(90) 654 198, 627 927 ja 627 957. Vitkuttelu ja suojelumäärärahojen niukkuus ovat kuitenkin jättäneet jälkensä: muun muassa avohakkuut, ojitukset, metsäautotiet, auraukset, matkailurakentaminen ja holtiton metsästys ovat vuosien mittaan järsineet niiden luontoa. Samoin on käymässä monille muille Tästä piti tulla kansallispuisto. Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 876 9100 telefax (90) 876 6150 Irtonumero 33 markkaa. 2 z LJ.J 6 ::) V) SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jonna Laurila Toimitussihteeri Alice Karlsson Toimittajat Anne Brax Antti Halkka Ritva Kupari Markku Tanttu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Aila Maikki Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista; joista ei ole etukäteen sovittu. Suojeluohjelmat murenevat ilman rahaa Valtioneuvosto on vuosien varrella hyväksynyt monia tärkeitä suojelualueohjelmia: kansallisja luonnonpuistojen täydentämisohjelman sekä soiden-, rantojen-, harjujen-, lehtojenja lintuvesien suojeluohjelmat. Niiden toteuttaminen on kuitenkin pahasti kesken, koska varoja alueiden ostamiseen on myönnetty erittäin nihkeästi. Säästötilaus 232 mk. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. 1/mestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 6 09.07. Tänä ja ensi vuonna näitä vähiäkin roposia aiotaan leikata. SUOMEN LUONTO 5/92 51. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 219 mk ja säästötilaus 193 mk. Maanomistajat eivät vuosikausia odota alueidensa lunastusta, vaan ottavat ne talouskäyttöön. 11.09. Suojelualueiden ostovaroista säästäminen on lyhytnäköistä ja tuhoisaa. Tässä lehdessä kerromme kolmen kansallispuistoehdokkaan surullisen tarinan: Martimoaavan, Iso-Syötteen-Raatevaaran ja Litokairan. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 44. Ellei alueiden suojeluun löydy varoja, niiden luonnonarvot katoavat vähä vähältä ja lopullisesti. 8 16.09. 7 12.08. 16.10. Metsätalous pääsi kuitenkin raatelemaan Pudasjärven Raatevaaran, kun suojelussa vitkuteltiin. 07.08. Hyvistäkään suojeluohjelmista ei ole mitään iloa, ellei kohteiden lunastamiseen anneta riittävästi rahaa. Rahojen pihtaaminen muuttaa lisäksi maanomistajien asenteita penseämmiksi luonnonsuojelua kohtaan. Kansallispuistokomitea ehdotti niitä mietinnössään 1977 suojeltaviksi. Tilaus hinnat Vuosikerta (10 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 258 mk. vsk.
45 75-vuotias Rauno Tenovuo aloittaa luonnonhavainnoinnissa 63:nnen vuotensa. 12 SiililJä äiti hoitaa kotia ja isä huitelee ties missä. 8 Öljyinen viesti, Ritva Kupari ........................................... 4 Kuluttajan valinnat .............................................................. 51 Kansikuva Martimoaavan vesipääskyt kuvasi Jorma Luhta. Kun Vuotos-hanke on nyt uudestaan otettu esiin, sen yhteiskuntataloudellinen kannattavuus ja ympäristöhaitat on tutkittava perin pohjin. , Ilari Sten ................................ 51. 10 Vuoden taiteilija Marja Kanervolla on huoli ympäristöstä. vsk. .50 Tikanpojat puussa .............................................................. 31 Maa murenee jalkojemme alta, Leo Koutaniemi ......... Myös syksyn kunnallisvaalit houkuttelevat keskustaa äänten kalasteluun Lapissa. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 5/92 51. Keskustapuolue on myös muun muassa ministeri Pokan suulla vähätellyt allasalueen elvytyksen onnistumista. Onko tämä ammattitaidottomuutta, alkeellista poliittisten pisteiden keruuta vai ovatko syynä kenties Juhantalon kytkennät yritysmaailmaan. Elvytys on päinvastaisista väitteistä huolimatta onnistunut hyvin. Kauppaja teollisuusministeriö väittää sitkeästi, että allas on kannattava. Jos näiden selvitysten perusteella päädytään siihen, ettei allasta ole syytä rakentaa, Vuotoksen tulevaisuus on turvattava erityislailla, jotta asia saadaan lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Vielä paremmin se olisi onnistunut, jos allasuhka ei olisi jatkuvasti kummitellut ja ellei metsänparannusvarojen maksatusta olisi kesken kaiken katkaistu. Pörinää ampiaiskesässä, Juha Suomalainen ................. Tuhkasta nousee kaunotar, Jack Barkman .................... 42 Merikotka antoi väkevän herätyksen, Markku Lappalainen ......................................................... 5 1992 Kotimaasta ........................................................................... LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ,y. biodiversiteettisopimuksen. Luonnonsuojelu ei ole ylellisyyttä, vaan välttämätön sijoitus tulevaisuuteen. Ympäristöhaittojen perinpohjaisen syynin jälkeen allasta ei taatusti enää rakennettaisi. 26 Ukonhattua, kasvikuntamme hujoppia, voi ihailla pohjoiskarjalaisessa lehdossa. Mitähän se siili tahtoo ... Muutamalla sadalla miljoonalla vuodessa ohjelmat voidaan toteuttaa riittävän nopeasti. Kansallispuistoja niistä ei kuitenkaan tullut. Keskeinen syy keskustan allaspaniikkiin on se, että vuoden vaihteessa astuu voimaan lakeja, joiden nojalla Vuotos-hanke joutuisi perusteelliseen ympäristövaikutusten selvitykseen. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan rahojen maksaminen lopetettiin kaiken lisäksi lainvastaisesti, hallinnollisella päätöksellä, josta ei voi valittaa. 32 Eroosio riehuu yhä laajemmilla alueilla. .38 Mielipiteitä, keskustelua ................................................... , Jorma Luhta ..... Ulkomailta ................................................................... 28 Ampiainen on arkkitehti, joka taiteilee joka vuosi uuden pesän. Siksi ministereillä Aho ja Juhantalo on niin hirveä hätä saada allaspäätös aikaan. Saksa käy jätteiden kimppuun, Antti Vahtera .............. Torild Brander in memoriam ............................................ Sademetsien suojelua on turha vaatia, jos annamme oman luontomme rikkauden kuihtua. Kesän keltainen julistaja, Jouko Kuosmanen ................ Miksi kauppaja teollisuusministeri Juhantalo ajaa miljardihanketta näin ristiriitaisten kannattavuustietojen pohjalta. 49 Kysy luonnosta .................................................................. Kun kansallispuistoa ei tullutkaan ... Suomi on kansainvälisillä foorumeilla puhunut maapallon eliöstön rikkauden säilyttämisen puolesta ja allekirjoitti vastikään Rion kehitysja ympäristökokouksessa eliökunnan monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävän ns. Lisää Martimoaavasta ja muista toteutumattomista unelmista voit lukea sivuilta 20-25. 16 Korunkauniilla kuhankeittäjällä on alkukesällä kuha kiehumassa. Mitä tapahtui kun haUitsematon turismi, metsästys ja metsätalous rynnivät alueille. 18 Huhtakurjenpolven siemen itää, kun tuli polttaa tai aurinko porottaa. .40 Kirjoja ................................................................................ Ukonhattulehdossa, Heikki Kokkonen ............................ Pelkästään altaan taloudellisesta kannattavuudesta on erittäin ristiriitaisia tietoja. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen V A Tiin mukaan allas taas ei ole kannattava edes siinäkään tapauksessa, että ympäristöhaitat jätettäisiin kokonaan vaille huomiota. Vuotos-hanke haisee V uotoksen allashankkeen pohjamudista on viime aikoina kuplinut seikkoja, jotka saavat näyttämään sen entistä järjettömämmältä. Summaries of the Main Articles ....................................... Vuodessa se ei ole enempää kuin matkaveron tuoton verran, ja kaiken kaikkiaankiin tarvittava summa vastaa suunnilleen muutamaa kymmentä kilometriä moottoritietä. Sanat kumisevat kuitenkin tyhjyyttään niin kauan kun oman maamme eliökunnan suojelu lyödään laimin. 20 KansaUispuistokomitea toi Martimoaavan, Litokairan ja Iso-SyötteenRaatevaaran julkisuuteen. 46 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. vuosikerta alueille, ellei suojeluohjelmia määrätietoisesti ja ripeästi toteuteta. Arvot täytyy vain laittaa oikeaan järjestykseen. Moottoriteitä voidaan tarvittaessa rakentaa myöhemminkin, mutta sukupuuttoon kuolleita eliöitä ei saada takaisin suurillakaan rahoilla. 3
Toistaiseksi kartoitukseen on ilmoitettu kohteita tuhatkunta, noin 300 neliökilometriä. Allasta kannattavista ministereistä vain Pirjo Rusanen vastasi kyselyyn. Eva Biaudet ja Elisabeth Rehn vastustivat. Yhteensä Vuotoksella oli 24 kannattajaa, 40 vastustajaa ja 10 altaan suhteen epätietoista. Keskustan eduskuntaryhmästä vastasi kyselyn vain 12 4 KOTIMAASTA Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut kartoituksen ulottamista myös PohjoisSuomeen. Särkijärveä. Kuuskoski oli ainoa Vuotoksen vastustaja. Vanhojen metsien suojeluohjelma valmisteilla Vesija ympäristöhallituksen (VYH) luonnonsuojeluyksikön ensimmäisiä suuria hankkeita on ollut Etelä-Suomen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien kartoittaminen. Useita kertoja toistettuun kyselyyn näyttävät vastanneen lähinnä ympäristönsuojeluun myönteisesti asennoituvat kansanedustajat. Kuuskoski liittyi Vuotoksen vastustajiin Eeva Kuuskoski ilmoitti kansanedustajille suunnatussa Suomen Luonnon kyselyssä vastustavansa Vuotoksen altaan rakentamista. Ympäristöministeriö onkin jatkossa laajentamassa kartoitusta. Kristillisen liiton kaikki viisi vastaajaa kannattivat Vuotosta: Leea Hiltunen, Jouko Jääskeläinen, Bjarne Kallis, Vesa Laukkanen ja Ismo Seivästö. Vain 12 kannatti sitä, kannastaan epävarmoja oli seitsemän. Ilmoitetut kohteet ovat olleet hyvin vaihtelevia. Ympäristöministeriössä kuitenkin arvioidaan, että kohteiden inventointiin kuluu vielä aikaa. Muut vastustivat: Arja Alho, Jouni Backman, Tarja Halonen, Anna-Liisa Kasurinen, Pentti Lahti-Nuuttila, Reijo Laitinen, Mats Nyby, Arja Ojala, Saara-Maria Paakkinen, Virpa Puisto, Heikki Rinne, Jouko Skinnari, Marja-Liisa Tykkyläinen, Kari Urpilainen ja MarjaLeena Viljamaa. vsk.. Kyselyyn vastasi vain 74 kansanedustajaa, eli se ei anna hyvää kokonaiskuvaa tilanteesta äänestäjille arvokasta tietoa kyllä. Eduskunta saa ydinvoiman lisärakentamisen päätettäväkseen näillä näkymin aikaisintaan syksyllä. Demareista Vuotosta kannatti 16 vastanneesta vain Matti Vähänäkki. Tänä vuonna pitäisi Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi valmistua esitys ensimmäisistä suojeltavista alueista. ta kannatti kymmenestä vastanneesta Raila Aho. SUOMEN LUONTO 5/92 51. Ilmoituksia on tullut runsaasti yksityisiltä luonnonharrastajilta, ja alun kangertelujen jälkeen myös metsähallitukselta. RKP:n Elisabeth Rehn kannatti lisärakentamista, muut vastanneet vastustivat. Kokoomuksesta Vuotosta kannattivat 15 vastanneesta Kaarina Dromberg, Matti Lahtinen, Anssi Rauramo, Pirjo Rusanen, Riitta Saastamoinen, Kimmo Sasi, Kyösti Toivonen, Päivi Varpasuo ja Ben Zyskowicz. Kolmikko oli kannastaan epävarma. Jan-Erik Enestam, Håkan Nordman ja Margareta Pietikäinen olivat epävarmoja. Ydinvoiman lisärakentamista vastusti yhteensä 55 vastaajaa. Vuotos ei ilmeisesti tule eduskunnan käsittelyyn lainkaan, vaikka altaan vastustajat tätä yrittävät. RKP:n viiden vastaajan joukosta ei löytynyt Vuotoksen kannattajia. Vihreistä kaikki vastanneet vastustivat Vuotosta ja uutta ydinvoimalaa. Vasemmistoliitosta VuotosAarniometsäkartoituksessa etsitään vanhoja luonnonmetsiä. Useita kartoitukseen ilmoitettuja kohteita on jätetty pois VYH:n asiantuntijoiden inkansanedustajaa. Claes Andersson, Esko Helle, Ensio Laine, Outi Ojala, Eila Rimmi ja Marjatta SteniusKaukonen vastustivat. Leila Lehtinen oli kannastaan epävarma. SMP:n Heikki Riihijärvi vastusti Vuotosta. Työ alkoi 1989. Lea Mäkipää ei ollut varma kannastaan. Mäntsälän Mustametsää ehdittiin hakata ennen kuin valtio osti sen uhanalaisen eliöstön turvapaikaksi. Vain Pekka Räty jätti Vihreistä vastaamatta kyselyyn. Vastustajia olivat Salolaisen ja Pietikäisen lisäksi Marjut Kaarilahti, Minna Karhunen, Anna-Kaarina Louvo ja Jouni J. Vasemmistoliiton ja SMP:n kaikki vastaajat vastustivat ydinvoiman lisärakentamista. Kristillisetkin vastustivat ydinvoiman lisärakentamista lukuun ottamatta epävarmaa Ismo Seivästöä. Demarit vastustivat ydinvoimaa lukuunottamatta epävarmaa Pentti Lahti-Nuuttilaa ja ainoana vastaajana ydinvoimaa kannattanutta Matti Vähänäkkiä. Kuvassa luonnonsuojelubiologit palauttavat lahopuita asukkaineen takaisin metsään. Kokoomuslaiset kannattivat ydinvoimaa lukuun ottamatta sitä vastustaneita Marjut Kaarilahtea, Minna Karhusta, Sirpa Pietikäistä ja Jouni J. Kysymys oli esitetty ydinenergialain mukaisessa muodossa: "Onko viidennen ydinvoimalan rakentaminen Suomeen mielestänne yhteiskunnan kokonaisedun mukaista" Keskustan kaikki vastanneet paitsi Olavi-Ala-Nissilä, Hannu Kemppainen ja Markku Vuorensola vastustivat ydinvoimaa. Valtion mailla kohteita kartoitetaan alustavasti kesäkuun loppuun asti. Pekka Leppänen, Iivo Polvi ja Esko Seppänen eivät olleet ratkaisseet kantaansa. Ilmoitukset ovat keskittyneet muutamille alueille, ja toisaalta monilta alueilta ei juuri ole ilmoituksia. Aivan aukotonta Vuotoksen kannatus ei Keskustassa muutenkaan ole, sillä Olavi Ala-Nissilä, Hannu Kemppainen ja Markku Vuorensola rengastivat "Pitäisikö Vuotoksen allas mielestänne rakentaa" -muodossa esitettyyn kysymykseen vastausvaihtoehdon "en tiedä" .. Särkijärvi. Vuotosta vastustivat istuvan hallituksen ministereistä Sirpa Pietikäinen, Pertti Salolainen ja Elisabeth Rehn. Hieman alle puolet tästä on valtion maita. Yksityismaiden kartoitusta on tarkoitus jatkaa ensi vuoteen. Huhti-toukokuussa ennen hallituksen Vuotos-päätöstä tehty kysely kartoitti myös kansanedustajien ydinvoimamielipiteitä
Gaudeamuksen kustantama kirja on tarkoitettu ympäristötiedon perusteokseksi ja hakuteokseksi. "Lopullinen kuolinsyy näyttää olleen tukehtuminen", sanoo riistaasioista vastaava eläinlääkäri Bengt Westerling. Käytännössä pyritään löytämään aarniometsäkeskuksia, jotka edustavat laajaa elinpaikkavalikoimaa. Ympäristön tila huononee Painava ja odotettu kotimainen perusteos ympäristömme tilasta ilmestyi toukokuussa. tetty tutkittavaksi Valtion eläinlääketieteelliselle laitokselle Helsinkiin. ventoinnin jälkeen: yleensä ne ovat joko osoittautuneet lähinnä talousmetsäksi, jossa ei ole esimerkiksi maapuuta ja pökkelöitä, tai sitten luonnonsuojeluarvot ovat hävinneet KOTIMAASTA hakkuiden myötä. Kuvattu Sotkamon Urpovaaralla. Yksinkertaisin tapa ilmoittaa tietämistäsi vanhoista metsistä on soittaa johonkin seuraavista puhelinnumeroista: Luonto-Liitto puhelin (90) 694 7899, telefax (90) 694 8367. Neljä kiislaa on löydetty kuolleina. Airaksinen korostaa, että kyseessä on vain yhdenlaisten metsien suojelu, eikä lisäprosentteja suojelutasoon ole juuri luvassa. Sen toimittivat vesija ympäristöhallituksen ja Ympäristötietokeskuksen toimeksiannosta Erik Wahlström, Tapio Reinikainen ja EevaLiisa Hallanaro. Kainuun eteläpuolella metsää on suojeltu vain noin kolme promillea, ja tästäkin vain murto-osa on van-_ hoja aarniometsiä. Erikoistutkija Tapio Lindholm VYH:sta pitää lopullisena tavoitteena sellaisia suojelukohteita, joissa on mukana muitakin elinympäristötyyppejä kuin metsää. Päämääränä on säilyttää vanhojen metsien lajistolle riittävän suuret ja tulevaisuuteen säilyvät kannat. "Vähäisen maaran vuoksi inventoinnissa löytyvien alueiden suojelu on ilman muuta mahdollista". vsk. D 5. Erityisesti huomiota kiinnitetään sellaisiin metsiin, joista löytyy runsaasti vanhoja, kuolevia tai kuolleita lehtipuita, etenkin haapaa ja raitaa. Ympäristön tila -raporttia valmisteltiin kaksi ja puoli vuotta. Siten laajan metsiensuojeluohjelman tarve säilyy edelleen. "Virustauteja ei ole toistaiseksi ruokeista löytynyt", vastaa Westerling. "Jos kyseessä on tauti, epidemialla on mahdollisuus levitä laajalle", arvelee Jarmo Ruoho. Lokit nokkivat kuolleita lintuja. Aarniometsäkartoituksen tarkoituksena on löytää ja suojella viimeiset vanhat metsät. Teoksen päätoimittajan Erik Wahlströmin mukaan ympäristöongelmamme ovat kaiken kaikkiaan kasvamassa; kielteisintä kehitys on maataloudessa, liikenteessä, maanomistuksessa ja yksityisessä kulutuksessa. Jos ruokit eivät ole kuolleet sairauteen tai verkkoihin, mahdolliseksi kuolinsyyksi jää myrkytys. "Virussairauksilla on myös yleensä aivan selvät oireet." Bakteerisairauttakaan ei ole ruokeilla voitu osoittaa. lsomustakeiju (Melandrya dubia) on uhanalainen aarniometsäkovakuoriainen. Suomessa metsämaasta on suojeltu lakisääteisesti 2, 1 prosenttia. Riittävän suurien alueiden löytyminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. Jyri Tynkkynen Kartoitustyötä tekevät vapaaehtoiset luontoaktivistit toivovat tietoa vanhoista luonnonmetsistä ympäri Suomen. On arvoitus, kuinka suuri osa kuolleista ruokeista ja kiisloista jää löytymättä. "Löytöjä on jo yli sata", sanoo paikalla käynyt Jarmo Ruoho Eläinmuseon rengastustoimistosta. Toistaiseksi ruokkija kiislakuolemista on tietoja vain Itäiseltä Suomenlahdelta. Suomenlahden ruokkikolonioiden rannoille alkoi huhtikuun alussa ajautua kuolleita ruokkeja. -Pernaja, Aspskär. Ruokkien koti on koko Itämeri. "Raatoja on löytynyt varsin laajalta alueelta aina itärajan Virolahdelle asti." Suuresta Loviisan edustan Aspskärin alueen koloniasta on tuhoutunut ehkä kymmenesosa siinä on ruokkeja yli tuhat. Tällä hetkellä ilmoitettujen kohteiden pinta-ala on kuitenRuokit kuolevat mystisesti Suomenlahdella Itäisen Suomenlahden ruokkikalliot tyhjenevät. Onko ruokeille siis jokin sairaus. Maastoon NMT 949 316 327. Aspskärillä on myös Suomen suurin etelänkiislakolonia, 65 paria. "Oireet sopivat esimerkiksi parationimyrkytykseen, mutta mistä parationi olisi ruokkeihin joutunut", ihmettelee Westerling. Westerling ehdotti ruokit löytäneille lintutieteilijöille kuolinsyyksi hukkumista kalaverkkoihin, mutta näiden mielestä se ei ollut mahdollista kalastustavat tuntuvat pysyneen entisellään. "Sama ruokki voi pesiä tänä vuonna Itäisen Suomenlahden Aspskärillä ja ensi vuonna Tanskan Ejsbergissä. Sitä paitsi ruokkeja on löytynyt kuolleina myös koloista. Tällaisten aluekokonaisuuksien tulee kestää tulevia muutoksia ja metsän sukkessiota eli luontaista kehitystä. Keskuksiin voisi tukeutua pienempiä, 1050 hehtaarin saarekkeita. Kuolleita ruokkeja on läheSUOMEN LUONTO 5/92 51. Suomen ongelmat asettuvat teoksessa maailmanlaajuisiin kehyksiin: maailman, Euroopan ja lähialueidemme ympäristöongelmien esittely vie kirjan sisällöstä lähes puolet, 180 sivua. " Antti Halkka kin keskimäärin vain 35 hehtaaria. Outi Airaksinen VYH:stä kertoo, että kartoitusta aloitettaessa ei arveltu aarniometsiä löytyvän paljoa, mikä on osoittautunut käytännössä oikeaksi. Suurikokoisessa, värikkäässä, 364-sivuisessa kirjassa sekä esitellään uusinta tutkimustietoa että otetaan kantaa ympäristöpolitiikkaamme
Erittäin aktiivisesti toiminut liike kiinnitti huomiota sopimuksen sisällön epäkohtiin. Aivan oma kirppulaji kiusasi aikoinaan kissan tavoin melkoisesti myös koiraa ja ihmistä. Tampella liike pelasti toiminnallaan osan Tampereen historiallista keskustaa. Vuonna 1990 se oli yleisin kirppu eläinlääketieteelliseen korkeakouluun lähetetyissä näytteissä. Meteliä eivät metsot Vuoden äiti vie lapset luontoon "Haluan omalla työlläni herättää lapsia huomaamaan luonnon. Kanankirppu on aiheuttajana yli puolessa ihmisten kirpunpurematapauksista, joita ilmenee tuhansia vuosittain. Esimerkiksi kanankirppu on noin sadan lintulajin riesa. Sopimus kaatui eri oikeusasteissa, suunnitelmat viivästyivät, ja lama ehti väliin. Se on mieltynyt enemmän pesäpaikkaan kuin itse lintulajiin. Vilmalla ja Rivolla oli kirppuja. kansallispuistojen opastuskeskuksiin ja Espoon ympäristövalistuskeskus Villa Elfvikiin. Mittaa näillä sivulta litistyneillä, ruskeilla hyönteisillä on yhdestä kuuteen milliä. Tilanne jatkui kissojen kannalta kiusallisena, kunnes tuore uhanalaiskomitean mietintö tuli avuksi. Sjögren teki laajan ohjelman Kuolasta jo vuonna 1977, ja vuonna 1988 ensimma1sen dokumentin, jossa ekologiset haitat olivat päällimmäisinä. Hän on tehnyt töitä myös asuinympäristönsä viihtyisyyden parantamiseksi. Hän on tehnyt lapsille näyttelyaineistoa mm. Kuuden hengen ryhmä vaeltaa hämärtyvässä illassa kohti metsässä odottavaa armeijan puolijoukkuetelttaa. Yksi pönttöpesä voi tuottaa jopa 2 000 kirppua vuodessa. Von Wrightin lukemattomina kopioina levinneen taulun kuvaaman kaltaisia aukioita metsot yleensä karttavat. Syynä kirppujen kurjaan kohtaloon ei pidetä niinkään hygienian paranemista kuin asumisolosuhteiden parantumista. Luminen vappu Valtimon kunnassa. Tänä yönä metsot eivät tule edes aidolle soidinpaikalle, vaikka yksi kukko jokunen yö sitten paikalla näyttäytyikin. vsk.. Jos puhdistat linnunpönttöä, niin kirppu usein puree sinua! Hyvä tapa välttää tai ainakin vähentää kiusaa, on puhdistaa pöntöt syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen. Tänä vuonna jo 13. Eniten ihmisiä ja kotieläim1a kiusanneet kirppulajit ovat sitten kultaisen kuusikymmenluvun olleet kanankirppu, sorsankirppu, oravankirppu ja rottakirppu viimeksi mainuttu kunnostautui aikanaan ruton levittäjänä. Hailuotolaisilla räystäspääskyillä on myös oma kirppulajinsa, joka sekin saattaa olla uhanalainen. Kirput ovat lämminveristen eläinten, lintujen ja nisäkkäiden loisia, joiden elämänkierto on yleensä keskittynyt isäntäeläimen pesään tai pesäpaikkaan. Ormio on 46-vuotias käsityöaineiden opettaja ja neljän lapsen äiti. Ainakaan lama ei voi estää luonnossa liikkumista lasten kanssa", sanoi Eira Ormio saatuaan päähänsä vuoden 1992 äidin vihreän luonnotar-hunnun toukokuussa. Luonnonvaraisista kirppulajeistamme vain liito-oravan kirppu on luokiteltu uhanalaiseksi, sillä onhan myös sen isäntä käynyt vähiin. Uhanalaisilla ahmalla ja karhulla on niin ikään ulkomailla todettu omat kirppulajinsa, joita meillä ei toistaiseksi ole havaittu. Eihän se, että kissoissa on kirppuja, ole sinänsä kovin kamalaa, sillä kirput lähtevät kunnon pesulla ja talon myrkytyksellä, mutta kyseessä sattui olemaan harvinaisuus, kissankirppu. Teltta seisoo kumpareiden keskellä järeiden puiden varjossa sellainen on metson soidinpaikka. .5 i Pekka Sjögren sai palkintonsa Kuolan saasteongelman tuomisesta julkiseen tietoisuuteen. KOTIMAASTA Ympäristöpalkinnot Tampella -liikkeelle ja toimittaja Pekka Sjögrenille Suomen luonnonsuojeluliitto jakoi ympäristöpalkintonsa maailman ympäristöpäivänä 5.6. Viimeinen havainto ihmiskirpusta on vuodelta 1961 , eikä koirankirppuakaan ole tavattu 30 vuoteen. Espoolaisopiskelijat Titta ja Kitti joutuivat talvella pienoisen ongelman eteen. Yö on muuten luontokokemuksena harvinainen, mutta tilanne on hieman nolo Markku Piriselle, joka yrittää kehittää soidinretkistä matkakohdetta. Mitä tehdä, kun kirppu löytyi paitsi Rivo-kissasta myös uhanalaiskomitean mietinnöstä. kerran jaetut palkinnot saivat Tampella -liike ja TV-toimittaja Pekka Sjögren. Vilma ja Rivo pääsivät tukalasta luonnonsuojelualueen roolistaan kunnon kissakylpyyn. Lappilainen TV-toimittaja Rivo-kissa sai harvinaisen vieraan ... Kaikkiaan Suomen luonnossa kuhisee 54 kirppulajia. Aika on jättänyt olkija jouhipatjoista, eikä nykyaikaisten asuntojen alhainen ilmankosteus ja korkea lämpötila talviaikaan ole kirppujen mieleen. Kinkkinen paikka luontoaktivisteille, suojellako suurharvinaisuutta ja antaa kissojen kutis~a vai unohtaako luonnonsuojelullisuus ja ajatella pikku misuja. Vuoden äidin nimennyt Pelastakaa edes äidit -yhdistys SUOMEN LUONTO 5/92 51. Pekka Hänninen Turistina metson soitimelle. Liike syntyi kesällä 1988, kun Tampereen kaupunki ja Tampella Oy sopivat Tampellan vanhojen tehdasrakennusten alueen tehorakentamisesta. Aikuisena niillä on paha taipumus hörppiä isäntänsä verta. Yksittäinen kirppulaji voi esiintyä useammassakin isäntäeläimessä. Ei silti, ei Pirinen ole koeryhmälle aivan varmaa metson näkemistä luvannutkaan. Pienellä alueella on monta soidinpaikkaa, joista linnut valitsevat. "Pääsoidinpaikka vaihtelee sen mukaan, mikä metsokukoista on vahvin", tietää Pirinen. Tuossa vaiheessa tytöt elivät käsityksessä, että kissakirppua ei ole tavattu Suomessa sitten vuoden 1938. Vilman ja Rivon riemuksi kissankirppu oli kuitenkin luokiteltu tuoreessa mietinnössä "vain" silmälläpidettäväksi lajiksi, sillä kissakirpusta on 1980-luvun lopulta alkaen jälleen alkanut kertyä havaintoja. Kansainvälisen käytännön johdosta siihen on otettu mukaan myös ihmisen-, koiranja kissankirppu, vaikka ne eivät ole luonnonvaraisia eläimiä. g Liito-oravankirppua tava·g taan aniharvoin myös tavallisessa oravassa. Koko Euroopassa liito-oravaa tavataan vain Virossa ja Suomessa. Tytöt päätyivät harvinaisen kirpun suojeluun pitkin hampain tosin. Kun soidinpaikkoja on useita, turistien aiheuttama tahaton häiriö ei ole suureksi vaaraksi
Hän on aina tuntenut saavansa tehdä sitä, mikä tuntuu mieluisalta. Rodokokkibakteeri Rodococcus chlorophenolicus elää hajottamalla myrkkyä. Ympäristömyrkkyjen tutkijoille ympäristöfinladia rodokokki syö myrkkyä OKO:n tämänvuotinen Ympäristön Finlandiapalkinto jaettiin ympäristömyrkkyjä tutkivalle työryhmälle. Vuoden äiti 1992 ei ole vain monipuolinen tekijänainen vaan myös onnellinen ihminen. D Ympäristöväen liikennetapaaminen 15.16.8. Perustelluimman esityksen tehnyt palkitaan suomalaisella kolmivaihteisella polkupyörällä. 90 642 88 1. Pelastakaa edes äidit -yhdistys haluaa toiminnallaan murskata äitimyyttejä sekä vähentää vallitsevien äitikuvien tuottamaa syyllisyyttä. Tule mukaan sulattamaan turhat kilosi luonnollisemman liikennepolitiikan puolesta! Lisätietoja Petteri Saario ja Sonja Pehko, 90642 88 1. Työryhmä on tarkkaan varmistanut, ettei puhdistus bakteerin avulla tuota uusia myrkkyjä näin voisi käydä, jos hajotustapahtuman vaiheita ei tunnettaisi. Pirinen toteuttaa soidinretkensä periaatteessa oikeaoppisesti . Menetelmän patenttija muut oikeudet ovat Alkolla. Antti Halkka haluaa valinnallaan korostaa ympäristökysymysten ensisijaisuutta tulevaisuuden rakentamisessa. Lisäksi puhutaan li ikenteen ja luonnon yhteentörmäyksestä sekä kerätään viestejä maamme liikennepolitiikasta päättäville. ympäristöväen liikennejuhlassa vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Anneli Saaristo yhtyeineen. "Palkintosumma sijoitetaan plasmaemi ss ioilmaisimella varustetun kaasukromatokrafin hankintaan", sanoo työryhmää johtava professori Mirja Salkinoja-Salonen. Ehdotukset perusteluineen tulee lähettää liiton keskustoimistoon liikennesihteeri Petteri Saariolle osoitteella PL 169, 00151 Helsinki, kuoreen tunnus Suomen turhin tie. vsk. "Jos saamme tarvittavat 600 000 markkaa kokoon, Suomessa on pian Pohjoismaiden toinen tällainen laite, jolla mitataan tehokkaasti pieniä alkuainepitoisuuksia." Helsingin yliopiston yleisen mikrobiologian laitoksella toimiva ryhmä on tutkinut pitkään myrkkyjen hajoamista luonnossa. Myös metelöinnin välttämiseksi on tehty työtä, sillä teltan lämpölähteenä on kaasu eikä metelöivä kamiina. Hän aikoo myös ohjata ryhmiä läheisissä Tiilikkajärven ja Hiidenportin kansallispuistoissa sekä jälkimmäiseen liittyvällä TeeriLososuon soidensuojelualueella. KOTIMAASTA Kämmenen kokoisella petrimaljalla on kuvassa miljardeja myrkynsyöjäbakteereja, jotka muodostavat syömänsä pentakloorif enolin kemiallisen kaavan. elokuuta ympäri maan Helsingistä Sailaan, Joensuusta Vaasaan. Missä on Suomen turhin tie. Ilmoittautumiset luonnonsuojeluliittoon heinäkuun loppuun mennessä, jotta osaamme varata ryhmille riittävät kokoontumisti lat, puh. "Kun bakteeri on saanut työnsä tehtyä, lopputuotteena on vettä ja ruokasuolaa eikä mitään muuta", sanoo Salkinoja-Salonen. Näyttely on avoinna joka päivä kello 10-18. Viihdyttämisestä vastaa mm. Reitin varrella kävellään, soudellaan, juostaan, hevostellaan ja järjestetään mielenki intoisia ja iloisia koko perheen tapahtumia. Suomen luonnonsuojeluliitto on käynnistänyt kilpailun, jonka tarkoituksena on löytää Suomen turhin tie. "Hiidenportin kävijöitä varmaan kiinnoistaa nähdä myös kuuluisa Porkkasalo, jossa kiisteltiin hakkuista", arvelee Pirinen. Vasta aika kuitenkin näyttää, sopivatko turistit ja metsot samaan metsään. Onnellinen äiti jaksaa rakastaa lapsensa iloisiksi, sanotaan valinnan perusteluissa. siedä. Näyttely metsistä Seitsemisissä SUOMEN LUONTO 5/92 51. Helsingissä Suomen luonnonsuojeluliiton liikennekampanjan päätapahtumassa työstetään työryhmissä luonnonsuojeluliiton liikennestrategiaa vaihtoehdoksi Tie 2010 -ohjelmalle ja muulle luonnosta piittaamattomalle liikennepolitiikalle. nin näyttely Metsän muodot. Perille saavutaan illansuussa eli ennen metsoja, jotka rymistelevät paikalle yön saavuttua. Voit ilmoittautua ryhmi in heti tai tulla mukaan vasta ympäristöväen liikennetapaamisessa. Ehkä lisääntyvä luontomatkailu saa myös Ylä-Karjalan päättäjät vähitellen huomaamaan luonnonsuojelun hyödyn viime talvena Valtimon kunta asettui vielä vastustamaan Hiidenportin kansallispuiston laajentamista kunnan alueelle. Palkinto on suuruudeltaan sata tuhatta markkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton liikenne ja ympäristö -viesti kiertää 25. Kaavan kellertävät osat muodostuvat rodokokeista, valkoiset Mykobakterium-bakteereista. D 7. Seitsemisen kansallispuiston opastuskeskuksessa on 2.8-30.8 esillä Fred BjörksteKaunis käytännön sovellutus on tutkijaryhmän kehittämä menetelmä, jossa bakteeri hajottaa vaarallisia kloorifenoleita. "Ensi keväänä yritämme tosissamme niin metsonkuin ehkä teerenkin soitimella", sanoo Pirinen. Luonnonkuvaajat tietävät metsojen kaikkoavan paikalta, jos ne kuulevat jonkin voimakkaan kalahduksen. Lisäksi kuullaan mielenkiintoisia puheenvuoroja, valitaan Suomen turhin tie sekä luovutetaan liikenneministeri lle ympanstovaen liikenneterveiset. Valtakunnan turhin tie julkistetaan elokuun 15. heinäkuuta 15. Maaperän puhdistaminen bakteerin avulla on jopa 90 prosenttia halvempaa kuin muilla menetelmillä. Erityiskiinnostuksen kohteena ovat olleet klooriyhdisteet
Tähän vaiheeseen pääsy on tosin vaatinut melkoisen työrupeaman.. ka, josta voi tehdä vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Yrityksen ja erehdyksen tie on ollut pitkä, sillä vaikka kalannahan parkitus on periaatteessa samanlaista kuin muidenkin eläinten nahkojen, työ on kuitenkin aivan erilaista. Vaikeimpia ovat kalat, joiden suomut ovat syvällä. "Kala elää vedessä, ja sen nahka on hyvin ohut ja herkkä", Liisa sanoo. Suomesta ei löytynyt minkäänlaista kirjallisuutta aiheesta, joten Liisa opetteli kaiken alusta pitäen. Uskottava se on! Opiskellessaan Kuopion kotija taideteollisuusoppilaitoksessa tönnäsi rymättyläläisen sillinkalastajan tytär Liisa Saarni obinugrilaiseen mateennahkaiseen jauhosäkkiin ja siinä se oli! Lopputyönsä Liisa teki kalannahan parkituksesta. Sellainen on esimerkiksi hauki. Eipä varmaan niljakas madekaan tiennyt omistavansa näin kauniin nahan. Myös lajit ovat erilaisia. Kalannahka muotoutuu Liisan käsissä laukuiksi, vaatteiksi, vöiksi, kukkaroiksi ja kirjankansiksi. Myös erittäin rasvaiset kalat, kuten lohet, ovat hankalia. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALIN Alice Karlsson Liisa ja kalannahka Liisa Saarnin Galateiaa kannattaa tulla katsomaan kaukaakin. Made suostuu eri tavalla parkittavaksi kuin esimerkiksi turska. Jokainen kalannahka vaatii yksilöllisen käsittelyn. Toista samanlaista ei löydy koko Pohjoismaista
Niiden mukaan suuret kalat uivat syvällä, tuulen alapuolelta saa lahnaa, kuhaa ja ankeriasta ja paras katiskanpaikka laajassa ruovikossa on siinä missä on aukko! Kala karttaa yksitoikkoisia paikkoja ja hakeutuu vaihtelevaan ympäristöön. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALIN Liisa käyttää työssään pääasiassa madetta ja nylki aluksi itse tarvitsemansa kalat kalatehtaassa. Matikka-aikana nahoistaan saattoikin päivittäin päästä 200-300 kiloa kalaa. Hän haluaa elvyttää perinnettä. Sen jälkeen nahkaa uitetaan eri parkkiliuoksissa, ja se on valmis noin kuukauden kuluttua. Vesi ja ympäristöhallituksen erikoistutkijan Matti Vertan mukaan elohopeakuormitus on vähentynyt viime vuosina ja suurimmassa osassa vesistöjämme voi kalastaa huoletta. harppauskerroksessa, jossa veden lämpötila muuttuu nopeasti. "Nahkatehtaat käyttävät paljon kromia, mutta minä en pidä siitä, vaikka se nopeuttaa nahan valmistumista. Kalamiehen niksikirja neuvoo laittamaan pakettiin peratun kalan seuraksi lepän oksia, jotka lisäävät säilyvyyttä. Korkeita elohopeapitoisuuksia esiintyykin lähinnä pienten metsäjärvien kaloissa, jotka yleensä ovat ruskeavetisiä. Kalan kiduksissa on paljon bakteereita, ja ne on hyvä irrottaa heti, vaikka niistä onkin totuttu varmistamaan kalan kunto. Sen mukaan esimerkiksi tässä heinäkuussa kala liikkuu ja syönti on hyvä kuun kolmannella viikolla ja loppukuusta. Norjan Tromssassa on yksi kalannahkatehdas. Vastapyydetty kala on kimmoisa ja sen silmät ovat kirkkaat ja usein pullottavat. Sen sijaan kuun ensimmäisellä viikolla aivan muutamaa alkupäivää lukuunottamatta voi kalastamisen kokonaan unohtaa. Työstettävä nahka pestään ja siitä puhdistetaan suomut ja ruodot. Satunnaisesti esiintyvät ja istutetut mukaan luettuina eväkkäidemme lukumäärä nousee noin sataan. Sen sijaan tekoaltaiden kalat ovat pitkään syömäkelvottomia, sillä elohopea saattaa haitata altaissa useita vuosikymmeniä. Suomen vesistöissä elää vakinaisesti 64 kalalajia. silakkaa, muikkua, siikaa, turskaa, loh_ ta, lahnaa ja säynävää voi syödä rajoituksitta. Kala nappaa varmimmin kuun nousun ja laskun aikaan. Fossiilisista polttoaineista, paristoista ja kloori-alkalitehtaista pääsee järviin ja jokiin mm. Kala tapetaan napakalla iskulla päähän, jonka jälkeen siitä päästetään veri. Sitä paitsi Liisa haluaa, että hänet ja kalannahka yhdistetään. Parhaat kalapaikat ovat rajakohdissa, mm. Sieltä nahat lähetetään Italiaan jatkokäsittelyyn, sillä norjalaiset ovat kadottaneet kaikki tiedot ja taidot muokata suomukkaiden nahkoja. mateesta ja kampelasta laukkuja, kenkiä ja kirjankansia, mutta en ole tavannut yhtään suomalaista kalannahkakäsityöläistä." Maailmassa on 20 kalannahkatehdasta ja ne sijaitsevat halvan työvoiman maissa. Kala myös tuoksuu tuoreelle eikä jää kellumaan pinnalle veteen laitettaessa. Nahan käsittely vaatii nimittäin hirvittävästi käsityötä kaikki työvaiheet yhteen laskemalla tulee yhdelle nahalle hintaa ainakin 200 markkaa. Lohikalat ja silakka löytyvät kesällä läheltä pohjaa, sillä ne viihtyvät viileässä. Luonnon vesissä elävät, planktonia ja pohjaeläimiä syövät kalat ovat turvallista herkkua, joten mm. Jääkaapin ulottumattomissa kala kääritään kosteaan sanomalehteen ja säilytetään varjossa. Kaikkein hanakammin elohopea kertyy petokaloihin, kuten haukeen, ahveneen ja mateeseen. Ahkera kalastaja tuntee myös kalavetensä virtaukset, lähteet ja pyörteet, sillä niissäkin paikoissa kala viihtyy. Liisa myy tuotteensa itse, sillä silloin kauppa ei pääse ylihinnoittelemaan niitä. Suomen Kalamiesten Keskusliiton kalamieskalenterista löytyvät kalojen ottiajat joka päivälle. Kokemäenjoen ja Kymijoen alaosista ja niiden suistoista pyydettyjen kalojen käyttöä ravinnoksi on rajoitettava. elohopeaa, jonka vesistön mikrobit muuttavat uusiksi yhdisteiksi. Liisa Saarnin tavoittaa Galateiasta, jonka osoite on Abrahaminkatu 15 B, 00180 Helsinki tai puhelimella 949422 802 Kala kaunistaa Kalaa syömällä pysyy kauniina ja saa vahvat hiukset ja kynnet näin uskotaan. Erityisen herkkä pilaantumiselle on ahven, kun taas särkikalat kestävät pitempään. Tuoreuden voi testata muualtakin kuin kidusten väristä. Varsinainen parkitsemisresepti on Liisan oma ja perustuu kasvispera1seen uutteeseen. Kala myös liikkuu eri tavalla veden lämpötilan mukaan. Esimerkiksi muutamasta sadasta grammasta kalaa kuin kalaa saa seleeniä runsaasti yli päivittäisen tarpeen. Siksi suuret kalat eivät aina ole iloisia yllätyksiä. Mitä vanhemmaksi kala elää sitä enemmän siihen ehtii kertyä elohopeaa. "Pula-aikana meillä tehtiin mm. Kala pitää vaihtelusta Antoisa kalapaikka on jokaisen kalastajan tarkoin varjeltu salaisuus. Elohopeasta haittaa Ympäristömyrkyt näkyvät myös kaloissa. Pintakerroksissa taas polskivat lämpimästä vedestä pitävät särkikalat ahven ja kuha lymyävät jossakin 15 ja 20 asteisen veden välimailla. Kaloista monipuolisimmat ovat silakka, kuha ja muikku, joskin kaikissa kaloissamme on yllättävän paljon sekä vitamiineja että kivennäisaineita. Joitakin vinkkejä löytyy vanhoista kansanviisauksista. Säilyvyyttä voi edistää Kala pilaantuu helposti, joten se on teurastettava ja perattava heti pyyntipaikalla. Varmaa on, että kaloista saa runsaasti proteiineja, ja ne kelpaavat myös rasvan ja monien kivennäisaineiden sekä A-vitamiinin lähteeksi. Jos vesi on kerrostunut, monet kalat viihtyvät ns. Taito on hävinnyt myös Suomesta. Myös joistakin teollisuuden alapuolisista vesistöistä, mm. Nyt Liisalle toimitetaan nahkoja suoraan kalatehtaista. Kaikki kotimaiset kalat ovat syötäviä. Härkäsimppu on syylineen ja isoine päineen kaunis ainakin toisesta simpusta.. Sadasta kilosta kalaa heruu noin 10 kiloa nahkoja, mutta pinkka hupenee vielä työn eri vaiheissa. Osa niistä on pysyviä ja elimistöön kertyviä. ruovikon reunassa, karikon kupeessa, lahden perukassa ja niemen kärjessä. Kasvisparkitus antaa materiaalille suuremmat käyttömahdollisuudet." Liisa Saarni on ainoa kalannahan taitaja koko Pohjoismaissa. Nahat säilytetään pakastimessa ja otetaan isoina erinä työn alle. Myös koivu, paju sekä nokkoset ajavat saman asian
Itsekkyys vallitsee. Elämä tuo eteen kulloinkin esimerkiksi ahdistaviksi tai muuten tärkeiksi nousevat asiat." Jokainen ymmärtää Enhän minä sitä kuitenkaan ymmärrä -ajattelua on Marja Kaner\ion miete tä ihan liikaa meis ä taiteen kuluttaji sa. " Varmasti osallistuvan taiteen ote onkin vahvistumassa. Kyllähän näistäkin asioista jo keskustellaan, mutta paljoa ei ole saatu aikaan. Ritva Kupari Kaikkien aikojen nuorin vuoden taiteilija on helsinkiläinen, 34-vuotias ja kolmevuotiaan pojan äiti. Ihmisten tuntuu olevan vaikeaa uhrata rahaa sellaiseen mikä on laajasti hyödyksi ja mistä ei saa kouraantuntuvaa omaa etua. Kuvataiteen valtavirta on viime vuosina pursunnut yksilölli iä tunteita ja kokemuksia yhtä hermostuneen sekavana ryöppynä kuin itse aika. Huolenpito tuntuu vieraalta tälle ajalle", Kanervo arvioi. "Itse näen töissäni kerroksia, henkilökohtaisia ja yleisempiä kerroksia. Ehkä tämä niinkutsuttu lama myös vaikuttaa niin, että töistä tulee pohdiskelevampia, henkevämpiä." Marja Kanervo kieltää it e olevansa mikään julistaja. Elämä tuo aiheet Taide heijastelee ajan henkeä. Nykytaidetta tuodaan liian vähän ihmisten nähtäväksi; siksi se tuntuu vieraalta ja sitä pidetään hirveän vaikeana." 10. Varsinkin nuorimpien taiteilijoiden töissä sen näkee. Mutta aika muuttuu; ennustellaan kantaaottavan, yhteiskunnallisen taiteen nousukautta. Hän on huolissaan tulevaisuudesta. Häntä huolestuttavat kerskakulutus ja ihmisten välinpitämättömyys luonnonvarojen riittävyydestä. "En mä hirveän optimisti ole. Elämä antaa vaihtelevia aiheita hänen taiteeseensa. Tärkeintä ei ole yrittää arvuutella taiteilijan sanomaa, vaan antaa tilaa omalle ajattelulle: "Töitä katsellessa pitäisi luottaa omaan ajatteluun ja kokemuksiin, joita ne nostavat mieleen
Jotkut museot ovat töitä ostaneet, mutta vaikeapa olisi sijoittaakaan yksityiskotiin huoneen täyttävää teosta. Hän on saanut elantonsa opetustöistä ja apurahoista. Työhuoneessa valmistuu tarkasti ottaen töiden osia, jotka kootaan vasta näyttelytilassa kokonaisuudeksi. Ainakin jäteöljy tuo mukaan ympäristönäkökulmaa, töitään niukasti selittelevä taiteilija paljastaa. 11. Uudenlaiset näyttelytilat, vaikkapa näyteikkunat, kiinnostaisivat taiteilijaa. "En ole ajatellut kenelle ne teen kenelle tahansa." Kanervon töitä on ollut näytteillä sekä perinteisissä taidegallerioissa että poikkeavammissa tiloissa, kuten vanhoissa makasiineissa ja teollisuushalleissa. Marja Kanervan työt syntyvät vanhassa teollisuushallissa Helsingissä. Nyt Marja Kanervo valmistelee työhuoneellaan elokuussa avattavaa Taidehallin näyttelyä. Ne murtaisivat muuria myös katsojaan päin, toisivat töitä kaiken kansan pariin. Pian se selviää. Kanervon ei ole tarvinnut tähän mennessä miettiä sitä, menevätkö työt kaupaksi. Valinta vuoden taiteilijaksi 5 hämmentää Kanervoa. "Hirt veän haastava juttuhan se on, mutta toisaalta: miten yksi ih" minen voi yleensä olla vuoden taiteilija", hän ihmettelee
lärnpänä Euroopassa parikin poikuetta on hyvin tavallista. Poikasia on tavallisesti kolmesta seitsemään, mutta isommatkaan pesueet eivät ole harvinaisia. Suuren liikkuvuuden takia myös todennäköisyys jäädä auton alle kasvaa. Ihokin on hyvin vesipitoinen ja pehmeä, joten poikanen ei maailmaan tullessaan vahingoita emon synnytyskanavaa. Poikasia menehtyy suhteellisen vähän, koska ne jäävät pitkäksi aikaa synnyinympäristöönsä eivätkä siten ole kovin alttiita liikenteen vaaroille. Loppukesästä taas enemmistö liikenteen uhreista on naaraita ne kun ovat tuolloin vilkkaasti liikkeellä poikastenhoitotoimissa. Piikit suojaavat siiliä, jos se huomataan. Sen osuus suvun jatkamisessa rajoittuu paritteluun. Ilari Sten Kiima-aika on ollut koiraalle koetteleva. Pehmeäpiikkistä jälkikasvua Suomessa siilillä on vain yksi poikue kesässä, vaikka eteLehtikarikkeen keskellä on siilin piilo. Vaaleat poikaspiikit kovettuvat myöhemmin ja vaihtuvat sittemmin pysyviksi aiSUOMEN LUONTO 5/92 51. Se on kierrellyt pienillä jaloillaan jopa parinkin kilometrin pituisia lenkkejä etsien naaraita. vsk.. Koiras on myös laajentanut normaalia muutaman hehtaarin suuruista elinaluettaan moninkertaiseksi. Koiras keskittyy kehonrakennukseen eli pyrkii lihottamaan itsensä syksyyn mennessä mahdollisimman poiskaan talvikuntoon. Poikasilla on syntyessään vain kahden tai kolmen millin mittaiset poikaspiikit. Ei ihme, että koiraiden paino keväällä putoaa vielä entisestään, vaikka se muutenkin talven jäljiltä on alhaalla. Niinpä suurin osa kevääl lä auton alle jääneistä siileistä onkin koiraita. 12 Mitähän se siili t~ Juhannuksen aikoihin osa siilinaaraista hoitaa pesässä äskettäin syntyneitä poikasiaan, osa odottelee vielä niiden maailmaan tuloa. Siilikoiras kuljeskelee omilla teillään. Se on nahistellut muiden koiraiden kanssa ja myös itse paritteluseremonia on voimia kysyvä: koiras kiertää vihaisen tuntuisesti tuhisevaa ja paikoillaan hypähtelevää naarasta tuntikausia ennen kuin pääsee parittelemaan
SUOMEN LUONTO 5/92 5 1 vsk. Piikit ovat juuresta aivan ohuita, jolloin ne taipuvat tarvittaessa sivulle eivätkä vahingoita kantajaansa tämän vaikkapa pudotessa. Kun ruokaa on kylliksi, siilejä voi nähdä joukolla liikkeellä. kuispiikeiksi. Poikaset avaavat silmänsä parin viikon vanhoina ja vaPiikkipallo ei aukea! Kissoja harmittaa, kun kynnet eivät yllä siilin panssarin läpi. 13. Sen jälkeen ne korvautuvat yksitellen uusiksi vain tarpeen mukaan. 1too ..
Loppukesän siili valmistautuu talveen Emo imettää poikasiaan kuutisen viikoa, minkä jälkeen ne hajaantuvat omil le tei lleen. Jos pääsee seuraamaan emonsa seurassa kulkevaa poikuetta, saattaa hyvällä onnella kuulla emon ja poikasten välisen yhteysäänen: terävän, säksättävän lintumaisen äänen, jota ei mitenkään uskoisi siilin suusta lähteväksi. vsk.. Ruumiinlämpö saattaa laskea neljään asteeseen, veren sokeripitoisuus alenee noin puoleen ja sydämen lyöntitiheys on hitaimmillaan kaksi kolme kertaa minuutissa. Paritteluunja sitä usein edeltävään koiraiden nahisteluun liittyy voimakkaita tuhisteluääniä. Kaikille tämä ei tahdo onnistua, ja viimeiseksi myöhäissyksyllä li ikkeellä olevat sii lit ovatkin yleensä poikasia, jotka eivät vielä ole valmiita talvihorrokseen vähäisen painonsa takia. Kun emo kuulee tämän äänen, se pysähtyy heti ja jää odottamaan jälkeen jäänyttä hätääntynyttä poikastaan. Mikä voitto lääketieteelle olisikaan, jos leikkauspotilaat pystyttäisiin saattamaan pitkän ja vaikean operaation ajaksi samanlaiselle säästöliekille! Talvi on siilin elämän vaarallisinta aikaa: silloin aikuiSUOMEN LUO TO 5/92 51. iinpä se menettääkin jopa kolmanneksen painostaan kevääseen mennessä. Niin huonosti se tuntuu sopivan siilin olemukseen. Niiden on ehdittävä ennen talven tuloa kerätä riittävästi vararavintoa ihonalaiseen rasvakudokseensa, jotta ne selviävät sen varassa horroksessa kevääseen asti. Jos poikanen selviää talvesta, se on seuraavana keväänä jo kaikin voimin mukana toukokuusta kesäkuun alkuun kestävän kiimaajan riennoissa. Siiliemo imettää neljää poikastaan. Syksyllä poikasilla on edessään kiireiset ajat. Ne liikuskelevat hyvin pelottomasti pesän ympäristössä ja natustelevat kokeeksi kaikkea, mikä vähänkin voisi näyttää syötävältä. Poikaset käyvät nisillä pitkälle kesään. Horroksen aikana si ilin elintoiminnat muuttuvat perusteellisesti . Talvi nujertaa nuoret Siilin pisin mitattu hengitystauko on kestänyt peräti kaksi ja puoli tuntia. pötilasta, mutta edellytyksenä on myös sisäinen fysiologinen valmius. Aiheeton on si is monien siilejä ruokkivien huoli si itä, että syksyruokinta viivästyttäisi si ilin horrokseen menoa. Horroksen alkaminen riippuu lähinnä ympäristön läm14 Siilien keväiseen paritteluun kuuluu seremonia, jossa koiras kiertää naarasta (kuvassa selin). Horros alkaa lokamarraskuussa ja kestää huhtitoukokuulle. Siili ei talven aikana syö eikä juo mitään vaan elää pelkästään rasvakudoksensa varassa. Siiliemo käy iltaisin ja iltaöisi n ravinnonhakuretkellä ja palaa aamuyöllä imettämään poikasiaan. Sitten emo vierottaa pennut emon on itse syötävä urakalla, jotta se ehtisi ennen pakkasilmoja talvehtimiskuntoon. Siili saa juhannuksena 3-7 poikasta jaan kuukauden ikäisinä ne alkavat itse etsiskellä jotain syötäväksi kelpaavaa, vaikka emo vielä imettääkin niitä
Jos muistaa ajaa siilialueilla varovasti, voi yliajon usein välttää. Siksi siili tarvitsee huomiota ja tukitoimia. Keinopesääkin voi kokeilla, ohjeita löytyy Eläinten ystävän numerosta 2/1992 tai Suomen Luonnosta 6/ 1989. Lehmänmaitoa ei suositella, koska se saattaa ai heuttaa vatsavaivoja. Siiliä ei ole syytä ottaa käteen, ja sen siirtely seudulta toiselle on luonnonsuojelulailla kielletty. Ne tulisi korvata pelottelukonsteilla tai ai nakin nostaa verkkojen liepeet korkealle. Suomessa on vielä elinvoimainen siilikanta varsinkin siilien levinneisyysalueen itäja pohjoisosissa. Älä siisti siiliä pois pihalta! Siilin ja ihmisen rauhallinen rinnakkaiselo on jatkunut pitkään, mutta viime aikoina siilin elinympäristö on muuttunut niin radikaalisti, että siilillä on vaikeuksia sopeutua. yt on yhteiskuntakin liikkeellä: Vantaan Korsoon on pystytetty tiettävästi Suomen ensimmäiset si ilistä varoittavat liikennemerkit, ja tehty päätös si ilejä Ua muita pieneläi miä) varten rakennettavasta alikulkutunnelista. sista puolet ja poikasista enemmänkin saattaa menehtyä. Liikenne surmaa tuhansia siilejä vuosittain. Ilari Sten 15. Ei myrkkyjä puutarhoihin. Siilin ravintonaan käyttämät selkärangattomat eläimetkin vähentyvät ympäristön tehohoidossa. Siilinpoikanen herkuttelee jauhelihalla. Myös puutarhamarjojen suojaksi levitettävät verkot surmaavat tuhansia siilejä vuosittain. Hän vastaa kesäisin Korkeasaaren eläintarhassa puhelimitse siilejä koskeviin kysymyksiin. Myös pesäpaikat vähenevät kun risuja lehtikasat sekä kompostit ovat kadonneet huolella hoidetuista puutarhoista. Ympäristömyrkytkin uhkaavat siilejä, koska puutarhoissa käytetään torjunta-aineita monien siilin ravintolistaan kuuluvien tuholaisten torjuntaan. Siili on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. lrrotettavassa katossa on räystäät. Pehmikkeenä on heiniä tai lehtiä, ja lähistöllä ruokaa siili löytää perille. Marjapensaiden ja mansikkamaiden suojaksi levitettävät rastasverkot ovat varsina1s1a siilipyydyksiä. Sekä ravinnon vähentyminen että pesäpaikkojen huononeminen lisäävät talvikuolleisuutta. Myös ravinnonsaantimahdollisuudet heikkenevät kun aikaisemmin kompostikasoille heitetyt ravinnontähteet menevät jäteastioissa suoraan kaatopaikoille. Siilikerän sulkee voimakas rengaslihas. Kunnalta voisi vaatia parhaille siilialuei lle varoitusmerkkejä ja pieneläinten alikulkutunneleita. Myös sisäsiittoisuus saattaa olla ongelma, vaikka asiasta ei olekaan tutkimuksia. Sopivaa ravintoa siilille tarjottavaksi ovat esimerkiksi liha, kala ja koirantai kissanmakkarat. Ruokinta-astiat ja niiden ympäristö on pidettävä puhtaina salmonel la-vaaran takia. SUOMEN LUONTO 5/92 5 1 vsk. Suuaukko on 15 senttiä korkea ja 12 senttiä leveä. Ilari Sten 011 tutkinut pitkään siilejä. Erikoisen rasva-aineenvaihduntansa takia siili kykenee poikkeuksellisen suuriin ja äkillisiin painonmuutoksiin. On keskikesä ja vain muutama kuukausi aikaa kasvaa ja kerätä rasvavarastoa. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa siilien asuttamat sopivat kulttuuriympäristöt ovat usein kaukana toisistaan ja mahdollisesti vielä laajojen metsäalueiden, vesistöjen tai muiden esteiden erottamia. Siilille sovelias elinympäristö pienenee koko ajan maankäytön tehostuessa kaikkialla asutuksen liepeillä. " Normaaleilla" siilialueilla piikkipalloja on yksi eläin yhtä-kolmea hehtaaria kohti . Menestyksellisen talvehtimisen kannalta on tärkeätä, että saatavilla on hyvä talvipesän paikka ja riittävästi pesäntekoaineksia. Jos jonkin eristetyn al ueen siilikanta pienenee, sen on vaikeata saada täydennystä. Tärkein siilin elinmahdollisuuksia kaventava tekijä on elinympäristön muuttuminen. Keskija loppukesällä maantielle litistynyt siili on erityisen surullinen näky, koska se on todennäköisesti ollut poikasia hoitava naaras, jonka koko pesue on emon kuoltua menehtynyt. Laatikko on hyvä sijoittaa paikkaan, jossa vesi ei pääse valumaan sen päälle. Suuressa osassa maata siilit ovat kuitenkin vähentyneet ja paikoin hävinneet kokonaan. Siilinystävän vinkit Jos voit vaikuttaa asiaan, järjestä siilei lle monimuotoinen ympäristö, jossa on pitkää heinää ja pensaita sekä risu-, heinätai lehtikasoja pesäpaikoiksi. Usein hyvää tarkoittavilla, mutta ajattelemattomasti väärään aikaan tehdyillä si ihen siirroil la on aiheutettu ilman emoa jääneen poikueen menehtyminen. Tämä saattaa pahentaa ympäristömyrkkyjen vaikutusta, koska rasvakudoksiin kerääntyneet myrkyt vapautuvat talven aikana. Siilien tiheys ei koskaan nouse kovin suureksi verrattuna esimerkiksi moniin muihin pieniin nisäkkäisiin. Joukkolisääntymistä ei esiinny suotuisillakaan aluei lla. Myös ruoantähteet (ei pilaantuneita tai liian suolaisia) kelpaavat. Varsinkin kotilomyrkyt ovat siileille tuhoisia! Lasinsirpaleet silpovat sii lin jalkoja, peltipurkkeihin sii li voi työntää päänsä eikä saa sitä irti. Monet siilinystävät ovat jo pitkään harrastaneet siilien elinehtojen parannusta. Talvipesälaatikon mitat ovat esimerkiksi 46 x 46 x 30 senttiä ja materiaalina myrkytön lauta tai esimerkiksi 9 millin vaneri ja kulmajäykisteet. Tiheyttä rajoittavat lähinnä ravinto, sopivien piiloja pesäpaikkojen puute sekä suhteellisen alhainen lisäääntymiskyky
Monasti se jää ainoaksi merkiksi, sillä linnun näkeminen vaatiikin jo hyvää onnea. Eipä siis ihme, kun äkkiseltään alkanut kuhankeittäjän laulu sen omimmilla laulumailla herkistää ihmismielen syvimpiä tuntoja. Päivän16 Kesän keltainen julistaja tasaajan trooppinen hohde välkehtii Karjalan koivikoissa. Rantametsien kuhankeittäjä on kesän eksoottinen julistaja lämmin tuulahdus tropiikista! Kovin erikoinen on kuhankeittäjän olemus kokonaisuudessaan. Siinä ei säästellä tunteita, vaan viheltelevät linnut aaltoilevat metsässä. Kaikki irti lyhyestä kesästä Kun Itä-Suomen koivikot tuuhettuvat, kuhankeittäjien muuttolaivueet saapuvat tutu'ille pesimisreviireilleen Kaakkois-Suomen, Savon ja Pohjois-Karjalan hupeneviin rantalehtoihin. Hetken aikaa ne asustelevat syrjemmällä vaatimattomamman höyhenasunsa suojaamina. Ihmisenkin on helppo matkia kuhankeittäjän ääntä ja saada lintu hämääntymään, jolloin se pitää ihmistä kilpailijanaan ja lentää tutkimaan häiritsijää lähietäisyydeltä. Toimintaa värittävät myös närhimäiset rääkäisyt, jotka kuhankeittäjien kieliopissa ovat varoitusääniä huutomerkkien kera. Outo on niin ikään kuhankeittäjän ruoanhankintatapa: se saalistaa hyönteisiä pajulinnun tavoin, vaikka on miltei rastaan kokoinen. Harvoin se istahtaa avoimelle oksalle. vsk.. Mykistävän liikuttavaa on linnun äkkinäinen ilmestyminen heleänvihreinä väräjäviin rantakoivikoihin ja aamu-usvan valopyramideissa säkenöiviin harjupetäjiköihin. Suomen neljätuhatta kuhankeittäjää ovat taas kerran kotona! Kuhankeittäjå on ilmiselvä rantametsien asukas. Vesireittien varsilta se on löytänyt arvoisansa pesimisympäristön . Jouko Kuosmanen Mitä olisi kesä Karjalassa ilman kuhankeittäjän kaihoisaa hiidyy-liu -vihellystä, joka on kansan suussa saanut "kuha kiehuu" ja "onko piialla vilu" -tulkinnat. Yleensä se huomaa oitis erheensä ja kaartaa kiusautuneena takaisin lehvästöjen suojaan. Yllätykset eivät pääty vielä tähän, sillä kuhankeittäjän pesä on erikoinen, oksanhaarukasta roikkuva kudelma. Koiraiden kisaillessa myös naaraat saapuvat tutuille pesimisseuduilleen. Mielleyhtymät sadun maailmoihin ovat aistittavissa. Ja kylläpä niiden tuloa onkin hartain mielin odoteltu. Hämmentävä on myös koiraan kirkkaankeltainen väritys. Kuhankeittäjän luonteenomainen vihellys on ensimmäinen merkki linnun saapumisesta. Poikaset kehittyvät nopeasti Kuhankeittäjä punoo pesänsä taidokkaasti oksanhaarukassa SUOMEN LUONTO 5/92 51. Linnun iloisenkeltainen olemus tuo mieleen hyvien asioiden sanansaattajan. Mäyräluolan suulla on hyvä väijyä hyönteisiä. Auringonkimalteessa välkehtivät Saimaan vedet, kullankeltaiset auringonlaskut ja heleänvihreät lehtometsät ovat kotoisan kuhankeittäjämme reviirivyöhykkeen kauneinta antia. Salaperäisyys henkii kuhankeittäjän käyttäytymisessäkin. Nimensäkin se on saanut väärin tulkitusta laulustaan. Koiraidenkin kisma tasoittuu ajan myötä; joskin näytelmä huipentuu uudelleen kuhankeittäjäpariskunnan keskinäisiin takaa-ajotuulahduksiin puiden latvustoissa. Kilpailevien kuhankeittäjäkoiraiden vihellyskonsertti on rantamaiden sävähdyttävimpiä hetkiä. Enimmäkseen se lymyilee lehvästöjen kätköissä ja viheltelee sieltä tuttua melodiaansa. Kesä on lopullisesti tullut
Kuhankeittäjän pesä on kaunis pallo. Sinne naaras munii juhannuksen alla kolmesta viiteen ruusunpunertavaa, täplikästä munaa, joita se hautoo reilut pari viikkoa. Silloin puun alle on pakonomainen tarve pysähtyä. Lintujen saumaton yhteistyö käynnistyy täyteen teräänsä _vasta poikasten kuoriudutSUOME LUO TO 5/92 51 . Sen tuoksunkin voi jo aistia, sen iloluontoiset äänet kokea. Silmät ummistuvat ja jostain alitajunnan kätköistä nousee mielen kuvaruudulle välkehtivien vesien lämminhenkinen panoraamakuva. Rantametsä herää elämään. Kunnes sitten vilu ajaa haavekuvat tuulten teille ja pakottaa liikkeelle. Siitä seuraa nopea kehitys: jo pariviikkoiset poikaset kyhjöttävät pesänoksalla. 17. tua, jolloin alkaa vilkas hyönteisten ja toukkien kanto kitiseville pesäpoikasille. Sanaton sanoma on päivänselvä: kesä Karjalassa on taas kerran ohi' Jouko Kuosmanen on pohjoiskarjalalainen luonnontuntija ja -kuvaaja. Koiras ei kanna hautovalle kumppanilleen ruokaa, vaan vartioi vain pesää sinä aikana kun kumppani piipahtaa ruokailemassa. Onneksi kuhankeittäjä on silloin jo Afrikan mantereella. Muistoksi siitä on jäänyt vain orpona oksanhaarukassa riippuva pesä, joka uhmaa mallikkaasti syysmyrskyjen raivoa vielä marraskuullakin. Naaras jää yksinään kaitsemaan äänekästä poikuettaan, jonka konsertti onkin kesäisten koivumetsien mieliinjäävä kokemus joillekin koko loman pelastus! Haikea hyvästijättö Elokuun lopulle tultaessa kaikki kuhankeittäjään liittyvä on taas kerran päätöksessaan. Heinät naaras sitoo liimamaisella seitillä; ja naaraspa se taitaakin valmistaa yksin koko komeuden. riippuvaksi koriksi, jonka rakennusaineina se käyttää heinää, tuohenhilettä ja sammalta. Taustalle hahmottuu vihertävä koivumetsä, jonka oksistoissa välkehtii kullankeltainen lintu. Kuhankeittäjän poislähtö jättää tarkkailijan sisimpään kaihoisan vireen. Se on usein punottu koivuun rannan tuntumaan lintukäsikirja määrittelee kuhankeittäjän osuvasti "hymyilevimpien lehtimetsien lajiksi ". Lähtöhetken ikävä viiltää kuhankeittäjärannoilla. Pääasia, että se tulee kesävieraaksi. Eikä se siinä työssä pahemmin viivyttelekään, sillä tämä lintumaailman taideteos on valmis vajaassa viikossa. Kesän airut on taas lähtenyt. Koiraalle tuo aika on taas uuden kriisin kynnys: se hylkää pesueensa lopullisesti. Onhan kuhankeittäjä heimonsa ainut Euroopan-kävijä. Mekastus vaimentuu lehdoissa. vsk
Helsingin kaupunki oli tehnyt alueella harvennushak18 Harva metsissämme liikkunut on koskaan päässyt näkemään sinipunakukkaista huhtakurjenpolvea. viime vuosi sadan loppupuoliskolla laajoja huhtakurjenpolvea suosivia metsäpaloja. Tulinen herätys tehoaa Siemenet tarvitsevat itääkseen 35-50 asteen lämpötilan.Tällaisia lämpNiloja syntyy palojen yhteydessä, mutta myös auringon poro.taessa kesällä maan pintaan. on Etelä-Suomessa sekä Eteläja Kaakkois-Ruotsissa. Se ilmestyy kasvupaikalle yhtä salaperäisesti kuin sieltä katoaakin. SUOMEN LUONTO 5/92 51 . Mutta kuten huhtakurjenpolven siemen uinuu maan sisällä odottaen aikansa koittavan, voi myös toivoa, että ajatus Nuuksion kansallispuistosta jonain päivänä puhkeaa täyteen kukkaan. Nähty Nuuksiossa Syyskuussa 1983 löysin Nuuksion järviylängöltä, Antias-järvien eteläpuolelta, 5060 kukkivaa huhtaku1jenpolvea. Jack Barkman Tuhkasta nousee kaunotar Selitys kiertolaiselämälle ja yllättäviin esiintymisiin löytyy kasvin siemenestä. Riehuihan alueella mm . Esimerkiksi Savossa kulotus oli perusteellisempaa. Niitä on löytynyt myös pelloilta ja kaatopaikoilta. Nykyään huhtakwjenpolvi löytyy yleensä kuusimetsästä, mutta sen alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat olleet valoisat, suhteellisen rehevät lehdot sekä kallioalueet lehtomaastossa. Vielä seuraavana vuonna kasvi kukki ensimmäisellä löytöpaikalla. Eteläisimmät havainnot voivat kuitenkin koskea toista lähisukuista lajia. Kasvia löytyy myös Norjasta. v,k.. Huhtakurjenpolvi lisää monen muun erikoisen kasvin kanssa Nuuksion järvi ylängön suojeluarvoa. Kasvi katoaa nopeasti löytöpaikoiltaan, koska se on yksitai kaksivuotinen ja leviää pelkästään siemenistä. Huhtakurjenpol ven itäisimmät löytöpaikat ovat eteläisellä Uralilla. Siemenet odottavat maassa herätystä vuosi kymmenienkin ajan. Siemenillä on arvioitu olevan jopa 150 vuoden lepokausi maassa. Huhtakurjenpolvi on saatu itämään 80 vuotta vanhoista herbaariosiemenistä ja 30 vuotta maassa olleista siemenistä. Ilmeisesti myös mekaaninen kuoren vaurioituminen saattaa päästää itämiseen tarvittavan veden siemenen sisälle. Huhtakurjenpolvia tavataan metsäpalojen, kulotusten ja risunpolttojen jäljiltä sekä käsitellystä metsämaasta, esimerkiksi tien ja ojan reunoilta sekä hakkuualueilta. Etelä-Suomen ja -Ruotsin painopisteet selittyvät si llä, että näillä alueilla ha1Tastettiin maaperälle lempeää kulovi ljelyä. Kaakossa kasvin esiintymisalue ulottuu Kaukasukselle ja Turkkiin. Jack Bar/..:man 011 helsin/..:iläinen biologi. Kasvi ei siis edellisen vuoden komean kukinnan jälkeen välttämättä kasva uudelleen, vaikka se on saattanut tuottaa esiintymisalueellaan 10 000-90 000 siementä neliömetrille. Samana vuonna löytyi vielä kaksi kukkivaa huhtakurjenpolvea avohakkuualueelta Ruuhijärven tienhaaran lähettyviltä. Äskettäin tehdyn kasvistokartoituksen mukaan huomionarvoisina lajeina on lisäksi löytynyt kirkiruoho, soikkokaksikko, yövi lkka, kalliokohokki, tesmayrtti, kaiheorvokki, korpinurmikka ja tähtitalvikki . joka toimii Suomen /1101111011s11oje/11/ii1011 Nuuksio-t,·ön·h,nässä. Alueella on aikaisemmin tavattu mm. Eurooppalainen laji Huhtakurjenpolven hajanaisen levinneisyyden painopiste Huhtakurjenpolvi kukkii kesän tai kaksi ja katoaa. Siemenet olivat joko nousseet maan pinnalle ja saaneet auringonvalossa lämpöä tai ne olivat itäneet koneen vaurioitettua siementen kuorta. Epätavallisen paksuseinäiset solukerrokset muodostavat siemenen kuoren, joka tekee siemenen hyvin vastustuskykyiseksi ja vaikeasti itäväksi. Lajin eteläraja kulkee läpi Kreikan, Albanian, Jugoslavian, Pohjois-Italian, Korsikan, Kaakkois-Ranskan ja Kaakkois-Espanjan, josta ovat läntisimmät löydöt. kuita, ja kaikki kukat löytyivät raskaan metsäkoneen urista noin 300 metrin matkalta. mustakonnanmarja, metsänätkelmä, lehtoneidonvaippa, lehtomaitikka, musta-apila, keltavuokko ja velholehti . Tämän jälkeen huhtaku1jenpolvi katosi taas jäljettömiin. Ilmeisesti Nuuksion maaperassa lepää lukemattomia huhtak u1jenpolven siemeniä, jotka odottavat otollista hetkeä uuden sukupolven maailmaan saattamiseksi. Kasvin siemenet kuuluvat maamme pitkäikäisimpiin. Yksi kukkiva huhtakurjenpolvi löytyi syyskuussa 1987 Nuuksion Pitkäjärven Sikalahden lähettyviltä uuden tien reunalta, noin kuuden kilometrin päästä Antias-järvien löytöpaikalta. Nuuksion kansallispuisto on toistaiseksi jäänyt toteutumatta
Suomenkielinen nimi Ruotsinkielinen nimi Tieteellinen nimi ja sen alla mahdollinen tieteellisen nimen toisinto Kasvuseutu Kasvupaikka Koko cm Tilaa oheisella tilauskortilla tai osoitteista: Forssan Kustannus Oy -'J~;,~,JI ~,,,.,,:,,, Helsingissä: Mäkelänkatu 2, puh 90 701 3633 Seljakämmekkä Adam och Eva Dactylorhiza sambucina Orcl,is :wmbuci,ia A, Lemland, Nåtö Lehtoniitty Löväng A y, Ts h. Niilo Lounamaa Suomen kasvit 340 sivua 215 * 303 mm ISBN 951-9026-20-7 yli 1200 kasvilajistamme värivalokuvat Kunkin lajikuvan yhteydessä tarkat tiedot itse lajista tiiviissä muodossa suomenJa ruotsinkielisenä alkusivuilla tekstiselosteet suomen-, ruotsinja englanninkielisinä sekä levinneisyyskartta. Hakemistot tieteellisille nimille sekä suomenja ruotsinkielisille nimille. Forssassa: Esko Aaltosen katu 2, Forssan Lehden konttori, puh 916 1551 telekopio 916 155 704 Myös hyvin varustetuista kirjakaupoista! Xt:/ter:!~ 1 .aK~it~:~::~~i!~· FridlySI; 1agand< V-VI mcd rol förbjudel på A. Kukkimiskuukaudet L55, 16/ 1 /30,53,sa,KCH&4 100687 12 Valokuvaustiedot ja kuvausajankohta 379 / Lajinumero/ / Rauhoitus Vertaa (lajin tai lajien numerot) sekä kuvan perusteella tunnettavuus värimerkki
Jatkan seuraavaan samanlaiseen näköalasaareen, joka osoittautuu yhtä törkyiseksi kaatopaikaksi. Teksti ja kuvat: Jorma Luhta Kun kansallispuistoa 4 Kansallispuistokomitea ehdotti 1977 Pohjois-Suomen uusiksi kansallispuistoiksi Simon Martimojärven aluetta, Ranuan ja Pudasjärven rajalla sijaitsevaa Litokairan metsäja suoerämaata sekä Pudasjärveltä Iso-Syötteen-Raatevaaran vaara-aluetta. Siintävät vaarat kehystivät aavan toista laitaa, toisella laidalla välkkyi järvi jatkona vesirimpien välkkeelle. vsk.. Viinapullojen, kaljatölkkien ja lasinsirujen lisäksi maassa lojuu sikin sokin monenikäisiä UV säteilyn haurastuttamia muovirojuja. Sirosiipinen nuolihaukka kiikittää ilmassa; tuuhea petäjänlatvus on kätkenyt silmiltäni vanhan variksenpesän, haukan kodin vastamunittuine munineen. Lopuksi huomaan joka ainoan suosaaren lakkapääpetäjän edellissyksynä kaulatuksi. Ajattelen itsetyytyväisenä reppuuni eksynyttä retkikeitintä, jonka mukanaolo on tosiasiassa seurausta metsäpalovaarasta. Kaikki mikä nuotioon kelpaa, lukuunottamatta piimä-, maitoja mehupurkkeja ja makkarapaketteja, on tarkasti poltettu koko saaresta; 18 vuoden takaisesta säippäkelokosta saaren ympärillä ovat kannot jäljellä. Martimoaavan kesään ei mahdu ihminen Lähdin ensimmäiselle Martimoaavan retkelleni 18 vuotta sitten lintujen vuoksi, vaikka ihastuin hienoon suomaisemaan: kaareileviin rahkajänteisiin, mättäikkörimpiin, 20 maan suurimpiin avovesiallikoihin, kaunissiluettisiin aarnio1tune1s1m metsäsaariin. Saari on sotkettu ja raiskattu aivan kuin siinä olisi vietetty loputtomia koskenkorvaja olutfestivaaleja. Kiinnitän huomion nelimillisiin haulinreikiin lukuisissa maasta korjaamissani kaljatölkeissä; eräällä kymmenistä nuotiosijoista lojuu sylillinen tyhjiä haulikonhylsyjä. Harmaaja merilokkien ja tiirojen SUOMEN LUONTO 5/92 5 1. Vajaa kaksi vuosikymmentä sitten Martimoaapa oli lintuparatiisi ja on sitä yhä. Nyt ihminen on jättänyt alueille pysyvät jälkensä. Kolmena seuraavana päivänä tai oikeammin iltoina, öinä ja aamuina luovin Martimoaavan kaikki vesirimmet, jänteet ja pikku metsäsaaret. Puran teltan, rämmin kolmanteen saareen, puhdistan viisimetrisen alan pullonsirpaleista ja muusta törystä, pystytän teltan uudelleen ja vajoan pitkään uneen. Katselen empien vuoroin nukkujaa odottavaa telttaa siistityllä sijallaan, vuoroin emotonta haukanpesää. Nyt päätän leiriytyä muutaman aarin saarenkumpareeseen, josta avautuu upea näköala avovesirimpiin ja -lampiin ja niiden suojaamaan meluisaan suolintujen kaupunkiin. Aurinko nousee, lokit ja kaakkurit kirkuvat ja kaakattavat, minua alkaa nukuttaa yöllisen kävelyn jälkeen. Ryhdyn siivoamaan kulmausta saaresta teltalleni. Vaikka jokainen alue oli mukana kaikissa suojelusuunnitelmissa jo 1960-luvulla, kansallispuistojen perustaminen kaatui taitavasti järjestettyyn vastustukseen. Teltan pystytettyäni kuulen yläpuolelta kevyen räpsähdyksen
Nyt metsähanhet saavat olla rauhassa syyskuun puoliväliin asti. Satoja, kymmeniä tai muutamia lintuemoja varoittelee tauotta ympärillä; pölläytän hajalleen vastakuoriutuneita vesilintuja kahlaajapoikueita, ja pysähtyessäni minne hyvänsä avosuolle kuvaamaan tai siemaisemaan teemukillisen termoksesta vaihteleva määrä kurjen tai lokin tai kaakkurin munia jää vaille emon lämmitystä. Mieluisinta on pesivien ja pesimättömien kaakkureitten runsastuminen. Martimoaavalla pesii yksi soidemme runsaimmista vesilinnustoista. Tavallisia sorsalajejakin osuu silmiin, sitä vastoin myöhäiset pesijät mustalintu ja pilkkasiipi ovat tykkänään hävinneet. Se houkuttaa metsästäjiä, jotka aiemmin paukuttivat lintuparatiisin rauhan rikki jo elokuussa. Sekä pesivien että ylimääräisten kiertolaiskaakkurien määrä on hiljalleen kasvamassa. vsk. l tullutkaan ... Vähän kaikkien alkuperäisluonnon sirpaleitten turmelusta syytetty metsähallitus on jo 21. Kuikat viihtyvät suurimmassa ja kaakkuri! monissa pienemmissä lampareissa. Kymmenet Martimoaavan vesirimmet ovat kuikkalintujen elinympäristöä. Turismi, metsästys ja hakkuut pilaavat alueita, Jotka piti suojella. Minulle, ihmiselle, ei Martimoaavan kesäyössä ole tilaa. SUOMEN LUONTO 5/92 51 . määrä on vähintään entinen, kalalokki on uusi pesimälaji
Ainoa särö kansallispuistoehdotuksessa oli mahdollisuus raivata pieni laskettelurinne Syötetunturin itäiselle kyljelle. Talviretki ja valokuvat onnistuivat, komiteamietintö ja suojeluväki eivät. Hailakanvihreät korpilupot liehuivat jyrkkäseinäisten kurujen kuusenoksilla, tammukka nappasi kulkijan onkeen kymmenen kirkasvetisen luonnonpuron potemissa, taviokuurnat vihelsivät lakimetsissä, karhu kellisti hirvilehmän, vappuna kokoontui tusinainen metsokukkoparvi vanhaan pelipaikkaan. vsk.. Ajattelimme luonnonsuojeluväen pystyvän estämään typeryyden. Ehdotetun kansallispuiston nimikkotunturille raivattiin puoli tusinaa laskettelurinteitä, tunturin huipulle kohosi hotelli ja vuodesta toiseen paisuva mökkikylä. Vuonna 1977 julkistetussa kansallispuistokomitean mietinnössä Martimoaavan alueella ehdotettiin kiellettäväksi kaikki ihmistoiminta huhtikuusta man-askuuhun. Syötteen nielaisivat turistit Helmikuun tulipalopakkasessa 1977 kapu in valokuvaajakaverini Veikko Vasaman seurassa lso-Syötteen jyrkkää pohjoisrinnettä. Pakkaskuura ja tykkylumi oli valkaissut jokaisen puun ja pensaan lakimetsistä syvimpiin kuruihin. Paljon myöhemmin muistelin retkeämme yhtä tyynenä talvi-iltana seitsemän kilometriä Syötetunturilta pohjoiseen ijaitsevalla Toraslammen kämpällä. Ja entäpä, jos Martimoaavan kevåässä ja kesässä kulkisi kymmenen tai sata kaltaistani retkeilijää tai valokuvaajaa, sekin romahduttaisi arimmasta päästä lintukaupungin asukaslukua. Aikanaan suunnitelSUOMEN LUONTO 5/92 5 1. Kun ilta oli pimentynyt ja vaarasalon vallanneet moottorikelkat lopettaneet pärinänsä, lähdin ulos katselemaan sille talvelle ominaisia komeita revontulia. Retke22 ni jälkeen metsähallitus on kieltänyt metsästyksen Martimoaavalla ennen syyskuun puoliväliä. Talvisaikaan Syötteeltä ohjataan turisteja luonnon helmaan moottorikelkkasafareille. Jätevesien puhdistus on jäänyt ja näyttää jäävänkin tämän liikunnanharrastuksen jalkoihin: Syötteen paskat rehevöittävät Naamankajoen vesistöä melkein lijokeen saakka. Metsätalouden puunnälkä työnsi 1980-luvulta alkaen tienpistokkaat ja hakkuut kaikilta ilmansuunnilta vaarojen kylkiin. Kun kynttiläkuusikko alkoi harveta Suomen eteläisimmän tunturin laeksi, kummastelimme pohjoiseen levittyvän vaaramaiseman ääretöntä hiljaisuutta ja koskemattomuutta, jonka rikkoi vain suksiemme tekemä myllen-ys. Ja mikä parasta, juuri ennen retkelle lähtöä julkistetussa kansallispuistokomitean mietinnössä tätä valkoisten vaarojen maata ehdotettiin uudeksi kansallispuistoksi . Edessä olevan talviretken mielihyvää lisäsi tietoisuus tiettömän ja hakkaamattoman vaaramaiseman kumpuilusta paljon kauemmas kuin silmä _, näki, kolmen peninkulman päähän Raatevaaralle ja Kumpujenselälle. Huolimatta Iso-Syötteen uhraamisesta matkailulle parin peninkulman vaaramaa Pärjänjoen pohjoispuolella jäi vanhalle mallilleen. Takavuosina yritin puolustella metsästystä luonnonystävien usein tunteenomaisia ja epätosia syytöksiä vastaan. Kesällä ehdotetun kansallispuiston ydinalueelle luikertavilla teillä kilpailevat ralliautot. perustetun Martimojärven soidensuojelualueen osalta tehnyt vain yhden synnin, jonka seuraukset ehtivät kasvaa arvaamattomiksi: hieno pitkostettu retkeilypolku teki kulun erikoisen haavoittuvalle Martimoaavalle liian helpoksi samaan aikaan kun innostus vesilintujen metsästykseen pohjoisilla soilla kasvoi räjähdysmäisesti. Siitä riippumatta miten oikeassa tai väärässä olin, ainakaan Martimoaavalle, pohjoiselle keidassuolle ja ihmeelliselle luonnon taideteokselle, ei minkäänlainen metsästys sovi, kaikkein vähiten hanhenmetsästyksen varjolla pidetyt rymyjuhlat. Yötaivaan loimotuksen lisäksi jouduin ihastelemaan myös nykyajan äänentoistolaitteiden kehitystä: Syötteen rinteiltä kaikui laskettelumusiikki Toraslammelle niin selvästi, että diskohitteihin perehtynyt olisi tunnistanut kappaleet. Otimme kauniita ja romanttisia maisemakuvia. Kuusivaaroilla oli edelleen tilaa viikon vaellusretkelle
Tästä alueesta sata neliökilometriä on suojeltu ainakin teiden teolta ja ojituksilta, eteläinen puoli Iso-Syötteen retkeilyalueeksi, pohjoinen puolisko Jaaskamovaaran suojelualueeksi, jonka suojeluaste on ve1rnttavissa soidensuojelualueisiin. Tien levityksille on pysäköity hajalleen toistakymmentä henkilöautoa ja pari matkailuvaunua; on hilla-aika, varhainen aamu. Seitsemänkymmenluvulla autoilumaastoni oli todellista erämaata, Litokaira, jonne kansallispuistokomitea ehdotti 413 neliökilometrin, toisin sanoen yli neljän peruskartan23. Syötteen alueella on Raatevaaran kylkiin tullut viiltoja ja maisemiin uutta avaruutta viime vuosikymmenellä. vsk. Vaikka erämaasta puhuminen on tänään liioittelua, toimenpiderajan yläpuoliset vaarojen lakimetsät muodostavat edelleen laajimman hakkaamattoman vaarasalon Oulun läänissä. lso-Syötteenkin rinteitä on parturoitu ei metsäteollisuudelle vaan laskettelijoille. Teerikukko suon laidassa Jukuanvaaralla. SUOMEN LUONTO 5/92 51. Litokairaa kiertävät hakkuumiehet Huristan autolla Pudasjärven Liekokylästä Oijärvelle vievää metsäautotietä. lun kansallispuiston laitamat ovat muuttuneet pohjoisen Suomen parhaiksi ja kuuluisimmiksi vattuviljelmiksi. Myrskyjen riepottamalta kotkanpesältä, jossa kotkapari kasvatti yhdeksän vuotta sitten poikaset lentoon viidentoista metrin päässä autotiestä, kääntyy uudempi tienpistokas pohjoiseen, Sumusuonpäänahoon, jonne olen menossa. Sumuojan sillan jälkeen maisemissa vuorottelevat aukeat luonnontilaiset suot, kelorämeitten kehystämät kuusisaaret ja viime vuosina syntyneet järeästi avosuon laitaan auratut hakkuualat. Vaarakuuset peittyvät tykkylumen kuorrutukseen joulukuusta helmikuuhun
Niinpä yllätynkin löytäessäni kelpo hillikon ensimmäisen nevasalmen ylitettyäni. Aamupäivän helteessä pimeä ja viileä kämppä tuntuu vieraanvaraiselta. Kauempaa rniieec rinkkavaeltajat ylistävät uljasta suoerämaata: nevojen, keRetkeilijän hakema erämaa on supistunut, mutta vielä sen voi löytää leiri Litokairassa marraskuussa. Sen eteläinen puoli on pikku hiljaa muuttunut arkiseksi Pohjois-Pohjanmaan perusmaisemaksi: taimikoita, hakkuita, turvesoita, autoteitä, siellä täällä repaleisia tupsuja entisestä luonnonmetsästä. Tien päästä ei koskaan pitäisi lähteä hillaretkelle, koska kaikki muutkin tekevät niin, mutta haluan käydä lääninrajan takana Litokairan sydämessä. Vuonna 1988 siitä tuli lailla vahvistettu Ison-Äijönsuon-Lapiosuon 230 neliökilometrin soidensuojelualue, edelleen ylivoimaisesti laajin erämainen alue Suomessa Keski-Lapin eteläpuolella. vsk.. lehden kokoista kansallispuistoa. Metsäautotie halkaisi kairan oitis komiteamietinnön julkistamisen jälkeen. Unohdun ikkunan ääreen selaamaan kulkijoitten vahakantiseen vihkoon tekemiä merkintöjä. Paikkakuntalaiset ovat kirjanneet poronhakureissut sekä haukien, hanhien ja metsojen saamiset. Kiikaroin Kuivauslammen joutsenperhettä ja suunnistan evästauolle lammen takaiselle kämpälle korkeitten kuusien katveeseen. Jätän marjat samaan paikkaan tupsahtaneelle eläkeläisryhmälle, sillä minun jaloillani saaliin kantaa mummeleitten ulottumattomista. SUOMEN LUONTO 5/92 51. Erämaa jäi kairan halkaisutien pohjoispuolelle. Luontoäiti puolestaan palkitsee valintani hillojen kertakaikkisella loppumisella reitiltä. Joudun sovittamaan kulkupelin parinkymmenen auton sekaan ennen kuin pääsen sankoineni ja reppuineni 24 mudalle tallatulle hillapolulle
Uusimmaksi kairankiertäjäryhmäksi ovat viime vuosina yleistyneet moottorikelkkailijat, joille mäetön, auraamaton ja ojittamaton suoerämaa on kevättalvinen vauhtiparatiisi. Lähellä Ulkolampea suolle työntyvässä rämeniemessä katseeni kääntyy puista maahan, sakeaan hillikkoon, jossa riittää kerättävää säkkeihin ja sankoihin niin paljon kuin selkä kestää kantaa Sumusuonpäänahon tien päähän. SUOMEN LUONTO 5/92 51 . Litokairan uusimmat hakkuut soidensuojelualueen kaak koisrajalla ulottuvat niin kauas avosuolle kuin puuta on riittänyt. lorämeitten, metsien, rakkakivikoiden, purojen, jokien, lampien sekä seitsemän salojärven kokonaisuutta. Litokairan ( /so-Äijönsuon-Lapiosuon) soidensuojelualueen eteläja länsipuoliset nevalakeudet on myllerretty pikavauhtia Toppilan turvevoimalan polttoaineeksi. Katselen puita, harvassa seisovia kilpikaarnaisia ronipetäjiä ja harmaita honkia. Suuntaan kämppäkuusikosta pitkin pohjoiseen vievää rikkonaista kangasselännettä. Viimeisenä ennen minua kämpällä on yöpynyt kangasmaiden puukuutioiden arvioija, joka voivottelee likimain koko kairan tulevan hakatuksi, kunhan soidensuojelualueen käyttöja hoitosuunnitelma vahvistetaan. 25. D Jorma Luhta on pudasjärveläinen luonnonvalokuvaaja. vsk. Mietin usein kuultua teoriaa vanhojen aarniometsien itsemurhasta, josta vain metsäpalo tai moottorisaha voi ne pelastaa. Kaikkialla, missä puuvanhus on rojahtanut pitkin pituuttaan maahan, kohoaa sankka mäntytaimikko
Sisukkaimmat yksilöt kumartavat laaksoon lähes rinteen laelta. Tänne Sortavalan lehtokeskuksen pohjoisrajalle Pohjois-Karjalaan kätkeytyy Suomen oloissa lähes ainoalaatuinen luontonähtävyys. Lehdon sydämessä tuntee olevansa kuin trooppisessa sademetsässä. Myös metsävirna viihtyy kalkkiperäisessä maassa. Paikka on hämyinen ja helteelläkin viileän raikas, massiivisten harmaaleppien suodattaessa valon tummaan lehvästöönsä. Nykyinen pääesiintymä sijaitsee pellon lounaisrajan ja kalliojyrkänteen välissä muutaman kymmenen metrin levyisenä, lähes kilometrin pituisena vyöhykkeenä. Teksti ja kuvat: Heikki Kokkonen Kirkkoniemen kylän luonnonkauniissa ympäristössä lähellä Tohmajärven keskustaa voi silmä levätä. vsk.. SUOMEN LUONTO 5/92 51 . Paikan maisemassa kuvastuu ihmisen elinkeinon ja luonnon välinen sopusointu. Ensimmäiset villit Pohjolan ukonhatut tup26 sahtavat kulkijan eteen mesiangervoiden miehittämän pakettipellon laidalla. Saniaisten kehystämä luontopolku johdattelee Piilovaaran edustalle rehevään ukonhattulehtoon. Koska ukonhattuja esiintyy pellon molemmin puolin, alue lienee ollut muinoin kokonaisuudessaan niiden valtakuntaa. Ukonhattujen, kasvi kunUkonhattul, Ukonhatut ovat levittäytyneet kallioiselle rinteellekin. Rinteiset viljelymaat, tuuheat lehtimetsät sekä vuorottelevat vaarat ja laaksot luovat maisemankuvaan kiehtovan rytmin
Oikealle kedolle on luonteenomaista maan ravinneniukkuus. Suomen luonnonsuojeluliiton ketoprojekti Heinäratamo kuuluu parhaiden ketojen lajistoon. Mikä keto on. Pikkulaukku (ruotsiksi ängsskallra) kertoo milloin on oikea niittoaika. Luonnonsuojeluliiton ketoprojekti etsii aitoja alkuperäisiä ketoja, joita ei ole koskaan kynnetty. Suomen luonnonsuojeluliitto on käynnistänyt ketoprojektin, jonka tarkoituksena on etsiä Suomen hienoimmat kedot ja varmistaa niiden säilyminen jatkuvan hoidon avulla. kylvetty eikä lannoitettu. Maaperä on kevyttä ja läpäisevää hietaa-hiekkaa; kalliokedoilla humuskerros voi olla hyvinkin ohut. Se muuntelee jonkin verran eri puolilla maata; kukkiessaan se on sievä ja sorea.. Ketoprojekti, Kati Heikkilä, Oulun yliopiston, Kasvitieteen laitos, Linnanmaa, 905 70 Oulu, puh. Tässä työssä tarvitsemme apuasi. Sen tuleentuneet siemenet rapisevat kotahedelmän sisällä tuleennuttuaan. Aikaisemmin ei kannata niittää koska siementen on ensin oltava tuleentuneita. Peurankello ja päivänkakkara ovat ketoniittyjen kauniskukkaisia kasveja. Keto ei ole mikä tahansa kauniskukkainen niitty eikä pakettipellolle kehittynyt voikukka-koiranputkikasvil I isuus. Kolmen parhaan ketovihjeen antajat palkitaan Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n tuotteilla. Lähetä tiedot os. Kerro meille tietämistäsi hoidetuista kedoista! Kerro paikka, maanomistaja ja muut yhteystiedot sekä anna lyhyt kuvaus kedon ulkonäöstä, lajeista ja käytöstä. Niittykasvillisuuden muodostama kasvustoja juuristomatto on tiheä ja yhtenäinen. (981) 365 781 (k.). Ketoniityn maanpintaa ei ole tasoitettu eikä maakiviä ole poistettu. Keto on siis kuiva niitty, jonka kasvilajistoon monipuolinen ja usein kauniskukkainen
Lämpimillä kedoilla lentelevän palosirkan punaiset takasiivet näkyvät kauas. °' Kedon ylläpitämisessä keskeistä on käy-..:-..ia..i..i tön jatkuvuus. Hyvillä kedoilla viihtyvät monet vaateliaat, harvinaiset 1·a uhanalaisetkin kasviz ja hyönteislajit. Mäkitervakko, maksaruoho ja keto-orvokki ovat monien perhosten tärkeitä ravintokasveja. Parhaat kedOt ovat jatkuvassa käytössä. Keinolannoitteilla on sama vaikutus. Koiraan etusiivet ovat yläpuolelta kauniin karmiininpunaiset. Ne ovat ehkä alkaneet vesottua, mutta ovat vielä helposti raivattavissa aukeiksi . Noidanlukot ovat ketojen kiintoisia pieniä itiökasveja, jotka löytää parhaiten konttaamalla kedolla. Ketokultasiipi on kuivien niittyjen yleinen kultasiipilaji. Jotkut lajit ovat niin tark'.5 koja kasvuympäristöstään, että vain pe8 rinteisin menetelmin ylläpidettävät kedot > täyttävät niiden vaatimukset. Ne voivat olla kaski kaudelta peräisin olevia ahoniittyjä tai karjan laiduntamista varten raivattuja niittyjä. Väärä niit8 ::::i totapa, liian aikainen niitto tai väärä laiQ, duneläin saattavat muuttaa kasvupaikkaa jollekin lajille sopimattomaksi. Ketoprojektiin kelpuutetaan myös sellaisia ketoja, jotka ovat olleet pitkään käytössä, mutta joiden käyttö on loppunut jonkin aikaa sitten. z ::::, . z z 0.. Keto, samoin kuin useimmat muut niityt, ovat alunperin ihmisen raivaamia . Ketoa on niitettävä ja laiKömpelö toukohärkä pulleine takaruumiineen ja lyhyine peitinsiipineen on ketoniittyjen kovakuoriaisia. ,5 Jo muutaman vuoden käytämättä ollut ,5 ketoniitty kasvaa umpeen, sillä maan rao.. 8 vinnetaso nousee (heinäsatoa ei korjata, sadevesi tuo maahan typpiyhdisteitä). Typpeä suosivat isokokoiset lajit (koiranputki, voikukka, vadelma, maitohorsma, lauha, ohdakkeet, nokkonen, juolavehnä, koiranheinä, niittynurmikka) valtaavat nopeasti alaa vähentäen varsinaisten ketolajien elinmahdollisuuksia. Sen takia perinteinen, vanhakantainen hoito on turvallisin ja paras. Kuvassa ahonoidanlukko. Niitto tehdään loppukesällä ketokasvien siementen tu. Olennaista on, että ne ovat olleet pitkään laidunkäytössä ja/tai niittonurmina. j Ketoniitty vaatii jatkuvaa hoitoa ~~~= o.. dunnettava vuosittain. Haapa, harmaaleppä, koivu ja pajut alkavat levitä hoidotta jääneelle niitylle
tenäisen ja tiheän kasvustaja juuristomaton aikaansaaminen on toinen keskeinen tehtävä. niina vain jos sitä laidunnetaan tai niitetään säännöllisesti loppukesällä. Niitto kannattaa, jos mahdollista, suorittaa talkootyönä. Jos on käytettävissä lähiseudulta kerättyjä kedon kasvien siemeniä, kylvetään niitä noin 1 g/m 2 (ruohot) ja 4 g/m 2 (heinät); yhtä lajia kylvetään 1-10 g/100 m 2. Niitty kylvetään levittämällä sille joltakin lähialueen ketoniityltä loppukesällä niitettyä heinää ohueksi kerrokseksi. Hoidotta jään'een ja umpeenkasvavan niityn peruskunnostukseen tarvitaan useita niittoja kesän aikana, jotta korkeakasvuiset ruohot ja heinät saadaan kuriin. Lammas voi syödä sa kulttuuriperinteen kanssa eikä ole uuketokasvit liiankin tarkkaan jos se päästetään liian distuote. Niittykasvien muodostaman yhaikaisin laiduntamaan. Kylvö tehdään laikuittain. Myös varjostus ja elintilan väheneminen vaikeuttavat alkuperäisen laQ, jiston elpymistä. leennuttua. Juuririkkakasvit poistetaan kesannoimalla maa yhden kesän ajan. Pääongelmana on se, että maan ravinnetaso on aivan liian korkea. g Keskeistä kunnostamisessa on palauttaa sellainen niitty, joka on sopusoinnusLehmä on paras niityn hoitaja. Kukkaniityn kasvien kylvämiseksi leikkonurmikko on ensin laikutettava kauttaaltaan. Haravointi on tärkeä sen takia, että haravan piikit raapivat niityn kasvustomattoon pieniä naarmuja, joilla voi olla merkitystä joidenkin lajien itämiselle. Ellei laiduntamista ole enää mahdollista jatkaa, korvataan se kahdella niitolla loppukesällä. Puuvartisten kasvien (vesakon) poistamisessa on muistettava, että niiden juuriston juurikarvoihin varastoitunut typpi 2 tulee pintakasvillisuuden käyttöön vesa;;i kon kaatamisen jälkeen. Työssä käytetään hiekkaa, turvetta, kalkkikivimursketta ja maanpinnan muotoilua. Laiduneläimiä ei saa päästää niitylle ennen kuin heinä on korjattu . Siemenet sekoitetaan ennen kylvöä sahanpuruun ja kylvetään syyskuussa. Myös tavallinen leikkonurmikko voidaan muuttaa kukkaniityksi. Niitetty heinä haravoidaan ja viedään pois niityltä. Jo umpeenkasvaneen niityn kunnostus on ongelmallista, sillä maan ravinnepitoisuus on noussut liian korkeaksi alkuperäistä ketokasvillisuutta ajatellen. Ketoniityn voi myös tehdä Kukkiva ketoniitty voidaan myös tehdä. Kovin rehevää leikkonurmikkoa ei edes pysty muuttamaan kukkaniityksi ilman multakerroksen poistamista ja korvaamista vähemmän ravinteisella maalla. Ruohonleikkuri, niittosilppuri ja muut koneet, joissa on murskaavat tai repivät terät, eivät käy niityn hoitoon, sillä kasvien murskatuista tyvistä kasvitaudit pääsevät tekemään tuhojaan juuristoon. Isokokoiset lajit on saatava kuriin . Ravinteita tulee myös hakkuutähteistä, ellei niitä viedä Keto pysyy monilajisena. matalakasvuisena ja kautarkoin pois. Siinä olevat siemenet muodostavat uuden niityn peruslajiston. Umpeenkasvaneen niityn ruohovartiset kasvit saadaan järjestykseen laiduntamalla tai niittämällä aluksi useampia kertoja kesässä . Kukkaniityn perustamiseen tällä tavalla on syytä varata aikaa monta vuot~. Ketoniittyyn kuuluu ravinneniukkuus, siksi niittoheinän ja sen mukana ravinteiden poisvieminen on tärkeätä. Varsinkin lammas voi syödä kokonaan eräitä sellaisia lajeja, jotka hyötyisivät niitosta. Paras jälki saadaan viikatteella, jolla pääsee työskentelemään myös epätasaisella ja kivisellä niityllä. Työ aloitetaan maasta, johon on saatava ravinteisuudeltaan, maalajeiltaan ja kosteudeltaan erilaisia kohtia. (90) 642 881 Hanki viikate! Niitty niitetään leikkaavalla terällä. Kaikki niitetty massa on vietävä pois. Niityn hoito on kulttuuSuomen luonnonsuojeluliiton ketoprojekti riperinteen ylläpitämistä ja siihen kannattaa yhdistää kotiseutuhenkisiä tapahtumia. Leikkaavateräinen etuleikkuri ja niittokone ovat myös sopivia työkaluja. Suomen luonnonsuojeluliitto Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh
Lehtokertulla on suojaisa pesä koiranheisipensaassa. 27. Lehdossa rönsyilevät ukonhattujen lisäksi mm. Muun kasvillisuuden ukonhatut tukahduttavat alaosansa kookkailla, halkaisijaltaan parikymmensenttisillä lehdillä. vsk. Ukonhatun elinehdon, kalkkiperäisen maan, ansiosta lehdon kasvillisuus on normaalia rehevämpää. Kukinta ajoittuu kesäkuun lopulta heinäkuun puoleen väliin. D Heikki Kokkonen on värtsiläläinen luonnonvalokuvaaja. Seutua elävöittävät myös linnut laulullaan. kallioimarteet, lehtotähtimöt ja talvikit kuvassa lehtotähtimöitä. neillä laikuilla rönsyilevät näkyvästi sorean valkoiset kukkaset: lehtotähtimöt, metsävirnat ja talvikit. Viereisen rinteen on puolestaan valloittanut kallioimarre. tdossa tamme hujoppien, kukintoja voi ihailla kyykistymättä, silmän tasolta. Kasvin ylintä kolmannesta hallitsevat sinivioletit, tummuudeltaan hyvin vaihtelevat kukat. Harmaaleppien lisäksi aluee:la viihtyvät elinvoimaisina koivu ja pihlaja sekä pensaista kuusama ja koiranheisi. Lehtokerttujen, peippojen ja ,punakylkirastaiden ohella voi kuulla harvinaisten kuhankeittäjien huiluilua. Niissä pörräävät, lajiin erikoistuneet ukonhattukimalaiset huolehtivat harvinaisuuden jatkuvuudesta. Ukonhatuilta vapaaksi jääSUOMEN LUO TO 5/92 51
Työläiset alkavat kuoriutua noin neljän viikon kuluttua munimisesta ja ottavat vastuun pesän rakentamisesta, puolustamisesta ja toukkien ruokkimisesta. Tavallinen maan asukas ei ampiaislajeja juurikaan erota SUOMEN LUONTO 5/92 51. ·viime vuonna ampiaiset vähenivät roimasti. Valmiissa ampiaispesässä saattaa olla 20 000 asukasta. Kuningatar voi keskittyä munimiseen. Loisia, avopesijöitä ja kolopesijöitä Suomessa pesii kymmenkunta yhteiskunta-ampiaislajia, joista kolme on loisia. Lämpimillä säillä nuoret, talvihorroksesta heränneet kuningattaret virkoavat nopeasti ja pystyvät aloittamaan mahdollisimman varhain pesiensä rakentamisen. Taantuminen johtui oletettavasti useamman tekijän yhteisvaikutuksesta: pesäloisista ja muista luonnollisista vihollisista sekä ennen kaikkea sääoloista. Lämmin loppukevät on hyvin tärkeä ampiaispesintöjen onnistumiselle. vsk.. Kasvukauden on kuitenkin oltava lämmin ja kostea, si llä ampiaisten menestys on tarjolla olevan saalisravinnon määrän, enimmäkseen hyönteisten, varassa. Loisampiaiset eivät rakenna omaa pesäänsä, vaan ne munivat toisten ampiaisten pesiin. Ampiaispesiä tuhoutuu valtavasti ensimmäisen kuukauden aikana. Kaunis norjanampiainen saattaa rakentaa suotuisina kesinä poikkeuksellisen suuria pesiä, jotka riippuvat puissa tai pensaissa. Toukk.ien hoito jätetään kokonaan isäntälajin kontolle. Juha Suomalainen Pörinää ampiaiskesässä Joinakin vuosina ampiaisia on vähän ja joinakin paljon. 28 Pensasampiainen repii kuitua pesänsä rakennusaineeksi. Alkuaan pienenpienestä pesästä kasvaa syksyyn mennessä elämää kuhiseva, jopa 10 000 asukkaan hyönteiskaupunki. Huippukauden jälkeen kanta tavallisesti romahtaa. Yhtä tai kahta hiljaisempaa vuotta seuraa yleensä nousu, jolloin niitä pörisee erittäin runsaasti
Esimerkiksi pehmeäksi lahonneen lepän juurakosta ne tuntuvat pitävän aivan erityisesti, sillä kuidut irtoavat siitä vaivattomasti. Yleensä ne nähdään yhtenä ja samana pistäväisenä. Helposti käsiteltävällä rakennusaineella on myös heikkoutensa. to1s1staan. Tästä johtuu mm. 29. Tämä ei kuitenkaan estä pesinnän jatkumista elleivät muut tekijät kuten sade tai ihminen estä sitä. Pesä piilossa Yleinen ampiainen saattaa rakentaa hataran, keltaisenruskean pesänsä myös räystään alle tai avonaiseen onkaloon. SUOMEN LUO TO 5/92 51. Ampiaiset auttavat puutarhureita, sillä ne syövät mm. tuhohyönteisten toukkia. Vain paritelleet naaraat talvehtivat. Pesän lentoaukon suulle kasvaa yleensä pieni multakasa, sillä työläisampiaiset kantavat pesäonkalostaan nuppineulanYleisen ampiaisen pesä on muotoiltu uudestaan putoamisen jälkeen. Tähän liittyvän uskomuksen mukaisesti sateisina kesinä ampiaiset pesivät puihin ja räystäiden alle, kuivina kesinä maahan. joka tilanteesta riippuen pesii milloin maassa, milloin puussa. se, että erittäin karaistuneen yleisen ampiaisen työläiset saattavat tehdä täyttä työpäivää vielä lokakuussa, vaikka ulkona olisi enää muutama lämpöaste. Yleinen ampiainen pesii mieluiten puunkoloihin, ojien palteisiin tai maan onkaloihin, jotka voivat olla esimerkiksi kenttätai vesimyyrän tai jopa piisamin tekemiä. Tosiasiassa viileinä ja sateisina kesinä juuri puunoksiin ja pensaisiin pesivät lajit epäonnistuvat pesinnöissään tavallista useammin, vaikka avoimesti pesänsä laittavat metsä-, norjanja pensasampiaiset ovatkin karaistuneita ja niiden pesät hylkivät vettä. vsk. Maahan, puunkoloihin tai esimerkiksi rakennusten onkaloihin pesivät lajit, kuten yleinen ampiainen, saksanampiainen, herhiläinen ja osittain myös räystäsampiainen, ovat avopesijöitä oonellisemmassa asemassa, sillä niiden pesäpaikat ovat suojaisia ja usein vielä tasalämpöisiä. Löydettyään pesän haukkaemo syö aikuiset ja kantaa kennon poikasilleen toukkineen ja koteloineen. Norjanampiaistyöläiset vartioivat pesänsä suuaukolla. Katonharjapesän kasvaessa hyvin suureksi sen hauras kanta tavallisesti murtuu painosta, ja pesä putoaa. Syksyllä ne estävät kuhnureiden pääsyn takaisin pesään. Pesän väri johtuu si itä, että työläiset käyttävät rakennusmateriaalina kernaasti lahonnutta puumassaa. Mehiläishaukan poikaset herkuttelemassa ampiaiskennolla
Sen pesille on ainakin pesinnän alkuvaiheessa ominaisinta suppilomainen sisäänkäynti ja vaalea yleisväritys. vsk.. Onnekseni metsäampiainen ei rakenna kovinkaan suurta pesää ja selvisin tilanteesta pelkällä säikähdyksellä. Suomen luonnonsuojeluliitto on Luonnon ääni Ampiaiset maistuvat mehiläishaukalle paan kokoisia multapaakkuja ja tiputtavat ne maanpäällisen lentoaukon eteen työlennolle'. Loppumatka etenikin pikavauhdilla, sillä kymmenet työläiset pörräsivät ympärilläni. Mesikämmenten olisi pitänyt hoidella ne jo puolitoista kuukautta aiemmin. Kolmas avopesijä, edellisiä harvinaisempi ja kookkaampi pensasampiainen, saattaa rakentaa pesänsä myös räystääseen tai puunoksaan. Ampiaispesäthän kasvavat todenteolla vasta sitten, kun ensimmäiset työläiset alkavat ottaa osaa pesänrakentamiseen ja toukkien ruokintaan. Tavallisesti se tarkkailee maastoa joltakin korkealta paikalta. Laji lienee taantunut viime vuosina, sillä pesälöydöt ovat olleet todella tiukassa! Petojen herkkua Syyskesällä ampiaisille koittavat hankalat ajat, sillä monet nisäkkäät, karhu ja mäyrä etunenässä, alkavat kaivella maahan rakennettuja ampiaispesiä toukkaravinnon toivossa. Havaittuaan puun oksaan tai pensaaseen rakennetun ampiaispesän haukka iskee sen kynsillään irti kiinnikkeistään. Jos pesä särkyy kokonaan ja kennolevyt irtoavat iskussa toisistaan, haukka käy hakemassa ne yhden kerrallaan pesälleen. Maansiirtotöillä laajennetaan pesäonkaloa, sillä harvoinhan ne ovat niin suuria, että kasvavat pesät mahtuisivat niihin ilman muutostöitä. Rantahietikolle ja pesien äärelle jääneet painaumat kielivät emon ja poikasen olleen vastuussa tekosista. 30 p_SSSt! liittoudu sinäkin luonnon puolesta! Ryhdy Luonnon ääneksi! Liity Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Mehiläishaukka saalistaa kyttäämällä. Pesä saa usein mukavan lisäsäväyksen, jos rakennuskuidut raaputetaan maalatuilta pinnoilta. Tosin suurin osa työläisampiaisista karisee vaarattomasti maastoon hyökkäyksen ja lentomatkan aikana. Jäljet olivat niin tuoreet, että pystyin lähes haistamaan kuomasten läsnäolon. Olin kiipeämässä nuolihaukan pesälle, kunnes huomasin aiheuttaneeni hälytyksen oksassa roikkuneeseen ampiaispesään. Turkempia tietoja antaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, puh. Kolme vuotta sitten löysin metsäampiaisen pesän kuusesta noin 15 metrin korkeudelta. Ps-tili 1767 371. SUOMEN LUONTO 5/92 51. Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisreunamilla pesivän mehiläishaukan pesimistavat osoittavat, että ampiaisja kimalaispesien tarjoamalla toukkaravinnolla on merkityksensä lajin menestymiselle ainakin pesäpoikasvaiheessa. Sille kelpaavat myös erilaiset kolot ja onkalot sekä pienet linnunpöntöt. Muut ampiaislajimme suosivat enemmän tai vähemmän harmaasävyistä luonnonkuitua, jota ne nyhtävät milloin mistäkin: kelopuusta, laudoituksista tai vaikkapa vanhoista koiranputkista. Olen havainnut, että ampiaispesissä on eniten toukkia noin kuukautta ennen häälentoa eli elokuun alkupuolella. Sadepäivinä multakasa leviää sitten kasvustoon, eivätkä tehdyn työn merkit ole enää niin selvästi havaittavissa. Yleensä sen pesiä tapaa marjastuksen aikaan vadelmaja marjapensaista. Filosofian kandidaatti Juha Suomalainen on pohjoiskarjalainen luontoharrastaja, joka on erikoistunut pistiäisiin ja petolintuihin. Kun lokakuun alussa 1990 retkeilin Patvinsuolla, löytyi Suomujärveä kiertävän retkipolun varrelta kymmeniä karhun kääntämiä ampiaispesiä. lähtiessään. Jäsenmaksu vuodelle 1992 on 100 mk. Laiha oli kuitenkin ollut otsojen lohtu, si llä toukkia saati työläisiä ei juurikaan pesistä enää herunut. Merkitse tilillepanokorttiin nimesi, osoitteesi ja syntymävuotesi. Yhdyskunta oksan varassa Norjanampiainen pesii yleensä matalalle koivuun, esimerkiksi peltoaukeiden ja vesistöjen laitamille, joskus jopa veden ylle kaareutuvien oksien varaan. Samoihin aikoihin mehiläishaukan poikaset ovat yleensä noin viikon tai kahden ikäisiä. (90) 642 881. Pistoksista se ei kumma kyllä tunnu välittävän. Metsäampiainen kyhää pienen pesänsä mielellään havupuun oksiin, ja usein vielä metsän sisään
Tilaa ei enää tahdo löytyä uusille kaatopaikoille ja vanhat ovat täyttymässä. Lisää työtä ja lisää teollisuutta, mutta ei välttämättä vähemmän jätteitä, sanovat Liittotasavallan vihreät. Tilanne on monissa maissa ajautumassa kestämättömäksi: Niinpä Euroopan yhteisö tuottaa vuodessa 25 miljoonaa tonnia ongelmajätteitä, joista vain kaksi miljoonaa käsitellään kunnolla. Ylikansoitettu, yliteollistunut maa on tukahtumassa jätteisiinsä. Kierrätys on periaatteessa kannatettava ratkaisu, mutta sekään ei toimi kaikissa tapauksissa, ja kierrätetyt tuotteetkin ajautuvat lopulta jätteeksi. Autotehtaiden pitää varautua romuautojen purkamiseen, jätteiden käsittelyyn ja hyötyosien kierrätykseen. Heidän sanojensa mukaan uusi kierrätysjärjestelmä oikeastaan vain takaa sen, että pakkauksia kannattaa edelleen tuottaa. Loput ajautuvat välivarastoihin tai kipataan kaatopaikoille. Tuo viimeksimainittu menetelmä oli kuitenkin käytössä pitkään mitä irvokkaimmassa muodossa: entisen DDR:n kaatopaikat, erityisesti Schönberg Lyypekistä itään, vastaanottivat valtavat määrät jätteitä Liittotasavallasta ja muualtakin. DDR tarvitsi kipeästi ulkomaanvaluuttaa, ja läntisellä osapuolella oli armottomia paineita saada ongelma aisoihin. Miljoonien jätetonnien käsittely käy yli voimien, varsinkin kun koulutetusta työvoimasta on puutetta. Jo nyt järjestelmää on ehditty kehittää niin pitkälle ja siihen on investoitu niin paljon rahaa, että se on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Nyt tuo "Euroopan peräsuoli" on tukossa tai menossa tukkoon, ja uudet radikaalit ratkaisut ovat senkin takia tarpeen. He näkevät uuden järjestelmän lähinnä teollisuuden ja liike-elämän keinona kohentaa omaa imagoaan. Euroopan yhteisö suunnittelee pakkausdirektiiviä, joka myötäilee Saksan esimerkkiä. EY on toisaalta vaatinut Saksalta jätelain lieventämistä, koska se on ristiriidassa yhteisön vapaakauppaideologian kanssa. Vanhastaan lasinja paperinkeräystä on harjoitettu voimaperäisesti, nyt uudet keltaiset säiliöt täyttyvät muovija peltipakkauksista. Aikaisemmin hyväksytyn jätelain muut asetukset määräävät paperitehtaat, kustantamot yms. Pakkausasetus on kuitenkin vain osa laajempaa jätehuolto-ohjelmaa. VAHTERA Saksa käy jätteiden kimppuun SUOMEN LUONTO 5/92 51. Sellainen on uusi pakkausasetus, joka tuli hiljakkoin voimaan. Sen käytännön toteutus lienee kuitenkin ylivoimainen tehtävä. Sitten niistä tulee "lopullista" jätettä. varautumaan jätepaperin kasvavaan kierrätykseen. vsk. Lisäksi kiihtyvään kasvuun tähtäävä EY:n politiikka on toivottoman ristiriitaista. Jätteiden määrä voi vähentyä myös siitä, että siirrytään kestäviin pakkauksiin. Perusongelmana silti on, että niin kauan kuin yhteiskunta hyväksyy jatkuvan aineellisen kasvun, se takaa myös jätemäärän kasvun. Ne voidaan tietenkin kerätä ja kierrättää, mutta kierrätystuotteelle ei tahdo löytyä markkinoita. Esimerkiksi Välimeren maiden kansalaiset tuskin kovinkaan helposti alistuvat siihen siisteyteen ja kurinalaisuuteen, jota ongelman hoitaminen jo lähtökohdissaan edellyttää. Mikä on lopputulos. Vaikein on tilanne Italiassa, jossa jätebisnes on suureksi osaksi mafian hallussa. Jäteongelma on myös mentaliteettikysymys. Saksalaiset ansaitsevat toki tunnustusta hyvästä yrityksestä, ovathan he tehneet jäteongelman ratkaisemiseksi enemmän kuin mikään muu kansakunta. Ainakin yksi tavarataloketju, huokealla myyvä Hertie, on ilmoittanut aikovansa vähentää pakkausten määrää tänä vuonna viidenneksellä ympäristöä säästääkseen, ja esimerkki näyttää tarttuvan. Niiden kautta on tarkoitus kierrättää miljardeja tyhjiä pakkauksia joka vuosi teollisuuden kautta uuteen käyttöön. Silti kannattaa tarkoin seurata hankkeen edistymistä, ennen kuin sitä lähdetään hyväuskoisesti matkimaan. Se vaatii myymälöitä tai valmistajia ottamaan vastaan asiakkailta myytyjen tuotteiden pakkaukset ja huolehtimaan niiden jatkokäsittelystä. Muovituotteiden erottaminen on ilman tunnistevärejä mahdotonta; nyt ne päätyvät sekalaiseen massaan, uudelleen käytettäviksi puistonpenkkeihin tai viemäriputkiin. Pelkästään pakkausjätteen käsittelyyn tarvitaan noin kaksisataa uutta jätteiden lajittelulaitosta, kuljetuksiin useita tuhansia autoja ja useita tuhansia uusia työntekijöitä. Saksassa on käynnissä kiintoisa taloudellis-yhteiskunnallinen kokeilu vaikean ympäristöongelman torjumiseksi. Polttolaitokset ovat kallis ja muutenkin kyseenalainen ratkaisu ja jätteiden vienti rajojen taakse on moraalisesti tuomittavaa, ongelman siirtämistä muiden harteille. Talteen otettavat pakkaukset on merkittävä vihreällä pisteellä, joka ohjaa kuluttajia panemaan pakkaukset keräyslaatikoihin. Antti Vahtera 31. Siistit, ahkerat ja tunnolliset saksalaiset ovat vastaanottaneet uuden jätelain innostuneina. Asia ei sentään liene aivan niin yksioikoinen. Ongelmana ovat myös yhdistelmämateriaalista tehdyt pakkaukset, kuten maitotölkit. Saksassa on laskettu, että kierrätyksen hoitamiseen tarvitaan valtaisa koneisto. Hyvin käyntiin lähtenyt prosessi, jota idean isät tarjoavat muulle Euroopalle jäteongelmien ratkaisuksi, on kuitenkin törmännyt käytännön ongelmiin. Niin kauan kuin jatkuvaa kasvua tavoitteleva talous tuottaa kuluttajille mainoskampanjoiden siivittäminä yhä lisää tuotteita, kierrätystuotteille ei ole helppo löytää markkinarakoa. Monia yrityksiä arveluttavat lait, jotka pakottavat ne ottamaan eri vaiheissa vastaan yhä enemmän tuotteiden pakkauksia
Aavikoituneita tai aavikoituvia alueita on siis huomattavasti enemmän kuin ilmastollisten tekijöiden perusteella kuuluisi olla. Vuosimiljoonat ovat nakertaneet kokonaisia vuoristoja tietymättömiin. 32 Ongelmaksi eroosion tekee sen huima kiihtyminen: maaperän pinta kuluu nykyisin paljon nopeammin kuin se uudistuu. SUOMEN LUO TO 5/92 51. Pohjimmiltaan eroosio on normaali luonnonilmiö, jonka seurauksena tuuli, vesi ja muut luonnonvoimat aikojen kuluessa vähä vähältä kuluttavat maaja kallioperää. Maapallon nykyisissä ilmasto-oloissa kuivia ja puolikuivia alueita pitäisi olla runsas kolmannes maa-alasta, mutta niitä on jo noin puolet. Jo vuosituhansia sitten Jaavan saarella opittiin, että veden vapaa virtailu rinteillä oli tuhoisaa. Keskimäärin maapallon vuoristot alenevat nykyisin noin metrin ja alavat seudut viidestä kymmeneen senttiä tuhannessa vuodessa. Samana aikana Suomen on laskettu madaltuvan pari-kolme senttiä. ta laajenemisesta vaihtelevat 60 000 ja 200 000 neliökilometrin välillä. Jääkauden aikana maamme kallioperä kului tiettävästi ainakin viiden metrin paksuudelta. Leo Koutaniemi Maa murenee jalkojemme alta Metsien liikahakkuista, ylilaidunnuksesta ja vääristä viljelymenetelmistä johtuva aavikoituminen etenee synkimpien arvioiden mukaan jopa puolta Suomea vastaavan alan verran vuodessa. Vuoret, mäet ja tasangot kuluvat kukin omaa tahtiaan. Eroosion kautta ravinteita myös vapautuu kallioperästä kasvien käyttöön. lndus-joen ja Mesopotamian kulttuureiden tuhot. Perikadon juuret ulottuvat pitkälle Ihminen on aiheuttanut eroosiota ja taistellut sitä vastaan iät ajat, mutta nykyinen maaperän tuhoutuminen on mittavampaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Kaikkialla ei kuitenkaan oltu yhtä kekseliäitä. Kaikki tämä on ihmisen syytä. Viimeaikaiset tiedot aavikoiden vuotuisesSateet syöpyvät syvälle trooppiseen lateriittimaahan, kun ylilaidunnus ja liiallinen polttopuun keruu ovat hävittäneet kasvillisuuden. Tunnettuja ympäristökatastrofeja historiasta ovat mm. Pohjois-Kenia. Jo kymmenen vuotta sitten multa hupeni viidenneksellä, mahdollisesti jopa kolmanneksella maapallon pelloista nopeammin kuin uutta syntyi . Välimeren alueen metsät hävisivät ja rinteet kuluivat pahoin jo Antiikin aikana. Esimakua tästä saatiin jo 1930-luvulla Yhdysvaltain preerioilla; väärien viljelymenetelmien vauno1ttama maa tempautui taivaan pimentäviksi pölymyrskyiksi ja tuhannet farmit autioituivat. vsk.. Sama huomattiin Etelä-Amerikassa. Maapallon väestö kasvaa nopeasti, mutta tuottavaa maata on päivä päivältä vähemmän. Intiaanien oli kehitettävä rinteiden pengertäminen, sikäläisittäin ilmaistuna "andenes", josta Etelä-Amerikkaa hallitseva Andien vuorijono on sittemmin saanut nimensä
Tehokkaimpia suojia eroosiota vastaan ovat metsät ja tiheäkasvuiset ruohostot. Kun kasvillisuus harvenee tai häviää, paikalle rientää humuseroosio. Kasvit pitävät mullan koossa Tärkein eroosion estäjä on kasvipeite: ruohot, puut, pensaat, mikä tahansa vihreä. Rahan valta johti peltojen yksipuoliseen käyttöön, monokulttuuriin, jonka johdosta eroosioriski on moninkertaistunut ja viljelymaat ovat köyhtyneet perinjuurin. Rahan valta aloitti maan rappion Rooman Imperiumi hallitsi aikoinaan laajalti mm. SUOMEN LUONTO 5/92 51. Sahelin vyöhykkeellä ovat peräisin tältä ajalta. Alueen tultua keskiajalla vähemmän kaupallisen Islamin etupiiriin, luonto valtasi takaisin aiemmin menettämiään alueita. Viljely jyrkillä rinteillä ilman pengerrystä riuduttaa maaperän muutamassa vuodessa. Humuksen pahin vihollinen on virtaava vesi, mutta myös tuuli raastaa maaperää tietyissä ympäristöissä. Vuoristometsästä kivikoksi. Sahelin historia paljastaa yhden tärkeimmistä koko maapallon eroosio-ongelmaan liittyvistä seikoista, rahan ja maailmantalouden vallan. Humuksen mukana karkaavat kasvien tarvitsemat ravinteet. Islannissa laajat alueet ovat kuluneet pahoin, kun tuulet ja sateet ovat päässeet pureutumaan lampaiden liikalaiduntamaan maaperään. Ensimmäiset ihmisen aiheuttamat eroosion merkit muun muassa Saharan eteläpuolisella ns. Perinteiseen afrikkalaiseen viljelyyn kuului useiden kasvien viljely samalla pellolla. Haiti. Nykyisen, uudelleen tuhoon kääntyneen kehityssuuntansa Sahel sai kolonialismin myötä viime vuosisadalla. Sudanissa hirssisato laski aikavälillä 1960-75 noin puoleen, vaikka samanaikaisesti hirssin viljelyala kolminkertaistui! Monokulttuuri ei ole vain kolmannen maailman ongelma; sitä tapaa yhtä lailla maapallon kehittyneimmissä 33. On laskettu, että pölymyrskyt voivat kuljettaa mukanaan hienojakoista humuspölyä jopa 310 tonnia kuutioki lometrissä ilmaa! Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomen savialueilla vuotuinen eroosio on yleensä 10-50 tonnia neliökilometriä kohti ja tämäkin määrä on melkoinen uhka maaperälle. Pääosassa kehitysmaista tämä juontaa siirtomaavallan aikaan, mistä alkaen kaupallisuus on alati kasvaen määrännyt kehitysmaiden maankäyttöä. Kun Metsä muutetaan laidunmaaksi, veden pintavirtaama voi kasvaa jopa 500-kertaiseksi. Pohjois-Afrikkaa. Metsämaahan verrattuna pelloksi raivattu maa erodoituu 10-20 kertaa herkemmin. vsk. Tiheä ruoho pidättää veden virtausta 96 prosenttia tehokkaammin kuin paljas maa
Tapahtumassa olevaa kehitystä kuvaa hyvin se, että 1955 puut kasvoivat Sudanin pääkaupungin Khartumin äärellä ja vain 17 vuotta myöhemSUOMEN LUONTO 5/92 51. Hälyttäviä ovat myös viime aikojen tiedot Latinalaisesta Amerikasta. 1980-luvun tapahtumat monessa kehitysmaassa johtivat siihen, että entisestä puunviejästä tuli puun vastaanottajan'\aa. Puulämmitteisten liesien käyttö on siis mitä suurinta energian tuhlausta. vsk.. Aavikoituminen ei ole vain kehitysmaiden ongelma; myös laajat alueet Pohjois-Amerikassa ja Australiassa ovat vaarassa menettää hedelmällisyytensä. YK:n elintarvikeja maatalousjärjestön FAO:n mukaan 1980 jo noin miljardi ihmistä kärsi puupulasta ja vuosituhannen vaihtuessa tämä luku olisi liki 2,8 miljardia, eli pyöreästi noin puolet nykyisestä ihmiskunnasta. Metsän tilalle tuli piikkipensaikko; senkin ovat liiat vuohet monin paikoin kalunneet olemattomiin. Ulkomaisen valuuttatulon loppuminen kiihdytti entisestään metsähäkkuita samalla kun metsien uudistamiseen ei ollut varaa juuri lainkaan. myös juomaveden keittämisessä. Suomessa uhka on suurin etelän savikoilla, mutta ongelma tiedostetaan jo hyvin pohjoisinta Suomea myöten. Tiedot esimerkiksi entisestä Neuvostoliitosta kertovat, että paikoin jopa yli 40 prosenttia pelloista olisi tuhoutunut, puhumattakaan Aral-järven ympäristön lähes totaalisesta tuhosta. Nykyiset aavikot Aavikoitumiselle herkät alueet Aavikot leviävät huolestuttavan nopeasti, synkimpien arvioiden mukaan jopa 200 000 neliökilometrillä vuodessa. Samos, Kreikka. Amazonin ja Kongon sademetsien loppu häämöttää jossain 2030-luvulla. Tuottava maa tuhoutuu hälyttävän nopeasti maissa. Ravinnevaje voidaan kyllä korvata keinolannoitteilla, mutta mikään ei korvaa jyrkästi kohonnutta peltomullan häviämistä. El Salvador on jo tiettävästi ilman sademetsiä ja Costa Rican tilan arvioidaan olevan sama vuonna 2002. Keltaiset alueet ovat luontaista aavikkoa, punaruskeat alueet ovat aavikoitumassa ihmisen toiminnan takia. Metsänhakkuiden ja uudistamistoimien välinen suhde trooppisessa Afrikassa on eräiden arvioiden mukaan niinkin huono kuin 29: 1. Täs34 tä löytyy osaselitys yhtä lailla trooppisten metsien kuin polttopuupulaa kärsivän Afrikan alati kiihtyvään eroosioon. Afrikan polttopuupulan ongelma on lähinnä siinä, että alkeellisissa kiviliesissä päästään korkeintaan viiden prosentin hyötysuhteeseen. Tuli tai sitä korvaava energia on kuitenkin välttämätön paitsi ruuan valmistamisessa Välimeren metsät kaadettiin suureksi osaksi jo Antiikin aikana. Metsät häviävät nopeasti "Samalla kun metsävaroja nyljetään liikaa, niitä ei käytetä riittävästi hyväksi!" Tämän paradoksin on esittänyt YK:n ympäristöohjelman Euroopan toimiston päällikkö Björn Ekblom pohtiessaan kehitysmaiden ongelmia. Joidenkin arvioiden mukaan peräti kaksi kolmasosaa maapallon ruokamullasta tuhoutuu lähimmän sadan vuoden aikana. Suomenkin pelloilla viljellään hyvin yleisesti yhtä ja samaa, parhaan rahallisen tuoton antavaa lajiketta vuodesta toiseen ilman, että pelloille annetaan minkäänlaista toipumisaikaa
Hiekkaisilla alueilla maa on paikoin paljastunut kokonaan. Porkkana olisi siis keppiä parempi, oikein annosteltuna. Ensinnäkin kehittyneen maailman on annettava apunsa paikallisilla ehdoilla. Lukutaito on nuorten viljelijöiden keskuudessa noin kolme kertaa yleisempää kuin yli 60-vuotiailla, mutta siitä huolimatta nuoret viljelevät peltojaan selvästi riskialttiimmin kuin vanhempi väki! On aika toimia Asiantuntijat ovat jo vuosia olleet täysin vakuuttuneita siitä, että maapallon eroosio-ongelmasta on jo riittävästi tietoa. Kaikki kolme seikkaa alentavat myös sateen mahdollisuutta. Huolestuttavaa on se, että koulutuksesta ei näyttäisi olevan mitään apua ongelmien torjumisessa. Sahelin alueella 1960-luvulla käynnistynyt aavikoituminen on puhuttanut paljon mm. Vain yhdellä alueella Nigeriassa kiellettiin ihmisen osuus ongelmiin. Metsällä albedo on yleensä 10-20 prosenttia, ruoholla 1525 ja paljaalla maalla 40-45 prosenttia. Suomen Lapissa on liikaa poroja. Porot ovat esimerkiksi Utsjoen Paistuntureilla syöneet laitumensa lähes jäkälättömiksi. Kasvipeitteen väheneminen lisää siis tuntuvasti ulossäteilyä, samalla kun sillä tiedetään olevan sadetta vähentävä vaikutus. Voidaan siis väittää, että aavikoituminen ruokkii itse itseään. Usein väitetään myös, että eroosioja muut kehitysmaaongelmat johtuisivat tietämättömyydestä. Hyviä neuvoja kaikki, mutta koko ongelman ydin onkin: hyvää tarkoittavat ulkopuoliset neuvot ovat usein aivan muuta kuin paikallisesti tärkeiksi koetut tarpeet. vsk. Katsottaessa asiaa ilmatieteen näkökulmasta yksi SUOME LUONTO 5/92 51. min metsäraja oli jo siirtynyt 90 kilometrin päähän. On aika toimia, mutta miten. Ilmasto vai tietämättömyys. ilmaston mahdollisesta osuudesta Afrikan synkkään tilaan. Aavikoittaessaan ihminen on siten syypää eroosio-riskin kasvuun myös aiheuttamansa ilmastomuutoksen kautta. 35. Toisaalta kuumien alueiden kasvittomuudesta seuraa haihdunnan pieneneminen, maan pintalämpötilan nousu ja ilmakehän pölymäärän kasvu. Yksipuolinen tehoviljely ja väärät viljelymenetelmät hivuttavat myös Suomen peltojen elinvoimaa. Tämäkin johtui siitä, että ongelmat katsottiin J umalan rangaistukseksi ja vastatoimista eroosion torjumiseksi kieltäydyttiin ehdottomasti vielä pahemman pelossa. Kehittynyt maailma katsoo yleensä kehitysmaihin ja näkee asian seuraavasti: väestönkasvu on saatava kuriin, vesivarojen käyttöä tehostettava, maanviljely saatava vain sille kuuluville alueille, karjaa vähennettävä, metsänhakkuita rajoitettava, polttopuuta korvaavia energialähteitä on kehitettävä, yleistä turvallisuutta on lisättävä, jne. jne. Toiseksi, palkkiot on maksettava vasta sitten kun on varmistettu, että meneillään olevat kehittämistoimet on omaksuttu kohdeal ueel laan. avaintekijä on albedo, joka tarkoittaa minkä tahansa pinnan kykyä heijastaa avaruudesta tulevaa säteilyä takaisin. Käsityksiä on sekä puolesta että vastaan. Kansainvälinen vuonna 1987 julkaistu maapallon eroosioongelmaa kartoittanut tutkimus, joka käsitti yli 7000 kohdetta trooppisilta alueilta, kertoo että paikallinen väki tiedostaa kaikin puolin peltojansa eroosiouhan. Alan asiantuntijoiden mukaan kolmannen maailman pelastamiseksi ainakin kaksi asiaa näyttäisi kohoavan ylitse muiden. rJ Leo Koutaniemi työskentelee luonnonm.aantieteen dosenttina Oulun yliopistossa. Tuulen ja sateiden pelloilta pois kuljettaman ruokamullan määrä on jyrkästi kohonnut. Eroosio-ongelmasta ollaan siis paikallistasolla hyvin tietoisia. Mikä on totuus
Kilpailussa on mukana satoja T-kauppoja ympäri Suomea. Mukavaa kilpailukesää. Tule osallistumaan kesäkilpailuumme, voit voittaa ruskaloman kahdelle Hotelli Levitunturin kylpyläja liikuntakeskuksessa. Tämän lisäksi aivotaan muita luontoaiheisia palkintoja. Kesäkilpailussamme etsitään ympäristöystävällisempiä tuotteita T-kaupassa. Päivittäisillä valinnoilla ja teoilla voimme vaikuttaa itsemme ja ympäristömme hyvinvointiin. Löydät ne helposti, sillä tuotteet on merkitty hyllyyn vihreällä ''Valinta huomisen hyväksi" -tunnuksella T-kaupan kesäesitteestä saat myös tietoa näistä tuotteista sekä ohjeita ympäristöystävällisempään kulutukseen. ____ VAJ JrlSE OMISEN Elinympäristömme suojeleminen on meille jokaiselle tärkeä asia. ... T-kaupasta voit valita tuotteita, esimerkiksi pesuaineita ja paperituotteita, jotka rasittavat ympäristöä joiltakin osin vähemmän kuin muut vastaavat tuotteet
U a Saimaasta kuuluu Tilaan Juha Taskisen Unelma Saimaasta -kirjan Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n kautta, jolloin mahdollisimman suuri osa kirjan tuotosta käytetään luonnonsuojelutyöhön. Koko 215x305mm. Unelma Saimaasta "Sykähd~vin luonto kirja sitten Pessm ja musian" Juha Taskisen luontokuvien herkkyys tunnetaan sekä kirjoista että julisteista, mutta nyt hän on myös kirjoittajana yltänyt sellaiseen ominaislaatuun, jonka voi saavuttaa vain omalla sydänverellään kirjoittava, syvästi tunteva ja asialleen täysin omistautunut lämmin ihminen. Sitoumukseton tutustumisaika 10 vrk. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy maksaa postimaksun Suomen luonnonsuojeluliitto/ Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy VASTAUSLÄHETYS Sopimus 01200/13 01200 VANTAA [AHJA\DEAl. Hinnan 240,maksan saatuani kirjan mukana laskun. an muuta luonnonystävän kirjastoon. 152 sja 116 värikuvaa
Allas on täyttynyt muinaisten sateisten kausien aikana kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen. Viimeksi Egypti syytti Etiopiaa kaksi vuotta sitten padon rakentamisen suunnittelusta yhdessä Israelin kanssa. Jos se loppuu, pohjavesivarojen uusiutuminen kestää taas kymmeniä tuhansia vuosia. Koko altaasta virtaavan veden määrä on vielä selvittämättä, mutta vesivarasto on huikea; pohjaveden pinnasta kilometrin syvyyteen on vettä yli 50 000 kuutiokilometriä. Noin 25 miljardia dollaria maksavan putkistoverkon on sanottu olevan yksi maailman suurimmista julkisista rakennustöistä. Maan väestön määrän arvellaan vuosikymmenen kuluttua olevan 75 miljoonaa, jolloin myös taistelu pohjavedestä saattaa alkaa. Libyalaiset sanovat, että pohjavettä riittää; libyalaisten vedenhankinta-alue on 285 000 neliökilometrin laajuinen ja ulottuu neljän kilometrin syvyyteen. Yhdysvaltain ja Australian kanssa. vsk. Eräiden tutkimusten mukaan suolainen merivesi on korvannut pohjaveden noin 20 kilometrin levyisellä rannikkokaistalla. Joissakin paikoissa hanoista ei tule lainkaan vettä, minkä takia vesijohtoverkostot ovat rappeutuneet lähes 38 Ku,fan allas, josta Libya aikoo ottaa kasteluja talousvettä, on osa maailman suurinta pohjavesivarastoa. "Ei ole puhettakaan siitä, että kanta ei kestäisi pyyntiä", sanoi valaanpyytäjien etujärjestöä edustanut Georg Blichfeldt. Percy Mashaire Suomella • pamoa valaspolitiikassa 1000 M 500 1500 2000 2500 3000 Eduskunnan ympäristövaliokunta sai toukokuussa vieraakseen erikoisen lähetystön. "Valaansuojelijatkin myöntävät tämän. lahtivalaiden pyynnille, johon Norja on enemmän kuin halukas. Hankkeen ensimmäinen vaihe on jo maksanut viisi miljardia dollaria. Niin sanottu Sininen Niili , joka on Niilin tärkein osa, on kokonaan Etiopian rajojen sisäpuolella. MARSKIMAA ERI IKÄISTÄ HIEKKAKIVEÄ i!Z9 KALKKIKIVl~ KERROSTUMIA [:-' _-,MAKEAA MUODOSTELMIA l::::JPOHJAVETTA laoo ~--7 SUOLAISTA ~ POHJAVETTA Pula vedestä voi johtaa sotaan Pohjois-Afrikassa Libyan johtaja Muammar Gaddafi vihki viime kesänä loisteliain juhlamenoin Suuren Vesijohtohankkeen ensimma1sen vaiheen. Gaddafi on avoimesti lämmittänyt suhteitaan Egyptiin välttyäkseen joutumasta eristyksiin. Great Man Made River -nimellä kulkevan hankkeen on tarkoitus johtaa pohjavettä autiomaasta kasteluvedeksi ja Välimeren rannikkokaupunkien tarpeisiin Pohjois-Libyaan. Lähes kaikkien Välimeren rannikon kaupunkien vesihanoista tulee suolaista vettä. •. "Länsi-Pohjola" haki Suomelta tukea mm. Tällä hetkellä Egypti ottaa vielä 90 prosenttia käyttövedestään Niilistä. Uhkailun lisäksi Egypti on tarjoutunut rakentamaan tarpeeksi voimaloita omaan jokiosuuteensa ja viemään sähköä Eurooppaan ja Lähi-Itään jättimäisten voimalinjojen kautta. Vesipula on Libyan suurimpia ongelmia, ja Välimeren rannikkoseudut ovat saaneet kärsiä siitä ensimmäisenä. Lähetystö vaati Suomelta uutta asennetta Kansainvälisessä valaanpyyntikomissiossa IWC:ssä, jonka suojelumyönteisiin jäseniin Suomi on kuulunut yhdessä mm. Myös koleraepidemioita on esiintynyt. Egyptin tarvitsema vesi tulee 85-prosenttisesti sieltä. Se voisi näin tuottaa sähköä ja ehkä myös valuuttatuloja muille Nii lin rannan valtioille sillä ehdolla, että ne turvaavat Egyptin vedensaannin. Egyptin ja Libyan välisen "vesirauhan" ehtona saattaa olla, että Egyptin elämänlähde, Niili, säilyttää nykyisen merkityksensä. Niili saa alkunsa keskisessä Afrikassasijaitsevista Zairesta ja Ugandasta. IWC kokoontuu seuraavan kerran heinäkuun alussa. Pohjavettä on vuosikausia pumpattu talousvedeksi, kunnes sen pinta on vähitellen laskenut alle merenpinnan tason. Egypti on toistuvasti uhannut Etiopiaa sodalla, jos se päättää rakentaa padon Siniseen Niiliin. He ovat biologisten perusteiden puuttuessa siirtyneet väittämään, että pyynti on väärin eettisistä syistä, koska valaat ovat merSUOMEN LUO TO 5/92 5 1. Tämä on syynä kaksi vuotta sitten puhjenneeseen paiseruttoepidemiaan. Vesi on altaassa varastoituneena hiekkakiven huokosiin. Ryhmä Grönlannin, Färsaarten, Norjan ja Islannin parlamentaarikkoja pyrki vaikuttamaan Suomen kielteiseen suhtautumiseen valaanpyyntiin. käyttökelvottomiksi. Osissa Libyan pääkaupunkia Tripolia vesijohtoveden suolapitoisuus ylittää moninkertaisesti talousvedelle asetetut rajat. Siihen virtaa pohjavettä etelästä, ja allas tyhjenee hitaasti pohjoiseen päin. Libya aikoo pumpata pohjavettä alueilta, jotka saavat vetensä Etiopian ylängöltä. C > C C l :.9 :~ " ULKOMAILTA AWAYRIÅTVUORI 1 VUORI KUFRAN ALLAS SARIRIN ALLAS 1000M 500 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 KUMPUAMISALUE. Vettä riittäisi siis maailman jokaiselle ihmiselle JOO litraa päivässä 250 vuoden ajan. "Ne jotka eivät ole riippuvaisia merestä haluavat päättää asioistamme", kiteytti lähetystön suhtautumisen IWC:hen Färsaarten lakikäräjien puhemies Anfinn Kallsberg. Tutkimusten mukaan autiomaan pohjavesi on kuitenkin 35 000-40 000 vuoden ikäistä. Myös Egyptin ja Sudanin pohjavedet ovat peräisin samoista lähteistä. Egypti joutuu pulaan, jos Nii lin alkulähteillä sijaitsevat Keskija Itä-Afrikan valtiot päättävät rakentaa lisää patoja
"Esimerkiksi viime vuonna Suomen kanta oli joissain kysymyksissä suorastaan ratkaiseva", sanoo suomalainen valasasiantuntija Veli-Risto Cajander. "Norjalaiset ovat itse !WC:ssä suostuneet siihen, että pyynnin voi aloittaa vasta, kun kanta on kasvanut 60 prosenttiin alkuperäisestä tasosta. Islannin varma ja Norjan mahdollinen eroaminen komissiosta ei käytännössä merkitse ainakaan teollisen valaanpyynnin aloittamista, sillä SUOMEN LUONTO 5/92 51. Nairobissa toimiva Kansainvälinen hyönteisfysiologian ja -ekologian keskus (ICIPE) ilmoitti 1990 kehittäneensä usean vuoden työn tuloksena pyydyksen, jolla tsetsekärpänen houkutellaan ansaan lehmän tai puhvelin virtsan hajulla. Kotieläimistä varsinkin nautakarja on erityisen herkkää tsetsekärpäsen pistolle. Purema aiheuttaa ihmisessä trypanosomiaasia eli unitautia. Tsetsekärpästä esiintyy Afrikassa lähes kaikkialla Saharan eteläpuolella. "En näe pahana eettistenkään kysymysten esille tuloa komissiossa. Suomi on aktiivisesti ajanut pikkuvalaita IWC:n listoille. Islannin ero astuu voimaan ensimmäisenä heinäkuuta. Eräiden tietojen mukaan Afrikassa sairastuu vuosittain unitautiin jopa 20 000 ihmistä, joista puolet menehtyy. Grönlanti haluaa, että pienten valaiden kohtalosta voidaan jatkossakin päättää alueellisesti. Lisäksi on tapettu kärpäsen suosimia villieläimiä, kuten puhveleita ja antilooppeja. Ravinnokseen tsetset imevät villija kotieläinten sekä ihmisen verta. "Aina kun näen tsetsekärpäsen, rukoilen sen puolesta", sanoo eräs Botswanassa työskentelevä luonnonsuojelija. Tsetsekärpänen ei arvattavastikaan ole kotiseuduillaan suosittu otus. Jos keino osoittautuu tehokkaaksi, sen voinevat hyväksyä sekä paikalliset asukkaat että luonnonsuojelijat. Afrikkalaiset suhtautuvat karjan menehtymiseen vakavasti, ovathan naudat ravinnonlähde ja toimivat myös vetojuhtina. Sallitaanko näin pitkä kärsimys maanisäkkäille, esimerkiksi teurastuksessa?" Antti Halkka Antiloopit (kuvassa impala) ja puhvelit ovat tsetsen suosiossa, mutta ne kestävät unitautitiloista paremmin kuin kotieläimet. Kärpästen karkoittamisen jälkeen ihmiset muuttavat karjoineen alueille; liikalaiduntamisen ja ylikansoituksen seurauksena maa kuluu. Terveydelle vaarallisten DDT:n ja dieldriinin käyttö on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kiellettyä. Pyydystä on jo käytetty myös Ruandan, Burundin, Ugandan ja Tansanian yhteisellä rajalla Kagaran jokialueella. Ansat ovat niin halpoja, että tavallisilla maanviljelijöilläkin on niihin varaa. Eteläisessä Afrikassa sijaitseville Botswanalle ja Zimbabwelle lihanvienti EY-maihin tuo arvokasta ulkomaanvaluuttaa. vsk. Niiden mukaan lahtivalaskanta on vähentynyt sodan jälkeen jyrkästi. Eklundhilla oli tukenaan IWC:n tieteellisen komitean tuoreita kannankehitystietoja. Luonnonsuojelijat eivät tietenkään ole katsoneet suopealla silmällä tsetsekärpäsen vainoamista. IWC:n kokoukseen pian matkustava Cajander toivoo, että Suomen linja säilyy jatkossa samana. Karja on olennainen osa Afrikan kulttuuria. Norjalaisilla on lahtivalaiden määrästä omia, korkeampia lukuja, joiden turvin he yrittävät saada !WC:ssä läpi 384 valaan pyyntikiintiötä kolmelle vuodelle. Tätä huonekärpäsen sukulaista on 20 eri kalatuotteiden ostoboikotti uhkaa. Harppunoidun lahtivalaan kuolinkampailu kestää keskimäärin viisi minuuttia. "Jos IWC ei muuta politiikkaansa, Norja harkitsee eroa komissiosta Islannin tavoin", sanoi suurkäräjien jäsen Per Angelsen. pieniin valaisiin, joiden pyyntiä aikaisemmin vain suurvalaisiin keskittynyt IWC pyrkii enenevässä määrin ohjaamaan. ULKOMAILTA Tappaako vai eikö tappaa. YK:n elintarvikeja maatalousjärjestöltä FAO:lta. Pyydystetyt kärpäset steriloidaan. Sopuratkaisua on yritetty lcytää uusin keinoin. Grönlannin edustajat olivat paikalla sarvija maitovalaiden tähden nämä suunnilleen nelimetriset valaat kuuluvat ns. Vuonna 1983 kehityssuunta kääntyi, mutta valaiden määrä on noussut vain vähän, 60 000:sta 68 000 yksilöön. Tsetsekärpänen suojelee tietämättään Afrikan luontoa, sillä se estää karjan pidon laajoilla alueilla. Siksi luonnonsuojelijat toivovat, että tsetsekärpänen jätettäisiin rauhaan. Osa torjunta-aineista sisältää DDT:tä, dieldriiniä, endosulfaania ja tiodaania. Monissa maaseudun kylissä karja on vaurauden merkki. Taistelussaan tuholaista vastaan Afrikka on saanut tukea mm. Tuholaista on tähän asti hävitetty torjuntaaineilla ilmasta ja maasta. Useimmiten eläimiä teurastetaan vain tärkeiden juhlien, kuten lasten syntymän, häiden ja hautajaisten kunniaksi. Yhdysvallat on jopa lainsäädännössään sitoutunut toimiin niitä maita kohtaan, jotka eivät noudata IWC:n suosituksia. Naudat kuolevat "nagana"-nimiseen tautiin. ten ihmisiä." Väite oli tuttu Greenpeacen Harry Eklundhille, joka sanoi biologisten perusteiden riittävän lahtivalaiden suojeluun. Metsäisillä alueilla viihtyvän tsetsekärpäsen torjumiseksi on myös hakattu ja joskus jopa poltettu puita ja pensaita. Percy Mashaire 39. lajia, ja niitä tavataan ainoastaan Afrikassa
Itse olen ympäristönsuojelutarkastaja Savonlinnan kaupungin palveluksessa ja olen saanut kyseisiä kilometrikorvauksia tehdessäni virkani vaatimia tarkastus-, maastoym. Näin kunta mainostaa itseään. Turistitko ajelisivat ristiin rastiin aluetta, jossa eläimet pakoilisivat mikä minnekin, osa autojen alle. Todelliset luonnon rauhaa hakevat matkailijat tosin karttavat metsäautoteiden pirstomia maisemia. Reservaatissa matkailijat voisivat tarkkailla alueen eläimiä; joko luonnonvaraisia tai sinne tuotuja. käyntejä omalla polkupyörälläni. Kammottavaa nihilismiä! Jollei luonnonsuojeluun löydy selkeämpää näkemystä ja jämäkämpää otetta, koko homma menee varmasti päin mäntyä, eikä kohta ole enää ketään, joka kirjoittaisi tai lukisi sitä "historiaa", jonka Mänty korottaa ihmiskunnan arvotuomariksi. Vasta historia sitten kuulemma kertoo, "kuka valitsi oikein ja kuka väärin". Simojärven ja Korouoman välisellä alueella on ennestään riittämiin metsäautoteitä, joita pitkin turistit tavoittavat seudun luonnon jo nykyiselläänkin. Mi llä opilla alueelle luotavat eläimet saadaan pysymään "reservaatissa". Toinen ongelma ovat pienlentokoneet. Totuus on näet niin "ehdoton" ja jopa armotonkin, että se lyö valheet lyttyyn . Olemme luonnonystäviä ja pidämme mainittuja asioita sekä luonnolle että ihmiselle tärkeinä. Eläintarhojen kautta "tuotetut", ihmisiin tottuneet eläimet ja nimenomaan pedot, ovat siinä määrin suuri riskitekijä varomattomille matkailijoille, ettei tällaiseen yritykseen tule ryhtyä. Polkupyörästä kilometrikorvauksia Lehdessänne 3/92 Kuluttajan valinnoissa kehotettiin solmimaan työsuhde polkupyörään. Seutukunta kuuluu ns. Rohkea Ranua. Totuuden torjuminen johtaa tuhoon. Penlli Kähkönen tietoteoreetikko Eläimetkö reservaattiin . Paikka: Ylä-Savon Instituutti, Sonkajärvi. Ranuan ja Posion kuntien alueella sijaitsee vielä riittävästi mainioita, matkailullisestikin kiinnostavia luonnontilaisia kohteita. En tiedä kuinka hyvin tämä mahdollisuus on tiedossa ja kuinka paljon sitä on käytetty. Ilman aitaa eläinparat epäilemättä kaikkoaisivat seudulta vähin äänin. Jäin kaipaamaan mainintaa siitä, ettfilmyös polkupyörän käytöstä työtehtävissä voidaan maksaa "kilometrikorvauksia". Kurssin vetäjänä on Suomen luonnonsuojeluliiton varapuheenjohtaja Pentti Thuneberg Imatralta. Mistä alueelle kenties luotavat eläimet sitten saataisiin. (977) 63 1 79. Ranuan valtti saattaisivat olla soiden ja metsien muodostamat kokonaisuudet. Kymmenien tuhansien hehtaarien aitaaminen niin, että sisäpuolella pysyvät pienet sekä suuret eläi met, on mahdoton jo ajatuksenakin. Ihmisellä ei ole oikeutta siirtää eläintä tämän kotiseudulta vieraaseen paikkaan, varsinkaan kun kysymyksessä on ihmisten etu eikä eläinten. Alueel le rakennettava metsäautotieverkosto ihmetyttää sekin . Talvel la ne tuskin sietäisivät keikoilla ahdistelevia ihmisiä yhtään sen enempää. Vain totuuden avulla voimme onnistua ja pelastua. Nesteen lentoharjoittelualueeseen ja metelöivät vesi lentokoneet laskeutuvat ja nousevat saarten välissä välittämättä linnuista, ihmisistä tai veneistä. Näissä luonnon ehdoilla liikuttaessa pääsee seuraamaan alkuperäisten eläinten elämää. 40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA totuus, vaan NL:n virallinen filosofia, joka oli pelkkää pötyä. Posio voisi aloittaa vaikkapa Ala-Suolijärven länsipuolella sijaitsevasta metsäja järvialueesta. Onhan selvää, että öljyn ja sen johdannaisten läträilyyn herkkä saaristo on väärä paikka. Muutaman kymmenen tuhannen hehtaarin suuruinen reservaatti tulisi sijaitsemaan Ranuan ja Posion kuntien rajalla, Simojärven ja Korouoman välisellä alueella. Valvonta on oma ja vieläpä ongelmallinen kysymyksensä. Kohderyhmä: Niityistä ja kedoista sekä niiden säilyttämisestä kiinnostuneet henkilöt. P. J. Väärät opit eivät toimi todellisuusympäristössä. T. Maaliskuun alussa ranualainen Pohjois-Suomen Biologinen keskus Oy jätti aloitteen ympäristöministeri Sirpa Pietikäiselle eläinten luonnonreservaatin perustamisesta. Kyseisellä seudulla seurataan Nesteen jalostamon edesottamuksia. Arto Komulainen Neste hallitsee Porvoonseutua Olemme oleskelleet muutaman vuoden kesäasuinpaikassamme Porvoon maalaiskunnan ja Sipoon rajamailla, Svartbäckin kylän alueella sijaitsevassa saaressa. Luonto on jo ruvennut lukemaan meille omaa tuomiotaan ja kertomaan meille totuutta, jossa ei ole tinkimisvaraa. Olemmehan itsekin osa järjestelmää, emmekä saa hankaloittaa toistemme oloja. Hölmöiltä tuntuvien hankkeiden sijasta olisi ymmärrettävä alkuperäisen luonnon merkitys ja panostettava vielä suojelemattomien alueiden suojeluun. Malmin lennonjohto taas viittaa 11mailulaitokseen. Näin myös Mika Mänty tämän lehden numerossa 2/92. Hinta: 260 mk/henkilö (sisältää ruokailun). Hän selittää, että luonnonsuojelu on pelkkä arvokysymys ja että jokainen voi itse päättää, mitä tekee ja miten toimii . Lisäähän eläimiä on seudulle tuotava, sillä nykyisin valtaosalla Pohjois-Suomea risteilevistä metsäautoteistä saa ajaa tuntikausia näkemättä muuta kuin pikkulintuja ja puolikesyjä poroja. Emme saisi turruttaa käryllä ja metelillä aistejamme, joilla reagoimme luonnon ääniin. Eipä Simojärvikään ainutlaatuisuudessaan häpeä edellämainitui lle. Packalen-Koskinen SUOMEN LUONTO 5/92 5 1 vsk.. Esimerkiksi aamuvarhaisin näkyvät mustanpuhuvat savupilvet etovat. Ei se toki muuallekaan sovi, mutta täkäläinen luonto haavoittuu pahasti kallioperäisen maaston ja meren rasituksen vuoksi. Näemmä vastuu jää lentäjille, joilla näyttää olevan varsin huomioonottamaton asenne. He antavat siten ymmärtää, että Neuvostoliiton hajoaminen johtui totuuden petollisuudesta, kelvottomuudesta tai kerrassaan olemattomuudesta. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Ylä-Savon Instituutti, puh. Pyydettäisiinkö ne jossakin muualla ja siirrettäisiin " reservaattiin". Ainakin kunnallisessa virkaehtosopimuksessa on määritelty polkupyörän kilometrikorvaukseksi viisi markkaa vuorokaudelta. Kelvoton ei ollut Kukkakedot kunniaan -ketokurssi Aika: Lauantai 27.6 klo 10.0017.00. Rohkeasta yrittämisestä onkin hyvää tulosta: eläinpuisto, Murr-Murr -linna, sukellusveneterminaali ja paljon muuta. Mika Mänty sekoittaa arvoja totuuskysymykset onnettomalla tavalla. Koskinen C. Totuus ei kunnioita meidän arvostuksiamme, eikä luonnonsuojelukaan onnistu, jollemme hanki sen perustaksi riittävää määrää totuutta eli oikeita tietoja. Hyvinä esimerkkeinä tällaisista kohteista ovat Korouoman luonnonhoitometsä ja Riisitunturin kansallispuisto. Keskusteltuani Ilmailulaitoksen edustajan kassa ymmärsin, ettei erityisiä rajoituksia ole. Kummankin kunnan alueella kohteita on riittämiin. Kesäaikaan liikuttaisiin varta vasten rakennettavaa metsäautotieverkostoa pitkin ja talvella moottorikelkkareiteillä. Tämä on varmasti hankkeen puuhamiesten tiedossa, sen verran selväsanaisesti asiasta kirjoittivat lappilaisessa valtalehdessä eläintarha-asiantuntijat, joukon etunenässä Ilkka Koivisto. Ranualla ja Posiolla on mainiot edellytykset päästä pitkälle alati kasvavan luontomatkailun alalla. Soila Keränen Savonlinna Päin Mäntyä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on jo moni pännänpyörittäjä ehtinyt kuuluttaa, ettei mitään ehdotonta totuutta ole nyt sitten enää olemassakaan. Totuus on kyllä täsmälleen päinvastainen. Koska totuus on jokseenkin sama asia kuin todellisuus eli luonto itse, se on varmasti olemassa, ja jolleivät ihmiset hyväksy sen "yleispätevyyttä", meille kaikille käy kohta samalla tavalla ja vielä pahemminkin kuin NL:lle. Neuvostoliitto hajosi, koska siellä ei kunnioitettu totuutta. Vai kasvatettaisiinko ne eläintarhassa, jonka jälkeen istutettaisiin alueelle. Uusin idea tuntuu joukossa varsin kyseenalaiselta
Valtiovallan tulisi ohjata erinäisin toimin rypsistä valmistetun öljyn suosimista, sillä ovathan kysymyksessä suuret kansantaloudelliset edut. Vaikka rypsiöljyn taloudellisuutta ei saavutettaisikaan, suurten kaupunkien saasteongelman ratkaisussa vähemmän saastuttavat rypsiöljybussit olisivat tosi mainio apu. Kuudella miljoonalla litralla Tampereen onnikat liikkuisivat vajaan pari vuotta. Ymmärrettävää asiassa on se, että ylituotantoa on saatava pienemmäksi. Rypsi on huomattavasti ongelmallisempi kasvi kuin nurmi tai ohra, sillä ristikukkaisten kasvien tautivaaran takia yhden rypsivuoden jälkeen pitää pellon saada kolme lepovuotta. Rypsiöljyllä ja rouheella on Suomessa rajaton menekki, ja tuotanto korvaa kallista tuontia. Sopimuksilla on aikomus saada peltoa pois viljelystä 40 000 hehtaaria, ja maitomäärän oletetaan tippuvan 100 miljoonaa litraa. Moottoriinkaan ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Rypsiä on viljelty kohtuullisen menestyksekkäästi aivan Oulun korkeudella. Toinen mahdollisuus on ottaa korvaus könttänä, jolloin vuosikorvaus kerrotaan luvulla 4,2. Kiintiöitä on ollut 80 000 litraa ja peltoa viljelyssä 13 hehtaaria. Pesäluolan pääaukko ja vara-aukot ovat kaikki samalla puolella. Visa Vilkuna Rypsiöljy voitelee Rypsiöljyä tulisi käyttää huomattavasti nykyistä enemmän sen ympäristöystävällisyyden vuoksi. Suomen Luonto etsii kuvapareja luonnon muuttumisesta. Jouko Kuosmanen kuvasi mäyrän luolan ympäristöineen 1981. Ja samalla saataisiin arvokasta tietoa vaikkapa kriisiajan polttoainehuoltoa silmälläpitäen. Sopimuskorvauksia kuuden vuoden viljelemättömyyteen sitoutunut tila saa 95 600 markkaa vuodessa viiden vuoden ajan. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Rypsistä polttoainetta Valtiolla on kova halu vähentää maataloustuotantoa. Kokeilua kannattaisi jatkaa ja laajentaa huomattavasti, jotta tulokset kestäisivät kriittisenkin tarkastelun. ENNEN Rypsiöljyn tuottaminen on kallista, mutta nykyinen maataloustuotannon vähentämissopimuskin maksaa melkoisesti. Sopimuksissa viljelijä sitoutuu lopettamaan tuotannon joko kuuden vuoden määräajaksi tai kokonaan. Suomessa on meneillään pienimuotoinen kokeilu, jossa rypsiöljyä käytetään dieselpolttoaineen asemesta. 10 000 hehtaarilta saisimme vuodessa kuusi miljoonaa litraa rypsiöljyä. Mutta miksi kintaiden tiskiin lyömisestä ja toimeliaisuuden lopettamisesta maksetaan. Sianlihaa poistuisi 10 miljoonaa kiloa ja kananmunia seitsemän miljoonaa kiloa. Maitosopimuksia tehdään vain määräajaksi. Muutamaa vuotta myöhemmin suojaada rypsiä vuodesta toiseen viljellä. Rypsiöljy on siitä hyvä luonnollinen polttoaine, että se käy nykyisiin dieselin jakeluja varastointilaitteisiin. Tällä öljymäärällä esir.1erkiksi Oulun kaupungin sisäistä reittiliikennettä hoiteleva Koskilinjat Oy ajelisi kaupunkiajoa kokonaista kolme vuotta! Tampereella, vajaan 200 000 asukkaan kaupungissa, liikennelaitos ajaa vuodessa 11 miljoonaa kilometriä. Ei liene aivan kohtuutonta velvoittaa maidon, sianlihan tai kananmunien tuotannosta luopuvia tiloja siirtymään vaikkapa rypsin viljelyyn. Kaikilla poistettaviksi aiotuilla 40 000 hehtaarilla ei voiMäyrät ovat saaneet olla rauhassa iät ja ajat omassa luolassaan tässä Pohjois-Ka,jalassa sijaitsevassa pyhäselkäläisessä kaskikoivikossa. Tähän summaan on mahdollista soveltaa tulontasausta. Talviunilta kömpineen mäyrän hämmästykseksi maisemat olivat muuttuneet. Etteivät vain taas asenteet olisi jarruttamassa mielenkiintoista ja taloudellisesti kannattavaa kokeilua. SUOME Ll50NTO 5/92 51. Otetaanpa esimerkiksi normaali maitotaloustila keskeltä Suomea. 41. Jos tuottamattomuudesta kannattaa maksaa, on varmasti kannattavaa maksaa vastaava summa rypsin viljelystä. Rypsiöljyn tuotannon ja kulutuksen lisääntyminen vähentäisi tuontia ja vaikuttaisi myönteisesti vaihtotaseeseen. Kyseisen tilan tapauksessa könttä olisi reilut 400 000 markkaa. Eikö olisi ansiokkaampaa maaseudun elinvoiman kannalta ohjata tuotantoa toisiin kasveihin. vsk. Kaupunkien saasteongelmia on yritetty ratkaista sähköja kaasubusseilla. Rypsiöljyn viljelyalaa voitaisiin myös lisätä, jolloin siitä saisi yhä useampi maanviljelijä tuloja. Mäyrän taidokkaasti rakentama pesäluolasto sekä siisti pihapiiri säästyivät onneksi pesäkumpua suojaavan nauhoituksen ansiosta. Veikko ll!anen Järvenpää JÄLKEEN 1 vat puut hakattiin ja järeä metsätraktori jyrsi maan luolan ympäriltä ammottaville haavoille. Tämä vähemmän saastuttava vaihtoehto on antanut lupaavia tuloksia. Maataloudelle maksettavien tukienko takia valtiovalta ei edes kartoita mahdollisuutta saada polttoainetta meidän joutilaiksi jääviltä pelloilta. Satotaso on ollut 1500 kilon hujakoilla hehtaarilta, josta herahtaa öljyä noin 600 litraa. Lisäksi rypsiöljyn menekin kasvun myötä kotimainen teollisuus hyötyisi monin tavoin . Molemmat lienevät hyviä, mutta bussin ja energiahuollon vaatimat muutosinvestoinnit ovat valtavia ja lopputulos usein erittäin kallis
Lintuosa on esimerkillinen ja toimiva, lajitekstit perusteellisempia kuin Saariston luonnossa. Kolmas on kehitysmaakysymys: väestöpoliittiset ohjelmat on laadittava, köyhyys, eriarvoisuus ja velkaongelma ratkaistava. Noin kolmannes kirjasta kertoo asiantuntevasti saaristoluonnon elinehdoista ja ympäristöongelmista. Autoteollisuuden vaikutus neuvottelutulokseen oli ratkaiseva. Eurooppa-Instituutti 111992, 114 s. Jos ympäristönormit ovat jonkin jäsenvaltion mielestä liian matalat, sillä on oikeus ns. Okon loppupäätelmä ei kuitenkaan imartele EY:n ympäristöpolitiikkaa: "EY:n ympäristödirektiivejä ja toimintaohjelmia voidaan ylipäätään pitää myönteisenä asiana, jos vaihtoehtona on niiden puuttuminen. Nämä kiinnostavat artikkelit ovat pikemminkin tausta-aineistoa ympäristötoimittajille kuin ympäristöjoumalismin erittelyä. Tämä tekotavaltaan Saariston luontoa muistuttava teos esittelee valokuvin ja lyhyin tekstein lajistoa Tanskan salmiin asti. Kirjan alussa on hyvä teoriaosa, loppupuoliskossa esitellään 60 sivulla vajaat 200 merija järviluonnon tyypillistä lajia. Tämä nähtiin muuan muassa neuvoteltaessa pakokaasunormeista. Rooman klubi vaatii yhtenäisen maailmanstrategian luomista: ongelmiin on puututtava samanaikaisesti ja monipuolisesti joka tasolla. Iiris Lappalainen (toim.): Toimittajan toinen luonto, näkökulmia ympäristöjournalismiin, Suomen Sanomalehtimiesten liitto 1991 . ympäristötakuun mukaan sää42 tää tiukemmat. Lajintuntemusosassa esitellään selkeän ytimekkäästi 200 lajia. Opas esittelee sekä meriettä suurjärvien luontoa. Kalat, levät ja pieneliöstö on käsitelty Veneilijän luontoopasta laajemmin. Tämä on kirjalle sekä etu että haitta sisävesien mukanaolo on sisävesillä ehdottomasti hyväksi, mutta vähentää selkeyttä merellä. Etelä-Itämerelle suuntaava voi lisäksi etsiä kirjakaupoista Ingmar Holmåsenin kirjaa Växter och djur i skärgården (Bonniers, 1979). Otava 1992, 144 s. Noin puolet kirjasta on ongelmien käsittelyä ja puolet ratkai'sujen etsimistä. Toinen koskee maapallon lämpenemistä ja energiaa: fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä, metsää istutettava, vaihtoehtoisia energialähteitä kehitettävä, energiaa säästettävä ja sen käyttöä tehostettava. EY:n ympäristöohjelmat saavat Sari Okolta kiitosta. Hyödyllisyys kuitenkin loppuu siihen, kun ne saavat uskomaan, että ongelmat ovat hallinnassa." Anne Brax Rooman klubi yllyttää vallankumoukseen Alexander King ja Bertrand Schneider (suom. Julkaisussa useat kokeneet toimittajat pohtivat muun muassa millaista koulutusta SUOMEN LUONTO 5/92 51 . Toisaalta neuvottelujen avulla pakokaasunormit saatiin aikaan myös valtioissa, joissa ei aiemmin oltu kiinnitetty asiaan huomiota. 160 s. Eettinen toimintamalli ei ole toistaiseksi ollut ainakaan poliitikkojen eikä liike-elämän päättäjien mielessä. Tiede ei ole rikastuttanut henkistä elämäämme samassa tahdissa kuin nostanut aineellista elintasoamme. Piirrosja valokuvakuvitus. Ministeriöt hoitavat vain omaan alaansa kuuluvat "oireet" erillään syistä ja ehdottavat yleensä pysähtyneitä ratkaisuja. "On korkeintaan hämäriä merkkejä siitä, että suuri yleisö tuomitsee korruption, saasteet ja sellaisen talouskäsityksen, joka unohtaa, että talouselämä tulisi ensisijaisesti suunnitella ihmisten tarpeita palvelemaan", klubi huomauttaa. Eeva Simola): Ihmiskunnan vallankumous, Rooman klubin työvaliokunnan raportti, WSOY 1991 , 249 s. Kirjassa kuvataan myös esimerkkitapauksia, joissa EY:n tuomioistuin on joutunut ratkomaan ympäristönsuojelun ja kaupan esteiden poistamisen välisiä ristiriitoja. Ruotsinkielisten lajinimien mukaanotto on hyvä ratkaisu. Vastuutaan pakoilevaa ja muiden valtioiden toimista hyötyvää jäsenmaata ei voida panna kuriin edes EY :n tuomioistuimen päätöksellä, koska päätöksen rikkomisesta ei voida rankaista. Veneilijän luonto-oppaasta on apua myös sisävesillä, ja lintujen määritysoppaana se on Saariston luontoa parempi. Sari Okko: Euroopan yhteisön ympäristöpolitiikka alueellisena ympäristöongelmien ratkaisijana. Piirrokset Veli-Matti Väänänen. Tarvitaan uusi kansainvälinen etiikka ohjaamaan suhdettamme mm. Kirjan aineistona ovat EY:n ympäristönsuojelua koskevat periaatteet ja määräykset. EY :n itsensä on arveltu luovan yhä lisää ympäristöongelmia taloudellisen kasvun lisääntymisen myötä. Yli 20 eri kirjoittajan artikkeleista noin kaksi kolmasosaa käsittelee journalismia, loput ovat kirjoituksia ympäristönsuojelun eri osa-alueista, kuten ympäristöveroista, luonnon eettisestä arvottamisesta tai vanhojen metsien suojelusta. luontoon, kehitykseen, rahaan ja solidaarisuuteen. vsk.. Useat aiemmin vastahakoisesti ympäristönsuojeluun suhtautuneet valtiot on yhteisön myötä vedetty tai painostettu mukaan yhteiseen ympäristöpolitiikkaan. Piirrosja valokuvakuvitus vuorottelevat aukeamilla. Kolme ongelmaa on klubin mukaan ratkaistava heti. Jokaisesta lajista on levinneisyyskartta, joka helpottaa suuresti käyttöä ja luo kirjaan mukavan käsikirjatunnelman. Kirjaa komistavat jo niin meritähdet kuin taskuravutkin. Hyvien periaatteiden toteutus sen sijaan ontuu; vaikka sopimukset ovat voimassa, valtiot eivät toimi niiden mukaisesti. Poliitikot ja hallitukset suosivat lyhytnäköisiä, poliittisesti "hyödyllisiä" ratkaisuja ja laiminlyövät pitkän aikavälin näköaloja. Julkaisu täyttää antamansa lupauksen vain osittain. Ympäristönsuojelussa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, koska saasteet eivät tunne valtioiden rajoja. Tämä sotii perinteisiä suunnitteluja päätöksenKIRJOJA tekokoneistoja vastaan, kirjoittajat myöntävät. Pukki kaalimaan vartijana. Okon mukaan vaikuttaa siltä, että direktiivien lähtökohtana liian usein ovat pikemminkin kansalliset kilpailuintressit kuin todellinen huoli ympäristöstä. Ongelmana on se, että jäsenvaltioita ei voida pakottaa EYdirektiivien toimeenpanoon. Näennäisesti yksimielisten kokousten jälkeen jäsenmaat eivät Okon mukaan ole tehneet paljoakaan ympäristön tuhoutumisen estämiseksi. Ensimmäinen on paluu aseteollisuuden ylläpitämästä taloudesta siviilitalouteen. Klubi vaatii poliitikkoja ottamaan rinnalleen päätöksentekoon enemmän tutkijoita ja kansalaisjärjestöjä. Tuomioistuin antoi Tanskalle luvan pitää voimassa kertakäyttöiset juomapakkaukset kieltävät määräyksensä ympäristösyiden takia. Tästä on olemassa myös ennakkotapaukseksi kelpaava EY:n tuomioistuimen päätös. Uudenlaiset vallankumoukselliset ovat nousseet ääneen: täydellistä asennevallankumousta vaativat sekä Worldwatch-instituutin johtaja Lester Brown Maailman tila 1992 -kirjassa että Rooman klubi viime vuonna julkaistussa raportissaan. Miten pystytään ylittämään valtioiden itsekkäät pyyteet. Ritva Kupari Luonto-oppaita nyt myös veneilijälle Veneilijät saivat tälle veneilykaudelle ensimäiset saaristoluonnon kenttäoppaat: Martti Hario, Arno Rautavaara ja Tuula Selin: Veneilijän luonto-opas, Kirjayhtymä 1991 . Jäsenmaiden kiistoista ja ongelmista huolimatta EY:ssä voi Okon mukaan nähdä ilahduttavaa kehitystä ympäristöasioissa. Molemmat kirjat kannattaa hankkia veneeseen tai mökille. Pitkän ja kivuliaan neuvottelukierroksen jälkeen saatiin aikaan löysemmät määräykset kuin mitä alunperin oli suunniteltu. Mutta millaisin muodoin ja säännöin yhteistyötä tehdään. Antti Halkka Luontoko toimittajan toinen luonto. Rooman klubi nimittää ympäristöongelmien ratkaisuohjelmaansa ihmiskunnan ensimmäiseksi vallankumoukseksi. Sari Okon mielestä EY on avainasemassa myös ongelmien poistamisessa. Eeva Furman: Saariston luonto. Sari Okko pohdiskelee valtio-opin pro gradu -tutkielmasta tehdyssä kirjassaan EY:n mahdollisuuksia ympäristöongelmien ratkaisijana. Kirjassa kritisoidaan perusteellisesti hallituksia ja poliitikkoja lähtien siitä, että hallitukset on viipaloitu eri alojen ministeriöihin. Furmanin kirja on puolestaan selkeä koko saaristoluonnon määritysopas, joka tutustuttaa lukijansa monipuolisesti Itämeren eliöstöön niin pinnan yllä kuin sen alla. Klubi on huolissaan siitä, että nuori sukupolvi on vailla minäkuvaa eikä tiedä mistä sen löytäisi. 70-vuotiaan Suomen Sanomalehtimiesten Liiton juhlajulkaisu Toimittajan toinen luonto lupaa pohtia ympäristöjoumalismia toimittajien ja tutkijoiden näkökulmasta
SUOMEN LUONTO 5/92 5 1. Uunio Saalas (suom. Kuvataulun viereisellä sivulla nimetään taulun lajit. Lukuun on lisättävä merialueillemme suolaisemmilta vesiltä eksyvät vierailijat ja sisävesiin aina silloin tällöin istutetut vieraat lajit. painos 1975, 231 s. Saman tekijän Suomen kalat (WSOY 1990, 357 s.) on niin painava ja arvokas käsikirja, ettei sitä oteta kalaretkille mukaan. "Miten paljon oppisimmekaan, jos saisimme edes ohikiitävän tuokion nähdä maailmaa simpanssin silmin", huokaa Jane Goodall, joka on viettänyt yli puolet elämästään simpanssien parissa tarkkailemalla niiden käyttäytymistä niin läheltä kuin vain ihminen voi. Hyönteisten lajimäärä on joka tapauksessa niin suuri, ettei kaikki lajit käsittävää Suomen hyönteiset -määrityskirjaa tulla koskaan näkemään. WSOY 1954, 8. Nokkelat simpanssit antavat kirjan välityksellä terveellisen kolauksen inhimilliselle ylemmyydentunteelle. Sen avulla jäljittää harvinaisemmankin määrityskirjallisuuden. Kirjassa käsitellään hyönteisten lisäksi muutkin selkärangattomat. Kotiin tuodut saaliskalat senkin avulla toki voi määrittää. Lauri Koti: Retkeilijän kalaopas. Ikävä kyllä luettelo on päässyt vanhentumaan. On tyydyttävä esimerkkeihin. Markku Varjo on pitänyt suomalaista laitosta ajan tasalla 5. painos 1988, 356 s. "Olemme oppineet paljon sekä simpanssin paikasta luonnon järjestyksessä että ihmisen paikasta luonnossa." "Tunnemme itsemme paljon pienemmiksi ja nöyremmiksi nyt, kun tiedämme, että simpansseilla on älyllisiä kykyjä, joita on pidetty vain ihmiselle ominaisina ja että ne pystyvät ajattelemaan, kokemaan emootioita ja kipua ja pelkoa", Goodall kiteyttää tutkimusryhmänsä puolesta. Kirjan lopussa oleva lehtiluettelo on turhan suurpiirteinen ja osin virheellinenkin. Björn Ursingin piirtämät värikuvat on koottu aukeamiksi, joiden väliset aukeamat puolestaan on täytetty vastaavilla lajiteksteillä. Kirjassa on 64 sivua Edgar Hahnewaldin vesivärimaalauksia. Esimerkiksi Tarja Pasasen paikallislehden ympäristöjournalismia käsittelevässä jutussa olisin halunnut tietää vaikeuksista, joihin toimittaja törmää pikkupaikkakunnalla, jossa ympäristön suurin saastuttaja saattaa myös olla paikkakunnan tärkeä työnantaja. Tapahtumia ja hämmästeltävää simpanssien elämässä riittää. Esimerkkilajeja on runsaasti. Toimittajan tietolähteen puheenvuoron käyttää tutkija, professori Erkki Leppäkoski. Kuvista samoin kuin koko kirjasta saakin mukavan läpileikkauksen hyönteislajistosta. KIRJOJA ympäristötoimittaja tarvitsee, miksi tutkiva ote usein puuttuu ympäristöjournalismista, mihin tietolähteeseen voi luottaa ja saako toimittaja asettua jutussaan avoimesti luonnon puolelle. Mukana on mm. Esitellyistä lajeista 15:tä ei tavata nyky-Suomesta. Kirjan suomalaisen laitoksen toimituksessa on seitsemän tunnettua täkäläistä tiedemiestä, entomologia. Kirjassa olevien kalojen määrityskaavojen avulla pystyy määrittämään vaikkapa siperiansammen tai venäjänsammen. Flo, Gigi, Fanni, Melissa ja monet muut simpanssien nimet ja sukulaisuussuhteet vilahtelevat tekstissä välillä niin tiuhaan, että lukijalta vaaditaan erityistä tarkkaavaisuutta, jos mielii päästä mukaan tapahtumien kulkuun. Luettuani hänen sympaattisen kirjoituksensa päätin, etten enää koskaan vaadi tutkijaa selostamaan vuosia kestäneen tutkimustyön tuloksia kolmessa minuutissa puhelimessa. Kunkin hyönteistai muun eläinryhmän esittelyn perään Ulvinen on koonnut mainion kirjallisuusluettelon. Michael Chinery: Pohjois-Euroopan hyönteiset. Juhlajulkaisun toisinajattelija, toimittaja Aarno Laitinen heittää haasteen ympäristötoimittajille väittämällä tahallisen kärjistävässä jutussaan, että suuri osa ympäristötoimittajista on hyväuskoisia hölmöjä, joille todellinen maailma ja varsinkin tekniikka ovat vieraita. WSOY 1957, 2. Simpanssien valtakunnan anti on sen moniulotteisuudessa. Pieni kolmio nimen edessä tarkoittaa, että lajia ei 43. Kirjan 64 väritaulussa on N. Määritykselleen saa lisätukea kuvasivuja seuraavista lajiteksteistä. Viimeiseen kysymykseen enemmistö kirjoittajista vastaa myöntävästi kunhan vain asiatiedot ovat oikein ja aiheeseen on paneuduttu. WSOY, 9. Maarit Kauniskangas taloudellisesta tiedotustoimistosta harmittelee, että teollisuuden hyvät ympäristöteot jäävät tiedotusvälineissä saastejuttujen varjoon. Vielä enemmän määritysapua tarvitaan, kun pienille, vähän kalastetuille "roskakaloille" pitäisi keksiä nimi. painoksesta (1984) lähtien. vsk. Luonto-Liiton legendaarisen Isä-Ulvisen tuttu opus. painos 1990, 135 s. Tekijä tuo esimerkiksi varteenotettavan naisnäkökulman eläinten käyttäytymistutkimukseen uskaltaessaan todeta, että empatia ja intuitio voivat olla äärettömän arvokkaita yritettäessä ymmärtää eläinten monimutkaista vuorovaikutusta edellyttäen, että käyttäytyminen kirjataan mahdollisimman objektiivisesti ja täsmällisesti. Kirjan kuvia selaamalla löytyy nimi kalalle silloinkin, kun kalastusretki on ulottunut Juutinrauman tuolle puolelle, sillä alkuteos on tanskalainen Hans Hvassin Fisk i Farver. toim.): Hyönteisiä värikuvina. Tammi 1978, 2. Siinä on 700 tekijän omakätistä piirrosta ja 16 väritaulua kustantajan muista kirjoista. Ennen kuin niihin syventyy kalastusretkelle lähtöä varten, kannattaa tarkistaa, kuinka monen vuoden takaista painosta pitää käsissään. Se on 30 vuotta simpanssien parissa viettäneen ja niiden uhanalaisen aseman tiedostaneen ihmisen "testamentti", joka vetoaa simpanssien ja muiden eläinten suojelun puolesta niin lajina kuin eläinyksilöinä. 4. Arvi Ulvinen: Maamme pikkueläimiä. seitsensivuinen määrityskaava, jonka avulla saa nimetyksi kaikki maanosastamme löytyvät hyönteiset lahkon tarkkuudella. Kirjassa esitellään kaikki Euroopan hyönteislahkot. painos 1990, 126 s. Simpanssien valtakunnassa on jäähyväisenomainen sävy. Niihin on otettu esimerkkilajeja useimmista hyönteislahkoista. Kirjan loppuun on koottu vapaa-ajan kalastajalle tarpeellisia kalastuslain kohtia. Norvilin piirtämät kuvat 194 kalalajista. Erkki Halme ja Markku Varjo (suomalaiset toimittajat): Pohjolan kalat värikuvina. Toimittajan toinen luonto -julkaisu on epätasainen kokonaisuus. He ovat muokanneet Brittein saaria varten laaditun kirjan Suomen oloihin. painos 1977, 127 s. Emmi Manninen Mihin kalaan mentäisiin. Terho Poutanen Määritä 20 000 hyönteislajia! Suomen eläimistöön kuuluu peräti 19 200 lajia hyönteisiä. Simpanssien valtakunta kuvaa ajoittain pikkupiirteisen, jopa uuvuttavankin tarkasti tansanialaisen Gomben kansallispuiston simpanssien elämää. Kalan nimen edessä olevista merkeistä pääsee nopeasti perille siitä, mikä on minkin lajin tapaamistodennäköisyys kotivesillämme. Luku ei ole edes lopullinen, sillä moni hyönteisryhmä on vielä kovin huonosti tunnettu. Goodall perustelee kirjassaan lisäksi eläinten kykyä ajatella ja tuntea sekä pohtii ihmisen oikeuksia ja tapaa käyttää eläimiä hyväkseen niin maataloudessa, eläinkokeellisessa tutkimuksessa kuin lemmikkieläiminäkin. Jotkut jutut ovat saaneet runsaasti tilaa, toiset jutut ovat niin lyhyitä tai ne on toimitettu niin lyhyiksi että niihin ei ole jäänyt juuri lainkaan asiaa. Särkikaloistamme esimerkiksi seipi, sorva ja sulkava ovat tuntemattomia monelle sunnuntaikalastajalle ja kesämökkiläiselle. Anne Brax Simpanssin silmin Jane Goodall.' Simpanssien valtakunta, suom. Vain yksi esimerkki: Suomen Luonto ei ilmesty 12 kertaa vuodessa, ainakaan vielä. Samassa suhteessa tietomäärän kanssa on kasvanut myös tutkijan nöyryys tutkimuskohteensa edessä: ihminen pystyy lopultakin näkemään vain kapean kaistaleen simpanssien todellisuudesta ja senkin toisen lajin silmin . Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi 1991 , 283 s. Otava 1961 . Kirjan kerronta on soljuvaa ja värikästä simpanssien valtakunta alkaa elää. Suomessa on vakinaisia kalalajeja 64, kun nahkiaiset otetaan mukaan. Esimerkkilajeja kirjassa on 60 kuvataulun verran. Tuloksena on valtava määrä tietoa
Kauri Mikkola ja likka Jalas (toim.): Suomen perhoset: Yijkköset 1. Tahvo Kontuniemi): Pohjolan päiväperhoset. Perusteokset, joissa esitellään yksityiskohtaisesti kaikki Suomen mittarit. Viette (suomeksi toimittanut Olavi Sotavalta): Euroopan ja Pohjois------------------------------------------, Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kymmenen seuraavaa numeroa hintaan 219 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 258 mk (ei-jäsenet). Antti Pekkarinen (suom. toim. Yhteensä käsitellään 123 lajia, joisti! esimerkiksi suolla elää 15 ja loput sitten metsissä, kallioilla, kedoilJa, niityillä tai viljelysmailla. WSOY 1978, 157 s. Tammi 1979, 128 s. Pohjois-Eurooppa on kirjassa Brittein saaret, Tanska, Fennoskandia ja Baltia. Edellisessä esitellään sanoin ja kuvin 181 ja jälkimmäisessä 194 yökköslajia. Kustantaja ei lupaa kirjoista enää uusia painoksia. Kirja on nykyaikainen määritysja harrastusopas. Mittarit 1. ole tavattu Suomessa. Kirjan lopussa on vielä 371 levinneisyyskarttaa, joissa karttojen ulkopuolelle jäävästä Makronesiasta ovat kirjaintunnuksin mukana Kanariansaaret, Azorit ja Madeira. Veijo Mannelin) : Päiväperhosten parissa. Värivalokuvat ovat kokoelmayksilöistä. Samojen eteläkarjalaisten tekijöiden Suomen päiväperhoset (Kirjayhtymä 1990) on palkittu perhoskäsikirja. Selkärangattomat eläimet. Tammi 1973, 2. Perhosista on 44 sivua Nils Jonssonin värikuvapiirroksia. Bertil Gullander: Pohjolan kiitäjät ja kehrääjät. painos 1975, 178 s. Selkärangattomia eläimiä. 760 värikuvallaan. Kauri Mikkola, likka Jalas ja Osmo Peltonen (toim.): Suomen perhoset. Teokseen on otettu lajeja Norjan, Ruotsin ja Suomen lisäksi Euroopasta alueelta, jonka. Sirkka Nyman, suom. Matti Viitasaari): Yöperhoset värikuvina. Haluan säästöti laajaksi, jolloin tilaushinta on 193 mk (jäsenet)/232 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä luonnonsuojeluliiton jäseneksi Muutan osoitettani Peruutan tilaukseni Tilaaja/ tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTINUMERO TOIMIPAIKKA 1 PUH. JAKJ,LUOSOITE P0STINUMERO TOIMIPAIKKA 1 PUH. P.C. Sirkka Nyman, suom. itäraja kulkee Ruotsin eteläkärjestä Adrianmerelle. Euroopan päiväperhoset, Pohjois-Eurooppa. toimittaja): Vesiemme pikkueläimiä värikuvina. Suomen Perhostutkijain Seura ja Otava 1977, 256 s. Jukka Lahti): Päiväperhoset värikuvina. Paul Whalley (suom. Suomen Perhostutkijain Seuran perusteoksia Suomen perhosista. Hyönteisten lisäksi mukana on hämähäkkejä, nilviäisiä ym. Kauri Mikkola ja likka Jalas (toim.) : Suomen perhoset. Kunkin lajit kuvat, teksti ja levinneisyyskartta ovat samalla sivulla. toim. Higgins ja Norman D. Siinä kerrotaan jokaisesta 114 päiväperhoslajistamme puolen sivun laatikossa tuntomerkit, siipien kärkiväli, yleislevinneisyys, yleisyys ja runsaus, elinympäristö, lentoaika, toukan ravintokasvit ja lajin talvehtimisaste. Bertil Gullander (suom. WSOY 1932, E. 2,10 mk: n postimaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 0151 Helsinki Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Kirja esittelee Euroopan ja Luoteis-Afrikan kaikki päiväperhoslajit, mm. Kaiken tämän lisäksi kirjaan on saatu mahtumaan harrastusohjeita aloittelijoille, päiväperhosten tärkeimpien elinympäristöjen esittely, linja-arviointiin perehdyttäminen, valokuvauksen alkeet samoin kuin perhosten kasvattamisja preparointiohjeet. . toimittaja): Metsiemme eläimiä värikuvin,a. Pieni kirjanen, joka korkeasta iästään huolimatta on säilyttänyt viehätyksensä. Langer ( suom. Samassa laatikossa näytetään myös lajin levinneisyys Suomessa pienellä kartalla. Suomen Perhostutkijain Seura ja Otava 1979, 304 s. Otava 1964. Leif Lyneborg (suom. Loppuunmyyty. Kovin paljon muuta tietoa ei lajista sitten löydykään. Perhosten nimet kerrotaan suomenkielisen ja tieteellisen nimen lisäksi kuudella muulla kielellä, mm. Pippingin uudistama 2. Ernst Palmen (suom. Näppärä kirjasarja, jonka eri osissa on 686 + 356 + 621 värikuvaa selkärangattomista eläimistä. Värikuvat kokoelmayksilöistä täyttävät 28 sivua luonnollisen kokoisilla perhosilla. Kirja on kustantajan Värikäs luonto -sarjaa. Björn Dal (suom. Tammi 1983, 254 s. toim. Riley (suom. Kirjayhtymä 1992, 150 s. Kirja esittelee perhoset elinympäristöittäin. Otava 1959, 92 s. WSOY 1981, 163 s. Vesa Varis) : Perhoset luonnossa. Asko Pulkkinen: Perhoskirja. vsk.. Kirjassa on Luonnon värikuvasto -sarjan tutuksi tekemällä tavalla ensin kuvaja sitten tekstiosa. Esimerkkejä suomenkielisistä perhoskirjoista, joita saattaa tulla vastaan kirjastoissa ja antikvariaateissa Lionel G. toim. Lisäksi neljällä värikuvasivulla esitellään niiden toukkia. Levinneisyyskartoissa näkyy koko Eurooppa. Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEEST A) ........................................ Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio ja Pekka Ojalainen: Päiväperhosopas. Torben W. Suomen Perhostutkijain Seura 1985, 260 s. Kirjassa kuvataulut ja teksti kulkevat omaa tahtiaan. toimittaja): Niittyjemme eläimiä värikuvina. Niistä 43 ensimmäisellä esitellään yöperhosia ja viidellä niiden toukkia. WSOY 1968, 2. Suomen Perhostutkijain Seura ja Recallmed Oy 1989, 280 s. Leif Lyneborg (suom. Esittelee 40 väritaulussaan Suomessa tavattavat päiväperhoset, kiitäjät ja kehrääjät. Kauri Mikkola, likka Jalas ja Osmo Peltonen (toim.): Suomen perhoset. Mittarit 2. painos 1972, 179 s. Kaikkiaan käsitellään hiukan yli 200 perhoslajia eli noin kolme neljännestä alueen lajistosta. pikkueläimiä. Olavi Sotavalta): Euroopan päiväperhoset. Rougeot ja P. Yökköset 2. Edellisen kaltainen kirja, jossa on 48 värikuvasivua. painos 1980, 386 s. Edellisen kaltainen teos, joka esittelee nimessään mainitun alueen kiitäjät ja valtaosan isokokoisista kehrääjistä eli kaikkiaan 152 lajia ja lisäksi 60 alamuotoa. viroksi ja venäjäksi. Edellisessä osassa on 153 ja jälkimmäisessä 148 lajia. Jukka Jalava): Päiväperhoset, Weilin+Göös 1982, 168 s. WSOY 1961, 187 s. WSOY, 2. Lajit ovat heimojensa ja edelleen lahk:ojensa edustajina. Lajitekstien jälkeen on koottu omiksi taulukoikseen eri lajien maakuntahavainnot (5 ) ja lentoajat ( 4 sivua). WSOY 1966, 2. Terho Poutanen ----~-------------------------------------~~-----------~ 44 SUOMEN LUONTO 5/92 51. Lisäksi kahdella sivulla esitellään 18 lajin toukat ja kotelot väripiirroksina. Näistä kirjassa on runsaasti tekstiä. painos 1974, 107 s. Mukaan on mahtunut vain viitisen p.Josenttia kaikista alueella tavattavista lajeista, vaikka kuvia kirjassa on yhteensä 367. painos 1956, 85 s. Hans Silfverberg (suom
"Silloin ei lähdetty liikkeelle suoritusmielessä, vaan halu nähdä Suomea pani liikettä niveliin. "Omalla mökilläni olen saattanut todeta lintukannoissa muutoksia, jotka ovat tuttuja kaikkialla Suomessa ja koko Euroopassa." Kun Tenovuo hiipparoi koulupoikana Oulun seudun lintupaikoilla, hän ei omistanut kiikaria. Kalevi Raitasuon Käytännön lintuopas ja Ivar Hortlingin Pieni lintukirja kuluivat käytössä, samoin hieno Ornitologiska handboken." Ennen sotia munien keruu oli harrastuksen elimellinen osa, myös ampuminen oli tavallista. Tenovuo palauttaa mieleen vuoden 1964, jolloin hän törmäsi luonnon antamaan varoitusmerkkiin. Omitologit ovat usein ensimmaisma kiinnittäneet huomiota epäedulliseen kehitykseen, jota ihmisen toiminta saa aikaan luonnossa. "Ahmin Kivirikon Suomen linnut moneen kertaan täytyihän jotain luettavaa olla. "Ilman merikotkaa emme ymmärtäisi Itämeren tilaa", Tenovuo sanoo. Nuori kokee kaiken niin voimakkaasti." "Toki luonto tarjoaa jatkuvasti mieleenpainuvia kokemuksia, jotka eivät ole yhtä voimakkaita kuin aiemmin, mutta yhä ne jollakin erikoisella tavalla pitävät yllä vireyttä ja kannustavat jatkuvaan havainnointiin." Tenovuo retkikumppaneineen on tehnyt useita retkiä Lappiin polkupyörällä. Hänen avullaan huomasin, millainen ihmemaailma linnuissa oli." Lintujen tunnistamisessa edistyminen merkitsi nuorelle omitologille jatkuvia elämyksiä. Kolmekymmenluvulla lintuharrastaja oli harvinainen ilmestys. Kyllä harvinaisuuksia on hauska nähdä, muttei se saa olla itsetarkoitus. Laajasta retkeilystäni huolimatta pidän avartavana sitä, että tuntee perin pohjin jonkun tietyn alueen luonnon." Hän on seurannut vuosikymmenien ajan Kustavin linnustoa. Löysimme uudelleen tämän Siperian jokivarsien kahlaajien erillisesiintymän." Tenovuo on kolunnut käytännöllisesti katsoen koko Suomen. "Itä-Lappi on jäänyt muita seutuja vähemmälle. Tenovuo toimi eläintieteen apulaisprofessorina Turun yliopistossa 1965-80. Jotkut tajuavat, useimmat eivät. Nykyään munien keruuta harrastava savustetaan joukosta pois hetimiten." "En ole ottanut lajihavaintojen keräämistä päämääräkseni. vsk. Monessa asiassa ei ole aikaa hukattavana ollenkaan." Markku Lappalainen 45. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1982 nimenomaan ansioista luonnonsuojelun alalla. Olin sen verran arka nuorukainen, että pidin kiikaria salassa retkilläni", Tenovuo muistelee. Kaukoputkea ei tuolloin tunnettu ollenkaan." Lintukirjoja oli tarjolla vähän, ja niinpä niitä luettiin sitäkin ahkerammin. Merikotka antoi väkevän herätyksen Maaliskuun kolmantena 1930 koululainen Runar Tallqvist kirjoitti muistiin ensimmäiset lintuhavaintonsa. Luonnossa on merikotkan lisäksi paljon eliöitä, joiden avulla voidaan seurata ihmisen vaikutuksia. "On vain hämmästyttävää, kuinka huonosti näitä luonnon omia indikaattoreita tunnetaan." Puiden päällysvieraina kasvavat jäkälät, naavat ja lupot ovat oivallisia ilman saastuneisuuden ilmaisijoita. Kerran taas hän lähti Oulusta yksin liikkeelle, ajoi Kuopioon, sitten Lahteen, sieltä edelleen rannikkoa kohti Poriin ja viimein takaisin Ouluun. Tenovuo puhuu "väkevästä herätyksestä", jonka hän koki, " kun asetelma alkoi selkeytyä Ruotsissa käydyn keskustelun 1 tuella. Arvostettu luonnonsuojelumies, professori Rauno Tenovuo täytti kesäkuun kolmantena 75 vuotta. soutuveneellä Kokkolasta Ouluun. "Hän sai minut syttymään linnuille, kun olin 12-vuotias. "Tapasimme kenttäkurssilla käydä eräällä saarella seuraamassa naapurisaaressa pesivää merikotkaa." "Yllätys oli melkoinen, kun etukäteen mainostamani, vuodesta toiseen vastaavilla kursseilla tapaamani merikotka ei näyttäytynytkään. Senaikaisilla teillä ja välineillä saavutus oli melkoinen, vaikkei retkeilijä haluakaan puhua siitä urotyönä. Minä ainakin nautin linnuista, en pakkomielteistä." Monet lintulajit reagoivat herkästi ympäristömuutoksiin. Taivalta kertyi parhaina päivinä kolmattasataa kilometriä. Kuluvan vuoden kesäkuun kolmantena mies täytti 75 vuotta. Samalla mielellä marssimme parisataa kilometriä erämaan poikki Utsjoelta Enontekiölle." "Kuljimme kesällä 1955 lehtori Nils Fritzenin kanssa SUOMEN LUONTO 5/92 51. Etsimme rannikolta rantakurvia, joka kirjallisuustietojen mukaan oli tavattu Perämeren rannikolta 1800-luvulla. "Vastaavanlaista ei voi enaa vanhempana tuntea. Suomen luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin hän sai 1980. Moni nuori bongari on nähnyt enemmän lajeja kuin minä. Olipa ornitologi sitten ammattilainen tai harrastaja, puuha pitää ottaa rennosti. Hän on toimittanut useita ympäristöaalan kirjoja, ja hän esitelmöi ja kirjoittaa edelleen aktiivisesti. "Sain joskus lainata sellaista enoltani ja se tuntui ihmeelliseltä kapineelta. "Lounaasta Suomeen palaa! vat siemensyöjälinnut söivät :;; Ruotsin pelloilla metyylielohopealla peitattuja jyviä; saaristossa myrkkyjen ja muuttomatkan rasittamat linnut joutuivat merikotkien ruuaksi." Merikotkaan rikastui myrkkyjä ravintoketjujen kautta. "Siinähän koko ongelman vaikeus piileekin. Rauno Tenovuo sama mies vaikka nimi on eri on tehnyt yli kuuden vuosikymmenen lintuhavaintojen sarjan. "Ihmiset eivät ymmärtäneet lintujen kiikarointia. "Niiden herkkyysasteen erilaisuus tunnetaan; ihmiset voisivat reagoida haitalliseen kehitykseen jo silloin, kun he näkevät ensimmäiset merkit." "Tällainen tieto etenee kuitenkin hitaasti. Oppi-isän ja varsinaisen innostajan tehtävän teki konservaattori Aarne Hellemaa, Tenovuon eno. Oulussa oli talvi ja varsin hiljaista, vihkoon piirtyi neljä linnunnimeä: taviokuurna, töyhtöja metsätiainen, harakka. Tajuttiin, että jotain vakavaa tapahtui. Pesäpaikkoja autioitui, pesintätulos heikkeni, myrkkyjen rasittamat yksilöt tulivat lisääntymiskyvyttömiksi, muutamat kuolivat. "Näistä piirteistä päästiin eroon luonnonsuojeluaatteen leviämisen myötä. Yksi opiskelija kiipesi pesälle, jossa oli yksi muna, mutta emoista ei merkkiäkään." Elettiin merikotkakannan romahduksen aikaa. Opetustyössäni olen huomannut, että oppi menee perille, mutta tämä uusi sukupolvi ei vielä ole mukana päätöksenteossa." "Pitääkö meidän todella kasvattaa uusi sukupolvi ja onko meillä aikaa siihen", Tenovuo pohtii
Nämä ne joko paloittelevat paikalla, jolloin tyhjät kuoret jäävät tapahtuneesta merkiksi, tai raahaavat kekoon. Mikä se on ja onko se haitallinen kasveille. Kouri Mikkola Mitä ovat puutarhan vihreät piparkakut. Kirvathan imevät kasveista suuret määrät sokeripitoista nestettä, jossa on hyvin vähän valkuaisaineita; ylimäärän ne erittävät pois mesikasteena ja hyötyvät siitä muurahaisten suojelun muodossa. Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan 46 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat mietintö (1986) luokitteli lajin silmälläpidettäväksi. Puutarhan pikkuruisten palmujen poimuissa ovat keuhkosammalen munasolu!; siittiöt majailevat piparkakuissa. Myös "Suomen eläimet" (1985) puhuu karjan laiduntamisen vähenemisestä. Muurahaiset imevät tyhjiksi myös kuolleet lajitoverinsa; näin yhteiskunnasta ei pääse "karkaamaan" biomassaa. Tämän Muurahaistyöläisiltä eivät lopu työt: kesän aikana pitää tuoda 30-40 kiloa mesikastetta kekoon. Minunkin lapsuuden tantereillani se oli tavallinen, mutta viimeisestä havainnostani taitaa olla jo kolmekymmentä vuotta. Luontoiltaan on soitettu joitakin sontiaishavaintoja aivan viime vuosiltakin, joka kerran ratsastustallien liepeiltä. Aikuiset lentää pöristävät lämpiminä iltoina. Nyt niitä ei lainkaan näe. Jostakin syystä mietintö pitää semtiaista "etupäässä" lehmänlannan käyttäjänä ja epäilee karjanhoidon muutoksia taantumisen aiheuttajaksi. Kekomuurahaisaikuiset syövät yleensä vain nestemäistä ravintoa, joko kirvojen mesikastetta tai kukkien mettä. valkuaispitoisen sapuskan työläiset toimittavat ilmeisesti enimmäkseen kuningatarja koirastoukille sekä kuningattarille. Molemmat ovat sinimustia, kuperia, kookkaita tai hyvinkin kookkaita kovakuoriaisia. Mikä ne on hävittänyt. Siinä selitys sen parempaan menestymiseen. Kekomuurahaiset saalistavat yhteiskuntansa alueelta suuret määrät toukkia, kovakuoriaisia ja muita pikku eläimiä. Sekoittaessaan lantaa maahan sontiainen on ihmisen kannalta hyödyllinen eläin. Aivan niin kuin vanhat käsikirjat, Koch ( 1989; Die Käfer Mitteleuropas) edelleen sanoo lajin elävän "varsinkin hevosen lannassa, harvoin lampaan". Erikoisen näköinen ilmestys on suurin maksasammalemme, palokeuhkosammal tai lyhyemmin vain keuhkosammal. Se pienempi ja sileämpi, metsäsittiäinen, on vieläkin suhteellisen yleinen, mutta se suuri, vahvemmin pitkittäisuurteinen isosittiäinen eli sontiainen, on voimakkaasti taantunut. Toukka talvehtii käytävässä, syö vielä seuraavana keväänä ja koteloituu sitten. Käsittääkseni sontiaisen taantumisen syy on siinä, että hevoset ovat vaihtuneet traktoreiksi. Sittiäisiä on meillä kaksi tavallista lajia tai oli. Kauri Mikkola Keossa on imua Missä muodossa kekomuurahaiset syövät saaliinsa pureksivatko ne sen pieneksi vai liuottavatko sen. Kukkien meden muurahaiset joutuvat ryöstämään, siis puremaan rikki kukan teriön, koska niillä ei ole pidentyneitä imemiseen sopivia suuosia. Ne munivat käytäviin ja ravitsevat myös itseään lannalla. Yhteen kekoon muurahaistyöläiset kuljettavat kesäkauden aikana 30-40 kiloa mesikastetta. Ratsatusharrastus siis näyttää vielä ylläpitävän jonkinlaista sontiaiskantaa maassamme. Metsäsittiäinen on monipuolisempi lannan käyttäjä, ihmisen kasatkin kuuluvat sen listalle, ja se pystyy lisäksi hyödyntämään mätäneviä sieniä. Muurahaisten suuosien rakenne kertoo kahdenlaisesta ravinnonotosta: vahvat ja sisäpinnaltaan hampaiset yläleuat sopivat puremiseen ja raatelemiseen, mutta sisäpinnaltaan sukasekkaat alaleuat ja taaksepäin taipuneiden sukien peittämä kieli ovat yhdessä sopeutuneet lipomaan nestemäistä ravintoa. Suurimman osan sisällöstä ne imevät nestemäisenä kupuunsa, mutta ne myös nielevät lihaisia paloja. Se on hyvin yleinen palSUOMEN LUO TO 5/92 51. Sontiaisen kohtaloksi on muodostunut yksipuolinen ravinto: sen toukat elävät miltei yksinomaan hevosen lannassa. 1 ·c ,:1 L...i._-".&'...::.O:::::..,.,_"""'-il.11"""" Metsäsittiäisellä menee paremmin kuin ruokavalioltaan krantulla suuremmalla sukulaisella, sontiaisella. vsk.. Puutarhassani kasvaa omituinen vihreä "jäkälä" tai mikä lie. Traktori päihitti sittiäisen Lapsena leikimme usein suurten sontiaisten kanssa. Sillä on maata vasten painautunut levymäinen osa, josta kohoaa pieniä suppiloita, "palmuja" ja "piparkakkuja". Aikuiset kaivavat käytäviään syvälle hevosen läjien alle ja vetävät lantaa käytäviin
Tässä tapauksessa tunkeilija ei ole päässyt karkuun lentäen, joten sen on täytynyt kätkeytyä rannalle. Useimpien sammalten siittiöja munapesäkkeistöt eivät olekaan yhtä näkyviä kuin keuhkosammalen. Tällainen tapaus ei ole yleinen. Tässä molemmat linnut ovat päätyneet munimaan samaan pönttöön jokseenkin samanaikaisesti, sillä hautova lintu ei päästäisi toista munimaan. Seppo Vuo/anto 47. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei kirjeitse. Vielä useammin näkee uroksen uhkauseleen: hartiat kohotettuna hieman korkeammalle selän päälle ja kaula hieman kaarella asento, joka usein kuvataan lajin tuntomerkiksi ! Seppo Vuo/anto Yhteispesintä johtuu asuntopulasta Onko yleistä, että isokoskelo ja telkkä pesivät samaan pönttöön. Se karkottaa armotta lajikumppaninsa sekä myös muuttomatkalla olevat laulujoutsenet ja usein myös kaikki muutkin linnut, jotka uskaltautuvat liian lähelle sen pesää. Sekin osoittaa asuntopulaa kololintujen keskuudessa, sillä isokoskelo on huomattavasti suurempi kuin telkkä ja vaatii suuremman pöntön ja avaramman lentoaukon. Varrelliset "palmut" ja "piparkakut" ovat suvullisen lisääntymisen elimiä. Kummatkin häiriintyvät ja lopettavat haudonnan. Tämä suvuton lisääntyminen on hyvin tehokasta kerran saavutetun kasvupaikan valtaamisessa. Miksi joutsenet tappelevat. Kyhmyjoutsen pyrkii pitämään reviiriään myös muulloin kuin varsinaisena pesimäaikana. Kyhmyjoutsen häätää armotta tunkeilijat pois pesänsä lähettyviltäja puolustaa reviiriään muulloinkin kuin pesimäaikaan. Voiko taisto päättyä toisen kuolemaan ainakin tässä tappelu oli sen näköistä. Tasavahvalle parille ja etenkin eri lajiin kuuluville linnuille se lienee liian vaikeaa, jolloin juuri syntyy jatkuvaa häirintää puolin ja toisin. jastuneilla paikoilla ravinteisella, tuoreella maalla, kuten juuri puutarhoissa, ojaluiskilla, sorakuopissa, paloalueilla, nuotiopohjilla ja rannoilla. Näin siis tapahtuu keuhkosammalen "salainen siitos" ovathan sammalet Linnen luoman termin mukaan "salasiittoisia". Lopulta toinen pääsi pakenemaan rantapensaikAhvenanmaalla ja muualla rannikoillamme pesivä kyhmyjoutsen on erittäin aggressiivinen omalla reviirillään. Sopivalle alustalle päätynyt itulevy kasvaa suoraan uudeksi maksasammalyksilöksi. Hurjasta vauhdista ja vihasta huolimatta tappelut päättyvät hyvin harvoin toisen kuolemaan, sillä voittajalle riittää hävinneen pakeneminen riittävän kauas sekä mahdollisesti myös alistumista merkitsevät eleet, joita on kaikilla eläimillä. Tässä pöntössä munat eivät kuoriutuneet, mutta voiko yhteispesintä onnistua. Seppo Vuokko Joutsenten taisto Ahvenanmaalla näin kuinka joutsenet ottivat rajusti yhteen. Paremmat onnistumisen mahdollisuudet ovat silloin, kun molemmat linnut kuuluvat samaan lajiin. Veden mukana itulevy saattaa kulkeutua kauemmaksikin. Siittiöja munapesäkkeet ovat eri yksilöissä, mutta tavallisesti eri sukupuolia kasvaa lomittain. Siittiöiden taival munasolujen luo on kuitenkin hankala: ne tarvitsevat yhtenäisen "vesisillan", jossa ne pystyvät uimaan perille. Levymäisellä sekovarrella voi olla pituutta kymmenkunta senttiä ja leveyttä sentin verran. Myös veneilijät ja maitsekin lähestyvät ihmiset ovat saaneet kyytiä vihaiselta urokselta. Hedelmöityneestä munasolusta kehittyy itiöpesäke. koon. Yhteispesintä yleensä epäonnistuu sen vuoksi, että molemmat linnut hautomaan pyrkiessään häiritsevät toisiaan liiaksi. Lisäksi on pidettävä huoli siitä, että pönttö näkyy hyvin vesialueelle ja että sinne on esteetön lentomahdollisuus. Niinpä usein näkee syksylläkin kyhmyjoutsenten ajelevan toisiaan hieman sivummalle. Sekovarren yläpinnalla olevat parin millimetrin suppilot sisältävät pieniä nappimaisia vihreitä itulevyjä, joita sadepisarat sinkauttelevat ympäristöön. Tällöin on olemassa mahdollisuus, että toinen linnuista on selkeästi voimakkaampi ja pystyy karkottamaan heikomman sillä perusteella, että linnut ymmärtävät toistensa "kieltä" uhkausja alistuseleitä. Kevyet, tuulen mukana leviävät itiöt ovat tärkeitä täysin uusien kasvupaikkojen valtaamisessa. Pesässä oli lopulta 17 munaa, osa sinertäviä, osa kermanvärisiä. Puutarhan hoidolle keuhkosammal on täysin haitaton; sen sijaan kasvihuoneiden kosteanlämpimissä oloissa keuhkosammal viihtyy joskus jopa haittaavan hyvin. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. vsk. Sopivilla paikoilla se voi muodostaa useiden neliömetrien yhtenäisiä kasvustoja. Ehkäpä nekin siirtyvät enimmän matkan sadepisaroiden synnyttämien roiskeiden avulla. kumaisten levyjen yläpinnalla ovat siittiöpesäkkeet ja palmun liuskojen alla munapesäkkeet. PiparkakSUOMEN LUONTO 5/92 51. Harva sitä tulee vain niin läheltä katsoneeksi, että huomaa sen erikoisen rakenteen. Tässäkin tapauksessa suosittelen lisää pesäpönttöjä rannalle, oikean kokoisia kummallekin lajille. Sinertävät munat ovat telkän ja kermanväriset koskelon
Oman luontokirjani voit tilata Suomen Luonnonsuojelun Tuesta hintaan 192 mk. 10 kpl Nimi _ ___________________ _ Osoite ______________ _____ _ BIORAE OY, 35400 LANKIPOHJA 1; Y RTTI JA KAUNEUS OY ~ BWC~ Korkealaatuista kosmetiikkaa Luonnon omista aineista BWC beauty without cruelty. YRTTT JA KAUNEUS OY Selim Llndqvistin kuja 4 B 00370 Hki p.551 404, fax 553955 --.-.,--· KOLOVESI RETKEILYKY 58300 SAVONRANTA 957-389 128, 972-67 133 Haluatko tutustua Koloveden kansallispuistoon. < z r0 :-~ Luonnonystävän kauppa 1 1 TILAUSl(ORTTI Tilaan ___ kpl Omaa luontokirjaani. Postikulut 21 Kirjalla on postimyynnissä 10 päivän vaihtoja palautusoikeus. 1/moitusmodulin koko on 43mm x 50 mm. kompostointitarvikkeet ~-Suomen • ..,.. (90) 876 9100, telefax (90) 876 61 50. Se on aidon kanahaukan kokoinen, näköinen ja värinen. rastaanpelätin on tehokas, biologinen marjavahti. kotiin 1 1 1 1 1 1 t.:_ -----:J 11 1 1illlllllllill 11111111111:1:1 KANAHAUKKA RASTAAN AITO VIHOLLINEN. Lasku seuraa toimituksen mukana. Haukka ripustetaan lentosiimaan, jolloin pienikin ilmavirta saa sen "elämään" ja karkoittamaan rastaat. • retkeilyn ohjelmapalvelut • vene-ja kanoottivuokraus Ota yhteyttä Kolovesi Retkeily Ky 957-389128 ja 520186 Puh. Haukka on sään ja kolhut kestävää polyuretaanivalua. Hinta 750 mk, koko vuodeksi 6000 mk. 935-32470 myös iltaisin Testivoittajat: • ~E'PE -kuuma kompostorit • Scheppach-oksa hakettimet Ekolet-mökkiwc ym. 1 1 1 Allekirjoitus _______ __________ _ 1 Sukuja etunimi ___ _ _ ___________ _ 1 Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka ____________ _ 1 Puh. Kiinnitystarvikkeet ja -ohjeet pakkauksessa. Käytä alla olevaa tilauskorttia tai tilaa puhelimitse, puh. Upeasti kuvitettu, värikäs teos käsittelee Suomen luontoa kokonaisuudessaan: vuodenaikoja, maisematyyppejä, kasveja ja eläimiä. ~ --_ Poista rastaiden piilopaikat, kohota pensaiden oksat uudella kotimaisella PENSASKEHIKOLLA · 1 ·,, Tilaan 10 päivän palautusoikeudella \ 2 kpl (rasti ruutuun) Puutarhahaukka Puutarhahaukka Haukka + 4 kpl kehikko Pensaskehikko Pensaskehikko 1 kpl 1 paketti 5 kpl 225 mk 420 mk 386 mk 230 mk 400 mk Hintoihin sisältyy lähetys ja postikulut. 9}1,12} 205 TILAA UUSI HINNMTO!. Käytä sinäkin hyväksesi rastaan tuhatvuotinen haukkapelko. Kirja soveltuu hyvin lapsille sekä selkokieltä tarvitseville nuorille ja aikuisille. r~---7 1 1 1 1 1 1 1 1 r0 V) >'f-0 wO :r: ,<( .....l <Jl :::l ~ -§ V) 0.. Oma luontokirjani on Pertti Rajalan kirjoittama ensimmäinen selkokielinen kirja Suomen luonnosta. Kirjaa voidaan käyttää oheislukemistona erityisopetuksen eri osa-alueilla, harjaantumisopetuksessa sekä kehitysvammaisten jatkoja aikuisopetuksessa. KOMPOSTOIHTIPI\LVELU Ky puh & fax 90-37 96 96, 949-40 48 56 KODAK DIAFILMIT: EdullisiN TAPA OSTAA FOTO Hertell T uoMiokiRkoNkATU 17 TAMPERE puli. mk. PUUTARHAHAUKKA Luontotori on luonnonläheisten tuotteiden ia palveluiden markkinapaikka
Tapasimme monia kertoja museossa ja kirjastossa sekä retkeilimme mm. Keskustelimme laajasti luonnonsuojeluun ja riistatalouteen liittyvistä seikoista. vsk. Branderilla oli erittäin laajat ja monipuoliset tiedot luonnosta. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys perustettiin Lounais-Hämeen kotiseutuja museoyhdistyksen luonnonsuojelutoimikuntaan 1951. cp OSUUSPANKIT · OKO 49. Jokioisissa ja Urjalassa. "Elämme parhaillaan kiihkeän ja johdonmukaisen egoistis-materialistisen hyötyajattelun aikakautta, joka voi ennen pitkää johtaa luonnollisen elämänympäristömme täydelliseen tuhoon", kirjoitti Brander. Tutkittuaan maatilansa eliöstön perinpohjaisesti hän perusti mailleen yli 500 hehtaaria käsittävät luonnonsuojelualueet. Myöhemmin museo toimi 15 vuotta paloaseman tiloissa, kunnes 1987 yhdistys sai Forssan kaupungilta entisöidystä tehdaskiinteistöstä edustavat toimitilat. Luonnonsuojelutyöstä Branderille myönnettiin professorin arvonimi 1965. Monia henkilöitä ärsytti hänen suorapuheisuutensa, mutta lähemmin tunnettuna hänessä piili todellinen rehellisyys ja reiluus. Hän julkaisi väitöskirjan alalta vuonna 1936 ja sen jälkeen noin sata lääketieteellistä tutkimusta. Museon yhteyteen on tallennettu tieteelliset kokoelmat, jotka käsittävät yli 6000 kasviarkkia ja 35 000 hyönteisvalmistetta. Luonnonsuojelu oli hänen intohimonsa. Vuonna 1957 yhdistys sai oman huoneiston, jossa kertyvää esineistöä säilytettiin. Yhdistyksen johdossa oli alusta lähtien Torild Brander. Lounais-Hämeen eläinja kasvimaailman inventoinnin yhteydessä kertyi ennen pitkää laajoja kokoelmia luonnosta. Hänet tunnettiin laajasti niin kotimaassa kuin ulkomailla legendaarisena Lounais-Hämeen luonnon tehokkaana tutkijana ja tinkimättömänä suojelijana. Lisäksi yhdistyksellä on monipuolinen kirjasto, jota pidetään Pohjoismaiden suurimpana luonnonsuojelullisena kirjastona. Yhdessä voimme vaikuttaa asioiden kehittymiseen. Vuonna 1968 yhdistys sai Forssan virastotalosta museotilat, joista ryhdyttiin käyttämään nimitystä Forssan luonnonhistoriallinen museo. Branderin oma harrastus suuntautui luonnontutkimuksiin. Yli puoli hyllymetriä käsittävässä sarjassa on tähän mennessä julkaistu 78 numeroa. Piisamista ja valkohäntäpeurasta hän julkaisi erityistutkimukset. Torild Brander esitti jo yli 20 vuotta sitten omaperäisiä ajatuksia ympäristönsuojelusta, luonnonvarojen ryöstökäytöstä sekä tehometsäja maataloudesta. SUOMEN LUONTO 5/92 51 . Pekka Moilanen YHTEl~~EN YMPÄRISTÖMME säilyttämisen arvoinen Me kaikki olemme vastuussa yhteisestä ympäristöstämme nyt ja tulevaisuudessa. Toiminnan jatkuvasti laajentuessa toimikunta muutettiin itsenäiseksi yhdistykseksi 1956. Maanviljelyn ohella hän innostui luonnonsuojelusta ja -tutkimuksesta. Hänen ajatuksiaan ei silloin ymmärretty, mutta nyt niistä puhutaan yleisesti. Osuuspankkiryhmä on mukana tukemassa näitä tärkeitä asioita parantamassa elämisen tasoa . Luonnonsuojeluyhdistyksen julkaisusta, Lounais-Hämeen Luonnosta, Brander vastasi alusta lähtien . Tutustuin Branderiin 1960-1 uvun alkupuolella, jonka jälkeen olimme tiivissä kanssakäymisissä yli parinkymmenen vuoden ajan. Elämä on kasvua, osallistumista, harrastuksia, vastuuntuntoa, toisista huolehtimista. Rauhoitusverkosto on tihein koko maassa. Ne sisältävät merkittäviä tutkimustuloksia pääasiassa LounaisHämeestä. Voimakkaana persoonana hän innostui kuvaamaan hyvin perusteellisesti jotakin tapahtumaa luonnossa leikkimieltä unohtamatta. On paljolti Branderin ansiota, että museossa on esillä yli 6000 esinettä. Torild Brander 1.8.1904 1.5.1992 Maamme vanhimman paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen, pitkäaikainen puheenjohtaja ja Forssan luonnonhistoriallisen museon perustaja, professori Torild Brander kuoli vapunpäivänä Forssassa. Hän julkaisi satoja artikkeleita simpukoista sekä perhosista ja muista hyönteisistä. Hänen uurastuksensa, todellisen kulttuurityön, arvo kasvaa myös tulevaisuudessa. Erikoistuttuaan lastenpsykiatriaan Branderista tuli Suomen ensimmäinen erikoislääkäri . Sodan jälkeen Brander muutti Urjalaan hoitamaan Raikon perintötilaansa. Tehokkaana puheenjohtajana Brander painotti yhdistyksessä tutkimustyön merkitystä, käytännön luonnonsuojelutyötä ja valistusta sekä julkaisutoimintaa. Yhdistyksen toimesta on Lounais-Hämeessä saatu rauhoitetuksi 200 luonnonmuistomerkkiä
Opas on ta rkoitettu käsikirjaksi kaikille ympäristöasioista kiinnostunei lle ja ympäristöstä huolta kantaville. This could be the work of toxins or disease, but the agency is at present a mystery. 1992 nid. A mere fraction of this tiny total comprises virgin forests. Only about 0.3 percent of the forests in southem Finland are protected at present. (90) 647 101, 60 1 236, fa ksi 611 230 SUOMEN LUONTO 5/92 51. järj. Simultaneously interest in waterfowl shooting on the mires of northem Finland increased tremendously. The forests remained for a time in peace but in the 1980s the wood processing industry 's lust for raw material resulted in roads thrusting deep into the proposed reserve, where clearcuts soon appeared in refuges of such animals as brown bears and capercaillies. Guillemots bave also been found dead. (92 1) 301 14 1 Anne Raunio Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. km) of the forests are now protected. "This is such a small area that we can easily envisage official protection for the forests inventoried," stresses nature conservation researcher Outi Airaksinen. (93 1) 13 1 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. kurssisihteeri Johanna Kotimäki, toim istosihteeri Elli Koski, k:ierrätysneuvoja Tiina Aalto, toimistoapulainen Mirja Jumpponen, tallentaja Mervi Taskinen, tallentaja Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Liisa Leskinen, opintosihteeri , OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. kans.väl.sihteeri Irma Kaitosaari, rek:isterinhoitaja Susanna Huhtala, vs. 120 mk Kauppakaari-yhtymä Oy LAKIMIESLIITON KUSTANNUS Uudenmaankatu 4-6 A, 00120 Helsinki P. Lisäksi siihen on otettu artikkeli kansa invä lisestä ympäristöoi keudesta ja pääpiirteet Euroopan integraation aiheuttam ista muutoksista ympäristölainsäädäntöön sikäli kun ne ovat olleet tiedossa. Viimeisessä osassa pohditaan kansalaistottelemattomuuden mahdollisuuksia. Now human activities have left an indelible mark on the areas. Ovh. Teos on jaettu kahdeksaan osaan ja sen aloittaa esittely lainsäädännön asemasta sekä hallinnon ja tuomioistuinten toiminnasta. Tallbergink. Over the country as a whole 2.1 percent (approx. A total of about 300 square kilometres has been charted. A 413 sq. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LllTIO ry. Ringing feedback indicates that razorbills move about a lot and that they may nesi in widely spaced places in the Baltic from one year to the next. Toisessa ja kolmannessa osassa käsitellään oikeutta ympäristöön perusoikeutena ja kansainvälistä ympäristöoikeutta. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMlSTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Nowadays hunting is prohibited until mid September. 11 A, 00 150 Helsinki puh. But peatland protection for ali its virtues unfortunately does not prevent logging. 15 A 23 00100 Helsinki, Finland Fax: +358 446 914 tected area has the official stamp of approval. The symptoms apply to no known virus disease and there is no evidence of an environmental catastrophe in the area. Tourism and hunting have ruined the Martimoaapa area since the National Board of Forestry constructed a road along which tourists and hunters could pass easily right into the heart of the wilds. (90) 8769 100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUVA-ARKISTO Nervanderinkatu 11 00 100 Helsinki puh. Seuraavissa osissa perehdytää n ympäristöja luonnonsuojelulainsäädäntöön, hall intoon ja mu utoksenhakumahdollisuuksiin, ympäristöva hinkojen korvaamiseen ja ympäristöri koksiin. Even more alarming is the fact that an epidemic could very likely spread to the colonies on the Atlantic coast. (90) 642 88 1 telefax (90) 622 18 15 Ma-pe klo 8.30--16. 4,000 sq. Later part of the area was placed under protection. The National Park Committee originally proposed that ali such human activity in this area be prohibited from April to November. While preventing road building, however, the legislation does nothing to combat clearfelling. There are only about 100 nesting pairs of guillemots in Finland, but tens of thousands traditionally breed in Sweden. km slice of the Litokaira wilds was earmarked by the Committee for preservation as a national park. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Satu Huttunen (pj.), (98 1) 353 2 16, Veikko Aalo, Malli Haavisto, Timo Hokkanen, Teuvo Niemelä, Markku Nironen, Esteri Ohenoja, Pekka Peura, Lasse Porsanger, Taisto Ramala, Petri Seppälä, Taija Sippel, Pentti Thuneberg ALUES LHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-5 1 20l00 Turku puh. Protection programme for virgin forests in preparation by Jyri Tynkkynen Suomen Luonto 51(5):4 To mark the country 's 75th Anniversary of lndependence, a protection programme is being drafted for old virgin forests in the south of Finland. Soon, however, a logging road appeared there, with the consequent manifestation of a typical modem north Ostrobothnian landscape plantations, clearcuts, harvested peatlands, roads, and here and there ragged remnants of virgin forest at its southem end. 15, kesällä klo 8.30--15.30 Esko J outsamo, pääsihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Ulla Ahonen, toimittaja Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Marjukka Kulmanen, energiasihteeri Pirkko Elomaa-Vahteristo, vs. Bacterial infection has likewise been ruled out. (90) 694 7899 50 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES National park dream shattered by Jorma Luhta Suomen Luonto 51(5):20-25 The National Park Committee in 1976 put forward three areas in northem Finland as ideal sites for national parks. In the case of a contagious disease this could be their undoing. Their proposal was counteracted, however, by skilfully arranged resistance. A second proposed national park site, the area around IsoSyöte fell, is now a downhill skiing centre. (90) 8769 100, Hiirakkotie 6, 1200 Vantaa SUOMEN LUONNONSUOJELUN T UKJ OY Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. sihteeri Jaana Nurminen, vs. The dead birds have been found floating on the sea and a veterinary post mortem has revealed drowning as the cause of death. vsk.. If indeed the cause of death is some plague or other, we must be prepared to witness massive mortality among the razorbill and guillemot colonies of the Baltic. (90) 642 88 1 Saw Hentu/a-Nieminen SUOMEN LUO NONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Matti Salimäki, puh. 1 D 5. Teoksessa keskitytää n Suomen ympäristölainsäädäntöön. Tree harvesting will thus threaten the area's forests once the management and use pian for the proSUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association f or Nature Conservation Address: Runebergink. A nature conservation study team set up by the National Board of Waters and the Environment has been gathering information on these forests. Oppaasta saa ytimekkäässä muodossa ajan kohtaista tietoa oikeudellisten keinojen käytöstä ympäristöasioissa. The fell, which should have been the centre of a preserve, has been gamished with six ski slopes and crowned by a hotel and a rapidly burgeoning cabin conglomeration for trippers. 230 s. (98 1) 311 5 828 Merja Ylänen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (953) 17 358 Kaarina Tiainen Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh. Translated by Leigh Plester Ekroos, Toivio-Kaasinen (toim.) YMPÄRISTÖ JA LAKI Ympäristölainsäädännön opas Oppaan tavoitteena on antaa ympäristölainsäädäntöön, -hallintoon ja ympäristöasioiden hoitoon liittyvää perustietoa. krs., 00 15 1 Helsinki puh. Massive razorbill deaths in Gulf of Finland by Antti Halkka Suomen Luonto 51(5 ):5 Hundreds of dead razorbills have been discovered among several colonies in the Gulf of Finland. Alkuun on otettu myös ympäristölait pähkinänkuoressa sekä Euroopan integraation vai kutuksia. In 1988 the area at the northem tip of the road became a protected peatland area. (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk
I :> 'i. LJi.l!lGJk:r , -1;,,"""U ,.SIIS RANTAKANA ... KALAWKKI ... .-------------, HAH! ... TON MÅ TUNNISTAN SANOMATTAKIN,,, PULL..ASORSA.~ 1 RUSKEAN KIRJAVA VESILINTU, JOLLA METALUNHOHTOINEN SIIPIPEILI, JOTA REUNUSTAA KAPE.A JUOVA E.DE.STÄ JA TAKAA ... KAl"TE.TUL..E:t"ft;_ 10 KIRJAAMAAN,JOS VAIKKA MUUAN PUWAPÄÄKERTTU >INTOU1UU 60NGAAMAAN 1 .Hl.-4W/>.KOKO~L.MAN// L.,a.~---------------1(0. •. KIMAKASTI KYLMÄÄN VE.TEEN ME-NNE55ÄÄN.~~-· TÄ5TÄ E.I VOI E.RE.HiYÄ ... E.NS' VIIKOLLA ALKAA SAHA5SA PAIKASSA NIHl'IT.AIN POIKIEN RIPPIKOULU L.E.1 RI .' 0000/., MÄ 60N6AA.N HETI TOSI HUIPPUUPE.PN RÄ.NT J>,..KANJ>..N/ .. HAHA!., YLÄPE.RÄSSÄ SELVÄ HUSTA KOLMIO.~' J-/AAAH.AHP.HA.~. HULLE TOI PULLE.ARINTAINEN JA TANAKKAJALl<AI NE.N HLAAJA, JOKA LAJILLE.EN lYYPILL.ISESn VIIP01TAA PYRSTOÄÄN PUOU:\..-TA ISELLE.' .. PE.RA JOHTAA SE\TSE.t-1ÄN KUUSI.' JUHANKE.D__A! .,KATO MIKA T\PUPARVI PYRÄHTI VASTARANNALLE.~' HIHI ... RINTA MAIDON VALKOINEN ..,PYRSTÖ VOIMAKKAASTI ESIIN 1YONTNÄJA .. MUSTISSA SIIVE.NKÄRjlSSÄ VALKE:AT TÄPLÄ"T/ .. Oll<EA NO .. HIHIHl .~ .. lii .. KAULA PITKÄ .. "•I , Udk. ,E:J 5E. . KtLJ U KU RKKUSIRKl<.U// . • MUUTEN KUVUN KOHDALTA PAKSU.' ,,,ÄÄNTELE.E. . u!J fKLN!J !P@jj~ ll [p[(jj~tfo, NOKKA JA KOl\[E.T KELLANVIHREAT ... H ITÄÄN ... KALALOKKI.' ",,..1.,,,1' ' ·
Hotelli Savonia llmelä Oy Jalostaja Oy Jurevita Oy Karelia Trade Oy Sokeria luonnosta • Sucros Oy Katajiston Kuljetus Oy Suomen Kemistiliitto ry Kodak Oy Oy KreuTo Ab Kurosen Puutarha Leminen Yhtiöt Oy Metsä hai litus Metsäkeskus Tapio Mikron-Ruokala Sirpa Lahdenne Mobil Oil oy ab OP-Tukku Oy Oulun Autokuljetus Porin Muovityöstö Ky Posti-Tele Salon Louhinta Oy Sandoz Oy SOK ja S-Osuuskaupat Stromsdal Oy Suomen Palloliitto ry Suomen Unilever Oy Suomen Yhdyspankki Oy Svenska Folkpartiet i Finland rp Tammiholma Oy Tampereen puhelinosuuskunta Trafotek Oy Tukogardenia Oy TYHL-Kahvila-Ravintola Sirpa Lahdenne Valio Meijerien Keskusosuusliike Valkealan Puhdas Luontaistuote Oy Oy Veikkaus Ab Venealan Keskusliitto Finnboat ry Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Tuemme luonnon . Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry BASF Oy Coca-Cola Compunet Oy ECC International Oy Eka Nobel Oy EKOKEM OY AB Elintarviketeollisuusliitto r.y. Oy L M Ericsson Ab Exxon Chemical Oy Ab Haiton Oy Helsingin Puhelinyhdi~•y; Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Helsinkikaasu Oy Hotellija ravintolaneuvosto r.y. ä