoin kuin uimaopetuksen avustuksesta huolehtii valtakunnallisen urheiluliiton urheilukomitea. Jotta maan parhaita virkistysalueita voitaisiin käyttää, on näet sijoitettava varoja paikkoihin, joiden tulot eivät kata pääomaja ylläpitokustannuksia. Hallitus voi myöntää näitä varoja merenkulkuhallituksen ehdotuksesta. 40 milj . Varat otetaan polttoaineverosta. 1968 oli täten varattu yhteensä 12 470 ha 16.8 miljoonalla kr:lla (n. mk:lla). Ulkoilurahastojen varat on periaatteessa varattu kuntien hoitamille ulkoilualueille, mutta niitä voidaan myös antaa järjestöille, joiden luonne on valtakunnallinen, jotka ovat alallaan päteviä ja jotka kykenevät pitkällä tähtäyksellä huolehtimaan alueen käyttämisestä. Metsänhoitohallitus tai lääninhallitus voivat avustaa myös metsäteiden tai yksityisten teiden ylläpitoa, mikäli niillä on merkitystä ulkoilun kannalta. Voidaan arvioida, että valtio antaa vuosittain taloudellista tukea rahastoitse ja muita teitä ulkoilun hyväksi noin 50 milj. mk:lla), mihin määrään ei ole laskettu mukaan valtion tukea. 4 milj. Tilivuoden 1967 /68 aikana kunnat ja maakäräjät tai erityiset kunnalliset säätiöt ostivat alueita valtion avustuksen tukemina peräti kymmenellä miljoonalla kr:lla (8 milj. Myös työmarkkinahallitus antaa tukea matkailuja urheilualueille ja -laitoksille. Uusi luonnonhoidon keskusvirasto on ulkoilua koskevien asioiden keskus, ja se on valtion maiden hallitsijana tehnyt koko joukon ulkoilevan väestön hyväksi
Ulkoilun hyväksi tilivuotena 1967 /1968 käytetyt valtion varat: Suojelualueiden ostot ja korvaukset Hoito ja hallinto Ulkoilurahastot Venesatamien avustukset Ulkoilua palvelevat tiet AMS-avustukset ulkoilualueille Hirviampumaradat 16.8 milj. 1.8 )) 4.5 )) 4.3 )) 0.3 )) 15.4 )) 0.2 )) Yhteensä 43.3 milj. >>Aloitimme v. Ensisijaisesti on pyritty järjestämään levähdysja pysäköintipaikkoja, merkitsemään kauniille näköalapaikoille, suojelualueille ja mielenkiintoisille metsäluonnon kohteille johtavia polkuja, sekä järjestämään leiripaikkoja, autiomajoja sekä vaellusreittejä. eräiden suurten jokien osia pohjoisessa Muonionjoesta Angermanjokeen etelässä. Sinne on istutettu lohikaloja, kuten kirjolohta, puronieriää ja taimenta. Norrbottenissa ja Västerbottenissa valtiolla on suurimmat ja lukuisimmat kalavetensä. Maksa jäsenmaksusi tammikuussa sillä kaikkien tällöin jäsenmaksunsa suorittaneiden kesken arvotaan seuraavat kustantajien lahjoittamat kirjapalkinnot. Teokset ovat kaikki uusia luontoa käsitteleviä kirjoja : 102 Kansallispuistojensa ohella Pohjois-Norrlanti tunnetaan ehkä parhaiten urheilukalastuksen maana matkailijan näkökulmasta katsottuna. kr. Mukaan ei ole otettu partiojärjestöille eikä muille vastaaville annettuja avustuksia eikä myöskään palkkakuluja. vedenjakajaseuduilla tai muuten viljelykseen huonosti soveltuvilla alueilla. Näihin voidaan lukea mm. Uusimpia ovat Älvdal'ia ja Hamraa esittelevät, samoin eräs Skoonen suojeluja retkeilyalueita esittelevä sekä Hallannin Fjärås Bräckaa kertoo Bertil Gustafson edelleen. (n. 35 milj. Schuhmacher: Viimeiset paratiisit, 2 kpl (WSOY) Hautala & Kellomäki: Erämetsän elämää, 3 kpl (Weilin & Göös) Croltel & Mendez: Lappi, 1 kpl (Weilin & Göös) Bogen: Biologia, 3 kpl (Kirjayhtymä) Lifen sarja •>Maailman eläimeto, 2 sarjaa, a 5 osaa (Otava). Muitakin varoja myönnetään tähän toimintaan, mm. mk) Luvut ovat likimääräisiä. Tästä johtuen monet valtion omistamista järvistä ovat melko ravinneköyhiä, mutta kalastoa hoitamalla koetetaan lisätä tuotantoa. Ne sijaitsevat pääasiassa läänien sisäosissa ja tavallisesti karuimmilla seuduilla, t.s. Myös leirintäalueita on saatu aikaan. >>Sitä mukaa kuin valtionmetsissä on ryhdytty toimenpiteisiin, on myös julkaistu esitteitä lisääntyvän matkailun ohjaamiseksi>>, kertoo toimistonjohtaja Bertil Gustafson metsähallituksesta. aikaohjelman, ja siitä lähtien se on ryhtynyt toimiin lomanviettäjien hyväksi yli 200 paikassa ja julkaissut parisenkymmentä esitettä tästä toiminnasta maan eri osissa. Melkoinen osa järvistä ja vesistöistä on käsitelty rotenolilla, ja niihin on istutettu virtaavassa vedessä kutevia kaloja. Tähän mennessä julkaistut esitteet kuvaavat kävijöiden suosimia kruununpuistoja (valtionmetsiä) ja niiden lisäksi yhtätoista kansallispuistoa. Urheilukalastus on niin laajamittaista, että on ryhdyttävä kalakannan keinotekoiseen lisäämiseen. Ensimmäinen oli kuuttatoista kansallispuistoa käsittelevä kokoomajulkaisu, ja sitä ovat seuranneet erityisjulkaisut. Myös metsähallituksen valvontaan kuuluu paljon hyviä kalavesiä kaikkein pohjoisimmassa Norrlannissa. julkisista rahastoista. 1962 Halleberg'iä, Hunneberg'iä ja Hornslandet'ia koskevilla, ja jatkoimme Oölannin pohjoisosan Bödalla, jonne on rakennettu täysin nykyaikainen leirintäkaupunki 3000 :lle retkeilijälle, sekä Taalainmaan Kroppefjäll'illä Kuvauksia on näiden lisäksi Svartedal'ista, Tiveden'istä ja Bergslagen'inMalingsbo-Kloten'ista, josta on 3000 :n järvihehtaarinsa ansiosta tullut Keski-Ruotsin urheilukalastajien paratiisi. kr. Kalat lasketaan vesiin sopivina annoksina, ja niiden annetaan sopeutua sinne parin kolmen viikon ajan ennen kuin pyynti voi alkaa
Hirven varhaisemmasta historiasta meidän maassamme on varsin niukasti tietoja. Ensimmäiset metsästysluvat myönnettiin 1930-luvun alussa ja tämän jälkeenkin lupien myöntämisessä oltiin varsin tarkkoja. Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli hirvien määrä kasvanut 1800-luvun puolivälin aallonpohjasta jo melko suureksi, mutta sodan aikainen ja etenkin vapaussotaa seurannut pula-aika aiheuttivat hillittömän hirvien salametsästyksen. <;-,! " 103. Kuten jo mainittiin, 1800-luvun puolivälissä oli hirvikannan kehityksessä jonkinlainen aallonpohja. Luonnollisesti myös idästä päin hirvet levittivät aluettaan länteen. Ilmeistä on, että jääkauden jälkeen hirvet tulivat Suomeen kaakosta aivan samoin kuin suurin osa muusta nisäkäseläimistöstämme. Tämänkään syistä ei ole mitään käsitystä. V uoden ensimmäisessä numerossa oli tämän k ir:/oitussa,jan alkuosa, joka käsitteli p etoeläimistiissämme tapahtuneita viimeaikaisia muutoksia. Seuraavat kaatomäärät antavat jonkinlaisen kuvan kasvuvauhdista: ~.JI, i,. Juttujen juurena olivat hänen erikoinen ulkonäkönsä ja olemuksensa, loistava huumorintajunsa ja kansanomainen esiintymisensä. En tiennyt silloin vielä, että tällä mainiolla miehellä oli suuret ansiot myös luonnonsuojelijana. Luultavaa kuitenkin on, että villipeuroilla oli metsästyskohteena ja paistien antajina huomattavasti suurempi merkitys kuin hirvillä. HIRVI Ilkka Koivisto Pikkupoikana kuulin epälukuisen määrän tarinoita naapuripitäjässä asuvasta >>Parkanon Paroonista>>, metsänhoitaja Gustav von Wredestä. Nyt julkaistaan sarjan j älkiosa,joka käsittelee 1JJuiden nisäkäskant~;en ,mmtoksia. Hirvet ammuttiin aivan viimeistä myöten muualta paitsi Pohjois-Karjalan suurimmista erämaista ja Parkanon valtiometsistä, missä Parkanon Parooni oli järjestänyt ajoissa hirvien tarkan vartioinnin säästämättä omia tai alaistensa vaivoja. Kalevala kertoo hirven tosin jonkin verran nykyisistä poikkeavan Hiien hirven hiihtämisestä. Metsästyskohteena hirvi on ollut merkittävä suomalaisille heimoille niiden siirtyessä Suomenniemelle. Nykyisin hirviä on yli koko maan, mutta niiden esiintymismäärissä on suuria paikallisia eroja. Parkanon hirvet olivat siemenenä uudelle hirvikannalle. Parkanon ja Pohjois-Karjalan hirvistä viimeisen aallonpohjan jälkeen >>startannut>> hirvikanta oli rauhoitettu aika kauan. Varsinaisesti hirvien määrä näyttää lähteneen huiman nopeaan kasvuun 1950-luvun alusta. Muuttuva nisäkäseläimistömme II Piirrokset: hirvi, vaikohäntåpeura, k uusipeura, metsäpeura, norppa, mqjavaja piisami : Urpo Huhtanen (metsäpeuraa lukuunottamatta teoksesta >>Metsästys>>, WSO Y) ; siili: Ilkka Koivisto. Korkeaan ikään ehtineet kirjat, ennen muuta kirkonkirjat ovat voineet kertoa, että 1600-luvun loppupuolella oli hirviä erittäin vähän, mutta sen aikainen biologinen tutkimus ei kyennyt tämän ilmiön syitä selvittämään mahtoikohan yrittääkään
Vuoden 1962 hirvilaskennan tuloksista voitiin arvioida maan hirvikannan suuruudeksi noin 30 000 yksilöä. Syksyisissä laskennoissa on ilmennyt, että tällöin vasojen määrä on 30-35 % eläinten kokonaismäärästä. Luonnonsuojelullisessa mielessä on pidettävä vahinkona, että eräs syy hirvien määrän nopeaan kasvuun on ollut suurten petojen häviäminen ihmisen toiminnan tuloksena. 104 Tällä hetkellä peuroja on suunnilleen neljätuhatta yksilöä. Tähän tulokseen on tultu ainakin Ruotsissa, eikä sikäläisissä oloissa ole ollut paljon eroa meihin verrattuna. Kuluneen kahden vuoden aikana peurojen määrä on edelleenkin noussut, sillä niiden metsästys, jota on harjoitettu vuodesta 1961 lähtien, on ollut huomattavan varovaista. Täällä peurat olivat aluksi tarhassa. Merkittävä syy on myös se, että ihmisen >>petona riehumineru> hirvien keskuudessa on saatu rajoitetuksi. Hirvikannan suuruus voidaan vain arvailla tämän tilastorivin alkuja puolivälissä, sillä ensimmäinen koko maan käsittänyt hirvilaskenta tapahtui 1962. Kokemusten perusteella voidaan arvioida, etteivät kaatomäärät missään tapauksessa olleet enempää kuin 15 % hirvien kokonaismäärästä. Vuonna 1966 suoritetun laskennan mukaan peura-alue on oheisen kartan mukainen. Uusi laskenta tehtiin v. Myös hirvien elinympäristöt ovat parantuneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Jos seuraava talvi ei ole poikkeuksellisen ankara, talvikuolleisuutta ei esiinny ollenkaan, ja kannan >>nettovoitoksi>> jää mainitun prosenttiluvun osoittama määrä. VALKOHÄNTÄPEURA Ilkka Koivisto Yli kolmekymmentä vuotta sitten juohtui muutamille Minnesotaan muuttaneille suomalaisille eräissä illanistujaisissa mieleen, että vanhan kotimaan hirvieläimistöä voisi lisätä lähettämällä sinne pohjoisamerikkalaisia valkohäntäpeuroja. Hirvi ja saksanhirvi ovat eurooppalaisia rotuja huomattavasti kookkaampia (nimi saksanhirvi on muuten eräs monista suomenkielen >>hölmöistä>> eläinnimistä). Kolmen vuoden kuluttua ne laskettiin pois tarhasta ja vähitellen peurat sitten levisivät yhä laajemmalle, ja samalla tietysti niiden lukumäärä kasvoi. 1945-1051, 1950-724, 1955-3219, 19606980, 19669092. Hirvikannan nopeaan kasvuun ovat olleet vaikuttamassa useat edulliset tekijät yht'aikaa. Peuroja tuotaessa eivät nämä puhtaasti luonnonsuojelulliset näkökannat olleet esillä, vaan tarkoituksena oli tuottaa kaunis eläin riistamaitamme elävöittämään ja mahdollisesti tarjoamaan metsästystilaisuuksia monille erän--, ·#,-, i i _ ' -L~ ,., 1 / ;1 ~ ~1,<J l "' , , i %()' Y /'•-~.G , I I ' ~ ..... Puhtaasti luonnonsuojelullisesta näkökulmasta voidaan valkohäntäpeuran tuomista meille pitää varsin turhana, etten sanoisi typeränä temppuna. Metsänhoidon toimeksisaamat paljaaksihakkuut ovat parantaneet hirvilaitumia. Valkohäntäpeuraa vastaava eläin on Euraasiassa metsäkauris, joka niinkuin tiedämme, on eri laji kuin valkohäntäpeura. Maisemien ulkonäkö on taas asia erikseen. Paljon aiheellisempaa olisi ollut tuottaa meille Ruotsista metsäkauriita, jotka ovat kuuluneet ja muutamien satunnaisten harhailijoiden voimalla kuuluvat edelleenkin suomalaiseen eläimistöön. Uuden kotimaan tyylillä nämä suomalaiset ryhtyivät heti toimiin, ja niin tänne saapui kesällä 1934 muutamia valkohäntäpeuroja, jotka sijoitettiin Laukon kartanoon Vesilahdelle. ., ~f " y· .. Tosin hirven metsästyksessä on vieläkin paljon parantamista, mutta suuntaus on ollut koko ajan parempaan päin. Toisaalta peurojen lisääntyminen on ollut varsin nopeata. Metsälaidunnuksen loppuminen on vienyt pois näyttämöltä lehmälaumat, jotka kuluttivat hirvilaitumia luultavasti vähintään yhtä tehokkaasti kuin nykyinen ennätyksellisen suuri hirvikarja. 1966 ja silloin päädyttiin arviolukuun 40 000. Pohjois-Amerikassa tavataan, kuten tunnettua, meikäläisistä hirvieläimistä hirvi, villipeura (karibu) ja saksanhirvi (vapiti)
former corrals; 4. Voidaan ilman muuta ennustaa, että valkohäntäpeura tulee leviämään koko E teläSuomeen ja suurimpaan osaa Keski-Suomea. observatio11s before 1960. 1. The origiMI place of introduclion h indicated by a crou, lhe main area of diJtribution in 1968 by Iines, and occa,ional ob,ervation, in 1968 by dol,. The distribution of fa/10111 deer in Finland. 111ild population ( a11d a corral in I11koo i11 southernmos/ Fi11/a11d); 2. Kuten jo on mainittu, peurakannan vuotuinen kasvuvauhti on suuri, ja tämän vuoksi niitä voidaan metsästää vielä paljon nykyistä runsaammin, ellei peurojen määrää haluta enää nykyisestään kasvattaa. Floridassa ja eräissä muissa etelävaltioissa tavattavat peurat ovat paljon pohjoisia peuroja pienempiä, suunnilleen vain metsäkauriin kokoisia. prcse11I corrals; 3. 1. Minnesotan talvi on ankaruudeltaan samanveroinen kuin meidänkin. Istutuseläimen menestymistä ja merkitystä metsästyskohteena ajatellen on valkohäntäpeuran istuttaminen ollut parempi vaihtoehto kuin metsäkauriin tuominen tänne ihmisen voimin. Metsäkauriiden tuominen mannerSuomeen (Ahvenanmaallehan niitä on istutettu) ei tässä vaiheessa olisi varmastikaan onnistunut toimenpide, sillä valkohäntäpeura ja metsäkauris tulisivat aivan ilmeisesti olemaan ravintokilpailijoita. aikaisempi tarha; 4. 105. Valkohäntäpeuran levinneisyys. Tämä päämäärä on nyt toteutumassa. Kovan talven 1965/66 aikana kuoli meillä valkohäntäpeuroista arviolta 1215 %, kun taas Ruotsissa metsäkauriskannasta kuoli arvion mukaan vähintään 30 °/4. Kuusipeuran levinneisyys. aikaisempi erillishavainto. Kaiken lisäksi se ei karta asuttuja seutuja, vaan päinvastoin juuri viljelysmailta ja niiden lähistöltä sen useimmiten tapaa, ja peuroja pääsevät näkemään myös >>tavalliset>> ihmiset eivätkä yksistään metsien samoilijat. observatio11s in 1960's; 5. Risti osoittaa Laukon istutuspaikan, vaakaviivoitus yhtenäisen levinneisyysalueen v. luonnonvarainen kanta (ja tarha Inkoossa); 2. Peurojen menestymisen olennaisimpana syynä on se, että peurat tuotettiin sellaisilta alueilta, joiden peurarotu kestää huomattavan kovia ilmasto-oloja. T ämän vuoksi on meidän parasta vain olla valkohäntäpeuroihimme tyytyväisiä, onhan eläin oikea >>silmänilo>>. erilli havainto 1960-luvulla; 5. nykyinen tarha; 3. 1968 riistantutkimuslaitoksen talvitiedustelun mukaan ja pisteet vuoden 1968 erillishavainnot. l D J . 5 kävijöille. The di,tributio11 ~( white-lailed deer i11 Finland. Tälläisella seikalla on epäilemättä huomattava merkitys luonnonsuojelullisten asenteiden »ujuttamisessa>> koko kansan keskuuteen. Minnesotan peurat edustavat kookkainta rotua lajin esiintymisalueella. Tarkoituksena kuitenkin on, että peurojen määrän annetaan vielä kasvaa ja peurojen levitä nykyisiä asuinalueita laajemmalle
Kolin peurat kärsivät pakkasista ja tarhaus lopetettiin 1941, ja Tammelan silloin 9-päinen lauma katosi tarhasta talvella 1940. Meillä kuusipeuraa levitettiin erityisesti 1930-luvulla, jolloin Korkeasaaren eläintarhasta siirrettiin ylimääräisiä eläimiä Saaren kartanoon Tammelaan, Kankaisten kartanoon Vanajan ja Pielisjärven Kolille. Sarvettomien yksilöiden tunnistaminen ei olekaan aina helppoa, ja esimerkiksi jälkien perusteella lajien erottaminen on käytännössä lähes mahdotonta. Näistä peuratarhoista saattavat olla peräisin 106 Kymenlaaksossa syksyllä 1955 tavatut pari peura yksilöä. METSÄPEURA Martti Montonen Fennoskandiassa on historiallisena aikana elänyt kaksi peurarotua: Norjan ja Ruotsin suurtuntureilla ja tunturiylängöillä pienehkö tunturipeura (Rangifer tarandus tarandus Linne 1758) ja Suomessa, Itä-Karjalassa ja Ruotsin pohjoisimmissa metsäseuduissa suuri, pitkäraajainen ja pitkäkalloinen metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus Lönnberg 1909). Ensimmäiset kuusipeurat lienee meille tuotu vasta vuosisadan vaihteen tienoilla tarhaeläimiksi Aulangolle, mutta Ruotsissa niitä tiedetään olleen jo ainakin Juhana III:n metsästys puistoissa 1500-luvulla, ja varhaisimmat tiedot Tanskasta ovat 1200-luvulta. Mutta kuusipeuran istutushistoria alkaa jo paljon varhaisemmalta ajalta. tyyppiä oli esiintynyt. Lisäksi on Suomen. Sama pitänee paikkansa koko eteläisimmässä Suomessa on oletettavissa, että monet kuusipeurahavainnot menevät yleisemmän peuralajin tiliin. Ranskaan ja Brittein saarille. Inkoossa on tarhapeurojen lisäksi arviolta 30 luonnonvaraista yksilöä eri saarilla ja kesän ajaksi myös tarhayksilöt lasketaan vapauteen. Suurin pysyvästi luonnonvarainen kanta meillä on tällä hetkellä Hyvinkään Kytäjällä, jossa peurojen määrä ylittää 40. Professori T. 1930-luvulla tuotiin peuroja myös Kymenlaaksoon, Karhulaan ja juuri ennen talvisotaa myös Haminan Rakilaan, jossa peuroja hoidettiin aitauksessa aina vuoteen 1954 saakka. KUUSIPEURA Matti Helminen Kuusipeuraa ei ole tähän mennessä varsinaisesti tunnustettu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön kuuluvaksi, koska lajia on täällä pidetty lähinnä tarhaeläimenä. Branderin ilmoituksen mukaan Tammelassa jäi kuusipeurauros auton alle marraskuussa 1964, ja Urjalan Kivijärven luonnonsuojelualueella asusti kesän 1965 ajan uros ja 2 sarvetonta yksilöä, joista uros nähtiin seudulla seuraavanakin vuonna. Porvoon Tolkkisissa joulukuussa 1965 maantiekuoleman kokenut peura ei sen sijaan sarvista päätellen ollut Pernajan tarhalta lähtöisin. Kysymys oli lähinnä tarhauksesta, mutta ainakin Kankaisten peurat karkasivat ja elivät sotavuosiin saakka ympäristössä. Pernajasta lienee peräisin se peurauros, joka keväällä 1968 ilmaantui astolan Metsäkylään, ja joka syksyllä jäi auton alle Uudessakylässä. Tällä hetkellä meillä on kuusipeuroja tarhattuna Pernajassa (11 yksilöä) ja Inkoon Hättöössä (23 yksilöä). Todennäköisesti K ytäjältä peräisin olevia yksilöitä on vaeltanut eri tahoille. Jo toisella vuosituhannella ennen Kristuksen syntymää foinikialaiset toivat tämän siron peuralajin sen alkuperäisiltä esiintymisalueilta Vähästä-Aasiasta Välimeren länsiosiin, ja roomalaisten mukana se levisi mm. Inkooseen ilmaantui joitakin vuosia sitten tummaa värityyppiä oleva >>pukki>>, jonka täytynee olla peräisin juuri Kytäjältä, jossa ko. Ne ovat peräisin 1950-luvulla aluksi suureen tarhaan istutetuista yksilöistä. Professori Branderin otaksuman mukaan kuusipeuroja on Lounais-Hämeen alueella enemmänkin, mutta niistä saadaan vähän tietoja, koska niitä ei eroteta valkohäntäpeuroista
Noin v. Ensimmäiseksi peura katosi Sisä-Suomen järvialueelta ja Suomenselän keskiosista, sitten vähitellen myös Pohjanmaalta. On tuskin mikään sattuma, että vajaat sata vuotta myöhemmin myös läntisen Suomen viimeiset hirvet kertyivät samoille tienoille ja että pohjoisesta ja kaakosta tulevat susien vaellusreitit leikkaavat täällä toisensa läntisen Suomen viimeisten metsälappalaisten asuinsijoilla. Ylä-Satakunnassa ja Pohjanmaalla oli vielä vahva peurakanta, ja jostakin Rautavaaran ja Sotkamon rajoilta vaelsi yhä satapäisiä peuralaumoja talven syvälumisimmaksi ajaksi Pohjois-Savon suurille järville Kuopion ympäristöön. \ _,,_ ................ Toinen vahva talvivaellus suuntautui rajan takaiselta Pieningänsalolta Laatokan rannoille ja saariin, kun taas Metsä-Lapin peurat nousivat hankien kasvaessa tunturipaljakoille. Metsäpeuran, suden, karhun ja ilveksen suuret kuolonvuodet sattuvat 1800-luvun jälkipuoliskolle, samoin majavan sukupuuttoon tappaminen. Metsäpeuran levinneisyys käsitti vielä 1800luvun alussa ehkä puolet Suomen kokonaispinta-alasta, mutta jo viidessäkymmenessä vuodessa tämäkin alue ehti supistua puoleen. The distrib11tio11 of 1vild reindeer in Finland in the 11Jid-1 700's ( horizontal Iines; the vertical Iines indicate areas of Ttlore dense pop11latio11). Kahdeksannentoista vuosisadan puoliväliin mennessä ei peuran levinneisyys suurestikaan supistunut, joskin kaskiviljelyn ja tervanpolton siirtyminen yhä kaukaisempiin erämaihin ja metsästyksen tehostuminen aseistuksen parantumisen ansiosta lieneekin vähentänyt jo tuntuvasti eläinten lukumäärää. Ensimmäiset merkittävät historialliset tiedot metsäpeuran esiintymisestä Suomessa ovat peräisin niinkin myöhäiseltä ajalta kuin 1600-luvun alkupuolelta, jolloin peura oli ilmeisesti jo kaikonnut Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoilta, Varsinais-Suomesta ja ehkä myös Hämeen lounaisista ja eteläisistä osista. ,, ..._,) \ '-..... 1870 peura oli tungettu 107. Ne jäljet, jotka metsäpeura on painanut Suomen paikannimistöön ja kansanperinteeseen, osoittavat, että ainakin aika ajoin sen levinneisyys on kattanut koko maan. Vuonna 1900 metsäpeuroja oli renkaalla merkityllä alueella Raututunturien ja Saariselän ympäristössä (Tegengren'i11 mukaan). Kun nämä tiedot perustuvat enimmäkseen käräjäjuttuihin, joita eri seurueihin kuuluneet metsämiehet nostivat toisiaan vastaan kiistellessään kaadettujen peurojen omistusoikeudesta, on vaikea päätellä, merkitseekö niiden puuttuminen jollakin taholla peurojen puuttumista vai ainoastaan metsästäjien haluttomuutta käräjänkäyntiin. Kaikkein sitkeimmin eteläiset metsäpeurat puolustivat asemiaan Ylä-Satakunnassa, missä vähäinen populaatio lienee säilynyt Parkanon sydänmailla aina vuoteen 1830. _ , ) ., ·, 1 1 ,, \ :, 1 / 1 \ 1 f i.-,1. Lapissa, Kuolassa ja mahdollisesti myös Ruijassa asustanut näiden kahden rodun välimuoto, joka kuitenkin ekologialtaan ja kooltaan muistuttaa niin suuresti metsäpeuraa, että sitä pidetään tässä metsäpeurana, vaikka sen rodullinen luokitus onkin vielä suorittamatta. Metsäpeuran levinneisyys 1700-luvun puolivälissä (vaakaviivoitus; pystyviivo itus merkitsee tiheämpää kantaa) ja nykyisin (tumma alue). Kun peuran kesälaitumet ovat olleet laajoilla suoalueilla ja talvilaitumet jyrkkäpiirteisissä harjumaastoissa ja suurien järvien saarissa ja niemissä, sen esiintyminen on aina ollut epätasaista ja vuodenaikoihin sitoutunutta lähes kaikkialla paitsi Suomenselän ja Maanselän tapaisilla vedenjakajaseuduilla, jotka vähäisiltä osiltaan vielä tänäkin päivänä ovat Fennoskandian viimeisten metsäpeurojen turvapaikkoja. The open circle in the north indicates the distribution in 1900, and the dark area the presen/ situation
vasten ltaraiaa Laatokasta nykyiseen Sallaan saakka. Sikäli kuin Vienan poronhoitoalueella oli enää aitoja peuroja, nekin joutuivat pakenemaan taistelujen tieltä itää kohti, sekaantumaan heitteillä oleviin poroihin ja luomaan poropeuroja, joita jo vuosina 1942 -1944 havaittiin Solovetskin saarilla saakka. Suomenpeuran lopullinen kohtalo ei ollut onneksi suomalaisten käsissä. 1949. Norjan, Kuolan ja Pohjois-Vienan peurat ovat lähes kokonaan villiintyneitä poroja, ja aitoja peuroja on vain Uhtuan ja Vienan Kemin linjan eteläpuolella. Maa, joka oli antanut tappaa nimikkopeuransa sukupuuttoon omilta saloiltaan, sai sen sattuman kaupalla takaisin. Osa niistä alkoi vaeltaa pitkin Maanselän vedenjakajaa luodetta kohti, ja tämän muuttoliikkeen kärkijoukot ylittivät Suomen 108 rajan v. Ei ole tiedossa, millä valtuuksilla vallesmanni luvan myönsi. Se kuva, jonka hakuteosten kartakkeet antavat peuran levinneisyydestä Fennoskandiassa, vaikuttaa lohdulliselta, mutta ei vastaa todellisuutta. Lapin peurakannan rippeet vetäytyivät Kuolaan ja saivat turvapaikan Imandrajärven länsipuolelle v. 1921 muuan peurahirvas saapui jostakin Kuolan tuntureista kosioretkelle savuskoskelaiseen porotokkaan, se tapettiin muitta mutkitta ja ampumislupa hankittiin nimismieheltä vasta jälkikäteen. Jollei niiden suojelemiseksi ryhdytä kiireisiin toimenpiteisiin, karaistunut ja muhkea metsäpeura, joka on Euroopan suurimpia eläinharvinaisuuksia ja kuuluu Suomen luontoon tieteellistä nimeään myöten, tulee jälleen katoamaan ja tällä kertaa lopullisesti. Täälläkään ei ole enää yhtenäistä kantaa, vaan ainoastaan pieniä. Pieningän peurat selvisivät sodasta pelkällä säikähdyksellä, sillä laajamittaiset taistelut eivät yltäneet salon sydänosiin. Toinen maailmansota koetteli kovin Kuolan peuroja, sillä osa niistä ammuttiin ja loput ajettiin Muurmannin radan itäpuolelle, missä ne auttamattomasti sekaantuivat hoidotta jääneisiin poroihin. Kuvaavaa tämän rauhoitusasetuksen kirjaimelle ja hengelle oli, että kun v. Metsäpeuroja on ollut nyt Suomen puolella parin vuosikymmenen ajan. Itä-Karjalan peurojen pelastukseksi koitui taas avara ja lähes asumaton Pieningänsalo sekä Tsirkkakemin ja Kuittijärvien väliset erämaat. Rauhan tulo olikin niille ankarampi koettelemus kuin sota konsanaan, sillä jo nelikymmenluvun lopulla alkoivat niiden laitumilla laajat hakkuut, ja rautatie rakennettiin salon halki Suojärveltä Jyskyjärvelle. 1929 p:rustetusta Lapin luonnonsuojelualueesta. Niiden talvilaitumet ja vasomispaikat ovat ainoastaan muutaman neliökilometrin laajuisia harjuja ja vaaramaita, joita paljaaksihakkuut ja kulotukset välittömästi uhkaavat. Majava rauhoitettiin samana vuonna kun se tapettiin sukupuuttoon, mutta metsäpeura, jonka ruotsalainen eläintieteilijä Einar Lönnberg määritti v. 1913, ainakin kolmetoista vuotta katoamisensa jälkeen. Se pirstoi yhtenäisen populaation ja pakotti arat eläimet etsimään rauhallisempia ruokamaita. Kymmenen vuoden kuluttua sitä oli enää vain Laatokan pohjanpuoleisissa rajapitäjissä ja Sodankylän ja Inarin rajoilla. 1909 omaksi rodukseen antaen sille nimen Rangijer tarandus fennicus 'suomenpeura', rauhoitettiin Suomessa vasta v. Ne ovat tällä välin hiukan runsastuneet, mutta eivät ole oleellisesti laajentaneet levinneisyysaluettaan, joka käsittää vain kapean kaistan rajan tuntumassa. Vuosisadan vaihteessa harhaili muutama yksilö vielä Saariselän tuntureissa sekä Suistamossa ja Suojärvellä, mutta tosiasiallisesti peura oli kadonnut jo sukupuuttoon Suomen rajojen sisältä
Toinen norppia uhkaava vaara on jäljellä, nimittäin selluloosatehtaiden kuitujätteiden aiheuttama vesien saastuminen. Suur-Saimaa on tästä hyvä esimerkki ja pohjoinen osa Haukivedestä toinen. Paitsi eläinlajeja, on luettelossa jo ennestään monien suhteellisen tavallisten eläinten harvinaisiksi käyneitä rotuja, mm. Missä kala ei viihdy, siellä ei myöskään voi norppa elää. Norppa ei elä nykyisin läheskään koko Saimaan vesistöalueella. erillisiä populaatioita, jotka neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden mukaan häviävät pian totaalisten metsänuudistusten tieltä, ellei niitä ryhdytä pikaisesti suojelemaan. Merkillistä on, ettei norppia ole kirkkaassa Puruvedessä, jossa on runsaasti ravintoakin, mm. Näistä reliktieläimistä saimaannorppa on ylivoimaisesti suurikokoisin ja ilmeisesti myös harvalukuisin. SAIMAANNORPPA Ilkka Koivisto Jääkausi on järjestänyt luontomme täyteen erilaisia muistoja itsestään luonnonharrastajien ja -tutkijoiden iloksi. Pesä on jyrkän rantakallion tuntumassa, jossa ranta syvenee jyrkästi. Muuan tälläinen >>muistomerkkiryhmä>> on eräissä sisävesissämme elävä reliktieläimistö, satimeen jääneet merieläimet. Saimaan norppa rauhoitettiin v. Saimaannorpasta on puhuttu viime aikoina melko runsaasti elohopeakeskustelujen yhteydessä, koska muutamista norpista tavattiin tähän mennessä korkeimmat elohopeapitoisuudet, mitä missään eläimessä on meillä tavattu. Etelässä norppia on Savonlinnasta aina Suur-Saimaalle asti. Vaikka rauhoituksen jälkeen on jonkin verran myönnetty kalastajille erikoislupia norppien ampumiseen, ei ihmisen taholta tule enää olemaan välitöntä uhkaa norppien olemassaololle. Vuonna 1967 saimaannorppa merkittiin kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön I.U.N.C:n harvinaisten ja erityisen suojelun tarpeessa olevien eläinten luetteloon. Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka norppa selviytyy juuri tästä vaiheesta, joka arvattavasti on koko talven vaikein. Idässä norppia on nähty Joensuussa asti; onpa muuan norppa yrittänyt nousta Pielisjokea ylöspäin muutaman kilometrin verran. Kun järvenselkä jäätyy nopeasti, siihen syntyy kutakuinkin aukoton katto. Tämän paikan pitää lisäksi olla sellaisten selkien tuntumassa, joissa kalaa on runsaasti talviseen aikaan. Saimaan nykyinen norppakanta on n. Joskus luolassa on melko pitkiä onkaloitakin. Ilmeistä on, että elohopeavaara on norppien osalta nyt kuitenkin väistymässä, mutta voidaan epäilemättä sanoa, että huomattava osa norpista oli vakavasti vaaravyöhykkeessä. Kallavedessä ja Puruvedessä norppia ei ole tiettävästi ollut koskaan. Elämä sisämaan olosuhteissa tuottaa norpille epäilemättä suurempia vaikeuksia kuin elämä merellä, jossa esimerkiksi jääpeitteen aiheuttamat hankaluudet kestävät lyhyemmän kauden. Merellä eivät norppien pesät ole koskaan rantaviivan tuntumassa kuten Saimaalla. 1955, jolloin sen määrässä oli havaittu vähenemistä ja alettiin pelätä eläimen kuolevan sukupuuttoon. Amurin tiikeri. Mistään suojelutoimenpiteistä ei ainakaan toistaiseksi ole tietoa. Rauhoituksen innokkain ajaja oli dos. Gö·ran Bergman. Lopullisesti talviteloilleen asettuneella norpalla on ilmeisesti aina tukikohtana pesä. Koillisessa norppia tavataan Haukivedessä, mutta ei aivan Varkauteen asti. Suur-Saimaan eteläosien saastaisina vellovien laineiden tuntumassa norpat eivät kuitenkaan viihdy. Pesään johtaa avanto jään läpi, ja itse pesä on lumen alla oleva luola. 100-200 yksilöä (luultavasti lähempänä 100:aa), ja sen vahvuus nyttää nyt pysyvän muuttumattomana. Kallavesi olisikin muuten tällä hetkellä saastaisuutensa vuoksi sopimaton hylkeille. kuuluisia Puruveden muikkuja. Kun ammattimainen kalastus vähitellen loppuu ainakin verkkopyynnin osalta, loppu109. Merellä norpalla on tällaisia pesiä yleensä ahtojäissä, mutta usein myös aivan kiintojäässä. Tästä itään norppia on Heinävedellä aina Pilpan kanavaan asti. Ilmeisesti sillä on aina tiedossaan virtapaikkoja, joissa se pääsee nostamaan kuononsa ilmakehän puolelle, tai sitten se pitää jäätymisvaiheessa joitakin avantoja auki jatkuvasti
Nämä eläimet eivät tiettävästi koskaan lisääntyneet, ja toinen niistä kuoli todennäköisesti vasta v. 17 eurooppalaiseen eli vanhamajavalajiin (Castor fiber L.) kuuluvaa majavaa. 1955 450-500 kpl, joista 75 % kanadalaista alkuperää. Ainoakaan kalastaja ei ole ollut >>käärmeissään» siitä, että norppa on kilpaileva yrittäjä kalavesillä. 110 javakannasta kuten Majavalampi, Majavalantto, Majavalehto, Majajärvi ja Majavan kylä. Vuonna 1960 hän arvioi kannan suuruudeksi 500600 majavaa. Majavakantamme kehitys 1960-luvulla näyttää edelleen jatkuneen suotuisana. Tiettävästi viimeinen majava ammuttiin Sallan Eniönjoesta v . Tämän perusteella majavakantamme suuruus on tällä hetkellä 1800-3000 eläintä. 1966. Historiallisena aikana majava oli tärkeä riistaeläin, ja majavannahkoja käytettiin maksuvälineenä. , 'f:1 .' 1-''1 / -~ ;/ . 1937 7 kanadanmajavaa (Castor canadensis Kuhl), jotka vietiin Säämingin valtionpuistoon, Huhkojärvelle ja Pohjan valtionpuistoon. Nykyistä levinneisyyttä osoittava kartake on piirretty Valtion riistantutkimuslaitoksen v. Todellisia majava-alueita ovat Saimaan ympäristöt (700-1100 eläintä) sekä Pohjois-Karjala (700-1300 majavaa). Vuonna 1936 tuotiin Norjasta vielä kaksi majavaa Hyvinkään Pienviljelysneuvojaopistolle, josta ne myöhemmin karkasivat lähiympäristöön. Istutetut eläimet sopeutuivat mainiosti ja alkoivat lisääntyä. 1868 eli samana vuonna, jolloin majavan rauhoittamista koskeva säännös lisättiin metsästyslakiin. Nämä laskettiin vapaaksi seuraaviin paikkoihin: Evon valtionpuistoon Lammille, Pohjan valtionpuistoon Ruovedelle, Huhkojärvelle Keuruun ja Koskenpään rajamaille, Noormarkun Kortejärveen sekä Kittilän Pallasjärveen (kartta). 1965 suorittaman koko maan käsittäneen majavatiedustelun pohjalta. rotujen) väliset eroavuudet ovat suhteellisen vähäiset. Vihanninjoen lietekerroksesta löydetty majavan leukaluu, joka on ajoitettu Litorinakaudelle. Metsäneuvos Olavi Linnamiehen mukaan majavakantamme suuruus oli v. Tästä on totodisteena mm. 1945 majavia Ilomantsiin ja myöhemmin useita eläimiä Lappiin. Ruotsissa v. Viimeksi mainittuihin paikkoihin istutettiin siis alunperin kahta majavalajia. Monet vielä nykyisin käytössä olevat paikannimet kertovat maamme alkuperäisestä ma-.~ j~ .,~ ~ J ) ' . Näiden lajien (t. Asutuksen tunkeutuessa yhä kauemmaksi majavat vähenivät vähitellen. MAJAVA Seppo Lahti Jääkauden jälkeen majavan (Castor fiber L.) yleistyminen ja leviäminen lienee Suomessa kuten Ruotsissakin tapahtunut pääasiassa lämpimän kostealla Litorinakaudella. Erikoisesti Säämingin kanadanmajavat lisääntyivät voimakkaasti ja levisivät lähiympäristöön. Vastaajia pyydettiin arvioimaan alueensa majavien enimmäisja vähimmäismäärä. Monet ·kalastajat, joiden toimeentuloa vesien likaantuminen on kaventanut, pitävät norppaa >>kärsijätoverina>>. Näiden lisäksi saatiin Pohjois-Amerikasta v. Evon vanhamajavakanta lienee 1950-luvun loppupuolella ollut yhden eläimen varassa, ja myös sinne tuotiin Saimaan alueelta kanadanmajavia. Siellä on myös havaittu vaelteluja itärajan yli.. vat norppien aiheuttamat suoranaiset vahingot. 1935 myös Suomeen tuotiin Norjasta. 1922 onnistuneesti suoritettu majavien uudelleenistutus ilmeisesti vaikutti siihen, että v. Niinpä sieltä siirrettiin jo v. Kaikki kalastajat ovat sanoneet, että kalaa on kummallekin osapuolelle riittämiin, ja he pitäisivät suurena vahinkona, jos tuota >>viiksikästä rehvaketta>> ei olisi enää kurkistelemassa heitä, kun he vetävät muikkunuottaa syysillan hämärtyessä kallioisen saaren rantaan
Evo; 4. Majavan istutuspaikat ja nykylevinneisyys. 1000 majavaa. 1961-67 n. Tutkimus kannan rakenteesta on parhaillaan käynnissä. Suurimmilla majava-alueilla on ollut myös parin viikon avoimia metsästysaikoja. IlomantsiPielisjärvi; 8. Ruovesi-Keuruu; 3. T he p rese11t distributio11 of bcaver i11 Fi11/a11d. Turkiseläimenä piisami on ollut tunnettu jo vuodesta 1638, ja nykyisin se on tämän mantereen tärkein turkiseläin. Suon halki virtaavan Nälämänjoen majavamaisemissa on todellisen erämaan tuntua. Risti viittaa Kauhajoella asuvaan yksinäiseen vanhamajavaan. Toisaalta pitäisi valita seutuja, missä majavat saisivat suhteellisen vapaasti tehdä rakennelmiaan. Sääminki-Saimaa; 7. Vanhamajavan istutuspaikat on merkitty pistein, kanadanmajavan istutuspaikat renkain, ja puoliavoimet renkaat osoittavat paikkoja, joille on istutettu molempia kantoja. Pallasjärvi; 5. Numerot viittaavat seuraaviin istutuspaikkoihin : 1. Tällä valtavalla alueella se esiintyy 16 roduksi pirstoutuneena. Kanadanmajavaa on todennäköisesti valtaosa, mutta eräät tiedot viittaavat myös lajien risteytymiseen mm. Samasta syystä piisameja 111. Lapin osalta kartake on summittainen, koska tarkat tiedot puuttuvat. Eräillä alueilla kantaa ei enää saisikaan päästää kasvamaan. Myös Noormarkun istutusalueella on edelleen pienehkö majavakanta. Kokonaisuutena katsoen majavan uudelleenistutus on onnistunut hyvin, ja lajiköyhä nisäkäsfaunamme on karttunut arvokkaalla jäsenellä luonnonystävien iloksi. Tällaiseksi sopisi mainiosti Patvinsuon rauhoitusalue Ilomantsin ja Pielisjärven rajamailla. Noormarkku; 2. The horizonta/ Iines refer to beavers of Ca11adia11 origin, and the vertica/ Iines to those of Nonvegian origin. Majavankaadosten keskimääräinen läpimitta on tavallisesti vain 3-4 cm. PIISAMI A tso A rtimo Piisamin luontainen levinneisyysalue käsittää suurimman osan Pohjois-Amerikan mantereesta. Virallisen tilaston mukaan vuosina 1956-60 ammuttiin 255 majavaa (Linnamies) sekä vv. H ämeessä ja Keski-Suomessa arvioidaan olevan 100-150 majavaa ja Lapissa 150-350. Pystyviivoitus osoittaa vanhamajavan ja vaakaviivoitus kanadanmajavan nykyiset levinneisyysalueet. Majavat suosivat pieniä lampia ja rauhallisia puroja, joiden rannoilla on riittävä lehtipuukasvusto. Tästä syystä piisamikantoja on pyritty siellä lisäämään istuttamalla sitä uusille alueille tai sellaisiin vesistöihin, joista ne syystä tai toisesta ovat hävinneet. Toisaalta Utsjoelle saattaa lähivuosina tulla vanhamajavaa Norjan puolelta. Hyvinkää ; 6. Koivu ja haapa ovat tärkeitä, mutta erittäin runsaasti majavat syövät myös pieniä pihlajia, leppiä ja pajuja. T he circ/es, dots and intermediate symbols refer to places of introduction of beavers of Canadia11 or Nor,vegian origin, or both, respectively. Pohjois-Hämeessä. Ruotsalaiset tuntuvat olevan hieman huolissaan suomalaisten majavien mahdollisesta siirtymisestä Tornionjoen yli, koska Ruotsin majavat ovat eurooppalaista lajia, kun taas Suomen Lapin eläimet lienevät valtaosaltaan kanadalaista perua. Patoamisista johtuneiden tulvavahinkojen vuoksi majavien ampumiseen on viime vuosina myönnetty kaatolupia. Kesällä majavat syövät paljon vesikasvien juurakoita. Koska eläinten lukumäärä kuitenkin on edelleen lisääntynyt, on todettava majavakantamme kestävän verotusta. Lappi. Maamme majavakannan tämän hetkinen koostumus ei ole tarkoin tiedossa
Piisami on maassamme rauhoitettu, mutta keväällä ja alkukesästä pyynti yleensä sallitaan kunakin vuonna erikseen määrättävänä aikana. Nämä olivat Ohiosta peräisin olevien piisamien jälkeläisiä. Virginian piisameja, tummempaa ja turkisarvoltaan arvokkaampaa rotua. 1955 (603 000), V. 1950 (262 000), V. Tehokkaalla pyynnillä näitä vahinkoja voidaan kuitenkin vähentää. Ensimmäiset piisamit istutettiin maahamme vv. SIILI Paavo S1,omalainen Siili kuuluu monessa suhteessa alkeellisten hyönteissyöjien nisäkäslahkoon. Suurimmat saaliit saatiin vuosina 1937 (240 000), v. 1967 (219 000). 1963 (195 000) ja V. Viipurin ja Sortavalan alueilla ne ovat viihtyneet hyvin, ja neuvostoliittolaisten tutkijoiden mukaan noin 10-20 % vuotuisesta saaliista on Virginian piisamia. Marylandista hankittiin lisäksi nk. Voimakas piisamikanta saattaa aiheuttaa melkoisia vahinkoja kalojen verkkopyydyksille ja kalanviljelyslaitosten pengerryksille. Faunassamme on tässä suhteessa ollut tyhjiö, jonka piisamit ovat täyttäneet. ajanjaksona ollut noin 136 000 kpl. Pyyntikauden pituus säädetään piisamikantojen vahvuuden mukaan. Ensimmäiset piisamit tuotettiin meille Tsekkoslovakiasta. Pohjois-Norjasta on myös tietoja piisamien esiintymisestä siellä, ja ennen pitkää orjakin ilmeisesti saa lukea piisamin faunaansa kuuluvaksi. Siili on hämäräeläin, joka nukkuu vuorokautista unta noin 16-18 tuntia vuorokaudessa. Nykyisin levinneisyysalue ulottuu Ahvenanmaalta ja Etelä-Suomen rannikoilta Tornion-Muonion joen vesistön keskivaiheille ja Kemijoen vesistössä miltei latvavesiin saakka. Piisamin nopea leviäminen ja akklimatisoituminen maahamme johtuu ilmeisesti paitsi sopivista olosuhteista myös siitä, että vesistöjemme rannoilla ei luontaisesti ole ollut sellaista kuluttajaa, joka käyttäisi hyväkseen tarjona olevan vesikasvillisuuden ja eläinravinnon simpukat. Meillä piisamisaaliit ovat vv. Vuosina 1945 ja 1954 pyyntiä ei laisinkaan sallittu. Etenkin lummeja järvikaislakasvustot ovat joutuneet huomattavasti kärsimään. Keskimääräinen saalis on po. Etelä-Saimaan alueelta niitä saadaan eniten, noin 10 % saaliista. Itse siilin suku on vanhin maapallolla nykyisin elävä nisäkässuku, todellinen >>elävä fossiili>>. Virginian piisamit, jotka ovat kotoisin eteläisemmiltä alueilta kuin nimirotu, eivät ole maas-· 112 samme viihtyneet yhtä hyvin. Hyvin nopeasti, noin 35 vuodessa (vv. on istutettu ja tarhattu myös Pohjois-Amerikan mantereen ulkopuolelle Euraasiaan Brittein saarilta lännessä, Mongoliaan, Kiinaan ja Japaniin saakka idässä. Kun luonnonvaraiset kannat lisääntyivät, tarha toisensa jälkeen lopetti toimintansa kannattamattomana. Monissa vesistöissä piisamit ovat, varsinkin leviämisen alkuaikoina, harventaneet vesikasvillisuutta. 193367 vaihdelleet 25 000-600 000. Myös talvipyyntiä on kokeiltu. Piisamien tarhausja istutustoimenpiteet olivat Euroopassa 30-40 vuotta sitten kiihkeimmillään, ja innostus levisi myös meille. Useimmat istutukset tehtiin kuitenkin kotimaisissa tarhoissa kasvatetuista tai niistä karanneista, luonnossa lisääntyneistä kannoista. Pohjois-Amerikan piisamikannoissa esiintyy selvä 10-vuotisjaksoisuus. Tämän lisäksi se talvisin vaipuu unta paljon syvempään talvihorrokseen, jonka aikana eläimen lämpötalous täysin muuttuu: eläin, joka kesällä on tasa. Tornionjoen vesistöstä piisamit ovat aivan odotetusti laajentaneet asuinaluettaan myös Ruotsin puoleisiin vesistöihin, jonne suoritettiin jokin istutuskin. Myös Kanadasta tuotettiin meille nimirotuun kuuluvia yksilöitä. Osittain ne lienevät sulautuneet nimirotuun. 1919-20 Kajaanin seutuun, ja sen jälkeen piisamitarhoja perustettiin maahamme eri puolille ja niitä istutettiin sopiviin vesistöihin kaikkiaan lähes 300 paikkakunnalle Hankoniemestä Inariin. 1920 -55) piisamit miehittivät käytännöllisesti katsoen miltei kaikki niille sopivat vesistöt
M. Vanhimmat selkärankaiskäsikirjamme (Malmberg 1872, Mela 1882) kertovat, että siili oli 1800-luvun jälkipuoliskolla vielä harvinainen etelä-Suomessakin, mutta Melan ja Kivirikon >>Suomen luurankoiseb> v:lta 1909 mainitsee, että laji on jokseenkin yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen saaristoissa ja harvinaisempi Suomenlahden rannikkoseuduissa. 1929 sen puuttuvan kuitenkin tammivyöhykkeemme itäosista, Lopuksi K. Kivirikko käsikirjassaan >>Suomen selkärankaiseb> v :lta 1940 ilmoittaa, että siilikantamme on >>Suomen luurankoisten» ilmestymisen (1909) jälkeen kolmessa vuosikymmenessä suuresti Siilin levinneisyys v. The circ/e indicates a11 area of 1111st1cce{/iil i11troductio11. -' ... lämpöinen, muuttuu tietyissä rai01ssa vaihtolämpöiseksi, jonka ruumiinlämpö on vain muutaman asteen nolla-astetta korkeampi. ,' • • \ ' -I · / \ \ ' 1 ' \ . The diitrib11tio11 of 11111skral i11 Fi11/a11d i11 192 7 ( dark areas), i11 193 7 ( vertical Iines), a11d i11 1962 ( horizo11tal Iines). The distrib11tio11 of hed,gehog i11 Fi11/a11d i11 1952 ( vertica li11es) a11d i11 1964/65 (horizo11ta/ /i11es) . 1 , ... Rengas osoittaa Inarinjärveen tehtyä istutusta, joka ei onnistunut. The open circ/es i11dicate areas wbere hedgehogs have been bro11ght from tbe Soviet U11ion, a11d the dots i11 the 11orth indicate places ,vhere i11divid11al specimens, once introd11ced, are k1101v11 to bave 1vi11fered succesf11lly. E. L,...,,.f'.._,) -, \ ) \• ,, ; \ J 1 ' 1 ' .. Levander huomauttaa v. ,_ ..._,, \ ', \ "-. • \ ,. Pohjoisen pisteet osoittavat paikkoja, joissa istutettujen siilien on todettu talvehtineen. Hausjärveltä, Tuusulasta ja Mäntsälästä. Etelän avoympyrät osoittavat paikkoja, joille on tuotu euvostoliitosta siilejä. 1962 (vaakaviivotus), jolloin levinneisyys oli laajimmillaan. Palmen lukee v. ' ,, r Piisamin levinneisyys v. 1911 siilin tammivyöhykkeemme lajistoon kuuluvaksi ja K. \ I I \ '. A . 113. ,, /" ........ Kun siilin talvihorroskausi Helsingin seudussa kestää noin 7 kuukautta, niin eläin on enintään noin kaksi kuukautta vuodesta hereillä ja aktiivinen, noin kymmenen kuukautta se taas viettää talvihorrosja unitilassa. J. 1927 (tummat alueet), v. As the mai11 reaso11 for the spread has been lra11spla11tations l?J ma11, the distribution may 1101 he as 1111ifor111 as i11dicated by tbis map. Se tunnettiin myös Laatokan saaristosta ja Sortavalasta. Se asustaa myös vuoristoissa yli 1000 m :n korkeudessa saakka. 1952 (pystyviivotus) ja vv. Sisämaasta se mainitaan mm. Siiliä tavataan miltei kaikkialla Euroopassa ja suuressa osassa Etuja länsi-Aasiaa, jopa Ison valtameren rannikolla saakka. 1937 (pystyviivotus) ja v. 1964/65 (vaakaviivotus). Koska siilin leviäminen johtuu suureksi osaksi istutuksista, on tässä yhtenäiseksi merkityn levinneisyysalueen sisälle jäänyt aukkoja, jotka kuitenkin täyttynevät nopeasti. , ,: • J
1956 L. Sen asuinalueen pohjoisraja kulki Kalajokilaakson pohjoisrantaa pitkin Pyhäntään, missä se yhtyi Oulun läänin rajaan. lisääntynyt ja levittänyt aluettaan sisämaahan päin. oheista karttaa). Fysiologisen eläintieteen osaston saama aineisto siilin levinneisyydestä v. Yhtenä syynä siihen nopeaan leviämiseen on epäilemättä ollut 1930-luvun lämpökausi. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl :n tilauksesta 20 % :n alennus).. Keski-Euroopassa siilien moottorikuolema on vieläkin suurempi. Saapuneet vastaukset osoittavat myös sen suosion, joka siilillä on maassamme. Vastauksista kävi myös ilmi, kuinka ihminen on levittänyt siiliä (ks. Paitsi Pohjanmaata siili on asuttanut osan Pohjois-Savoa, ja varsinkin osan Pohjois-Karjalaa. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Merkin hinta on 4 mk 50 p. 1964-65 on myös esitetty oheisessa kartakkeessa (Kristoffersson, Soivio ja Suomalainen, Suomalaisen Tiedeakatemian T oimituksia A IV: 102, 1966). Ilmeistä myös on, että yhä enentyvä biosidien käyttö koituu siilien tuhoksi. Kun Helsingin yliopiston fysiologisen eläintieteen osasto vuosina 1964-65 tiedusteli kiertokirjeitse siilin levinneisyyttä maassamme, kyselylomakkeita palautettiin runsaat 1700 kpl. Siivonen ilmoitti siilin asuttaneen jopa Kajaanin ja Oulun. Pohjoisimmat löytöpaikat olivat ilmeisesti kuitenkin hajanaisia >>sillanpääasemia>>. Ohessa kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Mutta kun on liikkunut moottorija maanteillämme, on nähnyt myös sen tuhon, joka moottoriliikenteen kasvaessa on kohdannut siilikantaamme. Meillä Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla elävä siili on sidottu ihmisasutukseen ja asumataajamiin. Pohjoisimpina löytöpaikkoina Kivirikko mainitsee Alavuden ja Kauhajoen. 114 Tämän linjan pohjoispuoleltakin on tietoja satunnaisesiintymistä. Ja v. Biosidit eivät uhkaa siiliä välittömästi, mutta niitä kertyy siilien saaliseläimiin. Kun siilejä on >>istutettm> monin paikoin sisäSuomeen, niin on monesti vaikea päätellä, ovatko ne levinneet uusille alueille omin päin. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Tähän saakka siili on hyötynyt ihmisestä. Tämän v uoksi tietomme siilin nykylevinneisyydestä on melko hyvä. Kylmät sotatalvet 1940-luvulla verottivat monin paikoin kovasti siilikantaamme, mutta kun Riistantutkimuslaitos ja tämän kirjoittaja 1950-luvun alussa suorittivat tiedustelun siilin levinneisyydestä maassamme, tulos oli oheisen kartakkeen mukainen. Siili oli jälleen yleistynyt ja levittänyt aluettaan pohjoiseen
0. e olivat saaneet häädönl >>Kirkhakkistem> pesimisja yöpymispaikkanaan käyttämä kirkon ullakko oli puhdistettu pesäjätteistä, räystäiden alla ja kulmissa olevat kolot oli tiiviisti tukittu ja seinämuurien kolot muurattu umpeen. Keskiaikainen kivikirkko ja >>kirkhakkinem> ovat jo vuosisatoja kuuluneet erottamattomasti yhteen. A ntikainen Laitilan keskiaikainen kivikirkko sai keväällä 1967 rakennustelineet ympärilleen. Tällaista on sattunut monella muulla eteläsuomalaisella kirkolla. Tilanne vaikutti traagiselta: tämän tästä saattoi nähdä naakkaparin lentävän risu nokassa entisen pesäkolonsa suulle ja yrittävän päästä sisälle, mutta tietenkin turhaan. Epätoivoisia yrityksiä jatkui pari kuukautta, jonka jälkeen pesänrakennusja munimiskausi olivat jo ohi. Työmiesten paikkaillessa kirkon seiniä kierteli rakennuksen ympärillä jatkuvasti hermostuneita naakkoja. On huomattava, että häädöistä 14 on tapahtunut 1950ja 1960luvuilla. Kuitenkin 1900-luvulla naakka on pystynyt valloittamaan vain 3 uutta kirkkoa vakinaiseksi asuinpaikakseen. Kysymys naakan suosittuudesta 115. Kuvassa näkyvä hautova naaras kyköttää 1.2 m:n syvyydessä sijaitsevan pesäkolonsa nurkkauksessa valokuvaajaa (Timo Paavilainen) peläten. Eräissä kirkoissamme jotkut naakkaparit ovat valinneet pesäpaikakseen savupiipun tai tuuletuskanavan. Vuonna 1967 naakka pesi vielä 72 :lla maamme kirkolla (69 :ssä kirkkorakennuksessa ja lisäksi 3 :lla kirkolla kirkkomaan puissa), mutta millainen on tilanne muutaman vuosikymmenen kuluttua. Saamieni tietojen mukaan naakka on häädetty tällä vuosisadalla lopullisesti 20 kirkolta. Naakan suosittuudesta kirkoissamme E
Tiedusteluun tuli vastaus osittaisen uusintakyselyn jälkeen 431 kunnasta (vastausprosentti 89 .8). Tiedustelut lähetettiin kunkin seurakunnan kirkkoherralle tai pastorille. Vastaamattomista kunnista joita oli 49 ainakin 54 % on sellaisia, joiden alueella kirjallisuuden mukaan naakka ei ole pesinyt lainkaan. Tutkimusohjelmaan on kuulunut Lounais-Suomessa 10 :llä eri kirkolla suoritetun tarkkailun ohella tiedustelulomakkeiden lähettäminen niihin 480 kuntaan, joissa en itse ole käynyt. Viime aikoina naakkoja on myös syytetty roskien nostelemisesta hautausmaiden koreista, tunkioilta, laatikoista ja roskakasoista. Vielä viime vuosisadalla tällaiset naakan >>sontakasat>> myytiin kirkon toimesta maanviljelijöille tai vietiin puutarhoihin (Palmen'in arkisto). Niissä saattaa olla 10120 cm:n paksuudelta esim. Tällaiset kirkot taas sijaitsevat maamme varhaisimmilla asutusalueilla, Lounaisja Etelä-Suomessa sekä Pohjanlahden rannikolla (ks. Syy lienee ainakin osittain naakan vahingollisuudessa, mitä on mm. oheista kartaketta). Tällaista on kuitenkin tapahtunut toistaiseksi varsin vähän. Yöpyessään lukuisin joukoin kirkon ullakoilla, kuten esim. Helsten, suull.). Nykyäänkin eräät kirkon vahtimestarit noutavat naakan »guanoa>> kukkapenkeillensä (V. Järvi-Suomessa naakka on pesinyt vain muutamalla kirkolla satunnaisesti eikä Pohj oisSuomessa lainkaan (Merikallio 1958). Siellähän ne pesivät tavallisesti päätykiveyksen ja katon väliin jäävissä koloissa, päädyn ja räystäiden muodostamissa kulmauksissa tai ullakoiden siv ustoilla katon ja räystäslaudoituksen tarjoamissa ahtaissa nurkkauksissa. Vuonna 1964 aloittamani naakkatutkimuksen tulokset ovat mielestäni tuoneet lajin tämänhetkisen aseman kirkoissamme entistä selvemmin esille. Ryhtymättä perin pohjin selvittelemään linnun aiheuttamia vahinkoja lienee kuitenkin paikallaan tutkimukseni perusteella selostaa, mitkä haitat ovat alentaneet sen suosittuutta kirkoillamme. Tiedusteluissa 58 vastaajaa mainitsi naakko116 jen aiheuttamina haittoina seuraavat seikat (jäljessä ilmoitusten määrä) : likaaminen ja roskaaminen pikkulintujen pois häätäminen viljan syönti läheisiltä pelloilta piippujen tukkiminen pesämateriaalilla kukkien nosteleminen maljakoista hautausmailla vastenmielinen ääntely taimien ja siementen syönti läheisiltä puutarhoilta ulosteiden aiheuttama puurakenteiden lahoaminen tautien levittäminen 20 ilm. Mynämäellä, saattaa yöpymisorsien alle kertyä ulostetta 1030 cm:n paksuudelta. Mitkä seikat sitten vaikuttavat naakan suosittuuteen, ja miksi sen kirkkopesintä näyttää olevan uhattuna, vaikka laji pesiikin vain n. Lomakkeessa kysyttiin mm. Luonnollisesti tällaisiin paikkoihin rakennetut pesät ovat siisteyden ja ennen kaikkea paloturvallisuuden kannalta haitallisia. Ullakoilla pesiessään naakat kyllä roskaavat. Laitilassa ovat naakat yrittäneet vuodesta toiseen tehdä pesäänsä korkealla päädyn sisäpuolella olevalle n. Nimenomaan keskiaikaiset kivikirkot tiivistämättömine räystäiden alusineen, puhdistamattomine ullakoineen, seinien telinekoloineen ja koristesyvennyksineen ovat olleet tämän todennäköisesti alkuaan kallionja puunkoloissa pesineen linnun suosimia (Holmströ'm 1963). ja asemasta on siis ajankohtainen, mikäli lintu halutaan säilyttää tulevaisuudessakin kirkon kuvaan kuuluvana. Katoilla, seinillä, portailla, hautakivillä yms. 13 % :lla maamme kirkoista ja verraten rajoitetulla alueella. Vielä nykyäänkin ovat 1200-1400lukujen kivikirkot halutuimpia pesimäpaikkoja, kuten diagrammista nähdään. paikoilla ulosteviirut eivät tietenkään ole kaunistus, mutta ne ovat usein myös naakan seuralaislajin >>pulum> aiheuttamia. naakan esiintymistä kirkolla, kirkon rakennusmateriaalia, rakennusja uudistamisvuotta, naakkojen siirtymistä muuanne ja vastaajan suhtautumista kirkkopesintään. risuja, kuivia heiniä, tappuraa, villoja, nahkankappaleita, paperinpalasia, multaa ja savea. 9 )) 8 >) 6 >) 5 >) 4 )) 4 )) 1 )) 1 )) Luettelossa kiintyy huomio erikoisesti likaamiseen ja roskaamiseen. Brander (1956 ja 1958) käsitellyt. Ulosteen virtsahapolla on lisäksi syövyttävä vaikutus, niinkuin Brander (1958) on osoittanut. Kirjallisuuden ja eräiden kirkonarkistoista löytyneiden tietojen ja kyselyvastausten mukaan naakka on jo vuosisatoja asustanut kirkoissamme. 13 cm :n levyiselle ulokkeelle, mutta materiaali on tippunut pesäalustan kapeuden vuoksi alas kattoholvien päälle.
Animaalisen ravinnon osuudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta jo 1914 Hilden Naakan pcsäpaikkanaan käyttämien kirkkojen rakennusaika ja -materiaali. Kaksi niistä on Mynämäeltä keväältä 1967. & K. Mutta on selvää, että betonilla, pellillä, kivillä yms. Paate/a (1948) on kuitenkin todennut, että suunnilleen huhtikuun puolivälistä alkaen naakka käyttää vegetatiivisen ravinnon ohella hyönteisravintoa. Naakan pesäpaikkanaan käyttämät kirkot maassamme. Naakkojen maanviljelykselle aiheuttamista tuhoista ei ole perinpohjaista tutkimusta käytettävissä. Tiedusteluissa on ilmennyt 2 samanlaista tapausta. 117. Se oli muodostunut noin 30 vuoden aikana, mikä oli kulunut edellisestä kirkon peruskorjauksesta. Olen nähnyt niiden 6 kertaa hakkaavan nokallaan ahdasta aukkoa suuremmaksi. yleisesti käytettyä materiaalia yhteensä n. Tästä mainitsee myös Dementiev et al. Uutena piirteenä on tullut esille hautakukkien kantaminen pesiin. "ö ""' ,2 40 30 20 15 10 56.5 °;, 12001400luvut 15001700luvut = kiviki rkko tiili ja kivikirkko llllllllillllll = puukirkko 1800 luku 1900luku am syntyneen törkykasan pohjamitat olivat 1.5 X 3.5 m ja korkeus 6 m! Kasa suippeni huippuaan kohden. Varmaa on kuitenkin, että naakat pystyvät suurentamaan esim. Myös Zifllmennann (1951) mainitsee tällaista tapahtuneen. Noin 0.51 m:n kasoja tapaa useitakin samasta kirkosta, joten naakkojen asuttamat ullakot osoittautuvat jo ensi silmäyksellä törkyisiksi (Hilden A. Tästä on toistaiseksi kuitenkin vain 3 tapausta. Kirkkojen kokonaismäärä on 92. lankkujen väleissä olevia lentoaukkojaan. Helsten, suull.). On jopa esitetty väite, että ne tekisivät tämän >>tahallaarn> silloin kun muut sisäänmenoaukot on tukittu (V. Ilmeisesti näin onkin, mikäli massiiviset naakkaparvet pääsevät esim. materiaalilla tukittuja aukkoja ne eivät pysty avaamaan. 80 litraa. Valituksia on myös kuulunut siitä, että naakat rikkovat ullakkoikkunoiden lasiruutuja lentämällä niitä päin. • = pesi vielä 1967, = pesinyt tällä vuosisadalla, mutta ei enää pesi. Toisessa pesässä oli mm.: 29 muovista tekokukkaa, 23 hautakynttilän pohjaa tai palasta, 19 lasinpalasta (kukkamaljakon ja ikkunalasinkappaleita), 7 kukkasuppilon palasta, 5 kukkasuppilon säleikköä, risuja, paperia, savea yms. (1954) Neuvostoliitossa. Brander (1958) näyttää pitävän naakkaa erittäin vahingollisena. .. 1912). puutarhoihin ja koelaitosten pelloille jyviä, siemeniä ja taimia syömään (Huokuna 1954, Hilden & L inkola 1962)
Niinikään kirkkojen entisöijien taholta on kiinnitetty naakan asemaan huomiota ja pidetty >>kirkhakkista>> kiinteästi keskiaikaisiin kirkkoihimme kuuluvana (E. sanoo sen olevan huomattavan. Varmaa kuitenkin on, että kaikki naakan vahingolliset piirteet ovat alentaneet sen suosittuutta, mikä on taas johtanut kannan hävittämiseen ja supistamiseen kirkoillamme. Uudistamisen yhteydessä kirkon ullakot puhdistetaan, räystäiden alukset tiivistetään ja rapautumisen aiheuttamat kolot ulkoseinissä tukitaan. Tämä näkemys näyttää olevan myös useilla kirkkoherroilla ja kirkon vahtimestareilla, joiden kanssa olen keskustellut. Järventaus, suull.). Näin on tapahtunut tällä vuosisadalla ainakin 14 kirkolla. äin siis pelkästään kirkkorakennusten siisteyteen pyrkivä ja keskimäärin 30-50 vuoden väliajoin tapahtuva uudistaminen on tullut karkoittaneeksi naakan. Syksyllä, talvella ja alkukeväällä vegetatiivinen ravinto erilaisten jätteiden ohella on kuitenkin pääravintona (vrt. Syömällä Blitophaca opaca ja Hylobius abietinus -tuhohyönteisiä, joita Paatela (1948) löysi avauksissa, naakka tuottanee jonkin verran hyötyä. 118 Naakkatilanne Suosittava Siedettävä Estettävä vastaajan kirkolla Pesii (pesinyt) kirkossa 7 23 22 Pesii kirkkomaalla, muttei kirkossa 1 1 2 Pesii samalla paikkakunnalla, muttei kirkolla 3 11 5 Tavataan vain satunnaisesti kirkolla 4 8 Ei tietoa esiintymisestä 10 13 2 Vastauksia yht. Kuitenkin tässäkin tapauksessa kategoria siedettävä sai 44 % :n ja suosittava 14 % :n kannatuksen. Vald. Selvimmin tämä tulee esille niiden vastaajien kohdalla, joiden kirkolla naakka pesii (tai pesi) ja joilla on siis todennäköisesti omakohtaisia kokemuksia linnusta. (1954) ja Strautman (1954) mitenkään korosta sen vahingollisuutta. Eräissä tiedusteluvastauksissa naakan suosimista perusteltiin mm. Naakkojen kuulumista vanhoihin kivikirkkoihin on mielestäni voimakkaasti painotettava. Naakka voi joutua jättämään kirkon lopullisesti sen uudistamisen seurauksena niinkuin Merikallio (1958) on todennut joutumatta suoranaisesti epäsuosioon. Kaikko 1938). 1 25 1 56 1 31 Naakan kirkkopesinnän suosittuus 112 tiedusteluvastauksen mukaan Yleisnäkemys naakan suosittavuudesta ainakin kirkoissamme kallistunee ilmeisesti siedettävän puolelle. aakkakantaa on lisäksi verotettu hävittämällä munapesiä, myrkyttämällä lintuja fosforoiduilla jyvillä ja ampumalla eräitä yksilöitä. Samaan tulokseen on myös Zi,mnermann (1951) päätynyt, ja omat havaintonikin näyttävät toistaiseksi vahvistavan tällaista käsitystä. Nyman Finströtnistä kertoo vielä, että kansan uskomuksen mukaan naakat ovat kuolleitten pitäjän pappien sieluja, jonka vuoksi niitä ei ammuta. Piippujen tukkiminen, pikkulintujen häätäminen, kukkien nosteleminen maljakoista ja vastenmielinen ääntel.y eivät näytä toistaiseksi ainakaan kirkoilla tuottavan yhtä suurta vahinkoa kuin edellämainitut haitat. seuraavin lausunnoin: kuuluvat vanhaan kivikirkkoon (5 mainintaa), kodikkaat, jos ei ole liikaa, huvittava lintu, mielellään seuraa niiden elämää ja tarpeeksi jo hävitetty luontoa. Vertailun v uoksi mainittakoon, että esim. Tiedustelussa 112 vastaajaa ilmaisi mielipiteensä naakan s uosittuudesta merkitsemällä rastin jonkun oheisesta taulukosta ilmenevän kolmen vaihtoehdon kohdalle. Heistä 42 % kannatti estämistä. Holmströ·m (1963) pitää Ruotsissa naakkaa suurimmaksi osaksi harmittomana lintuna, eivätkä neuvostoliittolaiset Dementiev et al. Vastanneista 50 % asettui kannattamaan pesinnän sietämistä, 22 % suosimista, mutta 28 % estämistä. aakan aiheuttamat haittavaikutukset ovat siis vaikuttaneet vastauksiin. Edelläesitetyn valossa vaikuttaisi rajoitettu naakkakanta vanhoissa kirkoissamme ihanteelliselta ratkaisulta. Käytännössä pesinnän ra. Tiedustelussa ilmoitettiin, että pesintää on estetty 36 kirkolla sulkemalla kolot laudan ja tiilen kappaleilla, rautalankaverkoilla, lasinpalasilla, kivillä, muuraamaila ne umpeen ja peittämällä piiput rautalankaverkoilla
vuosikorjausten tai uudistamisen yhteydessä helposti toteutettavissa. 0. keväällä 1967 29 naakkaparia kulki sisään ja ulos. Samalla kilpailu pesäkoloista voimistuisi, mikä taas takaisi vain vahvimpien parien säilymisen kirkoilla. Niinikään ne tähtäisivät ullakon pitämiseen eristettynä, jolloin tärkeä paloturvallisuutta heikentävä roskaaminen eliminoituisi. Antikainen). Kaikki nämä käytännön toimenpiteet olisivat lisäksi minimaalisia kustannuksia vaativia ja esim. Ehkä yllämainituin toimenpitein voitanee naakkakanta pitää sellaisissa rajoissa, että se ei pääse aiheuttamaan liiallista haittaa kirkkorakennuksissa ja hautausmailla, vaan säilyy niiden elävöittäjänä. Mynämäen ilmeisesti 1200-luvun lopulla rakennettu ja 28 m:n korkuinen kivikirkko on ollut niin kauan kuin muistetaan >>kirkhakkisten>> suosima pesimäpaikka. Pesäkoppien ullakon puoleisiin seiniin tehdyistä rei'istä olisi lisäksi naakkaparien pesintää helppo tarkkailla. läheisiin taajamiin tai metsiköihin, kuten jo kannan lisääntymisen johdosta nytkin tapahtuu (mm. Mutta siitä huolimatta >>kirkhakkistemme>> asemaa nimenomaan vanhoissa kirkoissamme kannattaa vaalia. Osa kannasta joutuisi hakeutumaan muuanne, esim. Räystäiden alta löytyy useita ullakolle johtavia koloja, joista joittaminen voitaisiin toteuttaa seuraavilla tavoilla: 1) Jätettäisiin kirkon koosta riippuen 4--15 seinäkoloa tukkimatta, 2) eristettäisiin laudoilla ullakon päätykulmauksista 4--8 pesäkoppia, johon naakat pääsevät vain ulkoapäin, 3) mikäli kirkkorakennuksissa on muutamia tarpeettomia savukanavia tai tuuletustorvia, annettaisiin naakan pesiä niissä ja 4) mikäli kirkkomaan puustossa on runsaasti koloja tai sopivia halkeamia, ohjattaisiin pesintä yksinomaan niihin. Vastaavanlainen järjestely olisi varmasti meilläkin helposti toteutettavissa nauloilla ja muutamalla laudanpätkällä. 119. ]alkanen 1960). Säännöstelyn tuloksena naakan haittatekijät varmasti vähentyisivät. Aurinkoisina kevätpäivinä saattoi taas nähdä useiden naakkapuolisoiden istuskelevan vieri vieressä katon paloportailla (E. Zitmnermann (1951) mainitsee, että Ziirich'in Grossmiinster'in katedraalissa naakat pesivät juuri linnuille ja lepakoille rakennettuihin koppeihin. Naakka on nykyään rauhoittamaton lintu
Loka11 altaaseen nyt pystyy11 jäämässä oleva puusto uhkaa kuitenkin vaarantaa tämän kehityksen. Metyylielohopea tunnetaan myös Japanin katastrofeista, joissa se kemiallisesta teollisuudesta kaloihin jouduttuaan aiheutti kymmenien ihmisten kuoleman ja vielä useampien parantumattoman sairauden. Uutisia ja tiedotuksia Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden puu t SL Y:n hallituksen ja neuvoston yhteiskokouksessa 17. Ruotsiksi on ilmestynyt suuri joukko elohopeaongelmaa käsitteleviä julkaisuja, joista Nils-Erik Landell'in kirja Fågeldöd, Fiskhot, K vicksil ver (1968) kattaa aiheen täydellisimmin. Elohopeakiista Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja erityisesti sen puheenjohtajan nimi on viimeisen puolivuotiskauden aikana taajaan näkynyt elohopeakeskustelujen yhteydessä. peittausaineista, joissa sitä meillä samoin kuin Ruotsissa käytettiin vuoden 1966 alkuun saakka, mutta sitten siitä luovuttiin sen suuren myrkyllisyyden vuoksi. seuraavaa: Metyylielohopea on huomattavasti myrkyllisempi aine kuin muut elohopean yhdisteet. Japanissa ja Ruotsissa on julkaistu yhteensä useita satoja metyylielohopeamyrkytyksiä käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia. Vedessä seisova kuollut puusto pilaisi tekojärvien tarjoamia komeita maisemia ja vaikeuttaisi suuresti vesillä liikkumista ja kalastusta, mm. 1964-65 Ruotsin kaloista johti pitkällisiin ja perusteellisiin tutkimuksiin. 1968 päätettiin lähettää Valtioneuvostolle kirjelmä, jossa todetaan mm: Luo1111011suojelun ja l11011no11varain mo11inaiskiiytön kannalta on pyrittävä siihen, että säännöstelyaltaita voitaisiin tehokkaasti käyttää muihinkin kuin voimatalouden tarkoituksiin. Ehkäpä suurimpana syynä epäselvyyteen ja ristikkäisiin mielipiteisiin on ollut se, että on puhuttu yleisesti elohopeasta määrittelemättä kemiallista yhdistettä, missä elohopea kulloinkin esiintyy. Altaita ympäröivän l11011non jylhä karuu, tarjoaa puitteet, joissa tekojärvet saattaisivat /c,hittyä lajissaan harvinaiseksi matkailulliseksi nähtä'!)lydeksi ja virkistysalueeksi ja siten osaltaa11 edistää kyseisten seutujen taloudellista kehity,tä. Sjöblom), Suomen Lääkärilehti 17/1968 (Olli Ojala), Seura 23/1968 (Pekka Nuorteva), Elanto-lehti 18/1968 (Teuvo Suominen), sekä vuoden 1968 valtiopäivien pöytäkirjat, kirjalliset kysymykset 109 (V. Nykytilanne 011 siten tullut yhdistykselle yllätyksenä. Tämä on aine, joka ennestään tunnetaan mm. 2 milj . Kalaelohopeassa on kysymys kuitenkin aivan muusta. Rakennettava voimayhtiö näet ilmoitti aikanaan, eitä puuston poistaminen kuuluu ohjelmaan. Lokan ja Porttipahdan padotusaltaat tulevat muodostamaan maamme suurimpiin järtJiin rinnastettavan vesipinta-alan. Myös kalastuksella voisi olla huomattavaa merkitystä, mikäli vallitseviin oloihi11 sopivan arvokalaston kehittämiseen kii11nitetää11 riittävää huomiota. seuraavista julkaisuista: Suomen Luonto 1/1968 (Matti H elminen), Terveydenhoitolehti 6/1968 (Erkki Häsänen), Suomen Kalatalous 36/1968 (E. Taloudellisesti tämä ei olisi suurikaan rasitus ,errattuna altaista saatavaan hyötyyn ja siihen haittaan, minkä toimenpiteen laimi11/yö11ti asianomaisen seudun myöhemmälle kehitykselle aiheuttaisi. Rajana pidettiin tällöin arvoa 1 mg (metyyli)elohopeaa kalakiloa kohden. Metyylielohopean löytyminen v. Af.ikinen) ja 112 (K. 0. Kalastusrajoituksia on jatkuvasti jouduttu laajentamaan uusia vesiä koskeviksi. Niissä on todettu mm. tehokkaassa kalastuksessa tarvittavien pyyntivälineiden, kuten ,erkkojen ja nuottien, käyttö olisi mahdotonta. Tavallisimmin elohopeamyrkytyksellä tarkoitetaan epäorgaanisen elohopean aiheuttamia tiloia, joita vastaan kuitenkin yleensä osataan varautua siellä, missä elohopeaa käsitellään runsaasti. kruunua (1.6 mi lj. Ruotsin tutkimukset jatkuvat, ja niihin käytetään vuosittain n. Maisema11suojelu11 kannalta olisikin välttämätöntä, että Loka11 altaiden tapaisia tekojärviä rakennettaessa vesioikeus aina velvottaisi rakentajan huolehtimaa11 myös maisemie11 kun110,tamisesta. Monet tutkijat pitävät tätäkin arvoa liian korkeana, mikäli kalaa käytetään runsaasti. Näiden perusteella katsottiin aiheelliseksi turvata kansanterveys julistamalla kymmenien vesien kalat ihmisravinnoksi sopimattomaksi. Miettunen). 11. Etenkin on puhuttu kalojen elohopeasta. mk). Teollisuuden elohopealla saastuttamissa vesissä kaloihin kerääntyy metyylielohopeaa. Lokan altaan rakentajalle ei tällaista velvoitetta kuitenkaan ilmeisesti ole asetettu. On väärin puhua. Yksityiskohtaisempia tietoja asiasta saa esim. Niillä tulee silloin olemaan kesäaikaan jolloin ne ovat liiymzä, huomattava merkitys maisemakuva11 vaihtelu11 sekä kalastusja vesiretkeily11 mahdollisuuksien ka1111alta. Häsänen & V. Mainittakoon, että tässä asiassa ei liioin ole oteltu yhteyttä valtion luonnonsuojeluvalvojaan muuta kuin Sompion luonnonpuistoa koskevalta osalta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen tiedossa ei ole, missä vaiheessa puuston raivaamisaikomuksesta 011 luovuttu. Arvo120 valtaisten asiantuntijain kovin vastakkaiset puheenvuorot ja keskustelujen kiivas ääni laji ovat synnyttäneet epätietoisuutta ja hämminkiä. Gestrin ym) ja näihin annettu vastaus (M. Mahdollinen turvelauttojen irtaa11tuminenkaa11 ei pystyne olennaisesti vähentämää11 näitä arvoja, jotka osaksi korvaisivat altaan rakentamisesta koi/uneen luon11011arvojen menetyksen. Tällaisen myrkytystapauksen hoitornahdollisuudetkin ovat yleensä varsin hyvät. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenten ajan tasalla pitämiseksi esitetään tässä lyhyt katsaus elohopea-asian historiaan ja nykyvaiheeseen
On periaatteessa mahdollista, että näiden aineiden välillä on eroa, mutta sitä ei ole voitu osoittaa. Valtaosa kaloissa olevasta elohopeasta on metyylielohopeaa. Lisäksi sitä näyttää kulkeutuvan eliöstöön pohjalietteeseen vuosien kuluessa kertyneistä elohopeavarastoista sitä mukaa kun sen muuttumista metyylielohopeaksi tapahtuu mikrobitoiminnan vaikutuksesta. elohopeamyrkytyksestä, jos tarkoitetaan metyylielohopean aiheuttamaa myrkytystä. Mikäli samoin tapahtuu ihmisellä kuten on todennäköistä, sillä solunjakautumisen perusmekanismit ovat kaikilla eliöillä hyvin samanlaiset tuloksena on keskenmenoja ja vaikeita sikiövaurioita. Metyylielohopea aiheuttaa sairastumisia tuhoamalla hermosoluja ja oireina ovat useimmiten l!Jsleria, älyllinen tyl-9ys, silmien näkökentän supistuminen, liikkeiden kömpetyys, puheen kange"us, osittaiset halvaukset ja muut neuromotoriset häiriöt. Tällainen asennoituminen on tietenkin tavallaan ymmä"ettävää, koska lääkintöhallituksessa on tavanomaisena perusteena toimenpiteille se, että sairaustilastot osoittavat tilanteen niitä vaativan. Kaloissa esi.intyvää metyylielohopeaa ei ole pystytty kemiallisin menetelmin erottamaan siitä metyylielohopeasta, jota käytettiin peittausaineissa ja joka aiheutti Japanin katastrofit. Tilannetta pahensi se, että lääkärikunnan edustajat, lääkintöhallitusta myöten, esittivät asiasta toisenlaisia käsityksiä, mutta perustelivat ne erheellisin ja asiantuntemattomin perustein. Metyylielohopean luonteenomaiset myrkytysoireet johtuvat aivosolujen vaurioitumisesta, ja siihen ei tunneta mitään parannuskeinoa. Kalastajille maksettiin korvaus heidän elinkeinonsa rajoittamisesta. Näihin olisi nimittäin reagoitava jo silloin kun ne on todettu luonnossa eikä vasta sitten kun myrkytykseen parantumattomasti sairaita ihmisiä on todistuskappaleina. Seurauksena on elinikäinen vaikea invaliditeetti. Metyylielohopean asemesta puhuttiin elohopeasta, ja epävarmat asiat esitettiin varmoina Seurauksena oli kalan hinnan ja menekin äkillinen lasku, mikä luonnollisesti aiheutti kalastajille vaikeuksia. Näiden perusteella kiellettiin elohopeapitoisten limanja homeentorjunta-aineiden käyttö puunjalostusteollisuudessa ja ryhdyttiin rajoittamaan kloorialkaaliteollisuudesta vesiin pääsevän elohopean määrää. Jo tapahtuneen vahingon lähempään selvittelyyn ei kuitenkaan ryhdytty sellaisin toimenpitein kuin ravitsemusketjujen myrkkysaastumiskysymyksissä olisi ollut välttämätöntä. : Lääkintöhallitus on tietoinen kaloissa todetuista korkeista elohopeamääristä, mutta ei ole katsonut tarpeelliseksi toimenpiteitä, koska sairaustapauksia ei ole voitu osoittaa ja koska tutkimukset on katsottu keskeneräisiksi. Toisaalta tämä osoittaa kuitenkin, ettei lääkintöhallituksessa ole vakiintunut oikea asenne ravintoketjuja myöten saapuviin ja ihmisruumiiseen vähittäisesti akkumuloituviin myrkkyihin. Olivathan Ruotsissa kalassa tavatut korkeimmat metyylielohopeämäärät 10 mg/kg yhtä suuret kuin Japanissa Agano-joella tuhoja aiheuttaneet. Metyylielohopea aiheuttaa kasvien ja banaanikärpästen kromosomien katkeamisia erittäin pieninäkin annoksina esiintyessään. ruotsalaisten paremmasta yleiskunnosta ja ravitsemustilasta, kalaravinnon vähyydestä japanilaiseen verrattuna tai yksinkertaisesti siitä, että väestö ei vielä ollut nauttinut riittävän kauan saastunutta ravintoa), pidettiin tarpeellisena suojautua uhkaavalta vaaralta. Ravinnon mukana elimistöön tullut metyylielohopea poistuu hitaammin kuin muut tutkitut elohopeayhdisteet. Metyylielohopean aiheuttamat luonteenomaiset myrkytysoireet voivat alkaa vasta useita kuukausia sen jälkeen kun myrkkyä on tullut elimistöön. Tämän vuoksi dosentti Pekka Nuorteva käsitteli asiaa esimerkkinä alustusesitelmässään, jonka hän pyynnöstä piti Eläinlääketieteellisen korkeakoulun oppilaskunnan järjestämässä keskustelutilaisuudessa aiheesta >>Valta ja vastuu miljöön saastuttamisessa•. 4. Veteen joutuneella metyylielohopealla on voimakas taipumus rikastua kaloihin. Valtio on myös lupautunut huolehtimaan heidän kouluttamisestaan johonkin toiseen ammattiin, sillä metyylielohopea näyttää säilyvän kaloissa useita vuosia senkin jälkeen, kun elohopean pääsy veteen on estetty. Pohjaliejun mikrobien vaikutuksesta muut elohopean muodot voivat muuttua metyylielohopeaksi. Tapahtuman nopeus on riippuvainen veden happipitoisuudesta. Vaikka tuhoja ei Ruotsissa tapahtunutkaan (mikä voi johtua esim. 1968, ja alustuksessaan Nuorteva sanoi mm. Alustusta siteerattiin sittemmin lehdistössä, mutta valitettavan epätäsmällisesti. Pääasiallisena syynä tähän oli sekaannus elohopean ja metyylielohopean välillä, sekaannus, joka meikäläisen lääkärikunnan olisi kylläkin pitänyt voida välttää, koska Ruotsin lääke121. Sitäpaitsi on täysin mahdollista, että metylie/ohopeamyrkytykseen sairaslt111eita ihmisiä on maassamme lukuisia, vaikka tästä ei olla tietoisia sen vuoksi, että heidän sairautensa on diagnostisoitu väärin. Metyylielohopea siirtyy kehittyvään sikiöön ja voi aiheuttaa siinä pahoja vaurioita silloinkin, kun äiti pysyy terveenä. Näitä oireita esiintyy samanlaisina monissa muissakin sairaus/iloissa ja mahdollis1111s virheelliseen diagnoosiin on siten suuri. Elohopeakohu alkoi Suomessa huhtikuussa 1967, kun Suomen Television ajankohtaisohjelmassa julkistettiin Maa taloushallituksen suorittamat kalojen elohopeatutkimusten tulokset. N äiden tulosten perusteella Ruotsin kalastuskielto ja voidaan pitää varsin tarkoituksenmukaisina haluttaessa turvata väestö myrkytysvaaralta. Tilaisuus pidettiin 22
Kontrolliryhmä I käsittää saastumattoman latvavesistön kalaa syöneitä ihmisiä ja kontrolliryhmä lI saastuneen Ahvenkosken rannalla eläviä, mutta kalaa syömättömiä henkilöi~. .. N äin siitäkin huolimatta, että vaara koski vain tiettyjä rajoitettuja vesialueita ja tiettyjä kalalajeja, nimittäin haukea, ahventa ja madetta. Paniikkimielialaa yleisön piirissä lisäsi oleellisesti biologisen yleissivistyksen puute. Lisäpontta tälle toivomukselle antaa Ruotsissa äskettäin pidetty kokous, missä seitsemän maan työterveyslääkärit päättivät ehdottaa ensi kesänä Tokiossa pidettävälle kansainväliselle työterveyskongressille uusia turvallisuusrajoja elohopealle ja metyylielohopealle. lis. Saastelähteenä on ensisijaisesti teollisuus, joka kuitenkin on päästänyt elohopeaa vesiin tietämättä, että se saattaisi metyylielohopeana kerääntyä kaloihin. Yleisö ei pystynyt muodostamaan omakohtaista kantaa asiantuntijoiden esittäessä vastakkaisia mielipiteitä ja päätti olla syömättä kaikkea kalaa. Kalastusongelmana asia kuuluu maatalousministeriölle, mutta kansanterveyteen liittyvänä ongel. Mustilla pisteillä merkityissä havainnoissa pitoisuus on ollut vähintäin 1 mg Hg/kg. Päijänteen kalojen elohopeapitoisuus ylittää juuri ja juuri sen rajan, että sieltä pyydystetyt kalat olisivat Ruotsissa myyntikiellossa. Kalaelohopean tutkimista on rahoitushuolien lisäksi vaikeuttanut se, että siihen liittyvät osakysymykset jakautuvat kovin monelle eri alalle. Pertti S11marin tutkimusten mukaan. muuteen. Näyttääkin siltä, että Suomen lääkintäviranomaiset ovat nyt joutuneet kiusalliseen tilanteeseen yrittäessään etsiä tukea aikaisemmille lausunnoille, jotka perustuivat väärinkäsitykseen ja asiantuntematto122 t HERKIMMIN SAIRASTUNEIDEN ALARAJA JAPANISSA ~5 1: ;30 Li kontr l. Lisäksi on tutkittu 3 Päijänteen kalaa suuria määriä syönyttä henkilöä. Y lilääkäri St1marin Ahvenkoskella suorittaman tutkimuksen mukaan noin kolmas osa saastuneen kalan syöjistä ylittää tämän varmuusrajan. ekologian ja ravintoketjujen ymmärtämiseen. Lisäsekaannusta aiheuttivat ne sinänsä oikeat lausunnot, joiden mukaan vesien ja niissä olevien kalojen elohopeapitoisuuksien välillä ei ole selvää yhteyttä. Metyylielohopean synty ja sen kulkeutuminen kaloihin on ensisijaisesti kemiallisbiologinen tapahtuma, joka liittyy mm. Tulokset eivät viitanneet metyylielohopeamyrkytyksiin, mutta sen sijaan näiden henkilöiden kudoksissa oli keskimäärin yli kolme kertaa enemmän metylielohopeaa kuin vertailuryhmän. Elohopeakohun jatkuminen lehdistössä sekä lisätietojen saapuminen Ruotsista johti vähitellen siihen, että meillä tutkittiin ylilääkäri Pertti S11mari11 johdolla parikymmentä kalan suurkuluttajaa. Samoin luonnonvaraisiin kaloja syöviin eläimiin liittyvänä ongelma on biologinen. Haukien elohopeapitoisuus Suomessa vuonna 1967. !<ontrll KOSKENPAA AHVENKOSKI l(alansyciJal AHVENKOSKI mg/ «J 60 55 w , 5 ,o 35 JO 25 Ihmisten hiusten elohopeapitoisuudet ylilääkäri , lääket. Tämän kokouksen esityksen mukaan ei ihmisen veressä tulisi sallia suurempia metyylielohopeapitoisuuksia kuin 10 mikrogrammaa sadassa millilitrassa verta. Sikiötä uhkaavien vaarojen vuoksi ei lisääntymisiässä oleville naisille voida kuitenkaan sallia näin korkeata pitoisuutta. Tämä johtuu siitä, että veden luontainen elohopeapitoisuus johtuu elohopeayhdisteistä, jotka eivät sanottavasti siirry kaloihin. Lehdille annetussa tiedonannossa ilmoitettiin, että vaaraa ei ole, vaikka Ruotsin elohopeatutkijat ovat pitäneet näitä tuloksia kaikkea muuta kuin rauhoittavina. Olisi mitä toivottavinta, että asiassa päästäisiin pian puolueettomaan ja ennakkoasenteista vapaaseen tutkimustyöhön. Ahvenkosken runsaasti elohopeaa kantavia kaloja syöneiden henkilöiden hiuksissa on selvästi enemmän elohopeaa kuin kontrollihenkilöillä. Häsänen& Sjöblom tieteellinen lehdistö on käsitellyt asian tätäkin puolta varsin perusteellisesti
Ruotsissa katsotaan tämän osoittavan, että kalansyönnin rajoittamisella voidaan todella päästä positiivisiin tuloksiin. töstä. Kun ensimmäiset vahingot ilmenevät, on myöhäistä ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin, sillä saastuneen ympäristön puhdistuminen voi olla äärettömän hidas prosessi. Teuvo S:1omi11en 123. Tämä henkilö lopetti kalansyönnin, ja ylläolevassa kuvassa on esitettynä hänen hiustensa ja verensä elohopeapitoisuuden väheneminen. Meilläkin on kalaa syövissä linnuissa ja hylkeissä todettu huomattavan korkeita elohopeapitoisuuksia. Kalaelohopean muodostama ongelma on nimenomaan nähtävä esimerkkinä ja koulutusvälineenä, jonka avulla tutkijoillamme ja viranomaisillamme on tilaisuus harjoitella oikeata suhtautumista ympäristön saastumiseen. Tutkimuksiin ei juuri ole myönnetty varoja ja ylimalkaan on pyritty antamaan yleisölle kuva, että kohu on syntynyt tyhjästä. Kalaelohopean Suomessa synnyttämä uhka ei tietenkään ole suurin kansanterveyttä uhkaavista vaaroista. Ruotsalaisen tutkimusryhmän tulosten mukaan. Tässä suhteessa olisi todella ollut aiheellista jälleen kerran ottaa oppia läntisestä naapurista, missä lääkärit ovat yhteisymmärryksessä muiden alojen edustajien kanssa osallistuneet sekä tutkimustoimintaan että väestön informoimiseen. Tähänastisista tuloksista tuskin voi antaa muuta kuin hylkäävän arvosanan. Mikä hyvänsä näistä ilmiöistä riittää aiheuttamaan katastrofin. mana se kuuluu lääkintöhallitukselle. Sen sijaan sitä on pidettävä esimerkkinä kokonaan uudenlaisesta ongelmasta, joita mitä todennäköisimmin tulee Suomessakin ilmenemään teollistumisen ja saastumisen jatkuessa. Tästä on aivan kylliksi esimerkkejä eräiden torjunta-aineiden käyHg ng;g 15000 kalasääksi silkkiuikku 10000 sooo Silkkiuikun ja kalasääksen elohopeapitoisuus on Ruotsissa jatkuvassa hälyttävässä nousussa. Siksi biologit kautta maailman alkavatkin yhä äänekkäämmin vaatia kaikkien vaikeasti hajaantuvien kemikaalien käytön lopettamista. Autojen pakokaasujen ja siinä olevan lyijyn uhka on jo näköpiirissä, eikä kukaan tiedä tarkkaan, mitä vesissämme tapahtuu, kun niihin lasketaan asutusjätevesiä ja teollisuusjätteitä täydelliseksi sekamelskaksi niissä ennestään olevien aineiden kanssa. 100 200 Hg pitoisuus hiuksissa ng/ g 30000 20000 10000 300 vuorokautta kalansyönnin lopettamisesta Ruotsissa todettiin erään kalaa runsaasti syöneen henkilön hiusten ja veren elohopeapitoisuus hyvin korkeaksi. 20 11.VI. Ongelma on otettu esiin biologien toimesta ja teollisuus on toiminut kiitettävällä tavalla ryhtyessään rajoittamaan elohopean pääsyä vesiin. Hg pitoisuus veressä ng;g 100 80 60 40 ............... Suurempien ongelmien näkökulmasta nähtynä voidaan perusteellisesti sanoa, että siitä on kohuttu liikaa ja se on aiheuttanut tarpeettomia taloudellisia tappioita. On mitä ponnekkaimmin korostettava sitä, että ympäristön saastuessa myrkyllisillä kemikaaleilla ei pidä odottaa, että ensimmäiset kuolemantapaukset tai mw,t vauriot ilmaantuvat, vaan on toimittava silloin, kun myrkyllistä, kauan säilyvää kemikaalia alkaa esiintyä ympäristössä j a kerääntyä luonnon ravintoketjuihin. Elohopeaa on ilmeisesti varastoitunut melkoisia määriä vesien pohjaliejuun. Muulla tavoin on vaikea selittää, että lintujen elohopeapitoisuus lisääntyy senkin jälkeen kun elohopean vapautumista luontoon on vähennetty. Ruotsalaisen tutkimusryhmän tutkimuksen mukaan. Vaikeasti ymmärrettävä seikka on myös se, että ainoakaan lääkärikunnan edustaja ei ole ryhtynyt julkisuudessa asiallisesti selvittämään ongelman luonnetta ja laajuutta, vaikka juuri asiaan perehtyneen lääkärin lausunto olisi ollut omiaan hälventämään liiallista paniikkimielialaa (alussa mainittu lääkärilehden artikkelikin on eläinlääkärin lääkäreille laatima). Samoin on korostettava, että kuolemantapaus ei suinkaan ole ainoa myrkytyksen ja saastumisen oire. Sen sijaan hallinnollisella tasolla asia on hoidettu anteeksiantamattoman välinpitämättömästi. Elimistölle vieraan kemikaalin vaikutus voi ilmetä monella muullakin tavalla, esimerkiksi perintötekijöitä vahingoittaen, kudoksia tai hermoston toimintaa vaurioittaen, sikiökehitystä häiriten tai kuten juuri on todettu eräiden hyönteismyrkkyjen vaikutuksesta lintuihin veren hormonitasapainoa muuttaen
Jäänlähtö vapauttaa vedet, joista talven happikato uhkaa sammuttaa elämän. 6. Lumi peittää alleen tienvarsien roskanäkymät ja ammottavat sorakuopat. Samalla toivomme, eJJä maailman ekologit tukevat vaatimrutamme ja ryhtyvät a1ianmukaiJiin toimenpiteiJiin. Mutta kevät tulee. Luonnonsuojelu ja Vietnamin sota Japanista on 2. 124 Jokaisen luonnonsuojelijan harras toivomus on, että ne, jotka tärkeistä asioista päättävät, vähitellen oppisivat näkemään ihmisen kokonaisuuden osana. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin tarvitsemme. Vesien likaantuminen jatkuu. Karhut nukkuvat lain ja lumivaipan suojaamina, ja Pohjanmaan joet virtaavat rauhallisina. Hal/ituk1en 12. Se paljastaa roskat ja raiskiot. Pyssyin ja moottorikelkoin varustautuneet metsästäjät lähtevät viimeisille keväthangille tavoittelemaan kuvittelemaansa sankaruutta niin kauan kuin Suomessa vielä karhuja on. Yhdy1valtain viralli1en ilmoituk1en mukaan näillä 11!Yrkyillä 2,4-D, 2,4,5-T, pikloram ja kakodyylihappo ruiJkutettiinyhteen1ä 965 000 eekkeriä (rrm1aat 4 000 km 2 ; tiedot julkai1111ta ~Summary Digut of the Midwe1t Rmarch In1titute Report Ammnent of E.cological Effut1 of Exten1ive or R epeated Uu r/ Herbfridm). 38 000 kg herbiJiidejä. Yllämainituua raportiua pelätään 11!YÖJ, että ruiJkut111 tulee mitä todennäköi1immin tuhoamaan korvaamaJJomia /11011nonvaraiJia eläimiä, mm. 5. Kannattamattomia kankaita ja soita vaotetaan ja ojitetaan. antaman i lmoituk1en mukaan liiJJovaltion budjetilta ukfoliaatio-operaatioihi~ myönneJJäviä varoja tullaan v. 1968 lähetetty seuraavanlainen julkilausuma Vietnamissa suoritettavien ns. Metsiä hakataan enemmän kuin ne tuottavat. Harvaan asutussa maassa on opittu käyttämään surutta hyväksi kaikkea, mitä luonto tarjoaa, ajattelematta sen enempää muita luomakunnan jäseniä kuin tulevia ihmispolviakaan. Joen latvoilla tehdään sellaista, mikä tekee tyhjäksi suupuolen ponnistelut. Kukilä11nen tutkimu1laito1kin (Mid1vut Rueanh butitute),joka työ1kenteli Pentagonin tarjoamin varoin, myöntää, eJJä laajamittainen karoillimuden tuhoaminen kuumiua ja ko1teiua Jrooppi!iua met1iuä voi aiheuttaa maaperän orgaaniJen ain1,e1en nopeaa eroo1iota ja muuttaa biologiJuti mitä tuotte/iaimman metJä1!)'öhykkeen lähu PYJ.JVä1ti pala11eek1i autiomaak1i. yleiJkokouk1een, vaadimme, eitä Yhcly1valtain hallitu1 välittömä1Ji lopettaa laajamiJJaiJen herbiJiidien käytön ja met1ien polJJamiJen Vietnamiua. 1969 li1äämään 24.9 % :lla ja Vietnamiin 111un11itellaan ruiJkutettavan n. Emme voi olla kiinnittämättä huomiota 1iihen to1ia1iaan, eJJä menetelmää, johon /iit[yy tällaiJia vaaroja, todellakin käytetään 1odankäynniuä. Pohjanmaan sulavedet tulvivat pelloille, kun suot ja metsät eivät enää niiden rynnistystä hillitse. Allekirjoittajina on 121 japanilaista tiedemiestä. Likaiset järvemme ovat huomispäivän juomavettä. Me allekirJoiJJaneet ekologit,jotka 01alliJtuimme 2. Kun muu Eurooppa alkaa tungokseensa kyllästyen hakeutua lomaansa viettämään Suomen viimeisille rauhallisille seuduille, me teemme parhaamme tuhotaksemme virkistysalueet, joita yhä kipeämmin itsekin tarvitsisimme. Saastuneiden vesien kuvottava haju ei tunkeudu jään läpi, eikä jään alla tapahtuva kalojen tukehtumiskuolema pääse mielenrauhaamme häiritsemään. *defoliaatio-operaatiot•>, joitten yhteydeuä viidakot tuhotaan ben1iinillä ja napalm-pommeilla 1en jälkeen kun niihin on en1in ruiJkutettu muret määrät herbi1iidejä. Uusille Ja vanhoille jäsenille Uuden vuoden toivomukset ja päätökset , r.;;i Talvi saa innokkaimmankin luonnonsuojelijan hetkeksi unohtamaan harminaiheensa. odefoliaatiooperaatioidem> lopettamiseksi: Vuonna 1965 Yhdyroaltain Etelä-Vietnamiin 1ijoitetut 1otavoimat aloittivat n1. Ekologeina meillä on aihetta pelätä, eJJä tällainen laajamittainen karoien myrkyttäminen tulee tekemään tuhoiJaa jälkeä trooppim1 mel1än eko{yJteemeiuä ja vahingoittamaan vakava1ti ihmiJiä ja omaimutta. LiJäk1i on mahdo/liJta, että myrkyt joko tappavat pienet eläimet ja kalat, jotka ovat paikalli1ten amkkaiden tärkeätä valkuaiJravintoa, tai 1aa1tuttavat ne myrkkyjäämillä. Hetkeksi voi tuudittautua uskoon, että asiamme on sittenkin hoidettu hyvin. Pahimmatkin raiskiot muuttuvat hyviksi hiihtomaiksi, eivätkä edes vaot ja ojat tunnu syvän lumen aikana. 1968 Uedan kaupungiua Naganon prefektuuriua pidettyyn Japanin ekologiJen yhdiJtykun 15. 6. Hetken innostuksen vallassa ja elintason nousun sokaisemana nykyinen sukupolvi todella elää kuin viimeistä päivää, huomisesta murehtimatta. Douc'i11 langurin. Me ekologit,joiden va1tuulla on luonnonmojelun ediJtäminen, va1taamme yhteiJkrmnal/e 1iitä, että luontoa ei ihmiJten ajattelemaJJomien tekojen vuok1i tuhota
Tämän juhlan pääsymäksuina kerätyt tulot kaikkiaan 1 122 mk lahjoitettiin lyhentämättöminä Suomen Luonnonsuojeluyhdistykselle, joka on ylen kiitollinen saamastaan odottamattomasta tuesta. Tämä vetoomus on esitetty lukemattomia kertoja ennenkin, mutta tuskin koskaan niin vakavassa tarpeessa kuin nykyisin. Vieläkin suurempi ilonaihe SL Y :lie on kuitenkin se, että Symbioosin jäsenet biologian ja maantieteen opiskelijat ovat joukolla liittyneet yhdistyksen jäseniksi. Ratkaisuvalta on niillä, joilta näiden asioiden ymmärrys puuttuu. Toivottava on myös, että hallitusherramme ennen vuotta 1970, kansainvälistä luonnonsuojeluvuotta, havahtuvat huomaamaan luonnonsuojelun merkityksen, että varojen ja sen mukana toiminnan puute ei tuottaisi kansallista häpeää. Ja sen toteutus. Suomen luonnon hoitoa koskevista asioista kantaa raskaan vastuun Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. UUDE VUODEN TOIVOMUS Luonnonsuojelun toivomus uudelle vuodelle on, että yhä useampi päättävässä asemassa oleva oivaltaisi tämän riippuvuussuhteen ja toimisi sen mukaan harkiten ja viisaasti. Se ei vaadi häneltä varoja, vain hieman yrittämisen halua. Tarvitaan sekä tutkijoita että käytännön työntekijöitä, joilla on kyky nähdä ne moninaiset riippuvaisuussuhteet, joista luonto ja ihmiselämä rakentuvat. He ovat valmiita tukemaan toimintaa liittymällä jäseniksi, kunhan vain joku heille sitä ehdottaa. Toiminnan määrä riippuu siis jäsenten määrästä. Kokemus on lukemattomia kertoja osoittanut, että luonnonsuojelutyöllä on runsaasti kannattajia yhteiskuntamme kaikilla aloilla. luonnonvarojemme sanan laajimmassa merkityksessä käytön suunnittelua. 1968 perinteellisen pikkujoulunsa. Toivottava on, että yhä useampi asiantuntija uskaltaa sanoa julki mielipiteensä, kun havaitsee luonnonvarojen tarpeetonta ja lyhytnäköistä riistoa. Oheisen joulukorttinsa välityksellä Symbioosi toivottaa sekä hyvää joulua että menestyksellistä uutta vuotta SL Y:n jäsenille. JOUL\rYÖ SUOl''U:ssi:r '\J'.Al\St{,AA'tlJ ,RU<J~·AN°,J0l.l.0H\i · K.fUKKl. Siihen tarvitaan jokaisen jäsenen hyvä uuden vuoden päätös. Tällä tavoin olisi helposti moninkertaistettavissa sekä yhdistyksen jäsenmäärä että sen toiminta. 12. UUDEN VUODEN P AA TÖS Jokaisella kansalaisella on mahdollisuus ja nykyoloissa myös velvollisuus vaikuttaa asioitten hoitoon. Ol..l''iA-C 'HYVlÅ 10\Sll.l.J.J:rrf 125. Heidän joukostaan yhdistys varmasti saa juuri niitä asiantuntijoita, joiden ohjeiden mukaan tulevaisuuden yhteiskuntaa on rakennettava. Symbioosi Helsingin yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistys Symbioosi järjesti 11. Monissa muissa maissa luonnonhoidon merkitys on oivallettu hallinnollisella tasolla, ja siihen käytetään valtion varoja. Tehtäviä ja tavotteita on loputtomiin, mutta varoja puuttuu. Asiantuntijoita meillä on, mutta heidän sanaansa ei kuunnella. Varojen hankkimiseen voi osallistua jokainen jäsen hankkimalla yhdistykselle uusia jäseniä. Meillä toiminta on suurimmaksi osaksi riippuvainen niistä varoista, jotka yhdistyksen jäsenet maksavat jäsenmaksuinaan. Se on vapaaehtoisten kansalaisten muodostama järjestö, joka eri tavoin pyrkii toimimaan siten, että luonnonsuojelu ja -hoito järjestetään järkevästi ja pitkän tähtäyksen periaatetta noudattaen. Perussyytä on haettava kaukaa, aina kansaja oppikouluistamme lähtien, jotka näihin päiviin saakka ovat unohtaneet opettaa, että ihmisen koko toimeentulo, sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi, riippuu kokonaan luonnon tarjoamista antimista
Harvoin saa lukea yhtä mukaansatempaavia esityksiä eläimistä. Tekstin toisen puoliskon muodostavat Gerd Diesselhorst'in, Irenäus Eibl-Eibesfeldt'in, Theodor Haltenorth'in ja Walter Hellmich'in kirjoittamat lajinkuvaukset Schuhmacher'in esittelemistä lajeista. Grzimek'ien >>Serengeti ei saa kuolla•>-teoksen ohella Sch11hmacher'in »Viimeiset paratiisit>> on vaikuttava ja ansiokas esitys suureläinten suojelun alalla. Kirjallisuutta Viimeiset paratiisit E11gen Schuhmacher: Viimeiset paratiisit harvinaisten eläimen jäljillä. Atso Artimo, fil.tri., Helsingin yliopisto. kotka, tunturipöllö ja huuhkaja). Martti Afo11tonen, fil.kand., Werner Söderström Osakeyhtiö. Kirja ei ole kansallispuistojen retkiopas vaan asiapitoinen, elävä selostus alueen luonnosta viittauksine niiltä tehtyihin tutkimuksiin. Schuhmacher on teosta ja samannimistä filmiä tehdessään kiertänyt seitsemän vuotta kymmenissä kansallispuistoissa kaikissa maanosissa kuvaamassa harvinaisia ja uhattuja eläimiä. Teoksen rungon muodostaa matkapäiväkirjatyyliin kirjoitettu selostus kuvausmatkoista. Eläimistä kerrotut pikku yksityiskohdat ovat kuitenkin eläviä ja kiintoisia ja tekstiä lukee mielellään. Tekijällä on varmasti ollut runsaudenpulaa esiteltävistä paikoista ja eläinlajeista, mikä on aiheuttanut tekstiin pintapuolisuuden tunnun ja luettelomaisuuden. Kuvauksissa keskitytään laj ien elämän tai ekologian erikoisiin piirteisiin ja erityisesti harvinaistumisen historiikkiin; ne on kirjoitettu voimakkaan luonnonsuojelullisesti. Ilkka Koivisto, fil.tri., Valtion riistantutkimuslaitos, Korkeasaaren eläintarha. Voidaan tietysti aina arvostella tämänkaltaisen kirjan lajivalikoimaa. Kirjan kuvitus, 160 kokosivun värikuvaa, liittyy hyvin tekstiin ja on kauttaaltaan erinomaista, ennen kaikkea kuva-aiheiltaan, mutta myös teknisesti. Paavo Suomalainen, prof., Helsingin yliopisto. Lajinkuvaukset poikkeaTämän numeron kirjoittajat Eero Olavi Antikainen, fil.maist., I isalmen kaksoistyttölyseo. Antti Haapanen, fil.tri., Valtion luonnonsuojelutoimisto. Muuten lajivalikoima on mielestäni melko hyvä. Matti Helminen, fil.tri., Valtion riistantutkimuslaitos. valaat) eivätkä kaikki esitellyt eläimet häily sukupuuttoon kuolemisen partaalla (haahka, hirvi). Ruben & Sjögren 1968, 141 ss. Kaiken kaikkiaan >>Viimeiset paratiisit>> joskin nimi on vähän harhaanjohtava on erinomainen kirja, jota voi suositella jokaiselle suomalaiselle. Pertti Uotila Suuri kansallispuisto Kai Curry-Lindahl: Sarek, Stora Sjöfallet, Padjelanta three National Parks in Swedish Lapland. Samansuuntainen kehitys on edelleen jatkumassa. Teoksessa esitellään vain muutamia meikäläisistä uhanalaisista lajeista (mm. Historiansa viime vuosisatoina ihminen on hävittänyt sukupuuttoon kymmeniä suureläinlajeja. Kjell Wase, toimistonjohtaja, Ruotsin luonnonhoidon keskusvirasto.. Samalla ihmistoiminnan haittavaikutukset, ilman ja veden saastuminen, maaperän turmeltuminen ja maiseman pirstoutuminen harvinaistavat uusia lajeja. Varmasti monia harvinaisia tai uhanalaisia lajeja on jäänyt pois (esim. Tiettyjen lajien jatkuva hillitön metsästys tai paremminkin teurastus jopa luonnonpuistoissa vähentää jo harvinaisia lajeja sukupuuton partaalle. Teuvo Suominen, fil.kand., Helsingin yliopisto. On onni onnettomuudessa, että monista lajeista, jotka lähivuosikymmeninä ehkä kuolevat sukupuuttoon, on olemassa tämänkaltaisia kuvia eikä vain luurangonpaloja niinkuin 1600-luvulla hävitetystä drontista. WSOY 1968; 314 sivua, 160 värikuvaa. Valitettavasti Itä-Euroopan, Siperian sekä Kiinan harvinaiset eläimet puuttuvat kirjasta. Se voi kuitenkin havahduttaa lukijan ymmärtämään suureläinten suojelun tarpeellisuuden myös Suomessa tällä hetkellä olemme suureläimistön suojelussa kaikista kehitysmaistakin jäljessä. Ruotsin Lapissa sijaitsee kolmen kansallispuiston, Sarek, Stora Sjöfallet ja Padjelanta, muodostama Eusuurin yhtenäinen kansallispuistoalue, jonka pinta-ala on 5330 m 2• Kai Curry-Lindahl'in runsaasti kuvitettu kirja on juuri sellainen esittelykirjanen, jota tarvittaisiin meikäl:iisistäkin kansallisja luonnonpuistoista. 126 vat melkoisesti siitä, mitä tavallisesti lajinkuvauksella käsitämme. Pertti Uotila Seppo Lahti, fil.kand., Etelä-Kaarelan yhteiskoulu
Mielenkiintoinen ja värikäs maailma. AUSTRALIA JA OSEANIA MAAILMAN LUONTO IV on ilmestynyt. Kenguruita, koaloita, lyyrylintuja, akaasioita, keuhkokaloja, kumieukalyptuksia ja nokkaeläimiä. Maisemassa jäätiköiden peittämiä vuoria ja ylämaajärviä, saniaismetsiä ja punahiekkatasankoja. Tuamotu-atolleilla siniset laguunit jakoralliriutat. KIRJAYHTYMÄ. Uudessa Guineassa ja Melanesiassa sademetsät. Havaijilla tulivuoret ja saniaispuut, Tahitissa hiekkarannat. Koko sarja 492 mk. Uuden Seelannin saarilla kuumia lähteitä ja kaurimetsiä. 92 mk. Maailman luonto 1-VI Eurooppa, Afrikka, Pohjois-Amerikka, Australia ja Oseania, Keskija Etelä-Amerikka sekä Aasia. 249 kuvaa joista 106 loistavaa nelivärikuvaa
Stalens Naturvårdsverk the governmental organization for conservatio11 i11 Sweden Kjell Wase Pages 99-100 A unique rystem for the co11servatio11 and tue of natural resources has been created in Sweden i11 early 196 7. The roe deer has bee11 unable lo extend its range to Finland around tbe Baltic Sea, and there has bee11 an open place for the white-tailed deer. Now the pop11/atio11 is estimated to be about 4 000, a11d lhe deer are rapidly expa11di11g their ra11ge. The firsl bunting licences were ismed in the early 1930' s, and at presenl 6000-9000 moose are shot a111111ally. The increase is co11ti1111i11g. The ttSe of waters is 1101 coordi11ated wilh the tue of other resources. apparently due to the abse11ce of ecologically similar species thai could compete for food or habilat. White-tailed deer ( d o c o i I e t/S v i r g i II i a 11 11 s ) Ilkka Koivisto This North-America11 species ,vas i11trod11ced i11 J'i11/and in 1934 by Fin11isb migrants from Minnesota, U.S.A . Additional amou11ts of mo11ey, nol i11c/11ded in these figures, have been given i11 more i11direchvays for similar purposes. Summaries of the Main Articles in This Issue Editorial A letler to Santa Cla11s ( or about a cenlral organization for co11servatio11) Antti Haapa11en Pages 97-99 The official orga11izatio11s co11cerned with co11servatio11 i11 Sweden and Finla11d are compared. The mccessful i11trod11ctio11 is. A I presenl the moose lives in ali parts of the country. Presumably less tha11 100 specimens are 1101v living i11 more or less 1vild co11dition i11 Fi11/a11d. Tben the populatio11 startcd lo illcrease, but duri11g and after the World War I over-h1111ti11g decimated the species i11 most of Fi11/a11d. Important issues mch as recreatio11al activities, preservatio11 of shorelines, use of soi/ materia/, ele., are 1101 administered by a11y governmmtal office. Sma/1 pop11latio11s remaimd in Parkano ill western Finla11d a11d in NorlhCarelia in easlern Finland. Apparently lbe deer n1il/ soo11 populate most of the southern and central parts of Finland. An iffective coordination of the 11.re of nat11ral resources would in the long run repay the expenses illcurred l,y a 11e1v central orga11izatio11. Additional funds were given for the admi11istralio11 a11d mai11tenance of parks, co11structio11 of roads for outdoor activitics, ele. In Fi11/a11d the organization is poor and ineffective. 700 square kilometers of la11d have been drowned to create artificial /akes without co11st1/ting the State Inspector of Nature Co11servation. As the fal/o,v deer may be difficult lo te// from the 1vhite-tailed deer lhe ac/110/ 11umber of 1vild animals may be larger tba11 indicated above. Fallow deer ( D a m a d a m a) Matti H elminen S i11ce the begi1mi11g of the present century small gro11ps of tbis species have been introduced or kepl in corrals i11 so11tbem Finland. Since 1961 there has been some h11nting ( at prese11t sovie 500 licences ismed a1111ually). TVild reindeer ( R a n g i f e r t a r a II d u s f e II n i c II s ) Martti Mo11/011en Apparently tbe range of this species has once covercd the 1vholc country, although there has been seasonal variations d11e to migratio11s. 128 Our cba11gi11g mamma/ f a11na 11 Moose ( A l c e s a I c e s ) Ilkka Koivisto Pages 103114 111 the mid-1800's tbe moose populatio11 of Fi11land had a low poilll, for reasons unkno1v11. During tbe lasi year, 16.8 millio11s were used for purchasi11g property to create parks for recreational and cotuervatio11al purposes, a11d 15.4 millions were granted to support facilities for recreationa/ 11eeds. The orga11ization with 140 emp/0)1ees is described, a11d its tasks and achievements, especially i11 controfli11g the mvirom11e11tal pollution, are discussed. The Jirst historical records are from the early 1600' s 1vhen the species alreatfy had disappeared f rom the coastal areas and the so11thwrstrrn parts of the cou111ty. From the economical poi11t of vie,v, il is semeless to try to find short-term solutions for /011g-term problems. In additio11 34 specimens are kepl i11 corrals. The firts specimens 1vere released in Vesilahti i11 so11them Fi11/a11d. 111 Sweden a central orga11ization has been created to coordinate the various aspects of conservalio11 a11d use of natural reso11rces. Fift)' million Swedish cro1v11s for recreation Kjell Wase Pages 101-102 In Sweden the slate supports various activities related to recrealio11 1vitb a11 a1111ual budget of 50 millio11 crowns. The tolal population of moose in Finland was estimated at 30 000 in 1962, and 40 000 i11 1966. 111 the early 1800's the range siili covered about hai/ of tbe co1111try, but by 1900 only fe111 specime11s 111ere left i11 11orthern. For example, disastrous jloods have occurred in western Fi11/and, as a result of 1ho11ghtless drai11age of bogs. These remnants increased and repopulated thc country
The ja,kdaw hai been expelled entirely fro,n 20 &h11r&he1 during the 20th century while it has been able to pop11late only 3 ne,v ,h11rche1 d11ri11g the same period. It has been i11creasi11g, however, its range rapidly, largely as a remlt of introduction by man, and the process is still going on. Due to the pollution of the lake, the sea/'s s11rvival is now in danger. Abo11t 75 % was considered to be of Canadia11 origin. The Saimaa seal ( P h o c a h i s p i d a sai me ns i s) Ilkka Koivisto A small population of ri11ged seal has been living as a relic in Lake Saimaa in eastern Finland since the end of g/aciation. Due to vario11s events d11ri11g and after the ll?or/d IP'ar II, the population /iving on the R.t1ssia11 side has been dec/ining a11d crossbreeding with the domesticated reindeer. There were 112 ruponses to the q11ulio11 concerni11g the popttlarity of jackdaiv; 22 % favoured it1 breeding, 50 % tho11ght it 011ght to be tolerated, and 28 % wanted Jo prevent il1 breeding. Lapla11d. The most important of them i1 thai ,oops ought to be built in the corner1 of the attic and the roof Jo prevent jackdaw1 from soiling the attic and thu1 increa1ing fire hazard1. Fina/ly the a11thor expresse1 a wish that the jackda1v, though no/ under prote&tion in Finland af pruent, could be pruerved to give life to 011r old ,hurches and &h11rchyard,. The fa&t thai the ja,kdaw /011/J and dirtiu the pla&eJ was given a, the 11101/ &ommon reason for the ja,kdaw's lack of pop11larity. On the pop11larity of the jackdaw ( Co r v II s m on e d u I a) in the chur&he1 of Finland E. [11 1935 17 specimens were brought Jrom Norwqy, and released i11 vario11s parts in Finla11d. No questionnaires were administered in parishu where the author him1elf had inve1tigated the position of /he ja.kdaws. In 35 years the m11skral populated most of the suitable waters in Finland, and now its range covers most of the co11ntry, with the exception of northernmost Lapland. This is also empha1ized l!J the author. According to R11ssian experts, the existence of p11re-blood wild reindeer is 110,v seriously threatened. The bird wa1 siili nuting in 72 ,h11r,he1, mo,/ of thue being built of 1tone and dati11g from the Middle Agu, mainly in S-, SWand W-par/, of the ,ountry. 111 1949 the first specimens reentered Finland, (111d thry have bee11 slo1vly increasing their n11mbers. The quutions ,011,erned the o&&u"ence of the ja.kdaw, the building maleria/J of /he churchu, the year of the co11,truclio11 and the vi&ar'1 atlitude to the ja&kdaw1 nuting in the church. As thry ca11se same damage to forests by b11ilding dams, limited amo1111ts of h1111ti11g licences have been iss11ed. 111 1955 011 estimate of 450-500 specimens and 500-600 in 1960 ,vas given. As their habitat and existmce are now serio11sly threatened i!J logging, the creation o.f a /argr reservation is 11rgently needed. H edgehog ( E r i 11 a c e u s e t1 r o p a e tlS) Paavo S11omalai11en In the early 1900' s the distrib11tio11 of hedgehog ,vas restricted to southernmost Finland. ln 1967 this race was included in the I.U.N.C. It hai re.ently been noti&ed that the ja,kdaw ca"ie1 flower1 from the graves into it1 nut. list of animals in need of special protection. At present a,1 estimate of 18003000 beavers is given. D. Antikainen Pages 115119 The artic/e is ba1ed partly on the authors ob,ervatiom on the premisu of 10 chur.hu in Southern Finland during 1964--6 7, partly on the anJWerJ to a questionnaire given l!J the vicar1 or pa,tor1 of 4 31 pariJhes ( the percentage of the a11,wers 89.8). c a II a d e n s i s) Seppo L ahti The European beaver became exti11ct i11 Finland in 1868. The author givu 1ome practica/ s11ggestio111 ,oncerning the regulation. Beaver ( C a s t o r J i b e r & C. As the 1vild populatio11s increased, the farming soon ceased. Some of them were kept on Jarms, and others were released into lakes in different parts of the country. In 1933-1937 the average catch has been about 136 000 annually. In Finland the hedgehog lives at the norlhernmost /imi/ of it1 ra11ge, and it is largely dependent on man for it1 food and hibernation 1helter1. The muskral is legally protected in Finland, but there is an open season i11 the spring. For example in one church there was a heap of dirt covering an area of 1.5 X 3.5 m, with the height 6 m, formed of 111ateria/J thai had Ja/Ien from the nut. 129. The cold 1vi11ters in the 1940' s caused a temporary cessation of the spread. Muskrat ( 11 d a t r a z i b e t h i c u s) Atso Artimo The first m11skrats were introduced to Finland in 19191920. Some of the re1podent1 &0111idered the ja.kdaw Jo belong to 011r old ,h11rche1. Ja.kdaw1 should not be driven away; only the 11t1mber of the breeding pairs 011ght to be reg11lated. 111 addition, 7 specimens of Canadian origi11 were introd11ced in Finla11d in 1937. In addilion, high residties of merCt1ry have been fo11nd in the tissues of some specimens. In 1913 the species beca111e lega/ly protected a/though it a/rearfy ,vas extinct. 14 cases of expul.ion remlted from the renovation of the ch11rch. The present pop11lation is 100-200 specimem, and the 1111mber appears to remain constant. There has been some controvers)' between the seals and the local fishermen, b11t at present this is of little importance
Merikotkan istutusyrityksestä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintakertomus vuodelta 1967 SL Y:n uusi toiminnanjohtaja . 1/31 1/31 1/34 1/34 1/35 1/35 1/35 1/35 1/36 1/36 1/37 1/37 4/75 4/75 4/75 4/75 5/120 5/120 5/124 1/42 1/43 1/44 1/44 1/44 4/92 4/92 4/93. Arvo Matisto . . Uolevi Skaren Kemijoki Oy: Entinen Kemijoki (toim.Marlfi L inkola), arv. Harri D chlström . J. Suomalai11en, Paavo: Siili . Luonnonsuoje lu ja Vietnamin sota KIRJALLISUUTTA Suomen Riistanhoito-Säätiö: Suomen Riista 19 arv. Uotila, Pertti: Miten käy kylmänkukan. E. Heikki A 1111anpalo . Piirola, Jouko: Maantiede ja luonnonsuojelu P11lliai11en, Erkki: Karhu Pulliainen, Erkki: Susi . Helmi11en, Malli: Luonnon kemialliset saasteet I. KIRJOITUKSIA A11tikai11en, E . Kirjelmä kalaelohopeasta . Sta11dertskjöld . osa »Kalat•>, arv. osa •>Pohjois-Amerikka•>, arv. 0: Naakan suosittuudesta kirkoissamme . Koivisto, Ilkka: Valkohäntäpeura . Heikki A11nanpalo . Öljyn häviämistä . Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden puut Elohopeakiista (Teuvo Suomimn) . Klooratut hiilivedyt . IIVase, Kjell: 50 miljoonaa kruunua ulkoiluun Westman, Kai: Vesikko . SUOMEN LUONTO 1968 27. . JULKA ISIJA: SUOMEN L U ONNONSU OJE L U YHDISTYS r.y . . Eduskunta-aloite: aition tuki Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnalle Luonnonsuojelukirjastoja •>Pidä Suomi siistinä» . Sulkava, Pertti: Liito-orava Sulkava, Pertti: Kotkan esiintyminen Suomessa 1960-luvulla . Uusille ja vanhoille jäsenille . Helminen, Malli: äätä . A rtimo, Atso: Piisami . S. IIVase, Kjell: Ruotsin luonnonhoidon keskusvirasto ainutlaatuinen maailmassa . Sa11derso11: Maailman luonto, 3. P 111/iainen, E rkki: II ves . Koivisto, Ilkka: Saimaannorppa Lahti, Seppo: Majava. . Viljelysten ja vesistöjen elohopeaongelma . IP'estman, Kai: Minkki . Pulliainen, Erkki: Ahma. Francis D. · Lauri Siivone11: Pohjolan nisäkkäät, arv. Puistometsien hoito (esitclmätilaisuus) . •>Vänrikin tien» jättäminen Kuru-Ruovesi välille . A r11tu,ja11, Juri: euvostoliiton luonnonsuojelualueet Helminen, Malli: Supikoira . Nuorteva, Pekka: Maisemakauneuden oikeusturva. Kordelinin apuraha . Suominen, Teuvo: Luonnon kemialliset saasteet II. Teuvo S11omi11en Teppo Lampio: Metsästys, arv. Bauer & Wei11itschke: Landsehaftspflege und Naturschutz, arv. Aarne Laitakari: Suuri mineraalihakemisto, arv. . Koivisto, Ilkka: Hirvi. Häyrinen, Urpo: Viimeinen erämaa pelastettava 1 Iharvaara, Lassi: Vesistöt kaavoituksessa . . Suominm, Teuvo: Keskustelua koskista . VUOSIKE RTA. 130 5/97 1/1 4/49 5/115 5/111 1/19 1/8 1/10 1/29 5/105 1/21 4/51 5/103 5/104 5/109 5/110 5/106 4/55 1/3 1/4 1/6 1/7 1/15 4/68 5/113 4/61 4/64 5/99 5/101 1/11 1/13 4/58 UUTISIA, TIEDOTUKSIA YM. He/111i11en, Malli: Kuusipeura . IIVestman, Kai: Täplärapu uusi rapumme. Omman,1~: Maailman eläimet, 2. Eduskunta-aloite: Luonnonhoitovirasto Suomeenkin . Ivan T. Mo11to11en, Martti: Metsäpeura. Petolintukysely jatkuu ja laajenee. Numeroiden 1, 4 ja 5 sisällysluettelo PÄÄKIRJOITUKSIA Haapanen, Antti: Kirje Joulupukille (eli luonnonsuojeluviraston perustamisesta) . Uusi järjestö tutkimaan kasvinsuojeluaineiden haittavaikutuksia . Saaristopäivät
79 Paavo Pekkanen: Kunnalliset tarpeet ja tavoitteet 83 Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan poliisien urheiluliitot: Pohjola-Opas, arv. 108 Kalervo Salonen: Lannoitteiden käyttö maaja metsätaloudessa . 124 Teuvo Suominen: Elävän luonnon saasteet. 4/77 Pohjois-Suomen nykyisten kansallispuistojen laajentamista ja eräiden uusien puistojen perustamista koskeva suunnitelma . 20 Veikko Huhta: Vapaaehtoinen luonnonsuojelutyö ja sen organisaatiot . 109 Urho Hakkarainen: Vesivoiman rakentamisesta 112 SAASTUMINEN Ha"i Dahlström: Roskaaminen ja asutusjätteet 114 Ilppo Kangas: Asutuksen jätevedet . Pertti Uotila. 0. 120 Hans Luther: Itämeri jätemeri?. 30-vuotisjuhlanumeron (n:o 2-3) sisällysluettelo Juui Linnamo: Luonnonsuojelu ja valtiovalta . 5/126 VIRALLISEN _LUONNONSUOJELUN ALALTA Uusia rauhoituksia v. 67 KIRJOITTAJAT AUTHORS Kauko V. 105 Kalervo Salonen: Kasvinsuojeluaineiden käyttö metsätaloudessa . 142 Raimo Narj11s: Luonnonelementtien maisemalliSUMMARY OF THE CONTENTS 143 150 151 nen hyväksikäyttö yhdyskuntasuunnittelussa 61 Seppo Sanaksenaho: Rakentaminen ja luonto . 116 Pertti Raunta: Teollisuuden jätevedet . 6 LUONNONSUOJELUN KÄSITE Reino Kalliola: Luonnonsuojelun käsite 16 Peitsa Mikola: Luonnonsuojelun tarpeet ja tavoitteet 18 LUONNONSUOJELUN ORGANISAATIOT Antti Haapanen: Virallisen luonnonsuojelun organisaatio Suomessa . 23 Aarno Nurminen: Luonnonsuojeluyhdistys ry :n jäsenistö 26 Eero-Pekka Paavolainen: Ajatuksia luonnonsuojelun organisaation kehittämisestä . 137 SLY:N TOIMINTAA Kari Mustanoja: Luonnonsuojeluyhdistyksen työ 140 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi 141 Kesän 1968 ohjelmaa . Arnkil: Valtion metsät taloustoiminnan sekä luonnonsuojelun ja ulkoilun käytössä . 45 Pentti Salan/erä: Thoreaun testamentti. 91 Heikki Suomus: Riistanhoidon näkymiä . 28 LUONNONSUOJELUN KRONOLOGIA Heikki Annanpalo: Suomen luonnonsuojelun vuodet. 34 Heikki Annanpalo: Totaalisen luonnonsuojelun perusteet 36 SUOJELUN KOHTEET Martti Linkola: Peristeellisen kulttuurimaiseman n Jouko Niemelä: Geologisten muodostumain suojelu . 5/126 Kai Curry-Lindahl: Sarek, Stora Sjöfallet, Padjelanta three National Parks in Swedish Lapland, arv. 90 Väinö Koivisto: Yhtiöiden metsätaloudesta luonnonsuojelun kannalta . Niinisalo: Luonto, maisema ja matkailu 72 KUVITUS ILLUSTRATION LUONTOA ULKOILUUN V. 96 Johan Standertskjöld: Maatilatalous ja maiseman1m Mikko Raatikainen: Kasvinsuojeluaineiden viljelysja asuma-alueilla . 86 Kullervo Kuusela: Varsinaisen taloustoiminnan ulkopuolella olevat alueet Perä-Pohjolassa . 49 Urpo Häyrinen: Alkuperäisen luonnon ja sen eloyhteisöjen suojelu . T euvo Suominen . 4/94 Eugen Schuhmacher: Viimeiset paratiisit, arv. 5 LUONNONVARAIN KÄYTTÖ LUONNONSUOJELU POLIITTISENA KYSYMYKSENÄ Aarno Nurminen: Puolueita ja eräitä liittoja edustavat kannanotot luonnonsuojelun keskeisiin kysymyksiin . Pertti Uotila . 4/82 131. E. 127 OPETUS JA TUTKIMUS Kari Mustanoja: Korkeakoulujen luonnonsuojeluopetus 132 Osmo Varsta: Metsäoppilaitosten luonnonsuojeluopetus . 51 IHMISEN TOIMINTA MAISEMASSA J. 1967 1/45 Katajien käyttöä aurausmerkkeinä vältettävä 4/76 Soiden suojelun nykyvaihe {Urpo Häyrinen & Rauno Ruuhijärvi . 123 Maija Taka: Ilman saastuminen. 133 Pekka Nuorteva: Luonnonhoidon perusopetuksesta 135 Valter Keltikangas: Luonnonsuojelu ja metsäekonominen tutkimus . 32 Pekka Nuorteva: Luonnonsuojelun asema yhteiskunnassamme vuonna 1968 . Martikainen: Näkökohtia kansallisista ja kansainvälisistä tarpeista ja tavoitteista
Loistava värikuvitus, mielenkiintoiset 'selostukset kuvausmatkoista ja pätevien tiedemiesten lajinkuvaukset, siinä tämän hienon kirjan sisällys" (Savo). Kirjan toista sataa kuvaa edustavat lintukuvauksen huipputasoa maassamme" (US). 48:"Luonnonystävän kirjahyllyssä sille kuuluu kunniapaikka" WSOY Taskntiedon uutuus Luonnon puolesta Luonto-Liiton 25-vuotisjuhlakirja Tunnettujen tutkijain kiintoisia artikkeleita ajankohtaisista kysymyksistä, jotka koskevat luontoa ja ihmistä. 156 s. Taskutieto 31. Kk. Sektori on laaja: Suomen metsien kohtaloista järvien radioaktiivisuuteen ja avaruuden suojeluun. 38:50 Eugen Schuhrnacher "Verraton kuvakertomus kerran suurina laumoina vaeltaneiden eläinten viimeisistä turvapaikoista ja itse eläimistä, joista ainakin osa häviää pian sukupuuttoon. Viimeiset "Hätähuuto petolintigemme puolesta" TEUVO SUOMINEN Lintujemme katoava aateli "Ajattelevalle lukijalle nykyhetken vankkaan biologiseen tietämykseen perustuvaa luotettavaa informaatiota petolinnuista ja niiden elintavoista. Kk. 314 s. 9:. 32 värivalokuvaa, 87 mustavalkoista valokuvaa. 160 kokosivun värikuvaa. 134 s
21 /24:otava. Daniel P. Eikä syyttä. ,,.,.' RIISTA,lfO{ ·;, : Yrjö' Yliinne ERÄTAI PALEELLA TAVATTUJA " ... Mannix KETTU JA KOIRA Tämä kirja palkittiin vuoden 1967 parhaana eläinkirjana Yhdysvalloissa. 16/19 :. 14/17 :odotettu kirja, alan ensimmäinen perusteos maassamme, nyt kaupoissa Riistakannan suunnitelmallinen verotus, elinympäristön hoito, ruokinta, vahinkoeläinten vähentäminen, riistanistutukset, riistan sairaudet, riistan aiheuttamat vahingot, salametsästäjien torjunta, toimiva riistanhoito. 2. Hieno kuvitus. 320 sivua, runsas kuvitus. .. painos. Se on jännittävä kertomus kahdesta poikkeuksellisen viisaasta eläimestä, niiden el inikäisestä kaksintaistelusta ja niiden tyystin erilaisesta suhtautumisesta ihmiseen. Hieno kuvitus. harvoin on mieli jäänyt niin hyväksi ja suu hiljaiseen hymyyn kuin Ylänteen kirjan jälkeen . Kelpaa näitä tarino ita lueskella takan ääressä, piippua viritellen ja koiraa kaulapannan alta kyhnyttäen." (Veikko Huovinen) 167 s. 224 s. "
64 37 19. Yhdistyksen osoite on Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18, puh. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenenä voit tukea toimintaamme yhteisen ympäristömme hyväksi. Julkaisu sisältyy tämän vuoden jäsenmaksuun. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on tänä vuonna täyttänyt 30 vuotta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on vapaaehtoinen järjestö, joka pyrkii osallistumaan yhteiskunnan suunnitteluun siten, että luonnonhoidon näkökohdat otetaan huomioon tärkeitä ratkaisuja tehtäessä. VARAAMAAN riittävästi luonnonalueita työn ja kiireen rasittamien ihmisten ulkoiluun ja virkistäytymiseen erityisesti suurten asutuskeskusten liepeiltä. Jäseneksi voit liittyä maksamalla postisiirtotilille 6882 jäsenmaksun 8 mk (koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk, perhejäseniltä 3 mk). 150 sivua, hinta 5 mk. PITÄMÄÄ karun pohjoisen luontomme niin edustavana ja monipuolisena kuin mahdollista. OSALLISTUMAA yhteiskunnan suunnitteluun siten, että edellä mainitut näkökohdat otetaan kaikessa toiminnassa huomioon. Juhlajulkaisumme »TOTAALISEE SUU ITTELUU » esittelee monipuolisesti nykyaikaisen luonnonsuojelun tehtäviä. SÄILYTTÄMÄÄN kotimaamme maisemat kauniina ja koskemattomina siellä, missä ihmisiä on harvassa, ja sopusointuisina omien aikaansaannostemme kanssa asutuksen ja taloudellisen toiminnan piirissä. Kyllä ja ei. Ongelmia on liian paljon, että ne voitaisiin sälyttää entisten virastojen työtaakkaa lisäämään. Eräs sen tavotteista on Juonnonsuojeluviraston saaminen Suomeen. Tehtäviä, jotka kuuluvat »yhteiskunnalle». Ne tarvitsevat oman keskitetyn hallinnon. Se tekee luonnonhoitoa koskevia alotteita, kuulee eri alojen asiantuntijain lausuntoja ja jakaa luonnonhoitoa koskevaa valistusta. e ovat niin kiinteästi toisiinsa nivoutuneet, että niiden toisistaan erottaminen on mahdotonta. Nopeasti muuttuva yhteiskunta on luonut joukon uusia ongelmia, joita edelliset polvet eivät voineet tuntea. ESTÄMÄÄ luonnon saastumisen ja turmeltumisen roskilla, jätteillä ja myrkyillä, jotka eivät uhkaa ainoastaan viihtyisyyttämme, vaan jopa terveyttämme. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS T ILGMAN NI N KIRJ APA INO HELSIN KI 1968. Asioita, joista »viranomaiset» huolehtivat. Liity jäseneksi Tilaa Suomen Luonto ykyaikainen luonnonsuojelu pyrkii OHJAAMAAN luonnon taloudellista hyväksikäyttöä siten, että käytettäviä luonnonvaroja ei lyhytnäköisesti riistetä, vaan että ne myös pitkällä tähtäyksellä tuottavat suurimman mahdollisen hyödyn