Lisää karpalosta kerrotaan sivujen 234 ja 280 artikkeleissa. r=~· 11 · . Moni Suomen pitäjä on nyt vailla ehjää suoluontoa, ja kohta on jo aika puhua suottomista lääneistä. Karpalosatojen menetykset ovat kuvaava esimerkki siitä lyhytnäköisyydestä, jolla suoluontoamme on parina viimeksikuluneena vuosikymmenenä kohdeltu. Ote peruskartasta n :o 323302, julkaistu Maanmittaushallituksen luvalla.. Pienillekin suokuvioille ulotetut auranvaot kertovat, paitsi perusteellisuudesta, myös ahneudesta, ymmärtämättömyydestä ja lyhytnäköisyydestä. \ .-·11 : ·Tämän sivun kartta esittää muutamia nyky-Suomen neliökilometrejä. Tämän numeron kansi esittää karpaloa, suomarjaa, joka ei siedä soiden ojituksia. Euroopan Neuvoston julistamana kosteikkojensuojeluvuotena Suomen suoluonnon hätätila on suurempi kuin koskaan ennen. On tuhottu alkuperäinen suoluonto ja sen moninaiset tuotteet luonnonkauneus niiden mukana mutta yhä vielä ollaan vailla tutkimustuloksia, joita kuitenkin tarvittaisiin, jotta tiedettäisiin, onko toiminta järkevää
Tuontienergian varassa elävällä ja työttömyyden kanssa kamppailevalla maalla pitää olla varaa ottaa tarkasti talteen ne valtavat turvemäärät, jotka metsäojitusten jäljiltä jäävät nyt paikalleen lahoamaan. Kolmantena hyö kynä ilmaantunut turveteollisuus hakeutuu parhaillaan viimeisille suurille, luonnonsuojelun kannalta kaikkein arvokkaimmille avosoille. Ja aivan ensimmäisenä, suoluonnon todellisen hätätilan hetkenä, on saatava selvät väliaikaisohjeet, joilla pelastetaan arvokkaimmista kohteista se, mikä vielä on pelastettavissa. Kun harvaanasutun maan pintaalasta alkujaan kolmannes on suota, sen jokaiselle käyttäjälle pitäisi riittää jotakin. Euroopan Neuvoston julistama kosteikkojensuojeluvuosi 1976 on oikea hetki ryhtyä luomaan Suomen tunteettoman ojitusautomaatin vastavoimaksi voimakasta, suon kaikki käyttömuodot muistavaa soidensuojelukoneistoa. Maailman soisimman maan moni pitäjä on jo ilman ainuttakaan kunnon rämettä, nevaa tai korpea ; pientä näytettäkään ei enää ole koululapsille osoittaa esimerkkinä kielemme rikkaasta suosanastosta. Toisessa vaiheessa jätetään toimenpiteiden ulkopuolelle toistaiseksi myös tulevaisuuden mervisuol, ne erityyppiset suot, jotka saavat palvella tulevaisuutta, mikä kemianteollisuuden raaka-aineena, mikä tutkimusalueena, suojelukohteena tms. On selvää, että nämä toiminnot on pyrittävä yhdistämään samoille pinta-aloille. Suoviha_ näkyy paljaimmillaan siinä, että valtion varoja uhrataan lähes määrättömästi soiden hävittämiseen ilman alkeellisimpiakaan esitutkimuksia, mutta vankatkin suojeluperusteet mitätöidään ojituksin, koska "suojeluun ei ole varaa." Nyt tarvitaan monta ämpärillistä kylmää vettä, jotta kuumat korvenraivaaja-ajatukset viilenisivät. Tällä menolla mällätenhän suot ovat lopussa jo vuosikymmenen kuluttua. Sitä seurannut metsäojitus levittäytyy par'aikaa tavoitellumpien kohteiden loppuessa nevoille, rimpisoille ja napapiirin pohjoispuolelle. Sen ensi vaiheessa valitaan ne nykyhetken arvosuol, joiden käyttö edellyttää luonnontilaa: marjasuot, riistasuot, porosuot, tutkimussuot, opetussuot, vesiensuojelusuot, retkeilysuot, luonnonsuojelusuot jne. Näitä reservejä tarvitaan paljon, sillä tähänastiset tutkimukset eivät riitä tulevaisuuden suunnittelussa pitkällekään. He toimivat silloisissa oloissa silloisten tietojen pohjalta. D 20 1. Mutta soita tuhoavat käyttömuodot ovat saaneet yliotteen. Emmehän tiedä edes suoturpeen muodostumisnopeutta, emme tunne suon ja sitä reunustavan maan tai veden välistä vuorovaikuSUOMEN LUONTO 5/76 tusta emmekä ole vaivautuneet laskemaan, mitä suo tuottaa, jos emme tee sille yhtään mitään. Mutta liian kauan olemme koettaneet ymmärtää sitä hävitystä, joka kahden viimeksikuluneen vuosikymmenen aikana on tuhonnut peruuttamattomasti, järjestelmällisesti ja järjettömästi etenkin eteläisen ja keskisen Suomen suoluonnon. vuosikerta Soiden käyttöön on saatava järkeä Ymmärrämme, että Saarijärven Paavo vihasi suota, josta hän uskoi hallan nousevan halmeelleen. Huomataan kyllä, että suomuurain katoaa pitäjästä ja markkinoilta, kalat loppuvat suo-ojien purkupaikoiksi valituista vesistä jne., mutta johtopäätösten tekijöitä on vähän tai heitä ei kuunnella. Suomen suot ovat rikkaus, joka oikein käytettynä tuottaa jatkuvasti nykyisiä tuottojaan ja tulevaisuudessa paljon muutakin. Peltojen raivaus ehti tuhota viljavimmat suot maan eteläja keskiosista. Katkerat kokemukset koskiemme, metsiemme ja järviemme tilasta ovat osoittaneet, mitä tapahtuu, ellei luonnonvaroja käyttävän lainsäädännön ja hallinnon vastapainona ole voimakasta suojelukoneistoa. Kunnioitamme Korpi-Jaakkoa, Pielisjärven kirkkoherraa, joka 1700-luvulla kannusti suomalaisia kuivattamaan kosteikkoja. Kysymys ei ole siitä, etteikö ojitukselle olisi nykyaikanakin järkeviä perusteita, vaan siitä, että olemme luoneet tunteettoman jättiläiskoneiston, joka ilman ekologian alkeistietojakaan on mullistanut ekologian jo isänmaamme kuudenneksella, upottanut soihin miljardeja tietämättä, mitä muuta on samalla menetetty, mitä joskus saadaan takaisin ja millaisia jälkilaskuja maksatetaan tulevaisuudella. Silloin on myöhäistä suunnitella; voi vain katua. Jäljelle ei jää kerrassaan mitään, ei edes poroille, joiden pohjoisten laitumien olisi sentään uskonut säästyvän hävitykseltä kunnes ne keksi tekoallasvillitys. Suomen Luonto N:o 5 1976 35. Vasta n1ttav1en tutkimusten, suojeluvarausten ja käyttöä koskevien ohjeiden jälkeen on kansakunnalla moraalinen oikeus ja kansantaloudelliset perusteet niin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin metsäojitukseen ja turpeennostoon. On kiireesti luotava soiden hyväksikäytön valtakunnallinen kokonaissuunnitelma. Menneitten aikojen ihailtava korvenraivaajahenki jatkuu nyt typeränä barbariana, kun ojitusautomaatti tekee selvää suoluonnon rippeistäkin, täysin välittämättä talonpoikaisjärjestä, tulevaisuudesta ja kansantaloudesta. Luontoa käyttävä toiminta tarvitsee aina vastapainokseen sitä suojelevan toiminnan
. ..... . . ...................... .. . . . Vuodeksi 19 7 7 tilaushinnat ovat 30 mk ja 35 mk. . . . . .. . . . . .. . . . ........ . H eikki Hippa ; a Seppo Koponen: Hillakuoriainen, aapasoidemme tuholai nen . . . . . ... . . Suomen Akatemian tutkija, Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston projektijohtaja, Kirkkonummi Antti Haapanen, FT, apulaisluonnonsuojeluvalvoja, Luonnonvarainhoitotoimisto, Helsinki Ilkka Heikkinen, projektisihteeri. . . . . . . . ............. ...... ... . Uuus1a . . . . . . Matti K. 001 20 Helsinki 12 puh. Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . . . ..... . . Tilaushinta Po hjoismaiden ulkopuolelle on 25 mk. .... Riitta Turpeinen : Turveteollisuuden ympäristövaikutukset . . . .. .... .... . ... . . . O;;i V. . . . .. . . . . Pekka Borg; 286 Arno Rautavaara. ..... . ........... . .. . . . . . .. . . H eikki Veijalainen : Suot marjojen ja sienien tuo ttajina .. Matti Leinonen j a Pekka Mustakallio: Suot opetuskohteina .. .. ... . Pirkola : Suo t riistamaina . . . . . ........ Antti Haapanen: Uusia rauho ituksia ... . Pekka Borg: Eestin luonnonsuojelu valistaa . .. . Antti Reinikainen: Soiden metsätalouden ekologiaa . .. SUOMEN LUON TOA J ULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Fredrikinkatu 7 7 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. . . .. . . KIRJOITTAJAT 20 1 203 2 10 216 219 226 228 229 232 234 238 242 247 254 256 260 265 269 272 275 278 280 280 282 285 286 287 29 1 293 Pekka Borg, FT, dosentti. ..... Pirkola, FK, Riistaja kalantutkimuslaitos, Helsinki Kalevi Raitasuo, metsänhoitaja, osastopäällikkö, Keskusmetsälautakunta Tapio, Helsinki Antti Reinikainen, FL, Metsäntutkimuslaitos, Helsinki Martti Salminen, tutkija, Keski-Suomen seutukaavaliitto, Jyväskylä Tauno Toivonen, lehtori, Nurmijärvi Kimmo Tolonen, turvegeologian dosentti, tutkija, Helsingin yliopisto Riitta Turpeinen, maat. . . .. TILAUKSET J A OSOITTEENMUUTO KSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. . . . .. .. . . . .. . . . .... . . . . . ... . .. . . . . . . . . . . . .. .... . Aikoja ja ajatuksia . ... ..... ......... ..... . . ..... . . . Kimmo Tolonen ;a Pertti Huttunen : Suomen suot menneisyyden arkistoina Urpo Häyrinen: Suoluonnon hätätila .. ... . . . ... ............... . . . . .... . Tipuri; 241 Heikki Hippa, Seppo Koponen, Teuvo Suo minen ; 243 Juha Suominen ; 244 Juha Suominen, Teuvo Suominen, Urpo Häyrinen, Teuvo Suo minen ; 245 Teuvo Suominen, Arno Rautavaara, Teuvo Suominen ; 248-249 J orma Luhta; 250-253 Jorma Luhta ; 255 Kaija Keskinen ; 256 Timo Helle ; 257 Veikko Vasama; 261 J ouni Mäkipelto, Veikko Liimatainen; 263 Arvo Rautavaara, Hannu Hautala; 266 J orma Luhta, Eero Kemilä; 267 Jorma Luhta ; 271 Markku Tanttu ; 272 Suomen luonnonsuojeluliiton arkisto ; 277 Urpo Häyrinen ; 278Jorma Luhta, Urpo Häyrinen ; 279 Eero Kemilä, Urpo Häyrinen ; 280 Hannu Hautala ; 281 A. •. Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen toimintakertomus 197 5 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston to imintakertomus 1975 Summaries of the Main Articles in This lssue ....... . . . . . . . . .. . . .. .. Timo Helle ja Veikko Vasama: Suo t porolaitumina .... . . .. . . . . . . . . . . . , Kuopion korkeakoulu J orma Luhta, valo kuvaaja, Oulu Kauri Mikkola, FT, dosentti, Helsingin yliopisto Pekka Mustakallio, FK, lehtori, Kiikka Matti K. . . . . . . . .. . .. . . . ........ . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. . . .. . 35 D 2. .... .. . O soitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ajoissa enn~n seuraavan numeron 1fmestym1sta. . Kaasik. . . . . . . . .. . .... . . . . . .. ... Lindqvist, apul.prof. . . . . . . . . . .. . . . . . . .... . . . .. .. . . .. . .... ..... . . . . .. . . . . . . . . . Lindqvist: Erään ekokatastrofin anatomia ja lääkekuuri . . . . . .... . Raija Kosonen ja Tapio Lindholm: Soittemme häviävä kasvi maailma .. . Vronskij': Varovasti suo lla .... . . . SUOM EN L UONTO 5/16. .. . ... . . . . . . . . . . . . . tutkija, Karjalan tutkimuslaitos, J oensuu Seppo Koponen, FK, Turun yliopiston eläinmuseo Lasse Kosonen, vt.järjestösihteeri, Suo men luonnonsuojeluliitto, Helsinki Raija Kosonen, LuK, Helsinki Matti Leinonen, FT, lehtori, Tampere Tapio Lindholm, fil. . .. . . . . . . . . Irtonumerot 4,50 mk. Kauri Mikkola: Suohyönteisten tutkimaton maailma .... . . . . ...... . .. . . . .. . . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1976 aikana kuutena numerona. . Cyril de Klemm: Kansainvälinen kosteikkojen suojelu .. . ... . ILMOITUSHINNA T 1/1 sivu 1200 mk 1/2 sivu 800 mk 1/4 sivu 500 mk 4-väri -ilmoitus 1/1 sivu 1800 mk, 4-väri-ilmoitus 1/2 sivu 1000 mk, takakansi 3000 mk TOIMITUS Fredrikink. . Martti Salminen: Keski-Suomen soiden loppu . . . . .. KirjaHisuutta . . .. . . . . . . . . . . . . . -metsät. . yo., Helsinki Veikko Vasama, FK, Oulun yliopisto H eikki Veijalainen, LuK, Metsäntutkimuslaitos, Helsinki KUVITUS Kansi J orma Luhta; sisäkansi Maanmittaushallitus; 203 Rauno Ruuhijärvi ; 204 Mikko Savolainen, Arno Rautavaara ; 205 Kimmo Tolonen, Rauno Ruuhijärvi ; 208 Museovirasto; 211 Veikko Vasama, Urpo Häyrinen ; 213 Eero Kemilä, Teuvo Suominen ; 215, 217, 220 Urpo Häyrinen ; 222-223 Petri Kaipainen ; 226 Pekka Salminen ; 229 Matti Leinonen ; 233 Martti Riikkonen 235 Teuvo Suominen,Jorma Luhta ; 236-237 Teuvo Suominen ; 239 M. . . . .. . . .... . . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 21 mk postisiirtotilille no 608 211. . . . .. Suomen Luonnonsuojeluliitto ja luontoLiitto, Espoo Timo Helle, FT, Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemi H eikki H ippa, FT, Turun yliopiston eläinmuseo Urpo Häyrinen, FK, Luonnonvarainho itoto imisto, Helsinki Pertti Huttunen, FL, nuor. . . . . . . . . . . . . . . . ..... . .. . . Ilkka Heikkinen j a Lasse Kosonen: Soidensuojeluvuosi 1976 ...... . . . . . . .. ... . Kalevi Raitasuo: Soiden suojelu yksityismailla ulos umpikujasta . . . .... krs. . . .. . . . 90-625 4 7 5 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riit<a J okiranta Taitto : Markku T,1:--ttu TOIMITUSNEUVOSTO Urpo Häyrinen (kokoonkutsuja) Harri Dahlström Seppo Kellomäki Jouko Pettersson Helmi-Irene Saurola Painopaikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 202 SISALL YS Soiden käyttöön on saatava järkeä .. . .. . . . j. . Tauno Toivonen: Somerniemen rauhoitettu Yrttikorpi .... . . . .... . . yo ., Helsinki Oni V. . ... . . . J orma Luhta: Suoretkeilijä n epätoivo . . . . . . . . . ... . . . . Pekka Borg: Kesonsuon rauhoittaminen luonnonsuojeluceknisenä kysymyksenä . .. . . . .. ...... .. 90-498 159. . . . . .... . ... ........ . . . .. . .. . . .. . . . . ..
Ylin osa on lahonnut kokonaan, suon hapekkaassa pintaosassa oleva osa on tummunut, mutta alinna, hapeuomassa ja happamassa turpeessa ollut osa on sllilynyt lllhes muuuumauomana. Toivottavasti se tulee ottamaan huomioon myös soidensuojelun geologiset perusteet. Polttoturvetuotantoon sopivan turpeen määräksi Euroopan puoleiselta Neuvostoliiton alueella on arvioitu noin 124 miljardia tonnia; Suomen vastaava arvio on noin 30 miljardia tonnia. 265). On kuitenkin arvioitu (Päivänen 1974, Metsäylioppilas 1, 25-26), että tämä turvepoistuma ylittäisi yli nelinkertaisesti käyttökelpoisen turpeen vuotuisen kasvun. Elävää suokasvillisuutta sen jäljiltä ei yleensä jää lainkaan, ja turvekerrostumiakin jää korkeintaan pieninä laikkuina. Nyt on siis kiire selvittää Suomen suokerrostumien tieteellisen arvon ja suojelutarpeen suhde turpeen taloudelliseen hyväksikäyttöön. Suokerrostumien lisääntyvään taloudelliseen käyttöön on ehdottomasti liitettävä opetusta ja valistusta suoarkistojen aineettomista arvoista. ) rinnalle olemme saaneet nyt vielä pienen, mutta voimakkaasti laajenevan turveteollisuuden, enRen kaikkea polttoturpeen noston. Suon synnyn ehtona on, että hajoamatonta tai epätäydellisesti hajonnutta kasvimassaa kerros203. SUOMEN SOIDEN KOLME SYNTYTAPAA Suomi on pinta-alaansa nähden maapallon ylivoimaisesti soisin valtakunta (taulukko 1). kuutiometrin vuositavoitteen vuoteen 1980 mennessä. I 973, soiden moninaiskäyttöä suunnittelemaan ja valvomaan on juuri asetettu pysyvä neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina sekä soiden käytön että tutkimuksen eri puolet. Toisaalta vasta nyt osataan ehkä hahmotella eräitä soille esitettäviä kysymyksiä, ja tulevaisuudessa niitä keksitään varmasti lisää. Sen on laskettu edellyttävän noin 40 000 hehtaarin suoalaa, mikä olisi vain 0.4 % koko suoalastamme (erinäisten korjausja varmistuskertoimien vuoksi on päädytty myös jonkin verran suurempiin arvioihin; vrt. Seuraavassa tarkastellaan pääpiirteittäin tätä laajaa, monitahoista ja meillä vaillinaisesti tunnettua aihetta. Yleensä polttoturvetoiminta hävittää suon totaalisesti samaan tapaan kuin soranotto harjun. SUOMEN LUONTO 5/76 Turpeennosto on suon totaalisin käyttömuoto. Energiakriisin puhjettua valtioneuvosto asetti polttoturpeen nostolle 20 milj. Samalla on varauduttava siihen, että suota tuhoava toiminta keskeytetään, paitsi arkeologisten löydösten ilmaantuessa, myös muunlaisen arvokkaan arkistoaineiston tullessa esiin. Kimmo Tolonen ja Pertti Huttunen Suomen suot menneisyyden arkistona Soittemme turvekerrostumia on vanhastaan käytetty hyväksi maaja metsätaloudessa, mutta viime aikoina yhä enemmän myös energian lähteenä. tämän lehden s. Soidemme perinteisen maatalouskäytön (suoviljelyn, metsäojituksen, metsittämisen jne. Jo tiedossa olevien seikkojen nojalla soidensuojeluohjelmiin on sisällytettävä useita "arkistosoita". Pienestä koostaan huolimatta se on turvevaroiltaankin toiseksi suurin; vain Neuvostoliitto on meitä suurempi, kun taas kolmas suuri turvevaltakunta Kanada jää meistä selvästi jälkeen. Niihin vastaaminen edellyttää monien turvekerrostumien säilyttämistä tutkimusja dokumenttitarpeisiin maan eri puolilla. Koska turvekerrostumiin on kirjattuna suuri määrä tietoa jääkauden jlllkeisestä luonnosta ja ihmistoiminnasta, on nyt aika selvittää soidensuojelun geologisetkin perusteet. Tämä on sopusoinnussa yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden kanssa, joiden mukaan sivistyskansan tulee kunnioittaa ja 'Suojella muinaismuistojaan kansakunnan yhteisenä kulttuuriperintönä. Kuten Polttoturvesuotoimikunta esitti mietinnössään v. Suosta nostellu seivlls havainnollistaa suon sllilytyskykyll
merkitys on meillä vähäinen. Näitä seikkoja ei ole kuitenkaan vielä tyhjentävästi selvitetty, joten turvekerrostumia on varattava myös tutkimustarkoituksiin tiettyjen alueitten antoisilta paikoilta. 142). Noin 2/3 siitä on tapahtunut metsäpalojen jälkeen. 1 Saksan Liittotasava lta 1.1 4.5 Taulukko 1. Neljäntenä soistumistapana usein mainitun tulvamaan soistumisen . Comm. Myös primaarisen soistumisen osuus luonnollisesti väheni maiden ikääntyessä, sillä soistumiselle altis maa joutui melko pian suokasvillisuuden valtaan. 2 17 . Kun primaarisen soistumisen osuus geologisesti vanhoilla mailla, esim. Näyttää siltä, että koko jääkaudenjälkeisenä, noin 10 000 vuoden aikana on esiintynyt kaikkia em. 50 % edellisellä ja vain n. Yoldiamerta seurannut Ancylusjärvi oli aluksi tulviva, ja se peitti Kaakkois-Suomen aikaisempien muinaisjärvien liejut ja alkusoistumien turpeet vaaleilla savikerroksilla. Haukkasuon eteläpuolella ja alempana (n. geol. Tämän suon pohjakerrosSUOMEN LUONTO 5/76. primaarisessa soistumisessa, kun vesistöjen alta paljastunut metsätön mineraalimaa joutuu suoraan suokasvillisuuden valtaan (tähän ryhmään kuuluvat myös mannerjään alta paljastuneiden maiden soistumiset). Jllllkautta seuranneina aikoina se oli hyvin tllrkell soistumistapa, joka on synnyttllnyt noin puolet nykyisistll soistamme. Hieman em. Nykyisin Suomeen syntyy uutta suota pllllasiassa metsllmaan soistuessa (vas.) ja vesien kasvaessa umpeen (oik.). 50 mpy) sijaitsee noin 200 ha laaJUtnen Hangassuo, josta osa, noin 30 hehtaaria, peittyi Ancy)usjärven tulvasavien alle (Salmi 1948, Bull. 60 %, varsinaisen metsämaan soistumisen osuudeksi jää vastaavasti n. Maiden geologisen iän lisäksi topografia, laskusuhteet sekä Itämeren ja järvien rannansiirtymiskehitys ynnä ilmaston muutokset ovat määränneet soiden syntytavan. ha maa-alasta % Neuvostoliitto 64.7 3.8 Suomi 10.0 no Kanada 10.0 1.0 USA 7.5 1.0 Ruotsi 5.5 14 .5 Norja 3.0 9.2 Uusi-Seelanti 1.7 1.5 Iso.Britannia 1.6 6.6 Puola 1.5 4.8 lndonesia 1.5 2.1 Irlanti 1. soistumistapoja, vaikkakin sinä aikana esim. 46). messa on n. vesistön umpeenkasvun osuus väheni nykyiselleen oltuaan alussa hyvin laajaa. Salpausselkävyöhykkeen paljastuneilla vesijättömailla alkoi silloin laajamittainen, samanaikainen soistuminen. Julk. 40 % ja nuorella rannikkomaalla n. Yleistäen voidaan sanoa, että koko maan suoalasta on noin 5-10 % syntynyt vesistöjen umpeenkasvun tuloksena, mutta monin paikoin tämän tyypin osuus on tätäkin paljon pienempi. Näin sai alkunsa mm. 35 % jälkimmäisellä alueella (Huikari 1956, Metsätiet. Soidensuojeluohjelmassa on otettava huomioon, paitsi "valmiiden" soiden suojelu, myös erilaisten soistumistapahtumien suojelu. Tärkeimpänä keinona on koko ajan ollut suokerrosten ja nimenomaan kivennäismaan ja turpeen rajapinnan tarkka tutkiminen: maannos, kasvien ja eläinten jätteet jne. Nykykäsitys näiden soistumislajien keskinäisistä suhteista on kehkeytynyt yli puolen vuosisadan mittaisen tutkimussarjan tuloksena. tutk.lait. Tämä puolestaan edellyttää aivan tietynlaista ilmastoa, topografiaa ja maaperää. Fin!. Vain Pohjanlahden maankohoamisrannikollamme primaarinen soistuminen on vielä nytkin huomattava soiden syntytapa. Soiden määrä (milj. Niiden määrääminä meillä syntyy soita lähinnä kolmella tavalla: 1) metsämaan sois tuessa, 2) vesistön kasvaessa umpeen ja 3) ns. tuu ainakin osan vuotta riittävän kostealla ja siksi niukkahappisella paikalla. Itämeren altaassa olleen Balttilaisen jääjärven pinta laski yli 9 500 vuotta sitten äkkiä 30 metriä Yoldiameren tasoon. Kolmas soistumistyyppi, suokasvillisuuden asettuminen ennestlllln kasvittomalle maalle, on edelleen maankohoamisrannalle tyypillinen ilmiö. Keski-Suo204 suota osuus milj. ha) ja suoalan osuus koko maa-alasta kahdessatoista maailman soistuneimmassa maassa (Göttlich 1976, Moorund Torfltunde, Stuttgart). Anjalankosken suuri Haukkasuo ja sen naapurisuot. Osaksi tähän vaikutti ehkä myös suurilmaston kehitys
Soiden säilyttämisohjelman SUOMEN LUONTO 5/76 yhteydessä on rauhoitettava riittävän suurina ja hydrologisesti kokonaisina näytteet kaikkia em. Metsämaan luontainen soistuminen ei nykykäsityksen mukaan enää jatku Suomessa yleisenä ilmiönä, vaan ainoastaan erikoistapauksissa. Vanamo 23:4). Lapion kllrki on noin viidensadan vuoden syvyydessll. Suota on käytetty polttoturpeen tuotantoon. Aivan pienten, metsättömien suoaltaiden lähellä olevien metsäekosysteemien vaiheita voidaan jäljittää turvekerrostumien siitepölymuutosten avulla. soistumistyyppejä edustavista alueista. Itämeren vaiheiden tärkeinä dokumentteina ja tutkimusarkistoina ovat tärkeitä, paitsi edellämainittuja Ancylustulvakerrostumia sisältävät suot, myös mm. Myös metsämaansoistumia tunnetaan jo heti mannerjäätikön häviämistä seuranneilta ajoilta eli yli 9 500 vuoden takaa. 35 % soistunut vasta kuusen tulon jälkeen, pääasiassa juuri metsämaan soistumina (Lukkala 1933). Suurehkoilla ja metsäisillä soilla turpeen siitepölyt ja itiöt kertovat joskus varsin ilmeikkäästikin usein lähinnä suoekosysteemin omasta kehityksestä, mutta varsin 205. Mikään kairausmenetelmä ei myöskään anna yhtä ehdottoman varmaa taetta näytesarjan yhtämittaisuudesta ja kaikinpuolisesta edustavuudesta kuin näyte, joka otetaan lapion ja leipäveitsen avulla turpeesta. Oikealla lllhikuva kertoo suon lyhytsyklisestll kasvurytmiikasta. Litorinameren kaksi tulvakerrosta sisältävä Virolahden Ruokolamminsuo sekä peräti kolme tulvakerrosta sisältävä Vehkalahden Ruotsinsuo. Brandt 1948, Ann. sitten). Suot ovat eräissä suhteissa parempia "arkistoja" kuin vesien pohjakerrostumat. turpeenmuodostumista koskevia tutkimuksia varten. Tllllaisia soita on sllilytettllvll mm. Jo kuusen yleistymisen aikoihin, mikä Suomessa tapahtui n. Joskus suon arkistoarvo onkin paljastunut vasta ojitusvaiheessa. SUOT METSÄHISTORIALLISINA ARKISTOINA Metsiemme kehityksen pääpiirteet jääkaudesta nykyisyyteen on tunnetusti selvitetty paljon tarkemmin siitepölyanalyyseillä kuin isompia kasvijäänteitä tutkimalla. Soc. Koska arvokkaimmat kerrostumat sijaitsevat syvällä, mikään nyt tiedossa oleva suon käyttömuoto tuskin pystyy uhkaamaan niitä vakavasti. Suokerrostumien aines on miltei kokonaan syntynyt in situ, paikalla, ja siksi suoekosysteemin kehitysvaiheista voidaan saada varsin luotettava kuva turveanalyysillä, jo~sa tutkitaan myös mikroskooppiset siitepölyt ja itiöt. Suokerrostumista voidaan tehdä esimerkiksi luotettavia radiohiileen (hiili-14) perustuvia iänmäärityksiä, kun taas järvikerrostumien käyttöön liittyy monia virhelähteitä. sitten, turve täytti noin 70 % useiden suurien suoaltaiden nykyisestä alasta. Jos mukaan otetaan myös ohutturpeisemmat ja pienemmät suokuviot, maan eteläpuoliskon koko suoalasta on kuitenkin 49-59 % ja Pohjois-Suomen suoalasta n. Kuvassa Nurmijllrven Klaukkalan lsosuota, jonka neljll metrill paksuun turvekerrokseen on arkistoitunut tietoja noin 7000 vuoden ajalta. Niiden suojelu ei siis toteudu automaattisesti rauhoitettaessa mitä tahansa suuria suokomplekseja en puolilta maata. Erityistä huomiota on kiinnitettävä primaaristen rantasoistumien suojeluun, sillä ne ovat pieniä, luonteeltaan kirjavia ja suhteellisen huomaamattomia (ks. Bot. Tämä soistumismuoto tuli kuitenkin vallitsevaksi vasta Litorinakaudella (n. 7 000-3 000 v. Näistä selvin on Suomenselän länsipuolinen Pohjanmaan rannikko, joka nousee vesien laskusuuntaa vastaan. absoluuttisia siitepölyanalyysejä eli laskea muinaisia siitepöly"sateita" pinta-alayksikköä kohti. Ne ovat, paitsi tutkimushistoriallisia dokumentteja, myös koko suoluontomme peruslähtökohtia ja syntypaikkoja, siis eräänlaisia muinaismuistoja. Heikkoutena taas mainittakoon, että suokerroksesta on vaikea päätellä suoturpeen tarkkaa kasvunopeutta, mikä heikentää mahdollisuuksia tehdä ns. Avoleikkaukset ovat vlllttllmllttömill erlliden suohistoriallisten asioiden selvittelyssll. tumat ovat siis geologinen erikoisuus, ja turvegeologisista säilytysja suojelukohteistamme ne ovat ehkä kaikkein tärkeimpiä. 5 500-3 000 v
Mänty (Pinm) 1 1. 13 11 . Savikka (Chenopodium) 5. Saarni (Fraximu~J 19. " ~' 15 ,, -~ t\ ,, ~"»12 /() .. Bot. Samalla kannattaa tutkia muitakin turvetuotannon kannalta ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä, kuten turpeen kokoonpuristuneisuus, turvelajivaihtelut, maatumisasteen arvioimismenetelmät, tilavuuspaino, lämpöarvo jne. H einät (Gramineae) 8. 0" ·' / 2 " 18. Metsähistoriallisena arkistona olisi rauhoituksen arvoinen ainakin Hollolan Varrassuo, josta on tullut etenkin Etelä-Suomen Salpausselkävyöhykkeen varhaisimman kasvistovaiheen selvittelyn kulmakivi. Neva imarre (itiö; laJtraea thelypteri.1) 15. ( Artemi.1ia) 6. Haapa (Populus) 10. vastaus kysymykseen, missä määrin turve on uusiutuva 'luonnonvara. Eräs menetelmä on, että arvioidaan likimääräisesti menneisyyden ja nykyisyyden turvesatoJa ajoittamalla tarkasti turvekerrostumia ja määrittämällä niiden kasvijäänteistä, millaista suokasvillisuutta kulloinenkin kerros on vastannut. . Alinna olevia on löydetty heti jllllkauden jlllkeen muodostuneista suokerrostumista, ylimmllt ovat ilmaantuneet vasta llskettllin. Tyrni (Hippophae) 3. 3). Ellei ulkoista jarruttavaa tekijää ilmaannu, suon korkeuskasvu jatkuu yleensä häiriöttä vuosituhannesta toiseen, ja tärkeät mineraaliravinteet jäävät pian syväjuuristenkin kasvien 206 Yllll olevat valokuvat havainnollistavat, millaisia mikroskooppinllkymill paljastuu vanhoista turvekerroksista. Kata_ja U1miper11.1) 2. Voikukka sukulaisineen (Taraxacum ele.} SUOMEN LUONTO 5/7 6. Nämä ilmenevät paremmin järven pohjakerrostumien siitepölykoostumuksesta. Pitkälehtinen ratamo (P. Maruna ym. Oheinen piirros esittllll kasvistonhistorlan ja ajoituksen kannalta tllrkeimpill siitepölyhiukkasia. Valkopyökki (Carpinu.i betulus) 26. vähän kauempana (yli 20 m) sijaitsevista lajeista, laajahkon alueen metsähistoriasta, kaskeamisen vaikutuksesta jne. ·, . .,,~=-~ l .) ~n / , , , ~ ·,.../ 5 ' -~ l f ·,~t~. Vesipähkinä (Trapa nalaru) 16. . ' . Leppä ( Alnu.i) 13. Viljat (Cerealia; tässä o hra) 22. Nllyte on perllisin Jeesiöjllrvestll, mistll on tullut myös isona nllkyvll sahalehden (S tratiotes) piikki. : 07 ·. Yksistään tämän tämän asian selvittämiseksi on välttämättä varattava eri puolilta Suomea erityyppisiä sekä luonnontilaisia että jo ojitettuja soita. Tilanne kuvaa EtelllRuotsia (Frles'in mukaan), mutta se vastaa hyvin myös kehitystll Suomessa. Piharatamo (Plantago major) 20. .. Näin suon ja järven kerrostumat täydentävät toisiaan luonnonhistoriallisina arkistoina. ·' . ( ... Jalava (Ulmu.i) 14. Siitä on runsaasti julkaisuja (monografia : Tolonen 1966, Ann. " • \, 1,. Pähkinä (Corylm) 12. Kuten edellä todettiin, suokerrostumia on käytetty soistumistapojen ja soiden kehityshistorian arkistoina. Tammi (Q_uercu.<) 17. Vehnä ( Triticum) 23. Koivu (Betula) 9. Kuusi (Picea abies) 24. . Lehmus ( Tilia cordata) . Pa_j u (Salix) 4. Variksenmarja (Empetrum) 7. !. Pyö kki (Fagu.i) 25. 1/ . 11) 1, .----. /~ 6{/ . Fenn. ·.r_;_:, • ' ·;./.. Kanerva (Callurw vulgariJ) 29. Suolaheinät (Rumex aceto,a/aceto.<ella) 27. SUOT SUO HISTORIALLISINA ARKISTOINA Turve-esiintymien laajamittainen hyväksikäyttö edellyttää, että tunnetaan turpeen muodostumisnopeus, ts. 1. Ruis (Secale cereale) 28. lanceolata) 2 1. Ylempi on ruotsalaisesta suosta löytynyt ohran siitepölyhiukkanen (piirroksessa numero 21), joka on perllisin historialliselta ajalta, alemmassa kuvassa nllkyy pienenll mllnnyn siitepölyhiukkanen (n:o 10). Tämän on oivaltanut myös polttoturpeen tuotantoa lisäämään velvoitettu Valtion polttoainekeskus, Vapo
stratigrafisia tyyppejä (vrt. geol. Bot, Fenn. Alakuva esittll.ll. Salmi 1972, Proc. Fin!. Vanamo 34 :2) ja palsasoita rauhoitettaessa pitäisi kehityshistoriallisesti tutkitut paikat erikoisesti " pyhittää" (palsojen suhteen vrt. Comm. Ruuhijärvi 1963, Ann. Nurmijärven Klaukkalan Isosuossa voitiin käsinkaivuussa syntyneiden turvesemamien avulla selvittää yksityiskohtaisesti rahkaturpeen kasvutapa Oyhytsyklinen regeneraatio), ja pelkästään tämän vuoksi suo on säilyttämisen arvoinen (ks. Asiantuntevan turvegeologin tulisi sen vuoksi tarkistaa rauhoituskohteet tässäkin mielessä. On kuitenkin erikoisesti tähdennetSUOMEN LUONTO 5/76 suosta on löydetty, paitsi valtavia määriä vesipähkinää, myös kaikkien Suomessa kasvaneiden näkinruoho (Najas) lajien siemeniä. • Närpiön Kallmossan vesisedimenteistä on löydetty grönlanninhylkeen luuranko. esim. Sen sijaan pähkinäpensas (Corylus avellana) näyttää kasvaneen "kuivana" subboreaalikautena (noin 5 000 2 500 v. Koponen ja Nuorteva (1972, Siitepölyhiukkasten lisll.ksi soistamme löytyy monia muitakin kasvien subfossiilisia jll.ll.nnöksill., jotka kertovat aikaisemmista olosuhteista. Laji esiintyi siellä ainakin 500 vuoden ajan (Valovirta 1960, Bull. Edellämainitusta Klaukkalan Isoperäisin Suomessa edelleen elävistä lajeista. 123). Suolöydöt ovat erikoisen arvokkaita siksi, että niiden sijaintikerros voidaan ajoittaa tarkasti joko radiohiilitai siitepölyanalyysin avulla, eräissä tapauksissa muillakin menetelmillä (esim. SUOT ARKEOLOGISINA ARKISTOINA Märkä luonnontilainen suo sa1lyttää orgaanisen aineksen erinomaisesti ; hapettomissa olosuhteissa mm. 3), ovat muinaisista esiintymisistä ja häviämisestä ei pidä tehdä pitkälle meneviä teorioita ilmaston huononemisesta (ks. SUOT ERÄIDEN MERKITTÄVIEN KASVISUBFOSSIILIEN ARKISTOINA Soissamme on suuri määrä kasvien subfossiilisia jäännöksiä, _jotka todistavat toisaalta ihmisen vaikutusta luontoon, toisaalta sna yleistä köyhtymistä, joka luontaisesti tapahtuu, kun ilmasto huononee kahden jäätiköitymisen välisen ns. esim. Mäntsälän Majurinsuolla se kasvoi yhtäjaksoisesti n. Ainakin ns. Monenmoisia muitakin 207. paikalla on ennen ollut suolaista vettll.. Backan 1951 , Suo 1; Valovirta 195 7, Geologi 9). Fenn. Sellaisissa ilmasto-oloissa, _joissa sateet ja kevättulvat ovat vähäiset, kehitys johtaa rahkaeli ns. vesipll.hkinöitll., joita soistamme on löydetty paljon, vaikka lajin nykyinen levinneisyysalue on paljon etelämpllnll.. Soc. linnuston) vuoksi rauhoitetuissa soissa. Comm. Otaniemi Finland). Suohon painuneet tai sorretut ihmiset säilyvät eräissä tapauksissa täydellisesti hiuksineen ja vaatteineen, mutta tavallisesti ainakin luurankoina vuosituhansia. Auer 1951, Suomen Maantieteen Käsikirja : Suot). 207 ). ) 1966, Ann. 188). Koko la_jisto esiintyy meillä edelleenkin, mutta 83 lajia tavattiin nyt ensimmäisen kerran suofossiileina. Fenn. interglasiaalia_jan lopulla (tällaista aikaa elämme nytkin, odotellen hytisten seuraavaa jääkautta). SUOT ELÄINKUNNAN HISTORIANKIRJOITTAJINA Turvekerrostumista tehdyt löydöt ovat valaisseet meikäläisistä nisäkkäistä lähinnä vain majavan entisiä vaiheita (Seppo Lahti). Bot. 4th Int. Salmi 1963, Bull. Rahkoittumistapahtuman alueellista kulkua on selvitetty monilla soillamme, ja edustavat näytteet niistä säilynevät yleensä muiden syiden (esim. Vili.kuvassa nll.kyy mikroskooppinen Cocconeis pediculus, -piilevä, joka on löydetty Ruotsista kaukaa sisll.maasta, vaikka se on murtovesilaji; ts. pohjoisia keidassoita (vrt. Jo sillä perusteella suokerrostuma ansaitsee rauhoituksen. Acta Entom. sitten) monella meikäläisellä suolla ja joutuneen sitten kosteuden ja kylmyyden lisääntyessä pakenemaan sekä suoettä maakasvupaikoiltaan runsaat parisataa kilometriä etelään (vrt. 29) ovat preparoineet Janakkalan Piilosuosta kovakuoriaisia ja muita hyönteisiä (yhteensä 131 lajia) yli 9 000 vuotta kattavalta ajalta. Kaikkein merkillisimpiä on vesipähkinä (Trapa natans L.). Tolonen 1971 , Acta Agr. Sitä vastoin ei ole lainkaan varmaa, -että na1ssa yhteyksissä säilyisi maamme eri kolkilla hieman eri muodoissaan toistuvia soiden kerroksellisia eli ns. Fin!. Näin suo köyhtyy luontaisesti, ja sitä täydentää vielä ympäröivien kivennäismaiden samanaikainen huuhtoutuminen. Tolonen taarnan (Cladium mariscus R.Br. Myös muut tunnetut jääkauden _jälkeisen postglasiaaliajan selkärangattomien jäännökset, joista useimmat ovat peräisin kuoreltävä, että sen, yhtä vähän kuin lisista ameeboista (esim. Varsin kuuluisa on Antreasta turpeenalaiselta savipohjalta löydetty "maailman vanhin" kalaverkko, jonka ikä on yli 9 000 vuotta. 7 000 vuotta. keidassoiden syntymiseen. esim. geol. Itämeren ja suurjärvien rannansiirtymisvaiheiden perusteella). Vesipähkinän tähänastisista fennoskandisista löytöpaikoista pohjoisimman, Evijärven Vallmossan turvekerrostumat, pitäisi jo yksistään tästä syystä rauhoittaa. Peat Congr. puu pysyy pitkät ajat jokseenkin muuttumattomana. ulottumattomiin. Se eli 4 000-4 500 vuotta sitten
208 SUOMEN LUO NTO 5/76. Alin kuva on Isonkyrön Levllluhdasta, jossa olleeseen lähteeseen upotettiin toista tuhatta vuotta sitten 52 ihmistä. Ylhäällä oikealla näkyy Antrean "maailman vanhimman kalaverkon" jäännökset, jotka radiohiilen mukaan ovat yli 9 000 vuoden takaa. Sen alla on Kokkolasta löydetyn suksen kärkiosaa ja tämän alla Rovaniemen Lehtojärven puinen hirvenpää, joka radiohiiliajoituksen mukaan on lähes 8 000 vuoden ikäinen. Kaikki kuvat ovat Museoviraston. Ylinnä vasemmassa ylllkulmassa näkyy Heinolasta löydetty reen jalas, joka siitepölyanalyysin mukaan on noin 8 700 vuotta vanha. Soidemme ja jllrvenpohjiemme arkistoissa on monenlaisia merkkejä maamme muinaisista asukkaista
Vöyrin Käldamäen suosta löydettiin yhteensä seitsemän eri ihmisyksilön sekä joidenkin eläinten luita. Sitä valaiseva arkeologinen ja historiallinen lähdeaineistomme on nimittäin kovin vähäinen ja puutteellinen. 200-500 j.Kr. 209. kiinteitä muinaisjäännöksiä, kuten kapulasiltoja ja ikivanhoja pitkospuita, jopa kivettyneitä teitä (vrt. Aineistossa on myös hevosen, lehmän ja lintujen luita. Todettakoon kuitenkin että siitepölyanalyysin avulla on jo saatu alustava yleiskuva maanviljelyksen vaiheista meillä ja lännempänä. Näistä maista tunnetaan kaikkiaan yli 500 suoruumista, jotka ajoittuvat jaksolle n. absoluuttisten siitepölyanalyysien avulla (ks. On varsin todennäköistä, että Etelä-Suomen rahkasoista löydetään Hekla-tulivuoren v. Tavallisia ovat myös sukset ja erilaiset rekien ja ahkioiden jalakset; vanhin lienee yli 9 000 vuoden ikäiseksi ajoitettu Heinolan reenjalas. lyijy ja kadmium näyttävät tarttuvan hyvinkin vahvasti turpeeseen, joten karut rahkasuot luovat ihanteellisen mahdollisuuden näiden raskasmetallien alueelliseen kartoittamiseen (Pakarinen & Tolonen, Ambio 1976:1). Heidät lienee haudattu 500-600 -luvuilla (j .Kr. siitepölyanalyysin avulla meilläkin on viime vuosina alettu innokkaasti selvittää mm. geol. Fin!. Suohon laulaminen ja upottaminen on Kalevalasta tuttua. kivikautinen sembramäntyinen puulusikka, puukuokkia, puinen lehmänkello, tuohivirsuja, tuohiastioita jne. 205) voidaan selvästi tunnistaa kaskikauden alku ja arvioida myös sen aiheuttamat puustomuutokset. Salmi 194 7, Bull. Salmi 1945, Vähänkyrön Saarenpään "jättiläisen tien" geologinen iänmääritys, Suomen Museo 1944). 423). Comm. Jaakkolan ja Tolosen k_äynnissä oleva tutkimus). 142; Persson 1966, Geol. Varsin tavallisia ovat yksipuiset ruuhet, jotka kuitenkin usein ovat vain 100-200 vuoden, vanhimmatkin vain 400 vuoden takaa. Förh. Paleoekologiset menetelmät vaativat niin paljon aikaa, ettei esimerkiksi koko Suomen maanviljelyn varhaishistoriasta voida odottaa vielä lähivuosinakaan yksityiskohtaista lopullista käsitystä. Etelä-Pohjanmaalta on kuitenkin kahden paikan suokerrostumista löydetty yhteensä lähes 60 ihmisyksilön luut. 500 j.Kr. SUOT HISTORIALLISINA ARKISTOINA: SIITEPÖLYT Edellä käsiteltyjen esihistoriallisten tapahtumien lisäksi suot kertovat luonnollisesti myös historiallisen ajan ihmistoiminnasta. Vaikka onkin ilmeistä, että heikosti maatunut pintaturve (ainakin rahkasoissa) voidaan suotuisissa tapauksissa ajoittaa noin vuoden tarkkuudella nykyajasta ainakin 50 vuotta taaksepäin, eräät ympäristömyrkyt eivät pysy täydellisesti vuosikerroksessaan, vaan liikkuvat turpeessa _ja elävässä kasviaineksessa joko _ylöstai alaspäin. Esimerkiksi radiokesium (Cs13 7), _jota syntyy ydinräjäytyksissä, pysyy ja kiertää suureksi osaksi suon elävässä pintakasvillisuudessa, _joten sen saapumishistoriaa ei voida seurata paleoekologisesti (T. Toisaalta esim. För. ) paikalla olleeseen lähteeseen. Isonkyrön Orismalan Leväluhdasta tavattiin noin puolimetrisen turvekerroksen ja pohjasaven rajalta 52 eri ikäistä ihmistä sylivauvoista vanhuksiin. maanviljelyskulttuurin alkua. Tanskasta, Pohjois-Saksasta, Hollannista ja Englannista. Meiltä ei ole löydetty kokonaisina säilyneitä suoruumiita niinkuin esim. Meinander 1950, Etelä-Pohjanmaan historia. Väinämöinen tuomitsi äpärälapsen suohon: Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si'ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön. 88) ja ehkä myös sitä vanhempiakin tulivuoren vulkaanisen tuhkan kerroksia. Niillä olisi arvoa turvekerrostumien tarkalle ajoittamiselle, saastumishistorian seurannalle sekä turvetuotosja turvekertymälaskelmille. orjia, jolle ei suotu ajan mukaista kunniallista hautausta kiviröykkiöihin (ks. Molempien paikkojen ihmiset olivat poikkeuksellisen pienikokoisia ja pitkäkalloisia, ja heidän on arveltu mahdollisesti olleen sellaista yhteiskuntaluokkaa, esim. 1.3 kg (Stenberger 1964, Det forntida Sverige, s. Turvekerrostumista ei voida kuitenkaan määrittää tarkasti lyijysaastumisen muutoksia viime vuosikymmeninä, koska pieni osa lyijystä huuhtoutuu alaspäin synnyttäen rikastumiskerroksen (Pakarinen & Tolonen, Oikos 1976). Soistamme voi paljastua myös ns. Kaikkia aineita ei kuitenkaan liene vielä tässä vaiheessa ehditty testata, ja ympäristömyrkyistäkin saattaa löytyä monia antoisia "arkistoaineita". talousesineitä on soistamme tullut esiin, mm. Esim. Alustavienkin tutkimusten mukaan näyttää siltä, että varsinkin ns. 194 7 synnyttämä purkauskerros (vrt. Suurin osa suolöydöistämme on kulkuneuvoja tai niiden osia. LÄHIHISTORIAA: YMPÄRISTÖ MYRKYT Tarkkaavaisen lukijan mieleen on ehkä jo juolahtanutkin kysymys, voidaanko ihmisen aivan äskettäin aiheuttamat saastumisilmiöt (raskasmetallit, DDT, PCB, ydinpommin radioaktiiviset isotoopit) nähdä turvekerrostumista ja auttavatko turvearkistot ympäristömyrkkyjenkin historiankirjoituksessa. Yksistään kultakoruja sieltä löydettiin n. Öölannin keskiosien pienehsu OMEN LUONTO 5/76 köstä Skedemosse-suosta tunnetaan uhrikalmisto, joka oli käytössä n. s. 1.). 500 e.Kr. Aikoinaan siihen heitettiin ainakin kolmisenkymmentä ihmistä, viitisenkymmentä hevosta sekä lisäksi sikoja ja muita eläimiä, valtava määrä keihäitä, kilpiä ja koruja
ha. Suomi on ollut pinta-alaansa nähden maapallon soisin valtio. ha eli noin 70 % Suomen suoalasta. Metsähallituksen muualla maassa toteuttamia rauhoituksia on pidettävä vasta soidensuojelun ensimmäisenä vaiheena. Voimataloudellisista syistä rakennettujen tekoaltaiden alle on hukutettu n. Pelloksi soita on raivattu n. Keväällä 1966 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran asettama soidensuojelutoimikunta jätti metsähallitukselle ehdotuksensa eräiden Etelä-Suomen valtionmaiden soiden rauhoittamisesta. Soidensuojeluvuoden näköalat eivät ole valoisat, vaan synkät pilvet varjostavat luonnontilaisten nevojen maisemaa. Aarnialueisiin ja luonnonhoitometsiin sisältyy lisäksi huomattavasti kivennäismaita. 50 000 ha, mutta tmmmta on voimakkaasti laajenemassa. Turveteollisuuden käytössä on toistaiseksi vasta n. Nämä esimerkit riittävät kertomaan, että monilla alueilla Eteläja Keski-Suomessa on soiden suojelun tavoitteista vielä sata prosenttia saavuttamatta. Sen jälkeen on soista ja niiden suojelusta keskusteltu paljon, milloin rauhallisin äänenpainoin, milloin sanan miekkaa kiivaasti heilutellen. 200 000 ha varsinaisia soita kahdella sadalla suoalueella. Näin menetettiin maamme arvokkain ja koko Euroopankin kannalta ainutlaa210 tuinen Sompion suoja jokiluonto. Metsänkasvun parantamiseen tähtäävä ojitus on käsitellyt n. Lainsäädäntöä ja hallintoa on pikaisesti uudistettava, mikäli soita todella halutaan suojella. 0.1 milj. Näistä noin 10.4 milj. SOIDENSUOJELUN SAAVUTUKSET Tähänastiset soidensuojelupäätökset perustuvat pääasiassa soidensuojelutoimikunnan metsähallinnon maita koskeviin säilytyssuunnitelmiin (ks. Urpo Häyrinen Suoluonnon hätätila Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta soidensuojelun laajamittaisesta käynnistymisestä maassamme. suohehtaarista on geologisessa mielessä pääosa vieläkin jäljellä, mutta biologisina soina on tuhoutunut jo noin 5.5 milj. Tähän mennessä puolet Suomen soista on muutettu tai hävitetty taloustoiminnan takia. 4.5 milj. 7 milj. Metsähallituksen toimeenpanemilla suorauhoituksilla on suurin merkitys linjan Ilomantsi-Kajaani-Kemi pohjoispuolella. Osalla metsähallituksen säilyttämistä soista tulee olemaan merkitystä vain, mikäli ne saadaan täydennetyksi maata hankkimalla vesitaloudellisesti ehjiksi kokonaisuuksiksi.Joissakin paikoin on edessä ojikkojen restaurointi eli ojien tukkiminen. ha varaamisen vuoteen 1985 mennessä. 7 milj. Niiden pohjalta on metsähallitus päätöksellään rauhoittanut aarnialueina, luonnonhoitometsinä ja ojitusrauhoitusalueina n. Maamme eteläpuoliskolla soidensuojelun onnistuminen riippuu lähes täysin siitä, missä määrin yksityismaita pystytään saamaan soidensuojelutarkoituksiin. Tekoaltaisiin on suunniteltu upotettavaksi useita satoja tuhansia hehtaareita uusia suoalueita. Runsassoisen Etelä-Pohjanmaan rannikkopuoliskon kunnissa ei Teuvaa lukuunottamatta ole ainuttakaan rauhoitettua suota. Toistaiseksi tilanne on murheellinen. 40 000 ha, joista pääosa sijaitsee Lapissa. Määrällisesti tämä ei vaikuta suurelta, mutta se on supistanut eräiden rehevimpien suotyyppiemme pinta-alan olemattoman vähäiseksi. Noin kolmannes maa-alasta on ollut eri paksuisten turvekerrosten peitossa. ha, jolloin metsäojitettujen soiden kokonaisalaksi tulisi n. Vuoden 1975 loppuun mennessä luonnonsuojelulain SUOMEN LUONTO 5/76. 2.5 milj. ha. Tosiasiassa metsäojituksen muuttava vaikutus on ollut vielä suurempi, sillä aapasoilla ojitukset ovat aiheuttaneet muutoksia myös ojitussuunnitelma-alueiden ulkopuolella sijaitsevien soiden vesitalouteen. Jäljellä olevasta suoalasta tavoitellaan metsäojitettavaksi vielä n. Häyrinen ja Ruuhijärvi, Suomen Luonto 2/1966 ja 4/ 1969). ha,"joten se soita muuttavana toimintana on ylivoimaisesti laajinta. Polttoturvetuotannossa pyritään 0.1 milj. Rauhoitukset ovat olleet todella tarpeen, sillä nykyisi_ssä kansallisja luonnonpuistoissa on soita vain n. 0. Kymen, Mikkelin ja Kuopion lääneissä ei ole saatu aikaan edes välttävää soidensuojelualueverkkoa. Esim. ha suota. Tuloksia soidensuojelussa on kieltämättä saavutettukin, mutta samalla on todettava, että vielä enemmän on menetetty tarpeellisen lainsäädännön ja käytännön toimintaa sitovien ohjeiden edelleen puuttuessa
360 ha) ja Ilomantsin kuuluisa Kesonsuo (n. Vettll etsitlllln tekoaltaisiin jopa kaivamalla valtavia uomia soiden poikki vedenjakajien taakse. Suojelun tavoitteet ulottuvat monipuolisesti suoyhdistymätyyppien, kasvillisuuden ja eläimistön suojelusta maisema-, opetusja retkeilykohteiden säilyttämiseen. Suojelun pinta-alatavoitteita ei esim. Tällainen väite perustuu joko täydelliseen tietämättömyyteen yleisesti käytetyistä suunnittelumetodeista tai haluun saattaa soidensuojelun suunnittelu huonoon valoon. · nojalla oli yksityismailla rauhoitettu vajaat 20 suota, yhteispinta-alaltaan 1 100 ha. Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa laadittuun, koko maan käsittävään alustavaan soidensuojeluohjelmaan sisältyy suojeltavia kohteita 1 200 kpl pinta-alaltaan yhteensä 0.8 milj. Söidensuojelun suunnittelussa on lähdettävä siitä, että maassamme on säilytettävä erittäin edustavat alueet suoluontoa valtakunnallisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla. SUOMEN LUONTO 5/7 6 Luonnonsuojelullisesti arvokkaita yksityismaiden soita on pienten määrärahojen turvin pyritty myös hankkimaan valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Toistaiseksi on tällä tavoin saatu suojelun piiriin vasta n. Luvun mitättömyys kuitenkin korostuu kun todetaan, että vastaavasti yksityismailla on ojitettu 2.6 milj. TAVOITTEET Soidensuojelun tavoitteet määrittyvät alueittaisten suunnitelmien ja sopivien, edustavien suojelukohteiden mukaan. Tämän vuoksi suojeltavia soita tarvitaan paljon. 1 400 ha). ha. Joillakin tahoilla halutaan jatkuvasti väittää, että luonnonvarainhoitotoimiston harjoittama soidensuojelun suunnittelu suoritettaisiin lähinnä karttoja selailemalla. 4 000 ha soita. Nämä rauhoitukset mukaan lukien yksityismaiden luonnonsuojelulain nojalla suojeltujen soiden yhteispinta-ala on n. ha. Yläkuvassa nllkyy turvelauttoja Kortteisen tekojllrvellll, alakuvassa pohjalainen kanava. Arkistoon sisältyy suuri määrä sekä luonnonvarainhoitotoimiston henkilöiden että lukuisien suotutkijoiden ja luonnonharrastajien maastossa keräämää havaintoaineistoa. Lähtökohtana on kohteiden edustavuus ja tarpeellisuus suojelun tavoitteiden tai jonkin osatavoitteen kannalta. Kaikista kohteista on olemassa maastokäynteihin perustuvat t_iedot. metsätaloudellisen käytön pinta-alatavoitteiden rinnalla ole pidettävä mitenkään kohtuuttomina. Tunnetuimpia hankituista soista tai niiden osista ovat Tammelan Torronsuon länsipuolisko, Pyhtään Munasuon länsipää, Kauhajoen Kauhanevan reunaosat, Punkalaitumen Isosuo, Sonkajärven Vahtisuon länsipuolisko sekä Pudasjärven laaja Kuusisuo. Insinöörien suunnitteluvalta muuttaa Pohjanmaan ojien ja kanavien verkostoksi. Lisäksi ohjelman valta211. 2 860 ha. Pelkkään suotyyppijakautumaan perustuva prosenttilasku tuottaisi suojelun kannalta perin heikon tuloksen. Ohjelman suunnittelutiedot pohjautuvat luonnonvarainhoitotoimiston suoarkistoon, jonne on koottu suojelun kannalta merkittävien soiden perustiedot. Tänä vuonna on rauhoitettu kaksi erittam merkittävää suoaluetta, Ruoveden Siikanevan länsipuolisko (n
osa tulee joka tapauksessa käsittämään avosoita, jotka ovat metsätalouden kannalta ojituskelvottomia. Kaikesta huolimatta eri käyttömuotojen ristiriidat törmäävät yhteen yhä useammilla suoalueilla. Soiden suojelu jatkuu yhtä kauan kuin ojitustoimintakin. Avosoiden osuutta ohjelmassa on eräillä tahoilla pidetty liian suurena. Kesällä 19 7 6 maaja metsätalousministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä on valmistellun soidensuojeluohjelman saattaminen viralliseen muotoon. Näinollen mitään soidensuojeluoh_jelmaa ei voida pitää lopullisena ja viimeisenä. Suurimmat ristiriidat ovat ilmenneet metsäojituksen ja luonnonsuojelun välillä. Kun ojitettavista alueista alkaa etenkin Etelä-Suomessa olla puutetta, tämä aiheuttaa niin suurta painetta jäljellä olevien soiden ojittamiseen, ettei niiden 212 suojelun JarJestämiseen enää näytä olevan aikaa. Mutta suurenmoisen suolinnustomme säilyttäminen on täysin riippuvainen avosoiden laajamittaisen suojelun onnistumisesta. Si.ten ohjelman kustannukset pinta-alaan verrattuna tulevat valtiolle suhteellisen pieniksi. Toinen on vuoden 1923 luonnonsuojelulain mukaiset, suojeltavaksi tarkoitettujen alueiden pakkolunastukset valtiolle tai ojitusoikeuden rajoittaminen pakkolunastustoimin, mihin laki myös antaa mahdollisuuden. Tuhoutumisuhan alaisia ovat mm. suoja harjuluonnon osalta hoidettu näihin saakka huomattavalta osalta maanomistajien mieli tekoihin perustuen ja kun toiminnan murheelliset, rokonarpiset jäljet ovat maamme eri osissa nähtävissä, luulisi jo jälkien pelottavan. Vuonna 197 2 metsähallitus kielsi kaukonäköisellä päätöksellä kokonaan suojeltavaksi suunniteltavien soiden ojituksen suunnittelun ja toteutuksen valtion metsänparannusvaroin. Luonnonsuojeluviranomaisten ainoana tukena on Euroopan vanhin luonnonsuojelulaki, jota sitäkään ei vielä tärkeimmiltä osilta, maan pakkolunastusten ja käyttöoikeuden rajoitusten osalta ole haluttu ottaa käyttöön. Kärkölän Lehmäaronsuo, Ruokolahden viimeinen isohko neva-alue Suurisuo sekä Kälviän kuulun, kansallispuistoksikin suunnitellun Kotkannevan itäisin osa. Menettely on eräänlainen valtion ojitusautomaatti, jolla suojeltavat kohteet yksi toisensa jälkeen maanomistajien anomassa järjestyksessä jyrätään ojiin. PUUTTUVA PELASTUSRENGAS Soidensuojelun ja metsäojitustoiminnan suhteessa ollaan umpikujassa, josta poispääsyyn on vain kaksi tietä, mikäli soita todella halutaan suojella. Kun pakkolunastamista ei luonnonsuojelulakimme yli viisikymmentävuotisen historian aikana ole kertaakaan käytetty luonnonsuojelutarkoituksiin ja kun maanomistajat eivät yleensä myy vapaaehtoisesti soitaan valtiolle, on helppo arvata, mihin käytäntö johtaa. Toinen on metsänparannuslain muuttaminen siten, ettei suojeltavaksi tarkoitettujen kohteiden SUOMEN LUONTO 5/ 76. Onhan taloudelliseen käyttöön suunniteltu pinta-ala suhteellisen suuri ja suojeltavaksi kaavailtu pinta-ala häviävän pieni. Halua suojeltavaksi suunniteltujen soiden ojituttamiseen on etenkin maanomistajilla, jotka edelleen voivat saada tarkoitukseen valtion metsänparannusvaroja lainoina ja jopa avustuksinakin. Sen jälkeen virisivät uudestaan suojeltavien suokohteiden metsäojitushankkeet. Sen sijasta, että valtakunnan korkein luonnonsuojeluviranomainen päättäisi itse, mitä alueita kannattaisi suojella, tämä päätöksenteko on jätetty maanomistajien käsiin. Vuonna 19 7 5 maaja metsätalousministeriö teki varsinaisen karhunpalveluksen soidensuojelulle vaatimalla lausunnossaan metsähallitukselta tämän päätöksen purkamista. Soidensuojeluohjelmaa virallistettaessa on syytä kuitenkin muistaa, että suoluontoamme on sen valtavaan pinta-alaan verrattuna tutkittu toistaiseksi verraten vähän. Tilanne on tyrmistyttävä. Kun valtakunnan äidinkasvoja on esim. Pienehköjä arvokkaita kohteita löytyy jatkuvasti, joskus jopa vanhoilta heikosti kuivuneilta ojitusalueilta. Valtakunnallinen metsäojitustavoite on edelleen käsittämattomän korkealle kiristetty ylittäen 150 000 ha eli 1.5 96 maamme suopinta-alasta vuodessa. Mikäli automaattia ei onnistuta pysäyttämään, metsäojat valuttavat kohta suojeltavia kohteita kuiviksi kaikkialla maassamme. OJITUSAUTOMAAITI Miljoonien suohehtaarien maassa soiden suojelun ja muun käytön välillä ei luulisi syntyvän suuria ristiriitoja. Toistasataatuhatta hehtaaria soita metsäojitetaan vuosittain ilman minkäänlaista biologista esitutkimusta. Keväällä 1976 maaja metsätalousministeriö on tehnyt päätöksen, jonka mukaan suojeltavaksi suunniteltu suo voidaan ojittaa, mikäli sitä ei kuuden kuukauden kuluessa Keskusmetsälautakunta Tapion ojitushanketta koskevasta ilmoituksesta saada hankittua vapaaehtoista tietä valtiolle tai mikäli sen jälkeen ei kolmen kuukauden kuluessa tehdä päätöstä alueen pakkolunastamisesta. Suojeltavat suot lyötiin lukkoon seutukaavaliittojen järjestämien suokokousten perusteella. Mutta ilmeisesti Suomen halutaan luontonsa ja maisemansa suhteen olevan mahdollisimman pitkään jonkinlainen Vapaa Villi Pohjola, joka viimeisenä linnakkeena Pohjois-Euroopassa käyttää luontoaan kahlitsemattomasti täysin ilman yhteiskunnan säätelyä pelkästään maan kulloistenkin haltijoiden aivoitusten turvin. Maailmassa ainutlaatuinen jokamiehenoikeus upottaa valtion varoja suohon on toteutumassa siinä mitä kauhistuttavimmassa laajuudessa, jota luonnonsuojelun taholla 1960luvun lopulla lähdettiin vastustamaan ja aluksi jopa hyvin tuloksin
Jos kankaiden suojaojitus katsotta1s11n välttämättömäksi, silta päätettäisiin samalla. suunnitteluun ja toteuttamiseen myönnetä valtion varoja. Valtiovarainministeriön säästötoimien huippuna on ollut tälle vuodelle varatun 3 milj. Suojeltavien soiden ojittamatta jättäminen ja mahdolliset muut rajoitukset olisi korvattava maanomistajille valtion varoin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että metsänparannustoimintaan, josta koko soidensuojelutarve pääosin aiheutuu, osoitettiin vuonna 1976 valtion varoja vuoden 1975 tasoon verrattuna kaksinkertainen määrä eli 210 milj. Ruotsinpyhtlllln suojelukohdetta, Ruskeasuota ojitetaan v. '•""Ii " ~. mk. Luonnonsuojelijat odottavat soidensuojeluvuoden toimenpiteenä ojitusautomaatin pikaista pysäyttämistä, metsänparannuslain muuttamista ja korvausmäärärahojen varaamista vuoden 19 7 7 budjettiin. Kansallispuistoja soidensuojelualueiden hankkimiseen tarkoitettu määräraha oli nyt 25 % pienempi kuin v. Vuosina 19 7 37 5 metsänparannusvarojen käytön jäädyttämisestä saadut kokemukset ovat myönteisiä. Erityisen ikäviä ovat olleet hyvinvoipien metsäyhtiöiden laihoja suojeltavia soita koskevat ojitushankkeet, joista osa on viety jo tuhoisaan päätökseen. Kokonaisten keidassoiden ojitukset ovat olleet Etelll-Suomen soiden suojelun kannalta tuhoisia. Suo-Suomen tulevaisuudenkuvassa rämeet ja nevat ovat muuttuneet ojaverkostoksi, paikoin pitlljien laajuudelta. Samalla alueet olisi rauhoitettava luonnonsuojelulain nojalla lääninhallitusten päätöksin. mk :n. Se lopettaisi kerralla valtion varoin tapahtuvan tuhoavan toiminnan luonnonsuojelullisesti arvokkailla soilla. 1973. 1975 eli 3 milj . HANKINTAMÄÄRÄRAHOJA ON VÄHENNETTY Valtiontalouden vaikeuksien nimissä on soidensuojelun edellytyksiä tänä vuonna ratkaisevasti heikennetty. mk. mk. Mikäli jonkin kohteen hankkiminen valtiolle todettaisiin tarpeelliseksi tai mikäli omistajat olisivat myynnin kannalla, tämä vaihtoehtoinen menettely ratkaistaisiin maanomistajien kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella. Luonnonsuojelualueiden maanhankintaan on tähän mennessä osoitettu budjettivaroja vasta yhteensä 11 milj. Tämä merkitsee sitä, että valtio on alkanut kitsastella toiminnassa, jota ei vielä ehditty kunnolla aloittaakaan. Kun kyseessä ovat enimmäkseen heikot tai tuottamattomat suomaat, joiden käyttöoikeuden rajoitus lisäksi korvattaisiin, suojelusta aiheutunut vahinko maanomistajien kannalta tuskin olisi enää kohtuuton. Moni pitlljll on jllllmllssll vaille suoluontoa. Valtiovarainministeriön penseys kostautuu ohjelmien toteutumisen hidastumisena ja useiden kohteiden tuhoutumisena. Jäljelle jäisivät omatoimiset, maanomistajan omalla kustannuksellaan suorittamat ojitukset, mutta ne ovat olleet pinta-alaltaan suhteellisen vähäisiä, joskin paikallisesti haitallisia. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu mielekkäämmältä, ja sitä luonnonsuojelupiirit ovat jo vuosikausien ajan vaatineet toteutettavaksi. Tälsu oMEN LUONTO 5/76 löin ne jäisivät edelleen entisten omistajien haltuun ja rauhoitussäännöksissä voitaisiin sallia rajoitettu metsätaloudellinen käyttö, kuten isohkojen suosaarien ja reunojen kivennäismaiden metsien varovainen hakkuu
Ohjeita soiden ympäristöystävällisestä käsittelystä ojitustoiminnan yhteydessä on toki annettu sekä yksityisettä valtionmaita koskevina, mutta jostain syystä lähinnä ehkä moninaiskäytöllistä näkemystä tukevan lainsäädännön puuttumisen ja kovan ojitusvauhdin vuoksi ohjeet ovat jääneet lähinnä paperille. Vielä useampien nevojen vesitalous on sotkettu johtamalla valuma-alueiden yläosien vedet muualle. Siihen pääsemiseksi ojitusvauhtia olisi pikaisesti laskettava. Vaikka määrää sinänsä ei metsäojituksen pinta-alatavoitteiden rinnalla ole pidettävä suurena, se on luonnonsuojelun kannalta kohtalokas, mikäli tuotantopinta-alaa valittaessa ei pyritäkään ottamaan luonnonsuojelunäkökohtia huomioon. Eräin paikoin on tuhoa täydennetty pikku lampien ja järvien laskulla, joka on suoritettu rantasoiden saamiseksi metsänkasvuun sopiviksi. Paikoin ojitusten ja purojen perkausten tuottamat turvetonnit ovat aiheuttaneet matalien järvien pilaantumisen. Nyt olisi kiireesti siirryttävä nykyisen yksioikoisen ja kovan suotekniikan sijasta monipuoliseen soiden muut käyttömuodot muistavaan ja ekologisesti terveeseen suunnitteluun. Etenkin monien latvavesien luonne on kärsinyt ojitusten aiheuttamasta äkillisestä humuskuormituksesta. Kokonaisia vetisiä rimpinevoja on jo laskettu kuivaksi. Suuntaus tulee koitumaan aapasuoluonnolle suureksi tappioksi. Ja ennen kaikkea metsäojitukselle olisi saatava pitävä pohjoisraja, joka ei paljon napapiiriltä pohjoiseen poikkea. Ikävintä on ollut ojitusten ulottaminen laajamittaisena myös nevoille. Metsäojituksen kaavamaisesta toteuttamisesta lähes kaikkialla maassamme on ollut surullisia seurauksia luonnonarvoille. Taloudellisestikin arvokkaita soita, kuten karpaloiden ja suomuuraimien tuottoisia kasvupaikkoja, hävitetään ojituksessa jatkuvasti siitäkin huolimatta, että on laskettu näiden 2 14 luonnonmarjojen tuoton arvon ylittävän hyvillä kasvupaikoilla puuntuoton arvon. Linjakeppien rivit halkovat saraisia nevoja ja rämeitä, muoviteipit liehuvat ilmoittaen soiden siirtymisestä "kehityksen" piiriin. Luonnonsuojelun ja turvetuotannon alueelliset tavoitteet iskevät yhteen yhä useammilla suoalueilla, sitä useammilla, mitä enemmän Keskija Pohjois-Suomen soiden turvevaroja tutkitaan. Metsästäjät ja riistanhoitajat ovat voineet omin silmin todeta riistalajien, kuten riekon elinympäristöihin, teerien soidinpaikkoihin, metsojen soidinja ruokailupaikkoihin sekä metsåhanhien ja sorsien pesimäalueisiin kohdistuneen hävityksen. Ojituskoneiden kovaotteinen vyöryntä aapasoille näyttää vähitellen vaientavan metsähanhiparvien leppoisan ääntelyn ja joutsenten juhlallisen toitotuksen. Paliskunnat valittavat laajenevassa määrin porojen tärkeimpien kesälaitumien menetyksiä ojitusten ja jyrsinnän seurauksena. Tällaisella tyylillä ei maassamme tulla milloinkaan selviytymään kunnialla korvaamattomien luonnonja kulttuuriarvojen vaalimisessa. Lukemattomat kansalaiset, joille suot ovat merkinneet luonnonharrastuskohdetta tai ansiolähdettä, ovat havahtuneet huomaamaan teknokraattisen suunnittelun ja päätöksenteon yksipuolisuuden seuraukset. Viime aikoina on ojitustoiminnan painopistettä pyritty siirtämään yhä enemmän pohjoiseen, missä ojittamatonta suota on vielä laajoina alueina jäljellä. Valtioneuvoston päätöksen mukaan polttoturpeen vuosituotantoa pyritään nostamaan 20 milj. mk:n suuruinen määrärahansa. Soidensuojelualueiden hankintaan tarkoitettu määrä olisikin korotettava 5 milj. Kun tiedetään, että Pohjois-Suomen aukeiden ja vähäpuisten soiden ojitus on täysin kannattamatonta, voi vain kysyä, mitä toimintaa tällainen luonnon itsetarkoituksellinen myllääminen on ja kenen hyväksi sitä tehdään. TURVEHYSTERIAA Viime aikojen lukuisien esimerkkien valossa myös polttoturvetuotannosta on muodostunut huomattava uhka luonnontilaisten ja suojeltavaksi suunniteltujen soiden säilymiselle. Turvetuotannosta vastaavan Vapon, Valtion polttoainekeskuksen, toimia silmäiltäessä näyttaa siltä, että taannoinen energiakriisi on synnyttänyt yhtiössä luonnolle vaarallista turvehysteriaa. Pohjois-Suomen suuremmoinen suoluonto on vielä pelastettavissa, mutta aika on tapärällä. ms 1980-luvulle mennessä ja tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan suoalaa 100 000 ha. SOIDEN MONINAISKÄYTTÖ ON UNOHDETTU Soiden käytössä tulee suojelualueiden perustamisen ohella ottaa huomioon moninaiskäytön periaatteiden riittävä toteutuminen. markkaan, jolloin valtakunnallisen tason suojelukohteiden hankkimisessa valtiolle päästäisiin jo hyvään vauhtiin. Moninaiskäyttöpyrkimyksistä• merkittävin on ollut metsähallinnon mailla, etupäässä Lapissa, tapahtunut hillasoiden säilyttäminen. Energiatuotannossa tällä hetkellä esiintyvä ylitarjonta SUO MEN LUONTO 5/76. Vaikka luonnonsuojelu toiminta ei tuota näkyviä rahallisia tuloksia, se on pitkäjännitteistä työtä, joka vaatii onnistuakseen pienehköjä, mutta täsmällisiä investointeja. Kasvillisuus ja eläimistö on kokenut kovimman suoneniskun. Karpalosoiden säästämisessä ei ole päästy alkua pitemmälle. Edellytyksenä olisi, että kansallispuistojen toteuttamiseen tulisi oma 10 milj. Luonnonharrastajan elämyksellisin maisema, pohjoissuomalainen erämaasuo rimpineen, keloineen, lintuineen ja kaloineen on suuremmassa vaarassa kuin koskaan. käytön jäädyttäminen, minkä seurauksena metsähallituksen valmiiksi neuvottelemat suokaupat on pantu hyllylle odottamaan "parempia aikoja"
On muistettava, että polttotupeen osuus energiatuotannostamme jää alle l % ja vaikka kaikki tuotantoon kelpaavat suomme käytettäisiin, turvetuotannolla ei olisi mainittavaa merkitystä energiataseeseemme. Alueet on perustettu tulevaisuutta varten eikä hetkellisten suhdanteiden saa antaa vaikuttaa niihin. Vaikka se yhdessä paikassa näytetään lopullisesti murjottavan matalaksi, on luonnonsuojelun "sähisevä kummitus" piru vieköön ilmielävänä vastassa seuraavassa hävityskohteessa. Avunhuuto on luonnonsuojeluliikkeen tehtävä. Soidensuojeluvuonna luonnonsuojeluliikkeen on jälleen kerran syytä näyttää, että voimakkaalla aatteella on yhdeksän henkeä. Lisäksi altaat ovat taloudellisesti täysin tappiollisia eikä niillä ole energiantuotannossa juuri minkäänlaista merkitystä. Koska Valtion polttoainekeskus käyttää varauksissaan valtion budjettivaroja, olisi oikeus ja kohtuus vaatia, ettei budjettivaroja saa käyttää sellaisten arvokkaiden suoalueiden varaamiseen, joita valtion toisten viranomaisten toimesta pyritään saamaan luonnonsuojelun piiriin. D 215. Suunniteltujen tekoaltaiden rakentaminen tuhoaisi useimmilla allasalueilla suuria luonnonarvoja ja vaikeuttaisi perinteisten elinkeinojen toimintaa. Viime aikoina on myös näihin saakka lähes luonnontilaisena säilynyt Lestijoki joutunut uudelleen vesihallinnon hampaisiin. Tämän vuoksi ei ole mitään syytä polttaa biologisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita soitamme savuna ilmaan. SOITA ON PUOLUSTETTAVA Valtiovalta on suhtautunut soidensuojeluun ja luonnonsuojeluun yleensäkin kuten ei-toivottuun kissaan, jota on koetettu hivuttamalla saada pois päiviltä. Jllnkllsirrillinen on rimpinevojen lintu. Tällä tavalla on hienoja suokokonaisuuksia tärvätty muutaman kymmenen hehtaarin takia. Polttoturvetuotannossa olisi korkea aika muuttaa suuntaa ja siirtyä joka paikassa harjoitetun rääpimistalouden sijasta luonSUOM EN LUONTO 5/76 Suolinnustomme tulevaisuus riippuu paljolti siitll, pystytll.llnkö Pohjois-Suomen aapasuoluontoa varjelemaan ojitustoiminnalta. Kansallisen hätätilan vuonna on valtionkin toimenpitein lähdetty konein ja A4-paperein soittemme ainutlaatuisten luonnonnähtävyyksien kimppuun. nonja ympäristönsuojelunäkökohdat huomioon ottavaan turpeen tuottamiseen. Rauhoituspäätöksien biologisista perusteista ei mikään ole muuttunut. Vesi-insinöörien toiminta Pohjanmaan soilla on murheellinen luku maakunnan luonnonhistoriassa. Allasta kaavaillaan luonnonsuojelun kannalta arvokkaalle, laajalle Paukanevalle. Turpeentuottajien olisikin kokonaan unohdettava rauhoitetut suot ja totuteltava ajatukseen, että ne ovat _ja pysyvät luonnonsuojelualueina. Tätä Valtion polttoainekeskus ei vain tunnu uskovan. Käsittämättömän itsepintaisesti vesihallitus on ajamassa Närpiönjoen säännöstelyyn liittyvän Kivija Levälammen tekoaltaan jatkuvaa laajentamista Laihian kuululle Levanevalle, vaikka vaihtoehtoisia altaan paikkojakin olisi ollut olemassa. Osa niistä on saatu perinnöksi vuosien takaa, kuten kohta parikymmentä vuotta Pudasjärven yllä painajaismaisen sitkeästi roikutettu Siuruan allas. Leivonmäen kansallispuistoksi esitetyn Haapasuon sekä Kauhajoen Kampinkeitaan ja Iso-Koihnannevan reuna-alueilla. Nyt toinen käsi tekee kaikkensa haudatakseen suot ja mannut veden alle. Mitä kovemmin luontoa lyödään, sitä kovempi olkoon julkinen meteli. Turvetuotannon ylikuumenemista osoittaa sekin, että tarkoitukseen pyritään saamaan jopa soidensuojelutoimikunnan aloitteesta metsähallituksen päätöksellä rauhoitettuja soidensuojelualueita, vieläpä ennen kuin ympäristöseutujen muita soita on kunnolla tutkittu. Pelkosenniemen Kemihaaran, myöhemmin Vuotoksen altaan nimellä kulkeva allashanke on edelleen uhkaamassa eräitä Peräpohjolan edustavimpia aapasuoalueita. Toinen käsi on kaivanut työn puutteessa puroja syvemmiksi ja yrittänyt nostaa nevoja kuiville. Luonnonsuojeluliikkeen tehtävänä on ilmoittaa soidensuojeluvuonna 1976 maamme suoluonnossa vallitseva hätätila, joka teknokraattien kuristusotteissa päivä päivältä syvenee. Valtiontalouden niukkuuden vuosina on allashankkeille pantava lopultakin vihonviimeinen piste. Mikään järkisyy ei puolla niiden rakentamista, ne palvelisivat vain suunnittelijoidensa teknisinä voimannäytteinä. Toiminnassa on syyllistytty myös luonnonja maisemansuojelun kannalta järjettömään rääpimiseen perustamalla pienehköjä työmaita arvokkaiden luonnonsuojelukohteiden kylkiäisiksi. Uusia allashankkeita pulppuaa jatkuvasti esiin kuin metaanikuplia ruopparimpien pimeistä syövereistä. Luonto ei voi huutaa apua, kun sitä hävitetään. Useissa yhteyksissä on esitetty, että valtioneuvoston asettamat turvetuotannon tavoitteet voidaan kokonaisuudessaan toteuttaa suojeltavaksi suunniteltujen soiden ulkopuolella. ALLASIDIOTIAA Lokan murhejärven suunnittelusta j'a patoamisesta lähtien ovat soidensuojelun alituisena uhkana olleet allashankkeet. Tuotantoa varten on hankittu lukuisia luonnonsuojeluun suunniteltuja alueita ja suoritettu niillä ojitusja muita valmistelutöitä. ei näytä hidastaneen uusien turvealueiden varauksia. Näin on menetelty mm. Tämä on käsittämätöntä tuotannonalan ylikorostamista. Pohjanmaa on tekoallassuunnitelmien luvattua maata
Seutukaavaliittojen rakennuslain nojalla laatimat suojeltaviksi suositeltujen soiden luettelot, joiden yhdistelmät ovat valmistuneet sekä tarkistettu ja jaettu kenttäorganisaatioille Maaja metsätalousministeriön Luonnonvarainhoitotoimiston toimesta v. Soidensuojelutoimikunnan v. Suunnitelmassa mainitaan myös eräiden alueiden soveltuvan uusiksi kansallisja luonnonpuistoiksi. Samoin ehdotetaan eräiden nykyisten luonnonpuistojen laajentamista. Eräät luonnonsuojelun edustajat ovat erehtyneet haukkumaan väärän puun alla hyökkäämällä hillittömästi metsäojitusta ja metsänhoitoakin vastaan. Myöhempine täydennyksineen se koskee 79 suoaluetta, joiden yhteispinta-ala on noin 48 000 ha. Kalevi Raitasuo Soiden suojelu yksityismailla ulos umpikujasta Vilkaisu valtionmaita osoittavalle kartalle osoittaa, että valtaosa maamme eteläpuoliskon maista kuuluu yksityisille. Useita suojelusuunnitelmia on tehty eri elinten toimesta, ja säilytettäväksi suositeltuja soita on nimetty sadoittain, mutta vain aniharva rauhoitushanke on toteutunut. SUOM EN LUO NT O 5/76. TOISIAAN TÄYDENTÄVIEN SUUNNITELMIEN SARJA Yksityismaiden suojelukysymykset kytkeytyvät soiden säilyttämisen osalta niin olennaisesti valtakunnallisiin kokonaisohjel216 miin ja niiden hyväksymisja toteuttamisperiaatteisiin, ettei näiden ongelmien tarkastelu erillisilmiöinä ole mahdollista. 3. 19 7 3 valmistunut Suomen kansallispuistoverkon kehittämissuunnitelma, joka tähtää 35 uuden kansallispuiston perustamiseen ja 8 olemassaolevan kansallispuiston laajentamiseen. Maanomistajat eivät luonnollisestikaan halua nykyisessä inflaatiokierteessä myydä suopalstojaan eikä valtiovalta toisaalta ole ryhtynyt soveltamaan korvaustai tilusvaihtomenettelyä puhumattakaan pakkolunastuksesta. Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan v. 1969 valmistunut PohjoisSuomen valtionmaiden soiden säilytyssuunnitelma. Kymmenvuotiskautena 19667 5 on laadittu kokonainen sarja erityyppisiä soidensuojelusuunnitelmia, joista seuraavat ovat merkittävimpiä : 1. Toisaalta tiedetään, että soidensuojelulla on kiire nimenomaan Etelä-Suomessa. On siis kiire etsiä keinoja, joilla yksityismaiden soidensuojelua pllllstllisiin edistämlllln kaikkia osapuolia tyydyttllvllllll tavalla. Se koskee 130 suoaluetta, joiden pinta-ala nousee noin 400 000 hehtaariin. 2. Luetteloon sisältyvien linnuston pesimäalueina tärkeiden 16 suon yhteispinta-ala on noin 200 000 ha. Katsaus liittyy kansainvälisiin ohjelmiin Project Telma, Project Mar ja Convention on Wetlands. 1973 valmistunut pohjoismaiselta kannalta tärkeitä lintuvesiä koskeva katsaus, joka koskee Suomen osalta 40 aluetta. Pidän tätä kehityspiirrettä kaikkein huolestuttavimpana ongelmavyyhdessä, johon täytyy yhteisvoimin etsiä kiireellisiä ratkaisuja. Lukuun sisältyy huomattava määrä edellisessä kohdassa määriteltyjä suojelukohteita. Useat merkittävimm1sta soista sisältyvät edellä kohdissa 2 ja 3 mainittuihin suunnitelmiin. Suunnitelma tähtääkin viimeksi mamtttujen osalta uusien kansallisja luonnonpuistojen perustamiseen sekä e~äiden entisten laajennuksun. 1966 valmistunut Etelä-Suomen valtionmaiden soiden säilytyssuunnitelma. Siinä esitetään suojelukohteiden ryhmittämistä kolmeen luokkaan, joista ensimmäiseen kuuluvien katsotaan edustavan kansallisja luonnonpuistotasoa. Soidensuojelutoimikunnan v. Yksityismaita koskevien soidensuojeluhankkeiden nykyvaihe lähentelee huolestuttavasti umpikujaa. 5. Tämäntyyppisestä yliampumisesta on ollut seurauksena ylimpien päätöksentekijöiden asenteiden kiristyminen lähes kielteisiksi soidensuojeluhankkeiden suhteen. Pohjoismaiden luonnonsuojeluviranomaisten asettaman toimikunnan v. 4. Suojeltavan maa-alan kokonaispinta-ala nousee noin 560 000 hehtaariin, josta soiden osuus lienee noin 1 70 000 ha. Valtionmailla soidensuojelu on ainakin teoriassa helppoa, mutta yksityismailla se on vaikeaa sekä teoriassa ettll kllytllnnössä
alueiden ja lähinnä ilmastollisista syistä talouSUOMEN LUONTO 5/ 76 dellisen käytön ulkopuolelle jätettävien noin 3 000 000 hehtaarin laajuisten soiden ja soistuneiden kankaiden ansiosta Pohjoisja Itä-Suomessa suunnilleen Kemin-Kajaanin-Ilomantsin linjan pohjoispuolella. Valitettavan moni luonnonsuojelijaksi julistautunut kirjoittaja on kuvitellut palvelevansa soidensuojelun kannatettavaa asiaa koettamalla leimata metsänparannustoiminnan ja erityisesti metsäojituksen ekologisesti arveluttavaksi ja taloudellisesti kannattamattomaksi puuhaksi. Soiden tyypillisimmän eläimistön erityisesti suosimat allikkoiset kermikeitaat ja vetiset rimpinevat jätetään ehdottomasti metsäojitusten ulkopuolelle. Ongelmaa on koetettu ratkaista siten, että seutukaavaliitot ovat laatineet edellä kohdassa 5. Tällä hetkellä tiedossa olevat, joitakin kymmeniä kohteita koskevat tapaukset edustavat kuitenkin vain muutamaa prosenttiyksikköä soidensuojelun samoin kuin uudisojituksenkin ohjelmista, joten niillä on varsm vähän merkitystä ko217. ministeriön tehtäväksi. viranomainen ryhtyisi välittömästi ostamaan suojelukohteita yksityisiltä kiireellisyysjärjestyksessä. Tämäntapainen asenne perustuu olettamukseen, että metsänojitukset ovat soidensuojelun pahin uhka. Soiden säilyttämisen ydinpulma onkin suojeluohjelmien toteuttaminen mainitun linjan eteläpuolella, jossa valtaosa rauhoitettaviksi ehdotetuista kohteista kuuluu suoja metsäpalstoina kymmeniin tai satoihin yksityistiloihin. ETELÄ-SUOMEN SOIDENSUOJELU ON YHÄ YDINPULMA Soidensäilytyssuunnitelmista on tähän mennessä toteutettu vain vaatimaton murto-osa. Luetteloissa mainitaan noin l 270 suoaluetta, joiden kokonaisalasta ei ole annettu täsmällisiä tietoja. Metsähallitus on tosin rauhoittanut eriasteisin säilytyspäätöksin huomattavan osan Soidensuojelutoimikunnan ehdottamista valtionmaiden kohteista, mutta luonnonsuojelulain mukaisia rauhoituspäätöksiä ei nusta ole tehty. Inflaation jatkuessa voimakkaana ja turveteollisuuden laajenemisen herätettyä maallikkojen ajatuksissa perusteettomia toiveita kaikkien soiden hyödyntämismahdollisuuksista on ymmärrettävää, ettei monikaan maanomistaja halua vaihtaa suopalstaansa epävarmoihin seteleihin. Kansallispuistojen laajentamisessakin on päästy alkuun, mutta uusien perustaminen on edennyt vaivalloisesti. Suuruusluokka lienee 700 000-750 000 ha. Tarkoituksena on ollut, että ao. Järjestelmään on kuulunut myös suojeluja metsänparannushankkeiden ristiriitatapausten ratkaisemisen alistaminen em. Ensisijaisiksi säilytyskohteiksi luokiteltuja soita on onnistuttu hankkimaan vapaaehtoisin kaupoin valtiolle vain alun neljättätuhatta hehtaaria, joten näin jatkaen kestäisi 70-90 vuotta ennen kuin päätavoitteet olisi saavutettu. 1975. Todellisuus on kuitenkin olennaisesti toisenlainen. METSÄNPARANNUS JA SOIDENSUOJELU Metsänparannus toiminnan ja suoluontomme säilyttämisen välisestä ristiriidasta on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu paljon. mainitut suositukset, joita Maaja metsätalousministeriön Luonnonvarainhoitotoimisto on vielä tarkistanut ja täyden~nyt. Luetteloon sisältyy huomattava määrä kohdissa :::S ja 4 mainituissa suunnitelmissa määritettyjä kohteita. Edellä sanotulla en toki halua väittää, ettei ongelmatapauksia esiinny. Metsänparannushankkeet suuntautuvat 96 % :sesti puustoisille rämeille ja korpisoille välttäen aukeita keidasja aapasoita, joita on noin neljännes koko suoalastamme. Olisi oivallettava, ettll luonnonsuojelun ja metslltalouden keskeiset pllllmllllrllt tukevat pitkllllll tllhtllyksellll toisiaan; yhteiset edut painavat verrattomasti enemmlln kuin toisarvoiset kitkatekijllt! Kuvassa Lopen Luutasuota. Valtion budjettivaroin rahoitettu ostotoiminta on kuitenkin sujunut odotettua paljon hitaammin. Kaikesta huolimatta näyttää alkuperäisen suo luontomme säilyttäminen turvatulta em
2. Sen sijaan olisi oivallettava, että ympäristönja luonnonsuojelun sekä toisaalta metsätalouden ja metsänparannuksen keskeiset paamäärät tukevat pitkällä tähtäyksellä toisiaan; yhteiset edut painavat verrattomasti enemmän kuin toisarvoiset kitkatekijät! Tätä näkökulmaa on erityisesti perusteltu ja painotettu neljän viime vuoden aikana metsänparannusorganisaation metsänhoitajille ja metsäteknikoille järjestetyillä kahdeksalla ekologian ja ympäristönsuojelun kurssilla, joille on osallistunut luennoitsijoina joukko yliopistojemme ja tutkimuslaitostemme eturivin asiantuntijoita. konaisuuden kannalta. Maaja metsätalousministeriön J,.irje n:o 2915152 MMM 1974117. Mikäli myös vapaaehtoisen ja virallisen luonnonsuojelun aktivistit olisivat ymmärtäneet keskittyä ydinkysymyksiin, ennen kaikkea virallisesti vahvistetun säilytysohjelman aikaansaamiseen sekä soidensuojelun ekologisen ja geneettisen merkityksen tiedottamiseen, oltaisiin Etelä-Suomenkin pulmakysymysten ratkaisussa nykyistä paljon pitemmällä. 1975 Liitteenä luettelo maan eteläpuoliskon suojeltaviksi suositelluista soista. JO. Luetteloihin sisältyy tästä syystä tarpeetonta yleisimpien suotyyppien toistoa samalla kun niistä toisaalta puuttuu kokonaiskuvan kannalta oleellisia korpija rä2 18 metyyppejä. Soidensuojelun kaikkien osapuolten asenteiden selkiinnyttämiseksi olisi yhteisvoimin suunniteltava ja käynnistettävä ekologiseen kokonaisnäkemykseen perustuva tiedotuskampanja, jonka puitteissa selvitettäisiin, millainen merkitys alkuperäisen suoja metsäluontomme rikkaan geeniperinnön tallentamisella säilyttämällä riittävä määrä erämaasoiden ja aarnimetsien luonnontilaisia näytealoja on tänä päivänä ja varsinkin pitkällä tähtäyksellä sekä metsätalouden että poro, riistaja keräilytalouksien samoin kuin koko kansallisen kulttuurimme kannalta. 5. Ympäristönsuojelun neuvottelukunta 1973 : Suomen k.amallispuiJloverk.on kehittäminen . 1975 Liitteenä luettelo maan pohjoispuoliskon suojeltaviksi suositelluista soista. Valtakunnallisen soidensuojelun kannalta korvaamattomien, maan eteläpuoliskon yksityismailla olevien soiden säilyttämiseksi rauhoitussopimuksin tai -päätöksin luonnontilaisina olisi etsittävä yhteistoiminnassa maanomistajien ja heidän järjestöjensä kanssa uusia, nykyistä joustavampia menetelmiä ja kanav~. Mielettömintä tällaisessa "suunnittelussa" on kuitenkin tavoitteiden asettelun puuttuminen: valtakunnallista soidensäilytysohjelmaa, jossa määriteltäisiin selvin numeroin, minkäsuuruiset pinta-alat eri suoja suoyhdistymätyypeistä on vähintään säilytettävä alkuperäisen suoluontomme koko eliölajiston ja sen geeniperinnön tulevaisuuden turvaamiseksi, ei ole vieläkään laadittu ja virallisesti vahvistettu. SUOMEN LUONTO 5/ 76. Valtiovallan asettaman as1antuntijatoimikunnan olisi kiireellisesti selvitettävä suoluontomme säilyttämisen valtakunnallinen kokonaistarve, jonka perusteella tulisi määrittää maakunnittaiset soidensäilytystavoitteet. Saman näkemyksen mukaisesti juuri metsänparantajat ovat pyrkineet erilaisin aloittein ja esityksin myötävaikuttamaan valtakunnallisen soidensuojelun periaateohjelman suunnittelun ja virallisen vahvistamisen kiirehtimiseen. 3. Raitasuo, Kalevi 1972 : Soiden suo1elun ratkaisumahdollisuuksista yksityismailla. Aikaisemmin rauhoitettujen ja em. Ohjelman päämääräksi olisi asetettava suoluontomme alkuperäisen lajirikkauden säilyttäminen, jolloin kohteiden valinnan pääkriteereinä saattaisi olla tarkoituksenmukaista käyttää niiden lajidiversiteettiä ja ekologisen itsenäisyyden astetta. Kun kokonaistilanne on näin epämääräinen, on tietysti mahdotonta ratkaista objektiivisesti, mitkä luettelosoista ovat edustavimpia tai kenties ainutlaatuisia, mitkä eivät ja minkälaista kiireellisyysjärjestystä soveltaen valtakunnallista suojelualueverkostoa olisi päämäärän saavuttamiseksi täydennettävä! Nykyisestä umpikujasta voitaisiin käsitykseni mukaan päästä rakentavaan yhteisymmärrykseen seuraavia toimintalinjoja noudatellen : 1. Ra itasuo, Kalevi 1967 : Soiden moninaiskäytön ohjelmoinnista. J. Metsälehti n :o 20. Raitasuo, Kalevi 1974 : Luonnonsu0jelu1a metsätalous yhteistoimintaan. Suo 23, n :o 1: 1319. suunnitelmissa säilytettäviksi suositeltujen soiden suotyypit sekä kasvija eläinlajisto samoin kuin pinta-alat olisi kiireellisesti selvitettävä maastoinventoinnein. D KIRJALLIS UUTTA Maa-ja metsätalol/Jministeriön J,.irje n:o 29 15152 MMM 1974111. KOP :n Kuukausikatsaus n :o 4: 611. Koska kyseessä on mittava tehtävä, olisi työ aloitettava useiden tutkijaryhmien voimin sieltä, missä taloudellinen käyttöpaine on suunn. Näiden perustietojen pohjalta olisi edelleen tehtävä valtionhallinnon nykyisen käytännön mukainen seuraavan viisivuotiskauden osto-, korvausja rahoitustarvesuunnitelma valtakunnallisen soidensäilytysohjelman toteuttamiseksi sovittavan ajanjakson puitteissa. 4. Pohjo ismaisten luonno nsuojeluviranomaisten asettama toimikunta 1973: Pohjoismaisella /,.annalla tärkeät lintuvedet. SUUNNITTELUN PUUTTEET JA NIIDEN POISTAMINEN Tuorein soidensuojeluehdotusten synteesi, seutukaavaliittojen ja Luonnonvarainhoitotoimiston suoluettelot, on koottu suureksi osaksi vain peruskarttojen nojalla, ennen kuin kenttätutkimuksin on ehditty selvittää, mitkä suoalueet edustavat todella parhaiten maakuntansa alkuperäistä suoluontoa ja millä perusteilla näin voidaan päätellä. Vastakohtia ei siis kannattaisi tarpeettomasti paisutella. Vahvistettujen tavoitteiden ja inventoinnin tulosten vertailun nojalla olisi laadittava suojelualueverkon täydentämissuunnitelma yksityiskohtaisine vaihtoehtoluetteloineen
SUOJELUN ENSIVAIHEET Ilomantsin riistanhoitoyhdistys sopi Kesonsuon keskustan metsästyskiellosta 1959. Kesonsuon luontoa ovat monet tutkijat (mm. 8. Ilomantsin kunta ja 219. Toisaalta luonnonsuojeluvllki on joutunut tunnustamaan lllhes täydellisen voimattomuutensa, sillä µionimutkaiset omistussuhteet, rauhoitusmenettelyn käytännön hankaluudet sekä varojen puute ovat tuntuneet lähe~ vlivoimaisilta esteiltä. On mitll toivottavinta, ettll sama kulttuuritahto levillll vielll ulkopuolella olevien 22 tilan omistajiin, joiden alueilla on vielll rauhoittamatta yhtll arvokasta suoluontoa. SUOJELUARVO Kesonsuon suojeluarvo on kiistatta erittäin korkea ja se on myös pitkään tunnettu. SUOJEW-.UJEEN FIAJo\ OSA TILOISTA ON Sl.(l.lELUALUEEN ULl(OPIJOLELLA Kemnsuon nykyiseen rauhoitusalueeseen kuuluu osia 66:sta tilasta, ja maanomistajia on kaikkiaan 166. Kesonsuon rauhoittaminen tarjoaa monenlaista tietoa ja kokemusta suojelualueen perustamisen tekniikasta. Alpi Pynnönen, Urpo Häyrinen, Kimmo Tolonen) selvitelleet, siellä ovat vierailleet Suoseuran kansainvälinen turvekongressi, Euroopan kvartääribotanistien retkeily, Suoseura sekä useat muut kotija ulkomaiset järjestöt ja yksityiset tutkijat. Kun Kesonsuon rauhoitus nyt vihdoin on kaikista vaikeuksista huolimatta toteutunut maanomistajien, paikallisten luonnonsuojelijoiden ja Maailman Luonnon Säätiön ponnistuksin, kannattaa tapahtuman vaiheisiin syventyä, jotta kokemukset auttaisivat luonnon suojelemista muuallakin. 1976. SUOMEN LUONTO 5/76 Kesonsuo rauhoitettiin luonnonsuojelulain nojalla PohjoisKarjalan lääninhallituksen päätöksellä 17. Niinpä ei olekaan ihme, että Kesonsuo kuuluu moniin valtakunnallisiin ja kansainvälisiin suojeluohjelmiin (Project Mar, Telma, Convention on Wetlands, Pohjoismaiden Wetland-ohjelma, Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan kansallispuistoverkon kehittämisohjelma). 1959. Se on tähän asti suurin yksityismailla maanomistajien hakemuksesta rauhoitettu alue maassamme. Tähän 16 vuotta kestäneeseen prosessiin sisältyy useita erilaisia vaiheita. Ensimmäiset suojelutoimenpiteet Kesolla aloitettiin jo v. Pekka Borg Kesonsuon rauhoittaminen 1 uonnonsuoj el uteknisenä kysymyksenä Ilomantsin Kesonsuo on kauan tunnettu poikkeuksellisen edustavana lintusuona, ja sen sllilyttäminen on nllhty kansallisena kulttuurivelvollisuutena. Tästä epävirallisesta metsästyskiellosta on käytetty nimitystä herrasmiesrauhoitus
:a, • SUOMEN L UONTO 5/76. -).. .,, ......--. ,,,.... r -1 ,,...,,-. "Ainutlaatuinen" ei ole yllsana puhuttaessa Kcsonsuon llnnu1to1ta. --.1 ~ ... Sen ohella suo on myös sijaintinsa, sUnnOIHscn rakenteensa, korkean lklnll (yli 9 000 vuotta) ja luonnontllalsuutcnsa vuoksi korkeimman luokan suojelukohde, joka on kauan ollut mukana valtakunnallisissa ja kansainvl!lislssl suojeluohjelmissa. 220 -./,, \ ~ ~ . \..._ --,.,..-/ / ,
1973. PAIKALLINEN TYÖRYHMÄ Vähänkään mittavampi rauhoitustoimenpide ei näytä onnistuvan ilman voimakasta paikallista suojelutahtoa. Tällaisissa voimakasta kulttuuritahtoa ja laajaa näkemystä vaativissa tehtävissä onnistuminen riippuu yleensä viime kädessä yhdestä tai muutamasta harvasta ihmisestä. Ratkaiseva apu Kesonsuon suojeluun löytyi Ilomantsi-Seuran luonnonsuojelutoimikunnasta. Näin kävi Kesollakin: Ilomantsi-Seuran luonnonsuojelutoimikunnan puheenjohtaja ja perustetun Keso-toimikunnan puheenjohtajaksi valittu, kunnanvaltuutettu, lehtori Anna-Liisa Kaipiainen oli se henkilö, joka ennennäkemättömällä tarmolla ja sitkeydellä, aikaansa, varojaan ja perhettään säästämättä vei Kesonsuon rauhoituksen ja siihen liittyvät monet käytännön työt päätökseen. Kaikki mainitut toimenpiteet osaltaan muekkasivat suojelulle myönteistä maaperää, joskaan varsinaisiin rauhoitustoimiin ei vielä päästy. Maanomistajiin otettiin yhteyttä rauhoitusasiassa myös 1967 (Karjalaisen osakunnan kotiseuturetki). Tutkijat, viranomaiset, jä1:jestöt ja harrastajat voivat valmistella asiaa pitkälle, mutta maanomistajien puhutteluun ja asian perinpohjaiseen selvittämiseen tarvitaan toisia asiaan perehtyneitä maanomistajia, paikkakuntalaisia tai paikallisia luottamushenkilöitä, joiden sanaan uskotaan ja joiden kieltä ymmärretään. Toinen voimanlähde oli Keso-toimikunnan sihteeri, opettaja Pertti Kokki. 4. Tämä toimikunta teki Kesonsuon rauhoittamiseen johtavan työn. Maanvilje221. Se teki kevättalvella 1973 joukon valmisteluja ja piti sarjan kokouksia, jotka johtivat erityisen Keso-toimikunnan perustamiseen 8. SUOMEN LUONTO 5/ 76 valtion luonnonsuojelunvalvoja kiinnittivät Kesonsuon rauhoittamiseen huomiota 1965-66, jolloin laadittiin ensimmäiset ehdotukset rauhoitussäännöksiksi. Rauhoitusta valmistelemaan asetettiin myös paikallinen toimikunta
yksi karttoihin yhteismaaksi merkitty suuri tila, joka kuitenkin osoittautui kahden kylän tilusten väliin jääneeksi alueeksi, joka ei kuulu mihinkään isojakokylään. metsästykseen ja kalastukseen jokija lampialueilla ja niiden läheisyydessä. 4.-30. ). Keso-toimikunnan vllsymlltöntll vetlljllll, lehtori Anna-Liisa Kaipiaista seuraavat maaherra Esa Timonen, Pertti Salolainen, Onni Itkonen, Pekka Borgja Mauri Raut• kari. Sivun 219 kartassa näkyvät tilat (22 kpl, yht. Käytännössä oikeus ei kuitenkaan osoittautune suojelulle kovin hankalaksi, sillä rakennuskelpoisen maan vähyys ja rakentamista säätelevät muut määräykset rajoittavat varsin tarkoin uusien erämajojen pystyttämismahdollisuuksia. Säännökset muotoutuivat Kesotoimikunnan järjestämissä kokouksissa, joissa oli maanomistajia ja viranomaisia asiasta neuvottelemassa. alkaen ja Koi ta joen ranta-alueilla muulloinkin. lllllninhallitus harkitsee luonnonsuojelulain 9 ja 10 § :n nojalla oikeaksi mllllrlltll ... On toivottavaa, että ne saadaan myöhemmin mukaan rauhoitusalueeseen. OMISTUSOIKEUKSIEN SELVITYKSET JA ALLEKIRJOITUKSET Ensimmäinen omistusoikeusselvitys saatiin kunnan verotoimistolta 1965. Rauhoitusalue käsittää tässä vaiheessa noin 1 400 ha Koitajoen eteläpuolista Kesonsuota. Pitemmän tähtäyksen tavoitteena on " ... Nykyisessä muodossaan Kesonsuon rauhoitusalue käsittää 66 tilaa, joilla on yhteensä 166 maanomistajaa. Maanomistajat saavat liikkua rauhoitusalueella marjastusaikana 10. Ilman tätä mittavaa työpanosta Kesonsuo olisi vieläkin rauhoittamatta. Silloin kun tällaiset oikeudet eivät ole ristiriidassa suojelutavoitteiden kanssa, ne ovat täysin paikallaan. SÄÄNNÖKSET JA ALUEEN LAAJUUS Luonnonsuojelulain nojalla on aikaisemminkin muodostettu suojelualueita, joilla maanomistajalle taataan tiettyjä oikeuksia, esim. metsästys-, kalastusja metsänhakkuuoikeus. Kesonsuon rauhoitussäännöksissä maanomistajien perinteiset suonkäyttöoikeudet turvataan varsin laajasti. lijä Heimo Ihalainen, itsekin Kesonsuon omistajia, sai tunnettuna paikallisena yhteistoimintamiehenä monet vastahakoiset maanomistajat vakuuttuneiksi suojelun tarpeellisuudesta. pidettävä Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan ehdottaman suokokonaisuuden saamista suojeluun myös Koitajoen länsija pohjoispuolella. Ilomantsin kunta laati toisen selvityksen 1973. Maanomistajien asenteet saattavat hyvinkin kypsyä ajan oloon. Vaikein ja eniten keskusteluja aiheuttanut kohta säännöksissä koskee erämajan rakentamisoikeutta Koitajoen rannan tiloille. Sen liittäminen rauhoitusalueeseen vaatii vielä toimenpiteitä. Kesonsuon rauhoitussäännöksissä kielletään pääsääntöi222 sesti lähes kaikki ihmistoiminta (ojitus, hakkuut, rakentaminen, metsästys, kalastus, liikkuminen 1. Nämä mainitut sekä kaikki muutkin Keso-toimikunnan jäsenet pyörittivät Keson rauhoitushanketta, järjestivät kokouksia, neuvottelivat maanomistajien ja viranomaisten kanssa, hankkivat asiakirjoja ja allekirjoituksia. 7. Maanomistajille, heidän seuralaisilleen tai edustajilleen turvataan kuitenkin oikeus mm. Rauhoitustyötä olisi selvästi auttanut se, että verotoimiston omistajaluettelon lisäksi oiisi saatu ajan tasalla oleva luettelo alueen tiloista SUOMEN LUONTO 5/16. Rauhoitusalueen sisälle on jäänyt toistaiseksi rauhoittamatta mm. Pitkospuita pitkin Kesoa vihkimlllln. Tämä olikin ainoa tapa saada maanomistajat allekirjoittamaan rauhoitushakemus. plllltökseen liittyvlllle kartalle rajatun Kesonsuon osan rauhoitetuksi ... noin 500 ha) ovat toistaiseksi jääneet rauhoituksen ulkopuolelle. Hakkuukiellon ulkopuolelle maanomistajien omaan käyttöön on jätetty kivennäismaasaarekkeiden metsiä, joiden käsittelyssä on kuitenkin otettava huomioon maisemalliset näkökohdat. 11., tulenteko, leiriytyminen, roskaaminen, moottoriajoneuvoilla liikkuminen, ym. " Maaherra Timonen lukee opastetaulun vierellll lllllninhallituksen plllltöstll. Näistä 8 on yhteisöjä, 2 yhteismaan tilaa, 1 kun-· nan, 1 seurakunnan ja 54 yksityisomistuksessa olevaa tilaa. Ellei joku voi osoittaa alueeseen ylimuistoista nautintaoikeutta, se katsottaneen maankäyttötoimikunnan selvityksien jälkeen kuuluvaksi valtiolle kruunun liikamaan luontoisena alueena
Kaikkein vaikeimmat tapaukset olisikin asian jouduttamiseksi jätetty rauhoituksen ulkopuolelle, mutta kun ne sattuivat rauhoituksen kannalta olennaisen tärkeän yhteismaan kohdalle, asiassa ei voitu hellittää. Henkilökohtaisten käyntien avulla hankittiin allekirjoitukset niiltä maanomistajilta, joita ei muutoin tavoitettu. Erityisesti niihin paikkoihin, joita pitkin Kesonsuolle tähän asti on kuljetettu, pystytettiin rauhoituskilvet. Lopullista maanomistajien lääninhallitukselle osoittamaa ja allekirjoittamaa rauhoitushakemusta edelsi vaihe, jossa kaikilta maanomistajilta pyydettiin kirjallinen suostumus rauhoitukseen edellyttäen, että suopuustosta maksetaan heille korvaus. tamat allekirjoitukset olivat uskomattoman kovan työn takana, eikä niiden hankkimisessa auttanut muu kuin asian kärsivällinen selvittäminen uudestaan ja uudestaan sekä tuttavien ja sukulaisten kautta tapahtuva suostuttelu. Muu Suomi on saanut esimerkin seurattavakseen. 223. Kesonsuon lintuparatiisin asukkaiden pesim:lrauha turvataan. _ja niiden rekisterinumeroista. Suon laidalle Isoon Sak:lsaareen rakennetaan piakkoin tarkkailutorni lintuharrastajien k:lyttöön. avulla antoivat tarvittavaa tietoa maanomistajille ennen allekirjoitusta. Perikuntien osalta vaadittiin perinnönjakoasiakirjat ja sukuselvitys sekä kaikkien perikunnan jäsenten allekirjoitukset. Maanomistajien jäljittäminen tuotti vaikeuksia erityisesti silloin, kun he eivät asuneet paikkakunnalla. Nyt oli onneksi käytettävissä Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston asiantuntemus ja varoja, sillä muutoin asia olisi pysähtynyt siihen. Kesonsuon omistajista kaukaisimmat asuivat Ruotsissa ja yksi oli merimiehenä ulkomailla. Peruskiven muurausvuorossa kunnanjohtaja Onni Ikonen. On täysin kohtuutonta olettaakaan, että maanomistajat tai edes asianharrastajat tällaisissa hankkeissa voisivat itse hankkia kaikki tarvittavat selvitykset ja asiakirjat. KARTAT JA MAASTOMERKINNÄT Rauhoitushakemusta seuraavina karttoina käytettiin peruskarttoja 1 : 10 000 sekä maanmittauskonttorista saatuja rekisterikarttoja 1: 10 000. Lääninhallitukselle ja maanmittauskonttorille tulisikin jo luonnonsuojelulaissa osoittaa tällaiset tehtävät viran puolesta, kuten esim. Lopullinen asiakirja on kunnioitusta herättävä asiakirja, jonka 25 sivulta löytyy yhteensä 361 allekirjoitusta todistajien nimet mukaan lukien. Vaikeutena olivat nyt joka tapauksessa ne tilat, jotka olivat hiljattain vaihtaneet omistajaa tai _jotka oli äskettäin lohkottu. Ruotsissa asia on järjestetty. Samanlaisin maalirenkain merkittiin myös kivennäismaasaarekkeiden metsät. Paikallisten asukkaiden allekirjoituksia varten järjestettiin sanomalehdissä ilmoitettuja tilaisuuksia, joissa Keso-toimikunnan jäsenet karttojen ym. Näille merkittiin rauhoitusalueen raja siten kuin se maastossa kulkee, suurelta osin tilojen rajoja noudattaen, eräin kohdin tiloja halkoen. Juuri tätä työtä varten olisi tarvittu paikallinen asiantuntija, sillä saantoketjujen selvittely Helsingistä käsin osoittautui varsin hankalaksi. Vanhentuneita tilan lainhuudatuksia jouduttiin täydentämään kauppakirjoilla tai lohkomistodistuksilla. Rauhoitushakemuksen jäljennös, asiaa selostava moniste ja valmiiksi frankeerattu palautuskuori oli myös lähetettävä kaukana asuville valtakirjalomakkeen lisäksi. Allekirjoitukset hankittiin useissa SUOMEN LUONTO •,/76 tapauksissa siten, että muualla asuville lähetettiin valmis valtakirjalomake, jolla asianomainen voi valtuuttaa Ilomantsissa asuvan sukulaisensa tai Keso-toimikunnan jäsenen allekirjoittamaan puolestaan Kesonsuon rauhoitushakemuksen. Ilman tätä välivaihetta lopullista hakemusta olisi ollut vaikea laatia. MuuKuusitoista ponnistusten vuotta ovat vihdoinkin tuoneet viralliset vihre:lt rauhoituskilvet Kesonsuon ymp:lrille. Tämä suostumusten hankkiminen oli näin laajassa hankkeessa tarpeellinen välivaihe, sillä sen avulla saatiin selville rauhoitukseen tulevat tilat ja koko suojelualueen muoto. Ne valmistettiin Helsingin keskusvankilan kilpimaalaamossa liikennemerkkialumiinille polttomaalaamalla. Maastoon raja merkittiin puihin 160 cm:n korkeudelle 3 cm levein keltaisin maalirenkain, jotka ovat avoimet rauhoitusalueelle päin. Pohjaväri on vihreä ja sillä valkoiset suorat kirjaimet
Säätiö maksaa korvaukset maanomistajille rauhoituksen saatua lainvoiman. D Kesonsuon luonnonsuojelualueen vihkiäiset 17.8.1976 Kun maamme toistaiseksi suurin yksityismaiden luonnonsuojelualue vihittiin tarkoitukseensa, suon laidalla lausuttiin monta velvoittavaa ajatusta: Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston varapuheenjohtaja Pertti Salolainen: Luonnonsoiden säilyttämiseen tähtäävä käytännön työskentely vaatii nykyaikana erityisen voimakasta kulttuuritahtoa ja laajaa suojelunäkemystä, sillä tiedämme, että maamme metsänparannuslainsäädäntö antaa arvoa soille lähes ainoastaan puunkasvatusalustana. Tämä lienee tärkein syy siihen, että maanomistajien hakemuksesta syntyneitä suojelualueita on meillä todella vähän. Luonnollista on, että metsänparannustöitä puuntuotantoon varatuilla alueilla voidaan silloin entisestäänkin tehostaa. Samanaikaisesti suojeluhankkeita on voimakkaasti edistettävä. Muutaman tilan kohdalla 224 runsas puusto jätettiin rauhoituksen ulkopuolelle. Lisäkilpi on pääkilven alla: "Lääninhallituksen päätöksellä alueella on kielletty: tulenteko, leiriytyminen _ja vahingonteko, moottoriajoneuvoilla liikkuminen ja kulkeminen ilman erityislupaa 1. Tätä varten Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto, joka oli ottanut Keson suojelun pääprojektikseen vuosiksi 1975-76, suoritutti Kesonsuon puuvarojen arvioinnin ja tilakohtaisten puustokorvausten laskemisen. Kesonsuon suojelualueen vihkiminen suoritettiin 17.8.1976 valtakunnallisena kulttuuri tilaisuutena, jota kunnioitti läsnäolollaan maakunnan korkein johto. KORVAUKSET Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö ei, merkillistä kyllä, tunne maanomistajille maksettavia korvauksia luonnonsuojelualueiden muodostamisesta aiheutuvista edunmenetyksistä. Valvoja neuvoo luonnosta kiinnostuneita kävijöitä. Neuvottelut maanomistajien kanssa ovat näistä tärkeimpiä. Suomen soihin upotetut metsänparannusvarat ovat lyhyessä ajassa saaneet aikaan uskomattoman tuhoisaa jälkeä suomaisemassa ja suoluonnossa, kun mukaan harkintaan ei ole otettu riittävästi luonnonsuojelunäkökohtia. Soiden luonto, maisema, linnusto, marjat, vaikutus maaperän ja vesistöjen vesitalouteen ja ilmakehään ovat saaneet väistyä paljolti yksipuolisen metsätaloudellisen hyödyntämistavoittelun tieltä. täällä Itä-Suomessa itse toteamassa, miten monet ennen niin kauniit luonnonmaisemat ovat totaalisesti pilalla. Ennen kuin viimeisetkin luonnonsuot on ojitettu, tulisi valtiovallankin havahtua. Kaikki kävijät ohjataan Hakovaaran kautta Isoon Säkäsaareen, jonne on rakennettu pitkospuupolku ja opastetaulu. Niillä korvaus maksetaan ojituksesta luopumisen aiheuttamasta haitasta. Jokaisen kansalaisen tulisi avoimin silmin käydä esim. Alueella on kesäisin valvoja, joka yhteistoimin Koitajoen kalastuskuntien valvojien kanssa huolehtii siitä, että rauhoitussäännöksiä noudatetaan. Suossa parrua voi heiluttaa, mutta sitä ei saa kovin helpolla irti. Vaikka Kesonsuo ei ole matkailukohde, vaan tiukan suojelun alue, jonne kävijöitä ei toivota, on rauhoitusalueella varauduttu luonnonharrastajien käynteihin. Lintuhavaintotomin rakentaminen Isoon Säkäsaareen on lähiajan ohjelmassa. Metsänparannuslainsäädäntöä olisi ensi tilassa muutettava siten, että arvokkaiden luonnonsoiden tuhoamisen tukeminen valtion varoin lopetetaan. Rauhoitusten aiheuttamien edunmenetysten korvaaminen kuuluisi ilman muuta valtiolle. Luonnonsuojelulaki antaa mahdollisuudet hyvinkin joustavien rauhoitussäännösten laatimiseen. Luonnonsuojeluun annetut varat ovat niukkoja pennejä metsänparannusmiljooniin verrattuina. Pääkilpi on virallisen rauhoituskilven kokoinen ja teksti on sama: "Lain nojalla rauhoitettu luonnonsuojelualue". Valtiovallalle on epäilemättä ikävää se, että Kesonsuon suojelualue on voitu toteuttaa yksityisen säätiön keräämin varoin eikä valtion varoin, kuten kulttuurimaassa kuuluisi tehdä. Suojelualueen vihkimisestä on tehtävä juhlallinen tapaus, jossa maakunnan ja paikkakunnan korkein johto on mukana. SUOJELUALUEEN VIHKIMINEN Luonnonsuojelualueen perustaminen on aina huomattava kulttuuritapahtuma, jota on syytä korostaa asianmukaisin toimenpitein. Niin kauan kuin tähän e1 ole mahdollisuutta, Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto pyrkii keräämään varoja kaikkein uhanalaisimpien biotooppien suojeluun tällä tavalla. Kesonsuon rauhoitus on osoitus siitä. Silloin kun kysymyksessä on valtakunnallista tai kansainvälistä tasoa olevan suojelualueen perustaminen, on maan ylintä johtoa pyrittävä saamaan vihkimistilaisuutta juhlistamaan. 11." Kilvet on kiinnitetty ruuveilla painekyllästettyyn 200-250 cm pitkään 10 x 10 cm parruun, joka on pystytetty maahan poikittaistukien avulla. 4.-30. Vaikka suojelutoimenpiteiden valmistelutyöt ennen pitkää siirtyisivätkin lääninhallitusten ja maanmittauskonttorien huoleksi, on paikallisilla asianharrastajilla runsaasti tehtäviä suojelualueiden muodostamisessa. Säätiöllä onkin käynnissä laaja valmistelutyö sopivien suojeluprojektien löytämiseksi ja· rahoituksen järjestämiseksi. Kesonsuolla maanomistajat halusivat korvauksen hakkaamatta jätettävästä suopuustosta. Isänmaamme on kohta vedetty täyteen ojituskoneiden viiltoja. MALLI TULEVILLE RAUH O ITUKSILLE Kesonsuon rauhoitus voi hyvin toimia esikuvana tuleville suojelualueille siinä, että maanomistajien perinteiset oikeudet kyetään säilyttämään suojelun päätavoitetta vaarantamatta
Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston projektijohtaja Pekka Borg: Kesonsuo on tähän asti suurin yksityismaalla maanomistajien hakemuksesta perustettu luonnonsuojelualue maassamme. Suolla kielletään linnuston pesimisrauhan turvaamiseksi lähes kaikki ihmisen toiminta, myös liikkuminen ilman erikoislupaa. Esim. Ministeriön asettaman soidensuojelutyöryhrnän puheenjohtajana minulla on erityisen suuri ilo esittää kiitokset kaikille niille osapuolille, jotka ovat olleet Kesonsuon rauhoitushankkeen takana. Kivennäismaasaarekkeiden metsien käyttöoikeus on jätetty maanomistajille. Karjalaisen osakunnan kotiseuturetki suuntautui Kesolle 196 7 ja sen osanottajat keskustelivat rauhoituksesta muutamien maanomistajien kanssa. Maanomistajille on kuitenkin taattu oikeus marjastukseen 10. Tämän vastuun kantaminen ei ole erityisen helppoa näinä aikoina, kun talousja tulopoliittisissa ratkaisuissa pyritään sellaiseen tulotason nostamiseen, joka edellyttää luonnon tuottokyvyn hyödyntämistä nyt ja tulevaisuudessa viimeistä piirtoa myöten ja jopa ylittämään sen. Suopuuston halc.kuu on kielletty, mistä haitasta maanomistajille maksetaan puuston nykyarvon suuruinen korvaus Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston keräämin varoin. Valtion varoista tällaista korvausta ei voida maksaa ja tämä lieneekin suurin syy siihen, että maanomistajien itse hakemia suojelualueita on Suomessa h~in vähän. On varsin luonnollista ja ymmärrettävää, että luonnonsuojeluviranomainen saa palata monilta virkamatkoiltaan takaisin melko tyhjin käsin ja ehkä pettyneenä kokemastaan. Kesonsuon ainutlaatuisen suoluonnon säilyttäminen on myös vakuuttava näyttö maaseutuväestön luonnonsuojelutahdosta ja oikein suuntautuneesta kotiseuturakkaudesta. Ruotsissa valtio maksaa tällaisia korvauksia ja yksityismaiden suojelualueita on siellä huomattavan paljon. Kesonsuon rauhoitus on hyvä esimerkki luonnonsuojelusta, jossa maanomistajien perinteiset oikeudet säilytetään vaarantamatta varsinaisia suojelutavoittPita. Tässä elintasokilpailussa luonnon omat arvot ja ekologiset näkökohdat joutuvat varsin usein maahan poljetuiksi. Ensimmäisiin käytännön toimiin ryhtyi Ilomantsin riistanhoitoyhdistys, joka opettaja Heimo Rautavan esityksestä sopi suon kermikeidasalueen metsästyskiellosta 1959. Kuitenkin viime kädessä tällaisen rauhoituksen onnistuminen riippuu paikallisesta tahdosta: maakunnan, kunnan ja maanomistajien suhtautumisesta asiaan. Soiden metsätaloudellinen ja teollinen käyttö on saanut viime vuosina niin laajat mittasuhteet ja toiminta edennyt niin nopeasti, että suojelusuunnitelmien läpivieminen ja toteuttaminen on erittäin suurissa vaikeuksissa. Toivoisin, että Kesonsuon rauhoittaminen veisi sanomaa muuallekin. lähtien sekä metsästykseen ja kalastukseen jokija lampialueilla ja niihin liittyvillä tulva-alueilla. Vuoden 1973 alussa asian pani vireille Ilomantsi-Seuran luonnonsuojelutoimikunta varmistuttuaan sitä ennen maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistosta ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahastosta saatavasta tuesta. Samoin on ollut valitettavaa todeta erityisesti valtiovarainministeriön kielteinen suhtautuminen luonnonsuojeluun. Kesonsuon luonnonsuojelualueen perustaminen tulee varmasti olemaan yksi tämän vuoden kohokohtia. Apulaisluonnonsuojeluvalvoja Antti Haapanen maaja metsätalousministeriöstä: Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistolla on hallinnollinen vastuu Suomen luonnon säilyttämisestä rikkaana ja kauniina myös tuleville sukupolville. Asian loppuun saattamista ei kuitenkaan ole luettava valtion viranomaisten kunniaksi, vaan niiden monien yksityisten ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston, jotka ovat työskennelleet voimiaan säästämättä asian puolesta. Keso-toimikunnan puheenjohtaja, lehtori Anna-Liisa Kaipainen: Tiettävästi ensimmäinen, joka tavallaan löysi Kesonsuon ja puhui sen rauhoittamisesta, oli lehtori Alpi Pynnönen 1930. Kesonsuo on meidän soistamme luonnonsuojeluarvoltaan merkittävimpiä. Tätä taustaa vasten Kesonsuon luonnonsuojelualueen perustaminen on rohkaiseva esimerkki vapaaehtoisen kansalaistoiminnan mahdollisuuksista saada aikaan pysyviä tuloksia. Luonnonsuojelulainsäädännön huomattavana puutteena on pidettävä myös sitä, että maanomistaja joutuu itse laatimaan rauhoitushakemuksen ja sen usein monimutkaiset säännökset, hankkimaan omistusoikeusja karttaselvitykset suojelualueesta sekä neuvottelemaan monista teknisistä yksityiskohdista eri viranomaisten kanssa. Täällä Kesonsuolla asiat ovat sujuneet hyvin, siitä kiitos lankeaa sille suurenmoiselle työlle, minkä Pohjois-Karjalan lääninhallitus, Ilomantsin kunta ja Keso-toimikunta ovat tehneet Kesonsuon hyväksi. Samalla kun Suomen luonnonsuojeluliitto onnittelee Pohjois-Karjalan väestöä merkittävästä kulttuuriteosta, Kesonsuon pelastamisesta tuleville sukupolville, liitto vetoaa kaikkiin kansalaispiireihin laajapohjaisen tuen saamiseksi monien muiden uhanalaisten luontokohteiden suojelutyössä. Suomen luonnonsuC!feluliiton toiminnanjohtaja Esko Joutsamo: Maassamme vietetään parhaillaan soidensuojeluvuotta, joka toimii osana Euroopan Neuvoston julistamasta kosteikkoalueiden suojelukampanjasta. Ilomantsin kunta ja maakunnallinen lehdistö on myös antanut hankkeelle tukensa. Asiaa on sitten hoitanut maanomistajien valitsema Keso-toimikunta. PielisenKoitajoen aluekomitean kokouksessa Ilomantsissa saatiin kuulla kuinka yksimielisesti ilomantsilaiset ovat valmiit suojelemaan luontoaan. Onpa julkisuudessa jopa väitetty luonnonsuojelua jonkinlaiseksi uhkaksi yhteiskunnan muulle toiminnalle. Nämä luvut eivät osoita pelkästään sitä, että Kesonsuo on suuri, vaan ennen muuta sitä, että luonnonsuojelualueiden pinta-ala meillä on hyvin pieni. voimakkaasta suojelutahdosta, mikä vallitsee Suomen kansan keskuudessa. Erityisesti soidensuojelussa ovat viimeiset hetket säilyttää Suomen suoluonnon kuva. Siltä taholta on annettu ymmärtää, että maahamme ei koskaan tulekaan niin hyviä aikoja, että luonnon suojelemiseksi voitaisiin nykyisten hyppysellisten sijasta antaa tuntuvasti enemmän varoja. Monet Ilomantsin matkani ovat kuitenkin olleet kannustavia. 225. Kun siitä on nyt saatu lääninhallituksen suojelupäätös maanomistajien hakemuksesta, on siitä syytä olla erityisen iloisia ja ylpeitä. Kesonsuo on pinta-alaltaan yli 20 kertaa suurempi kuin Pohjois-Karjalan kaikki yksityismaiden luonnonsuojelualueet yhteensä. Kesonsuon 1 400 ha :n suuruinen suojelualue on peräti 1/4 Suomen kaikista yksityismaiden suojelualueista, joita on perustettu vuodesta 1923 lähtien. Aika oli kypsä rauhoitukselle vasta 1970-luvulla, jolloin tulivat tietoon suunnitelmat Lylykosken perkaamisesta ja Koitajoen kansallispuistosta. Kun Kesolla maanomistajia on 166, ymmärtää ongelmien suuruuden. Kuluvana vuonna soidensuojelusta käytyä keskustelua ei ole kaikilla tahoilla tervehditty ilolla. 7. Ensimmäinen luonnonsuojelulain nojalla tehty rauhoitusyritys, jonka alkuunpanijoina olivat apul.luonnonsuojelunvalvoja Antti Haapanen ja Ilomantsin kunta 1965, ei kuitenkaan edennyt toimikunnan valintaa pitemmälle. Olen itse ollut valtion virkamiehenä selostamassa Kesonsuon arvoa 11 v sitten täällä suon reunalla. Tilannetta tulisikin pyrkiä parantamaan siten, että lääninhallitus ja maanmittauskonttori olisivat velvoitettuja huolehtimaan näistä valmistelutöistä
Tauno Toivonen Somerniemen rauhoitettu Yrttikorpi Juhlavuottaan viettll.vll. Eräät pari kilometriä Yrttikorven kaakkoispuolella sijaitsevat pienet järvet ovat jopa yli 30 metriä sitä ylempänä. Suurin lähde, suon länsipäässä, on 2-3 m leveä ja 5 m pitkä. Jään ja _jäätiköstä purkautuvien vesimassojen tuoma kiviaines huuhtoutui jäätikön edustalla lainehtivaan matalaan mereen. Vastaavanlainen muodostuma on esimerkiksi Tammelan ja Lopen rajalla sijaitseva, kansallispuistoksi suunniteltu Pernunnummi kirkkaine järvineen, harjuineen, lähdesoineen ja -puroineen. Suon "yrtti", miehenkorkuisena kasvava vll.inönputki viihtyy edelleen, yhdessll. muiden kasviharvinaisuuksien kanssa. aikana, jolloin soille ei annettu senkäll.n vertaa arvoa kuin nykyisin. Poikkeuksellisten vesiolojen vuoksi suojelualue ei ole pahasti kll.rsinyt edes aivan sen reunoille ulotetuista ojista. Muutamista avolähteistä ja suopinnan alla paikoin kuuluvasta lirinästä päätellen Yrttikorven alueella purkautuvan pohjaveden määrä on melkoinen. 226 Somerniemen Kaskiston Yrttikorpi on Lounais-Hämeen mielenkiintoisin ja valtakunnallisestikin merkittävä piensuo. SUOMEN LUONTO 5/76. Kasvistoltaan ainutlaatuinen lllhdesuo oli jo paikoin ehditty ojittaa, kun sen arvokkain osa, Väinö Heikkarin omistama 0. Merenrannoillamme kasvaa toinen rotu. Ilman tätä ympäristöään tuntuvasti korkeammalla sijaitsevaa, jättiläismäisenä pohjavesivarastona toimivaa hiekka-aluetta ei Yrttikorpea olisi olemassa. suojelu on ollut menestyksellistll.. vuotta sitten yhdistyksen aloitteesta toteutetulla Somemiemen Yrttikorven rauhoituksella. 1958. Kirjoittajan viimekesll.inen kll.ynti paikalla osoitti, ettll. Somemiffllm yrtti on komea vlinOnputld, joka muuten on meilll Pohjois-Suomen ja Lapin kasvi. 25-vuotias Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys on alusta lll.htien puolustanut sitkell.sti toimialueensa suoluontoakin, vielllpll. Se on hiekka-alueen liepeen lähdesuo, _j9llaisia maassamme on varsinkin Salpausselkien eli päätemoreenien alueilla. Suorastaan valtakunnallista arvoa oli lähes kaksikymmentll. EDELLYTYKSENÄ ON LUONNON PAINESÄILIÖ Vain muutama sata metriä Yrttikorvesta etelään on laskujoeton, puolitoistakilometrinen Pitkustanjärvi, joka on noin 10 metriä suota korkeammalla. Yrttikorven eteläpuolella sijaitsee laaja Johannislundin nummi, joka on syntynyt mannerjään reunan pysähtyessä kolmannen kerran. 7 hehtaarin laajuinen alue rauhoitettiin maanomistajan hakemuksesta Hll.meen lll.ll.ninhallituksen päll.töksellä 25. 2
Jättiläiskokoisia ovat myös mm. Suon länsipään lähteikköalueelta löytyi 9. Kukkivissa yksilöissä oli mainittuna päivänä sekä nuppukukintoja, kukkia että eri asteisia hedelmäryhmiä. 1960: Väinönput/r.en, Angelica archangelica, /r.asvupai/r.alla Somerniemellä. 227. 8. Toivonen, T. Myös poikkisuuntaisia ojia johtaa kohti suon pohjoisreunalla 100-200 m päässä virtaavaa jokea. Keskija länsiosassa on havaittavissa selvät suon pituussuuntaiset kasvillisuusvyöhykkeet. LounaisHämeen Luonto 8, s. dioeca), rahkasara (C. Sen länsiosassa on kuitenkin mielenkiintoinen avosuo, jonkinlainen jouhisara (Carex lasiocarpa) -juotti. paucijlora), mutasara (C. sitten vedettyjen ojien vuoksi, osa on voinut jäädä huomaamatta tämänkesäiseen käyntiin varatun ajan niukkuuden ja myöhäisen vuodenajan vuoksi. ERIKOISPIIRTEITÄ Yrttikorpi eroaa alueen muista lähdesoista lähinnä laajuutensa _ja vaihtelevuutensa puolesta. Tämän vaihettumisalueen lajeja ovat mm. Yhtämittaista lähteikköaluetta on noin puolen kilometrin pituudelta. NIITTYMÄINEN VYÖHYKE Muutaman metrin levyistä, varsin reheväkasvuista ylälaidetta seuraa suon keskija länsiosassa kalteva hetteinen vyöhyke. rönsyleinikki _ja niittykellukka. Jo juhannuksen maissa voi löytyä runsaasti hedelmiä. Suon yläreuna on varjoista kuusirinnettä, joka parilla askeleella vaihtuu karusta kangasmaastosta reheväksi, upottavaksi mutasuoksi. heleonastes) . 43-46. Uutta luonnonsuojelualuetta muodostettaessa on otettava huomioon myös ylälaidetta suojaavan tarpeeksi leveän metsäkaistaleen sisällyttäminen rauhoitusalueeseen tai avohakkuun kieltäminen tällä rinteellä. Rauhoitusanomuksessa olisikin pitänyt esittää ympäristö ojituskieltoon. Osa näistä on ehkä hävinnyt tämän lohkon reunoille lähes 10 v. Lounais-Hämeen Luonto 2, s. Muutkin kuin väinönputki kasvavat ravinnepitoisessa lähdemaastossa tavallista kookkaammaksi. D KIRJALLISUUTTA Toivonen, T. PIENEN RAUHOITUSALUEEN VAAROJA Mainittu nevamainen juotti sekä sen yläpuoleinen vetinen korpi ja osa ylälaidetta ja niittymäistä aluetta kuuluvat 1950-luvun loppupuolella muodostettuun vajaan hehtaarin kokoiseen luonnonsuojelualueeseen. Omistaja on myöntyväinen suon koko yläosan rauhoittamiseen, mikäli alueella kasvavan vähäisen puuston tuotto korvataan. Sen väliköissä tai mättäiköillä kasvavat mm. äimäsara (C. V. Suon läntisin, lähteikköalueen ulkopuolelle jäävä osa on ollut joskus peltona; nyt tämä kohta on kuusikorpea. 1976 230 cm korkea yksilö. Niittymäisen vyöhykkeen alareunalla on paikoin merkkejä vanhasta pitkittäissuuntaisesta ojasta. tuoksumaratti (Galium odoratum), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), metsätähtimö (S. Sen sijaan kasvaa mm. Sitä kasvaa usean sadan metrin matkalla suon ylälaiteessa tuhansin yksilöin. 1956: Kolmannen Salpauu elän lähdep,räi.Jiä alueita lut/r.imassa Somerniemellä. Suon itäosassa alkaa koivua ja kuusta kasvava lähdeperäinen kortteikkoinen korpi suoraan ylälaiteesta. Täällä ei väinönputkea enää esiinny, sillä lähteisyys on vähäistä. KORPEA JA RÄMETTÄ Alueen länsiosassa suon alaosan muodostaa suurelta osin ojitettu, lajistoltaan köyhä korpiviidakko. Hiirenporraskin voi olla miehenkorkuista (170 cm). Valitettavasti vain suon länsipään lähteiköt suon rehevin kohta jäisivät ilmeisesti pois tästä rauhoituksesta, koska ne kuuluvat eräälle perikunnalle. oederi), hanhenpaju (Salix rosmarinifolia), liereä sara, suokorte, raate, kurjenjalka (Patentilla palustris) ja nurmitatar (Polygonum viviparum). Tämä onkin mahdollista Maailman Luonnon Säätiön tuen avulla. limosa), hernesara (C. Viimemainitun korpivyöhykkeen alapuolella on melkein jokeen saakka ulottuva rahkaräme. longifolia), linnunsilmä (Chrysosplenium), imikkä (Pulmonaria), korpinurmikka (Poa remota), tesma (Milium), niinipuu ( Tilia) ja ennenkaikkea väinönputki ( Angelica archangelica) . sudenmarja, soikkokaksikko, lettovilla, tähtitalvikki (Moneses) ja liereä sara (Carex diandra) . 1957 merkitsin muistiin lisäksi hoikan villan (Eriophorum gracile), valkean piirtoheinän (Rhynchospora alba), tupasluikan (Trichophorum caespitosum), punakämmekän (Dactylorhiza incamata), rimpivesiherneen (Ultricularia intermedia) ja luhtakuusion ( Pedicularis palustris). Kesällä 195 7 näiltä tienoilta löytyi myös pari tupasta lettosaraa ( C. VÄINÖNPUTKI Yrttisuon kasvistollinen enkoisuus on miellyttävän voimakastuoksuinen, miehenkorkuinen väinönputki. Kookkaimman mitatun lehden pituus oli 170 cm ja leveys 145 cm. Paikoin pensaat valtaavat sen kokonaan, mutta sitä viehättävämpiä ja väSUOMEN LUONTO 5/ 76 rikkäämpiä ovatkin sitten pikku aukeat. näsiä ja rohtoimikkä, kesällä käenkukka, maariankämmekkä, mesiangervo, suo-ohdake ja suokeltto. Onneksi alueella ei ole tapahtunut ratkaisevaa vahinkoa. O n mm1ttam olemassa mahdollisuus, että varjoisaa ylälaidetta suojaavan puuston poistaminen muuttaisi alueen kasvistoa, ainakin sen runsaussuhteita. Vaatimattomampia mutta harvinaisempia ovat sykeröpiippo ( Luz.ula sudetica), soikkokaksikko (Listera ovata) ja hetesara (Carex acutiformis), joka kasvaa pitkin alareunaa, sekä suuritupsuinen lettovilla (Eriophorum latifolium). Näin pieni suoalue on kuitenkin varsin helposti haavoittuva, jos se ympäröidään ojilla. Väinönputkea ei ole löydetty muualta eteläja keski-Suomesta, ellei merenrantamuotoa oteta huomioon. 1519. Jo varhaiskeväällä niille antavat värikkyyttä mm
Muutaman yksityispalstankin metsähallitus on ostanut suojelutarkoituksia varten. Metsähallituksen rauhoittama suopinta-ala on vain runsaat 1 600 ha. Voidaanko tässä tilanteessa vielä olla suojelun suhteen optimistisia. Metsäntutkimuslaitoksen ilmoituksen mukaan oli KeskiSuomen piirimetsälautakunnan alueella suoritettujen ojitusten vaikutuksesta kuivuva suoala vuoden 19 7 3 lopussa 3 18 000 ha kaikkien omistajaryhmien mailla. TOTEUTUSNÄKYMÄT Vaikka Keski-Suomen soidensuojelusuunnitelma on mm1misuunnitelma, jonka puitteissa ei pystytä esittämään alueellisesti tasapainoista suojelualueverkkoa ja johon ei ole pystytty enää löytämään edes kaikkia suotyyppejä juuri nimeksikään, on varmaa, että suunnitelma ei toteudu. Soidensuojelun kannalta tilanne Keski-Suomessa, kuten muuallakin eteläisessä Suomessa on toivoton. Nyt se on ojitettu turvesuoksi. Turvetuotanto kuitenkin valtaa alaa tällä kansainvälisesti arvokkaalla suojelualueella. Näistä metsähallitus rauhoitti vus1, yksi jäi jostakin syystä rauhoittamatta. Näin .on käynyt mm. Muut yhtiöt eivät ole edes vastanneet seutukaavaliiton esityksiin. Jyväskylän metsänparannuspiiri on kuitenkin ollut yksi maamme tehokkaimpia soiden ojittajia, joten alkuperäisestä suosta biologisena elementtinä on vain vähän jäljellä. Kun Jyväskylän metsänparannuspiirin nykyinen virkamieskunta huomasi, että totaalinen ojitustoiminta jättää äkkiä pään vetävän käteen, se ryhtyi käytettävissään olevin keinoin jarruttamaan ojituskelvottomien soiden ojitusta. Suojelukohteista vus1 käsittää vain ojitusrauhoituksen. Sen sijaan tutkimusvaraus on Vapon toimesta tehty niin metsähallituksen kuin Rosenlewinkin rauhoittamille soille, eivätkä edes kaikki umpeenkasvavat järvet jää Vapon tutkimuksilta rauhaan. SUOJELUSUUNNITELMA Keski-Suomessa jäänee haaveeksi 5 %:n suojelu suoalasta. Se mikä varmimmin tapahtuu, on ojitustoiminnan jatkuminen ja turvetuotannon elpyminen. SOIDENSUOJELUOHJELMAT Keski-Suomen tämänhetkinen toteutettu soidensuojelu keskittyy miltei yksinomaan valtionmaille. Yhdestoista hetki on lyönyt ja edelleen vain odotetaan jotakin tapahtuvaksi. D SUOMEN L UONTO 5/76. Täydennystutkimukset tehtiin jo viime kesänä eivätkä ne tuoneet kovin paljon uutta esille. Yksityisten omistuksessa olevaa suota ei ole Keski-Suomessa rauhoitettu hehtaariakaan. Soidensuojelusuunnitelman I osa käsittää 4 7 suota, joiden yhteinen pinta-ala on 8 031 ha (vain 2 % Keski-Suomen soiden pinta-alasta). Valtiovalta ei ole kuitenkaan säätänyt riittävästi keinoja, ja niinpä yksityiset maanomistajat omin kustannuksin ojittavat täysin kannattamattomasti soita. 395 000 ha. Kun lukuun lisätään arvio vuoden 197 3 jälkeisistä ojituksista sekä Joutsan ja Kuhmoisten ojitussuoritteet, saadaan Keski-Suomen tämänhetkiseksi ojitetuksi pinta-alaksi n. Näistä noin kymmentä voidaan pitää ojittamattomina mukaan lukien neljä metsähallituksen rauhoittamaa suota. Vielä rauhoittamattomia uhkaa ojitus. Metsähallituksella on KeskiSuomessa kaikkiaan 14 suojelukohdetta, joista osa on rauhoitettu seutukaavaliiton aloitteesta. Maanomistusoloista johtuen rauhoitusalueet eivät yleensä käsitä suota kokonaisuudessaan. Vapo on ilmoittanut olevansa kiinnostunut aloittamaan turvetuotannon suojelun kannalta kaikkein arvokkaimmilla soilla. Martti Salminm KeskiSuomen soiden loppu Oheinen katsaus Keski-Suomeen on vain esimerkki; yhtä lohdutonta on muuallakin maan eteläpuoliskossa, koska mahtavan soidentuhoamiskoneiston vastapainona meillä ei ole vieläkään voimia, varoja eikä keinoja soiden suojeluun. Kansainväliseen Project Telma -ohjelmaan kuuluu Keski-Suomesta Leivonmäen Haapasuo, jota on myös ehdotettu Rutajärven-Haapasuon kansallispuistoon. 335 000 ha eli 83 % suoalasta. suojelusuunnitelmaan kuuluvilla soilla Haapasuolla ja Pihtiputaalla. Keski-Suomen soista on nimittäin jo 4/5 ojitettu. Suurista metsäyhtiöistä vain Rosenlew on ilmoittanut rauhoittaneensa sisäisellä päätöksellään kolme suoaluetta ja seutukaavaliiton esityksestä kyseinen yhtiö on täydentänyt omia tai metsähallituksen rauhoitusalueita ainakin kolmessa tapauksessa. 1960-luvun puolivälissä tehtiin valtionmaiden soidensuojeluohjelma, joka sisälsi kuusi rauhoitusehdotusta. Jäljellä olevasta ojittamattomasta suoalasta osa on järvenrantasoita, osa ojitusalueiden keskellä olevia entisiä rimpialueita jc/, osa pieniä erillisiä suolaikkuja. Kun 1950-luvulla kansallispuistosuunnitelmia tehtäessä ei uskottu soidensuojelun olevan erityisen tarpeellista niiden valtavan määrän johdosta, on tilanne nyt se, että soiden todellisesta ti228 lasta ei ole ollut riittävästi tietoa tai esitettyjä tosiasioita ei ole uskottu. Seutukaavaliiton tutkijoiden toimesta on tarkastettu tähän mennessä yli 100 suoaluetta. Keski-Suomessakin on monia suovaltaisia pitäjiä, joista nyt löytyy tuskin yhtäkään luonnontilaista suota. Suojelusuunnitelmaan sisältyvistä varsinaisista soista vain vajaalle 500 ha:lle Vapo on antanut vapauttavan tuomion. Nykyisen Keski-Suomen läänin suoala on arvion mukaan noin 404 000 ha, mistä Keski-Suomen piirimetsälautakunnan alueen osuus on n
Aineopettajajohtoiseen soiden opiskeluun kuuluu kiinteästi myös käynti paikan päällä selvittelemässä suon ekosysteemiä. Nykyaikaisessa koulubiologiassa järjestetään, paikkakunnasta, koulusta ja erityisesti opettajasta suuresti riippuen, eripituisia retkiä lähiympäristöön. Mikäli vain jonkinlainen lähistön suo on jäänyt ojittajilta rauhaan! Tällaisia opetuskohteita on syytä aktiivisin toimin varata (ks. Jos koulun ulottuvilla vielll on soita, niitll kannattaa kllyttllll tehokkaasti sekll biologian ettll luonnonsuojelun opiskeluun uppoamisen uhallakin! Ellei opetuskohteiden tulevaisuutta ole jo muulla tavoin turvattu, on syytll kllynnistllll pikaiset toimenpiteet niiden vastaisenkin käytön varmistamiseksi. luokalla. luokan siis ala-a!Yteen kurssiin, missä opetuksesta huolehtii kymmenkuntaa muutakin ainetta opettava luokanopettaja. Matti Leinonen ja Pekka Mustakallio Suot opetuskohteina Nykyajan kouluopetus, joka perustuu ekosysteemiajatteluun, voi tuskin olla tehokasta ilman maastotyöskentelyä. SUOMEN LUO NTO 5/76 SUOT PERUSKOULUN KURSSISSA Koulun biologian opetus perustuu nykyään ekosysteemien muodostamiin kokonaisuuksiin. Soiden ja vesien opetuksessa lienee jonkinmoinen etu metsiin verrattuna se, että suot opiskellaan peruskoulun yläasteella aineopettajan johdolla. Yhden kokonaisuuden muodostavat suot, jotka käsitellään peruskoulun 7. Koska suot ovat olennainen osa suomalaista luontoa, on selvllll, että niitä tarvitaan myös opetuksessa. Siksi on pidettävä huoli siitä, että koulujen ulottuvilla on kohtuuetllisyydellä erilaisia ekosysteemejä, myös luonnontilaisia. Näistä asioista on hiljattain puhuttu tämänkin lehden palstoilla (Suomen Luonto 4/1975). Pelkästään koulujen ja niiden opettajien lisäksi asialla voivat olla muutkin luonnon ystävät ja suojelijat, erityisesti luontoliittolai229. Suomen Luonto 4/197 5). Esimerkiksi metsien, sisävesien ja soiden ekosysteemien opiskelu peruskoulun opetussuunnitelman esittämällä tavalla edellyttää omakohtaista perehtymistä asianomaisiin luonnonkohteisiin. Metsien ekosysteemi taas kuuluu peruskoulun 6
Retkeily, laboroinnit ja ryhmätyöt sovitetaan työtunneille, joiden aikana paikalla on vain puoli luokkaa eli noin kuusitoista oppilasta. set. Sen aikana työkirjoista katsellaan etukäteen, mitä kaikkea maastossa tullaan tekemään. MITÄ SUOLLA OPITAAN Maastoon suuntautuvan retken pohjana on tavallisesti valmistelutunti. Tämän lisäksi varsinaisilla oppitunneilla käsitellään sekä kasviettä eläinlajistoa sekä rakennetaan suon ravintoketjuja, -verkkoja ja -pyramideja. luokalla on biologian käytössä kaikkiaan vain 15-1 7 oppituntia ja saman verran ns. SUOMEN LUONTO 5/ 76. set kirjataan muistiin. Pllllpaino on ekosysteemin toiminnan tarkastelussa. Työtehtävissä olevat vaikeat tai epäselvät käsitteet selvitetään. Oppituntien aikana olisi soista selvitettävä ainakin soiden määrä ja jakautuminen koko maassa, syyt soiden runsauteen, soistumistavat, suotyypit ja suoyhdistymätyypit. Tällaiseen ei kannata tuhlata aikaa opetuskohteessa, m1ssa innostuneiden, mutta samalla perin 230 Peruskoulun seitsemllnnellll luokalla opiskellaan mm. Soiden suojelusta ja taloudellisesta käytöstä oppilaiden tulee saada selkeä ja ajankohtainen kuva. valo, lämpötila, luokalle haavien ja seulojen tuulisuus, veden määrä ja laatu, avulla selkärangattomia pikkuerityisesti happamuus, veden liikeläimiä myöhemmin tutkittakuminen suolle ja suolta sekä viksi. hätäisten oppilaiden ohjauksessa lajista, toisaalta tehdään yksinon muutenkin aivan tarpeeksi kertaisia ruutuanalyysejä, joilla puuhaa. On myös syytä etukäteen tarkastella, millaisia havainto-, keruuja pyyntivälineitä otetaan mukaan ja miten niitä käytetään. Tllmlln ja viereisen sivun oppikirjanllytteet havainnollistavat, millaisiin seikkoihin kiinnitetlllln suoretkillll huomiota. soita. Tällaisilla maastoretkillä pyritään kvantitatiivisiin kasviljos missä huomaa opettajan amlisuusarviointeihin. Toisaalta siitä, sattuuko opettaja tai joku koetetaan selvittää alueen kasvioppilaista olemaan ornitologi. Varattuja kohteita voivat toki muutkin kuin koulut käyttää retkeilyyn ja luonnontuntemuksen opiskeluun. Eri ekosysteemien opiskeluun käytetyt tuntimäärät hieman vaihtelevat sen mukaan, missä päin maata ollaan ja millaista luontoa lähiympäristössä on tarjolla. 7. Sen sijaan Tämän jälkeen perehdytään lintujen havainnointi riippuu suon kasvillisuuteen. Nisäkkäiden jäljet ja jätöksuon profiili. Näiden oppituntien aikana on käytävä läpi soiden, sisävesien, Itämeren ja valtamerien ekosysteemit! Työtuntien tavoitteena on varsinaisilla oppitunneilla opittujen asioiden syventäminen, lajintuntemuksen harjoittelu ja luonnontutkimuksen perustaitojen opiskelu. työtunteja. Esim. MITÄ OPPITUNNILLA OPITAAN Biologian opiskelun paha pulma peruskoulun yläasteella on tuntien vähäisyys. Suolla tarkastellaan työkirjan Suon eläimistön tutkiminen tehtävien perusteella aluksi ekoyhden parituntisen retken aikana systeemin fysikaalisia ja kemia!on tietenkin vaikeampaa. Tavallisia ympäristötekijöitä, joihin lisesti pari ryhmää kerää koko kuuluvat mm. Samalla kiinmatin perin monitahoiseksi nitetään huomiota monien suotyöksi onhan kyseessä pahimkasvien kuivakkokasveja muistutmassa murrosiässä oleva oppilastaviin piirteisiin ja koetetaan hajoukko ! kea ilmiölle selitystä
luokan oppilaat, joilla maantieteen kurssina on Pohjoismaiden alue, pitävät kurssin luonnonmaantieteellisestä osasta paljon enemmän kuin yleisesti kuvitellaan. Oman lukunsa ansaitsee lähiaikoina ilmeisesti nopeasti kasvava leirikoulutoiminta. Jos leirikoulu perustuu pääasiassa biologian opiskeluun, kuten ainakin tähän asti on useimmiten tehty, käyttökelpoisimmat kohteet ovat tämän maan kolme "peruselementtiä" metsä, järvi (meri) ja suo. Jo pelkkä marjatai sieniretki syksyiselle suolle tarjoaa "ilmaisen", mutta tehokkaan mahdollisuuden kehittää asenteita ymmärtämään luonnonsuojelun pyrkimyksiä. luokkaretket, kannattaisi erityisesti biologian ja ma,J.ntieteen opettajien suunnata nykyistä useammin luonnonkohteisiin, eriasteisille luonnonsuojelualueillekin. vesitasapainon säätelijöinä. Siispä sellaista tietoa isäinsä maasta heille annettakoon, vaikkapa suoretkellä. Lopuksi koetetaan tehdä yhteenveto suon ekosysteemistä. Turpeen rakennetta selvitetään mikroskoopilla. D 231. Tässä yhteydessä on hyvä tilaisuus korostaa myös suoekosysteemin herkkää haavoittuvuutta ja luonnontilaisten soiden merkitystä, esim. Kasvija eläinlajista on peruskoulun kannalta sopivan suppea (monille harvinaisuuksille ei nykyoloissa jää aikaa), niiden keskinäiset riippuvuussuhteet selkeät ja niihin vaikuttavat ympäristötekijät helposti pääteltävissä. Suolta kerätyt kasvit nimetään ja kiinnitetään ryhmätyönä alustalle ja sen jälkeen luokan seinälle lähinnä lajintuntemuksen harjoittamiseksi. MUU KÄYTTÖ Jos opetuskohteeksi varattu alue on tarpeeksi suuri ja kestää kulutusta, sitä on syytä käyttää myös eri yhdistysten retkeilytoimintaan. Myös luonnon käytön ja suojelun teemat sekä niiden väliset ristiriidat saadaan havainnollisesti esille. Omien kokemustemme mukaan hyvin organisoitu luontoretki tarjoaa aivan yhtäläistä, ellei suurempaakin tyydytyksen tunnetta murrosikäisille retkeläisille kuin tavanomainen kaupunkikohde. SUOT OPETUSKOHTEINA Suot ovat siinä suhteessa kiitollinen opetettava kokonaisuus, että ekosysteemin perusrakenne ja toiminta voidaan esittää tarpeeksi yksinkertaisesti, "järkeenkäyvästi". !emme myös havainneet, että esim. peruskoulun 9. Siten leirikoulupaikkoja haettaessa ja myöhemmin leirikoulukeskuksia rakennettaessa on huolehdittava siitä, että lähistöllä on kouluopetukseen soveltuvaa suota, mieluimmin sekä luonnonvaraista etti.i ojitettua. Maastossa tehdyt muistiinpanot tarkastetaan ja havainSUOMEN LUONTO 5/76 noista keskustellaan. MITÄ SUORETKEN JÄLKEEN_ TEHDÄÄN. Kunnon eväsretki syksyisellä (tai keväisellä) suolla mukana sopivat annokset tietoa, taitoa ja asenteita vaikuttaa varmasti luonnonsuojelun eduksi. Retken jälkeinen tunti pyorn normaalisti vielä retken teeman ympärillä. Peruskoulun yläasteella tehtävät monenlaiset opintoretket, ns. Kerätyt selkärangattomat pyritään määrittämään ainakin ryhmän tarkkuudella. Varsinkin pienillä soilla kannattaa kuitenkin välttää jokavuotista kasvien keräämistä ja käyttää sen sijaan edellisten luokkien tai opettajan itsensä keräämää materiaalia
Hirven ravintoon kuuluu useita suokasveja, esim. Kolmantena tekijllnä vaikuttanee metsänparannustoiminnan voimakkaasti propagoima ajatus, että ojitukseen liittyvä lannoitus olisi aina ja ilman muuta myös riistalle edullista. Seuduil1a, missä suot ovat laajoja ja lehtipuita kasvaa kovilla mailla vain vähän, hirvet suorittavat selviä vuodenaikaisia vaelluksia kesäksi soille ja talveksi korkeammille maille. läh. Suomen Luonnon metsäpeuranumero 6/1972). Syitä lienee monia; yksi niistä on varmaan ojitusta seuraavien muutosten verkkaisuus, joka vaikeuttaa syysuhteiden oivaltamista. Sen sijaan valkohäntäpeura ei juuri käytä hyväkseen soita, jotka ehkä pikemminkin ovat sille leviämisesteitä. Metsästyskortin lunastaa vuosittain yli kaksisataatuhatta suomalaista. Suoympäristö rikastuttaa lajistoa ja tarjoaa usein elinmahdollisuudet suuremmille yksilömäärille kuin pelkät metsäympäristöt. Tietenkin osa lajeista käyttää yksinomaan kovan maan metsiä, viljelyksiä tai varsinaisia vesiympäristöjä, mutta erittäin harva niistäkään hyötyisi soiden korvautumisesta yksitoikkoisilla, laajoilla metsäalueilla. Lukuisat lajit hyötyvät etenkin suon ja metsän vaihettumisvyöhykkeen ns. Suot ovat riistaeläintemme tllrkeää elinympäristöä, joten ne ovat myös riistantuotantoalueita. Riistatalouden, kuten eräiden muidenkin talousmuotojen kannalta soilla on sekä metsän että vesien ominaisuuksia; ne edustavat ikäänkuin välittävää tuotantoaluetyyppiä. Kaiken kaikkiaan suot lisäävät luontomme monipuolisuutta ja vaihtelevuutta, ja siitä hyötyvät lukuisat riistalajimme. METSIEN RIISTAELÄIMET SOIDEN KÄYTTÄJINÄ Alkuperäisille hirvieläimille, hirvelle ja metsäpeuralle, soiden runsas ruohokasvillisuus on kesällä tärkeää. Pirkola Suot riistamaina Suomalaiset ovat aina arvostaneet suuresti metsästystä, aikaisemmin elinkeinona, nykyisin pllllasiassa harrasteena. Talvella kasvinsyöjälajit käyttävät pääasiassa puuvartisia 232 kasveja eivätkä siten silloin tarvitse soita, mutta kesällä soiden runsas ruohokasvillisuus on niille tärkeä. Suot ovat sekä metsien että vesien riistaeläinten elinympäristöä, mutta nykyisistä riistalajeistamme ainoakaan ei ole aivan yksinomaisesti suolaji. raate ja eräät pajut. Muuttavista riistalinnuista monet pesivät metsissä, mutta ruokailevat soilla ja tuovat sinne aikanaan poikueensakin. Varsin monelle suot ovat tärkeitä kaikkinakin vuodenaikoina, mutta kesällä ne ovat eräiden lajien jopa yksinomaista elinympäristöä. Todennäköisesti jo ilmastolliset seikat estävät valkohäntäpeuraa muodostamasta pysyviä kantoja seuduille, missä soiden osuus luontaisesti on suurin. Myös riistakantojen luontaiset tai muista syistä johtuvat vaihtelut vaikeuttavat havaitsemista. Erityisen selvä merkitys soilla on eräille suurriistalajeille, kuten hirvelle ja etenkin metsähanhelle. Riistaeläimetkin hyötyvät eniten runsasravinteisista, reheväkasvuisista soista, mutta liikkuvina ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen karuihin oloihin sopeutuneina alkuperäiset riistalajimme kykenevät käyttämään tehokkaasti hyväkseen myös muuntyyppisiä soita. Alkuperäisistä riistalajeistamme useimmat kuuluvat itäiseen eläimistötyyppiin, ja ne ovat sopeutuneet juuri soiden ja metsien loputtomaan mosaiikkiin. Useinkin ne tarvitsevat välttämättä vettä, ja sitä on yleensä aivan riittävästi pienissä suolampareissa, rimmissä, allikoissa ja jopa kuljuissa. Matti K. Pienemmistä riistanisäkkäistämme useimmat ovat tyypillisiä SUOMEN L UONTO 5/76. Jossain määrin se ruokailee aivan avoimillakin soilla, mutta sen erityisen tyypillisiä kesäisiä ruokamaita ovat soiden halki virtaavien puronvarsien ja soiden laitamien lehtipuuja pensaskasvustot. reunavaikutuksesta, joka tarjoaa monipuolisemmat ravinnonsaantimahdollisuudet, suotuisamman pienilmaston ja jopa pare_mpaa suojaa kuin pelkkä metsä tai suo. Metsäpeura on hirveäkin selvemmin soiden asukas; itse asiassa "suopeura" olisikin sille kuvaavampi nimi (ks. On varsin yllättävll.ll., että taaja metsästäjäjoukkomme ei ole voimakkaammin reagoinut siihen perusteelliseen mullistukseen ja hävitykseen, joka on jo lähes tuhonnut maan eteläpuoliskon suoluonnon. Useimmat tärkeimmät riistaeläimemme ovat tavalla tai toisella sidoksissa suoympäristöön
Metsähanhikannan säilyttäminen ja elvyttäminen on soidensuojelun voimakas lisäperuste. Niinikään metsähanhien muuttoreiteillä ja talvehtimisalueilla sijaitsevat valtiot odottavat Suomelta pitkäjänteistä ja vastuuntuntoista suhtautumista metsähanhien lisääntymisympäristöihin. Ainakin Suomenselällä ja Maanselän eteläosissa on joukko potentiaalisia hanhisoita, joille metsähanhikanta voidaan kenties palauttaa, jos nämä suot säilyvät. Soillahan sijaitsevat hyvin yleisesti sen soidinpaikat. Metsähanhikannan sllilyttllminen Ja elvyttäminen on soidensuojelun voimakas lisäperuste. Se elää tosin myös vähäsoisten seutujen metsälammilla, mutta valtaosa maamme metsähanhikannasta kenties jopa yli 90 % elää suurilla suoalueilla. Riekkoa voidaan pitää jopa voittopuolisesti suolajina, joka metsäympäristössäkin elää laiteiden soistuneilla kankailla tai sellaisilla metsäalueilla, joilla on ainakin paikoin suopainanteita. kaikki puolisukeltajat sekä tukkaja punasotka ovat sopeutuneet ainakin jossain määrin myös suoympäristöön. Suurilta yhtenäisiltä metsäalueilta riekko puuttuu, joten suoalan pieneneminen tulee ilmeisesti pienentämään riekkokantaa. Selvimmin soita karttaa ehkä haapana; lapasorsan, heinätavin ja punasotkan vähyys soilla johtunee siitä, että nämä lajit ovat vasta levittäytymässä maamme soistuneimpiin osiin. Metsähanhi käyttää erittäin tehokkaasti hyväkseen soiden kenttäkerroksen kasvillisuutta läpi lisääntymiskauden, joskin se samalla tarvitsee myös ainakin jonkinlaista vesiympäristöä. Suot eivät näytä estävän minkään alkuperäisen nisäkäslajimme leviämistä, ja monet lajit hyötyvät selvästi niiden reunavaikutuksesta. Kaikki metsäkanalintumme, kiirunaa lukuunottamatta, ovat ainakin jossain määrin sopeutuneet soiden hyväksikäyttöön. Runsaslukuisin suosorsa on tavi ; voitaneen jopa arvioida, että suot tuottavat puolet koko tavikannastamme. Sinisorsa, jouhisorsa ja tukkasotka esiintyvät niinikään melko yleisesti soiden lampareissa ja suurten suoalueiden järvissä. Teerelle suomaisena on tärkeä ainakin sosiaalisen käyttäytymisen kannalta. Linnuston perusteella toteutettu soidensuojelu koituu siten mm. Valtaosa maamme riekkokannasta elää suurien suoalueiden tuntumassa, joskin riekko joskus elää täysin suottomillakin alueilla, esimerkiksi suurjärvien saarissa. Niiniklllln metsähanhien muuttoreiteillä ja talvehtimisalueilla sijaitsevat valtiot odottavat Suomelta pitkäjänteistä ja vastuuntuntoista suhtautumista metsähanhien lisllllntymisympllristöihin. Onhan kysymyksessä alkuperllisen elllimistömme laji, joka tarjoaa arvokkatta luonnonelämyksiä kaikille soilla liikkuville ja jonka maamme parisataatuhatpllinen metsästJjäjoukko arvostaa erittäin korkealle suurriistana. metsähanhen hyödyksi niissäkin tapauksissa, joissa laji ei nykyisin suolla pesi. Epäilemättä riekon elintavat ovat sopeutuneet soiden pienilmastoon ja aukeaan suomaisemaan. Teeriparvet kerääntyvät niillä muulloinkin kuin varsinaisena soidinaikana. Suomme kykenisivät ilmeisesti ylläpitämään nykyistä isompaakin metsähanhikantaa ja lajin esiintymisalue voisi olla nykyistä paljonkin laajempi. Sama koskee metsoa, joka tosin ei välttämättä tarvitse aukeaa suomaisemaa, mutta jonka poikueille soiden reunavaikutus tarjoaa erinomaiset elinympäristöt ja jonka soidinpaikat ja talviset asuinalueet luonteenomaisesti sijaitsevat korvissa ja rämeillä. MONET VESIRIISTALAJIT OVAT TYYPILLISIÄ SOIDEN ELÄJIÄ Sorsalinnuista mm. Turkiseläimistä mainittakoon kettu, joka käyttää yleisesti hyväkseen soiden runsasta lintuja pikkunisäkästuotantoa. Onhan kysymyksessä alkuperäisen eläimistömme laji, joka tarjoaa arvokkaita luonnonelämyksiä kaikille soilla liikkuville ja jonka maamme parisataatuhantinen metsästäjäjoukko arvostaa erittäin korkealle suurriistana. Kannan tihentyessä tullaan kenties näkemään, että ne levittäytyvät lintuvesien ihanneoloista soille samaan tapaan kuin naurulo~ki ja töyhtöhyyppä aikaisemmin. Metsähanhi näyttää erityisesti suosivan laajoja, aukeita ja runsasravinteisia soita, joiden muukin linnusto on yleensä runsasta. Metsähanhi on vesilinnuista_mme selvimmin soiden laji. puustoa muuttavat toimenpiteet eivät ilmeisesti mitenkään pysty korvaamaan soiden reunavaikutusta teeripoikueiden elinympäristönä, koska sen edullisuus perustunee ennen kaikkea pienilmastoon ja kosteussuhteisiin. D. metsälajeja; ainoa suhteellisen usein soilla esiintyvä laji on metsäjänis, joka sekin liikkuu enimmäkseen soiden laitamilla. Suomaiseman voivat teerelle kuitenkin korvata suuressa määrin muunkinlaiset aukeat. SitävasSUOMEN LUONTO 5/76 toin avohakkuut tms
hehtaaria. Yhden tunnin aikana hillaa voidaan kerätä 0.5-5 kg, kun hehtaarisadot vaihtelevat 10200 kg/ha. Myös avosoiden rahkamättäiltä löytyy toisina vuosina runsas sato. Tuulisuojien on todettu lisänneen kukintaa ja sitä kautta marjasatoa. MESIMARJA on toinen ruusukasvien heimoon kuuluva marja, joka viihtyy mm. Soiden kerll.ilytuotteita on myös alettu eri tahoilla tutkia. Myöhäisen lumipeitteen vaikutus on erityisen selvästi havaittavissa ns. Seuraavassa esitetään tähän asti saatuja tuloksia. Hinnaltaan se on yleensä hillaa kalliimpi. Viime vuosiin asti soiden marjaja sienisatoihin on suhtauduttu vähättelevästi. Marjoakseen hyvin hilla vaatii pohjavesitason pysymistä välillä 10-30 cm, myös alemmat pohjavesipinnat voivat antaa kohtalaisen sadon. Monet tienvarsien hyvät hillasadot aiheutunevat lumiaitojen ja lumiauravallien keräämien lumimassojen positiivisesta vaikutuksesta. Luonnonsatojen suuruus lienee 50-200 kg/ha hyvillä kasvupaikoilla, mutta viljeltynä se SUOMEN LUONTO 5/76. Suuretkaan käyttömäärät ja hyvätuottoisetkaan suot eivät tämän vuoksi ole näkyneet niin selvästi numeroina ja markkoina, että ne olisivat vaikuttaneet ojitussuunnitelmiin. Sen kaupallinen viljely on aloitettu, ja sitä on onnistuneesti risteytetty vadelman kanssa. Tällä hetkellä tutkimus on siis käynnistetty. Soiden metsittyminen hidastaa jonkin verran lumen sulamista keväällä, jolloin hallariski kukinta-aikana vähenee, kuten myös raeja rankkasateiden aiheuttamat vauriot. Karujen rämeiden vaotuksella 2-10 metrin välein on todettu hillasadon lisääntyvän, samoin kulotuksella, hiekka, soraja turvekatteilla on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia hillasatoon. Valitettavasti kiinnostus on herännyt kovin myöhlllln monen pitäjän parhaat hillaja karpalosuot onjo ehditty ojittaa. ohutturpeisilla kasvupaikoilla. Näin hyviä satoja antavat yleensä harvapuustoiset rämeet tai tiheämpipuustoiset korvet. 1970-luvun alussa aloitti toimintansa myös LUMMES-toimikunta (luonnonmarjojen ja metsäsienten viljelytoimikunta), jonka palkkaamana on toiminut kaksi ympärivuotista tutkijaa tavoitteenaan puolukan ja hillan viljelyn kehittäminen. LUMMES-toimikunta on työskennellyt myös sienitutkimuksen elvyttämiseksi maassamme. SUOMUURAIN ELI HILLA on arvokkain suon antimista. Yliopistot ovat aloittaneet tutkimustyön suomarjojen ja -sienien parissa kuten myös ammattikasvatushallitus, joka on paneutunut 234 lähinnä valistustoimintaan ja kaupan organisointiin liittyviin kysymyksiin hyvin tuloksin. Hyvänä hillapaikkana pidetään sellaista suota, jonka hehtaarisato ylittää 30 kg. Syvällä ojituksella on ensin positiivinen, mutta myöhemmin negatiivinen vaikutus hillasatoon. Hillan istutus onnistuu parhaiten pistokkaiden avulla. Helsingin kauppatorilla joutuu hillakilosta maksamaan 30-50 mk ja Pohjois-Suomessakin lähes 30 mk. Lannoituksen on todettu lisäävän marjojen kokoa, mutta hehtaarisatojen kohoamisesta ei ole saatu varmaa näyttöä. sitll., missä määrin puunja marjantuotantoa voidaan harjoittaa samoilla alueilla. Noin 50 % turvemaistamme on nyt ojitettu metsänkasvatusta, peltoviljelyä tai turvetuotantoa varten. Hillan peltoviljelyssä ei vielä ole täysin onnistuttu, mutta muovihuoneessa viljelytulos on parantunut vuosi vuodelta. Kiinnostus suomarjoihin on nyt kuitenkin herännyt: niitä liikkuu yhä enemmän kotija ulkomaan markkinoilla ja niitä lll.htevät kaupunkilaisetkin kerll.ämll.än yhä kauempaa. Samalla myös pölyttävien hyönteisten liikkeelläolo tulee todennäköisemmäksi. Siemenistä kasvuston lisäys käy varsin hitaasti. Heikki Veijalainen Suot • • • • • marJOJen Ja s1en1en • • tuottaJina Perinteellisesti soiden keräilytuotteita on koottu lähinnä kotitarpeiksi. Kiinnostuksen heräämisen ensi oireita oli metsähallituksen suorittama valtion maiden hillasoiden kartoitus ja sitä seurannut parhaiden kasvupaikkojen ojituskielto. Samoihin aikoihin Metsäntutkimuslaitoksen suontutkimusosasto aloitti suometsien moninaiskäyttötutkimuksen, josta nyt on saatu tuloksia viiden kasvukauden ajalta. huonoina hillavuosina, jolloin ainoastaan korpihilla antaa satoa. Maamme alkuperäinen suopinta-ala on noin 10 milj. Tutkimuksen avulla koetetaan nyt selvittää mm
KARPALO on todellinen suokasvi, joka ei selviä metsäojituksesta niinkään vähällä kuin hilla; se yksinkertaisesti katoaa ojitetuilta soilta. Torikaupassa sen hinta vaihtelee 5-10 mk/1. Kokeellisesti on nostettu pohjavesi takaisin maanpintaan, jolloin puiden kuollessa karpalo rehevöityy. Viljelyssä käytetään hyväsatoisia lajikkeita, joiden tuotto nousee tuhansiin kiloihin heh235. Karpalo katoaa ojitetuilta soilta. Karpalon viljelyä ei Suomessa tiettävästi harjoiteta, mutta Neuvostoliitossa ja Pohjois-Amerikassa toiminta on saanut laajat puitteet. Suomuurainsadot saattavat ojitusta seuraavina vuosina aluksi jopa kohota, mutta myOhemmin pohjaveden aleneminen tyrehdyttllll hillasoiden tuoton. Muuan syy satojen oikullisuuteen on kasvin kaksikotisuus, sillll lllhesklllln aina ei ulottuvilla ole oikeassa suhteessa sekll hedeettll emikasveja. Jalostamattomalla metsävadelmalla ei ole suurta kaupallista merkitystä, mutta kotitalouksien hillopurkkeihin on korpivadelmalle varattu runsaasti tilaa. SUOMEN LUONTO 5/7 6 tuottaa parhaina (kosteina) kesinä jopa yli 5 000 kg/ha. Karpalon hinta lienee 8-10 mk/kg vähittäiskaupassa, mutta kun päiväsaaliit voivat olla 20-30 kg, poiminta on kannattavaa. Vastakohta-asetelma näyttää erittäin jyrkältä puun kasvatuksen ja karpalon viljelyn kohdalla. Se ei ole suokasvi, mutta se seuraa metsäojittajaa sekä tienrakentajaa hakattuihin korpinotkelmiin erittäin runsassatoisena ja ·suurimarjaisena. Menetelmill satojen kohottamiseksi ja varmistamiseksi kehitetlllln edelleen. Tiheän puuston alla se ei tuota marjoja, mutta se kasvaa sitä taajemmassa, mitä syvemmälle pohjavesi on laskettu. metsänparannustoimenpiteet, vesistöjen säännöstelyt ja hakkuut vaikuttavat tämän erittäin kysytyn marjan elinmahdollisuuksiin ja satoihin. Hyvät mesimarja-alueet tulisi rauhoittaa kaikelta häiritsevältä ihmistoiminnalta, kunnes on selvitetty, miten esim. Nyt olisi korkea aika varata eri puolilta maata soita runsastuottoisten paikalliskantojen sllilyttllmiseksi. Karpalosadot nevoilla ja nevaisilla soilla vaihtelevat 50-500 kg/ha, kun marjovuusprosentit ovat keskimäärin 40-50 %. Se on hillaakin aidompi suokasvi,joka ei menesty metsllnkasvatukseen otetuilla alueilla. Mesimarja kukkii ja tuottaa satoa pitkin kesää, joten sen poiminta on työläämpää kuin hillan. VADELMA on kolmas ruusukasvien heimon kasvi, jota nykyisin tavataan turvemailla
Niiden varsinaiset kasvupaikat ovat kangasmailla, mutta mättäisiltä ojitusah,_eilta puolukkaa on kerätty y1i 600 kg:n hehtaarisatoja. SUOMEN LUONTO 5/76. PUOLUKKA JA MUSTIKKA ovat suonlaidoilla marjovia kasveja, joiden elintila lisääntyy ojituksen myötä. Puolukka on osoittautunut ainakin lyhyellä tähtäimellä lannoittajan suosikkimarjaksi. Marjalle ei Suomessa anneta kovin suurta arvoa; monet luulevat sitä myrkylliseksi, mitä se kuitenkaan ei tiettävästi ole. Suo vaotetaan 30 cm :n syvyyteen muutaman metrin välein. Marjoakseen se kuitenkin vaatii runsaasti valoa, joten puun tehokas tuotanto rajoittaa sen marjomisalueita. Puolukan viljelykokeet ovat edistyneet varsin lupaavasti _ja varsinkin rahkaturvekate on antanut peltoviljelyssä melkeinpä käsittämättömän runsaita satoja (sadan marjan paino 3.4.2 g), kuten hiekkakatekin (hehtaarisato 2 450 kg). VARIKSENMARJA on niukasti tutkittu ja huonosti arvostettu suomättäilläkin elävä kasvi, jonka sato paikoitellen, erityisesti Lapissa saattaa olla erittäin runsas. SIENET eivät tuota luonnontilaisilla soilla itiöemiä lukuunottamatta aivan ohutturpeisia, soistumisen alkuvaiheessa olevia metsiä. Lannoituksilla saadaan satoa koho tetuksi. Nuoremmilla ojitusalueilla lajista on yleensä köyhempi, mutta sato voi nousta yli 2 200 kg/ha lannoituksen seurauksena. kin lannoitus lienee tuottoisaa, mutta koetuloksia ei ole vielä käytettävissä. Ojitus ei kymmenienkään vuosien kuluttua hävitä tätä marjaa suolta. Suomessa kokeiltu sorakate on myös antanut lupaavia tuloksia. J UOLUKKA kuten karpalokin kuuluu varpukasvien heimoon, jonka edustajia soilla ovat myös mustikka ja puolukka sekä variksenmarja. H yvllt mesimarja-alueet on sllilytettllvll muuttamattomina, kunnes on saatu selville, mitkll seikat mllllrllllvllt kasvin viihtymisen ja sadon suuruuden. taarilta. Sato vaihtelee 100-250 kg/ha. Käyttöominaisuuksiltaan se muistuttaa juolukkaa. Mustikan varvusto ei siedä urealanno itusta, vaan ruskistuu useiksi vuosiksi, mikäli urea pääsee imeytymään suoraan lehtiin. Vuonna 1909 ojitetulta, osittain turve kankaaksi muuttuneelta VilppulanJaakkoinsuolta on löydetty 42 erilaista lakkisienilajia, joista syötäviä oli 33 ja kauppasieniksi luettaviakin 12 lajia. Puolukan lisääminen käy hyvin siemenestä. Sopivissa olosuhteissa tämä marjakasvi lienee eräs satoisimmista, joten pian olisi syytä aloittaa tutkimukset myös tämän marjan osalta, varsinkin kun tiedetään, että juolukka on hyvä mehun raaka-aine, joka sisältää muiden marjojen tavoin arvokkaita kivennäisaineita sekä runsain määrin Aja C-vitamiineja. Juolukka on rämekasvi, jonka hehtaarituotos saattaa nousta satoihin, jopa tuhansiin kiloihin. Sen sato on saatu moninkertaistumaan lannoituksen avulla käytettäessä fosforia ja kalia. Ojituksella sienten tuotos nousee sitä suuremmaksi, mitä ravinteisemmasta suotyypistä on kysymys. Erityisen tärkeä soiden sienisato on kuivina syksyinä, jolloin kangasmaiden sienisato helposti epäonnistuu. Mustikan236 Mesimarja on hieno, mutta huonosti tunnettu ja oikukkaasti marjova kasvi
Ryynänen, A. Seria Horticultura N. 19. 1972 : Berry and mushroomproduction in areas drainedforfomtry. 12. 1973: Rubus arcticw L. Proc. and it, cultivation. Soiden karpalo,adoi,ta. Proc. Sienten viljely on vielä Suomessa aivan alkuasteellaan. D KIRJALLIS UlfTTA Huikari, . Se siet!l!l varsin perusteellistakin kasvupaikan muuttamista. Tärkein suosieni on kangasrousku, joka puhtaana ja tiheässä tuo ttavana lajina on teollisuuden raaka-aineeksi erinomainen varsinkin poimijan kannalta. Ruuhijärvi, R. Monet tattilajit ovat mustuvia ja sen takia epäilyttävän tuntuisia säilytettäviä, mutta väri ei niiden arvoa alenna. Kehittyvä Maa talous 16. 237. Sen kitkerää makua vieroksutaan mo nissa sienestäjäpiireissä, mutta toiset pitävät sen makua parempana kuin herkkusienen. Symposium of Forest Drainage 2nd-6th September 1974. Lohi, K. 1974. Ecological Bulletins No 21. the 4th lm. Merkitykseltään soiden keräilytuotteet ovat vielä toisarvoisia hillaa lukuunottamatta. Vuosikirja Xlll . Helsinki . Tulevaisuudessa kuitenkin voidaan tilanne muuttaa, kunhan yhteiskunta havaitsee ja ymmärtää kaikki soissa piilevät mahdollisuudet. Lapin tutkimusseura. 1974 : Met,äojitwalueiden ,ieni,adoi,ta. Viime aikoina elintarviketeollisuus on aloittanut sienija marjasatojen teollisen mittakaavan hyväksikäytön, mutta toiminta on jossain määrin vaikeuksissa vuotuisten satojen suuren vaihtelun takia. 19 74: Puolukan viljely. Fenn. 1974: Berrie,, mu,hroom.s and wild life on drained peatland,. 1976: Ejfect offomtry on the yield, of wild berrie, and edible fungi . Voi. Numminen, E. Suomen vira llinen tilasto. Veijalainen, H. Agr. SOIDEN KERÄILYTUOTTEIDEN MERKITYS Suurin osa kerätyistä suosienistä ja -marjoista käytetään kotitalouksissa, jotka hankkivat tarvitsemansa määrät osittain suoraan soilta ja osittain vähittäiskaupan kautta. Suo 25. Veijalainen, H. Sienet eivät tarvitse valoa kasvaakseen, joten ne sen vuoksi soveltuvat hyvin tiheisiinkin turvemaan metsiköihin, ja puiden mysuoMEN LUONTO 5/76 Juolukka on kestävä ja satoisa suomarja, jota aiheetta halveksitaan. Veijalainen, H. Jo nyt tiedetään, että monet suokasvupaikat ovat puuntuotantoalueina kannattamattomampia kuin luonnontilaisina marjapaikkoina. Variksenmarjaa ei meilHl nykyisin juuri käytettäne hyväksi, mutta menneinä aikoina se on osaltaan ollut varmistamassa monien kansojen talvista vitamiinimaantia. Suo 25. Lehmushovi, A. koritsasieninä jopa auttavat suurten puumäärien tuottamisessa. markkaa. 1972 : Norjalai,i,ta hillan viljelyyn liillyviJtä LutkimuluiJla. UlkomaankauppatilasloJa /950-1973. Pohjois-Suomessa tatit lienevät tärkeimpiä suosieniä, joiden taloudellista hyväksikäyttöä kehitellään. Kehittyvä Maa talous 16. Peat Congress 1IV. Ann. lnt. 1974 : Suomuuraimen viljely. Mikäli marjojen ja sienten tuotannon kohottamiseen voidaan investoida edes sen verran kuin puuntuotantoyrityksiin (tutkimus mukaanlukien), voidaan tilannetta arvioida aivan uudella tavalla. Vanhoissa sivistysmaissa, joista mainittakoon Japani, lähes kaikki sienet saadaan sieniviljelmiltä ja kuivatut sienet ja sienijauheet kuuluvat japanilaisen perheenemännän lähes jokapäiväisiin ruokaresepteihin. Vientiinkin riittää metsien ja soiden sivutuotteita, kuten seuraava asetelma (keskiarvoja vuosilta 1966-7 3) osoittaa: sienet sieni valmisteet hilla puolukka karpalo 9.8 tn 48.0 " 152.9 " 3 167.9 " 1.3 " Yllämainittujen tuotteiden viennin arvo oli vuonna 1973 yli 10 milj
Ii selvää, että ainakin Pohjois-Euroopassa nämä kaksi hyönteistä käyttäytyvät kuten erilliset lajit ainakin, ja tällaisiksi ne on ollut pakko tulkita. Tämä muoto esiintyy pääasiassa suokurjenjalalla ja terttualpilla soitten laidoilla ja rannoilla, mutta ei koske hillaan silloinkaan, kun sitä kasvaa kuoriaisen lähes olemattomiin syömän kurjenjalan seassa. Lajin levinneisyyskuva Suomessa ja Pohjois-Norjassa oli siinä määrin mielenkiintoinen, että v. H illakuoriaisen systemaattisen aseman ja lopullisen nimen selvittämistä vaikeuttaa vielä suuresti se, että viimeisten 200 vuoden kuluessa on pohjoiselta pallonpuoliskolta kuvattu lukuisia lummekuoriaisen lajiryhmään kuuluvia maakasveilla eläviä muotoja, jotka myöhemmin on kuitenkin katsottu lummekuoriaisen synonyymeiksi. Muutamina vuosina pohjoi_sia hillasatojamme on kuitenkin vaivannut kuoriainen, joka on yllättänyt sekä hyönteisten tutkijat että hillankerääjät. Pian kuitenkin ilmeni, että hillalla elävä kuoriainen ja lummekuoriainen eroavat toisistaan lukuisien rakenteellisien ominaisuuksien perusteella niin munana, toukkana kuin aikuisenakin. Havaittiin myös se ikävä seikka, että tuhot olivat suurimmat paikoilla, joilla hilla yleensä oli parhaiten kasvanut ja marjonut. Tietoja saatiin myös kuoriaisen esiintymisestä Kautokeinon alueella sekä Sör-Varangerissa Norjassa. Koko Suomen kattavin maastotutkimuksin ja tiedusteluin levinneisyyskuva pian hahmottuikin: kuoriaista esiintyi 63°30' leveyspiirin pohjoispuolella koko maassa Pohjanlahden rannikkoa ja Enontekiön sekä Utsjoen pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Äkkiä käynnistetyn tutkimustyön ansiosta tästä tuholaisesta tiedetään jo melko paljon. Heikki Hippa ja Seppo Koponen Hillakuoriainen, aapasoidemme tuholainen Useinkaan ei satu, että taloudellisesti merkittävälle luonnontuotteelle ilmaantuu kuin tyhjästä paha tuholainen. AAPASOIDEN ASUKAS H illakuoriaisen perusteellinen tutkiminen aloitettiin v. Toistaiseksi on paras pitäytyä nimessä hillakuoriainen, koska tällöin ainakin tiedetään, mistä on kysymys. Hillalla elävää muotoa alettiin kutsua hillakuoriaiseksi. HILLAKUO RIAINEN VAI LUMMEKUORIAINEN. Hillakuoriaisen arvoitus ei kuitenkaan ollut vielä tällä selvä. Ensimmäisiä tehtäviä oli kuoriaisen esiintymisalueen selvittäminen. Varsinaisen hillakuoriaisen esiintymisalueen eteläpuolella esiintyy suuresti hillakuoriaista muistuttava, mutta jonkin verran rakenteeltaan ja ekologialtaan siitä poikkeava muoto, jonka hillakuoriaisen tavoin yleisesti katsotaan edustavan lummekuoriaista. Laajoillakin suoalueilla hillakasvusto ikäänkuin kuivui pystyyn. Monin paikoin sentään huomattiin, että tuhon olivat aiheuttaneet pienet, noin puolen sentin mittaiset kovakuoriaiset ja niiden kiiltävän mustat keltavatsaiset toukat, "mustat hillamadot", kuten niitä usein kutsuttiin. Osoittautui, että hillakuoriaisella oli Ruotsissa varsin laaja levinneisyysalue, joka 50-100 km leveän Pohjanlahden rannikkovyöhykkeen ja Kölivuoriston välissä SUOMEN LUONTO 5/76. 1970-luvun alkupuolella hillaa kohtasi Kainuussa ja Lapissa laajamittainen tuho, jonka syy usein jäi selvittämättä. Näiden kaikkien uudelleen tutkiminen asian lopulliseksi selvittämiseksi on välttämätöntä ja vielä kesken. Tästä se kuitenkin eroaa suunnilleen samoin perustein kuin hillakuoriainenkin. 1974 Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön kiinnostuttua asiasta. 1975 kartoitustyö päätettiin ulottaa koko Skandinavian pohjoisosaan siitä huolimatta, että positiivisia tietoja lajin esiintymisestä siellä ei ollut saatu. Varsinaisen hillakuoriaisen ja mainitun eteläisemmän muodon suhtautumista toisiinsa luonnonoloissa ei ole toistaiseksi päästy tutkimaan. Levinneisyyskuva käsitti lähes koko aapasuoalueemme. Ilmiö pantiin helposti poikkeuksellisen lämpimien ja kuivien kesien syyksi asiaa edes lähemmin tutkimatta. Kun ensimmäiset tuhot ilmaantuivat, hyönteinen määritettiin useaan otteeseen lummekuoriaiseksi ( Galerucella nymphaeae), jota se suuresti muistuttaak\n. Molemmat osoittautuivat myös ekologisilta vaatimuksiltaan niin erilaisiksi, ettei sekapopulaatioita havaittu silloinkaan, kun kumpikin eli saman suolammen rannalla vain 238 metrin, parin päässä toisistaan, toinen ulpukalla ja toinen hillalla tai suokurjenjalalla
Kartalla hillakuoriaisen tunnettu levinneisyysalue Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on varjostettu harmaalla, Kuolasta tunnetut esiintymisalueet on merkitty mustin pistein. Pahimpia olivat vuodet 1972-1974. Hillakuoriaisen kokonaisalue ja huomattavien tuhojen esiintymisalueet eivät luonnollisestikaan ole samat. Mereisimmät paikat, joista laji tunnetaan, SUOMEN LUONTO 5/76 ovat Jäämeren rannalla Bugöyfjordin perukka ja Kuolan vuonon pohjukassa SIJaitseva Murmansk. Hillakuoriaisen kokonaisalueeksi Fennoskandiassa oli näin hahmottunut sen kaikkein mantereisimman, kontinentaalisimman, ilmaston alue. Hilla sattui olemaan kelvollinen vaihtoehto. Sen kellenllvll etuselkll on tummalaikkuinen, ja ruskeat peitinsiivet vaaleareunaiset. Tähän ryhmään kuuluvien lajien suotuisin elinalue eli optimialue sijoittuu yleensä MetsäLappiin. Kautokeinon alueella ja Sör-Varangerissa kuoriaista edelleen oli. Vuoriston länsipuolelta, Norjan Atlantin rannikolta kuoriainen sen sijaan täysin puuttui. 1975 se voitiin todeta myös Murmanskista. Niinkin laajan 239. Huomionarvoinen piirre hillakuoriaisen aiheuttamissa tuhoissa on se, että ne ilmaantuivat äkillisesti ja lähes samanaikaisesti koko Pohjois-Suomessa. Aikuinen hillakuoriainen on puolisen senttill pitkll, tummahko kovakuoriainen. Useimmiten tuhojen alkamisvuodeksi mainitaan 1972. Kanta perustuu noin 1000 suon tutkimiseen tai nlliltll saatuun nllytteeseen. Nämäkin alueet ovat merenläheisyydestään huolimatta tiettävästi varsin mantere1s1a. Mistä hillakuoriainen sitten niin äkillisesti ilmestyi. ulottui etelään samoille leveyksille kuin Suomessakin. Hillakuoriaiseen tässä suhteessa rinnastettavia lajeja ovat esimerkiksi uivelo ja jänkäsirriäinen sekä velttosara. Tämä ei kuitenkaan tunnu kovin todennäköiseltä. Vuonna 19 7 5 pahoja tuhoja esiintyi Tornionjoki-Muonionjoki -laakson pohjoisosissa sekä Suomen että Ruotsin puolella ja itäisestä Enontekiöstä Kautokeinoon ulottuvalla alueella. Tätä aikaisemmin ei kirjallisuudesta löydy edes mainintaa hillasta lummekuoriaisen mahdollisena ravintokasvina. Myöskin eri vuosina tuhoalueitten sijainti on jonkin verran vaihdellut. Eräitä ilmeisesti hillakuoriaiseen viittaavia tietoja on kuitenkin jo muutamilta aikaisemmilta vuosilta. Kun tuhojen alkuaikoina kuoriainen muitta mutkitta katsottiin lummekuoriaiseksi, oli osittain vastauskin valmiina; jostakin syystä laji lisääntyi tavattomasti ja varsinaisen ravintokasvin, ulpukan, ehtyminen pakotti eläimet siirtymään muualle. Varhaisin varmasti hillakuoriaista koskeva tieto on vuodelta 1961 Kuolan Hiipinävaarasta, jossa lummekuoriaisen mainitaan siirtyneen hillalta puutarhamansikan tuholaiseksi. Tällöin laajoilla alueilla Kainuussa, Peräpohjolassa, Metsä-Lapissa ja Tunturi-Lapin eteläosissa hillakasvustot tuhoutuivat lähes täysin. Kun hillakuoriaisen ja lummekuoriaisen erillisyys selvisi, syitä oli etsittävä muualta. Jo aikaisemmin oli tiedetty kuoriaisen esiintyvän Kuolan niemimaan sisäosissa, ja v. Hillakuoriaisen levinneisyysalue Fennoskandiassa osoittautui malliesimerkiksi levinneisyystyypistä, jota on totuttu nimittämään pohjoisboreaaliseksi tai pohjoiseksi taiga-levinneisyydeksi. Yksi mahdollisuus oli, että kuoriainen olisi nopeasti levittäytynyt Fennoskandiaan esimerkiksi idästä. MISTÄ HILLAKUORIAISTUHOT AIHEUTUIVAT
korpihillalta kuoriaisen löytää vain harvoin. Paikoin Kainuussa ja Etelä-Lapissa siitä on tullut myös puutarhamansikan tuholainen. Esimerkiksi Sallan eräällä suolla oli v. Koeto iminta ja käytä ntö 11 12/1 974 , 3 s. 1961: Vreditelijagodnyh kul'Jur 11 Murmanslwj oblasti. 1974 melko pahoin tuhoutuneella alueella varttuneita toukkia tiheässä hillakasvustossa noin 150 kappaletta neliömetrillä _ja täydellisesti tuhotulla alueella yli 300. Tämä on suuresti haitannut viime vuosien hillanviljelykokeita. Hippa, H. Vaikka kirjallisia todisteita ei olekaan, tällaista on syytä olettaa tapahtuneen aikaisemminkin. Yksi hillakuoriaisnaaras kykenee munimaan useita satoja munia, ja toukka tarvitsee ravinnokseen yhden tai puolitoista keskikokoista hillanlehteä. ot vredir. Stat. Ra ntala, E-M. Esiintymisalueellaan hillakuoriainen elää säännöllisesti myös suokurjenjalalla ; harvemmin sitä o n eräillä muillakin Rosaceae-heimon kasveilla. & Kopo nen, S. Tätä jatkuu useita viikkoja. Aikuiset pirkat kuluttavat suurin määrin hillakuoriaisen munia ja nuoria toukkia, ja pirkkotoukat kaikenkokoisia toukkia. Maatalouden tutkimuskeskuksen tietoko rtti 6 A 4. Suurimmat tiheydet ovat yleensä avoimilla _ alueilla ja paikoissa, _joissa hillakin silminnähden viihtyy ja marjoa parhaiten. Kevo Subarctic Res. 8/196 1, 25-26. Eräät henkilöt muistavat I 930-luvulta kesiä, jolloin hilla paikoin kuivui ruskeaksi! HILLAKUORIAISEN EKOLOGIASTA Hillakuoriaisen ekologiaa on tutkittu vuodesta 1974 lähtien sekä maastossa että laboratoriossa, ja siitä tiedetään jo varsin paljon. Mäkinen. Rep. Stat. Vaikka talvehtineet kuoriaiset keväällä kuluttavatkin joitakin hillanlehtiä, niiden merkitys on kokonaisuuden kannalta aika pieni, sillä talven aikana populaatiotiheys on tavallisesti romahtanut vain murtoosaan syksyisesta. Samaan aikaan ne myös parittelevat ja aloittavat munintansa. i bolezn. Hillakuoriaistiheyttä rajoittavista bioottisista tekijöistä kaikkein tärkeimmiksi ovat osoittautuneet eräät toiset hyönteiset. 1974: Cullivalion of cloudberry in Fenno;candia. Lisäksi äkämäsääskien toukat voivat paikoitellen tappaa kymmeniä hillanversoja neliömetriltä. Näistä ehkä tärkein on soilla yleinen hieroglyfipirkko (Coccinella hieroglyphica ). 1974 : Suomuuraimen viljelystä. Mäkinen, Y. uuden alueen valtaaminen kuin on hillakuoriaisen levinneisyys Fennoskandiassa, ei voine tapahtua muutamassa vuodessa. Rcp. Vaikka hillakuoriaisen ekologiset vaatimukset sen optimialueella eivät näytäkään olevan kovin suuret, se kuitenkin selvästi suosii tietynlaisia paikkoja. Jo ensimmäisten hillanversojen työntyessä näkyviin kuoriaiset ovat liikkeellä ja aloittavat syömisen. Y. 2 s. Ensimmäiset toukat kuoriutuvat jo ennen juhannusta _ja niitä esiintyy myöhäiseen elokuuhun saakka. Kevo Subarctic Res. Kehitys munasta aikuiseksi kestää luonnossa noin kaksi kuukautta, joten ensimmäiset uuden polven aikuiset kuoriutuvat elokuun puolen välin tienoilla. Lisäksi laboratoriokokeissa on voitu todeta kuoriaisen fysiologisesti sopeutuneen hyvin levinneisyysalueensa eri osien eri pituiseen kasvukauteen. Tällainenkaan ei tapahtune hetkessä. Erityisen alttiita tuhoutumaan ovat paikat, _joissa turpeen pintaa on tavalla tai toisella rikottu. 197 5: Hillalmoriainen. Räjähdysmäinen lisääntyminen johtui tavalla tai toisella 1970-luvun alkupuoliskon poikkeuksellisen lämpimistä kesistä. Paikoin Etelä_ja Keski-Pohjanmaalla ovat mansikkakuoriaiset (Galerucella lenella ) yltäneet lähes samanlaisiin saavutuksiin. Usein lievåkin varjostus selvästi pienentää tiheyttä, ja varjoisten paikkojen ns. Toinen huomattava peto on Rhacognalus punclalus -lude, joka aikuisena ja toukkana tuhoaa pääasiassa hillakuoriaisen toukkia. Eräillä vanhoilla tuhoalueilla näiden kaikkien yhteisvaikutus on jo aiheuttanut lähes sataprosenttisen kuolleisuuden hillakuoriaisen munaja toukkavaiheen aikana. Ennen talvehtimispaikkoihirr hakeutumista kuoriaiset ehtivät vielä syödä hillaa melkoisesti. I 2, 5459. Ainoalta uskottavalta vaihtoehdolta tuntuu se, että kuoriainen on elänyt jo kauan likipitäen nykyisellä alueellaan, mutta sen populaatiotiheys on ollut suhteellisen pieni. ) in Finlrmd and northem Nonvay . Siksi kevään melko vaatimatonkin aikuistiheys voi aiheuttaa suotuisissa oloissa tuntuvat vahingot. rast. 6570. Massaesiintymisen aikana kukin syksyllä kuoriutunut aikuisyksilö yleensä vielä täydentää tuhoja kuluttamalla noin neljänneksen tai puolet keskikokoisesta hillanlehdestä. Näiden lisäksi hillakuoriaisen toukissa loisii eräs kiilupistiäinen (Chalcididae), joka aiheuttaa sen, että toukat kuolevat ennen koteloitumistaan ja muumioituivat. Znamenskaja, M. Pahoilla tuhoalueilla hillakuoriaistiheydet ovat olleet suuria. K. Suo 25. Zasc. & Oikarinen, H . MUITA HILLAN SYÖJIÄ Vaikka hillakuoriainen onkin viime vuosina ollut hillaa käyttävistä kasvinsyöjistä suurimman huomion kohteena, se ei suinkaan ole ainoa huomattava ja jopa tuholaisarvoa omaava tämän kasvin kuluttaja. Samoin luonnollisesta ympäristöstään pois siirretty hilla @n ilman torjuntaaineita useimmiten tuomittu tuhoutumaan. II , 90102. 19 74: Hillan viljelyskokeila Apuka«a . Myös kehitys munasta lähes täysikasvuiseksi toukaksi, ko240 teloksi tai aikuiseksi oli onnistunut hyvin, sillä munia oli alunperin ollut vain noin viisinkertainen määrä. 1975: On lhe damage a111<Fd by !he ,pecie.1 of Galerucella (Co/., Chrymmelidar J on claudberry (Rubw chamaemorw l. Kirpat (Hallica), lehtikirvat, sahapistiäisja perhostoukat käyttävät usein huomattavan määrän siitä, mitä hilla tuottaa ja voivat paikallisesti aiheuttaa huomattaviakin tuhoja. KIRJALLIS UUTTA H ippa, H . SUOMEN LUONTO 5/76. & Kopo nen, S. Tunturi-Lapissa katkovat jopa myyrät runsaina esiintyessään suuria määriä hillanversoja-. Kuoriainen talvehtii aikuisena maassa
Runsaimmin lajia on esiintynyt pahimpien tuhovuosien jälkeen Etelä-Lapissa. Keskellä: Rhacognatus punctatus -luteen toukat (vasen kuva) ovat nopeasti liik:Cuvia petoja, jotka voivat päivässä tappaa useita itseään suurempiakin hillakuoriaisen toukkia. Hillakuoriainen munii munansa yleensä 5-20 munan levymäisiksi ryhmiksi. Pirkon toukka tappaa noin 25 keskikokoista hillakuoriaisen toukkaa kasvaessaan munasta aikuiseksi. Vieressä: Hillakuoriainen pilaa marjasadon syömällä toukkineen kasvin lehtiä. Hieroglyfipirkko (oikea kuva) voi syödä useita kymmeniä hillakuoriaisen munia tai tappaa jopa 5 toukkaa päivässä. SUOME L UONTO 5/76 Ylinnä: Hillakuoriaisen toukat syövät ainoastaan lehtilavan toisen pinnan ja lehtimallon. Molemmissa kuvissa hyönteiset näkyvät useita kenoja luonnollista suurempina. Aikuiset kuoriaiset syövät lehtilavan reiälliseksi. Kuvan suurennus on noin kaksinkenainen, joten lehdellä oleva kuoriainen on noin puoli senttiä pitkll. Näin lehtiin muodostuu läpikuultavia laikkuja, jotka pian ruskistuvat. Pahimmissa tapauksissa saattavat hillakasvuston kaikki lehdet tulla kauttaaltaan näin syödyiksi, ja kasvit näyttävät pystyyn kuivuneilta. 24 1
Monet aivan yleisinllkin pidetyt ja karuun alustaan tyytyvät kasvilajit häviävät nyt nopeaa tahtia nevattomaksi muuttuvasta Etelä-Suomesta. Tämä on ollut mahdollista ojitusmenetelmien kehityttyä ja lannoitteiden tultua käyttöön. Näin myös yleiset lajit voivat harvinaistua SUOMEN LUONTO 5/76. Niitä on syystäkin alettu pitää uhanalaisina ja niitä on pyritty suojelemaan. Ojitus _ja turpeennosto vaikuttavat suokasvillisuuteen peruuttamattomasti. Etelä-Suomen vähäisestä jäljellä olevasta suoalasta vaatii nyt osuutta myös voimistuva turveteollisuus, _joka on kiinnostunut metsänkasvatukseen huonommin soveltuvista paksuturpeisista karuista keidassoista. Talousmuodon siirryttyä historiaan luonnontilaan jääneet suoniityt lienevät palautumassa entiseen tasapainoonsa, jollei niitä ole raivattu pelloiksi. aaparahkasammalelle (Sphagnum lindbergii) tai jopa vaativammille kasvilajeille, kuten villapääluikalle (Trichophorum alpinum) ja keltasaralle (Carex }lava). Valitettavasti tosin lainsäädäntömme ei pysty suojelemaan harvinaistakaan kasvilajia kasvupaikan tuhoamiselta. 70 %:iin eli 7-8 milj. Paikoin raivattiin laajojakin aloja, mutta se ei kuitenkaan liene tehnyt suolajistoa uhanalaiseksi edes paikallisesti, koska lähiseuduille jäi riittävästi vastaavia suotyyppejä. Se ei kuitenkaan vähentänyt luonnon monimuotoisuutta, koska se kohdistui pieniin aloihin ja karuihin suotyyppeihin. Pohjalainen kytöviljely ja savolainen suokaskiviljely käyttivät myös vähäravinteisempia suotyyppejä, karuja nevoja ja rämeitä. Ojitus _ja sen yhteydessä suoritettava lannoitus muuttavat maaperän vesija ravinnetaloutta. Näiltä ns. Vuosisadan alkupuolella ojitettiin metsänkasvatukseen suotuisia soita (lehtoja lettokorpia jne. NYKYISET KÄYTTÖMUODOT Nykyaikaiset metsänparannustoimenpiteet hävittävät luonnontilaisia soitamme tavalla, _joka on vertaansa vailla niiden historiassa. Suoheinän niitto suursaranevoilta ei myöskään ollut soiden kannalta tuhoisa talousmuoto. Karuille suotyypeille ja jopa aukeille nevoille levittäytynyt metsäojitus ja nopeasti laajeneva turvetuotanto uhkaavat nyt suokasvillisuutta aivan uudella tavalla. turvekankailta useimmat suokasvit ovat tyystin hävinneet. Raij'a Kosonen ja Tapio Lindholm Soittemme häviävä kasvimaailma Ojituksen yhteydessä suo lakkaa olemasta suo. Ravinteisimmat suotyypit letot _ja lehtokorvet joutuivat parempien metsätyyppien kera luovuttamaan maa-alaansa pellonraivaukseen. Vaikka eräät lajit säilyvät ojitetuilla soilla pitkäänkin, useimmat häviävät kuitenkin lopulta kokonaan. Noin puolet maamme soista on jo ojitettu ja ensi vuosikymmenellä aiotaan päästä n. Rahkaisilta soilta on nostettu turvepehkua karjan kuivikkeeksi _ja muihinkin tarkoituksiin. Kun hyväkasvuisimpia, ravinnepitoisia soitamme on aikojen kuluessa raivattu pelloiksi ja viime vuosikymmeninä myös metsäojitettu yhä totaalisemmin, niiden vaateliaimmat lajit, esimerkiksi eräät kämmekät, ovat kadottaneet kasvupaikan toisensa jälkeen. Pohjois-Suomessa harjoitettu purojen tammeaminen vähensi 242 paisenii tyillä rahkasammalten osuutta _ja lisäsi ruohomaisia lajeja. ha:iin. Päin vastoin, vähäravinteisen ja happaman rahkaturpeen alta on saattanut paljastua ravinteisempia turvekerroksia, jotka ovat tarjonneet kasvupaikkoja esim. Sitä seuranneen sukkession myöhemmässä vaiheessa entiset suot muistuttavat kangasmetsiämme. Kuivatus ja maan muokkaus muuttavat kasvien elinolosuhteita siinä määrin, ettei edes ojissa eikä pientareilla säily pakopaikkoja suokasveille. Näin ne tulivat alkuperäistä harvinaisemmiksi, ja suokasvillisuuden kannalta pellonraivaus merkitsee väistämätöntä tuhoa. Ihmisen toiminta on muuttanut soita _jo vuosisatojen ajan, vaikka vasta meidän aikanamme on saavutettu totaaliset mittasuhteet. EteläSuomen soista peräti 85 % on aiottu saada ojitetuksi kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Samalla se lakkaa olemasta kelvollinen kasvupaikka suokasveille. Kasviyhdyskunnan lajitasapainoa horjutettiin siten keinotekoisen tulvan avulla. ), mutta viime aikoina on rynnistetty myös puuttomille märille nevoilla ja karuille rämeille. Soidemme haaskausta on vielä lisännyt yhtenäisen valtakunnallisen käyttösuunnitelman puute
Tupasvilla (Eriophorum vaginatum), joka pystyy konsentroimaan kalia ja fosforia, siirtää syksyllä ravinteet talvehtivaan osaansa. SUOKASVIEN EKOLOGISIA ERITYISPIIRTEITÄ Suot ovat pitkälle erikoistuneita kasviyhdyskuntia, joiden lajisto on aikojen kuluessa sopeutunut kasvupaikkaansa ja siten taannut säilymisensä, mutta vain soilla. Useat kasvit käyttävät ottamansa ravinteet tarkasti. Vaikka turve onkin typpipitoista, kasveille käyttökelpoisen typen määrä on kuitenkin vähäinen. Kun hyönteinen tarttuu karvoihin, niistä erittyy ruoansulatusnestettä, joka vähitellen sulattaa hyönteisen typpipitoisia aineita, jotka sitten imeytyvät kasviin. Kasviyhdyskunnat voidaan luokitella ns. suotyyppijärjestelmäksi. Eräät suokasvit ovat typen suhteen heterotrofisia, ts. Kaksikymmentä vuotta sitten olisi kuulostanut uskomattomalta väite, että yleisimpien ja karuimpien suotyyppiemme kasvit joskus tarvitsevat suojelua. Rahkasammalet pystyvät akkumuloimaan (kokoamaan) tarvitsemiaan ravinteita hyvin laimeista liuoksista ja voivat siten elää hyvinkin vähäravinteisilla paikoilla. raate (Menyanthes trifoliata) pystyy selviytymään alustansa hapettomuudesta turvaamalla maanalaisten osiensa hapensaannin ilmaversonsa avulla. Vaihtelevien ympäristöolosuhteiden takia maassamme on runsaasti erilaisia suotyyppejä, sekä yleisiä että harvinaisia. Myös lakka (Rubus chamaemorus), joka kasvaa vähäfosforisilla alustoilla, siirtää syksyllä fosforin lehdistä maavarsiin ja juuriin. .· _y ·.,:_:= _ _.,,, . laajoilla alueilla. Tämän avulla soita voidaan luonnehtia melko luotettavasti. Kasvilajien suojelu edellyttää kuitenkin aina niiden kasvupaikkojen suojelua ja vaatii laajempien kokonaisuuksien, suotyyppien ja suoyhdistymien suojelua. Kihokin lehdissä on pyyntija ruoansulatuskarvoja, joiden rauhassoluista erittyy hyönteisiä houkuttelevaa tahmeaa nestettä. Samalla se kuitenkin pienentää kokonaishapenkulutustaan. Vanhimmat suomme ovat saaneet rauhassa kehittyä tuhansia vuosia. Kasvupaikkoina suot ovat hyvin erilaisia ja ne asettavat siten myös erilaisia vaatimuksia kasvilajeille. Tärkeimpiä kasvien olemassaoloa rajoittavia tekijöitä suolla ovat alustan märkyys ja SUOMEN LUONTO 5/76 hapettomuus sekä usein happamuus ja ravinteiden niukkuus. Suomessa tällaisia ovat kihokit (Drosera), yökönlehdet (Pinguicula) ja vesiherneet (Utricularia). Siksi on tärkeata suojella niitäkin, harvinaisuuksien lisäksi. Koska muutokset ovat hitaita, kasviyhdyskunnat kuvaavat suon likipitäen tasapainoista tilaa ja ovat sopusoinnussa myös suon muiden ekologisten ominaisuuksien kanssa. Pitkälle kehittyneille ekosysteemeille ominaiseen tapaan eri 243. Ilmastoja maaperätekijät ovat vaikuttaneet kullekin paikalle aikojen kuluessa kehittyneeseen suo kasvillisuuteen. Yksioikoinen ja perusteellinen ojitustoiminta uhkaa nyt eräitä kaikkein tavallisimpiakin suokasveja. Karuilla soilla myös happamuus on kasvua rajoittava tekijä. suotyypeiksi, jotka taas ryhmittyvät ekologisten sukulaisuussuhteitten nojalla ns. Vastaavasti soilla on myös runsas ja monipuolinen eliömaailma. Esim. Suokasvit ovat kehittäneet erilaisia sopeutumia ympäristönsä vaatimuksiin. ne ottavat tarvitsemansa typen pyydystämistään hyönteisistä. SUOTYYPIT SOIDENSUOJELUN LUONNOLLINEN PERUSTA Suot ovat hitaan kehityksen tulos. Fosfori ja kali ovat usein luonnontilaisten soiden minimitekijöitä. Yläkuvassa Karvian Kaurakeitaan karua keskiosaa, alakuvassa kurjenjälkiä sen ruoppapinnalla
Kuvassa näkyy erästä Pohjankankaan lähteikköä ja sen llllrellä mättllllnä kasvavaa lähdesaraa (Carex paniculata) Suomen pohJoisimmalla kasvupaikallaan. 244 SUOMEN LUONTO 5/76. Runsasravinteisten soiden katoavaa kasvillisuutta. teres. Keskellä näkyy pari lettojen rahkasammalta, tummempi Sphagnum warnstorfli ja vaaleampi S. Vasemmalla kukkii lettorikko (Saxifraga hirculus) ja oikealla punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata). Suurten suojelukohteiden ohella on muistettava myös pienialaisia, kasvistoltaan erikoisia kosteikkoja
Oikealla näkyvä kulju on Pyhtlllln Kananiemensuolta. Kulju ja kuljun asukas. Kun suo-ojat yhll useammin ulotetaan myös keidassoiden karuimmille keskiosille, katoavat ensiksi niiden kosteiden painanteiden, kuljujen, kasvit. SUOM EN LUONTO 5/76 245. Harajuuri (Corallorhiza trifida)ja herttakaksikko (Lutera cordata) ovat korpipaikkojen huomaamattomia kllmmeköitll. Totaalisten suo-ojitusten vuoksi on niinkin "arkipäiväinen" kasvi kuin levllkkö (Scheuchzeria palustris) (vas.) kllynyt laaJmlla Etelll-Suomen alueilla uhanalaiseksi. Suokompleksien suojelussa on muistettava sllllstllll keskiosan ohella myös reunaosien nevoja, korpia ja muita usein pienialaisia kasviyhdyskuntia
Toisen tason suojelu käsittää ehjien suotyyppien suojelun, mikä tarkoittaa kyseisen suotyypin ekologisten edellytysten ja olosuhteitten säilyttämistä. Näillä suotyypeillä kasvavat myös kaikkein harvinaisimmat suokasvimme, kuten sarake (Kobresia simpliciuscula) ja ruosteheinä (Schoenus f errugineus). Niinpä ravinteiset suot ovat Ahvenanmaalla ja Kuusamossa verrattomasti yleisempiä kuin muualla. Maamme harvat runsasravinteiset paikat sijaitsevat yleensä tietyillä seuduilla. suojelutasot ovat päällekkäisiä siten, että kolmannen asteen suojelumuoto sisältää ensimmäisen ja toisen tason suojelun vaikutukset. Suojelu ei kuitenkaan saa kohdistua pelkästään harvinaisuuksiin, sillä on muistettava, että karu suoluonto on yleisyydessään suomalaisen maiseman luonteenomaisimpia osatekijöitä. Yhteistä niille on muita suotyyppejä monipuolisempi lajista. Karujen suotyyppien kasveilla on siten lajistossamme tärkeä merkitys, ja on syytä korostaa, että karujen soiden ja varsinkin nevatyyppien lajeja saattaa hävitä täydellisesti laajoilta alueilta ojituksen ja tur246 peennoston takia. Keidassuokompleksien suojelussa on tärkeää säilyttää, paitsi karu keskusta, myös ravinteisempia reunaosia sekä lahdekkeita ja niihin liittyviä korpijuotteja siellä, missä tällaisia alueita on säästynyt. Ekologisen luonteensa vuoksi suotyypit ovat myös soidensuojelun luonnollinen perusta. Esimerkkeinä tällaisista lajeista voidaan mainita mm : valkea piirtoheinä (Rhynchospora alba) tupasluikka (Trichophorum caespitosum) leväkkö (Scheuchz.eria palustris ) pikkukarpalo ( Vaccinium microcarpum) mutasara (Carex limosa ) pitkälehtinen kihokki (Drosera anglica) sekä rahkasammalista : kuljun rahkasammal (Sphagnum cuspidatum) hento rahkasammal (Sphagnum tenellum) Ihmistoiminta on vaikuttanut eri tavoin suokompleksien eri osiin. Harvinaisimpia suotyyppejä, etenkin etelässä, ovat letot, lettorämeet ja lehtokorvet sekä lähteiköt ja puronvarret. Tällaisia ovat lähinnä kalkkipitoiset seudut, jotka vähäisemmän happamuutensa takia ovat kasveille edullisempia, vaikka niissä ei olisikaan tasasuhteisesti kaikkia ravinteita. Harvinaisten suotyyppien suojelussa ovat keskeisimpiä toisen tason suojelutavoitteet. Ravinteisia suotyyppejä on paikoilla, joita ympäröivä maaja kallioperä on ravinteikasta. Tämä taso säilyttää suot sekä biologisina että geomorfologisina kokonaisuuksina, joten sillä on suurin merkitys muunkin soidensuojelun kannalta. Varsinkin keidassoita ympäröivät ravinteiset nevalaiteet ja korvet on usein otettu jo kauan sitten luonnontilaa muuttavien taloustoimien piiriin. Tämänkin yhdistymätyypin suojelussa on suon keskustaosien lisäksi otettava huomioon suon reunaosien viitakorvet ja muut kasviyhdyskunnat. Sitä paitsi eräät kasvilajit ovat elinvoimaisimmillaan vain tietyillä suotyypeillä, vaikka ne esiintyisivät muillakin biotoopeilla. Em. Yksittäisten lajienkin suojelu onnistuu aina parhaiten, kun se sisällytetään vähintään toisen tason suojelutavoitteisiin, ts. Yleensä ne ovat myös pienialaisia ja erillisiä, joten ne eivät välttämättä tule mukaan suurempia suoalueita suojeltaessa. Etelä-Suomessa useiden lajien esiintyminen on vain muutaman kasvupaikan varassa ja siten niiden säilymisen elinehtona on kasvupaikan luonnontilaisuus. D SUOMEN L UONTO 5/76. suotyypeille on sopeutunut vain niille ominaisia kasvilajeja, joita ei muualla kasva. Aapasuon elinehtona on ympäristön vesitalous. Kolmannen tason tavoitteena on kokonaisten suokompleksien suojelu. lajirauhoituksin. Suokompleksithan koostuvat useista suotyypeistä, jotka puolestaan tarjoavat kasvupaikan vaatimuksiltaan erilaisille kasveille. Näistä lajeista mainittakoon: vaalea sara (Carex livida ) rimpivihvilä 1/uncus stygius) lettovilla (Eriophorum latifolium ) ruskea piirtoheinä (Rhynchospora fusca) suovalkku (Hammarbya paludosa) punakämmekkä (Dactylorhiz.a incamata) kultasirppisammal Wrepanocladus badius) kultakuirisammal (Calliergon sarmentosum) Sphagnum pulchrum -rahkasammal Kasviyhdyskuntien suojelu edellyttää välttämättä vähintään toisen tason suojelua. Ensimmäisen tason suojelu ei näet suokasvien suojelussa juuri johda tuloksiin, sillä se ei takaa kasvupaikkojen säilymistä luonnontilassa. Karussa maassamme niitä ovat ravinteiset suotyypit, joita ihmistoiminta on verottanut vielä voimakkaammin kuin muita suotyyppejä, joten ne ovat vähästäkin vähentyneet. Kasvillisuuden kannalta suojelutavoite voidaan nähdä kolmitasoisena: Ensimmäistä tasoa edustavat ne toimenpiteet, joilla pyritään suojelemaan yksittäisiä suokasvilajeja, esim. KEIDASSUOKOMPLEKSIEN UHATTU LUONTO Keidassuokomplekseihin kuuluu lähinnä karuja ja ravinteisuudeltaan keskinkertaisia suotyyppejä. Näiden lajistosta mainittakoon: vehka (Calla palustris) herttakaksikko (Listera cordata) harajuuri (Corallorhiz.a trifida) jouhisara (Carex lasiocarpa) korpisara (Carex loliacea) hentosara (Carex disperma) MUUT SUOJELUN KOHTEET Ohutturpeisissa kangaskorvissa kasvaa niin ikään lajeja, joita ei ole paksuturpeisilla keidassoilla eikä myöskään varsinaisilla kivennäismaan metsätyypeillä. Niillä eivät kasva ravinteisinta kasvupaikkaa vaativat kasvilajit, jotka olosuhteissamme ovat yleensä harvinaisimpia. suotyyppien suojeluun
Kolme maassa olevaa huusi niiden jälkeen höyhennyt haalean punaviininvärisenä. Ja sitten: päivästä toiseen jatkuvaa kojuilua ; pääsiäisen lumimyrskyssä heräilin makuupussi, kamerat ja hiukset tuuman vahvuisen vitilumen peitossa, joka suihki hataran, myrskyyn repeilevän piiloni monista pikku rei'istä: oikukkaan kevään edistymisen odottelua, luonnon tapahtumien seurailua. Auringonlasku ei hiljentänyt nevan riemua. Olin tullut lämpöaallon mukana, uinut varusteineni milloin reisiin, milloin vyötäisiin yltävässä sohjossa yli kivikkoisten hakkuualojen ja vesakkomyrkkypusikkojen, kiikaroinut nevanreunan piiloista kanssani saapuneitten kurkien liikkeitä, loiskutellut pimeässä niiden yöpymispaikkoja hakien sulavesijärviksi tummuvilla aukeilla, kuunnellut yössä kyyryyn jähmettyneenä kahahduksia, loiskahduksia, puheenkaltaista kurinaa viidentoista metrin päästä edestäni ... Jää, sohjo ja lumi näyttivät myötävaloon siniseltä kuin järvi. Helposti häiriytyvälle suoluonnolle tämä on onneksi, mutta samalla voidaan vain valittaen todeta, että suot ovat myös pysyneet tuntemattomina sille suurelle retkeilyä harrastavalle väestönosallemme, jonka ääni voisi osaltaan puhua soiden puolesta. . Muistissani elää hyvin kirkkaana ja säilynee vielä monta vuotta muuan huhtikuun ilta viime keväänä. Joikumista, siipien pauketta ja viuhetta, lentoonlähtöjä, takaa-ajoja, laskeutumisia yhä uusille rimpijäille, toistuvia joutsenenkuoroja valkoisia siipiä levitellen. Kauempana seisoi mättäällä kaula tähystysasennossa yksinäinen metsähanhi, ennusteena siitä mikä meteli vallitsisi rimmikössä joskus vapun aikaan. Kolme harmahtavaa joutsenta ehkä viime kevään poikaset räiskähti sulaveden jäälle. Aurinko painui alemmaksi, mättäät ja kulosarat punersivat. Kojun valmistumisen ajan nukkui edessäni pimeän kätkemä kurkipari, jonka huutoihin aamuvarhaisella heräsin. Suoluonnon ja erityisesti soiden linnuston kuvaajana tunnettu kirjoittaja on omakohtaisesti kokenut, millainen on kuulujen "suoerämaidemme" nykypäivä ja millaista tulevaisuutta voimme odottaa. Ja kurjenhuutoja: joka kerta joutsenten viuhuessa yli kurkiparin nokat kohosivat kohti 247. Jorma Luhta Suoretkeilijän epätoivo Tuskin kukaan näkee suoluontomme nopeaa tuhoutumista yhtä selvästi ja yhtä tuoreeltaan kuin soihin kiintynyt retkeilijä. . Ja taivaalla liversivät kiurut ja kirviset; töyhtöhyypät ~ieppuivat riemuissaan, nyt ei lyhyt yöhetkikään niitä kokonaan hiljentäisi. Hiiviskelyni päättyi aikanaan erään rämeniemen ulkoimpaan kärkeen, tiheäoksaisen suomänSUOMEN LUO NTO 5/7 6 nyn alle, mihin keskiyön aikaan pystytin parista maastonvärisestä kankaasta vähäisen asuntoni, valokuvaajan piilon. Uroskurjen jalkapohjat olivat tiilenpuneiset, kuten sen päälakikin, naaraan harmaankeltaiset. Kolme kurkea kaiveli nokallaan puronvarren ruoppaa aivan kojuni sivussa. Viisi kurkea viuhui matalalta yli suon. Ne olivat kuin vanhoja mummoja, jotka olisivat tarvinneet kävelykepin kumarien askeltensa tueksi. Tepsutellessaan tuon tuosta liukastellen jäiden yli ne vaikuttivat merkillisen suurivarpaisilta. Vanhempi pari ajoi yksinäistä kurkea kauemmaksi. Soiden maailma on kiehtova ja niillä retkeily antoisaa. Metsämailta valui tänne keväässä tulviva puronen, pintaroudan sulattaja, joka hävisi edessä olevan rimmikön jäihin. Joutsenpari nukkui tummanruskealla rahkamättäällä; erotin niiden selkähöyheniin painuneiden kaulojen ruosteenvivahduksen. Kurkia, teerensoidinta, pulmusparvia, töyhtöhyypän siipien rupsutusta, hirvi suonreunassa, kiuruja, variksia, harmaalokin kailotus, ensimmäinen joutsen rimmenjäällä, ensimmäiset ylilentävät hanhet . Pesimättömiä korppeja istahti männynlatvaan ronkkumaan, ne herättivät joutsenet unesta. Mutta samalla retkeily suursoilla on niin raskasta ja vaativaa, että suhteellisen harvat siihen pystyvät. Kunnes tuli uuvuttavan lämmin päivä ja kymmensenttinen sulavesi lainehti rimpijäillä. Olin siirtynyt asumaansatoja kilometrejä pohjoisemmaksi sen jälkeen, kun luonnonkuvaajan työ suo-ojien pilalle silpomalla eteläisellä Pohjanmaalla alkoi käydä mahdottomaksi ja silti ajautunut etelään Suomenselälle, lääninrajan viimeiselle salokulmalle, missä harmaantuneet hongat ja ikivanha mäntymetsä edelleen piirittivät muutamaa eteläistä aapaa
Mennyt on Palloneva, Iso Korvaneva, Vasikkaneva, Selkäsaarenneva ja monet muut. Yhtä lailla jää junassa matkaavan silmiltä näkemättä se todella .1att1mittainen, jalasjärveläinen turpeennosto, jonka seurauksena viisi ~ tai seitsenkilometrisen avonevan halkaisee viiden metrin välein samansuuntainen ja samansuuruinen suo-oja, niin että ojamaisema on sananmukaisesti silmänkantamaton. Mutta keväinen lintumeteli paljastaa vielä yhden soittemme ominaispiirteen retkeilyalueina: ne ovat haavoittuvia, herkästi kuluvia, rimmikköjen arat asukit kaikkoavat ihmisen häiritseminä, rämeenlaidat eivät n.äennäisestä kelorunsaudestaan huolimatta kestä nuotiopuiden ottoa. Kevät on suolla retkeilijän unelmien aikaa. Keskiaukeamalla kurki. Suolla on liikuttava vaivihkaa, piileskellen, luontoa kaikin tavoin säästellen. Suo paljastaa omimmat piirteensä: liikkuminen voi olla epätoivoisen hankalaa, säiden vaihtelut tuntuvat ankarampina kuin suojaisissa metsissä. 250 koisemmat suohirviöt kuorimaan, pöyhimään ja lanaamaan kuivatun nevanpinnan pöliseväksi turpeennostokentäksi. Lyhyessä ajassa Vapo on syönyt Suupohjan suuret keidassuot toinen toisensa jälkeen: mennyt on jo Isokerus-Lainesneva, Etelä-Pohjanmaan 'ainoa eksentrinen keidassuo ja paras hillasuo, jonka rämemännyissä kummallisen suuret metsotokat tapasivat hakaa. Samanaikaisesti riistanhoitajat koettavat rljlytelll metsiin mutakuoppia vesilintujen pesimllsijoiksi: kymmenen hanhi parin sijalle saadaan tukkasotka tai tavi. Kun joutsenten lentoäänet viimein etääntyivät kohti jokisulaa, kohti himmenevää luoteistaivasta, havahduin huuhkajan ja viirupöllön uuhkintaan. METSÄO JITUKSEN KURIMUS Edellä olevan ja metsäojituksen SUOMEN LUONTO 5/ 76. Erityisesti Parkanon ja Seinäjoen välillä juoksi ohitse niin viehättäviä rämemännystöjä ja vaaleassa tupsasvillanevassa kiemurtavia rahkajänteitä. Salamajärven-Kirkkonevan alue Perhon ja Kivijärven rajalla ja vastaavasti Koitereen pohjoispuolen Patvinsuo huolimatta turhanaikaisista metsäautoteistään ovat jo piskuisia salomaita. Isolla Koihnannevalla, Sanemossenilla, Kampinkeitaalla, Peuranevalla ja eteläisimmällä suurella rimpinevallamme, Pirjatannevalla, ovat ojitukset alkamassa. caivasta ja kaulat vavahtivat pitkässä yhteishuudossa. Ja viimeisiä luonnonalueita suot eteläisessä Suomessa ovatkin: mitä olisi yksinäisyyttä etsivälle Etelä-Suomi ilman Torronsuota, Etelä-Pohjanmaa ilman LevanevanKuuttonevan peninkulmaista lakeutta korpineen, Pohjois-Satakunta luonnonystävälle ilman kymmeniä keidassoiden keitaitaan. Lapin erämaalinnuiksi uskotut lajit pesivät runsaina jo Eteläja KeskiPohjanmaan, tai vastaavasti Ilomantsin vedenjakajasoilla: joutsenet, hanhet, kotkat ... Alussa vaposoiminen toi tiheän ojaverkon, seuraavana kesänä hullujussien tilalle pörisivät entistä isokoLllmi-Suomen etcllisimmlt metslhanhet menettlvlt viimeiset peslpaikkansa. Ja vähäiseen kurjenkurahdukseen aivan läheltä, yöpymispaikasta. Vaikka mitä sillä on väliä, samoin kuin ojavesien tummentamilla tai vesipiirin pilalle ruoppaamilla kymmenillä tammukkapuroillakaan. Tätä nykyä tuon radan varrella ei alkuperäistä suomaisemaa hylly enää juuri muualla kuin Peräseinäjoen Karvasuolla, eivätkä junamatkailijan silmiin osu Karvasuon ennen märissä lahdekkeissa nyt risteilevät tiheät ojaverkot ja muita suuremmat valtauomat, siellä missä kurjet ja sorsat piilottivat mäntyjen suojaan pesiään. Vuosikymmenen alussa valmistunut rata sattui leikkaamaan varsin monen kermikeidasalueen itäisten aukeitten laitaa. Viekööt tuhkatkin pesästä; kuka hullu enää luontoretkiään suuntaisiJalasjärvelle tai Suupohjaan. TURVETUHO Pohjanmaan suoluonnon kohtalo näkyy mainiosti junan ikkunaan Tampereen-ParkanonSeinäjoen välillä. Tulva-aikaan mikä tahansa suoalue kasvaa erämaaksi, lähes ylikulkemattomaksi. Parin kolmen viime vuoden aikana maisema on muuttunut tyrmistyttävää vauhtia. Mutta toisaalta nevat ovat villin, päivä päivältä tihentyvän elämänriemun täyttämiä. Kirkasvetiseksi Suupohjan helmeksi mainostetun Nummijärven vesi on tänä kansallisena soidenja kosteikkojenojitusvuonna 1976 käynyt tummaksi ja sameaksi kuin peräpohjalainen kahvi; puolikilometrinen viherlevämatto keikkuu "helmen" laineilla
Metsäojituksen viimeaikainen ryntääminen yhä pohjoisemmaksi ja yhä märemmille, laajoille avosoille iskee kaikkein kipeimmin luonnonystävän mahdollisuuksiin. Vuosikymmen sitten ojitettiin kuin arkaillen monenlaisten nevojen täplittämillä takamailla mäntyrämeitä, korpinotkelmia ja nevojen laiteita ja toukokuisia, kalamiehen lippaan hanakasti iskeviä kutuhaukia kuhisevan, nevalta nevalle luikertavan luoman sijaan uurrettiin paljon tehokkaampi kolme metriä syvä valtaoja. s1:1omen eteläpuoliskossa ei enää voi yhdistää suoretkeil yn luonnon~lä~yks1ä .. Miten on käynyt Nurmon, Kuortaneen ja Lapuan rajoilla niillä main harvinaisen suuren metsäalueen kymmenelle rauhoitettaviksi ehdotetulle eteläiselle hilla-aavalle. Kuva esittää Kauhajoen Ison-Koihnan ojitettua nevaa. Joitain vuosia sitten ylpeiltiin tässä lehdessä Kälviän Yhteishirsimetsän omistajien luonnonsuojelumielestä. Miten on käymässä Alajärven ja Perhon rajamaiden komeille nevoille, joita sankat kelomännyt ympäröivät ja joilla kotkat ja hanhet asuvat. Ja nyt kiertävät ojitusmiesten hullujussit uuden ja viimeisen kunniakierroksen samoilla metsäalueilla : ojitaan kaikki mikä edellisellä kerralla ojittamatta jäi, märät rimmiköt talvisen roudan aikaan (melko usein sattuvan nevaanhukkumisen uhallakin), kuivemmat kesällä, kunnes kaikki on möyhitty. v:ilt•~n ~oltt~ame,kesk':'.s terrons01 system~att!~est~ PohJanmaan soidensuojelusuunnitelmia. Mutta sinne, pöllipintojen, auSUOMEN LUONTO 5/76 rauskenttien, istutustaimikoiden ja vesakkoruiskutusten taa jäi sittenkin moniaita pieniä ja suuria aapoja tai keitaiden lamparealueita kurkien ja hanhien pesiä, hillan kasvaa. vuosivauhdin vähenemistä osoittavien lukujen perusteella voisi luulla, että metsänparantajat ovat jääneet Vapon rinnalla hopealle soittemme tuhoamisessa. Totta helvetissä ojitushehtaarit vähentyvät, kun luonnontilaiset ja eritoten metsäojituskelpoiset suot loppuvat. Viime eduskuntavaalien alla parin puolueen poliitikot kilvan kiihottivat maanomistajia vihaamaan maitaan seutukaavoituksen luonnonsuojelusuunnitelmien johdosta: ensi vuonna kulkee harva, hyödytön ja järjetön jättiläisojien viivoitus yli Kotkannevan kauneimpien ja rehevimpien rimmikköjen ... Minä olen saanut loikkia suo-ojien yli Koitilaisessa ja Pomokairassa ikään kuin Pomon hakkuukokeiden tai Kevitsan metsien "uudistuminen" innoittaisi metsämiehiä hillittömään suo-optimismiin. Talouselämän ulkopuolelle Jäävillä ke1ta11la Ja nmpmevo1lla knhotetaan maanom1staJ1a vihaamaan maitaan ja suorittamaan hyödyttömiä aavistusojituksia. 251. Kymmenen askel.ta ja lo!kka, kym~enen askelta ja !oi~ka, kymm~nen: .. Mihin tarvitaan metsäojitusta Simon ja Pudasjärven karuilla aavoilla; millä perustellaan märkien avosoiden mylläämistä vaikka miten pitkälle napapiirin pohjoispuolella
Jos olisin pakinoitsija, opastaisin suolla retkeilijää tarpomaan kymmenen askelta normaalisti, sitten loikka, kymmenen askelta normaalisti, loikka . SUOMEN LUONTO 5/ 76. lystä, retkeilyn iloista ja mahdollisuuksista. Valitettavasti soidensuojeluvuonna ollaan tässä asiassa 10 vuotta myöhässä iloista tarinaa ei enää saa aikaan. . Tämän jutun alkuperäinen tarkoitus oli kertoa soilla retkei252 Vetelin Pilvineva maan etelll.puoliskon viimeisiä soita. Mieleni on täyttänyt Kapustarinta. Etelä-Suomessa ei retkeilyyn ole enää mahdollisuuksia. Suurten valtaajien joita on Etelä-Suomen kaikkien keitaiden laidenevoilla yli pääsee vain pitkän seipään avulla heittäytyen. KYMMENEN ASKELTA JA LOIKKA, KYMMENEN ASKELTA JA .. ojitaanhan toimenpiderajan rinnesoitakin. . Odottelen uteliaana metsäojituksen painopisteen siirtymistä metsänrajan pohjoispuolelle,.. Eikö tästä maasta löydy velvollisuudentuntoista ojitusmiestä, joka ei tyydy kädet taskussa ajattelemaan monikymmenkilometristä Sammuttijänkää, josta he eivät ole saamattomuuttaan hävittäneet ainoankaan suokahlaajan pesimäpiiriä.
Peräti toisenlainen on tilanne eteläisen Suomen harvoilla ja kuuluilla soilla. Suunnitelluissa suokansallispuistoissa on soiden lintualueet kaavailtu luonnonpuistomaiseksi. Perä-Pohjolan suuraapojen valtaosa on vielä alkuperäisessä tilassaan, Luiroq ja Kitisen varret mahtava-allikkoisine rimpinevoineen, Kolarin ja Kittilän horisonttiin yltävät koivulettoiset aavat ovat tulevaisuudessa suoretkeilijän toivemaata. 253. suru, kauna, epätoivo. Jotkut Vuotosjoen laakson Kokonja Neulikkoaavat ehkä hukutetaan, ehkä niin käy suurenmoisen Viiankiaavankin länsiosien Kitistä valjastettaessa. Niiden keskuslampareikkojen linnusto ei kestä yhä kasvavia retkeilijämääriä : soitahan on yhä vähemmän, retkeilijä-itä enemmän. Ylipäätään ei retkeilyä tulisi kovin paljon rajoittaa Pohjois-Suomen syrjäseuduilla. Minulla on juuri menneen kesän mittaiset kokemukset Koilliskairassa siitä retkeilijöiden määrän ja maaston kulumisen äärimmäisestä erosta, jonka voi havaita Suomun ja Muorravaarakan varsilla, Paratiisikurussa tai Luirojärvellä verrattuna Paju-, Repo, Lipatanja Lamminaapaan, joita retkeilijät opaskirjojensa ohjeitten mukaisesti visusti karttavat ehkä onneksi karhujen, kurkien, Kauhajoen Kauhanevaa on ehdotettu kansallispuistoksi. _joutsenten ja hanhien rauhalle. Toisaalta retkeili_jän tulee vain iloita niistä pintaaloista, joita häneltä ehkä vievät Koitilaisen muodostaminen luonnonpuistoksi, jokaisen joutSUOMEN L UONTO 5/76 senenja muuttohaukkaparin pesimäaikaan viemästä neliökilo.metristä, jonka niiden rauha vaatii. Retkeilijän ainoaksi pelastukseksi jää mahdollisimman monen suon ojitusrauhoitus. Keson ja Siikanevan rauhoituksiin liittyy myös kielto liikkua ilman lupaa
Merkittävimpiä lienevät erilaiset sääsket, varsinkin surviaissääsket ja vaaksiaiset. Rämeiden päivät ovat kuumia, mutta heikosti lämpöä johtava turvekerros ei pysty varastoimaan lämpöä. Kirkkonummella jouduin 1960-luvun alussa ihmettelemaan, miten perusteellisesti erään rämeen ja parin sadan metrin päässä sijaitsevan tupasniityn perhoslajistot erosivat toisistaan. Tätä voisi kokeilla suon rajalla vastakkaisilla tuulilla, vaikkapa mainitulla allaskehrääjälajilla. PIENILMASTO SANELEE VUOROKAUSIRYTMIN Soilla iltalennon erikoinen puoli on siinä, että liikkeellä on paljon sellaisten ryhmien lajeja, jotka tavallisesti lentelevät öisin. Lentelyalueeltaan erosivat hyvin selvästi suon iltayökkönen ( Apatele menyanthidis)ja suon tarhayökkönen (Mamestra w-latinum) . Soilla vallitsee oma erikoinen pienilmastonsa. Tällaiset piirteet vaikuttavat ratkaisevasti soiden hyönteisfaunojen koostumukseen. Suolajeja ei lennellyt niityllä eikä päinvastoin, vaikka elinympäristöt olivat päällisin puolin melko samannäköisiä. Soillahan lämpö254 tila laskee tämän rajan alapuolelle lähes kaikkina kirkkaina ja tyyninä öinä. MITEN SUOPERHOSET PYSYVÄT SUOLLA. Pa4sivirta), _ja samaisia elikoita kantavat monet varpuslinnut poikasilleen. monet mittarit ja pikku perhoset. Perhoset liikkuvat lentämällä, monet hyvin nopeastikin. Eräänkin Karigasniemessä tapaturmaisesti kuolleen liron kupu oli pullollaan vaaksiaistoukkia (0. Yleensä se kuitenkin päättyy pian auringonlaskun jälkeen, sillä alin lentolämpötila näyttää olevan + 9°C. Soiden vähäinenkin käsittely saattaa johtaa pienilmastollisiin muutoksiin, joten suojeltavat suot olisi pidettävä täysin koskemattomina. Ilmiötä olisi hyvä tutkia lähemmin, sillä edellä on esitetty lähinnä arveluja. Edellistä, joka on todellinen suoasukki, tapasi lähes yksinomaan tiheämännikköiseltä reunarämeeltä, missä se oli runsaslukuinen. hyönteisistä, ei tiedetä juuri mitään. Vilkkaimman lennon ajoittuminen iltahetkiin tuntuu siis ymmärrettävältä. Ainoan laajan tutkimuksen soiden nivel_jalkaisista on tehnyt SUOMEN LUONTO 5/76. Ajatuksena oli, että suolle ominainen haju, jonka ihmisnenäkin aistii perin helposti, olisi perhosten oppaana. Tällaisia perhosia ovat mm. Kauri Mikkola Suo hyönteisten tutkimaton maailma Soiden kasvija lintumaailma tunnetaan varsin hyvin, mutta välissä olevaan ravintoketjuun kuuluvista pikkueläimistä, mm. EKOSYSTEEMI LÄHES TUTKIMATTA Hyönteiset ovat varsin olennainen, biomassaltaan merkitsevä osa soiden ekosysteemiä. Jälkimmäinen laji on suurharvinaisuus, joka etelämpänä tunnetaan hiekkaympäristöjen perhosena; soiden ja hietikoiden pienilmastot ovat näet varsin samankaltaiset. Tarkoitukseni oli järjestää lennättämiskokeita asian selvittämiseksi, mutta parin heikon perhoskesän vuoksi asia jäi sikseen. Koska molempien toukat syövät melko monipuolisesti varsinkin erilaisia varpuja, kyseessä oli todennäköisesti ero suhtautumisessa pienilmastoon. Todennäköisesti parhaatkin lintusuot olisivat varsin autioita ilman hyönteisten jättiläismäisiä yksilömääriä. Voisi siis kuvitella, etteivät ne pysyttelisi kovin kiinteästi jollakin suppeahkolla suolla. Celama centonalis -allaskehrääjä aloittaa lentonsa illansuussa auringon paistaessa. Tilanne ei ole kunniaksi maailman soisimman maan luonnontieteille; osoittaahan se, että meillä on käynnistetty varsin totaalinen soidenhävityskampanja tutustumatta sen ekosysteemin rakenteeseen, joka tuhotaan. Lähes kaikki tarhayökköset tulivat syöteille suon nevamaisissa, hyvin avoimissa keskiosissa. Yöt ovat hyvin kylmiä, sillä ulossäteily on voimakasta ja haihtuminen sitoo lämpöä eikä sitä johdu alustasta. Jos on lämmintä, lento jatkuu yöhön. Näitä pieniä valkoisia perhosia saattaa nähdä joukoittain parveilemassa matalalla suokasvillisuuden yllä. Kuitenkin juuri tämän lajin sain syötillä myös suon keskellä olevalta kalliolta, mutta en koskaan iltayökköstä . Märillä nevoilla lämpöä sitoutuu vesimassoihin, joten lämpötilanvaihtelut ovat vähäisempiä. Mikäli hypoteesi on oikea, suolta päin käyvällä tuulella ne eksyvät heiposti metsän puolelle
255. Ann. Koponen ( 1968) on tutkinut suoniveljalkaisia Lounais-Hämeessä. Soiden hyttyslajistoa ovat selvitelleet M. Fenn. ) eivät ole ottaneet onnistuakseen, sillä tehtävä toki vaatii erityislaitteita ja huomattavaa antaumusta. J aakkola ym. 3-7. Ann. 10, s. 51-73. Suoaapinen). Innokkaiden perhostelijoidemme ansiosta soiden perhosista tiedetlllln melko paljon, kun taas muut hyönteiset ja pikkuelllimet ovat jllllneet lllhes tutkimatta. Sci. Comm. Elämme Euroopan s01s1ml'nassa maassa ja valtaosa soistamme on taloudellisen käytön piirissä, mutta emme vielä tiedä juuri mitään luonnonvaraisten soiden ekosysteemeistä. 1102. Ann. 1971: Ecology and phenolol!J' 011 mo.,quiloe., (Dipt., Culicidae) inhabiling smal/ poo/, in Finland. 12-22. Perusteellinen ja yhtenäinen suoekosysteemien tutkiminen olisi saatava käyntiin! KIRJALLIS UUTTA BrummerKorvenkomio, M., Korhonen, P. 1960: Ökologische Sludien uber nordiiche Afoorarthropoden. 1976: OJituksen vaikulu, rämeen maaperärläinten yluilömääriin ja biomru.soihin. soiden linnusto ja muutamien hyönteisryhmien faunat tunnetaan varsin hyvin, niiden biomassoista ja energiataloudesta ei ole käytettävissä tietoja. Eiköhän Pääjärvi-projektinkin tekniikka ole vaativampi kuin soilla tarvittava. Lapin lintututkimusten yhteydessä tehdyt yritykset mitoittaa selkärangattomien muodostamaa ravintovalikoimaa (E. Soc. Vaikka mm. species (Heleroptera, Gerridae) in Finland. 1976: Piirteitä soiden hyönleislen ekologia.,ta. S. Renkonen (1938) on julkaissut laajan tutkimuksen korpien kovakuoriai'sista. Soc. 19.38: Slali.,lisch-ökologische Unlermclwngen iiber die lerre.striJche Käferwelt der Fi1111i.schr11 Bruchmoore. Ent. 1968: Ober die Everlebrala-Fauna (Mol/usea. &: Hämeen-Anttila, R. Acta Ent. 1-23 1. Leton (katkoviiva) ilmasto on tasalllmpöisempi kuin rllmeen hyvin ällrevll ilmasto (Krogeruksen mittaus v:lta 1935, Pellonkylllnsuo Karjalohjalla). Renko nen, . Vilkamaa (1976) on selvittänyt ojituksen vaikutusta rämeen maaperäeläinten yksilömaarnn ja biomassoihin, ja hanke tuo ilmeisesti muutakin tietoa suoekosysteemeistä (metsänkasvua on tietenkin tutkittu paljon taloudellisessa mielessä). Tilanne on siis melko erikoinen. Kuitenkin soiden ekosysteemit ovat verrattain vähäisten lajimäärien sekä puuston vähyyden vuoksi suhteellisen yksinkertaisesti tutkittavia, ilmeisesti samaa vaikeusluokkaa kuin IBP :n tutkimat arktiset ekosysteemit, mutta paljon helpompia kuin Englannissa ja Tanskassa tutkittavat pyökkimetsät. Suo 27, s. LounaisHämeen Luo nto 29, s. Zoo!. Fenn. R. Bio!. " Vanamo" 6, s. Ko ponen, S. 28, s. Vepsäläinen. 28, s. 0. Mikko la, K. Fenn .. 97107. Hän luetteloi lähes 30 suon lajistot Ahvenanmaalta Kuusamoon ja selvitti eräiden kovakuoriaisja muurahaislajien lämpötila-, kosteusja happamuusvaatimuksia. Perhoset voivat olla hyvin tarkkoja elinympllristönsll suhteen. Harvinaista suon tarhayökköstll (A) ei Kirkkonummella tavattu koskaan tihellkasvuiselta reunarllmeeltll, missll suon iltayökkönen (B) on runsaslukuinen, mutta avosuon ohella kalliosaarekkeesta, minne taas jlllkimmllinen ei eksynyt. 197 3: The dislribution and habilals of Grrri, Fabr. Helsingin ylio pisio, pro gradu -työ, s. Hirvenoja ( 1962) ja Helsingin yliopiston virologian laitoksen työryhmä sekä vesimittareita K. Zool. K. Vepsäläinen ( 19 7 3). Krogerus ( 1960). Kirjoittaja ( 1976) on laatinut soiden suurperhosista luettelon, josta käy osapuilleen ilmi lajien esiintyminen eri suotyypeillä. Hirvenoja, M. Fenn. Krogerus, R. Soiden kasviyhdyskuntien biomassoista on jonkin verran tietoja (ks. 1962: Ein Vergleich der CulicidenFauna ,iniger Jlidund nordjinniJchen Schmehwas"rlachen. mm. Chilopoda, Phalangida, Araneae und Colroptera ) von Hochmooren in SiidweJl -Häme. MetSUOMEN LUONTO 5/76 säntutkimuslaitoksen suontutkimusosaston tutkimushankkeen osana P. 1-238. Asiaa voi pitää kansallisena kunniakysymyksenä. Soiden pienilmastoon herkkll muutoksille,ja ojitusten tiedetälln hllvittllneen erllitll arkoja hopeatllplllkantoja etelllisiltll soilta. Vilkamaa, P. 2 1 :3, s. Siihen sitten jääneekin se, mitä maassamme on tehty suoranaisesti suoekosysteemien tutkimiseksi. 4 19444
Poro valikoi ruokansa tarkasti, eikä jokainen viheriöivä aapasuo ole sille yhtä arvokasta kesä.laidunta. Porojen keslllaidunta parhaimmillaan, Pelkosenniemen koivulettoa. Kenttllkerroksen valtalajeja ovat porolle tärkeät raate ja jllrvikone. Valitettavasti ojitukset ja paikoin myös tekoaltaat uhkaavat suotyyppejä, joilla on porotalouden kannalta suurin merkitys. Timo Helle ja Veikko Vasama Suot porolaitumina Lapin ja Pohjois-Suomen soiden uskotaan yhä yleisesti tarjoavan yllin kyllin ruokaa nykyistä suuremmillekin porokarjoiUe. Ojitus koskee myös talvilaitumiin, sillä kangasmaiden jäkälikköjen ehtyessä korpien luppokuuset ovat saaneet yhä tärkeämmän roolin porojen auttamisessa talven yli, mutta samalla on edennyt myös korpien ojitus. Näin ön tapahtunut mm. Todellisuudessa suot, tyypistä riippuen, ovat porojen käytössä ympäri vuoden. arvioitaessa Lapin tekoaltai den poronhoidolle aiheuttamia haittoja ja vahinkoja. Suot tiedetään tärkeiksi kesälaitumiksi, mutta jo samaan hengenvetoon todetaan kesälaitumia olevan joka tapauksessa yllin kyllin. Soiden merkitys porolaitumina on yleensä ymmärretty liian ahtaasti. Kokemus ja viime aikoina myös tutkimustulokset osoittavat toista: poro tarvitsee hyvin laajat ja vaihtelevat laitumet, ja soilla on kesälaitumien lisäksi keskeinen merkitys myös talvilaitumina. 256 SUOM EN LUO NTO 5/ 76. V aikaisina paistavat runkojen alaosat ovat merkki porojen intensiivisestä koivun lehtien kllytöstll. Mitä runsaammin suossa on ravinteita, sitä enemmän se kasvattaa poron parhaita ravintokasveja, mutta sitä enemmän se myös kiinnostaa metsäojittajaa
Poro "kukuttaa käkeä", ts. PORON KESÄ RAVINTO Poron kesäravintoon kuuluu useita kymmeniä kasvilajeja, _jotka ovat valtaosaksi samoja yli koko poronhoitoalueen, joskin myös alueellisia eroja on. Tutkituilla neljällä koivuletolla porot olivat käyttäneet eri ravintokohteita keskimäärin 17 .6 kg/ha . KESÄLLÄ PORO KUNTOUTUU Poron ravintofysiologiaa ja käyttäytymistä leimaa sopeutuminen pohjoisen elinympäristönsä ankariin olosuhteisiin. Poro on nimittäin kesäravinnon suhteen erittäin valikoiva: suurin valinta-arvo on kasvavilla ja tästä syystä runsaasti valkuaisaineita, mineraaleja ja vitamiineja sisältävillä kasvien osilla. Poron ekstensiivinen kesälaitumen käyttö, suupala sieltä toinen täältä, on tarkoituksenmukaista, koska se mahdollistaa lyhyen kasvukauden tehokkaan hyväksikäytön. Ekstensiivinen laidunnus vaatii laajoja pinta-aloja ja selittää osaltaan useille peuransuvun alalajeille luonteenomaisen nomadisen käyttäytymisen. esitetyt tiedot tärkeimpien ravintokasvien käyttötehosta (kulutuksen suhde kokonaisbiomassaan) on kerätty Kemihaaran alueelta Pelkosenniemeltä ja Pohjois-Kuusamosta. Pohjois-Sodankylän suoalueilla on noin 90 prosenttia kesäravinnosta Ahdin ( 1959) arvion mukaan ruohoSUOMEN L UO TO 5/7 6 Porot hakeutuvat avosoille viimeistlln kcsllkuun alkupuolella, jolloin vihrellll ravintoa alkaa olla saatavilla. Taulukossa 1. Varsinkin runsasjllkllllliset suot voivat olla tllrkeitll laitumia talvellakin ravinnonsaannin kannalta kriittisimpllnll aikana maalis-huhtikuussa. Suurimmat ovat erot luonnollisesti tyypillisten tunturija metsäporojen välillä. Kulutus jakautuu varsin 257. Jos liikkuma-alaa yritetään esimerkiksi paimennuksella supistaa, seurauksena on kasvun hidastuminen (Reimers 1972), koska mahdollisuus ravinnon valikointiin vähenee. maisia tai heinämäisiä lajeja. Näistä tärkeimmiksi hän mainitsee seuraavat: metsälauha, tupasluikka, tupasvilla, pulloja vesisara (nämä nuoruusasteisina), raate _ja metsäkurjenpolvi. selviää talvesta sitä varmemmin, mitä paremmassa kunnossa se on syksyllä. Vielä tärkeämpää on käytännön kannalta se, että tehokkaan vasateurastuksen ansiosta poronhoidon pääasiallinen taloudellinen tuotto kerätään nimenomaan kesälaitumilta. Myöhllissyksyn tllrkeimpill ravintokasveja soilla ovat pakkasta kohtalaisen hyvin kestllvll järvikorte sekä kuivemmilla pinnoilla kasvava jllklllll. Tunturipaliskunnissa koivun lehdet ovat suosituinta ja samalla eniten käytettyä ravintoa (Haukioja & Heino 1974). Syys-lokakuussa rykimllparttion tapaa usein soiden ympllröimllstll metsllsaarekkeesta. Talvisen jäkälätai lupporavinnon negatiivisen valkuaisaineja mineraalibalanssin poro tasapainottaa käyttämällä kesän ja syksyn aikana kertynyttä varastoravintoa
Parhailla suotyypeillä, kuten koivuletoilla, biomassa kohoaa kuitenkin yli 1000 kg/ha, mikäli mukaan otetaan sellaisetkin lajit, joiden käyttö on satunnaista. Ruotsin Metsä-Lapissa näin korkeisiin tuottolukuihin ylletään ainoastaan soilla. Metsärajan paliskunnissa suot ovat talvilaitumina vähintäänkin yhtä elintärkeitä. Esimerkiksi Kittilän Kyrön, Kuivasalmen ja Näkkälän paliskunnissa soiden laiduntaminen on vaikuttanut olennaisesti nykyisten laidunkiertojen muotoutumiseen. Poikolaisen (1975 ) samalta alueelta tekemät poron pötsin sisällön analyysit osoittavat alkutalven ravintovalikoimaan kuuluvan monia tyypillisiä suokasveja, lähinnä kortteita ja saroja. Kuusamolaisessa Alakitkan paliskunnassa tehdyn selvityksen mukaan suot ja avohakkuut ovat kesälaitumina yhtä suosittuja (taulukko 2). Kun räkkä helpottaa heinäkuun puolenvälin jälkeen, tokat hajoavat ja pienialaisetkin laidunkuviot tulevat jälleen käyttöön. lehti-, ruohoja heinä-, nevat ja lettokorvet, lettorämeet, maaduntanevat sekä varsinaiset letot. Kyseeseen tulevat lähinnä avosuot ja -hakkuut; tuulisina päivinä ne ovat erityisen suosittuja, koska hyttysten lentoaktiivisuus on tällöin alhainen. Tokan koossapysyminen edellyttää laajoja yhtenäisiä laidunkuvioita. Soiden merkitystä lisää kuitenkin niiden suurempi kokonaispintaala. Erinomaisten kesälaidunten ryhmään kuuluvat mm. Vuodesta toiseen jatkuvaa intensiivistä käyttö:i koivun tyviversot eivät kuitenkaan kestä, mistä seuraa porojen hakeutuminen kokonaan uusille laidunmaille. tasaisesti koivun, raatteen ja järvikortteen kesken. SUOT TALVILAITUMINA Poronhoitoalueen eteläja keskiosissa soiden käyttö talvilaitumina ajoittuu toisaalta alku-, toisaalta keskija kevättalveen. Näistä tärkein on epäilemättä räkkä, verta imevät hyttyset, paarmat, mäkärät sekä porossa loisivat kurmu ja nenäsaivartaja. Erot ruotsalaiseen aineistoon voivat olla todellisia, mutta luultavammin ne kuitenkin johtuvat otantamenetelmistä ; esitetty suomalainen aineisto on kerätty Greigh-Smithin ( 1964) suosittamalla menetelmällä. Numeerista aineistoa korpikuusten luppomääristä ei ole käytettävissä, mutta silrr,ämääräisesti arvioiden korvet ovat parempia luppolaitumia kuin paksusammalkuusikot. Kuusamossa on todettu, että ainoastaan noin viisi prosenttia paliskunnan poroista on hakeutunut lokakuun loppuun mennessä varsinaisille kaivukauden laitumille (Helle 197 5). Huomattavien poromäärien laiduntaminen jokivarsiniityillä on sen sijaan kuusamolainen erikoispiirre: tutkimusalueen halki virtaa rehevistä rantaniityistään kuulu Oulankajoki. Poronhmtoalueen eteläja keskiosissa tärkeinä ravintokasveina ansaitsevat mammnan myös kultapiisku, maitohorsma sekä pihlajan ja haavan versot. Tällaisina ei voida pitää saroja, joita porot syövät mielellään kevätkesällä. Suosituin ravintokohde on jänteillä kasvava poronjäkälä, mutta mustina paistavat mättäät kielivät lähes kaiken kelpaavan, kuloutunutta saraa ja varpuja myöten. Räkän alkaessa kesäkuun puolenvälin tienoilla porot kokoontuvat sata-, jopa tuhatpäisiksi tiiviiksi takiksi, jolloin poron eritteiden oletetaan pitävän ainakin hyttysiä jonkin verran loitolla. Hyviksi ke5älaitumiksi luokitellaan mm. Ylivoimaisesti suosituinta ravintoa on kuitenkin koivu, jonka käyttöteho oli 10kertainen raatteen ja järvikortteen käyttötehoon verrattuna. ruohoiset sararämeet, suursaranevat ja eräät rimpinevat. Aivan ilmeistä on, että jo PeräPohjolassa ja Metsä-Lapissa suot ovat avohakkuita selvästi tärkeämpiä. Typistettynäkin luettelo osoittaa, että kyseessä on ensisijaisesti kahden maastotyypin lajistoa, toisaalta suokasveja, toisaalta metsän varhaisen sukkessiovaiheen, käytännössä siis avohakkuiden, tyyppilajistoa. Korkein hyvyysluokka 5 vastaa 1800 kg poronrehua/hehtaari. Kevättalvella laidunnus keskittyy korpiin, ja ravintokohteena ovat puilla kasvavat jäkälät, luppo ja naava. Tyyninä ja kuumina päivinä porot hakeutuvat mielellään korpinotkelmiin, missä ne saattavat kiertää ympyrää, olla "tarhassa", kuusten alaoksien pyyhkiessä pois enimpiä verenimijöitä. Kemihaaran alueella koivulla onkin ratkaiseva merkitys kesälaitumen valinnassa. POROLAIDUNTEN HYVYYSLUOKITTELU Hyvyysluokittelu perustuu kunkin laiduntyypin poron ravintokasvien kokonaisbiomassaan. Hyvyysluokittelu onkin ymmärrettävä vain suuntaa-antavaksi, varsinkin kun laitumen käyttökelpoisuuteen vaikuttavat monet muutkin seikat. Niiden osuus on huomattava, edellä esitetyillä suotyypeillä 20-70 % kokonaisbiomassasta. Yhdessä ne muodostavat metsäporonhoidon perustan, sillä luppolaitumet ovat ehdoton laidunekologinen minimitekijä. Norjassa luokittelua käytetään määritettäessä Jäämeren rannoilla sijaitsevien kesälaidunten kantokykyä. Siellä, missä koivua ei ole soilla käytettävissä, kulutus jakautuu tasaisesti raatteen ja järvikortteen kesken. Suomen poronhoitoalueelle tehdyissä biomassamäärityksissä on päädytty kautta linjan alhaisempiin biomassoihin (taulukko 3). Menetelmän on luonut Skuncke ( 1958) Ruotsin Lapin oloissa, mutta sitä on sovellettu käytäntöön muuallakin. Maalis-huhtikuussa, jolloin kaivu vaikeutuu varsinaisilla jäkälälaitumilla lumen paksuuden vuoksi hyvinäkin talvina, porot hakeutuvat suurille avosoille, joilta tuuli on pyyhkinyt lumen ohueksi. Mitä useammanlaisia laitumia SUOMEN LUONTO 5/76. Suomen Lapin oloihin menetelmää on sovellettu arvioitaessa Lokan 258 ja Porttipahdan tekojärvien aiheuttamia laidunvahinkoja (Ahti 1959)
Ruotsin lappi Perä-Pohjola Kuusamo Suotyyppi Hyvyysluokka 10-51 8iomassa kg/ha 8iomassa kg/ha Koivuletto 3.0-5.0 1 2601 800 915 1 41 Letto 2.0-4.5 720-1 620 760 I 11 Ruohoinen sararäme 2.5-4.5 900-1 620 4151 21 Ruohoja heinä korpi 1.5-5.0 5401 800 7501 11 Rimpi neva 2.0-4.0 7201 440 280 lrOI Taulukko 3. % yks. 1958. 11 :2225. Growth in dome,tic and wild rrinde,r in Nonvay. Wild!. Tähän mennessä on Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin alueella ojitettu 330 000 suohehtaaria, ja suunnitelmiin kuuluu vielä 1 70 000 hehtaarin ojittaminen. Tätä moninaisuutta suot olennaisesti lisäävät. 29 19.1 19 7.9 48 4.7 Yht. Greigh -Smith, D. 13 1:1-35. Nyt porot pyrkivät Ounasjoen itäpuolen soille, mikä on kuitenkin estettävä, sillä siellä sijaitsevat myös paliskunnan talvilaitumet, kesäaikaan helposti turmeltuvat jäkäläkankaat. Määritykset on tehty heinä-elokuussa. % p.alasta % Metsä 5 0.9 17 11 .2 25 10.3 15 35 62 6.1 59.8 Suo 207 36.1 5 3.3 21 8.7 9 21 242 23.9 17.8 Avohakkuualue 107 18.7 16 10.5 13 5.4 9 21 145 14.4 7.8 Tulvaniitty 212 36.8 51 33.6 2 0.8 2 5 267 26.4 2.6 Tie tai rantahietikko 43 7.5 34 22.3 162 67.1 8 19 247 24.5 Liemu tai muu rak. paliskunnan tyyppi yks. Soista porolaitumina. Stat. 1973. Lontoo 1964. Tutkimuksia poron (Rangifertarandw tarandw) talvimta laidunekologiOJla Kuwamoua vv. Porolaitumina parhaat suotyypit ovat nimittäin useimmassa tapauksessa myös edullisimpia ojituskohteita (vrt. poroilla on käytettävissään, sen varmemmalla pohjalla niiden toimeentulo lepää. L. 1975. Metsien moninaiskäytön ajatus on kuitenkin voittamassa alaa, mistä on käytännön esimerkkeinä monien metsähallinnon hoitoalueiden ja paliskuntien keskinäinen yhteydenpito. 1975. Sitä rakennetaan paraikaa. Tällöin poronhoito on ollut se osapuoli, joka on kärsinyt vahingon ja väistynyt. Pro gradu, Oulun yliopisto, eläint ieteen laitos. Rep. Q_uantitative Pian/ Ecology. Soista on toistaiseksi puhuttu vähän. Luvut osoittavat, että poro käyttää hyväkseen vain pienen osan kunkin kasvilajin määrästä ja että laidunnus kohdistuu varsin tasapuolisesti moniin saatavilla oleviin kasvilajeihin. Näistä tehtiin loppu laaja-alaisilla vesakkomyrkytyksillä. Kesäja talvilaidunten pitäminen onnistuu ainoastaan esteaidalla. Lausunto Lokan ja Porttipahdan padotw altaiden alueen porolaitumista. Fenn. 19 73. Kevo Res. Vasama, V. esim. La ppväsendet Renforskningen Medd. Poromies 40 :1214. Suoaluetai -tyyppi, joka kerran kymmenessä vuodessa pystyy poikkeusolosuhteissa pelastamaan poroelon nälkiintymiseltä, on tärkeä laidun, vaikka se normaalisti olisi täysin vailla käyttöä. TULEEKO KESÄLAITUMISTA PULA. % yks. Poron tärkeimpien kesäravintokasvien käyttöteho eräillä Pelkosenniemen ja Kuusamon soilla Helteen ( 1973) ja Vasaman ( 1976) mukaan. Ahti, T. Tällainen ravinnonkäyttö edellyttää suuria ja monipuolisia laidunmaita; jos porot pakotetaan laiduntamaan ahtaammin, niiden kasvu hidastuu. KIRJALLIS UUTTA Ahti. MaastoKesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Tyypin osuus Yht. Heikurainen. Po iko lainen, J. Merkkien selitykset: B = biomassa (kuivapainona) kg/ha, sB = kulutettu biomassa kg/ha. Suot, avohakkuualueetja tulvaniityt ovat kesäkuukausina suositumpia oleskelupaikkoja kuin metsät, jotka kattavat suurimman osan paliskunnan pinta-alasta. 574 152 242 43 1011 Taulukko 2. Rauhoitusten ja kannattamattomuuden vuoksi ojittamatta jäisi SUOMEN LUONTO 5/76 7 5 prosenttia soiden kokonaispinta-alasta. Koivu Raate Järvikorte Kurjenpolvi Suotyyppi 8 s8 % 8 s8 % 8 s8 % 8 s8 % Koivu letto 12.5 6.8 54.4 377.2 5.6 1.5 154.4 4.7 3.0 42.7 0.5 1.2 Letto 254.4 10.8 4.2 307.0 6.4 2.1 Ruohoinen sararäme 156.0 7.8 5.0 30.0 0.0 0.0 Rimpineva 43.7 2.6 5.9 35.9 3.0 8.3 Taulukko 1. Vesihallitus Helsinki. Aiemmin kesälaidunten kantokykyä pidettiin poronhoidon piirissä lähes rajattomana tai ainakin moninkertaisena talvilaidunten kantokykyyn verrattuna. Helle, T. Porot alkoivat laiduntaa avohakkuualueilla. 259. Soiden met,änka;vatwkelpoimuden laskentamenetelmä. 1959. Huomattavana osasyynä uudelleenarviointiin on soiden kuivatus. 197 3. Paras laidun, Kulkuvuoma, ojitettiin asutustoimintaa varten. Lapin läänin alueella tämä merkitsee, että ojitus kohdistuu ensisijaisesti rehevimpiin korpiin ja ruohoisiin sararämeisiin. Lis.-tutk., Oulun yliopiston eläintieteen laitos. Ne perustuvat Skuncken ( 1958) Ruotsin Lapissa sekä Helteen (1973) ja Vasaman ( 19 76) Pelkosenniemellä ja Kuusamossa tekemiin tutkimuksiin. Biomassat on ilmaistu kuivapainoina. & Heino, J. Enää näin ei ajatella. Sulkeissa on mainittu otanta-alueiden lukumäärä. Ahti 1973, Heikurainen 1973). Skuncke, f . Renbeten och derOJ gradering. 1974. Lukujen perusteella näyttäisi siltä, että Ruotsin porolaitumet ovat runsasruokaisempia kuin Suomen, mutta ero johtunee käytettyjen menetelmien eroista. Konfliktit poronhoidon ja uusien, perinteisille porolaitumille levittäytyneiden maankäyttömuotojen välillä ovat olleet väistämättömiä. 197 6. Helle, T. Mgmt. Porohavaintojen jakautuminen maastocyypentam kesä-elokuussa 19 721973 ja syyskuussa 1973 Vasaman ( 1976) mukaan. 4 : 1-204. Arvioitaessa ojitusten merkitystä poronhoidolle määrä ei ole yksin ratkaiseva. Seudun tultua rauhattomaksi porot siirtyivät tunturien itäpuoliselle suoalueelle. Poron kesäravinnon koostumus j a käytlöteho Alakitkan pali,kunnOJsa Pohjoi,-Kuwamos.~a. 197 2. Pro gradu , Oulun ylio piston eläintieteen laitos. Kemihaaran porotaloumlvity,. On syytä puhua enemmän. Haukioja, E. Massaturismin tuloon asti kesätokka palki Pallastunturissa. J. 1970-7 /. 1964. T. 36 :61 2-619. % yks. Poron ravinnon Jwostumus pätsin Jisällön ja metsäpeuran ravinnon k.oostumu.s 11/0.,teiden perwteella. Seuraava esimerkki on Kyrön paliskunnasta Pohjois-Kittilästä. Vesistöjen säännöstelytoimisto Helsinki. Acta Fo r. Reimers, f . % yks. Birch con.mmption by reindeer (Ranl(ifer tarandw) in Finni.!h Lapland. Esimerkkejä porojen kesälaidunten hyvyysluokituksesta
Kauaskantoisimpia seurauksia voidaan vain arvailla, ja monissa taloudellisuutta koskevissa kysymyksissä tulee pitkään säilymään suuria kysymysmerkkejä. metsän"parannus"toiminnan energiataloudelliset ja ekologiset kannattavuuslaskelmat. Näitä seuraa nopea muutos koko suoekosysteemin rakenteessa ja toiminnassa. Colen mukaan ekologit ovat kummallinen ihmisjoukko, joka uskoo, että ihmisten pitäisi yrittää ymmärtää toimiensa seuraukset ennen kuin he toimivat. Ihmisen ekologiasta puheen ollen em. 3. vaikeuksien ekologisen taustan. suon ja metsän välisten reunavaikutusten vähentyessä häviävästä eläinlajistosta eikä tietyn suotyyppivariaation sulautumisesta ojikkojen ja muuttumien kasvillisuuskaaokseen. Sukkession edistyminen puuntuotantoa suosivien hoitotoimien säestämänä vaikuttaa 260 suon ns. Niiden varassa on viime kädessä ekonominenkin kannattavuus. Soiden suojelussahan sanat "conservation" ja "protection" eli säilyttäminen ja suojelu ovat synonyymejä, ja luonnonsuojelijan on _tunnustettava _ tappionsa "Ukko-Mestarin" -jyrähtäessä liikkeelle suonlaidasta. METSITTÄMINEN KYLLÄ ONNISTUU Metsänparannuksen ja -viljelyn nykyisin keinoin onnistutaan lyhyellä tähtäimellä hyvin luomaan pysyvä metsäsukkessio useimmille suokasvupaikoille. sivutuotteiden määrään ja laatuun. Koko metsäojitusohjelmaa ei ole vielä viety loppuun eikä ojitus ole suokuvion viimeinen toimenpide, vaikka itse suo onkin sen mukana mennyttä. 6. ryhmiin liittyviä ekologisia ongelmia on vaikea pitää erillään ekonomisista kysymyksistä. C. Tämä huomautus olisi hyvin saattanut syntyä vaikkapa Suomen metsäojitusten kriittisestä tarkastelusta. 5. 2. Muuttuvan suon vuorovai kutukset ympäröivien ekosysteemien kanssa ovat toisenlaisia kuin luonnontilaisen (esim. Metsäammattimies taas ei kantane huolta esim. vesitalous, ravinnekierrot, reunavaikutukset eliöstöön). Uuden sekundaarisukkession myötä suo ekosysteeminä tuota pikaa lakkaa olemasta suo ja kehittyy esim. Otsikon mukaan tulee olemaan puhe mm. Taloudellisesti kannattava metsänkasvatus soilla edellyttää lähes aina kasvupaikan ekologian radikaalia muuttamista metsänparannuksen alaan kuuluvin toimenpitein. Kuudennes maan pinta-alasta on jo myllerretty raskain konein, kemikaalein ja monin miljardein markoin, mutta seurauksista tiedetään enimmäkseen vain sattumoisin, kun on yllättäen törmätty mitä erilaisimpiin vaikeuksiin. Seisovavetisyyden aiheuttamat haitat voidaan poistaa teknisesti pitkälle kehitetyillä ojitusSUOMEN LUONTO 5/76. 4. Suon metsänparannuksessa käytetyt ulkopuoliset aineja energiamäärät ovat ekologisesti merkittäviä ajateltaessa eräiden uusiutumattomien luonnonvarojen (polttoaineet, lannoitemineraalit ym.) käytön säätelyä. Antti Reinikainen Soiden metsätalouden ekologiaa Ekologi L. Vastaisten virheiden välttämiseksi on jo aika miettiä ja tutkia toimenpiteiden seurauksia ennakkoon, käyttää hienovaraisempia ja paikalliset olosuhteet huomioon ottavia menetelmiä ja saattaa ajan tasalle ns. Seuraavassa en puutu yksityiskohtaisesti minkään intressipiirin omimpiin ongelmiin, vaan pyrin penkomaan soiden hyväksikäytössä ilmenneitä ekologisia virheitä ja tarkastelemaan ekologisen periaatteen soveltamismahdollisuuksia rauhoitettujen suoalueiden ulkopuolella. Näitä ekologisesti erittäin perinpohjaisia toimenpiteitä ei näet ole valmisteltu ekologisin tutkimuksin eikä likimainkaan riittävällä koetoiminnalla. Turvemaiden metsänkasvatuksen primaarisia biologisia ongelmia voidaan pitää ratkaistuina niiltä osin kuin ne koskevat puun kasvua rajoittavia minimitekijöitä 10-15 ensimmäisen vuoden aikana. Soista eri syistä kiinnostuneet piirit pitävät ongelmina eri asioita ja samojakin ongelmia tärkeysjärjestykseltään erilaisina; rimpisen avosuon met.sittämisvaikeudet on mielletty metsänparannusammattikunnassa valtakunnalliseksi ongelmaksi, kun biologi tunnustaa siinä tutkimisen arvoiseksi ko . kasviyhdyskuntana suhteellisen nopeasti kangasmetsämäiseksi. ). Soiden luontainen ekologinen vaihtelu on hyvin moniulotteista (kosteus, ravinteisuus, ilmastolliset ulottuvuudet ym. seuraavista lähteistä kumpuavista o!1gelmista : 1
Suorastaan romahdusmaisesti köyhtyy tieto ravinteisuudesta, kun siihen käytännössä miltei samaistetaan yksisuuntaiset ekologiset käsitteet boniteetti ja trofia (5). Sen tarkoituksena on paikan toimenpidekelpoisuuden ja -tarpeen selvittäminen. Ennen suometsien lannoituksen valtakunnallista yleistymistä ehditään vain pinnallisin lannoituskokein ja kemiallisin keinoin analysoida sitä moniulotteista ravinteiden vaihtelua, joka sisältyy Lukkalan ja Kotilaisen 65 :een suotyyppiin. Soiden metsätaloudellinen vajaatuottoisuus aiheuttaa lannoitustarpeen, joka yhdessä ojituksen nopean koneellistumisen kanssa ei jätä sijaa ekologisesti terveen ja kritiikinkestävän ravinteisuusdiagnostiikan kehittämiselle. riippuvaisten metsäojitusboniteettilukujen määrittäminen pitävät vielä arvossa suoluonnolle ominaista ekologista moninaisuutta.· Käytännön metsäojituksissa koetaankin pettymyksiä vain eräillä rehevillä enimmäkseen pohjoissuomalaisilla suotyypeillä, joiden metsäojitusboniteettia arvioitaessa on liiaksi luotettu korkeaan viljelykelpoisuusasteeseen. keinoilla ja ravinneminimitekijöistä enimmät tunnetaan sekä voidaan lannoituksella korjata. Lannoittei261. Katsaus menneiden tapahtumien kulkuun ja kulloisiinkin oloihin on paikallaan: SUOMEN LUONTO 5/76 TAPAHTUMIEN KULKU Aluksi hyvyysluokituksen tavoitteena on pelkän ojituskelpoisuuden määrittäminen ja silloin kuljetaan vielä ekologisesti perusteltuja reittejä. Tantun, Multamäen ja Lukkalan (15, 14, 11 ) havainnot ojikkojen ja puustojen varttumisesta, viimemainitun ja Kotilaisen ( 12) uudistukset suotyyppijärjestelmässä sekä lopulta Heikuraisen (2) tekemä tyyppikohtaisten, ilmastovyöhykkeestä . hyvyysluokittelu osoittautuu kuitenkin riittämättömäksi, kun ojituksenjälkeisten puunkasvumahdollisuuksien lisäksi on arvioitava myös kasvupaikan ravinteisuustila ja lannoitustarve . . Samaan johtaa, kun lannoituksesta tehdään ojituskelvottomien soiden ojitusten "kannattavuuden" pelastaja. EKOLOGINEN PERIAATE HYVYYSL UO KITUKSESSA Ekologisten ratkaisujen teko alkaa suokasvupaikoillakin hyvyysluokituksesta eli bonitoinnista. Kasvupaikkojen enemmistölle tämä yhtenäisen lannoitusohjeen toteuttaminen merkitsee lannoitusvirhettä, .sillä se ei ota huomioon suotyyppien välistä laajaa vaihtelua. Helppokäyttöisyytensä vuoksi Huikarin esittämä pintakasvillisuuteen perustuva yksisuuntainen ravinteisuusluokitus saavuttaa kuitenkin hallitsevan aseman lannoitusohjeiden perustana ja varsinaisille kasvitieteellisille suotyypeille rakentuvan järjestelmän kehittäminen pysähtyy. Niiden suorittamisen pitäisi perustua yksityiskohtaiseen tietoon muutettavasta ekosysteemistä ja realistisiin käsityksiin kaikista seurausvaikutuksista. Metsäojituksen pioneeritutkijain kehittämän hyvyysluokituksen ekologista kelpoisuutta osoittaa epäsuorasti se, että kaikkien sittemmin laadittujen yksisuuntaisten boniteettija ravinteisuusasteikkojen [Heikurainen: metsäojitusboniteetti (2), viljavuusindeksi, lämpösummalla painotettu metsäojitusboniteetti (3, 4) Huikari : ravinteisuusluokka (5)] ja Lukkalan 10-asteikkoboniteetin välillä on satunnaisessa näytealamateriaalissa tiukka, varsin suoraviivainen suhde. Metsllnparannustoiminnan pllllmenetelmlt, ojitus ja lannoitus, ovat ekologisesti radikaaleja ja pitkään vaikuttavia toimenpiteitä. Cajanderin (1) luomalle, kasvupaikkavaihtelun erinomaisesti huomioon ottavalle suotyyppijärjestelmälle voidaan rakentaa järkevä, maltillisesti etenevä koetoiminta, eikä puuraaka-aineen tarve vielä aiheuta paineita bonitointijärjestelmän kehittämiselle. Kasaantumista on tapahtunut varsinkin kahdenkymmenen viimeksikuluneen vuoden aikana. Ristiriita ekologisen ja "ekonomisen" lannoitus tarpeen välillä kasvaa, kun käytännön metsänparannustoiminta alkaa vaatia yhä yksinkertaisempia lannoitussuosituksia, äärimmäisyytenä jopa vain yhtä seoslannoitteen ohjemäärää kaikille turvemaille. Tämä asiaintila sekä käytännön metsänparannuksen pinta-aloina huimaavat työsuoritukset ojituksessa ja lannoituksessa eivät silti merkitse sitä, ettei ekologisella tutkimuksella olisi alalla edelleen ratkaisemattomia tehtäviä. Soiden ekologisen vaihtelun laajuuden ja monitahoisuuden takia luokittelujärjestelmät ovat pitkään olleet kiistakapulana sekä eri käsityksiä edustavien tiedemieskoulukuntien kesken että tutkimuksen ja käytännön välillä. Päinvastoin, bioekologinen tutkimus ja kontrolli laahaavat selvästi jäljessä käytännön toimista, joiden herkeämätön eteneminen taas kasaa kuormaan uusia suometsätalouden ekologisen järkeistämisen alaan kuuluvia ongelmia. Em
Jos kuitenkin vaikeakulkuinen, maisemana sekava ja luontona mielenkiinnoton ojikko kelpaa esim. että hajottajat, ravinteiden vapauttajat, pystyvät huolehtimaan koko kasvavan kasvibiomassan tarpeista eli ylläpitämään kiertoa, jonka nopeus on tasapainossa perustuotannon kanssa. Tutkimusten avulla on kehitettävä määritysjärjestelmä, joka ottaa huomioon soiden ekologisen vaihtelun. Toisin saattaa olla, kun vertaillaan luonnon suon, metsänparannuksella intensiivisesti käsitellyn ojikko-muuttuman ja reaalisiin puuntuotantosaavutuksiin yltäneen kangas maatalousmetsän energeettlsta ja aineenvaihdunnallista tasapainoa. Ongelma voitaneen, kun tilanne on analysoitu, ratkaista hivenaineilla lannoittamalla, kuten peltoviljelyssä on menetelty. Suon metsänparannuksen toimenpidekerjun jokaisella lenkillä on tämänsuuntaisia seurauksia. pohjaksi riistapellolle ja osa metsästäjistä saadaan kiinnostumaan näistä biotoopeista, voitaneen katsoa, että moninaiskäytön työnjaossa on saavutettu jotakin. Toisin sanoen, suon ekokriisi ei näiltä osin vaikuta hyvinvointi-ihmisen toimeentuloon, ei pistä silmään eikä sydämeen. lannoitus tulee suunnitella varsin pieninä kuvioina, eikä ravinnetarpeen tarkkaa määrittämistä saa pitää liian vaikeana tehtävänä. Metsänparannustoimenpidettä suunniteltaessa on pidettävä huolta, paitsi oikeasta edafisesta hyvyysluokittelusta ja tarpeenarvioinnista, myös siitä, että alueen ekologiaa perusteellisesti muuttavan käsittelyn vaikutukset eivät suuntaudu väärään osoitteeseen. vain luotettava määritys saa johtaa toimenpiteeseen. On jouduttu silmätysten yllätysten kanssa, kun äärimmilleen kiihtynyt puuston kasvu on "tuntemattomasta syystä" häiriytynyt ja pysähtynyt (9, 17 ). TÄSTÄ ETEENPÄIN Soiden metsätaloudellista käyttöä on järkeistettävä ekologisemmaksi mm. Samalla uskotaan ekosysteemin muiden osakkaiden, erityisesti välttämättömien hajottajien, toiminnan elpyvän vastaavalle tasolle. Samalla ylläpidetään eliöstössä heikosti tasapainottunutta tilaa, jonka lähestyessä vakaampaa vaihetta systeemin katsotaan vaativan uutta elvyttävää shokkia. Tämä voi tapahtua sekä elvyttämällä turpeen mikrobitoimintaa että erityisesti pitämällä kasvu kurissa ja jouduttamalla kasviaineksen vaihduntaa. Ekologisempaa ja siten luontevammin metsään sopivaa on pyrkiä tasapainottamaan tuotannon ja hajotuksen suhdetta (ravinteiden kiertoa) ekosysteemissä. Esim. Tappiotilille voidaan näet lukea varsinaisten suoeliöiden sekä soiden runsaiden reunavaikutusten häviäminen. Esiin tuodaan vastapainoksi eliöstön muuttumisen aiheuttamia hyötyjä (riista, sienet, marjat) joskin lienee lupa epäillä löyhiksi perusteita, joiden mukaan soiden ottaminen metsätalouteen kasvattaisi näitä tuottoja. METSÄNPARANNUSSUO EKOSYSTEEMINÄ Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ylläpitää ekosysteemissä runsasta perustuotantoa, vaikuttavat yleensä yhdyskunnan sukkessiovaihetta nuorentavasti. Lannoitustarpeen kenttäarviointiin on käytettävä mahdollisimman korkeaa asiantuntemusta, ts. Ojituksella ja lannoituksella, metsänparannuksen yleisimmillä standarditoimilla, kiihdytetään perustuotantoa useimmiten moninkertaiseksi lieventämällä minimitekijöitä, jotka rajoittavat kasviaineksen tuotantoa. Metsänparannustoiminnan taipaleen varrella asiaa on vain vähän kontrolloitu ekologisin mittauksin. siten, että kunkin suoalan ojituskelpoisuuden ja lannoitustarpeen määrittäminen viipymättä oivalletaan uudelleen ratkaisevaksi vaiheeksi. Ensimmäisen puusukupolven SUOMEN LUONTO 5/76. Metsänparannustoimien köyhdyttävää vaikutusta eliöstään on kuitenkin totuttu pitämään vain suojelullisena ongelmana, joka ratkaistaan reservaattien avulla. Oletetaan siis mm. Lannoitustapoja, -laatua ja -määriä pikkutarkasti säätelemällä päästään pitkällä tähtäimellä parempaan tulokseen kuin kiireisen metsäneuvojan lannoitetehtaan brosyyreistä oppimia, "moderneja" suurten linjojen työtapoja noudattamalla. Primaariseksi syyksi oletetaan nyt perustellusti, että väkilannoituksen aiheuttama kasvimassan voimakas kasvu on kuluttanut loppuun hivenaineet. Esim. lannoitettaessa on oivallettava koko kasviyhdyskunnan tila: vajaapuustoisella rämeellä tai nevaojikon istutusalueella on turha syytää ravinteita rehevöityvälle tupasvillakasvustolle, jonka karike lahoaa hitaasti ja luovuttaa vain vastahakoisesti anastamansa hyödyn kasvavalle puustolle. On korostettava, että kyseessä on intensiivinen, malttia ja harkintaa vaativa tehtävä, jonka suorittamista ei saa nykyiseen tapaan jättää pseudorationalisoinnin, lyhytnäköisen ekonomisen argumentoinnin eikä "Hullu-Jussi -tekniikan" armoille. Nykyihminen kykenee yhä huonommin analysoimaan eliöyhdyskunnan monimuotoisuuden ja tasapainoisuuden kysymyksiä, eikä niitä voitane hänelle markkinoida metsätaloussuon ekologisen kriisin varteenotettavana osaongelmana. SUO METSÄTKIN TOIMENPIDEKIERTEESEEN. Ojitettua turvemaata voidaan pitää sukkessioiältään osittain ikinuorena ekosysteeminä, jonka ympäristötekijät poikkeavat siinä määrin ympäröivien luonnon262 systeemien tekijöistä, että se aluksi tarjoaa ekologisia lokeroita harvemmille lajeille kuin luonnon suo tai kangasmetsä. den levitystekniikan puutteet yksinkin ( 18) saattavat tietysti aiheuttaa jopa suurempia kasvupaikkakohtaisia virheitä, mutta se ei toki oikeuta liian suurpiirteistä ravinteisuusdiagnostiikkaa. Puutostilat voidaan todeta pintakasvillisuuden ja ulkoisten oireiden avulla sekä kemiallisin keinoin huomattavasti tarkemmin kuin yleiset suositukset nyt edellyttävät
että edullisesta lannoituskohteesta . Monilla kasvupaikoilla kiertoajan puitteissa saavutettava nettohyöty ekologisen periaatteen mukaiseen "hidastettuun" vaihtoehtoon verrattaessa (luontainen uudistuminen suvaitsevainen sekametsikön harvennukset päätehakkuu) jäänee lähes olemattomaksi. Tlllll hetkellll ovat turvassa vain karuimmat, syijllisimmllt, teknisesti hankalimmat ja ilmastoltaan epkdullisimmat suot. tllmlln paltamolaisen hankkeen kaikilla suokuvioilla samoja lannoitteita ja samoja annostuksia, merkitsee kllytllnnössll lannoitusvirhettll useimmilla puunkasvupaikoilla. saadaan runkopuuhun sitoutuneena aurinkoenergiana takaisin moninkertaisesti se energiamäärä, joka on käytetty lannoitteen valmistamiseen, kuljettamiseen ja levittämiseen. Kierteeseen ajaudutaankin usein pelkän toimenpidemanian (perintöä esiisäin raivaajahengestä) riivaamina ja lyhytnäköisen, metsän kannalta vääristä kriteereistä lähtevän panos-tuotos-ajattelun seurauksena. Edessä ovat pintakasvillisuuden ja vesakon torjunnan SUOMEN LUONTO 5/76 ongelmat. Lannoitus puunkasvun lislllljllnll on ekologisesti mielekllstll vain silloin, kun se ottaa tarkasti huomioon kulloisetkin olosuhteet ja tavoitteet. Suometsien nykytila osoittaa, että toistaiseksi niiden kimppuun ei ole käyty yhtä pontevasti. Puuston nopea alkukehitys taas näyttää lisäävän myös kasvuhäiriöiden riskiä, ja ainakin se jouduttaa uusintalannoituksen tarvetta. Nykyaikaisen eurooppalaisen peltoviljelmän energiatase taas on siinä määrin negatiivinen ja itse toiminnan jatkuvuus niin kiinteästi runsaasta energiansaannista riippuvainen, että sopii kysyä, onko syytä saattaa lähemmäksi tällaista tilaa ne maa-alat, jotka verraten pehmeälläkin tekniikalla tuottavat tyydyttävästi puuta. Kaavaillun H-kulttuurin (7, 8) tapaiset viljelymuodot pienille pinta-aloille keskitettyinä _voivat tietenkin säästää maata 263. Täten vältetään toimenpideketjun kalliit, ekologisesti mielettömät ja nettohyötyä lopulta pienentävät lenkit. Soiden metsän parannuksen tulevaisuudensuunnitelmat viittaavat juuri turvemailla kehitykseen kohti puupeltoja (7, 8). karu rämeympäristö näyttää muutettunakin jarruttavan kasvua siinä määrin, ettei edellä kuvattuja liikalihavuusongelmia (kasvuhäiriöitä) hevin ilmaannu. Ne ovat sitä suuremmat, mitä voimaperäisempää on käsittely. Sanotaan, että metsänlannoitus on puhtaan energiataloudellisesti voimakkaimmin positiivista lannoitusta, ts. kasvattaminen ojitussuolla on osoittautunut luontaisesti ongelmattomimmaksi korpimailla ja lannoituksen avulla myös karuilla rämeillä. On vaikea ennustaa, mitä ravinnetasapainostaan häiriytyneen systeemin uusi käsittely tuo mukanaan. Nykyinen suurpiineinen ja "rationalisoitu" levitystekniikka, joka kllyttllll esim. Toinen on tilanne vähäpuustoisilla rehevillä soilla, eritoten nevoilla, joilla vesija ravinnetaloudellisten minimitekijäin lieventäminen käynnistää voimakkaan tuotantoprosessin koko kasvillisuudessa. toimenpideketju voidaan käsittää pakkotilanteeksi, kierteeksi (kasvualustan valmistus viljely arvomateriaalilla rikkakasvien torjunta harvennushakkuut lihotuslannoitus päätehakkuu), jossa sarjan alkupään toimenpiteillä on liikaa keskinäisiä riippuvuuksia. Puuntarpeen kasvaessa, menetelmien kehittyessll ja pitklllti myös aihttttoman optimismin myötll yhll suurempi osa suoalastamme on kllsitelty radikaalein menetelmin. Näillä kasvupaikoilla metsänparannustoimenpiteet näyttävät vaikuttavan hyvällä hyötysuhteella havupuun kasvuun. METSÄNPARANNUSSUO N ENERGIATASE on laskettava viipymättä ja luotettavasti. Kuva on Koilliskairasta. Esim. Puuraaka-aineen kasvavaa tarvetta voidaankin vielä tyydyttää tuotantotavoilla, jotka ottavat tarkasti huomioon kasvupaikkojen luontaiset edellytykset. Kangasmaiden uudistusaloille pesiytynyt nykyaikainen, intensiivinen, rationalisoitu, koneellistettu ym
9. minimoimalla edes tästä lähin ulkopuolisen aineen ja energian käyttö. Lähivuosikymmenien kehitys suometsissä on sen varassa, missä määrin hyväksytään itse ekosysteemin sanelemia ehtoja. 15. UI 5. MTL:n suoosaswn tiedonant. Huikarin (6) esitys metsäekologien ja -ekonomistien väliseksi työnjaoksi metsänparannustoiminnan tutkimisessa tarjoaa hyvän lähtökohdan painopisteen muutokselle kumpaan suuntaan hyvänsä. 1975. Metsä Ja Puu 9. 18. 1929. Jo v. Metsänparannussoiden kehitystä seuraava 264 on saanut huomata yhä useammin, kuinka oikeassa ovat kuitenkin olleet kaikenkarvaiset luonnonsuojelijat, ekologit yms. Tuhottujen soiden, nykyisten ojikkojen, muuttumien ja turvekankaiden voidaan perustellusti toivoa vielä tuottavan puuta ekologisesti terveinä ja mahdollisesti monikäyttöisinäkin metsinä. V./1/ 4. J. 13. 2.3 2. 1941 on Antti Tantun toimesta "tullut vastatuksi myönteisesti kysymykseen, voiko metsäojitus olla taloudellisesti edullinen, joskin tuo myönteisyys on monien ehtojen alainen''. Tutkimukset ja selvitykset voiva.t palvella metsätaloutta vain, jos niille annetaan lisää aikaa ja riippumattomuutta. 1972. Heikurainen, L. 16. J. Metsä Ja Puu J / . Soiden ojituskelpoisuus 6J pp. Huikari, 0. Suo 26. Esim. 195 1. 197 3. Ekologit, jotka näiden tekemistä ovat vaatineet, ovat jälleen tyrkyttämässä itseopiskelun kautta karttunutta asiantuntemustaan huomioon otettavaksi, kun keskustellaan siitä, miten ojitusalueiden mahdollisuudet voita1s11n hyödyntää ekologisella periaatteella, siis esim. 86. Puhdas metsätaloudellinen ajattelu (kestävän talouden periaate) on jo varhain sisältänyt periaatteen metsän pääoman koskemattomuudesta ja vain korkojen korjuusta. l nst. ofthe 5th /nt. Vastuu tästä leiviskästä on lopullisesti metsänparannus-metsänhoitoväen harteilla (luopuminen turveteollisuuden hyväksi auttaa merkityksettömän vähän). Huikari, . lbid 5.2. H -lwllluuri. 12. 15 % maa-alasta). 2. 1923. 1975. 1975. Metsäojituksen edullisuus 28 J pp . Metsä J• Puu, Pääkirjoitus 411976. 10. SUOMEN LUONTO 5/76. Huikari, 0. Comm. Kuusela, K. Fem1. / . 1959. 11. ekosysteemitason kokonaisselvitykset luonnon suon ja siitä syntyvän sukkessioyhdyskunnan eliöstöstä, energetiikasta ja aineenvaihdunnasta näyttäisivät tällä hetkellä voimansa suometsien luonnontalouden ohjailua suunniteltaessa, jos tällaisia olisi käytettävissä. Cajander, A. Acta For. 1974. parjatut jarrumiehet, toimivatpa he sitten inhimillisen tunteen, "biologian alkeistietojen" ( 10) tai ekologisen oppineisuuden liikkeelle panemina. 8. Tässä tilanteessa ekologi ei voine suositella H-kulttuurin tapaista, äärimmäisen intensiivistä menettelyä ainakaan patenttiratkaisuna. 27. Kelpoisuuden ja tarpeen arvioinnissa tehtyjen virheiden ja hoidollisten laiminlyöntien lisäksi on todettava muuan periaatteellinen harha. Fe,m. Huikari, . 17 . Comm. Fenn. Suometsien käsittelystä vastaavien organisaatioiden on nopeasti uusittava tietonsa mm. Acta For. E. Metsä j a Puu J. Peat. sama). lbid. Edellä luonnehdittujen lisäksi on olemassa monia syitä siihen, ettei "ojitusalueiden puuntuotos ole noussut aivan toivottuun määrään" (sit. Veijalainen, H. For. Metsän luonne pääomana on kuitenkin vasta nyt avautumassa käyttäjille : konkreettisen puuvaraston säilymisen ehdoksi ja samalla tavoin vaalittavaksi pääomaksi osoittautuu ekosysteemin toimivuus, mikä ei, kaiken riippuessa kaikesta, ole pelkkää puuntuotantoa. Lukkala & Kotilainen, M.J. 191 5. 4. 1973. Fenn . 15. Tanttu, A. Lukkala, O.J. l nst. 1913. Virtanen, J. ' Heikurainen, L. Se piilee siinä, että ojikkojen "kasvusuunnitetta" ei ole tehty täsmällisesti: toiveet on rakennettu metsänparannuksen koetoiminnan hyvinhoidetuista ansareista saaduille tuloksille, ja käytännön metsätalous on käytännön metsätaloutta. 7. Kun metsäojitus ilmeisesti etenee omalla painollaan kutakuinkin lopulliseen tavoitteeseensa, turvemaiden metsänparannuksen ja -hoidon keskeiseksi tehtäväksi nousee tyydyttävän tuotannon ylläpitäminen sillä valtavalla alalla, joka ojikkoina ja muuttumina nyt on vajaatuottoista metsämaata oltuaan sitä ennen metsätaloudellista joutomaata. 69. Luonnonsuojelun · kiinnostus suoalueeseen päättyy ojitushetkellä. Proc. Tapio. For. Congr. K. 1952. D VIITTEET : 1. 3. Ojamaaröykkiöiden somistama, usein hieskoivuviitaa puskeva ojikko tai muuttuma on luonnonja ympäristönsuojelijamaisemanikkarimoninaiskäyttösuunnittelijalle ongelma, jonka hän mieluusti kiertää ja unohtaa aktiivisesti näiden alueiden pinta-alaosuuden (jo n. Fenn. 2. uipä leveämmäksi 21 . 14. Acta For. Heikurainen, L. Jotta ekologista periaatetta voitaisiin noudattaa suometsiemme valtakunnallisen hoidon nykytilanteessa, on alistuttava koviin ehtoihin: 1. 6. Puunkäyttäjien ja heitä palvelevien suunniteja tasenikkareiden on suhtauduttava suometsiin maltillisemmin eikä budjetoitava olemattomia lisäkasvuja. Ta nttu, A. Multamä ki , S. 1972. toimenpidekelpoisuuden ja tarpeiden määrityksestä sekä ekologian perusteista, siirrettävä mahdollisimman korkea asiantuntemus toimimaan suoraan suolla sekä ting1ttava käsiteltävistä pintaaloista ja huipputekniikasta kuviokohtaisen tarkkuuden parantamiseksi. Huikari, 0. Kannattavuus, joka ei toki ekologisessa periaatteessakaan ole pannassa, näyttäytyy ekologisesta parannetuissa ja hoidetuissa suometsissä nettotuotoksen pitkän tähtäimen varmuutena ja jatkuvuutena paremmin kuin raflaavina ennätystuotoksina tai pikaratkaisuna puuraaka-ainepulaan. 1941. muualla kevyemmälle käsittelylle. Parannusja hoitotoimenpiteiden kehittämisen on lähdettävä metsän vaatimuksista, ei ihmisen päivänhintojen ekonomiasta. 1972. EKOLOGIAN KEINOIN EKONOMIAN UMPIKUJASTA Otsikolla "Onko kannattavuus kiellettyä" lähestytään Metsä ja Puu -lehden 4/1976 pääkirjoituksessa ojitusalueiden metsätaloudellista ongelmaa. I 3. Silva Fennica 75
Riitta Turpeinen Turveteollisuuden ympäristövaikutukset Vaikka suoturvetta on jo kauan käytetty eri tavoin hyväksi maataloudessa ja viime aikoina lisääntyvästi myös polttoaineena, todellinen ryntäys turvesoille alkoi vasta kolmisen vuotta sitten, kun energian hinta äkkiä kohosi. Sama suunta jatkuu edelleenkin ilman, että missään olisi paneuduttu vakavasti selvittelemään ympäristövaikutuksia. esitutkimukseen, jossa pyrittiin kartoittamaan nämä ympäristövaikutukset ja selvittämään lisätutkimusten tarve. 1974 kaksinkertaisti myös tarvittavan suoalueen. ha suota ja muuta märkää maata. työllisyyskysymykset) eivät kuuluneet selvityksen piiriin. ha. Tämä artikkeli perustuu aiheesta tehtyyn ns. Nykytilanne on tietenkin toisenlainen. Parissa vuosikymmenessä toiminta on laajentunut niin, että vuosikymmenen viimeksi vaihtuessa tahti on ollut lähes 300 000 ha/v. Soiden turveteollisen hyödyntämisen koko ajan lisääntyessä tästä aiheesta tarvitaan siis mitä ilmeisemmin kiireellisiä lisätutkimuksia. Tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi (30 vuodeksi) tarvitaan kaksintai kolminkertainen suoala. Vaikka turveteollisuuden aluetarve on vain noin prosentti maamme suoalasta, näiden soiden on täytettävä tietyt vaatimukset, mikä tietenkin rajoittaa valinnan mahdollisuuksia. 1973. Tutkimukset on kuitenkin laiminlyöty; on vain selvitetty kohteiksi valittujen soiden turpeen määrä ja laatu sekä sen nostamisen liiketaloudellinen kannattavuus. kuutiometriin vuodessa, tämän määrän tuottamiseen laskettiin tarvittavan noin 15 000 suohehtaaria. Ensi vuosikymmenen lopulla lienee maamme alkuperäisestä 9. turpeen nostoa ja käyttöä kasvuja polttoturpeeksi. suohehtaarista ojitettu metsätalouden tarpeisiin kaikkiaan 6-8 milj. 7 milj. Sosiaaliset ja sosiologiset ympäristövaikutukset (mm. Kun Valtion polttoainekeskus (Vapo) sai ns. Kuvasta (s. Turveteollisella hyväksikäytöllä tarkoitettiin tässä tutkimuksessa soiden turpeen primaarista hyödyntämistä, ts. Kaikkiaan polttoturveteollisuus tarvitsee siis noin 100 000 ha eli noin prosentin verran maamme alkuperäisestä suoalasta. Tuotantotavoitteen kaksinkertaistummen v. Turpeen jalostus on jätetty selvityksen ulkopuolelle. Puutteellisten ja perin yksipuolisten tietojen pohjalta ryhdyttiin sitten oitis ojituksiin ja pilattiin samalla myös suuri joukko niitä luonnonsuojelullisesti arvokkaita soita, joita vielä oli säästynyt metsäojitukselta maan eteläosissakin. energiakriisin yhteydessä määräyksen laajentaa polttoturpeen tuotantoa 10 milj. energiakriisiä, eikä edes sen yllättäessä olisi ollut myöhäistä perehtyä ensin odotettavissa oleviin haittoihin. 266) ilmenevä tilanne kuvaa polttoturvetyömaiden määrää ja sijaintia ennen v. Aikaa turpeennoston ympäristövaikutusten selvittämiseen olisi siis ollut kylliksi jo ennen ns. Esitutkimuksen perusteella ympäristövaikutuksia saattaa ilmetä seuraavissa kysymyksissä: SUOMEN LUONTO 5/76 turvevarojen riittävyys ojituksen vaikutus valuntaan ja veden laatuun soiden pölyäminen ja kuloalttius vaikutukset turpeen polttoja käyttöpaikalla loppuunkäytettyjen turvesoiden jatkokäyttö energiakysymykset Näiden ympäristövaikutusten merkityksestä ja laajuudesta tuskin kenelläkään lienee vielä tarkkaa käsitystä. Varastojen, tiestöjen ja poikkeuksellisten sääolosuhteiden huomioonottaminen nosti alan yli 20 000 ha:ksi. Kasvuturveteollisuuden on arvioitu tarvitsevan noin 6 000 ha rahkavaltaisia soita. Laiminlyöntien huipentumana voidaan pitää sitä, että koko turvetouhun energiataloudellista tai kansantaloudellista kannattavuuttakaan ei ole selvitetty, vaikka turpeennosto on täydessä vauhdissa. Soiden turveteollisen hyväksikäytön aiheuttamia ympäristövaikutuksia ei ole vielä tutkittu, joten niitä ei juuri tunneta. Talou265. Viime vuoteen (1975) mennessä oli ojitettu noin 4.5 milj. Ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan luonnonympäristöön ja ihmisen elinympäristöön kohdistuvia haittoja. TURVEVAROJEN RIITTÄVYYS Vielä 1950-luvun alussa Suomessa metsäojitettiin vuosittain vain noin 10 000 suohehtaaria
Nostopaikat pitllisi valita siten, ettll vahingot jällvllt pieniksi. Alakuvassa tmjutaan tulipalovaaraa siirtllmllllll turveaumaa. dellisuus edellyttää, että suon on sijaittava kyllin lähellä kulutuspistettä. Nykyinen tutkimus rajoittuu siihen, että kukin suonkäyttäjä (metsätalous, turveteollisuus, soidensuojelu) asettaa omat tavoitteensa ja pyrkii niihin muista välittämättä. Tuotannossa ja valmisteluvaiheessa olleet polttoturvetyömaat vuonna 197!1 julkaistun Polttoturvesuotoimikunnan mietinnön (s. Tältä taloudelliselta toiminta-alueelta on turveteollisuuden löydettävä tuotantoonsa sopiva suo, jonka on oltava tarpeeksi laaja ja sopivan muotoinen tuotannon alkamiseksi. Turpeen laadun on sovelluttava kasvuja/tai polttoturpeeksi ja lisäksi turvekerrostuman on oltava kyllin syvä. OJITUKSEN VAIKUTUS VALUNTAAN JA VEDEN LAATUUN Turpeennoston edellyttämän kuivatuksen vaikutuksista valuntaan ja veden laatuun ei liene ainakaan suomalaisia tutkimustuloksia. Ojituksen aikana purkautuvien vesien mukana joutuu vesistöihin melkoisesti turvetta ja humusta. Käyttökelpoinen alue ei kuitenkaan liene ympyrä, jonka keskipisteenä on kulutuspiste, vaan paremminkin ameebamainen siten, että se "venyy" kuljetusväylien kohdalla ulommaksi. Turveteollisuuden tar• peisiin maamme turvevarat riittävät kuitenkin toistaiseksi. Kilpailutilanne ja kokonaisnäkemyksen puute eivät edistä tämän luonnonvaran järkevää hyväksikäyttöä. Metsäojituksen vaikutuksia on tutkittu jonkin verran, mutta se on luonteeltaan erilaista kuin turvesuon kuivatus, jonka aiheuttamat ympäristömuutokset saattavat olla suurempia ja pitkäaikaisempia kuin metsäojituksen. Kiintoja orgaanisen aineen huuhtoutuminen on suurimmillaan kaivuutöiden aikana ja heti niiden jälkeen. Vesihöyry havainnollistaa turpeen taipumusta kuumentua itsestlln. Mitkä tahansa suot eivät siis kelpaa turvetuotantoon, vaan kysyntä kohdistuu määrätyt vaatimukset täyttäviin soihin. Ristiriitoja on tietenkin syntynyt, ja tappiolle uhkaa jäädä erityisesti soidensuojelu, jonka ei katsota tuottavan taloudellista hyötyä. Metsäojitukseen ja turpeennostoon kelpaamattomat suot eivät kuitenkaan riitä täyttämään virkistyskäytön ja luonnonsuojelun tarpeita, joten ilman tavoitteellista suojelua ei tule jäämään riittävästi soita näihin tarkoituksiin. Puolet alkuperäisestä suoluonnostamme on jo ojitettu, ja jäljelläolevista, yhä vähenevistä luon266 Turpeennosto tuhoaa suon perusteellisesti. = Valmistelu • = Tuotanto 20 haja 100 ha ilmaisevat alueellaan pienimmän tutkittavan suon koon. MetsäojiSUOMEN LUONTO 5/76. Ylllkuvassa nostetaan turvetta luonnonsuojelullisesti vllhllarvoiselta Kuortaneen T;msnevalta. Heikuraisen (1971) mukaan metsäojituksen valuntavaikutuksista tiedetään varmasti ainoastaan se, että ojitus lisää kokonaisvalumaa ja että etenkin kesäja talviaikaan lisäys on varsin suuri. nontilaisista suohehtaareista kilpailevat nyt metsäojittajat, turveteollisuus sekä suojeluja virkistyskäyttö. On siis välttämättä saatava soiden käytön yleissuunnitelma, ja se edellyttää tutkimusten tehostamista. 22) mukaan
Tämän seurauksena saattaa huuhtoutuminen ajoittua pitemmälle jaksolle ja muutokset olla suurempia. 1 Turvemaiden luonnontilaisuus (pintakasvillisuudesta yli 25 % suokasvillisuutta) (Kuusela &: Salovaara 1974 a, s. Tilanne on kuvaava jokseen 1 dn koko maan etelllpuoliskolle. Mikll Tapiolta sllstyi, sen vei Vapo. 8, 1974 b, s. Turvesuon ojitus kestää kauemmin kuin metsäojitus keskimäärin 3-5 vuotta. Piirimetsälautakunta Ahvenanmaa Helsingin Lounais-Suomen Satakunnan UudenmaanHämeen PirkkaHämeen ItäHämeen Etelä-Savon EteläKarjalan Pohjois-Savon Keski-Suomen Itä-Savon Luonnontilaista turvemaata 1000 ha 3.5 23 38 89 36 50 23 6 1 44 146 11 2 19 % suoalasta 63.8 44.8 33.6 35.2 33.2 29.8 27.5 3 1.9 33. 7) SUOMEN LUO NTO 5/76 tuksen pitkäaikaisia vaikutuksia ei 'vielä tunneta. Turpeennoston kestäessä suolta 267. Se voi vaikuttaa myös pohjaveden tasoon. Turvesuo on ojitettava tehokkaasti syvillä ojilla, mikä osaltaan lisännee sekä valuntaa että huuhtoutumista. Suorunsaudestaan kuulu Jalasjärven pitljllkin on nyt vailla ainoatakaan kunnon suota. 1 35.4 3 1.1 25
Fo lia Forestalia I 9 I. Ahvenanmaan maakunnan, Helsingin, Lounais-Suomen, Satakunnan , UudenmaanHämeen, Pirk.lwHämeen, ltäHämeen, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan piirimetsälautalwnnan metsävarat vuosina 1971-72. Esitutkim us. Onko ylimalkaan viisasta polttaa turvetta, josta on nopeasti tulossa kemianteollisuuden tärkeä raaka-aine. K ymmenen miljoonan turvekuution vuosituotanto kuluttaa soita 1 000 1 500 ha vuodessa. SUOM EN LUONTO 5/76. Helsingin yliopisto, Ym päristönsuojelun laitos. Vastaako turpeen sisältämä energiamäärä kaikkea sen tuottamiseen tarvittavaa energiamäärää. Turvetta on käytettävä raskaaseen polttoöljyyn verrattuna 3-4 ja kivihiileen verrattuna 2-3 -kertainen määrä. Va!tio n tieteellisten toimi kuntien ja SITRA :n selvitys. 56 s. Soiden turveteollisen hyväksikäytön ympäri.<lövaikutukset. Tämän saamiseksi turvesuo on kunnostettava käyttöä varten, mikä merkitsee energiaa kuluttavien koneiden käyttöä ojitukseen, puuston, kantojen ja liekopuun poistoon, kenttien tasoitukseen ja suoteiden rakentamiseen. s. Aumaan kasattu turve kuumenee ja syttyy helposti itsekseen. VAIKUTUKSET TURPEEN POLTTOJA KÄYTTÖPAIKALLA Turpeen polton aiheuttamista ympäristövaurioista ei liene suomalaisia tutkimuksia. 70 s. Pollloturvemotoimikunnan mietintö. Turpeennostoon käytetään koneita, joista eräitä mainitaan erityisen suuriksi energiankuluttajiksi. Ko miteanm ietintö 1973: 142. Foha Foresta ha 20 7. Pääosin käytettäneen energianlähteenä raskasta polttoöljyä, joka on tuontienergiaa. Kasvillisuutta ei myöskään ole tasaamassa ojituksen vuoksi äärevöitynyttä mikroilmastoa. Metsä ja Puu 9: 4-8. 64 s. KIRJALLIS UUTTA Heikurainen, L. 19 76. Mahdollisesti aiheutuvia haittoja ei saisi jättää huomioon ottamatta tai aliarvostaa, vaikka ne olisivat paikallisia tai kohdistuisivat pieneen ihmisryhmään. Pieni ryhmä vain saa heikoimmin äänensä kuuluviin. Ojituksen pitkäaikaiset vaikutukset riippunevat myös loppuunkäytetyn turvesuon myöhemmistä käyttömuodoista. LO PPUUNKÄ YTETTYJEN TURVESOIDEN JATKO KÄYTTÖ Tehokkaassa turvetuotannossa suo kestää 10-15 vuotta. Ilmaan sekaantuva turvepöly saattaa räjähtääkin. T urpeinen, R. Yleisesti ottaen turveteollisuutta pidetään ilmeisesti "ympäristöystävällisenä" tuotantoalana. Kasvuturpeen ei ole todettu aiheuttavan ympäristöhaittoja käyttöpaikoillaan. . 35 s. Tästä saattaa koitua paikallista haittaa ; ainakin se vähentää työskentelymukavuutta turpeennostopaikalla. puuttuu kasvillisuuden haihdunnan aiheuttama, valuntaa tasaava vaikutus. Tämä selviäisi ·energiataselaskennan avulla. Raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus on yleensä 2.0-2.8 %, kivija ruskohiilen 1.0-3.0 %. Turvesoiden tuulieroosio lienee meillä melko vähäinen ympäristöongelma. Tätä voidaan perustella mm. Metsäojitw ja sen seurausvaikutukset. Toistaiseksi ei ole olemassa yleisiä määräyksiä siitä, millaiseen tilaan turpeennostopaikka on noston jälkeen jätettävä. Ainakin Irlannissa, Neuvostoliitossa ja Suomessa on tutkittu mahdollisuuksia käyttää loppuunkaivettuja turvesoita erilaisiin taloustoimintoihin. Turpeen rikkipitoisuus on vähäisempi kuin muiden polttoaineiden ; sen rikkiprosentti on 0.1-0.2. SITRAn raportissa mainitaan (Ympäristön . SOIDEN PÖLYÄMINEN JA KULOAL ITIUS Puusto ja muu kasvillisuus poistetaan turvesuolta, ja tämä ilmeisesti lisää tuulen nopeutta. VI 22) turpeen (ja saven) ottoalueiden tavallisesti täyttyneen vedellä, ja usein niitä käytetään myös erilaisten jätteiden kaatopaikkoina. EteläKarjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen Jll _ Itä-Savon metsävarat vuonna 197}. YmpäriJtön pilaantuminen ja sen ehkäiseminen. & Salovaara, A. Kun verrataan toisiinsa eri polttoaineiden ympäristövaikutuksia, olisi vertailu perustettava sellaisiin polt268 toainemaarun, JOlSta saadaan yhtä suuret lämpömäärät. Päästäänkö siinä tuloksiin, joissa turpeennoston aiheuttamat kustannukset ovat pienemmät kuin saatu hyöty. PÄÄTELMIÄ Turveteollisuuden aiheuttamia ympäristövaikutuksia ei ole maassamme juuri lainkaan tutkittu . Suon pinnalle tasaiseksi rouheeksi tai jauheeksi jyrsitty tai aumoihin kasattu kattamaton kuiva turve saattaa nousta tuulen mukana ja kulkeutua pois suolta. 197 1. Turpeen tuhkaprosentti on 2-5, raskaan polttoöljyn 0.3, kivihiilen 4-10, ruskohiilen 6-10 ja puun 0.4-0.6. & Salovaara, A. ENERGIAKYSYMYKSET Turpeen käytöstä polttoaineeksi olisi laadittava energiataselaskelma tai kustannus-hyötyanalyysi, jotta saata1s11n selville, onko turpeen polttaminen todella mielekästä ja kannattavaa. 19 74 a. Myös turpeen kuljetukseen tarvitaan energiaa, samoin tietenkin kaikkien tarvittavien koneiden valmistukseen. Kuusela, K. otetaan huomioon myös muut kuin rahassa mitattavat arvot, kuten maisemavauriot, tiettyjen luonnonelementtien jopa globaalisesti ainutlaatuisten tuhoutuminen. Ja millainen on hyötysuhde . . seuraavin näkökohdin : Turpeen energia-arvo on sen kosteudesta riippuen 2 4004 300 kcal/kg. 1974 b. Päätelmiä ei kuitenkaan saisi tehdä ilman riittäviä tutkimuksia. Koetulosten perusteella suon pohjaa voidaan käyttää sekä peltoviljelyn että metsityksen kasvualustana, järvenä riistaja kalatalouteen sekä säännöstelyaltaana. Entä jos laaditaan kustannushyötyanalyysi turpeen käytöstä polttoaineena, ts. Turpeen tehollinen lämpöarvo on pienempi kuin esimerkiksi raskaan polttoöljyn ja kivihiilen, joten sitä tarvitaan enemmän saman lämpömäärän tuottamiseen. Nämä ilmiöt tekevät turvesuot hyvin tulenaroiksi. Ne, jotka haitasta kärsivät, kärsivät siitä yhtä tuntuvasti, olipa heitä kymmenen tai kymmenen tuhatta. Kuusela, K. Pro gradu -työ. 1970
Lindqvist Erään ekokatastrofin anatomia ja lääkekuuri Puheet entisistä hyvistä ajoista eivät perustu vain onnellisiin muistoihin. Vai ovatko. Saavutetut tulokset eivät kiinnosta naivia empiristiä, sillä hän haluaa olla "objektiivinen". roskakalan tehokkaampaa pyyntiä. Eräänä lääkkeenä tähän onnettomaan tilanteeseen on esitetty ns. Samalla se on voimakas haaste suomalaiselle ekologiselle tutkimukselle ja ennenkaikkea tuon tutkimuksen laadulle. Ts. Näin kosteikkojensu~jeluvuonna on syytä pysähtyä miettimll.ll.n, miten kohtelemme nykyisin soiden ympäröimiä vesill.mme ja miten niitä tulisi kohdella. Analogisena vertauksena voidaan tilannetta verrata kaatopaikkaan, joka kyllä sekin tuottaa biologisesti, mutta pääasiassa rottia ja lokkeja. Samalla nähtiin myös kuolleita haukia. roskakalan lisäntymisenä. Lentuassa. Valitettavasti ei näköpiirissä ole muutakaan yksinkertaista temppua vesiemme tilan parantamiseksi, sillä käsitykseni mukaan kysymyksessä on erittäin mutkikas tilannekokonaisuus. VESIEMME KÄYITÖARVON ROMAHDUS Viime vuosina ja vuosikymmeninä lukuisat järvet ja joet ovat kokeneet samanlaisia asioita, hiljaisia muutoksia, jotka eivät aina tapahdu niin äkkiä ja dramaatSUOMEN LUONTO 5/76 tisesti, että niistä olisi sanomalehdissä vetäviä kuvia. Jopa suhteellisen luonnontilaistenkin järvien hyötykalakannat ovat alenemaan päin (Seppovaara 1976). naivi empirismi, joka kyllä väittää olevansa ihmisen asialla ja tekevänsä sitä täysin objektiivisessa hengessä. Todella luonnonvaraisia lohikalakantoja on enää harvassa, ja myös esim. Lahna hävisi järvestä samana vuonna. (Nykyisin järvessä on muikkua niin vähän, ettei sitä juuri kannata pyytää.) Kesä-heinäkuussa samana kesänä rannoille ajautui suuret määrät kuolleita kuhanpoikasia. Tämä näennäinen objektivismi on tuhoisaa, sillä siihen ei näytä sisältyvän mitään oppimisen elementtejä. Oletettu "syyllinenkin" on tähän kaikkeen voitu osoittaa. luonnontilaista järveä. En usko, että Suomessa kovin nyreästi missään piireissä suhtaudutaan vesiensuojeluun; käsitykseni on, että meiltä sensijaan puuttuu taitoa ongelmien ratkaisemiseksi tehokkaasti ja taloudellisesti. Kaiken inhimillisen toiminnan mielekkyyden tutkimus ja suunnittelu mukaanlukien tulisi pohjautua saavutettuihin tuloksiin. Eräällä pienehköllä järvellä ja sitä ympäröivällä lammilla K:n läänissä tapahtui kummia kesällä 1970. Ennen tätä kummaa tapahtumaa 50-60 taloutta sai alueella pääasiallisimman toimeentulonsa kalastuksesta, ja useat sadat perheet hankkivat lisäsärvintä järvestä ja lammista. muikkukannat näyttävät romahtavan toinen toisensa jälkeen viimeksi mm. Liian usein aikamme tieteen ja suunnittelun metodisena pohjana on ns. Ossi V. Samaan aikaan nimittäin suoritettiin tällä järvialueella metsäja suo-ojituksia sekä runsaita typpilannoituksia lentokoneesta käsin. Syyllisiä ovat siis vaikkapa metsähallitus ja muut metsänomistajat. Käytännössä tämä näkyy siinä, ettei edes perustutkimusta tehtäessä olla selvillä ratkaistavasta ongelmasta, tutkimus ilman o.ngelmaa ei anna mitään tieteellisiä tuloksia, vain käyttökelvottomia mittaussar269. J ärviemme ja jokiemme ekologinen tila on vain jostain syystä huonontunut, jopa siinä määrin, että meillä tuskin on enää yhtään ns. tulokset antavat toiminnalle mielekkyyden, toiminta ilman oikeita tuloksia on mieletöntä ja jopa tuhoisaa. Epäilen vahvasti, että ratkaisu olisi näin yksinkertainen. MISTÄ LÄÄKE. Yleisesti voimme sanoa, että ekologisesti järvemme ovat erittäin "stressattuja", joka näkyy vaativien kalalajien häviämisenä ja ns. Kesän aikana muikkukanta hävisi järvestä lähes tyystin. Luotettavin havainnoin voidaan todistaa, että luontomme tuotantokyky on pahasti häiriytynyt usein juuri niiden menetelmien vuoksi, jolloin pyrimme tuotantoa kohottamaan. TUTKIMUS HAKOTEJT .LÄ Meidän aikaamme luonnehtii voimakkaasti usko tutkimuksen ja suunnittelun kaikkivoipaisuuteen monesti tuntuu siltä, että luullaan ongelmien ratkeavan pelkästään sillä, että jokin ihmisjoukko tuottaa pinon hienoja suunnitelmia ja selvityksiä. Ympäröivissä lammissa esiintyi isoja ruutanoita; niitäkään ei enää ole
Nuo ojat päätyvät aina järviin ja jokiin, ja niiden seurauksena järviemme ns. Edelleen paksu jääkerros sitoo osan järven talvisesta happivarastosta. ONKO KALANISTUTUKSISSA TOLKKUA. "luontainen" kuormitus on huomattavasti lisääntynyt. Tilannetta pahentaa vielä pienikin järvenlasku, sillä tällöin järven (talvinen) happitilanne heikkenee huomattavasti enemmän kuin mitä laskussa menetetty vesimäärä edellyttäisi. Kuitenkin tätä toimintaa tulisi voida arvostella kokonaisuutena, ts. ne eivät ilmaise yhtään sen enempää kuin sen, minkä tottunut kalastaja jo tietää kokiessaan limottuneita verkkojaan. Savolaisissa matalissa _järvissä olemme kaikuluotaimella mitanneet yli metrinkin paksuisia mutakerroksia, jotka ovat muodostuneet vain vajaassa vuosikymmenessä. Suomessa suoritetaan laajaa kalanistutustoimintaa, osin lain vaatimina velvoiteistutuksina. Tilanne vaikuttaa erityisen haitallisesti pohjaeläimistöön (mm. Valitettavasti vain aina käy niin, että vaikka olemme löytäneet kullekin osalle erinomaisen ratkaisun, niin kokonaisuus natisee pahasti. rapuun) sekä lajeihin, jotka elämänsä kierron jossain vaiheessa ovat riippuvaisia pohjan laadusta (esim. KUN MAATA MUUTETAAN, MUUTTUU VESIKIN Suoja metsäojitukset eivät koske yksinomaan soita ja metsiä. Mikäli jär270 vemme olisivat kunnossa hoitaisivat ne itse itsensä ja ilmaiseksi. Järvissämme on tapahtunut niin voimakkaita muutoksia, että niissä ei ole enää ekologisia lokeroita riittävästi arvokaloille, ja tällöin ei paljon auta vaikka istuttaisimmekin kaloja ja jopa planktonia! Istutustoiminta saattaa olla hyvinkin kannattavaa, jos sitä tarkastellaan poikasmateriaalin tuottajan kannalta. Järviekosysteemi on prosessi eikä pelkkä vesiallas. Kuitenkin kalat ovat osa erästä ekosysteemiä, jonka rajat eivät ole kovinkaan tarkat. Suomessa tehdään yli 600 000 vesianalyysiä vuosittain, ja niiden luulisi antavan runsaasti tietoa Jarvistämme ja joistamme. Aallokko ja myrskyt tasaavat tuon mudan ympäri järveä, ja sen seurauksena useimpien järvien pohjakerroksissa vallitsee talvella pelkistävät (siis täysin hapettomat) olosuhteet. Mikäli näistä analyyseistä jätettäisiin happi pois, niin niiden biologinen merkitys olisi täysin kyseenalainen. Kuitenkin meillä on hyvin hämärä käsitys tä~än toiminnan mielekkyydestä p tuloksista; peittääkö saatu hyöty edes välittömiä istutuskustannuksia. SUOMEN L UONTO 5/76. kuinka hyvin järvemme ja jokemme voivat toimia uusiutuvina luonnonvaroina. Jos kalat eläisivät pelkästä vedestä, niin pelkissä vesianalyyseissä olisi jotakin järkeä. Ne ovat kaikki osallisina samoissa biologisissa prosesseissa. Kaiken sen, minkä kulutamme, me joudumme ottamaan maasta, vedestä ja ilmasta, ja tappiot jollakin sektorilla on kuitattava 'voitoilla' jollakin muulla sektorilla. jos jär1essä ei ole kalaa, niin istutetaan sitä sinne; jos järvessä ei ole happea, niin pumpataan sitä sinne! Tällaiselle 'tutkimukselle' on vaikea antaa asiallista nimeä. Tarkastelun lähtökohtana tulisi olla, että järvemme ovat tärkeä uusiutuva luonnonvara, joka on ennen kaikkea koko kansakunnan omaisuutta ja joka on välttämättä säilytettävä myös jälkipolville. Järviemme ja jokiemme hoidon ja suojelun eräänä tärkeimmistä päämääristä tulisi olla niiden biologinen kelpoisuus. JO.Ja. Kokeissa todettiin, että istutukset saadaan taloudellisesti (kirjanpidollisesti) kannattavaksi, jos istukkaiden minimikoko on 22 cm. Järveen kuuluu muutakin kuin vesi. Tällainen selvitys antaa voimakkaita viitteitä siitä, ettei järviemme ekologinen tila ole aina sovelias istutuksille. Näin ei kuitenkaan ole: vesien biologisen kelpoisuuden kannalta näillä tuloksilla ijoita tällä vauhdilla kertyy 6 miljoonaa vuosikymmenessä) on vain marginaalinen merkitys, ts. Esim. Oksmanin ( 1976) ansiokas selvitys antanee viitteitä järviemme luonteesta uusiutuvina luonnonvaroina. Luonnonsuojelun ja istutustoiminnan ja pumppuamisen ja työllisyyskassojen ja tutkimustoiminnan kustannukset on maksettava jostakin, ja jolleivat järvemme tuota mitään, niin seurauksena meidän on hakattava ja ojitettava ja lannoitettava ja muokattava metsiämme ja soitamme entistä tehokkaammin tämän kaiken maksamiseksi. Eräänä osoituksena naivista empirismistä on termi vesiensuojelu. mitä tehdään, missä ja milloin ja millä kustannuksilla sen ja sen päämäärän saavuttamiseksi! Tällainen naivi empirismi pystyy tuottamaan vain kaikkein triviaaleimpia "tuloksia". Emme voi suojella järviämme suojelematta soita ja metsiä. Ensimmäisessä istutuskokeessa istukkaiden kokonaispaino oli 93,5 kg, josta takaisin saatiin kolmen vuoden aikana 52,3 kg; toisessa kokeessa istutettiin 46,2 kg, josta takaisin saatiin viidessä vuodessa yhteensä 51 kg (viimeisen vuoden saalis, 2 yksilöä, oli seitsemäsosa kokonaispainosta! ). Ongelmakeskeisyyden tulisi tiecenkin vielä enemmän luonnehtia soveltavaa tutkimusta, ts. Hän selvitti järvitaimenistutusten kannattavuutta Kallaveden reitillä kahdella istutuskokeella, joissa käytettiin yksilöllisesti merkittyjä kaloja. Tuo vesimäärä on pois pinnasta, jossa happea on talvellakin enemmän kuin pohjassa. Edelleen on huomattava, että vaikka istustusten kirjanpidollinen tase oli positiivinen, niin samaa ei voida sanoa niiden biologisesta taseesta. ON NÄHTÄVÄ JÄRVIEN, SOIDEN JA METSIEN MUODOSTAMA KOKONAISUUS Eräs naivin empirismin olettamuksia on, että jokin ongelmaalue voidaan jakaa osa-alueisiin, jotka ratkaistaan sitten kukin erikseen. Esimerkiksi metsä, suo ja järvi eivät ole mitään erillisiä yksiköitä, vaan niiden toiminnat ovat kiinteästi yhteennivoutuneet
Seppovaara, 0. Vesihallituksen tiedotus 97, 86 siv. muikku; vrt. Pohjan laadun vaikutus muikun mädin kehittymiseen on tärkeä (Mikkola et al. Kalantutkimusosaston tiedonantoja 1: 1-1 14. Nissinen, T. Kärsimään joutuneen ihmisen tulee saada korvaus, mutta millainen. Järviemme ekologisen häiriön lähteinä ovat myös monet muut toimenpiteet, kut~n ruoppaukset, perkaukset, säännöstelyt ja muut vesirakennustoimenpiteet, likavedet, soiden ja metsien lannoitukset, vesakkomyrkytykset, jne. Tuntuu ehkä paradoksaaliselta väittää, että teoreettisen ekologian harrastuksen vähäisyys saattaa olla eräänä syynä tutkimuksen pintapuolisuuteen ja tulosten vähäisyyteen. 197 2: Mätitihey, ja mädin eloonjääminen muikun (Coregonw albu/a l.) kutupaikoilla PuruvedeJJä ja Oulujärve5Jä. Vesihallituksen julkaisuja 8. Eräs Suomen vesiensuojelun yleistavoitteista (vesihallitus 1974) kuuluu, että "vesien käyttötarpeet turvataan luonnon asettamien rajoitusten puitteissa" . Nissinen 1972). SUOMEN LUONTO 5/76 MITÄ "KORVAUS" OIKEASTAAN KORVAA . Seurauksena on esim. 1975: /iJa/men reitin ekologinen vesitutkimw. Suomen kalastuslehti 83: 65-72. Järvemme ovat potilaita, joilla pelkkä aspiriinin antaminen tuo tuskin mitään apua. Ympäristönsuojelu on voimakas haaste myös biologiselle tutkimukselle, jotta osaisimme nähdä syvemmälle kuin pelkät pintailmiöt. et al. Ihmisen omat toimenpiteet ovat aikaansaaneet tilanteen, jossa "luonnon-asettamat rajoitukset" itse · ·äsiassa pienentävät uusiutuvien luonnonvarojemme käyttöä. 1975). 271. 1976 :järoitaimeni,tutu,ten kannattavuus Kallaveden reitillä. Kuitenkin meidän tulisi keskustella enemmän siitä, voidaanko jonkun luonnonvaran pysyvää tai hyvin pitkäaikaista menettämistä periaatteessa ollenkaan korvata. Vesihallitus 1974: Vesu,n,uojelun tavoitteet vuoteen 1985. Lukemattomat kenttllhavainnot osoittavat, ettll ojitustoiminta on nll.in tuhonnut valtavat mllllrllt tuottoisia vesillmme, mutta "naivin empirismin" varassa toimineet ojittajat eivllt ole pystyneet tuhoja ennakoimaan eivlltkll niiden ilmaannuttua kantamaan niistll vastuuta. Valumavedet lisllllvllt nlliden "luontaista" kuormitusta. En tiedä, edustaako tämä lause erinomaista viisautta vai suurenmoista latteutta. Maaseudun sivuansiomahdollisuuksien kaventuminen on osaltaan ollut kiihdyttämässä maassaja maastamuuttoa, ja kaiken tämän maksamme me kaikki. Oksman, H. Kalojen hävitessä jostain järvestä pyritään asia tavallisesti hoitamaan "korvauksilla". Suomen kalastuslehti 83: 92-94. talvinen happikato, pohjaelllimistön tuhoutuminen ja kalantuoton tyrehtyminen. Laskelmia ojitushankkeiden kokonaiskansantaloudellisesta kannattavuudesta ei ole tehty lainkaan. ojat johtavat aina jll.rviin ja jokiin. KIRJALLISUUTTA Mikkola, H. Suoja metsllojitukset eivll.t vaikuta ainoastaan soihin ja metsiin, sillll. Kun menetämme jonkun uusiutuvan luonnonvaran, kansakunta vain pettää itseänsä luullen, että asia on hoidettu "korvauksilla". Asenteiden ja elämäntapojen muuttaminen on välttämätöntä niinkuin muussakin terveydenhoidossa. 1976 : Muuttu vien vesiemme ka/a taloude/li,ia ongelmia. Tuo tulolähde on poissa määräämättömäksi ajaksi kansakunnan tilikirjoista, ja siksi tappio on meidän kaikkien
10. Keskusjärjestön tulee osaltaan edistää tätä kehitystä luomalla paikallisja maakuntatason organisaatioille toimintaedellytyksiä sekä taloudellisia että henkisiä avustusten ja SUOMEN LUONTO 5/76. Entistä selkeämmin jäsenyhdistysten tulee esittää_ omilla toiminta-alueillaan järjestön yhteisiä vaatimuksia p pyrkiä yhteisiin tavoitteisiin, jotta koko luonnonsuojeluliitto kehittyisi voimakkaaksi vaikuttajajärjestöksi. Suovuoden aloitus viivästyi kuukaudella, sillä toimintavuoden rattaat osoittautuivat yllättävän hitaiksi pyöritellä. Niinpä valmistelut olisi aloitettava jo vuotta etukäteen. Toisaalta soiden suojelusta on keskusteltu vilkkaasti, so!den säilyttämisen puolesta ovat puhuneet soiden käyttäjätkin; toisaalta on saatu aikaan joitakin konkreettisia rauhoituksia ja onnistuttu ainakin hidastamaan eräitä pahimpia hävitysaikeita. Näihin palavereihin osallistuminen ei tosin vielä ole tar\ 1976 peeksi vilkasta; siitä on tuoreimpana esimerkkinä viime kevään suopalaveri, johon osallistui liiton 43 jäsenyhdistyksestä vain kuusi. Palavereissa on mam10 tilaisuus saada oppia, pa1ts1 itse projekteista, myös toimivasta järjestödemokratiasta, joten ne ovat jäsenyhdistystenkin kannalta tärkeitä. Liiton hallitukselle ja rutiinia pyörittävälle toimistoväelle tämä tieto samoin kuin kaikki kritiikki ja parannusehdotukset ovat välttämättömiä, sillä palautteen puuttuessa mieleen tulee helposti tunne paperin heittämisestä pohjattomaan kaivoon. Koulutusja valistustyö ovat vain osa siitä. Palaverit ovat osoittautuneet myös liiton sisäisen tiedotustoiminnan tärkeimmäksi kanavaksi, sillä niiden yhteydessä on saatu eniten ja selkeintä tietoa jäsenyhdistysten toimista esimerkiksi soidensuojelun merkeissä. Soidensuojelun teemaviikon (11.-18. Vastaisen varalle se on opetus siitä, että kunkin toimintavuoden suunnittelu on aloitettava ajoissa ja ajatustenvaihtoon on varattava aikaa. 272 LUPAAVAT PUHEENJOHTAJIEN PALAVERIT Liiton sisäisessä koulutuksessa ovat osoittautuneet arvokkaiksi "puheenjohtajien palaverit", joissa vaihdetaan ajatuksia ja valmentaudutaan yhteisiin kampanjoihin. Erityisesti toivotaan, että ne Suomen Luonnon lukijat, jotka vielä eivät ole kotiseutunsa luonnonsuojelujärjestön jäsepiä, nyt liittyisivät mukaan. Soidensuojeluvuosi 1976 käynnistyi'varovaisesti, mutta tässä vaiheessa voidaan jo kirjata onnistumisiakin, ainakin kahdella tasolla. Suomen luonnonsuojeluliiton kannalta soidensuojeluvuosi on myös tärkeä järjestötoiminnan osa; onhan teemavuoden soidensuojeluprojekti liiton ensimmäinen merkittävä projekti, jota todella voi sanoa valtakunnalliseksi. 1976) tapahtumat tarjoavat siihen erinomaisen tila_isuuden. Ilkka Heikkinen ja Lasse Kosonen Soidensuojeluvuosi Euroopan Neuvoston julistamista kosteikkojensuojeluvuosista 1976 ja 1977 ensimmäinen on Suomessa rajattu pelkästään soita käsittäväksi, sillä niiden suojelu on meillä nyt erityisen tärkeä ja kiireellinen tehtävä. Projektin onnistuminen edellytt1l1l laajaa kansalaistoimintaa, ja sen yhteydessä kootaan uusia voimia vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen riveihin. LIITON TYÖN PERUSTANA ON JÄSENYHDISTYSTEN TYÖ Suomen luonnonsuojeluliiton merkitys perustuu jäsenyhdistysten tekemään työhön
Liiton paikalliset jäsenyhdistykset toimivat eri puolilla maata. Monet liiton kenttäorganisaatioon kuuluvat luonnonsuojelupiirit ja paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset sekä liiton nuorisojärjestön, Luonto-Liiton, vastaavat yksiköt ovat lähtPneet esimerSuomen luonnonsuojeluliitto ry. (9.00-15.30) 971-12082 Kymenlaakson luonnon Ystävät, Einari Valleala, Kuusisenk. 921-18 186 273. Kevään kurssimuotoisella opiskelulla on vahvistettu tehtävien vaatimaa tietopohjaa. Kainuun luonnon Paltamon osasto, do Urho Leppänen, Paltarinne 6, 88300 Paltamo Kainuun luonnon Puolangan osasto, do Seppo Heikkinen, 89200 Puolanka Kainuun luonnon Sotkamon osasto, elo Toivo Valtanen, Vaarakylä, 87100 Kajaani 10 Kainuun luonnon Suomussalmen osasto, elo Esko Seppänen, Tölli, 89800 Suomussalmi Kanta-Hämeen luonnonsuo;eluyhdistys, PI 202, 13101 Hämeenlinna 10, puh. 1977 10,mk) kymmenen kertaa vuodessa. Liity mukaan toimintaan paremman ympäristön puolesta. Lehden sisältö kattaa koko ympäristönsuojelun laajan kentän luonnon ja sen harrastamisen sekä järjestöasiat. 90-565 1804 Kaija Keskinen Keravan Ympäristönsuo;eluyhdistys, PI 24, 04200 Kerava läruiUudenmaan luonnonsuo;'eluyhdistys V ästnylands naturvårdsförening, PI 33, 08101 Lohja 10 Poh;ois-Uudenmaan luonnoruuojeluyhdistys, elo Kari Edelman, 05200 Rajamäki Vammalan seudun luonnoruuo;eluyhdistys, elo Hannu Mäkelä, 38300 Stormi Varsinais-Suomen luonnoruuojeluyhdistys Egentliga Finlands naturskyddsförening, do Johan Hollsten, Signalistink. Sen tehtävänä on suomalaisen luontomme ja elinympäristömme suojelu. Kesän aikana on tehty asianmukaiset inventoinnit. suoalueen omistussuhteiden selvitykset ja muut kenttätyöt sekä käynnistetty suojeluun tähtäävät toimenpiteet. 554 luonto-liitto, Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. Luonto-Liitosta ja sen toiminnasta saat tarkemmin tietoa Luonto-Liiton toimistosta, Fredrikinkatu 7 7 A 11, 00100 Helsinki 10, puhelin 90-490 961. koulutuksen muodossa. Luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestö. 19 A, 20360 Turku 36, puh. Luonto-Liitto järjestää luontoa ja sen suojelua käsitteleviä seminaareja, kursseja, leirejä ja opintopiiriopiskelua. 917 181 868 Hannu Raittinen Keski-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys, elo Tapani Hyytinen, Pl 7291 , 6770 Kaarlela Keski-Savon luonnonsuojelupiiri, elo Jaakko Savola, Kalevalankatu 48, 76100 Pieksämäki 10 Pieksämäen seudun luonnonystävät, elo Mikko Laakso, Opintie 2, 76100 Pieksämäki 10 Soisalon seudun Leena Räisänen, 78300 Varkaus 30 luonnonystävät, elo Kopolankatu 18, Suonenjoen-Rautalammin luonnonsuo;eSUOMEN LUONTO 5/76 luyhdistys, do Antti Vehviläinen, 7 7690 Suontee Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys, do Seppo Oinonen, Kauppakatu 27 C, 40100 Jyväskylä 10 Koillismaan luonto, elo Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo Kuopion luonnon Ystäväin Yhdistys, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Varsinaiset jäsenjärjestöt Etelä-Karjalan luonnoruuojeluyhdistys, elo Terho Poutanen, Sunisenkatu 5 D 24, 538 10 Lappeenranta 8 1 Etelä-Pohjanmaan luonnoruuojeluyhdistys, c/0 Raimo Kapanen, PL 10, 60100 Seinäjoki 10 Iisalmen luonnon Ystäväin Yhdistys, elo Eero Antikainen, Rinteentie 28, 74130 Iisalmi 3 Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys, elo Taisto Piiparinen, Poukkusilta, 57600 Savonlinna 60 Kainuun luonto, Satamakatu 2, 67100 Kajaani 10 Kainuun luonnon Ka;aanin osasto, do Kauko Malinen, Naavatie 9 F, 87500 Kajaani 50 . 90-490 961 Pirkanmaan luonnoruuojelupiiri, do Hannu Himanen, Papinkatu 5 C 44, 33200 Tampere 20 Noki-Pirkan luonto, do Terttu Laurila, Pajakatu 5, 3 7 100 Nokia Oriveden seudun luonnoruuojeluyhdistys, elo Eero Mikkola, 36160 Siitama Pirkanmaan luonnoruuojeluyhdistys, do Hannu Himanen, Papinkatu 5 C 44, 33200 Tampere 20 Vammalan Ympäristöpoliittinen Yhdistys, elo Pekka Mustakallio, 38300 Kiikka Pohjois-Karjalan luonnonystävät, elo Olli Laamanen, 80510 Onttola Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, elo Mikko Ojanen, Tarmontie 43, 90530 Oulu 53 ' linseudun luonnoruuo;·eluyhdistys, elo Reino Alaraasakka, 91110 Ii as. 8 A 18, 90500 Oulu 50 Pohjois-Suomeruelän luonnoruuo;·eluyhdistys, elo Erkki Kohonen, Lassintupa B 12, 86800 Pyhäsalmi Pudasjärven luonnoruuo;eluyhdistys, elo Ahti Karjalainen, Rimminkangas D 3, 93100 Pudasjärvi Raahen seudun luonnoruuojtluyhdistys, elo Riitta Mänty, Peltokatu 2, 92100 Raahe Poh;ois-Savon luonnoruuo;eluyhdistys, do Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10 Porvoon luonnonhistoriallinen yhdistys, Kaivokatu 40, 06100 Porvoo 10 Rovaniemen seudun luonnoruuo;eluyhdistys, elo Elli Mäkipeura, Kivikatu 4 D, 96400 Rovaniemi 40 Salpausselän luonnonystävät, do Arto Rantanen, Pääskylänrinne 4 B 43, 00500 Helsinki 50 Satakunnan luonnoruuojeluyhdistys, elo Markku Haukioja, Kaukomäki, 27130 Eurajoki Suur-Savon luonnoruuojeluyhdistys, elo Jouko Paavola, Kansak. Ensin on kartoitettu teemavuoden tehtävät, arvioitu jäsenten toimintavalmiudet ja sitten asetettu paikallistason tavoitteet. 5, 48100 Kotka 10 lentua-Seura, elo Markus Ala-Heikkilä, 88900 Kuhmo, puh. Oulun luonnoruuo;eluyhdistys, elo Pentti Sepponen, Merikoskenk. 5 as 9, 50100 Mikkeli 10 Uudenmaan luonnoruuo;elupiiri, elo Hannes Ignatius, Hiidenkiukaantie 1 D 31, 00340 Helsinki 34 Espoon Ympäristöyhdistys, do Rainer Lahti, Jämeräntaival 10 A 16, 02150 Espoo 15 Helsingin seudun luonnoruuojeluyhdistys, elo Ilkka Viitasalo, Paraistentie 11, 00280 Helsinki 28, puh. Luonnonja ympäristönsuojelu tarvitsee myös Sinua ohessa luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistykset ja niiden osoitteet. Liiton lehti on Molekyyli ja se jaetaan jäsenmaksua vastaan (v. Valtakunnallisena, nuorison luonnonsuojelun ja luonnonharrastustoiminnan keskusjärjestönä se kokoaa piiriinsä eri nuorisoryhmät niin koululaiset, opiskelijat kuin työssäkäyvät nuoret. killisesti toteuttamaan soidensuojeluvuoden tavoitteita. Tiedotusvälineitä Luonto-Liitto ry. Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset levittävät luonnonja ympäristönsuojelutietoutta, edistävät suojeluhankkeita ja pyrkivät estämään toimenpiteet, jotka pilaavat luontoa
Se järjesti keväällä seminaarin, jossa tarkasteltiin erään konkreettisen esimerkkisuon valossa rauhoittamispyrkimyksiä sekä maanomistajan että luonnonsuojelijan kannalta. Se on käynnistänyt myös nimienkeräyksen suoadressiin, joka syyskuun loppurysäyksen jälkeen luovutetaan valtioneuvostolle. ..................... erilaisista retkistä sekä muusta ulkoilusta ja niiden edellytyksistä. on käytetty tehokkaasti sekä soidensuojelun hyväksi että järjestön voimistamiseksi. 25 A 00130 Helsinki 13 274 on koko maahan leviävä retkeilyn ja kuntoliikunnan erikoisjulkaisu, joka lähetetään maksutta kaikille Suomen Ladun jäsenille, mutta sen voi myös tilata. Ilahduttavaa onkin, että moni yhdistys on murtautunut ulos pelkästä "lausuntolinjasta" innostaen ja laajentaen varsinaista kenttätyötä yleisön parissa. .......... Sen kahdeksan numeroa jakautuvat vuoden varrelle siten, että alkupuolella vuotta ilmestyy viisi ja loppupuolella kolme numeroa, joissa käsitellään aina vuodenajalle kulloinkin ajankohtaisia asioita. Tilaa ja tutustu! Syksyn numerot ilmaiseksi uusille vuosikertatilaajille ! Tilaan täten julkaisemanne LATU JA POLKU lehden vuodeksi 1977. päivien valtakunnallinen teemaviikko, jonka järjestävät eri puolilla Suomea toimivat paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset ja Luonto-Liiton kerhot yhdessä koulujen, yleisradion ja lehdistön kanssa. Lähiosoite .................................................... SOIDENSUOJELUN TEEMAVIIKKO 11.-18. Postinumero ja toimipaikka ............................ Tutustu niihin ja osallistu toimintaan! latu ja polku Suomen Latu r.y. Piiri kertoo soista ja soidensuojelusta omalla näyttelyllään erinäisissä paikallisissa näyttelyissä ja tilaisuuksissa. . .. Kursseille osallistuneista koottiin työryhmät, jotka aloittivat ennalta valittujen mielenkiintoisten suokohteiden luonnon inventoinnit. Tehokkaasta toiminnasta on esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri. (Tarpeeton yliviivataan). 1976 Soidensuojeluvuoden suurin tapahtuma on lokakuun 11.-18. .. .. Viereisellä sivulla on esitelty sekä liitto jäsenyhdistyksineen että Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. 10. Teemaviikon yhteydessä on oiva tilaisuus lähteä mukaan. Aluksi inventoitiin linnusto, sitten muu eläimistö ja kasvisto ja syksyllä marjat. Vuosikerran hinta v. Luonto-Liiton Etelä-Pohjanmaan luontopiiri käynnisti soidensuojeluvuoden 34 luontokerhon voimalla. 1977 on mk 20,-. SUOMEN LUONTO 5/76. Korkeavuorenk. Syksyn kuluessa kullekin suokohteelle valmistuu toimenpideohjelma, jossa arvioidaan suojelun tarpeellisuus ja sen toteuttamismahdollisuudet. Vuosikerran hinnan mk 20,olen maksanut postisiirtotilillenne 6401 -7 / pyydän laskuttamaan. Samassa seminaarissa piirin jäsenyhdistykset esittelivät alueellisia kampanjakohteitaan, ja tiedotusvälineille jaettiin tietoa soidensuojeluvuodesta. Sinäkin saatat olla tämän lehden pitkäaikainen tilaaja, mutta oletko mukana myös kotiseutusi luonnonsuojeluyhdistyksessä. ............ Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistys käynnisti teemavuoden johdatuskurssilla, joka perehdytti soista kiinnostuneita suotiedon perusteisiin. Teemaviikolla järjestetään soidensuojelun merkeissä yleisötilaisuuksia ja suoretkiä sekä esitellään paikallisia uhanalaisia suojelukohteita. Piirin jäsenyhdistysten kesä onkin sitten mennyt kenttätöiden merkeissä. Nimi ..... Lehti painottaa ensi sijassa ulkona luonnossa tapahtuvaa kuntoliikuntatoimintaa ja kertoo mm. SUOMEN LUONNON LUKIJA Suomen luonnonsuojeluliiton työ on sitä tehokkaampaa, mitä tehokkaammin sen paikalliset järjestöt toimivat ja mitä useampia jäseniä niissä on. .... ... ..
Kosteikkojen suojelu voitaisiin usein järjestää tavalliseen tapaan osana niitä yleisiä suojelutoimia, joihin jokainen valtio ryhtyy suo_jellakseen luonnonvarojaan. On päivänselvää, että jokainen valtio, jonka läpi lintujen muuttoreitti kulkee, on niistä vastuussa sinä aikana, kun ne viipyvät asianomaisen valtion alueella. Ne eivät pelkästään pesi tai talvehdi niillä, vaan ne pysähtyvät niille usein pitkiksikin ajoiksi lepäilemään ja ruokailemaan.Jos eräät tärkeät kosteikot katoaisivat, lintujen muuttoreitit saattaisivat häiriintyä ja näitä alueita käyttävät linnut olisivat vaarassa kuolla sukupuuttoon. silloin kun kosteikkoalue on kahden maan rajalla. Niiden katoaminen olisi suuri tappio, ja se köyhdyttäisi ihmisen biologista perintöä, joten niin ei saa tapah: tua. Kosteikot ovat tärkeitä muuttolintujen, etenkin hanhien, sorsien ja kahlaajien elämänrytmille. Näiden valtioiden tulee siten myös suojella niitä kosteikkoja, joita ilman lintujen muutto ei olisi mahdollista. Guatemalan Atitlan-järven jättiläisuikku, tai harvinaisia ja uhanalaisia lajeja siemenkasveja, saniaisia, kortteita tai sammalia jotka eivät tule toimeen missään muualla. KANSAINVÄLISEN KOSTEIKKOJENSUOJELUN NYKYTILANNE Kansain välisessä kosteikkojen suojelussa on kaksi vaihetta. Näissä tapauksissa ovat kahdenkeskiset sopimukset selvästikin ainoat keino t, joilla voidaan ratkoa veden käytöstä ja saastumisen ehkäisystä aiheutuvia ongelmia. Erityisen kiintoisia esimerkkejä niistä ovat kanadalaisamerikkalaiset sopimukset rajavesistä, etenkin suurista järvistä, ja eräiden Euroopan valtioiden tekemät sopimukset Constanceja Geneve-järvistä. Kosteikot ovat useinkin olleet alkuperäisen luonnon viimeisiä linnakkeita tihellän asutussa maanosassamme, ja nykytekniikan rynnistys niiden kimppuun vie ihmisiltll viimeisenkin kosketuksen luontoon. Vuosisatoja kestäneen välinpitämättömyyden ja tuhoamisen jälkeen kosteikkojen suojelusta on tulossa yhä kiireellisempi tehtävä. Tämä artikkeli perustuu juuri tähän näkökulmaan. On oivallettava, että ne-valtiot, joiden alueella näitä lajeja esiintyy, ovat niistä vastuussa muille kansoille ja näiden lajien haltijoina niiden on siis luvattava huolehtia niistä. Cyril de Klemm Kansainvälinen kosteikkojen suojelu Viime vuosina on eri suunnista kuulunut yhll huolestuneempia M.niä maailman ja etenkin Euroopan kosteikkojen tulevaisuudesta. Toiseksi niiden säilyminen on varmistettava pyytämällä, että valtiot suojelisivat niitä joko omalla sisäisellä päätöksellään tai mieluusti kansainvälisten sopimusten puitteissa. Sen käänsi englanninkielestll Riitta Jokiranta. Kansainvälistäkin toimintaa tarvitaan, esim. Oheinen artikkeli on käännös Euroopan Neuvoston luonnonsuojelujulkaisusta "Naturopa" n:o 24/1976. Joillakin kosteikkoalueilla elää endeemisiä kasvitai eläinlajeja, ts. Tämänhetkisistä projekteista AQ.UA koskee sisävesiä, TELMA turvemaita ja MAR Euroopan ja Pohjois-Afrikan kosteikkoja, etenkin niitä, jotka ovat tärkeitä 275. Monet valtiot ovatkin jo päätyneet tämäntapaisiin sopimuksiin. Kosteikot ovat monessakin suhteessa tärkeitä eloyhteisöjä: ne suojelevat vesivaroja, niitä käytetään virkistystarkoituksiin ja ne säilyttävät kasvija eläinlajeja. Tieteellisesti erittäin tärkeiden kosteikkojen ensimmäinen luettelo tehtiin Kansainvälisen biologisen ohjelman (IBP) osana, yhteistyössä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ja Kansainvälisen vesilintujen tutkimustoimiston (IWRB) kanssa. Sama koskee myös niiden pesimisja talvehtimisalueita. KOSTEIKKOJEN KANSAINVÄLINEN EKOLOGINEN MERKITYS Kosteikot ja niillä kukoistava pitkälle erikoistunut kasvija eläinmaailma ovat ekologisesti poikkeuksellisen mielenkiintoisia. Samalla horjahtaa myös luonnontalous, sillll kosteikot ovat näihin aikoihin asti huolehtineet mm. Tästä syystä on varmistettava, että kosteikoista kuten kaikista muistakin planeettamme ekosysteemeistä säilytetään tietyt erityisen edustavat alueet sekä kaikki ne, jotka ovat tieteellisesti arvokkaita. lajeja, joita ei ole missään muualla maailmassa, kuten esim. laajojen alueiden vesitaloudesta, linnustosta ym. Äänessä ovat olleet kasvitieteilijllt, eläintieteilijllt, riistavllki, vesiensuojelijat, ulkoilijat ja monet muut. Ne kuuluvat siihen maailman yhteiseen perintöön, jo nka suojelu on tieteen kannalta niin välttämätöntä, että niiden omistajavaltioiden ehdoton velvollisuus on luvata suojella niitä. Kosteikot ovat kansainvälisesti tärkeitä myös sikäli, että niiden SUOMEN L UONTO 5/76 poikkeukselliset ekologiset olosuhteet ovat tieteellisesti erittäin mielenkiintoisia. Ensin on määriteltävä ne kosteikot, _joiden merkitys on niin suuri, että niitä on suojeltava
2. Suomelfa ei ole omaa tunnusta, mutta suojelukohteiden omaleimaisuudessa tuskin miklllln maa pystyy ylittllmlllln Suomen soita. 1936 Mexico Cityssä sopimuksen muuttolintujen suojelusta, ja Pariisissa allekirjoitettiin 18. biogeneettisten suojelualueiden eurooppalainen verkosto. projektiin sisältyy suunnitelma luoda kansainvälinen suojelualueiden verkosto, ja ne tullaan tuntemaan " biosfäärin reservaatteina" . projekti on keskittynyt valtameriä lukuunottamatta kaikkien vesiekosysteemien tutkimiseen, ihmisen niihin aiheuttamiin muutoksiin ja niiden suojelun keinoihin. Näiden suojelualueiden valintaja perustamisperiaatteet ovat jo valmistuneet. projektin periaatteet ja ne onparemmin sovellettu juuri Euroopan oloihin. Muuan esiinnouseva kysymys kuuluu : mitä lainvoimaisia seurauksia on siitä, että jokin sopimusvaltio lupaa osoittaa kosteikkoalueen ja ottaa sen mukaan luetteloon . Projektin tarkoituksena on säilyttää erityyppisiä _ja itsenäisyysasteeltaan erilaisia, edustavia ekosysteemejä ja niiden eliöiden perintöaineksen monimuotoisuutta. Monet luonnonsuojelijat ovat pitäneet tätä sopimusta huomattavana askeleena pyrittäessä edistämään näiden erityisen uhanalaisten alueiden ja niiden linnuston suojelua. muuttaville vesilinnuille. Sopimuksen toinen heikkous SUOM EN LUONTO 5/76. Niiden avulla pyritään säilyttämään edustavat näytteet maapallon jokaisesta ekosysteemityypistä. Euroopan Neuvoston kampanjamerkki nllkyy ylllnurkassa, sen alla Ruotsin merkki ja oikealla Norjan. *lt Europeö.n * *Vetlands ~**** Ca:mpaign 1976 Eurooppa kiinnittllll tllnll ja ensi vuonna erityistll huomiota kosteikkojensa suojeluun. Ramsarin sopimusta on myös arvosteltu, osaksi aiheellisestikin. Valtioita ei tietenkään pyydetä luopumaan näitä kosteikkoja koskevista suvereeneista oikeuksistaan, ja sopimus antaakin valtioille mahdollisuuden erittäin pakottavien kansallisten syiden vallitessa luopua suojelusta tai määritellä alueen rajat uudelleen. Joukko valtioita on jo allekirjoittanut sen, mutta sopimus ei vielä ole astunut voimaan. 1971 kokous, jossa hyväksyttiin kosteikkojen suojelua koskevan sopimuksen luonnos. Ramsarin sopimuksen tärkein osa edellyttää, että jokainen allekirjoittajavaltio osoittaa alueeltaan vähintään yhden kosteikon, jonka nimi, rajat ja kartta merkitään rekisteriin, jota pitävä keskustoimisto vastaa sopimuksen sisällöstä. 1950 kansainvälinen lintujensuojelusopimus. Edellytyksenä on kuitenkin, että kaikki voitava tehdään vahinkojen välttämiseksi luomalla uusi vastaavantyyppinen suojelualue tai laajentamalla jotakin aikaisemmin perustettua aluetta. Epäilemättä tämäkin on tärkeää, mutta voidaan kysyä, riittääkö se. Yhdysvallat ja Meksiko allekirjoittivat 7. Työt on jo saatu alulle ja niitä aiotaan vauhdittaa, etenkin Välimereen laskevien jokien suistoalueilla. Molempiin sisältyy myönteinen kannanotto suojelualueiden perustamiseen, mutta ne eivät määrittele lähemmin niiden luonnetta eikä niihin sovellettavia periaatteita. Mainittakoon myös, että Euroopan luonnonsuojelukomitea suunnittelee järjestelmää, jonka avulla voitaisiin arvioida kosteikkojen merkitys, ja se harkitsee sellaisten tutkimusten suorittamista, joiden tavoitteena olisi konkreettisia kosteikkojen suojelutoimenpiteitä. Ranska on valinnut kansainvälisestikin erittäin arvokkaan Camarguen kosteikon tulevaksi biosfäärireservaatiksi. 10. Eräät maat ovat jo edenneet aluevalintoihin saakka esim. Erityisen mielenkiintoinen on Euroopan Neuvoston suunnitelma perustaa ns. Kun kansainvälinen biologinen ohjelma päättyi, sen tehtävät siirtyivät Unescon Ihminen ja biosfääri (MAB)-ohjelmalle, jonka 5. Tavoitteena on, että tähän eurooppalaiseen verkostoon kuuluisa sekä pienehköjä eloyhteisöjä, esimerkiksi jokin luonteenomainen, ainutlaatuinen, harvinainen tai uhanalainen suotyyppi, että kokonaisia suuria kosteikkoekosysteeme_jä, jotka täyttäisivät yhden tai useampia edelläluetelluista vaatimuksista. Niitä ei näyttäisi olevan paljonkaan, koska ainoa velvoite olisi, että valtion olisi otettava huomioon lutteloon sisältyvät k~steikot suunniteltaessa ja toteutettaessa alueen maankäyttöohjelmia. Heti kun ministe276 rikomitea on tehnyt asianmukaisen päätöksen, Euroopan Neuvoston jäsenmaat tulevat valitsemaan biogeneettisiä suojelualueita pyrkien toteuttamaan ja noudattamaan sovittuja periaatteita. Saman ohjelman i. Näistä monet ovat yksityiskohtaisempia kuin MAB'in 8. Kosteikkojen suojelu kansainvälisin sopimuksin ei ole vielä kovinkaan pitkällä, vaan sen pääkohteena on ollut vain muuttolintujen suojelu. · · Ramsarissa, Kaspian meren rannalla Iranissa, pidettiin 2. 2
Se korostaa, että valtioiden on välttämättä suojeltava kosteikkoja muitakin kuin luetteloon otettuja ja luotava suojelualueita, edistettävä tutkimusta ja koulutettava henkilökuntaa, jota tarvitaan kosteikkoalueiden hoitoon ja vartiointiin. Tämä työ, joka on edistynyt jo pitkälle, voitaisiin keskittää Euroopan Neuvostoon, joka voisi sitten päättää, käyttäen hyväkseen Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ja Kansainvälisen vesilintujen tutkimustoimiston pätevää apua, mitkä kosteikot olisi erityisen tärkeää saattaa suojelun piiriin. Edelleen sopimuksessa todetaan, että näiden yksittäisten tai alueellisten sopimusten tulee antaa edellytykset muuttolintujen reittien jatkuvuudelle, esim. Samat kosteikot, jotka mahdollistavat avosettien (kuvassa), haikaroiden ja muiden eksoottisten lajien toimeentulon Euroopassa, ovat myös kotoisten sorsiemme, hanhiemme ja viklojemme muutonaikaisia levllhdysja ruokailupaikkoja. Jos tämä sopimusluonnos hyväksyttäisiin, se johtaisi koko Euroopan käsittävään muuttolintuja koskevaan sopimukseen. Se voisi hyvin olla osa edellä mainittua laajempaa eurooppalaista sopimusta, ja sen puitteissa rauhoitetut kosteikot olisivat ilmeisesti osa Euroopan reservaattiverkostoa. on, että se ei edellytä suojelualueverkoston luomista vesilintujen muuttoreiteille. Lisäksi siinä edellytetään, että yksittäisten lajien, lajiryhmien tai jonkin alueen kaikkien lajien suhteen laadi~ taan tiettyjä erityissopimuksia, jotka ovat välttämättömiä niiden suojelulle ja hoidolle. Jos pysytään Euroopan pienien maantieteellisten yksiköiden puitteissa, näyttää mahdolliselta saada käyttöön nopeampi järjestely kosteikkojen suojelemiseksi tehokkaasti. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Tukholman ympäristökonferenssin suosituksissa IUCN on esittänyt alustavan luonnoksen muuttolintujen suojelusopimukseksi. Silloin olisi välttämätöntä löytää juridiset ja taloudelliset keinot saada projektiin mukaan myös ne ei-eurooppalaiset valtiot, jotka sijaitsevat eurooppalaisten lintujen muuttoreittien varrella, sillä ilman näiden maiden yhteistoimintaa kaikki Euroopan puitteissa tehdyt suojelutoimenpiteet saattaisivat olla hyödyttömiä ja erityisesti tämä koskee kosteikkojen luontoa 277. Siinä esitetään_ periaate, jonka mukaan kaikki muuttoreittien varrella sijaitsevat valtiot hoitavat yhdessä muuttavia lintukantoja. Epäilemättä on luotava yhteyksiä biosfäärireservaattien verkostoon, sillä olisi peräti hullua toteuttaa kahta rinnakkaista ja itsenäistä verkostoa. Euroopan suojelualueiden verkosto löytäisi heti paikkansa tällaisessa sopimuksessa. Osallistujamaat voivat keskenään sopia perustamiseen, varustukseen, hoitoon ja vartiointiin sovellettavista periaatteista ja säännöistä. EUROOPAN KOSTEIKKOJEN KANSAINVÄLISEN SUOJELUN TULEVAISUUS S iosfäärireservaattien kansainvälisen verkoston perustaminen ja Ramsarin sopimuksen laajentaminen kaikkiin allekirjoittajamaihin tulee vaatimaan pitkäaikaisia ponnistuksia. Ensimmäinen askel saattaisi olla luettelon laatiminen EurooSUOMEN LUONTO 5/76 pan suojeltavista kosteikoista sekä niistä Aasian ja Afrikan kosteikoista, jotka liittyvät Euroopan muuttoreitteihin. Niinpll Euroopan kosteikkojen suojelu kiinnostaa myös suomalaisia. Myöhemmin nämä kosteikot voitaisiin liittää Euroopan suojelualueiden verkostoon siinä tahdissa kuin niiden suojelutarve dellyttää ja niiden omistajavaltioiden mahdollisuudet antavat myöten. Tämä verkosto voitaisiin luultavasti perustaa melko lähitulevaisuudessa, sillä monet Euroopan valtiot näyttävät nyt tukevan ajatusta. Euroopan Neuvosto pohtii nyt, onko tarpeen laatia eurooppalainen sopimus koko luonnonperinnön suojelusta, ts. Nykyiselläänkin Ramsarin sopimus merkitsee selvää edistysaskelta. Sopimuksen, jonka tarkoituksena on suojella linnuille tärkeitä kosteikkoja, tulisi tarjota perusta tällaiselle verkostolle. kaikkien Euroopassa esiintyvien kasvien, eläinten ja eloyhteisöjen suojelusta. Kuitenkaan se ei ole saanut aikaan mitään tähän viittaavaa. On myös todennäköistä, että Euroopan suojelualueverkosto luodaan kansainvälisen sopimuksen tuloksena. Siellä, missä muuttavat vesilinnut käyttävät kosteikkoja lepo-, pysähtymistai talvehtimispaikkoina, asiat ovat jonkin verran mutkikkaampia, sillä ei ole syytä erottaa suojelualueiden luomista ja hoitoa eri vesilintupopulaatioiden hoidosta. perustamalla suojelualueita muuttoreittien varrelle niin, että muuttolintujen matka ei missään keskeydy. Kun Euroopan puitteissa puhutaan kosteikoista, tarkoitetaan tavallisesti rehevill rantaja suistoalueita, joiden luonteenomaisia asukkaita ovat vesilinnut ja kahlaajat. Ehkäpä valtuutetut ajattelivat Ramsarissa, että yleinen mielipide ei vielä ollut valmis näin merkittävään tekoon
ha soistuneita kangasmaita, joiden kokonaispinta-alaksi on arvioitu 1,4 milj. . .. 1974 Kun Lapin suot kuivataan, tai Norjan vuoret kolutaan, kaupungit, kartanot rakennetaan, kauppalat, kylät sähköistetään, viemärit, vedet vedetään, tukit, pöllit kuormataan, töissä näissä silloin on Pohjolan Hymas verraton. Voidaan ajatella niinkin, että suo on alkuperäisessä tilassaan silloin, kun sen pohja on kaivettu esiin. Käytyä keskustelua ovat omalta osaltaan vauhdittaneet eri viranomaisten laatimat varsin suuret suojelusuunnitelmat, _joiden toteuttamiseen nykyisten taloudellisten mahdollisuuksiemme puitteissa ei ole riittävästi varoja käytettävissä. Suon aarnihaudat auomme ja rikkaudet sen, ne kerran vielä kaivamme riemuiten ilmoillen. 1976 J . ha. ha. ovat kurkiaurat lentllneet . haja turvetuotantoon sekä tekoaltaisiin on käytetty tai käytetään 0, 1 milj. . Tämä tausta on epäilemättä suuresti vaikuttanut myös siihen perusteellisuuteen, jolla suoluontoa on tuhottu ja etenkin siihen hitauteen, millll soidensuojelutoiminta käynnistynyt. Maaja metJätalowminiJteri Heimo Linna Maailman ympäriJtöpäivän tilai.<uudwa VaasasJa 7. Luonnonsuojelu on otettava huomioon metsänparannuslainslllldäntöll uudistettaessa Maamme alkuperäisestä suoalasta, runsaat 10 milj. . Olen sitä mieltä, että kaikki ne suoalueet, jotka näyttäisivät olevan järkevää käyttää puuntuotantoon, olisi siihen käytettävä ja samoin käytettävä turvetuotantoon ne suoalueet, joissa turvetuotannon käynnistäminen on työllisyysja muista syistä perusteltua. Kiikkuri, kaakkuri, kirjava lintu. JO. . Soidensuojelukysymyksen järkevän edistämisen kannalta olisi kiireellisesti laadittava koko valtakunnan aluetta koskeva minimiohjelma suojeltavista suoalueista. Siis kuokkakansa uskaljas, käy taistoon urheaan! Lyö, iske, toimi tarrnollas näin onneks' synnyinmaan! Sun haudallasi kerran kun uus polvi vaeltaa, niin siunaten se muistella voi soitten raatajaa. Tämän päivän soidensuojelukeskustelua voitaisiin ohjata nopeimmin kaikkia osapuolia tyydyttävälle tasolle sellaisilla ratkaisuilla, joilla pystyttäisiin osoittamaan, mitkä suot voidaan käyttää vapaasti taloudelliseen toimintaa ja mitkä koko yhteiskunnan etua ajatellen pitäisi säästää suojelukohteiksi. Kas, Suomi silloin suuremmaks' vie!' toisin verroin saat, kun pelloksi on perkattu nää hyljeksityt maat. Suopursu kukkii . . SUO NRAA TAJAIN MARSSI. Ojituksiin sisältyy arviolta 0, 7 milj. Aikoja • Suomalaisen suhde suoluontoon on valitettavalla tavalla vllllristynyt. Suopöllö. Tyyne Puhaluia Minä en ymmärrä, minkä vuoksi näitä soita oikein suojellaan. ha, oli vuoden 1975 loppuun mennessä metsäojitettu 4,5 milj. SUOMEN LU ONTO 5/76. . kyynel kirpell karpaloitten ... 0, 7 milj. tulisi vapauttaa suojelu-uhasta kaikki ne suoalueet " Ympäristönja soidensuojelun ympärillä on käyty viime aikoina ylimitoitettua keskustelua, joka on tarpeettomasti vaikeuttanut näiden asioiden asiallista hoitamista. 278 Teol/iJuusneuvoJ Leo Neuvo 15. Tässä minimiohjelmassa tulisi vapauttaa suojelu-uhasta kaikki ne suoalueet, joilla kansantaloudellisesti ajatellen on järkevämpää jokin muu käyttömuoto. Kun soita on raivattu pelloiksi n. . . Ojitettu pinta-ala yksityisten ja yhtiöiden mailla oli tuolloin 3,6 haja loput valtion mailla. . Suoviha ilmenee myös siinll, ettll meiltll edelleen puuttuu selvä kuva siitll, mitä ehjä, koskematon ja toimiva suoluonto merkitsee ja millaiset olisivat soidemme jllrkevimmät käyttötavat. 6. . Rasitteena on ikimuistoinen taistelu pelottavaksi ja ankaraksi koettua suoluontoa vastaan. Vielä näidenkin käyttövarausten jälkeen meillä on suojelutarkoituksia varten aivan riittävästi suoalueita. Perinteinen suoviha saattaa yhä edelleen hllmärtllll muuten selkeitll ja nykyaikaisia ajatuksia. Kaivurimaino.1 tulitikkulaatiko.ua
Mikäli näistä tavoitteista pidetään kiinni ja ojitustavoitteet toteutetaan, jää Suomeen vajaat 3 milj. ha luonnontilaisia soita, lähinnä Pohjois-Suomeen. Yhteensä tämä merkitsisi n. Tällöin on yksinkertaisesti ilmoitettu, että edessä on siirtyminen entistä huonompien ja kannattamattomien suotyyppien ojittamiseen. Siinä sanotaan mm., että "metsätalouden merkitys yhteiskunnan kannalta on suurempi kuin luonnonsuojelun, minkä vuoksi metsätalouden asianmukaiselle kehittämiselle ei tulisi asettaa rajoituksia" sekä edelleen, että "Ennen luonnonsuojelun tavoiteja toimenpideohjelman valmistumista metsätaloutta harjoitetaan normaalilla tavalla myös luonnonsuojelualueiksi suunnitelluilla alueilla", jolloin tietenkin myös soiden suojeluarvot mitätöivää ojitustoimintaa jatketaan näillä alueilla. 0,8 milj. Näissä olosuhteissa ainoaksi ,nahdollisuudeksi toteuttaa soidensuojelua edes ~~!ttäväss~. jo metsäojitettuun alaan, vuoden 1975 lopussa 4,5 milj. mittakaavassa yksiT5mailla Jaa metsanparannuslam tarkistaminen sitten että valtion vamja ei enää myönnetä JUO· jeltavikJi määriteltyjen Joiden ojituksiin. Etenkin avosoiden ojitus ja s1ta seuraava metsittyminen merkitsevät avosoiden tyypillisimmän kasviston ja eläimistön ainoan mahdollisen elinympäristön häviämistä ja siten tämän lajiston tuhoutumista ojitusalueilta samassa tahdissa kuin avosoita ojitetaan. Eteläja Keski-Suomessa soidensuojelun hälytyskello on jo ajat sitten lyönyt 11 ja monilla alueilla osoittimet ovat jo saapuneet 12 :n kohdalle. Ojituskelvotonkin suoala on vähentynyt. Tällä hetkellä soidensuojelu on tyydyttävästi hoidettu vain valtionmaiden osalta. Pinta-alallisesti kyse ei ole kohtuuttoman suuresta määrästä kun suojeltavien voiden määrää verrataan esim. 150 000 ha. metsäojittajien vastustuksen takia, on aika lopullisesti haudata puheet metsäojittajien myönteisestä suhtautumisesta soiden suo, jeluun maamme soille vedettyjen satojentuhansien kilometrien pituisten auranviilujen alle. ha koko maassa tai asetettuihin ojitustavoitteisiin, 7-8 milj. Soidensuojelun kannalta ei lupaa hyvää myöskään hiljattain julkaistu Metsätalouden neuvottelukunnan laatima Puuntuotannon tavoiteohjelma vuosille 1977-81. 1977 vain 1 000 ha. suohehtaarin varaamista suojelualueiksi. Nyt jo on todettava, että mainittua 5 % soidensuojelutavoitetta ei Keski-Suomessa missään tapauksessa saavuteta. Mikäli metsäojittajat vilpittömästi haluavat soidensuojelua edistää, ainoaksi vaihtoehdoksi jää luopuminen suojelukohteiksi määritettyjen soiden ojituksista. Mikäli tällaista lain muutosta ei saada toteutettua esim. Esim. ha kuhunkin, voidaan todeta jo lähes 5 miljoonan suohehtaarin menettäneen luonnontilansa. Metsäojitus ja soidensuojelu eivät maastossa ole mahdollisia samalla suokuSUOMEN LUONTO 5/76 violla. Valtakunnallista ojitustavoitetta on suunniteltu laskettavan vain 5 % vuodessa, mikä väistämättä merkitsee yhä huonompien su~tyyppien ojittamista kuten em. Samoin puuntuotanto-ohjelmasta selviää, että valtion varoilla tuetaan yk~ityismetsien ojitusta 124 000 ha :n alalla v. ha. Metsähallituksen toimesta suoritetut eriasteiset rauhoitukset turvaavat riittävän määrän luonnontilaisia soita kuitenkin vain Pohjois-Suomessa. Metsäojituksen lopulliset tavoitteet ovat esittäjästä riippuen vaihdelleet 7-8 milj. KeskiSuomen seutukaavaliiton alueella 83 % koko suoalasta eli 335 000 ha on jo ojitettu. Soidensuojelun tavoitteena on esitetty Pohjois-Suomessa 10 %:n ja Etelä-Suomessa 5 % :n suuruista osuutta soista säilytettäviksi luonnontilaisina. Keski-Subruen esimerkkitilanteesta hyvin käy ilmi. 1977, kun taas kokonaan maanomistajan omalla kustannuksella ojitetaan v. ha. Seutukaavaliiton edustajat suhtautuvat varsin pessimistisesti myös äskettäin valmistuneen soidensuojelusuunnitelman toteuttamismahdollisuuksiin, vaikka siinä lähdetään vain 2 %:n suojelutavoitteesta. rahkasammal aava rannaton ... Suo sulaa .. ... Tällä hetkellä kysymys on ennen muuta yksityismaiden soiden kohtalosta. Kiivas ojitustahti on saanut myös metsäojittajat huomaamaan, että pää on tulossa vetävän käteen. Yhteensä valtionmailla on puhdasta suoalaa suojelun piirissä n. Yksityisten ja yhtiöiden mailla on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu vaivaiset 1 fOO ha (ennen kesän 1976 rauhoituksia toim.huom.) soita ojitusten määrän ollessa edellä mainittu 3.6 milj. sillä koko ajan on tapahtunut laajaa taloudellisuudesta ja ojituskelpoisuudesta piittaamatonta ojitusta. ha:n välillä. . Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja EJko joutJamon alustus kevätmetJäviikolla 1976 279. Kun maan nykyisen hallituksen ohjelmaan kuuluu metsänparannuslainsäädännön tarkistaminen, tuntuisivat mahdollisuudet lain muuttamiseen myös luonnonsuojelun kannalta myönteiseen suuntaan hyviltä
Myös luonnonsuojelujärjestöissä tähdennetään valistuksen 280 merkitystä jatkuvan koulutuksen, käytännön suojelutehtävien ja kilpailutoiminnan avulla. Miksi se ojitettiin . Pääsin kerran näkemään karpalosyyskuun Vologdan oblastin Ustjuzenskin piirin Sofrontsevon kylässä. Ja äkkiä muistan onnen ja tuskan sekaisella mielellä, että Puskin pyysi ennen kuolemaansa saada muurainh11loa. Masentava näky ... Hyvän esimerkin suojelun suuntautumisesta tarjoaa Lahemaan kansallispuisto, jonka tärkeimmän toiminnallisen osan muodostaa juuri valistus ja opetus. Lakeus oli miltei kauttaaltaan punaisen maton peitossa. Suot täytyy ehdottomasti kuivata. Kylässä oli el.ämää. Täytyykö sitten suot ojittaa vai ei. Suomella ja Eestillä on paljon yhteistä myös luonnonsuojeluasioissa; meidän kannattaa käydä naapurissa oppia ottamassa ja eestiläisten ratkaisuja tutkimassa, sillä luonnon ja kulttuurin suojelu ja hoito on siellä oikein hoidetun valistustoiminnan ansiosta leveällä pohjalla. Luen julkaisusta Kasvitieteellisten kohteiden suojeiu: "Karpaloiden poiminta on muutamilla soilla niin kannattavaa, että muutaman vuoden marjasato ylittää metsätaloudellisen tuoton, koska hakkuut tapahtuvat vasta pitkän ajan kuluttua ja metsä uudistuu hitaasti." Tietävätkö ne metsätalousalueiden edustajat, jotka luovuttatuskäyttöä varten. Hyvä tavaton, mikä näky. "Sinnehän uppoaa helP,osti. Kuljimme puolisent<?_ista tuntia tiheässä, synkässä metsässä. Joskus vuosia sitten vanha maalaisnainen Valdailta vei minut muurainsuolle. . Voidaan sanoa, että Lahemaan kansallispuistossa korostuu suojeluja opetusfunktio, kun taas valtion luonnonsuojelualueilla (zapovednik) tutkimusfunktiolla on tärkein osuus. Paikat olivat punaisenaan karpaloista, mökkien lattiat, eteiset, korkeat korit pakkaamossa, joksi paikallinen kauppa oli muutettu. Puistossa on käynnissä laajoja entisöimistöitä kokonaisten maatilojen, kalastajakylien ja yksittäisten rakenteiden kunnostamiseksi edustamaan eri aikakausien kulttuuria. Mutta ne ovat valitettavasti erilaisia. Suojelualueita ja luonnonsuojelun merkitystä esittelevää kirjallisuutta on runsaasti, luonnonvaroja käsittelevissä kirjoituksissa suojeluaspekteilla on merkittävä osuus, jne. Kylän naiset juoksivat suolle kaksi kertaa päivässä ja toivat kerralla mukanaan kukin kaksi puutaa. On kaksi suurta ryhmää soita alankosuot, jotka sijaitsevat pääasiassa jokien alajuoksulla ja ylänkösuot vedenjakajilla. Mutta ylänkösuot .. Pysähdyn ihmeissäni. niistä tässä onkin puhe. Entisöinti ulottuu kulttuurimaisemiin ja elinkeinotoimintaan asti. Muissa suhteissa ne ovatkin erilaisia ja eri lailla niitä pitäisi myös käyttää kansantaloudessa. Marjo.ien ostajat olivat tulleet kuorma-autoilla, kulkivat mökeissä, kyselivät karpaloita. Sojuzgiproleshozin Voronezin haarakonttorin maanparannussuunnittelijat vastasivat: Metsän kasvatukseen. Keväällä oli oj itettu kyläläisten marjasuo, joka oli yksi alueen rikkaimpia karpalosoita. Tavoitteena tässä työssä on paitsi kansallisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja suojelu, myös sen esittely nykyihmisille. Toiminnan painopiste on pätevien asiantuntijoiden johtamassa pienryhmäopetuksessa. Heille sana "suo" jo itsestään sisältää sekä syytöksen että tuomion. Erityinen huomio kiinnittyy luonnonsuojelun valistustoiminnan painottamiseen. Opetuspolut on laadittu monipuolisten tutkimusten ja suunnittelutyön jälkeen. Tähän kysymykseen olisi helppo vastata, jos kaikki suot olisivat samanlaisia. Taitavasti kuivatuista alankosoista saadaan viljelysmaata. Luonnonja kulttuurinsuojelun alalla yhteistoiminta kannattaa alusta pitäen luoda suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellis-teknillisen yhteistoimintakomitean tarjoamien hyvien mahdollisuuksien puitteissa. Artikkelin käänsi Jarmo Eronen. Lahemaan kansallispuistossa kunnostetaan parhaillaan useita tukikohtia opepalo, karpalo, suuri ja kova. j. Mitä oli tapahtunut. Akkiä eteemme avautuu suuri, matalia mäntyjä kasvava lakeus. Yhteistä niille on, että ne ovat soita ja että turvekerroksen paksuus on vähintäin 30 cm. Paitsi asianmukaista lainsäädäntöä ja hallintoa (metsäja luonnonsuojeluministeriö, luonnonsuojeluhallitus) Eestissä on luonnonsuojelun tutkimuslaitos, kunnioitettava määrä suojelualueita (3,3 % pintaalasta) ja monipuoliset suunnitelmat suojelualueiden valikoiman laajentamisesta. "Suo?" ihmettele nuori, sympaattinen nainen, diplomi-insinööri. Mitä sanoo tästä tiede. Kar1 uonnonsuoj el u valistaa Naapurimme Eesti tarjoaa monia hyviä esimerkkejä luonnonsuojelun järjestä"lisestä nykyaikaisella tavalla. tuossa kylässä. Vronski:f Varovasti suolla Kriittiseksi tunnettu neuvostoliittolainen Literaturnaja Gazeta julkaisi numerossaan 14/1976 oheisen artikkelin, joka meille suomalaisille tuntuu merkillisen tutulta. Viime vuoden syyskuussa kävin taas . Koko elämä pyöri silloin karpalon ympärillä. D SUOMEN LUONTO 5/76. Tukikohdista lähtee eripituisia opetuspolkuja, joiden varsilla voi opiskella opaslehtisten avulla merkittyjen luonnonja kulttuurikohteiden rakennetta, toimintaa ja historiaa. Heille vastattiin murinalla, jopa kirouksilla. Eesti on suomalaiselle muutoinkin kiitollinen maa tutustua, sillä ihmiset ovat ystävällisiä, suomen kielen taitoisia eestiläisiä löytyy helposti ja eestinkielen ymmärtäminen sujuu tyydyttävästi pienen totuttelun jälkeen. ' Insinööri, viilari, taiteiPekka Borg Eestin lija, tulkki, runoilija, mitä erilaisimmat ihmiset vastaavat kysymykseeni suunnilleen samalla tavalla
Eesti NSV Teaduste Akad . (to im.) 1974. 1976. Muunlaisia soita kuivataan harvoin, vain silloin, jos ne sijaitsevat ylänkösoiden vieressä. ''Mitä Mologalle on tapahtunut," kysyn paikallisilta asukkailta, "miksi se on näin mataloitunut . Ne keräavät ja säilyttävät kosteutta. Esto nian S.S.R. 1930-luvun alussa sinne perustettiin hlastuskolhoosi nimeltä Rybak (kalastaja). Reita lu, M. Ylänkösoiden vedensäännöstelyja puhdistusmerkitys on yhteydessä niillä kasvavien sammalten erikoisiin ominaisuuksiin. Laasimer, L. Karpalosadon arvo vuodessa hehtaarilta on 5 7,2 ruplaa. 1974. Estonian S.S.R. Millaista satoa korjaamme näiden kustannusten vastineeksi. (to im.) 1975. He kieltäytyvät tekemästä o_jitussuunnitelmia pienille, hajallaan sijaitseville soille. He eivät aavistaneet, että he tekivät juuri sen, mitä Manturovin metsätalousalueen olisi pitänyt tehdä ministeriönsä määräyksestä. Eilart , J. Sodan jälkeen Rybak muutti toimintalinjaansa ja myös nimensä, koska kalat katosivat. 288 s. 224 s. Co nserv. Kulttuurimaisemaa hoidetaan Lahemaan kansallispuistossa. Sen kirjaavat Sojuzgiproleshozin suunnittelijat. J. Pohjoisten kylien ja kaupunkien asukkaille tämä on parantumaton vaiva. Venäjän alangolla on soilla sama merkitys kuin jäätiköillä vuoristoissa. 69 s. Kaikkien karpalonhävittäjienkään mieli ei ole rauhallinen. Nawre Co nservatio n. Tallinn. Siis Ustjuzenskin alueen soilta jää saamatta vuodessa 880 000 ruplaa.Ja tämä tappio on pysyvä, koska soita ei koskaan saada entiselleen. Mutta pääasia oli, että suot kuivattiin. 1975. l 19 s. 19 73. 71 s. (mm. Sci. Hieman pitemmän aikaa säilyi Mologalla "Garsin". Vuoden I 976 osalta voidaan tähän vielä lisätä 220 000 ruplaa. Some rupects ofbotanical mearch in the Estonian S.S.R. Ja maanparannuspyörä pyörii musertaen alleen karpalon. Kuitenkin ylänkösoiden ojittaminen jatkuu. Suot ruokkivat Mologaa. Tapahtuu niin kuin tunnetussa tarinassa, juopunut ei etsi kukkaroa sieltä, minne hän sen hukkasi , vaan sieltä, missä on valoisampaa. (toim.) 1975. Näinä keväisinä päivinä ajattelen huolissani lumen alla nukkuvia ylänköja karpalosoiCJ., joita välinpitämättömät ihmiset järjettömästi tuhoavat. Estonian wetlands and rheir life. Tallinn. Täällä on ojitettu 15 400 ha. , Tallinn. Kask. Aikoinaan se oli kuuluisa vuolaudestaan. Ee,ti metsad. Com . Seuraavasta syystä. 1976. Estonia n S.S. KIRJA LLIS UUTTA EeJti Lrmd1J,. Viidumäe haruldrued taimed. Eesti NSV metsamajanduse ja looduskaitse ministeerium, Tallinn. Man and nature. Va rep , E. Ne upotetaan Merezajoen _ja Vjoskin kylän alueelle. Emme toistaiseksi voi korvata ylänkösoiden tapaisia luonnonmuodostelmia millään. ) 1973. Luonnollisesti myös Volga mataloituu. Roslesmelioratsi_jastrom ovesta pyörähtänyt kuivatussuunnitelma on täytettävä. Suurimman valtakunnallisen marjanostojärjestön saama karpalomäärä on vähentynyt 15 vuoden aikana 46 %. Co m. l 974. Metsätalousalueiden edustajat kiistelevät tavallisesti suunnittelijoiden kanssa oblastihallinnossa se voidaan tulkita taloussuunnitelman vastustamiseksi ja kaiken lisäksi voit ansaita nimityksen "maanparannuksen vihollinen". Miksi . 1976. Marjaa saa nykyään vain toreilta, mutta ei kaupoista. Ja se tapahtuu etupäässä lähellä teitä _ja asutuksia, juuri siellä, missä olisi myös marjasta_jia ja helppo organisoida marjojen _jalostusta ja kuljetusta. Acad . Mutta pelkästään karpalon, muuraimen tai muiden luonnonrikkauksien ei pitäisi olla takeena ylänkösoiden säilymisestä. 238 s. Acad . Kalininin, Novgorodin ja Vologdan oblasteissa virtaa Mologajoki. Kostroman oblastin Manturovin piirin kolhoosinaiset eivät päästäneet kaivinkoneita suolleen. Heillä on oma logiikkansa. Karpalosoiden ojitus jatkuu täyttä vauhtia. Acad . Ee.,ti met.1ade.1. Heillä on riittävän selvät ohjeet Venäjän SNT :n Metsätalousministeriöltä : "Ojituksen jälkeen ei karpalo kasva tällaisilla soilla eikä metsittyminen tapahdu yleensä ajallaan, koska metsittämistoimenpiteiden suorittaminen ojitetuilla soilla on erittäin vaikeaa." Lisäksi ministeriö velvoittaa tässä dokumentissa oblastihallintoa _ja metsätalousalueita olemaan o_jittamatta karpalosoita ja ylänkösoita, _joilta metsäpurot ja joet saavat alkunsa. Kuivana aikana ei tarvitse ottaa edes saappaita jalasta. Ee,ti NSV riii,/ii,e looduslraitsealade leadusliRud tööd. Sci. Pienryhmä opettelee maastossa kansallispuiston luonnon ja kulttuurin yksityiskohtia. (toim. Mologaja Kabofajokien yhtymäkohdassa on kyfä. Kuma ri , E. Po pular-scientific jo urnal o f th e Academ y of Sciences and the Mi11istry o f Fo rest Management and Nacure Conservatio n a f the Eswnian S.S.R. Estonian Soc. Tietävät. Eesti NSV Teaduste Akad. Na t. Suunnitelman toteuttamispaikkaa on sivuasia, mutta _jossain se täytyy kirjata. 835 s. --... Tallinn. 132 s. Ju ssi, F. Kumari , K. Ee,ti loodusharu/duste foitseRs. Man and environmenl. Estonian Nature. R., Tartu . Myöskään ei sallita karpalosoiden luovuttamista turpeen tuotantoon. Ne suot, _joita olisi syytä ojittaa, ovat yleensä pieniä _ja sijaitsevat harvoin ojittajan kannalta sopivasti lähekkäin. Tllssll on meneilllllln hyönteisten mllllrittäminen. Mologan kohtalo on surullinen se on monen Volgan altaan joen kohtalo. Aikoinaan siinä oli kaloja. 1976. Nyt voi Mologan yli kahlata. Tallinn 94 s. ._Aikoinaan se oli purjehduskelpoinen. Eräänkin ojitusaseman työntekijä sanoi minulle : "Kylläpä tulee haudattua maahan suuria rahasummia." Laskekaamme näitä summia vaikkapa Ustjuzenskin metsätalousalueelta Vologdan oblastista. Viidumiie. Volgan sivujoilla on liikennöiminen viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti vähentynyt tai loppunut kokonaan. Jos ei olisi ylänkösoita ei olisi myöskään jokia, vain ammottavia, kuivuneita uomia, joita pitkin lumen sulamisvedet virtaisivat tuhoisasti. IBP, Ta llinn. l 968. Näin saadaan helpommin numerot täytetyiksi. E. Se oli höyrylaiva, joka kulki _jokisuulta Pestovaan asti. numerot l 1/1972 ja 5/1975 sisältävät useita kirjoituksia kansallispuistoista). Est la nd 76, 2628. 138 s. Viimeisen kerran se kulki 15 vuotta sitten. & Eilan , J. Reitalu , M. Kun nyt katselee joelle, ei uskoisi, että se on _joskus ollut purjehduskelpoinen. Yhden hehtaarin ojitus maksaa 80 ruplaa, _joten maahan on upotettu yli miljoona ruplaa kansan rahoja. lnimene, ö ko susteem ja kultuur. 281. Eilan . Kuma ri, E. 'valk, U. & Pere, R. 307 s. Sci. Looduslr.a.il.r.e. SUOM EN LUONTO 5/7 6 K11m :ui F.. Niinpä yhtäältä suot kuivataan ja toisaalta karpaloiden hinnat nousevat. Looduskaitse Komis., Tallinn . Onko metsät hakattu?" Myös metsät. Anna heille yhdestä paikasta 2 000 ha. Kokonainen kalastajakylll (Altja) entisöidlllln rakennuksineen ja aitoineen. Tallinn. vat karpalosuonsa kuivattaviksi, ettei saisi ojittaa . Der NalionalparR von Lahemaa. Siksi maanparanta_jille annetaan ylänkösoita, jotka samalla ovat karpalosoita. Looduskaitse Komis., Tallinn. 25 s
Teksti o n sujuvaa, esimerkit, piirrokset ja taulukot havainnollisia ja asian ominaispaino suuri. 125), että mineraalivarojen ehtyessä ei enää tarvittaisi niihin energiaakaan, vaikka todellisuudessa sitä juuri silloin tullaan tarvitsemaan, kun yritetään erottaa graniitista metalleja ja merivedestä fosfaattia. Vanhoista ajatustottumuksista irtautumisen vaikeus näkyy siinäkin, että Seiskari näkyy itse paikoin joutuneen niiden uhriksi. Yllytykseen kuului tietenkin myrkkypelon hälventäminen. Kaksi ensinmainittua käyttävät viileää tutkijankieltä _ja rajaavat aiheensa sen verran ahtaasti, että heihin suhtaudutaan melko asiallisesti. Ei ole myöskään sydäntäriipaisevaa sanahelinää, joka oitis hakkaisi kaikki takavuosien taitajat. Perussanomaa nämä puutteet eivät horjuta, mutta kieltämättä ne vähentävät lukijan luottamusta muihinkin tietoihin. Mutta pian idyllin rikkoo asiansatunteva arvostelija : "Kas vain, jälleen yksi Järvisen jäljittelijä, joka vastoin parempaa tietoa etsii olemattomia idyllejä luonnottomasta luonnostamme, eikä löydä uutta." Parilla tyhjänpäiväisellä sanalla hän kiekaisee suohon sekä vuosikaudet kynäänsä pureskelleen kirjoittajan että tämän tuotteesta tyhmyyksissään vilpittömästi ilostuneen lukijan. Pääpaino on luonnonvaroissa, ennen kaikkea ihmisten toimeentulon minimitekijöiksi tiedetyssä ravinnossa ja siihen kytkeytyneessä energiassa, mutta Suomen osalta tekijä käsittelee myös metsiä ja niihin perustuvaa teollisuutta. Eritoten Erkki Timosen teosta lehteillessä huomio kiintyi siihen, minkä jokainen itseään kunnioittava arvostelija o lankohautuksella ohittaa: teksti on hallittua ja viimeistä piirtoa myöten viimeisteltyä. Weilin & Göö.1 1976. Jouko Puhakka: Ukkoahvenia, kalaukkoja, tuulasöitä. On peräti kiintoisaa nähdä, syntyykö vastaavaa torjuntareaktiota Seiskarin kir_·,alle, jonka ilmaisu asettuu jonnekin Pu liaisen ja Linkolan välimaastoon. Kummassakaan ei ole huikeata huumoria, joka toimittaisi lukijansa vatsalääkärin vastaanotolle. Weilin + Göö.1 1976, 52 s. Onnellinen miekkosemme syventyy tekstiin iltalampun valossa : ".Juuri noinhan olen itsekin kokenut. Commoner, Pentti Linkola, Pentti Malaska, Meadows & al., Mesarovic & Pestel, Kyösti Pulliainen sekä 282 tekijän omat aiemmat julkaisut. Kullakin heistä on oma ominaiskielensä, kaikki päätyvät samantyyppisiin ratkaisuihin, eikä kukaan voine kehua aikaansaannoksillaan. Niinikään· hän arvelee, että pehmeän teknologian maatalous olisi väistämättä nykyistä vähätuottoisempi (Kiinan esimerkki ei tätä käsitystä tue). On varsin helppo kuvitella, miten tekijä on vuosien myötä koonnut kertomuksia pöytälaatikkoon, poiminut o masta mielestään parhaat, hyljännyt, hyväksynyt ja hionut kuten kirjailijat kaikilla aloilla. Mutta molemmissa on aitoa tunnelmaa, jonka joka toinen erämielinen on itse kokenut ja jota ne toiset kaiken aikaa tavoittelevat. Kolme loppulukua luonnostelevat toimivampia vaihtoehtoja, jotka kuuluvat ns. Tyhjää pyytänyt ja sääskiä sadatellut. On valitettavaa, että teksti ei ole viimeistellympää; lukija kohtaa pitkin matkaa samoihin asioihin palaamisia, puolitotuuksia, kovin pitkälle vietyjä yleistyksiä, jopa vääriä väittämiäkin (esim . Mikä ennen oli joidenkin syrjäseutujen " alemman rahvaan" ja muutamien omituisten yksilöiden puuhaa, muuttui koko kansan harrastukseksi ja ta.loudellisestikin arvostetuksi toiminnaksi. perustuvat uusiutuviin energiaja raaka-ainevaroihin. Silti kirjalla o n huomattavat ansionsa yhteennivojana, johtopäätösten tekijänä ja etenkin Suomen erityisolojen kuvaajana. Seiskarin uusin kirja pohtii ympäristönsuojelun ydinkysymyksiä: miten olisi ruvettava elelemään, jotta inhimillinen kulttuuri olisi mahdollista ilman katastrofaalisia kriisejä edes jonkin aikaa tulevaisuudessa. Molemmat kirjat edustavat aiheeseensa tiiviisti ja todellisuuspohjaisesti paneutuvaa esseeja novellikokoelmaa. Hän arvelee (s. Vuosikausia kestänyt yllytys tehosi: suomalaiset alkoivat syödä sieniä. Ja yhtä innokkaasti vaimorukat kautta Suomenniemen säntäilevät kirjapuodeissa etsimässä uutta kääröä erähenkisen siipan ilahduttamiseksi joulun, isänpäivän tai muun merkkihetken hyökätessä kimppuun. Asiallisesti todettuna Jouko Puhakka taritsee ammattiharrastajan silmin kokemuksiaan pääasiassa Pohjois-Karjalan kalavesiltä. sivun 27 mukaan sopulihuipun ongelmiin kuuluu urosten tappelu naaraista, sivulla 53 väitetään fossiilisten polttoaineiden muuttavan ilmakehän " alkukaasukehän" kaltaiseksi ikäänkuin nytkään ei tapahtuisi yhteyttämistä, s. Kirjoittaja luo aluksi katsauksen ekologiaan ja vertaa ekosysteemin luonnontaloutta ihmisen talouteen, " teknosysteemiin" havainnollistaen samalla, kuinka edellinen pystyy toimimaan jatkuvasti, mutta jälkimmäinen tuhoaa elinehtojaan (saastuminen, ehtyminen, eroosio). Äärimmillään huolettomuuspropaganda julisti, että valkoisen kärpässienen lisäksi ei Suomessa oikeastaan myrkkysieniä olekaan; kaiken voi SUOMEN LUONTO 5/76. sistiksi, aina leimaajan ja aikakauden näkemysten mukaan. Georg Borgström, B. Vähintään yhtä kovakorvaisia ovat ns. Erilaiset eräteokset edustavat tänään todellista käyttökirjallisuutta. maamme pisimmän tähtäimen energiapoliittisen suunnitelman mukaan tulemme yhä käyttämään runsaasti öljyä aikana, jolloin maailmassa ei tiettävästi tule olemaan öljyä ainakaan yli tuottajamaiden oman tarpeen. ERÄKIRJAN ALENNUSTILA VAIKO ALIARVOSTUS Teuvo Suominen Erkki Timonen: Retki vedenjakajan taa. Erkki Timonen taas retkeilee hieman pohjoisempana sekä onkivavan että aseen kanssa. Otava, 1975. Linkolan onnettomuuksia taas on, että hänen värikäs kielensä ärsyttää, hän aloitti julistuksensa vuosikymmentä tai kahta liian aikaisin ja liitti luonnonsuojeluja luonnonvarakysymyksiin myös maailmanrauhan, viihtyvyyden, inhimillisyyden ja mielenterveyden kysymyksiä, joten hänet on samoista mielipiteistä leimattu milloin hulluksi tai diletantiksi, milloin kommunistiksi tai fa. Seiskarin kirjassa ei liene varsinaisesti mitään, jota ei jo aikaisemmin olisi suomeksi sanottu sekä kirjallisuusluettelossa että tekstin lomassa esiintyvät mm. Onpa sentään soma ~piolaan tarpoa .ia sen anttm1a arvostaa. Erikoispiirteenä todettakoon, että ensi lukemalla kirjasta ei löytynyt ainuttakaan vieraskielistä sanaa. Liian moneen kertaan ei liene tietoa luonnonvaroista annettu, koskapa esim. pehmeän teknologian piiriin, ts. Jälkimmäisen teoksen tunnelmaa täydentävät tekijän ottamat mustavalkeat valo kuvat. Sillä eräkirjakin on kulttuuria. 67 kertoo kaksinkertaisen väkfluvun ilman muuta vaativan myös kaksinkertaisen peltoalan ja sivulla 102 kerrotaan, että " eläinvalkuainen jossakin muodossa on välttämätöntä ihmisen ravinnossa" ). Pöytäni kulmalla, vastikään tuettujen keossa lojuu kaksi otsikossa mainittua ja päältä katsoen varsin tavanomaista eräkirjaa. Ja ellei myös tätä puolta hänen työssään arvosteta, vika on pelkästään arvostelijan. Paras luku on "Omavaraisuuden harhat", joka selkeästi toteaa, miten täydellisen riippuvaisia olemme ulkoa tuotavasta energiasta, jonka varat tjedetään tuskallisen rajallisiksi . Asko Kaikusalo MYRKKYSIENIKIRIA Harri Harmaj a Mauri Korhonen Hans Äkerblom: Myrkky.1ienet j a .1ienimyrkytyk<et. 188 .1. Olisi kuitenkin mitä toivottavinta, että Seiskarin herättämää keskustelua eivät tulisi hallitsemaan piikittelyt edellä luetellun kaltaisista puutteista, vaan niiden ohi nähtäisiin äärimmäisen vakavat peruskysymykset. Kirjallisuutta SUOMALAINEN ELÄMÄNMUOTO UUDESSA VALOSSA Pertti Sei.1kari: Ihmisen ekologia. Kaiken aikaa kymmenettuhannet metsäja kalamiehet pinttelevät luonnossamme saalista saadakseen tai elämyksiä etsien. päättäjät niille tiedoille, joiden mukaan metsiemme ja peltojemme tuottoa on ryhdyttävä laskemaan kokonaan tähänastisista poikkeavin perustein. WSOY, 1975. Vastaavasti heitä kuuntelee suhteell isen harva. Yhdessä Pentti Malaskan, Kyösti Pulliaisen _ja Pentti Linkolan kanssa Pertti Seiskari kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin, jotka levottomasti etsivät maailman ja Suomen asukkaille elämänmuotoa, joka ottaisi huomioon luonnon lainalaisuudet. Sitten aimo saatiinkin saanut
750,-, jokaiselle tilaajalle ilmaiseksi nelivärinen sarvikuonojuliste. muovik. • selostukset yli 6.000 eläinlajista • 18.500 hakemistosanaa • runsas, suurimmaksi osaksi nelivärinen kuvitus • kymmeniä eläinmaantieteeseen liittyviä karttoja • termisanasto • laaja systemaattinen taulukko eläinkunnasta Ovh. Tekijöinä aktiivisesti toimivia tutkijoita eri puolilta maailmaa sekä arvovaltainen toimituskunta johdossaan Helsingin yliopiston eläintieteen professori Ernst Palmen. ''lajissaan ykkönen kiistatta'' Kaleva Otavan iso eläintietosanakirja 1-5 Tähän asti laajin suomeksi julkaistu alan erikoistietosanakirja, joka selvittelee yksittäisten eläinja eläinryhmäkuvausten lisäksi perusteellisesti eläintieteen ja yleisbiologian käsitteet. OTAVASTA~ tietosanakiriat niihin on totuttu luottamaan r
Pekka Borgin ytimekäs katsaus Suomen luonnonsuojelun nykytilaan, kirjoitus, _joka pikimmiten on saatettava palve284 lemaan laajempaakin lukijakuntaa. Heinäkuun 15. Ajastaan edellä olivat ne muutamat henkilöt, jotka neljännesvuosisata sitten o ivalsivat tämän yhteyden, ja juuri siitä jo htuu suureksi osaksi se etumatka, _joka · Lounais-Hämeellä nyt on muuhun Suomeen verrattuna. Yhdistys näkee tulevaisuutensa synkkänä _ja julkaisusarjansa jatkumisen epävarmana. Sellainen on nyt syntynyt sienitieteen dosentin, taitavan sienivalokuvaajan ja sienimyrkytyksiin perehtyneen lääkärin yhteisvoimin . Lienee lupa pitää onnekkaana sattumana, että näin o li, sillä tältä pohjalta seudun luonnonsuojelutyö on alusta lähtien rakentunut si lle perustalle, jota moni Suomen luonnonsuojelulii ton _jäsenjärjestö on vasta tavoittelemassa. päivänä v. Tosin lienee aihetta epäillä, että kymmenien laj ien esittely " myrkkysieninä" voi luoda vaikutelman turhankin vaarallisista sienimetsistä. Siksi on traagista, että juuri nyt, kun luonnonsuojelun välttämättömyys vihdoin aletaan ymmärtää laajalti, aineelliset varat on kuluttanut loppuun sekä niiden aulis käyttö että ennen kaikkea verotus. Brander. Varsin perusteellinen katsaus myrkkysieniin, myrkkylaatuihin, myrkytysoireisiin ja myrkytysten hoitoon voisi toisenlaisissa o losuhteissa tuntua hätävarjelun liioittelulta, mutta myrkkyseitikin luomassa ilmapiirissä on perusteellisuus paikallaan. Ylimääräinen opaskirja on sittenkin kätevämpi kuin keinomunuainen ja 15 mk on aika vähän henkivakuutusmaksuksi . Brander jaellut yhtä anteliaasti. Kuulija puolestaan voi tehdä tarpeelliseksi katsomiaan muistiinpanoja vaikkapa kirjan sivuille, joilla on ytimekkään tekstin ja runsaiden piirroskuvien ohella vielä melkoisesti tyhjääkin tilaa. On tietenkin surullista, että sienestäjän o n nyt hankittava hyllylleen uusi sienikirja entisten lisäksi, mutta tilanteeseen on· parasta sopeutua j a odotella aikaa, jolloin ruokaja myrkkysienet esitellään samoissa kansissa. Umpikujasta voi auttaa ulos vain pätevä ja perusteellinen myrkkysieniopas. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kotiseudun luonnon tutkiminen ja vaaliminen o n itsestään selvä kotiseutu työn muoto, mutta tämä oivallus on jälki viisastelua. Mutta pahaa-aavistamattoman ajan synnyttämät monen laiset sienikirjat kyllästävät edelleen kirjahyllyjä. Käsillä olevassa numerossa on mm. LUONNONSUOJELUN VETERAAN I RADIKAALI Teuvo Suominen l ounai.1-H ämeen luonnonmojeluyhdi.1/y.1 : lounai.1-Hämeen luonto 5 7, ;uh/anumero yhdi.1tyk.1en kak.1ikymmentävii.1ivuoli.<päivänä 15. Teuvo Suominen T IIVI STETrvÄ VESITIETOA Raimo Määttä: Ve.1ienmojelun kemian ;a biologian peru.,teel (Otakwtantamo 1976) 164 .1. itseopiskelua. Brander, l/5 .1. Kaksi vuotta sitten tuli kuuluisaksi myrkkyseitikki. J os Suomen kartalle olisi aina pistetty neula sinne, missä on rauho itettu luontoa, kartoitettu eläinja kasvimaailmaa, julkaistu, esitelmöity ja keskusteltu luonnonsuojelusta, niin Forssan seutuville olisi viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan ai kana ko honnut neulaviita, joka olisi huomattavasti tiheämpi kuin muualla Suomessa. Jo kannen kaavakuvan tutkiminen vaatii moniaita minuutteja, ja sisällysluettelo osoittaa todeksi alkulauseen sanat : " Kirjan avulla on tarkoitus antaa yleiskuva ·mikrobiologiasta, biokemiasta, limnologiasta, vesihygieniasta, eko logiasta sekä vesistöö n liittyvästä tutkimusmetodiikåsta." Kunnianhimoisen yrityksen onnistumisastetta arvioitaessa on tiedettävä, kenelle kirja on tarkoitettu . Se antaa luennoitsijalle (muillekin kuin tekijälle) selkeän rungon ja jaottelun, hyvät esimerkit ja osuvat määri telmät, ja sen pohjalta luennoitsija voi tarpeen mukaan laajentaa taustaa ja antaa lisätietoja. 90-651 640 SUOMEN LUONTO 5/76. 35 D, 00120 HELSINGFORS 12 tel. 195 1 perustetti in Lounais-Hämeen Kotiseutuja M useoyhdistykseen luo nno nsuojelutoi mikunta, joka v. korvasieni). Samana vuonna ilmestyi painosta ensimmäinen Lounais-Hämeen Luonto, oloissamme varsin ainutlaatuinen lehti . Toinen vähintään yhtä onnekas sattuma oli, että LounaisHämeen luonnonsuojelutyön johtohenkilönä on alusta lähtien ollut käsittämättömän tarmokas, tinkimätön ja tarvittaessa myös tavattoman pippurinen mies, T. 1976, toim. 7. Sen uhrit veivät kerralla uskon sienien vaarattomuuteen. Tässä tilanteessa jos koskaan tarvitaan julkiselta vallalta vastaantuloa; kaunis puhe ja kiitoskaan ei yksin riitä. Niiden julistaman huolettomuuden ja mu istiin syöpyneiden sanomalehtiuutisten välisen ristiriidan ratkaisee varmaankin moni luopumalla tykkänään sienestyksestä. Se on syntynyt tekijän Teknillisessä korkeakoulussa pitämien luentojen pohjalta, ja j uuri luento-opetuksessa se o nkin parhaassa käytössä. Tunnustettakoon suoraan, että Suomen muu luonnonsuojeluväki ei aina o le uskonut professori Branderin linjaa parhaaksi tavaksi edistää luonnonsuojelua, vaan tilalle on suositeltu "rauha,iomaisempia" keinoja . Niidenkin joukkoon mahtuu monta lajia, joiden myrkyllisyys on kyseenalainen tai Joiden oikea käyttö on täysin turvallista (mm. Nämä ominaisuudet ovat plussaa luentokäytössä, mutta hankaloittavat esim. Luonnonsuojelun kannalta lienee kuitenkin kauaskantoisin Reino Kalliolan kirjoitus "Tulen virittäjä Esko Aaltosen anti" eli katsaus niihin vaiheisiin, joiden kautta Lounais-Hämeen luonnonsuo jelutyö on hahmottunut. Erinomaisin värikuvin esitellään ne 23 lajia, jotka myrkyllisyytensä tai yleisyytensä vuoksi saattavat käytännössä aiheuttaa ongelmia. Toteaahan toki tekstikin useimmat joko äärimmäisen harvinaisiksi, vain lievästi myrkyllisiksi tai ainoastaan epäilyksenalaisiksi. Tili slut diskuteras Finlands verkliga energibehov och en alternativ lågenergiprognos presenteras. Professori Esko Aaltonen ( 18931966) oli forssalainen tiedemies, jonka kotiseuruaatteen " kylkiäisenä" syntyi lounaishämäläinen luo nnonsuojelutyö. Vaatimaton ulkoasu sekä kirjasen nimi ja koko eivät saa hämätä lukijaa kuvittelemaan, että käsillä olisi oiko tie vesitietoon. Kirjan ilmaisu on askeettista, kukin asia sanotaan taatusti vain kerran ja lyhimmällä mahdollisella tavalla, täsmällistä ja usein vierasperäistä terminologiaa käyttäen. Mutta alkeisopetukseen kirja ei sovi. Sellaiseksi sitä ei liene tarkoitettukaan. limnologiaan), eikä tällöi n term inologiastakaan ole juuri haittaa. Muut artikkelit ovat pääasiassa Lounais-Hämeen eläimistöstä tehtyjä tutkielmia, havaintoja ym. Sen avulla on julkistettu etenkin yhdistyksen toimialueen luontoa koskevia tutkimuksia, mutta mukana on myös laajempia katsauksia luonnontieteisiin ja -suojeluun. 1956 itsenäistyi LounaisHämeen Luonnonsuojeluyhdistykseksi. Missä muualla on niin paljon tietoa seudun luonnosta, yhtä paljon rauhoituksia, yhtä vilkkaat yhteydet tutkijoihin, luonnonsuojeluun keskittynyt museo, kirjasto jne > · Saavutukset ovat vaatineet sekä henkisiä että aineellisia voimavaroja, ja molempia on T. T. Teuvo Suominen Energiatietoa ruotsiksi ENERGIBOKEN alternativ för Finland Alec Estlander, Jerry Segercrantz och Folke Stenman Boken behandlar Finlands energipolitik hittills, alternativa energikällor, energiproduktionens och -konsumtionens inverkan på miljön och den internationella urvecklingen. Aihepiirin monipuolisu us mahdollistaa kuitenkin erään käyttömuodo n : yhteen luonnontieteen alaan (vaikkapa mikrobiologiaan, ekologiaan tms.) perehtyneelle, esim. Utgiven av Naturoch miljövård 64 s., 9.50 mk, på svenska Naturoch miljövård Fredriksg. Kahden ja puolen vuosikymmenen työn tulokset puhukoot tällä kertaa puolestaan. syödä, ainakin keitettynä. peruskoulun aineopettajalle, se antaa oivan näkökulman toiseen (esim . Erkki Kellomäki puolestaan käsittelee Hämeen läänin luonnonsuojelua
Siksi lähetämme sinulle lokakuussa maksukortin, jolla voit helposti uudistaa tilauksesi. 5. Voittajan valitsee lautakunta, jossa on sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosaston, maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimision, Suomen Luonnonsuojeluliiton ja lahjoittajan edustaja. Ilmansuojeluyhdistyksen hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi Dl Alec Estlander, varapuheenjohtajaksi FM Esa Tommila, varsinaisiksi jäseniksi Dl Matti Hahkala, osastopäällikkö Olli Ojala, terveysinsinööri Pentti Forsten ja Dl Björn Bäckström. JÄÄKARHUJEN SUOJELUSOP IM US tuli voimaan 26. Palkinto luovutetaan 27 . On toinenkin syy tilata Luonnonkalenteri. jäsenvaltio. Palkinto luovutetaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja se on määrältään 10 000 mk vuonna 1976. Perustavassa kokouksessa oh ·läsnä runsaat 30 perustajajäsentä. Ja kalenteri on nyt parempi kuin koskaan! Itse asiassa se on niin hyvä, että luonnonkuvaajamme saavat tosissaan ponnistella säilyttääkseen saman tason tulevaisuudessakin. toukokuuta 1976, kun Neuvostoliitto ratifioi sen kolmantena valtiona. UHANALA ISTEN ELÄ IN -JA KASVILAJIEN KANSAINVÄLISTÄ KAUPPAA KOSK EVA SOPIMUS Suomi on liittynyt tähän sopimukseen 10. Kosteikkojensuojeluvuoden l 977 Luonnonkalenterin aiheena ovat uhanalaiset suomme ja muut kosteikkomme. Kädessäsi on nyt tämän vuoden toiseksi viimeinen Suomen Luonto. 10 000 MARKAN PALKINTO The Coca-Cola Expon Corporation on perustanut tunnustuspalkinnon ympäristön roskaantumisen estämiseksi tehdystä ryöstä. Yhdistykseen voi liittyä henkilö-, opiskelija-, yhteisöja kannattaja; jäseniä. Ja koko vuosikerta maksaa vain 30 mk. Lisäksi useat valtion ovat allekirjo ittaneet sopimuksen, mutta eivät ole vielä virallisesti hyväksyneet liittym istä. Tanskan ja Yhdysvaltojen virallista hyväksymistä odotetaan vielä. Nyt on ilmestynyt todella pätevä SIENIHARRASTAJAN opaskirja! Suomen sieniseura on julkaissut SUURSIENIOPPAAN, jonka avulla niin aloitteleva kuin kokenutkin harrastaja pääsee selville sienimaailman salaisuuksista! Hinta 60 mk. 10. 1976 Tieteellisten seurojen talolla Helsingissä. Hyväksytty· jen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää ilmansuojelua ja sen tutkimusta Suomessa ja toimia yhdyssitenä ilmansuojelun parissa toimivien henkilöiden ja yhteisöjen välillä Suomessa ja ulkomailla. Nämä perhoslajit yhdessä entuudestaan rauhoitetun helmisimpukan kanssa ovat Suomen ainoat rauhoitetut selkärangattomat eläimet. Yhdistyksen perustamista valmistellut työryhmä korosti Ilmansuojeluyhdistyksen tarkoitusperien ammatillisuutta ja yleishyödyllisyyttä. Kotiin, kouluun, työpaikalle ... D Suomen Luonnon tilauskortilla voit myös tilata edullisesti Luonnonkalenterin 1977. 1976, _jolloin siitä tuli sopimuksen 26. Ilma nsuojeluyhdistys aikoo järjestää kokouksia ja koulutustilaisuuksia ja harjoittaa julkaisutoimintaa. Yhdistyksen tarkoituksena ei siis ole olla pääasiassa ympäristöpoliittinen vaikuttaja, vaan toimia lähinnä aatteellisten ympäristönsuojelu _järjestöjen ja tieteellisten seurojen väli maasiossa. Lisäksi se seuraa ilmansuojelualan tULkimuksen ja tekniikan sekä hallinnon ja lainsäädännön kehitystä sekä antaa lausuntoja ja tekee esityksiä ilmansuo_jeluasioissa. ILMANSUOJELUYHDJSTYS ON PERUSTETTU Ilmansuojeluyhdistyksen perustava kokous pidetti in 19. Hakuaika on syyskuun loppuun saakka. Palkinnosta voivat kilvoitella kaikki Suomessa toimivat yksityiset henkilöt ja yhteisöt, jotka vuoden aikana ovat tehneet merkittävän aloitteen tai käynnistäneet pysyvän tai osa-aikaisen toiminnan ympäristön roskaantumisen estämiseksi. Käytä maksaessa tuota korttia, sillä siihen merkitty tilaajanumerosi helpottaa tilauksesi nopeata ja oikeata käsittelyä. 4, 001 20 Hki 12 puh. 90-631 405 285. voi tehdä vaikka puhelimitse seuraaville: Estlander 90782 51 1, Tommila 60 1 911 , Hahkala 456 1, Bäckström 46 9 11 . Mutta ensi vuonna tulee taas kuusi 64-sivuista Suomen Luontoa täynnä kiinnostavia asioita ja hyviä kuvia. 1976. Aikaisemmat olivat orja ja Kanada. 5. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa ennenkaikkea maamme nuorisoa sekä nuorison parissa toimivia yhteisöjä aktiiviseen ympäristön tiedostamiseen sekä luonnon omakohtaiseen varjelemiseen. 5. SUOMEN LUONTO 5/76 Uutisia APOLLOPERHONEN sekä pikkuapollo rauhoitettiin asetuksella 27. Sen aiheena olevien uhattujen soidemme ja kosteikkojemme kohtalo riippuu nyt ratkaisevasti siitä, kuinka laajalti niiden ainutlaatuisen luonnon arvo ymmärretään. Tällä hetkellä sopimukseen liittyneitä maita on 32. 1976. Uskomme, että haluat olla mukana ensi vuonnakin. Hanki siis Luonnonkalenteri ripustettavaksi kaikkialle, missä ihmiset näkevät sen upeat kuvat ja voivat lukea sen vetoomukset kosteikkojemme puolesta. Yhdistyksen toimintaa koskevia tiedustelu_ja, ehdotuksia ym. Tilaukset: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Punavuorenk. Suomen Luonnon tilaajana saat sen 25 mk:lla (muuten 30 mk)
3. Lehto on puronnotkokorpi, jonka puuston muodostavat tuomi, harmaaleppä ja koivu. Kirkkonummi Voisin yksityistalo, Wohls R.710 1••. Maihinnousu on kielletty 15. maisteri Kalevi Miettinen. Lh :n p. Lh :n p. Antti Haapanen Uusia rauhoituksia Vuonna 1975 muodostettiin lääninhallitusten päätöksillä poikkeuksellisen paljon luonnonsuojelualueita. Rantametsikkö (0,55 aaria). Saari on varsin järeää metsää, missä on useita merikotkan pesiä. 12. Maanomistaja fil. Pernaja, SarvlaAs, Sarvia.ks skärgård R .71o l"'. 24. Saarelle on maihinnousu kielletty 1. 30. 30. Luonnonmuistomerkkejä koskevat lääninhallitusten päätökset ija yksi TVH :n) jakautuvat låäneittäin seuraavasti : U T-P A 10 5 286 H 3 Ky 12 M 4 P-K Ku 9 K-S 5 V l L yht. 11. 1975. Lh:n p. 4. Långgrund, Galjonsgrund, Stengrundet ja Smultrongrund sekä niiden väliset pikkuluodot ( l l ha). Lehtoalue (1 ,2 ha). 27 . Lh :n p. Tammisaaren mlA, Hermansö Södervik R.710 1u_ Lintujen pesimäluoto (0, l ha) . 18. Luonnonsuojelualue liittyy Aspskärin luonnonsuojelualueeseen. 4. 18. Maanomistaja Kirkkonummen kunta. 25. 1975. LH :n p. 12. 3. 7. Komeaa lehtokasvia, ukonhattua, tavataan maassamme vain Kiteellä ja Tohmajärvellä. Ukonhatun lisäksi tavataan mm. Ruokkija riskiläyhdyskunnat lienevät maamme suurimmat. 1975. Maanomistaja agronomi Kirsti Eskelinen. kallio 1, luola 1 ja kalasääksen pedpuu l . 1975. 12. Lh :n p. Maanomistaja rouva Toinijalkanen. 8. 1975. 1975. 15. Niinipuulehlo (.J,55 ha) . Pernajan Aspskmn Haverö.rn on rauhoitettu ruokkien, riskilöiden ja etel:tnkiislojen asuinsijaksi. 26. 1975. Saarella oli tarkoitus suorittaa päätehakkuut, mutta Maailman Luonnon Säätiö Suomen Rahasto korvasi puuston ja neuvotteli maanomistajan kanssa rauhoituksesta. 197 5. 4. 1975. Lh :n p. 197 5. 2. Ellei maanomistaja hae purkua, rauhoitus jatkuu. Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 8. Wohls R .710 1••. Maanomistajat maanviljelijä Aarne ja Eevi Suikkanen. Lh:n p. 5 saarta, Råggrund. lis. 8. Maanomistajat kalastajat Werner Andersson, Ivar Holmström ja Wilhelm Stenstrand. Haveröm-niminen saari (.J, l ha) ja sitä ympäröivä vesialue (.JOO ha). Turun ja Porin lllllni Pyhäranta Rihtniemi, Vilhelmin talo R .710 1••• Erittäin vanha männikkö (4,5 ha). ]alojen lehtipuiden muodostama puistometsä. 1975. Alueella on purolaakso myllykoskineen, kataja-ahoja, kalliota sekä rehevää korpikasvillisuutta. Maanomistaja varatuomari Päiviö Hetemäki ja agronomi Eeva Hetemäki. 1975. Maanomistaja Kirkkonummen kunta. 3. Lh :n p. Haverörnillä on maan ainoa etelänkiislayhdyskunta. Maanomistaja Föglön seurakunta. Kuopion lllllni Rautalampi, Hanhitaipale Räystäs R.710 8 1• Lehmwmetsikkö, l 7 8 puuta noin l ha.71 alueella. Maanomistajat terveydenhoitaja "Katri Miettinen ja yht. Kirkkonummi, Voisin yksinäistalo. D SUOMEN LUONTO 5/76. Maanomistaja Kirkkokunnen kunta. Pähkinäpensaslehto (2 ha). 7. 9. Kirkkonummen suojelukohteet perustuvat tri Pekka Borgin selvitykseen ja aloitteisiin Kirkkonummen luonnonsuojelusta. Kallioiden raoissa kasvaa runsas nitrofiilinen kasvillisuus. Uudenmaan lllllni KirAAonummi, Porkkala, Nedergård Rn:o 2' . Mai Lintula-Laurila. Hllmeen lll:tni Lempäälä, Perälä, Päivölä R.71o l". 25. Kyseessä on puronvarsilehto, jossa kasvaa runkomaisia niinipuita. Luonnontilainen tammivyöhykkeen lehto. 1975. kotkansiipeä, kulleroa ja mesiangervoa. Lh :n p. 1975. Kirkkonummi Voisin yksinäistalo, Wohls R .710 1••. Maanomistaja: Kirkkonummen kunta. Siilinjärvi, Väänälänranta, Alapiha R .710 4". 5. 8. Ahvenanmaa Föglö, Prästgården by, Prästgården R.71o l . Korhonmetsä R .710 l"°. Luonnonmuistomerkkiplllltökset koskevat erilaisia kohteita seuraavasti : mänty 12, kuusi 6, kuusimuodot 6, kataja 6, koivu 4, tammi 4, niinipuu 3, haapa 1, puukuja ja ryhmä 4, lähde ! , siirtolohkare 2. Orimattila, Terriniemi Ponimattila R .710 1 61 • Luonnonsuojelualue ( l l ha). 18. 1. 18. Saaret ovat kallioisia lintuluotoja. Lh:n p. Maanomistaja Pyhärannan kunia. Granö-niminen saari (70 ha). Keski-Suomen lääni Toivahka, Rutalahti. Yhteensä neljätoista aluetta pääsi näin suojelun piiriin. Maanomistajat varatuomari Tor ja Anna-Liisa Hofmen. 49 Pohjois-Karjalan lllllni Kitee, juurikkajärvi, Orpola R .710 19 4 • Vkon hattulehto (8 aaria). Erittäin merkittäviä olivat merikotkan pesäsaaren rauhoitus Föglössä, Haverörnnimisen lintusaaren rauhoitus Pernajassa _ja ukonhattulehdon rauhoitus Kiteellä. Rauhoituspäätös on määräaikainen ja kestää tässä vaiheessa 20 vuotta. Kotkansiipi ja häpykannus kuuluvat kenttäkerroksen kasvillisuuteen. Lh :n p. 4.-30. Tammilehto (8.5 ha). Lh :n p
Energiantuotannon ja ympäristönsuojelun väliset suhteet olivat vuoden aikana esillä useissa eri yhteyksissä. Keskustelu kansallispuistoista jatkui vilkkaana monissa osissa maata, sensijaan valtion maaostot puistojen perustamista varten ovat edistyneet heikosti, eikä culevaisuuskaan näytä lupaavalta, kun vuoden 1976 budjetissa määrärahoja alueiden hankkimiseksi luonnonsuojelutarkoituksiin vähennettiin entisestä neljästä miljoonasta kolmeen miljoonaan markkaan. Myös Maailman ympäristöpäivää 5. Syksyllä vaelsi Suomeen itärajan takaa pieni määrä susia, ja havaintoja niistä tehtiin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Vesien rakentamishankkeista olivat ajankohtaisimpia Siuruan ja Vuotoksen tekoallashankkeet, jotka molemmat tulevat ilmeisesti päätöksentekovaiheeseen vuoden 1976 puolella. Pääkaupunkiseudulle kaavailtua ydinvoimalaa (Kopparnäs) vastaan nousi loppusyksyllä laaja joukkoliike, jossa myös ympäristönsuojelijoilla oli merkittävä osuus. Vahinkoja sudet ovat aiheuttaneet tappamalla poroja etenkin itärajaan rajoittuvissa paliskunnissa s~kä tae_pamalla joitakin kotieläimiä ja koiria. Uusien eduskuntavaalien ja ilmeisesti myös lakiesityksen epäkohdista käydyn julkisen keskustelun takia uutta metsästyslakiesitystä ei kuitenkaan kertomusvuonna annettu eduskunnalle. Kun eduskunta kuitenkin hajotettiin, lakia ei ehditty käsitellä ja se annettiin uudelle eduskunnalle vasta loppusyksyllä Kesällä valmistui luonnon ilmansuojelulaiksi, joka syksyn kuluessa oli laajalla lausuntokierroksella. Sen sijaan metsästyslain suurehko uudistaminen oli keväällä vireillä ja lakiesityksen eräät kohdat herättivät luonnonsuojelupiireissä närkästystä ja ihmetystä. Valtionhallinnon kehittäminen ei edistynyt mainittavasti, eikä läänien ympäristönsuojeluneuvottelukuntien työkään lähtenyt käyntiin. Toimintakertomuksen saatteeksi julkaistaan tässä myös liiton toiminnanjohtajan laatima katsaus Suomen luonnonja ympäristönsuojelun tilaan v. Komitea suoritti useita tutustumismatkoja suunnitelluille kansallispuistoalueille ja tällöin useilla liiton jäsenyhdistyksillä oli tilaisuus esittää näkemyksiään komitean jäsenille. Vastapainoksi metsästysviranomaiset olivat luvanneet poronhoitajille oikeuden viranomaisten valvonnassa käyttää apuna moottorikelkkaa suden ja ahman pyynnissä. Joulukuun loppupuolella tällainen lupa myönnettiinkin 10 suden ja 10 ahman tappamista varten. Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen toimintakertomus 1975 Suomen luonnonsuojeluliiton kevätliittokokous 197 6 hyväksyi 21. Värikkäiden vaiheiden jälkeen eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen toisessa käsittelyssä äänin 111-54 (5 tyhjää, 29 poissa), joten tapporahoja ei makseta ainakaan vuoden 1976 aikana. Kampanjaan liittyi keräystempauksia, tietoiskuja sekä siivoustalkoita maastossa. 3. Uhanalaisten lajien suojelussa tapahtui vuoden aikana kehitystä sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan. Taloudellisen laman puristuksessa julkisen hallinnon ja talouselämän suhtautuminen ympäristönsuojeluun on ollut vähättelevää, osin jopa vastenmielistä, ja varojen sijoittaminen luonnonja ympäristönsuojeluun on koettu kannattamattomaksi. TOIMINNANJOHTAJAN KATSAUS Vuosi ei ollut luonnon ja ympäristönsuojelun kannalta erityisen suotuisa. Nimenomaan jätehuoltolakiesityksen tunnetuksi tekemiseksi sekä huomion kiinnittämiseksi jätteiden uudelleen käyttöön ja kierrätyksen avaamiin suuriin kansantaloudellisiin säästömahdollisuuksiin sisäasiainministeriö käynnisti keväällä Jäte -7 5 kampanjan. hallituksen esittämän kertomuksen vuoden 1975 toiminnasta. Ristiriidat turvetuotannon ja soidensuojelun välillä kärjistyivät vuoden aikana useissa kohteissa, kun Valtion Polttoainekeskus esitti vaatimuksia saada käyttöönsä SUOMEN LUONTO 5/76 myös luonnonsuojelullisesti arvokkaita soita. Lupa on voimassa helmi287. lasten keskuuteen on esiintynyt "susialueilla". Lisäpainoksia näistä samoin kuin sisäasiainministeriön painattamaa Älä jätä -lehteä ja taitelehtistä levitettiin kampanjan aikana suuria määriä. Aikaisemmin varsin suurisuuntaisiin ydinvoimalasuunnitelmiin alettiin suhtautua kriittisesti myös energiaviranomaisten taholta ja Suomeen rakennettavaksi suunniteltujen ydinvoimaloiden määrää on pudotettu tai ainakin lykätty kauemmas tulevaisuuteen. väliseksi ajaksi. 1976 ei lainkaan). Maaja metsätalousministeriön alaisen kansallispuistokomitean työ jatkui koko vuoden ajan ja mietinnön valmistuminen jäi vuoden 1976 puolelle. Erityisesti Siuruan allashankkeen vastainen joukkoliike voimistui huomattavasti syksyllä luonnonsuojelijoiden aktiivisen panoksen ansiosta. Merkittävin lainsäädäntöalan tapahtuma oli jätehuoltolakiesityksen valmistuminen ja antaminen eduskunnalle loppukeväällä. Poliisitutkimuksissa syyllisiä ei saatu selville, ja eräillä tahoilla annettiin tapauksesta omalaatuisia, hävitystyön vakavuutta vähätteleviä lausuntoja. 6. Vesihallitus esitti jo syksyllä Vuotoksen altaan rakentamista ja vesihallintoviranomaisista sekä voimatalouden edustajista koottu työryhmä päätyi selvityksessään suosittelemaan Siuruan altaan rakentamista. Selvimmin tämä asenne on näkynyt pyrkimyksissä supistaa vesiensuojeluinvestointeja sekä monissa valtion vuoden 1976 tuloja menoarvion kohdissa. Luonnonsuojelujärjestöt osallistuivat kampanjaan mm. Kampanjaan osallistuivat useat kymmenet kansalaisjärjestöt sekä julkisen sektorin eri tahot. julkaisemalla teemanumerot Suomen Luonto, Molekyyli ja Finlands Natur -lehdistä. Kesällä herätti joukkotiedotusvälineissä laajaa huomiota Itä-Lapissa tapahtunut kotkanpesien ilkivaltainen tuhoaminen. Petokeskustelu 111v1styi joulukuun alussa eduskunnassa käytyyn tapporahakeskusteluun, kun hallitus vuoden 1976 budjetin yhteydessä esitti tapporahojen maksamista sudesta ja ahmasta vain harkinnanvaraisen tuloja menoarvion sallimissa rajoissa (v. Luonnonsuojelulain uudistaminen ei kuluneenakaan toimintavuotena edennyt lainkaan. Aiheutuneet vahingot ovat nostattaneet jo hieman laantuneen petohysterian uudelleen esun, Ja suora.naista paniiklum1e11alan lietsomista esim. vietettiin jätehuollon merkeissä sekä pääkaupungissa että lääneissä järjestetyissä tilaisuuksissa. Luonnonja ympäristönsuojelun hallinnon ja lainsäädännön puutteellinen tilanne säilyi lähes ennallaan kertomusvuoden aikana. Tätä toimenpidettä on jo pitkään vaadittu sekä Suomen että muiden Itämeren alueen luonnonsuojelujärjestöjen taholta. 1975. Juuri hylkeenpyyntikauden kynnyksellä helmikuun lopussa annettiin asetus, jolla hallin ja norpan poikaset rauhoitettiin 10.3.-31 .5
Vuosia kestänyt kamppailu Tampereen koskikeskuksen miljöön säilyttämisestä saavutti erään taitekohtansa syksyn -7 5 aikana, kun valtioneuvoston oli määrä päättää alueen kohtalosta. Tuula Hämäläinen, fil.kand. LIITTOKOKOUKSET Kevätliittokokous pidettiin 23.-24. Kokous käsitteli luonnoksen liiton energiapoliittisen ohjelman suuntaviivoiksi. Valituksista huolimatta alueelle hyväksytty kaava olisi mahdollistanut vanhojen tiilirakennusten purkamisen ja 11-17 -kerroksisten liikeja asuintornitalojen rakentamisen kosken rannalle. 11. Julkisessa keskustelussa kiinnitettiin huomiota mm. Syysliittokokouksessa liiton jäseniksi 288 hyviksy•din Keski-Savon ja Uudenmaan luonnonsuojelupiirit. Liiton yleisohjelma ja alkuperäisen luonnon suojeluohjelma hyväksyttiin luonnoksina ja palautettiin liittohallituksen edelleen valmisteltavaksi. Läsnä olleet äänimäärät olivat seuraavat: varsinaiset jäsenet 78 ja ulkojäsenet 14 ääntä, yhteensä 92 ääntä. Lisäksi hallitus sai valtuudet valmistaa kannanoton asuinja työympäristönsuojelusta kokouksessa saadun aineiston pohjalta. Olavi Martikainen. Liittohallituksen erovuoroisten jäsenten paikalle valittiin yksimielisesti seuraavat henkilöt kaksivuotiskaudeksi 1976 I 97 7: tekn.lis Seppo Hannus, toiminnanjohtaja Johan Hollsten, ympäristönsuo1elur, tarkastaJa Juha Ramäläinen (uudelleen) ja lääk.lis. kand. Henkilöjäsenmäärän kehitys ei kuitenkaan ole ollut läheskään toivotunlainen. Uusiksi ulkojäseniksi hyväksyttiin kevätliittokokouksessa Maatalousylioppilaiden Yhdistys Sampsa r.y., Nuoren Keskustan Liitto ja Suomen Kotiseutuliitto r.y. Yhdistysrekisteri hyväksyi korjatut säännöt 9. Kokous hyväksyi liitolle energiapoliittisen ohjelman sekä vahvisti piirijaon koko maan osalta. Metsäyhtiöiden toiminta herätti useistakin eri syistä suuttumusta ja vastatoimintaa paikallisen väestön _ja luonnonsuojeluväen keskuudessa. · Kokous hyväksyi julkilausumat "Ei lupaa Ensk.erin myrkkylastin upottamiselle", "Suomen on sijoitettava lisää varoja ympäristönsuojeluun kansantaloudellisen säästön saavuttamiseksi" ja " Sähkön tuontia ja maakaasun käyttöä edistettävä". 30. Ulkojäsenten lukumäärä oli vuoden lopussa 3 7. 11. 2. Kokous antoi seuraavat julkilausumat: "Luonnonja ympäristönsuojelun määrärahoja on lisättävä valtion ensi vuoden tuloja menoarviossa", "Siuruan allashankkeesta on luovuttava" ja "Turun sataman laajentaminen ei saa tuhota Ruissaloa". Seppo Kellomäki, maat.-metsät.lis. Yrjö Haila, luonnontiet. Metsänh. Maaja metsätalousmir.i~,c, iön alainen metsätalouden neuvottelukunta sai loppukeväällä valmiiksi puuntuotanto-ohjelman vuodelle 1976 ja asetti työryhmän valmistelemaan ohjelmaa raakapuun saannin tmvaamiseksi pitemmällä tähtäyksellä. Eljas Pohtila, fil.kand. 3. 10 600 ja lopussa n. Lisäksi kokous hyväksyi liiton kannaoton ydinenergiaan sekä hyväksyi muutetussa muodossa Lappeenrannan kokouksen kiistanalaisen julkilausuman "Sähköntuontia ja maakaasun käyttöä edistettävä". Viimeksimainittu julkilausuma sisälsi yhden ydintekniikkaa koskeneen lauseen, jonka hyväksymisestä puhkesi kiista, mikä sittemmin johti ylimääräiseen liittokoko ukseen koollekutsumiseen. Tilintarkastajiksi valittiin edelleen KHT, ekonomi Mauri Matikainen ja metsänh. Syysliittokokous edellytti liittohallituksen selventävän vallinnutta käytäntöä ulkojäsenten ottamisesta liittoon ja saapuneet kuusi ulkojäsenhakemusta pantiin pöydälle. Lehmusluoto on toiminut liiton tilintarkastajana koko järjestön olemassaolon ajan ja antoi merkittävän panoksen liiton edeltäjän, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimmtaan. Tilaisuudessa kuultiin seuraavat alustukset: fil.maist. Kokoustyöskentelyn helpottamiseksi käytettiin ensimmäistä kertaa asioiden valmistelussa apuna valiokuntatyöskentelyä. Pöytäkirjapykäliä kertyi 27 7 kpl. Siten liittoon kuului varsinaisina jäseninä vuoden lopussa kolme luonnonsuojelupiiriä, joissa 1 7 paikallisyhdistystä, sekä 24 muuta·paikallisyhdistystä. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokous hyväksyi muutokset sääntöjen 1, 4 ja 11 pykäliin, päätettiin liitryvä Suomen Kotiseutuliiton ulkojäseneksi ja käsiteltiin osaohjelmaa asuinja työympäristönsuojelusta. 11 500. TOIMINTAVUOSI 1. 5. JÄRJESTÖLLINEN KEHITTÄMINEN Kolmiportaiseen paikallisyhdistys piiri liitto organisaatioon siirtymisen vauhdittamiseksi muutettiin kevätliittokokouksessa liiton sääntöjen pykäliä 4 ja 11 . Pasi Lehmusluoto sekä varatilintarkastajiksi samoin edelleen Erkki Huokuna ja metsänhoic. Koska ohjelmassa ei otettu juuri lainkaan huomioon luonnonsuoje1unäkökohtia, mm. Liittohallituksen työvaliokuntaan ovat kuuluneet Matti Lähdeoja, Yrjö SUOMEN LUONTO 5/76. Kamuun Luonto oli jo aikaisemmin muuttanut sääntönsä piirin säännöiksi ja rekisteröinyt alueensa paikallisyhdistykset. Urpo Häyrinen (uudelleen). Turun yliopiston tiloissa. yleisötilaisuus aiheesta "Saaristomeren suojelu". Useiden kymmenien kansalaisjärjestöjen ja yksityisten kulttuurihenkilöiden vedottua pitkin syksyä valtioneuvostoon alueen suojelemiseksi, valtioneuvosto ei tehnyt suojelupäätöstä, vaan jätti asian ratkaisematta ja esitti vain toivomuksen, että Tampereen kaupunki tutkisi mahdollisuuksia alueen suojelemiseksi kaavoituksen avulla. Kalevi Keynäs "Uhattu Itämeri", Pekka Borg & Leif Lindgren "Saaristomeren kansallispuisto" sekä Bernt Mårtenssonin (Houtskär) puheenvuoro. uusien luonnonsuoJelualueiden perustamisen tarvetta, liitto esitti neuvottelukunnan täydentämistä luonnonsuojelun asiantuntemusta omaavilla edustajilla ja liiton edustajat kävivät em. Lappeenrannassa, kauppaopiston tiloissa. LIITTOHALLITUS JA VALIOKUNNAT Liittohallitukseen ovat kuuluneet fil.lis. lentolevityksen aiheuttamiin työpaikkojen menetyksiin taimikonhoitotöissä juuri alityöllisyysalueilla, marjasatojen menetykseen sekä levitysohjeiden lieventämiseen samalla, kun varoaikaa jouduttiin kuitenkin pidentämään puoleen vuoteen marjoissa, sienissä ym. Jaakko Savola ensimmäisenä varajäsenenä ja metsänhoit. Juha Hämäläinen, maat.-metsät.kand. Neste Oy:n salaiseksi aiottu suunnitelma upottaa arsenikkijätteitä sisältävä lasti Etelä-Atlanttiin joutui laajan kansainvälisen huomion kohteeksi maaliskuussa. Matti Lähdeoja puheenjohtajana, fil.kand. Klemola toisena varajäsenenä. Jaakko Savola (uudelleen) sekä varajäseniksi yhdeksi vuodeksi yo. Hyväksyessään piirijaon liittokokous edellytti, että vastaisuudessa perustettavien paikallisyhdistysten toimialueiden rajat noudattaisivat pääsääntöisesti kuntarajoja sekä että samalta alueelta piiriin ei oteta kuin yksi paikallisyhdistys. Läsnä olivat seuraavat äänimäärät: varsinaiset jäsenet 86 ja ulkojäsenet 21 ääntä, yhteensä 107 ääntä. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksen esityslistalla oli runsaasti muita asioita. Liiton varsinaisten jäsenyhdistysten yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuoden alussa n. Juhani Santanen, lääk.lis. Kokouksen yhteydessä pidettiin myös n.s järjestökäräjät, joissa pohdittiin liittohallituksen ja järjestökentän suhteita, sekä kuultiin Etelä-Karjalan lsy:n edustajan puheenvuoro kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista nykyisen ympäristönsuojelulainsäädännön pohjalta. Hanke saattoi Suomen maineen ja uskottavuuden ympäristönsuojeluasioissa varsin kiusalliseen valoon, jolloin maan hallitus lopulta kielsi lastin upottamisen _ja määräsi tankkilaiva Enskerin palaamaan kotimaahan, missä myrkkytynnyrit varastoitiin tilapäisesti Naantalin jalostamoalueelle. Esko joul5amo LIITON 7. Jäsenmaksu vuodelle 1976 pidettiin enallaan 2 mk/henkilöjäsen jäsenyhdistyksessä, kun taas ulkojäsenmaksua korotettiin 60 markasta 120 markkaan. Syysliittokokous vahvisti piirijaoston, jonka mukaan maa jaetaan 15 luonnonsuojelupiiriin. Liittokokouksen yhteydessä järjestettiin 30. työryhmän kokouksessa esittelemässä luonnonsuo_jelun näkökantoja. Syysliittokokous pidettiin 29. Aivan vuoden lopussa saatiin tieto metsänh. Läsnä olivat seuraavat äänimäärät: varsinaiset jäsenet 82 ja ulkojäsenet I 6 ääntä, yhteensä 98 ääntä. kasvillisuudessa tavattujen yllättävän suurten ja kauan säilyneiden jäämien takia. Teuvo Suominen varapuheenjohtajana, luonnontiet.kand. 11. Liittohallitus kokoontui vuoden aikana I 6 kertaa. fil.maist. Ympäristönsuojelijoiden voimakas painostus ja erittäin laaja kansainvälinen julkisuus vaikuttivat selvästi tapauksen saamaan käänteeseen. Pentti Sepponen ja fil.kand. 3. Pasi Lehmusluodon äkillisestä kuolemasta. Urpo Häyrinen, maat.metsät.lis. Tässä yhteydessä hallitus sai lopullisen ohjelman tekoa varten lukuisia muutos, täsmennysja lisäesityksiä. kuun 76 loppuun. Tieteellisten Seurain Talolla Helsingissä. Ylimääräinen liittokokous pidettiin 11. Kaarle E. Vesakkomyrkkyjen lentolevitys oli loppukesällä huomion kohteena etenkin Pohjois-Karjalassa
SUOMEN LUONTO Aikakauslehti Suomen Luonnon 34. Toimintavuoden lopulla aloitettiin suopro_jektin suunnittelu ja toteuttaminen kampanjamateriaalin valmistamisen osalta. 5. Harri Dahlström. 8. Projektiin ilmoittautui viitisentoista liiton jäsenyhdistystä. TIEDOTUSJA VALISTUSTOIMINTA Liiton antamat lausunnot ja julkilausumat on toimitettu tiedotusvälineiden käyttöön. asti, jonka jälkeen tointa on hoitanut viransijaisena Lasse Kosonen, ja toimistonhoitajana Eini Nordman. Tilaajamäärä kasvoi vajaalla 2000 :lla ollen vuoden lopussa 14 000. sekä Suomen Luonnon vapaakappaleena. KURSSIT JA KOKOUKSET Kevätmetsäviikolla järjestettiin keskustelutilaisuus Tieteellisten Seurain Talolla 3. Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallituksessa liiton edustajina ovat olleet Harri Dahlström, Matti Lähdeoja ja Teuvo Suominen. 11 . Varsinaisten jäsenten toiminnasta julkaistiin taulukkomuotoinen yhteenveto Suomen Luonnon numerossa 4/7 5. Anu Pärnänen. Yhteyttä on pidetty myös toimistotasolla sekä useiden yhteisten työryhmien puitteissa. PROJEKTITOIMINTA Uutena toimintamuotona aloitettiin polkuprojekti yhdessä Suomen Latu ry:n kanssa. Osaston teemana olivat kansallispuistot ja jokamiehenoikeus. Liitolla oli yhdessä Luonto-Liiton kanssa ·oma o sasto kansainvälisillä Riihimäen Erämessuilla 21. Vuosikerran kokonaissivumäärä kasvoi edelleen tuntuvasti ollen nyt 368. Suoaapisesta otettiin uusintapainos. Polkuprojektia jatketaan tulevina toimintavuosina. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston hallituksessa liittoa on edustanut Teuvo Suominen ja Säätiön hallintoneuvostossa Harri Dahlström. Keskusjärjestöjen toimesta järjestettiin useita polkuprojektin toteuttamiseen liittyviä koulutusja neuvottelutilaisuuksia. Syksyllä myös Suomen Luonnon toimitus siirtyi Fredrikinkatu 7 7 :stä Laivurinkatu 33 :een, _josta Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy oli vuokrannut pakkausja varastohuoneen. Seppo Kellomäki. 10. Toimitusneuvostoon kuuluivat Urpo Häyrinen kokoonkutsujana, Harri Dahlström, Jouko Pettersson, Helmi-Irene Saurola ja Anna-Riitta Wallin. Vuosikerran numero 3 toimitettiin jätehuollon teemanumerona, josta sisäasiainministeriö otti 10 000 kpl :n lisäpainoksen omaan käyttöönsä jaettavaksi valtakunnallisen Jäte-7 5 kampanjan yhteydessä. Lehden päätoimittajana oli edelleen Teuvo Suominen, toimitussihteerinä Riitta Jokiranta ja taittajana Markku Tanttu. Suopro_jekti valittiin vuoden 1976 päätoimintakohteeksi, sillä Euroopan Neuvoston aloitteesta vuodet 1976-7 7 on julistettu kosteikkoalueiden suojeluvuoksiksi. Ylitornion kristillisellä kansanopistolla. Ennen syysliittokokousta pidettiin Janakkalassa liittohallituksen ja jäsenjärjestöjen puheenjohtajien neuvottelutilaisuus, jossa valmisteltiin syysliittokokousasioita, käsiteltiin tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa ja pohdittiin mahdollisuuksia tiivistää liiton ja jäsenten suhteita sekä voimistaa ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Esko Joutsamo, järjestösihteerinä Sauvo Henttonen 30. Liiton edustajat ovat olleet mukana toteuttamassa merikotkan, kotkan, muuttohaukan, kalasääksen, tuulihaukan ja metsäpeuran suojeluprojekteja. LUONNONSUOJELUVÄKI Liiton järjestölehden Luonnonsuojelu väen 1. Demokraattisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteistyöjärjestön (DATY) hallituksessa liiton edustajana on ollut Sauvo Henttonen. Toimittajille on annettu asiantuntijaapua artikkelien ja ohjelmien teossa. 3. vuosikerta ilmestyi kuutena numerona. Metsähallituksen kanssa käytiin neuvotteluja kansallispuistoja esittelevien kirjasten julkaisemisesta, ensimmäisenä Lemmenjoen kansallispuiston opas. asti ja sen jälkeen Lasse Kosonen sekä toimitussihteerinä Kaija Hiekkamäki. Kertomusvuoden aikana olivat valmistelutyön alaisina yhteistyössä Luonto-Liiton kanssa julkaistavat Metsäaapinen ja uhanalaisia eläinlajeja käsittelevä kirjanen sekä energiantuotantoa käsittelevä informaatiolehtinen. Vastaavana toimittajana on ollut Matti Lähdeoja, päätoimittajana Sauvo Henttonen 30. YHTEYDENPITO MUIHIN JÄRJESTÖIHIN Luonto-Liittoon ja Naturoch miljövårdiin on luonnollisesti oltu kiinteässä yhteydessä. Liittohallituksen jäsenet ja toimiston henkilökunta ovat vierailleet jäsenyhdistysten tilaisuuksissa esitettyjen toivomusten mukaisesti. Myös Tampereen Verkatehtaan alueen suojelusta pidettiin lehdistölle erityinen tiedotustilaisuus elokuun lopussa. Keväällä valmistettiin Luontopolkukuopas, jonka avulla paikallisyhdistykset ja yksityiset luonnonharrastajat voivat lähteä kartoittamaan luontoon tutustumiseen sopivia ulkoilureittejä. Yhteistyössä Tuki Oy:n kanssa valmistettiin vuoden aikana kaksi uutta luonnonsuojelujulistesarjaa, ns. 4. Eräissä osissa maata luontopolkujen linjauksia tehtiin jo maastossakin. Kesäneuvokki7 5 tapahtumaan Seinäjoella osallistuivat liiton edustajina Sauvo Henttonen ja Hannu Himanen. Olennaista parannusta liiton ja jäsenyhdistysten yhteydenpidossa merkitsi järjestölehden ilmestymisen aloittaminen. Muuhun henkilökuntaan ovat kuuluneet kanslisti Taina ToivanenToikka, Suomen Luonnon päätoimittaja Teuvo Suominen ja lehden toimitussihteeri Riitta Jokiranta sekä julkaisusihteeri Kaija Hiekkamäki. 28. 4. Toimitusneuvosto kokoontui kerran kutakin numeroa varten. 6. TOIMISTO JA TOIMIHENKILÖT Liiton toiminnanjohtajana on ollut metsänhoit. Tilausmaksuna oli 1 7 mk kotimaassa ja Pohjoismaissa, ulkomaille 20 mk. Alivuokralaisina liiton toimitiloissa olivat edelleen Luonto-Liitto ja Naturoch miljövård. Lehti postitettiin kaikille jäsenjärjestöjen henkilöjäsenille. pidettyyn laajaan ydinvoimaa käsitelleeseen uedotusja keskustelutilaisuuteen. 5. Useissa neuvottelutilaisuuksissa keskeisenä aiheena on ollut liiton organisaation kehittäminen. Työvaliokunta kokoontui vuoden aikana 15 kertaa. Yhteenlaskettu sivumäärä oli 64. 9. 25. Tilanahtauden käytyä sietämättömäksi vuokrattiin Erottajankatu 5 :stä työhuone, jossa työskentelivät järjestösihteeri ja julkaisusihteeri. Luonnonsuojelun teemapäivänä 23. Syksyllä nimitettiin erillinen talousvaliokunta, johon työvaliokunnan lisäksi kuuluivat \Jlrica Cronström, Ilpo Kuronen ja Anna-Riitta Wallin. Alustajana tilaisuudessa toimi lis. Osa jäsenyhdistyksistä on puolestaan lähettänyt liiton toimistoon omaa asiakirja-aineistoaan. Yhdessä Kansanvalistusseuran kanssa järjestettiin Luonnonharrastajan lomapäivät 24. Liiton ja Luonto-Liiton yhteiseksi projektisihteeriksi hoitamaan polku_ja seuraavan vuoden suoprojektia palkattiin syksyllä Ilkka Heikkinen. Ulkomaansihteerinä on ·toiminut fil.kand. Tilapäisinä toimistoapulaisina ovat olleet Linda Brown, Inkeri Kantola ja Anneli Leivo. SUOMEN LUONTO 5/76 7. maisemaja muumijulisteet, sekä Luonnonkalenteri 1976, jonka teemana oli tällä kertaa pienimuotoiset, suojelua kaipaavat luonnonalueet. 6. vuosikerta ilmestyi kuutena numerona. Haila, Tuula Hämäläinen, Teuvo Suominen ja toiminnanjohtaja Esko Joutsamo. Molempien liittokokouksien yhteydessä järjestettiin tiedotusvälineiden edustajille erilliset tiedotustilaisuudet. Liittohallituksen jäsenet, toimihenkilöt ja muut liiton edustajat ovat mahdollisuuksiensa mukaan esiintyneet eri tiedotusvälineissä sekä osallistuneet vuoden aikana kymmeniin tilaisuuksiin alustajina ja kes·kustelijoina. Lehden sisältö koostui liiton ja jäsenjärjestöjen toiminnan esittelystä sekä ajankohtaisista tapahtumista luonnonja ympäristönsuojelun alalla. 5. Kauppaja teollisuusministeriön alaisessa öljyvahinkolautakunnas289. liitto järjesti paneelikeskustelun aiheesta "Uusi metsästyslakiesitys". Ympäristönsuojeluneuvostossa liittoa on edustanut maat.-metsät.kand. 8. YHTEYDENPITO JÄSENIIN Varsinaiset jäsenyhdistykset ja ulkojäsenet ovat saaneet monistettuina liiton kokouspöytäkirjat, lausunnot yms. aiheena "Metsän rooli kaupunkiympäristössä". 29. Suomessa luonnonsuojelujärjestöjen taholta nähtiin soidensuojelun edistäminen kiireellisimmäksi tehtäväksi. 9. 9. Liitto osallistui yhtenä järjestäjänä Finlandia-talossa 8. _järjestettiin Helsingissä viiden luonnonsuojelujärjestön (Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Naturoch miljövård, Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiö) neuvottelutilaisuus järjestöjen yhteistyön parantamiseksi
Vuoden mittaan oli vireillä neuvostoliittolaisten ympäristönsuojelijoiden vierailu Suomeen liiton _ja Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistyksen _ vieraina, mutta ajankohta ei heille kuitenkaan sopinut, _jolloin vierailu siirtyi seuraavalle vuodelle. Toimintavuoden aikana liitto liittyi Suomen Kotiseutuliiton yhteisö_jäseneksi. !. 11. SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Luonnonsuo_jeluaiheisen materiaalin myynti _ja levittäminen siirrettiin vuoden aikana pääosin tapahtuvaksi Tuki Oy:n myymälästä Punavuorenkadulla. Jäsenmaksutuloilla voitiin peittää vain vajaa kolmannes uuden _järjestölehden aiheuttamista kuluista. io. 12. LAUSUNNOT, JULKILAUSUMAT JA ALOITTEET Kertomusvuoden aikana liitto on antanut seuraavat lausunnot _ja _julkilausumat sekä tehnyt seuraavat aloitteet: Lausunnot 14. 13. Mainittavimpia lahjoituksia liiton toiminnan tukemiseksi ovat suorittaneet Insinööritoimisto K. Hallitus on kokoontunut vuoden aikana 7 kertaa. 28. 2. ka~ppa_ja teollisuusministeriölle polttoturvetuotannon suhteuttamisesta muihin suonkäyttömuotoihin 24. 3 000 mk Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuo_jeluyhdistykselle Tauvon ulkonokan rauhoitushankkeeseen. Yhtiöjärjestyksen mukainen yhtiökokous pidettiin 26. TALOUS Vuosi ol i liitolle taloudellisesti kireä etenkin syyspuolella. 3. 16. 8. Kööpenhaminassa _ja 15. ilmailuhallitukselle Concordeyliäänikoneen kylmätestauksen kieltämisestä Suomessa 18. oikeuskanslerille Neste Oy:n arsenikkilastin upottamisen lail lisuuden tutkimisesta, yhdessä Naturoch miljövårdin kanssa 23. 21. 3. Liiton edustajana molempiin kokouksiin osallistui toiminnanjohtaja Esko J outsamo. Jäsenmaksuna oli 2 mk/varsinaisen jäsenyhd istyksen henkilö_jäsen ja 60 mk ulko_jäseniltä. sisäasiainministeriön kaavoitusja rakennusosastolle luonnok·sesta seutukaavamääräyksiä koskevista ohjeista Varsinais-Suomen seutukaavaliitolle Varsinais-Suomen tieverkkotutkimuksesta vesihallitukselle vesiensuojelun periaateoh_jelmasta maaja metsätalousministeriön kalastus_ja metsästysosastolle metsästyslain _ja luonnonsuojelulain muuttamisesta opetusministeriölle Suomenlinnan käyttösuunnitelmaehdotuksesta sisäasiainministeriölle rakennuslainsäädännön uudistamisen periaatemietinnöstä metsähallitukselle Lemmenjoen kansallispuiston järjestyssääntöluonnoksesta kauppa_ja teollisuusministeriölle käytetyn öljyn uudistamistoimikunnan mietinnöstä maa_ja metsätalousministeriölle Pielisen-Koita_joen aluekomitean mietinnöstä 29. 8. 14. JÄSENYYDET Liitto on kuulunut jäsenenä Kansainväliseen luonnonsuojeluliittoon (IUCN), Demokraattisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteisjärjestöön, Suomen Metsåyhdistykseen · _ja Yhteiskuntasuunnittelun Seuraan. maa_ja metsätalousministeriölle luonnonsuo_jeluperiaatteiden ottamisesta huomioon raakapuun saannin turvaamisessa. valtioneuvostolle perusteellisen ekologisen tutkimuksen tekemiseksi Suomen porotalouden edellytyksistä _ja nykytilasta. valtioneuvostolle metsästyslakiesityksen _jättämisestä pöydälle nykyisessä muodossaan 15. Norges Naturvernforbundille yhdessä Naturoch miljövård r.f:n kanssa Anarjokkan kansallispuiston suunnittelusta 22. sa liittoa on edustanut Yrjö Haila sekä Tasavallan Presidentin ympäristönsuojelupalkintolautakunnassa Matti Lähdeoja. Kanna kortesi luonnonsuojelun kekoon! Liity oman paikkakuntasi luonnonsuojeluyhdistykseen. IUCN :n yleiskokoukseen syyskuussa Zairessa osallistui liiton edustajana hallituksen jäsen Tuula Hämäläinen. 9. Varainhankintatoimintaa on tehostettu ilmoittamalla säännöllisesti järjestöjen lehdissä sekä loppuvuonna myös muissa lehdissä. 28. 5. 12. Vuoden 1974 lopulla saatu 12 000 markan lahjoitus _jaettiin seuraaviin kohteisiin : 3 000 mk Pieksämäen seudun luonnonystäville rauhoitushankkeiden toteuttam1seenn. 4. 7. Uhanalaisen Luonnon Puolesta-kampanjalle anottiin _jatkolupa toimintavuoden syksyllä _ja keräystä jatketaan yhdessä Luonto-Liiton kanssa. Suurimmat menojen lisäykset aiheutuivat palkoista sekä lehtien painatus_ja postikulujen noususta. 3 000 mk Espoon Ympäristöyhdistykselle ylimi toitettujen rakennushankkeiden vastustamiseen. 7. Maaja metsätalousministeriön alaisuudessa toimivassa IUCN-työryhmässä liittoa on edustanut toiminnanjohtaja Joutsamo. 3 000 mk Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistykselle luontopolkuprojektin toteuttamiseen maakunnassa. Aloitteet 7. Heldt 2 500 mk, Enso-Gutzeit Osake-yhtiö 2 000 mk ja Suomen Sokeri Oy 1 000 mk. 4. Ulkoministeriö maksoi kokouksen matka_ja osallistumiskulut. 3. 14. valtioneuvostolle Tampereen verkatehtaan alueen suojelusta -/·a alueen lunastamisesta valtio le yhdessä Asukasliiton ja Naturoch mil_jövårdin kanssa oikeuskanslerille tutkimuksen suorittamiseksi mahdollisesta rakennuslain rikkomisesta Neste Oy:n pääkonttorialueen kaavoituksen _ja rakentamisen yhteydessä 24. Tukholmassa. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ Pohjoismaisten luonnonsuojelujärjestöjen sihteeristökokouksia pidettiin vuoden ·aikana kaksi: 9.-10. Jäsenmaksujen _ja valtionavun lisäksi muut tulot saatiin Suomen Luonnon tilausmaksuina _ja varainhankintatoiminnan tuottoina. 1. 8. 8. 14. Jäsenmaksutuloja kertyi vuoden loppuun mennessä 17 960 mk. 15. 8. Nettotuotto luovutetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle. Yhtiön hallitukseen ovat kuuluneet Raili Hellsten, Esko Joutsamo ja Seppo Kellomäki huhtikuun -7 5 loppuun sekä Leena Kivijärvi toukokuun -7 5 alusta lähtien. 11 . 11. valtioneuvostolle Neste Oy:n arsenikkilastin upottamisen kieltämisestä, yhdessä Naturoch mil_jövårdin kanssa 18. Suomen Akatemia myönsi Suomen Luonto-lehden _julkaisemiseen 8 000 mk _ja IUCN:n _jäsenmaksun maksamiseen 800 mk . 20. Samoin lähetettiin kutsu Eesti Looduskaitse Seltsin edustajille saapua vastavierailulle maahamme, mutta tämäkin vierailu siirtyi ajankohdan sopimattomuuden vuoksi seuraavaan vuoteen. Yhtiökokouksessa liiton edustajina ovat olleet Matti Lähdeoja ja Sauvo Henttonen. moottorikelkkaa apuna käyttäen tapettaviksi määrättävien susien _ja ahmojen pyytämisestä elävinä ja siirtämisestä pohjoismaisiin eläintarhoihin yhdessä Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston _ja Naturoch miljövårdin kanssa. 4. 19. elinkeinohallitukselle harhaanjohtavan mäntynestesaippuamainoksen poistamisesta televisiosta 29. 1. 10. Valtionapu valtakunnallisille luonnonsuo_jeluyhteisöille nousi 170 000 290 markkaan, mistä liiton osuus oli 114 000 mk, Naturoch miljövårdin 36 000 mk ja WWF :n Suomen Rahaston 20 000 mk. SUOMEN LUONTO 5/76. Osoitteet löydät sivulta 273
Kun Paliskuntain Yhdistys lopu lta asettui kanna11amaan tapporaho_jen lakkauttamista ja porota louden turvaamiskeino jen tehostamista, hallituksen esitys hyväksyttiin 16. Säätiön tuella on myös suoritettu merialueiden hylkeiden laskentoja Pohjanlahdella _ja Suomenlahdella. 12. Helsingin Aleksanterinkad ulla kaksi kuukau11a toiminut " Kesäkatu " keskittyi myös Kesonsuon ympärille. Vuoden 1975 lopulla valmistui Oy Nooan Arkin ensimmäinen painettu myyntiluettelo. Yhtiön toimisto tehtävistä ja postisekä käteismyynnistä o n huolehtinut rouva M ervi Rättö. Mäki ja kamarineuvos Matti Viherjuuri . Tehtävien vaihtumisesta johtuen pyysivä t eroa kesken toimikauden ylijohta ja Tauno V. 5. tieto ja niistä sekä suomalaisella eitä pohjoismaisella tasolla. Vuoden aikana Ilomantsissa toimiva Keso-toimikunta piti useita kokouksia _ja laati selvityksiä alueen omistussuhteista, puustosta ym . OY NOOA N ARKKI NOAKS ARK AB Maailman Luo nnon Säätiön omistama Oy Nooan Arkki Noaks Ark Ab aloitti to imintansa vuoden 19 74 jälkimmäisellä puoliskolla . Malmström , _joka myös on ollut yhtiön toimitusjo htaja. KOHTEET Kotima isista suo_jeluko hteista ovat kerto musvuoden aikana Kesonsuon lisäksi ol leet etualalla meriko tka ja metsäpeura. SUNTAI7 5 näyttelyn toteuttaja ja jo htaja o li Suomen Ra haston hallinto neuvoston _jäsen, kamarineuvos Matti Viherjuuri . 3.-3 1. 291. Kesonsuo (projekti 10/7 5) Vuoden 1975 kotimaisen toiminnan pääkohde oli Kesonsuo. 19 7 5 Vuoden merkittävimmät ja näkyvimmät tapahtumat liittyivät Suomen Rahasto n kotimaisen pääkohteen Kesonsuon suojelutoimiin. Varsinaisiin rauhoitustoimiin ei vuoden 197 5 aikana vielä päästy, mutta valmistelut sujuivat niin hyvin, että viral linen rauhoituspää tös uskotaan saatavan vuoden 197 6 kesällä. Pernajan Suvikunnassa WSOY:n tarjoamissa tiloissa. sel vällä ääntenenemmistöllä. Kevätko kouksessa hyvä ksyttiin vuoden 1974 tilinpäätös _ja toim intakertom us. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston toimintakertomus v. Kurkijuhla tuotti runsaat 16 000 mk Parikkalan Siikalahden rauhoitustoimiin nimettyjä lahjoituksia. Uhanalaisten eläin _ja kasvilajien luettelon kehi11ämistä _jatkettiin _ja kerättiin yksityiskohtaisia levinneisyysym. Suomessa _järjestettiin keväällä WWF:n kansa inväliseen tiikeri -operaatioon liittyen kir jeensulkijamerkkien myyntikampan_ja. talouskysymyksistä. Hallituksen erovuo roisista _jäsenistä erosi omasta pyynnöstä Hannu Tarmio, _ja hänen tilalleen valittiin SUOM EN LUO NTO 5/76 hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi Matti Viherjuuri. Näyttelyn järjestelykustannuksista vastasi Philip Morris International. Tilikauden vo itto oli 391 ,91 markkaa. Tämä merkitsi _jonkinlaista helpotusta sudelle, ahmalle, ketulle _ja merihylkeille, _joista oli maksettu valt ion tapporahoja. Suojelukampanja _julkistettiin yleisölle SUNTAI 7 5näyttelyn yhteydessä Helsingissä, Tampereella _ja Turussa. Kahden kuukauden ajan toimi Helsingin Aleksanteri nkadulla erityinen " Kesäkatu", _jo ka myös esitteli Kesonsuo-pro_jektia _ja keräsi varoja siihen. Tämän lisäksi Sää tiön tunnuksella varustetut pai dat . Vuoden 1975 lopulla ilmestyi _julkaisusarjassa "PohjoisKarjalan Luonto" kaksi Kesonsuo ta käsittele~ää, Sää tiö n myötävaikutuksella laadittua kirjoitusta, _jo iden eripainoksia käytetään tiedo11amisessa ja suojelun edistämisessä. Kohdevaliokunta kokoontui kertomusvuoden aikana kerran tarkastelemaan uutta to imintasuunnitelmaa. Vuoden lopulla rauhoitettiin virallisesti Suo men Rahaston kampa njakohteena ollut merikotkan pesäsaari Ah venanmaa lla, _ja Suomen Rahasto maksoi maanomistajalle korvauksen saaren puustosta. Yli 42 000 katsojaa kävi tutustumassa näyttelyyn Helsingissä , Tampereella ja Turussa. Talousvaliokunta kokoontui vuoden aikana kerran käsittelemään vuoden 1976 budjettia sekä Suomen Rahaston ja Oy Nooan Arkin keskinäistä yhteisto imintaa. Syyskokouksessa erosi hallintoneuvostosta o masta pyynnöstään vuorineuvos Uolevi Raade. Kaksi myyntikampanjaan osallistunutta suomalaislasta o li mukana helmikuussa _järjestetyllä pariviikkoisella tiikerisafarilla Intiassa. 4. Pitkän tähtäyksen tavoitteena on lue11elo uhanalaisten lajien elinpaikoista, joiden rauhoi11amiseen pyritään Säätiön myötävaikuwksella. , mikä takasi merihylkeille lä hes täydellisen suojan lisääntymiskauden aikana. Muut hallituksen erovuoroiset _jäsenet valittiin uudelleen. Hall itus ko koontui vuoden 1975 aikana kuusi kertaa. Muut erovuoroiset _jäsenet valittiin uudelleen. Kokouksissa käsiteltiin Suomen Rahasto n toiminnan yleisiä suuntaviivo ja sekä varainhankintaan, tiedottam iseen _ja kotimaisiin suojelukohteisiin liittyviä erityiskysymyksiä. J o perinteiseksi muodostunut Pentti Linkolan " Kurkijuhla" järjestettiin 19. Työesteiden vuo ksi eroa pyytäneen Ilkka Koiviston tilalle valittiin lehtori Helmi -Irene Saurola. Tämän lisäksi pidettiin useita epäviralli sia neuvo ttelukoko uksia, _joissa keskusteltiin Suomessa olevien " 100 I " -varojen sijoittamisesta, varainhankinnasta ym. Susikeskustelu kiihtyi vuoden loppua kohden ja huipentui joulukuussa, kun eduskunta käsitteli valtion budjetista maksettavien tapporahojen poistamisesitystä. Hänen tilalleen kutsuttiin uudeksi jäseneksi toimitusjohtaja Irja Ketonen. Heidän tilalleen kutsuttiin ylijo hta ja Heikki Suomus ja pääjohtaja Hannu Tarmio. Yhtiö n toimisto ja myyntivarasto ovat olleet Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston toimiston yhteydessä. Se sa i suurta huomiota osakseen kaikissa tiedotusvä lineissä, ei vä hiten sen vuoksi , että yksi näyttelyn taiteilijo ista o li Suomen Rahaston kunniapuheenjohtaja, tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka myös lahjoitti omien taulujensa ja niiden _jäljennösten myyntitulot Kesonsuo -keräykseen. Näiden tutkimusten seurauksena maaja metsätalousministeriö rauho itti norpan po ikasen _ja hallin ajaksi 10. tarrat _ja kortit ovat olleet kysyttyjä. HA LLI NTO Suomen Rahaston hallintoneuvosto piti toim intavuoden aikana sääntömääräiset kevät_ja syyskokouksensa. Yhtiö n hall itukseen ovat kuuluneet Ha nnu Tarmio, Kari Mannerla ja Kalevi K. Sen tarkoituksena on valmistaa _ja myydä erilaisia WWF:n toimintaa n liittyviä tuotteita sekä tukea Säätiötä taloudellisesti . Erinomaisen menestyksen saa vuttanut SUNTAI -75 taidenäyttely, johon osallistui useita satoja sunnuntaimaalareita, keräsi varoja Kesonsuon hyväksi. Yhtiön osakepääoma on .5 000 markkaa. -20. Lokakuun lopussa päättyneellä ensim mäisellä tilikaudella Oy Nooan Arkin bruttomyynti oli lähes 200 000 mk, ja omaisuustaseen loppusumma nom 130 000 mk . Myyntiesineistä lllottoisin on ollut SUNTAI -7 5näyttelyn seurauksena syntynyt taidepainotyö "UKK7 5 Omakuva", _jota on myyty useita satoja
Henrik Wallgren. Alku vuodesta viikko lehti Seura julkaisi yhteistyössä Säätiön kanssa sarjan " Maailman villieläimet" , missä esiteltiin kymmenen uhanalaista eläinlaj ia. Näistä yhdeksän käsitteli Säätiön kansainvälistä toimintaa ja kuusi toimintaa Suomessa, mm . Lehdistötilaisuuksia _järjestettiin SUNTAI7 5-näyttelyn avajaisten yhteydessä Helsingissä, Tampereella _ja Turussa, sekä Keso-kampanjan _ja Aleksin " Kesäkadun " avajaisissa Helsingissä. Suomessa ei järjestetty varsinaisia " 100 I "-tilaisuuksia kertomusvuoden aikana. YHTEYDET MUIHIN JÄRJESTÖIHIN Ajankohtaisia luonnonsuojelukysymyksiä käsiteltiin elokuun lopulla pidetyssä yhteisneuvottelussa Suomen luonnonsuo_jeluliiton, Luo nto-Liito n, Naturoch mil_jövårdin _ja Säätiön Suomen Rahaston edustajien kesken. Merikotkahaaskoja ylläpidettiin 20 eri paikassa: Länsi-Uusimaa 4, Saaristomeri 5, Ahvenanmaa 6 ja Merenkurkku 5. Säätiöllä oli oma osasto Riihimäen kansainvälisillä Erämessuilla toukokuussa. lis. J oulukuun "Eläinvisa" -ohjelmassa myös Suomen Rahaston puheen_johta_ja Hannu Tarmio selosti Säätiön toimintaa _ja tavoitteita. Ohjelma jatkuu vielä seuraavat kolme vuotta siten, että yhteensä 24 maata julkaisee näitä raho ja parin kuukauden välein. Suomalaisia " 100 I "-jäseniä on nyt yhteensä 10. Hallituksen _jäsen Teuvo Suominen sekä pääsihteeri osallistuivat Lapin alueradion _joulukuussa lähettämään " petopaneeliin". Eräät lehdet ja uutistoimistot tekivät haastattelumuo toisia artikkeleita Säätiön tarjoaman aineiston po hjalta mm. Pesiä tarkastettiin tänä vuonna tehokkaammin kuin aikaisemmin, kun myös pääosa Ahvenanmaan kotkareviireistä saatiin tarkastustyön p11rnn. Fil. Niillä vieraili talven mittaan kymmenittäin molempia kotkalajejamme. Uudet tutkimustulokset vahvistavat edelleen metsäpeuratyöryhmän puheenjohtajan, prof. Talvi kaudella 197475 talvehti Suomen puolella parhaimmillaan noin 450 metsäpeuraa. Suomessa luonnonsuo jeluraho_jen myyntiä hoitaa Suomen Yhdyspankki. Pääsihteeri edusti Suomen Rahastoa kansainvälisen talousvaliokunnan kokouksessa Lontoossa huhtikuussa samoin kuin Säätiön vuosikoko uksessa ja sen yhteydessä pidetyissä valiokuntien kokouksissa Lausannessa lo kakuussa. Tarkastustyö n yhteydessä paljastui lisäksi yksi kastustyön yhteydessä paljastui lisäksi yksi 197 5 onnistunut pesintä, joten vuoden 1974 onnistuneiden pesi ntöjen määrä kohosi yhdeksään _ja poikasmäärä vähintään kymmeneen. Julkiselle sanalle tarkoitettuja lehdistötiedotteita julkaistiin neljätoista _ja lisäksi yksi yhdessä Suomen luonnonsuo jeluliiton kanssa. Washingtonin sopimuksesta ja Suomen susista _ja tapporahakysymyksestä. Pääsihteeri on pitänyt Säätiön toimintaa käsitteleviä esitelmiä vuoden aikana mm. MTV lä hetti marraskuussa Säätiön tuottaman ibis-filmin, ja syyskaudella viisi _jaksoa o hjelmasta "Eläinvisa", jonka suunnittelussa ovat olleet mukana hallituksen _jäsenet Ilkka Koivisto ja Teuvo Suominen sekä pääsihteeri, joka myös on toiminut tietokilpailun tuomarina varsinaisissa lähetyksissä. Kuopiossa, Mikkelissä ja Savonrannassa sekä englantilaisten " IOO I " -jäsenten _järjestämässä tilaisuudessa Melkshamissa, Wiltshiressä. Haasko_jen ylläpidossa saatiin korvaamatonta apua merivartiostolta, karjankasvattajilta _ja teurastamo ilta sekä lukuisilta yksityishenkilöiltä. Tutkijoiden arvion mukaan Suomessa syntyneiden vasojen kokonaismäärä on pysynyt vähintään ennallaan ja uusia vasomiskeskuksia on ilmaantunut Elimyssalosta länteen ja pohjoiseen. " CONSERVATION COIN COLLECTION" Tämä kansainvälinen luonno nsuojelurahojen kokoelma on saanut varsin suopea.n vastaanoton kaikkialla. Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton IUCN :n päämajan kanssa on käyty jonkin verran kirjeenvaihtoa, joskin yhteydenpito tähän Säätiön sisarjärjestöön, mihin Suomen Rahasto liittyi jäseneksi vuonna 1974, on tapahtunut etupäässä Suo men SUOMEN LUONTO 5/76. Radiossa käsiteltiin Säätiön toimintaa useamman kerran sekä suomen, ruotsinettä englanninkielisissä lähetyksissä. Vasomisaikaista laskentaa ei suoritettu yhtä perusteellisesti kuin edellisinä 292 v,.10sina. Siinä annettiin ennakkotietoja hallintoneuvoston syyskokouksesta sekä SUNT AI7 5näyttelyn tuloksista. KANSAINVÄLISET YHTEYDET Kirjeenvaihto Suomen Rahaston ja Säätiön päämajan sekä muiden kansallisten rahastojen kesken on jatkunut vilkkaana. Vuoden lopulla rauhoitettiin luonnonsuo_jelulain nojalla Ahvenanmaan maakunta hallituksen päätöksellä meri kotkasaari, joka vuonna 1973 oli Säätiön ensimmäise·n yleisö kampanjan keräyskohde. " 1001 A NATURE TRUST" Vuoden aikana liittyi kaksi uutta suomalaista _jäsentä tähän prinssi Bernhardin perustamaan Säätiön kansainväliseen tuki_ja_järjestöön. Timo Helle laatii niistä yhteenvedon, _jonka pohjalta päätetään metsäpeuraprojektin _jatkotoimista. Säännöllisten kuukausiraporttien lisäksi on keskusteltu useista erilliskysymyksistä, vuoden lopulla varsinkin tapporahaasiasta _ja petoeläinten suojeluun liittyvistä ongelmista. uhanalaisista eläin ja kasvilajeista sekä niiden kansainvälistä kauppaa säätelevästä ns. Metsäpeura on edelleen vahvistanut asemiaan Kuhmossa _ja PohjoisKarjalassa. Si ivosen käsitystä si itä, että metsäpeura on vain kaukaista sukua tunturipeurasta kesytetylle porolle. Tiedotteet ja tilaisuudet saivat yleensä varsin myönteisen vastaanoton lehdistössä ja muissa tiedotusvälineissä. Säätiö yhdessä Suomen Luonnonsuojelun Säätiön kanssa vastasi meriko tkahaasko_jen ylläpitokustannuksista. Helsingin Osakepank.ki välitti Säätiön toimintaa _ja suojelukohteita käsittelevää tiedotusaineistoa elokuusta lähtien asiakkaille annettujen Panda-lippaiden mukana. 70 000. Säätiö maksoi saaren omistajalle 32 000 mk korvauksena siitä, että saaren puustoa ei kaadettu. Suojelutoimien raho itukseen näiden projektien kohdalla on osallistunut myös Suomen Luonnonsuojelun Säätiö. Talviruokintaa _jatkettiin entiseen tapaan. Ryhmän puheenjohtajana on toiminut edelleen prof. Suomen merikotkien lisääntyminen onnistui vuonna 19 7 5 varsin heikosti edelliseen vuoteen verrattuna. TIEDOTUSTOIMINTA Säätiön Suomen Rahaston hallintoneuvoston _ja hallituksen jäsenille tarkoitettu sisäinen tiedote _julkaistiin syksyllä. Met,äpeura (projekti 1/73) Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston yhteydessä toimivan metsäpeuratyöryhmän valvomat Suomen metsäpeurojen esiintymistä _ja elintapoja koskevat perusselvitykset _ja maastotutkimukset saatiin miltei valmiiksi kertomusvuoden aikana. Näissä on keskusteltu lähinnä erilaisista varainhankinta_ja muista talouskysymyksistä sekä yhteisistä tavoitteista Säätiö n kansainvälisessä toiminnassa. Merikotka_ja muuttohaukkaprojektien toteutuksessa harjoitettu yhteistyö Suomen luonnonsuojeluliiton, LuontoLiiton _ja Säätiön välillä on jatkunut kertomusvuoden aikana. Varsinkin SUNTAI-75 ja siellä esillä olleet presidentti Kekkosen kaksi työtä herättivät suurta huomiota. Po hjoismaisten rahastojen pääsihteerit ovat pitäneet neuvotteluko kouksia helmi kuussa Oslossa, kesäkuussa Tukholmassa ja lokakuussa Kööpenhaminassa. Kesonsuon, merikotkan, metsäpeuran _ja suden suo jelutoimia. Arvokkaita kulta_ja hopearahoja ovat hankkineet monet sellaisetkin ostajat, jotka aiemmin eivät ole rahakokoelmia keräilleet. Ensimmäisen vuoden aikana ilmestyivät suunnitelmien mukaan Indonesian, Tan sa nian, Costa Rican, Nepalin, Thaimaan _ja Mauritiuksen rahasarjat. Merikotka (projekti 2/73) Merikotkatyöryhmä on pitänyt vuoden aika na kaksi kokousta. Vain kolme pesintää (kaikki Ahvenanmaalla) tuotti yhteensä ainakin neljä lentopoikasta. Lippaita _ja tiedotuslehtisiä jaettiin vuoden loppuun mennessä n. Osa raho_jen tuotosta menee suoraan julkaisijamaan luonnonsuojelun rahoittamiseen ja osa ohjataan muihin kansainvälisiin suojelukohteisiin Säätiön ja Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton kautta
Pääsihteeri on osallistunut kolmeen tämän työryhmän kokoukseen, joissa käsiteltiin lähinnä Zairessa pide.ttyyn IUCN :n vuosikokoukseen liittyviä asioita. ln order to find a way o ut of the presem situation, the writer urges ali those imerested in the conservation of peatlands to unite in making a comprehensive pian for the saving of the most valuable peatlands in southern Finland. Yrttikorpi a protected grove w1th rich vegetation by Tauno Toivonen Page., 226-227 Glacial moraines have created unusual hydrological conditions in many parts of south -western Finland. Half of Finland's peatlands have already been ditched, and heavy machines are still at work. More recemly, peat has become valuable as fuel. The final document, containing 25 pages and 361 signatures, guaramees that some 1,400 hectares of Kesonsuo are now legally protected, and virtyally ali human activity po temially harmful to wildlife is now effectively restricted. After some 16 years of strenuous work by landowners, local conservationists, experts, authorities, and others, the task was finally accomplished on August 17, 1976. The ditching of private land is heavily subsidized from public funds. The conservation of privately-owned peatlands by Kalevi Raita.mo Page., 216-218 The vast majority of peatlands in the southern half of Finland are privately owned. Summaries of the Main Articles in This Issue Suamen Luonto (Nalure of Finland) Pu/,lished by the Finnish Associalion for N alure Protectron (Suomen luonnonsuojeluliitto) Addres.1: Fredrikinkatu J 5 D 00 I 20 H ei.linki 12, Finland Editor: Teuvo Suominen The use of peatlands should be rational Editorial Page 20 l Finland's history has been a constam fight against an often hostile nature, and the people ditching the numerous peatlands for agricultural purposes have long been admired with good reason. One o them, Angelica archangelica, is of particular intrest since it is the only occurrence of this plam in southern Finland (a closely related race grows along the shores of the Baltic). Experience has shown that attmpts to save some of the best natural peatlands in Finland have generally not been successful , although occasionally encouraging results have been obtained. This activity is supponed by the State. Ali this, combined with the additional threats posed by the peat industry and the construction of water reservoirs, means that automatically the machinery exists for destroying the peatlands buytm the other hand there is no powerful opposing organization to save them. Due to aciclity and lack of oxygen, organic matter is well preserved by the peat. We need a comprehensive pian for the rational use of our immensely valuable peatland resources. At present, however, Finnish legislation does not encourage the protection of private land. Sohlberg Ab Suomen Kulttuurirahasto Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta Kustannus O y Tammi Oy Weilin + Göös Ab Viking Line WSOY SUOMEN LUONTO 5/76 wild berries, game, wildlife, and natural beauty have been irretrievably lost, without any attempt being made to calcula te the true gains and losses involved in this drastic changing of Finland's most characteristic natural feature. Today, however, this attitude combined with the immense potential offered by modern technology, has led to senseless barbarism. So far only a fraction of the numerous peatlands of Finland have been studied to any extent in this respect, but the results are most interesting ; they give valuable inforrnation about earlier freshwater and marine stages in the Baltic, climatic conditions, plam and animal life, the early developmem of agriculture and the human civilizations of the past. By comparison, the area of protected peatland is minimal about 0.2 million hectares of public land and only 2,860 hectares of private land. Of these, some 5.5 million have been ditched, mainly for forestry. lnvaluable resources of I UCN-työryhmän välityksellä. ln these circumstances, it is understandable that the owners are unwilling to save the peatlands in their natural state, particularly as they would thus receive little or no compensation. The peatland cns1s by Urpo Häyrinen Page.< 210-215 The peatlands originally covered about I 0.4 million hectares of Finland. Yrttikorpi grove in Somerniemi (south-western Finland) is fed with water rich in minerals from subterranean springs, creating a swamry area with many unusual plams. Finnish peatlands as archives of the past by Kimmo Tolonen and Pertti Huttunen Page., 203-209 The Finnish peatlands were created by deposits of vegetable matter during the millenia after the last Ice Age. ln addition, about 4,000 hectares of particularly valuable peatlands have recently been purchased by the State. The writer strongly urges conservationists to increase their efforts. Pääsihteeri toimi Suomen virallisena edustajana Kansainvälisen Lintujensuojeluneuvoston (ICBP) petolimukongres·sissa Wienissä lokakuun alussa. Unfortunately, the funds available for this purpose are extremely small (3 million Finnish marks in 1976, and even this sum has now been suspended). 7 hectares was 29!1. A number of methods can be used to determine the age of the remains, including the stratigraphy of the peat deposits, carbon14, pollen analysis, and so o n. The Finnish appea! of the World Wildlife Fund will help to compensate landowners for loss caused by the limitations imposed on the use of rirnber within the protected area. LA HJOITTAJAT 197 5 Enso-Gutzeit Oy Eurocard Oy Vakuutusosakeyhtiö Fennia Finnair Insinööritoimisto K. Certain environmental pollutams, too, can be detected in the more recem layers of peat. Karisto Oy Kaso Oy Lounasseteli O y Luottokunta Mainosrengas Oy Opettajain Yhteisjäijestö Orion-Yhtymä Oy Osuuspankkien Keskuspankki Oy Kustannusosakeyhtiö Otava Philip Morris International Rautakirja Oy Keskinäinen vakuutusyhtiö Sampo-Tarmo Oy G. Heldt Oy Helsingin Suomalainen Säästöpankki Julisterengas Oy Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva Kansallis-Osake-Pankki Arvi A. It has long been famous for itse rich bird life, and has repeatedly been described as one of the most valuable peatlands in Finland. As such they are relatively unproductive to their owners, who tend to ditch them in order to turn them into fores ts. I n the case of Kesonsuo, the difficulties are particularly acute as the bog has hundreds of owners, each of whom would have to be willing toa accept protective measures. The conservation of peatlands should include the preservation of a number of particularly interesting and/or promising peatlands for providing materia! for presem and future Studies of the past. On the intitative of local conservationists, an area of 0. The first step would be to save those peatlands which are most productive in their wild state; then we should reserve large peatland areas for future genrations to use as they see fit ; only after such reservations have been made do we have the moral right and economic justification to extract the peat from the peatlands and ditch them for the purposes of forestry. At the same time, a powerful ditching organization is constantly at work, draining more than 0.15 million hectares every year with little or no respect for the multiple uses of the unspoiled peatlandi (berries, game, reindeer, recreation, wildlife conservation, and so on). Protection of the Kesonsuo bog by Pekka Borg Page., 219-225 Kesonsuo is a well-developed raised bog in Ilomantsi in eastern Finland. W
Peatlands, forestry, and ecology by Anlli Reinikainen Page.< 260~264 About half of the original area of Finnish peatlands has already been ditched, mainly for fo restry, and massive drainage operatio ns are still going on. The writers give practical advice on the maximum benefit to be gained from the short time spent on peatlands, including preparatio n before and fo llow-up after the excursions. At present, even the peatlands with low nutrient con1ents, such as Sphagnum bogs, are being ditched for either forestry (combined with heavy fertiliza tion) or the peat industry. Most probably the cloudberry beetle occurs naturally in the pest area, and the sudden increase of it to pest proportions was apparently caused by the unusuallv warm summers of the early I 970's. lf restricted to smaller areas, they grow more slowly. Ano ther simplification is that only the win1er feeding grounds are critical ; there are supposedly more than enough peatlands for the summer. The willow grouse is a typical inhabitant of bogs, and many species of waterfowl are well adapted to the small po nds found on many peatlands. 239). Moving around in this wet world is often difficult and strenuous, but the hardships are more than compensated for by the sight of the rich wifdlife and the calls of cranes, swans, geese, ducks and shorebirds. Such species include moose, hare, black grouse and capercaillie. The bean goose is highly appreciated by hunters in Finland and abroad , and saving its breeding-grounds is an additional reason for conserving Finnish peatlands. About 83 % of these have already been ditched , mainly for forestry. The cloudberry beetle a new pest by /-leikki Hippa and Seppo Koponen Page.1 2)8-241 In the years I 97 2 to I 974 a sudeen insect pest appeared on some of the best cloudberryproducing aapamire pea tlands in Finland and Sca ndinavia (see map on p. The most valuable berry of the peatlands, the cloudberry ( Rubus chamaemorw), does not usually tolerate deep ditching, but cenain habitats o!Ter 294 potentials for both berry and timber production ; methods are being developed for cloudberry cultivation. Peatlands as producers of wild berries and mushrooms by Heikki Veijalainen Page.1 2J 4-2J 7 Wild berries and mushrooms have always had an important and traditiona! place in Finnish ho useholds, but have long been overlooked by the authorities. The vanishing plant life of the peatlands by Raija Kownen and Tapio Lindholm Paf!.e., 242246 Traditionally, only peatlands relatively rich in plant nutrients .have been turned over to agriculture and forestry. As a result, a number of pian ts requiring such habitats have become rare, particularly in the southern parts of Finland. Recent studies have added fresh aspects 10 this oversimplified picture. Apparentl y insects play an essential part in the peatland exosystems; they must be staple food for many species amo ng the rich bird life of the peatlands. H owever, structural and ecological di!Terences indicate that there are two di!Tere111 species. Perhaps as much as 90 % of its Finnish population breeds in this habitat. This has resulted in the rather surprising situation that ma ny of the most commo nplace plants in Finland, such as Rh;•ncho.1pora alba, Trichophorurn cae.1pito.<11m, Scheuchu ria palwtri.,, Vaccinium microcarpum, Carex limo.<a, Dro.<era anglica, and a number of common mosses, will soon have to be considered endangered species in southern Finland. The cranberry (Vaccini11m oxycoccw) is an important product of mossy peatlands and does not tolerate ditching. Peatlands and reindeer b)• Timo Helle and Veikko Va.<ama · Page.1 256259 Accord ing 10 an established , stereotypical way of thinking, the reindeer eats lichen in winter and peatland grass in summer. However, the most valuable game species of the peatlands is the bean goose. Even Haapasuo in Leivonmäki Rural District, one of the Finnish peatlands in the international conservation project Telma, has already been panially destroyed. The beetle is naturally con1rolled by a few other insects: Coccinetta hieroglyphica, Rhacognatw punclalw, and a parastic wasp belonging to the Chalcididae family. This is apparently a limiting factor for many insects, and seems to influence the daily activities of the species present. Jn additio n to the problems faced by conservatio n and by the multiple use of ditched areas and their surroundings, the following should be menSUOM EN LUONTO 5/76. Even in summer the nights are usually cold . The naturalist's only hope lies in the north for as long as the vast northern peatlands are considered too unproductive fo r any exploitatio n. A lack of respect for the .Iaws of ecology has resulted in economic losses. However, very few studies have ever been made of this or other problems concerning insects o ther than moths and butterOies. In winter, the lichens hanging from trees form a very important part o f the diet. These areas canno t survive the disturbation caused by intensive recrea tional use. The educational use of peatlands by Malli Leinonen and Pekka Mwtakallio Fage.1 229-2.J 1 Peatlands are an essential part of the natural exosystems on Finland and the modern school system includes a course on peatlands in the seventh class for pupils of abo ut 14 years of age. Pirkola Page.1 2J22.JJ The ma jority of the game species of Finland belong to the eastern fauna! type, and they are naturally adapted to an ecosystem consisting of both forests and peatlands. Related species, Vaccini11m myrtillw and V. The course is expected to include field studies. The writer holds out no hope for the future of peatlands in Central Finland, and the situation is hardly better anywhere in the southern half of the country. Peatlands and game by Matti K. placed under legal protection in 1958. Such experiences, however, now belong to the past in the southern two-thirds of Finland . The few remaining natural peatlands are greedily sough t after by the peat industry. During very recent years the best wildlife bogs and mires have been devastated by ditching for fo restry and peat production ; the few remaining unto uched areas should be e!Tectively pro tected for birds and closed to visitors. They usually wlerate ditching. 111igino.<um as well as Empetrum nigrum are productive but less appreciated inhabitants of peatlands. The unknown insect world of the peatlands by Kauri Mikkola Page.< 254255 Sudden changes of temperature are characteristic of the peatlands. During the past twenty years, however, the ecologically drastic and generally irreversible changes in the peatland ecosystems have not been preceded by a sufficient amount of research and experimental work. The winter diet of lichen is a very meagre one and is compensated by extensive use of vegetatio n in summer when the reindeer are co nstantly o n the move over their very extensive grazing grounds, carefully selec1ing the most nutritious plants. The mushrooms of the peatlands are relatively few and unimportant. Related species, raspberry ( Rubw idaeu.1) a nd R11bw arcticw, are not true peatland species, but their habitats may be indirectly a!Tected dy drainage. These, as well as the best summer grot1nds in the fertile types of peatland, have been largely spo iled by ditching for forest ry. viliJidaea, are economically valuable berries, too, but they prefer drier areas and are not threatened by drainage. Currently, there are plans to extend the area under J)fOtection. The end of peatlands in Central Fmland by Martti Salminen Page 22~ The administrative district of Central Finland originally included some 400,000 hectares of peatlands. Nature lover's despair by j omza l uhta Page.< 247-25) Spring in a wild and iritact peatland is a naturalist's dream. Origina lly, the species was assumed to be Calerucella nympheae, which commonly occurs on waterlilies. Jn this respect, the most productive areas are the swampy spruce forests . Relatively few species are entirely dependent on peatlands, but many animals benefit from the food and shelter o!Tered by the transitio nal zones along their edges. Consequently, many productive areas have already been destroyed. V. Recently, however, more attention has been paid to them
The culprit would appear to have been the drainage of adjacem forests and peatlands and the fertilization of them with nitrogen. No effective measures seem to have been taken . , ,, spite of t11e drastic changes to which the peatlands have been subjected by this SUOMEN LUONTO 5/76 industry, virtually no Studies of the problems resulting have been carried out in advance. ( 10 numeroa ja valokuvaustarvikeluettelo). kamera LEHTI Yli neljännesvuosisadan on KAM ERALEHTI soitellut monenlaisia säveliä valokuvausta harrastavien iloksi ja hyödyksi. Vuosikerta vain 45 mk. In order to improve the situation in the future, ecologists should be given more time and reso urces for research and more authori ty in deciding the future use of peatlands. Kamera lehti Kalevankatu 21 A 5 00100 Helsinki 10 295. Altogether, there is a trend towards high-energy forestry of a kind most inappropriate in the modern world. Mai:iy questions remain unanswered: what will be the availability of pcat in the future . Liity sinäkin vuosi vuodelta laajenevaan lukijakuntaan. This last issue, in panicular, is of the utmost impon ance since information at present available does not permit the drawing of conclusions about the rationality of curren1 practices. Tilaukset: Lehtiasia miehiltä, postitoimipaikoista, suoraan puhelimella 90643 774 klo 1014 tai postikortilla os. The valuable fish pop~lat io ns of o ur laskes are constantly declining. a comparatively small lake and a number of po nds around it suddenly lost practically all their valuable fish, includ ing rhe vendace. Dead fish could be seen in quamities, and the local inhabitams suffered considerable economic losses. A nationwide action week devoted to the protection of peatlands is being arranged this autumn, O ctober 11th 18th and is to include schools and the mass media. The anatomy and cure for a local ecocatastrophe by O«i V. International protection of Wetlands bv Cvril de Klemm Page.< 275 -277 Th isis a Finnish transla tion of the anicle orgi-;,ally publtshed in Naturopa 24/ 1976 (Council of Europe). Finland has been concemrating its attention on the protection of its peatlands a typical fea ture of the Finnish landscape. However, such methods provide no cure for the malfunctio ning ecosystem. What po llutants are released by the use of peat in the production of energy. Sometimes new fish are inrrouduced, but usually without success, and sometimes local inhabitants are " compensatect" for their losses. 197 6: peatlands campaign year by la.1.<e Ko.<0ne11 and Ilkka Heikkinen Page.< 272-274 The Council of Europe is Örganizing a campaign to save the wetlands. The peat industry and the environment b)' Hi1lla Turpeinen Page.< 26 5-268 According to recent estimates, about I 00 000 hecrares of peatlands will be turned over to peat producrion within the nex t three decades. Similar minor catastrophes are known to have occurred during recem decades evervwhere in Finland . Lindqvist Page.< 269-27 1 ln 1970. What is the energy economy of peat use . tioned: rhe dirched areas require unexpectedly heavy doses of fenilizers ; after a short period the trees stop growing, having consumed the limited amoums of trace elements available in the soil; crude and pseudorational application of a stan dard amoum of standard chemicals over very differem areas is ecologically and economically unwise; sudden and drastic methods frequemly result in highly un desirable side-effects requiring the use of control chemicals (weedkillers and other pesticides), and so on. The only rational solution would be to arrive at a better understanding of the interaction between the aquatic and terrestrial ecosystems, by the re-orientation of ecological studies, and by realizing that there is no compensation for a natural, healthy and productive ecosystem. This amo_unts to o nly 1 % of Finland's original peatlands, but it has already given rise to serious conservation problems because many of the va luable wil dlife peatlands are now being sought or have already been exploited by the peat industry. How can fire hazards in pea t production areas be reduced. What will the hydrologica l consequences be in the surrounding areas. The campaign in Finland is mainly in the hands of the Finnish Association for Nature Protectio n and its members
,----------~-------------------, 1 Olemme ottaneet käyttöön myös ns. 11. 76 Jatkotilaus. : NIMI 1 LÄHIOSOITE 1 1 POSTITOIMIPAIKKA HKI 10/ 14 Lupa 2423 VALOKUVA-lehti Korkeavuorenk. Lehden II 1 tilaus uusitaan tällöin automaattisesti vuosittain, 1'ollei sitä Valokuva 1 1 sanota irti. Tilaa Valokuva-lehti Tilaa Valokuva-lehti nyt, saat sen vielä vanhalla hinnalla. Haluan, että tilaukseni uudistetaan vuosittain automaattisesti. Käytä tätä hyväksesi ja laita rasti asianomaiseen ruutuun saposti1 malla kun tilaat lehden. Valokuvalehdestä löydät neuvoja ja vihjeitä, jotka voivat säästää sinulle moninkerroin lehden tilausmaksun. 2 b F 72 00003 HELSINKI 300. maksun 1 1 1 1 1 1 Tilaan Valokuva-lehden: Vuosikerta 77 hintaan 40 mk Tilaus maksettava ennen 30. 11. 12 numeroa Valokuva-lehden voit tilata: • Puhelimella 90663 433 tai 662 433 • Oheisella kupongilla tai postikortilla • Postisiirtotilille 3 1 388-1 • Rautatiekirjakaupasta tai lähimmältä lehtiasiamieheltä 40 markkaa Jos liikut luonnossa kameran kanssa on Valokuva-lehdestä sinulle apua. Jatkotilaaja saa lehden aina edullisella ennakkomaksaa 1 tilaushinnalla mahdollisista hinnankorotuksista huolimatta. jatkotilauksen. Maksamalla tilauksesi ennen 30. Muuten tilaushinta tulee olemaan 50 mk. 1976 saat lehden ensi vuodeksi 40 markalla
Kansioihin kuuluvat myös vuosilukutarrat 10 vuoden jaksolle (1969-1978). Kaikki ovat nelivärisiä. Kansioiden hinnat: 1 kpl tarroineen 9 mk, seuraavat 7 mk/kpl ilman tarranauhaa.. Niitä on kahta väriä: tummanvihreä ja vaaleanharmaa. Luonnonsuojeluhenkiset MUUMIJULISTEET on Lars Jansson piinänyt. Niiden kappalehinta on 12 mk, sarjana 40 mk. Niitä on 4 erilaista: roskaantumis-, öljyvahinko-, pesuaineja ilmansaastumisaiheinen. Suomen Luonnon kansiot Nyt voit säilyttää Suomen Luonnon vuosikerrat omissa siisteissä muovikansioissaan. Yhteen kansioon sopii kuusi lehteä eli koko vuosikena. Kooltaan kansio on hieman lehteä isompi
Sarjan hinta 12 mk, kappaleittain ä 2 mk.. KANSALLISPUISTO-SARJA. viimeisiä merikotkia VIIMEISIÄ MERIKOTKIA (Seppo Keränen) 60 x 70 cm, 6 mk. två av de sista havsömama 1 1 .• ..,_ 1..,_........... LOHI (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. SÄÄSTÄKÄÄ SUOMENLAHTI (Kimmo Kaivanto) 60 x 42 cm, nelivärinen, 5 mk. HARVINAISIA LINTUJA (Sll.ll.stöpankit) 50 x 60 cm, nelivärinen, piirretty, 5 mk. 33 x 38 cm. 12 pientä, värillistä julistetta suunnitelluista kansallispuistoistamme. SAIMAAN ORPPA KALASÄÄKSI (Erik Bruun) (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. 10 mk. 100x40 cm. MERIKOTKA (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. • ......,, __ ..__ Uutta Muita julisteita ELÄMÄN OIKEUS (Erik Bruun) 100 x 70 cm, värillinen, 12 m\<. KOTKANPESÄ (Hannu Hautala) 60 x 84 cm, mustavalkoinen, 10 mk
Uutta SUOKASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 50 cm, nelivärinen, 10 mk. Luonnonsuojelujulisteita SUOMEN · SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 9 I x 62 cm, neli värinen, 12 mk. VAARALLISIA MYRKKYKASVEJA (Sirkka Linnamies) 9 I x 62 cm, nelivärinen, 12 mk. LAPIN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 44 cm, neli värinen, 10 mk.
Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestö. 250 s., sid. 187 s., 120 mk. Toinen uudistettu painos. 52 s., 15 mk. Erityisesti se pyrkii huolehtimaan siitä, että asiallista ja pätevää luonnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhojen, kurssien ja yksityisten käyttöön. Tekijät ovat alan parhaita asiantuntijoita (H. SUOAAP INE on tiivis esitys Suomen suotyypeistä, niiden luonnosta ja soidensuojelusta. Hieno kuvitus. Kirjoittaja Erkki Pulliainen. EKOLOG IA on lyhyt ja helppotajuinen esitys luonn~ssa vallitsevista riippuvuussuhteista. Suomen Sieniseuran SUURSIENIOPAS auttaa sienien lajinmäärityksessä vaateliastakin harrastajaa. 168 s., 32 mk. Korhonen, H. MYRKKYSIENET JA SIEN IMYRKYTYKSET perehdyttää vaarallisiin sieniimme. 263 s., 50 mk . 117 s., 41 mk. 160 s., 15 mk. Luontokirja lahjaksi SUOME PEURA on Martp Montosen palkittu esitys metsäpeurasta. Samalla tuet taloudellisesti maamme vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä. Suomen Luonnonsuojelun Slllltiö tukee monipuolisesti luontomme suojelutyötä. LAP INMAA on Urpo Häyrisen ja Martti Linkolan kuvateos Lapista. Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Se levittää luonnonsuojelusta tietoa kaikenikäisille. 48 s., 4 mk. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa. Kun käytät ki~jeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonnonsUOJeluaiheisilla julisteilla, tuot luonnonsuojelun aatetta yhä useampien ihmisten ulottuville. Åkerblom). Harmaja, M. 60 mk. 631 405 Suo!YlftlhH)MOIISUOjrkiliilon LUONNONKAU:.VfDtl HEIN!lKUU 19 7 M T I K T O P L S 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 LUO NONKALE TERI 1977 • aiheena kosteikkojen suojeluvuosi: esittelyssä joitakin suomalaisia suojelua tarvitsevia, uhattuja kosteikkoja, soita, lintulahtia ja niiden eläimiä • 12 suurta ja 12 pientä värikuvaa • jokaisen kohteen esittelyn lisäksi tiedot joka kuukauden tärkeimmistä luonnomapahtumista • selkeä päivyriosa • suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi • 50 x 35 cm, 30 mk • Suomen Luonnon tilaajille alennettuna hintaan å 25.mk lehden tilauskortilla • iloksi itsellesi, lahjaksi ystävillesi • Ostamalla Luonnonkalenterin tuet suomalaista luonnonsuojelutyötll sekä aatteellisesti että rahallisesti Luonnonsuojelun peruskirjat METSÄAAP INEN on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton julkaisema tietopakkaus metsän ekologiasta, toiminnasta ja rakenteesta, metsän hyväksikäytöstä, ja ekonomiasta. 72 s., 5 mk. Huomattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyjen artikkelien myynnistä . Sienikirjat SATA SIENTÄ on Mauri Korhosen erinomainen sieniopas, jossa on värikuvin esitetty sata sientä. Ruotsala_isen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per-Arvid Skoog. 75 mk, nid. Tekijä Kai Curry-Lindahl. 360 s., 60 mk.. Sen ovat kirjoittaneet Pekka Kauppi, Seppo Kellomäki ja Olli Saastamoinen. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Punavuorenk. SUOME SUURPEDOT esittelee uusimmat tiedot suurista petonisäkkllistämme. ELINYMPÄRISTÖMME TULEVAISUUS käsittelee maapallomme engelmia. Jokaista tilausta kohden veloitetaan 2 mk pakkauskuluina. 4, 00120 HKI 12, puh
Suomessa voit tukea soidensuojelua tllllll 4-vllrisellll julisteella, joka esittllll Perll-Pohjolan jllnteistll RIMPINEVAA. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy PUNAVUORENKATU 4 Läh. nim i __________________ ____ _ 00120 HELSINKI 12 osoite lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä, kiinnitä nitojalla tai kirjeensulkijalla, liimaa postimerkki ja postita. Julisteen koko on 60 x 86 cm, hinta 12 mk.. Kirjemaksu Nyt on Euroopassa soidensuojeluvuosi
.. kpl 60,... kpl sid. .... .. ......... kpl 41 ,.. . .. . kpl ... .. ... kpl nid. .. .. D vihr. . .. kpl Lohi 10,.. ... D kelt. .... .. Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Tilauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata tämän lehtisen esittelemää aineistoa. ... .. 75,...... kpl ...... kpl Kotkanpesä 10,...... sarjaa l lves, ta itettu + kuori 2,...... .. kpl . , •. .... .. . sarjaa Kasviaiheinen sulkijasarja (50 kpl) 10,.. Julisteet Ka ppaleTilattu hinta mää rä Rimpineva 12,...... kpl Suo 12,...... . kpl .. kpl Myrkkykasveja 12,...... . Tilaukset toimitetaan saapum isjärjestyksessä postiennakolla. ... . .. .. .. ... .. .. WWF-hihamerkki Panda-rintaneula 3,5,3,~ 3,3,1,9,7,3,66,25 3,2,50 9,50 6,...... kpl 30,.. Panda-kirjeensulkijat 9 kpl/arkki D pun. .. .. .. kpl ...... kpl Kirjeensulkijat Perinteellinen sulkijasarja (50 kpl) 5,. . .. .... .... kpl ...... kpl Kansallispuisto-sarja 12,.... .. kpl 30,.. kpl .. . kpl Maisema-julistesarja (4 kpl) 40,...... kpl Huuhkaja, taitettu + kuori 2,...... kpl ...... ..... kpl Saaristo 12,.. kpl 4,.. .... kpl 15,.... kpl 5,.... . .. kpl 120,.. Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudell isesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. kpl ... kpl ...... .............. kpl Suokasveja 10,.... . sarjaa ULP:n talvisarja (4 kpl) 3,... .. .. ... kpl Pesuaine 12,...... kpl Merikotka 10,.. ... D kelt. .. .. ..... .. (perinteelliset 10 p/ kpl, kasviaiheiset 20 p/ kpl, .. .. .... kpl uomen uhanalaisia kasveja 12,...... kpl Metsä 12,...... kpl ...... .. kpl Elämän oikeus 12,... .. kpl 15,...... kpl Luonnonkalenteri 1977 suomenkielinen ruotsinkiel inen englanninkiel inen Kirjallisuus Montonen: Suomen peura Pulliainen : Suomen suurpedot Curry-Lindahl : Elinympäristömme tulevaisuus HäyrinenLinkola : Lapinmaa HarmajaKorhonen-Åkerblom : Myrkkysienet ja sienimyrkytykset Korhonen : 100 sientä Sieniseura : Suursieniopas Metsäaapinen Energiantuotanto ja ympäristö Ekologia Suoaapinen 30,...... kpl Säästäkää Suomenlahti 5 ...... ... .. . kpl Kalasääksi 10,...... .. kpl Öljy 12,..... . .. .. D vihr . ... .. kpl Tuntu rimaa 12,..... .. .. ........ kpl .. .............. kpl Lapin uhanalaisia kasveja 10,...... .. kpl Tukholman ympäristökonferenssin varjosta Luonnonharrastuksen perusteet Ympäristönsuojelun ydin Luonnontiedon alkeet Kerhotyön opas Kololintujemme suojelu Muuta Suomen Luonnon kansiot 1 kpl seuraavat D harmaana D vihreänä Luonto-Liiton hihamerkki Maailman Luonnon Säätiön college paita (harmaa) koot 38-56 Panda-tarrat i,1 120 mm D pun. ................ . kpl ...... ... sarjaa Muita toivomuksia: KappaleTilattu hinta määrä Tilaan pelkästään sulkijaa, jonka aiheena on ......... :-' H '.• .~ ,.,. .. .. .. ...... .. 60,...... kpl Muumijulistesarja (4 kpl) 40,.. .. . .. .. .. kpl 15,... .. kpl ...... kpl Postikortit Perinteellinen kortti sarja ( 12 kpl) 8 sarjaa Kasviaiheinen korttisarja ( 12 kpl) 8,sarjaa "Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -kortti sarja ( 12 kpl) 5,.. . . Postikulut ja 2 mk pakkauskuluja peritään vastaanottajalta . .. kpl sid. . . .... kpl 32,-'...... kpl Roskaantuminen 12,...... .... ..... kpl Saimaannorppa 10,...... .. kpl liman saastuminen 12,... 50,.
Se on LuontoLiiton julkaisema käännös ruotsalaisesta teoksesta "Första naturlllran". 24 s., 3 mk. Se ilmestyy v. Kahdentoista kortin sarja (kaksi kutakin lajia) maksaa 8 mk. Siinä käsitellään lyhyesti ympllristöongelmia ja niiden ratkaisumalleja. Viidellä markalla saat sarjan, jossa on kymmenen joka lajia (helmipöllö, kotka, karhu, ilves ja kangasvuokko). 2. Suomen luonnonsuojeluliitto, Fredrikink. 26 s., 2 mk.. 4. Tilaukset postisiirtotilille 608 21-1 tai os. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisältyy Liiton jäsenmaksuun, joka on 10 mk. Korttien kappalehinta on 80 p. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDIN on Luonto-Liiton julkaisema peruskirjanen, jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haila ja Olli Järvinen. FINLANDS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelulehti,jota julkaisee Naturoch Miljövård. Hinta 10 mk. Kahdeksalla markalla saat koko sarjan, johon kuuluu kaksitoista korttia: neljll lintua, neljll nisllkästä ja neljä kasvia. LUONTOPOLKUOPAS on perusteellinen ohjekirjanen luontopolkuprojektiin osallistuville ja muillekin. Vuosikerran tilaushinta on 30 mk. Sarjan hinta on 3 mk. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito-orava, valkoselkä, räyskll, karhu, metsllpeura, jllttillliskilpikonna, turkishylje, vikunja ja gepardi. Taiteilija Sirkka Linnamiehen piirtämien värillisten kirjeensulkijoiden aiheina on 5 kauniskukkaista, suojelua tarvitsevaa kasvia. Muita TUKHOLMAN YMPÄRISTÖKONFERENSSIN VARJOSTA on Anna-Riitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. Luonnonsuojelun perusteita nuorille LUONNONHARRASTUKSEN PERUSTEET on Luonto-Liiton 1973 julkaisema opintoja harrastustoimintaan tarkoitettu peruskirjanen. Postikortit 2. Kirjeensulkijat 3. 14 s.,3 mk. Merkit toimitetaan lajitelmana, jossa on 10 kutakin. 1. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -vllripostikortit esittävät uhanalaisia elll.inlajeja, joista kahdeksan on kotimaista ja neljll ulkomaista. Luonnonsuojelulehdet SUOMEN LUONTO on maan johtava luonnonsuojelulehti. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -kortteihin kuuluu myös Talvisarja, jonka korteissa eläimet esiintyvät talvisessa ympllristössä. 127 s., 3 mk. Uusi painos. PERINTEELLISET postikortit esittllvllt suojeltavia eläimiä ja kasveja. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaiskokouksista. Lehden tilaushinta sisllltyy tämän yhdistyksen jäsenmaksuun. MOLEKYYLI on nuorten oma luonnonsuojelulehti, jota julkaisee LuontoLiitto. 1977 kuutena numerona,jotka ovat keskimll.llrin 64-sivuisia. Niiden kappalehinta on 80 penniä. 4. LUONNONTIEDON ALKEET on lapsille ja aikuisille tarkoitettu ekologian alkeet opettava kirjanen. 3. Kappalehinta on 20 p. Aiheina on kuusi rohdosja myrkkykasvia: kallioimarre, ukon tulikukka, karnomillasaunio, myrkkykeiso, sormustinkukka ja oopiumunikko. 90-498 159. KASVIAIHEISET kortit on maalannut Sirkka Linnamies. SÄILYTÄ LUONNON KASVOT SUOMEN LUONNONSUO.JELULIITI'O Suomen luonnonsuojeluliiton perinteisten värikkäiden kirjeensulkijamerkkien kappalehinta on 10 penniä. 58 s., 5 mk. 77 A 11, 00100 HKI 10, puh. Sarjaan kuuluu kaksi värivalokuvaa (tilhi ja punatulkku) ja kaksi väri piirrosta (ilves ja huuhkaja). Sarjan hinta on 5 mk. 1
Teksti on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Aiheina ovat metsll, suo, saaristo ja tunturimaa. Koko satjan hinta on 40 mk, kappalehinta 12 mk/juliste.. Jokainen juliste on kooltaan 60 x 86 cm. 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Suomen luonnonsuojeluliiton vllrilliset julisteet esittelevät suomalaista luonnonmaisemaa
Joutsen Olemme saaneet myyntiin erän vanhoja monivärisiä painotuotteita (Kuva-ala 60 x 84). Lähetämme postiennakolla. Ilmoitat vain tämän lehden välissä olevan tilauslomakkeen tyhjillä riveillä haluamasi opetustaulujen nimet. Tervetuloa! Kuovi/kurki Kuikka Voit tilata myös postitse. 90-631 405. Oheiset mustavalkokuvat esittelevät joitakin parhaimpia. Hinta 12 mk/kpl. Lisää kiintoisaa katsottavaa löydät pistäytymällä myymälässämme. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Punavuorenkatu 4, 001 20 Helsinki 12, puh. Vuosisatamme alkupuolen opetustauluissa on jokaiselle jotakin: taiteilijoitten ja kirjanpainotaidon yhteistyönä syntyneitä huipputason litografioita, menneitten vuosikymmenten dokumentteja, tuoreutensa säilyttänyttä opetusaineistoa ja hupaisia yksityiskohtia
f:~~:i'~~ ,. Sen kuvat ja teksti puhuvat uhanalaisten kosteikkojemme puolesta. 1..,Hu ,.,.,,1..,r,""•••••lu"""'""' ''"''"'',..,,1n1r, ;::~::• r~:;,:::~;'"' •Ii.•• !I p•"•' .... -"' E >;") ""' e V E :, c:: 8 1C: :, ...J c:: V E :, V'). !<'"'"''l"l"'"'"'l " Su,um ,u,,,.-1"° ,.,.,,,.._._,, "" l.o•n hum1<m-..,un•lr1m••""'P'""lurt1• HEIN.i\KUU 1977 •~•·•'""~ ... Ripusta sinäkin seinillesi Luonnonkalenteri 1977. Ne tarvitsevat puolestapuhujia nyt. Vuoden kuluttua voi jo olla liian myöhllistll. ::-~:.'~:,:":~,.~~;\~i~:~"'h"n fl"IU>1tl\dl luon• p L s 1 2 3 8 9 10 15 16 17 22 23 24 29 30 31 Parikkalan kuulu Slikalahti, Nllrpiön Sanemossen, Limingan maankohoamisranta, Klllviän Kotkanneva, Kokemäenjoen suisto ... I"'""" ~ ,L, \ :::~~;:;,":;;,:.,":;• •~;:'.;.:"'"' l uun l.,pu,.• l,M...,.,..,1..,,_,..., "'""""""'"'"l<L.11mmll••n ,,.~.,. 1 ,,.. n ,l11\ln.oloht1<'n ,111p,,nlla Prl\ o....nmnnrn I" S;in, l fl,l<'n \ unrm,a En,mm•kun ,uo, m•• rf'hru• ~~.':.~:·.~·.~"' \.r'~;~J~;; .. 1~H"l""'"' f""'"•' ,,,....., 1..-.,.n 1.,d•"l•,..., l.1,,,,..,f"""'"• '.'-iw1ml'n l.l o-..,o,i.. nu>nrnl••"• """"· l •hb•l'• 1• ,·a1pu•l1mu1• l llld' rnuuu"hduH •un1•man,uo,-1·amHn"'°l"'""'• ' · ,..,,., p•u·numn \ u,n mi,•••n n1t11,~II~ Suom"'"' Kn,uhHr•~ uh k~~•~ 1å,Mll~,h•nl ., on ""\'-'11~"'-::•:~ .. :::.~·:·.~,k~~~ 1 J;~ ·;. , •• '""""""'n •• ,, .... ,1 r•• ,.,.,..11,.r,v,,...,,. 90-631 405. .. ,,.k,-uununru I" •H•tutnmM, nhl,,,l\,U :·.~-~.','' ::.~·:::;::, .. ;:1 ,nr ,1ll,\\ ou1"'" A,nn •1nu1IH1111~•• uu1 1 uuon ~~r.:::::.-,~~~,:~•_' \ <11\ •;:~,::: 1 .-n 1;~'."'~:~h ~;: 1 7,',~\r~:'.',: . ~""" rl•111•11 ,.,.hi, nn luhlnm• , ,,11,. .,,..,.,o1,,,. mtr•l nl••t •U<>I.U lnp<"UIU'<l{\'ll'l'l!•UM"U"U 1 .. \U:Ylfl!I M TI K 4 5 6 11 12 13 18 19 20 25 26 27 TO 7 14 21 28 [,..41'" ,unc-1•111.0.o lrH.1" Kf'ml)O"n. ...... Trl 1111 b.n hu,u11,.,,;i ,,l,·1111m ,.,,.,1, ,,.,.,..,., l , .,,..,ll,,11•11 m,~lu,l-,•n 11a11il, d.,1u,, ,, ''""~l,ullr1•'""''' l•,!,-,...,n,""""'ll,·mm,· i,: ,,.,a 1nh,•1 . 1 ' Kaksitoista Suomen hienointa kosteikkoa. ,ll• ,,,,..,,.,,,,. t'~';; T.~:: ... h,tr, J"l"'"''"'l"'"nn,.t ,,...,n u,,.,rnd.1111.tn """'1"1" '-ndrn11>11 l .,,-..,1>•1l1nm••p;lll,,r11111r k•ol lrm mum11'lmnu1 ,..,,,,...,.,,, ,1lu,.,.. Kotiin, kouluun, työpaikalle, lahjaksi, kotimaan tervehdyksenll ulkomaille. l ,·hmu1\t rr1l,11,l••1uonr11d,in·),"l•"""""lm•r•••>111mu . Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Punavuorenkatu 4, 00120 HKI 12, puh. Suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. LUONNONKALENTERI 1977 .. •;~~:::,'.:':" , .. 1.. Luuon i.i Ku, .... --:30 mk (Suomen Luonnon tilauksen yhteydessll 25 mk)