Suomen Luonto 5/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

k E S ä M a T k a L L a . Irtonumero 9 € Syvenny kesän kiehtoviin ilmiöihin! suvikatse luontoon. H E ik k i w iL L a M O j a i Lv E S . 5.6.2015 5 suuri kesänumero ma tk oj a lo ma su om ee n s. 60 –67 väreillä on tarkoituksensa Näin tunnistat pilvet muurahaisten yhteiskuntasopimus tietoa, elämyksiä ja vinkkejä! S U O M E N L U O N T O 5 | 2 15 v a S k iT S a . r a k k O L E v ä p a L a S i S a a r iS T O O N . p iL v E T T U T U ik S i. k U H a N k E iT T ä jä . r iS k iL ä . M U U r a H a iS T E N E L ä M ä ä . k E S ä N v ä r iE N T a U S T a T
koko kasvi kukkia myöten on myrkyllinen, joten kaunottaresta ei ole villivihannekseksi. k e sä myyttinen kaunotar kuva jOrMa ikONEN / leuku teksti jOrMa LaUriLa. Vaaleanpunaisia kukkia on neljä tai viisi verson kärjessä. kaikilla kolmella taruhahmolla on myös omat tähdistönsä. kun kasvitieteen isä Carl von Linné Lapin-matkallaan näki suokukkia, hän ihastui ja vertasi kasvia tarujen Andromedaan, etiopian kuningas kefeuksen ja kuningatar kassiopeian tyttäreen. kanervakasveihin kuuluvan suokukan lehdet ja varsi ovat ainavihantia. suomalainen nimi on arkinen, mutta tieteellinen nimi (Andromeda polifolia) puolestaan hyvinkin runollinen. SUOkUkka kukkii touko–kesäkuussa rämeillä ja nevoilla koko maassa
yhdistämisessä voisi kadota jopa puolet tutkimusrahoista, mikä lopettaisi suuren osan ympäristön tilan tutkimuksesta ja seurannasta. 5/2015 rakkolevä on itämerelle yhtä tärkeä kuin metsä maalle. Suunnitelma Suomen ympäristökeskuksen Syken yhdistämisestä luonnonvarakeskukseen lukeen on arveluttava. Se voisi vaarantaa riippumattoman ja kriittisen tutkimuksen säilymisen ja myös rahoitusta halutaan leikata. Syke täytti maaliskuussa 20 vuotta ja toimintansa aikana se on merkittävästi edistänyt ympäristön tilan ja luonnon monimuotoisuuden tutkimusta. vakiot 14 Lisko ilman jalkoja vaaraton vaskitsa on kärsinyt käärmemäisyydestään. 36 Vaihtelevaa pilvisyyttä opi tulkitsemaan pilvien sanomaa. Si Sä lly S 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 43 Hurme 53 vahtikoira 68 kasvokkain 70 kotona, Retkellä, virikkeitä 76 Havaintokirja 78 lukijoilta 80 kysy luonnosta 90 suomi ilmasta PääkiRjoitus kävi NiiN kUiN osattiin pelätäkin. Stubbin pääministerikauden kokoomuslainen ympäristöministeri ajoi voimakkaasti vapaaehtoisen suojelun ensisijaisuutta. 26 Kissapedon katse ilves jättää jäljen. se PP o Pa Rk ki N eN PS. värit kertovat. Nyt tälläkin tiellä on puomi. Synkässä paketissa toinen ilonaihe on, että Porkkalaan olisi näillä näkymin tulossa kansallispuisto. Uuden hallituksen ohjelmassa soiden ja metsien suojelurahoja leikataan, tutkimuksen resursseja vähennetään, metsien hakkuita lisätään kestämättömästi ja maaseudun jätevesiasetuksen toteuttamista lykätään ja heikennetään. Suojelu tyssää, jos vain pienelle osalle arvokohteita tarjoavista voidaan maksaa korvauksia. 44 Riskiläkallioilla eloisat linnut ovat mieltyneet itämeren kivikoihin. Se on lisäksi uskottava asiantuntijaorganisaatio. 16 Väriviestintää millä hyvät geenit, maittavin mesi tai katkerin myrkky. Hyvää hallitusohjelmassa on se, että ympäristöministeriö säilyy itsenäisenä, joskin ympäristöministeri on osaaikainen, koska hän on myös liikenneministeri. Suomen Luonnon toimitus toivottaa lukijoille elämyksellistä kesää upeassa luonnossamme! 4 Suomen luonto 15/2015 m a Ri k a ee R o la. 28 Muurahaisten yhteiskunta sopimus muurahaispesän työnjaon ymmärtäminen vaatii filosofiaa. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi luonto saa uudelta hallitukselta vain vähän 28 kaljukekomuurahainen on yhteiskunnan jäsen. Jo edellinen hallitus leikkasi soiden ja metsien suojelurahoja alle 40 miljoonaan euroon vuodessa, ja uusi hallitus kaavailee niiden karsimista 20 miljoonaan euroon
Su o m e n kaNSikUva Luonnonystävän ykköslehti värit eivät ole vain viehättäviä, vaan niillä on pitkä tehtävälista. 54 60 Poluilla ja pitkoksilla kesätapahtumat kiinnostavat, mutta mikset laajentaisi kokemustasi. Suomen Luonto 5/2015 74. Porin, itä-suomen, utsjoen ja inarin seutu voivat tarjota antoisimman luontoelämyksen. Tytönkorennon lemmikillä kuvasi arto Griinari. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. kartoitamme tänä kesänä vaskitsoja. 54 Meren metsää Rakkolevä on itämeren aarre. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 43 Hurme 53 vahtikoira 68 kasvokkain 70 kotona, Retkellä, virikkeitä 76 Havaintokirja 78 lukijoilta 80 kysy luonnosta 90 suomi ilmasta 88 Suomen Luonnon kesäkisa välkähtikö vaski, häivähtikö kupari. sen suojissa vilisevät kymmenet muut lajit. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_05/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 36 petoluteet valmiina jahtaamaan jauhiaisia. no. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 36 44 valaisevat yöpilvet ovat kesällä yleisiä. CC-000026/FI 15/2015 Suomen luonto 5 Pe kk a t u u Ri 50 Vihellys lehvästöstä myöhäisen pesijän, kuhankeittäjän, voi kuulla juuri nyt. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. riskilän saalis on useimmiten kivinilkka. H a RR i H o H ti se PP o l a mm i
Micha Fager kuvasi kosken kattohaikaraparin parittelupuuhissa. Luonto, ympäristö ja tiede nyT t oimitt a N ut j O UN i T ikk a NEN teksti pErTTi kOSkiMiES kattoHaikara yrittää pesimälinnuksi Kauan odotettu pesintä varsinais-suomessa ilahduttaa, mutta kattohaikaralle sopivia alueita on meillä vähän. m ic H a f age R 6 Suomen luonto 15/2015. keski-euroopassa kattohaikaroita on pesinyt samoissa kirkontorneissa 1300-luvulta saakka. TIESITKÖ
se on hienoa, sillä kuva on oiva dokumentti ja vastaaminen helpottuu sen myötä paljon. sellainen asenne saa hyvälle mielelle. Käy kurkkaamassa: www.suomenluonto.fi. 15/2015 Suomen luonto 7. Siellä laji on elänyt ihmisen lähiympäristössä niin kauan kuin tiedetään. kattohaikara tuskin kotiutuu lähitulevaisuudessa vakituiseen pesimälajistoomme, sillä maassamme on niukasti ruokailualueiksi sopivia laitumia ja niittyjä. Maatalouden viimeaikainen tehostuminen on sen sijaan ollut haikaroille haitaksi. Muun muassa salaojitus, raskaiden koneiden alla tiivistyvä maaperä ja kosteiden laidunten kuivatus ovat heikentäneet lintujen elinoloja, ja laji on taantunut useimmissa länsi-Euroopan maissa. jossakin päin maata mustikka ei tänä vuonna kuki, toisaalla taas kukkapenkkiin on putkahtanut uppo outo kasvi, jotkut öttiäiset ovat pyrkineet sisään ja jokin on haudannut pihaan variksen. alkuperäisestä kuuden miehen joukosta ovat mukana vielä Sepot, Vuolanto ja Vuokko. Palstanhoitajana olen tietenkin etuoikeutettu, koska näen kysymykset ja vastaukset ensimmäisenä. mielenkiintoista tietoa. virossa kattohaikaroita pesii noin 5000 paria. eräs kysymystyyppi kuitenkin harmistuttaa. Patterin takana sirittävä kotisirkka oli hänestä oikein mukavaa viihdykettä ja lukki seinällä oiva kodin elävöittäjä. kosken parin pesintä onkin levittäytymisyritys. kysymyksiä tulee aina vain enemmän, ja nykyisin usein on mukana myös kuva. kyyt vielä ymmärtää, mutta että lepakot, kettu, mäyrä, palokärki ja jopa tilhiparvi ja sisilisko pitäisi häätää pois. n KII KA RI SS A jo u N i t ik k a N eN ”Palstanhoitajana olen etuoikeutettu.” Saako sirkka sirittää. Siirrän kysymyksiä vastauksineen nettisivuillemme tasaista tahtia. kattohaikaran pesintä ei ole koskaan onnistunut maassamme, mutta tänä keväänä varsinais-Suomen koskella seurattiin, kuinka haikarapari kantoi risuja tekopesään koko toukokuun ajan. se on se, missä halutaan päästä eroon jostakin. n Ps. aLicE karLSSON jo u N i t ik k a N eN asiantuntijoilta kysytään usein, mihin lapsuuden mansikkapaikat ovat kadonneet. Palsta alkoi Suomen Luonnossa 1985, ja tähän mennessä lehdessä on vastattu 2410 kysymykseen. Tili karttuu muutamalla vastauksella viikossa. Se hyötyi Euroopan metsien raivaamisesta laitumiksi ja pelloiksi, sillä niiltä linnut löytävät ravinnokseen sammakoita, myyriä, hiiriä, etanoita, matoja ja heinäsirkkoja. OLEN HOiTaNUT lehtemme Kysy luonnosta -palstaa jo useita vuosia. Nuoret linnut asettuvat kuitenkin usein kauas synnyinseudultaan. vastaajina ovat alan asiantuntijat, joita on tällä hetkellä yhdeksän. Nuoret linnut asettuvat usein kauas kotiseudultaan. Eteläja keski-Euroopassa kattohaikara on suosituimpia lintuja. kySyMySTEN kaUTTa pääsee kurkistamaan luonnon tapahtumiin eri puolilla suomea. viiME vUOdEN lopulla kuollut asiantuntijamme Kauri Mikkola jaksoi kerätä muun muassa hyönteisille ja hämähäkeille sympatiaa. kattohaikaroita on oleskellut 1980-luvun lopun jälkeen taivassalossa, Perniössä, kylmäkoskella ja riihimäellä. Suomessa vieraileekin keväisin puolentuhatta yksilöä, jotka lienevät pääosin pesimättömiä virolaisia nuoria
(jt) Tutkija: Helsingin nimi tulee hanhista pääkaUpUNkiMME Helsingin nimi tulee hanhista, jos on uskominen eläkkeelle jäänyttä biologia Hannu Ahokasta. Sitä ei häiritse, vaikka korjausmiehet pärisyttävät moottorisahaa vieressä ja paukuttelevat vasaroilla. tiedetään, että ”Helsinki” tulee vantaanjoen vuonna 1351 kirjoitetusta nimestä Helsingå. aikuisia lintuja ja poikasia saalistavat merikotkat ja minkit, poikasia myös merija harmaalokit. määRä ON mELKOINEN, SILLä LUONNONvARAISIA KALALAjEjA ON SUOmESSA vAIN 55. piLkkaSiipi hautoo hievahtamatta seinän vieressä Söderskärin majakkasaarella Porvoossa. ”Muutamat jäljellä olevat haahkat suhtautuvat ihmisiin luottavaisesti. Myös haahkat ja isokoskelot ovat oppineet hakemaan suojaa ihmisen liepeiltä. ahokas on perehtynyt suomen historialliseen paikannimistöön ja julkaissut löytöjään hiljattain omakustannekirjassa. eri sammakkoja matelijalajien levinneisyydessä on tapahtunut muutoksia muun muassa ilmastonmuutoksen takia, joten tilanne halutaan päivittää. Salla-Riikka Vesterlundin väitöstutkimuksen mukaan osasyy kimalaisten kuolemiin voi olla myös ilmastonmuutoksessa: leudot talvet tappavat kimalaiskuningattaria, kun lämpö nousee nopeasti keväällä, mutta kasvit eivät ole ehtineet tuottaa mettä. väitös tarkastettiin turun yliopistossa. Helsingin nurmikot vallanneet valkoposkihanhet olisivat siis juuri siellä missä pitääkin. Syynä on petojen välttely. kuningattaret voivat nääntyä hengiltä, ja uusien pesien perustaminen vaarantuu. ”Merikotkien kannalta on ikävää, että monet mieltävät nuo lihavat haahkavuodet normaalitasoksi.” jOrMa LaUriLa 8 Suomen luonto 15/2015 merilinnut hakevat suojaa ihmisestä poimintoja vi ll e m ie tt iN eN / va st ava lo HELSINGIN, KOTKAN jA TURUN KALAmARATONEISSA yRITETTIIN SAAdA mAHdOLLISImmAN mONTA KALALAjIA 24 TUNNIN AIKANA. pääKAUpUNGISSA KAKSI jOUKKUETTA SAI pERäTI 31 LAjIA, mUKAAN LUKIEN mUSTATOKON (KUvASSA). Havaintoja voi ilmoittaa osoitteessa laji.fi/sammakot-ja-matelijat. suomessa on ahokkaan mukaan ollut 69 Helsinkiä. Helsingfors olisi ”Hankikoski”. (jt) Luomus kaipaa havaintoja sammakoista ja matelijoista LUONNONTiETEELLiNEN keskusmuseo luomus kerää havaintoja sammakoista ja matelijoista. Poikasiaan jotkut haahkat ovat oppineet tuomaan venevajojen väliin ja sisään, mikä on pelastanut muutamat poikueet saalistajilta.” Merilintujen vähenemisen myötä joidenkin asenteet merikotkia kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. ahokas esittää, että nimen taustalla olisi pitkäkaulaisiin sorsalintuihin viittaava hälsing-sana, joka on toistunut suomen vesistöjen varsilla laajemminkin. (jT) 31 jo Rm a l au Ril a Luonto, ympäristö ja tiede nyT Pe kk a t u u Ri Leudot talvet voivat tappaa kimalaisia HyöNTEiSMyrkkyjEN vaikutusta kimalaisten hupenemiseen on jo ehditty torjua euroopan unionin lainsäädännöllä, kun niin sanottuja nikotiinijohdannaisia kiellettiin 2013. (jt) pilkkasiipi hautoo rakennustyömaalla Söderskärin majakkasaarella. ”Utössä huomattava osa merilinnuista, etenkin haahkoista, on siirtynyt pesimään suojaisempaan välija sisäsaaristoon”, kertoo jorma tenovuo. kuulitko viitasammakon ääntä?. Petolintuasiantuntija Dick Forsman on kuitenkin sitä mieltä, että nyt ollaan palaamassa normaalitasolle ajalta, jolloin merikotka oli häviämisen partaalla ja haahkakanta kasvoi suureksi vihollisten puuttuessa. yksi hautoo majakasta noin 20 metrin päässä ja toinen Utön päätien reunassa kiviaidan kolossa
Jernvall kollegoineen rakensi matemaattisen mallin, jonka mukaan tämän trendin pitäisi jatkua: ”Jos mallimme ennustetta uskoo, jäniseläimet ja peltomyyrän kaltaiset lajit runsastuvat tulevaisuudessa muiden kustannuksella”, Jernvall sanoo. Metsäjäniksen hampaat kasvavat jatkuvasti. 15/2015 Suomen luonto 9 jyrSijöidEN hampaat joutuvat kovalle kulutukselle. He huomasivat, että parhaiten kulutusta kestävät jatkuvakasvuiset hampaat ovat kehittyneet monta kertaa eri lajiryhmille ja vuosimiljoonien kuluessa yleistyneet. Helsingin yliopiston tutkija jukka jernvall kollegoineen tarkasteli 2–50 miljoonaa vuotta vanhoja jyrsijöiden hammasfossiileja. Hampaiden korkeus on myös kasvanut. tästä pitäisi kaiken järjen mukaan seurata, että ne jyrsijälajit, joiden hampaat kasvavat koko eliniän, ovat muita edullisemmassa asemassa. tuoreen tutkimuksen mukaan juuri näin onkin. jOUNi TikkaNEN ILM Iö M äI ST ä Pa si Pa Rk kiN eN / va st ava lo ”Jäniseläimet ja peltomyyrän kaltaiset lajit runsastuvat.” ylivoimaiset hampaat. Sen sijaan suurista maanisäkkäistämme yhdelläkään ei ole jatkuvakasvuisia hampaita. Näillä lajeilla hampaat kasvavat koko eliniän. toisin kuin ihmiset, ne eivät nimittäin keitä ja hauduta ruokaansa pehmeäksi vaan jyrsivät raakaa puuta ja heinää. tutkimus julkaistiin Cell Reports -tiedelehdessä
Suomen parhaat asiantuntijat huhkivat hiki hatussa, että loputkin lajeista, tutkimusaineistoista, dna-näytteistä ja havainnoista saataisiin kansalaisten tietoon. kaikkia Suomen eliölajeja sivulta ei vielä löydä, mutta 8536 lajia on jo esillä. 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 15/2015 su o m eN l a ji ti et o ke sk u s Lahden kaupunki reunustaa vesijärven lahtea. oravien lemmenhetki tapahtui huhtikuun lopulla koivun rungolla, auringon laskiessa. SUOMEN ELiöT. kevyt kesäduuni maailmakuva 21 % 8536 79 % 31464 Suomen lajeISta tIetokannaSSa eI vIelä tIetokannaSSa. Maija kyrö Vesijärvi puhdistui yhteistyöllä Luonto, ympäristö ja tiede nyT suomen luonto twitterissä @suomenluonto pinnalla Tarkkailemme ympäristöä. kaNSaiNväLiSTäkiN huomiota saanut vesijärven kunnostus on yhteistyön näyte. huhtikuuta. Pariskunta jatkoi touhuaan ilman mitään häpyä. rannoille on rakennettu 36 kosteikkoa, hoitokalastuksella kerätään 200 tonnia kalaa vuodessa ja hapettimet kierrättävät syvänteisiin happipitoista vettä. viimeinen kuvien lähetyspäivä on 10. elokuuta. vuosi sitten kerroimme lehden nettisivuilla, että Suomen lajitietokeskus saa valtiolta miljoonapotin maahamme kertyneen eliölajeja koskevan tiedon avaamiseen. ”tutkimusten perusteella varmistamme, että oikeat tahot ovat tekemässä oikeita asioita oikeaan aikaan oikeassa paikassa.” Mäkinen pitää tärkeänä, että suojeluun osallistuvat tahot ovat paikallisia, sillä paikalliset tuntevat vesistön tarpeet ja kokoavat talkootyöverkoston. kuvia voi lähettää osoitteessa www.suomenluonto.fi/ sisalto/kuvakilpailut. pikkuhäiveperhosesta löytyy jo hieman tietoa. ”Mahdollistamme vesijärven hoitoa keräämällä rahoitusta ja tekemällä sopimuksia käytännön toteuttajien kanssa”, vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja Heikki mäkinen kertoo. #kuvakisa Suomen Luonnon nettisivuilla etsitään koko kesän ajan parasta muotokuvaa suomalaisista eliölajeista. Hänen tilallaan on useita vesiensuojeluhank keita kuten kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä. kolmen päijäthämäläisen kunnan alueelle levittäytyvä järvi on palautettu Suomen rehevöityneimmästä suuresta järvestä luontokeitaaksi paikallisin voimin. Nyt tuo raha alkaa näkyä, kun Laji.fi on virallisesti avattu. m a ija k yR ö ju H a ja N tu N eN ”Hölmöä miettiä, mikä maaN tai maaPalloN tila oN 100 vuodeN kuluttua, eiHäN meistä kumPikaaN ole silloiN eNää elossa.” Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne Alueviestin haastattelussa 10. (jT) #nakkelit Suomen Luonnon nettisivuilla kerättiin talvella havaintoja pähkinänakkeleista, joita virtasi idästä Suomeen. ”on välttämätöntä, että joukossamme on tulisieluja, jotka kuulevat kaikkien mielipidettä ja kannustavat yhteistyöhön”, sanoo ranta-asukas, maanviljelijä kari Valonen. Malleja kuvaajalle riittää, sillä kasveja, sieniä, lintuja, hyönteisiä, leviä ja ylipäätään eri eliöitä on Suomessa noin 45 000 lajia. ihmisyleisö ei oravien puuhia haitannut. lue talvisen havaintokeräyksen tulokset ja kerro nyt mahdolliset pesimähavaintosi osoitteessa www.suomenluonto.fi #parittelu Salolainen mira kares sai otettua kotipihallaan sarjan harvinaisia kuvia liito-oravien parittelusta. Saimme yli 200 havaintoa, ja usein nakkeleita oli kaksikin, mikä voi viitata pesintään
koskiensuojelulain henki säilyy”. talvella joen peittää lumi ja jää, joten kollajan vaikutus virkistyskäyttöön olisi silloin olematon. Natura-lausunnossa selvitettiin, kuinka korkealle tulvan pitää nousta, jotta tulvaa tarvitseva kasvillisuus säilyy. kollaja-suunnitelman mukaan kesäaikana luonnonuomassa kulkisi 80 prosenttia siitä vesimäärästä, joka siinä normaalisti virtaa. Ei ihminen näe, mitä jään alla on. Siten, että sallitaan voimalaitosten rakentaminen jo osittain rakennettuihin vesistöihin silloin, kun rakentaminen toteutetaan niin, että tärkeät luontoarvot säilyvät ja koskien ominaispiirteet säilyvät. onko yhtiönne tavoite saada kollaja läpi tulkitsemalla lakia eri tavalla eikä muuttamalla sitä. kun suurin osa joen virtaamasta kulkisi muualta kuin jokiuoman ja koskien kautta, miten voidaan väittää, että ”joki ja koski säilyvät ennallaan”. Ja tehtyjen selvitysten mukaan kaloille talviaikaiset virtaamat luonnonuomassa olisivat riittävät. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. MikkO NiSkaSaari ja sm iN aw a d / is to ck PH oto m a R jo s o Rm u N eN / le H tik uv a koskiensuojelulailla suojellun iijoen vesien johtaminen kollajan altaaseen oli esillä hallitusneuvotteluissa. kuivattaisiko kollaja iijoen. jo u N i t ik k a N eN Toukokuun kevättulvaa pudasjärven natura-alueella. kollaja-aktiivien mukaan allas pilaisi tulvarantoja pitämällä veden korkealla ympäri vuoden. Vain osa vedestä vietäisiin toista kautta. vesi nousisi edelleen riittävän korkealle. teidän mielestänne pitäisi siis muuttaa säädettyä lakia. kysymyksiin kollajasta vastaa Pohjolan voiman toimitusjohtaja pertti pietinen. loput 20 prosenttia menisivät kollajaan. miten tuon suiston kävisi. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi.. Ei ole. Iijoen erikoisuus on Pudasjärvellä sijaitseva sisämaan suisto ja sen tulvasaaret, joiden luonto on sellaista kuin se on nimenomaan tulvien ansiosta. lähdemme siitä, että lakia täytyy päivittää. talvella suhde olisi toisin päin, ja pääosa vedestä ohjattaisiin altaaseen. 15/2015 Suomen luonto 11 Pohjolan Voiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen, esititte toukokuussa Yle:n ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa, että jos kollajan allas rakennettaisiin ”joki ja koski säilyvät ennallaan. miten
Se ei laumoineen ihmisistä juuri piittaa, olkoonkin, että kyseessä on Euroopan suurin nautaeläin visentti, joka tunnetaan myös euroopanbiisonina. tänne almindingenin metsäalueelle tuotiin vuonna 2012 seitsemän visenttiä, yksi uros ja kuusi naarasta, kaikki eri sukuhaaraa. jatkovaihtoehdoissa kuullaan paikallisväestöä.. Eläimet ovat viihtyneet varsin hyvin, ja niiden määrä on kasvanut 13 yksilöön, jotka liikkuvat yhtenäisenä laumana. Samasta syystä vuonna 2013 syntynyt, parin vuoden sisällä sukukypsäksi tuleva uros joudutaan siirtämään pois. kyseessä on tanskan ympäristöministeriön hanke, jonka tavoitteena on tutkia sitä kuinka visentit voivat edistää metsän monimuotoisuutta. visenttejä on nyt 13, ja ne liikkuvat yhtenä laumana. lauman vaikutus almindingenin luontoon on ollut pääasiallisesti positiivinen. Toistaiseksi visentit elävät suljetussa aitauksessa. 12 Suomen luonto 15/2015 monimu o t ois uu s maaiLmaLta t oimitt a N ut j O r M a L a U ri L a tanskalaismaisemassa Bornholmin saaren metsätiellä seisoo suurikokoinen eläin, joka on kuin suoraan luolamaalauksesta. Eläimet saatiin Puolan Bielowiezan kansallispuistosta, joka on tällä hetkellä ainoa paikka Euroopassa, jossa visentit elävät täysin luonnonvaraisena. viSENTiT liikkuvat vapaasti 200 hehtaarin aidatulla alueella, jossa on tiheää sekametsää, aluskasvillisuutta ja avoimempia alueita pienen järven ympärillä. tavoitteena on selvittää niiden vaikutus metsän monimuotoisuuteen. Naarasvisentit tulevat sukukypsäksi jo kahden vuoden iässä, joten laumaan tarvitaan pian uusi uros, jotta vältytään sukusiitoksilta. Myös saaren paikallisväestö on ottanut visentit hyvin vastaan. ruohoja heinäkasveja, varpuja ja pensaikkoa syövät visentit pitävät aluskasvillisuuden kurissa, mikä edesauttaa puiden kasvua ja nopeuttaa metsän uumammuttimaisia saarelaisia teksti TUija kaUppiNEN / kuvat kaiSa SiréN tanskan Bornholmin saarelle tuotiin puolasta seitsemän visenttiä eli euroopanbiisonia. rotevaan amerikanbiisoniin verrattuna se on kevytrakenteisempi ja viihtyy preerioiden sijaan metsässä
euroopan SuurIn maanISäkäS viSENTiN eli euroopanbiisonin (Bison bonasus) alkuperäinen levinneisyysalue oli laaja, euroopasta kaukasukselle asti. ”visenttien tulevaisuus on toistaiseksi avoin”, kertoo michael stoltze tanskan ympäristöministeriöstä. Haitallinen ilmiö on ollut se, että talvisin visentit syövät puun kuorta. täysikasvuinen yksilö on lähes kolme metriä pitkä ja pari metriä korkea. metsien häviämisen ja ihmisasutuksen laajenemisen vuoksi sen levinneisyysalue supistui supistumistaan. 20 villivihannesta maamme luonnosta ja keittiömestari Sami Tallbergin 60 herkullista villivihannesreseptiä! Suomen Luonnon Villivihannekset-sovellus ladattavissa IOS-, Androidja Windows-puhelimiin. Haluamme kuulla paikallisväestön mielipiteen asiaan ennen lopullista päätöstä, joka tehdään aikaisintaan keväällä 2017.” n Sonni on mahtava ilmestys.. MiTä TapaHTUU, kun hanke päättyy. laji oli lähellä kuolla sukupuuttoon, mutta onneksi eläintarhoissa olleet yksilöt selvisivät ja lisääntyivät hyvin. toinen on se, että osa visenteistä vapautetaan ja osa jää aitaukseen. aikuinen sonni saattaa syödä 40 kiloa päivässä ja tiine naaras jopa 80 kiloa. 1950-luvulla visenttejä alettiin palauttaa luontoon. Tiesitkö, että myös sen sievät valkoiset kukat ovat syötäviä. Ne rikkovat sorkkineen myös maan pintaa, mikä on monipuolistanut kasvillisuutta. kolmantena vaihtoehtona harkitaan, että kaikki päästetään liikkumaan vapaasti. distumista. ongelmaa on saatu kuriin antamalla eläimille lisäravinnoksi heinää ja nuolukiviä. toisin kuin preerialla elävät amerikanbiisonit, visentit elävät vanhoissa metsissä, joissa on sekä aluskasvillisuutta että avoimia alueita. Lue lisää suomenluonto.fi/villivihannekset. ”yksi mahdollisuus on myös se, että kaikki siirretään takaisin Puolaan. suomessa visenttejä voi ihailla Helsingin korkeasaaren eläintarhassa, jossa on neljä naarasta ja 800 kiloa painava sonni. Lataa mobiilisovellus ! Villivihannekset Käenkaalin eli ketunleivän lehden kirpeä maku on monelle tuttu. Hinta 2,99 €. uros voi painaa 800 kiloa. ”yksi vaihtoehto on, että visentit jäävät nykyiselle aidatulle alueelle tai sitä laajennetaan. ensimmäisen maailmansodan aikana luonnonvaraisina eläneet visentit tuhoutuivat
Maailmanlaajuisesti vaskitsa ei ole ainoa jalaton lisko. vaskitsalla on myös jalattomia sukulaisia, osa Euroopastakin: kaakkois-Euroopassa tavattava seltopusikki (Pseudopus apodus) on vaskitsan lähisukulainen. Se ei paistattele päivää avoimella paikalla, vaan asettuu kiven tai kannon suojaan tai auringon lämmittämän löyhän karikkeen sekaan. Edelleenkin vaskitsoja tapetaan kyinä, vaikka ”vaskikäärme” ei edes ole käärme vaan jalaton lisko. Mahdollisesti Suomessakin tavataan ”idänvaskitsaa” (Anguis colchica) eikä lajin perustyyppiä ”aitovaskitsaa” (Anguis fragilis), jonka Carl von linné aikanaan kuvaili tieteelle ruotsista. 14 Suomen luonto 12/2014 14 Suomen luonto 15/2015 k uuk a uden laji: v a S kit S a vaskitsa ei olekaan pelkkä vaskitsa. uudet tutkimukset osoittavat, että yhden lajin sijasta niitä onkin euroopassa neljä. Hidasliikkeiset vaskitsat kohtaavat usein läheltä piti -tilanteita petojen kanssa, jolloin hännän menettäminen on pienempi paha kuin hengen lähtö. Sillä on siis kaikki liskon ominaisuudet – vain liskoihin tyypillisesti liitettävät jalat puuttuvat. Samasta syystä vaskitsa viettää melko piilottelevaa elämää. ominaisuus viittaa vaskitsan häntään, jonka se voi sisiliskon tapaan pudottaa kokiessaan itsensä uhatuksi. vaskitsoita syövät ketut, siilit ja monet muut nisäkäspedot sekä petolinnut ja jopa suurikokoiset sammakot ja rupikonnat. teksti jOONaS GUSTaFSSON. lisko ilman jalkoja ta Pa N i R ä sä N eN / PR o lk vaskitsa on kärsinyt syyttä ulkonäöstään varmasti enemmän kuin mikään muu laji. asiaa ei ole vielä maassamme tehdyllä tutkimuksella varmistettu, joten tässäkin tekstissä puhutaan ainoastaan ”vaskitsasta” ja unohdetaan lajin jako useampaan. Monet hiekassa tai maan alla elävät skinkit ovat jalattomia. jaLaTTOMUUS ei ole vaskitsan ominaisin piirre. vaskitsalla on liikkuvat silmäluomet, sen vatsaa peittävät pienet suomut käärmeille tyypillisten leveiden ”telaketjusuomujen” sijaan. Se mitä ennen kutsuimme vaskitsaksi, on nykytietämyksen valossa useampi laji; alun perin yksi vaskitsa on uusissa tutkimuksissa jaettu neljäksi eri puolilla Eurooppaa tavattavaksi lajiksi. Ero lajien välillä ei ole suuren suuri. Jo linné määritti eläimen ”herkästi särkyväksi” antaessaan sille tieteellisen lajinimen fragilis (hauras, helposti särkyvä). Piirre on niin tyypillinen, että luonnossa harvoin näkee täysikasvuista vaskitsaa, jolla olisi alkuperäinen häntä jäljellä
LiSääNTyMiNEN: poikaset syntyvät elokuun lopulla tai syyskuun alkupuolella. raviNTO: vaskitsa syö lieroja, etanoita, hämähäkkejä sekä monenlaisia hyönteisiä ja niiden munia. Muistan valokuvanneeni liskoa appivanhempieni kesämökin pihamaalla, ja isäni on löytänyt sen kotitalonsa rappusilta. 15/2015 Suomen luonto 15. vastasyntyneet ovat vajaan 10 sentin mittaisia. liskot parittelevat touko–kesäkuussa ja poikaset syntyvät elokuun lopulla tai syyskuun alkupuolella. n Kirjoittaja on Suomen herpetologisen yhdistyksen aktiivi ja jäsenlehti Herpetomanian toimittaja. kuten monet muutkin matelijamme vaskitsa synnyttää eläviä poikasia, mikä on sopeuma kylmään ilmastoon. väri voi olla myös muunlainen ruskean tai harmaan sävy. joissakin populaatioissa koirailla on selässään sinisiä pisteitä. ELiNyMpäriSTö: vaskitsaa tapaa avoimissa metsissä, kallioalueilla ja jonkin verran puutarhoissa. Sukukypsyyden ne saavuttavat neljätai viisivuotiaina, noin 25 sentin mittaisina. vatsapuoli on tumma. eri vaskitsalajeja tavataan Ison-Britannian saarella sekä kaikkialla manner-euroopassa pohjoisimpia ja aivan eteläisimpiä alueita lukuun ottamatta. 12/2014 Suomen luonto 15 Anguis fragilis (tai ”idänvaskitsa”, Anguis colchica) TUNTOMErkiT: nimensä mukaisesti vaskitsan selkäpuolen tyypillisin väritys on vasken eli kuparin värinen. kOkO: Suomessa vaskitsat saavuttavat tyypillisesti reilun 30 sentin kokonaispituuden, mistä katkennut häntä voi viedä pois osansa. näillä alueilla se löytyy useimmiten valon ja varjon rajalta, lämpimästä mutta suojasta. 88! vaskitsa jo o N a s g u st a fs so N Piilotteleva elämäntapa tekee vaskitsoista hankalia löytää. vaskitsan vuosi alkaa Suomessa huhti–toukokuussa. LEviNNEiSyyS: lajia tavataan yleisimmin vaasa–lieksa-linjan eteläpuolella, mutta myös yksittäisiä pohjoisempia havaintoja tunnetaan. etelämpänä vaskitsat voivat kasvaa jopa yli puolimetrisiksi. vaskitsasta on myös yksittäisiä pohjoisia havaintoja. Sen sijaan siihen törmää usein sattumalta. LäHETä vaSkiTSaHavaiNTOSi kESäkiSaaMME, lue lisää s. olen vetänyt monia matelijaretkiä, joilla olemme koettaneet erityisesti löytää vaskitsaa siinä onnistumatta
ihmiset nauttivat kukkien eri väreistä, mutta eivät ne ole meitä varten syntyneet. 16 Suomen luonto 15/2015. kyse on evoluutiosta. Mikä taiteilija on saanut paletistaan näin paljon sävyjä. 16 Suomen luonto 15/2015 Punaista, keltaista, vihreää, sinistä ja kaikkea siltä väliltä: luonto on juuri nyt värikkäimmillään. väriviE StiNtää teksti aLicE karLSSON värit houkuttavat, huijaavat, pelottavat ja suojaavat. kukkien lisäksi eri väreissä loistavat monet hyönteiset ja linnut. värejä tarvitaan lisääntymiseen, yhteydenpitoon, ravinnon etsimiseen, suojautumiseen, pelotteluun ja huijaamiseen
15/2015 Suomen luonto 17 väriviE StiNtää 15/2015 Suomen luonto 17 Pe tR i ja u H ia iN eN / va st ava lo Sateenkaari syntyy, kun auringon säteet taittuvat sadepisaroissa. Sivusateenkaaressa värit ovat käänteisessä järjestyksessä.. värit uloimmasta kehästä sisimpään ovat punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti
”kimalaiset käyvät kukassa ja maistavat mettä. ”linnut ovat kuitenkin hyvin oppivaisia. Mettä tavoitellessaan hyönteiseen tarttuu kukan siitepölyä, joka kulkeutuu seuraavaan kukkaan, ja näin eliö tulee pölyttäneeksi kasvin tahattomasti. värit loistavat siis pölyttäjille, joiden käynnit voidaan varmistaa vielä tuoksuilla ja muodoilla. Jos siinä on alle kymmenen prosenttia sokeria, pörriäinen siirtyy toiseen kukkaan. Ei maksa vaivaa kerätä niin laimeaa liuosta”, kasvifysiologi kurt Fagerstedt Helsingin yliopistosta sanoo. puolukan heleä väri houkuttaa eläimiä syömään marjan ja samalla levittämään kasvia. Monet hyönteiset näkevät värejä ja pystyvät aistimaan myös ultraviolettia, jota ihminen ei näe. 18 Suomen luonto 15/2015 kasvit tarvitsevat värejä lisääntyäkseen. Esimerkiksi pihlajan ja mustikan siemenet itävät paremmin suolistokäsittelyn jälkeen. Sama mekanismi pätee muihinkin väreihin: väriaistimus muuttuu aallonpituuden mukaan. rautanaula sinerryttää värit ovat fysiikkaa ja optiikkaa. Sienten kuten veriseitikin punainen on aineenvaihdunnan tuottamaa. Esimerkiksi lehtivihreä absorboi eli imee itseensä lähes kaikkia muita näkyviä aallonpituuksia paitsi vihreää. Niiden siemenkuoressa on itämistä hidastavia yhdisteitä, joten kuoren huuhtelu eläimen suolistossa on vain eduksi. ”tuulipölytteisissä kasveissa kukat sen sijaan ovat usein niin vaatimattomia, ettei niitä kukaan edes huomaa.” Hedelmien ja marjojen väri on myös houkutin. ketoneilikka on punaisimpia kukkiamme. Siksi ruoho ja puiden lehdet näkyvät ihmissilmälle vihreinä. punainen liljakukko luottaa varoitusväriinsä. Useimmiten mesiviitat ovat yksinkertaisia viiruja, jotka lähtevät terälehden reunoilta ja tihentyvät keskustaa kohti. Pisin aallonpituus on punaisella ja lyhin ultravioletilla. Niiden kohteena ovat lähinnä linnut; punaiset marjat on helppo erottaa vihreästä lehvästöstä. eem el i Pel to N eN / v a st av a lo tim o N ie m iN eN ju H a ja N tu N eN tim o N ie m iN eN ti m o v ei ja la iN eN / le u ku ju H a ja N tu N eN 18 Suomen luonto 15/2015. Leppäkertut varoittavat väreillä pahanmakuisuudestaan. väri ei riitä, vaan vierailun edellytyksenä ovat hyvät tarjoilut. raudun punainen vatsa kertoo kutuvalmiudesta. Jotkin marjat ovat maukkaampia kuin toiset.” tämäkin kuuluu kasvien evoluutioon. Siksi ihmissilmä ei huomaa myöskään mesiviittoja, joilla kukka opastaa pölyttäjän suoraan mesilähteeseen
Hän todisti mehiläisten erottavan eri värit ja muistavan oppimansa pitkään. Sinertävät kukat ovat usein syvätorvisia, valkoiset ja keltaiset kukat taas maljamaisia, joten värin ohella myös kukan muoto vaikuttaa valintaan, samoin tuoksu. 15/2015 Suomen luonto 19 meSIvIItat opaStajIna MESipiSTiäiSiLLä on tuhansista osasilmistä koostuvat parilliset verkkosilmät. ju H a ja N tu N eN. mesipistiäiset hakevat kukista päiväsaikaan mettä energiakseen ja siitepölyä toukkiensa ravinnoksi. Sata vuotta sitten itävaltalainen biologi Karl von Frisch esitti, että kukkien kirkkaat värit ovat kehittyneet houkuttelemaan mesipistiäisiä pölyttäjiksi. värinäön herkkyyshuiput ovat vihreän, sinisen ja ultravioletin alueella. Suomessa ne etsivät pääosin sinisiä ja violetteja kukkia, kovakuoriaiset ja kärpäset puolestaan suosivat valkoisia ja keltaisia kukkia. kukin osasilmä muodostaa aivoihin oman kuvan, joista muodostuva kokonaisuus jää sumeaksi, vaikka liikkeiden näkeminen onnistuu tarkasti. mesilähde löytyy usein kukan muista väreistä erottuvien viivojen, mesiviittojen, avulla. iLkka TEräS, ELäiNTiETEEN dOSENTTi, HELSiNGiN yLiOpiSTO 15/2015 Suomen luonto 19 Mäkitervakko tarjoilee mielellään antimiaan mesipistiäisille. toisaalta mesipistiäiset eivät erota punaista väriä mustasta. koiraiden silmät ovat yleensä suuremmat kuin naaraiden: esimerkiksi mehiläiskuhnurin verkkosilmässä on 7500, mutta työläisellä vain 4500 osasilmää. kukan tahmea varsi estää siivettömien hyönteisten kiipeämistä kukkiin
ju H a ja N tu N eN YkSIpuolInen ruoka Saattaa muuttaa värejä NOrMaaLiväriTykSESTä poikkeavia yksilöitä tunnetaan monilta lintulajeilta, mutta yleisimmin niitä on viime vuosikymmeninä havaittu kaupunkilinnuilla. melaniinien tuotanto perustuu useisiin yhdisteisiin, jotka alun perin täytyy saada ravinnosta. muita selityksiä ei siksi voi sulkea pois. ilmiön on arveltu perustuvan kaupunkilintujen syömään ravinneköyhään ruokaan, mutta tieteellistä tutkimusta asiasta ei ole tehty. melaniinien tuotanto perustuu useisiin yhdisteisiin, jotka alun perin täytyy saada ravinnosta. musta väri perustuu melaniinipigmentteihin, joita syntyy tähän erikoistuneissa melanosyyttisoluissa. melaniinin tuotannossa vaikuttavilla geeneillä on myös useita muita tehtäviä esimerkiksi immuunipuolustuksessa ja aineenvaihdunnassa. linnut eivät siis saa melaniineja suoraan ravinnosta, toisin kuin punaisten ja keltaisten värien takana olevia karotenoideja. muita selityksiä ei siksi voi sulkea pois. ilmiön on arveltu perustuvan kaupunkilintujen syömään ravinneköyhään ruokaan, mutta tieteellistä tutkimusta asiasta ei ole tehty. TONi LaakSONEN, EvOLUUTiOEkOLOGi TUrUN yLiOpiSTO. on esimerkiksi mahdollista, että kaupunkiympäristö altistaa jollekin tekijälle, joka estää melaniinin tuotannon. linnut eivät siis saa melaniineja suoraan ravinnosta, toisin kuin punaisten ja keltaisten värien takana olevia karotenoideja. Huomiota ovat herättäneet erityisesti mustien lintujen kuten varisten, naakkojen ja mustarastaiden valkoiset laikut. TONi LaakSONEN, EvOLUUTiOEkOLOGi TUrUN yLiOpiSTO 20 Suomen luonto 15/2015 Tässä laulava keltavästäräkkikoiras ei ole kaupunkilintu ja lienee hyvässä kunnossa, vaikka rinnan todellinen keltaisuus ei ihmissilmälle näykään. melaniinin tuotannossa vaikuttavilla geeneillä on myös useita muita tehtäviä esimerkiksi immuunipuolustuksessa ja aineenvaihdunnassa. Ravinnon määrällä onkin havaittu olevan vähemmän vaikutusta melaniiniväritykseen kuin karotenoidiväreihin. Häiriö värien tuottamisessa voi siten ilmentää häiriötä jossakin muussa elintoiminnassa. on esimerkiksi mahdollista, että kaupunkiympäristö altistaa jollekin tekijälle, joka estää melaniinin tuotannon. Ravinnon määrällä onkin havaittu olevan vähemmän vaikutusta melaniiniväritykseen kuin karotenoidiväreihin. Häiriö värien tuottamisessa voi siten ilmentää häiriötä jossakin muussa elintoiminnassa. koska valkoiselta alueelta kuitenkin puuttuu melaniinipigmentti, on mahdollista että taustalla on jonkin raaka-aineen puutos. Huomiota ovat herättäneet erityisesti mustien lintujen kuten varisten, naakkojen ja mustarastaiden valkoiset laikut. koska valkoiselta alueelta kuitenkin puuttuu melaniinipigmentti, on mahdollista että taustalla on jonkin raaka-aineen puutos. 20 Suomen luonto 15/2015 NOrMaaLiväriTykSESTä poikkeavia yksilöitä tunnetaan monilta lintulajeilta, mutta yleisimmin niitä on viime vuosikymmeninä havaittu kaupunkilinnuilla. musta väri perustuu melaniinipigmentteihin, joita syntyy tähän erikoistuneissa melanosyyttisoluissa
”voimme tehdä käyttäytymiskokeita, tutkia silmiä, testata mitä valoa silmän pigmentit vastaanottavat ja mitata aivojen ju H a ja N tu N eN tim o N ie m iN eN ju H a ja N tu N eN tim o N ie m iN eN ju H a ja N tu N eN Olen pahan makuinen tai myrkyllinen, keltainen villakarvajalan toukka viestittää. 15/2015 Suomen luonto 21 kemiallisesti kukkien punainen ja sininen syntyvät antosyaaneista ja keltainen karotenoideista. ”Esimerkiksi imikän kukat ovat auetessaan sinisiä, mutta kasvin vanhetessa soluneste happamoituu ja kukat muuttuvat vaaleanpunaisiksi. ”antosyaanit ovat vesiliukoisia, ja mitä happamempaa soluneste on, sen punaisempia kukista tulee. ahopirkon keltamustat värit toimivat myös varoitusväreinä. ”Jos siinä on runsaasti rautaa, kukista tulee helpommin sinisiä, kun taas raudan puute synnyttää punaiset kukat”, Fagerstedt sanoo. rikkikääpä. Lähes kaikki orvokit ovat sinisävyisiä, mutta lapinorvokki tekee poikkeuksen. Linnut näkevät ultravioletin Miten lintu näkee kukkaniityn tai metsän. Jos maassa on esimerkiksi paljon kalkkia, se saattaa muuttaa solunesteen happamuutta ja vaikuttaa kukkien väriin. Eläinten värinäköä voidaan kuitenkin tutkia. ”Erään ruiskukkalajikkeen kukat ovat lähes mustia. ”yleensä soluneste on vain lievästi hapan, mutta vaihtelua on. 15/2015 Suomen luonto 21. Eipä ihme että kalkkipitoisilla mailla kasvaa mattoina sinivuokkoja ja orvokkeja. karotenoidien sävyihin vaikuttaa kemiallinen rakenne. Sienten värit lienevät sattumanvaraisia, eikä niillä ole torjuntatai houkutusmerkityksiä. voimme aavistaa sen, mutta täyttä varmuutta ei ole. Mitä enemmän on kaksoissidoksia, sitä punaisempi keltainen on. Niissä ei ole mustaa pigmenttiä, vaan vain runsaasti antosyaaniväriaineita – jopa 15 prosenttia kuivapainosta.” luonnonkukilla on kuitenkin useimmiten oma tunnistettava värinsä, johon voimme luottaa: suloiset kellot ovat sinisiä, ketoneilikka ja mäkitervakko punaisia ja keltamatara puhtaan keltainen. Saman voi havaita lemmikin kukissa, mutta niissä väriero nuorien ja vanhojen kukkien välillä ei ole niin suuri.” Myös kasvuolot vaikuttavat. keltamatara on kukistamme keltaisimpia. ”Hyvä esimerkki tästä on paprika, jonka väriskaala on keltaisesta oranssin kautta tulipunaiseen ja melkein mustaan.” Metalli-ioneillakin on rooli värin muodostuksessa. ”vanha kikka saada hortensian kukat siniseksi on upottaa kasvin juurelle ruosteisia rautanauloja.” yksi rooli on vielä väriaineen määrällä. Esimerkiksi hortensioiden punainen ja sininen johtuvat samoista väriaineista, mutta lopullisen värisävyn määrää maaperä. Emäksisyyden lisääntyessä sinisyys voimistuu”, Fagerstedt kertoo. värisävyihin vaikuttavat monet seikat. Ei liene yllätys, että esimerkiksi sitruunalla se on erityisen hapanta.” karotenoidit ovat puolestaan rasvaliukoisia ja ne löytyvät useimmiten viherhiukkasista
”Naaras ei tietenkään laskelmoi, mutta sillä on synnynnäinen taipumus valita kirkasvärinen koiras, ja jos koiras laulaa hyvin, niin vielä parempi.” Signaaliksi voi riittää vaikkapa joutsenen nokan väri: mitä keltaisempi nokka koiraalla on, sitä paremmalta se näyttää naaraan silmissä. Näön avulla ne löytävät ravinteikkaat marjat ja mehevät toukat. Sehän on vain haitaksi koiraalle. vasta auringonvalo saa ne sädehtimään.” värit ovat kunnon mitta linnut tarvitsevat värinäköä muun muassa ravintokohteiden etsimisessä. ”Sinisorsakoiraan metallinhohtoisen pään värit näkyvät vain tietyssä valossa ja tietystä kulmasta. Hohtolan mukaan jo Charles Darwin ymmärsi sukupuolivalinnan merkityksen. ”ihmisen silmien soluissa on kolme väripigmenttiä ja linnuilla niitä on neljä tai jopa viisi. isomittarilla on hyvä suojaväri. 22 Suomen luonto 15/2015 ju H a ja N tu N eN sähkövasteita – ja niin on tehtykin”, eläinfysiologi esa Hohtola oulun yliopistosta luettelee. tim o N ie m iN eN m a Rk u s v a Re sv u o tim o N ie m iN eN sam i k a R jal a iN eN Metsälehväsammalen vihreys johtuu yhteyttävistä viherhiukkasista. linnut näkevät ehkä samat värit kuin me, mutta väriskaala saattaa olla laajempi ja lisäksi niillä on kyky nähdä ultraviolettiväriä.” lintujen ja hyönteisten omat värit ovat joko rakennevärejä tai pigmenttivärejä, joista jotkin heijastavat ultraviolettivaloa. ”Jos lintu saa huonoa ruokaa, se näkyy juuri kellertävissä väreissä. Sinisorsan pään vihreä on hienoimmillaan soidinaikana. ”kolibreilla tämä on hyvin tunnettua. Jos naaras suosii pitkää pyrstöä ja vain hyvät geenit ja hyvä ravinto voivat sen tuottaa, sellaiset koiraat ovat kunnossa ja saavat enemmän jälkeläisiä.” ilmiö vain voimistuu ja voimistuu. ”Eihän riikinkukon pyrstö olisi muuten syntynyt. lisäksi koiraat ja naaraat kommunikoivat keskenään väreillä ja koiraat mahtailevat niillä toisilleen. rakennevärit syntyvät kehon kerrostuneista rakenteista, jotka heijastelevat valon eri aallonpituuksia samaan tapaan kuin öljy veden pinnalla. Horsmakiitäjän toukkaa on vaikea havaita kasvillisuuden seasta. Niitä on muun muassa pöllöillä ja ne antavat lokkilintujen munille oliivinvihreän värin. koiraat osaavat asettua niin, että naaras varmasti näkee hohteen ja kimalluksen”, Hohtola sanoo. Ei niinkään mustissa, koska lintu saa tehtyä ne itse.” Harvinaisempia pigmenttejä ovat lisäksi hemoglobiinista tuttua hemiä muistuttavat porfyriinit. Samanlainen merkitys on haarapääskyn pyrstön pituudella ja talitiaisen rinnan keltaisuudella. tärkeimmät pigmentit ovat mustat ja ruskeat melaniinit sekä keltaiset, oranssit ja punaiset karotenoidit, joita tutkitaan paljon. ”kun koiras on hyvän värinen, se on merkki kuntoisuudesta ja kun naaras valitsee sen, hyvät ominaisuudet yleistyvät”, Hohtola havainnollistaa. Mitä pitempi pyrstö, sen varmemmin koiras tulee valituksi. Esimerkiksi ne talitinttikoiraat, jotka syövät hyvää ravintoa, ovat muita keltaisempia ja naaraiden mieleen. Lehtohepokatilla on hyvä suojaväri.
Ihminen erottaa vihreästä enemmän sävyjä kuin mistään muusta väristä. jOUkO rikkiNEN Kasvitieteen proFessori helsinGin Yliopisto 15/2015 Suomen luonto 23 Tuulipölytteisten kasvien ei tarvitse koreilla väreillään. tavanomaisella väriaistilla varustettu ihminen kykenee erottamaan yli 150 eri värisävyä ja kun ottaa huomioon värisävyjen voimakkuuden ja tummuuden vaihtelun, toisistaan erottuvien värien lukumäärä nousee helposti kymmeniin tai jopa satoihintuhansiin. kesällä kasvien lehdissä olevat keltaiset ja punaiset karotenoidit peittyvät lehtivihreän alle mutta tulevat selvästi näkyviin syksyllä, jolloin arvokas lehtivihreä hajotetaan ja varastoidaan kasvin talvehtiviin osiin. 15/2015 Suomen luonto 23 vIHreä on elämän värI kaSviN väri syntyy sen pinnalle lankeavan valon imeytymisen ja heijastumisen yhteisvaikutuksesta. kasvisolujen viherhiukkasissa oleva lehtivihreä vangitsee yhteyttämisessä tarvittavaa energiaa imemällä itseensä auringonvalon sinisiä ja punaisia aallonpituuksia. kasvien vihreys johtuu niiden sisältämästä lehtivihreästä eli klorofyllistä. vihreät aallonpitoisuudet heijastuvat ja saavat kasvien lehdet näyttämään meistä vihreiltä. tim o N ie m iN eN. koska kasvin lehti imee näkyvää valoa muuten hyvin, mutta heijastaa pääosan valon vihreistä aallonpituuksista, me näemme lehden vihreänä
Se toukka kuolee, mutta lintu ei tule toista kertaa”, Hohtola sanoo. v ille le iN o N eN Matkiiko sudenmarja mustikkaa. linnuilla, joiden sukupuolet ovat samannäköisiä, on oltava muita keinoja. värit suojaavat toisellakin tavalla. ”linnuthan eivät voi sitä tietää ja aina joku kokeilee, kunnes oppii. Erityisen tärkeää maastoutuminen on esimerkiksi kanalinnuille, joiden pesä on maassa. Jotkut näyttelevät esimerkiksi komeita pesiä, ja tylsän näköinen ruskea lintu voi kajauttaa ilmoille mitä komeimman laulun. Hyönteistoukilla on myös varoitusvärejä, jotka useimmiten ovat keltainen ja musta tai keltamusta. ju H a ja N tu N eN sam i k a R jal a iN eN 24 Suomen luonto 15/2015 Hämeenkylmänkukan pölyttäjiin kuuluvat muun muassa mesipistiäiset ja perhoset. ”väri pitää rakenteen hyvänä, jolloin esimerkiksi bakteerit eivät pääse murentamaan sulkien ja höyhenten keratiinia. tunnettu lajipari on kukkakärpänen ja ampiainen. kommunikaatio ei perustu yksin väreihin, vaan myös äänillä ja muulla käyttäytymisellä on merkitystä. Saalistajilta hyönteiset yrittävät suojautua muun muassa pelottavilla kuvioinneilla kuten isoilla valesilmillä. Esimerkiksi päiväperhoskoiraat ovat komeampia kuin naaraat, jotka tekevät valinnan. ympäristöön sulautuvia värejä tarvitsevat hautovat naaraat, poikaset ja munat. Sinitoukohärkä välkehtii sinistä. värit ovat tärkeitä myös suojautumisessa. Ne kertovat pahanmakuisuudesta tai myrkyllisyydestä. ” älä syö minua värien ja kuntoisuuden sidos pätee hyönteisiinkin. Miksi siivenkärjet ovat mustia. Siinä ravinnoksi kelpaavat hyönteiset ryhtyvät matkimaan värityksellään toisen lajin myrkyllisiä tai pahanmakuisia edustajia. tim o N ie m iN eN Harakankellojen sinistä vai sinipunaista. ”Monien lintujen siipien kärki on musta, ja kokeellisesti on todettu, että melaniinipigmentti suojaa siipiä sekä ultraviolettivalon aiheuttamalta haurastumiselta että mekaaniselta kulumiselta”, Hohtola kertoo. Eräs tapa suojautua on niin sanottu mimikry, joka perustuu huijaukseen. Uutta on myös se, että jotkin väriaineet suojaavat lintua taudinaiheuttajilta. ”Huijareita voi kuitenkin olla vain tietty määrä myrkyllisiin nähden, muuten juoni paljastuu.” n Okatytönkorentokoiras hurmaa naaraan metallinsinisellä. Sellaiset ovat esimerkiksi neitoperhosen siivissä. tim o N ie m iN eN
outoa kyllä, verkkosilmät ovat joillakin lajeilla karvaiset. Perhoset tarvitsevat näkökykyä pääsiassa neljään toimintoon: liikkumiseen sekä parittelukumppanien, ravinnon ja munintapaikkojen etsintään. sen sijaan päiväperhosille mieluisimpia ovat siniset, punaiset ja vaaleanpunaiset kukat. Näkökyky ja väriherkkyys riippuvat paljon siitä, onko laji aktiivinen päivällä vai yöllä. ju H a ja N tu N eN mItä perHonen näkee?. monet yöperhoset suosivat tuoksuvia vaaleita kukkia ravintolähteinään. Perhoset erottavat lyhyitä aallonpituuksia paremmin kuin pitkiä. yöperhoset tulevat kirkkaille valoille koska ne luulevat niitä valoisiksi vapaiksi tiloiksi. verkkosilmät ovat suuret, kaarevat ja siten muodostavat laajan näkökentän. 15/2015 Suomen luonto 25 pErHOSiLLa on sadoista tai tuhansista osasilmistä muodostuvat parilliset verkkosilmät ja niiden lisäksi joskus myös yksinkertaiset pistesilmät verkkosilmien välissä. ultraviolettivalossa nähtynä monien kukkien keskusta on ympäristöä tummempi, mikä auttaa osaltaan perhosta paikallistamaan mesilähteen tarkan sijainnin. MarkO MUTaNEN, iNTENdENTTi OULUN yLiOpiSTO 15/2015 Suomen luonto 25 kalliosinisiiven siipien värillä on merkitystä parinvalinnassa. joillakin päiväperhosilla on taas erilliset silmät sukuelimissä edesauttamassa sujuvaa parittelua. Ne näkevät hyvin ultraviolettivaloa, joka mahdollistaa navigoinnin ihmissilmälle täydellisessä pimeydessäkin. myös kukan muoto ja kuviointi vaikuttavat houkuttelevuuteen. vain päiväaktiiviset lajit käyttävät näkökykyä parittelukumppanin etsimiseen, yöaktiiviset käyttävät siihen hajuaistiaan
kurkiperhe kulki aivan editseni. tuntia myöhemmin makasin maastoverkon takana rehevän luhdan rannassa ja torkuin iltapäivän lämmössä. kurjet siirtyivät luhdan vetisempään osaan, ilves jatkoi kulkuaan. luhdan äänimaailma vaimeni miellyttäväksi taustakohinaksi, sitten hiljainen kurahdus sai minut havahtumaan. Minuutit kuluivat. töyhtöhyyppä puolestaan sai lisää huolia: se teki syöksyjään vuoroin kurkia, vuoroin ilvestä kohti. ilves oli taas siinä. Se oli kiinnostunut kurjista, jotka seurasivat sen liikkeitä kaulat pitkinä. Niin kauan olin kohtaamisesta haaveillut ja nyt se tapahtui kotikentällä, luhdalla jonka rantapensaikoissa olin kyttäillyt hirviä kymmeniä alkukesän öitä. Syvä ilo ja rauha täyttivät minut. Neljä lintua, kaksi isoa ja kaksi pientä. olin nähnyt ilveksen, saanut katsella suurta pohjoista kissapetoa, jollen aivan silmästä silmään niin melko läheltä kuitenkin. ”ole huoleti”, oli vaimon vakuuttava vastaus. vetisen juotin kohdalla ilves kääntyi ja asteli hitaasti ruovikon kätköön.. Pulssini nousi ja kämmenet hikosivat, pidättelin hengitystäni, vaikka kissa oli vielä kaukana. ilves jätti minuun lähtemättömän jäljen. Jännitys oli yhä jäsenissä ja aistit terävinä, kun äkkiä näin liikettä silmänurkassani. Ne katosivat ruovikkoon ilmestyäkseen taas näkyviin hieman kauempana, jossa ne saivat kimppuunsa omia poikasiaan hätäilevän töyhtöhyypän. K ohtaaminen Olin juuri täyttänyt viisikymmentä vuotta ja saanut vaimoltani lahjaksi onnenamuletin, pienen hopeisen hirven, joka esitti Suomen ehkäpä kauneinta kalliomaalausta. 26 Suomen luonto 15/2015 ilveksen kohtaaminen yli kymmenen vuotta sitten jätti kuvaajaan pysyvän jäljen. Se ravisti tassuaan ja kääntyi kohti ruovikon reunaa. Hipaisin amulettia kaulassani – hyvin tuntui muinaisten metsästäjien voimakuva toimivan. kun seuraavana päivänä lähdin rantaluhdalle kuvaamaan hirviä varmistin, että amulettiin oli ladattu hyviä voimia. tuuli kävi minuun päin ja olin verkon takana hyvässä näkösuojassa. Se oli ilves, elämäni ensimmäinen iso kissa tuli suoraan minua kohti. kun nostin kiikarin silmilleni näin tupsukorvat ja lyhyen töpöhännän. kissa lähestyi lähestymistään, mutta sitten eteen tuli liian vetinen kohta. Seuratessani kurkien touhuja huomasin kauempana heinikossa ruskean eläimen. Muutama rauhallinen askel, vilkaisu minuun päin ja eläin katosi ruokojen taakse. Se oli kiertänyt lahteksti ja kuvat HEikki wiLLaMO kissapedon katse poikasiaan hätäilevä töyhtöhyyppä ei tiennyt syöksyäkö kurkia vai ilvestä kohti. vasta kun tilanne oli ohi, tajusin, että yksi suurimmista haaveistani oli juuri toteutunut
Sen katse tallentui syvälle mieleni pohjaan. ilves jähmettyi paikoilleen ja tuijotti minua keltaisilla silmillään. Eläimen täytyi olla tietoinen minusta, mutta se seisoi kuin paikoilleen kivettyneenä. Hento tuuli kävi selkäni takaa. 15/2015 Suomen luonto 27 dekkeen ja oli nyt toisella puolellani, paljon lähempänä kuin äsken. ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen ilves jatkoi matkaansa. 15/2015 Suomen luonto 27 ”Yksi suurimmista haaveistani oli juuri toteutunut.”. Sopivan aukon kohdalla painoin laukaisijaa. ruskea turkki vilahteli ilta-auringon täplittämän rantalehvästön takana, se kulki hitaasti, määrätietoisin ja jäntevin askelin. n iso kissa pysähtyi ja tuijotti minua lehvästön läpi. Sitten iso kissa käveli metsään kadoten tuuheiden kuusten taakse. Se tuli pienelle aukealle, pysähtyi ja katsoi minua hetken, seisoi siinä kissaeläimen itsevarmuutta huokuen. otin toisen kuvan ja se jatkoi tuijotustaan. Se kulki kaikessa rauhassa sulavasti kävellen ja suuntaansa muuttamatta. Soluttauduin henkeäni pidätellen maastoverkon ja kameran väliin tajuten samalla, että kissa saisi minusta kohta vainun
teksti jOUNi TikkaNEN. Nämä ovat punakekomuurahaisia. asiantuntijoillekaan määritys ei aina ole helppoa. kekomuurahaisten yhteiskunnallinen elämä on täynnä kummallisuuksia. 28 Suomen luonto 15/2015 Muurahaisten se PP o Pa Rk ki N eN yhteiskuntAsopimus 28 Suomen luonto 15/2015 kekomuurahaisia, mutta mitä lajia. Mikä saa työläisen uhraamaan koko elämänsä kuningattaren ja laiskojen koiraiden hyväksi
Muurahaiset ovat hyönteisiä, tarkemmin ottaen myrkkypistiäisiä kuten ampiaiset ja mehiläisetkin. täältä Helanterän johtama ryhmä hankkii tutkimuskohteitaan. 15/2015 Suomen luonto 29 Nyt on puhuttava yhteiskunnallisista asioista. Eivät yhdyskunnallisia vaan yhteiskunnallisia. kekomuurahaiset, joiden elintavoista koetamme ottaa selvää, ovat nimittäin yhteiskunnallisia eläimiä. Biologian sanakirjan mukaan yhdyskunta tarkoittaa mitä tahansa tiiviisti tai rinnakkain elävää yksilöjoukkoa, jonka jäsenten välillä ei ole työnjakoa. Hän katsoo jo luupin alla, mihin lajiin ne kuuluvat, mutta aivan varmasti sitä ei voi sanoa – monet kekomuurahaislajit muistuttavat toisiaan ja voivat jopa risteytyä. kaikkein todennäköisimmin tämän pesän asukkaat ovat kuitenkin tupsukekomuurahaisia, joka on Suomen yleisin muurahaislaji. tämä on tärkeä ero, koska Suomessa esiintyy myös sellaisia eläinlajeja, jotka todella elävät yhdyskunnissa kuten merimetso, naurulokki tai kesykani. Helanterä vetää käsiinsä siniset kumihanskat ja aukaisee kuhisevan keon pintaa. Ensin on kuitenkin hyvä katsoa näitä akatemiatutkija Heikki Helanterän tutkimuskohteita vähän lähempää. Muutamilla muurahaisilla kuten viholaisilla on, ja ne voivat tosiaan pistää ilkeästi. Moni muu laji harrastaa väkivaltaa voimakkailjo u N i t ik k a N eN Heikki Helanterä tallentaa näytteen.. 55 muurahaislajia Suomessa elää 55 luonnonvaraista muurahaislajia. kukin touhuaa aivan omiaan. Helanterä aukaisee korkin ja tiputtaa siivekkään putken sisään. ollaan Hankoniemellä, tvärminnen eläintieteellisen aseman lähimetsässä. taivas on alkanut ripotella vihaista sadetta. Sitten äkkiä kohti tvärminnen eläintieteellistä asemaa. kekomuurahaisten yhteiskunnassa työnjako on sen sijaan selvä, ja pian selitämme, mistä se johtuu. Siivekkäät mustat muurahaiset Helanterä päättelee koiraiksi ja poimii ne lajinmääritystä varten pieneen koeputkeen. Niitä esiintyy meren uloimmilta saarilta tunturipaljakalle asti, ja me kaikki olemme nähneet jonkin niistä kiipeävän säärtämme pitkin jo lapsena. kaikilla muurahaisilla ei ole kuitenkaan pistintä. Muurahaiset ovat toista maata
tämän ominaisuuden moni on todennut lapsena työntämällä kuhiseau ke ama N k u va t s eP Po Pa Rk ki N eN kaljukekomuurahaisilla riittää työtä pesän kunnostamisessa talven jäljiltä. länsi-Suomessa ja Hämeessä saatetaan sanoa kusiaisiksi pistäviä siloviholaisia, mutta muualla Suomessa kusiaisia ovat nämä kekomuurahaiset. karvakekomuurahainen harrastaa kiipeilyä sammalikossa.. 30 Suomen luonto 15/2015 la leuoillaan, niin kuin nyt puheena olevat kekomuurahaisetkin. varsinaisia kekomuurahaisia on yhteensä viisi lajia: tupsukekomuurahainen, karvakekomuurahainen, punakekomuurahainen, mustapäämuurahainen sekä kaljukekomuurahainen. vahvojen leukojen lisäksi niillä on nimittäin kyky suihkuttaa kirvelevää muurahaishappoa. Tupsukekomuurahaiset vaihtavat kuulumisia. Muurahaisissa voi nähdä inhimillisiä piirteitä
Muita hyönteisiä vastaan se on tehokas puolustusase ja saalistuksen apuväline. Se rakentaa niiden suojaksi suurta neulaskekoa ja kantaa tyhjäksi imettyjä koppakuoriaisen kuoria ulos tunkiolle. tätä vähittäistä muutosta sanotaan evoluutioksi. kekomuurahaisilla voi nimittäin olla joko yksitai monikuningattarinen yhteiskuntamalli, ja Suomen Tupsukekomuurahaiset (1. punakekomuurahaisen pesä (3. Siihen ei ole kahta sanaa. ”ihmisillähän kaikki yksilöt ovat syntyessään lisääntymiskykyisiä. Se, millainen toukka ja aikuinen muurahaisen munasta kehittyy, riippuu siitä, onko muna hedelmöitetty vai ei. Sellaiseen pesään ei riitä neulasia aivan pienessä kuusikossa. Helanterä puistaa päätään. vas.) rakentavat pesänsä hennoista aineksista. Ennen kuin muurahaisesta tulee kolmiosainen, kuusijalkainen hyönteinen, se on nimittäin muna, josta kuoriutuu hoivaa ja huolenpitoa vaativa toukka. Selkeä työnjako Sateensuojassa Heikki Helanterä kertoo, mistä kekomuurahaisten työnjaossa on kysymys: Se tarkoittaa, että koiraiden työ on siittää, kuningatarten työ on munia ja työläisten työ on auttaa. Löytyisikö vastaus yhteiskuntafilosofiasta. Lähisukulaisen niittykekomuurahaisen (4. ”Muurahaistyöläinen on sitoutettu yhteiskuntasopimukseen jo siinä vaiheessa, kun se kuoriutuu kotelosta. Se on brittiläisen tutkijan, William D. kaikista muurahaiskeoista kusta ei saa, koska kekomuurahaisten ohella kymmenen muutakin lajia kasaa pieniä neulasja multakekoja, ja noista lajeista vain yksi voi suihkuttaa happoa. tehokas auttaja voi tehdä niin kuin kekomuurahaistyöläinen, joka kiikuttaa kovakuoriaisia kekoon toukkien syötäväksi, joka puolustaa noita pienokaisia hämähäkeiltä ja siirtelee niitä pesän lämpimämpiin ja viileämpiin osiin, sen mukaan mitä ne milloinkin tarvitsevat. yksilöt luopuvat siinä omasta edustaan, jotta kaikki yhdessä saisivat aikaan enemmän. tässä muurahaisten yhteiskunta eroaa selvästi meidän ihmisten yhteiskunnista. keot ovat laajalti suosiossa, koska niissä kosteus ja lämpö pysyvät hyvinä toukkien kasvun kannalta. Näin ne olivat saaneet aikaan tuon muurahaisten metropolin, valtavan suurkaupungin, joka kuhisi elämää. kaikilla muurahaisilla on kolme eri kastia: kuningattaret, työläiset ja koiraat. vas.) ja kaljukekomuurahaiset (2. kun kekomuurahaistyöläinen näyttää pyyteettömästi ahertavan muiden hyvinvoinnin eteen, se itse asiassa huolehtiikin mutkan kautta omien geeniensä säilymisestä. Se oli seitsemän metriä pitkä ja viisi metriä leveä, ja korkeutta sillä oli miehen mitta: 1,8 metriä. tämä suostumus on yhteiskuntasopimus. koirailla kutakin geeniä on sen sijaan vain yksi äidiltä peritty kappale, ja niitä naaraat voivat munia omin päin, ilman hedelmöitystä. tehokkaan auttajan ei oikeastaan kannatakaan lisääntyä vaan jättäytyä vanhaksipiiaksi ja alkaa hoivata muita oman äidin lapsia. Näin kekomuurahaisten yhteiskuntamallin on päätelty syntyneen. Ranskalainen filosofi jean-jacques Rousseau julkaisi vuonna 1762 vaikutusvaltaisen opuksen nimeltä Yhteiskuntasopimuksesta. Meillä ei ole kehon rakenteen puolesta samanlaista työnjakoa kuin muurahaisilla on”, Helanterä sanoo. vas) pesä on tavallisesti laakea ja matala.. keon ympärillä kasvoikin varttunut kuusija mäntyvaltainen sekametsä, josta miljoonat työläiset olivat monen vuosikymmenen ajan ehtineet kantaa neulasia samaan kasaan. ideaa on kritisoitu, mutta ehkäpä se sopii kekomuurahaisiin meitä ihmisiä paremmin. tuo ajatushan kuuluu, että niiden yksilöiden geenit runsastuvat, jotka lisääntyvät tehokkaimmin. riittää, että auttaa vaikkapa sisaruksiaan, joilla on puolet samoja geenejä. Ehkä kekomuurahaistyöläiset luopuvat omasta lisääntymisestään vapaaehtoisesti. William D. Näistä kuningattaret ja työläiset ovat naaraita ja syntyvät hedelmöitetyistä munasoluista. Hamiltonin vuonna 1963 keksimä käsite. lisääntymättä jättävien työläisten geenienhän pitäisi kadota, kun ne kuolevat. kekojen käsittämättömyys Suomen suurinta muurahaiskekoa ei tiedä kukaan, mutta yksi hyvä ehdokas kohosi jonkin aikaa sitten Nummi-Pusulassa. 15/2015 Suomen luonto 31 vaan kekoon heinän: kusi maistuu kielellä kirpeältä, happamalta ja vähän makealta. Jännittävää kyllä, tuota pesää ei hallinnut yksi kuningatar, vaan niitä oli satoja. Sillä ei ole enää sooloilun ja sopimuksesta poikkeamisen mahdollisuutta.” Muurahaisten omalaatuista yhteiskuntamallia selittää sukulaisvalinta. Hamiltonin suuri oivallus oli, että omien geeniensä menestystä voi edistää muutenkin kuin lisääntymällä itse. vas) on tässä tehty karkeista aineksista. Siinä hän selitti meidän ihmisten elävän yhteiskunnissa, koska esi-isämme ovat yhdessä sopineet luopuvansa omasta tahdostaan ja alistuvansa niin sanotun ”yleistahdon” hallittaviksi. Niin käy aivan väistämättä, ja sukupolvien kuluessa eliöt kehittyvät saman suuntaan kuin tehokkaimmat lisääntyjät niiden joukossa ovat. Biologeille onkin tuottanut päänvaivaa, miten muurahaisten yhteiskuntamalli on voinut syntyä. tuolle toukalle aikuiset muurahaiset kiikuttavat saalistamiaan hyönteisiä – itse ne syövät puissa elävien kirvojen sokerista kakkaa. Sukulaisvalinta jatkaa evoluution perusajatusta
Miten tällainen yhteiskuntamalli on voinut syntyä. onkin olemassa mahdollisuus, jota Helanterä parhaillaan selvittää. toisaalta kuningattaret saat32 Suomen luonto 15/2015 aitohevosmuurahainen pihamauriainen Siloviholainen Muurahaispolut syntyvät, kun miljoonat muurahaiset kulkevat vuosikymmenien ajan samoja reittejä. ”Se tarkoittaa sitä, että nämä pesät ovat sukulaisvalinnan logiikan valossa melkoinen dilemma”, Helanterä sanoo. Siksi tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkimuslaboratoriossa, pienissä keinopesissä, näkyy siivettömiä muurahaisia, jotka tunnistaa kuningattariksi enää suuresta koosta. ”voi olla, että nämä systeemit ovat jollakin vuosituhansien aikaskaalalla menossa kohti sukupuuttoa”, tutkija sanoo. Niitä kuitenkin on, jopa kaikkein eniten Suomessa. yhteiskunnallisia konflikteja kansankielessä puhutaan usein lentomurkuista. 1) Munista syntyneiden toukkien välillä käydään kisaa siitä, kenestä tulee kuningatar ja kenestä pelkkä työläinen. kuningatarten ympärillä kuhisevat valtavat työläisjoukot. työläisten ja kuningatarten intressit eivät nimittäin ole yhteensovitettavissa, vaikka voisi ajatella, että pesät ovat vuosimiljoonien kuluessa vakiintuneet ja vastakkainasettelun aika on ohi. yhden keon asukkaat voivat vieläpä asuttaa samaan aikaan monia lähiseudun kekoja, niin että keot muodostavat toisiinsa kytkeytyneitä verkostoja, joiden välillä kulkevat muurahaisten moottoritiet. au ke ama N k u va t s eP Po Pa Rk ki N eN Tupsukekomuurahainen oIkeaSSa kooSSa. kaikissa yhteiskunnissa on niitä, jotka tahtovat hyötyä muiden raadannasta ja päästä itse kuin koira veräjästä. 32 Suomen luonto 15/2015 suurimmat pesät rakentaa kaljukekomuurahainen, jolla kuningattaria on usein paljon. Noilla teillä työläiset suunnistavat hajuja maamerkkien avulla omiin askareihinsa, ja eri sukua olevia kuningattaria kiikutetaan pesästä toiseen munimaan. yhden keon sadat kuningattaret eivät nimittäin ole välttämättä toisilleen sukua. Tässä tutkitaan yhteiskunnallista konfliktia. ”Jos tällaiseen populaatioon syntyisi jonkinlainen itsekäs muoto, sen pitäisi levitä, mikä voisi tehdä koko systeemistä epävakaan, niin että se hajoaisi yksilöiden väliseen kilpailuun.” tätä heikkoa kohtaa Helanterä etsii. Siihen vaikuttaa muun muassa toukkien saaman ravinnon määrä ja laatu. Nämä monikuningattariset muurahaiset muodostavat Heikki Helanterän pahimman aivopähkinän. Ero on vain siinä, että me ihmiset tiedämme hyötyvämme yhteistyöstä molemmin puolin, joskus, jollakin tavalla. Silloin tarkoitetaan kuningattaria tai koiraita, joilla on siivet ja jotka käyvät parittelemassa pienellä parveilulennolla. Heikki Helanterän tutkimissa muurahaiskeoissa on ainakin neljänlaisia konflikteja. Joissakin keinopesissä kuningattaria on yksi, toisissa monta kymmentä. Pitkäikäisemmät kuningattaret puraisevat siipensä poikki sitten, kun eivät niitä enää tarvitse. Juuri ne muurahaiskeot, joihin kaikkein useimmin metsissä törmäämme, ovat siis evoluutiobiologin näkökulmasta mahdottomia. Se tekee vain karkean evolutiivisen virheen. Helanterän tähän mennessä paras arvaus on, että työläiset eivät keon kuhinassa yksinkertaisesti tunnista sukulaisiaan, koska hajut sekoittuvat. oikeastaan monikuningattarisia pesiä ei pitäisi olla olemassakaan. kekomuurahaistyöläinen luopuu niissä omasta lisääntymisestään eikä tiedä, kenen geenien menestystä omalla työllään edistää. Siksi ne tulevat käyttäytyneeksi vähän niin kuin me ihmiset, joilla yhteistyö ylittää sukulaisuuden rajat. Samoin on maamme yleisimmällä kekomuurahaislajilla, tupsukekomuurahaisella. yhden kuningattaren synnyttämät työläiset eivät voi siis tietää, etteivätkö ne tulisi auttaneeksi muitakin kuin omia sukulaisiaan. Siloviholaisen pesät löytyvät usein lahopuista ja mättäistä. Niin myös muurahaisten yhteiskunnissa; niiden pesissä on koko ajan käynnissä hillitön vedättämisen meininki. kekomuurahaistyöläinen sen sijaan ei kerta kaikkiaan hyödy, jos se ei auta sukulaisiaan
siloviholainenkin on pieni, 3,5–5 millin kokoinen. 6. Siloviholainen Myrmica rubra Paitsi muurahaishappoa suihkuttavia kekomuurahaisia myös siloviholaista sanotaan joskus kusiaisiksi. a RN st eiN st av eR lø kk /N iN a 1. 15/2015 Suomen luonto 33 Suomen tavallISImpIa muuraHaISIa 1. kooltaan se on pieni: työläisellä on mittaa vain 2–5 milliä. 3. se viihtyy avoimissa niitty-ympäristöissä ja tekee pesänsä maahan kivien alle. toinen hyvä tuntomerkki on oranssinkeltainen väri, mutta sillä perusteella siloviholaisen voi joskus sekoittaa rauhanomaiseen keltiäiseen. 5. 5. yksikuningattarinen laji tekee pesän kivien alle mutta kasaa myös pieniä multakekoja. Pihamauriainen Lasius niger Pihamauriainen on toinen kahdesta yhdennäköisesta mauriaisesta, jotka ennen luettiin samaan lajiin: pihamauriainen ja metsämauriainen. myös pihoilla ja sisätiloissa elävänä lajina se on kaikille suomalaisille tuttu mutta ei välttämättä kovin arvostettu: Näitä ”sokerimuurahaisia” yritetään joskus hävittää erilaisilla ansoilla ja ultraäänellä. Tupsukekomuurahainen Formica aquilonia kekomuurahaisiin kuuluva tupsukekomuurahainen on suomen muurahaislajeista voimakkain kilpailija ja maamme ylivoimaisesti yleisin kekoja rakentava muurahainen. 2. työläinen on 4–8,5 mm pitkä. lajilla on myrkkypistin: säärtä pitkin kiipeävä siloviholainen voi nipistää ihoa ikävästi ja nostattaa paukaman. lajin työläiset puolustavatkin pesää hyvin aggressiivisesti. 2. Aitohevosmuurahainen Camponotus herculeanus aitohevosmuurahaisen pesäonteloita huomaa usein palokärjen nakuttamissa puissa: tämä yksi suomen suurimmista muurahaislajeista tekee käytäviä havupuihin ja hirsiin, eikä siksi ole kaikkien metsänja talonomistajien suosiossa. keltiäinen kasaa noin jalkapallon kokoisia multakekoja. laji on yksikuningattarinen. laji on yksikuningattarinen ja muodostaa pieniä, 50–100 yksilön yhteiskuntia. 4. 6.. laji tekee 57 prosenttia kaikista maamme muurahaiskeoista. tämä kenties suomen pienin muurahainen on vain 2–3 millin mittainen. Keltiäinen Lasius flavus juurikirvojen makeaa ulostetta syövä keltiäinen elää piilottelevaa elämää maan alla. Pihamauriainen pitää tosiaan makeasta, ja se saattaa etsiytyä sokerikupille. Pikkuliekomuurahainen Temnothorax interruptus liekomuurahaiset jäävät usein huomaamatta, koska niiden pesät ovat pienten keppien tai ruohonkorsien sisässä. työläiset ovat pieni, kooltaan 3–5 milliä, mutta kuningattaret kasvavat jopa 9-millisiksi. kuningattarella voi olla mittaa 1,8 senttiä ja työläiselläkin 1,4 senttiä. laji on hyötynyt soiden kuivatuksesta. lajia esiintyy koko maassa, ja se on yleensä yksikuningattarinen. 4. sitä näkeekin lähinnä elokuussa, kun koiraiden ja kuningatarten parveiluaika koittaa. 3. monista muista lajeista poiketen tupsukekomuurahainen viihtyy hyvin peitteisissä, ravinteikkaalle maalle kohonneissa havumetsissä. Ne myös elävät suomen muurahaisista selvästi vanhimmiksi; ennätys on peräti 30 vuotta. tupsukekomuurahainen rakentaa monikuningattarisen, sisarpesiä muodostavan yhteiskunnan, ja keot ovat suuria. sisarlajeistaan poiketen pikkuliekomuurahainen tekee pesänsä paahteiselle paikalle kuivaan turpeeseen tai pienten kivien ja juurten lomaan. sitä tavataan koko maassa mutta levinneisyys painottuu eteläja keski-suomeen, mikä ilmeisesti antaa muille lajeille enemmän tilaa Pohjois-suomessa
2) Keoissa vallitsee konflikti myös kuningatarten ja työläisten välillä. toukat saattavat tietää, ovatko munat sukulaisten vai ei-sukulaisten munimia ja syödä niitä”, Helanterä kertoo. yleensä se voittaa, joka pystyy lähettämään taistelukentälle enemmän työläisiä. Mutta se voi olla tapahtumassa kaikkein tutuimmassa muurahaiskeossa kotimme lähimetsässä. kyllä laiskottaa, ja ne nukkuvatkin välillä, pötköttelevät kyljellään. Nyt lapset kysyvät ja tutkija vastaa. Jotkut voivat kokea yhteiskuntasopimuksen omalta kannaltaan epäedulliseksi ja tehdä koko ajan muille pikku jäynää. työläisille olisi usein edullisempaa, että keossa olisi enemmän naaraita kuin koiraita, kun kuningattaren kannalta sukupuolijaon pitäisi olla tasainen. Niin kuin yleensäkin hyönteisillä, muurahaisilla on ulkoinen tukiranka eli kitiinikuori. muurahaisia on ollut jo silloin, kun oli hirmuliskoja maan pinnalla. jo u N i s o Rv a Ri jouni Sorvari. Tutkija Pekka Punttila Suomen ympäristökeskuksesta antoi apua muun muassa muurahaisten määrityksessä. Miten se tapahtuisi. jos nyt puhutaan ihan varsinaisista kuningattarista eikä mistään prinsessoista, ne vain munivat eivätkä juuri muuta tee. Mitä kuningatar tekee, kun työläiset käyvät töissä. Kuinka monta muurahaista on yhdessä keossa. Onko muurahaisilla sotia. n Juttuun on haastateltu myös erikoistutkija Jouni Sorvaria Itä-Suomen yliopistosta. vaikka ihmisen ja kekomuurahaisen yhteiskuntia ei pitäisi verrata, niitä yhdistää nimittäin se, että kummatkin voivat pidemmän päälle osoittautua epävakaiksi. tavat ohjailla munien kehitystä lisäämällä niihin geenien säätelyyn vaikuttavia merkkejä. Se ei tapahtuisi tänään tai huomenna, emmekä ehtisi sitä omana elinaikanamme tajuta. Kuka voittaa. ”Silloin kuningatar voi olla aika aseeton”, Helanterä sanoo. Miten muurahaiset jaksavat kantaa niin isoja taakkoja. ”Kuningatarten munilla on selkeästi erilaiset hajuprofiilit eli munat voivat ehkä olla tunnistettavissa. Ne pystyvät tuottamaan kokoonsa nähden suhteettoman paljon voimaa ja kestämään vääntöä, koska niiden rakenteet ovat putkimaisia. tätä kautta muurahaisyhteiskuntien romahtaminen voisi olla jo käynnissä. se on vähän sama homma kuin työkoneissa, joissa on hydraulisia sylintereitä. Tästäkin syntyy konflikti, koska asia ottaa päähän sekä kuningatarta että muita työläisiä, jotka yrittävät valvoa, että vain kuningatar lisääntyisi. Laiskottaako muurahaisia ikinä. kyllä niillä on, aika useinkin. 4) Vielä yksi konfliktin laji on nepotismi eli sukulaisten suosiminen. 34 Suomen luonto 15/2015 m a Rk o ju N tt il a / va st ava lo Lentomurkut ovat parveilulennolle lähteneitä kuningattaria ja koiraita. 3) Monilla muurahaisilla työläiset pystyvät itsekin munimaan koiraita. 34 Suomen luonto 15/2015 lapSet kYSYvät, tutkIja vaStaa tutkija Jouni Sorvari itä-suomen yliopistosta on seurannut muurahaisia pikkupojasta lähtien. työläiset saattavatkin yrittää tappaa koiraspuolisia toukkia. Puhutaan miljoonista vuosista. isossa kekomuurahaispesässä voi olla yli miljoona muurahaista. Jos joku aivan tavallisen muurahaiskeon asukas oppisi tunnistamaan omat sukulaisensa, niin että voisi suosia niitä, koko miljoonien yksilöiden yhteiskunta voisi romahtaa. Miten kauan muurahaisia on ollut maapallolla
15/2015 Suomen luonto 35
kurssin käytyäsi opit tunnistamaan tavallisimpia pilviä, muun muassa Cumulus humiliksen, kauniin ilman kumpupilven.. 36 Suomen luonto 15/2015 pilvisyyt tä ja Ri H ak al a / v a st av al o 36 Suomen luonto 15/2015 cumuluseli kumpupilvet ovat kauniin sään pilviä. teksti jOHaNNa MEHTOLa Vaihtelevaa Tervetuloa pilvikouluun. Tervetuloa pilvikouluun. panoraama on koostettu useasta vierekkäisestä otoksesta
15/2015 Suomen luonto 37 pilvisyyt tä 15/2015 Suomen luonto 37
ku va k iR ja st a il m a ke H ä , s ä ä ja il m a st o (u Rs a 2 00 8) .. ”taivas on tänään Nimbostratusten – siis aitojen sadepilvien – peitossa”, ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Hohti sanoo. Muita keskipilviä ovat Altocumulus eli hahtuvapilvi sekä Altostratus eli verhopilvi. Sen pilvet ovat synkän ja pahaenteisen näköisiä vaikka eivät myrskyä ennakoikaan”, Hohti paljastaa. Maapallon vesistöistä haihtuva vesi nousee vesihöyrynä ylös ja samalla se viilenee, kun ilmanpaine pienenee ja ilma sekä vesihöyry laajenevat. Niitä voi nähdä varsinkin kevättalvella Pohjois-Suomessa. Nimbostratus on laaja sadepilvi ja se kuuluu keskipilvien ryhmään. Helmiäispilvet ovat kauniita, mutta vaarallisia: ne aiheuttavat otsonikatoa, kun pilvissä olevista yhdisteistä vapautuu klooria. pilvipisaroita ja jääkiteitä Pilvien syntyyn tarvitaan kosteutta ja veden tiivistymiseen sopivan matala lämpötila. Jääkiteistä muodostuvat keveän ja läpikuultavan näköiset yläpilvet purjehtivat jopa 50 asteen pakkasessa. Niitä näkee etenkin pohjoisella kesätaivaallamme, kun yöt tummuvat. Etenkin kesäpilvet syntyvät tällä tavoin. Pilvien syntyprosessin voi laukaista kolme eri tekijää: konvektio, orografiset muodot sekä säärintama. tämä on noin 10 kertaa maapallon jokien vesimäärä, joten se ei ole aivan vähäinen. pilven kasvu pysähtyy troposfäärin ylärajassa olevaan inversioon eli tropopaussiin ja pilvi leviää alasimen muotoiseksi. kohotessaan se jäähtyy, ja siitä tiivistyy pilvipisaroita tai jääkiteitä. kastepistelämpötilassa vesihöyry alkaa tiivistyä ja muuttua miljooniksi pilvipisaroiksi sekä tarpeeksi kylmässä suoraan jääkiteiksi, joista pilvet koostuvat. ”konvektiossa aurinko lämmittää maan pintaa ja lämmin ilma nousee kevyempänä maanpinnan läheiseen ilmakerrokseen. Myös kylmissä ja lämpimissä rintamissa, joissa esiintyy hitaampaa ilman nousuliikettä, syntyy esimerkiksi kerrospilviä ja laajoja sadepilviä”, Hohti kertoo. alapilviin kuuluu monelle kesätaivaan tuijottajalle tuttu Cumulus eli kumpupilvi. Hiukkasiksi kelpaavat esimerkiksi metsäpaloista, tulivuorenpurkauksista tai ihmisen toiminnasta peräisin olevat hiukkaset ja yhdisteet sekä varsinkin ilmakehään noussut merisuola. 38 Suomen luonto 15/2015 ilvet peittävät taivasta harmaana mattona, kun kopistelen tapaamaan Harri Hohtia. luokittelu on peräisin 1800-luvun alusta, ja se toimii edelleenkin. kun paksun Cumuluksen päälle syntyy alasimen muotoinen pilvi, luvassa on kuurosateita ja ukkostakin. Sinertävät valaisevat yöpilvet taas syntyvät muun muassa meteoripölyn hiukkasten toimiessa tiivistymisytiminä mesosfäärissä, noin 80 kilometrissä. lopulta ne saavuttavat niin sanotun kastepisteen, jolloin suhteellinen kosteus saavuttaa sata prosenttia. korkeimmat kuuropilvet ovat Suomessa ukkospilviä, jotka voivat ulottua jopa 15 kilometrin korkeuteen. Sumukin on oikeastaan maanpinnassa kiinni oleva pilvi. Ne vaeltavat taivaalla kahden–kuuden kilometrin korkeudella. ylempänä stratosfäärissä 15–35 kilometrin korkeudessa voi syntyä alijäähtyneistä vesipisaroista värikkäitä helmiäispilviä, jotka ovat tosin ilmakerroksen kuivuuden vuoksi melko harvinaisia. Pilvipisarat ovat noin tuhannesosa normaalista sadepisarasta, joten pilvet ovat kevyitä ja pystyvät leijailemaan pitkiäkin taipaleita. Maapallon noin sata kilometriä paksussa ilmakehässä on vettä 15 000 biljoonaa kiloa, nesteenä 15 000 kuutiokilometriä. pilvi, pilvi, näytä väris, onko tänään pouta. kun pilvimuodostuma kohtaa laskevan ilmavirtauksen, myös sen suhteellinen kosteus laskee ja pilvi hajoaa haihtumalla pois. Orografisesti pilvet muodostuvat, kun ilma jäähtyy sen kohotessa vaikkapa vuoriston yli. kesälomailijoita kiinnostaa tietenkin sää ja pilvistä voi ennustaa lähituntien ilmanalaa. Pääryhmien lisäksi on kymmenen pilvisukua, joissa on useampia pilvilajeja muunnoksineen, yhteensä yli 150. toisin sanoen luvassa on jatkuvaa vesisadetta. ylempänä ilmakehässä kosteus tiivistyy pilviksi. sadejuovaseinämä puuskarintama vyörypilvi alasin rae pilven kulkusuunta viileää ilmaa lämmintä, kosteaa ilmaa stratosfääriin tunkeutuva pullistuma tropopaussi voimakas kuuropilvi Cumulonimbus syntyy, kun pilven alareunan alta virtaa sisään lämmintä ja kosteaa ilmaa, joka kohoaa ylöspäin. yleisesti pilviä on korkeintaan noin 18 kilometrin korkeuteen saakka. Pilvet kuivuvat tietysti myös satamalla vetensä alas. Myös Stratocumulus eli kumpukerrospilvi, Stratus eli sumupilvi ja Cumulonimbus eli kuuropilvi seilaavat alle kahdessa kilometrissä. ”tosin tutkijapiireissä keskustellaan uuden, Asperatus-pilvilajin muodostamisesta. yläpilvet ovat ohuita Cirruksia eli untuvapilviä, Cirrocumuluksia eli palleropilviä ja Cirrostratuksia eli harsopilviä. lisäksi tarvitaan pieniä tiivistymisydinhiukkasia, jotka muodostavat vesihöyrylle alustan. Ukkoseen liittyvät nopeat ilman nousuliikkeet ja ripeästi kehittyvät pilvet. Pilvet luokitellaan ulkonäkönsä ja alareunan korkeutensa perusteella kolmeen pääryhmään; keskipilvien lisäksi oma ryhmänsä ovat yläpilvet viiden–yhdeksän kilometrin korkeudessa sekä alapilvet alle kahdessa kilometrissä
• Cumulonimbus = kuuropilvi • Cumulus = kumpupilvi • Stratocumulus = kumpukerrospilvi • Stratus = sumupilvi kESkipiLvET : Pilven alareuna kulkee 2–6 kilometrin korkeudessa. Cirrus = untuvapilvi Cirrocumulus = palleropilvi Cirrostratus = harsopilvi piLviEN TiETEELLiSET NiMET perustuvat seuraavien latinankielisten sanojen muotoihin: altus korkea cirrus kiehkura cumulus kukkura nimbus sadepilvi stratum kerros pIlvISanaSto 15/2015 Suomen luonto 39 valaisevat yöpilvet hohtavat pohjoisella kesätaivaallamme noin 80 kilometrin korkeudessa. H a RR i H o H ti. 15/2015 Suomen luonto 39 aLapiLvET : Pilven alareuna kulkee 0–2 kilometrin korkeudessa. • Altocumulus = hahtuvapilvi • Altostratus = verhopilvi • Nimbostratus = laaja sadepilvi yLäpiLvET : Pilven alareuna kulkee 5–9 kilometrin korkeudessa
Pi lv ie N k u va t H a RR i H o H ti Stratocumulus (alapilvi) Kumpukerrospilvi • Harmaa, alapinnassa möykkyjä. • voi nähdä noin kerran kahdessa viikossa, kesällä useammin . • sää ei juuri muutu. Cirrostratus (yläpilvi) Harsopilvi • auringon ympärille syntyy halo, kun auringon säteet taittuvat jääkiteistä. • lämmin rintama on lähestymässä. • yleisin pilvi.. Kevät ja kesä ovat huippuaikaa pilvien tarkkailuun. • melko yleinen. Altocumul us (keskipilvi) Hahtuvapilv i • Näyttää lampaanvi llalta. • sää on melko pysyvästi kaunista. • Helppo tunnistaa, ei kuitenkaan kovin yleinen. 40 Suomen luonto 15/2015 Pikakurssi piLviiN tunnista upeimmat pilvityypit
Pilvet ovat myös erinäköisiä eri puolella maapalloa: tropiikissa ne koostuvat yleisemmin pelkistä vesipisaroista ja ovat siksi valkoisempia. • Helpoin tunnistettava pilvi. Cumulonimbu s mamma (alapilvi) Utaremainen pilvi • ukkospilven alapinnassa sen mentyä ohi ja sateen lakattua. • melko harvinainen. • ilmakehässä on kevyttä konvektiota, jossa lämmin ilma nousee ylös. 15/2015 Suomen luonto 41 ”Ukkospilvi on tyypillisesti kymmenen kilometriä korkea ja viisi kilometriä leveä. Omituisten pilvien kerho Meidän kotoiset pilvemme ovat Hohdin mukaan kauneimmillaan kylmän rintaman jälkeen, jolloin ilma on kirkasta ja puhdasta. Sen jälkeistä taivasta kutsutaankin silloin tällöin säähavainnoissa sekavaksi taivaaksi, sillä siellä voi nähdä melkeinpä millaisia pilviä tahansa.” Jos taivaalla näkee yläpilviin kuuluvaa Cirrostratusta eli harsopilveä, se kertoo yleensä lämpimän rintaman lähestymisestä. ”väri johtuu pilven paksuudesta, valon tulokulmasta, aamutai iltaruskosta ja siitä, kuinka paljon ilmakehässä on pölyä.” väriskaala on kuitenkin yleensä valkoisesta harmaaseen ja sinertävään. arktisilla alueilla ne taas roikkuvat alhaalla ja ovat harmaampia. ”Myös Cumulus humilis eli kauniin ilman kumpupilvi paljastaa jo nimelläänkin, että lähiajan sää on poutainen.” ohut Cumulus humilis on väriltään puhtaan valkoinen, sillä pilvipisarat pääsevät sirottamaan valoa tasaisesti, mutta laaja ja paksu sadepilvi Nimbostratus taas tylsän harmaa. Maapallon pinta-alasta noin kaksi kolmasosaa on koko ajan pilvien peitossa. Jos pilviä ei syntyisi, ei syntyisi sadettakaan ja täällä vallitsisi äärimmäinen kuivuus. ”kannattaa herätä mahdollisimman aikaisin, sillä aamuvarhaisella taivaalla tapahtuu – ja tietysti luonnossa muutenkin.” Cumulus humilis (alapilvi) Kauniin ilman pilvi • valkoinen, alhaalta tasareunainen. rannikot, saaret ja korkeat paikat ovat tähän tarkoitukseen parhaita.” Paras kellonaikakin on selvillä. Hän kehottaakin tarkkailemaan taivasta juuri ukonilman jälkeen. ”Ukkosen aikana ilmakehä sekoittuu, se ihan kuin kiehuu. • kylmän rintaman jälkeen yleisempi. • Harvinainen.. Ukkospilvi on usein tumman musteensininen, eikä se läpäise juurikaan valoa. Merien päällä kulkee jatkuvasti vaihtelevaa pilvisyyttä ja mantereilla niitä muodostuu säärintamissa ja kesäisin konvektiossa. Se saattaa sisältää vettä kymmeniä miljoonia kiloja”, Hohti valaisee. ta us ta ku va ja m ag N ee tt ik u va t is to ck PH o to Altocumulus lenticularis (keskipilvi) Mantelimainen pilvi • syntyy ilmakehässä olevista aaltoliikkeistä yleensä pohjoistai luoteistuulella. ”talvella pilvitaivas on tylsä, mutta kevät ja kesä ovat ehdottomasti huippuaikaa pilvien tarkkailuun. Myös ilmakehän sameus ja kuivuus vaikuttavat pilvien ulkoasuun
käsikirja auttaa alkuun ja esittelee 46 erilaista pilveä. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista. Runsaasti kuvitettu opas vesihöyryn ja pilvien maailmaan. n HYvää pIlvIkIrjallISuutta! Ilmatieteellinen keskuslaitos: Kansainvälinen pilvikuvasto (1958). Ota yhteyttä: www.lahitapiola.fi Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. wmo:lla on suunnitteilla uusi ajantasaistettu laitos. Perehtyjälle! Juha Vartiainen: Suuri pilvikirja (Readme.fi 2013). Marsissa taas pölymyrskyt korvaavat usein pilvet auringon säteilyn estäjänä, mutta siellä on myös ohuita helmiäispilvien kaltaisia pilviä. ”ilmatieteen laitos on jo tehnyt Marsiin sääennusteita, jotta siellä olevien mittauslaitteiden oloja pystyttäisiin ennakoimaan. ONHAN SINUN JA LÄHEISTESI HYVINVOINTI JO TURVATTU. Pilvibongaus on mukava, ekologinen ja halpa harrastus. nostalgiaan hurahtaneille! Hannu Karttunen, Jarmo Koistinen, Elena Saltikoff ja Olli Manner: Ilmakehä, sää ja ilmasto (ursa 2008). Myös Saturnuksen suurimmalla kuulla titanilla esiintyy pilviä. venus on kokonaan rikkihappopilvien peitossa. lentokoneilla jo lennetäänkin pilvien läpi niitä mittaamassa. Kesämökkilukemista! Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin käsikirja (atenakustannus 2007). Bongarin unelma! KESÄLLÄ SATTUU JA TAPAHTUU. kun ne kasvavat nopeasti korkeutta, luvassa voi olla kuuro sateita. 42 Suomen luonto 15/2015 Herätessä taivas voi olla pilvetön, mutta pian tuuli viriää ja maisemaan purjehtii taivaan lampaita. Eksoplaneettojen pilvet jääkööt seuraavaan kurssikertaan. Planetaarinen meteorologia on varmasti muutenkin tulevaisuuden ala; onhan meillä jo tietoa aurinkokuntamme ulkopuolisten eksoplaneettojenkin kaasukehistä”, Hohti pohtii. Jättiläisplaneetoilla Jupiterilla, Uranuksella, Neptunuksella ja Saturnuksella ilmakehä on vetyä ja heliumia ja niitä ympäröivät tuhansia kilometrejä paksut pilvet, jotka koostuvat muun muassa ammoniakista ja rikkiyhdisteistä. Pilvipisaroiden valon sirontaa mittaamalla pystymme jo kertomaan, minkä kokoisia pisaroita ne sisältävät ja jopa mitä aineita pilvessä on.” Maapallo ei kuitenkaan ole ainoa planeetta, jolla on pilviä. ”Se vaatisi vaikkapa tiheän leijuvan mittariverkoston. monipuolinen perusteos ilmakehän ilmiöistä. yk:n alaisen world meteorological organizationin (wmo) virallinen kuvasto ja pilvien luokittelun perusteos. Helppolukuinen ja kiinnostava kirja sään perusteista ja meteorologiasta. Jos Hohti saisi raotettua verhoa pilvien salaisuuksien yltä, hän haluaisi tietää, miten omituisen muotoiset pilvet syntyvät ja mitä hiukkasia ne sisältävät. Selailijalle! Sari Hartonen: Sää ympäri vuoden (kirjapaja 2008)
Ihmislajin tarina on tähän asti ollut kiistämätön menestys, planeetan väkivaltainen haltuunotto rynnäköllä. NykyiHMiSEN elämän edellytys on täsmälleen sama kuin esiäidillään 10 000 tai 100 000 vuotta sitten: saada hankituksi ympäristöstä aineenvaihdunnalleen välttämättömät ainekset. ne eivät voi sitä nähdä saatikka ymmärtää. puuhailemme sellaisella volyymilla, että planeetan ekosysteemi on siirtymässä uuteen, ennustamattomaan tilaan. LUONNOLLa ei ole tämän systeemitason muutoksen jälkeenkään mitään hätää. ja vain ihmiskunta. ne ovat luonto. Silloin voi toisin sanoen tapahtua mitä tahansa. kulttuuri on edelleen kaikkien niiden tietojen ja taitojen kehkeytyvä kokoelma, jolla yritämme pysyä elossa ja laajentaa elämän edellytyksiä luonnon armottomassa komennossa. monet tutkijat ovat sitä mieltä, että planeetta maa on siirtynyt geologisessa ajanlaskussa antroposeeniin, ihmisen aikaan. neuvottelukumppani on ihmislajin intresseistä täysin piittaamaton, omien muuttumattomien lakiensa, luonnonlakien, sokea noudattaja. lohtunamme on kuitenkin tieto, että jos ihminen tukehtuu nälkään, janoon ja kakkaansa, niin kosmos jatkaa majesteettista kiertoaan siitä yhtään häiriintymättä. kulttuuri on neuvottelua luonnon kanssa. tätä projektia, symbolinmuodostuskykyä, voimme kutsua laajalla yleiskäsitteellä kulttuuri, joka alun perin tarkoitti maanviljelyä eli järkiperäistä toimimista luonnossa. maasta me yhä tulemme ja kuoltuamme maaksi muutumme. Kiihkeä luontosuhde. 11/2014 Suomen luonto 43 e ipä voi sanoa, että olisimme vieraantuneet luonnosta. Ihmiskunta on vuosi vuodelta yhä rajummin kanssakäymisessä luonnon kanssa. Ihminen on päällystänyt puolet mantereiden pinnasta, mullistanut maaperän, lämmittänyt ilmaston, sotkenut meret ja tuhatkertaistanut kasvija eläinlajien katonopeuden. mutta ihmislajille, tuolle kosmiselle kirppusirkukselle, voi käydä muutoksessa kalpaten. Ihmislaji on kyennyt rakentamaan perspektiivin olemassa olevaan ja nimeämään sen. muille eläimille luontoa ei ole olemassa. n sus a N N a k ek ko N eN H u rm e 15/2015 Suomen luonto 43 Juha Hurme on ohjaaja ja kirjailija Tampereelta. keinot tähän ovat vain kulttuurisesti ketjuuntuneet ja monimutkaistuneet, itse asia on säilynyt samana. Se ei nimittäin hätäile missään tilanteessa, vaan hakee uuden tasapainon ja porskuttaa menemään. luonnon kanssa ei pelleillä. vaikutamme lajina luonnonvoiman tavoin ja saamme aikaan peruuttamattomia muutoksia, joiden jäljet näkyvät vuosimiljoonien päähän. päinvastoin
riskilöiden puuhia on hauska seurata. teksti aNTTi HaLkka / kuvat SEppO LaMMi 44 Suomen luonto 15/2015 riSki Läkallioilla. Siellä ympäristö on toinen kuin kotoisella itämerellämme. kesäpäivänä saattaa unohtua, että kyseessä on oikeastaan arktinen lintu. 44 Suomen luonto 15/2015 Suomalaisen luonnonystävän kevääseen kuuluvat kohtaamiset tuttujen muuttolintujen kanssa. Esimerkiksi alaskassa jääkarhu on eräissä riskiläkolonioissa ikävä vierailija. toisaalta monikin päälevinneisyydeltään arktinen laji on mieltynyt itämereen. talvi kului pihan, metsän, järven ja merenrannan lintujen odotuksessa. tällaisia ovat lapintiira, merikihu ja karikukko. Ne pesivät saaren kivilaiturissa, jossa näiden sirojen ruokkilintujen elämä tarjoutuu tarkkailtavaksi. Se pesii Euroopassa eteläisimmillään irlannissa, mutta maailman riskilöiden ominta aluetta ovat Jäämeren reunan rannat. Pöntön kirjosieppo, rantavajan haarapääskyt, laiturin kalalokki – toivotamme ne tervetulleiksi! itse ilahduin alkukeväällä, kun erään saaren riskilät olivat jälleen paikalla
riskilä riskilä on saaristomme viehättävimpiä lintuja. riSki Läkallioilla. 15/2015 Suomen luonto 45 15/2015 Suomen luonto 45 riskilöiden aamumenoissa linnut ovat alituisessa liikkeessä ja piiskuttavat kiihkeästi
Se on jopa kahdeskymmenesosa Suomen riskiläkannasta ja ehkä promille maailmankin riskilöistä. Satamassa päivystää usein lokki, joka yrittää napata kalan pesäkoloon kiiruhtavalta riskilältä. riskilä ei ole mikään lentotaituri vaan suoraviivainen etenijä, joten ketterä kalalokki saa usein siepattua poikaselle tarkoitetut eväät. ihminen on kyllä auttanutkin riskilää luomalla lisää pesäpaikkoja kiviä kasaamalla ja räjäyttelemällä. Jos saalistus ei onnistu, uusi yritys on vuorossa noin puolen minuutin kuluttua. Suomella on siitä alalajin päävaltiona erityinen vastuu. riskilän siivet ovat pienet siksi, että saalistaessaan lintu kauhoo niillä veden alla. Paras seuraamani riskiläsaari, joka on samalla maamme isoin kolonia, on luonnonkivikko. Suojelu vaatii yhteistyötä; riskilöitä esimerkiksi menehtyy talvisin verkkoihin eteläisellä itämerellä. Nyt kanta on taantunut. Esimerkiksi ahvenanmaalla riskilä hyötyi paljon siitä, kun sodan ajan linnakkeet räjäytettiin – kivet putoilivat pesäpaikoiksi. Seuraamani kolonian riskilät ovat mainioita kalastajia. Se sukeltaa taitavasti kivinilkkojen ja muiden rasvaisten pohjakalojen perään. Jääkausi muisti myös riskilää asioita järjestellessään. 46 Suomen luonto 15/2015 Taitava kalastaja Monesta muusta ruokkilinnusta poiketen riskilä pysyttelee pesimäkaudella lähellä rantaa ja hakee ravintonsakin korkeintaan muutaman kilometrin päästä pesimäpaikastaan. Enimmillään veden alla ollaan pari minuuttia. olemme laskeneet sieltä yli tuhat riskilää. Jääkauden jälkeen riskilälle on kehittynyt itämerelle oma alalajinsa. kovin syvälle se ei mene: 20–30 metriä on suurin saalistussyvyys. Silloin sukellukseen menee puolitoista minuuttia. Erään länsi-ahvenanmaan tukikohdan raunioissa pesii iso riskiläjoukko. 46 Suomen luonto 15/2015 Merenkurkun kivikot ovat riskilän erityisessä suosiossa.. tukalan tilanteen ne kohtaavat silloin, kun lihava kivinilkka pitäisi toimittaa poikasille. itämerellä oma alalaji Suomi on saanut osakseen itämeren suurimman määrän riskilöitä. tämä johtuu maamme laajasta saaristosta ja sen läntisen osan kivikkoisuudesta, joka tarjoaa hyviä pesäkoloja
Höyhenpuku noenmusta siiven valkeita alapintoja sekä yläpinnan pilkkaa lukuun ottamatta. Riskilä. suomen ikäennätys on 24 vuotta 11 kuukautta ja 29 päivää. 15/2015 Suomen luonto 47 Cepphus grylle TUNTOMErkiT: melko pienikokoinen ruokkilintu, joka sukeltelee ahkerasti. LEviNNEiSyyS: arktinen alue ja sen reunat. raviNTO: Pienet pohjakalat, itämerellä etenkin kivinilkka, LiSääNTyMiNEN: kaksi munaa touko–kesäkuun vaihteessa, poikaset lähtevät pesästä heinäkuun lopulla. TiESiTkö TäMäN: Riskilä voi elää 20–30-vuotiaaksi. riskiläkolonian linnut kokoontuvat aamuisin veteen pesimäpaikan eteen ja rantakallioille. kanta vähentynyt viime vuosina, ja laji on itämerellä silmälläpidettävä. itämeren sisäosissa on oma alalajinsa Cepphus grylle grylle kaNTa: suomessa noin 10 000 paria, itämerellä 20 000. vedessä linnut tekevät nopeita pyrähdyksiä ja sukelluksia. 15/2015 Suomen luonto 47 riskilöiden kalliot ovat kesällä täynnä elämää
talvehtimisalueena on eteläinen itämeri, mutta esimerkiksi viime talvena meri oli sula ja moni riskilä pysytteli meren pohjoisosissa. koko turun saaristossa pesii sen sijaan vain verrattain vähän riskilöitä. 48 Suomen luonto 15/2015 riskilöiden pääalue Suomessa on Merenkurkussa, jonka merenkulkijatkin tietävät kivikkoiseksi. ihmiselle se näyttää hauskalta, mutta samalla tietysti ratkaistaan olennaisia reviirija parisuhdeasioita. Menoa ei väsy katselemaan. tulokaslaji minkki on tyhjentänyt monet Saaristomeren saaret pesijöistä. n 48 Suomen luonto 15/2015 kivinilkkaa kiikutetaan pesään. Niin tekee jopa valtaosa maailman riskilöistä. tämä ei näytä koskevan ruokkilintuja, vaikka koloniapesinnässä siihen olisi tilaisuuksia. Seremoniat jatkuvat koko pesimäkauden. rasvainen kala lihottaa poikaset niin pulskiksi, että saaristolaiset ovat kaikkialla arktisella alueella kaivaneet niitä koloistaan ruoaksi. koko kolonia ja myös pesimättömiä lintuja on paikalla. koloniassa pesiessään riskilä onkin sitten mielestäni jos ei maailman niin ainakin Suomen sosiaalisimpia lintuja. arktisilla alueilla levinneisyys edellyttääkin, että jäätöntä aikaa on tarjolla pesintään ainakin 80 päivää. aamulla ne kokoontuvat pesimäpaikan edustan veteen ja kallioille. karkelot aina käynnissä Jos isoja kivikoita ei ole, riskilät pesivät kallion pystyhalkeamissa ja usein yksittäisinä pareina. Ne kastavat päätään tiuhasti veteen. Ei voi kuitenkaan välttyä vaikutelmalta, että linnut ovat täynnä elämäniloa: meno on kiihkeää ja kestää useita tunteja. Joissain kansainvälisissä esityksissä väitetään tästä syystä, että riskilä on maailman ruokkilinnuista vähiten sosiaalinen. Mutta riskilä kaipaa munilleen ja poikasilleen kunnon kalliosuojaa. Näin ne myös pystyivät saapumaan aikaisin pesimäalueilleen. tosin yhden geenitutkimuksen tulos oli epäselvä. liikkeellä on nimikin, head dipping; tapa on osa seremoniaa mutta myös tarkoitettu paikantamaan kaloja. Seuraamani pesäpaikan kolonia oli paikalla jo maaliskuussa. kaksi pulskaa poikasta riskilän sukulainen ruokki munii yhden ainokaisen munan, mutta riskilällä niitä on kaksi. Muut kun hakeutuvat kolonioiksi. Norjassa tutkitussa värirengastetussa koloniassa huomattiin pariuskollisuuden koskevan myös riskilää. rengastus on paljastanut, että riskilä on hyvin uskollinen pesimäpaikalleen, ja poikanenkin palaa useimmiten synnyinseudulleen. tutkimus on osoittanut, että monen lintulajin naaras parittelee monen koiraan kanssa (poikasilla on usean isän geenejä). lajin päivärytmi on sellainen, että illaksi kolonian kaikki linnut kaikkoavat merelle kalastamaan ja palaavat vasta yön pimeydessä. Meno on kiihkeää: ilman täyttää jatkuva viheltely, linnut ajavat toisiaan takaa ja marssivat perätysten. Haudonta vie kuukauden ja poikasten kasvu vielä kauemmin. vesillä riskilä on elementissään; lennossa se etenee suoraviivaisesti. tässä käytettiin pitkiä keppejä, jollaisia nykyään hyödyntävät lintujen rengastajat. välillä ne sukeltelevat niin että vesi pärskyy. vielä tällöin riskilät käyvät maissa vain harvakseltaan – maalle nousu onkin merkki pesimäkauden alkamisesta toden teolla. riskilä on hyvin pariuskollinen lintu.
lukijatutkimuksemme (Focus master 2015) mukaan 99 prosenttia lukijoista on lehteen tyytyväinen. lähetä oma havaintosi! BLOGIT merenkierto-blogissa kerrotaan pyörämatkasta itämeren ympäri, säästöliekillä luotaa erakon eloa. toimitus ja asiantuntijat bloggaavat tärkeistä aiheista. suomen luonto tutuksi myös suomenluonto.fi:ssä! netistä löydät tuoreet luontoja ympäristöuutiset, Kysy luonnosta -tietoa, tiedeuutisia ja paljon muuta. Tilaa: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus/. Suomen luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto ry. m u st ik k a kuv a m a Rik a e eR ol a Muista myös Nettisivuiltamme www.suomenluonto.fi löydät ajankohtaista luontoja ympäristöasiaa, lehdessä julkaistuja artikkeleita sekä paperilehteä täydentäviä uutisia, vinkkejä, ääniä ja videoita. www.facebook.com/ suomenluonto TyKKää: vilkas ja keskusteleva 63 000 tykkääjän yhteisö, jossa kerromme lehden ajankohtaiset kuulumiset sekä jaamme joka päivä kiinnostavia luontoja ympäristöasioita. KILPAILuT voit osallistua kesäkisaan, muotokuva suomalaisesta luonnosta -kuvakisaan sekä äänestää lehden parasta juttua. lehden tuotto käytetään luonnonsuojelutyöhön. VIDEOT videoita luonnon tapahtumista, haastatteluja, lintukaraoke, maisemakuvia, retkija sienivinkkejä. Sisällöt tuottaa lehden asiantunteva toimitus. instagram.com/ suomenluonto/ SEuRAA: julkaisemme tuokiokuvia toimituksen väen työstä ja pienistä ja suurista luontohavainnoista. KySELyT Nyt käynnissä kysely rakkolevästä, vaskitsasta ja suruvaipasta. VInKIT linnunpöntön teko-ohjeita, vinkkejä ekologiseen mökkeilyyn, retkivinkkejä kesäksi ja ohjeita luontokuvaukseen. Sama osuus lukijoista on valmis suosittelemaan Suomen luonnon tilausta ystävilleen. OMAT KuVAT voit ladata luontokuvia Havaintokirjaan! toimituksen viikon kuva vilkaisee juuri sen hetkiseen luontoon. twitter.com/ SuomenLuonto SEuRAA: twiittaamme ajankohtaisista luontoja ympäristöasioista ja otamme niihin kantaa
Pääsin sinne isän kanssa, rankametsään talvipuita karsimaan. Pien-Saimaa jäi 1970-luvulla retkisuunnistani, kun pesäpaikkani vakiintui laatokan-karjalan Parikkalaan. laatokan-karjalassa kuhankeittäjät viihtyvät vihreyteensä tikahtuvissa lehdoissa, kuin viidakoissa, joissa maanraja on täynnään metsäkurjenpolvia, lehtomaitikoita, puna-ailakkeja, hiirenportaita, joissa pensaskerros pullistelee tuomista, pihlajista, herukoista, kuusamista, ja joissa terttuseljat kurkottavat rusopintaisina puina. virossa kuhankeittäjiä pesii ehkä jopa kymmeniätuhansia pareja, ja siellä samuli Haapasalo otti oheiset kuvat tästä vaikeasti kuvattavasta latvalinnusta. Sortavalan lehtokeskuksen äärikolkkaan vetivät Siikalahden luhdat, ruokoja pajuviidakot, jotka kuhisivat eksoottista siipikansaa. koivikoiden laveissa latvustoissa ja lehtojen hämyissä kuhankeittäjät luikahtelevat ketterinä kuin tiaiset, lehahtelevat keveinä kuin kiurut, pyörähtelevät pää alaspäinkin määrätietoisina kuin rastaat, kiipeilevät pidentyneiden ulkoja keskivarpaan pihtiotteen varassa kuin tolppakengillä. isän tutut isännät sanoivat sitä kuhankeittäjäksi. afrikkaan muuttavia kuhankeittäjiä metsästetään välimeren itäosissa, ja muutto-olot lienevät muutenkin huonontuneet. Siellä kuulin samoja kuhankeittäjiä kuin jukka Pakkanen, suojeluintoni varhainen herättelijä, jonka Kaunispartaisen haitarinsoittajan (1974) kannessa on kirjallisuushistoriamme ainoa kuhankeittäjä. kanta kasvoi 1900-luvulla, mutta on viime aikoina huvennut. vasta kun peipot ja punarinnat, tiaiset ja rastaat ovat vaienneet ja varikset hautoneet munansa kypsiksi toukokuun puolivälin jälkeen, suvaitsee kuhankeittäjä saapua. 50 Suomen luonto 15/2015. kuhankeittäjät noukkivat oksilta, rungoilta ja puunlehdiltä perhosia ja niiden toukkia, kovakuoriaisia ja muita ötököitä, pyrähtelevät kuin suuri sieppo ohilentävien kärpästen, vaaksiaisten, kimalaisten ja ampiaisten perään. kosintatouhut keskeytyvät usein, kun paikalle lehahtaa kilpakosija, joko naaraan odotteluun kyllästynyt keltainen aikuislintu tai vielä vihreä nuorukainen. Uudet naapurini, jotka olivat paenneet evakkoina kurkijoelta siinä missä äitini Metsäpirtistä, sanoivat kuhankeittäjän kysyvän, onko piialla vilu. Moisesta häirinnästä seuraa vihellyskilpailu, jossa koiraat koettelevat toistensa taitoja tyylilajia vaihdellen. ilma on kylläisenään satakielten näppäilyjä, lehtokerttujen solinoita ja viitakerttusten suloisia sävelmiä. Saimaalla valoisat koivuja ja mäntyjä kasvavat sekametsätkin kelpaavat. kuha kiehuu! Salamyhkäinen siipiniekka ei tullut koskaan näkösälle, vilahti vain joskus keltaisena nuolena koivunlatvassa. Naaraat palaavat koiraiden perästä. Emot puolustavat kiukkuisimmin pesäpaikkaa ympäröivää hehtaaria tai kahta, vaikka koiras viheltelee yli kymmenkertaisella alalla ja liikkuu ravinnonhaussa kaukanakin pesältä, jopa kilometrin päässä. SiMpELE oli kuulu siioistaan, Parikkala piioistaan. 50 Suomen luonto 15/2015 Jo poikasena minua viehättivät PienSaimaan heleät rannat, pöydäntasaiset petäjäkankaat, ystävälliset kyläkulmat. Edes meikäläisen levinneisyysalueensa sydämessä, Järvi-Suomen lehtevimmillä kolkilla, kuhankeittäjä ei ole runsaslukuinen, ja koko maassa pesii vain pari kolme tuhatta pariskuntaa. lensi rannoilla toinenkin lintu, valtava kalasääski, jota ihailin. Suuren Simpeleen rannoillakin taivas vihelsi sääksinä ja koivikot kuhankeittäjinä. kuhankeittäjä on kaakkoisen Järvi-Suomen laji, ja sielläkin se on harvalukuinen. NiiN rakaS on kuhankeittäjälle vihreys ja vehreys, ettei se kiirehdi paljaaseen metsään. taipalsaaren koreissa koivuholveissa vihelsi ihmeellinen ääni. koulupoikina teimme esa sojamon kanssa ensimmäiset tekopesämme sääksille, yhden niistä Pakkasen sukukunnan illukansaareen. Niin Saimaan kuin Simpeleenkin rantamilla, suomalaisilla ydinalueillaan, kuhankeittäjät välähtävät kuin tuulahduksena tropiikista korkeimmissa koivikoissa, salskeimmissa haavikoissa, jylhimmissä tervalepikoissa, jossa soi myös sirittäjä, lurittaa laulurastas, vikertää punarinta
lehvästöstä. koiras ääntelee auringonnoususta alkaen. Vihellys teksti pErTTi kOSkiMiES / kuvat SaMULi HaapaSaLO 15/2015 Suomen luonto 51 Sointuvan reviirivihellyksen ohella kuhankeittäjällä on kiihkeästi kitisevä viserrys. 15/2015 Suomen luonto 51 latvoissa lymyävän kuhankeittäjän ääneen ihastuu, mutta lintuun ei ole helppo tutustua
koivun lisäksi kuhankeittäjälle kelpaa pesäpuuksi haapa, leppä tai muukin lehtipuu, joskus mänty. 52 Suomen luonto 15/2015 Naaraskin soimaa rauhanhäiritsijöitä. ruokokerttusen rengastusverkolta palatessamme otimme muistoksi kuhankeittäjän pesän, josta olin aiemmin kesällä rengastanut kolme poikasta. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Naaraalle on tärkeintä löytää kuin y-kirjaimena kahtaalle jakaantuva, kantava oksanhaara. Siihen se solmii kuivista lehdistä, järviruokojen pätkistä ja lehtipuiden kuorensäikeistä tuulta kestävän, roikkuvan pesäkorin. Joskus poikasten ruokinnassa auttaa ylimääräinen yksilö, lähes aina koiras, joka on sukua emolinnuille. vain kuhankeittäjä enää viheltää, useammin jo rääkäisee, milloin Siikalahdelta, milloin kannaksen kylältä tai tiviältä päin. Keittiö mökillä www.metsakustannus.fi. rakennustyö vie viikosta kahteen. kuhankeittäjä vastaa ihmisellekin, mutta metsänkaton asukas suhtautuu epäluuloisena alakerran houkutuksiin. vuoropuhelussa puolisoille vakiintuvat yhteiset rytmit, soinnut ja sävellajit, jotka poikaset kuoriuduttuaan omaksuvat perheensä kieleksi. Seuraelämän syitä ei tunneta, mutta kokoukset muistuttavat kuikkien ja kaakkurien seurustelua. Niin pesää kuin lintuakin on vaikea hoksata, kun auringonvalo siivilöityy latvuston läpi. Sadan sääksenpesän toinen kierros lähenee elokuun alussa loppuaan. laatuäänityskään ei saa koirasta hevin näkyviin, saati laskeutumaan rengastusverkon ulottuville. Naaras ja nuori lintu eivät ole väreiltään yhtä kirkkaita kuin koiras. Naaras naamioi ulkopintaa keltaisilla kukilla. onpa havaittu kahden yksivuotiaan koiraan auttaneen äitiään poikasten ruokinnassa sen jälkeen, kun poikasten isä oli kadonnut. Sami ja Kasper Garam Sami ja Kasper Garam toteuttivat yhteisen haaveensa Lammin mökillään kokaten ja kuvaten ruoka-annoksia. Poikasaikaankin pesillä piipahtaa joutonuoria ja naapuriemoja. piENi pOika luuli meitä puliukoiksi, kun Reiska latvan kanssa kuljimme elokuussa 1984 Siikalahdella kahluuhousut jalassa ja koivunlatva olalla. Suuressa osassa reseptejä on mukana luonnosta löytyneitä raaka-aineita, niin kotipihalta kuin syvältä metsästäkin. Joka aamu pihatuttuni piipahtaa korkeimmassa koivussamme, kuin haikeasti hyvästellen. pikkUkESä on jo viikkojen takana, iso kesä kypsymässä. Herään keväästä syksyyn joka aamu kilpaa auringon kanssa. Jokainen tämän kirjan ruokalaji sisältää oman koukkunsa, joko vanhan tutun tai aivan uuden. n Kuuntele kuhankeittäjän ääni www.suomenluonto.fi. Hinta 29 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai puh. Elokuussa Parikkalan pihakenttäni Siikalahden rannalla on aamuvarhain kasteenmärkä, luvuttomat laulajat ovat vaienneet. illukansaaressa viheltää yhä kuhankeittäjä kuin kultaisina nuoruusvuosina
Miten toiminta näkyy, siihen vastauksen antavat seuraavat neljä vuotta. Siis ne lukemattomat ihmiset, joille luonto on tärkeä. on virhe puhua ”luontoväestä”. Modernilla taviksella on yhä vähemmän syitä vihata luonnonsuojelua. 15/2015 Suomen luonto 53 V a h tik o ir a Uuden vallan aika xxx xxxxx jokiluonto voi joutua ahtaalla tulevan hallituksen aika. keskustan johdolla lakkautettiin alueilta itsenäinen ympäristöhallinto ja se työnnettiin elinkeinoja rahaministeriöiden ohjaukseen. Pa av o H a mu N eN / l euku Onko uudella hallituksella uskallusta puolustaa luontoa kaivoksen uhkaamalla kitkajoella tai muualla?. Muutos ei näy heti, mutta se tapahtuu. kun jokea uhkaa kaivos, turvesuo tai tekoallas, herää huoli. Jos ympäristöjärjestöt ovat hereillä ja paikallisten ihmisten tavoitettavissa, ne tulevat saamaan neljän vuoden aikana rutkasti uusia jäseniä. pUHdaS ELiNyMpäriSTö konkretisoituu kotiseudulla. järjESTöTkiN ovat ison murroksen edessä. Sen aiheuttaa johtavien puolueiden vallantäyteisyyden tunne: kun me voisimme itse junailla asiat, miksi me ottaisimme muita näkökantoja mukaan. tällöin suuri joukko ihmisiä on jäämässä arvomaailmoineen kodittomiksi. He seuraavat tiedotusvälineitä, kuuntelevat, mitä vallassa olevat poliitikot sanovat vaikkapa kaivosja turvesuohankkeista. Sen vihan juuret ovat niin kaukana edellisellä vuosituhannella että yhä harvempi muistaa, miksi ympäristönsuojelua pitikään vihata. Nyt tilalla on perussuomalaiset. Salliiko se esimerkikksi kuvan kitkajoelle kaivoksen. Huolestuneet ihmiset kääntyvät tavalla tai toisella ympäristöhallinnon suuntaan – eivät kaikki suoraan, mutta yhteisön aktiivisten yksilöiden kautta. Se kanavoituu, ja jos sille ei ole valmiita kanavia, se kaivaa niitä. ihmiset ovat kyllästyneitä pilaantuviin kalaja uimavesiin ja suuryhtiöiden selittelyyn. kun paljastuu, että ympäristöhallintoa ajetaan koko ajan ahtaammalle ja että uudella hallituksella ei ole uskallusta puhtaan elinympäristön suojeluun, ihmiset tulevat kiukkuisiksi. varmaa on, että ihmiset toimivat. aloittava hallitus suhtautuu ympäristönsuojeluun nuivasti, ellei vihamielisesti. Ennustan, että kutsut ryhmiin tulevat vähenemään. jUHa SipiLäN ja vuonna 2007 aloittaneen matti Vanhasen kakkoshallituksen syntyhetkissä on jotain samaa. ympäristöjärjestöjen ei kannata kuitenkaan odottaa, että kodittomaksi jäävä suojeluenergia kanavoituisi automaattisesti niiden kautta. Puhdas ympäristö on itsestäänselvä osa arvomaailmaa muillekin ihmisille kuin niin sanotulle luontoväelle. tuolloin porvarihallituksen ounasteltiin antavan kovat korvatillikat luonnolle, ja niin se tekikin. Siinä hallituksessa sentään vihreät kannatti luonnon ääntä. Sipilä haluaa vähentää virkamiehiä, kokoomus purkaa sääntelyä ja perussuomalaisten arvomaailma on antiteesi ympäristön suojelemiselle. vapo on jo nyt joutunut vaikeuksiin lukuisilla paikkakunnilla tavoitellessaan uusia soita, joilta rouhia turvetta. Esimerkiksi tätä lehteä kustantavalla Suomen luonnonsuojeluliitolla on ollut perinteisesti vahva edustus työryhmissä, joissa piirretään linjat metsien, soiden ja vaikkapa lohien suojelulle. jUHa kaUppiNEN 15/2015 Suomen luonto 53 Kirjoittaja on vapaa toimittaja
teksti jOHaNNa MEHTOLa 54 Suomen luonto 15/2015 vihreää suolilevää, punahelmilevää sekä rakkolevää Hangon edustalla. Meren m at s w es te Rb o m / m et sä H a ll it us. 54 Suomen luonto 15/2015 metsää rakkolevä on pohjoisen itämeren tärkeä avainlaji. kun se voi hyvin, myös leväsiira, leväkotilo ja siloneula voivat hyvin
Se muodostaa usein laajoja kasvustoja, jotka tarjoavat elinympäristön esimerkiksi leväsiiralle, leväkotilolle, sinisimpukalle, särmäneulalle, siloneulalle, kolmipiikille sekä kalojen poikasille. Se ei pystyisi kuitenkaan täysin täyttämään rakkolevän tehtäviä eri lajien elinympäristönä. rakkolevä on monivuotisena isokokoisena levänä melko hidas lisääntymään. ”Esimerkiksi rehevöityminen lisää pohjalle sedimentoituneen aineksen määrää, jolloin levän on vaikeampi löytää kovaa kiinnittymispintaa. kolmipiikki elää rakkolevävyöhykkeen suojassa. rakkolevä on myös tärkeä avainlaji, jota ilman muut lajit kärsisivät. ”kookkaana monivuotisena lajina rakkolevä luo elinympäristön kymmenille muille lajeille”, sanoo tutkija Henna Rinne Åbo akademista. kuvassa kutuasuinen koiras. 15/2015 Suomen luonto 55 metsää rannassa ahdinpartavyöhykkeen alapuolella huljuva rakkolevä (Fucus vesiculosus) ilahduttaa kesäkulkijaa. Sen vuoksi se on myös herkkä veden laadussa, suolapitoisuudessa tai valaistusoloissa tapahtuville muutoksille. laji kun on pohjoisella itämerellä yhtä tärkeä ekosysteemin ylläpitäjä merivedessä kuin puut ja metsät ovat maan pinnalla ja muut suuret ruskolevät isoilla merillä. ”Jos rakkolevä esimerkiksi rehevöitymisen vuoksi katoaisi täältä kokonaan, sen tilalle kasvaisi todennäköisesti matalaa ja tiheää rihmalevää. pikkuhauru kasvaa vähäsuolaisessa vedessä pääosin pohjanlahdella. rakkolevä saattaa suojaisassa paikassa kasvaa metrin pituiseksi. tärkein levän laiduntaja on leväsiira. Pe kk a t u u Ri u lR ik a bj ö Rk m a N / m et sä H a ll it us ma Rk ku v a R jo / k u val iit eR i Rakkolevä on hidas lisääntymään, sillä se on isokokoinen ja monivuotinen.. pikkuhaurulla ei ole ilmarakkoja. Mutta vielä enemmän siitä ilahtuvat lukuisat meren kulkijat kuten katkat ja kalat poikasineen. Etenkin kalanpoikasille tiivis rihmalevämatto saattaisi olla epäsuotuisampi elinympäristö”, rinne sanoo. Leväsiirojen väri ja kuviointi vaihtelevat yksivärisistä laikukkaisiin ja raidallisiin. Jos siiroja on todella runsaasti, ne saattavat kaluta kokonaisia rakkolevämetsiä tyhjiksi. kalliolle, kivelle tai muulle kovalle pohjalle kiinnittyvää rakkolevää voi hyvällä syyllä kutsua meren puuksi ja sen kasvustoja metsäksi. Samalla myös rakkolevän kanssa elintilasta kilpailevat ja jopa rakkolevän pinnalla epifyyttinä elävät yksivuotiset levälajit saattavat alkaa lisääntyä runsaasti ja vaikeuttaa näin isäntälevän elämää varjostamalla, viemällä ravinteet ja lisäämällä sen painoa”, rinne kertoo
rakkolevän sisarlaji on pääosin Pohjanlahdella kasvava pikkuhauru eli kapearakkolevä (Fucus radicans), joka kuvattiin tieteelle 2005. Ihminen on hyödyntänyt rakkolevävalleja käyttämällä niitä kasvualustana sekä lannoitteena. rakkolevää on käytetty myös lankojen ja kankaiden värjäykseen siitä saatavan punertavan värin vuoksi. pula-aikana vitamiineja ja hivenaineita sisältävää rakkolevää myös syötiin keitettynä, höyrytettynä ja kuivattuna. ”rakkolevä ei ole valitettavasti ainakaan Saaristomerellä onnistunut levittäytymään uudelleen kaikille niille alueille, joilta se tuolloin katosi. romahduksen arvellaan johtuneen osaltaan atlantilta tulleesta suolapulssista, jolloin veden ravinnepitoisuus nousi äkillisesti. ”kuun kierto vaikuttaa tapahtumaan ja solut vapautuvat uudenkuun ja täydenkuun aikaan”, rinne sanoo. väri irtoaa levästä niin tuoreena kuin kuivattunakin.. Makroleviä kasvaa eri puolilla itämerta 30–100 lajia veden suolapitoisuudesta riippuen. ne ovat yksi merenrannan omaleimaisista luontotyypeistä. ruuaksi kelpasivat nuoret levät ja uudet kasvustot. Etenkin ulkosaaristossa se puuttuu edelleen monin paikoin.” viime aikoina on kuitenkin saatu havaintoja uusista suojaisista kasvualueista, jotka yleensä ovat rakkolevälle epätyypillisempiä. myös rantakäärme munii mielellään vallin lämpöön. ne puolestaan houkuttelevat paikalle lintuja ja pikkunisäkkäitä. rakkolevä vaIkuttaa mYöS rannan elämään kUOLLEET ja irronneet rakkolevät ajautuvat rannoille ja muodostavat hyvinkin paksuja ja leveitä valleja. Saman aikaan leväsiiralla oli massaesiintyminen, ja siirat popsivat laajoja rakkoleväkasvustoja pelkiksi rankametsiksi. isomman limakotilon päällä oleva leväkotilo syö mikrolevää rakkolevän pinnalta. Ne ovat monisoluisia, silmin havaittavia leviä, toisin kuin mikrolevät, joiden tunnistamiseen tarvitaan mikroskooppia. Maapallolla kasvaa useita tuhansia makrolevälajeja. rakkuloissa olevat siittiöt ja munasolut vapautuvat kesällä. Pikkuhaurulle on tyypillistä suvuton lisääntyminen, kun taas rakkolevä lisääntyy useimmiten suvullisesti. Naarasja koirasyksilöiden sekovarren kärkiin muodostuvat jo lokakuussa lisääntymisrakkulat eli reseptaakkelit, jotka alkavat kasvaa kevättalvella valon lisääntyessä. 56 Suomen luonto 15/2015 rakkolevä vaIkuttaa mYöS rannan elämään rakkolevien määrä romahti 1970–1980-lukujen taitteessa, jolloin ne katosivat laajalti etenkin Saaristomereltä ja läntiseltä Suomenlahdelta. ”Munasolut ovat painavia, joten ne putoavat varsin lähelle emolevää. yhtyessään ne muodostavat tsygootin, joka kiinnittyy kovalle alustalle ja uusi kasvu voi alkaa. ”tukholman yliopistossa on tutkittu pikkuhaurun lajiutumista rakkolevästä ja niiden mahdollisuutta risteytyä”, rinne paljastaa. yhdessä lisääntymisrakkulassa on joko kahdeksan munasolua tai 64 siittiötä. tämän vuoksi rakkolevän on vaikea valloittaa uusia kasvualueita.” 56 Suomen luonto 15/2015 Pe kk a t u u Ri es si k es ki N eN / m et sä H a ll it us rakkolevän sekovarren kärjissä olevat lisääntymisrakkulat irtoavat kesällä uudenkuun tai täydenkuun aikaan. Molemmat lajit ovat kuitenkin kaksikotisia, eli yksilöt ovat joko naaraita tai koiraita. kuun kierto vaikuttaa lisääntymiseen rakkolevä on ruskoleviin kuuluva makrolevä. Hajoavasta leväaineksesta syntyneet rakkolevävallit muodostavat tärkeän eliöyhteisön etenkin selkärangattomille eläimille ja yksivuotisille rantakasveille. tämä räjäytti rihmamaisten rakkolevän kanssa elintilasta kilpailevien levien kasvun
Lue lisää www.ymparisto.fi/velmu/ 15/2015 Suomen luonto 57 rakkolevävallit luovat tärkeitä elinympäristöjä selkärangattomille sekä rantakasveille. velmussa ovat olleet mukana monet tutkimuslaitokset ja yliopistot, muun muassa metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, ely-keskukset, Geologian tutkimuskeskus, riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, Åbo akademi sekä merivoimien tutkimuslaitos. © k a Rt ta ke sk us , lu Pa l8 53. tiedot kasvilajeista, pohjaeläimistä ja esimerkiksi kalanpoikasten kasvualueista kootaan velmu-atlakseen, joka ilmestyy ensi vuonna. ensivaiheen kartoitukset saatiin pääpiirteissään valmiiksi jo viime kesänä. 15/2015 Suomen luonto 57 Suomen rannIkko on kartoItettu SUOMEN raNNikON vedenalaista luontoa on kartoitettu vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa velmussa, joka aloitettiin 2004. tu o m a s H eiN o N eN / c a Rt iN a rakkolevän esiintymisen itäraja kulkee Suomenlahdessa Seiskarin ja koiviston tienoilla ja pohjoisraja Merenkurkun pohjoisosissa
ilmarakot kannattelevat levää rakkolevä on saanut nimensä sen sekovarressa keskijuovan molemmin puolin symmetrisesti sijaitsevista ilmarakoista. 58 Suomen luonto 15/2015 rakkolevä pystyy lisääntymään myös suvuttomasti kasvattamalla minirakkoleviä tyvensä lähelle, josta ne irtoavat ja kiinnittyvät uudelle kasvupaikalle. Myös suolapitoisuus vaikuttaa rakkojen määrään. rakkolevää on totuttu pitämään ilmentäjälajina eli merkkinä siitä, että vesi on puhdasta. Suojaisella paikalla, tyynemmässä vedessä kasvavalla levällä taas täytyy olla enemmän ilmarakkoja. rakkojen avulla levä pystyy kurkottamaan valoon sekä kelluttamaan varttaan, jotta se voi ottaa tarvittavat ravinteet suoraan vedestä. rakkolevä on sukukypsä aikaisintaan kolmevuotiaana. avoimella alueella kasvavalla rakkolevällä on vähemmän rakkoja, sillä aallokko auttaa sitä pysymään pystyssä ja myötäilemään vesipatsaan liikkeitä. tämän väitteen tutkija Henna rinne kuitenkin osittain kiistää väitöskirjaansa varten tehtyjen tutkimuksien valossa. Rakkolevä kurkottaa sekovarressa olevien ilmarakkojensa avulla kohti valoa.. avoimella rannalla laji saattaa voida hyvin veden korkeasta ravinnepitoisuudesta huolimatta.” tällä hetkellä esimerkiksi EU:n vesipuitedirektiiviin liitel iN a N u o Rt ie / PR olk Pe kk a t u u Ri kun vesi on matalalla, rakkolevät voivat ulottua veden pintaan. tämä voi olla osasyynä siihen, että Pohjanlahdella alhaisemmassa suolapitoisuudessa elävällä pikkuhaurulla ei ole lainkaan ilmarakkoja. Suojaisassa paikassa rakkolevä saattaa venähtää jopa metrin pituiseksi. kun suolapitoisuus laskee, myös rakot vähenevät. ”vaikka rehevöityminen kiistatta vaikuttaa rakkolevän esiintymiseen, siihen vaikuttaa myös moni muu tekijä kuten kasvurannan avoimuus. Näin se lisääntyy etenkin matalassa suolapitoisuudessa
lähetä havaintosi lomakkeella www.suomenluonto.fi/ rakkoleva tai osoitteella Suomen luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 15/2015 Suomen luonto 59 tyvissä seurannoissa mitataan rakkolevän yhtenäisen kasvuvyöhykkeen alarajaa. n ju H a N i v a it tiN eN / PR o lk Siloneula piileskelee rakkolevän seassa. Tutustu tuotteisiimme: www.osmocolor.com Säilytä puun tuntu! Onko rakkolevä palannut mökkirantaasi tai tutun venereitin varrelle. OSMOTTU – LUONNOLLISESTI Osmo Color -käsittelyllä tuot esiin puupinnan yksilöllisen kauneuden ja säilytät puun luonnollisen tunnun – sisällä ja ulkona. kuoreen tunnus rakkolevä.. Mitä syvemmällä levää esiintyy, sitä kirkkaampaa ja puhtaampaa vesi on – ja sitä vähemmän se on rehevöitynyt. ”Jotta tällaisia kasvuympäristöjä olisi itämeressä jatkossakin, rehevöitymisen ehkäisyyn pitää panostaa entistä enemmän. ”rannikolla kasvuolot vaihtelevat paljon, joten olisi hyvä seurata myös muita makroleviin liittyviä muuttujia, esimerkiksi eri ruskoja punalevälajien kasvusyvyyksiä tai muutoksia monivuotisten lajien peittävyydessä.” rakkolevän ihannekasvuympäristö on kirkasvetinen kalliopohja melko avoimella paikalla. rakkolevien muodostamaa korkeaa ja väljää meren metsää ei mikään muu laji pysty korvaamaan”, rinne korostaa. veden kirkkauden mukaan rakkolevä kasvaa puolen metrin syvyydestä jopa kymmeneen metriin
60 Suomen luonto 15/2015 Poluilla ja pit koksilla 60 Suomen luonto 15/2015 KESäKIER ROKSILLA Tarjolla monipuoline n luontoretki menu!
jo u N i ti kk a N eN Lintujen tarkkailijoita Höytiäisen kanavan suistossa. saamenmaan kierroksella voi käydä suomen suurimmalla lähteellä, ihastella tenon maisemia ja mennä laivalla inarijärven ukonkivelle. ilk k a v a ll i. 15/2015 Suomen luonto 61 Poluilla ja pit koksilla Toimitus kokosi Suomen Luonnon lukijoille hyviä vinkkejä kesäretkille. yyterissä on monipuolinen luontopolkujen ja lintutornien verkosto. Porin Yyterissä on tarjolla dyyniluontoa, lintulietteitä ja raikkaita meren henkäyksiä. kuvassa Sannannokan lintulava Lietteiden reitillä. 15/2015 Suomen luonto 61 jo Rm a l au Ril a Sulaojan lähdepuro Utsjoella. itä-suomen kierros vie erämaihin, jylhään rotkoon ja perinteiselle kaskitilalle
Enäjärvi puolestaan on Suomen parhaita pieniä lintukosteikkoja. 62 Suomen luonto 15/2015 Porin kaupungin ympäristövirasto on tehnyt kulttuuriteon rakennuttamalla yyterinniemelle laajan pitkospuuja polkuverkoston lintutorneineen. osa alueesta kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Dyynien synnyn edellytyksenä ovat riittävä määrä hiekkaa ja kunnon tuulet sekä hiekkaa sitovat kasvit. yyteriin on syntynyt useiden dyynityyppien kehityssarja. Polkuverkosto ohjaa kulkijoita, jolloin herkkä dyyniluonto säästyy liialta tallaamiselta eivätkä linnut häiriinny. alkiodyynit ovat ensimmäinen kehitysaste ja lähimpänä rantaa, ja ne syntyvät hiekan kasautuessa lähinnä rantavehnien ympärille. Syksyisin yyterin ja kuuminaisten niemen väliselle Preiviikinlahdelle kokoontuu sadoittain lauluja kyhmyjoutsenia. linnusto on monipuolinen ja runsas: hanhia, sorsalintuja, haikaroita, petolintuja, kahlaajia, lokkeja ja tiiroja sekä runsas varpuslintulajisto. reitistö avattiin viime syksynä, ja tarjolla on nyt seitsemän reittiä: Herrainpäivät, Santojen lenkki, lietteiden reitti, Enäjärvi, teemuluoto, kaarluoto ja ooviiki. lietteillä vierailevat muun muassa suokukot, lapinsirrit, pikkusirrit, kuovisirrit, isosirrit, pulmussirrit, jänkäsirriäiset, karikukot, tyllit, kuovit, kapustarinnat, ja tundrakurmitsat. Paras aika alkaa heinäkuun puolivälistä, ja runsaimmillaan eri lajit ja yksilömäärät ovat eloja syyskuussa. Santojen lentohiekka-alue on Etelä-Suomen laajin yhä aktiivinen dyynialue, ja se on tämän luontotyypin tärkeimpiä suojelualueita. yyterissä on 12 luontotornia, joista teemuluodon lintutorni kuuluu Suomen parhaisiin. alkiodyyneillä kasvaa suola-arhoa. teksti jOrMa LaUriLa 62 Suomen luonto 15/2015 Dyynien kehityssarjassa on neljä tyyppiä: alkiodyyni, valkea dyyni, harmaa dyyni ja metsittynyt dyyni.. Mitä kauemmas rannasta kuljetaan, Dyynien, lintujen ja lietteiden Yyteri porin Yyteri on tuttu auringonpalvojille, mutta se on myös hämmästyttävän monipuolinen luontoretkikohde, jossa on laaja luontopolkuverkosto. piTkiN kESää on tarjolla upeita merimaisemia ja suolantuoksuisia henkäyksiä sekä monenlaisia merilintuja: hanhia, sukeltajaja puolisukeltajasorsia, lokkeja, räyskiä, pikkutiiroja, merikihuja, kahlaajia, petolintuja ja monenlaisia varpuslintuja. Se on ollut lintuharrastajien tornien taisto -kilpailussa usein kärkisijoilla. Sieltä on hyvät näkymät kokemäenjoen suistoon, joka on Pohjoismaiden laajin jokisuisto. kahlaajien paluumuutto etelään kiihtyy juhannuksen jälkeen. yyterin dyynit ovat kalajoen muodostumien ohella Suomen komeimpia. raNTadyyNiT kasveineen ovat merkittävä nähtävyys. yyteri on Suomen parhaita paikkoja ihailla komeita ristisorsia. kahlaajia houkuttelevat etenkin laajat lieteja hiekkarannat
Teemuluodon tornista voi tarkkailla kokemäenjoen suistoa ja sen rikasta linnustoa. Lapinsirritkin pysähtyvät yyterissä muuttomatkallaan. kaupunkipuisto perustettiin 2002, ja se on laajuudeltaan noin kymmenen neliökilometriä. Siellä on myös monesta osasta koottu kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluu muun muassa jazzien pitopaikka kirjurinluoto. 15/2015 Suomen luonto 63 Po RiN k au Pu N ki / y m Pä Ris tö v iR a sto sitä vanhempia ja korkeampia dyynit ovat ja niiden kasvillisuus on runsaampaa ja monipuolisempaa. rantavehnää kasvava valkea dyyni on yksi yyterin neljästä dyynityypistä. Lietteiden reitti on omiaan lintujen katseluun, ja Santojen lenkillä hiekkadyynit ovat ihailtavissa eri kehitysvaiheissaan. rantadyynit luokitellaan rantavehnädyyneiksi eli valkeiksi dyyneiksi, ruohokasvien peittämiksi harmaiksi dyyneiksi ja metsäisiksi dyyneiksi. kaupunkipuisto suojelee jokivarsiluontoa, puistoja, metsiä ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennettua ympäristöä. Suomessa vähälukuinen ristisorsa on helppo nähdä yyterissä. korkein dyyni on metsittynyt keisarinpankki, joka kohoaa noin 16 metrin korkeuteen. yyterinniemellä on tarjolla seitsemän luontoreittiä, sekä pitkiä että lyhyitä. pOriSTa on kehittynyt monipuolinen luontokaupunki. n kuvan etualalla on alkiodyyni ja sen päällä kasvaa suola-arhoa. a N tt i mäk el ä ma Rk u s v a Re sv u o aN tt i m äk el ä m a Rk u s va Re sv u o
Jos kesällä päätyy ilosaarirockiin tai muuten itä-Suomeen, kannattaa tehdä kierros seudun parhaissa luontokohteissa. Näin kävikin, mutta kanava karkasi kaivajiensa käsistä, ja vesi söi hiekkaiseen harjuun väylän, jota pitkin Höytiäisen vedet hulahtivat yli seitsemän metriä alemmas muutamassa päivässä. Mutta on sellaisiakin paikkoja kuin kaavin telkkämäen perinnetila PohjoisSavossa, jossa kaskikulttuuri elää: kaskeaminen, niittäminen ja eläinten laiduntaminen pitävät Metsähallituksen hoitaman talon ympäristön valoisina. yhtä kiinnostavaa kuin itse paikka on se, miten suisto on syntynyt: vuonna 1859 tuolloin Suomen kymmenenneksi suurimman järven Höytiäisen pintaa päätettiin laskea, jotta Joensuun pohjoispuolelta paljastuisi karjatilallisille laidunmaita. patvinsuon rimmet säästyivät luonnonystävien ihasteltaviksi. Elokuun kymmenennen päivän tienoilla maahan pannaan ruis. Puistomestari marko Haapalehdon mukaan telkkämäen kaski poltetaan jo toukokuun lopussa, mutta juhannusviikolla voi seurata kuinka kaskeen kylvetään nauris. ma Rk ku t a N o Patvinsuo Höytiäisen kanavan suisto Kolvananuuro joensuu kitee varkaus Savonlinna Telkkämäki. 64 Suomen luonto 15/2015 Itä-suomen kierros teksti jOUNi TikkaNEN Käymme telkkämäen perinnetilalla, patvinsuon kansallispuistossa, Kolvananuuron rotkossa ja höytiäisen kanavan suistossa. luonnonkukkien päivänä 14. lapsivieraita varmasti kiinnostavat itse laiduntajat: hevoset, lampaat ja kanat. Seudun historiaan tutustumalla on hyvä aloittaa: itä-Suomi oli Suomen viimeistä kaskiseutua, minkä voi paikoin yhä huomata satavuotiaista koivikoista. kesäkuuta tilalla järjestetään taas perinnepäivä, jossa on opastettu kasviretki ja valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma Puskasoitto. kaksi pientä luontopolkuakin ovat hyvin helppokulkuisia. Paikan löytää, kun kääntyy ysitieltä Joensuun Noljakkaan ja seuraa lintutornille johtavia viittoja. Jalohaikara on myös nähty. Maata ja pohjalietettä kasautui Saimaan puolelle Pyhäselän pohjoispäähän, jossa nyt sijaitsee loistava lintusuisto. HöyTiäiSEN kaNavaN suistossa Joensuun kaupungin lounaispuolella seisoo lintutorni, joka valittiin vuonna 2002 Suomen parhaaksi. tornille vievien pitkospuiden varrella pesii valkoselkätikka, kaulushaikara, ruokokerttusia, härkälintuja ja mustakurkku-uikkuja sekä muutolla olevia arktisia kahlaajia
Sen monilla reiteillä kulkiessa vierähtää helposti useampi päivä. Patvinsuolla käydessä kannattaa varata aikaa. Uurosta löytyy myös saniaislehtoa ja tyyten puuttomia pirunpeltoja. rETkEN iTäiSiMMäSSä kohteessa, ilomantsin Patvinsuon kansallispuistossa, näkee karhun jo puiston logossa. Se putoaa syvään rotkolaaksoon, jonka pohjalla vilkkuu kaksi majavalampea. tälle suojelualueelle voi tulla kahta kautta, kontiolahdesta tai Enosta. Syvä rotko on hyväjalkaisen hieno piilo. ma Rk o H a a Pal eH to jo Rm a l au Ril a m au Ri l eiv o. Myös linnusto on kiintoisa. n Patvinsuon seutu oli karjalaisten kaskimaita. viiden kilometrin rengaspolku on niin vaikeakulkuinen, että kannattaa varata noin tunti kilometriä kohti. Höytiäisen suiston lintutorni on maamme parhaita. Metsän puolelta onnekas löytää pikkusiepon, ja hyönteisharrastajan silmiin voi osua erittäin uhanalainen kovakuoriainen liekohärkä. kolvananuuro on jylhä ja paikoin vaikeakulkuinen. iTää kOHTi kulkiessa kolvananuuro on ehdoton pieni päiväkohde. Patvinsuo oli karjalaisten kaskimaita, kunnes valtio rajasi sen 1700-luvulla isojaon yhteydessä itselleen ja kielsi metsien haaskuun. 15/2015 Suomen luonto 65 Itä-suomen kierros Helppoutensa ja linturikkautensa vuoksi kanavan suisto torneineen on loistava retkikohde. Se ei ole pelkkää mainosmiesten kikkailua: vähintäänkin karhun jätöksiin on kansallispuiston alueella helppo törmätä. Telkkämäellä kasketaan yhä. Hienojen kuusikoiden ja männiköiden ohella tultiin pelastaneeksi tähän päivään asti laajat suot, Patvinsuo ja lahnasuo, jotka ovat vuonna 1982 perustetun kansallispuiston ydintä. Ei pidä säikähtää, kun tie sen luo kulkee rumien hakkuuaukkojen halki; perillä on monimuotoista metsäluontoa, jossa pohjoinen ja eteläinen kasvilajisto kohtaavat. Enon puolella alkaa heti parkkipaikan jälkeen kaunis harmaaleppälehto, joka vaihettuu jyrkäksi, lehtomaiseksi rinnekuusikoksi. Soita kiertävät pitkospuureitit, joilta voi lintutornista katsoa aapasuon linturikkautta; muun muassa metsähanhi ja pikkukuovi pesivät täällä
Ensin mennään vuolaan Sulaojan yli ja kuljetaan tunturikoivikossa ylös ja alas mäkistä maastoa, joka on jääkauden kasaamaa hiekkaharjua. ruskealakkinen lapintiainenkin kuuluu lajistoon. Siitä alkaa myös Sulaojan kahden kilometrin luontopolku. Puolivälin jälkeen laskeudutaan Sulaojan lammelle, joka on Suomen suurin lähde. Noin 80 kilometrin ajon jälkeen tien oikealla puolella, 11 kilometriä ennen karigasniemeä on kevon reitin pysäköintipaikka. Jyrkimpiin kohtiin on tehty portaat suojaamaan kulumiselle herkkää maastoa ja auttamaan kulkijaa. 66 Suomen luonto 15/2015 saamenmaan kierros sulaojan lähde, teno, utsjoen kirkkotuvat, muinainen uhripaikka ukonkivi ja saamelaismuseo siida avaavat seudun luontoa ja kulttuuriperintöä. kannattaa mennä hiljalleen ja pysähdellä katselemaan ja kuuntelemaan. Huonojalkaiselle reitti ei käy, mutta peruskuntoiset pärjäävät mainiosti, myös sopivanikäiset lapset. Teno on Saamenmaan valtavirta sekä Suomen ja Norjan rajajoki. teksti ja kuvat jOrMa LaUriLa inarin kirkonkylästä lähdetään kohti kaamasta ja karigasniemeä. järripEippO ryystää ja sinirinnan taidokas laulu ilahduttaa. Sulaoja ja lähdelampi, saameksi Suttesája ja Suttesgáldu, ovat saaneet nimensä siitä, että ne pysyvät sulina ympäri vuoden. Puiden oksilla roikkuvat vesisammalet kertovat kevättulvan voimasta. Utsjoki karigasniemi kaamanen inari ivalo. aikoinaan se on ollut myös saamelaisten pyhä paikka. Punakylkirastas laulaa Pohjois-lapissa omalla murteellaan. lähdelampi saa vetensä harjujen hiekkakerrosten läpi, ja vesi on keskikesälläkin jääkylmää. tunturikoivikossa kukkii ruohokanukoita laajoina mattoina ja puron varressa rehottaa väinönputkia ja rentukoita. lammella voi hyvällä onnella nähdä alkukesästä vesipääskyjä; liro ja rantasipi ovat vakiovieraita, purolla myös koskikara
Erikoisen muotoisella saarella on sisuksissaan myös luolia, joista on löydetty paljon historiallista esineistöä. laji voi olla mikä tahansa. kirkkotuvat ovat vanhoja saamelaisten sukujen omistamia tupia, joissa yövyttiin ja asuttiin suurten kirkkopyhien aikaan. yläkönkään jälkeen on vielä jonkin verran matkaa Utsjoen kirkonkylään. tuvat ovat peräisin 1800-luvun alusta. vaihtoehtoja eli lajeja on suomessa ainakin 45 000. Ulkomuseon puolella on kiinnostavia rakennuksia ja perinteiseen elämänmenoon kuuluvia esineitä. s i n f f . Sitten käännytään etelään kohti kaamasta ja inaria. Kilpailukuva on oltava otettu vuosina 2014–2015. 8 . oikealla kädellä kohoaa Áilegas (620 m) linkkimastoineen, yksi Uts joen kolmesta Áilegastunturista. Utsjoen kirkko, pappila ja kirkkotuvat, vanha hautausmaa ja pihakenttä ovat Utsjoen kulttuurihistoriallisesti arvokkain kohde. loppumatkalla on vielä näköalatasanne ennen laskeutumista lähtöpaikkaan. Luontopolun kyltti opastaa saameksi.. 2 1 5 kuvakisa: muotokuva – lähes 50 000 mallia! Suomen Luonnon valokuvakilpailun aiheena ovat muotokuvat suomalaisista lajeista. Kuvat on lähetettävä 10. Katso tarkemmat kilpailuohjeet www.suomenluonto.fi/muotokuva Palkinnot: Pääpalkintona top shotin olympus stylus tough -kamera. SadaN kiLOMETriN maisematiellä Utsjoen kirkonkylään teno ja tunturiluonto avautuvat kaikessa komeudessaan. iNariSSa vierailua saamelaismuseo Siidassa ei kannata jättää väliin. 15/2015 Suomen luonto 67 L u on t o e l o kuv a fe s t i va a li w w w . n Sulaojan lampi on Suomen suurin lähde. f a c e b o o k . – 2 3 . Siidan rannasta tehdään veneretkiä 11 kilometrin päähän inarijärven Ukonkivelle eli Ukonsaarelle, joka on ollut saamelaisten pyhä uhripaikka. välillä tie nousee korkealle ja laskeutuu taas lähelle jokea. Matka jatkuu rantatietä alavirtaan. Pian kirkonkylän jälkeen kannattaa kuitenkin pysähtyä Mantojärvellä, jossa on vaikuttava ryhmä kauniita kirkkotupia. lasku tenon, saamen Deatnun, laaksoon on huimaava. c o m / l u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l 2 1 . Sulaojalta jatketaan karigasniemen kylään. elokuuta mennessä. Siinä on hyvä hengähtää ja ihailla tunturimaisemaa. kyseessä on taatusti yksi Suomen hienoimmista reiteistä. kaikkien osallistujien kesken arvotaan viisi paria Nokian kevo outlast ja koli -saappaita. . f i w w w . lintuja, kasveja, hyönteisiä, sieniä, kaloja, pikkueläimiä: kaikki ansaitsevat muotokuvansa. kokoelmia katsellessa voi vain ihastella, miten nerokkaasti saamelaiset ovat aikoinaan tulleet toimeen ankarissa oloissa. myös kännykkäkameran kuvat ja luonnon perhemuotokuvat kelpaavat
Nimien historiaan liittyy paljon erilaisia tarinoita. luonnotar jäi kuitenkin vaille vastarakkautta ja riutui kuolemaan. Hän toi aina ensimmäisen rentukankukan kotiimme merkiksi kesäntulosta. ”noidanlukko on yksi mainioimmista kasvinnimistä”. Myös eläimet mainitaan monissa nimissä kuten sianpuolukka, variksenmarja, hiirenvirna ja jänönkaali. olen tutkinut kasvien nimiä sekä niihin liittyviä tarinoita, joita voi lukea kirjasta Pääskynhattu, päivänkämmen (otava 2007). luin sitä kuin romaania. luin sitä kuin romaania.” K as vo kk ain olisiko kielo kansalliskukkamme, jos sen nimi olisi edelleen lehmänkieli. Joillakin kasveilla on edelleen kirjakielessä useampi murretaustaan pohjautuva samanarvoinen nimitys. kalevalaista perua on vaikkapa nimi väinönputki, joka juontaa juurensa väinämöiseen. kun vanhemmat sisarukset saivat koulussa kerätä kasveja, olimme koko perhe mukana puuhassa ja kasvit kuivuivat isäni tekemässä prässissä. elias lönnrot oli tärkein kasvitieteellisen sanaston kehittäjä. Esimerkiksi lumpeen sukunimi on Nymphaea, joka viittaa nymfeihin eli luonnottariin, jotka olivat kauniita ja musikaalisia luonnon henkiä. Muistan, kun kotiimme hankittiin ensimmäinen värikuvakasvio. Monet kasvit ovat saaneet nimensä käytön, ulkonäön, tuoksun, kasvuajan tai kasvupaikan mukaan, myös muissa kielissä. tätäkin on pohtinut kirsti aapala, kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija. Monet näistä nimistä kertovat, ettei kasvi ole kelvannut ihmiselle. vanhimmat, yleensä tieteelliseen nimeen liittyvät, ovat peräisin antiikin ajoilta. Jopa niin tärkeä, että sitä on kutsuttu yksinkertaisesti marjaksi. 68 Suomen luonto 19/2013 k a S v okk ain, k o t ona, retkellä j a virikkeit ä t oimitt anut j OH a NN a MEHT OL a ”LapSENa ollessani retkeilimme paljon kotiseudullani Sallassa. tosin variksenmarja on ollut saamelaisille erittäin tärkeä marja. tarinan mukaan yksi heistä rakastui antiikin sankariin Herakleehen, joka oli naistenmies ja taitava puhuja. vaNHOiSSa NiMiSSä näkyy paljon myös uskonnollisia vaikutteita, sillä kristinuskon levitessä antiikin ja skandinaavisen mytologian jumalat korvattiin nimissä usein kristillisillä hahmoilla. Esimerkkinä voi mainita pohjoissuomalaisen hillan, joka on itämurteissa lakka ja lounaismurteissa suomuurain. äiti siirsi kulleroita, kurjenpolvia ja metsäruusuja pihaamme ja isä seuraili tarkasti luonnon kulkua. kuollessaan hän muuttui valkoiseksi lumpeeksi. Eniten kansanomaisia nimiä on saanut siankärsämö, jota on käytetty moneen eri tarkoitukseen, Kirsti Aapala, 54, erityisasiantuntija, Helsinki 68 Suomen luonto 15/2015 nimen takana on tarina tekSti jOHaNNa MEHTOLa kuva aNNa riikONEN Muistan, kun kotiimme hankittiin värikuvakasvio. Myöhemmin työni kotimaisten kielten keskuksen erilaisissa sanakirjahankkeissa on opettanut minut näkemään, millainen historia sanojen takana voi olla. ketoneilikkaa on sanottu esimerkiksi Neitsyt Marian kengännauhaksi ja keto-orvokkia Pyhän kolminaisuuden kukaksi. kuvittelin mielessäni kasveja ja maistelin niiden nimiä. SUOMENkiELiSET NiMET alkoivat vakiintua vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sekä äiti että isä olivat kiinnostuneita kasveista. Erilliset nimet kuvastavat kasvin käytön tärkeyttä. kasveilla oli ollut paljon kansanomaisia nimiä, joita lönnrotkin käytti hyväkseen uutta luodessaan. Saamelaisilla oli omat nimet väinönputken ensimmäisen vuoden yksilölle (fádnu) ja toisen vuoden yksilölle (boska), samaan tapaan kuin porotkin on nimetty eri ikäkausien mukaan. Myös kasvin ulkonäkö ja käyttötapa voivat olla tarinan takana
kaSvEja käyTETTiiN ennen lääkkeenä ja uskottiin myös niin sanottuun signatuurioppiin: samanlainen parantaa samanlaista. Noidanlukko on mieleenjäävimpiä ja mieluisimpia kasvinnimiä. Monessa kielessä kasvi yhdistetään ulkonäkönsä puolesta lukkoon tai avaimeen. Sinivuokon lehti muistuttaa maksaa, joten lehtiä on käytetty maksasairauksiin, ja ketoneilikoiden kirkkaanvärisistä kukista keitetyn haudeveden ajateltiin kirkastavan silmäsairauden samentamat silmät. Siinä kasvissa on jotakin hyvin itsenäistä, vaikka sillä toisaalta on yleensä joukko sukua lähistöllä. Jo se tieto ilahduttaa, että jossakin jokin harvinainen kasvi saa elää vielä omassa rauhassaan. kiinnostus luontoon ja etenkin kasveihin on säilynyt läpi elämäni. n Mielipaikka: kukkiva niitty Retkikohde: paikat, joihin ei kuulu moottorin ääni Luontokirja: människan och Floran etnobiologi i Sverige 2 Luontopuuha: marjastus kotimetsässä Vuodenaika: alkukesä Lintu: järripeippo nisäkäs: Siili Hyönteinen: Sinisiipi Sieni: taulakääpä Marja: Hilla AApALAN mIELEISET. 19/2013 Suomen luonto 69 15/2015 Suomen luonto 69 esimerkiksi humalan sijaan oluessa, tupakan korvikkeena sekä rohtona. lisäksi sen elämässä on jotakin hyvin salaperäistä: se tuntuu ilmestyvän eri kasvupaikoille kuin tyhjästä ja häviävän sieltä taas omia aikojaan. Minun ei kuitenkaan tarvitse välttämättä nähdä kaikkia Suomen luonnonvaraisia kasveja omin silmin. Siankärsämön vanhoja nimiä ovat esimerkiksi nenäruoho, tuhatlatva, pellonvanha, kaljanen, akantupakki, pientarepöllö sekä kuperkeikka. kasvinimistössämme on säilynyt paljon tietoa kasvinkäytön historiasta ja toisaalta tarinoista
testaa englanninkieliseltä sivustolta, kuinka paljon sinä syöt soijaa tietämättäsi hiddensoy.panda.org. viljelmien tieltä raivataan metsiä etenkin etelä-amerikassa. teksti jOHaNNa MEHTOLa Soijaa pukkaa SUOMaLaiNEN kuluttaa keskimäärin 61 kiloa soijapapuja vuodessa. ” yhdysvallat ja Englanti ovat edelläkävijöitä puutarhaterapiassa ja sen soveltamisessa eri asiakasryhmille. esimerkiksi 100 gramman kananrinnan tuotantoon käytetään 109 grammaa soijaa. Sen juuret juontavat 1600-luvun yhdysvaltoihin, Eurooppaan se rantautui 1800-luvulla. RtRs-sertifioitu soija olisi suositeltavin vaihtoehto. LUONNON MyöNTEiSiä terapeuttisia, fysiologisia ja neurologisia vaikutuksia voi tuntea omatoimisestikin, mutta sen yhteydestä ihmisen hyvinvointiin on viime vuosina saatu runsaasti lisää myös tieteellistä näyttöä. Härkäpapu sisältää muun muassa vitamiineja, mineraaleja sekä 25–35 prosenttia proteiinia. Suomessakin on ollut jo 1900-luvun alussa esimerkiksi useita sairaaloita, joissa puutarhan hoito on ollut osa terapeuttista kuntoutusta. puutarha parantaa Kun ihminen hoitaa luontoa, myös luonto hoitaa ihmistä. (jm) Mitä myrkkyjä! ETENkiN NUOriLLE suunnattua tietoa hiusvärien, tatuointien, kosmetiikan ja korujen sekä vaatteiden kemikaaleista on nyt saatavilla kootusti ja helposti turvallisuusja kemikaalivirasto tukesin laatimilla sivuilla www.sussiunatkoon.fi. Samalla puutarhoista saatavat sadot ovat lisänneet sairaaloiden omavaraisuutta. Hurja luku selviää wwf:n tilaamasta selvityksestä. teknologian tutkimuskeskus vtt on kuitenkin nähnyt kasvissa potentiaalia ja kehittänyt siitä muun muassa jauhoa ja pastaa mekaanisella fraktioinnilla ja bioprosessoinnilla ilman orgaanisia liuottimia. (jm). Puutarhaterapiaa opetetaan tällä hetkellä vain Jyväskylän ja tampereen kesäyliopistoissa. Pe tR i ja u H ia iN eN / va st ava lo Maa-artisokkienkin kasvun seuraaminen hoitaa ihmisen mieltä ja kehoa. k oto n a pienet palat kasveista hyvää oloa pUUTarHaTErapiaLLa on maailmalla pitkät perinteet. a d Ri a N o gam ba Ri N i / w w fbR a zi l a N to N iN H a la s Soijapapuviljelmä Brasilian Barreirasissa. Siksi puutarhaterapeuttiset menetelmätkin on otettu uudestaan käyttöön. ” Pioneerikoulutuksessamme oli 18 opiskelijaa, joilla oli varsin laaja ammatillinen valikoima: mukana oli muun muassa terapeutti, sairaanhoitaja, johtaja, puutarhuri, yrittäjä ja opettaja. (jm) Härkäpapua palosta vaNHa kOTiMaiNEN proteiinin lähde härkäpapu on meillä edelleen harvojen herkku. suurin osa soijapavuista päätyy ruokapöytiimme lihan ja kananmunien kautta, niin sanottuna piilosoijana, sillä valtaosa soijasta menee eläinten rehuksi. Se järjesti yhdessä Jyväskylän kesäyliopiston kanssa Suomen ensimmäisen Puutarhaterapia ja coach -koulutuksen viime lukuvuonna. tiesitkö, että suomalaiset värjäävät hiuksiaan toiseksi eniten euroopassa. Härkäpavusta saataisiin näin uusia gluteenittomia vaihtoehtoja kuluttajille. se soveltuu hyvin korvaamaan lihan ruokavaliossa. soijapapujen tuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti 50 viime vuoden aikana. 70 Suomen luonto 15/2015 itse terapia on konkreettista tekemistä. suurin osa sadosta päätyy sikojen ja lehmien rehuksi. tähän perusajatukseen pohjautuu puutarhaterapia, johon suomessakin nyt koulutetaan osaajia. Ensi vuonna aloitamme puutarhaterapiakouluttajan opintokokonaisuuden myös kesäyliopistoyhteistyönä”, Suonpää kertoo. Puutarhan hoito on molemmissa maissa myös sisällytetty jo alakoulujen opetussuunnitelmiin”, sanoo koulutusjohtaja Riitta suonpää valkoinen talo Partnersista. suomessa lihan ja kananmunien tuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa ovat kiinnittäneet huomiota soijan vastuullisen tuotannon varmistamiseksi
jos haluaa valita eettisesti ja ekologisesti edes vähän turvallisemmat kengät, kannattaa suosia kotimaisia merkkejä, joiden valmistuksessa suurin ympäristökuorma kohdistuu energiankulutukseen. toiseksi suurin tuontimaa on vietnam. Nahka parkitaan, jotta se olisi kestävämpää. Se sopii myös kouluopetukseen sekä yritysmaailmaan henkilöstöä voimaannuttavana ja stressistä palauttavana tekijänä. vaatekaappi is to ck PH oto ylihoitaja Helga Haartman ja potilas ihotautipoliklinikan pihalla 1932.. Puutarhan hoidosta on saatu hyviä tuloksia myös vankiloissa vankien psyykkisten ongelmien käsittelyssä. kasvillisuus ja luontoyhteys rauhoittavat ja stressitaso laskee.” Puutarhaterapian keskeinen tavoite on saada ihminen löytämään piilevät voimavaransa – tai ainakin positiivisia kokemuksia. iTSE TErapia on konkreettista tekemistä – useimmiten yhdessä muiden kanssa: kasvien kasvattamista ja niiden hoitamista sekä kasvun seuraamista, mutta myös kasvien läheisyydessä oloa. eettisen kaupan puolesta -yhdistys eetti toi keväällä suomeen change your shoes -kampanjan, joka pyrkii kohentamaan työja ympäristöoloja kenkäja nahkateollisuudessa. Puutarhaterapiaa voidaan soveltaa sosiaalija terveydenhoitoalalla lähes kaikkiin asiakasryhmiin. ” kokemukset luovat turvallisuuden tunnetta, kiireettömyyttä ja levollista läsnäoloa. suomalainen ostaa alle kaksi paria kenkiä vuodessa; yhteensä se tekee noin seitsemän miljoonaa kenkäparia. vain joka kymmenes kenkäpari on kotimainen, joten suomi kulkee vientikengillä. esimerkiksi maailman suurimmasta nahantuottajamaasta kiinasta tulee noin kolmannes suomen tuontikengistä. kaukoidän kenkätehtaissa käytetään korkeita määriä ihmiselle haitallista kromia nahan parkitsemisaineena. tosin niihinkin nahka tulee pääosin halpatuontimaista. se ei saa ylittää kolmea milligrammaa kiloa kohden. ” Puutarhaterapian keskeisiä teoreettisia taustoja ovat kasvien biologia sekä sosiaalipedagogiset ja psykoterapeuttiset lähtökohdat”, Suonpää sanoo. Lapsityövoimaa ja vaarallisia kemikaaleja käytetään tässäkin nahkatehtaassa Bangladeshissä. vaateteollisuuden ympäristökuormaa on tutkittu paljon, mutta nyt on herätty myös kenkäteollisuuden ongelmiin etenkin halpatuontimaissa. kesällähän pärjää kangaskengillä. ”kromille on olemassa myös vaihtoehtoisia vaarattomampia aineita, mutta ne ovat myös tehottomampia ja kalliimpia”, sanoo kampanjakoordinaattori Anna Härri eetistä. ” Jo pelkästään oleilemalla puistoissa ja puutarhoissa ihminen kokee mielihyvää ympäristön kauneudesta ja rauhallisuudesta. varpaat santaan ja nautitaan kesästä – vaikka kengittä! jOHaNNa MEHTOLa Suomi kulkee vientikengillä. kromirajoitus astui voimaan toukokuun alusta. kasvi hoitaa ihmistä huomaamattomasti.” n 15/2015 Suomen luonto 71 gm b a ga sH su o m eN to im iN ta te R a Peu tt il iit to Ry kengän pohjassa maDe In ChIna kESäLLä vOi kULkEa vaikka avojaloin, mutta kyllähän ihminen kenkiäkin tarvitsee. Nyt euroopan unioni on asettanut nahkatuotteiden kromipitoisuudelle ylärajan. suomessa valmistetaan noin kolme miljoonaa kenkäparia vuosittain, joista noin puolet menee vientiin. ”kromille altistuminen voi ilmetä allergisina reaoktioina kuten punoituksena tai turvotuksena”, Härri sanoo. mutta kun se puuvillanviljelykin kuluttaa niin tuhottomasti luonnonvaroja
tunnettuja levähdyspaikkoja ovat muun muassa Siikajoen rannat, yyterin lietteet sekä sisämaan puolella Siilinjärvellä raasion altaat. Arktisia vieraita teksti ja kuvat jOrMa TENOvUO pUNajaLkavikLOT hätäilevät poikastensa puolesta ja vähän ylikukkineet ruoholaukat rehottavat kesäilmassa. n retkellä Sirrit suuntaavat etelään Suosirrejä voi nähdä ulkosaaristossa heinä–elokuussa. Pikainen vierailu Suomen kautta arktisille rannoille ja takaisin on ohi. lounaisessa saaristossa ja Suomenlahden rannoilla lieterantoja on vähän. Ensin lähtevät aikuiset, nuoret tulevat perässä. lounaissaaristossa ja Pohjanlahden rannoilla pesii myös pienehkö kanta suosirrin eteläistä schinzii-alalajia (etelänsuosirri), mutta kaikki Suomen suosirrija lapinsirripopulaatiot ovat huolestuttavasti taantuvia. varsinkin sirrinaarailla polttelee pian haudonnan jälkeen jo halu syysmuutolle ja niinpä vanhat sirrit ilmaantuvat saaristojemme ulkoluodoille jo heinäkuun puolivälissä, tunnustelijat jopa heinäkuun alkupuolella. talvialueilta Pohjanmeren ja atlantin rannikoilta, myös afrikan puolelta, on ehdittävä alkukesän valoisaan hetkeen tundran hetteiköille pesimään. Poikaset ovat pesäpakoisia; ne saavat heti synnyttyään selvitä itsekseen. Heinä–elokuun vaihteessa vanhat sirrit alkavat jo vähentyä ja pian samoille paikoille ilmestyvät levähtämään nuoret sirrit. tunturilappiin jää pesimään muutama sata suoja lapinsirriä ja kourallinen jälkimmäisiä myös Perämeren rantaniityille. Nuoria sirrejä viivyttelee usein rannikoillamme syyskuun loppupuolelle saakka. tänne ulkosaaristoon ei ensimmäiseksi sijoittaisi Jäämeren rannikolla pesiviä lintuja, mutta tänne ne ilmaantuvat aina heinäkuussa: arktiset sirrit. Syysmuutto on kevätmuuttoa kiireettömämpää. Siksi arktisia sirrejä löytää helpoiten ulkoluotojen silokallioilta tai levärannoilta. käsivarren tuntureilla pesii myös uhanalainen 5–20 parin kanta merisirrejä, joiden muuttokäyttäytyminen poikkeaa muista sirreistä. Sirrit ovat ryhmä pieniä kahlaajia, jotka saapuvat vauhdilla pohjoisille pesimäalueilleen vasta toukokuussa – usein niin nopeasti tai korkealla, että ohimuutto jää Suomessa lähes huomaamatta. SyySMUUTTavia sirrejä näkee Pohjanlahden matalilla lieteja hiekkarannoilla. 72 Suomen luonto 15/2015 arktisella tundralla pesivät sirrit aloittavat paluumuuton jo heinäkuussa. arktisia sirrejä löytyykin samoilta luodoilta, joissa vielä tyllit, karikukot ja punajalkaviklot hätäilevät pienten poikastensa turvana. kuovisirri on Suomessa läpimuuttaja.. Matka talvialueille on kuitenkin jo täydessä vauhdissa. Merisirrien talvialueetkin ovat lähellä, isoksi osaksi jo Pohjoisitämeren ulkoluodoilla. ylivoimainen enemmistö arktisista sirreistä – isosirri, suosirri, kuovisirri, pulmussirri ja pikkusirri – matkaa Norjan ja venäjän tundralle. Ne yksin jo nuorina omilleen jätetyt, jotka ovat vasta 6–8 viikon ikäisiä. Jotkut harvat pysähtyvät jo Fennoskandian pohjoisosiin, Suomenkin lappiin. MyöS SirriEN pesintävauhti on kiivasta; sekä koiras että naaras hautovat neljää munaa noin kolme viikkoa. Merellä on seisova tunnelma; haahkakoiraat ovat poissa, mutta viimeiset pilkkasiipipoikueet ovat vasta kuoriutumassa
jOHaNNa MEHTOLa merkitSe havaintoSi karttaan www. OLETkO NäHNyT SUrUvaipaN. jOrMa LaUriLa kaS, SyLkikaSkaS! kESäiSEN polun varrella voi nähdä kasvin lehden hangassa sylkeä. suruvaippa on yleinen aina kainuuseen ja ouluun saakka, mutta sitä pohjoisempana havainnot ovat selvästi harvinaisempia. Suomenluonto.fi/ Suruvaippa. kuuntele www.suomenluonto.fi/tag/yolaulajat. huhtikuuta Olavi niemeltä vihdin ojakkalasta. SUrUvaipaT LENNOSSa ma R jo k a is ko Suruvaippa kännykällä. suruvaippakyselymme jatkuu elokuun loppuun. pensassirkkalintu ja viitasirkkalintu esittävät nimensä mukaisesti siriseviä aarioita ja ruisrääkkä raksuttaa kuin räikkä. lohia nousee pitkin kesää ja ne palaavat kudun jälkeen jäämereen, jos ovat välttäneet pyydykset. jos korvissasi surisee, se voi johtua myös männiköissä viihtyvän kehrääjän laulusta. verkkopyynti ja kulkutus eli ajoverkkopyynti perustuvat maanomistukseen liittyviin manttaalioikeuksiin. Luhtakerttusella on asiaa. komeimpia ovat suurlohet, stuorra-luossat. Havaintoja voi lähettää myös postitse: suomen luonto, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Paikalliset pyytävät lohta verkoilla ja heittouistimilla. jo Rm a l au Ril a ta Pa N i R ä sä N eN / PR o lk jo Rm a l au Ril a lee N a Rik ko N eN Suviöinä kesäkuussa: yölaulajien konsertteja, vapaa pääsy! luontopolulla piENi LapiNSaNaSTO 5/10 MONi LUkijaMME on jo ehtinyt nähdä suruvaipan. SaaNkO ESiTELLä, yöLaULajaT! kESäyö ei ole hiljainen, siitä pitävät yölaulajat huolen. kaikki ne ovat arvossaan. ”lämpöinen pellonreuna, jossa käyn lähes päivittäin katsomassa perhosia”, kuvaili Niemi perhospaikkaansa. Pyydykseen voi tulla haukikin, mutta jänkäkoiraa ei liiemmin tenolla arvosteta. iso, koukkuleukainen uros on kojama, guatjim. tai jos kuulet jonkun puhaltelevan kutsuvasti pulloon, asialla voi ollakin kaulushaikara. Parhaassa tapauksessa niitä on lennellyt useitakin yhdessä, vaikka suruvaippa esiintyy harvoin kovin lukuisana elinpaikallaan. tummia ja laihoja talvikoita jää jokeen talveksi ja jos selviävät, ne uivat merelle keväällä, kun vastaan tulee jo nousijoita. lohella, saameksi luossalla, on ollut tenolaisille suuri merkitys ja sille on kehittynyt oma erikoissanastonsa. Pohjoisin havainto on tähän mennessä tullut Rovaniemen muurolasta ja eteläisin kemiönsaaren Rosalasta. kesäyön kunkku on klassisen laulun mestari satakieli. Yökonserttejaan tarjoavat naaraita houkuttelevat koiraat. ensimmäinen havaintokarttaamme lähetetty viesti tuli 2. ruokokerttuset ja rytikerttuset vetävät punkia ruovikoissa. metsänreunoilla viihtyviä suruvaippoja on nähty etenkin pihoilla, peltoaukeilla ja metsäsaarekkeilla. Aistit auki kesämetsään! Maut, värit, tuoksut ja laulut ovat parhaimmillaan juuri nyt!. meressä talvikot kuntoutuvat noin vuoden ja pyrkivät sitten jälleen jokeen. siellä elelee sylkikaskaan toukkia. 15/2015 Suomen luonto 73 LOHi NOUSEE taas ja vetää kalastajat tenolle, deatnulle. Noin viisikiloinen on lohijalka, luossa-juölgi ja yksi–kolmikiloinen titti eli diddi. olemme nimittäin saaneet liki 300 suruvaippahavaintoa ympäri suomen. vaaleina suviöinä voit kuulla esimerkiksi upeasti improvisoivia lurittelijoita: luhtakerttusta ja viitakerttusta. kulkutuksessa veneiden välissä vedetään joen poikki laskettua verkkoa myötävirtaan
Päivän tavoitteena on kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen ja yhteisten luontokokemusten tarjoaminen kaikenikäisille. kurkijärvi m a Ri k a ee R o la Haltia liikuttaa vUOdEN eurooppalaiseksi museoksi valittuun Suomen luontokeskus Haltiaan on monta syytä poiketa. Yksi niistä on toukokuussa avattu Liikutus-näyttely. kukinnan jälkeen tähkään kehittyy vaaleita hapsia ja se muuttuu vähitellen tuuheaksi tupsuksi. Se paljastaa, mikä meitä luonnossa liikuttaa ja koskettaa. 74 Suomen luonto 25/2015 vinkkejä moneen menoon! w w w .s u o m e n lu o nt o. katso sinulle sopiva kukkaretki retkikalenterista www.sll.fi, jonne on kertynyt jo 85 retkeä ja tapahtumaa. luonnonkukkien päivän järjestävät Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Biologian Seura vanamo, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Metsähallituksen luontopalvelut, luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, Suomen ympäristökeskus sekä Biologian ja maantieteen opettajien liitto. fi hyvää Luonnonkukkien päivää! 21.6. kasvin kansanomaisia vanhoja nimiä ovat muun muassa ilvesheinä, karvapää, luikkuheinä, piirtoluikka ja jussinparta. esillä on 140 tapaa luontoilla aina sukelluksesta sienestykseen. vinkkejä kesäretkiin ja tutustumisen arvoisiin paikkoihin löydät nettisivuiltamme. Se kukkii maalis–toukokuussa, jolloin kasviin ilmestyy harmaita tähkiä. tänä vuonna teemalajina on sarakasvien heimoon kuuluva kaunis tupasvilla (Eriophorum vaginatum). ei muuta kuin menoksi ja upeaan suomen luontoon retkelle. www. Ja muista, kesällä luonnonkukkien päivää kannattaa viettää vaikka joka päivä! jOHaNNa MEHTOLa vP v ik lu N d / k u va li it eR i Tupasvillaa kasvaa kuusamon Närängänvaarallakin. tupasvilla kasvaa tuppaina 40–70 senttiä korkeaksi. päivänä vietetään yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää. tupasvillaa kasvaa koko maassa, mutta se on runsas etenkin Pohjois-Suomessa. kasvin nähdäkseen retki on suunnattava sen tyypillisille kasvupaikoille: rämeille, nevoille ja korpiin. suomenluonto.fi/ tag/retkivinkki/ v irikk eit ä kESäkUUN 14. Se on merkki siementen kypsymisestä. LUE LiSää www.SUOMENLUONTO.Fi. SUvi suloinen on vihdoin saapunut ja siitä on syytä ottaa ilo irti. Päivän suojelija on itsekin innokas kasviharrastaja tasavallan presidentti sauli niinistö. www.haltia.com su o m eN l u o N to ke sk us H a lt ia / m ik a H u is m a N. Yleisö voi osallistua Suomen suurimpaan harrastuksen mielipidekyselyyn kertomalla, mikä luontolaji heitä eniten innostaa ja minkä takia. oN vuodeN PisiN Päivä
vasta – tai vihta – on mielestäni niin oleellinen osa kansallispuutamme, että olisin mielelläni lukenut siitä enemmän kuin kirjan tarjoaman yhden sivun. ainakin tuohi, mahla ja vasta. lyhyitä, mutta paikkojen historiaa mukavasti valottavia esittelytekstejä kuvittavat kartat ja kohdevalokuvat. kirjasta selviää sekin, miksi juuri koivu, tarkemmin sanottuna rauduskoivu, on Suomen kansallispuu. lyhtyjä voi nähdä suunnilleen juhannuksen korvilta elokuun lopulle. oudompiakin villivihanneksia lukijamme ovat kokeilleet; esimerkiksi valkoapilaa ja isomaksaruohoa. koivu liittyy kiinteästi historiaamme, kansaperinteeseemme sekä taiteeseemme. kritiikkiä annan kirjan yleisosuuksien ulkoasusta, joiden valkoinen teksti on paikoin työlästä lukea. kellanvihreällä valolla naaras houkuttelee koiraita. koivu taipuu myös monenlaisiin designtuotteisiin sekä huonekaluihin. lajiopas (Readme.fi 2015) Pertti koskimiehen ansiokkaiden lintuoppaiden sarja jatkuu nyt Readme.fi:n kustantamalla teoksella. saksassa kiiltomato on Leuchtkäfer, valokuoriainen. Etsintäkuulutus vanhoista kasveista pUUTarHOjEN vanhat koristekasvit ovat vuosien saatossa osoittautuneet kestäviksi ja helppohoitoisiksi. toiseksi eniten vastauksia tuli voikukan käytöstä. englanniksi nimi on jo puoliksi oikein, glowworm, hehkumato. jOrMa LaUriLa valokeilaSSa si Rk k a ju H a N o ja / l u ke Metsätulppaani on vain vähän jalostettu vanha sipulikasvi. (av) ????. mukana on sekä historiallisia nähtävyyksiä kuten söderskärin majakkasaari Porvoon edustalla että upeita luontokohteita, kuten lenholmin suuri tammilehto saaristomerellä. onneksi olkoon! lämpimät kiitokset kaikille vastaajille! lue lisää villivihanneksista www.suomenluonto.fi/tag/ villivihannes . sekaannuksia aiheuttavat samannäköiset tai samaan tapaan laulavat lajit osoitetaan. kiiLTOMaTO (Lampyris noctiluca) on kesäyön valopilkku. kaj-erik löfgren ja Pauli saloranta: saariston kätköissä (Karttakeskus 2015) matkaopas suomenlahden, saaristomeren ja ahvenanmaan vesille esittelee peräti 501 nähtävyyttä. kirjan saa Sini Markkula maskusta. Parhaillaan etsitään muun muassa vanhoja sipulikasveja ja raparpereja, jotka ovat peräisin 1940-luvulta tai ennen sitä. Näissä käyttötavoissa näkyvät edelleen voimakkaasti alvar aallon luomat esimerkit. manu Humppi: kammit ja autiotuvat (Kirjakaari 2015) kammien, kotien ja autiotupien historiaa, erilaisia käyttötarkoituksia, rakennustapoja sekä kulttuurihistoriaa esittelevässä kirjassa luodaan katsaus myös tämän päivän tupiin. jOHaNNa MEHTOLa Pertti koskimies: lintujen suomi. koivulajitkin kirjassa esitellään, mutta pääosassa siinä on koivun ja ihmisen välinen suhde. kirjan lajikuvaukset ovat harvinaisen kattavat, ja lukija saakin tuntomerkkien ohella rautaisannoksen tietoa lintujen käyttäytymisestä ja elinympäristöistä. niemen kirja Koivu – Suomen kansallispuu (Minerva 2015) paljastaa, että puu on todella paljon muutakin. Niistä paljastui, että nokkonen on villivihannesten kunkku, jota käytetään niin letuissa, muhennoksissa, kastikkeissa kuin perunamuusissakin. jos saisin päättää, suomalainen nimi olisi hehkukuoriainen, lyhtykuoriainen tai lyhdykäs. m ik ko u us ik y yN y Sarjassa tutustutaan lajien tieteellisiin nimiin. (aH) ????. muista myös Suomen Luonnon maksullinen villivihannessovellus älypuhelimiin (2,99 €). Ensimmäiset kitukasvuiset koivut kasvoivat Suomessa jo 10 000 vuotta sitten. luonnonvarakeskuksen tutkijat kaipaavatkin tietoja näistä kasviaarteista, jotta niiden geenejä saataisiin talteen. tieteellisen nimen alkuosan kantasana on lamp, lamppu, ja noctiluca tarkoittaa kirjaimellisesti ”yöllä loistava”. kulttuurihistorioitsija ja tietokirjailija seija a. (jm) ????. valo syntyy kemiallisessa reaktiossa, ja ilmiön nimi on bioluminesenssi. lisäksi ne ovat sopeutuneet hyvin pohjoiseen ilmastoomme. tieteen nimeSSä. Lisätietoja www.suomenluonto.fi/villivihannekset. kiiltomato olisi muuten hyvä nimi, mutta otus ei kiillä eikä se ole mato vaan kovakuoriainen. Monikäyttöinen koivu kehittyi vuosisatojen saatossa yhdeksi maamme valtapuista ja oppivainen ihminen tajusi hyödyntää sitä muun muassa lämmityksessä, eristeenä, ravintona ja värikasvina. Se valittiin äänestämällä vuonna 1988. ????. www.luke.fi/ilmoitakasvi koivu ja ihminen MiTä kOivUSTa tulee ensimmäisenä mieleen. kaikkien vastaajien kesken arvottiin Sami Tallbergin kirja Villiä vegeä. kirjan lukeneelle tauko kammissa tai yö autiotuvassa maittaa vielä makeammalle – jos se on vain mahdollista. teos sopii etenkin lapinkuumeisille ja kammien ja tupien perinteestä ja erämaarakentamisesta kiinnostuneille. 15/2015 Suomen luonto 75 Nokkonen on ykkönen kySyiMME viime numerossa, miten sinä käytät villivihanneksia ja saimme yli sata vastausta. lajitekstit on onneksi toteutettu ulkoasultaankin hienosti
tämä yksilö oli kiitollinen kuvattava eikä todellakaan ollut arka,” iloitsee raahelainen Alli Kälkäjä-Hannus. 76 Suomen luonto 15/2015 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja toimittaNut aNNakaiSa väNTTiNEN luKijoiden oma luontopalsta toimii seKä lehdessä että netissä. ”SiNiriNTa, kevään yksi odotetuimmista lintuvieraista, viipyy joka kevät muutamia päiviä pihapiirissämme muuttomatkallaan lappiin. tällä kertaa paikalla on ollut yhtä aikaa kaksi koirasta ja yksi naaras. kiinnostuin, kasvavatko ne samassa isäntäkasvissa, mutta eivät kasvaneet, molemmilla oli oma juurakko ja sama kasvupaikka aivan vierekkäin.” joko lähtisin pohjoiseen. paree pysyä poissa!”,kertoo metson toukokuun alussa uudessakaupungissa kuvannut Petri Kyllönen. lehdessä julKaistuista Kuvista maKsamme palKKion. ”Nämä vuokot löysin eteläisestä rinteestä. tämä yksilö oli soitimella eikä suvainnut ketään reviirilleen. myös värimuunnoksia on löytynyt”, raportoi vuokot lempäälässä vapunpäivänä kuvannut Kari Saarinen. Sinivuokko ja ”punavuokko” ”TäNä keväänä on metsissä ollut runsaasti sinivuokkoja. korppi ja kontio ”kUHMON viiksimossa oli vielä runsaasti lunta, kun poikkesimme katselemaan karhuja kojulle huhtikuun viimeisellä viikolla” , kertoo kontion huhtikuun lopulla ikuistanut Anne Moilanen.. ”paree pysyä poissa” ”TääLLä rannikollakin on metsoja, vaikka kanta onkin harvanlainen
Härkälintupari joutui kiireesti rakentamaan pesän uudelleen, ja sinne tuli sitten kolme munaa. 15/2015 Suomen luonto 77 Ternivuokko kukassa ”HarviNaiNEN ternivuokko, valkovuokon ja keltavuokon risteymä, kukki kasvupaikallaan lemmenlaakson suojelualueella järvenpäässä 10.5.2015. Pesä on aivan vilkkaan lenkkipolun varrella, vieressä majailee piisami poikasineen ja lokit kirkuvat yläpuolella. olin jo pitkään halunnut nähdä ternivuokkoja kukassa, ja tänä keväänä tein siitä projektin. toivottavasti pariskunta selviää.” citykettu ”paLaTESSaNi lidlistä kuvan kettu pyöriskeli varsin rauhallisesti ihmisiä katsellen. naapurimaan turistit syöttivätkin sitä. paatsamasinisiipi ”piENEN piENi sininen perhonen lenteli mökkitiellä ja pysähtyi kuvaajan iloksi hetkeksi paikoilleen. Paatsamasinisiipi lähtee yleensä vapun tienoilla lentoon, sinisiivistä ensimmäisenä”, kertoo, tämän yksilön Heinolassa 10.5. kukkia jo aiemmin kuvannut kasviharrastaja antoi ratkaisevan vinkin, ja niin äitienpäivänä toteutui pitkäaikainen haaveeni”, iloitsee Päivi Torkki. eläin oli varsin laiha naaras ja nisistä päätellen sillä oli poikaset odottamassa”, kuvailee cityketun lappeenrannassa kohdannut Heikki Savolainen.. aarteeni mun UrHEaN härkälinnun kuvasi Irja Lehtinen vapunpäivänä tampereella. ”ensin kova tuuli irrotti pesän, joka ajelehti toiselle puolelle pientä lampea. korvasieni kannon nokassa kEväiSELLä luontoretkellä lohjan maisemissa retkeillyt niina Kuosmanen kohtasi kannon päällä kasvavan komean korvasienen. kuvannut Jaana Talvinen
ympäristöministeriön Ilkka Heikkinen kertoo, ettei sinivuokko ole enää pitkään aikaan ollut rauhoitettu. Pitänee jättää joku nurkka niille. ANNA pALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa t oimitt a N ut a L ic E k ar L S S ON Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Rakenna perhospuutarha 3. tai jos on oikein moderni, täytyy ainakin viisastella, että jumala on vastuussa myös evoluution keksimisestä. luomisuskon vähäistä uskottavuutta ei mitenkään paranna se, ettei ateismi tai uskonnottomuuskaan auta, jos ei evoluution perusteita ymmärrä tai halua hyväksyä. äänestä . Kiehtova kurppa 2. darwin ei tarvitse minua puolustajakseen, mutta vuolan väite Hitleristä darvinistina on yksinkertaisesti pötypuhetta. tein kymmenisen vuotta sitten puutarhassani olevaan noin puolimetriseen männyn runkoon tuntuvan mutkan 30 sentin korkeuteen. toimintaseikkailut . Hyönteiset apupoikina luontokaupan Pehmonorpan voitti Soile Mäkelä vaasasta. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14 Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. ”jos tilanne muuttuisi olennaisesti, luonnonsuojelulain 42. kuka sellaista on ehdottanut tai vaatinut. Jutussa oli muutenkin hyviä vinkkejä. postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. TErHikki kOrHONEN HELSiNki Rakenna perhospuutarha Juttu tuli hyvään aikaan, kun olin miettimässä nokkosten hävittämistä tontilta. vaellukset . laitathan mukaan perustelut! vastaukset viimeistään 22.6.2015. eräja luontokurssit Ota rohkeasti yhteyttä ja soita! Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. Lukijoilta: Kiehtova kurppa Sääli, ettei Suomessa ole kotikontuja näin hienolle linnulle. Nyttemmin ei tällaista taida ilmetä”, hän sanoo. evoluution ymmärtäminen ei todellisuudessa edellytä sen kummempaa ”tieteellistä maailmankatsomusta”. Suomen Luonnon numerossa 2/2015 julkaistiin kuva pesuvadista puussa. sinivuokko ei ole enää rauhoitettu Suomen Luonnossa 3/2015 mainittiin, että sinivuokko olisi rauhoitettu suomessa ahvenanmaata lukuun ottamatta. kari paLME HELSiNki teologia ei pärjää Darwinille Miika Vuola kiistää olevansa kreationisti (sl 4/2015, s. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . jos uskoo jumalan luoneen tämän maailman, täytyy evoluutiomalli hylätä. pykälä antaa kyllä valtuudet rauhoituksellekin.” TOiMiTUS miten puu kasvaa pituutta. Usein unohdamme, että niilläkin on oma tärkeä paikkansa luonnossa. ei se mitään muuta. useimmat koululaiset, joilla maailmankatsomus on vasta muotoutumassa, oivaltavat helposti, miten evoluutio toimii ja miksi se on täysin uskomuksista riippumaton ja hyvin toimiva selitys eliöiden kehitykselle. HEikki pOrOiLa FM, kirjaSTONHOiTaja HELSiNki 78 Suomen luonto 15/2015 @ mitä mieltä lehdestä. ”Rauhoitusta pidettiin aikanaan tarpeellisena siksi, että sinivuokkoja kerättiin keväisin myyntiin. Hän väitti jonkun ripustaneen romun männyn latvaan juuri nykyiseen korkeuteen, koska puu kasvaa vain latvastaan. Yleensä ne herättävät meissä inhoa. SuOMEn LuOnTO 4/2015 1. miksi evoluutioteorialla pitäisi olla jotain tekemistä ateismin kanssa. seuraavassa numerossa 3/2015 Ismo Saloranta kyseenalaisti kuvan yhteydessä olleen tekstin, missä sanottiin että ”vuosien kuluessa vati on noussut oksiston mukana ylös maasta”. Nyt mutka on 130 sentin korkeudella. loimuillat . osallistujien kesken arvotaan luontokaupan Norppapeli. täytyy ehkä olla teologi, että pystyy yhdessä kappaleessa ensin myöntämään, ettei sosiaalidarvinismilla ole mitään tekemistä evoluutioteorian kanssa ja heti seuraavassa kappaleessa taas väittämään, että Hitler vain sovelsi Darwinin oppeja. jos puu ei kasva myös tyvestään, niin miten tämä on selitettävissä. 75), mutta julistautuu kuitenkin luomisuskoiseksi. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14. aNTTi TUiTTiLa raUMa Hyönteiset apupoikina Mielenkiintoinen juttu hyönteisistä. LEENa aLaNEN TaMpErE Suomen luonto on elämys – koe se!
0500 209 630, www.tunturikeimio.fi, MUONIO www.naaranlahti.com Järviloma Punkaharjulla, Puruveden rannalla. Hyvä ja aiheellinen huomio. taulukossa on myös mukulaleinikki, joka kaikkien leinikkikasvien tapaan on myrkyllinen sisältäen öljypitoista glykosidia, joka aiheuttaa muun muassa ruoansulatushäiriöitä, ripulia ja huimausta. artikkelin yhteydessä julkaistiin Sami Tallbergin sesonkikalenteri, jossa on leväperäisesti luettu hyötykäyttöön jopa myrkyllisiä kasveja ja eräitä muitakin, joihin kajoamista ei juuri kannattaisi suositella niiden harvinaisuuden tai haitallisuuden vuoksi. mukulaleinikki ei tietääkseni ole myrkyllinen ennen kukintaa. Niitä siis vain keräämään ja viljelemään! MaTTi kääNTöNEN pUHEENjOHTaja TaMpErEEN kaSviTiETEELLiNEN yHdiSTyS kiitos palautteesta kaikki palaute on ensiarvoisen tärkeää ja kiitän siitä, koska liikumme uusien ravintokasvien parissa. keltamataran vaarantuminen on huolestuttava tieto. Ne ovat Taraxacum hemicyclum ja T. ekmanii. samoin viime vuosina räjähdysmäisesti levinnyt haittakasvi jättipalsami on kaikilta osiltaan myrkyllinen sisältäessään skopletiinia ja jotakin fenolia. 15/2015 Suomen luonto 79 Lisää luonnosta: www.suomenluonto.fi tarkkuutta villiyrttitietouteen Suomen Luonnossa 4/2015 kirjoitettiin villiyrteistä. valitettavasti muuallakin on kehotettu käyttämään sen lehtiä salaattina ja vartta parsan tavoin. asiaa 1970-luvun lopulla tutkittaessa selvisi, että ainakin kahdella yleisellä rikkavoikukalla karvasaineita on huomattavan vähän. SaMi TaLLBErG Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² Kokonaisala: 52,0 m² Lokki 4600 4100 3100 7200 ph A 6x12+6x12 12x12 2600 kuisti s var. jälkimmäistä edustavat monetkin lajit kuten esimerkiksi käenkaali ja suolaheinä. kiitos! kasviasiantuntijana kirjassani on toiminut Eija Lehmuskallio luontoportista. luettelossa mainittu keltamatara on puhtaana suomessa vaarantunut laji! voikukka sen sijaan on vanhastaan tunnettu hyötykasvi. jättipalsamin myrkyllisyydestä olen kuullut, mutta olen syönyt ja syöttänyt sitä usein eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. lehtien karvas maku kuitenkin vaihtelee eri lajeilla. Muun muassa juurimukula on myrkyllinen.. kasvien käyttöni on perua englannista, jossa näitäkin kahta käytetään. KESÄ Kemijärvikaupunki luonnon helmassa www.visitkemijarvi.fi www.sll.fi/luontokauppa a N tt i k o li Mukulaleinikin käyttö ravinnoksi ei ole suositeltavaa. lisään tiedon tai poistan kasvin seuraavasta painoksesta. 9x6+9x6 9x19 12x12 9x19 4x4+4x4 2100 3100 2000 2100 3600 3600 7200 A 100 100 Luonnon rauhaa luonnossa liikkujalle! p
osa puolukan varvuistakin kuivui. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. mustikka kukkii suurin piirtein samaan aikaan kuin tuomi, etelä-suomessa keskimäärin touko–kesäkuun vaihteessa, pohjoisempana selvästi kesäkuun puolella. tappajana ei ilmeisestikään ole ollut pakkanen, vaan kevätahavat ovat kuivattaneet varvut. sato jäi kuitenkin etelä-suomessa paikoin heikoksi parhaiden rinnekasvupaikkojen varvustotuhojen vuoksi. 80 Suomen luonto 15/2015 – aSiantuntijat vaStaavat t oimitt a N ut a L ic E k ar L S S ON – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LuOnnOSTA – aSiantuntijat vaStaavat vastaajina tässä numerossa: LäHETä OMA KySyMyKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. mustikan kasvupaikoissa on suurta vaihtelua. Pe tR i ja u H ia iN eN / va st ava lo Milloin mustikka kukkii. Hyvin lämpimillä paikoilla kuten etelään antavien kallioseinämien juurella mustikka kukkii jo pari viikkoa aikaisemmin kuin tavanomaisilla metsäkasvupaikoilla, ja vastaavasti pohjoisrinteiden kuusikoissa kukinta voi alkaa parikin viikkoa myöhemmin kuin valoisissa metsissä. esimerkiksi talvi 2013–2014 oli mustikalle vaikea. mustikkaintoilijana alan tarkkailla mustikkakasvustoa todella varhain. mihin aikaan mustikka yleensä kukkii. H il kk a la a ja la. Normaalisti se talvehtii lumen alla, mutta tuolloin lunta ei juuri ollut, tosin ei ollut pahoja pakkasiakaan. SEppO vUOkkO Minkä pesä. mustikka on arka pakkasille. kukinta-aika vaihtelee kevään lämpöolojen mukaan. Tämä voisi olla hempon pesä. erityisesti etelään antavilla niukkapuisilla rinteillä – juuri siellä missä mustikkasato ensimmäisenä kypsyy ja on usein runsas – varvusto oli pahoin ruskettunut. viime vuonna huomasin varvuissa kukkia jo 9.5. Tuuli oli lennättänyt toukokuun loppupuolella pihanurmelle pienen Lämpö säätelee mustikan kukintaa. . varhaisina keväinä kukinta alkaa jo toukokuun alkupuolella. suojaisemmissa paikoissa varvut olivat terveen vihreitä ja kukintakin alkoi normaalisti
Huolimatta hyvästä kuvasta ja kerrotuista mitoista olisin kaivannut viereen mittanauhan tai tulitikkulaatikon mittakaavaksi. lajeja on jaettu eri sukuihin muun muassa sillä perusteella, kuinka ne levittävät itiönsä. myös tikli voisi tulla kysymykseen. Ne levittävät monenlaisia bakteereja ja viruksia eri eläinlajien välillä kuten esimerkiksi aivokuumeita ja borrelioosia. sen pesä on yleensä korkeammalla isomman puun oksalla. yläosa hajoaa ja jäljelle jää laakean maljan muotoinen itiöemä, jonka sisällä on ruskeanmustaa itiöpölyä. Nuorena se on valkeahko, kookas pallo, jonka pinta on hienonystyinen. . 1990-luvulla hävisivät sitten piisamit, ja nyt lumme on palannut lampeen. ukonkuukunen kasvaa tyypillisesti merenrantojen niityillä ja laidunmailla, mutta sitä näkee myös puistoissa, pihoilla ja hautausmailla. mikä lintu rakentaa noin pienen pesän, sisähalkaisija oli vain 4–5 senttiä. Ollaan lapsen kanssa pitkään pähkäilty sitä, mikä tarkoitus puutiaisilla on ekosysteemissä. jUHa vaLSTE Onko puutiaisella virkaa. Pesä näyttää peippolinnun pesältä päätellen rakennusaineena käytetystä sammalesta ja paksusta seinärakenteesta. Peipon pesä on kuitenkin suurempi ja vielä paksumpi; sen sijaan hemppo on peippoa pienempi ja viihtyy aukeilla paikoilla sijaitsevilla pihoilla, joilla kasvaa tuuheita pensaita kuten katajia tai tuijia. omat kokemukseni lumpeiden hävittämisestä ovat karkkilasta, missä lumme lähes hävisi muslammesta noin 30 vuotta sitten. sisämaassa laji on selvästi harvalukuisempi, mutta sitä tavataan siellä täällä keminmaata myöten. mitä ne olivat. . Ne ovat myös erityisen piinalliSEPPO VuOKKO kasvit SEPPO VuOLAnTO linnut JAAKKO KuLLBERG Hyönteiset JuHA VALSTE Nisäkkäät LASSE KOSOnEn sienet TAPAnI TERVO geologia Edellisvuotinen ukonkuukunen. Halkaistuna se on aluksi puhtaanvalkoinen ja tässä vaiheessa se on myös syötävä. a Ri s eP Pä / va st ava lo sa k a Ri siP il ä Re ijo s a lm iN eN / k u va lii te Ri HAnnu LEHTOnEn kalat ISMO RAuTIAInEn matelijat, sammakkoeläimet. Ne eivät kuitenkaan yleensä pysty sellaiseen täystuhoon kuin piisami. tällöin ne ovat paperinkevyitä ja maasta irrotettuina vierivät helposti vähäisessäkin tuulessa. Niitä oli parikymmentä ja suurimmat olivat halkaisijaltaan yli 20 senttiä. ihmiselle puutiaisista tuskin on mitään hyötyä ja vaikka lajeja löytyy maailmalta satoja, niiden merkitys muille eläimille on voittopuolisesti negatiivinen. syyllisiä olivat piisamit, jotka olivat asuttaneet lammen. Lampi on keskellä soraharjuja. myös pesän irtoaminen paikaltaan viittaa vahvasti siihen, että jokin pesänryöstäjä on syönyt munat ja samalla tempaissut pesän irti kiinnikkeistään. monet kupusienet on nähtävissä vielä keväällä, kun itiönsä maailmalle pölläyttäneet itiöemät jäävät rapistuneina hahmoina paikalleen. . itiöpöly leviää tuulen mukana. Piisamin lisäksi lumpeita ja niiden juuria laiduntavat esimerkiksi hirvi ja majava. minkä eläin syö lumpeen juuria. toisiin, esimerkiksi tuhkeloihin, ilmestyy vain pieni reikä, toisilla hajoaa koko yläosa, kuten on käynyt kuvan ukonkuukuselle. piisami syö vesikasveja ja myös lumpeen juuria. lumpeiden juurakot kelpaavat monellekin eläimelle – entisinä pula-aikoina jopa ihmisille. eläinten tarkoitus on varsin filosofinen kysymys. Pesästä on tuskin lähtenyt poikasia maailmalle, sillä kasvavat poikaset laajentavat pesämaljaa, ja reunalle jää usein joitakin valkoisia ulostekalkkeja. sitten kuukunen muuttuu vihertävän keltaiseksi ja lopulta tummuu kokonaan itiöiden kypsyessä. Haittaisiko, jos ne kuolisivat sukupuuttoon. Lammella kasvaa ulpukoita, mutta lumpeita ei ole kasvanut moneen vuoteen. 15/2015 Suomen luonto 81 linnun pesän. . LaSSE kOSONEN Mikä eläin syö lumpeen juuria. SEppO vUOLaNTO Outoja sieniä laitumella Kuvasin viime maaliskuun lopussa laitumella kummallisia sieniä
mitä tapahtuisi, jos kyy sattuisi puraisemaan itseään tai toista kyytä. toisaalta myrkkykäärmeiden tiedetään myös selvinneen puremista sen suuremmitta vammoitta. väritys riippuu siten eri väriaineiden keskinäisestä runsaudesta ja sijainnista. käärmeet eivät juuri pure toisiaan. Räkätin pesäthän sijaitsevat näkyvillä paikoilla. mustan ja ruskean sävyt syntyvät melaniinia sisältävistä soluista. . Puutiaisten pahin vihollinen on niiden elinympäristön liika kuivuminen, mutta monet pikkuhyönteiset ja linnut popsivat niitä muun ohessa. Ne eivät jaksa puhdistaa itseään joten puutiainen jouduttaa niiden kuolemaa. täydellinen värien puuttuminen eli albinismi on sen sijaan hyvin harvinaista. kyykoiraat hoitavat keväiset kamppailunsa ennen kaikkea painimalla. olen sitä mieltä, että puutiaisten katoaminen tuskin johtaisi valtaisaan ympäristökatastrofiin. Ovatko kyyt immuuneja omalle myrkylleen. tästä ei ole niin paljon raportoitu kuin kirjosieposta räkättirastaan poikasia ruokkimassa. ajaisiko mustarastas räkätin. aSiantuntijat vaStaavat kysy LuOnnOSTA 82 Suomen luonto 15/2015 sia sairaille tai heikentyneille eläinyksilöille. tu u la v ilv a Mustarastas ruokkii räkätinpoikasta. miten yleistä tämä on. mielenkiintoista on, ettei räkätti aja mustarastasta pois pesältään. Puremalla voisi kenties haavoittaa tai jopa tappaa kilpailijoita tehokkaasti, mutta se käy liian vaaralliseksi, jos tarpeeksi monet muut noudattavat samaa strategiaa. vastaavanlaisia ahvenia ja muita kaloja tavataan aika ajoin, mutta luonnollisesti ne herättävät aina ihmetystä. tunnetaan tapauksia, joissa käärme näyttäisi menehtyneen omaan tai lajitoverin puremaan, mutta itse myrkyn osuutta kuolemaan on vaikea osoittaa varmaksi. Sama toistui kesällä 2013. kalan väritys muodostuu ihossa olevien värisolujen sisältämistä pigmenteistä. . Punaisen, oranssin ja vihreän puuttuminen viittaa näitä värejä aikaan saavien värisolujen puuttumiseen. eräät trooppiset lintulajit kuten matonokkelit ovat erikoistuneet poistamaan pintaloisia kuten punkkeja suurempien eläinten nahasta, mutta tuskinpa niiden päivät puutiaisten kadotessa päättyisivät katastrofiin. Pitkät hampaat voivat sopivaan kohtaan upotessaan vaurioittaa tärkeitä elimiä ja aiheuttaa kuoleman jo pelkästään sisäisen verenvuodon kautta. kaloilla on monenlaisia värisoluja. jaakkO kULLBErG Mustarastas räkätin emona Kesällä 2012 huomioni kiinnittyi ensimmäisen kerran mustarastaaseen, joka ruokki räkättirastaan poikasia. SEppO vUOLaNTO väritön ahven Sain pohjois-Karjalan Kaustajärvestä ahvenen, jolta puuttuivat perinteiset oranssin ja vihreän sävyt. sen sijaan hävitynkin painiottelun jälkeen on vielä mahdollista päästä lisääntymään, jos ei heti niin jonain toisena keväänä. Ne voivat joko supistua pieneksi pisteeksi tai hajaantua solun sisällä laajemmalle alueelle, jolloin väri tulee esille. taustalla eivät kuitenkaan vaikuta urheilumaailman normit tai oman lajin vaaliminen vaan yksilötason evolutiivinen etu. mitä kalalle oli tapahtunut. mustarastaan ja räkättirastaan poikaset kuoriutuvat samaan aikaan, siksi voi käydä näin, ehkä myös toisinpäin. Entä tiedetäänkö kyiden syövän toisiaan. Pe Rt ti m u Rt o N eN. . toisaalta räkätti ei ehkä edes löytäisi mustarastaan pesälle, kun taas toisinpäin se on helppoa. melaniinin puuttuessa pääsevät ksantorismia aiheuttavat keltaiset tai punaiset värisolut vallitseviksi. HaNNU LEHTONEN Ovatko kyyt immuuneja omalle myrkylleen. Hirvessä voi pahimmillaan olla kymmeniätuhansia punkkeja ja esimerkiksi mustarastaassa satoja – mitä ei voi enää pitää erityisen mukavana kokemuksena. Hopeanhohtoinen väri kalan pinnassa aiheutuu värisoluissa olevasta guaniinista, jonka ansiosta kalan iho kiiltelee. lajitovereiden syöminen eli kannibalismi on monilla eläimillä luultua yleisempää. kysyjän pyytämällä ahvenella ei ole normaaliahvenen punaisia vatsa-, peräja pyrstöeviä. tuskin niinkään
15/2015 Suomen luonto 83. lumikot viihtyvät erinomaisesti ihmisasutuksen lähellä. usein yläpinta heijastaa voimakkaasti ultraviolettia valoa, jota ihminen ei näe. yhdessä nämä lajit kuuluvat muutaman muun ohessa lehväluteiden heimoon acanthosomatidae ja niille kaikille on tyypillistä naaraan jälkeläistenhoito. se liikkuu tavallisesti näkösuojassa, usein myyrien käytävissä tai kasvillisuuden kätköissä. Nimestään huolimatta koivuluteita löytyy myös lepänlehdiltä, ja laji on meillä varsin yleinen. lumikkokanta kasvaa tällöin nopeasti moninkertaiseksi tavalliseen vuoteen verrattuna. Havaintopaikat ovat hyvin lähellä toisiaan. . . englanniksi lajin nimi on osuvasti Parent bug viitaten naaraiden huolehtivaisuuteen pikku koivuluteiden ensi milleillä. usein lehväluteiden joukossa näkee myös suurempia tuomiluteita (Acanthosoma haemorrhoidale). . loppukesästä luteista tulee täysikasvuisia, minkä tunnistaa takaruumista peittävistä etusiivistä. lehdellä on yleisen koivuluteen (Elasmucha grisea) lastentarha. koivulude kuuluu vähälajiseen, mutta näkyvään ludeheimoon, lehväluteisiin, joille on tyypillistä melkoiset joukkoesiintymiset ja vaellukset. kyillä se ei ole yhtä tavallista kuin esimerkiksi tietyillä tarhakäärmeillä, mutta on silti mahdollista. lumikoiden määrä vaihtelee kovasti vuodesta toiseen. Alueelle on rakennettu ensimmäisen havaintoni jälkeen teitä ja rakennuksia. siksi useimmissa kukissa yläja alapinta ovat ainakin hyönteissilmin erilaiset. Itse olen nähnyt sen kaksi kertaa: noin 50 vuotta sitten talvella ja tänä keväänä. edellytyksenä on alueen sopivuus myyrille ja hiirille. kun kukissa ei ole takaovea, terälehdet opastavat erilaisilla merkeillä pölyttäjän lähestymään oikeasta suunnasta. iSMO raUTiaiNEN Missä lumikot lymyävät Kuinka harvinainen on lumikko. Ovatko ne erilaisia. kun hyvänä myyrävuotena myyriä on runsaasti, lumikot saavat tavallista isompia poikueita ja yhden sijasta kaksi kertaa vuodessa. terälehtien tehtävänä on houkutella pölyttäjät kukkiin. terälehtiin sisältyy myös tarkempia liikennemerkkejä, jotka ohjaavat pölyttäjän suoraan meden lähteelle, yleensä niin, että se ensin koskettaa emiä ja vasta sen jälkeen tahriutuu siitepölyyn. Ne ovat siis mainoskylttejä, jotka kertovat että täällä on mettä saatavissa. koivuluteet talvehtivat aikuisina ja parittelevat vasta keväällä, minkä jälkeen koiraan taival päättyy varsin pian. syksyllä voi varsinkin lehväluteita (Elasmostethus interstinctus) olla tuhansittain erilaisilla valoilla sekä rantaan ajautuneina lauttoina, kun voimat ovat vetten yllä hyytyneet. myyräkannat romahtavat osaksi juuri lumikkojen ja monien muiden myyriä syövien petojen runsastumisen vuoksi. jaakkO kULLBErG Sinivuokon värit Huomasin sinivuokkoa kuvatessani, että digikamera ”näkee” kukan yläja alapinnan erivärisinä. viime kesänä huomasin Karkkilassa koivun lehdellä vihreiden ötököiden rypäksen. mitkä siinä kokoontuivat. m a Rik a H el lg Re N ju ss i mu Rt o sa a Ri / l euku oll i le H tiN eN Lumikko saalista tähyämässä. lumikko on varsin yleinen eläin, jota ei pääasiassa sen pienuuden vuoksi näe usein. Naaraat sen sijaan jäävät valvomaan munia ja hoitamaan niistä kuoriutuvaa jälkikasvua, joka imeskelee kasvinesteitä lehdiltä. koivuluteita yhteen keräytyneenä. lisäksi niiden useimmat poikaset jäävät henkiin. jUHa vaLSTE Mitä vihreitä pikkuotuksia
Onko minkki tullut uimalla vai jäätä pitkin. 84 Suomen luonto 15/2015 Minkki valloittaa saaria jäitä pitkin tai uimalla. . Saari on noin kilometrin päässä mantereesta ja lähimpään toiseen saareenkin on puoli kilometriä matkaa. jUHa vaLSTE Mitä pallukoita siiassa. toki se jaksaisi halutessaan tulla tuollaisen matkan myös jäätä pitkin. mieheni osti paikallisesta marketista viisi pientä siikaa, joissa yhdessä oli kummallisia valkoisia pallukoita. yläpinnalla on usein myös tuoksua erittäviä soluja, jotka ohjaavat pölyttäjää samaan suuntaan kuin näkyvätkin viitat. ma Rk u s v a Re sv u o Haarapääsky etsii ehkä pesäaineksia. siipyyn saarissa on varmasti enemmänkin minkkejä – Pohjanmaan rannikko on lajin varhaisimpia tukialueita suomessa. Onko tavallista että haarapääskyt käyvät kukkapenkistä syömässä kananmunan kuoria. Koko parvi kiertää penkin ympäri ja jopa neljä lintua laskeutuu yhtä aikaa syömään. mutta ehkäpä ilmiön harvinaisuus johtuu siitä, että kukkapenkeissä on hyvin harvoin saatavilla kananmunan kuoria. se osoittaa, että linnut tarvitsevat kalkkia omien muniensa kuorien rakentamista varten. aN ss i toi va N eN viitat voivat olla ihmissilmin näkyviä kuten orvokeilla, tai vain ultravioletteja kuten hanhikeilla. kilometrin mittainen uintimatka ei ole ollut sille suurikaan ponnistus. minkki on erinomainen uimari, sehän on puoliksi vesieläin. mitä ne ovat. viime kesänä eräässä Siipyyn saaressa vilahti minkki. tällainen ilmiö on sinänsä mielenkiintoinen, jos linnut todella syövät kuoria eivätkä kerää savimultaa pesiensä rakennusaineeksi. . kumpi hyvänsä siirtymistapa on siis mahdollinen. SEppO vUOkkO Miksi pääskyt söivät munankuoria. m a R ja -l ee N a la H ti aSiantuntijat vaStaavat kysy LuOnnOSTA. SEppO vUOLaNTO Miten minkki tuli saareen
yksityiskohdat eivät kuitenkaan täsmää J. soikeiden tai pyöreiden itiöpesäkkeiden halkaisija on parista jopa 20 millimetriin. HaNNU LEHTONEN Omituinen alsikeapila mikä on aiheuttanut epämuodostumat apilan kukintoon. . Rakkuloiden sisältö koostuu piimämäisestä itiömassasta. Paukaman piimämäinen sisältö saattaa rikottaessa valua ulos. ensiksi mieleeni tuli apilanäkämäpunkki, joka aiheuttaa apiloihin hiukan tämäntapaisia epämuodostumia. Haitta on esteettinen, ja saattaa olla vastenmielistä syödä tällaisia kaloja. Merenkurkun laajassa saaristossa voit kokea rauhan koskemattomassa luonnossa. Merenkurkku INFO puh: +358 50 346 6200 info@merenkurkku.fi www.merenkurkku.fi. se sopii hyvin siihenkin tietoon, että epämuodostuneita kukkia oli vain yhdessä yksilössä, mutta muut apilat olivat terveitä. se on siioissa ja muikuissa, harvemmin muissa lohikaloissa, esiintyvä itiöeläimiin kuuluva loinen. 15/2015 Suomen luonto 85 . Roivaisen kuvaamiin punkkitartunnan oireisiin; esimerkiksi tässä lehdet ovat aivan normaalit, kun äkämäpunkki aiheuttaa lehtienkin poimuttumista. ihmiselle rakkulat eivät ole vaarallisia. Ensimmäisenä kesänä kukat olivat epämuodostuneita ja toisena kesänä samassa apilassa kukinnot olivat muuten normaaleita, mutta kukinnon keskeltä kasvoi pieniä apilan lehtiä. toisena kesänä kukinnosta kasvaneet lehdet eivät myöskään sovi äkämäpunkin aiheuttamiksi muutoksiksi. eräissä vesissä jopa suurin osa siioista ja muikuista kantaa lihaksistossaan tätä loista. Niinpä lähetin kysymyksen ja näytteen Ruotsiin, silloin tukholman Riksmuseetissa työskennelleelle Carl-Cedric Coulianokselle, joka yhdessä Ingmar Holmåsenin kanssa on tehnyt aivan erinomaisen äkämäoppaan (Galler, Interpublishing 1991). jo Rm a P eiP o N eN Merestä nousee MERENKURKUN SAARISTO Tervetuloa Merenkurkun maailmanperintösaaristoon Tule tutustumaan merestä kohoavaan ainutlaatuiseen saaristoon. Hän tutki näytteen myös mikroskoopilla, eikä löytänyt merkkiäkään punkeista. joka tapauksessa, jos ostaa infektoituneen kalan, kauppias on velvollinen korvaamaan sen uudella kalalla. Ne näkyvät kuvassakin selvinä. valitettavasti rakkuloita on jokseenkin mahdoton havaita ennen kalan fileointia. • Käyntikohteet: Svedjehamn ja deGeer -moreenikentät • Raippaluodon silta • Metsähallituksen luontoasemat saaristossa • Terranova, Merenkurkun luontokeskus • Vaeltaen: Alueella eripituisia vaellusja luontopolkuja • Meloen: Saariston vesialueet houkuttelevat melojia – tilaa melontakartta • Risteillen: Lähde opastetulle risteilylle Valassaarille tai Mikkelinsaarille • Pyöräillen: vuokra polkupyörä ja vietä päivä saaristossa. miksi epämuotoisia kukkia on vain yhdessä yksilössä. Liron ja H. coulianos arveli, että kysymys on virustaudista. kyseessä on rakkoloisio (Hennequya tschokkei). monin paikoin rakkoloision saastuttamia siikoja kutsutaan piimäsiioiksi ja jotkut pitävät niitä parempina kuin puhtaita kaloja
Löysin tämän kun halkaisin kiven. tämä tosiasia ei kuitenkaan saa lannistaa harrastajamalminetsijää, sillä kultamalmeissa esiintyy usein myös muita helposti havaittavia ja tunnistettavia malmimineraaleja. jos epäilee kiven sisältävän arvoaineita tai se näyttää muuten vain erikoiselta, siitä kannattaa lähettää näyte tutkittavaksi osoitteeseen Geologian tutkimuskeskus, Kansannäytetoimisto, Tunnus 5003687, 00003 Vastauslähetys. erästä kivenkoputtelijaa siteeraten: ”Ne eivät pure, juokse karkuun tai lennä pois.” TapaNi TErvO to iv o sa at si Onko pakastimessa riittävän kylmä. tuhannessa tonnissa tavallista graniittia on siis kultaa kihlasormuksen verran (noin 2 grammaa). ehkä, mutta ei kuvassa näkyvää. graniiteissa tuota keltaista metallia on arvioitu olevan keskimäärin pari mikrogrammaa kivitonnia kohti. kysyjän mielenkiinnon ovat ilmeisesti herättäneet kullankeltaisena kiiluvat kohdat. Ne ovat kuitenkin vain biotiitin rapautumistuotetta, jota kutsutaan katinkullaksi. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi 90 pv ajalta, saat rajat ylittävistä arvoista hälytyksen ja näet mihin anturiin pitää vaihtaa paristot. Joko sauna on lämmennyt. lähettäminenkin on ilmaista ja kaikkiin lähetyksiin vastataan. kullan toteamiseksi tarvitaan kemiallista analyysiä. viruksia kasveista toiseen siirtävät kasvien nesteitä imevät hyönteiset kuten kirvat, kempit ja kaskaat. se on rikkikiisun ohella aloittelevien kullanetsijöiden pahin harhauttaja. SEppO vUOkkO Onko tässä kivessä kultaa. Kolme mallia: Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi Virkisty uusmaalaisessa luonnossa! www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi virkkari_mainosv.indd 1 19.5.2015 8:16:29. Punertavat kohdat ovat maasälpää, harmaat alueet kvartsia ja mustat täplät biotiittia. iPhone ja Android puhelimiin, katso yhteensopivuus nettisivuiltamme. yhdessä ne muodostavat pegmatiittigraniitti-nimisen kivilajin. 86 Suomen luonto 15/2015 kysy LuOnnOSTA aSiantuntijat vaStaavat se, että perättäisinä vuosina oireet ovat erilaisia, taas sulkee melko varmasti pois kasvin omassa perimässä tapahtuneen mutaation. kaivostoiminta edellyttää malmiesiintymän koosta riippuen noin 3–10 gramman kultapitoisuutta kivitonnia kohti laskettuna. Yksi Gateway voi välittää 50 anturin tiedot. Vuotaako tiskikone. Periaatteessa kivessä voisi olla myös sitä aitoa jalometallia. Olisiko tässä kuvassa mahdollisesti aitoa kultaa. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi! iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. Pitäisikö kukat kastella. kysyjälle ja muillekin vinkiksi, että kivikunnasta voi saada mielenkiintoisen luontoharrastuksen. ei maksa mitään. toisaalta rikkaassakin malmissa kultaa on kuitenkin niin vähän, että kivessä paljain silmin näkyvien hippujen löytäminen on vaikeaa. Skywatch Windoo, tuulimittari puhelimeen Windoo1, tuuli, lämpö 59 € Windoo2, tuuli, lämpö, kosteus 79 € Windoo3, em lisäksi ilmanpaine 99 € Peukaloa pienempi, sopii taskuun kuin taskuun, vaikka avaimenperänä. todennäköisin selitys on siis virusinfektio. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. Paljonko sähkölaite kuluttaa. kysyjän (7 v.) löytämässä kivessä on ainakin kolmea mineraalilajia. Aloituspakkaus sisältää Gatewayn ja lämpötila-anturin. . Lisäanturit alkaen 19,90 € Antureiden tiedot nettisivuiltamme. itse asiassa kultaa on lähes kaikkialla maankuoressa, mutta määrät ovat häviävän pieniä. malmista voidaan puhua vasta silloin, kun pitoisuus on kohonnut geologisten prosessien myötä vähintään tuhatkertaiseksi. Niistä erityisesti arseenikiisu on tavallinen kullan seuralainen
Luontoarpoja voit pelata myös osoitteessa veikkaus.fi. kysy LuOnnOSTA LUONTO VOITTAA JOKA ARVALLA Luontoarvan tuotoilla tuetaan WWF:n ja Suomen Luonnonsuojeluliiton tärkeää työtä vuosittain noin 100 000 eurolla
Tietoa vaskitsasta on myös tämän lehden sivuilla 14–15. Entä onko laji harvinaistunut tai runsastunut seudullasi. 040 520 1899 WWW.JUOMAVESI.FI JOMI TRADING KEST Ä V Ä KALASTUS KIELLETTY SALLITTU Kalastuksen erikoisliike Ideaparkissa Lempäälässä. mennessä www.suomenluonto.fi/kesakisa tai postitse Kesäkisa / Suomen Luonto / Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki a Ri a H lf o Rs suomen Luonnon KESäKISA Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, p. Onnea kisaan! Lähetä havaintosi 25.8. vastauksen yhteyteen voi liittää kuvia. Tiedot toimitetaan myös Luonnontieteellisen keskusmuseon matelijaja sammakkoeläinkartoitukseen. www.kalastussuomi.fi OLETKO NäHNyT vASKITSAA. vastaajien kesken arvomme Nokian Kevo Outlast -saappaat (arvo 120 euroa). Vaskitsat esiin!. ILmOITA SIITä mEILLE. Sen tuntee koosta ja kauniista värityksestä; selkä on ruskea tai välkehtii kuparinsävyisenä. Ovatko Etelä-Suomen vaskitsatyhjiöt todellisia. 88 Suomen luonto 15/2015 Kiehtova jalaton lisko vaskitsa on liikkeellä aamuja iltahämärissä. Lajin pohjoisraja kulkee pohjois-Karjalan ja Kainuun rajoilta pohjanmaalle – vai onko se jo levinnyt tätä pohjoisemmaksi. 09-386 7856 • Kiikarit • Kaukoputket • Jalustat • Lintukirjat • Linnunpöntöt • Lentoaukon pellit • Törmäyksen estävät haukkasilhuetit • Linturuokinnat Museokatu 3, 65100 Vaasa 06 325 3800, museoinfo@vaasa.fi www.pohjanmaanmuseo.fi Avoinna ti–to 11–18, pe–su 11–16 K uv a : Jo xe rr a A ih ar tz a Merivedestä juomaja talousvesi Dricksoch hushållsvatten direkt ur havet Jomi-Trading, Oravannahkatori 1, Espoo, Puh. Tällaisiin kysymyksiin haemme tietoa kesäkisallamme
postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 7) onko kuhankeittäjiä eniten a) lapissa b) järvi-Suomessa c) ahvenanmaalla. 8) Mesi viit toj en vär i on yle ens ä ult rav iol ett i, jot a ihm ine n ei näe . lähettäkää Suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2015. 4) Rak kol evä kuuluu mak rol evi in. 10) Yli sei tse män met riä . Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. 6) Kiv inilk koj a. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): allekirjoitus: ...................................................................................................................... 6. kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. tee mal aji. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2015. 6) Syökö riskilä etupäässä a) silakoita b) kivinilkkoja c) rannan äyriäisiä. 5) Tup asv illa on Luo nno nku kki en päi vän 14. 9) Sula ojan lähd e uts joe lla lähel lä Kar iga sni em eä. paljonko järven pinta aleni 1859 kaivutöissä. ?määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) ?määräaikaistilaus 6 kk (42 €) ?Teen osoitteenmuutoksen. 8) minkä värisiä ovat kukkien mesiviitat, jotka houkuttelevat hyönteisiä. 3) Cum ulu s hum ilis on kau niin ilm an pilv i. puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 10) Höytiäinen on kuuluisa vedenlaskusta. suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: nimi: .................................................................................................................................... nimi: .................................................................................................................................... ?kestotilaus 12 kk (67,50 €) ?olen Sll:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). irtonumero 9 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. kR is ti N a al -z al im i / c aR ti N a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TiLaa LEHTi HELpOST i: www .suome NluoNto.fi/ lehtitila us 1) 55. 2) onko vaskitsa a) käärme b) lisko c) juotikas. 2) Lisk o. Sll jäsennumero .............................................................................................................. 15/2015 Suomen luonto 89 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. 9) missä sijaitsee Suomen suurin lähde. myynti lehtipisteissä. 7) Jär viSuo mess a. osoite: ............................................................................................................................... 4) kuuluuko rakkolevä makroleviin vai mikroleviin. tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 vaStauSläHetYS Suomen luonto maksaa postimaksun. pähkinöitä 1) kuinka monta luonnonvaraista muurahaislajia Suomessa on. 3) millaisen sään pilvi on Cumulus humilis. Tracker_Suomen luonto_195 x 133_250515.indd 1 25.5.2015 13.38. postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 5) minkä päivän teemalaji on tupasvilla. osoite: ..............................................................................................................................
Maatamme voi luonnehtia ylivoimaisen järviseksi, sillä Euroopan unionin muissa maissa on yhteensä 46 yli sadan neliökilometrin järveä. kaLLavESi on monen suomalaisen suvimaisemaa: saaret ja selät jatkuvat silmänkantamattomiin. Euroopan johtavan järvimaan tehtävä on saada järvensä kuntoon. n eu:n johtava järvimaa ahvenanmaan paras hyljeluoto kökarissa. a a RN o is o mäk i / v a st av al o. Järvistämme yllättävän moni on välttävässä tilassa. Silti kallavesi on vain yksi Suomen 47:stä yli sadan neliökilometrin järvestä. meri mukaan lukien saaria on 179 000. kallaveden laatu luokitellaan hyväksi, mutta välttäviksi ovat Pohjois-Savossakin päätyneet monet pienet järvet lähinnä maatalouden valumien takia. yli hehtaarin järviä meillä on yli 50 000. Siikajoki. ju H a m ä ät tä / v a st av a lo viljelykset rajoittuvat usein suoraan vesistöihin. vesistöjen runsaus ei ole aina merkinnyt vain niiden arvostamista. Euroopan unioni on tullut Suomen avuksi vaatimuksella siitä, että kaikkien pintavesien tilan pitäisi olla vähintään hyvä 2015 – siis tänä vuonna. Ei ole ihme, että lähes jokainen suomalainen voi mainita suosikkijärvensä. Katsomme palstalla Suomea linnunsilmin. tätä ei saavuteta, mutta vaatimuksen takia järvien hoitosuunnitelmia on tehty rivakasti. tämä on muuallakin yleinen syy. kallavesi on järviluontomme aarteita. 90 Suomen luonto 15/2015 Suomi ilmasta teksti aNTTi HaLkka 100 000 saarta suomen sisävesissä on lähes satatuhatta vähintään aarin kokoista saarta
www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto http://instagram.com/suomenluonto keStotIlaajIlle IlmaInen Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Täplätarhayökkösen toukka koteloituu talveksi. retkellä Hämeen Härkätiellä kesä on pitkällä ja monen perhosen tie on edennyt isoksi toukaksi asti. a Ri a H lf o Rs 6/2015 ilmestyy 14. esittelemme näyttävimmät perhostoukat. toukaSta kotelokSi. sienen löytää, jos tietää millaisella paikalla se viihtyy . elokuuta sadoNkorjuu N aika . lajiesittelyssä jokirapu, nuolihaukka ja korjuupeltojen eläinvieraat
Toimitettuna 38,– KESÄIDEAT PIHAAN JA PUUTARHAAN. 820 sivua, pehmeäkantinen, 130 ×215 mm 104,– li tSuomen kotilot ja etanat Näyttävästi kuvitettu kirja kertoo kotiloiden ja etanoiden eli maanilviäisten elämästä, elintavoista ja -ympäristöistä, leviämiskeinoista ja uhanalaisuudesta. MALLI PERUSTUU VÄITÖSKIRJATUTKIMUKSEEN JA ON KEHITETTY JUURI SUOMESSA ESIINTYVIÄ KOLOPESIJÖITÄ VARTEN. Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista suurin osa lentää vain öisin. Muut tuotteet sis. alv 24 % – Hyönteistarvike TIBIALE Oy. TI: rriinn H HO OSIA A A A N . 3 kpl tarjoushintaan 100 € toimitettuna. K U M P U L A IN E V ER K KO SII PIS ET 184 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm 49,– Hämikki ja seitsemän seittiä – suomalaisia hämähäkkejä, kuvina ja asioina Tutustu pienten hämähäkkiemme moniuloitteeseen elämään. PÖLYTTÄJIEN KEINOPESÄT Setin hinta toimitettuna 45,– Settiin saat halutessasi mukaan myös Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirjan tarjoushintaan 95 €. . Visuaalisesti näyttävä ja toimiva opas sisältää koko Suomen lajiston – kirjassa satoja kuvia, karttoja ja piirroksia määrityksen tueksi sekä elintapojen oppimiseksi. N KIRJO. Ainutlaatuinen teos esittelee yhteensä 94 Suomesta tavattua maakotiloja etanalajia sekä joukon lähialuelajeja tarkoin kuvauksin. Runsaasti kuvitettu kirja esittelee monipuolisesti hämähäkkien rakennetta, elintapoja ja elinympäristöjä ja yli 200 Suomesta tavattua hämähäkkilajia. Kirja paljastaa nilviäismaailman todellisen monipuolisuuden ja kauneuden. palautusviikko 2015–31 767095-1505 Suomen verkkosiipiset Suomen ja Euroopan ensimmäinen kuvitettu opaskirja verkkosiipisistä. YÖPERHOSHARRASTAJAN SETTI: – erikois-UV-lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W) – lampunkanta ja 2,5 m johtoa – UV-suojalasit – ohjeet valon sijoittamiseksi pihapiiriin RYHDY TARKKAILEMAAN YÖPERHOSIA OMALLA PIHALLASI – SUUNNISTA VALOLLE PERHOSTEN TAPAAN JA KOHTAA LUONNON MONILAJINEN KIRJO. . Näe ja koe kappale kotimaista luontoa. alv 10 %. • Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. • Jokaisesta lajista luontokuva, yhteensä kuvia lähes 2700 • Levinneisyyskartat • Kirjassa on Suomen Perhostutkijain Seuran harrastajien ja ammattitutkijoiden tuottama uusin tieto perhosista ja niiden sukulaisuussuhteista. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. SUOMEN VERKKOSIIPISET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä R IN T A L A T . 376 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm 48,– HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY: Palvelemme luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. 336 sivua, kovakantinen, 250 ×190 mm 39,– Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja Kirja esittelee kaikki 1074 Suomesta tavattua ”suurperhoslajia” ja ison joukon lähialueiden faunaa. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi . Valon houkuttelemien perhosten havainnointi ja valokuvaaminen on mahdollista läheltä. 3 11 S m OSALLISTU VALOKUVAUSKILPAILUUN "ÖTÖKKÄKUVA 2015" Katso tarkemmin: www.tibiale.fi Kesän upeat ötökät nyt tutuiksi – luontotietoa Tibialesta Tibialesta myös monien muiden eliöryhmien elintapaja tunnistusteoksia, sekä paljon erilaisia harrastusvälineitä. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintamme. Kirjat myynnissä myös kirjakaupoissa . AJANKOHTAISET SUOSIKIT: AUTA KOLOISSA PESIVIÄ PÖLYTTÄJIÄ – SAMALLA SAAT PIHASI HYÖTYKASVEILLE LISÄÄ PÖLYTTÄJIÄ JA PAREMMAN SADON