Suomen Luonto 5/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ia a iSt Sm l a na li a ta om ur Su ojo ot u t v on lu 70 lantakuoriaiset Ilman niitä maailma hukkuisi sontaan / kesÄYÖn kulkiJat Eläimet hiipivät piiloistaan / linnunMunat Elämää paketissa Vuoden laatulehti 2011 5 Irtonumero 7,50 17.6.2011 Pohjoisen ja idän 30 upeaa retkikohdetta ihmeitä
sydänkesä
Pian kukkivat jo tunturikasvit ja linnut ruokkivat poikasiaan.. Kesä etenee kuitenkin ripeästi. Kesä lappiin kiiruhtaa Kuva jOrMa LUhTa / LEUkU / TEKsTI jOrMa LaUriLa kiLpiSjärvi ja Yliperän tunturijärvet vapautuvat jäistään usein vasta juhannuksen tienoilla. Juhannusaattona Saanalla järjestetään perinteinen hiihtokilpailu viimeisillä lumenrippeillä
sydänkesä Eläviä koruja Kuva vESa hUTTUNEN / TEKsTI jOrMa LaUriLa TyTöNkOrENNOT ovat kesän kaunistuksia. Erot ovat pienissä yksityiskohdissa. jotkut lajit viihtyvät virtaavien vetten äärellä, toiset rehevissä kosteikoissa, järvenpoukamissa tai soilla. lajeja on Suomessa 12, mutta niiden tunnistaminen vaatii asiantuntemusta. Sudenkorentoharrastaja määritti nämä ulpukanlehdellä lepäilevät korennot lähes koko maassa yleisiksi okatytönkorennoiksi. Kuvan tytöt ovat koiraita.
kesäkuuta. luonto on positiivinen asia, ja hyvästä luontosuhteesta seuraa yleensä hyvää. Kokeile onneasi nousulohena. 34 Muna elämää paketissa marKUs varesvUo / lintUKUva 6 Suomen luonto 15/2011 18 Silkkiuikkupari puhaltaa yhteiseen hiilen. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry oli valinnut Suomen Luonnon Vuoden laatulehdeksi 2011. ovathan kesälomat ja mökkeily edessä. Uhanalaiset. jOrMa LaUriLa päätoimittaja sirpa pellinen jorma.laurila@ suomenluonto.fi 24 Kuka kulkee kesäyössä. tähän numeroon olemme laittaneet erityisen paljon luontojuttuja. Kukkeita retkiä järjestetään yli sata eri puolilla maata. 42 Mihin lehmänläjät katoavat. Varaslähdön kesään voi ottaa sunnuntaina 19. sll.fi/luonnonkukat. Hyvät lukijat, toivotan koko toimituksen puolesta kaunista kesää ja antoisia hetkiä luonnossa! Kesäyöt eivät ole nukkumista varten. Perusteluissa kiitettiin visuaalista ilmettä sekä sitä, että kuvien ja asiantuntevan tekstin vuoropuhelu toimii saumattomasti. maailmassa on paljon ongelmia, ja luontoa ja ympäristöä tuhoutuu koko ajan. nisäkkäät ovat liikkeellä. heiKKi willamo 5/2011 Eläimet ja kasvit 8 Odotettavissa Itämerellä: sinilevien massoja 16 Humalan uusi nousu perinnekasvi kukoistaa. nyt tarjoilemme myös loput juhlavuoden 70 retkipaikkavinkistä, 30 upeaa kohdetta itä- ja Pohjois-Suomesta. pääKirjoitUs Suomen luonto on Vuoden laatulehti TOUkOkUUN LOpULLa saimme iloisen viestin toimitukseen. 18 Mökkijärven ikiaikaiset asukkaat Luonto ja ympäristö 10 Sipoonkorpi sai varjokaavan 12 Hiitolanjoki odottaa yhä kalateitä 40 Arpapeliä. Silloin vietetään luonnonkukkien päivää. Silloin ehkä jaksaa kantaa vastuuta myös ikävistä asioista. 46 Kasveja mummon herbaariosta. Kerromme myös siitä, mutta toivomme, että te hyvät lukijat saatte lehdestä ennen kaikkea kiinnostavaa tietoa, ajattelemisen aihetta, virikkeitä ja iloa viihdytte Suomen Luonnon parissa ahdistumisen sijaan. lehti innostaa raadin mukaan luonnon pariin ilman syyllistävää sävyä. retkikohteet löytyvät internetistä osoitteesta www. arvovaltainen raati teki valinnan 70:stä ehdokkaana olleesta lehdestä. Kesäluonto tarjoaa elämyksiä ja ihmeteltävää ympäri vuorokauden erityisesti hämärässä kesäyössä voi tulla yllättäviä kohtaamisia. Tutut uikut ja koskelot hoitavat nyt poikasiaan.
painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. tuuli Kaskinen, kausiruuan puolestapuhuja. Tikankontti ja muita uhanalaisia kasveja. VaKiot 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 33 Kolumni 50 Vahtikoira 66 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu 74 76 81 81 Lukijoilta Kysy luonnosta Pähkinät Palvelukortti 82 Suomen Luonto 70 vuotta 46 paavo hamUnen / leUKU KannESSa reijo salminen / vastavalo Suomen Suomen Luonto 5/2011 70. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Antti Halkka (virkavapaalla 31.7.2011 asti) Liisa Hulkko, (09) 2280 8203, 040 717 8550 (ma.) Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, (09) 2280 8234, 050 432 8421 (ma.) Toimituksen assistentti Elina Juva (09) 2280 8201, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4550 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 42 Lannan mussuttaja. suomen luonnon kesäkisa. 24 matti sUopajärvi / vastavalo Retkeily ja matkailu 52 Idän ja pohjoisen lumoa 70 retkipaikkaa osa 2/2, itä- ja pohjois-suomi. Ihmiset ja elämäntapa 32 Pihavieraat. 66 Kasvokkain. Hansaprintillä on käytössään myös ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL11_05/2011 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Lisää pohjoista ja itäistä raikkautta sivuilla 5265. 15/2011 Suomen luonto 7. Vaatimuksia on asetettu mm. Metsäsittiäinen ja muut lantakuoriaiset pitävät paikat puhtaina. kulleroita Oulangan kansallispuistossa
Se on sopivimmillaan yleensä heinäkuun jälkipuoliskolla ja elokuun alussa. philippe GUeissaz / leUKU xxxxxxxxxxxxxxxxxx 8 Suomen luonto 15/2011. Suomenlahden fosforikuormitus on kuitenkin viime vuosina pienentynyt Pietarin tehostuneen jäteveden puhdistuksen myötä. Suomenlahdelle odotetaan kuitenkin viime vuotista laajempia levälauttoja, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja ilmatieteen laitoksen yhteinen leväennuste. "Suomenlahdella on vedessä nyt paljon enemmän fosforia kuin vuosi sitten. Yksittäisen kesän sinilevätilanteen kannalta ratkaisevampaa on se, missä määrin pohjaan sitoutunutta fosforia pääsee huonoissa happioloissa vapautumaan takaisin veteen ja kuinka sitä pääsee sekoittumaan meren pintakerrokseen levien ulottuville", Pitkänen kertoo. Sekin riittää massaesiintymiin. "ikävä kyllä ne ovat juuri niitä lajeja, jotka muodostavat myös massaesiintymiä", sanoo Suomen syanobakteerien myrkyllisyyden aikoinaan havainnut professori Kaarina Sivonen. "Pitkällä aikavälillä sinileväkukintojen odotetaankin vähenevän. FOSFOri on sinileville eli syanobakteereille elintärkeä minimiravinne. tunnistaminen ei voi tapahtua lajilleen, koska syanobakteerien luokittelu on aivan alussa. Sinileväkukinnat ovat runsastuneet itämeressä pitkään jatkuneen ulkoisen kuormituksen takia. ne ovat kuitenkin vastuussa kaikkien happea vaativien eliöiden olemassaolosta. Syanobakteerien synty juontaa juurensa parin miljardin vuoden taa tämeren sinileväkukinnoista ennakoidaan tänä kesänä kutakuinkin yhtä runsaita kuin viime vuonna. toista minimiravinnetta, typpeä, monet syanobakteerit voivat ottaa suoraan ilmasta. Kun kelit lämpenevät, se edesauttaa sinilevien kasvua ja tyynellä säällä pintalauttojen muodostumista", sanoo yksikköpäällikkö Heikki Pitkänen Syken merikeskuksesta. Luonto ja ympäristö nyt sinilevät eli syanobakteerit olivat ensimmäisiä yhteyttäviä eliöitä. ToImITTanEET aLicE karLSSON ja jOUNi TikkaNEN Bakteerien bileet i sinilevien massaesiintymistä suomenlahdella on tulossa runsaita. osa syanobakteereista on myrkyllisiä. Syanobakteerit jakautuvat moniin muihin bakteerehin verrattuna hitaasti, kerran päivässä. Siksi sen puute rajoittaa niiden kasvua ja lisääntyminen saa ne hullaantumaan. SyaNObakTEErEiTa kohtaan on ehkä vaikea kokea kiitollisuutta. Jos mökkirannassa on tänään kaksi syanobakteeria, 20 päivän kuluttua niitä voi olla yli miljoona. Sitä vaikeuttaa, etteivät bakteerit lisäänny suvullisesti vaan jakautumalla. Sivosen tutkimusryhmä helsingin yliopistossa on kehittänyt geenitestejä, joilla haitalliset syanobakteerit voidaan tunnistaa. Fosforin lisäksi syanobakteerien massaesiintymiä rajoittaakin lähinnä veden lämpötila. Vettä ja valoa vesistöissä riittää kesällä hyvin
Kesällä luonnossa voi nähdä isokokoisen tumman muurahaisen yksin seikkailemassa. siittiöt pysyvät tallessa takaruumiin siit tiösäiliössä. Kun bakteerit pössyttivät yhteyttämisen sivutuoteena syntyneen hapen ilmakehään, tuli mahdolliseksi sellainen soluhengitys, josta valtaosa toisenvaraisista eliöista on riippuvaisia, myös ihminen. suomessa on lähes 60 muurahaislajia, joille on yhteistä sama yhteiskuntarakenne: naarastyöläiset elävät ly hyen aikaa ja koiraat elävät vain paritteluun asti mutta jälkeläistuotannosta vastaavat kuningattaret useiden vuosien ajan. Syanobakteereista kehittyivät lisäksi viherhiukkaset, joita käyttävät kaikki yhteyttävät eliöt. Kuningattaret voivat paritella usean koiraan kanssa. Tämä työläinen ei kuitenkaan lisäänny. terja hoiKKala / vastavalo kekomuurahaiset ovat löytäneet toisensa. 15/2011 Suomen luonto 9. n alkumereen. Siellä lilluneissa bakteereissa kehittyi kyky tallettaa auringonvalon energiaa hiiliyhdisteisiin. Kun lämpimänä päivänä sateen jälkeen mauriaiskoiraat ja tulevat kuningattaret lähtevät lennolleen ja täyttävät orgioineen kadut ja niityt, alkaa omalaatuinen elämän ihme. ne eivät kuitenkaan lopu kesken, koska kuningatar säätelee tuhoamista ja jopa valikoi kenen siittiöt pääsevät hedelmöittämään munasolun. Syanobakteerit itse ovat myös hyvin tärkeitä perustuottajia. jOUNi TikkaNEN Eka kerta on myös kuningattaren viimeinen. Mauriaiset parittelevat loppukesästä. saattaa olla, että vasta paritellut kuningatar on perustamassa pesää. Susanne den Boer Kööpenhaminan yliopistosta tutki väitöskirjassaan siittiöitä ja selvitti, että eri koiraiden siittiöt jatkavat säiliössä keskinäistä kilpailuaan ja tuhoavat toisiaan. Kaikilla lajeilla tapahtumat etenevät melko samalla kaavalla: koiraat lentävät pesästä ja etsivät tulevia kuningattaria. tutut mauriaiset tai toiselta nimeltään sokerimuurahaiset pitävät hallussaan ikäennätystä. eri lajit parittelevat eri aikoina: kekomuurahaislajit kesän mittaan ja mauriaiset loppukesästä. niiden kuningattaret voivat elää lähes 30 vuotta. Yleensä siittiöt ovat lyhytikäisiä soluja, mutta muurahaisilla ne säilyvät toimintakykyisinä koko kuningattaren iän. KIIKARISSA tUire härKönen / vastavalo TUOMaS aivELO kuningatar ja yhden illan prinssit TE jOTka ETSiTTE nuoruuden lähdettä: katsokaa muurahaiskuningatarta. eka kerta on myös kuningattaren viimeinen, silloin saatuja siittiöitä käytetään vuosien ajan
Ensimmäisen kerran Suomessa luonnonsuojelujärjestöt vastaavat virallisiin kaavailuihin omalla ehdotuksellaan. kUNTiEN yleiskaavaluonnos asuttaisi alueelle 70 000 ihmistä ja levittäisi omakotitalojen maton Sipoonkorven metsäerämaahan. Luonto ja ympäristö nyt rentukat kukkivat Sipoonkorven natura-alueella. reijo nenonen / vastavalo sipoonkorpi suojaan varjokaavalla Järjestöjen ja arkkitehtien ehdotus vähentäisi häiriötä natura-alueilla. S kaavoitus ipoonkorven kansallispuisto voidaan laajentaa merenlahdilta erämaahan ja samalla asuttaa sen lähistölle lähes 50 000 ihmistä, osoittaa Östersundomin eli itäsalmen varjokaava. Östersundomin suunnittelualue Helsingin itälaidalla, osin Sipoon ja Vantaan puolella, on 45 neliökilometrin laajuinen. rakentamiseen tarvitaan vain viidesosa alueesta ja silti rakentaminen olisi pienipiirteistä", Kujala sanoo. aLUEEN haLki on piirretty yleiskaavaluonnoksessa metro ja kuusi asemaa. natura-alueiden rikkominen asuinrakentamisella olisi ennakkotapaus, joka tekisi Östersundomin kaavoituksesta Eutason riidan. Se nostaisi suojelualueiden osuuden Helsingissä neljästä yhdeksään prosenttiin kaupungin pinta-alasta. MikkO NiSkaSaari 10 Suomen luonto 15/2011. Kyseessä ovat olleet koko valtakunnalle tärkeät hankkeet, kuten maan eri osat yhdistävä moottoritie. Helsingin kaavoitusvirkamiehet ovat neuvotelleet ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) kanssa mahdollisuudesta kiertää suojelumääräykset. liikenne perustuisi kuitenkin yksityisautoiluun, koska metro palvelee huonosti omakotialueita. laki kieltää heikentämästä natura-alueiden suojeluarvoa ulkopuolisella rakentamisella, joten niiden ympärille on jätettävä suojavyöhyke. rantatonttien varaaminen muutamalle etuoikeutetulle tuskin riittää perusteeksi. varjOkaavaa työstänyt arkkitehti Anna-Riitta Kujala pitää kuntien kaavaluonnosta tavattoman tuhlailevana. "Keskittämällä ja hieman tiivistämällä rakentamista Östersundomiin mah- tuu suuri määrä uusia asukkaita. Kaavan laativat neljä pääkaupunkialueen luonnonsuojeluyhdistystä yhdessä arkkitehtitoimisto Dadadotankin kanssa vastineeksi Helsingin, Sipoon ja Vantaan yleiskaavaluonnokselle. "Varjokaavan lyhempi ja halvempi metro on liikenneratkaisu, koska se olisi kaikilla alueilla lyhyen kävelymatkan päässä", Kujala arvioi. Varjokaava osoittaisi siitä erilaisiksi luonnonsuojelualueiksi 17 ja virkistysalueiksi 14 neliökilometriä. Eu:ssa naturasuojeluun on hyväksytty hyvin harvoja poikkeuksia. Se rakentaisi myös virkistysalueille ja naturaverkostoon kuuluville linnustonsuojelualueille
Suurin osa näistä asunnoista on teiden varsilla. muutosta parempaan toivotaan kahdelta Eu:n asetukselta. Palkintoraati luonnehtii Suomen Luontoa tärkeistä aiheista kirjoittavaksi laatujulkaisuksi. Kymmenen kärkeen ylsivät muun muassa nuorten kirjallisuuslehti Lukufiilis, kuvajournalismiin keskittyvä Photo Raw ja Helsingin yliopiston Yliopistolehti. 2,5°C lämpeni ilmasto 1900-lUvUlla pohjois-rUotsissa. sen kanssa kävi huonommin metsään hakattiin railo poliisivar tiossa. Kilpailuun osallistui 70 lehteä. noin miljoona suomalaista auu alueilla, joilla ympäristömelun keskiäänitaso ylittää päivällä 55 desibeliä. Hän toivoo, että määräykset kannustavat kuluttajia valitsemaan mahdollisimman vähän meluavia renkaita. numerossa 4/2011 kerrottiin Paavo Tossavaisen metsää uhanneesta moottorikelkkareitistä. Kolmihenkiseen raatiin kuuluivat graafikko Christoffer Leka lahden muotoiluinstituutista, os- topäällikkö Pasi Somari akateemisesta Kirjakaupasta ja aikakauslehtijournalismin professori Maija Töyry aalto-yliopiston taideteollisesta korkeakoulusta. mikäli se ei kykene ratkaisemaan vesistö ongelmaa, voivat jäljet näkyä ounasjoella asti. vESa LUhTa Suomen Luonto on vuoden laatulehti petri jaUhiainen / cartina kULTTi eli Kulttuuri-, tiede- ja mielipidelehtien liitto on valitsi Suomen Luonnon Vuoden laatulehdeksi. niiden vaikutus on kuitenkin hyvin paikallinen. "tähän saakka on tehty enemmän meluselvityksiä kuin vähennetty itse melua", sanoo ympäristöneuvos Ari Saarinen ympäristöministeriöstä. kuvateksti Miljoona suomalaista altistuu melulle TiELiikENNE on suurin ja yhä kasvava melun lähde. seurujoella on jo nyt havaittu jalokalojen vähenemistä ja verkkojen limoittumista. "teknisesti renkaiden vierintämelua voidaan vähentää huomattavasti enemmän kuin vähimmäisvaatimukset edellyttävät", Saarinen muistuttaa. toinen (661/2009) määrittelee rengasmelun tason, jonka vaatimuksia tiukennetaan jo tänä vuonna. lyhyeSti Nieriälle rauha, Tossavaiselle ei SUOMEN LUONNOSSa 3/2011 kerrottiin saimaannieriän vaikeuksista Kuolimojärvellä. tärkeintä olisi saada melupäästöt kuriin. liikenteen melutasoa voitaisiin Saarisen mukaan pienentää viisi desibeliä ottamalla käyttöön hiljaisempia renkaita ja teiden päällysteitä. lehdessä tossavainen seisoi jo hakatussa metsässä, naapurinsa palstalla. timo melantie / vastavalo rengasmelua yritetään vähentää. toinen (1222/2009) tuo renkaisiin merkinnät vierintämelutasosta vuoden 2012 lopusta alkaen. melua on pystytty vähentämään vain harvoissa paikoissa, vaikka meluntorjunnan toimintaohjelmaan kirjattiin viisi vuotta sitten pyrkimys vähentää melualueilla asuvien määrää 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. porojen laidUnnUs. 15/2011 Suomen luonto 11. pUUrajaan näYttää vaiKUttavan enemmän mm. rikastusallasta on pidetty suurena uhkana vieressä virtaavalle seurujoelle, joka laskee loukisen kautta ounasjokeen. sen sijaan räjähdysainetypen määrät kohosivat hälyttävästi kesällä 2010 loukisella asti. jonkin verran on tehty seiniä, valleja ja kaiteita. typpi liukenee jäte- eli sivukivikasoista, eikä 400 metriä pitkä suodatuskenttä näytä pysäyttävän sitä. neljä vuotta toimineen kaivoksen vesistöselvityksissä ei syanidia näy. lehti innostaa luonnon pariin ilman syyllistävää sävyä", raati perustelee. Kalat saivat toivoa, kun maaseutu elinkeinojen valituslautakunta hylkäsi toukokuussa valituksen ammattikalastuksen kieltämisestä isoselällä. "lehden visuaalinen toteutus on komea, ja kuvien sekä asiantuntevan tekstin vuoropuhelu toimii saumattomasti. tUntUrien pUUraja ei silti jUUriKaan noUssUt, joten sitä ei voi pitää ilmaston lämpenemisen lUotettavana ilmentäjänä. tämä käy ilmi kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arvioinnista. typen ohella myös sulfaatti- ja antimonipitoisuudet ovat nousseet huolestuttavasti. päätös lopettaa sopimuksettoman tilan ja kieltää kaiken kalastuksen rauhoituspiirin alueella heti. Kaivos aikoo kaksinkertaistaa louhintamääränsä lähivuosina. Suomessa nastarenkaiden käyttö lisää rengasmelua ja hiukkaspäästöjä. riTva kUpari Typestä ongelma kittilän kaivoksella SUUrikUUSikON kultakaivoksessa Kittilässä käytetään rikastusaineena syanidia
julkisesti on ihmetelty etenkin ympäristövastuutaan korostavan Vantaan Energian kantaa. Hiitolanjoesta onkin tavattu laatokanlohen lisäksi useita Eu:n erityissuojeltaviksi nimeämiä kalalajeja. Vaasan hallinto-oikeus piti voimassa silloisen itä-Suomen ympäristö lupaviranomaisen eli nykyisen aluehallintoviraston päätöksen. Sen mukaan Hiitolanjoen Voima ja Vantaan Energia ovat velvollisia tekemään suunnitelmat Hiitolanjoessa Suomen puolella sijaitsevien ritakosken, Kangaskosken ja lahnasenkosken pienvesivoima- V laitosten ohittavien kalateiden vaihtoehdoista. veijo vilsKa Luonto ja ympäristö nyt vantaan Energia omistaa Lahnaskosken voimalan. hiitolanJoki odottaa yhä kalateitä hiitolanjoki on laatokanlohen ainoa suomen-puoleinen nousujoki. hiiTOLaN vOiMa omistaa Kangaskosken ja ritakosken voimalat ja Vantaan Energia keskimmäisen lahnasenkosken voimalan. Hanke on yhtiölle taloudellisesti mitätön. Suomi sai kuitenkin aikoinaan poikkeuksen näiden kalalajien suojelusta, joten määräys ei sido valtiota eikä voimayhtiöitä. iSMO TUOrMaa 12 Suomen luonto 15/2011. Eikö yhtiö pelkää ympäristömaineensa menetystä, toimitusjohtaja Pertti Laukkanen. Hiitolanjoen Voima valittanee joka tapauksessa, emmekä me halua joutua erilaiseen tilanteeseen kuin ylä- ja alapuolinen laitos." LaUkkaSEN MUkaaN "kalaportaiden rakentaminen maksaa sen verran, ettei laitoksesta ole yhtiölle sen jälkeen taloudellista hyötyä". Yhtiötä varoitettiin Hiitolanjoen ongelmallisuudesta jo ennen voimalan ostoa. "tässä vaiheessa emme näe muuta keinoa kuin kulkea tie loppuun ja valittaa. myös salakalastusta on yritetty suitsia. Venäjä on poistanut rajan takana sijainneet nousuesteet, joiden tarkoituksena oli lähinnä estää neuvostokansalaisia karkaamasta länteen. Kalateitä saadaan kuitenkin odottaa, sillä voimayhtiöt ovat valittaneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen. vuosikausia kestänyt riita kalateiden rakentamisesta jatkuu. laatokanlohi aasan hallinto-oikeus päätti, että Etelä-Karjalan Hiitolanjoessa olevaan kolmeen voimalaan on tehtävä suunnitelmat kalateistä. Vantaan Energia toivookin pääsevänsä eroon suuria ongelmia tuoneesta tippavoimalasta. joki on uhanalaisen laatokanlohen ainoa Suomen-puoleinen lisääntymisjoki. "tälläkin hetkellä tuotto on aivan liian pieni vaivannäköön nähden." Kalamies- ja ympäristöpiireissä Vantaaan Energian kantaa ihmetellään. hiiTOLaNjOEN kaLakaNTa on elpynyt selvästi
"19701980-luvuilla kanalinnut taantuivat jyrkästi, kun metsät pirstoutuivat nopeasti ja avohakkuut olivat laajoja", toteaa erikoistutkija Pekka Helle riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta. alkuperäinen lajisto säilyy monimuotoisena vain, jos sille jätetään luonnonmukaisia kasvupaikkoja riittävän laajalti ja tiheästi. Kalastajan piti olla tietoinen rajoituksista mutta oli silti laskenut veteen kielletyn pyydyksen. "Pariin vuosikymmeneen metsämaisema ei ole muuttunut enää yhtä roimasti, ja suuret aukeat ovat kasvaneet kanalintujen suosimiksi tiheiköiksi." Kanalinnuille luontaiset nousut ja laskut noin viiden vuoden sykleinä ovat säilyneet. tulokkaat ovat usein riippuvaisia suotuisasta pienilmastosta ja pärjäävät var- sinkin kosteilla mailla. ongelma on yleinen: metsähallituksen keväällä tarkastamasta sadasta katiskasta lähes puolet oli kalastuslain asetuksella kiellettyä mallia. kesäkuuta pihlajavedellä. tiedon täytyy silti kulkea ruohonjuuritasolle asti ", suojelubiologi Tuomo Kokkonen metsähallituksesta sanoo. hän teki kuitenkin oikein ilmoittaessaan vahingosta viranomaisille. Katiskakalastus on ongelmallinen, koska se ei monessa osakaskunnassa edellytä erillislupaa eikä maksa mitään. Katso ohjeet Suomen Luonnon nettisivuilta. LiiSa hULkkO Lupiini on paha puutarhakarkuri. vieraslajit valtaavat muokatut paikat viEraSLajiT valtaavat kasvutilaa eri puolilla Eurooppaa sitä tehokkaammin, mitä enemmän ihminen muuttaa kasvupaikkoja. tulokaskasvit menestyvät parhaiten viljelyseuduilla, joilla on niukasti metsä- ja muita luonnonalueita. "osakaskuntien vastuulla on tiedottaa osakkailleen kalastusrajoituksista. Suomessa lupiini ja jättiputki kuuluvat pahimpiin luonnonkasveja syrjäyttäviin lajeihin. pErTTi kOSkiMiES 15/2011 Suomen luonto 13. Kalastuskunnat saavat korvausta vapaaehtoisista kalastusrajoitussopimuksista, niiden tiedotuksesta ja valvonnasta. pyy on hyötynyt tiheiköistä. kanalintukato pysähtyi METSON, TEErEN ja pyyN kokonaiskannat eivät ole pienentyneet Suomessa enää 20 vuoteen. riekkokanta paijari KUrvinen / vastavalo nui sen sijaan pari kolme vuotta sitten alimpaan aallonpohjaansa vuosikymmeniin, kun se oli toisaalta 2000-luvun alussa poik keuksellisen suuri. Helle arvelee, että kanalintukannat eivät olleet 1900-luvun alkupuolen veroisia 1800-luvullakaan, jolloin metsäala oli etenkin etelässä pienempi ja metsiä kaskettiin voimakkaasti. pErTTi kOSkiMiES heiKKi KoKKonen / KUvaliiteri kalaStuSrajoitukSet metsähallitUs puolet Saimaan katiskoista laittomia SaiMaaNNOrpaN kuutti hukkui laittomaan katiskaan 3. myös etelä-savon ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Jorma Tiitinen vaatii osakaskuntia vastuuseen: "jos laittomia pyydyksiä löytyy enemmänkin, pitäisi osakaskunnan korvaukset mielestäni peruuttaa." tällä hetkellä laittomista pyydyksistä vapaaehtoisilla sopimusalueilla ei seuraa minkäänlaisia sanktioita. Katiskan nielu olisi hyvin pienellä vaivalla vahvistettavissa sellaiseksi, ettei norppa pääse tunkeutumaan sen sisään
Se V Merietanat on sulkamerietanoihin kuuluva Chromodoris annulata, jonka kotiseutu on intian valtamerellä. Pinnanalainen maailmakaan ei näytä kovin eloisalta, kunnes silmääni osuu kiven päällä liikkuva oranssi piste. australialaisen merietana-asiantuntijan Bill Rudmanin mukaan turkissa kuvaamani otus on aikanaan tullut Väli- merelle Suezin kanavan kautta. Pikkusormen mittaisena Chromodoris kuuluu merietanoiden kääpiösarjaan. alkeellisen "merijäniksen" avulla on voitettu jopa lääketieteen nobel-palkinto. älimeren rantakalliot turkissa ovat enimmäkseen karuja ja elottoman näköisiä. Se on pieni merietana. vUONNa 1869 avatun Suezin kanavan vuoksi Välimeren eläimistö on saanut kymmeniä uusia kalalajeja ja muita mereneläviä, ja tulokkaiden virta jatkuu yhä. Vedän sukelluslasit silmilleni, kiristän kameran rannehihnan ja pulahdan tyrskyjen sekaan. itäinen Välimeri on hieman alempana kuin Punainenmeri, joten siellä käy yhdensuuntainen virtaus. meribiologit ja luonnonsuojelijat eivät katso hyvällä Egyptin suunnitelmia syventää Suezin kanavaa, sillä se voisi lisätä entisestään tulokaslajien virtaa Välimereen. lähestyn nilviäistä varovasti ja onnistun nappaamaan pari kuvaa ennen kuin se ryömii piiloon. Välimereen arvioidaan kulkeutuneen jopa 300 vierasta lajia, joista monet uhkaavat sen ekosysteemiä ja omia kotoperäisiä lajeja. Haltioituneena ihmettelen, mitä näin värikäs otus tekee näillä karuilla rannoilla sehän näyttää pikemminkin trooppisten vesien koralliriuttojen asukilta. Kengän kokoisia ja sitäkin suu- chromodoris annulata saapui välimerelle Suezin kanavaa pitkin. 14 Suomen luonto 15/2011. myöhemmin minulle selviää, että laji on todellakin peräisin muualta. ToImITTanuT jOrMa LaUriLa maaiLmaLta Ensimmäiset havainnot aplysia dactylomela -täplämerijäniksestä välimereltä ovat 2000-luvun alusta. välImErEn eksoottiset vieraat KUvat jUho rahKonen trooppisten vesien merietanat saapuvat välimereen suezin kanavaa pitkin. aivan kuin se ei kuuluisi luonnostaan tänne turkkiin
Sen jälkeen poikaset on lupa-anomuksen mukaan tarkoitus palauttaa luontoon. sen metsäala on kuitenkin huvennut puoleen 50 vuodessa. liberia solmi vastaavan sopimuksen viidentenä afrikan maana, euroopan metsäinstituutti eFi uutisoi. kanssa. pelkästään mato Grosson osavaltiossa metsää tuhoutui huhtikuussa 540 neliökilometriä. ryöstöjä perusteltiin sillä, että tunturihaukat munisivat enemmän munia, kun pesät tyhjennetään ja että poikaset on pesäryöstöjen vuoksi turvallisinta kasvattaa tarhoissa. kuvattu erikoisluvalla. pertti KosKimies 15/2011 Suomen luonto 15. munat haudotaan hautomakoneessa yksityisessä moskovalaisessa lintutarhassa. Petolintututkijoiden kantaa ei kysytty. myös kansalaisjärjestöt ja yritykset olivat neuvotteluissa mukana. jOrMa LaUriLa Venäjä Tunturihaukkoja ryöstetään metsästyshaukoiksi arabimaihin TUNTUrihaUkka on haluttu metsästyshaukka. Ympäristöväen koettaessa jarruttaa lain voimaantuloa maanomistajat ovat katsoneet ajankohdan soveliaaksi laittomiin raivauksiin siinä uskossa, että siitä ei tuomita korvauksiin. tutkijoiden mukaan haukat eivät muni uusintapesyettä vietyjen munien tilalle, vaan pesintä tuhoutuu. sisällissodan aikana metsäsektori korruptoitui pahoin. luvan lajin suojeluksi naamioituun hankkeeseen myönsi Venäjän luonnonvaraministeriö. Uusi laki sallisi maanomistajan raivata aiempaa suuremman osuuden maa-alansa metsistä muun muassa pihvikarjan laidunmaiksi ja soijaviljelmiksi. liberia on pienestä koostaan huolimatta länsi-afrikan suurin metsämaa, jolla on hallussaan yli puolet alueen metsistä. Kumppanuussopimus osoittaa, että nyt metsähallinnon uudistusten takana on vahva poliittinen tuki. Kyseessä on selvästi uhanalaisten lajien kauppaa säätelevän kansainvälisen Citessopimuksen vastainen rikos. pErTTi kOSkiMiES Brasilia Sademetsien hakkuut kiihtyvät TiEdEMiNiSTEriöN satelliittiseuranta paljasti laittomien metsänhakkuiden kiihtyneen Brasilian amazonasissa. Viranomaiset eivät kuitenkaan valvo hanketta mitenkään maastossa eivätkä tarhoissa. hakkuualueille lähetetään yli 500 tarkastajaa arvioimaan vahinkoja. jUha hONkaLa Suomalaisia tunturihaukkoja. Siksi pesiä ryöstetään etenkin Venäjällä. ennen YK:n 2003 asettamaa kauppasaartoa puu oli liberian tärkein vientituote. Bill rudman on saanut niin muilta tutkijoilta kuin vedenalaiskuvauksen harrastajilta lukuisia havaintoja merietanoista. Hankkeen rahoittaa saksalainen yksityinen haukkatarha Bayerischer jagdfalkenhof. luonnonvaraministeriön virkailija tsuktsien alueella myönsi Potapoville, ettei heillä ole tietoa tunturihaukkojen määrästä eikä suunnitelmaa kannan kasvattamiseksi munia ottamalla. tuoreessa tapauksessa 50 haukanmunaa vietiin pesistä tsuktsien alueella toukokuussa. Esimerkiksi ruskean täplikäs Aplysia dactylomela eli täplämerijänis on sekin tuore tulokas Välimerellä. Vuonna 2000 Aplysia-merietanat nousivat maailmanmaineeseen, kun niiden avulla tehdyt neurotieteelliset tutkimukset poikivat lääketieteen nobelin yhdysvaltalaiselle Eric Kandelille. hakkuiden kiihtymisen taustalla on suunnitteilla oleva uusi metsälaki, jota ovat ajaneet eteenpäin karjankasvattajien ja maanviljelijöiden etujärjestöt. Venäläisten luonnonsuojelijoiden vastustuksesta sekä ulkomaisten haukka-asiantuntijoiden protesteista huolimatta lupaa ei ole peruttu. indonesia on maailman kolmanneksi suurin trooppisen puun tuottaja. Heillä ei ole mitään sananvaltaa moskovan antamaan lupaan. merietanoiden aivojen hermosolut sattuvat olemaan erityisen suuria ja harvalukuisia, ja niiden toimintaa seuraamalla tutkijat saivat arvokasta tietoa muun muassa muistisairauksien hoitamiseen. jUhO rahkONEN indonesia ja liberia vain laillista puuta EU:hun iNdONESia solmi toukokuussa ensimmäisenä aasian maana trooppisten metsien tuhoutumiSademetsän sen estämiseen tähtäähakkuita vän vapaaehtoisen kump- Sumatralla panuussopimuksen eU:n indonesiassa. Ympäristöviranomaiset ilmoittivat tuhojen paljastuttua, että laittomiin hakkuisiin sovelletaan ehdotonta nollatoleranssia. uutiSia jorma laUrila rempia Aplysia-merietanoita kutsutaan merijäniksiksi. tunturihaukkatutkijat Venäjällä, etunenässä Jevgeni Potapov ja Sergey Ganusevich, sekä muualla maailmassa ovat varmoja, että kyseessä on haukkojen salakuljetus saksalaisen tarhan kautta todennäköisesti arabimaihin. niillä on jäniksen korvia muistuttavat tuntosarvet, ja ne asettuvat toisinaan jänismäiseen istuma-asentoon
kuukauden laji: humala Humalan Vanha viljelykasvi humala on löytänyt uuden paikkansa puutarhojen koristekasvina. uusI nousu H ULLa SaLO olli toivonen / vastavalo umala (Humulus lupulus) voi elää maanalaisen juurakkonsa varassa jopa tuhansia vuosia. Kultahumala (Humulus 15/2011 16 Suomen luonto 11/2011. Kuningas Kristofferin maanlaki vuodelta 1442 määräsi, että jokaisella talonpojalla ja lampuodilla tuli olla 40 seivästä humalaa. humalanviljely oli talonpoikien lakisääteinen velvollisuus Pohjolassa, koska osa veroista maksettiin kruunulle humalana. turussa tehdyissä kasvijäännöstutkimuksissa humalan pyöreät pähkylät ovat hyvin yleisiä 1300-luvun kerrostumissa. humalaa viljeltiin Suomessa jo ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina. hamppukasveihin kuuluvan humalan maanpäällinen verso on yksivuotinen, mutta itse yksilön uskotaan olevan ikivanha. Velvoite humalan viljelystä oli Suomessa voimassa vuoteen 1915 asti. Kaarle XI lisäsi vaatimuksia: 1600-luvun lopussa jokaisen talollisen piti pitää kasvussa vähintään 200 humalasalkoa. humala elää nyt uutta nousukauttaan, sillä se on löytänyt sijan talojen seinustoilta, kuisteilta, pergoloista, kaarirakenteista ja metsäpuutarhoista
Se on kesämaa, sillä talvella uikut ja koskelot ovat poissa, mitä nyt jotkut kärkkyvät avoimella merellä tai sulapaikoissa. härkälintu on uikku, jonka Euroopan kannasta yllättävän suuri osa pesii Suomessa. 18 Suomen luonto 15/2011. aSuK Mökkijärven ikiaikaiset Tutuimmat vesilintumme ovat valinneet suomen sopivaksi maaksi kasvattaa poikasensa. aNTTi haLkka aiturille kantautuu järveltä mylvintää, kaameaa huutoa. Se kuuluu uikkuihin kuten silkkiuikku, pikku-uikku ja mustakurkku-uikkukin. jos Venäjää ei lasketa, vain ukrainassa pesinee enemmän härkälintuja kuin Suomessa. Huutaja on härkälintu. Suomi on aivan hämmästyttävä uikkumaa. Soidinhuuto soi taajaan koko järvi-Suomessa, joka on härkälinnun ydinaluetta meillä ja samalla koko maanosassa. Samoin laskettuna Suomi on silkkiuikulle Euroopan ykkösvaltio. Suomi on paras maa paitsi uikuille myös tukka- ja isokoskelolle, sillä Euroopan unionin koskelokannasta yli puolet pesii meillä! millainen on uikkujen ja koskeloiden onnenmaa
Kaat 15/2011 Suomen luonto 19 sven zaceK
Erään ruotsalaistutkijan mukaan uikut esiintyvät muille uikkupareille, uikuthan pesivät mielellään löyhinä ryhminä. Kanta 30 000 paria. härkälintu Podicepos grisegena, 45 cm. suurin uikuistamme. uikkujen ja koskeloiden vuodenkierron seuraaminen on monen lintuharrastajan mielipuuhaa. ihminenhän on vain muutaman miljoonan vuoden ikäinen, uikut kymmenien miljoonien vuosien takaa. uikut tarjoavat rituaaleissaan toisilleen pesäaineksia, tanssivat korkealle vedestä jalkojensa voimalla kohottautuen ja esittelevät päänsä höyhenkoristuksia. Esitykset ovat olleet ongelma evoluutiotutkijoille, sillä ne jatkuvat vielä pariutumisen jälkeenkin. Kesällä isot pään koristehöyhenet. Kanta 6000 paria. Tukkakoskelolla on vielä elokuussa melko pienet poikaset. 20 Suomen luonto 15/2011 arto jUvonen. uikkujen soitimen mysteeriä hän ei pystynyt selvittämään. Sitten koittaa uikkujen parirituaalien aika. ihmeen korkealle ne ponnistavat vedestä tanssiessaan ja vain jalkojensa voimalla. Ensin ihaillaan suliin saapuneita isokoskeloita ja pian myös tukkakoskeloita ja uikkuja. monimuotoisuus rakentuu joka vuosi uudelleen, saapuu Suomeen omin siivin. on myös ehdotettu, että puolisoiden tulee todistaa lojaalisuuttaan jatkuvasti tai toinen menettää vireensä. Kyse ei siis enää ole suorasta parinvalinnasta. näitä soitimia näyteltiin jo paljon ennen ihmisen ilmaantumista maailmaan. laaja harmaa poskilaikku ja keltainen nokan tyvi. melko iso uikku. ne voivat olla todella vanhoja menoja, sillä uikut kuuluvat maailman vanhimpiin linturyhmiin. uikkujen rituaalien kehitysopillista perustaa tutki melkein sata vuotta sitten biologi Julian Huxley, joka päätyi sittemmin unescon ensimmäiseksi johtajaksi ja 50 vuotta sitten myös maailman luonnon Säätiön WWF:n perustajaksi. uikkujen liikkumistapa onkin vesi- marKUs varesvUo silkkiuikku Podiceps cristatus, 50 cm
Kalastajiksi koskelot kavaltaa niiden kapea ja tarttuva nokka. Puita Suomen vesistöjen varsilla on riittänyt, ja tapa tehdä koskeloille uuttuja on ikivanha. tukkakoskelolla ei tällaista selvää värirajaa ole. niiden pitkänomaiset hahmot ovat jokaiselle kiikaria käyttävälle rantojen asukkaille tuttuja. isokoskelo pesii mielellään rannan uuttuun eli pönttöön tai puunkoloon. Koskelokoiras on monen muun vesilintulajin koiraiden tapaan rajoittanut läsnäolonsa lisääntymiseen ja lähtenyt tämän jälkeen sopivaan sulkasatopaikkaan. luulöytöjen perusteella tiedämme, että olemme jakaneet Suomen uikkujen ja koskeloiden kanssa tuhansia vuosia. Euroopassa isokoskeloiden suurin kokoontumispaikka on tenojoen vuono, jossa koskeloita voi olla kymmeniätuhansia. missä on koiras. ruotsalaistutkijat saivat tavan selville tieteellisessä videokokeessa vasta tämän vuosituhannen puolella. Suomessa jo kivikaudella Koskeloiden ja uikkujenkin runsaus kertoo järvien lukuisuudesta ja monipuolisuudesta. ihminen tarjosi pesän ja otti osan munista ruuakseen. ne sukeltelevat pienestä pitäen ja alkavat hankkia oman ravintonsa. loppukesällä ja alkusyksyllä naarasta on vaikea erottaa poikastensa keskeltä, niin isoiksi ne ovat venähtäneet. jokisuistojen isot koskelojoukot ovat huolestuttaneet ka15/2011 Suomen luonto jari peltomäKi 21. Koskeloilla on myös erilaiset pesimätavat: isokoskelo pesii aikaisin keväällä. Sen sijaan tukka- ja isokoskelonaaraiden tunteminen vaatii hiukan harjaannusta. niistä on paljon löytöjä kivikaudelta, joten muinaiset suomalaiset ovat ilmeisesti syöneet uikkuja. molemmat koskelot kuuluvat sekä järvillä että merellä kaikkein tavallisimpiin vesilintuihin. jo aivan pieninä koskelonpoikaset lähtevät liikkeelle emonsa kanssa ja saattavat siirtyä vuorokaudessa useita kilometrejä. jari peltomäKi arto jUvonen isokoskelo Mergus merganser, 66 cm. ne pystyvät kiihdyttämään jo pieninä vedessä ällistyttävän nopeaan kiitoon, ja tapa jatkuu vielä poikasten ollessa isoja. Koiraan juhlapuvussa paljon valkoista, pää vihertävänmusta. naaras ja poikaset kalastavat myös yhdessä ajaen rintamana pikkukalaparvia mataliin lahtiin. kokoontuminen Tenovuonossa Härkälintu ja silkkiuikku ovat kesällä melko helppo tuntea, samoin kuin koskelokoiraat. Koiras isokoskeloa paljon kirjavampi. naaraalla ei kaulassa jyrkkää värirajaa. uikut eivät sen sijaan paljonkaan lentele. Koskeloilla on poikasia paljon, ja ne kuuluvat lintumaailman eloisimpiin ilmestyksiin. Sellaisia on merensaaristossa, missä on joskus nähty isoja koskeloparvia esimerkiksi harmaahylkeiden suosimien luotojen ympäristössä. Sen poikaset ovat usein jo vesillä, kun tukkakoskelo vasta aloittelee pesintäänsä. Kanta noin 25 000 paria. tukkakoskelo Mergus serrator, 58 cm. Enää uikkuja ei metsästetä, mutta tukka- ja isokoskelo ovat yhä suosittua riistaa. isokoskelonaaraan paras tuntomerkki on pään ruskea väri, joka katkeaa kaulassa kuin leikaten ja muuttuu vaaleanharmaaksi. naaraalla kaulassa selvä väriraja. Kanta noin 30 000 paria. lintujen joukossa erikoinen, sillä potku suuntautuu suoraan alas takaviistoon eikä sivuille kuten sorsilla. usein koskelon näkee hiukan kauempana järvellä kalastamassa ja lennossa. loppukesällä isokoskelon poikaset ovatkin jo täysmittaisia, mutta tukkakoskelolla voi vielä elokuussa olla melko pieniä poikasia
Silkkiuikkupari tekee kaiken yhdessä. Silkkiuikku on kuin eteläisemmiltä mailta tänne eksynyt vesilintu. 22 Suomen luonto 15/2011
Koskelot vaihtavat pesinnän jälkeen sulkansa. marKUs varesvUo kun Suomen vesistöt jäätyvät, suuntaavat myös härkälinnut etelään. marKUs varesvUo Euroopassa isokoskeloiden suurin kokoontumispaikka on Tenojoen vuono, jossa niitä voi olla kymmeniätuhansia. labiologeja: syövätkö ne lohta. Pariskunta kyhää pesän yhdessä, ja se on melkoinen rakennustaidon näyte; kelluvana se selviää vedenkorkeuden vaihtelusta, mutta myös ankkurointi ympäröivään kasvillisuuteen pitää myrskyissäkin. ainakin tenolla saaliina olivat tutkimusten mukaan lähinnä runsaslukuiset tuulenkalat. meillä kukoistavat koristehöyhenien, kirkkaiden värien ja parinmuodostuksen ilot sekä lastenkamarin monimuotoisuus. ne ovat sulkasadon aikaan heinälokakuussa kolmeneljä viikkoa lentokyvyttömiä. uikut ovat talvella aivan erinäköisiä kuin kesällä. Poissa ovat koreat lämpimät värit ja pään tupsukoristeet. osa suuntaa Euroopan länsirannikolle, Välimerelle ja mustallemerelle. Kuvaan kuuluu, että uikkukoiras on aivan samannäköinen kuin naaraskin. molemmat emot ruokkivat poikasia kalalla ja lämmittävät niitä kyljessään tai selässään. talvella ei tarvitse viehättää ketään. uikkujen kapeat hahmot kelluvat ulapalla. Silloin koristerimpsut olisivat vain haitaksi. ne ovat nopeita ja kellumaan joutuneiden munienkin on nähty selviytyneen. uikkumme talvehtivat paljolti eteläisellä itämerellä ja tanskan seutuvilla. Kesällä usein niin suojaisten rantojen linnut ovat talvella hätkähdyttävästi myös avoimen meren lintuja. Saksa on valtiona talvisen monimuotoisuuden keskittymä; siellä myös pesii jonkin verran koskeloita ja uikkuja. Suomella on silti kesän ja pesimisen valttikortit. uikkujen perhe-elämä on veikeää seurattavaa. Talveksi eteläiselle itämerelle ja kauemmaksikin talveksi uikut ja koskelot suuntaavat eteläisille vesille. Pari tekee kaiken yhdessä. joskus uikut joutuvat korjaamaan myrskyssä vaurioitunutta pesää. ne pystyvät kuitenkin kehittämään vedessä ilmiömäisen pakonopeuden ja myös sukeltavat karkuun; ilman tätä taitoaan ne olisivat vaikkapa merikotkalle helppo saalis. Uikkukoiras jakaa perhehuolet uikutkin syövät kalaa, mutta poikkeavat pesimätavoiltaan koskeloista. ne pesivät vesillä ja rakentavat korsista kelluvan pesän. n arto jUvonen 15/2011 Suomen luonto 23
illan hämärtyessä metsähiiri uskaltautuu ulos kolostaan. 5/2011 24 Suomen luonto 15/2011
Mitä kaikkea yökyöpeli näkeekään! 15/2011 Suomen luonto 5/2011 25. kuka kulkee kesäyössä? TEKsTI hEikki WiLLaMO / KuvaT kai FagErSTröM ja hEikki WiLLaMO Kun me käymme nukkumaan, alkaa pihalla tapahtua
26 Suomen luonto 15/2011 Mäyrät touhuavat hetken pesällään ja katoavat sitten pimenevään metsään.
Vuosia myöhemmin se tai pikemminkin joku sen jälkeläisistä tuli tutuksi tekemällä pesän ja pennut mökin välikattoon, mutta ensikohtaaminen oli täysi yllätys. Emot kantavat niille yön mittaan ruokaa, enimmäkseen pellonpientareiden myyriä, mutta saattaapa joku pihan metsähiiristäkin päätyä poikasten ruokalistalle. Se oikaisee pihan poikki lehtoon ja jää sinne kaivelemaan. aidanvierustan polkua kulkeva mäyrä pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan pöllöjen ääniä mutta jatkaa sitten matkaansa. Se istuu hievahtamatta ja odottaa yötä. kohtaaminen on harvinaista herkkua. ilta hämärtyy nälkäisen piipityksen saattelemana kesäyöksi. monet nelijalkaiset lähtevät liikkeelle, Näätä on kesäyön arka ja varovainen ne kulkevat lähimetsissä ja pelloilla, tutkivat pihoja ja nuohoavat nurkissamme. Pieeeh, pieeeh...ainakin viisi nuorta sarvipöllöä alkaa kerjätä ruokaa. uringon viimeiset säteet osuvat aidalla istuvaan sarvipöllön poikaseen. Hopeanharmaa hahmo liikkuu hämärässä kuin kesäyön aave, mutta kun pää nousee kuuntelemaan, valkoisina hohtavat viirut muuttavat sen taas mäyräksi. yöllinen näytös Hiljainen yönseutu on kiehtovaa aikaa. Vietin loppukesän yötä etsimällä taskulampun avulla yöperhosia pensaista ja puiden rungoilta. Se mennä tuhistaa kuono maassa, nuuskii ja tonkii, rouskuttaa suuhunsa kovakuorisen kotilon. ihmisten vetäydyttyä valaistuihin huoneisiin ja mökkien kamareihin, hämärän kätköissä alkaa tapahtua. Se jähmettyi rungolle, tuijotti minua vain muutaman kymmenen sentin päästä. Pöllönpojat räpistelevät yksi toisensa jälkeen piiloistaan ja asettuvat mäntyjen oksille, joissa ne näkyvät purppuraista taivasta vasten. minulla ei ollut aavistustakaan, mitä kaikkea lähimetsässä saattoi hämärän laskeuduttua tapahtua. Mäyrä mennä tuhistaa ja pysähtyy rouskuttamaan kovakuorisen kotilon. 15/2011 Suomen luonto 27. Kuluu puolituntinen. Sitten se kaapaisi ylemmäs ja katosi pimeään. Äkkiä aivan nenäni eteen lävähti liito-orava. Ensimmäinen muistoni noista mökkipihan salaperäisistä on usean vuosikymmenen takaa. Se on venyttänyt itsensä pitkäksi ja laihaksi, nostanut pörröiset korvatöyhtönsä pystyyn ja tuijottaa oranssinhehkuisilla silmillään. jotkut saat- saalistaja, jonka tavat asustaa lähempänä kuin arvaammekaan. Sitten pensaikosta kuuluu vinkaisu, joka laukaisee kuoron
istuskelin iltoja niittyjen laitamilla ja soutelin öisellä järvellä. Pidän myöhäisistä illoista ja öistä, hämärän kulkijat ovat suosikkilistojeni kärjessä. Vielä jonkin aikaa ne saattavat kulkea porukassa, mutta sitten koittaa itsenäistymisen aika. Saunan nurkalla, ontossa koivussa, majaili vesisiippojen yhdyskunta ja seurasin iltojen hämärtyessä, miten ne lähtivät liikkeelle. Saattaa olla, että minusta juuri tuolloin tuli lopullisesti yökyöpeli. Siippoja oli kolmisenkymmentä ja ne levittäytyivät rannoille kukin omalle saalistusalueelleen. Ehkä ne ovat muutenkin pelottomampia, nehän liikkuvat silloin ikään kuin omassa maailmassaan. noiden viikkojen aikana kohtasin nelijalkaisia enemmän kuin koskaan ennen: hirviä ja kauriita, kettuja, supikoiria ja mäyriä, jäniksiä, piisameita, liito-oravia ja yhden näädän. toin rannalle kalaa sekä jalkalampun ja laitoin kolme tuolia parinkymmenen metrin päähän katsomoksi. niiden taidokasta lentoa oli hauska katsella, miten ne pujottelivat rantaleppien oksien seassa ja nappasivat tyyneltä järven peililtä vesiperhosen tai korennon. Yhdessä vaiheessa joka-aamuisiin rutiineihin kuului kanojen ruokakupin etsiskely. Valossa ne näkevät herkästi liikkeen, mutta hämärissä tummiin pukeutunut tarkkailija jää niiltä huomaamatta. Hämäräaktiivisia eläimiä näkee toki päivisinkin, mutta silloin ne ovat yleensä arempia kuin öiseen aikaan. Kanat kulkivat vapaina, mutta viettivät yönsä sisällä, joten vierailija sai tyytyä pelkkään kuppiin. Esimerkiksi ketunpojat telmivät pesällä ja makailevat auringossa mutta lähtevät retkilleen yleensä vasta illan tullen. loppukesän öinä nuoret ketut ovat omillaan, silloin ne usein tulevat pihojen antimia tutkimaan. Supikoirat alkoivat käyttää tarjoilujani säännöllisesti ja saatuani elokuussa pari ruotsalaista vierasta, jotka eivät olleet ikinä nähneet moista eläintä, päätin järjestää pienen näytöksen. ne tutustuvat maailmaan vähä vähältä uskaltautuen aina eilistä pitemmälle. Seuraavana kesänä vietin mökillä toista kuukautta vuorokausirytmi käännettynä. Kesäillan hidas hämärtyminen on hienointa aikaa luonnossamme. Kun ilmoitin näytöksen alkavan kello yhdeksän, he taisivat pitää sitä vitsinä. ne opettelevat elämän alkeita ja hylkäävät pikku hiljaa turvallisen pesäluolan kokonaan. noina öinä ruokin kalanperkeillä rantalehdossa kulkevaa mäyrää ja muutamaa nuorta supikoiraa. monet ihastelevat kauniita auringonlas- Nuori sarvipöllö kuuntelee varvikon rapinoita. 28 Suomen luonto 15/2011. nukuin päivisin ja valvoin yöt sen kulkijoita katsellen. Se löytyi aina metsän reunasta, puhtaaksi nuoltuna ja tuoreiden hampaanjälkien koristamana. Supikoirat myöhästyivät kolme minuuttia. kanojen ruokakuppi kateissa maalle muutettuamme meno jatkui. Sytytin valon varttia vaille ja hieman myöhemmin asetuimme paikoillemme. Epäiltyjen listalla olivat ainakin kettu, mäyrä ja supikoira, sitten viimeksi mainittu jäi rysän päältä kiinni
15/2011 Suomen luonto 29
Se kulkee niityillä ja peltojen reunoil- Tulee sininen hetki, vaaleat kukat hohtavat ja eläimet ilmestyvät aukeille kuin toisesta maailmasta. 30 Suomen luonto 15/2011. tuoksut voimistuvat ja kuulo tuntuu tarkentuvan. Valon niukkuus muuttaa myös meidän maailmaamme. kettu on huomannut kuvaajan. kuja, mutta vasta niiden jälkeen hienous oikeastaan alkaa. illan hämärtyminen herättää mäyrän, ja luolan suuaukolle ilmestyy viirukas kuono. Se ei tule esiin, nuuskii vain ilmaa ja peruuttaa takaisin. Saatuaan kotiaskareet tehdyiksi mäyrä katoaa öisille retkilleen. tulee sininen hetki, vaaleat kukat hohtavat maagisella tavalla ja eläimet ilmestyvät pimeästä metsästä aukeille kuin toisesta maailmasta. Vielä kuluu hetki, mutta sitten mäyrä ilmestyy kummulle. maisema tummuu ja sen yksityiskohdat sulavat toisiinsa. otus uinuu päivät pesässään, joka on kaivettu hiekkaiseen metsärinteeseen tai jonkin hylätyn rakennuksen alle, joskus jopa asutun mökin perustuksiin. Se puuhaa hetken omiaan, rapsuttelee kutiavaa turkkiaan ja kaivaa luolaa työnnellen käpälillään hiekkaa kummun reunalle. Korvat ja nenä yrittävät korvata menetetyn näköaistin. viirunaaman tuhinaa mutta palataanpa mäyrään. Värit himmenevät kadotakseen lopulta kokonaan. Se on maamme eteläosissa melko yleinen, mutta sen kohtaaminen on harvinaista herkkua
Pihoilta kaikkiruokainen eläin hakee marjoja ja hedelmiä, pelloilta kypsää kauraa. Yhden kasan reunalle on noussut sekä karviaisen että mustaherukan taimi kertomaan mäyrän yöllisistä vierailuista lähitalojen puutarhoissa. ne muokkaavat rakennuksen perustaa mielensä mukaiseksi, tekevät villiintyneen pihapiirin taas asutun oloiseksi. Supikoiranpentu kotipolullaan. la etsien mieliherkkujaan kastematoja, koluaa rehevillä rannoilla ja lehdoissa, joiden paksusta karikkeesta se tonkii hyönteistoukkia, sammakoita ja etanoita. Se kulkee sanan mukaisesti omia polkujaan ja sen tuhinaan tiivistyy koko kesäyön taika. Vaikkei mäyriä näkisikään, ei talon ympäristössä voi olla huomaamatta asukkaiden jättämiä jälkiä: seinustojen ko- meita hiekkakumpuja, kuoppia ja kaivantoja, hyvin tallattujen polkujen verkostoa sekä useampaa käymälää, johon siistit eläimet tekevät tarpeensa. n 15/2011 Suomen luonto 31. mäyrät tuovat hylättyyn taloon aivan oman tunnelmansa. Sitä asuttaa mäyräklaani, jolla on toinen pesä kivenheiton päässä pähkinälehdon vanhojen pensaiden alla. Viirunaama on hämärän kulkijoista kiehtovin. Sarvipöllöjä ihmetelleen viirunaaman polku tulee autiotalolta, jonka alle, hiekkaiseen maahan, on kaivettu suuri luolasto
Muista merkitä myös paikka ja aika. Voit myös kertoa tarinan ja lähettää kuvia jännittävästä tai yllättävästä kohtaamisesta. petri volanen / vastavalo Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken kaksi Tacticin Kotipiha-sarjan pelikokonaisuutta: Kotipihan kasvit, Kotipihan ötökät ja Kotipihan eläimet sekä Kai Fagerströmin, Risto Rasan ja Heikki Willamon kirjan Viimeiset vieraat elämää autiotalossa (Maahenki 2010). tänä kesänä tarkkailemme pihapiirin nisäkkäitä. Kilpailuaikaa on elokuun loppuun. Yksi kirje/kortti/sähköposti tai netti-ilmoitus riittää! 32 Suomen luonto 15/2011. Suomen Luonnon kesäkisa pihavieraat Kesä on täynnä jännitystä. esimerkiksi näin: Kaksi kettua juoksi pihan poikki hämeenlinnan Kettumäellä 22.6.2011 klo 22. Nyt korva ja silmä tarkkana; polkua pitkin voi tulla mikä vain. Rapinaa, tuhinaa, yninää, niiskahduksia... Päivällä säpinää on eniten lintu- ja hyönteismaailmassa, mutta silloin tällöin, ja etenkin hämärissä, myös arat nisäkkäät uskaltautuvat ihmisten ilmoille. Vastaukset 1.9.2011 mennessä osoitteella Suomen luonto/kesäkisa, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostilla: kesakisa@sll.fi. Vastauslomake on myös nettisivuillamme www.suomenluonto.fi. Kuinka monta eri nisäkästä havaitset pihallasi tai sen välittömässä läheisyydessä. Kirjoita jokainen havainto muistiin, vaikka olisit nähnyt vierailijan jo aiemminkin
Kuvataiteeseenkin luontokuvaukset tulivat myöhään. heidän mielestään surkeinkin puuseppä osaa tehdä ihmiselle paremman istuimen kuin mihin luonto koskaan pystyy. Yllätyksen ja pettymyksen kokemukset ovat valokuvauksen mystistä tenhoa, jonka digitekniikka tympeästi tuhoaa. nykyihmisellä on oltava "luontosuhde". n Kirjoittaja on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. n luonnonystäviä, jotka eivät pidä luonnossa oleskelusta. niinpä yhdet pilkkovat luontoa kuutiodesimetrin paloihin ja myyvät pois. onhan se typerää. rakastan luontoa kunnioittavan etäisyyden päästä. O M T oisenlaisista luonnonystävistä niistä, jotka mielellään tarpovat soilla ja saloilla voidaan varmaan erottaa vielä kaksi ryhmää: toisilla on kamera mukana, toisilla ei. ennenhän siellä värjöteltiin aina. mutta en viitsi hävetä kohtaloani. mutta mietin jatkuvasti, mitä. viimeksi keksin ottaa helsingin katunäkymiä keskikoon filmille Kodakin laatikkokameralla, jonka 60-vuotias linssi tekee kuviin satunnaisia, taianomaisia valovaikutelmia. utta kun luonto kerran on keksitty, ei siitä eroonkaan pääse. Kuvaan pelkästään vanhoilla kameroilla. Kuvien tuominen metsästä kotiin on romanttista touhua, johon voin samastua. hyvä jos eivät puut tulleet lattian läpi tupaan. Antti Nylén kolumni luontosuhteita jäin miettimään, miten isosta puusta saisi näköisen kuvan. maisemia ei juuri kuvailla keskiajan tai varhaisen uuden ajan kirjallisuudessa. ehkä romanttinen kameraharrastukseni vielä vie minut puiden luokse. olen itse harrastanut valokuvausta vakavammalla mielellä jokusen vuoden. minulla on omat paikkani siisteissä sisätiloissa. piknikilläkin alan nopeasti kaivata juoksevaa vettä ja kunnollista pöytää. niin väitti Oscar Wilde, jonka elinaikana luontoa oli jo ruvettu pitämään paikkana, jonne pitää varta vasten mennä. luontonationalismin perintö elää myös tämän lehden nimessä. en halua viedä omaakaan ihmisyyttäni sinne. änä keväänä rupesin tarkkailemaan valokuvaajankatseellani kaupungin puita, jotka kärsimättöminä hipelöivät taivasta luisevilla koukkusormillaan. ehkä se ei onnistu kunnioittavan etäisyyden päästä. minusta silloin kuuluukin tuntua katkeralta, kun kuva epäonnistuu ja kallista filmiä menee haaskuuseen. toiset tutkivat tai suojelevat. itse asiassa kadehdin luontokuvaajia: ainakin heillä on mitä kuvata. märkä ja kylmä olivat poissa vain harvoina autuuden hetkinä. sellaiseen maailmaan olen syntynyt. Kuuluisaa dandya suututti, että 1800-luvun lopulla jotkut jo vaativat "paluuta luontoon". samaan aikaan alkoi syntyä kansallisvaltioita, ja luonnostakin piti muovata kansallinen asia. sitä armollisemmalta tuntuu, kun ruudussa välillä onkin kauneutta joka paljastuu vasta odotuksen jälkeen. luonto on romantiikan ajan keksintö. itse antaisin luonnon mieluiten vain olla. en ehtinyt kuvata niitä, ennen kuin silmut puhkesivat. 15/2011 Suomen luonto T anna hämäläinen 33 p. hän viihtyi lontoon salongeissa paremmin kuin järviseudun metsissä ja sanoi sen kernaasti. eri mailla on siitä pitäen ollut omat "kansallismaisemansa". jopa oudon tärkeä on minulle tieto, että maapallolla vielä on kolkkia, joissa ihmiset eivät määrää eivätkä häärää
elämää paketissa 34 Suomen luonto 15/2011 Muna
jos leijonat söisivät hänet, munat säilyisivät kuitenkin ehjinä. kaksi suurinta munaa on pyöräyttänyt käki. pertti KosKimies Muutaman vuorokauden ikäiset sääksenpojat ja vielä kuoriutumaton muna. Kaikki alkaa munasta, tiesivät jo roomalaiset. Kalevalan Elias Lönnrotille laulaneet muistivat saman asian kymmenien sukupolvien takaa. maailman munineeksi linnuksi lönnrot valitsi Vanhassa Kalevalassa (1835) kotkan, Uudessa Kalevalassa (1849) vesilinnun, sotkan. Ex ovo omnia. Koska nälkäinen leijonalauma lähestyi joka suunnalta, Harrison kiirehti kuumeisesti puhaltamaan munia tyhjiksi ja paketoimaan niitä kokoelmaansa varten. Se symboloi myös emon elämää uudistavaa voimaa. Uutussa muna monistuu Vesilintujen sija Kalevalassa ei ole sattumaa. poikasten nokan kärjessä näkyy munahammas, jonka avulla ne ovat kaivaneet tiensä ulos munasta. 15/2011 Suomen luonto 35. Siinä oli 22 munaa. muissakin mytologioissa ja uskonnoissa muna merkitsee katseilta kätkettyä uutta elämää. Munat ovat vieneet eteenpäin lintujen kehittymistä lähes 200 miljoonaa vuotta. K pErTTi kOSkiMiES enia, 22.9.1953. amerikkalainen Ed Harrison kyyristyi strutsin pesälle. miljoonaisin laumoin lentäneet allit, mustalinnut, hanhet, joutsenet ja sorsat pelastivat esi-isämme nälkäkuolemalta vuosituhannesta toiseen. hannU haUtala / KUvaliiteri Leppälinnun ja käen munat. itämereltä uralille eläneille heimoille arktiset vesilinnut munineen merkitsivät eloonjäämistä, totisinta uutta elämää. telkäksi se tulkitaan, vaan alliksikin sen monet muistivat
Kokeneilla, vanhoilla yksilöillä on pesissään enemmän munia kuin nuorilla. Lirolla on kahlaajien yleiseen tapaan suippokärkiset munat, jotka asettuvat tiiviisti hautovan emon alle. pertti KosKimies ulkopuolella kehittyvä munasolu, ei toki ole lintujen keksintö, sillä munista lisääntyvät niinkin valtavat eläinjoukot kuin hämähäkit, useimmat hyönteiset ja suuri joukko kaloja. Kuitenkin strutsin muna painaa vain 1,7 prosenttia emon painosta, mutta kiivillä ennätysmäiset 25 prosenttia. marKKU mänttäri / KUvaliiteri säätäneen kullekin lajille sellaisen munamäärän, josta kehittyy maksimaalinen, emojen hoidettavissa oleva poikasjoukko. niillä optimaalinen ratkaisu on neljä suippokärkistä munaa, joiden terävät päät ovat pesän keskustaan päin. Siitä muistona meillä on alkusuomen sana uu, uuttu, siis linnunpönttö. Elämän eväät kuoren suojassa niin ruokaisana kuin linnunmuna ihmisen suussa sulaakin, se on tarkoitettu poikasen ensi evääksi. jotta ruumiinlämpö siirtyisi tehokkaasti muniin, emon vatsapuolelta irtoavat haudonnan ajaksi höyhenet. Esimerkiksi kahlaajilla, joilla untuvikot lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan, on oltava isot munat runsaine vararavintoineen. Kiisloilla luonnonvalinta on suosinut suippopäistä munaa siksi, että sellainen pyörähtää todennäköisemmin akselinsa ympäri eikä tipahda kalliolta alas. Siksi esimerkiksi sama pöllönaaras munii vuodesta toiseen vaihtelevan munamäärän myyräkantojen mukaan katovuosina se ei muni lainkaan. Pääosa lintujen munista on kuitenkin kananmunan tapaan soikeita, mutta esi- peltopyyllä on suurin pesye Suomen linnuista, jopa yli 20 munaa. maineikas englantilainen ornitologi David Lack päätteli luonnonvalinnan 36 Suomen luonto 15/2011. munan koko kasvaa pääsääntöisesti linnun ruumiinkoon kasvaessa. linnunpojat muovautuvat alkiosta asti emon ulkopuolella, joten munaan on mahduttava kaikki kasvussa tarvittava. isot ja pitkäikäiset linnut munivat pieniä pesyeitä ja vain kerran tai pari elämässään pesivät pikkulinnut isoja. Erikoisten kalvojen ansiosta kaasunvaihto onnistuu munankuoren läpi alkiosta ilmaan ja takaisin. Kolopesijöillä on enemmän munia kuin avopesiä rakentavilla, luultavasti siksi, että koloista on pulaa, ja hyvän paikan vallanneen linnun kannattaa panostaa ehkä ainutkertaiseen mahdollisuuteensa. Soikeita, pyöreitä, pitkänomaisia... Kova kuori suojaa alkiota myös mikrobeilta ja muilta pikku tuholaisilta. muna on noin neljäsosan suurempi lajilla, jonka poikanen lähtee liikkeelle heti kuoriuduttuaan, verrattuna samankokoiseen lajiin, joka ruokkii poikastaan pitkään pesässä. yhdestä yli kahteen tusinaan Kerralla munittujen munien määrä vaihtelee ruokin ainokaisesta peltopyyn liki kolmeenkymmeneen. Eläimet saavat alkunsa munasolusta, joka linnuilla on ylivoimaisesti suurempi kuin muilla, kolibrillakin isompi kuin ihmisellä. myös kalliojyrkänteiden kapeilla kielekkeillä pesivillä ruokkilinnuilla kuten etelänkiislalla on pitkänomaiset ja teräväkärkiset munat. niin munien lukumäärää kuin muotoakin säätelee monesti se, kuinka monta munaa lintu pystyy hautomaan. mutta linnuilla munasta sukeutui parempi, sitä suojasi kova kalkkikuori. madagaskarilla 1600-luvulla sukupuuttoon metsästetyn, yli nelimetrisen isonorsulinnun muna oli kooltaan 31 x 22 senttiä ja painoi ehkä 12 kiloa. Esimerkiksi lokeilla on lähes aina kolme ja kahlaajilla neljä munaa, mutta pikkulinnuilla muutamasta jopa 17 munaan. Sinänsä muna, emon Linnunmuna on valtava munasolu. linnunmunat vaihtelevat noin gramman painoisesta ja sentin pituisesta kolibrinmunasta 1,4-kiloiseen strutsinmunaan. Kehittyyhän munaan varastoidun ravinnon turvin jopa sorsan, kanalinnun tai kahlaajan tapaisia, heti valmiita poikasia. Kuoren ansiosta muna säilyy elossa muuallakin kuin vedessä tai kosteassa maassa tarvittavat nesteet on pakattu kuoren sisään. Varhainen naaras voi panostaa pesintään enemmän energiaa riskeeraamatta sulkasatoa ja syysmuutoa. optimaalinen pesyekoko onkin kompromissi poikasten määrän ja emojen hyvässä kunnossa pysyttelyn suhteen. He hakkasivat kivikirveillään kulkuaukkoja kelopuihin, munittivat sotkia, uiveloita ja koskeloita. tarvitaan 75 kolibrinmunaa täyttämään yksi kananmuna, ja 150 kananmunaa vastaa yhtä isonorsulinnun munaa. Varhaisissa pesyeissä on enemmän munia kuin myöhäisissä, koska varhain aloittavilla naarailla on valittavissa tuottoisimmat pesäpaikat ja kyvykkäimmät puolisot. ainakin viisi vuosituhatta sitten ihmiset itämereltä Vienanmerelle oivalsivat kelpo keinon hankkia ravitsevaa kevätruokaa. muoto ei selity kuitenkaan haudonnan vaatimuksilla, koska munia on vain yksi. Se on suurin ihmisen koskaan näkemä muna
Siksi pesillä käyminen on sallittua vain tutkijoille, sillä lintujen suojelussa tarvitaan tietoa muun muassa pesimäbiologiasta ja poikastuotosta. Linnut munivat yleensä aamuisin. Muninta kestää pikkulinnuilla muutamia minuutteja, isoilla tunnin verran. Munat ovat aluksi vaaleita, mutta kosteiden kasvinversojen vaikutuksesta ne muuttuvat jo ensimmäisinä päivinä kellanrusehtaviksi. 15/2011 Suomen luonto pertti KosKimies 37. Muna kevenee haudonnan kuluessa keskimäärin 18 prosenttia veden haihtumisen vuoksi. Emolinnun on itse siirrettävä lämpö muniin omasta ruumiistaan lukuun ottamatta loisia ja australialaisia paksujalkakanoja, jotka munivat lämpimiin kasviaineskasoihin. Haudonta kestää sirkuilla vain kymmenen mutta albatrosseilla jopa 80 vuorokautta. Monilla linnuilla koiras ruokkii hautovaa naarasta. Lajeilla, joilla sukupuolet ovat samannäköiset, yleensä molemmat emot hautovat. Alkion vararavinnoksi tarvittavat nesteet säilyvät kalvojen suojissa. Lintujen elintapoja tuntemattoman ei pidä kuvaus- eikä muistakaan syistä vierailla pesillä. härkälintu kyhää vesikasveista pesänsä jopa keskelle avovettä rehevillä lintujärvillä. Linnun munankuori on huomattavasti kestävämpi kuin muilla maaeläimillä, mutta sekin läpäisee kaasuja. Matkalla keltuaisen ympärille erittyy valkuainen ja kalkkikuori, ja alkio alkaa kehittyä keltuaisen pinnalle. mUnasta poiKaseKsi LiNNUN MUNaraUhaSESSa kehittyy ensin keltuainen, joka kulkeutuu munatorveen noin viidessä vuorokaudessa. Yksin hautovista lajeista sorsat peittävät ruokailun ajaksi munat vatsapuoleltaan irronneilla höyhenillään. Lintujen munat ja poikaset tuhoutuvat nopeasti, jos emo ajetaan pesältä pitkäksi aikaa. Jotta alkio kehittyisi ja poikanen kuoriutuisi, munan on oltava tasaisessa 3738 asteen lämmössä. Pikkulinnut munivat päivittäin, mutta esimerkiksi lokit, kurjet ja pöllöt parin päivän välein
ainakin osalla linnuista väri ilmentää myös munan laatua, kuten sinivihreän määrä antioksidanttien pitoisuutta, ja se saattaa vaikuttaa eri munista kehittyvien poikasten hoitotehoon. tavallisimpia kasvattajia ovat Suomessa leppälintu, västäräkki, keltavästäräkki, järripeippo, niittykirvinen ja harmaasieppo, joiden munat kuten niillä loisivien käkienkin vaihtelevat väreiltään. Koloihin pesivillä lajeilla ja linnuilla, jotka aloittavat haudonnan ensimmäisen munan munittuaan, ei myöskään ole tarvetta munien naamiointiin petojen silmiltä. jotkut käkilajit munivat pimeisiin pesäkoloihin tummia munia, jotka pikemminkin naamioituvat pesään kuin matkivat kasvattajalajin munia. Vastaavanlainen loisinta on yleistä myös sorsilla. Munakokoelmien kartuttaja, teollisuusneuvos ragnar kreuger (18971997) ja jo sukupuuttoon kuolleen isonorsulinnun muna. Emon ei yleensä kannata hautoa toisten naaraiden munia, koska silloin se ei edistä omien perintötekijöidensä siirtymistä seuraavaan sukupolveen. pesien lähettyvillä on liikuttava huomaamattomasti ja varottava tekemästä polkuja maapetoja houkuttelemaan. merkiksi pöllöillä on lähes pyöreät munat. toisaalta luonnonvalinnassa pärjäävät käet, jotka munivat entistä paremmin kasvattajalinnun munia muistuttavia munia, joten kilpajuoksu tarkkasilmäisten pikkulintujen ja muniaan muovaavien käkien kesken jatkuu ja jatkuu... monet loiset kuten käki munivat muiden lajien pesiin. Emot voivat tunnistaa omat munansa värien ja värikuvioiden perusteella. munien muoto, kuten koko ja väritkin, vaihtelevat suuresti lajista ja lajiryhmästä toiseen, kehityshistorian moninaisten vaatimusten saattelemana. pertti KosKimies punakylkirastas rakentaa pesänsä tunturikoivikossa usein koivuntyven suojaan. naamiointi ei ole ainoa selitys linnunmunien ainutkertaiselle ominaisuudelle eli väreille ja värikuvioille. näille lajeille ei ole kehittynyt tarvetta tunnistaa muniaan sen tarkemmin. 38 Suomen luonto 15/2011. monet linnut, joiden pesissä ei loisita, hyväksyvät sen sijaan monenlaisia munia ja hautovat jopa pikkuesineitä. Yksilöiden välilläkin esiintyy muuntelua mutta toki vähemmän kuin lajista toiseen. lUo nno ntie teel linen KesK Usm Useo värit naamioivat ja vahvistavat Kolopesijöillä on usein valkoiset tai yksivärisen vaaleat munat, jotka näkyvät vähässäkin valossa. tästä on etua varsinkin yhdyskunnissa elävillä lajeilla, joilla osa naaraista munii lajikumppaniensa pesiin. jos sattuu pesälle, on poistuttava välittömästi, jotta emo pääsee takaisin. Väriaineyhdisteet myös vahvistavat munankuorta, tehostavat kaasujen vaihduntaa ja säätelevät lämpötilaa vaikuttamalla valon heijastuksiin. Käen munien ulkonäkö muistuttaa sitä lajia, jonka pesässä naaras poikasena varttui. Evoluutio suosii kasvattajalajeilla yksilöitä, jotka tunnistavat loisen munat
n kapustarinnalla, kuten muillakin kahlaajilla, poikaset kuoriutuvat syömä- ja juoksuvalmiina. Emo opastaa untuvikot antoisimmille ruokamaille ja vahtii niitä petojen varalta. 15/2011 Suomen luonto 39 marKUs varesvUo / KUvaliiteri. munienkeruu kiellettiin luonnonsuojelullisista syistä useimmissa länsimaissa 1900-luvun puolivälissä. Yliopistot ja museot järjestivät tutkimusmatkoja saadakseen haltuunsa kaikkein harvinaisimpien ja kaukaisimpienkin lintujen munia. intiassa työskennellyt Allan Hume keräsi 4000 aasialaisten lajien pesyettä ja amerikkalainen J. Pienempiä kokoelmia yhdistelemällä ovat pikku hiljaa kertyneet maailman arvokkaimmat munakokoelmat, joita Harrisonin WFVZ:n lisäksi on esimerkiksi British museum of natural Historyssä, rotschildin lahjoituksena tringissä (British trust for ornithology) sekä Hel- singin yliopiston luonnontieteellisessä keskusmuseossa. joutavia vanhat munakokoelmat eivät kuitenkaan ole, päinvastoin. Parker Norris poikansa kanssa 3827 lajin munia ja 28 802 pesyettä ympäri maailmaa. Vaikka ihmiskunta on ottanut villi- ja kesylintujen munia ruoakseen vuosituhansia, munien kerääminen kokoelmiksi sai suosiota vasta 1800-luvulla. munienkeruuta harrasti erityisesti Euroopan ja Yhdysvaltain eliitti. molemmat pelastuivat viime tingassa, kun Harrisonin retkitoveri Bill Pemberton palasi pesälle ase mukanaan. Helsingissä on etenkin teollisuusneuvos Ragnar Kreugerin maailmanluokan kokoelman ansiosta isonorsulinnun ja siivettömänruokin kaltaisia jo sukupuuttoon kuolleita harvinaisuuksia ja yhteensä yli 35 000 pesyettä peräti kolmasosasta maailman lintulajeja. munat ovat nähtävissä Camarillossa Kaliforniassa, jossa Harrisonin perustama huomattava munakokoelma Western Foundation of Vertebrate Zoology (WFVZ) sijaitsee. Esimerkiksi englantilaisen lordi Walter Rotschildin kokoelmassa oli yli 300 000 näytettä luonnosta, joukossa 11 750 munapesyettä ja 930 linnunpesää. Esimerkiksi ympäristömyrkkyjen rikastumista lintuihin tai perimän monimuotoisuuden muutoksia ja alueellisia eroja olisi mahdoton tutkia ilman vanhoja vertailukokoelmia. Munakokoelmia ympäri maailmaa miten kävi Ed Harrisonille ja strutsinmunille kenialaisella savannilla syyskuussa 1953
Kalastusaika alkaa portaittain vaelluksen edetessä kohti pohjoista, ja rauman kalat ovat yleensä jo ohittaneet ennen kuin rysät ehtivät veteen. silakka on laihtunut, turska yleistynyt ja merenpohjan kuolleet alueet laajentuneet. nyt tasataan tilit. heitä noppaa ykkösellä ja kakkosella pääset läpi. 18 3 17 4 5 16 3, turBiinit päästäksesi merelle joudut kulkemaan merikosken voimalan läpi. valtaosa kutunousulle lähteneistä lohista pääsee siis rajoitusten ansiosta rannikon ohi. sinulle kävi huono tuuri, jäit kiinni. noRJa 40 Suomen luonto 15/2011. Maali, Montta montan voimalassa ei ole kalatietä, eikä sen alla ole enää kutualueita. odota yhden heittovuoron ajan. SuoMi 2 2, suVanto olet laitoskasvatettu istukas ja jäät hölmönä hauen suuhun. poikasena sinut istutettiin, jotta korvaisit joen patoamisen paikallisille kalastajille aiheuttamaa ansionmenetystä. Kolmannes niistä nousee ylös asti. Kuolit. RuotSi 15 6 7 8 9 14 1415, rYsä Kudulle nousevaa lohta pyydetään rysillä. noin 30 prosenttia ui silti pyydykseen. jokin itämerellä on muuttunut sitten 1990-luvun alun. nouset hajuaistin varassa kalanviljelyslaitokselta laskevaan puroon ja koetat kutea siihen. onnea yritykseen! VenäJä lähtÖ / Maali lähtÖ, Montta oulujokeen istutetaan joka vuosi noin 240 000 smolttia, joista kolmannes muhokselle montan voimalaitoksen alapuolelle. 1 1, kYlMä keVät huhtitoukokuussa vesi on alle kymmenasteista, eikä vaellus vielä houkuta. olet pelistä pois. 18, Merikoski voimalan alla vaanivat vapakalastajat, mutta aina osa lohista löytää kalatien suun. tähän kuolee 1015 prosenttia poikasista. ilmastonmuutoksen vaikutusta ei voi sulkea pois. heitä noppaa ykkösellä kuolet, muuten vaellus jatkuu numeron osoittaman matkan. 49, ensiMMäiset MerikuukauDet Kuolit, mutta tutkijat eivät tiedä miksi. oulujoella se on kevyempää kuin ii- ja Kemijoella, mutta lähtökohtana on, että kaikki kalat pyydetään pois. syystä tai toisesta 95 prosenttia kaloista jää pelistä pois, niin sinäkin. 1617, terMinaalialue lähestyt kutujoen suuta, ja alkaa tosikalastus
Ennen vaellukselle lähtevien lohenpoikasten kuolleisuus parin ensimmäisen kuukauden aikana oli 6080 prosenttia, mutta nyt se on itämeressä luonnonlohen poikasilla 90 prosenttia ja istutuspoikasilla jopa 95. juu- ri luontaisen lohentuotannon korvaamiseksi vesivoimayhtiöt on velvoitettu istuttamaan joka vuosi miljoonia vaelluskokoisia lohenpoikasia, smoltteja. Ennen oulujoki virtasi muhokselta ouluun vilkkaana nivana, ja lohella oli hehtaareittain hyviä paikkoja harrastaa rakkautta. olet pelistä pois. 13 11 12 13, hYlJe Kalastajille hylje on riesa. merivaelluksen vaaroista on kertonut tutkimusjohtaja Jaakko Erkinaro. arpapeliä lohen vaelluksesta selviää vain uskomattomalla tuurilla. TEKsTI jOUNi TikkaNEN / KuvITus vESa LEhTiMäki K esäkuussa ensimmäiset lohet saapuvat kutujokiinsa. jäljelle jäävistä onnekkaista kiistelevät eri maiden kalastajat. sen sijaan ei tiedetä, kuinka hyvin hylje saa kiinni vapaana uivan lohen. parina viime vuonna etelä-itämerellä on kuitenkin ollut pitkiä jäätalvia, mikä on helpottanut hylkeen liikkumista. loppu on arpapeliä. Se ei olisi kohtalokasta, elleivät padon alapuoliset kutusoraikot olisi tuhoutuneet. muissa Suomen itämereen laskevissa joissa lohen eteen nousee seinä. tutkija Panu Orell selvittää riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa, mikä iijoen ja oulujoen istukkaita vaivaa. istutuksissa menee vain jotain pahasti pieleen. oulujoessa ensimmäiseen voimalaitospatoon on tehty kalatie, mutta kohta on edessä toinen pato. lähde smolttina lohen matkaan ja kokeile kuinka pitkälle pääset. matkasi päättyy tähän. 15/2011 Suomen luonto 41. Kolmannes tähän asti selvinneistä lohista nielaisee syötin. Padotussa joessa lohen lisääntymisen ei tosin ole tarkoituskaan onnistua. tarvitset namiskan ja nopan. n 10 1012, itäMeren Pääallas ajoverkkokalastus kiellettiin vuonna 2008, mutta nyt syönnöksellä olevaa lohta pyydetään ajosiimalla, myös luvattomasti. tenojoen kalat ovat heittäneet parikolmevuotisen keikan atlantilla, tornio- ja Simojoen kalat itämeren pääaltaalla Gotlannin eteläpuolella
Mihin lehMänläjät hEidi viLjaNEN ilman lantakuoriaisia maailma hukkuisi sontaan. lantakuoriaiset ovat myös elintärkeitä trooppisten metsien uudistumiselle. 42 Suomen luonto 15/2011
lantakuoriaisten näkökulmasta kengurun papana eroaa suuresta ja märästä lehmänläjästä kuin sademetsä Saharasta. Pian maanpinta alkoi peittyä lehmänläjiin, ja muut lantaa hyödyntävät eliöt kuten loiskärpäset lisääntyivät räjähdysmäisesti. 1900-luvun lopussa australiaan tuotiin lantakuoriaisia afrikasta sekä Euroopasta ja laitumet ja lehmät voivat taas hyvin. Otuksen tunnistaa pörisevästä lentoäänestä. normaalisti nämä karjan kiusat pysyvät kurissa, koska ne häviävät kilpailussa samasta ravinnosta lantakuoriaisten kanssa. lantakuoriaisten tiedetään olevan tärkeitä myös kasvien kasvulle ja erityisesti wiKimedia commons Noin puolisenttinen metsäsittiäinen elää koko maassa. katoavat? K un englantilaiset muutama sata vuotta sitten toivat lehmän australiaan, mantereen asukkaat saivat pian kokea lantakuoriaisten puuttumisen. Se munii suoraan toukkiensa ravintovarastoon, lantakasaan. 15/2011 Suomen luonto 43. australian alkuperäinen lantakuoriaislajisto oli tottunut käyttämään ravinnokseen ja pesänrakennukseen vain alueen alkuperäisen eläinlajiston, pussieläinten, pellettimäisiä jätöksiä
Nämä kuoriaiset ovat erikoistuneet lehmän tai hevosen lantaan. pillerinpyörittäjä joseF hlaseK syyslantiainen ukkolantiainen aroseutujen pillerinpyörittäjä on lantakuoriaisista kuuluisin. nyt 5000 vuotta myöhemmin länsimainen ihminen ei ehkä enää ole niin ihastunut nähdessään lantakuoriaisen tai ajatellessaan, missä se pyörii ja mitä se syö. Egyptiläiset näkivät kuoriaisen pyörittämän lantapallon esittävän aurinkoa, joka kulkee taivaanrannan yli. Lantakuoriaiset edistävät ravintoaineiden sekoittumista maaperään. muumiot pyramidien kammioissa muistuttavat erehdyttävästi lantakuoriaisten toukkia maanalaisissa pesäkoloissaan. metsäsittiäinen rusolantiainen piirrosKUvitUKset: Kari heliövaara trooppisten metsien uudistumiselle. Toukilla on aikanaan ateria valmiina. kangaslantiainen Lantakuoriaisten kirjo on mittava. näin siemenet eivät päädy rottien ja muiden jyrsijöiden suuhun. tropiikissa lantakuoriaiset toimivat erityisesti puiden siementen levittäjinä. Se munii pyörittämäänsä lantapalloon, jonka se hautaa maahan. itse asiassa karjatalouden levittäytyminen Euroop- sontiainen 44 Suomen luonto 15/2011. muinaisessa Egyptissä muumioinnin tarkoitus oli auttaa vainajaa syntymään uudelleen kuoleman jälkeisessä elämässä. Siementen tiedetään myös itävän paremmin, kun ne ovat lantakuoriaisten hautaamia. jumalaista alkuperää lantakuoriaiset ovat kiehtoneet meitä ihmisiä jo 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua muinaisessa Egyptissä, jossa pyhää pillerinpyörittäjää pidettiin uudestisyntymisen aurinkojumalan ran tai Kepheran maallisena ilmentymänä. Suurin osa tropiikin puista tuottaa hedelmiä, joita apinat syövät. Pilkkoessaan ja haudatessaan eläinten jätöksiä pesätunneleihinsa lantakuoriaiset edistävät hapen ja ravintoaineiden kuten typen sekoittumista maaperään. lantakuoriaiset kuitenkin tuottavat ilmaiseksi useita meille ihmisille ja luonnolle tärkeitä niin sanottuja ekosysteemipalveluja möyriessään, hajottaessaan ja kaivaessaan lantaa maahan. Liian vähän läjiä lantakuoriaisten voisi luulla olevan eliöryhmä, joka ei ole ihmisten toiminnasta kärsinyt. Puiden siemenet päätyvät apinan ulosteisiin ja edelleen lantakuoriaisille, jotka kaivavat ne ulosteiden mukana maahan
noin 90 prosenttia saaren lajeista, mukaan luettuna lantakuoriaiset, asustavat näissä metsissä. noidankehä on valmis. jo arviolta puolet vielä sata vuotta sitten saarella eläneistä lantakuoriaislajeista on saattanut kuolla sukupuuttoon. ihminen on hakannut ja polttanut metsää peltojen ja lehmänlaitumien tieltä nopeasti. isojen lantakuoriaisten tiedetään olevan tehokkaimpia tiettyjen puulajien siementen itämiselle yksiselitteisesti siementen suuren koon vuoksi. trooppisilla leveysasteilla sen sijaan lehmänlaitumien määrä kasvaa koko ajan metsien kustannuksella. Se maistuu hyvin madagaskarilaisille lantakuoriaisille. sUomalaiset lantaKUoriaistUtKijat madaGasKarilla hELSiNgiN yLiOpiSTO on osallistunut madagaskarilla valBio-nimisen kansainvälisen tutkimusaseman rakentamiseen ranomafanan kansallispuistossa. Karjatalous on muuttunut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana. Tällä hetkellä hän työskentelee Luonnontieteellisessä keskusmuseossa suomalaisten kovakuoriaisten parissa. tomas roslin Tutkijat pyydystävät lantakuoriaisia usein kuoppapyydyksillä, joissa on syöttinä esimerkiksi kalaa. n Kirjoittaja on väitellyt madagaskarilaisten lantakuoriaisten yhteisöekologiasta ja levinneisyysmalleista Helsingin yliopistossa vuonna 2009. lajit joutuvat kilpailemaan erittäin niukoista resursseista. tutkijoita kiinnostavat lajien evoluution lisäksi ekologiset ja eliömaantieteelliset kysymykset kuten se, kuinka madagaskarin luonnonhistoria ja ihmisasutuksen ja karjankasvatuksen alkaminen ovat vaikuttaneet lantakuoriaisyhteisöihin ja lajien levinneisyysalueisiin sekä se, miten ne eroavat vastaavista muista trooppisista yhteisöistä. Etelä-amerikassakin metsien hakkuiden on huomattu johtavan metsälajiston häviämiseen. lantakuoriaiset ovat kuitenkin elintärkeitä metsän uudistumiselle. lantakuoriaisten näkökulmasta lantaa on vähän ja se on laadultaan yksipuolista. Erityisesti pienet, huonosti lentävät ja lehmälaitumiin erikoistuneet lajit ovat harvinaistuneet. madagaskarilta puuttuu useita eläinryhmiä kuten kavio- ja sorkkaeläimet. saaren suurimmat kasvinsyöjänisäkkäät ovat kotoperäisiä pieniä makiapinoita. metsissä hirven ja kauriiden papanoilla elävät lajit voivat kuitenkin vielä hyvin. Esimerkiksi madagaskarilla on eri arvioiden mukaan enää 1040 prosenttia alkuperäisestä metsästä jäljellä. ihminen tuli saarelle vasta pari tuhatta vuotta sitten ja lehmiä saarella on ollut vain noin tuhat vuotta. useita muitakin eläin- ja kasvilajejamme uhkaa sukupuutto ennen kuin edes tiedämme, mikä niiden rooli on ollut toimivassa ekosysteemissä. vuonna 2002 akatemiaprofessori Ilkka Hanski aloitti saarella projektin, joka tutkii madagaskarilaisten lantakuoriaisten adaptiivista radiaatiota eli sopeutumislevittäytymistä tällä kymmeniä miljoonia vuosia erityksissä olleella saarella. useita lantakuoriaislajeja on jo hävinnyt Suomesta ja useat muut on luokiteltu uhanalaisiksi. useilla trooppisilla alueilla suurten riistaeläinten metsästys uhkaa useita isoja lantakuoriaislajeja, koska isot lajit ovat usein riippuvaisia isoista lantakasoista. projekti on tuottanut vuoteen 2010 mennessä useita tieteellisiä julkaisuja ja kaksi väitöskirjaa madagaskarilaisten lajien evoluutiosta. pihalantiainen isolaakasittiäinen Madagaskarin lantakuoriaiset ovat erikoistuneet syömään apinoiden lantaa, koska saarella ei ole ollut sorkkaeläimiä. nyt 2000-luvulla karjatilojen määrät ovat kuitenkin pudonneet murto-osaan aiemmasta myös meillä Suomessa. lehmät ovat entistä vähemmän ulkona. kuvassa makiapina. 15/2011 Suomen luonto tomas roslin 45. paan 8000:n viime vuoden aikana on helpottanut useiden lantakuoriaislajien leviämistä Suomenkin kaltaisiin syrjäisiin ja kylmiin kolkkiin
jaaKKo vähämäKi / vastavalo uhanalaiset lajit osa 5: kasvit mummon herbaariosta ahokissankäpälä oli tuiki tavallinen vielä 1900-luvun alussa. kasveja pEkka SiLLaNpää uusi Punainen kirja on paksumpi kuin edeltäjänsä. Mukana on joukko kasvilajeja, jotka isovanhempien aikaan olivat vielä yleisiä. 46 Suomen luonto 15/2011 jaaKKo vähämäKi / vastavalo
Silmälläpidettäviä eli mahdollisesti lähitulevaisuudessa uhanalaistuvia lajeja on 122. myös suurin osa siirtymistä on tapahtunut alemmasta uhanalaisuusluokasta seuraavaan. Salaperäinen punavalkku on äärimmäisen uhanalainen. kangasajuruoho, harjujen timjami, luetaan silmälläpidettäviin. 15/2011 Suomen luonto 47. Syitä löytyy Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön viime joulukuussa julkaisemasta uhanalaisuusarvioinnista eli Punaisesta kirjasta. toiset ovat tiukkojen kasvupaikkavaatimustensa vuoksi luonnostaan harvinaisia. mihin ne ovat hävinneet. Kokonaan Suomesta hävinneiden lajien lista ei ole pitkä. jotkut ovat olleet yltyleisiä mutta syystä tai toisesta taantuneet. osa lajeista esiintyy meillä levinneisyytensä äärirajoilla. Käyrä- ja vuorisara, mesikämmekkä, siperianlillukka, jokipalpakko ja jäämerentähtimö uhkaavat kuitenkin saada seuraa, mikäli kymmenen vuoden takaa tähän päivään ulottuva suuntaus jatkuu pitkään. hivuttava muutos Edelliseen, samoilla kriteereillä tehtyyn arviointiin verrattuna uhanalaisten määrä on lisääntynyt 17 lajilla. alkuperäisistä tai luontaisesti vakiintuneista tulokaslajeista 197 on tuoreimman tiedon mu- kaan joko vaarantunut, erittäin uhanalainen tai äärimmäisen uhanalainen. Se on putkilokasvien osalta entistä huolestuttavampaa luettavaa: 16 prosenttia lajistostamme arvioidaan tällä hetkellä uhanalaiseksi. mistä kummasta toissasukupolviset ovat löytäneet herbaarioihinsa sellaisia ihmeitä kuin hirvenkello, peltorusojuuri, ketokatkero ja vuorimunkki! Ei kissankäpälää, ketoneilikkaa tai musta-apilaakaan enää vaivaksi asti ole. marKKU KönKKölä / pro lUontoKUva j os on ullakon siivouksen lomassa joskus selaillut isovanhempien aikoinaan keräämiä kasvikokoelmia, huomio on voinut tomun ja toukanjälkien lisäksi kiinnittyä muuhunkin
tähän joukkoon on jouduttu nostamaan yhdeksän lajia tai alalajia lisää, mutta toisaalta kymmenen lajin tai alalajin uhanalaisuusstatusta on saatettu parantuneen tilanteen vuoksi laskea. monen lajin kukoistus on maatalouden muutoksen myötä vaihtunut ahdinkoon, ja uhanalaisista putkilokasveista 28 prosenttia onkin perinneympäristöjen suosijoita. terho pelKonen / vastavalo harjuilla viihtyvä hämeenkylmänkukka kärsii muun muassa soranotosta ja kasvin siirtämisestä puutarhoihin. j c schoU / Biopix röyhyhelmikkä on nyt luokkaa uhanalaisempi. Vaarantuneiden luokkaan päätyneet alppivuokko, ojakaali, paunikko, nätkelmävirna ja kalliosirkunjyvä ovat aiemmin olleet vain silmälläpidettäviä. Suvun seitsemän lajia kasvavat 48 Suomen luonto 15/2011. Pahin uhkakuva, häviäminen sukupuuttoon, on kuitenkin toistaiseksi kyetty torjumaan. ketojen katoa Putkilokasvien lajimäärä kehittyy rikkaimmilleen perinneympäristöissä, joissa karjan laidunnus pitää yllä kasvupaikkojen avoimuutta ja estää heinien ja puuston valtaanpääsyn. myönteisenä poikkeuksena on äärimmäisen uhanalaisten luokka, jossa tilanne on muuttunut jopa hiukan suotuisammaksi. uhanalaisuus koskettaa siis yhä laajempaa lajikirjoa, ja monen uhanalaisen lajin tilanne hivuttuu vähitellen huonommaksi. Kirkkain valonpilkahdus osuu merivehnään, lehtoängelmään ja sopulintunturitädykkeeseen, jotka on voitu siirtää suoraan alimpaan uhanalaisuusluokkaan, vaarantuneisiin. matalakasvuiset mutta elegantit saniaiset, noidanlukot, ovat tyyppiesimerkki. Vastaavasti silmälläpidettävien joukkoon on jouduttu siirtämään vielä kymmenen vuotta sitten elinvoimaisiksi arvioituja, monelle luonnonharrastajalle tuttuja lajeja kuten kangasajuruoho, sarjatalvikki, pikkurantasappi, suovalkku ja jäkki
paljakoitten pakolaiset Soilla, kallioilla, tunturipaljakoilla ja vesiympäristössä on omat väliinputoajansa, yhteensä 36 prosenttia uhanalaisista lajeista. Väistymään ovat joutuneet muun muassa litteäkaisla, rantalitukka, rönsysorsimo, suolapunka ja luhtaorvokki. jos uhanalainen laji on katoamassa lehdon kuusettumisen tai niittyjen umpeenkasvun seurauksena, epäsuotuisaan kehitykseen voidaan puuttua kaatamalla valikoidusti puustoa tai niittämällä. luonnonsuojelujärjestöt järjestävät talkoita, joilla edistetään perinnebiotooppien lajirikkautta. aina pelkkä suojelualueen muodostaminen ei kuitenkaan riitä. lehtojen asukeista vaarassa ovat silti esimerkiksi lehtivihreätön suomukka, röyhyhelmikkä, kämmeköiden aateliin kuuluva punavalkku ja hoitotoimia menestyäkseen vaativa komistus, lehtoukonhattu. Soiden ojitus ja turpeennosto ovat heikentäneet muun muassa suopunakämmekän, pikkukihokin ja himmeävillan kantoja. Kasvillisuusvyöhykkeiden muuttuessa etenkin yläpaljakan lajeilta puuttuu mahdollisuus siirtyä korkeammalle. Töitä viikatemiehelle Vaikka kasvien uhanalaisuuskehitys vaikuttaa huolestuttavalta, Punaisen kirjan kasvityöryhmän jäsenen Sirkka Hakaliston mukaan sen torjumiseksi on paljonkin tehtävissä. Samalla luodaan uhanalaisille lajeille otolliset olosuhteet. "Huomattava osa lajiesiintymien turvaamisesta tapahtuu maa- ja metsätalouden arjessa. uusimman uhanalaisuusarvioinnin lajeista joka viides kasvaa ensisijaisesti meren, järven tai joen rannalla. uhanalaisista kasveista metsälajeja on kuitenkin vain 16 prosenttia. "aktiivisten suojelu- ja hoitotoimien seurauksena esimerkiksi taponlehden, tikankontin ja lehtoängelmän uhanalaisuusluokkaa on voitu laskea", Hakalisto kertoo. rantaniityt ja -luhdat jakavat perinneympäristöjen kohtalon. havumetsissä helpompaa Kaikista uhanalaisista eliölajeista yli kolmannes elää ensisijaisesti metsäympäristössä. Eräs syy uhanalaisuuteen rannoilla on vesirakentaminen, mutta enimmäkseen lajikirjon köyhtyminen selittyy rantalaidunnuksen päättymisellä. Esimerkiksi ympäristötuilla voidaan kannustaa maanomistajia ottamaan uhanalaislajien suojelu huomioon", Hakalisto sanoo. Silti havumetsiemme putkilokasveilla menee yleiseen kehitykseen nähden hyvin. Yhä harvempi vuorijalava tavoittelee enää taivaita muualla kuin puistoissa. wiKimedia commons Uhanalaisten kasvien auttamiseksi on tehtävissä paljonkin. yhtä lukuun ottamatta kedoilla ja niityillä; kaikki ovat päätyneet punaisiin kansiin ja kahden asema on edellisestä arviointikerrasta heikentynyt. Viikatemiehille ja -naisille on siis töitä tarjolla! n Uhanalaisten kasvien täydellinen lajiluettelo löytyy punaisesta kirjasta, jonka voi ladata pdf-tiedostona netistä. tehokkaalla suojelulla yhdistettynä lisääntyneisiin inventointeihin ja parempaan yhteistyöhön on jo saavutettu tuloksia. Pelkästään viranomaisten käsissä uhanalaistuva putkilokasvistomme ei ole, vaan toimeen voi tarttua kuka tahansa. www.ymparisto.fi Lapinkynsimön uhkatekijä on ilmaston lämpeneminen. Lehtoukonhattu hyötyy kuusien poistosta. hannU esKonen / KUvaliiteri. Harjulajeissa on niin ikään omat huolenaiheensa: hietaneilikka, harjukeltalieko, kangasraunikki ja hämeenkylmänkukka taistelevat suppea-alaisissa elinympäristöissään pienistä populaatioista aiheutuvia uhkia vastaan. Eräille tunturi-lapin uhanalaisille kuten norjanarholle, kiirunankellolle ja la- pinkynsimölle ilmastonmuutos on arvioitu mahdolliseksi uhkatekijäksi. myös monen rantakasvin tilanne on tukala. niiden uhanalaisuusluokka on nostettu silmälläpidettävästä vaarantuneeksi
eliölajista toiseen. tä on listattu toronton pörssiin. tällä tavalla on kehitetty muun muassa Bt-maissi. kesäkuuta. luonnonpörssien johtajat ovat risteytymä, varaisena kasvaneen heinälajinmarkkinoineet jossa ratkaisua kanadalaisille sillä, että uusi kaupkantalajien kromosomisto on moninpapaikka tarjoaa kaivosyhtiöiden osakkertaistunut: kantalajeilla oli 14 keille entistä laajemmat globaalit kromosomia, viljellyllä vehnälmarkkinat, lisääkromosomia. vat näiden huhujen vanavedessä suomen-valtaukjalostus geenien avulla on huipputiedettä, joka siaan sijoittajille. n Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja. "Emme me luonnonkasveja viljele vaan itse kehittämiämme viljelykasveja", teeri huomauttaa. pienemmät yhtiöt markkinoisyöville hyönteisille myrkyllistä. ennusteiden mukaan kaivosalan yrityskaupat ovat lisääntymässä ja tänä vuonna niitä tehdään enemmän kuin koskaan. ronton pörssit yhdistyvät. L helpommin ja nopeammin myytyä suomalaiset riskisijoituksensa. sieltä on löytynyt pääomaa esimerkiksi lapin kulbakteerit. elina.grundstrom@kolumbus.fi Kenttäkokeita meillä on tehty jo 1990-luvulta saakka. Esimerkiksi viimesuomalaisten kannalta merkittävä, sillä yli äätös on vuonna aloitettiin kokeet amfloraperunalla, joka onsuomessa toimivista ulkomaisista kaivosyhtiöispuolet paperiteollisuuden käyttämä tärkkelysperuna. holaisten torjunta. jos kasvi hoitaa itse hyönteisten alalla voidaan kemiallisia torjunta-aineita karkotuksen, kiertää villejä huhuja koeporauksista, joita maailman suurimpiin kuuluva kaivosyhtiö angvähentää. sakinsilloin niiden osakkaat kokoontuvat äänestämään, suostuvatarkipäivää siinä vaiheessa, kun se on kannattako ne sanoo kasvinjalostustieteen mukaan lontoon ja vaa. Gm-tekniikka jäljittelee tätä tapahtumaa. suomessa koko asia tulee hukkumaan hyttysten ininään. lä nykyisin 42 näkyvyyttä ja lisää pääomia.000 vuotta lähes 10 suomalaisten kannalkestäneen valintajata se tarkoittaa sitä, lostuksen tulokseettä malminetsinna vehnästä oli täyhtiöt maa17 000 saavat tiaislajiketta, joita P J jarKKo virtanen alettiin. pysyttelee pellossa. Yhdistymishanke voi vielä tyssätä siihen, että kanadalaiset eläkerahastot yrittävät estää pörssien yhdistymisen isänmaallisista syistä. non prosessiin on sattumanvaraisuuden eliminoimitällä hetkellä lappi on yksi muodikkaimmista sijoinen siirrettävät geenit valitaan huolella. lontoon ja toronton pörssit ovat ilmoittaneet, että niitä hallinnoivat yhtiöt pitävät omat yhtiökokouksensa atlantin eneettisesti muunnellusta eli gm-viljelystä tulee Suomesvaltameren molemmin puolin samana päivänä, 30 kesäkuuta. Kanada on perinteisesti ollut niiden jälkeläilisääntymisessä geenejä siirtyy eliöiltäsuuri kaivosteollisuussille, sukupolvelta seuraavalle. Siihen tekee sodankylässä. Yhtiö ei paljasta lo american on siirretty Bacillus thuringiensis -bakteerin geeni, jonka odotetaan uutista maailmanluomitään, mutta siltä tuottama proteiini on kasvia kan kultakaivoksesta. joskus geenejä saattaa siirmaa ja siitä on muodostunut myös alan johtava rahoituskestyä myös toronton pörssissä toimii suuri määrä kaivosalaan erikoiskus. maaliskuussa pidetyilGeenien siirtämisen tavoitteena onsijoitusmessuillä maailman suurimmilla kaivosalan parantaa esila torontossa oli monta esittelypöytää, jotka oli komerkiksi viljelykasvin ominaisuuksia. olleetluonlanetsintään, josta suomalaiset eivät itse ole Ero kiinnostuneita. näin yhtiöiden johdon esitykseen, jonka professori Tee- tomu Teeri Helsingin yliopistosta. tällaisissa melko harvinaisistuneita sijoittajia, joista monet toimivat yleensä viruksa tapahtumissa geenien siirtäjinä ovat koulutukseltaan geoset ja logeja. ne voivat tuskohteista perun, papua-Uuden-Guinean ja jopa olla peräisin toisista kasveista, bakteereista taiKanadan eläimistä.saskatchewanin ohella. vahtikoira Elina Grundström Yöttömän yön tärkein päivä apin kesän tärkein päivä on 30. ostajia ovat erityisesti kiinalaiset ja intialaiset, jotka kahmivat itselleen strategisia luonnonvaroja. silloin tehdään isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat suomessa sijaitsevien kaivosten omistussuhteisiin. os toronton ja lontoon pörssit yhdistyvät, niistä muodostuu maailman pelloilla nykyisin Esimerkiksi Etelä-Suomen suurin kaivos- ja energia-alan yhtiöiden lähi-idässä kasvava vehnä on usean kauppapaikka. Siihen voidaan myös risteltu valokuvilla tuntureista, revontulista ja yötyrittää siirtää täysin uusi ominaisuus kuten tutömästä yöstä
Tähän ja kaikkiin muihin Sampo Pankin maksukortteihin on saatavilla yksi, yhteinen tunnusluku. Tutustu korttikuoseihin ja tarinoihin niiden takana osoitteessa sampopankki.fi/kortit Talouttasi ajatellen,. Sampo Pankki Oyj, www.sampopankki.fi Enemmän norppia, vähemmän PIN-koodeja Erik Bruunin Saimaannorppa on uusin tulokas maksukorttien klassisiin suomalaisiin kuva-aiheisiin j kunnianosoitus Suomen luonnonsuojeluliiton ja j arvokkaalle työlle luonnon hyväksi
nyt ovat vuorossa Pohjois-Karjala, Kainuu, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaa ja lappi. 52 Suomen luonto 15/2011. LöyTöRETKELLä SuOMESSA 70 rETkipaikkaviNkkiä: OSa 2/2 pOhjOiS- ja iTä-SUOMi Idän ja pohjoisen työryhmä LiiSa hULkkO, aLicE karLSSON, jOrMa LaUriLa, jOhaNNa MEhTOLa ja jOUNi TikkaNEN lumoa juhlavuotemme kunniaksi esittelemme 70 hienoa retkipaikkaa eri puolilta Suomea
Kalervo ojUtKanGas / leUKU Näkymä keski-penikalta Martimoaavalle keminmaan ja Simon rajaseudulla. 15/2011 Suomen luonto 53
aika unohtuu, kun palokärjen rummutus kaikuu saloilla. marKKU tano Karjalan kunnailla karjalaisissa lauluissa käet kukkuvat, kosket kuohuvat, järven aallot loiskuvat ja salot humisevat. Huolimatta vähäisestä kävijämäärästään mujejärvellä on monia reittejä pitkospuineen ja tulentekopaikkoineen sekä autiotupa ja laavuja yöpymiseen. Valtava jäämassa on sulaessaan raapinut mujejärven maisemaan pitkiä viiltoja. tunnelman voi edelleen kokea itä-suomen luonnossa. Y pOhjOiSkarjaLa tomi mUUKKonen / lintUKUva ksi vähiten tunnetuista retkikohteista on erämainen mujejärvi, jonka rauhallisilla rannoilla voi liikkua päiväkausia tapaamatta muita retkeilijöitä. Kilpikaarnaisissa männyissä näkee edelleen kaskenpolton ja vanhojen metsäpalojen jättämiä merkkejä. Harjumuodostelmien välissä kimmeltävät tummat vedet. rotkon pohjalla voi hengähtää lammen rannan laavulla. nurmeksen kaskikylissä perinteet ja luonnonuskonnot säilyivät pitkään. maasto on korkeimmillaan yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella ja laskeutuu välillä kapeaan, jyrkkäseinäiseen uuronrotkoon. ne olivat aikoinaan niin hankalien yhteyksien päässä, että vainajat haudattiin väliaikaisesti Kalmosaariin ja siirrettiin kirkkomaahan vasta rekikelillä. on ehdotettu, että mujejärvestä ja sen läheisistä retkeilyalueista voisi perustaa Ylä-Karjalan kansallispuiston. www.luontoon.fi/mujejarvi rauhallisella koitajoella on helppo aloittelijankin meloa. Teretin lintutornista avautuu patvinsuon avara suomaisema. Aika unohtuu, kun palokärjen rummutus kaikuu saloilla. 54 Suomen luonto 15/2011. "Elä sinä heilani kesällä kuole, se huolia mulle antaa", silloin laulettiin
näiden metsäisten salomaiden keskellä metsänvartijat asuivat tuvissaan aina sotiin asti. jatkosodan taistelupaikkoihin voi edelleen tutustua ilomantsissa. tuohon aikaan nuoret miehet taiteilivat joella uittopuuhissa, nyt retkeilijä voi lipua meloen läpi rauhallisen maiseman. Kapuaminen korkeaan torniin palkitsee: avara suomaisema levittäytyy ympärillä lähes silmänkantamattomiin. patvinsuon kansallispuisto sijaitsee joensuulieksa-tien itäpuolella. www.luontoon.fi/koitajoki ruunaan kuohuvat kosket ovat kalastajien suosiossa. marKKU tano avaraa suomaisemaa SEN jOka Ei OLE vielä ymmärtänyt suoluonnon kauneutta, kannattaa testata patvinsuon voima. Kevään tulva-aikaan linnut valloittavat suon äänillään ja siipien havinallaan. harjumaisemaa Mujejärvellä. Meloen, mutkitellen raUhaLLiNEN kOiTajOki mutkittelee lähellä venäjän rajaa läpi ikimetsien sekä keidas- ja aapasoiden. Koitajoen alue sijaitsee ilomantsissa joensuulieksanurmes-tien (kantatie nro 73) itäpuolella. teretin lintutornille on runsaan kolmen kilometrin matka Kurkilahden pysäköintalueelta. www.luontoon.fi/ruunaa 15/2011 Suomen luonto 55. Kesäiltaisin saattaa karhu hiippailla retkipaikan ohi, mutta vain harva retkeilijä pääsee kohtaamaan patvinsuon kansallispuiston tunnuseläimen. polun varrella voi tarkkailla yli satavuotiaiden metsien lajeja ja korpinotkon pohjalla solisevaa verkkopuroa. alue on kalastajien ja koskenlaskijoiden suosikki. tasaisella maalla viihtyvät voivat kiertää esimerkiksi kahden kilometrin mittaisen närelenkin. www.luontoon.fi/patvinsuo karhu on patvinsuon kansallispuiston tunnuseläin. marKKU tano pentti sormUnen / vastavalo jUssi mUrtosaari / leUKU koskien kuohuissa LiEkSaNjOki TyrSkyää kuutena koskena läpi ruunaan retkeilyalueen. Koitajoki soveltuu melontaretkeilyyn aloittelijallekin, sillä joessa ei ole polvikoskea lukuun ottamatta vuolaita koskipaikkoja. teretin lintutorni seisoo aavan suon reunalla vanhan männikön laidassa
www.luontoon.fi/koli Suiston linnut höyTiäiSEN SUiSTON lintutornista voi tarkkailla kahlaajarannan ja laajojen ruovikkojen lintumaailmaa. erikoisuutena ovat harvalukuiset itäiset ja pohjoiset lajit kuten jänkäsirriäinen ja heinäkurppa. harjuja pitkin kiertelevät luontopolut, mutta petkeljärven postikorttimaisemiin voi tutustua helposti myös meloen. www.pklty.fi/lintupaikat-new.html kaSvEiSTa ja gEOLOgiaSTa kiinnostuneilla riittää tarkkailtavaa Kolvananuuron rotkolaaksossa, joka syntyi satoja miljoonia vuosia sitten kallioperän siirroksissa. noljakan liittymästä käännytään valtatien yli etelään ja noljakantietä jatketaan 1300 metriä kioskille, josta alkavat opasteet lintutornille. www.vaellus.info/reitit/kolvananuuron-luontopolku postikorttimaisema rajan kupeessa pETkELjärvEN kapEaT harjUT mutkittelevat järvien lomassa, joiden yli kuikan pitkä huuto kiirii. alueen vaateliasta kasvilajistoa edustavat esimerkiksi lehtokuusama, lehtomatara, soikkokaksikko ja lehto-orvokki. mUista mYös nämä: päiväretki harjuluontoon raESärkkiEN kUMpUiLEvaSSa maastossa vuorottelevat harjujen männiköt, karut aapasuot sekä kirkasvetiset lammet ja järvet. www.luontoon.fi/reposuo perinnemaisemissa kOLi TarjOaa upeiden kansallismaisemien lisäksi näkymän suomen kulttuuri- ja luonnonhistoriaan. alueella on tavattu lähes 250 lajia. jyrkän rotkon kivikkoisella pohjalla solisee puro, jonka varsilla kasvaa rehevää saniaislehtoa. helppokulkuisessa maastossa vanhaa kärrytietä noudatteleva reitti sopii hyvin lapsiperheille, sillä taukopaikkojakin on runsaasti. raesärkille on nurmeksesta matkaa 25 km. www.luontoon.fi/raesarkat Tauko reposuon rauhassa LiEkSaSSa SijaiTSEva reposuo on monimuotoinen ja arvokas lintusuo. Kaskenpolton saloihin pääsee tutustumaan tilojen kautta kiertävällä viiden kilometrin mittaisella Kasken kierroksella. www.luontoon.fi/petkeljarvi 56 Suomen luonto 15/2011 jorma laUrila kolvananuuron rotkossa marKKU tano marKKU tano raesärkät on hieno retkikohde lapsiperheellekin. Ollilan tila kolilla on yli 300 vuotta vanha. kolvananuurossa retkeilyyn kannattaa varata hyvät kengät.. reposuo sijaitsee noin 10 km lieksasta itään. maisemaa hoitavat suomenlampaat ja kyyttönaudat, ja kesäisin pihapiireissä tehdään myös monenlaisia luonnonhoitotöitä. reitin lähtöpiste on Kolin kylässä. torni sijaitsee neljä kilometriä joensuusta Kuopioon päin. avoimen suon reunassa saa ihailla petolintujen kaartelua. viitat Kolvanauuroon ovat valtatie 6:lla Kontiolahden kirkonkylän lähellä ja joensuulieksa-tiellä enossa. reposuolla voi pistäytyä ohikulkumatkalla: Ulkkajoen lintutorni sijaitsee vain 200 metrin päässä pysäköintialueelta. Kivinen reitti vaatii kuntoa ja hyvät kengät. Yhdellä Kolin vanhimmalla tilalla, ollilassa, voi aistia 1700-luvun kaskitilan tunnelman
marKKU tano marKKU tano arto jUvonen / lintUKUva Liro kuuluu reposuon runsaaseen linnustoon. höytiäisen suisto joensuun kupeessa on lintujen suosiossa. petkeljärvellä harjut ovat järvien lomassa. 15/2011 Suomen luonto 57
nimikkoeläin hirvi ei lähde Hirvisuon vetisille rimmille vaan pysyttelee metsäsaarekkeiden suojissa. Siellä käytyään on kokonaan valveilla. www.luontoon.fi/hirvisuo nsin se on hiljainen, hämärä maa. rahkasammalen märkä villasukanhaju tunkee uniseen nenään, mutta metsänrajassa tuoksuu voimakkaimmin suopursu, suoluonnon deodorantti. Hirvisuolla on hyvä herätä jorma lUhta pOhjOiSpOhjaNMaa, kaiNUU ja kUUSaMO E Pohjois-Pohjanmaan parasta antia on aamuinen suokonsertti. Kurkikin huutaa aamun taiteessa. tavi ja jouhisorsa pesivät suolla. Se kuljettaa pienen avosuolenkin kautta lintutornille, jolta matkaa voi jatkaa vielä toisen kilometrin Häikiönniemeen. niistä löytyy hankauspuita. jänkäsirriäisen ja mustaviklon voi havaita, samoin kapustarinnan ja suokukon. Kilometrin mittainen luontopolku alkaa heti Kuusamontien varresta. Hirvisuota ei voi olla näkemättä auton ikkunasta. Keskemmällä suota on keitaita, joilla käkkyrämännyt toimittavat palmun virkaa. Hirvisuo on erityisen hyvä linturetken kohde, koska vetisyytensä vuoksi se on koti monelle kahlaajalle ja vesilinnulle. Valon lisääntyessä alkaa laulu: riekot käkättävät usvan takana, teeret pulputtavat ja metsäsaarekkeesta kajahtaa kanahaukan kimakka nauku. hillat kypsyvät heinäkuun puolivälissä. 58 Suomen luonto 15/2011 jorma lUhta / leUKU. niittykirvinen tuo mukanaan täyden päivän. myös petoja on ampu- ja nuolihaukasta lähtien. Kiimingin ja Pudasjärven välillä tasainen puusto vain alenee, ja yhtäkkiä pohjoisen puolella on avoin aapasuo, joka rämehtii reunoilta. Pudasjärven Hirvisuolla tällaiseen suokonserttiin pääsee poikkeuksellisen helposti, koska se on aivan ouluKuusamo-tien varressa
www.luontoon.fi/jamasvaara jorma lUhta / leUKU antje neUmann / vastavalo iivaara on kuusamon kolmanneksi korkein vaara. Vaarojen rinteitä kiipeävät vanhat kalliomänniköt, notkot kasvavat tuoretta kangasta ja korpisoita. iivaaralta näkee kuusamon yli kUN ajaa Kuusamosta venäjän rajalle, pääsee iivaaran luo. merkitty 16 kilometrin mittainen polku vie iivaaran laen kautta penikkavaaraan, laihavaaraan ja hoikkalammelle. viinivaaran uhatut lähteet OULUN LähELLä, Yli-Kiimingin, Utajärven ja pudasjäven rajalla, on ainutlaatuinen viinivaaran olvassuon alue. Kulkuneuvo jätetään jämäsvaarantien varteen ja kiivetään vaaran laelle, josta avautuu näkymä kirkasvetiselle jämäsjärvelle. matkalla on useita tulentekopaikkoja. Lisäksi tunnetaan haokka tai havukka sekä hanahi. aarniometsän henkeä jämäsvaaralla kUhMON kamarimusiikkijuhlilta on hyvä poiketa jämäsvaaraan. viinivaaraan kannattaa mennä vielä, kun sen pienet vesistöt ovat voimissaan. nuorittajoen pintaa se voi laskea kohtalokkaasti. vaaralla voi nähdä metson ja kuulla järveltä huutavan kuikan. sitä eivät ole ojitukset ja turpeenotto pilanneet. se on eteläisen Kuusamon korkein nyppylä, jolta näkee komeasti sekä venäjälle että Kuusamoon. www.luontoon.fi/iivaara 15/2011 Suomen luonto reijo nenonen / vastavalo 59. linnustoa hallitsevat vanhan metsän lajit: kanalinnut, tikat. jopa liito-orava asuu jämäsvaaran metsissä aivan esiintymisalueensa rajalla. www.luontoon.fi/olvassuo viinilän lähde viinivaarassa. pohjoispohjanmaalla ja kainuussa kanalintu on "lintu". sen metsät ovat tavallista talousmetsää, mutta olvassuo on kansallisestikin arvokas suojelusuo, ja viinivaara tunnetaan lähteistään. Kalkkipohjainen maa on luonut vaaran metsiin otolliset olosuhteet lehtokasveille. vaarojen rinteitä kiipeävät vanhat kalliomänniköt, notkot kasvavat tuoretta kangasta ja korpisoita. Utajärven puolella pulppuava sulaojan hete valittiin vuonna 2005 suomen kauneimmaksi lähteeksi. Keihäsojan lähde on hieno, mutta oulun kaupungin vedenottohanke uhkaa kuivattaa sen, samoin alueen puroja ja soita. parinkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta on monipuolisuudessaan ja eheydessään poikkeuksellinen virkistysmetsä
www.luontoon.fi/martimoaapa Lentuan kuikat EräMaajärvEN SELkä, jota Veikko Huovisen havukka-ahon ajattelija soutelee. majoittua voi useammallekin autiotuvalle. kullerot kukkivat.. alue on tärkeä lintujen pesintä- ja levähdyspaikka. Upeat Ulko-Karvon hiekkarannat ovat polun lähettyvillä. www.luontoon.fi/hepokongas hailuodon erämaa kUN kaipaa oulun humusta pois, ei erämaan tuntua tarvitse etsiä kauempaa kuin hailuodosta. Kuikankin kuulee kesällä varmasti. ison sunijärven rannalla on kuitenkin autiotupa, jonka pihasta voi nähdä järvellä pesivän laulujoutsenparin. metsä on kuivaa kangasmetsää, jonka pohjaa peittää poronjäkälä. verraten pieni suojelualue on tavoitettavissa myös pyörätuolilla. www.luontoon.fi/lentua hepokonkään kuohut pUOLaNgaN hEpOköNgäS on suomen korkeimpia vesiputouksia, jota ympäröi synkeä kuusimetsä. erämainen luonne on säilynyt. itse martimoaapa ei ole aapa vaan keidassuo, mutta sen ympärillä on aapoja, järviä ja vanhoja metsiä. Suon poikki kulkee pitkospuureitti. hepoköngäs on näyttävä vesiputous. Metsähallitus pitää Oulankajoen tulvaniityt avoimina. mUista mYös nämä: Martimoaavan metsät ja rimmet kEMiNMaaN ja SiMON kuntien rajalla sijaitseva martimoaapa on laaja soidensuojelualue. iso sunijärven ja pikku sunijärven kautta kiertävä retkeilypolku kulkee paikoin maisemissa, joissa ihmisen merkkiä ei huomaa. 52) avautuu sinne komea näkymä. jos lentuan rannalla tapaa poron, sitä sopii epäillä metsäpeuraksi. lukuisat supat muistuttavat jääkaudesta. se sijaitsee puiston leirintäalueen vieressä ja vajaan kilometrin päässä opastuskeskuksesta. ei kannata silti unohtaa vähemmän jylhää haaralampea ja sen tulvaniittyjä. niillä kasvavat kullerot, joita voi ihastella myös tämän lehden kannessa. www.infokartta.fi/hailuoto OULaNgaN kaNSaLLiSpUiSTOSSa kuuluu käydä Kiutakönkäällä. talvella sitä pitkin on hyvä hiihdellä, mutta luonnonharrastajaa voi viehättää enemmän rokuan kesä. haaralampi on suuri oulankajoen suvanto, jossa on puuttomia saaria. metso, mehiläishaukka ja pohjantikka ovat paikalla tuttuja vieraita, ja pistävästi piipittämällä voi saada esiin pyyn. www.luontoon.fi/oulanka rokuan jäkäliköt SUOMEN piENiN kansallispuisto on ro kuanvaaran hiekkaharjulla. paahteisilla etelärinteillä kasvaa kangasajuruohoa, mäkikeltanoa, kalliokieloa ja kanervisaraa. saaren pohjoisosa on seudun suurimpia asumattomia alueita. www.luontoon.fi/rokua 60 Suomen luonto 15/2011 paavo hamUnen Oulankajoen tulvaniityt eero vilmi / vastavalo lentoKUva hannU vallas Linnut laskeutuvat Martimoaavalle pesimään ja levähtämään. pohjoisesta, Keski-penikan laelta (kuva s. lentua on oulujoen vesistön suurin säännöstelemätön järvi ja luonnonsuojelualue, joka kuuluu suomalaisvenäläiseen Ystävyyden puistoon
rokualla poronjäkälä peittää mattona metsän pohjaa. pentti sormUnen / vastavalo tUomo tUomiKosKi jari peltomäKi / lintUKUva veikko huovisen kirjoissa seikkaillaan Lentualla. kuikka. hailuoto on muutakin kuin hiekkarantaa. 15/2011 Suomen luonto 61
sen laelle pääsee näppärästi puuportaita. vellen Kolmen valtakunnan rajapyykille (3 km) ja edelleen mallan polkua (11 km) Kilpisjärvelle. mallalla on kaksi lakea: iso-malla, jonka korkein huippu kohoaa 951 metriin, ja Pikku-malla, jossa päästään 734 metriin. Ensin on Siilasjoen ylittävä silta, jonka jälkeen alkaa jyrkkä nousu kohti Kitsiputousta, mallan kyyneleitä. Se palvelee tutkimusta ja siellä kulkiessa pitää pysytellä polulla. Siksi on kumarruttava melkein maanrajaan ja silloin on kiikissä: kasvien kauneus vangitsee. www.kilpisjarvi.org aelta tähyillessä katse kiinnittyy läheiseen mallaan, kiehtova paikka! malla rauhoitettiin 1916 ja 1938 siitä tuli luonnonpuisto. reitillä on kolme merkittävää etappia. myös porot yritetään pitää luonnonpuistosta pois, jotta laidunnus ei haittaisi tutkimusta. tunturikoivikko ulottuu 550 600 metriin, jonka jälkeen ollaan paljakalla. Mallan luonnonpuistoa kehystävät Norjan ja ruotsin suurtunturit. Lappi Käsivarren suurtuntureille ismo peKKarinen / KUvaliiteri l Lapinvuokon löytää tunturikankailta. suomessakin on suurtuntureita, sillä pieni siivu kölivuoristoa osuu käsivarren lappiin. mitä ylemmäksi kiipeää, sitä tarkempi saa olla, sillä siellä voi nähdä kiirunankellon, tunturikohokin, lapinvuokon ja monta muuta tunturikasvia. tuulinen ja kylmä ilmasto saa pikkuruiset kasvit kyyristelemään ja painautumaan liki toisiaan. Sieltä matkaa voi jatkaa kolmen valtakunnan rajapyykille, jolloin tulee patikoineeksi yhteen suuntaan 11 kilometriä. toinen vaihtoehto on matkustaa Kilpisjärveltä Koltalahteen laivalla ja jatkaa kä- 62 Suomen luonto 15/2011. tunnetuin tunturimme on kilpisjärven saana
hiljaisuus ympäröi kulkijan. päivä tunturissa riittää sivilisaatiosta vieraantumiseen. Kun torniosta ajetaan e8-tietä pohjoiseen, tulee ensimmäisenä vastaan Kukkolankoski. näyttävimmät palsasuot ovat melko kaukana teistä, mutta Käsivarteen matkatessa noin 50 kilometriä ennen Kilpisjärveä ropin iitossa on palsasuo aivan tien vieressä. parin kilometrin ajon jälkeen kävellään suolle reilu kilometri. lappean kylän kohdalla joki jakaantuu kahdeksi: isompi haara on ruotsin torneoälven, suomen puolen haara jatkuu muonionjokena. pentti johansson / prolK pallastuntureilla on jylhä hahmo. 15/2011 Suomen luonto 63. seuraavaksi on matkakoski ja sitten jo hyvän matkaa ylävirtaan Kattilakoski. Kumpareita pääsee taputtelemaan pitkospuita pitkin. ilmaston lämpeneminen tosin uhkaa sulattaa kummut. askel on kevyt ja maasto helppokulkuinen. se on tunnettu siianlippoamispaikka. tornionjoki on myös paras lohijokemme. sen suurimmat palsat ovat viitisen metriä korkeita. tänä kesänä voi kohdata ehkä myös tunturisopulin. niiden sisus on ikijäässä. muutama kilometri Karigasniemen kirkonkylältä tieltä 92 käännytään poroerotuspaikalle johtavalle hiekkatielle. hyvällä onnella näkee tunturikihun. pallaksen luontokeskus sijaitsee hotelli pallaksen pihapiirissä, josta voi tehdä päiväretkiä moneen suuntaan. www.luontoon.fi/pallas-yllastunturi Mahtikoskia länsirajalla TOrNiONjOki ON vapaista virroistamme komein. toinen paikka, joskin hieman vaikeammin saavutettava, on piessuo Utsjoella. meripyynti tosin rajoittaa sinne pääsevien kalojen määrää, mutta viime vuosina tilanne on parantunut. onnekseen se kuohuu ruotsin ja suomen rajalla, eikä sitä siksi ole onnistuttu valjastamaan. jääsydämisiä palsoja paLSaSUOT OvaT pohjoisimman suomen erikoisuus. sen kulkemiseen menee kolme neljä päivää, joten päiväretkeläisen on haukattava pallasYllästunturin kansallispuiston retkitarjonnasta pienempi pala. Takana piesjärvi. marKUs varesvUo / lintUKUva Palsasuot ovat hyviä lintupaikkoja. jorma lUhta / leUKU Tornionjoen kattilakoski. punakuiri viihtyy palsasoilla. pallaksen paljakoita, kuruja ja rakkakivikoita SUOMEN SUOSiTUiMpiiN retkipolkuihin kuuluva hetanpallaksen reitti on maisemallisesti lapin hienoimpia. patikoija vaipuu omiin ajatuksiinsa mutta havahtuu, kun löytää mielenkiintoisen kasvin kuten uuvanan tai sielikön. www.tosilappi.fi jorma laUrila jaaKKo alatalo piessuon palsoja. reppu selkään ja yhdeksän kilometrin päähän taivaskerolle, pyhäkerolle tai vähän lähemmäksi pallaskerolle. etäältä voi kuulua poronkellon kalkatusta. Kesällä kumpu hieman pienenee, mutta taas talvella se kasvaa täyteen mittaansa. joki kasvattaa ilmaiseksi lukemattoman määrän poikasia ja tekee sen paljon osaavammin kuin ihminen altaissaan
päälle on jyrkkä nousu ja lasku alas, joten reitti ei sovellu huonokuntoisille. poikkea myös tulppiossa katsomassa samperin veturia, johon liittyy kiinnostava tarina. Suomen syvin kuru pyhäTUNTUriN laskettelukeskuksessa kannattaa käydä kesällä. helpoimmin voi valloittaa pyhä-nattasen, jonne menee seitsemän kilometrin polku. inarilla on 3300 saarta mutta myös aavoja selkiä. pitkospuureitti johtaa vajaan kilometrin päähän suosaarekkeen lintutornille. Kukaan sitt´ei mitannut", säkeilee runo Maamme-kirjassa. muuttohaukkakin voi näyttäytyä. ole tarkkana, ellet ole suunnitellut pitkää päiväretkeä. Kahlaajien ohella suolla pesivät joutsenet, kurjet ja metsähanhet. putouksen luota kiipeää kiipeää jyrkkä polku Karhunjuomalammen taukopaikalle. mUista mYös nämä: Sulaojan kierros SUOMEN virTaaMaLTaaN suurin lähde löytyy Utsjoelta kymmenkunta kilometriä Karigasniemeltä Kaamasen suuntaan. purosta voi täyttää retkipullon jääkylmällä vedellä. sulaojan polku koukkaa lähdelammen kautta takaisin parkkipaikalle. Laivalla inarin Ukonkivelle "NiiN Syvä ON kuin pitkäkin. www.inari.fi/fi/matkailu.html aapasuolle pyörätuolillakin kOMEa SOkaNaapa on kymmenkunta kilometriä pelkosenniemeltä savukosken suuntaan aivan tien vieressä. paikannimet kertovat sotaisesta historiasta, kun venäläiset tulivat ryöstöretkilleen Kemin lappiin. laskettelurinteen länsipuolella, Kultakeron ja Ukonhatun huippujen välissä, on suomen syvin kuru, isokuru. muista myös siida-saamelaismuseo. sittemmin inarijärven syvimmäksi kohdaksi on mitattu 92 metriä. Kesällä järvelle tehdään inarin kirkonkylästä muutaman tunnin laivaretkiä, joilla käydään muun muassa ikivanhalla uhripaikalla Ukonkivellä. www.luontoon.fi/pyha-luosto 64 Suomen luonto 15/2011 jorma laUrila vouhtusaavan kuohuvat kaltiot teUvo hietajärvi jorma laUrila Sulaoja laskee Suomen suurimmasta lähteestä. Sokanaavan lintutornille pääsee myös pyörätuolilla. kemijoki saa alkunsa vuohtusaavan kuohuvilta kaltioilta. xxxxxxxxxxxxxxxxxxx. Kevon reitin parkkipaikalta lähtee parin kilometrin rengaslenkki kumpuilevaan maastoon. paikka on savukoskelta tulppioon johtavan 9671-tien varressa ennen sotajokea sotatunturin juurella, mistä kääntyy vasemmalle tilustie vuohtusaavalle. vesi suodattuu jääkauden kasaamien hiekkojen läpi suureen lähdelampeen, josta virtaa vuolas puro, sulaoja. se on toiseksi syvin ja kolmanneksi suurin järvemme. saamenkielestä juontuva sana tarkoittaa rintaa, ja niiltä nattaset kaukaa näyttävätkin. noin puolivälissä on haarakohta, josta erkanee toinen polku Kevon reitille luomusharjulle. www.luontoon.fi/luironsuot pyhä-Nattasen huipulle SOMpiON LUONNONpUiSTOSSa kohoaa kolme nattasta: pyhä-nattanen, terävä-nattanen ja suku-nattanen. sen perälle kätkeytyy kaunis pyhäkasteenputous. vuohtusaavalla veneet kiskottiin vedenjakajan yli sotajoelle, josta jatkettiin jäämerelle. www.luontoon.fi/sompio kEMijOki aLkaa savukosken vouhtusaavalta, josta vedet virtaavat vuohtusjokena kohti pääuomaa. perämereltä mentiin veneillä vienanmerelle. menneinä vuosisatoina joet olivat lapin valtateitä. älä kuitenkaan aja kesäasunnon pihalle asti. reitille pääset, kun käännyt e75-valtatieltä itään menevälle hiekkatielle sompiosta ennen vuotson kylää. tornille pääsee myös pyörätuolilla
hannU vallas / lehtiKUva inarijärven Ukonkivi on muinainen uhripaikka. jUKKa lehtonen / pro lUontoKUva marKKU tano pyhä-Nattasen huipulla. pyhätunturin isokurua voi ihailla polulta. 15/2011 Suomen luonto 65
On työskennellyt mm. Suomen luonnonsuojeluliitossa ilmastoasiantuntijana. 66 Suomen luonto 15/2011. oma reviiri osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. kasvokkain tekSti LiiSa hULkkO kuVa aNNa häMäLäiNEN toimittanut jOhaNNa MEhTOLa tuuli kaskinen 32, vähähiiliseen yhteiskuntaan erikoistunut tutkija, puhuja ja projektijohtaja Johtaa Ilmastotalkoita ja Peloton-hanketta Ajatushautomo Demos Helsingissä
Kevät otetaan vastaan parsan ja polentan, nokkosgnocchien ja piparjuurikuharullien kera. Pointtina on tuoda välineitä kuluttajien palvelemiseen. Vältän kirsikkatomaatteja ja kasvihuonevihanneksia. Kasvisruokavalio herättää ihmisissä voimakkaita tunteita, ja usein asia nähdään mustavalkoisena: pitäisi olla joko täysin vege tai vannoutunut pihvinpurija. talvella herkutellaan grillatulla mustajuurella, papupunajuuripihveillä ja Esterin mademuhennoksella. jälkiruoaksi maistellaan minttuvadelmia täytetystä vesimelonista. niiden hiilijalanjälki voi olla jopa suurempi kuin naudanlihalla. loppu jakautuu elintarviketeollisuuden, kuljetuksen, pakkauksien, kaupan, kotiruoan säilytyksen, valmistuksen ja monen muun osion kesken. Saimme oivalluksen, että kirjan tulee perustua kausiajatteluun. myöskään kuljetus ei nouse ratkaisijaksi, sillä laivarahteina ja kuorma-autoilla tehdyt kuljetukset ovat tehokkaita. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Pohjolan talven keskellä natusteltaisiin vain juureksia. innostuin heti, ja pyysimme mukaan Outi Kuittisen, joka on vielä syvemmällä ruokaskenessä, ja jo keittokirjan tehneen Anna Talasniemen. Kausiruokaa-kirjassa herättelemme kiinnostusta ilmastoasioihin herkullisilla resepteillä. tehokkaiden kuljetusten ansiosta voi melko huoletta nauttia myös eteläeurooppalaisista kausituotteista, esimerkiksi pohjoisafrikkalaisista appelsiineista joulutammikuussa. Vaikka ruokaa ei pakattaisi ollenkaan, koko ketjun ilmastopäästöt vähenisivät vain muutaman prosentin verran. "Papu ei märehdi eikä tarvitse navettaa." Tuuli Kaskinen oli tekemässä Kausiruokaa-keittokirjaa, josta tuli myös ilmastoystävällisen ruoan tietokirja. kakSi vUOTTa SiTTEN Porkkanamafian aktiivi Saija-Riitta Sadeoja tuli juttelemaan: "tuuli hei, mulla on tällainen idea." Se idea oli ilmastoystävällinen keittokirja. Papu ei märehdi eikä tarvitse navettaa. Se, että olemme päätyneet syömään kurkkuja, tomaatteja ja naudanlihaa ympäri vuoden, ei ole fiksua ekologisesta mutta ei myöskään gourmet-näkökulmasta. Kasvihuonevihannekset sen sijaan ovat keinotekoista kausiruokaa. Kesällä uudet perunat maistuvat tillipeston kanssa. Kirjaa tehdessä sain niin paljon uusia reseptejä, ettei ruokavalio ole rajoittunut, vaan pikemminkin laajentunut. ruoan ympäristövaikutuksissa on keskitytty suhteettoman paljon ruoan pakkauksiin ja kuljetuksiin. Yksi isoimmista yllätyksistä itselleni olikin se, miten teollistunutta meidän kasvintuotantomme on. leivän päällä maistuvat kasvislevitteet, mutta juustoakin tulee silloin tällöin ostettua. on kuitenkin fakta, että ruoan aiheuttamaa ilmastorasitetta on helpointa pienentää naudanlihaa ja juustoa vähentämällä. onhan tuotteissa kalorimerkinnätkin, miksi ei myös merkintä hiilijalanjäljestä. OLEMME LaSkENEET resepteille hiilijalanjäljen, joka muodostuu raaka-aineiden ja valmistuksen ilmastovaikutuksista. toisaalta kirsikkatomaatti nököttää kasvihuoneessaan kuin lämmitetyssä huvilassa. Esimerkiksi suhde silakkaan on keittokirjan myötä lämmennyt. Halusimme antaa lukijalle tarkkoja lukuja, emme pelkkää mutu-fiilistä. Kehotankin käyttämään raaka-aineita, jotka ovat vuodenaikojen mukaan parhaimmillaan maun ja ilmaston kannalta. Haastankin akateemista maailmaa popularisoimaan tutkimustuloksia yhteiskunnan käyttöön! Kausiruokaa-kirjan tarkoitus on osoittaa, että ruoan hiilijalanjälki ylipäätään pystytään laskemaan. lisääntynyt tieto ruoan ilmastovaikutuksista on muuttanut jonkin verran ruokailutottumuksiani. lentokuljetukset sen sijaan nostavat päästöjä merkittävästi. tutkimusten läpikäyminen osoitti, että jopa 5070 prosenttia ruoan ilmastovaikutuksista syntyy alkutuotannossa eli maanviljelyssä ja eläintuotannossa. Hälytyskellojen pitäisi siis aina soida, jos on saamassa kasviksia liian aikaisin tai vähän outoon aikaan! kaUSirUOkaa-kirja on kasvispainotteinen, mutta mukana on myös kalaja lihareseptejä: silakoita, kuhaa, luomukalkkunaa, riistaa ja sisäelimiä. itse syön pääosin kasvisruokaa, mutta en ole kovin tiukka. Yksi lähtökohdista olikin, että faktojen täytyy perustua tutkimustietoon. Hiilijalanjälkien tarkka laskeminen on mutkikasta: tutkimustietoa ruoan ilmastovaikutuksista riittää, mutta niiden vertailtavuus on heikkoa. Se, että kieltäytyy syömästä jotain, on jotenkin todella järisyttävää. Syksyllä nautiskellaan sienipyttipannusta, hirvipullista ja liekitetyistä omenista. Voimakkaat reaktiot saattavat johtua siitä, että Suomessa on ollut tapana syödä mitä annetaan. n Suomen Luonnon verkkosivuilla tarjoillaan resepti Tillipestoa uusille perunoille. 15/2011 Suomen luonto 67
Kuinka kirja sai alkunsa, Hannu Aarnio. moni toteaa suurimman osan olevan kutakuinkin samanlaisia kuin suomessakin. savusaunan lauteilla kirja siis sai alkunsa.". istuessamme savusaunan lauteilla kerroin silloin päättymässä olevasta perhosprojektistamme Päiväperhoset Suomi, Pohjola, Baltia (tammi 2006). todellisuudessa suuri osa välimeren maissa lentävistä on meikäläisten lajien lähisukulaisia, mutta eri lajeja. osasin vastata vain, että se saattaisi olla kiinnostava tehtävä..." "mcGrath vei idean mukanaan Frankfurtin kirjamessuille, josta nykyinen kustantajamme a&c Black nappasi sen. olisipa kätevän kokoinen perhoskirja, jossa esiteltäisiin kaikki euroopan päiväperhoset! 68 Suomen luonto 15/2011 tari haahtela välimeren seudulla elävän sulttaaniperhosen siipien kärkiväli on noin yhdeksän senttiä. mikäs tämä on. Yllättäen mcGrath kysyi, tekisimmekö kenttäoppaan koko euroopan perhosfaunasta. mukana oli Stefan McGrath, perheen vävy, joka työskenteli kustannusyhtiö penguin Booksissa. oma reviiri kirjoja eurooPan PÄivÄPerhoset euroopan päiväperhoset yksissä kansissa ETELäSSä MaTkaava luonnonystävä huomaa kaikkialla auringonpaisteessa lepattelevat päiväperhoset. mitä ihmettä. Butterflies of Britain and Europe, kenttäopas koko euroopan päiväperhosfaunasta, kuvat kaikista lajeista, tehty suomalaisvoimin... "syksyllä 2005 tuttavaperheeni oli käymässä kesämökillämme. suomessa on reilut 110 lajia päiväperhosia, koko euroopassa nelinkertainen määrä. annetaanpa tekijöiden kertoa
myös Kurkirannikossa (priorita 2010) hänen taattu, mystiikkaan ja shamanismiin taipuvainen ilmaisunsa lunastaa samanhenkisen lukijan odotukset, niin tekstissä ja kuvissa, ajatuksissa kuin mielikuvissakin. Kohteet on ryhmitelty maakunnittain ja esittelyaukeamalla on kartta, yhteystiedot sekä tietoa kohteen tarjonnasta, ei kuitenkaan aukioloaikoja. vaasan seudulle kokoontuu syksyisin suomen suurimmat kurkijoukot, yli 5000 linnun jättiparvet, joiden joukkoon murtomäki sulautuu niin soilla, lakeuksilla kuin yöpymisluodoillakin. pErTTi kOSkiMiES Ei SELkäraNkaa OLLENkaaN Me selkärangattomat on lapsille hauskasti Me selkärangattomat ja selkeästi kirjoitettu kirja. suomalaisia perhosharrastajia ja matkaajia kiinnostaa varmasti, milloin kirja julkaistaan suomeksi. Käyttökelpoinen on myös viisiportainen perhosen suhteellista kokoa ilmoittava symbolikuvio. ne kehotetaankin oppaan alkuteksteissä tarkistamaan ennen vierailua. jOhaNNa MEhTOLa Kirjan voi tilata esimerkiksi: www.akateeminen.com. hErkkä kUvaUS ELäMäN kiErTOkULUSTa Kauniisti kuvitettu Puuvanhus ja pikkukoivu (pieni Karhu 2011) kertoo koskettavasti elämän kiertokulusta ystävyydessä ja luonnossa. TOUkOkUUSSa jULkaiSTU Butterflies of Britain and Europe on kompakti kenttäopas euroopan päiväperhosista. Kirja kertoo pitkäikäisten, inhimillisten ja ylväiden kurkien elämästä keväästä syksyyn. Kurjet tanssivat, hakevat pesäpiilonsa rämeenlaidoilta ja lammenrannoilta, hautovat ja hoitavat poikasensa kärsivällisesti, kunnes on aika kerääntyä perheittäin ja heimoittain valmistautumaan lähtöön. Kirja on ulkoisilta mitoiltaan pienehkö mutta lähes 400-sivuinen tietopaketti. Kirjassa esitellään 31 tavallisinta selkärangatonta Anni Mikolan piirroskuvin ja Eeva-Liisa Ryhäsen tekstein. Eeva-Liisa Ryhänen Kuvittanut Anni Mikola Lasten Keskus jOhaNNa MEhTOLa MENE LähirUUaN LUOkSE Suomen 100, Lähiruokakohteet -kirjaan (Karttakeskus 2011) on Laura Ertimo koonnut sata lähiruokakohdetta ympäri suomea. "Kirjan kattavaan kuvitukseen osallistui kymmeniä kuvaajia ympäri eurooppaa, mutta suurin osa kuvista on suomalaisen tekijäryhmän", aarnio painottaa. "Kaikella on aikansa", koivuvanhus toteaa, kun se kaatuu myrskyssä. ennen kuolemaansa vanhus antaa pikkukoivulle lahjan, joka lohduttaa häntä surussaan. Kirjaa on mukava katsella, sillä monet lajit ovat saaneet taustakuvakseen lajille ominaisen elinympäristön. tekstiosiossa on selkeä levinneisyyskartta, joka on tällaisessa oppaassa tärkeä. eurooppalaisten lajien lisäksi kirjan lopussa esitellään 70 päiväperhoslajia lähialueilta kuten Kanariansaarilta, pohjois-afrikasta ja lähi-idästä. lajien määrittämiseen kiinnitetään paljon huomiota. Butterflies of Britain and Europe on loistava esimerkki siitä, kuinka erittäin kunnianhimoinen ja lähes utopistinen haave voidaan toteuttaa määrätietoisella työllä ja vahvalla uskolla omaan osaamiseen. SEppO parkkiNEN kUrki ON ELäMä, kUrki ON rUNO Eero Murtomäen kirja on aina tapaus niin kiintoisia ja ainutkertaisia metsäpolkuja ja vesireittejä hän kerta toisensa jälkeen hiipii ja luovii. oppaan taitto on selkeä ja tarkoin suunniteltu. pieneen tekstitilaan on saatu kaikki, mitä maastooppaassa pitääkin olla: lyhyt yleisluonnehdinta, lajin levinneisyys ja biotooppiesittely sekä toukan ravintokasvit. Yhdellä sivulla esitellään yksi tai kaksi lajia, puolet tilasta on kuville, puolet tekstille ja kartoille. "tekstien ja karttojen viimeistelyssä saimme arvokasta apua monilta eurooppalaisilta perhosasiantuntijoilta", Kimmo saarinen kertoo. vapautuneessa tilassa ja valossa pikkukoivu kurottaa kohti aurinkoa. myös lappiin teimme kuvausmatkoja", aarnio sanoo. suomalaisesta tekijäryhmästä tekstistä vastaavat Tari Haahtela ja Kimmo Saarinen, kuvituksesta aarnio, haahtela ja Pekka Ojalainen. jo nimensä mukaisesti se opettaa tarkkailemaan ja tunnistamaan lähipihan ja lähiluonnon pieniä eliöitä. luulisin, että kustantaja yrittää saada suomenkielisen version samassa aikataulussa", aarnio vastaa. hyviin lajikuviin on kohdistettu pienet numeropallukat, jotka viittaavat tekstitaulukon tuntomerkkivinkkeihin. Kuvien saamiseksi onkin matkustettu tuhansia kilometrejä. "a&c Black on tehnyt sopimuksen ranskalaisen kustantajan kanssa, ja opus ilmestyy ranskaksi ensi keväänä. sillä on saatu teokseen avaruutta, ja elinympäristökuvalla on myös suuri informaatioarvo. "pääpaino oli lajistoltaan runsailla alueilla espanjassa, italiassa, Kreikassa, Bulgariassa, sloveniassa ja pienissä alppimaissa, mutta lisäksi oli tehtävä täsmäiskuja esimerkiksi välimeren saarille ja turkin rannikolle. maaäidin multaan palannut puuvanhus ravitsee pientä ystäväänsä. Ympäristökasvattaja Titta Kuismalta ja luonto- ja satukuvittaja Leila Nevakiveltä on aiemmin ilmestynyt kirja Satu puusta, joka halusi muuttaa maalle. LiiSa hULkkO 15/2011 Suomen luonto 69
osa nokkosista kannattaakin jättää niittämättä. maahenki 2008. Kaikki kauniit ja kukkivat kasvit eivät ole perhosten suosiossa, mutta yksinkertaistettuna kaikki mesipitoiset kasvit sopivat perhospuutarhaan. päiväperhosista esimerkiksi suruvaippa, herukkaperhonen ja amiraali saattavat lentää paikalle kaukaakin tuoksun houkuttelemana. tammi 2001. Perinnemaisemien katoavien niittyjen ja ketojen myötä niiden kasvi-, perhos- ja lintulajit ovat vaarassa hävitä. oma reviiri pihalla osa 2 perhosparatiisi tee pihastasi riiKKa sormUnen kukkiva puutarha houkuttelee perhoset paikalle väreillään ja tuoksuillaan. rikkaruohona pidetyt voikukat ovat loistavia mesikasveja. perhosbaarin käymisnesteen voi valmistaa sekoittamalla runsaasti sokeria tai siirappia punaviiniin. tammi 2001. purkki kiinnitetään roikkumaan rauhalliseen paikkaan ja sitten vain odotellaan. aikaisin keväällä kukkivat raidat ja muut pajut taas antavat ravintoa kevään perhosille, ja puun kuori ja lehdet ovat tärkeitä toukille. Pienikin piha voi olla oikea perhosparatiisi, ja parvekkeille voi houkutella lepattelijoita perhoskasvien avulla. myös vihatuilla nokkosilla on roolinsa perhosten toukkien elämässä. Kauri Mikkola ja Hannu Tanner: Perhospuutarha. monet hyötykasvit ja yrtit ovat erinomaisia perhoskasveja. siirapin sijaan voi myös käyttää fariinisokeria tai hunajaa. mitä monipuolisemmin kasveja on, sitä laajemman perhoskirjon voi pihallaan nähdä. maatiainen ry:n ja Hyötykasviyhdistyksen vuosittaiset siemenluettelot. myös esimerkiksi retiisi, vadelmat ja viinimarjapensaat ovat hyviä vaihtoehtoja. muita hyviä toukkien ravintokasveja ovat pietaryrtti, karhunputki ja ohdakkeet. luonto alkaa omalta pihalta -sivut: www.sll.fi/omapiha. myös ylikypsyneet marjat, omenat ja koivunmahla kelpaavat perhosvieraille. Lisätietoa: Riku Cajander: Puutarhan parhaat perhoskasvit. perinteisempi tapa on sekoittaa olutta ja siirappia ja lisätä joukkoon vielä ylikypsää banaania tai hilloa. Kulinaristin yrttikasvit timjami, oregano, minttu, salvia ja ruohosipuli houkuttelevat perhosia paikalle. perhosbaarin tekeminen on helppoa. vielä tilkka etikkaa ja drinkki on valmis. Perustamalla omaan pihaan pienenkin turvapaikan voi samalla auttaa perinnelajejamme. LiiSa hULkkO perhoskasveja Koristekasveja: asterit harjaneilikka kallionauhus leukoijat maksaruohot punahatut punalatvat punatähkä punavirma syysleimut syyssyrikät tupakat Maatiaiskasveja: illakko isohirvenjuuri myskimalva rohtosuopayrtti varjolilja Pensaskasveja: heidet karhunvatukka köynnöskuusamat kutsu perhoset baariin jOS pErhOSia haluaa oikein hemmotella, niille voi perustaa perhosbaareja. useat väheksytyt kasvit ovat perhosille elintärkeitä. illan hämärtyessä baarissa käy vilinä, kun yökköset saapuvat paikalle. Perhosparatiisissa on käynnissä mesitarjoilu koko kesän. pErhOSparaTiiSiSSa on tasaisen nurmikentän sijaan keto- tai niittyalueita, kukkivia koristekasveja, pensaikkoja ja puita. Olli Marttila ym.: Päiväperhosopas. luontotuvan Perhosopas: www.perhosopas.net. 70 Suomen luonto 15/2011. pesusieneen tai rättiin imeytetään käymisnestettä, joka sijoitetaan lasitai jugurttipurkkiin. Kasvit kannattaa sijoittaa ryhmiksi, jotta perhoset löytävät ne parhaiten. monet kauniista lepattelijoista eivät voi vastustaa käyneitä, kasviperäisiä nesteitä
Veli-Pekka Rekonen, 88, on kerännyt museota varten tavaroita ja tarinoita koko elämänsä ajan. Kylä on pystytetty Summasjärven rannalle, missä on ollut monia kivikautisia asuinpaikkoja, vanhimmat 9000 vuotta sitten. Tarjolla on myös tietoa Suomen asutuksesta ja luonnonhistoriasta, ilmaston muuttumisesta ja rantojen synnystä. eurooppalaisittain ainutlaatuisen museon kantava voima on museonjohtaja Pentti Kronqvist, joka on muun muassa hiihtänyt ensimmäisenä suomalaisena Grönlannin halki. Rannalla voi meloa ruuhella, kokeilla kivikirvestä ja jousiammuntaa, ja lapset voivat tehdä omia arkeologisia kaivauksiaan. Muinaispolulta pääsee saaren aitojen muinaislöytöjen äärelle. virikkeitä näe, koe, ilahdu! veli-pekka rekonen on saaristolaismuseon isä. KUvaaja KiviKaUden KYlä marja seppälä Saaristolaismuseon tunnelmaa SaariSTOLaiSMUSEO Pyhtään Kaunissaaressa kertoo tarinoita kalastajakylän elämästä. 040 540 4966. TErhi FriMaN Saarijärvellä voi palata kivikauteen. astu kivikauteen kivikaUdEN kyLääN Saarijärven Summassaaressa kävellään Ajantietä pitkin. Kivikauden kylä on avoinna 7.6.21.8. Kaunissaareen pääsee päivittäin laivalla Kotkan sapokasta. Päivän kunniaksi järjestetään noin 100 retkeä eri puolilla maatamme, retkitiedot osoitteessa www.sll.fi/ luonnonharrastus/luonnonkukat. Tähtitalvikki on hyväntuoksuinen. antti KettUnen / cartina. tisu klo 1118, heinäkuussa joka päivä, www.kivikaudenkyla.fi riTva kUpari Mikä kessi? kOijärvi, kessi ja kuusamon kosket -näyttely valottaa suomalaisen ympäristöliikkeen vaiheita 1900-luvun alusta lähtien. näyttely on esillä suomen metsämuseo lustossa 8.1.2012 saakka ja se on tuotettu yhteistyössä työväenmuseo werstaan kanssa, www.lusto.fi. timo Kilpeläinen / lUsto roald amundsen vuonna 1899. daniel GeorG nYBlin / nasjonalBiBlioteKet Naparetkeilijöiden jäljillä arkTiNEN MUSEO NaNOq pietarsaaressa muistaa kesänäyttelyssään kahta norjalaista napatutkijaa, Fritjof Nansenia, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta, ja Roald Amundsenia, jonka matkasta etelänavalle tulee kuluneeksi 100 vuotta. Idyllisenä säilyneessä kylässä oli aikanaan suutari, kätilö ja oma koulukin. Teemalajina on hyvältä tuoksuva tähtitalvikki. Vierailija voi tähyillä samaa rantamaisemaa kuin asukkaat tuhansia vuosia sitten, sillä vedenkorkeus on lähes ennallaan. nanoq esittelee myös arktista asumista, luontoa, pyyntikulttuuria, taidetta ja historiaa. Kivikauden kylä perustettiin jo 30 vuotta sitten, ja se on muuttunut sitä mukaa kun tutkimus on paljastanut uutta tietoa menneistä oloista. tiedustelut veli-pekka rekoselta, p. Yksityisin talkoovoimin rakennettu museo on toiminut jo 20 vuotta. Taloissa voi katsella, miten ihmiset ovat asuneet ja valmistaneet ruokaa nuotiolla. Kesänäyttely on avoinna 27.5.31.8., www.nanoq.fi. riTva kUpari Opi tunnistamaan luonnonkukkia LUONNONkUkkiEN päivää vietetään sunnuntaina 19.6. Hän pitää museota auki syyskuun alkuun saakka joka päivä aamusta iltakuuteen. Tienvarren taulut kertovat ihmiskunnan historiasta yhä vanhempia asioita, kunnes ollaan kivikaudella ja astutaan portista sisään. museon päärakennuksen esikuva on pohjoisgrönlantilainen turvemaja
tilhet tutkivat omenapuiden lehdenalkuja ja napsivat niitä suihinsa. Puusta kuului armoton päräyttelyjen sarja ja välillä lintu kävi nakkelemassa puusilppua ulos kolon suulta." Hirvosen mukaan touhu oli suorastaan hykerryttävän hauskaa seurattavaa, sillä lintu oli välillä aivan purujen peitossa ja työn tahti oli todella ripeä. n Vai Ha Im To an ITT u h T jO ir toK aN Na M L TO Eh ja a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto LUkijOidEN OMa havaiNTOkirja ON i jOLLE EriTyiSEST LUONTOpaLSTa , aaN LiiT Ty väT aik TUOrEET vUOdEN TErvETULLEiTa . tikan pieni koko myös edesauttaa sitä olemaan melko näkymätön. jaa kUva Tilhien helinää vaahterassa TiLhET viEraiLivaT joutsenolaisen luontokuvaajan Tapani Räsäsen pihalla toukokuun toisella viikolla: "Kuulin pihaltani tilhien helinää. tavallista aikaisemmin kukintansa aloittanut vaahtera erottui edukseen muuten vielä värittömässä luonnossa. "lintu nakutteli pesäkoloa lahoon koivupökkelöön noin kolmen metrin korkeuteen. havaiNNOT OvaT N viSTa MakSETaa jULkaiSTaviSTa kU SaMME! Si kaNS paLkkiO. ihmettelin, mikä pidätteli pohjoiseen matkaavia lintuja lappeenrannan korkeudella tähän aikaan vuodesta. Puu tarjosi herkullista ravintoa, ja tilhet söivät innokkaasti vaahteran kukkia useana päivänä." pikkutikka puuhakkaana jUkka hirvONEN muuramesta sai seurata pikkutikan touhukasta pesäntekoa muuramenjoen varrella huhtikuun lopulla. linnun ääni on hyvinkin voimakas, joten äänihavainnot kertovat parhaiten sen läsnäolosta joen varrella." 72 Suomen luonto 15/2011 jUKKa hirvonen tapani räsänen. "Pikkutikkoja näkee helpoiten keväällä, mutta kesän tullen tikat ikään kuin häipyvät vihreyden sekaan
tumma, noin 35 senttiä pitkä kala lähestyi hitaasti pinnassa uiden. linnut tuntuivat aivan selvästi tietävän mistä hyönteisiä etsiä, sillä uteliaisuus kohdistui lähinnä sivupeilien taustoihin, tuulilasin saumoihin, puskureihin ja etusäleikköön. "lapset pakenivat yllättäen vedestä nähtyään pelottavan kalan uimassa rantaa kohti. Kala ui hiljakseen ulapalle. Sen silmät olivat kirkkaat ja se näytti hyväkuntoiselta. näin lämpimän veden happi on vähissä, joten suutari pystyy liikkumaan vain hyvin kankeasti." kekseliäisyydellään William Velmalaa turun ruissalossa. lämpötila oli noin +30 astetta ja vesi seisovassa lahdenpohjukassa oli hyvin lämmintä." Kala kiinnosti myös Savonlahden leonberginkoiraa Doorista, joka jäi seuraamaan sen liikkeitä ja lähti viimeinen kalan perään. ne kävivät systemaattisesti läpi jokaisen saapuvan auton ja etsivät hyönteisiä niiden rakenteista. "tinttipariskunta oli etsiytynyt sumuisena ja koleana päivänä pysäköintialueen tuntumaan. "Dooris sai kankean kalan kiinni ja näykkäsi sitä pyrstöstä. Koira komennettiin heti pois vedestä. Suutari kutee yli 25-asteisessa vedessä hiljaisissa lahdenpoukamissa. Hyökkäsin hakemaan kamerani ja avasin ikkunan, mutta kettu ei hievahtanutkaan." lassila alkoi räpsiä kuvia ja hänen ornitologinaapurinsakin ilmestyi paikalle upeine kameroineen, eikä kettu vieläkään ollut moksiskaan. riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kerrottiin kalan olleen suutari, joka ilmeisimmin oli kutureissulla. "Kettu makoili tyynesti nurmikolla ja vähän matkan päässä oli hengetön jänis. "lopuksi kettu otti jäniksenraadon suuhunsa ja hipsi tiehensä pitkin länsiväylän meluaitaa", lassila kertoo. il a Suutari säikäytti uimarit MaTTi SavONLahTi Espoosta oli viime kesänä Espoonlahdella Sarfvikin rannassa lasten kanssa uimassa. citykettu nappasi cityjäniksen riTva LaSSiLaN pihalla Helsingin ritva lass lauttasaaressa vieraili eräänä aamuna kettu. olen liikkunut neljän viikon ajan miltei päivittäin samalla paikalla, mutta en ole havainnut vastaavaa käyttäytymistä muina päivinä, vaikka parkkialue on alituiseen vilkas." Velmalalle muistuivat mieleen Suomen Luonnossa 3/2008 esitellyt Helsingin rautatieaseman naakat, jotka napsivat hyönteisiä asemalle saapuneiden junien keulasta. william velmal a kekseliäät talitintit TaLiTiaiSET iLahdUTTivaT matti savonlahti
vaskitsakoiras tarttuu paritellessaan naarasta niskasta, ja parittelu voi kestää useamman tunnin. Tämä lisää retkikohteisiin tutustumista! harri haapaSaLO, OULU Korkeakoski ei ole putous luin Suomen Luonnosta (4/2011) mielenkiintoisen esittelyn maaningan Korkeakoskesta. monet matkailulähteet kertovat yhä putouskorkeuden 46 metriksi, mutta kun se käytiin pohjois-savon ympäristökeskuksen toimesta mittaamassa kesällä 2003, saatiin mittaustulok- Maaningan korkeakoski kohisee 36 metrin matkan rotkolaaksoon. Luomutila herran kukkarossa Aito, mielenkiintoinen, toivoa herättävä tarina. rUUT SOidiNMäki, TaMpErE Miksi metsästystä mustamaalataan? olen innokas Suomen Luonnon lukija sekä suomen luonnonsuojeluliiton aktiivinen jäsen. haluan kertoa näkemykseni muutamista asioista, joita olen usein pohdiskellut lukiessani Korkeakoskesta. Yksi asia kuitenkin kalvaa mieltäni. Suomen Luonnossa kerrottiin myös, että alueella on noin viiden kilometrin mittainen luontopolku. Valitse tämän lehden paras juttu. Kukkeinta Suomea 3. en ymmärrä, mitä luonnonsuojeluliitolla ja lehden toimituksella on metsästystä vastaan. Korkeakoskelta on opasteet lepikon torpalle, mutta en tiedä, missä kunnossa reitti on tällä hetkellä. kaariNa hEiSkaNEN MaaNiNka Kaarina heisKanen Kukkeinta Suomea Hyvin tehty juttu: upeat kuvat, kiinnostavat kohteet. sen voitti Kari Paukola lopelta. toisen vaskitsan tunnistaa naaraaksi tummista kyljistä. Vastanneiden kesken arvotaan Henry Väreen Suomen rantakasvio (Metsäkustannus). ToImITTanuT LiiSa hULkkO palaute@suomenluonto.fi lukijakirjeet Vaskitsoiden kamppailusta Suomen Luonnon (4/2011) Kysy luonnosta -palstan kuvassa näyttää olevan meneillään vaskitsojen parittelu eikä koiraiden kamppailu naaraista kuten kuvan yhteydessä mainitaan. mutta eikö nimikin kerro, että kyseessä on koski, ei putous. maantietä myöten matkaa on reilut pari kilometria tuovilanlahden koulun ja Korkeakosken välillä. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. vastaavas- WELHOKANOOTIT Edullisesti jättivalikoima - kanootteja - kajakkeja - melontavarusteita - uusia ja käytettyjä - oma valmistus ja maahantuonti www.welhonpesa.fi Welhonpesä oy puh/fax 09-8798886 email: welho@nettilinja.fi Kauppakuja 10, 01800 Klaukkala www.erakala.fi 040 410 8890 myynti@erakala.fi Kalastus ja Eränkäynti. ainoa kerta kun vaskitsa on purrut. Luomutila herran kukkarossa vastanneiden kesken arvottiin kirja Linnut äänessä 150 pohjolan lintulajia äänineen (tammi). onnittelut! Lukijoiden kommentteja: Tiu diu-diu dliu, laulaa pajulintu oli aivan loistava juttu! Musiikki ja luonto ovat itselleni rakkaimmat asiat, ja tässä lehtijutussa ne yhdistyvät hauskalla tavalla. Marja TUrU, LiNNavUOri seksi reilut 36 metriä, kuten nykyisessä alueen infotaulussakin paikan päällä todetaan. jokainen metsästykseen liittyvä aihe tai uudistus kuitataan jyrkällä vastustuksella, mikäli se on parempia metsästysmahdollisuuksia puoltava. laitathan mukaan perustelut! vastaukset 22.7.2011 mennessä. toista vaskitsaa hampaillaan kiinni pitävä yksiö on koiras, jolle keväällä ovat luonteenomaisia siniset täplät. paikanpäällä oleva infotaulu kertoo, että Korkeakoski on putousmainen koski. siirtäessäni vaskitsan varovaisesti tien viereen, se tarttui hampaillaan sormeeni. puremasta ei tietenkään jäänyt naarmuakaan sormeen. hEikki kiUrU NUrMijärvi PARHAAT JuTuT SuOMEN LuONTO 4/2011: 1. Usein sanotaan, että Korkeakoski on 46 metriä korkea vesiputous. naaraalle jää helposti puremajälkiä käsittelyn seurauksena. myös selän juova on tyypillinen naarasvaskitsalle. Tiu diu-diu dliu, laulaa pajulintu 2. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: suomen luonto / paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 helsinki. vaskitsalla oli niskassaan ja päässään pieniä naarmuja, jotka saattoivat olla koiraan parittelun yhteydessä aiheuttamia. ilmeisesti sillä tarkoitetaan Kanjonin kierrosta, joka alkaa Korkeakosken läheisyydestä päätyen tuovilanlahden koululle noin kolmen kilometrin päähän. muutamia vuosia sitten havaitsin metsätiellä ajellessani naarasvaskitsan. lehti on näyttävä, monipuolinen ja informatiivinen, ehkä jopa alansa ykkönen
Alueelta on tehty alustava lintuluettelo. se on valitettava nykyajan suuntaus: pitää saada enemmän ja helpommalla. aapO LaTvajärvi kihNiö mantereen läntisin piste on Käsivarren enontekiössä. Suomen Luonnon (4/2011) sivun 25 kangasajuruohoksi nimetyssä kuvassa päähuomio kiinnittyi harhaanjohtavasti kattomehitähteen. se on eteläisen manner-suomen läntisin paikka, mutta koko TULE OPISKELEMAAN TARJOAMME AIKUISKOULUTUKSENA SAVONLINNAAN Lisätietoja ja ilmoittautumiset: pirjo.nokelainen@samiedu.fi, puh. Isot palsat näkyvissä. 1999 turvekammi kalusteineen, turvesauna, liiterivarasto polttopuineen, puucee, niliaitta ja pieni lintutorni. Puh. nimi oli jäänyt vahingossa pois. MYYDÄÄN! 20 ha, luontoharrastajien unelmapaikka Inarissa Syysjärveltä 5 km länteen avoimella Saarijärvenjängällä. onko siinä jotain vikaa. onko ekologisempaa ostaa Kiinassa tuotettu toppatakki, joka valmistettu pääosin tekokuiduista? se on myönnettävä, että metsästys on viime vuosina saanut enemmän ja enemmän myös negatiivisia piirteitä, kuten runsasta autolla ajelua ja elektroniikan käyttöönottoa. rihtniemi ei sijaitse pyhämaassa, vaan pyhärannassa. turkistuotantoon en ota kantaa, mutta, mikä olisi luonnonmukaisempi vaate kuin luonnonturkiksista tehty. jos kaatolupamäärät pysyisivät samana kuin edellisvuosina, miten jahdin siirtäminen osittain kevääseen voisi haitata karhukannan kehittymistä. 040 756 4162. 044 550 6413 tai www.samiedu.fi > hakeminen > koulutuskalenteri > koulutuksen nimi > hae tähän koulutukseen. miksi esimerkiksi karhun kevätmetsästystä vastustetaan. suhtautuminen metsästykseen näkyi myös vuoden turhake -äänestystuloksissa. http://personal.inet.fi/luonto/kammi/ Suomen Luonnon (4/2011) retkipaikkavinkeissä sivulla 23 oli virhe. Hinta 28.500 . Kuvasta on myös vaikea määrittää, onko ajuruoho kangas- vai koristekasvina tunnettu nurmiajuruoho. TOiMiTUS Tarkennuksia: Suomen Luonnon 4/2011 Luomutila herran kukkarossa -artikkelin kirjoittaja on Johanna Mehtola. Mitä mieltä lehdestä. se on myös yksi perinteisimmistä jahtimuodoista. Rak. itselleni rakkain metsästysmuoto, syksyinen metsäkanalintujahti haukkuvalla pystykorvalla, on suomalaista eränkäyntiperinnettä parhaimmillaan. ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi ti eliölajien ahdinkoon liittyvät uutiset kuitataan helposti liiallisella metsästyksellä
tavallisesti kukkien väri riittää eroksi. Mikä sievä pihakukkamme on? Kasvi on lehtoneidonvaippa. aikuiset kuitenkin poikkeavat silloin tällöin nauttimaan mettä. Kukkien väri vaihtelee kuitenkin suuresti. näyttää kuitenkin siltä, että meil- 76 Suomen luonto 15/2011. syyläjuuren ja lehtoneidonvaipan kukissa ampiaisia houkuttelee punaruskea lihan väri ja mahdollisesti myös lihaisa tuoksu. Sitä kuitenkin sanotaan ylen harvinaiseksi kalkinvaatijaksi, eikä keskisuomalaisen mökkipaikkamme lähistöllä ole kalkkikiviä. näin eloisaksi kuvataan lehtoneidonvaipan pölytystä. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. ampiaiset eivät ole erityisen ahkeria kukilla kävijöitä, sillä toukat ruokitaan liharavinnolla. sen medessä on huumaavia aineita, jotka aiheuttavat mielihyvää ja riippuvuuden. Kysyjän mökkipihan kasvien kukat ovat keskimääräistä punaisempia, joten värikuvakasvioita käyttäen määrityksessä päätyy helposti tummaneidonvaippaan. Kerran neidonvai- Lehtoneidonvaippa houkuttelee ampiaisia. tUomas taavitsainen pan vieraanvaraisuudesta nauttinut ampiainen janoaa aina vain lisää, ja pesässä ruokaa huutavat toukat unohtuvat. jo kasvupaikka ja kasvin rotevuus viittaavat siihen, ja määrityksen varmistaa lähikuva kukasta. niinpä lehtoneidonvaippa ei tyydy tarjoamaan tavanomaista sokerilitkua. nyt aiheina myös sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. ampiaisten juottola Mökkipihassamme kasvaa muutama kookas kämmekkä, jotka me punaisten kukkien perusteella määritimme tummaneidonvaipoiksi. kysy luonnosta aSiantuntijat VaStaaVat ToImITTanuT aLicE karLSSON aSiantuntijat VaStaaVat LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. tulokset ovat jääneet vähäisiksi. lehtoneidonvaippa ja syyläjuuri ovat ilmeisesti kasvistossamme ainoat ampiaispölytykseen sopeutuneet lajit. tummaneidonvaipan kukat ovat todella tummanpunaiset, miltei synkät, kun lehtoneidonvaipan kukat ovat vaisun vihertävät ja vain huulessa on punaruskeata sävyä. olen itsekin yrittänyt sitä tarkkailla, mutta lehtoneidonvaippa on harvinainen eikä ampiaisiakaan ole runsaasti joka kesä. satunnaiset hyönteisten vierailut eivät riittäisi varmistamaan ristipölytystä. toukille kukista ei löydy ravintoa, mutta aikuinen saa sentään janonsa tyydytetyksi. lopulta juopunut työläinen putoaa kukasta ja ryömiskelee sekavana maassa. tämä vaihe on lehtoneidonvaipan kannalta tärkeä: kun örveltäjä toipuu sen verran, että pystyy taas lentämään, se ehkä suuntaakin naa- puriin ja vie sinne siitepölypaketin edellisestä kukasta
Olin täynnä paukamia. Onko ongelmaan hyvää ratkaisua. oravien karkottamiseksi on kokeiltu hajusteita mutta niitäkin tuloksetta. Veriaterian nauttineet hyttyset pystyvat varmaankin oleskelemaan sisätiloissa viikon pari, mutta sitten niitä alkaa uhata kuivuminen. verkon lanka on niin paksua, ettei orava saa sitä poikki. iLkka kOiviSTO torjuntakeinoissa ei mainittu hyttysverkkoa vuoteen yllä, sillä sellainen voisi rauhoittaa unia. Kun havaintoja kertyy hiukan enemmän, niistä kannattaa kertoa toisillekin. Loppukesästä heimo rajaniemi / KUvaliiteri Orava talon eristeissä Oravat tekevät meillä pesänsä yläkaton eristeisiin. verta imeneistä naaraista ylivoimaisesti pitkäikäisimpiä saattavat olla ne, jotka talvehtivat aikuisina, nimittäin horkkasääsket. reijo lähteenmäKi / pro lUontoKUva Orava pesii mieluusti talon lämpimiin eristeisiin. 13/2011 Suomen luonto 77. hyttyskoiraitahan sisällä ei ole lainkaan, jollei sitten sattumalta. tälläkin palstalla asiaa on joskus käsitelty. etenkin kaupunkilaisoravat ovat tottuneet paitsi hajuihin myös erilaiseen lain sallimaan häirintään. sen sijaan imatran valtionhotellin puistossa näin jo paljon lyhyemmän tarkkailujakson aikana kukissa useita ampiaisia, joskaan perusteelliseen kännäämiseen viittaavia kukilta putoamisia en havainnut. Kun lähdemme mökiltä, kauanko ne elelevät siellä? ne voivat elää loppukesästä seuraavan vuoden kevääseen ja alkavat keväällä pistellä uudelleen sisällä olevia ihmisiä. Vastaajina tässä numerossa: MATTI HELMINEN nisäkkäät ILKKA KOIVISTO nisäkkäät LASSE KOSONEN sienet KAuRI MIKKOLA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet SEPPO VuOKKO Kasvit SEPPO VuOLANTO linnut lä olisi ainakin kahdenlaisia lehtoneidonvaippoja. Ne elävät toukkina varsinkin lumensulamislammikoissa ja muissa pienissä seisovissa vesissä keväällä ja inisevät suurin parvin metsän siimeksessä alkukesällä. Oli hyttysverkot ikkunoissa, ovissa, venttiileissä ja takan pelti kiinni. lappeenrannan kalkkitehtaan lähiympäristössä on runsaasti lehtoneidonvaippoja, jotka eivät näytä erityisemmin kiinnostavan ampiaisia. lehtoneidonvaippa onkin muotoryhmä, josta on euroopassa erotettu useita lajeja. oravien asettuminen maksukyvyttömiksi vuokralaisiksi ei ole ennen kokematonta. Miten niistä pääsisi eroon. tokkopa hyttysten elämänkaaresta sisätiloissa on kovin tarkkoja tutkimuksia, paitsi horkkahyttysen. osa lajeista on itsepölytteisiä. laiha lohdutus on, että samoin on käynyt monelle muullekin. horkkahyttyset ovat suuria, täpläsiipisiä ja roikkuvat katossa ja seinillä ominaiseen tapaansa pystyssä ja pitkät takakoivet roikkuen. suosittelen kysyjälle uutta yritystä tukkia väylät ja estää aukkojen jyrsiminen minkkiverkolla, jossa on tuuman tai korkeintaan puolentoista tuuman silmät. Vaikka kuinka verkottaa kaikki mahdolliset kulkutiet, ne löytävät aina jonkin raon tai sitten jyrsivät sen. Kysyjä voi miltei aitiopaikalta seurailla, mikä kukkia pölyttää ja miten meden juojille käy. Olennaisia asioita ovat mökin kosteustilanne, mahdollinen juomavesisanko sekä tietenkin nautitut veriateriat. kaUri MikkOLa Miten pääsen hyttysistä eroon? Viime vuonna ärhäköitä hyttysiä oli enemmän kuin koskaan enkä saanut yöllä nukutuksi. Veikkaan siis, ettei kysyjä tapaa mökistään uudelleen saapuessaan läheskään sitä armeijaa, jonka sinne jätti. meilläkin saattaa siis kasvaa kaksi lehtoneidonvaippalajia. Jos sateita riittää, räkkähyttysiä kuoriutuu yhä uusista munista, ja lisäksi on muunlaisia hyttysaikatauluja. Valtaosa sisähyttysistä kuitenkin on ulkoa sisään hengitysilman hiilidioksidin ja hienhajun houkuttamia räkkähyttysiä. valitettavasti oravien tunkeutumista ullakon eristeisiin ei voida estää kuin samalla keinolla, jota kyselijä on jo tuloksetta kokeillut. lappeenrannan ja imatran lehtoneidonvaipat ovat myös hiukan eri näköisiä. vähä vähältä luonnon salaisuudet avautuvat uutterille tarkkailijoille! SEppO vUOkkO tulee vielä uusia lajejakin, kuten se, joka hiipii pöydän alle pistelemään nilkkoihin. Kemiallisia torjunta-aineita en halua käyttää. mihinkään läntisestä euroopasta kuvattuun lajiin eivät ampiaisten syrjimät lappeenrannan kämmekät kunnolla sovi. Tyhjämahat todennäköisesti kuivuvat paljon nopeammin, ehkä jo muutamassa päivässä. ehkäpä lähin suku löytyisi idästä
laulurastaan pesän rakenne, samoin kuin muidenkin lintujen pesä, on vähitellen syntynyt luonnonvalinnan kautta. ei kuitenkaan liene tutkittu, että siilin ongelmat aiheutuisivat maitosokerin huonosta imeytymisestä. vanhat rastaanpesät saattavatkin säilyä pitkään, vielä vuosia käyttämisen jälkeen. erKKi maKKonen / KUvaliiteri minulla ei ole tähän kysymyksen varmaa vastausta. evoluutio on taannut ja takaa edelleenkin lajin säilymisen ja lisääntymisen onnistumisen parhaalla mahdollisella tavalla. vuorattu sisus kuivuu paperin tyyppiseksi sileäksi massaksi. tällä hetkellä meidän on liki mahdotonta jäljittää se tapahtumaketju, joka on johtanut laulurastaan pesän valamisen tiiviiksi paperimaiseksi massaksi. näemme vain luonnonvalinnan tämänhetkisen tuotteen ja voimme kuvitella sen syntymisen askelia ja mahdollista tulevaisuutta. SEppO vUOLaNTO Laulurastaan pesä Miksi laulurastas valaa tiiviin pohjan pesäänsä, kun muut rastaat jättävät sen karkeaksi? hannU esKonen / KUvaliiteri voiko siilille antaa hylamaitoa? Jo pitkään on ollut voimassa neuvo, ettei siilille saa antaa maitoa. Ympäristön olosuhteiden muuttuessa pesän rakennekin ehkä muuttuu, mikäli se tuottaa enemmän lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. kysy luonnosta aSiantuntijat VaStaaVat aSiantuntijat VaStaaVat rastaat kuten muutkin linnut käyttävät rakentamiseen sellaisia materiaaleja, joita on saatavilla niiden luonnonmukaisesta elinympäristöstä. en epäile niitä havaintoja, joiden mukaan lehmänmaito aiheuttaa siilille ruoansulatusongelmia. siksi se rakentaakin pesänsä kuivista oksista, sammalesta sekä jäkälästä ja vuoraa sen lahopuun ja syljen sekoituksella. Nyt kun on keksitty hyla-maito ja muut laktoosittomat tuotteet, voisiko siilin taas päästää lypsylle? rastaat rakentavat pesänsä erittäin huolellisesti, jotta ne kestäisivät hyvin poikasten kasvattamisen pienistä munista lähes emojen kokoisiksi lentokykyisiksi linnuiksi. ehkäpä ihmisellä havaitut ongelmat Siilit ovat käyneet maitokupilla vuosikymmeniä. 78 Suomen luonto 15/2011. eri rastaslajeilla pääasialliset rakennusaineet ovat yleensä savea ja edellisvuotista kulottunutta ruohoa. Kuivaa heinääkään ei metsäisestä maastosta hevin löydä. laulurastas elää metsissä, joissa ei ole juurikaan savea tarjolla
reiät ovat syntyneet, kun lattajalkakärpäset ovat poistuneet äkämästä. ruttojuuri jäteveden puhdistajana Harmaiden vesien saostuskaivojen alapuolella on suodatinkenttä, jossa kasvaa ruttojuurta. ehdotankin hylamaitoruokinnan kokeilemista, koska vain siten olisi mahdollista osoittaa, että ongelmat johtuvat juuri maitosokerista. Kun talven lumet saavat jäädä suodatinkentän päälle, ei routakaan uhkaa suodatinkentän toimintaa. SEppO vUOkkO Mikä kummajainen? Tällainen ihmetyksen aihe tuli luonnossa vastaan. pillistö on puhtaanvalkoinen ja siihen voi helposti piirtää kynnellä vaikka nimikirjoituksensa. niiden pitäisi olla kasvien juuristokerroksessa, siis korkeintaan 3040 sentin syvyydessä, missä happitilanne on hyvä ja maaperän eliötoiminta vilkkaimmillaan. Se kasvaa kannon päällä ja näyttäisi käävältä, mutta onko se kääpä? Kyllä ruttojuurikin imee ravinteita suodatinkentästä. lehmänmaidon vaarallisuus ei todellakaan ole mikään varma asia. Kumpikaan ei sinänsä kuulu suosikkikasveihini, mutta ne sietävät hyvin toistuvat leikka- erikoisen muodostuman takana on lattakääpä (Ganoderma applanatum). onkin joskus epäilty, että itiöllä olisi erilainen sähkövaraus kuin yläpinnalla ja siten yläpinta vetää itiöpölyä tasaiseksi massaksi käävän päälle. laji on isoimpia kääpiämme ja voi saavuttaa jopa puolen metrin leveyden. Onko ruttojuuri hyvä ja tehokas kasvi ravinteiden talteenottoon? sirKKa-liisa helin ukset, ja kun niitä ei päästä kukkimaan, ne ovat hyvää katemateriaalia. niiden kasvattaminenkin on hankalaa, koska toukat kuolevat herkästi, jos kääpä siirretään pois alkuperäiseltä paikaltaan. LaSSE kOSONEN miKa pöllänen 15/2011 Suomen luonto 79. Kuinka on mahdollista, että siilit ovat vuosikymmeniä käyneeet joko kissankupilla tai niille vartavasten tarjotuilla maitovadeilla, mikäli kyseinen ravinto on aiheuttanut niille ehkä kivuliaitakin vatsavaivoja. Kaikissa ohjeissa, joita olen nähnyt, sijoitetaan suodatinputket aivan liian syvälle. lehmänmaidossa voi toki olla monta muuta tekijää, joiden johdosta se ei ole siilille sopivaa, vaikkapa allergisoivia proteiineja. tästä syystä tällaisen puun odotettavissa oleva elinikä on lyhyehkö ja ainakin puistoissa se saa kaatotuomion. poik- keuksellisesti se on kasvanut koko kannon ympärille huomiota herättävästi. muodostuman aiheuttaa muuan platypezidae-heimoon kuuluva lattajalkakärpänen, Agathomyia wancowiczii, jonka toukka asustaa äkämässä. itselläni saostuskaivojen alapuolella kasvaa nokkosta ja vuohenputkea. en tiedä, kuinka hyvin ruttojuuri sietäisi toistuvat leikkaukset. jossain vaiheessa sateet ja tuulet levittävät itiöpölyä maastoon. tämän pienen, kirkkaan oranssin kärpäslajin ei tiedetä elävän missään muussa käävässä. ehkäpä siilit ovat monimuotoisia kuten ihmiset. Kun kesken kasvunsa leikattu ruoho kompostoidaan tai käytetään katteena muualla puutarhassa, saadaan jätevesien typpi ja fosfori heti kiertoon. laji on yleinen suuressa osassa maata mutta harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä. erikoista on, että vaikka äkämiä tapaa varsin useasti, niin aikuisia kärpäsiä on tavattu suomessa maastosta ani harvoin. toisille lehmänmaito sopii, toisille ei! MaTTi hELMiNEN lasse Kosonen äkämien reikiä lattakäävän pillistössä. on yleistetty myös siiliä koskevaksi ilman sen tarkempaa tutkimusta. lattakäävän pillipinnalla näkee usein syylämäisiä äkämiä, joiden keskellä on reikä. se kasvaa useimmiten lehtipuun tyviosassa lahottaen juuria ja aiheuttaen pehmeää valkolahoa. erikoista lajissa on, että lakin päällyspinta on useimmiten kaakaonruskean itiöpölyn peitossa. pidän parhaina ravinteiden sieppaajina sellaisia kasveja, jotka voidaan leikata kesän mittaan useaan kertaan ja siis pitää suodatinkentän kasvipeite verraten matalana
09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi Hannu HuovIla / vasTavalo salaPEräIsET HIrvEn sEuralaIsET SiENiä, kaSvEja ja hyöNTEiSiä Kasveja maailman alusta: lumpeet ja ulpukat Mitä nanoteknologia on? 6/2011 ilmestyy 12. Uusi . elokuuta. pa avattu rkkokaup ve ! stumaan Tule tutu www.lum i.fi Englanninkielinen ainutlaatuinen suurteos Kuolan niemimaan kolttasaamelaisista. Myynnissä myös Eero Murtomäen kirjoja. (ovh.65) sisältää postikulut Suomessa Tarjous 60 Kun haluat nauttia pienimmistäkin yksityiskohdista valikoimistamme löytyvät · lintukirjat · kiikarit ja kaukoputket · jalustat · linturuokinnat · linnunpöntöt · lintuäänitteet · lintukorut ym. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh
Kuinka suuri osa vaellukselle lähtevistä istutetuista lohenpoikasista kuolee ensimmäisten kuukausien aikana. strutsilla. Mihin Suomen jokeen laatokanlohi nousee. Nimi: .................................................................................................................................... Millä nykyisin elävällä linnulla on suurin muna. Mihin herkulliseen sieneen myrkyllinen valkokärpässieni helposti sekoitetaan. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 6. a oregano ja B ruohosipuli. 75. 2. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. 1. 5. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS 15/2011 Suomen luonto 81. rautjärven hiitolanjokeen etelä-Karjalassa. 10. 95 prosenttia. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2011. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ........................................................................ 8. mesikämmekkä. Mikä aikakauslehti sai tänä vuonna Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n sekä Akateemisen kirjakaupan myöntämän Vuoden laatulehti -palkinnon. härkälinnun. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... 3. Osoite: ............................................................................................................................... 1. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Irtonumero 7,5 euroa. 6. Montako kolibrinmunaa tarvitaan täyttämään yksi kananmuna. Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... 8. Osoite: ................................................................................................................................ Humala kuuluu heimoon Cannabaceae. 5. Mikä seuraavista kasveista on hävinnyt Suomesta: röyhyhelmikkä, mesikämmekkä, ahokissankäpälä vai suomukka. 7. 9. 9. Osoite: ............................................................................................................................... villeihin herkkusieniin. 3. 4. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 37 euroa. pähkinöitä Kristina al-zalimi / cartina Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 67 euroa, kestotilaus 59 euroa. suomen luonto. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: Nimi: .................................................................................................................................... sen muna painaa 1,4 kiloa. 10. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ......................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS reijo nenonen / vastavalo tilaan suomen luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2011. Mitä ovat nämä maustekasvit, jotka houkuttelevat myös hyvin perhosia? tUiKKU / vastavalo TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: WWW.SUOMENLUONTO.Fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2011. Määräaikaistilaus 12 kk (67 ) Määräaikaistilaus 6 kk (37 ) Kestotilaus 12 kk (59 ) Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 52 , määräaikainen 59 ). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. teen osoitteenmuutoksen. hamppukasvit. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): A VASTAUKSET: B Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ................................................................................................................................... Lähettäjä Allekirjoitus: ....................................................................................................................... 7. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. 4. a) 15 b) 45 c) 75 d) 95 prosenttia. Mikä se on suomeksi. Nimi: ................................................................................................................................... 2. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 59 euroa ja kestotilaus 52 euroa. Minkä uikun nimen alkuosassa on nisäkäs
Palautusviikko 201132 767095-1105