Toisella cavalla ovat meille hyödyllisiä ne lajit, jocka 1oimiva1 luonnon säätelyjärjestelmien osina. Oheisel kuva! osoittavat, että kirjosieppo torjuu mäntypisliäisen tuhoja. Merikotkasta ja muistakin luontomme indikaattoreista kerrocaan 1llssä numerossa. Se on ollu1 niiden indikaattori, ilmentäjä. Kannattaa muiscaa, ettll juuri merikotka on auttanut pllllsemlllln hllmeren vaarallisimpien myrkkyjen, PCB-aineitten jäljille. TÄMÄN NUMERON KANSIKUVA esittää merikotkaa, saaristomme lintuharvinaisuutta, jota monen muun kiusan lisäksi vaivaavat myrky1. Sisäsivuilla kerrotaan muista biologisen torjunnan mene1elmis1ä.. Ne osoittava!, että mone1 sellaiset eläimel ja kasvit, joica emme osaa pitää "hyödyllisinä", oval itse asiassa meille erittäin tarpeellisia
Valopilkkukin on. Suurin osa varoista kertyy perinteisesti Suomen Luonnon välissä olevan tilauslomakke~n käyttäjiltä. Kriisin tullen on ensin varmistettava, että ruoka säilyy pilaantumatta. Satakertaisella summalla saataisiin vielä nyt merkittävä parannus tulevien sukupolvien elinympäristöön. Ehdotetaanhan esim. 5 mk jäsenmaksun mukana vuodessa vajaan tunnin työtään luonnon hyväksi, keskivertokansalainen parisenkymmentä minuuttia. Kaikkialta jo tosin kuuluu hoku, että ihminen ei elä ilman luontoa, mutta itse ajatus ei näytä menneen perille. Kun on syöty enemmän kuin tienattu, ruvetaan syömään luontoa. Kuitenkin jäsenmaksu kuvastaa sitä työmäärää, jonka jäsen haluaa antaa luonnonsuojelutyön hyväksi. Luonnonsuojelutyölle sitä uskoisi kertyvän, varsinkin jos samalla kerrottaisiin jäsenkunnalle, mitä rahalla aiotaan saada aikaan. Mikä or sinun keinosi varmistaa luoi;monsuojelun jatkuvuus. Lue sivun 307 vetoomus. Kannattaa kokeilla heti, vaikka ensi vuoden kortit olisi ehditty jo painaakin. Nyt aiotaankin vähentää: vesiensuojeluohjelmaa supistaa, ympäristönsuojeluviranomaiset pitää edelleen sivustakatsojina näyttämön nurkassa ja säilyttää vapaaehtoisten luonnonsuojelujärjestöjen tuki markkamääräisesti ennallaan. Muodollinen jäsenmaksu on luonnonsuojelutyön halveksimista. Keinoja on ainakin kaksi. Yhä kasvava osa vapaaehtoisesta luonnonsuojelutyöstä rahoitetaan sillä varainhankinnalla, joka nyt on siirretty liiton toimistolta Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:lle. Tätä rahoituspohjaa voidaan ja täytyykin vahvistaa. Monien aatteellisten järjestöjen jäsenmaksukuiteissa on varattu tilaa vapaaehtoiselle avustukselle. Valtion tuloja menoarvioesitys 1976 ei ollut ilmestynyt Suomen Luonnon edellisen numeron ilmestyessä, mutta pääkirjoituksessa ilmaistu huoli osoittautui aiheelliseksi: kun raha varat ovat lopussa, aiotaan tuhota luonnonvarat. Luonnonsuojeluliikkeen on lisättävä omavaraisuutta. Luonnonvarat ovat kansakunnan elämän perusta siinä kuin ruokavarat ihmisyksilön . Sen merkitys ylittää valtiolta tulevan avustuksen. Keskustelu ei rajoitu kulttuuripalstoille. Kymmenen vuotta sitten o~isi tehty ihmeitä, jos valtio olisi tarjonnut vuosittain kolme miljoonaa markkaa luonnonsuojelualueiden lunastamiseksi (vähennys viime vuodesta 1 milj . Toivottavasti rahapulassa tehty päätös jää pysyväksi. D 249. Vaikeuksien kautta voittoon. Kaikki eivät ehkä voi antaa esim . Budjetin lyhytnäköisiä suunnitelmia on vastustettava yhä pienemmin resurssein. Itseään saavat syyttää luonnonsuojelijatkin, ainakin epäonnistuneen tiedonlevityksen vuoksi. SUOM EN L U ONTO 5/15 Minimipalkkalainen antaa esim. Kilpajuoksu turvesoille, saaristoon ym . Sivistysvaltioiksi lukeutuvat ovat jo aikaa sitten hylänneet jälkijättöisen järjestelmän, mutta Suomi on sinnikkäästi käyttänyt vuosittain satoja tuhansia markkoja pääasiassa kettujen, mutta myös hylkeiden ja sukupuuton uhkaamien suurpetojen hävittämiseen. Suomen Luonto N:o 5 1975 34 . Jos luonnonvarojen merkitys ja rajallisuus todella oivallettaisiin, kriisin uhatessa ponnistelut luonnon ja sen varojen turvaamiseksi moninkertaistettaisiin. vuosikerta Luonnonsuojelu ja valtion taloussuunnitelma ISBN 951-46-1868-8 on kuin skandaaliromaani : arvostelijat haukkuvat yksimielisesti ja monisanaisesti, mutta kirjaa luetaan ja siitä puhutaan. Jäsenmaksujen korottaminen ei ajatuksena miellytä, koska pelätään jäsenkatoa. kymmenen tunnin työpanostaan luonnon suojelemiseen, mutta joku taas haluaisi antaa enemmänkin. Milloin budjettia aletaan käyttää tulevaisuuden luomiseen eikä menneisyyden paikkaamiseen. on nostanut maan hintoja, eikä raha enää riitä juuri mihinkään. mk). Kymmenen vuoden kuluttua ei siihen riitä tuhatkertainenkaan, sillä silloin alueita ei enää ole . D Luonnonsuojeluliikkeen taloussuunnitelma Laihan vuoden valtion budjetti kasvattaa vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen tehtäviä vyörynomaisesti. vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtionavun reaaliarvoa supistettavaksi, vaikka sen pienuus jo nyt hävettää . Kansallinen häpeätahra, tapporaha järjestelmä, aiotaan vihdoin poistaa
. . 286 Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas : Mistä Merenkurkun kotkat saavat ympäristömyrkkyjä. ..... . .. SUOMEN LUONTOA JULKA ISEE Suome n lu o nnonsu oj eluliitto ry. . , Kasvitieteen perusopetuksen laitos , Helsingin yli opisto Matti Nuorteva, professori, Maatalousja metsäeläintieteen laitos, Hel singin yliopisto Ismo Nuuja, fil.kand ., Biologian laitos, Jyväskylän yli opisto Risto Palokangas, fi l.li s., ympäristönsuojelun tarkastaja, Jyväskylä J ukka Selander, maat.metsät.kand., Maatalousja metsäeläintieteen laitos, Helsingin yliopisto Tuomo Tuovinen, maat.metsät.kand., Maatalousja metsäeläintieteen laitos, Helsingin yliop isto Kari Vepsäläinen, dosentti, Perinnöll isyystieteen laitos, Helsi ngin yliopisto Kai Westman, fil.li s., Ri istaja kalatalouden tutkimuslaitos, Kalantu.tkimusosasto, Helsink i TAMAN NUME R ON KUVITUS kansi Seppo Keränen ; sisäkans i Eero Kemilä; 251 Matti Nuorteva, Jukka Selander; 252 Teuvo Suominen; 253 Matti Nuorteva; 256 Teuvo Suominen; 257 Markku Tanttu, Tuomo Tuovinen; 258 Kemira Oy; 259 Vesa Mikkonen; 26 1 Lauri Peltola ; 263 Oulujoki Oy: n arkisto; 266 Urpo Häyrinen; 26 7 Riitta J okiranta; 268 Markku Tanttu , Teuvo Suom inen; 273 Riitta J okiranta, Urpo Häyrinen , Teuvo Suominen, Mauri Korho nen, Teuvo Suominen, Hannu Westerinen; 275-277 Kari Laaksovirta; 279 Eero Murtomäki , 280-28 1 Seppo Keränen ; 282 Asko Kaikusalo ; 285 Pertti Saurola ; 286-288 J aan Eilan; 296 Kaius Hedenström ; 29 7 J orma Luhta; 302-303 APN. .. .. SUOMEN L UONTO 5/75. . . 278 Asko Kaikusalo: Pöllötutkimuksen vanhat ja uudet urat .... . . .. ... . .. . . .. . .. . 274 Esko J outsamo, J uhani Koivusaari, H åkan Kulves, Ismo Nuu;a ja Risto Palokangas: Suomen merikotkien pesin~ä vuosina 1974 ja 197 5 . .. . .. ...... . . ... . .. .. .. . . . . . . ... . ...... . . . Suo m en Luonnon vuoden 1974 numeroita m yyd ää n 3 mk/ kpl , vu o dt>n 1973 numeroita 2,50 mk/ kpl , vuoden 19 72 numeroita I mk/ kpl , si tä vanhempia 50 p / kp l. . . . . . ..... . . ...... Osoitteenm uutokset Su o men lu o nnonsuojeluliiton toimistoon , os. 26 1 Satu H uttunen: Kasvimaailman suojelusta puhuttiin kansainvälises ti Leningradi ssa .... ...... ..... . . . .. . . ...... . ...... ...... 90-625 4 7 5 TOIMITUSNEUVOSTO Urp o H äyrine n (kokoo nkutsu_ja ) Harri Da hlströ m Jouko Pettersso n H e lm iIre ne Sa u ro la AnnaRii tta Wallin Painopai kka: Forssan Kirjapa ino O y Forssa 25 S ISÄLLYS Luo nnonsuojelu ja valti on talo ussuunnitelma . . . . .. . . . . 308 Summaries of the Main Articles in This Issue . . . .. ... . 303 Uutisia .... . .. . . . . . . 305 Huutoja korvesta ... .. . Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 H elsinki 10, puh . . ..... . . . . . . . . . . . .. .. . . . .. 255 Tuomo Tuovinen: Viljelykasvien tuholaisten biologinen torjunta Suomessa 257 Kai Westman: Oulujoen oma lohi on menetetty .... . . . ... . .. .. . . . ..... . . . .. . .. ...... 90-498 159. . . . . . . tiet.lis., LL.M ., Kansai nvä lisen oi keuden assistentti , Helsingin yliop isto Satu H uttunen, fil. .. .. . 295 Kari H akapää: YK:n III merioikeu sko nferenssi pohtii merten suojelua 299 Gleb Frank : Hiljaisuuden ääniä ... . .. .... .... .. . 265 Ulla Kurimo: Vesikasvit kertovat vesien tilasta . . l rtonumero t 4 mk. .... . . . . Suomen Lu onto ilmes tyy vuoden 1976 ai ka na kuutena numerona . 302 Kirjallisuutta . ...... ..... .. . .. .. . . ..... . . . . . ...... tri, Kasvitieteen laitos, Oulun yliopisto Esko J outsamo, metsänhoitaja, to iminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, Kerava Olli j ärvinen, fil.kand ., Suomen Akatemian tutkimusassistentti , Perinnöllisyystieteen laitos, Helsingin yli opisto Asko Kaikusalo, työnjohtaja, Metsäntutkimuslaitoksen Ojajoen koeasema, Loppi J uhani Koivusaari, fil.kand ., Eläi ntieteen laitos , Kuopion korkeakoulu Håkan Kulves, fil.lis ., miljövårdsintendent, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Maarianhamina Ulla Kurimo, fil.kand ., Kasvitieteen laitos, Helsingin yliopisto Kari Laaksovirta, fil.kand. .. . . .. . .... . .. . Punavuore nkatu '4 :n myymälä o n a voinna maa na ntaista perjanta ihin kl o 917, lauantaisin kl o 9-14. .... . . 25 1 J ukka Selander: Feromonit tuholaistorjunnan uudet apuvälineet . . . . . . . . . . . . .. 249 Luonnonsuojeluhikkeen taloussuunnitelma ..... . . .. ... . ... . . . . . . . .. . . . . 498 159. 268 Kari Laakso virta : Jäkälät ja havupuut kertovat ilman saastumises ta .... .. .. .. . . ... .. ... ..... .. . . .. .. .... Lehti vo idaa n tilata maksama ll a tilausmaksu 2 1 mk postisiirtotilille n o 608 2 11.· Til a ushinta Po hjoismaid en ulko puo lelle on 25 mk . 306 Siuruaa ei saa hukuttaa .... 282 Jaan Eilart: Eestin Lahemaa Neuvostoliiton ensimmäinen kansallis puisto . . . . . . . . . . . . . ... . . .. . ..... . . . . . . . . . .. .. 249 Malli Nuorteva: Me tsätuholaisten torj untaa luonnollisin keino in .. 3 JO TAMAN NU MERO N KIRJOITTAJ AT j aan Eilart, professori , Tarton yliopisto, Eesti Gleb Frank, akateemi kko, Neuvostolii tto Kari H akapää, oik. .. ...... . . Liit o n to imisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9I 6, kesäkuukausi na kl o 915. ...... . . .. ... . . 29 1 Olli j ärvinen ;a Kari Vepsäläinen: Mikä on "uhanalainen", mikä " harvina inen " laji. . . . . .. Il moitushinnat: 1/1 sivu 900 mk 1/2 sivu 500 mk 1/ 4 sivu 300 mk 4-väri-i lm o itus 1 200 mk , ta ka kans i 2 000 mk TO IMITUS Teuvo Suom ine n (vastaava ) Rii tta Jokiranta Tait to: Markku Tanttu puh . .... . . .. . . . .. . . . .. . .... . .. ..... Fredrikinkatu 7 7 A 11 00 100 H elsin ki 10, puh . . . . . . . .
Matti Nuorteva Metsätuholaisten • torjuntaa luonnollisin keinoin Oheisessa artikkelissa metsäeläintieteen professori Matti Nuorteva havainnollistaa suomalaisin esimerkein, miten metsätalouden menetelmät saattavat lisätä hyönteistuhoja ja miten nämä tuhot voidaan torjua luonnonmukaisesti, taloudellisesti ja turvallisesti. 251. Alakuvassa näkyy tällaisia pyyntipuita Vllrmlannissa odottamassa kuljetusta pyyntipaikalle. Alkujaan luonnontilaiset eloyhteisöt, metsät, saavat yhä enemmän viljelysten piirteitä. Metsän kasvimaailman saades sa yhä enemmän pellon piirteitä SU OM EN L U O TO 5/75 Kaarnakuoriaiset ovat Suomen pahimpia metslltuholaisia. ytimennllvertlljllt. Siirtyesslllln eläviin puihin ne hidastavat kasvua tuntuvasti. Metsätaloudessa koetetaan eri keinoin lisätä puuntuotantoa ja parantaa toimenpiteiden hyötysuhdetta. Kuorellisena varastoidussa puutavarassa lisllllntyvllt mm. Käsite "puupelto" kuvastaa tämän kehityksen ääriastetta. (Yläkuva) Kuorellisia runkoja voidaan kllyttllll myös torjunnan apuna, jos niihin kerllllntyneet tuholaiset tapetaan ennen parveilua
Tuhoja torjutaan nykyisin myrkyin, mutta parempia keinoja etsitään. Entistä herkemmin voi nyt ajallaan raivaamatta jäänyt myrskyn, kulon, kuivuuden tms. myrkkyjä. Metsätaloudessa on viime vuosikymmeninä koettu suuria muutoksia _ja kehitysnopeus on ollut kova monilla sen toiminta-aloilla. Metsässähän sato kypsyy hitaasti, _ja ylimääräiset toimenpiteet muodostuvat helposti kannattamattomiksi, kun lasketaan korkoa korolle yli puolen vuosisadan päähän. Tämän kllrsäkäskuoriaisen toukka viihtyy aurinkoisten paikkojen tuoreissa kannoissa, mm. Ympärilleen katsomalla voi itsekukin jälleen todeta, missä määrin pystyyn kuolleita kuusia esiintyy puutavaravarastojen ja hakkuualueiden läheisyydessä Mikäli paikkakunnalla elää runsas kaarnakuoriaisjoukko, seuraustuhojen mahdollisuudet suurentuvat entisestään jonkin häiriön kohdatessa metsää. Kuusella elävistä kaarnakuoriaisista kirjanpainajat ovat vaarallisimmat kasvaville metsille. Lisäksi ei ole selvitetty sitä rajaa, kuinka pitkälle eri toimenpiteissä kannattaa mennä, ennen kuin luonnon vastareaktiot tekevät saavutetun hyödyn joko taloudellisesti tai ekologisesti kannattamattomaksi. Metsän tuhohyönteisten torjunnassa on toisinaan yritetty käyttää samoja menetelmiä kuin peltohyönteisten torjunnassa, ts. Vielä samana kesänä eläimet, kuoren alla lisäännyttyään, poistuvat ympäröiviin metsiin vahinkoa aiheuttamaan. hyönteismaailmassa. Metsä on pitkäikäinen ja hitaasti kehittyvä ekosysteemi, jossa väkivaltaisen myrkkykäsittelyn jäljet näkyvät kauan ja usein ennalta arvaamattomilla tavoilla. runtelema metsä olla alkusyynä kaarna-• SUOMEN LUONTO 5/75. Vanhoista puun korjuu_ja myyntitottumuksista _johtuu, että varastot ovat suurimmillaan juuri kaarnakuoriaisten parveiluaikana keväällä! Kaarnakuoriaiset vaurioittavat itse puuainesta kaivamalla käytäviä sekä kuljettamalla mukanaa n sinistäjäsieniä. avohakkuualueilla. Tehometslltalous on tehnyt tukkimiehentllistä tuholaisen. Nykyäänhän on siirrytty kuorimaan puut keskitetysti vasta tehtaalla, joten keväisin metsissä _ja teiden varsilla odottaa edelleen kuljetusta suuret määrät kuorellista puutavaraa. Eräänä tällaisena seurausilmiönä on voitu havaita metsähyönteisten aiheuttamien tuhojen kasvua. Joukoittain lisäännyttyään ne voivat kaydä elävien kuusien kimppuun _ja tappaa ne. Varsinkin töiden koneellistaminen ja sen mukanaan tuoma tehokkuus on oleellisesti muuttanut metsänkäsittelytapoja. Aikuinen vahingoittaa havupuuntaimia. Männyllä ytimennävertäjien uudet yksilöt siirtyvät välittömästi kasvavien mäntyjen latvoihin nakertamaan kasvaimia ontoiksi . Kasvaimet katkeavat ja latvus tulee harsumaiseksi, usein _jopa piikkimäiseksi. Joukko lajeja häviää ja toiset, alkujaan harvinaiset ja huomaamattomatkin, voivat muuttua tuholaisiksi. Toistaiseksi metsissämme on käytetty sangen vähäisessä määrin torjunta-aineita tuholaisia vastaan. Siksi metsätaloudessa on pyritty jo ennakolta estämään tuhojen syntymahdollisuudet. IHMINEN ON TAHATTOMASTI PARANTANUT KAARNAKUORIAISTEN ELINMAHDOLLISUUKSIA Metsätaloutemme suurin tuhohyönteisongelma on tällä hetkellä kuorellisessa havupuutavarassa lisääntyvät kaarnakuoriaiset. Nämä tuhot ovat Suomessa saavuttaneet jo sellaiset mittasuhteet, että jokaisen ympäristöään tarkkailevan on ne helppo havaita, asuupa hän sitten missä päin maatamme tahansa. Monia toimenpiteitä on tällöin otettu suurimittaisesti käyttöön ehtimättä tarkemmin tutkia niiden luonnolle mahdollisesti aiheuttamia seurausvaikutuksia. Mutta metsänkäsittelytapoja nykyisin uudistettaessa on unohdettu tuhonaiheuttajat, myös hyönteiset; kaiketi niitä on pidetty vähäpätöisinä. Tätä tarkoitusta varten suoritetut toimenpiteet on koetettu sijoittaa muiden töiden yhteyteen. Monet luonnonsuojelijat ovat 252 huolestuneina seuranneet tilanteen kehitys tä ja ilmaisseet pelkonsa siitä, että ihmisen omien toimien lisäämät tuholaislaumat taltutettaisiin tehostamalla hyönteismyrkkyjen käyttöä, mikä ei suinkaan olisi suotavaa. Tilanteeseen tuskin tulee suurempia muutoksia ; _jo kustannustekijät pitävät siitä huolen. Luonnontalouden ja siten viime kädessä myös ihmisen kannalta keino on arveluttava. Tämä pienentää oleellisesti mäntyjen lisäkasvua. tapahtuu vastaava muutos myös metsäeläimistössä, mm
Tätä vaaraa lisää vielä se, että hoidetuissa talousmetsissä elää yksipuolinen, nimenomaan kasvaville puille vaarallinen kaarnakuoriaisjoukko. Pyyntipuina voidaan käyttää myös normaalisti valmistettua puutavaraa. Mm. MUUTTUNEET METSÄNKÄSITTELYTAVAT TEKEVÄT TUKKIMIEHENTÄISTÄ PAHAN TUHOLAISEN Metsän uudistamisessa siirrytään yhä enemmän luontaisesta uudistamisesta metsänviljelyyn. Kun tuholaiset ovat tunkeutuneet kuoren alle, ne tuhotaan kuorimalla tai kuljettamalla puut tehtaalle käytettäviksi. Tämä voidaan tehdä kuorimalla, veteen varastoimalla tai poikkeustapauksessa torjunta-aineita käyttäen . monisllrmiövirusta sisllltllvllllll nesteellä. HARVENNUKSET AJALLMN JA TURHAT RUNGOT POIS METSÄSTÄ Nuoren metsan tai taimiston harvennuksissa tai perkauksissa _jätetään kaadetut puut tavallisesti metsään. Tällöin kaadetaan ennen kuoriaisten parveilua puita, _jotka jätetään metsään makaamaan. Mikäli siis yrityksistä huolimatta huo mataan, että _jokin arvokas sahatukkierä jää metsään vaaralliseksi ajaksi, on se suojattava ennen parveilua. paperipuun osalta, on kaksi kuukautta aikaa kuljettaa saastunut erä tehtaalle, ennen kuin kaarnakuoriaiset alkavat poistua ympäristöö n. Viruksen aiheuttama kulkutauti tappaa toukat, mutta se on tllysin vaaraton kaikille muille eliöille. Samasta syystä kannattaisi hakkuissa metsään jääneet latvuksetkin ottaa talteen entistä tarkemmin. Hyönteisten asuttamat puut kaadetaan _ja kuoritaan niin ajoissa, että _jälkeläiset saadaan tuhotuiksi. Suomi on tllllll alalla Euroopan edellllkllvijllmaa. kuoriaistuho_jen leviämiseen ympäristömetsiin. Monilla niiden luontaisilla vihollisilla, kuten loisilla ja pedoilla, ei lisäksi ole kunnollisia elinmahdollisuuksia puhdistetuissa metsissä. Mutta ellei hyönteisten aiheuttamista vaurioista ole sanottavammin haittaa itse puutavaralle, kuten on asianSUOME N L U O NTO 5/75 laita esim . KUOLEMANLOUKKU PYSTYMETSÄN KUORIAISILLE Mikäli kaarnakuoriaiset ovat jo käyneet pystymetsän kimppuun, on ryhdyttävä torjuntahakkuisiin. Ellei tätäkään ehditä tai haluta tehdä, on saastuneet puut eläimineen ajettava veteen tai kuorittava ja kuoret poltettava . Luonnossa ei saisi olla kuorellista puutavaraa sinä lyhyenä aikana, jolloin kaarnakuoriaiset parveilevat. Yleisin kaarnakuoriaisten torjuntakeino on kuitenkin pyyntipuiden käyttö. Muutenkin olisi talousmetsissä huolehdittava nykyistä tarkemmin siitä, että yksittäiset tuulenkaadot _ja pystyyn kuolevat puut korjattaisiin pois ennenkuin kaarnakuoriaiset lentävät niistä naapuripuihin. päätehakkuissa käytetään suuria koneita, jotka ruhjovat armotta 253. Ruskean mllntypistHlisen torjuntaan on jo kllytettllvissll tehokas ja turvallinen keino. Tuhoalueet ruiskutetaan ns. Havupuutkaan eivät muodostu tällöin kaarnakuori aisten pesimäpaikoiksi, jos toimenpide ajoitetaan parveilun jälkeiseksi ajaksi, _jotta puut ehtivät kuivahtaa ennen seuraavaa kevättä . Varsinkin mäntyjen suurentuntuiset noutokustannukset korvautuvat osittain jo sillä, että ympäristöpuiden lisäkasvu ei pienene hyönteistuhojen takia. Yksinkertaista, mutta tähän ei käytännössä ikävä kyllä tulla koskaan täydellisesti pääsemään. Mikäli taimiston harvennus suoritetaan metsänhoidollisesti ajallaan, ovat puut vielä niin ohuita, etteivät ne kelpaa kaarnakuoriaisten lisääntymispaikoiksi. Virusvalmistetta tekee Kemira. KMRNAKUORIAISTEN KEHITYS KIERTO ON KATKAISTAVA Teoriassa kaarnakuoriaisten lisääntyminen kuorellisissa puutavaravarastoissa olisi erittäin helppo estää keinolla, jota ennen noudatettiin
biologinen torjunta tulee varmasti saamaan ·useita sovellutuksia metsä tuholaisten torjuntatyössä. Metsänviljelyssä taimien tuhoutumisprosentti on ollut melko korkea. KOIVUN HÄVITTÄMISESTÄ HYÖTYY PUNALATIKKA Varsinkin männyntaimistoissa elää lukuisia eri eläimiä, jotka aiheuttavat puille muotovikoja. Tällaiset metsäthän ovat tunnetusti kaikkein herkimpiä m1ta moninaisimmille luonnontuhoille. Pahimmin saastuneilla alueilla taimet ovat jo ruvenneet kuivumaan. Tämä tulee varmasti myöhemmin näkymään viljelymäntyjen laadussa. Tuholaisten joukkoesiintymisen estämisessä on jälleen ennakkotorjunnalla oma merkityksensä. Imennällään se tyrehdyttää mäntyjen kasvun. . Monelta tulevalta harmilta todennäköisesti vältyttäisiin, kunhan määrätietoisesti pyrittäisiin saamaan taimistoihin vaihtelevuutta sekä käytettäisiin enemmän hyväksi maaston ja maaperän tässä suhteessa tarjoamia mahdollisuuksia . Sen hoidosta ja suojelusta on tähän asti hyvin huolehtinut biologisen pohjakoulutuksen saanut metsäammattiväki. Tuhot torjutaan nykyisin kastamalla taimet hyönteismyrkkyliuokseen ennen istutusta. Toukat elävät aurinkoisilla paikoilla tuoreissa puun kannoissa. Tuhot eivät olleet taloudellisesti kovin suuria, mutta ekologisesti niillä oli todella merkittävä vaikutus näiden puurajaseutujen elämään. massakasvattamalla tai siirtämällä niitä . Mutta mitä tekevätkään metsämiehet parhaillaan koivunvesoille! LAAJAT JA YKSIPUOLISET VILJELYALAT LUOVAT ONGELMIA Metsänviljelyalojen suojelun suurimpana huolenaiheena on toki se, että monin paikoin pyritää n liian laaja-alaisiin, tasaikäisiin ja yhden_ puulajin muodostamiin metsikköihin . Meilläkin on jo käytössä ensimmäinen tällainen keino . Muualla kokeillaan jo muitakin mahdollisuuksia parantaa tuholaisten vihollisten elinympäristöä mm . viljelemällä loispistiäisten ravintolähteiksi sopivia mesikasveja metsässä. Jostain 254 syystä punalatikka ei viihdy taimistoissa, joissa on sekapuuna koivua. Sekametsissä eivät vauriot pääse suuriksi, ja mitä monipuolisempi metsäluonto on, sitä enemmän siellä on toimeentulomahdollisuuksia myös tuholaisten luontaisille vihollisille. Tavallinen mäntypistiäinen sekä mäntymittari ovat myös toisinaan aiheuttaneet paikallista tuhoa joukkoesiintymisillään. Eräitä "hyödyllisiä" eläinryhmiä, kuten lintuja ja muurahaisia kannattaa määrätietoisesti suojella ja samalla parantaa niiden elinmahdollisuuksia metsissä . Jos virheitä metsätalouden murrosvaiheessa on päässytkin syntymään, ne on nyt tiedostettava ja korjattava. Eräänä tähän vaikuttava tekijänä on tukkimiehentäi-niminen kärsäkäs . Tämä ns. Metsissämme on onneksi vähän sellaisia metsätuholaisia, jotka luonnostaan, ihmisten toimenpiteistä riippumatta, voivat aiheuttaa suurtuhoja massalisääntymisellään. Ruskealla mäntypistiäisellä on myös melko usein männiköissämme laaja-alaisia massaesiintymiä, joilla on huomattava, puiden lisäkasvua pienentävä vaikutus . Kuolleet puuthan ovat Lapissa vieläkin nähtävissä. Metsät ovat tärkein uudistuva luonnonvaramme. SUOMEN L U ONTO 5/7 5. Koska istutustaimistot ovat jo perustamisvaiheessa harvoja, muotovikaisia puita ei voida harvennuksissa poistaa. Varsinkin kuiville kankaille on nyt tunkeutumassa uusi tuholainen, punalatikka. Tässä suhteessa olemme edelläkävijämaa koko Euroopassa . Kaikkihan muistamme tunturimittarin toukkien aiheuttaman valtavan tuhon tunturikoivikoissa kymmenkunta vuotta sitten. MONIPUOLINEN METSÄLUONTO ON HYVÄ VAKUUTUS METSÄTUHOJA VASTAAN Edellämainitun kaltaisia äkillisiä massaesiintymisiäkään ei mielellään torjuta myrkyillä, koska metsä eläimineen on pitkäikäisenä eloyhteisönä melko arka laajamittaisten myrkystysten jälkiseurauksille. Ruskean mäntypistiäisen toukat voidaan tuhota levittämällä metsiin momsarm1ov1rustautia. Aikuiset puolestaan nakertavat havupuuntaimien kuorta usein niin pahoin, että taimet kuolevat. Paluu sellaisiin metsänkäsittelytapoihin, joissa tukkimiehentäillä ei olisi mahdollisuuksia muodostua suurtuholaiseksi, ei näytä mahdolliselta, joten tässä tilanteessa on edelleenkin turvauduttava torjunta-aine1sun. Mutta näitäkin toki on. Tällaisilla alueilla metsänviljely on usein ainoa mahdollinen uudistamiskeino. Tätä luon nosta peräisin olevaa preparaattia on Suomessa saatavissa jo kaupoista. BIOLOGINEN TORJUNTA Myös käyttämällä luonnon omia taistelukeinoja hyvä ksi voidaan tuholaisia aktiivisesti torjua loisten, petoj en ja tautien avulla, esim . Mutta hyvä kasvu on näköjään tärkeintä . Näin syntyvä kulkutauti tappaa tehokkaasti män typistiäisen toukat, mutta on täysin vaaratonta kaikille muille eläimille. Siihen kyllä pystymme ja silloin kyetään tulevaisuudessakin metsätuholaiset pitämään aisoissa luonnonmukaisin keinoin. Vaikka kyseessä ovat enttam pienet ainemäärät, tutkijat ponnistelevat kuumeisesti keksiäkseen tähänkin pulmaan myrkyttämän ratkaisun. mahdollista luontaista taimistoa. Nykyisten hakkuutapojen johdosta tämä hyönteinen on tullut erittäin yleiseksi ja samalla pahaksi tuholaiseksi. Se viihtyy nimenomaan aurinkoisilla paikoilla. Kuten sanottu , männyn taimistot kasvatetaan jo alusta lähtien harvoina ja haitalliset koivun vesat poistetaan
IHMINEN VOI OHJATA HYÖNTEISTEN KÄYTTÄYTYMISTÄ FEROMONIEN AVULLA Feromoneilla on keskeinen merki tys hyö nteisten monille elämänvaiheille. Nykyään, yli 350 vuotta SUOME N L UO NTO 5/75 Butlerin jälkeen tästä mehiläisten käyttäytymisilmiöstä tiedetään paljon enemmän. Feromoneja on joskus pidetty vain hyönteismaailmalle ominaisina tiedonvälittäjinä. 1609, että yksikin kotimehiläisen pisto saattoi kiihdyttää kokonaisen m ehiläisparven hyökkäysvalmiuteen, hän tuskin osasi kuvitella havaintonsa selittävän feromoniksi nimitetyn aineen olemassaoloa hyönteismaailmassa. Niitä esiintyy kuitenkin monissa muissakin eläinryhmissä. Ne voivat välittää erilaisia sanomia kuten kutsuja toiselle sukupuolelle, varoituksia, toisten yksilöiden karkoituksia jne. Läheskään kai kkien jo tunnettujen feromonien tehtävistä ei aina ole varmaa tietoa. Muita luonnon signaaliaineita ovat hormonit, jotka säätelevät yksilön sisällä eri elinten ja ruumiinosien keskinäistä toimintaa, sekä isäntäkasvin (tai isäntäeläimen) tuoksu-, makuja väriaineet. Myrkkyjen monet haitat ovat johtaneet siihen, että tuhojen torjuntaan kehitellään nyt monenlaisia, ympäristölle turvallisempia menetelmiä. Eräs viimeaikainen lehtiartikkeli on käsitellyt mahdollisuutta, että feromoneihin perustuisi eräitä ihmistenkin välis1a käyttäytymismuotoja. Jukka Selander Feromonit tuholaistorjunnan uudet apuvälineet Tuholaistorjuntaa on perinteisesti ha~joitettu pääasiassa myrkk:r.jen avulla. Ainetta syntyisi mehiläisen pistäessä. Muuan lupaavantuntuinen biologinen torjuntamenetelmä perustuu siihen, että hyönteiset viestittävät toisilleen mitä erilaisimpia asioita erittämällä kemikaaleja, joita niiden lajitoverit "ymmärtävät". Parhaiten nykyään tunnetaankin eräiden tuhohyönteis255. Hyönteisten feromonit ovat yleensä pitkäketjuisia tai syklisiä (rengasmaisia) alkoholeja, aldehydejä, ketoneja, ketaaleja, estereitä tai laktoneja . FEROMONEJA KÄYTTÄVÄT MUUTKIN KUIN HYÖNTEISET Monet sadat eri eläinten käyttäytymistavat voidaan jo selittää feromonien sääteleminä ilmiöinä. Feromoneilla on luonnossa eräänlai nen sanansaattajan tehtävä. Hyönteisten ja muidenkin eliöryhmien "kaukohormoneja" kutsutaan feromoneiksi. FEROMONIT OVAT KEMIALLISIA SANANSAATTAJIA Feromoneiksi sanotaan kemial lisia aineita, jotka voivat säädellä eläinlajin yksilöiden välistä käyttäytymistä. Niitä käyttämällä ihminen voi harhauttaa hyönteisiä toimimaan siten, että niiden aiheuttamat tuhot vähenevät. omassa elimistössämme hormonien avulla. Monia näistä kutsutaan yhteisnimellä "biologinen torjunta". Parin viime vuosikymmenen kuluessa niitä on pys tytty eristämään puhtaina ja selvittämään niiden kemiallinen rakenne ja ominaisuudet. Kun englantilainen luonnontutkija Charles Butler havaitsi v. Monet eläinlajit erittävät niitä ruumiinsa ulkopuolelle tietyissä elämänvaiheissaan. Hyönteisten erittämät feromonit ovat herkästi haihtuvia aineita.Jo nanogrammojen ( 1 nanogramma = 0,000 000 001 grammaa) suuruisina ai nemäärinä ne voivat houkutella koiraan sato jenkin metrien etäisyydeltä naaraan luo. Näin on luotu edellytyksiä niiden hyötykäytölle. Pari vuosisataa myöhemmin ranskalainen herra Huber esitti otaksuman, että mehiläisparven kiihtyminen niiden rauhanhäiritsijää vastaan johtuisi tuntemattomasta tuoksuaineesta. Kemiallisilta ominaisuuksiltaan feromonit ovat jossain m äärin yhtenäi nen joukko orgaanisia yhdisteitä. Vaaratilanteessa niiden joukkokäyttäytymistä säätelee takaruumiista erittyvä hälytysferomoni, kemial lisesti isopentyyliasetaatti. Ainakin eräillä jyrsijöillä, taskuravuilla, eräillä madoilla ja rhesus-apinallakin on todettu esiintyvän näitä aineita. Tällöin herää kaiketi mieleen ajatus hyväntuoksuisen parfyymin kutsuvasta vaikutuksesta! Aiemman määritelmämme mukaan ei tällainen tekotuoksu voi ku itenkaan olla feromoni, vaikka sen tehtävä ihmismaailmassa olisikin sama. Kysymyksessä on siis samantapainen kemiallinen viestitys, jota tapahtuu mm
Nyt, lähes 15 vuotta myöhemmin, feromoneilla alkaa olla oma tärkeä tehtävä monien tuholaisongelmien misessa. Enimmäkseen ne ovat hyönteisten sukupuoliferomoneja, _jotka houkuttelevat toista sukupuolta. Toistaiseksi näitä valmisteita on voitu käyttää hyväksi kahdella tavalla. Rachel Carson viittasi tunnetussa kirjassaan "Äänetön kevät" ( 1962) houkuttelevien _ja karkottavien aineiden käyttöön tuholaistorjunnassa. On valmistettu teollisessa mittakaavassa pienikokoisia paperisia putkiloita, joiden sisäpinnalla on tahmea liimapyydys sekä pieni maara koiraita houkuttelevaa ainetta. Hän kirjoitti "uusista, mielikuvituksellisista ja inhimillistä luovuutta osoittavista lähestymisteistä tuholaisongelmiin" . Massatorjunnan sijasta tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota tuholaiskanto_ja jo ennakolta sääteleviin menetelmiin. agregaatioferomoneja, jotka houkuttelevat molempia sukupuolia yhdessä ravintokasvin tuoksun kanssa . Toistaiseksi tätä on kuitenkin kokeiltu hyvin vähän kenttäolosuhteissa. FEROMONIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ ON VASTA ALUSSAAN Tutkimus ja koetoiminta feromonivalmisteiden käyttämiseksi tuholaistorjuntaan on vasta varhaisessa vaiheessa. Rachel Carson ei kuitenkaan ollut feromonitutkimuksen asiantuntija _ja hänen sanansa edustivat siten vain mielipidettä. Tuholaislajikin säilyttää osalt{tan eloyhteisössä vallitsevaa lajienvälistä riippuvuutta _ja tasapainotilaa. Toiset ovat ns . Näin on torjuttu esimerkiksi amerikkalaista lehtinunnaperhosta (Porthertia dispar) ns. Kuvan esittllmll perhoslaji on maitiaiskehrlllljll (Lemonia dumi), joka tosin ei ole tuholainen, mutta monien tuholaislajien feromonit vaikuttavat samalla tavalla. Eräiden viljelykasvien ja metsäpuiden tuhohyönteisten feromoneja osataan jo valmistaa synteettisesti Yhdysvalloissa. Eräät ovat jo löytäneet tiensä kaupallisiksi tuotteiksi . dispal uri-feromonilla. Pysyvät feromonipyydykset voivat täl löin mitata tuholaiskantojen runsautta. Feromoneilla voi kuitenkin olla muunkinlaista käyttöä erityisesti kasvinsuojelun ja metsänsuojelun suunnittelun aloilla. ON MUITAKIN KÄYTTÖTAPOJA KUIN TORJUNTA Edellä esitetyt menetelmät koskevat tuholaisten välitöntä torjuntaa feromonivalmisteiden avulla. Sukupuoliferomonit ovat tavallisia perhosilla, kun taas agregaatioferomonit kovakuoriaisilla, varsinkin kaarnakuoriaisilla. Myös kotimehiläisen ja silkkiperhosen fero monit tunnetaan varsin hyvin. Koiraiden osuuden pieneneminen populaatiossa on vähentänyt seuraavan 256 sukupolven tuholaismäärää. Ensimmäinen perustuu seksuaaliferomonin käyttämiseen. Toinen tapa feromonivalmisteiden käyttämiseksi on levittää niitä viljelyalalle niin paljon, että tuholaisten suunnistautuminen ja suvunjatkamistoimet häiriytyvät. Purkissa olevan perhosnaaraan erittllmll tuoksuaine, feromoni, on levinnyt kannen raosta ympäristöön ja houkutellut lähi seudun koiraat paikalle. Feromonien käyttöön perustuvilla ennustusja torjuntamenetelmillä on tässä yhä keskeisempi asema. Kun laaditaan tuholaisennusteita, tarvitaan menetelmiä, joiden avulla voidaan todeta tuholaiskantojen lisääntyminen tai väheneminen vil_jelyaloilla. Tästä _johtuu, että massatorjuntatoimet, kuten hyönteismyrkkyjen laajamittainen levitys, johtavat myöhemmin uusien tuholaisongelmien ilmaantumiseen. Vastaavia pyydyksiä käytetään nykyään ulkomailla monia perhostuholaisia vastaan .. Tuholaisongelmia ei voida poistaa käyttämällä jotakin yhtä ja samaa torjuntamenetelmää ainoana torjuntatapana. Pyydyksiin kertyneiden yksilöiden määrästä voidaan päätellä uhkaava vahinko sekä päättää torjunnan tarpeellisuudesta. TUHOLAISKANTOJA ON SÄÄDELTÄVÄ EI TUHOTTAVA SUKUPUUTTOON Tuholaisten to~junnan filosofian tulisi olla se, että tuho-ongelmia ei myöskään poisteta yrittämällä tappaa tuholainen sukupuuttoon viljelyaloilta. SUOMEN L U ONTO 5/7 5. ratkaise. Myöskään biologinen tuholaistorjunta ei yksinään voi _johtaa tuholaisongelmien ratkaisuun, erityistapauksia lukuunottamatta. TARVITAAN USEITA RINNAKKAISIA TORJUNTAMENETELMIÄ, MONITORJUNTAA Arvioitaessa feromonivalmisteiden tulevaisuutta tuholaistorjunnan palveluksessa on nähtävä eräs tosiasia, joka oivallettiin vasta viime vuosikymmenellä. Suosimalla yksinomaan esimerkiksi kemiallista torjuntaa on usein lisätty torjunnan ongelmia, ympäristöhaitoista puhumattakaan. ten feromoneja . Esimerkiksi lehtinunnan aiheuttamia tuhoja torjutaan jo vllhentllmllllll koiraita feromonipyydyksellll. Tuholaisongelmia ei tulla myöskään ratkaisemaan yksinomaan feromonivalmisteiden avulla, vaan liittämällä ne monitorjuntaan. Näin voitaisiin uhkaavat massatuhot välttää _jo ennakolta
Näin "luonnollinen torjunta" toimii koko ajan pitäen eliöyhteisön tasapainossa. Vaikeimmat tuholai songelmat ilmaantuvatkin ka sSUOMEN L UONTO 5/ 75 Biologinen torjunta on tuholaistorjuntaa " luonnonmenetelmin". Näistä vain murto-osa aiheuttaa satotappioita usein toistuvien joukkolisääntymisten aikana:. Torjunta-aineet ovat tyypillinen kovan teknologian keino: ·niiden vaikutus kohdistuu valikoimatta kaikkiin viljelyksellä esiintyviin eliöihin, niin haitallisiin kuin hyödyllisiinkin. Tuhoeläinten biologinen torjunta merkitsee ekologisesti hellävaraista vaihtoehtoa, jota yhä laajemmin pyritään soveltamaan eri puolilla maail,Jnaa. Myös puutarhaja vihannesviljelyksessll nllitll menetelmill tarvitaan, sillll tuhot ovat usein suuret ja myrkkyjen kllyttö arveluttavaa. Tuhoja voidaan vll hentllll myös ekologisilla viljelymenetelmillll, joilla pidetlllln kasvit ja maaperll terveinä ja luonnon omat slllltelijllt toimintavalmiina. Kemiallisten torjunta-aineiden , viime vuosikymmeninä räjähdysmäisesti kasvanut käyttö ei ole tuonut ratkaisua tähän ongelmaan. KASVIHUONEET Meillä muodostavat kasvihuoneviljelykset oman erikoisryhmänsä niissähän ilmasto-olot ovat us eimmiten optimaaliset myös tuholaisille; toisaalta monet luontaiset vi holliset usein puuttuvat. 257. Kasvihuoneviljelyssll tuhot voivat olla erityisen pahoja ja niiden torjumiseksi Suomessa kllytetlllln jo tehokkaasti biologisia keinoja. loiset, pedot ja taudinaihe'titt~jat. Tuomo Tuo vinen Viljelyskasvien tuholaisten biologinen torjunta Suomessa Tuhoeläimet ja kasvitaudit lohkaisevat joka vuosi noin viidesosan ma~pallon viljelykasvien sadosta. Muiden lajien lis11.äntymistä rajoittavat tehokkaasti luonnon omat säätelymekanismit, mm. Viljelykasveilla voi elää lukuisa joukko mitä erilaisimpia hyönteisiä, punkkeja ja muita pikkueläimiä. "Biologinen torjunta" tarkoittaa menetelmiä, joiden avulla ihminen tukee luonnon omia säätelymerietelmiä ja pitää siten pahatkin tuholaiset kurissa
TORJUNNAN TARVE Viljelymenetelmien tehostuminen, kuten uudet viljelykasvit ja satoisammat lajikkeet, saattaa aiheuttaa sen, että aikaisemmin merkityksettömät tuholaiset muodostuvat ongelmaksi. Tämän vuoksi on jatkuvasti kehitettävä uusia, paremmin tehoavia myrkkyjä. Yleensä voimaperäisessä viljelyssä joudutaankin suorittamaan torjuntaa toistuvasti kasvukauden kuluessa tai käyttämään hitaasti hajoavia, pitkävaikutteisia tehoaineita. Perusteeksi esitetään tä llöin yleensä torjuntaaineiden terveydelliset haitat, joiAnsarijauhiaista torjutaan biologisesti loispistiäisellä. VIHANNESPUNKKI Suomessa on biologisen torjunnan tutkimus keskittynyt lähinnä kasvihuonetuholaisiin . Biologiseen torjuntaan sisällytetään myös sterilointimenetelmät ja erilaisten hormonien käyttö. luontaisten vihoVisten siirtäminen muista maista vahinkoalueille, niiden massakasvatus laboratorioissa ja levitys viljelykselle sekä toisaalta olosuhteiden muuttaminen loisille ja pedoille sopivaksi. Tuholaiset, joilla on useita sukupolvia vuodessa, lisääntyvät nyt nopeasti, sillä puuttuvathan paikalta aluksi lähes kokonaan loiset ja pedot ja toisaalta myös kilpailu on vähäistä. Sen biologinen torjunta on juuri aloitettu Suomessa. Nykyisin arvioidaan noin 70 % SUOMEN L U O TO 5/75. Menetelminä tulevat kysymykseen mm . vihuoneissa. Kemikaalien avulla onnistutaankin yleensä saavuttamaan torjunnan päämäärä: kasvuston pelastaminen. Keski-Euroopassa menetelmää käytettiin ja puoli vuosisataa sitten, mutta meillä sen käyttöä rajoittaa kylmä ilmasto. Torjunta-aineella käsitellylle alueelle syntyy hetkellisesti "tyhjiö", kun kasvissyöjät ja näitä hyödyntävät pedot ja loiset kuolevat. 1970, jolloin Kemira Oy alkoi markkinoida petopunkkia. Lannoitteiden runsas käyttö, koneel listaminen ja yleensä viljelyn voimaperäistäminen sitovat pääomia, joten kaikki mahdollinen on saatava sadosta talteen; viljelijällä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää kymmentä prosenttia sadosta tuholaisten takia. Tuholaisten luontaiset viholliset taas ovat usein paljon herkempiä kemikaalien vaikutukselle kuin itse tuhoeläimet. den esiintyminen tarkasta käytöstä ja lainsäädännöstä huolimatta on aina mahdollista. Torjuntaa joudutaan suorittamaan lyhyin väliajoin ja käyttäen yhä tehokkaampia kasvinsuojeluaineita. Varsin pian tuholaiskanta kuitenkin elpyy, koska osa on välttynyt torjunta-aineelta, osa on kestänyt käsittelyn ja toisaalta hyönteisiä siirtyy kasvustaan lähiympäristöstä. Biologisen torjunnan eduiksi mainitaan valikoiva vaikutus eli spesifisyys, tehokkuus, halpuus ja pitkävaikutteisuus. Kasvihuonekurkkujen pahin tuholainen on vihannespunkki. Näin torjunnan taloudellinen kynnys alenee ja kasvinsuojeluaineiden käyttö lisääntyy. Sitä torjutaan tehokkaasti petopunkilla, joka näkyy kuvassa satakertaisesti suurennettuna. Kasvit kestävät jonkin verran tuholaisia kasvun häiriytymättä niin, että siitä aiheutuisi taloudellista tappiota. KEMIALLISEN TORJUNNAN NOIDANKEHÄ lnsektisidien eli hyönteismyrkkyj en käytön yleistyminen on monessa tapauksessa aiheuttanut tuhohyönteiskantojen kehittymisen resistenteiksi eli vastustuskykyisiksi tiettyjä torjunta-aineita vastaan. Usein on vaikea arvioida, tarvitaanko torjuntaa . Kurkunviljelijät saattoivat ensimmäisen kerran käyttää biologista menetelmää kurkun pahimman tuholaisen, vihannespunkin, torjumiseksi v. Menetelmänä on ollut petojen, loisten ja taudinaiheuttajien massakasvatus ja levitys kasvihuoneisiin . Biologisella torjunnalla tarkoitetaan tuhoeläinten kannan vähentämistä niiden luontaisten vihollisten, loisten, petojen ja taudinaiheuttajien avulla. Viljelijä turvautuu helposti kasvinsuojeluaineisiin heti havaittuaan tuholaisia tai tuhojälkiä, koska se on kaikkein yksinkertaisin tapa selviytyä ongelmasta. 258 Ansarijauhiainen on kurkkujen ja tomaattien paha tuholainen, joka kestää varsin hyvin h yönteismyrkk yjä. Englannissa, jossa sitä on sovellettu kuitenkin eri tavoin kuin meillä. BIOLOGINEN TORJUNTA Usein vaaditaan, että kasvinsuojeluaineet tulisi korvata biologisilla menetelmillä. Vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen ja viimeistään seuraavana kasvukautena joudutaan jälleen käyttämään torjunta-aineita. Aikaisemmin tätä menetelmää on käytetty mm
Viljelijät ovat olleet tyytyväisiä biologiseen torjuntaan ja onnistuminen on yleensä varmaa. Keski-Euroopassa, ja menetelmä tunnettiin jo 1920-luvulla. Lisäämällä viljelystensä monimuotoisuutta ja huolehtimalla myös ympäröivän luonnon terveydestä viljelijä voi auttaa muitakin luonnon omia torjuntamekanismeja pysymään toimintavalmiina. Kuivat ja lämpimät kesät saavat kirvat lisääntymään. maamme kurkunviljelijöistä käyttävän petopunkkia. ANSARIJAUHIAINEN Kemira Oy on kuluvana vuonna ( 19 7 5) aloittanut myös ansarijauhiaisen torjuntaan tarkoitetun loispistiäisen (Encarsia Jormosa) massakasvatuksen ja myynnin . Loispistiäinen vaatii vähintään 18 asteen keskilämpötilaa, jotta torjunta onnistum. Viime aikojen hyvät leppäkerttu vuodet osoittavat, kuinka luonnon torjuntakeinot toimivat. LEHTIKIRVAT Kirvat vioittavat lähes kaikkia viljelykasveja, mutta etenkin kasvihuoneissa ne ovat vaikea ongelma nopean lisääntymisensä 259. Jauhiaisen torjunta on vaikeaa, koska sen eräät kehitysasteet kestävät useimpia hyönteismyrkkyjä ; myös varsinaista torjunta-aineresistenssiä on todettu. Ne ovat leppäkerttujen ruokaa ja siksi nämäkin lisääntyvät ja alkavat hillitä kirvatuhoja. Ansarijauhiainen aiheuttaa pasu o MEN LUONTO 5/75 himmat tuhonsa tomaatille ja kasvihuonekurkulle. Viime kasvukautena on ansarijauhiaisen biologista torjuntaa kokeillut jo lähes 10 % tomaatinviljelijöistä . Tulokset ovat olleet yleensä hyvät. Loispistiäistä on aikaisemmin käytetty ansarijauhiaisen torjuntaan mm. Tämä saattaa jonkin verran rajoittaa sen käyttöä
Tämänkaltaisia viljelyksellisiä tuhoeläinten torjuntakeinoja on pa ljon ja monia niistä käytetäänkin normaaliin viljelytekniikkaan kuuluvina ainakin toistaiseksi. Tarvitsemme tästä tehtävästä suoriutuaksemme toki muutakin. Ann . vuoksi. Biologische Schädlingsbekämpfung. Itse as iassa luonto ja tkuvasti säätelee useimpien, myös viljelykasveja vioittavien eläinten lisääntymistä niin , että tasapaino säilyy. Maa nviljely merkitsee aina etääntymistä alkuperä isestä eliöyhteisöstä , mutta kem iallinen torjunta vain lisää luo nnottomuutta tehden viljelyksestä aneemisen ja tasapainottoma n . & Kri eg, A. Kirvojen biologista torjuntaa onkin meillä tutkittu runsaasti. vuoroviljelyn avulla, voidaan kasv ien vastustuskykyä parantaa . Vielä toistaiseksi olemme suurelta osin sä il yttäneet melko terveen viljelytavan kohtuullisine lanno ituksineen, karjanlannan käyttö ineen, viljelykiertoineen jne. Rev. Tällä alueella riittää paljon tutkittavaa ja uusia menetelmiä voita nee n ennen pitkää kehittää. Usein es itetään, että biologinen torjunta merkitsee yhtä lailla puuttumista luonnon tasapainoon kuin kemikaalien käyttökin. Lep päpirkoista o n ka ksipistepirkko osoittau tunut torjuntakokeissa lupaavimmaksi, mutta lajin massakasvatus o n toistaiseksi ratkaisematon ongelma. Biological cont rol by nalural enemies . Valitsemalla o ikeat kylvöajat ja kasvupaikat voidaan välttää joidenkin tuhola isten iskeytyminen ja kasvattamalla kaistaleittain jotakin pyydyskasvia voidaan tuho laisia houkutella pois varsinaiselta viljelyks eltä. F. & Williams , G. 19 , 455 475, 1974. Paul Parey, 1971. Ihme kyllä 260 j oskus va1tetaan, että biologisen torjunnan mahdollisuudet ovat suurinpiirtein loppuunkäytetyt. Tuh oeläinongelmien edessä meidän on tutkittava tuhojen perussyy j a nähtävä viljelymenetelmien heiko t kohdat. Yleisimmät lajit ovat lisäksi kehittyneet vastustuskykyisiksi monia hyönteismyrkkyjä vas taan . Em . Edistämällä kasv ien kaikinpuolista hyvinvointia oikeilli viljelymenetelmillä, ennen kaikkea huolehtimalla maaperän terveydestä mm . Cambridge University Press, 1974. Kl~ALLIS UUTTA . Menetelmän soveltaminen edellyttää erilaisten viljelyekosysteemien rakenteen tuntemista, tuhoeläinten ja niiden luontaisten vihollisten biologian tuntemista sekä tietoa ympäristön eri tekijöiden vaikutuksesta niihin. Vain näin voidaan para ntaa sairaus eikä tyytyä vain oireiden toistuvaa n ehkäisemiseen. Pl eunum Press, 1971. Tämän tasapainon palauttamiseenhan bio logisella torjunnalla pyritää n silloin, kun ihmisen toiminnan johdos ta jokin eläinlaji o n päässyt liiallisesti li sää ntymään . Suosimalla kukkivia ja mettä tuottavia kasveja viljel ys ten liepeillä voidaan luontaisille vihol lisille tarjota vaihtoehtoisia ravinnonlähteitä ja saada ne näin viihtymään viljelyksellä. BIOLOGINEN TORJUNTA JA LUONNON TASAPAINO Tuhoelä inte n biologisen torjunnan tutkijalle avautuu laaja ja mi elenkiintoinen tutkimuskenttä. USA:ssa ja Neuvostoliitossa. !l!Ject stability and di venity in agrofCosysterm. van Emden , H . EKOLOGINEN VILJELY Riit tää kö tasapainon saavuttamisee n kuitenkaan se, että huolehdimme biologisen torjunnan avulla joidenkin tuholaisten joidenkin luontaisten vihollisten läsnäo losta jollakin viljelyalueella . Tämän jälkeen o lisi tutkimusten painopi stettä suunnattava enemmän avomaan kasvinsuojeluun, koska etenkin puutarhaviljelyssä on useita tuholaisia, joiden hävittäminen toistaiseksi vaati i huo lelli sta kemialli sta torjuntakäsittelyä; ilman torjuntaa satotappiot voivat o lla lähes sataprosenttiset. eri lep päpirkkolajit, kirvasääski ja harsokorento , jotka kaikki ovat kirvap etoja. Huffaker, C. Melko taloudellinen suurtuota ntomenetelmä onkin o nnistuttu toteuttamaan. Harsokorennon massakasvatusmenetelmiä on kehitetty voimakkaasti mm . Tällöin ymmärretään väärin biologisen torjunnan peruso lem us: auttamalla luontai sia viho llisia ja jopa kasvattamalla niitä yritämme saattaa ekosys teemiä lähemmäksi sitä luonnollista olotilaa, jota voimaperäinen viljely on horjuttanut. . On varmaa, että jokaisella tuhoeläimellä o n joukko luontaisia vihollisia, joista vasta osa on edes määritetty, puhumattakaan niiden biologian tuntemisesta. Fra nz, J. Maatalo ud en kehittäminen pitäen näennäistä ja· lyhytjänteistä ratio nali so inti a tärkeimpänä peri aa tteena sisältää :piirteitä, jotka saattavat merkitä tuhojen luontaisen to rjunnan kannalta taantumista. B. lisikin aiheellista harkita tarkoin, mihin suuntaan maatalouttamme halutaa n kehittää : kohti runsaas ti energiaa vaativaa, kovaan teki:iologiaan perustuvaa koneellis"tettua ja eriko istunutta suuquotantoa vai pienimuotoisempaa, ekologisesti toimivaa pienviljelytaloutta. (Ed .) Biological control. SUOMEN L U ONTO 5175. Pitämällä• peltokuviot pienehköinä ja vaihtelevina sekä viljelemällä monia eri kasvilajeja lähekkäin voidaan parantaa viljelya lueiden monimuotoisuutta ja luoda mahdollisuuksia luontaisten vihollisten esiintymiselle. Kohteina ovat olleet mm. M . Sama koskee myös kirvasääskeä. F. Varsinaisen biologisen torjunnan tehtäväksi tulisikin jäädä vain niistä tuhola isista huolehtiminen, j o ita ei erilaisin viljelytekni sin keino in voida pitää kurissa; tällä hetkellä tähän tarvitaan torjunta-aineita. De Bach, Pa ul. Meidän oloissamme tällainen menetelmä saattaa kuitenkin o lla ylimitoitettu ja siten epätaloudelline n ; tarvitaankin vielä torjuntakokeita eri kasveilla ja m yös avomaalla, ennen kuin voidaan arvioida tarvittavien massakasvatusten laajuus. On luultavaa, että kasvihuoneissa voidaan lähivuosina entistä laaj emm in soveltaa biologista torjuntaa
Palj oa vähäisempiä eivät ilmeisesti o lleet muidenkaan suurten lohijo kien saaliit. Suotta ei !ohesta käytetty nimitystä "punainen kulta". Lohen pyyntiä on harjoittanut Pohjanlahden rannikkoalueen väestö jo tuhansien vuosien ajan. Kun koskia on rakennettu, on tiedetty sen johtavan lohituoton ehtymiseen. Perämeren suurten lohijoki en, Tornionjoen, Kemijoen, Iijoen ja Oulujoen jokia lueen lohisaaliit olivatkin varhaisimpina aikoina niin suuna, että lohen keskeisestä merkityksestä on helppo vakuuttua . Mutta vastatoimenpiteisiin ei silti ole ryhdytty ajoissa eikä riittävässä määrin. osoittaa ruotsinvallan ai kainen hakemakin "Hjälmarin hauki, Siljan made, Oulujoen lohi, mainiot kalat, siinäpä vesisSU OM EN L U O NT O 5175 Oulujoen Pyhllkoski ennen voimalaitoksen rakentamista. Tätä mm . 261. Lohenkalastuksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys on ollut erittäin suuri ; onhan lohi o llut peuran ja hylkeen ohella se luonnonanti, joka ylipäänsä teki mahdolliseksi ihmisen vakituisen asettumisen Perämereen laskevien jokien varteen , kuten Vilkuna (1974 ) on huomauttanut. Esimerkkinä mainittakoon, että tuotto1S1mman lohijokemme, Kemijoen, lohisaaliit olivat 1800luvun alkupuolelle asti kolmetuhatta tynnyriä eli noin 35 7 000 kg vuodessa (Vilkuna 1974). Oulujoen lohi oli erityisen arvokas, mutta sen kanta on jo tuhottu. Kai Westman Oulujoen oma lohi on menetetty "Oulupa vanhastaan lohirunsaudestaan on kuulu, nllllt sinetistll jo sen, lohi linnan alla on siinä". Oulujoen lohi saavutti Sarasmon ( 1954) kokoamien tietojen mukaan lohikaupassa aivan erityisen maineen ja menekin . Lohi on kalastamme arvostetuin laji . Joen kosket ovat ilmeisesti olleet erityisen edullisia lohien lisllllntymispaikkoja, sillll koskien yhteinen poikastuotto yli 600 000 poikasta vuodessa oli suurempi kuin muiden vesistöjen samansuuruiset koskialueet
Brofeldt 1954) "saataneen 100 000 kpl vaellusvalmista lohenpoikasta vuosittain". Sopimuksessa on eräitä varsin erikoisia piirteitä; mm. Määrä oli jo sinänsä riittämätön joen lohikannan turvaamiseksi, johon esim . 1950) oli arvioitu tarvittavan vuosittain 2 800 kutulohen ylisiirtoa. Pyynti oli v. Määrä oli 57 728 poikasta. Myöskään Merikosken padon alapuolella harjoitettavan kalastuksen lupaehdoissa edellytetty lohien ( 1/3 saaliista) toimittaminen padon yli ei riittänyt pitämään lohikantaa yllä . Ensimmäiset Montan kalanviljelylaitoksessa kasvatetut lohen vaelluspoikaset istutettiin Oulujokeen v. Vuosien 1921 1940 välisenä ajanjaksona Oulujoen lohisaalis vaihteli 3 830-16 040 kg (Järvi 1948 ). Todellisuudessa saalis oli esitettyjä lukuja suurempi, sillä yksityisen pyynnin ja varsin runsaan salakalastuksen pyyntiluvut eivät sisälly "viralliseen" lohisaaliiseen (lähemmin Hurme 1961). Brofeldt 1948, 1949 ). 95 600 lohenpoikasta (lähemmin Westman et al. Kalatalousviranomaiset elättelivät toiveita lohikannan ylläpitämisestä luonnonvaraisen lisääntymisen avulla auttamalla nousulohet kalateiden, kalahissien ja kalaportaiden avulla voimalaitospatojen yli (esim. Sopimuksessa todetaan edelleen, että "sen täyttämisellä Oulujoki Osakeyhtiö vapautuu kaikista muista velvoituksista, joita sille jo on asetettu tai vastaisuudessa ehkä asetetaan po . Hurme 1961). Enempien kalateiden rakentamisesta jouduttiin kuitenkin luopumaan, kun havaittiin, että ne olivat täysin kelvottomia tarkoitukseensa. Laitoksen lohen istuttamisvelvoite perustuu maatalousministeriön ja Oulujoki Osakeyhtiön väliseen 22 . Vuosina 1941-1950 siirrettiin padon yli vuosittain 807 84 kutulohta (Suomen Kalastuslehti 1951 ). Kalojen runsaastakin siirrosta pyynnin yhteydessä tai kalateiden avulla patojen yli ei olisi kuitenkaan pidemmän päälle ollut lohikannan säilyttämiselle hyötyä, koska Oulujokeen rakennettujen lukuisien voimalaitosten väliset joenosat muuttuivat poikasille elinkelvottomiksi, koskettomiksi suvantovesiksi. Kalahissikalaporrasyhdistelmän muodostavat laitteet ehdittiinkin jo rakentaa Merikosken ja Pyhäkosken voimaiaitosten yhteyteen. Tilastot osoittavat pyynnin olleen varsin runsasta ja tuottoisaa vielä 1800luvun puolivälin jälkeenkin, vaikka sellaiset tekijät kuin maankohoamisen aiheuttama jokisuun madaltuminen ja kaltevuuden vähentyminen, uitto ja lisääntyvä meripyynti olivatkin vähentäneet lohisaaliita. Vuosisadan vaihteessa väheni Oulujoen, samoin kuin muidenkin Perämeren jokien lohisaalis jyrkästi. Yhteensä on laitokselta v. 1975). Kannan säilyttäminen "puhtaana" olisi SU OME N LU O NTO 5/75. 39 000-168 000 kpl. Oulujoella harjoitetusta lohenpyynnistä on tietoja säilynyt vanhoissa asiakirjoissa jo 1500luvulta lähtien, vaikkakin varsinaisia saalistilastoja on vasta 1800-luvun puolivälistä. 12. MONTAN KALANVILJELYLAITOS Kun Oulujoen lohikannan ylläpitäminen luonnonvaraisen lisääntymisen avulla ei onnistunut rakennetussa joessa, ainoaksi keinoksi jäi lohen poikastuotannon turvaaminen kalanviljelytoimenpitein. Pyyntiä jatkettiin padon alapuolella, mutta sen merkitys väheni vuosi vuodelta lo262 hisaaliiden pienentyessä (esim. Esimerkiksi vuosina 1869-1900 oli pelkästään kahden suurpadon, Raatin ja Muhoksen, yhteinen vuotuinen keskiarvosaalis 5 285 lohta, mikä vastasi yli 44 000 kiloa (Järvi 1948 ). HISSIT JA PORTAAT OLIVAT KÄYTTÖKELVOTTOMIA Oulujoen vesivoimavarojen rakentamisen alkaessa 1940-luvun alussa käytiin lehdissä ajoittain kiivastakin polemiikkia lohen tulevasta kohtalosta ja kannan säilyttämiskeinoista. al. Laitos, jota ruvettiin nimittämään "Montan kalanviljelylaitokseksi", on Oulujoki Osakeyhtiön omistuksessa ja käytössä. 1954 allekirjoitettuun sopimuskirjaan. 1 529 900 lohen 2-3vuotiasta vaelluspoikasta. Vähenemisen syitä on Lindroth ( 1950) lähimmin selvitellyt. 1919 jälkeen lähinnä kullepyyntiä, sillä sanotun vuoden jälkeen ei suuria poikkipatoja uiton vuoksi enää "lyöty" jokeen (Sarasmo 1954) . OULUJOEN OMA LOHIROTU ON MENETETTY Oulujoen alkuperäistä lohikantaa ei harjoitetusta kalanviljelyja istutustoiminnasta huolimatta pystytty pelastamaan. Vuotuiset istutusmäärät ovat vaihdelleet n. 1974 mennessä istutettu Oulujokeen tai sen edustan merialueelle n . 1953 päätös "Oulujoen keskuskalanviljelyslai toksen'' rakentamise<ta Montan voimalaitoksen yhteyteen voimalaitosrakentamisen Oulujoen kalakannoille aiheuttamien vahinkojen kompensoimiseksi. VOIMALAITOS SULKI NOUSUTIEN Viimeinen vaihe Oulujoen lohen monivaiheisessa historiassa alkoi heinäkuussa 1941, kun Merikosken voimalaitospato sulki lohen nousutien . siinä ei suoraan sanota istutusvelvoitteen määrää, vaan todetaan, että esitetyllä kalanviljelylaitossuunnitelmalla (esim. vesistön kalakannan hyväksi" (ks . Keskimääräinen vuotuinen istutusmäärä on ollut n . 1959. töjemme makeimmat palat." Lohella oli Oulujoen paikalliselle asujamistolle niin suuri merkitys, että se liitettiin Oulun kaupungin sinettiin ja vaakunaan eli kuten herra Taneli Bonge jo v. Valtion ja Oulujoki Osakeyhtiön kesken tehtiin v. 1730 riimitteli "Oulupa vanhastaan lohirunsaudesta on kuulu, näät sinetistä jo sen, lohi linnan alla on siinä" (Sarasmo 1954). Pohjois-Suomen lohikomitean mietinnössä (Ervamaa et. Brofeldt 1954)
Erityisen valitettavaa Oulujoen lohen tuhoutuminen on siksi, että näin menetettiin ilmeisesti nopeakasvuisin lohikantamme. Oulujoen lohi tunnettiin, paitsi merialueilla, myös Pietarin kalamarkkinoilla paksun ja typllklln ulkomuotonsa perusteella, ja sitll pidettiin erityisen korkealaatuisena. Tällaisten, tiettyyn ympäristöön ja olosuhteisiin pitkien ajanjaksojen kuluessa erikoistuneiden, ainutlaatuisten lohikantojen häviäminen merkitsee korvaamatonta menetystä (lähemmin Tuunainen 1969, Westman 1974). Eikö lohikantojen SUOMEN L U O NTO 5/75 hoitoon riitä lohi kuin lohi, kunhan vain toimenpiteet ovat tehokkaita ja tuloksellisia . 1975). Tä tä ei kuitenkaan tehty, ja Oulujoen lohi hävisi lisääntymismahdollisuuksien loppuessa ja kannan sekoittuessa Oulujo keen istutettujen, muista lohijoista peräisin olevien lohikantojen kanssa. Tällä tavalla on vuosituhansien aikana kuhunkin jokeen valikoitunut nimenomaan sen olosuhteisiin parhaiten soveltuva lohikanta . Järven (1938 , 1948 ) erittäin laaja aineisto (yhteensä 6 7 696 suomunäytettä, joista Oulujoen !ohesta 12 810 näytettä) osoittaa selvästi, että verrattuna muihin jokiin Oulujoen lohet olivat eri ikäryhmissä yleensä aina painavimpia (lähemmin Westman et al. LIIAN PIENI ISTUTUSVELVOITE Mitä tulee maatalousministeriön ja Oulujoki Osakeyhtiön välisessä sopimuskirjassa mainittuun 100 000 lohen vaelluspoikasen vuotuiseen istuttamiseen, on todettava, että tämä poikasmäärä kompensoi vain vähäiseltä osalta Oulujoen vaelluspoikastuotannolle aiheutettua vahinkoa. edellyttänyt emokalojen valitsemista ehdottomasti alkuperältaan tunnetuista, Oulujoen suulta pyydetyistä lohista ja istutustoiminnan tehokasta kontrollia . OULUJOEN LOHET OLIVAT NOPEAKASVUISIMPIA Voidaan tietysti kysyä, mikä merkitys on eri jokien lohikantojen säilyttämisellä. Siksi on vahinko, ettll Oulujoen lohta ei aikanaan pelastettu kalanviljelylaitoksiin. Sanotaan, että eri joki en lohikannat erosivat jo ulkonäöltäänkin niin paljon, että mm . 1975) on Oulujoen luonnontilainen vaelluspoikastuotanto ollut todennäköisesti huomattavasti yli 600 000 vaelluspoikasta vuodessa. Perämeren kalastajat ja Pietarin lohenostajat pystyivät tunnistamaan lohen syntymäjoen. Estämällä lajin perimän köyhtyminen taataan lajin säilyminen myös elinolosuhteiden muutoksissa. Onkin pidettävä ehdottoman välttämättömänä, että kaikki vielä olemassaolevat, uhanalaiset lohikannat säilytetään. Kuva menneitten lohisaaliitten ajoilta. Oulujoen lohipadoista käytettävissä oleviin pitkäaikaisiin saalistilastoihin perustuvan arvion mukaan (lähemmin Westman et al. Myöhemmin on voitu todeta, että se on ilmeisesti ollut myös nopeakasvuisin lohemme. JOKAINEN ROTU ON ARVOKAS Lajin monimuotoisuuden vähentyessä menetetään mahdollisuudet parempien , runsastuottoisempien ja taloudellisesti arvokkaampien kalakantojen löytämiseen ja jalostamiseen. Eri jokiin on syntynyt omat lohikantansa lohien palatessa hyvin uskollisesti syntymäjokeensa kudulle. Tämä saalistilaston perusteella saatava lohenpoikasten tuotantoarvio on tuntuvasti suurempi kuin Mäkisen (1972) kos263. Menetys korostuu kun kyseessä on taloudellisesti tärkeä ja tuottoisa kanta, kuten Oulujoen lohi
, Simola, 0. Westma n, K. Suomen Ka lastusl e hti 76 :32, 868 7. 82 pp. 188 pp . 264 NAAPURIJOISTA APUA . ln: Suomen Vesivoimayhdistys XXV:7071. Verb . SUOME N L UO N TO 5/75. Suome n Kalastusl e hti 1951 : Oulujoen M nikosken kalastus. perm. pubi. Mainittakoon , että lohenpoikasten merkintäkokeet aloitettiin Montan kalanviljelylaitoksessa samanaikaisesti kuin vaelluspoikasten istutukset v. Kokeet saivat alkunsa kansainvälisen merentutkim_usneuvoston (I CES ) v. 1961: Poh1anmaanjoet vaelluskalavesinä. & Salojärvi, K. Alkuperäinen Oulujoen lohikanta ei enää ole palautettavissa. Tiedonantoja 2 :22-5 2. Riistaja kal a ta louden tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto. 1969: Rotujen merkityksestä kalakanto1en hoidossa. ON ISTUTETTAVA YLIMÄÄRIN Voimalaitosrakentamisen aiheuttamien lohikantojen tuhoutumisen kompensoinnissa kalanviljelytoimenpitein on otettava huomioon kasvatettujen ja luonnon vaelluspoikasten erot. Käsikirjoitus , 98 pp. Oulujoen lohen vael luspoikastappioiden täysimääräinen kompensointi, joka periaate on vesilain ja myös Itämeren kalastuksen yleissopimuksen mukainen (Sjöblom et al. Explor. (Sarasmo, E. H elsingin Yliopisto , eläintie teen laitos. Sen tilalle olisi hoitotoi menpiteitä varten valittava uusi kanta, jonka tulisi olla jonkin sellaisen lähijoen vielä alkuperäinen kanta, jossa olosuhteet ovat mahdollisimman samanlaiset kuin Oulujoessa. 197 2 :Jokien rakentamisen vaikutus vaeltavien lohilaJien poikastuotantoon Suomessa. 1974 : Uhanalaiset kalalaJimme ja kalakantamme sekä niiden suojelu ja säilyttäminen . 197 5 : Montan kalanviljelylaitokselta moritettuJen merkittyJen Lohen vaelluspoikasten tutkimusohjelma. 1974: Kemijoen vaelluskalojen istutustarpeen laskentaperusteista. , Kesti, Y. Suom e n Kalata lo us Finlands Fiskeri e r 13: 1170. Sve nska vattenkraftfören . Lohenpoikasten merkintäkokeiden avulla pyritään selvittelemään mm. Oulujoen poikastuotanto on Kemijoen jälkeen ollut ilmeisestikin toiseksi suurin maamme lohijoista. Merkinnöistä on huolehtinut kalataloudellinen tutkimustoimisto ( 1. 1950: l axbeståndersjluktuationer i de norrländska älvama. Järvi , T . Tiedonantoja (pain o ssa ). 197 I jälkeen riistaja kalatalouden tutkimuslaitos) Oulujoki Osakeyhtiön avustuksella . 1948 : Kalatcistäja kalojen nousumahdo:lisuudesta vesivoimalaitospatojen ohi . , I-!0lmberg, K.-E ., Toivone n, J. , Saarivirta, N. Järvi 1932). Sjöblom , V. Lohikantojen säilyttämiselle Suomessa osoitettua vähäistä huomiota kuvaa se, että pahasti alijäämäisenäkin ovat Montan kalanviljelylaitokselta suoritetut istutukset olleet aivan viime vuosiin asti lähes ainoat lohi-istutukset Suomessa (lähemmin Sjöblom et al. Porvoo . Toivonen 1974, Sjöblom et al. & Alhava , A. Entä Oulujoen lohen tulevaisuus . 19 7 4: Loh{ 423 pp. Poikastuotannon on täytynyt olla myös jatkuvasti korkea, sillä vuosittaiset vaihtelut lohipatojen saaliissa ovat keskimäärin varsin vähäiset (ks. , Westman, K., Sumari , 0. 1950: Pohjois-Suomen Lohikomitean mietintö. Maataloushallitukse n kalataloudellinen tutkimustoimisto . Moniste, 68 PP · Hurme, S. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos , kalantutkimusosasto . Vuosina 1959-1974 istutettiin yhteensä 62 848 kpl Carlin-merkillä merkittyä 2-3 vuotiasta lohenpoikasta eli 4, I % kokonaisistutusmäärästä . 1974), edellyttää siten 1 200 000 vaelluskokoisen lohen poikasen istuttamista . Tuunaine n, P. Jotta lohen poikastuotannolle aiheutetut vahingot tulisivat kompensoiduiksi, olisi kasvatettuja poikasia istutettava ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin luonnonpoikasia (ks . Helsinki. Riistaja kal a taloude n tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto. Suomen Kalastuslehti 55:28-3 4, 48-50. 1949: Selostus vesivoimalaitoksien j a uiton kalastukselle tuottamasta vahingosta Ja tämän torjumisesta. Tiedonantoja 2 : 1-21. Suome n Kalastuslehti 58: 17 3174. Lindroth , A. Suomen Vesivoimayhdistys. 1948: On the periodicity of salmon reproduction in the northern Baltic area and its causes. , Toivo nen , J. 1974). Tähän seikkaan on mm.Järvi (1938 ) kiinnittänyt huomiota. 3. H. D KIRJALLIS UUS Brofeldt, P. int. Kysymykseen tulisi lähinnä Iijoen lohi , jonka luonnonvarainen lisääntyminen on tosin loppunut voimalaitosten takia, mutta jota on tallennettuna muutamissa kalanviljelylaitoksissa. Toivonen 1974). 1958 antamasta suosituksesta . H elsinki . Helsinki. 1954: Oulu1oen keskuskalanviljelyslaitos. Helsinki . Myös Simojoen ja Kiiminkijo en lohikantojen soveltuvuutta Oulujokeen on syytä tutkia istuttamalla merkittyjä lohenpoikasia. 1975 ). 119:1 131. Westma n , K. Riistaja kalatalo ude n tutkimuslaitos , kalantutkimusosa sto . Mäkine n , K. Monistettuja julkaisuja 13:1 85. Proc. 1938 : Vaihtelut It ämeren Lohikannassa ( 192 1-1 9) 5 ). Vilkuna, K. & Mielonen, M . Tiedonantoja 3: 1_.:_2 4. !n: Oulujoki Osakeyhtiö, Entinen Oulujoki: 45 110. lohi-istutusten kannattavuutta, istutuspaikan ja poikasten koon vaikutusta lohisaaliisiin , lohien kasvua ja vaelluksia sekä muita lohen biologiaan liittyviä seikkoja (lähemmin Westman et al. 1959 . 1974). 1932 : Suomen merikalastus ja jokipyynti. Mer. Cons . Ervam aa, 1. vuosittain. Ero viittaa siihen, että Oulujoen kosket ovat soveltuneet erityisen hyvin lohenpoikasten kasvuun, ja poikastiheydet ovat ilmeisesti olleet suurempia kuin niissä Perämeren joissa, joiden poikastiheyksistä on tietoja viimeaikaisten tutkimusten perusteella (vrt. Toivo ne n , J. 19 7 4 : / tämeren ja Belttien kalastusta ja elollisten Luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen perusteella Suomen osalle tuleva Lohenistutusvelvollisuus. Poikastuotannon tasaisuus johtui ilmeisestikin Oulujoen runsaasta järvisyydestä (11,4 %) , joka aiheutti sen, että vedenkorkeudenvaihtelut ovat Oulujoessa olleet vähäisempiä kuin muissa Pohjanmaan joissa. ) 1954: Kalastus. , Tuunaine n , P. , Rapp. 41 5 ( 1950 :5):98224. kien pinta-alojen perusteella tekemä arvio , joka on 45{) 000 kpl/v
päivänä kahdestoista kansainvälinen kasvitieteellinen kongressi, johon osallistui tuhansia kasvitieteilijöitä lähes kaikista maailman maista (Etelä-Afrikan tiedemiehille ei myönnetty viisumia). Ko ngress i painotti , että luonnon köyhtyminen jatkuu, mikäli maapallon väestön kasvuvauhti j a elämänmuoto jatkuvat nykyisellään . Kongressi huomautti erityisesti, että maankäytön tulee perustua ekologisiin näkökohtiin ja alueen kasviston riittävään tuntemukseen . Satu Huttunen Kasvimaailman suojelusta puhuttiin kansainvälisesti Leningradissa Leningradissa pidettiin viime heinäkuun 3.-10. Leningradin kongressin yleiskokouksen ja 18. Kongressin osanottajat painottivat, että kaikki ruokavarat ovat joko suoraan tai välillisesti peräisin kasvimaailmasta SUOMEN LUONTO 5/75 ja että nykyiset varat e1vat rnta ruokkimaa n no peasti kasvavaa väestöä. Lajien tuhoutuessa on menetetty uusiutumattomia kasvivaroja, kasviyksilöiden määrä on vähentynyt ja ihminen on luonut uusia autiomaita. perustamalla ekosysteemien suojelualueita, kuten luonnonja kansallispuistoja, kehittämällä kasvitieteellisiä puutarhoja ja muita kasvivaroja säilyttäviä keskuksia jne. Siitä kertoo kongressin suomalainen osanottaja. Siksi kongress i suositteli tutkimuksen tehostamista seuraavilla aloilla : luonnonekosys teemit ja ihmisen vaikutus niihin , uudet menetelmät ja ratkaisut ekosysteemien suojelemiseksi sekä vaurioituneiden ekosysteemien saattaminen ennalleen. Suojelualueita tarvitaan yhdenkin lajin säilyttämiseksi useita, koska moniin laj eihin, es imerkiksi metsäpuihin, sisältyy lukuisia perinnöllisesti erilaisia muotoja, kuten muunnoksia, alalajeja ja ekotyyppejä. Koska ihminen on täysin riip puvainen kasvimaailmasta, luonnonvaraisia kasveja tulee suojella kaikin tavoin, mm . Näiden suojeluun on ryhdyttävä pikimmiten. Suojelutyössä on muistettava, että puutarhaviljelyyn otetun pienen populaation perintöaines köyhtyy nopeasti . Maaja metsätalouden kehittyessä ja maankäytön tullessa yhä intensiivisemmäksi luonnonpopulaatioiden perinnöllinen monipuolisuus joutuu yhä suurempaan vaaraan. Luonnon populaatioita on suojeltava ensi sijassa suojelemalla kasvupaikkoja. Kongressin ajatukset ja suojelun yleisperiaatteet on seuraavaan poimittu kongressin päättyessä annetusta julkilausumasta. Kongressin näkyvimmäksi aiheeksi muodostui kasvimaailman suojelu. Kasvien säilyttäminen puutarhoissa on lisäksi varsin kallis keino. Erittäin kiireellinen tehtävä on sademetsien suojelu, koska niitä raivataan nopeasti . Maailmassa on luokiteltu uhanalaisiksi kaikkiaan noin 20 000 kasvilajia . Suojelualueiden hoidon ekologisia perusteita tulee myös tutkia. sektio omistettiin 265. Kasvien suojelulla on turvattava riittävän monipuolisen perintöaineksen säilyminen . Ko ngressi kiinnitti huomiota siihen, että eri puolilla maailmaa ihmisen toiminnat ovat olen naisesti vä hentäneet luonnon ekosys teemien tuotantoa . Puheenvuoroissaa n kasvitieteilijät ilmaisivat vakavan huolensa nykyti lanteesta . Ravinnon tuotannon on nojauduttava kasvimaailman suojeluperiaatteisiin ja siinä on turvattava kasvien ja eläinten perintöaineksen säilyminen monipuolisena. Tätä edellyttävät myös tulevaisuuden taloudelliset, esteettiset ja kulttuuriset näkökohdat. JULKILAUSUMAN SISÄLTÖÄ : Kaikki en kansojen ens1s1Jatsena tehtävänä on ravinnon tuotannon edistäminen sekä ravinnon tehokas jakaminen ja varastoi;1ti, jotta maapallon kaikilla ihmisillä olisi riittävästi ruokaa nyt ja tulevaisuudessa. Kaikkia kasvupaikkoja ei missään tapauksessa voida ylläpitää keinotekoisesti eikä rakentaa puutarhoihin. Viljelymetsistä tämä monipuolisuus puuttuu . sektion aiheena oli kasvimaailman suojelu. Suomesta kokoukseen osallistui kolmisenkymmentä kasvitieteilijää, joista osa edusti "puhdasta" perustutkimusta, J osa metsätiedettä ja muita kasvitieteen sovellutuksia. Ekologisten perustietojen tulee olla kaikkien ihmisten ulottuvilla, jotta ekologian yleiset lainalaisuudet otettaisiin tuleva_ isuudessa yhä paremmin huom10on. Vääjäämättömänä seurauksena on kasvipeitteen asteittainen väheneminen. SUOJELUSEKTION NÄKEMYKSIÄ Kongressin 18
vesipähkinä on käynyt kovin harvinaiseksi. Niitä uhkaa mm . Muuallakin maailmassa nimenomaan lehtimetsien suojelu on erittäin vaikeaa ja suojelualueet ovat liian pieniä. Toisaalta niiden jatkuva hyväksikäyttö on vaikeaa ja niiden kasvilajien suojeleminen puutarhoissa tai muilla hätäkeinoilla ei juuri onnistu. heenvuoroissa korostettiin ekologisen tiedon merkitystä . mammuttipetäjän, ekologiassa tuli on tarpeellinen tekijä, ja se puuttuu monilta suojelualueilta. Ainoa mahdollisuus on kasvupaikkojen riittävä ja tehokas suojelu . ihmiskunnan nopea lisääntyminen. Norja on rauhoittanut 43 % Huippuvuorten pinta-alasta, mutta silti alueiden tulevaisuus on epävarma, koska sieltä on nyt lö ydetty öljyä. puolikulttuurialueetkin ovat viime aikoina vähentyneet viljelymenetelmien tehostumisen seurauksena. Kuivatusten aiheuttamista haitoista kasvimaailmalle kertoi myös neuvostoliittolainen puheenvuoro. Muissa neuvostoliittolaisten esityksissä käsiteltiin mm. Tekojärvet uhkaavat Norjan ja koko maailman pohjoisimpia lehtoja. Monissa esitelmissä ja keskusteluissa todettiin, että käyttökelvottomien tai niukkatuottoisten alueiden suojelu on yleensä helppoa, mutta tuottavan kasviyhdyskunnan suojelu on vaikeaa . Havaijilla havaittiin, että vuohi ei syö yhtä paljon saarien alkuperäisiä kasveja kuin tulokaslajeja. Kanadan ja Yhdysvaltain pu266 Maailman kasveista arvellaan noin 20 000 lajin olevan vaarassa. Myös preerioiden ja muiSUOM EN L UONTO 5/75. Tällä tehtävällä on kiire, ja sen edellytyksenä on teollistuneiden maiden rahallinen tuki kehitysmaille. erittäin viljavaa suotyyppiä, joka on meiltä suureksi osaksi jo kadonnut. Bulgarialainen tiedemies kertoi Tonavan varsien kosteikkojen vähentyneen huolestuttavasti niin että mm . Niitä raivataan yhä nopeammin viljelysmaan saamiseksi. Viimeksimainittuun seikkaan kiinnitti huomiota myös puolalainen esitelmöitsijä. Esim. Monissa puheenvuoroissa käsiteltiin trooppisten sademetsien uhanalaista tilaa . Koska tulokaslajit tukahduttavat helposti alkuperäiset lajit, vuohi saattaa tavallaan suojella alkuperäisiä lajeja. Tsekkoslovakialaisessa puheenvuorossa ehdotettiin keinotekoisten kasvupaikkojen luomista sekä harvinaisuuksien määrätietoista istuttamista ja levittämistä. Pelloksi raivataan ensin viljavimmat maat, joten näiden alueiden luontainen kasvillisuus on erityisen uhanalaista. kasvimaailman suojelulle. Vieraat eläinja kasvilajit ovat usein tuhoisia, mutta esim. Katsaus esitelmien aiheisiin kuvastaa kasviensuojelun ongelmien moninaisuutta: Sekä itäettä länsisaksalaisessa puheenvuorossa todettiin, että luonnontilaisia metsiä ja muita kasviyhdyskuntia on Keski-Euroopassa kovin vähän jäljellä; myös alkuperäinen eläimistö on suureksi osaksi hävitetty. Monien lajien, mm. Kµvassa näkyy suomalaista lettoa, ts. lääkekasvien keräilyn mahdollisia vaaroja, todettiin että maan alueelta on kadonnut 33 putkilokasvilajia (näistä noin puolet Kaukasukselta ja Keski-Aasiasta, korostettiin aluerauhoitusten merkitystä kasvien suojelussa ja tähdennettiin, että pelkkä metsänviljely ei takaa puulajien perintöaineksen riittävää monipuolisuutta, vaan tarvitaan myös luonnontilaisten metsien suojelualueita. Suojelualueet ovat kovin pieniä ja niiden puolustaminen " kehitystä" vastaan yhä vaikeampaa. Sektion yleisesitelmät käsittelivät kehittyneiden maiden luonnonsuojelun ja aluesuunnittelun ongelmia, kuten kaupunkimaista maankäyttöä, maaja metsätaloutta, ulkoiluja virkistystoiminnan vaikutuksia ja näiden säätelyä, kasvipeitettä maiseman rakenteen ilmaisijana, luonnonkasvillisuuden suojelutarvetta teollistuneessa ympäristössä jne. Ns
Kaupunkien lähelläkin pitäisi säilyttää enemmän erilaisia biotooppeja ja ekologisesti monipuolisia alueita, koska ne parantavat ympäristön laatua ja tasaavat maiseman muutoksia. Taajat teollisuusalueet, kuten Donbass, Ruhr ja Kalifornian laakio käyttävät kukin jo nyt mm. Kasvimaailman suojelun tavoitteena ei ole pelkästään suurien suojelualueiden luominen, vaan kasvien suojelu on nähtävä luonnonvarojen suojeluna, jonka avulla luonto säilytetään monipuolisena ja tuottavana. KILPAILU MAASTA Kilpailu maapinta-alasta vähentää vihreää luontoa. ilmakehän happivaroja yhtä paljon kuin kymmenen miljoonan asukkaan taajamat. Mutta ongelmat eivät rajoitu vain maailman suuriin metropoleihin, vaan niitä on myös pohjoisen pallonpuoliskon keskisuuSU OM EN L U O NTO 5/75 rissa kaupungeissa ja taajaan asutuissa valtioissa. He tuntevat vastuuta kasvimaailman monipuolisuuden säilymisestä. Noin 120 kaupunkia ylittää tällä hetkellä miljoonan asukkaan rajan. Vaikka moniin tämän päivän ongelmiin on jo löydetty ratkaisuja ja osaksi niitä on jo käytössäkin, tulevaisuus tulee luomaan uusia ongelmia, jotka pitäisi kiireesti ottaa huomioon. den ruohikkomaiden kasveja on hävinnyt viljelyksen ja laidunnuksen vuoksi . Tällöin suojelun kohteena saattavat olla ihmisen muokkaamat maisemakokonaisuudet, kulttuurivaikutteiset alueet, vanhat puistot, kylämaisemat tai esimerkiksi laidunnuksen ja niittämisen turvin säilyvät kasviyhdyskunnat. Kasvimaailmaa suojelemalla saataisiin juuri aikaan suurempaa vaihtelua. Kehityksen kasvuvaatimusten ja luonnonsuojelun välillä on vaikea ristiriita. Koska kasvimaailman suojelun kohteena ovat kuitenkin kaikki mahdolliset kasvilajit, tehtävästä ei selvitä pelkillä joutomaitten rauhoituksilla. Trooppisten sademetsien lisllksi ovat vaarassa myös savannien, arojen ja muiden laitumeksi kelpaavien alueiden kasvit. Kaupunkisuunnittelun periaatteisiin pitäisi kuulua ekologinen monipuolisuus, koska monipuoliset ekosysteemit sietävät yleensä paremmin ulkoisia rasitteita. On seutuja, joilla on hyvin vähän luonnontilaisia alueita. YKSIPUOLISUUS UHKAA KAUPUNKILUONTOA Kaupunkiyhdyskuntien vakava ongelma on ekologisen tasapainon puuttuminen. Nopeasti lisääntyvä kaupunkimainen asutus luonnehtii planeettamme tulevaisuutta. puolikulttuurikasviyhdyskuntien säilyttäminen on tärkeää, koska nykyaikainen maatalous muuten tuhoaa ne. Tutkijat ja suunnittelijat ovat kehittäneet uusia ratkaisumalleja sopeuttamaan maankäyttöä ja luonnon tasapainoa toisiinsa. • 1 • i r--:, 1 Monissa kehitysmaissa kasvimaailman suojelu klly yhll vaikeammaksi. Suojeltavia ekosysteemejä on kovin monenlaisia. Esimerkiksi New Jerseyn osavaltion pinta-alasta arvellaan 50 % olevan kaupunkimaisessa käytössä 1980-luvulla. Suurimmat luonnonsuojelualueet on useinkin perustettu vllhlltuottoisille alueille, mutta tllmll ei riitä, vaan suojelun piiriin on saatava kaikenlaisia kasviyhdyskuntia. KAUPUNGIT VALTAAVAT ALUEITA Tällä hetkellä suurimmassa osassa maailmaa kymmenestä ihmisestä 6-9 asuu kaupungissa. Erityisen vaikeaa on säilyttää taajamien lähellä rakentamiselta suuria koskemattomia luonnonalueita tai laajoja maaja metsätalousalueita . YHTEENVl.TO Kasvitieteilijät ovat vakavasti huolissaan tulevaisuudesta. Myös ns. D 267. Useissa tapauksissa ekologiapohjainen suojelulainsäädäntö puuttuu tai se ei riitä kyllin tehokkaiden suojelutoimenpiteiden aikaansaamiseen
Seuraavassa esitellään lyhyesti eräitä likaantumisen vaikutuksia korkeampiin vesikasveihin sekä eräitä lajeja, jotka ovat helposti tunnistettavia, joten ne tarjoavat jokamiehelle mahdollisuuden seurata vesistöj en likaantumiskehitystä ympäristössään. Korkeampien kasvien joukossa on sekä puhtaid~n että likaantuneiden vesien ilmentäjälajeja (indikaattoreita). Vesien lailtua selvitetään, paitsi kemiallisin analyysein, myös eläimistön ja kasvillisuuden perusteella. Niukka kasvillisuus (yläkuva; Puulavesi) kuvastaa puhtautta. Kuitenkin myös ns. korkeammat kasvit (makrofyytit) ilmentävät vesissä tapahtuneita muutoksia. Ulla Kurimo Vesikasvit kertovat tilasta • vesien Vesien saastumisen myötä Suomessakin on tullut ajankohtaiseksi tutkia jätevesien ja vesien ravinteisuuden lisääntymistä. 26 8 Järvenrannan yleiskuvakin kertoo jotakin veden tilasta. Artikkeli on laadittu yhdistämällä Perttulan (1953 ) Valkeakoskelta, Suomisen (1968, 1975) Rautavedestä ja Päijänteestä, Elorannan (1970) Mäntän alueelta, Kurimon (1970) Varkauden ympäristöstä sekä Uotilan (1971 ) Vanajavedestä laatimat selvitykset. Samansuuntaisiin tuloksiin on päätynyt myös Tynkkynen ( 1962) julkaisemattomassa tutki elmassaan ; tiivistelmän tutkimustuloksista on julkaissut Eurola (1965 ). Yleensä ne reagoivat hitaammin ja heijastavat pitkäaikaisia pysyviä muutoksia; plankton puolestaan ilmaisee lyhytaikaisiakin veden laadun heilahduksia. SU OM EN L UO NTO 5/15. Enimmäkseen on tässä mielessä tutkittu bakteereita, planktonia ja leviä. Runsas kasvillisuus ilmentää järv'!n luontaista tai likavesien aiheuttamaa ravinnepitoisuutta, ja erittäin runsas kasvillisuus (alakuva ; Rautavesi ) on jokseenkin aina likavesien, etenkin asumajätevesien aiheuttama
Pohjois-Suomen järvistä ei juuri ole suoritettu tämä nkaltaisia makrofyyttitutkimuksia; murtovesialueilta ne myös kin lähes puuttuvat siitäkin huolimatta, että useat maamme rannikkokaupungit tunnetusti likaavat ympäristövesiään . Oman ryhmänsä muodostavat lajit, joiden ekologinen alue on laaja. Varkaudessa se karttaa lievästi ravinteisuutta, mutta Vanajavedessä se o n eutrofisuuteen taipuvainen. Rautavesi ja Vanajavesi ovat jo luontaisesti melko eutrofisia (runsasravinteisia, reheviä ), Mäntän ja Varkauden vedet taas ovat niukkaravinteisia, oligotrofisia. Lisäksi tietyt kem ikaalit muodostavat kalvon veden pintaan (ns. Esimerkkinä tällaisesta "ongelmala_jista" mainittakoon pikkuvita. Sen sijaan KeskiEuroopassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa kokonaiset vesistöt ovat täysin kasvittomia. Lajit, jotka esiintyvät selvästi useammin (yleensä myös runsaampana ) puunjalostusteol269. Ne pystyvät menestymään sekä likaantuneissa että puhtaissa vesissä (ns. Eräät jäteaineet (yleenSUOME N L U O NTO 5175 sä teollisuuskemikaaleja) ovat suoranaisia solumyrkkyjä. Rehevöitymisestä kielii esim. Kyseessä on kuitenkin yleensä vain pienehkö aste-ero, joka saattaa johtua eri tutkijoiden lähtökohdan erilaisuudesta. kasvien kehittyminen normaalia kookkaammiksi , kasvustojen tihentyminen sekä fertiliteetin muutokset. Ryhmä sisältää myös indifferenttejä lajeja. Tärkeimpiä vesikasvien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat veden ravinnekuorma (suuri-pieni ) ja happamuus (hapan-emäksinen), pohjan laatu (kova-pehmeä ), valon määrä (valoisa-pimeä ), sedimentaatio (aineksen hautautuminen) ja happitilanne. ERÄÄT LAJIT OVAT PAREMPIA ILMENTÄJIÄ KUIN TOISET Vesikasvit muodostavat täydellisen sarjan, jonka toisessa päässä ovat likaantumista voimakkaasti karttavat lajit ja toisessa siitä erityisesti hyötyvät. Kaikki muutokset vesikasvien esiintymisessä ja runsaussuhteissa eivät tietenkään johdu vesien likaantumisesta. Eräät taulukkoon elomuotoryhmittäin kootut lajit sijoittuvat veden likaantumisasteen suhteen eri alueilla jonkin verran ristiriitaisesti, joskin yleiset piirteet kaikilla alueilla ja kaikilla tutkijoilla ovatkin yhdenmukaiset. leviämishistorialliset seikat (esim. Muita syitä ovat mm. ei reagoi siihen lainkaan; myös ilmalehtiset ruohot (D) sekä useimmat ruokokasvit ja sarat (F) sekä uposja kellulehtiset (E) suhtau tuvat samoin. Erityisen herkkiä likaantumaan ovat taajaanasuttujen teollisuusalueiden joet (esim. Rein, Thames), joiden pilaantumisen estämiseksi on jo ryhdytty voimakkaisiin toimenpiteisiin. Vesien likaantuminen vaikuttaa eri tavoin eri kasvilajeihin ja -ryhmiin , koska ne kärsivät tai hyö tyvät eri tekijöistä. Uposlehtisten ryhmään (C) kuuluu lajeja, joista toiset ovat likaantuneiden, toiset puhtaiden vesien ilmentäjiä. losuhteet ovat otollisimmat tietyn lajin tai ryhmän menestymiselle silloin, kun eri tekijöiden muodostama kokonaisuus on sopiva. Kellulehtisistä (B) suurin osa joko hyötyy vesien likaantumisesta tai on sen suhteen indifferenttejä, ts. JÄTEVESIIN SUHTAUTUMINEN LAJIRYHMITTÄIN Tietyt lajit tai lajiryhmät ovat eri tyisen herkkiä edellämainittujen tekijöitten muutoksille (taulukko ). Likaantumisen mentyä hyvin pitkälle kaikki lajit tietysti lopulta häviävät. Niiden toimeentuloa likaantuneissa vesissä estävät monet tekijät: jäteaineiden myrkyllisyys , huono happitilanne, heikko valaistus (veden tummuus ja sameus), pohjan pehmeys , orgaanisen aineksen nopea kerrostuminen (kasvin hautautuminen ) ja ankara kilpailu . asuma1atevesien purun, jotka poikkeavat edellisistä oleellisimmin siinä, että ne ovat emäksisempiä ja sisältävät runsaammin fosfaatteja. Osa tutkituista vesistä on maatalousalueilla, missä ravinnekuormitus on omaa ryyppiään. Rautavesi, Vanajavesi sekä osia Varkauden alueen vesistä kuuluu ns . pintakalvoilmiö); tämä puolestaan vähentää aallokon vaikutusta, johon eri kasvit reagoivat eri tavoin. On tutkimusalueilta toki todettu puhtaitakin vesiä. Monasti jo yhdenkin tekijän pieni muutos saattaa muuttaa kasvuolosuhteita · ratkaisevasti edulliseen tai epäedulliseen suuntaan. Maassamme tällainen tilanne on onneksi varsin harvinainen ; yleensä sitä on vain teollisuuslaitosten viemäreiden suulla. Samalla ne ovat selvimmät puhtaan veden ilmaisijat. Suuri osa vesikasveista SIJO!ttuu likaantumista suosivien ja sitä karttavien lajien välille. vesiruton ja ison sorsimon osalta), ilmestyminen maahan uusina lajeina, vesien säännöstelytoimenpiteet, laiduntaminen ja eri lajien eripituiset jaksottaiset runsaudenvaihtelut. Täten irtokellujat (A), joiden koko aineenvaihdunta tapahtuu ympäröivän veden välityksellä, luonnollisesti hyötyvät ravinteisuuden lisääntymisestä ; toisaalta ryhmä on altis veteen joutuville myrkyille. indifferentit lajit). On lajeja, jotka hyötyvät asutuksen, elintarviketeollisuuden tai maatalouden tuottamista jätevesistä, mutta karttavat puunjalostusteollisuuden happamia _jätevesiä . Useimmat indifferenteistä lajeista ovat kasveja, jotka kasvavat veden läpi ja joista suuri osa on ilmassa. LIKAVESIEN KAKSI PÄÄTYYPPIÄ Valkeakosken, Päijänteen, Mäntän ja Varkauden vesialueita kuormittaa pääasiassa puunjalostusteollisuus (sulfiittiselluloosa-, paperija mekaaninen puunjalostusteollisuus ). Vesien tila ilmenee muutenkin kuin ilmentäjälajien olemassaolona tai puuttumisena . Pienikokoiset pohjalehtiset kasvit (G ) karttavat likaantuneita vesiä yleensä voimakkaimmin
Lapissa se ei suinkaan ilmennä likaantumista, vaan paljolti emäksisyyttä. Vaikka iso vesiherne (Utricularia vulgaris) suosii matalia, suojaisia lahtia, Mäntän ja Varkauden alueilla se kuitenkin kasvaa varsin usein aallokkoisilla paikoilla . LIKAANTUNEEN VEDEN ILMENTÄJÄT Ravinteita suosivan kilpukan (Hydrocharis morsus-ranae) esiintyminen eri alueilla on ristiriitaista. Erityyppisillä kasvualustoilla viihtyvä suorapalpakko (Sparganium simplex) hakeutuu kulttuurin vaikutuksen alaisille paikoille, mm . Varkauden alueella lajin esiintymistiheys on pienin puhtaissa vesissä ja suurin puunjalostusteollisuuden happamien jätevesien vaikutuksen alaisilla paikoilla. Se hyötyy jätevesien tuomista ravinteista, ellei veden happamuus ole liian suuri . Muut vesihernelajit eivät keskity yhtä voimakkaasti jätevesialueille . Niitä luonnehtii veden runsasravinteisuus ja emäksisyys. Suojaisilla kasvupaikoilla esiintyvä, alkujaan melko harvinainen tylppälehtinen vita ( Potamogeton obtusifolius) kasvaa sekä asumaettä puunjalostusteollisuuden jätevesien voimakkaastikin likaamilla paikoilla. Nopea leviäminen johtuu irrallisten versonkappaleiden suuresta uu distumiskyvys tä . VOIMAKKAASTI LIKAANTUNEEN VEDEN ILMENTÄJÄT Pikkulimaska (Lemna minor) suosii kulttuuria, varsinkin runsastyppisiä vesiä. Laji ilmentääkin voimakasta asumajätevesikuormitusta, jonka myötä se on levinnyt ja yleistynyt melko voimakkaasti parina viime vuosikymmenenä . Pohjolan lumme (Nymphaea 270 candida) hyötyy jätevesistä, puunjalostusteollisuuden jätevesistä kuitenkin vain tiettyyn rajaan saakka. Jätevedet luovat useassa tapauksessa uistinvidan vaatiman p ehmeän pohjan . Monasti vaikutus on epäsuora . Syynä on näiden vesien runsas pieneläimistä; vesihernehän on lihansyöjäkasvi . Iso sorsimo (Glyceria maxima) on a lunperin istutettu joihinkin vesistöihin. Lajihan kasvaa luontaisesti monissa suovesissä, joiden vesi on hapanta ja pohja pehmeää . Sen leviämistä on edistänyt aikaisempi vesiliikenne SUOMEN L U ONTO 5/ 75. Liian paksut kuitukerrostumat kuitenkin tukahduttavat lumpeen juurakon. Puunjalostusteollisuuden jätevesien happamuus rajoittaa sen esiintymistä. Mäntässä on havaittu, että liial linen happamuus (pH alle 4.9) rajoittaa lajin esiintymistä . Luonteenomaista lajille ovat suuret runsausvaihtelut useiden vuosien jaksoina. On todettu, että sahalehti on levinnyt pesuvesien vaik utuspiirissä oleville a lueille fosfaattien myötä. Paperija selluloosateollisuuden jätevedet vaikuttavat lajiin haitallisesti . Karvalehti ( Ceratophyllum demersum) on vaatelias kasvi, joka keskittyy asumajätevesien likaamille paikoille . Sulfiittiselluloosateollisuuden aiheuttama ns. Isolimaska (Spirodela polyrrhiz.a) vaatii runsasravinte1s1a, emäksisiä tai neutraaleja vesiä . Paperiteollisuudesta vesistöön joutuva nollakuitu edistää sen esiintymistä pehmen tämällä pohjaa, jolloin syntyy massakasvustoja. Jo vähäisempi kuitukuorma hävittää hennomman itäisemmän lajin, suomenlumpeen (N. Sen läsnäolo osoittaa, yleensä, että asumaJateves1a tai lannoitteita on päässyt järveen. Mäntässä kiehkuraärviä ei esiinny lainkaan puhtaissa vesissä. Puunjalostusteollisuuden jätevesien vaikutusaluei lta karvalehti puuttuu . Syynä lienee liiallinen happamuus ja/tai myrkkyvaikutus. Sahalehden (S tratiotes aloides) esi intyminen Etelä-Suomessa keskittyy runsasravinteisiin emäksisiin tai neutraaleihin järviin ja toisaalta maatalous tai asumajätevesien piirissä oleville paikoille. Niinpä puunjalostusteollisuuden happamien jätevesien piiristä isolimaska puuttuu lähes kokonaan . Ne ei vät ainakaan suoranaisesti riipu jätevesistä. tetragona). Vaikka laji vaatii runsaasti ravinteita, se karttaa puunjalostusteollisuuden happamia jätevesiä samoinkuin voimakasta asumajätevesien vaikutusta. Se hyötyy jätevesistä ja niiden sisältämistä ravinteista kuitenkin vain tiettyyn rajaan saakka. Varkautta lukuunottamatta sen on todettu yleensä esiintyvän runsaana asumajätevesien pii rissä. Kilpukka suosii aallokolta suojaisia paikkoja . Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) hyötyy monenlaisista jätevesistä ja välillisesti vielä niiden aiheuttamasta pohjan pehmenemisestä. Mäntän alueen pahimmin likaantuneilla alueilla laji kuitenkin selvästi kärsii. lisuuden jätevesien vaikutuksen alaisilla paikoilla, ovat kasveja, jotka sietävät teollisuuden jätteitä ja samalla hyötyvät kilpailijoiden puuttumisesta . Koska laji hakeutuu myös viemäreiden läheisyyteen sekä esiintyy tavallista runsaampana paikoilla, m1ssa ptevesien vaikutus on kaikkien voimakkain, pikkulimaskaa voidaan pitää polysaprobisena. pintakalvoilmiö , joka vähentää aallokon vaikutusta, on sille ilmeisen edullista. Mutaja liejupohjaisille runsasravinteisille ja suojaisille paikoille on levittäytynyt nopeasti ja laajalle pohjoisamerikkalainen vesirutto (Elodea canadensis). Se on verraten hyvä likaantumisen ilmentäjä, si llä sitä ei juuri ole niukkaravinteisissa vesissä. Likavesien aiheuttama pintakalvoilmiö vaimentaa lajille haitallista aallokkoa. Yhdessä isolimaskan kanssa esiintyy monasti sorsansammal (Ricciocarpus natans). laidunrannoille ja kaivantoihin . Se on useimmiten hyvä likaantumisen ilmaisija. Varkauden seudulla uistinvita ( Potamogeton natans) hyö tyy jossain määrin vesien likaantumisesta. pyykkilaiturien ympäristössä ) asuma jätevesien suuret fosfaattija typpipitoisuudet. Laji hyötyy kaikenlaisista jätevesistä. Runsaan paikallisen esiintymisen aiheuttavat (esim
Järviruoko Phragmites comm unis J ärvi korte Äimäruoho Equisetum fluviatile Sabularia aquatica Suoluikka Eleocharis palustris Vaalea lahnaruoho /soetes echinospora Tu mm a lahna ru oho lsoetes /acustris Hapsiluikka Eleocharis acicularis Ko lmih eteinen vesirikko Elatine triandra Katkera vesirikko Elatine hydropiper J ärvisätkin Nuotta ruoho Ranunculus peltatus Lobelia dortmanna. Uposlehtiset D. A. Pohja lehtiset + o Iso sorsimo Glyceria maxima Hei nävita Sarjarimpi Potamogeton gramineus Butomus umbellatus Punertuva vita Leveälehtinen osmankää mi Potamogeton alpinus Typha latifolia Järvikaisla Scirpus lacustris Sarat Carex sp. Kellulehtiset C. Uposja kellulehtiset F. lrtokellujat B. Merkkien selitykset: + suosii asumajätevesiä o sietää puunjalostusteollisuuden jätevesiä E. Ruo 'ot ja sa rat G. llmalehti set ruohot 1 voi makkaasti likaantuneen + Pikkulimaska + o Pohjolan lumme + Saha lehti • veden ilmentäjälajit Lemna minor Nymphaea candida Stratiotes aloides + l sol im as ka + Karva lehti Spirodela polyrrhiza Ceratophyllum demersum + o Kiehkuraärviä Myriophyllum verticillatum +oYleinen vesiherne Utricu/aria vulgaris 2 likaantuneen veden + Kilpukka +o Ui stinvita + Vesirutto + Suorapalpakko • ilmentäjälaj it H ydrocharis morsus-ranae Potamogeton natans Elodea canadensis Sparganium simplex + o Suomen lumme + o Tylppälehtinen vita Nymphaea tetra gona Potamogeton obtusifolius eutrofisuuteen Ojasorsimo Ahvenen vita Yleinen keiho lehti taipuvaiset Glyceria fluitans Potamogeton perfoliatus Sagittaria sagittifolia a Litteä vita Vesikuusi Potamogeton compressus H ippuris vulgaris _,_ inditferentit Vesitatar Ratam osa rpio l ajit Polygonum amphibium Alisma plantagoaqua tica 3 •;;;.b Varsan ulpukka Tertt ua lpi Nuphar luteum L ysimachia thyrsiflora c Q) :;; :t: 'ö .Se vähäravin teisuuteen Kelluspalpakko Pikkuvita taipuvaiset Sparganium Fiesii Potamogeton berchtoldii C 4 lähes puhtaan veden • ilmentäjälajit S puhtaan veden Vuorokukkainen ärviä • ilmentäjälajit M yriophyllum alterniflorum Ilmentäjälajien esiint;minen elomuotoryhmittäin puhtaissa ja eri tavoin likaantuneissa vesissä
Kuitenkaan pehmeä orgaanisesta aineksesta koostunut pohja ei ole yksinomaisena syynä lajin puuttumiseen teollisuusja asumajätevesien piirissä, vaan haittatekijöinä ovat myöskin kyseisten vesien sameus ja vähähappisuus. Arch. " 19 7 5: Päij'änteen makrofyytti-vesikasviston muutoksista ja jätevesien vaikutuksesta . lacustris) näyttää kestävän jätevesien vaikutusta hieman paremmm . Bot. Tämän indifferenttiryhmänkin sisällä on eroja: toiset lajit viihtyvät parhaiten lievästi eutrofisissa vesissä; toiset taas suosivat ,rähempiravinteisia vesiä. Tynkkynen, P. Fennici 8: 25 7-295. Suominen, J. Fennici 7: 213-254. 1965 : Beobachtungen uber die Flora und Vegetation am sildlichen Ufersaum des Saimaa-Sees in Sildostjinnland. Fennici 7:63141. Eurola, S. Puunjalostusteollisuuden jätevesien piirissä lahnaruohokasvustot eivät menesty. Vuorokukkainen ärviä (Myriophyllum altemiflorum) kasvaa vain suhteellisen puhtaissa ves1ssa sekä kovalla että pehmeällä alustalla. 1970 : Pollution and aquatic jlora of waters by sulphite cellulose Jactory at Mänttä, Finnish Lake Dist rict. Ann. . Varsin yleisiä indifferenttejä ovat: ratamosarpio ( Alisma plantago-aquatica) , järvikaisla (Scirpus lacustris), sarat (Carex), ruoko (Phragmites communis), vesitatar (Polygonum amphibium), ulpukka (Nuphar luteum) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). 1971: Distribution and ecological features of hydrophytes in the polluted Lake Vanajavesi, S Finland. 'Vanamo' 7: 106-113. Ann. KIRJALLISUUTI A Eloranta, P. Vaatimaton hapsiluikka (Eleocharis acicularis) karttaa kaikenlaista likaantumista. Aquilo, Ser. Perttula, U. alpinus), litteä vita (P. Pohjalla oleva hajoava orgaaninen jätekerros kuluttaa liiaksi happea ja pohjaan vaipuva kuituaines hautaa mata272 Jan kasvin. Ann. compressus), leveälehtinen osmankäämi (Typ ha latifolia), ojasorsimo (Glyceria jluitans) ja vesi kuusi (Hippuris ·vulgaris). Varkauden alueella se kuitenkin puuttuu runsasravinteisimmilta paikoilta sekä asumaettä puunjalostusteollisuu den jätevesien piiristä. 1953:Jätevesien vaikutuk sesta Valkeakosken lähivesien kasvillisuuteen ja kasvistoon (Ref.: 0ber die Einwirkung der Abwässer auf die Vegetation und Flora der Gewässer hei Valkeakoski in Mittelfinnland ). Puunjalostusteollisuuden jätevesien liiallinen happamuus on myöskin eräs järvisätkimen esiintymistä ehkäisevä tekijä. 40 ). Puunjalostusteollisuuden jätevedet haittaavat sitä happamuutensa ja myrkyllisyytensä vuoksi. INDIFFERENTIT LAJIT Monet vesikasvit ovat ekologisilta vaatimuksiltaan laaja-alaisia. Käsikirjoitus. Se ei viihdy kovin runsasravinteisissa vesissä, missä kookkaammat lajit helposti tukahduttavat sen. gramineus) , purovita (P. Runsasravinteisilla paikoilla se väistyy muiden tieltä, sillä kasvilajien välinen kilpailu elintilasta on siellä ankaraa. Bot. Katkeran vesirikon (Elatine hydropiper) esiintyminen on osapuilleen samanlaista kuin edellisen lajin . Ravinteisten vesien rehevä kasvillisuus niinikään tukahduttaa sen . . Puunjalostusteollisuuden kuituaines aiheuttaa kasville samanlaisia haittoja kuin mm. Likaantuneimmilla paikoilla laji kärsii myös veden sameudesta. Lajeja, joiden optimi on vähempiravinteisessa vedessä, ovat: järvikorte (Equisetum jluviatile), pikkuvita (Potamogeton berchtoldii), kellupalpakko (Sparganium Jriesii), rantaluikka (Eleocharis palustris) ja äimäruoho (Subularia aquatica). Kolmiheteinen vesirikko (Elatine triandra) puuttuu kaikkein vähäravinteisimmista vesistä, mutta toisaalta se karttaa myös likaantuneita vesiä. Bot. Ne menestyvät hyvin sekä puhtaissa että likaantuneissa vesissä. Soc. 1968: Changes in the aquatic macroflora oJ the polluted Lake Rautavesi, S W Finland. Bot. Sitä esiintyy puunjalostusteollisuuden jätevesien voimakkaasti likaamilla paikoillajämsässä, mutta ei Mäntässä eikä Varkauden alueella. PUHTAAN VEDEN ILMENTÄJÄLAJIT Useimmiten kovalla kivennäispohjalla kasvavaa järvisätkintä (Ranunculus peltatus) voidaan pitää puhtaiden vesien tyyppilajina. ja uitto, ilmeisesti myös vesien likaantuminen ja säännöstely. 1970 : Ejfect of pollution on the aquatic macroflora of the Varkaus area, Finnish Lake District. Kovaa alustaa tarvitseva hapsiluikka kärsii myös jätekuitujen aiheuttamasta pohjan pehmentymisestä sekä hajoavan orgaanisen aineksen hapenriistosta pohjanläheisissä vesikerroksissa. Etelä-Suomen järvissä sen on todettu suosivan eutrofisuutta. Julkaisematon käsikirjoitus H :gin yliopiston Kasvitieteen laitoksen kirjastossa . s. Lievää eutrofisuutta ilmaisevat : kei holehti (Sagittaria sagittifolia), sarjarimpi (Butomus umbellatus), ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) , heinävita (P. Uotila, P. Kasvi kestää aallokkoa ja esiintyy useimmiten kivennäispohjalla. Botanica 2: 1-56 (Tynkkysen tulosten ref. Kurimo , U. Se kärsii selvästi vesien likaantumisesta (vähähappisuus, sedimentaatio, sameus). Laji vaatii m yös kiinteää alustaa, jolloin pohjalle sedimentoitunut orgaaninen jäte yksin pystyy estämään sen menestymisen. Likaantuneiden vesien sameuskin ra joittaa nuottaruohon esi intymistä . Tumma lahnaruoho ( !. Ann. Näinollen sitä on pidettävä hyvänä puh taan veden ilmaisijalajina. Oligotrofiaa suosivaa nuotta ruohoa (Lobelia dortmanna) voidaan pitää puhtaiden tai lähes puhtaiden vesien indikaattorina. lahnaruohoille. 1962: j ätevesien vaiku tuksesta putkilokasvistoon lounaisella Piensaimaalla. Fennici 5: 65-81. LÄHES PUHTAAN VEDEN ILMENTÄJÄLAJIT Vaalea lahnaruoho (/soetes echinospora) kärsii kaikenlaisista jätevesistä. SUOMEN L U ONTO 5/75
SUOM EN L U ONTO 5/75 Nuottaruohon (Lobelia dortmanna) viihtyminen järvessä on myös hyvä todiste järven puhtaudesta. Järvissä se ilmentää suurta ravinteisuutta, varsinkin typpipitoisuutta. laidunrannoille ja kaivantoihin. Järvisätkin (Ranunculus peltatus ) on puhtaiden vesien ilmentäjä. Ulpukka (Nuphar luteum) on jllrven puhtauden kannalta indifferentti laji. Se hyötyy asunajätevesien tuomista ravinteista, mutta karttaa paperija selluloosateollisuuden jätevesiä. Sorsansammal (Ricciocarpus natans) kelluu limaskojen tapaan pinnalla ja usein näiden seurassa. Runsaat esiintymät osoittavat lannoitteiden ja asumajätevesien voimakasta vaikutusta . Asumajlltevesien piirissä se viihtyy yleensä erinomaisesti ja ilmentää siis järven rehevöitymistä. Rehevät vesihernekasvustot ilmentävät sekä asutuksen ettll teollisuuden jätevesien vaikutusta. Se karttaa sekä teollisuuden että asutuksen jätevesiä. 273. Vesiherne (Utricularia vulgaris) syö veden pikkueläimiä, joita on runsaasti monenlaisissa likavesissä . Suorapalpakko (Sparganium simplex) hakeutuu kulttuurin vaikutuksen alaisille paikoille, mm .. Tämllkin kasvi tarvitsee kirkkaita ja kovapohjaisia vesi!!. Erityisen runsaita kasvustoja on kuitenkin puunjalostusteollisuuden likavesien vaikutuspiirissä. Se viihtyy jokseenkin yhtll hyvin sekll puhtaissa ja niukkaravinteisissa ettll likaantuneissa, runsasravinteisissa vesissll. Se tarvitsee kovapohjaisia, kirkkaita, vähäravinteisia ja hapekkaita vesiä. Pohjolan lumme (Nymphaea candida) viihtyy sekä niukkaravinteisissa suo lammi ssa että monenlaisissa järvissä, myös rehevöityneissä. Kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae) suosii runsasravinteisia ja aalloilta suojattuja paikkoja. Pikkulimaska (Lemna minor) on laidunlätäköiden ja ojien kasvi. Se hyötyy jätevesien ravinteista, mutta karttaa puunjalostusteollisuuden happamien jätevesien vaikuiusalueita. Sinänsä puhtaissa, mutta pehmellpohjaisissa vesissä se ei kasva
Siksi ilman saastumisen tutkimuksissa on käytetty myös biologisia indikaattoreita (ilmentäjiä). Niiden ravinnon saanti riippuu melkein täysin sateesta ja ympäröivästä ilmasta. Jäkälien herkkyyteen vaikuttavat myös seuraavat seikat : 1. Rikkiyhdisteiden vaikutusmekanismeista kasveihin tiedetään melko vähän. Tämä on kaarnajäkälille kohtalokasta, sillä ne toimivat aktiivisesti myös talvella ja keräävät siten saasteita itseensä. Ensinnäkin ne ovat sienen ja levän yhdistelmiä, kahden organismin symbiooseja. Näiden ominaisuuksiensa avulla jäkälät ovatkin luomakunnan pioneereja, jotka ensimmäisinä valtaavat esim . paljastuneet kivialueet ja valmistavat maaperää muille eliöille. ILMAN SAASTUKKEET Yleisin ulkoilman kaasumainen saastuke on rikkidioksidi (SO 2 ) , jota syntyy fossiilisten polttoaineiden palaessa ja useiden teollisuuden alojen jätekaasuna. Myös havupuut ovat melko herkkiä ilman saasteille. Melkein kaikissa jäkälien avulla tehdyissä ilman saastuneisuuden tutkimuksissa on käytetty puiden rungoilla kasvavia epifyyttijäkäliä, sillä niitä ei talvella suojaa lumipeite. Toiseksi monet niistä kestävät niin äärimmäisiä olosuhteita, että muut eliöt eivät niistä tulisi toimeen; nehän ~ietävät jatkuvaa kuivuutta auringon paahtamilla kallioseinämillä ja ankaraa pakkasta napaseuduilla. Yleensä oletetaan, että rikkidioksidin myrkylliset ominaisuudet vaikuttavat liuoksissa, ts. Toiset jäkälät kestävät muita paremmin ilman saastumista. solujen solulimassa ja soluja ympäröivissä vesikalvoissa. Tutkijoilla on asiasta hyvinkin erilaisia käsityksiä . Siksi jäkälien avulla saatu tieto on varsin yksityiskohtaista. 3. Ne kykenevät keräämään myrkyllisiä aineita soluihinsa hyvin laimeistakin liuoksista . Niiden käyttö perustuu ilman saasteiden luonnolle aiheuttamien muutosten tarkasteluun. Niiden herkkyys johtuu ilmeisesti suurimmaksi osaksi siitä, että niiden vihreät, yhteyttävät osat ovat alttiina suhteellisen kauan ilman saasteille. Useissa kokeissa on havaittu kasvien lehtivihreän tuhoutuvan jo pienenkin SO 2 -pitoisuuden vaikutuksesta. Jäkälät saavuttavat useiden kymmenien vuosien iän ja havupuissa neulaset pysyvät muutaman vuoden. Myrkyllisten aineiden paasyä jäkälän soluihin helpottaa se, että niiltä puuttuvat versokas vien lehtiä suojaavia pintakerroksia vastaavat kerrokset. Kari Laaksovirta Jäkälät ja havupuut kertovat ilman saastumisesta Jäkälät ovat merkillisiä organismeja, monessakin mielessä. Mittareilla ilman saastukepitoisuudet voidaan ilmaista numeroilla, mutta niiden käytön haittapuolia ovat kalleus ja käytön hitaus, sillä ilman keskimääräisten saastukepitoisuuksien sel274 vittämiseksi mittausjaksojen pitää olla melko pitkiä . Maassa kasvavat jäkälät taas ovat lumen suojassa . SU OME N L U ONTO 5/7 5. Ilman pilaantumisen arvioinnissa voidaan käyttää kahta hyvin erilaista menetelmää, teknisiä mittareita ja biologisia indikaattoreita. Näin on varsinkin puilla kasvavilla epifyyttisillä jäkälillä. Talvella ilman rikkidioksidipitoisuus on yleensä korkeimmillaan talojen lämmityksen takia. Niidenkin viihtymisestä voidaan päätellä yhtä ja toista ilman tilasta. Siksi niitä käytetään eniten ilman saastumisen kasvi-indikaattoreina . Suuresta sopeutumiskyvystään huolimatta jäkälät ovat suorastaan yllättävän herkkiä ilman saasteille, ja tämä tekee niistä arvokkaita ilman tilan mittareita. Kolmanneksi ne pystyvät ottamaan esimerkiksi ilmasta ja paljaasta kivenpinnasta kaikki tarvitsemansa aineet. Myös ilmassa leijuvat ja laskeutuvat kiinteät saastukkeet, noki ja pöly ovat kasveille vahingollisia, sillä ne tarttuvat lehtien pinnalle ja vaikeuttavat siten kasvien valon saantia ja tukkivat ilmaraot. Biologisista ilmentäjistä käytetyimpiä ovat kasvit, sillä ilman epäpuhtauksien määrä on suoraan verrannollinen kasveissa esiintyviin enlaisiin vaurioihin . JÄKÄLÄT OSOITTAVAT ILMAN PUHTAUDEN Jäkälät ja havupuut ovat ilman saastumisen vaikutukselle herkimpiä . Kaasumaisista ilman saastukkeista kasveille ovat hyvin vahingollisia myös fluoriyhdisteet, joita pääsee ilmaan etupäässä teollisuudesta. Ilmassa rikkidioksidi muuttuu vähitellen rikkitrioksidiksi , joka veden kanssa yhtyessään muodostaa rikkihappoa. 2
Parhaiten saastumista kestäviin jäkäliin kuuluu Suomen puiden runkojen yleisin jäkälälaji, yleinen paisukarve (Hypogymnia physodes). Turmeltumisvyöhyke on usein jaettu useampaan kapeampaan vyöhykkeeseen. Vasemman kuvan yksilö kasvaa puhtaassa, oikean kuvan saastuneessa. HYVÄT JA HUONOT PUOLET Jäkälävyöhyketutkimuksilla on useita hyviä puolia. Moni herkempi laji olisi samoissa olosuhteissa kuollut kokonaan, mutta tämä laji elllll vielä, tosin kituliaasti. Sama jäkälälaji, yleinen paisukarve (Hypogymnia physodes) kahdessa ympäristössä. Pensasmaiset luppo_( Alectoria sp .) ja naavajäkälät ( Usnea sp .) ovat herkimpiä. Ilman saasteiden tappamia mäntyjä Ykspihlajan tehdasalueen lähellä Kokkolassa. Saastelähteiden ympäriltä on usein laadittu jäkälien levinneisyyskarttoja ja määritelty epifyyttikasvillisuustyyppejä. INDEKSIMENETELMÄT APUNA Nykyään käytetää n myös erilaisia indeksimenetelmiä. Niiden esiintyminen kituvina on yleensä merkki lievästä ilman saastumisesta. Vyö hykejako on yleensä perustunut jäkälien lajikoostumukseen ja niiden silmämääräisesti määriteltyyn vaurioitumisasteeseen. eestiläinen Trass ( 1968 ) laskee indeksinä tutkimuspisteiden lajilukumäärän , eri lajien herkkyyde n ja peittävyysas teen perusteella. Jostain syystä laj i viihtyy saastuneessa ilmassa ja sitä voidaan pitää ilman pilaantumisen positiivisena ilmentäjänä. Kaikkein saastuneimmillakin alueilla kasvaa yleensä vihreä sukkulajäkälä (Bacidia chlorococca), joka peittää puiden runkoja vihertävänä levämäisenä kerroksena. 10 µg/m 3 , kun indeksi on 57, on pitoisuus 30-80 µg ja indeksin ollessa 10 on SO 2 -pitoisuus 100-300 µg. SU OME N L U O NTO 5/75 Tutkittaessa ilman saastumista jäkälien avulla on tavallisimmin pyritty erottamaan taajamien ja teollisuuslaitosten ympäristössä jäkälävyöhykkeitä: jäkäläautio, josta jäkälät puuttuvat melkein täysin, turmeltumisvyöhyke, jossa jäkälät esiintyvät kituvina ja normaalivyöhyke, jossa saasteiden vaikutus ei enää näy. Indeksiarvot on kytketty ilman SO 2 -pitoisuuksiin siten, että kun indeksi on esimerkiksi 1-2, ilman SO 2 pitoisuus on n. Esim. Indeksin laskemiseksi tarvittava kaava on tehty sellaiseksi, että indeksin arvoksi tulee joku luku yhden ja kymmenen väliltä. Niillä saa helposti selville yleiskuvan saastumisen asteesta ja levinneisyydestä myös lievästi saastuneilla 275. Jäkäläautiossa on ilman SO 2 -pi toisuus yli 300 µg/m 3 • Suomessa jäkäläkasvillisuusvyöhykkeiden ja indeksien kytkeminen ilman SO 2 -arvoihin on toistaiseksi jokseenkin mahdotonta, sillä Suomessa on ilman SO 2 -pitoisuuksia mitattu vain muutamilla paikkakunnilla ja niissäkin mittauskohteita on ollut hyvin harvassa ja mittausjaksot ovat olleet lyhyitä. Eri jäkälälajit kestävät ilman saasteita eri tavoin. Niissä tutkittavan alueen eri tutkimuspisteiden _jäkäläkasvillisuutta kuvataan yhdellä luvulla
Jäkälien määritys voi lisäksi tuottaa vaikeuksia, jos pyritään ottamaan huomioon kaikki rupijäkälätkin. Viime aikoina jäkäläkartoituksen rinnalle on kehitelty muita menetelmiä, joista tunnetuin on jäkälien siirtoeli transplantaatiomenetelmä. Kun puut alkavat tuhoutua , köyhtyminen näkyy myös ihmisten kukkarossa. Pieni kaupunki on kenttätöiden osalta tutkittu parissa päivässä. Jäkälät reagoivat nimenomaan S0 2 :een ja sen johdannaisiin sekä fluorideihin, mutta muista saastukkeista ei yksinkertaisella kartoitusmenetelmällä voi saada mitään ti etoa. Mitä enemmän ilmassa on saastukkeita, sitä enemmän niitä löytyy myös jäkälistä. Vaurioitumisen nopeuden ja määrän perusteella voidaan arvioida ilman saastuneisuutta. Heikkouksiakin on tullut esiin . Harjavallassa Kemira Oy:n ja Outokumpu Oy :n teollisuuslaitosten ympäristössä on todettu, että mäntyvauriot loppuvat jäkäläaution rajalla. Tämä menetelmä on kuitenkin hidas lievästi saastuneilla alueilla eikä siksi sovi hyvin rutiinityöskentelyyn. Tutkimuspisteitä voi olla muutamia satoja. Helsingin kokoisen alueen tutkii yksi kokenut tutkija yksityiskohtaisesti muutamassa kuukaudessa, jos hän työskentelee täysipäiväisesti. Voimakkaasti saastuneilta alueilta jäkälät ovat kadonneet. Esim . Tämä koskee erityisesti ilman raskasmetalleja, mutta myös jäkälien sisältämä rikin määrä voi korreloida hyvin ilman rikkipitoisuuden kanssa. Suomessa tifanne ei ole aivan niin paha, mutta paiSU OME N L UO N TO 5/ 75. Jäkälien häviäminen saastuneilta alueilta johtaa kasvillisuuden köyhtymiseen . Käyttökelpoisen tutkimuksen voi tehdä jopa koululainen tai opiskelija . Terveitä jäkäliä viedään tutkittavalle alueelle, ja seurataan niissä mahdollisesti tapahtuvia rakenteellisia ja fysiologisia vaurioita. Myös neulasten saastuke-, lähinnä rikkipitoisuuksien, on havaittu korreloivan ilman saastuneisuuden kanssa. Lukuisat ilmestyneet tutkimukset ovat juuri pro gradu -työn kaltaisia selvityksiä. alueilla, joilta e1 kannata saastuneisuutta mitata riittävän tarkasti mm. Myös jäkäliin ilmasta kerääntyneitä saastukkeita voidaan analysoida . HAVUPUUT PITKÄN AJAN TUTKIMUKSISSA Havupuut eivät ole ilman saasteille yhtä herkkiä kuin jäkälät. Kartoitusmenetelmä on halpa ja nopea: esim. Havupuilla suoritettavan ilman saastumisen tutkimisen menetelmät ovat suunnilleen samanlaiset kuin jäkälilläkin. Raidan isokarve (Parmelia sulcata; ylhllllllll) ja haavan keltajllklllll (Xanthoria parietina) ovat molemmat lajeja, jotka kestllvllt suhteellisen hyvin ilman saasteita, ts. Jäkälissä tapahtuneet muutokset ovat olleet sitä suurempia, mitä lähempänä saastelähteitä niitä on pidetty. yhdyskuntasuunnittelua varten. ne kasvavat lievllsti saastuneillakin alueilla. Keski-Euroopan teollisuusalueilla lasketaan ilman saasteiden metsän kasvulle aiheuttamat haitat miljoonissa markoissa. Yksittäisten saastelähteiden ympäristöstä ja kaupungeista määritellään eri asteisia turmeltuneisuusvyöhykkeitä, joiden koon perusteella arvioidaan ilman saastuneisuutta. 276 Menetelmät ovat vielä varsin epätarkkoja ja standardisoimattomia , joten eri tutkimukset eivät ole aina helposti vertailukelpoisia
Trass , H . Totuus lienee, että hyö nteiset ovat tehneet lo pun ilman saasteiden heikentäm istä puista. Vihertävä tyvikarve (Parmeliopsis aleurites; vasemmalla) ja vaalea hankajllkälä (Evernia prunastri) ovat herkkiä ilman saasteill e. tutk. & Rautanen, Y. Finland. SUOMEN L UONTO 5/75 KONKREETTISTA TuTKIMUSTA Suurin etu kasvien käytöstä ilman saastumisen tutkimuksissa on tutkimustulosten konkreettisuus. Lait. Melko laaj oja havupuuvauri o ita o n hava ittu myös Oulussa (Typpi O y), H arjavallassa (Kemira O y ja Outo kumpu O y) ja Porvoossa (Neste O y). KIRJALLIS UUTTA Ahti, T . la it. Fauna Flora Fennica 50: 15-30 . ka lli set vauriot suurten teollisuuslaitosten ympärillä ovat Suomessakin melko iset. Fennici 12 : (painossa ) Laamanen, A. Ann. Monist. 1975: EJfecl of air pollution by copper, sulphuric acid ane/ fertiliur factories on plants a/ Ha,Ja valta, W . & Si lvola,]. & Markkanen , K. N:o 74 . Ne vo i kuka tahansa käydä itse toteamassa paikan päällä. tutk. 2: 1-3. Teknisillä mittareilla saadut ilman saastumisarvot ovat käyttökelpo isia es im. 1972 : Kaupunkiyhdyskunla puwtovaurioiden aiheuttajana. Nii den menestyminen näin rehevinä osoittaa, että kasvupaikan ilma on puhdasta. 277. suurissa kaupun· geissa, joista jäkälät ja havupuut ovat hävinneet melkein kokonaan. N:o ~9 . Yliop . Jokinen, J. Työterv. 1974: jäkälien käytöstä ilman saas/umi.1en indikaattoreina. 1972: Kokkolan malminjalos/w-, peruskemikaalija lannoileleollisuuden vaik utus yhdyskuntailmaan. Ko kk olassa puusto on Kem ira O y :n j a Ou tok umpu O y: n teolli suuslaitosten ko illi sp uo lella tu ho utunut ko ko naan 1.5 km :n päähän ja vielä 6 km :n päässä puusto o n selvästi kituvaa. Lisäksi kaikki a luskasvillisuus on mäntytuhoalueelta suurimmaksi osaksi ku o llut. Alueella tos in o n o llut myös runsaasti männyn tuhohyönteisiä, mutta ne tuskin ovat olleet havupuuston tuhoutumisen perimmäinen syy, vaikka tällaisia väitte itä o len j os ku s kuullutkin. tehtaan sijoituspai kkaa ja tehtaaseen rakennettavia savu kaasun puhdistajien tarpeelli suutta. Bot. la it. Jokinen, J. Laa ksovirta , K. 1974: Kotimaisten havupuiden esii11tymisestä ja niiden viih tymisntä Helsingin kaupunkialuefila. Sitä tuskin männyn tuhohyönteiset saavat aikaan. Hels. & Riekkin en, A.-L. Erkamo, V. jonkin uud en tehtaa n ympäristössä syntyviä ka svi lli suusvaurioita, mikä on tärkeää ra tka istaessa mm . 1974: IlmansuoJeluselvitys yleiskaavaa varten. 1968: l ndeks sarnblikuri.ihmituste ka.sutaniseks ölm saastutuse rnääramisel. la it. . Siten o li si mahdollista ennustaa esim. Esim . Kasv it. Työterv. tutk . Ilman saastumista pitäisi tutki a kasvi-indikaattoreilla ja mittare illa sa m o illa a luei lla yhtä aikaa, j otta saataisiin selville ilman eri saastepitoisuuksien kasvillisuudelle a ih euttamat vauriot. Memoranda Soc. N :o 80. Työterv. Eesti Loodus 11 ( 10 ): 628. Perusop
Koska maakuntahallitus oli kieltänyt pesille kiipeämisen tarkastusten yhteydessä, tarkka poikasmäärä jäi yhdessä tapauksessa selvittämättä; se on tässä merkitty yhdeksi. 1974 oli 27 ja v. Vuoden 19 7 5 pesimätulos oli murheellinen pettymys: ei yhtään onnistunutta lentopoikasiin johtanutta pesintää . Seuraavassa esitetään alueittain merikotkainventointien tulokset. Vuodesta 1973 lähtien merikotkia on järjestelmällisesti koetettu auttaa ruokkimalla niitä talvisin taatusti myrkyttömällä ravinnolla (ks. 70 pesää. 1974 tiedossa ainoastaan pari varmistamatonta pesintää (ne eivät ole mukana taulukossa ). Merikotkien pesinnän onnistuminen näyttää vaihtelevan rajusti eri vuosina. 43 pesää). 197 4 kaksi pesintää tuottaen kolme (2 + 1) lentopoikasta. Yhdellätoista muulla reviirillä oli merkkejä kotkien läsnäolosta. Lisäksi neljältä reviiriltä tavattiin koristettuja pe siä, joten kaikkiaan seitsemällä pesimäpiirillä vielä asustaa merikotkia. Vuonna 19 7 4 kaksi pesintää onnistui; kummassakin tapauksessa tuloksena oli yksi lentopoikanen. Kuten edellisenäkin vuonna, neljä reviiriä todettiin autioiksi. Föglössä onnistui v. Esko Joutsamo, Juhani Koivusaari, Håkan Kulves, I smo Nuuja ja Risto Palokangas Suomen merikotkien pesintä vuosina 197 4 ja 197 5 Jo kohta kahden vuosikymmenen ajan suomalaiset luonnonsuojelijat ja lintumiehet ovat herpaantumattomasti seuranneet maamme vähäisen merikotkakannan vaiheita. Vuodesta 1973 lähtien Suomen merikotkatutkimusta on johtanut Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto. Sensijaan tämän vuoden (1975) poikastuotto jäi 70-luvun tavanomaisen murheelliselle tasolle: vain kolme paria onnistui pesinnässään ja lentoon lähti yhteensä neljä poikasta. Saksan Liittotasavallan ja Ruotsin tässä työssä saavuttamat tulokset ovat olleet rohkaisevia, ja myös Suomen merikotkat pesivät kohtalaisen menestyksellisesti v. Merikotkiemme kohtalosta kertovan "jatkokertomuksen" aikaisempia osia on julkaistu Suomen Luonnon numeroissa 5-6/1970, 6/1971, 5/1972 ja 4-5/1973. Vuosi 19 7 4 oli paras pesimävuosi Suomessa 1970-luvulla: kaikkiaan yhdeksän onnistunutta pesintää tuotti kym278 menen lentopoikasta . Tarkastustyön ovat suorittaneet Torsten Stjernberg (2 reviiriä) sekä Kaius H edenström ja Esko Joutsamo (loput). Tulevaisuus näyttää, mikä osuus on sattumalla ja mikä on merikotkakantamme rippeitten todellinen kehityssuunta. Föglön kunnassa pesät on tarkastettu myös vuosina 1973-74. 1974-75 tarkastettu 12 merikotkareviiriä, joissa v. Näistä tarkastettiin tänä vuonna 23 reviiriä (yht. Maakunnassa arvioidaan olevan 35 merikotkan pesimäpiiriä, joissa on yhteensä n. Aikaisempinakin vuosina on havaittu, että pesinnän epäonnistuttua vanhat SUOME N L UO NTO 5175. Tarkastamatta jääneissä 12 reviirissä mahdollisuudet ainakin onnistuneeseen pesintään olivat erilaisten häiriötekijöiden takia vähäiset. 1975 yhteensä 28 pesää. Föglön kahdeksan reviiriä tarkastettiin kuitenkin kumpanakin vuonna. Koko tarkastustyön aikana nähtiin vain kaksi vanhaa merikotkayksilöä. 1975 olevan 28-34 merikotkayksilöä, (eli 14-17 paria) . 1974. Tarkastustyön ovat suorittaneet Håkan Kulves ja Jens Harberg (maakuntahallituksen ympäristönsuojelutoimisto) sekä Föglössä Henrik Wallgren. esim. Näiden lisäksi kotkia oleskeli neljällä muulla reviirillä. AHVENANMAA Ko ko Ahvenanmaan maakunnan alueella tiedossa olevat merikotkan pesät on tarkastettu vuosina 1960, 1961, 1963, 1964, 1971 ja nyt 1975 . Yksi pesintä epäonnistui haudontavaiheessa, viidellä pesimäpiirillä oli merkkejä kotkien läsnäolosta ja loput neljä olivat autioita. Föglön ulkopuolelta on v. Tarkkailukauteen on sisältynyt sekä lupaavan elpymisen aikoja että myös vainon ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamaa tuhoa. Kaikkiaan maakunnassa arvioitiin v. Vuonna 19 7 5 onnistuneita pesintöjä voitiin todeta koko maakunnassa kolme, joissa poikasia oli vähintään neljä (2 + 1 + !). SAARISTO MERI Kustavin ja Dragsfjärdin välisellä alueella on v. Suomen Luonto 6/1974), jotta niiden luontaisen ravinnon myrkyt eivät pääsisi tuhoamaan niiden pesintämenestystä. Sen sijaan tämän vuoden pesintämenestys oli huono. Kolmella reviirillä pesintä oli aloitettu, mutta ne kaikki epäonnistuivat haudontavaiheessa
Ilmeistä on, että talviruokintaa on jatkettava tehokkaasti vuosikausia, ennen kuin positiiviset vaikutukset alkavat selvästi näkyä. Vuonna 1974 Merenkurkun merikotkien pesintä onnistui aikaisempiin vuosiin verrattuna erittäin hyvin : viidestä pesästä lähti poikanen lentoon. Pitivätkö merikotkat ilman havaittavaa syytä välivuoden hyvän pesintäkauden jälkeen. 1974-75 jopa tehokkaampaa kuin edellisenä vuonna. 1974 pesinnässään onnistunutta paria ei tehnyt minkäänlaista pesintäyritystä, vaikka ne oleskelivat tiiviisti reviireillään ja kävivät säännöllisesti "omilla" talviruokintapaikoillaan. Ruotsissa, missä talviruokintaa on jatkettu jo kymmenkunta vuotta, itärannikon merikotkien pesimätulos on 70-luvulla osoittanut lievää nousua. Ihmisen toiminta on aiheuttanut muitakin häiriöitä kaikilla kolmella alueella . Kaksi v. Vuo sittain noin kolmasosalla reviireistä yritetään pesintää, mutta pesinnän onnistuminen heilahtelee rajusti . MERENKURKKU Tarkastustyön suoritti Juhani Koivusaaren, Ismo Nuujan ja Risto Palokankaan työryhmä apulaisineen. Molemmat talvet olivat myös leutoja ja muutkin havainnot antoivat aiheen odottaa tämän vuoden pesintätuloksesta ainakin yhtä hyvää kuin edellisestä. Aiemmin tiedossa ollutta Lapin sisämaapesimäpaikkaa ei ole nyt muutamaan vuoteen tarkastettu. Kahdeksalla pesimäpiirillä oli merkkejä kotkista ja kaksi reviiriä pysyi edelleen autiona. Perussyyt nykyiseen merikotkatilanteeseen lienevät jo yleisesti tunnetut. Asuttuja meri kotkareviirejä on Suomessa n. 30, mutta ilmeisesti osalla näistä oleskelee ainoastaan yksinäinen, pariton kotkavanhus. Ympäristömyrkyt poistuvat ravintoketjuista hitaasti ja vanhojen myrkkyongelmien tilalle tulee uusia. ) rasvasta löytyi melko huomattavia määriä kloorattuja hiilivetyjä. Kolmen pesintää yrittäneen parin munat jäivät kuoriutumatta eikä koko alueella näinollen ollut yhtään poikaspesää. Kahden parin pesintä epäonnistui haudontavaiheessa, neljällä reviirillä oli merkkejä kotkista ja loput kaksi pesimäpiiriä olivat autioita. Poikkeuksellista oli myös se, että reviireillään oleskelevat kotkaparit koristelivat pesiään hyvin niukasti jos ollenkaan. 1974 oli 23 ja v. Vuosi 19 7 5 oli sitä vastoin huonoin pesimävuosi yhdeksään vuoteen . Vakavimpia ovat olleet merikotkan pesimärauhasta ja pesimäympäristövaatimuksista piittaamattomat hakkuut ja metsäteiden rakentaminen. Tarkastettuja reviirejä oli molempina vuosina 13 , joissa v. Ruotsissa suoritetuissa mittauksissa on merikotkissa todettu metyylielohopean ja DDT-ryhmän kloorattujen hiilivetyjen pitoisuuksien laskua, mutta sensijaan PCB-aineiden pitoisuudet ovat kasvaneet. Kävi kuitenkin aivan päinvastoin. Kiireellisenä suojelutoimenpiteenä olisi myös aloitettava tärkeimpien merikotkan pesimäalueiden muodostaminen luonnonsuojelualueiksi, sillä se on ainoa keino taata merikotkille pysyvä pesimärauha. D 279. YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT Tarkastustyön tulokset on koottu SU OME N L U O NTO 5/75 35 8 6 18 2 3 35 12 12 15 23 12 12 13 14 7 7 11 43 27 28 23 3 3 3 4(+ ?) 2 oheiseen koko maan käsittelevään taulukkoon. 1974 1975 1974 1975 1974 1975 1974 1975 Reviirejä yhteensä Tarkastettuja reviirejä Asuttuja reviirejä Tarkastettuja pesiä Pesiviä pareja Poikasia linnut lähtevät ilmeisesti kiertelemään laajalti saaristoa, eikä niitä kesän aikana tapaa enää reviiriltä. Samoin on esiintynyt ulkopuolisten, jopa ulkomaalaisten "lintuharrastajien" käyntejä pesillä vieläpä haudontavaiheessa. Syitä nyt perättäisinä vuosina havaittuun kohtalaisen hyvään ja äärimmäisen huonoon pesintätulokseen on vaikea löytää. Vuoden 197 5 murheellisen pesimätuloksen kruunasi Merenkurkussa erään pesän läheltä kuolleena löytynyt vanha merikotka. Yhdistelmä vuosina 1974 ja 1975 teht yjen, Suomen merikotkien peAhvenanmaa Saaristomeri Merenkurkku Koko maa sintää koskevista havainnoista. Todisteita väkivaltaisesta kuolemasta ei löytynyt, mutta alustavissa tutkimuksissa linnun kudosjätteiden 7 5 15 62 62 13 33 48 9 24 30 26 68 97 3 12 9 10 4(+. Tällaisista on ehdottomasti päästävä vastaisuudessa . Talviruokinta oli v. 1975 yhteensä 26 pesää
pllllöjll. Eräs myyräntorjunnan mahdollisuus on luontaisten vihollisten käyttö. Valitettavasti metsätalous on samalla hllvittllnyt pöllöjen asunnot, kolopuut. 1972 myyrätutkimukset Lopen Ojajoen koeasemalla, jossa kirjoittaja työskentelee. Tänään tutkijat puhkuvat poski poskessa samaan hiileen. on tutkittu "puhtaan" tieteen menetelmin ja perustein. Kun myyrätuhot alkoivat yhä enemmän muuttua myös metsätalouden ongelmiksi, Metsäntutkimuslaitos käynnisti v. Takavuosien lintutiede lie ollut ylen yksinkertaista: levinneisyyshavaintoja kertyi sitä mukaa kuin siivekkäitä saatiin ammuttua eri puolilta isänmaata, lisääntymistietoja taas koottiin munankeruun voimalla. Niitll. on tapettu, nyljetty, leikelty ja mitattu. Ojajoen koeaseman mprätutkimukset kytkeytyvät tiiviisti pöllötutkimuksiin, joita suoritetaan mm. Pöllöt ovat kiinnostaneet ornitologeja pitkään. pasiipi. SUOMEN L U O TO 5/ 75. Oman värinsä varsinaiseen petovihaan toivat myös perikansalliset uskomukset; tiesihän jokainen itseään kunnioittava takavuotias, etä pihatolle ilmaantunut "huuhkain tahi kissapökkö" oli huono enne ja oitis hengiltä silpaistava. Asko Kaikusalo Pöllö tutkimuksen vanhat ja uudet urat Perinteisesti sekll. Monet pällölajit syövät runsaasti myyriä, ja siten pöllöjen tutkiminen ja suojelu on saanut uusia tavoitteita. Toivon mukaan puuhasta hyötyvät molemmat sekä ennen kaikkea taannoin niin kaltoin kohdeltu tutkimuskohde, yön äänetön lerp282 Mielenkiinto pöllöihin ja niiden ravinnonkllyttöön lisllllntyy, koska maaja metslltaloudessa tapahtuneet muutokset ovat lisänneet myyrill ja myyrlltuhoja . Ja ainakin jälkimmäistä toimintaa vauhdittivat tietyistä lajeista saadut rahalliset korvaukset. myyrill. Tehokkaita torjumiskeinoja ei ole löydetty, joten apua toivotaan nyt myyriensaalistajilta. Viime vuosina samalle areenalle on astellut myös myyräntutkija; liittyväthän noiden kahden eläinryhmän elintavat sangen kiinteästi toisiinsa. ettll. Viime aikoina kummankin eläinryhmän tutkimukselle on tull.ut myös vankka käytllnnön tarpeen määrittelemä pohja. Kuvi~sa lehto pöllö, metsämyyrll ja metsllmyyrlln vahingoittama kuusi. Elintapojen ja kll.yttäytymisen tutkimus on niiniklllln pohjautunut joko tieteelliseen mielenkiintoon tai harrastukseen. Helsingin yliopiston rengastustoimiston johdolla
Jo alkuvaiheessa pyrittiin selvittämään, kuinka tarkoin oksennuspalloanalyysit vastaavat todellisuutta. Sitä täydentävä aineisto löytyisi ehkä sadan metrin päästä uroksen istuinpuiden juurella lojuvien oksennuspallojen leuoista, mutta detaljien yhdistelyyn e:ivät enää tavallisen salapoliisin kyvyt yllä. Heille havaittu petolintukin edusti vain kiintoisaa lisää puutteelliseen luonnontieteeseen. Samalla pyydystetään myös poikasia hoitavat emot kontrolloitaviksi. Vääriin paikkoihin tai ylitiheästi sijoitetuista pöntöistä ei ole kenellekään hyötyä. Seuraava ja kenties merkityksellisin käänne petolintututkimuksessa tapahtui pari vuosikymmentä sitten. Niinpä jokaisen asiasta kiinnostuneen tulisi ehdottomasti ottaa yhteyttä paikallisiin lintumiehiin. Tätä kirjoitettaessa niin aineiston keruu kuin analysointikin on vasta alkuvaiheissaan, mutta jo nyt tiedetään, että menetelmän avulla on mahdollista saada tarkimmin todellisuutta vastaavaa tietoa aiheesta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että aktiivisella harrastajalla tai rengastajaryhmällä on alueellaan kymmeniä, kenties satoja kookkaita pönttöjä . Käytännössä mekanismi toimii siten, että kamera laukeaa aina, kun pöllöemo saapuu pöntölle ruokaa nokassaan. RAVINTOTUTKIMUS Kaikkein klassisin toimenpide petolinnun käyttämän ravinnon selvittämiseksi on oksennuspallojen tai pesänpohjasta löytyvien luiden analysointi . Pönttöjen ~erkitystä on painotettava eritoten Itäja Pohjois-Suomen osalta. Samalla on saatu tuhtia aineistoa eri lajien elinympäristöja reviirivaatimuksista. Luonnonoloissa asetelma on vielä hankalampi. PÖNTIÖJEN MERKITYS Eri puolilla Etelä-Suomea, ennen kaikkea Hämeessä sekä paikoitellen Pohjanmaalla pönttöjen levitys on toteutunut kaikkein voimakkaimmin. Ja myöhemmin vuorossa on jälkitarkastus, pönttöjen puhdistus, siirrot, uusien reviirien etsintä jne. Uuden ajan synnyn muistavat varmasti vielä tänäänkin retkeilevät, iäkkäämmät luonnonystävät. Muualla sekä eteläisessä että itäisessä Suomessa laji on suhteettoman harvinainen pelkästään pesimämahdollisuuksien puuttuessa. Silloin innokkaimmin aiheeseensa paneutuneet rengastajat tajusivat kehittyvästä metsänhoidosta aiheutuvan kolopesijöihin kohdistuvan uhkan. . Käytännön käsitöistä vastasi ensinmainittu. Pöntötyksen merkitys on jo tänään kirjattavissa mustavalSUO M EN LU O NTO 5/ 75 koisin lukemin. Nähdään että esimerkiksi Hämeessä viirupöllökanta on lyhyessä ajassa saatu samalle tasolle, mika lie vallinnut kaikkein alkuperäisimmässä metsäluonnossamme. Saalislaji voidaan määrittää jälkeenpäin kuvista ja pöntön sisäsehälle sijoitettu, kuvaruudussa näkyvä kello kertoo myös pesälläkäynti tiheyden. Jo tänään jokainen ornitologi tietää pöntötyksen merkityksen. Tutkimuskohteina olivat viiru, lehtoynnä helmipöllö . Työmäärä on valtaista (muistettakoon että kaikki toteuttavat toimintaa vain "vapaa-ajan harrasteena" varsinaisen arkityön ohella) sillä peninkulmaisilla alueilla sijaitsevat pöntöt on käytävä läpi useamman kerran vuodessa. piekanan pesillä kiikarein suoritetut tarkkailut todistavat, että emot tuovat pesälle paljon lukuisammin saaliseläimiä, kuin jätöksistä löytyvät luut osoittavat. Vain heidän myötävaikutuksellaan toiminta saadaan tuloksia tuottavaksi . He lähtivät maastoon aseenaan pelkkä kiikari. Ainut palkkio uurastajalle on tietoisuus siitä, että tieteen ohella on tullut edistettyä myös edes hivenen verran siivekkäiden elinmahdollisuuksia. Ryhtyessään määrätietoisesti ripustamaan pönttöjä niin pienille kuin suurillekin siivekkäille he aloittavat työn, jonka seuraukset kantavat paljon kauemmas kuin meidän päiviimme. Tiedetään, että eräiden pöllölajien kohdalla varsinkin kuoriutumisvaiheen jälkeen uros hoitaa pääasiallisen saalistuksen. On kuitenkin tärkeää, että toiminta tapahtuu asiantuntijain opastuksella. Löydettyjen raajojen luiden määrittäminen on kohtuuttoman vaikeaa varsinkin pikkumyyrien osalta. Häkeissä pidetyille koelinnuille syötetty ravinto oli tarkalleen tiedossa, mutta päivittäin koottujen oksennuspallojen analysointi osoitti, etteivät saadut luulukemat aina vastaa täysin todellisuutta. Kahden viime vuoden aikana Ojajoen koeasemalla Marjo Kaksonen ja tämän kirjoittaja ryhtyivät ratkomaan eräiden pöllölajien ravinnonkäyttöä. Sitä vastoin pohjoisemmasta hiiripöllöstä vastaavia seikkoja ei tunneta juuri lainkaan. Laukaisu tapahtuu sähköisesti lentoaukkoon sijoitetun valokennon avulla. Tänään kuitenkin tiedämme, että näin saadut tulokset kertovat vain osatotuuden. Näitä tietoja on karttunut nimenomaan viiru, lehtoja helmipöllön osalta. Luonnonharrastajien ohella puuhaan ovat paneutumassa myös myyrätuhoista kärsivät metsänomistajat. Eräiden päiväpetolintujen mm. Tällöin se hyvin usein syö itse pään uhrista ja kiikuttaa vain päättämän ruhon pesässä kököttävälle naaraalle jälkikasvulle jaettavaksi. Myöhemmin pesänpohjalle kertyneiden luiden analysoija joutuu taatusti vaikeuksiin. 283. Varhaiskeväällä kuunteluretkien myötä pesimistilanne käydään kartoittamassa . Sitten poikaset rengastetaan kuoriutumisen vaihtelevuudesta jotuen eri aikoina. Yksittäisen lajin ylimalkainen runsastuminen ei suinkaan ole ainut ansio, jonka pönttöjä levittävä lintumies voi kirjata nimiinsä. Tilanteen selvittämiseksi pöllöillä kehitettiin keväällä 19 7 3 uusi menetelmä: viirupöllön pesäpöntön takaseinään porataan reikä, johon sijoitetaan yksittäiskuvia ottava salamavalolaitteeseen yhdistetty filmikamera
Tuorein tapahtuma tästä koettiin kesällä 19 7 4 Suomessakin, jolloin laji lisääntyi neljän vuosikymmenen odotuksen jälkeen Syynä tunturipöllöjen silloiseen ilmaantumiseen oli Pohjois-Suomessa huikeimpana huippuna sopulia myöten vallinnut myyrärunsaus. Edellytykset tähän saattaisivat löytyä esim. Suomen Luonto 6/74 , s. Suopöllön kohdalla mm. Näihin kuuluu mm. Kokeita on tarkoitus jatkaa, jolloin valjenee mm. Oppiiko se oitis käyttämään tilaisuutta hyväkseen palatakseen jatkuvasti otollisimpaan saalistuskohteeseen, vai jatkuuko sattumanavarainen risteily edelleen . RAVINNON VAIKUTUS KANNANVAIHTELUUN Miltei jokaisen petoeläimen kohdalla on selvästi osoitettu lisääntymisen riippuvuus tarjolla olevan ravinnon runsaudesta. Toisen tyyppiryhmän muodostavat vaeltavat lajit. Kubneena kesänä viirupöllön ravinnonvalintaa selvittelevät tutkimukset häkkioloissa aloitettiin aiheeseen vihkiytyneen Marjo Kaksosen toimesta. Sankkaheinäisessä maastossa peltomyyrän toiminta on mielekkäintä, mutta esimerkiksi risukkoisella hakkuuaukiolla metsämyyrän selviytymisedellytykset lienevät hieman paremmat. Oman sektorinsa muodostaa myös eri pöllölajien saalistusalueiden selvittely. Itäja PohjoisSuomessa pesivä hiiripöllö . MITEN JA MITÄ PÖLLÖ SAALISTAA Aiemmissa pöllötutkimuksissa on oksennuspalloaralyysien turvin sangen tarkoin luetteloitu lintujen ravintokohteita. Tiedämme ylimalkaisesti, että esimerkiksi helmipöllö käyttää appeekseen valtaosin metsätai peltomyyriä, mikäli jommankumman jyrsijälajin kannat ovat vahvat, mutta suorittaako lintu tiettyä ravinnonvalintaa, kun molempia lajeja on runsaasti tarjolla. Ilmeisimmin linnut olivat tällöin löytäneet jonkun suppea-alaisen esiintymän, _jota ne olivat ryhtyneet hyödyntämään. Ne osoittavat, että lintu saalistaa melko tasapuolisesti kaikkia myyrälajeja, mikäli niitä on yhtä runsaasti saatavilla. SUOM EN L UO NTO 5/75. se, miten selvästi maastossa vallitsevat pikkunisäkkäiden runsaussuhteet heijastuvat linnun ravinnonvalinnassa. Erään Haunolla tarkkaillun viirupöllöparin kohdalla todettiin, että kun pesän lähiympäristössä vallitsi täydellinen kato pikkumyyrien osalta, emot ryhtyivät kantamaan 1-2 km:n päässä pesästä majailevia vesimyyriä, mutta saalistusalueen tarkempi määritys jäi toteuttamatta. Muuan Hämeessä pesinyt viirupöllö taasen erikoistui äkisti koivuhiiriravintoon ja toinen metsäsopuleihin. Vastaava reviiritutkimus metsäbiotoopeilla pesivien lajien kohdalla ei vielä ole alkanutkaan, ja ilmeisimmin se edellyttäisi mekaanista apuvälineitä, pienoisradiolähettimiä tms. Kun saaliseläinkannat romahtavat, viiruja lehtopöUöjen lisääntyminen tyrehtyy. Edelliseen liittyen erittäin mielenkiintoisen teeman myyrämiehen kannalta muodostaa pöllön mahdollinen erikoistuminen tiettyyn saalistuskohteeseen. Seuraavana talvena vaellus jatkui suuntautuen osittain myös EteläSuomeen. Kun seudun myyräkannat romahtavat, linnut loikkaavat lentimilleen ja säntäävät toisaalle. 278 ) Tämä arktinen laji noudattelee tarkoin eri seuduilla vallitsevaa jyrsijätilannetta ja suorittaa satojen, kenties tuhansien kilometrien mittaisia massa vaelluksia kalottialuetta kiertäen. Molemmat saalislajit ovat seudulla suhteellisen harvalukuisia. Ensi vaikutelmat jäivät r.ielko epämääräisiksi . kirjoittaja on toden284 nut, että pakettipellolla pesivät emot puolustavat varsin kiihkeästi pesän lähiympäristöä vieraita lajikumppaneita vastaan, mutta pesäpiirin ulkopuolella saalistusalue voi hyvinkin mennä päällekkäin naapurina majailevan linnun kanssa. Tällainen massaliikehdintä näkyy äkisti myös Etelä-Suomessa, jolloin viirurintaisia petolintuia tupsahtaa sankoin joukoin talvehtimaan rannikkojen lakeuksill<>. Sitä vastoin valtaosa varttuneimmista linnuista pysyy paikoillaan. Tällöin kato koskee ankarimmin nuoria yksilöitä, joista monet menehtyvät. Tämä koskee myös pöllöjä, mutta eri lajien osalta on nähtävissä kaksijakoisuutta. Niistä nähdään eri lajien mieltymys erilaisiin saaliseläimiin, mutta useimpien tällaisten tutkimusten arvoa olisi suunnattomasti lisännyt tieto tarjolla olevien saaliseläinten runsaussuhteista . Mitä tapahtuu, kun saalistusaluettaan hajanaisesti risteilevä lehtopöllö äkisti osuu poikkeuksellisen runsaan vesimyyräpopulaation kohdalle . Kiehtovimmillaan ilmiö on todettavissa tunturipöllön kohdalla, josta näilläkin palstoilla on taannoin kirjoitettu. Helsingin seudulta kuluvana syksynä. Vastaavia massaesiintymiä on ajoittain todettu myös helmija varpuspöllöllä. Ne eivät fysiologisista syistä tuota jälkikasvua, mutta selviytyvät kriittisen vaiheen yli ravintokohdetta muuttamalla . jyrsijöiden käyttäytymisestä: vaaran uhatessa peltomyyrä yleensä jähmettyy liikkumattomaksi, kun taas metsämyyrä vähäisenkin varjon häivähtäessä vilahtaa salamana koloonsa. Sitä vastoin vilkkaammin liikkuvilla siimahännillä kuten kotihiirillä pakomahdollisuudet olivat hieman paremmat. Tyypilliset myyränsyöjät ryhtyvät saalistamaan sammakoita tai siivekästä riistaa, hyönteisiä tai lintuja. (ks . Oman merkityksensä saalistavan petolinnun uhriksi joutumisessa muodostaa myös talvisten nietosten paksuus . Tuoree~sa muistissa lienee jälkimmäisten runsaslukuin<>n ilmaantuminen viime talvena, sillä vihjeitä on saatu on taas odotettavissa tulevana talvena, mistä vihjeitä on saatu mm. Parhaassa tapauksessa Jurmon lintuasemalla nähtiin marraskuussa 19 7 4 kymmenisen tunturien valkeaa lerppasiipeä
Tämän estävät jo luonnossa vallitsevat lainalaisuudet, joiden mukaan mikään peto , ihmistä lukuunottamatta ei pysty tyystin tuhoamaan omia saalislajejaan. Oikealla näkyy punanaamaiseksi meikattu naaras tuomassa isoa peltomyyräll, koivuhiirtä ja metsäpllästäistä. Tällöin jokainen pöllöjenkin hyväksi suoritettu toimenpide lie paikallaan. Kelpo kaksijalkaisen ansiosta luontomme tasapainoa on moneen otteeseen horjutettu. Mutta kyseessäpä ei olekaan aktiivinen myyräntorjunta petojen avulla, vaan pyrkimys lähestyä alkuperäistä luonnon tasapainoa. Vasemmanpuoleiset kuvanäytteet kertovat pöllökoiraan saalislajeja (ylhäältä): nuori peltomyyrll, kenttämyyrä ( ?), sammakko, rastaanpoikanen ja pyy. Alempana on näkymä poistuvan pöllön varpaista, ja alinna suojakypllrään sonnustautunut tutkija itse esittelee valokennolaukaisijan paikkaa. Oheinen kuvasarja esittelee tuloksia, joita pöllötutkija Penti Saurola on saanut nokkelalla laitteistollaan: viirupöllön lentoaukon tapahtumia kuvaa automaattisesti !aukeava kaitafilmikamera, jonka kuvaruudussa näkyy myös kello. SUOMEN L U ONTO 5/75 PÖLLÖ JA MYYRÄ Vuosien saatossa yksittäiset ornitologit ovat tehneet ansiokkaita pöllötutkimuksia . . Siitä ei kenellekään koidu haittaa, eniten asiasta hyötyy itse kiilusilmä, ja ilmeisimmin tasapainottamisesta on edes hiukkanen lohtua myös luonnottoman runsaan myyräkansan tihuista kärsivälle metsäntai maanomistajalle. 285. Hämeessä toimii ponteva petolinturyhmä, joka selvittelee mm. Tutkimusten lähtökohta on selkeä: pöllö syö myyriä. pakettipeltojen ja heinittyvien hakkuuaukioiden avulla, kun taas jyrsijöiden luontaisten vihollisten, sekä nelijalkaisten että siivekkäiden toimeentuloa on monin tavoin supistettu . ' Edellistä kiinnostaa koko linturyhmän biologia, jälkimmäistä lisäksi siivekkäiden merkitys alueittain vaihtelevalle jyrsijäkannalle. pöllöjen ravinnonkäyttöä. On selvää, ettemme ikinä pysty runsastamaan petoja rajattomiin emmekä kuuna päivänä voi ratkoa myyräntorjuntaa pelkästään petojen avulla. Tänään toiminta tapahtuu laajemmissa mitoissa, ja asialla ovat kaikki etupiirit, joiden toimintaan yö n kiilusilmäisillä liitäjillä on merkitystä . Viime vuosina myyrien elinmahdollisuuksia on tuntuvasti joskin tahattomasti parannettu mm. Kiinnostavinta on asetelman merkitys myyrien kannalta: vai kuttaako saalistava pöllöpari käytännössä myyrien runsauteen ja onko tapahtumista hyötyä myyrien aiheuttamien tihujen torjunnassa. Edellä kaavaillut näkymät liittyvät sekä ornitologin että myyräntutkijan intresseihin
Suomalaiset vieraat joutuvat odottamaan pääsyä, sillä toistaiseksi viranomaiset eivät ole avanneet matkailulle tasavallan sitä osaa,jossa Lahemaan kansallispuisto sijaitsee. G. Jaan Eilart Eestin Lahemaa Neuvostoliiton • ••• ens1mma1nen kansallispuisto Kesäkuussa 1971 perustettiin Eestin pohjoisrannikolle kansallispuisto, joka on koko tasavallan pinta-alaan nähden kunnioitettavan suuri, 640 neliökilometriä. Itämeren eri kehitysvaiheiden rantaviivat näkyvät selvästi. ~ahemaan kansallispuisto edistää kaikkia niitä päämllllrill, jotka kansallispuistolle kuuluvat Yhdistyneitten Kansakuntien ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton periaatteiden mukaan: luonnonsuojelua, tutkimusta, opetusta ja virkistystä. Saastumattomissa joissa elää jokihelmisimpukoita. Suurimmat siirtolohkareet ovat 7-8 m korkeita. Lahemaan kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Viron rannikolla. 1922. Granöltä, joka antoi tälle luonnonmaantieteelliselle alueelle nimen toimiessaan Tarton yliopistossa v. Niillll kasvaa useita arokasveja, joiden avulla voidaan selvittää kasvien levillmishistoriaa. Pohjoisempi osa on varsinainen Lahemaa, eteläisempi Körvemaa. Rannat ovat enimmäkseen hiekkaisia, mutta niille on kasaantunut myös runsaasti graniittisia siirtolohkareita, joten maisema muistuttaa paikoin jylhää pohjoismaista rantatyyppiä. Kansallispuiston pinta-ala on 640 km 2 , ja sen lävistää lännestä itään Baltian klintti, korkea sedimenttikivinen törmä. Puiston perustaminen pohjautui yksityiskohtaiseen suunnittelutyöhön, jonka yleisohjaajana toimi artikkelin kirjoittaja, Eestin Luonnonsuojeluseuran (Eesti Looduskaitse Selts) puheenjohtaja, Tarton yliopiston professori Jaan Eilart. Kansallispuistossa on neljä vesiputousta Nömmeveskin (Nummimyllyn), Joaveskin (Koskimyllyn), Vasaristin sekä Turjekeldrin. Klintti, joka tosin on suurimmaksi osaksi myöhempien kerrostumien peitossa, jakaa puiston tavallaan kahtia. Suojelukohteina arvokkaita ovat myös useat keidassuot, joiden lammissa ja järvissä joutsenet levähtävät keväisillä ja syksyisillä muuttomatkoillaan. Harvinaislaatuinen on jalojen lehtipuiden muodostama lehtometsä Tsitrin klintin alaosassa sekä Nömmeveskin kanjonissa, missä kasvaa myös lunaaria (Lunaria rediviva). Suurimmaksi osaksi kansallispuistoa peittää metsä, pääasiassa puolukkatyypin kangas metsä. Siihen kuuluu Jumindan, Pärispean, Käsmun ja Vergin suurehkot niemimaat sekä niiden eteläpuolinen mannervyöhyke. Lahemaa on muuten saanut nimensä suomalaiselta maantieteen professorilta]. Klintistä etelään on mielenkiintoisia karstimuodostumia, koska peruskalliona on kalkkikivi. Kuvassa Muuksin alvaria puiston lou naisosasta. Jääkausi on jättänyt runsaasti merkkejä Lahemaan maisemiin. 286 Lahemaan kansallispuiston omaleimaisinta luontoa edustavat alvariniityt, jotka ovat syntyneet kalkkipitoiselle maaperlllle. SUOME N L UO NTO 5/75. Puistoa tosin ei vielä ole avattu yleisölle, sillä käyttösuunnitelma ei ole valmis
lopullisesti l. Lahemaa kuuluu pohjoisrannikon murrealueeseen, joten sikäläinen kieli on suomelle läheisintä eestinkielen murretta . HALLINTO Lahemaan kansallispuisto on Eestin SNT:n metsätalousja SUOMEN LUONTO 5/75 luonnonsuojeluministeriön ministeri H . Näitä alueita suojelemalla Lahemaa antaa oman ainutlaatuisen panoksensa koko maailman kansallispuistojen joukkoon. Rannat ovat kansallispuiston tärkeintä virkistysaluetta. Jääkauden merkit näkyvät selvästi Lahemaan rannoilla. Täär. Lahemaan tähänastinen talou dellinen hyväksikäyttö aiotaan säilyttää, erityisesti sen nykyinen asutusmuoto. Karjus, M. Linkrus, J . Yleisperiaatteena on, että ekosysteemien annetaan säädellä itseään. Miller-Sillaots sekä T. KÄYTTÖ Lahemaan käyttö virkistykseen, opetukseen ja tutkimukseen määräytyy pääasiallisesti vyöhykejaon mukaan . Lahemaasta tuli täten Neuvostoliiton ensimmäinen kansallispuisto. Päämääränä oli selvittää alueen sopivuus kansallispuistoksi ja sen käyttötapa. 287. Niiden katajaisilla kalkkikivitasangoilla on paljon arokasveja, joita tutkimalla voidaan selvittää Viron kasvillisuuden historiaa. Linnus, A. Kokouksen yhteydessä toimivat lukuisat tunnettujen tiedemiesten johtamat asiantuntijaryhmät. Alueen kansanperinne on muutenkin rikas ja monipuolinen . Puiston länsiosan alvarit ovat kasvistollisia erikoisuuksia. Tasavallan tieteelliset laitokset _ja korkeakoulut harjoittavat alueella laajaa tutkimustoimintaa joko omien suunnitelmiensa mukaan tai tilaustöinä . Käsmussa kasvaa myös Eestissä hyvin harvinainen Siperian sinivalvatti (Mulgedium sibiricum). PERUSTAMINEN Jo vuosina 1968-1969 suoritettiin monipuoliset ja perusteelliset tutkimukset Eestin SNT:n ministerineuvoston tilauksesta. Maatalouskäytössä olevan maan osuus rajoitetaan viideksi pro sentiksi. Kansallispuiston korkein elin on Vanemate Kogu (Vanhimpien kokous ), jonka johtajana on Eestin SNT :n ministerineuvoston ensimmäinen varajohtaja Edgar Tönurist. Lahemaalta on tallennettu virolaisia kansantansseja enemmän kuin muualta. Miilmets, A. Kurttulehtinen ruusu (Rosa rugosa) on villiintynyt monin paikoin rannikolle. Epner. Puistoon ollaan perustamassa museota. Varep, J. Hiekkarantojen lomassa on kivikkoisia alueita, joilta saattaa löytllll suuriakin siinolohkareita. Teder) hallinnossa. Tutkimuksiin osallistuivat pysyvästi E. Puiston _johtajana on I. Tulokset osoittivat, että Lahemaa ja Körvemaan pohjoisosa sopivat kansallispuistoksi. Kuvan ranta on Käsmun tienoilta. Freiberg, K. kansallispuiston reunassa. Lahemaan kulttuurihistorian säilyttämiseksi entisöidään arvokkaimmat vanhat rakennukset, kuten tämä Altjan kalavaja. Eilart (yleisoh_jaajana), E. 19 71 Eestin SNT :n ministerineuvoston asetuksella n:o 300. Kaikenlainen käyttö vaikuttaa tietenkin ekosysteemeihin, mutta tämä ei saisi johtaa tilaan, jossa luonn6n itsesäätelyn tilalle tulee kulttuurimaisemille ominainen, keinotekoinen ja yksipuolinen, luontoa köyhdyttävä tapahtumaketju. Tilalle ei saisi tulla muitakaan ekosysteemejä vahingoittavia toimintoja, esimerkiksi liian keskitettyä virkistyskäyttöä, kuten on tapahtunut eräässä myöhem mässä (19 72) projektissa, jossa suunniteltava Loksan virkistysalue on paisutettu liian laajaksi. Tutkimusaineiston perusteella laadittiin kansallispuiston suunnitelma, joka vahvistettiin Lahemaan metsät ovat paikoin olleet talouskäytössll, mutta nyt ne on rauhoitettu virkistysalueiksi. Samalla määriteltiin myös puiston rajat ja vyöhykejako, samoin puiston kehittelyn ja toiminnan suuntaviivat. Kansallispuiston henkilökuntaan kuuluu 160 henkilöä, pääasiassa tarkastajia ym. 6. Asutus on ranni kolle ominaiseen tapaan kapeana vyöhykkeenä pitkin rantaviivaa, ts. Lepik, E. Lehtmets, J. Alueen massakäytön pitäisi rajoittua ainoastaan hiekkaran taan; kauempana virkistyskäytön pitäisi olla tarkoin ohjattua ja hajautettua, luonnonmaisemia säästävää
Väitellään siitäkin, onko tarpeen jakaa virkistysalue kahteen luokkaan. Toisena äärimmäisyytenä on täydellinen koskemattomuus, toisena Vösun virkistyslaitosalueen voimaperäinen käyttö. Viidentenä ovat vapaasti käytettävissä olevat virkistysalueet, jotka Sanin-Naiganin kansallispuistossa käsittävät 80,6 % sen koko alasta. reservaatti, joka vastaa suomalaista luonnonpuistoa), luonnonmaisema, hajavirkistysalue, keskitetty virkistysalue sekä maatalousalue. Jaon tarkoitus on kuitenkin suo_jella luonnonmaisemia liialliselta turistipaineelta. luontoa suoranaisesti muuttavat toiminnot. Japanilaiseen tapaan Lahemaakin on jaettu viiteen vyöhykkeeseen: täysin rauhoitettu alue (ns. Luonnontilan vakiinnuttamiseksi on päätetty lopettaa alueella ojitus, metsän paljaaksihakkuu, kaivostyöt ym. Japanilainen systeemi perustuu tiettävästi kävelyyn, eikä kansallispuistoja siellä pirsto tiheä autotieverkko kuten Yhdysvalloissa. Viljelemätön maatalousalue palvelee virkistyskäyttöä ja toimii SUOM EN L U O NTO 5175. Lahemaan kansallispuiston tiukimmin suojeltuihin osiin kuuluvat alueen suurimmat keidassuot, Suurekörve ja Laukasoo. ULKOMAITTEN OPETUKSET Lahemaan kansallispuiston käytön ja vyöhykejaon lähin ulkomainen esikuva on Japanin 23 :een kansallispuistoon vakiintunut järjestelmä. Japanissa reservaatin osuus on 0,2-51,5 % (keskimäärin 9,5 %) kansallispuiston pinta-alasta. Koljaku-Oandu on 20 metrin korkuinen rantapenger ja sen vieressä oleva soistunut metsä. Tutkimuksia eri vyöhykkeiden osuuksista jatketaan. VYÖHYKEJAKO Lahemaan käytön vyöhykejako ei ole vielä täysin valmis, koska kansallispuistoakin vasta perustetaan. Näille täysin rauhoitetuille alueille pääsee tutkijakin vain kansallispuiston johtokunnan erikoisluvalla. Lisäksi niillä on kolme rajoitetun käytön sallivaa aluetyyppiä, joilla suojellaan tieteellisesti, esteettisesti tai historiallisesti arvokkaita kohteita. Kansallispuiston eri osien käyttö määräytyy tietysti luonnonedellytysten ja entisen asutuksen mukaan. Luonnontilaisille alueille sijoitetaan vain opintopolkuja , ei rakennuksia eikä leirejä . Se eroaa siis huomattavasti Yhdysvaltain ja Kanadan autoturismiin perustuvasta järjestelmästä, samoin kuin Skandinavian (Ruotsin) vaikeasti saavutettavista, vuoristoihin sijoitetuista kansallispuistoista, 288 joille jo noin 60 vuotta sitten määrättiin melko tiukat käyttörajoitukset. Vainupea on Kappale Suomenlahden rannikkoa. Neljästä reservaatista kaksi, Suurekörve ja Laukasoo ovat keidassoita. Retkeilijöillä ei ole niille asiaa ja tiedemiehetkin voivat vierailla niillä vain kansallispuiston johtokunnan erityisluvalla
,,, .... Eri vyöhykkeiden opintopolkuverkostoa kehitetään mää rätietoisesti . ,_.. Juuri tämän vuoksi autoilun salliminen kansallispuistoissa aiheuttaa useiden alueiden ylikuormitusta ja kasvillisuuden tuhoutumista. Vaikeissa paikoissa (soilla, jyrkänteillä) polkuja on parannettu puutai kivivahvistein siten, että ne poikkeavat mahdollisimman vähän luonnonympäristöstään . Poluille eitämän vuoksi mennä suurina ryhminä, vaan yksin, kaksin tai pienin ryhmin. LUONNON OPINTOPOLUT Kokemuksen karttuessa kansallispuiston sääntöjä ja järjestelyjä tarkistetaan ja tarpeen mukaan tiukennetaan. Tiedot opintopolkujen nähtävyyksistä on painettu kirjaseen, joten suullista opastusta ei tarvita. Vain siten ne voivat säilyä ekosysteemissä . i:.. -. 18 . ARIMMAT KOHDAT KIERRETÄÄN Mikäli jo kin polkuosuus ylikuormittuu, se voidaan sulkea väliai' Khhl ,~M.Atmlltl " Ahnl "-Ni,t.d /l\ l,ll!l'fVd kaises ti , jolloin kulku ohjataan rinnakkaista varaosuutta pitkin . K,,,s/,mi1nlwtf \":::! ... ,.....,.,,,,,.,.,._..;;;;;--e, 'i>~ .f.G>Allw..• ~> ••• A;;,,;tiM,I . J o pysäköintipaikkoja ja leirintäalueita rajoittamalla voidaan välttää ylimääräistä kuormitusta . Maiseman kulutuskestävyyden kannalta tämä riittääkin, mutta kansalli spuisto jen käyttöö n nämä tutkimustulokset eivät riitä, koska ihmisjoukkojen liikkeitä ei vo ida säännöstellä tarkasti ja yhtäläisesti puiston koko alueella. -.. Kansallispuiston pääarkkiteh ti valvoo tiukasti alueen rakennustoimintaa . . ·•-.t...-~ .11 ,_. . Sitävastoin opintopolkujen avulla kävijävirta voidaan o hjata kokonaisuuden kannalta vaarattomimpiin uomiin. . Lahemaan kansallispuisto sijaitsee Suomenlahden etelärannikolla. Opintopoluista tuleekin Lahemaan kansallispuiston merkittävin piirre, sillä niiden avulla voidaan säädellä ja valvoa joustavasti maiseman kuormittumista ja tarjota samalla retkeilijälle runsaasti tietoja ja luonnonkauneutta. Kieltomerkeillä ei tähän päästä; juuri kielletyt "j ännittävät kohteet" vetävät nuoria usein puoleensa. arempien alueiden puskurivyöhykkeenä (buffer-protective zone). Kävijät pysähtelevät merkityissä pisteissä ja luke289. • ~ ; ... Mutta kaikkien mui den huomattavien kohteiden luo päästään parhaiten juuri polkujen avulla. • Arheo/oogilmllalet . Koska tallaaminen vahingoittaa kasvillisuutta, tutkijat ovat yrittäneet määritellä, kuinka paljon ihmisiä SU O MEN L U O NTO 5/ 75 kukin maisematyyppi kestää. ~ 1 "-" . .,,,,,__ .. ArMelrluutimi/,rl,-.,,, 19 * llttr,lulsiooni/1 lu ,.,1il.lS'!J4 "'t1klist:tl :. Mikäli kansallispuiston käyttöön tulee oma joukkoliikennekalusto, kävij ö iden määrää voidaan säännöstellä myös sen liikennöintitiheydellä . Luonnon opintopoluilla on myös huomattava metodologinen merkitys . Tallinnan-Lenin gradin valtatie kulkee sen eteläisimmän kärjen läpi. Kai kkein harvinaisimmat lajit (esim . a1r ~ . Hän johtaa myös kansatieteellisesti merkittävien vanhojen rakennusten entisöimistä . kotkat, helmisi mpukka, liito-orava, karhu ym .) tai arat, tieteellisesti arvokkaat kohteet on kuitenkin parasta pitää salassa ja ohjata polut niiden ohi turvallisen välimatkan päästä
Myös Elias Lönnrot on vieraillut siellä käydessään tapaamassa Muuksin kylässä asuvaa Kuusa lun kieliniekkaa, Eduard Ahrens1a. Lahemaa rahvuspark . Erityisen tärkeää on sopeuttaa tiet _ja rakennukset harmonisesti luonnonympäristöön. Lepnurm, A. K. paikkoja, _joilla taiteilija Kristjan Raud loi huomattavimmat teoksensa). Suunnitelmista mainittakoon esim. HUOLELLISET VALMISTELU1YÖT Palmsen ympäristössä on kaksi luonnon opintopolkua, ,101sta toisen on suunnitellut A. Maisemia on suojeltava koskemattomien reservaattien ulkopuolellakin, jotta luonnon itsesäätely toimisi moitteettomasti . 256-270. esipuisto 430 km 2) . 264 s. Proodel enty1sesti lintujen tarkkailemiseksi . Siellä on myös muinaisJinna, muinaiskalmisto jne. Pohjois-Uralille on perustettu Komin kansallispuisto, Latviaan on perusteilla Gaujanlaakson kansallispuisto (perusosa on 400 m 2 _ja ns. Tallinna, 1963. "Eesti Loodus", 1972, n:o 11, s. Linkolan ja tri E. Eestin Luonnonsuojeluseuran toimintasihteeri Ave Loigu on suunnitellut luonnon opintopolun halki Vergin niemimaan metsien. Kansallispuistojen tehtävä on kahtalainen: ne tyydyttävät kaupungistuvan väestön tarvetta säilyttää yhteys luontoon _ja samalla niiden avulla voidaan myös suojella tehokkaasti ekosysteemejä. Karksi-Ab jan luonnonpuiston perustaminen ja 11 alvarialueen suojeleminen (huomattavia reliktimaisemia). Sitä ovat jo varhain tutkineet akateemikot Gregor Helmersen ja Friedrich Schmidt sekä geologi Alexander Pahlen. EESTIN ESIMERKKI INNOITTAA Toistaiseksi Neuvostoliiton luonnonsuojelualueet ovat olleet valtiollisia rauhoitusalueita (zapo vednik = reservaatti), mutta kiinnostus kansallispuistoja kohtaan on nyt herännyt. Opintopolut yhdistävät myös kansallispuiston kauneimpiin kuuluvia Viitnan järviä Tallinnan-Leningradin valtatien varrella. Viimeksi mainitun suunnittelussa arkkitehti V. 641-648. 1971 Eestin Luonnonsuojeluseuran maisemansuojelun asiantuntija Andres Pohla. Useat nähtävyydet (esim . Suunnittelemattomat hakkuut ovat vähentäneet Jumindan ja Pärispean niemimaiden metsien arvoa, ja ne on nyt saatettava ennalleen. Polku esittelee Pedaspean rannikkomaisemia, kasvistoa, kulttuurihistoriaa sekä kansatiedettä (mm. "Kultur ja elu", 1975, n :o 7, s. Looduse öpperada: Muuksi-Andineeme-Loo . Näiden etujensa vuoksi luonnon opintopolut ovat tulleet yhä tärkeämmäksi osaksi luonnonalueittemme virkistyskäyttöä, _ja niiden suosio kasvaa _jatkuvasti. Lahemaan suosituimmat opintopolut sijaitsevat Käsmun niemimaan virkistysalueiden vieressä. Lahemaa rahvuspark . Helmersen kehitti vuosisadan alussa jääkausiteoriansa. LAHEMAAN ARVOKAS KUL ITUURIH ISTO RIA Lahemaan ensimmäisen luonnon opintopolun perusti jo v. Stauskas on esittänyt uu sia mielenkiintoisia periaatteita. Eilan, J. National Parks injapan. Ne on suunnitellut (1972, 1973) kansallispuiston ylimetsänhoitaja, Eestin Luonnonsuojeluseuran Lahemaan osaston _johtaja Arne Kaasik. Siellä on myös kansallispuiston maineikkaimpiin kuuluva siirtolohkare, Ojakivi. Viitnassa on myös kansallispuiston keskus sekä sen tärkein motelli. Jo nyt suunnitellaan tasavaltaan uusia luonnonsuojelualueita kansainvälisten luonnonsuo_jeluvelvoitteidemme täyttämiseksi. Tönurist, E. Lahemaan ansiosta Eestin pinta-alasta on nyt 2,65 % luonnonsuojelualueita. Tarton yliopiston kasvitieteen professori Edmund Russow (1841-1897) löysi Käs musta useita silloin uusia rahkasammallajeja. 203-211 . 543-548. "Eesti Loodus" 197 5, n :o 4, s. Majakivi ) kaipaavat vielä viittoja sekä liittämistä luonnon opintopolkujärjestelmään. Tokyo, 1969. Liettuaan perustetaan kansallispuisto (300 km 2 ). Vyöhykejärjestelmän soveltaminen maisemiin vaatii paljon aikaa ja vaivaa . 1923 osallistuessaan prof. Tätä vaatimusta ei täytä esimerkiksi rekonstruoitavana oleva Loksan maantie. Eilan, J. Kogumik "Harju rajoonis", 1974, Tallinna, s. 213-218. Käsmun rannikolla on erittäin runsaasti suuria _ja pieniä siirtolohkareita sekä mahtavia ikimänniköitä. D KIRJALLISUUTTA: Eilan, J Pontiline ja pontosarmaatiline element Eesti Jlooras. vat kirjasesta kutakin paikkaa koskevat tiedot. Vainion johtamaan Turun yliopiston tutkimusretkeen. Muutamat heistä siirtyivät luotseiksi Suomen rannikolle, mutta monet lähtivät valtamerien taa Kauko-Itään ja Australiaan asti. Käs290 mussa toimi vuosina 1884-1931 kuuluisa merikoulu, josta lähti maailman merille 1664 kapteenia ja perämiestä. Juuri Laheman siirtolohkareiden perusteella Tarton yliopiston kasvatti G. Aukstaiti_jan ylängölle. Eilan, J Lahemaa. Suomalais-virolaisten tieteellisten suhteiden historian kannalta on kiintoisaa sekin, että juuri näillä ItäHarjumaan alvareilla Gustav Vilbaste kokeili niitä geobotaams1a tutkimusmenetelmiä, _jotka hän oli oppinut Laatokan rannikolla _ja saarilla v. SU OME N L U O 'TO 5/75. Kotiseutututki_ja Arno Lepnurm on perustanut luontopolkuverkoston Tsitre-Muuksin ympäristöön, _jonka luonnonrikkaudet huomasi _jo maineikas virolainen luonnontutkija, professori Gustav Vilbaste (1885-1967). Käsmu on myös innoittanut virolaisia taiteilijoita, runoilijoita ja säveltäjiä. Rahvuspargi.d möödunus ja tänapäeval, ( "Eesti Loodus" 1971 , n:o 9, s. Se on laajahko alvarialue _ja 47 metriä korkea törmä, jonka juurella on jalopuulehto
MUNANKUORET OVAT OHENTUNEET Kloorattuja hiilivetyjä _ja eloho pea on pidetty petolinnuille vahingollisimpina ympäristömyrkkyinä . Eri myrkkyjen imeytymisen vaihtelee suuresti. Merikotka käyttää käsikirjatieto_jen mukaan ravintonaan kaloja, vesilintuja _ja varsinkin talvisin haaskoja. Esimerkiksi elohopea imeytyy suoliepiteelin läpi paljon huonommin kuin klooratut hiilivedyt ja muut rasvaliukoiset aineet. siten, että sikiökuolleisuus on noussut. munankuorien on havaittu useilla lajeilla ohentuneen. Vuosittaisen pesintätuloksen ja kannan kehityksen seurannan lisäksi on selvitetty erityisesti niiden käyttämää ravintoa. Kloorattujen hiilivetyjen on osoitettu vaikuttavan haitallisesti petolintujen lisääntymistoimintoihin: mm . Kudoksiin kerääntyvä myrkkymäärä riippuu lähinnä 1) ravinnon määrästä, 2) sen myrkkypitoisuuksista, 3) myrkkyjen taipumuksesta imeytyä ravinnosta vereen _ja edelleen kudoksiin (eli kuinka paljon syödyn ravinnon sisältämästä myrkkymäärästä jää eläimeen) ja 4) kudoksiin kertyneiden myrkkyjen poistumisnopeudesta. Näin on pyritty saamaan selville koko populaation kannalta tärkeimmät saalislajit _ja -määrät touko-heinäkuun aikana, jolloin merikotkilla on (jos on) poikaset pesassa. Elohopeankin on todettu haittaavan lintujen lisääntymistoimintoja mm. Petolintujen, erityisesti merikotkien, vähenemisen _ja alhaisen poikastuoton eräänä syynähän on pidetty ympäristömyrkkyjä, joita ravinnon mukana siirtyy lintuihin, niiden muniin _ja edelleen poikasiin. Merikotkaa pidetään yleensä kömpelönä, _joskin tehokkaana saalistajana, sillä siksi sen saalisvalikoima on poikkeuksellisen laaja. Lähinnä selkärangattomia eläimiä ja kasvisravintoa syövät linnut (sinisorsa, sotkat, telkkä, pilkkasiipi ja teeri) 291. Se on lukuisten merestä alkavien ravintoketjujen päätepiste. Muut kalat yhteensä (ahven , särki, säynävä, lahna _jne.) ovat alle 10 % saaliista. Sen on sanottu saalistavan etenkin vahingoittuneita, sairaita tai sulkasatoisia vesilintuja sekä helposti pyydettäviä lentokyvyttömiä lokinpoikasia. Merikotkaan SUO M EN L UONTO 5/75 kaikki myrkyt todennäköisesti tu levat ravinnon mukana, joten hengitysilman ja ihon kautta mahdollisesti tulevilla myrkyillä on vain teoreettista merkitystä. Työryhmä on myös todennut, että merikotkien munankuoret Suomessa ovat nykyään n. Merikotkan saalistajien prosentuaalinen osuus on seuraavassa tarkastelussa laskettu käyttäen hyväksi niiden keskimääräisiä painoja ja esiintymisyleisyyttä kuudelta eri reviiriltä kerätyssä saalistähdenaineistossa. Työryhmämme on tutkinut Merenkurkun alueen merikotkakantaa yli kymmenen vuoden ajan. Muutamista Merenkurkun alueelta kuolleena löydetyistä merikotkista on löydetty melko korkeita myrkkypitoisuuksia, samoin kuoriutumatta jääneistä munista (lähinnä elohopeaa, DDE :tä _ja PCB-aineita). Tähän asti on ollut melkeinpä vain arvailujen varassa, mistä enimmät myrkyt tulevat. 15 % ohuemmat kuin vuosisadan alkupuolella (1900-luvun alussa 0.614 ± 0.007 mm ja 1970-luvulla 0.525 ±0.017 mm ), _jolloin DDT:tä ei vielä käytetty (Ornis Fennica 49 (1) : 11-13, 1972). Ne kasautuvat ravintoket_juissa rikastuen lintujen kudoksiin, koska myrkkyjä tulee eläimeen enemmän kuin se pystyy niitä poistamaan. Nyt asiasta on tutkimustuloksiakin. Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas Merikotkan ravinnon ym päris tömyrkyis tä Merenkurkun alueella Merikotka on muuttohaukan ohella ympäristömyrkyistä eniten kärsinyt petolintumme. 292) on esitetty yleinen malli myrkkyjen kulkeutumis_ja poistumisteistä eläinyksilöissä. On pyritty saamaan selville kotkien käyttämän ravinnon laatu (mm . Näyttääkin ilmeiseltä, että mainittuja myrkkyjä voidaan pitää yhtenä, ehkä välillisenä, mutta silti merkittävänä syynä, paitsi kuolleina löydettyjen merikotkien kohtaloon , myös Merenkurkun alueen merikotkakannan heikkoon pesintätulokseen. saalislajisto _ja tärkeimpien saalislajien myrkkypitoisuudet) _ja määrä sekä näiden mahdollinen vaikutus kotkien heikkoon pesintätulokseen . Ylivoimaisesti tärkein saali slaji on hauki noin neljännes koko kesäravinnosta. heisessa kuvassa (s. Tässä kirjoituksessa oletetaan, että tutkitut myrkyt imeytyvät kotkan suolistossa samassa suhteessa kuin ne esiintyvät ravinnossa t.s. mitä enemmän kutakin myrkkyä on ravinnossa, s1ta enemmän niitä kertyy kudoksiin
Hauki on lisäksi erittäin paikallinen laji ja sen alhaiset pitoisuudet heijastavat siten koko elinalueen vähäistä myrkyttymisastetta. myrkkyjen kokonaiskuormituksesta, vaikka ryhmä on vain n. 293) on esitetty tärkeimpien saalisryhmien keskimääräiset osuudet merikotkapopulaation myrkyttäjinä Merenkurkussa kesäaikana. Niitä voidaankin pitää käytännöllisesti katsoen lähes puhtaana ravintona. Vain korkealla ravintoketjussa oleva minkki saattaa olla tästä poikkeus . Lisäksi merikotkat saalistavat talvella ainakin jäniksiä ja teeriä. Kalansyöjäryhmästä merikotkaan tuleva myrkkykuormitus on keskimäärin 85 % kaikkien tutkittujen 292 1 L MA _ , _ , iho RAVINTO hengityselimet ' ' s u o i t o ~ 1 . Ainoana keinona on ollut havaintojenteko maastossa suoranaisista saalistusja ruokailutilanteista sekä talvisten oksennuspallojen analysointi. Toisin sanoen lähes kaikki kesäaikainen myrkky tulee kotkaan muuttavien vesilintujen kautta. Nisäkkäistä piisamin ja minkin osuus on noin 10 %. Niistä saalislajeista, joita ei toistaiseksi ole onnistuttu hankkimaan, on käytetty kirjallisuudessa julkaistuja tietoja Suomessa kerättyjen ja analysoitujen eläimien myrkkypitoisuuksista. ........ Tämäkin osaltaan vähentää tulosten luotettavuutta; ne onkin käsitettävä arvioluonteisiksi. Eräät ruotsalaiset tutkijat pitävätkin mm . eli~ , \ "-.,. Lisäksi voidaan odottaa, että kaikki muutkin muuttavat lajit voivat saada kudoksiinsa enemmän myrkkyj ä kuin paikalliset lajit, mikäli muuttajat tal vehtivat Merenkurkkua saastuneemmilla alueilla. Tämä on ymmärrettävissä siten, että kalansyöjät ovat ravintoketjussa yleensä korkeammalla tasolla kuin muut ravintoryhmät. Merikotkakannan tärkeimmät kesäaikaiset saalislajit ja niiden suhteelliset osuudet on selvitelty ravintotutkimuksin. Pelkästään koskeloista merikotka saa noin puolet kokonaismyrkkymäärästään. Ne saalislajit, jotka tunnetaan (" roskakalat", teeri, JaillS, keinohaaskat), sisältävät yleensä vain hyvin pieniä pitoisuuksia. Hauki , jota merikotkan koko kesäravinnosta on noin 25 %, sisältää hyvin vähän myrkkyjä, vaikka se petona on ravintoketjussaan korkealla . Näiden keskimääräinen myrkkykuormitus on noin 90 %. Jotta saataisiin selville, kuinka paljon kukin saalislaji kuormittaa merikotkaa myrkyillä, niistä tärkeimpiä on otettu muutamilta reviireiltä myrkkyanalyysejä varten . virtsa I aivot lihaksisto 1 ~ , ' 1 munat, poikaset jmaito, hiki j karvat, sulat, kynnet Myrkkyjen kulkeutuminen elllimessll pllllpiirteittllin. 0.2 mg/kg) "luonnollisina" taustaarvoina. Myrkkyjen rikastumistaso on niissä vastaavasti suurempi . Merenkurkun hauista analysoituja elohopeapitoisuuksia (n . Myös kalat jäävät pääosin pois ravinnosta meren jäätymisen vuoksi . KALANSYÖJÄLINNUISTA TULEE MYRKKYJEN VALTAOSA Oheisessa kuvassa (s. sekä etupäässä kalaa syövät lin nut (isoja tukkakoskelo, silkkiuikku ja naurulokki) muodostavat runsaat 30 ja 20 % eli yhteensä yli puolet kokonaissaaliista. ulosteet maksa mtsto ......... Paikallisten lajien osuus merikotkan kuormittajana on vähäinen. TALVIRAVINTO ON MELKO PUHDASTA Koska Merenkurkun merikotkien talviravinnon suhteita ei tunneta tarpeeksi hyvin, sen myrkkyvaikutusta voidaan vain arvailla. Me renkurkun alueen minkkiä ei toistaiseksi ole analysoitu. Silti haukien sisältämillä alhaisilla pitoisuuksilla voi olla merkitystä merikotkan elohopea kuormituksessa, koska kotka syö ha ukia suhteellisen paljon . VERI • • m~u .. kaikki muuttavat lajit puuttuvat. Talviravintoa voidaankin pitää kesäravintoon verSUOME N L UO NTO 5/75. 20 % kokonaisravinnosta . Muuna kuin poikasaikana käytettävän ravinnon tutkiminen, varsinkin kvantitatiivisesti, on osoittautunut erittäin hankalaksi. Minkkien merkitys on muutenkin epämääräinen, koska aina ei tiedetä, ovatko merikotkan syömät minkit peräisin tarhoista, vai ovatko ne villejä. aisat __,.. Näin näyttää olevankin, sillä noin puolet merikotkan kokonaisravinnosta on muuttavia lintuja . Jyväskylän yliopiston biologian ja kemian laitoksilla on analysoitu kokonaiselohopea, PCBja DDTryhmän aineet, aldriini ja lindaani. Talvinen saalislajisto on huomattavasti suppeampi kuin kesäinen, koska mm. Merikotkien on todettu syövän kalastajien, usein tarkoituksellisesti, jäälle jättämiä kaloja (särkiä, simppuja, ahvenia yms .) sekä kaikkia mahdollisia haaskoja viime vuosina etenkin meneillään olevan talviruokintaprojektin sianruhoja
Merikotkat munivat yleensä maaliskuussa, jolloin jäältäkalastus on vielä käynnissä. Simppujen sisältämällä elohopealla saattaa näissä olosuhteissa olla vaikutusta etenkin munien sikiöiden elinkykyyn, jos naaraat munintaa edeltävinä kuukausina saavat ylimääräisen elohopea-annoksen jo ennestään kuormitettuun elimistöönsä. Kuormitusprosentti on laskettu ottamalla huomioon kunkin lajin m yrkkypitoisuus ja saalisosuus merikotkan ravinnossa. tarkemmin tekstissä). Tähän mennessä analysoiduista lajeista ainoastaan simput (härkäja isosimppu) ovat sisältäneet huomionarvoisia myrkkypitoisuuksia, lähinnä vain elohopeaa, jonka pitoisuudet ovat olleet .2-1.0 mg/kg (keskimäärin n. .6 mg/kg). saan vuoksi vaikea tavoittaa. Hg = kokonaiselohopea, PCB = polyklooratut bifenyylit, :l: DDT = kloorattuja hiilivetyjä (DDE + DDD + DDT). Ne voivat jopa tulla jäälle kärkkymään kalastajien ollessa vielä avannolla. Lisäksi olemme itse havainneet ja kuulleet kalastajilta, että merikotkat oppivat käymään avannoilla säännöllisesti verkkojen kokemisen jälkeen. Osa elohopeasta kuten myös muista myrkyistä kulkeutuu edelleen kehittyviin muniin . rattuna huomattavan puhtaana. Edellä olevasta voitaisiin tehdä 293. myrkky'J kuormitus r /jJ % r Hg 75 PCB 90 .LDDT 93 Mergus mergsnser isokoskelo Mergus serratos tukka koskelo Podiceps cristatus silkkiuikku l arus ridibundus nauru lokki saalisosuus 22 % J 1 2.5 2 Esox lucius hauki 23 7 3 3 Anas platyrhynchos heinäsorsa Aythya spp. Niiden osuus kotkan talviravinnosta saattaa olla ajoittain suurikin jos muuta saalista SU OME N L UO N TO 5175 on esim. Simput ovat yleisimpiä jäälle jätetyistä roskakaloista. Tämähän on tuttu ilmiö myös keinohaaskoilla, joilla kotkat oppivat yleensä melko nopeasti käymään. sotkat f :it:r•la clangu/a Melanitta fusca pilkkasiipi Lyrurus tetrix teeri 33 ' 5 4 1.5 Mustela visan minkki Ondatra zibethica piisami 11 ' 3 0.5 0.5 Perca fluviatilis ah ven Rutilus rutilus sä rki l euciscus idus säynävä Abramis brama lahna 9 Kaaviossa on esitetty merikotkan kesäaikaisen saalislajiston prosentuaalinen jakautuma ryhmittäin sekä näiden ryhmien suhteellinen osuus merikotkaan kohdistuvassa myrkkykuormituksessa Merenkurkun alueella (ks
Toinen ja todellisilta vaikutuksiltaan ratkaiseva tekijä on muualta Itämerelle siirtyvät yksilöt, jotka ovat peräisin vielä elinkykyisistä populaatioista (esim. Itämeren meriko tkien poikastuotot on nykyisin vain noin puolet tästä teoreettisesta arvosta, ja vain noin neljännes pareista pystyy lisääntymään. Myrkky saattaa käydä kotkalle kohtalokkaaksi , jos tilanteeseen vielä liittyy pitkä pakkaskausi, jolloin energiantarve kasvaa. kanta ei romahda äkkiä, vaikka poikastuotto olisi useampiakin vuosina nollana. Pohjois-Amerikan valkopäämerikotkasta on arvioitu, että kanta säilyy, jos sen pareista ainakin puolet pystyy lisääntymään ja että koko kannan täytyy tuottaa keskimäärin ainakin 0. Tämä on tilanne myös Merenkurkussa . varauksella, koska Itämeren merikotkien normaalia poikastuottoa ei ole aikaisemmin mitattu tavalla, joka mahdollistaisi luotettavan vertailun. Talvehtivienkaan kotkien myrkkypitoisuudet eivät ilmeisesti pääse vuoden aikana sanottavasti alenemaan, vaan pysyvät samalla tasolla tai jopa ehkä kasvavat. MERIKOTKAN MYRKYLLINEN NUORUUS Merenkurkun nuoret merikotkat muuttavat talveksi lähes poikkeuksetta eteläisen Itämeren alueelle ja Keski-Eurooppaan, joten vain talvehtimaan säännöllisesti jäävät aikuiset kotkat saavat alueen suhteellisen puhdasta talviravintoa. Kysymys, onko merikotkien ravinnostaan saamat ympäristömyrkyt ainoa r a t k a i s e v a syy heikkoon poikastuottoon ja siten koko Itämeren kannan kriittiseen tilaan, on kirjoittajien osalta jätettävä sitovien todisteiden puuttuessa toistaiseksi avoimeksi. POIKASTUOTTO ON AIVAN LIIAN PIENI Lajin säilymisen eräänä perusmittana voidaan käyttää syntyvyyden ja kuolevuuden suhdetta. Edelleen nuoret merikotkat saavat myrkkyjä talvehtimisalueillaan syksystä kevääseen paikallisesta ravinnosta (mm . Klooratut hiilivedyt varastoituvat juuri rasvaan, mistä ne tässä tilanteessa siirtyisivät vereen ja niiden vaikutus laihtuvassa kotkassa olisi siis tavallista suurempi. . Käsitystä migraation tuoman geenivaihdon välttämättömyydestä Itämeren merikotkakannoille voidaan tarkastella näinkin: jos Itämeren alueen eri kannat olisivat geneettisesti täysin suljettuja, on ilmeistä, että ne liian pieninä kuolisivat sukupuuttoon. Minimipoikastuotto voidaan laskea, jos tunnetaan lajin keskimääräinen ikä, syntyvyys, kuolleisuus, migraatio (siirtyminen populaatiosta toiseen ) jne. Elinkykyisessä kannassa näiden tulee olla tasapainossa. Paaston aikana kotka käyttää rasvakudoksiaan . Joka tapauksessa niissä Itämeren alueen merikotkapopulaatioissa, joista tietoja on saatavissa, poikastuotto on kaikkialla lähes samaa luokkaa ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja mitä todennäköisimmin se on normaalia huomattavasti alempi. Kun muuttavat saalislajit saapuvat Merenkurkkuun, kotkat saavat taas talvikautta myrkkypitoisempaa ravintoa. Pohjois-Atlantin ja Jäämeren rannikkopopulaatiot). Tämäkin asia on sanottava em. Jos merikotkan ravinnonsaanti turvataan säännöllisellä talviruokinnalla, simput voitaisiin viedä kotkien ulottumattomiin. Kannan elinkyvyn ehtona on, että poikastuotto eli syntyvyys on kyllin suuri tasapainon säilyttämiseksi. Migraatiota suuntaan jos toiseenkaan ei ole voitu sitovasti osoittaa tapahtuneeksi, jos tällä tarkoitetaan populaatioiden välillä tapahtuvaa geenien vaihtoa. Kotkan kudoksiin kertyneitten myrkkyjen biologinen puoliintumisaika (aika, jolloin puolet elimistön myrkystä häviää) on erittäin pitkä, yleensä muutamia vuosia, joten myrkyt eivät ehtine suhteellisen puhtaan talviravintokauden aikana poistua aikuis294 linnusta juuri nimeksikään. 7 poikasta kutakin aktiivista pesintäyritystä kohti . Sen sijaan nuoret kotkat saavat ensimmäisen myrkkyannoksensa jo munassa ja sitten mikäli onnistuvat kuoriutumaan pesäpoikasina kesäravinnosta. Mikäli nämä kaksi kotkalajia ovat joka suhteessa vertailukelpoiset, Itämeren merikotkien heikko lisääntymiskyky merkitsee ilmeistä sukupuuttoonkuolemista. SU OMEN L U ONTO 5/75. Ehkäpä tämä olisi syytä tehdä muutenkin. tutkittavassa populaatiossa. Toisaalta tällainen toimenpide saattaisi kuitenkin johtaa pahimmassa tapauksessa ojasta allikkoon, jos merikotkien muun ravinnon saanti olisi samanaikaisesti vaikeata tai kokonaan estynyt. TAPAHTUUKO GEENIVAIHTOA MUIDEN POPULAATIOIDEN KANSSA. jo pelkästään perinnöllisistä syistä saati sitten, kun tähän liittyisi havaittu poikastuoton taso. Tämä kierre jatkuu siksi, kunnes kotka on tarpeeksi vanha asettumaan reviirilleen pysyvästi jollei se sitä ennen ole jo menehtynyt. Käsityksemme mukaan tämä on kuitenkin erittäin todennäköistä, sillä maamme yli muuttaa säännöllisesti niin paljon merikotkia, etteivät ne missään tapauksessa voi kaikki olla Suomesta peräisin. Tasaisen huono poikastuotto eri populaatioissa antaa aihetta epäillä, että syyt tähän samankaltaisuuteen olisivat myös samat. Voidaan olettaa, että ainakin jotkut näistä kotkista voivat jäädä maamme tyhjille reviireille pesimäänkin. helposti sellainen johtopäätös, että simppujen jäälle jättämistä pitäisi välttää. Tällaisia tietoja ei Suomen merikotkista ole käytettävissä eikä tietääksemme lajin koko levi nneisyysalueelta. Tätä kehitystä hidastaa kuitenkin kotkien pitkäikäisyys, ts. muuttavista vesilinnuista) ja takaisin pohjoiseen tullessaan osaksi taas samoista vesilinnuista kuin pesäpoikasina
13 ; mainitun lisäksi Kalliola luettelee tietenkin joukon muita tehtäviä). '' u ana a1nen , Mikä mikä ''harvinainen'' laji Suomen Luonnon numerossa 2/1975 julkaistiin Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston aloitteesta syntynyt ns. . Malmström: Suomen uhanalaiset eläinja kasvilajit on luetteloitu). Lainaamme aluksi muutamaa tunnettua luonnonsuojelijaa. Olli j crvinen ja Kari Vep säläinen on '' h 1 . 81, Kalevi K. Sen lajit oli ryhmitelty "erittäin uhanalaisiin", "vaaravyöhykkeessä oleviin" ja "harvinaisiin". 53 ) kirjoittaa yhtäpitävästi, mutta eläimistä: "Eläimistön suojelun keinot ovatkin . UHANALAISEN LAJISTON SUOJELU ON LUONNON SUOJELUA IHMISTO IMINT AA VASTAAN Olemme koonneet kolme uhan295. Niilo Söyringiltä (s. artikkelin otsikossa, joka oli toimituksen. (1 ) Tärkeää on säilyttää populaatioita, jotka ovat perinnöllisesti omaleimaisia erityisen tärkeitä ovat lajit. Ihmisen aiheuttamista luonnon muutoksista peruuttamattomimpia on lajien sysääminen uhanalaisuuden kynnykseltä sukupuuton kuiluun. Kuten geenipankkinumerosta ja sitä edeltäneistä Suomen Luonnon samaa aihetta käsitelleistä kirjoituksista selviää, ensi sijalla on uhanalaisten populaatioiden elinympäristön varjelu. (3) Niinpä l~jiston säilyttämisen ensiaskel on varjella alkuperäisiä luonnonalueita olivat ne sitten aarinlaajuisia uhanalaisen kasvipopulaation kasvupaikkoja tai satojen ja tuhansien neliökilometrien erämaita, jotka turvaavat monen erämaalajin jatkuvuuden maassamme. Jaottelu noudattelee Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton omaksumaa periaatetta, vaikka tämäkin luettelo (ns. Luontoon kuuluu aina useiden lajien harvalukuisuus. Vasta satakunta vuotta sitten maahamme levinnyttä lehtopöllöä sen sijaan pidämme aivan tarpeeksi alkuperäisenä. On silti tarpeen tiivistää lajiston säilyttämisen perusteet yhtenäiseksi luetteloksi. Niiden yhdistäminen samaan luetteloon, etenkin toimenpiteitten pohjaksi tarkoitettuun, voi siksi johtaa harhaan. uhanalaisten lajien luettelo (s. (2) Lajiston säilyttäminen tarkoittaa erityisesti alkuperäistä lajistoa. 46-47) lainaamme toisen luonnonsuojelun aakkostotuuden: "Ainoa todella tehokas keino jonkin kasvilajin rauhoitetunkin säilyttämiseksi kasvupaikallaan on siis tuon paikan alueellinen rauhoittaminen, johon luonnonsuojelulaki antaa mahdollisuuden." Erkki Kellomäki (s. Kaikki lainaukset ovat Taron ja Häyrisen Luonnonsuojelu-kirjasta (Kirjayhtymä 1971 ): Reino Kalliola tiivistää luonSUOME N L U O NTO 5/75 nonsuojelun käsitettä selventävän katsauksensa päätössanoihin: "Suomen luonnonsuojelun teh; tävänä on siis luontaisen kasvija eläinlajistomme säilyttäminen .... " (s. Oheisen artikkelin kirjoittajat korostavat, että lajin uhanalaisuus ja harvinaisuus ovat periaatteessa täysin erilaisia ominaisuuksia. LAJISTON SÄILYTTÄMINEN MITÄ SE ON . Sama yleistys oli tehty myös em. Valitsemamme lainaukset kuuluva t epäilyksettä luonnon ystävien ja suojelijoiden keskeisimpään ajatusmaailmaan. .. rauhoitus) ovat toissijaisia ja niillä on suurin merkitys vasta kun jokin laji on voimakkaasti harvinaistunut seurauksena ihmisen suoranaisesta vainosta." Uuden näkökulman aiheeseen tuo vielä geneettinen luonnonsuojelu eli perintötekijöiden suojelu (Suomen Luonto 2/1974): geneettisten luonnonvarojen suojelun kannalta varsinkin lajien, mutta myös perinnöllisesti omaleimaisten populaatioiden tuhoutuminen on aina korvaamaton tappio. Muut keinot (esim. Uhanalaisuutta ja harvalukuisuutta ei tule pitää saman asian kahtena eri nimenä. IUCN Red Data Book) yleisesti tunnetaan vain uhanalaisten lajien luettelona. Uhanalaisten laj ien luetteloiden tulisi olla toimenpideluetteloita. Minkki, perinnöllisyystieteilijäin tavallinen banaanikärpänen taikka pulu eivät varmasti ole maamme alkuperäisen faunan osakkaita; vain satamien liepeiltä tavatut satunnaiskasvit eivät ole maamme alkuperäistä flooraa . Alkuperäisyys on toki suhteellista, mutta ei sentään kuinka suhteellista tahansa. toimenpiteitä, joilla eläinten elinympäristö säilyisi kunkin lajin kannalta mahdollisimman hyvänä
Uhanalaista lajistoa suojellaan ihmistoimintaa vastaan. Sitll vainotaan, sen pesimisalueita tuhotaan ja sen ravintoon rikastuu ympllristömyrkkyjll. Nykyään Suomessa pesii jokunen turkinkyyhkypari . Ensimmäinen varma pesimistieto on • Tämä laji esiintyy luettelossa alaotsikon 'Harvinaiset (rare)" alla. Puutarharuusuja voi suojella silmien iloksi. Luonnontutkijan epätoivolle löytyy silti selitys. Täällä pesivät linnut ovat geneettisesti mitä todennäköisimmin mitä tavanomaisimpia Keski-Euroopan lintujen populaation jäseniä. 1930-luvulla laji asutti mm. Levinneisyysalue on laajentunut keskimäärin 60 000 neliökilometriä vuodessa. Merikotka on todella aktiivisen suojelun tarpeessa. Uhanalaisuutta ei ole olemassa ilman ihmistoimintaa. Silloin Suomessa ei elänyt yhtä ainokaista paria. Silloin lajin populaatiot eivät kaivanneet "johdonmukaista suojelutoimintaa". Useat luonnonystävät ovat kuitenkin joutuneet kirjoitusta lukiessaan syviin mietteisiin. Toim . 8. Nyt laji on jatkanut voittokulkuaan ja saavuttanut maamme. Unkarin, Romanian ja Slovakian . 1950-luvun alkuun mennessä pieniä populaatioita oli jo Saksassa ja Puolassa. Epäilemättä on muitakin syitä suojella lajeja. Lehmiä voi suojella siksi, että kalliit ylläpitokustannukset ja maidon ja lihan tuottama hyöty lankeaisivat samaan taloon. Lajia ei voida suojella vaalimalla maamme alSUO M EN LU O NT O 5/ 75. Tuoreimmat talvilintulaskentojen tulokset todistavat kannan väkevästä kasvusta yhtä puhuttelevasti . Poimimme pari laajempaa esimerkkiä. Ensimmäiset tiedustelijat tavattiin Suomessa 1953. * Laji on Keski-Euroopan, jopa Etelä-Ruotsin tavallisia kaupunkilintuja. Kaatopaikan puolimätiä appelsiininkuoria kaivelevaa harakkaa voi suojella vipajavan pyrstön nitkauksia katsellessa itsestään syntyvän elämän kunnioituksen ylevän periaatteen nimissä. Väitteistä seuraa mielenkiintoinen lauselma: lajeja, joita ihmisen välitön vaino ei uhkaa ja joita ei voida suojella varjelemalla al_ kuperäisiä luonnonalueita, ei voida kutsua uhanalaisiksi. Fasaaneja voi suojella s~ksi, että niitä voi sopivaan aikaan metsästää. Uhanalaisiin lintulajeihin Suomessa on luettu turkinkyyhky. Mitään muuta lajin hyväksi ei tarvitse tehdä, sillä kyllä se meille kotiutunee. Laji on vallan alkuperätön maassamme; sen etenemisen tärkeä edellytys on soveliaiden kulttuuriympäristöjen olemassaolo. Turkinkyyhkypopulaatiot eivät täytä mitään uhanalaisuuden ehtoja. Oma tutkimustyömme on keskittynyt lintuihin ja vesimittareihin . Luetteloon soisimme kuuluvan Gerris najas -vesimittarin. KUINKA SUOJELLAAN TURKINKYYHKYÄ. Tämä tuskin jaksaa kiinnostaa muita kuin spesialisteja, vaikka perustelumme voisivatkin valaista eräitä yleisiä periaatteita. Pitäydymme tämän vuoksi linnuissa, koska ne useimmille lukijoille ovat monin verroin läheisempiä. Miksi WWF:n luetteloa on pidetty harhautuneena. · Turkinkyyhky suosii kulttuuria miltei heimolaisensa kesykyyhkyn eli pulun veroisesti. Jos Suomen WWF olisi laatinut luettelonsa tasan kymmenen vuotta sitten, turkinkyyhky olisi siis puuttunut siitä. huom . Ennusteemme alkaa jo toteutua. Monet keskustelut ovat aiheuttaneet tämän kirjoituksen laadinnan. Euroopan linnustossa turkinkyyhkyn leviämisvauhti kohti luodetta on miltei ainutlaatuinen . 296 Merikotka on selvästu uhanalainen laji: sen levinneisyysalue koko maailmassa on suppea ja ihmisen toiminta uhkaa sitll kaikkialla. alaisten lajien ja populaatioiden suojelun keskeistä tunnusmerkkiä. Kirjoituksessa todetaan: "Suomen uhanalaisten lajien luettelo on tarkoitettu ensi sijassa hakemistoksi, johon johdonmukainen suojelutoiminta voidaan perustaa." Tämä on ihailtavan selkeä ja mielestämme naulan kantaan osunut luonnehdinta uhanalaisen luonnon suojelun tavoitteista. Uhanalaista luontoa suojellaan tämä on mielestämme määritelmä eikä käytännön ohje turvaamalla tarvittavien alkuperäisten luonnonalueiden riittävä koskemattomuus (koskemattomuuden aste riippuu kohteesta). Helsingin Sanomia ainakin komisti 5. Nyt se kaipaa muka "johdonmukaista suojelutoimintaa'' . WWF:N LISTA Aitoa luonnon ystävää tuskin voi olla riemastuttamatta Suomen Luonnossa 2/197 5 esiintynyt otsake "Suomen uhanalaiset eläinja kasvilajit on luetteloitu". Vaasasta vuodelta 1966 . Kaiken sen perusteella mitä lajista tiedetään, on parasta ja vieläpä johdonmukaista luonnonsuojelutoimintaa odottaa vielä kymmenen vuotta. Juuri niin: johon johdonmukainen suojelutoiminta voidaan perustaa. 1975 Sauli Sarkasen iloinen kirjoitus lajin _jatkuvasta etenemisestä Länsi-Suomessa
Tätä . Suomessa ens1mmamen onnistunut pesintä on vuodelta 1966. KUINKA SUOJELLAAN NUMMIKIRVISTÄ. kuperäistä luontoa. * MUITA ESIMERKKEJÄ Pidämme vastenmielisenä ja jopa tyhjänpäiväisenä .. T~män vu_oksi Suomi on harvma1sen otollinen kohde runsaahkoine sirkkupo pulaatioineen ja lap_sellisen vapaine turistisäännöksmeen. Toim. Olennaista on, että luonnonsuojelijoiden es1ttamät u_h~nalaisten lajien luettelot olisivat kelvollisia peruskiviä kaikelle johdonmukaiselle luonn~nsuoj~lutoiminnalle. huom. Esimerkki: kultasirkun kuuluminen listaan saattaa monen aktiivisen ornitologin mielestä näyttää yhtä kumn:i_alliselta ku_i_n turkinkyyhkyn. Edelliset es1merk1t vala1ssevat kuitenkin lukijoille arvostelun perusteita. Lyhyesti: Uhanala_isten lajien luetteloiden on oltava toimenpideluetteloita, jotka koskevat uhanalaisia la297. Varsinkin uskoisimme, että luetteloissa on lajeja, joihin täysin rinnastettavia luettelosta puuttuu (monet aarnimetsien lajit). Hyönteisist:1 ja k~~veista löytynee myös es1merkkeJa. Lajin kannat ovat voimistuneet viime aikoina esimerkiksi Etelä -Ruotsissa siksi, että se on sopeutunut pesimään ~voha,~kuualueil!e. Arvelem~e (toivomme) lajin päässeen listoille kuitenkin siksi, että kesa1seen aikaan poronampujamaista ajelee Suomeen yksi jos toinenkin. Hankoniemellä. Luettelot, Jotka eivät tätä vaatimusta täytä, pahimmassa tapauksessa vain vaikeuttavat johdonmukaista luonnonsuojelutyötä. Turkinkyyhkyä kummallisempia tai edes sen veroisia esimerkkejä ei luulisi löytyvän. Nummikirvisen uhanalaisuus SUOMEN LUO TO 5/75 on, senhän jo ymmärtää, samanlaista kuin turkinkyyhkyn. vaihtoehto?a luetella vain luku1s1a WWF:n listan lajeja ja ihmetellä_, miksi nämä on liitetty uhanalaisten l~jien luetteloon. Muutama pari pesinee nykyisin primaarisukkessiohietikolla ns . Yhden lajin tulevaisuu_s ~äyttäisi siten ainakin puoliksi turvatulta. Tämä tekee mahdolliseksi laatia käytännöllrnä toimenpideohjelmia johdonmukaisen luonnonsuojelun tarpeisiin. outsenta on meillä totuttu pitämään uhanalaisena. Linnuista tällaisia ovat mm. LaJ1ha_n o~ Viimeisten vuosikymmenien aikana voimistanut kantojaan tuntuvasti, eivätkä mitkään biotooppimuutokset näytä tulevaisuutta juuri synkistävän ainakaan koko Suomea ajatellen . luhtakana, liejukana, mustapyrstökuiri , kirjokerttu, luhtaja viitakerttuset; nokkavarpunen (tätä lajia ei taida mainita maassamme såännöllisesti pesiväksi mikään käsikirja, ehkä eniten kyllä lajin piileskelevyyden takia) ja pikkuvarpunen. asukin p1kkus1rk11n sijan luettelossa. munienvaanija. Lajin suojelu oli siis vielä kymmenen vuotta sitten "johdonmukaisen luonnonsuojelun" horisonttien ulkopuolella. UHANALAISTEN LAJIEN LUETTELO TOIMENPIDELUETTELO Olennaista ei ole kiistellä, kuuluuko se tai tämä laji erityisesti suojeltavien joukkoon. avohakkuilta) ei löytöjä vielä liene. • Luettelossakin molemmat lajit ovat saman alaotsikon alla. "Johdonmukainen luonno~suo~ jelu" voisi k!:-jata_ tilil_Ieen JOS. Pari vuosikym~entl! sitten s~ {likin Suomessa salametsästyksen vuoksi harvinainen. Tärkeämpää kuin keskustella yksittäisistä lajeista on esittää rakentava ehdotus. Kultasirkku lienee suosituimpia lajeja, koska se on levinneisyydeltään peräti itäinen .. Jos linnut käyttäytyvät kuten Ruotsissa, voimme odottaa, että nummikirvisestä ajan mittaan tulee maamme eteläisimmän osan useiden avobiotooppien asukki .. Vastaavanlaisia, usein aivan samoja perusteita löytyy kuitenkin monen muun "uhanalaisen" lajin tapauksessa. e1 laakereita, mm amakm plusp1steen. odotellessa voisimme kai suosittaa Hankoniemen kituliaan männikön rahtaami~ta puunjalostustehtaiden ikinieleviin myllyihin. Nummikirvinen kuitenkin yltää reippaasti turkinkyyhkyn rinnalle. Mu~ta koko maa,lm~n k~nta e1 ole koskaan ollut vaarassa ja Suomenkin joutsenkanta on ilahduttavan hyvin tmpunut vain metsästyskuria tiukentamalla ja väestöä valistamalla. Tämä on en.tyisen tympeää siksi, että monet luetteloidut lajit näyttävät tietojen perusteella on?ellis~n turv_atuilta. Sekundaa1 isukkession biotoopeilta (esim. Sa~a syy selittänee itäiste~ jo~nvar~1korpiemme ym. Ehdotamme, että luonnonsuojelijain uhanalaisten lajien luette·1ot· olisivat nimenomaan luonnonsuojelutyön perustaksi tarkoitettuja. Tästä seuraa: (1) Jokaisen lajin tulisi olla uhanalainen (edellä määritetyllä tavalla), tai sitten lajia ei tule kelpu(~~ta{~ettelon tulisi sisältää maininta siitä, mitkä tekijät ensi sijassa uhkaavat lajia
Kun _järripeippo seuraavana keväänä muuttaa pohjoisemmille pesimäseuduille, luonnonsuojelija voi nukkua autuaassa levossa. Varsinkin harvalukuiset ja samalla harvinaiset lajit joutuvat luultavasti suhteellisen helposti uhanalaisiksi, mutta eivät aina (turkinkyyhky ja nummikirvinen ovat oivia poikkeuksia). Maininnan ansaitsee esimerkiksi sellaisten lajien luokka, jotka eivät koko Ruotsissa ole uhanalaisia, mutta jotka tulee kuitenkin ottaa vakavasti huomioon maisemasuunnittelussa, maaja metsätaloudessa jne. Myös Ruotsin uhanalaisten lajien luettelo (Sveriges Natur, Årsbok 1975, s. kand. Kun valkoselkätikan koivikko kaadetaan _ja valkoselkätikka häviää, tilanne ei ole sama. 126-129) on selvä edistysaskel suomalaiseen verrattuna. tärkeimmät suojelutoimenpiteet. Luonnossa kuitenkin kaikki muuttuu ajan mittaan muuksi. Harvinaisuus ja harvalukuisuus ovat luonnon omia ilmiöitä. Se, että tietty laji on jollakin seudulla harvinaisuus, ei tee sitä seudulla ilman muuta uhanalaiseksi. Varmasti on muita ryhmiä, mutta niitä lienee vähän. Todettakoon 298 Ruotsin luettelosta sekin, että sen laatija I. Jos laji kotiutuu meille yksittäisten harhailijoiden ansiosta, kuten niittysuohaukka muutamaksi vuodeksi Porin seudulle, ja jos se harhailijoiden kuoltua tai siirryttyä otollisemmille maille meiltä häviää, luonnonsuojelijan silmänurkasta ei heru kyynelpisaraakaan. Samassa asemassa ovat elämäntapansa vuoksi arat lajit, esimerkiksi ravintoketjujen yläpään myrkyille alttiit petolinnut. Biologisiin totuuksiin kuuluu, että tällaisten ympäristöjen lajista sopeutuu usein huonosti muihin ympäristöihin _ja ympäristön muutoksiin. Kasvien luettelot voivat jotenkin poiketa edellä luonnehditusta, koska kasvit ovat sidottuja juuri siihen maatilkkuun, _i)lla ne kasvavat. Kaikissa luonnon yhteisöissä on runsaita ja vähemmän runsaita lajeja. Kauri Mikkolan, fil. Mutta on tärkeää huomata, että ne eivät muuten vaadikaan johdonmukaisen luonnonsuojelun huomiota osakseen.Jos taas jonkin lajin leviämiset ja vähentymiset ovat pelkkien ilmastollisten pitkäaikaismuutosten tai kevätlämpötilo_jen seuraamuksia, mitään luonnonsuojelullisesti peruuttamatonta ei tapahdu. Toki on mainittava lajit, joiden voidaan perustellusti arvella kuuluvan uhanalaisuuden piiriin, vaikka sitovia tietoja ei tarpeeksi olisikaan. Luonnonsuojelun keskeisiä tehtäviä on estää lajien joutuminen uhanalaisiksi. Missään eliöyhteisössä ei vallitse kaikkien lajien casarunsaus. Toisen ryhmän muodostaa metsästyksen, kalastuksen, perhostuksen ja muun eläinten pyydystelyn sekä kasvien poiminnan vaarantama lajista. Saatamme eteläisestä Suomesta löytää metsikön, jossa pesii kunnan ainoa _järripeippo _ja ainoa valkoselkätikka. Veikko Huhdan, dos. Poikkeuksellisen ansiokkaana biologista ymmärtämystä heijastavana kirjoituksena kannattaa mainita Kauri Mikkolan hyönteisten perintöaineksen suojelua käsittelevä artikkeli Suomen Luonnon geenipankkinumerossa (2/1974). Hans Luther ja luonnontiet. Luonnonsuojelulain ansiokkaimpia määräyksiä onkin, että kaikki maahamme satunnaisesti saapuvat lintutulokkaat ovat ilman muuta rauhoitettuja. Luonnonsuojeluluettelo ja "pinnalista" kuuluvat, jos eivät eri käsiin, niin ainakin eri yhteyksiin. Ahlen korostaa, että kustakin lajista on määrä valmistaa oma kaavakkeensa, johon on koottu mm. Mikkola esittää selkeästi niin uhanalaisuuden syyt kuin tarvittavat toimenpiteetkin. Siksi suurimmassa vaarassa ovat ikimetsiemme, kehittyneiden soidemme, syvien vanhusjärviemme ja muiden näihin rinnastettavien biotooppien lajit. Havainnollisen esimerkin tarjoaa planktonin kukinta rehevöityneessä järvessä. HARVALUKUISUUS EI OLE UHANALAISUUTTA Muuan käsitteellinen selvennys on tärkeii. Luonnonsuojelun ikuisia viisauksia on, että kaikkein suurimman uhan alaisia elinympäristöjä ovat maamme neitseelliset biotoopit. SUOME LUONTO 5/75. Samat periaatteet soveltuvat sekä kansalliselle että paikalliselle tasolle. Luetteloiden on sekä todettava lajin uhanalaisuuden syy että esitettävä toimenpiteet populaatioiden häviämisen estämiseksi. Fil. Ihmisen vaikutus luonnon järjestelmiin tuottaa usein tavallista huipukkaampia lajien runsausjakaumia : pieni osa lajeista on odottamattoman runsaita verrattuna muihin, suuri osa on odottamattoman harvalukuisia. KAIKKI ON YKSINKERTAISTA Asia on perimmältään yksinkertainen. Harvinaisia lajeja on vain siellä täällä, harvalukuisia on vähäisiä määriä. . On paha virhe samaistaa uhanalaisuus ja harvinaisuus tai harvalukuisuus. Je;a. Pekka Vakkari ovat keskusteluissa tuoneet esille runsaasti seikkoja, joita emme muuten olisi havainneet. Torsten Stjernbergin _ja prof. Kalevi Keynäs, prof. Metsänhoidon vaikutus · metsälinnustoon voi olla myös samanlainen: harvinaisimpiin metsätyyppeihin erikoistuneet lajit käyvät hyvin vähiin, kaikkiin metsiin sopeutuneet yleismies-jantuset pystyvät kyllä pesimään vaikka minkälaisessa tasaikämonokulttuurissa. Luonnon omassa harvalukuisuudessa ei luonnonsuojelulla pitäisi olla valittamista. Selvää on, että on kaikki syyt estää tällaisen lajin hävitys. Esko Suomalaisen käsikirjoitukseen tekemistä huomautuksista. kand . Aivan eri asia on jos tällainen satunnainen laji meiltä hävitetään. Uhanalaiseksi joutuminen on lukumäärien tai eri populaatioiden käyminen ihmistoiminnan vuoksi niin vähiin, että lajin tai omaleimaisten populaatioiden tulevaisuus on eriasteisesti uhattuna. Yhtä selvää on, että tällaisen harvinaisuuden luontainen häviäminen on luonnonsuojelullisesti samantekevää. Olemme suuresti hyötyneet prof. kand
Ongelmista kertoo konferenssin suomalainen lakimiesedustaja. Työhön osallistuneet tuskin yhtyvät näin pessimistisiin arvioihin. 1974) ja Rooman ruokakokous (v. Jo usean vuoden ajan on YK:n piirissä työskennelty merten käyttöä koskevan kansainvälisen oikeussäännöstön uudistamiseksi ja ajanmukaistamiseksi. Työ aloitettiin v. Onhan konferenssin tavoitteena sellaisen kaikkia merialueita kattavan kokonaisjärjestelyn aikaansaaminen, joka tarjoaisi oikeudellisen perustan käytännöllisesti katsoen kaikkien merienkäyttöongelmien ratkaisemiselle. Se jatkaa edelleen työskentelyään ensi keväänä New Yorkissa pidettävässä neljännessä istunnossaan . Sen valmistelemalta pohjalta sitä on sittemmin jatkettu. V. Kiistatonta on myös, että aika hupenee: mikäli sopimukseen ei piakkoin päästä, useat valtiot voivat pitää välttämättömänä laajentaa yksipuolisesti merten luonnonvarojen hyödyntämisoikeuksiaan ja perustaa eräiden latinalaisen Amerikan valtioiden nykyisen esimerkin mukaisesti pitkälle perinteisen aavan meren alueelle ulottuvia hyödyntämisvyöhykkeitä. Puolisentoista sataa valtiota käsittävä konferenssi on luonnostaankin raskassoutuinen elin. Konferenssin merkitystä voidaan tuskin tarpeeksi korostaa; sitä on luonnehdittu jopa YK:n SUOM H ' LUONTO 5/75 historian tärkeimmäksi . Konferenssin yli neljän kuukauden tähänastinen työskentelyaika saattaa ensi lukemalta vaikuttaa kovin pitkältä, varsinkin yhdessä vuosia kestäneen valmistelukauden kanssa, mutta työn etenemistä voitaneen kuitenkin pitää varsin odotetunlaisena, sillä ongelmat ovat monimuotoisia ja ne koskettavat syvältä koko valtioyhteisön poliittisia ja taloudellisia perusteita. Kolmannen komitean asialistalle kuuluvat merellisen ympäristön suojelu, meritieteellisen tutkimuksen harjoittaminen sekä valtioiden yhteistoiminta teknologian kehittämiseksi ja siirtämiseksi sitä tarvitseville. 1968 YK :n yleiskokouksen ns . 1972), Bukarestin väestökonferenssi (v. Kolmannen komitean asiat liittyvät kiinteästi ensimmäisen ja toisen komitean käsittelemiin ongelmiin, joten komiteoiden työn tehokas koordinointi on tarpeen. Neuvottelut ovat kieltämättä vielä monilta osin pahoin kesken, ja eräissä kysymyksissä valtioiden kannat ovat edelleen kaukana toisistaan . Ensimmäisen tehtävänä on laatia säännöstö valtioiden kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevan merenpohja-alueen hallinnosta ja käytöstä. Konferenssin on sanottu polkevan paikallaan, sotkeutuneen toivottomasti erilaisten valtioetujen monisäikeiseen vyyhteen, päätyneen ainakin tässä vaiheessa täydelliseen umpikuJaan. Lopulliseen ratkaisuun päästään vain lukuisten kompromissien tietä, jonka tasoittaminen saattaa vaatia kiusallisenkin pitkää uurastusta. 1974). merenpohjakomiteassa. Jo aikaisemmin maailmanjärjestössä on pohdittu maailman meriin liittyviä kysymyksiä merioikeuskonferensseissa. 1973 ensimmäiseen istuntoonsa kokoontuneessa YK:n III merioikeuskonferenssissa (YK:n aikaisemmat merioikeuskonferenssit pidettiin vuosina 1958 ja 1960). Muutaman vuoden kuluessa on ehditty pitää Tukholman ympäristönsuojelukonferenssi ( v. Vielä ei silti ole syytä puhua konferenssin lopullisesta epäonnistumisesta. Jo työn käynnistäminen vie aikansa: alku järjestelyihin ja valtuuskuntien yleispuheenvuorojen kuuntelemiseen käytettiin kaikki299. Kari H akapää YK:n 111 merioikeuskonferenssi pohtii merten suojelua Ympäristönsuojeluun liittyvät kysymykset näyttävät muuttuneen Yhdistyneitten Kansakuntien jatkuvaksi ja keskeiseksi huolenaiheeksi. Toinen komitea käsittelee esimerkiksi sellaisia peruskysymyksiä kuin valtion suvereniteetin alaisten aluevesien enimmäisleveyden määrittelyä, rantavaltion oikeutt3: pperustaa aluevesiensä jatkeeksi erityinen luonnonvarojen hyödyntämisvyöhyke ja kansainväliseen merenkulkuun käytettävien salmien kauttakulkujärjestelyjä. Niissäkin valtamerten luonnon ja luonnonvarojen suojelu on noussut keskeiseksi kysymykseksi. Konferenssi on jakaantunut asia-aloittain kolmeen komiteaan. Järjestäytymisistuntonsa jälkeen konferenssi on varsinaisten asiakysymysten merkeissä kokoontunut kahdesti Caracasissa kesällä 19 7 4 ja Genevessä keväällä 19 7 5. Tiedotusvälineiden välittämä kuva konferenssin tähänastisesta työskentelystä on ollut varsin lohduton
Konferenssi pyrkii sisällyttä300 maan sopimuskokonaisuuteen osan, joka kattaisi kaikki merellisen ympäristön pilaamislähteet ja sitä pilaavat aineet. aluksen tarkastaminen, pidättäminen ja oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtyminen sitä vastaan) määrittämisestä . Vasta tämän jälkeen päästiin varsinaiseen sopimuksentekotyöhön eri komiteoissa. Merenkulkuvaltiot ovat taas katsoneet, ettei rantavaltiolle tulisi , dumpingia koskevia määräyksiä lukuunottamatta, suoda oikeutta ulottaa vieraisiin aluksiin kohdistuvaa kansallista säädäntävaltaansa enintaan 12 mpk :n levyiseksi määriteltävän aluemerensä ulkopuolelle. Esimerkiksi YK:n I merioikeuskonferenssin tuloksena v. 1958 laaditut, sinänsä varsin kattavat merten käyttöä koskevat yleissopimukset käsittelevät pilaantumiskysymyksiä vain pintapuolisesti muutamassa säännöksessään . Merenkulkuvaltioiden ja rantavaltioiden näkemyserot ovat ilmenneet selvimmin käsiteltäessä aluksista peräisin olevaa pilaantumista. Kompromissiratkaisuna mm. Vuonna 1960 pidetyssä YK : n II merioikeuskonferenssissa ei onnistuttu hyväksymään minkäänlaisia sopimustekstejä. taloudellisella vyöhykkeellä, joka sopimuksessa tultaneen ulottamaan 200 meripeninkulman päähän ja jolla sillä olisi tietyin rajoituksin yksinoikeus luonnonvarojen hyväksikäyttö6 n . Tosin useimmat näistä on varustettu alaviitehuo mautuksin ja vaihtoehtotekstein, joten ne kaipaavat vielä jatkokäsittelyä. Keskeisin kiistanaihe on ollut kysymys rantavaltion vieraisiin aluksiin kohdistuvan säädäntäja täytäntöönpanovallan (esim. Kehittyneet valtiot ovat puolestaan johdonmukaisesti vastustaneet tällaista erivapausajattelua ja katsoneet, että kehitysmaiden sinänsä kiistattomat erityistarpeet voidaan tyydyttää muilla keinoin ennen muuta taloudellisen ja teknisen avun muodossa. Erityisesti konferenssin työskentelyä on vielä vaikeuttanut se, ettei sen pohjaksi onnistuttu merenpohjakomitean valmistelutyö n aikana laatimaan minkäänlaista perustekstiä, vaan konferenssi on joutunut raivaamaan tietään valtioiden mitä moninaisimpien erillisehdotusten viidakossa. Toistaiseksi on onnistuttu epävirallisesti hyväksymään 11 artiklakokonaisuutta. Ei niinkään pyritä yksityiskohtaisesti määrittelemään, minkä aineiden ja millaisten pitoisuuksien päästäminen merelliseen ympäristöön on eri yhteyksissä kiellettyä, vaan koetetaan saada aikaan sellainen yleisluonteinen perussäännöstö, joka tarjoaisi tukevan perustan kyseisten ongelmien yksityiskohtaisemmalle sääntelylle muissa yhteyksissä. Näin ei ole hukattu aikaa hedelmättömiin työjärjestyskeskusteluihin. Geneven istunto merkitsi tässä suhteessa huomattavaa edistystä sikäli , että konferenssin toimeksiannosta eri ko miteoiden puheenjohtajat laativat, kukin oman komiteansa alalta, yhtenäisen tekstiluonnoksen. aan kuutisen viikkoa. Erityisesti voidaan nähdä vastakkaisasetelmat : kehittyneet maat kehitysmaat sekä merenkulkuvaltiot (muut) rantavaltiot. Edelliset ovat korostaneet mahdollisimman kitkattoman merenkulun tärkeyttä, mutta jälkimmäiset näkyvimpänä' puhemiehenä Kanada ovat ensisijaisesti olleet huolestuneita tämän seurauksena rantavesiään uhkaavista pilaantumisvaaroista. On myös syytä mainita esimerkiksi sellaiset alueelliset sopimusjärjestelyt kuin viime vuoden Itämeren ympäristönsuojelusopimus sekä eräiden Länsi-Euroopan valtioiden kesken solmittu maalta tulevaa pilaantumista koskeva sopimus. Erityisesti saastumiskysymysten käsittelyssä on voitu johdonmukaisesti noudattaa Caracasin istunnon alussa hyväksyttyä käsittelyjärjestystä. Tällaisia tarkempia määräyksiä on osittain jo olemassakin : varsinkin aluksien aiheuttamasta pilaantumisesta sekä jätteiden tarkoituksellisesta mereen laskemisesta (dumping) on viime vuosikymmeninä onnistuttu laatimaan sopimuksia. Nämä luonnokset tullevat muodostamaan keskeisen perustan konferenssin jatkokeskusteluille. Lisäksi ne suhtautuvat varauksellisesti myös vastaavanlaisiin täyt~_ntöönpanovallan laajennuks11n. erityisalueeksi. Kehitysmaat ovat painottaneet näkemystä, että suojeluvelvoitteiden ei tulisi kohdistua yhtä ankarina kaikkiin valtioihin, vaan niitä laadittaessa olisi otettava huomioon näiden taloudelliset voimavarat ja kehitystarpeet. Ruotsi on esittänyt, että sopivaksi katsottava kansainvälinen järjestö voisi julistaa rantavaltion aluevesien edustalla sijaitsevan erityisen pilaantumisalttiin alueen ns. Käsittelyn pääosa on tällöin tapahtunut kaikille osanottajavaltioille avoimessa työryhmässä, jossa ennalta sovitun asiakohtajaottelun pohjalta keskitytään artiklatekstien yksityiskohtaiseen laatimiseen . Työryhmän työskentelyä joustavoittaa sen epävirallinen luonne : puheenvuoroja ei pöytäkirjata, joten neuvottelutunnelma on vapautunut ja valtuuskunnat ovat valmiimpia avoimeen keskusteluun kuin komitean virallisissa kokouksissa. Rantavaltiolla olisi oikeus tietyssä määrin SU OM E L U O NTO 5/75. Rantavaltiot ovat pitäneet välttämättöminä varsin laajoja toimivaltuuksia ja edellyttäneet, että rantavaltiolle tulisi suoda nämä valtuudet koko ns. ERI INTRESSIRYHMÄT Myös saastumiskysymyksiä käsiteltäessä osanottajat ovat jakautuneet erilaisiin intressiryhmiin. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole aikaansaatu merellisen ympäristön pilaantumista yhtenä kokonaisuutena käsittelevää yleismaailmallista periaatesäännöstöä . SAASTUMISKYSYMYSTEN NEUVOTTELUTILANNE Kolmannen komitean työskentely eräiden alkuhankaluuksien jälkeen sujui kenties kaikkein kitkattomammin
Nekin luonnokset, joista epävirallisissa istunnoissa on päästy yhteisymmärrykseen, ovat vailla virallista vahvistusta. Nesteen tankkeri Enskerin arsenikkiseikkailut juuri Geneven istunnon alkaessa toivat puolestaan negatiivista julkisuutta. Edelleen valtioiden on pyrittävä laatimaan pilaamislähdettä koskevia kansainvälisiä (sekä yleismaailmallisia että alueellisia) säännöksiä. Varsinaisia asiakysymyksiä käsiteltäessä Suomi on esimerkiksi keskeisten aluspolluutiosäännösten osalta edellyttänyt rantavaltioiden aluevesillään nauttimien perinna1sten toimivaltuuksien säilyttämistä ja aluevesien ulkopuolella sijaitsevien merialueiden suhteen kannattanut edellämainitunlaista Ruotsin esittämää eri tyisal ueratkaisua. Suomi on myös korostanut varsin vaikeina pidettyjen merellisen ympäristön suojeluun liittyvien vastuukysymysten merkitystä. Tästä luonnos esittää kaksi vaihtoehtoa . Yhteisymmärrykseen on päästy esimerkiksi siitä, että valtioilla on perusvelvoite suojella merellistä ympäristöä sekä siitä, että ryhtyessään estämään merellisen ympäristön pilaantumista valtioiden tulee välttää ratkaisuja, jotka siirtävät kyseisen pilaantumisvahingon tai -vaaran alueelta toiselle tai muuttavat sen muotoa toisenlaiseksi pilaantumisilmiöksi. 3. Luonnos edellyttää myös, että myrkyllisten ja haitallisten aineiden pääsy merelliseen ympäristöön on ehkäistävä niin hyvin kuin mahdollista. Yleisesti ottaen Suomi on pyrkinyt tukemaan esillä olleita kompromissiratkaisuja ja näin auttamaan sovitteluhenkisen neuvottelutunnelman luomisessa. TYÖN TULOKSET Komitea on siis keskustelujen tuloksena onnistunut epävirallisesti hyväksymään eräitä artiklaluonnoksia. Samalla niiden myös tuSU OMEN L U ONTO 5/ 75 Jee alueellisella tasolla pyrkiä yhtenäistämään kansallisia menettelytapojaan. Vielä hallituksen evättyäkin Nesteeltä dumping-luvan kehitysmaiden piirissä oltiin huolestuneita lastin lopullisesta määränpäästä . Useimmat merenkulkuvaltiot eivät ainakaan toistaiseksi ole katsoneet voivansa hyväksyä tällaistakaan ratkaisua, joskin ne kyllä ovat kannattaneet kansainvälisen sääntelyn pohjalla toimivia erityisaluejärjestelyjä. Sen mukaan valtioiden tulee ensinnäkin laatia kansallisia määräyksiä maalta peräisin olevan pilaantumisen estämiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Edelleen säännökset sisältävät määräyksiä valtioiden velvollisuudesta tarkkailla merellisen ympäristön pilaantumiseen liittyviä vaaroja ja sen aiheuttamia vaikutuksia sekä tiedottaa havaitsemistaan vaaroista sellaisille valtioille, jotka voivat joutua niiden kohteeksi. soveltaa siellä viera1snn aluksiin kansainvälisiä määräyksiä ankarampiakin kansallisia säännöksiään. Etujensa ajamiseksi ja sisäisen yhtenäisyytensä vahvistamiseksi useat intressiryhmät ovat säännöllisesti pitäneet kokouksiaan. SUOMEN ROOLI Suomi on saanut konferenssissa osakseen sekä myönteistä että kielteistäkin huomiota. Asia oli esillä, paitsi jokapäiväisissä käytäväkeskusteluissa, myös Afrikan ja latinalaisen Amerikan maiden ryhmäkokouksissa sekä kehitysmaiden yhteisessä ns. Ilmeisesti olisi koetettu kutsua koolle koko konferenssin täysistunto asiaa käsittelemään, ja kokouksen hyväksyttäväksi olisi esitetty vetoomus Suomen hallitukselle lastin upottamisen estämiseksi. Toinen jättää tämän näkökohdan mainitsematta. Tältä osin Suomi on toivonut edes keskeisimpien periaatteiden selvittämistä lopullisessa sopimustekstissä. Varsinkin Geneven istunnon aikana varsinaiset komiteakokoukset jäivät jopa tavallaan näiden ryhmäneuvottelujen varjoon . Useat etukäteen hankalimmiksi arvioidut kysymykset esimerkiksi juuri mahdollisten erivapauksien myöntäminen kehitysmaille sekä aluspolluutiosäännökset ovat jatkuvasti ratkaisematta. Toisen kehitysmaiden kannattaman mukaan maalta tulevaa pilaantumista koskevia säännöksiä laadittaessa olisi erityistä huomiota kiinnitettävä kehitysmaiden erityistarpeisiin. Vaikka komitean työskentely onkin jo tuottanut edellä esitetyn mukaisia tuloksia, lopullisen tavoitteen saavuttaminen vaatii vielä runsaasti ponnistuksia ja sitkeää neuvottelutyötä. . Vaikka arti-kla jää sisällöltään yleisluonteiseksi , se tarjoaa varsin kattavan ja konkreettisen perustan vastaiselle kansainväliselle yhteistyölle maalta tulevan pilaantumisen sääntelemiseksi. Myönteistä oli Caracasissa Suomen laajahko, Itämeren ympäristönsuojelusopimusta esitellyt puheenvuoro, jossa tämän Suomen aloitteesta syntyneen sopimuksen tarjoaman esimerkin toivottiin omalta osaltaan edistävän merellisen ympäristön suojelupyrkim yksiä yleismaailmallisissakin puitteissa. 7 7ryhmässä. yleiskomiteassa. Ellei Suomen hallitus olisi sunnuntaina 23 . Vasta arsenikkitynnyreiden saavuttua Naantaliin asia siirtyi pois konferenssin epävirallisesta " päivä järjestyksestä" . Neuvottelutuloksista merkityksellisimpiin kuuluu artiklaluonnos, joka koskee määräyksien laatimista merellisen ympäristön tärkeimmästä pilaamislähteestä, maalta peräisin olevasta pilaantumisesta. 301. Epävirallisesti on myös hyväksytty säännöksiä erityisesti kehitysmaitten teknisestä tukemisesta merellisen ympäristön suojelemiseksi. Mikäli komitean työ jatkuu tulevana keväänä entiseen tapaan, sen loppuun saattamiseksi tarvittaneen vielä tämänkin jälkeen ainakin yksi 8-10 viikon lisäistunto. evännyt Nesteeltä Enskerin arsenikkilastin upotuslupaa, asia olisi todennäköisesti otettu seuraavana maanantaina eräiden latinalaisen Amerikan valtioiden toimesta esille konferenssin ns
Minusta tämä pelko ei ole oikeutettu. Todellakin , loppuj en lopuksi se selittää meille elämän ilmiöt. Sanotaan että "luonnon kieltä" on opittava ymmärtämään. Vaikka niitä paljastelisi miten paljon, niitä ei sittenkään saa paljastetuksi loppuun saakka. Kaikki riippuu kunkin yksityisen ihmisen erityisestä henkisestä aallo npituudesta . Tämä on luonnollinen ja ilahduttava muutos. Mutta senkään ulkopuolella ei ole mielekästä tarkastella ihmistä, koska me saamme vain jonkinlaisen fys io logisen abstraktion. Onhan löydetty sellainenkin entsyymi, j o ka kirjaimellisesti "ryömii" pitkin 302 Luonnolla ja eläimillä on ihmisille paljon kerrottavaa ja opetettavaa. Silloinkin kun me kehotamme toisiamme " suojelemaan luontoa " . "Vaikeneeko pantomiimitaiteilija, vaikkei hän lausukaan sanoja?" Niin on luonnonkin laita. J a tuon ko lkan säilyttäminen kaikessa täydellisyydessään ja eheydessään on meille luonno llista, koska karkea tunkeutuminen ympäristöön ja sen tuhoaminen köyhdyttää myös meitä itseämme. Jos luo nnontutkijaa jolloinkin pidettiinkin milteipä hulluna, nykyään rakkaus luontoon, sen lakien tuntemus, sen "elävän äänen" ymmärtäminen on muodostumassa sivistyneen ihmisen tuntomerkiksi. Muistatteko miten Zabolotski sanoi: "Ja vähitellen muuttui lauluksi ruohojen ja hiljaisuuden kahina. Metsä kohotti kasvonsa ja lauloi yhdessä niityn kanssa ... Ja näin on o leva aina. Luonno n " salaisuudet" ovat lukemattomia. Niiden ohjeiden mukaan tapahtuu kaikkien eliöiden valkuaisainesynteesi tiukan johdonmukaisesti. Hän alkaa nähdä ja kuulla sitä, mikä vielä eilen vaikutti hänestä tyhjältä ja mykältä . Mutta jos joku sanoo teille: "Loruja! Me vain katselemme lintuja, vuoria ja jokea, mutta emme kuule muuta kuin veden solinaa ja lehtien kahinaa. Kuvassa Baikalin norppia, jotka kuuluvat Neuvostoliiton harvinaisimpiin eläimiin. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että yhtenäistä luonnon kieltä ei ole o lemassa. Se antaa meille näkövaikutelmia, jotka sanovat paljon mielelle ja sydämelle. Jokainen tieteen selittämä ilmiöhän avaa silmillemme kymmeniä uusia, toistaiseksi selittämättömiä. Siksi niiden suojelemiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Ihmiskunta on hämmästynyt luonnon viisautta , su urenmoisuutta ja täydellisyyttä. Molekyylibio logia on ihmeellinen tiede, sitä harrastetaan nykyisin, siihen luotetaan. Eri ihmisille erilaisia asioita. paljastanut luonnonlakeja ja tulkinnut luonnon viestejä. Luonto lauloi. Että teknisen, kemiallisen ja muiden rynnä kköj en mitat maapallon vihreää kuorta vastaan ovat jo sellaiset, että meidän paikatessamme yksiä aukkoja niiden viereen syntyy jo uusia ja suurempia, tu hon uhkana kaikelle elolliselle. " Ihmisen ja luonno n välillä syntyy näkymätön henkinen kosketus. Mutta ei, mehän vain sekoitamme laajan käsityksen luo nnosta käsitykseen luo nnonympäristöstä . Toiset ihmiset näkevät taivaalla pelkkää tyhjyyttä, toiset taas elävän luonnonvoiman. Tiede on aina kantanut oman kortensa kekoon luo nnon tasapaino n horj uttamiseksi , ja sen tehtävä on myös lähivuosina löytää keinot aiheuttaSUOMEN L U ONTO 5/75. Voimmehan menettää ko ko sielumme, jos tarkastelemme sielun liikkeitä vai n kem iallisina reaktio ina ... Mitä rikkaampi ihminen on sisäisesti, sitä terävämpi o n hänen si lmänsä ja sitä herkempi hänen korvansa. Tässä mielessä vaikuttaa hieman o mituiselta ylimielisyytemme sitä kohtaan. Tiede or. Mutta nyt haluaisin sanoa j o takin . Kieli, jota puhumme luonnon kanssa , mutkistuu sitä mukaa kun me tarkastelemme sen yhä monimutkaisempia systeemejä. Monet ovat peloissaan si itä, että ihmiset ovat liian myöhään havahtuneet huolehtimaan luo nno n tasapainon säilymisestä . " Ympäristö" on konkreettinen luonnonko lkka, joka on vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Mistä tuo kuoro laulaa, mitä haluaa luonto sanoa meille. Ottakaamme esimerkiksi vaikkapa nukleiinihap pojen ra kenne. Emmeköhän me vain suostuttele toisiamme elämään kauemmin . DNA:n koko ketjua poistaen siitä kaikki virheet niin että esimerkiksi varsieväkalasta ( Latimeria) ei tule mitään muuta kalaa. Mutta vaikka me rakastammekin tiedettä ja varsinkin molekyylibiologiaa, meidän tulee pysyä "luonnontutkijoina ", to1s1n sanoen, emme saa vain jäsentää ja selittää luo ntoa osina, vaan meidän on myös tarkkailtava sitä kokonaisuutena. Tällä prosessilla ei o le loppua . Me toistelemme niin usein sanaa "luonto" , että välistä uno hdamme itsekin o levamme vain sen pieni osa. Itse asiassa luonto vaikenee!" "Mutta vaikeneeko La Gioconda kankaalla ?" te kysytte. Iskulause luonnon "voittamisesta", sen ".~_ill itm r1is~~tä, sen pakottamisesta_ peraantymaan o n nyt muuttumassa iskulauseeksi, että luontoa on ymmärrettävä, suo jeltava, lisättävä sen rikkauksia. Gleb Frank Hiljaisuuden •• •• ••• aan1a Kiinnittäkääpä huomiotanne tähän: sama pilvi taivaalla näyttää jostakusta Rooman keisarilta, mutta jostakusta toisesta se on pelkkä pumpulihöytyvä. Pikemminkin se on eriääninen ja erikielinen · kuoro. Minä kuulun siihen optimistiarmeijaan, joka uskoo sekä luonno n mahtiin että ih misen älyyn
Vielä suuremmassa määrin optimismini perustuu yleisen mielipiteen mahtavan osuuden ymmärtämiseen ekologisen kriisin voittamisessa. Kuvatut jätökset tekijöineen ovat liian etäisiä , kun taas eräät kotoiset lajit jäävät liian vähälle. Puhdas ympäristö on ihmisille arvokasta, mutta monille luontokappaleille se on korvaamaton. Tai sitten luen, että Australiaa ympäröivissä vesissä ovat meritähdet lisääntyneet uskomattoman voimakkaasti. Yleisö vaatii tutkimusten nopeuttamista. Lisäksi rauhallisen dialogin aikaansaaminen luonnon kanssa (ikään kuin "työn merkeissä" ) kuuluu pääasiallisesti nuorisollemme. "Jälkiä luonnossa" kertoo sangen monipuolisesti sekä nisäkkäiden että siivekkäiden aikaansaamista jätöksistä. Erityisen kiitoksen ansaitsee ruhtinaallinen kuvitus . En halua olla liian hyväuskoinen, mutta toivon si lti , että tulevaisuus tarjoaa meille vielä monta ja selvempää esimerkkiä ihmisen ja luonnon yhteisymmärryksestä. Kuvassa Baikalin Hiekkalahtea. . Erilaisista olosuhteista johtuen eläinten aikaansaannokset poikkeavat melkoisesti meikäläisistä . Muutamia muitakin meikäläisittäin katsoen puolivirheellisiä tie303. Ainoa toive on, että hän olisi toiminut vieläkin rohkeammin, ts. Merkittävää onkin, ettei teoksessa takavuosien jälkioppaiden tavoin rajoituta vain lumessa tai savimaassa erottuvien takajalkojen kuviointiin, vaan osansa saavat myös puunkuoresta tai kävynkupeesta erottuvat hampaanjäljet, ruohikkoon ilmestyneet makuukset sekä kamaraan syntyneet kaivuut. Viime tiedot kertovat tiedemiesten etsivän keinoja koralliriuttojen pelastamiseksi. Rohkeasti K. Heikura on puuhaan tarttunut ja selvinnyt siitä lähes puhuin paperein. Tanskassa syntynyt Etelä-Skandinavian oloih in perustuva teos on varmaankin haaste suomentajalle. Alkuperäinen aineisto vaikuttaa houkuttelevalta, mutta soveltaminen meikäläisiin oloihin tuntuu suururakalta. Entä Baikal. Nehän tunnetusti syövät koralleja. Ja ympäristöstä riippuen myös eläinten käyttäytyminen vaihdellee; kirjan vakuutteluista huolimatta en vieläkään usko, että suomalainen metsämyyrä kieputtelee kuusenkäpyjä etukäpälissään suomuja siististi napsien. Muutama vuosi sitten ihmisten tietoisuudessa tapahtui murros suhtautumisessa luontoon. Tieteen on ne keinot löydettävä. Kirjallisuutta ELÄINTIETOA Preben Bangja Preben Dahlström:jälkiä luonnossa. Siksi, että yhteiskunta, ihminen on ymmärtänyt tämän eläimen o lemuksen ja alkanut rakastaa sitä ja ryhtynyt jopa sen kanssa kosketuksiin. oikaissut asioita vielä enemmän mei dfo olojamme vasta~vaksi.: Pel.k~stään jo pamotekmset syyt henevat tata raJOlttaneet, mitähkääntäjä itsekin alkusanoissaan pahomelee. Minusta tuntuu, että tässä si lle tarjoutuu laaja toimintakenttä, jolla se voi esittää ja toteuttaa tieteellisiä ideoita , rakentavia ratkaisuja , löytää riittävästi työtä nuorille ja voimakkaille käsille (APN Komsomolskaja Pravda). Fyysikot ja fysiologit, matemaatikot ja filosofit olivat kiihdyksissään, kirjoittelivat ja vaativat pelastamaan läpikuultavan ihmeemme sen yllä riippuvalta vaaralta. Kirjassa kuvaillaan niin lumiseen kuin lumettomaan tantereeseen syntyneet painallukset, syönnösjäljet, ulosteet ja oksennuspallot. miensa haavojen parantamiseksi. Muistanhan ja te muutkin muistatte ajat, jolloin delfiinejä pyydettiin erilaisiin teknisiin tarkoituksiin. Ja minä olen ylpeä siitä. Millaiset intohimot tiehuivatkaan tämän ainoalaatuisen järven ympäri llä niin lehdissä kuin erilaisissa tieteellisissä kokouksissa . Tulokset ovat jo näkyvissä. Lukuisten piirrosten lisäksi kirjan lehdet tulvivat värillisiä ja mustavalkokuvia, joita ilahduttavasti täydentävät monet suomalaisen toimituksen lisäykset. Hiljattain pätevät asiantuntijat sanoivat minulle, että järven SUOMEN L U ONTO 5/75 kannalta kaikki on kunnossa. Toisaalta kuvien joukossa seilaa melkoinen joukko vähemmän tyypillisiä " eri llishavaintoja", joiden avulla kyseisen lajin tunnistaminen jää kohtalaisen koh talokkaaksi. Miksi. Otava, 1975. Pahimman pulman niin suomentajalle kuin lukij allekin muodostaa se, että alkuperäisteos on tehty liian kaukana . Nyt yhdenkin delfiiniyksilön luonno llinenkin kuolema surettaa silminnäkijöitä. Suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut Kalevi H eikura. Toisin sanoen ihmiset kuulivat sanattomien o lentojen hätämerkit ja riensivät auttamaan niitä. Myös monien lumikuvien likaisentummat vedostukset häiritsevät
puoli tieteellisiä ja erittäin asiapitoisia. Hinta 15 mk. Ja periaatteessa tämäntyyppisiä monografioita tulisi suosia . Prof. Pohjolan Voima O y:n esityksestä perusti Vesihallitus keväällä 1974 toimikunnan tutkimaan jo kertaalleen haudattua Siuruan allashanketta. Marlti Ursin . E. Selvityksessä on runsaasti mielenkiintoisia taulukoita, joissa selvitetään karjalanna:1 , virtsan, lietelannan ja puristemehun ominaisuuksia. Useimmat hänen teoksistaan ovat ns. Pohjoinen, Oulu 1975. Hänen mielestään "Suomen kaltaisella maalla ei o le varaa jättää käyttämättä ka[kkia teknillisiä mahdollisuuksia li sätehon ja -säännöstelyn a ikaansaamiseen". Vastaahan esim. Kilpeläisen "Säännöstelyaltaat energiahuollon kannalta". Tutkimuksesta käy ilmi useita ympäristönhoidon kannalta mielenkiintoisia asioita. Tarkastelu keskittyy lähinnä vertailemaan kuivalantaja lietelantaratkaisua päätyen lopulta suosittelemaan jälkimmäistä. Kai Curry-Lindahl on vahva nimi luonnonkuvaajien parissa . Sitä se varmaan o nkin sill o in , kun lantasäiliöt on mitoi tellu riittävän suuriksi eikä ylivuotoja anneta tapahtua . Tutkimus pitää lietelantamenetelmää hY".änä ympäristö nsuojeluratkaisuna . Altaan rakentamisen vastustamisen yksi tärkeimmistä syistä on tuonavan maan (yli 200 km') hukuttaminen. Teosta ei onneksi o le suomennettu, koska samasta aiheesta on luvassa parempaakin meikäläisittäin. Kaikki tämä onnistuisi , kun tehdään kaikki mahdollinen, toimitaan aktiivisesti , juoksutetaan huuhteluvettä ja suunnitellaan leikkaus-, lävistys ja verhoustyöt ympäristöön sulautuviksi." Varmasti aitaa ympäristö ongelmille löytyyratkaisu riittävän suurilla varoi lla , mutta mistä ne saadaan ja onko ne sopusoinnussa kansantalouden kanssa , sitä ei Ahoniemi kertonut. JJO s. Tämän jälkeen hän sujuvasti kertoilee sopulien biologiasta mainiten toisinaan, kenen tutkimuksiin tiedot perustuvat ja välillä iloisesti unohtaen tekijät. Veden laatu huononee ratkaisevasti itse altaassa, kuiSU OME L UONTO 5/75. Ympäristönsuojelun kannalta kirjassa on neljä keskeistä artikkelia. Energiakriisin heijastuttua voimakkaasti väkilantojen hintoihin on eläinlanta nyt muutakin kuin jätettä tai maanparannusainetta. Hän on tarinnut pitkään sekä koko Euroopan että varsinkin pohjoisten seutujen luonnosta . Ka lata louden intressit liittyivät kiinteästi yhteen voimatalouden kanssa (täysin päinvastoin kuin tutkimukset osoittavat). Raakavalkuaisen käytön paras hyötysuhde on maitokarjalla (parhaimmillaan 40 %), sitten kanoilla , sioilla ja huonoimpia lih akarjalla ( 10 %). Siuruan allas-kirjanen on kokoelma 20 allassuunnitelman kanssa tekemisissä olevan suunnittelijan , asiantuntijan ja paikallisen asukkaan mielipiteistä . "Fjällämmel " sivuaa lähes kaikkea mi!ä tunturisopulista tiedetään. Alkusanoissaan hän kiittää alan tutkijoita, ennen kaikkea suoma laisia Olavi Kalelan "koulukuntaan" kuuluneita , mutta toteaa samalla, että varsinainen kirjallisuusluettelo piti tilanpuutteen vuoksi jättää pois. Esim . Tilannetta voisi eräässä mielessä verrata tieteelliseen varkauteen , joskin suurin syyllinen on eh dottomasti muutamaa lisälehteä pihis tänyt kustantaja. 150 s. Sen lasketaan alentavan työkustannuksia huolimatta uurista investoinneista. Teos pyrkii luomaan kokonaiskuvan tehdyistä suunnitelmista ja kannanotoista päätöksenteon pohjaksi . Se on katsottu jo kannattavaksi keskisuurilla 1015 lehmän karjatiloilla. Kuvitus on niukahkoa ja yksivakaista , vain muutamia mustavalkeita otoksia, joista joku on vielä varmuuden vuoksi käännetty päälleen. Teoksen perusteellisin ja antoisin artikkeli on FM Matti Aunion : "Siuruan allashanke ja vesiensuojelu" . Kemihaara) on ensi tilassa rakennettava ja niiden säännötel yyn o n saatava vapaat, elinkeinoelämästä riippuvat rajat. Luonno llisesti melkoisen huomion saa sopuli en massalisääntyminen siihen liittyvine vaelluksineen ja muine ilmiöineen. Tyrmistyttävin puolustavista artikkeleista on Dl J. Vain muutamat ovat epäi leviä tai eivät ilmaise kantaansa. Kuusamon vesien kääntäminenkö ?) Jopa valtakunnan turvallisuus vaatii Kemija Iijoen edelleen rakentamista! Pohjois Suomen suuret tekojärvet (esim . Työtehoseuran tutkimusta voi varauk setta suos itella kaikilla nä istä asioista kiinnostuneille siitäkin huolimatta, ettei tutkimuksen suosittelema raaka lietelantaratkaisu ehkä vastaakaan välttämättä biologisen viljelyn harrastajan ihannekuvaa luonnonlannasta. Lannan sivutuotteena syntyy lantakaasuja , joita tarkastellaan lähinnä niiden haittojen kannalta. "Jälkiä luonnossa " on sangen monipuolinen ja ehdottomasti paras tällä haavaa markkinoilla olevista jälkikirjoista. Koko Siuruan allashankkeen ydinkysymys on myös tässä kahtiajaossa . lehmän ympäristökuormitus asukasvastinelukuna yhde ksää ih mistä . Hankkeen puoltajat ovat tässä kirjassa pelkästään energiaja voimatalousmiehiä. Paavo Havas osoittaa arti kkeli ssaan "S iuruan alueen luonnonarvot" havainnollisesti luonnon ekosysteem in !f1ittaamattomat arvot sekä menetykset ja riskit, jotka seuraavat tasapainon järkyttämisestä. Valitettavana puutteena tutkimuksessa voidaan pitää sitä, että se on aliarvioinut tavallaan kiinteän karjanlannan talteenottokehittelyn. Samaa linj aa on etsitty nytkin, mutta pyrkimyksenä lie o llut mahdollisimman kan santaju inen yhteen lajiin kohdistuva monografia . Veden laatu jopa saataisiin paranemaan ja maisemakin muuttuisi silmän iloksi . Asiallisesti, joskin paikoin hieman pintapuolisesti kirjassa kerrotaan lajin historiasta , levinneisyydestä, elinympäristöistä, käyttäytymisestä , lisääntym isestä ym . Varsinkin jos päästään (ja siihen on pyrittävä) tehokkaaseen lietelannan sijoituslannoitukseen, on menetelmä edullisempi kiinteälantamenetelmää, jossa varastoinnin ja levitysteknii kan syistä menetetään huomattava osa ravinteista. Kuitenkin aihe olisi mielestäni edellyttänyt hieman onnistuneempaa lopputulosta. Kai Curry Lindahl: Fj ällämmel. Dl Alpo Ahoniemi näki artikkelissaan "Ympäristöhaittojen vähentäminen" altaasta ko ituva t haitat helposti ratkaistaviksi: Liikenneyhteydet ja uitto turvattiin. Sisällöltään se on pääpiirteissään sama kuin artikkeli Suomen Luonnossa 5-74, joka lienee useimmille lukij oi lle tuttu. Ruotsalainen kustantaja on työnnältänyt sikäläisille markkinoifle 112 sivun voimalla kansanomaista tietoutta tunturisopulista. S au uo Henttonen SIURUAN PUOLESTA JA VASTAAN Siuruan allas. Juuri monipuolisuutensa ansiosta se tarjoaa vihj eitä ja virikkeitä luonnonharrastajalle. Tähän on takeet vasta, kun luonnossa jätösten lisäksi on havaittu myös niiden aiheuttaja . Työtehoseuran julkaisusarjassa (n:o 130) ilmestynyt uusin selvitys on kirjallisuustutkimus aihetta käsittelevistä tähän as304 tisista julkaisuista . Toim. Lopullisen päätöksen asiasta tekee valtioneuvosto . Suomen peltojen lannoitustarpeesta lanta kattaa nyt vain 10 %, vaikka koti eläinten ulostetuotanto vastaa 40% typen , 20 % fosforin ja 7 5 % kalin lannoitustarpeesta. Rehujen sisä ltäm istä ravinteista joutuu lähes 100 % ulosteisiin . Tämä kokoomaselvitys on maataloustutkijoiden puolelta en im mäisiä kädenojennuksia eläinlannan pa lauttamiseksi arvoonsa. Lähtökohdakseen tekijä on kerännyt lähes kaiken sopuleista julkaistun aineiston . (Esim. Sekä maan ravinnetalouden että ympäristönsuojelun kannalta on maas amme erittäin tärkeätä se, miten maatalous pyrkii ja voi käsitellä "ruskeaa kultaansa" . Tämän jälkeen teosta siteeraavan virkaveljen on pakko vedota vain Curry-Lindahlin nimeen. Bonniers naturböcker, 19 7 5. iin kauan kun tähän ei päästä , on ympäristönsuojelun kannalta parempi antaa vaikka typen haihtua tai vaalla kuin va luttaa sitä viemärien kautta vesistöihin . Laajemmin koko altaan haittoja käsittelee aktiivisesta suojelu työstä tunnettu agronomi Juhani Santanen artikkelissa : "Mi ksi vastustan Siuruan altaan rakentamista". Vastustajat taas ovat tiedemiehiä , tutkijoita , tavallisia kuntalaisia , kesämökkiläisiä jne : nämä edustavat kansakunnan yksityis-, kalaja luonnontaloutta . Tulos ei o le täysin onnistunut. Artikkelin kirjoittajien näkemykset jakautuvat selvästi ka hti a : joko allasta puolustetaan tai sitä vastustetaan . Curry-Lindahl hallitsee journalistisen tiedemiehen käsialan. LANNAN KÄYTTÖ JA YMPÄRISTÖ Asko Kaikusalo MarkJiu H olma : lannan käsittely ja hyväRsikäyttö. Toimikunta on saanut työnsä valmiiksi ja jättänee mietintönsä lähiaikoina. Lannankäsittelylaitteiden ja lannan varastoinnin, siirron ja levity ksen menetelmiin käytetään tutkimuksessa huomattava sivumäärä. toja teoksessa tarjoillaan. Absoluuttiseen lajimääritykseen sen turvin ei kuitenkaan kannata pyrkiä . pu ristemehun hapenkulutus (BHK-arvo) on kolme kertaa suurempi kuin lietelannan
Jokainen uusi tutk1musvuosi vähentää Siuruan altaan väestöä. Yli-Iin kun~~~)ohtaJa t11_v1stää hyvin vaatimuksen påatoksentek1Jo1lle artikkelinsa "Siuruan tekoaltaan vaikutukset Yli Iin kunnantalouteen" lopussa. Yksittäin luettuina useimmat kertomukset ovat tyylipuhtaita, mutta samojen kansien väliin peräkkäin sijoitettuina n_iistä he~posti syntyy toiston makua . Fredrikinkatu 7 7 A 11, 00100 HKI 10 puh. töiden aloittamista, jolloin asian käsittelyä on jouduttu no·peuttamaan as ian luonteen huomioon ottaen kohtuuttomasti. Otava 1975 . Erkki Tuominen_ on JO aiemmin näyttänyt kynäkykynsa en areenoi lla, ja ehkä tämän vuoksi mestarilta taasen odotettiin entistäkin vahvempaa tarinaa. Ja lopuksi , jos vesienkäytön k<;>kona1ssuu_nnittelusta vastaavan Vesihallituksen yleistavoitteita noudatetaan, ei Siuruan altaan rakentaminen ole mahdollista. Eläimiä ei ole yritettykään _k uvata ekologmn_~ lokeroina tai etologmna es1merkkeina, vaan kirja on hauska kertomus hauskoista eläimistä. Yksityismailla sijaitsevaa luonnonsuojel ua luetta koskevaan anomukseen on syytä liittää myöskin maininta maanomistajan hyväksymisestä . kainen päätös a ltaan rakentamisesta tai tutkimusten jatkamisesta _täytyy v~stauksen olla ihminen. 90-498 159. Kaija Hiekkamäki SUOMEN LUONTO 5/75 ERÄILIJÖILLE J uhani R ossi: Perhokalastajan op as. Hän liittää luontevasti kansantajuiseen kerrontaansa hiukkasen historiaa, tilkan tiedettä sekä käytössä olevat erikoistermit. Erkki Tuominen on ko kenut eräilijä ja kynäilijä, mutta tällä kertaa hänen teoksensa ei yllä parhaimmilleen. Ala on suhteellisen suppea ja lu~ijakunta jäänee vähä1seks1, mutta tuskinpa nämä aiheeseensa vihkiytyneet harrastajat J)et~ät, vaikka hankkivatkin Juhani Rossin kirJan . Nykyään ei kai kukaan itseään ammatissaan kunnioittava eläintieteilijä uskaltaisi kirjoittaa näin "epätieteellistä " kirjaa . Nyt aikaansaannos edustaa "vain tasaista ja tavanomaista erämiehen mannaa". Vaikka kuninkaan muotokuva on piirretty humonsusin ilmein, henkii kerronnasta kuitenkin vakaa ystävyys. Suomen Luonto 3/7 5 Valokuvalehti 7 /7 5 Kameralehti 4/7 5 Uutisia LIIKKUMISJA TUTKIMUSLUVAT LUONNONSUOJELUALUEILLE Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa ovat asiakohdassa mainitut lupa -as iat aiheuttaneet ruuhkautumista normaalin maastotyökauden alettua. Ilpo Kuronen HAUSKOJA ELÄIMIÄ Gerald Durrell. Hanhenlaulu on kokoelma metsästysnovelleja Itä -Suomen saloilta. K~iken kaikkiaan tämäntapaista valistusta kirjallisuutemme kaipaa hyvin monilta sup peiltakin erikoisaloi lta . Alkuperäisteos on kirjoi tettu jo vuonna 1954 ja siinä tarkastellaan eläimiä inhimillisin silmin. Jos ympäristönsuojelijan on vastattava 10 vuotta epävarmuudessa eläneen si uruala1sen kysymykseen, kumpi on tärkeämpi: Ihminen v~i horsmat ja sirkkuset taustalla ollessa p1'. Käyttötie'to-sarjassaan Otava on kiitettävästi muistanut myös perhokalastajia. 1975! Ohjeet esim. Tekijä jakelee erittäin runsaasti hyödyllisiä pikkutietoja. Kaikki kuninkaan ·eläimet . Erilaisten eläinten olemuksen eSittelijänä se on verraton. Kirjan suomenkielinen nimi " Kaikki kuninkaan eläimet" antaa vihjeen suta, että eräs henkilöistä esiintyy siinä yhtä voimakkaasti kuin eläimet. Tunnelmointia, takavuosien muisteluksia ja nykypäivän lastuja suolletaan markkinoille kaiken aikaa . Siinä on aitoa asiaa, sop ivasti tunnelmaa ja parahultaisesti huumoria, mutta kuitenkin jotakin uupuu . vuvissa joissa kuin pohjavedessäkin. Usein lupa-anomukset on jätetty viime hetkellä ennen luvan vaati.vien tutkimusym. 11. Luonnonvarainhoitotoimisto edellyttää, että tästälähin touko-elokuuta kosk evat liikkumisj a tutkimuslupa-anomukset jätetään edellisen huhtikuun J 5 . Perämeren ja Iijoen kalastus vaikeutuu, tulvat lisääntyvät altaan vaikutusalueilla ja Iijoen rantojen virkistysarvo vähe~ee. Mutta se tarjoaa runsaasti käytännön neuvoja jokaiselle, joka on vähänkään_ hajulla perustiedoista . Runsaan sadan sivun ·voimalla kerrotaan välineistä, niiden huollosta ja käytöstä sekä ennen kaikkea itse perhoista. Gerald Durrellin teoksista on käännetty "The Bafut Beagles" syksyn kirjamarkkinoita varten . Ota va, 19 75. Tämä on tällä hetkellä yks i luonnonsuojeluliikkeen päätehtävistä ja siinä Siuruankirjanen voi olla vuksi. "Altaan rakentamiseen meneviksi arvioiduilla varoilla tulisi altaan rakentamisen sijasta parantaa kysymyksessä olevien alueiden ihmisten elinoloja ja luoda edellytykset sille, että ihmiset voisivat asua kotiseudullaan tarvitsematta lähteä hakemaan toimeentuloa muualta". Asko Kaikusalo Valokuvakilpailu päättyy 30. Erkki Tuominen : Hanhenlaulu . Kalastusaiheinen novellismi rehottaa tällä hetkellä runsaimmillaan. päivään mennessä luonnon ja kansallispuistojen osalta niiden haltioille (metsähallitus ja metsäntutkimuslaitos) ja muiden luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen alueiden osalta lään inha llitukselle tai luonnonvarainhoitotoimistoon, jotta käsittely voi tapahtua joustavasti. · Paljon heikommalle ovat jääneet asiap itoiset kirjoitukset, ja niinpä jokaista tämän alan tulokasta on syytä tervehtiä ilolla . Pertti Seiskari Toimistopäällikkö Veikko Marttila Tarkastaja Valtion luonnonsuojelunvalvoja Ryhtyisitkö levittämään SUOMEN LUONTOA kotikunnassasi. Tartu tuumasta toimeen ja ilmoittaudu asiamieheksemme ! Lisätietoja saat Suomen luonnonsuojeluliitosta Tiina Toivanen-Toikalta, os. Otava, 19 74 . Pelkkään "lusikan liottam iseen" eriko istunut a llekirjoittanut voi vain ihastella Juhani Ross in sujuvaa kynänjälkeä. 258 s. Tässä yhteydessä luonnonvara inhoitotoimisto haluaa muistuttaa myöskin siitä, että lupapäätöksissä edellytetty selostus luvan käytöstä tulee toimittaa luonnonvarainhoitotoimistoon vaadittuna aikana. Vain alan asiantuntija pystyisi todella arvostelemaan kirjan tietoannin. Tavallisen ihmisen aseman kestämättömyyden, koko Siurua-tragedian ~aka~uus on kauppias Yrjö Ahosen arukkehssa: "Päätös on tehtävä". Perhokalastajan opas ei käsittele perhonvalmistuksen eikä heittelyn alkeita . Tämä perusvaatimus on myös Po~jois-Pohjanmaan luonnon~UOJeluyhd1styksen aloittamassa kampanjassa Smruahankkeen kaatamiseksi. Tämä palvelee ensisijai~esti vain_~<;>imayhtiöitä. Jotkut näistä ovat asiantuntijoi lle ennestään tuttuja, mutta tarjolla on_ myös kosolti uu_tta ja nimeno maan koke1lunhalu1sta lukipa kiinnostavia vihjeitä. Hän on keräilyalueen valtias, jonka mielenkiintoinen persoona, hallitsemistapa ja kyky nauttia vain eläinten katselemisesta tuntuu tehneen Durrelliin lähtemättömän vaikutuksen. Hanhenlau lu on tekijän rutiinilla tehty. Tämä kiel!!llinen iloittelu on todella nautittava vahpala kaikkien asiatekstien lomaan. Harvoin hän on kirjoissaan suhtautunut näin suurella lämmöllä yhteenkään hallitsijaan . 305
7 7 A 00100 HKI 10. 196 7. 90/498 159, os. Siinä ei ole paljon muuta kuin Suomen kotkat v. Tilaushinnan roima nostaminenkin voi olla vaarallinen keino sillä monelle tilaajalle lehti voi silloi~ käydä liian kalliiksi . _Kiitos varpuskuvasta. Samalla kuvien laatu huonontuisi aika tavalla. Ja muut lintumiehet varmaan ymmärtävät viestin. Sillä olen 12-vuotias. Okei . 3. Vuosikerran sivumäärä on nyt melkein kolme kertaa suurempi kuin esim. 2. SUOMEN LUONTO 5/75. Ensi vuonna yritetään uudelleen ja samalla koetetaan vähän maino·staakin, että ihmiset osaisivat kysellä. 306 Jouko Hiltunen Ylikylä 96800 Rovaniemi 80 J. Lahjoitan tämän "kuvan" Suo men Luonnolle. Pahasti pelkään. Kaikkia koe tetaa n mu istaa tasapuolisesti . Hauska kuulla, että lehteä odotetaan niin kovasti , että numeroita sa isi olla enemmänkin. 3. Mutta kun näitä luonnolle vaarallisia laitteita väkisin yri tetään _tuoda meille luontoa pilaa maan, mm luonnonsuojelijoiden on pakko ruveta vastustamaan. Fredrikink. Heimo S aario TEUVO SUOMISELLE SUOMEN LUONTOON 1. panna hiukan enemmän linnuista . j a niin me luemme lehdestä: Kaksi mustahaikaraa ja yksi kaulushaikara ammuttu sorsina. Paperin huonontaminen ei paljon auttaisi; sillä tavalla lehteen saataisiin vain kym menkunta lisäsivua vuodessa. Joitakin vuosia sitten Suomen Luontoa yritettiin myydä kioskeissa, mutta sitä ei ostettu, koska varoja ei riittänyt lehden mainostukseen. Ottakaapa yhteyttä Jouko Hiltuseen . Miksi Suomen Luontoa ei myydä kioskeissa. Jos siinä lehdestä o lisi poistettu edes ne etusivuilta esim. Siinä o n 3 P. 2. Lisää lahjakortteja saat Suomen luonnon suojeluliitosta puh. Tahdon kirj.vaihtoon jonkun lintumiehen kanssa. Mitä "atomiaikaan" tufee, niin luonnonsuojeluväki on sitä mieltä, että atomivoimalat eivät tosiaankaan kuulu Suomen luontoon . _Se olis i ainakin 10-x parempi lehti silloin. Teuvo Suominen Hyvä lukija Saat pian tilauskortin, jolla voit uudistaa tilauksesi ja tilata edullisesti Luonnonkalenterisi ensi vuodeksi! Maksa tilauksesi mahdollisimman pian, j o tta ehdit mukaan postitukseen heti vuoden alusta! Tämän lehden välis sä on lahjakortti, jolla vo it tilata Suomen Luonnon ystävällesikin. K. v. Varmaan ette jää vastausta vai lle. Meitä on täällä sellaisia . Kuvitusta on lisätty ja parannettu. Painotekn1S1lla keinoilla tekstin määrä on kasvatettu tämän aikana nelinkertaiseksi. Mitäs se Suomen luontoon kuuluu . Korottakaa hintaa tai hu?nom~kaa paperia tai tehkää jotain etta tuhs1 edes 8-12 n:oa/v. Samalla numeroiden määrä o n k_a~v~nut _neljästä kuudeksi . Samat pyrkimykset jatkuvat edelleenkin, mutta ainakaan vielä ei ole varoja palkata lisää ihmisiä lehteä tekemään. Toiset ovat sitä mieltä, että linnuista puhutaan jo liikaakin. Yksi tykkää linnuista , toinen kukkasista. Voiko enää herkemmässä liipaisin olla! Näinkö pahasti sauna ja viina poikamme peittoaa .' jonakin syksynä, pahasti pelkään, me luemme lehdestä: järven yllä kaarrellut purjelentäjä ammuttu sorsana kahden humalaisen yhteislaukauksella. JOUKO HILTUSELLE : 1. domej/icusta syömässä. Pankaa jotain yleistäkin . Kyllä Suomen Luonto kasvaa koko ajan, mutta kasvulla on rajat. Voisitteko yst. " Atomiajan ihmisen traged ia". 1973 jne ... Huutoja korvesta HARHALAUKAUKSET Sinä alkusyksyn päivänä kun sorsastaja/ haulikkoineen päästetään irti sinä murheen päivänä voi taivaalta pudota mitä vain mikä siivekäs tahansa huuhkajan ja hippiäisen väliltä lainsuojaton tai rauhoitettu, voi pudota pirstaleina lasten leija Ja kaatua haulisuihkusta peltinen kukko kartanon katolla. Miksi Suomen Luontoa ei tule kuin 6 n:oa/v
Hyvissä ajoin ennen joulua. On kymmeniä tapoja, joilla voit tukea työtä suomalaisen luonnon hyväksi. Jos mielessäsi on luonnonsuojeluun liittyvä artikkeli tai tuote, jolla uskoisit olevan kysyntää, niin anna meille vihje. Jos asut muualla, käytät tämän lehden keskellä olevaa tilauslomaketta. Yhden Suomen Luonnon lahjatilauksen teet tämän lehden välissä olevalla lahjatilauskortilla. Esimerkiksi: • muistat ystäviäsi jouluna ja merkkipäivinä lahjoittamalla luonnonsuojeluaiheisen kirjan, lehden, seinäkalenterin tai julisteen • käydessäsi vierailulla viet emännälle kukkia ja perheen nuorimmalle muumin, saimaannorpan tai muun luonnonsuojelujulisteen • ripustat kotisi ja työpaikkasi seinälle Luonnonkalenterin ja luonnonsuojelujulisteita • käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijoita • pidät mielessä, että luonnonsuojelutyölle näin kertyvä raha on vain asian toinen puoli; ajan mittaan tärkeämpi on se, että näin levität tietoa luonnosta ja luonnonsuojelutyön tärkeydestä yhä useammille ihmisille J oululahjavihjeitä: • "Suomen peura" (Martti Montosen upea kirja metsäpeurasta) 41 mk • "Suomen suurpedot" (Erkki Pulliaisen tärkeä puheenvuoro) 50 mk • "Suomen Luonnon" lahjatilaus (6 numeroa, lähes 400 sivua) 21 mk • "Luonnonkalenteri 1976" 30 mk, Suomen Luonnon tilaajille 24 mk • "Muumijulisteet" 12 mk/kpl, neljän julisteen sarjana 40 mk • "Maisemajulisteet" 12 mk/kpl, neljän julisteen sarjana 40 mk • "Saimaannorppa", "Merikotka", "Kalasääksi", "Lohi" 10 mk/kpl • Kasvijulisteita, "Kotkanpesä", "Elämän oikeus" ym. Työhön tarvitaan rahaa myös silloin kun se on vapaaehtoista. 12 mk/kpl Jos asut Helsingissä, löydät tämän kaiken ja paljon muuta Punavuorenkatu 4:n myymälästä. Suomen luonnonsuojeluliitto ry Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Punavuorenkatu 4, 00120 Helsinki 12 Puhelin (90-) 631 405 P .S. Suomen luonnonsuojeluliiton asema maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestönä lujittuu jatkuvasti ja sitä nopeammin, mitä paremmat aineelliset edellytykset sillä on. Vaikkapa kirjoittamalla tilauslomakkeen reunaan. ~~~~~~~~~~~~~~~~~ SU OMEN L UONTO 5/ 75 307. Luonnonsuojelu on työtä usein kovaa työtä
308 "EI SIURUAN ALLASTA Siuruan altaan rakentamisesta on lopul lisesti luovuttava, koska altaan rakentaminen aiheuttaisi korvaamatonta vahin koa suurelle väestömllllrlllle ja luonnolle. Voit myös tilata niitä myytäväksi. Yhteen kansioon sopii kuusi lehteä eli koko vuosikerta. Suomen Luonnonsuojelun Tuki ry Punavuorenkatu 4, 00120 Helsinki 12, puh. Siuruaa • e1 saa hukuttaa Si uruan altaan toim ikunta on saanut työnsä -,almiiksi ja suosittelee altaan rakentamista. 90-631405. Kool taan kansio on hieman lehteä isompi. Nyt voit säilyttää Suomen Luonnon vuosikerrat omissa siisteissä muovikansioissaan. Pääosaan koneista on lisä ksi painettu valmiiksi valtioneuvoston osoite. Kortin takapuolelle on painettu mielipiteenilmaisu altaan rakentamista vastaan. 38, 90100 Oulu 10, puh . Korttikampanjalla PPLSY pyrkii va ikuttamaan kansa laismielipiteeseen sekä tehostamaan kamppai lua . 981-32036 (t) tai 981-12455 (k). On laadittu vetoomus, painettu altaan vastaisia julisteita ja kortteja . SUOMEN LUONTO 5/75. Kansioiden hinnat ovat edulliset : ensimmäinen kappale maksaa 9 mk tarranauhoineen, seuraavat 7 mk/kpl ilman tarranauhaa. Sekä kortissa että julisteessa on sama aihe. Vuoden loppuun mennessä tilanneet osallistuvat palkintojen arvontaan! Suomen Luonnon vuosikerrat kansioihin ! Suomen Luonnon vanhoissakin numeroissa on hyödyllistä tietoa. Helsingissä kortteja ja juli steita saa Suomen Luonnonsuojelun Tuk i Oy:n myymälästä, Pu navuorenkatu 4 ja postitse niitä vo i tilata Ritva Hiltuselta, os. Ta, hae kansiosi myymlllästämme. PohjoisPohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen hallitus on ryhtynyt organisoimaan laajaa joukkoliikettä altaan vastustamiseksi. Siksi monet haluavat säästää lehtensä. Kajaanink. Sen sijaan tulee voimakkaasti tehostaa toimenpiteitä, joilla parannetaan alueen väestön toimeentulo mahdollisuuksia ja kehitetlllln alueen suurten luo nnonvarojen hyödyntämistä." Osallistu kampanjaan! Käytä Siuruakortteja, levitä julistetta! Kortin hinta on 50 p, julisteen 3 mk. Kan sioita on kahta väriä: tummanvihreä ja vaaleanharmaa. Uudista tilauksesi tilillepanokortilla, jonka saat postitse! Silloin tilauksesi jatkuu joustavasti. Voit tilata postikortilla tai puhelimitse, jolloin saat kansiosi postiennakolla. Kansioihin on myös vuosilukutarrat 10 vuoden jaksolle (1969-1978)
YIVIPÄRISTÖ JA TERVEYS ELINTARVIKEJA YMPÄRISTÖHYGIENIAN ERIKOISLEHTI Julkaisija: Kunnallinen terveydenhoitoyhdistys ry, Annankatu 25 A, 00100 Hki 10, Puh. 604 825 ja 640 551 . Tilatkaa YMPÄRISTÖ JA TERVEYS-leht i. SU O MEN LU O N T O 5/75 309. Tilaushinta v. 80--100 sivua) numeroa. Kaikki tämä alan tuntijoiden ja tutkijoiden valottamana. Olkaa mukana alan informaatioja keskusteluforum illa. Odotamme tilaustanne paluupostissa. 1976 on mk 60,. Kirjoituksia, tutkimuksia, mielipiteitä, teollisuuden ja kaupan raportteja , tietoja suunn ittelusta, viranomaisten ja yhteisöjen tiedotuksia ym . KAIKKI YMPÄRISTÖNSUOJELUSTA KIINNOSTUNEET HENKILÖT JA YHTEISÖT. Tilattaessa vähintään 10 vuosikertaa alen . Se ilmestyy 1976 jo 7 vuosikertana ·· 10 rikassisältöistä, paksua (keskim . 25 %
Such methods are being used increasi ngly in Finnish horticulture. The health of these plants can thus be u~ed as an indicator of the quality of the a,r. The Twelvth International Botanical Congress in Leningrad by Satu Huttunen Pages 265-267 The most important subject of the Botanical Congress was the conservation of plant life. A well known example is that many male moths are attracted by the pheromones released by the females. Certain species indicate high concentrations of plant nutrients (Lemna sp., etc.). The use of natural enemies such as predators, parasites, microbial and viral diseases, etc., offer realistic alternatives. According to the suggested State Budget, less money will be invested in water conservation and land purchase for creating new national parks in 1976 than in 197 5. On other occasions, the orientation of insects can be disturbed by releasing excessive amounts of pheromones. Some li chens are more susceptible than others. Biological methods to control insects are safe and effective. food shortage, must be solved according to the principles of flora protection. A parasitic wasp has just become commercially available to protect cucumbers and tomatoes against the glass house whitefly. Harnessi ng the rapids gradually destroyed the natural spawning areas of the salmon, and eventually the native Oulujoki salmon became extinct. The conservationists are, however, worried since the modern methods of forestry seem to increase the risks caused by insects and other pests. By making observations on the surviving species and the extent of damage caused to them by polluted air, accurate information can be obtained about the air quality. Voluntary conservation will be supported by the same amount of money as this year, and no compensation will be made for inflation. They find suitable breeding sites in felled trees which are stored in or near forests. The salmon of the Oulujoki River was particularly highly appreciated. I n 1941 the first dam of a hydroelectric power system was erected on the Oulujoki River. Coniferous trees are generally more tolerant than lichens, and their condition indicates the air quality in areas where no lichens can survive. They are typica l of areas polluted by sewage . About 20 000 plant species are believed to be endangeded. Others (Nuphar luteum, etc. On the other hand , a thick growth of Nymphaea candida is typica l oflakes polluted by the cellulose and pulp industry. Some species (e.g. The use of toxic chemicals involves a number of well known risks, including the fact that many pests develop resistent strains requiring more intensive methods of pest control. The Oulujoki River Salmon by Kai Westman Pages 261-264 Traditionally, the salmon has been one of the most important natural products of Finland. The increasing problems caused by careless exp loitation of natural resources will be met by diminishing financial resources . Natural Methods to Control Insect Pests in Forests by Matti Nuorteua Pages 25 1-254 So far, pesticides have only had limited use in the Finnish forestry. Ranunculus peltatus, Lobelia dortmanna) do not tolerate polluted waters at ali. Methods are being developed to control aph_ ,ds by using their natural enemies, ladybirds, green lacewings etc. Biological Control of Crop Pests in Finland by Tuomo Tuovinen Pages 257-260 Pests are particularly problematic in greenhouses, which offer an idea! environment for many harmful organisms. Lichens and Conifers as lndicators of Air Quality by Kari Laaksovirta Pages 274-277 Many lichens are known to be susceptible to air pollutants, particularly sulphur dioxide. SUOMEN L U ONTO 5/75. ) thrive in ali kinds of waters. Conservation of tropical rain forests is particularly ure-ent. The population is declining due to increasing disturbance, habitat destruction, and toxic chemicals found in their food. Losses could be partially compensated for by releasing young salmon of different origin to the sea in such numbers as to equal the natural productivity of the Oulujoki River. Pheromones New Tools to Control Pests byjukka Selander Many insects are 3 10 Pages 255-256 known to release pheromones, which are chemical signals. Man has exterminated plant species and lowered the productivity of natural ecosystems. Summaries of the Main Articles in This Issue Suomen Luonto (Natu re oJ Finland) Published by the Finnish Association for N ature Protectwn (Suomen luonnonsuojeluliitto) Addrm: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki JO, Finland Editor: Teuvo Suominen Budget and Conservation Editorial Page 249 The difficult economic situation of Finland will be reflected by the funds available for promoting conservation in 197 6. Such methods offer safe, effective and highly specific alternatives for dangerous pesticides. It is in his own interest to preserve the plants and ecosystems. Vegetable gardens are highly susceptible to them, too. For instance, males of a pest species can be attracted to traps baited with pheromones. Synthetic and natural pheromones can be used in insect control. For instance, the genera Alec/oria and Usnea are highly sens itive, whereas Bacidia ch/orococca, a green species, is very tolerant .. In early spring the insects emerge and attack live trees causing considerable damage. Many macrophyte_s are valuable indicators, too. The present trend will continue if the population growth and the ways of life continue in the present way. They are carried by the air and received by other insects, frequently by the opposite sex of the same species. The future of Finnish conservation does not seem promising. Plant Life as an Indicator of Water Pollution by Ulla Kurimo Pages 268-273 Microscopic algae have been widely used in studying the changes brought to lakes by sewage and industrial pollutants. Predatory mites are widely used in controlling red spider mites which threaten cucumber culuvation in greenhouses . The administration for conservation will remain as ineffective as it is now. The Nesting Succes of the White-tailed Eagles of Finland in 1974 and 1975 by Esko joutsamo, Juhani Koivusaari, Håkan Kulves, Risto Palokangas, and Ismo Nuuja Pages 278-281 A small population, probably less than 30 pairs, of this bird still lives along the Baltic coasts of Finland. Bark beetles, for instance, have become serious pests. Apparently this strain was unusually fast-growing, too . A single delightful detail can be found in the budget: public money will no longer be available for bounties to promote the extermination of the last big carnivores of Finland. Efforts to help the fish to pass the power plants proved totally ineffective. So far, only about 100 000 young salmon are released annually; according to the author and other experts the figure should be about I .! million. A viral preparate is now commercially available in Finland to control a serious pest species, the brown pine wasp. Man is totally dependent on the productivity of plant life. Waste waters change the acidity, mineral concentration, and bottom quality of the lakes , and these changes are refl ected by the flowering plants. The most urgent problem of mankind. However, this can be prevented simply by removing the logs from the forests, by peeling them, or by storing them underwater before the beetles emerge. Con iferous trees are sensitive, too. New deserts have been created
A number of other protected areas, called zapovednik (reserves) are found in ali pans of the USS R. Vuosikerran vähintään 128 sivua sisältävät mm. Migratorial birds were found to be more heavily comaminated than local species, predatory species more toxic than vegetarians, as can be expected. This was the best success in many years, and the conservationists were hopeful that the desperate efforts to protect the habitat and to feed the birds with safe food had started to bear fruit . Lahemaa National Park in Estonia byjaan Eilart Pages 286-2'/U Lahemaa , the first national park in the Soviet Union, was estab lished in 197 I in Estonia. The use of natural predators is a potential solution. Toxic Chemicals in the Food of the White-tailed Eagle by Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja, and Risto Palokangas Pages 291-294 The natural food of the white-tailed sea-eagle cons ists of dead and alive animals , especially birds and fish. Modern forestry has created more space and food for small rodents, and some species have become serious pests. However, the results of 1975 were depressing: only 4 young eagles fl edged from 3 nests in spite of increased efforts to protect the birds . Intensive scientific research is going on ali the time. Finnish sea-eagles are known to carry high concentrations of toxic chem icals in their tissues. The park is divided into five zones for different use. According to the IUCN eguiva lent, the species are classified as "endangered", "vulnerable", or "rare". 1:he truly endangered species require effecttve and act1ve conservation lwhereas many of the "rare" species do not need any particular attention . J o int work of ornith o logists and rodent expens has begun. Nature trails are being constructed for visitors . According to him, the present difficulties will help to create an easier and more fluent atmosphere in future negotiations. mielenkiintoisia tutkimuksia lintujemme biologiasta ajankohtaisia katsauksia lintumaailman tapahtumiin havaintoja lintuharvinaisuuksista eri puolilla maata tiedonantoja lintujemme pesimäbiologiasta, käyttäytymisestä, muutosta ym. New Aspects in Owl Studies by Asko Kaikwalo Pages 282-285 Ornithologists have always been interested in the secret life of owls . The authors collected samples of the food from the nests and analyzed them for pesticides. Conservationists try to help them by placing bird boxes in forests where natural nesting sites are getting rare. Lahemaa, which is situated on the southern coast of the Gulf of Finland, east of Tallinn, covers 640 square kilometers. D TILAA LINTUMIES, kaikkien maamme lintujentutk.ijoiden ja -harrastajien yhdysside! Lintumies on Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen ja Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton yhteisesti julkaisema, neljästi vuodessa ilmestyvä valtakunnallinen lehti. The author describes the difficulties caused by the conflicting interests of different nations. However, he feels more optimistic than many others about the progress made. The authors conclude that about 85 % of toxic chemicals found in the eagles comes from fish-eating birds . The authors protest the method of combining rare and endangered species in the same list. lintuvalokuvaajiemme parhaita otoksia Tilaajakantaa lisäämällä voidaan Lintumiestä jatkuvasti laajentaa ja monipuolistaa tilaa siis sinäkin! Tilausmaksu (19 7 5 15 mk, 19 7 6 20 mk) suoritetaan postisiirtotilille 39 8 5 7 -6 osoitteella: Lintumies-lehti/H eikki Lokki, Santavuorentie 3 C 40, 00400 Hki 40. Many peatlands offer habitat for nesting and migrating birds. Environmental problems were an essential part of the conference. The author ref)resented Finland at the UN Third Conference on the Law of the Sea in spring 19 7 5 in Geneve. Unique limestone plains in the western part have many steppe plants an indication of Estonia's botanical past. Most of the area is covered by forests. Some areas are totally closed; even scientists need a special permit to enter them. by Olli järvinen and Kari Vepsäläinen Pages 295-298 Recently a " Red Data Book" of Finnish wildlife has been publicized. The mergansers are particularly hihgly con° tammated. In 1974 at !east 10 young white-tailed eagles fledged from 9 nests. Some of the ' rare" species on the Finnish list are not really rare; their main range simply happens to be elsewere. By improving the environment for owls and other predators, man could partly restore the natural balance of the forest ecosystem and decrease the damage caused by rodents. No effective methods to contro l their numbers are known . Additional information was obtained by studying the wild prey populations. The UN and the Protection of the Sea by Kari Hakapää Pages 299-301 Increasing amount of work is being done in various UN organisations to protect the environment. lt includes a study of the quality and quantity of the rodent food of owls . Endangered or Rare Species. Important information is being co llected by placing a n automatic camera inside the owl's nest and recording the prey animals brought to the nest by parent owls (see photos on page 285; the face of the female ura! owl is painted red ). This is carried out by field observations and laboratory studies where the contents of pellets are compared with the known numbers of rodents eaten by the captive owls. Geologica lly it was forrned by the Ice Age and earlier sedimentations. SUOMEN LUONTO 5/75 311
50100 Mikkeli 10. 498 159 Ulkomaansihteeri Anu Pämänen, puh. VAMMALAN YMPÄRISTÖPOLIITTINEN YHDISTYS, elo Pekka Mustakallio, 38300 Kiikka. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFÖRENING , elo Kaarle Klemola , Merikorttitie 4 a 589, 00960 Helsinki 96, puh . VARSINAIS-SUOMEN NONSUOJELUYHDISTYS LUONEGENTLIGA FINLANDS TURSKYDDSFÖRENING, Johan Hollsten, Signalistenk. 5 C 44, 33200 Tampere 20, puh . Klemola, metsänh., varajäsen SLL:N TOIMIST() Toiminnanjohtaja Esko Joutsamo, puh. KOILLISMAAN LUONTO, elo Reino Rinne , Kitkantie 4, 93600 Kuusamo . Seppo Kellomäki, maat.-metsät.lis . 447610. 931-30515. 22541. LENTUA-SEURA, elo Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo , puh .554 . (9-15.30) 971-12082. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Mikko Ojanen, Tarmontie 43, 90530 Oulu 53 . 90-315 243. 5093. PIEKSÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, elo Mikko Laakso, Opintie 2, 76100 Pieksämäki 10 PIRKANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Hannu Himanen , Papink. LÄNSI-U UDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VÄSTNYLANDS NATURVÅRDSFÖRENING , po stilokero 33 , 08101 Lohja 10. VAMMALAN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Hannu Mäkelä , 38220 Stormi. 20360 Turku 36 . 9. SALPAUSSELÄN LUONNONYSTÄVÄT, elo Arto Rantanen, Pääskylänrinne 4 B 43 , 0500 Helsinki 50 SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS , elo Markku Haukioja, Kaukomäki, 27100 Eurajoki. IISALMEN LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS , elo Eero Antikainen, Rinteentie 28 , 74130 Iisalmi 3. SUUR-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Jouko Paavola, Kansak. KAINUUN LUONTO, Niskankatu 7 A, 87100 Kajaani 10, puh . KANTA-HÄMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Hannu Raittinen , Karhuntie !4 C 24, 13600 Hämeenlinna 60 KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS NATURVÅRDSFÖRENING, Tapani Hyytinen, PL 7291, 67700 Kaarlela KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Olli Manninen, Petäjätie 11, 40720 Jyväskylä 72 , puh. 312 LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Pertti Hokajärvi, Pohjoisranta 35 B 14, 46200 Rovaniemi 20. Juhani Santanen, lehtori Teuvo Suominen, fil.kand. Suomen luonnonsuojeluliitto VARSINAISET JASENJARJESTÖT ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, elo Olli Laamanen, 80510 Onttola . 448 439 Järjestösihteeri Lasse Kosonen, puh. KUOPION LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh. J uha Hämäläinen, ympäristönsuojelun tarkastaja Tuula Hämäläinen, suunnittelija Urpo Häyrinen, fil.kand. NAq_o 19 A, ULKOJASENET BioDynaaminen Yhdistys Biologian ja maantieteen opettajat Eidos Enemmistö EteläPohjalainen Osakunl,a Fyysikkoki/ta H ämä/äisOsakunta Kansan Raittiusliitto Koe-eläinten suoj elu Kokoomuksen Nuort en Liitto Liberaalinen Nuorisn/iittn Maata/ousy/ioppilaiden yhdZJtys Sampsa Maantieteen Opiskelijat Marfta/iitt o Metsästäj äin keskusjärjestö M etsäylioppilaat MJ.Y Nuoren Keskustan Liitto Päijät-Häm een Maakuntaliitto Rakennusinsinööriki/ta Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto Sosialistinen Opiskelij"aliitto Suomalaisuuden Liitto Suomen Arkkitehtiliitto Suomen Kalamiesten Keskusliitto Suomen Kristillinen Ylioppilas/iitto Suomen Lääkäriliitto Suomen Metsästäjäliitto Suomen Metsästäjäja Ka/asta;"aliitto Suomen Mie/enterveysseura Suomen Rakennusinsinöörien Liitto Suomen Romukauppiaiden Liitto Suomen Voima/aitosyhdistys Suomen ylioppilaskuntien liitto Symbioosi Synop SLL:N HALLITUS Matti Lähdeoja, tiedesihteeri, puheenjohtaja Yrjö Haita, fil.yo . PORVOON LUONNONHISTORIALLINEN YHDISTYS, Kaivokatu 40, 01600 Porvoo 10. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, PL 23 , 48101 Kotka 10, puh . ITÄ -SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Taisto Piiparinen , Paukkusilta, 57600 Savonlinna 60 , puh. 964-22 991. (16.30-) 952-25 424. 603 765 Toimistonhoitaja Eini Nordman, puh . elo Jorma Sorjonen, Standertskjöldink. POHJOIS-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23 , 70100 Kuopio 10. Eljas Pohti/a, maat.-metsät.kand. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Kari Edelman, 05200 Rajamäki. 5 C 13, 53200 Lappeenranta 20. LUONTO-LIITTO , Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh: 90490961. 5 as. ETELÄ-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Raimo Kapanen, PL 10, 60100 Seinäjoki 10, puh. 448 439 Julkaisusihteeri Kaija Hiekkamäki, puh. J aakko Savola, !ääk.lis., varajäsen Kaarle E. 94!-I0 210
1 1 Tilaan Valokuva-lehden: I . lehden tilaus 1 uusitaan automaattisesti vuosittain , jollei sitä sanota irti. Vertaa hintoja: minkä muun valokuvalehden saat 30 markalla. 1 HKI 10/1 4 lupa 2423 1 Vastaanottaja maksaa postimaksun VALOKUVA-lehti 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Korkeavuorenk. Valokuva-lehti luonnonkuvaajalle . Pysyt ajan tasalla, tiedät mitä valokuvauksessa tapahtuu. Haluan, että tilaukseni uudiste1 taan vuosittain automaattisesti. Valokuvauksen o maisemavalokuvaus Jomu luhts • Antero Tabb Pentti Sarnm.tlb.hti • ~ o Ojutkan~ Valokuvaaja luonnossa D'.11 \/ils Söderman , Seppo Keränen , Mami Rikkonen , Eero Jussila • Seppo Lammi • Kari Soveri • Seppo Saari Väriopin ja värivalokuvauksen aakkosel Tilaa Valokuva-lehti nyt, saat sen vielä 30 markalla. Yksi rulla väridiafilmiäkin maksaa enemmän. Valokuva-lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa ja sisältää monta sataa sivua tietoa valokuvauksesta. 2 b F 72 1 00003 Helsinki 300 1 1 1 1 1 1. 1 NIMI 1 j LÄHIOSOITE 1 1 POSTITOIMIPAIKKA j Tilatessasi tällä kortilla älä maksa ennen kuin laskutamme. 11. asti) 1 . 197 5 asti. (Ensi vuoden tilaushinta tulee nousemaan 40 markkaan.) Tarjous voimassa 30. Jatkotilaaja saa lehden aina edullisella ennakkotilaushinnalla J mahdollisista hinnankorotuksi.sta huolimatta . Jatkotilaus. 11 . Vuosikerta 76 hintaan 30 mk (voimassa 30. Käytä tätä hy i väksesi ja laita rasti asianomaiseen ruutuun samalla kun ti laat lehden . 12 Valokuva-lehden voit tilata: • Puhelimella 90-663 433 tai 662 433 • Oheisella kupongilla tai postikortilla • Postisiirrolle 313 88-1 30 numeroa • Rautatiekirjakaupasta tai lähimmältä lehtiasiamieheltä markkaa 1 Olemme ottaneet käyttöön ns . , r---~ VALOKUVA,~ ,,.~ VALOKUVA ., .. jatkotilauksen
hBr<nlut'"' pohl .. wp<lhonhffl,-muNlrn • rlu,1mlol'fflmo'"""""'"'' \a,_,...-_,lai...,...~. linnunhemeet. filll"" Ul}-11\uob>l...wun.....,,ll;wnllpi,,...,,Jill......S,~ .,..,,.,nm \ H~p,.....,n)"n.il )}"lolos-.e... , \o,. K-, s u .. Lehtojen luonnossa on V"Jhva eteläinen leima. ~, r,,,i"" =nw,,d,n""\""\ .......,,IIUa , \ _...,._IOOft .. ,-. Ripusta 1einlllesi LUONNONKALENTERI 1976 1976 \i\1 1uk,: ..,,.mm.i1><H.i •11\ollo , mc,mm;ol muu1\1n hy,}1,1<»· ,)'OJl~.n"' ""'I''""'· pc,,1n pollii,ra rookn<1 w., .. Punavuorenkatu 4, 00120 HKL 12, puh. Maan etcliiosicn lehdot ovat kuin näy11ci1ä KeskiEu roopan luonnosta. Viljava n maaperän vuoksi monc: I le hdot on jo raivallu pelloiksi tai muutettu ku usi koik si. Yhtä ainu1la:uuincn on lehdon lintu • ja hyö ntcism:milma . .. U pj,-tn 1llallo :!1,~~1,oHo,"°'luH• \uH,.,,1. käenrieskatja monet muut kukat se kä saniaisten syvä nvi hreät ruusukkee t. missä suotuisa sijai nti Ja maapcrJ.n hedel mäll isyys ova t luon«I poikkeuksellisen «tu ll iset olosuhteet. si llä edullisissa oloiss.i viihtyy moni sellainenkin ka svi, jonka mencstymi!oCllc ankar.i 1lmas10 yhdessä karun maaperän kanssa asettaa muuten ylivoirruusct esteet . rohtoimikät, kiurunkannuksct. ndlapiiun-:?Opl,-td S uomen luonnonsuojeluli iton LUONNON KALENTE RI ovat Suomen karun luonnon vc hmaita poik keu ksia. M TI K TO p L s 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 2½1 25 26 27 28 29 30 , 12 suurta drilruvaa · suojelua tietoja luonnon/:ldlle, omaan ködlo, ~ouluun, , tervehdys ulkomäalafselle suomeksi, ruotsiksi tai englannlb{ -SOmk Osta Luonnonkalenteri 1976 tuet suomalaista luonnonsuojelutyM aatteellisesti ja taloudellisesti. Ne ova t syntyneet sinne. 90-631 405.. ,.,1, ht<i.i t>I.,_ ho<r<M,,nuan, h,r.,n JO me1 -.lpeu,.n ,,.,._, •1n<p·i 1 lulffliop,U.1apoh1uu•llui • ....,.uhnnun. PohjoisSuomen lehdot IUO\"JI mieleen Etelii-Suomen. Jä i• J(.'lläo levista parhaat on kuitenkin säästettävä luo nno n suoje lem iseksi, kulkijan ihasteltavaksi ja koul ulaisille opi ntoko h1cck si.jossa jokainen vuodenaika tuo esille uudenlaisia elämänil m1 öi1ä. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, . Niiden kcviilasu on vertaansa vailla : piihki nätja näsiät aloittav.tl ; niitä scurnavat vuokot