Suomen Luonto 5/1988 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMEN 5 • 1988
Järvinen kirjoitti Suomen Luonnossa näin: "Sudesta tuskin lienee erimielisyyttä. Tietysti on paljon tehtävääkin jäljellä. Tärkeimpänä voittona pidän sitä, että nykyisin metsästyksestä vastuussa olevat virkamiehet ja harrastajat näyttävät pitävän itsestään selvänä kestävän verotuksen periaatetta. Metsästys tai joissakin tapauksissa on parempi puhua suoraan peräti vainosta on Suomessakin aiheuttanut monien lajien vähenemisen. Majava ja metsäpeura pyydettiin loppuun, vaikka ne sittemmin onkin saatu takaisin. vs k.. Se on kaikki vaarat väistävä ja kaikki tietävä pahahenki, jota poromies ei voi lakata vihaamasta. Suden aiheuttama vahinko porotaloudelle on niin ilmeinen ja painava, että lienee järkevää suhtautua tähän riistaeläimeen vain keksimällä keinoja sen pään menoksi ... Ensimmäisiä esimerkkejä tästä ovat monet jääkauden lopulla hä2 Kuinka petomaista onkaan vainota eläimiä! Nykyään! vinneet suuret nisäkkäät, mutta etenkin viime vuosisatoina on moni suuri nisäkäs ja lintu eri puolilla maailmaa ajautunut sukupuuttoon metsästyksen seurauksena. Nykyään on entistä enemmän myös syytä yhteistyöhön. Järvinen tunnusti, ettei hän "ole selvillä siitä, kuinka suurta tuhoa hukka ja ahma aiheuttavat riistalle" ja ennusti ilmeisen väärin että "Käsivarren ja Saariselän tunturialueilla niillä on mahdollisuus elää ehkä vielä kauankin, vaikka niiden tuhoaminen nykyisestään tehostuisikin." Tosiasiassa susi hävitettiin Lapista käytännöllisesti katsoen kokonaan kymmenessä vuodessa Järvisen kirjoituksen ilmestymisestä, eikä ahmaa ole enää pitkään aikaan ollut juuri kuin rajavyöhykkeen tuntumassa. Rauhoitettujen lajien joukko on laajentunut, ja metsästettävien lajienkin pyynti on huolellisemmin harkittua. LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn Ei siitä ole kuin kolmekymmentä vuotta, kun A .E. Suomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Senkin tehoisin kurissapito käsittääkseni on pesien etsiminen ja pentujen tuhoaminen." A.E. Arvellaan, että arvokasturkkinen soopeli olisi aikoinaan elänyt Suomessakin, mutta hävitetty. Totta kai on kyse ristiriidasta: luonnonsuojelija haluaa säilyttää luonnon monipuolisuuden, metsästäjä haluaa saaliikseen riistaa, jonka hän ampuu tai muuten pyytää. Loistavia voittoja on metsästyksen keinojen kehittyminen: raaimmat pyyntimenetelmät ovat jääneet historiaan, eikä tapporahojen avulla enää viritellä haukkavihaa (vielä 1960-luvulla, kun kanahaukasta maksettiin tapporahaa, vuosittain tapettiin tuhansia kanahaukkoja ja koko joukko rauhoitettuja lajeja siinä ohessa). Hylkeenpyynti, vesilintujen kevätpyynti saaristossa ja ahman lohduton tila ovat esimerkkejä. Hirvi onnistuttiin lähes hävittämaan; Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisen aikoihin ilmestyneessä "Maapallon eläinkuvastossa'' iloitaan hirvikannan elpymisestä niin, että syksyllä 1936 on jo voitu Etelä-Suomessa kaataa useita komeita hirviä (nykyiset luvut ovat lähellä 50 000 kaatoa syksyssä!) Kolmisenkymmentä vuotta sitten suurpedot olivat vainon takia ylen niukkoja ja esiintyivät lähinnä valtakunnan rajan tuntumassa nyt tilanne on sentään kohtuullisempi ahmaa lukuun ottamatta. Aikaisemmin jopa kettuja näätäkantamme ovat heilahdelleet sukupuuton partaalla. Metsästys on yhä harvemmin vikapää lajien vähenemiseen Suomessa. Vainon teho johtuu ainakin suureksi osaksi siitä, että suurikokoisten, suhteellisen hitaasti lisääntyvien lajien metsästys todella tappaa: ei tarvita kovinkaan ankaraa aikuisten eläinten metsästystä, jotta laji vähenee vääjäämättömästi. " "Paha eläin on myös ahma. Valitettavasti yhtä hyvin ei ole toipunut sukupuuton partaalle hävitetty naali. Mainitsen vain yhden esimerkin: jos metsätaloutta voidaan kehittää siihen suuntaan, että metsokanta elpyy, Suomen luonnossa olisi mukavampi kuljeksia niin erämiehenä kuin luonnonystävänäkin. Kun lukee vanhoja Suomen Luontoja, törmää usein luonnonsuojelun ja metsästyksen ristiriitaa käsitteleviin kirjoituksiin. SUOMEN LUONTO 5/ 88 47
Tämä on tosiasia eikä sitä muuksi muuta se, että riistanhoifajat ja metsästäjät ovat yleensä liiankin innokkaat hävittämään petoja ja haukkoja ja yrittämään järjestämään olemassaolontaistelun metsästyskohteillensa suotuisammaksi. Valter Keltikangas Suomen Luonnossa 14/ 1955: " Alkukantaiset, urheilullisiin gentlemannisääntöihin soveltumattomat menetelmät on toinen toisensa jälkeen kielletty ja niiden käyttö on nykyisin salametsästystä... " SUOMEN LUO TO 5/ 88 47. Hän ei vain surmaa, hän hellii ja vaalii" . Hän on vielä m eidän päivinämmekin lähellä Juontoa, tuntee sen omakseen, sitä palvoo ja palvelee. Riistakannan ehtymättömyyteen ei enää nykyisin uskota kuten ympan vuoden m etsästelevässä Sompiossa uskottiin. Tauno V. Järvinen Suomen 1946: Luonnossa 5/ 1945" Mikä erämiehen maisema lieneekin, sen viehätys on ta voitteena yhtä hyvin kuin riistakin, jota pyydetään. Mäki Suomen Luonnossa 2/ 1942: "Metsästäjälle ja riistanhoitajalle on suurin nautinto ta vata riista, ei sen tappaminen, ja löytää paikkoja, missä luonnon rauha ja sykähdyttävä koskemattomuus on tallella. 3. vsk. Päin vastoin urheilumetsästys on pyrkinyt järjestemällisellä riistan rauhoituksella ja metsästysaikojen rajoituksilla ja muilla riistanhoidollisilla toimenpiteillä huolehtimaan kantojen riittävyydestä ja jatku vuudesta " . Oikea erämies nauttii ehkä enemmänkin kaikesta siitä mitä eräpoluillaan kuulee ja näkee kuin onnistuneista laukauksista ja reppuun kerääntyvästä saaliista . A.E
47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . 34 Samarian laaksoon voivat laskeutua Kreetan-kävijät. . Ilmestyy 28. ............. 9. SUOMEN LUONTO Päätoimittaja Tapio Lindholm Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Jorma Laurila Antti Halkka Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. . . . . ....... (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. . . . . Jaakko Heinonen: Retki tuoksumaailmaan........ 10. . . . . . (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Lä ntinen Ranta katu 49-51 20100 Turku puh. . Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. . . ....... (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. . Marja Simonsuuri-Sorsa: Kemikaaliuhka.... . . 26 Minkki on levittäytynyt kaikkialle maahan . ....... 37 Ulkomailta............ .............. . .. . . . . Perämiehenkatu J J A 17, 00150 Helsinki puh. 43 Kysy luonnosta............................................ . (90) 655 377 Ilpo .Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. . ..... 9. Äänestä Suomelle kansallispuu!... . 10. ....... . Suomen luon.nonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). . vuosikerta 5 • 1988 Olli Järvinen: Kuinka petomaista onkaan vainota eläimiä! Nykyään!..................................... . . . (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. . Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. Jouko Pokki: Tarhakarkulaista ei pysäytä mikään ........ 44 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . ... Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. . . . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. 13. .............. . 24 Hienostuneen makuinen tattien aatelinen lähikuvassa. . . 40 Kirjoja ................. . . 9. . . .... ISSN 0356-0678 llmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen llmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 6 16. .... . Uusimaa Perämiehenk. 8. .. . . ....... 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. . Kansikuva: Altti Salon "Töyhtötiaiset kolopuiden suojelu vuonna" voitti ensimmäisen palkinnon yksittäiskuvien sarjassa Valokuva luonnon puolesta -kilpailussa. Mikä on menestyksen takana. . 30 Voit osallistua uuden kansallistunnuksen valintaan kielon, karhun ja joutsenen rinnalle. . . . 10 Pentti Linkola: Luonnonystävän omaelämäkerta 12 Valokuvalla luonnon puolesta........ . .... 10. ......... . . . 18 Luonnonsuojelun juhlavuoden valokuvakilpailun satoa. 28. Kilpailusta enemmän sivuilla 18-23. 6 Rauno Ruuhijärvi: Huolenpito luonnosta on edelleen tärkein tehtävämme.......... (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. . . Marja Härkönen ja Irma Järvinen: Herkkutatti.. . . . . (981) 15 828 MaHi Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. ............ . . . . . 12. . vsk.. . 38 Mielipiteitä, keskustelua................................. ... 7 15. lrtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Tilaushinnat 1. 47. . ........... . 8 27. (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. . . ...... Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. . . ...... . 2 Kotimaasta . . . . . . . . . . (953) J 7 358 Perrti Siilahti Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. . ...... (960) 311 550 RiiHa Laakso, vs. ... Osoitteenmuutokset kirjallisesti. . 33 Seppo Vuokko: Samaria, Euroopan eteläisin kansallispuisto . Summaries of the Main Articles ....................... (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 1200 Vantaa puh. J J A J 7 00150 Helsinki puh . 46 Liikettä lakin alla: Tavallinen tarina................. . . .................... 198730. . ..........
Rehevä kasvupaikka on lehto, vaikka tiheänä kuusikkona tai hakkuualana. Ovathan lehdot parasta metsämaata, josta myös maksetaan kallein metsävero. Nykyisin tällaista luonnonhyödyntämistä ei juuri harjoiteta ja siksikin Iehtoluonto köyhtyy. Mutta luonnonsuojelujärjestöjen ei pitäisi jäädä vain muistuttajan ja käsikassaran rooliin, vaan niiden tulisi entistä tarkemmin määritellä omat tämän hetken lähtökohtansa ja tavoitteensa. vsk . Luonnonsuojelijoiden on pidettävä esillä näiden asiakirjojen sisältöä, ja puutteita. OECD kritisoi viranomaisten ympäristövalistusta toteamalla, että: ympäristökysymyksiä koskevasta kansalaisten valistamisesta ja julkisen keskustelun rohkaisemisesta on vähät välitetty. Suomen ympäristöpolitiikka OECD:n ja sen ympäristökomitean vuosina 1986 ja 1987 tekemä arvio Suomen ympäristöpolitiikasta ja valtioneuvoston keväinen selonteko eduskunnalle ympäristöpolitiikasta ovat tärkeitä. SUOMEN SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Se on pääosin kirjoitettu futuuriin eli "asioita selvitetään, tutkitaan tai pyritään johonkin" . Mutta vain silloin kun lehtokasvillisuus ja puusto saa niillä kukoistaa, ne ovat luonnontieteellisesti arvokkaita. Monasti säilyneistä Iehtokohteista on kuitenkin kiittäminen maanomistajia, jotka usein omasta luonnonystävyydestään ovat pitäneet lehtojaan vajaatuottoisina. Suojeltavia lehtoja on useassa tapauksessa luonnontaloudellisesti hoidettava. Valtioneuvoston selonteko on oleellinen asiakirja, mutta se on Iatteahko ja pyöreäsanainen sekä hyvin pragmaattinen. Lehtoluontoa ovat viime aikoina olleet tuhoamassa paitsi taloudellista hyötyä tavoittelevat maanomistajat, myös metsänhoitoyhdistykset metsätaloussuunnitelmineen. OECD korostaa myös kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten henkilöiden laajempaa osallistumista ympäristönsuojelun toimeenpanossa. Näitä ei Iuonnonsuojeluväenkään ole syytä puolustella. Erityisesti ilmansuojelun ongelmat vaatisivat tiukkaa huomiota, koska rikin ja typen oksidien ominaispäästöt ovat meillä paljon suurempia kuin useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Metsistämme rehevimmät ovat lehtoja. Tapio Lindholm 5. Siitä puuttuu myös itsekritiikki. Hallitukselta onkin nyt syytä odottaa näyttöä lupauksistaan. Lehtojen suojelussa pelkkä biotoopin passiivinen rauhoituskaan ei siten ole riittävä toimenpide. Lisäksi hakkuissa on aina takana myös metsäammattimiehiä, joiden motiiveja tässä yhteydessä voi ihmetellä. Lehtojen eliömaailma voi köyhtyä vaikka lehdon ulkopuolelta levittäytyvän kuusen tai lehdon sisäisen sukkession takia. Usein lehtojen luonnonarvot perustuvatkin niiden entiseen käyttöön hakamaina, metsälaitumina tai kotitarvepolttopuun korjuupaikkoina. Lehdot ovat suojelemisen arvoisia Lehtojensuojelutyöryhmä on laatinut ehdotuksen valtakunnalliseksi lehtojensuojeluohjelmaksi, johon kuuluu 424 Iehtoaluetta yhteispinta-alaltaan 4 400 hehtaaria. Onhan todella niin, että lakien ja säädösten sekä talousmekanismien tulisi olla luontoa ja ihmistä varten eikä päinvastoin kuten pitkälti tähän asti. Ala on vain noin kaksi prosenttia maan koko lehtoalasta. Lehtojen säilymisen esteenä ei saisi olla vääränlainen verotuskäytäntö tai maanomistajille tuleva taloudellinen rasite. Tämä on syytä pitää mielessä lehtojen suojelutoimia käytännössä toteutettaessa sekä arvioitaessa kuluneena kesänä ilmi tulleita suojeluohjelmaluonnoksen lehtokohteiden hakkuita. Missä se on mahdollista, hoitoa tulisi yhdentää maaseudun perinnemaiseman suojeluun. OECD:n asiantuntijoiden raportissa Suomen on todettu monella tavalla edistyneen ympäristönsuojelussa, mutta samalla todetaan meillä olevan vielä kosolti ratkaisemattomia ongelmia. Yksityiskohtaisempi ja periaatteellisempi asiakirja olisi ollut toivottavampi. OECD ei myöskään pidä ympäristöhallinnon järjestelyjä sellaisinaan riittävinä, vaan edellyttää Suomelta ympäristönsuojelun oikeudellisten keinojen tarkistamista ja taloudellisten keinojen uudelleenarviointia. OECD:n neuvoston raportti poikkeaa tästä edukseen. Aatteellista luonnonsuojelua ja eritoten luonnonharrastusta olisi todella ryhdyttävä tukemaan. Hakkuissa ei olekaan aina takana Iuonnonsuojeluvastaisuus, vaan protesti virkavaltaisia menettelytapoja ja riittämättömiä ja epäselviä korvauksia vastaan
Kolmenkin vuoden odotus on kuitenkin monien mielestä liikaa tässä epävarmassa ja hälyttävässä tilanteessa. Valaanpyyntiä valvova Kansainvälinen Valaanpyyntikomissio pitää Islannin valaanpyyntiä vain näennäisesti tieteellisenä .ja se on tyrmännyt Islan.nin ''tutkimussuunnitelmat", mutta Islanti jatkaa pyyntiä tästä välittämättä, sillä se pitää valaanpyyntiä maansa sisäisenä asiana. Vaikka luku näyttää pieneltä, olisi käytön salliminen ristiriidassa Suomen omaksumaan linjaan otsinikerroksen suojelussa. Vuoteen 1979 asti otsonikerroksen vahvuus on vaihdellut suhteellisen luonnollisesti, mutta sitten tapahtui dramaattinen muutos: otsonikerros on vuosi vuodelta ohentunut. Freoneita korvaavat aineet ovat tervetulleita. Otsonikerroksen ohenemisen syitä on etsitty auringon aktiivisuuden, säteilyolojen ja ilmaston muutoksista, mutta yhtenä tekijänä on vahvasti kuvassa mukana myös kloorifluorihiilivetyjen lisääntyminen ilmakehässä. Hävittämiseen olisi ollut valaanlihan maahantuonnin kieltävän sopimuksen mukainen laillinen mahdolKOTIMAASTA lisuus. Valaiden uhanalaisuuden vuoksi kaikkien suurvalaiden kaupallinen pyynti on kielletty vuosiksi 19861990. Valaanliha palasi Islantiin "Suomi sai harvinaisen mahdollisuuden toimia :valaiden suojelemiseksi, rrtutta ·se menetettiin'', totesi Greenpeace, kun valaanliha heinäkuun neljäntenä oli lähtenyt paluumatkalle kohti Islantia .. Pyynti on sallittu tieteellisiin tarkoituksiin ja Islanti sanoo saavansa valaanlihaa myymällä rahaa tutkimukseen·. Tällä hetkellä Suomi käyttää freoneita noin 3 000 tonnia vuodessa. Coldtherm Oy haki lehti-ilmoituksella työntekijöitä uuteen tehtaaseensa Mäntyharjulle pari kuukautta sitten. Luulisi ihmiskunnan tekevän kaikkensa kun uhkana on maapallon vilja-aittojen kuivuminen, vesien tuottavan kerroksen kuolema ja haitoista ehkä pienin -ihosyövän raju lisääntyminen. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 5/ 88 47 . 6 Toisaalta, kun Coldtherm yritti ensin päästä Porvooseen ja myöhemmin Porvoon maalaiskuntaan, suhtautuivat kyseiset paikkakunnat avoimen epäluuloisesti freoneita päästelevään tehtaaseen ilman lain antamia määräyksiäkin. Valaanpyy11q/ bn Islannille kuitenkin arvovaltakysymys, jopa niin merkittäPäästetäänkö freonitehdas Mäntyharjulle. Yhtiön edustajan mukaan Coldthermin valmistama Cleanfoam-niminen tuote ei lisää eristystarvetta, vaan korvaa tällä hetkellä heikentyneitä ja vuotavia eristeitä. Suomi on sitoutunut kansainvälisellä sopimuksella vähentämään kloorifluorihiilivetyjen käyttöä. Mäntyharjulta löytyi kolme valpasta, jotka valittivat yhtiön sijoituspaikkaluvasta. Kansantaloudellista merkitystä valaanpyynnillä ei ole, sillä se muodostaa vain 0.1 prosenttia kalanvie~ arvosta. vsk.. Greenpeacen mu_kaan on täysi syy uskoa, että kuljetukset ovat tapahtuneet Suomen kautta laittomasti. 30 uutta työpail~kaa on varmasti ilon aihe työttömyydestä kärsivälle kunnalle, mutta asialla on toinenkin puoli. Tulot valaanlihan myynnistä menevät Greenpeacen tietojen mukaan Hvaluryhtiölle, jonka omistaa Kristjan Lofsson -mmmen liikemies. Suomen ilmansuojelulakiin on tulossa sopimuksen edellyttämiä muutoksia mahdollisesti vielä tämän vuoden aikana. Suomessa ollut 197 tonnin erä on noin kymmenes· osa Islannin vuoden 1987 valassaaliista, josta ennen Länsisataman löytöä oli . Sopimuksen mukaan päästöjä vähennetään vuoteen 1999 mennessä puoleen vuoden 1986 tasosta. Mäntyharjun terveyslautakunta myönsi Coldthermille sijoituspaikkaluvan sillä perusteella, ettei tehtaan toiminnasta aiheudu terveydellisiä haittoja tehtaan työntekijöille. Myöskään ympäristöhaittoja ei katsottu aiheutuvan. Coldthermin osuus tästä määrästä on noin kaksi vä, että maa uhkasi sulkea Keflavikin lentotukikohdan, jos Yhdysvallat alkaisi valaanpyynnin vastatoimena boikotoida islantilaisia kalatuotteita. Maapalloa suojaava otsonikerros ohenee samaa tahtia kuin freonien käyttö lisääntyy. saatu perille Japaniin 872 tonnia. Viime hetkeen saakka oli auki, palautetaanko ennen juhannusta Helsingin Länsisatamasta löydetty liha Islantiin vai tuhotaanko se Suomessa, kuten Green· peace, Maailman Luonnon Säätiö ja Suomen luonnonsuojeluliitto vaativat. Sekä silliettä seitivalas ovat kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan uhanalaisia, sillä etenkin Pohjois-Atlantin kannat ovat huvenneet vähiin. Käytetystä määrästä noin 10 prosenttia vapautuu heti ilmakehään ja loput ennemmin tai myöhemmin tuotteiden vanhetessa. Coldtherm Oy ryhtyy valmistamaan solumuovieristettä, jonka valmistukseen se käyttää vuodessa noin 50 tonnia kloorifluorihiilivetyjä eli "freoneita". Cleanfoamin etuna voidaan pitää myös · sitä, että valmistukseen käytettävät freonit voidaan korvata kehitteillä olevalla kaasulla heti kun se saadaan markkinoille mahdollisesti jo kolmen vuoden kuluttua. prosenttia. Antti Halkka Greenpeacen aktivistit kahliutuivat kontteihin, joiden sisältöä Dave Greenway ja Mats Andersson oikealla esittelevät. Valaat olivat sillija seitivalaita, joita Islanti pyytää reilut 100 vuodessa. Pienikin freonilisä on liikaa Englantilaiset ovat seuranneet otsonikerroksen vahvuutta etelänapamantereella vuodesta 1957 alkaen. Ympäristöministeriö pysyi kannassaan, vaikka järjestöt keräsivät viikossa 10 304 nimeä kantaansa puoltavaan adressiin. Lisäksi lautakunnassa todettiin, ettei Suomen lainsäädännössä ole sellaisia määräyksiä, joiden perusteella terveyslautakunta voisi kieltää freonien käytön. Yksi näistä valittajista on Mäntyharjun luonnonsuojeluyhdistys jonka mukaan laitos aiheuttaa muun muassa terveydellistä haittaa; otsonikerroksen oheneminenhan lisää ihosyöpäriskiä! Asiaa puidaan Mikkelin lääninoikeudessa elokuussa, jonka jälkeen päätöksestä voi vielä valittaa korkeimpaan hallintaoikeuteen. Kun liha palautetaan, se viedään Japaniin jotain toista kautta eikä valaanlihakaupalle koidu suurta haittaa
Jorma Laurila 7. Paristojen hajotessa raskasmetallit karkaavat kaatopaikoilta maaperään ja vesiin; jätteenpolttolaitoksista ne kulkeutuvat savukaasuissa ilmakehään. KOTIMAASTA korvattaisiin uuden sukupolven paristoilla putoaisi elohopeakuormitus Valtosen mukaan kolmesta tonnista sataan kiloon. Tänaan elohopean määrä käyttötuntia kohden on kaksi prosenttia verrattuna vuoteen 1985", toteaa markkinointipäällikkö Kari Valtonen Airam Oy:stä. Paristojen ympäristöhaittojen vähentämiseksi niiden keräilyä on pyritty tehostamaan. Jos kaikki alkaliparistot SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Uuden sukupolven alkaliparistoissa elohopeaa on siten vain hieman enemmän kuin vaarattomissa ruskokivi paristoissa. Paristojen elohopeapitoisuus vaihtelee huomattavasti. Nikkelikadmium -paristoissa kadmiumia on 12-15 prosenttia. Paristojen elohopeamääräksi arvioitiin tuolloin 3,5 tonnia, ja niiden osuus koko elohopeakuormituksesta oli noin viidennes. Uusia paristoja markkinoidaan Ucar-tuotemerkillä, ja niitä tuo maahan Airam. kameroissa, peräti 30 prosenttia. vsk. Myös eräät muut valmistajat ovat ilmoittaneet tuottavansa , markkinoille uuden sukupolven alkalipariston. Ongelmat ratkaistava tuotekehittelyllä Ympäristöministeriön kansliapäällikön Lauri Tarastin mukaan paristojen raskasmetallikuormitusta on selvitetty viimeksi vuonna 1982. Vain elohopeaoksidiparistojen keräilyssä onnistuttiin hyvin. Nykyisin paristojen osuus raskasmetallikuormituksesta lienee suurempi, esimerkiksi Ruotsissa paristojen osuus elohopeakuormituksesta on jo noin puolet. Laajan kampanjan tuloksena vuonna 1987 alkaliparistoista saatiin talteen vaatimattomat 14 prosenttia. 1 ST Ympäristöä säästävät alkali paristot tulevat Kesäkuussa ilmestyi Suomen markkinoille uuden sukupolven alkaliparisto, jossa elohopeaa on vain alle 0.025 prosenttia pariston painosta. "Ucar-paristojen elohopeapitoisuutta on vähennetty kolmen vuoden aikana 97 .5 prosenttia ja samanaikaisesti on pystytty parantamaan paristojen suorituskykyä jopa puolella tietyissä suurta virtaa vaativissa laitteissa. Vuonna f987 Suomessa käytettiin 7 .5 miljoonaa alkaliparistoa; maara oli kaksi kertaa suurempi kuin neljä vuotta sitten. Esimerkiksi Turussa talteensaaduista paristoista noin 90 prosenttia on ollut haitattomia ruskokiviparistoja, jotka olisi voitu vaaratta heittää roskiin. Tarastin mukaan tuoreita tietoja paristojen raskasmetallikuormituksesta saadaan loppukesästä ympäristöministeriön selvityksen valmistuessa. Niiden käyttö on viime vuosina huomattavasti kasvanut. Nykyisin käytetyt paristot päätyvät useimmiten jäteastiaan. Suomessa alkaliparistojen osuus kaikista paristoista on nykyisin viidennes, mutta muualla Länsi-Euroopassa osuus on jo yli kolmannes ja Yhdysvalloissa peräti kaksi kolmasosaa. Vanhanmallisiin alkaliparistoihin verrattuna elohopeaa on vain murto-osa. Pariston on kehittänyt Ralston Energy Systems, jonka Euroopan päätuotantolaitos sijaitsee Sveitsissä. Tarastin mukaan ei ole pitkällä tähtäyksellä järkevää, että joudutaan luomaan monia erillisiä, hallinnollisesti raskaita ja kalliita talteenottojärjestelmiä, vaan ongelmat on ratkaistava tuotesuunnitteluvaiheessa kehittämällä ympäristölle vaarattomia tuotteita. Tarasti viittaa myös Ruotsin huonoihin kokemuksiin. Alkaliparistot ovat merkittävä ympäristöriski. Tavallisissa ruskokiviparistoissa elohopeaa on vain 0.01 prosenttia, alkaliparistoissa 0.5 prosenttia ja elohopeaoksidiparistoissa, joita käytetään mm. Tarastin mukaan alkaliparistojen raskasmetallit ovat olleet tähän asti visaisin käytettyihin paristoihin liittyvä ongelma, johon nyt on tulossa ratkaisu. Tarastin mukaan talteenottoaste on kuitenkin jäänyt vaatimattomaksi
KOTIMAASTA Merikotkilla hyvä vuosi, saimaannorpilla huono dennäköisesti myös elävänä syntyneiden poikasten kehitys on vakavasti häiriintynyt, kuten vuonna 1982, jolloin pesien sortuminen johti myös imetyksen häiriintymiseen. Saimaanhyljetyöryhmän mukaan vuosina 1982-84 havaittiin yhteensä 62 poi1980-luvun alkupuolella. Opastuskeskuksen ja lintutornien tehtävänä on paitsi edistää lahden suojelua tekemällä tunnetuksi sen rikasta luontoa, myös ohjata retkeilyä siten, ettei luonnolle eikä viljelyksille aiheudu vahinkoa. Juoksutuksen rikkomia pesiä havaittiin jo viime tammi-helmikuussa. Muuttoaikana kasta, joista 13 oli kuollut synnytykseen. Tämän jakson poikasista on yhä elossa 50. Toukokuussa luonnonystävien käyttöön avatun Maailman Luonnon . Hieman yli 60 merikotkaparistamme vain alle puolet onnistui pesinnässään. pääsihteeri Lassi Karivalo. Opastaulua esittelemässä Maailman Luonnon Säätiön vs. Maailman Luonnon Säätiö pyrkii merikotkien pesimärauhan turvaamiseksi myös rauhoittamaan pesimäalueita. Jorma Laurila Liminganlahden uudella luontopolul/a kävijaä opastavat ilmeikkäät opastaulut, jotka ovat taiteilija Jari Kostetin käsialaa. Säätiön mukaan monilla pesimäalueilla on suoranainen ihme, että merikotkat yleensä pystyvät saamaan poikasia autojen, moottorikelkkojen, metsäteiden ja huviloiden puristuksessa. Kuusi poikasta kuoli synnytyksen yhteydessä ja yksi imetysaikana. Maailman Luonnon Säätiön saimaanhyljetyöryhmän mukaan on erittäin huolestuttavaa, että poikasista on elossa enää 12. Säätiön rakennuttaman opastuskeskuksen ja uuden lintujentarkkailutornin ansiosta tutustuminen tähän ainutlaatuiseen kosteikkoon on nyt aikaisempaa helpompaa. Aikaisempien vuosien tapaan pesistä löytyi myös muutamia kuoriutumattomia munia, joista myöhemmin määritetään ympäristömyrkyt. ToPoikkeusjuoksutuksen vuoksi tänä vuonna eloon jäävien norppakuuttien määrä on niin pieni, että kaikista suojelutoimista huolimatta saimaannorppakanta väistämättä hieman pienenee. Niiden vaikutuksesta kanta pienenisi edelleen ja lopulta kuolisi sukupuuttoon. vsk.. Maailman Luonnon Säätiön merikotkatyöryhmän mukaan pesimistulos on paras sitten vuoden 1973. Saimaannorppa kärsi kevään poikkeusjuoksutuksista Kevään 1988 pesätarkastuksissa löydettiin vain 19 saimaannorpan poikasta eli kuuttia. Työryhmän mukaan viime talven poikkeusjuoksutukset häiritsivät huomattavasti saimaannorppien lisääntymistä. Vuosina 1985-87 jäi vuosittain eloon noin 17 poikasta. Mennyt kesä oli maamme merikotkille menestyksekäs: vähintään 38 poikasta pääsi siivilleen. Liminganlahdella ja sen rantamilla viihtyvät monet harvinaiset kosteikkojen linnut ja kasvit, joiden elinehtona on lahden luonnontilan säilyminen. havainnollisin opastauluin kertoo lahden luonnosta. Saimaata juoksutettiin poikkeusluvalla talvina 1982-84, kuten kuluneenakin talvena. Esimerkiksi Merenkurkussa havaittiin keväällä pesinnän alkaneen 17 pesällä, mutta vain viisi paria onnistui pesinnässään. kaunis, kaakkoinen pensaikkojen harvinaisuus kultasirkku. SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Opastuskeskus ja lintutorni sijaitsevat Limingan kunnassa Virkkalan kylässä vain pienen poikkeaman päässä nelostieltä. Erittäin uhanalainen saimaannorppakanta ei kestäisi lähes vuosittaisia talvijuoksutuksia. Ennestään lahdella on jo kaksi lintutornia, jotka on rakennettu Maailman Luonnon Säätiön talkooleireillä 8 sityisten mailla. Vuoden 1988 poikastuotto vastaa saimaanhyljetyöryhmän mukaan vuosina 1982-84 syntyneiden määrää ja on selvästi huonompi kuin vuosien 1985-87 määrä. Ahvenanmaalla vuosi sitten rauhoitetussa ikimännikössä varttui kuluneena kesänä kaksi kotkanpoikaa. Opastuskeskuksessa on pysyvä näyttely alueen luonnosta ja lintutornille johtaa luontopolku, joka taiteilija Jari Kostetin piirtämip. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä lähelläkään normaalia. Näiltä vuosilta on elossa enää 27 poikasta. Näin suuri poikkeama ei johdu enää luontaisesta vaihtelusta. Työryhmän mielestä ainut selittävä tekijä voivat olla Saimaan poikkeusjuoksutukset. Jatkuvista suojeluponnistuksista huolimatta pes1a tuhoutuu hakkuiden tai häirinnän seurauksena. Talviaikaisen pesinnän onnistuminen on norppien tulevaisuuden elinehto. Lahdella ja sen rantamilla pesii kuutisenkymmentä lintulajia, mm. Esimerkiksi Turun saaristossa varomattomat hakkuut pesäpaikan tuntumassa johtivat pesän hylkäämiseen. Vuosina 1985-87 syntY,i 71 poikasta, joista vain neljä kuoli synnytyksen yhteydessä. Suurin osa merikotkien elinpiireistä on ykLiminganlahden opastuskeskus kutsuu kävijöitä Matala Liminganlahti Oulun eteläpuolella Perämerellä on maamme arvokkain lintuvesi. Saimaanhyljetyöryhmä, Suomen luonnonsuojeluliitto ja monet muut tahot ovat vaatineet Saimaan talviaikaisista poikkeusjuoksutuksista ja säännöstelysuunnitelmista luopumista
Norpalle koti -kampanjalla luonnonsuojeluliitto pyrkii rauhoitusten ja rajoitusten avulla turvaamaan uhanlaisen saimaannorpan tulevaisuuden. Valtioneuvosto on päättänyt, että yhtiölle kuuluva, noin kolmen kilometrin mittaiseen jokiosuuteen liittyvä käyttöoikeus lunastetaan valtiolle koskiensuojelulain tarkoitusperien toteuttamiseksi. joen perkaamisen seurauksena. Omat erityispiireensä lahden luonnon mo1ipuolisuuteen tuo voima:as maankohoaminen, joi<a lahden mataluuden takia nopeasti siirtää rantaviivaa merelle päin. Ympäristöpalkinnot myönnettiin tänä vuonna lahti ja sen rantaniityt ovat tärkeä vesilintujen ja kahlaajien levähdysja ruokailualue. Samoin yhtiö rauhoittaa osan Pihlajaveden Paattisten selällä sijaitsevasta Heinsaaresta. vsk. 9. !n eliöt. Ähtävänjoessa on säilynyt useita luonnontilaisia koskia. Laki ei kuitenkaan estä sellaista voimalaitosrakentamista, johon lain voimaan tullessa oli lainvoimainen lupa. Amazon-projekti on osaltaan ollut täyttämässä tiedollista aukkoa trooppisten m"•sien luonteesta ja toinasta. yyntiin elokuussa. Esse Elektro Kraft Ab:lle on vesioikeuden päätöksellä myönnetty lupa Värnåforsin voimalaitoksen uudelleen rakentamiseen ja sen alapuolella Pölforsin koskiin saakka ulottuvan jokiosuuden perkaamiseen. Kymmene Oy möi Pihlajaveden Vornaanselältä noin puolen hehtaarin suuruisen saaren ja Enso-Gutzeit Oy Pihlajaveden Kokonselältä samansuuruisen alan J uuvinsaaren kärkeä. Pietarsaaren maalaiskunnassa kulkevilta osiltaan suojeltu koskiensuojelulailla. 6. Yksi syy lahden eliömaailman rikkauteen on se, että siellä kohtaavat sekä pohjoiset että eteläiset lajit. tuhannet arktiset hanhet. Luonnonsuojeluliiton mielestä tutkimusten arvoa Luonnonsuojeluliitto jakoi perinteiset Ympäristöpalkintonsa Maailman Ympäristöpäivänä 5. Joella on suuri merkitys paikallisen väestön virkistysalueena. KOTIMAASTA Luonnonsuojeluliitto osti norppaluotoja D Luonnonsuojeluliitto on hankkinut ensimmäiset luodot saimaannorpille. Lisäksi veden suolapitoisuuden vaihtelun 10ksi lahdella viihtyvät sei makean että murtove. Pallas-Ounastunturin ja kansallispuis(IIRf(/ Kf RKV~ TdlTdfT}Jo SUL.LS ELÄMAN 1'9IA rn,. Lahden, ainutlaatuisuutta kuvastaa myös se, että se on hyväksytty kansainväliseen vesiluonnon suojeluohjelmaan Project Mariin. Muuttoaikoina lahdella !epäilevät mm. Jokivarressa on säilynyt edustavia rantalehtoja ja muutenkin sen maisemallinen merkitys on huomattava. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. D kiireellisiä suojelutoimia. Talvisaikaan Ähtävänjoki on yksi tärkeimmistä koskikaran talvehtimisalueista. Joessa elää myös uhanalaisia jokihelmisimpukoita, joiden elinmahdollisuudet vaarantuisivat taloudelliseen hyöty käytYmpäristöpalkinnot jaettu töön. TAA I • r:JVDtl Kymmene Oy hakee tämän vuoden aikana rauhoitusta Pihlajaveden Hirvolanselällä omistamalleen noin 20 hehtaarin suuruiselle saariryhmälle. Valtio lunastaa Ähtävänjoen perkausoikeuden Ähtävänjoki on mm. PallasOunastunturin kansallispuistossa. ainos julkistettiin toukoainoksen tilaajaa saivat numeroiduista teoksista öös ja tekijä lahjoittavat nto -lehden tukemiseen. Luonnonsuojeluliitto järjesti viime vuonna Norpalle koti -kampanjan, joka tuotti noin 160 000 markkaa. Jatkossa liitto neuvottelee luotokaupoista myös yksityisten maanomistajien ja jakokuntien kanssa
Rauno Ruuhijärvi Huolenpito luonnosta on edelleen tärkein tehtävämme Suomen luonnonsuojeluliitto viettää 50-vuotisjuhliaan perhepiirissä ja lähinaapureiden kanssa. Hän toimi yhdeksän vuotta sihteerinä ja 15 vuotta puheenjohtajana. Maaseututoiminnan organisoinnista puhuttiin jo 40-luvulla ja useita maakunnallisia yhdistyksiä perustettiin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen aikana. Koijärven tapahtumatkaan eivät juuri jättäneet jälkiään luonnonsuojeluliikkeeseen; vai pitäisikö sanoa, että luonnonsuojeluliike ei osannut niistä hyötyä. Liikkeen sisällä oli ajoittain pientä kuohuntaa, keskusteltiin esimerkiksi siitä ovatko idästä tulevat ydinvoimalat suositeltavampia kuin lännestä ostettavat. Oli epäilemättä vahvojen puheenjohtajien ansio, että liitto ei monien kansalaisjärjestöjen tapaan hajonnut poliittisiin leireihin. "Luonnonsuojelu kuuluu oleellisesti kulttuurikansan elämänmenoon; ilman sitä se ei pysty hankkimaan jäsenilleen sellaista elinympäristöä kuin omasta olemuksestaan tietoiselle kulttuuri-ihmiselle kuuluu. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksellä oli onni saada ensimmäiseksi puheenjohtajakseen professori Kaarlo Linkola. Me olemme kevään kuluessa monissa yhteyksissä käsitelleet järjestömme historiaa ja saavutuksia. Y mpäristövuosi 80 ja vuosi ennen ja sen jälkeen, merkitsi liiton toiminnan kaksin-kolminkertaistumista monilla eri mittareilla mitattuna. On unohdettu, että Suomen luonnonsuojeluyhdistys todella loi yli puoleen maan kunnista tällaisen verkon, joka sitten kuihtui hoidon tai aatteen puutteen takia. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintaan vaikutti voimakkaimmin professori Niilo Söyrinki. Esimerkkinä tästä toiminnasta minulla on ilo julkistaa tänään Norpalle koti -kampanjamme ensimmäiset maanostot Saimaalta. Niistä Söyrinki mainitsee kuntien luonnonsuojelulautakunnat ja vapaaehtoiset luonnonsuojeluasiamiehet. Tätä saavutuksiltaan merkittävää työtä tulemme edelleen jatkamaan. Linkola korosti useissa yhteyksissä luonnonsuojelun yhteiskunnallista ja sosiaalista luonnetta: "On varmaa, että jos luonnonsuojelutyö voidaan saada kansanomaisemmille linjoille, sellaisiin muotoihin, että se tulee todella lähelle jokaista kansalaista, aikaansaannokset tulevat valtavasti kasvamaan ja ulottumaan kaikkialle maassa". Ympäristövuoden saavutuksia ei ole menetetty, vaikka kehitys onkin sen jälkeen tasaantunut. Luonnonsuojeluliitto on kautta koko 50-vuotisen olemassaolonsa tehnyt myös sellaista, joka ehkä olisi paremmin kuulunut viranomaisille. Tarvitaan ennen kaikkea jatkuvaa tehokasta valistustyötä, ennen kuin tähän päästään." "Suomen Luonnonsuojeluyhdistys lähtee kulkemaan toista neljännesvuosisataansa paamääränään kansamme kaikkien kerrosten herättäminen ymmärtämään luonnonsuojelun merkitystä ja työskentelemään sen päämäärien toteuttamiseksi." Ei ole mielestäni epäilystäkään siitä, etteikö yhdistyksemme alkuvaiheista saakka olisi ymmärretty tehtäväämme kansalaisjärjestönä. Lisäksi Kymmene Oy tulee luonnonsuojelulain nojalla hakemaan rauhoitusta eräille omille alueilleen; Myös Ensessa valmistellaan toimia norpan suojelemiseksi. Metsäyhtiöt Enso-Gutzeit Oy ja Kymmene Oy ovat myyneet muodolliseen hintaan liitolle Pihlajavedeltä norpparantoja. Laajeneva valtionhallinto ja kehittyvä ympäristöhallinto sosiaalisti ja rauhoitti radikaalitkin voimat ja 1970-luvun loppupuolella oli pikemminkin pulaa vapaaehtoisista työntekijöistä. 10 Yhdistyksen täyttäessä 1963 25 vuotta puheenjohtaja Söyringin juhlapuhe heijasteli selvästi luonnonsuojelun kentän laajenemista. Niitä ei voi kokonaan sivuuttaa tänäänkään. vsk.. Tämäkään ei ollut uusi ajatus. Jo 1940-luvulla sitä voidaan pitää yhtä korkeatasoisena kuin nykyistä Suomen Luontoa. Kertomuksessaan yhdistyksen toiminnasta ensimmaisen viisivuotiskauden päättyessä 1943, ihmiskunnan historian vaikeimpana murroskautena, hän saattoi kuitenkin todeta, että yhdistys oli onnellisesti suoriutunut ensimmäisistä vuosistaan ja sillä oli jo merkittäviä saavutuksia. Tapa on peräisin vähintään Reino Kalliolan ajalta, jolloin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asioita usein hoidettiin valtion luonnonsuojeluvalvojan toimistossa ja Suomen Luonto oli molempien äänitorvi. 1960-luvulla kävi kuitenkin ilmi, että toiminnan laajentaminen kaikkialle maahan ei ole mahdollista ilman uutta organisaatiota, piirija yhdistysverkon luomista koko maahan. Tästä huolimatta luonnonsuojelu ei ole vielä saavuttanut maassamme sellaista asemaa kuin sen merkitys vaatisi. Häntä surettivat samat asiat kuin työmme myöhempiäkin vetäjiä: Oikeaa luonnonsuojelupistosta suurten joukkojen sydämiin ei ole Suomessa helppo antaa. Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa maanhankintaa tai maksaa korvauksia yksityismaiden omistajille keräyksensä tuotoilla. Se oli tärkeä yhdysside Helsingin ulkopuolella toimiviin luonnonsuojelijoihin. päivänä ohitettu 50-vuotispäivä velvoittaa muistamaan myös luonnonsuojelutyön veteraaneja. Toisena merkittävänä saavutuksena Söyrinki mainitsee vuosikirja Suomen Luonnon julkaisemisen. Se oli myös voimienponnistus, johon ei ole mahdollisuuksia kuin kerran kymmenessä vuodessa. Hän oli ansiokas luonnontutkija ja nelivuotisella puheenjohtokaudellaan myös Helsingin yliopiston rehtori. Toukokuun 27. Sukupolven vaihdos tapahtui, jonkin mukana olleen mielestä ehkä liian rajusti ja haavoja jättäen, mutta itse liikkeen kannalta ongelmitta. Tuolle ajalle tyypillistä oli ajoittainen liiton varsinaiset tavoitteet unohtava järjestötekniikalla mestarointi. Kuusikymmenluvulla nuoriso kiinnostui entistä enemmän luonnonsuojelusta, yhteiskunta radikalisoitui ja politisoitui. Luonnonsuojeluliiton voimavarat, niin henkiset kuin aineelliset ovat SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Lakisääteisesti tähän tilanteeseen päästiin vasta 1986. Voimat kanavoituivat entistä aktiivisemmaksi luonnonja ympäristönsuojelutyöksi. Tarkoitan esimerkiksi osallistumista ja vaikuttamista luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja ympäristöhallinnon aikaansaamista
viimeisen kymmenen vuoden aikana. edelleen rajalliset. Määrä lisääntyy yhä. Kovin vähän on mukana yli 55-vuotiaita; siinä on varmasti takavuosilta omaa syytämme. Ne on saatu yhteistyöllä viranomaisten kanssa. Tyypillinen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen on syntynyt vuoden 1950 tienoilla, hän on useammin nainen kuin mies; hänen elämäntilanSUOMEN LUONTO 5/ 88 47. D Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja, apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi piti oheisen puheen liiton 50-vuotisjuhlissa Punkaharjulla 28. Luonnonsuojeluliiton 50-vuotisjuhlakansa matkasi Savonlinnasta Punkaharjun Retrettiin juhlajunalla, nyt historiaksi muuttuneella lättähatulla. Tässäkin tilaisuudessa on syytä korostaa sitä, että tärkeä osa luonnonsuojelutyöstä tapahtuu paikallisyhdistyksissä. teensa: työ, lapset, koti, velat, rajoittavat mahdollisuutta osallistua järjestötyöhön. Vaikka tehtävien määrä ympäristönsuojelussa jatkuvasti kasvaa, voi harva järjestö Suomessa iloita yhtä hyvästä tavoitteittensa toteutumisesta esim. Suomen luonnonsuojeluliitto on epäilemättä taas kerran tietyn suunnanmuutoksen edessä. Valitettavan vähän on alle 30-vuotiaita; siihenkin on yhteiskunnallisia ja nuorisojärjestömme takavuosien vaikeuksiin liittyviä syitä. Maailman herääminen tapahtuu todennäköisesti vasta suurten erehdysten ja onnettomuuksien jälkeen. Valtakunnan tasolla luonnollisesti korjataan työn näkyvin sato, mutta se saadaan vain toimimalla vahvan ja tavoitteistaan tietoisen kansalaisjärjestön nimissä. Merkittävä tekijä on ollut luonnonsuojeluliiton hyvät yhteydet poliittiseen päättäjään, lähinnä eduskuntaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluyhteisö käy viivytystaistelua. vsk. Liittoon kohdistuvat odotukset ovat kuitenkin suuret ja vielä eri tahoilla erilaiset. liittovaltuuston perustamista, paremman maakunnallisen edustavuuden ja vaikutusmahdollisuuden takia. 1988. Eri tahoilla kaivattua kokonaan uutta visiota Suomelle ja maailmalle emme luultavasti kykene antamaan. Näistä myös johtuu, että luonnonsuojelun järjestökenttä on säilynyt ehjänä ajoittaisista paineista huolimatta. 5. Sensijaan liitto kyllä valmistelee sääntöjen muutosta, mm. Nämä voitot: luonnonja kansallispuistot, soidenja koskien suojelu, ympäristölait ja -hallinto, jne., ovat yleisesti tunnettuja. Niitä on tänään 189. " Yhteinen tulevaisuutemme" -raporttikin on vain suunnan varovaista kääntämistä, ei todellisen vaihtoehdon etsimistä. Kohti junaseisaketta astelemassa vasemmalta Eesti Looduskaitse Seltsin puheenjohtaja Jaan Eilart, luonnon$uojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi, toimittaja Lea Järvistä ja metsänhoitaja Esko Pelkonen . Koko muu maailma kulkee torvet soiden kohti katastrofeja, joiden määrä ja toistuvuus yhä tihenevät. Suomen luonnonsuojeluliitto on eilen saanut ensimmäisenä kansalaisjärjestönä Suomen eduskunnan mitalin. . Vaihtoehdot nykypäivän maailmassa näyttävät olevan vain ulkopuolisiksi jäävien yksilöiden valintoja tai pienien ryhmien unelmia. Samanlaista vallankumousta kuin 20 vuotta sitten lienee kuitenkin turha toivoa. Sille ei näytä löytyvän tekijöitä. Ympäristönsuojelun kansainvälistyminen, kehitysmaiden suuret ongelmat ja koko maapalloon kohdistuvat uhat tuovat kansallisen näkökulman rinnalle kansainvälisen vastuun. Huolenpito Suomen luonl}osta on edelleen meidän tärkein t~htävämme. Vain kymmenesosa yhdistyksistä näyttää nukkuvan. 11. Kansalaisjärjestön toiminnassa tasapuolisuus, puolueettomuus, uskottavuus ja korkealuokkainen asiantuntemus ovat arvoja, joista ei tule tinkiä
vsk.. Pentti Linkola Luonnonystävä1 12 SUOMEN LUONTO 5/ 88 47
Ikkunalasit helisevät ja seinät täräjävät. Hyvinvoinnin kaatopaikoilta siinneet huuhkajat, nuo siivekkäät jättiläisrotat, nuo ihmisen parhaat ystävät, hänen kivääriensä ja haulikkojensa työn viimeistelijät, ovat raivanneet jäljettömiin hiirihaukan, mehiläishaukan, ruskosuohaukankin ruokoviidakostaan, kalasääsket nimikkopitäjästään. Mutta jalat rummuttavat vain mökin lattiaa, vain matto tai vuoteenpeitto kahisevat. Täällä neljän seinän sisällä minä yritän kuvata luonnonystävän tuntoja, toistenkin luonnonystävien puolesta, ja luonnonystävien viimeisten eläinja kasviystävien puolesta. Ennen kävelin, sousin, ajoin pyörällä, kiipesin kallioille ja puihin, istuin ja makasin luonnossa, metsässä, suolla, rannalla, saaressa, meren ja järven ulapalla, koko vuoden, vapusta elokuun loppuun melkeinpä ihmisen taloissa sisällä käymättä, syksyllä ja talvellakin paljon useampia tunteja kuin sisällä huoneessa. Lähetän niitä kuvauksia täältä ulos kaikkeen maailmaan. Onko minulla käsittämättömän huono onni, onko tilasto minua vastaan, osuuko iskuja joka päivä juuri minuun. Nykyajan epäarvoitus: puut se nurii, maat se tasii, mikä se on. Äkkiä remahtaa aivan vieressä kaivinkone ei sama kuin kotitonttini rajalla, vaan toinen huumaavaan räiskeeseen ja kolkutukseen. Mutta äkkiä aloittaa taas, on kai ollut aamiaishetki, moottorisaha tuolla, SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Jos supistan näkökulmaa äärimmilleen, omaan itseeni, niin surullisinta on se, että minä jäin jäljelle. Nyt olen taas neljän seinän sisällä. Peninkulman parin säteellä tunnen joka hehtaarin ja tiedän, mitä sille on tapahtunut. Jalat olisivat menossa, hiipimässä mahti kuusikossa, jossa seuraava salaisuus kymmenen metrin päässä on vielä piilossa, kahisuttamassa neilikkakedon pintaa, harppomassa kevein ja nopein kurjen askelin nevan jännettä. Olisiko jossakin jotakin jäljellä. Otan ämpärin ja kävelen sinne, mustikoita on sinisenään, alan poimia. Sitten tulivat tiet, tehtaat, autot, traktorit, kaivinkoneet, oja-aurat, suihkukoneet, helikopterit, moottorisahat, moottorikelkat, moottoriristeilijät, autolautat, betoni, lasi ja asfaltti. Yhteiskunnan hallittu rakennemuutos ääntelee. Se kävi nopeasti. Se on katerpillari. En yritäkään rasittaa mielikuvitustani, kirjoitan vain silmieni ja korvieni havainnoista, tapahtumista nyt ja ennen. Keuhkot hapettavat verta, aineenvaihduntaa tapahtuu. Muutettavat muuttaen: liioittelu on käynyt mahdottomaksi, todellisuuden painajainen ehtii aina edelle. * Hirmuinen veto, kaiho ja kaipaus minulla on tähän Suomeen, tähän kotimaahan, jota nuoruudessa niin hillittömästi rakastin. Omalta tontiltani en pääse kävellen tai pyörällä mihinkään, olen yrittänyt joka suuntaan ja tullut aina verissäpäin takaisin. Kummallisia viestejä. Pää on halkeamaisillaan, silmät ja korvat halajaisivat erämaan ikipuita, lehtorantoja ja tiirakarikoita, sm1sia vaaroja, uneksivaa ja rikkumatonta hiljaisuutta. Ostipa kuormaautonkin saadakseen tien ja ajaakseen soraa upottavan rämeenkulman läpi, lukemattomia, lukemattomia sorakuormia, kokonaisen viipaleen harjua. Minä jäin neljän seinän sisälle. Juoksen pihan poikki tupaa kohti, mutta en ehdi: liiterin ja nurkkamäntyjen takaa syöksyy tukkaa viistäen suihkuhävittäjä, ilmavirta ja kauhu yhdessä heittävät minut nurin polulle, huumaava ujellus tulee vasta hetken päästä. m1ssa lomarakennusta ja laituria tehdään viimeiselle lapsuuteni onkikivelle, ja toinen tuolla, missä viimeisiä rantaleppiä katkotaan. Rämähtikö todella kaivinkone möyryämaan sadan metrin päässä juuri saatuani kourallisen mustikoita ämpann pohjalle Suolahden rämeellä elokuussa 1987. Hiljaisuutta en saa täälläkään. Nykyajan hämäläinen nuori-isäntä ei enää lemmi tyttöjä, hän lempii raivaustraktoriaan. Niitä on kaksi, ja olen oppinut, että ne repivät taivasta ja maata tunnin verran, ennen kuin kaiketi polttoaineentäydennys pakottaa ne palaamaan Pirkkalaan missä on helvetin ydin. * Käyn vielä tuhannennen kerran mietteissäni läpi kotiseutuni. Ja minusta alkaa tuntua siltä kuin minun olisi pakko sittenkin vielä vähäksi aikaa laatia itselleni eloonjäämisstrategia. Tai "kuinka vielä ,jaksat pysyä hengissä. Sitten minulle tuo posti vieraitten ihmisten kirjeitä. Äkkiä muistan, kuinka ihminen voikaan unohtaa, pienen ihanan rämelapun, sehän on vain parin kilometrin päässä aivan Vanajan rannassa, sitä kai ei voi ojittaa, järvenpinta on kai liian lähellä (mitäpä ihminen ei voisi), siellähän myös ennen oli mustikoita. Mutta kaikki ennen nähdyt paikat itsesäilytysvaisto on jo kauan karsinut pois, minulla on murhaavan hyvä maisemamuisti, enkä uljaan 13. vsk. "Kiitos että olet olemassa". Ei, tiedän, ja muilta kuulen, että pankinjohtajametsäteknikko on tässä maassa joka kylällä, tai kaksi, tai kolme. Suomi hävisi, mureni pala palalta, oli poissa. Eikä se tyhjyys, jonka luonto jätti jäljelle, ole oikeaa tyhjyyttä. Paavo Haavikon siteeratuin ajatelma: parodia on käynyt mahdottomaksi, ne tekevät sen itse. Se on tyhjyyttä joka tuntuu, muistuttaa koko ajan. On kuitenkin hyvä että jaksat---". Joskus minä käpsehdin pihallani, teen siellä polttopuita, ikäänkuin vielä polttopuita tarvitsisin, tai yritän puuhata puutarhassa, yritys sekin, puutarhaa minulla ei koskaan ollut silloin kun minulla oli luonto. Olin unohtanut tämänkin: rämeen rantaan, kaavassa vihervyöhykkeeksi, seudun viimeiseksi, merkittyyn on noussut kaksi huvilaa, ja niiden pihamaata nyt silitetään. Olen koettanut paaduttaa itseni hyötytavoitteella ja sukeltaa mustikkamarikoihin entisiin "omiin" takametsiini, joista pitäjän ainoa salolampi jo parikymmentä vuotta sitten kaakkureineen poiskuivattiin. Tai ehkä liioittelen. Ja kaikkialla suomalainen kaivaa, ensin kuokalla, sitten kaivinkoneella, ikenet aina yhtä irvessä. Etsin siruja. Huvilat rakensi vuokra-ansiota saadakseen poikkeusluvalla, rakennuslautakunta yritti panna vastaan, pankinjohtaja ja metsäteknikko (samassa persoonassa), jolla jo on oma huvila läheisessä niemessä. Lisään. Tiedän, että se raivaa ja siirtelee viimeisen taivaanvuohiniittyni ojasavia ja reunalehtojen kiviä, pajun ja tervalepän juurakoita ja runkojen murskeita toiseen paikkaan ja taas takaisin entiseen paikkaan iltamyöhään saakka, kymmeneen tai yhteentoista, aina tunnin pari vielä lyhtyjensä valossa, niin kuin se on tuolla kolmenkymmenen aarin alalla tehnyt jo kolme kuukautta, lauantait ja sunnuntait siinä kuin arjetkin. oinaeläinäkerta Etsin Suomen luontoa. Ja samalla alkaa verkkosaunan takana puskutraktorin syvä murina ja sen kauhan kalina. Enkä saa mielestäni sitä, että syyskesän ilmatila on lentokoneita lukuun ottamatta hiljainen. En onnistu siellä silmiäni niin asettamaan, etteivät ne osuisi metsäautoteiden varsia kirjavoiviin automessuihin, sinisen, punaisen, vihreän, mustan ja valkean peltiseen välkkeeseen
Ruotsissa ihmettelen suunnattomia metsäpintaaloja ja oman Hämeeni korkeudella monen peninkulman mittaisia asumattomia tienvarsitaipaleita, pitempiä kuin missään meidän Lapissamme. Kerran minä jäin hämmentyneenä tuijottamaan yhtä hiljaiselta näyttävää neliömetriä puistonurmikolla, pian sentään ruohotupas heilahti ja kananpojan kirkas silmä välähti. Joitakin aukkoja, yllättäviäkin, oli jäänyt, ja nekin olen nyt kuronut umpeen tällä vuosikymmenellä, Hailuodot, Iniöt ja Velkuat, Koijärvet, Koskeljärvet, Kyyvedet, Linnansaaret, Ounasjoet. Ja sen takana möyryaa vuortakin korkeampi Tukholman autolautta, jonka kylkeen mahtuu yhtä aikaa tämä ja kolme muuta luotoa siten, että pääosa laivaa näkyy luotojen ylitse ja palasia viitenä kaistaleena luotojonon sivuilta ja lomasta. Yhtään rakennustyömaata, yhtään kaivinkonetta, yhtään nosturia, yhtään kirkuvan väristä taloa, yhtään tasakattoista rumilusta, yhtään lomamökkiä rannalla en näe, vaikka viikot vierivät, kaupungit, kylät ja maakunnat vaihtuvat. Illalla melkein nimettömässä kylässä Tiszan takana mustalaiset vinkkaavat meidät mukaan puutarhajuhliinsa. Minä ajattelen kotimaani maaseutua, jossa saan pyöräillä Hangosta Utsjoelle SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Lintujärven rannasta kalastajanvaimo Piroshka kaappaa meidät koko vuorokaudeksi läkähdyttävän runsaaseen kestitykseen, kirkkomaan veräjältä pastorinrouva vie huikeasta helteestä suojaan kirkonmuurin varjostamaan solaan ja esittelee yhtä ylpeänä ainoaa kirsikkapuutaan ja muurinhalkeamassa poikasia ruokkivaa mustaleppälintuaan sillä aikaa kun koko perhe valmistaa meille lounasta. Elämyksiä on vielä löytynyt, mutta kaikkialla suurin varauksin: kaikkialla on vyörytys, prosessi ollut käynnissä, toistamiseen ei mihinkään näistäkään ole uskallusta yrittää. Unkari on vielä hymyilevä paratiisi Suomeen verrattuna, niin kuin kaikki maat, Bilkk-vuoriston unohtuneen metsäniityn aamuaurinkoisessa reunassa minä seuraan kuinka kahdeksan villisianpoikaa poimii mansikoita ja pyökkimetsästä löydän valkoselkätikan. Puolalainen kylä: kaikki ihmiset ulkona, ruokkimassa eläimiä, töissä puutarhassa, kävelemässä raitilla, kaivamassa lapiolla ojaa terveinä ja voimakkaina, iltaisin perhekunnittain istumassa penkillä talon edessä, televisioantennit heilumassa hylättyinä ja ikävissään tuulessa, Puolan tuulessa, se on aina länsiluoteessa, navakka ja viileä. * Kaiken jälkeen minulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin pettää vihreät periaatteet ja liittyä ulkomaanturistien virtaan silloin, kesällä, kun vaellusveri hi14 ''Muistan erikseen sadat puuyksilöt, sadat linnunpesät, neliömetrilleen ja korkeudelleen maan pinnasta vaikka yhtään näistä puista ja mättäistä ei ole jäljellä.'' vuttavan pakottavasti polttaa. Ja valitettavasti minä olen pääosan Suomesta nähnyt vaellusvuosinani, nähnyt, rekisteröinyt ja kiintynyt. Tiszan rannassa kartta pettää, lossia ei olekaan, paasemme rantaukon vieminä ruuhella ylitse, joen takana joudumme pyonnemme viidakkoon, harmaahaikarat istuvat kuin patsaat valtaisassa piilipuussa ja tuijottavat meitä kalansilmin, laulusammakot huhuilevat tulvalehdoissa kuin menninkäiset, tulee hämärä, suuret ruskeanharmaat kovakuoriaiset piirittävä meidät, lentävät silmiin ja tukkaan, niityn ylle ilmaantuu kymmenien jättiläislepakkojen parvi. Puolassa minä löydän ihanat ihmiset ja ihanat kylät, joissa lehmät, kyyhkyset, lampaat, siat, pienet tytöt, ankat, koirat, kattohaikarat, varpuset, pienet pojat, miljoonat pääskyset, kanat, kissat, hanhet ja kalkkunat muodostavat yhtenäisen elävän maton koko pinta-alalle; tienvarsillakin pitkillä asumattomilla taipaleilla joka kolmenkymmenen metrin päässä pikkiriikkinen valpas koira seuraa liikennettä isot korvat pystyssä. Ja hevosia, kymmenintuhansin koko perheen vankkureissa iloisena, verkalleen, käymäjalkaa, välillä kymmenen metriä leppeää hölkkää, lihava, kiiltävä hevonen, mma muistan oman suomalaisen hevoseni, joka on yhtä tehokas ja kiireinen kuin minäkin, ei koskaan yhtään käyntiaskelta, aina täyttä ravia. uuden maailman lyömiä haavoja tutussa maastossa pysty kestämään. väistää oikeaan reunaan, vain hanhilauma ei väistä, johtajahanhi nostaa päänsä uhmakkaasti pystyyn, ja linja-auto odottaa. Unkarissa minä kuitenkin osaksi petyn, siellä asuu hikisiä ja ylilihavia ihmisiä, jotka kuljettavat raskailla kuorma-autoilla hiekkaa, soraa ja pieniä kiviä edestakaisin niin kuin pohjoinen sukulaiskansansa, vehnäpeltoa vyöryy kymme_nen itäsaksalaista Fortschritt-puimuria vinorintamassa. Kapeat hillityt tiet ja yksikaistaiset sillat valtionmaanteillä tuntuvat uskomattomilta kotimaan päättömään haaskaukseen ja rementämiseen verrattuina. Saan parhaan ystäväni mukaan, joku jaksaa vielä minun kanssani, retuutamme polkupyörämme eri maihin laivoilla, junilla ja linja-autoilla. Kun otan selvää, missä kuvan sädehtivä merenluoto sijaitsee, löydän sen kyllä. Se valitsee kapean sektorin ihmisen 360 asteen havaintokentästä ja silmänräpäyksen ajan virrasta, ja se sulkee pois äänen, melusaasteen, saasteista kauheimman. Naavaa riippuu puissa tiepuolessakin, niin kuin lapsuuden Suomessa. vsk.. Illalla saapuvat kaikilta suunnilta yksinäislehmät lypsylle ja yöpuulle kotiin, nämä joka kyläläisen aarteet, useimmat jalan taluttaen, jotkut hevosvankkureiden sivulla hölköttäen, toiset polkupyörän vierellä vinkkuroiden, taitavimmat setämiehet istuvat pyörän satulassa käsi lehmän lautasilla, polkimet liikkumatta, lehmä vie pyörää tasaisesti ja arvokkaasti. Niitähän meillä on toinen toistaan satumaisempia, jumalaisia puronotkoja, kukkaniittyjä ja merenluotoja, eikä niillä ole loppua ennen kuin kaikki loppuu. Tulee linja-auto vastaan, kaikki lehmät osaavat komentamatta. Kaikkein huonointa strategiaa oli yritys etsiä rauhaa ja onnea luonnonvalokuvien perusteella. Unkarilaiset pinkovat kiilto silmissä kohti länsimaista räähkäelämää. Mutta Puola, oi Puola! Puolassa minä löydän ihanat laajat aarniometsät, kaartelevat kotkat ja mustahaikarat, telttaöiden hiljaisuutta rikkovat vain peurojen äriähdykset, kehrääjän surina ja nuolihaukan huuto kolmikymmenmetristen petäjien latvoissa. Muovija paperitörky tienvarsilla ja kyläkujilla on jo nyt kuvaamaton, ojissa säkkejä, joiden repeämistä pursuu punaisia kananhelttoja. Ja kun käännän niskaani vähäsen, näen voimansiirtolinjan, joka pikkusaariin poikkeamatta loikkii saariston yli ja halvaannuttaa minut tekniikan mahtavuudella niin hartaaseen kunnioitukseen, etten huomaa väistää ohikiitävän pikaliipparin hyökylainetta, vaan kastun läpimäräksi rantakalliolla. Mutta osoittautuu, että mikään ei valehtele niin kuin valokuva
Mutta sitä ennen on käynyt selväksi, että nuo kolme retkeä luontoon Unkarin-matkan viidellä viikolla vahvistettuina, ovat olleet liian vähän, ne eivät ole pitäneet pystyssä. Puolan tienvarret ovat siistejä kuin Isäjumalan jäljiltä, sillä pakkauksia, käärepaperia ja muovikelmua ei ole. Kynnykseksi elämän tielle nousee se, että minä en pysty olemaan, asumaan kotonani, jossa lasit helisevät ja seinät täräjävät, jossa jokainen pensas, jokainen mätäs ja jokainen puu on täynnä muistoja. 15. Kun pyöräilen kotiin sairaalasta, kuulen raivaustraktorin mynnan saunani takaa jo kahden kilometrin päähän. Minä ajattelen: tuleeko luonto Suomeen ja Hämeeseen takaisin. Siitä retkestä jäi onnellinen muisto, vaikka kansallispuiston alue oli liikuttava ja surullisen pieni, raja oli koht'siltään vastassa joka suunnalla. Syön psyykenlääkkeitä, välillä vieroitan itseni niistä. Puolan-kesän aikana me tapaamme kaksi sotilashävittäjää, kaksi helikopteria ja kaksi moottorisahaa, kolme kertaa tulee vastaan tukkikuorma-auto, muutama tukki kussakin. Kyllähän minä huomasin, ettei siellä ollut tikkoja, jokin pieni paha voima oli karsinut sieltä !ahot puut ja pökkelöt, mutta sen mma saatoin kevään tulvivassa vehreydessä sivuuttaa. Pieni uimaranta siellä oli, ja sinne näkyi kaupunki lähettäneen polku pyörillä parven iloisia ja kiireettömiä ruotsinkielisiä tyttöjä rapsuttamaan talven tuomia ruo'onpätkiä ja muita kasvinjätteitä kasoihin lehtiharavalla ja paljailla tassuilla, ei koneen konetta ollut maisemassa, jokin purjevene seilaili hanhien ja kyhmyjoutsenten tavoin vastarannalla. Istuttaako joku voima uuttukyyhkyn ja liito-oravan ikihaavat kotihakoihini takaisin. Sitäkin enemmän uhkaa sisältyi Inarin ja Paatsjoen ja Kessin erämaan toistatuhatta kilometriä pitkään retkeen juhannuksen alla. Mutta siitä minä en kerro tässä, Kessi on luku sinänsä. Niinpä minä murtaudun pyormeni kujanjuoksua ulos tontilta, matkustan ystävieni luo, rasitan heitä toista toisensa jälkeen, kulutan tuhansia markkoja linja-autolippuihin, ajan samana pa1vana Tampereelle ja sieltä Helsinkiin ja taas Tampereelle. Sairaalassa minulle sanotaan: et sinä ole hullu, hullua sinusta ei saa tekemälläkään, emme me voi pitää sinua täällä pitkään, sinä olet vain masentunut, ja se menee ohi. Sitten mma olen välillä sairaalassa, välillä lomalla sieltä, ja taas poissa sieltä. Toisen lammen kulmassa pikkupojan haukansilmä keksi kiiltävän ison esineen, joka osoittautui kaakkurin edellisen vuoden kuoriutumattomaksi munaksi, enkä minä ikinä ollut kaakkurin pesää löytänyt ylivuotisen munan perusteella, niin paljon kuin olin nuoruudessani kaakkurilammilla kahlaillutkin. vsk. Keväällä vähän ennen käen kukuntaa matkustin Ruoveden Helvetinjärven kansallispuistoon. Ruskaretki tuntureille, Ahvenanmaa, junamatka Siperiaan, serkkupoika Andeilla Perussa kangastelevat mielessä, mutta voimat ja usko eivät riitä niihin, riittäisivätkö rahatkaan. Syksyyn on päästy, en osaa selittää miten, olen tainnut olla aika lailla poissa tolaltani. Mutta en minä saa eloa niihin. Oliko se Suomea. Olen paniikissa. Ja vaikka minä ennen kuljin ja asuin erämaissa ja merenluodoilla aina yksikseni, niin nyt minä en enää kestä retkeillä yksin, sillä minä pelkään omaa masennustani ja pettymystäni ja sitä että ne voivat yksinäisyydessä yllättää vieraallakin maalla, ainakin silloin kun minä muistan kotimaatani. Ei muovia ole muutenkaan, ja kuinka voisi ollakaan, maassa jossa ei ole öljylähteitä. Kultarintojen, mustapääkerttujen ja satakielten kuorolle en vaistonnut mitään vaaraa, en mitään uhkaa valkoenkä keltavuokoille ellen kenties toisesta toiselleen: pystyivätkö keltavuokot pitämään vai kenties laajentamaan merkillisiä sisukkaita saarekkeitaan hallitsevan valkovuokkopeiton sisällä. Helvetinkolulle johti pitkä kinttupolku ja siellä minä tapasin semmoisia ihmisiä joita mma haluankin tavata, erämaata ihailevan nuorenparin ja iloisen ja reippaan perheen, jonka lapset olivat oppimassa metsässä kulkemista. Onnellinen, uskomaton, oli myös toinen retki Tammisaaren vuokko-, kiurunkannusja mukulaleinikkilehtoihin touko-kesäkuun vaihteessa. Minä etsin, sekin on jo tuhannes kerta, taas ja taas, jotakin sisältöä itselleni ihmisen touhuista. Sahoja tai sahatavaraa ei ole, rakennustelineet ylös kirkkojen kupoleihin asti ovat ohutta kuorellista kuusiriukua. Ja minä luulen, että näin kukkia enemmän kuin aikaisemmassa elämässä yhteensä, miljardeja, mahtavien tervaleppävanhusten alla häikäisevinä mattoina, jotka jatkuivat, jatkuivat, uudessa saaressa edellisen jälkeen, pienten valkeakaiteisten kävelysiltojen jälkeen ... Talouskaupoissa kimmeltävät pitkät rivit lujia peltiämpäreitä ja posliiniastioita. Mutta en minä voi iänkaiken olla ulkomailla, Puolassakaan, ei minulla ole siellä elinkeinoa eikä pitkäaikaista oleskelulupaa, eikä parhaalla ystävälläni ole kuutta viikkoa pitempää vuosilomaa. Minullakin oli retkikaverina pieni poika, ja hänen ja hänen äitinsä kanssa ihailimme suunnatonta muurahaiskekoa ja suolammella kutevia rupikonnia ja valtaisaa vesihämähäkkiä. Tänä vuonna olen tehnyt, osannut tehdä ja uskaltanut tehdä kotipihasta yhden ulkomaanretken ja neljä kotimaanretkeä. Näen sieluni silmin edessäni ihmisen, suomalaisen maanomistajan, tämän Koijärven padonpurkajan, punaniskaisen, harj astukkaisen, siansilmät tihruten itsepintaista, sameaa, unkeaa ilkeyttä: minä kaadan, mma myyn harjun, minä myyn rannan, minä laajennan, minä myrkytän, minä kaivan, minä perkaan, minä tasaan ja luonnonsuojelijan mma poljen valtaojani pohjaan sylen syvyyteen. Kaikki ne ovat olleet kilometreissä pitkiä ja rahassa kalliita ja tuskallisten ja rusu oMEN LUONTO 5/ 88 47. Alussa kuvatut tunnot kotiseudulla, kotona, ovat nousseet päällimmäisiksi. mien taipaleiden takana. Tässä selonteossa on oikea jäsennys, oikea järjestys. Ja moottorisaha poraa kalloani, vielä se jotakin puun säippää löytää kotihaasta, ja ulvoo, ulvoo, ulvoo. Muistan erikseen sadat puuyksilöt, sadat linnunpesät, neliömetrilleen ja korkeudelleen maan pinnasta vaikka yhtään näistä puista ja mättäistä ei ole jäljellä. Suomalaisesta näkyy vain pää, ja aina lasin läpi, autossa, traktorin hytissä, kaivinkoneen ohjaamossa. Puolassa puulla on pystyasento, Suomessa vaakaasento . * Puolassa mma saan elämänuskoani takaisin niin paljon, että se kantaa ja värjyy vielä kuukausien ja vuosien yli, ja kaikki mitä minä vielä kirjoitan ihmislajin säilymisen puolesta saa virikkeensä puolalaisista, ja ilman Puolaa näitäkään tuskaisia riveJa ei enää olisi kirjoitettu, mistä kiitos ja kirous Puolalle. Meneekö talouskasvu ja tehometsätalous ja tehomaatalous ohi. * Syksy jo saa, harmaa on maa. enkä näe yhtään ihmistä, en pellolla, en kyläraitilla. * Neljäs retki puuttuu kertomuksesta vielä, se on syysretki. Jos joskus tuntuu, että tilastollinen sattuma on kauhealla tavalla minua vastaan, niin nyt oli päinvastoin, retki osui kevään ainoalle sädehtivälle tyynelle poutapäivälle. oli se, äärimmäisellä etelärajalla, haikeasti kaksisataa kilometriä kotioveltani. Ihmisen tuherrukset ja töherrykset, talot ja tavarat, tötsät ja tötteröt, taulujen lotraus ja musiikin molina menevät ohi, eivät elähdytä. Saarikoski taisi runoilla, että syksy jo saa, minä en; se sopii tunnelmiini vielä paremmin
Minut yllätettiin taas, sittenkin, vaikka olen koettanut opetella joka hetki varautumaan pahimpaan, pitämään tuntohermot pysyvästi ihokarvojen kärjissä, aavistusaistin herkkänä. Pian olemme paikalla: pikku tien poskeen on raadeltu monen aarin suuruinen kenttä, parkkipaikka ja kaiketi näköalapaikka kymmenille autoille. Koko nuoruuteni olin syksyt paljailla merenluodoilla, sen jälkeen aina ja joka päivä vesillä, järvellä tai merellä. Työnnän koppani, kahdeksan ämpäriäni, satulareppuni, telttani, makuupussini, polkupyöräni linjaautoon. Valkeakosken jälkeen linjuri vierii puoli tuntia yhtenäistä metsää, entistä Sääksmäen-Lempäälän takamaata, minä osaan jo ulkoa ne kolme laihaa viisitoistametristä männynhuiskaletta, jotka näkyvät kilometrejä kumpaankin suuntaan, ne ovat näiden taimistopöreikköjen ainoat ylispuut. Hän kertoo paljon muutakin, ja kaikki on kauheaa, muuta kuin kauheaa ei Suomesta voi kertoakaan. Onnistun jotenkin antamaan anteeksi, että puiston halki kulkevia vanhoja kapeita autoteitä ei 16 ''Silmittömän epätoivon kuuma aalto käy lävitseni. Raivaustraktori täydessä varustuksessa röhöttää työmaansa reunassa. Rämeet ovat neitseellisiä ja niiden kangasniemekkeissä iloitsen yksinäisistä vanhoista jättöpuista ja muutamista oikeista keloista. Sattuu niin, että kun olen vähän asettunut kuumimmasta vihasta kolean autiuden tilaan, tulee Pertti Seiskari käymään mökilläni. Numero seitsemäntoista, vanha mylly, onpas komea mylly, viisi minuuttia, kahdeksantoista, vanha kestikievari, onpas rakennuksia, eiks niillä oo täällä mitään, edes minkäänlaista kioskia, kolme minuuttia, yhdeksäntoista kaunis neva, no kaikkea kanssa, mutta mennaan järjestyksessä, helvetti mitä karjapolkuja, no tässä, jaa neva, sehän on suo, katos katos mikä turbomersu tulee, luulee olevansa laivan kapteeni, eikä kun ämmä ratissa, jo on aikoihin eletty, no kersat, älkää ulvottako sitä mankkaa niin saatanasti, ja mitä perhanaa, älkää tiputtako niitä karkkipapereita sinne jalkoihin, heittäkää ulos ikkunasta, onhan autossa ikkunat, mennaan taas, tässä on vielä viidet nähtävyydet ja tunnin päästä pitäis olla jo Matikaisilla Porissa. Hänkin, vaikka on virkamies, on kiukkuinen ja sanoo, että sillä rahalla olisi ostettu seitsemäntuhatta hehtaaria soidensuojeluohjelman suota. Kurun kunnan matkailunähtävyyksien luettelo. Ja muutaman tunnin välein lentää joutsenpari leiripaikkamme editse rämeen yli, hitaasti, kävelyvauhtia, risteillen ja polveillen, ja koko ajan luikkaillen ja toitottaen maiseman täydeltä. Taivaiden kaikki jumalat, tästä ei saastaisuus enää syvene. Sitten on taas aikaa vaikka toisille jakaa. Välillä oikaisen itseni vuoteella ja olen vihan tihentymä. Ja rauha on riittävä, tuudittaa oikealla tavalla, vain harvoin murahtaa auto, metsästäjien laukaukset kimahtelevat hyvin etäisinä puiston rajojen takaa. On viikonloppu, ja peto juroo hiljaa paikallaan. vsk.. Minulla on ollut kummallinen aukko elämassam. Osoitan elonmerkkejä, lähden syysretkelle. Puiston sydämessä komeimman nevan reunassa alkaa jo kaukaa häämöttää outo paljas aukko, tyhjänä pohottava repeämä maaemon rinnassa. Olin onnistunut jotenkin vielä virittäytymään entiseen rytmiin, kalastusammattini kausirytmiin. Suomi astuu kuitenkin kuvaan. Minut yllätettiin taas, sittenkin, vaikka olen koettanut opetella joka hetki varautumaan h. ole purettu ja jätetty taimettumaan. Niin tarkkaan kuin olen kolunnut suomalaisen metsän Vaasan saaristosta Kuhmoon ja Hankoniemen hiekkakankailta pohjoisen mäntyrajalle, niin syksyinen metsä on minulle uutta. Tampereelta tulee vaihtoautoon myös toinen koppa, toinen makuupussi ja polkupyörä. * Retkitoverini takia mma nielen paljon, pysyn paluumatkankin melkein peruslukemilla. Paikalliset kurjet ovat vielä Pohjolassa ja raiuttelevat aamunsarastuksessa kahdella suunnalla. Samalla pelottaa: mitä jos olisi ollut arki, olisinko voinut selviytyä tästä ilman veritekoja. En ole ikinä nähnyt tämmöisiä operaatioita, onko parilla isot poikaset jossakin lähilammessa ja kuuluttaako se reviiriään vielä syysmyöhällä. Tiedän kokemuksesta, että linja-autonkuljettajalla on rautaiset hermot, se on tässä maassa ainoa asia, jota ei rakennemuutoskaan vankuta. Mutta kotiin tultua ratkean, jälleen, kuinka monta kertaa minä kestän, onko tämä jo viimeinen kerta. Toisena päivänä onni sitten kääntyy. Mutta uljas uusi maailma oli tuonut uuden uljaan kukkasen, piilevän, joka miljoonin mikroskooppisin hiukkasin kutoi verkkoni kymmenessä minuutissa paksuksi ja niljaiseksi läpinäkymättömäksi ryijyksi. Totisesti minä en ymmärrä näitä pekkaborgeja ja raunoruuhijärviä, jotka antavat töhriä vaivalla saasuoMEN L UONTO 5/ 88 47 . Minä tunnen, tiedän ja näen läpi kaiken, osaan tehdä analyysit ja synteesit, mutta se ei auta mitään. Luonto on meille ylenpalttinen. Makaan käppyrassa, sikiöasennossa, ja olen murheen tihentymä. Matkustan kaikkiaan satakaksikymmentä kilometriä ja näen neliökilometreittäin asfalttia, liittymiä, ramppeja, ylikulkusiltoja, alikulkutunneleita, kevyenliikenteenväyliä, tehtaita, halleja, räävittyjä joutokenttiä, ja satatuhatta autoa. Silmittömän epätoivon kuuma aalto käy lävitseni. Olen tehnyt itselleni tiettäväksi, että täällä ei ole aarniometsää, ja osaan olla tyytyväinen keski-ikäisiin männiköihin, Joissa viimeisten jumalan kiitos varovaisten harvennushakkuiden kannot ovat muuttumassa jäkäläja puolukkamättäiksi. Seitsemisen kansallispuistossa mieli suunnitelman mukaisesti rauhoittuu. Hän kertoo , että UKKpuiston opastuskeskus on maksanut seitsemän miljoonaa. Minä tunnen tämän maanmieheni, joka tulee Seitsemisen Kivinevan parkkipaikalle. Ministeriöt sabotoivat tahallisesti eduskunnan hyväksymiä kansallispuistoja, määrärahoja niiden lunastamiseen ei myönnetä, ja hankkeet raukeavat, käyttöoikeus palautuu alueiden yksityisille omistajille. Itse asiassa olen nyt jahtaamassa varsinaista elämystä. Se on puolukkaretki, tarkoin harkittu, tarkoin valittuun maaliin. Törkysuomalaiselle minä en mahda mitään. Nyt sitten koen täydellisen metsän ja suon syksyn, puolet päivistä sataa yöllä ja aamulla on sankka ja salaperäinen syyssumu, kolmekymmentäyksivuotta vanha pikkuinen Sopu-telttani ja makuupussit kastuvat läpimäriksi juuri niin kuin pitääkin. Pian Seiskarin lähdön jälkeen näen lehdestä, että Seitsemisen puistoon rakennetaan opastuskeskus neljällä miljoonalla markalla. Pyydykset ylös heti esittelyn jälkeen, avuliaat kalakaverit koteihinsa, pari viikkoa verkonpesua. Olisimmepa tulleet viikolla. '' pa 1mpaan ..
Siellä e1 muuan kalastaja malttanut pysyä poissa parhailta rajan taakse jääneiltä lohipaikoiltaan. Tämän puolen virkaveljet eivät keksineet muuta apua kuin panna veneensä hälytyspillin soimaan täysillä, jotta takaa-ajettu älyäisi oikaista suorinta reittiä omalle puolelle turvaan. vsk. * Mieleeni on ahdingossa noussut kaksi juttua Suomen lähihistoriasta. Toisen jutun kertoi lankoni Pentti Ruohonen, joka seurusteli Virolahdella saaristolaisten ja merivartijoiden kanssa. sen kymmentä vaeltajaa päivässä, joko yksin tai notkean eräoppaan vetämassa ryhmässä, mutta omilla jaloillaan kulkien ja metsän ehdoilla. Nyt ukko uskoi ja pysyi. Venäläiset rajavartijat ottivat kiinni, toruivat sormi pystyssä ja toivat rajalle. Merivartijat olivat partioajossa pitkin merirajaa, kun kuulivat jumalatonta ampumisen melskettä naapurin puolelta. Onko heidän ihmistuntemuksensa sitä tasoa, että he luulevat saavansa parkkikenttien porukasta luonnonystäviä. Vanha mökinmies itäosasta siirrettiin tälle puolen uutta rajaa. Kunpa ukkonen polttaisi ja hunni hävittäisi heidän rumiluksista rumilusmaisimmat lintutorninsa ja opastuskeskuksensa kaikkine vitriineineen ja pistekarttoineen, jotka riistävät vaeltajalta oman löytämisen ilon. Kun Niemelän Teuvon kanssa istuimme kesäkuussa Kessin retkellä Ison Laklemijärven rannassa ja vehtailimme uteliaan kuikkaparin kanssa, joka lähestyi lähestymistään, niin kyllä sydämessä läikähti lämpimästi, kun vastarannan hyllyvälle rämeelle putkahti meitä huomaamatta erämaasta päin nuori pariskunta ja näkyi hetken levähtävän julmetun korkeisiin rinkkoihinsa nojaten. Mutta ei kotiutunut ja riutui pian pois. Mutta sen jälkeen on taas kevät, armottomana. Merivartijat löysivät veneen jäähyltä saaren suojassa, kalamies oli vieläkin suunniltaan, kädet ratista hervonneina, ja vaikersi silmät pystyssä: hyö ampuut ja työ soitatta torvee, mihin mie mään. sitoivat silmät, ampuivat korvan juuressa, antoivat ymmärtää, että nyt viedään teloitettavaksi. Mutta pikavene kampesikin jyrkästi sivulle ja selviytyi vasta pitkän ja hurjan kiertoajelun jälkeen Tynkäsuomeen. dut isänmaan viimeiset keitaat parkkikentillä, nuotiokatoksilla, erämaapuhelimilla, portailla erämaajoen törmässä. Kolmannelta nevalta venäläiset veivät ukon veneellä pitkiä matkoja. Pian tuli luotojen välistä tuttu vene villiä siksakkia kurvaillen ja yhtä nopea venäläinen vartiovene perässä ankarasti tykillään mäikyyttäen. Miten he voivat päästää roskaväen autoineen, oluttölkkeineen, jogurttirasioineen pilkkaamaan ja häpäisemään pyhätön, joka on maailman vanhinta katedraalia pyhempi. * Pian tulee talvi ja lumi peittää tärvellyn, teurastetun maan. Hän ei ollut mikä tahansa ukko, vaan hankki nopean veneen, jolla luuli pärjäävänsä. Pian ukko yritti toiseksi parhaalle suolleen. En minä vaadi kansallispuistoja itselleni, siellä saa tulla vastaan vaikka viitiSUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Toivat sitten rajalle ja antoivat vielä selkään. Toisen kuulin kauan sitten kyläläisiltä Ilomantsin Möhkössä. Heinäkuussa hän lähti kontteineen parhaalle hillasuolleen. Mihin minä menen. Viime rauhanteossahan Ilomantsi repäistiin pitkittäin kahtia. Eivätkö niille riitä sadat riehat ja oopperajuhlat ja laivaristeilyt ja niiden kakaroille Zoolandiat, Näsinneulat ja peuhamaat. Rajavartijat tulivat, ärjyivät ja tönivät ja taluttivat Suomen puolelle. 17. Eikö niille riitä koko muu maa, yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia
Julisteenomainen, hillityllä tavalla voimakkaasti kantaaottava kuva, jossa pelkistyy koko kilpailun teema. Toinen palkinto yksittäiskuvien sarjassa. Ensimmäinen palkinto yksittäiskuvien sarjassa. Paitsi konkreettinen, myi symbolinen kuva tekniikan ja luonnon yhteentörmäämisestä. 1938 Altti Salo: "Töyhtötiaiset kolopuiden suojeluvuonna". vsk .. Kolmas palkinto yksittäiskuvien sarjass Kilpailun ainut palkittu mustavalkoinen kuva. ja minulle" -sarjasta yksittäiskuvana palkittu. Kiinnostava ja ajatukselle tilaa antava ihmisen ja luonnon suhdet pohtiva kuva. SUOME LUONTO 5/ 88 47. Tuoma Virtanen: "Sinulle... 18 Valokuvalla luf Tauno Kohonen: "Oulun Öljysatama"
Kunniamaininnat: Jouni Alaste, Posio, "Säästä pökkelöt. Lisäksi 21 kuvalle myönnettiin kunniamaininta. Kilpai lussa oli kaksi sarjaa: yksittäiskuvat ja kuvasarjat. 2. Vahvasti omaperäinen, julistava kannanotto nykyajan kansallisista arvoistamme, purevaa satiiria. Kilpailuun osallistui 11 5 kuvaajaa, joista 11 ol i naisia. Uivelo pesällään."; Vesa Greis, Vantaa, "Hämmennys"; Maria Hakokorpi-Jumppanen, Helsinki, "Syväkyntö"; Tapio Heikkilä, Helsinki, "Uhanalaisen taponl ehden tutkimusta"; Tuomo Hurme, Honkilahti, "Suomen luonto kertakäyttökulttuurin kuristuksessa"; Markku Huuskonen, Räinä, "Tikankontti"; Petri Keto-Tokoi, Helsinki, "Kulotus luonnonmukainen lähtö metsän kasvulle"; Kai Kivelä, Äkäsjoensuu, "Laskettelurinne ja porot"; Petri Kivinen, Pori, "Lohiluoma, Lauhavuoren kansa llispuisto"; Matti Mela, Saari pudas, "Lakimetsiä"; Matti Mela, Saaripudas, "Neljän tuulen tie"; Markku Nikki, Kirkkonummi, "Kilpisjärvi"; Merja Niva, Vaattojärvi, "Kiiruna"; Altti Salo, Koll a, "Tapetut kyyt"; Altti Salo, Kol la, "Ruskosuohaukka piisaminraudoissa"; Jukka Sarvarinne, Turku, "Jääkauden jälkeen"; Raimo Sundelin, Rauma, "Saako lokki lentää, saako saaristo elää?"; Jukka K. Tuomaristona toimivat arkistonhoitaja Kaija Keskinen Luonnonkuva-arkistosta, toimittaja Jorma Laurila luonnonsuojeluliitosta, to imittaja-valokuvaaja Teuvo Suominen ja valokuvaaja Juha Suonpää. 3. Kil pailun tul okset: Yksittäiskuvien sarja: 1. 2. "t' 1,,_ .::.."' \) 4-IIALO~ 19. Juhani Koivusaari: "Kuu le kuinka hongat huokaileepi, laul u Suomen soi". palkinto (1 000 mk): Pekka Selin, Varpaisjärvi, kuvaparilla "ltäkoski". palkinto (1 500 mk): Raimo Sundelin, Rauma, kolmen kuvan sarjalla rantojen mökittymisestä. Ensimmäinen palkinto kuvasarjoissa. palkinto (2 500 mk): Juhani Koivusaari, Vaasa, kuvaparilla "Kuule kuinka hongat huokaileepi, laulu Suomen soi" . Tikkanen, Helsinki, "Kiven koriste"; Hannu Toikkanen, Helsinki, "Painajainen on ohi"; Arto Virtanen, Tampere, "Kaupunkiluontoa parhaimmillaan"; Timo Väre, M yllykoski, "Käpytikka tutkii pikkulinnun pönttöä". Kaikkiaan kilpailuun lähetettiin 454 kuvaa. . Ajan hengen mukaisesti valtaosa kuvista oli väridioja, mutta oli joukossa sentään muutama mustavalkoinenkin. SUOM EN LUONTO 5/ 88 47. Kummassakin sarjassa jaettiin kolme palkintoa. 1-c 4: -, -z. palkinto (1 000 mk): Tuomo Virtanen, Valkeakoski, yksittäiskuvana sarjasta "Sinulle .. Pihkakyynel Sibeliu ksen silmässä on hyvä o ivallus, myös ensimmäisen kuvan taustalla häämöttävä merikotkan pesä antaa sanomalle lisää syvyyttä. Palkitut kuvat täyttävät hyvin kilpailujulistuksen esittämän ajatuksen valokuvasta luonnon puolustajana ja ympäristönsuojelun edistäjänä. ~\)OMcl\t ,-.. 1non puolesta Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Luonnonvalokuvaajat julistivat keväällä 1987 Valokuva luonnon puolesta -kilpailun juhlistamaan luonnonsuojelun merkkivuotta 1988, jol loin luonnonsuojeluliitto sekä ensimmäiset kansallisja luonnonpuistomme täyttävät 50 vuotta. 3. palkinto (1 500 mk): Tauno Kohonen, Kuusamo, kuva lla "Oulun Ö ljysatama". Kuvasarjat: 1. vsk. palkinto (2 500 mk): Altti Salo, Kolla, kuvalla "Töyhtötiaiset kolopuiden suojeluvuonna". ja minulle" palkittu kuva
v k.. 20 VALOKUVALLA LUONNON PUOLESTA Jouni Alaste: "Säästä pökkelöt. Kunniamaininta. Kunniamaininta. Uivelo pesällään". Toinen palkinto kuvasarjoissa. SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Altti Salo: ''Tapetut kyyt". Raimo Sundelin: Hyvin toteutettu kuvasarja · ajankohtaisesta aiheesta
21. Kolmas palkinto kuvasarjoissa. SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. vsk. Havainnollinen kuvapari ja puhutteleva näkemys siitä, mikä on sähkön todellinen hinta. Pekka Selin: ltäkoski ennen ja jälkeen voimalapäätöksen
Maria Hakokorpi-Jumppanen: "Syväkyntö". vsk.. Kunniamaininta. SUOMEN LUONTO 5/ 88 47 . Kunniamaininta. VALOKUVALLA LUONNON PUOLESTA Hannu Toikkanen: "Painajainen on ohi". Kunniamaininta. 22 Markku Huuskonen: "Tikankontti"
Matti Mela: "Lakimetsiä". Altti Salo: "Ruskosuohaukka piisaminraudoissa". Kunniamaininta. SUOM EN LUO NTO 5/ 88 47. vs k. Kunniamaininta. 23
Tattien erityislaatuisuus näkyy esimerkiksi Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan 24 Marja Härkönen ja Irma Järvinen He utatti Tattien aatelinen Saksaksi se on Steinpilz tai Herrenpilz, ruotsiksi stensopp tai karljohan, viroksi harilik kivipuravik. Niinpä nuo lukuisat herkkutatin rinnakkaisnimetkin ovat karjalaista perua. Mistä herkkutatin tuntee. Hänen mukaansa tätä sientä nimitetään Karl Johanin sieneksi eli yksinkertaisesti Karljohaniksi. vsk.. ItäSuomessa on asustanut sienensyöjäkansaa, länsisuomalaiset ja varsinkin pohjoissuomalaiset ovat ylenkatsoneet siema. S OME LUO TO 5/ 88 47. Sieniseuran nimistötoimikunta kuitenkin työskenteli Helsingissä ja valitsi sienelle länsisuomalaisen lngbergin keksimän nimen, herkkutatti. Raja kahdenlaisen sienikulttuurin välillä on kulkenut Suomen kautta. On hyvin helppoa tunnistaa sieni tatiksi sen pönäkästä muodosta ja lakin alapinnan pilleistä. Kuvassa männynherkkucacci. Kun ranskalaiset nimittävät herkkutattia lukuisilla ylistävillä nimillä kuten kuninkaallinen tatti ja Bordeauxin aristokraatti, on se Kanaalin takana Englannissa vain tatti tai syötävä tatti (edible boletus). Suomen Sieniseuran nimistötoimikunta viimein 1950-luvulla vakiinnutti sille sen nykyisen nimen, herkkutatti. Sienestäjien himoitsema herkkucatti on paitsi makuelämys, myös ravintoarvoltaan parhaita sieniämme. Karjalaisten siirtolaisten ja nykyajan sienivalistuksen myötä sieniharrastus on levinnyt koko Suomeen, mutta herkkutatti on kotiutunut ruokapöytiimme jo aikaisemmin. Se tuli kahta reittiä: kansanomaista tietä Karjalasta ja herraskaista tietä Ranskasta Ruotsin kautta Lounais-Suomen kartanoihin ja pappiloihin. Italialaiset tuntevat sen noin viidelläkymmenellä nimellä ja Suomessakin tällä rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä kuten poroviekka, heposieni, hepotatti, hepo-oravikko, oravitatti, oravilöpö, oravisieni, oravikoi. Nimi esiintyy jo hänen vuonna 1884 katovuosien varalle kirjoittamassaan kirjassa Suomenmaan parhaat Ruokasienet, niiden tunteminen ja käyttäminen. Euroopan kansoista britit kammoksuvat sieniä, kun taas italialaiset, ranskalaiset, puolalaiset ja venäläiset rakastavat niitä. Tämä johtuu sienikultuurin eroista. Sieniin näet harvat suhtautuvat neutraalisti; niitä joko rakastetaan tai kammoksutaan. Ruotsiin herkkutatin käytön toi ensimmäinen Bernadotte-suvun kunigas, ranskalaissyntyinen Kaarle XIV Juhana (1763-1844)
Tunnista huolellisesti Herkkutatti on parhaimmillaan, kun se nousee pienenä ja kovana maan uumenista. Mutta kyllä sitä vanhoilta tutuilta tattipaikoilta joka vuosi jonkinverran löytää. Männynherkkutatin lakki on tumman punaruskea, muhkurainen ja pillien suissa näkyy samaa punaista sävyä. Jalka on paksu, nuorena tynnyrimäinen ja sen yläpäässä on hento vaalea, pienisilmäinen verkkokuvio. Männynherkkutatti on nimenomaan männyn juurisieni ja siksi sitä tapaa jopa kuivilta mäntykankailta. Pienestä pitäen sappitatilla on ikävä, sapenkarvas maku. Herkkutatin lakki on vaihtelevan ruskea, lähes sileä. Kokonaisuudessaan Suomen sienikauppatase on kuitenkin tuontivoittoinen. Sienet ovat täysin kuivia, kun ne taitettaessa murtuvat rapsahtaen. Tammenherkkutatti on vaalean kellanruskea, himmeä, nuorena nukkapintainen, ja sen jalan valkoinen verkkokuvio on erityisen selvä. Kuivatut tatit voi hienontaa myös jauheeksi, joka sopii käytettäväksi vaikkapa muiden ruokien mausteena. Paras säilyvyys saadaan, kun paloitellut sienet kuumennetaan pannussa omassa liemessään ilman rasvaa ja pakataan muovipusseihin tai rasioihin. Vanhempien yksilöiden keilanvihreäksi muuttunut pillistö on lähes aina myös toukkainen ja siksi syytä poistaa. Vitamiineista erityisesti Bryhmään kuuluvia tiamiinia, riboflaviinia ja niasiinia herkkutateissa on samoja määriä kuin arvostetuissa elintarvikkeissa maidossa ja lihassa. Yhdellä sappitatilla voi pilata isonkin sieniaterian. Epävarmoissa tapauksissa on parasta maistaa tattia jo ennen koriin hyväksymistä. Muutaman päivän päästä marinoidut tatit ovat valmiita syötäviksi sellaisenaan. Parhaimman makuista ruokaa niistä saa tuoreeltaan valmistettuna. Ravinteikas herkku Herkkutatti on yksi viidestätoista kauppaan hyväksytystä luonnonvaraisesta kauppasienestämme. Hyvin saman näköinen on nuori sappitatti. Herkkutatille on ominaista, että joinakin vuosina sillä on todellisia massaesiintym1a, sadoksi on voitu laskea jopa 50 kg/ ha. valmistettu ruoka on väriltään mustanpuhuvaa. Ravitsemuksellisesti arvokkainta ovat herkkutattien valkuaisaineet, joiden koostumus on laadullisesti hyvä, sekä niiden monipuolinen kivennäispitoisuus. Myös punikkitatit ovat nuorina paksujalkaisia ja kovia. Liemi kaadetaan paloiteltujen ja kiehautettujen tattien päälle. Muihin sienilajeihin verrattuna ne sisältävät monikertaisen määrän seleeniä. 25. Herkkutatit ovat ravintoarvoltaan parhaimpia luonnonsieniämme. Keitot, muhennokset ja paistokset ovat hienoimman makuisia, jos ne voidaan tehdä yksistään herkkutateista, mutta muiden mietojen sienten seassakin herkkutatin aromi tuntuu. Näin ne menevät pieneen tilaan ja säilyvät hyvin vaikka seuraavaan satokauteen. Tattien kuivuminen kestää kolme-neljä tuntia. Kuivat sienet säilyvät paperipusseihin, lasitölkkeihin tai pakastemuovirasioihin pakattuina pimeässä ja kuivassa, huoneenlämpöisessä paikassa. Ne sisältävät rasvaa ja hiilihydraatteja suhteellisen vähän, joten ne ovat sinällään kevyttä syötävää. Irma Järvinen työskentelee assistenttina Helsingin yliopiston kasvitieteen perusopetuksen laitoksella. Punikkitatit ovat hyviä ruokasieniä, joskin niistä SUOMEN LUO NTO 5/ 88 47. Tuoreiden herkkutattien energiapitoisuus on noin 140 kJ/ 100 g. vsk. Tattien liotusnesteen voi laitaa ruoan sekaan. Herkkutatin latinankielinen nimi Boletus edulis tarkoittaa "syötävä möhkäle''. Pienet, kovamaltoiset herkkutatit voi valmistaa etikkasieniksi. Kuivaaminen onnistuu parhaiten tarkoitukseen valmistetuilla hyötykasvikuivureilla, joissa päällekkäisten ritilähyllyjen läpi puhalletaan lämmintä ilmaa. Vanhemmiten sappitatille tosin kehittyy hyvin selkeät tuntomerkit: pullea vaaleanpunainen pillikerros ja jalan pohjaväriä tummempi verkkokuvio. Saasteisilla paikoilla kasvavista herkkutateista on kuitenkin tutkimuksissa löytynyt melko korkeita elohopeaja kadmiumpitoisuuksia. Myös rasvassa paistettuja tatteja tai valmiita sieniruokia voi pakastaa, mutta tällöin ne säilyvät vain muutamia kuukausia. Kuivausta varten herkkutatit leikataan noin viiden millimetrin paksuisiksi viipaleiksi, lakki pystysuunnassa ja jalka poikittain. Jääkaapissa tai kylmässä kellarissa ne säilyvät hyvin pitempäänkin. Hyllyjen järjestystä vaihtamalla saadaan tasainen lopputulos koko sienierässä. Ennen ruoaksi valmistamista kuivat herkkutatit on liotettava vedessä tai maidossa kaksi-kolme tuntia, jonka jälkeen ne ovat valmiita käytettäviksi tuoreiden sienten tapaan. Ympäristöstä pera1sm olevia haitallisia aineita kerääntyy nurmikoilla kasvaviin lahottajasieniin helpommin kuin puiden yhteydessä eläviin juurisieniin. Se on hyvin kysytty maailmankaupassa ja sitä onkin jonkin verran viety Suomesta Keski-Eurooppaan. Mistä ja milloin. Tattien aateliin kuuluvan herkkutatin tuntomerkkejä ovat: sieni kasvaa kookkaaksi, yli 20 senttimetriä leveäksi. Nuoruusvaiheensa mukaan se onkin saanut rinnakkakkaisnimensä kivitatti. Maito on valkoista, nuorena kiinteää, vanhana pehmeää, eikä tummu leikkauspinnoissa. Tammenherkkutatti on tammen seuralainen ja löydettävissä vain Lounais-Suomesta. Marinointiliemi tehdään etikasta ja mausteista tai valmiista sienisäilötejauheesta. Käyttötiedustelujen mukaan se kuuluu tämän päivän suomalaistenkin suos1m1en ruokasienten kärkiryhmään. Herkkutatin satokausi alkaa jo heinäkuussa, lämpiminä sateisina kesinä jopa kesäkuussa. D Dosentti Marja Härkönen on Sieniseuran varapuheenjohtaja ja Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen yliassistentti. Fil. Joinakin vuosina herkkutatista valmistuu syyskuussa toinen sato. Itse asiassa Suomessa kasvaa ainakin kolme herkkutattilajia ja lisäksi useita muunnoksia. Herkkutatteja kasvaa koko Suomessa monenlaisilla kasvupaikoilla: havuja sekametsissä, lehdoissa ja hakamailla. Vaaleaa, toukatonta pillikerrosta ei siis missään tapauksesa tule leikata pois, koska se on ravitsemuksellisestikin parasta osaa itiöemässä. Se on pienempi kuin kesäsato, mutta yleensä toukaton. Tatit pilaantuvat poimittuina nopeasti, joten ne kannattaa käsitellä mahdollisimman pian. Lakin pintakelmu on ruskea. Pakasta tai kuivaa Pakastaminen sopii hyvin herkkutatin säilöntätavaksi. Niinpä herkkutatteja ei sovi kerätä ruokasieniksi kaupunkien puistoista tai vilkasliikenteisten teiden varsilta. Nuorten, kiinteiden tattien kaikki osat ovat käyttökelpoisia. lis. Tattiviipaleet ladotaan kuivurin hyllyille ohuiksi kerroksiksi. Sienikirjoissa sen pähkinämäisen mietoa makua kuvataan yksimielisesti herkulliseksi ja sientä ylistetään huippuluokan ruokasieneksi. Niiden lakissa on oranssia sävyä ja ne tunnistaa myös jalan pinnan pienistä nukkatupsuista sekä siitä, että niiden maito tummuu leikkauspinnoissa. haaraosaston suomen kielisessä metsien luonnonvarojen ryhmittelyssä:: marjat, lääkekasvit, sienet ja tatit. Sienen tuoksu on miellyttävä ja maku raakanakin mieto, pähkinämäinen. Pillistö on nuorena valkoinen, mutta kellertyy itiöiden kypsyessä ja muuttuu vanhana vihreänkeltaiseksi. Paikat pitää vain tarkistaa tiheään tahtiin, sillä herkkutatti kehittyy hämmästyttävän nopeasti pienestä napakasta kivitatista suureksi, löysäksi, toukkien täyttämäksi iljetykseksi
vsk.. Jouko Pakki Tarhakarkulaista 26 SUOMEN LUONTO 5/ 88 47
Nykyään minkin levinneisyysalue kattaa koko maan, mutta kanta lienee edelleen vankin rannikkoseuduilla. vsk. Minkkikannan kasvun rajuutta kuvaavat hyvin viralliset saalistilastot: 1962 1 000, 1970 10 000, 1978 51 000, 1985 75 000. Lisääntymispuuhat alkavat maaliskuussa talven selän juuri taittuessa, jolloin kookkaat urosminkit juoksevat öisin kilometrikaupalla pitkin rantoja pyrkien vierailemaan mahdollisimman monen naaraan luona. Tavallisesti pentuja on neljästä kuuteen, mutta onpa niitä ollut samassa pesueessa kymmenkuntakin. pysäytä ntikään SUOM EN LUONTO 5/ 88 47. Miten mahtaa minkki sopia tähän pirtaan. Minkin lisääntymiskyky ei vedä vertoja kanin tai myyrien sikiämiselle, mutta kokoisekseen näätäeläimeksi se tuottaa keskimääräistä enemmän jälkeläisiä. Minkin leviäminen Suomessa alkoi 1930-luvulla rannikkoseuduilta, m1ssa ensimmäiset tarhat sijaitsivat, ja jatkui sitten tarhauksen yleistymisen myötä sisämaahan. Naaras synnyttää sokeat ja täysin avuttomat pennut toukokuussa johonkin juurakkoon kaivamaansa onkaloon, kallionkoloon tai kiven alle kannettuaan nutä 39-76 vuorokautta. Nopea, miltei rynnäkönomainen leviäminen on mahdollista vain lajille, joka tavoittelee pikemminkin suurta syntyvyyttä kuin turvattua toimeentuloa ja pitkää ikää, joka on -ainakin jossakin elämänvaiheessa kulkuri luonnoltaan ja joka ei ole turhan nirso elinympäristön tai ravinnon suhteen. Osaltaan sitä ovat jouduttaneet Neuvostoliiton puolelta tulleet minkit. Se, että kanta on kovan metsästyspaineen alaisena koko ajan lisääntynyt ja levittäytynyt yhä uusille alueille, on oiva osoitus lajin erinomaisesta sopeutuvuudesta ja elinvoimasta. Juhannuksen tienoilla emo kuljettaa jo pentuja saalis27
Ruotsalainen minkkitutkija Rune Gerell on havainnut nuorten minkkien siirtyvän jopa kymmenien kilometrien päähän muutamassa päivässä tai viikossa. Laaja ruokalista menestyksen salaisuus tusretkillä mukanaan oppia saamassa, ja heinäkuun lopulla tai viimeistään elokuussa perhe hajoaa; jälkeläiset saavat tulla omillaan toimeen. Asutustakaan se ei suuremmin karta, vaan saattaa laittaa pesänsä jopa aivan pihapii28 nm. Tässäkin suhteessa sillä on siis erinomaiset edellytykset levittäytyä nopeasti uusille alueille. Selvää kuitenkin on, että ihminen on nopeuttanut lajin leviämistä aina Eurooppaan tuontia myöten! Minkki on sopeutunut elämään veden partaalla, mutta muuten sen elinympäristövaatimukset ovat jokseenkin väljät. Pian alkaa lintujen pesintäaika, ja silloin on syötävää yllin kyllin tarjolla. Kevään tullen minkin ravintotilanne helpottuu huomattavasti. Gerellin tekemien akvaariokokeiden mukaan (ainakin särkien) kalastus myös onnistuu sitä paremmin mitä kylmempää vesi on, koska kylmyys hidastaa kaloja. Ainakin saaristossa minkin ravinto koostuu parina sydänkesän kuukautena valtaosaltaan linnuista ja niiden poikasista. Talvella minkki hankkii pääasiallisen elantonsa kalastamalla. Tämä onkin luonnollista, sillä linnut ovat silloin yleensä vähissä ja pikkunisäkkäät lumihangen suojaamia. Moni mökkiläinen lienee nähnyt noihin aikoihin avuttoman ja epävarman tuntuisen minkinpennun kärttämässä kalanperkeitä tai verkonputsaajan poisheittämiä sinttejä. Juuri tässä vaiheessa minkin levinneisyysalue usein nytkähtää eteenpäin. Mutta yhä parempaa on tulossa. Verenhimoinen tuholainen. Minkki sopii joustavan ravinnonvalintansakin puolesta kolonisoijan siis uudisasukkaan malliesimerkiksi. Sille näyttävät kelpaavan yhtä lailla Suomenlahden rannikon karut kalliosaaret kuin vehmaiden s1savesiemme ulapparannat tai rääseikköiset korpipurot. Mutta kovin suuret näiden pioneerien tappiot usein ovat. Useimmiten minkki saa saaliikseen pieniä särkiä tai muita särkikaloja, ahvenia, haukia ja muuta vähäarvoista kalaa, mutta kuuluu sille kelpaavan pohjoisen puroissa Saa/iina isosimppu. Jos kotiseudun minkkikanta on tiheä, ja kaikki elinkelpoiset "tontit" jo varattuja, joutuvat nuoret minkit lähtemään maailmalle onneaan koettelemaan. Vaikeata se varmasti alussa on. Laaja ruokalista Minkin saaliseläinvalikoimalle on tyypillistä tietty sesonkimaisuus. Lisäksi minkki itse asustelee ainakin kylminä pakkastalvina jopa viikkokaupalla rantavyöhykkeessä kehollaan olevan jään alla, josta on helppo pulahtaa veteen. Huhtikuussa saapuvat ensimmäiset vesilinnut salmipaikkojen suliin minkin tavoiteltaviksi, ja lumen sulettua paranevat myös myyrästysmahdollisuudet. Syksyä kohti lintujen osuus vähenee nopeasti ja painopiste siirtyy nisäkkäisiin ja/ tai kaloihin. Yleisiä saa/iskaloja ovat pienet särkikalat, ahvenet ja hauet. Eikä minkillä ole aikaa pitkiin takaa-ajoihin, sillä se on yleensä sukelluksissa vain kymmenkunta sekuntia kerrallaan. asustava punalihainenkin. vsk .. Kun monet muut saman kokoluokan pedot kärpästä ja lumikosta puhumattakaan ovat huonoina myyrävuosina hätää kärsimässä muuttolintujen lähdettyä, ryhtyy minkki napsimaan kylmän kohmettamia kaloja! Mikä onni ja autuus tällaisessa tuhansien järvien ja miljoonien rantakilometrien maassa. Kaiken lisäksi sillä on käytettävissä sekä maan että veden viljaa. Mutta pahaksi onneksi sen ruokalistalta löytyvät myös monet ihmisen arvostamat riistaeläimet sekä sellaiset herkut kuin tammukka ja rapu, jolle se kuuluu olevan erityisen perso. Koti veden partaalla Pennun kohtalo riippuu ratkaisevasti siitä, onnistuuko se löytämään itselleen kelvollisen elinalueen ennen talven tuloa. Yleinen mielipide onkin muovautunut minkille jyrkän vihamieliseksi. Sitä pidetään erittäin vahingollisena tuholaisena, joka vaarantaa sekä riistakantojen että saaristolinnuston tulevaisuuden suorastaan Suomen luonnon mustana surmana! Erityisen raskauttavana on pidetty minkin näätäeläimille tyypillistä tapaa tappaa enemmän kuin jaksuoM EN LUONTO 5/ 88 47. Minkit, semminkin urokset, saattavat vaeltaa pitkiä matkoja myös keväisin. Ja kuinka monta suloista linnunpoikaa onkaan sen suuhun joutunut, kuinka monta lintuluotoa sen jäljiltä autioitunut. Minkki valitsee siis saaliinsa sen mukaan, mitä on helpoimmin saatavilla
Esimerkiksi Söderskärin riskilät ovat kärsineet ajoittain erittäin raskaita menetyksiä. Gerell tutki 1970-luvun alussa haahkan pesätuhoja Etelä-Ruotsin rannikolla 20 saarella, joiden pes1van haahkakannan suuruus oli 700-800 paria. Niinpä minkin joskus järjettömältä näyttävä joukkomurhaaminen, johon sitäpaitsi useimmiten liittyy saaliin varastointi, on minkin ja tutkijan näkövinkkelistä vain yksi tapa lisätä hengissäpysymisen todennäköisyyttä pitkällä tähtäimellä. Vastoin ennakko-odotuksia minkkien vaikutus haahkan pesimätulokseen oli lähes olematon. Näin siksi, että useimmat eläinlajit lisääntyvät ylenmäärin ja kestävät siten varsin hyvin kohtuullisen saalistuksen. Eläinten käyttäytymistä ei kuitenkaan pidä koskaan arvostella ihmisen moraalikäsitysten perusteella. Minkki itse on tästä erinomainen esimerkki. Silkasta verenhimosta, sanovat monet. Notkeana näätäeläimenä minkki luikahtaa helposti kivenkoloon. Haahkojen tottuminen elämään yhdessä minkin kanssa osoittautui siis erittäin tärkeäksi. Tvärminnen saariston linnustossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut suuria muutoksia. Tutkimus haahkasaarilta Minkin vahingollisuudesta voidaan saada oikea kuva vasta tutkimalla samanaikaisesti sekä minkkiä että sen saaliseläinten populaatioita. Ei myöskään minkin ravinnon tutkiminen, vaikka se saattaisi näyttää joskus hyvinkin raskauttavalta. Onhan tunnettua, että yksistään sorsastajien jäljiltä jää tuhansia haavoittuneita vesilintuja ruovikkojen kätköihin kitumaan ja kuolemaan. Poikkeuksena saattavat olla kallionhalkeamissa ja muissa minkin suosimissa koloissa pesivät ruokkilinnut, joiden poikuekoko on pieni ja poikaset viipyvät pitkään pesässä. vsk. Eikä varastointi aina edes edellytä tappamista. Minkin osuus näihin muutoksiin lienee kuitenkin vähäinen. saa kerralla syödä. On kuitenkin epävarmaa, missä määrin minkin saalistus on mahdollisesti syynä jo vuosikymmenen jatkuneeseen riskiläkantojemme alamäkeen. selvitys haahkan pesätuhoista. Haahka on lisääntynyt valtavasti, lokkija tiiralajien runsaussuhteet ovat kääntyneet päälaelleen, eräät kahlaajalaj it ovat runsastuneet, toiset taas taantuneet suuresti jne. Tietenkin on mahdollista, että minkki on osaltaan vaikuttanut alueen haahkakannan 1970-luvun puolivälistä asti jatkuneeseen taantumiseen, mutta minkki eli ja vaikutti alueella myös haahkan runsastumisen aikoihin. Ihmistä pakoon vai riskilänpesälle. Luotettavan tiedon hankkiminen minkin vaikuSUOMEN L UONTO 5/ 88 47. 29. Yksittäiset esimerkit, olivat ne miten raflaavia tahansa, eivät sinällään todista mitään. tuksesta muiden eläinlajien kantoihin on erittäin monitahoinen ja vaikea ongelma. Sen sijaan minkkien tilapäiset vierailut luodoilla, Joissa ne eivät vakinaisesti asuneet, johtivat kuitenkin ääritapauksessa kaikkien pesien hylkäämiseen ja naaraiden muuttamiseen muualle jopa vuosikausiksi. Eräs tällainen paikka on Söderskärin saariryhmä Porvoon ulkopuolella, toinen Tvärminnen eläintieteellistä asemaa ympäröivä laaja saaristo. Niiden ei varmuudella todettu hävittäneen yhtäkään munapesää ja pahimpanakin vuotena minkit tappoivat vain 1,4 prosenttia pesivistä naaraista. Ja onhan minkin riivaamilla rannikkoalueillamme elävä haahkakanta kokonaisuudessaankin kasvanut ainakin 1980-luvun alkuun asti! Saariston linnut näyttävät siis kestävän varsin hyvin minkin verotuksen; isojen lokkien, veneilyn ja kesämökkien lisääntyminen uhannee niiden tulevaisuutta paljon vakavammin . Turha on silloin ainakaan syyspuoleen kenenkään elämöidä "minkin mätänemään tappamista sorsaröykkiöistä''. FT Jouko Pakki on Tvärminnen eläintieteellisen aseman asemanhoitaja ja johtaa siellä käynnissä olevaa minkkitutkimusta. Tiedossani ei ole ainuttakaan näin laajaa tutkimusta, mutta varsin vakuuttava on Rune Gerellin Kalterien takana, kohta turkiksena. Vakinaisesti asustavien minkkien lukumäärä vaihteli yhdestä neljään; niitä oli siis varsin vähän, se myönnettäköön. Muutoksiin muitakin syitä Suomessa ei vastaavanlaisia tutkimuksia ole tehty, mutta saaristolinnustoa on monessa paikassa tutkittu tarkasti jopa vuosikymmen"iä
vsk.. •• Aänestä Suomelle kansallispuu Kansallispuuehdokkaat Kataja Kuusi Marjakuusi Mänty Haapa Halava Harmaaleppä Hieskoivu Kynäjalava Metsälehmus Metsäomenapuu Pihlaja (koti pihlaja) Pähkinä pensas Raita Rauduskoivu Ruotsin pihlaja Saarni Suomenpihlaj a Tammi Tervaleppä Tuomi Vaahtera Vuorijalava 30 SUOMEN LUONTO 5/ 88 47
Kotipihlaja on jokseenkin yhtä laajalle levinnyt kuin kataja. Halava viihtyy kosteilla, ravinteikkailla mailla mm. Kynäjalava on rantojen puu, jonka päälevinneisyysalue meillä on Hämeessä. Parhaiten mänty viihtyy valoisissa, kuivissa, hiekkaisissa tai soraisissa kangasmetsissä, kallioilla sekä rämeillä. Se on niukentunut kasvupaikkojen kuusettumisen ja hirvien lisääntymisen takia. Tervaleppää esiintyy Etelä-Suomesta Oulun lääniin asti, pääasiassa merenja järvenrannoilla, lehtokorvissa ja rehevien soiden reunoilla. Tammi ei ole kasvualustaltaan kovin vaatelias, mutta ilmasto rajoittaa sen esiintymistä maassamme. Jokainen suomalainen voi nyt vaikuttaa kansallispuun valintaan osallistumalla äänestykseen, jonka järjestävät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Dendrologian (puulajitieteen) seura yhdessä Kansallispankin kanssa. Sen käpymäiset norkot ovat perättömiä tai aivan lyhytpera1s1a Ja puun rungon kuori on sileä. vsk. Vaahtera on Etelä-Suomen lehtojen puu, jota ihminenkin on huomattavasti levittänyt, sillä vaahteran lenninsiivelliset siemenet ovat osanneet tien pihapuista lähimetsiin. Suomenja ruotsinpihlajaa esiintyy luonnonvaraisena yleisemmin vain Ahvenanmaalla ja harvinaisena Lounais-Suomen saaristossa. Kansalliskukkamme on kielo, kansallislintumme laulujoutsen ja kansallisnisäkkäämme karhu. syyskuuta 1988. Halava on ehkä vähemmän tunnettu pajukasvi, joka kasvaa myös koko maassa. Sen lehti on pyöreähkö ja lyhytsuippuinen. järvien ja jokien rannoilla, kosteissa lehdoissa, lehtokorvissa sekä märissä niittyojissa. Yleisimmillään se on Pohjanmaalla, Savossa ja Pohjois-Karjalassa, Lapissa se on jo melko harvinainen. Muut pajut jäävät yleensä monirunkoisiksi, mataliksi pensaiksi. Ehdokaspuut esittelee seuraavassa FK Risto Murto. D 31. Haapa on Suomessa sukunsa ainoa luonnonvaraisena esiintyvä laji. Keväällä valkoisin, t~oksuvin kukin koristautuva tuomi kasvaa myös varsin usein puuksi, mutta yleisesti se jää kuitenkin kookkaaksi ja monirunkoiseksi pensaaksi. Vanhaa, riippuvaoksaista rauduskoivua kutsutaan yleisesti riippakoivuksi. Kuitenkin hämäläiset ja savolaiset tuntevat katajan myös yksirunkoisena, usein pylväsmäisenä puuna, joka koristaa kumpareisia ketoja ja niittyjä. Tervalepän tunnistaa lovikärkisistä pyöreähkön vastapuikeista lehdistä ja puutuneista, perällisistä käpymäisistä norkoista sekä tummasta, vanhemmiten usein karkeapintaisesta rungosta. Se viihtyy parhaiten kalkkipitoisessa maassa ja onkin yleisimmillään Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa sekä Hämeen rehevissä lehtokeskuksissa. Hyvin usein haapa muodostaa puhtaita metsiköitä, haavikoita, pellon reunamille, kallionaluksille ja kalliokoloille sekä tuoreissa kangasmetsissä. Voittajien nimet julistetaan lokakuun puolivälissä. Sitä tavataan yleisenä koko Suomessa hyvin monenlaisilla paikoilla, kuten tuoreissa kangasmets1ssa, lehdoissa, rannoilla, soilla sekä teiden ja ojien reunamilla. Lisäksi arvotaan sata muuta pienempää palkintoa: mm. Se on jo vallannut kolmanneksen metsistämme. Visakoivu on eräs rauduskoivun muoto. Saarni on niinikään lounainen puu, joka suosii reheviä, kosteita, jopa korpimaisia kasvupaikkoja. Metsäomenapuu on lounaisen saaristomme ja Ahvenanmaan puulaji. Kuusi viihtyy parhaiten tuoreissa kangasmetsissä, lehdoissa ja korvissa. Molempia koivujamme tavataan yleisesti koko maassa. Sitä esiintyy koko maassa, mutta Lapissa harvinaisempana, monenlaisilla kasvupaikoilla. Toimikunnan jäsenet ovat johtaja Paavo Kotkanen Keskusmetsälautakunta Tapiosta, pääjohtaja Jaakko Lassila Kansallispankista, puheenjohtaja Jouni Mikola Dendrologian seurasta, toimitusjohtaja Matti Pekkanen Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitosta, pääjohtaja Jaakko Piironen metsähallituksesta, puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi Suomen luonnonsuojeluliitosta ja maisteri Seppo Vuokko. Tuomi kasvaa koko Suomessa, mutta on melko vaatelias. Sen mielikasvupaikkoja ovat rehevät ja valoisat kallioaluslehdot, metsänreunat sekä puronvarret ja rantapensaikot. Mänty on Suomen yleisin puulaji, jota kasvaa saaristosta aina Lappiin asti hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla. Kataja on ehkä laajimmalle levinnyt puu maassamme: sitä tavataan aina ulkosaariston pienistä saarista Lapin tuntureiden perukoille asti. Lehtipuita on ehdokkaina parikymmentä. Lapissa kasvava tunturikoivu on taasen hieskoivun pohjoinen alalaji. Sen lehti on kolmiomainen ja pitkäsuippuinen . Yleensä kataja jää matalaksi, monirunkoiseksi pensaaksi. Pajukasveista selvästi puumaisiksi kasvavat raita, halava sekä haapa. Rauduskoivun tuntee kaljuista vuosikasvaimista, joissa on nystyjä. Vaalia valvoo kansallispuutoimikunta, joka seuraa äänestystä ja julistaa sen tuloksen. Hieskoivun vuosikasvaimet ovat karvaisia ja sileitä. Vie kortti lähimpään Kansallispankin konttoriin tai liimaa korttiin 1.80 markan postimerkki ja postita se viimeistään 30. Metsälehmus eli niinipuu esiintyy tuoreilla ja lehtomaisilla kasvupaikoilla Keski-Suomeen asti. Kansallispuuäänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan joukko palkintoja. Sitä on vesottu aikoinaan karjan rehuksi, josta nimi lehmus, ja kuoren alta on revitty niintä sidosaineiksi. parhailla kasvupaikoilla, kuten varjoisissa lehdoissa tai metsänreunamilla. Pajuista juuri raita kasvaa yleisesti isoksi puuksi. Marjakuusi kasvaa luonnonvaraisena vain Ahvenanmaalla, jossa sitä on runsaimmin Maarianhaminan eteläpuolella. Tammi kasvaa LounaisSuomessa luonnonvaraisena. Usein villiytyneitä hedelmäomenapuita kuvitellaan metsäomenapuiksi, jota ne eivät ole. Tavallisesti ihmiset ovat nähneet sen monirunkoisina, kookkaina pensasryhminä. Sitä tavataan koko maassa ulkosaaristosta aina Lapin tunturialueita myöten. Kansallispuun arvonimestä kamppailee 23 maassamme luonnonvaraisena kasvavaa puuta. Vuorijalava on rehevien lehtojen puu, joka esiintyy aina Keski-Suomessa saakka. luontokirjallisuutta, vuoden puu -julistesarjoja ja vuoden 1989 luontokalentereita. Sen taimettuminen on sidoksissa järven luontaisiin tulviin ja vesien säännöstelystä on ollut sille paljon haittaa. Se tunnetaan suppeasta esiintymisestään huolimatta hyvin. Sen tyypillisiä kasvupaikkoja ovat ravinteikkaat vuorenaluslehdot. Se välttelee kuivia Äänestä näin paikkoja. Se viihtyy lähes kaikenlaisissa paikoissa, paitsi soilla. Pähkinäpensas kasvaa nimestään huolimatta hyvillä kasvupaikoilla puumaiseksi, yli kymmenmetriseksi. Harmaalepän lehdet ovat soikeahkoja, teräväkärkisiä. Havupuista äänestyksessä mukana ovat: mänty, kuusi, kataja ja marjakuusi. Rauduskoivu kasvaa aavistuksen verran kuivemmilla kasvupaikoilla, etenkin kangasmetsissä, kallioilla ja ojitetuilla soilla. Pähkinäpensas kasvaa luonnonvaraisena vain Etelä-Suomen kuivahkoissa, mutta ravinteisissa lehdoissa. Pääpalkintoina on kymmenen viikonlopun pituista kaamosmatkaa Pohjois-Suomeen, jossa tutustutaan paitsi luontoon myös metsäntutkimukseen ja metsäteollisuuteen. Pihlaja koristaa varsin usein ketoalueita sekä vanhoja pihapiirejä. Hieskoivu vaatii kosteampaa maaperää ja on yleisempi tuoreissa kangasmetsissä, soilla ja rannoilla. Monet lehmuksen pohjoisista esiintymisistä ovat vuosisataisia jäänteitä, jotka perustuvat lehmuksen hyvään vesomiskykyyn. Sitä näkee erittäin harvoin koristepuuna ja halava sekoitetaankin usein viljeltyyn salavaan eli piilipuuhun. Äänestyskortteja saat myös Kansallispankin konttoreista. Rasti korttiin oma ehdokkaasi vain yksi. Harmaaleppää kasSUOMEN LUONTO 5/ 88 47. vaa koko Suomessa, Lapin perukoilla ja Lounais-Suomen saaristossa harvinaisena, etenkin rannoilla, tuoreissa kangasmetsissä, lehdoissa sekä teitten ja peltojen reunamilla ja kaskimailla. Metsäomenapuu suosii valoisia ja lämpimiä paikkoja. Puistoissa meillä yleensä kasvatetaan risteymäperäistä puistolehmusta. Kansallispuu on vielä valitsematta. Se on harvinaisuutensa ja uhanalaisuutensa vuoksi rauhoitettu kasvilaji, puistamme ainoa. Kotipihlaja kasvaa puumaiseksi vain Voit äänestää kansallispuuta tämän lehden välissä olevalla postikortilla. Kuusi on noin 5000-3000 vuotta sitten levinnyt Suomeen lähinnä idästä. Se on ehkä nopeakasvuisin puumme
MITÄ PAREMMIN PELTO KASVAA, SITÄ VÄHEMMÄN RAVINTEITA HUUHTOUTUU Kalkitusja lannoitus auttavat kasveja hyvään kasvuun. Ravinteet ovat välttämätön osa luontoa. Lannoitteissa annetaan ravinteita vuosittain kasvien tarpeiden mukaan keskimäärin 180 kiloa hehtaarille. Viljelemättömiltä alueilta ravinteet pääsevät huuhtoutumaan, koska siellä ei ole ravinteita käyttäviä kasveja. Luonnollista rinnakka·iseloa VAI. Vain pieni osa niistä on sellaisessa muodossa, että kasvit voivat käyttää niitä hyväkseen. Routaisessa maassa ei tapahdu veden liikkumista eikä pieneliötoimintaa. Näin maanviljelijä pitää omalta osaltaan oikealla lannoituksella huolen siitä, ettei luonnon ravinnetasapaino häiriinny. Sen ansiosta vilja saa ravinteet hyödykseen mahdollisimman täydellisesti . Esimerkiksi peltohehtaarilla voi olla luonnon ravinteita jopa 10.000 kiloa. ILMAN RAVINTEITA El OLE ELiMll! Kaikki kasvit rakentavat auringonvalon avulla vedestä, hiilidioksidista ja ravinteista yhdisteitä, joita ne käyttävät kasvuun ja lisääntymiseen. Kasvukautensa aikana kasvit käyttävät lähes kaikki annetut ravinteet. JllTYNEESTA MAASTA El HUUHTOUDU RAVINTEITA Suomen maaperä on vuoden aikana useita kuukausiajäässä. Myös vedessä kasvavat eliöt ja kasvit tarvitsevat niitä. Suomessa on kehitetty viljojen lannoituksee n ainutlaatuinen sijoituslannoitusmenetelmä. Tämä vähentää ravinteiden huuhtoutumismahdollisuutta huomattavasti verrattuna roudattomiin maihin
Mutta miten osaisin tuon näkymättömän tuoksumaiseman teille sanoiksi pukea. Tosin on myönnettävä, että harva kuusikko viikkoja povellaan kasvattaa. Herttakaksikon löytymisen kunniaksi harkitsin spontaanin riemunkiljahduksen päästämistä, sillä olin hakenut lajia ahman sitkeydellä pitkin hyttysten parhaita kotomaita. vsk. Laji on kasvanut paikalla jo vuosikymmeniä, mutta yhtään en osaa sanoa onko se runsastunut vai taantunut jälkeen ojituksen. Vaikka yövilkkakorvessa pienellä alueella kukkavarsia onkin tavattoman paljon, henkeäsalpaavaa kuvaa ei ole mahdollista saada. köinen ei löydä koskaan, jollei konttaa pitkin korpia. Jopa kymmensenttinen kukkatähkä on perimästä riippuen joko harsu tai tiheä. Polkupyörää, joka sinänsä on ihmisen vähän kehnonlaisen haistimen parhaita apuvälineitä, ei voisi käyttää, kun ei ole ajoväylää. Näin ovat asiat koti kulmillanikin, Loimaan saviseudun eteläreunalla . Kun lehdokkien maailmaan olen tehnyt lähes koko . No tulihan pitkän odottelun jälkeen lopulta sopiva ilta, ja astelin hämärään kuusikkoon, satojen yöviikkojen tuoksullaan kyllästämään kortteiseen viheriyteen. Kun lämpimän päivän lopuksi huomaa saunan herkistämin aistein haapapuun vaikenevan jä vähäisen päivän tuulen riutuvan tykkänään lepoon , silloin lyö hetki . Kun ojat kaivettiin, olin vasta kymmenen paikkeilla. Keskittymällä pystyi erottamaan samoilta jalansijoilta seitsemän eri tuoksua, vaikka ne kaikki leijuivat yhdessä ja sekoittuneina hyttysten ja kärpästen hallitsemassa, liikkumattomassa korpi-ilmassa. Eivät sekoitu, eivät laudu tuulen mukana, vaan pysyvät ihmeen selvärajaisina, vaikka lämpötilaeroista johtuen ilma metsässä aina vähän henkäilee. Sitä merkillisempää onkin, että huutoetäisyydellä kotoiselta porraskiveltä on oikea yövilkkakeidas, eräässä nykyisin ojitetussa metsäkortekorvessa. Kämmeköitä ympärillä satoja, mutta todistapa se kameralla. Pitää siis valita paras mahdollinen hetki ja mielentila. Alavalla savikolla, noin puolen hehtaarin alalla, on parhaimmillaan satoja yövilkan kukkavarsia. Useimmat suomalaiset eivät ole kasvia koskaan nähneet. Silloin kostuvaan metsäilmaan nousevat tuoksut kuin näkymättömät maisemat. Ja luultavasti ei sittenkään, sillä laji tuntuu taantuneen nyky-Suomen mellastuksissa. Uudenlainen kokemus En tiedä mistä tai keneltä olen perinyt omalaatuisen kiinnostukseni luonnon eri tuoksuihin, mutta vakava tosiasia se yltyvä hulluus on. Viime kesänä niitä oli arviolta kahdeksansataa. Kukkiminen alkaa vasta kun auringon kaari jo alenee ja mustikat kypsyvät samoissa vilkkakuusikoissa. En ole vielä päässyt selville siitä, vahvistuuko yövilkan tuoksu ehkä päivisin . Kukat ovat pieninä ryhminä melko sankan aluskasvillisuuden ja pienten kuusipusikoiden seassa. Nyt kun niitä peijakkaita kerrankin oli lähellä ja paljon. kurjan elämäni ajan "ylösrakentavia tuoksuretkiä", välähti mielessäni ajatus jostain samanlaisesta yövilkan kohdalla. 33. Se on tietysti pettymys luontokuvaajalle. Kukan rakenteesta voisi päätellä, että se ei mielistele ainakaan yöperhosten suuntaan. Se onkin sitten kämmekkä, jota likinäsuoMEN LUONTO 5/ 88 47. Samalta alueelta löytyi vahingossa ja sittemmin myös kovan hakemisen kautta muutamia yövilkan vaatimattoman serkun, herttakaksikon, lehtiä ja kukkavarsia. (Hiljaa pyöräillen vaihtuvat tuoksut tuntee lähes kaikkein parhaiten) . Kauempaa sivusta katsoen alueella ei näytä olevan ainuttakaan kämmekkää. Yhtäkaikki yövilkan kukat tuoksuvat varsin miellyttävästi, sanoisinko makean kirpeiltä. Mieluusti pieninä ryhminä kasvava yövilkka on paikoin näyttävä kasvi. Jaakko Heinonen Retki tuoksu aailmaan Yövilkan tuoksu ei ole yhtä voimallinen kuin sukulaisensa lehdokin yöksi vo1m1stuva suitsutus . Harvakseltaan koko Suomessa Kirjatietojen mukaan yövilkka ei ole missään erikoisen runsas, vaikka sitä pitäisi kasvaa harvakseltaan melkein koko maassa, lähinnä kangasmaisissa kuusikoissa. Lähes professionaalisena haistelijana suunnitelmani oli hetkessä valmis. Vaikka yövilkkojen makean kirpeä tuoksu uutuutena tuntuikin hallitsevalta ja jännittävältä, se oli kuitenkin vain osa kostean kuusikon monista tutuista tuoksuista
oliivija viikunapuut. Mitat ja maisemat ovat vaikuttavat: pituutta laaksolla on noin\ 18 kilometriä, laakson pohja kulkee liki merenpinnan tasossa ja ympärillä kohoavat kaksikilometriset vuoret. Oikealla näkyy myös amerikanagaave, täysin koko Välimeren seudun luontoon ko-tiutunut laji. Teksti ja kuvat: Seppo Vuokko Samaria Euroopan eteläisin kansallispuisto Samariaan laskeutuminen aloitetaan 1200 metrin korkeudelta, mutta vuorten huiput kohoavat vielä liki kilometrin korkeammalle. Samarian laakson kansallispuisto on kaikkien Kreetan-kävijöiden tavoitettavissa. Raunioiden lomassa viheriöivät mm. Rinteen kosteammassa juotissa kukkivat oleanterit. 34 Kreetan saaren länsiosassa halkaisee vuoriston mahtava rotkolaakso, jota sanotaan Euroopan suurimmaksi kanjoniksi. Autioituneen Samarian kylän viljelyksiä ja raunioita. vsk.. SUOMEN LUONTO 5/ 88 47
Tulvavesi repii tukkipuun kokoisia plataaneja ja sypressejä, jotka se sitten hylkää alajuoksun sorasärkkiin, joista puiden kuolleet oksat ja juuret törröttävät kuin apua haroen. Sateet ja sulavedet paisuttavat kesäisen puron väkivaltaiseksi virraksi. Peippo laulaa männikössä Jos lähtee ylhäältä, Xyloskalosta, saa ensin nauttia Jyrkillä rinteillä puitakin pääsee katsomaan /atvuksesta päin: kalabrianmänty, idänplataani ja kukkiva oleanteri. ton vaikeakulkuisuudesta. Polkukin on joka vuosi osaksi rakennettava uudelleen ennenkuin turistit voidaan päästää puistoon. Niinpä puistosta onkin poistuttava ennen auringonlaskua: tämä vaatimus tähtää yhtälailla tapaturmien välttämiseen kuin luonnonrauhan turvaamiseenkin. Viimeinen laiva Agia Roumelista tosin lähtee jo melko varhain iltapäivällä, mutta kylästä saa yösijan. Kiire, kiire ... Puistoon on helppo päästä julkisin kulkuneuvoin ja monet matkatoimistot (eivät kuitenkaan suomalaiset) järjestävät sinne retkiä Iraklionista, Haniasta ja muista Kreetan kaupungeista. Valvonta johtuu maasSUOMEN LUONTO 5/ 88 47 . Niinpä Libyan meren rantaan saapui lopen uupuneita, palaneita ja rakkojalkaisia kulkijoita! Luonnosta saa nauttia rauhassa kunhan päästää aamun ruuhkatuntien parikolmensataa matkatoimistoasiakasta edelleen. Yleensä puisto avataan matkailijoille vappuna, mutta jos vuorilla on paljon lunta, avaaminen siirtyy. Ja mikä kylä: kun sinne ei ole tietä, ei siellä ole autojak<l.an, ja ainakin minä nautin herätessäni aasin kiljahteluun ja kukon kieuntaan. Poistuessa liput pitäisi pudottaa portilla olevaan laatikkoon. En suosittele matkatoimiston retkelle menoa: liki kaksikymmenkilometrisen rotkolaakson läpikulkuun on varattu vain viisi-kuusi tuntia aikaa. Vaikka itse polku onkin melko hyväkuntoinen, maasto on sitäkin jylhempää ja louhuisempaa. Eikä matkatoimistojen valistuskaan näytä olevan tehokasta: ohitsemme vilisti monenlaista kansallispuiston vierasta: nuorukaisia vain shortsit yllänsä ja avattu oluttölkki ainoana evaanansä, to1S1a paljain jaloin tai nuljahtelevat rantasandaalit jaloissa, ja vain aniharva oli osannut varautua parin peninkulman vaellukseen vuoristopolulla eväin ja tukevin jalkinein. Portilla on virkailija, joka ystävällisesti jakaa puistoon meneville pääsylippuja. vsk. Talvikaudella puiston läpi ei pääse lainkaan. 35. Kiirettä ei kannata pitää. Samarian kansallispuistoon pääsee kahta reittiä, joko laakson yläpäästä tai meren rannasta
Kylässä on vanha, 1400-luvulta peräisin oleva Maria Egyptiläiselle omistettu kirkko, josta kylä ja puistakin ovat saaneet nimensä (alunperin Osia Maria , Marian luut). 36 nämät kohoavat pystysuorina satoja metrejä. vsk.. Näissä kuilumaisissa kohdissa tapasin koko Kreetan retken miellyttävimmän lintututtavuuden ja jäin seurailemaan kalliopääskyn taidokasta hyönteisjahtia pitkäksi aikaa. Koska puistossa saa liikkua vain yhtä polkua ja vain päiväsaikaan, ei nisäkkäitä juuri pääse näkemään. Uiminen on kiellettyä, sillä joki on merenrannalla sijaitsevan Agia Roumelin kylän juomavesilähde. Osan matkasta polku kulkee roomalaisten rakentamaa tietä. Kasvisto on monipuolinen: laskeudutaanhan vuoriston havupuumetsistä Libyan meren rannan karun paahteisiin pensaikkoihin. On epäselvää, onko krikri Kreetan alkuperäinen asukas vai ihmisten tuoma ja sittemmin villiintynyt, mutta ainakin jo antiikin aikoina krikri vaelteli vapaana Valkoisilla vuorilla. Suomenkielinen nimi on joko kreetanbesoaarivuohi tai kreetanvuorikauris, sen mukaan, haluaako korostaa eläimen sukulaisuutta kesyvuoheen (samaa lajia!) vai vuoristolaisen villiä elämäntapaa. Kuninkaan kulkutie Kreetalla ei tietenkään voi välttyä kulttuurimuistoilta, joskin Samariassa tarinoita ja muisteluksia on enemmän kuin nähtäviä raunioita. Laaksojen rinteet ovat metsäiset ja puut ovat meikäläisittäin varsin järeitä. Mutta ei se mikään ihme ole: Rajut tulvat, maanjäristykset ja maanvyöryt ovat peittäneet tai kuljettaneet mukanaan itse laaksossa olleet muinaismuistot. Kapeimmillaan rotko on vain 3-4 metriä, ja seinämät kohoavat vain vähän toisistaan loitoten satojen metrien korkeuteen. Keski-Euroopan puistoista tuttu vaahteramainen idänplantaani kasvaa täällä omana ikivihreänä alalajinaan, ja ikivihreä oleanteri korvaa jokivarren pajukot. Suuri osa lajistosta on koko Välimeren alueella yleistä, mutta Valkoiset vuoret ovat tunnettuja myös lukuisista kotoperäisistä kasvilajeistaan. Samarian jyrkänteet ovat villivuohen viimeinen koti huikeista, joskin vielä melko väljistä vuoristomaisemista. Samoin laaksossa kerrotaan vaikuttaneen miltei Delfoin oraakkelin veroisen tietäjän, jolta tultiin kysymään tulevaisuutta näinkin hankalan taipaleen takaa. Lähteitä ja juomapaikkoja on kilometrin, parin välein, ja vuolaan vuoristojoen vesikin on ainakin alkukesästä täysin juomakelpoista, kylmää ja raikasta. Ja vaikka puiden latvuksissa vilahtelee muitakin tuttuja lintuja talitiaisesta lähtien, suuri osa eläimistä ja lähes kaikki kasvit ovat meille vieraita lajeja. Ei aina muista olevansakaan Euroopan etelälaidalla, kun kulkee sankassa havumetsässä, kirkasvetisen vuolaan puron rantaa ja männyssä visertää peippo! Mänty on kuitenkin aleponmänty, vailla oman mäntymme kauniin punaruskeata kuorta. SUOM EN LUO NTO 5/ 88 47. Ja uuden, rannikolla olevan Agia Roumelin kylän vieressä on toisen roomalaisen kaupungin, Tarran, raunioita, vaikkakin suurin osa Tarrastakin on joko huuhtoutunut Libyan mereen tai peittynyt Samarian joen tuomaan someroon. Krikri Samarian jyrkänteet ovat Kreetan villivuohen, krikrin, viimeinen koti. Puolimatkan levähdyspaikkana on vanha, jo autioitunut Samarian kylä, jossa on vartijoiden tukikohta ja ensiapuasema ja ambulanssi aasipa tietenkin. Taivaalla voi kaarrella kotka, vuorikotka, intian-, pikkutai partakorppikotka, oksalla istuskelee säihkyvän koreanvärinen mehiläissyöjä, ja varsinainen tekijä saa olla, jos aikoo määrittää oikein kaikki kertut ja sirkut, joita matkan varrella vilahtelee. Oraakkelin temppelistä tai Kenosta ei kuitenkaan ole löytynyt jälkeäkään. Samarian kautta Kreikan kuningaskin joutui pakenemaan maansa miehittäjiä. Kapeikoissa joudutaan kulkemaan joen pohjaa, johon on aseteltu astinkiviä. Lintuja havaitsee helpommin. Toinen vanha kirkko on matkailijoiden levähdyspaikkana mahtavien sypressien juurella muutama kilometri kylästä vastavirtaan. Pystyilläkin seinämillä asustaa kasveja, hyönteisiä, hämähäkkejä ja niitä saalistavia lintuja . Syrjäinen Samaria on ollut niin rosvojen kuin maata puolustavien sissienkin tukikohta ja pakopaikka, ja sama merkitys sillä oli vielä toisen maailmansodankin pyörteissä. Nisäkkäissä ja linnuissa ei ole muita kotoperäisiä lajeja, mutta toki monia kiintoisia ja suojelunarvoisia harvinaisuuksia unikeosta ja korppikotkista lähtien . Samarian rotko on ollut niin vaikeapääsyinen paikka, että sen metsätkin ovat säästyneet. Heti kansallispuiston ulkopuolella on kohde, jossa kannattaa polttaa filmiä ja kerätä mielikuvia: autioitunut vanha Agia Roumelin kylä. Kun lähestytään merenrantaa, rotko kapenee ja kapeimmillaan se on vain nelisen metriä leveä, ja seiVäkeä puistoon houkuttaa etenkin rotkon kapein osuus, "Rautaportit". Alkutaival laskeudutaan varsin jyrkkää, osaksi porrastettua (Xyloskalo = puiset portaat) siksakpolkua: parin ensimmäisen kilometrin aikana laskeudutaan liki kilometri alemmas, ja varsinainen kiipeilyosuus päättyykin siihen . Samariassa lähellä Xyloskaloa kerrotaan olleen muinaisen roomalaisen K;enon kaupungin
kemikaaleista aiheuttaa myös syopaa väestöllisissä tutkimuksissa ihmiselle syöpää aiheuttaviksi on osoitettu viitisenkymmentä kemikaalia, koeeläimille kolmisen sataa. Kuitenkin vakavat varoitusmerkit ovat olemassa Suomenlahden pohjan myrkkykertymät, kasvuvauriot havumetsissämme. Ehkäisevän terveyspolitiikan kulmakivenä on, että eläimillä osoitettuja syöpää aiheuttavia aineita on säädeltävä kuten ne olisivat syöpävaarallisia myös ihmiselle. Vanhan viisauden mukaan pitoisuus tekee aineesta myrkyn ja toki Paracelsuksen sanoma vieläk in on osa totuutta. Luontoon ja ihmiseen kohdistuvien mahdollisten haittavaikutusten tutkimus on siten kohdistettava ensisijaisesti noihin suurtuotannon kemikaaleihin. Mitä tämä merkitsee eliökunnan ja sen nerokkaimman molekyylimekaanikon, ihmisen kannalta. Eliökunnan monimuotoisuuden säilymisen ja ihmisen tulevien sukupol vien terveyden kannalta syöpävaarallisuus on sittenkin vain yksi lön elinikää lyhentävä ja inhimill istä kärsimystä yhdessä sukupolvessa lisäävä haitta ja oire vielä vakavammasta uhkasta tulevien sukupolvien mutaatiotaakan kannasta. vs k. Meri kimaltelee, haahkat ja tukkasotkat räksävät onnistunutta pesintäänsä poikaslaumoineen. Yhtään kiistatonta näyttöä kemikaalialtistumisen ja jälkeläissukupolven vaurioiden yhteydestä ei väestöllisistä tutkimuksista ole selvillä onneksi, koska kohtalonkynnys olisi jo silloin ylitetty. Marja Simonsuuri-Sorsa Kemikaaliuhka Demokraattisesti toimivassa maailmassa asiat eivät yleensä edisty, jollei niiden aiheuttamiin epäkohtiin kiinnitetä julkista huomiota usein kärjistetysti ja sensaatiohakuisestikin. Elinympäristömme kemiallistuminen on tosiasia, jota on toitotettu turtumukseen ja ylisanailuun asti. Pitkällä aikaperspektiivillä elämää uhkaavat ne kemikaalit, jotka sellaisinaan tai aineenvaihdunnassa muuttuneina pystyvät vaurioittamaan solujen perimäainesta DNA:ta ovat genotoksisia. Kemikaalit ymmärretään usein väärin pelkästään myrkyllisinä synteettisinä keinokemikaalei na vaikka luonnollisesti koko elämä on kemiaa ja supermyrkkyjä on " luonnontuotteissakin" . Tosiasia on, että maailman tunnettujen kemiallisten yhdisteiden määrä nousee asiansa taitavien kemistien työn tuloksena sadalla tuhannella vuodessa ja että viime vuoden lopulla kokonaismäärä oli yhdeksän miljoonaa. Ilman kansai nvälistä yhteistoimintaa ja tutkimuksen tehostumista emme subarktisessa Suomessa selviä. rän, tuhannen keinokemikaalin tuotannosta. Luonnon kannalta ongelmallisimpia ovat ekosysteemeissä rikastuvat aineet, joiden hajoaminen on äärimmäisen hidasta raskasmetallit , klooratut hiilivedyt. 37. Hän on myös ympäristönsuojelullista tutkimusta edistävän Ympäristötieteellisen seuran puheenjohtaja. Syystäkö. Mitkä kemikaalit ovat haitallisimpia. Jos kemikaaleja tarkastellaan tuotettuina tonnimäärinä, kemikaalien vuotuisesta kokonaistuotannosta noin 300 000 000 kilosta eli 0,3 miljardista tonnista enin osa (99 prosenttia) koostuu suhteellisen pienen määSUOMEN LUO TO 5/ 88 47. Ne eivät ehkä välttämättä ole erityisen myrkyllisiä akuutisti, mutta aiheuttavat pitkäaikaishaittoja hermostorappeutumaa, lisääntymistoksisuutta ravintopyramidin huippulajeille. Suuri osa genotoksisista Marja Simonsuuri-Sorsa työskentelee tutkijaprofessorina työterveyslaitokse/la. Metsiemme kannalta kohtalokkaiksi ovat osoittautuneet maaperän happotasapainoa järkyttävät typpija rikkilaskeumat. Huikea luku, jonka kasvuennusteet ovat yhä nousevat. Kemikaalien kokonaismäärän kasvu on tietenkin lähinnä uusien synteesien tuottamien keinokemikaalien ansiota mutta vain murto-osa kokonaismäärästä pääsee koskaan teolliseen jatkokehittelyyn ja siten ihmisen elinympäristöön, jossa tällä hetkellä on noin 60 000 yhdistettä. Aineiden äki llisessä myrkyllisyydessä on si is suunnattomia eroja. Kirjoitan tätä mahtavassa suomalaisessa kesämaisemassa keskellä Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa. Tappava annos etyylialkoholia on noin 10 000 mg ruumiinpainokiloa kohden kun taas kloorattujen dioksiinien tunnetuimman tyypin TCDD:n kohdalla määrä on vain 0.001 mg ja Clostridium-bakteerin botuliinin kohdalla vain 0.0001 mg painokiloa kohden . Ruskoleväkin näyttää taas kukoistavan
Suomalaiselle lukijalle lehti antaa mielenkiintoisen afSUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Uutta lajia voidaan heti tuoreeltaan pitää uhattuna, sillä ennen neitseellisen sademetsän hakkuut ovat päässeet vauhtiin, kun uusi Trans-Gabonin rautatie valmistui. Jokaista perille tullutta papukaijaa kohti voidaan laskea kolmen kuolleen, sillä puolet pyydystetyistä linnuista kuolee jo ennen kuin ne lähtevät matkaan vientimaasta ja vielä viidennes menettää henkensä matkalla · tai karanteenissa. vsk.. Kultatöyhtökakaduja oli vielä vuonna 1987 myynnissä ruotsalaisissa eläinkaupoissa. '' Annoimme marakatille sen hännän perusteella nimen solatus, mikä merkitsee auringonpolttamaa", Mike Harrison kertoi New Scientist-lehdelle (23 J une 1988). Ei ole harvinaista, että koko lintulasti saapuu perille mätänemistilassa. Marakatin kromosomien rakenne poikkesi selvästi valkokurkkuma38 rakatista (Cercopithecus lhoesti), jota eläin ulkonäöltään eniten muistutti. Etelä-Amerikasta tuotiin puna-aroja vielä 1987, vaikka tämä uhanalainen papukaija vuodesta 1986 kuulunut niiden lintulajien joukkoon, joiden kauppaa säädellään kaikkein ankarimmin. Näistä maista tuotiin mm. Maailman Luonnon Säätiön ja Lintutieteellisen yhUusi marakattilaji löytyi Gabonista Edinburgin yliopiston tutkija Mike Harrison oli Gabonissa tutkimassa sademetsää, kun metsästäjä toi näytteille ammutun marakatin. Singaporesta tuotiin esimerkiksi televisioetsivä Barettan seuralaisena kuuluisuutta saanutta kultatöyhtökakadua. Alkuvuodesta löydettiin Madagasgarilta uusi makiapina, joten keltahäntämarakatti on jo toinen tänä vuonna kuvattu kädellislaj i. Samana aikana Ruotsi vei 8 560 papukaijaa lähinnä Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. distyksen mukaan Ruotsi on laiminlyönyt vuonna 197 4 allekirjoittamaansa kansainvälistä CITES-sopimusta ainakin kolmella tavalla: se ei ole pystynyt vaikertaa 120 kilometrin sademetsäalueella Gabonissa. Jopa eteläamerikkalaisia papukaijoja kulkeutui Ruotsiin Singaporen kautta. Afrikassa näennäisinä vientimaina olivat Mali ja Senegal, maailman suurin papukaijanviejä. Uuden lajin löytyminen varmistui kromosomitutkimuksella. Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä "Miombo" (nimi merkitsee savannimetsää). ULKOMAILTA Ruotsi papukaijakauppiaana Ruotsi on käynyt kauppaa uhanalaisilla papukaijoilla ja toiminut siten vastoin allekirjoittamaansa eläinkauppaa säätelevää CITES-sopimusta. Lintujen lisäksi Ruotsiin on ilmeisesti tuotu uhanalaisia matelijoita ja niiden nahasta valmistettuja tuotteita, akvaariokaloja ja erakkorapuja. Etenkin monet KaukoIdän maat ovat kieltäneet papukaija viennin alueeltaan täysin. Sen toiminta keskittyy ennenkaikkea Tansanian uhanalaisten elinympäristöjen ja lajien suojeluun. Vuonna 1978 vienti kiellettiin. Vuosina 1980-1986 Ruotsiin tuotiin 121 ja sieltä vietiin 128 kultatöyhtökakadua. Cercopithecus solatuksella ei ole vielä suomalaista nimeä, mutta sellaiseksi voisi sopia aurinkohäntämarakatti tai keltahätämarakatti. Keltahäntämarakatti näyttää elävän vain 100 Eteläamerikka1ainen puna-ara on koreutensa uhri. Kaikkiaan kädellisten lahkoon kuuluu nyt ainakin 184 tunnettua lajia, joista yksi olemme me. Antti Halkka vomaan sopimuksen luettelossa mainittujen eläinten tuontia ja vientiä, myönnettyjen tuontija vientilupien arkistointi on ollut puuttellista ja raportointi Tansaniaan luonnonsuojeluyhdistys Tansaniaan on äskettäin perustettu luonnonsuojeluyhdistys, Wildlife Conservation Society of Tanzania. Tämä paljastui selvityksessä, jonka Maailman Luonnon Säätiön Ruotsin rahasto ja Ruotsin lintutieteellinen yhdistys julkaisivat alkuvuodesta. Suurin osa Ruotsin Kaukoidästä tuomista papukaijoista oli peräisin papukaijaviennin sallivasta Singaporesta, missä niitä ei kuitenkaan esiinny luontaisesti. 1 330 punapyrstökaijan harvinaistuneen timneh-rodun yksilöä. Harrison huomasi heti, ettei saalis muistuttanut yhtäkään tunnettua marakattilajia: eläimen häntä oli puolivälistä kärkeen asti kirkkaan kellanoranssi. Kuuluisuuden kirona kultatöyhtökakadun suosio lemmikkilintuna kasvoi ja sen kanta Indonesiassa romahti. Ruotsiin tuotiin vuosina 1982-1986 Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Kaukoidästä 50 670 · papukaijaa, jotka kuuluivat 110 lajiin
Ei kai en mukaan toie pahasta. .Eikö porkkanoita v I · · •· , ihminen vieraantuu luonnosta, kun aito yhteys luon:o:~s~~:::::. Aänestykseen voi osallistua jokainen Suomen kansalainen ja äänestää voi tällä kortilla (tai postikortilla, johon on kirjoitettu kansallispuuehdokkaan nimi). ä) vastaan teolli1olesta, hän to•sti toimii oman :ensa mukaan ja innoittamana issa kuin hänen ;allii. 8 of Branch Dar e~ jolle " tukset . Ruotsiin on järjestöjen mukaan perustettava keskuskaranteenilaitos, joka huolehtii kaikkien tuotavien ja vietävien papukaijojen karateenista. Tekn11kan soka1sema Tansa nonsu, tyksen vio. Timo Hokkanen Corvallis, Oregon 39. malaise SUOMEN •• •• •• MNESIA SUOMELLE KANSALLISPUU Suomen luonnonsuojeluliiton ja Dendrologian Seuran aloitteesta ja Kansallispankin tuella järjestetään syyskuuss~. Maan on myös liityttävä tietorekisteriin, jossa säilytetään tietoja uhanalaisten lajien kaupasta. 1988 kansanäänestys Suomen kansallispuun löytämiseksi. Valitse rastittamalla niistä oma suosikkisi ! D Kataja D Kuusi D Marjakuusi Mänty D Haapa D Halava D Harmaaleppä D Hieskoivu D Kynäjalava D Lehmus D Metsäomenapuu Pihlaja (kotipihlaja) D Pähkinäpensas D Raita D Rauduskoivu D Ruotsinpihlaja D Saarni D Suomenpihlaja D Tammi D Tervaleppä D Tuomi D Vaahtera D Vuorijalava Merkitse nimesi kääntöpuolelle ja palauta tämä äänestyskortti lähimpään KOP:n konttoriin tai jätä 1.80 markan postimerkein varustettuna postiin. Äänestyksessä ovat ehdokkaina seuraavassa luetellut Suomen luonnonvaraiset puulajit. Vai1 olisi pukkia ; itse telkeäisin :tan aidan sisähoukutus kävisi ylivoimaiseksi. Jo nyt selkeästi yksi tärkeimmistä luonnonsuojelutehtävistä on faktatiedon levittämisen ja vahtikoiran työn lisäksi aatteen levittäminen ja vahvistaminen luomalla mahdollisuuksia ja yllyttämällä omakohtaisiin, aitoihin luontoelämyksiin. Siirtymävaiheessa järjestöt vaativat kaiken eläint~onnin jäädyttämistä, mihm Ruotsin laki tämän vuoden alusta tarjoaa mahULKOMAILTA . Lähtökohta voisi olla amerikkalaisittain: mikset astuisi retkelläsi ulos autosta. in on julkisuualaisiinsa tyytyoa tarvitaan. Tänään täällä on ipahdollista, että aikuinen ihminen ei tiedä maidon tuottamiseen tarvittavan lehmiä tai että porkkanoita ei valmisteta tehtaissa. tehtaissa. rikka! nonsu jäsenn Yhd Wildli ciety c 70919, zania, No. Eläinkaupan valvonta on siirrettävä maataloushallinnolta tullilaitokselle. sa tulee tuntutihin suuntaan kin yhteiskun:ymässä: jälkiyhteiskunnan ä ovat erikoisäärimmäinen :raantuminen. :nnäinen kaikkivoipaisuus sokaisee pilvenpiirtäjien, tekniikan ja elektroniikan maailmassa mihin luontoa muka tarvitaan. AMERIKAN KIRJE dollisuuden .. Elävä luonto kutistuu hoivattaviksi lemmikkieläimiksi tai koristekasveiksi, joilla ei ole itseisarvoa vaan jotka saavat merkityksensä oman minän tuntemuksien kautta. t vastaan. {Lähde: Vår Fågelvärld 4/ 88) Antti Halkka f':'fih!n luontoa muka tarvitaan. ~p A:n virkailija töksissään entistä tansa, · antaa ilrtin saastuttajalle vaksi tai tulkitympäristöä (ja . sihteeristölle Rikkomusten estämiseksi vastaisuudessa Maailman Luonnon Säätiö ja Ruotsin lintu tieteellinen yhdistys esittävät yksityiskohtaisia ehdotuksia. ja suomalaisittain: kun lähdet ulkoilemaan, mikset laittaisi saappaita jalkaasi ja poikkeaisi tutulta polulta. sopimuksen on ontunut
Paikalliset asukkaat ovat peloissaan siitä, että suojametsien varovaista käsittelyä ei kaikista vakuutteluista huolimatta noudateta ja ne; joiden ymmärrystä aikoinaan näissä asioissa epäiltiin, pyrkivätkin nyt kaikin keinoin estämään tämän luonnontalouden perusteita jäytävän menon. Tällä jälkim40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA A vohakkuu ja välialueeksi jätetty laaja avosuo Inarin Paadarin skaidissa. Koen metsien käsittelystä vastaavien viranomaisten salliman tai suorittaman laajan hakkuun saamelaisalueella edelleen toimintana, joka muistuttaa valkoisen vallan toimintaa Etelä-Afrikassa. Noustessani ylös tällaista vanhaa hakkuualueen rinnettä taimien määrä väheni ilmeisesti kasvuolosuhteiden huonommiksi muuttumisen seurauksena. Alueen metsien käsittelyä koskevaan ratkaisuntekoon tulisi metsänhoitoviranomaisten ohella ottaa mukaan ainakin saamelaisväestö oman parlamenttinsa SUOM EN LUONTO 5/ 88 47. mäisellä hakatulla alueella taimettuminen ei ole missään tapauksessa yhtä vakuuttavaa kuin noilla yli 40 vuotta sitten hakatuilla alueilla. Malttamatta kuitenkaan odottaa asiaa koskevia päätöksiä valtion metsistä vastaava viranomainen kiirehti vuonna 1957 kohottamaan valtion metsien hakkuusuunnitetta Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin alueella 110 prosentilla mm. Veijola perustelee omia tehometsätalouden näkemyksiään eri puolille hoitoaluetta nousseilla yhteensä kymmenien tuhansien hehtaarien laajuisilla taimikoilla. Suojametsäjärjestelmän tarkoitushan ei ole pelkästään puun tuottaminen teollisuudelle, vaan sen päämäärä ja tarkoitus on nimenomaan metsien varovainen käsittely. suojametsäalueen tuntemuksen ja niiden käsittelystä vastaavien viranomaisten ammattitaidon lisääntymisellä ja ennenkaikkea Lapin ilmastossa havaittavalla suotuisalla kehittymisellä (mm. Paadarin skaidin hakkuissa on paljosta kyse Luin suurella mielenkiinnolla Suomen Luonnosta n:o 3/ 88 Inarin aluemetsähoitaja Pertti Veijolan vastineen edellisessä Suomen Luonnossa olleeseen Veikko Vasaman artikkeliin. Ilmaston lämpötilan kehittymisestä metsäntutkijat tänä päivänä ovat aivan päinvastaista mieltä kuin ne, jotka vielä 1960-luvun alussa todistelivat, että se kehittyy Taka-Lapissa yhä suotuisemmaksi aina vuoteen 2030 saakka. siirtämällä suojametsäalueilla sen hallinnassa olevasta 955 000 hehtaarista kasvullista metsämaata peräti 473 000 hehtaaria taloustoiminnan piiriin, Paadarin skaidi mukaan luettuna. Mutta turvaako se, voidaan aiheellisesti kysyä. Aluemetsänhoitaja Veijolan nykyisen aseman ja vastuualueen laajuuden ja toiminnan huomioonottaen päämäärän saavuttaminen ei liene kovin yksinkertainen asia. Ja tältä ajalta on peräisin nykyään Inarin hoitoalueella noudatettava vuotuinen 200 000 m' hakkuusuunnitekin. Entisten saamelaisten Lapin kylien mailla suojametsäalueella hakkuutoiminta on jatkunut edelleen vilkkaana, eivätkä metsähallituksen sitä varten vuonna 1981 antamat uudet ohjeet ole maisemaa juuri kaunistaneet. Saksalaisten tuolloin tekemät hakkuut olivat poimintahakkuita, eli poikkesivat tyystin metsähallituksen Paadarskaidin 1980-luvun hakkuista. Tein samalla alueella tämän yli 40 vuotta sitten hakatun alueen uudistumisen ja myöhemmi°n metsähallituksen SolojärviKaitamojärvi-Tervaspää alueella tehtyjen hakkuualueiden uudistumisen välillä vertailuja. Ainoastaan sellaisilla hakkuualueilla, jotka sijaitsevat alhaisemmissa jokilaaksoissa tai painanteissa, näyttää paikka paikoin nousseen taimikoita, mutta siirryttäessä alavilta mailta ylös vaaranrinteitä nousevia hakkuuaukeamia pitkin taimikot harvenevat ja lyhenevät. Inarista kotoisin olevana ja siellä paljon liikkuneena totean, etten ole vielä tähän päivään mennessä sattunut törmäämään Veijolan mainitsemiin taimitarhoihin. Saamelaisten sekä heidän jälkeläistensä toimeentulo ja alueella eläminen on uhattuna. Osat ovat tänä päivänä kuitenkin vaihtuneet. Pääosa Inarin hoitoalueen hakkuista tapahtuu siis saamelaisten Lapin kylien mailla, ja tapahtumat suojametsäalueella antavat saamelaisille ja tutkijoille paljon vakavaa pohtimisen aihetta. Koska Veijolan laatimasta kannanotosta paistaa selvästi optimismi metsäammattimiehen kykyyn uudistaa Lapin suojametsäalueella sijaitsevia metsiä, rohkenen 38 vuotta Inarin alueen metsien tilaa seuranneena epäillä hänen optimistisia näkemyksiään. Veijolan mainitsema Paadarin skaidi sijaitsee suojametsiä vastaavissa olosuhteissa ja suojametsien säilymisen pitäisi turvata suojametsälaki. Olen vuodesta 1951 asti seurannut saksalaisten sodanaikaisen savotan jälkien taimettumista Inarin Solojärvellä IIlestin ja Haukkopesäjokilaaksoissa. vsk.. Metsien säilyminen turvaisi tällä äärettömän karulla alueella paikallisen väestön elämisen mahdollisuudet ja metsiin liittyvän erittäin monitahoisesti määriteltävän yleisen edun. Joten koko nykyinen hakkuusuunnite olisi otettava uudelleen tarkastettavaksi. Kun on yhä selvemmin käynyt ilmi epäonnistuminen metsien uudistamispyrkimyksissä laajalla alueella myös suojametsäaluetta huomattavasti suotuisammissa olosuhteissa ja toisaalta metsäteollisuuden yhä lisääntyvä kiinnostus alueen suojametsäalueen puuvaroista, olisi koko suojametsäkysymyksen järjestäminen otettava uudelleen nopeasti tarkasteltavaksi. Toimenpidettä perusteltiin mm. Käydessäni viime syksynä katsomassa yli 40-vuotta vanhoja hakkuujälkiä yllätyin: siinä missä aiemmin oli ollut petäjä kasvoi useita yli miehen mittaisia puun alkuja. Sitä, kuinka voimaton suojametsälaki todella on, osoittakoon seuraava esimerkki: keväällä 1956 metsähallitus kääntyi asiantuntijain puoleen päämääränä suojametsäalueen huomattava supistaminen. Mielestäni koko suojametsäalue on tarkoituksenmukaisinta erottaa kokonaan erilleen niistä valtion maista, joilla harjoitetaan varsinaista metsätaloutta. Tuolloin tehty ehdotus johti kuitenkin kummalliseen tilanteeseen, sillä lailla määrättyä suojametsäalueen supistamista ei ole vielä tähän päivään mennessä tapahtunut, siitäkin huolimatta, että jotkut asiantuntijat tiettävästi ovat tähän tähtäävän ehdotuksen laatineet. 1930-luvun lämpökausi)
Luonnonsuojelualueiden palveluksessa Lapissa on noin 80 henkeä, joista osa tilapäisiä. vsk. Ajamatta sen enempää eteläisen Suomen suojelua on kuitenkin todettava, että kotikulmat pääkaupungin päättäjille ovat jääneetkin sokeaksi pisteeksi. Lappi elää metsistään Puunjalostus on Lapille elinehto. Puuston kasvu näillä alueilla on noin 1,4 miljoonaa kuutiota vuodessa. Yksin Lemmenjoen kansallispuistoon mahtuisi Helsingin kaupunki vesineen kaikkiSUOMEN LUONTO 5/ 88 47 . kovaa pääomavaltaista teknologiaa edustava puunkorjuu kykenee turvaamaan myös ns. Helsingin metsälautakunnan alueelta suojeluhehtaareita löytyy nimittäin ainoastaan 3 500 eli 0,3 prosenttia maamme kaikista suojelualueista. Eikä siihen ole mitään lisättävää. metsän muut käyttömuodot. Tällaisen laskun siis vain lappilaiset kuittaavat siitä, että Suomen suojeluinto on keskittynyt pohjoisimpaan lääniin. Toisin sanoen Lapin suojeluja vastaavilla alueilla on puustoa enemmän kuin Kittilän ja Sodankylän metsissä yhteensä. Moottoriteiden suojaja näköesteeksi sitä alettiin käyttää TVH:lta saadun tiedon mukaan vasta 1960-luvulla. Vanha poromies Inarista Lapin harteilla päävastuu luonnonsuojelusta Suomen maapmta-al.asta on eri tavoin suojeltu noin 1,6 miljoonaa hehtaaria. "Kun nama alueet ovat yleensä olleet puustoisia, hakkuukypsiä metsiä, niiden siirtäminen puuntuotannon ulkopuolelle on vähentänyt välittömästi hakkuusuunnitetta", ohjelmassa huomautetaan. Lähes avohakkuita muistuttava metsien käsittely hävittää alueelta porojen talvilaitumet, lupon, naavan ja jäkälän vuosikymmeniksi. Matkailun merkitys ympärivuotisiksi työpaikoiksi muutettuna on noin 3 500 työpaikkaa, joista kuitenkin vain pieni osa liittyy metsäiseen matkailuun. Lapin olemassa tai suunnitteilla olevilla suojelualueilla tai muutoin kokonaan tai rajoitetusti puunkorjuun ulkopuolella olevilla alueilla on metsämaata noin 960 000 hehtaaria. Lapin suojelualueille mahtuisi koko Uudenmaan lääni. Porotalouden työllistävä vaikutus on noin 800 ja keräilytalouden eli marjastuksen, sienestyksen ja riistatalouden 200-800 miestyövuotta. Mutta himosuojelijoiden nälkä tuntuu kyltymättömältä. Alan kerrannaisvaikutukset hallinnossa, palveluissa, alihankinnoissa ja muilla aloilla ovat kuitenkin mittavat. "Kaikkien metsien pitäminen puuntuotannossa aiheuttaisi metsäteollisuudessa sen, ettei puuta tarvitsisi tuoda Lappiin muualta, vaan metsäteollisuuden liikevaihdosta 40 prosenttia muodostava kustannuserä, raakapuun hinta tehtaalla (noin 200 miljoonaa markkaa), jäisi myös nykyisen tuontipuun osalta omaan maakuntaan'', ohjelmassa todetaan. Nämä alueet olisivat hyvin merkittäviä, jopa ratkaisevia Lapin puunjalostuslaitosten puuhuollolle. Otamme virheistä täyden vastuun. Paadarin skaidi säilyi aina 1980-luvun alkuun asti eräänä saamelaisuuden ydinalueena. Eri puolilla Inaria olevissa hakkuissa on juuri tästä kyse. Viime vuonna ruokalistalle kuulutettiin jo uusia "erämaita" . Monin paikoin se on esiintynyt myös villiintyneenä. Niinpä voidaankin arvioida, että noin joka kolmas Lapissa työssäkäyvä saa toimeentulonsa metsästä suoraan tai välillisesti. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA neen yli kuusinkertaisesti. Hannu Sainio tiedotuspäällikkö Veitsiluoto Oy Kurttulehtiruususta Suomen Luonnon numerossa 3/ 88 on Pertti Uotilan kirjoituksessa "Puita pienemmät, varpuja suuremmat" sivuilla 24 ja 25 tietovirhe. Metsämaasta nimittäin korjuutoiminnan ulkopuolelle jää Lapin koko metsämaasta viidennes, mutta metsämaan puustosta peräti lähes neljännes. Lapin puunjalostajien raakapuun tuontitarve on sattumoisin yhtä suuri kuin mitä on vuotuinen kasvu Lapin suojelumetsissä. Hänenkin mielestään Lapissa on jo riittävästi suojelumetsiä. Muun muassa siten, että pääosa Lapin suojelupäätöksistä tehdään nimenomaan Helsingissä. · Viljo Erkamo Mainittu kuvateksti ja ns. Urho Kekkosen kansallispuistokin piilottaisi sisällensä helposti koko Suur-Helsingin alueen kahteenkin kertaan. Jo 1940luvulla se oli Helsingin saaristossa melko yleinen. Miten tämä on mahdollista. Saamelaisten luontoiselinkeinot, poronhoito ja kalastus niihin lukien, muodostavat tällä alueella saamelaisille oman taloudellisen kokonaisuutensa. Lapissa olemassa tai suunnitteilla olevia suojelualueita tai muita vastaavia alueita on 1,4 miljoonaa hehtaaria eli lähes 90 prosenttia maamme kaikista maallisista suojelualueista. Vuosikymmenien kokemusten perusteella ei tunnu uskottavalta, että ns. Mikäli suojelumetsätkin olisivat puuntuotannon piirissä, merkitsisi se rahassa mitattuna 200-300 miljoonan markan vuotuista lisäystä välittöminä vaikutuksina. Elävää puustoa näiltä alueilta löytyy 67 miljoonaa kuutiota. Sivulla 25 sanotaan kuvanselityksessä, että "Kurttulehtiruusu tuotiin alunperin tienvarsien näköesteeksi ja koristekasviksi, mutta kiulukat ovat kelluttaneet sen yleiseksi myös merenrannoilla''. Hämettäkin mahtuisi vielä nelisenkymmentätuhatta hehtaaria. kautta sekä lisäksi edustajia muista etuja elinkeinonharjoittajapiireistä, jotta toimenpiteet tulisivat etukäteen riittävän monipuolisesti ja monelta kannalta harkituiksi. Komitean puheenjohtaja, professori Martti Markkula on julkisuudessa toistuvasti ilmoittanut, ettei erämaakomitea ole suojelukomitea. Lapissa suojeltu 2 000 työpaikkaa Lapin Metsä 2000-ohjelmassa, jonka syntyyn on ollut vaikuttamassa yli 20 maakunnan metsien kanssa tekemisissä oleva yhteisöä, todetaan yksiselitteisesti, että metsätalouden harjoittamista on Lapissa vaikeuttanut toistuvasti puuntuotannossa olevien alueiden siirtäminen suojelualueiksi tai muutoin puuntuotannon ulkopuolelle. Yhteenvetona voisin todeta, että suojametsäalueen nykyisen kaltaisia hakkuita vastaan on esitetty viime vuosien aikana monia tutkimuksiin perustuvia huomautuksia, joita virallinen taho ei ole voinut vedenpitävästi kumota. Veijolalle voin mainita, että tutkimus voi kaikkialta maailmasta osoittaa esimerkkejä, kuinka keskitetyt teknologiset ratkaisut ovat vähä vähältä tuhonneet paikallisten vähemmistöjen itsenäiset elinkeinot, kiihdyttäneet pakkomuuttoa asutuskeskuksiin ja johtaneet siten paikallisten kulttuurimuotojen häviämiseen. Sivulla 24 seisoo taas, että "Kurttulehtiruusu levisi moottoriteiltä merenrannoille". Merenrannoilla sen todettiin rantaviljelyksistä levinneenä kasvavan vasta 1920-1930-luvuilla, mutta se lienee näin rantakasvina ·esiintynyt jo melkoista aikaisemmin. Työpaikkoina vaikutus olisi nykyisellä hakkuutoiminnan ja metsähoidon intesiteetillä 1 400-2 000 miestyövuotta. Tällä puumäärällä parisataatuhatta sellutonnia tuottava tehdas tulisi toimeen kevyesti. Metsätalous ja -teollisuus työllistää välittömästi lähes 11 000 ihmistä. Metsien muiden käyttömuotojen vaikutus maakunnan työllisyyteen on tuntuvasti pienempi. Aivan äskettäin julkistetun Lapin Metsä 2000 -ohjelmassa, jonka syntyyn on ollut vaikuttamassa yli 20 maakunnan metsien kanssa tekemisissä olevaa yhteisöä, todetaan yksiselitteisesti, että metsätalouden harjoittamista on Lapissa vaikeuttanut toistuvasti puuntuotannossa olevien alueiden siirtäminen suojelualueiksi tai muutoin puuntuotannon ulkopuolelle. jatko-otsikko olivat toimituksen laatimia. Kurttulehtiruusu eli vanhalta nimeltään japaninruusu on meillä jo viime vuosisadan lopulta lähtien aina Lappia myöten viljelty koristekasvi. pinan" seurauksena syntyneen Lapin erämaakomitean ensi kannanotoista. Toiveita siitä, että Lapin metsienkin rahoittamisella on rajansa, on saatu "Kessin ka. toimitus 41
SÄÄSTÖPANKKI SUOME LUONTO 5/ 88 47. 6, 00650 HKI VIETÄ V AlHTOEHTOINEN VUOSI KA SAN OPISTOSSA 5.9.1988-19.5.1989 Haluatko tietää energiatalouteen , elä mänlaatuun ja ihminenympäristö -suhteeseen liittyvistä kysymyksistä. Tällaisilla seikoilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä hammaslääketieteellisesti hyvän hammastahnan kanssa. Lisäksi jotkut sairaudet ja niiden hoitomenetelmät aiheuttavat suun kuivumista. Dentosalin soveltuvuus näille henkilöille perustuu sen mietoon koostumukseen ja täydelliseen vesiliukoisuuteen. 3 DENTOSALissa on raikas lievästi suolainen maku Dentosalin käyttäjät tietävät, että Dentosal maistuu lievästi suolaiselta. 938-800 65, os. 4 DENTOSAL soveltuu hyvin henkilöille, joiden suu on normaalia kuivempi Suun kuivuminen voi johtua useiden lääkeaineiden kuten unilääkkeiden, verenpainelääkkeiden ja antihistamiinien käytöstä. DENTOSAL ON LUONNOLLINEN HAMMASTAHNA 1 DENTOSAL ei sisällä väriaineita eikä synteettisiä aineita Monet hammastahnat sisältävät makeuttamisja väriaineita kuten piparminttua ja mentolia, 1·oilla hammastahnaan saadaan väriä ja raitoja Sama la ne saadaan maistumaan karamellilta tai purukumilta. Sen mukana suuhun ei tule ärs~viä aineita eikä suuhun tai hampaiden väleihin jåä harjauksen jälkeen mitään limakalvoa ärsyttäviä aineita. 5 DENTOSALia ei testata eläimillä Koe-eläinsuojelu ry:n suorittaman selvityksen mukaan Dentosal on ainoa Suomessa markkinoilla oleva hammastahna, jonka lääketieteellisiä vaikutuksia ei testata eläimillä. 2 DENTOSALissa on hellävarainen hankausaine Dentosalissa käytettävä natriumbikarbonaatti hankausaineena on vesiliukoisena hellävaraisempi kuin monien muiden hammastahnojen sisältämåt marmoritai liitujohdannaiset hankausaineet Marmori ja liitu saattavat vahingoittaa hammaskiillettä. Tämä johtuu siitä, että Dentosalissa käytetään fluoriyhdisteenä natriumfluoridia sekä hankaavana aineena natriumbikarbonaattia. 42 Valmistaja: Dentosal AB, Oxelosund, Ruotsi Maahantuoja: Dentofinn Oy, Kauniainen Dentosal on teN eydenhoitoa hampaille Onnittelemme 50-vuotiasta Suomen luonnonsuojeluliittoa United Shoe Machinery Kiitokori Oy Puutarhaliitto ry Rautalammin kunta T rädgårdsförbundet Puutarha-lehti, Kotipuutarha-lehti Puutarha-alan uutisja ammattilehti Kristiinankaupunki <{ -, > Puutarha-Uutiset Lari n Kyöstint. Näiden aineiden yhteisvaikutuksella saadaan tehokas fluorisuojaus hampaiden reikiintymistä vastaan. Kysele vapaita paikkoja! Puh . Sinua varten on EKO LOG IAN LINJ A Eurajoen kristillisessä opistossa. Eurajoen kristillinen opisto, 27 100 Eurajok i Säästämällä vihreämpi maailma. Dentosalia on saatavana hyvinvarustetuista tavarataloista, kemikaaliliikkeistä ja apteekeista. vsk.. Tähän ei ole taNetta, koska Dentosal sisältää pelkästään elimistössä luonnollisesti liukenevia ainesosia
Kitkanniemen, niinkuin monen muunkin uuden suojelualueen saaminen on taistelujen tanner. KIRJOJA olon kuin tekstin astiantuntemuksen. Toinen tapa tehdä eläinvalokuvauskirja olisi ollut koota se eri eläinryhmiin erikoistuneiden kuvaajien osuuksista, mutta silloin kirjasta puuttuisi läpileik·-Jraava persoonallinen näkemys. Jo Minnaertin esipuhe saa jalat levottomiksi. Näin säästyy siihen sijoitettu muutaman filmirullan hinta mutta on myös ilmeinen vaara, että kirja innostaa lukijansa polttamaan lisää filmiä. Kirja ei ole varmaankaan mikään projekti, vaan nuo kuvat ja teksti on täytynyt elää Kitkanniemellä. Hän tekeekin sen houkuttelevalla tavalla. Heikki Willamo on vuosikausien maastokokemuksella silattu biologi ja juuri tämä takaa niin kirjan kuvien olemassaSUOMEN LUONTO 5/88 47. Tuomo-Juhani Tapio pukee maiseman lyyrisesti omaksi tarinakseen. Esimerkiksi hyönteiset näkevät huonosti muotoja ja ääriviivoja, mutta hyvin liikkeen ja valaistuserot, joten lähestyvän kuvaajan ei tule milloinkaan langettaa varjoaan kohteen päälle. Hän saa kuulla, ettei samaan lopputulokseen tulekaan pyrkiä! Kerrasta toiseen Willamo korostaa oman persoonallisen kuvausotteen merkitystä. Näin hän tuntee elävänsä täyteläistä elämää." Minnaert selittää ympärillämme näkemiemme ilmiöiden fysikaaliset syyt, mutta todistaa myös miten monet havaitsemamme ilmiöt ovat vain psyykkisiä tai näkömme harhoja. Tauno taiteilee jokiluonnon maisemissa ja Hannu vaaran laen tykkymetsässä. Opaskirja eläinvalokuvaajille Heikki Willamo: Eläinvalokuvaus. Vaikka hän selittää ilmiöiden syyt tiukan fysikaalisesti, tarvittaessa laskelmien, kaavojen ja kuvien avulla, hän tekee sen tavalla, joka avautuu myös maallikkolukijalle, joka ei jaksa keskittyä matemaattisiin todisteluihin. Kokoomateokset ovat usein hajanaisia ja hengettömiä, epäkirjoja. Ainakin kuvat hengittävät, eikä niitä ole ahdisteltu. Kitkanniemi sai olla siitä onnellisessa asemassa, että sen arvo tunnustettiin laajalti Kuusamossa. Tämä kirja on meidän laulumme tälle maalle, jolta olemme saaneet paljon." Niin, Kitkanniemi on vienyt raavaitten miesten sydämet ja se välittyy sinisten kansien välistä. Missä olosuhteissa pyhäinhohde muodostuu, miksi se loistaa vain havaitsijansa pään ympärillä ja miksi se on valkoinen eikä esimerkiksi ruohikonvihreä. Suokaamme itsellemme tämä nautinto. Eikä teksti väsytä, vaan solisee kuin vaaran laelta laskeutuva puro. Willamon neuvoja noudattamalla välttyy monelta epäonnistumiselta. Kirja on huolellisesti toimitettu: suomalaiset tutkijat ovat täydentäneet al]s:uperäisteosta viimeisten tietojen tasalle ja suomenkielinen laitos on varustettu lukuisilla ulkoilman valoilmiöitä havainnollistavilla kuvilla. Kohti sukeltavan tunturipöllön vääjäämätön keltainen katse, kauriinsilmäinen valkohäntäpeura, nappisilmäinen metsähiiri ja kovakuoriainen kummallisine verkkosilmineen. Kerrankin voi kehua kirjaa kannesta kanteen. Tekijät sanovatkin: "Olemme eläneet Kitkanniemellä. Eivät nuo kuvat tule räpsimällä, vaan ajan kanssa rinnakkaiselolla. Kun hän ei muilla moista pyhäinhohdetta havainnut, arveli hän omahyväisesti sen olevan merkki hänen omasta nerokkuudestaan. Siinä neljä kovin erilaista silmäparia Heikki Willamon eläinvalokuvaus-kirjan kannessa. Kuvaajat Hautalan Hannu ja Kohosen Tauno ovat tunnettuja Oulankajoen ja Kitkajoen välisen niemen kiertäjiä. Keskiaikainen italialainen taiteilija Benvenuto Cellini huomasi seistessään muiden joukossa aamukasteisella niityllä oman varjokuvansa pään ympärillä sädekehän. ''Kun usvasta raskaat yöt tummuvat ja pohjoisen kylmät tuulet kantavat syksyn Kitkan maahan, voivat vaeltajat kuulla kuinka Jyrävä huokaa ja koivu sen partaalla valittaa. Taittokin on jotenkin erilaista, tai sitten se kuvastaa taittaja Raimo Ahosenkin talleksineen Kitkajoen vartta. vsk . Willamo tuntuu kolunneen kameroineen useimmat Suomen eläinten asuttamat elinympäristöt ja kuvanneen jokseenkin kaikkia eläinryhmiä. Kun suojelu oli voitto, niin tämä kirja on sen sinetti. Koillismaan Kitkanniemen nykytila ei ole mikään itsestäänselvyys, vaikka upea maisema oli jo 60 vuotta sitten kilvoittanut ensimmäiset suojeluajatukset. Juha Taskinen Fysiikkaa avoimen taivaan alla Marcel Minnaert: Maiseman valot ja värit, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1987, 304 s. Sitaatit maailmankirjallisuudesta ja muiden fyysikkojen havainnoista antavat havainnoille ja selityksille omaa syvyyttään. Kun lopussa on vielä kartta ja lontoonkielinen kuvateksti, voi vain kuvitella, miten Kuusamon kunnanisät ranteet kipeinä jakavat kirjoja vierailleen. Kaikki yli sata kuvaa ovat Willamon ottamia. Minnaert ei ainoastaan selitä meille havaintojemme fysikaalisia syitä, hän myös opettaa meitä havaitsemaan, usein suorastaan kehottaa: katso! Uskon, että Minnaert voi syventää romattisimmankin luonnonhavainnoijan kokemusmaailmaa kauneuden murenematta pelkiksi fysikaalisiksi ilmiöiksi. Pakollisen varusteja valokuvausteknisen alkuosan jälkeen kirjassa selostetaan eri eläinryhmien kuvauksen vaikeuksia ja metkuja ja niksejä, joilla vaikeudet ehkä yoitetaan. Minnaertin omin sanoin: "Älä kuvittele, että luonnon ehtymättömän monet tunnelmat kadottaisivat jotakin runollisuudestaan, jos niitä tarkastellaan tieteellisesti: tapamme tehdä havaintoja jalostaa kauneudentajuamme ja värittää rikkaammaksi sen taustan, jota vasten yksittäiset tosiseikat piirtyvät." Pertti Sevola 43. Linnuilla on liiankin tarkka näkö, joten Willamo suosittelee piilokojun käyttöä, mutta myös kojuttomalle kuvaajalle hänellä on hyödyllisiä ohjeita. Jos . Antri Halkka Loistava Kitkan maa Hannu Hautala, Tauno Kohonen (kuvat) ja Tuomo-Juhani Tapio (teksti): Kitkan maa, Kustannus Oy Pohjoinen, Oulu 1988. Lajissaan tämä on yksi luononsuojelun suurimmista voitoista ja on osoitus siitä miten neuvotellen voidaan päästä kaikille hyvään tulokseen. Kirjan sisäsivuilla eläinkunnan kirjo laajenee. jotakin hätkähdyttävät voimakkaan siniset talvikuvat, ovat ne kuulemma tarkoituksella tehdyt ja kirkuva onkin sinisyys vaaran laella helmikuussa. Ihmettelenkin taas missä piilossa kuvat ovat tähän säästyneet ja millä elämisellä ne ovat syntyneet. Kuusamon Kitkanniemi on saanut arvoisensa kirjan. Pyhäinhohteen ja lähes kolmensadan muun luonnossa paljain silmin havaittavan valoilmiön taustaa selittää Marcel Minnaert ( 1893-1970) fysikaalisten luonto kirjojen klassikoksi muodostuneessa kirjassaan, jonka Tähtitieteellinen yhdistys Ursa on tuonut myös suomenkielisten lukijoiden ulottuville. Jo kansikuvasta lähtien kamppaa kirja kritiikiltä jalat alta. Forssan Kustannus Ky ja Kameralehti 1988. Matkan varrelta viitoitti tietä koskiensuojelulaki, sitten Yhteismetsän omistajien onnistunut neuvottelu vaihtomaiden saamiseksi ja lopulta armon vuonna 1987 eduskunta siunasi Kitkaniemen suojelun. Näin hän kirjoittaa: "Joustavin askelin hän (luonnon ystävä) vaeltaa poikki avarien maiden, silmät ja korvat valppaina havaitsemaan · joka suunnalta kumpuavia vaikutelmia, hengittäen syvään ilman tuoksuja, tuntien jokaisen lämpötilaeron, sipaisten välillä kevyesti kädellään tienvarren pensasta pysytelläkseen läheisemmässä yhteydessä maan kanssa. Niin kauas kuin sukupolvien muisti yltää niiden tiedetään olleen yhtä". Ainakin minulle, joka katson kuvat ja vasta siten saatan lukea tekstin, on Kitkan maa -kirja kuin räätälintyönä tehty. Hän lieneekin monipuolisin eläinkuvaajamme ja siten itseoikeutettu opastamaan muita eläinvalokuvauksessa. Painojäljestäjille vain tiedoksi, että jokin ihmekone on Oulussa. Nisäkkäiden kuvaustaktiikkana on tilanteen ja lajin mukaan hiivintä, kyttäys, houkuttelu ja totuttelu tai erilaiset näiden yhdistelmät. Mistä eläinryhmästä sitten onkin kyse, aina korostuu yksittäisen lajin biologian tuntemisen erityismerkitys. Marcel Minnaert haluaa viedä lukijansa ulos havaitsemaan ympäristönsä värija valoilmiöitä ilman monimutkaisia ja kalliita apuvälineitä. Kerrotaan koivun olevan Jyrävän kallioon kahlehditun virran hengen morsian koivumorsian. Vakuuttuneena Willamon valokuvaajantaidosta lukija siirtyy kirjan tekstio aan ja odottaa neuvoja: miten päästä itse samaan lopputulokseen. Se on kuin vaellus, tai runo
Lämpimän veden happimäärä on pienempi kuin viileän veden, mutta kesällä !evien yhteyttämisen vuoksi usein pintavesissä on happipitoisuus jopa liiallista. Tervaleppä ei tee juurivesoja, kuten harmaaleppä, mutta kaadetun tai muutoin kuolleen rungon tyvestä syntyy kyllä muutama kantovesa. Puun vieressä olevaa muurahaiskekoa oli myös möyritty. Ehkä voidaan puhua suojaväreistä saaliskalojen lähestymistä tai petojen välttelyä varten. Tervaleppä lisääntyy normaaliin tapaan siemenistä, siemeniä ja siementaimiakin syntyy runsaasti sopivilla paikoilla. Mikä tikkaa männyn. Ei ilmiö mikään kovin yleinen liene. Palokärjen reiät ovat yleensä järeämpiä kuin kysyjän lähettämässä kuvassa, joten veikkaisin reikien tekijäksi harmaapäätikkaa. Samoin muurahaispesiä tikat voivat tonkia. Olisiko karhu noin rohkea tulemaan lähes ihmisten autoteiden ja asumusten sekaan. Myös harmaapäätikka tonkii muurahaiskekoja ja tekee reikiä puun runkoon. Kun taimet ovat varttuneet, voi ne jo siirtää varsinaiselle kasvu paikalleen rantaan. Palokärki on yleisin muurahaispesiä tonkivista tikoista ja se myös etsii puunrungoista muurahaisia. Virkistys kalastaja lähtee kuhanuisteluun tavallisesti lämpimimmän kesän aikaan illalla. Tumma selkä ja vaalea vatsapuoli ovat sopeutumia selkävesien valaistusolosuhteisiin. Silloinhan se paljastaa vaalean vatsapuolensa. Miten tervaleppä lisääntyy ja onko vaikea saada se kasvamaan. Puiden sisässä elävät muurahaiset ovat hevosmuurahaisia, jotka ovat palokärjelle erittäin tärkeä talvinen ravinto. Harri Dahlström Mistä tervalepän taimia. Olen itsekin joskus nähnyt peilityynellä järvellä tuohon aikaan kuhan uivan aivan pinnassa niin, että sen selkäevät rikkoivat veden pinnan. Hellepäivinä aivan lämpimimmän kesän aikaan voi kuha nousta pintavesiin päiväsaikaankin. SUOM EN LUONTO 5/ 88 47. Kuhan selällään uinti on epänormaalia. Reikiä puuhun tikkaa tietenkin tikka. Selällään uiva kuha ei ehkä kykene säätelemään uimarakkonsa kaasutasapainoa. Jos haluaa mökkirantaansa lisää tervaleppiä, pitääkin taimet hakea avoimelta niittyrannalta, tai kylvää itse kukkapenkkiin valoisaan paikkaan muutamia siemeniä. Kirjoissa kerrotaan,ellä kuha ui kesällä veden pinnassa selällään, miksi se niin tekee johtuuko se happipulasta. Hevosmuurahaiset eivät kuitenkaan tee muurahaiskekoa, joten tässä lienee ollut kysymyksessä tavallinen punamuurahaiskeko. Viime vuoden alkukesällä löysi veljeni Kotkassa siirtolapuutarhamökkinsä välittömästä läheisyydestä reikiä täyteen tikatun männyn. Punamuurahaiset eivät kuitenkaan elele puiden rungoissa. Jälkiä oli ehkä viiden metrin korkeuteen saakka. Seppo Vuolato 44 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Miksi kuha u1 selällään. Muutamassa viikossa pistokas on juurtunut. Ei siitä monessa kirjassakaan kerrota. Näiden kantovesojen avulla tervaleppä säilyttää hyvin kerran vaiTervalepäntaimia voi etsiä niittyrannalta tai kasvattaa siemenistä. Mökkirannassa on rivi komeita tervaleppiä, multa ei yhtään taimia. Tervalepästä en ole varma, mutta ainakin harmaaleppä lähtee kasvamaan erinomaisesti myös oksapistokkaista: leikkaa vain oksan, vähentää siitä lehdet noin kolmannekseen ja työntää sen tyven märkään maahan. Mutta siementaimi vaatii kehittyäkseen runsaasti valoa, eivätkä taimet kehity toisten tervaleppien varjossa. Happipulasta ei näin ollen pitäisi olla kyse. Kuhat eivät ole valoisaan aikaan aivan pinnassa, mutta auringon laskun vaiheilla niitä saa jo aivan pinnassakin uivilla vieheillä. Pa/okärki tikkasi tämän. Vanha kansa sanoi kuhan nousevan paistattamaan päivää. Tarkkaa syytä silloin tällöin tapahtuvaan kuhien hellepäivien ''paistatteluun" en pysty sanomaan, mutta selällään uivan kuhan asiat eivät ole kunnossa, niin poikkeuksellista se on. Havaintoja selällään uivista hellepäivien kuhista olisi hauska kuulla lisää. Kuha on lämpimien vesien kala ja sen hakeutuminen aivan lämpimiin pintavesiin voi todella olla hakeutumista lämpöön. Kovin varjoisaan paikkaan ei taimiakaan voi istuttaa. vsk .
Mikrolisäyksellä monistus on nopeaa, mutta se ei välttämättä ole ainoa keino. Menetelmällä on laaj a käyttö ns . Kantovesat syntyvät yleensä juurenniskan yläpuolelle ja muutaman runkosukupolven jälkeen tervalepän tyvimätäs voi olla jo yli metrin korkuinen! Seppo Vuokko Mikrolisäyksellä hyvää hillaa. Mutta mikrolisäysmenetelmällä vain monistetaan jo olemassa olevaa materiaalia se e\ sinänsä luo uutta. Ilkka Koivisto Punainen kärpässieni herkku pöytään. Jos kysymykseen liiuyy materiaalia, jonka ·haluat palauteuavaksi, liitä mukaan valmiiksi kirjoitetw palawuskuori postimerkkeineen. Punakärpässienen myrkyt tosin ovat veteen liukenevia, ja ilmeisen haitatta voi syödä hyvin ryöpättyjä puna kärpässieniä. Ilman muuta pidin selvänä, että kyseessä oli kahden jopa kolmen naaraan yhteispesä. Eri-ikäisissä sienikirjoissa tiedot sienten syötävyydestä ovat ristiriitaisia ja siksi pitäisikin seurata tuoreimpia sienikirjoja uusiin sieniin tutustuttaessa. Nyt on kehitetty uusia mikrolisäysmenetelmiä. KYSY LUONNOSTA Lukijat voi\'at läheuää kysymyksiään tälle palstalle Luo111oillan asiantuntijoiden vastauaviksi osoiueeseen Suomen Luonto, PL 169. Miten on, voinko tarjota niitä vierailleni. Tähän kysymykseen vastasin radion Luontoillan lähetyksessä osittain väärin. melkoisen kehno, mutta korean punaisia, valkopilkkuisia sieniä oli aivan mahtavasti. Niitä kenties risteytetään ja jälkeläistöstä valitaan parhaat uusiin risteytyksii n. Potilaalla on huimausta, kouristuksia, mielialan äkillisiä muutoksia, jopa raivotiloja ja puolen vuorokauden kuluttua syvä väsymys. Silti sitä ei ole syytä kokeilla ruokasienenä. Kaikki poikaset olivat samankokoisia. rinteiset menetelmäl. Punakärpässienen tarjoaminen ei ole parhaita vieraanvaraisuuden osoituksia. Menetelmien kehittyessä mikrolisäys saa yhä suuremman merkityksen viljelykasvien muussakin taimituotannossa, ja voidaan sitä toki käyttää uhanalaisten luonnonkasvienkin monistamiseen. Seppo Vuokko Kotihiirillä yhteispesä Niityltä löytyi hiirenpesä, jossa oli 23 alastonta poikasta. Vanhoissa sienikirjoissa punaista kärpässientä sanotaan herkulliseksi. Mutta yksi kotihiiriäitikään ei tuollaista joukkoa synnytä ja jos synnyttäisi kin , ei pystyisi imettämään riittävästi. Hillan taimituotantoon sopivat myös peKotihiiret voivat perustaa yhteispesän. Vakiintuneiden ruokasienten osalta käsitykset eivät juuri heilahtele kohu jonkun mustarouskun myrkyllisyydestä poikkeuksena, mutta siinäkin poru oli paljon suurempi kuin sen aihe. Edellinen sienivuosi oli . vsk. Kaikki kokeilut punaisen kä rpässienen kanssa ovat leikkiä kuolemalla. Jos syö raakaa punakärpässientä, ensimmäiset oireet ilmaantuvat puolen-kolmen tunnin kuluessa. tervetaimituotannossa. taamansa kasvupaikat, sillä vaikka runko ei elä paljon yli satavuotiaaksi, yksilöt voivat elää monia satoja vuosia. Monia vadelman, mansikan, valkoherukan ja perunan virustauteja onkin vaikea muutoin saada kuriin . Pesä oli siis kotihiiren, joka nimestään huolimatta saattaa elää aika etäälläkin ihmisasunnoista etenkin kesäaikaan. Niinpä hillan viljeSUOMEN LUO TO 5/ 88 47. 00151 HELS INKI. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Lajinmääritys jäi kuitenkin kaiveleman mieltäni ja niinpä soitin pikkunisäkäsasiantuntija Asko Kaikusalolle. Muistettakoon tässä pulkkosienen hiljattain paljastunut myrkyllisyys, ja pulkkosientä lienee sentään syöty monin verroin enemmän kuin kärpässientä. Voisiko niitä käyttää paremman hillan luomiseen. Onko mahdollista, että se olisi yhden emon poikue, vai onko asialla ollut useampikin äiti. Raakana punakärpässieni on tappavan myrk yllinen. Seppo Vuokko 45. Kenties tarvitaan montakin peräkkäistä risteytystä ja valintaa, ennenkuin löydetään niin hyvä emoyksilö, että sen monistaminen solukkovilj elyä käyttäen kannattaa. Hilla lisäänt yy eri nomaisen hyvin kasvullisestikin, joten aikanaan kauppataimien tuotannossa saattavat perinteiset lisäysmenetelmät olla taloudellisesti kannattavampia kuin suurta puhtautta ja tarkkuutta vaativa solukkovi ljely. Asko kertoi, ettei hän ole koskaan tavannut peltomyyränaaraiden yhteispesää , kotihiiren yhteispesät ovat sen sijaan aika tavallisia . Erilaiset solukkokasvat uksiin perust uvat mikrolisäysmenetelmät ovat tehokas ja nopea tapa tuottaa suuri määrä keskenään samanlaisia jälkeläisiä. Sienistä ker ., y koko ajan uutta tietoa, ja ajantasalla oleva sienikirja on turvallinen opas metsässä ja keittiössä . Kärpässieni sisältää monia eri myrkkyaineita, eikä niiden kertautuvasta yhteisvaikutuksesta ole mitään tietoja. Myrkytyksen uhri on toimitettava lääkärin hoitoon . Tarjosin pesän omistajalajiksi peltomyyrää. lyynkin on etsittävä ensin luonnosta parhaat kannat. Muurainta ja sen viljelymahdollisuuksia on paljon tutkittu. Joten monen äidin lapsista oli kyse, vaikka poikaset olivatkin samankokoisia. Punakärpässienen vaikuttavia myrkkyjä ovat iboteenihappo ja muskimoli sen sij aan kärpässienestä ensimmäisenä eristetty myrkky , muskariini, ei ole kovin vaarallinen. Ympäristöhän viittaa siihen
Our co ,·er pictu re "c restecl tit s in holloll' tree conscrva 1ion vear " carne first in the indi,·iclual picture secti on. Stenbergintie 15 , 02700 Kauniainen . the \\' \\'F' s honorar,· chairrn an. 1 Koillismaa 4.2 Peräpohjola 4.3 Metsä-Lappi 4.4 Tunturi-Lappi UOM EN LUONTO 5/ 88 47. Keskiboreaalinen vyöhyke 3. Näistäki n matkoista vo it tiedustella lisää Gunilla Donnerilta. The shiprnent ll'as bo und by ra il for Japa n via Finland an d th e So,·ict U ni on. lcelandic whale meal discowrcd in Finland b_,· An11i H alkk a Suomen Luom a -1 7(5): 6 On 20 .lunc Greenpeace acti1·ists C\posed a 196 10 11 shi prnent of fin and sei 11·hale 111ea I at H elsink i Harbou r. sent lett ers o f prot est 10 President \l auno Koi,·isto ane! Prirn e \l ini ster H arri Holkeri. Kirkkokatu 11 , 90100 Oulu . Furthermore. A s a last rcsort. eicl er popu lat ions off SU0MEN LLJONTO (Na/Ure of Finland) Published by che Finnish A ssocia cion for Nacure Conservacion Address: Box 169 00151 Helsinki, Finland th e Finni sh coast have increasecl in recent years . The orga ni sati on also 111ain1 ains that there is e,·en · reason 10 belie,·e that the 972 ·,on s of ll'h ale mea t frorn th e 1987 quota alreacl y recei,·ed by Japan has also been shi pped l'ia Finl and illega ll y . 11·here th e first mink fa rm s 11·ere loca ted, ane! continuecl as more fa rm s sp run g up, int o th e i111 eri or. Parado.\ ica lh·. Matkanjohtajana toimii Benedict von Wright, ja matkan hinta on noin 12 000 mk. Greenpeace dernanded that the ll'hale rn ea t be irnpounded and destroyecl in Finland. Haluan kestotilaajaksi , jolloin tilaushinta on 140 mk (j äsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuoj eluyhdistyksen jäseneksi (jäsenmaksu 60 mk) D Muutan osoitettani Tilaaja/ tai vanha osoite SUKUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUME RO Uusi osoite JAKELUOSOITE POSTI NUMERO ETUNIMI POSTITO IMIPAIKKA TILAAJANUMERO (OSOITELI P UKKEESTA) POSTITOIMIPAIKKA Suo men luonnonsuojelulii110 mak saa postimaksun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/ 1 00003 Helsinki ____________________________ J 46 Luontomatkoja Suomen luonnonsuojeluliitto ja Pohjois-Suomen ls-piiri järjestävät luontomatkan Batumiin Mustanmeren ran nalle 23. llmoittautumiset elokuun loppuun mennessä Matka-Kalevaan/ Paula Karlström, puh. th e Finni sh A ssociati on ror Nature Co nsc n ·ation and th e \\'\\'F al so dernanclecl irnpounclrnent o f th e co nsign ment. \ 1ink are abl e 10 spread rapicll y Oll'ing 10 their great mobilit y ane! 1he fac t thai they hal'e larger littcrs than other mustelicls. Matkalla on tarkoitus seurata mm . (981) 225 555, os . Mink in Finland b_1 · Jouko Pakk i Suomen Luonto -1 7(5) :26 Th e North America n mink has by 11 011· di spersed 01·er Ih e 11·hole of Finl and. l t thu s seern s likely th at the birclli fe of the Archipelago is 11·ell abl e 10 11·i1h s1ancl predation by mink. !ts spreacl startecl in the I930s in the coasta l region. 'A photogra11h on beh alf of :'>lalure· -compelilion Suomen Luonto -1 7(5):1 8 On this issue's covcr ane! on pages 18-23 appear som e o f the successful pi ctures subrnitt ecl for the Finni sh A ssociation for Nature Co nsen ·at ion and Finni sh Na ture Photographers' A ssociation' s "A ph otogra ph on behal f of Nature" -compe1i1ion. petolintujen muuttoa. During the bird breecling seaso n the rnink s' main food in thc An:hipelago co nsists largely or bird s ane! th eir voung. Not so 11·ell fo rtifiecl , perhaps. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Our publisher, the Finnish Association for the Conservarion af Nature, is 50 on May 27th. Suomen luonnonsuoj eluliitto tekee gorillamatkan Keniaan ja Ruandaan 17. This 11·as handed 01·er to th e \1ini ster , Kaj Bärlund. G reenpeace collected morc th an 10.000 signa1ures from thc publi c urging that the consignment be cles troyed. Eteläboreaalinen vyöh yke 2.1 Vuo kko vyöhyke 2.2 Järvi-Suomi 2.3 Vaasan rannikkomaa 3. Tällä hetkellä matka on täynnä, mutta mahdollisia peruutuspaikkoja vo i tiedustella Gunilla Donnerilta , puh. We are celebrating this by making this number a bit rhicker than usual. Pohjoisboreaalinen vyöhyke 4. Th e rnink is genera ll y consiclercd 10 be a seri ous pest j eo pardi sing the future or ga me birds and Archipelago birdli fc . Sir Peter Scott. \ 'l ink also ha,·e a ,·erv cat holi c diet, in 11·int er ea ting mainly fish, in sp rin g and summer ll'a terfoll'I an e! 1·oles . are cl iff ledge nesters lik e th e bl ack guille11101 , wh ose popula1ions in Finland ha,·e been dec lining steadil y in the last fell' decades . Lehtokasvillisuuden aluejako Viime numerossa mm e olleeseen Au likki A lasen kirjoitukseen "Lehtojen suojeluun vauhtia" liittyi kartta lehtokeskuksisia ja lehtokasvillisuuclen aluejaos1a. Hyvässä lykyssä peruutuspaikkoja vo i myös löytyä Benedict von Wrightin vetämälle tammi-helmikuiselle erämaaja kamelisafarille Keniaan tai maalisk uiselle Serengetin-Kilimanjaron matkalle jäljittämään suurriistaa ja vaeltamaan Afrikan korkeimman vuoren rinteillä. 887. 89. 1. holl'eve r. 10. H emiboreaalinen vyöhyke 1.1 Ah venanmaa 1.2 Lounaissaaristo 1. 3 Lounainen rannikkomaa 2. Matkan hinta on noin '2 200 markkaa ja matkanjärjestäjänä toimii Etumatkat. 9.-3 . Th e lall' lea1·es o l'ficials 11·i1h 1he option or ei1her returnin g the shi prn ent 10 i1 s place or origin or irnpounding it and u, in g it for a purpose endorsed b,· th e \l ini su·,· of th e En vironrnent. Altti Sal o's shot admirably sy mbolises the reduc1ion in Fi nnish fo rests suit ab le ror inh abi1 a1ion by hole-nesting pecies : trees 10 be fellecl are first ' blazed ' 11·i1h a recl circle. Ku vaseli1 ykses1ä oli kui1enkin pudonnut pois lehtokasvillisuusalueiclen nimiä. Esittelemme ne nyl kartan numerointia seuraillen j älkik äteen. representing abo u1 one tenth of lcelancl 's 1987 ca tch, ll'ill encl up on Japanese rn ark ets by some other rou te. vs k.. 1. (90) 505 3490, os. Apart frorn Gcenpcace . Dcs pit e the demands, the \1inistrl' o r the E111·iro 11111e111 elected 10 return 1he rnea t 10 lcelancl. Th e shipment 11·as loaclecl on an l celancli c vessel on 4 .l ul y . ----------------------------~ Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). 1 Pohjanmaa · 3.2 Kainuu 3.3 Lapin kolmio 4. This 11oulcl hal'e been per fec tl y reasibl e as the shi prnent had arri 1·ed ill egally. 1988. Oulun luonnonsuojelu keskus (981) 15 828 tai koti (981) 16 485. Lisätietoja antaa Merja Ylönen, puh . A ccordin g to Greenpeace, it is clea r that the ll'h ale rn eat shi pment. 12. \l ore01·er, undcr Finni sh im po rt la11·s goods ll'hi ch rna,· 1101 be lega ll y irnport ed 111 a1· 11 01 be transport ed through thc co untrv eith er. Finl and being a signatory to th e C ITES ag reement on trade in endangered species
LI IKETTÄ LAKIN ALLA Kangasrousku (Lacrarius rufus). Sientä syödään keitetrynä. Muutamaa kymmentä lajia keräävä katsoo nenänvarttaan kangasrouskun tuntijoita. Mikä voisi jäljitellä kangasrouskun lakin kiiltoa ja sen jalan himmeyttä. Lakki keskikokoinen, tumman punaruskea, hieman silkinkiilroinen. Tavallinen tarina Monin paikoin maassamme vain yksi sieni hyväksytään syötäväksi. vsk. Lähes jokainen metsän puolella tepastellut on nähnyt tämän sienen, mutta kuinka moni sen tuntee. Kuivien ja karujen männiköiden (myös rämeiden) ryyppisieni. Mairo po!rra van mak uisra. Kuitenkin tavallisinkin laji ja yksilö on kokonaan omanlaisensa, "omituisensa", kuten isoisä olisi sanonut. SUOMEN LUONTO 5/ 88 47. Sienten lajintuntemus alkaa vasta josta kin tammen sokkelokäävän ja silokellomörskyn paremmalta puolelta, hän tuumii . Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Mauista kaikista sitrenkin 47. Se on "kangassieni", "kalliosieni", "kallioinen", "maitosieni" tai pelottavan ytimekkäästi vain "ruskea sieni". Millä korvattaisiin pisara sen karvasta maitoa
Hannu Hautala Loistelias kuva-ja tietoteos oVH. 4 80mk Kertomus upeasta kansallislinnustamme Weilin+Göös