sihteeri Yrjii H aila, fil. 17 001. PIRKANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Lauri Ruippo, Kuusamakuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. LAHDEN LUONNONYSTÄVÄT, elo Aarre Rauhala, Savonkatu 1 A 50, 15100 Lahti 10, puh. Teuvo Suominen, fil. ETELA-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Matti Ylipoti, 66400 Laihia, puh. SUOMEN LUONNON SUOJE LULllTON H A LLITUS Olli Ojala, eläinlääket.lis., puheenjohtaja Hannes Ignatius, insinööri, varapuheenj ohtaja Pirkko L innilå", maat.metsät.kand. POHJOIS-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kuopion museo, luonnontieteen osasto, Kuopio. 554. 961-70 194. KESKI-POHJANMAAN LUON-NONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA OSTERBOTTENS NATUR VÄRDSFORENING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. 5093. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, 28130 Pori 8, puh. KAINUUN LUONTO, Kauppakatu 28 A 10, 87100 Kajaani 10, puh. yo. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Tori.katu 15, 90100 Oulu 10. Sauvo H enttonen, fil. 90601 528 (17-). KOILLISMAAN LUONTO, elo Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo. !TA-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh. (9-15) 941-10 920. Urpo Häyrinen, fil.kand . POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTAVi'i.T, Kalevankatu 1 C, 80110 Joensuu 11. kand. KANTA-HAMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Sibeliuksenkatu 2 B, 13100 Hämeenlinna 10, puh. VAMMALAN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Pekka Mustakallio, 38300 Kiikka, puh. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFORENING, elo Tauno Tenovuo, Turun Yliopiston Eläinlääketieteen laitos, 20500 Turku 50, puh. 13 860. LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Toripuistikko 8 A, 96200 Rovaniemi 20, puh. 91824 580. 914-10 455 tai 20 215. (1 0-15) 921-335 5991522. (1416) 90-490 961. Suomen luonnonsuojeluliitto VARSINAISET JASENJARJESTOT ETELA-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Terho Poutanen, Liisankatu 6, 53900 Lappeenranta 90. J ouni Kitti, kalastusmestari Bjiirn Nylund, eläinlääket.kand. yo. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, 05800 Hyvinkää, puh. 917-26 307. Pentti Väisänen, valtiot.yo.. LENTUA-SEURA, elo Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo, puh. PIEKSAMAEN SEUDUN LUONNONYSTAVÄT, Toikantie 9, 76100 Pieksämäki 10, puh. 93923 316. LANSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VAST-NYLANDS NATURVÄRDSFORENING, postilokero 33, 08101 Lohja 10. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFORENING, elo Matti Lähdeoja, Korkeavuorenkatu 24 A 10, 00130 Helsinki 13, puh. 14 236. KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJEL YUHDISTYS, Jyväskylän yliopiston biologian laitos, Vapaudenkatu 4, 40100 Jyväskylä 10, puh. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. 932-32 365. KYMENLAAKSON LUONNON YSTAVAT, ltäkatu 2 B 21, 48100 Kotka, puh. 23208. SUUR-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Hanhikankaankatu 13, 50100 Mikkeli 10, puh. 11 956. (16.30-) 952-16 767. 931-62 531
30. Teuvo Suominen Osasto »Virallinen luonnonsuojelun alalta»: prof. 162 133. Vuonna 1972 Suomen Luonto ilmestyy kuutena numerona. Mesisienirykelmän kuvasi Mauri Korhonen. Suomen Luonnon tilaushinta vuodeksi 1972 on 10 mk. . Fredrikinkatu 77 A, Helsinki 10, puh. . . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1971 aikana 6 numerona. 152 Uusi eläinsuojelulakirrnme, Pekka Moilanen 156 Huutoja korvesta . . . . . . . . . Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 450 mk, 1/2 sivu 250 mk, 1/4 sivu 150 mk. . 498 159. Viime vuoden ja sitä vanhempien vuosikertojen jäljelläolevia numeroita myydään 50 p hinnalla. Olli Ojala (vastaava) op. . Tapiola Pekka Moilanen, toimittaja, Ryttylä Anna-Riitta Poranen, oik. . . Lahjoittajina ovat olleet lehden lukijat, jotka ain.:-;stotilaustensa yhteydessä ovat antaneet rahaa lehden "kansi tilille". . . 134 Uhraammeko viimeiset kosket ja virrat. Sivonen Martti Meuronen Pentti Sepponen Arvo V aitanen Kalevi Alander Raimo Lauren Pekka Suominen Esa Mälkönen Seemi Kärkkäinen, Pertti Sul'ka..va Harri Kannosto Suomen Luonto vuonna 1972 . Hel,sinki Markku Rämö, toimittaja, Helsinki Jouko Solonen, lehtori, Joensuu TÄMÄN NUMERON VALOKUVAT SIVU 136-137 139 143 145 147 149 152 154 155 156 T. TÄMÄN NUMERON KIRJO/TT AJAT Kalervo Eriksson, fil.tri. . Irtonumerot 2,50 mk. . Jouko Solonen . . Jorma Alhopuro yo. . vuosikerta Suomen Luonto no 5 JULKAISIJA TÄMÄN NUMERON KANSI SISÄLLYS Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . . . Toimitus: eläinlääket.lis. 142 Biodynaaminen viljely, Markku Rämö . . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. . 148 Virallinen luonnonsuojelu 150 Uutisia ja tiedotuksia . . Pekka Nisula yo. Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 3 mk. Arno Rautavaara fil.kand. . . . . 160 Summaries of the Main Articles in the Issues 4 and 5, 1971 . Lehden tilausmaksu vuodeksi 1971 on 8 mk, koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk. on jälleen lahjoitusten ansiosta värillinen. J ulkaisun artikkelit kattavat lähes kokonaan Suomen luonnonsuojelun kentän. Kuva esittää mesisientä, joka on runsassatoinen ja herkullinen kantosieni. . . Takakannen ilmoituksen lisäväri 350 mk. 136 Klassinen luonnonsuojelu seu tukaa voi tuksessa, Kalervo Eriksson . . Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . Reino Kalliola. . . . . HeLsimki Seppo Hurme, maat.metsät. lis. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n:o 60821-1. . yo. . Toimisto avoinna maanantaista perjantaihin klo 916. . 158 Kirjallisuutlta . . . Ilmestymiseen mennessä na1ta oli kertynyt 905 mk, mikä on nelivärikannesta aiheutuva lisäkustannus
Lähes saman verran varoja nielevät paperin ja työvoiman kallistumiset vuosina 19701971, joten noin kahden numeron painamiseen tarvittavat varat on jo etukäteen varattava pelkkiin kustannusten kohoamisiin. 71) määräsi lehtipostimaksujen uudelleenjärjestelyistä. Suomen Luonnon kaltainen erikoislehti ei enää voi levitä edullisilla lehtipostitustnaksuilla, vaan se on postitettava joukkoristisiteenä. Osa tilausten lisääntymisestä johtuu siitä, että lehden vanhat tilaajat käyttivät viime vuoden viimeisen numeron välissä postitettua lahjakorttia hankkien siten lehdelle uusia lukijoita. Nämä toiveet kärsivät pahan haaksirikon, kun asetus sanomaja aikakauslehdistä postiliikenteessä (5. Ilahduttavinta tietenkin on, että lehti samalla on löytänyt paljon uusia lukijoita. 1967. Tilanne valkeni melkoisesti, kun ilmeni, että tilaajamäärä kohosi ja Opetusministeriö myönsi jälleen 13 000 mk :n suuruisen avustuksen. Tämä on ollut mahdollista sen vuoksi, että samaan aikaan on yhä tarkemmin pyritty käyttämään hyväksi edullisempia painatusteknisiä ratkaisuja ja kytketty lehteen muita tulonhankintamuotoja (ilmoitukset, myyntitoiminta). Lukijoiden mielipiteitä kysyttiin erityisellä kyselykaavakkeella, johon saapuneitten vastausten yhteenveto on julkaistu Suomen Luonnossa n:o 23/71. Tilausmaksun korottaminen on nyt ainoa mahdollisuus, sillä lehden tekemisestä aiheutuvat kustannukset ovat kohonneet vielä nopeammin kuin tilaajamäärän kohoamisesta johtunut tulo. 1971 päätti yhtenäisestä 10 mk :n tilausmaksusta, sisältyi päätökseen toive, että korotuksen avulla lehti voisi mahdollisesti ilmestyä paksumpana tai useammin ja että uutta korotusta ei tarvittaisi pitkiin aikoihin. Näin ollen lehden laajentaminen nykyisestä näyttää mahdottomalta, vaikka tilausmaksua korotetaankin. Suomen Luonto vuonna 1972 Viime vuonna tähän aikaan ilmestyneessä Suomen Luonnossa 4/ 1970 ( sivulla 106) pohdittiin lehden tulevaisuutta talouden ja tilaajamäärän kannalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että postimaksujen korotukset vievät vuoden mittaan yhden kokonaisen numeron painatuskulut. Viiden vuoden ajan hinta on nyt pysynyt muuttumattomana huolimatta siitä, että vuosikerran numeroiden määrä on samana aikana kohonnut neljästä kuuteen ja että painatusja postituskulut ovat kohonneet useita kertoja. Vuosikerran tilausmaksu on nyt 10 mk ja maksu on kaikille sama. 134 ERITTÄIN VALITETTAVAA on se, että ylläkuvatusta tilanteen valkenemisestakin huolimatta Suomen Luonnon tilausmaksua on kuitenkin pakko korottaa vuoden 1972 alusta lähtien, vieläpä varsin huomattavasti. KOULULAISJA OPISKELIJATILAUSTEN korotus on erityisen ikävää sen vuoksi, että luonnonsuojelu pyrkii näkemään tulevaisuuteen ja siksi etsii kontakteja nuoreen polveen. Yhtenäiseen tilausmaksuun on kuitenkin painavat perusteet: Kahden erisuuruisen tilausmaksua käyttö on johtunut siitä, että Suomen Luonto oli vuoteen 1970 saakka jäsenetu, jota jaettiin jäsenmaksua vastaan. 8. Lisäys on siis runsaat kolme tuhatta. Edellisen kerran Suomen Luonnon tilaushintaa korotettiin v. Koululaisten ja opiskelijoiden tilaushinta nousee siis kaksinkertaiseksi, muiden 2 mk:lla. Vuosi sitten oli lehden taloudellinen tilanne erittäin kireä ja monessa suhteessa epäselvä. Nyt nämä mahdollisuudet on ilmeisesti käytetty loppuun, ja ellei korotusta tehtäisi, lehden julkaisemista ei voitaisi jatkaa ilman huomattavia supistuksia· UUDET POSTITAKSAT Kun vuosikokous 21. VUOSI 1971 Vuonna 1970 oli Suomen Luonnon tilaajamäärä 5 157, tänä vuonna se on (lokakuussa) noin 8 200. Kirjanpidollisista syistä kahden. Suurin kiitos siitä, että lehti on voinut ilmestyä suunnitelmien mukaisesti, kuuluu siis sen lukijoille. Sadat lukijat ovat lähettäneet rahaa tai postimerkkejä Suomen Luonnon värikansien painamiseen, mikä puolestaan on helpottanut lehden levittämistä edelleen. Kun Suomen Luonto nyt on itsenäinen lehti, jota ei ole kytketty jäsenmaksuihin, on perusteltua, että sen tilaushintakin on sama kaikille. 3. Lehden lukijat ovat monilla tavoilla auttaneet Suomen Luontoa selviytymään kohonneista painatuskuluista, postimaksuista ja muista menoista. Erittäin arvokas on ollut liitolle ja lehdelle se tuki, jonka lukijat ja muut luonnonharrastajat ovat antaneet tilaamalla liitolta kirjeensulkijoita, postikortteja, julisteita, kirjallisuutta, äänilevyjä ym. On käypä tapa, että monet yhdistykset tarjoavat jäsenyyttä koululaisja opiskelijahinnoin; sen sijaan ei ole tavallista, että lehtitilaushinta vaihtelisi tilaajan mukaan
erisuuruisen tilausmaksun käytöstä on haittaa jo liitonkin kirjanpidossa. Lisähankaluuksia on aiheutunut siitä, että kirjakaupat eivät ole voineet soveltaa kahta eri taksaa vaan perineet kaikilta 8 mk. Normaalin koulunkäyntija opiskeluiän jo aikaa sivuuttaneet ovat vuodesta toiseen tilanneet lehden 5 mk:lla. Niiden tilaamiseen voi käyttää keskiaukeaman lomaketta, jolla myös muun materiaalin tilaus tapahtuu helposti. Suomen Luonnon levikin lisäämiseksi ovat monet lukijat suositelleet lehtimainontaa ja muita tavanomaisia keinoja. Tilaushinta on 10 mk. Maksun saajaksi merkitään »Suomen Luonto» Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 H:ki 10, tili n:o 608 21 1 ja maksajaksi lehden tilaaja, osoitetta ja postinumeroa unohtamatta. Halvempaa tilaustaksaa on ilmeisesti käytetty väärin. Jos sen sijaan tilausmaksut suoritetaan hyvissä ajoin, voidaan lehden painos suunnitella tilaajamäärän mukaiseksi. Myöhästyneistä tilausmaksuista on myös lukijoille haittaa, sillä usein on vuoden ensimmäisten numeroiden painos loppunut kesken,eikä sitä enää ole voitu jakaa myöhäistilaa jille. D 135. Sen sijaan lahjakorttien avulla luonnonia luonnonsuojelun ystävä voi tutustuttaa aatetovereitaan Suomen Luontoon ja sitä kautta hankkia sille lisää pysyviä tilaajia. Tästä menettelystä aiheutuu luonnollisesti lisäkuluja. Aikaisempien vuosien kokemus on osoittanut, että ainakin tuhat lukijaa unohtaa uusia tilauksen ja tekee sen vasta uuden karhuamisen yhteydessä. Suomen luonnonsuojeluliiton edeltäjä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on käytännössä lopettanut toimintansa, mutta sen ainaisjäsenmaksun aikoinaan suorittaneet tulevat edelleen saamaan Suomen Luonnon tilausmaksun korotuksesta riippumatta. Se ilmestyy hyvissä ajoin ennen joulua, joten sen avulla voi jälleen kätevästi ratkaista joululahjaongelmiaan. Lukijoita pyydetään huolehtimaan tilausmaksun suorittamisesta mahdollisimman pian, mieluimmin jo tämän vuoden puolella. Harras toivomus kaikille tämän vuoden lahjatilausten saajille onkin: Uusikaa ensi vuoden lehtitilauksenne itse ja antakaa viimevuotisen lahjoittajan keksiä tuttavapiiristään joku toinen, josta myös saattaisi tulla uusi tilaaja. LAHJA TILAUKSEN voi myös ensi vuodeksi tehdä erityisellä lahjakortilla, joka postitetaan Suomen Luonnon seuraavan numeron välissä. Mikäli se on luiskahtanut lehden välistä, voidaan sen asemesta käyttää tavallista tilillepanokorttia, jonka saa postista. Oman lahjakorttinne voitte käyttää jonkun kolmannen henkikin ilahduttamiseen. Mikäli yksi lahjakortti ei riitä, niitä saa liiton toimistosta lisää. Samoin on ilmennyt, että johonkin perheeseen kauan täydellä hinnalla tilattu lehti äkkiä siirretään johkun nuoremman perheenjäsenen nimiin. Väärinkäsitysten oikaisemiseksi muistutetaan vielä tässäkin yhteydessä, että paikallisyhdistysten jäsenmaksuihin ei sisälly Suomen Luonnon tilausmaksu, vaan molemmat maksut on suoritettava erillisillä tilillepanokorteiMa. Tämä on aiheuttanut liitolle, paitsi tulonmenetystä, myös suoranaisia kuluja, kun on pitänyt tehdä muutoksia kortistoon ja osoitelevyihin. Näistä on kuitenkin saatu niin huonoja kokemuksia, että niitä tuskin kannattaa jatkaa. Tämän lehden välissä olevaan korttiin on leimattu valmiiksi tilaajan nimi ja osoite. Mikäli niissä esiintyy virheitä tai puutteita, on parasta kirjoittaa oikea muoto kortin tiedonanto-osaan; Jos leima pitää edelleen paikkansa, ei nimeä ja osoitetta tietenkään tarvitse kirjoittaa uudelleen. Tällä tavoin Suomen Luonto pääsee vähitellen kaikkien luonnonystävien ulottuville ilman kalliita mainoskampanjoita. Kohtaan »Tiedonantoja» on tällöin syytä merkitä sanat »Entinen tilaaja», osoitukseksi siitä, että postitusta varten ei tarvitse tehdä uutta osoitelevyä. Tällaisten tapausten valvontaan eivät liiton resurssit tietenkään riitä. VUODEN 1972 TILAUKSET voidaan parhaiten suorittaa tämän numeron välissä postitetulla tilillepanokortilla
Todennäköisesti myös taloudellisesti; nehän ovat sitä paitsi sellaisina aina käytettävissä. Mutta toisin käy eräiden huomattavasti harvinaisempien ja siksi vieläkin arvokkaampien luonnon alkuperäismuotojen, joiden ainoat merkittävät jäljelläolevat edustajat maakunnassamme ovat nyt joutuneet ihmisen toimenpiteiden kohteiksi. 1967. Epäilemättä yritetaan ehtiä saamaan kaikki mahdollinen rahallinen hyö y luonnosta usei n vain yksityisten tai pienten saalistajaryhmien käsiin ennen kuin kansa herää suojelemaan yhteistä omaisuuttamme ja lastemme perintöosaa. Suoraviivaista kasvupolitiikkaa epäilevän luonnonsuojeluihmisen oli helppo muuttaa ajatusta:. Puutteellisen lainsäädännön mahdollistamalla rakentamiskiireellä ja muuttelemispyrkimyksillä on lyhyen tähtäimen liiketaloudellinen tarkoitus, vähän samaan tapaan kuin kaskiviljelyllä. On nimittäin käyty käsiksi viimeisiin PohjoisKarjalan joten kuten rakennuskelpoisiin koskiin, sekä samanaikaisesti toiseen, maakunnalle leimaa antavaan jokireittiin, millä on ratkaiseva vaikutus useita järviä, soita ja rantojen erämaaluontoa käsittävään alueeseen. Alueen ainoa kansallispuisto, sangen pieni Petkeljärvi, ei sisällä lainkaan näitä tyypillisimpiä maisemaelementtejä», toteavat Urpo Häyrinen ja Martti Linkola Suomen Luonto -lehden toisessa numerossa v. Urho Kekkonen 30. Suuret vaarat sentään voivat säilyä muuallakin kuin kansallispuistoissa, elleivät koskemattomina, niin ainakin maastomuotoina, joiden kasvillisuus aikojen myötä kenties on palautettavissa lähes entiselleen ja nykyiset ahneen piittaamattoman metsänkäytön jäljet peitettävissä edes siedettäviin muotoihin odottamaan uutta sadonkorjuuta. KUURNAN VOIMALA Elokuun 23. p:n Karjalaisessa v. Uhattujen alueiden arvo luonnontilaisina on sekä tänään että varsinkin tulevaisuudessa paljon suurempi kuin nyt ymmärretään tai halutaan myöntää. 1967 oli etusivulla iso otsake, joka kertoi Kuuman voimalaitostoteutuksen olevan vain »rahasta kiinni ». 1968 »Pohjois-Karjala, luonnonmaakuntana Maanseläksi nimitetty, on ylistettyä suurten vaarojen ja niiden välisten laaksojen maata. Jouko Salonen Olen ollut sitä mieltä, että voimataloutemme tarpeita varten koskien rakentaminen on ollut välttämätöntä, mutta kun rakentaminen nyttemmin tulee kovin kalliiksi, olen toivonut senkin vuoksi, että jäljelläolevat koskemme voitaisiin rauhoittaa. Viimeksi mainituista eräät ovat harvinaisuuksia jopa koko maassa, puhumatta mitään niiden ainutlaatuisesta merkityksestä tutkimuskohteina, tai maakunnan aitoa erämaaluontoa kaup136 Uhraammeko v11me1set paavalle matkailut::ollisuudelle. 8. Tilanne on sama edelleen
Erottelutvöväki sekä voimalan ja uittosulun rakentajat taitavat vapautua kansantaloudellisesti ajatellen tuottavampiin toimiin melkein samanaikaisesti. Ja saman uutisen lopussa on vaikuttavaa tekstiä työllisyyskysymyksestä: »Kuurnasuunnitelman merkitys tuntuu aluksi voimakkaimmin työllisyyden hoidossa, sillä työtilaisuuksia on arvioitu tarjoutuvan yli 700 työntekijälle. Aikonevatko maakunnan poliitikot ja viisaat talousmiehet lähettää nämä loput »kansantaloudellisesti kannattavampiin töihin » jonnekin muualle, kun oman maakunnan viimeinen keino 137. Heitä kai on näiden laskelmien mukaan monia satoja. Nippu-uittoon siirtymisen seurauksena tosin on sekin, että usealle sadalle hengelle ansiota tarjonnut Ristisaaren erottelutyömaa siirtyy historiaan, mutta ennustetun tyiivoimakysynnän kasvun toteutuessa menetettyjen työ'paikkojen tilalle voitaneen osoittaa kansantaloudellisesti ajatellen tuottavampia työpaikkoja.» Miten nyt sitten lienee käynyt. Voimalan tuottamasta sähkövoimasta vain osa jää osakkaiden tarpeiksi lopun mennessä valtakunnan voimaverkkoon. Joku osa heistä saattanee päästä tuhoamaan maakunnan viimeisiä luonnontilassa olevia koskia tuonne Ruunaan salolle, mutta minne loput. kosket virrat vain rahasta myydään jälleen jotain korvaamatonta ja tilalle saadaan aivan lähitulevaisuudessa muillakin keinoilla saatavissa olevaa. Pielisjoessa tapahtuvalle puutavaran uitolle rakennettava uittosulku on suuresta merkityksestä, sillä sen ansiosta puutavara voidaan kuljettaa nippuina Pielisestä Saimaaseen saakka. Atomivoimalahan oli jo silloin tiedossa
Niillekin riittää menijöitä. Mutta Ruunaan kosket pelastaisivat poliitikkojen ja talousnerojen kasvot ainakin pariksi, kolmeksi vuodeksi noiden muutamien satojen työntekijäin silmissä, jotka pääsevät rakentamaan jälleen yhtä aitosuomalaista leikkivoimalaa. Varsinkin kun saatava taloudellinen tulos jää varsin vaatimattomaksi; eiväthän Ruunaan kosket ole mikään Imatra. Vieläkö kuvitellaan turismin pelastavan meidät »runon ja rajan tien» kioskien ja muutamien raiskioiden laidoissa olevien leirintäalueiden tuloilla . V oimalaitoksina niidenkin osalta toteutuu (maakunnan hommamiesten toimesta!) tuo paljon parjattu kehitysaluepolitiikka: mei dån l11onnonvaramt1Je riistetåån rintamaiden hyådyksi. Taitaa siis olla siirtotyömaita tiedossa, vai onko. Atomivoimalan tekoon, vaiko maakaasulinjoille putken vetoon. Maakuntamme elämä on noiden väitteiden valossa yhtä sattumanvaraista kuin keräilijätaloudessa eläneiden esi-isiemme, jotka elivät päivän kerrallaan sikäli kuin sattuivat jotain syötävää luonnosta löytämään. Ruotsiin, missä vielä on koskemattomiakin koskia ja kauniita järviä ja metsiä. Mitenkähän suuri osa noista rakentajista tulisi olemaan Pohjois-Karjalan omaa väkeä, jolle nyt summassa luvataan komeasti työtä huomauttamatta samalla siitä erittäin olennaisesta seikasta, että hommat loppuvat varsin lyhyen ajan kuluttua. Turistin kannattaa mennä kaunista pohjoista luontoa katsomaan muualle Skandinaviaan,esim. Työtä tarvitsevien lähiaikojen toimeentulon ei mitenkään sovi olla kiinni juuri ja vain tuosta koh138 teesta. iillä on sekä maakunnallista että valtakunnallista merkitystä juuri sellaisinaan; »luojansa jäljiltä». MITÄ SITTEN KUN KOSKET ON TUHOTTU. Mitähän heille sitten voitaneen osoittaa, kun miehet ovat senkin kolme vuotta vanhentuneet ja vahinko tänne jäämisestä on suurempi kuin tänä päivänä. näin Ruunaan koskien myötä tulee käytetyksi. Olisi nyt parasta herrojen kertoa, mitä aikovat löytää sitten kun kosket on tuhottu. Valtakunnallisesti ja kansantalouden kannalta ajatellen olisi nyt aika antaa atomivoimaloiden ja maakaasun t11lla ratkaisel!Jaan energiapulmalllme ja så'åståä nuo aivan toisella tavalla korvaamattomat luonnonrikkautemme, sen sijaan että mene. Tämä maakunta on todellakin henkihieverissä,jos sen on pakko tuhlata viimeiset kallisarvoiset ja aina korkeampaan kurssiin nousevat l11onnontilaiset koskensa. Sieltä voi saada jopa työpaikan samalla matkalla. Uhraammeko viimeiset kosket ia virrat. Jos se suta on kiinni, niin tästä maakunnasta on lähdettävä pakoon mieluummin nyt kuin kolmen vuoden kuluttua myös yksityisen elämän kannalta täkäläisiä kannattavammille työmaille
Lienee turhaa odottaa ulkomaan vierasta töllistelemään viimeisten karhujen säkeiksi »topattuja» nahkoja autioituvien syrjäpitäjien kunnantoimistoihin tai kansakouluille. Niinpä Ruunaankin patoaltaaksi joutuvasta mahtavasta alueesta ollaan aivan hiljaa, ja kartat pidetään piilossa, jotta kaikki vahingot eivät olisi vastustajien nähtävissä ja kansaa pelottamassa. Puhutaan kyllä kauniita sanoja työllisyysongelmien ratkaisemisesta, vaikka 139. Pelkkää ilmaa myyvä turismikin on vaarassa kuolla luonnollisen kuoleman, kun ainoa erikoisuutemme, vapaa luonto eri muodoissaan käsitellään näissä jonninjoutavissa näpertelyissä loppuun. TODELLISET HYÖTYJÄT KUKA MAKSAA VIULUT. Jos päivänpoliitikkomme ja riistäjätalousneromme edes yrittäisivät katsoa tulevaisuuteen, kuten heidän puheensa antavat oikeuden toivoa, niin varmaan he vähintäänkin laadituttaisivat suunnitelman siitä, miten tuhoutuneet kosket ja veden alle jääneet, alastorniksi revityt rannat ja patojärvet entisöidään purovoimaloiden, heidän niistä hyödyttyään, osoittauduttua koko kansaa ajatellen virheratkaisuiksi. tettäisiin ne jonkun sinänsä kalliin, mutta suhteellisen vähätuottoisen »vesimyllyn » takia. Jos tuollainen tolkuttomuus on todella välttämätöntä, niin on kai myönnettävä suoraan, ettei lapsillamme ole mitään tulevaisuutta tässä maakunnassa. Jokainen tietää, että se on täysin mahdotonta. Tämän päivän vesivoimala on vanhanaikainen viimeistään 12 vuosikymmenen perästä, mutta luonnontilassa oleva virta ei ole sitä koskaan. Hommamiesten fraseologia on juhlavaa, mutta sen totuudellisuus on vähintäänkin hataraa
Mutta jossakin, ehkä taustalla, on muutamia vallanja mammonanhimoisia, jotka häikäilemättä ovat valmiit polkemaan itseään pienempien oikeuksia esiintyen silti kuin maakunnan suojeluspyhimykset ja kansallissankarit. Tietenkään se ei merkitse muuta kuin riiston kohdetta niille, jotka ovat hylänneet tai menettäneet k yvyn nauttia siitä suoranaisesti ja joiden jäljellä olevia elinvuosia (025) vain iso raha pystyy sulostuttamaan. Maanomistusoikeus on yhteiskuntamuoto1JJ111e osalle jäseniään takaama etu, mikä ei saa 11lott11a pääomaa, vaan korkeintaan elinikäistä tuottoa koskevaksi. monille kiihkeimmin asiaa ajaville ei tuo puoli merkitse muuta kuin käyttökelpoista, joskin lainattua valttikorttia. Ei kukaan yksityinen ja kuolevainen voi lopullisesti omistaa maata, missä kaikkien on elettävä. Rohmuja esiintyy kaikilla elämän aloilla ja kaikissa mittakaavoissa jouduttaen ihmissuvun uhkaavasti lähestyvää loppua. äin kauaskantoisissa toimenpiteissä ei sananja vaikutusvalta saa olla riippuvainen maan tai koskiosuuksien omistajapapereista, joita oikeastaan on pidettävä vain väliaikaisina hoitoja hallintasopimuksina. Koko vastuu oikeista asetteluista on niiden, joilla on ollut riittävästi uskoa omiin kykyihinsä tarjoutuakseen yhteisiä asioitamme hoitamaan ja tekemään vieläpä pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja. Kunkin alan ammattilaiset kuvittelevat olevansa ainoat sitä ymmärtävät, ja niiltä, jotka eivät ole alan. Hommamiehet hakevat omaa etuaan mihin hintaan hyvänsä, kunhan heidän ei tarvitse sitä itse maksaa. Nytkin on pakko epäillä, että jonkun tärkeän henkilön arvovalta on puntarissa ja toisten yhtä tärkeiden yksityinen hyödyntavoittelu sitä tukemassa. Siitä johtuen vallitsee elämän eri alojen ja alueiden välillä tuhoisa ja vihamielinen kilpailu. Jos kaikkien oikeudet saman yhteiskunnan jäseninä olisivat edes kohtuullisesti kunniassa, niin tuon suuruisissa luontoa ja elintilaamme koskevissa kysymyksissä kuultaisiin jokaista mielipidettä. KENE ON V ASTUU. Heille arvatenkin on tärkeää käyttää jokainen tilaisuus näyttäytyä julkisuudessa ja suuren asian edesauttajina. Ennen kuin Ruunaan voimalaitos tulee »hintansa haukkuneeksi», on melko varmasti sekä yleinen että virallinen käsitys tällaisista asioista toinen kuin tänään. Olisi kiintoisaa kuulla, minkä verran tavallinen kansalainen hyö"tyy Ruunaan voimalasta, siis ihan selväkielellä (pennejä vuodessa) ilmaistuna. Toimenpiteiden nimenä on yleensä jotain kumoamattoman välttämättömältä kuulostavaa, mutta todelliset motiivit lienevät melko pienen ihmisryhmän itsekkäitä pyyteitä, joista perimmäisiä eivät edes kaikki asialla olevat poliitikot puolestapuhujamme! taida tietää. Vapaa, pilaama/on luonto on tietenkin niitä asioita, joihin kaikilla tulee olla yhtäläinen nautintaoikeus. Katastrofi on se, että tämä tolkuton puuhailija hävittää ennen lähtöään kauniin tähtemme. Nuo muutamat sadat tilapäistä työtä saavat ovat tietenkin eri juttu, sillä yhteiskunnan on joka tapauksessa huolehdittava heidän toimeentulostaan. Hinnasta puhuttaessa on tosin mahdollista käsitellä vain yritykseen sijoitettuja markkoja, eikä ollenkaan muita sen hintana menetettyjä arvoja, joita voimalaitos ei voi milloinkaan korvata. Koskemattoman luonnon viimeisten rippeiden tuhoaminen ei ole siinä ainoa keino; tilit voidaan yhtä hyvin maksaa jonkun muun työmaan 14J kuin Ruunaan voimalan kassasta, ja rakennuskohteita kyllä riittää jo ihmisen käytössä olevilla alueilla samantapaiselle ammattitaidolle ja kalustolle, kuin mitä koskien pilaamisessa tarvitaan. T yötä ja leipää tarvitsevalle työmiehelle on viimeisen kosken menetys pikku juttu, silloin kun nämä kaksi asiaa asetetaan vastakkain. F AKKI-IDIOTISMIA Kehittymätöntä yhteiskuntaamme rasittaa kokonaisohjauksen heikkous. Heille ei myöskään kanssaihmisten paheksuminen tai jälkipolvien tuomio merkitse mitään. Muuten toki on todettava, ettei ihmisen katoaminen ole maailmankaikkeuden kannalta, jos nyt miltään, mikään varsinainen katastrofi. Tuollainen »lyhytjänteinen» kivikautinen ajattelu, mikä johtaa moisiin raakalaisuuksiin, saisi jo jäädä esihistoriaan. Yksinkertainen äänten enemmistökään ei voi taata oikeata valintaa. Uhraammeko viimeiset kosket ja virrat. Tässä tapauksessa velvoitetaan yhteiskunta me kaikki yhdessä rahoittamaan yritys, josta vain nuo harvat todella hyötyvät. Ei ole oikein, että pienet ihmisryhmät saavat häikäilemättömän isäntämäisesti käsitellä yhteistä omaisuuttamme ja perustaa ratkaisunsa vanhanaikaiseen omistaja-vallanpitäjä-asetelmaan
ammattikunnan puolesta. Eihän hyvän näköistäkään suunnitelmaa pidä turhan hätiköiden lähteä toteuttamaan, mutta toisaalta on mieletöntä jättää sitä varmistamatta. miehiä, koetetaan lyödä suu tukkoon. koulumaailmassa, mutta niiden toteuttamiseen on todellinen kiire elämän muillakin alueilla. Olisikohan syytä sijoittaa kaikkiin »ammattiministeriöihin» kernaasti ehkä usein vaihtuviin ainakin toinen puoli täysiä maallikoita turvaamaan mahdollisuuksia uutta luoviin ratkaisuihin ja kohtuulliseen tasapuolisuuteen, ratkaisuihin, mitkä vastaisivat koko yhteiskunnan etua, ei vain loppuja virkavuosia, vaan tulevaisuuttakin ajatellen. PÄÄASIA EI SAA UNOHTUA! Tällaisten kysymysten ympärille muodostuu valitettavasti arvovaltaristiriijoja, mitkä hukuttavat tyhjänpäiväisen tärkeyskilvoittelun ja -kilpailun alle itse pääasian, kysymyksen elintilamme viisaasta käyttämisestä, minkä pitäisi olla kaikkien täysijärkisten kansalaisten yhteisen ja samansuuntaisen mielenkiinnon ja harrastuksen kohteena. On olemassa oikein hyviä luonnoksia ja mahdollisuuksia vielä parempiin. Jokainenhan puhuu omilla ilmaisuillaan ja temperamenttinsa mukaisesti, eivätkä intomielisyys tai kärjistetyt sanonnat ole merkkinä »luonnonsuojeluvouhottajasta», joka holtittomasti laukoo mielipiteitään sinne ja tänne. Pamilo yrittää nyt kahmia kaikki mahdolliset vesivarastot ja siirtää siten nyt muka voimataloudellisena välttämättömyytenä suunnittelijan ja rakennuttajan tekemät virheet latvavesien käyttäjien maksettaviksi. Tällaisia pyrkimyksiä on tosin jo näkyvissä esim. Siinä kilpajuoksussa todelliset tarvitsijat jäävät tavallisesti toiseksi, ovatpa he sitten syrjäkylien vähäväkisiä pikkutilallisia, tavallista työtätekevää kansaa siis todellisia virkistyksen tarvitsijoita tai vaikkapa maakunnan uusi saavutus, Korkeakoulu, jonka tietty tutkimusprojekti eräillä alueilla on nyt vaarassa yksioikoisen markkahyöty-näkemyksen uhatessa senkin intressejä esim. Kokonaissuunnitteluakin tapahtuu. Ikäänkuin joku suhteellisen suppea ammattikoulutus takaisi ainoan mahdollisuuden oikeaan ajatteluun ja oivalluksiin. Yksi palkkaa nauttiva eduskunta ei enää riitä, tai ei ole kyllin tehokas nykyisessä muodossaan. Kuitenkin on pakko tunnustaa, että me nyt elävät olemme ryhtyneet syömään lastemme osuutta, mihin kohoavan elintason vaatimus väistämättä johtaa. Silloinhan tuo ammattimiesten laatima suunnitelma on oivallinen hakemisto kaikenkarvaisille »isänmaan partureille», jotka haluavat ehättää yksityisesti hyötymään vaikkapa virkistysja luonnonsuojelualueiksi kaavailtujen maakunnan osien metsillä ja vesistöillä. Asioita on nimittäin sille liian paljon. On asian kiertämistä ja korjausten viivyttämistä takertua sanamuotoihin ja loukkaantua esim. Totuus on se, että voimala on alunperin ylimitoitettu niihin vesivaroihin nähden mitkä sillä kohtuudella olisi käytettävissään. Asia ei korjaudu ennen kuin ymmärrämme mukavuuksien ja makeuksien olevan vain tyhmän hieno tapa kuolla ja että todellinen, tavoittelemisen arvoinen elintaso sisältää sen sijaan yksinkertaisempia ja luonnonläheisempiä elämäntapoja kuin nykyisin tavoittelemamme. Muutoin ei ole mitään syytä ruikuttaa väestön vähenemistä, sillä luonnonvaroihin, rajallisiin ja jo nyt melkoisen ylirasitettuihin, perustuu olemassaolomme tässä maassa ja koko planeetalla. D 141. Maamme luonto on kansallisomaisuus, jota meidän tulee yhteisesti vaalia ja käsitellä mitä suurimmalla säästäväisyydellä, niin että voimme sen jättää vähentymättömänä ja hyvässä kunnossa tuleville käyttäjilleen. Niiden riittävyyttä tuskin voidaan loputtomiin venyttää joillakin jalostusasteen korotuksilla. Silloin on tietenkin mahdoton tajuta, että joku toista mieltä oleva vo1s1 olla oikeassa. On kohtuutonta vaatia lapsiamme tulemaan toimeen vähemmillä edellytyksillä kuin ne, mitkä itsellämme ovat käytettävissä. Ammattikoulutushan kuten hyvin tiedetään istuttaa salakavalasti melkoisen määrän luovaa ajattelua kahlitsevia ennakkoluuloja, käsityksiä ja asenteita. Yhteiskunta käyttää sekä varoja että parhaita asiantuntijoitaan seutusuunnitelmien laadintaan, mutta niiden toteutumisen varmistamisessa ollaan aivan avuttomia. Siitä on eräässä mielessä tulossa valitettava toisinto yli sadan vuoden takaiselle Höytiäisen laskulle, millä toimenpiteellä aikoinaan pilattiin ja menetettiin mitä suuremmoisin vesivarasto. Talouselämän ja politiikan johtajien on löydettävä kansalle muita elämisen keinoja kuin viimeisiä vapaan, koskemattoman luonnon rippeitä vaativia, sillä tässä suunnassa on loppu jo näkyvissä. PamiloKoitajoki Nuorajärvi-suunnitelman muodossa
Toisaalta ovat perinteisen luonnonsuojelun alueelliset tavoitteet jääneet hahmottelematta. Tämän kirjoittaja on osallistunut vv. maastoja sijaintivaatimusten suhteen, mutta ei aluevaraustavoitteita. Itseasiassa tällainen luonnonsuojelukohteiden tutkimus kuuluisi valtion luonnonsuojelunvalvojan toimistolle, jolle kuitenkaan ei ole myönnetty tarpeellisia varoja eikä henkilökuntaa tutkimustyön toteuttamiseen. 1967-70 Länsi-Uudenmaan seutukaavaliiton kaavoitustyöhön ja nimenomaan luonnonsuojelukohteiden inventointiin. Keskitetty ohjaus puuttuu kaavoituksen puolella suoritettavasta luonnonsuojeluinventoinnista, mikä on johtanut tavattomaan kirjavuuteen suojelusuunnitelmien aluevarausten kokonaismäärän, maankäyttöluokituksen, kohteiden biologisten rauhoitusperusteiden jakautuman ja 142 monen muunkin tärkeän periaatteellisen seikan osalla. Sisäasiainministeriön kaavoitusja rakennusasiain osaston (19 70) seutukaavoituksen yleisohjeiden luonnoksessa on todettu virkistyksen ja suojelun kuuluvan läheisesti yhteen, mutta käsitteet on selvästi määritelty. Tätä kirjoittaessa meillä ei ole vielä ainoatakaan vahvistettua kaavaa, mutta maan eteläja keskiosat alkavat olla runkokaavavaiheessa. Alue on siis vanhaa Kulttuuri-Suomea ja ihmisen toiminnan peukalonjälki näkyy kaikkialla. Aluesuunnittelun, erityisesti seutukaavoituksen kehittäminen on nähty eräänä järkevänä luonnonja ympäristönsuojelun politiikan keinona. Perinteinen luonnonsuojelu käsittänee nykyisin ns. lun asemasta kaavoituksessa perustuukin Länsi-Uudeltamaalta saatuihin kokemuksiin, joita voitaneen muokattuna soveltaa laajemminkin käyttökelpoisiksi. Seuraavassa esitetty näkemys perinteisen luonnonsuojeVain ajoissa tehty, riittävän laajoja alueita !eoskeva suunnittelutyö pystyy estämaan soraharjujen ja mitiden suurten htonnonelementtien tuhoutumisen. Viimeksi on luonnonsuojelua kaavoituksen kannalta tarkastellut Annanpalo (1971), mutta hänenkin tarkastelunsa on tavoitteiden osalta ylimalkainen vaikkakin hyvin oikeaan osuva. Aihe on siinä määrin laaja ettei sitä ole mahdollista käsitellä keskitetysti suorittamatta rajausta. alkuperäisen luonnon suojaamisen ja hoidon sekä maisemansuojelun. Ohjeissa jaetaan virkistysja suojelualueet neljään ryhmään samoin periaattein kuin Pietala (1969) on tarkemmin esittänyt. Lohja ja Karkkila ovat molemmat nopeasti kehittyviä taajamia antaen siten omat ongelmansa suunnittelutyölle. Puhutaan maisemallisesta, tieteellisestä ja sosiaalisesta luonnonsuojelusta näitä tarkemmin määrittelemättä. Borg (1969) on julkaissut lyhyen katsauksen maiseman laatutekijöiden tutkimukseen, jossa esitetyt periaatteet tulisi kiireimmiten omaksua suomalaiseen kaavoitustyöhön. Kalervo Eriksson Klassinen luonnonsuojelu seutukaavoituksessa Viime aikoina käydyssä ympanstönsuojelua koskevassa keskustelussa on luonnonsuojelun käsite laajentunut. Seutukaavoituksen luonnonsuojeluongelmia on niinikään käsitelty varsin vähän. INVE TOINTIKOHTEIDE LUOKITTELUSTA Seutukaavasuunnittelussa käsitellään suojelualueita yleensä jonkinlaisena joukkokokonaisuutena, joka sisältää tällöin niin hyvin luonnonpuistojen tapaiset rauhoitusalueet kuin erilaiset ulkoiluja virkistysalueet sekä metsästykseen ja kalastukseen soveltuvat alueet. Kaavoitustoimintaa voidaan siis vielä ohjailla ja siihen on mahdollista vaikuttaa. Virkistysalueiden osalta annetaan tarkempia ohjeita mm. Pääsyy lienee, että inventointityön suorittavat biologit eivät saa minkäänlaista koulutusta aluesuunnittelun alkeissa. Näiden tekijöiden inventointi ja suojelun suunnittelu kuuluu myös seutukaavaliittojen toiminnan piiriin. Toisaalta on Lohjan-Karjalohjan seutu kuulu luonnonaarteistaan, ennen kaikkea kasvillisuutensa erikoispiirteistä. Seutusuunnittelun keskusliitto (1968) esittää kaavoitusohjeissaan vain, että on toisaalta selvitettävä nykyiset suojelukohteet sekä tarpeen vaatiessa suoritettava erillinen tutkimus uusista suojelukohteiksi soveltuvista alueista. Liiton alue on lähes 1200 km 2 ja siihen kuuluvat Lohja, Lohjan mlk., Karjalohja, Sammatti, ummi, Pusula, Pyhäjärvi ja Karkkila. Wuorenrinne (1967) on selostanut PäijätHämeen alueella tekemänsä inventointityön metodiikkaa, mutta hänkään ei esitä yleisiä suunnittelutavoitteita. Kaavoituksen yhteydessä toteutettava luonnonsuojelukohteiden inventointi voisi johdonmukaisesti toteutettuna muodostaa varsin arvokkaan, koko valtakuntaa koskevan luonnonsuojelullisen perusselvityksen. Tämän mukaan voidaan ulkoiluja virkistysalueet jakaa osallistuvuuden ja tavoitettavuuden perusteella seuraavasti:. Tarkkaa luokitusta tai suositusta aluevarausten määrästä ei ole esitetty. Koko valtakunnan laajuisen suunnittelutoiminnan puitteissa on kiireesti ratkaistava, mitkä luonnonelementit pyritään säilyttämään yhteisenä kansallisomaisuutena ja mitkä on uhrattava talouselämälle
edellä luetellut ulkoiluja virkistysalueet IIV. 2. Tällä tarkoitetaan luonnon hoitamista jatkuvaa tuottoa, elinympäristön viihtyisyyttä ja elinkelpoisuuden säilyttämistä silmällä pitäen. . Nämä alueet eivät ole suuren yleisön käytössä ja niillä tarkoitetaan suojelun kvalifioivaa ja ehdottoman säilyttävää tasoa olevia 143. Sosiaalinen luonnonsuojelu. . IV alueet, joissa osallistuvuus on passiivista, mutta tavoitettavuus pieni: kansallispuistot, aarnimetsät, arboretumit ja omarantainen loma-asutus. 3. vesiensuojelun, ilmansuojelun ja melulta suojelun. Käytännöllistaloudellinen luonnonvarainhoito. III alueet, joissa osallistuvuus on passiivista ja tavoitettavuus suuri: puistot, hoitometsät, puutarhat jne. . . Ryhmä sisältää mm. , ., ,, I alueet, joissa osallistuvuus on aktiivista ja tavoitettavuus suuri: urheilu, uimarannat, uimalat, huvija ulkoilupuistot (lähi virkistysalueet) II alueet, joissa osallistuvuus on aktiivista, mutta tavoitettavuus pieni: matkailu, leirintä, retkei1 y, ulkoilu, metsästys, kalastus, lomakylät ja talviurheilu (kaukovirkistysalueet). Sisäasiainministeriön kaavoitusohjeet sisällyttävät perinteisen luonnonsuojelun »erityistoiminnot» otsikon alle jakaen luonnonsuojelutoiminnan neljään ryhmään: 1. Ryhmä sisältää mm. ... Jaottelu puhuu jo sinänsä aika selkeästi sijoittelukysymyksistä, mutta aluevarausten tarpeesta ei anneta ohjeellista arvoa eikä keskinäisiä suhteita punnita. Tieteellinen suojelu. ·. ~ ' ~ ~\:, ,, . Tällä tarkoitetaan luonnon suojelua ja sen hoitamista virkistyksen ja ulkoilun tarpeita varten
Rauhoitusperuste on useinmiten kasvin harvinaisuus sellaisenaan tai lajin tavallisuudesta poikkeava esiintymisalue. Tieteellisillä suojelualueilla on yleensä seutukaavaselvityksissä ymmärretty harvinaisten kasvien esiintymiä tai erikoisia geologisia muodostumia. Rauhoitettu alue käsittää vain noin 0,12 % seutukaavaliiton alueesta. Luonnonsuojeluja kulttuurinsuojelukohteiden osalta ei anneta tarkempia luokitusohjeita, ohjeita hoitotoimien laadinnasta tai ohjeellisia tavoitearvoja. Varsinaisia rauhoitusalueita on meillä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuina noin 1, 1 % maan pinta-alasta ja metsähallituksen päätöksellä rauhoitettuja alueita 0,9 % siis yhteensä 2,0 %, Valtaosa alueista on Lapissa, jonka maa-alasta 4,3 % on rauhoitettua kun taas Eteläja Keski-Suomessa vastaava luku on vain 0,4. Paavolan lehto. Lähdettäessä etsimään ohjetta luonnonpuistotyyppisten luonnonsuojelualueiden määrälle on pidettävä mielessä niiden tarkoitus. Jonkinlaisia määrällisiä ohjetavoitteita voitaneen kuitenkin antaa. Ne palvelevat lähinnä tieteellistä toimintaa ja tutkimusta, joten maankäyttö on sangen rajoitettua, eivätkä ne juuri tavalliselle maallikolle tarj oa mahdollisuuksia perinnäisiin virkistysmuotoihin. Varsinaisia luonnonpuistoja tai niihin verrattavia melko täydellisen rauhoituksen alaisia alueita on meillä vain noin 0,3 % maa-alasta, Etelä-Suomessa vain 0,02 %· Jos katsomme, että luonnonpuistojen tulisi välittää kuva jälkipolville maamme alkuperäisestä luonnosta tai palvella tieteellistä tutkimusta, on alueita ehdottomasti liian vähän. Seutukaavojen luonnonsuojeluselvityksiin on harvemmin sisältynyt alueelle ominaisten kasvillisuusyhdyskuntien kuten suotyyppien, kangastai lehtotyyppien, luhtaniittyjen, harjukankaiden tms. Luonnontilaisten tai slta mahdollisimman lähellä olevien alueiden varaamisessa tulisi noudattaa koko valtakunnan alueella periaatetta, jota Annanpalokin (19 71) on kirjoituksessaan tavoitellut. Olemme tuntuvasti jäljessä Länsi-Saksasta, joka sentään on monin verroin tiheämmin asuttu maa. Näiden välittämä kuva Länsi-Uudenmaan luonnosta on eittämättä yksipuolinen, koska molemmat alueet edustavat kalkkimaiden lehtoluontoa. Lukuihin sisältyvät luonnonpuistot, kansallispuistot sekä osittaisen suojelun alueet. Lukuja tarkasteltaessa on muistettava, että vain luonnonpuistoissa on rauhoitus kutakuinkin täydellistä, muiden alueiden palvellessa monipuolisesti ulkoilua, virkistystä ja muutakin vapaamuotoista toimintaa. Tämä on johtanut suureen kirjavuuteen eri seutukaavaliittojen suunnitelmien välillä, mikä ilmenee mm. Klassinen luonnonsuojelu seutukaavasuunnittefussa kohteita tai alueita. Kaavoituksen avulla on ulkoilualueita, joihin sisältyvät niin luonnonkuin kansallispuistot, varattu muutamissa teollistuneissa, korkean elintason maissa seuraavasti: 144 % pintaha/ alasta asukas USA 12,2 0,6 Länsi-Saksa 12,0 0,05 Ruotsi 1,6 0,1 Suomi 0,8 0,06 Tämä vertailu osoittaa, että meillä on pienin osa maa-alasta varattu suojelualueiksi. Suunnittelijalle jää siis varsin vapaat kädet kohdetyyppien keskinäisten aluevaraussuhteiden painotuksen valinnassa, kokonaisvarausten määrässä sekä kohdeselosteiden laadinnassa. Perinteista luonnonsuojelua ajatellen on aina pidettävä mielessä luonnon ominaispiirteiden vaihtelevuus maan eri alueilla. ALUEV ARAUSTEN MÄÄRÄTAVOITTEISTA On selvää, ettei kovin yksioikoisia ohjeita varausten maarasta tai luonteesta ole syytä esittää. Pietalan (1969) selvityksestä. Edellisiin läheisesti liittyen puhutaan yleisohjeissa kulttuurinsuojelusta, jolla tarkoitetaan kulttuurimaiseman ja kulttuurimuistomerkkien suojelua Ryhmä sisältää maisemanhoidon (ruraalisten alueiden kulttuurisuojelun) ja rakennetun ympänston suojelun, (urbaanisten alueiden kulttuurin suojelun). suojelualueita, vaikka näiden merkitys tulevaisuudessa tullee tieteellisestikin yhä kasvamaan. Länsi-Uudenmaan seutukaava-liiton alueella on yksi luonnonpuisto Karkalinniemi (1, 1 km 2) ja sen lisäksi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu ns. 4. Sen mukaan tulisi kullakin alueella ensisijaisesti pyrkiä suojelemaan alueen luonnon ominaispiirteitä ja sen ohella yleensä suomalaiselle luonnolle tunnusomai. Ryhmään kuuluvat luonnonmuistomerkkien suojelu, rauhoitusalueet ja luonnonmaiseman suojelu(luonnonpuistot). Näin erityisesti Etelä-Suomessa
Suojelutoimet määräävät yleensä tarkoin, mitä toimintoja alueella saa harjoittaa. Raja varsinaisiin luonnonsuojelualueisiin on liukuva ja usein on järkevää pyrkiä sijoittamaan ankarimman suojelun tarvitsevat alueet vapaamuotoisemman suojelualueen sisään, koska näin saadaan arvokkaimmille kohteille ehkä hyvinkin tarpeellinen suojavyöhyke. Samalla ne tulevat muutaman vuosikymmenen kuluttua olemaan ainoat alueet, joilla tieteellistä tutkimusta voidaan suorittaa ihmisen suoran toiminnan ulottumattomissa tarkoitus, joka usein on unohdettu. Luonnonalueiden verkon tulisi koko maan kattavana antaa ehyt kuva maamme alkuperäisestä luonnosta. LänsiUudellamaalla kirjoittaja on suojelusuunnitelmassaan pannut määrällisen pääpainon kalkkimaiden lehtokasvillisuudelle, jalopuumctsiköille ja harjukankaille, koska nämä ovat alueella ainutkertaisinta Juontoa. Useimmat näistä on suojattavissa ohjatuilla maankäyttötoiminnoilla niiden alkuperäisen luonteen kärsimättä. Maankäytön kannalta epämääräisemmän ryhmän muodostavat ulkoilu-, virkistysja maisemansuojelualueet (kohderyhmä IIV), 101ssa suojelutoimet ra101ttavat vaihtelevassa määrin alueella harjoitettavia toimintoja. Tätä taustaa vastaan tuntuisi luontevalta, että Etelä-Suomen alueella varattaisiin luonnonpuistoja vastaaviin tarkoituksiin vähintään noin 0,4--0,5 % maa-alueista. Osalla alueista on väestölle huomattava sosiaalinen merkitys. Muutoin on luonnonpuistotyyppiseen rauhoitukseen ehdotettu eräitä puronotkoja, soita, kangasmetsäalueita ja rantakaistoja, koska nämä kirjoittajan käsityksen mukaan edustavat alueella parhaiten suomalaista I uontoa yleensä. Näitäkin alueita valittaessa tulisi pitää silmällä toisaalta ominaispiirteitä ja toisaalta valtakunnallista kokonaisuutta. Luonnonpuistotyyppien rauhoitus sulkee yleensä lähes täydellisesti pois muut maankäyttömuodot. Jos tarkastelemme vapaamuotoisten suojelualueiden tarvetta USA :n, Saksan ja Ruotsin toteutusta vasten, tuntuisi luontevalta, että Etelä-Suomessa pyrittäisiin va145. Vastaava suositus olisi Keski-Suomen alueella keskimäärin 0,81,0 % ja PohjoisSuomessa 15 %Tämä vastannee suunnilleen varausehdotuksia, jotka useimpien seutukaavaliittojen suunnitelmissa on tehty. Pohjois-Suomessa tosin käytäntö on hieman toinen. s1a luonnonkokonaisuuksia. Etelä-Suomessa on jo kiire varata riittävän suuria alueita virkistykseen. 2/1. Näiden määrän suhde toisiinsa voisi olla ohjeellisesti esim. Virkistysalueiden muodostamisen vaikein este, maan yksityisomistus, on voitettavissa vain joko ostamalla maa valtiolle tai kunnille, tai suorittamalla maanomistajille riittävä korvaus alueen käyttöoikeuden rajoittamisesta. Tämän kohderyhmän puitteissa on mahdollista suojella myöskin klassisen luonnonsuojelun piiriin kuuluvia kohteita kuten vesireittejä, kauniita metsämaita, suometsä-järvikomplekseja, näköalavuoria jne. Tämä kohderyhmi on siis verraten selkeästi rajattavissa. Näin erityisesti Lohjan ja Karjalohjan alueilla
luonnonmuistomerkkejä. Länsi-Uudenmaan luonnonsuojelusuunnitelma perustuu kolmena kesänä suoritettuun kenttätyöhön. Objektiivisemman lähtökohdan antaa Borgin (1969) selostama menette! y. Tätä edelsi peruskartan perusteella tapahtuva lupaavalta näyttävien alueiden etsintä sekä kirjallisuustietojen ja museonäytteiden koluaminen. Tässä kannattaa puuttua vain eräisiin yleisiin näkökohtiin, jotka perustuvat omakohtaisiin huomioihin. Alueella tiettävästi liikkuneet biologit haastateltiin. SUOJELUSUUNNITELMIEN TOTEUTTAMINEN Kaavoituksessa varattujen suoje. Kaavoitustoiminnan yleinen kulku ja toteutus luonnonsuojelun kannalta käy ilmi Annanpalon (1971) esityksestä. metsän käyttö ja monet muut talousmuodot ovat alueilla mahdollisia verraten vähäisin rajoituksin. Tällä pohjalla voitiin kenttätyö perustaa melko hyvien yleistietojen varaan. Tällaisia ovat esim. Siinä pyritään ensin kartoittamaan maiseman tekijöiden sijainti ja laatu kentällä. Toisena tutkimuskesänä oli työssä mukana lähinnä botanistina maist. Kolmantena kesänä syvennettiin aluekohtaista tarkastelua ja varsinaisiksi luonnonsuojelualueiksi soveltuvat kohteet tutkittiin niin tarkoin kuin mahdollista. 25 % maa-alasta sosiaalisen luonnonsuojelun tarpeisiin ja Pohjois-Suomessa vastaavasti 1015 %Tätä arviota tarkasteltaessa on muistettava, että esim. Inventointityön kuluessa selvisi, että luonnonsuojelusuunnitelmat keskittyvät melko yksioikoisesti kasvillisuuden ja geologisten muodostumien suojeluun. Maisemasuojelu on kaavoituksessa ainakin biologisen tarkastelun puolella perustunut lähinnä subjektiiviseen silmämääräiseen näkemykseen maiseman edustavuudesta. Alueen laajuus teki mahdottomaksi yhtä tarkan maaston osaalueiden tutkimisen kuin esim. Luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen kaavoituksessa lieneekin melko tarpeetonta valistuneella kulttuuriseudulla, missä maanomistajat oma-aloitteisesti suojelevat hiidenkirnuja, käärmekuusia, puukujanteita yms. Käytetystä menetelmästä johtui, että suojelusuunnitelma sisältää erittäin vähän ns. INVENTOINTITYÖN METODIIKASTA Inventointityön metodiikkaa on Wuorenrinne (1967) selostanut yksityiskohtaisesti. Helsingin lähikuntien alueilla on tehty. Näin ollen käytettiin ensimmäinen kesä koko alueen yleiseen tarkasteluun, jolloin käytiin jokaisella alueen 1 km 2 :n suuruisella lohkolla. Samalla saatiin joukko lausuntoja kohdeselosteiden tueksi, mikäli suojelutavoitteet joutuvat ristiriitaan muiden maankäyttömuotojen kanssa. Tämän jälkeen laadittiin kohdeselostukset ja suositukset hoitotoimista. Samoin voidaan tietysti tarkastella ilmakuvia ja peruskarttoja. numeroarvoja, tai heijastaa kohteista otetut valokuvat ruudukolle ja laskea siitä maisematekijöiden osuudet prosentteina. Verraten valmis suunnitelma lähetettiin lausuntokierrokselle alueella liikkuneille tutkijoille, eräille muille asiantuntijoille sekä muutamille tieteellisille seuroille. Tästä syystä Länsi-Uudellamaalla tehtiin riistanhoitopiireille tiedustelu, jonka perusteella parhaat riista-alueet sisällytettiin suojelualueisiin. Tutkimus täydentyi vielä eräiltä osin arvokkailla lisäyksillä, jotka otettiin suunnitelmassa huomioon. Toisaalta perustuu maisemansuojelualueiden valinta usein alueen biologisten osien ekologiseen kompositioon. Näiden huomioiminen tärkeinä eläinten lisääntymisalueina kaavoituksessa on usein verraten helppoa, sillä tällaiset alueet ovat tavallisesti soveltumattomia metsätalouteen tai rakentamiseen eikä ristiriitaa maankäyttömuodosta synny. Project Mar -ohjelma tosin tulee ehkä suojaamaan muuttolinnuston muutamat levähdysalueet, mutta huomiota tulisi kiinnittää myös vetisiin rantaniittyihin, murtovesilahdekkeisiin, umpeenkasvaviin järviin, keloutuneisiin metsiköihin, petolintujen pesäpuihin, suotilkkuihin jne. Näin valittiin joukko alueita lähempää tarkastelua varten. järvet, joet, suot, metsät, kalliot, rinteet, aukeiden laitamat jne. Näille voidaan sitten antaa esim. Suunnitelmassa pyrittiin kauttaaltaan noudattamaan edellä selostettu ja periaatteita aluevarausten luonteen ja määrän suhteen. Eläimistönsuojelu tulisi ulottaa pidemmällekin. Klassinen luonnonsuojelu seutukaavoituksessa raamaan n. Niinimäki, jonka kanssa tehtiin kasvillisuusanalyy146 sit valituista kohteista. Samalla kuitenkin jatkettiin uusien alueiden etsintää. H. Näillä periaatteilla voidaan myös kunkin alueen maisemakuvasta erotella paikalliset erityispiirteet ja valtakunnalliset yleispiirteet jne
Suomen Luonto 28: 34, 1969. Kaavoitusja rakennuslaki antavat teoriassa mahdollisuuden suojelun toteuttamiseen, mutta käytännössä aiheuttaa esteen varojen puute. Häyrinen, Kirjayhtymä, Helsinki, 1971, ss. Päiväämätön kirje, Helsinki, 1970, SS . Taro ja U. Helsinki, 1968, ss. Sisäasiainministeriön kaavoitusja rakennusasiain osasto. Näillä perusteilla myönnettyjä varoja tulisi käyttää seutukaavaliittojen suojelusuunnitelmissa esitettyjen kohteiden lunastamiseen kiireellisyysjärjestyksessä. 137. Tällaiset alueet palvelevat, alueen luonteesta riippuen, paitsi kuntalaisia myös ulkopaikkakuntalaisia ja mahdollisesti myös tieteellisen tutkimuksen tarpeita. Suomen Luonto 26: 62-67, 1967. 342364. Sisäasiainministeriön kaavoitusja rakennusasiain osasto: Seutukaavoituksen yleisohjeet. Luonnonsuojelu, toim. Voidaan ehkä lähteä periaatteesta, että ns. Rakennuslain 32a §, 69 § ja 115 § mukaan Valtioneuvosto voi myöntää varoja kunnille kaavojen toteuttamiseen, mikä toiminta pitäisi ulottaa koskemaan myös suojelualueiden lunastusta. 1165. Wuorenrinne, H.: Luonnonsuojelututkimuksen metodiikasta seutusuunnittelussa. lualueiden toteuttaminen voimassaolevien lakienja asetusten avulla on varsin heikolla pohjalla. Näin ollen alueiden lunastus kuuluu luontevasti valtiolle. 147. Borg, P.: Maiseman laatutekijöiden tutkiminen. Suunnitteluvaiheessa on aiheellista inventoida vanhat rakennukset ja muut kulttuurihistorialliset muistomerkit yhdessä luonnonmuistomerkkien kanssa. M alemmat antavat mielenkiintoisen lisän paikkakunnan nähtävyyksiin ja virkistysalueiden näkymiin. Tutkimus n:o 5, 1969, ss. KIRJALLISUUTTA Annanpalo, H.: Luonnonsuojelunäkökohtien huomioon ottaminen aluesuunnittelussa. Pietala, J.: Runkokaavojen virkistysja suojelualueiden sijoituksen ja mitoituksen tarkastelu. Seutusuunnittelun keskusliitto: Seutukaavan laatiminen, Runkokaavan laatimistyön malliohjelma. luonnonpuistotyyppiset suojelualueet ovat yleistä valtakunnallista merkitystä omaavia alueita palvellen lähinnä tieteellisen tutkimuksen tarpeita. 130. Rakennuskielto tai täydellinen suojelu edellyttävät tavallisesti kuntien taholta tulevaa lunastusmenettelyä, mihin toimintaan kunnat ainakin toistaiseksi ovat poikkeuksetta haluttomia. Tällöin alueiden lunastus olisi lähinnä kunnan asia, mutta valtion tulisi lunastustoimissa tukea kuntaa siinä määrin kuin alueella voidaan katsoa olevan myös valtakunnallista merkitystä. Lain mukaan tämä on mahdollista, mutta varoja ei ole koskaan tähän tarkoitukseen käytetty. R. Edelleen voi metsähallitus lunastaa alueita luonnonsuojelutarkoituksiin, mikäli sille osoitetaan tarpeelliset varat. Sen sijaan kohderyhmä IIV käsittää eriasteisia sosiaalisia tarpeita palvelevia aineksia
Kun viljelyskasvimme tällä tavoin väkilannoittein pakotetaan kasvamaan ilman niiden vaatimia muita edellytyksiä, jäävät niiltä suureksi osaksi puuttumaan kullekin lajille ominaiset muotovoimat (ns. Kun asiat kerran ovat päässeet tällaiselle tolalle, herää luonnollisesti kysymys, onko maataloutemme alun perinkään oikealla perustalla. Tämä on syy siihen, miksi ravintomme arvo ja maku kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana niin romahdusmaisesti on laskenut, aikana jolloin siirryttiin 'järkiperäistettyyn', luonnottomaan maatalousohjelmaan. biodynaaminen viljelymenetelmä, joka tarjoaa maataloudelle vaihtoehdon, jossa keinolannoitteet ja tuholaismyrkyt ovat tarpeettomia. Liikaa itseensä kemiallisia väkilannoitteita imeneet kasvit vaikuttavat pahimmillaan jopa myrkkyinä kuluttajiinsa. rationalisointi), ravintomme laadun jäädessä vaille huomiota. Jo nyt on siis syytä kehittää ja keksiä tuholaistorjuntaan myrkkyjä parempi vaihtoehto. Ajan mittaan hyönteiset tulevat immuuneiksi kaikille niitä vastaan keksimillemme myrkyille. intressipiirit epäedulliseen valoon. BIODYYNAAMINEN VILVELY Myrkkyja lannoitekemikaalitehtaiden kaltaisten liiketaloudellisten intressipiirien vaikutusvalta nyky-yhteiskunnassamme on, kuten olettaa saattaa, sangen korkea; esim. KASVIEN VASTUSTUSKYKY Paitsi että oman ravintomme arvo on hälyttävässä laskusuunnassa, myös viljelykasvien luontainen vastustuskyky tuhohyönteisiä ja tauteja vastaan on kyseisten voimien puutteen johdosta samassa suhteessa heikkenemässä. Maatalouden tehtävä tulisi nähdäksemme olla riittävän, elinkelpoisen, laadultaan tyydyttävän ja terveen ravinnon tuottaminen ihmisille. Alan laajempi tutkimus on vasta alullaan, mutta jo tähän mennessä suoritetut kokeilut ovat osoittaneet mene. Kasvit imevät itseensä täten suoraan veteen liuenneet lannoitteet sellaisenaan, mikä kyllä kiihdyttää kasvua, taaten siten määrällisesti hyvän sadon (vrt. viljavuoret). Markku Rämå· Biodynaaminen viljely Nykyisen maataloutemme paamääränä on tuottaa mahdollisimman suuret sadot mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman vähällä vaivannäöllä (vrt. Yleisesti ollaan siinä uskossa, että nykyään ei pääse hyviin satotuloksiin ilman suuria määriä keinoeli väkilannoitteita, ja että ainoa keino käydä sotaa tuhohyönteisiä ja erilaisia kasvitauteja vastaan on myrkkyjen käyttö. MAAPERA KÖYHTYY K ylväessämme lakkaamatta vuodesta toiseen väkilannoitteita viljelysmaille huolehtimatta sen enempiä maan hedelmällisyydestä, köyhdytämme sen kasveille (ja niiden kautta ihmiselle) tärkeistä hivenaineista. Näillä taasen on mainonnan avulla kaikki mahdollisuudet käsissään harhauttaa yksinkertainen ja rehellisyyteen luottava viljelyammatinharjoittaja vakinaiseksi asiakkaakseen; nimittäin tuholaisruiskutteiden ja väkilantojen huseeraajaksi pitkin peltojaan. Näihin asioihin kuuluu mm. Laajimmat tutkimustulokset Pohjoismaissa tältä alalta on julkaistuna Ruotsissa (Nordisk forskningsring för biodynamisk odling). huomattava osa sanomalehdistöstämme on kiistattomasti riippuvainen tehtaiden markkinointiportaan taholta tulevasta taloudellisesta tuesta, mainosten ja ilmoitusten tuottamista tuloista. formatiiviset tekijät), jotka ylläpitävät niiden elinvoimaa ja pi148 tävät lajinsa terveinä. suuntauksesta voimme löytää. Tänä päivänä vallitseva maatalousjärjestelmä sen sijaan on ensisijaisesti pantu palvelemaan liiketalouden ja teollisuuden pelisääntöjä. Mutta on luonnollisesti selvää, että kasvi, joka kasvaessaan on saanut pelkästään valmiita yksipuolisia ravinneaineita muuten köyhdytetystä ja hedelmättömästä maasta, ei laadultaan, ravintoarvoltaan ja maultaan vastaa tarkoitustaan. Osaksi siksi nämä lehtemme jättävätkin puhumatta asioista, jotka ovat omiaan saattamaan em. Kasvava väkilannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käyttö ovat siis suoraan riippuvaisia toisistaan; niiden suhde on suurin piirtein vakio. Mainittakoon vielä, että mitkään myrkyt eivät lopullisesti pysty hävittämään hyönteisiä; niillä pystytään vain tietyn ajan pitämään ne kurissa. Mitä huolestuttavaa sitten em. Tähänastiset suhteellisen pitkäaikaiset käytännön kokemukset ja tutkimukset biodynaamisen viljelyn alalta ovat toistuvasti antaneet vakuuttavia todisteita siitä, miten päästään sekä hyviin satotuloksiin että laatuunkin luontaisilla, biologis-dynaamisilla keinoilla. esim. Tästä tietenkin seuraa, että lisätään erilaisten myrkkyjen käyttöä, jotka eivät kasveista täysin haihdu ennen kuluttajan elimistöä; tosin meille usein uskotellaan aivan toista
Neliväriset merkit on ohessa kuva,ttu mustavalkoisina luonnollisessa koossaan. Entiseen tapaan merkkien kappalehinta on 10 p, mutta käytännöllisistä syistä niitä lähetetään vain joko 100 kpl erinä (10 mk) tai lajitelmana, jos sa on 10 kpl kutakin erilaista merkkiä (5 mk). nimi osoit e ______________________ _ lrroita keskiaukeama, laita tästä ja kiinnitä kirjeensulkij&lla tms, Liimaa postimerkki ja postita SÄ I L\'T;\ L V O:-i:\ON KASVOT Kirjeensulkijat SÄILYT;\ L V O!'>iNON KASVOT • SÄILYT;\ l.llU!'>i:-iO:-i KASVUT Suomen luonnonsuojeluliiton uudet kirjeensulkijamerkit ovat valmistuneet. Tilaukset kääntöpuolen kaavakkeella.. Suomen luonnonsuojeluliitto Fred ri kinkatu 77 A 11 00100 Helsinki 10 Läh
Näillä tuet luonnonsuojelua Tilaamalla Suomen luonnonsuojeluliiton levittämää aineistoa levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet liiton toimintaa taloudell isesti. . . 10,nipp. Julisteita Pallo on nyt meillä Ihminen, älä laske veteen Ihminen, älä pilaa ilmaa Ihminen, älä melua tyhjästä Koko maapallosarja DiDiTyy Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus (sarja) Merikotka Näyttely 8,8,8,8,25,8,8,6,kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl Kirjeensulkijoita Karhu, 100 kpl l lves, 100 kpl Maakotka, 100 kpl Helmipöllö, 100 kpl Kangasvuokko, 100 kpl Lajitelma, 10 kpl kutakin Muuta 10,nipp. sarj . . sarj. Luonnonsuojelu Toimiflan~I Reijo Taro ja UrPo l läyrinen LUONNONSUOJELUN KÄSIKIRJAT Alkuvuoden aikana on ilmestynyt kaksikin kotimaista luonnonsuojelun käsikirjaa. . nipp. D Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen korttisarja, 10 kpl 4,50 . Tilaus toimitetaan postiennakolla. kpl Suomen Luonnon juhlanumero 2-3/68 "Totaaliseen suunnitteluun " 3,kpl Suomen Luonnon tilauskortteja kpl Suomen Luonnon lahjakortteja kpl Osallistuminen Suomen Luon(M. Numminen) 10,50 kpl kpl kpl kpl kpl kpl non seuraavan numeron värikanteen (suoritapa alla rastilla) Nocturne/ Sinua, sinua ra kastan . kpl sidottuna 20,. pohjustettuna Äänilevyjä Joutsen lampi/ Antero (Sirut) Saastepilkku/ Elävien hauta (Magyar) Luonnonsujelu-EP 15,50,50,6,90 6,90 kpl kpl kpl sidottuna 33,kpl " Luonto ja luonnonsuojelu" (Otava) nidottuna 16,. pohjustettuna ruotsinkiel. Molempia voi tilata Suomen luonnonsuojeluliitosta ylläolevalla kaavakkeella. mk (Loiri) 6,90 Lautanen Guatemalan verta 18,Suojele luontoa ihmistäkin 16,peritään ylläolevan tilauksen yhteydessä D olen liittänyt oheen postimerkkeinä D Postikortteja Suomen luonnonsuojeluliiton korttisarja, 12 kpl 5,.. 10,nipp. 10,nipp. . Rasti alla olevassa ruudussa tarkoittaa, että vastaanottaja haluaa laskun. 10,nipp. kpl suomenkiel. Kirjayhtymän " Luonnonsuojelu " -kirjassa on sivuja 382 ja Otavan " Luonto ja luonnonsuojelu " -kirjassa niitä on 240.. Luonnonsuojelunäyttely, 12 arkkia " Luonnonsuojelu " (Kirjayhtymä) nidottuna 28,.. pohjustamattomana suomenkiel. 5,. A
Kahdentoista kortin sarjaa myydään viidellä markalla, jolloin siis ostaja saa " kaupanpäällisinä" kaksi korttia. Tilaukset voidaan parhaiten tehdä viereisen sivun tilauslomakkeella, jolla voi tilata entiseen tapaan myös lintupostikortteja.. Kunkin kortin takana on aiheeseen liittyvä lyhyt esittely. Maakotka Muuttohaukka Riskilä Sinivuokko Naali Metsäpeura Ahma Karhun pesä Näsiä Kylmän kukka Neidon kenkä Kalasääksi Luonnonsuojelu postikortit Suomen luonnonsuojeluliiton väripostikortit ovat valmistuneet. Kutakin korttilajia voi tilata myös erikseen , mutta tällöin ei sarja-alennusta voida myöntää. Korttien kappalehinta on 50 penniä. Niitä lähettämällä voi itsekukin tehokkaasti levittää tietoja suojelua kaipaavista lajeista ja suojelutoimenpiteistä. Kortteja on kaksitoista, joista neljä on lintuaiheista, neljä kasviaiheista ja neljä nisäkäsaiheista
,uokH J• pnjkolon. III0U9fflltliui ei metaoa juuri jo UtH Muu11l1 Euroopassa H on n,nrln,,lt\t\111. K,,nuun korp,1 ei koh11 enH 011. jolk• on kokonHn, S. linnut Suomessa on tavattu 236 pesiviä lintulajia. sukupuunoon K•nNnt1.101io auttoi: v1.101!na!n. Useat lajit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Pohjustettua näyttelyä on saatavissa myös ruotsinkielisin tekstein. jobll ultl muutami• pa1ej1, mutta nyt lhmiNn Lac,in e,imalhln Sukupuuuo uhka•. Nyky,lk1ln111 nyt joUl$1np,rlen mii1i liheslyy S. Näyttelyn hinnoittelussa on lähdetty omakustannusperiaatteesta, jotta sen sanoma voisi levitä mahdollisimman laajalti. 1950-luvulla oli joulHn kuolem,1smHn Vanh,n i.v,n muk11n tapetun tuhansia Mll80 vllhlyy vain 11imu..,., h•koml,. mintyJ1n 1untum,.,.. on Jilj1UI . Ul/almmat lajlt ovat uhatulmpla. Eräille myöhäisille tilaajille näyttely voitiin toimittaa vajavaisena. Näyttelyn tehoa tukee erinomainen painoasu . Koko · sarjan hinta on 15 mk+postikulut. yktlkln myrkynlYlt..,, ,a\'lnnon. Näyttelyn 68 valokuvaa ja ytimekkäät tekstit sisältävät pähkinänkuoressa Suomen luonnonsuojelun pääkohdat. Näyttely voidaan parhaiten tilata keskiaukeaman kaavakkeella, jolla myös muun materiaalin tilaaminen tapahtuu kätevästi.. Jil1elli on UI• p,11-. Kun näyttelystä nyt on otettu uusi painos, sitä voidaan jälleen toimittaa täydellisenä. Rll1tanhol10 ei korvu ltlinympirltt6i. Toista sataa lintulajla on vieralllut 166116 satunnaisemmin. Vajavaisten näyttelyiden omistaja kehotetaan täten suorittamaan täydennystilaus. vle,1,lu pe:lilli on tuholta. Näyttely käsittää 12 suurikokoista arkkia (60 x 76 cm) , joista kukin on omistettu yhdelle suomalaisen luonnonsuojelun osa-alueelle (nisäkkäät, linnut, kasvit, geologia, suo, metsä, puistot, erämaa, vesi , ilma, öljy ja maisema). Se sopii erinomaisesti myös erilaisten yleisötilaisuuksien yhteyteen. Näyttelyn ensimmäinen painos loppui viime vuoden luonnonsuojeluviikolla kesken. .. V1Jko9,elll.itikU on hi\'lnfl)'t melk.tn Me,iko!U d itlyy lhmiMft '-'ti. Ihminen tuhoaa lintujen asuinpaikkoja, vainoaa nlltA Ikivanhojen uskomusten vuoksi, myrkyttää nlltA. Tukeville pahveille pohjustettuna sen hinta on 50 mk + postikulut. ei 16ydi 19e0-ht11un,Ju1N oli v;ellj.ili-ill 1u11911tu PohJ&nmHn, K,inuun i• lahoavl• i.11tipuupökkelölti. Sen sijaan pohjustamaton ruotsinkiel inen näyttely on valitettavasti loppunut. 11 HI ltdet l)fflmir1uh11. Luonnonsuojelunäyttely on valmistettu Luonnonsuojeluvuoden 1970 valokuvakilpailun tuottamasta kuva-aineistosta erityisesti kouluja, kirjastoja ja kokoontumistiloja varten . Mukolk• uul koko SuomffN. on my,ky1t1,ny1 ,,,.,lko!kan ravinnon. jotku1itiitilti HuuhUJ1vi1 hlyylhfnlusu1ukHnkln M1Nlloh1uklt1elol1kHlinytuutll tal901na Suomankin l•epeilli ronla Mun, H vaatii hy6ntai9myrkkyj.i, jotka munel k1u1n nn suosimia ehaotonta kot1,,uh11
Biodynaamisten tuotteiden kysyntä on tarjontaa paljon suurempi; siksi maamme harvat tämän alan tuottajat eivät kohtaa markkinointivaikeuksia kuten muut viljelijät. Tarkoituksena on näin ollen luoda pohja biologiselle, tasapainotetulle viljelylle. 1. Suomessa on tällä hetkellä 25 biodynaamista pienviljelmää ja tavaton pula tuotteista. Syy siihen, miksei biodynaamisen tutkimuksen saralla ole päästy yleisempään käytäntöön, piilee osaksi siinä, että varat, jota kaikki tutkimustyö tarvitsee, on kanavoitu kulkemaan liiketalouden tiettyjä uomia myöten, objektiivisen tutkimustyön yleensä jäädessä varoitta. 2/1971 Biodynaamisen viljelyn opas 14 ( saatavissa Biodynaamisesta yhdistyksestä, Fredrikink. Saksassa biodynaamisesti viljeltyä maa-alaa on n. Demeter no. Ammattimaisia viljelmiä on siellä 50. telmän ylivoimaisuuden, kun on kysymys pitemmän tähtäimen maatalouspolitiikasta. 64 B 20, Hki 10) Biodynaarnisia koetuloksia käsitteleviä kirjasia saa tilata Ruotsista, (Nordisk forskningsring, Saltå, 15020 Järna, Sverige). Rasmussen: Biodynaamisen viljelyn opas no. Toinen syy on ihmisten myös luonnonsuojelijoiden suuret ennakkoluulot kaikkea sellaista kohtaan, joka hiemankin poikkeaa totunnaisesta, ajallemme ominaisesta mekaanis-automaattisesta suuntauksesta. Maataloudessamme vallassa olevan ja biodynaamisen tutkimuskentän ero on siinä, että ensiksimainittu pysyttelee pelkästään kemiallis-materialistisella pohjalla, kun taas jälkimmäinen on ottanut tehtäväkseen laajentaa tätä pohjaa tutkimalla niitä biologisia voimia, joista kasvija eläinkunta on riippuvainen, ja soveltaa niitä käytäntöön. 5 000 ha. Siirtyminen intensiiviseen teolliseen viljelyyn uhkaa nyt köydyttää maaperää ja tuotteiden ravintoarvoa. Suurin osa Suomessakin viljellyistä biodynaamisista tuotteista menee Ruotsiin. Ja biodynaamisesti tuloksiin pyrkimällä turha tuholaismyrkkyjen tarve häviää aivan itsestään. Biodynaamisella tilalla pidetään maa hedelmällisenä sekä nyt että tulevaisuutta silmällä pitäen, (kompostointi, vuoroviljely, elimelliset lannoitteet, biologiset kasvinhoitoaineet, heinänurmi, karja ym.) eikä köyhdytetä sitä käyttämällä yksipuolisia synteettis-kemiallisia keinolannoitteita. D 149. Perinteellinen luonnonläheinen maatalous oli monilta osiltaan sukua biodynaamiselle viljelylle käytttäessään luontaisia lannoitusaineita ja toimiessaan ilman tuholaishävitteitä. Biodynaamisen viljelymenetelmän nimenomaisena tarkoituksena on tuottaa laadullisesti niin elinvoimaisia ja terve1ta satoja, etteivät taudit ja tuholaiset pääse niitä turmelemaan, sekä luontaisilta ravinnevoimiltaan niin täysipitoisia tuotteita, että ne myöskin maittavat ja maistuvat ihmisille. 0. Ruotsissa kysyntä ylittää moninkertaisesti tarjolla olevien tuotteiden määrän. Ja siellä missä saadaan aikaan todella objektiivisia tutkimustuloksia, puuttuvat »johtavat tahot » välittömästi asioiden kulkuun tarkoituksena haudata tiedot, joilla varmastikin olisi vähitellen muutosta aikaansaava vaikutus. KIRJALLISUUTTA mm. E
Lisäksi laitos joutuu osallistumaan yhä enemmän asiantuntijana maamme kannalta tärkeiden vesialueiden suojelutoimintaan sekä alan kansainväliseen yhteistyöhön ItäERAITA KOMMENTTEJA Hallituksen esityksessä vuoden 1972 tuloja menoarvioksi ehdotettu ympäristönsuojelun hallinnon keskittäminen sisäasiainministeriöön perustetta vaan ym.päristönsuo jel uosastoon on myös valtion luonnonsuojeluvalvojan jo pitkään ajaman linjan mukainen ratkaisu. Virallinen luonnonsuojelu: meren maiden p11nssa. O saston asiana olisi myös huolehtia yleisestä luonn.onja maisemansuojelusta sekä ilmansuojelusta ja meluntorjunnasta. Y mpäristönsuojelunosaston tehtäviksi annettaisiin samasta ajankohdasta luikien lakkautettavan metsäntutkimuslaitoksen luonnonsuojelutoimiston nykyisin hoitamat tehtävät sekä osa ympäristönsuojeluneuvottelukunnalle kuuluvista tehtävistä. Tämän mukaises-ti ehdotetaan sisäasiainministeriöön perustettavaksi 1. Vesi hall1nnon tieteeHinen neuvottelukunta, ja vesiasiain neuvottelukunta, yhteensä 60 000 mk. Yleisen meritieteen osastolle ehdotetaan perustettavaksi yksi osastonjohtajan virka (B 4). Välttämätön toiminnan laajentaminen siirtyy pakostakin seuraaviin vuosiin. MERENTUTKIMUSLAITOS Merentutkimuslaitoksen tehtäviin kuuluvien meritieteellisten tutkimusten osalta on osoittautunut tarpeelliseksi tehostaa laitoksen toimintaa erityisesti ympäristönsuojeluun liittyvien tutkimuskohteitten, kuten asutustaajamien ja teollisuuden jätevesi,en vai,kutusten tutkimis~si eri alueilla. Joka tapauksessa olisi huolehdittava siitä, että yleisellä luonnonja ma·isemansuojelulla olisi v. 1970 vesiensuoje-lun neuvottelukunnan tultua lakkautetuksi.. 3. Ympär,istönrnojel unosaston tehtäväksi ehdotetaan ympäristönsuojelua koskevien asioiden yleinen johto ja koordinointi, tutkimus, suunniNelu, valvonta, kansainvälisten yhteyksien hoitaminen sekä tiedotustoimi. Luonnonsuojelu vuoden 1972 tuloja menoarvioesityksessä YMPKRISTONSUOJELUN ORGANISAATION UUDELLEEN JARJESTA.MINEN Menoarvioesity,ksessä vuodelle 1972 on ehdotettu ympäristönsuojelun yleisvastuun ja keskeisten ympäristönsuojeluasioiden hoidon siirtämistä sisäasiainministeriön hallinnon ailaan. Y mipäristönsuojeluneuvottelukunta tuhaisiin siirtämään valtioneuvoston kansl·ian alaisuudesta sisäasiainministeriön alaiseksi ympäristönsuojeluneuvostoksi, jolloin neuvottelukunnan tehtävät tarkistettaisiin uutta ympäristönsuojeluorganisaatiota vastaaviksi. Laitoksen orga nisaation, joka käsittää nykyään vedenkorkeusosaston, jääosaston ja varsinaisen meritieteen osaston, tilalle ehdotetaan perustettavaksi jääJa vedenkorkeustunkimuksesta vastaava fysikaalinen osasto, lähinnä ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä suorittava yleisen mermeteen osasto sekä kemiallista ja biologista tutkimustyötä tekevä kemiallis-biologinen osasto. Myös vesihallinto ehdotetaan sii rrettäväksi samassa yhteydessä ympanstonsuojelunosaston alaiseksi, koska ympäristönsuojelun hallinnon ja siihen huomattavalta osalta liittyvän vesihallinnon tulisi voida toimia läheisessä yhteistyössä maankäytön suunnittelusta ja asuntotuotannosta vastuussa olevien viranomaisten kanssa. Y mpäristönrnojelttnosaston rakenne: Sopimuspal·kkaiset: 1 osastopäällikkö S 17 1 ylitarkastaja S 13 2 suunnittelijaa S 12 2 suunnittelijaa S 10 Peruspalkkaiset: 1 vanh. Yleisen luonnonja maisemansuojelun (luonnonsuojelutoimiston toimiala) välttämä•töntä ja jatkuvasti siirtynyttä kehittämistä ei sen vuoksi voitane saada käynt·iin esitetyn budjetin puitteissa. Ilmansuojelun ja meluntorJunnan osalta olisi kysymys hallinto150 orga nisaatiosta kuitenkin otettava tarkemmin haMittavaksi näitä asioita koskevan aineiston lainsäädännön valmistuttua. Neuvottelukunnat on perustettu v. Esityksen puutteina on pidettävä sitä, ettei vahion luonnonsuojelutoimistoa ole ehdotettu siirrettäväiksi osastoon omana yksikkönään kuten ympäristönsuojelun orga nisaatiotoimikunta ehdotti mietinnössään. Osast,oon ei ole esitetty muitakaan toimistoja ja sen resurssit ovat ympäristönsuojelun koko laajuuden (yleinen luonnonja maisemansuojelu, vesiensuojelu, ilmansuojelu, meluntorjunta ym.) huomioon ottaen sekä työvoimaan että käytettävissä oleviin varoihin nähden perin niukat. 1972 lukien ympäristönsuojelunosasto. 1972 käytettävissään edes ne NEUVOTTELUKUNNAT Ympäristönsuojeluneuvottelu:kunta, 1.3.1972 a•lkaen ympäristön suojeluneuvosto: 163 000 mk Vähennys (37 000 mk) johtuu siitä, että osa neuvottelukunnan tehtå.vistä siinyy ympäristönsuojclunosaston hoidettaviksi. hallitussihteeri B 2 1 tarkastaja Ylimääräiset: tiedotussi,hteeri A 27 A 20 1 tutkimusapulainen A 10 Lisäksi osastojen yhteisiksi ehdotetaan perustettava•ksi 1 kanslistin, 3 toimistosi•hteerin, 1 konekirjoittajan ja 2 toimistoapulaisen virat
Suurena puutteena on pidettävä sitä, että budjettiin ei sisälly määrärahaa luonnonsuojelualueiden perustamisesta maanomistajille maksettaviin korvauksiin. 1970 muodostettu valtion r-iistantutkimuslaitoksesta ja maataloushallituksen ikalat.vloudellisesta tutkimustoimiswsta. Vesien tutkimus ja suunnittelu: Vesiensuo jelumaksuilla rahoitettava vesiensuojel utoimin ta, vähennys 150 000 mk Muu vesien .tutkimus ja suunnittelu, lisäys 700 000 mk Vesihuoltolaitteiden rnkentamisen korkotuki, Lisäys 600 000 mk Lainojen koikonaismäärä v. Kalantutkimusosaston osuus v. riistaeläimiin kuuluvan hirv-en vahingot maaja metsätaloudeHe korvataan, mutta rauhoitetun kurjen aiheuttamien vähäisten vahinkojen korvaamiseen ei ole varoja. Ympäristönsuojelun hallinto lääninportaassa jää vielä odottamaan kaipaamaansa vahvistusta, sillä tuloja menoarvioon ei sisälly läänien ympäristönsuojelun tarkastajien virkoja. Kurkien ampuminen ei missään tapauksessa ole ratkaisu tähän ongelmaan. Kun valtion luonnonsuojelunvalvojan tehtävistä säädetään monessa laissa ja myös Ahvenanmaan lainsäädännössä, edellyttää luonnonsuojclunvalvojan viran (ja luonnonsuojelutoimiston) lakikauttaminen joko vastaaviin lakeihin tehtäviä muutoksia tai erityistä lakia luonnonsuojelunvalv,ojan tehtävien siirtymisestä sisäasiainm inist-eriöön. D 151. mk RIISTAJA KALATALOUS Hirvielä·inten tuottamien vahinkojen korvaaminen, lisäys 55 000 mk Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen, lisäys 1 500 mk Petoeläinten tappamien porojen korvaaminen, edelleen Kalavesien ja riistan hoito valtion mailla, .Jisäys 288 000 mk Määrärahasta käytetään 50 000 mk Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalavesien perust utkimuksiin ja niiden peru~teella laadittavien hoitosuunnitelmien tekemiseen sekä 50 000 mk latvav,esistöissä sijaitsevien tarpeettomien, vad luskaloille ja niiden poiilrnsiJrle haittaa tuottavien uittola-itteiden poistamiseen ja muuttamiseen. VESIENSUOJELU Katselmusto~mitukset Ja ves·istöj,en valvonta, lisäystä 215 000 mk. mk 2,9 milj. mk 25 milj. 1971 maaja metsäta,lousministeriön alaisuudessa. mk 620 ooo mk 8 500 mk 160 000 mk 790 000 mk 100 ooo mk 26 000 mk 1 959 000 mk 3 066 200 mk 541 ooo mk 450 000 mk 1 ooo ooo mk 1 761 200 mk 70 ooo mk 70 ooo mk 50 000 mk 70 ooo mk 490 ooo mk 60 ooo mk 300 000 mk vähäiset resurssit, mitkä sillä ovat olleet v. Vesioikeudelliset kalatalousselvitykset, lisäystä 50 000 mk Vai tion kalastuksen vai von ta, edelleen Kalastuksenhoitomaksut kaiJatalouden edistämiseen, vähennystä 500 mk Riistanhoitomaksut riistanhoidon edistämiseen, lisäystä 1 004 300 mk Määrärahasta käytetään riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistantuikimusosastojen menojen rahoittamiseen Petoeläinten tapporahat, edelleen Ka'1akannan hoitovelvoitteet (vesioikeuden päätösten perusteella) edelleen RIISTAJA KALAT.A'.LOUDEN TUTKIMUSLAITOS Laitos on v. Parempi ja la1nsäädäntötoimenpitei tä kaipaamaton ratkaisu olisi, että valtion luonnonsuojelunvalvojan toimistoa ei lakkautettaisi, vaan se siirrctta1s11n sisäasiainministeriöön, kuten ympäristönsuojelun organisaatiotoimikunta ehdotti. Tätä menettelyä puoltaa myös se, että luonnonsuojelunvalvojan nimike on jo puolen vuosisataa käytännössä olleena syöpynyt y.leiseen tietoisuuteen. Määräraha maan hank1kimiseksi luonnonsuojelu-tarkoituksiin ei ole kohonnut, se on päin vastoin vähentynyt 10 000 mk:Ua. 1972 Vesiensuojelulainat teoUisuudelle vientimaiksulainojen kuoletuksina kertyvistä varoista, lisäys 1 milj. Laitoksen riistantutkimusosaston menoista pääosa rahoitetaan riistanihoitomaksuina kertyvistä varoista (541 000 mk). Ruotsin jälkeen vi ime vuonna Norjassa on perustettu jokaiseen lääniin (fylke) luonnonsuojelutarkastajan virat. Ei voida nimittäin pitää asianmukaisena sitä, että esim. Puutteena on pidettävä myös sitä, ettei rauhoitettujen eläinten, kuten kurjen ja kalasääksen maataloudelle ja kala-taloudelle (kalanviljely) aiheuttamien vahin•kojen korvaamiseen ole budjetissa osoite.ttu varoja. 1972 menoista on LUONNONSUOJELUALUEET JA ULKOILUALUEET Metsähallitus: Luonnonja kansal,l,ispuistojen hoito, ,Jisäys·tä 10 000 mk ULkoi-lutoiminnan hoito, edelleen Autiotupien rakentaminen, vähennys 50 000 mk Metsäntutkimuslaitos koeasemien ja luonnonsuojelualueiden hoito, edelleen Maan hank1kiminen luonnonsuojelutarkoitu1ksiin, vähennys.tä 10 000 mk VALTAKUNNALLISTEN LUONNONSUOJELUJARJESTOJEN VALTIONAPU, edelleen OLJYV AHINKO JEN TORJUNTA Oljyvahinkojen torjuntakalusto 450 000 mk 50 000 mk 2,7 milj. mk 10 milj. Tässä yhteydessä on todettava, että luonnonsuojelualueiden ostamista valtiolle hidastaa henkilökunnan vähyys metsähallinnossa
johtopäätökset: Alkon pullojen perusjätteen jakauma kevätlaskennassa vastaa likimain vähittäismyyntitilastoja. Tutkimuksessa pyrittiin myös saamaan selville, oliko olemassa tiettyjä pulloryhmittymiä, jotka taas heijastaisivat jonkinlaista tiettyä käyttäjäkuntaa. Maantielle niitä oli kertynyt keskimäärin n. Olutpullojen jakaantuminen luonnossa vastaa suunnilleen virvoitusjuomapullojen jakaantumista ja ne muodostavat yhdessä eri tyypeillä 20 30 % kaikista jätteistä. Numeroita tarkkailtaessa on kuitenkin muistettava, että laskenta kohdistettiin erityisesti paikoille, joista uskottiin löytyvän runsaasti juuri Alkon pulloja, mikä on omiaan kasvattamaan niiden suhteellista osuutta. Tämä merkitsee siis sitä, että tutkituilla kohteilla on oma jäterakenteensa. Toinen laskenta suoritettiin syksyllä, joten silloin voitiin saada jonkinlainen kertymä selville. Ruotsissa on päädytty suosittelemaan alumiinista valmistettua tölkkiä. kahdeksan näytepätkälle eli 2 kpl/km noin viiden kuukauden aikana. Tosin nykyisellä palautushinnalla voidaan tilannetta parantaa ehkä riittävästi, sillä syksyisessä kertymäaineistossa on juuri näiden tuotteiden suhteellinen osuus pienentynyt eniten kevätlaskentaan verrattuna. Aineiston perusteella näyttää ilmeiseltä, että korkea palautusprosentti n. Yleisellä palautuspullojen määrän nousulla näyttää olleen myös kertymää pienentävä vaikutus, sillä syyslaskennassa on Alkon pullojen suhteellinen osuus muutaman prosenttiyksikön verran alhaisempi kuin keväällä. Jakaantumatarkastelut ovat näin ollen ehkä laajemmaltikin yleistettävissä.. Uutisia Ja tiedotuksia ALKON ROSKAANTUMISTUTKIMUS VUONNA 1970 Oy Alko Ab suoritti vuonna 1970 koko maan käsittävän roskaantumistutkimuksen, jossa aineiston kerääjinä käytettiin Luonto-Liitto ry :n jäseniä. Aineiston käsittelijöinä olivat Kalervo Eriksson ja Kari Kärkkäinen. Virvoitusjuomapulloja oli kertynyt hiukan enemmän. Samalla kerättiin laskennassa olleet pullot pois. Kesäkauden kertymä vastaa pääpiirteissään samaa jakaantumasuhdetta. Kovin suuria eroja ei jätejakaantumassa eri kohdetyypeillä kuitenkaan syntynyt, vaan kertymäaineiston tarkastelu osoittaa jätesuhteiden eri kohdetyypeillä olevan valtasuhteiltaan tasainen. Tuotekohtainen palautushinnan korotus tuskin paljonkaan nostaisi kokonaispalautusta, mutta vähentäisi maisemassa selvimmin näkyvää kertymää puistoissa, uimarannoilla ja tanssilavojen ympäristössä. Analyysin tulosten perusteella voitaisiin ajatella, että tiettyjen suosittujen Alkon pullojen palautus hintaa mahdollisesti nostettaisiin tuotekohtaisesti. Rotaroitu faktorianalyysi antoi tulokseksi neljä käyttökelpoista ryhmää; viinipulloryhmä, josta silti puuttuivat kalliit viinit; kulutuspulloryhmä, mihin kuuluvat myyntitilastojen kärjessä olevat juomat (viina, olut, ym.); kalliiden juomien ryhmä, jossa nimensä mukaisesti ovat edustettuina kalliit juomat (konjakit ym.) sekä korvikeaineryhmä, joka muodostuu pääasiallisesti kaasutinja talousspriipulloista. Näytteessä oli kaikkiaan 179 hyväksyttyä kohdetta maanleirintätanssitiet alueet lavat Alkoholijuoma28,9 26,9 53,8 pullot Muut Alkon 4,2 2,2 1,6 pullot Muut pullot ja 66,9 70,9 44,6 pussit Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 152 eri puolilla maata, myös sellaisilta paikkakunnilta, joissa Alkon myymälää ei ole. Pullojen kertymästä suoritettu analyysi antoi olettaa, että on olemassa tiettyjä käyttäjäryhmiä, jotka liikkuvat tietyillä paikoilla ja käyttävät tiettyjä juomia. Lajilleen määritettyjen Alkon pullojen esiintyminen on korkein tanssilavojen ympäristössä, kun taas muiden jätteiden osalta tilanne on päinvastoin. Tällöin tulisivat kysymykseen väritön uimapuisAlkon käyrannat tot mlät mälät 34,1 29,3 27,8 26,5 5,0 16,0 5,2 25,0 60,9 54,7 67,0 48,5 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0% viinipullo sekä ruskeat viinipullot, jotka näyttävät olevan runsaaseen käyttöön liittyviä ja herkästi maastoon joutuvia tuotteita. Mutta tuona aikana oli olutpullojen palautusprosentti ollut erittäin korkea. 54 % jää pitemmäksikin aikaa nyt saavutetulle tasolle. Oma kysymyksensä on, tulisiko kertakäyttöisen tölkin olla kuten Ruotsissa ja USA:ssa palautuskelpoista alumiinia, jonka hajoamisaika luonnossa on amerikkalaisten selvitysten mukaan huomattavasti pitempi kuin tavallisen peltitölkin. Karkeasti ottaen voidaan todeta, että lasketuista jätteistä on kolmannes virvoitusjuomaja olutpulloja. Tutkimuksen tulokset on nyt julkaistu Alkoholipolitiikka-lehden elokuun numerossa. Nämä tulokset ovat juuri sellaisia kuin voidaan olettaa, sillä runsasta alkoholijuomien tilapäistä käyttöä esiintyy juuri tanssitilaisuuksissa, kun taas leirintäalueilla käytettäneen enimmäkseen virvoitusjuomia, maitoa ja olutta. Tutkimuksessa oli olutpullojen osuus noin 9,2 % kertymästä. Toisaalta voi samoilta paikoilta odottaa löytyvän runsaasti myös muita laskennan kohteena olleita jätteitä. Tutkimuksen lähtökohtana oli keväällä suoritettu laskenta eri tyyppisillä paikoilla, joilla oletettiin olevan huomottavia määriä Alkon pulloja
.. Luontoon haitallisesti vaikuttavi·sta esityksistä on vaiettu. Tämän uuden tutkimuksen tulokset valmistunevat ensi keväänä. Vuonna 1971 laskenta uusitaan, ·jotta saataisiin selville myös kertakäyttöisen oluttölkin osuus jätejakautumassa. Edustaja Mäki·sen ym. Täten niistä saadaan selvi tystä myös ma1mttujen eläinten esiintymisrunsaudesta maan eri osissa. Saimaannorppa rauhoi tettii n vuonna 1955 ja se merkittiin vuonna 1967 •kansainvälisen foonnon suojelujärjes,tön (I.U.C.N.) harvinaisten ja erityisen suojelun tarpeessa olevien eläinten luetteloon. ehdotus laiksi luonnon hoidosta ja suojelusta on tälle rinnakkaislakiehdotus. Nii npä monista, siihen aikaan vahinkoeläiminä pidetyistä eläinlajeista on tullut harvinaisia sekä rauhoitettuja ja suojeltavia eläinlajeja. Listasta olisi tullut ehkä 1,iian pitkä . Suomen Kalastusyhdistys maksoi perustamisensa alkuvuosina tapporahoja sella.isista muka kalastusta vahingoittavista eläimistä, kuin kalasääksestä, saimaanorpasta ja saukosta sekä kuikasta ja kaakkurista. Saukot, kuikat ja kaakkurit ovat myös suojeltavia eläinlajeja. "Luonnonsuojelull iksi" on tulknttu vain sellaiset ehdotukset, jotka hyväksyttyinä toimisivat luonnon hyväksi. Näiden aloitteiden merkitys lainsäädäntötyön kanalta on meLko vähäinen ; niitä kaikkia ei anna edes ehditä käsittelemään (halfouksen esityksillä on etusija) ja vai n harvat niistä saavat eduskunnan siunauksen. Mielenkiinto tässä tapauksessa piileekin siinä, minkälaisten ehdotusten tekemiseen luonnonsuojelu vuosi keskusteluineen on kansaned ustajia innostanut. Pekka Nimla "V AHINKOEUi.IMISTK" SUOJELUKOHTEITA Viime vuosien aikana luonnonsuojelu on kehittynyt huomattavasti etenkin siltä tasolta, mill ä tavalla luontoa kohdeltiin esimerkiksi viime vuosisadan lopulla. 17304 mk Mainitussa kirjoituksessa on en taulukoissa esitetty myös näiden vahinkoeläinten lukumäärät eri vuosien ja eri läänien osalta. 527 kpl Silloisista vahinkoeHiimistä ovat varsi nkin kalasääksi ja saimaannorppa olleet jo useita vuosia erityisen rauhoituksen ja suojelun kohteina. Halli-tuksen esitys on odotettavissa, vaikkakaan sitä ei vielä ole annettu eduskunnalle. 1971 Kansanedustajilla on mahdollisuus tehdä valtiopäivien alussa kolmenlaisia aloi tteita: 1) lakialoi,te, joka s,isältää lain muotoon puetun ehdotuksen uuden lai n säätämiseksi, tai voimassaolevan muuttamiseksi, selittämiseksi tai kumoamiseksi; 2) raha-asia-aloite, joka sisältää ehdotuksen jonkin määrärahan ottamiseksi valtion tuloja menoarv10on seuraavaa varainhoitovuotta varten; 3) toivomusaloite, joka sisältää ehdotuksen, että eduskunta esittäisi hallitukselle toivomuksen toimenpiteeseen ryhtymi,seksi sen toimiseksi sen toimivaltaan kuuluvassa as-iassa. Kalastusyhdistyksen varai nhoitaja Alfthanin pitämä esitelmä "Suomen kalastusyhdistyksen palkinnot kalastusta vahingoi ttavien eläinten tappamisesta" on julkaistu Suomen Kalastuslehden vuoden 1899 numerossa 10 -1 l (sivut 185-190). Vuoden 1971 valtiopäiväaloitteet luonnonyhteensä suojelullisia lak.ialoitteet 169 kpl 2 kpl raha-asia-aloitteet 143 kpl 1 kpl toi vomusaloitteet 11014 kpl 22 kpl "LuonnonsuojeluHisten" aloitteiden poiminta on tauahtunut pelkästään luettelon avulla, joten joku on saattanut huomaamatta jäädä käsittelyn ulkopuolelle (jos näin kovista tarkistamisista huolimatta on päässyt tapahtumaan, syynä ei ole tarkoi.tuksellinen di,skriminointi, vaan peLkkä epähuomio). Toivomusaloitteista on lisäksi huomattava, etteivät ne juridisesti sido halli,tusta, vaikka eduskunta olisi ne hyväksynytkin. Tämän kirjoituksen mukaan Kalastusyhdistys suoritti vuosina 18921898 tapporahoja näistä vahinkoeläimistä seuraavan lukumäärän ja silloisen rahamäärän mukaisesti: kalasääksi 527 kpl 764,5 mk saima:rnnorppa 88 264 saukko 2714 10668 kuikka ja kaakkuri, yht. Ehdotuksessa on huomattavia parannuksia mm. 5605 5607,5 Yht. Lakialoitteet Uutta luonnonsuojelulakia on odotettu kauan. J o vuonna 1960 valtio asetti komitean, jonka mietintö valmistui vuonna 1965. maankamaran ainesten ottamisesta; ehdotuksen mukaisesti siihen tarvitaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lupa ja luvan hakijan on esitettävä erityinen ottami·ssuunni,tel153. Seppo Hurme LUONNONSUOJELUA KOSKE VAT EDUSKUNTAALOITTEET V. Yleisen käytännön muka.isesti seuraavassa mainitaan vaÅn aloitteen ensimmäisen allekirjoittajan nimi. Kalasääksiä oli tapettu vuosina 1893-1 898 eri lääneissä seuraavasti: Uudenmaan lääni 128 kpl Turun 24 Hämeen 51 Viipurin 7 Mikkelin 20 Kuopion 50 Vaasan 66 O ulun 181 Yht. Mäkisen ehdotukseen kuulu vat mm. Ne nimittäin elävöittävät maamme vesiluontoa suu re,ti ja säilyttävät vesirikkaan maan alkuperäisen luonnon monipuolista tenhoa. määräykset luonnonhoidon ja suojelun hallinnosta (keskitys sisäasiai nmini~teriöön), luonnonsuojelualueiden, muistomerkkien ja -säästiöiden perustamisesta ja hoidosta, maiseman hoidosta ja suojelusta sekä kasvien ja eläinten yleissuojelusta. Tutkimusmenetelmät pysyvät myös edelleen samoina. Asiaa on sen jälkeen käsitelty maatalousministeriössä
aloitteessa nimittäin ehdotetaan, että eduskunta ottaisi vuoden 1972 tuloja menoarvioon 500 000 mk:n määrärahan petojen porohoidolle aiheuttamien vahinkojen ja hukkaan menneiden työpäivien korvaamiseksi. Varsi nai sen ehdotuksen lisäksi on mainittu joitakin tekijöiden esittämistä perusteluista. Mera-ohjelmaan sisältyvä suonojituskampanja on vuoS1Satamme mittavimpia virheinvestointeja. Oulunjärven suojelemiseksi saasteilta ja vedensäännöstelyhaitoilta (Kortesalmi ym.) Iijoen yläjuoksun ruoppausJa pengerryshankkeen estämiseksi (Kortesalmi ym.) Kainuun vesi,en moninaiskäytön kokonaissuunnitelman laatimiseksi (Kortesalmi ym.) Koillis-Pohjanmaan vesien moninaiskäytön kokonaissuunnitelman laatimiseksi (Kortesalmi ym.). Raha-asia-aloitteet Näistä aloitteista vain yksi oli katsottavissa luonnonsuojelulliseksi ja sekin vain välillisesti. Etelä-Suomen kanalintukannan elvyttämiseksi ja riistalintujen rauhoittamiseksi (Syrjä ym.). suden ja ahman täydelliseksi rauhoittamiseksi (Salolainen ym.). sillä, että pakkausten osuus kiinteistä ptte1sta kasvaa koko ajan ja että nämä siten aiheuttavat yhteiskunnalle yhä enemmän kustannuksia sekä ympäristön ja muun luonnon roskaantumista. Westerlund); mallina Ruotsin organisaatio kä yuökelpoisen rahoi-cuskoneiston aikaansaamiseksi ympäristönhoitoa varten (Stenbäck ym.). vesi,lainsäädännön tarki.stamiseksi siten, että vesiasioissa toimivien tuomioistuanten olisi täsmällisesti määriteltävä päätöksen sisältö ja perustelut (Westerholm ym.) ensisijassa kuntien velvoittamiseksi laivajätevesien vastaanottolaitteiden hankkimiseksi vilkasfokenteistcn reittien pää1esatami,in (S. Kortesalmen ym. Pohjois-Suomen luonnonvarojen tutkimusaseman suunnittelua ja rakentamista varten Rovaniemelle (Hanhirova). Väyrynen ym.). selvityksen aikaansaami·seksi toteamatta jää vien petovahinkojen suuruudesta sekä näiden vahinkojen korvaamiseksi poromiehille paliskuntien välityksellä (P. Aloitteentekijät asettavat luonnonsuojelusäädäntöä uudistettaessa päämääräksi kokonaisvaltaisen ratkaisun, jossa otetaan huomioon luonnonvarojen hoito luonnon tasapainon edellyttämällä tavalla, sosiaalisen luonnonsuojelun ja -hoidon tarpeet sekä alkuperäisen luonnon suojelu (ehdotuksen johdanto). jätevesien kemiallisten puhdi-stuslaitosten aikaansaamiseksi si ten, että valtio vastaisi puolella perustamiskustannuksista (Procopc ym.). maisemallisten seikkojen huomioon ottamisessa pellonmetsitykscssä (Salo ym.). Ruotsissa on tällainen menettely jouduttanut laitosten kehi,ttämistä. Mera-ohjelman tarkistamiseksi kansantalouden ja luonnonsuojelun etujen mukaisesti (Kohtala ym.). Aloitteentekijät katsovat, että petovahinkojen täysimääräinen korvaaminen on eh154 <loton edellytys harvinaisten petoeläinten säilyttämiseksi maassamme. Myös sanktioita on eräiltä osin kovennettu. Toivomusaloitteet Koska tämän tyyppisiä aloitteita oli niinkin runsaasti, tyydyn esittelemään ne seuraavassa luettelomaisesti. ehdotuksella laiksi toimenpiteistä eräiden pakkausten ympäristölle aiheuttamien haittojen estämiseksi pyritään puuttumaan pakkausalan kehitykseen. Koiviston ym. Eduskuntaa pyydetään lisäksi hyväksymään toivomus, että hallitus ottaisi v. 1972 tuloja menoarvioesitykseen 100 000 mk:n avustuksen Suomen luonnonsuojeluliitolle ja Naturoch miljövilrd rf:lle (Salolainen ym.). Valtioneuvostolle myönnettäisiin aloitteen mukaan oikeus päätöksellään kieltää pakkau.saineen tai pakkauksen käyttö tai rajoittaa 5itä, milloin näiden todetaan aiheuttavan luonnon ja ympäristön erityistä roskaantumista tai huomattavia lisäkustannuksia jätehuollolle. Peltoje.n metsityksessä ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota maisemallisiin seikkoihin, vaan luontoa on tuhottu valtion rahoituksella. Luonnonsuojelun etujen mukaista on kuten usein on korostettu näiden vahinkojen täysimääräinen korvaaminen. Allekirjoittajat perustelevat aloitettaan mm. 300 000 mk :n määrärahan Saimaan vesistön mahdollisten öljyvahinkojen torjumiseen tarvittavan kaluston hankkimiseen ja henkilökunnan kouluttamiseen (E. Pääperiaatteena tulisi olla, että suunnittelulla, rajoittavalla lainsäädännöllä ja verohelpotuksilla yritetään ohjata yhteiskuntakehitystä ympäristöystävälliseen suuntaan. Uutisia ja tiedoituksia ma, jonka mukaan to1m11111an vaikutusta ma1sem,1an voidaan harkita. Niemelä ym.).. Summa on 340 000 mk suurempi, kuin mitä tähän tarkoitukseen on tälle vuodelle myönneoty. Westerlund ym.) Oulun ympäristön ammatti-, omatarveja virkistyskalastajien ja muun asujamiston suojelemiseksi suurteol,lisuuden ja asutuksen aiheuttamalta Oulun seudun vesialueiden saastumiselta (Kortesalmi ym.). huuhkajan, piekanan, varpushaukan ja korpin rauhoittamiseksi (Salolainen ym.). Sului·ssa mainitut aloitteentekijät ehdottavat eduskunnan hyväksyttäväksi toivomuksen, että hall-itus ryhtyisi toimenpiteisiin selonteon aikaansaamiseksi maan, veden, i·lman ja elintarvikkeiden saastumisen asteista ja saastumisen lieventämiseksi ja ehkäisemiseksi (Järvenpää ym.) luonnonsuojeluhallituksen perustamiseksi (S. Niinpä ehdotettuun summaan sisältyisivät, paitsi tietoon tulleiden myös tietoon tulemattomien petovahinkojen sekä poronhoitajille petoeläimistä aiheutuneen hukkaan menneen työajan korvaukset
Suomen luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että tätä tavoitetta ry hdytään välittömästi roteuttamaan metsänparannuslakia ja asetusta uudistettaessa. Myös metsä nparannusorganisaatioiden omaa itsenäistä, luonnonsuojelua koskevaa suunnitteluvelvotetta on Lisättävä lainsä,ädännössä nykyisestään. Suomen luonnonsuojeluliitto edellyttää, että soiden käytön on perustuttava tasapuoliseen, kaiikki soiden käy ttömuodot huomioivaan suunn itteluun. Keskittämi sen ja 5uoritetun metsänparannustyön tarkoituksenmukaisu uden vuoksi on myös tä rkeätä, että metsä nparannustyötä yksityismailla suoritettavien organisaatioiden lukumaaraa vähennetään nykyisestään. Tämän vuok5i soidensuojelu on perinteellisen luonnonsuojelun kiireisimpiä tehtäviä. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suoseuran yhteinen soidensuojelutoimikunta on laatinut valtionmaita koskevan soidensuojeluohjelman, jonka toteuttaminen on parhaillaan metsähallituksessa käynnissä. 150 000 mk :n määrärahan jäteöljyn talteenoton, kuljetuksen sekä regeneroimislaitoksien avustusten järjestämiseen sekä valistustoiminnan ~distämiseen. Maassamme pyritään luonnonsuojelun organisaation järjestämisessä jo lähi vuosina siihen, että suojelun käytännöllisessä hojtamisessa. Monimutkaiset maanomistussuhteet ja maanom istajien va rovainen suhtautuminen rauhoirnshankkeisiin on roi staiseksi estänyt tuloksiin pääsyn. 600 luonnonsuojelun kan nalta arvokasta suota tai -aluetta, jotka on ehdotettu jätettäväksi ojituss uunnitelmien ulkopuolelle. Erityisesti on tarpeen metsäisten suotyyppien ja ehjien suokompleksien säilyttäminen ja rauhoittamin en luonnonsuojelualueiksi. Tämä määräys on kuitenkin sisältönsä puolesta epäselvä ja puutteellinen eikä suoranaisesti vei voita metsänparannusorganisaat101ta ottamaan to1 minnassaan luonnonsuojelunäkökohtia huom ioon. Maan eteläpuoliskon mets•änkasvatukseen kelpaa vat suot on laskettu ojitetta van vuoteen 1980 mennessä. Anna-Riitta Poranen SOIDENSUO.JELU Suomen luonnonsuojeluliitto on jättänyt Maaja metsätalousministeriölle seuraavan kirjelmän, jonka ovat allekirjoittaneet liiton varapuheenjohtaja Hannes Ignatius ja sihteeri Pirkko Linnilä: Suomen luonnonsuojeluliitto on huolestuneena todennut, että luonnontilaiset suot ovat metsäojituksen suuren vuosivauhdin takia nopeasti häviämässä Suomen maisemakuvasta, erityisesti Eteläja Keskj-Suomessa. Suomen luonnonsuojeluliitto PCB-AINEIDEN KAYTTOA RAJOITETTAVA Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt Sosiaalija terveysministeriölle PCB-aineiden käyttöä koskevista rajoituksista seuraavan kirjelmän, jonka ovat allekirjoittaneet liiton varapuheenjohtaja Hannes Ignatius ja sihteeri Pirkko Linnilä: Suomen luonnonsuojeluliiton aloitteesta Luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukunta pyysi 5.3.1970 myrkkyasiain neuvottelukunnan ympäristöjamroa selvittämään mahdollisuuksia polyklooridifenyylien eli 155. Eteläja Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaan rannikolla ja Xuu samossa ei ole riittavaso, valtionmaita, jotta soidensuojelu voisi tarpeellisessa määrin toteutua. Yksityismailla s1iamevien arvokkaiden kohteiden säilyttämi sen mahdollisuuksia on paranta nut jonkin verran metsä nparannustoimintaa koskevaan asetukseen lisätty päätös, joka edellyttää metsänparannusorgani saation yhtei stoimintaa va ltion luonnonsuo jelu valvojan toimiston kanssa, mikäli ojitushanke on ristiriidassa luonnonsuojelunäkökohtien kanssa. Lisäksi monet valtionmaiden rauhoi,w salueista ovat vailla luonnollisia rajoja, joten y mpäristössä yksityismailla suoritettu ojitus saattaa oleellisesti muuttaa niiden vesitaloutta ja vähentää niiden arvoa soidensuojelualueina. Metsä nparannusorganisaatioiden velvotteita luonnonsuojeluun nähden on lai nsäädännöl I isesti kehitettävä siten, että luonnonsuojelun näkökohdat tulevat kaikissa työmuodoissa jo suunnitelmavaiheessa huomioon otetuiksi. Vain 6 yksityismailla olevaa suota on toistaiseksi rauhoitettu luonnonsuojelulai n nojalla. Kuitenkin valtion luonnonsuojelutoimiston mukaan Eteläja Keski-Su omessa on yksityismailla n. Nykyisten rauhoitusalueiden määrä Eteläja Keski-Suomessa on soidensuojelun ja soiden moninaiskäytön ta voitteet huomioon ottaen täysin riittämätön. Vaikka tämä ohjelma toteutuisi esi,tetyssä laajuudessaan, s•isältyy soidensuojeluumme vakavia puutteita. Tällöin metsäh::t!litus ja keskusmctsälautakunta voi vat antaa uudet tarki stetut ohjeet mm. Soidensuojelutyö yksityismailla e1 ole tois.raiseksi tuottanut mainittavia tuloksia. luonnonsuojelun, vi rkistyskäytön ja perinteellisten elinkei nojen kannalta tärkeitä alueita koske vista metsänparannustöistä. Metsänparannustöiden va ltion rahoituksen edellytykseksi on säädettävä, ettei suunnitelma ole ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa. on keskeinen merkitys niillä viranomaisilla, joiden ensisijaisena tehtävänä on luonnon ja luonnon varojen hyväksikäyttö. Metsänparannusorgan isaatioiden kuten metsähallituksen, keskusmetsälautakunta Tapion ja vesihallituksen vesipiirien tehtävät olisi määriteltävä uudelleen ja organisaatiota olisi kehitettava siten, että ne kaikessa t01m1nnassaan ottavat riittävästi huom ioon luonnonsuojelunäkökohdat
Rahat Jäivät tilittämättä. Vaikka myrkkyasia.in neuvottelukunnan ehdottaman asetuksen säätäminen olisi vai n osittaistoimenpide pyrtttaessä polyklooridifenyylien aiheuttamien haittojen estämiseen, Suomen luonnonsuojeluliiitto p1taa tämän ehdotuksen toteuttamista varsi n tärkeänä. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja lisensiaatti Olli O j a l a sanoo, ettei hänen järjestöllään ole mitään tekemistä Soittajan kanaa. päivänä kesäkuuta 1971 Suomen luonnonsujeluliitto Suomen Luonnon numerossa 4/ 1970 (s. E läinsuojelutyöllä puolestaan pyritään poistamaan eläimiin kohdistuvat tietämättömän suhtautumisen haitat ja saattamaan tehdyt rikokset julkisuuteen ja rikkojat vastuuseen. Suomessa on myrkkyasiain neuvottelukunta ehdottanut vastaavia rajoituksia säädettäväksi asetuksella. Kuitenkin vasta 1900luvun alkupuolella aloitettiin meillä laajemmin rangaista eläinrääkkäyksistä, lähinnä holtittomasta hevosten pidosta. Vuoden 1934 eläinsuojelulaki ei kuitenkaan ole enää vuosiin vastannut nykyajan vaatimuksia, vaan se monilta Uuden eläinsuojelu.lain eniten huomiota herättänyt uudistus oli se, että ns. Suomen luonnonsuojeluliiton saaman tiedon mukaan myrkkyasiain neuvottelukunta päätti 22.12.1970 esittää Sosiaalija terveysmini·steriölle, että ryhdyttäisiin toimenp1te1s11n erityisen, polyklooridifenyylien käytön rajoittamista ja polyklooridifenyyleistä aiheutuvien haittojen torjuntaa koskevia säännöksiä sisältävän asetuksen sää·tämiseksi. Puhelimeua on vihjillltu, että teidän yrityksenne 11.lonnonsuojeluaslat ovat hiukan rempallaan, joten parasta ollsl maksaa. Vanha kikka taas käytössä kiristää Tiukka m1esään1 rahaa 'luonnonsuo1·eluun' AL,-,.. Helsingissä 17. Myrkkyasiain neuvottelukunnassa valmistui asiasta laaja selonteko, johon sisältyi eräitä toimenpide-ehdotuksia. Ne hyväuskoiset, Jotka ovat satasen tai pari antaneet, voivat olla varmoja silli, että rahat menevät kaikkeen muuhun kuin luonnonsuojeluun. Määräyksiä eläinten säädyllisestä käsittel ystä on laissamme esiintynyt jo hyvin kauan. polychlorinated biphenylsJ maahantuonnin ja käytön kieltämiseen. U5eisiln yrityksiin on vllme päi• vinä tullut puhelinaolttoja, Joissa tiukka mlesH.ni on kehottanut tukemaan luonnonsuojelutyölä. Edellä esitetyn perusteella Suomen luonnonsuojeluliitto tiedustelee sosiaalija terveysministeriöltä, voidaanko myrkkyasiain neuvottelukunnan ehdottamat polyklooridifenyylien käytön rajoitukset ja niiden aiheuttamien haittojen estämistä tarkoittavat säännökset sisällyttää asetukseen, joksi myrkky::isiain neuvottelukunta on laatinut ehdotuksen. Mikäli asetuksen antaminen näyttää mahdolliselta, liitto esi.ttää, että myrkkyasiain neuvouelukunnan ehdotus asetuksen säätämi~eksi polyklooridifenyylien käytön rajoittamiseksi ja polyklooridifenyylien aiheuttamien haittojen torjunnaksi pyrittäisiin toteuttamaan viipymättä. Pohjolan luonnonsuojelujärjestö ry:n lehdistössä saama laaja huomio ei ilmeisesti ole lopettanut huijaustoimintaa, kuten osoittaa mm. Jos uhrit ovat pyristelleet vaataan, Hril on käynyt uhkailemaan. Polyklooridefenyylejä on pidettävä merkitykseltään suunnilleen samanveroisina ympäristömyrkkyinä kuin DDT:tä, ja ni,iden ympäristöön ja muuhun luontoon joutumisen estämiseksi tulisi Suomen luonnonsuojelulii.ton mielestä ryhtyä kaikki>in mahdollisiin toimenpiteisim. Uusi • eläinsuojelulakimme E läinsuojelun tarkoituksena on suojella eläimiä tarpeettomilta kärsimyksiltä lainsäädännön, yleisen valistuksen ja tehokkaan valvonnan kautta. Päinvastoin, järjestö pääsi' huiputtamaan luonnonsuojelulitttoakin kun se sai siltä luotolla myyUlväk11 kirjekuoren liittimiä. Rahoista ei ole mar}skac\kaan irronnut luonnonsuojell,1työhön. Määräyksiä sisältyi mm. takana on Nffla järjestö, Joka noin vuosi sitten keräsi rahaa samalla menetelmällä. r, .,1in Tiukka miesääni on viime pälvlnl kehottanut monien eri puolilla Suomaa olevien yritysten Johtajien tukemaan luonnonsuoje lutyöll sopivalla summalla. Suomen luonnoiisuojeluU1tosta kerrotaan, että sinne on tullut monia soittoja, joissa on tiedusteltu, kenen asialla Pohjolan luonnonsuoJelujärjestöä edustavat henkilöt liikkuvat. Uhkailu· ja röyhkeä puhetapa 156 ovat saaneet useat yritykset haistelemaan makkarankäi;yä. 121) Veikko Neuvonen kertoi huijarijärjestöstä, joka käytti luonnonsuojelun saamaa myönteistä ilmapiiriä hyväkseen keräämällä rahaa liikelaitoksilta. Puuhan. hevosmarkkinoita koskeviin ja kaupungin yleisiin määräyksiin, teurastuslakiin ja metsätyslakiin. häkkikarhujen pito huoltoasemien maino.ksina saatiin loppumaan.. Ruotsin hallitus on äskettäin antanut valtiopäiville esityksen erityi,slain säätämiseksi polyklooridifenyylien käyttöä koskevista rajoituksista. oheinen Aamulehden tfätinen. E nsimmäiset eläinsuojel uy hdisty kset perustettiin Englantiin jo 1820-luvulla ja Suomeenkin jo 100 vuotta sitten. Kuitenkin vasta pitkällisten neuvottelujen ja pohdiskelujen jälkeen saatiin meille erillinen ja yhtenäinen eläinsuojelulaki vuonna 1934. Uranuurtajana eläinsuojelualalla meillä on ollut satusetä Sakari Topelius. Uutisia ja tiedoituksia PCB-yhd,isteiden (engl
Aikuisina pyydystettyjen käytön laki kieltää. E läintarhoja varten eläimiä voidaan pyydystää, mutta se vaatii erikoisluvan, jonka myöntää Maaja metsätalousministeriö. Sairaita kulkukissoja lopetettiin 1 366 ja koiria 98. TER VEYSLA UT AK UNNILL E ILMOITUS Mikäli aikoo tarhata koiria tai muita lemmikkieläimiä ammattimaiseen kauppaan, harjoittaa kasvatustoimintaa tai ammattimaista välitystä, on tällaisesta tehtävä ilmoitus paikkakunnan terveydenhoitolautakunnalle. E lintason myötä navettojen kunto ja eläinten hoito ovat suuresti parantuneet maaseudulla ja työhevoset ovat vaihtuneet koneisiin ja urheiluhevosiin, joita hoidetaan yleisesti huolella. Valvojat toimivat tavallisesti oman alueensa eläinsuojeluyhdistyksestä käsin. Sitä vastoin lapset haluavat usein kotieläimiksi lemmikkieläimiä ja vanhemmat hankkivat mielellään niitä. Eläinrääkkäyksestä on tulossa hyvää vauhtia elintasotauti. KOIRIEN KORVIEN TYPISTÄMINEN Koirasta on tullut varsin merkittävä tekijä yhteiskunnassamme, sillä joka nelj ännell ä perheellä on kodissaan koira. Edellytyksenä on kuitenkin, että syöttilinnuiksi häkkeihin pistettävät pulut on kasvatettu poikasesta. Tässä piileekin uuden eläinsuojelulain heikko kohta, koska lakia ilmeisesti tullaan tulkitsemaan eri tavoin ja käytännössä tulee esiintymään kirjavuutta. Tämän mukaan eläintä on yleensä kohdeltava hyvin, niin ettei sille tuoteta tarpeettomia kärsimyksiä. Valitettavasti toistaiseksi ei ole riittävän tarkoituksellisesti tutkittu koirien oikeuksia ja huoltokysymyksiä. Tästä o n se etu, että päästään tarkkai lemaan eläinten omistussuhteiden vaihtumista ja että eläimet eivät joudu kärsimään. Lapsien kiinnostuksen lakattua eläimet joutuvat kärsimään jäädessään vaille hoitoa. Hevosia määrättiin lopetettavaksi 44, huonokuntoisia nautoja teuraaksi 40 ja kanoja 5 000. Kuitenkin vuosisatamme törkein ja laajalti muuallakin maailmassa tunnetuksi tullut eläinrääkkäystapaussarja kohdistui meillä karhuihin parina viime vuonna. Uutta eläinsuojelulakia kaavailtiin jo 1960luvun alkupuolella, mutta vasta viime vuonna siitä tuli lakiesitys, joka sitten korjauksin hyväksyttiin eduskunnassa. KARHUJEN PITO LOPPUI On katsottu, että eläinsuojelulain tärkeimmäksi saavutukseksi tuli häkkikarhujen katoaminen. Eläimen säilytyspaikan tulee olla riittävän tilava, suojaava, valoisa ja puhdas sekä muutenkin tarkoituksenmukainen. Se astui voimaan helmikuun 15. Ns. Uuden lain mukaan vanhemmat tai holhoojat ovat vastuussa, jos alle 15-vuotiaat lapset syyllistyvät eläinrääkkäykseen. kohdin on täysin vanhentunut. YLEISIÄ OHJEITA JA MÄÄRÄYKSIÄ Lain kahdessa ensimmäisessä pykälässä käsitellään yleisiä ohjeita ja määräyksiä. UUSI ELÄINSUOJELULAKI (ASETUS 91 /70) Uuden eläinsuojelulain mukaan eläinten valvo ntaa maassamme johtaa Maaja metsätalousministeriön eläinlääkintäosasto. Myöskin lain mukaan on milloin sairas eläin luovutetaan vastaanottajalle ilmoitettava sairaudesta. Poikkeuksen muodostavat tarhattavat turkiseläimet kuten kettu ja minkki, jos niitä käytetään esimerkiksi siitokseen tarhaustoiminnassa. Yksistään vuonna 1970 nostettiin maassamme kaikkiaan 68 eläinrääkkäyssyytettä. Myöskään ei saa rauhoitusaikana pyydystää petoaikuisia, eikä muulloinkaan tarhauksia varten. Nykyisen lain mukaan häkkikarhujen pitäminen on eläinrääkkäystä. Kunnissa, kauppaloissa ja kaupungeissa valvonta kuuluu ensisijaisesti eläinlääkäreille, terveystarkastajille ja poliisille. Paljon kohua herättänyt kanahaukkojen häkkipyynti on edelleen sallittua. Tähän asti eläinsuojelu on lähes tyystin perustunut eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoiseen toimintaan. Tappamista varten se sallitaan. Ne tulevat edelleen toimimaan ja täydentämään eläinsuojelun valvontaa. Samoin luolakoirakokeissa kettujen pito on sallittua, vaikka se onkin varsin epäinhimillistä. Eläimet joutuvat olemaan liian ahtaissa häkeissä. Etenkin kanojen pitoa pienissä häkeissä on arvosteltu. Vanhan lain mukaan yhteiskunta ei mahtanut niille mitään, vaikka rääkkäys oli ilmeinen. Jos kaupassa ei menetellä näin, myyjä syyllistyy petokseen. huvilakissoja ja -kaneja on jätetty syksyllä oman onnensa nojaan. Tilapäistä kiinniottoa laki ei kiellä, mutta sillä on oltava tarkoitus, ja eläin on laskettava välittömästi vapaaksi. Tämä on selvää eläinrääkkäystä ja sellaisena rangaistava teko. Sen sijaan rauhoittamattomia villejä eläimiä voi poikasena ottaa luonnosta ja kasvattaa kesyttämistä ja mahdollista tarhausta varten. Maassamme on tällähetkellä 115 vapaaehtoista tällaista valvojaa, joiden työkenttä jakaantuu tasaisesti kaikkialle maahamme. TARHAUSTOIMINT A SALLITAAN Turkistarhaus, riistatarhaus, kanojen häkkikasvatus ja muu teollinen eläinkasvatus lihantuotannon edistämiseksi on edelleen sallittua. Aikaisemmin eläinrääkkäystapauksia sattui eniten maaseudulla, mutta nykyisin varsin paljon kaupungeissa. Edelleen on sallittua kettujen luolasta kiinniotto ja poikasten pyynti. VILLIELÄINTEN KIINNIOTTO Uuden lain mukaan aikuista rauboittamatonta villiä eläintä ei saa ottaa mahdollista kesyttämistä tai tarhausta varten kiinni. Pekka Nfoila11en 157. Poikasten kasvattaminen on sallittua rauhoittamattomana aikana. Yksi merkittävimmistä uuden lain kielloista koskee korvien typistämistä. Riippuu kuitenkin paljon siitä, miten paikalliset valvontaviranomaiset suhtautuvat pulujen pitoon pienessä häkissä. Kyseessä tulee olla to dellinen tarhaustoiminta, eikä pelkkä aikomus tarhaustoimintaan riitä. Yksistään koiraveroista kertyy vuosittain kunnille viisi miljoonaa markkaa. Myöskin vahingoittuneen eläimen hoito tulee kysymykseen. Laki antaa suuren harkinnanvaran viranomaisille. VUONNA 1970 68 ELÄINRÄÄKKÄ YSSYYTETT Ä Sivistystasostamme huolimatta olemme eläinsuojelurikkomusten perusteella vielä kehitysmaa. Eläimen lopettamisen on tapahduttava nopeasti ja kivuttomasti. päivänä 1971. Karhut joutuivat asumaan surkeissa olosuhteissa, pienissä häkeissä huoltoasemien mainoksina. Uuden lain mukaan eläinten valvojilla on oikeus suorittaa milloin hyvänsä tarkistuksia tarhoissa
Pieneksi puolustUJkseksi mammakoon kuitenkin, että kyseinen rakotulikuva on otettu Luonto-Liiton viimekesäisellä Koilliskairaleirillä. Suomen Luonnon numerossa 4/71 sivulla 114 on eräromantiikkaa tihkuva kuva: siinä lehden toimituskunnan jäsenet Rautavaara ja Alhopuro loikoilevat ylen tyytyväisen näköisinä muhkean rakotulen takana ilmeisesti ruoan kypsymistä odotellen. Eikö alue olisi saatava luonnonsuojelualueeksi. 60 vuotta sitten päästiin ainoastaan veneillä Untamalan ym. Mielestämme kelon, jopa kaatuneen ja osaksi !ahon, maisemallinen arvo on merkittävästi suurempi kuin herkutteluhetkestä muistuttamaan jäävien hiiltyneiden kekäleiden. Vielä n. Vaikka Koilliskairan kansallispuiston puuhaajat ehdottavatkin, ettei suunnitellun kansallispuiston alueella olisi suuria rajoituksia tulentekoon nähden, on paikallaan kehottaa ihmisiä säästämään puuta. 2 km on oikealla erityinen metsikkö, jota sanotaan Palttilan holmaksi. Se on harvinainen näyte silta, millaiset metsämme ovat joskus olleet, sillä puiden ,ikä on ainakin 200-300 vuotta, joten ne ovat varmasti nähneet isoja pikkuvihan ym. " Kotkahaaskan" perustamiseksi riittänee parisataa markkaa, mutta jos kotka alkaa vieraiJla haaskalla säännöllisesti, on syytä tehdä uusi raha-anomus ja täydentää haaskaa. postimerkkeinä yhden markan (50 p lehdestä ja 50 p postimaksuun). Anomukseen on liitettävä toimintasuunnitelma ja laskelma varojen käytöstä. Lähempiä tietoja keräyksestä annetaan Suomen Luonnon seuraavassa numerossa; lähempiä tietoja kotkan talviruokinnasta annettiin Suomen Luonnon numerossa 4/1970. Vuosisadan alussa s1ta alettiin kuivattaa ja vasta muutaman vuoden se on tuottanut viljaa. Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä todeta, että Suomen Luonnon kuvitus on viime aikoina ollut erittäin korkeatasoinen. Ilahduttavaa oli t0deta, miten hanakasti ihmiset nykyään tarttuvat sinänsä pieniinkin seikkoihin. Mitään hakkuita ei ole suori•tettu joten se on todellinen luonnonpuisto, jollaisia enää ei ole jälellä. kansamme kohtalot. Kuva sinänsä on onnistunut ja liittyy hyvin Alhopuron artikkeliin. Kun Laitilan kirkonkylästä kuljetaan Raumalle pikatietä n. Luonto-Liitto. 1000 ha ja samalla ovat ympäristöt kuivuneet. 9. Lisäksi uuden toimituskunnan ansiot kamerankäyttäjänä ovat sitä luokkaa, että voimme olettaa tason pysyvän korkeana myös jatkossa. Arno Rautavaara KOTKIEN TALVIRUOKINNASTA kiinnostuneiJle ilmoitetaan, että Luonto-Liitto myöntää anomuksesta varoja tähän tarkoitukseen. Jos numero on ehtinyt hukkua, saa liitosta uuden lähettämällä esim. Periaate on aivan oikea, mutta on todella syytä toivoa, että retkeilijät yleensä tyytyisivät valmistamaan ruokansa vaatimattomammin ja 'epäromanttisemmin' kuin Rautavaara ja kumppanit. H ieman kuvan oton jälkeen saman tulen yllä kiehui t0istakymmentä soppakattilaa, joten eipä tässä tapauksessa ollut kysymyksessä mikään kelon kerskakulutus. Kartano, joka on lähellä on historiallinen, sillä siellä ovat hallinneet monet historiastamme 158 tunnetut aateliset. Oulussa 23. 71 Ritva Hiltunen Veikko Vasama Edellisen johdosta Harvoinpa ihminen riemastuu itseensä kohdistuvasta kritiikistä samassa määrin kuin allekirjoittanut luettuaan Ritva Hiltusen ja Veikko Vasaman huomautuksen Suomen Luonto 4/71 :ssä sivulla 114 olleen kuvan johdosta. Rakotulen teko on tietysti paikallaan kylmänä vuodenaikana mutta tuskin silloinkaan muuten kuin jouduttaessa yöpymään kämpän seinien ulkopuolella. Nestori Kirkola Suomen Luonnon toimituskunta Helsinki Muistutukseksi teille toimittajille ja mahdollisuuksien mukaan lukijoillekin pyydämme esittää muutamia näkökohtia erään viime numerossa julkaistun kuvan johdosta. Varat ovat peräisin H elsingin seudun oppikoulujen keväällä 1971 suorittaman "Kotkapäivä"keräyksen tuotosta. Mutta tarkemmin katsoen lukijaakin alkaa kiinnostaa minkä nimistä ja makuista on keitto, jonka kiehuttamiseen käytetään metritolkulla ensiluokkaista, tukevaa kelopuuta. Kuvatekstissä todetaan, että Koilliskairan kansallispuistossa tulentekoon nähden ei saisi asettaa esteitä. Peltoa siitä on saatu n. Huutoja korvesta Palttilan holma Laitilassa Laitilan kirkonkylän lähellä on Valkojärvi, joka joskus on ollut erityisen kuului·sa lintuja kalarunsaudestaan. Puut ovat taiteellisia ja suuria, sekä mutkarunkoi,sia etteivät ne varmasti sahamiestä kiinnosta, mutta luonnonystävä nauttii niiden kauneudesta ja suuruudesta. Tällä järvellä kalasteli ja asui joskus kalamajassaan p1i•spa Eerikki Sorolainen, si,llä hänen linnansa rauniot eivät ole tästä kaukana. kyliin. Oli tosiaankin hieman harkitsematonta julkaista Suomen Luonnossa kuva, jossa yksi ainoa soppakantila kiehua porisee valtavan rakotulen päällä, ja kaksi heppua köllöttelee tyytyväisen näköi·sinä ruokaa odotellen. Kelon maisemallinen arvo on huom attava, ja kelomme ovat muutenkin vaarassa, sillä "kesämökkiteollisuus" on huomannut kelon mainioksi myyntivaltiksi
Niin ikään tässä osassa on merkinnät eri lajien käyttöarvosta ja myrkyllisyydestä, painannekuvat kasvilajien lehdistä sekä levinneisyyskartat luonnonvaraisista lajeista. luonnontuotteiden talteenotto ja jalostaminen on jätetty Liian pitkään hunningolle. Tapahtumien ja tilanteiden kuvailukin jää ~.iksi ylimalkaiseksi, että niissä on vähän uutta esim. Seurauksena Suomeen on jo kauan tuotu ja tuodaan edelleenkin mehuja ym. Sanaakaan ei ole valtion metsätaloudesta, moninaiskäytön laiminlyömisestä eikä suojametsien kohtalosta. Siinä on keskitytty marjojen käy~töarvon ja käytön selostamiseen. Metsämme ovat ylimalkaan hyvässä kunnossa, koska Mera on luonnonsuojelua ja koska "puuntuotannollisista tavoitteista voidaan tinkiä maiseman hyväksi, esim. Tapahtuma antaa oivan tilaisuuden niiden väliselle vertailulle. arvostelua SL 2-3/1971). niiden sisältämistä terveellisistä aineista ja taatusta myrkyttömyydestä, vetävät luonnonmarjat pitemmän korren. Monet luonnonvaraiset marjat mainitaan selostuksissa aromirikkaammiksi ja herkuUisemmiksi kuin viljellyt lajikkeet. 63). Kirja on alunperin ilmestynyt Ruotsissa meikäläistä laitosta jonkin verran laajempana. Mutta tähänpä yhtäläisyydet loppuvatkin. Luonnonsuojelun ajankohtaisuutta kuvastaa, että saman vuoden aikana ilmestyy Suomessa kaksi sitä käsittelevää kirjaa (toinen on Kirjayhtymän "Luonnonsuojelu", ks. "Pohjolan marjat" esittelee sanoin ja kuvin Pohjoismaissa luonnonvaraisina tai viljeltyinä kasvavat marjakasvit. Toisaalta voimataloutta varten rakennetut patoaltaat ja tekojärvet saattavat muutoin järvettömillä seuduilla parantaakin maisemia ja lisätä kalastamisja virkistysmahdollisuuksia, kunhan rakentamisessa nämäkin seikat osataan ottaa riittävästi huomioon." Sekä (Lokan altaasta): "Sen tila on osoittautunut heti altaan täyttämisestä alkaen erittäin huonoksi. 60)." Ainoana esimerkkinä muunlaiseen tarkoitukseen varatuista metsistä mainitaan luonnonpuistot, joissa tehdään tutkimustyötä. Tämä on hyvä muistaa niiden, jotka kaavailevat Suomen marjatuotantoa standardisoidun viljelyn varaan. Tämän puutteen poistamiseksi on Otavan kustantamana hiljattain ilmestynyt marjoja käsittelevä erikoisteos "Pohjolan marjat". marjajalosteita ulkomailta samalla kun kotimaan metsiin ja soille mätänee erinomaiset raaka-aineet. 58), mutta tätäkin vastaan antaa kuulema suojan yksityismetsälaki. Kumpikin kirja keskittyy nimensä mukaisesti luonnon suojeluun ja sitä lähellä oleviin seikkoihin, joskin ympäristönsuojelu on laajemmassakin mielessä näkyvillä. Värikuvat on painettu Ruotsissa ja työ on kauttaaltaan korkealaatuista. Marjatietoutta kaipaavien on tähän asti täytynyt tyytyä kasvioista ja laajoista yleisteoksista saatuun tietoon. Kirjan tekstistä vastaa professori Toivo Rautavaara. Joukossa on myös lajeja, joita e1 meillä laisinkaan tavata. Kuvat ovat teknisesti moitteettomia ja monet niistä houkuttelevat herkullisilla väreillään lukijaa lähtemään marjametsään. Kumpaakin mainostetaan luonnonsuojelun käsikirjana. Oman mielenkiintoisen lisänsä tekstiin antavat näytteet Elias Lönnrotin marjakirjoituksista. Kalojen kuolemaa on 159. Urpo Häyrinen LUONNONSUOJELIJA SIVUSTAKATSOJANA Luonto ja luonnonsuojelu, Antti Haapanen, Peitsa :Mikola ja Rauno Tenovuo (Otava 1971), 291 s. Tosin todetaan, että "metsä kaipaa joskus suojelua myös ahnetta tai ymmärtämätöntä omistajaa vastaan" (s. säilyttämällä vanhoja komeita puuyksilöitä tai -ryhmiä" (s. keskinkertaiselle pa1vaja viikkolehtien lukijalle. Koko kirjalle luonceenomaisina voidaan pitää sivuilta 73 ja 101 poimittuja ajatuksia: "Vaikka voimalairosten rakentaminen etupäässä haittaa vesistöjen muuta käyttöä, on energian saantia pidetty sellaisena välttämättömyytenä, että sen tieltä on muita arvoja jouduttu uhraamaan. Tekstiin tutustuessaan pääsee nopeasti siihen käsitykseen, että marjasatomme merkitys on aliarvioitu ja maaseudun olojen kehittämisessä marjojen ym. Teoksen alkuosa sisältää yli puolen sivun värikuvat 101 marjakasvista lyhyine selostuksineen. Virheiden ja vinosuuntausten hyväksyntä antaa vaikutelman, että muutoinkaan ei olisi voitu menetellä. Värikuvat on ottanut ruotsalainen Orjan Armfelt Hansell. Etenkin luonnonmarjoista professori Rautavaara esittää paljon hyödyllistä ja henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa tietoa. Koskahan meillä pystytaan kustantamojen omissa kirjapainoissa vastaavaan. kuvitettu. Viimeksi mainitut pystyvät kyllä korvaamaan luonnonmarjat sadon määrässä ja varmuudessa, mutta kun puhutaan marjojen todellisesta laadusta, mm. Tämänkin ehkä vielä jotenkin sulattaisi, mutta kun tapahtuneet Lisäksi esitellään kaunistellusti ja pyöristellysti tyyliin "on jouduttu tekemään", niin rupeaa tosissaan ihmettelemään, miksi koko kirja on yleensä tehty. Kumpikin kirja rajoittuu Suomen oloihin. Kirjallisuutta MARJAKIRJA Pohjolan marjat, Orjan Armfelt Hansell Toivo Rautavaara (Otava 1971), 186 s. Hansellin Rautavaaran "Pohjolan marjat" on tervetullut lisä luontoa koskevaan kirjallisuuteemme ja sille toivoo mahdollisimman paljon käyttäjiä tulevina marjastuskausina. Tulevaisuuteen tähtäävien ohjeiden puuttuminen antaa aiheen ounastella, että mitään ei olekaan tehtävissä. kuvitettu. Kun Kirjayhtymän "Luonnonsuojelu" kertoessaan tapahtumien huolestuttavasta kulusta esittää myös parannusohjelmia, jää Otavan "Luonto ja luonnonsuojelu" jo tapahtuneiden ilmiöiden viileän kuivaksi kuvailijaksi. Kirja on ulkoasultaan varsm houkutteleva. Moninaiskäytöstä todetaan, että suurimmassa osassa mets1a "puuntuotannolliset tavoitteet ovat etusijalla, mutta samalla voidaan pitää silmällä riistan ja muun eläimistön viihtyvyyttä sekä ulkoilijain ja retkeilijäin toivomuksia (s
Nyt se on menw,ttä. Olen yrittänyt, ennen kuin on liian myöhäistä, pyydystää tämän linnun harvinaisen kauneuden ja esittää sen maan ka on minulle yhtä yltäkylläinen ja ihmeellisyyden, jossa se eli; maan joka on suurenmoinen kuin Afrikka. Yrjö Kokko sai aikanaan kirjansa avulla ihmiseen tunteet laulujoutsenen puolelle, ja laji pelastui. Baker (WSOY 1971 ), 203 s. Se oli minun Graalin maljani. Ensitapaa160 mmen v. Pesinnäe epäonnistuvat yhä useammin, munaluku pienenee. Kuvitus on hieno. Bakerin kirja on kaunokirjallinen teos. Kirjallisuutta esiintynyt ja altaasta purkautuvan heikkolaatuisen veden pelätään aiheuttavan vaikeuksia mm. Toivottavasti Eero Murtomäki onnistuu myös. Muutoin tuntuu sileä kuin koko kirjan motoksi sopisi lause, joka nyt esiintyy vain yhden kappaleen mottona sivulla 33: "Tehkää maa itsellenne alamaiseksi." Tehty on. Kenties uhkaava tuho antoi hänelle mahdollisuuden tarkastella muuttohaukkaa puolittain yliluonnollisena olentona, jumalallisen alkuvoiman ilmentymana. Vaikka hän itse haluaakin sulautua huomaamattomana ja häiriötä tuottamatta luontoon, häntä ei tunnu pahasti kiusaavan se, että hänen kotimaansa luonto on jo ihmisen pahasti muuttamaa ja myrkyttämää. Suomalaista ornitologia tämä päiväkirja kiinnostaa jo pelkästään sen vuoksi, että muuttohaukkojen talvenviecosta ei mei-llä voi havaintoja tehdä. Lisämielenkiintoa kertyy näiden talvehtijoiden asuinympanstosta: valtaosin viljelysmaisemaksi muuttuneilla Englannin alueilla muuttohaukka elää aivan toisenlaisissa oloissa kuin meikäläisillä pesimäseuduillaan. Monet muutkin ovat toki ihailleet muuttohaukkaa yhtä kuihkeästi: esimerkiksi keskiajan ritari,t ja muinaiset egyptiläiset. Verrattomana etologina ehkäpä itseoppineena hän osaa huolellisesti ja uskottavasti selittää muuttohaukan käyttäytymispiirtei,cä, eikä oli-s.i kumma, vai.kka hänen havaintojaan ruvettaisiin si teeraamaan tieteellisissä julkaisuissa. Olin sen rnvaama. Ennen muuta Bakerin kirja on kuitenkin ihmi;en ja luonnon välisen suhteen pohdiskelua. Melkeinpä mikä tahansa ihmisen toiminta uhkaa ainakin välillisesti komeim pien ja arimpien eläinlajiemme olemassaoloa. Se on kuoleva maailma kuten Mars, mutta se hehkuu yhä." Muuttohaukka muutti täydellisesti Bakerin oman maailman. Kemijärven selluloosatehtaan vedenhankinnalle." Hieman valoisampaa luettavaa ovat kirjan loppuosan kuvaukset luonnonsuojelualueistamme, niiden laajennussuunnitelmista, luonnonsuojeluun liittyvästä lainsäädännöstä jne. Pitkä takaa-ajo on ohi. Täten aiheutettiin vain silkkaa vahinkoa auttamalla jotkin lajit suhteettomaan liikaLlsääntyvyyteen (jänis, varis) petojen määrän supistuttua niin vähiin, etteivät ne kyenneet liikakasvua hillitsemään. Teuvo Suominen LUONNON OMA RIISTANHOITAJA Huuhkaja, Eero Murtomäki (WSOY, 1971 ), 83 s. Jäljellä olevat luonnon sirpaleet tarjoavat hänelle rikkaan elämysmaailman olkoonkin että hänellekin "se on kuoleva maailma kuten Mars". Vain harvoja muuttohaukkoja on jäljellä, ja joukko harvenee, ne eivät ehkä jää eloon. Poikaset eivät kuoriudu lainkaan tai kuolevat varhain. jotka tosin on julkaistu muuallakin, mutta jotka tässä ovat kätevästi samojen kansien välissä. Ellei siis suomalaiselle ole ennestään selvää, millä ta voin muuttohaU'kan kaltainen erämaalintu on voinut myrkyttyä maatalouskemikaaLien vaikutuksesta, niin tässä kirjassa on asiasta tarkka selvitys. Teuvo Suominen JALOHAUKKA Muuttohaukka, ]. Ja myrkyttyneiden täysikasvuisten yksilöitten kuolema on vaikea: hidas nääntyminen nälkään ja kylmään." Kirjan teksti on miellyttävää, aitoa luettavaa. kuvitettu "Siispä ihmi,en puuttuminen petolintujen elämiseen oli risti.rLidassa luonnon omien tasapainopyrkimysten kanssa. "Kymmenen vuoden ajan seurasin muuttohaukkaa. Monesta lajista on tosin otettu teknisesti ja kuvaukseJ.lisesti korkeatasoi. Pettämättömään tyylivaistoon tukeutuen hän on uskaltanut eläytyä muuttohaukan maai lmaan, nähdä maailman muuttohaukan silmin. A. Mutta samalla se on tarkkanäköisen luonnonharrastajan havaintopäiväkirja, joka kattaa kuuden kuukauden mittaisen ajan lokakuun alusta huhtikuun alkuun. Toivottavasti metsiemme komein pöllö, huuhkaja, pystytään m yös säilyttämään. Eikä ihminen tiennyt, että luonnossa el,i oma riistanhoitaja, tehtävänään hävittää mahdollinen petolintujen ylituotanto: huuhkaja." Eero Murcomäen, tunnetun luonnonkuvaajan uusi teos, "Huuhkaja", on tervetullut lisä niiden kirjojen joukkoon, joi,ssa vaikuttavin kuvin ja elävän tekstin avulla välitetään kansalle niitä kauneuselämyksiä, joita voi kokea v~in kärsivällisesti luontoa tarkkailemalla. Monet kuolevat selällään kurottaen kynsillään mieLipuoli-sesci taivaalle viimeisissä kouristuksissaan maatalouskemikaalien saastaisen, salakavalan pölyn kuihduttamina ja polttamina. Oli hänen henkilökohtainen tragediansa, että hän ihastui lajiin, joka juuri silloin teki kuolemaa. Paitsi että ihminen puutteeHisten tietojensa ja vankkojen harhakuvicelmien;a vuoksi suoranaisesti hävittää petoja, tekee hän elintasohysteriansa vallassa mitä päättömimpiä ratkaisuja, jotka kaikkien muitten haittojensa ohella hävittävät 'eläinten elinmahdoll!isuudec: "Erämaat raiskataan ja kylvetään lannoitettaviksi puupelloiksi, suot ojitetaan ja kuivataan turvevarastoiksi, teollisuuden jäcemyrkyt saastuttavat yhä laajempia maasekä vesialueita, DDT, elohopean yhdisteet levittäycyvä.t ravintoketjuihin keräycyen lopulta petolintujen kudoksiin. 1959 teki hänestä kirjailijan. Baker on tarkka käyttäytymishavaimojen tekijä
Vaikkakaan ne eivät ole ehkä parhaita myyntivaltteja, on niiden sanoma kuitenkin siksi arvokas, että kustantajilta toivo1s1 joustavuutta luonnonkuvaajien tuodessa tuotteitaan julkaistaviiksi. Yhdistyksen taloudellisia vaikeuksia kuvaa sivun 111 kaavio: postimaksutkin ovat olleet suuremmat kuin jäsentulot. Luonnonhoito kasvava yhteiskunnallinen tehtävä. Myöhemmin hän kertoo omista kokemuksistaan: "Ketut ovat olleet raudoissa kiinni korkeintaan 20 tuntia, joten niiden kärsimykset e1vat ole muodostuneet kovinkaan pitkiksi.' Jos siis on riittävästi asiantuntemusta, niin ei ole turhia tunteita, jotka estäisivät Lahtisen kaltaisia henkilöitä jatkamasta puuhiaan. toiveoikeus). Jäseniä oli syntymäpäivänä kaikkiaan 335 ja konkreettisina aiikaansaannoksina satamäärin rauhoituksia, kiivaita lehtipolerniikkeja, luonnontieteellinen ja -suojelullinen museo, laaja alan kirjasto jne. Ilvekset on kokonaan rauhoitettu v :sta 1968 lähtien, jo,en näinkin suurten kaatolukujen (maatalousministeriön luvalla) pohjalta olisi ilmei·sesti syytä virit,tää keskustelu kaatoperustei,sta. Riistantutkimuksen saavutuksia esittelevä julkaisu ~isältää jälleen monia luonnonsuojeluun liittyviä artikkeleita. Paavo Rajala ja Tapio Raitis (Suomen Riistanhoito-Säätiö 1971), 151 s. Sekä eteenettä taaksepäin suunnattujen katsausten tuloksissa on maamme kaikille luonnonsuojelujärjestöille arvokkaita kokemuksia. Motto: "Terveys puolestaan on oikeushyvä, jota ei voi vaatia uhrattavaksi elinkeinotoiminnan vapaan harjoittamisen hyväksi.'' Olavi Rytkölä kirjansa s. 74). 19 Käsiteltävänä olevat kirjat ovat ensimmäiset varsinaiset luonnonhoito-oikeudelliset teokset Suomessa, joten niillä ei täällä ole vertailukohtia. Nimen ja toimittajan lisäksi tämä kirja ei oikeastaan kaipaa muuta esittelyä kuin seuraavat tiedot: Kirja kuuluu Huutomerkki-sarjaan ja sen artikkelien nimet ovat "Itämeri sairastaa" (Pekka Nuorteva), "Elämää öljylai11teilla (Yrjö Haila), "Mistä sähkö tulee" (Ora Patoharju), "Tuulen terveiset" (Antti Kulmala), "Hyvää vointia kolmannesta maailmasta" (Olli Ojala), "Oikeus luontoon" (Juhani Laurila) ja "Yksilön mahdollisuudet" (Jukka Pakkanen). H yvä kirjaa siis. Teuvo Suominen SUOMEN RIISTA Suomen Riista 23, toirn. Ne ovat valitettavasti suhteellisen vanhoja ja mielenkiintoisimmilta osiltaan ruotsalaista alkuperää. T. Lakimiesliiton koulutussarja n:o 3 1970. Erkki ja Markku H aukioja ovat koettaneet tutkia kanahaukkojen hävittämisen vaikutusta kannan suuruuteen. Erkki Pulliaisen vuodesta 1965 lähtien kirjaamat karhujen Ja ilvesten tappoluvut toistuvat tässäkin numerossa. Branderin ehdotuksiin. päivänä Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys täytti 20 vuotta. Juhlanumeron yhteydessä on myös jlllkaistu jäsenkyselyn tulokset. Rytkölä määrittelee itse kirjansa tehtävän näin: "Teos on lähinnä tarkoitettu suppeaksi kurss1kirjaksi oikeustieteen ja niiden muiden eri tieteenalojen opiskelijoille, jotka joutuvat tekemisiin ympäristönsuojeluun liitty161. sempia kuvia, mutta nämä monet lajit eivät olekaan huuhkaja, yksi arimmista linnuistamme, joka kaiken lisäksi on liikkeellä enimmäkseen vuorokauden pimeinä hetkinä. Teuvo Suominen LUO NONTIETOA LISÄÄ Lisälehdet luonnontietoon, toim. Kirjat eivät kuitenkaan ole täysin päällekäisiä ja uskon molempien puolustavan paikkaansa. Lopullista vastausta hävityksen hyödyistä ja haitoista he eivät anna. Tapausta juhlittiin painamalla Lounais-Hämeen Luonnon juhlanumero, jossa luodaan katsetta taakseja eteenpäin. J ukka Laitinen toteaa ketun rautapyynnistä mm. Viime heinäkuun 15. Vuonna 1969 tapettiin Suomessa 51 karhua ja 11 ilvestä. Vaikeuksia ei ole tämän ensimmäisen suomalaisen paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen tieltä puuttunut, mutta vaikeuksiin ovat useasti joutuneet myös ne, jotka eivät ole halunneet suhtautua riittävän vakavasti Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja sen tarmokkaan puheenjohtajan, prof. että sen "vastustajilla ei ole useinkaan riittävää asiantuntemusta, ja kielteinen asenne on lähinnä tunnepohjoista". Alli Brander (Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys 1971), 124 s. Niiden toisiinsa vertaaminen on ehkä Rytkölän teoksen kannaha epäoikeudenmukaista, koska Lakimiesli,iton julkai·sussa on juristien lisäksi myös muiden alojen asiantuntijoiden kirjoituksia ja koska se on sivumäärältäänkin laajempi. He päätyvät toteamaan, että ankara verotus voi jopa helpottaa kanahaukkojen talvista kilpailua ravinnosta. Asko Kaikusalon naalikirjoituksen ja hirvien, sorsien ja jänisten talviekologiaa käsittelevien artikkelien lisäksi siellä on pari erityisen mielenkiintoista kirjoitusta. Aikaansaannokset ovat todella kunnioitettavat, joten arvostelun otsikko on täysin paikallaan myös julkaisussa (s. kuvitrnu. Teuvo StJominen LUONTO JA LAKI Ympäristönsuojelu ja lainsäädäntö Olavi Rytkölä: (WSOY taskutieto 1971) 91 s. Jukka Pakkanen (Tammi 1971), 117 s. Nämä on edelleen jaettu kahta viimeistä lukuunottamatta yksityisja julkisoikeudellisten säädösten tarkasteluun; lukujen lopussa esitetään asiaan liittyviä oikeustapauksia. Arno Rautavaara KUKA KISSAN HÄNNÄN OSTAA, JOLLEI KISSA ITSE Lounais-Hämeen Luonto 41, toim. Rytkölän kirja on jakaantunut kuuteen lukuun, joiden aiheina ovat ilman ja veden saastumisen ehkäiseminen, meluntorjunta, muu ympäristönsuojelu, ympäristönsuojelun hallinto sekä ympäristönsuojelu de lege ferenda (ns. "Huuhkajan" kaltaisia kirjoja soisi maassamme ilmestyvän enemmänkin. Karhujen kaatoluvut ovat onneksi jo ruvenneet pienenemaan pidennetyn rauhoitusajan Yuoksi. Vastausten avulla järjestö pyrkii kehittämään vastaisia toimintamuotojaan. Luonnollisesti ne eivät myöskään pysty antamaan täydellistä tilanteen oikeudellista analyysia, vaan tyytyvät yleiskuvan luomiseen. 341 s
Rytkölän teoksessa näitäkin asioita on tarkasteltu voimassa olevien muutamien (toissijaisten) lainkohuien ja oikeusperiaatteiden mukaan. Selvää on, että molemmat teokset ovat jo nyt osi ttain vanhentumassa (hallinto?) ja parin seuraavan vuoden aikana ne on korvattava kokonaan uusilla, kun lainsäädäntö (toivottavasti) edistyy. Lakimiesliiton julkaisun aineisto perustuu liiton koulutuskeskuksen viime vuonna järjestämään kurssiin. Mainittakoon vielä, että "Ympäristönsuojelu ja lainsäädäntö" ei vielä kuulu esim. Alkusanoissa selitetään tarkoituksen olevan, että lainkäyttäjä voisi olla, ei vain vastaanottavana, vaan myös antavana osapuolena. Ne laajemmat kansalaispiirit saavat kyllä käsityksen ympäristönsuojelulainsäädännöstä ("hajanaista, puutteellista ja osittain vanhentunutta!"), mutta eivät varmastikaan paljon ymmärrä oikeudellisista termeistä, joita ei ole aina selitetty. lt seems obvious that the goal of those responsible f or the pian is to bring big tourist business to a relatively "undeveloped" area, The local inhabirtants show little if any interest in favour of this pian, but the evironmental effects would be destructive. This w ould cause a serious. Rangaistuksena kiellon rikkoja kiinnitettiin kaularaudalla sillalla olevaan paaluun, jonka päässä oli rikkomuksen laatua osoittava taulu?!) Anna-Riitta Poranen Summariesof theMain Articles • 1n the Issues 4 and 5/1971 What about the archipelago. 1s has been estimated that 80 000 summer cottages would be built along the road, and several hundred thousands of cars w ould pass annually on the road. Helsingin Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opintovaatimuksiin; "Luonnonhoito kasvava yhteiskunnallinen tehtävä" on otettu osittain maaja vesioikeuden approbatur-vaatimuksiin. (Palataankohan tilanteeseen v. taloudellis•ten aspektien tarkastelu. by Arno Rautavaara Pages 98-99 This issue of Suomen Luonto is devoted to the archipelag of Finland. Rytkölän teos on nimenomaisesti suppea yleisteos ja selkeän jäsentelyn takia siitä löytää helposti haluamansa tiedot voimassa olevasta oikeudesta; Rytkölä on tunnollisesti ets•inyt lähes kaikki mahdolliset pykälät. Sanoin aikaisemmin, että teokset e1vat ole päällekäisiä. Useista aiheista on tuoreita, mielenkiintoisia ja melko hyvin selostettu ja oikeustapauksia; onpa mukaan päässyt Pekka Nuortevan tunnetuksi tekemä päätös klooritehtaan jäteve162 sien purkupaikan ympäröimiseksi verkolla. Pääaiheina teoksessa ovat maisemanhoito, torjunta-aineet, ilma, melu, varsinainen luonnon suojelu, vedet ja luonnon virkistyskäyttö. Lakimiesliiton julkaisun kirjoittajista monet tuntuivat muuten olevan peloissaan julkisesta keskustelusta ja "kärjistämisestä". Näitä on käsitelty milloin biologisina, esteettisinä, teknisinä, hallinnollisinia, ja oikeudellisina ongelmina. Mitään konkreettisia neuvoja (sen enempää kuin Lakimiesliitonkaan julkaisusta) vksityisten mahdollisuuksista (vahingonkorvaukset ym.) ei löydy. Reasons for this are: the increase of pollution through rivers and cities and f actories built on the shore; unplanned building of summer cottages; boating; transportation of crude oil; plans to build roads by using banks; disturbance of bird islands by outdoor acrivities; the lack of sufficiently large protected areas to conserve the nature, and the total absence of plans to use the archipelago. Kirjallisuutta vien kysymysten kanssa. Tosin esim. ilman saastumisen ja meluntorjunnan oikeudellista tarkastelua ei esitetä varsinaisen lainsäädännön puuttuessa. Teoksen sanotaan edelleen palvelevan ammatillisen jatkokoulutuksen ohella myönteisellä tavalla myös laajempaa tietouden levittämistä ympanstonsuojelun oikeudellisista ja hallinnollisista kysymyksistä sekä luonnonhoidon aineellisista peruskysymyksistä. Luonnonhoidon ookeudeUisiin kysymyksiin pureudutaan sen sijaan melko hyvin ja tiilantei,siin etsitään uusia ratkaisumalleja. Rytkölän tapa määritellä käyttämänsä ympäristönsuojelutermit ansaitsee kiitoksen se helpottaa ymmärtämään hänen käsittelytapaansa. Samalla teos soveltuu niiden laajempienkin kansalaispiirien luettavaksi, jotka haluavat tietää, mitä mahdollisuuksia meillä voimassa oleva lainsäädäntö ja siihen perustuvat hallinnolliset määräykset antavat ilman, veden ja ihmisen muun elinympäristön saastumisen ehkäisemiseksi ja melun torjumiseksi." Kurssikirjana teos täyttääkin tehtävänsä. En olisi kuitenkaan valmis käyttämaan superlatiiveja, kirj,astahan puuttuvat mm. Tämä käy mielestäni ilmi esim. This would comprise a combination of banks (42 kilometers), bridges ( 18 km) and 100 islands. The cost of the pian would be according to the planners 442 million marks. sii·tä, mitä esitin ilman saastumisesta edellisessä kappaleessa. Asiantuntijoiden monipuolisen edustuksen vuoksi kirjan tarjoama tietomäärä on suuri, jotkut pitävätkin tätä parhaana Suomessa ilmestyneenä luonnonhoitoteoksena. Highway to Ahvenanmaa a stupid idea by Osmo Kivivuori Pages 100-106 During the recent years there has been a lot of talk about a plan to build a road from southwestern Finland to the island Ahvenanmaa ( Aland). Lakimiesliiton teoksen avulla taas voi perehtyä ongelmiin tarkemmin. Sama pätee yleisestikin. 1732 jolloin Tukholmassa tuli voimaan järjestyssääntö, jossa kiellettiin jätteiden päästäminen virtaan
The visitors could he more easily inf ormed about the environment and animal life by posters, pamphlets and ·visiting naturalists and other experts. The area would comprise 3 800 square kilometers of forests, bogs and arctic hills. · Mass tourism and the archipelago by Asko Vuorjoki Pages 107-109 The archipelagos of Finland including the southwestern archipelago with its 17 000 islands represent a natural resource with large potentials for recreation. The project Koilliskaira National Park is sponsored by the President of Finland, Urho Kekkonen. lt seems probable that the high concentrations af both mercury and chlorinated hydrocarbons, including PCB, are responsible. lt is true that the traffic from the Finnish mainland to Ahvenanmaa and Sw eden is rapidly growing but it is f ar easier, cheaper, more convenient and ecologically safer to develop the hoat traffic. The traf fic of the inhabitants and the visitors of the southwestern archipelago can never he hased on cars, but the road would seriously limit the use of boats on this area. The f ishing industry and the Baltic Sea by Pekka Nuorteva Pages 116-117 The Baltic Sea with its hays produces the main part af the f ish catch of Finland. The upper part of the Gulf af Bothnia by Eero Meskus and Heikki Haapala Pages 125-127 This area af the bay is very shallow, with an average depth of 40 meters in the central area and 11 meters 163. l t seems necessary to start to build more centralized communities or summer resorts f or recreational use. The banks would seriously prevent the current of fresh water f rom replacing the more polluted waters in the northern parts of the Baltic Sea. lt can be expected, too, that the road could not be kept open during the most difficult ice and w eather conditions in the spring and autumn. Their use is rapidly growing, but there is no comprehensive planning for the future. 1t w ould serve the needs af recreation and reindeer keeping. The eiders, feeding on mussels, contain much lower contents than the fish-eating birds and seals. Effective protection should he given ta islands with rare or shy birds such as Caspian tern and gray lag goose. Those near cities hav e already been occupied hy summer cottages and other recreational buildings. The local inhabitants could have additional income by guiding the visitors, hiring equipment and fishing rights, etc. Mercury and the animal life af the archipelagos by Kurt Henriksson Pages 123-124 The mercury af food chains usually occurs in methylated f orms and it f ollows the same accumulation pattern as the chlorinated hydrocarbon pesticides. The ecological consequences of such tremendous dam as this road have been totally ignored. The State Veterinary l nstitttte of Finland in collahoration with the State Game Research Institute af Finland have studied the mercury levels af the tissues af mussels, waterfowl and seals as w ell as those of dead whitetailed eagles. lt has been clearly demonstrated that the highest links af food chains, such as the pikes and other carnivorous animals, contain the highest levels of mercury. The breeding success af the avifauna of the archipelagos and recreation by Göran Bergman Pages 118-122 The long week-ends and the availability af modern fast boats begins ta threaten the peace of practically all islands of the Finnish coasts. lt seems inevitable that the natural beauty will be quickly lost if rapid and ef fective steps are not taken in order to limit the numbers of cottages and boats, to prevent pollution and declare the most valuable areas as nature sanctuaries. This current is essential in maintaining the quality of the water of the Gulf of Bothnia. Especially exposed areas are the shores and islands af the Gulf af Finland, the south-western archipelago and the islands af the Gulf of Bothnia, situated near towns. Regional planning in the archipelagos by Pekka Borg Pages 110-113 As the recreational use of the archipelagos is rapidly expanding it is necessary to start to pian the use of the more remote areas. Although these levels are alarming there is no indication of any harmful effect af the mortality af seals and mergansers. Against the background af pending w orld hunger it is most surprising that this important protein source has been cotally overlooked in the use af the Baltic Sea, and the f uture productivity is more and more endangered by building f actories and communities without sufficient water purification on the shores. The traffic including cars and heavy trucks is now taken care of hy ships and ferries with much less environmental problems. At the same time it could act as a refuge for the last large carnivores like bear, wolf and w olverines. The highest levels have been found m seals and white-tailed eagles (maximum values in muscle 5.9 ppm and 5.4 ppm, respectively), as w ell as in mergansers and their eggs (6.1 ppm and 3.7 ppm, respectively). However, the breeding success of the white-tailed eagle has been very low during the recent years, and several adults have been found dead. The most important ohjeet, however, would be ta conserve a large piece af intact wilderness area at a time when practically all large forest areas have been attacked by the lumber industry. A national youth organisation f or conservation, L u o n t o L i i t t o, is collecting signatures f or a petition ta be presented ta the Council af State. noise prohlem to an area which is now considered as one of the most peaceful regions of Finland. The pian of Koilliskaira National Park should he carried out by Jorma Alhopuro Pages 114-115 The pian ta create a new large national park in eastern Lapland is now more than ten years old. Some practical advice are given ta the visitors: the dogs should be kept on leash, one should not land on the islands with rich avifauna until mid-July, and visiting the areas with thick bush vegetation should be avoides as they offer nesting sites for many species. This would decrease the problems of pollution, and the aspects of landscape planning could be respected. Most valuable areas should be protected as national and nature parks
There are three different types of conservation areas, each serving its own purpose: N ature parks are reserves for scientific research and for preserving the nature in intact condition, with no admission Jor the public. The electricity would be used by industry in other areas of Finland, and the profit would benefit only a small group of planners and w orkers. During 1969 and 1970 the pollutants f rom chemical industry and sewage pipes have caused losses Jor fishing industry. The biodynamic cultivation by Markku Rämö Pages 148-149 This article deals with the general aspects of biodynamic cultivation, which is not common in Finland. The principle in the creation of these reserves has been to conserv e areas with peculiar geology or plant and animal life. Although this area of the Baltic Sea receives 25 per cent of the total pollutants Finland is pouring to the Baltic Sea, the water quality has remained reasonably good, owing to the Jact that the water is replaced every 3 years, including the deepest parts. T o a certain extent they can be exploited economically, too. The reserves are small, w ith a total areal of 23 square kilometers of islands and 402 square kilometers of water. Large reserves of national park type are needed in order to maintain the natural beauty of the archpelagos and to eliminate the risk of lanscape deterioration throitgh building of summer cottages. The most important park pian of Finland is, next to Koilliskaira National Park, to create a large national park in the southwestern 164 archipelago. The protected areas of the archipelago by Hannu Ormio Pages 128-129 /n the beginning of 1971 there were altogether 54 nature reserves along the Finnish cost, including the ]ussarö Nature Park. However, there is now an urgent need to protect typical areas of the nature. There is now a pian to create Ulko-Tammio National Park in the eastern part of the Gulf of Finland. /n the southern part of Finland it is recommended to create such reserves covering about 0.8-1 per cent of the area, in northern Finland the suggestion is 1-5 per cent. Much of this has been already lost by heavy clearing of the forests. The salinity is low (2-4.5 promilles, depending on locality ), giving many peculiar Jeatures f or the animal and plant life. Destroying the rapids means a serious limitation for the future life of the region. They should include areas of particular interest, as well as typical pieces of the Finnish nature. Ice covers it during 150-160 days of a year. Reserves created Jor recreation would mainly serve the local inhabitants, and most naturally they should be purchased by the communes, preferably supported by the state. Although there are plans to produce energy by mtclear reactors and natural gas, satisfying the needs of the forthcoming decades, the idea of harnessing some of the best remaining rapids of eastern Finland, Ruunaankoski rapids, has not been forgotten. D. The purpose of preserving the natural beauty of the landscape can be easily achieved in these areas of relatively intense exploitation. The private ownership of these areas is a serious problem, but it can be overcome by purchasing by the state. The solution for this would be that the areas should be purchased. The third category of nature reserves is intended Jor more active use, such as hunting and Jishing and also possibly some economic itse, for instance for timber production. The construction w ork wo11ld employ a number of workers in an area with serious problems of unemployment, but this would give only temporal relief, and there are no plans f or f uture employment of the workers. National parks and corresponding reserves have a dual purpose of conservation and recreatzon. Recently the mercury contents of fish near the town Oulu have been f ound to be alarmingly high, 2-3 ppm, and they should be considered as not suitable for human consumption. The Ruunaankoski rapids are some of the best attractions f or tourism. At the present time the total area of nature reserves and national parks in Finland is 0.06 hectares per capita, compared with the f igures of 0.6 hectares m the U.S.A. lt is obvious that the plans to build a bank across the bay Jrom Finland to Sw eden, as has been suggested, would have a detrimental effect on the water quality. However, the consumption of Joods produced by this method would obviously be higher if sufficient amounts were available. The expenses w ould be paid by the rest of the society. North Carelia is a region famous Jor its natural beauty. and 0.1 hectares m Sweden. on the coastal area. Many of the reserves are bird sanctuaries, with limited or no admittance to visitors. SUOMEN LUONTO 5/1971 The last rapids of North Carelia by Jouko Solonen Pages 136-141 The increasing need of energy production has been a constant threat to the last rapids of Finland. The number of islands is 1436. As the nature parks are needed for scientific research, it seems natural that they should be purchased by the state. There has been nominal compensations Jor the fishermen, and some improvement of the purification of wastes. The most important obstacle for creation of new nature reserves in Finland is the private ownerhsip of most of the land in southern Finland where the main part of the population is living and where, consequently, the need Jor recreation is greatest. As there is not yet any final decision on regional planning of Finland, this is a good opportunity to begin an extensive inventory of the natural areas and landscapes of Finland. By preserving the rapids and other elements of the landscape and developing the Jacilities f or tourism it would be possible to create permanent employment f or the local inhabitants. The total area of this kind of reserves in southern Finland should be 2-5 per cent, in northern Finland 10-15 per cent. Nature conservation in regional planning by Kalervo Eriksson Pages 142-147 The author has been actively participating in the regional planning of Uusimaa, with 1200 square kilometers, in Southern Finland, and he is giving some general advice for those planning the other areas of Finland
Näitä julisteita saa Suomen luonnonsuojeluliitosta. Katso keskiaukeamaa.
Samalla pidät luonnonsuojelun asiaa vireillä, hankit sille uusia ystäviä ja tuet taloudellisesti luonnonsuojelutyötä. NEIDONKEN KA Helsinki 1971 K11 japalno Libris 0Hkevhtio OUset. Viidellä markalla saat korttisarjan , jossa on kaksitoista erilaista. Molempia voit tilata tämän lehden keskiaukeaman tilauslomakkeella. Postikorttien kappalehinta on 50 penniä. Kirjeensulkijoiden kappalehinta on 10 penniä. Irtonumero 2:5 SÄ I LYTÄ LUONNON KASVOT SÄI LYTÄ LUONNON K ASVOT SÄI LYTÄ LUONNON K ASVOT Suomen luonnonsuojeluliiton kirjeensulkijoilla ja postikorteilla annat kirjeenvaihdollesi persoonallisen ulkoasun. Viidellä markalla saat lajitelman, jossa on kymmenen kappaletta joka lajia