Tietysti jäärät voivat syödä siitepölyä, mutta muissa kukissa ravinto voisi olla helpommin saatavilla. Taimen onkin ensimmäisinä elinpäivinään löydettävä sopiva sieni (tai pikemminkin, sopivan sienen on löydettävä taimi), jolta taimi saa tarvitsemansa ravinnon . Kannus on kuitenkin medetön, ja niin vieras saa lähteä tyhjin toimin. Se, mikä meden tuotannosta säästyy, on satsattava näyttävyyteen: kukkien on oltava komeampia kuin samaan aikaan kukkivien medellisten kasvien , tai sitten niin tarkoin hyvän mesikukan näköisiä, että pölyttäjäkin toistuvasti erehtyy. Petollinen kaunotar Maariankämmekän kynttilämäiset kukkatähkät suorastaan hehkuvat korven hämärässä ja houkuttavat hyönteisiä jo kaukaa. 2 SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Petoksellinen pölytys vaatii omat kustannuksensa. Mutta mesipistiäiset eivät ehkä ole kovin tehokkaita maariankämmekän pölyttäjiä: muutama hukkareissu jo opettaa niille, ettei maariankämmekän kukissa kannata vierailla. Aivan mahdotonta ei ole, että maariankämmekkä käyttäisi kukkajäärien omia houkutushajuja: sillä tavoin pettävät pölyttäjiään kotoisista kämmeköistämme kimalaisorho ja tikankontti. Maariankämmekkä siis pettää sekä pölyttäjiään että mykoritsasientään. Siemen on mitättömän pieni, painaa vain pari gramman miljoonasosaa, eikä siinä ole vararavintoa kehittyvälle taimelle. Siitepölykin on mesipistiäisten kannalta kelvotonta, kiinteinä varrellisina myhkyinä. Ne tarttuvat vierailijan otsaan ja törröttävät ulospäin kuin mitkäkin sarvet. Kuka sitten pölyttää maariankämmekän. Olisiko maariankämmekällä jokin erikoinen houkutin kukkajääriä varten esimerkiksi tuoksu. Vasta vu9den, kahden kuluttua taimi kehittää vihreitä, yhteyttäviä lehtiä, mutta yhteiselämä sienen kanssa jatkuu senkin jälkeen. Usein näkee jäärien parittelevankin maariankämmenkän kukkatähkällä. Luultavasti sieni "aikoo" käyttää itävän siemenen omaksi ravinnokseen, mutta piskuinen kämmekäntaimi ohjailee omilla entsyymeillään sienirihmaston kasvua ja ottaakin itse isännyyden: hyökkääjästä tuleekin uhri . Petollista kauneutta! Seppo Vuokko ~--------------------......... Kaarevasarviset kukkajäärät viihtyvät maariankämmekän kukissa minuutti-, jopa tuntitolkulla. Silti maariankämmekän pölytystulos on hyvä, sillä useimmat kukista kehittyvät kodiksi . Maariankämmekkä ei ole riippuvainen ulkopuolisesta avusta vain pölytyksessään, vaan jo taimikehitykseensä se tarvitsee toisen eliön, sienen apua. Seuraavassa kukassa myhkyt osuvat juuri emipinnalle ja pölytys tapahtuu. Parissa kymmenessä sekunnissa pölymyhkyjen varret kuivuvat ja myhkyt kääntyvät eteenpäin. vsk.. Kukissa on vaaleammalla pohjalla tummanruskeanpunaisia kirjailuja, mesiviittoja, jotka opastavat hyönteisen kohti kannusta
Taajamien jätevedet on jo saatu kohtalaisen hyvin hallintaan. Sinileväkukintojen haitat eivät rajoitu veden huonoon makuun tai hajuun, vaan levät voivat vaarantaa terveydenkin. vuosikerta Irtonumero 25 mk Miksi vedet kukkivat myrkkyä. 47 Lehtohepokatin voimakas siritys kuuluu Lounais-Suomen syyskesäisen iltayön tunnelmaan. 34 Mielipiteitä , kes kustelua .. ... .. IO Ritva Kupari: Puhuttelevat kartiot .. ... ....... .... 8 Rauno Ruuhijärvi: Kansallispuistoj a kehittämää n.... .. 46 Liikettä la kin alla : Suuri home ....... Suurin urakka on kuitenkin maaseudun hajakuormituksen, ennen kaikkea maatalouden kuormituksen, supistamisessa. 16 Satu Huttunen: Tutkij an omatunto ... .... ... .. .. .. 37 Ulkomailta ..... .... .... .. 40 Kysy luonnosta. .... .... .... .. .... .. .... ... .... Tonava ruo kkii kosteikkoparatiisin ...... Sinileväkukinnat kuuluvat sitkeästi Suomen kesään. ... Sinileväkukinnat eivät ole luonnon oikuttelua, vaan hälytysmerkki vesistön huonosta tilasta. Myös teollisuuden jätevesikuorman pienentäminen vaatii lisää työtä. Maatalouden suhteellinen osuus on kasvanut sitä mukaa kuin taajamien ja teollisuuden kuormitusta on kevennetty. ....... Laskusta voi tulla kalliskin. . Parantamisen varaa vielä kuitenkin on. ... ........ ....... . ..... ............ Vesiasiain neuvottelukunta ehdottaa keväällä ilmestyneessä mietinnössään (Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 1995) maatalouden kuormituksen vähentämiskeinoiksi mm. Hellekesänä sinilevälautat kurittaisivat vielä kovemmin. .. 43 Kirjoja .. ... Kannen hepokatin ku vasi Heikki Willamo, jonka tekstiä ja ku via heinikoiden sirittäjistä ja pensaiden raksuttajista sivuilla 24-29. ... SUOMEN SISÄ LTÖ Kotimaasta. Samoin ravinteita karkaa huonosti hoidetuista lantaloista ja säilörehuvarastoista. .... ... Sinilevälautoista on eristetty voimakkaita soluja hermomyrkkyjä, jotka vaurioittavat elimistöä ja voivat jopa tappaa. Luonnonystävän aikakauslehti 5 • 1987 46. .. ylilannoituksen välttämistä, ravinteiden huuhtoutumista pienentävien viljelytapojen ottamista käyttöön sekä ravinteiden huuhtoutumista estävien suojavyöhykkeiden perustamista viljelysten ja vesistöjen väliin . .. ... ... .. Ihmisen sotkiessa vesistön ravinnetasapainon normaalisti harmittomista sinilevistä tulee vitsaus. ............ .... 24 Jorma Laurila: Tulva luo elämää . 20 Heikki Willamo: Heinikossa sirisee pensaissa raksuttaa ........... ..... Luontoilla[) asiantuntijat vastaavat. .... .... 44 Summaries of the Main Articles .... ... Sinilevälautat kuuluvat rehevöityneeseen vesistöön yhtä erottamattomasti kuin sankat kärpäsparvet kaatopaikalle. .. ... ... Limainen sinileväpuuro kertoo lahjomattomasti, että vesistöön valuu liikaa ravi'nteita. Ravinteita valuu vesiin raskaasti väkilannoitetuilta pelloilta. .. ......... Kuormitus näkyy selvimmin siellä missä viljelykin on tehokkainta, esimerkkeinä vaikkapa Eteläja Lounais-Suomen sekä Pohjanmaan viljelyseutujen joet. ... Lehtohepokatti sirittää yleensä korkealla pensaassa ja aloittaa laulunsa vasta iltahämärissä. ....... ....... ...... Luo nnonsuojelun juhlavuoden I 988 valokuvauskilpailu .. ... 12 Valok uva luonno n puolesta. .. 4 Terho Poutanen: Suomen luo nno nsuojeluliitto pelastamaan nigerialaista kosteikkoa... . 30 A uli Kilpeläinen: Taivaankansi o henee. ... ...... ... .... Mitä tehdä otsoni kadolle. Maatalouden ravinnevuotojen tukkiminen vaatii sekä muutoksia maanviljelijöiden asenteissa että yhteiskunnan ohjailutoimenpiteitä. Maatalouden ravinnekuormitus on huomattavasti lisääntynyt viljelyn keskittyessä ja voimaperäistyessä. .......... .... 46 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ..... ... vsk. ... ... Rehevöityneiden vesien kesävitsaus ........ ... 19 Antti Halkka: Hallikallioilla .... ... ... .... .... Siihen auttaa vain tiukka ja pitkäjänteinen vesiensuojelutyö. 9 Yrjö Haila: Pyhiinvaelluspaikka ........... ... Heti kun vedet lämpenevät uimakuntoon, ilmaantuvat myös uutiset sinilevien massaesiintymistä, kukinnoista. .. Unohtaa ei sovi myöskään maaseudun haja-asutusta ja kesämökkejä. .. .... .. 3. .. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. ..... ..... .. Sinileväkukinnat ovat havainnollinen esimerkki siitä, että luonto iskee takaisin, jos ihminen laiminlyö ekologiset näkökohdat. ... ...... 15 John Eriksson ja Jussi M eriluoto: Sinilevät. Sinileväkukintojen ehkäisemiseksi ei ole oikotietä. .. ... ... Tänäkin kesänä ne ovat vaivanneet vesiämme, vaikka on ollut tavallista viileämpää
Alkukesäs tä 1987 tuli luonnolle melkoinen koettelemus. Sylkiä oli kasvien varsilla vielä heinäk uu ssa, kun ai nakaa n kahteenkymmeneen vuoteen niitä ei o le tava11u kesäkuun loppua myöhemmin . okko perhonen on harvoja aikuisena talvehti via perhoslajejamme. Anui Halkka SUOME LUO TO 5/ 87 46. Luonto myöhästyi Kesän alkupuoli on eläimille tärkeää aikaa. Lohi ja taimen ovat kuitenkin sopeutuneet viileään ilmastoon, joten kylm yys on niille tuttua. Kuhan kutu siirtyi normaalista ajastaan touko-kesäkuusta jopa pitkälle heinäkuun puolelle. Etelästä tulleet kilpailijat saivat kokea, millainen voi o lla pohjolan kesä. Kesä lienee muutenkin ollut hyvä arktisille eläimille. Linnut pesivät, useimmat kalat kutevat, hyönteisten pitää käydä läpi pitkä tie munasta toukak si, koteloksi ja edelleen aikuiseksi yksilöksi. Eläinmuseoo n tuotiin viisi kuollutta tai puolikuollutta mehiläishaukkaa ja Kork asaareen yksi, Seppo Niiranen ja Jarmo Ruo ho elä inmuseon rengastustoimistosta kertovat. lintu. Ei ole helppo olla Palearktikumin pienin lintu paukkupakkasella, tai sen poikanen kesän kylmyydessä. Jok a tuntee sylkikaskaan hyö nteisen , joka tekee ns. Haukkaraukka Ihmiselle kesän sää ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Esimerkiksi Tvärminne,i eläintieteellisellä asemalla perinteiseen aikaan heinäkuun alussa järjestetyllä kurssilla etsittiin turhaan aik uisia hyönteisiä. Riistaja Ka lata lo uden tut kimuslaitos on tutkinut Yantaanj oen lohi ka loja viisi vuo tta. Vaikka hippiäinen rakentaa hyvin lämpöä eristävän pesän, ympäristön lä mpötilan on norjalaisen Svein Haft ornin tutkimusten mukaan oltava vä hintään 10 astetta tai poikaset kuolevat. Pajulinnun pesintä o li enemmän myöhässä kuin yhtenäkään aikaisempana viitenätoista tutkimuskesänä, kertoo pajulinnusta ja sen lähisukulaisista väitöskirjansakin tehn yt Juha Tiainen . Lähes kaikki lajit pesivät 1014 päivää myöhässä. Syynä ei kuitenkaan ollut tämä kesä vaa n viime talvi, joka tappoi talveh ti via perhosia. Kalojen kutu myöhästyi ja niid en kasvu hi dastui. Tänä vuonna ampiaiset, ki malaiset ja mehiläiset o li vat vähissä. Kuhan uhat Yesieläimet ovat va ihto lämpöisinä sa ma nlämpöisiä kuin niit ä ympäröivä vesi joka oli kylmää . Suomen sylkikaskai ta eivät kaikki ehti neet tänä vuo nna aikuist ua, o a jäi ku riutum attomin a sylkeensä kuolemaan. Toisin o n asia kuhalla : se on eteläinen kalalaji , joka elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. ,s~.. Kaskaalla raskasta H yönteismaailma o li m yöhässä pari viikkoa. Hippiäinen painaa vain neljäviisi grammaa eli vähemmän kuin lämpömitta rin elohopea. Haukalla on tapana syödä itse aikuiset ampiaiset ja viedä poikasilleen niiden mehukkaat toukat. Niin Afrikasta pesimään kiirehtinyt kirjosieppo kuin täällä talvehtinut talitiainen munivat tuon verran aikataulustaan jäljessä. Nokkosperhonen o li tänä kesänä harvi nai nen. käärmeensyljet kasvien va rsille huom asi, että kaskaa ll a oli huono vuosi. iiden heikko vuosi johtui kylm yyden lisäksi sateesta, joka esti medenkeruulennot. Kuha kutee yleensä touko-ke äkuussa, tänä vuonna kutu siirt yi jopa pitkälle heinäkuun puo lelle. Hippiäisen huono onni oli jatkoa viime talvelle, jolloin suuri osa aikuisista linnuista kuoli, tänä kesä nä olivat vuorossa poika et. Aikuistuneet hyönteiset o li vat niin vä hissä, että biologian opiskelijoille järjestettävät hyönteistentuntemiskurssit epäonnistuivat. Tunturipöllö! esimerkik si pesivät pohjoisessa suurin joukoin. On kesässä 1987 hyviäk in uutisia . Sellaiseksi muodostui viime kesän aa mehilä ishaukalle, petolinnulle, joka ruokailee työntä mällä päänsä amp1a1spesään. Sekä lo hen että taimenen kasvu o li tänä vuonna en i kertaa selvä ti myöhässä, kertoo tutkija Ari Saura . Mehiläishaukalle ei ollut ruokaa. Hippiäinen on toinen lintulaji, jolla oli erityisen vaikeaa. Hippiäinen ja mehiläisha ukka eivät olleet ainoat kesän säästä kärsineet lintulajit. Eniten myöhässä olivat hyönteisiä syövät linnut , kuten Suomen yleisin lintu paju4 KOTIMAASTA Mehiläishaukan ruoka , ampiaiset, kimalaiset ja mehiläiset , on ollut tänä kesänä vähissä. Järvillä uisteltiin heinäkuun alussa wrhaan , sillä kuha siirtyy pintavesiin vasta kudun jälkeen
Tuomiosta on valitettu hovioikeuteen . Kyse voi kuitenkin olla myös sattumasta ehkä ilmiöön ei ole osattu kiinnittää muualla Suomessa huomiota tai ainakaan tiedottaa siitä. Munarosvot tuomiolla Kesäk uun 9. Korvauksia miehet joutuivat maksamaan valtiolle yhteensä noin 150 000 markkaa . Näi llä sillä, että ohjelman tekijät ovat onnistuneet säil yttämään tuoreen ja innostu neen hengen lähetyksissään . Suomen Luonnon luk ijat voivat avustaa Pyydämme Suomen Luonnon lukijoilta havaintoja sekä menneeltä että tulevilta pesimäkausilta. Vihreä Maa -julkaisun lähes miljoonan markan kustannukset katettiin suomalaisten yritysten tuella. Aikaisemmin poikasia kuoli paljon hukkumalla kala npyydyksiin . Kui vuvat munat löytyvät varm immin pesinnän alkuvaiheessa, si llä emot saattavat poistaa särkyneet munat, ja jopa tuuli voi siepata keventyneen munan. Tänä vuonna on kolme poikasta hukkunut verkkoihin. 6. Tämä johti tutkijat aluksi epäi lemään kuivumiseen syypääksi ympäristömyrkkyjä, PCB:tä tai DDT:tä. vsk. Juha Markkola Eino Merilä Tiedot voi lähettää kirjoittajien osoitteisiin Juha Markkola, Allitie 8 as. 9, 90150 Oulu, puh . Ympäristötietoa WWF:ltä Kiertopetitekniikka ja Luontoilta palkittiin Maai lman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto on painattanut Vihreä Maa -ympäristökasvatusj ulkaisun , johon on koottu ajankohtaiset tiedot 30 maapallon luontoon ja ympäristönsuoj eluun liittyvästä aiheesta. peitattu siemenvi lja ja kaatopaikkajätteet. Suomen lisäksi ainakin Marokossa munia rosvonneita miehiä odottavat ikävyydet siis vielä kotonakin. Oulun seudun laakeilla merenrannoilla runsaselektrolyyttiset, alumiinia runsaasti sisältävät suolamaat ovat yleisempiä kuin muualla maassamme. T. Palkintojen myöntä mistä Luontoillalle perusteltiin mm . Ru otsissa löydettiin 1970-luvul la sisävesien rannoi lla pesiviltä varpuslinnui lta kuivuneita munia. Saimaan nopea mökittyminen vaikuttaa näin välillisesti norppiin. Jutun ennakkotapausluonteen vuoksi sille haetaan ratkaisua varmasti aina korkeinta oikeutta myöten . Pyroflow-tek niikan keskeinen kehittäjä on d iplomi-insinööri Folke Engström . Tänä vuonna tutkimus on maaja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön happamoitumisprojektin tuella laajennettu koko Suomen puoleiselle Perämerelle. Munien sisältö kuivuu haudonnan edistyessä kovaksi jankoksi kuorta vasten ja usein munien hauraat kuoret painuvat kuopalle. Ahlström Osakeyhtiön kiertopetitekniikkaa käyttävän Pyroflow-kattilan kehittäjille. Suomen luonnonsuojeluliitto jakoi palkinnot perinteisesti Maailman ympäristöpäivä nä 5. Munarosvojen tuomioksi tuli kuusi kuukautta ehdollista vankeutta luonnonsuojeluja metsästyslakien rikkomisesta sekä salakuljetuksesta. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Naurulokin monipuoliseen rav intoon kuuluvat mm. Ensim mäiset aikuiset norpat ovat jo menehtyneet niihin. P. takia. Norppakanta on viime vuosina pysytellyt 160 yksilön tienoilla. päivän illalla Karigasniemen tulli ryhtyi purkamaan Norjan puolelle menossa ollutta englantilaismiesten autoa. Uusin uhka on kiksi hiilen ja turpeen poltossa ja typpipäästötkin jäävät huomattavasti alhaisemmiksi kuin perinteisiä menetelmiä käytettäessä. vahvojen, monisäikeisten lohiverkkojen lisääntyminen Saimaalla. Nyt eri puolille Saimaata on perustettu rauhoitusalueita 138 km ' . Hyvä norppavuosi Maailman Luonnon Säät10n saimaanhyljetyöryhmä löysi tämänvuotisissa pesäinventoinneissa 25 uutta poikasta, yhden enemmän kuin viime vuonna. Pari seikkaa vo i sel ittää eron. Lisäksi on kuolleena löydetty kolme aikuista norppaa, mikä on viimevuotista vähemmän. Kuivuvat munat ovat si is normaalia vaaleampia, kiillottomia ja karheakuorisia. Verkkopyynti vaikuttaa aina saimaannorppien lisääntymiseen. Ahlströmin Pyroflow-tekniikalla päästään jopa yli 90 prosentin rikinpoistoon esimeraluei lla verkko-ja lohisiimapyynti on kielletty huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Oulun seudun nakökulmasta tuntui kummalliselta, ettei kuivuvista munista ole kantautunut tietoja muualta Suomesta. Toisaalta e, että "kevytmunien" määrä vai ht eli pesimäkauden eri vaiheissa aloitetuissa pe yeissä vii tt asi juuri munintaa edeltävän vaiheen ravintoon. Julkaisussa on esitelty tärkeät luonnon ympäristöt, luonnonvarat , ympäristöongelmat sekä ympäristön hoito ja suojelu. Meitä kiinnostavat sekä havainnot eri laj ien kuivuvista munista että tiedot siitä, ettei ilmiötä ole todettu. Alumii nia epäillään vapautuneen tava llista runsaammin ravintoverkk oon happamoitumisen . lnterpolkin oli mukana jutussa ja peterboroughilaismiesten rakennusfirmasta löytyi 1 200 munan kokoelma sillä välin kun miehet odottivat Oulun lääninvankilassa pääsyä Sodankylän kih lakunnanoikeuden eteen. KOTIMAASTA Happamoituminen syynä linnunmunien kuivumiseen. Julkaisua saa myös suoraan Maailman Luonnon Säätiöstä. Vihreä Maa -j ulkaisua on painettu 200 000 kappaletta jaettavaksi biologian ja maantieteen opettajille, toimittajille, tiedottaji lle, peruskoulujen yläasteille, ammatillisiin oppilaitoksiin sekä kirjastoihin. Vuosien saatossa kuivuvia munia on löytynyt paitsi Hailuodosta ainakin Oulunsalosta, Hauk iputaalta ja listä, ja lajivalikoimaan liitt ynyt mm. Myrkynlähteeksi ounasteltiin talvehtimisalueita. Ruotsalaiset myös löysivät viitteitä ilmiön syistä: linnuissa todettiin kohonneita alumiinipi toisuuksia . Ympäristönsuojelun ja teknisen kehityksen sekä työllisyyden ei siis tarvitse välttämättä o lla keskenään ristiriidassa. Järjestelmällinen tarkastus paljasti lopulta kojela udan takaa myöhemmin kuuluisaksi tulleet ja "löytäj illeen" 87 300 markan arvoisiksi muodostuneet linnunmunat. Tieto luonnosta ja luonnonharrastuksen kautta virinnyt luonnonrakkaus muuttavat asenteita luonnonsuojelulle myönteiseen suuntaan. Itse asiassa kuivuvia munia oli tuolloin enemmän kuin viime vuosina esimerk iksi jopa joka kolmannessa naurulokin pesyeessa. Tämänvuotiset Ympäristöpalkinnot on myönnetty Yleisradion Luontoillan teki iöille ja A. Munat kuivu ivat nopeasti haudonnan kuluessa ja jäivät kuoriutumatta. Lokkilinnuista vain naurulokilla kuivuvia munia esiintyy enemmälti. Kaikesta huolimatta norpille taitaa tulla pitkästä aikaa hyvä vuosi. 981-600 418. Juha Taskinen 5. Hailuodon rantalintujen pesistä löydettiin normaalia vaaleampia, karheaja hauraskuorisia munia jo vuonna 1973. Artikkelin kirjoit tajat ovat alansa parhaita uomalaisia asiantuntijoita . kahlaajista karikukko, punajalkaviklo ja rantasipi sekä rantojen varpusl int1,1ja. Naurulokin kuivuvia munia sisältävien pesyeiden osuus on eri paikoilla eri vuosi na va ihdellut neljän ja neljäntoista prosentin välillä . 981-339 646 tai Eino Merilä, Järvencaus 90480 Hailuoto, puh. Ja lä hellä tupruttelee Rautaruukki Oy, maamme suurin teollinen yksikkö ja ilman rikkilähde. Tavoitteena on saada Saimaaseen 400 norpan kanta, jolloin sukupu uton uhka poistuisi
Tällä hetkellä neuvotellaan sähköyhtiön kanssa perkausoikeuden hinnasta, kertoo Vaasan läänin ympäristönsuojelupäällikkö Esko RäKOTIMAASTA sänen. 90-408 546, 636 406. Sähköyhtiö Esse Elektro-Kraftin oli määrä aloittaa perkaus heinäkuussa. Erämaamatka Kalahariin -myös Okawangolle ja Viktoriaputoukselle. Ministeri Vennamo sanoi olevansa asiasta täsmälleen samaa mieltä: Työsuhdeauto on liikenneturvallisuuden ja kansantalouden kannalta huono asia. Rautateille lisää tukea Liikenneministeriön suunnitelmat rautatieliikenteen kehittämisestä ovat samansuuntaisia ympäristöjärjestöjen esitysten kanssa. Tämä on johtanut siihen, että teillämme ajetaan nyt laillisilla ylipainoilla. Nopeusrajoitusten tulee olla uskottavia. Suunnitellulla perkausalueella elää suurin osa jokihelmisimpukoista, 30 000 simRaakku eli jokihelmisimpukka on pukkaa. Metsäautoteiden rakentamisen huomattavaa vähentämistä liikenneministerikin kannatti. Silloin puitelaki edellyttää tarvittavien varojen suuntaamista VR:lle. Matkanvetäjä: Benedict von Wright , Neitsytpolku 4 A 2, 00140 Helsinki 14. Ähtävänjoen jokihelmisimpukat säästyvät. vie meidät Kenian tunnetuimpiin kansallispuistoihin ja päättyy viikon kamelisafariin Samburu-maassa. Yleisten nopeusraJ01tusten alentamisvaatimuksen liikenneministeri sivuutti, mutta Malawiin teemana luonnonsuojelu. 12.10. 6. Ähtävänjoki on Suomen paras jokihelmisimpukkajoki; sen simpukkamäärä on jokihelmisimpukoita tutkineen lisensiaatti Ilmari Valovirran mukaan 50 000. Uusiakin teitä vielä rakennetaan Tiemäärärahojen suuntaamisessa ministeri Vennamo oli selvimmin eri linjolla kuin ympäristöjärjestöt. Etelä-Suomesta raakut ovat hävinneet vesistöjen rakentamisen, perkaamisen ja likaantumisen myötä. Puh . Liikenneministeri yhtyi tässä täysin järjestöjen esityksiin. 1. Siirtotyö keskeytettiin heti . Tiet kuluisivat nykyistä vähemmän ja korjauskulut pienenisivät. Järjestöt es1tt1vat TVH:n Tie 2000 -ohjelman hylkäämistä ja rahojen käyttämistä olemassaolevan tiestön kunnossapitoon ja parantamiseen. Vaasan lääninhallitus asetti 30. Tarvettakin on. Sekä ympäristön että liikenneturvallisuuden kannalta hyvät ja vetävät väylät ovat tarpeen, ministeri sanoi, mutta toi mielipiteensä esiin varsin varovasti: Kokonaan uusia yhteyksiä ei minun mielestäni tarvitse kovin paljon rakentaa. Matkat · kestävät noin 3 viikkoa ja ryhmiin mahtuu 12 henkilöä. Järjestöt vaativat, että rautateiden nykyisiin noin 710 miljoonan markan suuruisiin investointimäärärahoihin on valtion ensi vuoden budjetissa saatava 200 miljoonan markan tasokorotus. Heinä-elok. Vuodenvaihteessa Gorillaretki Ruandaan , Kenian kautta. Maanteillä todellinen ongelma on ns . Ministeri Vennamo oli valmis ainakin 100 miljoonan markan tasokorotukseen, mutta epäili samaan hengenvetoon, ettei sekään ehkä mahdu valtiovarainministeriön asettamiin raameihin . Jokihelmisimpukka eli raakku on uhanalainen eläinlaji, joka elää enää muutamassa kymmenessä pohjoissuomalaisessa joessa. 6 Ensi joulun matka 19. Rautateiden paikallisliikenteen osalta eduskunta edellyttää, että henkilöliikennettä ei supisteta, mutta se ei ole osoittanut varoja VR:n 90 miljoonan markan vuositappioiden kattamiseen. Maailman Luonnon Suomessa ahtaalla. Tulevaisuudessa suunnitellaan seuraavia matkoja: 1988: kesä-heinäk. Jos perkaus käynnistyy, Ähtävänjoen jokihelmisimpukkakanta on vaarassa. Linja-autoliikenteen palvelutaso on korkein, mutta julkinen tuki nykyisellään matalin. 1989: tammi-helmik. Ympäristöjärjestöt esittivät, että työsuhdeauton ja ilmaisen pysäköintipaikan verotus saatettaisiin vastaamaan edun käypää arvoa. Joki helmisimpukka viihtyy peratussa joessa huonosti ja tarkoituksena on Ilmari Valovirran mukaan perata juuri joen simpukoille sopivin osa. Yhteiskunnan ja valtion tulisi käyttää kaikki keinot liikenteen julkisten palvelujen kehittämiseen, ministeri Vennamo sanoi ja yhtyi näin hyvin pitkälle ympäristöjärjestöjen huoleen. Tämä edellyttäisi linj aautoliikenteen tukemista ja liikevaihtoveron 'poistamista IinLuontomatkoja Afrikkaan Tutustumme Afrikan eri luontotyyppeihin ja niiden eläimistöön . Parannukseksi pulmaan liikenneministeri esitti, että ajoneuvojen telija kokonaispainoja hieman nostettaisiin, mutta samalla luovuttaisiin kokonaan tilavuuspainojärjestelmästä. Eduskunnan myöntämät 20,3 miljoonaa markkaa riittävät vain 90 junan ylläpitämiseen . Antti Halkka Joukkoliikennettä kehitettävä, moottoriteitä on jo tarpeeksi Ympäristöjärjestöt vaativat joukkoliikenteen kehittämistä ja vastustavat uusien moottoriteiden rakentamista. Teknisenä ma1kanjärj'estäjänä toimii Vildmarksresor Ruotsissa. Soita! Tiedustele! Suunnitellaan yhdessä! D SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. tilavuuspainojärjestelmä. Järjestöjen mielestä riittävä joukkoliikenteen palvelutaso on turvattava myös maaseudulla. Erämaaja kamelisafari Keniassa ja maaliskuussa Simpanssimatka Gomvaihtuvien nopeusrajoitusten käyttöönotto tuntui mahdolliselta: Nopeusrajoitusten osalta varaa varmasti on tarkistuksiin . Lokakuussa Erämaasafari Keniassa painopisteenä linnut. Sambiaan ja ja-autoilta. Ministeri Vennamon mukaan tilanne paranee 1990-luvun alussa, kun VR muuttuu liikelaitokseksi. Jo joen ylävirralle istutetut 5000 simpukkaa siirretään takaisin , jos joki jätetään perkamatta, sanoo Valovirta. vsk.. joen kolmeksi kuukaudeksi toimenpidekieltoon luonnonsuojelulain nojalla. Sukeltajat olivat ehtineet siirtää 7 000 simpukkaa, joista kahden tuhannen siirto oli vielä kesken. Jos neuvottelut eivät johda tulokseen ennen syyskuun loppua, on lain mukaan olemassa vielä pakkolunastusmahdollisuus. Matkustamme luonnonläheisesti; pystytämme teltat savannille ja keitämme ruokamme nuotion äärellä. _Juhannuksen alla Suomen luonnonsuojeluliitto yhdessä Natur och Miljön, Yhteiskuntasuunnittelun Seuran ja Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistön kanssa esitti valtioneuvostolle suunnanmuutosta valtakunnassa harjoitettuun liikennepolitiikkaan. Terho Poutanen been yli Serengetin savannien . Säätiön jokihelmisimpukkatyöryhmä oli Ilmari Valovirran johdolla viimeisenä hätätoimenpiteenä siirtämässä simpukoita turvaan joen yläjuoksulle, kun tieto toimenpidekiellosta tuli yllättäen. Syyskuun loppuun mennessä on päätettävä, peruutetaanko Ähtävänjoen perkaus jokihelmisimpukoiden suojelemiseksi. Ympäristöjärjestöjen edustajat kävivät luovuttamassa 11-kohtaisen toimenpide-esityksen liikenneministeri Pekka Vennamolle
ja ko kemuksesta. Kansallispuisto o n mietinnön mu kaan suunniteltu perustettava ksi vuoteen 1992 mennes ä . Nyt ovat Eno nkosken, Savonranna n ja Heinäveden kunnanisät aj amassa sinne valtion retkeil yaluetta yhdessä metsäha llituksen puunhankintatahojen kanssa. Kansallispuistokomitea ei ole turh aan sijoittanut yk kösluo kkaan tätä jylhänkaunista vesisokkeloa. Bärlund totesi kuitenkin retkeil yaluesuunnitelman tulleen niin pehmeäksi, että ratkaisu a lueen tulevaisuudesta saadaan mahdollisesti jo ensi talvena. Ko kona isha kkuumäärä olisi vuositta in 8 000 m' . Huom . Maassamme julkaistu aihepii riä käsittelevä kirjallisuus on varsin vä häistä, huolimatta jatkuvasti karttuvasta tiedosta SUOMEN LUO TO 5/ 87 46. Bärlund totesi myös , että nykyisin on väärink äsityksiä kansallispuisto n tarkoituksesta ja säännöistä. Asiasta ei kuitenkaan ole tehty mieli pidetied ustel ua . Käsikirjoitusten viimeinen jättöpäivä on 1.11.-87 . Ratkaisu Kolovedestä jo talvella. Retkeil yaluetta KOTIM AASTA aj avat ilmoittavat alueensa asukk aiden o levan ysimielisesti retk eilyalueen kannalla . Siinä viimeistään kävi kaikille selyille, että Mikkelin lääninhallitus, luonnosuojelijat ja ympäristöministeriöt ovat kansallispuiston kannalla. vsk . Tempaukseen osallistujien ka nssa ympäristöministeri vaihtoi mielipiteitä avoimen kiinnostuneesti . ei valitettavasti voida maksaa . Kuntien päätt äjien kaksi vuotta sitten aloittama kampanj ointi o n ollut enemm änkin varjonyrkkeil yä luonnonsuojelijoita vastaan kuin alueen todellisen arvon ymmärtävää toimintaa. Kovin korkealle ei voida no teerata lausuntoa, jonka mukaan kansallispuistossa eivät marjastaj at enää pyllistelisi. Tiedotus ei o le ollut linja kasta . Myös metsien käs ittelyä o li pehmennetty. Kunn anisien motii vina tuntuu olevan työllisyys, ka hdeksan metsurinpa ikkaa, sekä pelko puisto n laajenemisesta myöhemmin. Palkkioita kirjoituksista. Lähettä kää toimituskunnalle tieto joko valmiista sopivasta artikkelista tai artikkelista, jonka voisitte kirjoittaa. Upean kesäsään lämmössäkää n ei ministeri tuntunut lämpenevän retkeilyaluesuunnitelmalle, vaan katsoi alueen olevan ministeriön kann an mukaisesti kansallispuiston arvo inen. Paika llisen valtalehden tuella o n peloteltu kuntala isia kansallispuiston vaaroista . Tärkein vetoomus kansallispuiston puolesta tu lee Ko loveden kirkkaan veden alta norpalta. D 7. ! Siihen norppa vastasi: on . Toisaalta innostusta herättävät tämän suunnattoman luonnonvaran hyödyntämismahdollisuudet , mutta samalla trooppisten metsien nopea häviäminen heittää pitkä n varjon heränneen toiveikkuuden ylle. Lehdistön riemuksi ja kunnanisien pettymykseksi ilmestyi komean Uk onvuoren takaa veneellä ka ksi Koloveden ystävää. Säännöt voidaan tehdä jo kaiselle alueelle mittatil austyönä. 941252 907 . Liittäkää mukaan artikkelin nimi, lyhyt kuvaus artikkelin sisällöstä (n . Tal viaikaan suoritetut hakkuut ja puiden kuljetus jäälle tietä isi väistämättä alueen norppakannalle vaikeuksia. Paikalliset luonnonystävät kertoi vat ministerille ja lehdistölle Koloveden luonnon erityispiirteistä ja kansallispuiston ta rpeellisuudesta. Bä rlundin vierailu osoitti, että vaikka mies ministeriössä vaihtuikin , kanta pysyy samana. Uudessa suunnit elmassa oli aarni alueita lisätt y. Toisin kuin muua lla Saimaalla, Kolovedellä norppa käyttää lähes koko vesialuetta talvella hyväkseen . Kirjoittajia kutsutaankin osallistumaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena on tarjota foorumi trooppisia metsiä ja niihin liittyvää problematiikkaa eri näköku lmista käsittelevän materiaalin j ulkaisemiselle. J ärvi-S uo men syrj äisessä kolkassa o levan Koloveden kohtalo nhet ket ovat käsillä . kuivan tropi ikin eli aridisten alueiden metsät. 973-28 3 I 1, Joensuun yliopisto, Metsätieteellinen tdk . Täällä oleskelevat 18 norppaa tarvitsevat ehdottoman pesimisrauhan . Tiedustelut: työaikana Antti Erkkilä, p. La kanalle oli kirj oitettu hillitty mielenilmaus: Eikö kolovesi olekin kansallispuisto n arvo inen. Juha Taskinen omia näkökantoja ja painotuksia. ½ sivua) ja osoitetietonne lisäinformaation lähettämistä varten . Lisäksi tutkimuksissa on todettu Koloveden ka nnan Kirjoituskutsu trooppisten metsien tuntijoille Trooppiset metsät ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena . Kalastusja metsästysoikeuksien loppuminen on ollut syöttinä. Jukka Jokelan ja Pia Mutikaisen hill illy mielenilmaus Koloveden kansallispuiston puo lesta. Tällöin on tarkoitus perustaa maaja metsätalousministeriön kanssa työryhmä, jossa tutkitaan kaikkien osapuolten näkemykset. Postitusosoite: Timo Kuuluvainen, Emännäntie 10 K 1"8 , 40740 J yväskylä . Käsikirjoitusten laad innassa noudatetaan tieteellisen kirjoittamisen tyyliä ja sääntöjä, kuiten kaan poissulkematta kirjoittajan olevan ympäristömyrk yistä puhtaimman ja tutkimuksellisesti arvokkaimman . PL 111, 80101 Joensuu; työajan ulkopuolella, Timo Kuuluvainen , p . Troopp1s11n metsiin luetaan tällöin paitsi trooppiset sademetsät, myös monsuunimetsät ja ns. Heinäkuun lopulla kutsuivat kunnanisät tuoreen ympäristöministeri Kaj Bärlundin ri steilylle tutustumaan Koloveden alueeseen ja uuteen metsähallituksen retkeil yaluesuunnitelmaan
Kuluneena "' kesänä se kä Borno n että Kano n osavaltioista on yksi lu o n; no nsuojelu vi rkailij a o llut kurssitettava na IsoBritanniassa. 8 SUOME L O TO 5/ 87 46. m yös a lueen tunnet uimma n kaupungin nimi. 1 UC :n kanssa käydyissä neuvotteluissa o n todettu tarpeelliseksi tehdä SLL:sta yksi projektin seurantaja raporto intimatka kohdealueell e esimerkik si siin ä vaiheessa kun "oma" konsultti o n työssä paikan pääll ä . Ko kona isbudj etti o li 227 000 Sveitsin fran gia eli noin 650 000 markkaa . Suunnittelematon hyötykäyttö uhkaa hävittää koko kosteikon monipuolisin e luo nto ineen ja ihmisineen pä ivineen. Varoja on kertynyt yhteensä noin 45 000 markk aa. uhanalainen rä~•skä. Ko nsulttit yönä hydrologi selvittää alu een vesitalouden ja agronomi m aa nk äytön , mink ä jälkee n voidaa n laatia H adejia n kosteikkoalueen käyttöja suojelusuunnitelma . Ulkoasiainmin isteriön kehi tysyhteistyöosastolt a (Finnida) saadui sta 50 000 ma rkast a suurin osa käytetään konsultin tai konsultt ien palkkaamiseen. yt nii tä voidaan ensi kerra n käyttää . Se on ajoit ta in kuivuvan joen rannalla Ka no n osavaltiossa . Se tunnetaankin m yös H adejia-Ngurun kosteikk oalueena. vsk.. Kohteek si on Kansain välisen Luonnon suojeluliiton (lUC ) suosituksesta valittu Hadejian kosteikkoalue Pohjois-Nigeriassa. Päiväpalkkoja Nigeriaan SLL o n parinkin pä ivä palkkakeräy kse nsä yht eydessä koonnut la hj o ituksia m yös kansainvä lisiin suojelut a rk oit uk siin. ":...:;.\( 1: i • Pohjois-Nigeriassa Tsadjärveen laskeva Hadejia kuh•uu ajoittain kokonaan, mutta ravitsee tulva-aikoina laaja n kosteikon. Lagosiin lent äisi Suo mesta päivässä tai a in aki n ka hdessa, mutt a Hedeji a n kosteikko sattuu sijait semaa n tasan tuhannen ki lo metrin etä isyydell ä pääkaupungista! Lintujen suojelijat jo Hadejiassa Kan sain vä lisellä Linnusto nsuojeluneuvostoll a (lC BP) o n Suomesta Hadej ian kosteikolle muutlaa talvehtimaan 111111 . Se ~--.. IC BP ja RSPB ovat a llekirJ0tttaneet igerian lii ttoha ll ituk sen kanssa H adejiagurun kosteikkoalueen suojeluopimuken. Hadej ia on Tsadjärveen län nestä laskeva joki , jonka keskijuok sun tulva-alueet ovat muodosta neet laajan ja rehevän kosteikon Saharan eteläpuo liselle kuivalle a rovyöhykkeelle. O sa konsultt itöistä on muiden raho ittamia, joten suomal a ista rahaa voidaa n käyttää myös matk ak uluihin , ilmakuviin ja muihin materiaa lih a nkint o ihin se kä raportin laa dintaa n. Hadejia-projek tin tarkistettu budjetti hein ä-elok uulle 1987 päätyy summaan 120 890 Sveitsin fra ngia , lä hes 350 000 markkaa. Sikälä inen lu o nno nsuojelu säätiö o n luva nnut o hj ata summ a n projektiin. keskittyy luonnonsuojeluvali :: tuskampanjoihin . Halukk a ita ja maksuk ykyisiä lä htij ö it ä toimittajia, lintuhulluj a ja muita maai lm a nm a tkaajia va rm aan löytyisi. Jott a kon sultit ja muut projektit yölä iset sekä heidän paika lliset apu la isensa pystyisivät liikkumaan, ta rvitaa n kulku-ja kuljetusvälineitä. Land Roveriin, käytettyyn farmariautoon, kahteen moo tt o ripyörää n, veneeseen ja perä moottoriin uppoaa toinen ko lm annes. Lintujen suojelijoiden kiinn os tuk se n Ha cl ej ian kosteikkoa kohtaan ymm ä rtää, sill ä se o n avainasemassa koko P a lea rk ti sen a lueen muutt o lintujen levä hd ysja ta lvehtimisalu eena. Terho Powa11e11 100 1--::\1 \ -~, ' \ 1/ ·adj ~rvi --------/ \ --7 \ kjia ,,,,_ ~ J.--...___, ' ... Helmi kuusta lä htien ICBP:n biologi on o llut Alankomaiden hallituksen m yöntämän tuen turvin inventoi massa HadejiaNgurun elä imistöä, nim eno maa n muutto li ntuja . 50 000 markkaa Suomen valtiolta Viim e toukokuu ssa Tukholmassa pidetyssä neu vottelu ssa SLL:n pääsihteeri Esko Jo ut samo ja IUC :n kehitysmaiden luonnonsuojeluasioita ho itavan kes kuk se n apu laisjohtaja Mark H a ile sopivat kehitysyhteistyöprojektin varojen käytöstä. Hadejia n kosteikol la hankkeita, joihin on tänä vuon na budjetoitu varoja 45 000 Yh dysvaltain dollari a. Kosteikon suunnittelematon laiduntaminen ja viljely uhkaavat hävitt ää alueen monipuolisen luonnon ja ihmisen elintilan . Nigeria ei ainakaan toistai se ksi o le mukana kansainväliessä lintuvesien suojelua säätelevässä ns. Finn id an avustus voi mu odostaa 60 prosenttia kehitysyhtei styöhankkeen kokonaisbudjetista. Noin 60 ki lometriä a lempana on Ngurun kaupun ki. Ra msarin so pimuk sessa, joten yhdi stysten ja valti o n väliset sopimuksetkin ovat tarpeen. Lop ut 40 prosent tia järjestö hankkii itse ja sijoittaa projektiin. Alue on tiheää n asuttu ja viime aikoina kosteikkoa on a lettu tehokkasti hyödyntää . Haikaroiclen, sorsien ja ka hl aaj ien li sä ksi Had ejian ko teikko vetää puoleensa jo uk oi tt ain varpuslintuja . Samaan yhteyteen o lisi houkuttelevaa järjestää SL L:n jäsenille ja muillekin luonnonsuojelusta ja kehity yhteistyöstä kiinnost uneille ta rk oitettu lu onto matka. H adejian kosteikkoprojektia pon oroi m yös brittiläinen Kunink aallinen Lintujensuojeluyhdistys (RSPB) . Hadejiagurun kosteikkoprojekti ssa Borno n ja Kanon osavaltioiden ra ho itta ma ja Nigerian liitto ha llituksen tukema kolmivuotinen jakso käynni tyy ensi vuonna. Kosteikk o o n turvannut a lueen ihmisten toimeen tulo n myös vuosien mittaisina kuivakausina. Itse as iassa SL L haki avustu sta paljon mitt avam malle ha nkk eelle kuin mihin ulkoministeriö vara t myö nsi. LL:n Hadejia-hankkeen budjetin "omaku sta nnu sos uudesta" saadaan igeria n Co nservati o n Foundationil ta 136 500 markkaa . T ästä ko lmannes käytetää n palkkakuluihin. Alankomaiden prinssi Bernhard a lle.kirjoitti sopimuksen IC BP :n ja suun nitteluministeri Ka lu ldika Kalu liittohallitukse n puo lesta . Suomen luonnonsuojeluliitto pelastamaan nigerialaista kosteikkoa Suomen luo nn onsuojeluliiton kehit ysyhteistyöhankkeet ovat käy nni styneet. M yös Afrikan ma nt ereen sisäisen muut o n kannalta kosteikko on merkitt ävä. Kosteikko ulot tuu tänn e Bornon osavalti oo n saa kka . Viimeisen ko lmanneksen su urin erä muo d ostuu kou lu tu smenoi sta; o hjelmassa o n jo tässä vaih eessa paikallisten ihmisten kurssittamista . Hadejia on
/.e-. Juhlavuoden tulisi näkyä merkittävästi myös valtiovallan toimissa 22 kansallispuistomme kehittämisessä. ,,---9[,__L. Kansallispuistoja kehittämään Ensimmäiset kansallispuistomme Pyhätunturi ja Pallas Ounas täyttävät ensi vuonna 50 vuotta. ,__, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Ennakkotiedot ensi vuoden budjetista eivät kuitenkaan lupaa hyvää edes näiden puistojen SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Yksityismaiden ostoa odottavat monet puistot: Saaristomeri, Tammisaari, Kurjenrahka, Puurijärvi Isosuo, Torronsuo, Kelvene ja Rutajärvi. Myös pääkaupunkiseutu tarvitsee kansallispuistotasoisen luonnonsuojelualueen. Eräretkeilijät puistot kyllä löytävät, mutta meidän on tarjottava luontoelämyksiä myös eläkeläisille ja lapsiperheille, kaikille suomalaisille. vsk. Kansallispuistojen pysyvät työpaikat antavat mielekkäitä tehtäviä ahkerille ja luonnosta kiinnostuneille ihmisille. Kun vielä muistamme päätöksiä edeltäneen luonnonsuojeluvastaisen ilmapiirin, ei saavutusta kannata vähätellä. Toimiva kansallispuisto tarvitsee henkilökuntaa, opastuskeskuksen näyttelyineen, luentosaleineen ja korkeatasoisine diaja video-ohjelmineen. Metsäntutkimuslaitoksen hallussa olevien Seilin, Punkaharjun, Kolin ja Saanan rauhoitus tulisi vihdoinkin toteuttaa. Luonto ja siihen perustuva matkailu ovat Lapissa ja muuallakin Suomessa pääoma, jota ei tulisi lyhytnäköisesti hukata. Itsekkyyteen ei kuitenkaan ole syytä, jokainen uusi luonnonystävä on myös voitto 1 uonnonsuojel u l le. Metsähallituksen hallussa olevista puistoista vain Urho Kekkosen kansallispuisto, puistojemme näyteikkuna, on tässä suhteessa tyydyttävässä tilassa. On myös syytä muistaa, että kansallispuistoverkko ei ole vielä valmis. Metsäntutkimuslaitos on tehnyt mitättömin varoin hyvää työtä Pallaksella ja Pyhätunturilla, sitä tulisi jatkaa. Kansallispuistoverkon luominen on viimeisten 15 vuoden aikana vaatinut mittavaa ponnistusta maan luonnonsuojeluväeltä. Ympäristöministeriössä tunnutaan kyllä ymmärtävän kansallispuistojen kehittämistarve, mutta vaatimattomatkin suunnitelmat kilpistyvät valtiovarainministeriöön. Puistoissa tarvitaan rakenteita, opastuspaikkoja, luontopolkuja, opastettuja retkiä ja leiripaikkoja. Kansallispuistoissamme voidaan toteuttaa luonnonsuojelun ja luonnonrakkauden, oikean luonnossa käyttäytymisen ja luonnontieteellisen sivistyksen opetusta. varustamisessa kävijöitä varten. Investoinnit niihin ovat myös hyvää aluepolitiikkaa. Opastuskeskussuunnitelmat alkavat ilahduttavasti toteutua myös Oulangalla ja Seitsemisessä. Kansallispuistomme edustavat luonnonja kulttuuriperintöä, joka on tarkoitettu paitsi luonnon suojelemiseksi myös ihmiselle, jokamiehelle. Sieltä ei näytä löytyvän riittävästi ymmärtämystä kansallispuistojen kehittämiseen. Kansallispuistot sijaitsevat pääosin Syrjä-Suomessa. Kolovesi, josta parhaillaan keskustellaan, soveltuu paremmin kansallispuistoksi kuin valtion retkeilyalueeksi. Ihmisten houkuttelu kansallispuistoihin ei aina saa luontoväen varauksetonta kannatusta. Saaristomerta lukuunottamatta muut ovat vielä perustamattakin. Myös näillä päätöksillä voitaisiin luonnonsuojelun merkkivuotta juhlistaa. UK-puisto tarjoaa jo kymmeniä työpaikkoja, mutta niidenkin vakinaistamista tarvittaisiin. Saana yhdessä Käsivarren yläosan kanssa muodostaisi parhaiten Enontekiön ylätunturien luontoa edustavan kansallispuiston
Se osoittaa tekijänsä rohkeutta tarttua ongelmaan, jonka vain harvat aikalaiset tajusivat, ja kysyä, onko kaikki mik ä tapahtuu "Kirjoitin seuraavat sivut tai ainakin valtaosan niistä asuessani yksin metsässä mailin päässä lähimmästä naapurista, talossa, jonka olin itse rakentanut Walden-järven rannalle Concordiin Massachusettsin valtiossa, ja ansaitessani elatukseni yksinomaan omien kätteni töillä ... Yrjö Haila ··nvaellu • a Walden-järvi ei poikkea maisemiltaan mitenkään eteläsuomalaisesta metsälammesta. Thoreau opettaa tarkastelemaan asioita yhteyksissää n. Hä~ '-------------~ 10 välttämätöntä. ! nen Walden -päiväkirjansa (Elämää metsässä) on säilynyt ja tulee säil ymään vaikuttavana dokumenttina . Se kilottaa kodikkaana mäntyvaltaista metsää kasvavien harjanteiden välissä huhtikuun aurinkoisena sunnuntaina. Thoreaun käsitys ihanteellisesta su hteesta luontoon on romantisoiva, mutta samalla moniulotteinen. Indians, Colonists, and the Ecology of New England antaa hyvän käsityksen mullistuksista, joita Uuden Englannin luonto koki valkoisen miehen kulttuurin seurauksena. Tänne Henry David Thoreau rakensi mökin, jossa hän asui runsaat kaksi vuotta, heinäkuusta 1845 syyskuuhun 1847. Mökin peruskivet ovat jäljellä kävijä tunnistaa ne opastustauluista mutta muita asutuksen jälkiä ei enää ole. Muistammehan , että sama Thoreau kirjoitti myös voimakkaan julistuk sen orjuutta vastaan (A plea for John Brown) sekä kirjasen kansalaistottelemattomuudesta (Civil disobedience). Muutama vuosi sitten ilmestynyt William Crononin kirja Changes in the Land. vsk.. Thoreaun kaksivuotinen vierailu Concordin metsiin oli hänen henkilökohtainen vastalauseensa laskemoivuudelle ja taloudelliselle ahneudelle ihmisten suhteessa luontoon. 1800-luvu lla muutokset olivat kaikkein voimakkaimmillaan. Sen niemekkeet ja poukamat kiertää helposti parissa tunnissa. Ja sittenkin ... Maatalouden levittäytyminen intiaanien riistamaille oli hävittänyt tärkeimmät saaliseläimet, ja maat o li aidattu. Hän etsi vaihtoehtoa, jonka tunnus on yksinkertaisuus . Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön elintavat antoivat hänelle olennaisia virikkeitä. Hän epäilemättä kaunisteli intiaanien a lkuperä isk ulttuuria, mutta ei hän silti hakenut menneisyydestä SUOM EN L UONTO 5/ 87 46. " Thoreau eli tämän. Teollisuus laajeni voimakkaasti ja rasitti met" siä
Massachusettsin maatalo us o n ko kenut mullistu ksen, jo nka seurauksena vilj a n vilj ely ja karjanho ito ovat supistuneet lä hes o lemattomiin . Tä mä ei pelkästään Walden-j ä rven rantapenkalla pohdiskellen o nnistu ; mutta tuliha n Thoreaukin sieltä pois .. Kirjoiuaja on Helsingin yliopisron eläinriereen dosenui. . " Asuin siellä kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Concordin metsittyminen on to ki a rvokasta, mutta se on kuitenkin laiha lo htu sademetsien ryöstö ha kkuista. " Tällä paikalla Concordin metsässä yhdysvaltalainen ajattelija ja kirjailija Henry David Thoreau eli 140 vuotta sitten etsien yksinkertaista vaihtoehtoa ahneuteen ja laskelmointiin perustu valle elämäntavalle. tu nykyisyyden ja tulevaisuuden lei k ka uspisteeseen . Siitä sen voima. 11. vsk. Henry David Thoreau, 18171862 valmista o lemassaolo n mallia. Nykyisin oleskelen jälleen sivistyksen parissa. Myös metsätalo us o n vähentynyt. Uuden Englannin luo nnon lähihisto riaan sisältyy jä nn ittävä parado ksi: se o n nykyisin jälleen "villimpi" kuin o n o llut luultavasti sato ihin vuosiin . Ylimalkaa n yksinkertainen kehityksen "hyvien" ja " huonoj en" piirteiden luettelo inti ei ole mielekästä. Maisema kasvaa umpeen, puusto vanhenee, ja metsät tiivistyvät. Viha nnesja hedelmäta rhat ha llitsevat nykyisin maata lo utta Thoreaun vaellusma illa. Mullistusten taustana o n Yhdysvaltain ta lo uden rakenteen muutos, siis kehitys palj on laajemmassa mitta kaavassa kuin vain Waldenin ympäristössä, tai Concordissa, ta i Massachusettsissa. Tärkeämpää on ottaa selvää kehityksen valtavirrasta, jotta olisi esittää jotakin sen vaihtoehdoksi. Concordin luo nno lle kuuluu siis nykyään pa rempaa kuin T ho reaun aikana. Mutta näinhä n o li alun alk aen: miksi euroo ppala iset sinne tuli vat, jolleivät euroo ppalaisen kehityksen vuoksi. Hä n ottaa vauhtia menneisyydestä, mutta hänen ut opiansa o n rakennetSUOME N LUONTO 5/ 87 46. Luo ntoon ko hdistuva rasitus o n muualla kasvanut , eik ä synt yviä muuto ksia voi suoraa päätä verrata keskenään. Vilj elyn pai no piste o n Keski-Lännessä entisillä preerioilla, ja karja nkasvatus tunkeutuu vauhd illa Keski-ja Etelä-Ameri kan sademetsiin. Myös myönteiset muuto kset jo nk in seudun luonnossa o n nähtävä yhteyksissään. Ei ole kuitenkaan yksin kertaista sanoa, o nko tämä " hyvä" vai "paha"
12 Jatkuva kasvu, metalli ja puu 1984. Kartioita, pyramideja, telttoja, lattialla ja seinillä. Sehän on suoja, asumus, mutta millainen. Kenen. Se on tehty kodiksi. Päässäni oli idea höyhenestä ja ruusun oksista hauras höyhen ja nuo piikit vastakohtina. Harro Koskisen näyttely yllättää. Kumpi suojelee kumpaa. Näyttelyn suurin teos, Taide, on vastassa tulijaa. Tässähän on esimerkkikin asumuksesta. Taiteilijan tilateokset ottavat herkkinä, hyökkäävinä ja ilkikurisina kantaa ihmisen ja luonnon suhteeseen. Kaislarannat saavat kannatella ihmiselämän turmelevia tuotoksia. Muoto lähti liikkeelle höyhenen talosta. Taidemaalari, -graafikko ja kuvanveistäjä Harro Koskinen ja teos Kaislikossa s-. Kääntelin oksia käsissäni. Keskenään kerrassaan erilaisia ja kuitenkin samanmuotoisia. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Ensin syntyi häkki ja siitä geometrinen kartio, taiteilija selittää. Suurennettuna tämä on teltta tai kota tai vigvami, joka muistuttaa luonnonkansojen asumuksia. Muoto kahlitsee ajatukseni. Luonto ja taide. Katkotut puut työntävät kevään vihreitä lehtiä oksistaan. Geometria antaa mahdollisuudet tehdä konstruktiivisia töitä. Kattoon ulottuvat vahvat puut nojaavat kartiossa toisiinsa, rungot maalattuina vihreällä, keltaisella ja sinisellä. Ritva Kupari Puhuttelevat kartiot Wäinö Aaltosen museossa Turussa esittäytyi keväällä uudenlainen Harro Koskinen. vsk.. Rungot sulkevat sisäänsä flyygelin
vsk. 13. Katso millaisia lintuja! Surulliset siivekkäät hiljensivät pienet näyttelyvieraat. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46
Merikarhun ystävällisen asumuksen vieressä kiiltelee samankokoinen alumiinilla vuorattu teltta. Pienen pieni valon juhla syntyy tulitikkukehikon ympyröimästä kynttilänpätkästä. Se on aika uusi metalli, jonka valmistusmenetelmä vaatii hirveästi energiaa . vsk.. Aaltojen kantamaa postia nykyajan kaislarannoille. p:1s1e/li 1986. Suurta kehystä ei tarvitse myöskään JarJen valo, sähkölamppu. Tårta på tårta. Pystytysvaiheessa iski kauhea epäily: entä jos ihmiset ovatkin jo niin vieraantuneet luonnosta, että kokevat tämän alumiini-televisiohomman kodikkaammaksi kuin tämän, jossa on kamalaa vanhaa krääsää. Harro Koskinen on käyttänyt töissään estottomasti erilaisia materiaaleja. Kylmä alumiinikehikko kannustaa mahdottoman SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Harro Koskinen luo säröä konsensukseen Se teltta on verhoiltu vanhoin purjekankain, tervatut purjeköydet haisevat, lattian peittävät riepumatot ja taljat. Sisällä on hämärää . No, näyttelyyn tulleet lapset heti sanoivat, että me tykätään enemmän tosta mikä haisee kuin tosta mikä värisee. Seinät paljastuvatkin käytetyiksi offsetpelleiksi, joilla on painettu litografioita. Pajunkissatai mesiangervonvarsikartiot eivät tarvitse tunnelmaansa lisukkeita. Alumiinia pidän tuhlaavan teknologian symbo14 Iina. tuksena ympanstöstämme tai ajatuksena, pohdintana ihmisen suhteesta luontoon. Hykerryttäviä oivalluksia ja leikkimieltä on ollut tekijällä ja niitä tarvitsee katsojakin . Tilateosten säännöllisistä riveistä pompahtaa kartio toisensa jälkeen elämään. Jatkuva kasvu Kartiot toistuvat seinien maalauk sissa synkän uhkaavina, väreillä leikkivinä, vinhasti kieppuvina, muotoa tutkailevina . Sitten sitä heitetään kertakäytön jälkeen menemään foliopakkauksissa ja vastaavissa. Ajan kuva. Luonto on silti esillä jokaisessa, suoranaisena heijas/{evätjäti. Kaislikossa son kaislakartio, jonka sisälle pingotetulla muovitasolla kelluu loraus öljyä. Seinien sisäpinnat ovat täynnään taidokasta grafikkaa. Korviin tunkeutuu mainospuuroa. Keskellä lattiaa värisee television kuvaruutu kohti kattoa ruokailuvälineillä katettuna. Vihreä kulta 1987
15. Siinä yksi syy tehdä yhteis· kunnallisestikin ajatteluttava, konsensusta vastustava näyttely. Silloinen yhtenäinen taiteilijaporuk ka on kasvanut erilleen ja aika on muuttunut. Tarpeen vaatiessa tuomaristo voi jakaa palkinnot myös muulla tavoin . En pysty jättämään sikseen. 1988. Työn nimi on jatkuva kasvu. Nykyinen taide yleensä on Harron mielestä hyvin romanttista ja subjektiivista, yksilökeskeistä. Työhön on vuoden verran kuulunut myös taidearvostelujen kirJOittaminen Turun Sanomiin . Vuosikymmeniä sitten talviasukkaansa menettäneen kaukaisen saaren rakennukset ovat saaneet Harrosta ja hä nen vaimostaan kunnostajan . Harrolla itsellään on kosolti ideoita, joissa tilateosnäyttelyn teema jatkuu. Oheen on liitettävä nimimerkillä varustettu kirjekuori, josta ilmenee kuvaajan henkilöllisyys ja osoite. Postitusta varten kuvat on pakattava huolellisesti, diat mieluimmin muovirasioissa. Diakehyksen vasempaan alanurkkaan kuvan ollessa oikein päin merkitään peukalomerkki. Palkinnot jaetaan juhlavuoden päätapahtumassa maailman ympäristöpäivänä 5. Taiteilijan kodin ja pihapiiriin kauneuden nähtyään asiaa ei ihmettele. Jatkuvan kasvun tavoittelu johtaa mahdottomuuk si in , umpikujaan . Kilpailun tuomaristoon kuuluvat Kaija Keskinen Luonnonkuva-arkistosta, toimittaja Teuvo Suominen, Juha Suonpää Suomen Luonnonvalokuvaajista sekä Jorma Laurila Suomen luonnonsuojeluliitosta. Samanlaista iloa oli 70luvun poliittisen taiteen tekemisessä, Harro vertaa. 3. Tulen koneitten kanssa toimeen, kunhan hommassa on joku järki. Kun ei jouten osaa olla, siellä hän rehkii heti talven taituttua, unohtaa taiteen teon ja palaa syksyllä ammattinsa pariin. Maalaisjärki riittää tajuamaan, ettei tää maapallo kasva tästä mihinkään. 4. Ne luonnonkuvat, joita tein kymmenen vuotta, ovat myös kannanottoja luonnon puolesta. Mutta se oli liian rajoittavaa; se ei pistänyt ihmisiä tarpeeksi ajattelemaan. palkinto I 500 mk, 3. Kuviin merkitään kuvaajan nimimerkki , kuvan numero, aihe ja mahdollisimman tarkka selostus kohteesta . Vahva perusajatukseni on, että ihmisen on tultava luonnon kanssa toimeen . Kuvat tai niiden rinnakkaisruudut eivät saa olla aikaisemmin palkittuja eivätkä samaan aikaan mukana muissa kilpailuissa. Kilpailuun voi osallistua sekä väridioilla että mustavalkokuvilla. 8. Haluan kertoa tärkeistä asioista eri tavalla, monipuolisemmin . 6. Merellä Harro on liikkunut koko ikänsä. Järjestäjillä on oikeus käyttää palkittuja kuvia maksutta kilpailun tulosten julkistamisen yhteydessä ja teettää niistä tarvittaessa näyttelyvedokset. Taiteilija kyselee ihmisen moraalin perään. Millä oikeudella tuh oamme muiden lajien elämän edellytyksiä ja asetumme luomakunnan herra ksi. Mustavalkoisten kuvien on oltava mieluimmin 18 x 24 cm:n koossa ja niiden on oltava pohjustamattomia. Teknisen kehit yksen irvikuvaksi Harro o n koonnut Hi-tech -tötterön, jonka peltikuoren alta palj astuu toinen kuori , sen alla on taatusti kolmas aukoton ra kennelma. Lisäksi voidaan antaa kunniapalkintoja. Haluan puuttua siihen jollakin lailla. Dioissa vo idaan käyttää erillistä paperia tietojen selvittämiseksi. vsk. palkinto 2 500 mk, 2. Koskaan aiemmin eivät tuntemattomat ihmiset ole soittaneet Harrolle kotiin kiittääkseen näyttelystä . Ti lateosnäyttely on rohkea veto kymmenen vuoden rauhallisen luontokuvamaala uksen ja piirtämisen jälkeen. Aikaa myöten Harro rupesi pitä mään maalla asumisesta ja luonnosta tu li entistä tärkeämpi asia elämässä. Juhlavuoden kunniaksi Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajien kanssa valokuvauskilpailun "Valokuva luonnon puolesta". 7. Tavoitteena on saada uusia kuvia luonnonja ympäristönsuojelu työn käyttöön. Myös taiteilijakollegat ja kritiikki ovat kehuneet. Lisäksi järjestäjillä on oikeus lunastaa käyttöönsä käypään hintaan myös muita kilpailuun lähetettyjä kuvia. Toimivassa hommassa pitää olla joku särö, ja sitä hä n hakee tilateoksillaan. Tämän näyttelyn tekemisessä o len kokenut työn iloa. Se estää erakoitumisen ja pakottaa seuraamaan, mitä ajassa liikkuu. Diat voivat olla rajattuja, mutta niiden on oltava lasikehyksissä (kinodiat). D Valokuva luonnon puolesta Luonnonsuojelun juhlavuoden 1988 valokuvauskilpailu Vuosi 1988 on suomalaisen luonnonsuojelutyön juhlavuosi. Kumpaankin sarj aa n voi osallistua samanaikaisesti. Oppiminen on mielenkiintoisempaa kuin osaaminen, sanoo Harro, joka piirtää taiturimaisesti keväiset maisemansa. Palkitsematta jääneet kuvat palautetaan elokuun J 988 loppuun mennessä. Taitelija haluaa myös oppia uutta ja kehittää ilmaisukeinoj aan. Kilpailu on avoi n kaikille luonnosta ja valokuvauksesta kiinnostuneille. Em. Työn iloa Ha rro Koskiselle 20-vuotisnäyttely on siirtymä kantaaottavampaan taiteeseen. 6. Sekä Suomen luonnonsuojeluliiton edeltäjän Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen että ensimmäisten kansallispuistojemme perustamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Näyttely on onnistunut innostamaan katsojia. 2. Eihän tällaista vuosi kasvua ole. päivään mennessä on ·maksettava myös 20 markan osallistumismaksu postikulujen peittämiseksi Suomen luonnonsuojeluliiton ps-tilille 608 21-1. Kummassakin sarjassa jaetaan seuraavat palkinnot: 1. Kilpai lussa on kaksi sarjaa: yksittäiskuvat, joita saa lähettää enintään kolme sekä lisäksi enintään kolm en kuva n sarja, joka on tekstitet: tävä kokonaisuudeksi. 4. Kuvat on postitettava viimeistään 30. Lisaa saroJa valtakunnan konsensusajatteluun on luvassa. Järjestäjät sitoutuvat käsittelemään kuvia huolellis.esti, mutta eivät vastaa niille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Tuomaristo voi palkita myös sarjan yksittäisen kuvan. Liimalappujen käyttö on kielletty . Se heijastelee koko yhteiskunnan juppiutumista ja konsensushengen vahvistumista. Koti on saaristok unnassa ja keväisin jäiden lähdettyä hän suuntaa Ahvenanmaan ulkosaaristoon . Perusluonteeltani olen sen verran moralisti, että tunnen vastuuta ympäristöstäni . palkinto 1 000 markkaa. 1. Lähetyskuoreen ja maksukuittiin on merkittävä tunnus "Valokuva luonnon puolesta". pitkää männyn vuosikasvainta korkeuksiin männynvilj elij än unelma varmaan. Siellä oli riittävästi tilaa tehdä suurikokoisia töitä . Silti en ole kauhee tek nologian vastustaja . 5. SUOM EN LUONTO 5/ 87 -16. Turkulaisesta maalaiseksi Merimaskun vanha kansakoulu sai nuoren , köyhän taiteilijan asukkaakseen 17 vuotta sitt en. Kaikki merkinnät on tehtävä vedenkestävällä tussikynällä (permanent) . 1988 osoitteella Suomen luonnonsuojeluliitto, PL 169, 00151 Helsinki
Noin puolet Suomessa tutkituista sinileväkukinnoista on todettu myrkyllisiksi. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. John Eriksson ja Jussi Meriluoto • •• I eva Rehevöityneiden vesien kesävitsaus 16 Limainen sinileväpuuro on viime vuosina noussut kesäisen uutisvälityksen vakioaiheeksi. vsk .. Sinilevälajeja ei ole vain yksi tai kaksi, vaan peräti pari tuhatta. Sinilevät pilaavat raakavesilähteitä, tappavat kotieläimiä ja vaarantavat ihmisten terveyden
Viimeksi mainittu laji pystyy siis valmistamaan kummankin tyyppistä myrkkyä. Laji muodoscaa sekä solueccä hermomyrkkyä. Sinileviä on parisen tuhatta lajia. Useat lajit saavat veden myös haisemaan ja maistumaan pahalle. Nykyisin sinilevät luetaankin a. Alkukantaisuudestaan huolimatta sinilevät ovat varsin kilpailukykyisiä muihin leviin nähden. Kysymyksessä on voimakas sinileväkasvusto, joka !evien kaasurakkuloiden avulla tyynellä ilmalla kerääntyy veden pintaan. Oikeampi [: Anabaena flos-aquae -sinilevä mikroskooppisuurennoksena. Lajit Anabaena flos-aquae ja Aphanizomenon flos-aquae muodostavat pääasiassa hermostoon vaikuttavia alkaloideja. Sini levät poikkeavat muutenkin muista levistä, ne muistuttavat elintoiminnoiltaan bakteereja. Tarpeeksi suurina määrinä ne lamaannuttavat hengityksen. Myrkyllisyys selviää vain laboratoriossa Tiheät leväkasvustot alentavat veden virkistysja käyttöarvoa. Kun sinileviä on todella paljon, puhutaan niiden kukinnasta. bakteereihin . Sinilevät ovat maailman vanhimpia eliöitä, perua ajoilta, jolloin useimmat meille tutut luomakunnan eliöt olivat vielä pelkkä pilkahdus luontoäidin silmäkulmassa. Meillä kasvavat sinilevät synnyttävät lähinnä kahdentyyppisiä kuolettavia myrkkyjä. Usealla sinilevälajilla on solunsisäisiä kaasurakkuloita. Sinilevien lepoitiöitä on tavattu ilmasta jopa kilometrien korkeudessa. suomalainen nimitys on syanotai sinibakteerit. Sinileviä on esimerkiksi järvivedessä miltei aina. Anabaena lemmermannii -sinilevän mikroskooppista kauneutta. Tämän, kuten useimpien muidenkaan sini/evien , myrkyllisyytlä ei ole tutkittu. Tämä ainutlaatuinen ominaisuus tekee sinilevistä erittäin kilpailukykyisiä auringonvalon hankinnassa, koska ne voivat tarpeen vaatiessa kohota pintaan, missä valoa on riittävästi. Asiaa mutkistaa se, että näillä lajeilla on sekä myrkyllisiä että myrkyttömiä kantoja. Fosforia on yleensä runsaasti järvissä, joita teollisuus, yhdyskunnat tai maataous kuormittavat. Erityisesti sinilevien massaesiintymisillä Aphanizomenon flos-aquae -sinilevän kukintaa, pikkukuvassa yksi{{äisiä leviä mikroskooppisuurennoksena. Siten voimakas sinileväkukinta on yleensä välillisesti ihmisen aikaansaama, merkki järven rehevöitymisestä. Ulkonäön perusteella ei voi erottaa, onko kanta myrkyllinen vai ei. vsk. Niitä elää sekä makeassa että suolaisessa vedessä, kosteassa mullassa, leväosakkaina jäkälissä ja vihreänmustana levänä kosteilla kallioilla. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Voimakkaita, enty1sesti maksaan vaikuttavia solumyrkkyjä tuottavat Microcystis aeruginosa, Oscillatoria agardhii, Nodularia spumigena ja Anabaena flos-aquae. on monta varsin ikävää piirrettä. Asia selviää vasta laboratoriotesteissä. Pahaksi onneksi juuri myrkylliset lajit ovat hyvin yleisiä. Yleensä levät eivät kuitenkaan lisäänny massaesiintymiksi, sillä niiden kasvua rajoittavat lämpötila, valo ja eri ravinteiden, etenkin fosforin ja typen saatavuus. Useat lajit pystyvät sitomaan typpeä ja tulevat täten toimeen pienemmillä typpimäärillä kuin muut levät. 17. Ikävin sinilevien piirre on kuitenkin joidenkin lajien synnyttämät myrkyt. Sanonnalla ei ole mitään tekemistä tavallisten kasvien kukinnan kanssa. Laji synny{{ää hermomyrkkyä. Leväkukinta, joka muistuttaa lateksimaalia, limoittaa verkot, rannat ja laiturit. Mutta jos vesi on lämmintä ja sisältää paljon fosforia, sinilevät voivat kirjaimellisesti vallata itselleen paikan auringossa ja hallita veden planktonkasvustoa
A k tiivihi ilisuod at u ksella niistä kuitenkin päästään eroon. Kolme vuocca kestävän ruckimuksen rahoittavat Suomen Akatem ia sekä Maj ja Tor Nesslingin säätiö. Karkeasti voidaan arvioida, että jos kukinta on tiheä, litra tai pari tätä leväpuuroa riittää tappamaan lehmän. Siitä voi saada ihottuman, vaikk ei se myrkyllistä olisikaa n. M assaesi intyminä sinilevät voivat tukkia kidukset ja tällä tavoin voimakkaasti ärsyttää kalojen hengit yselimiä. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Sekä ulkomailta että Suomesta o n saatu vi itteitä siitä , että sinilevien myrkyt saattaisivat tappaa kaloja. Ihmiset lienevät myrk yille yhtä alttiita kuin eläimet, mutta harva ihminen viitsii uida pahanhajuisessa ja vastenmielisen näköisessä leväpuu rossa, sen juomisesta puhumattakaan. Viitteitä sinilevämyrkkyjen aiheutta mista terveysvaaroi sta on saatu sekä Yhdysvalloista että Australiasta, sillä sikäläisissä raa kavesil ähteissä o n esiintynyt myrkyllisiä si nileväk ukintoja. Suomessa sinilevämyrkkyjen biologisia ja kemiallisia ominaisuuksia tutkitaan mm . Kot ieläimiäkään ei saisi laskea kukintojen läheisyyteen. Samalla häviää myös suurin osa juomaveden häiritsevistä makuja hajua ineista. SiniIevälauttoja on siis syytä varoa. Luultavasti myös muiden lajien maksamyrkyt ovat koostumukseltaan samankaltaisia kuin Microcystis-lajin myrkky . Eräät valtamerissä elävät lajit synnyttävät yhdisteitä , jotka aiheuttavat erittäin voimakasta ihottumaa. Luonnossa pitoisuudet ovat onneksi useimmiten varsin pienet. Usein kysytään , voiko sinileväjärvestä pyydettyjä kaloja turvallisesti syödä. Pohjoismaissa tunnetaan tapauksia, joissa koira on menehtynyt nuoltuaan turkkinsa puhtaaksi sinileväkukinnassa uituaan. Pohjois-Amerikassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa myrkylliset kukinnat ovat tappaneet hyvinkin paljon karjaa. 18 A nabaena flos-aquae -sinilevän kukintaa Maarianhaminan raaka vesialtaassa Långsjönissä kesällä 1985. Ra nnalle ajelehtineessa sinileväpuurossa saattaa kuitenkin olla levämassaa hyvinkin runsaast i, jolloin kukinnasta aiheutuu vaaraa . Tähänastisen tiedon valossa ei ole syytä olettaa, että tällaisesta järvesta pyydystetystä terveen näköisestä kalasta voisi olla terveydellistä haittaa . vsk.. Ei o le mitään yksink erta ista keinoa, joilla sinilevähaittoja vo1ta1s11 n nopeasti pienentää . Tehokas vesiensuojelu on ainoa keino , jolla sinileväkukintoja voidaa n pitkällä tähtäyksellä vähentää. Tiheään sinileväkukintaa n ei pidä mennä uimaan . Joka toinen kukinta on todettu myrkylliseksi Ainoastaa n Microcystislevän maksamyrkyn kemiallinen rakenne tunnetaan: kyseessä on molek yyIikooltaan pieni valkuaisaine (peptidi). Mainittujen myrkkyt yyppien lisäksi sinilevien soluseinässä, kuten monen muun bakteerin soluseinässä, on niinsanottuja lipopolysakkarideja, jotka saattavat aiheuttaa kuumetta ja suolistovaivoja . Tähän mennessä ihmisten ei kuitenkaan tiedetä menehtyneen sinilevämyrkytykseen . Rehevistä järvistä pyydetyissä kaloissa on kuitenkin usein epämiellyttäviä sivumakuja; Aktiivihiilisuodatuksesta apua Leväk ukinnat ovat huolenaihe myös vesihygienian kannalta. Lapsia ei tulisi päästää rannalle, jos vesi kukkii runsaasti. Viime kesänä Helsingin yliopiston mikrobiologia n laitoksen tutkimuksissa ilmeni , että suunnilleen puolet Suomen sinileväkukinnoista sisälsi myrkyllisiä sini leväkantoja. Sinileväkukintojen yhteydessä esiint yy usein myös kalojen jo ukkokuo lemia. Suomessa kotieläinten kuolemat ovat olleet yksittäistapauksia . Todennäköistä kuitenkin on, että kaikkia sinil eväk ukintojen aikaan sattuvia kala kuolemia ei voida selittää hapen loppumisell a. Lisätutkimuksia kuitenkin kaivataan sinilevämyrkk yjen käyttäytymisestä eri puhdistusprosesseissa sekä myös erittäin pienten myrkkypitoisuuksien terveysvaaroista. Vesiensuojelu on ainoa lääke Sinilevistä ai heutuvia vaaroja voi välttää terveen järjen avulla. ' Miten myrk yllisiä si nilevät ovat. D ~irjoittajat työskenreleväc Abo Akademissa sini/evien myrkyllisyyden cuckimusprojekcissa. Sekä kotiettä villieläimiä on kuollut sinilevämyrkkyihin. Kun myr kylli siä sinileväk ukintoja o n raakavesilä hteissä, eikä vaihtoehtoisia lähteitä ole, olis i syytä tehostaa puhdistusta ak tiivi hiilisuod atu ksella. Sekä hermo myrkyt että maksaan vaikuttavat solumyrk yt kuuluvat voima kkaimpiin luonnosta eristettyihin myrkk yihin. Litra leväpuuroa voi tappaa lehmän Myrkylliset sinilevät huomattiin aluksi niiden aiheuttamien eläinkuolemien takia. T avanomainen vedenpuhdistus ei poista vedestä a inakaan peptidimyrkkyjä. Myrkyllisiä kantoja löytyi myös Etelä-Suomen rannikkoseudulta , jolloin kyseessä oli jo mainittu Nodularia spumigena. Helsingin yliopiston mikrobiologian laitoksella ja Åbo Akademin biologian ja biokemian laitok silla. Kalakuolemat ovat verrattain yleisiä voimakkaiden kukintojen yhteydessä mu/la niiden syyt jäävät usein epäselviksi. Esiintymät löytyivät pääasiassa EteläSuomen rehevistä järvistä. Ne on useimmiten pantu ha penpuutteen tiliin . Mahdolliset !evien ai heuttamat elä inkuo lemat tulee il moittaa lä himmälle terveystai ympäristövira nomaiselle
Uudet ajatukset syntyvät hitaasti. Tuntuu hiukan samalta kuin ydinpommin kehittäminen ja seurausten unohtaminen. Tutkijan tulisi pitää katseensa riittävän kaukana tämän päivän pikkuasioista voidakseen ajatella tutkimuksen kulkua ja suuntaa. Suomalaisten metsä vaurio-oireiden patologiaa julkaistaan kansainvälisissä lehdissä, pohditaan syitä ja mekanismeja, mutta keskustelua ei käydä siellä missä oireilla on merkitystä. Omaatuntoa vaientaakseen tulee mietittyä tutkijan elämää puolelta jos toiseltakin. Mutta samalla tuntuu välimatka aikaansaannosten ja tavoitteiden välillä kasvaneen. SUOM EN LUONTO 5/ 87 46. Mikä on tutkijan vastuu. Tutkija selviää vuosikausia sen kummemmin pohtimatta eloaan ja oloaan. Katku sakenee ja tutkijan omatunto nakertaa. Eittämättä tulee mieleen vanha viisaus "Vain kauas katsoen löytää perille". Merkaptaanin katkussa on vaikea nähdä kauas eteenpäin. Muodin mukana on helppo mennä, mutta vasta pitkäjänteinen työ antaa vähitellen tuloksia. Tutkijan tulee asettaa oikeat kysymykset. Mutta käytännössä tutkija tyytyy usein täyttämään jokapäiväiset pienet velvollisuudet velvollisuuksista muistutetaan niin monin eri tavoin. Olenko minä tutkijana lorvehtinut, kun en ole yrittänyt jatkuvasti osoittaa juuri tämän katkun vaarallisuutta. Filosofian tohtori, dosentti Satu Huttunen tutkii Oulun yliopistossa ilmansaasteiden aiheuttamia kasvillisuusvaurioita. Ainoa joka ei erityisemmin muistuttele on varsinainen tutkimusaiheesi. "Jos jollekin oikealle asialle annettaisiin yhtä suuri aika tiedotusvälineissä ... Kirjallisuus ja keskeneräiset tulokset pysyvät pöydän kulmalla vaiti ja niiden ylitse kasaantuu päivittäinen krääsä. Heinäkuisen lomaillan täyttää merkaptaanin katku. vsk. Niistäkö syntyy tutkimus. Tutkijan tulisi siis löytää jonkilainen tasapaino osallistumisen ja tutkimuksen vuorovaikutukselle. " sanovat monet tui kijakollegatkin. Eniten tutkija kantaa kuitenkin vastuuta oman tutkimuskohteensa valinnasta ja oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä . Tekemättömät työt alkavat vaivata. Nenä sanoo, että kansainväliset normit on ylitetty ja että allergikoilla on taas vaikeaa. Monilla tutkimusaloilla uusi yksikkö tai laitos on tuonut riippumattomuutta. Tutkijan rooliin ei kuulu mielipiteiden ilmaisu eikä tutkimustulosten esittely. Tutkijan vastuu taitaa alkaa asiansa oikeutuksen puolustuksesta. Miten olisi ympäristötutkimuksessa. Lukemattomat pienet asiat, jonkinlainen arkisirkus täyttää elämän. Eristäytymällä oman tutkimusaiheensa pariin ja keskittymällä yksinomaan siihen. Tutkijan pitäisi tietää, millainen on ympäristömme tällä hetkellä ja millainen sen luonnostaan tulisi olla. Olenko lomallani löytänyt uusia ideoita. Loma on lopussa. Tie kadotukseen tuntuu olevan katettu pienillä velvollisuuksilla. Tällöin työn tuloksellisuus olisi varmasti suurin mahdollinen, mutta ympäristötutkimuksen kyseessä ollen menettely vaikuttaisi arveluttavalta. Satu Huttunen Tutkijan omatunto Heinäkuun kääntyessä lopuilleen ja loman huvetessa voimistuu omantunnon ääni. Miten tutkija oikeastaan voisi parhaiten kantaa vastuunsa. Paremminkin yhä enemmän ongelmia, jätteitä ja laskeumia. Tutkijan rooli ympäristönsuojelussa on muuttunut viranomaista tukevaksi, mutta myös tulevaisuutta luotaavaksi. Ympäristö murenee käsistämme. Viime vuosina vastuu ympäristönsuojelussa on siirtynyt viranomaisille ja tilanne on siten parantunut vuosi vuodelta. 19. Suomessa ei vain ole määräyksiä tämän katkun varalta. Riippumattomuutta ja itsenäisyyttä tulisi myös vaalia, mutta miten. Ne omaksutaan vielä hitaammin. Tutkijan rooliin tuntuu kuuluvan omantunnon ja toisten ajatusten kuuntelu. Ympäristömme murenee pikku hiljaa käsistämme. Yhteiskuntaa ohjaa liikaa tavanomaisten kysymysten asettaminen ja niihin vastaaminen. Ympäristöntutkija saa usein kuulla, että ympäristöasiat ovat liikaakin esillä
20 SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. vsk.
Hyljekannat ovat pudonneet vaarallisen alhaisiksi; koko Itämeressä sulkeltelee enää 10 000 norppaa ja 1 500-2 000 harmaahyljettä. SUOMEN LUO TO 5/ 87 46. 21. vsk. Hallit kokoontuvat laumoiksi kareille, kun lopputalven ja kevään lisääntymistoiminnat synnytys, imetys ja parittelu ovat ohi. Karillaan hallit makaavat usein aivan vien vieressä. Itämeressä eli vuosisadan vaihteessa 10 000 hallia, 70-luvun loppuun mennessä niitä oli enää 2 000. Toinen hyljelajimme norppa elää myös kesällä merellä, mutta vain yksin, kaksin; kareille laumoiksi kerääntyminen on hallien tapa. Urokset tuntee jykevästä päästä. Kuutti saa merkin räpyläänsä. Missään muualla Suomessa ei oleskele omakotitalon kokoisella alueella kymmeniä lehmän painoisia luonnonvaraisia eläimiä. Merkintä ei ole kivuton, mutta myöhemmin merkistä ei ole hylkeelle mitään haittaa. Viime vuosikymmenestä alkaen monet hyljekareista ovat olleet tyhjillään ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tai vuosisatoihin. Lähimmillekin hallikallioille on rannikolta matkaa 40 kilometriä, kaukaisimmalle 130. Halliuros voi painaa jopa 300 kiloa. Etenkin harmaahylje eli halli on erittäin uhanalainen. Syynä kannan laskuun on osin 60-luvun alun liikametsästys, mutta ennen kaikkea ympäristömyrkky PCB, joka 1960-luvun lopulla alkoi tehdä hylkeistä hedelmättömiä. Antti Halkka Hallikallioilla Itämeren hylkeet ovat vaikeuksissa. Salme ja Juhani Virtanen Märketin majakalla, jonka Ahvenanmaan luotsipiiri avasi hyljetutkimuksen käyttöön . Ympäristömyrkky PCB on tehnyt suuren osan hyljenaaraista hedelmättömiksi. Kolmentoista hallin lauma. Halli viihtyy kesällä ja alkusyksystä aivan avomeren partaalla, siellä missä Suomen sisäiset aluevedet loppuvat viimeisiin ulkokareihin
Jukka Nummelin, Juhani Virtanen ja Seppo Keränen hyppivät jäälautalta jäälautalle. Maailman Luonnon Säätiö on niiden vuoksi käynnistänyt suurimman projektinsa Itämeren alueella. armaahylkeet bak merelle ,}; ~-----------------------'--------------------'---'-'-----=-"---..:..J Hylkeiden hätä vaatii erikoistoimia. Hylkeistä kerätään uutta tietoa niiden suojelua varten. Verinäytteestä selvitetään myös mahdolliset kromosomivauriot. Nuoria halleja uhkaavat ka/anpyydykset, joihin niitä kuolee kymmeniä vuodessa. Näytteistä selvitetään myöhemmin ympäristömyrkkypitoisuudet. Halli painaa jo ne/ikuisena viisi-kuusikymmentä kiloa yhtä paljon kuin aikuinen saimaannorppa. Vasta kuukauden ikäisiin kuutteihin on jo ehtinyt kertyä ympäristömyrkkyjä, sillä emän myrkyistä osa on siirtynyt maitoon. le mitään vaaraa. Jäällä, maaliskuu 1986 Merivartioston ulkovartiolaiva Valpas on tuonut tutkijat hylkeiden poikimisjäille. Kahdeksan kuuttia luovuttaa muutaman pisaran verta ja tukon kellanvalkeaa kuuttikarvaa tutkimuksen hyväksi. Ensimmäiset koodit alkavat nollalla yksi harmaahylje tunnetaan tästä lähtien tunnuksella 007 . C. ::' 1 "" C. Tutkijat itse ovat pienessä vaarassa, sillä naaraat puolustavat kuuttejaan vimmatusti. vsk.. Tavoitteena on saada hallinpoikasia eli kuutteja kiinni merkitsemistä varten . 23 hallikuuttia saa räpyläänsä palan muovia numerokoodeineert. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Kuutit eivät vielä kuukauden ikäisinä voi sukeltaa, joten ne eivät pääse veteen karkuun. Niitä ei onneksi löydy. Merivartiosto on tarjonnut hyljetutkijoille auliisti kuljetusapua, kun on jouduttu liikkumaan äärimmäisissä olosuhteissa, jotka vain meren ammattilaiset hallitsevat. Hylje pystyy liikkumaan jään pintaa pitkin yllättävän nopeasti, kuten huomataan. Merkinnöistä ei ole hylkeil22 Kuutti on päässyt merkinnän jälkeen takaisin emonsa viereen. Työ onnistuu
Mutta hylkeet ovat usein vedessä, ja silloin venelaskenta on tehokkaampaa. Vanhimmat hallit ovat ehkä olleet täällä jo 50-luvulla ja nähneet yhtä ja toista, mutta tämä on kyllä uutta . Samanaikaisesti molemmissa maissa järjestetyt laskennat eivät osoita hyljekannan lähteneen nousuun . H ylkeitä on kuitenkin suunnilleen yhtä paljon kuin edellisvuonna. Saari on ainoa kaistale maata Suomessa, jolta harmaahylkeitä voi tarkkailla niitä häiritsemättä. Vain yhdistämällä eri laskentatavat voidaan saada luotettavia arvioita hylkeiden määrästä. Maarianhaminan lentokenttä jää taakse. Vasta kumiveneen miltei rantautuessa älyävät hylkeet pulahtaa veteen. H yljetutkijat, Juhani ja Salme Virtanen, asuvat majakanvartijan asunnossa. Tutkijat ahtautuvat pieneen kumiSUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Antti Halkka veneeseen , jota perämoottori kiidättää kahden hevosvoiman tehollaan karia kohti . Ne etenivät rintamassa välillä sukeltaen , välillä uiden ja voimakkaasti pärskien. Stenman alkaa kuvata hylkeitä tavallisella kinofilmikameralla. Kovalla säällä veneilijät hakeutuvat suojasatamiin ja harmaahylkeet merelle . Hylkeet muodostivat V:n muotoisen ajoketjun kalastaessaan. Juhani Virtanen katsoo kahden kilometrin päässä kasaan sulloutuneita hylkeitä keskittyneesti, sanoo sitten aamu viiden-äänellään: "Viisikymmentä". Maailmassa käytetään tuhansia uusia kemikaaleja, joiden ympäristövaikutukset paljastuvat vasta vähitellen. myös hylkeille paljastui hollantilaisten kirjohylkeellä tekemissä kokeissa. Kun vene kiersi Suomen alueella, olivat omalla puolellaan liikkeellä ruotsalaistutkijat. Tutkimusmatka etenee Selkämereltä Ahvenanmaan ympäri Saaristomerelle. Nisäk käille vaarallisempi näistä on PCB eli polyklooratut bifenylit nimi käsittää monia eri aineita, joita käytettiin esimerkiksi eräissä maaleissa ja suurtehokondensaattoreissa. Mitä viisi kiloa toisaalta on, jokunen turska. D 23. Renkaasta hylkeen tuntee ainakin kuukauden ajan: hylkeiden liikkumisesta ja kariuskollisuudesta tiedetään ehkä ensi kerralla enemmän. Viime vuosina Eero Helle on todennut myös norpan myrkkypitoisuuksien vähentyneen . Näiden ympäristömyrkyiksi nimettyjen yhdisteiden tiedettiin aiheuttavan hedelmättömyyttä monissa eliölajeissa. Numeron 029 saa uros, joka painaa 45 kg, on metrin mittainen ja hyväkuntoinen . Salme Virtanen kirjaa mu1st11n hylkeiden lukumäärän ja säätiedot. Suuri määrä hyljekareja voidaan kiertää muutaman tunnin aikana. Tätä oli osattu odottaa, sillä PCB:n käyttö saatiin useissa maissa kiellettyä jo 1970-luvun alussa. PCB:n pitoisuus ylitti selvästi arvon, joka tekee esimerkiksi minkin hedelmättömäksi, DDT:n ei. Hylkeitä tarkkaillaan vähintään kymmenen minuuttia joka tasatunti koko valoisan ajan. Uusin uhka hylkeille voisi olla esimerkiksi toksafeeni , jonka pitoisuudet kaloissa ovat jo suuremmat kuin PCB:n. Kuvista on kiinnostunut myös ilmailuhallituksen sotilastoimisto, joka tarkastaa ilmakuvat turvallisuussyistä. Hylkeiden ympäristömyrkkypitoisuudet analysoitiin. Hallista ei ole tietoa, mutta senkin tilanne voisi olla paranemassa. Se on kuitenkin painanut kannat niin alas, että-pienikin häiriö voi viedä ainakin harmaahylkeen mennessään . Maalla, kesäkuu 1987 Olemme Märketin majaJ.:kasaarella , keskellä Ahvenanmerta . Ruotsalaiset Mats Olsson ja Lars Reulergårdh raportoivat Ambio-lehdessä viime vuoden keväällä, että Itämeren PCB:n määrä on kääntynyt vihdoinkin laskuun kolmella heidän neljästä näytteenottopisteestään. PCB:tä osattiin epäillä, mutta todisteet puuttuivat. Kuivaa maata, jolla kukaan tai mikään voisi pysytellä ei enää ole; hyljekarit ovat korkeintaan parin metrin korkuisia ja laakeita aallon ja hylkeen kiivetä. Lentokoneesta ei voi nähdä hajallaan sukeltavia hylkeitä. Suomen läntisin asuinpaikka on muutenkin pikantti: majakkaan johtavat tikkaat voi kääntää ylös kuin nostosillan. Yksi kiinni saatu uros joudutaan päästämään vapaaksi, sillä se on erittäin aggressiivinen. Riistantutkimusosasto on laskenut hylkeitä ilmasta jo kymmenisen vuotta. Ilmeisesti päivittäisen viiden kilon kalasaaliin hankkimiseen ei mene liiemmälti aikaa. Kaikki tutkitut norpat olivat hedelmättömiä samasta syystä: niiden kohdut olivat vaurioituneet. Mistäpä hylje tietäisi, että tutkijoiden tarkoituksena on vain auttaa sitä ja sen lajitovereita. Kesänkin hyljetutkimuksen oleellinen osa on hylkeiden merkintä. Lentolaskennan etu venelaskentaari nähden on sen tehokkuus. Kahden kesän tulosten perusteella hylkeet ovat alkukesällä karillaan melkein aina. Muuten hylkeiden luo ei ole menemistä. Ilmasta myös on helpompi laskea kallioilla makaavat hylkeet, sillä ne eivät voi peittyä toistensa taakse. Hylkeet lasketaan kuvista myöhemmin riistantutkimuslaitoksella. Hylkeet ja PCB Vuonna 1972 tutkija Eero Helle huomasi, että lähes puolet Perämeren norppanaaraista oli jäänyt poikasitta . DDT ei aivan tehnyt selvää merikotkista; ehkä PCB ei ehdi tappaa Itämeren hylkeitä. Sää on lähes tyyni. Työpäivä alkaa, kun majakan valo sammuu automaattisesti auringon noustua . Myrskyllä hyljekarit oikeastaa n lakkaavat olemasta, sillä ne hautautuvat tyrskyihin. 70-luvun alku tunsi jo surulliset kirjainyhdistelmät DDT ja PCB. Kerran Märketin hyljetutkijat näkivät oudun tapauksen. Asunnossa kaikuvat öisin majakan sydämenlyönnit; valo syttyy ja sammuu asunnon yläpuolisessa huoneessa kerran sekunnissa. Silloin kaukoputki kannetaan majakan kattotasanteelle ja suunnataan hyljekarille. vsk. Maaliskuussa syntyneet poikaset ovat jo kasvaneet melkoisen isoiksi. Muutaman kilometrin paassa majakalta, Ruotsissa, on yksi Itämeren parhaista hyljekareista; oikeastaan majakkakin on täällä tuon karin takia . Harmaahylkeellä ei tiettävästi ole aikaisemmin tunnettu tällaista yhteiskalastustapaa, eräillä valaslajeilla kyllä. Sekä harmaahylkeisiin että norppiin oli kertynyt runsaasti ympäristömyrkk yjä: jokaisessa kilossa traanista eristettyä rasvaa oli yli sata milligrammaa PCB:tä ja myös runsaasti DDT:tä. Ilmassa, heinäkuun loppu 1987 Riistaja Kalatalouden tutkimuslaitoksen hyljetutkija Olavi Stenman antaa pilotille merkin, ja kohta kone on ilmassa. Jukka Nummelin, Outi Savonen ja Kari Ylä-Rakkola ovat kiertämässä veneellä Suomen parhaita hyljekareja. Tutkijoilla on sellainen työnjako majakan kanssa, että päivällä valvovat tutkijat ja yöllä majakka. Kesä kuun alusta kiinni saatu 035 jää viimeiseksi merkinnäksi tällä erää. Märketin miehitys antaa hylkeiden tavoista uutta tietoa . Jopa vanhat hylkeet suhtautuvat lähestyvään "olioon " epäuskoisen hämmästyneesti. Majakanvartijat lähtivät viimeisen kerran vuonna 1977, sen jälkeen majakka on ollut tyhjillään . Kone kaartelee nyt matalalla, mutta hylkeet eivät siitä tunnu välittävän . Mink ki on minkki eikä hylje, mutta myöhemmin PCB:n vaarallisuus Merellä, toukokuun loppu 1987 Raskas ulkovartiolaiva on vaihtunut yksitoistametriseen moottori veneeseen. Ja mikä ilahduttavinsa, nuorista norpista pienempi osa näyttää kärsivän kohdun epämuodostumista. Hylkeillä sittenkin toivoa. Mutta mistä tämä sairaalloinen muutos saattoi johtua. Hyljenuorukaisesta otetaan karvanäyte ja se saa keskiosaansa renkaan valkoista väriä. Pian ensimmäinen hyljekari on alla. Ruotsalaiset olivat seuranneet silakoiden ja etelänkiislojen PCB-pitoisuuksia. Kun ilmiö seuraavana vuonna toistui , Helle avasi kymmenien hyljenaaraiden kohdut
Teksti ja kuvat: Heikki Willamo Heinikossa sirise• Pensashepokatti on tiheän kasvillisuuden asukas. Heinäsirkkojen ja hepokattien loppukesäinen sirityskonsertti on useimmille tuttua tunnelmaa , mutta maassamme elelee joukko oudompiakin suorasiipisten lahkon edustajia. vsk.. Tiheikössä siivistä ei ole hyötyä, joten ne ovat surkastuneet. Pienet okasirkat piileskelevät hiljaisina ja huomaamattomina maanpinnan tuntumassa, kotisirkan sirahdukset alkavat jo olla tuntemattomia vanhemmallekin väelle eikä kasvihuoneissa majailevan ansarihepokatin olemassaolosta tiedä kuin itse puutarhuri. Koiraa/Ja (vasemmalla) on säästynyt siritystä varten pienet tyngät. 24 Leskenlehdellä istuvan pensashepokatin toukan tuntee hepokatiksi ruumista reilusti pitemmistä tuntosarvista. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46
pensaissa raksuttaa Suorasiipisten lahko on varsin runsaslajinen. vsk. Nurmiheinäsirkka sirittää kuten muutkin heinäsirkka/ajit hankaamalla takasiipiään nopeasti peitinsiipien etureunoihin. 25. Viime vuoden suurtuhoista AfriSUOMEN LUO TO 5/ 87 46. Pääosa maailman lähes 20 000 tunnetusta lajista on kuitenkin lämpimien maiden asukkaita. Se aiheuttaa joukkovaelluksillaan valtavia tuhoja varsinaisella levinneisyysalueellaan. Nurmiheinäsirkka voi olla myös kauniin viininpunainen ja muidenkin heinäsirkkalajien väritys vaihtelee suuresti. Muutaman kerran meillä on tavattu eräs niittyheinäsirkan eteläisempi sukulaislaji sekä vaelluksistaan kuuluisa idän kulkusirkka. Suomessa esiintyy vakituisesti vain 31 lajia
Hepokatteja meillä on kahdeksan ja okasirk26 koja viisi. kassa vastasi sen lähi laji , aavikkokulkusirkka. Hepokatit ja heinäsirkat muistuttavat ruumiinra kenteeltaan melkoisesti toisiaan . Siipien sini näkyy vain lennossa. Yksilajisia heimoja ovat sirkat ja hyppysirkat. Sirkkoja edustava kotisirkka o n ruumiiltaa n litteä ja leveä, enemmä nkin torakan kuin heinäsirk an näköinen. H epokattien tuntosarvet ovat kuitenkin ruumista pitemmät , heinäsirkoilla tuskin puolen ruumiin mitta iset. H yppysirkkojen ainoa edustaja, Itä-Aasiasta muutamiin kasvi huoneisiimme ku lkeutunut a nsarihepokatti on tukevaruumiinen, pitkine raajoineen ja tuntosarvineen lukkia muistuttava kummaj ainen . vsk.. Vahvat leuat ja panssaritakki S uorasi i pislaj istom me edustaa viittä eri heimoa, joista runsaslajisin on heinäsirkat kuudellatoista lajillaan . Sen väritys sulautuu erinomaisesti hierikkoon. Eri heimot on suhteelli sen helppo erottaa to isistaan , mutta lajinmää rit ys on useimmissa tapa uksissa jo asiantuntijoiden heiniä. Hepokatin tuntee pitkistä tuntosarvista Sinisiipisirkka elää Suomessa vain kolmella hietikkoalueella Uudenmaan läänin lounaisosis a. Suorasiipisten ulko näössuoM EN LUONTO 5/ 87 46. Okasirkat ovat lahkonsa pienimpiä , osapuilleen sentin pituisia ja niiden etuselän panssari ulottuu muista poiketen pitkälle ta karuumiin päälle
Sen alle laskostuu kalvomainen takasiipipari. Kahdesta siipi parista SUOM EN LUONTO 5/ 87 46. Monet heinäsirkkalajit rakastavat 27. vsk. päällimmäinen on kapea ja suojaavaksi kovettunut. sä on kautta linjan jotain hyvin vanhaa. Joidenkin lajien siivet ovat kokonaan surkastuneet ja lajinsisäistä pitkä/ lyhytsiipisvaihtelua on melko runsaasti. Kun palosirkka lentää, sen siivet leimuavat kulon värisinä ja samalla kuuluu voimakas rätinä. Lajeja riittää kaikkialle Suomeen Vähäisestä lajimäärästään huolimatta suoras11p1set ovat levittäytyneet koko Suomeen. Viidestä lajistamme selvästi yleisin on kuvan nummiokasirkka. Alkuheinäsirkan synty ajoittunee vielä ainakin viisikymmentä miljoonaa vuotta aikaisemmaksi. Osapuilleen nykyisen kaltaisia heinäsirkkoja esiintyi runsaasti jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten, matelijoiden valtakaudella. Noin sentin mittaiset okasirkat ovat suorasiipisten pienimpiä. Lapinsirkka elää puuttomalla tunturipaljakalla, hietahepokatti puolestaan harvinaisena vain Ahvenanmaalla. Palosirkka on voimakkaasti taantunut viime vuosina. Kovat kitiinilevyt muodostavat "haarniskan' ', jossa etuselän panssari on satulamaisesti kylkiä vasten painunut. Lentäessään nämä hyönteiset kuitenkin käyttävät kaikkia neljää siipeään päinvastoin kuin kovakuoriaiset, joilla kovettuneet etusiivet toimivat yksinomaan suojuksina. Suuri pää on vankkaleukainen ja tanakoiden raajojen takimmainen pari on kehittynyt voimakkaaksi, hyppimiseen soveltuvaksi
Paikkansa ihmisten mielissä heinäsirkat kumppaneineen ovat lunastaneet sirityksellään. Kukapa ei vanhoilla päivillään kaipaisi entisiä aikoja, jolloin keskija loppukesän päivät olivat täynnänsä sirkkojen soittoa. Konsertti paasee täyteen vauhtiinsa vasta elokuulla, jolloin kuoroon liittyvät myös kovaäänisemmät hepokatit. Ennenkuin nam pitkälle on päästy, on keväällä kuoriutuneiden toukkien kuitenkin pitänyt käydä läpi monta toukkaastetta lopulta aikuistuakseen. Munasta kuoriutuva pieni toukka on matomainen, mutta alkaa jo ensimmäisen nahanluontinsa jälkeen muistuttaa aikuista. Lajihan on maastamme miltei su kupuuttoon kadonnut. Hepokattimme käyttävät sekä kasviettä eläinravintoa, mutta kaikki heinäsirkat ovat puhtaita kasvissyöjiä. Sen kohtaloksi koitui etenkin keskuslämmitys, joka kuivatti huoneilman sille sopimattomaksi, mutta myös pölynimuri, joka poisti tehokkaasti pudonneet muruset. Muutamat lajit ovat löytäneet elintilaa myös sisältä, ihmisen lähinaapurina: kotisirkka on aikoinaan kuulunut savupirttien vakiokalustoon ja ansarihepokatin löytää vain ympäri vuoden lämmitettävistä kasvihuoneista. Kaislahepokattia ei kuule hyväkorvainenkaan kuivuutta rutisevia kallioketoja, mutta myös soilla ja vetisillä luhtarannoilla on oma lajistonsa. vsk .. Varmin paikka kotisirkan sirahdusten kuulemiseksi on nykyisin Helsingissä Korkeasaaren eläintarhan apinatalossa, jossa on elinvoimainen kanta . Sirityksen tempo ja korkeus voi vaihdella hieman riippuen siitä, onko kysymyksessä naarasta liehittelevä yksilö vai koiraiden välinen kilpalaulanta, joka on puhkeamassa reviirikiistaksi . Kaikesta huolimatta on ainakin heinäsirkkojen lajinmääritys monissa tapauksissa helpompaa aanen kuin ulkonäön perusteella. Lehtohepokatti sirittää korkealla puissa, rantaokasirkka taiteilee veden pintakalvolla ja kykenee jopa sukeltamaan. vat" houkutellakseen aanillään paritteluvalmiita naaraita luokseen. Lisäksi on lajeja esimerkiksi kaislahepokatti joiden sirinä on liian· korkeaa hyväkuuloisen nuorenkin korville. Erilaiset sirinät, raksutukset ja napsuttelut liittyvät eläinten lisääntymistoimintoihin. Tämä itäaasialainen laji on levinnyt Eurooppaan kasvilastien mukana. Vasta tällöin ne saa28 vat ääntelykykynsä. Ansarihepokatti asustaa Suomessa vain kasvihuoneissa. Kotisirkka puolestaan elelee ihmisten jättämillä muruilla ja on käytännöllisesti katsoen kaikkiruokainen . Ääntely syntyy yleensä kahta ruumiinosaa yhteen SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Suorasiipisten muodonvaihdos on vaillinainen ja niiltä puutuu esimerkiksi perhosille tyypillinen kotelovaihe. Loppukesän konsertti Heinäkuun kuluessa alkaa kedoilta ja niityiltä kuulua heinäsrikkojen siritystä . Kangassirkka viihtyy metsissä, kun taas sinisiipisirkan voi löytää vain lounaisrannikon avoimilta hietikoilta. Vanhojen hyvien aikojen haikailu on siinä mielessä turhaa, että sirityskonsertti ei suinkaan ole vaimennut, vika on yksinomaan kuulossa. Etelässä sen miljoonaparvet hävittävät viljaa. Koiraat " laulaPahamaineinen idän kulkusirkka on eksynyt muutaman kerran Suomeenkin . Myös lämpötila vaikuttaa sirityksen tempoon ja asioiden monimutkaistamiseksi on joidenkin lajien naaraillakin oma äänensä. Useimpien lajiemrrie siritys on niin korkeaa, että hyvin harva keski-ikäinen enää sitä kuulee. Kasvavan toukan on vaihdettava kova ja venymätön kitiinikuorensa lajista riippuen 5-10 kertaa, ennenkuin se lopulta vapautuu viimeisestä toukkanahastaa n sukukypsänä aikuisena . Ansarihepokattia on vaikea luokitella tuhotai hyötyeläimeksi, sillä vaikka se jyrsiikin öisin kasvien lehtiä, pistelee se vastapainoksi poskeensa myös koko joukon pienempiä tuholaisia. Esimerkiksi meikäläisen lajiparin ahoja ketoheinäsirkan erottaminen ulkoisten tuntomerkkien perusteella on hyvin vaikeaa, mutta siritys paljastaa lajin pienen harjoittelun jälkeen helposti
Hepokatit ja sirkat hierovat peitinsiipien tyviä yhteen, heinäsirkat puolestaan hankaavat takare1s1aan peitinsiipien reunoihin, jolloin reisien sisäpinnoilla olevat nystyrivit takaavat sirityksen synnyn. lestaan rummuttaa ruumistaan alustaa vasten. Parin sentin mittainen otus piiloucuu korren taakse ja kiertää sitä kapeaksi venytcäytyneenä vihollisen liikkeicä tarkasci mukaillen. Joillakin etelä-eurooppalaisilla lajeilla tehdyt kokeet osoittavat otusten pystyvän jopa muuttamaan väritystään ympäristönsä mukaan. Havaintovihko ja pieni annos kärsivällisyyttä avaavat nopeasti oven hepokattien ja kumppaneiden mielenkiintoiseen maailmaan. Sen vihreänruskea olemus sulautuu mainiosti ruovikoiden ja rantaruohostojen väreihin, mutta se ei vielä tunnu riittävän. Tiheän aluskasvillisuuden kätköissä elävät lajit ovat useimmiten pitkittäisjuovaisia, vihreän-, ruskeanja mustankirjavia sulautuen näin erinomaisesti heinikon valoihin ja varjoihin. Hyppiessään paikasta toiseen ne valitsevat aina laskeutumisalustan, joka parhaiten kätkee ne katseilta. Väritys suojaa Suhteellisen suurikokoiset ja mehevät suorasHp1set ovat monen hyönteissyöjän havittelemaa ravintoa, suuret hepokatit muun muassa syövät paljon heinäsirkkoja. Muutamilla heinäsirkkalajeilla on myös kirkkaita värejä, mutta ne löytyvät takasiivista ja näkyvät vain lentäessä. Meikäläisistä heinäsirkoista ei sirityskykyä ola lainkaan kangaseikä lapinsirkalla, mutta ainakin edellinen kykenee ääntelemään napsuttamalla leukojaan vastakkain. Normaalivuosien lauluaikaa kuvaavac taulukossa mustat pallot. Suojautumisen mestarina voidaan meikäläisittäin kuitenkin pitää pientä kaislahepokattia. vsk. H yvä suojaväri tai muunlainen piiloutuminen on saaliin elinehto. D 29. Puissa ja pensaissa elävät hepokatit ovat puolestaan lainanneet vihreän värinsä suoraan ympäröivältä lehvästöltä. Ansarihepokatti puoSUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Ken on tätä pientä hepokattia joskus runkoviidakosta hakenut, t1etaa sen uskomattomat piiloutumiskyvyt. Lentopyrähdysten joihin palosirkalla vielä yhdistyy voimakas rätinä paljastamat värit liittyvät lisääntymiskäyttäytymiseen , paikallaan olevan hyönteisen suojaväritys on miltei täydellinen. Meillä vastaavaa ei ole todettu, mutta kotimaiset lajit tuntuvat ainakin olevat "tietoisia" omasta vär1tyksestään. hankaamalla. NIITTYHEINÄSIRKKA NUIJAHEINÄSIRKKA NURMIHEINÄSIRKKA KETOHEINÄSIRKKA NIITTYHEPOKATTI RUSKEA TÖPÖKA TT! AHOHEINÄSIRKKA LEHTOHEPOKA TTI PENSASHEPOKA TT! KESÄ • • • • • • HEINÄ • •• • • •• • • • • • • • • • • • • • • • • ELO SYYS LOKA • • • • • 00 • • • • • • • 000 • • • • • • • • • • • • 00 • • • • • • • • Tänä vuonna kaikki heinäsirkkaja hepokauilajic ovac äänessä vielä syyskuun alussa. Vihollisen huomatessaan kaislahepokatti pyörähtää nopeasti istumakortensa taakse, vetäytyy kapeaksi ja kiertää kortta tarkasti vihollisen liikkeiden mukaan. Koska ne ovat suurikokoisia, niitä voi tarkkailla muutenkin kuin haavin ja myrkkypullon kanssa. Vaikka ihmiskorvalle kuulumattoman kaislahepokatin löytämiseksi saa tehdä töitä kerrakseen, ovat useimmat muut suorasiipiset varsinkin aikuisina sirittäjinä helppoja löytää ja tarkkailla. Vain okasirkat ovat tyystin äänettömiä ja niiltä puuttuvat myös kuuloelimet. Kaislahepokatti on suojautumisen mescari. Voimakkaasti taantuneen palosirkan takasiivet ovat kirkkaan punaiset ja vieläkin harvinaisemman sinisiipisirkan takasiivet nimensä mukaisesti heleän siniset. Heinäsirkkojen lajinsisäinen värivahtelu on voimakasta. Laulu voi jatkua heikentyneenä vielä myöhemmin (avopalloc) joidenkin lajien viulu vaikenee vasca ensipakkasiin
Se on kymmenen kertaa suurempi kuin Rhonen kuuluisa suisto Camar30 gue ja yli tuhat kertaa suurempi kuin kotoinen Siikalahtemme! Pohjoinen haara (Bratul Chilia), joka virtaa pitkin Romanian ja Neuvostoliiton rajaa, on vesimäärältään suurin . Ilman karttaa ja kompassia outo saattaa eksyä päiväkausiksi tähän ylenpalttisen rehevään kanavasokkeloon. Gheorghe) haara ovat suunnilleen yhtä suuret. Kasvillisuuden valta on kuitenkin tukahduttava. Vuodesta I 830 uoma on pidentynyt jo kuusi kilometriä. Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Tonava ruokkii kosteikkoparatiisin Tulva luo elämää nkiloisia . Keskimmäinen (Br. Päähaarojen välissä laajat järviruokokasvustot ja muu vesikasvillisuus levittäytyvät tiheäksi viidakoksi, jota erikokoiset kanavat halkovat verisuoniston tavoin. Se kuljettaa yli puolet tämän Euroopan toiseksi pisimmän joen vesimassoista. Sf. Satakunta kilometriä ennen merta joki jakaantuu kolmeksi haaraksi, joiden väliin jää suunnaton, tuhansien neliökilometrien kosteikkolabyrintti. pesu su,st ös toista lajia, kiharapelikaania, Tonavan lähes kolmetuhatkilometrinen taival Schwarzwaldin vuoristosta Euroopan halki Mustallemerelle päättyy Romanian ja Neuvostoliiton rannikolle. vsk .. Suurimmaksi osaksi se on Romanian alueella. Tonavan suisto on Volgan suiston ohella maanosamme merkittävin kosteikko. Avointa vettä on kanavien ohella lukuisissa matalissa, usein melko suurissakin järvissä. Pienimpiä pääsee kulkemaan vain vaivoin soutuveneellä tai ruuhella lykkimällä, mutta erilaisten moottorialustenkin mentäviä väyliä on määrättömästi . Järviruovikot, jotka yltävät paikoin viidenkuuden metrin korkeuteen, verhoavat noin 70-80 prosenttia suistosta. Liikenteellisesti merkittävin on Sulina, joka on ruopattu suurten valtamerilaivojenkin kuljettavaksi. Tonavan työ on yhä kesken Suisto on syntynyt tuhansien vuosien kuluessa vesimassojen kuljettaessa ja kasatessa lietettä. RuokotisuoM EN L UONTO 5/ 87 46 . Suiston laajetessa merelle pitenee esimerkiksi pohjoinen haara noin 40 metriä vuodessa. Sulina) ja eteläinen (Br. Työ on yhä kesken
. On aamuisen tyyntä, aurinko lämmittää mukavasti. Kuivaa maata o n niuk asti, muuta mien matalien saarten ohella vain joidenkin kanavien penkereil lä. vsk. Sulina ja e1eläinen Br. ~ ' . Sankka vesikasvillisuus peirrää suisron. Niitä reunustavat usein kauniisti hohtavat hopeapajutiheiköt, ja niiden vesi on hämmästyttävän kirkasta . Ja aivan äsken viiletti editsemme säihkyvänsininen, läpitunkevan kimakasti ääntelevä kuningaskalastaja. Souwvene sopii luonnon havainnoin1iin parhairen. Paikallinen tapa näyttää olevan heittää kaikki tarpeeton veteen. Kesäk uun ensimmäisellä viikolla tulva ei ollut vielä kokonaan laskenut. Ka hdesti vuodessa voimakkaasti huuhteleva tulva on erottamaton osa suiston elämää. Saare1 on m erki11y keiraisella. heikköjen välissä ja seassa kasvaa muita kosteikkoja vesikasveja, kuten sahalehtiä, palpakoita, ulpukoita, lumpeita, vi toja, vesipähkinöitä, osmankäämejä, saroja, kurjenmiekkoja ja pajuja. Nekin ovat tulva-aikoina keväin syksyin osaksi veden vall assa. Tiheiköstä hypähtää kuuppasiivilleen ties . Kuivuneessa latvuksessa rääkyy sininärhi, kauempaa kuuluu kuhankeittäjän huilu. Huolimatta monia päiviä kestäneestä poudasta, hopeapajut "itkivät" lehvistöllään erikoisesti tavan takaa suuria pisaroita. Rääkkähaikara jököttää hievahtamattomana saalistusasennossaan vedenrajassa. Luonnonystävän kohtuuttoman makeaa unta keskellä pimeintä kaamosta. Sf. Pääkanavien vesi on Iikaisensameata, ja niissä seilaa öljyä ja kaiken näköistä jätettä ja törkyä. Soutuveneemme lipuu hopeapajutiheikköjen ja kurjenmiekkojen reunustamaa kirkasvetistä kanavaa pitkin. Gheorghe. Nopeimman kyydin antaa ka ntosiipialus. SUOM E LUONTO 5/ 87 46. Onneksi ihmiset ja liikenne ovat keskittyneet enimmäkseen pääväylille, jolloin muu osa säilyy puhtaana. Suuret, hiekkasärkille synt yneet saaret ovat vastakohta kosteikon vetisyydelle. Venonen vesille Viehättävät pikkukanavat ovat kuin viidakkojokia. Suisrossa Tonava jakauruu kolmeksi päähaaraksi: Pohjoinen on Brarul Chilia, keskimmäinen Br. Lähes ainut tapa liikkua suistossa ovat soutuveneet ja erilaiset moottorialukset. Mikä parasta, suistossa voi kokea yhtä haltioittavan tunteen kuin Venetsiassa: ei ainuttakaan autoa! Pelikaaneja, haikaroita, merimetsoja, säihkylintuja ! Kosteikkojen lintuja Tonavan suistoon on ahtautunut sekä yksilöettä lajimäärältään enemmän kuin minnekään muualle Eurooppaan, Volgan suistaa ehkä lukuunottamatta. Vapaara vellä on vain kanavissa ja järvissä. Veden väristä voi helposti päätellä , milloin ollaan saapumassa valtakanaville. miten mones yöhaikara. Tämä nähtävästi johtuu runsaasta haihduttamisesta. Br. Oman soutajan palkkaaminen ei ole kallista. Lukuisar järver ja kasvillisuudessa ris1eilevä riheä kanavaverkosro rekevär suisrosra rodellisen sokkelon . Luonnonystävälle sopii parhaiten soutuvene: sen vauhti on riittävän rauhallinen eikä moottorin pärinä häiritse luon_nonäänien kuuntelemista. Katselta31. Moottorialukset ,oivat ottaa hinaukseen useitakin soutuveneitä; ryhmällämme oli koko ajan käytössä useita soutuveneitä soutajineen. Esimerkiksi Caraormanin (musta metsä) saarella kasvaa komeita tammimetsiä, ja siellä on myös kuivaa nummija dyynikasvillisuutta. Eihän toki, olemme lt10tll'lon~u9jeluliiton ke~å1misella ·matk Ua onav.an smstd!iii Romaniassa
Caraormanin kylässä laskimme yhdeltä seisomalta viisi asuttua pesää. Mutta se SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Säihkylinnut saavat jokaisen lintuharrastajan veren kuumenemaan. Merimetsojen ja kääpiömerimetsojen aurat halkovat ilmaa jatkuvasti matkallaan kala-apajille ja takaisin. Myös merihanhet ja kyhmyjoutsenet asustavat suistossa. Erityisesti jälkimmäisen pesiin mielellään muniva käki on huomiotaherättävän yleinen. Suiston yllä häilyy uhka vaa on niin paljon, että niskaa pakottaa ja silmiä väsyttää. Niitä näkee siellä täällä uimassa pienissä ryhmissä tai lentämässä raskain siiveniskuin ruovikoiden yläpuolella. Harmaa-, rusko-, yö-, silkkija rääkkähaikarat ovat yleisimpiä, mutta myös pikku-, jalo-, kapustaja kaulushaikaroita osuu näkökenttään ilahduttavan usein. Tonavan suisto on Euroopassa ainoita paikkoja, missä tätä mustanruskeata, läheltä hyvässä valaistuksessa kauniin metallinhohtoista lintua voi tava32 ta. Kylissä pesivät kattohaikarat. Pelikaanien pesimäkolonioihin on pääsy ankarast i kielletty, mutta se ei estä pelikaanien ihailua. Kerttuja, sieppoja, satakieliä, kuhankeittäjiä ja muita pikkulintuja on myös paljon. Kuningaskalastajat pesivät koloissaan törmillä ja silloin tälloin myös pesän asukas viilettää pitkin veden pintaa kuin suuri jalokivi. Haikaroiden määrä on hämmästyttävä, parhaimmillaan voi olla näkösällä viisi-kuusikin lajia. Yleisin tiira on valkoposkitiira, joka pesii suurina yhdyskuntina. Ruovikoiden yllä liitelevät ruskosuohaukat ja nuolihaukat kiitävät hyönteisjahdissa kaikkialla. Tiirat parveilevat kalaja hyönteisjahdissa kasvillisuutta ja vettä viistäen. Uikkuja, sorsia ja sotkia on paljon, meillä satunnaisesti vierailevat harmaasorsa ja ruskosotka ovat yleisimmästä päästä . Harjalintuja näkee usein liihottamassa perhosmaisen kevyesti ja pesintäaikaan kuulee myös koiraan erikoista kumeaa soidinkutsua. Sininärhi, joka muualla on kovasti vähentynyt, on suistoss(l aivan yleinen. Öinen mölykonsertti Soidinaikana sammakoiden olemassaolon kuulee jo päivällä, mutta hämärän tullessa niiden konsertti voimistuu pauhaavaksi kakofoniaksi, kun koko suiston sammakkokoiraat yltyvät lähettämään lemmenviestejään pullistuvin poskipussein. Caraormanin saarella pieni parvi mehiläissyöjiä lennähti kuin tilauksesta ihasteltavaksemme läheiseen puuhun. Joskus näyttäytyy myös merikotka, joita suistossa pesii muutamia pareja. vsk.. Erityisen juhlavaa katseltavaa on, kun nämä lintumaailman jumbojetit, kymmenkiloiset kalansyöjät, kaartelevat nousevissa ilmavirtauksissa. Myös mustaiibiksiä asustaa runsaasti. Kun oppi tuntemaan tämän korean linnun äänen, saattoi havaita niitä korkealla taivaalla pyytämässä hyönteisiä pääskysten lailla. Lähelle ,sataa lintulajia pääsee viikossa kohtalaisen vaivatta. Suurimmissa parvissa voi olla jopa parisataa lintua. Mustatiira on myös hyvin tavallinen, kotoinen kalatiiramme hieman vähälukuisempi . Suistossa elää kymmenkunta sammakkolajia, joten niiden kaikkien ääntelyn erottaminen toisistaan vaatii asiantuntemusta. Suistossa voi nähdä kaikki neljä eurooppalaista lajia. Sudenkorennoilla ja muilla hyönteisillä elävä nuolihaukka on ylivoimaisesti runsain petolintu. Kuoron kuuluvin on mölysammakko, kovaääninen käkättäjä. Kauniimpaa kuultavaa ovat kellosammakon hillityt, haikeat kumahdukset. Suiston epävirallinen nimikkolintu on pelikaani, joita pesii ehkä parisen tuhatta paria. Linnuston runsaus johtuu suiston suuresta tuottokyvystä: pakahduttavan rehevän kasvillisuuden lisäksi suisto elättää myriadeittain hyönteisiä, sammakoita ja kaloja. Tonavan suisto, kuten kosteikot yleensäkin, on kaikkea muuta kuin joutomaata. Hopeapajumetsien tyyppilintu on sinitiainen, ruovikoiden taas roteva, karheaääninen rastaskerttunen
Kanavien varsi/la kasvavissa hopeapajukoissa pesivät mm. Nauhamaisuus selittyy sillä, että kuivaa maata on usein vain kapea kaistale kanavan penkoilla. Pääväylillä sivussa voi kohdata kalastajan yksinäisen ruokoasumuksen, jonka edustalla on pienenpieni viljelytilkku. Tuloksena on somia, kiharakarvaisia pikkupossuja. Jos matkailu ohjataan oikein, siitä tuskin on juuri m.inkäänlaista haittaa luonnolle. Nämä kiharakarvaiset, iloiset pikkupossut ovat seurausta vi/lisikakarjun ja kotiemakon salaisesta tapaamisesta. Puolet Romanian kalansaaliista nostetaan suistosta. Maanviljelys rajoittuu kyläläisten pieniin viljelyksiin, koska sopivaa maata on niukasti. D 33. Öljyäkin etsitään, mutta toistaiseksi onneksi tuloksetta. ei estä nauttimasta korviahuumaavan kiehtovasta konsertista. Paikallisia kalastajia matka/la apaji/leen. Toisaalta suiston säilymistä auttaa sen suuri kalataloudellinen arvo ja lisääntyvä matkailu, joka jo nyt on varsin merkittävä elinkeino alueella. Suomessa harvinainen toutain elää täällä runsaana. Myös mölysammakoita ja syötäviä sammakoita pyydystetään runsaasti Länsi-Eurooppaan vietäviksi . Monet lajit ovat tuttuja meillekin, kuten ahven, hauki, särki, säyne, lahna ja ruutana. Kuivatushanke on luultavasti enemmän hallituksen kuumehoureista toiveunta kuin välitön uhka. Kalastus on paikalliselle väestölle tärkein elinkeino. vsk. Kotieläimiäkin kasvatetaan: lehmiä, hevosia, kanoja, lampaita ja sikoja. suurimpia kanavia. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Ainakin rantakäärmeitä näkee yleisesti uiskentelemassa sirosti siellä täällä vedessä. Myös mehiläisiä hoidetaan. Päinvastoin matkailu voi olla se tekijä, joka lopulta takaa suiston säilymisen rikkaana kosteikkoparatiisina. Suistossa elää myös monikymmenkiloiseksi ja usean metrin pituiseksi kasvava monni, joka on samoin suosittu saalis. Suunnitelmien nykytilasta ei ole tietoa. Kalastus tärkein elinkeino Suistossa uiskentelee useita kymmeniä kalalajeja, ja kalantuotanto on mahtava. Asutusta suistossa ei ole kovin paljon. Suistossa elää myös villisikoja, ja välistä käy niin, että villisikakarju pistäytyy luovuttamassa geenejään kotiemakolle. Romanian hallitus on pitkään suunnitellut suiston kuivattamista maissipelloksi ja muihin viljelytarkoituksiin. Valtavia ruovikoita leikataan paitsi asumusten kateaineeksi, myös paperin raaka-aineeksi. Kalastus hoidetaan osuuskunnittain ja sitä säädellään tarkoin. Tavoitelluimpia saaliita ovat eri sampilajit, jotka nousevat kudulle Tonavaan. Suistossa elää myös liskoja, käärmeitä ja kilpikonnia. Mustanmeren alueen erikoisuuksia ovat tonavansilli, tonavansärki ja tonavansalakka. Kuitenkin vain viitisen prosenttia on luonnonsuojelualuetta. Kuivatusurakka olisi niin vaikea ja kallis, etteivät köyhän Romanian teit siihen toivottavasti koskaan riitä. Ruoko leikataan talvella, kuljetetaan keräilyasemille, Joissa se silputaan, paalataan ja viedään tehtaalle. Pieniä kyliä on siellä täällä, ja usein ne seurailevat nauhamaisina Pienet kylät seurailevat usein nauhamaisina kanavia. Monilla lajeilla on kaupallista arvoa. Kuivataanko suisto. haikarat ja monet varpuslinnut. Suiston tulevaisuus ei ole turvattu. Suisto on edelleen suurimmaksi osaksi luonnontilassa. Öljyn löytyminen olisi suuri onnettomuus suiston luonnolle
Maan kemianteollisuus onkin edelläkävijä vaihtoehtojen etsimisessä CFC-aineille, ja myös valtiovalta on rahoittanut näitä pyrkimyksiä. Neuvostoliitto on tukenut edistyksellisiä toimenpiteitä. Lähellä maanpintaa otsoni vahingoittaa puita ja viljelyksiä, jos sitä on liikaa. Otsonin hävittämisen lisäksi CFC-aineiden pelätään aiheuttavan hiilidioksidin tapaan alailmakehässä kasvihuoneilmiötä, jonka seurauksena maapallon lämpötila kohoaisi. Kätevät mutta vaaralliset CFC:t Otsonikatoon syypäänä on usein puhuttu freoneista, mutta virallinen nimitys aineryhmälle on kloorifluorihiilivedyt eli lyhyesti CFCaineet. Osa CFCaineista pääsee ilmaan tuotantovaiheessa, osa myöhemmin, kun niitä sisältävät tuotteet hajoavat, ruostuvat rikki tai palavat. Yhdysvallat pyrkii 1015 vuodessa rajoittamaan jopa 95 prosentilla suurinta osaa CFC-aineista. Ilmakehän yläosassa otsoni siis suojaa elämää. Freon on näiden aineiden ensimmäisen kaupallisen tuottajan antama nimitys. Vuonna 1985 solmittiin pohjoismaiden aloitteesta Wienissä kansainvälinen yleissopimus otsonikehän suojelemisesta. vsk.. Etelämantereen yllä havaittiin viime vuoden elo-lokakuussa hyvin nopea ja voimakas otsonikato: kuudessa viikossa otsonin määrä väheni 90 promaan laskemat kloorifluorihiilivedyt. Napa-alueiden, enty1sesti Etelämantereen, yläpuolella on havaittu sikäläisen kevään aikana jopa useiden kymmenien prosenttien häviämiä. Katoa on selitetty auringonpilkuilla, ilmakehän virtauksilla, tulivuortenpurkauksilla ja kemikaalipäästöillä. llmavirtaukset tai muut luonnolliset tekijät vaikuttivat epätodennäköisiltä. 1970-1980-lu34 vuilla otsonitasapaino on selvästi muuttunut. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Kaliforniassa otsoni on vahingoittanut viljelykasveja jo 1950-luvulta lähtien. Stratosfäärin alaosa on suunnilleen sillä korkeudella, johon pitkän matkan suihkukoneet nousevat. Nopeimpia vähennyksiä ovat ajaneet Yhdysvallat, Pohjoismaat ja Kanada. Auli Kilpeläinen Taivaankansi ohenee Mitä tehdä otsonikadolle. metsille ja viljelykasveille. Maailmalla kehitellään kiireellä keinoja niiden käytön rajoittamiseksi, ja samalla alkaa selvitä sekin, mitä Suomessa voidaan tehdä. satovahinkoja jotkut muovit ja maalit rapistuvat. senttia ohuessa ilmakerroksessa 17-19 km korkeudella. Ilmakehän tutkiminen kymmenien kilometrien korkeudessa on vaikeaa, eikä mikään teoria ole vielä saanut ehdotonta varmistusta. Uusissa mittauksissa on myös löydetty ylhäältä odottamattoman paljon klooridioksidia, mikä viittaa siihen että otsonin happi on sitoutunut tähän yhdisteeseen. Ilmakehän alaosan kohonneita otsonipitoisuuksia pidetään yleisesti yhtenä syynä Keski-Euroopan laajoihin metsäkuolemiin. Euroopan yhteisön maat ja Japani ovat olleet muita hitaampia taipumaan CFCtuotteiden käytön rajoituksiin. Oman ongelmansa muoEliötä vaaralliselta ultraviolettisäteilyltä suojaava otsonikilpi sijaitsee suurimmaksi osaksi stratosfäärissä noin /0-50 kilometrin korkeudessa maanpinnasta. Sen pohjalta on sittemmin neuvoteltu tiiviisti, ja tavoitteena on tänä vuonna allekirjoittaa eri llinen pöytäkirja CFCaineiden käytön rajoittamisesta. Otsonia syntyy alailmakehässä ennen kaikkea autojen pakokaasuissaan syytämien typenoksidien ja hiilivetyjen reagoidessa voimakkaassa auringonvalossa. Kokonaisuudessaan otsonin vähenemä ilmakehässä on ehkä prosentin kymmenysten luokkaa, ja ensi vuosituhannen alussa sen ennustetaan nousevan muutamaan, korkeintaan 10 prosenttiin. Tällaisellakin muutoksella voi olla suuria ekologisia ja terveydellisiä vaikutuksia. Otsonikehä suojaa maapallon elämää ultraviolettisäteilyltä, ja otsonin vähenemisen yläilmoissa pelätään aiheuttavan monenlaista haittaa: ilmakehän lämpötilaja-kauma muuttuu, seurauksena mahdollisia ilmastomuutoksia ihosyövän riski kasvaa ja ihmiskehon puolustusjärjestelmät heikentyvät veden eloyhteisöt kärsivät (pintaplankton kuolee jne.) eliöt kärsivät, seurauksena mm. Ajallisesti ja alueellisesti otsonikato on ollut vielä suurempaa. CFC-aineita käytetään suotuisten kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi nykyisin monissa eri teollisuusprosesseissa. Sen mukaan ihmisen tuottamat kloorifluorihiilivedyt ajautuvat ilmakehässä hiljalleen ylöspäin ja kasaantuvat stratosfääriin, jossa ne hajoavat ja sitovat itseensä happiatomeja ja hävittävät näin otsonia. Asiaa puidaan Montrealissa syyskuun puolivälissä. Tähän mennessä käytettyjen CFC-määrien vaikutuksen arvioidaan olevan suurimmillaan vasta vuoden 2020 paikkeilla. Viimeisimmät otsonitutkimukset vahvistavat edelleen kemiallisen teorian asemaa. Päästäänkö rajoituksiin. Ilmakehän yläosan otsonikerroksen ohenemiseen ei vielä voida täysin varmasti osoittaa pääsyyllistä, mutta uusimmat tulokset tukevat kemiallista teoriaa: otsonia håvittävät ihmisen ilStratosfäärin otsonikerroksen ohenemista pidetään nykyisin yhtenä vakavimmista maailmanlaajuisista ympäristöongelmista. Kemiallinen teoria vahvoilla Selvästi on kuitenkin menty kemiallisen teorian suuntaan, joka esitettiin ensimmäisen kerran 1974. Lähellä maanpintaa liiallinen otsoni on kuitenkin haitallista mm. Otsonia esiintyy myös ilmakehän alaosassa, missä sitä syntyy moottoriliikenteen ja teollisuuden päästämien typenoksidien ja hiilivetyjen reagoidessa voimakkaassa auringonvalossa. Kadon syy oli ilmeisesti nopea ja paikallinen kemiallinen raktio, jota tuohon aikaan, Etelämantereen keväällä, vielä vauhditti ilmakehän nopea lämpeneminen ja jääkidepilvien haihtuminen. Suurimmat muutokset navoilla Otsonia eli kolmiatomisia happimolekyylejä muodostuu ja hajoaa ilmakehän yläosassa stratosfäärissä koko ajan
SUOM EN LUONTO 5/ 87 46. 35. vsk
Yhdiste trikloorifluorimetaani diklooridifluorimetaani triklooritrifluorimetaani diklooritetrafluorimetaani klooripentafluorietaani klooridifluorimetaani trikloorieteeni (metyylikloroformi) tetrakloorimetaani (hiilitetrakloridi) bromitrifluorimetaani bromiklooridifluorimetaani Laitteita parantamalla voidaan käyttää vähemmän tai vaarattomampia CFCaineita mitättömään lisähintaan esimerkiksi autojen ilmastoinnissa. Entä Suomessa. Suomen CFC-aineiden käytöstä saadaan lisätietoja loppuvuodesta, kun ympäristöministeriön kartoitus valmistuu. Ilmastointilaitteissa ja jääkaapeissa käytetty CFC12 voidaan vähäisellä kehittelyllä korvata haitattomammalla, nopeasti hajoavalla CFC-22:lla. Taivaankansi ohenee ... CFC-aineiden käytön täydellinen lopettaminen heti olisi turvallisinta, mutta kansainvälinen strategia toimii vain, jos sen hyväksyvät kaikki pääasialliset aineen tuottajat ja käyttäjät. Suomessa ei tuoteta CFC-aineita, mutta niitä käytetään 3 0003 500 tonnia vuodessa. Suihkeet ja eristemuovit ovat ilmeisesti täälläkin suurimmat käyttökohteet, joissa CFC-aineiden tilalle tulee etsiä uusia aineita. THE LIMJT: Strategies for Protecting the Ozone Layer Alnn~.MiU1•r /nfa~M . Sen mukaan CFC-aineiden käyttö Yhdysvalloissa ja maailmassa saata1s11n viidessä vuodessa pudotetuksi kolmanneksella, jos kiellettäisiin niitä sisältävät aerosolit, kierrätettäisiin vaarallisimpia CFC-aineita, vaihdettaisiin ne vähemmän haitallisiin tai otettaisiin tilalle kokonaan muita aineita. Lyhenne CFC-11 Haittakerroin 1.00 Käyttökohteita CFC-12 CFC-113 CFC-114 CFC-115 CFC-22 0.86 0.80 0.60 0.35 0.05 suihkeet, kylmälaitteet, eristemuovit, vaahtomuovit, liuottimet _,,_ liuottimet (puhdistusaineet, rasvanpoisto, elektroniikkateollisuus, pesulat...) _,,_ pakastuskoneistot jääkaapit, lämpöpumput 0.15 1.11 liuottimet halon-1301 halon-1211 10.00 CFC-aineiden valmistus, viljan kaasutus uudet palonsammuttimet, ilmailuja avaruuskäyttö 10.00 _,,_ Eräiden CFC-tuotteiden ja halonien käyttö ja haitallisuus otsonikerrokselle. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46: vsk.. Liitto ei hyväksy maan luonnonsuojeluviraston tavoitetta pysäyttää CFC-aineiden käyttö nykyiselle tasolle, vaan vaatii 85 prosentin vähennystä viidessä vuodessa ja käytön lopettamista 10 vuodessa. Etenkin rasvanpoistossa ja puhdistuksessa käytetyt CFC-aineet ovat kerättävissä talteen ja käytettävissä uudelleen. Haittakertoimesta käy ilmi, paljonko aineet toisiinsa verrattuina pystyvät tuhoamaan otsonia. Suomessa kielletäänkin todennäköisesti ensimmäiseksi CFC-aint:iden käyttö suihkeissa. Pelkät käyttörajoitukset ehkä vain hidastavat vaihtoehtojen kehittämistä. CFC-aineiden käyttö kasvaa Amerikkalaisen World Resources -tutkimuslaitoksen mukaan CFC-aineita käytetään nykyisin maailmassa suihkepulloihin noin 230 000 tonnia vuodessa, muovien vaahdotukseen saman verran, liuottimiin noin 180 000 tonnia ja ilmastointilaitteisiin noin THE SKY lS. Ilman sitä kemian teollisuus on haluton investoimaan kalliimpien, jo tunnettujen korvikkeiden tuotantoon. Ruotsissa kannatetaan verotuksellisia keinoja. World Resources -tutkimuslaitos on hiljattain julkaissut ohjelman CFC-aineiden käytön rajoittamiseksi (The Sky Is the Limit: Strategies for Protecting the Ozone Layer). .\lit1ll.-r Research Report #3 NOV(MBCR 1')1:1(, World Resourches -tutkimuslaitos on julkaissut ohjelman, jolla CFC-aineiden käyttöä vo1ta1S1m vähentää viidessä vuodessa kolmanneksella. dostavat tulevissa sopimuksissa kehitysmaat, joista ainakin Brasilia ja Intia ovat viime aikoina sijoittaneet CFC-aineiden tuotantoon. Huolimatta käyttökielloista suihkepulloissa (USA, Kanada, Ruotsi, Norja) CFC-aineiden käyttö kasvaa runsaat kolme prosenttia vuodessa. 36 111 000 tonnia. CFC-aineiden käytön lisääminen otsonitutkimusten yhä jatkuessa olisi sekä ympäristölle että talouselämälle vaarallista: mitä nopeammin käyttö lisääntyy, sitä pikaisempia toimia tarvitaan ja sitä suuremmat ovat niiden vaikutukset tuontantoon, raportissa varoitetaan. Ruotsin luonnonsuojeluliitto pitää maansa ympäristöpolitiikkaa CFC-aineiden suhteen täysin epäonnistuneena: rajoitusyrityksistä huolimatta päästöt ovat viime vuosina vain kasvaneet. Vaahtomuovien valmistuksessa voidaan suuri osa CFC-aineista suodattaa talteen. Aerosoleissa voidaan käyttää ponnekaasuina hiilivetyjä, eristeinä voidaan vaahtomuovien asemasta suosia lasi-, mineraalija selluvillaa, pakkauksissa pahvia jne. CFC-tuotteet voidaan korvata Raportissa luetellaan muun muassa seuraavat keinot CFC-aineiden vähentämiseksi: Keskeistä on CFC-aineiden verotus. Raportin kirjoittajien mukaan realistisempaa onkin aluksi laskea CFC-aineiden tuotantokattoa kolmanneksella ja korvata ne heti muilla aineilla ainakin aerosoleissa ja ruuan pakkauksissa
Näillä eväillä Sydneyn tienoiden merenrantamännyt kestivät hyvin meren suolapärskyntää. Näitä oli virrannut mereen kaupunkien jätevesissä. Syksyllä 1986 oli kyllä ollut hyvin voimakkaitakin syysmyrskyjä suolavettä metsään vihmomassa, mutta näin on tuolla avomeren äärellä olevalla rantakaistaleella toistuvasti joka syksy. On mielenkiintoisra nähdä, onko Itämeren tensidisaasteisuus sitä luokkaa, että vesihallitukseen ja Merentutkimuslaitokseen joudutaan insinöörien ja limnologien lisäksi palkkaamaan vielä metsäpatologikin . Havupuut olivat kuitenkin ehtineet hyvin talveentua en-· nen pakkasten tuloa ja ruskettumat jäivät tulematta mitä nyt vähän kataj issa ja marjakuusissa oli ylimääräistä ruskeutta. Syyksi tähän todettiin kenttätutkimusten ja kasvihuoneissa suoritettujen ruiskutuskokeiden avulla se, että meriveteen oli sekoittunut pesuainetensidejä. Hämmästyksen aiheena oli vain se, mfksi ruskettumistuhot olivat nyt niin poikkeuksellisen voimakkaat. Meidän maassamme tensidejä sisältäviä pesuaineita on aivan liian pitkään pidetty haitallisina lähinnä vain rehevöittävän fosforinsa vuoksi. Pakkasen uhreiksi joutuivat nyt vuorostaan pihamaiden eteläisperäiset lehtipuut vaahterat, jalavat, tammet ja omenapuut. Toivottavasti laitteistoa ryhdytään hyödyntämään tehokkaasti. Saattoi myös nähdä, miten kivenjärkäleiden katveessa roiskeilta välttyneet oksat olivat vihreitä. Suolainen merivesi oli siis ilmiselvänä syynä näiden bromarvilaismäntyjen ruskettumiseen. Kuitenkin tuo rantametsikkö on ollut tarkkailussani jo peräti 33 vuoden ajan. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Tensidisaasteet merenrantamäntyjen ruskettajina. Sitten nämäkin tuhoutuivat ja neulaskato levisi laajemmalti mäntyjen latvustossa. Siksi niiden tutkimista olisi syytä tehostaa huomattavasti·. Tensiditutkimusta tehostettava Suomessa ei meriveden tensidipitoisuuksia ole sanottavammin tutkittu . Tuossa männikössä on silloin tällöin esiintynyt myrskyissä metsään lentäneen suolavesisumun aiheuttamaa neulasten lievää ruskettumista, mutta ei milloinkaan sen suuruusluokan ruskettumista kuin nyt. Tensidivahvisteisen meriveden päästessä mäntyjen neulasiin alkoivat männyt kitua. Eivätkä syksyn 1986 myrskyt olleet sellaisia ennätysmyrskyjä, joille ei 33 vuoden havaintoaikana olisi löytynyt vertaa. Pakkasvaurioilla oli nyt uudenlainen ilme. Männyt sortuivat metsäkuolemaa muistuttavan neulasharsuuntumisen merkeissä. Tämän vuoksi ei niiden osuudesta Bromarvin mäntyruskettumiin voida sanoa mitään varmaa. Mäntyjen yläoksat sekä kivien takana suojassa olleet alaoksat säästyivät vaurioilta, samoin kuuset ja koivut . Suomalaisia keväällä 1985 hätkähdyttäneen havupuiden pakkasruskettumaepisodin odotettiin yleisesti toistuvan, kun talvi 1986-87 oli jälleen rapisuttanut pakkasennätyksiä. Samaan tapaan kuin tensidit auttavat vettä pääsemään likahiukkasten ja pestävän esineen pinnan väliin . Kärsivinä mäntylajeina ovat siellä pinja (Pinus pinea) ja rannikkomänty (Pinus pinastris). Ruskettumat olivat rajoittuneet puiden merenpuoleiseen osaan, eikä ruskeus yltänyt kuin 6-7 metrin korkeuteen . Kun nyt ilmenneitä ruskettumistuhoja tarkasteli lähemmin, saattoi meren suolapärskeiden osuuden nähdä selvästi. Havupuita keväällä 1987 luonnehtineen yleisen vihreyden keskellä törmäsin yllätyksekseni huhtikuussa voimakkaasti ruskettuneeseen merenSUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Kuitenkin tensideillä on vaikutuksia hyvin moniin fysiologisesti haitallisiin tapahtumiin esimerkiksi monien myrkkyjen imeytymistehoon. Sitten kestokyky kuitenkin petti ja suolaa alkoi imeytyä haitallisina määrinä niiden neulasiin . Kirjoittaja otaksuu, että merivedessä olevat tensidisaasteet ovat altistaneet rantamännyt suolavaurioille Bromarvissa Länsi-Uudellamaalla. Sitävastoin on syytä todeta, että Bromarvin saaristoon kohdistui kesällä 1986 öljyvahinko (vuoto Hangon dynamiittitehtaalla) . Pesuaineet ja suola haitallinen yhdistelmä Ruskettunutta rantametsää tarkastellessani nousi mieleen hiljattain julkaistu australialainen tutkimus Sydneyn tienoilla kasvavien merenrantamäntyjen (Araucaria heterophylla) ruskettumisesta. Ja nuo pesunesteiden tehoaineet olivat muuttaneet meriveden ominaisuudet sellaisiksi, että merivesi pääsi tunkeutumaan männynneulasiin niiden suojarakenteiden läpi . Niiden neulasissa on paksu vettä hylkivä pinta ja ilmaraoissa vahaeritteistä muodostuneet suojustupsut. Oikeastaan rantamäntyjen suolakuolema havaittiin Italiassa Tyrrhenan meren rannoilla kasvavissa männyissä jo hieman varhemmin kuin Australiassa. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa Lapuccin havaitsemien vaurioiden on todettu voimakkaasti syventyneen. Antonio Gramscin talvisen öljyvahingon luoman tilanteen tutkimiseksi vesihallitus onkin saamassa tensidien tutkimiseen soveltuvaa laitteistoa. vsk. Siellä asiaan kiinnitti huomion P .L. rantamännikköön Bromarvin Wättlaxissa. Nuo Araucaria-männyt ovat sopeutuneet hyvin kestämään valtameren vahvasuolaisia pärskeitä. Ensin ne menettivät merenpuoleisten oksiensa neulaset ja yrittivät toipua hätäkasvaimia muodostaen. Sen jälkiä pestiin rantakallioista ja kivistä erilaisilla pesuainei.lla, joita varmasti ajelehti runsaasti tuon alueen vesillä vielä syysmyrskyjen alettua. On siis varsin mahdollista, että mäntyjen ruskettumiset Bromarvin saaristossa ovat öljyntorjuntatensidien aiheuttamia. Lapucci jo 1968. Pekka Nuorteva Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori 37
On nimittä in suuri ha rhaluulo , että "kaikki olisi jo löytynyt". Mutta minkää nsorttisesta "perisynnistä" ei tämän kehityk sen syitä kan nata etsi ä . Kyllä ka ikkea elollista voi kunnioittaa puhtaasti ihmisen lähtökohdistakin. " Ekologinen tasapaino kin" on ihmisen mittapuu , ei luo nnon. Tarpeellista olisi myös antaa luo nnossa liikkuville ohjeita esihistoriallisten koht eiden havai nnoimisesta . Myös maanviljelijöissä on SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Luonnonsuoj elun j a arkeologian yhdistäviä tek ijöitä ei näe liiem mälti korostettavan, vaikka nykyistä suuremma lla esihistoriallisella sivistyksellä varustautunut luonnonsuojelu väki voisi antaa kenttätutkimuk selle paljon apua ja siinä ohessa tehdä tehokasta luonnonsuojelut yötä, onhan muinaismuistola ki usei n myös ap u luonnonarvojen turvaamisessa. (6) Joku ottaa todesta väitteet ihmisestä " luomakunnan kruununa" , toiselle ihminen on korkeintaan ameebaan rinnastuva ilmiö luonnon ikuisessa kierrossa. Todella rohkeaa mennä yleistämään kaikki maan viljelijät kaivonmyrk yttäjiksi. Pyyntikulttuurien väestömäärä oli pieni eikä elintapa antanut mahdollisuutt a ryöst ää enemmän kuin luo nto tuotti. Ainakaan mitään loogiselta tuntuvaa syytä niiden puuttumiseen ei ole löydett y. Ol isi todella mielenkiintoista nähdä va ikkapa kartta ta i luettelo molemmilla tavoin arvokkaista kohteista. " Henkisen prinsiipin " tutkiminen tieteen ja taiteen avulla on minusta paitsi mahdollista, myös luonnollista ajattelevalle ihmiselle. Yhdestä ka hvasta kääntämällä asiat eivät muutu, oli kahva n nimi "Jumala", " Gaia " tai " Linkola" . 1983) Heikki Poroila esi historiallisestikin orientoitunut luonnonsuojelija Jo riittää Maa nviljelij öitten parjaus on Suomessa niin yleistä ja yhtä läistä, ett ei tiedä, tokkopa isompi a riko llisia onkaan kuin me maatal o ust uottaj at. Heikki Poroila Esihistoria ja suojelualueet Tapio Lindholmin ja Harri Yasanderin mielenkiintoinen artikkeli " Ka rj a lan ta lo us nojaa metsää n " (SL 3/ 87) antoi aihetta muutamiin ajatuksiin luonno nsuojelun ja ark eologian yht ymä kohdista . Ihminen ja luonto kommentteja Hannu Hyvöselle Suomen Luonnossa 2/ 87 Hannu H yvönen esitteli näkemyksiään ihmise n ja luonnon suhteesta. (5) " Ja ko uskontoon ja tieteeseen" on näennäistä . Suurimman osan viimeisen jääkauden jälkeisestä ajasta ihminen on täällä sopeutunut luonnonolosu hteisiin niitä juurikaan muuttamatta. Kerrottuaan Uikujoen ja Äänisen kalliopiirrosten arkeologisesta suojelusta kirjoittajat toteavat, että "Suomestahan kalliopiirroksia ei o le juuri löydetty." Itse asiassa niitä ei tunneta ensimmäistäkään, vaikka etsitty on kovasti. Kiint oisia asioita olisi yllin kyllin. Jokaiseen ongelmaamme on löydettävissä ko nkreetti set syyt. Ounasjoen Marraskosken partaalla niitä ehkä oli, mutta perkaustöiden yhteydessä ne rajäytettiin tutkimuksen ulottumattomiin. Ihmisen toimint a uhkaa lopettaa paitsi oman lajin , myös muut elä mänmuodot tält ä planeetalta. Eikä ihminen fi loso foi muuten kuin yks ilönä, turha on odottaa laji lta kovin syvällistä asioiden pohdintaa. Kaik en minkä teemm e, teemme ihmisen itsensä, ei " luonnon " tai " Luonnon " tak ia . Todellinen muutos luo nnossa käynni styi vasta maatalouden myötä noin 4 000 vuotta sitten. Ajattelevalle ihmiselle jolla isia sentään maailmassa lienee paljonkin 38 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA lienee selvää, ettei ihminen ole luonnonjärjestelmässä erityisasemassa. Ei siis ihme jos väli t kiri styvät, luonnonsuojelijat vastaan maa nvi ljelijät. Mutta, täytyy sanoa, että järk ytyi n melkoisest i, kun lu in tässä lehdessä olleen Juhani Syrjä n vuodatuk sen (SL 4/ 87). Merkitt äviä uu sia löytöjä teh dään joka vuosi, ja hyv in usei n asia lla ovat o lleet muut kuin amm at ti ark eologit. Mikään uskonto ei tyydytä syvällisiä ajatuksellisia tarpeita , korkeintaan ne antavat alistumaan halajavalle sopivan kehyskertomuksen . Eikö siis o lisi syytä ravita myös Suomen Luonno n lukijoita jutulla, joka kertoi si arkeologisista tutkimustulok sista luonnonsuoj elun nä kökulmasta. (3) Tietoi suuden ja tahdo n, " henkisen prinsiipin " näk eminen ihmisen aivojen ulkopuolisessa luonnossa on minusta viehättävä, mutta toistaise ksi aika heiveröisesti todennettu ajatus. Luonnonolosuhteiden ja arkeologisten löydösten samanka ltaisuus tukevat toiveita. Merkillistä kyllä, kalliopiirroksia siis kiveen uurrettuja, ei maa lattuja löytyy taas Suomen länsipuolelta eli Ruotsista ja Norjasta. (4) Ihmislajin sam astaminen tiett yjen ihmisryhmien käsityksi in ja tekoihin on kohtuutonta. Mutta riippumatta siitä, tunteeko olevansa "piste elämän verkostossa" tai jotain muuta, ihminen voi pohdiskella olemustaan kaikille yhteisten lainalaisuuksien maa ilmassa. vsk. Jos ihminen ja hänen tuntemansa luonto häviä vät, mik ään tai kukaan ei jää sitä suremaan. Ne poistamalla vo idaan vaikuttaa m yös o ngelmiin. Olen hämmästyn yt ennenkaikkea siitä, et tä näin arvovaltainen luontolehtikin suo nä in yksisilmäisen ja yleistävä n kannanoton sivuilleen. Piirrosten sijasta on sen sijaan löytynyt kymmeniä kalliomaalauksia eri puolilta Suomea Hvitträskistä Suomussalmen Yärikalliolle. Jo nyt tiedämme paljon sii tä, kuinka täällä asuneet ovat hyödyntäneet ves1re!lteJa ja luontaisia polkureittejä , mitä eliö lajeja on pyydetty vesistä ja metsistä mit ä moninaisimmin vä linein, mitä kivilajej a on käytett y työk alujen valmistamisessa, mitä saviseoksia valmistettu keraamisiksi raaka-aineiksi jne. Ei laji tuhonnut intiaanikulttuureita tai nyt sademetsiä, kyllä syyllisyys o n paljon konkreettisemmin todellisissa valtarakenteissa ja täsmällisissä ihmisryhmien pyrkim yksissä. Mitä asioita voimme näin hoitaa. J oka muuta uskoo, pettää itseää n . Tehokkuuteen tähtäävä teollisuusyhteiskunta uhkaa yhtä aikaa luonnonympäristöä ja siihen kätkeytyviä esihistoriallisia arvoja. Seuraavassa muutamia kommenttej a: (1) Ihminen on aina ollut ristiriidassa muun elollisen " luomak unnan " kanssa, koska vain ihmisellä on kyky muuttaa ympäristöä harkiten edukseen muiden lajien kustannuksella. Vaikk a valtaosa ar keologisesta työstä voi tapa htua vain asiantuntemuksen pohjalta, on harrastajilla Suomessa aina ollut suuri merkit ys. Luonnossa paljon liikkuvilla on parhaat mahdollisuudet tehdä löytöjä, jos on edes perusti edot Suomen esihistoriasta . Todellisuus on muutenkin aivan ta rpeeksi monimutkainen ihmisparalle. • .. Lopuksi tärkei mmät lukuvihjeet as iasta kiinnostuneille: Autio, Eero: Ka rj a lan kallio piirrokset (Otava 198 1) Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa (Otava, 3.p. (7) Yiisasteluistamme huolimatta ongelmat ovat olemassa. Arkeologinen tutkimus antaa myös viitteitä siitä, miten ihminen on aikaisemmin mieltänyt suhteensa luon toon. Muuten o len sitä mieltä, että luonnonmystiikkaa tulisi a nnostella erittäin säästeliäästi. Niinpä muuta mia näkökohti a. Onko se kenties lehdenkin kanta. Nykyihmisen ja luonnon ristiriidassa on uutta lähinnä ihmisen kyky globaaleihin katastrofeihin, kiitos teknisen kehit yksen! (2) Lajina ihminen ei maapallon elämää uhkaa, kyllä tuhoisaan kehit ykseen löytyy syitä paljon konkreettisemmalla tasolla eli ta loudellisista ja poliittisista pyrkimyksistä . Tutkijat pitävätkin todennäköisenä, että piirroksia voi löytyä ajan myötä myös meiltä . (8) Luonto ei piittaa siitä , mitä ihmiselle tai maapa llolle tapahtuu. Monet käytännön kamppailut ovat konkreettisesti yhteisiä, tuoreena esimerkkinä Rapo lan laajaa muinaismuistoa luetta ja Yanajaveden luontoa uhkaava moottoritiehanke. Esihistoriamme tutkimus paljastaa ihmisen ja luonnon suhteesta puolia, jo ihin puhdas luo nnontiede ei ulotu. -1 j
Meillek in o n säädett y lait ja paragrafit joiden mukaan mekin elämme, ja tuotamme maai lm an pu ht aimmak si tut kittua ruokaa, joka lienee maitta nut myös kirjailija Syrjä lle syötäväksi. Ilmoittautuminen: Tiedekauppa, Päivi Piispa p. 10. Sen as ia n selvittäminen nä ille naapurin aida n takaa katseleville uu smaallepaken ijoille tuskin on tulok sellista. Asia o n mon imuotoinen ja ennenkaikkea maatalouspoliittinen . (90) 642 881. vsk . It se olen o llut 24 vuot ta lypsykarjatil a n emä nt ä nä , hehtaareita tosin alle 30, mutta nautoja sitten joinakin a ikoina li ki 50, lypsylehmiä nii stä alle 30. ölj yonnettomuuk sien historiaa , öljyn kuljetuksia, öljyn vaikutuk sia veden laatuun, pohjaeläimiin, kalastoon ja kalastuk seen sekä pitkäaikaisvaikutuksia rantavyöhykkeessä, öljyntorjuntamenetelmiä, öljyvahinkojen torjuntaa koskevaa lainsäädä ntöä ja torjuntatoimien organisointia. 10. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA itse kukin voi jatkaa listaa. 10. Kurssi o n ideoiva ja innostava. 90/ 654 070 Mannerheimintie Se, 00 150 Helsinki 1. Kysyn : eikös me jo nykyisell ä energia lla saada perunamme kyps iksi , vaatteemme puhta iksi ja runsaasti paljon muut a. UHANALAISTEN LAJIEN SUOJELUSTA Suomen luonnonsuojeluliitto ja OK-opintokeskus järjestävät Uhanalaisten lajien suojelu -kurssin 10.11. Oul ussa . Joku viisas o n joskus sa nonut , ett ei mikään a nn a ihmiselle niin suurt a varmuutta kuin tietä mä tt ömyys, ja se näyttää pitävän paikkansa. Järjestäjät: Kansan Sivistystyön Liitto, Tiedekauppa ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri. Lisätietoja: Päivi Piispa 90/ 654070 tai Ilpo Kuronen 90/ 64288 1. Kurssilla opitaan , mitä ongelmajätteet ovat, miksi ne ovat ongelma, missä ongelmajätteitä syntyy, millainen on alan lainsäädäntö, keille viranomaisille ongelmajätteet kuuluvat, miten ongelmajätteet tehdään vaara ttomiksi ja miten paika llinen luonnonsuojeluyhdistys voi vaikuttaa ja osallistua ongelmajätehuoltoon. Tätä nykyä vä hemmä n . Suosinelen kävelemistä sen ää relle ken kuulee ja nä kee ja tuntee eik ä 1 kävä o n elää maassa, josta kaunis luonto o n tuho ttu . 10. 39. Meillä, eik ä kaikilla muill akaan ole lietelan tasysteemi ä, on m yös muita tapoja hoitaa lanta, isoissak in karjoissa . Maksu ps-tilille Tiedekauppa 195294-0. Lisätietoja: pääsihteeri Esko Joutsamo , puh. ONGELMAJÄTEKURSSI Helsingin Laajasalon kristillisessä opistossa 28.29. luo nnons uojelijoita, sanan varsi naisessa merkityksessä . Meid ä n ei ollenkaan tarvitsisi miettiä, mistä sai si energiaa lisää, jos elä isimme järkevämmin . Suuresti ihmetellen Raili H eikkilä H onkajoki Kysymys MaijaLeena Koivulle ja meille kaikille MaijaLeena Ko ivu puolsi koskien valjastu sta Suo men Luonnon numerossa 3/ 87. 10.7. Kurssille ilmoittaudutaan Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon, puh . Osallistumismaksu: 550 mk , luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenet ja opiskelijat 20 mk tai 100 mk . Ilmoittautuneille lähetetään yksityiskohtainen ohjelma , ennakkomateriaalia ja tietoja majoituksesta. D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 150 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 180 mk (ei-jäsenet). Kummankin jätekurssin maksu on 300 mk ilman majoi tusta ja 400 mk majoituksen ka nssa . Kurssin aiheina ovat: Suomen uhanalaiset eläin-ja l .a_svila_jit ja niiden vähenemisen s_yyt,, eli_11_ym_päristöjen säilyttäminen ja hoito suojelukeinoina sekä esimerkkejä lajikohta isista elvytystoimista. Miten o n tultu siihen , että vain ka ksi henk eä o n hoitamassa viidenky mmenen peltohehtaarin ja kolmenkymmenen na ud a n til aa. Kosk ista vo i muut en nauttia muill ak in ta vo in kuin niitä laskemalla . Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille a lennus. mennessä. 6. mennessä. Pa ljon o lisi sanottavaa, mutt a lehti tuskin suo palstatilaa tällaiselle o lio ll e kuin karjatila n emä nt ä, va ikk a hä nkin voi tehdä työtä luon no n hyvä ksi sa malla, kun tuottaa ruokaa luo nnonsuojelij oiden ja mu iden suihin pantavaksi, et tä jaksavat taas paremmin ha ukkua fa rmaria . Kurssima ksu on jäseniltä 100 mk, muilta 200 mk . (90) 642 881, 2. Ohjelmassa on vierailu Neste Oy:n Porvoon tuotantolaitoksilla . D Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 130 mk (jäsenet)/ 160 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi D Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO Uusi osoite JAKELUOSOITE POSTI NUM ERO ETUNIMI POSTITOIMIPAIKKA T ILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) POSTITOIMIPAIKKA 1,70 mk :n postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI SUOM EN LUONTO 5/ 87 46. H ellevi Honkala 39 vuoua Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää seuraavat kurssit: JÄTTEEN HYÖTYKÄYTÖN MONET KASVOT Tampereen Varalan urheiluopistossa 1.-2. 1987 Helsingin palolaitok sella, Agricolankatu 15. Mo nessa asiassa voisimme ja meidä n pitäisi säästää ja käyttää uudelleen, kun sen sijaan heitä mme pois ja ka hmimm e uutt a. 10. Lisätiedot: järjestösihteeri Atso Juote, puh. koski pen s11ta ilosta mak sua, se ta rjoaa elämyksen ilmaiseksi niin kauan kuin me annamme sen pärskyä. Kurssi lla a nnetaan kuntien luottamusja virkamiehille sekä asianharrastaj ille päät täyteen ajatuksia ja avaimet käteen, miten ratkaisut jätteen hyötykäyttöön löytyvät. Alustuksissa käsitellään mm . ÖLJYSEMINAAR I Mitä Antonio Gramsci opetti. Liian siksi, ett ä meillä "on varaa" ker:akäytt ö tavaraan, merkkivaatteisiin , kortteliralliin , liikalihavuuteen ... 11 . Kohta olemme sen ta ki a lypsä neet luonn o n tyhjiin . (90) 642 88 1. Elintasomme o n jo nyt tarpeeksi etten sanoisi liian kork ea . 10. r--------------------------suomen Luonnon palvelukortti Huom! tilaushinnat nousevat 1. J atk uvaa n talouskasvuun pyrkiminen o n hölm öytt ä. Suunnaton ra ha nhim o se ei suink aan ole, vaa n pakon sanelema velk akierre
Jos Messelin fossiilihauta täytetään jätteillä, seuran mukaan eräs maapallon arvokkaimmista fossiiliesiintymistä riistetään tutkijoilta ikuisiksi ajoiksi. Paikalliset jätehuoltoyhtiöt ovat jo tehneet noin sadan miljoonan markan investoinnit kaatopaikan avaamiseksi. Silloin alueen suunnatonta tieteellistä arvoa ei vielä tunnettu. liittisista ryhmistä vain vihreät vastustavat kaatopaikkaa, ja he ovatkin yhdistäneet voimansa paleontologien kanssa hankkeen torjumiseksi. Tähän mennessä tutkijat ovat löytäneet 35 nisäkäslajin fossiileja ja he uskovat että sata metriä paksu savikivikerrostuma kätkee vielä ainakin 40 muun nisäkäslajin jäänteet. ULKOMAILTA Koonnut Jorma Laurila Kaatopaikka uhkaa ainutlaatuista f ossiilihautaa Hessenissä Länsi-Saksassa kiistellään ankarasti erään maailman arvokkaimpiin kuuluvan fossiiliesiintymän kohtalosta . Huhtikuussa Hessenin popetti jo toimintansa huhtikuussa ja pikapuolin käy sam0in Milanon eläintarhalle. Hallitus tutkii edelleen Messelistä tehtyä raporttia, ja päätöstä odotellaan alkusyksystä. Kaatopaikkahanke on saanut osakseen myös kansainvälistä tieteellisten piirien paheksuntaa. Osavaltiovaaleissa kristillisten ja vapaiden demokraattien vaaliliitto saavutti voiton entisen liittovaltion ympäristöministerin johdolla. Brittiläinen paleontologinen seura on kuvannut hanketta "yhteisen perintömme häpäisyksi". "Messel on välttämätön Hessenin jätehuollolle" Kiista Messelin fossiilihaudan kohtalosta vauhditti myös Italia sulkee eläintarhansa Italia aikoo lähitulevaisuudessa sulkea kaikki eläintarhansa. Tällä hetkellä otaksutaan että jätteiden tuominen alkaisi syksyllä, mutta tutkijat ja ympäristönsuojelijat yrittävät yhä torjua kaatopaikan. Uusi hallitus kiiruhti heti julistamaan kantansa Messelistä: Messel on välttämätön Hessenin jätehuollolle ja paikan täyttäminen on aloitettava heti . Vihreät vastustavat jyrkästi kaatopaikkaa, mutta sosialidemokraatit ovat valmiit sallimaan jätteiden kuskaamisen kolmasosalle alueesta ja säästämään loput tieteelle. Torinon eläintarha lo40 Messelin savikivikerrostumista on löytynyt mm. Messelistä löydetty ensimmäinen eurooppalainen muurahaiskarhufossiili on auttanut osoittamaan aikaisempaa tarkemmin ajankohdan, jolloin Euroopalla ja Etelä-Amerikalla oli keskenään maayhteys. vsk.. krokotiileja, lepakoita ja noin 50 esihistoriallista hevosta. Hessenin vihreiden ja sosialidemokraattien pitkään jatkuneen punavihreän yhteistyön hajoamista. Myös Rooman eläintarhan portit sulkeutuvat vielä tämän vuoden aikana. Muutaman vuoden takaisissa suunnitelmissa Messelin parin neliökilometrin laajuiseen kuoppaan määrättiin sijoitettavaksi kaatopaikka. tämä Amia-suvun muinaiskalan poikkeuksellisen hyvin säilynyt fossiili. Po. Muurahaiskarhu ja krokotiileja Paleontologit ovat jo tehneet muutamia erittäin merkittäviä, 50 miljoonaa vuotta vanhoja eoseenikautisia löytöjä. Muurahaiskarhun ohella tutkijat ovat kaivaneet muinaisista kerrostumista esiin mm. Useimmat löydökset ovat olleet niin hyvässä kunnossa, että on voitu nähdä minkälainen karvapeite, nahka tai suomupeite eläimillä on ollut ja jopa mitä ne ovat syöneet. Sulkemispäätökset ovat seurausta pienen radikaalipuolueen laajasta niliittiset voimasuhteet muuttuivat. Torinon eläintarhaan jäävät vain leijona Ras ja sydänsairas kirahvi Romeo, joita molempia hoidetaan niiden kuolemaan saakka. Jotta eläimiä ei tarvitsisi tappaa, ne la hallitus totesi, että tutkimuksen edellytykset on turvattava siihen miten tämä kävisi päinsä, hallituksella ei ollut ehdotusta. (New Scientist 25 June 1987) myydään safaripuistoihin ja yksityisille ihmisille. (Natur 7/ 1987) SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Poliitikot ja viranomaiset haluaisivat täyttää sen jätteillä! Fossiilihauta sijaitsee Messelissä lähellä Darmstadtin kaupunkia Hessenin osavaltiossa. Sama!mienkeruukampanjasta: yli miljoonan italialaisen allekirjoituksen v01mm vaaditaan eläintarhojen sulkemista, metsästyksen lopettamista ja eläinohjelmanumeroiden kieltämistä sirkuksissa
Tieyhteys Juutinrauman yli rakentuisi 12,5 km siltaosuudesta, 1,5 km pituisesta tunnelista sekä yhteensä kolmen kilometrin pituisesta padosta ja tunneliin johtavasta kahdesta rampista. Nyt ilmansaasteet ovat tuhoamassa arvokkaat rakennukset. Lähivuosina jopa puolet maan metsistä saattaa vaurioitua vakavasti, ellei päästöjä supisteta. Suolapitoisuuden alentuessa myös myrkyllisten sinilevien massaesiintymisten todennäköisyys kasvaisi Etelä-Itämerellä. Tuhoisat seuraukset Itämeren luonnolle Saasteet rasittavat jo Itämerta vakavasti. Kartta: Hans Sjögren/ Sveriges Natur. pommimyrskystä kuin ihmeen kaupalla. Esimerkiksi ku lttuurikaupunki Krakovassa rikkiä laskeutuu neliökilometriä kohden yli sata kertaa enemmän kuin Ruotsissa. Tähän tarvitaan uutta tekniikkaa, joka on kallista. Suolapitoisuuden lasku a lkaisi tuntua jo muutamassa vuodessa. Suomen , suhtautumista hankkeeseen . Turskan mäti esimerkiksi Solidaarisuutta Puolan ympäristön hyväksi Kaksi ruotsalaista ympäristöjärjestöä Miljöförbundet sekä hiljan perustettu Svensk-Polska Miljöföreningen ovat käynnistäneet solidaarisuuskampanjan kelvottomasta ilmasta kärsivien puolalaisten auttamiseksi. Simpukoiden ja rakkolevän vähentyessä muukin elämä köyhtyisi. Nykyäänkin turska pystyy lisääntymään vain Itämeren eteläosassa, mistä turskat vaeltavat Suomenkin rannikolle. Sen seurauksena turskasaaliit pienenisivät muutamassa vuodessa tuntuvasti ja lyhytikäisemmät eliöt reagoisivat vielä nopeammin. liman kehnous näkyy ihmisen ja luonnon pahoinvointina. Ruotsin eduskunta ratkaisee syksyllä sen pohjalta oman kantansa hankkeeseen. Rakkolevän elinalueen pohjoisraja vetäytyisi kymmeniä kilometrejä etelämmäs. Simpukoilla, samoin kuin rakkolevällä, on keskeinen asema 1 tämeren ekosysteemeissä. ULKOMAILTA Juutinrauman ylitystie köyhdyttäisi Itämerta Turska katoaisi Itämerestä ehkä kokonaan ja monien muiden eliöiden kuten rakkolevän, simpukoiden ja kampeloiden elinalue kaventuisi huomattavasti, mikäli Juutinrauman ylitystiehanke toteutetaan, meritutkijat varoittavat Ruotsin luonnonsuojeluliiton Sveriges Natur -lehdessä. Tällä tavoin toinen tunneliin johtava ramppi siirtyisi kokonaan mantereelle ja toinen jäisi virtauksilta suojaan Saltholmenin saaren katveeseen . Siltapilarit eivät juurikaan sotkisi suolaisen veden kulkua salmessa, mutta Tanskan puolella oleva pato ja ennen kaikkea rampit muuttaisivat virtausta voimakkaasti. Arvioiden mukaan salmen kaventumisen myötä suolavettä pääsisi Itämereen lähes viidennes nykyistä vähemmän. Lisäksi riittävä suolapitoisuus on monille eliöille jo sinänsä elinehto . EnJuutinrauman ylitystiehanke. Tämän seurauksena Itämeren suolapitoisuus alkaisi laskea. Etelä-Puolassa ilma on SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Samoin kävisi niille Itämeren simpukoille, jotka jo nyt puuttuvat Pohjan lahdelta. vs k. (Öresundsbron utarmar Östersjön, SN 3/ 87). Ruotsalaiset tutkijat ovat tanskalaisten kollegojensa kanssa samaa mieltä siitä, että ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on sellainen, joka ei muuta virtauksia salmessa. Juutinrauman yli ty tien ympäristövaikutuksista on valmistumassa laaja selvitys . Silta-tunneli-pengeryhteys Malmöstä Kööpenhaminaan vähentäisi suolaisen veden virtausta Itämereen matalan Juutinrauman salmen kautta. Tarkoituksena on paitsi jakaa tietoa Puolan ja muun Itä-Euroopan ympäristöongelmista, myös kerätä rahaa käytännön ilmansuoj elutekoihin . Järjestöjen mukaan Krakovan rikkipäästöt puoliintuvat nykyisestä, jos 40 lämpökeskusta alkaa polttaa kaasua runsasrikkisen hiilen asemesta. Tämän vuoksi on tiedusteltu myös muiden Itämeren rantavaltioiden, mm. Siltayhteys saatta1s1 karkottaa turskan Itämereltä kokonaan . Ihmisten veressä o n myös liian korkeita raskasmetallipitoisuuksia . Joka viidennellä etelä isen Puolan peltohehtaarilla on elintarvikkeiden viljelyyn nähden sopimattoman runsaasti raskasmetalleja. Euroopan rakennustaiteellinen helmi Krakova pelastui toisen maailmansodan tarvitsee kehittyäkseen vähintään 10 promillen suolapitoisuuden. Etelä-Puolassa imeväisyyskuolleisuus on kolme kertaa suu rempi ja keuhkosyöpää esiintyy kaksi kertaa enemmän kuin muualla Puolassa . Suolapitoisuuden lasku stressaisi entisestään monia merieliöitä, jotka elä·1ät Itämeressä levinneisyysalueensa äärirajoilla. Myös kulttuurihistorialliset aarteet rapistuvat. saastuneempaa kuin missään muualla Euroopassa. 41. Ruotsalaisten ympäristöjärjestöjen keväällä alkaneella varainkeruukampanjalla kootaan ensiksi rahaa Krakovan hiiltä polttavien lämpökesk usten muuttamiseen kaasukäyttöisiksi. Kalastuksen kannalta keskeisten kampelan, punakampelan ja piikkikampelan elinalueet supistuisivat huomattavasti nykyisestä. Haitat eivät rajoittuisi vain Ruotsin ja Tanskan vesi lle, vaan ulottuisivat koko Itämeren alueelle. sin laskisi yvänveden suolapitoisuus ja myöhemmin veden sekoittumisen seurauksena myös pintaveden suolapitoisuus . Jotta tämä onnistuisi sillan ja tunnelin yhdistelmällä, tunneli tulisi tutkijoiden mukaan rakentaa syvemmälle ja pitemmäksi kuin nykyisissä suunnitelmissa
Scott totesi, että luopumalla valaanpyynnistä Norja vo1s1 säilyttää myös pääministerinsä johtaman komission raportin uskottavuuden . Säädökset nimittäin sallivat valaiden surmaamisen tieteellisiin tarkoituksiin myös kaupallisen pyyntikiellon aikana. Islantilaiset alkavat kuulemma olla korviaan myöten täynnä valaanlihaa. (WWF-News May-June 1987) SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Kesään mennessä islantilaiset olivat saaneet alas urakastaan vasta 150 tonnia ja 850 tonnia odotti edelleen syöjiään. Scott julkaisi kirjeensä samaan aikaan, kun Gro Harlem Brundtlandin johtama Maailman ympäristönsuojelun ja kehityksen komissio (WCED) julkisti pitkään valmistellun ja tärkeän raporttinsa Our Common Future (Yhteinen tulevaisuutemme). Seudulla elää myös saukkoja ja metsäkissoja, nekin hyvin vähälukuisia eurooppalaisia nisäkkäitä. Luonnonsuojelijoiden mukaan ilmavoimien harjoitusalue tulisi väistämättä aiheuttamaan suurta tuhoa luonnolle. Sopimuksen mukaisesti 49 prosenttia lihoista eli 1 000 tonnia vietiin Japaniin. Kansainvälisen lintujensuojeluliiton mukaan alueen lintutieteellinen arvo on erityisen 42 suuri. Tietomme ei lisäänny tapettuja valaita tutkimalla, vaan kaikkiin avoimiin kysymyksiin joita on paljon saamme vastauksen vain eläv1a valaita tarkkailemalla, Payne toteaa. Yhteentörme kesänä Islanti ja Yhdysvallat sopivat, että "pääosin" tarkoittaa 51 prosenttia. Brundtlandin komission uskottavuus Valaanpyyntikomission englantilainen jäsen ja WWF:n kunniapuheenjohtaja Peter Scott on lähettänyt Norjan pääministerille Gro Harlem Brundtlandille avoimen kirjeen, jossa hän vaatii Norjaa taipumaan kansainväliseen valaanpyyntikieltoon ja pidättymään käyttämästä "tieteellisen pyynnin" epärehellistä kaapua uhanalaisten valaskantojen hyödyntämiseksi. Harjoitusammukset ja -pommit surmaisivat eläimiä ja sytyttäisivät metsäpaloja pahoin seurauksin. Islanti ja Etelä-Korea ovat ilmoittaneet ankarasta arvostelusta huolimatta jatkavansa "tieteellistä" pyyntiään ainakin vuoteen 1989. Norja jatkaa kaupallista pyyntiään ainakin vielä tämän vuoden tähtäimessään lähes 400 lahtivalasta. Samaan hengenvetoon Japani ja Norja kuitenkin suunnittelevat itse asiassa täysin kaupallisen pyynnin jatkamista tappamalla valaita "tieteellisiin tarkoituksiin". Norja ei ole vielä julkistanut "tieteensä" tarvitsemien valaiden määrää. Samoin se joutui tekemään tämän vuoden heinäkuussa. ULKOMAILTA Tuhansia valaita surmataan pyyntikiellosta huolimatta Yli 10 000 valasta menettää henkensä seuraavien kymmenen vuoden kuluessa huolimatta jo pyynti kaudesta 1985/86 jatkuneesta kansainvälisestä kaupallisesta pyyntikiellosta. Tohtori Roger Payne, kansainvälisesti arvostettu valasasiantuntija, arvostelee ankarasti Japanin ja muiden maiden "tieteellistä" valaanpyyntiä ja pitää sitä vain verukkeena kaupallisen pyynnin jatkamiseen. Ilmavoimat ei katselisi taatusti suopein silmin myöskään seudun suuria petolintuja. Asiantuntijoiden mukaan seutu on Espanjan arvokkaimpia luontoalueita ja viimeisiä jäänteitä luonnonvaraisista Välimeren seudun metsistä. Loput oli islantilaisten syötävä itse tai syötettävä kotieläimilleen. Seuraavien 12 vuoden kuluessa Japani suunnittelee surmaavansa vuosittain 825 lahtivalasta ja 50 kaskelottia. Islantilaiset täynnä valaanlihaa Vuosi sitten Islanti keskeytti Yhdysvaltain painostuksesta valaanpyyntinsä muutamiksi viikoiksi. Nisäkkäistä erikoisin on pantteri-ilves. Esimerkiksi valtavat munkkikorppikotkat, jotka painavat 12 kiloa ja joiden siipienväli on 2,7 metriä, kaartelevat päiväsaikaan ryhmissä nousevissa ilmavirtauksissa. Kuluvana vuonna Japani aikoo pyytää 200 kaskelottia. "Tieteen" nim1ssa tapettaisiin siten yli 10 000 valasta. Luonnonsuojelijat pelkäävät, että koko 60 parin munkkikorppikotkayhdyskunta hävitetään, jos harjoitusalue perustetaan . Niitä asustaa vain lberian niemimaalla ja kannan suuruus on enää nelisensataa. ViiEspanjan ilmavoimat havittelee arvokasta metsäaluetta Espanjan ilmavoimien suunnitelmat perustaa harjoitusalue Cabaflerosiin Toledovuoristoon maan keskiosiin uhkaavat ainutlaatuista parinkymmenen tuhannen hehtaarin laajuista metsäja pensaikkoaluetta. Kansainvälisen painostuksen ahdingossa Japani on kuitenkin ilmoittanut keskeyttävänsä kaupallisen valaanpyyntinsä, mutta vasta vuoden 1988 jälkeen. Siellä pesii monia uhanalaisia lintuja, kuten munkkikorppikotka, keisarikotka, kääpiökotka, käärmekotka, niittysuohaukka, mustahaikara, isotrappi, sininärhi, mehiläissyöjä ja sinirastas. Luonnonsuojelijat pyrkivät nostattamaan yleisen mielipiteen hanketta vastaan tavoitteenaan saada harjoitusalueen sijaan Cabaflerosiin kansallispuisto. (WWF News May-June 1987) mäykset lentokoneiden kanssa olisivat alituisena vaarana. vsk.. Kansainvälisen valaanpyyntikomission kesäkuussa 1986 tekemän päätöksen mukaan tieteellisiin tarkoituksiin tapettujen valaiden liha on käytettävä pääosin kotimaassa. Viime vuonna Islanti tappoi 117 valasta. Ja niin pyynti sai jatkua eivätkä kaupalliset pakotteet astuneet voimaan. Syynä tähän ovat erimielisyydet tieteellisen valaanpyynnin perusteista. Kaupallinenkaan pyyntikielto ei ole täysin vedenpitävä, sillä Japani, joka on huomattavimpia pyytäjävaltioita, ja Norja eivät ole suostuneet liittymään sopimukseen. Syynä joukkoteurastukseen on valaanmentävä aukko Kansainvälisen valaanpyyntikomission IWC:n säädöksissä
Mitä muuta se varastoi ja löytääkö se kätkönsä. Matti Helminen 43. Talvella orava voi myös siirtää kävyn lumen sisään toiseen paikkaan kuin estääkseen sen jäämisen liian syvälle. Näsiän, konnanleinikin ja eräiden muiden myrkyllisten kasvien murskatut lehdet aiheuttavat voimakkaitakin iho-oireita, mutta kosketus, joka ei riko kasvia, on vaaraton myös ihmiselle . Mutta myös peilikuva hyökkää. Oravan kätköt Seppo Vuokko Varastoiko orava käpyjä. Vain eräisiin ihmisen valmistamiin myrkkyihin hajottajat eivät pysty ja niin luontoon joutuneet DDT, eräät klooratut hiilivedyt ja fenolit jäävät kiertämään elollisessa luonnossa. Pahimmillaankin myrkytykset ovat olleet lieviä: pahoinvointia, oksentelua, näköhäiriöitä ym . Lääkehiili auttaa, kuten ensiapuna useissa myrkytystapauksissa. Tavalliseen kilpailijaan auttaa mahtailu ja muunlaiset reviirin omistusta korostavat eleet, jotka ovat vaistotoimintoja. Puissahan kävyt aukeavat ja varistavat siemenet jo kevättalvella, minkä jälkeen niillä ei .ole oravan ravinnonsaannin kannalta mitään merkitystä. Meidän oravamme ei näytä keräävän suuria määriä yhteen paikkaan, mikä saattaa estää esimerkiksi metsämyyriä löytämästä ja tuhoamasta koko varastoa. Reviirin puolustaja Jaa nam vaistotoimintansa vangiksi. Västäräkki hyökkäili peiliä vastaan Västäräkki syöksyili tuntikausia pihalla olevan auton peruutuspeliä kohti, eikä auton siirtäminenkään auttanut. Sienten ja käpyjen varastointi siis poikkeavat selvästi toisistaan. Vähemmän tunnettua on sensijaan käpyjen kätkeminen sinSUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Lienee varsin tunnettua, että orava varastoi syksyllä sieniä oksahankoihin ja -tynkiin. "' Miten voi estää majavia kaatamasta mökkirannan haapoja. Peilissä näkyvä kilpailija ei kuitenkaan peraanny kuten luonnollinen kilpailija tekisi, vaan toistaa kaikki eleet aivan yhtä pikkutarkasti. Varastoitujen sienten löytäminen puista on talvellakin varmasti helpompaa . Käpyjen piilottelun suurin merkitys lienee siinä, että lumen alla kävyt ovat turvassa käpylinnuilta ja -tikoilta ja säilyvät alkukesään saakka avautumatta. Vasta kun peili peitettiin pussilla västäräkki rauhoittui. Orava oppii jo pienestä pitäen varastoimaan käpyjä talven varalle. Niinpä sen kimppuun on lopulta hyökättävä. Onko hevoskastanja myrkyllinen. Kaikki reviiriään puolustavat linnut käyttäytyvät samalla tavalla peilin edessä. Myrkyllisetkin kasvit voi kompostoida aivan tavalliseen tapaan . Kasveja hajottavat pieneliöt tuhoavat myös niiden sisältämät myrkylliset aineet, vieläpä näsiä tai myrkkykeisokin maatuvat haitattomiksi . Haapa on majavan mieliruokaa, joten on epätodennäköistä, että puut säilyisivät missään majavan asuma-alueen rannoilla. Matti Helminen ! Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, PL 169, 00151 Helsinki. Mikään heikko "kanaverkko" ei vahvahampaista majavaa pitele. Hevoskastanja on lievästi myrkyllinen. Peilin siirtäminen reviirin ulkopuolelle tai poistaminen lopulta auttaa. Käpyjen varastointi sinne tänne maahan on sukua pähkinöiden kätkemiselle, mikä sekin tapahtuu pieninä erinä. vsk. Mitä pitää tehdä sen maahan karisseille lehdille, ettei niistä olisi vaaraa leikkiville lapsille. Ihmeellistä kyllä, orava löytää käpykätkönsä jopa 20-25 sentin lumipeitteen alta. Kun västäräkki näkee peilissä oman kuvansa, se luulee kitpailijan tunkeutuneen reviirilleen. Onko hevoskastanja myrt<yllinen. Sienet ripustetaan näkösälle puihin, jotta ne kuivuisivat, kun taas kävyt kätketään nurmikkoon , varpujen sekaan tai vaikkapa lumeen, jotta ne säilyisivät kosteina eivätkä varistaisi siemeniään. Mistä oikein oli kysymys. minkkiverkolla. Tehokkain keino puiden suojaamiseksi lienee ympäröidä rungon tyvet vahvalla verkolla, esimerkiksi ns. KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Hevoskastanjan hedelmien syöminen on aiheuttanut lapsille silmäterien laajenemista, kasvojen punotusta, unettomuutta ja hourailua. Lintujen ystävä peittää peilit tai sijoittaa autonsa niin, etteivät linnut pääse peilailemaan. Keski-Euroopassa lapset ovat rakennelleet hevoskastanjan pähkinöistä leikkieläimiä ja siinä yhteydessä pureskelleet piikkisen kuoren rikki. Runkojen siveleminen nykyisin saatavilla olevilla karkotushajusteilla saattaa myös auttaa, mutta vain tilapäisesti. Kilpailija on luonnollisesti hätistettävä pois . Tervaamista on myös kokeiltu, mutta tahraava terva ei ainakaan mökkirannan puissa ole kovinkaan miellyttävää eikä edes kaunista katseltavaa. Seppo Vuo/anto 1 \\ Miten säästää .~ puut majavilta. Hevoskastanjan lehtikarikkeessa peuhaavatkaan lapset eivät voi saada myrkytystä. Poikasten ruokkiminen saattaa vähentyä, ja muutenkin linnut voivat loukkaantua tai kärsiä. Meillä on aniharvoja kasveja, joiden pelkkä kosketteleminen aiheuttaa myrkytyksiä: myrkkykatkon ja koristekasvina viljellyn jättiukonputken Ua mahdollisesti joskus tavallisenkin ukonputken) eritteet voivat yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttaa ihon kihelmöintiä ja punoitusta, pahimmillaan hitaasti paranevia haavojakin. Sen hedelmät ovat niin kitkeriä, ettei niitä juuri kukaan syö. ne tänne maahan tai lumeen
Syksyllä ilmestynyt uusi evoluutiokirja ei ole suurelle yleisölle tarkoitettu tietoteos elä mä n kehitykse ·tä, vaan tiukan tieteellisesti kirjoitettu yliopi totasoinen oppikirja modernista evoluutioteo ri asta. Asiayhteydestä voi päätellä, että kysymys lienee habi taatinva linnasta. On myös syytä korostaa, että teoreettista populaatiogenctiikkaa ja sen sovellutuksia ei aiemmin ole näin laajast i suomenkielellä esitelty. Ympäristön rakeisuus (s . Kaavojen runsautta ei kuitenkaan pidä pelästyä. Raskaan matemaattisen päättelyn keskellä piristivät mm. Ne on laatinut kasvija eläintieteellisen seuran Vanamon nimistötoimikunta; esimerkiksi vasta ilmestyneessä su urteoksessa Maailman eläimet on suomentajan keksimä siis väärä nimi kuudellatoista valaslaji lla. Kirjassa evoluutiota tarkastellaan juuri po pulaatiogenetiik an näkökulmasta . Tampereen delfiini t ovat tietysti mukana. Ryhmävalintaa pidetään, aina kin nykyisen tietämyksen valossa, luonnossa harv inaisena ilmiö nä . Eugeniikka ja ihmisryhmien väitetyt älykk yyserot, samoin kuin suomalaisten geneettiset erikoispii rteet, ovat tietysti ai na " ku umia " ai heita. Jopa näille biologisesti valistunei lle lukijoi lle uskon kirjan paikoitellen olevan kova pa la purtava ksi. 132134). Kulttuurin ja valinnan suhdetta käsittelevän a laotsikon alla odotin katsausta kulttuurievoluutioon. Sivulla 238 todetaan, että "vastav uoroisesti so peutu essaan lo ispistiäi nen vä hentää lisää ntymistehokkuuttaan ilmeisesti pyrkiessään suurimpaan mahdolliseen tiheyteen" . Timo Vuorisalo SUOME LUONTO 5/ 87 46. Eugeniikan eli rotuhygienian järjettömyys paljastetaan luvussa malti llisesti mu tta vakuuttavasti. 212). Yleisimmistä vala ista on siluettikuvat, joista valaslaj it o n melko vaivaton tuntea. Valaa than ovat älykk äitä ja sosiaalisia, ja niillä on melko monimutka inen vies t1m1sJarjestelmä, puhutaan valaiden kielestä. 214). Tuskinpa moni biologian opettaja tai lukiolainen on tottunut ratka isemaan esimerkiksi differentiaaliyhtälöitä . Valaiden tarkkailija saa kirjan loppupuolella seikkaperäisiä o hj eita. Väriä ei o le riittänyt sisäsivuille, mutta pirteys säilyy sinne asti: Veli-Risto Cajanderin ja Tiu Similä n teksti on elävää ja havainnollista. Näiden käsitteiden oma-aloitteista selvittämistä vaikeuttaa se, että monet tekstin kirjallisuusviitteistä ovat jääneet pois kirjallisuusluettelosta. Evoluutiotutkimuksen laajasta kentästä kirja kattaa va in osan, joka kylläkin on yksi keskeisimmistä. Sen sijaan hakemistoa ei ole, mutta hakemisto on mielestäni kirjalle kuin kirjalle tärkeä kuin ham masvalaalle hampaat. Hard yn ja Weinbergin tasapainolaki on tarkasteluj en nollahypoteesi, jonka mukaan a lleelitaajuudet pysyvät ilman ulkopuolisia häiritseviä tekijöitä samoin a . 218) on mielestäni epäselvästi esitetty. Jos populaatiot eivät muuntelisi, ei evoluutiotakaan voisi tapahtua. Niitä ekologisia vuorovaikutuksia, jotka johtavat populaatioissa tapahtuvi in geenitaaj uuksien muutoksiin, sen sijaa n käsitellään niukasti. Kirjassa on mukana valaslajien muidenkin kui n suurvalaiden ja delfiinien täy44 KIRJOJA dellinen nimistö . Kenties yksi syy tähän on , ettei Itä meren pyöriäisiä ole juuri tutkittu maailman pyöriäistutkimus on aktiivista vain Fundy Bayssa, Kanadassa. Vaikka lieneekin ensi sijassa tarkoitettu yliopistojen kurssikirjaksi , se sopii hyvin myös koul ujen biologian opetuksen tueksi. Ensimmäisen suomalaisen valaskirjan kansi on pirteän punainen. Kirj a n takakannessa teosta suositellaan mm . Populaatiogenetiikan esittely etenee johdo nmukai sesti yksinkertaisista tapauksista (satunnaisesti pariutuva iso populaatio, yhden alleeliparin tapaukset) mo nimutkaisempiin (sisäsiitos, mu ltippelit alleelit). Kirjan ottaa käteensä mielellään. 178). yksilöiden erilaisen hedelmäll isyyden syiden pohdinta (s. Kirj as a lä hdetään liikkeellle populaatioiden muuntelusta, evoluution raaka-aineesta. Tätä tasapainotilaa voivat muuttaa mutaatio , valinta, migraatio ja satunna istekijät. Ekologista genetiikkaa käsittelevä luku on monin paikoin epäselväst i kirjoitettu. Siten kirjalla on määri tysopas käyttöä ret kei I täessä valtameren rannoilla ja se mahtu nee myös maailm anympäripurj ehtija n äärimmilleen karsittuun varustevaliko imaan. Ku ka voisi kuvitella ensimmä istä suoma lai ta valaskirj aa ilma n ensimmäisten suomalaisten delfiinien esittelyä olisihan toki ollut loukkaus Näsiä , Nikiä, Veeraa ja Joonaa kohtaan , ellei nii tä olisi huomattu! Kansallisista syistä olisi suonut Itämeren ainoalle valaslajille, pyöriäiselle, laajemman käsittelyn. Kirja poistaa siis selvän puutteen biologisesta tiedekirjallisuudestamme. Lyhyitä mainin toja lukuun ottamatta paleontologiaa, sosiobilogiaa, elinkiertojen evoluu tiota tai va linnan kohteen ongelmaa ei käsitellä la inkaan. Jos haitallisen taudin terveet kantajatkin haluttaisiin karsia pois, väestöstä saisi lisääntyä ehk ä noin puolitoista prosenttia (s . Mielestäni on myös kyseenalai ta, voidaanko sademetsien tai syvien järvien olosuhteita ("eko logiaa") pitää staatt1sma (s. Pyöriäisestä on tekstiä viiden sivun verran, mutta aiheeseen ei o le mielestäni kyllin syvennytty. Kappaleessa kerrottiin ku itenkin lähinnä lää ketieteen mahdollisesti aiheutta masta perimän huononemisesta. Tästä syystä pidä n arvelu ttava na ekologisen genetiikan luvussa esiintyviä lukuisia viittauksia populaatiotason adaptaatioihin . Mitä esimerki ksi tarkoittaa seuraava lause: " Käyttäytymisvalinta johtaa kutupaikkojen eriytymiseen, ja tämä ilmiö, joka aluksi on täysin fenotyyppi nen, muuttuu vähitellen geneettiseksi erilaistumi seksi" (s . Osa niistä saattaa tosin olla tahatto mi a. Myös englanni nkieliset nimet ovat mukana , mikä on tietysti etu. Piirroskuvitusta voidaan pitää onnistuneena. VELI-RISTO CAJANDER TILJ SIMILA Kotimainen valaskirja Veli-Risto Cajander ja Tiu Similä: Suurvalaat ja de/fiinil, 01ava 1987, 205 s. Evoluutio ja populaatiot on suurimmaksi osaksi niin sujuvasti kirjoitettu, että pääkohdat kyllä selviävät myös matematiikkaa kaihtavalle lu kijalle. Kirjan matemaattisten päätle lyjen ymmärtäminen nimittäin edell yttänee ainakin lukion matematiikan pitkän kurssin ha llintaa. Evoluutio ja populaatiot on ilman muuta lukemisen arvoinen teos kaikille evoluutiosta vakavasti kiinnostuneille. Ka ksi ko lma nnesta kirjan sisällöstä on lyhyehköjä lajiesittelyitä. Populaatiogenetiikka o n nykyisen evoluutioteoria n tärkeä tuk ipylväs, joka yhdistää monia evoluutioteori an osa-alueita loogiseksi kokonaisuudeksi. Tark emmin katsoessa ka nsi tosin osoittautuu valaan veren väriseksi: etukannen punainen virtaa takakannen kuvasta, jossa vala iden veri värjää teurastuslahden. Suomalaisten alkuperää ajatellen o n myös kiinnostavaa tietää, että noin neljännes geeneistämme vi ittaa itäiseen alkuperää n. vsk.. Näiden evoluutiovoimien vaikutukset yhdessä ja erikseen on mielestäni esitetty kirjassa selkeästi. Termiä käyt täytymisvalinta ei määritellä missää n. Suomalaiset nimet ovat tuoreita ja vira llisia. biologian opettaji lle ja perinnöllisyysti edettä harrastaville lukiolaisille. Ihmisen populaatioita käsittelevä luku kiinnostaa varmasti muitakin kuin ammattibiologeja. Delfiini t ovat valaista tutuimpia, ja ne ovat saaneet kirj assa pa lj on tilaa. Korkea myyntihinta valitettavasti rajoittanee kirjan menekkiä. Väite viittaa selvästi wynne-edwardsilaiseen popu laatioiden itsesäätelyyn, joka lienee luonnossa erittäin harvinaista. Muissa lu vuissa o n tietoa valaiden evoluutiosta, biologiasta ja varsinkin valaiden jann1ttav1sta erityispiirteistä. Seilatkoo n kirja pitkälle! Anui Halkka Populaatiogenetiikkaa Suomeksi Juhani Lokki, Anssi Sauri & Peter Tigerstedt: Evoluutio ja populaatiot, WSOY, 332 s. 91) ja Haldenin dilemman tarkastelu (s . Ensiapua laskennallisiin pulmiin onneksi löytyy kirj a n lopussa oleva ta lyhyestä katsauksesta todennäköisyyslaskennan ja ti lastotieteen perusteisiin
Suosittelen lä mpim ästi siihen tutustumi sta se kä niille, jo tk a pitävät soista , ett ä erit yisesti niille, jotka suhtautu vat soihin ennakkoluuloisesti . Pienistä puutteistaan huo limatta, monet niistä ova t lähinnä makuasioita , Elämää keidass uolla on hyvä ja tä rkeä kirja, se to1m11 yhtä lailla upeana katselukirja na kuin va hva na tieto pa kettina . Teksti lii tää kuin tervapääsk y sivun 287 ku vassa. Elä mää keidassuolla on ensi sijassa ku vateos. Omassa kappaleessaan annetaan o hjeita käytännön luo nn ossa likkumiseen , johon tämä nojatuo lissa tai puuta rhak ein ussa kätevästi luet tava kirja to ivottavasti innostaa . Va rsi nainen teksti on huoliteltua, mu tta ku vateksteihin o n päässyt jotakin kiusallisia lipsahduksia: esimerkiksi sivull a 27 on vajorahkasamm al muuttunu t varjorahkasammaleksi ja sivujen 110 ja 11 1 kuvateksti! ovat va ihtaneet paikkaa . P uutteistaan huo limatta Valtamert en elävä t tutkat o n mielenkiin toinen katsaus ei ainoastaan va laiden vaa n erä iden muidenkin merinisä kkä iden elämään . Lennä sini;iipi -kirjaa myyvät Suomen Luo nno nsuojelun Tuki O y ja Etelä-Hämeen luo nno nsuojelupiiri . Kokoelman o n julka issut Kusta nnus Sokrates ky. Selvä virhe o n mielestäni sinisimpukan pois jääminen tä mä lajihan muodostaa hyvin suuren osan Itä meren biomassasta, ja on kampela n ja haahkan tärkeintä ravintoa . Tavallinen veneilijä kin nä kee sinisimpuko ita usein esimerkiksi ank kuriinsa ta kertuneena tai astelee sinisimpukankuorien päällä rannalla. Samalla kun suuri osa maa ilmaa lienee vakuuttunut vala iden suojelun tä rkeydestä , hehkuttelee Sergejev kirj assaa n toisenl aisilla uto pio illa. Kirjan aihepiiri o n eritt äin mielenkiintoinen; pidetään hä n esimerkik si hetulava laiden äänimaa ilmaa varsin rikkaana ja osin kiehtovan sala perä isenäkin ilm iönä , joka hakee vertaistaan luo nno n muiden äänien joukossa. Tekstin os uus kirjasta on sen verra n suuri , ett ä se toimii myös aik a moisena ti eto paketti na soista kiinostuneelle. Vasta myöhemmin löytyvät suoyhdistymätyypeistä kertovat kuvat. Vaikka luonto-o pas ei ole määrit ysopas, sen tiedot ja valoku vat tarjoavat lääkitystä SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Ku vien ja tekstin rytmit ys kää n ei aina ole onnistunut: kun tekstissä puhutaan suoyhdistymät yypeistä, kertovat kuvat pääasiassa aivan muusta. Määritys käytön jälkeen kirj aa helposti unohtuu selailemaan ja tulee o ppinee ksi uutta jo tuntemistaa n lajeista . Kustannusliike MlR , 217 s., n. Suhteellisesti pa rhaiten edustettuina luontoo ppaassa ovat ni säkkäät ja linnut , sillä Suomi o n lämminveri sten suhteen vähäverinen . Kyy vai rantakää rme, kala-vai lapintii ra, lumme vai ulpu kka. Sama ten ovat lukuisat tutkimukset hammasvalaitten (esim . 45. Ja esi merkiksi ryhäva la itten pitkä kestoisista uj elluslauluista, " sin fo nio ista", Sergejev ei tuo esille ri viä kään . Useimmiten taitto o n kovin kaavamainen ja varovainen , toisaalta esimerkiksi aukeaman 7677 ku vassa kes keinen hirvi on jää nyt kirjan selkämyksen ta itteeseen ja silpoutunut paho in . A ukeamalla esitellää n ka ksi tai kolme lajia. Joissakin usvatunnelmaku vissa painotekniikk a ei ilmeisesti o le riittänyt toistamaa n originaali en sävyjä , esimerkiksi a ukea man 7879 hirviku va on jäänyt kov in vaisuksi. H än o n myös tallentanu t soiden käyttöä ja suojelua . Asiaa on saatu mah tumaan run saasti melk o pieneen tilaan . aisteista sekä bioakusti ikan perusteista . kirj a selvittää eron . Bori s Sergejevin venäjä ksi 1980 ilmestynyt teos käsittelee kertovaa n tyylii n valtameri en elo llisia ää nt elijöitä ja ää nimaa ilmaa. Kirj a n ku vat ja niiden painoasu ovat yleensä korkeatasoisia . Sergejevin kirja lähestyy valaiden äänimaailmaa osa ksi hyvin tekniseltä ja fysiologiselta kannalta ekologinen tai eto loginen lähestymistapa on hänelle vieraampi . Ki rja o n hyvin tehty. Mutta virheitä on niin vä hän, että ne jäävät tarjottuun tietomäärää n nähden huo maama ttomiksi kuin perhosen sii ven kosket us. H än on ku vannut keidassoita monipuolisesti ; eläimiä, kasveja, maisemi a, tunnelmia . Luonto-opas esittelee aluksi lyhyesti Suomen luo nnon keskeisiä piirteit ä ; esillä ova t niin luon tomme vuodenaika inen va ihtelu kuin sen mo nenl aiset elin ympäri stöt. , sk. Pentti Ojala on kulkenut soilla kaikkina vuodenja vuorok audena ikoina, kaike nla isilla säill ä . Raimo Heikkilä Valtamerien ääni maailma Boris Sergejev 1987: Valtamerien elä vät w tkac. Luonto-opas A rto Kurrto, Lasse 1. Ojalan ku vat kertovat soiden kauniista puolista, ja toivotcavasti innostavat lukijo ita lä htemää n suo lle. Mukaan mahtuneista yli viidestäsadasta lajista on kustakin valo ku va ja lyhyt teksti esittely. äänistä paljastaneet monia mielenkiintoisia piirteitä ja antaneet aihetta osin ristiriita isiin tulkintoihin näiden eläinten mahdollisesta kielestä ja korkeasta äl ystä . Runoja luo nnosta ja ra kkaudesta ovat Lampisen lisä ksi kokoelmaan kirjoitta nee! Sirkka Salminen ja Kaija Vilander, jotka myös ovat etelähämäläisiä luo nno nsuojeluak tivisteja . Ki rja va laisee osaltaa n vala iden monipuolista käyttäytymistä ja kiint o isia elinta poja. Keidass uon elä mästä kertova teksti on kauttaaltaan painavaa, mutta kuitenkin soihin perehtymättömä llekin ymmärrettävää . 40 mk. On hyvin mahdollista , että vala iden ääntely voi sisältää runsaasti informaatiota, tunneilmaisuj a ja jo pa "kertovia elementtejä " lajitovereille . Kirjoittajan siteeraama! tutkimukset ovat pääosin neuvosto liittolaisia eräät uudet keskeiset amerik kalaiset va lastutkimusten tulokset eivät kirj assa ole esillä. Edelleen kirjan antia hi ema n heikent ää se, että näe nnä isen helppo lukui suuden ku stannuksella ovat kirjassa seka isin monet epäolenn aiset ja epätark a t yksit yisko hda t tä rkeä mpien pääasioiden ri nna lla . Hä n haaveilee ajasta, jolloin ihminen vo i täydellisesti ohjata merten biologisia prosesseja ja jollo in suurvalait a voidaan suunnitelma llises ti käyttää raaka-ainei na ihmiskunnan hyödyks i. Veli-Risto Cajander I ·· Lennä Sinisiipi Pekka Lampinen Kalja Vilander Sirkka Salminen Ei liene mi kään / rannatt o ma n kauk ana / Toivo tietää sen / ja piirt ää jo eteen / ma ntereit a , kirjoitt aa EteläHämeen luo nno nsuojelupiirin puheenj o htaja Pekka La mpinen runoko koelmassa Lennä Sinisiipi . KIRJOJA mo neen määritysongelmaa n . Samalla a nnetaan runsaasti tietoja ää ni en tuottamisesta, ääniaaltoj en fysikaalisesta ta ustas ta, merieläinten kuul oym . Viidensada n Suo men luonnolle tyypillisen lajin valitseminen on vaikea tehtävä , mutta siinä on o nnistuttu hyvin. Eni ten ki rj assa o n painotettu delfiinien ää nt elyä ja eritoten niiden kaikuluotausjärjestelmän to imin taa ja ominaisuuk sia. Anni Halkka Elämää keidassuolla Pentti Ojala , Pertti Kalinainen, Seppo Koponen ja Rauno Ruuhijärvi: Elämää keida suolla, Weilin + Göös 1986, 127 s. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo (toim.): Suomalaisen luon10-opas, Tammi 1987, 454 s. Pikkuvirheitä toki on esimerkiksi !uppoa kutsutaa n naava ksi. miekkava las, pulloku onod elfiini, jokidelfiinit) " tutkaää ntelystä" se kä vihell ysym . Taitto ei valitettavasti yllä sam alle tasolle kuin kuva t. Kerronnan elävyys on siitä ehkä hiukan kä rsi nyt, mutta teoksen tavoitteet on mielestä ni nähtävä siten, että kuvien tehtävä on esittää soiden esteettinen puoli, ja teksti esittää kuvien tueksi tarvittavan asiatiedo n . Valtaosa kirjasta o n va rattu Suomen tavano ma1s1mpien eläinja kasvilaj ien esittelyyn
A major campaign on behalf of the grey a nd ringed seals has been la unched by the Finnish and Swedish sections of the WWF. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 180/ 160 mk (kestotil.) , muualle 200 mk . It is a lso expected that when the study is completed next year marine biologists will have a better idea o f the actual size of the seal stocks. ISSN 0356-0678 l lmoit usmyynt i Faktamedia Snelln1aninkatu 15 A 2 00170 Helsinki puhelin 90-601 848 Värierouelut Forssan Kusta nnus Ky Painopaikka flr-'tRJAPf>NJ CJ( Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Aikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 6 14. 10. Lethal substances present in these organisms are of two kinds. ). Studies indicate that about a half of ali blooms contain poisonous blue-green algae. Baltic seals have no enemies other than mankind, since their traditiona! enemies, the polar bear and arctic fox, no longer roam the ice. Ali the Baltic seal species are endangered . (90) 876 9100 Postimyynt iä koko maaha n Suo men luo nno nsuojeluliito n nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. 1. This is interesting because in other parts of Europe the song of this bushcricket, though high-pitched , can be heard. Tilaukset, osoitteenmuucokset ja peruuwkset Suomen luonnonsuojeluliit on toimisto , Irma Ka itosaari. Seals are protected in every country fronting on to the Baltic with the exception of Finland, where the ringed seal may be hunted . Endangered orthopterans include Psophus stridulus and Sphingonows coerulans; the latter may even be extremely endangered. lt is esti·mated that a twolitre dose of a cyanophyte suspension is sufficient to kill a cow , while there are authenticated cases of dogs dying after licking their alga-encrusted fur following a dip in lake. (90) 17 1 250 Kansainvälinen luonno nsuojeluliino Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nat ure af Finland) Published by the Finnish Association for Nature Protection Address: Perämiehenkatu II A 8 00150 H elsinki 15, Finland Focus on Baltic seals by Ancci Ha/kka Suomen Luonto 46(5):20 Three species of seals live in the Baltic Sea, two of them the grey seal and the ringed seal in Finnish territorial waters. (98 1) 15 828 M atti Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Lauko ntori 4 33200 Tampere puh. (931) 13 1 317 klo 913 Harri H elin Saim aan alue Katar iinantori 6 53900 Lappee nrant a puh . Perämiehenkatu 11 A 3-4, 00 150 Helsin ki puh . 10 4. (953) 17 358 Pemi Siilahti Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu . (90) 642 88 1 Maanantaista perjantaihin klo 8.3016. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. The toxicity and biology of Finnish cyanaophytes a re being studied both at the University of Helsinki and at Åbo Akademi in Turku. The aim is to gat her fresh facts on seal biology in the Baltic and 10 try to locate likely area for seal conservation. The most competent at hiding in Finland appears to be C.dorsalis, whose greenish-brown colouration exactly matches the reeds in which it lives. lrtonumero 25 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaanin katu 13 90 100 Oulu puh . The Finnish Orthoptera by Heikki Wil/amo Suomen Luonto 46(5):24 A total of 31 species of Orthoptera occur in Finland. /987 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. (90) 642 88 1/ säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUK I OY Hiirakkotie 6 1200 Vantaa puh . 9. The third species, the common seal, Phoca viwlina, occurs o nly in the southern region of the Baltic. Bush-cricket and grasshopper concen s in Finland last from midsummer to late October, when frosts put an end to the efforts of autumn stridulators. Silj a Line, which runs ferries between the two countries, has provided financial support . Numbers ot the grey seal have declined from several teos of thousands to 1500-2000 indi viduals, those of the ringed seal from hundreds of thousands to around 10,000. The reason is the pollutant PCB, wh ich affects the uterus of female seals, rendering them sterile. (92 1) 301 141 Veijo Pe//ola, vs. 7 16. Conocephalus dorsalis emits a sound that is too high for the ears of even young people to discern. päätoimillaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs. 46 Suo men luo nno nsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00 150 Helsink i puh. SU0MENLLJONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00 150 Helsinki postiosoite: PL 169, 0015 1 Helsinki puh. Certa in Finnish species are fo und only in greenhouses. (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJ ELUN SÄÄTIÖ pu h. vsk .. Baltic seals consist of isolated populations differing distinctly from those in the oceans. JO. ln summer they may become abundant in the surface waters, a phenomenon known as a " bloom". (90) 176 633 LIITTO HA LLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Penui Forsten, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, MaHi Junwnen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Pekka Peura, Penui Rauhala, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUES IHTEER IT Varsinais-Suomi ja Saiakunta Läntinen Rantakatu 495 1 20 100 Turku puh. By contrast, ali of Finland 's eight species of bushcrickets inhabit the southern part of the country. Firstly, Anabaena flos-aquae and Aphanizomenon flos-aquae produce alkaloids which affect the nerves and in sufficient quantities block respiration. 198630. (960) 3 11 550 Liisa Viitala Uusimaa Perämiehenk. 12. Some of them even occur right up in northernmost Lapland (e.g. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 150 mk/ 130 mk (kestotil. Eero Helle and his Swedish colleagues have shown that up to half of females may be sterile. Secondly, potent cell toxins which pa rticularly affect the liver are produced by many other species. Grey seals in the Baltic give birth on the ice rather tha n on land as, for insta nce , is the case with the grey seals around the British coast. 3.11 8 19. T o be su re of hearing the o nce commo n house cricket (Acheta domesticus), you will have to go to the monkey house at Helsinki Zoo, where the species has been int roduced ! Grasshoppers and bush-crickets a re masters of camouflage. Tilaushinnat I. 15, kesäkuukausina klo 8.3015.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Monica Lindholm, ta loussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Toikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opin tokeskus, Mariankatu 12, 001 70 Helsi nki, puh . toimillaja Antti Halkka Taiuaja Markku Taottu Toimiwsneuvosw Veli -Risto Cajander, Olli Järvinen, l.assi Karivalo, Antti Karlin , Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen , Rit va Veijonen. 8. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-ti li 608 21-1. the cricket MeJanoplus frigidus. (90) 642 881 Vs. 1 1 A 17 00 150 Helsinki puh. This is no wonder, since ma ny insectivorous animals consider them a delicacy. Blue-green algae can be toxic by John Eriksson and Jussi Meriluoto Suomen Luonto 46(5): 16 Perhaps two hundred of the couple of thousand known species of Cyanophyta, or glue-green algae, occur in Finland . 9. Some species of cyanophytes are toxic and where these occur in large numbers they pose a danger to wild animals, farm a nimals, pets, a nd even people. As extra insurance, this less than 2 cm-long insect ma kes it self as thin and reed-like as possi ble, swivelling ~arefully around its perch so that the latter is always between it a nd the onloo ker. The Ba ltic ringed seal is the the heaviest subspecies, weighing almost twice as much as the ringed seals of the Arctic ocean
Jos sokerointi tai keittäminen epäonnistui tai kansi oli rikki, saattoi jonkin tölkin sisään kasvaa hometta. 47. LIIKETTÄ LAKIN ALLA Jättimalikka (Leucopaxillus giganteus). Porvoon seudun metsissä yhdessä sarjan kuvittajan Bjarne Backmanin kanssa. Jalka lyhyt ja tanakka, helcac sicä pitkin johceisec. Rihmaston voimakkaasti kasvavan reunan kohdalle muodostui rengas kuin laajenevan suurvallan rajavyöhyke josta heinätkin kuolivat. Toisia sitten puutarhanhoidossa onnistaa! Jouni Issakainen Suuri home aloiuaa tämän sivun sienipakinoiden sarjan. Kehinä puistonurmikoilla. Tällä kaistaleella, josta valloittajasieni imi eniten ravintoa, tulivat sen valkoiset koppalakitkin näkyviin. Sienistä innoittunut kirjoittajamme FK Jouni Issakainen työskentelee Helsingin yliopiston sero-bakceriologian laitoksella. Homerihmasto lähti yhdestä pisteestä ilmasta lentäneestä itiöstä ja sen reuna vaelsi laajenevana kehänä yli marjasoseen pinnan. SUOMEN LUONTO 5/ 87 46. Hyvin suuri, valkea, laakean suppilomainen. vsk . Melko harvinainen, paistettuna syötävä. Isoäiti ei tiennyt, että kaikki sienet ovat eräänlaisia hameita. Lakin reuna matalauurteinen. Hän on paneuwnut sienien olemukseen mm. Jotkin sienilajit pitävät "hillopurkkinaan" koko kasvimaata, kuten eräs loviisalainen rouva sai huomata: sienen rihmasto eteni puolen metrin vuosivauhdilla yli puutarhan tappaen tieltään jalokuuset ja omenapuut pienemmistä pensaista puhumattakaan. Suuri home Jos isoäiti sai puutarhastaan hyvän sadon, saattoi odottaa näkevänsä syksyllä pitkän hyllyllisen hillopurkkeja
Norpalle koti Suomen luonnonsuojeluliitto täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Juhlavuotensa kunniaksi liitto lahjoittaa tunnuseläimelleen saimaannorpalle rauhoitettuja pesimäluotoja Saimaalta. .. Keräyslomakkeen löydät tämän lehden välistä sekä kaikista postitoimipaikoista ja Postipankin konttoreista. Tuestasi kiittäen Suomen luonnonsuojeluliitto. Sinäkin voit olla mukana auttamassa saimaannorppaa osallistumalla luonnonsuojeluliiton päiväpalkkakeräykseen, joka jatkuu tämän vuoden loppuun. Keräyksen tuotosta riippuen lahjoitetaan norppakansalle, joka on maailman pienimpiä ja uhanalaisimpia, yksi tai useampia luotoja