Suomen Luonto 5/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Inhan Helsinki kaupunkiluonto sata vuotta sitten 5 Irtonumero 7,50 17.6.2009 Kauneutta sormenpäällä Lämpö mullistaa perhoslajistoamme: haapaperhonenkaan ei enää harvinainen. Maan muokkaajat tohvelieläin popsii bakteereita Liito-oravat laskettu tutkijat erimielisiä lopputuloksesta I. K
Kyse on kansalaisjärjestöjen Big jump -tapahtumasta, jossa osoitetaan mieltä puhtaiden vesien puolesta. SydänkeSä Plumps! Heinäkuun viimeisenä molskautetaan joukolla. Uintikausi on nyt parhaimmillaan. Siitä hauki ja ahvenkin ovat mielissään. KUVA JUHO RAHKONEN · TEKSTI JORMA LAURILA. Heinäkuun viimeisenä päivänä hypätään kaikkialla Euroopassa jokiin ja järviin
Saimaannorpat ovat kansallisomaisuuttamme. On arvioitu, että jopa puolet niistä kuolisi tällä tavoin. Suomen Luonnon teettämän kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista kannattaa verkkokalastuskieltoa. Kansalaiset ovat toista mieltä. Suurin vaara itsenäistyville kuuteille on hukkuminen kalaverkkoihin. Norpat ainakin itse yrittävät parhaansa: tänä keväänä yksi emo säväytti pyöräyttämällä kaksoset. jORMa LaURILa PÄÄTOIMITTaja 44 MIKROTaSON aROMEja. Meidän on pidettävä niistä huolta. Se ja hylkeiden vähäinen määrä lisäävät sukupuuttoriskiä. PÄÄKIRjOITUS SYDÄNKESÄ SUOMEN LUONNOSSa DaviD scharF / science photo liBrary Suomella on vastuu saimaannorpasta S aimaannorppia elää maailmassa vain 260 ja vain Saimaalla. Kuutteja on syntynyt vuosittain yli 50, mutta tänä keväänä määrä putosi huolestuttavasti 44:ään. Nyt selviää, miltä maan haju näyttää! 26 Yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimituspäällikkö Juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, Juha Kauppinen, Johanna Mehtola Toimituksen assistentti Elina Juva (äitiyslomalla), Jenni Hänninen Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi KESÄ afRIKKaLaISTEN SEURaSSa. Muutama huono vuosi voi johtaa kohtalokkaaseen syöksykierteeseen. Kuutteja kuitenkin katoaa jonnekin salaperäisesti. Verkkokieltoaikanakin saa onkia, pitää katiskaa ja uistella. Se ei ole kohtuutonta, koska muuna aikana voi kalastaa vapaasti. Tarkkaa lukua ei tiedetä, koska vain osa hukkuneista löytyy. Norpat ovat jakautuneet osakantoihin sokkeloisella Saimaalla. Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Kirjosiepot viettävät monen muun mökkilinnun tavoin valtaosan vuotta afrikassa. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ei ainakaan vielä ole valmis lakiin perustuviin kieltoihin. Tämän vuoden ensimmäinen kuollut kuutti löytyi muutaman kilometrin päästä tällaisesta alueesta. Riemuksemme ne piipahtavat täällä tekemässä jälkikasvua. 4 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 jari peltomäki / lintukuva. Itä-Suomessakin luku on sama. Saimaalla on vapaaehtoisia verkkokieltoalueita tärkeillä norppavesillä, mutta nuoret hylkeet uivat niistä tietämättä. Ainut tehokas keino on koko Saimaan norppavesien kattava verkkokalastuskielto huhtikuun puolivälistä heinäkuun alkuun, jolloin pahin hukkumisvaara on ohi
Kuva: Dick forsman. Suome n Lu on no n tään käärm sa etsi eitä isas s äk ivu es k science photo liBrary / skoy . 58 W W W.SuoM e n luo nto.fi SUOMEN LUONTO 5 | 2009 5. Kuvassa tähtitalvikki. 6 12 14 57 66 72 74 75 76 80 81 82 83 Luonto ja ympäristö nyt Tiede ja tutkimus nyt Maailmalta Tikulla silmään Oma reviiri Lukijoilta Paras juttu Kolumni Kysy luonnosta Kirjeitä rantavajasta Pähkinät ja palvelukortti Jälkikirjoitus Luontosatu KaNNESSa Haapaperhonen on eräs kesien lämpenemisen vuoksi viime vuosina voimakkaasti levittäytyneistä perhoslajeista. 18 Näille maisemille on vaihtoehto. Kaarnaa tunnustellen. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Eläimet ja kasvit 6 20 26 38 58 Kansa haluaa tiukkaa norpansuojelua Paljonko liito-oravia oikeasti on. Uusin perhostieto. Sami Lyytinen ei kavahda susia. 54 Hiidenkirnujen valtakunnassa. Kartoitus. Askolan luonnonihme. Lähikuvissa metsien viehättävät talvikit. Kävimme uudelleen Helsingin paikoilla, joita Inha kuvasi sata vuotta sitten. Ihmiset ja elämäntapa 10 Metsä puhuttelee näkövammaista. 66 "Merikotkan näkeminen on kesän kohokohta." Kasvokkain pääjohtaja Pekka Puskan kanssa. martti roininen / kuvaliiteri 68 Lounaissusien puolustaja. 69 Kääpiötytönkorento löytyi tervalepikosta. Petro Pynnösen tähtihetki. 71 jalanjälkiä lautasella. Kerromme, miksi talvikkilajeja on vain muutama. 60 Sammalmaton sametilla. 34 Tesmaperhonen kiri runsaimmaksi. Into Konrad Inhan kuvaperintö on ainutlaatuinen. Mökille afrikasta. MTT:n tutkimus paljastaa. 44 Me annamme maalle hajun. Moni lintu tulee meille vain käymään. Uutta tietoa liito-oravien vähenemisestä. Talvikit kukkivat nyt. Hanskilla ja Risto Sulkavalla on aivan eri näkemykset liiturien määrästä. suomen valokuvataiteen museo Tiede ja tutkimus 12 Äkämät saivat harrastajat liikkeelle. Kesäkisa käynnistyy! Ympäristö 12 Pelloille liikaa lannoitetta. Oletko nähnyt käärmeen. Taigametsän salaiset suhteet. 16 "Suru metsistä on oikeutettua." Kirja kielletystä surusta. Sammalpuutarha Japanissa. 48 vaLON MESTaRI. Sade herättää mikrobit. Retkeily, matkailu ja maisemat 48 "Koko taulu katsella." Miltä Inhan Helsinki näytti. Tutkijat kiistelevät. jussi murtosaari Suomen Luonto 5 | 2009 68. Vesijalanjälkeä pienentämään. Vakiot 38 TaLvIKKI, SINÄ OLET TÄHTI. Yläharvennus kannattaa. 20 aLaMÄKI. Nisäkästutkijoilla Ilpo K
Se pitää vain löytää, ja löytyyhän se hetken etsimisen jälkeen. Nyt verkkokalastuksen kieltämistä kevätkesällä kannattaa 81 prosenttia vastaajista, kun luku oli helmikuussa 68 prosenttia. LUONTO JA YMPÄRISTÖ NYT TOIMITTaNUT aNTTI HaLKKa nyt luontoon! vaLKOLEHDOKKI ARTO JOKINEN / KUVALIITERI SuoMen luonto SelVitti Kansa haluaa tiukkaa Valkolehdokki kutsuu kesäyössä Etsin juhannuksena kesän ensimmäistä lehdokkia. Ensimmäisestä hukkuneesta kuutista saatiin tieto toukokuun lopulla. Ilahduttaa se ihmistäkin, vaikkei niin ole tarkoitus. jORMa LaURILa yllättäVä haVainto JUHA LAAKSONEN Kun haahka luuli olevansa hanhi Huomasin toukokuun lopulla Helsingissä valkoposkihanhipoikueen, jossa ui viisi tavallista untuvikkoa ja yksi tumma poikanen, jonka kiikari osoitti haahkanpoikaseksi. Se käpertyi valkoposken poikasten seuraan ihan kuin muut sisarukset. "Toisaalta jos poikue liikkuu rantavedessä, niin ehkä jokin mahdollisuus on." JUHA LAAKSONEN · ANTTI HALKKA Suomen Luonnon kyselyn mukaan kahdeksan kymmenestä kannattaa verkkokieltoa norppavesille. Poikasen pitäisi sukeltaa äyriäisiä merestä, mutta se käyskenteli muun poikueen kanssa. Verkko koitui kuutin surmaksi lähellä poikaspesää ja alueella, jolla verkot tiedettiin norpan uhkaksi. Pian hienostunut tuoksuvana pysäyttää minut polulla: Valkolehdokki on enintään muutaman metrin päässä. "Haahkat munivat usein toistensa pesiin." "Kyllä sille huonosti käy", hän ennakoi haahkanpoikasen kohtaloa hanhien mailla. Kiellon suosio on selvästi noussut. Kansa on myös pettynyt ministeri Sirkka-Liisa Anttilan toimintaan norpansuojelussa. Suomalaiset kannattavat yhä selvemmin saimaannorpan tiukkaa suojelua. Saimaannorppien kuutteja syntyi tänä vuonna Metsähallituksen mukaan vain 44, kun yleensä määrä on yli 50. Kun kuusi kuoli pesään, 38 kuuttia lähti maailmalle. Saaristolintututkija Mika Kilpi Noviasta toteaa itsekin nähneensä haahkanmunia valkoposken pesässä. Illan myötä ilmassa tuntuu kostealta ja viileältä. Siellä niiden suurin uhka on hukkuminen kalaverkkoon. Luonnonsuojeluliiton mielestä verkkokuolemien alkaminen jälleen oli merkki Sirkka-Liisa anttilan (kesk.) epäonnistumisesta norpan suojelussa kalanpyydyksiltä. "Ministeri ei ole puheistaan huolimatta onnistunut lopettamaan kuuttien hukkumisia", sanoo liiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen. KURONEN ON kalastuslakityöryhmän jäsen, ja hänen mukaansa verkkokalastuskiellon mahdollistava lakimuutos oli- SIRKKa-LIISa aNTTILa KAJ WIDELL / KESKUSTAN KUVAPANKKI Kerro yllättävästä havainnosta osoitteella luontohavainto@sll.fi. 6 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Tämä ilmeni, kun suomen Luonto toisti toukokuun lopussa Taloustutkimuksella ensi kerran helmikuussa teettämänsä mielipidemittauksen verkkokalastuskiellon kannatuksesta suomalaisten keskuudessa. Itä-Suomessa, johon Saimaakin kuuluu, kiellon kannatus on suunnilleen ennallaan eli 80 prosentissa (entinen 78 prosenttia). Valkolehdokin tuoksuviesti on tarkoitettu kiitäjille, jotka pölyttävät sen. Laulurastas hupattaa kuusenlatvassa ja vaille paria jäänyt lehtokurppa kiertää uutterasti ympyräänsä
"Olemme yrittäneet miettiä asiaa, mutta eipä sitä kukaan taida tietää", Alestalo sanoo. jUSSI LaITINEN DONNA COVENEY / MIT HARRI EKHOLM Venla-norppa sinnittelee yhä Saimaan ainoa siirtoistutettu norppa Venla voi yhä hyvin. "Varmoja synnytyksiä Venlalla on siis neljä, mutta on mahdollista ja todennäköistäkin, että Venla on pyöräyttänyt jopa 89 kuuttia tällä alueella", Marttinen arvelee. Jotsi syntynyt muutamassa viikossa. Tarjottu kotiseutu ei Venlalle kelvannut, vaan se ui 20 kilometriä etelään Taipalsaarelle ja asettui sinne. Pienpoltto on vaikeampi ongelma: Suomessa on 3,7 miljoonaa takkaa ja kiuasta. jUSSI LaITINEN KaKSOSET. Lisäksi valvonnan ja valistuksen toa. LUONTO JA YMPÄRISTÖ NYT Sää ja ilMaSto norpansuojelua JUHA TASKINEN Viikatemies vihaa päästövähennyksiä Kasvihuonekaasujen puolittaminen 2050 mennessä ehkäisisi jopa 100 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, laskee Alankomaiden ympäristökeskus. Kevään 2005 synnytyksen jälkeen Venlasta ei ollut varmoja havaintoja, ennen kuin se tänä keväänä kuvattiin jälleen kotikivillään karvanvaihdon aikaan. HaRRI EKHOLM RULETIN UUDET LUKEMaT. Suomen leveysasteelle voidaan laskea karkea ennuste kertomalla globaali arvio luvulla 1,5. "Luku on oikeansuuntainen. Suomessa eniten pienhiukkasia tulee liikenteestä ja puun pienpoltosta. Norppakevään ihmeellisyyksiin kuuluvat kaksi saman emon imettämää kuuttia, joille luontokuvaaja juha Taskinen antoi nimet arka ja Parka. suomen Luonto kysyi myös ministeri Anttilan onnistumisesta norpan suojelussa. aNTTI HaLKKa Pitäisikö verkkokalastus kieltää kevätkesäksi Saimaalla alueilla, joilla pyydyskuolemat ovat saimaannorpan poikasille suuri vaara? Huippututkimus nosti maapallon lämpöennustetta Maapallon ilmasto lämpenee jopa 5,2 astetta vuosisadassa, arvovaltaisen MIT-yliopiston tutkijat kirjoittavat Journal of Climate -lehdessä. Tutkimus tehtiin ennen tietoa verkkokuolemien alkamisesta. Ensimmäisen kuuttinsa Venla synnytti uudella kotiseudullaan jo 1994. verkko katiskaan" -tempauksilla. Päästöjä karsimalla vähenevät myös savukaasujen terveyshaitat, joista pahin ovat pienhiukkaset. Kuvaavaa on, että MIT:n keskimääräinen skenaario ylittää noin asteella ilmastopaneeli IPCC:n kaikkein pahimman skenaarion keskiarvon. Kuuttien pahin hukkumiston vaan välttämätön norpan suojelemi- vaara on ohi heinäkuussa. Kolmena muunakin keväänä WWF:n eteläisen Saimaan norppavastaava Ismo Marttinen on nähnyt sen kuutti vierellään jäällä. "Liikenteen päästöt puhdistuvat melkoista vauhtia, kun uudet dieselmoottorit yleistyvät", Tuomisto sanoo. seksi", Kuronen kommentoi. "Anttilalla on vielä tilaisuus toimia", Kuronen korostaa. "Tarvitsemme lain, jossa selkeä verkkokalastuskielto on viety kartoille. Jo pa"Lähes kaikki suomalaiset näyttävät olevan sitä mieltä, että parin kuukau- risataa verkkoa on saatu näin pois norden kielto norppavesillä ei ole kohtuu- pan vesiltä. ta asia olisi täysin kunnossa ennen en"Jos tahtoa olisi." si vuotta, asiassa ei voi odottaa hetkeKoko maan naisista 88 prosenttia ja miehistä 75 prosenttia kannatti nyt kiel- äkään. Pelkästään Euroopassa pienhiukkaset aiheuttavat 300 000 kuolemaa vuodessa", Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija jouni Tuomisto sanoo. Maapallon lämpötilan nousu voi MIT:n adam Schlosserin mukaan mennä punaiselle. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 7. Venla otettiin kiinni Savonlinnan pohjoispuolelta Haukivedeltä, Linnansaaren kansallispuiston vesillä keväällä 1992, merkittiin punaisella räpylämerkillä ja kuljetettiin liki 100 kilometrin päähän Puumalan Lietvedelle. "Lukemat ovat dramaattisesti suurempia kuin aiemmissa ennusteissa", Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko alestalo sanoo. Miltä eliöstö näyttäisi 511 astetta nykyistä lämpimämmässä Suomessa. Naisista vain kuusi prosenttia vas- merkitys on olennainen." Luonnonsuojeluliitto on vauhdittanut tusti sitä, joten naisena Anttila kuuluu norpan suojelua myös kentällä "vaihda kuuden prosentin vähemmistöön. Vain 16 prosenttia vastaajista katsoi ministerin onnistuneen. Toisaalta suuri osa "ei osannut sanoa", joten Anttilan katsoi epäonnistuneen 41 prosenttia vastaajista (vain EOS 8 % pääkaupunkiseudulla Kyllä 81 % yli puolet valitsi tämän Ei 11 % vaihtoehdon). Jo tuolloin Venla oli aikuinen, ainakin kertaalleen synnyttänyt norppa. Ennusteen vaihteluväli on 3,57,4 astetta
Myös puolet Afrikkaan muuttavista petolinnuista ja 42 prosenttia vesilinnuista on taantunut, ja yli puolet Afrikan ja Euroopan kahlaajalajeista taantuu roimaa vauhtia. ETELÄ- ja KESKI-SUOMEN kettuperheisiin on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Kaarina Kauhalan mukaan syntynyt yksi tai kaksi poikasta keskimääräistä enemmän; normaalisti pentuja syntyy noin viisi. Pienellä niittotapojen muutoksella voitaisiin auttaa rääkkää paljon. Myös kesannointi on rääkän kannalta tärkeää", Parkko sanoo. MIKa HONKaLINNa LASSI KUJALA SaRvIPÖLLÖN POIKaNEN. Etelärannikon tuntumassa lehtopöllöt saivat tavallista enemmän poikasia keskimäärin 5,5 poikasta pesää kohti. Kuitenkin pöllöille ja esimerkiksi ketuille ravinnon runsaus merkitsi poikasonnea. Ruislintu siis näyttää palanneen pysyvästi. Omasta lehtopöllön pöntöstäni lähti viisi poikasta viimevuotisen kahden sijasta. "Vuoden 1990 tienoilla alkanut kannan kasvu huipentui vuosien 20002002 uskomattomiin rääkkäkesiin, jolloin päästiin pitkälti yli tuhannen havainnon." "Hautovia emoja ja poikasia tuhoutuu heinämaiden niiton yhteydessä. Myyräpaljous jäikin elämään ravintoketjun seuraavalle portaalle. Myös lehtopöllöt pesivät normaalia aikaisemmin, sillä tietoja tuli jopa keskitalvella kuoriutuneista poikueista. Sarvipöllöjä jäi myyrien houkuttelemina paljon talvehtimaan, ja pesintä oli aikainen. Myyrät toivat poikas Suomen kesässä liikkuu nyt paljon ketunpentuja ja pöllönpoikasia. Eteläisessä Suomessa linjan KokkolaPohjois-Karjala eteläpuolella oli viime syksynä ja talvena Metlan professori Heikki Henttosen mukaan myyrien suurin joukkoesiintyminen yli 30 vuoteen. Luonnossa on nyt esimerkiksi pöllöjen poikasia enemmän kuin aikoihin. Eniten ovat vähentyneet Afrikan kuivilla seuduilla talvehtivat peltolinnut. Nuorten pöllöjen totuuden hetki koittaa joskus kevättalven 2010 aikana, jolloin jopa suurin osa niistä saattaa menehtyä. "Vielä 1970- ja 1980-luvuilla rääkkä oli melko harvalukuinen", kertoo kouvolalainen lintuharrastaja Petri Parkko, joka on rengastanut yli 300 ruisrääkkää. Kymenlaaksossa, joka kuuluu rääkän levinneisyyden ydinalueeseen maassamme, ovat lintuharrastajat viiden viime vuoden aikana havainneet 400600 reviiriä vuosittain. "Lisäksi pentuja saivat monet naaraat, jotka muuten jättäisivät poikimisen väliin." RUISRÄÄKKÄ 8 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Dosentti Hannu Pietiäinen Helsingin yliopistosta kertoo Päijät-Hämeen viirupöllöjen aloittaneen pesinnän ennätyksellisen aikaisin ja saaneen 68 poikasta pönttöä kohti, mikä sekin on ennätys. Lintukadon pääsyitä ovat kuivuus, maatalous- ja asutusalueiden raivaaminen pensaikko- ja metsämaille sekä kosteikkojen kuivatus. Myyrähuipusta on puhuttu lähinnä ikävänä asiana, sillä myyrät söivät paljon puutarhakasveja ja puuntaimia. Vanhatkin pöllöt voivat joutua lähtemään reviireiltään ruokaa etsimään. LUONTO JA YMPÄRISTÖ NYT linnut ARTO JUVONEN raVintoketjuSSa eteenPäin Kaikki linnut eivät palaa Afrikasta Afrikasta palaa keväisin Eurooppaan viidesosa vähemmän muuttolintuja kuin 1980-luvulla, osoittavat Birdlife Internationalin tuoreet tilastot. Rajusti taantuneita lajeja ovat muiden muassa pajulintu, pensassirkkalintu, leppälintu, hernekerttu, luhtakerttunen ja käenpiika. PERTTI KOSKIMIES keSäyön ääni Ruisrääkän narina palasi jäädäkseen Kesäöiden narisijan, ruisrääkän, kanta näyttäisi pysyneen viime vuosina melko vakaana
Perinteen aloittaa IIsalmen lyseon toisen vuosikurssin oppilas jenni jaatinen. Suonenjoella arvioidaan, että sato voi pienentyä jopa neljänneksellä pelkästään peltomyyrien tuhoamien mansikan versojen vuoksi. jUHa vaLSTE Jenni Jaatiselle palkinto parhaasta biologian ainereaalista suomen Luonto palkitsee tästä lähtien vuosikerrallaan kunkin vuoden parhaan biologian ainereaalin kirjoittajan. Hän sai täydet pisteet, kun kysyttiin muun muassa kukan rakennetta, oluen hiivojen aineenvaihduntaa ja ominaisuuksia, joiden takia lajista voi tulla uhanalainen. Metsämyyrä kiipeää helposti monimetrisenkin taimen latvaan ja jyrsii latvasilmun sekä verson ylimmät osat pilalle. Vahingot ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuin koskaan ennen. LUONTO JA YMPÄRISTÖ NYT VeSiluonto JUKKA MERILÄINEN / KUVALIITERI Ympäristökeskus ei kiirehdi kantaa Kollajan altaaseen Ympäristöministeri Paula Lehtomäki toivoi toukokuussa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta myönteistä kantaa Kollajan tekoaltaan rakentamiseen. NÄKYvIN MYYRÄvUODEN kesään jättämä jälki ovat metsätuhot. Opettaja Sara Niinin mukaan Jaatinen on jo vahvasti päättänyt suuntautua biologian alalle. Myyrähuippu merkitsi ketuille iloista pentuvuotta. onnen Supikoirien kiima-aikana kevättalvella myyriä oli vielä runsaasti, minkä vuoksi myös ne tekivät tavallista suurempia poikueita. Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa suojelualueiden hoidosta eli esimerkiksi kansallispuistojen peruspalveluista. Tämän lisäksi pienempiä myyrävahinkoja on käytännössä kaikissa taimikoissa. "Pohjolan Voima on tehnyt YVA- ja natura-selvityksen. Luhta on taistellut vuosikymmeniä IIjoen puolesta Kollajan allasta vastaan. Hyvän lisääntymisen vuoksi pienpetoja onkin nyt kesällä tavallista enemmän. Peltomyyrät häärivät maan pinnassa tai vähän sen yläpuolella, missä ne syövät heinien meheviä osia ja kaluavat talvella puunkuoren alla olevaa nilaa eineekseen. Kollajan allas kiellettiin koskiensuojelulailla. Onnittelemme! aNTTI HaLKKa ANNI PULKKA jENNI jaaTINEN. Kauhalan mukaan petojen runsaus voi näkyä myös niiden saaliseläimissä. Runsas ja helposti pyydystettävä ravinto sai kaikki pienpedot lisääntymään tavallista tehokkaammin. Tuhot ovat erityisen pahoja mansikkaviljelmillä. Me olemme asettaneet ne nähtäville ja odotamme kansalaisten lausuntoja elokuun 21. Suuri osa niistä menehtyy kuitenkin viimeistään seuraavan talven aikana, koska myyräkantojen romahdettua ruokaa ei juuri ole tarjolla. Ympäristökeskuksen lausunto valmistuu pari kuukautta myöhemmin", kertoo luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen. Kun myyriä ei ole, tavallista useampi linnunpesä tai poikue joutuu petojen suihin. Niinpä Suomen kesässä vilistää nyt paljon ketun ja supikoiran pentuja. Iisalmen lyseon oppilas kirjoitti parhaan biologian reaalin. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 9. Esimerkiksi lumikot saivat poikasia myös talvella. Heikki Henttonen arvioi, että myyrät ovat tuhonneet täysin tai melkein täysin noin 18 000 hehtaaria taimikoita. Darwinin ja nykyajan evoluutiokäsityksenkin vertailu sujui, joten yhteistulos oli 52 pistettä 54 mahdollisesta. Tuhoja ovat tehneet etenkin pelto- ja metsämyyrät. Allas hukuttaisi 600 hehtaaria natura-alueita. MIKKO NISKaSaaRI yMPäriStöPalkinnot Pirkko-Liisa Luhta ja Metsähallituksen luontopalvelut palkittiin Metsähallituksen luontopalvelut ja pudasjärveläinen Pirkko-Liisa Luhta saivat Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 2009 ympäristöpalkinnot. Myyrät ovat iskeneet metsäpuiden lisäksi myös muualle. Niiden elintavat selittävät myös tuhojen laajuutta. Luonnossa näkeekin nyt taimien monilatvaisuutta sekä ranganvaihtoja. Ympäristökeskuksen kantaa saadaan kuitenkin vielä odottaa. Myyrien tyvestä kaulaamat eli paljaaksi jyrsimät taimet kuolevat, koska yhteys juurista versoon katkeaa. SuoMen luonto PalkitSi KETUNPENNUT. päivään
Lasku johtuu taantumasta, mutta myös teollisuuden rakennemuutoksesta ja energian säästöstä. aNTTI HaLKKa 10 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Tämä leveälehtikämmekkä lähti Hangon Morgonlandetin saaresta viime vuonna jonkun mukaan kyltistä huolimatta tai sitten kyltti houkutti rikoksen teille. Luonnonkasvivarkaudet ovat muutenkin harvinaisia. "Harjaantuneet näkövammaiset pystyvät lukemaan kohokarttoja ja niihin liittyviä pistekirjoituksella laadittuja tekstejä. Varovaiseen optimismiin on syytä, sanoo myös ympäristöministeriön kansainvälisen osaston johtaja jukka Uosukainen. Kyselykierros Suomen alueellisiin ympäristökeskuksiin paljastaa, ettei leveälehtikämmekkään verrattavia varkauksia juuri ole. Teollisuuden 18 prosentin pudotuksen ohella myös muu kulutus laski kuusi prosenttia. "Mutta vielä en ole kuullut, että Kiina hyväksyisi kehitysmaille sitovia tavoitteita, kuten Yhdysvallat on vaatinut." Vuoden 2012 jälkeinen ilmastosopimus on tarkoitus solmia Kööpenhaminassa joulukuussa. Onnistuminen riippuu Yhdysvalloista ja Kiinasta, koska ne ovat ilmaston suurimmat kuormittajat. jUSSI LaITINEN kuussa Metsien virkistyskäyttö -seminaarissa. Eniten hyötyä kohokartoista on niille, jotka näkevät sen verran, että kykenevät hahmottamaan maastoa." jUSSI KaRvONEN Luonnonkasvi varastetaan harvoin Kasvivarkaat heräävät keväisin. Miliband kertoi brittilehdistölle, että maailman väkirikkain maa toivoo kansainvälisen sopimuksen toteutumista. "Viime vuonna Salon seudulla asuva kasviharrastaja jäi kiinni kerättyään uhanalaisia ja rauhoitettuja kasveja laajalta alueelta", Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Iiro IkovaRaSTETTU. Komeat kukat houkuttavat, ja niitä tekee mieli saada kokoelmiin ja omaan puutarhaan. "Tämä oli esimerkki siitä, millainen näkövammaisille soveltuva luontopolku voisi olla. Se antaa toivoa." Uosukainen muistuttaa, että Kiina ilmoitti jo viime syksynä pyrkivänsä päästövähennyksiin ja haluavansa kansainvälisen sopimuksen. Euroopassa liikuntarajoitteisille ja muille vammaisille soveltuvat teemapolut ovat varsin yleisiä Suomeen verrattuna. "Tämä on vaikeaa, mutta sanon, että mänty." Ylitalon ja Kajalan yhtäläisyys on, ettei kumpikaan näe runkoja. Kämmekkää ei ole löydetty. RIITTA ANGERVUO enerGia Sähkön käyttö sen kuin vähenee Sähkön käytön vähenemisessä on jälleen alkuvuonna rikottu uusia ennätyksiä; huhtikuussa käyttö väheni 12 prosenttia edelliseen huhtikuuhun verrattuna. Ylitalon äänessä on sen sijaan lievää harmistumista. Erona on, että Ylitalo on umpisokea, Kajalan silmät on peitetty. Koivua olisi pitänyt tunnustella pidempään, jolloin tuohta olisi irronnut." EvON METSÄOPISTO ja Metsähallitus ovat yhdessä suunnittelemassa Evon maisemiin Suomen ensimmäistä erityisesti näkövammaisille tarkoitettua luontopolkua. "Yleensä erotan puut, mutta nyt olin hieman huolimaton. Rasteilla arvioitiin puun ikää, tunnistettiin maalajeja ja kokeiltiin äänionkea sekä määritettiin reittiä kohokartalta. LUONTO JA YMPÄRISTÖ NYT ilMaSto JUHA HONKONEN retkeily Metsä puhuttelee näkö Lammin Evolla kokeiltiin luontopolkua "sokkona." Hämeenlinnalainen Teuvo Ylitalo tunnustelee vankkaa koivunrunkoa. Polku tuskin jää ainakaan sellaisenaan Evolle enää seminaarin jälkeen, mutta polusta kertyneiden kokemusten myötä voimme ehkä jalostaa ideaa pitemmälle", sanoo yliopettaja Ilmari Häkkinen. "Metsänhoitajana pitäisi varmaan tuntea puulajit, mutta tunnistus on vaikeaa, kun näkö viedään", naurahtaa Kajala. Koira osaa kiertää ne." Polun varteen oli Evolla sijoitettu rasteja, joilla näkövammainen saattoi haistella, maistella ja tunnustella erilaisia "luonnonihmeitä". "Esimerkiksi ilmastoteknologian siirrosta neuvotellaan jopa presidenttien kesken. Kyllä, sanoo Kiinassa vieraillut Iso-Britannian energia- ja ilmastonmuutosministeri Ed Miliband. Sähkön käyttö on nyt vuositasolla viiden vuoden takaisella tasolla. "Tämä on selvä kilpikaarnainen honka, ja jälkimmäinen oli koivua." Savonlinnalainen Liisa Kajala miettii pitkään koivua kosketellessaan. "Metsässä liikkuminen tuo varmuutta sekä näkövammaiselle itselleen että hänen kenties käyttämälleen opaskoiralle. Viime keväänä mieliä kuohutti Suomen harvinaisimman kasvin leveälehtikämmekän katoaminen Saaristomeren kansallispuistosta. Polun on oltava helppokulkuinen, mutta esimerkiksi puut, kannot tai kivet eivät haittaa. Evon polkua testattiin toukoViherPitkäkynnet Kiina lämpenee ilmastoneuvotteluille Kun Yhdysvallat näyttää vihdoin istuvan ilmastoneuvottelupöytään, seuraako Kiina perässä. Teuvo Ylitalon mukaan Evon tyyppinen luontopolku kiinnostaisi ainakin eteläsuomalaisia näkövammaisia. Sen jälkeen on vuorossa petäjä
Rannat ovat tiheään asuttuja, ja siellä pesii runsaasti vesilintuja. Espoon Bodomjärvellä ja Matalajärvellä veneiden polttomoottorit ovat vastedes kiellettyjä. Lisätietoja hankkeesta www.birdlife.fi/kyly sekä www.luonnonperintosaatio.fi. MIKa HONKaLINNa SUOMEN LUONTO 5 | 2009 11. "Someron Rekijokilaaksosta kaivetaan silloin tällöin kulleroita", hän harmittelee. "Monet kasvit ovat tottuneet saaman kylmäkäsittelyn talven aikana." Kasvivarkauksia ei Alangon mukaan pidä painaa villaisella. Siten ihmiset vähitellen ymmärtäisivät, että kyseessä on rikos." Luonnosta saa kerätä rauhoittamattomia kukkia jokamiehenoikeuksin. "Kassiin vain ja ulos portista", tutkija ja Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan entinen ylipuutarhuri Pentti alanko kertoo. "Omassa puutarhassa kasvit usein kuitenkin menehtyvät saman tien." Varmimmin luonnonkasveja saa juurtumaan uusille paikoille kylvämällä. Muita vastaavia tapauksia ei ole vuosikausiin ilmaantunut. "Alueella on ollut haittaa vesijeteistä", ylitarkastaja Tanja Ylitöyrä sanoo. LUONTO JA YMPÄRISTÖ NYT keSärauha NINA HOLOPAINEN / VASTAVALO vammaista JUSSI KARVONEN Pärinä loppui Bodomjärvellä Uudenmaan ympäristökeskus rajoitti vesiliikennettä viidellä alueella toukokuussa. Tikankonttien ja neidonkenkien juurineen ylös kaivamisesta on kuulunut huhuja sieltä täältä, mutta varmaa näyttöä on ollut vaikea saada. Sähkömoottorit ovat sallittuja hiljaisen äänen ansiosta. Esimerkiksi Raaseporiin Lohjanjärven eteläosaan tuli nopeusrajoitus 10 kilometriä tunnissa. Rauhoitettujen kasvien kerääminen on luonnonsuojelurikos. aLICE KaRLSSON KUUKKELI Kuukkelimetsä Kymenlaaksoon Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys on yhteistyössä Luonnonperintösäätiön kanssa polkaissut käyntiin Kuukkelimetsä Kymenlaaksoon -projektin, jonka tarkoituksena on luoda Kymenlaaksoon uusi metsiensuojelualue. aRBORETUMEISTa ja kasvitieteellisistä puutarhoista kasveja varastetaan melko yleisesti. Jokaisella lintujen ja metsien ystävällä on lahjoituksen avulla mahdollisuus osallistua uuden suojelualueen syntyyn. Tuoksu paljastaa sen Teuvo Ylitalolle. nen raportoi. "Kylvö pitäisi tehdä syksyllä kuten luontokin tekee", Alanko muistuttaa. "Useimmiten aloite tulee yksityishenkilöiltä", Ylitöyrä kertoo. jUSSI LaITINEN MetSäluonto MIKA HONKALINNA MIKÄ PUU. Päämääränä on etsiä ja ostaa erityisesti lintujen kannalta arvokas vanha metsä ja rauhoittaa se luonnonsuojelulain nojalla pysyvästi. "Kerran Mustilan arboretumissa tavattiin eläkkeellä oleva poliisipäällikkö vaimoineen kasveja varastamassa, muttei siitä mitään seurannut, vaikka asiasta olisi pitänyt nostaa oikeusjuttu. "Ne ovat Etelä-Suomessa harvinaisia ja alueellisesti uhanalaisia." Kangasvuokkoja on varastettu muun muassa Mikkelissä, Juvalla, Savonlinnassa ja Kouvolassa, mutta tapauksista on kulunut jo vuosia. Rajoituksia tuli lisäksi Karkkilan Pyhäjärvelle, Inkoon Barösundiin ja Hankoon kahdelle alueelle
Kemiallinen toipuminen tarkoittaa, että happaman rikkilaskeuman aiheuttama kuormitus on vähentynyt ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan on kasvamassa. TIEDE JA TUTKIMUS NYT TOIMITTaNUT aLICE KaRLSSON PääStöt Vähentyneet tutkiMuS Happamoituneissa järvissä taas kalaa Ilmansaasteiden happamoittamat vesistöt toipuvat vähitellen. "Samalla vesiä rehevöittävän liukoisen fosforin kuormitus vähenisi." "Olemme parhaillaan tekemässä satovastekäyriä, joiden avulla viljelijän on mahdollista tarkistaa omille pelloilleen riittävä fosforimäärä. Varsinais-Suomessa lantaa syntyy yli kymmenkertaisesti viljeltävien kasvien tarpeisiin verrattuna ja Pohjanmaalla jopa kaksikymmenkertaisesti. Kolmeen 19701980luvulla kalattomaksi happamoituneeseen pikkujärveen Espoon Nuuksiossa istutettiin ahvenia 2002. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) laajasta tutkimuksesta ilmenee, että nykyinen fosforilannoitus on kasvien tarpeeseen nähden koko maassa yli 4,5kertaista. Tuloksena syntyi ensimmäinen kokonaiskuva huonosti tunnetun hyönteisryhmän nykytilasta maassamme. Happamoituneissa järvissä kalojen lisääntyminen häiriintyi ja kalakantojen rakenne muuttui. "Jos lannoitus säädettäisiin kasvien tarvetta vastaavaksi, fosforin käyttömäärä olisi seuraavien 20 vuoden aikana vain noin puolet verrattuna tilanteeseen, jossa käyttö jatkuisi vuoden 2005 tasolla", professori Eila Turtola MTT:ltä sanoo. Niiden toukat sen sijaan synnyttävät kokoonsa nähden valtavia muodostumia isäntäkasvissaan. Joistakin järvistä kalat hävisivät kokonaan. PIIa aHONEN Äkämät saivat harras Tammen äkämäpistiäislajiston ja levinneisyyden tiedot ovat nyt ajan tasalla. Toissa kesänä joukko suomalaisia luontoharrastajia kiersi metsiä ja pihoja keräten äkämäpistiäisten muodostumia tammien oksilta. Ylijäämästä osa valuu vesistöihin rehevöittäen niitä. Suomesta on nyt löytynyt 21 äkämäpistiäislajia, ja havaintoja kertyi Vaasan saaristoa ja Punkaharjua myöten. Tammen äkämäpistiäiset ovat pieniä ja huomaamattomia lentäviä hyönteisiä. Lajeja löytyi lähes koko tammen esiintymisalalta, mutta lajimäärä väheni selkeästi lounaasta koilliseen. Kartoitukseen ilmoittautui hämmästyttävät 124 kaikenikäistä vapaaehtoista, ja lopulta äkämiä etsittiin yli 200 tammelta ympäri maata. Äkämäpistiäiset todellakin kiehtoivat, ja syystä. Maamme lajisto oli kartoitukseen saakka varsin epävarmasti tunnettu: vanha 19 lajin lista pohjautui osin hyvinkin vanhoihin havaintoihin, ja levinneisyydestä osattiin lähinnä sanoa äkämäpistiäisten olevan "lounaisia lajeja". Kartoitus osoitti myös pistiäisten levittäytyneen tehokkaasti isäntäpuunsa perässä. Tarkistetut määrät ovat nykyisiä suosituksia pienempiä." Eniten hankaluuksia tilanteen korjaamisessa aiheuttaa karjanlannan paikallinen ylituotanto. Kontukimalaistyöläinen on pönttönsä suuaukossa lähdössä pölyttämään mustikan kukkia. KAUKO SALO / METLA reheVöityMinen Pelloille liikaa lannoitteita Suomen pelloille levitetään ylenpalttisesti fosforia. Kasvien biologisen tarpeen mukaisesti lannoitettaessa selvittäisiin koko. Savonlinnan Rönkönvaarassa sijaitsevien koeruutujen mustikkasaalis oli 174 kiloa hehtaarilla, kun se muualla jäi vain 14 kiloon. Metsäntutkimuslaitoksen viimekesäisissä tutkimuksissa kontukimalaisen pölyttämiltä koeruuduilta saatu mustikkasato oli 12 kertaa suurempi kuin muilta tutkimukseen kuuluneilta ruuduilta. Äkämät tarjoavat pis- MetSäMarjat Pölyttäjät lisäävät huimasti mustikkasatoa Jos pölyttäjät löytävät kukkivat mustikat, voidaan odottaa isoa marjasatoa. Suomessa ehti happamoitua jopa 5000 karua pikkujärveä ennen kuin kansainväliset sopimukset päästörajoituksista alkoivat purra etenkin rikkilaskeumaan. KOEPÖNTTÖ. Sittemmin koekalastukset ovat osoittaneet, että ahven on lisääntynyt onnistuneesti kahdessa järvessä. "Tulokset olivat odotetun kaltaisia, kun oli tiedossa järvien kemiallinen toipuminen", sanoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija, dosentti Martti Rask. Valtakunnallinen keskiarvo vuosina 19972008 on mustikan koeruuduilla ollut 22,5 kiloa hehtaarilla. Fossiilisten polttoaineiden käytössä syntyvien rikki- ja typpipäästöjen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin havahduttiin maailmalla 1960 1970-lukujen taitteessa ja meillä toden teolla 1980-luvulla. Heikoin mustikkasato maamme metsistä, 13,7 kiloa hehtaarilla, saatiin 2004 ja runsain sato, lähes 40 kiloa hehtaarilla, 1997
Tällaiset menetelmät auttavat mahdollisesti kehittämään uusia ja tehokkaita hoitomuotoja bakteerien aiheuttamille taudeille. MaRK EINBORK maassa arviolta kymmenen vuotta ilman väkilannoitefosforia, jos lannan ja muiden sivutuotteiden sisältämä fosfori saataisiin levitettyä sinne, missä on todellista tarvetta. PIIa aHONEN VEIJO VILSKA / KUVALIITERI aRvOTavaRaa. Pesimisaikana naaraat huolehtivat poikasista eivätkä arkaile hyökätä pesälle pyrkivien kimppuun. Bassler tutkimusryhmineen on nyt keskittynyt löytämään keinon, jolla voidaan häiritä bakteerien keskinäistä kommunikointia. Tuloksena syntyneet havainnot ja kartat: (http:// www.hatikka.fi/). PIENIÄ KOTEja. Havainto perustui yliopistonlehtori Hannu Pietiäisen yli 30 vuoden aikana keräämään aineistoon viirupöllöjen käyttäytymisestä. Siksi äkämäharrastajalla on aina kaksin verroin havainnoitavaa, vaikka lajivalikoima onkin helposti hallittavissa. BESS HaRDWICK RIIKKa KaaRTINEN TOMaS ROSLIN Vihaisuus kannattaa Tutkija Pekka Kontiainen Helsingin yliopistosta havaitsi, että vihaisimpien viirupöllöjen poikaset selviävät muita paremmin lisääntymiskelpoisiksi aikuisiksi. Äkämiä kannattaa etsiä toukokesäkuussa tai syyskuussa, sillä useimmilla lajeilla on vuoden aikana kaksi sukupolvea. Kuvissa vasemmalta oikealle suvuttoman sukupolven äkämiä lajeilta Cynips quercusfolii, andricus testaceipes ja Cynips longiventris. Mikrobi pystyy tulkitsemaan lajitovereidensa määrää erittämällään AI-1-molekyylillä. TIEDE JA TUTKIMUS NYT liSääntyMiSMeneStyS tajat liikkeelle tiäisen toukalle suojan, jossa on syötävät seinät. Äkämät suojaavat äkämäpistiäisten toukkia koreilla kuorillansa. Se saattaa olla tarpeen esimerkiksi suojautumalla antimikrobisia aineita ja immuunipuolustusta vastaan. Bakteerit pystyvät arvioimaan toistensa lukumäärää ja suunnittelemaan tulevaa toimintaa molekyylien välityksellä. LASSI KUJALA Äkämäpistiäiskartoitus: http://www.helsinki.fi/science/metapop/tammi/. Äkämä suojaa toukkaa myös hyönteispedoilta, ja vain pitkälle erikoistuneet loispistiäiset voivat niitä saalistaa. Kun porukkaa on riittävästi koolla, kaikki kytkevät valot päälle samanaikaisesti. Saman lajin kevät- ja syysäkämät ovat erinäköisiä. Käänteentekevään löytöön tutkijan johdatti harmiton meressä elävä ja valoa tuottava bakteeri Vibrio harveyi. Loispistiäiset työntävät munansa äkämäpistiäisen toukan kammioon, minkä jälkeen kehittyvä loistoukka syö isäntänsä. Kevään äkämistä kuoriutuvat koirasja naaraspistiäiset parittelevat ja munivat toisen sukupolven, jonka äkämät näkyvät syksyllä. Esimerkiksi tauteja aiheuttavat mikrobit aloittavat hyökkäyksen yhteisvoimin vasta, kun niitä on riittävän suuri määrä, jolloin immuunijärjestelmä ei enää pysty niitä kaikkia tuhoamaan. Pesäänsä puolustavan viirupöllön hyökkäykset ovat rengastajille tuttuja. Bakteerit PuhuVat Yhteistyössä iskuun Princetonin yliopiston tutkija Bonnie Bassler löysi mekanismin, jolla bakteerit välittävät tietoa tosilleen. AI-2-molekyyliä on löydetty sadoilta bakteereilta, muun muassa kolera- ja ruttobakteereilta. Piirre tuo bakteereille monisoluisten eliöiden ominaisuuksia. aikuiset äkämäpistiäiset ovat melko vaatimattomia kuten tämä andricus callidoma -naaras. KUVAT: RIIKKA KAARTINEN HYÖKKÄYS. Osa karjanlannan sisältämistä ravinteista valuu vesistöihin, jos lantaa on ylimäärin. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 13. Lisäksi tutkijat löysivät toisen kemiallisen molekyylin AI-2, jota bakteerit käyttävät lajienvälisessä kommunikaatiossa. Niiden toukat talvehtivat maahan putoavissa syysäkämissään, joista kuoriutuu seuraavana keväänä neitseellisesti lisääntyviä naaraita
Halong-jäätikkö Tiibetin ylängöllä Kiinassa 1981 ja 2005. 14 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 liisa puhakka. julissa Cabrera ja kaktusmatkija. Matkailu on maailmanlaajuisesti voimakkaimmin kasvavia elinkeinoja, ja erityisesti luontomatkailu on monelle kehitysmaalle tärkeä tulonlähde. Ilmaston lämpeneminen on muuttamassa vuoristoseudun aavikoksi, minkä seuraukset tulevat näkymään laajalti Aasiassa. Vajaassa 40 vuodessa jääpeite on kutistunut noin 200 neliökilometriä, mikä vastaa noin miljardia kuutiometriä vettä. Perussa on arvioitu, että jokainen vapaana luonnossa elävä arapapukaija voisi tuottaa elinaikanaan matkailutuloina 22 500 165 000 dollaria. Matkailutulojen avulla myös paikalliset asukkaat on saatu Perussa suhtautumaan suopeasti suojeluun. Peruun saapuva matkailija saa esimakua maan lintulajiston monipuolisuudesta jo pääkaupungin Liman betoniviidakossa. MAAILMALTA TOIMITTaNUT jORMa LaURILa ilMaSto läMPenee etelä-aMerikka Tiibetin jäätiköt kutistuvat Jäätiköt Tiibetin ylängöllä hupenevat huolestuttavasti. Maailman katolla on koettu poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja ja saatu aiempaa vähemmän sadetta. Kirkkaan punamusta rubiinityranni (Pyrocephalus rubinus) tähyää hyönteisiä kivimuurin päällä, pronssitimanttikolibrit (Amazilia amazilia) kiertelevät kukkien ja ruokintatelineiden ympärillä ja kaupungin yläpuolella kaartelee parvi mustakondoreja (Coragyps atratus). Huolestuttavan nopeasti sulaa myös Gangotri-jäätikkö, josta saa alkunsa Ganges-joki. Ja yhä enenevässä määrin seuraukset alkavat näkyä myös kauempana. Vaikka linnut ovat maailmanlaajuisesti hyvin tunnettu eläinryhmä, Perusta löytyy edelleen uusia lajeja, esimerkkinä vuonna 2000 tieteelle kuvattu pieni tukaaneihin kuuluva kirkasvärinen punavyöseppä (Capito wallacei). Ne muodostavat napaseutujen ulkopuolella suurimman jääalueen. Niistä yli sata on kotoperäisiä, joita ei tavata missään muualla. Kiinalaiset tiedemiehet ennustavat niiden pinta-alan puolittuvan kymmenen vuoden välein ja katoavan lähes kokonaan 2100 mennessä. Vain Kolumbian ja Brasilian lintulajiston runsaus vetää vertoja Perulle. Perussa tavataan viidesosa maailman lintulajeista, lähes 1800 lajia. Viime vuosina kehitys on vain nopeutunut. Nykyisin jäätä on enää 1050 neliökilometriä. Sulavista jäätiköistä riittää jokiin vettä lyhyellä tähtäimellä, mikä on näkynyt viime aikoina laajoina vuosittaisina tulvina Kiinassa ja Intiassa. Jo nyt veden puutteesta kärsivät sadat kaupungit ja miljoonat ihmiset. ERKKI MaKKONEN aFp / lehtikuva Lintumatkailu kasvattaa Lintumatkailu tukee luonnonsuojelua. Kiinan tiedeakatemian mukaan Tiibetin ylängöllä on 46 298 jäätikköä, jotka peittävät noin 155 000 neliökilometriä. Tiibetin ylängöltä saavat alkunsa muun muassa Jangtse, Keltainen joki, Ganges, Brahmaputra, Mekong ja Indus. MaaSTOSSa. Tulevaisuudessa tilanne muuttuu täysin, kun jokien virtaamat pienenevät ja vaihtelevat vuodenaikojen ja sateiden mukaan. Lämpötila Tiibetissä on noussut yli yhdellä asteella parin vuosikymmenen kuluessa. Pääkaupungin ulkopuolella rannikko, vuoristot ja sademetsät tarjoavat lintuharrastajalle loputtomalta tuntuvan valikoiman niin näyttäviä ja värikkäitä lajeja kuin vaikeasti löydettäviä mutta palkitsevia harvinaisuuksiakin. Ylängöltä saa alkunsa seitsemän Aasian suurista joista. Jäätiköt Kiinan pisimmän joen, Jangtsen, yläjuoksulla kattoivat 1250 neliökilometriä vuonna 1971. Ennusteen mukaan koko jäätikkö voi kadota muutamassa vuosikymmenessä, jolloin Ganges saattaa tyrehtyä vain monsuunisateiden aikana virtaavaksi joeksi. Perun valtion matkailuvirasto onkin 2003 alkaen edistänyt lintumatkailua. TiibetinQinghain ylängöltä saa vetensä Kiinassa yli 300 miljoonaa ja koko Kaakkois-Aasiassa noin miljardi ihmistä. Suojelualue ei säily, jos sitä ympäröivät yhteisöt eivät sitoudu suojeluun. MUUTOS. MaTKaILU vOI MYÖS mahdollistaa sen, että paikallinen väestö hyötyy taloudellisesti suojelualueesta. Se muun muassa ylläpitää internet-sivustoa, jolla tarjotaan tietoa lintumatkailusta (www.perubirdingroutes.com). Jäätiköt kutistuvat noin seitsemän prosentin vuosivauhtia. Jäätä on noin sata kertaa enemmän kuin Alpeilla
Lintuharrastajia on perinteisesti oudoksuttu etenkin maaseudulla. Katastrofin estämiseksi tarvitaan tiukkoja kansainvälisiä toimia, järjestö vaatii raportissaan. jORMa LaURILa Perun ensimmäinen yksityinen suojelualue, Pohjois-Perussa sijaitseva Reserva Ecológica Chaparrí, perustettiin vuonna 2001. Paratiisikolibrikoiras tunnetaan "kolibrina, jota seuraa perhonen". Eri osissa Perua onkin alkanut syntyä lintu- ja muun luontomatkailun edistämiseen tähtääviä projekteja, joissa paikalliset yhteisöt ovat osallisina. Lintuja ovat tutkineet myös monet muut länsimaiset yliopistot. Noin prosentin kokoisella alueella maapallon pinta-alasta on yli puolet maailman koralliriutoista, 75 prosenttia korallilajeista ja 40 prosenttia riuttojen kalalajeista. Uhkina ovat etenkin ilmastonmuutos, väestönkasvu, saastuminen, rakentaminen ja ryöstökalastus. Luonnonsuojelujärjestö Ecoan (Asociación Ecosistemas Andinos) allekirjoitti vuonna 2006 paikallisen yhteisön kanssa sopimuksen paratiisikolibrin esiintymisalueen suojelusta. Perun valtion luonnonvarainstituutin ylläpitämää suojelualueverkostoa on viime vuosina enenevästi täydennetty yksityisillä suojelualueilla. Lintuharrastajat tuntevat alueen erityisesti perunsakun (Penelope albipennis) suojeluprojektin ansiosta. TOINEN YHTEISÖLLISEN suojeluprojektin kohde ja lintuharrastajia houkutteleva laji on Perun näyttävin kolibri, kotoperäinen ja erittäin uhanalainen paratiisikolibri (Loddigesia mirabilis). Lajia ei kuitenkaan tämän jälkeen tavattu luonnossa, ja sen uskottiin kuolleen sukupuuttoon. Yksi tällaisista maailman ihmeistä on Korallikolmioksi kutsuttu alue Tyynessä valtameressä Indonesian, Malesian, Filippiinien, Papua-Uuden-Guinean, Salomosaarten ja TimorinLesten vesillä. Riutoilla on myös valtaisa merkitys kalastukselle. Tasan sata vuotta myöhemmin, 1977, laji löydettiin uudelleen. Lisäksi siellä elää kuusi maailman seitsemästä merikilpikonnalajista. MAAILMALTA ValtaMeret liisa puhakka DaviD hall / photo researchers / skoy suosiotaan Perussa Vannoutuneet lintuharrastajat ovat valmiita matkustamaan syrjäisillekin seuduille ja alkeellisiin oloihin nähdäkseen vain siellä eläviä harvinaisuuksia. Arviolta 120 miljoonaa ihmistä saa ravintonsa ja toimeentulonsa riuttojen tuottamista rikkauksista. Alueen omistaa paikallinen yhteisö. On arvioitu, että jos ilmasto lämpenee edelleen, Korallikolmion riutat häviävät tämän vuosisadan loppuun mennessä, luonnonsuojelujärjestö WWF varoittaa. Asukkaat ovat kuitenkin viime vuosina alkaneet yhä enemmän tulla tietoisiksi lintumatkailun tuomista mahdollisuuksista. Koiraan pyrstön uloin sulkapari on erikoistunut yli kymmensenttisiksi, taipuisiksi ja mailamaisiksi höyhenten ruoti on paljas aivan kärjessä olevaa lapaa lukuun ottamatta. Nykyään heistä yhä useampi on syntyperältään perulainen. LIISa PUHaKKa filippiinit Korallikolmio Malesia Indonesia Itä-Timor PapuaUusi-Guinea australia vIHERSIIPIaROja. Aiemmin Perun pätevimmät lintuoppaat olivat lähes poikkeuksetta maahan muuttaneita ulkomaalaisia. Sittemmin laji on myös lisääntynyt luonnossa. Ne perustetaan valtion ja yksityisen maanomistajan välisellä sopimuksella vähintään kymmeneksi vuodeksi. liisa puhakka Korallikolmio on miljoonien koti Monimuotoisuus on paikoin pakattu tiukkaan tilaan. Sittemmin alueelle on perustettu opastuskeskus, ja pyrkimyksenä on edistää matkailun avulla luonnonsuojelua. Linnun pelastamiseksi käynnistettiin tarhausohjelma, ja vuonna 2001 kasvatettuja lintuja palautettiin ensimmäisen kerran luontoon. Papukaijat syövät mineraalipitoista savea jokitörmällä. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 15 kartan alkuperäisversio WWF. Turun yliopiston Amazon-ryhmä on 1980-luvulta lähtien tehnyt Perussa tutkimusta. Korallikolmio on elintärkeä myös rannikon yhteisöille. Korallikolmion aarteet ovat kuitenkin vaarassa. Korallikolmiota kutsutaan globaaliksi lastenkamariksi, koska lukemattomat eliöt tarvitsevat riuttoja lisääntymiseensä ja kasvamiseensa. Kuivissa vuorenrinnemetsissä elävä kanan kokoinen perunsaku kuvattiin tieteelle 1877. Niinpä linnun lentäessä näyttää siltä kuin pieni sinivioletin värinen perhonen lentäisi sen perässä
Syksyllä julkaistava Metsänhoidollisia toimenpiteitä iskee rajusti metsänhoidon aiheuttamaan suomalaisen maiseman ja metsäluonnon tuhoon, josta puhuminenkin on meiltä kielletty. Jonkin vuoden takaisesta Puiden kansa -kirjasta tunnetut Kovalainen ja Seppo kertovat nyt tehneensä vieläkin henkilökohtaisemman teoksen. "Kun neuvottelimme kirjan julkaisemisesta eräiden kustantamojen kanssa, kaikki olivat si- 16 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Näin Kovalainen ja Seppo kuvaavat itse tuntemuksiaan kirjansa esipuheessa: "Miten pahalta se tuntui maisemien ja ihmisen kärsimykset reviiri pieneni pienenemistään luulevat näitä tureikkoja ja taimikoita metsiksi Miten siihen turtui! Miten silmät kuivina katsottiin uutta näkymää ja yritettiin nähdä siinä jo- tain, edes rippunen jotain muuta kuin tyhjyyttä, merkityksetöntä pintaa." "Vaiettu aSia" Kovalaisen mukaan ajatus uudesta kirjasta lähti Puiden kansa -kirjan esittelytilaisuuksissa saadusta palautteesta. Tämän sivun ja edellisen aukeaman kuvat ovat kirjasta. Tämä kirja on omistettu kaikille niille, joilta suru on tähän asti ollut kiellettyä." Metsänhoidollisia toimenpiteitä on upea ja mykistävä 220-sivuinen ja yli 300 kuvaa käsittävä teos, jonka Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen julkaisevat rohkeasti omakustanteena. Metsänhoidollisia toimenpiteitä -kirjan sisältämät tarinat ja kuvat ihmisten henkilökohtaisesta alistamisesta metsänhoidon alttarille mykistävät. "Suomalaisten metsien armoton käyttö ja sen aiheuttama suru on ihmisille hyvin henkilökohtainen asia, josta Suomessa ei saa puhua. Kuitenkin tällaisille ihmisille ja myös meille sanotaan, että ette saa puhua asioista, joista ette mitään tiedä." "Päätimme, että nyt he saavat viimeinkin puhua. Se on vaiettu asia. Monet ihmiset kokevat metsien katoamisen ja maiseman muutoksen hyvin ahdistavana. "Suru metsistä S uru Suomen metsien käsittelystä pakotti valokuvataiteilijat Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon tekemään aiheesta kirjan, joka koskettaa jokaista. Niin täydellisenä kirjassa näyttäytyy suomalaisen metsäluonnon katoaminen
Aiheesta ei ole osannut tai saanut puhua ja on pitänyt tuntea naiivia syyllisyyttä siitä, että metsien kohtalo on itkettänyt." ISMO TUORMaa tä mieltä, että aihe on erittäin tärkeä ja kirja pitää saada julki. Silti ne vetäytyivät julkaisusta perustellen sitä joko kirjan näkökulmalla tai myynnin näkymillä", Kovalainen kertoo. "Monilla SaMa trauMa" Sepon ja Kovalaisen kirja perustuu paljolti korkeatasoisiin ja taiteellisesti kunnianhimoisiin valokuviin. on oikeutettua" tomukset, vai pitäisikö sanoa tragediat, heidän lähimetsiensä ja maisemansa menettämisestä luovat kuitenkin kuville hyvin intiimin ja henkilökohtaisen taustan. Molemmat kertovat vaietusta, "varastetusta" historiasta ja kielletyistä tunteista. Ei ollut enää yhtään metsää, mihin mennä. Luulen, että monilla suomalaisilla on asiasta sama trauma. Sepolle nuoruuden metsien menetys Ilomantsissa on ollut kova pala. Haastateltujen joukossa on myös metsänomistajia, jotka on painettu ruotuun arveluttavilla tai joskus suorastaan lainvastaisilla tavoilla. "On vaikea puhua suomalaisesta metsänhoidosta vain yleisellä tasolla, sillä jokainen tekee asiassa henkilökohtaista surutyötä", Sanni Seppo sanoo. "Metsien kadotessa retkemme luontoon supistuivat yhä pienemmälle alueelle ja lopuksi huomaisimme istuvamme vain sisällä seiniä tuijottamassa. Yli kymmenen ihmisen henkilökohtaiset ker- Lisää kirjasta osoitteessa www.puidenkansa.net SUOMEN LUONTO 5 | 2009 17 kuvat ritva kovalainen ja sanni seppo. Itselleni Kovalaisen ja Sepon kirjasta tuli väkisinkin mieleen Sofi Oksasen Puhdistus
"Virallisesti väitetään, että metsän tasaikäisyys on ainoa kannattava linja, mutta kannattavuudesta ei ole kunnollista tutkimusta. Metlan inventoijat haluaisivat metsiä aavoiksi paljon rivakampaan tahtiin. Tahvosen tutkimuksissa metsän kasvattaminen eri-ikäisenä on antanut hyviä tuloksia. Niissä on selvitetty, onko kannattavaa kasvattaa puuta eri-ikäisissä metsissä. Aukkohakkuut ovat jopa puukaupan este, sillä vaihtoehdottomuus metsien käsittelyssä saa monen metsänomistajan luopumaan hakkuista. Metsämaa säilyy koko ajan peitteellisenä, eikä virallisen metsäpolitiikan pyhiä aukkohakkuita yleensä tarvita. Menetelmässä metsästä poistetaan ajoittain vanhimpia puita, yläharvennetaan. Vain jos taimia ei ole luontaisesti syntynyt, voi olla tarvetta hakata aukko", Tahvonen toteaa. Lisäksi tulos ei ole ainakaan ympäristönäkökulmasta kovin miellyttävä", toteaa Metsäntutkimuslaitoksen Metlan ympäristötaloustieteen professori Olli Tahvonen. Tahvosen johtamissa tutkimuksissa metsäntutkimuksen puolivuosisataiseen kiistaan on tartuttu taloustieteen menetelmin. Hän kuitenkin suhtautuu tuloksiinsa tiedemiehen varovaisuudella. 18 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. "Eri-ikäisten metsien kasvatus ei periaatteessa johda aukkohakkuisiin. Metsänomistajille sitä on kaupattu tuottavimpana mallina, ja metsiään varovaisemmin hakanneita epäileviä tuomaita on vielä tällä vuosituhannella viety käräjille metsiensä haaskaamisesta syytettynä. Uusin tutkimus tukee epäilyjä. Tutkimus on keskittynyt valtaosin yhden totuuden ympärille, minkä ei pitäisi lainkaan kuulua vapaaseen tieteelliseen työhön." rahaa ja luontoa SääStyy R ritva kovalainen ja sanni seppo etkeilijät inhoavat hakkuuaukkoja, mutta niitä inhoaa myös suuri osa metsänomistajista. Yläharvennus ehkä avohakkuita näille maisemille Hakkuuaukko on retkeilijälle ruma ja metsänomistajalle tappiollinen. mikko niskasaari "On suomalaisen metsäntutkimuksen suuri häpeä, ettei eri menetelmien kannattavuutta ole tutkittu. Avohakkuiden pinta-alat kattavat siemenpuuasentoon hakkaamisen kanssa vuosittain noin 200 000 hehtaaria. He ehdottavat hakattavaksi seuraavan kymmenen vuoden aikana paljaaksi 2,5 miljoonaa hehtaaria metsiä viljelyä varten ja noin miljoona hehtaaria luontaisesti uudistettavaksi. Metsäntutkimuksen toisinajattelijat ovat pitkään epäilleet, ettei väite yhden ainoan mallin kannattavuudesta pidä paikkaansa. Virallinen metsäpolitiikka tähtää tasaikäiseen puustoon, joka aukkohakataan noin 80 vuoden välein
"Metsien aineettomat arvot ovat oleellinen ja kasvava osa maatalouspolitiikkaa vuoden 2011 jälkeen", arvioi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö jarmo vaittinen. Erittäin mielenkiintoista olisi tutkia, sopisiko menetelmä esimerkiksi Lapin harvapuustoisiin, valoisiin männiköihin", Tahvonen miettii. Eri-ikäisen metsän kilpailukykyä lisää sen uudistuminen luontaisesti, ilmaiseksi. Vaikka pörssiyhtiöt valittavatkin puun heikkoa saatavuutta, ne eivät halua pitää taseissaan kehnosti tuottavia pääomia. On mahdollista, että ne siksi tuottavat myös puuta paremmin." Tutkimukset koskettavat kipeää ongelmaa: metsätalouden kannattavuus on Suomessa huono. Vielä ei tästä ole riittävästi tutkimusta. "Eri-ikäisestä metsästä myös poimitaan puuta tarkemmin. "Me olemme tutkineet tähän asti kuusikkoja. Samoin se teki Ruotsissa. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että eri-ikäinen kasvatus on kilpailukykyisempää kuin metsäntutkimuksessa on haluttu myöntää." Tutkimuksessa on selvitetty pelkästään puuntuotannon taloudellista kannattavuutta. Tasaikäisen "Kaikki viittaa siihen, että eri-ikäinen kasvatus on kilpailukykyisempää kuin metsäntutkimuksessa on haluttu myöntää." SUOMEN LUONTO 5 | 2009 19. Vielä ei ole varmuutta, sopiiko eri-ikäisenä kasvatus kaikenlaisiin metsiin. "Eri-ikäiset metsät ovat myös ekologialtaan aivan erilaisia kuin tasaikäiset. Eri-ikäisenä kasvatettu metsä sopii maisemaan paljon paremmin kuin aukkohakkuu, ja nämä ympäristöhyödyt tulevat taloudellisen kannattavuuden päälle. PoiMinta on tarkkuuStyötä kannattavampaa metsän keinollinen uudistaminen maksaa noin 1500 euroa hehtaarilta. on vaihtoehto "On liian varhaista sanoa, että eri-ikäisyys olisi selvästi taloudellisesti kannattavampaa kuin nykyinen malli. Siitä ei seuraa, etteikö eri-ikäisyys saattaisi sopia myös muihin metsiin. Eri-ikäisyyden salliva menetelmä on paljon hienovaraisempi", Tahvonen muistuttaa. Nykyisin kaadetaan puita, joita ei vielä kannattaisi kaataa, ja osa olisi kannattanut kaataa jo aiemmin. Sen sijaan Uruguaysta yhtiö osti toukokuussa 130 000 hehtaaria eukalyptusmetsiä. Siksi suuret metsäyhtiöt pyrkivät eroon metsistään. Metsillä on kuitenkin myös monia muita, paljolti aineettomia arvoja, joiden merkitys on alettu vähitellen tunnustaa myös virallisella taholla. Stora Enso myi 600 000 hehtaarin metsänsä vuonna 2002 Tornator-yhtiölle, josta Stora omistaa vähemmistön
"Kritiikkiämme ei huomioitu", Sulkava sanoo. Viime joulukuussa Annales Zoologici Fennica -sarjassa julkaistussa kriittisessä artikkelissaan Sulkava ja kumppanit esittävät, että liito-oravanaaraita on todellisuudessa puolet Hanskin arvioimasta virallisesta luvusta. "Luku on ehdottomasti liian suuri", sanoo nisäkästutkija, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Jos sitäkään. Hanski on tutkinut liito-oravia radiolähettimillä 14 vuotta. Sulkavan mukaan hän ja antero Mäkelä, kritiikkiartikkelin kirjoittamiseen osallistunut liito-oravatutkija, arvostelivat Hanskin menetelmää jo ennen laskentoja. Sulkava on tutkinut liitooravaa ja myös muita nisäkkäitä. Tohtoriksi hän väitteli saukoista. Sulkavan ja kumppaneiden kritiikki nojaa yhSUOMEN LUONTO 5 | 2009 21. Hanskin raportista vuodelta 2006. Luku on tutkija Ilpo K. "Todellinen luku voi olla lähempänä 50 000:ta kuin 143 000:ta", Sulkava sanoo. Hanski ja Sulkava edustavat nisäkästutkimuksen huippua. Paljonko liito-oravia oikeasti on? Sovun soisi syntyvän ripeästi, sillä yhdestä tutkijat ovat samaa mieltä: liito-oravat vähenevät nopeasti. teksti juha kauppinen · kuvat jussi murtosaari Tutkijoiden kiista: S uomessa elää virallisesti 143 000 liitooravanaarasta. Eikä niitä ole tullut jälkikäteenkään", Hanski vastaa. "Kritiikissä ei esitetty parannusehdotuksia. Tutkimusta rahoitti ympäristöministeriö
Liito-orava liitää poimujensa avulla jopa kymmeniä metrejä. Hanski jatkaa kritiikkiään huomauttamalla, että Alavuden korvamerkintäalue ei ole sadan hehtaarin suuruinen, kuten hänen tutkimuksensa laikut, vaan neljänneksen tästä, 25 neliökilometriä. PaLjONKO LIITO-ORavIa OIKEaSTI ON? teen alavutelaiseen liito-oravapopulaatioon, joka tunnetaan poikkeuksellisen hyvin. "Ruudut kartoitettiin keväällä. "Tietyiltä selvästi erillisiltä alueilta löysimme papanoita, mutta vain koiraita saatiin merkattua", Sulkava selvittää. Radiolähetintutkimusten mukaan koiras ja naaras oleskelevat talvisin pääosin samoilla alueilla, usein jopa samassa pesässä. Siksi löydetyt papanat tarkoittavat, että naaras on lähellä." Vuosina 20062008 liito-oravien määrä väheni tutkituilla alueilla 10 prosenttia. 22 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Ei esimerkiksi hakatuilla laikuilla". kenen PaPanat, kenen nurkiSSa? HÄIvÄHDYS PIMEÄSSÄ. Antero Mäkelä on tutkinut Alavuden liito-oravia 1970-luvulta. alakuvassa emo ja kolme poikasta. "Hanskin menetelmän suurin epäkohta on, että löydettyjen papanoiden lasketaan automaattisesti merkitsevän naaraiden läsnäoloa", kritisoi Sulkava. "Pönttöjä oli alun perin 114 neliökilometrin alueella", Sulkava vastaa. "Kaikki alueen yksilöt otetaan vuosittain kiinni pöntöistä ja merkataan korvamerkein. Hänen mukaansa alue on pienentynyt, koska "pönttöjä on uusittu vain siellä, missä oravia todellisuudessa on. Niitä ei ole löytynyt." "Mikko Mönkkönen (Jyväskylän yliopiston soveltavan ekologian professori, mukana kritiikkiartikkelissa) on analysoinut korvamerkkiaineistoamme. Luvuksi tuli 102 naarasta." "Määrä on karkeasti yläkanttiin." huoMaaMattoMat riSuPeSäykSilöt "En tunne Alavuden populaatiota, mutta tiedän, että on liito-oravayksilöitä, jotka eivät koskaan pesi koloissa vaan aina risupesissä", Hanski sanoo viitaten siihen suuntaan, että kenties Alavuden populaation alueella elää yksilöitä, joita ei ole huomattu. Sulkava ei niele kritiikkiä: "Tällaisten piileskelijöiden mahdollinen olemassaolo on huomioitu, kun naaraiden määrää arvioitiin", hän muistuttaa. Esimerkiksi 1998 alueella eli Sulkavan mukaan 2837 liito-oravanaarasta. "Kokeilumielessä laskimme Hanskin menetelmällä alueemme naaraiden teoreettisen määrän. Määrä tiedetään siksi tarkkaan", Sulkava kertoo. "Luvuista pienempi on korvamerkattujen naaraiden määrä." Suuremmassa on huomioitu mahdollisesti piilotelleet naaraat. Tulosten mukaan korvamerkattuna on huomattava osa alueen liito-oravista eikä merkittävää erillispopulaatiota ole", Sulkava sanoo. "Jos tällainen piilopopulaatio olisi, liito-oravan papanoita voisi kuvitella löytyvän myös sellaisista osista aluetta, joilla pönttöjä tai tunnettuja korvamerkkiyksiöitä ei ole. "En näe, miten muuten se kannattaisi tehdä", Hanski vastaa. Poikueita syntyy joskus kaksi samana vuonna: ensimmäinen huhtikuussa, toinen kesäkuussa
niiden sisälle asetettiin satunnaisesti 10 yhdeksän hehtaarin pikkuruutua alueille, jotka arvioitiin teoriassa liito-oraville sopiviksi. Näin liito-oravat laskettiin Ilpo K. pikkuruudut olivat vähintään kilometrin päässä toisistaan. niiltä käytiin etsimässä liito-oravan papanoita. jos papanoita löytyi, ruutu määriteltiin asutuksi, jos ei, asumattomaksi. mallin perusteella naaraiden määräksi arvioitiin koko maassa 143 000 yksilöä.. Hanskin tutkimukseen valittiin joka toinen etelä-suomen 100 neliökilometrin peruskarttaruutu
laki velvoittaa jättämään esimerkiksi liito-oravan kolon ympärille riittävästi metsää. "Mutta jostain sen täytyy kertoa, että tällä alueella menetelmä tuottaa niin täydellisen väärän naaraiden määrän." Ristiriidan ratkaisisi lisätieto kenties lähetintutkimus yhdistettynä papanakartoituksiin. Esimerkiksi RISTO SULKava nuorten levittäytymisvaelluksesta se ei anna todellista kuvaa", Hanski toteaa. hänen arvionsa ympäristöministeriön toiminnasta eu:n alueella uhanalaisen lajin suojelussa ei ole häävi: "maa- ja metsätalousministeriö on sanellut riittämättömät ohjeet ja ympäristöministeriö on mukisematta hyväksynyt ne." "jotain mätää siinä on, että ohjeistuksessa ei ole huomioitu esimerkiksi Ilpo K. "todellisuudessa tämä ei toimi. Hanski kuitenkin muistuttaa, että papanoita etsittiin ensisijaisesti haapojen ja isojen kuusten alta paikoista, joissa naaraiden voisi olettaa elävän. "hakkuiden jälkeen niissä ei ole lisäännytty. "yhdessäkään paikassa ei havaittu merkkejä liito-oravanaaraista 20072008." "liito-orava tarvitsisi metsikön, jossa on suojaa, ruokaa ja pesäpaikkoja. Esimerkki hakkuiden ulkopuolelle jätetystä liito-oravametsästä Pohjanmaalla Pedersöressä 2008. "Se on yksi hyvin tunnettu alue, mutta meidän tutkimuksessamme alueita oli toista tuhatta." "Koko maan kannan arvioiminen ei olekaan luotettavasti mahdollista yhden alueen perusteella", Sulkava myöntää. niissä todetaan: "hävittämis- ja heikentämiskiellon huomioonottava rajaus voitaisiin esimerkiksi tehdä siten, että koskematta jätetään liito-oravan lisääntymiseen tai levähtämiseen käyttämästä puusta 1015 metrin säteeltään oleva vyöhyke." "pystyyn jää 0,1:stä 0,3:een hehtaaria, mikä ei riitä", Wistbacka kertoo. "En väitä, että tämä (koiraiden liikkuminen naaraita laajemmalla alueella) olisi täysin merkityksetöntä. Hanski myöntää, että tutkimustietoa ei ole riittävästi siitä, mihin ja kuinka usein koiraat eri alueilla liikkuessaan papanoivat. "Takana on vasta kaksi täyttä tutkimusvuotta, mikä on liian lyhyt aika lopullisiin tuloksiin, mutta näyttäisi, että liito-oravien määrä on vähentynyt 20062008 jopa 10 prosenttia", Hanski sanoo. nykyinen käytäntö ei sitä takaa." "tämä tarkoittaa, että luonnonsuojelulakia tulkitaan laittomasti viranomaisten siunauksella heikennetään ja hävitetään liito-oravien elinalueita, vaikka se on nimenomaisesti laissa kielletty", Risto Sulkava sanoo. hän on seurannut kahdeksaa pohjanmaan metsikköä, jotka on jätetty pystyyn liito-oravien vuoksi hakkuiden keskelle. Hanskin ja kumppaneiden tutkimusta (2001), jonka mukaan pienin eristetty metsikkö, jossa naaras menestyy, on 3,5 hehtaaria." jUHa KaUPPINEN Hanski pitää "vakavana virheenä" sitä, että Sulkavan leiri "yleistää tutkimansa yhden suppean alueen tulokset koskemaan koko maata". Ovat vähentyneet 1940-luvulta alkaen", Hanski sanoo. rajaukset ovat liian pieniä", sanoo liito-oravan suojelurajauksia tutkinut biologi Ralf Wistbacka. Liito-oravia ei ole metsikössä nähty hakkuiden jälkeen. Liito-oravat häipyvät hakkuiden keskeltä luonnonsuojelulaki kieltää liito-oravan levähdys- ja lisääntymispaikkojen hävittämisen ja heikentämisen. PaLjONKO LIITO-ORavIa OIKEaSTI ON? ralF WistBacka Sulkava jatkaa kritiikkiä ja viittaa Hanskin omiin tutkimuksiin: "Koiraiden elinpiiri on moninkertainen naaraisiin verrattuna." "Eivätkö satunnaiset papanat voisi olla liikkuvien koiraiden jättämiä?" "Tämä selittäisi, miksi naaraita on todellisuudessa paljon vähemmän kuin niitä Hanskin menetelmän avulla näyttäisi olevan", Sulkava esittää. "Niitä ei etsitty nuorista metsistä tai varttuneista taimikoista, joissa eläimet kyllä liikkuvat mutta eivät elä vakituisesti", hän puolustautuu. VäheneMiSeStä yhtä Mieltä METSÄ. Eräästä ratkaisevasta asiasta tutkijat ovat samaa mieltä: "Liito-oravat vähenevät. Koiraista tarvitaan lisää tietoa", hän sanoo. hakkuurajausten perustana ovat maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyönä laatimat liito-oravaohjeet vuodelta 2004. jokunen koiras on korkeintaan käynyt", Wistbacka sanoo. HaNSKI Nykyinen hakkuiden rajauskäytäntö ei suojaa liito-oravaa.. "Olen huomannut, että merkkausjälleenpyynti ei vedä vertoja lähetintutkimukselle. Hän kertoo uudesta seurantatutkimuksestaan, jota on tehty yli 1000 otantaruudulla 13 alueella eri puolilla Suomea. helsinGin yliopisto mikko käkelä ILPO K
Hanskin tutkimusalueilla liito-oravat vähenivät 200608 jopa 10 prosenttia. vYÖTÄRÖ KIRISTÄÄ jO. Hakkuista on tulossa liito-oraville vaikea pullonkaula. Ilpo K. Liian niukoilla hakkuurajauksilla rikotaan luonnonsuojelulakia.
Tiirojen kesä on kiihkeä, onhan poikaset saatava lentokykyisiksi ennen pitkää muuttomatkaa. Mökkirannan tiirat talvehtivat eteläisessä afrikassa.. KaLaTIIRa ja POIKaNEN
Monen maanosan kesävieraat Mökille afrikasta Kalatiiran, harmaasiepon ja haarapääskyn mökkimatka on tuhansien kilometrien mittainen. antti halkka T arto juvonen äytyy rengastaa yli 4000 kalatiiraa, jos haluaa rengaslöytöjen muodostavan kertomuksen, kalatiirojen saagan. Tiirojen matka on kulkenut pitkin Afrikan pitkää länsirantaa. "On aina hieno hetki, kun postiluukusta kolahtaa löytöilmoitus", sanoo muitakin lintuja paljon rengastanut Hokkanen. Entä matkareitti. Löytöjä on Senegalista, Nigeriasta, Ghanasta, Gabonista, Marokosta, Angolasta sekä pitkin Euroopan rannikkoa. Sellaisen jatkokertomuksen tiiroja etenkin Kymenlaaksossa rengastanut Tatu Hokkanen sai postissa. Kaikki kalatiirat näyttävät muuttavan suunnilleen samaa reittiä, ja kaikki eteläiseen Afrikkaan. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 27. Ilmoitukset rengaslöydöistä kun tulevat vielä yhtä vanhanaikaisesti kuin linnut itse. Tiedettiin se pääpiirteissään toki ilman Hokkastakin, mutta hänen työnsä avulla tieto tarkentui. Kalatiiroista hänelle on kertynyt 14 löytöä Etelä-Afrikasta ja 15 Namibiasta: siinä tiirojen talvehtimisalue. Siis mennen tullen 15 000 kilometrin tie syksyllä etelään ja kesäksi Suomeen
Sieltä kiirehtivät Suomeen kirjosieppo ja harmaasieppo, nuo miltei jokaisen mökkipihan linnut. Sieltä saapuvat pääskyt; Afrikasta tulevat niin venevajan haarapääsky, taloksi käyvä räystäspääsky kuin joentörmän tai hiekkakuopan törmäpääskykin. Siksi Pentti Hartikasen Nilsiässä viime kesänä rengastamasta haarapääskystä tuli kansainvälinen kuuluisuus. Siellä se oli osa lentonäytöksiä, joita lintuharrastajat tulevat katsomaan kaukaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon tilastoja ynnäilemällä selviää, että talviafrikkalaisen lintuväestön osuus Suomen pesimälintukannassa on yli kolmannes, 40 miljoonaa lintua, joista pajulintuja on liki puolet. Sieltä on tullut omalla mökillänikin kalatiiran kanssa usein rannassa näyttäytyvä rantasipi. Renkaassa luki ja lukee vieläkin 136952-V mus. On vain luontevaa, että myös maan runsain pesimälintu pajulintu kuuluu tropiikin lintuihin. afrikkalaiSia on 40 Miljoonaa Väestötilastot kertovat vääjäämättä afrikkalaisesten suuresta osuudesta Suomen kesässä. Eli Eläinmuseo, Suomi. Läheskään kaikkien lajien talvehtimisalueita ei tunneta, ja lopuistakin tiedot ovat toisinaan epätarkat. MÖKILLE afRIKaSTa KÄKI KaLaTIIRa KIRjOSIEPPO Rantasipi Kirjosieppo Käki Harmaasieppo Haarapääsky Kalatiira PITKÄMaTKaLaISET. Suomalaiseen kesään syntynyt lintu oli yksi kolmesta miljoonasta Intian valtamerten äären Mount Morelandin kosteikoissa talvehtivasta haarapääskystä. Sieltä tulevat kesäpäivää laulullaan somistavat kertut. Lintujen tutkijat ottivat sen verkolla kiinni Etelä-Afrikan Kwa-Zulumaan kumpuilevista maisemista ja huomasivat... Ei siis mitään Nilsiästä, mutta Luonnontieteellisen keskusmuseon rekisteri paljasti, että Hartikainen oli rengastanut pääskyn pesäpoikasena 23.7.2008. Kaukaisimpia kesävieraita ovat tiirat, pääskyt ja harmaasieppo, joilla on matkaa Suomeen yli 10 000 kilometriä. Muidenkin lintujen rengaslöytöjen kertomaa tutkimalla paljastuu pian, että Afrikka on suorastaan suomalaisten mökkimaiseman kesälintujen alkukoti. Ikävä kyllä kosteikkoa uhkasi lentokenttähan- 28 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. "että pääsky oli ensimmäinen tuolta alueelta löydetty eurooppalainen pääsky", sanoo Hartikainen. Luetteloa kesämaiseman afrikkalaisista voi jatkaa kymmenillä lajeilla. z.hki Finland
Tervetuloa kirjosieppo, haarapääsky ja kalatiira! Toitte kesän tullessanne. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 29 hannu sarvanne. Näin yksikin pääsky voi auttaa kosteikkoa. Käki on matkannut kesämaisemaan päiväntasaajan eteläpuolelta asti. Siksi eurooppalaisen yhteyden löytyminen oli tärkeää, ja Birdlife International tiedotti asiasta. Nyt kesällä haarapääskyt laulavat meitä suomalaisia kesätunnelmaan. HaaRaPÄÄSKY HaRMaaSIEPPO LEHTOKERTTU RaNTaSIPI ke. Erästä runoilijaa haarapääsky viehätti niin paljon, että runossa Afrikasta tulijaa pyydettiin pyyhkimään huolet pois mielestä. Samanlaista tietoa on muistakin mökin linnuista. Afrikkalaiset tulevat myöhään, pääjoukot vasta toukokuussa ja osin kesäkuussa. Suurin osa löydöistä on muuttomatkan varrelta. Juuri rengaslöytöjen perusteella esimerkiksi kirjosiepoista tiedetään, että ne menevät Afrikkaan Gibraltarin salmen tienoilta mutta ehkä palaavat pikemminkin TunisianItalian reit- Kesämaisema vilisee Afrikasta tulleita lintuja. Suomalaiset rantasipit talvehtivat läntisen Afrikan rantojen kuumuudessa. Täällä sipi sulautuu rantamaisemaan sen välttämättömänä väräjävänä osana. Katsoja ei voi olla pääskyn lentoa ihailematta, mutta rengaslöydöt tuovat ihailuun vielä uuden sävyn. Tieteellinen selitys myöhäisyyteen on, että useimmat kaukotalvehtijat syövät hyönteisravintoa, jota vasta niiden tulon aikoihin alkaa olla sopivasti saatavilla. MökkilintuMMe afrikan taVat Siepoista ja kertuista on paljon vähemmän rengaslöytöjä "periltä" Afrikasta kuin kalatiiroista ja haarapääskystä. Pääskyhän on viime vuosisadan alun kuuluisan lintutieteilijän Ivar Hortlingin mukaan kuin "olennoitua elämäniloa". Ehkäpä juuri sik- si luonnonystävän alkukesän tunnelmaa kudotaan niiden laulun säkeistä. Kukkuu. Kun katselen venevajassa tai ulkorakennuksessa pesivää haarapääskyä, voin ajatella sen viettäneen talvensa Intian valtamerta katsellen
Koko Euroopassa rengastetuista miljoonista siepoista on hyvin vähän löytöjä. Ainakin sieppo hakeutuu talvellakin puuston suojaan. Ja kirjosiepot ovat Afrikassakin paikkauskollisia: Kun saksalainen volker Salewski tutki ja rengasti sieppoja Norsunluurannikolla, samoja sieppoja tuli paikalle peräkkäisinä vuosina. Millaista siepon elämä siellä on. Missä lienee minunkin mökkipihani kirjosiepon Afrikan-läänitys. Vain karikukko ja pikkukuovi arvostavat enemmän mangroven turvaa. keVätMuutolla kakSi kuukautta Linnut ovat tarkkoja talvehtimispaikastaan; sen täytyy tarjota ravintoa ja suojaa. Tämä on mökkiläisellekin hauska tieto: mökkipihan siepot suuntaavat luultavasti aina samaan trooppiseen metsään talveksi. Sipeillä on Afrikassa aika erilaiset tavat kuin täällä; rannikolla rantasipit viettävät vuoksen ajan mieluusti mangrovepuiden oksistossa tai ilmajuurilla keikkuen. Sieppojen tiedetään hakeutuvan samoihin paikkoihin myös muuttomatkan varrella ja palaavan Suomessakin sijoilleen varsinkin, jos pesintä on aiemmin onnistunut. Millaista uskollisuutta Suomelle -- tai toisaalta Portugalille tai Norsunluurannikolle! Valtaisa kiintymys omaan reviiriin monissakin maissa on jotenkin viehättävää. Paras paikka voi nimittäin jari peltomäki Globaali maailma on aina ollut läsnä suomalaisella kesäpihalla. jari peltomäki SIEPOT. Salewskin siepoilla oli metsissään reviirit, joilla ne eivät sietäneet toisia sieppoja. Niille ei siis riitä vain leppeä ilmasto. Harmaasiepon vuodesta jopa viisi kuukautta kuluu muuttomatkalla. 30 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Syvällä Afrikassa suomalaisten kirjosieppojen olinpaikat tunnetaan huonosti. Lämpö on toki siepoille tärkeää. Rovanieniemeläissieposta on löytö Sierra Leonesta. MÖKILLE afRIKaSTa tiä. Siis plussaa, ei miinusta kuten joskus samaan aikaan Suomessa. Norsunluurannikolla kirjosiepot hakeutuvat mieluiten viimeisiin jäljellä oleviin joenrantametsiin. Talvehtimispaikan vuotuinen päivittäisen keskilämpötilan minimi on Norsunluurannikon siepposeuduilla tammikuun 15 astetta. Myös esimerkiksi rantasipit suosivat samaa talvehtimispaikkaa. Kirjosiepot talvehtivat laajalla alueella maanosan länsiosan tropiikissa. vaatimattoman oloinen harmaasieppo (oikealla) talvehtii paljon kirjosieppoa kauempana. Kaikki Afrikassa talvehtivat lintulajit eivät perusta reviiriä talveksi
Omasta matkastaan ehkä rasittunutta mökin ihmiseläjää ehkä lohduttaa, että lintuasukkaat ovat saapuneet omin siivin usein yli 5000 kilometrin takaa. Kirjosieppoa paljon kauemmas matkaa harmaasieppo. Pajulinnun laulu ja haarapääskyn sulava olemus kuuluvat suomalaiseen kesämaisemaan. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 31 jari peltomäki. Pitkän matkansa jälkeen kirjosieppo ja rantasipi kohtaavat mökkisuomalaisen. Afrikan rajut muutokset lienevät monen Suomen pesimälinnun kannan taantumisen tärkein syy. Vain lintuharrastajalle tuttu idänuunilintu on puolustanut reviiriä Intiassa. Suurin osa Suomen harmaasiepoista talvehtii rengaslöytöjen perusteella eteläisimmässä Afrikassa, kun monen muun maan harmaasiepot jäävät tuhansia kilometrejä pohjoisemmaksi Kongon sademetsien laitamille. Sen ulkomuodon perusteella ei uskoisi pitkää muuttomatkaa. Pitkän matkan muuttajien pulmiin kuuluu elinympäristön tuhoutuminen; kun kirjosieppo lähtee loppukesällä mökkipihalta, ruokailee Portugalissa, ylittää Gibraltarin salmen ja Saharan ja saapuu perille, tuttua metsää ei ehkä olekaan. Siepon elämäntyyli on kuitenkin osoittautunut menestykseksi: harmaasieppo on yksi Suomen kaikkein runsaimmista pesimarkus varesvuo mälintulajeista. Onneksi Euroopassa ehtii vielä sovittaa muuttoaikataulua kevään tulon suureen vaihteluun. Linnut lähettää liikkeelle sisäinen kello, muuttui määränpään kevät aikaisemmaksi tai ei. Miksi muuttaa Afrikkaan. Kun vaatimaton harmaasieppo tekee kahdesti vuodessa saman yli 10 000 kilometrin muuttomatkan kuin haarapääskyn ja kalatiiran tapaiset lentotaiturit, siinä on siepon siivin yrittämistä. Sen linnut ylittävät yleensä öisin. Mutta talvisuomalaiset ja talviafrikkalaiset, me olemme mökin perusjoukko. myös vaihtua talven mittaan: Afrikassa sadekaudet vaeltavat pitkin mannerta. Harmaasieppojen muuttomestarit siis suuntaavat Suomeen. Esimerkiksi pajulinnut seuraavat sateen jälkeen ryöpsähtävää hyönteisten paljoutta eli etenevät sadekauden rytmissä tuhansien kilometrien matkoja. Usein mökkiläinen äkkää siepon läsnäolon vasta löytäessään sen pesän lautakasasta tai vaikkapa unohtuneen polkupyörän rakenteista. SULOSTUTTajaT. Maanosa on valtava, onhan jo Välimeri suunnilleen yhtä leveä kuin Yhdysvallat, ja siitä alaspäin Afrikka vain levenee. Matkaan meneekin erään tutkimuksen mukaan mennen tullen 2,5 kuukautta; talvimaisemasta lähdetään maaliskuussa ja perillä ollaan toukokuun lopulla. Perillä Afrikassa muiden maanosien talvehtijat ovat lopulta pieni vähemmistö: noin seitsemän prosenttia kaikista linnuista. Perillä siis riittää suojaa ja ravintoa, kunhan Saharan ja Välimeren yhdistelmä on selvitetty. Suomalaiset Afrikan-talvehtijat ovat osa noin viidestä miljardista Afrikassa talvehtivasta linnusta. Suomalaisella kesäpihalla kohtaa tavoiltaan monenlaista väkeä: talitiainen on talvehtinut aivan lähellä, peippo ehkä Belgiassa ja laulurastas Italiassa. Ilmastonmuutoksestakin on ehkä eniten haittaa pitkämatkalaiselle, sillä niiden on erityisen hankala saapua Eurooppaan oikeaan aikaan. Sitkeä sieppo tekee yli sadan kilometrin päivätaipaleita. MikSi afrikkaan? Viiden kuukauden vuosittaisessa muuttomatkassa ei tunnu olevan järkeä
Kuinka se sen tiesi? 32 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Ei ollut enää retkiä, sedän hölmöä koiraa, sekarotuista sakemannia. kesälomalintu Eräänä varhaisena kesänä ymmärsin yhtäkkiä, mikä rantasipin laulussa on totta, mikä ei. juha kauppinen A urinko nousi esiin Lammassaaren takaa ja alkoi kerätä mukaansa lahdella leijuvaa usvaa. Siinä oli hätää. Taitoin kyynärvarren otsalleni ja suljin silmät. Kävin makaamaan tielle ja katselin sinistä taivasta: 16-vuotiaan hontelon kehon alla kivet eivät vielä tuntuneet niin särmikkäiltä kuin myöhemmin. Muistan sen ehkä siksikin, että tuona aikaisena aamuna vielä kuvittelin rantasipin laulun muuttuvan päivien mukana. aatessani Lammassaareen vievällä tiellä rantasipin laulussa oli surua: setäni oli kuollut kaksi päivää aikaisemmin. Luulen, että vaikka olisin yrittänyt, en olisi enää löytänyt pikkuruista vesiratasta, jonka veimme kerran purolle. Sitten seurasi yksi tuollainen tavallista tärkeämpi hetki, hidastettu otos, jonka aikana elämän symboliikka erottuu kirkkaana: auteretta leikkasi rantasipin ääni. Muistan sen paremmin kuin muun. Avasin silmät ja seurasin, kuinka aurinko siirtyi taivaalla. Ja juuri siitä rantasipi tuntui olevan selvillä huutaessaan Lammassaaren edustalla lahden yllä. Totuuden oivalsin vasta myöhemmin samana kesänä. Silloinkin rantasipi huusi ja oli kesä. Sedän jättämä aukko oli valtava. Hetken se jaksoi pidätellä takanaan jopa Lammassaaren uutterasti huutavaa käkeä. Minulla ei ollut kiire; oli kesäloman toinen viikko. Setää ei enää ollut. Ei lukemassa ääneen, ei keittämässä kahvia, lorauttamassa sekaan punaista maitoa, tai paidattomana pesemässä huteralla lautapöydällä mökin muutamia peltisiä astioita kyljistään lytistetyn Fairy-pullon päästäessä sisältään hitaasti ilmaa pesuvadin vieressä. Osmankäämit vuoroin peittivät sitä, vuoroin päästivät säteiden kullankeltaisen verhon heilahtamaan ja täyttämään näkökentän laidasta toiseen. M Ruokokerttunen säksätti kuin pieni ruohonleikkuri. Huoneet, joissa sipin ääni sisälläni kaikui, olivat tyhjiä. Oikeastaan paikka ei ollut saari ollenkaan: sinne vei tie, jonka molempia puolia reunustivat osmankäämien tiheiköt
Ne vaelsivat pitkin mukulakivikatuja. Yhtäkkiä erään koivun tyveltä ponnahti lentoon rantasipi. Ne lensivät lähellä veden pintaa jalat jäykkinä, välillä liitäen, välillä värisyttäen siipiään. Aamulla heräsin auringon ollessa jo korkealla rantasipin ääneen, kuinkas muuten. Siinä nuotiopaikalla maatessani käsitin yhtäkkiä: se ei ole sipi, joka ääntää asiansa eri päivinä eri tavalla se olen minä, joka kuulen joka päivä hiukan eri tavoin, minä joka muutun, herään uudelleen. Kävellessäni tapaamispaikkaan Kasinolle päin ohitin muutamia koivuja, jotka riiputtivat oksiaan lähellä veden pintaa. Liikennevalot piipittivät tauotta läheisessä risteyksessä. erkki makkonen SUOMEN LUONTO 5 | 2009 33. Olin heittelemässä virveliä Lammassaaren edustalla lahdella. Yössä oli erikoista punaista sävyä. Tällä kertaa sipin äänessä oli kiihkoa: hiidididi-hiidididi-hiidididi eikä lainkaan surumielisyyttä. K esäillan varjot pitenivät kaupungissa. En tiennyt, että linnut olivat jo syysmuutolle lähtöä tekeviä vanhoja, pesimättömiä rantasipejä, joiden lyhyt kesä oli takana. Uni ei tahtonut tulla. Vastahakoisesti pakkasin kirjoja, kameran ja pari ylimääräistä t-paitaa. Minulla ei ollut kiire. Lopulta lyhyt yksittäinen hihitys paljasti linnut rantasipeiksi. Mielikuva linnuista viipyi mielessä. Tapasin hänet kävelykadulla kaoottisena yönä, jolloin pankkien, tavaratalojen ja yökerhojen seinillä kiirivät nauru ja itku, ja kaikki teinimelodraaman variaatiot ovat yhtä aikaa nähtävissä. Aamulla näimme uudestaan. Yhtäkkiä jostain ilmestyi kuin tyhjästä jono äänettömästi lentäviä lintuja. Heti kun auto kaartoi mökin pihaan, minulle oli selvää, että olin väärässä paikassa. Punarinta tiksutteli jossain rannalla. Hän oli tyyni. Jostain syystä en kehdannut sanoa ääneen, että adios, nyt saa mökkielämä riittää. Suunnittelin jopa karkaamista, vaikka ymmärsin ajatuksen naurettavuuden: olisin voinut hypätä maantien varressa milloin tahansa ensimmäiseen ohi ajavaan linja-autoon, eikä kukaan olisi estänyt. Olimme sopineet, että tapaamme Kasinon rannassa ja menemme uimaan. Osmankäämiköt ja rantalehdot seisoivat tuulettomassa ilmassa. Ihmettelin, mitä ne oikein tekevät. Vielä levottomammaksi kasvoi oloni, kun huo- R masin, että olin unohtanut jo monena päivänä surra sedän kuolemaa. antasipikesän oudoin näytös sattui eräänä yönä heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Hän ei itkenyt. Jäin makuupussilla rantaan yöksi. Olisin halunnut olla kaupungissa. Niiden läpi näkyi linnan kuvajainen. Olo oli pitkästä aikaa seesteinen; kiireetön oli myös sipin ääni. Yölaulajien kiihko oli jo taakse jäänyttä. Illan suussa palasin kotiin, jossa tehtiin mökille lähtöä
Pian toinen niistä kurkis- O TavISTEN TURNaUS. 100 000 päivää perhosten tesmaperhonen kiri Suomen reilua sataa päiväperhoslajia on seurattu tarkasti 1990-luvun alusta. Oikaisen joitakin vuosia sitten raivatun lehtometsälaikun poikki. Venäjän rajalle on matkaa muutama kilometri. Ehdin vielä kirjata vihkoon muutaman sinisiiven, ennen kuin metsästä kantautuva ryske kertoo hiehojen olevan tallessa. Tuossahan lepattelee niittyhopeatäplä, joka on metsälaitumien yli 40 päiväperhoslajista runsaimpia. Yleisimmän siis laajimmalle ja tasaisimmin levinneen perhosen aseman pitää kuitenkin odotetusti lanttuperhonen, jota havaittiin useammalla havaintoruudulla kuin mitään muuta lajia. LaNTTUPERHONEN TESMaPERHONEN 34 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Pienen rypsipellon jälkeen edessä siintääkin jo lehtipuuvaltainen laidun muutamine niittylaikkuineen. Lajit kertovat meille niittyjen katoamisesta ja ilmaston lämpenemisestä. kimmo saarinen len matkalla paimeneen tai oikeammin varmistamaan, että vuonna 1996 käyttöön palautetun vanhan metsälaitumen aita on kunnossa ja kaksi hiehoa edelleen sen sisäpuolella. Tesmaperhonen nousi runsaslukuisimmaksi perhoseksi lähes 400 000 havaitulla yksilöllä. Paikka on Aholan kylässä Imatran kupeessa
Jokainen havainto 113 lajista on tallennettu koordinaattiruudul- KaNGaSPERHONEN PERUSPERHOSET. Hiehojen mukana pölähtää ympärilleni liuta paarmoja, joten jätän eläimet suosiolla hoitelemaan luonnon monimuotoisuutta. Pian käy ilmi, että kenties juuri tämä päivä metsälaitumella olisi juhlan arvoinen. Suomen päiväperhosia on nimittäin havainnoitu koko maan kattavassa seurannassa yli 100 000 päivää! Näistä kertyy huhtikuun alusta syyskuun loppuun ulottuvia "perhoskesiä" yli 560, mikä on huima voimannäyttö maamme perhosharrastajilta. Soiden ja niittyjen lajit taantuVat SITRUUNaPERHONEN Lähes kaksi vuosikymmentä jatkuneen valtakunnallisen päiväperhosseurannan aineisto on mittava, lähes 3,5 miljoonaa perhosta. Myös yksilömäärät olivat tutkimuksen huippupäässä. NOKKOSPERHONEN NIITTYHOPEaTÄPLÄ SUOMEN LUONTO 5 | 2009 35 tesmaperhonen, lanttuperhonen ja niittyhopeatäplä: juha jantunen, nokkosperhonen: jussi murtosaari / kuvaliiteri kangasperhonen: pekka nissinen, sitruunaperhonen: sami karjalainen · maisema: juha jantunen perässä. runsaimmaksi taa lepikosta niitylle. Lanttuperhosen jälkeen yleisimmät lajit olivat nokkosperhonen, kangasperhonen, niittyhopeatäplä ja sitruunaperhonen
Painopiste on yhä vahvemmin Pohjois-Suomessa, sillä maan eteläosissa lajien elinalue vaikuttaisi supistuneen. Kangassinisiipi Plebeius argus (108 403) 10. Varsinkin suo- ja niittylajiston kannat Etelä-Suomessa ovat heikentyneet. Jo muutamassa vuodessa tulokset vahvistivat näkemystä. Suomen ympäristökeskuksen mukaan jopa 60 prosenttia niittyjen lajeista on taantunut 50 viime vuoden aikana, kun taas metsänreunojen lajit yleistyvät. läMMin kannattelee Perhoskartoitus: www.luomus.fi /nafi Päiväperhoset leviävät Suomessa pohjoiseen nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Kangasperhonen Callophrys rubi (194 965) 5. Lanttuperhonen Pieris napi (339 004) 3. Sitruunaperhonen Gonepteryx rhamni (220 608) 4. Haapaperhonen ja karttaperhonen tulivat jo aikaisemmin, mutta ne ovat viime aikoina levinneet voimakkaasti. KaRTTaPERHONEN Kesäsukupolvi eli keskikesällä aikuistuvat yksilöt ovat mustavalkeita; kevätsukupolvi on oranssinmusta katso kuva viereisellä sivulla. 36 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Kangasperhonen Callophrys rubi (1052) 4. Neitoperhonen Nymphalis io (168 512) 7. Havainnot Hangosta Utsjoelle kattavat noin 1850 ruutua, joista lajimääräisesti parhaat löytyvät Kaakkois-Suomesta. Sitruunaperhonen Gonepteryx rhamni (1004) 6. Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti käynnisti seurannan 1991, jolloin peräti joka toisen lajin arvioitiin harvinaistuneen tai vähentyneen edeltävien vuosikymmenien aikana. Angervohopeatäplä Brenthis ino (866) le, joita mahtuu Suomeen lähes 4000. Niistä on ilmoitettu yhteensä vain 55 000 yksilöä. Lauhahiipijä Thymelicus lineola (165 061) 8. Päiväperhosten enemmistö viihtyy avoimissa maatalousympäristöissä kuten niityillä ja metsänreunoissa. Loistokultasiipi Lycaena virgaureae (928) 10. Loistokultasiipi Lycaena virgaureae (102 657) YLEISIMMÄT: USEIMMISSa HavaINTORUUDUISSa HavaITUT 1. Tesmaperhonen Aphantopus hyperantus (392 137) 2. Metsänokiperhonen Erebia ligea (120 211) 9. Soista riippuvaisia päiväperhoslajeja on kahdeksan. Niittyhopeatäplä Boloria selene (1009) 5. Lanttuperhonen Pieris napi (1240) 2. Pursuhopeatäplä Boloria euphrosyne (1002) 7. Nokkosperhonen Nymphalis urticae (1056) 3. Nokkosperhonen Nymphalis urticae (194 012) 6. Suruvaippa Nymphalis antiopa (933) 9. Imatran huippuruudusta on tähän mennessä löytynyt 69 lajia. Kannussinisiipi, isokultasiipi ja häiveperhonen ovat vakiinnuttaneet asemansa. TESMaPERHONEN KIRI RUNSaIMMaKSI RUNSaSLUKUISIMMaT: ENITEN HavaITTUja YKSILÖITÄ 1. Tesmaperhonen Aphantopus hyperantus (945) 8. Päiväperhosten levinneisyysalue on siirtynyt keski- Suomen perhoslajistoon on viime vuosina tullut monia uusia lajeja Tulokkaita ovat muun muassa pikkuhäiveperhonen ja kuusamaperhonen
Se voisi olla vaikkapa heiTummahäränsilmä teki paluun Kaakkois-Suonähiipijä, tummakultasiipi tai ruotsinnopsasiipi. Karttaperhosia eivät tunnu hillitsevän edes Uusia perhosia alkoi tulvia meille idästä ja etelästä kymmenen vuotta sitten. ISOKULTaSIIPI KaRTTaPERHONEN Kevätsukupolvi karttaperhoset ja pikkuhäiveperhonen: Dick Forsman, keisarinviitta: vesa knuuttila/ kuvaliiteri, isokultasiipi: jussi murtosaari NÄMÄ TaPaaT TODENNÄKÖISIMMIN KaaKOSSa. Seurannan perusteella kin jäävät tähän, sillä uusia lajeja on tyrkyllä niin päiväperhosten uusi aika alkoi kesällä 1999. Muutokset tusuusien tulokkaiden myötä. Pohtenkin siirtyneet selvästi vähemmän kuin metsänjoisimmat yksilöt on tavattu Kuusamossa ja Rovareunojen lajit. Idänhäränsilmä ja täpläpaksupää saivat otteen maan kaakkoiskulmalta, jossa haapaperhosten seuraan liittyi häiveperhonen ja muutama vuosi myöhemmin vielä pikkuhäiveperhonen. meen muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen, ja erittäin harvinainen kannussinisiipi muodosti äkkiä runsaita paikalliskantoja varsinkin apilapelloille. Sieltä ne levittäytyvät muualle Etelä-Suomeen. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 37. Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu isokultasiipi puolestaan alkoi asuttaa ojanvarsia ja kesantopeltoja. perhoset eivät ole siirtyneet lainkaan. KEISaRINvIITTa Etelärannikolla kesä huipentui kymmenen vuotta sitten karttaperhosen toisen sukupolven voimakkaaseen vaellukseen todennäköisesti Virosta. etelästä kuin idästäkin. Toistaiseksi viimeisin laji Suomen päiväperNiittylajit ovat jäämässä pienten elinympäristöhoslajistoon lisättiin kesällä 2003, kun todennäköilaikkujensa vangiksi, mutta lajimäärässä mitaten sesti Virosta loikannut kuusamaperhonen tavattiin Suomen perhoslajisto näyttää monipuolistuvan Hämeessä Valkeakoskella saakka. Niityillä elävät perhoset ovat kuikiihdyttää pohjoiseen itärajan tuntumassa. sateiset kesät. SamasPIKKUHÄIvEPERHONEN sa aallossa tuli etelänhopeatäplä, jonka kanta on sittemmin hiipunut. Uusia perhosia tulvii meille rajan yli Suomen kaakkoiskulmaan, missä tulokkaat yleensä nähdäänkin ensimmäiseksi. Lajilla on vankka kanta eteläisimmäärin 60 kilometriä pohjoiseen kymmenen viime mässä Suomessa, mutta vielä vauhdikkaammin se vuoden aikana. Sen sijaan uhanalaisiksi luokitellut niemen seudulla
tuomo hurme / kuvaliiteri 38 SUOMEN LUONTO 5 | 2009
Hintana on ollut vähäinen lajimäärä. taigametsän salaiset suhteet Talvikit kukkivat sydänkesällä Talvikit ovat erikoistuneet pohjoisen havumetsän oloihin ja lyöttäytyneet sienten kumppaneiksi. Sarjatalvikki on yksi seitsemästä. seppo vuokko SUOMEN LUONTO 5 | 2009 39
Nuokkutalvikin vihertävä kukinto on kallellaan toiselle puolelle. Samoin on useimmilla muillakin talvikeilla. Juuren sieniosakkaana voivat olla useat kymmenet eri sienet, joukossa on tuttujakin lajeja kuten lohisieniä ja rouskuja. Siitä nimi talvikit. 40 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 KIELONTUOKSUINEN. Yhteisiä piirteitä niillä on paljon niin rakenteessa kuin elämäntavoissakin, eroja vähän. Lähes kaikki talvikit elävät viileän tai lauhkean vyöhykkeen havumetsissä, eteläisimmät vuoristoseuduilla. Niinpä isotalvikki joutuu useimmiten tyytymään itsepölytykseen komeasta kukinnastaan huolimatta. Talvikit kasvavat humuksen peittämällä metsämaalla. Varmuudella ei vielä tiedetä, antavatko talvikit yhteyttämistuotteitaan palkkioksi ravintoa ja vettä hankkivalle sienikumppanilleen. Sienten merkitys kanervakasvien kehityksessä on poikkeuksellinen, monipuolisuudessaan ehkä merkittävämpi kuin missään muussa heimossa. Hyönteiset oppivat pian, ettei talvikki tarjoa evästä vierailleen ja hylkäävät talvikin kukat. TaIGaMETSÄN SaLaISET SUHTEET I sotalvikin valkoinen kukka on kaunis ja tuoksuu voimakkaasti, mutta pölyttäjälle se tuottaa pettymyksen: mettä ei ole. Orkideoista on kehittynyt yksi maailman runsaslajisimmista heimoista noin 30 000 lajillaan, mutta talvikkilajeja on vain kolmisenkymmentä. Kanervakasveissa talvikit edustavat samanlaista erilaistuvaa kehityssuuntaa kuin kämmekkäkasvit (orkideat) liljamaisten yksisirkkaisten kasvien joukossa. Yhteistä talvikeilla ja kämmeköillä ovat pienet siemenet, täysin juurisienestä riippuvainen taimikehitys, aikuisuuteen jatkuva loisiva elämäntapa ja lehtivihreättömien loismuotojen kehittyminen. Kasvi kukkii pitkään, jopa viikkoja.. Aikaisemmin katsottiin, että talvikit muodostavat oman heimonsa, mutta nykyisin sekä talvikit että mäntykukat viedään kanervakasvien heimoon. Talvikkilajien pieni määrä ja eri lajien suuresti toisistaan poikkeava ulkonäkö kertovat, että lajiryhmän evoluutio on verkkaista ja lajit ovat vanhoja. Ne saavat ravinteensa happamasta ja hitaasti hajoavasta kuntasta juurisienten avulla. Talvikit saattavat olla sientensä loisia kuten mäntykukka tai useat kämmekkäkasvit. jorma peiponen TOISPUOLEINEN. Lehdet ovat varren alaosassa kiehkuroina. martti roininen / kuvaliiteri Talvikkien lehdet ovat ikivihreitä, ne eivät menetä väriään talvellakaan. Kanervakasveissa lehtivihreättömiä loisia ovat mäntykukat, kämmeköissä harajuuri, pesäjuuri ja metsänemä. Tähtitalvikin tuoksu muistuttaa kieloa
Sarjatalvikin kauneus kätkeytyy helposti puolukkakasvustoon, sillä molempien lehdet ovat samalla lailla nahkeankiiltävät. tuomo vuori / kuvaliiteri SUOMEN LUONTO 5 | 2009 41 pentti johansson / kuvaliiteri. vIEHÄTTÄvÄ. HavUMETSIEN aSUKaS. Isotalvikin lautasmaisen avoin kukka ja pitkä, käyrä luotti erottavat sen pikku- ja kellotalvikista
Se menestyy tuntureillakin vielä paljakan alaosassa. Siemenessä ei ole juuri muuta kuin löysä, pintaalaa lisäävä ja siten tuulen mukana ajelehtimista helpottava kuori, ja sen sisällä pieni alkio. Kelta- ja sarjatalvikki ovat mantereisen, kuiva- ja lämminkesäisen ilmaston kasveja. Lapissa kasvaa pienilehtinen ja siksi hyvin isokukkaiselta vaikuttava pohjanisotalvikki. Pikkutalvikin tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat kosteat rantalehdot ja viidat. Sievin lajeista on tähtitalvikki, jonka vahamainen kukka on sirosti kohti maata taipuvan vanan kärjessä. Sarjatalvikkia kutsuttiin puutuneen vartensa vuoksi aikaisemmin myös varputalvikiksi. Vararavintoa taimen kehitykseen ei ole. Lämpimänkuivassa ilmastossa ravinteet rikastuvat pintamaahan, mutta viileänsateisessa ilmastossa vesi huuhtoo ne mennessään. Isotalvikki suosii toisaalta hyvämultaisia tuoreita lehtoja, mutta vielä runsaampi se on usein savipohjalle syntyneissä, hiukan vedenvaivaamissa ja soistuvissa kuusikkolehdoissa. Siitä on kehittynyt poikkeaviin ympäristöihin sopeutuneita ekotyyppejä ja paikallisrotuja. Kolme lajeista (iso-, pikku- ja kellotalvikki) ovat toistensa näköisiä, mutta muut tunnistaa jo kaukaa kukattominakin. Kankailla kasvavan keltatalvikin pikkuiset kukat ovat nimensä mukaisesti kellanvihreitä. 42 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Mikä tahansa puolukkakangas ei sarjatalvikille kelpaa, vaan tyypilliset kasvupaikat ovat harjunrinteitä, missä jokunen mansikka, lillukka tai häränsilmä osoittaa tavallista ravinteisempaa maaperää. Kuivien harjumetsien lajeja ovat keltatalvikki, kellotalvikki ja sarjatalvikki. Ekologialtaan jyrkemmin poikkeava on Pohjanmeren rannikkodyyneillä kasvava dyyni-isotalvikki. Pienet SieMenet ja hidaS taiMikehityS Talvikkien siemenet ovat pölymäisen pieniä ja painavat vain kolme neljä gramman miljoonasosaa. Vaikka lehdet ovat suuremmat ja muodoltaan erilaiset, värisävy on sama. Pikku- ja isotalvikki ovat lehtojen lajeja. Talvikeista yleisin on kukiltaan vaatimaton nuokkutalvikki, jota kasvaa koko maassa lehtomaisissa ja tuoreissa metsissä. Tähtitalvikki kasvaa kosteissa lehdoissa, lähteiköissä ja korvissa, usein kuusten hämärässä katveessa. Sekä iso- että pikkutalvikki voivat kasvaa myös ravinteisilla soilla. Sen ja etelän isotalvikin välillä ei ole jyrkkää rajaa, ja siksi sitä pidetään vain yhtenä isotalvikin alalajina. Itävän siemenen on tavoitettava sopiva sienirihmasto, josta se voi ottaa ravintoa kasvaakseen. jorma peiponen SeitSeMän SerkuSta KELTaTaLvIKKI. Kukka kestää pitkään, useita viikkoja liekö kasvistomme pitkäkestoisin kukka. Kukkimattomana sitä on hyvin vaikea huomata puolukkakasvustosta. TaIGaMETSÄN SaLaISET SUHTEET Suomessa kasvaa seitsemän talvikkilajia, viidennes maapallon talvikeista. Toisin kuin muut talvikit, isotalvikki muuntelee
Taimien kehitys onnistuu vain erityisen suotuisissa oloissa. Sen sijaan kello-, kelta-, tähti- ja sarjatalvikin kasvustot ovat yleensä pieniä, harvoin edes neliömetrien kokoisia. Erityisen heikkoa näyttäisi olevan sarjatalvikin levittäytyminen. Lapsuuden muistikuvien mukaan tähtitalvikin (samoin kuin pikkuja isotalvikin) löysi usein hakamailta, missä karja rikkoi maan ja loi taimille sopivaa itämistilaa. Pitkä ikä turVana jorma peiponen KUKINNaN jÄLKEEN. Tähtitalvikin ja osaksi myös pikku- ja isotalvikin kasvupaikat ovat niin kosteita, että kulot eivät ehkä ole olleet lisääntymisen kannalta olennaisin tekijä. Taimi elää ensimmäiset vuotensa tyystin sienirihmaston varassa aivan kuten kämmeköittenkin taimet. Tehokkaimmin leviävät iso-, pikkuja nuokkutalvikit, joiden kasvustot ovat usein aarien laajuisia. Talvikkien siemenet ovat mitättömän pieniä. Puuston läheisyys on ilmeisesti tarpeen juurisienten ruokkimiseksi. Siemenet itänevät paljaalla maalla, eivät kuitenkaan aivan steriilillä hiekalla tai soralla, vaan vasta, kun siihen on ehtinyt kertyä hiukan kariketta ja sitä hajottavaa sienirihmastoa. Kasvustot ovat yleensä hajanaisia, muutama varsi siellä täällä ikään kuin rengasmaisesti levittäytyvän kloonin useimmat haarat olisivat menehtyneet ja vain muutama verso on pysynyt hengissä. Vaikka talvikit ovat kääpiöitä puiden rinnalla, niiden elämänrytmi on sama. Taimituotantoa korvaa pitkä ikä ja kasvullinen lisääntyminen. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 jorma peiponen 43. Luonnonoloissa sopivia itämisaloja valmistavat kulot ja myrskyt. Iso-, pikku- ja nuokkutalvikkia näkee usein vanhoissa sorakuopissa, tiepenkoilla, ojissa, hylätyillä pelloilla ja syrjäkylien unohtuneilla urheilukentillä, siis melko äsken paljaana olleella maalla. Selvimmin metsäpaloista hyötyivät sarjatalvikki ja keltatalvikki. Kasvin tunnistaa kellotalvikiksi pitkästä, suorasta luotista. KELLOT. Puuston tuho antaa mahdollisuuden myös talvikkien uudistumiselle. Kenties niiden taimet itävät juurineen kaatuneitten puitten tai eläinten paljastamalla maalla. Tähtitalvikin vähenemiseen syynä voi metsien ojituksen lisäksi olla metsälaidunnuksen päättyminen puoli vuosisataa sitten. Kellotalvikin teriö on kellomainen ja suora luotti kuin iltasoittoon valmiina oleva kellon kieli. Talvikkien siemenellinen lisääntyminen on vaikeaa, mutta yksilöt elävät vuosikymmeniä. Kasvustot kloonit laajenevat rönsymäisten maavarsien avulla
Silmä ei riitä havaitsemaan millimetrin tuhannesosan kokoisia bakteereja ja arkkieliöitä. Myös kasvien juuret, sienirihmastot ja maassa möyrivät madot tarjoavat mikrobeille sopivia tarttumispintoja. Maan mikrobeille sienet ovat, sienilajista riippuen, ruokaa ja suojaa tarjoavia ystäviä, mikrobeja uhkaavia vihollisia tai harmittomia naapureita. Mullan hajun tuottavat hämäävästi sädesieniksi nimetyt streptomykeettibakteerit. Kuolleet juuret ja kasvien maahan erittämät. Suurimmat- kaan maan alkueläimet, muutaman millimetrin kymmenesosan pituiset kuoriameebat, eivät erotu mullasta, mutta paperin päällä ne näkyisivät pieninä pisteinä. Kosteutta on juuri sen verran, että paakku pysyy kasassa; parissakymmenessä grammassa maata on miljardeja mikrobeja ja tuhansia eri lajeja. Siimaeliöt, paljaat ameebat ja ripsieläimet ovat läpimitaltaan vain millimetrin sadasosia. Sateen langettua alkaa mullan alla vipinä ja ilmaan leviää geosmiinin tuoksu. petri penttinen Mikrobit pitävät aineen kierrossa K 44 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 ouraisen maata haavikossa taikinanmarjapensaan alla. Ne paljastavat itsensä erittämällä tuoksuvaa geosmiinia, aineenvaihdunnan tuloksena syntyvää haihtuvaa yhdistettä, maan hajua. Bakteerit ja arkkieliöt, arkit, (Archaea, bakteerimaisia yksisoluisia eliöitä) hakeutuvat maan huokosiin ja maahiukkasten päälle. SÄDESIENI. Streptomyces-bakteerit eli sädesienet ovat maaperän yleisimpiä mikrobeja. DaviD scharF / science photo liBrary Me annamme Suurimman osan elämäänsä maan mikrobit bakteerit, arkkieliöt ja alkueläimet odottavat niukkuudessa. Bakteerien yksilö- ja lajimäärät ovat suurimmillaan kasvien juurten välittömässä läheisyydessä. Maa tuoksuu hyvälle, mehevälle mullalle
Etsin kuitenkin mikrobeja sieltä, mistä ne varmimmin löytyvät. Monet maan pienistä, pyöreistä bakteereista ovat sauvabakteerien lepo- muotoja. Kuoriameebat ovat kaikkiruokaisia ja nauttivat bakteerien lisäksi eloperäistä ainesta. Elektronimikroskooppikuva valejaloin liikkuvasta yksisoluisesta ameebasta, joka on juuri hotkaisemassa lajitoverinsa. Maaperän silmille havaitsematonta draamaa. maalle hajun aineet tarjoavat bakteereille ravintoa. Tuuli lennättää maahiukkasiin tarttuneita mikrobeja maanosasta toiseen. Lehtipuumetsien karike on mikrobeille helpommin sulavaa ravintoa. Maa tuoksuu lakritsalle. Kuivassa maassa valtaosa mikrobeista uinuu ja odottaa herättävää vettä. Tällaisia taipaleita mikrobi taittaa tavallisesti vain veden tai madon kyydissä. Mehevän mullan tuoksu syntyy sädesienien erittämästä geosmiinista, maan hajusta. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 45 anDreW syreD / science photo liBrary. Kourassani on nyt vähemmän mikrobeja kuin haavikossa ollessani. Astun puoli metriä ja työnnän sormeni taas multaan; lyhyt askel ihmiselle, mikrobille valtava etäisyys. Arkkieliöt viihtyvät sienirihmastojen seassa. Siimaeliöt ja paljaat ameebat elävät lähes pelkillä bakteereilla. MeneStyVä MikroBi lePää Paljon Kankaalla kaatuneen männyn juurakon alta paljastuu mustaa maata. Nappaan sitä kouraani ja nostan nenälleni. aMEEBa. Maan mikrobeja löytyy kaikkialta: maalta, mereltä ja ilmasta. Raikkaassa purovedessä on joukoittain siihen huuhtoutuneita maan eliöitä. Siellä, missä on bakteereja, on alkueläimiä. Bakteerisoluista puolet on kääpiöityneitä, alle kymmenesosan täysikasvuisesta bakteerista. Kaikilla menestyvillä, itsenäisesti elävillä maan mikrobeilla on lepomuoto, jossa ne viettävät suurimman osan elämäänsä
luonnollisille aineille, ja suurimmalle osalle ihmisen keksimistäkin, löytyy mikrobeista hajottaja. maassa mikrobit kilpailevat ravinnosta. maan mikrobit, erityisesti bakteerit, kehittyvät edelleen vaihtamalla geneettistä materiaalia keskenään. PETRI PENTTINEN taina pennanen Osa maan bakteereista liikkuu vain passiivisesti. Frankia-bakteerit tekevät tyrnin ja leppien juuriin nystyröitä, joiden sisällä bakteeri sitoo ilmakehän typpeä kasville käyttökelpoiseen muotoon. Samalla heräävät alkueläinten lepomuodot saalistamaan bakteereita ja siimaeliöt ja ripsieliöt suodattamaan niitä maanesteestä. Ilman täyttää vahva juhlan tuoksu. Pyrähdyksen suunta riippuu siitä, mihin asentoon bakteerit ovat pysähtyneet. monet bakteerit uhkaavat kilpailijoita ja saalistajia antibiooteilla ja myrkyillä. paljaita ameeboja ja siimaeliöitä on muutamasta tuhannesta useihin satoihin tuhansiin, ripsieläimiä sadoista kymmeniin tuhansiin. monet lajit eivät kasva ilman kumppanilajejaan. viljelymaissa eloperäisen aineen lisääminen lisää maan mururakennetta parantavaa "mikrobiliimaa". Bakteereja ja leviä popsiva alkueläin liikkuu solua ympäröivien ripsien avulla. Elintärkeät mikrobit eliökunnan edustajista syntyivät ensin bakteerit ja arkit, sitten alkueläimet. noin prosentti multamaan kuivapainosta on bakteereja. arkkieliöiden erikoisen vaikean viljeltävyyden vuoksi niistä tiedetään vielä erittäin vähän. Suuntavaistoa bakteereilla ei ole. Sen loputtua palaan haavikkoon ja kouraisen taas maata. Bakteerit ja arkit irrottivat ravinteita kivestä ja sitoivat typpeä. erityisesti streptomykeetit tuottavat paljon erilaisia antibiootteja. mikrobit mahdollistavat ja nopeuttavat ravinteiden kiertoa. maan mikrobien tutkimus on vaikeaa, sillä vain yksi prosentti niistä on sellaisia, joita osataan laboratorioissa viljellä. Sateen jälkeen bakteerien määrä maassa moninkertaistuu muutamassa vuorokaudessa. Sen solukalvo pullistuu, ja pullistuma tarttuu maahiukkaseen. Ne pyrähtelevät ja pysähtelevät. mikrobiologi Malin Bomberg helsingin yliopistosta onnistui väitöskirjatyössään viljelemään suomalaisten mäntypuiden juurilla asustavia arkkeja. Ne erittävät toisesta päästään pintajännitystä alentavaa ainetta ja liukuvat maahiukkasten pinnoilla suuremman pintajännityksen suuntaan. perinteisesti mikrobiologiassa pyritään tutkimaan eliöitä puhdasviljelminä eli ilman muiden eliöiden läsnäoloa. Juurijalkainen ameeba astelee valejaloin. suurin osa mikrobeista elelee maan pintakerroksessa, jossa on paljon eloperäistä ainesta. Liukuvien bakteerien huippunopeus on alle senttimetri tunnissa. typen kierrossa on peräti kolme vaihetta, joihin vain bakteerit (ja mahdollisesti arkit) pystyvät: typen sidonta ilmasta, ammoniumtypen muokkaaminen nitriitiksi ja nitraatiksi eli nitrifikaatio ja nitraatin pelkistys typpikaasuksi eli denitrifikaatio. Sauvamaiset mykobakteerit liikkuvat liukuen. arvioiden mukaan metsämaasta löytyy kymmenisen tuhatta bakteerilajia, jopa kymmenestätuhannesta miljoonaan arkkilajia ja jopa sadoittain alkueläinlajeja. alkueläimet ovat mukana ravinteiden kierrossa ja edesauttavat nitrifikaatiota syömällä ja sulattamalla bakteereita ja arkkieliöitä. ME aNNaMME MaaLLE HajUN DaviD patterson / science photo liBrary TOHvELIELÄIN. Bomberg pohdiskeli työssään, voiko metsämaa muuttua metaanin lähteeksi avohakkuun jälkeen, kun kasvien juuret ja sienet eivät tarjoa arkeille ravintoa. Bakteerien yksilömäärät grammassa metsämaata vaihtelevat sadasta miljoonasta useihin miljardeihin. Maanesteessä niiden vauhti on samaa luokkaa kuin uintisiimallisilla bakteereilla. Itsenäisesti liikkuvilla bakteereilla on uintisiimoja, flagelleja, joiden potkurimainen liike auttaa bakteereita etenemään jopa parikymmentä senttimetriä tunnissa. Silti bakteerit pystyvät suuntaamaan kulkunsa maassa olevia houkuttelevia ravinteita kohden. Sateen jälkeen alkaa SyöMäjuhla Sataa. sienijuuren kanssa viihtyvät arkit tuottivat viljelmissä metaania, joka on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. mikrobit vaikuttavat maan ominaisuuksiin. Ameeba astuu askeleen, kun solulima virtaa muualta solusta valejalkaan. monet bakteerilajit pystyvät elämään symbioosissa kasvien tai eläinten kanssa. Ripsieliöillä värekarvat piiskaavat vettä kuin kirkkoveneen airot. Maan pimeydessä vietetään kiihkeitä syöminkejä. ritsobi-bakteerit tekevät samaa palkokasvien kuten apilan juurinystyröissä. Pienet siimaeliöt ja ameebat nappaavat bakteereja yksitellen maanesteestä tai hiukkasten pin- 46 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. alkueläinten kiihdyttämä ravinteiden kierto saattoi olla monisoluisten kasvien synnyn edellytys
Lähden metsästä ja pesen elämän käsistäni. juurikääpä on puolestaan metsiemme merkittävin taudinaiheuttajasieni. Dr linDa stannarD, uct / science photo liBrary UIMaREITa. Ilman täyttää juhlan tuoksu. Kun bakteerit saavat uutta ruokaa, niiden määrä kasvaa hetkellisesti. Ne liikkuvat siimojensa avulla parikymmentä senttiä tunnissa. noilta. Miljoonien eliöiden koti. Aktiivisilla juhlakauden alkueläimillä ei ole täysin kehittynyttä solun seinää. Tohvelieläin voi niellä neljäsataa bakteeria sekunnissa. Syntynyt eloperäinen aine tarjoaa korkealaatuista ruokaa eloperäistä ainetta syöville ameeboille ja maa-aineseinestä nauttiville selkärangattomille. Bakteerien lisääntyminen laukaisee bakteereja syövien alkueläinten määrän kasvun. TaISTELU. Tasapainossa saaliin löytämiseen kuluu yhtä paljon energiaa kuin sen syömisestä saa. MetroPoli kynnen alla Sateen kastelemassa maassa alkueläimet liikkuvat maahiukkasia peittävässä vesikalvossa ja etsivät ruokaa. Huippuhetkistä alkueläinten määrät pienenevät nopeasti. Kirjoittaja on mikrobiologi ja vapaa toimittaja. "Sataa. Siimaeliöt käyttävät suutaan, ameebat sieppaavat bakteerit valejalkojensa sisälle. Nopea bdellovibrio etenee maanesteessä yli sata kertaa oman pituutensa verran sekunnissa. Maanesteessä hiutaloituminen ja solurihmoina kasvaminen suojaavat bakteeria pedoilta. Puhdistan kynnenaluset ja punnitsen tuotoksen: kuusi gramman sadasosaa. Bakteerit ovat maassa usein pieninä, alle kymmenen solun pesäkkeinä, jotka peittävät maaaineksen pinta-alasta noin tuhannesosan. Sen loputtua palaan haavikkoon ja kouraisen taas maata. Valtaosa mikrobeista on lepomuodossaan. Kaksi kolmasosaa huippuhetken bakteerikasvusta ja sitä seuraavasta alkueläinkasvusta on muuttunut kuolleeksi eloperäiseksi aineeksi. Saalistajasaalis-suhde säätelee maan mikrobien määriä. Bakteerit yrittävät tehdä itsestään liian isoja paloja syötäväksi tarraamalla toisiinsa tai maahiukkasiin. Maan pimeydessä vietetään kiihkeitä syöminkejä." SUOMEN LUONTO 5 | 2009 47. Se törmää saaliiseen ja tunkeutuu sen solukalvon ja soluseinän läpi. Pulkkosieni (vasemmalla) on pysäyttänyt kuusenjuurikäävän kasvun ravintoalustalla. Maan elämä on palannut tavalliseen niukkuuteensa. Pseudomonasbakteerit ovat yleisiä kaikkialla luonnossa. Tavallisesti bdellovibrio syö uhrinsa vähitellen, mutta joskus se jää saaliinsa loiseksi pitkäksi aikaa. taSaPaino Palaa jakautuvat yhtä nopeasti kuin bakteeritkin. Muovautuvilla alkueläinsoluilla on helppo pääsy pieniin maan huokosiin ja maahiukkasten pinnoille, joissa bakteerit kasvavat. Nopeimmillaan saalistajat Viikko sateen jälkeen kaivelen taas taikinanmarjapensaan alla. Suutaan käyttävät alkueläimet pyydystävät maasta bakteerin kokoisia kappaleita ja nielevät ohessa samankokoisia maahiukkasia. Pulkkosieni on puulle hyödyllinen: se muodostaa sienijuuria useimpien puulajiemme kanssa. Bakteereja uhkaa myös maailman pienin peto, millimetrin tuhannesosan pituinen bdellovibriobakteeri, "käyrä iilimato". Loppu on haihtunut ilmaan hiilidioksidina ja kaasumaisina typpiyhdisteinä
K. K. "Löydetyistä 180 kuvasta oppaassa on käytetty kolmannes, mutta ne ovat hyvin pieniä eikä niistä saa oikein tolkkua", erikoistutkija jukka Kukkonen Valokuvataiteen museosta kertoo. Kellarin uumenesta löytyneet kuvat liittyvät 1910 julkaistuun Helsingin oppaaseen, joka oli O suunnattu matkailijoille. Inhan Helsinki ETELÄSaTaMa 1908 valokuvaaja ja kirjailija I. Helsingin kuvissa on jugendtaloja, puistoja, katuja sekä rantoja, ja kuvaajalle erityisen rakas meri näyttäytyy monin paikoin. I. Löytö oli historiallinen. Hän vaeltelee muun muassa Pohjoisrannassa, Eteläsatamassa, Ruoholahdessa ja Töölönlahdessa, vaikka se "pakottaa keskikesällä löyhkillään ohikulkijan kiirehtimään askeliaan". 48 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Inhan sata vuotta unohduksissa olleet kuvat Helsingistä löytyivät kustantamon kellarista. aliCe karlsson nni potkaisi Suomen valokuvataiteen museota muutama vuosi siten, kun Wsoy:n kellarista löytyi satoja arkistoon unohtuneita lasinegatiiveja. "Se saattaa olla syy siihen, miksi kuvat unohtuivat sadaksi vuodeksi!" Kuvista koottiin näyttely sekä kirja, ja nimi Helsinki Valon kaupunki syntyi varsin luontevasti. K. Inhan Helsingissä 1908 ottamaa ennen julkaisematonta kuvaa. Paketissa oli muun muassa 180 I. Inhan valokuvaustaidot kyllä tunnetaan, mutta kuvia Helsingistä hänellä on niukasti, esimerkiksi 1890-luvulta vain 20 kuvaa. "Inhan kuvien valo on niin taiturimaista", Kukkonen sanoo. Kuvauksen oli tilannut Wsoy ja teksti oli laadittu Eteläsuomalaisessa osakunnassa
Helsinki-kuvat tunnistaa Inhan otta- miksi paitsi valosta, henkilöiden asemasta ja kuvauskohteiden valinnasta. Ihmiset Inhan Helsingissä ovat vain rekvisiittana; he ovat mukana ikään kuin sattumalta. Koska lasilevyt olivat painavia, kiloon mahtui vain viitisen levyä, ei kuormaan ehkä sopinut sen enempää. 180 ei kuitenkaan ole mikään maaginen luku, vaan se liittynee vanhaan valokuvaustekniikkaan. Pian leimahtivat luokkaristiriidat ilmiliekkiin." Kukkosen mukaan Inha ei Helsinkiä kuvatesSUOMEN LUONTO 5 | 2009 janne BjÖrklunD 49. Inha käytti lasipohjaisia laakanegatiiveja, jotka Helsingin kuvausten aikaan olivat kokoa 9x12 senttiä, mutta sitä ennen jopa 18x24 senttiä ja isompiakin. Joistakin kuvista välittyy myös kaupungin rakennusvimma. Kukkosen mukaan Helsingin kuvat liittyvät Inhan erakoitumisvaiheeseen, jolloin hänellä oli vaikeuksia asettua yhteisöön. Hän oli ruotsinkielisestä kodista, ja juuri vuosisadan vaihteessa kieliriita kärjistyi ja sortovuodet alkoivat. Inhan yleisin kulkuväline oli polkupyörä, mutta pidemmät matkat hän teki sentään hevoskärryillä." kauPunGiSSakin Pitää olla luontoa Inha oli persoonallinen kuvantekijä, jonka työt erottuvat. "Inha eli ristiriitaisessa maailmassa. "He eivät nouse esiin, eikä kuvien joukossa ole tunnistettavia kasvoja", Kukkonen sanoo. Inha ei lämmennyt puutarhakaupungille eikä istutuksille vaan etsi ja arvosti luontoa kaupungissakin. Hänen ystävänsä olivat edistyksellisiä nuorsuomalaisia, mutta hän työskenteli vanhasuomalaisessa Uudessa Suomettaressa. sara laurila ETELÄSaTaMa 2009 KaTajaNOKaN KaNava 2009 KaTajaNOKaN KaNava 1908 "Inhalla on noin 180 kuvaa myös Vienan Karjalasta sekä Suomen maaseudusta, jota hän kuvasi Pariisin maailmannäyttelyä varten", Kukkonen kertoo. "Oli todella ankara työmaa kuskata levyjä ja muuta valokuvauskalustoa ympäri Suomea
Meri on ikuinen, eikä Harakan ja Uunisaaren maisemakaan ole juuri muuttunut. Satamissa ei kuitenkaan tuoksu enää terva eikä kerrostaloja lämmitetä puilla. Halkopinot kuuluivat sata vuotta sitten kaupunkikuvaan kuten näkymä Hernesaaresta Punavuoreen osoittaa. "Mereltä ei voi riistää luonnon tuntua suurkaupunginkaan läheisyys." 50 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 MERISaTaMa. "KOKO TaULU KaTSELLa" HaRaKKa UUNISaaRI 1908 ELÄMÄNMENO
Kesämatka Helsingissä avaa kaikki kellarissa pölyttyneet 180 kuvaa. Inhan matka alkaa kesäloman koittaessa, jolloin kiirehditään "akkunoita liituamaan ja riennetään maalle". "Sateen jälkeen, aluksien levittäessä laajat purjeensa kuivamaan, on tämä koko taulu katsella", hän maalailee. Niin tässäkin." Itse vuorellakin kuten Inha Tähtitorninmäkeä nimittää, on tapahtunut kamalia. Sieltä lähtivät "ne monet sukkelat purret, jotka välittävät liikettä itäiseen saaristoon". Lukuisat purret saavat Inhan pohtimaan kaupunkilaisten pärjäämistä saarissa, "humpuukkiksi" hän sitä nimittääkin, sillä lomalaiset ovat ruokatoimitusten varassa. Tämän matkansa hän teki siis muutamia vuosia ennen kuin ryhtyi kuvaamaan kaupunkia järjestelmällisesti. Näköalan Kaivopuistoon päin sulkevat rakennukset, joita luonnon ihailija harmittelee. "Kalliot olisi pitänyt säilyttää kallioina", hän tuumaa. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 51 sara laurila. Kun taiteilija ei itse ole onnellisten lomalaisten joukossa, hän suuntaa kulkunsa kaupungin rannoille. Siinä on luku kesämatkasta Helsingissä "armon vuonna 1902". Kaupunginpuutarhuri on laatinut sinne kukkapenkkejä ja istuttanut ympäristöön sopimattomia kasveja. Pitkänsillan korvasta kuvaaja vaeltaa Pohjoissatamaan laivoja ihastelemaan. "Jos laivaliikenne lakkaisi, ei tarvitsisi kauaakaan odottaa, ennen kuin Ruununvuoren selälle ilmestyisi sadoittain jahteja, purjeveneitä, soutuveneitä, ruuhia ja kanootteja nälänhätää pakoon." Tähtitorninmäeltä Inha tähyää myös merelle. Punavuorenkin hän ikuisti vain muutamana katunäkymänä ja tarkasteli Siltasaarta turvallisesti Töölönlahden takaa. rantojen kulkuri HERNESaaRESTa PUNavUOREEN Vaikka Inha ei tehnyt Helsingin oppaaseen tekstiä, hän on kirjoittanut kaupungista 1909 julkaistussa teoksessaan Suomen maisemia. "Meillä on tapana herätä vasta silloin, kuin vahinko on jo osaksi tapahtunut. "Mereltä ei voi riistää luonnon tuntua suurkaupunginkaan läheisyys", hän tuumii. HaRaKKa UUNISaaRI 2009 saan käynyt lainkaan työväenkaupunginosissa kuten Kalliossa, Sörnäisissä ja Hermannissa
"KOKO TaULU KaTSELLa" KaUPPaTORI 1908 52 SUOMEN LUONTO 5 | 2009
Häntä arvostetaan paitsi kirjailijana ja valokuvaajana myös luonnonsuojelijana. Siellä häntä odottaa pettymys: uimakasarmi, joka on "niistänyt niemeltä pois parhaan nokan". Yksinäinen suurmies kuoli 1930 leukemiaan. Inhan Helsinki Valon kaupunki, Wsoy 2009. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 53 suomen valokuvataiteen museo heikki laurila. Inha suomensi 40 teosta, muun muassa Ernest T. Setonia, L. Valokuvaajana hänellä on kansalliskuvaajan maine. Inhan rantaretki päättyy Ruoholahteen, jonne hän on tavannut vaeltaa kesäyön valossa, syksyn synkeydessä ja talven lumilla. Montgomerya ja Mark Twainia. Yksinäinen monilahjakkuus Into Konrad Inha syntyi Virroilla 1865. Lahdella koetuista vuodenajoista ihanimpana hän ylistää kevättä ja eritoten hetkeä, jolloin ensimmäisen kerran huomaa, että jäät ovat lähteneet ja lahti väreilee jälleen vapaana. M. Inhan ansioluetteloon sisältyy parikymmentä teosta, joukossa on Vienan Karjalasta kertovan Kalevalan laulumailla -kirjan ohella myös esimerkiksi Kansakoulun karttakirja. Kulku jatkuu Ursinin kallioille. Hän työskenteli toimittajana, kääntäjänä, kirjailijana ja valokuvaajana. Sillä hän tarkoittaa kaupungininsinööriä ja kaupunginpuutarhuria, jotka väistämättä muuttavat kalliorannan "tasaiseksi kivimöljäksi". Jukka Kukkonen, Riitta Toiviainen ja Kjell Westö: I. KaUPPaTORI 2009 Mäeltä Inha rientää Kaivohuoneen ohi Merisatamaan, etsii katseellaan mereltä Gråharan majakan ja ulkosaarien riutan. Hän toi Suomea ja Karjalaa tutuksi kuvillaan, kiersi maata polkupyörällään ja kävi kaikissa maamme pitäjissä. K. Inha kärsi masennuksesta ja oli hoidossa mielisairaassa pariin otteeseen. Hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon 1910. "Jahka aika vierii, tulee muu hävitys perässä", Inha tietää
Portaiden yläpäässä on lipas, johon pääsymaksun voi sujauttaa; perheeltä neljä euroa, aikuiselta kak- 54 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Käkkärämännyt kasvavat sitkeästi kalliolla. jättiläiSen kuhnePytty ja jääVaurio Hiidenkirnurinteelle laskeudutaan pitkiä lehtikuusiportaita. "Tämä on ainutlaatuinen hiidenkirnuesiintymä Suomessa, sillä kirnuja on niin paljon pienellä alueella", sanoo Askola-seuran puheenjohtaja asko jäntti, kun kävelemme puolen kilometrin polkua parkkipaikalta kohti kirnuja. Ihmettelen, miten tällaisella kalliolla voi olla suokin. "Nämä kestävät, eikä tarvitse käyttää painekyllästettyä puuta." Kallion laella on pieni suo, jolla on nähty syksyisin usein hirviä. askola-seuran puheenjohtaja asko jäntti pitää muiden seuralaisten kanssa huolta kirnualueesta, myös Myllystä, Kattilasta ja Kupista. kä läheisille peltoaukeille. Jatkamme matkaa. askolaan on syntynyt 20 hiidenkirnua pienelle alueelle. Nousemme jyrkän kalliorinteen Kirnukalliolle lehtikuusesta tehtyjä rappusia. Opaste näyttää, että kirnuille on vielä 150 metriä. Toinen opaste ohjaa noin puoli kilometriä pitkälle Maisemapolulle, josta avautuvat upeat näkymät Porvoonjokilaaksoon se- MYLLY, KaTTILa ja KUPPI. "Halusimme, että kirnut säilyvät kaikille avoimena nähtävyytenä, niin kuin ne ovat olleet nyt jo runsaat 40 vuotta." Seura huolehtii hiidenkirnualueen ylläpidosta ja huollosta, muun muassa kirnujen tyhjennyksestä keväisin. "Niin, olisikohan sellaista laitetta, jolla voisi mitata, kuinka syvä se on ja onko pohjalla kalliota", alkaa Jänttikin miettiä. Sinne on aseteltu pieniä kiviä hampaiksi ja käpyjä ruuaksi. Polun varrella nököttää päätä muistuttava järkäle, jolla on suu ammollaan. hiidenkirnujen Hiidenkirnut ovat saaneet nimensä uskomuksesta, että hiisi eli jättiläinen olisi ne kallioon nakutellut. Aika ajoin kivet sen suusta on heitelty pois, mutta sitten ne taas ilmestyvät sinne." Maahisten puuhia. Hiiden sijaan ne ovat jääkauden sulamisvesien työtä. johanna mehtola Löytöretkellä Suomessa H liina toiviainen iidenkirnujentien varrella oleva metsä Askolan kunnassa kätkee upean geologisen nähtävyyden. Seura osti Kirnukallion alueen vuonna 2005 paikalliselta maanomistajalta. Rinne on jyrkkä ja kaiteet ovat tarpeen. "Siinä on hiisi. Siellä on noin hehtaarin alueella 20 hiidenkirnua. Jospa se onkin suuren suuri hiidenkirnu
"Lippaita on varastettu kymmeniä. Alkuvuosina oli pelkkä vaihtokassalipas tuossa kaiteessa kiinni, ja se saikin olla siinä useita vuosia rauhassa. Alueen kunnossapito rahoitetaan pääasiassa pääsylipputuloilla. Sitten alkoi varastelu. Kirnut tyhjennettiin tiukasta maa-aineksesta käsipelillä. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 55. valtakunnassa mikko käkelä si euroa, lapselta euro ja koululuokalta kymmenen euroa. "Aika tunnollisia ihmiset ovat Askolan 20 hiidenkirnua löydettiin vuonna 1965. Sen jälkeen pitikin teettää sepällä oikein tällainen järeä lipas", Asko Jäntti toteaa
Pojat jäivät kepposestaan kiinni; he paljastuivat tuotuaan mustuneet kolikot kyläkauppaan. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkaudella, kun mannerjäätikkö on sulaessaan liikkunut Askolankin yli luoteesta kaakkoon. Ei tänne olisi millään koneella päässytkään rinteen jyrkkyyden vuoksi", Jäntti sanoo. Rahojen alkuperä selvisi helposti." Hiljennymme katselemaan Kirnukalliota. "Ei viittaa. Jää on kuljettanut mukanaan kiviä ja soraa. Esimerkiksi Myllyssä se on säilynyt, koska kivi on niin suuri, ettei sitä pysty kantamalla viemään pois. "Isäni Lauri jäntti oli tuolloin Yhtyneiden kuvalehtien varatoimitusjohtaja. Paikalliset yrittäjät osallistuivat myös tyhjennyksiin. Hän sai työnantajansa sponsoroimaan kirnujen tyhjennyksen, jota seurattiin Suomen Kuvalehdessä julkaistuissa artikkeleissa.Kirnut tyhjennettiin kuitenkin miesvoimin lapioilla. Tulipunakukka on nimetty Askolassa syntyneen kirjailijan johannes Linnankosken teoksen Laulu tulipunaisesta kukasta mukaan. Kun hiidenkirnuja alettiin 1964 tyhjentää, suurimman hiidenkirnun takareuna oli osittain nä- Jättiläisen kuhnepytyn seinämissä on selvästi nähtävissä luonnonvoimien jäljet, myötäpäivään kulkevia kivien raapimajälkiä. Se on 4,2 metriä syvä. Sellaista paikkaa nykyajan ihmiset kaipaavat. Osa kirnuista on nimetty mytologian mukaan kuten Tonttu ja osa muodon mukaan kuten Päärynä. Sen kirnun kaivoivat esiin tierakennushallinnon miehet, joten he saivat nimetä sen mielensä mukaan." Askolalaiset Soini ja jaakko järvelä olivat jo 1950-luvulla löytäneet viitteitä hiidenkirnuista, mutta niiden tyhjennys talkoovoimin osoittautui tuolloin ylivoimaiseksi. Vuosia sitten pikkupojat keräsivät kolikot kirnun pohjalta sukeltamalla. "Joissakin kirnuissa on vielä jauhinkivi tallella. Tulen tänne joskus aamuvarhaisella, jolloin olen esimerkiksi päässyt seuraamaan joutsenten puuhia Porvoonjoen rantamilla." www.hiidenkirnut.fi 56 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. "Täällä on hyvä rauhoittua. Hiidenkirnuja käy vuosittain ihmettelemässä tuhansia vieraita, myös ulkomaisia turisteja, etenkin saksalaisia. "Kukkaro-kirnua kutsutaan myös Onnen kirnuksi, johon kävijät voivat heittää lantin ja toivoa. Myös aluetta löytöhetkellä tutkineet maantieteen professorit veikko Okko Helsingin yliopistosta ja asuro asai Tokion yliopistosta ovat saaneet nimikkokirnunsa. onnen kirnuSta katoSiVat lantit ja jauhinkiVi liina toiviainen aSKOLaN SUURIN KIRNU. Mutta hetkinen. Esimerkiksi Vakka on silloisen Vakka-kahvion nimikkokirnu. Maa-aines oli vuosituhansien aikana ehtinyt pakkautua kirnuihin niin tiukkaan, että sitä piti irrottaa ensin rautakangella, jotta sitä pääsi lapioimaan. Veden mukana on kulkeutunut myös kiviä, jotka ovat vedessä pyöriessään jauhaneet kallioon koloja. Monesta kirnusta on jauhinkivi kuitenkin viety." Ilkivaltaa nämä arviolta 10 000 vuotta vanhat kirnut ovat joutuneet näkemään vasta viime vuosikymmeninä. Viittaako se jääkauteen. Tuolla on Jäävaurio. Tuossa on Menninkäisen pesä ja tuolla Vuorenhaltia. Kun jää on alkanut sulaa, jään päällä solisseet sulamisjoet ovat muodostaneet jäärailoon virratessaan vesiputouksia, jotka ovat porautuneet peruskallioon saakka. Palkkioksi he saivat nimikkokirnun. Muita isoja hiidenkirnuja on muun muassa Sallassa sekä Helsingin Pihlajamäessä. Jättiläisen kuhnepytty eli kylpyamme on kymmenen metriä syvä. maksun kanssa, vaikkei sen kummempaa valvontaa olekaan." Laskeudumme rappusia alas, ja siellä täällä kalliossa pilkistelee hiidenkirnuja. Linnut laulavat ja naavaiset puut huojuvat tuulessa. Raskaan urakan tuloksena paljastui Jättiläisen kuhnepytty, joka on 10,3 metriä syvä ja 4,2 metriä leveä. HIIDENKIRNUjEN vaLTaKUNNaSSa kyvissä
Tämä kertoo paljon Yleisradion journalismin tasosta, rkp:n arvostelukyvystä ehdokasvalinnassaan ja suomalaisesta valta-ajattelusta yleensä. Äänestän Anttilaa. Siinä missä afganistanilaiset kiihkoilijat mätkivät naisia ja yleensä ajattelevia ihmisiä kuin sika limppua, suomalaiset talebanit mätkivät luontoa yhtä kiihkeästi. Vai mitä sanotte tuoreiden EU-vaalien ehdokkaan jarl ahlbeckin (rkp) käyttämästä vaalisloganista: "Turve kunniaan! Merimetsot ja sudet makkaratehtaalle." K M uriositeettina mainittakoon, että Yleisradion "tutkivan" journalismin ohjelma MOT on haastatellut kyseistä veikkoa ainakin kuusi (6) kertaa ohjelmissaan erilaisista ympäristöaiheista. Kuka on Suomen Virallinen Taleban. Ismo Tuormaa Talebania K aikki tiedämme, mitä Taleban-liike tarkoittaa: superkiihkoista, uskonnon viittaan kietoutunutta, naisia ja yleensä ihmisarvoa törkeästi alistavaa ja perin sairasta islamistiporukkaa jossain Afganistanin ja Pakistanin takamailla. Suomessa moukkamaisuudella voi yrittää kerätä jopa poliittisia ääniä. Talebania voi ja elää Suomessa siis hyvin. Kirjoittaja on ympäristötoimittaja. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 57. Jos esimerkiksi soiden ja metsien armoton käsittely ei silmääsi tai järkeäsi miellytä, sinulta kielletään isänmaallisuuden nimissä jopa sen sanominen, kuten Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen toisaalla tässä lehdessä kertovat. Hän siis olkoon Vuoden 2009 Suomalainen Taleban. Kolmantena pinnii ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) Pallaksen rakennusaikeillaan ja lievästi sanottuna omituisilla Kollaja-kannanotoillaan. Tämänhetkisiksi kärkiehdokkaiksi siilautuvat kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) turve- ja vesivoimapuheillaan sekä Sirkka-Liisa anttila (kesk.) etelän kansallispuistojen metsästyskannanotoillaan, saimaanhylkeiden listimisellään ja ministeriössä suunnitellulla maanmuokkauspakolla metsänhoidossa. Kun ajaa Suomen päästä päähän jopa näin kauneimpaan kesäaikaan, näky on lohduton: satoja kilometrejä suo- ja metsäojia, turvekenttiä, surkeita, läpipääsemättömiä mäntytaimikoita, kulkukelvottomia äestystureikkoja, rakennettuja, säännösteltyjä ja perattuja vesistöjä, rivisuoraan istutettuja entisiä kulttuurimaisemia, jättöpuita kuunmaisemassa, jossa mustikka ja metso etsivät lajikumppania. Mitä on suomalainen talebania. Kukaan ei vihaa luontoa niin kuin suomalainen, sillä me olemme "rakastaneet" luontomme tehokkaasti lähes kuoliaaksi vain viiden miljoonan ihmisen voimin. Peesaajapisteitä saavat kokoomus: "toimimme aina luontoa vastaan, vaikka äänestäjämme yleensä eivät sitä halua" -politiikallaan, vihreät "keskittykää te muut luonnonsuojeluun, me keskitymme kaikkeen muuhun" -toiminnallaan (Vuotos- ja Kollaja-kannoista tosin pisteitä) ja demarit "edustammeko ympäristöajattelussa Paavo Lipposta vai emme" -jahkailullaan. KOLUMNI Tikulla silmään. Samaan uskonnolliseen liturgiaan kuuluvat poliitikkojen ja tiedotusvälineiden virret Suomen "ylisuojelusta" tilan- teessa, jossa mikään tilasto ei tätä väittämää tue. yytti suomalaisesta "alkuperäisestä" luonnosta on luonnonsuojelualueita ja eräitä lopullista tuomiotaan odottavia pieniä luonnon lämpäreitä lukuun ottamatta suuri kupla, etten sanoisi valtava kansallinen valhe. Joukon jatkona kirmaavat ympäristöministeriö ja MTK "me vihaamme uusia kansallispuistoja" -taisteluosastoillaan. Suomalainen talebania pakottaa ihmiset olemaan uskomatta omia silmiään ja ajattelukykyään samalla tavalla kuin islamilainen talebania. Sinun pitää vain uskoa, että rujo rumuus ja hillittömät kustannukset ovat meille kaikille yhteiseksi hyväksi
Tarhakäärmeisiin kuuluvat kangaskäärme ja rantakäärme ovat rauhoitettuja, kyykäärmeisiin kuuluva kyy ei. Liittyykö käärmeisiin uskomuksia. Kyy voisi pudotella poikasiaan puusta niskaani, jos lähtisin sinne hortoilemaan. Kangaskäärme (Coronella autriaca) on käärmeistämme harvinaisin. SuoMen luonnon keSäkiSa oletko nähnyt käär Keräämme kesäkisassamme havaintoja, tarinoita ja tapahtumia, joihin liittyvät kotimaiset käärmeet: kangaskäärme, rantakäärme ja kyy. johanna mehtola M inua peloteltiin pienenä tyttönä menemästä yksin metsään. Suomessa elää kolme käärmettä; kangaskäärme, rantakäärme ja kyy. Nyt haluamme tietää teidän lukijoiden käärmehavainnoista ja -tarinoista. Miten rinnakkaiselo kyiden kanssa mökkimaisemissa sujuu. Ja poikasten pureman kerrottiin olevan vielä paljon myrkyllisempi kuin aikuisen käärmeen. Sitä tavataan vain Ahvenanmaalla, ja sielläkin siitä on vain hyvin vähän havaintoja. Käärmeet kyllä kiipeilevät puissa, mutta muilta osin mi- nua juksattiin. Vieraileeko mökkirannassanne rantakäärme. Kangaskäärme kasvaa noin 50 sen- hannu hautala / skoy rantakäärme usein kaksi isoa, keltaista niskatäplää vihertävänharmaa tai -ruskea, joskus musta silmäterä pyöreä suomuissa keskiharja pää pyöreähkö kyy ruskea, harmaa, sinertävä tai musta selässä sahalaitakuvio (ei aina näy) silmäterä pystysoikea suomuissa keskiharja pää litteä 58 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 martti roininen / kuvaliiteri
viimeisin eurooppalaisen herpetofaunan kartoitus ilmestyi 1990-luvulla. Suurimmat yksilöt voivat napata ruuaksi myös pikkunisäkkään. mennessä. Kyy ei vaani ihmistä ja pureminen on sille viimeinen puolustuskeino, jos pakeneminen ei ole mahdollista. Pisin maassamme tavattu yksilö oli 134 senttiä. Purema vaatii kuitenkin aina lääkärissä käynnin. Rantakäärme (Natrix natrix) on Suomen suurin käärme. Nuoren kyyn pääravintoa ovat sisiliskot, vanhempana ne syövät pikkunisäkkäitä, sammakoita ja vesiliskoja. Havainnot voi lähettää lomakkeella, jonka saa osoitteesta www.herpetomania.fi/levinneisyyskartoitus/. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 59. Kymmenen kiinnostavinta vastausta palkitaan Suomen luonnonsuojeluliiton palkitulla teoksella Laulujoutsenen perintö. si! kangaskäärme ruskeanharmaa selkä täplikäs, joskus poikkijuovainen tumma juova kulkee kuonosta silmän taakse silmäterä pyöreä suomuissa ei keskiharjaa Osallistu myös Eläinmuseon sammakkoeläin- ja matelijatutkimukseen. Rantakäärme elää Etelä-Suomessa, mutta yksittäisiä havaintoja on Oulun korkeudelta asti. Myös linnunpoikaset ja -munat kelpaavat niiden ravinnoksi. Meren rannoilla elävien rantakäärmeiden pääravintoa ovat pienet kalat, sisävesissä taas sammakot, konnat ja vesiliskot. Tavallisesti ne kasvavat 7590 sentin pituisiksi. Myös valokuvat ovat tervetulleita. Käärmeen pääravintoa ovat sisiliskot. jouko veikkolainen / kuvaliiteri l havain etä to äh Lähetä käärmehavaintosi tai -tarinasi meille osoitteeseen Suomen Luonto / Kesäkisa, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostilla kesakisa@sll.fi 5.8. Suomea koskevien tietojen saattamiseksi ajan tasalle Eläinmuseo kerää havaintoja sammakkoeläin- ja matelijalajeista. Kyy on yleinen lähes koko maassa. Käärmettä ja sen puremaa pelätään usein turhaan. Rantakäärme on erinomainen uimari, joka saattaa veteen paetessaan pysytellä pinnan alla jopa puoli tuntia. meen? tin pituiseksi, nuoret yksilöt ovat noin 20 senttiä pitkiä. Kyy (Vibera berus) on maamme ainoa myrkyllinen käärme. Kangaskäärmeellä ei ole myrkkyhampaita, mutta se voi uhatuksi tullessaan purra
Aina 1977 saakka Saihoji oli Kioton suosituimpia nähtävyyksiä, jossa kävi joskus jopa 8000 ihmistä päivässä. Mielenrauhaa japanilaisesta puutarhasta Sammalmaton sametilla Kioton Saihojin temppelin sammalpuutarha hehkuu vihreän eri väreissä. riitta saarinen S aihojin temppelin portilla munkki tarkastaa pääsylippuni Kioton tunnetuimpaan temppelipuutarhaan, jota kutsutaan myös nimellä Kokedera, Sammalpuutarha. Saihojin tarina ulottuu yli tuhannen vuoden taakse. Nimi on osuva, onhan puutarhasta löydetty 123 erilaista sammalta. Suuret kävijämäärät alkoivat olla uhka puutarhan hyvinvoinnille, joten määrää oli pakko rajoittaa. Paikalla sijaitsi alun perin prinssi Shotokun huvila. Puutarhan perustajana pidetään kuitenkin 700-luvulla kymmeniä temppeleitä perustanutta johtajapappi Gyogi Bosatsua. 60 SUOMEN LUONTO 5 | 2009
SUOMEN LUONTO 5 | 2009 61 michael s. yamashita/corBis / skoy
SaMMaLMaTON SaMETILLa B.s.p.i. / corBis / skoy aaMUaURINGON SaaRI. Puiden siimeksessä on sijaa moninaisille sammalille, jotka leviävät syvänvihreänä, kumpuilevana mattona silmänkantamattomiin. Suomessa tuttuja sammalia kasvaa Japanissa lähinnä vain korkealla vuoristossa." 62 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Sammalten itiöt leviävät ilmassa helposti suotuisissa oloissa." Koposen mukaan Japanissa on lehtisammalia 1135, kun niitä on Suomessa 651 lajia. Kultaisen lammen keskellä on pieniä saaria, joista yksi on nimeltään Aamuauringon saari ja toinen Ilta-auringon saari. Koponen on ollut useaan otteeseen tutkijana eri puolella Japania ja vieraillut maassa neljän vuosikymmenen aikana. Temppelirakennukset jäävät ylemmäs, ja alempana avautuu kävelypuutarha, jonka keskipisteenä on lampi. "Kioton ilmasto on poikkeuksellisen suotuisa sammalille", hän kertoo. Sinne johtaa luonnollisen näköinen sammaloitunut silta. Välillä jo unholaan jäänyt Saihojin puutarha syttyi uuteen kukoistukseensa 1300-luvulla, kun zen-buddhalainen munkki Muso Soseki rupesi hoitamaan sitä. Hänestä puutarha oli sopiva mietiskelypaikka ja tie valaistumiseen. Japanin ilmasto vaihtelee eri alueilla lähes arktisesta subtrooppiseen. Saihojin munkit osaavat hoitaa puutarhaa ja tietävät, kuinka sammalet saadaan kasvamaan, mutta sattumallakin voi olla merkitystä. Sammal näyttää ensin samanlaiselta, mutta kun katsoo tarkemmin puiden alle ja rungoille, kivien päälle tai lammen ja puron partaille, alkaa nähdä erilaisia sammalia: komeita töyhtöjä, kaartuvia sulkia ja hienoja harsoja. SuotuiSa ilMaSto SaMMalille Japanilaiset puutarhat ja sammalet ovat tuttuja Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Timo Koposelle, joka tutkii vielä eläkkeelle jäätyäänkin Kiinan ja Papua-Uuden-Guinean sammalnäytteitä. Katettu polku lähtee kiertämään puutarhaa pienen bambumetsikön editse. "Mutta mahtaako kolmasosakaan Suomen ja Japanin sammalista olla samoja. "Kaupunki sijaitsee laaksossa, jonne tulee kosteutta mereltä. Maksa- ja sarvisammalia tavataan Japanissa yhteensä 631 lajia, Suomessa 233 lajia. Valojen ja varjojen puutarhassa vallitsee pysähtynyt tunnelma kuin tavoittaisi jotakin ikiaikaista. Sen sanotaan muistuttavan muodoltaan kiinalaista shin-kirjoitusmerkkiä, joka tarkoittaa sydäntä. Saareen johtaa sammaleinen silta, ja kaartuvat puut peilautuvat tyynen veden pintaan
Tällainen laji on muun muassa komea, paksu Rhizogonium dozyanum, joka kuuluu japanilaisten puutarhojen suosikkisammaliin. Sitten on taas sammallajeja, joiden heimoa tai sukua ei tavata koko Euroopassa. Sammalpuutarhan hoitaminen vaatii paljon työtä. "Sammalmatolle saa astua vain tietynlaisilla, ohutpohjaisilla kengillä, jotta sammal ei vahingoittuisi." SUOMEN LUONTO 5 | 2009 63 riitta saarinen. Hohkasammal Leucobryum juniperoideum muodostaa puiden alle korkeita, pyöreitä sammalkumpareita. riitta saarinen Saihojin puutarhasta löytyy kuitenkin Suomessa yleistä kivikynsisammalta sekä lehtokarhunsammalta ja korpikarhunsammalta. Se muodostaa puiden alle korkeita ja pyöreitä mättäitä. "Saihojin näkyvimpiä sammalia on Leucobryum juniperoideum, joka kuuluu hohkasammaliin. Japanissa tavataan seitsemää erilaista hohkasammalta, joista kolme kasvaa Saihojissa, kun taas Suomessa kasvaa vain yksi hohkasammallaji." Puutarha on tunnetila riitta saarinen Japanilaiset sammalet ovat tuttuja myös Katja Uskille, joka työskentelee Helsingissä Gardenian aHERTaja. KUMPaREITa
Kolmas ja tietenkin nopein tapa on levittää metsästä haettu sammalmätäs tai -matto suoraan haluttuun paikkaan. Temppelimenoihin osallistuminen on pakollista. Länsimaisen ihmisen on vaikea ymmärtää sitä kaikkea symboliikkaa." Puutarhat rakennettiin alun perin mielen rauhoittamiseksi. Kiinnittämätön matto nimittäin kohoaa kuivahtaessaan kuprulle, jolloin sen ja maan väliin jää liikaa ilmaa. Peruslannoitettu, hiekansekainen kasvuturve on hyvä alusta useimmille sammalille. Sumuttaminen on paras kastelutapa. Hakemuksessa ilmoitetaan nimi, osoite, ikä, ammatti ja vierailun ajankohta. Karhunsammalia voi istuttaa verso versolta muutaman senttimetrin välein. Niistä kasvaa ensin hentoa, nukkamaista alkeisrihmaa, johon myöhemmin kehittyy varsinaisia sammalversoja. SaMMaLMaTON SaMETILLa Perusta oma sammalpuutarha Japanin mereinen, kostea ilmasto suosii sammalia, mutta sammalten kasvattaminen onnistuu Suomenkin oloissa. Pääsymaksu 3000 jeniä, noin 25 euroa. 64 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Kasvattaapa sammalta sitten itiöistä tai valmiina mattoina, ainakin alkuvaiheessa on syytä pitää kasvatukset kosteina. Opin Japanissa vuoden aikana paljon puutarhanhoitoon liittyvää kulttuuria, arvoja, symboliikkaa ja filosofiaa." Uskin mukaan japanilainen puutarha on tunnetila, eikä japanilaista puutarhanhoitoa voi verrata mihinkään muuhun puutarhakulttuuriin. Jos ei ole vakuuttunut omasta lajintuntemuksestaan, Suomen yleisimmät lajit sisältäviä, kuvitettuja määrityskirjoja on saatavilla. jOHaNNES ENROTH puutarhan vastaavana puutarhurina. Sitä voi siirtää kokonaisina mättäinä. Sammalet olivat olennainen osa myös Uskin työtä. Varjoisasta lehtometsästä haettu sammal ei todennäköisesti menesty pihan aurinkoisessa nurkassa, ja avoimelta kalliolta otettu näivettyy varjossa. Varjoisissa paikoissa savipitoisella maalla viihtyy esimerkiksi isomyyränsammal (Atrichum undulatum). Jos puutarhassa on jo sammalta, joka miellyttää silmää, sille voi raivata lisää kasvutilaa. Melkein mitä vain, kunhan muistaa yllä mainitut periaatteet. "Sammalpihat ja -puutarhat ovat käsittämättömän kauniita ja harmonisia. Toinen tapa on silputa sammal ja levittää silppu kasvualustalle. Mestarilla on yleensä apuna kolme oppilasta. "Olen äärimmäisen kiitollinen, että sain tämän mahdollisuuden. Niissä ei saanut olla mitään epätasapainoista tai villiä. Hakemuksen täytyy olla temppelissä vähintään kymmenen päivää ennen aiottua käyntiä. "Kioton alue on kuuluisa sammalistaan, joita myydään myös niihin erikoistuneissa taimiliikkeissä. Puutarhoissa käytetään lähinnä lehtisammalia, joiden kasvattaminen onnistuu muutamalla tavalla. Makioka hoitaa Kioton lähellä Narassa sijaitsevaa Isuien-puutarhaa, minkä lisäksi hän huolehtii myös yksityisistä puutarhoista sekä muutamasta temppelipuutarhasta. Ennen kuin lähtee hakemaan sammalia metsästä, on kuitenkin hyvä muistaa, että niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Uski on opiskellut Japanissa perinteistä puutarhanhoitoa Kazuo Makiokan johdolla. Kasvatukset voi myös joksikin aikaa peittää suojaavalla harsolla. Vaikka työ on raskasta ja kiireistä, puutarhassa on äärimmäisen hyvä olla." pentti alanko riitta saarinen Saihojihin tarvitaan kirjallinen lupa, jota haetaan lähettämällä paluupostikortilla varustettu hakemus temppelin toimistoon: 56 jingtani-cho, Matsuo, Nishikyo-ku, Kyoto 615-8286, japan. Itiöpesäkkeistä voi karistella kosteaan maahan mikroskooppisen pieniä itiöitä. Toinen kestävä ja kaunis laji on kivikynsisammal (Dicranum scoparium), jota jokainen on metsissä nähnyt. Sen voi kiinnittää kasvualustaan huomaamattomilla puutikuilla, jotka lahoavat itsestään. Sitä voi laskea eräillä lannoitteilla tai vaikkapa piimällä. Kokeillakin voi vain mielikuvitus ja sammalten omat kasvupaikkavaatimukset ovat rajana. Istutettu verso saattaa kuolla, mutta sitä ennen se tuottaa "maavartta", josta kasvaa uusia versoja. "Kaikilla puutarhan kivillä ja puilla on merkitys ja taustalla syy, miksi ne on aseteltu tai istutettu juuri tiettyyn paikkaan. "Sammalpeitteet siivotaan ja lakaistaan bambuluudalla joka päivä. Mitä lajeja sitten kannattaa kokeilla. Uski pääsi mukaan neljänneksi. Kasvualustan pH:n olisi hyvä olla melko alhainen, mielellään korkeintaan 5,5. Toteutuksessa käytettiin ainavihantia puita, sammalia, kiviä ja vettä. Saatavilla on kymmeniä eri lajeja, joita tullaan ostamaan Tokiosta asti", Uski kertoo. Rikkaruohojen kitkemisessä on myös iso työ." "Sammalmatolle saa astua vain tietynlaisilla, ohutpohjaisilla kengillä, jotta sammal ei vahingoittuisi." Uskin oppi-isä haluaa noudattaa perinteisiä menetelmiä, joten hänen puutarhassaan ei käytetä äänekkäitä lehtipuhaltimia puhumattakaan kemiallisista rikkaruohomyrkyistä. Yhtenäisen patjan muodostuminen vie aikaa, mutta sitähän puutarhurilla täytyy olla! Nyrkkisääntönä on, että sammalia kannattaa siirtää varjosta varjoon ja valosta valoon. "Mestarit valitsevat oppilaansa, ja taidan olla ainoa länsimainen, joka on päässyt opiskelemaan Japaniin perinteistä puutarhanhoitoa", Uski kertoo. Sammalet pystyvät tuottamaan uusia versoja varren pätkistä ja jopa yksittäisistä lehdistä
6000 . Allekirj............................................... Liitä mukaan osanottomaksu 10 / sarja. Yleisö äänestää parhaat. Emme vastaa postin yms. 1............................................................ Kuvia toivotaan manipuloitavan tai muutoin taiteellisesti muunneltavan. Fjällräven Finland (09) 877 1133 · info@fjallraven.fi · www.fjallraven.fi Kuusa mo Nat u re Photo 11.-13.9.09 LU O N T O K U VAU S K I L PA I LU Kaikille avoin. A Luova sarja Trikkisarja, jossa vain mielikuvitus on rajana. Vain digitaaliset tiedostot kahdessa eri kansiossa otsikoituna Katselukuvat ja Painolaatu. 1............................................................ Yläikäraja 16 v. Emme palauta CD- tai DVD- levyjä. Kymmenen parasta palkitaan joka sarjassa. 3...................................................... D Kuvan nro ja nimi C Kuvan nro ja nimi 1...................................................... Fjällrävenin ympäristöystävällisellä Greenland-vahalla voit parantaa kyllästystä tarpeen tullen myös itse. Painolaatu JPG korkeimmalla pakkauslaadulla 12, resoluutio 300 dpi. 2...................................................... Sen ansiosta tuote on tuulenpitävä ja kestää hyvin kulutusta. (1993 syntyneet tai nuoremmat). 3...................................................... Raati voi päättää palkintojen järjestyksen. Kunta............................................. Kuvat saavat olla ennen julkaistuja ja kuvattu missä tahansa mutta eivät saa olla aiemmin Nature Photossa palkittuja. 2............................................................ PALKINNOT Pääpalkinto luomusarja Metsähallituksen shekki 1000 , luova sarja Kuusamon kaupungin shekki 500 ja nuorten sarjassa 400 Koillismaan Osuuskaupan lahjakortti ja Koillissanomien lahjakortti 300 ja erikoispalkinto yleisöäänestyksen parhaalle. Värien synty, Jorma Paasi. Pakkaa CD tai DVD tai muistitikku hyvin. KUVAT Kolme kuvaa / sarja. aiheuttamista vaurioista. A Kuvan nro ja nimi B Kuvan nro ja nimi 1...................................................... Viimeinen postileiman päivä 4.8. Palkintojen yhteisarvo n. Päiväys................................................ C sarja: Koillissanomat, kuvakisa, Kitkantie 31-33, 93600 Kuusamo. Luomusarjan kuvista lisäksi kolmas kansio otsikolla Luomu originaalit. 3............................................................ A1.Kettu.Liisa Lissukka. Kaikki viritykset sallitaan. 2...................................................... E-mail.............................................................................................................. B Luomusarja Rajaaminen, värisäädöt, terävöitys, kontrasti ja roskien poisto sallittu. G-1000® on Fjällrävenin vaateklassikko. Katselukuvat JPG, pidemmän sivun resoluutio max 1024 px. 2............................................................ Kyllästämällä siitä tulee myös vettä hylkivä. Hyväksyn kilpailun säännöt: Osoite............................................. Kuvien ottajalla tulee olla kaikki oikeudet kuviin. Puh...................................................... Tiivis kangas on sekoitus polyesteria (65%) ja puuvillaa (35%). C sarja: Koillissanomien raati valitsee 10 parasta, jotka julkaistaan Koillissanomissa elokuussa useasti. ........................................................ 3............................................................ SUOMEN LUONTO 5 | 2009 65. Nordean shekki 250 paras Kuusamossa otettu kuva. TULOKSET Parhaat palkitaan Kuusamotalolla pe 11.9.09 klo 17.30. OSALLISTUMISLOMAK E KUUSAMO XIV NATURE PHOTO 11.-13.9.09 No..................... Nimi............................................... TUOMARISTO A, B, D sarja: Paavo Hamunen (pj.), Hannele Pappila, Pauli Määttä (Metsähallitus) ja vuosittain vaihtuvana tuomarina Seppo Manninen. POSTITUS A, B, D sarja: Kuusamo Nature Photo, kuvakisa, Kaarlo Hännisen tie 2, 93600 Kuusamo. C Nuorten sarja Niin perinteiset kuin tekniikan keinoin käsitellyt kuvat sallitaan. Kuvat nimetään sarja ja nro / kuvan nimi / kuvaajan nimi esim. Manipulointi, päällekäisvalotus tai Luovan sarjan voittaja 2008: muu kikkailu kielletty. Kestävä kangas päästää kehon kosteuden ulos hyvin ja sopii erinomaisesti aktiiviseen ulkoilmaelämään. UV-SUOJA TUULENPITÄVÄ KESTÄVÄ HYTTYSTIIVIS VETTÄ HYLKIVÄ GREENLAND VAHA Partiokaupat ja hyvinvarustetut retkeily- ja ulkoilualan liikkeet. Kuvia saadaan käyttää Nature Photon esittelyssä tai mainonnassa ilman rajoja. D Paras Kuusamossa otettu kuva Tähän käy myös muihin sarjoihin osallistuva kuva
Mökillä on kaikenlaista puuhaa: halonhakkuuta, puutarhan hoitoa, soutelua, uintia, pyöräilyä. Luonto ja mökkeily ovat hyvin syvällä kansamme kulttuurissa. Kiivaan työrupeaman vastapainoksi mökkeily tarjoaa niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia. TOIMITTaNUT jOHaNNa MEHTOLa kasvokkain "Merikotkan nä Vietän aina kesälomani Vaasan Gerbyssä mökillä. Suhteita sukulaisiin ja ystäviinkin tulee hoidettua vähän eri tavalla. Kesälomaosoitetta ei olekaan vaikea arvata: mökillä vaasassa. johanna mehtola Biologian ja kestävän kehityksen linja 17.8.2009-12.5.2010 - valmentaudu monipuolisesti korkeakouluopintoihin - yliopiston perusopinnot: biologia, ympäristötiede, ekologia ja ympäristön hoito puh. Viimeisimmän mökkibarometrin mukaan maassamme on puoli miljoonaa kesämökkiä. Vanhempani ostivat sen 1950-luvulla, olin silloin pikkupoika. 02-762 7217 www.leko.fi 66 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Keväällä sikainfluenssan tuoma pandemian uhka käynnisti meilläkin ison koneiston. Palkka ja muut asiat olivat toissijaisia asioita siihen verrattuna. Nyt kaupunki on levittäytynyt niin, että mökkimme on osa sitä. Mökin takana oli pelto, jossa lehmät laidunsivat. Sähköt meillä on, mutta vesijohtoja ei vieläkään. Suomi on ollut vielä viime vuosikymmeniin asti maaseutuvaltainen. Sillä on mielenterveydelle suuri merkitys niin kuin liikunnallakin. Mökille on päästävä viimeistään juhannuksena, ja siellä vietetään aikaa aina elokuun puoleen väliin saakka. Sikainfluenssa muistuttaa jatkuvasti pandemian uhasta, vaikka pitää myös muistaa, että tavalliseen kausi-influenssaan kuolee joka vuosi yli neljännesmiljoona ihmistä maailmanlaajuisesti. Tule opiskelemaan Rovaniemelle! puutarha - luonto - porot ympäristö - maaseutu SUOMaLaINEN ELÄMÄNMUOTO on hieno: tehdään kovasti töitä, mutta osataan myös pitää lomaa. Asutus on harvaa. 4050 ihmistä oli siinä kiinni, kun lasketaan laboratorio, sairaalayhteydenpito ja tiedotus muun toiminnan lisäksi. Liikunta on yksi vahvimpia masennuksen torjuntakeinoja. www.lao.fi ilmoita suomen luonnossa! SITÄ LUKEE 118 000 LUONNONYSTÄVÄÄ! (KMT 2008) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska valittiin keväällä vuoden mökkiläiseksi. Olen suuren laitoksen johtaja ja toimialamme on niin laaja, että koko ajan on monenlaista tekeillä. Kun jokin vuosi sitten olin Genevessä Maailman terveysjärjestöllä töissä, ainoa vaatimukseni oli, että saan pitää kunnon suomalaisen kesäloman
Ne seisovat kalliolla rivissä kuin pingviinit. Ihan toisenlainen kuin esimerkiksi Turun saaristo, missä myös olen veneillyt. Merikotkan näkeminen on aina kesän kohokohta. Se on aika yksipuolinen väite. Viime vuonna lunastin vesijättömaata mökkimme edestä. OMa REvIIRI Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin. keminen on kesän kohokohta" Usein väitetään, että kesällä syödään vain makkaraa. Kohoamisen huomaa myös veneillessä. Tärkeää on, että kaikki voitava tehdään Itämeren hyväksi, jotta sen tila paranisi. Se taisi olla jo kolmas kerta, kun maan kohoamisen ansiosta pääsimme sitä ostamaan. Toinen mieluisa asia on veneily. Vesi on vielä kirkasta, toivottavasti se pysyykin sellaisena. Se on niitä harvoja geologisia ilmiöitä, joita ihminen elinaikanaan pystyy näkemään. Ulkosaaristossa elävät ruokit ovat toinen. Silloin ruokavalio on usein terveellisempää; syödään enemmän vihanneksia, juureksia ja marjoja sekä tuoretta kalaa. Ei siitä pääse mihinkään. Merenkurkun saaristo, joka on maailmanperintökohdekin, on kivikkoinen, karu ja kaunis. Tietyt salmet, joista pikkupoikana tuli veneiltyä, ovat nyt liian matalia. Merenkurkun maan kohoamista on mielenkiintoista seurata. Vaasan korkeuksilla veden laatu on kohtuullisen hyvä. Se on mukavaa ja rentouttavaa. Heidän ihmetellessään aina itsekin herää näkemään, mitä luonto meille tarjoaa: tuhansia järviä, meri, saaristo, metsä, hiljaisuus. Tosiasia on, että suomalaisten kolesterolitaso laskee kesäisin. MIELIPUUHaaNI MÖKILLÄ on puiden pilkkominen. Meillä käy aika paljon ulkomaalaisia vieraita. Se on valtava rikkaus." mikko käkelä PEKKa PUSKa 63, helsinki, pääjohtaja SUOMEN LUONTO 5 | 2009 67
Tutkijat ja biotaiteilijat Kilpisjärvellä Kilpisjärven biologisella asemalla Biotaiteen seuran jäsenet tempaisevat yhteistyössä aseman tutkijoiden ja professori antero järvisen kanssa ilmastonmuutosta vastaan. Asemalla on tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteinen kansainvälinen seminaari 1518.7. Muutama vuosi sitten näille seuduin syntyi susilauma, sadan vuoden tauon jälkeen. Huhtikuussa eduskuntaan luovutettiin 5000 nimen adressi, jossa vaaditaan petolauman hävittämistä, ja myös monet alueen kunnat tahtovat tapattaa turvallisuuden nimissä seudun "pihasudet". Lisäksi kartastoissa on tietoa saariston linnuista ja Itämerestä sekä Suomenlahden ja Saaristomeren suojelusta. Mutta seudulla halutaan susijahtiin. Kilpisjärvi on osa kansainvälisen Ars electronican 80+1 -projektia. Se kestää 80+1 päivää, jules vernen romaanin mukaan. Viime talvena hangelta löytyi sudentapposyötti ja vuosi sitten Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kaivoi sudenraadosta 11 haulia. Kuvataiteilijat anu Osva ja Laura Beloff asuvat Kilpisjärvellä loppukeväästä alkusyksyyn. 20 eri paikasta lähetetään tutkijoiden, taiteilijoiden ja toimittajien yhteistyössä tuottamaa ohjelmaa maapallon tulevaisuudesta. Sami Lyytinen koettaa hillitä petovihaa. MakaSiini Karttoja retkeilijöille saaristo-Atlas suomenlahti ja saaristo-Atlas saaristomeri ovat ulkoilu- ja retkeilykäyttöön tarkoitettuja kartastoja rannikolla ja saaristossa liikkuville. Karttoihin on merkitty muun muassa tiestö, lintutornit, tulentekopaikat, retkisatamat, venesatamat ja -laiturit. OMa REvIIRI susia ja ihmisiÄ Lounaissusien puolustaja Biologi Sami Lyytinen on onnellinen mies Lounais-Suomesta: yksinäinen susi on vastannut hänen ulvontaansa, ja kerran hän on saanut kuunnella kokonaisen lauman ulvontaa aivan kotinurkalla. "Hankiaikaan voi halutessaan aina löytää sudenjäljet lähimetsistä", Lyytinen kehuu. KOTINURKILLa SUSIa. Taiteilijat tekevät yhteistyötä muun muassa vesikirppututkijoiden kanssa. LYYTINEN ON PaHOILLaaN siitä, että susien avulla politikoidaan: sudet leimataan ilman näyttöä häiriköiksi, pelkoa lietsotaan ja susien hävittämistä vaativat ovat sitten niitä sankareita, jotka onkivat säikähtäneiden äänet vaaleissa. He tarkastelevat Kilpisjärvelle valmistuvissa töissään ilmastonmuutosta monesta näkökulmasta. Lyytisen talo on metsässä liki Säkylän Pyhäjärveä, Turusta noin 50 kilometriä pohjoiseen. Valtiota vaaditaan koulukyytien maksajaksi. Atlaksien myyntituotosta osa menee Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen partiolaisten Rantaseuranta-hankkeeseen, suositushinta 56 e, saaristo-Atlas suomenlahti ISBN 978-9525671-04-9, saaristo-Atlas saaristomeri 978-952-5671-02-4, www.karttakeskus.fi. Osa Kilpisjärven tapahtumista lähetetään suorana Itävaltaan Linziin, jossa pidettävään konferenssiin projekti päättyy 6.9. aNTTI KOLI 68 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Viime talvena toistakymmentä sutta jolkotti eestaas tuhannen neliökilometrin reviiriään Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamailla. Vieressä on Vaskijärven luonnonpuisto ja vähän etäämpänä Kurjenrahkan kansallispuisto
"Suosittelen tätä koko perheen harrastukseksi. 4- ja 6-vuotiaat lapsetkin kulkevat mukana. Lisätietoja www.kasvikset.fi. Lintujen ykköstilan veivät sudenkorennot. Nyt lounaissusille riittää metsässä yllin kyllin hirviä ja kauriita. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 petro pynnÖnen 69. Lyytinen on löytänyt suden jälkiä muutamaan kertaan vain 200 metrin päässä kotoaan, mutta puheet pihasusista ovat hänen mukaansa puppua: kymmeniä kilometrejä yhden yön aikana taivaltava eläin törmää väkisinkin tiheään asutuilla seuduilla aina välillä pimeään pihaan, eikä hukka havittele hauvaa eikä vauvaa. Vuokon osaaminen vakuuttaa. "Puistossa retkeilee paljon väkeä, mutta havaintoja susista on äärimmäisen vähän. Lähetä juttuvinkki johanna.mehtola@sll.fi, p. "Ne ovat niin näyttäviä, isoja hyönteisiä, joita voi harrastaa melkein samalla tavalla kuin lintuja", Pynnönen perustelee hurahtamistaan. Pynnönen arvelee, että harrastajien vähyys voi johtua siitä, että kunnollista suomenkielistä tunnistusopasta ei ole ollut. Hän on kulkenut neljän vuoden aikana satoja kilometrejä suden jäljillä ja pannut merkille, että nekin mieluusti kulkevat kansallis- ja luonnonpuistojen pitkospuilla: on kakkaa ja virtsaa ja karvatuppoja. OMa REvIIRI luontoFriikin tÄhtihetki Kääpiötytönkorento löytyi tervalepikosta "Varsinais-Suomessa kuohahtanutta susivihaa ja -pelkoa voi vaimentaa vetoamalla tosiasioihin", Lyytinen uskoo. kaisesta elämästä tiedetään vähän, mutta päättelykyky auttaa. Susi väistää ja kenties pelkää ihmistä vielä enemmän kuin ihminen sutta." RIITTa vaURaS jukka vauras Petro Pynnösen, 37, lintuharrastuksen sysäsi uusille urille Sami Karjalaisen suomen sudenkorennot -kirja. "Tähtihetkeni oli, kun näin pari vuotta sitten kääpiötytönkorennon Luonto-Liiton Uudenmaan piirin hyönteisretkellä Santahaminassa. Erityisesti maan keski- ja pohjoisosien sudenkorentotilanne on aika huonosti kartoitettu." Harrastus vie Pynnöseltä kaiken liikenevän ajan. Ainoat rajoitukset ovat, että tätä voi harrastaa vain lämpimällä, aurinkoisella säällä ja keskipäivällä. On kurkussa myös vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita kuten kaliumia. Yhtään harmaaturkkia hän ei ole ikävä kyllä nähnyt. Leijona, sapelihammastiikeri ja mammutti sieltä tosin puuttuvat. Tätä ei ole unohdettu sadassa vuodessa. Lyytinen muistuttaa, että tuolloin metsän riista oli nälkävuosien myötä hävitetty. Tammi 2009, ISBN: 978-951-31-4113-4 aLICE KaRLSSON Kurkkua poskeen Vuoden vihannesta, kurkkua, voi popsia hyvällä omallatunnolla, sillä yli 90 prosenttia siitä on vettä. Ne nokkela ihminen pyysi ansakuopillaan sukupuuttoon. Jääkausia on ollut monta, samoin niiden välisiä lämpimiä jaksoja. Sen tueksi tarvitaan valtava tietomäärä ja rohkeus solmia lankoja yhteen. Karjalaisen kirja paikkasi tämän puutteen. Mutta kirkonkirjat kertovat, että 1880-luvulla sudet tappoivat ja söivät lapsia Varsinais-Suomessa. "Harrastajat keräävät havaintoja Helsingin yliopiston Hatikka-palveluun. Uhitteluista huolimatta Lyytinen uskaltaa puhua suden puolesta. Jokainen suomalainen syö tätä vihreää herkkua noin 8,5 kiloa vuodessa. Se oli uskomaton havainto, sillä laji oli nähty 1980-luvun jälkeen vain Tammisaaressa hyvin pienellä alueella." Suomessa sudenkorentoja on tutkittu melko vähän. Löysimme sen tervalepikosta, paikasta, josta lajia ei ikimaailmassa olisi uskonut löytyvän. Jääkauden ai. Parin vuoden aikana on maksettu kotieläinten raateluista ja tapoista korvauksia alle 2000 euroa. Laajimmillaan jäätikkö oli noin 20 000 vuotta sitten, jolloin se ulottui Keski-Eurooppaan. Kasvihuonekurkkua tuotetaan Suomessa vuosittain noin 30 miljoonaa kiloa ja avomaankurkkua 1013 miljoonaa kiloa. Mantereita hallitsivat valtavat arot, joilla käyskenteli massiivisia ruohonsyöjiä, mammutteja. (09) 228 08 274. kotimaiset kasvikset / teppo johansson Huima aikamatka suomen Luonnon lukijoille tutut Seppo vuokko ja Tom Björklund ovat tehneet matkan jääkaudelle kirjassaan Mammutin aika. Vain aapakiiltokorento ja hohtoukonkorento puuttuvat. Ei tarvitse herätä edes aamutuimaan niin kuin linturetkille." Harrastuksen voi aloittaa menemällä Sudenkorentoseuran järjestämälle retkelle tai kuvaamalla näkemiään sudenkorentoja ja tutkimalla kirjasta, mikä laji on kyseessä. jOHaNNa MEHTOLa Lisätietoja: www.sudenkorento.fi. Tunnetko intohimoisen lajiharrastajan. Sudenkorentoseurassa harrastajia on reilut sata. Yksikin harrastaja voi jo yhdellä retkellä saada paljon arvokasta tietoa. Björklundin dokumentaariset piirrokset tukevat tekstiä erinomaisesti. Parhaillaan on menossa Euroopan sudenkorentoatlaskartoitus. "Sudenkorennot olivat jotenkin mystisiä jo silloin, kun lapsena katselin niitä mökkimme laiturilla ja mietin, että mitähän nuokin ovat." Suomessa lentelee 55 sudenkorentolajia, joista Pynnönen on nähnyt 53. Nykyinen lajistomme on peräisin mammuttiaroilta, josta niitty on pieni pala. Harrastajat tuovat siis tärkeän lisänsä myös tieteelliseen tutkimukseen, esimerkiksi lajien levinneisyystietoihin. Hän kehuu paikallista laumaa siitä, ettei se ole mieltynyt koirien eikä lampaiden tappoon
Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN tukee heitä hankkeessa. Sivuston helmi, lajientunnistuspalvelu, avattiin kasveilla viime syyskuussa. Sivut julkaistaan suurelle yleisölle loppukesällä. Valikoimaa täydennetään jatkuvasti, ja käyttäjät voivat itse vaikuttaa siihen, mitä tavaroita palvelussa voi vaihtaa. Seuraavaksi vuorossa on Kanadan Montréal. Kirjasta saa eniten irti, jos hallitsee valokuvauksen alkeet. Se tarjoaa vaihtoehdon uusien tavaroiden ostamiselle, ja siten tehdä ympäristöystävällisiä kulutusvalintoja. Verkkotyökalun kokeileminen kouluopetuksessa alkaa VarsinaisSuomen pilottikouluissa jo elokuussa, mutta rahoitusta odotetaan vielä. "Lajitietoja on eri tavalla tallennettuina eri paikoissa, niitä säilytetään hyvin sekavasti. He ovat saaneet kansainvälisen patentin netissä Luontoportti-sivustolla toimivalle lajientunnistuspalvelulle. LUONTOPORTTI TaIPUU myös koulujen luonnontiedon verkko-opetusmateriaaliksi. Lehmuskalliot ovat käyneet esittelemässä elämäntyönsä hedelmää EU-päättäjille Brysselissä ja biodiversiteettipäivillä Australian Perthissä. Pohdiskelevassa oppaassa käsitellään lähiympäristöstä löytyviä kuvauskohteita, opetellaan maisema-, kasvi-, eläin- ja makrokuvauksen alkeita sekä käydään lyhyesti läpi kuvankäsittelyä. Niinpä olemassa olevaa tietoa lajeista on hankala hyödyntää", Eija Lehmuskallio sanoo. "Jos hanke löisi itsensä läpi, se olisi loistava juttu Suomelle", Eija Lehmuskallio uskoo. Haparoivimman alkuvaiheen ohittaneelle kuvaajalle on tarjolla paljon tietoa ja inspiraatiota hyvin valituissa kuvissa ja niiden analyyttisissä kuvateksteissä. "Luontoportti toimii interaktiivisesti: jokainen luonnonharrastaja pääsee halutessaan osallistumaan lajistojen kartoittamiseen", Jouko Lehmuskallio korostaa. Sivustosta olisi välitöntä hyötyä ja iloa paitsi harrastajille myös tutkijoille. Edes me kasviharrastajat emme tunnistaneet kasveja kirjojen kuvien perusteella", Eija Lehmuskallio kertoo. "Joidenkin maiden asiantuntijoiden käytössä on sellaisia lajien levinneisyyskarttoja, joiden tiedot ovat hyvinkin vanhentuneita", Eija Lehmuskallio päivittelee. "Meidät pakotti tähän työhön kasvikirjojen munkkilatina: "pyöreälehtinen, vastapuikea...". Jos hyvin käy, Luontoportin lajivalikoima laajenee jatkossa jopa Suomen rajojen ulkopuolelle. Kirjan aloittava, lähes filosofinen jakso esittelee luonnonkuvauksen perusteita. Tätä mieltä on valokuvaaja antti Koli, joka uudessa kirjassaan Kuvaa luovasti lähiluonnossa patistaa kuvaajia kohtaamaan tutut näkymät uudella tavalla. Hän kertoo esimerkiksi intialaisten olevan kiinnostuneita luomaan Luontoporttiin palvelun intialaisista lääkekasveista. Tänä kesänä ovat luvassa linnut, ja tulevaisuudessa työkalun avulla voi tunnistaa ainakin heiniä ja saroja, päiväperhosia, kiviä ja mineraaleja, kaloja sekä Itämeren vedenalaisia lajeja. Aloittelijan kannalta perusniksit ovat liian hajallaan. Luontoportille onkin hallussaan 400 000 kuvan arkisto, joista vasta noin 10 000 on esillä netissä. SaNNa HONGISTO MakaSiini Netcycler laittaa tavaran kiertämään Netcycler on uudenlainen internetpohjainen palvelu, jossa voi vaihtaa, myydä ja lahjoittaa käytettyjä tavaroita. OMa REvIIRI nettipalvelu Luontoportti auttaa lajien tunnistamisessa Suomalaisdokumentaristit puuhaavat netissä toimivasta Luontoportti-keksinnöstä maailmanlaajuista lajien tunnistamisen standardia. Kasvidokumentaristeina tunnetut Eija ja jouko Lehmuskallio vievät suomalaista luonto-osaamista maailmalle. Sen avulla luonnonharrastaja pystyy selvittämään löytämänsä kasvin tai havaitsemansa linnun nimen muutamalla klikkauksella. Netissä aineistosta on helppo räätälöidä omat versiot Suomen eri alueita varten. Palvelun kautta voi kierrättää aluksi muun muassa lastentarvikkeita ja -vaatteita, kodin tavaroita sekä kirjoja. Netcycler toimii yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa, ja palvelun osana julkaistaan uudenlainen tapa tehdä lahjoituksia luonnonsuojeluliitolle. Pariskunta on kehittänyt Luontoportti-sivustoa yhdessä Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen kanssa vuodesta 2006. Kameran kanssa lähiluontoon Lähiluonto tarjoaa runsaasti innoitusta ja kuvauksellisia kohteita. Mistä Lehmuskalliot saivat alun perin kipinän Luontoportin kehittämiseen. Lisätietoja: www.netcycler.com/SLL. Työpari suunnittelee Luontoportin työkalusta maailmanlaajuista lajien tunnistamisen standardia. Netcycler tarjoaa suomen Luonto -lehden lukijoille mahdollisuuden tutustua palveluun jo nyt. Wsoy-pro/Docendo 2009, ISBN 978-951-0-35160-4. MaRjO jÄÄSKÄ 70 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 rosemarie särkkä. Palvelua voisivat käyttää jopa lukutaidottomat, sillä Luontoportin tunnistustyökalu perustuu kuvakkeisiin. Lehmuskalliot ovat kuvanneet ja skannanneet 20 vuoden ajan kasveja siten, että kuvasta erottuvat kasvin tuntomerkit mahdollisimman havainnollisesti
Ilmastomerkin suurin hyöty Kuluttajaviraston erikoissuunnittelija Riitta jalkasen mielestä on ympäristötietoisuuden lisääminen. Työkalun sopivuuus liikkuvaisten lintujen tunnistamiseen mietityttää kehittäjiä. Elintarvikkeissa on myös paljon pakollisia pakkausmerkintöjä, joten sekaannuksen mahdollisuus on suuri." Hiili- ja vesijalanjälkimerkit ovat askel oikeaan suuntaan, mutta vertailukohteiden puuttuessa lukuja ei osata suhteuttaa mihinkään. Lehmuskalliot ovat keränneet sivustolle kuvat ja tekstit 270:stä Suomen alueella tavattavasta linnusta. Oman hiilijalanjälkensä pienentäminen on haastavaa. Raisio-yhtiön käyttämä merkki ilmaisee kaikista syntyneistä kasvihuonekaasuista vain hiilidioksidin määrän. Lintukuvat ovat pääosin jari Peltomäen ottamia. Lisäksi puiston kaikissa uusissa valaisimissa on niukasti energiaa kuluttavat ledit. "Huvipuisto on energiasyöppö ja roskaakin tuotamme valtavia määriä", Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen myöntää. Elovena-kaurahiutalepakkauksiin ilmestyi hiilijalanjälkimerkki vuosi sitten. Sen pitää kuitenkin olla helppo työkalu. Hiilijalanjälkimerkki kertoo, että sadan kaurahiutalegramman tuottaminen viljelyvaiheesta jalostuksen kautta kaupan varastoon on aiheuttanut 37 gramman hiilidioksidipäästön. "Luotettava, tuotekohtainen ilmastotieto saattaa vaikuttaa kulutusvalintoihin. "Yritykset haluavat merkin nopeasti. "Saimme kuitenkin viime vuonna nipistettyä energiankulutustamme 730 megawattituntia, joka on yhdeksän prosenttia vuoteen 2005 verrattuna." Tänä vuonna Linnanmäki siirtyi uusiutuvaan energiaan. Suomi sijaitsee alueella, jossa lämpenemisen arvioidaan olevan selvästi voimakkaampaa kuin koko maapallon keskimääräinen lämpeneminen. Se vaatii aikaa, rahaa ja asiantuntijoita", Jalkanen toteaa. TIINa RaHKO Mustaleski ja havununna Kuopion museon Mustaleski ja havununna -näyttely kertoo, miten ilmastonmuutos vaikuttaa hyönteis- ja hämähäkkilajistoomme. Merkkien määrää olisi parempi vähentää, mutta suunta näyttää olevan päinvastainen. Lajeja esitellään museonäyttein, valokuvin sekä kolmiulotteisina suurennoksina. saakka, Kauppakatu 23, Kuopio, www.kuopionmuseo.fi. Osoitteista luontoportti.fi ja naturegate.net löytyvään palveluun tulee kesäkuun alkuun mennessä Ahvenanmaan linnusto, ja myöhemmin kesällä koko Suomen linnusto. Yhteistyössä Birdlifen kanssa Luontoportti aikoo laajentaa lintujentunnistuspalvelua Eurooppaan. SaNNa HONGISTO Kotitalouksien kasvihuonepäästöistä neljännes on peräisin ruuasta. Tuotteiden ilmastovaikutusten merkit- seminen on kehitteillä useissa EU-maissa, mutta vaikutusten arvioinnin laatu vaihtelee. Lajinmääritystä voi yrittää linnun koon, värin, nokan mallin, havaintopaikan, pesintäpaikan ja käyttäytymisen perusteella. Hiilidioksidiekvivalentti huomioi lannoitteet, viljelytoimet, kuljetukset, hiutaleiden valmistuksen, pakkaamisen, jakelun ja jätehuollon. Oikea lajinmääritys voi olla parin, kolmen klikkauksen päässä. Se sai tänä keväänä seuraa kokonaisvedenkulutuksesta kertovasta H2O-merkistä. Näyttely on esillä 15.11. Linnanmäki siirtyi uusiutuvaan energiaan Helsingin Linnanmäellä kirjattiin viime kesänä yli kaksi miljoonaa kävijää, ja tavoitteet ovat tänäkin vuonna korkealla. Kasvihuonekaasujen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta kuvaava hiilidioksidiekvivalentti sadalle grammalle Elovena-hiutaleita onkin 83 grammaa. Lisäksi palvelussa voi kuunnella lintujen ääniä. Vuoden päästä palvelun on tarkoitus kattaa 400 lintua. OMa REvIIRI kulutus Jalanjälkiä lautasella Klik, klik sehän on haarapääsky! Alkukesällä nettiin avautuu lintujentunnistustyökalu, jota voi kuvailla uuden ajan lintukirjaksi. Sataan grammaan valmiita hiutaleita kuluu 101 litraa vettä. Vesijalanjäljen hahmottaminen on vastuullisen kuluttajan seuraava haaste. Pikaruokapaikoissa on siirrytty maatuviin astioihin, muun muassa aterimet ovat puuta. Työkalusta on räätälöity versio kännykkään, joten tunnistus toimii myös maastossa, jos kännykässä on nettiselain. Tällaisen työkalun tekeminen ei ole helppoa. Suomessa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen koordinoima Climate Bonus Kulutuksen ilmastovaikutus -hanke selvittää, miten elintarvikkeista saataisiin luotettavat hiilijalanjälkitiedot, jotta kotitalouksille voitaisiin kehittää helppo työkalu hillitä kasvihuonekaasupäästöjään. Pahimmassa tapauksessa siitä tulee jopa harhaanjohtava. Huvipuiston sähkö tuotetaan vesivoimalla, parkkimittarit käyvät aurinkoenergialla ja tuulesta temmataan sähkö vuoristorataan. Puistossa on lisäksi useita jätteiden lajittelupisteitä ja pullonpalautusautomaatteja. aLICE KaRLSSON clemson university / usDa ces SUOMEN LUONTO 5 | 2009 71 linnanmäki. Tämä näkyy muun muassa uusien lajien ilmaantumisena. Silloin on vaarana, ettei merkki kerro oikein mistään. Vastaavan naudanlihamäärän tuottamiseen tarvitaan vettä 16 kertaa enemmän. Luontoportti on auttanut kasviharrastajia jo vuoden päivät, ja sivustolla on ollut 15 000 kävijää kuukausittain. Linnanmäki haluaa vähentää myös jätekuormaansa. Sen huipulla viuhtoo kaksi tuulimyllyä. "Nettipohjaista palvelua on kuitenkin helppo muuttaa yleisön palautteen perusteella", Eija Lehmuskallio pohtii. Nerokkaiden symbolikuvakkeiden ja juha Lakaniemen selkeän taiton ansiosta sivuston käytettävyys on huippuluokkaa
Ei eliömyrkkyjä. Koululuokka innostui norpan suojelusta Anttolan koulumme Norppaprojekti lähti liikkeelle joulukuussa 2008, kun luin kolmannen luokan oppilaille suomen Luonto -lehdestä artikkelin Norppa Puruvedellä 60 vuoden jälkeen (SL 8/2008). Lähetimme tutkimusraportin liitteineen valtakunnalliseen luon- EcoGarden Pihan, leikkialueiden, puutarhan ja kasvimaan puurakenteisiin. Aluksi keräsimme tietoa norpasta ja kokosimme ne suureen yhteiseen käsitekarttaan. 35): Kuinka paljon ydinvoimaloiden hukkalämpö oikeasti vaikuttaa maapallon lämpötilaan. Päätimme selvittää kyselylomakkeen avulla, mitä mieltä vanhemmat ovat suojeluasioista. Aurinko tuottaa 170 000 TW:n (terawatin) teholla energiaa, josta 70 prosenttia lämmittää maapalloa. Tutkimuksen aikana opimme seuraamaan tiedotusvälineissä käytävää norppakeskustelua ja suhtautumaan siihen kriittisesti. Uskon, että pieni tutkimusprojektimme sytytti monen pienen ihmisen rinnassa halun suojella norppaa. Vai olisiko rehellistä myöntää, ettei sillä ole mitään merkitystä? ERKKI RajULIN ESPOO LIMINKA LIMINGANLAHTI Limingassa luonnon ystävä kokee elämyksiä ympäri vuoden. Kuinka paljon 1 TW:n energiateho eli vajaat 10 miljoonasosaa kokonaistehosta (joka on 120 000 TW) nostaa maapallon lämpötilaa aivan oikeasti. Loppukilpailu pidettiin Helsingin yliopiston kemian laitoksella huhtikuussa. Aikuisilla oli aika paljon tietoa norpasta ja sen suojelusta. Uskomme, että norpan suojelu tuntuu tärkeämmältä, jos tietää norpasta ja sen elämästä tarpeeksi. Toivon myös, että rakkaus norppaa ja yleensäkin luontoa kohtaan säilyy aina aikuisikään saakka. erja kilpeläinen ERja KILPELÄINEN LUOKaNOPETTaja KERIMÄKI Ydinvoimaloiden hukkalämpö Viitaten Risto Isomäen kolumniin Takapuoli edellä puuhun (SL 4/09 s. Näyttäisi siis siltä, että norpan suojeluun on olemassa seudullamme ihan hyvä perusasenne, kunhan siihen vain löytyisi oikeat keinot. Loppu heijastuu heti takaisin avaruuteen. Tuomaristo piti tutkimustamme huolellisesti valmisteltuna, selkeänä ja ajankohtaisena. Tietoa etsiessä tulivat esiin norpan suojelu ja esimerkiksi kalastusrajoitukset. Päätimme ryhtyä tutkimaan norppaa ja sen tulevaisuuden näkymiä. Pidettiin tärkeänä, että norppaalueen lapset olivat tuomassa tutkimustietoaan Etelä-Suomeenkin. Liminganlahti on yksi kansainvälisesti merkittävimmistä ja arvokkaimmista lintuvesistä. Liminganlahden Luontokeskuksen alueella on retkeilijöiden käytössä nuotiopaikka, runsaasti pysäköintitilaa, helppokulkuiset pitkospuut kosteikkoalueella sekä lavoja ja torneja lintujen ja luonnon tarkkailuun. Katso lisätieto ja majoitusja ruokailumah dollisuuksista osoitteesta www.liminka .fi/matkailija lle. On hiukan harhaanjohtavaa verrata ydin- tai hiilivoimaloiden tuottaman hukkalämmön määrää suoraan planeettamme lämpöepätasapainoon, koska kaikki hukkalämpö ei automaattisesti 72 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. He haluaisivat norppien säilyvän, ja useimmat olivat valmiita osallistumaan jollakin tavoin suojeluun. Saimme 3.9.-luokkalaisille tarkoitetussa sarjassa toisen palkinnon. Värisävyt: kastanja ja oliivi. Lisätietoja: SARBON WOODWISE OY puhelin (019) 264 4200 · fax (019) 264 4250 info@osmocolor.com · www.osmocolor.com nontieteistä ja tekniikasta kiinnostuneille lapsille ja nuorille tarkoitettuun TutkiKokeileKehitä-kilpailuun. Tämä 70 prosenttia on 120 000 TW, ja sekin palaa ilmakehän läpi avaruuteen lukuun ottamatta biosfääriin sitoutunutta energiaa (40 TW). Löysimme paljon tietoa kirjoista ja internetistä. Norpan suojelu ja tutkiminen ovat monimutkaisempia asioita kuin aluksi voisi luulla. Koko maailman ydinvoimaloiden tuottama sähköenergia on 0,3 TW ja kokonaisenergia noin 1 TW. Saimme kutsun lopputapahtumaan, jossa työ piti esitellä tuomaristolle. Tästä syystä järjestimme koulussamme Nestorinpäiväjuhlat, josta jokainen oppilas sai käydä onkimassa norppatietoa itselleen. Asumme aivan Puruveden rantamilla, joten asia alkoi kiinnostaa lapsia. LUKIjOILTa palaute@suomenluonto.fi kirjeet Kasvimaalle ja leikkipaikoille. Yleisö ja kanssakilpailijat olivat myös hyvin kiinnostuneita aiheestamme. Voisiko norppa palata Puruvedelle
Suremme, kun rantakäärmeet ovat pihapiiristämme vähentyneet, mutta kyyt selvästi lisääntyneet. Tuli hätä, keskeytin työmme, ja peittelin jälkeni lannalla. Kunpa vain apolloperhoset vielä palaisivat pihallemme. ULLa LEHTONEN TIETOKIRjaILIja, KOLUMNISTI vaRKaUS halaitaisia. Kotkansiiven lehdykän liuskat ovat pitkulaisia, tylppiä ja ehytlaitaisia. Näimme silloin yhden rantakäärmeen poikasista. Kun palasin kannelle, lintu oli kiertänyt veneen peräpuolelle ja yritti laskeutua sieltä veneeseen. Kivikkoalvejuuren taas sa- KIvIKKOaLvEjUURI KOTKaNSIIPI SUOMEN LUONTO 5 | 2009 73. Aikaa myöten poikaset rupesivat kurkistelemaan pöntöstä, ja viimeinenkin jätti pesäkolonsa 18.19.5.-yönä. Alfred viihtyi lantakasassa. Teimme lannasta juhannuksena viljelykompostia, ja olin nostamassa talikollista lantaa, kun huomasin kasan sisällä 14 toisiinsa liittynyttä munapallukkaa. Edellisessä numerossa olleessa uutisessa Lentokoneita suihkutettu hormonimyrkyillä (s. Kun syksyllä jatkoimme kompostin tekoa, munista ei ollut jälkeäkään. Alle 0,1 prosentin eli yhden tuhannesosan lyhytaikaisetkin vaihtelut auringon säteilyn intensiteetissä aiheuttavat ihmisen näkökulmasta katsottuna yllättävän merkittäviä heilahteluja Maapallon sääoloissa. Marko Ruti rengasti kaikki poikaset sekä emon Eero Kivimäen avustuksella. Taistelevatko ne reviireistään. Pöllö muni seitsemän munaa, joista kuoriutui kuusi poikasta. Oikea määrä oli kuitenkin vuosina 20012006 0,01 prosenttia, siis 0,1 promillea. Mietimme epäonneamme ja toivoimme, että edes muutama uusia rantakäärme olisi syntynyt pihapiiriimme. Kivikkoalvejuuren ruoti ja keskiranka ovat vaaleanruskean suomun peitossa, kun kotkansiivellä ne ovat miltei kaljuja. Ruokaa oli ilmeisesti riittämiin, ja huomasimme, että myyrien kasat ja kolot vähenivät puutarhassamme. Muurahaiset olivat löytäneet sen, ja raukka kiemurteli hädissään. Osasi olla kaunis! Hiljalleen se sitten mateli ulos uunin raosta. Lukijaposti on tervetullutta joko sähköpostilla palaute@suomenluonto.fi tai osoitteeseen Lukijoiden luontokuvat/Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki asko saarinen Kalasääski pyrki purjeveneeseen Olin pari vuotta sitten heinäkuun puolivälissä Haanonmerellä Etelä-Ruotsissa purjehtimassa kohti Suomea, kun puolenpäivän maissa huomasin ison linnun etsivän laskeutumispaikkaa purjeveneestäni. Kun seuraavana keväänä, äitienpäivän maissa, lakaisimme mökkimme pihapiiriä, siivosimme myös Alfredin mielipaikalla. Se oli laiha ja lyijykynän mittainen. 23) eivät olleet kotkansiiven vaan kivikkoalvejuuren versot. Ovatko kyyt sikiäväisempiä. Ei tullut mieleenikään, että ne olisivat rantakäärmeen munia, ja otin munat käteeni, jolloin yksi rikkoutui. Irroitimme muurahaiset pois ja veimme pienen rantaruohikkoon. Totuus on siis jossakin näiden pisteiden välimaastossa, mutta en tiedä, onko sen tarkkaa paikkaa mahdollista laskea minkään edes teoriassa mahdollisen metodin avulla. RISTO ISOMÄKI RaaSEPORI hilkka laajala ei meitä kurkistele pöntön aukosta ohikulkiessamme. HILKKa LaajaLa LaPPEENRaNTa Alfred Kivijalka muni kompostiimme Veimme kesäpaikallemme keväällä 1994 useita peräkärryllisiä lehmänlantaa ja tyhjensimme kuormat lähelle rantakäärmeystävämme Alfred Kivijalan mielipaikkaa. Toisaalta mielestäni on kuitenkin vielä paljon harhaanjohtavampaa verrata voimaloiden hukkalämmön määrää koko auringon säteilyvuohon, joka nostaa Maapallon lämpötilan noin 3 kelvinistä 289 kelviniin (mistä ihan pikkuisen yli 1/10 on seurausta ilmakehässä olevista kasvihuonekaasuista). lukijoiden luontokuVat siirry osaksi lämpöepätasapainoa, toisin sanoen epätasapaino kasvaa aina vähemmän kuin hukkalämmön määrä. Me emme tapa kyitä, liekö sekin syy niitten runsauteen. Kiirehdin hakemaan hytistä kameraa. Kalasääski yritti muutaman kerran tulla lepäämään veneeseeni keulanpuolelta iso kala kynsien välissä. Vasta silloin tajusin, että Alfred oli muninut lantakasaamme, sillä munan sisällä erottui selvästi käärmeen hentoinen luuranko. Aina kun raotin kasaa peittävää muovia, Alfred lipoi kieltään, katseli ja valui sitten rauhallisesti omille teilleen. Jäi ihan haikea olo, kun kukaan ren vesien rannoilla. Poikaset olivat saman kokoisia ja hyvin kehittyneitä käydessäni pöntöllä katsomassa vähän ennen niiden lähtöä. Meillä Savossa on paljon kaunista ja monta mukavaa eläintä ja kasvia varsinkin täällä Linnansaa- Tällä palstalla julkaistaan lukijoiden lähettämiä luontokuvia ja tarinoita. 67) kerrotaan, että nonyylifenoleiden pitoisuus jäänestonesteissä olisi ollut promille. Ehdin ottaa linnusta vain tämän yhden kuvan. aSKO SaaRINEN ESPOO Helmipöllön poikaset lähtivät maailmalle Kerroin numeron 3/09 Lukijoilta-osastossa helmipöllöstä, joka maaliskuun alussa kurkisteli pihakuusemme pöntöstä. Toimitus pahoittelee virheitä. En koskaan unohda näkyä, kun menin kerran mökillemme, ja iso kyy makaili tupamme keltaisella matolla auringon valossa. markku mannonen / kuvaliiteri timo nieminen / kuvaliiteri Oikaisuja Edellisen numeron avauskuvassa siivet levälleen (s
Loistavat kuvat ja mielenkiintoista tietoa. Jos kohta täytyy mainita, että tällä kertaa parhaan jutun valinta oli vaikeaa. MIKA NIEMINEN, PIRKKALA Upeat valokuvat ja hyvin kirjoitettu teksti nostavat Jorma Luhdan Kenestä kummun kuningas. Vastausten tulee olla perillä viimeistään 17.7. Kasvikurssi 17. -jutun tämän numeron parhaaksi. HANNU LINNAMO, ESPOO 74 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Lähde retkelle! Katso kohteet ja aikataulu: www.sll.fi/lahiluontoretket Paras juttu on Antti Halkan HornØyan kevät. Kanootilla Kemijoen alkulähteillä 2. Kirjan voitti Nina Kuorikoski Ylilestiltä. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postitse: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Onnea! Lukijoiden kommentteja: Kanootilla Kemijoen lähteillä -juttua lukiessa saatoin kuvitella melovani keskellä erämaan hiljaisuutta ja tuntevani hien ihollani Sotataipaleella kanoottia vetäessä. SARI LEHTOLA, YLIVIESKA Lähiluonto tekee hyvää terveydelle. Parhaat kesäretket Saimaan norpan maisemissa Rantasalmella! Elämykselliset opastetut veneretket Linnansaaren kansallispuiston parhaille paikoille. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä tämän numeron jutuista on mielestäsi paras. 19.7 Välinevuokraus: kanootit, veneet, ym 050 545 0294 Elina Enho 040 556 0119 Kapteeni Jari Heiskanen www.trillivikla.fi valitse tämän lehden paras juttu ja voita Kala-muistipeli ja Ranta- ja vesilintuja -pelikortit. Parhaat jutut Suomen Luonto 4/2009 TILAA SUOMEN LUONTO Lähde vaeltamaan Itärajan reitille Opastus, ruoka, majoitus, tavarakuljetus 550 Soita: Upitrek 040-733 9262 Katso: www.itarajanreitti.fi 511.8.09 WWW. Kisaan osallistuneiden kesken arvottiin juha Taskisen Paluu saimaalle -kirja. HornØyan kevät 3. Kenestä kummun kuningas. SUOMENLUONTO.FI ILMOITA SUOMEN LUONNOSSA! SITÄ LUKEE 118 000 LUONNONYSTÄVÄÄ! (KMT 2008) 1
Kannatan terveen luonnon mukaisia hoitoja. Olen aika hyvin oppinut hoitamaan itseäni ja lapsiani, vaikka minulla ei ole terveydenhuoltoalan koulutusta. Hengenvaarasta voi liioittelematta puhua, kun jo valmiiksi traumatisoitunut henkilö joutuu epäeettisesti toimivan johtajan/ parantajan/ terapeutin alistamaksi. ämä kuva on palautunut mieleeni, kun olen ollut suomalaisissa sairaaloissa lapsiani synnyttämässä. Sosiaali- ja terveysministeriön nimeämän työryhmän ehdotuksesta rajoitettaisiin esimerkiksi lasten ja kehitysvammaisten mahdollisuuksia vastaanottaa luonnonmukaisia hoitoja. Omat havaintoni henkilökultin ympärille rakentuneissa yhteisöissä eivät ole sen siistimpiä. En missään tapauksessa antaisi lapsilleni kovia lääkkeitä pikkuvaivaan. Muuan fytoterapialla ja ruokavaliohoidoilla koulutustaan täydentänyt lääkäri kertoi silmiensä auenneen työharjoittelussa sveitsiläisessä sairaalassa. Narsistisen johtajahahmon ihaileminen saattaa sokeuttaa kriittiseen ajatteluunkin tottuneen ihmisen. Vai mitä sanotte osteopaatista, joka perusteli naisasiakkaisiin kohdistamaansa seksuaalista hyväksikäyttöä näin: "Minähän vain käsittelin häntäluuta sisäkautta." CHRISTOFFER LEKA Kirjoittaja on porvoolainen kirjailija. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 75. Psykiatri Hannu Lauerman raportit esimerkiksi valvomattomissa hypnoositerapioissa tapahtuneista raiskauksista ovat karua luettavaa. Täällä vastasynnyttäneelle tarjotaan särkylääkkeiden lisäksi kahvia ja pullaa, mikä on ristiriidassa neuvolan imetyksenedistämisohjeiden kanssa. Yhdyn WHO:n ja EU:n suosituksiin luoda lainsäädäntöä, joka tukee luontaishoitomuotojen järkevää integroimista virallisen terveydenhuollon järjestelmiin. Maria Peura M T yös rajoituksia tarvitaan. Jos tällainen laki tulee voimaan, ainakin minun lapseni jäisivät huolestuttavasti puoskariäitinsä armoille. Osaan valmistaa teetä ja kylpyjä erilaisista yrteistä, valita ihonhoitoon sopivimmat kylmäpuristetut öljyt ja tehdä luomuraaka-aineista aterioita, joiden happoemäs-tasapaino on kunnossa. Jos pehmeiden hoitomuotojen asiantuntijoita ei olisi ulottuvilla tai heidän konsultoimisensa olisi jopa lainvastaista, saattaisin hyvinkin ruveta itse selaamaan terveysalan opuksia tai vaikka googlaamaan. Arkijärjellä jo voi päätellä, ettei sokerilla ja kofeiinilla kyllästetty äidinmaito tee hyvää vauvan suolistolle ja aineenvaihdunnalle. A Näen puutteita suunnitteilla olevissa luontaishoitojen rajoituspyrkimyksissä. Leikkaussalin hyllyt olivat täynnä erilaisia toipumista edistäviä yrttejä. Funktionaalisessa lääketieteessä painotetaan potilaan biokemiallista yksilöllisyyttä, aineenvaihdunnan tasapainoa sekä ravinnon ja ympäristön vaikutusta terveyteen. Kannatan luontaishoitoja koskevaa laajempaa erillislakia ja ammattimaisesti toimivien terapeuttien rekisteröintiä. KOLUMNI Sairas ja terve luonto ina, kun menen lääkäriin, ilmoitan ensisijaisesti käyttäväni luonnonmukaisia lääkkeitä. Kokonaisvaltainen näkemys aukaisee lääkärin ja potilaan välille avaramman tilan. Kun omat keinot loppuvat eikä kysymyksessä ole tehokasta ensiapua vaativa vaiva, esimerkiksi luunmurtuma tai raskauskomplikaatio, soitan tutulle homeopaatille tai varaan ajan funktionaalista lääketiedettä harjoittavalle lääkärille. Viimeksi mainitut eivät yleensä kuulu julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta maksan mieluummin kuin kiistelen satunnaisesti lääkärikseni valikoituneen henkilön kanssa, jonka arvomaailma on pahimmassa tapauksessa omani vastakohta. Ilman erillislakia rehottavat valitettavasti myös sairaalloiset hoitotavat. Lääkärissä tuleekin käytyä suhteellisen harvoin. Luontaishoidoilla ei voi korvata psykoterapiaa tai psykiatrista hoitoa
Kotiloissa on vähitellen runsaasti muutaman millimetrin pituisia kerkariatoukkia. Kerkariatoukkien päämääränä on vesilintu, jonka ihon läpi toukka tunkeutuu verisuonistoon ja kehittyy sukukypsäksi. Tähdikin lehdet ovat heinämäisen kapeat, joten taimet jäävät helposti huomaamatta. Se istui nurmikollamme, söi ruohoa ja pesi itseään. Ulkonäkö sopisi meillä koristekasvina viljeltyyn sarjatähdikkiin, mutta kysyjän ilmoittama kukan koko, halkaisija vain senttimetrin verran, on liian pieni sarjatähdikille. Ruohikko on ehtinyt ehkä jo entisen asukkaan aikana hävittää tähdikit pihasta, mutta maassa on uinunut eläviä siemeniä. voiko tätä vitsausta mitenkään torjua. KYSY LUONNOSTa aSIaNTUNTIjaT vaSTaavaT TOIMITTaNUT RITva KUPaRI Tammisaaressa olevan talomme pihalle ilmaantui kaunis valkoinen kukka. Tiedän, että aiheuttaja on vesilintujen imumato. Joillekin henkilöille, jotka joutuvat toistuvasti kerkariatoukkien kohteeksi, saattaa kehittyä voimakkaampi reaktio: useita päiviä kestävää syyhyä ja ihottumaa. HaRRI DaHLSTRÖM Onko rusakoilla reviiri? Toukokuun lopulla omakotitalomme pihalle vantaalla ilmestyi rusakon poikanen. Syvästi myyttinen on sarjatähdikin englanninkielinenkin nimi Star of Bethlehem. Olemme asuneet talossa kymmenen vuotta, eikä tällaista ole näkynyt. Tätä kutsutaan järvisyyhyksi. Kesy se ei ollut mutta aika rohkea. Monet kevään sipulikasveista lisääntyvät meillä siemenestä. Siementaimen kehitys kukkivaksi vie useita vuosia. Onko niillä reviiri. Pienet tähdikit putkahtivat vaivihkaa. Sitä esiintyy sisävesissä ja vähäsuolaisissa merenlahdissa siellä, missä on paljon kotiLÄHETÄ OMa KYSYMYKSESI! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki loita. Aikaisemmin tähdikkejä kutsuttiin suomeksi perin romanttisella nimellä linnunmaito. Kuvan perusteella päädyin määrityksessä tähdikkeihin muun muassa tyveltään lehtimäisten heteiden ja vihreäselkäisten kehälehtien perusteella. Tehokkaimmin leviää siperiansinililja, mutta myös narsissit, lumikellot, helmililjat ja eräät pikarililjat voivat sopivilla paikoilla levittäytyä istutuspaikkansa ulkopuolellekin siementen avulla. Usein joko liian korkea heinikko tai ahkera nurmikonleikkuu estää sipulikasvien siemenellisen uudistumisen. SEPPO vUOKKO PUUTaRHaN YLLÄTYS. Rusakon poikaset jäävät harvoin täsmälleen synnyinpaikalleen, koska poikueelle on edullista hajautua lähiympäris- Kalat ja äyriäiset HaRRI DaHLSTRÖM Nisäkkäät ILKKa KOIvISTO selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet KaURI MIKKOLa Nisäkkäät MaTTI HELMINEN Linnut SEPPO vUOLaNTO Kasvit ja sienet SEPPO vUOKKO tai sähköpostitse kysyluonnosta@suomenluonto.fi Laita mukaan yhteystietosi. 76 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 kyÖsti romppanen Tähtikukkia puutarhassa. Emme syötä sorsia, eikä vesikasvillisuuttakaan ole aiempaa enemmän. vielä joulukuun alussa rusakko pyöri meidän ja naapurimme pihoilla. Kotilot ovat väli-isäntiä, joissa toukat muuntuvat ja monistuvat jakautumalla. Järvisyyhy on todella hankala vaiva. Pihaan tähdikki on varmaan ilmaantunut vanhan viljelyn jäljiltä. Vedessä kerkariatoukka ei elä vuorokautta kauempaa. Ulosteiden mukana munat joutuvat veteen, kehittyvät toukiksi ja tunkeutuvat kotiloihin. Pitemmälle niiden kehitys ei meissä etene, vaan toukat kuolevat pian. Ne poistuvat lämpimän veden aikaan kotilosta, ja ajoittain niitä voi olla todella runsaasti rehevissä rantavesissä. Siemenet olivat ilmeisesti uinuneet pihan mullassa. RaNNaN aSUKKI. aamulla se meni nukkumaan kukkapenkkiin tuijan alle. Syyhyä voi yrittää välttää uimalla hiekkaisilla ja kovapohjaisilla rannoilla ja karttamalla rantavesiä, joissa on runsaasti kasvillisuutta! Kuten kysyjä toteaa, aiheuttaja on imumato, esimerkiksi Trichobilharzia-suvun lajit, joiden sukukypsät yksilöt elävät vesilintujen verisuonissa. Mikähän se on. Haarapalpakko on matalien, ravinteikkaiden vesien kasvi. Voiko järvisyyhyä torjua? Mökkijärvessämme uineet ovat sairastaneet tavallista enemmän järvisyyhyä. Ihmisen ihossa toukka aiheuttaa kutinaa ja ihottuman kal- taisen reaktion. Toukat pääsevät myös ihmisen ihon sisään. jäävätkö rusakon poikaset synnyinsijoilleen
voiko niiden antaa olla vai ovatko ne tuholaisia, jotka pitää nitistää. Luultavasti kysymyksen "kirjat" olivat varastoituja toukkia. Siinä on aivan ilmeisesti ollut töissä erakkoampiaisiin kuuluva muurariampiaisnaaras. Koska nämä toukat ovat 7,58 senttiä pitkiä sekä huomattavan paksuja, ajatus oli heti, että ne kuuluvat Suomen tilavuudeltaan suurimmalle kovakuoriaiselle, sarvikuonokkaalle. Japanissa on laskettu, että eräs erakkoampiainen lensi 300 kilometriä hakiessaan rakennusainetta pesäänsä. Sarvikuonokkaan toukka on hyödyllinen kompostin möyhentäjä. Erakkoampiaiset eivät erotukseksi yhteiskunta-ampiaisista elä yhteiskunnittain, vaan naaraat pesivät yksinään. KYSY LUONNOSTa aSIaNTUNTIjaT vaSTaavaT töön siten, että kukin poikanen hakee itselleen mahdollisimman suotuisan elinpiirin. Naaras on ensin muurannut hiekanjyväsistä sylkensä avulla nuo putket. Totuuden nimissä on todettava, että eläinten käyttäytyminen luonnossa ei tunne mitään ehdotonta eroa näiden biologien hellimien käsitteiden välillä. MaTTI HELMINEN Mitä toukkia kompostissa? Kompostiin on ilmestynyt kuusi jättimäistä valkoista toukkaa. Siis sarvikuonokas! Sarvikuonokkaan toukat ovat harmittomia ja ennemminkin hyödyllisiä osallistuessaan kompostissa aineiden kiertokulkuun. KaURI MIKKOLa PELOTON PITKÄKORva. Piha- ja puistorusakot eivät suin päin pakene jokaista ihmistä tai koiraa, koska ne ovat oletettavasti tottuneet havaitsemaan vaikkapa koiran taluttajia vakioreiteillään. Alueella liikkuva kettu tai kissa ei löydä koko poikuetta yhdessä kasassa, eikä yhden yksilön kuolema johda koko poikueen tuhoutumiseen. Jokaisella rusakkoyksilöllä on oma elinpiirinsä, joka ei kuitenkaan näytä olevan varsinainen reviiri siinä mielessä kuin reviiri-sanaa biologisessa kirjallisuudessa käytetään. Sitten se koteloituu ja kuoriutuu aikuiseksi erakkoampiaiseksi. KaURI MIKKOLa jukka meriläinen / kuvaliiteri SUOMEN LUONTO 5 | 2009 jari eeva 77. Siitä kasvaa komea kovakuoriainen. Turilaan toukat ovat näet melko samannäköisiä ja tekevät pahoja tuhoja puutarhoissa ja taimiviljelmillä, mutta ne KOMPOSTIN MYLLÄÄjÄ. Se on lehtisarvisten heimon (Scarabaeidae) ylvään herkuleskuoriaisten alaheimon (Dynastinae) ainoa laji meillä. Rusakko on asettunut metsäjänistä yleisemmin asumaan puistoihin ja pihojen puutarhoihin, joissa se on oppinut erottamaan turhat vaaratekijät todellisista. Erikoinen sopeutuma lienee syntynyt petojen välttämiseksi. Se on valtaisa työ. Rusakko saattaa löytää sopivan elinpiirin puistosta tai pihasta ja tottua ihmisiin. Toukat putkessa Kesäkuun alkupäivinä huomasin sarjakeltanon varren latvaosassa kaksi hiekanmurusista rakennettua putkea. Sitten naaras pyydystää perhostoukkia tai muita toukkia omaa toukkaansa varten, lamauttaa ne pistolla, munii putkeen yhden munan ja muuraa putken umpeen. Rusakkoemo on synnyttänyt poikasen jossain lähistöllä. Toukkien määrittäminen kuvista olisi ollut hyvin vaikeaa ilman tulitikkumittakaavaa, mutta ei koostakaan saatu aivan sitovaa määritystä. Suotuisuus tarkoittaa sitä, että alue tarjoaa riittävästi ravintoa ja turvallisuutta. Emo ei "asu" yhdessä poikastensa kanssa, vaan käy vain kerran päivässä kokoontumispaikalla niitä imettämässä. Elinpiiri muuttuu reviiriksi, kun sitä omistajan yksinoikeudella puolustetaan muita saman lajin yksilöitä vastaan. Ampiaisen toukka syö pitkin syksyä tuoretta ravintoa, eläviä, vaikkakin lamautettuja toukkia. Mikäli pihapuutarhanne on rusakon elinalueeksi sopiva, todennäköisesti siitä on tullut enemmän tai vähemmän pysyvä rusakkoyksilön elinpiiri. Saatuaan maitoannoksensa pienokaiset palaavat omalle kätkeytymispaikalleen. Kovakuoriaisasiantuntija jyrki Muona Luonnontieteellisestä keskusmuseosta joutui turvautumaan toukkien määrityksessä pienen pieniin yksityiskohtiin: viimeisen jaokkeiden välisen vaon takana on hieno poikkiuurre ja saman jaokkeen alla kilpimäinen muodostuma. Putken sisällä oli pieniä otuksia, aivan kuin kirjoja. ovat hiukan pienempiä eivätkä niin ominaisia komposteille. Kuka oli putket tehnyt ja miksi
Englannissa tutkijaryhmä pyrki ennakoimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri lintulajeihin. Sen sijaan se hyönteisravinto, jonka perusteella kirjosiepon pesintä on ajoittunut, ilmaantuukin tarjolle liian aikaisin. Kiurunkin kanta on pienentynyt. Toisaalta hyönteisfauna, tärkeä lintujen ravinto, puolestaan voi muut- arto lehtinen / kuvaliiteri Ilmastonmuutoksen hyötyjät ja häviäjät RaNNaN aSUKKI. Menestymisen edellytyksenä on, että jälkeläisiä jää aiempaa enemmän eloon. KYSY LUONNOSTa aSIaNTUNTIjaT vaSTaavaT Ilmastonmuutos on jo aikaistanut esimerkiksi kiurun saapumista Suomeen. Mitkä muut lajit menestyvät ja mitkä taantuvat. Tulevaisuus näyttää, pystyykö sieppo aikaistamaan pesintäänsä tai kenties siirtymään toisenlaiseen ravintoon. Metsänraja kipuaa pohjoiseen ja tuntureiden rinteitä ylöspäin ja supistaa paljakoiden määrää. Myös teeren soidin Keski-Suomessa on aikaistunut, minkä seurauksena pesiminen vastaavasti aikaistuu. Kiuru muuttaa Suomeen yhä aikaisemmin keväällä, mutta sen elinpiirit ovat vähentyneet ja kanta on pienentynyt.. Ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvillisuusvyöhykkeet alkavat siirtyä. Metsän lintuihin vaikuttaa puulajin ja -sukupolven vaihtuminen, jolloin sopivan pesäpaikan kehittyminen voi kestää kymmeniä vuosia. Kirjosieppo näyttäisi kärsivän ilmastonmuutoksesta. Puuttoman paljakan lajit taantuvat elinympäristön supistuessa. Lisäksi ranta- ja luonnonniityt kasvavat liian usein umpeen. Olkoon tästä esimerkkinä harmaahaikara. Ne talvehtivat lähialueilla ja pystyvät reagoimaan aikaiseen kevään tuloon. Mutta toukokuun keskilämpö ei olekaan noussut vaan hieman laskenut, ja teerenpojat kuoriutuvat aiempaa epäedullisempiin ilmasto-oloihin. Lintujen menestyminen riippuu pesimäympäristön ominaisuuksista, siitä millaisiksi ne muuttuvat. Etelän kasvillisuusvyöhykkeet työntyvät meille ja mahdollistavat eteläisempien lajien siirtymisen pohjoisemmaksi. Sopivat pesimäympäristöt vähenevät; kiuru on sopeutunut huonosti peltojemme muuttuneisiin viljelytapoihin, pesät tuhoutuvat usein. Vaikka siepon on todettu saapuvan keväällä hieman aiemmin, pesinnän ajoittuminen on säilynyt entisenä. Jos ilmasto lämpenisi kolmella asteella, valtaosa 122 tutkitusta lintulajista kärsisi ja joutuisi supistamaan levinneisyysaluettaan ja vain 30 lajia hyötyisi. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Tämän ratkaisee poikasten saatavilla oleva ravinto toisin sanoen kunkin lajin sopeutuminen ravintotilanteen muutokseen. Näin teerikin kärsii liian aikaisesta kevään tulosta. Ravinnon tarjonta ja poikasten nälkä eivät enää kohtaa optimaalisella tavalla. On houkuttelevaa ajatella, että ne myös menestyvät entistä paremmin ja että ilmaston lämpeneminen suosii niitä. Varhain saapuvat muuttolinnut ovat aikaistaneet saapumistaan keskimäärin jopa parilla viikolla. Haarapalpakko on matalien, ravinteikkaiden vesien kasvi. 78 SUOMEN LUONTO 5 | 2009 markus varesvuo / kuvaliiteri vaRHaINEN MUUTTaja
Olen ajatellut, että käärmeiden siitin on evoluution aikana pysynyt parillisena siksi, että koiras voi parittelussa toimia kummal- ONNETTOMUUS. Siemenet leviävät tulvaveden ja lintujen matkassa. Kuuluuko kasvi Suomen lajistoon vai onko se tulokas. Tuuraaja pyrki selittämään, että kyyllä on parillinen penis, joka helposti puristuu ulos yliajon seurauksena. Ympäristö muuttuu jatkuvasti, ja on jonkinlaista arpapeliä, mitkä metsän linnut pystyvät ottamaan hyödyn muutoksesta ja mitkä menettävät asemiaan. KYSY LUONNOSTa aSIaNTUNTIjaT vaSTaavaT ta puolelta naarasta tahansa, mutta en ole nähnyt siitä tieteellistä todistusta. Itse asiassa ne ovat tieteelliseltä nimeltään hemipenis (monikossa hemipenes). Lähetykseen soittanut henkilö kertoi tuuraavalle asiantuntijalle löytäneensä kyyn, jolla on näkyvissä takaraajojen surkastumat, ja ihmetteli, että käärmeillä on vielä jäljellä sellaiset. Haarapalpakko on jaettu peräti viiteen alalajiin tai lajiin, joista ainakin iso- ja ojapalpakko kasvavat Suomessakin. Parin sadan viime vuoden aikana ihminen on rehevöittänyt vesiä ja siten parantanut haarapalpakon elinmahdollisuuksia. Veikkaan, ettei koiras päässyt irti myöhemminkään vaan sen kävi huonosti. KaURI MIKKOLa eero tynjälä Haarapalpakko valtaa järveä Kokemäen Sääksjärveä valloittaa outo kasvi, joka kasvaa rantavedessä 2080 sentin syvyydessä, ja kokoa on metristä kahteen. Sääksjärvessä haarapalpakon levittäytyminen voi olla seurausta järven rehevöitymisestä tai piisamin vähenemisestä. Se on helppo tuntea paitsi isosta koostaan myös kolmikulmaisista lehdistä ja runsashaaraisesta kukinnostaan. Kun ilmasto viileni, soistuminen ja karuuntuminen vähensivät sille otollisia kasvupaikkoja. Niitä voi erehtyä luulemaan varpaiksi tai kynsiksi. Irtoaako kyyn siitin itsestään vai joutuuko koiraskin uhriksi. tua ja kehittyä vuosittain. Muuttolintujen menestymiseen vaikuttaa myös muuton ja talvehtimisen onnistuminen. Saattaa tietenkin olla, että piikkiulokkeilla on naaraassa omat syvänteensä, josta ne eivät helposti irtoa. Niiden elinympäristöt muuttuvat hitaasti, vaikka lämpenevä ilmasto siirtäisikin levinneisyyden painopistettä pohjoiseen päin. SEPPO vUOLaNTO Parittelevat kyyt onnettomuudessa Tiellä parittelevista kyistä naaras oli joutunut auton yliajamaksi, ja koiras raahasi naarasta mukanaan. Lehmät, hirvi ja piisamikin syövät mieluusti haarapalpakon versoja. Silloin soittaja sanoi painokkaasti: "Kuulkaahan nuori mies, minä olen opettaja ja perheenäiti ja minä kyllä tiedän mikä on penis! Ja olihan siinä kynnet ja kaikki!" Kyyllä on siis kaksi siitintä. Olemme tekemisissä erittäin monimutkaisten syyseuraussuhteiden kanssa, ja voimme vain tarkoilla lajikohtaisilla seurannoilla selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Lehdet ovat heinämäiset ja leveät. Riesaa haarapalpakosta tuskin tulee, sillä se ei pysty levittäytymään syvään veteen. SEPPO vUOKKO SUOMEN LUONTO 5 | 2009 79. Haarapalpakon pahimpia kilpailijoita ovat muut matalassa vedessä kasvavat kookkaat lajit, ennen muuta järviruoko ja osmankäämi. Kuvassa palleromaiset hedelmystöt vaikuttavat hyvin piikkisiltä. Haarapalpakko on meillä alkuperäinen kasvi. Mikäli Sahara laajenee edelleen, saattavat Afrikkaan muuttavien lajien kannat kärsiä ylipääsemättömästä autiomaasta, elleivät talvehtijat sitten löydä parempia paikkoja muualta. Uskallan kuitenkin veikata, että runsaimmat lintulajimme peippo ja pajulintu säilyjari heiskanen vät pitkään runsaina. Parittelemassa ollut naaraskyy on jäänyt auton alle ja kuollut. Kasvi on todennäköisesti suippohedelmäinen ojapalpakko, haarapalpakkomuodoistamme yleisin. Koiras ei ilmeisesti pääse irti kumppanistaan. Kasvi on haarapalpakko, palpakkolajeistamme kookkain. Haarapalpakon kulta-aikaa lienee ollut jäätikön sulamista seurannut nykyistä lämpimämpi ajanjakso, jolloin vedet olivat ravinteisia. Kyyn siitin on kahdella tavalla erikoinen laite, ja se aiheutti yhden hupaisimmista mielipiteenvaihdoista Luontoillan historiassa. Haarapalpakon jako erillisiin lajeihin on kuitenkin yhä kiistanalainen ratkaisu. Varmaankin naaraan lihasten supistuminen on niin voimakas, ettei kuolemakaan rentouta niitä tarpeeksi. Traagisesta kuvasta käy ilmi, ettei koiras välttämättä pääse irti naaraasta halutessaankaan. Se menestyy matalissa, ravinteisissa vesissä kuten savikkoalueiden joissa ja lintujärvien lahdissa. Ne muodostuvat sikiöasteella viemärisuolen eli cloacan pusseista, eivätkä ne ole samaa alkuperää kuin nisäkkäiden penis. Esimerkiksi hömötiainen näyttää harvinaistuneen suuresti Etelä-Suomessa. Suomessa menestyvät tai taantuvat lajit eivät välttämättä ole samoja kuin Englannissa. Käärmeiden siittimen kärjestä puristuu parittelussa sivuille päin, kääntymällä sisäpinta ulospäin, siis ikään kuin tuppeen, piikkimäiset ulokkeet, jotka epäilemättä palvelevat naaraan kiinni pitämistä. Niitto ja rantojen laidunnus pitivät sen kuitenkin aika niukkana viime vuosisadan puoliväliin asti
Sain sen kiikariin kymmeneksi sekunniksi. Papukaija Mölylässä Vanhankaupunginlahdella ei ollut unennäköä, ei vappuaattoaamun hallusinaatio. Pohjoistuuli oli saanut meriveden laskemaan, varikset tutkivat lietteillä järvisimpukoita. Se vaati toimia, soitin tutuille vastarannan lintutorniin. Ensin nopeasti kuumaa termospullosta, lisävaatetta, pari voileipää ja pyörän selkään. Parempi pesälöytö sai vireeseen. Euroopan ainoa villiintynyt papukaijalaji, pakkasenkestävä, leviämässä sinne ja tänne. Mutta tätä lintua ei sen koommin löytynyt. katso myös: viikkinyt.gardenia-helsinki.fi. 80 SUOMEN LUONTO 5 | 2009. Laji vielä katsotaan Suomessa karanneeksi häkkieläjäksi, mutta jonain päivänä se voi olla pinnakelpoinen, ja silloin tästä kaijasta saa esimerkiksi Helsingin ja Viikin pinnan, myös taannehtivasti. Oliko se etiäinen, välähdys tulevasta. Kuka ennusti Stadin kanit 20 vuotta sitten, tai valkoposkihanhet? EERO HaaPaNEN H kirjoittaja on viikin luontovalvoja ja kertoo tällä palstalla helsingin luonnon ihmeistä yhden vuodenkierron ajan. Vanhan ajan lintu, jonka pesiä löysi silloin, kun pellonlaitametsissä saattoi esteettä astella, laidunmaalla. Lisäksi lahjan antaja saa itsekin lahjan, upean Laulujoutsenen perintö -kirjan (arvo 40 ). Keltasirkkukoiras rakensi pesää ojanpenkalle. Siellä on nyt myös lehden artikkeleita sähköisinä näköisversiona. eräsin makuupussista huhtikuun viimeisen päivän aamuna. Tieto kaijasta meni Bongariliiton tiedotukseen ja sai aikaan lievää levottomuutta. KIRjEITÄ RaNTavajaSTa eero haapanen: maisema 10 minuuttia ennen papukaijaa Välähdys tulevasta Anna lahjaksi Suomen Luonto! Ilahduta hienolla lahjalla ystävääsi tai päivänsankaria! Kymmenen muhkeaa numeroa täynnä hienoja luontokuvia, kiinnostavia luonnon tapahtumia, ajankohtaista ympäristöasiaa ja arjen ekovinkkejä. Yöpymään kiitävät papukaijat ovat Brysselin taivaan näkyvin ja kuuluvin lintu. Yli 800 sivua vuodessa! Nyt voit tehdä lahjatilauksen kampanjahintaan 59 euroa (vuoden määräaikaistilaus). Sellaiset ovat säännöt. Kauluskaija. Kimakka huuto sai pään pyörimään, tuolla, neonvihreä sukkula kiiti nopein siiveniskuin lietteiden yli ja laskeutui ruovikkoon. Belgiassa ja Hollannissa pesii jokaisessa isossa kaupungissa tuhansien papukaijojen populaatio. Siinä esitellään luonnonsuojelun näkijöitä ja tekijöitä yli sadan vuoden ajalta hienosti kuvitettuna. Tilauksen voit tehdä: viereisen sivun lahjatilauskupongilla internetsivujemme kautta osoitteessa www.suomenluonto.fi soittamalla tilauspalveluumme (09) 228 08 210 Käy tutustumassa Suomen Luontoon internetsivuillamme. En putoa puusta, jos kaija katsoo pöntöstä. Olen niitä jo katsellut, kyläilyreissuilla suuressa maailmassa. Polkaisin Mölylän kalliolle tähyilemään lahden harmaahaikarakoloniaa
Yöllä. Muuttaako rantasipi yöllä vai päivällä. Mitä se on? Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 228 08 232 sähköposti: etunimi.sukunimi@sll.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 08 217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Juha Honkonen, 228 08 214, 044 077 5117 Toimittajat Antti Halkka, 228 08 203 Alice Karlsson, 228 08 205 Juha Kauppinen, 228 08 234 Johanna Mehtola, 228 08 274 Toimituksen assistentti Elina Juva (äitiyslomalla) Jenni Hänninen 228 08 201 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, p. Lanttuperhonen. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 81. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2009. 5. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... 00003 HELSINKI 00003 HELSINKI 1. Mikä on runsaslukuisin perhosemme. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu vastaukset: Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Suomen Luonto/tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. 7. Niiden lehdet ovat vihreitä ympäri vuoden. 4.Mistä talvikit ovat saaneet nimensä. Nimi: ........................................................................................................................................ Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. Maa tuoksuu geosmiinille. Naaraat. (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin. SuoMen luonnon tilauS/oSoitteenMuutoS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2009. Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa) Kestotilaus 12 kk (56 euroa) Olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta). Teen osoitteenmuutoksen. Pitävätkö liito-oravien maailmassa reviiriä naaraat vai koiraat. Osoite: ..................................................................................................................................... Mikä on äkämä. (09) 228 08 210, 228 08 209, sähköposti: irma.kaitosaari@ sll.fi. 5. 8. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ...................................................................................................................................... lähettäjä Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Irtonumero 7,5 euroa. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... Maan tuoksu on maaperän sädesienien aineenvaihdunnassa syntyvä aromi. 4. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: pohjoismaat 8, muu Eurooppa 13 ja muut maanosat 23 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. 2. (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL09_05/2009 Ilmoitusmyynti Julkaisu Bookers oy Kia Kangas,p. Mikä on yleisin päiväperhosemme. Mikä on tohvelieläin. (09) 773 82 221 kia.kangas@bookers.fi Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Kuinka monta sudenkorentolajia Suomessa elää. 7. 9. Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Tarjous elokuun loppuun 59 (norm. Kuinka monta hiidenkirnua Askolassa voi nähdä. a) nokkosperhonen b) tesmaperhonen c) haapaperhonen 3. Äkämä on kasvin kasvuhäiriö, jonka aiheuttaja voi olla esimerkiksi äkämäpistiäinen. 20 hiidenkirnua. Nimi: ...................................................................................................................................... PÄHKINÖITÄ Suomen luonnonsuojeluliitto Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 2. 1. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. lahjan saaja: Nimi: ........................................................................................................................................ Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. SuoMen luonnon lahjatilauS Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2009. a) lanttuperhonen b) nokkosperhonen c) sitruunaperhonen Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 10. 3. 10. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Tesmaperhonen. 6. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... 9. 8. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Osoite: ..................................................................................................................................... 63 ) sekä lisäksi upea Laulujoutsenen perintö -kirja. lahjan antaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Lahjatilaus on määräaikainen. Osoite: ..................................................................................................................................... 6. Tohvelieläin on yksisoluinen maaperäeliö. Suomessa on tavattu 55 sudenkorentolajia. Puhelin (myös suuntanumero): ..............................................................................................
"Tehän olette meille rusakoille läheistä sukua?" "Kuulumme kyllä jänisten heimoon molemmat. Kurki kertoi, kuinka se keväisin palaa pesimäsuolleen ja tanssii siellä puolisonsa kanssa. Jänis aloitti: "Te ketut kuulutte koiraeläimiin..." "Koira!" parahti kettu. Jänis alkoi selvittää: "Rusakon lähin sukulainen on kani. Jäniksillä on leveät lumikenkäkäpälät. Ja matelijat ovat I llalla paikalle loikki rusakko. Mutta LÄHEISTÄ sukua EMME ole", jänis lausui painokkaasti. Sukulaisia ei voi valita." J lintujen esivanhempia. Jänis tahtoi hieman taustatietoja. "Jopas vitsin murjaisit! Hah-hah! Mikä mielikuvitus!" käki käkätti ja lensi tiehensä. S euraavaksi tuli kettu. Kaikki haluavat olla sukua itseään suuremmille. Te molemmat viihdytte kylissä ja kaupungeissa." "Entä te metsäjänikset?" keskeytti rusakko. Ja ovat moukkia." Kolmas suvustaan kiinnostunut oli käki. Jänis katseli sen harmaankirjavia sulkia ja mietti itsekseen. Ei ole toista yhtä etevää lajia!" Jänis innostui omasta julistuksestaan. Hyvin kaukaista tosin." Käki purskahti nauruun. Tuohan on loukkaavaa!" "Aha", jänis tuumi. Kun syömme umpisuolen käsittelemät papanat uudelleen, saamme ravinnon tarkkaan talteen." "Sama homma meillä rusakoilla!" Jänis näytti synkältä. Paikalle asteli kurki. "Aha!" jänis huudahti. Olet siis sukua sisiliskolle. "Tanssitte! Olette sukua linnuille, mutta jos lähdemme kauemmas, tulemme mehiläisiin. Jänis katsoi sen perään ja mutisi: "Kaikki lihansyöjät ovat sukua toisilleen. Niilläkin on vain kaksi jalkaa ja ne tanssivat." "En taatusti ole sukua sille hullulle elikolle!" kurki sanoi ja marssi närkästyneenä pois. Erittäin järkevää." "Jos rusakko ei kelpaa, kuka sitten on jäniksen lähisukulainen?" rusakko ihmetteli. "Pötyä! En missään tapauksessa ole sukua niille pörisijöille. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen. SUOMEN LUONTO 5 | 2009 83. "Se ihmisen kesyttämä moukka!" "Ei! Tarkoitan että kettu on sukua villille ja vapaalle sudelle!" "Sudelle?" kettu tiuskaisi. Tärkeintä on tietää totuus!" aURa KOIvISTO ja KaTI KINNUNEN Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. Ja talveksi vaihdamme valkoiseen suojaväriin. Jänis hymähti: "Turha kiukutella. Se oli sukututkija ja tarjosi tietämystään kaikille eläimille: "Tänne vain, jos tahdot kuulla sukusi historian!" Palkkioksi jänis pyysi pari maukasta valvattia. Jänis vaati sitä turvallisuussyistä pysymään kauempana, joten keskustelu käytiin huutaen. Ja niilläkin on siivet." Kurki tuijotti jänistä. "Sitten olette sukua ihmiselle. "Tutkijan työ on huonosti palkattua", jänis mietti. Ne kantavat pehmeässäkin hangessa. "Te rusakot ette pärjää saloseuduilla kuten me metsäjänikset. LUONTOSaTU Ainoa laatuaan änis istui metsän reunassa asiakkaita odottaen. Sitä paitsi teillä on talvioloihin tyhmän kapeat käpälät. "Mutta väliäkö sillä. Tällä kertaa jänis päätti olla fiksumpi. "EI KUKAAN! Ei ole sellaista kuin metsäjänis. Me tulemme talvisin toimeen niukalla kuori- ja silmuravinnolla. Et tiedä mitään." Kettu häipyi niin, että häntä hulmahti. Ruuansulatuksemme on ihmeellinen. "Ei lainkaan yhtä tehokas. Tärkeintä on asioiden ymmärtäminen. Se lennähti puun oksalle jäniksen viereen. "Susihan pistää ketun poskeensa, jos niikseen tulee. Mehiläiset tanssivat myös. Se loikki ja huusi: "Metsäjänis on KEHITYKSEN HUIPPU! AINOA LAATUAAN!" Sitten se unohti rusakon ja jäi rouskuttamaan apilaa. "Sulkapeite näyttää suomuiselta..." Ääneen se sanoi: "Käki on lintu
elokuuta.. Palautusviikko 200933 767095-0905 Toivotamme lukijoillemme elämyksellistä kesää! rantasipin kuvasi erkki makkonen Seuraava Suomen Luonto ilmestyy 14