paarmat. järvi pinnan alta. ketokasvit. rantakasvit. käenpiika. Eläinpotilaat. suoperhoset. EN TI! D O EH VU SÖL EI YL suuri kesänumero Päivä kedon kukkien parissa Tarvitseeko yksinäinen poikanen apua. skotlanti. kesän sää. kolmen sukupolven lapinretket. järven elämää rannassa ja pinnan alla 5 Irtonumero 8,50 € 6.6.2014 Ilo irti kesäluonnosta! Tietoa ja vinkkejä suven viettoon.. SUOMEN LUONTO 5 | 2014 valkolehdokki
kesä Tupsujen aika kuva mika honkalinna / leuku Teksti jorma laurila Tupasvillojen valkeat tupsut täplittävät rämeitä ja nevoja huomiota herättävästi kesä–heinäkuussa. Valkeiden karvojen ilmaantuminen verhoamaan vaatimattoman näköistä tähkää on merkki siitä, että siemenet ovat kypsymässä. Tupasvillojen kukinta voi alkaa osin jo ennen lumien sulamista.. Kauempaa katsottuna ne ovat kuin viimeisiä lumilaikkuja
24 Muutaman sekunnin onni Tomi Muukkonen seurasi käenpiikojen pariutumista. Suomen Luonto ja Suomen luonnonsuojeluliitto muuttavat uusiin tiloihin mereiseen Lauttasaareen. pekka tuuri Pääkirjoitus Suviluonto kutsuu taas! Suomalaiset jakautuvat mielivuodenaikansa mukaan eri alalajeihin. Muut yhteystietomme säilyvät ennallaan. Nimikkolahtemme tila on ollut paranemaan päin ja nyt suotuisaa kehitystä edistetään Suomen, Viron ja Venäjän yhteistyöllä. Kesä voimistaa ihmistä. 14 Kalan silmällä 26 Sää tekee kesän Luontokuvaaja Kesissä on kuumia ja Pekka Tuuri löytää viileitä. Luonnossa oleilu auttaa rentoutumaan ja monien tutkimusten mukaan se edistää sekä henkistä että fyysistä terveyttä. 68–71). Rusakon ja metsäjäniksen poikaset ovat usein yksin vailla aikuista. Meriluontomme kunniaksi olemme keränneet upeita saariretkikohteita Suomenlahdelta ja myös muualta rannikoltamme (s. Esimerkiksi juhannuksen tienoilla voi nauttia yön kuningattaren, valkolehdokin, huumaavasta tuoksusta ja siihen voi tutustua myös Luonnonkukkien päivänä 15.6. henrik rantanen / PROLK Mikaela Kruskopf, Söderskär Sisällys jorma.laurila@suomenluonto.fi vakiot 12 Kesäyön huumaaja Valkolehdokki on Luonnonkukkien päivän teemalaji. Lämpöennätys kohteensa on yhä vuodelta 1937. sukeltamalla. Uusi osoitteemme on 16.6. Tänä vuonna vietetään Suomenlahti-vuotta. Toivotan Suomen Luonnon lukijoille antoisaa kesää ja riemukkaita retkiä suviluonnossa! 4/2014 Jorma Laurila päätoimittaja 4 Suomen luonto 15/2014 PS. Lomalaisilla on myös aikaa nauttia luonnosta ja sen antimista. Venäjän Laukaanjoen fosforiittitehtaan suurpäästöjen saaminen kuriin osoitti, että tuloksia voidaan saavuttaa. Auttaa vai ei. alkaen Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki. Olemme koonneet tähän numeroon laajan kirjon artikkeleita kiinnostavista luonnon ilmiöistä, tapahtumista ja lajeista sekä hienoista retkikohteista. 12–13). 52 6 Luonto ja ympäristö nyt 37 Nylen 51 Nikkanen 64 Kasvokkain. Itämeren pääaltaalla tilanne on valitettavasti huonompi, etenkin johtuen Puolan haluttomuudesta lopettaa meren kuormitus oman lannoitetehtaansa jättimäisillä ravinnepäästöillä. Monet ovat vannoutuneita kesäihmisiä, sillä kesällä luonto on monimuotoisimmillaan ja säätkin usein ihmislajille mukavia. (s
14 jorma ikonen / vastavalo 38 Ahomansikka on yksi kedoille ja niityille etenevän päiväretken makupaloista. 42 Kahden viikon Luonnonvaraisen lentonäytös eläimen hoitoon Rämekylmänperhonen ottamista on harkittava lentää vain hetken tarkoin. alkaen Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki) Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (16.6. 28 Mennään järven rantaan Rantakasvit kertovat myös järven ominaislaadusta. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_05/2014 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Kuva: Jussi Murtosaari / Leuku. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 5/2014 73. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. alkaen Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki) sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Sukellus järvisätkimen ja kalojen valtakuntaan – suomalainen järvi pinnan alta. seppo parkkinen 34 Auts, paarma! Tietoa paarmoista ja niiden erikoisista elintavoista. CC-000026/FI kansikuva Kesän kattauksessa on kukkia, perhosia, lintuja... Lähetä meille havaintosi! Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, www.sll.fi (16.6. 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 76 Havaintokirja 78 Lukijoilta 80 Kysy luonnosta 90 Länsirannikolla 15/2014 Suomen luonto 5. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 52 Avun tarpeessa. Kuvassa ahdekaunokki ja valkotäpläpaksupää. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 38 Päivä kedolla Kesäpäivä sujuu 44 Perintö Isä vei Heikki Willamon rattoisasti kedon ja niityn kasvien parissa. Lappiin paikoille, joilla retkeilystä tuli suvun perinne. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. ja vain parillisina vuosina. 56 Skotlanti lumoaa vuoden ympäri Jylhät tunturit ja saaret kutsuvat. 87 Kesäkisassamme ritariperhonen. www.climatecalc.eu Cert
Dna-näytteitä on vuodesta 1996 läh-. Nyt Suomen eteläisten karhujen alkuperä varmistui myös perimästä. Valistuneet arvaukset johtavatkin Kuolan niemimaalle. Pohjoinen vai eteläinen karhu. Metsästys sukupuuttoon 1900-luvun alussa näkyy yhä karhujen perimässä. Ikävä kyllä meillä ei ole näytteitä Kuolan alueelta”, Kopatz sanoo. Eteläiset karhut ovat läheistä sukua Pietaria ympäröivän Leningradin alueen karhuille, tai oikeastaan samaa kantaa kuin ne. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. Erkki Pulliainen todisteli asiaa jo 1970-luvulla panemalla rajavartijat laskemaan karhujen rajanylityksiä. Kummankin karhuryhmän perinnöllinen monimuotoisuus on suuri, eikä sisäsiittoisuutta näytä olevan. 6 Suomen luonto 15/2014 Voi olla, että karhut ovat palanneet Suomeen eri lähtöalueilta. Aina alue ei ole sijainnut yhtä ylhäällä. Tästä on jo viitteitä. Kopatzin mukaan Venäjän Karjala on ollut Suomen karhujen kannalta hyvin tärkeä suoja-alue. Aina tilanne ei ole kuitenkaan ollut yhtä hyvä. teksti jouni tikkanen Suomi on kahden karhun maa S jussi murtosaari / leuku uomessa on kaksi perimältään erilaista karhua, eteläinen ja pohjoinen, kertoo hiljattain Oulun yliopistossa julkaistu väitöstutkimus. Siitä kertoo juuri karhujen jakautuminen kahteen ryhmään. Niin sanotun Bergmannin säännön mukaan lähempänä napa-aluetta karhujen painon pitäisi olla suurempi. ”Tämä perinnöllinen rakenne johtuu varmaankin populaation historiasta, mikä tarkoittaa, että karhut metsästettiin käytännössä sukupuuttoon Suomesta 1900-luvun alussa”, kertoo väittelijä A lexander Kopatz. Pohjois-Suomen karhut ovat sen sijaan palanneet jostain muualta. Tämä kontio tallusti Kuhmossa vuonna 2008. ”Sitä emme kuitenkaan vielä tiedä. Norjasta karhu on myös ollut sukupuutossa, joten se suunta ei tule kyseeseen. Pohjoisen ja etelän karhujen ero voi siis yhä ilmentää eri lähtöalueita. ”Niillä on eräänlainen kontaktialue Suomen keskiosassa, suunnilleen Lieksan ja Kuhmon korkeudella”, Kopatz kertoo. Ruot- salaiset karhut taas ovat perinnöllisesti liian erilaisia. Ajanoloon ero häviää, kun karhukannat sekoittuvat keskenään
Todennäköinen selitys on kasvukauden pituudessa ja saatavilla olevan ravinnon määrässä, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Lohikalojen vähyyden lisäksi lajia verottavat toimet raakkujokien valuma-alueilla. Raakku on erikoinen eliö. n ”Toukat elävät vuoden lohikalojen kiduksissa.” pekka tuuri Raakkuja Länsi-Lapissa. Raakustus loppui jokihelmisimpukan rauhoittamiseen 1955. 15 vuodessa kummankin karhukannan levinneisyysalue siirtyi 110 kilometriä pohjoiseen. Oulasvirran rakkaus raakkuun on kestänyt 30 vuotta. n alice karlsson Rakas raakku riutuu Elämäni suuri rakkaus on raakku, tunnustaa Metsähallituksen Raakku-hankkeen projektipäällikkö Panu Oulasvirta videolla. Hänen reseptinsä lajin pelastamiseksi on valuma-alueiden kunnostus ja kalatiet. Kiikarissa lenakreetta hakala tien, jolloin Ilpo Kojola aloitti tutkimuksensa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella. Ennen vanhaan Suomessakin oli helmenkalastajia, jotka hankkivat elantonsa raakuilla. 15/2014 Suomen luonto 7. On mahdollista, että eteläinen karhu työntää pohjoista veljeään kohti Jäämerta. Metsien ojitus, auraus ja hakkuut saavat kiinto-aineksen liikkeelle, raakkujoet liettyvät eivätkä pikkuraakut enää selviydy pohjan hötössä aikuisiksi. ”Aiomme tutkia, onko tämä havainto yhteydessä perimään”, Kopatz kertoo. Miehet kuten HuhtiHeikki ja Arviiti Wegelius makasivat lautalla ja tuijottivat silmä kovana joen pohjaa. Tein jutun raakuista 2004, jolloin niitä eli vielä 80 joessa, ja noin joka toisessa laji lisääntyi. Vaikka elinkierron alkuvaihe on monimutkainen, on loppuaika, noin kolmevuotiaasta ennätykselliseen 280 vuoteen, vaatimatonta. Sen toukat elävät vuoden lohikalojen kiduksissa, minkä jälkeen ne kaivautuvat joenpohjaan kasvamaan pariksi vuodeksi. Näillä toimilla henkitoreissaan elävät raakut voisivat vielä jatkaa jo 150 miljoonaa vuotta kestänyttä elämäänsä Suomessakin. Raakkujen ahdingon syyt ovat vaelluskalajokien patoamisissa ja maankäytössä. Nyt raakkuja on Oulasvirran mukaan lajin lisääntymisen kannalta riittävästi enää muutamassa joessa. Kojola on aiemmin havainnut, että eteläisten karhujen urokset ovat syksyllä isompia kuin pohjoisten. Sitten simpukat nakottavat pohjalla kuori raollaan ja suodattavat vedestä eloperäistä ainesta ravinnokseen. Raakun nähdessään he noukkivat sen kahtomaraudalla kuin isolla haarukalla. Raakku on jokihelmisimpukka, taantuva laji, joka saattaa kuolla meiltä sukupuuttoon
Hietasisiliskon itäinen alalaji (Lacerta agilis exigua) kuului Suomen lajistoon vielä ennen sotia, mutta sen esiintymisalueet jäivät rajantakaiseen Karjalaan. Mäntyperhoset lentävät nyt mäntyperhoset lentävät kesä–heinäkuussa, kertoo intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta. Humuksen hajoaminen voi lisäksi laajentaa pohjan hapettomia alueita, mikä kaventaa ahvenen elintilaa. Hän ei usko, että kukaan levittäisi lajeja tahallaan Turun seudulle, vaikka läheltä on löydetty vastikään myös vihersammakoita, nekin Suomesta puuttuneita lajeja. ”Olin katselemassa vihersammakoita, kun sattumalta löysin ne”, Peltola kertoo. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Helsingin yliopiston tutkimus viittaa siihen, että valon puute pienentää järven perustuotantoa, mikä vähentää pienille ahvenille olennaista eläinplanktonia. Ne antavat myös enemmän pesäpaikkoja kolopesijöille. Puiston rakennetut osat ja leiripaikat suosivat kuitenkin jonkin verran mahdollisia pesärosvoja, varislintuja. Monet perhoslajit ovat erikoistuneet elämään männyllä: mäntykiitäjä, mäntymittari, mäntykehrääjä ja mänty-yökkönen ovat Suomessa yleisiä. heinäkuuta vuonna 2010. Tavallinen sisilisko on saanut Varsinais-Suomessa uuden kaverin. Kulkijoista ei haittaa Pallas–Ylläksen linnuille Retkeily ei nykyisellään haittaa Pallas–Yllästunturin kansallispuiston lintuja. Ne ovat yksi tuntomerkki, jonka perusteella lajin voi erottaa tavallisesta sisiliskosta. Nyt löytyneet yksilöt näyttäisivät tuntomerkkien perusteella kuuluvan läntiseen alalajiin (Lacerta agilis agilis), joten ne ovat ilmeisesti lähtöisin Ruotsista. Kahden hietasisiliskon yhteinen levinneisyysalue ulottuu Mongoliasta Brittein saarille. Heinäkuussa kuoriutuva havununnakin on yleistynyt nopeasti. Tutkimus julkaistiin Boreal Environment Research -tiedelehdessä. ”Se on myös isompi, ja sillä on leveämpi pää ja kerman väriset raidat selän molemmilla sivuilla”, Peltola sanoo. Asia kävi ilmi Esa Huhdan ja Pekka Sulkavan kolmivuotisessa seurantatutkimuksessa, joka julkaistiin äskettäin Environmental Management -tiedelehdessä. Laji elää hiekkapohjaisilla mailla kanervikoissa, ja sen kyljissä on kanervan kukkia muistuttavia palloja. Peltola löysi hietasisiliskoja kuivilta kankailta. Ruotsissa lajin toukat ovat syöneet metsiä paljaiksi satojen hehtaarien alueelta. Uusi sisilisko tekee munat tuomo komulainen Havununna on yleistynyt nopeasti. ”Oma arvioni on se, että se on joskus tul- Humus haittaa pikkuahvenia 20-vuotinen seuranta Evon ValkeaKotisen pikkujärvellä osoittaa, että humuksen lisääntyminen on hidastanut pikkuahventen kasvua. Naaraalla ei ole vatsassa vihreää kuten koiraalla. jouni tikkanen pentti sormunen / vastavalo tuomo komulainen lut kuljetuksien mukana”, Peltola sanoo. Sammakkoharrastaja Esa Peltola löysi koko Suomesta puuttuneen lajin, hietasisiliskon, kahdestakin paikasta. Toisin kuin tavallinen sisilisko, joka synnyttää eläviä poikasia, hietasisilisko munii. Se tulkitaan EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltavaksi lajiksi.. Samana päivänä saatiin Kuopiossa vuorokauden keskilämpötilaksi 28,9 astetta. poimintoja arto leppänen Luonto ja ympäristö nyt Hietasisiliskon tunnistaa kyljen palloista. 8 Suomen luonto 15/2014 37,2?c Suomen lämpöennätys mitattiin Joensuussa 29. Kuinka laji on päätynyt Suomeen
Muutamat linnut kertovat nimensä suoraan: Alli laulaa muuttoparvessaan tai tunturijärvellä upean tunnelmallisesti aa-aa-aalli ja hietikolla piipertävä tylli sanoo tyyi-tyyi. On arveltu, että käki olisi siitä saanut tämän kielellisesti omaperäisen nimensä. Kiinnostavaa on, että tiltaltti sanoo nimensä myös saksaksi, Zilpzalp, ja englanniksi, Chiffchaff. Soilla soidintavan kahlaajan identiteetti ei jää epäselväksi: liro-liro-liro... ilmiömäistä Monen linnun laulu tai jokin muu ääni antaa vihjeen sen nimestä. Jorma Laurila 15/2014 11/2014 Suomen luonto 9. Härkälinnun mylvintä on tuttu lintujärviltä. Korpin korp kajahtaa erämaissa, naakan pinkeä njiak taajamissa ja huuhkajan jyhkeä uu-hu kallioseuduilla. Juuri kosteassa, vanhassa kuusikossa linnun ääni pääsee omimmilleen; se saa lisää kellarimaista kaikua. Kehrääjän rukki surisee somasti mäntykankailla ja kuhankeittäjä kertoo, mitä on valmistumassa kattilassa. Koristeellinen tikli kertoo samaan tapaan, kuka on: didl-lit, didl-lit. Taivaanvuohi mäkättää lennossa pyrstösulillaan. Käki on kiinnostava kahdessakin mielessä: kukkuu on äänistä tunnetumpi, mutta välillä sen jälkeen kuuluu kova kähinä: kuka-käki. Hienosti sanottuna kyse on onomatopoeettisesta, ääntä jäljittelevästä nimestä. Kuusikoissa tiputtelee pitkälle kesään tynnyrilintu, jonka nimi on sittemmin muutettu tiltaltiksi: tilttalt-talt-tilt... Monen linnun ääni antaa vihjeen sen nimestä. Kuikka ja kuovi ovat kaikille tuttuja. tomi muukkonen / lintukuva Liro, sanoo liro Liro talvehtii Afrikassa mutta lentää kesäksi Suomen soille lirottelemaan. Sillä on vastineita myös lähisukukielissämme kuten saamessa, virossa, vatjassa ja vepsässä
Kaivoksen konkurssi ei ole katastrofi. Tarkkailemme ympäristöä. Mikä lienee tuo kirveenkoskematon möhkäle, joka työntyy kuvaan oikeasta yläkulmasta. Rukalla kaivosyhtiön nimi on vaihdettu kertaalleen jo ennen kuin toiminta on edes alkanut. Vihreän eri sävyt ovat muita metsiä, joissa puuta on eniten tummimmalla alueella. 11/2014 10 Suomen luonto 15/2014 WRI / Global Forest Watch Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo Luonto ja ympäristö nyt BRASILIAN METSÄT. Myyräkannat jäivät syksyllä ennustettua harvemmiksi todennäköisesti vähälumisen talven vuoksi. Ikävä kyllä etu koskee myös vieraslajeja. Ympäristövaikutukset jäävät paikallisten murheeksi. Lappland Goldminers aloitti 2008 ja meni konkurssiin tämän vuoden toukokuussa. Tämä edistää metsähygieniaa mutta vähentää lahopuun määrää jopa Metso-ohjelman suojelemilla alueilla. Aalto-, vuorovesi- ja tuulivoimaloiden meriluonnolle aiheuttamaa haittaa selvittäneet tutkijat päätyivät jännittävään tulokseen: Voimaloiden jalustat tarjoavat uusia elinympäristöjä. 2 Metsätuholaista entistä tiukempi. 3 Aalto- ja tuulivoimasta myös iloa merilajeille. Rengastajat tapasivat metsä- ja peltomyyristä riippuvaisia helmi- ja lehtopöllöjä vain harvoista pöntöistä, kun taas vesimyyriä, rastaita ja muuta vaihtoehtoravintoa hanakammin pyydystäviä viirupöllöjä pesi varsinkin Keski-Suomessa kohtalaisesti ja paikoin katovuotta 2013 enemmänkin. Kuusamon Juomasuon kaivoksen ympäristöriskit ovat suuret kaivoksen sijainnin vuoksi: Ruka on lähellä ja aivan vieressä kohisee Kitkajoki, joka virtaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseen Oulankajokeen. touk okuuta. Jos kaivos tulee, eikä kultaa sitten enää kannatakaan kaivaa, mikä estää sitäkin menemästä konkurssiin. 1 pertti koskimies, 2 ja 3 jt Kuvassa intiaani ja valkonaama Juha Kauppinen Oho! ”O n aik a no staa uud ell een ku nniaa n Ra ns ka n va ll ank um ou ks en ih ant ee t: va paus , velj eys ja tas a-arvo. pentti johansson / prolk Konkurssi on alan tapa pinnalla Helmipöllö sai tänä vuonna vähän poikia. Vaaleanpunainen väri kertoo metsäpeitteen pienenemisestä 13 viime vuoden aikana. Slog ania vo isi uud en aik ais ta a sit en , että puhu ttaisiin va pa ud es ta , velj ey d es tä , ta s a-arvos ta ja lu onn on su oj elus ta .” Kirjailija Taavi Ka ssila Helsingin Sanomien mieli pidesivuilla torstaina 15. 1 Pöllövuosi lässähti. Ilmastonmuutos eteni keväällä Suomen metsälainsäädäntöön. Näin ne voivat auttaa etenkin sellaisten simpukan kaltaisten lajien leviämistä, joiden elinkiertoon kuuluu ajelehtivan toukan kiinnittyminen pinnoille. Sodankylän Pahtavaarassa on menty konkurssiin vähän väliä: Terra Mining -yhtiö aloitti siellä 1996 ja meni konkurssiin 2000. World Recources Instituten satelliittikartta näyttää, mitä tapahtuu Brasiliassa Amazonin eteläpuolella. Juomasuolla kulta on kietoutuneena uraaniin, jonka ei soisi lorahtavan Kitkaan ja Oulankaan. Se on Sete de Setembron alkuperäiskansojen alue.. Scan Mining aloitti 2003 ja meni konkurssiin 2007. Polar Miningista tuli Dragon Mining. Lämpimien kesien aikana yleistyneen kirjanpainajakuoriaisen takia metsätuholakiin tehtiin lisäys, että kesällä kaa- maailmankuva dettu mänty- tai kuusipuu on kuljetettava pois jo 30 päivän kuluttua kaatamisesta. Tämä kuuluu kaivosteollisuuden luonteeseen: kun suhdanteet ovat hyvät, homma pyörii, kun huonot, pannaan lappu luukulle
Tapausten kiireellisyyttä voidaan kyllä joutua miettimään. Syyttäjänkin määräämä yhteisösakko edellyttää esitutkintaa, ja sakotettu voi riitauttaa asian tuomioistuimessa. Sillä on merkitystä, ettei valvoja voi harkita ilmoittaako vai ei. Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Iina Sahramäki vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. luvun mukaiset ympäristörikokset, kuten ympäristön turmeleminen, ja niiden kirjo on hyvin laaja. Ruotsin järjestelmässä on monia eroja. En ole varma kuinka paljon nopeampi se prosessi on. Kaikki ilmoitetaan. Iina Sahramäki Mikko Niskasaari Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Ruotsissa syyttäminen on tehokkaampaa. Poliisillakin pitää olla tarpeeksi resursseja tutkia tapaukset. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. En osaa sanoa, mikä vaikuttaa eniten, mutta väitän etteivät asenteet ole enää tuollaisia. Ympäristörikoksista tuomittiin edellisenä tilastovuonna 2012 vain 77 henkilöä, vaikka tapauksia tulee ilmi noin 500 vuodessa. Nyt pikemminkin harmitellaan sitä, ettei rikoksia ilmoiteta riittävästi. rauli virolainen / vastavalo Mahtuvatko Suomen 500 vuotuiseen ympäristörikokseen kaikki jääkaappien metsään heittämisestä Lokapoikien puuhiin. Onko tutkinta kiinni viranomaisten asenteista, ammattitaidosta vai resursseista, tutkija Iina Sahramäki Poliisiammattikorkeakoulusta. Ympäristörikosten tutkinta on keskitetty yliopistossa koulutetuille ympäristörikostutkijoille, ja valtakunnallinen 20 syyttäjän ryhmä hoitaa ympäristörikosten syyttämisen. On tapahtunut sukupolvenvaihdos, ja suhtautuminen ympäristörikoksiin on poliisin piirissä muuttunut. Iso osa jutuista voitaisiin hoitaa lyhyellä prosessilla. iina sahramäki Pitäisikö lainata Ruotsista malli: valvontaviranomaisen olisi pakko ilmoittaa kaikki ympäristörikokset poliisille, ja tutkinnan jälkeen syyttäjä voisi kirjoittaa yritykselle sakot. 15/2014 Suomen luonto 11. Jasmin Awad / istockphoto Kansalaiset valittavat usein, ettei ympäristörikoksia kannata ilmoittaa, koska poliisi ei tutki edes laittomia kaatopaikkoja. Yleisin ympäristörikos on ympäristön turmeleminen, kuten luvattoman kaatopaikan pitäminen. suora linja Pitäisikö ottaa mallia Ruotsista. Lisäksi tulevat luonnonvararikokset, kuten metsästysrikokset, joista säädetään rikoslain luvussa 48 a. Suomessa on vain viisi ympäristörikosten avainsyyttäjää. Siinä ovat mukana rikoslain 48. Ellei valvontaviranomaisilla ole riittävästi voimavaroja, eivät kaikki rikokset tule ilmi
Muutaman viikon kuluttua kaikki kukat ovat auenneet ja alimmat jo kuihtuneet. ”Tuoksu johtuu kannuksessa olevan meden monista tuoksuvista aldehydi- ja alkoholiyhdisteistä sekä aromaattisista aineista”, sanoo Aulikki Salmia. Ensin kasvista kuitenkin aistii huumaavan, jasmiinimaisen tuoksun. Suomessa niistä kasvaa 37. ”Siemenet vaativat itääkseen tiettyjen sienirihmojen apua. Valkolehdokki rauhoitettiin 1997 Manner-Suomessa. Ne imevät mettä ohuesta, kahdesta neljään senttiä pitkästä mesikannusta, joka on kiinni kukan muita kehälehtiä pitemmässä suipossa huulessa. Valkolehdokki ei ole vaatelias kasvupaikastaan vaan sopeutuu monenlaisiin kasvuoloihin: sitä tavataan ruohostomailla ja avoimissa metsissä Euraasian lauhkeissa osissa aina 2500 metriin saakka. Kuukauden laji: valkolehdokki Kesäyön huumaaja Upeasti tuoksuva valkolehdokki on 15. kesäkuuta vietettävän Luonnonkukkien päivän teemalaji. V teksti johanna mehtola juho rahkonen alkolehdokin valkeat kukat heijastavat valoa ja hohtavat himmeässä kesäyössä. Maapallolla arvioidaan olevan yli 22?000 kämmekkälajia. Valkolehdokki on levinnyt laajalle ja nykyisin se on maassamme melko yleinen Metsä- ja Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Kukinnan jälkeen syntyvissä kotahedelmissä on tuhansia pölymäisiä siemeniä. Kukat aukeavat alhaalta ylöspäin. Kasvi on alu-. Pienen pienissä siemenissä ei ole vararavintoa. timo nieminen Mäntykiitäjä yöllisellä medenhakuvierailulla. Valkolehdokki kuuluu kämmekkäkasvien heimoon (Orchidaceae), joka on yksi maailman suurimmista kasviheimoista. Tätä ei kuitenkaan ole tutkittu tarkemmin Pohjolan lehdokeilla”, Salmia kertoo. Tikankonteilla se on irtonaista pölyä. Valkolehdokilla käy yövieraita parin viikon ajan, jonka kukinta kestää. 11/2011 12 Suomen luonto 15/2014 Öisin tuoksuva valkolehdokki houkuttelee yöpölyttäjiä kuten syreenikiitäjiä ja mäntykiitäjiä sekä gammayökkösiä. Hän on eläkkeellä oleva Helsingin yliopiston kasvitieteen dosentti, joka on koonnut upeaan kirjaan Pohjolan uhanalaiset orkideat (Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys 2013) esittelyt kämmekkäkasvien heimon kaikista Pohjolassa kasvavista lajeista, alalajeista ja variaatioista. Seppo Vuokon ja Mauri Korhosen kirjan Kämmekät, Suomen orkideat (Forssan kustannus 1987) mukaan kasvia kaupiteltiin toreilla vielä 1900-luvun alkupuolella, mutta kerääminen kiellettiin 1952. Laji on kärsinyt myös maankäytöstä ja rakentamisesta. Valkolehdokin kukinnossa on 10–20 kukkaa tiheähkössä tähkässä. Pölyttäjä saa kukasta mukaansa myös painavan siitepölylastin, joka on useimmilla kämmeköillä kahtena kasamaisena pölymyhkynä
Monilla valkolehdokin tuoksuaineilla on tärkeä merkitys pölyttäjille, mutta vielä ei tiedetä, mitkä yhdisteet houkuttavat mitäkin pölyttäjää. Jos valkolehdokki ei koreilekaan suurilla kukilla, sen taika piilee varmasti hienostuneessa aromissa. vietettävän Luonnonkukkien päivän retkitarjontaan: www.sll.fi. lehdet: Varren tyvessä kaksi lähes vastakkaista soikeaa 6–18-senttistä lehteä, varren yläosassa yhdestä kolmeen pientä ylälehteä. Kasvin ruotsinkielinen nimi nattviol (yöorvokki) viittaakin sen yöllä erittyvään tuoksuun. levinneisyys: Lähes koko maassa Metsä- ja Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. eellisesti uhanalainen pohjoisboreaalisen vyöhykkeen Koillismaalla. Kukat aukeavat alhaalta ylöspäin. n Tutustu sunnuntaina 15.6. ”Ruotsalaiset tutkijat ovat tänä vuonna selvittäneet, miten valkolehdokin kannuksen pituus määrää, mikä pölyttäjä vierailee kukissa”, Salmia sanoo. koko: 25–50 senttiä. Alueellisesti uhanalainen pohjoisboreaalisen vyöhykkeen Koillismaalla. latiflora). Manner-Suomessa kasvaa kookkaampi pohjanvalkolehdokki, ja Ahvenanmaan lehdokki muistuttaa enemmän etelänvalkolehdokkia (Retkeilykasvio 1998). Tiesitkö. älä sekoita: Valkolehdokkia muistuttava keltalehdokki on rotevampi ja sen kellanvihertävät kukat ovat tuoksuttomat tai heikkotuoksuiset. valkolehdokki Platanthera bifolia kasvumuoto: Monivuotinen pysty ruoho. Valkolehdokkia tavataan koko maassa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. uhanalaisuus: Rauhoitettu Manner-Suomessa. bifolia) ja pohjanvalkolehdokki (ssp. varsi: Tanakka. 15/2014 11/2011 Suomen luonto 13. elinympäristö: Rehevät metsät, harjulehdot, lehtomaiset metsät, lehdot, niityt sekä letto- ja heinäkorvet. Pohjolassa on kaksi valkolehdokin alalajia: etelänvalkolehdokki (ssp. KUKINTA-aika: Kesä–heinäkuussa. KUKKA: Kukinto on 10–20-kukkainen tiheähkö ja tasapaksu tähkä. Voimakkaan tuoksunsa vuoksi valkolehdokkia on nimitetty kesäyön kuningattareksi
im Melkutt 14 Suomen luonto 15/2014 Jo u ni tikk anen teksti jouni tikkanen / kuvat pekka tuuri se niin helppoa ole, Pekka Tuuri sanoo. Siellä lainehtii Iso-Melkutin, kirkasvetinen, harjujen syliin syntynyt erämaajärvi. Tuuri on käynyt järvellä usein sen jälkeen, kun hän aloitti laitesukelluksen vuonna 1989. Sukellus on Tuurin mukaan helppoa mutta veden alla kuvaaminen ei. Valokuvaaja Pekka Tuuri on kiinnostunut siitä, mitä näkyy pinnan alla. On häikäisevän kirkas kevätpäivä ja ajetaan Porintietä kohti Loppea. Ei uuri Pekka T oIs i ls e suk een. Kalan silmällä Moni tuntee mökkijärvensä laiturin tasalta. Ei käy tuosta vain, että mennään ottamaan kuva lehden kanteen.
Nämä ahvenet uivat Heinolassa, Sonnanen-nimisessä järvessä. 15/2014 Suomen luonto 15
Sentin mittaisia sammaleläinkolonioita. 16 Suomen luonto 15/2014. Hirvensalmen Kissakosken punainen lumme on harvinainen värimuoto, joka on tuotu Ruotsista. Hauki ui Kiteen Valkiajärvessä
Vihreät, ruskeat, harmaat, siniset Tuuri jakaa Suomen vedet karkeasti neljään luokkaan: levänvihreisiin merivesiin sekä humuksenruskeisiin, savenharmaisiin ja sinisiin sisävesiin. Kirkasta eli niin sanottua sinistä vettä Suomessa on hyvin vähän, mutta hienon poikkeuksen tekevät jotkin latvavedet, läh- Mitä tarkoittaa ”tosi lähelle”. Hän vertaa vedenalaista maailmaa autiomaahan. ”Se tarkoittaa, että hyvä kuvausetäisyys on 20 senttiä.” Ei kai nyt sentään. ”Se on ollut 20 sentin päässä mun kamerasta.” Aika uskomatonta. Veden alla on pakko päästä lähelle, veden takia. Se tiedetään. Hän on myös uinut vaellussiikaparvessa, pudottautunut Tenojoen latvoilla lohen asentomonttuun ja katsonut vesiliskoa silmiin. ”Veden alla on paljon vettä ja vähän kaloja. Sikäli homma on helppo, että ahven on petokalana peloton ja parvikalana utelias. Kala näkee meidän maailmaamme veden taitekertoimen takia näin, 97 asteen kulmassa. Tuuri voisi rajata kuvan pystyyn, ja siinä voisi olla hyvä katsekontakti, jotta lukijalle heräisi lämpimiä tunteita Lehtipisteessä. On erittäin vaikeaa ylipäänsä löytää ne kalat, ja sen lisäksi pitää päästä vielä tosi lähelle.” Mitä tarkoittaa ”tosi lähelle”. Onko se vanhempi kuva körmyniskaisesta ahvenesta otettu muka niin läheltä. la, tutulla rupisammakkolammellaan ja napsi kuvia kalansilmäobjektiivilla viiden sentin päästä sammakoiden kuonosta. Tämä kuva on otettu kalansilmällä suoraan ylöspäin. 15/2014 Suomen luonto 17. ”No joo… Se on varmaan kuvattu jopa kahden metrin etäisyydeltä.” Eilisen päivän Tuuri vietti Vantaal- Kuha kuvattiin pumppuaseman virrassa Saimaalla. Mutta Tuuri toppuuttelee. Se tarkoittaa, että hyvä kuvausetäisyys on 20 senttiä. ”Se on otettu just 20 sentin etäisyydeltä.” Entä se kuha, johon osuu kapea valokeila sukeltajan lampusta. Entä se hauki, joka ui veneen yli, sehän ei voi olla niin läheltä. Ahvenia on koko maassa aivan Käsivarren kämmentä lukuun ottamatta, olemattomissa suosilmäkkeissäkin, ja Iso-Melkuttimessa aivan varmasti. On nimittäin tarkoitus hakea Suomen Luonnon suureen kesänumeroon kuva kansalliskalastamme ahvenesta
Järven pohjassa on jopa lähteitä. ”Koko ajan tulee tuoretta kuvaa. Mökkijärvillä yleisin humuksenruskea vesi suodattaa sekin valoa, mutta näkösyvyys voi olla siitä huolimatta suuri. Kuvassa kontrastin pitää olla paikallaan. Humus toimii suodattimena, joka muuttaa tämän lain alaisuuden. Suomalaisetkin tuntevat Jacques Cousteaun ja BBC:n luontoelokuvien kautta paljon paremmin Tyynenmeren koral- lit kuin oman mökkijärvensä. dattuu pois pintavedessä. Hänen tekniikoitaan matkitaan ja neuvojaan kuunnellaan, eikä hän niitä suoranaisesti salaile. Tämä on yksi syy siihen, että Tuuri on keskittynyt kuvaamaan kotimaan pinnanalaista luontoa. Ero oli valtava.”. Suomen vedenalainen luonto on hyvin tuntematonta.” Gurun gurut Tuuria voi pitää kotimaisen vedenalaiskuvauksen pioneerina. ”Kun näin hänen kuviaan, ajattelin, että vau – mä oon noissa samoissa maastoissa liikkunu, ja tuolta tuo maailma näyttää valokuvaajan silmin. Juuri sen takia kohteita on päästävä lähelle. Se on Tuurille tärkeää. Tuuri on suunnitellut peräti Mars-aiheista sarjaa, jolla hän voisi osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Iso-Melkuttimen vesi on juuri tällaista, poikkeuksellisen kirkasta ja sinertävää. Tuurilla on myös omat esikuvansa, joista ensimmäinen on suomalainen Osku Puukila, sukelluskouluttaja, joka kuvaa talvisin Punaisellamerellä Eilatissa. ”Oikeastaan tykkään kuvata humusvesissä, koska niissä tulee punaruskeita kuvia. ”Veden alla on aina puutetta valosta”, Tuuri sanoo. Kuvaajakaveri luonnehtii häntä guruksi, joka on oikeassa silloinkin kun on väärässä. Näin on esimerkiksi Päijänteellä ja Vuoksella, joilla Tuuri mielellään käy. Maisema näyttää siltä kuin se olisi Marsista.” Vedenalaiset kuvat ovat tavallisesti sinisävyisiä, koska punainen valo suo- Vuoksen pohjaa, kuin Marsin pintaa. 18 Suomen luonto 15/2014 Kirkasta eli niin sanottua sinistä vettä Suomessa on hyvin vähän. ”Siksi veden on hyvä olla kirkasta.” Vedessä on paljon enemmän näkyviä hiukkasia kuin ilmassa, mikä sumentaa kuvaa. teet ja harjujen hiekkapohjaiset järvet. Kirkkaat, sinisessä vedessä möllöttävät koralliahvenet hukkuvat kisoissa massaan, koska ne on kuvattu miljoona kertaa. Savisameat vedet ovat ainoita, joissa kuvaaminen on usein kokonaan mahdotonta
Muut esikuvat ovat ulkomaisia. Tuuri väittää, että kuvaajan on helpompi tulla veden valtakuntaan kuin sukeltajan valokuvaajaksi, koska olennaisinta on kyky nähdä kuvia. Kolmas on eteläafrikkalainen Thomas Peschak. Hän itsekin oli ensin tavallinen luontokuvaaja, sitten sukeltaja ja lopulta vedenalaiskuvaaja. 15/2014 Suomen luonto 19. Skerry työskentelee National Geographicille ja menestyy kerrasta toiseen kilpailuissa. ”Myös mun kuvista ainakin yks kolmasosa on otettu ilman laitteita”, Tuuri kertoo. Englantilainen Alexander Mustard, jonka Tuuri on pariin kertaan tavannutkin. Hän on jakanut auliisti vinkkejään. Tavallisesti sukeltaja on kuivapu- Vesiliskokoiras on saanut kutupuvun. Vapaasukeltaen voi päästä vähän lähemmäksi vesieläinten liikkeen sulavuutta. Amerikkalaista Brian Skerryä Tuuri ei tunne, mutta hänen kuvistaan voi ottaa oppia. Hän sukeltaa usein pelkän maskin, räpylöiden ja painovyön kanssa
Särkikalat ovat tyypillisiä saaliskaloja ja niin neuroottisia, ettei Tuuri ole vieläkään saanut kunnon kuvaa lahnasta. He yrittävät kuvailla, miltä veden alla tuntuu. Tuuri ottaa testikuvan usein pohjakivestä. Ei voi katsoa niin kuin pinnalla kirkkaassa päivänvalossa, että jaa, tuolla sadan metrin päässä on puu. Jos valotus on hyvä, hän alkaa liukua varovasti lähelle kohdetta. Siihen vaikuttamisen mahdollisuudet oikeastaan rajoittuvatkin. Karkea hiekka purskahtaa lähteensilmästä Janakkalassa. Silloin Tuuri pysähtyy ja alkaa kohdistaa salamoita. kuun sonnustautunut Michelin-ukko, jonka työ on täynnä rajoitteita. Olemattoman hetken Tuuri sai nähdä sen etsimen läpi, sitten hauki oli mennyt yhtä suvereeniin vedenelävän tapaansa kuin oli tullutkin. Kun antaa sattumalle aikaa, voi käydä, että huomaa kaukana kahden metrin päässä ahvenen. 20 Suomen luonto 15/2014 Läheltä lähemmäs Kuva kuhasta syntyi pimeällä. Aivan tavallisia lajeja puuttuu, mikä kertoo homman vaikeudesta. Zen ja sukeltamisen taito Iso-Melkuttimen rannalla Tuuri ja hänen ystävänsä, biologi Olli Mustonen vetävät niskaan kuivapuvut. Hauenpuikkari ja läheltä kuvattu körmyniska: järvien asukkaita kuten Valkea Mustajärven järvisienikin. Silloin kalat ovat unen ja valveen välitilassa ja helpommin lähestyttävissä. Se on matka toiseen maailmaan, niin kuin avaruuteen, ei siitä ongella. Veden alla tarvitaan melkein aina lisävaloa. Ja kiiski. Lähilajienkin välillä on silti yllättäviä eroja. Pohjakalat ovat helpoimpia: härkäsimput ja kampelat luottavat suojaväriinsä niin, että niitä voi jopa koskea. Kummallista kyllä, kalat eivät välitä salamoiden välähtelystä. Taimen on paljon arempi kuin lohi. Kun kuvaaja liikkuu veden alla, hän näkee vuorokaudenajasta riippumatta vain hyvin lähelle. Se päästi lähelle mutta oli sittenkin vieras, omassa elementissään. Sellainenkin ihme Tuuria on kohdannut. Objektiivi on valittava rannalla ja yöllä myös sen tarkennus, koska automatiikka ei toimi. Hauki luulee olevansa ravintoketjun huipulla. Muuten kuvissa on vähintään täytesalamaa. Valotusta säätäessä voi pystyä muuttamaan kameran suljinaukkoa, koska rulla on peukalon kohdalla. Kankeus ei ole ainoa ongelma: vesi sinänsä on paha rajoite, koska se tekee kaluston vaihtamisesta mahdotonta. Pinnalle kuvaajan tuovat usein kolme koota: kylmä, kusihätä tai kaasun loppuminen. Silti se, että sukeltaja saa uida hiljaa hauen rinnalla, on harvinaista, ja vielä harvinaisempaa on, että hauki jostain käsittämättömästä syystä tekee kuvaajan kasvojen edessä u-käännöksen. Hauki luulee olevansa ravintoketjun huipulla ja on siksi melko peloton. Se pitää saada. Ei ole myöskään piilokojuja tai ruokintapaikkoja, joiden luo kuvattavat kerääntyisivät; on vain harhailtava ja toivottava ihmettä. Vain harvat kuvat, ehkä jotkin kalansilmällä otetut vesimaisemat, on otettu luonnonvalossa. Se oli äärettömän kaunis pieni puikkari, jonka kylki hohti kuin hologrammi
Vesi on vallannut Ojamon kaivoksen ja jättänyt haavat pinnan alle. 15/2014 Suomen luonto 21
Siksi on aika varmaa, että Iso-Melkuttimen pinnan alla ui nyt parvia. Mikä on vähän. Miehet panevat ilmaletkun suuhunsa ja katoavat pinnan alle. Siinä Tuuri on kyllä väärässä, että ahvenia olisi vähän. Sitä vain on. Rantamäntyjen kuoret havisevat tuulessa kuin haavanlehdet ja peippo laulaa. Pienissä metsäjärvissä niitä on noin 500–1500 hehtaarilla. Ajatus harhautuu ahveniin. On kulunut jo puolitoista tuntia sukelluksen alkamisesta, ja Tuurin pää nousee pintaan. Sitten hän nousee seisomaan. Sitä putoaa zen-kehään. ”Se mulkoilee mua tosi epäluulosesti, vaikka mä oon vielä tosi kaukana! Tästä on kaks metriä!” Salamat välähtelevät heikosti, kun Tuuri liukuu veden alla. tai muilla näytteenottovälineillä saa mitään käsitystä. Kaksi retkeilijää ohittaa paikan ja väittää nähneensä nokkosperhosen lennossa. Kai vesi on vain elementtinä sellainen, että se tyhmistää. Heistä kertovat enää kuplakehät, jotka loittonevat rinnakkain selkävedelle, hyvin hitaasti hengityksen rytmissä, niin että rannalla käy aika pitkäksi. Ahven on siitä hauska kala, että se viettää yöt yksin ja hakeutuu parveen vasta aamulla, lähtiessään muiden ahventen kanssa ahventen töihin. Äkkiä rantavedessä pärskähtää äänekkäästi. 22 Suomen luonto 15/2014 ki.. Veden alla ei voi ajatella, siellä ihminen on tyhmä. Järvellä korahtaa kuikka. Sitten kalastajat keksivät paikan. ”Aivan infernaalinen kusihätä, mutta tässä on hauki, pakko kuvata!” Pää painuu takaisin uppeluksiin. Yhtä pian se nousee kuitenkin pinnalle. Suurin osa on toki pieniä, mutta jos koko hehtaarin pyytäisi tyhjäksi, saisi ehkä 25 kiloa kalaa. ”Se lähti, mut saatiin sulle kuva kalasta! Se on hauki! Huh-huh! Meinas kyllä mennä epätoivon puolelle! Muuten oli aivan tyhjää! Ei mitään! Ei yhtään mitään!” n Päivän sa a lis on hau Hollolan Kiikunlähteessä oli ennen taimenia. Kehon selviytymistoiminnot alkavat pyöriä niin kovilla kierroksilla, että ajattelusta ei yksinkertaisesti tule mitään. Typpinarkoosista ei ole kysymys, koska tunne tulee jo aivan pintavedessä
549,1490,15/2014 Suomen luonto 23
Eleen merkitys jäi epäselväksi. onni Muutaman sekunnin 13/2014 24 Suomen luonto 15/2014. Kohtaaminen Yllättäen toinen käenpiika pyörähti oksan alapuolelle
Käenpiika myös heittelee muiden lintujen pesistä pahnat, munat ja poikaset ulos, eikä välttämättä sen jälkeen edes kelpuuta asumusta. Kumpikin puoliso pitää samanlaista soidinääntä, jota ne kuuluttavat reviirin reunoillakin. Käenpiika on taantunut, mutta viime vuosina kanta on ollut melko vakaa. Kun ne alkoivat nostella kaulojaan pystyyn lähestyvän parittelun merkiksi, ehdin juuri ja juuri har- pata kuvauksellisesti parempaan paikkaan. Luontokuvaaja Tomi Muukkonen kuvasi käenpiikojen parittelun. Nyt kesäkuussa kuoriutuville poikasilleen emot kantavat päivittäin tuhansia muurahaisenmunia. Se ei kiipeile puunrungoilla eikä hakkaa pesäkoloaan itse, vaan etsiytyy muiden tikkojen vanhoihin koloihin, usein myös linnunpönttöihin. Nimensä se on saanut käkimäisestä olemuksesta. K teksti ja kuvat tomi muukkonen äenpiikakoiras on jo monena vuonna saapunut reviirilleen Helsingin Viikkiin huhtikuun lopulla. Ja kun piika vielä huutelee voimakkaasti juuri käen tulon aikoihin, on ajateltu sen ilmoittavan isännän saapumisesta. 13/2014 Suomen luonto 15/2014 25. Pesä on vanhassa käpytikan kolossa, aivan ulkoilutien vieressä. Toukokuuhun tultaessa se on löytänyt naaraan. Kiikityksellään se julistaa hallinta-aluettaan, jonka halkaisija on noin kaksisataa metriä. Siksi voi luulla, että paikalla olisi useampikin pariskunta. Käenpiika on outo lintu. Muutama sekunti ja tilanne oli ohi. Nämä punatulkun kokoiset tikkalinnut ovat melko pelottomia. Vaikka kuvasin metsässä aamusta iltapäivään, ne eivät häiriintyneet ja sain seurata niiden hellyydenosoituksia kaikessa rauhassa. Käenpiiat saapuvat Afrikasta melko myöhään keväällä ja syövät lähes pelkästään muurahaisia. n Käenpiikojen parittelu on hetkessä ohi
Sata vuotta sitten kylmä kesä merkitsi katovuotta. Viimeisten 50 vuoden aikana vain kesä 1987 todella uhkui kylmää viimaa. Kylmänä kesänä 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos totesi metsäkanalintujen pesinnän menneen pie-. Muuttolinnutkin hakeutuvat kaukaa sen äärelle. heinäkuuta 2011. Sekä vuosi 1902 että tilaston toiseksi kylmin kesä 1892 tunnetaan viljakadostaan. kylmin. Suomen pelastivat tuontivilja ja rautatiet, joiden ansiosta kuljetus sujui. S uomen kesällä on monta tehtävää. Se on kylmempi kuin nälkävuoden 1867 kesä, joka heikon mittaustiedon takia puuttuu koko maan tilastosta. Vuoden 1902 kadosta raportoineen Senaatin Valtionvaraintoimituskunnan mukaan ”jo kesäkuussa alkoivat rankat sateet suurimmassa osassa maata”. Senaattia kiinnosti talous, jolle kylmä kesä merkitsi agraariyhteiskunnassa notkahdusta. Sen valo ja lämpö kurottavat kaikkialle, käyttävät yhteyttämisen koneistoa. Ahvenanmaa 26. Heinää korjattiin melkein alinomaisten rankkasateiden kestäessä. Mittauksista näkyy, miten erityisen kylmät kesät ovat jäämässä ilmaston lämpenemisen myötä historiaan. Siksi kesän sään vaihtelu ei ole yhdentekevä asia. Kesä oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin. Se ruokkii kaksisataa miljoonaa linnunpoikasta, kypsyttää miljardit mustikat, kerryttää 150 miljoonaa kuutiometriä puuta ja nostaa siivilleen lukemattomat perhoset. Kesä on ravintoketjujen polttoainetta, levistä syntyy äyriäisiä, kaloja, hylkeitä ja kasveista hyönteisiä, myyriä, hirviä. Suurena nälkätalvena 1867–68 kiskot olivat olemassa vain Helsingistä Hämeenlinnaan. Suomen Luonto pyysi Ilmatieteen laitokselta tiedot suvien lämpötilasta koko yhtenäisen mittaushistorian ajalta, vuodesta 1847 asti. Se oli 3,2 astetta keskiarvoa kylmempi, kun 2008 poikkeama oli alle asteen. 26 Suomen luonto 15/2014 Ylivoimaisesti kamalin kesä Suomen mitatussa historiassa on 1902. Tällöin kuitenkin lähinnä toukokuu ja kesäkuun alkupuolisko olivat tyrmäävän kylmiä. Niinpä esimerkiksi Vaasan läänissä saatiin kauraa tuskin ollenkaan. Maamme kaikki 50 000 eliölajia ovat kesästä riippuvaisia. teksti antti halkka Sää tekee kesän Suomen kylmin mitattu kesä oli 1902, lämpimin 1937. Pitkässä 167 vuoden tilastossa se asettuu oikealle paikalleen ja on 39. Silti moni muistaa esimerkiksi kesän 2008 erityisen kylmänä. Nyt tiedetään enemmän kylmien kesien haitoista myös luonnolle. Kyse on luonnon tuotantokoneistosta, joka samalla huoltaa ihmisen kuntoon seuraavalle talvijaksolle. Myös ”palkokasveista tuli yli koko maan melkein täydellinen kato” ja perunakin kärsi yöhalloista. Mukana on siis isovanhempiemme ja heidänkin isovanhempiensa kesiä
Kaloista kuha viihtyy lämpimissä kesissä, joina syntyy hyviä vuosiluokkia. Kesä 1937 pitää yhä lämpöennätystä. Suomen lämpimin kesä on yhä 1937, joskin 2011 ohitti sen osassa Etelä-Suomea. Alkuun kesä kuitenkin näyttää lähtevän melko suotuisana toukokuun jo hieman lämmitettyä vesistöjä. Tällä vuosituhannella on ollut kaksi keskimääräistä kylmempää kesää, 2008 ja 2012. Keskiarvo ei aina kerro kesien järjestystä maan eri osissa; esimerkiksi kesä 2011 oli Helsingissä vielä vuotta 1937 lämpimämpi, mutta näin ei ollut maan pohjoisosissa. +15,6 °C 1972, kolmanneksi lämpimin. 1962 oli viidenneksi kylmin. Emot joutuvat suojaamaan ja lämmittämään poikasiaan. lähde: ilmatieteen laitos, grafiikka nanna särkkä +16,6 °C 1993 oli 14. Sarjasta puuttuvat vuodet 1866 ja 1867. Alkaneesta kesästä on pitkäaikaisennusteen mukaan tulossa tavanomainen tai tavallista lämpimämpi. kylmin. Tällöin tuloksia oli liian vähän luotettavan kuvan luomiseen. Siinä on 1930-luvun lopulla korkea mäki, ja nyt olemme taas ylätasanteella. Antti Halkka Suomen KESIEN keskilämpötilat 1847–2013 1997, 9. 5. Kesien (kesä–elokuu) keskilämpötilan vaihtelun kuvaaja näyttää paikoin vuoristoradalta. Kesien vaihtelu kuitenkin kuuluu luontoon ja pitää sen juuri pohjoisen suomalaisena. Suomen alueen keskiarvo on tuotettu mallittamalla koko maahan lämpötilaruudukko kulloinkin toimineiden mittauspisteiden avulla. 1901 oli 11. Esimerkiksi heinäkuista lämpimin on vuoden 2010 heinäkuu, vaikka koko kesä on vasta 24. Myös suuri osa pikkulinnuista epäonnistui pesinnässään esimerkiksi Värriön tutkimusaseman tutkimusalueella Itä-Lapissa. Perhosia oli lennossa vain vähän. ja 7. +10,6 °C Vuosi 1850 1860 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 2008 oli 39. Kokonaisuutena tilasto kertookin kesien lämpenemisestä. Ilmaston lämpeneminen levittää lajistoa kohti pohjoista. Kesän säät vaihtelevat paljon, eikä tulevaa nähdä kuin pari viikkoa eteenpäin. Poikasten lämpötalous joutuu koville. 1987 oli 9. n VUOSIEN 1847–2013 KESÄlämpötiloissa näkyy ilmaston lämpeneminen GRAAFISSA alla on koko Suomen kesien keskilämpötila ja sen poikkeama vuosina 1847–2013. lämpimin. sija. Jos kesät olisivat vain lämpimiä, osa eliölajistostamme vetäytyisi pohjoiseen, sillä kukin laji on kehittynyt tiettyjen ympäristöolojen ekolokeroon. +14,6 °C +13,6 °C +12,6 °C +11,6 °C Lämmintä kesää 1901 seurasi superkylmä 1902. Lämpimänä kesänä 2011 Saimaan muikut vetäytyivät pohjan läheisiin viileisiin vesikerroksiin. Lintujen poikasia menehtyy kylminä ja sateisina kesinä paljon. 1960 1970 1980 1990 2000 2010 15/2014 Suomen luonto 27. Tämä haittasi troolauksia, joilla kanta arvioidaan. Ennätys vaatii sinnikästä lämpöä koko maahan ja läpi kesä–elokuun. Kylmässä myös hyönteisravintoa on heikosti tarjolla ja esimerkiksi tervapääskyt lähtevät hakemaan sitä matkojen takaa. 2002 ja 2011. Taimen ja muikku elävät melko viileissä vesissä. 1858 oli toiseksi lämpimin. lämpimin. reijo nenonen / vastavalo Lämpimänä kesänä lintujen pesintä yleensä onnistuu, mutta ei hellekesäkään ole luonnolle vain hyödyksi: kuivuus koettelee kasvillisuutta ja kuivattaa vesieläinten elinympäristöjä. leen. kylmin. lämpimin. kylmin
Ne voivat kertoa meille paljon. Ottaisin mukaan matalan veden alueet metrin parin syvyydelle keskivedestä. Tarkasti määritellen se on keskimääräisen yläveden ja alaveden välinen alue, eulitoraali. Sen vyöhykkeen, missä kasvavat muun muassa järviruoko ja ulpukat”, sanoo Suomen ympäristökeskuksesta eläkkeelle siirtynyt professori Heikki Toivonen. Rantakasvit reagoivat herkästi ympäristön muutoksiin. Monenlaisia rantoja Meillä on hiekkarantoja, kivikkorantoja, niittyrantoja, suorantoja, pensaikkorantoja ja niiden välimuotoja. ”Itse ymmärtäisin rannan laajemmin. Tekee mieli kiivetä maihin paikkoja tutkimaan. Ja jokaisella rannalla on omat niitä luonnehtivat kasvinsa. Ranta on veden ja maan kohtauspaikka. Teksti alice karlsson R anta on kesän paras paikka. Yläveden tason määrää yleensä kevättulva. Ei kai meillä muuten olisi puolta miljoonaa kesämökkiä. Vesilläkin katse viipyilee rannassa. 15/2014 28 28 Suomen Suomenluonto luonto 15/2014 Mennään. Hiekkarannoilla kasvavat hapsiluikka, rantaleinikki, terttualpi ja järvikorte; kivikkorannoilla kivien välistä pistävät esiin uljaat rantakukat ja ruokohelpi, pensaikkorantoja taas hallitsevat pajut ja lepät
Lisäksi vesi on tummaa ja tässä suojaisessa lahdessa on todennäköisesti pehmeä pohja. 29. järven rantaan 15/2014 Suomen luonto Voitto Niemelä / leuku Kuvasta voi päätellä, että vesi on vähäravinteista, koska kasvustot ovat harvoja
Järvet jaotellaan ravinteisuuden mukaan karkeasti oligotrofisiin (vähäravinteisiin eli karuihin), mesotrofisiin (keskiravinteisiin) ja eutrofisiin (runsas ravinteisiin eli reheviin). Hienoja lobeliajärviä ovat muun muassa Salon Iso-Kisko ja jotkin Evon järvialueen vesistöt. Karusta rehevään Jos vesi on kirkasta, ravinteita vähän, ja vedestä pistää esiin nuottaruohoja eli Lobelioita, olemme niukkaravinteisella lobeliajärvellä. Lajimäärän nousulle tulee lopulta raja vastaan. Lisäksi ruoppaus sekoittaa pohjan ja lisää sameutta. ”Kirkkojärven tila on kaamea, mutta se on Pirkanmaan tärkein muuttoaikainen lintujärvi.” ”Runsasravinteisuus ylläpitää suurta biologista tuotantoa. Ravinteisuuden kasvaessa vesistö muuttuu mesotrofiseksi. ”Se kuuluukin EU:n luontodirektiivin suojelemiin tyyppeihin.” Tällaisia arvokkaita järviä ovat muun muassa Köyliönjärvi, Espoon Matalajärvi, Tampereen Kaukajärvi ja eräät Lahden Vesijärven lahdet. Monipuolisimpia ovat laakeat niittyrannat, missä rannan suuntaiset vyöhykkeet seuraavat toisiaan. Näin kävi jo tänä keväänä Etelä-Suomessa. anna hämäläinen Heikki Toivonen 30 Suomen luonto 15/2014 Rantakukka on näyttävä laji. Jos tulvaa ei ole, puuvartiset kasvit ja myöhemmin metsä tulevat hyvin lähelle vesirajaa. Myös pienemmissä vesissä voi olla monia elomuotoja ja lajeja. Ilmastonmuutoksen lisäksi vesirakentamisella ja säännöstelyllä on suuri vaikutus paitsi veden pinnankorkeuteen myös tulvaan. Niitä on meillä lähinnä harjualueilla. Hyönteisten kuoriutumisen aikaan järvellä voi olla satoja pikkulokkeja.” Tulva muovaa rannan Kun kevät tulee ja lumi sulaa, ensin nousevat pienten järvien vedet ja myöhemmin isompien. Laiduntamisen loppumisella on ollut kohtalokkaita seurauksia. Asioilla on kuitenkin puolensa. Vesien rehevöityminen rehevöittää myös rantaa, ja pintavalunta kasaa sinne ravinteita ja maa-ainesta. Lajeja tulee lisää ja kasvillisuus tihenee sekä korkenee. Meillä se ilahduttaa kauneudellaan, mutta Pohjois-Amerikassa laji on harmillinen tulokas. Sitten tulevat lehtensä pintaan puskevat kelluslehtiset ja sarat, kortteet sekä muut ilmaversoiset ja sen jälkeen heinä- ja ruohoniitty, joka vaihettuu rantapensaikoksi”, Toivonen maalailee. ”Syvällä vedessä on vesisammalia, niiden jälkeen pohjalla viihtyviä lahnanruohoja ja veden alla kasvavia uposkasveja. ”Eräissä järvissä, kuten Tampereen Iidesjärvessä ja Kangasalan Kirkkojärvessä lajimäärä on kääntynyt laskuun: sinilevä vallitsee ja uposkasvit, vidat, vesiherneet ja jopa karvalehti ovat joutuneet väistymään”, Toivonen sanoo. Aikaisemmin kasvimassaa hyödynsi karja tai sitä niitettiin”, Heikki Toivonen toteaa.. ”Viimein pääsemme rantametsään, missä on harmaa- ja tervaleppiä, parhaassa tapauksessa jopa kynäjalavia.” Tällaisen ”täydellisen vyöhykkeisyyden” voi tavata isoilta järviltä tai reittivesiltä, jos rannat ovat sopivan suojaisia ja pohja esimerkiksi hietaa. mauri leivo Anja vest / Vastavalo Järvisätkin viihtyy isoissa karunpuoleisissa ja keskiravinteisissa vesistöissä. ”Luontaisesti keski–runsasravinteisen, meso–eutrofisen järven luonnonsuojeluarvoa pidetään suurena”, Toivonen sanoo. Kalojen takia siellä nähdäänkin syksyisin satoja isokoskeloita, runsaasti uiveloita ja muita vesilintuja. ”Rannat ovat tuottoisia. Vedessä pitää myös olla näkösyvyyttä sekä ravinteita. Ravinnetaso määrää pääpiirteittäin sen, mitä kasveja vesistössä kasvaa. Vedessä ja pohjassa on silloin sekä fosforia ja typpeä että kalkkia, mutta luontaisesti kallio- ja maaperästä liuenneena. Arvaukseni on, että järvessä on kalaa 300 kiloa hehtaarilla. Tulvat pitävät rannat avoimina ja synnyttävät vyöhykkeisyyden. Toivosen mukaan ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa pyyhkiä kevättulvan pois. Kasvin juuret voivat olla jopa neljän, viiden metrin syvyydessä. Ranta kapenee kapenemistaan ja lopulta pensaikko ja puusto alkavat lähes vesirajasta. Hyvä esimerkki vyöhykejärvestä on Luopioisten Kukkia
. Kelluslehtisten kasvustot tavallisia: ulpukka ja lumme, siima- ja rantapalpakko, vesitatar. Karuissa vesissä sitä on niukasti ja runsasravinteisissa kasvusto voi peittää koko vesipinnan. Vesisammalia voi olla runsaasti. . . Ilmaversoiskasvustot ja rantasaraikot harvoja ja matalia: järvikorte, järviruoko, rantaluikka, pullosara, terttualpi. Runsasravinteinen (eutrofinen) vesistö: . . Ilmaversoiskasvustot ja rantasaraikot jo sulkeutuneita: järviruoko, järvikaisla, järvikorte, osmankäämi, ratamosarpio, pullo- ja viiltosara. . Kelluslehtisiä harvoina kasvustoina: ulpukoita, lumpeita, kaita- ja rantapalpakkoa. Järvikortteen rehuarvo on hyvä ja kasvin lisäämiseksi järviä on laskettu. . Vesi usein sameaa leväesiintymien takia. Se on rehevän vesistön laji ja ilmaisee herkästi häiriötä. . eemeli peltonen / vastavalo . Kelluslehtisiä erittäin tiheässä, ulpukkaa tai lummetta. Ilmaversoiskasvustot erittäin tiheitä ja korkeita. . Irtokellujat runsaita. . . Järviruoko syrjäyttää kortteen vesistön ravinnetason kohotessa. . . Uposkasveja vähän: ruskoärviä, pikkuvesiherne, isovesiherne; hieman ravinteisimmissa järvisätkin, ahven- ja heinävita, vesitähtiä. . Vesisammalia voi olla runsaasti: sirppisammalia, rahkasammalia, kuirisammalia, näkinsammalia. . Irtokellujia suojaisilla paikoilla: pikkulimaska. Pohjaversoiset ja vesisammalet puuttuvat. Keskiravinteinen (mesotrofinen) vesistö: . Uposkasvit runsaita, vitoja, karvalehti, kiehkuraärviä, isovesiherne, sahalehti. Viihtyy ojissakin ja on vahva kilpailija. Ulpukka on joka paikan laji. . Vesisammalia vähän tai ne puuttuvat. Irtokellujia runsaasti kuten pikkulimaska, isolimaska, kilpukka. . . Ylirehevöitynyt vesistö: massoittain karvalehteä, vesiruttoa tai poimuvitaa. Uposkasveja ei yleensä ole, mutta toisinaan voi kasvaa 15/2014 Suomen luonto 31. Leveälehtiosmankäämi on renttu. Pohjaversoisia vesikasveja, mutta kasvustot niukempia. . reijo lähteenmäki / prolk timo nieminen / kuvaliiteri erkki makkonen / Kuvaliiteri Vesi- ja rantakasvit veden ravinteisuuden ilmentäjinä Uposlehtinen ahvenvita viihtyy keskiravinteisessa järvessä. Ilmaversoiskasvusto tiheitä ja korkeita, järviruoko, isosorsimo, leveä- ja kapeaosmankäämi, haarapalpakko, viiltosara. Uposkasveja runsaammin: ahvenvita ja muita vitoja, isovesiherne. Pohjaversoisia vesikasveja vähän tai ne puuttuvat. . Kelluslehtisten kasvustot tiheitä, ulpukka- ja lummevaltaisia. Irtokellujat puuttuvat. . . Niukkaravinteinen (oligotrofinen) vesistö: Pohjaversoiset yleisiä: nuottaruoho, tummalahnanruoho, vaalealahnanruoho, äimäruoho, hapsiluikka, rantaleinikki; hieman ravinteisimmissa jo vesirikkoja
”Ruoppaus pelastaisi monen matalan järven, mutta minne massat laitettaisiin. Kalaston, linnuston ja kasviston kannalta se olisi kuitenkin tärkeää.” Toivosen mukaan ranta-asukkaiden ja mökkiläisten kannattaisi perustaa järvelleen suojeluyhdistys. Se on tullut Amerikasta eikä siitäkään ole ollut mitään haittaa”, Toivonen mainitsee. Hyvin raskaasti rehevöityneen järven kunnostaminen voi maksaa miljoonia euroja. Suurinta osaa niistä uhkaa vesistön umpeenkasvu. ”Se voisi pitää huolta järven laadusta ja vaikuttaa siihen kohdistuviin hankkeisiin. Huolestuttavaa on, että Kuusamon kalkkivaikutteisissa järvissä on parhaillaan vesiruttoinvaasio. Sellainen on esimerkiksi kalmojuuri, joka on tuotu ilmeisesti rohdoskasviksi lounaiseen Suomeen jo 1600- tai 1700-luvulla. Esimerkiksi Kuusamojärvi ja jopa Ala-Kitka ovat pahasti vesiruton vaivaamia. ”Sammakonkellokin löytyy... Järviruoko, isosorsimo ja leveäosmankäämi valtaavat alaa muilta kasveilta ja jopa kookkaat järvikaisla sekä järvikorte taantuvat. rijo lähteenmäki / Prolk ”Nyt rannat kasvavat umpeen. ”Se tuli meille jo 1900-luvun alussa ilmeisesti viljan mukana ja kasvaa muutamilla pienialaisilla paikoilla Hämeessä.” n Esimerkkejä järvistä antoi myös kehittämispäällikkö Seppo Hellsten Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi rannat pusikoituvat kovaa vauhtia.” Uhanalaisimpia ovat: notkeanäkinruoho, hentonäkinruoho, pohjansorsimo, rantalitukka, mykerösara, sukassara, paunikko, isovesirikko, hukkariisi, ojakaali, vesiminttu, lietetatar, ormio, keltahierakka, juurtokaisla, sorsanputki, jokipalpakko, kynäjalava, rantaorvokki, luhtaorvokki JUHO RAHKONEN timo nieminen / kuvaliiteri Isosorsimo on haitallinen vieraslaji, joka valtaa alaa alkuperäisiltä kasvilajeiltamme. ari ahlfors / kuvaliiteri katoavaa kauneutta Yhdistys järven suojeluun Suomen järvet mökittyvät ja rantasaunoja, laitureita sekä venevajoja rakennetaan. Komea kurjenmiekka viihtyy rehevillä rannoilla. Lisäksi tulevat rakentaminen ja vieraslajit. Se on vielä ärhäkämpi kuin kanadanvesirutto.” Varsin ikävä tulokaslaji on myös isosorsimo, joka on vallannut ja yksipuolistanut muun muassa Vanajaveden rantoja. Joka kymmenes uhanalaisista kasveistamme on järvissä ja joissa kasvava vesi- tai rantakasvi. ”Mökkirantojen kasvillisuus on yksipuolistunut; lajisto on köyhtynyt”, Toivonen harmittelee. Jos lietteet valuvat takaisin vesistöön, ei toimessa ole mitään järkeä.” Haitallisia ja harmittomia tulokkaita Rehevöitymisen ja rakentamisen lisäksi vesistöihin vaikuttavat tulokaslajit. elina nuortie / Prolk Rantaorvokki on uhanalainen.. 32 Suomen luonto 15/2014 Esimerkiksi pohjoisamerikkalainen kanadanvesirutto voi pienissä järvissä aiheuttaa jään alla happikatoa, jolloin pohjan kasvimassa alkaa mädäntyä. Se voi myös estää soutamisen ja pysäyttää laivan tukkimalla potkurin. Lisäksi se voisi keskustella luontoarvoista ja niiden säilyttämisestä” Tavoitteet on hyvä asettaa realistisesti. Luonnonrannat katoavat. Toivosen mukaan näyttää kuitenkin siltä, että useimmissa vesissä vesirutto vakiintuu vähitellen uposkasviyhteisön osaksi eikä aiheuta muiden lajien katoa. ”Rannan suojelu on tosin aika vaikeaa, koska se rajaa pois toimintoja. ”Tulevaisuudessa meille saapunee Ruotsista kiehkuravesirutto. Osa tulokkaista on ollut harmittomia
Järviruokokasvusto on karun veden rannalla harvaa. Kuva Nurmijärven Sääksjärveltä. Perhe 4,00 2,00 2,30 9,00 € € € € RAVINTOLA GARDENIA AVOINNA 8-15 ma-to 8-14 pe 10-15 la-su Koetilantie 1 Viikki, Helsinki Vesitatar ilmestyy, kun järven ravinnetaso kohoaa. 15/2014 Suomen luonto 33. 0400 601 625 www.facebook.com/ LounasravintolaGardenia TROOPPINEN PUUTARHA AVOINNA 10-18 ma-to 10-17 la-su suljettu pe LIPUT Aikuinen Lapsi Eläkel. vesa greis / kuvaliiteri Nuottaruoho kertoo, että järvi on puhdas. GARDENIA Virkistävä kohde kaikenikäisille! Trooppinen puutarha Ulkopuutarha Opastukset tropiikissa ja Viikin luonnossa puh. (09) 3478 400 www.gardenia-helsinki.fi LOUNASRAVINTOLAKAHVILA GARDENIA Myös viikonloppuisin: keittolounas sekä makeaa ja suolaista pikkusyötävää Puh
Auts, paarma! Tervetuloa paarmakouluun. Pian pahaa-aavistamattoman laiturilla istujan yllättää terävä pistos ja kipu selässä, yleensä juuri lapaluiden kohdalla, minne on vaikea suunnata läimäisyä. Lisäksi on tuhkapaarmoja (Atylotus) sekä pitkäsarvipaarma (Heptatoma pellucens). A teksti johanna mehtola Naaraat imevät verta Mökkiläiselle riittää, kunhan erottaa pörrääkö ympärillä nyt sokko- vai suppupaarma. ”Naaras löytää sopivan kohteen, vaikkapa ihmisen, hyvän 34 Suomen luonto 15/2014 juha jantunen lkukesästä saa nauttia kaikessa rauhassa edes muistamatta niiden olemassaoloa. SOKKOPAARMA. Niillä on ollut paljon aikaa ajautua erilleen ja erinäköisiksi”, Kahanpää selventää. Aina tutkijakaan ei heti erota, mikä laji on kyseessä. Paarmat ovat saapuneet samoille kesälaitumille mökkiläisten kanssa. Suomessa elää noin 40 paarmalajia, joista yleisimmät ryhmät ovat suppupaarmat (Haematopota), sokkopaarmat (Chrysops) ja hevos- tai nautapaarmat (Hybomitra ja Tabanus). Koiraat tyytyvät mesiaterioihin. ”Jos paarma pääsee yllättämään miltei äänettömästi, se on suppupaarma. ”Suppupaarmoja on maassamme neljä hyvin samannäköistä lajia ja sokkopaarmoja kahdeksan. Sokkopaarmoilla taas jalkojen väritys kertoo, mikä laji on kyseessä.” Paarmat (Tabanidae) kuuluvat kärpäsiin, ja ne ovat keskenään hyvin erinäköisiä. ”Paarmat olivat erillinen ryhmänsä jo ainakin 150 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten valtakauden keskivaiheilla. Laiduntuhkapaarma (Atylotus rusticus) on ainoa uhanalainen paarmalaji Suomessa. Kaikilla ei ole edes virallista suomenkielistä nimeä. Kaikki meikäläiset lajit ovat verenimijöitä. Suppupaarmalajien tuntomerkkejä ovat tuntosarvien kiiltävänmusta tai mattamusta väri. Ne pörrääjät ovat naaraita, jotka tarvitsevat veriaterian tuottaakseen uusia jälkeläisiä. Sokkopaarmaa on sanottu viittamaisten siipiensä vuoksi myös batmankärpäseksi.. Sokkopaarma pitää sirinää ja surinaa ja isommat kuten nautapaarma suorastaan pärinää”, kuvailee museomestari Jere Kahanpää Helsingin yliopiston Eläinmuseolta. Aiheina muun muassa lajimäärä, elintavat ja pistokset
15/2014 Suomen luonto 35. SUPPUPAARMA. Timo nieminen / kuvaliiteri Pitkäsarvipaarma on yleinen koko maassa. Hevospaarma imee verta ihmistä isommista eläimistä. Suppupaarman lento on miltei äänetöntä. kuvat pentti ketola HEVOSPAARMA
Josef ŠerŠen Vihreäsilmäinen laiduntuhkapaarma on Suomessa uhanalainen. Mitä muuta koiraat tekevät. Hennooko tutk ija läimäistä verta kärkkyvän paarman kuoliaaksi olkapäältään. Paarma siis pistää, vaikka pikemminkin ihokontakti tuntuu puraisulta. Pian alkaa paarmojen sesonki. Parin viikon kuluttua pienet toukat tiputtautuvat veteen. Ne leijailevat noin puolen metrin välein ja tönivät aina lämpimimmällä paikalla olevan koiraan syrjemmälle. Ilmaontelot helpottavat myös lentoa, sillä paarmoilla on ruumiin kokoon nähden pienet siivet.” Nyt löytyi selitys sillekin, miksi joskus paarman listiessäni olen huomannut sen poksahtavan. Aikuisen paarman elämä taas on yhtä lyhyt kuin Suomen kesä, se lasketaan viikoissa”, Kahanpää kertoo. jaakko vähämäki / vastavalo näkö- ja hajuaistinsa perusteella. Hevospaarma kasvokuvassa. ”Ne järjestävät soidintanssit, joita naaraat seuraavat tanssisalin laidalla. Soidinta voisi verrata teeren soitimeen.” Koiraita kokoontuu parveen enintään parikymmentä alkukesän auringon noustessa. Onteloista ovat tulleet niin sanotusti ilmat pihalle. Kun lasti on muutaman tunnin kuluttua keventynyt, paarma lentää suojaisaan paikkaan, esimerkiksi isojen lehtien kätköön. Niinpä toukkavaihekin voi kestää yhdestä kahteen vuotta. ”Aikuisen paarman elämä on yhtä lyhyt kuin Suomen kesä.” naa rantakasvin, esimerkiksi osmankäämin tai järviruo’on lehdelle. Paarmojen syljessä on puudutusainetta, joten ihminen tuntee viillot, mutta ei veren imemistä. Vahva veriannos vaatii sulattelua ja veden tiivistämistä pois. Paarmat näyttävätkin itseään isommilta ilmatäytteisen peränsä vuoksi. Se maistelee, onko tässä nyt sopiva saalis pistettäväksi”, Kahanpää sanoo. Soidinmenot kuin teerellä Jos paarmanaaras saa imeä rauhassa ja pääsee siivilleen, lasti on niin painava, että naaras yleensä pudottautuu lähimaastoon. Lisäksi paarman syljessä on veren hyytymistä estäviä aineita. ”Paarmat kestävät rajuakin rutistelua ja voivat lyötynäkin lähteä vielä lentoon.”. ”Kyllä, mutta yleensä koetan lätsäyttää niin varovasti, että paarmasta näkee vielä tuntomerkit”, Kahanpää sanoo. Siellä se lämpötilasta riippuen viettää parista päivästä viikkoon, kunnes alkaa munia. Naaraat näyttävät hallitsevan paarmamaailmaa, kun koiraat viipyilevät rauhassa mesiaterioillaan. Kotelovaihe on lyhyt, vain pari viikkoa. Sillä on suuosassa kaksi sahalaitaista uloketta, kuin veistä, joita se hivuttaa vuorotellen ihoa vasten tehden niillä viillot, joihin nousevaa verta se imee imukärsällään jopa 50–100 milligrammaa kerrallaan. joni niemelä / vastavalo . Kun puudutusaineen teho loppuu, pistokohtaa voi kutittaa. n Lue lisää paarmoista, muun muassa Paarma-runo www.suomenluonto.fi. Sokkopaarmakoiras nauttimassa mettä, vain naaraspaarmat imevät verta. Naaraat seuraavat tätä koiraiden peliä silmä tarkkana ja valitsevat parhaan ja rohkeimman yksilön, jonka kanssa poistuvat paikalta. ”Paarmat ovat joustavia ja ne voivat muokata elinkiertoaan. Lisäksi sillä on jaloissa makuaisti. Paarma haistaa hengityskaasujen aistimiselimellään uloshengityksemme. Sen takia paarma siirtelee jalkojaan laskeuduttuaan. Pieni paarmanaaras laskee noin sata munaa ja iso naaras tuhat mu- 36 Suomen luonto 15/2014 Paarman suuosissa on kaksi sahalaitaista terää, joilla se viiltää haavan ihoon. ”Veri kertyy paarman vatsaan ja peräosaan, joka on täynnä ilmaa
ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Luonnontieteiden haukkuminen saattaa olla todella tyhmää. 15/2014 11/2014 Suomen luonto 37. Uskomattomat nykymukavuutemme onkin velaksi ostettu. Se saattaa silti olla tarpeen nyt, kun on julistettu ”niukat ajat” ja sieltä täältä napsitaan rahoja pois. Se selittäisi luonnontieteiden oudon viattomuuden. Olisi ihanaa, jos voisi elää ikuisesti! Samalla se olisi painajaismaista. Hän saattaa osoittaa täsmällisesti tekijän, josta kuolema johtuu, mutta vaikenee, kun keskustellaan tuon tekijän eliminoimisesta. Ja mikä autuus olisikaan, jos keksittäisiin ehtymätön, turvallinen, saastuttamaton energianlähde! Samalla se olisi hirvittävä tragedia. Molekyylien ja geenien salathan tulevat ennen pitkää ilmi kuitenkin. Niin ne sanovat ja katsovat alentuvasti taidetta ja humanistisia tieteitä, kuten filosofiaa ja teologiaa, jotka tuottavat maailmaan vain lisää työttömiä maistereita ja kauniita ajatuksia. n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. Voimme myös katsoa ympärillemme, nykyistä elämäämme: maallinen vaelluksemme ainakin täällä vauraassa lännessä on tullut yhtä mukavaksi kuin maailmanlaajuinen ympäristökatastrofi vakavaksi. Luonnontieteen tuloksista joku yleensä hyötyy. Mutta jos niin on – jos tieteen ja tekniikan edistys on ymmärrettävä luonnonlaiksi – on kaikki rahat myös niukkoina aikoina annettava niille, jotka tutkivat 1700-luvun saksalaisia näytelmiä tai kaksiluonto-opin vaiheita alkukirkossa. Ne eivät mahda mitään itselleen. Ahneus pääsisi kaikista pidäkkeistään. Hän saattaa antaa meille ydinpommin valmistusohjeet, mutta ei ota kantaa siihen, kannattaako pommi rakentaa. Filosofi tai teologi harvemmin uskottelee edes itselleen, että hänen tutkimuksistaan olisi selvää, välitöntä hyötyä kenellekään. Ne muka ottavat selville pelkkiä tosiasioita, motiivinaan vain rakkaus totuuteen, ja lisäävät tietoamme maailmasta. Siinä tulikin sanottua jotain luonnontieteiden perusluonteesta. Kipeästi.) Nylén MIETTEITÄ TIETEISTÄ Kun hyöty määritellään helppouden, nopeuden ja tehokkuuden lisääntymiseksi – niin kuin modernilla ajalla on pääasiassa tehty – on tärkeää käsittää ja myöntää, että haitat kehittyvät aina rinnan hyötyjen kanssa. Olen kuullut argumentin, ettei ydinpommien ja muiden hirviöiden rakennusohjeiden tulemista tietoomme voinut estää. (Silloin tietysti tarvitaan filosofia ja teologia. On näet oletettava, etteivät tämän maailman valtiaat pidä työttömiä maistereita yhtä tärkeinä kuin tutkijoita, jotka yrittävät saada molekyylit tanssimaan meidän pilliemme mukaan tai etsivät epäreilua ”vanhenemisgeeniä”, joka ei anna meidän elää miljardivuotiaiksi. Sen sijaan luonnontieteilijä tavallisesti työskentelee jotakin tarkoitusta varten tai jonkun tilauksesta. Mutta silloin tieteilijä itse jo pesee käsiään. Vaikka hän laboratoriossaan haltioituisi universumin harmonisesta järjestyksestä pyyteettömästi, odottaa oven takana luultavasti joku, jolla on karkeammat vaikuttimet ja mielessä raha tai valta. L uonnontieteet ovat kavalia. Kaikella on hintansa, ja mitä enemmän jotakin halutaan, sitä enemmän se maksaa. Edistys tekee hienommiksi sekä ilomme että tuskamme
38 Suomen luonto 15/2014. Jouko rikkinen teksti johanna mehtola Aamulla en arvannut, että iltaan mennessä olisin ilahtunut niittyräpelön näkemisestä. Päivä kedolla Niittyräpelön nimi viittaa sen heikossakin tuulessa herkästi väriseviin tähkylöihin
Ja pensaiden välissä kipittää pieni karitsa. Hänenkin kotinsa piha on kuin puutarhalehdestä: vanhoja perennalajeja puskee sieltä täältä. Kesäkuun lämpö syleilee täydellistä maalaismaisemaa. Keltainen talo onkin aivan tien varressa ja Hammarström pihalla jo vastassa. 15/2014 Suomen luonto 39. Tien pientareet pursuavat kirjavana niittykasveja ja pelloilla käyskentelee lampaita ja lehmiä. ”Taas se on karannut emonsa luota pellolta”, Hammarström sanoo ja kiikuttaa karkulaisen takaisin aitaukseen. Hän on luvannut esitellä Lohjansaaren harvinaisia ja arvokkaita ketokasveja. Aholeinikin (kuvassa) varren alaosa ja kukkapohjus ovat karvaisia, niittyleinikillä ne ovat sileät. anna hämäläinen L ohjansaaressa Hermalan kylänraitti näyttää siltä kuin se olisi palannut viisikymmentä vuotta ajassa taaksepäin. ”Keltainen talo tien oikealla, väntas ny, ei kun vasemmalla puolella”, opasti ympäristösuunnittelija Katja Hammarström minua edellisenä päivänä puhelimessa
Sitä ei ehditä jäädä ihmettelemään, kun jo seuraava ketokohde kutsuu. Lisäksi Lohjansaareen on tehty lammasaitauksia ja raivattu lehtoja kuusettumiselta. Laji kertoo vanhasta asutuksesta ja sitä tavataan erityisesti rautakauden asuinpaikoilla. Istahdamme kivelle niitä rapsuttamaan. ”Tässä on aivan upeaa kukkivaa tienpiennarta, jota harvoin enää näkee. ”Käydään laitumella katsomassa, mitä sieltä löytyy”, Hammarström huikkaa ja kiipeää jo aidan yli. Katja Hammarström selaa Suurta Pohjolan kasviota Kokkilan kedolla. Piennarniityillä viihtyvä musta-apila on harvinaistunut. Alarinteellä kasvaa muun muassa mäkitervakkoa, jonka varren yläosaa peittää tervamainen aine. Poikkeamme myös viereisen pellon katajasaarekkeeseen ja näemme tukon tummanpunaisena kukkivaa metsäapilaa, joka kuuluu muista apiloista poiketen maamme alkuperäiseen lajistoon. Muurahaispesässä on vilinää – ja lisäksi valtava kasa katajanmarjoja. Mitähän muurahaiset tekevät marjoilla. Lampaat eivät ole pistelleet poskeensa kaik- 40 Suomen luonto 15/2014 Niittyräpelö kukkii kesä– heinäkuussa. Myös lampaat ja lehmät hoitavat perinnemaisemia. Sieltä voi löytää tavallisen päivänkakkaran ja koiranputken lisäksi mäkimintun, keltamataran ja heinäratamon.” Maitolaiturissa taas on kyläläisten kirjasto, Kirjakoppi, josta voi lainata kirjoja. Tummatulikukka kertoo vanhasta asutuksesta.. Tekisi mieli jäädä sinne istumaan ja tutustumaan kirjatarjontaan, mutta nyt on riennettävä Seurantalolle. Teiden pientareet tarjoavat oivan kasvupaikan monille ketolajeille. Ahvenanmaanlampaat tulevat tervehtimään emäntäänsä eivätkä aristele minuakaan. aukeaman kuvat anna hämäläinen Kaikuja rautakaudelta Ketokeikka pitää aloittaa hyppäämällä autoon, sillä ensimmäinen kallioketo on parin kilometrin päässä kohoava pienialainen Nikunkallio. Niittyräpelö löytyi Hammarström on ollut mukana uhanalaisten lajien ja luontotyyppien hoitohankkeessa (ULLA), jossa tätäkin ketoa on hoidettu ja kunnostettu muun muassa vatukkoa raivaamalla. Sen arvellaan olevan kasvin keino estää mesivarkaita kapuamasta vartta pitkin. Se on Seurantalon keto, mutta sitä ennen Hammarström painaa jarrua vanhan maitolaiturin luona. Kalliorinteen melko niukasta kasvillisuudesta löydämme hienoja ketokasveja kuten maarianverijuuren, aholeinikin ja herttaisen jänönapilan. Talon alapuolella aukeaa kallioketo, josta heti pistää silmään korkea keltainen kukka, tummatulikukka. Rinteellä seistessä ja edessä aukeavaa maisemaa katsellessa voi hyvin uskoa, että paikka on houkutellut asukkaita jo pari tuhatta vuotta sitten. Mäkitervakon varren yläosa on tahmea
Laji on vähentynyt Suomessa, varsinkin etelässä yhtä matkaa ketojen vähetessä”, Hammarström sanoo. Maata kirjovat myös keltamaksaruoho ja erilaiset putkikasvit. Taisin viettää täydellisen päivän – en kedolla vaan – kedoilla. Päivämme kedolla jatkuu autokyydillä kohti viimeistä kohdetta, Kokkilan ketoa. ”Tässä on kissankäpälää. Retkeläiset hihkuivat innosta”, Hammarström kuvailee. Lampaat pitävät ketokasvillisuuden matalana, joten harvinaisemmat lajit kuten kalliorikko ja maarianverijuuri kasvavat myös laitumella. Metsäapila kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon. ”Se löydettiin Luonnonkukkien päivän retkellä pari vuotta sitten. kea, mitä eteen tulee, vaan pellon helma on aholeinikkiä keltaisenaan. Haeskelu tuottaa tulosta ja hentoinen heinä löytyy muiden heinien seasta. Saarella on useita pienialaisia kallioketoja ja niittyjä. Pörröinen kissankäpälä Kapealla, voimalinjan alla olevalla Kokkilan kedolla hehkuvat metsämansikat jo melkein kypsinä. Lohjansaaressa kävi luonnontutkijoita jo 1860-luvulla etsimässä harvinaisten kasvien kasvupaikkoja. Ketoretkemme osoitti, että Lohjansaaren kedot ovat pienialaisia ja kallioisia, mutta lajistoltaan monipuolisia. Se on koko maassa uhanalainen ja Uudellamaallakin on vain kaksi kasvupaikkaa”, Hammarström sanoo kasvillisuutta tutkaillen. ”Tämän kedon merkittävin kasvi on horkkakatkero. Kissankäpälän vieressä kasvaa ketokarvaskallioista, joka taas on maassamme melko yleinen kedoilla, kallioilla ja joutomailla viihtyvä laji. Sainkin rautaisannoksen uhanalaisista ketolajeista ja perinnemaisemien kunnostuksesta. n Lisätietoja: www.vsperinnemaisemat.net/Kasviaapinen.pdf www.visitlohja.fi www.lohja.fi 15/2014 Suomen luonto 41. Mekin ilahdumme sen kauniiden, punertavien tähkien näkemisestä. Vuoden perinnemaisema Jänönapila on yleinen etelässä. Laitumella kasvaa muutenkin tuttuja ketokasveja: kissankello, siankärsämö, paimenmatara ja koiranputki. Horkkakatkeroa emme kuitenkaan näe, mutta löydämme ainakin ahopellavan, ketonoidan lukon ja törrösaran. Lohjansaaren perinnemaisemakohteita on hoidettu vuodesta 2003 Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin luonnonhoitohankkeiden avulla. Lampaiden joutilaisuus alkaa tarttua, joten on parasta nousta ja lähteä. Kasvi on saanut nimensä siitä, että sen pörröiset ja karvaiset mykeröt ovat kuin kissan tassut. Viimeisin neljävuotinen Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien hoitohanke ULLA päättyi keväällä. Hiirenvirna on tavallinen niittykasvi. Matkalla pysähdymme etsimään niittyräpelöä, Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla yleistä, mutta täällä harvinaista kaunista heinää. Maatiainen ry valitsi Lohjansaaren maisemat vuoden 2014 perinnemaisemaksi. Päivä kedolla ei sujunut ihan niin kuin olin suunnittelut: heinänkorsi suupielessä pitkin laajaa ketoa samoillen, kukkia ja perhosia katsellen. Sen luonto on poikkeuksellisen rikas ja monimuotoinen, sillä saaren kallioperässä on paljon kalkkikalliota
Lennossa vain parillisina vuosina Suomalainen perhosharrastaja Leigh Plester selvitti 1970-luvulla rämekylmänperhosen elinkiertoa. Suo tuoksuu jo tielle, jonka reunaojat peittyvät juolukkaan, suopursuun ja virpapajuihin. Kymmenen hehtaarin räme on suoperhosille parasta mitä lähiseuduilla on tarjolla. Kun toukkien ravintokasvi juolukka ei heti hätkähdä ojituksesta, kaksikko menestyy pitkään vanhoilla ojikoilla ja pohjoisempana metsissäkin. Ensimmäiset juolukkasini- 42 Suomen luonto 15/2014 siivet kisailevat ojanreunassa, ja ennen kuin ehdimme rämeen puolelle, näköpiiriin lennähtää tuore suokeltaperhonen. Rämekylmänperhoselle (Oeneis jutta) Talkoosuo on harvoja riittävän luonnontilaisena säilyneitä elinpaikkoja EteläKarjalassa. Vielä herkempi suonokiperhonen katosi paikallisten perhosharrastajien mukaan jo aikaisemmin, mutta suohopeatäplä sinnittelee vielä suolammen vehkaa ja raatetta hyllyvillä rantamilla. Sen pituudek-. Nimensä mukainen Suursuo olisi vain muutaman kilometrin päässä, mutta se on ollut pitkään turvetuotannossa kuormittamassa Saimaata. Parillisina vuosina lentäviä komeita rämekylmänperhosia voi seuraavan kerran nähdä vuonna 2016. Sieltä perhosia haikaileva löytää vain mielipahaa. Esimerkiksi Karhusjärven suot Lappeenrannassa elättivät lajia vielä 1980-luvun alussa, mutta nyt entiset elinpaikat ovat muuttuneet metsiksi, eikä sitä enää löydy. Rämekylmänperhonen on käynyt eteläisimmässä Suomessa harvinaiseksi. Kahden viikon lentonäytös Tänä kesänä on yksi hyvä syy lisää mennä suolle. Monista suoperhosista poiketen näillä kahdella menee hyvin. Kiikarissamme on kuitenkin suolaji, jota olemme odottaneet pari vuotta. S Teksti Kimmo Saarinen / Kuvat Juha Jantunen aapastelen vaimoni kanssa hiekkatietä, joka sivuaa ojituksilta säästynyttä Talkoosuota Taipalsaarella
Lajista on ilmoitettu havaintoja melkein 11?400 yksilöstä, joista 99,5 prosenttia on parillisilta vuosilta. Kun vielä kevään ja kesän taitteessa kuluu kotelon suojissa kolme viikkoa, perhonen on vihdoin valmis. runsain päiväperhonen ja 5. Kun lähimäntyjä pääsee pilvisenä hetkenä kurkkimaan tarkemmin, melkein jokaisella istuu rämekylmänperhonen! Olemme Talkoosuon ydinalueella, jossa auringon näyttäytyessä on yhtäkkiä lennossa ainakin kymmenen yksilöä. Lentoaika noin kaksi viikkoa, koiraat aloittavat Xxxxxxxxx muutamia päiviä ennen naaraita. Valtakunnallisessa seurannassa 46. Rämekylmänperhoset ovat silloin aloittaneet runsaan 700 päivän kehityksen kohti kesäkuuta 2016. Latvasta matka jatkuu taas seuraavalle puulle. Männynrungolta perhosta on vaikea havaita Ehdimme tarpoa miltei Talkoosuon takareunaan ennen kuin ensimmäinen rämekylmänperhonen heittelehtii vastaan. Lentää kesäkuun alusta heinäkuun alkuun, Lapissa juhannuksen tienoilta heinäkuun puoliväliin. Nykyinen levinneisyys selittyy ilmastollisilla tekijöillä, ja niiden mukaan sopivat olot ovat vetäytyneet Suomessa pohjoiseen erityisesti vuosisadan puolivälin jälkeen. 15/2014 Suomen luonto 43. Kun reitille osuu sopivankokoinen mänty, perhonen lennähtää puun tyveen ja pyörähtää runkoa seuraillen useamman täyden kierroksen ylöspäin. Suojaväritys on loistava. Talkoosuo on rämekylmänperhoselle hyvä elinympäristö. Esiintymät laskussa etenkin etelässä Päiväperhosseuranta paljastaa valitettavasti myös rämekylmänperhosen havaintoruutujen ja yksilömäärien laskun viime vuosikymmeninä. Reilun viikon päästä lentonäytökset ovat ohi. Loistava naamioituja. Perhoset kiertelevät mäntyjä, ottavat välillä lisäpotkua lentoon suopursun kukalta, mutta enimmäkseen ne luottavat männynrungoilla suojaväriinsä. si ilmeni melko tarkalleen kaksi vuotta: ensin kolmisen viikkoa munassa keskellä kesää ja sen jälkeen saroja syövänä toukkana melkein 700 päivää yli kahden seuraavan talven. Levinnyt koko maahan lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja pohjoisinta Lappia. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan tilastoissa lajin vuorovuotisuus ei jää epäselväksi. Aikuisvaihetta kestää kuitenkin vain noin kaksi viikkoa! Tänä kesänä on jälleen rämekylmänperhosten aika. Kun 2000-luvulla havaintoruutujen painopiste on ollut 60 kilometriä pohjoisempana kuin 1990-luvulla, lajin esiintymisalue näyttäisi siirtyvän pohjoisemmille soille. Lajia on havaittu lentovuosina keskimäärin 59 ruudusta. Vähentynyt viime vuosikymmeninä. runsain soiden päiväperhonen. Lisätietoa seurannan kotisivuilta www.luomus.fi/nafi. Ilmastonmuutoksen riskejä Euroopan päiväperhosille kartoittava ilmastoatlas (Climate Risk Atlas of European Butterflies, 2008) ennakoi tulevaisuudessa heikkoja aikoja nimenomaan rämekylmänperhosen eteläisimmille kannoille. Soiden päiväperhostilannetta voi seurata myös sivustolta www.luonnontila.fi. Kesäkuun puolivälin retkellä näemme peräti 25 rämekylmänperhosta, enemmän kuin mitään muuta suopäiväperhosta tällä paikalla. Etusiivet kapeat, niiden kärkiosassa kellertävä laikku ja kaksi silmätäplää; takasiipien alapinta tasaisen harmaankirjava. 2100-luvun alkaessa eteläisimmät populaatiot voivat löytyä Suomenselän vedenjakajaseudulta Sisä-Suomesta. Jos paikkaa ei pistänyt tarkoin merkille, perhosen löytäminen on vaikeaa. Vaikka se on iso, vie tovin ennen kuin ylimääräisen kohouman äkkää. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa se arvioitiin ensimmäistä kertaa silmälläpidettäväksi lajiksi. Aivan etelärannikon tuntumassa rämekylmänperhonen on käynyt harvinaiseksi. Rämekylmänperhonen Ruskea, suuri (45–58 mm) päiväperhonen, joka istuu aina siivet pystyssä. n Kirjoittaja vastaa valtakunnallisesta päiväperhosseurannasta
Makasimme turvekammissa, johon kituuttaen palavat märät koivuhalot levittivät kitkerää savua. Perintö teksti ja kuvat heikki willamo 44 Suomen luonto 15/2014. Ei, vaikka takana oli uuvutta- Kun isä vei Heikki Willamon Utsjoen Linkkijängän palsasoille, syntyi jotain, mikä täytyi välittää eteenpäin. E nsimmäinen tunturivaellukseni olisi voinut jäädä viimeiseksi. Oli kesäkuun loppu 1965, satoi ja tuuli, lämpötila oli tuskin plussan puolella. Poski tiukasti maahan painettuna saatoin jotenkuten hengittää, mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Varusteemme olivat alkeelliset ja minua paleli
Vaelsimme hiljaisina takaisin, kaksi miestä ja kaksi kolmetoistavuotiasta poikaa. 15/2014 Suomen luonto 45. Kalamies ei löytänyt etsimäänsä, mutta suuriin erämaihin kaipaavalle lintumiehenalulle kokemus oli huimaava. Aamulla sade lakkasi ja jatkoimme matkaa kohti luvattua jokea, jossa lähes kiloiset tammukat odottaisivat iskeäkseen hanakasti lippoihimme. Tarinalla on onneksi myös toinen puoli. va nousu Tenonlaakson jyrkkää rinnettä ja peninkulmainen kävely yli matalien tuntureiden. Se tuli viitoittamaan yhden elämäni monista poluista. Palsasoiden sokkeloissa uiskenteli vesipääskyjä, suoja lapinsirrit varoittelivat pesillään, tunturikihu teki päätähipovia syöksyjä, jänkäkurpat kopistelivat yöttömän yön sateisessa harmaudessa. Suo, joka pani voimamme koetukselle, oli valtava elämys. Kammin kupeella lauloi sinirinta, niin kuin vain tuo Lapin satakieli voi. Kahlasimme suossa ja rämmimme pajukoissa, mutta koskaan emme löytäneet toiveittemme jokea tammukoista puhumattakaan. Pekka Linkkijärvellä yökalassa
Järkevin reitti olisi kulkenut vähän kauempaa kuivia maita, mutta lähdimme nousemaan suoraan mökiltä. Kummipoikani Kie pääsi mukaan jo yhdeksänvuotiaana, koska oli luonnosta innostuneena retkeillyt kanssani aika paljon Etelä-Suomessa. Vaarin kanssa tehtävästä Lapin-reissusta tuli klaanimme nuorimman sukupolven juttu, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Tuolloin vuonna 1980 juhannuksen jälkeinen viikko oli hyytävä. Lapsia oli siinä vaiheessa jo täysi tusina, kukin pääsisi vuorollaan mukaan. Kunniatehtävä oli mieluinen, lasten kanssa kaikki näytti niin toiselta. Siihen perustimme aina leirin, josta teimme retkiä ympäristöön. Kammien uumenissa tavaramme säilyivät kuivina, sillä pienissä harjateltoissa ei ollut niille tilaa. Kaikki oli yhtä hienoa kuin muistikuvissani, ja lajirikkauteen liittyivät vielä punakuiri sekä kiljuhanhi. Kotikumpu Kotijängän laidassa, lähellä parhaita palsakeskittymiä oli kotikumpu, hiekkainen tieva, jolla seisoi kaksi huonokuntoista kammia. Muistan, miten isän kanssa puntaroimme jokaisen lapsen kohdalla oikeaa ikää ja sitä, miten itse kukin kairassa selviäisi. Kun oma vuoro koitti, täytyi pärjätä. Sikanautaa ja makaronia, sikanautaa ja riisiä, sikanautaa ja perunamuusia. Paluu palsoille Kuten niin monesti, sattuma johdatteli retkelle lähtöä. Lopulta teimme paluun 1970-luvun alussa. Mukaan pääsi 10–12 vuoden ikäisenä, kunhan ensin suoritti vaarin kanssa koekävelyn tietokirjoja rinkan painona. Muutaman vuoden kuljimme Utsjoen itäkairassa, sitten muualla tunturissa, mutta ajatukset alkoivat palata yhä useammin Linkkijängän palsasoiden mosaiikkiin ja sen linturikkauteen. Isäntämme Outakosken Nilla oli kuullut Linkkijängän takana virtaavan Tsarsjoen suurista tammukoista, ja sinne oli päästävä. Yhtenä yönä tuuli kääntyi ja painoi Isä on löytänyt hyvän ylityspaikan.. Olimme perhetuttujemme mökillä Tenojokivarressa, ja ohjelmaan kuului pieni tunturivaellus, minun ensimmäiseni. Mukaan liittyivät myös nuorempi veljeni ja jokunen kaveri. Lämpötila heilui juuri ja juuri nollan yläpuolella, pohjoinen viskoi vuoroin vettä, vuoroin räntää. Reissu oli jokaiselle suuri ja odotettu seikkailu. Minun toimenkuvani oli olla luonto-oppaana ja Piekana on myyrävuosina tavallinen näky. Jokainen läpäisi testin heittämällä. Hän halusi tuoda tänne lapsenlapsensa, antaa jokaiselle mahdollisuuden kokea tunturin taian. Pelko oli turhaa ja yllätykset pelkästään myönteisiä: urhoollista jaksamista, sateiden, jopa räntämyrskyjen sietämistä ilman vähäisintäkään napinaa. Nuo kesäkuiset päivät johtivat johonkin suurempaan. Tällä retkellä isä sai yhden elämänsä suurimmista ajatuksista. 46 Suomen luonto 15/2014 ehkäpä kaventamassa kahden sukupolven mittaisen kuilun leveyttä. Ruoka keitettiin avotulella, poltettavat katajat keräsimme kävellessä. Silloin alkoivat säännölliset tunturivaellukset isäni kanssa. Lapset tulivat niin erilaisista oloista – muutama aina Afrikasta asti – ja retki oli jokaiselle ensimmäinen
Ajatukset alkoivat palata yhä useammin Linkkijängän palsasoiden mosaiikkiin. Poron jättösarvi on pudonnut kurjenkanervien lomaan. Linkkijänkää taustanaan Paistunturit. 15/2014 Suomen luonto 47. Kotipalsan tunturikihu pesi huonoinakin myyrävuosina
Perintö Vuoden 1987 retkellä en ollut mukana, koska se tehtiin esikoiseni syntymän aikaan. Silloin matkaan lähtivät veljeni ja hänen vaimonsa, ja se suuntautui muualle. Tämä olikin ainoa Linkkijängän reissu, jolla olen nähnyt muita kulkijoita. 48 Suomen luonto 15/2014 muovilla päällystetyn teltan päädystä vettä niin, että heräsimme makuupussien kastumiseen. Tieto valkeista pöllöistä oli houkutellut paikalle erityisesti luontokuvaajia. Oli heinäkuun viimeinen ilta, Aurinko painui Norjan tarunhohtoisen Rastigaisan taa jättäen suolaakson siniseen varjoon. Martti Rikkosen terveiset luimme kammin vieraskirjasta, ja suurella palsakummulla päivysti Eero Murtomäki kuvauspiilossaan. Heinäkuun alussa sain kuitenkin puhelinsoiton ystävältäni, jonka olin opastanut Linkkijängän maastoon. Tarinan loppu on murheellinen. Viitisen päivää katselimme pesinnässään epäonnistuneiden pöllöjen joutilasta elämää. Uuvanan lumoa. Se oli osunut poluilleni kerran, mutta silloin näin sen vain kaukaa. Pekka ja puronmutkan uusittu kammi. Tunnelma oli hiljainen ja apea, mutta ennen poislähtöä kävimme katsomassa elossa olevia poikasia. Pöllökoiras istui valkoisena tum-. Lyhyen vierailun jälkeen nousimme rinteelle kahvin keittoon ja hyvästejä jättämään. Sopulikannat romahtivat, ja ainoastaan yksi pöllöpari saattoi maailmaan kaksi lentokykyiseksi varttunutta poikasta. Poika olisi halunnut jäädä, kun tunturissa oli niin kivaa. Ei valituksen sanaa, ja kun lähdön hetki koitti, pääsi itku. Kysymyksessä oli ollut yksinäinen koiras, nyt tarjolla oli pesijöitä, ja vieläpä kotijängällä. Yötön yö valaisee kammin ikkunasta. Jo kävellessämme jängälle kohtasimme Seppo Keräsen ja Pertti Kalinaisen. Alueella pesii toistakymmentä tunturipöllöparia! Tundran valkoisen vaeltajan kohtaaminen oli aina ollut yksi suurista haaveistani. Hänellä oli kaverinaan Esko Aikio Utsjoelta. Lähdin kaverini kanssa matkaan heinäkuun lopulla
Tuolla retkellä ei myyriä tai sopuleita näkynyt, mutta jängän uskollinen kihupari hautoi vakiopalsallaan kahta munaansa. Vanhat kammit olivat romahtaneet, mutta löysimme uuden tukikohdan kauniiseen puronmutkaan rakennetusta, oikein laudoilla ja kattohuovalla vuoratusta turvekämpäs- tä. 15/2014 Suomen luonto 49. Uusi aika näkyi myös varusteiden tasossa: selässä hyvin istuvat rinkat, myrskyn kestävä teltta ja makuupussit, joissa ei tarvinnut palella. Mustaviklo suon vetisimmässä kulmassa ja kaksi punakuiriparia tutuilla paikoillaan rinteiden pikkusoilla, kaiken kruununa reunatunturin ylärinteellä untuvikkojaan lämmittävä keräkurmitsa. Isän pojalta pojalle Esikoiseni Pekan täytettyä kymmenen isäni oli jo liian vanha tunturiin. Ertetvarrin erotusaita kertoo poronhoidon historiasta. Se oli hänelle kova paikka. Kapustarintoja, suokukkoja, taivaanvuohia, tyllejä, lapinsirrejä. Linkkijänkä antoi Pekalle parastaan, Tunturipöllön poikanen palsakummulla. mien palsojen keskellä. Uusi sukupolvi, uusi aika ja uudet tavat. Mietimme jotain lyhyttä vaihtoehtoa, ehkä käyntiä Mallalla, mutta siitäkin oli lopulta luovuttava. Se lekutti hetken valon ja varjon rajalla kuin tunturimaan henki. Se lähti lentoon, nousi syvin siiveniskuin korkeammalle kunnes tuli valoon ja leimahti verenkarvaiseen punaan. Ja se kahlaajien runsaus. Suosirrien taukoamaton soidinhyrinä ja vesipääskynaaraiden pikku parvet. Oli palattu alkuun, ja meitä oli taas vain isä ja poika kulkemassa kohti Linkkijängän sokkeloita. Puro antoi syömäkalaa, mutta isommalle joelle päästyämme ne tarunhohtoiset suurtammukat loistivat yhä poissaolollaan. Ensimmäinen lapsenlapsi, jonka kanssa hän ei enää jaksanut reissuun oli juuri minun. Retkimuona oli kevyttä kantaa ja kiehahti nopeasti syömäkuntoon retkikeittimessä. Sitten se liukui varjoon muuttuen taas tavalliseksi tunturipöllöksi. Aika oli vaihtunut myös jängällä, eikä kotikumpu ollut entisensä. Jänkäkurppien kopinaa ja lirojen jankutusta
Me kaksi, isä ja poika, näiden mittaamattomien selkosten keskellä. parempaa kuin minulle ensimmäisellä kerralla. Kokemuksen vaikutusta ammatinvalintaani on vaikea arvioida, mutta se ei välttämättä ole ai- Punakuirissa on tuulahdus tundran eksotiikkaa. Alkeelliseen rinkkaan sidottuina tunturiin kulkivat niin piilokojutarpeet kuin jalustakin. Veljeni etsi linnunpesiä ja minä kyyhötin niiden ääressä kojukankaan suojissa, usein sadehousuissa polvillani märässä ja kylmässä suossa. Kolmas kapulan kantaja Pekka ei ole lintuharrastaja, mutta suo otti hänet lumoihinsa. Kelit olivat loistavat, Aurinko hipoi öisin tuntureiden huippuja ja kietoi suon taikavaloonsa. Kotijängälle on palattu säännöllisin väliajoin, milloin Paistuntureiden juurelta nousten, milloin Utsjokilaaksosta Kevon sivujokea noudatellen. Oli hienoa valokuvata noita eksoottisia lintuja, katsella niitä aivan läheltä. Kolme miestä ja sukupolvea – yksi jo maalliset vaelluksensa vaeltanut, toinen vielä mukana sinnittelevä ja kolmas kapulan kantaja. van vähäinen, ainakin kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta olot opettivat. Hän suunnistaa varmasti, lukee karttaa ja valitsee reitit. Pekka on pikku hiljaa ottanut komennon, samoin teltan ja muun painavamman tavaran. Hän saattoi hämmästyttää kysymällä, vieläkö kihupari pesi nimikkopalsallaan, muistamalla paikan ja suunnan kotikummulta. Perintöä viedään eteenpäin. Kotitunturin kupeessa katsastimme vanhan, kivistä ladotun poroerotusaidan, ylängöltä jängän takaa komean seidan, joka näytti milloin karhulta milloin peuran tai hirven päältä. Menneet vuodet palasivat elävinä mieleen. 1970-luvulla löysimme isän kanssa Linkkijängän pohjoispuolelta seitakiven. Kohti keskimmäisen Gaisan pyöreää huippuahan se oli. n Kirjoittaja on Karjalohjalla asuva luontokuvaaja.. 50 Suomen luonto 15/2014 Aurinko hipoi öisin tuntureiden huippuja ja kietoi suon taikavaloonsa. Isäni eli hengessä mukana loppuun asti. Historia on kerrannut kulkuaan. Jokaisen retken jälkeen istuttiin kertomassa hänelle Linkkijängän tapahtumista. Silloin valokuvasin lintuja kuin hurmiossa. Avotuli on vaihtunut retkikeittimeen, ja soppakauhan varressa olen minä, niin kuin isäni aikoinaan, joka omien sanojensa mukaan lähti tunturiin pojille kokiksi. Nyt Pekka opiskelee into- himoisesti maantiedettä ja biologiaa, ehkäpä yhteisillä retkillä on pedattu jotain tästäkin. Mieli palaa sinne aina uudestaan, vaikka välillä on kuljettu niin Sarekin huikeissa maisemissa, Norjan jäätiköillä kuin Ylä-Lapin muissa kairoissakin. Etelässä kohosi Paistuntureiden pyöreiden kerojen nauha, luoteessa Norjan lumihuippuiset gaisat. Kuvat ovat mitä ovat ja lisäksi ajan hampaan runtelemia, mutta innostuksen tunteen saatoin yhä palauttaa mieleeni
n 15/2014 Suomen luonto 51 kalervo ojutkangas / leuku Hanna Nikkanen on helsinkiläinen tutkiva toimittaja. Miten, jos osakeyhtiöillä ei ole edes julkisuuslain asettamaa velvollisuutta kertoa toimistaan kansalaisille – siis meille, jotka viime kädessä omistamme valtion metsät. Osakeyhtiölakihan ei sinänsä vaadi salailua, mutta se vaatii yhtiötä asettamaan pääoman tuoton muun edelle. Kesän kynnyksellä osakeyhtiömallin kyseenalaistajiin liittyi SDP:n eduskuntaryhmä. Yksimielisyys ei ole täydellinen. Euroopan metsähallituksia edustavan Estafor-järjestön toimitusjohtaja Piotr Borkowski sanoi joulukuussa Yleisradion haastattelussa, ettei väitettyä yhtiöittämispakkoa ole olemassa. Valtava osa päätöksentekoa siirtyy kansalaisten ja median valvonnan ulottumattomiin. Kansalaisjärjestöjen mukaan tiedonsaanti Metsähallituksesta on jo nyt vaikeaa. Uudessa mallissa Metsähallitus jaettaisiin kahteen osaan: osakeyhtiöihin ja erityisliikelaitokseen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ulospäin ei kannata tiedottaa sellaisista hakkuista, joista arvioidaan syntyvän erimielisyyttä. Yhtiöittämistä vastustavat ne metsien virkistyskäytöstä, monimuotoisuudesta ja matkailusta huolestuneet, joilla ei tule olemaan äänivaltaa uuden Metsähallituksen osakeyhtiön toiminnassa. Pyydettyjä tietoja suunnitelmista toimitetaan kyselijöille vastahakoisesti. Hän vuorottelee tällä palstalla Juha Kauppisen kanssa; molemmat saivat viime vuonna Bonnierin suuren jounalistipalkinnon. Osakeyhtiö pystyisi irrottamaan tehokkaammin rahaa valtion metsistä. Liikelaitos huolehtisi yhteisen edun toteutumisesta. Sen mukaan julkiset asiakirjat ovat kaikkien saatavissa. Kun päätöksenteko siirtyy osakeyhtiöiden vastuulle, julkisuuslaki ei päde. Mutta toimisiko valvonta. Osakeyhtiöt hallinnoisivat talousmetsiä ja keskittyisivät rahan tekemiseen. Ministeriö perustelee Metsähallituksen kiireellistä jakoa Euroopan yhteismarkkinoiden vaatimuksilla. Nikkane anna hämäläinen Valtionmetsä Oy SUOMESSA ON mainio julkisuuslaki. Jos ehdotus menee läpi, jo ensi tammikuussa valtion metsiä hakkaa uusi yhtiö tai useampi. Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön lakimiehet ovat poikkeuksellisesti uudistuksen tarpeellisuudesta samaa mieltä. Toimittajalle laki on kullanarvoinen: sen avulla tutkitaan rahan liikkeitä ja poliittisia verkostoja. Hakkuu Pyhä-Häkin kansallispuiston rajaan asti 1980.. Joku voisi jatkossa oikeusteitse vaatia hakkuuoikeuksien kilpailuttamista. Lakiuudistuksen toinen motiivi onkin taloudellinen. Metsähallitus hallinnoi noin 3,6 miljoonaa hehtaaria valtion omistamaa metsätalousmaata sekä laajoja vesialueita. ”Tämä on Suomen hallituksen suvereeni oikeus päättää, miten valtion metsien hoito organisoidaan siten, että se on koko maan ja yhteiskunnan kannalta paras tapa”, Borkowski totesi. Metsähallituksen osittaiseen yhtiöittämiseen tähtäävä lakiuudistus etenee vähin äänin ja vauhdilla. Laista on hyötyä muillekin. Yhtiöittämistä käsittelevissä seminaareissa on esitetty julkisuuslain ulottamista uusiin osakeyhtiöihin, mutta maa- ja metsätalousministeriö ei ole lämmennyt ehdotukselle. Sen tulisi siis voida rajoittaa osakeyhtiöiden suunnittelemia hakkuita, jos ne uhkaisivat matkailua, monimuotoisuutta tai saamelaiskulttuuria. Tiedonsaanti mahdollistaa kansalaisten osallistumisen, kun ei ole liian myöhäistä vaikuttaa tuleviin päätöksiin. Kun juristit eivät riitele, ei synny kitkaa, josta päästäisiin puhumaan. Hoidossa on otettava huomioon virkistyskäyttö, porotalouden ja saamelaiskulttuurin edellytykset sekä metsien monimuotoisuus. KOMISSION PÄÄTÖSTÄ, johon ministeriöt viittaavat, ei kuitenkaan ole helppo jäljittää. Ministeriön ylijohtaja Juha Ojala on sitä mieltä, että asia sanotaan yksiselitteisesti komission päätöksessä, eikä yksikään asiantuntija ole asiasta eri mieltä. Tätäkö taas
Molemmat emot huolehtivat niistä kuten tästä neljän päivän ikäisestä untuvikosta. teksti Anne Hirvonen Avun tarpeessa. 52 Suomen luonto 15/2014. Milloin eläintä pitää ja voi auttaa. jorma luhta / Leuku Kurjenpoikaset lähtevät pesästä pian kuoriuduttuaan. Moni on luonnossa neuvoton
vittävät tauteja. / kuvalii teri Jätä jäniseläinten poikaset rauhaan. Vesilintujen poikasia ei pidä ruokkia leivällä tai pullalla. Emot voivat jättää vasansa yksin käydessään ruokailemassa. arto niemel äinen n S uomen luonnossa on kesällä kiire, kun maailmaan on putkahtanut paljon pentuja, poikasia ja vasoja. Pohjanlepakon poikanen roikkuu aluksi emonsa vatsapuolella. Emo pitää poikasia silmällä ja käy imettämässä niitä muutamia kertoja vuorokaudessa, yleensä hämärissä. Ihmisen hoidossa vasat myös kesyyntyvät helposti eivätkä enää selviä luonnossa. Tällöin se tarvitsisi jatkohoitoa toipuakseen. Pidä silloin hyvää huolta ruokintapaikan siisteydestä. Pienillä poikasilla kuten tällä ei ole vielä hampaita, mutta käytä rabieksen varalta aina hansikkaita. Kuvassa valkohäntäpeuran vasa. Imettävällä naaraalla on poikaset jossakin lähistöllä. Vaikka aikuiset linnut kestävät viljaa, kasvaville poikasille siinä on liikaa valkuaisaineita. Muutaman päivän vanhat vasat voivat leimautua ihmiseen ja pyrkiä seuraamaan. Enkelinsiipi näkyy ulospäin harittavina siipisulkina. Jos toimitat eläimen hoitoon, käytä kiinniotossa haavia tai vilttiä. Jos linnulla on jo täysi höyhenpeite ja lyhyet siivenalut, poikanen on jo poistunut pesästä, vaikka se ei vielä osaisi kunnolla lentää. ben jam pö nt ine aikuinen nisäkäs tai lintu, joka käyttäytyy epänormaalisti eikä pakene ihmistä, on todennäköisesti loukkaantunut tai sairas. Älä koske hirvieläimen vasaan, sillä emo tunnistaa sen hajun perusteella. Peitä potilaan pää; Vastasyntynyt siili on sokea ja lähes kalju, eikä se pärjää ilman emoaan. Se vain ei osaa pelätä ihmistä. 15/2014 Suomen luonto 53. Kesällä eläimet löytävät luonnosta riittävästi ravintoa. Pienempien eläinten kohdalla ota yhteyttä poliisiin tai paikallisen pelastuslaitoksen tilannekeskukseen. laita ikkunaan törmännyt lintu pimeään, rauhalliseen tilaan, esimerkiksi kannelliseen pahvilaatikkoon. Yleinen sääntö on, että emot osaavat hoitaa jälkikasvunsa. Kysy apua ja neuvoa lintu- tai eläinhoitoloista saadaksesi opastusta asiantuntijoilta. Rusakko- tai metsäjänisemo suojelee poikasiaan pysyttelemällä etäällä. Varaa sopivankokoinen ja riittävän tukeva, kannellinen laatikko. Poikasen voi yrittää nostaa takaisin lepakoiden käyttämälle kulkuaukolle. Siilejä tai pikkulintuja ei liioin saisi ruokkia, sillä kesäruokintapaikat le- kun eläin ei näe, se on rauhallisempi. Hirvieläinten vasoihin ei liioin pidä koskea. Jos poikanen on vaikkapa tiellä, sen voi nostaa esimerkiksi pensaan oksalle löytöpaikan lähelle. Jos vasaan tarttuu ihmisen hajua, emo ei ehkä enää tunnista sitä omakseen. Yksin kököttävällä poikasella ei välttämättä ole mitään hätää. Jos pienokainen löytyy rakennuksen seinustalta, se on todennäköisesti tippunut katonrajasta. Mikäli kyseessä on suurikokoinen eläin, joka voi aiheuttaa vaaraa esimerkiksi liikenteelle, soita yleiseen hätänumeroon 112. Jos eläin on loukkaantunut niin vakavasti, että se kärsii, kunnaneläinlääkäri hoitaa lopetuksen veloituksetta. Jos löydät kuolleen siilin, tarkista ovatko nisät näkyvillä. Liiallinen viljaravinto kasvuvaiheessa voi aiheuttaa palautumattoman kehityshäiriön, niin sanotun enkelinsiiven, jossa siipien luut käyristyvät. Molemmat vanhemmat kantavat poikasilleen ruokaa. Siiliemoja kuolee paljon liikenteen uhreina. Esimerkiksi tervapääskyjen jalat ovat anne hirvonen n / ku val iiteri Kesällä eläimet löytävät luonnosta riittävästi ravintoa. Ennen kuin poikaseen koskee, pitää varmistua siitä, että se todella tarvitsee apua. Jos lintu ei ole parissa tunnissa toipunut, kyse on vakavammasta vammasta. Emot ruokkivat pikkuisiaan kerjuuäänen perusteella. Jotkut lintulajit ovat maalla kömpelöitä. Suojaudu nahkarukkasin ja huolehdi käsihygieniasta. Ainoastaan poikkeuksellinen, pitkään jatkunut kuivuus voi hankaloittaa siilien ravinnonsaantia niin, että ruokinta voi olla väliaikaisesti perusteltua. Jos poikanen on mielestäsi vaarallisessa paikassa, kasaa näköesteeksi esimerkiksi puiden oksia. Pikkulintujen maastopoikasetkin ovat yleensä turvassa. Lokkien poikaset voivat lähteä taapertamaan pesästään miltei heti kuoriuduttuaan, mutta niistä huolehditaan. Näin se ei herätä saalistajan huomiota
Yksin kököttävä metsäjäniksen poikanen odottaa todennäköisesti emoaan, joka on loikkinut etäämmälle. Ennen kuin heität tervapääskyn lentoon, varmistu, ettei kyseessä ole loukkaantunut lintu tai poikanen, jonka siipisulat eivät vielä kanna. Pesuun käytetään laimeaa vesi–astianpesuaineliuosta. ari seppä / vastavalo hyvin lyhyet, eivätkä linnut mielellään laskeudu maahan. Lintu voi myös niellä myrkyllistä ainetta sulkapeitettä sukiessaan. Joillakin vesilinnuilla kuten vaikkapa kuikalla jalat ovat vartalon takaosassa niin, että ne sopivat lähinnä uimiseen tai ryömimiseen. Liima kuuluu irtoavan parhaiten majoneesilla. Jos välittömässä läheisyydessä ei ole vesistöä, lintu on joutunut maahan vahingossa. Öljyyn, maaliin, liimaan tai muuhun vastaavaan sotkeutuneen linnun höyhenpeite menettää vedenpitävyyden, ja se on vaarassa kuolla lämmönhukkaan. Jäniseläimet voivat tehdä useita poikueita kesän aikana. 54 Suomen luonto 15/2014
tai vieraaseen poikueeseen, mutta lintuvanhempien huomio pitää kiinnittää ensin muualle. Jos poikaset ovat kuoriutuneet, emot voivat jatkaa poikueen hoitamista. Hyönteiset sopivat myös kalaa tai nilviäisiä syöville lajeille. Vakavammissa loukkaantumisissa se tarkoittaa eläimen lopettamista. Korkeasaaren villieläinsairaala • Vuosittain hoidetaan 600–900 eläintä. Väkisin ei pidä kuitenkaan juottaa, sillä keuhkoihin joutunut neste aiheuttaa tulehduksen, josta eläin ei selviä. Sen voi yrittää ujuttaa takaisin omaan Loukkaantuneen eläimen voi toimittaa eläinhoitolaan pahvilaatikossa. Jos juominen onnistuu, on ruuan vuoro, mutta sitäkään ei pidä tuputtaa pakolla. Jos munapesä tuhoutuu varhaisessa vaiheessa, monet linnut tekevät uuden pesän. Käsineet auttavat jonkin verran. Osa poikasista päätyy muiden eläinten ravinnoksi. Jos koko pesä on tippunut, tee korvikepesä rasiasta tai korista ja ripusta se lähelle alkuperäisen pesän paikkaa. Jos löydät kuolleen oravan, siilin, lumikon tai muun pikkunisäkkään, tarkista onko eläimellä nisät näkyvillä. Kuvassa helmipöllö. Se vaatii esimerkiksi lentämällä saalistavalta haukalta täydellistä lentokykyä. Kun poikanen on lämmin, sille voi eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan kärsivää eläintä. Lisäksi vääränlainen hoito ja ravinto voivat olla haitaksi. Oravan, lumikon, kärpän ja monien muiden pikkunisäkkäiden poikaset syntyvät avuttomina ja ovat pitkään emon hoidon varassa. Nälkiintyneelle eläimelle kiinteä ravinto voi olla kohtalokasta, mikäli sen elimistö on ehtinyt kuivua. Eläimen hoitoon ottamista pitää harkita tarkoin. Poikasille väärä ravinto voi aiheuttaa kehityshäiriöitä tai kohtalokkaita vatsavaivoja. Anna emolle mahdollisuus hakea pesästä pudonnut poikanen takaisin turvaan. Myös kasveja ravinnokseen käyttävien puolisukeltajien poikaset napsivat aluksi vesihyönteisiä. La am an en tarjota vettä, johon on lisätty hiukan hunajaa. Emo pystyy kantamaan pienen poikasen takaisin pesään ja usein sillä on myös varapesiä. jos poikanen on oikeasti orpo tai hylätty, se kuolee ilman apua lämmönhukkaan. Ihmisen hoivissa kasvavat poikaset kesyyntyvät helposti, ellei niillä ole oman lajinsa seuraa. Useimmille linnunpoikasille sopivat hyönteiset, esimerkiksi jauhomadot, sillä siemensyöjätkin ruokkivat poikasiaan hyönteisillä. Monien lajien poikueissa on paljon enemmän poikasia kuin suvun jatkumiseksi tarvitaan, ja yleensä vain pieni osa poikasista saavuttaa lisääntymisiän. Villieläinsairaala: (09) 310?37887 (soittoaika 12–13) zoo.palosaari@hel.fi anne hirvonen nosta pikkulinnun untuvikko takaisin pesään, ja vältä hajujen jättämistä poikaseen tai pesän ympäristöön. n Kirjoittaja on biologi ja luontokartoittaja, joka on työskennellyt Korkeasaaren villieläinsairaalassa lähinnä kesäkaudella 2007 lähtien. Muu auttaminen edellyttää, että eläin voidaan vapauttaa luontoon sellaisessa kunnossa, että sillä on mahdollisuudet selvitä luonnossa. Eläimen hoitoon ottamista pitää harkita tarkoin. Ensisijainen toimi onkin saada eläin lämpimäksi. • Monet eläimet tuodaan niin heikossa kunnossa ja vakavasti loukkaantuneina, että ne joudutaan lopettamaan heti. Tällöin naaraalla on poikaset pesässä lähistöllä. 15/2014 Suomen luonto 55. / ku va liit eri E.J. Vuonna 2013 määrä oli 798 eläintä. Liian kesy eläin ei selviä luonnonvaraisena. Esimerkiksi Korkeasaaren eläintarhan alueella pesii paljon valkoposkihanhia. • Noin 40 prosenttia potilaista vapautetaan takaisin luontoon, mikä on kansainvälisesti katsoen hyvä prosentti. • Eniten hoidetaan kaupunkiympäristössä yleisiä eläimiä kuten lokkeja, oravia ja siilejä. Jos naaras on imettävä, sen nisät erottuvat selvästi. Vesilinnun poikanen ei pärjää yksin. • Vuonna 2013 hoidettiin 68 eri lintulajia ja 15 nisäkäslajia. Siellä yksinään harhailevia poikasia on monesti liitetty onnistuneesti muihin poikasporukoihin. Kalatiiran poikaset liikkuvat pesän läheisyydessä kunnes oppivat lentämään. Turvallista ensiapuruokaa oravien ja muiden nisäkkäiden poikasille on koiran- tai kissanmaidonkorvike. Joissakin tapauksissa ihmisen auttamishalu auttaa vain ihmistä itseään ja hänen hoivaviettiään, mutta ei itse eläintä
teksti Eeva Simola Skotlanti lumoaa vuoden ympäri 56 Suomen luonto 15/2014. phanie / Lehtikuva Kuvan vuoret kuuluvat Skyen saarelle; muuten näkymä voisi olla muualtakin Skotlanninvaeltajan reitin varrelta. Valon äkilliset vaihtelut karuilla rinteillä, hopeiset, lintuja vilisevät vuorovesisuistot, kukkulat metsiköineen ja maatiloineen – Skotlantia parhaimmillaan
Silli- ja pallopäävalaita löytyy myös, joskus kuolleina: Helmikuussa 2013 noin 17-metrinen ja 20-tonninen sillivalas ajautui 15/2014 Suomen luonto 57. Valaita tulee etenkin länsirannikolle. Etäämpänä pulahtaa halli. Meriluonto on Skotlannissa rikas: valaita, hylkeitä ja delfiinejä on lukuisilla alueilla. Britannian paras paikka seurata pullonokkadelfiinejä on Rosemarkien ja Forsythin välisellä niemellä Morayjoen suulla. Kartta istockphoto Matkalla maailmalla Skotlanti A rranin saaren eli ”Mini-Skotlannin” rannalta näen toistakymmentä meressä nukkuvaa kirjohyljettä, joista erottuu vain tummia kuonoja. Skyen pohjoiskärjessä voi hyvällä onnella nähdä ryhävalaan
Se on jaettu erilaisiin viljelyvyöhykkeisiin ja karjalaitumiin, joita tilanhoitaja James How osoittelee lintujen tarkkailuun tehdyltä lavalta. keith kirk Patikkaretkeläisiä Castle Hillin niemellä, North Solwayn siirroksen alueella. Vuosittain noin 75?000 patikoijaa nousee sen laelle Pony Trackin polkua pitkin.. Esimerkiksi Islaylla laitumet ja viljapellot ovat kolmannes 1600 hehtaarin tilasta. Syyskuussa 2012 lähes 30 pallopäävalasta rantautui Fifen rannikkokyliin kaakossa ja osa saatiin pelastettua. Nykyisen Englannin ja Skotlannin mantereet saumautuivat täällä yhteen yli 400 miljoonaa vuotta sitten. Kojusta onnistun näkemään punaoravankin, joka on sama laji kuin meillä Suomessa. Valas- ja delfiiniretkiä järjestetään useilta rantapaikkakunnilta, mutta hauskempaa ja rauhallisempaa on yrittää etsiä niitä maalta kiikaroiden. Seuraamme kalaa popsivaa saukkonaarasta. Sitten löydän sen nelivarpaiset jäljet rantahiekalta. Sekä punaoravia että saukkoja suojellaan lailla. Saukkoja ja punaoravia suojellaan ”Saukkoja kannattaa kiikaroida ennen nousuvettä kiviltä, joilla ne aterioivat. Noin 250 lihakarjavasikkaa ja 150 uuhta muokkaavat ympäristöä linnuille ja villieläimille sopivaksi. Monissa muissa kohteissa saukkoja voi tarkkailla havaintokojuista. Se on jo levinnyt Skotlantiin aivan pohjoista lukuun ottamatta ja tartuttaa punaoraviin tappavaa oravarokkoa. Lintujen maatilat Erikoisimpia paikkoja lintuharrastajille ovat ekomaatilat Islayn ja Oronsayn saarilla Sisä-Hebrideillä. Niitä uhkaa rotevampi harmaaorava, joka tuotiin Pohjois-Amerikasta Britanniaan 1800-luvulla. Syys–lokakuussa sinne muuttavat Grönlannista suuret joukot valkoposki- istockphoto etelärannikolle Wigtownin lahden jokisuistoon. Kukin vyöhyke hoidetaan niin, että tietyt lajit saavat juuri siitä hyötyä. Punaoravia on Skotlannissa noin 121?000, mutta ne näyttäytyvät harvoin. Sitä ei pystytty pelastamaan. Euroopan mitassakin harvinaisia lintujen suojelemiseksi viljeltäviä maatiloja pyörittää lintujensuojeluyhdistys RSPB. Kun saukot ovat uimassa, niistä näkyy litteänruskea kolmikulmio veden yllä”, sanoo luonto-opas Lucy Wallace Arranin saaren etelärannalla. Länsi-Skotlannissa kohoava Ben Nevis on Brittein saarten korkein vuori (1344 m). Skotlannissa punaoravan suo- 58 Suomen luonto 15/2014 jeluun keskittyvä järjestö kerää siitä havaintoja
Yli kolmen tunnin bussimatka voi taittua muutamalla punnalla, jos osOrkney taa lipun netistä etukäteen. PohjoisUist Corbetit ovat korkeudeltaan 762–914 metriä. Jos ryhtyy jalkamieheksi, ei kyydin tarjoajista yleensä ole pulaa. Mull hanhia ja muita hanhia. Donaldit taas sijaitsevat kaikki Skotlannin alamailla ja keskiosissa; korkeutta on yli 610 metriä. Tunnin parin autolauttamatka Skotlannin pohjoiskärjestä ja ollaan Orkneyn saaristossa. Nettisivuilla kerrotaan, mitä lintuja ja nisäkkäitä tilalla milloinkin on. Inverness 15/2014 Suomen luonto 59. Satamissa odottavat bussit ovat osa saarten joukkoliikennettä. Liftareihin on totuttu etenkin UlkoHebrideillä. Monenlaisia patikointireittejä Skotlannissa kannattaa keskittyä johonkin alueeseen, muuten ei pysty nauttimaan rauhassa, sillä välimatkat vievät kauemmin kuin kartalla näyttäisi. Gilda huipuille. Rooke Corbett perusti rinkkakerhon ja toimi sen EteläUist vaeltajien vetäjänä. Nimitys tulee huiput jo 1891 Lewis luetteloineen, Sveitsissä kiipeilykärpäsen saaneen Sir Hugh Munron sukunimestä. Junamatkoille on Shetlanninsaaret Vuoret listattu Caithness Sutherland Min ch in Skotlannissa on yli 914,4 metriä korkeita vuorenhuippuja eli munroja 282, sivuhuippuja 227. Samalla alueella on myös näiden haukkojen tarkkailuun tehty reitti (Red Kite Trail), jota voi kulkea jalan tai pyörällä. Junalla, bussilla ja autolautoilla pääsee melkein minne vain, kunhan ottaa yhteyksistä selvää. Munrojen ”keräily” eli Munro-Bagging on saanut jo yli 4000 kiipeilijää nousemaan kaikille Harris a lm i s St. Grahamit ovat korkeudeltaan 609,6–761,7 Barra metriä. Cairngormin kansallispuisto Fort William Aberdeen skotlanti Loch Lomondin ja Trossachsin Oban kansallispuisto Dundee Fife Colonsay Edinburgh Islay Glasgow Arran Dumfries & Galloway pohjoisirlanti Englanti Lunneja näkee keväästä syksyyn. Sieltä seitsemän tunnin laivamatka vie vielä pohjoisemmille Shetlanninsaarille. Hän listasi nämä laet 1920-luvulla. Lisäksi on merkitty kaupunkeja, Skotlannin kansallispuistot (2) ja artikkelissa mainittuja muita alueita. istockphoto keith kirk Punaoravat nauttivat Skotlannissa lain suojaa. Autolautat yhdistävät saaria melkoisessa kelissäkin ja edullisesti. Petolinnuista voi kohdata sinisuo-, varpus-, ampu- ja muuttohaukkoja sekä maakotkia, How luettelee. Nähdäkseen kerralla kymmeniä isohaarahaukkoja pitää mennä seuraamaan Kartassa Ulko-Hebridit on sävytetty sinertävällä värillä, Sisä-Hebridit punertavalla. Ne voidaan karkeasti jakaa neljään ryhmään: lounaasta pohjoiseen lukien Sisä- ja Ulko-Hebridit, Orkneyn saaristo sekä Shetlanninsaaret. Satoja saaria, tuhansia tuntureita Skotlannin rannikkoa täplittää lähes 800 saarta. Suurimpia Ulko-Hebridejä ovat Lewis ja Harris sekä Pohjois- ja Etelä-Uist. Skye J. Muun ajan ne kalastavat ulkomerellä. niiden ruokintaa Lauriestonin lähelle Bellymark Hillin maatilalle Dumfries & Gallowayssa. Kilda, sijaitsee 64 kilometriä ulkomerellä. Sisä-Hebrideihin luetaan Skye ja saaret siitä sisään- tai alaspäin paitsi Arran. Korkein on Ben Nevis, 1344 metriä. Läntisin, St
Patikoijat käyttävät Britannian karttakeskuksen tarkkoja alueellisia Ordnance Survey -karttoja ja kompassia. Skotlannissa vaelletaan, kiipeillään ja lasketellaan. Niistä löytyy netistä reittikuvauksia, ja lisäksi on painettuja oppaita. Kiipeämistä antoisampaa voi olla laaksokävely (glen walk). Threaven tornilinna Deejoen saarella. Netti on tulvillaan järjestöjä, reittejä, kuvauksia ja muuta tietoa. Southern Upland Way (340 km), osin melkoisen vaativa West Highland Way (155 km) ja Fife Coastal Path (187 km). Osa näistä käy vain patikointiin, osaa voi myös pyöräillä. Muita historiallisia reittejä ovat roomalaiskauden tiet, paimentolaisten majapolut, merilevän hakupolut ja pyhiinvaeltajien reitit (esimerkiksi St. Satoja munroja Skotlannissa on nyt 282 munro-tunturia eli korkeutta on 914,4 metriä tai yli; Pyörällä pääsee Skotlannissa reittivalintaan vaikuttavat jyrkkyyserot, tuulet ja pientareiden le-. Laaksoissa kulkee reittejä kauniissa maisemissa, ja ne seuraavat usein perinteisiä väyliä kuten karjanajotie Braemarista Glen Clovaan, Cairngormin kansallispuiston laidalle. On oltava kuitenkin huomaavainen: ei mennä pihoihin, ei häiritä karjaa tai villieläimiä, ja on muistettava sulkea portit ja veräjät. Luontoon pääsee patikoiden tai pyöräillen. Liftareihin on totuttu etenkin Ulko-Hebrideillä. Skotlannin jokamiehenoikeudet ovat laajat ja niitä täydentää Countrycode-ohjeisto. Näkyvyys ja sääolot voivat vaihtua nopeasti, ja talvella lumi voi kinostua pettäviksi kielekkeiksi tai lähteä vyörymään. Luonnonsuojelija John Muirin muistoksi on tehty John Muir Trail, joka kulkee Itä-Lothianissa Edinburghista itärannikkoa hänen lapsuuden kotikaupunkinsa Dunbarin kautta Berwick upon Tweediä kohti. kaksi putosi äskettäin uusissa mittauksissa gorbettien kategoriaan. Jos ryhtyy jalkamieheksi, ei kyydin tarjoajista yleensä ole pulaa. CalMacin eli Caledonian MacBraynen mustavalkoiset autolautat yhdistävät saaria melkoisessa kelissäkin ja edullisesti. Lauttasatamissa odottavat bussit ovat osa saarten joukkoliikennettä. Matalammatkin mäet on luokiteltu: grahamit, donaldit ja furthit. Glen Clovaa arvostetaan sen niittykukkien ja alppilajien vuoksi. Liikkumista pyritään ohjailemaan vaivihkaa, jottei herkkä luonto vaurioituisi. Columba Way) sekä sotilas- ja tullitiet. eeva Simola keith kirk Skotlannin maisemaa täplittävät linnat muistuttavat pitkästä historiasta . Vuonna 2013 niillä kuoli ainakin 15 kiipeilijää tai laskettelijaa. myös tarjouksia ja eri kulkumuodoille yhdistelmälippuja. Tuntureille nousu vaatii kokemusta. Karttoja saa netistä, ja niitä on myös myynnissä kaupoissa. Kolme suosittua pitkää patikointireittiä ovat rannikolta rannikolle kulkeva 60 Suomen luonto 15/2014 Retkeilymajoja on tiheässä ja muuta majoitusta kämpistä linnoihin. Kumpikin ovat suosittuja liikkumismuotoja
Monilla joilla, järvillä (loch) ja vuonoilla (loch) pääsee melomaan, mutta olot on selvitettävä ja on hyvä ottaa kaveri mukaan. Jos vaeltaa pidempää tunturimatkaa, majapaikaksi löytyy syrjäseuduilta lukitsemattomia kämppiä (bothies). Toinen Skotlannin retkeilymajaliittoon (SYHA) kuuluva ekohostelli löytyy Islayn lintu- ja viskisaarelta Port Charlottesta. Sitä pitää vieressä asuva maanviljelijä. Syrjäisimpiä niistä on Loch Ossianin maja Corrourin aseman ja järven välissä. Callanaisin 5000 vuotta vanha gneissikivikehä Lewisin saarella on Skotlannin kuuluisimpia muinaismuistoja. Maata, alueita ja kaupunkeja halkovat monenlaiset pyöräilyverkostot, ja usein nähtävyyksien kuvauksiin on merkitty, ovatko ne pyöräreitin varrella. Niitä mukavampi on polkea vanhoja retkeilyyn kunnostettuja rautatienpohjia, jokien ja kanavien varsia sekä pikkuteitä tai pyöräillä maastossa siihen varatuilla poluilla. Ainakin on mukava paeta turistivilinää ja tutustua saariin ja kyliin. Reittejä kulkee myös muutaman metrin päässä maantien laidasta. Ruoat pidetään kylminä joko pohjoisseinälle rakennetuissa pesuhuoneissa (ei suihkua) tai järvessä. Kildan saarella. Skotlannissa on bed & breakfast -paikkoja, joista vihreän turismin (Green Tourism) periaatteet hyväksyneet kantavat merkkiä ovessa tai ikkunassa. sakke nenye / Leuku veys. Sohvasurffaajille on tarjolla ilmaista majoitusta. Retkeily sesonkien ulkopuolella avaa erilaisia ulottuvuuksia ja näyttää uusia lajeja – tai yllättää esimerkiksi monikymmenpäisellä laumalla saksanhirviä laaksossa, kun tunturit ovat lumen peitossa. Huippusesonki on heinä–elokuussa. istockphoto Vaeltajat suosivat Loch Ossianin järven ympärillä levittäytyvää Rannochin nummialuetta tuntureineen ja rannalla sijaitsevaa ekoretkeilymajaa. Myös kajakki tai kanootti on hyvä tapa liikkua. Jos haluaa telttamaisen majoituksen, eräillä saarilla voi valita yöpymispaikakseen jurtan. Rinteet teiden laidoilla nousevat usein ylöspäin ja näkyvyys on huono. Suojaisemmilla ja loivemmilla alueilla pyörä rullaa Dumfries & Gallowayssä, paikoin maaseudulla Edinburghin ja Glasgow’n eteläpuolella, Koillis-Skotlannissa sekä saarilla kuten Islaylla, Colonsaylla ja Arranilla ja pohjoisessa Orkneyllä ja Shetlannissa. Niitä hoidetaan talkoovoimin, joten tilanne kannattaa tarkistaa netistä. Porukalla ei ole epätavallista vuokrata linnaakaan. Peti, punkka vai jurtanpohja. 15/2014 Suomen luonto 61. Paikasta ja sesongista riippuen pyörävuokraamot veloittavat hybridipyörästä kymmenestä punnasta ylöspäin vuorokaudessa. Lisäksi on eritasoisia telttailualueita, osa pysyvien asuntovaunujen liepeillä, osa kaukana niistä. n Lisätietoja: www.rspb.org.uk/scotland, www.scottishwildlifetrust.org, www.wild-scotland.org.uk, www.visit.scotland.com, http://www.visitscotland.com/about/ nature-geography Eeva Simola: Mondo Matkaopas Skotlanti, syyskuu 2013. päiväretkiä. Myös itsenäiseen ketjuun kuuluvissa hostelleissa on ekohostelleja, kuten Ionan saaren pohjoiskärjessä. Järjestetyillä retkillä pyörän vuokra ja kypärä sisältyvät usein hintaan. Skotlannissa on muutama ekoretkeilymaja. Silloin majapaikkojen ennakkovaraukset etenkin pienemmillä paikkakunnilla ja saarilla voivat olla tarpeen. Omatoimilomailija voi varata vuokrakämpän mökistä, savutuvasta, torpasta tai kartanon siipirakennuksesta ja tehdä sieltä Maailman suurin suulakolonia elää St. Retkeilymajassa on tuulivoimala, kompostivessa ja harmaavesien juurakkopuhdistamo
. . . . Kesällä kymmenesosa Britannian merilinnuista, yli miljoona lintua. . . Ulko-Hebridit: Parhaita paikkoja nähdä petolintuja, eniten saukkoja koko Luoteis-Euroopassa. . Lewis: maa- ja merikotka, saaren eteläjärvet: paksujalka; pohjoiskärki: jäälokki, myrskylintu, karimetso; Lewisin pohjoisrannikon edusta: riskilä, suula, myrskykeiju. Corsewall Pointissa luoteismyrskyjen jälkeen myrskykeiju, tiiralokki, suula, kihu, meriliitäjä. ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. Isohaarahaukka. Arran: muuttohaukka, saksanhirvi, saukko, halli, kirjohylje, pyöriäinen, miekkavalas, Isohaarajättiläishai. tis Eeva Simola keith kirk Harrastatko lintuja Erikoisuuksia tarjolla luonnonystäville valikoimistamme löytyvät • lintukirjat • kiikarit ja kaukoputket • jalustat • linturuokinnat • linnunpöntöt • lintuäänitteet • lintukorut ym. . . . . . . . . . Skotlannissa on lähes 40 prosenttia maailman harmaahylkeistä; Hebrideillä ja Orkneyllä niitä on erityisen paljon. . . Saarella elää myös nähtävyytenä. . . . . . . . . . . . . haukkoja Sisä-Hebridit: hanhien muutto Islayn, ruokitaan Colonsayn tai Oronsayn saarilla on spektaakkeli. . . Minchinsalmessa saattaa nähdä vilauksen ryhävalaasta. . . . . merilevää syöviä villivuohia. . . . . . . . . . . . 040 341 4476, keijo.vehkakoski@jao.fi www.jao.fi/jämsänaikuiskoulutus Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, joki- ja koskimaisemissa. . . . . . . . Monia edellisistä lajeista voi tavata myös Manner-Skotlannissa esimerkiksi Argyllin alueella tai Cairngormin kansallispuistossa tai linnustoalueilla Aberdeenista etelään. . Koillis-itärannikko: Morayjoen suu (Moray Firth), pullonokkadelfiini; rannikolla siitä kohti Aberdeenia lunni, myrskykeiju, myrskylintu, ruokki, tornipöllö. . . . Mull ja Staffa: lunni, riskilä, ruokki; Mull myös saksanhirvi, saukko. . . . . . . . . . Forthjoen suu, Bass Rock: alkuvuodesta palaa 150 000 yksilön suulayhdyskunta; Isle of May, keväällä lunneja, syksystä hylkeiden kuutteja. Kilda, eniten Britanniassa) ja suula (St. . . . Kilda, maailman suurin populaatio). Skye: eri valaslajeja, jättiläishai, hylkeitä, delfiineitä, lunneja, kotkia, saukkoja. . . Opiskele yrittäjämäisesti ihmisläheinen luontoammatti Lisätietoja ja hakuohjeet: Keijo Vehkakoski, puh. Orkney: lunni (saarilla Westray ja Hoy), tundrahanhi, ristisorsa, merikotka, isokihu, saukko, harmaahylje. . . Shetlanninsaaret: Lunni, myrskykeiju, iso- ja merikihu. . . www.jao.fi Jämsän ammattiopisto Southernessin rannat ovat osa Merseheadin lintujensuojelualuetta Dumfriesin lähellä.. . . . • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 KUITUKUU OY Verkkokaupasta saa kesän ihanat ekolahjatavarat nyt suoraan kotiin! Ekologiset keittiöliinat voi tilata myös omalla printillä! Susanna Myllymäki 050 5899799 www.kuitukuu.fi tiskirätti.fi www.kuitukuu.fi vuodenajasta riippuen esimerkiksi seuraavia lajeja voi havaita etenkin rannikoilla, saarilla tai saarten rannikkovesissä: Galloway: Kolme kansainvälisesti merkittävää linnustoaluetta. . . Lisäksi jättiläishai, miekkavalas; myrskylintu (Monarchsaaret), lunni (St. . monin Islayllä Portnahavenin kylän satama-altaassa paikoin asustaa harmaahylkeitä. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi 62 Suomen luonto 15/2014 keith kirk Valmistava koulutus Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto 15.9.2014 - 11.9.2015, haku päättyy 14.8.2014 . Skotlannin suurinta jäljellä olevaa maapetoa, lähes hävinnyttä metsäkissaa (Felis silvestris grampia), on nähty muun muassa Argyllissä, Sutherlandissa ja Caithnessissa sekä Cairngormin alueella. .
RAAPUTA LUONTOARPA MYÖS NETISSÄ Veikkauksen Luontoarvat tukevat WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton työtä. Luontoarvat löydät osoitteesta veikkaus.. tai Veikkauksen myyntipisteistä. 15/2014 Suomen luonto 63
Olennaista on energiatehokkuus ja energiankulutuksen vähentäminen. Siellä innostuin energiateknologiasta. Uusiutuva energia on pysynyt kiinnostuksen kohteena; välillä se on liittynyt suoraan työhön, välillä ollut enemmän harrastus. Mopoikä jäi jostakin syystä väliin, ja sähkömopoista kiinnostuin vasta aikuisena. Kandidaatintyöni tein tuulivoimasta. Oli siis varsin luontevaa, että päädyin opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun, nykyiseen Aalto-yliopistoon. Legoista se varmaan alkoi. Puntaroin sitä sekä globaalilla että paikallisella tasolla. ”Vempaimet havainnollistavat hauskasti ja oivaltavasti, miten energia syntyy” 19/2013 64 Suomen luonto 15/2014. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Energiaa vaikka muille jakaa teksti jarmo pasanen kuva tomi setälä Janne Käpylehto, kehitysjohtaja ja yrittäjä, Helsinki, 37 ”minua on aina kiinnostanut, miten laitteet toimivat ja miten niitä kootaan ja puretaan. Ensimmäiset tietokoneet, kuten Commodore 64, olivat 1980-luvulla kova juttu. Uusiutuva energia on avainasemassa, kun ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään. Fossiilienergia tu- Janne Käpylehto pohtii isoja energiakuvioita ja rakentelee pieniä energialaitteita iloksi itselleen ja opiksi muille. Päämäärästä ollaan aika hyvin yhtä mieltä, mutta aikataulun kanssa käydään kovaa vääntöä. lee jäämään ihmiskunnan historiassa lyhytaikaiseksi, runsaat 100 vuotta kestäneeksi kokeiluksi. Tätä nykyä toimin kehitysjohtajana firmassa, joka tekee ohjelmistoja muun muassa 3D-kuvantamiseen ja säätutkiin. Pikkuhiljaa siirryin radio-ohjattaviin härveleihin ja höyrykoneisiin. Sillä tiellä olen yhä, vaikka työpaikat ovat vaihtuneet ja välissä olen ehtinyt valmistua myös valokuvaajaksi. 2000-luvun taitteessa it-yritysten startup-aalto tempaisi minut työelämään
Kirjoitan pienenergia.com-blogia ja olen pitänyt luentoja ja kursseja kesämökin aurinko- ja tuulisähköjärjestelmistä. Kerran Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Eva Heiskanen ehdotti, että tekisin aiheesta kirjan. Tulevaisuudessa merkittävää on energiantuotantorakenteen muutos. Sen vuosituotanto on suunnilleen sama kuin asuntoni kulutus. Itse tekeminen koukuttaa, olipa se metallityötä tai elektroniikkaa. Esimerkiksi liikennepolttoaineena käytettävästä biokaasusta voisimme olla täysin omavaraisia. Olen kuiten- kin sopinut sähköyhtiöni kanssa, että saan kesällä verkkoon tuottamani ylijäämäsähkön talvella takaisin. Energiaomavarainen kuntosalikin olisi mahdollinen. Sen sijaan kesämökin verkosta riippumattomaan tuotantoon pelkät aurinkopaneelit riittävät hyvin. Mutta tuotanto ei ole tasaista; kesäkuukausina sähköä kertyy monin verroin yli tarpeen, marras–tammikuussa vain neljästä kahdeksaan prosenttia kesän lukemista. Vempaimet havainnollistavat hauskasti ja oivaltavasti, miten energia syntyy. Tuumasta toimeen: jokamiehen opas Mökille sähköt auringosta ja tuulesta – Rakenna itse tuli juuri painosta. Olen mukana yrityksessä, joka muuntaa bensa-autoja käyttämään kahta polttoainetta eli toimimaan myös biokaasulla. Monille ihmisille watti ei kerro vielä mitään.” n käpylehdon mieleiset: Mielipaikka: Kuusiluodon saari Helsingissä Retkikohde: Islanti Luontokirja: Jarmo Niemisen Aarresaaret Luontopuuha: Saaristoveneily aurinkosähkökäyttöisellä veneellä Vuodenaika: Kesä Lintu: Merikotka Nisäkäs: Ihminen Hyönteinen: Mehiläinen Sieni: En juuri syö sieniä Marja: Mustikka. Bioenergialla on Suomessa hyvät mahdollisuudet. 15/2014 19/2013 Suomen luonto 65. Energian alkuperä kiinnostaa yhä enemmän. Asennutin hiljattain kerrostaloasuntoni katolle 3,3 kilowatin aurinkopaneelijärjestelmän. Vanha pakettiautoni sai sitä kautta uuden elämän. VTT on arvioinut, että Suomessa rakennusten energiankulutusta pystyttäisiin leikkaamaan 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Energia ei ole enää massatuote, vaan yhä useammin paikallista, ja kuluttajasta tulee myös tuottaja, joka voi myydä tuottamansa energian yleiseen verkkoon. Vuokraan lisäksi autoani yhteiskäyttöön. Aurinkosähkö on vielä vain pieni osa energiajärjestelmää. Olen rakentanut vaalimökkiin aurinkosähköt, puistotiskijukalle kokoontaitettavan aurinkopaneelin, pyörägeneraattorin, jolla on poljettu sähköt konserttiin
Täsmällisimmät kartat löytyvät kaupasta”, Hänninen muistuttaa. Lisäksi tarjolla on ympäristötaide- ja draamaleirejä. ”Ne antavat suuntaa. Kotimaiselle omenalle riittää kysyntää, vaikka hinta olisikin ulkomaan punaposkea kalliimpi. Hänninen sanoo luotettavimmaksi luonnonmerkiksi Auringon. Vadelma vaatii paljon valoa, joten marjasato vähenee heti, kun kasvupaikalle ilmaantuu sitä varjostavaa kasvillisuutta. Silmäilen niitä, mutta pelkästään niiden varassa ei voi liikkua metsässä”, Hänninen sanoo. Lisäksi niissä on runsaasti C-vitamiinia ja kivennäisaineita kuten magnesiumia, kalsiumia ja fosforia. Kerhot ja leirit pidetään Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla, joka on toiminut lasten ja nuorten puutarhana ja kesänviettopaikkana jo 1920-luvulta lähtien. Toisin sanoen: olet eksyksissä. ”Se, joka on rakennettu länteen ilta-auringossa.” Sama pätee puihin. Kartan mittakaava on hyvä tarkistaa jo kotona, sillä nettikarttojen mittakaavat ovat usein epäselviä. Margaretha Lindholm / vastavalo kotona Ilmansuunnat selville pienet palat Moni sanoo, että marjastaa tai sienestää vain metsässä, jonka tuntee. Aikuinen vattukuoriainen on noin viiden millin pituinen, harmaanruskea, kellertävien karvojen peittämä kovakuoriainen. Vadelmapensaat kasvavat esimerkiksi lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla, metsien reunamilla, hakkuuaukeilla ja tienvarsilla. Kotimaiset omenat voi kaiken lisäksi syödä kuorineen, jolloin kuorissa lymyävät terveyttä edistävät flavonoidit tulevat syötyä. sanna peurakoski / kotimaiset kasvikset Terveyttä omenasta Kotimaisesta omenasta ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin ulkomaisesta omenasta, melkein kolme euroa kilolta. Voiko suuntavaistoaan parantaa. Vinkki ei päde Pohjois-Suomessa, jossa metsää voi olla kymmeniä kilometrejä. Kompassin kanssa sillä pärjää hyvin ja ilman kompassiakin se antaa suuntaa: Jos Aurinko marjaan lähtiessä on vasemmalla puolella, takaisin päin tullessa sen pitäisi olla oikealla puolella. 66 Suomen luonto 15/2014 suuntavaisto paranee harjoittelemalla teksti marianna laiho / kuvitus janne harju / napa stock Jos on hyvä suuntavaisto, pärjää pitkälle. Kenellä tahansa ja varsinkin tottumattomalla metsässä liikkujalla pitäisi olla aina mukana kompassi ja kartta. Puutarhurointia lapsille Lasten ja nuorten puutarhayhdistys järjestää kesällä perhekerhoja, joissa viljelllään kaikille yhteistä noin viiden aarin kasvimaata. Tuotantoon otettavat lajikkeet on ilmastonmuutoksen takia valittava huolella. ”Jos näin käy, kannattaa mennä kompassin avulla koko ajan vaikka pohjoiseen. Ja eksyin. Omenassa on paljon vitamiineja, kivennäisaineita, flavonoideja ja kuitua. ”Karttoja voi tulostaa netistä. Ohjattu toiminta sopii erityisesti puutarhaharrastusta aloitteleville perheille. Naaras munii vadelman kehittyviin kukkiin ja raakileisiin yksittäisiä munia. Marjassa voi silloin tällöin kiemurrella vaalea mato, joka on yleensä vattukuoriaisen toukka. Niitä oppii käyttämään harjoittelemalla. Omenanviljely on eräs voimakkaimmin kasvavista puutarhatuotannon aloista Suomessa. Entä luonnonmerkit, voiko niiden avulla suunnistaa. Niiden on sopeuduttava sekä tämän hetken että seuraavan 30 vuoden odotettavissa olevaan ilmastoon. Niin sanoin minäkin. Vadelmaa on ennen käytetty kuumelääkkeenä sekä vatsavaivoihin. Pelkkä suuntavaisto ei kuitenkaan riitä. Vadelmien hehkua – ja toukkia Makean vadelman satokausi alkaa heinäkuun lopussa ja kestää elokuulle. Suuntavaistossa on kyse siitä, että kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin.. Ennen pitkää tulee vastaan tie. Marjat sisältävätkin paljon kuitua, jopa 3,7 grammaa sataa grammaa kohden. Tosin tämä koskee vain Etelä-Suomea. Tämä selvisi Laila Sepän Helsingin yliopistossa huhtikuussa tarkastetusta väitöstutkimuksesta. ”Mitä enemmän liikkuu luonnossa, sen paremmaksi suunnistajaksi tulee”, Repoveden kansallispuiston eräopas Marika Hänninen sanoo. Lisätietoja: www.lastenpuutarha.fi. Ainakin silloin, jos suuntavaisto alkaa tehdä tepposia eikä tuttu paikka tahdo löytyä. Männyn pisimmät alaoksat ovat yleensä etelään, mutta oksat saattavatkin olla avohakkuiden vuoksi pitemmät joltain muulta puolelta. ”Tarkat suunnat riippuvat tietenkin ajasta, joka metsässä on vietetty.” Kompassista ilman karttaa on apua jopa pilvisellä säällä. Punainen herkku on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun korkeudelle saakka. Esimerkiksi muurahaispesät ovat yleensä puun eteläpuolella, mutta joukossa voi hyvinkin olla poikkeus. Sen verran tiheä metsäautotieverkosto meillä on”, Hänninen sanoo. Silloin ei voi eksyä
Nyt Safkatutka tituleeraa itseään jo Suomen merkittävimmäksi ruokamediaksi. ”Täyteen ladattu kännykkä on hyvä olla mukana, mutta en luottaisi siihen täysin. Sellaisia ovat esimerkiksi tiheä kuusikko pilvisellä säällä tai mäkinen maasto, jossa pitää lisäksi kiertää suo tai lampi. istockphoto jääkaappi safkatutka seuraa ruokateollisuutta Syyskuussa 2013 Fredrik Sirviö, Anni Sirviö ja Paavo Tamminen olivat huolissaan Suomen ruokateollisuuden tilasta. Selvisimme kaverin kanssa eksyksistä, kun soitimme kännykällä naapurille. harhaanjohtavasta mainonnasta”, sanoo toimitusjohtaja Peura. Varsinaista ravitsemus- tai elintarvikealan koulutusta Safkatutkan ylläpitäjillä ei ole. Yrityksen perustamisen myötä avataan uusi safkatutka.fi-sivusto. ”Päätimme perustaa yrityksen, että toiminta jatkuisi ja sitä voitaisiin kehittää.” Tähän mennessä Safkatutka on ruokateollisuuden kritisoinnin ohella nostanut jalustalle hyvillä arvoilla toimivia yrityksiä, kampanjoinut muun muassa luonnon laidunlihan puolesta sekä järjestänyt boikotin uhanalaista luonnonlohta myyvää S-ryhmää kohtaan. Tiimi edustaakin itseoppinutta superruoka- ja smoothiekoulukuntaa, joka kyseenalaistaa vallitsevat ruokailutottumukset. ”Alunperin tarkoituksena oli välittää tietoa ruoasta kiinnostuneille ja nostaa kärkäs kritiikki meteliä ruoan sisällöstä, alon kerännyt yli kuperästä, tuotannosta ja 40?000 seuraajaa. Aurinkokin näyttää suunnan: aamukuudelta se on idässä, keskipäivällä etelässä, iltakuudelta lännessä ja keskiyöllä pohjoisessa. Tässä yhteydessä hyvillä arvoilla tarkoitetaan tuotantoketjun läpinäkyvyyttä, ekologista ja eettistä tuotantoa sekä ravinnon terveellisyyttä. ”Siitä on tarkoitus luoda kiinnostava ja luotettava nettimedia, joka toimii keskustelualustana aiheesta kiinnostuneille”, Peura kuvailee. Mirva uotila Suuntavaistossa on kyse siitä, että kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. He päättivät perustaa Facebookiin Safkatutka-sivun jakaakseen mietteitään laajemmalle yleisölle. Paikoissa, joissa on huono kenttä, on vaikea arvioida, paljonko akkua kuluu. Metsässä kannattaa opetella hahmottamaan paikat, joissa suuntavaisto on kenellä tahansa koetuksella. ”Pyrimme rahoittamaan toiminnan markkinoimalla ja konsultoimalla hyviä arvoja noudattavia ruuantuottajia”, Peura sanoo. n 15/2014 Suomen luonto 67. Kärkäs kritiikki lisäaineita, pikaruokaa, eineksiä, kloonilihaa ja geenimanipulaatiota kohtaan on kerännyt yli 40?000 seuraajaa eikä suosio näytä hiipuvan. Samalla sivun ympärille alettiin suunnitella yritystä, Queen Beetrootia. Hän tuli metsätielle ja soitti auton torvea, jota kohden rämmimme. Ainakaan akkua ei kannata tuhlata kokonaan gps-paikantamiseen”, Hänninen muistuttaa. ”Tällaisissa paikoissa on hyvä pysähtyä ja painaa mieleen maamerkkejä”, Hänninen sanoo. Vuodenvaihteessa tiimiin liittyivät Pessi Peura ja Emma Sandström
Reposaaresta Säppiin kuljettaa tilauksesta yrittäjä Timo Lokki, p. Ulko-Tammiolla on vahva sotahistoriansa, josta muistona on muun muassa 20 tonnia painava tykki. Muuten saareen voi tutustua omatoimisesti. Suomen kaunein majakka. Saarivinkit teksti työryhmä Alice Karlsson, Johanna Mehtola, Timo Nieminen, Jouni tikkanen ja Annakaisa vänttinen 1. Kala-Tommi liikennöi tilauksesta Porista, p. Telttailijoille on osoitettu kaksi merkittyä aluetta. Nykyisin Säppi 2000 -yhdistys pitää majakkaa ja muita rakennuksia kunnossa. Rannikon laivareitit kulkivat jo satoja vuosia sitten Säpin vieritse, ja sillä on vaiherikas historia aina 1200-luvulta asti. Paluu on klo 17–18, p. Se on Suomen lintuasemista toiseksi vanhin Signilskärin jälkeen. Majakka on ohjannut merenkulkua vuodesta 1873. Majakkamestarit asuivat saarella ympäri vuoden majakan rakentamisesta vuoteen 1962. Myös karjan ulkolaitumena toimineessa saaressa on varsin monipuolinen luonto lehtoineen, rantaniittyineen ja kalliomänniköineen. 0500 531?086/Petri Jokinen. Omalla veneellä tulevat voivat hyödyntää kahta venesatamaa ja niiden läheisyydessä olevia tulipaikkoja. 0500 468?826. Hyvällä onnella Säpissä saattaa nähdä vilauksen saarelle istutetuista villilampaista, mufloneista. Saaressa on kesäviikonloppuisin Metsähallituksen opas, joka vetää saarikierroksia. Enää majakassa ei polteta naurisöljyä kuten ennen, vaan valo saadaan sähköllä aurinkopaneelien avulla. Nykyisinkin. Ne ovat arkoja ja katoavat ketterästi metsän suojaan vaaran vainutessaan. AAvan ulapan äärellä Ulko-Tammio Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa on nimensä mukaisesti ulkona merellä, aavojen ulapoiden ympäröimä. Aallot vievät Haapasaareen ”Mua Haapasaareen taksivene kyyditsee”, Juha Watt Vainio lauloi. Kesällä saarelle pääsee myös vuoroaluksella Haminasta. 044 500?4142. Porin lintutieteellinen yhdistys pitää Säpissä lintuasemaa, joka on perustettu 1959. Säppi Selkämeren ulapalla Luvian kunnassa on läpimitaltaan puolitoista kilometriä ja pinta-alaltaan 150 hehtaaria. Timo Nieminen www.sapinmajakka.com 68 Suomen luonto 15/2014 2. (JM) www.luontoon.fi, www.meriset.fi 3. timo nieminen Säpin saarella on majakan lisäksi Porin lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema. Kuljetus onnistuu myös Kallosta ja Porin keskustasta. Helmet meressä Kesän kunniaksi tarjoamme retkivinkkejä rannikkomme merellisiin saariin. Säpissä pesii lukuisia metsien ja rantojen lintuja. Saari on myös tärkeä muutonaikainen levähdys- ja ruokailupaikka; keväin syksyin siellä vieraileekin valtaisa joukko siivekkäitä. Heinäkuussa Säppiin on sunnuntaisin kuljetus Luvian Laitakarista, mistä lähtee vesibussi Sympaatti klo 11
Haapasaareen tutustuu mukavasti päiväretkellä. 8. Pesintäaikana Söderskärillä on maihinnousu- ja liikkumisrajoituksia. Länsipuolisko kuuluu Tammisaaren kansallispuistoon, ja sen metsät ovat saaneet ikääntyä epätavallisessa rauhassa. Majakkasaarella voi yöpyä 1.7. Jussaröön pääsee Baggöstä taksiveneellä ja Tammisaaresta risteilyllä kesäkeskiviikkoisin (25.6.–6.8.). Perillä odottaa hieno luontopolku, joka onkin ainoa reitti liikkua länsipuolen metsissä, soilla ja perinnemaisemissa, sillä ne on rauhoitettu. Saaren itäpäässä louhittiin useaan otteeseen rautamalmia vuosina 1834–1967. Saari on portti Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon, jota esitellään Luontotuvalla. Siellä pääsee tutustumaan myös Venäjälle luovutettuihin Suursaareen, Tytärsaariin, Peninsaareen, Seiskariin ja Lavansaareen. Nyt se palvelee matkailijoita. Haapasaareen pääsee yhteysaluksella Kotkan Sapokasta. Majakka automatisoitiin 1957 ja valot sammutettiin 1989. 4. 1. Vanhan metsän siimeksessä Raaseporin edustalla sijaitseva metsäinen Jussarö on entinen majakkasaari ja monen purjehtijan läpikulkupaikka. 6. 15/2014 Suomen luonto 69. Se valmistui 1862 avomeren äärelle, josta valo näkyi noin 27 kilometrin päähän. Merimatkan voi taittaa yleisöristeilyn kyydissä, johon voi hypätä Helsingistä Kauppatorilta tai Hiekkajaalanrannasta Vuosaaresta sekä Porvoosta. Haapasaaren väkimäärä moninkertaistuu kesällä. Eväät vain mukaan pikkuruisesta osuuskaupasta ja merilinnustoa kiikaroimaan. Kulttuurinnälkää helpottavat 1800-luvulla rakennetut kirkko ja kivirakenteinen luotsitorni. Majakan lisäksi saarella on runsas lintulajisto, ja se on tunnettu etenkin haahkoistaan. Merimatka kestää noin puolitoista tuntia. kotkan matkailu marika eerola Riippusilta yhdistää Söderskärin luotoja. alkaen joko majakkatornin sviitissä tai majakanvartijoiden talossa. Haapasaaressa on alle 20 vakituista asukasta, mutta kesäisin väkimäärä moninkertaistuu mökkiläisten ja vierailijoiden ansiosta. (JM) www.soderskar.fi 5. 5. jorma laurila jorma laurila Valkoposkihanhi vahtii poikasiaan Söderskärillä. 7. 2. 3. Eikä sitä puutu Porvoon uloimmassa saaristossa olevas- ta Söderskärin majakastakaan. Söderskär 60°06.56?N, 25°24.60?E Majakoissa on taikaa. Ulko-Tammion sisäosissa on myös lehtomaista metsää. (AK) www.haapasaariseura.fi 4. Sen kautta kulkevat myös muuttolinnut, ja alue onkin tunnettu muutontarkkailupaikka. Kaksoishevosenkengän muotoiseen saareen tutustuu mukavasti päiväretkellä
Aspössä on kymmenenkunta vakituista asukasta. Raippaluodon Björkössä on moreeniharjanteita.. 6. Pääsaaren torni räjäytettiin 1940. Kuuskajaskarin oudolle nimelle on annettu kaksi selitystä: se on joko muotoutunut sanonnasta ”kuuset kajastavat karilta” tai sanonnasta ”kuusi-kajas-kari”, jossa kajas tarkoittaa lokkia. Lisää saaren syntyhistoriasta voi lukea saarella kiertävällä geologisella luontopolulla. Merimatka kestää puolisen tuntia. Maanpinnan kohoamisen vuoksi saaren ensimmäinen luoto paljastui noin 2000 vuotta sitten ja maanpinta kohoaa yhä useita millejä vuodessa, joten saaren pinta-ala muuttuu. (JT) www.luontoon.fi markku pajulahti jari hakala / vastavalo Jussarön vesiä turvaa Sundharunin majakka. (AV) http://bit.ly/1nXIsCj 7. Omalla veneellä liikkujille saarella on retkisatama, jossa on kaikkiaan 40 venepaikkaa. Jos mielit saariston rauhaan, suuntaa Aspöhön ruuhkaisimman veneilysesongin ulkopuolella. Saarelle pääsee M/S Eivor -yhteysaluksella Pärnäsin satamasta. Sama alus jatkaa vielä Aspöstä kohti Jurmon ja Utön saaria. Kuuskajaskarissa on rehevää kasvillisuutta. 70 Suomen luonto 15/2014 Kooltaan Aspö on vain alle neliökilometrin, mutta rantoja, poukamia ja kallioita riittää tutkittavaksi hyvinkin koko viikonlopuksi. Saaren vaaleaksi rapattu kirkko on jo neljäs: ensimmäisen kirkon Aspö sai keskiajalla, mutta myrskyt ovat koituneet aiempien kirkkojen kohtaloksi. Kuusien ja lokkien Kuus–kajas–kari Rehevä Kuuskajaskari sijaitsee Rauman edustalla. (JM) www.kuuskajaskari.fi 8. Johanssonin perhe vuokraa pientä rantamökkiä, jonka yhteydessä on myös sauna. Saariston rauhassa Valloittava Aspö sijaitsee Turun ulkosaaristossa Paraisten kaupungissa. Kuuskajaskarilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia: Se on ollut laidun- paikkana, venäläisten tukikohtana ja armeijan puolustuslinnakkeena. Kesäisin saarella on pieni kioski ja sauna on veneilijöiden vuokrattavissa. Suomen pisimmän sillan päässä Merenkurkussa Vaasan edustalla sijaitsevan Raippaluodon länsireuna tunnetaan keväisestä ja syksyisestä lintujen seppo Lammi / merenkurkun neuvosto Saaren itäpuolella voi aistia hylätyn kaivoksen rappioromantiikkaa. Nyt saari palvelee lomakohteena, jonne on kesäisin päivittäiset vesibussiyhteydet mantereelta
Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto Luonto-ohjaaja Ympäristönhoitaja Kalatalouden perustutkinto, jossa neljä erikoistumisvaihtoehtoa (haku: www.opintopolku.fi) Opiskelupaikkoja myös aiemmin tutkinnon suorittaneille ja aikuisille! jouni tikkanen Aspö on pieni, mutta monipuolinen saari Turun saaristossa. Hyvällä onnella voi päästä näkemään vaikkapa jääkuikan tai leveäpyrstökihun. Raippaluodosta löytyy lukuisia majoitus- ja ravintolapalveluja. ALKAEN (haku: www.livia.fi) Kalatalous- ja ympäristöopisto Kalakouluntie 72, 21610 KIRJALA Puhelin 02 588 5500 www.livia.fi Suokasvio Henry Väre ja Jukka Laine muutosta. Lähes 400 kasvivalo kuvan ja tarkkojen tuntomerkkien avul la lukija voi perehtyä lähes 300 suokas viimme, joita esiintyy saaristosta tun tureille. Johdanto perehdyttää suo luontomme kasvillisuuteen, rämeisiin, nevoihin, korpiin ja lettoihin. (AK) www.korsholmsskargard.fi n Suokasvio esittelee kattavasti Suomen soiden kasviston. 15/2014 Suomen luonto 71. Merenkurkun maailmanperintökohteen raja kulkee keskellä siltaa. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. jorma laurila Keltamaksaruoho kukoistaa kallioilla. Tärkein paikka on Klobb skat saaren luoteiskärjessä, mutta koko länsireuna on johtolinja, jota kuikkalinnut, kihut ja vesilinnut seuraavat. Sen kainalosta Berny´s Kahvila & Ravintolasta järjestetään saaristoristeilyjä. LISÄHAKU 16.6. Esimerkiksi Villa Bullerås tarjoaa seikkailuja ja opastettuja retkiä ja Villa Meribjörkö muun muassa kalastusta. Luonnollista oppia Saaristomeren äärellä! Kuuskajaskarin ensimmäinen luoto paljastui noin 2000 vuotta sitten ja maa kohoaa yhä. Hinta 42 euroa Muista myös: Suomen tunturikasvio ja Hangon kasvisto Tilaukset www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. Lajeista esitellään myös kukki misaika, elinympäristöt ja levinneisyys Suomessa. Saarelle vievä silta on Suomen pisin, 1045 metriä
Kun hallitset perustekniikan, pystyt keskittymään aiheeseen ja kamera on väline, jolla tallennat mieleisiäsi kuvia kohteista. Kannattaa kokeilla myös rohkeasti eri kuvakulmia. luontokuvauskoulu Katso kuvausvinkkejä: www.suomenluonto.fi marika eerola Osa 5: Kuvausvälineet ja kuvakulma VINKIT susanna aarnio luontokuvaaja ei lomaile Kesän lisääntyvä valo houkuttelee viimeisetkin talvihorrokseen vaipuneet luontokuvaajat liikkeelle. Itä-suomi tutuksi Itä-Suomen retkeilykartan (Karttakeskus) painopisteinä ovat pyöräily, melonta, vaellus ja moottorikelkkailu, joten kartta soveltuu niin kesäretkeilyyn kuin talviseenkin ulkoiluun. Jos kuljet jalkaisin pitkiä matkoja, kevytkin kamerakalusto alkaa painaa. kuvat paavo hamunen Piippopaksupää, aika 1/125, aukko 8, 105 mm, ISO 400. Vaellusretkiä suunnittelevalle karttaan on koottu merkityt retkeilyreitit sekä tuvat. Luhtakultasiipi, aika 1/160, aukko 8, 105 mm, ISO 320. Melojille kartassa on melontareitit sekä kanootin kantopaikat. Kukinta on nyt parhaimmillaan ja kuvattavaa riittää keväästä syksyyn. Aamukaste pitää päiväperhoset ja korennot yöpymispaikoillaan. Kannan pokkaria mukanani lähes kaikkialla. Tutut maisemat näyt- tävät erilaiselta aikaisen aamun tai myöhäisen illan valossa. alkaa kareliasoutu! www.kareliasoutu.fi 15/2014 Suomen luonto 73. Etsin yleensä korkeita paikkoja, joista on hyvät näkymät laajalle ympäristöön. Tämä on hyvä neuvo myös muuhun kuten lapsien kuvaamiseen. Kuvauksellista kesää! n Puro Luhangassa, aika 6 s, aukko 18, 50 mm, ISO 200. Muutaman kerran kesässä kannattaa olla liikkeellä ennen auringonnousua. Voiko luontokuvaaja lomailla tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että menettää jotakin ainutlaatuista, jos ei ole koko ajan liikkeellä kameransa kanssa. Peilittömissä järjestelmissä sekä pokkareissa kuvanlaatu on todella hyvä ja niillä on omat etunsa luontokuvauksessa. Itsekin tiedän, että joka paikkaan ei ehdi ja moni upea aihe jää näkemättä ja kuvaamatta. Samat optiset säännöt ja periaatteet pätevät kaikessa valokuvauksessa kuvaatpa millä kalustolla tahansa. Liikkuessani eri puolilla Suomea laitan kiinnostavia maisema- ja kuvauspaikkoja muistiin. Hyvä lähtökohta on kuvata ne aiheet hyvin ja ajatuksella, joihin on aikaa ja mahdollisuuksia. Rantaheinikossa yöpyy sudenkorentoja ja varovasti lähestymällä voi päästä kuvausetäisyydelle. Keveytensä takia peilittömät järjestelmäkamerat ovat hyvä vaihtoehto perinteiselle järjestelmäkameralle. Sillä saan tallennettua tilanteita silloin, kun järjestelmäkamera ei ole mukana. Jos olen tietyllä alueella useita päiviä, käyn merkitsemilläni paikoilla eri vuorokauden aikoina ja eri sääoloissa. Luontokuvaaja Paavo Hamusen Järvimaisema Savonlinnasta, aika 1/125, aukko 20, 12 mm, ISO 200. Pyöräilijää varten kartalle on merkitty pyöräilyreitit päällystetietoineen. Yöpyjiä ei pidä kuitenkaan häiritä, sillä perhosilta ja korennoilta ei onnistu lentäminen aamukasteisin siivin. Järjestelmäkamerat ovat monipuolisempia, nopeita ja kuvanlaatu on hyvä, mutta kalusto painaa. airot esiin! 27.7. Kun kuvaat lähellä maanpintaa olevia kohteita, mene samalle tasolle kohteesi kanssa. Kukkaniityillä voi tavata päiväperhosen siivet kasteen peittäminä ja kuvaaminen onnistuu melko helposti
Lehtiä kannattaa maistella jo kerätessä, sillä eri lajien lehdet maistuvat hieman erilaisilta. luontoon.fi/ visat. Paras selkäkuva voittaa! Suomen Luonto ja Suomen luonnonsuojeluliitto järjestävät valokuvakilpailun Suomenselän ja Maans elän luonnosta. Pieniä, suppuisia poimulehtiä voi kerätä salaattiin voikukanlehtien kaveriksi. Siankärsämön harsuisista lehdistä saa mukavan mausteen levitteeseen, kun sitä lisää esimerkiksi voihin tai maustamattomaan tuorejuustoon. Nämä maamme suuret vedenjakajat ovat alueensa parhaiden soiden ja metsien seutuja, ja myös lajisto henkii erämaisuutta. Rahkahopeatäplä on harvinainen suolaji. marja vehkala / kuvaliiteri Villivihanneksissa on monia makuja. Isommista lehdistä voi poistaa lehtiruodin. Lehdet antavat myös mukavan kirpeää makua salaattiin. Yksinkertainen kolmiosainen lehti on hyvä tuntomerkki vuohenputkia kerätessä. Lue lisää villivihanneksista www.suomenluonto.fi/ tag/villivihannes. Kilpailun voittaja palkitaan retkeilytuotteella, kaksi seuraavaa kirjapalkinnoilla. Hyviä reseptejä ja villiruokavinkkejä saa keittiömestari, villiruokaguru Sami Tallbergin kirjasta Villiä & valloittavaa (Kirjakaari 2014), johon hän on koonnut suomalaisen nykykeittiön helmiä. Maassamme kasvaa noin 30 poimulehtilajia ja yli 500 voikukan pikkulajia. saakka sivulla suomenluonto.fi/suomaa olevalla lomakkeella. Monet villivihannekset ovat tuttuja, helposti tunnistettavia lajeja, joita voi kerätä omalta pihaltakin. Vai mitä sanotte koivunmahlassa haudutetusta hauesta ja kesävihanneksista, friteeratusta nokkosesta tai tatti–villiyrttisalaatista. Suoluontoon voi ennen retkelle lähtöä tutustua katsomalla videosarjan Nykysuon käsikirja Youtubessa (youtube.com) tai Metsähallituksen luontokeskuksissa. Lehdet sopivat myös salaattiin, mutta jos haluaa esille hienon porkkanan aromin, ne tulee kypsentää. istockphoto Nettivinkki Villit herkut jarkko alatalo / vastavalo Virikkeitä Vinkkejä moneen menoon! Johanna mehtola Lähetä oma villivihannesreseptisi ja voit voittaa Villiä & valloittavaa -kirjan! www.suomenluonto.fi/reseptit 74 Suomen luonto 25/2014 Kuuntele solisteja verkkosivultamme www.suomenluonto.fi/tag/linnun-aani.. Voit osallistua myös Suovisaan osoitteessa yhteiso. Samasta osoitteesta löydät kilpailuohjeet. Kilpailukuvia voi lähettää 19.10. Lisäksi osallistujien kesken arvotaan viisi Suomen Luonnon puolivuosikertaa. Vielä ehdit hyvin mukaan sesonkiin. Oletko jo ehtinyt kokeilla villivihannesreseptejä. Etsimme sekä maisemakuvia että lajikuvia
www.maretarium.fi 2) Inkoossa sijaitsevan Galleria Karaijan kesänäyttelyssä sukelletaan Elävään mereen. ISBN 978-952-67544-1-3 Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija Tulilla A. PÄIVÄPERHOSET MATKALLA POHJOISEEN Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. Kansallispuistoa onkin sanottu Amerikan parhaaksi ideaksi. Millä lajeilla menee hyvin, millä huon onos osti ti,, ja ennen kaikkea miksi. Teos on hieno yleisesitys Amerikan kansallispuistoihin matkaa suunnitteleville, mutta myös tietokirja Yhdysvaltain historiasta. kuopionmuseo.fi Iiris Kalliola & Lasse J. Mitä uusia lajeja odotammee Suo uome meen n lähivuosina. Onnitteluni tekijöille kirjasta, joka paneutuu ammattitaidolla mitä tärkeimpään teemaan! ????. (JM) ????. Maailman ensimmäinen kansallispuisto oli Yellowstone vuonna 1872. UUTT UU TTA A VA VAUH UHTI TIA A VUOS VU OSIT ITUH UHAN ANNE NEN N VAIHTE VAIH TEES ESSA SA Hope Ho peas asin inis isiiipi on Et Etel elää- ja Ke Kesk skiiSuom Su omes essa sa tav aval alliline nen n pä päiv iväp äper erho ho-nen. Jo kirjan otsikko kertoo olennaisen sisälVÄLILLÄ TUNTUU siltä, että harrastukset, muu itsensä kehittäminen ja ihmissuhteetkin ovat kesannolla. Et Etuk ukan anne nen n pi pikk kkuuhäiv hä ivep eper erho hone nen n on jo tu tullllut ut ensi en simm mmäi äist sten en tie iedu dust stel elijijoi oide den n jouk jo ukos ossa sa.. Järvisen tarinoita voi kuunnella elävän tulen äärellä siirrettävässä kodassa Helsingin Suvilahdessa ja Tervasaaressa. Valokeilassa "Suomen päiväperhoset maailmanennätysvauhdissa." – Etelä-Saimaa 12.9.2010. Etelärannikolta Utsjoelle yltävä seuranta todistaa, että päiväperhosten levinneisyyden reuna-alueet siirtyivät vain vuosikymmenessä keskimäärin 40 kilometriä ja ydinalueet viitisen kilometriä pohjoiseen. Laine: Suomen lasten retkeilyopas (2014 Otava) Jouni Laaksonen: Lapsiperheen retkeilyopas (2014 Karttakeskus) Otavan ja Karttakeskuksen julkaisemat tuoreet lasten retkeilyoppaat täydentävät mukavasti toisiaan. Ensi-ilta on 16.6. Vanhastaan kesanto on ollut pelto, joka on jätetty määräajaksi viljelemättä, ”kesäpelto”. Näihin kysymyksiin vastaa vuonna 1991 alkanut val alta taaku tak kunnnallinen päiväperhosseuranta. Sana kesanto on johdettu sanasta kesä. Kahdessa vuosikymm men nessä essä ä läh äheess 750 vapaaehtoista harrastajaa ja tutkijaa on kirjaann nu utt tieetoja ja yli li neljästä miljoonasta päiväperhosesta etelärannikon on o n ulk kol oluo uodo doil ilta pohjoisimmille tuntureille. Absurdi arvelu! Niin kauan kuin puhumme kesannolla olemisesta ja oivallamme, mitä sillä tarkoitetaan, kieli ei voi olla kesannolla. 1) Suomen Luonnon vuoden 2012 Luomus-kuvakisan voittajan Timo Vesterisen luontokuvanäyttely Minun luontoni on Kotkan Maretariumissa 31.7. Ilm nen. (JT) ????. Joukko eteläisiä tulokaslajeja on kotiutunut Suomeen 1900-luvun lopulta alkaen, mutta pohjoisten lajien alueet ovat pienenemässä. Onpa lanseerattu urbaanin kesannon käsitekin. KIMMO SAARINEN & JUHA JANTUNEN PP-seuranta_kansipaperi_000.indd 1 Vesa Heikkinen tomi laitinen Suomalaisen eräkirjallisuuden mestarin A. Ilmastokatastrofin merkit näkyvät jo perhosmaailmassa a. 22.10.2013 13.31 Pertti koskimies Rani-Henrik Andersson, Markku Henriksson ja Mikko Saikku: Pohjois-Amerikan kansallispuistot (Mediapinta 2014) heinämäistä kasvia esitellään Kirjan tekijät ovat luonnonystäviä ja maan parhaita Pohjois-Amerikan tutkijoita. Ki K rjastaa löy öyty tyvä vätt myös my ös per erus usti tied edot o lajjieen tu tunn nnis istami ta miseks ksi,i, Suo uome men läähi hial alue ueid iden en lajijistoaa uno la nohtam amattaa. 15/2014 Suomen luonto 75. saakka. Pölyttäjät-näyttely on avoinna 27.9. Päiväperhoslajistomme tila ja tulevaisuudennäkymät on koottu kattavasti, havainnollisesti ja kauniisti sujuvalla tekstillä, hienoilla kuvilla, selkeillä kartoilla ja kaavioilla. lmas asto toen ennu nust stee eett ku kuit iten enki kin n varo va roit itta tava vat,t, ett ttei ei läm ämpi pimä mämp mpii Suom Su omii en enää ää sov ovii la lajijillllee 20 2080 80luvu lu vulllla. Jouko rikkisen Heinät ja sarat Lue lisää kirjasta www.suomenluonto.fi/category/toinen-luonto yli 280 -oppaassa . (JM) ????. Tulilla-esitys on Esitystaiteen seuran ja Muinaisteatteriyhdistyksen yhteistuotantoa. Kimmo Saarisen ja Juha Jantusen teos perustuu lähes 750 perhosharrastajan kirjaamiin yli neljään miljoonaan havaintoon. www.karaija.com 3) Kuopion luonnontieteellisessä museossa kerroMerihelena Leskisen taan tuiki t ärkeistä maalaus Ulapalla. Eivätkä kaikki eteläisetkään ole turvassa niittyjen edelleen supistuessa. Esillä on maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia 24.8. www.esitys.fi, www.muinaisteatteriyhdistys.com Lähde harrastajien ja uusien päiväperhosten matkaan – 2000-luvun kesät eivät jätä ketään kylmäksi. Ne jäävät siis vaille hoitoa ja huomiota. Paula-Kaisa Leppänen on valinnut kirjaan monipuolisen otoksen, joka kattaa koko maan. pölyttäjistä kuten mesipistiäisistä. E. a Sam amaa aan n ai aika kaan an Poh ohjo jola lan n ovet ov et ava vaut utuv uvat at iso sollllee jo jouk ukol olle le uusi uu siaa la laje jeja ja.. E. Mitä kuuluu metsänreunoilla, niit ityi yill llä ä ja pellonpientareilla, paahdeympäristöissä tai vain soil illa la ja Lapiiss ssa a eläville päiväperhosille. Tuloksia päiväperhosseurannasta 1991–2012 ja ennustuksia tulevasta (Tibiale 2013). saakka. (Otava 2014) 3 x näyttelyyn Kesämatkalla on mukava poiketa näyttelyyn ajan kanssa. PäiMATKALLA POHJOISEEN väperhoset matkalla pohjoiseen. Kalliolan ja Laineen Suomen lasten retkeilyopas antaa vinkkejä eri vuodenaikojen retkeilyyn ja Laaksosen Lapsiperheen retkeilyopas esittelee Suomen parhaita päiväretkikohteita lapsiperheen näkökulmasta. On sanottu, u, ett ttä ä hiilidioksidin ylenpalttinen syöttäminen ilmakeh ehää ään n on varmimpia tapoja saada aikaan katastrofi, joka on ver erra ratt ttav avis issa sa täysimittaiseen maailmansotaan. Puistot ja puutarhat on ryhmitelty maakunnittain, joten samalla reissulla voi vierailla useammassakin kohteessa. Suomen päiväperhoslajisto on muuttunut huimaa vauhtiia vi viim imei e sen 22 vuoden aikana. Paula-Kaisa Leppänen: Suomen 100 – Puistot ja puutarhat (Karttakeskus 2013) Matkaoppaiden Suomen 100 -sarjan uusimmassa oppaassa tutustutaan maamme puistoihin ja puutarhoihin. www. Myös suomen kielen on arveltu olevan kesannolla. Euroopan unionin säännösten ja tukijärjestelmien myötä meillä on puhuttu muun muassa kesantovelvoitteesta ja vapaaehtoisesta kesannoinnista. äiväperhosilla on painavaa sanottavaa ihmisten en tekemisistä, jotka heijastuvat ympäristöön laaje j mmin i ja voimakkaammin kuin koskaan. saakka. Sisällöstä, esitystavasta ja taitosta sopii ottaa oppia. SAARINEN JANTUNEN taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Miten päiväperhosilla P menee. Mitkä lajit katoavat ensimmäisenä, kun n il ilma mast s on nmuutos vie niille sopivat olot. Kir irja ja esi sitt ttel elee ee 113 päi äivä vä-perh pe rhos osla lajijin n le levi vinn nnei eisy syyd yden en ja runs ru nsau aude den n mu muut utok oksi siaa vu vuod odes esta ta 1991 19 91 – ens nsim immä mäis istä tä ker erta taaa to to-dellllis de iste ten n yk yksi silö lömä määr ärie ien n ja hav avai a ntoje to jen n pe peru rust stee eellllaa – se sekä kä val alot otta taaa päiv pä iväp äper erho host sten tulevvai aisu suut utta ta täl ällä lä vuos vu osis isad adal alla la.. Siksi juuri heiltä sopii odottaa sellaista tietokirjaa kuin Pohjois-Amerikan kansallispuistot. Järvisen tarinoita ILMASTO LÄMPENEE — LAJISTO MUUTTUU PÄIVÄPERHOSET löstä: Ilmasto lämpenee – lajisto muuttuu. Valinnan varaa on lintutorneista erämaapolkuihin
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. ”Ympärillä olevat kissankellot olivat tavallisia, mutta neliömetrin kokoisella alueella kasvoi valkoisia kissankelloja”, kertoo kuvan lähettänyt Natalie Saaristo. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Valkoisia kissankelloja Kemiönsaaressa lähellä Turuntietä oli keväällä 2013 laikku erikoisia kasveja. Sammakoiden kutukarkelot ”Pääsiäispäivät olivat Helsingin Viikissä yhtä sammakoiden kutujuhlaa. 76 Suomen luonto 15/2014. Ulkoilijoilla riitti ihmeteltävää, kun kymmenittäin sammakkoja oli kerääntynyt puuhastelemaan samalle ojansuvannolle”, kertoo kutupuuhat kuvannut Milla Vahtila. Metsähanhi näyttää olevan jonkinlainen uhka, sen sijaan pienemmät vesilinnut saivat uiskennella rauhassa”, raportoi Kyösti Sorsa, joka kuvasi tilanteen Kuhmossa. Minun reviirini! ”lauluJoutsen on tiukka pomo reviirillään
Rusakonpoikanen lepäilee Ihastuttavan rusakonpoikasen kuvasi vantaalainen Jenni Kivekäs huhtikuun lopussa. Paatsamasinisiipiä vuokkobuffetissa Järvenpäässä lepatteli paatsamasinisiipiä metsäpolun varrella valkovuokkojen ympärillä. Toinen kerros Vantaalainen Erkki Heinonen kuvasi huhtikuussa räkättirastaan yläkerran asunnon. ”Ennätin juuri asettua sopivaan kulmaan, kun perhonen yllättäen avasi siipensä ja niiden yläpinta tuli näkyviin”, kertoo Päivi Torkki ikimuistoisesta kuvaushetkestä. En huomannut oliko alakerran huoneisto asuttu.” Kaunis koti Mustarastaspariskunta teki pesän vanhaan kukkaruukkuun, jossa oli vielä edellisvuoden kangaskukat. ”Keravanjoen rannassa räkättirastas on tehnyt pesänsä kottaraisen pesäpöntön päälle. Haloilmiö Lohtajalla ”Auringonvalo heijastui ilmassa leijuvista jääkiteistä tuolloin eri puolilla Suomea ja synnytti tämän näyn”, kertoo Matti Hietala, joka kuvasi haloilmiön Lohtajalla toukokuun puolivälissä. Lopulta yksi naaras laskeutui kukalle ruokailemaan siivet supussa. Pesä on terassilla noin viiden metrin päässä ulko-ovesta. Poikasten hoitamista on ollut hauska seurata”, iloitsee kuvan lähettänyt Pirjo Hakkarainen. 15/2014 Suomen luonto 77
Olen mitannut energiankulutuksen viikoittain jo 17 vuotta. 78 Suomen luonto 15/2014 Ritva Kangas veteli. luonnonniitty siinä soma. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Olen vuosia sitten kuullut bioenergian hämmästyttävistä mahdollisuuksista Suomessa. Lämmitykseen ja ilmanvaihtoon kuluu energiaa puolet nykyisen A-luokan talon kulutuksesta. Syreenin kutsu Lohikalat-esiliinan voitti Elina Huerta Timolasta. Meille kesäilon tuo, uuteen päivään voimaa suo. Toimittanut alice karlsson Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! @ Mitä mieltä lehdestä. Seuraus oli, etten voinut olla rakentamatta sellaista itsellemme, kun elämänvaihe salli siirtymisen maalle. Työskentelin viime vuosituhannen lopulla VTT:n Rakennustekniikassa ja pääsin mukaan energiaa säästävien talojen kehityshankkeisiin. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Loistavasti kirjoitettu teksti. Niitto kerran pari kesässä kasvun pitää mullan pesässä. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Tämä juttu valaisi taas asiaa. pekka leppänen lahnajärvi Kukkaniityt Nyt on kesä kauneimmillaan kukkaniityt loistossaan. terho pelkonen / kuvaliiteri sari laakso , lempäälä Energiaomavaraisuus kannattaa Olipa riemastuttavaa lukea viime numerosta (SL 4/2014 s. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan Susi-huppari. Huhtasieni on turvallinen herkku 3. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 30.6.2014 mennessä. Ihmettelen, miksei säästäminen eli turhan energian kulutuksen lopettaminen ja tarvittavan energian tuottaminen itse parantaisi kansantalouden tilaa. Sen takia omassa pihassanikin niitä on useita. 74) Pekka Peuran napakka ja asiallinen vastine Alpo Juntusen aiemmin Suorassa linjassa (SL 3/2014 s. Talvella se mullaks muuttuu parhainta mi sille ois. Ihminen siitä vastuun kantaa, että säilyis Luontomme pyhä tulevaankin aikaan yhä. Mikä voima tai henkilö saisi tällaisia asioita eteenpäin ja käytäntöön. Sitähän sitä monesti miettii, kun noita lintujen touhuja pihassaan katselee, että mitähän linnulla mielessä. Toivon menestystä Levóninstituutin hankkeille. 11) esittämiin väitteisiin Suomen mahdollisuuksista energiaomavaraisuuteen. Miten hyvin Suomi pärjäisi- kään, jos energiaa tuotettaisiin Pekka Peuran esittämällä tavalla: pienistä, hajallaan sijaitsevista uusiutuvaa energiaa hyödyntävistä voimaloista ja asuntojen lämmitystarve pudotettaisiin puoleen nykyisestä A-luokasta. Miksi ajaisit sen pois. Niillä jos millä on vaikutusta myös luonnon hyvinvointiin. Oli miellyttävä lukea juttu niin mieluisasta aiheesta. Silloinkin Peuran tavoin Pohjanmaalta tulleen esitelmöitsijän kertomana. Suomen Luonto 4/2014 1. Kiitos! jaakko lento, parainen Syreenin kutsu Syreenit ovat olleet koko ikäni lempikukkiani. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Hyvä, että Suomen Luonto käsittelee myös energiaasioita. Kukkaniittyjen puolustaja Niityn kauneutta: päivänkakkaroita ja harakankelloja. Tuloksena oli paras asumani talo: lämmin, vedoton, hiljainen ja aina hyvän sisäilman omaava puurakennus. Luoja kaiken kasvun antaa. Anna kukkaniityn kasvaa. Se toimii pelkästään uusiutuvalla energialla kuten polttopuulla sekä auringolla ja tuulivoimalla tuotetulla sähköllä. Kun on sulla kotipiha oma. Äänestä . Lukijoilta: Mitä linnulla mielessä. hannele tyynelävilhunen, syvänniemi Huhtasieni on turvallinen herkku Sai lähtemään huhtasienijahtiin. Mitä linnulla mielessä. 2
Tutkijat esittävät ilman keskilämpötilojen nousseen 90 viime vuoden syksyjen aikana ilmastonmuutoksen takia 3–4 astetta sillä perusteella, että muutamana viime vuotena Saimaan pintalämpötilat ovat lokakuussa olleet tämän verran lämpimämpiä kuin 1920-luvulla. Lisäksi pintaveden lämpötila vaihtelee ilman lämpötilaa enemmän, koska pintaveden lämpö sekoittuu lämpiminä kesinä huonommin harppauskerroksen läpi kuin kylminä; sama koskee pintavesien töhnää, niin että lämpiminä kesinä vesi on sameampaa kuin kylminä. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd Elfvik mainos 5x5.indd1 1 18.9.2009 18.9.200914:31:14 14:31:14 Luonnon rauhaa luonnossa liikkujalle! p. Tutkijat unohtavat myös sellaisen olennaisen seikan kuin metsäojitusten jyrkän loppumisen 1980-luvulla, mikä kirkasti vesiä 1990-luvulla. Kauden 1911–2010 jokaisena vuosikymmenenä touko–syyskuun sadanta poikkesi niin Saimaan ympäristössä kuin Päijänteen valuma-alueellakin korkeintaan 10 prosenttia koko kauden keskiarvosta, ja kausi 1921–1930 oli sateisin. Herkullista satoa ruukuista (Gummerus) on suomentanut Aretta Tiilimäki ja Kasvimaa ruukuissa (Karisto) on suomentanut sekä Suomen oloihin soveltanut Kaisa Karjalainen. Kun etsitään menneisyydestä lyhyt äärimmäisen kylmä jakso ja nykyisyydestä lyhyt äärimmäisen lämmin jakso, saadaan lämpötilaero, joka on moninkertainen ilmastonmuutoksen trendiin verrattuna. 71) oli unohtunut suomentajien nimet. Ohjelmaa luonnossa! var. Vasta syyssekoittumisen alettua marraskuussa pintaveden lämpötila seuraa enemmän vallitsevia ilman lämpötiloja. (09) 8165 4400 puh. Syksyn pintavalumien osalta tutkijat unohtavat mainita, että talvi tuli sekä 1920-luvulla että 1961–1990 aikaisemmin ja äkäisemmin kuin 1931–1960 tai 1991–2010. Lokki Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² 2100 Vesien sameuteen on monta syytä Tutkijat viittaavat myös ilmastonmuutoksen lisäämiin sadantoihin. Marjomäki ja Martin Forsius kirjoittivat Päijänteen näkösyvyyden ja kemiallisen hapenkulutuksen ajallisista vaihteluista ja niiden syistä otsikolla Suomen järvet ruskettuvat. Kirjan ja sovelluksen nimi on Suomen lintuopas. Lokakuussa pintaveden lämpötila kuvastaa lähinnä pintaveden lämpövaraston kasvua sitä edeltävänä touko–syyskuun kautena; kausi 1921–1930 oli tämän vuodenajan osalta Upsalan 290-vuotisen mittaussarjan toiseksi kylmin vuosikymmen. Samassa numerossa kerrottiin Pertti Koskimiehen lintukirjasta ja siitä tehdystä iOS-sovelluksesta. Nämä faktat ovat artikkelissa oikein, mutta ilmastolliset ja hydrologiset perusteet antavat aiheen kritiikkiin. toimitus Villa VillaElfvikin Elfvikinluontotalo luontotalo The TheNature NatureHouse HouseVilla VillaElfvik Elfvik Elfvikintie 4,4, Laajalahti, Espoo Elfvikintie Laajalahti, Espoo puh. 6x12+6x12 2600 4600 A reijo solantie ylimeteorologi, eläkkeellä Suomentajat ja kirjan nimi Suomen Luonnon 4/2014 yhdestä kirja-arviosta (s. Mainittu lupamäärä koskee kuitenkin vain Uuttamaata. Lokakuun sadanta oli molemmilla alueilla suurin 1920-luvulla ja kirkkaiden vesien 1990-luvulla. 0500 209 630, www.tunturikeimio.fi, MUONIO Ammuttujen varisten määrä suurempi Juha Kauppisen kolumnissa Pitääkö naakkoja lahdata (SL 4/2014) esitettiin, että vuosittain ammutaan poikkeusluvilla noin 5000 rauhoitettua varista koko Suomessa ja kevätkesälle oli annettu lupa 4655 variksen ampumiseen. Luonnonsuojeluliiton verkkokaupasta löydät luonnonystävän suosikkituotteet! www.sll.fi/luontokauppa Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto ykl.fi toimitus 15/2014 Suomen luonto luontolehti14.indd 1 79 21.5.2014 9:50:54. Lisää luonnosta: www.suomenluonto.fi Kokonaisala: 52,0 m² 7200 3600 A 2000 3600 4100 9x6+9x6 7200 2100 9x19 9x19 12x12 ph 12x12 100 3100 100 3100 kuisti s 4x4+4x4 Suomen Luonnon viime numerossa (SL 4/2014) Jyväskylän yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat Jarmo Meriläinen, Juha Karjalainen, Timo J. Koko maassa tapettujen varisten määrä on paljon suurempi: vuonna 2012 tilastoitiin 27?000 tapettua varista, kun lupia oli myönnetty 54?000
Sudenkorennon toukkanahka. Hyvin huomattu! Tällaiset maakätköt on kuivunut sudenkorennon toukan toukkanahka, jonka sisältä aikuinen sudenkorento on jo poistunut. Sain otettua niistä yhden, ja se osoittautui jonkinlaiseksi ihrapalloksi. Oliko kyseessä oravan kätkö. Orava ei kuitenkaan ole ainoa ruokaa kätkevä eläin. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Joku on kai imenyt mehut sisältä. ovat tosiaan usein oravien tekemiä. Eläinten selviämistä ankarasta talvesta helpottaa ruuan varastoiminen hyvän sään aikana. Kätköntekijän pitää joka tapauksessa olla alansa ammattilainen, koska sammaleesta ei huomannut ollenkaan, että siihen olisi koskettu. Ruokavarastoja piilottavat myös myyrät ja hiiret, samoin esimerkiksi liito-orava, lumikko, ahma ja varpuspöllö. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Vastaajina tässä numerossa: – asiantuntijat vastaavat LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki. Olin koiran kanssa lenkillä. 80 Suomen luonto 15/2014 juha valste . Muumio oli kiinnittyneenä rantasaunan ikkunanpieleen. Jos nälkä yllättää sen esimerkiksi kevättalvella, orava osoittaa hämmästyttävää muistia ja pystyy löytämään suuren osan ruokakätköistään. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Suomen ilmasto vaihtelee kesän melko leppeästä talven kylmään ja lumiseen. Kirsti kuronen päivänkakkaran kuva jorma laurila . Toinen hyvin mahdollinen kandidaatti näiden maakätköjen tekijäksi on närhi. Monille eri eläimille on tästä syystä kehittynyt taito kerätä ruokaa varastoihin hyvinä aikoina pahan päivän varalle. Sudenkorentojen toukat ovat vesieläimiä ja niiden toukkavaihe kestää lajista ja olosuhteista riippuen muutamasta kuukaudesta jopa viiteen vuoteen. Yhtäkkiä se alkoi kaivaa sammalikkoa löytäen sieltä pieniä pallosia. Orava voi kerätä elinpiirilleen satoja pieniä ruokakätköjä erilaisiin paikkoihin puista maakoloihin. Aikuistuva toukka kömpii vedestä maalle ja kiinnittyy kasville tai kiven kylkeen. Orava kätkee ruokaa ja etsii piilot nälän yllättäessä. Mitä kätköjä koira löysi. Toukan kiivetessä ylös vedestä se reagoi ilmaan alkamalla hengittää ilmaputkistonsa kautta ja toukkanahka repeää niskan takaa, jonka jälkeen aikuinen puristautuu ulos. Tämän jälkeen toukkanahkaa selvästi kookkaampi aikuinen korento pumppaa siipensä täyteen mittaansa, kuivattelee ne. Kyseessä Kumma muumio Mikä ihme on tämä nelisen senttiä pitkä ja kuiva kotelo. Sudenkorennoilla ei ole varsinaista koteloa, vaan vähittäinen muodonvaihdos. Se löytää kätkönsä jopa oravaakin paremmin
Jopa hyvin myöhäisenä sienenä pidettyä kuusilahokkaa tapaa silloin tällöin kesäkuussa ja suppilovahveroita löydetään joskus heinäkuun lopussa. Miten niiden Lämmin kevät varhaistaa kantarellitkin. Laji alkaa nimittäin luonnossa lentää vasta heinäkuun toisella viikolla. Mikä otus oikein on. Isomittarin tapaamisaika, jos se on oikein muistettu, on johtunut avovintin epäluonnollisesta ilmastosta. Se on ominainen kaikille meikäläisille, vajaalle kymmenelle sekä maailmanlaajuisesti yli 2300 lajille. Toistaiseksi en ole kuullut, että niitä olisi nähty vielä toukokuussa. Esimerkiksi koivunkantosieniä samoin kuin yksittäisiä tatteja voi löytää jo toukokuun lopussa. Pigmentin tiedetään olevan sukua lehtivihreälle, mutta sen rakennetta ei tunneta tarkoin. Vihreä väri ihmetytti. 15/2014 Suomen luonto 81. Toukka syö useimmiten koivun tai haavan lehtiä, ja lajia tavataan Tunturi-Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Luultavasti siis katon kuumeneminen on aiheuttanut aikaistumisen yli kuukaudella. Nämä lajithan eivät ole mitään mestarilaulajia vaan saman säkeen kertaajia. Lasse Kosonen Sienet Jaakko kullberg Hyönteiset hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat ismo rautiainen Matelijat, sammakkoeläimet lasse kosonen Vihreä perhonen Löysin kuvan perhosen avovintiltä viime toukokuun lopulla. Kantarelleja eli keltavahveroita löytää useinkin jo kesäkuusta lähtien. Isomittarin ja pienempien sukulaisten Matkivat linnut Kuulin talitiaisen matkivan pajusirkun kutsuääntä ja västäräkkiä. juha valste Evoluutio ja fossiilit vihreä pigmentti on todella merkillinen asia. Monia syyssieniä voi löytää myös kesällä ja jopa timo viitanen / Vastavalo Kuinka yleistä on, että kantarellit nousevat jo kesäkuun alkupuolella kuten viime kesänä Humppilassa. Seppo Vuolanto Linnut Seppo Vuokko Kasvit Isomittarilla on hyvä suojaväri. on kookkain mittarilajimme, isomittari, jonka suurimmat yksilöt saavuttavat viiden sentin siivenkärkivälin. Suurilla sudenkorentolajeilla kuten ukonkorennoilla aikuisen elinikä voi kestää useita kuukausia ja viimeiset yksilöt kuolevat vasta loppusyksyn pakkasiin. Mittari on melko tavallinen, mutta sen suojaväri on niin tehokas, että harvoin se osuu lehvästöstä silmiin. Muissa perhosissa sitä on vain yksittäisissä siipikuvioissa. Asta niemistö keväällä. Keltavahveron satokausi on tunnetusti pitkä, kesäkuusta marraskuulle ja jopa joulukuuhun. Kauri mikkola ?Perhonen Ari Seppä / Vastavalo ja aloittaa uuden elämänvaiheensa saalistajana. Öisin perhonen lentää valoille ja saattaa silloin myös eksyä sisätiloihin. Jaakko kullberg Varhaiset kantarellit ?Viime kesänä moni asia näytti oleen aikaisessa, mikseivät siis sienetkin. Kyse on vain vallitsevista kosteus- ja lämpöoloista. Ja kerran fasaanikukko päästi reviiritappelusta vetäytyessään palokärjen ”kliiu” -huudon
markku joki / kuvaliiteri Fasaani voi päästellä outoja ääniä sosiaalisissa tilanteissa. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Minkä hyönteisen tapasimme. Syksyn tullen ulkorakenteissa olleet toukat voivat siirtyä laudoituksen raoista lähemmäs sisätiloja. Löysimme viime kesäkuussa kesämökiltämme Lemiltä aitan alla olevasta lautakasasta rykelmän, missä oli toukkia ja koteloita. Pesäkoisat elävät lähinnä ampiaisten ja kimalaisten pesien jäännöksissä ja syövät ravinnokseen erilaista eloperäistä ainesta. Niitä käytetään nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa. Talitiaisen äänet ja äänivalikoimat näyttävät ajan mukaan muuttuvan muun luonnon mukana. Monilla lintulajeilla saattaa olla ääniä, jotka ovat harvinaisia ja lajin normaaliin ääneen verrattuna epätyypillisiä. Tuskin ääni kuitenkaan on tarpeeton tai vieras. Yleensä perhoset koteloituvat talvehdittuaan ja aikuisia perhosia tavataan eteläseinustoilla sisätiloissa jopa maaliskuulla, runsaammin vasta touko–kesäkuussa. Pesäkoisia on löydetty myös tapettien alta niihin käytetyn liisterin takia. Usein niissä on viesti lajitovereille taikka parven muille lintulajeille. . Varsinaisen reviirilaulun lisäksi talitiaisella on lukuisia muitakin ääniä, joita se käyttää runsaasti erilaisissa tilanteissa. Ne ovat varsin yleisiä ulkorakennuksissa ja talvella viileinä pidettävillä kesämökeillä, mikä johtuu ampiais- ja kimalaispesistä. Talitiainen puolestaan on tunnettu siitä, että sen laulu vaihtelee suuresti. Hiljaisel- la maaseudulla vieno ti-ti-tyy saattaa vielä kuulua, mutta meluisassa kaupungissa pontevampi ti-tii-laulu taikka sen erilaiset variantit ovat jo ajat sitten syrjäyttäneet perinteisen kolmitavuisena kuvattavan laulun. Lentoaika on pitkä ja lajilla voi olla myös toinen kesäsukupolvi. Saman ajatuksen voisi laventaa ääniin. Tuntuu siltä, että ennen talitiainen oli helpompi tuntea äänen perusteella kuin nykyisin, ja tuntematonta metsästä kuuluvaa ääntä on parasta heti ensimmäiseksi epäillä talitiaisen tuottamaksi. Niitä löytyy myös vanhoista navetoista, pahnoista ja linnunpöntöistä. Seppo Vuolanto Mikä toukkarykelmä. Pajusirkun, västäräkin, monen muun tiaisen ja vielä muidenkin pikkulintulajien tapaiset äänet kuuluvat nykyisin talitiaisen repertuaariin. Huolimatta siitä, että lajia tavataan sisätiloissa, sitä ei pidetä minään varsinai- jaana pulli-hämäläinen ?. Fasaanin käyttäytyminen selittynee juuri tällä tavalla, sillä reviiritappelu jos mikä on stressaava sosiaalinen tilanne fasaanikukolle. 82 Suomen luonto 15/2014 Kyseessä on pesäkoisan (Aphomia sociella) talvehtimisrykelmä. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT valikoimaan on tullut mukaan tarpeeton, vieras ääni. Toukka elää kehräämässään pussissa yleensä muutaman kymmenen yksilön joukossa ja myös talvehtii siinä. Pesäkoisan toukkia
Metsäkaurispukin reviiri vaihtelee muutamasta hehtaarista jopa sataan. Hauki saattaa lyhyen syöksyn aikana laittaa veden joskus vaahtoamaan aivan matalassa, mutta tapahtuma on nopeasti ohi.. Se istuu siivet hiukan kolmiomaisessa asennossa pää pystyssä, irti alustasta. Mausteena käytetään emiyksilöistä saatavia käpyjä. ?Metsäkaurispukki puolustaa reviiriään keväästä syksyn alkuun. Aikuisia yksilöitä löytää usein puutaloista istumassa ikkunaverhoissa, kun ne ovat etsineet reittiä ulos Pesäkoisan siipiväli on kahdesta kolmeen senttiä. Myöskään kalojen perässä pinnalla raivoisasti juokseva koskelopoikue ei ole pois suljettu vaihtoehto. Lapsi hahmottaa asioita ja niiden suuruusluokkia eri tavalla kuin aikuinen ja havainnosta on kulunut jo pitkä tovi. Nykyisin den Suomessa. Tätä käytti Juha Suominen perusteena, kun hän 1980-luvulla kartoitti villin humalan levinneisyy- Humala kiipeää valoa kohti. Se jokin aiheutti vaahtopäitä ja laineita, niin lujaa se kulki. Niinpä viljelmillä oli pelkästään emikasveja ja hedekasvit pyrittiin hävittämään lähimaastostakin, ettei häiritsevää siitepölyä lentäisi viljelmälle. Aikaisemmin humala oli Suomessakin tärkeä viljelykasvi, jonka viljely oli ajoittain jopa pakollista. Mikä, onkin sitten aivan toinen kysymys. Humalalehtoja on korkeimman muinaisrannan alapuolisilla paikoilla aina Lapin läänin eteläosiin saakka. jaakko kullberg Villi ja kesy humala Vanha humalaviljelmäni tuhoutui tienoikaisun yhteydessä. timo nieminen / kuvaliiteri sena tuholaisena. Olutteollisuus käyttää runsaasti humalaa mausteena, ja Keski-Euroopassa on laajoja humalaviljelmiä. Sisämaassa moni humalaesiintymä on saanut alkunsa viljelystä: joko se on alkuperäisellä viljelypaikallaan ammoin raunioituneen torpan sijalla, tai juurakonkappaleita on kulkeutunut muun roskan mukana läheiseen lehtoon, jolloin humala on kotiutunut. Se on melko yleinen merenrantojen tervaleppälehdoissa, missä on sekä hede- että emiyksilöitä. Näissä tapauksissa paikalla on tietenkin vain emiyksilöitä ja humala lisääntyy ainoastaan kasvullisesti. Kyseessä ei varmastikaan ole ollut mikään hirviö, vaan aivan normaali tapahtuma. . Muut suuret sisävesikalamme kuten esimerkiksi hauki, kuha tai taimen eivät aiheuta kuvatun kaltaista näkyä. Alkuperäiset humalaesiintymät tunteekin hedekasvien läsnäolosta. Naaraat ovat harmaanruskeita. Parhaiten tuottavilla, tiheän kauriskannan alueilla reviiri saattaa olla ainoastaan 5–7 hehtaarin kokoinen, heikommin tuottavilla, harvan populaation alueilla jopa yli sadan hehtaarin laajuinen. seppo vuokko Lappajärven hirviö Nuori tyttö oli 1960-luvun alussa Lappajärven rannalla pyykkäämässä, kun äkkiä tyyneltä järvenselältä häntä kohti lähestyi jokin musta, noin metrin korkuinen ja levyinen möykky. Luonnossa humala on lehtokasvi, joka kiipeilee puiden varassa kohti valoa. Koiraat ovat naaraita pienempiä ja väriltään punertavan–lilanruskean ja valkoisen kirjavia. Siksi taimitarhoissa on pelkästään emikasveja. Tarinasta tulee elävästi mieleen Höytiäisen kuulu vesihirviö, jota on arveltu muun muassa suurikasvuiseksi monniksi. Taimitarhoilta olen saanut pelkästään emikasveja Mistä se johtuu. Ne ovat mausteisempia, jos siemenet eivät ole hedelmöityneet. juha valste . Monni on sen sijaan pois suljettu vaihtoehto, sillä se oli tapahtuman aikaan jo kadonnut maastamme. Reviirin koko riippuu siitä, kuinka paljon alue tuottaa metsäkauriille sopivaa ravintoa ja siitä, kuinka paljon alueella on muita metsäkaurispukkeja. Matti Suopajärvi / Vastavalo humalaa viljellään enimmäkseen koristekasvina, vaikka siitäkin joskus otetaan kävyt mausteeksi. Kyseessä on voinut olla myös jokin nopeasti uiva nisäkäs tai kuikka, joka tietyissä tilanteissa poikasten ollessa lähellä saattaa saada veden miltei kiehumaan uhkaajaa hämätessään. Sisämaassa monet lehtoesiintymät ovat reliktejä ajoilta, jolloin lehto oli meren rannalla. Mistä saisi hedekasveja. Löytyisikö tapaukselle luonnollinen selitys vai jätetäänkö se Lappajärven syvimmän kohdan Veanteen salaisuudeksi. hannu lehtonen Kaurispukin reviirin koko Kuinka suuri on metsäkaurispukin reviiri. Kyseessä on voinut olla pinnan tuntumassa salakoita tai muikkuja saalistamassa ollut ahvenparvi, joka saa aikaan joskus kuvatun tapaisen ilmiön. Vaihtoehtoja jää siis useita. Humalan aromaattiset yhdisteet ovat antibioottisia ja parantavat oluen säilymistä
Myös silmien pinta uusiutuu nahanluonnissa. . koristaa monenmoiset tummat kuvioinnit, joskaan nämäkään eivät välttämättä jätä jälkiä vanhaan nahkaan. Luoko kyy nahkansa pesän lähettyville. Peurankellon luonteenomaisia kasvupaikkoja ovat aurinkoiset, kuivahkot tai tuoreet niityt ja pientareet. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Minkä käärmeen nahka. Käärmeiden vatsapuoli on poikittaisten telaketjumaisten suomujen peittämä, minkä vuoksi vanha nahka jää niiltä osin aina raidalliseksi. Kukkiakin on tavallista vähemmän ja ne valjumman värisiä. Kaiken kaikkiaan kasvi on aivan eri näköinen kuin valoisan pientareen ylväät ja värikylläiset lajitoverinsa. Voisiko se olla kyyn jättämä. Kyyllä on vastaavassa kohdassa useampia pieniä suomuja. Otus on suurin turilaslajimme kesä- eli kastanjaturilas (Melolontha hippocastani) – kuvan yksilön peitinsiipi on vinksahtanut hiukan arveluttavaan asentoon. Nahkaan voi jäädä hailakoita merkkejä käärmeen kuvioinnista, mutta ei varsinaisia värejä. Varjossa koko kasvi on jäänyt pieneksi ja hennoksi. Voiko kellokukissa olla risteymiä, koska joltain sellaiselta tämä näytti. Käärmeet tuskin luovat nahkaansa keskeisimmälle oleskelupaikalleen, koska niilläkin on vihollisensa, joille nahka toimii merkkinä käärmeen läsnä olosta. Kysyjää kummastuttanut kasvi on kasvanut lehdossa puiden katveessa. Jos nahan pääkappale on tallella, se kannattaa tarkistaa ensimmäiseksi. Vanha kyy voi hyvin jättää samankokoisen nahan kuin nuori rantakäärme. Kovakuoriainenpa hyvinkin. 84 Suomen luonto 15/2014 Kimmo korhonen luovat nahkansa tavallisesti yhtenä kappaleena. Mikäli kysyjä tarkoittaa vatsapuolen raidoilla muuta kuin suomujen vuorottelemisesta muodostuvaa kuviota eivätkä pään suomut tue kyymahdollisuutta, veikkaisin nahan jättäjäksi vaaratonta rantakäärmettä. Rantakäärme on luonut nahkansa. Niiden paikat erottuvat helposti pyöreinä, kovina linsseinä. Käärmeet Varjossa kasvanut peurankello. Huomasin viime toukokuussa Puijonlaaksosta kummallisen hyönteisen. Kasvien perinnöllinen muotokoodi on hyvin vapaa: koko, haarominen, lehtien ja kukkien lukumäärä vaihtelevat suuresti kasvupaikan ja kasvuolojen (esimerkiksi kasvukauden säiden) mukaan. Monilla kasveilla myös lajinsisäinen perinnöllinen muuntelu on suurta. seppo Vuokko Onko tämä kovakuoriainen. Siitä huolimatta kehotan noudattamaan varovaisuutta ja opastamaan myös lapsia rauhalliseen ja kunnioittavaan rinnakkaiseloon käärmeiden kanssa. Se ei liene ihan tavallinen kovakuoriainen. Håkan Söderholm / Vastavalo Löysimme Espoosta rivitalomme pihapiiristä noin 50-senttisen, kolmeen osaan murtuneen käärmeen nahan. Eläimen ulkonäkö on hyvin vakio: muoto ja koko eivät paljon vaihtele, raajoja on aina sama määrä ja huomattavaa vaihtelua on ainoastaan väreissä. Usein kasvien varjomuodot ovat kukattomia ja niin heiveröisiä, ettei niiden määritys kohtuullisella vaivannäöllä onnistu. Peurankelloakin on yritetty pilkkoa alalajeiksi, mutta jo yhden ketorinteen peurankelloissa on suuria ulkonäköeroja ja useamman alalajin piirteitä. Aikuinen kuoriainen on melkoinen jötkäle, 20–25 milliä, ja selvästi myöhemmin keskikesällä lentävää juhannusturilasta (Amphimallon solstitiale) kookkaampi sekä punertavan ruskea. Ismo rautiainen Varjossa laihtunut Kuvasin minulle outoa kellokukkaa Porvoon Kerkkoossa lehdossa, jossa kasvoi runsaasti kieloja. Lisäksi irtoava nahka venyy aina jonkin verran, minkä vuoksi pituus on hyvin epäluotettava lajituntomerkki. Kasvien määrittämisessä ongelmat ovat osaksi toisenlaiset kuin eläinten tunnistamisessa. Sen vatsaa voivat Juhani Pitkänen . Väriltään se oli vaaleanruskea, selkää peitti tasainen suomukuvio ja mahapuoli oli raidallinen. Kasvi on peurankello, mutta kylläkin poikkeavan näköinen. Tulevaisuus näyttää pääseekö laji leviämään meille etelästä, mitä lienee syytä hiukan pelätä, koska laji on puutarhoissa melkoinen riesa ja esiintynyt aikoinaan Ruotsissakin maanvaivana.. Kastanjaturilas . Sitä ei voi sekoittaa muihin meikäläisiin lajeihin. Joka tapauksessa vaihtoehdot rajoittuvat kyyhyn ja rantakäärmeeseen, sillä kolmas käärmelajimme kangaskäärme elää vain Ahvenanmaalla. Rantakäärmeellä on silmän etupuolella kuonon suuntaan mentäessä suuri, noin silmän korkuinen yksittäinen suomu. Keski-Euroopassa esiintyy yleisenä hyvin samannäköinen saksanturilas (Melolontha melolontha), joka on Suomesta tavattu vain kulkeutuneena tulokaslajina. Nahka löytyi vain viiden metrin päästä lähimmästä talosta ja pihapiirissä on paljon lapsia
Oyy. AHLROTH Kimmo Silvonen 820 sivua, pehmeäkantinen, 130×215 mm * SUOMEN V ER K KOSI IP Ilmasto lämpenee ja perhoslajisto muuttuu. KUMPUL P. alv 10 %. Niitä saattaa nähdä joukoittain iltahämärissä parveilemassa pihamaalla esimerkiksi omenapuiden latvoissa. Mitä uusia lajeja odotamme Suomeen. Aikuiset turilaat elävä 5–7 viikkoa ja naaraat munivat 60–80 munaa syvälle maahan, missä toukat elävät 3–5 vuotta syöden kasvien juuria. • Muut tuotteet sis. Hidas ja pörisevä lento kiinnittää helposti huomiota, jos turilaita on paljon. Pohjois-Suomessa kotihiiret elävät yleensä asutuskeskuksissa tai maatiloilla ja metsähiiriä siellä ei ole lainkaan. Kirjat myös kirjakaupoissa 15/2014 Suomen luonto Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. hannu huovila / kuvaliiteri Kastanjaturilaat lähtevät liikkeelle toisesta nimestään huolimatta jo loppukeväästä toukokuussa ja lentävät jopa heinäkuuhun alkuun saakka. Kuka kumma täällä hiippailee. UV-suojalasit . Suomen sisältää särkyvän lähetyksen n postituksen postiennakolla.. • Kirjassa myös perustiedot lajien tunnistamiseksi. 1.7.2 1.7.2014 alkaen hinta 104,- TEEMU R NE MPULAI TOMI KU I N TA L A , IS ET OT RI AHLR N & PET H INEN SIMMÄ STÄ AN EN IIPISI UROOP RKKOS N JA E AS VE SUOME TYSOP MÄÄRI ETTU KUVIT 184 sivua, kovakantinen, 170×242 mm 49,– JUURI ILMESTYNYT TUTUSTU MYÖS HÄMÄHÄKKEIHIN JA LUTEISIIN: . Tilaukset: tilaus@tibiale.fi . Mitkä lajit ovat vähenemässä. Kirjassa tiedot koko päiväperhoslajistomme tilasta. KIRJASTA ARVOSTELU TÄSSÄ LEHDESSÄ ILMASTO LÄM PENEE — LAJI STO MUU TTUU PÄIVÄPERHO SET MATKALLA POHJOISEEN KIMMO SA ARINEN & JUHA J ANTUNE N 248 sivua, kovakantinen, 170×242 mm 35,– . Posiolla todennäköisin nappuloiden kätkijä on metsämyyrä – mahdollisia ovat myös sen sukulaiset harmaakuve- ja punamyyrä sekä peltomyyrä. Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirja . Lapissa kaikkia myyriä tavataan kutsua hiiriksi ja ne viihtyvät ihmisasumuksissa ruuan ja suojan vuoksi. alv 24 % – Hyönteistarvike Hyönteis teistarvikee Tibiale T ibi ibiale biale Oy. Juha Valste RYHDY TARKKAILEMAAN YÖPERHOSIA PIHALLASI TAI MÖKILLÄSI YÖPERHOSTAJAN SETILLÄ . asti sisäl sisältää postituksen. R I N TA L A A I N E N T. Toukat koteloituvat 4–5 sentin jötkäleinä 20–100 sentin syvyyteen ja aikuiset kuoriutuvat jo syksyllä ja jäävät talvehtimaan maan sisään. Ainakaan metsämyyrän kanssa ei asuintiloja kannata kuitenkaan jakaa, sillä se saattaa levittää viruksen aiheuttamaa myyräkuumetta, joka on joskus hyvinkin vaarallinen sairaus. erikois-UV-lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W) . lampunkanta ja 3 m johtoa . Päiväperhoset äperho ose o se et matkalla pohjoiseen PÄIVÄPERHOSE $ )LHOG *XLGH WR WKH %XW Suom kuvaa kuvite on ku SAARINEN JANTUNEN päivä- ja yöperhose t Suomen verkkosiipiset ISET Sisältää kaikki 1074 Suomesta tavattua ”suurperhoslajia” ja ison joukon lähialueiden faunaa • Jokaisesta lajista luontokuva, yhteensä kuvia lähes 2700 • Levinneisyyskartat ja elintavat • Suomen Perhostutkijain Seuran harrastajien ja ammattitutkijoiden tuottama uusin tieto perhosista. Mökillämme Posiolla joku jemmailee koirannappuloita muun muassa Metsämyyrä voi tulla sisätiloihin etsimään ruokaa. Tutustu kesän upeisiin siivekkäisiin 85. Hämikki ja seitsemän seittiä 39,. Jaakko kullberg Mikä jemmailee herkkuja. sänkyyn peiton alle, lattialle jääneiden villasukkien sisään ja vaatteiden alle. . Metsämyyrä ja etenkin punamyyrä ovat ketteriä ja kiipeilytaitoisia pikkunisäkkäitä. T MATKALLA Suomen ja Euroopan ensimmäinen kuvitettu opaskirja verkkosiipisistä. Suomen luteet, TARJOUS 30,- (59,-) WWW.TIBIALE.FI POHJOISEEN T. Kaikki Suomen lajitt ja lähialuelajeja • Luontokuvia, kuvataulut, kartat sekä piirroksia määrityksen tueksi ja elintapojen oppimiseksi. ohjeet valon sijoittamiseksi pihapiiriin Suomen päiväja yöperhoset - maastokäsikirja WHUÀLHV DQG 0RWKV RI )LQO DQG oleva viim hyö ja V ja t teo ja tie 35 e s Morten Top-Jensen Michael Fibi 89,– * TAR TARJOUSHINTA 30.6. (normaalihinta 163 €) VERKKOSIIP -maastokäsikirja JUURI ILMESTYNYT YÖPERHOSTAJAN SETTI 149,
Yksivuotisuudesta kertoo käävän pehmeys ja mehevyys; se ei kuitenkaan kelpaa ruokasieneksi. Tallentaa omaan muistiinsa 1797 sarjaa säätietoja, esim 1 tunnin tallennusvälillä 10 viikon tiedot, tietokoneellesi rajattomasti, langaton USB-yhteys (XP, Vista 32bit, W7 32bit). Muurauksen rosoisuus ja tiilen rapautuminen takaavat esteettömän liikkumisen ylös ja painovoima hoitaa pesälle pääsyn. Edellisvuotisen itiöemän voi havaita vielä paikallaan seuraavanakin syksynä. Kuvassa on karhunkääpä, jota näkee silloin tällöin jopa kaupunkien puistoissa. lasse kosonen Naakka savupiipussa Miten naakka pystyy liikkumaan ja pesimään ahtaassa savupiipussa. 0207 809 880 Skywatch käsituulimittarit Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm.indd 1 14.5.2014 10.25 EOLE, tuulennopeus, keskinopeus, maksimi 69 € METEOS, tuuli + lämpötila, keskilämpö, min/max, hyytävyys 79 € ATMOS, tuuli ja lämpö + ilmankosteus, keskikosteus, min/max, kastepiste 129 € WS2801 Sääasema, täysin langaton 299 € Tuulen nopeus, suunta, ilmanpaine, lämpötila, kosteus, sade, kaikki langattomilla antureilla. LisätietoaOy Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste PL 34, 43101 Saarijärvi Puh. Se änkeää sisään jopa viiden sentin läpimittaisesta lentoaukosta. Värjärit etsivät karhunkääpää lankojen värjäykseen; siitä kun saa kellan- ja oranssinsävyisiä värejä. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Passiivinen viilennys on Lisätietoa: www.termex.fi Termex-lisäeristys on helppo ja kustannustehokas tapa parantaa talosi asumisviihtyvyyttä ja energiatehokkuutta myös kesähellettä vastaan. Laji on kuitenkin melko harvalukuinen, vaikka kasvaakin suurimmassa osassa maata. Passiivinen viilennys on luontoa säästävä ja edullinen käytössä, sillä investointi kestää rakennuksen koko elinkaaren ajan ilman teknisiä huoltotoimenpiteitä tai komponentin vaihtoja. Naakka on kololintu ja sopeutunut ahtaisiin paikkoihin. Tarkemmat tiedot nettisivuiltamme. . Yksivuotinen ja lyhytjalkainen kääpä kasvaa useimmiten maasta, harvemmin suoraan puuaineksesta, saati hieman korkeammalta puusta. Normaali hormi ei tuota naakalle vaikeuksia. Vesitesterit, ominaisuuksien mittaukseen Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 86 Suomen luonto 15/2014 Kääpäkö. Ääritapauksessa naakka mahtuu vielä piippuakin pienempään koloon. Koodi Suure, mittausalue Hinta G7200 Yhdistelmämittari, pH/EC/TDS/ORP 181 € G7031 DO 0-20.00 ppm, O2 0-200% 219 € G6011A pH 0 – 14.00 59 € G6021 EC 0-19990 µS/cm 49 € G6022 EC 0-1999 µS/cm 49 € G6031 TDS 0-19990 ppm 49 € G6041 ORP ±1999 mV 79 € G6061 EC 0-19.99 mS/cm 49 € Karhunkäävän läpimitta voi olla puoli metriä. Se voi paisua isoksikin, läpimitaltaan jopa 50-senttiseksi. Sienen tärkein isäntäpuu on lehtikuusi, mutta se viihtyy joskus myös isojen mäntyjen tyvillä – hyvin harvoin muilla puilla. Seppo Vuolanto reijo salminen / kuvaliiteri Mukana kuljetettavat korkealaatuiset vesimittarit, pienikokoisina kulkevat helposti mukana, edullisina sopivat hyvin budjettiin. Benjam Pöntinen cool!. Sen sijaan vastaavan kokoinen sileä putki tuskin kelpaisi, jos pesä olisi syvällä. Mikä on tämä kummallisen näköinen sieni, joka jökötti lehtikuusen alla Etelä-Pohjanmaalla. . Savupiipussa matka taittuu helposti silloin, kun linnut kynnet saavat otteen hormin seinämästä. Kasvuvaiheessaan se on suurelta osalta sinapinkeltainen, mutta vanhetessaan kääpä muuttuu ruskeaksi ja korppumaiseksi
Lähetä havaintosi 25.8. Lähetä havaintosi verkko-osoitteessa www.suomenluonto.fi/kesakisa olevalla lomakkeella tai postitse Suomen Luonto/Kesäkisa, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Niiden tyvessä on punaiset täplät. Koko maassa elävän perhosen tunnistaa helposti värityksestä. Perhosen mesikasveja ovat ainakin mäkitervakko, syreeni, metsäkurjenpolvi, kevätesikko, ohdakkeet, illakko ja pikkutervakko. LUONNOLLISTA SUOJAA PUUPINNOILLE Kesäluonnon komeimpia ilmestyksiä ovat isot päiväperhoset. Nimensä mukaisesti ritarilla on myös kannukset. Yksi kookkaimmista on ritariperhonen (Papilio machaon). Perhosen nimi on uusimmissa perhosoppaissa lyhentynyt ytimekkääksi ritariksi. Merkitse havaintopäivämäärä sekä mahdollinen kasvi, jolla näit perhosen tai toukan. mennessä www.suomenluonto.fi/kesakisa olevalla lomakkeella tai postitse (osoite viereisellä palstalla). Myös kuvat ja videot ovat tervetulleita. Vastaajien kesken arvomme Fjällrävenin Rucksack Large -repun (arvo 230 €). Ilmoita havaintosi meille. Paras aika ritareiden näkemiseen on alkukesä, mutta niitä lentelee harvakseltaan elokuulle saakka. anja rinne / vastavalo Suomen Luonnon kesäkisa Ritarit lennossa teksti johanna mehtola seppo parkkinen Oletko nähnyt tätä perhosta. Siksi aikuisia perhosia voi tavata näiden kasvien kasvupaikoilta kosteilta rantaniityiltä. . Onnea kisaan! WWW.OSMOCOLOR.COM. Ritarin vihreät, mustaoranssikuvioiset toukat syövät suoputkea ja karhunputkea
432 s. Lue lisää nettisivuiltamme. www.suomenluonto.fi/havaintokirja/ Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Opi tuntemaan kulmakuntasi kasvit! Pertti Ranta Villit vihreät kaupungit Suomen kaupunkikasvio Opas kolmen miljoonan suomalaisen lähiluontoon. Majakat m eren äärellä . elokuuta Lintukaraokea kesäiltojen iloksi Nyt voit kuunnella ja laulaa mukana yhdeksässä lintukaraokevideossa! Mukana kuikka, kirjosieppo, sepelkyyhky, helmipöllö, kuhankeittäjä... www.suomenluonto.fi/tag/villiyrtti/ 15. Kurjelle ku uluu hyvää suomenluonto.fi Villivihannesvinkkejä Poimi talteen vinkit kesän houkutteleviin antimiin! Kuusenkerkkä, nokkonen, siankärsämö... Lähetä kuvasi tai linkki videoosi Havaintokirjaan! Kuvat ja videot julkaistaan nettisivuillamme ja mielenkiintoisimmat myös lehdessä. Opi tuntema an heinät . LUONTO ELOKUVA FESTIVAALI savonlinna international 22.–24.8.2014 nature film festival Saatavilla kirjakaupoista tai suoraan kustantajalta! www.vastapaino.fi S a d e m e t s ä n t a r i n a H u k ka m i e s AV - a r ki n e r i ko i s nä y tös www.sinff.fi | www.facebook.com/luontoelokuvafestivaali K e st o tilaa jill e ilmai n e n. pielisen kultaa: KUVA Markku Nikki SUOMEN LUONTO TOIVOTTAA LUKIJOILLEEN monimuotoista kesää! 6/2014 ilmest yy Loppukesän www.facebook.com/suomenluonto luontoon! . Hauskaa yhdessä oloa koko perheelle. www.suomenluonto.fi/tag/lintukaraoke/ www.twitter.com/suomenluonto Kuvaatko kesäluontoa
Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ 7) Missä sijaitsee Suomen pisin silta. Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) . 5) Venäjän Karjalasta. Osoite: ................................................................................................................................ 10) Skotlannin länsirannikolla. 3) Niittyräpelö on kedoilla, niityillä ja letoilla kasvava heinäkasvi. 2) Mihin lajeihin voit yhdistää sanat suppu ja sokko. 2) Paarmoihin. suomenluonto.fi Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Kristina Al-Zalimi / cartina Kvarken ilmoitus 195x133mm 9-2013.indd 4 Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Mitä niistä on eniten. 15/2014 Suomen luonto 89. fi, www. 5) Mistä Suomen eteläiset karhut ovat lähtöisin. 6) Levänvihreää, koska merivesi on sellaista. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. 4) Mikä valittiin vuoden 2014 perinnemaisemaksi. Osoite: ................................................................................................................................ Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. 8) Mikä on vesirutto. 8) Pohjoisamerikkalainen tulokaslaji, joka elää Suomenkin vesistöissä. Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys Nimi: ..................................................................................................................................... Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2014. Tilaajapalvelu SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Olen määräaikainen 64,50 €). Tilaajatunnus (jäljennä Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. . Nimi: ..................................................................................................................................... Tila a leh ti help www osti: .suo m enlu o n t lehtiti o.fi/ l au s Irtonumero 8,5 euroa. Lähettäkää Suomen Luonto alla . Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... 1) Jokihelmisimpukka. osoitteenmuutoksen. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. alkaen Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki, (09) 2280 8210 (kello 9–15), tilaajapalvelu@sll. Suomen Luonto maksaa postimaksun. Pähkinöitä 25.9.2013 15.02 Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, 16.6. 9) c) 1937. 10) Missä sijaitsevat Hebridien saaret. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) . 1) Mikä on raakku. 9) Suomen lämpimin mitattu kesä on ollut: a) 2011 b) 2010 c) 1937. 3) Mikä on niittyräpelö. 7) Mustasaaressa, missä yli kilometrin pituinen silta yhdistää mantereen Raippaluotoon. 4) Lohjansaaren perinnemaisemat. 6) Suomessa on levänvihreää, sinistä, humuksenruskeaa ja savisameaa vettä
Mitä yhteistä on maalahtelaisella mummolla ja ruokilla, tai närpiöläispapalla ja naurulokilla. On pohdittu, johtuvatko erot suomenruotsalaisten geeniperimästä, ruokavaliosta, muista elintavoista tai mahdollisesti näistä kaikista. Hanhi sitoutuu kumppaniinsa eliniäkseen, ja pariskunta hoitaa yhdessä jälkeläisensä. Kalalokki voi elää 30 vuotta. Kuin ihmisen ihanne. Kahlaajat ovat kokoonsa nähden hämmästyttäviä: 28-vuotias suosirri ja 43-vuotias meriharakka! Siinä lintuja, jotka sopisivat jugurttimainokseen. Koska ennätyk- 90 Suomen luonto 15/2014 set perustuvat rengastuskontrolleihin, moni saavutus jää todennäköisesti kirjaamatta. Suomenpuhuja ei kuulemma muutu tervaskannoksi, vaikka myöhemmin elämässään länsirannikolle muuttaisikin. Euroopan vanhin naurulokki oli rengastettu Suomessa. Myös merikihu sekä räyskä ja muut tiirat ovat ylittäneet kolmenkympin rajan, ja ruokki ja etelänkiisla ovat todistetusti eläneet ainakin 42-vuotiaiksi. Linnut ovat ihmeen pitkäikäisiä ja jostakin syystä meri- ja rantalinnut varsinaisia metusalemeja. Britanniassa rengastetun lyhytnokkahanhen tiedetään eläneen liki 40-vuotiaaksi. Siksi hanhia katselee sydän heltyneenä, mutta joskus hienoisessa ahdistuksessa: ei voi olla ajattelematta, mitä murhenäytelmiä metsästys tuottaa. Suomessa syntynyt naurulokki eli lähes 31-vuotiaaksi. n. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Merihanhipari on erottamaton. Albatrossit edustavat huippua, mutta kotimaisen lajiston kärjessä ovat harmaa-, kala- ja selkälokki. Ainakin monet ovat yhteisöllisiä, nauttivat runsaasti kalaruokaa ja elävät raikkaasti puhaltavissa merituulissa. Niistä tehdyissä eurooppalaisissa rengastuslöydöissä on ollut 33–35-vuotiaita yksilöitä. Aura Koivisto ja Risto Sauso muuttivat syksyllä 2013 Merenkurkkuun Bergön saarelle. Minut päätellään vaarattomaksi, mutta toivon etteivät hanhet luottaisi ihmiseen enää syksyllä. Ehkä rannikon asukkaita pitäisi vertailla keskenään. Osa 5/10 merihanhi arvioi pää kallellaan, onko venevajojen takana kiikaroiva otus vaaraksi vai ei. Vieretysten lepäilevillä hanhilla saattaa olla takanaan yhteistä taivalta kaksikymmentä vuotta, jopa enemmän. Pitkää ikää Simpukansyönti pidentää ikää, ainakin meriharakalla. pohjanmaan rannikolla ei elä vain vahvoja lintuja, vaan myös näiden seutujen ihmiset ovat keskimäärin terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin sisämaan valtaväestö
UNESCON TUKEMA | SUOMEN ENSIMMÄINEN GEOPARK ROKUA | OULUJÄRVI | OULUJOKI Löytöretkelle pohjolan luontoon w w w.roku a geopa rk.fi Löydät Rokua Geoparkin myös Facebookista!
Fjällräven Classic sopii kaikenlaisille vaeltajille. Palautusviikko 2014–33 767095-1405 FJÄLLRÄVEN CLASSIC Lähde mukaamme yhdelle maailman upeimmista vaellusretkistä! Fjällräven Classic on vaellustapahtuma, joka järjestetään 8.-15.elokuuta 2014 upeissa Ruotsin Lapin maisemissa. Ajoittain edessä on vaikeaa, kivikkoista maastoa, mutta hyvällä valmistautumisella ja oikeilla varusteilla melkein kuka vain pystyy suorittamaan reitin läpi. fjallraven.com/classic Olemme saaneet muutaman lisäpaikan loppuunmyytyyn tapahtumaan! Jos olet kiinnostunut hankkimaan lipun tähän suosittuun vaellustapahtumaan, ota yhteyttä: info@fjallraven.fi. 110km:n reitti kulkee pitkin Kungsledeniä etelän Nikkaluoktasta aina pohjoiseen Abiskoon asti. Lue lisää tapahtumasta osoitteesta www. Vaikka sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta vuoristovaelluksesta, varaudu siihen, että 110 kilometrin vaellus voi koetella kroppaasi