L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . K E S Ä N T E K IJ Ä T . S E IL I. R U P IM A N T E R I. R U P IM A N T E R I. P Ä IV Ä N K A K K A R A T . R U P IM A N T E R I. K E S Ä N T E K IJ Ä T . S E IL I. IIL IM A D O T . K IM A L A IS E T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . M A IS E M A N M U U T O S . IIL IM A D O T . K IM A L A IS E T . R U P IM A N T E R I. K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . M A IS E M A N M U U T O S . IIL IM A D O T . K IM A L A IS E T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . S E IL I. P Ä IV Ä N K A K K A R A T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . IIL IM A D O T . N U N N A N E K T A R IA . R U P IM A N T E R I. R U P IM A N T E R I. 2 17 K E S Ä Y Ö . K E S Ä N T E K IJ Ä T . M A IS E M A N M U U T O S . 2 17 K E S Ä Y Ö . M A IS E M A N M U U T O S . K E S Ä N T E K IJ Ä T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . N U N N A N E K T A R IA . M A IS E M A N M U U T O S . M A IS E M A N M U U T O S . 56. S E IL I. S U O M E N L U O N T O 5 S U O M E N L U O N T O 5 | 2 17 K E S Ä Y Ö . IIL IM A D O T . M A IS E M A N M U U T O S . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . N U N N A N E K T A R IA . K E S Ä N T E K IJ Ä T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . KESÄYÖN TAIKAA // IILIMATOJA ETSIMÄSSÄ // LUKIJOIDEN LUONTOKYSYMYKSET // SEILIN SAARI KUTSUU MATKAILIJOITA // NÄIN SUOMI MUUTTUI 100 VUODESSA 2 17 K E S Ä Y Ö . IIL IM A D O T . 8.6.2017 S U O M E N L U O N T O 5 | 2 17 K E S Ä Y Ö . N U N N A N E K T A R IA . Opi tunnistamaan Kyselymme paljasti: Opi tunnistamaan TIETOPAKETTI KESÄLUONNOSTA OL ET KO NÄ HN YT KO NT IAI STA . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . N U N N A N E K T A R IA . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . N U N N A N E K T A R IA . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . N U N N A N E K T A R IA . K IM A L A IS E T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . M A IS E M A N M U U T O S . S E IL I. P Ä IV Ä N K A K K A R A T . 2 17 K E S Ä Y Ö . S E IL I. Irtonumero 9,50 € Irtonumero 9,50 € KESÄYÖN TAIKAA // IILIMATOJA ETSIMÄSSÄ // LUKIJOIDEN SUURI KESÄNUMERO – 92 SIVUA S U O M E N L U O N T O 5 S U O M E N L U O N T O 5 | 2 17 K E S Ä Y Ö . Opi tunnistamaan KIMALAISET Kyselymme paljasti: TÄMÄ TEKEE LUONTOKESÄN Kiehtovat LIHANSYÖJÄKASVIT Opi tunnistamaan KIMALAISET TIETOPAKETTI KESÄLUONNOSTA 5 Rakastaa, ei rakasta, Rakastaa, ei rakasta, Rakastaa, rakastaa ei rakasta, rakastaa ei rakasta, rakastaa Esittelemme suviluonnon hienoimmat ilmiöt päivänkakkaroista pörriäisiin. K IM A L A IS E T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . KESÄYÖN TAIKAA // IILIMATOJA ETSIMÄSSÄ // LUKIJOIDEN LUONTOKYSYMYKSET // SEILIN SAARI KUTSUU MATKAILIJOITA // NÄIN SUOMI MUUTTUI 100 VUODESSA 8.6.2017 2 17 K E S Ä Y Ö . S E IL I. R U P IM A N T E R I. IIL IM A D O T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . K IM A L A IS E T . IIL IM A D O T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . M A IS E M A N M U U T O S . R U P IM A N T E R I. L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . S. M A IS E M A N M U U T O S . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . S E IL I. IIL IM A D O T . IIL IM A D O T . S E IL I. N U N N A N E K T A R IA . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . R U P IM A N T E R I. K IM A L A IS E T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . S E IL I. N U N N A N E K T A R IA . Irtonumero 9,50 € SUURI KESÄNUMERO – 92 SIVUA 2 17 K E S Ä Y Ö . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . 2 17 K E S Ä Y Ö . K IM A L A IS E T . N U N N A N E K T A R IA . R U P IM A N T E R I. K E S Ä N T E K IJ Ä T . K IM A L A IS E T . K IM A L A IS E T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . Opi tunnistamaan KIMALAISET Kyselymme paljasti: TÄMÄ TEKEE LUONTOKESÄN Kiehtovat LIHANSYÖJÄKASVIT TIETOPAKETTI KESÄLUONNOSTA 5 Rakastaa, ei rakasta, rakastaa Esittelemme suviluonnon hienoimmat ilmiöt päivänkakkaroista pörriäisiin
Aamukaste houkuttelee madot esiin ja kattaa lehtokurpan aamiaispöydän. K E S K IK E S Ä Kurpan aamiainen KUVA JARI KOSTET / TEKSTI HEIKKI VASAMIES. Elinpiirin valvonta ja soidinlennot saavat vatsan kurnimaan. KURNUTUS JA SIPINÄ saavat tältä yöltä riittää
PE TR I KE TO -T O KO I 64 64 Luonnontilain en korpi Orivedellä – ojitusvimmalt a kuin ihmeen kaupalla säästynyt. 58 Iilimadot tulevat takaisin Verijuotikas on mainettaan parempi. 60 Saariston helmassa Matkaamme Seilin saarelle. 64 Enemmän puuta, vähemmän luontoa Miten Suomi muuttui sadassa vuodessa Suureksi Puskaksi. 56 Kuka täällä kaivelee. Kontiaisia kartoittamaan. PE KK A M A LI N EN Sisällys 5/2017 36 Kontiainen valmiina kaivuupuuhiin. 42 Syömme lihaa! Kotoisat lihansyöjäkasvimme. 36 Valkotäpläpaksupää saa maitiaisen siitepölyä karvoihinsa. Kontiainen. JU H O R A H KO N EN 42 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 34 Pirkka-Pekka Petelius 48 Vahtikoira 74 Homo sapiens 76 Kotona, Virikkeitä 80 Havaintokirja 82 Lukijoilta 84 Kysy luonnosta 90 Luonnoskirja 56 Kontiaisesta tiedetään vähän Tänä kesänä otamme selvää, kuinka yleinen laji on ja missä se elää. 30 Rakastaa – ei rakasta – rakastaa Tutustu kukkiin, jotka pistävät nyppimään. Mitä Suomen pölyttäjistä tiedetään. 28 Paluu 1950-luvulle Kristiinankaupungissa vaalitaan niittyjä ja laitumia. 50 Jo joutui armas aika Kesän tekijät on nyt listattu. A N N E ST O LT Lähikuva kihokista paljastaa sen tahmean pyyntitavan . 24 Metsälammen lohikäärme Salamantereita etsimässä. Kavalaa kauneutta Suomessakin on kasveja, jotka houkuttelevat hyönteisiä puoleensa – ja syövät ne! Osa vaanii vedessä. 36 Kukasta kukkaan Mesipistiäiset ovat korvaamattomia. 14 Kesäyön kulkijat Yö vapauttaa ihmisenkin luontovaistot
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 14 Kuoville kesäyö on ominta aikaa.. Kannen kuvasi Pentti Sormunen / Vastavalo. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_05/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 5/2017, 76. no. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Meeri Kataja (toimitusharjoittelija) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 15/2017 SUOMEN LUONTO 5 Tutustumme päivänkakkaraan ja sen sukulaisiin. M AU RI LE IV O Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Kesäyötä ei kannata tuhlata nukkumiseen
6 SUOMEN LUONTO 12/2017 TÄNÄ VUONNA kesää on kaivattu enemmän kuin vuosiin. Olen kuitenkin aina havaitsevinani sen laulussa kesän riemua... Voi olla että kesäkuu onkin helteinen, tai sitten paistamme juhannuksena makkaroita sisällä takassa räntäsateen piiskatessa ikkunaa. Levätkää, kerätkää voimia ja tuulettakaa ajatuksianne. Sään vaihtelu on arvaamatonta. Pyysimme myös lukijoita kertomaan meille omia kesän tunnusmerkkejään, ja se kirvoitti monen kuvailemaan kesää niin kekseliäästi ja osuvasti että koko toimitus alkoi haikailla kesää. Se viettää miltei koko elämänsä auringon lämmössä. Teksteistä huokui läpi se miten tärkeä kesä on suomalaisille. Metsissä ja rannoilla voi siis olla tavallista hiljaisempaa. Kolea kevät takatalvineen oli kyllä mielenkiintoista kokea, mutta monelle luonnon asukille viileä kevät oli haastava. M A RI K A EE R O LA KIM M O R A M PA N EN / VA ST AV A LO Kesän valo paljastaa kielon lehden toisella puolella lepäilevän perhosen. 6 SUOMEN LUONTO 15/2017 Valon ja varjon maa. Täällä valon ja varjon maassa, päivänsäteen ja menninkäisen maassa, on juuri nyt käsillä se hetki, jolloin on aika avata aistit ja heittäytyä mukaan kesäisen luonnon kiihkeään elämänrytmiin. PÄÄKIRJOITUS HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Kevään säistä ei oikein voi vetää mitään johtopäätöksiä kesää ajatellen. Ja liikkukaa luonnossa, kesällä tutkittavaa riittää vedessä, rannoilla, metsissä niityillä, luodoilla ja kallioilla – ja kerrankin on aikaa syventyä siihen. Hyönteissyöjälinnut, kevätperhoset, matelijat ja sammakot ovat olleet koetuksella, ja esimerkiksi monien kesäisten laululintujemme lukumäärät voivat jäädä alhaisiksi. Nauttikaa kesäöistä, kasteisista aamuista, raukean lämpimistä päivistä. Kesä taitaa olla sille kaikkein kiireisintä ja stressaavinta aikaa, kun pesintä on käynnissä ja reviiriä pitäisi puolustaa menestyksekkäästi. Kesäyön rauha ja valoisuus elvyttävät sielua talven koettelemuksien ja arkisen ahertamisen jälkeen. Siitä puhe mistä puute: syvennymme kesänumerossamme perusteellisesti suveen. Itse tarkkailen pihalla laulavaa kirjosieppoa. Lämpötilat voivat vaihdella, mutta valoa meiltä ei vie mikään, ei edes pilvipeite. Lähdemme kesäyöhön Mauri Leivon matkassa, tutkimme päivänkakkaroita, pölyttäjiä, lihansyöjäkasveja ja iilimatoja sekä esittelemme kesäyön laulajat
T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N SA M I K A R JA LA IN EN. (AK) Eteläsuomalaista väriä. Isää ei näy enää mailla halmeilla, kun emo synnyttää pupusensa paljaalle maalle. Täydellistä kauneutta METSÄKURJENPOLVI koristaa Suomen suvea komeilemalla pientareilla ja metsänreunoilla lähes koko maassa. Aikuinen sudenkorento syntyy suoraan toukasta. (AK) RUSAKONPOIKANEN OSAA HETI PIILOUTUA. Älä ota sitä mukaasi, sillä silloin emo ei löydä sitä. Sen sijaan Tornio ja Kajaani ovat valinneet sen nimikkolajikseen. Vaskikorennon takaruumis on nuijamainen. Luonnonkalenteri 21.6. JU H A IL KK A M AT TIA S TO LV A N EN R usakot vaikuttavat rennoilta vanhemmilta. ON KESÄPÄIVÄNSEISAUS – VUODEN PISIN PÄIVÄ. Vaasalaiset eivät kasvia ehkä tunne, sillä se näyttää karttavan maannousemarannikkoa ja sen tuntumaa. Pienokaiset maistelevat kasveja jo noin viikon ikäisinä. Yksinään kyyristelevä pikkupupu ei siis ole hylätty eikä eksynyt vaan piilossa. Levätessään nämä korennot pitävät siipensä auki. 15/2017 SUOMEN LUONTO 7 Kärsivällinen odottaja KESÄ Poikasia ja pentuja syntyy. (AK) Kesäkuun korento VESIEN ÄÄRELLÄ välkehtii, kun metallinvihreät vaskikorennot lentävät. Nuoltuaan poikaset puhtaaksi äitikin häipyy ja jättää jälkikasvunsa päivisin oman onnensa varaan. Rusakonpoikaset ovat heti synnyttyään näkeviä, karvapeitteisiä ja toimintakykyisiä. Kukkien väri vaihtelee sinipunaisesta punaiseen ja valkoiseen. SEN JÄLKEEN VALO ALKAA PIENIN ASKELIN VÄHENTYÄ. Kasvitieteilijöiden mukaan voimakkaammat sävyt keskittyvät maan eteläosiin, vaaleammat Kainuuseen ja siitä pohjoiseen. Niiden tärkein tehtävä on pysytellä hengissä – välttää saaliiksi joutuminen – ja siksi ne alkavatkin pian vaihdella kätköpaikkaansa. Emo tulee viimein imettämään pienokaisiaan. Kukat kukkivat ja ilma on täynnä surinaa. Kun ilta hämärtyy, kuuluu poikasen korviin tuttu rauhoittava töminä. Jäljelle jääneen nahan voi nähdä vesikasviin kiinnittyneenä. Ne ovat aitoja alkukesän sudenkorentoja, muut kiiltokorennot kuoriutuvat myöhemmin. Rusakon imetysaika kestää pari viikkoa, jonka jälkeen kukin pitkäkorva loikkii omille teilleen. Vaskikorennot lentävät lähellä veden pintaa rannan tuntumassa ja voivat pysytellä ilmassa paikallaan
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Selkälokki vaarassa Erittäin uhanalainen selkälokki on vaarassa kaatopaikkojen ja turkistarhojen lokkiammunnoissa. 8 SUOMEN LUONTO 15/2017 TIESITKÖ. Selkälokki on runsaimmillaan rannikolla ja JärviSuomessa. Selkälokilla on viisi alalajia. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES Selkälokki on merilokkia pienempi ja sirompi. Sillä on mustat siivenkärjet ja keltaiset jalat. Fennoskandialaisen nimialalajin fuscus vahvin kanta on Suomessa. TO M I M U U KK O N EN
Selkälokit ovat huvenneet jo vuosikymmeniä ympäristömyrkkyjen kerryttyä emolintujen elimistöön Itä-Afrikan talvialueilla, sekä harmaaja merilokkien vallattua parhaat pesäpaikat. Selkälokin ahdinko syvenee myös siksi, että kaatopaikoilta ei enää löydy syötävää biojätehuollon tehostumisen vuoksi. ANTTI HALKKA SÄÄ tekee kesän ihmisen mielessä ja monille eläimille se on herkässä lisääntymisvaiheessa jopa kohtalonkysymys. Harmaaja merilokkien pesimäaikaisiin joukkoampumisiin turkistarhoille ja kaatopaikoille myönnetyt poikkeusluvat ovat käyneet kohtalokkaiksi myös selkälokeille. Ruoanhakuun kuluu 6–17 tuntia päivästä. Lämpimässä ilmassa on paljon kosteutta, joten vuodenajoista varsinkin loppukesällä sataa eniten. Lähelle on päästy vuosina 1972 (16 astetta), 2002 (15,8) ja 2011 (15,7). Tutustumme muutamaan suviseen sääennätykseen. Helposti saatava ja runsas ihmisperäinen ravinto on osaltaan vahvistanut länsisuomalaisten selkälokkien pesimämenestystä viime vuosiin saakka, mutta erittäin uhanalaisen lajin tilanne on nyt huonontumassa. A N N ALII SA PIR H O N EN / VA ST AV A LO SA M I KIU RU / VA ST AV A LO 16,2 ASTETTA / Vuonna 1937 mitattiin näin korkea kesän keskilämpötila Suomessa, ja se on Ilmatieteen laitoksen mukaan edelleen ennätys. Se on yli 40 prosenttia nimialalajin fuscus maailmankannasta. Monet niistä on ammuttu lajinmääritysvirheen tai piittaamattomuuden takia. Selkälokkien ruokailua satelliittilähettimin selvittänyt tutkimus julkaistiin Global Ecology and Conservation -tiedelehdessä. Pohjanmaalla lokkien suosiossa ovat turkistarhat, Pirkanmaalla kaatopaikat ja Pohjois-Karjalassa pellot ja järvet. 40000 SALAMAA / Ilmatieteen laitoksen mukaan eniten salamia välähteli 29.6.1988, mikä on vieläkin mittaushistorian salamaennätys. Kuolleisuudesta 25–40 prosenttia johtuu luultavasti ihmisestä. 302 MILLIÄ / Laukaassa saatiin ennätyksellisen rankat sateet heinäkuussa 1934. Se on myös koko vuoden kuukausiennätys. SA SS A ST EN R O O S / VA ST AV A LO Salamat lyövät mantereelle.. n Selkälokit ammutaan määritysvirheen tai piittaamattomuuden takia. Ketunpoika läähättää helteessä. 15/2017 SUOMEN LUONTO 9 S elkälokit hakevat ruokaa monenlaisista paikoista eri puolilla Suomea, suuri osa jopa 30–50 kilometrin päästä pesältä. Uuden ennätyksen syntyminen on ajan kysymys, sillä kesät lämpenevät ilmastonmuutoksen mukana, joskin hitaammin kuin talvet ja keväät. Selkälokkeja ammutaan pesimäajan jälkeenkin, kun rauhoittamattomia harmaaja merilokkeja saa tappaa vapaasti. Pisin hellejakso ainakin yli 50 vuoteen koettiin puolestaan Helsingissä, Kouvolassa ja Utissa vuonna 2014. Suomessa pesii noin 7000 paria selkälokkeja. SÄÄ TEKEE KESÄN Kesäsade viilentää. Paikallisesti esimerkiksi Helsingissä oli lämpimin kesä vuonna 2011
PIIA AHONEN Meripihka säilöi jäkäläaarteen M A R JA -S TI N E SU IH KO Erämainen Jonkerinjärvi säästyi mökeiltä. Maltillinen kalastuspaine ja isojen kalojen suojelu auttavat kalakantoja palautumaan kalastuksen jälkeen. Kyläyhdistyksen ja luonnonsuojelujärjestöjen valituksissa oli muitakin perusteita, kuten kaavan yhteensopimattomuus valtakunnallisiin aluei denkäyttötavoitteisiin, joiden mukaan ekologisesti tai virkistyskäytölle merkittävät ja yhtenäiset luonnon alueet on sellaisina säilytettävä. KHO totesi laskelmat kyseenalaisiksi ja kaatoi koko kaavan siihen. Ne palautuvat hitaasti. Meripihkaksi muuntuminen kestää miljoonia vuosia ja vaatii sopivan kosteat ja hapettomat olosuhteet. Jäkälien rakenne viittaa siihen, että Euroopan metsissä vallitsi tällä aikakaudella lauhkea ja melko kostea ilmasto. Tämän kevään pesälaskennoissa paljastui, että Hangon häädetyt linnut olivat muuttaneet naapuriyhdyskuntiin. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT M A R JA -S TI N E SU IH KO EUROOPPALAISTEN museoiden ja yksityisten keräilijöiden meripihkakokoelmista on löytynyt varsinainen jäkäläaarre. Kuhmon kaupunki ja Tornator sopivat valtion maksavan niistä yhtiölle korvauksen. Helsingin yliopiston ja saksalaisen Göttingenin yliopiston tutkijat löysivät 47– 24 miljoonaa vuotta vanhasta meripihkasta yli 150 uutta jäkäläfossiilia. Koska KHO hylkäsi kaavan jo aiheettomilla korvauksilla, se ei ottanut kantaa muihin epäkohtiin. Kaavan kummajaisia olivat laskennalliset 22 korvattavaa mökkipaikkaa, jotka yhtiö rannoille merkittyjen luonnonsuojelualueiden vuoksi ikään kuin menetti. Korvattavia tontteja oli kuitenkin laskettu myös rakennuskelvottomille suo rannoille. Tämä tarkoittaa, että tunnettujen jäkäläfossiilien määrä kymmenkertaistui. RI IK K A K A A RT IN EN MERIMETSOJEN pesäluotoja tarkastettiin toukokuussa Raaseporissa. Geenien ilmentymisellä tarkoitetaan perinnöllisen tiedon lukemista dna:sta ja tiedon käyttämistä esimerkiksi proteiinien valmistukseen. Ne saattavat olla periytyviä. MIKKO NISKASAARI Jonkerinjärvi pelastui. Viime vuonna Hangosta lähdöt sai liian lähelle mökkejä asettunut 400 linnun yhdyskunta. Meripihka on muinoin eläneiden puiden erittämää, polymerisoitunutta pihkaa tai mahlaa. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että kalastus voi aiheuttaa muutoksia kalojen geenien ilmentymisessä. Turun yliopistossa tehty tutkimus paljasti, että suurten yksilöiden häviäminen aiheuttaa myös perinnöllisiä muutoksia kaloissa. Löytyneiden fossiilien joukossa on pensasjäkäliä, lehtijäkäliä ja rupijäkäliä. (RK) Merimetsojen pesälaskennat käynnissä 10 SUOMEN LUONTO 15/2017 TORNATOR OY :n Kuhmon Jonkerinjärvelle havittelema ranta-asemakaava kaatui korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Syy kasvuun ei kuitenkaan ole kannan kasvu, vaan muualta saapuneet linnut. Tornator, jonka suurin omistaja on Stora Enso, halusi asumattoman erämaajärven rannoille kaavan isolle hotellille ja 72 kesämökille. Pesien kokonaismäärä oli puolitoistakertaistunut. (RK) Kalastus muuttaa geenien ilmentymistä kaloissa KALASTUKSEN tiedetään poistavan suurimmat yksilöt kalakannasta
Parhailla kasvupaikoilla maa täplittyy kukkien paljoudesta. Rehevillä mailla keltainen orvokki voi jäädä suurempikokoisten kasvien jalkoihin. Tämän arvellaan liittyvän puolustautumiseen kasvinsyöjiä vastaan. SUOMEN LUONTO 11 JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / VA ST AV A LO Matalalta paistava aurinko saa kukat hehkumaan.. Tundraja tunturihopeatäpläperhosten toukat syövät lapinorvokkia. Niiden on havaittu lisäävän kohdun supistelua käynnistäen synnytyksen, aiheuttavan ane miaa ja jopa vähentävän HI-virusten aktiivisuutta. Laiduntaessaan porot syövät myös orvokkia ja sen siemenkotia. Pieniä kukkia ei huomaa helposti. KUKKIEN VÄRIT latistuvat korkealta paistavan keskipäivän auringon kirkkaassa valossa. Orvokkien sukunimi Viola viittaa kukkien violettiin väriin. Kaikkiin kasvinsyöjiin myrkyt eivät tietenkään tepsi. Orvokkien syklotideillä on myös lääketieteellistä käyttöä. Lapinorvokki on pohjoisen pallonpuoliskon laajimmalle levinnyt orvokki. Niiden on havaittu levittävän kasvin siemeniä uusille kasvupaikoille papanoiden mukana. Lapinorvokki on herkkä hallalle, mutta puronotkelmissa ja painanteissa se on suojassa lumipeitteen alla pitkälle kevääseen. Tunturi-Lapin kosteista painanteista, paljakkaniityiltä, lumimailta ja lehdoista voi löytää kullankeltaisena loistavan lapinorvokin. Yhdisteiden pitoisuudet vaihtelevat kesän kuluessa, ja eri kasvinosista niitä löytyy eri määriä. Matalalta paistava auringon valo saa kukat hehkumaan ja värit syvenemään. Se pärjääkin paremmin siellä, missä porot tai lampaat laiduntamalla hillitsevät suurten kasvien kasvua. Lapin kesän valoisassa yössä tunnelma sen sijaan on lempeä, ja vähän salaperäinenkin. RIIKKA KAARTINEN Lapinorvokin hehku IL M IÖ M ÄI ST Ä 15/2017 SUOMEN LUONTO 11 alla pitkälle kevääseen. Lapinorvokki on sukunsa ainut keltakukkainen edustaja. Lapinorvokista ja muista orvokeista on löydetty erikoisia myrkyllisiä yhdisteitä, syklotidejä. Kenties tulevaisuudessa keltaisena loistava orvokki tarjoaa parannuksen johonkin sairauteen
Toiseksi se todisti, että kasvinsyöjähyönteiset joutuvat useammin syödyksi lähellä päiväntasaajaa kuin napa-alueita. Elokuva pohjautuu Miikkan kuvaamaan videoarkistomateriaaliin 20 vuoden ajalta. Hyönteistoukkien pahimpia vihollisia ovat ilmeisesti muurahaiset, joita ei löydy Koillis Grönlannista lainkaan. Fossilit löytyivät varhaisproterotsooisen ajan basalttikerrostumista, joilla on ikää noin 2,4 miljardia vuotta. (RK) Hyönteistoukkien pahimpia vihollisia ovat ilmeisesti muurahaiset, joita ei löydy Koillis Grönlannista lainkaan. Sen sijaan sitä, miten lajirikkaus vaikuttaa lajien väliseen kanssakäymiseen, kuten saalistukseen, ei ole tiedetty. ”Yhdelle tutkimusryhmälle koe olisi maksanut miljoonia”, tutkimusta ideoinut professori Tomas Roslin Helsingin yliopistosta sanoo. PIIA AHONEN Hyönteistoukat petojen suuhun tropiikissa napaalueita useammin HYÖNTEISTOUKAN riski tulla syödyksi on napa-alueilla vain murtoosa uhasta trooppisilla alueilla. TO M A S R O SL IN. f i Kesani sudenkorentona Sielunmetsa Sienet luultua vanhempia ETELÄAFRIKASTA on löytynyt mikrofossiileja, jotka saattavat kuulua muinaiselle sienieliölle. Lisää elokuvia ja muu ohjelmisto w w w . Kesani sudenkorentona Sydäntä lämmittävä kasvutarina 25-vuotiaasta Miikka Frimanista, joka on kuvannut ja tutkinut koko elämänsä sudenkorentoja. 2 1 7 ELOKUVIA KESKUSTELUJA TAIDETTA MUSIIKKIA Sielunmetsa Palkitun dokumenttiohjaaja Anu Kuivalaisen elokuva kokoaa yhteen kymmenen tarinaa ihmisistä metsäsuhteineen. Mukana oli 40 tutkijaa 21 eri maasta. s i n f f . Rakenteet ovat hyvin samanlaisia kuin sieniksi aiemmin tunnistetut, nuorempien vulkaanisten kerrostumien fossililöydöt. Hämmästyttävää on myös, että sama ilmiö toistui noustessa alavilta mailta ylös vuoristoon – saalistuspaine aleni. 8 . Vaikka päähenkilöiden näkemykset eroavat toisistaan, kaikkia yhdistää rakkaus suomalaiseen metsään. Tutkimus myös näytti, että hyönteisten pahimpia vihollisia ovat toiset hyönteiset ja niveljalkaiset. Tutkimus haastaa nykyisen käsityksen siitä, milloin ja millaisissa oloissa sienet ovat alunperin kehittyneet. 12 SUOMEN LUONTO 15/2017 S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l L u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i 1 8 . – 2 . Ne voivat olla jopa kaksi miljardia vuotta vanhempi eliöryhmä kuin on luultu, eikä niiden alkuperä välttämättä olekaan maalla. Ensinnäkin se osoitti kuinka merkittäviin ponnistuksiin suuri tutkijajoukko pystyy. Kansainvälinen tutkimusryhmä raportoi löydöksestään Nature Ecology and Evolution -tiedelehdessä huhtikuussa. Ekologit ovat tienneet jo kaksisataa vuotta, että tropiikissa lajirikkaus on suurempi kuin lähellä napoja. Tutkijat tunnistivat basaltin sisällä olevista rakkuloista ja murroksista säikeisiä, sienirihmaston kaltaisesti haaroittuvia rakenteita. Hyönteissaalistuksen voimakkuutta tutkittiin 31 paikalla Grönlannista Australiaan. Tutkimus julkaistiin Science-tiedelehdessä. Kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt tutkimus on tärkeä kolmesta syystä. ”Oletin, että lintujen saalistus hyönteisiin olisi ollut voimakkaampaa”, Roslin kertoo
Noin 7000 hehtaarin laajuinen Kurgalski on muun muassa huomattava muuttolintujen levähdyspaikka sekä itämerennorpan ja harmaahylkeen ruokailuja lepäilyalue, jolla elää lukuisia uhanalaisia eläimiä ja kasveja. Ympäristöjärjestöt ovat myös ihmetelleet, miksi putkea ei rakenneta olemassa olevan Nord Stream 1 -putken viereen, joka laskee Suomenlahteen Viipurin liepeillä. SE PP O KE R Ä N EN EV GE N Y U SO V / GR EE N PE AC E Kaasup utken ennakk o EV GE N Y U SO V / GR EE N PE AC E YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT arvostelevat uutta Nord Stream 2 -maakaasuputkea, joka toteutuessaan jakaisi Kurgalskin niemimaan luonnonsuojelualueen kahtia Venäjän Viron-vastaisella rajalla. n. Itämeren luonnonsuojelujärjestöjen yhteenliittymä Coalition Clean Baltic (CCB) on yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa arvostellut hanketta, jonka ympäristövaikutusten arviointi on parhaillaan menossa. Venäläiset tutkijat, ekologit ja alueen asukkaat keräävät parhaillaan nettiadressilla nimiä putkea vastaan. CCB sanoo, että putkilinjaus perustuu joko vääriin tai vääristeltyihin tietoihin tai täydelliseen välinpitämättömyyteen tieteellisistä faktoista. Nyt lisäuhaksi on noussut uusi kaasuputki, toteaa CCB tuoreessa kannanotossaan. CCB:n mukaan yhtä aikaa uuden kaasuputken rakentamishankkeen kanssa Venäjällä alkoi lobbaus Kurgalskin laillisen suojelustatuksen heikentämiseksi ja alueen pienentämiseksi. Ympäristöjärjestöt pitävät putkihanketta Venäjän Kurgalskin suojelualueella laittomana ja vääriin tietoihin perustuvana. Sataman ohella painetta luovat hallitsematon turismi, kalastus sekä salametsästys. Nord Stream haluaa kaasuputken luonnonsuojelualueen läpi Kurgalskin rannikkoalue on tärkeä itämerennorppien ruokailu ja lepäilyalue. ”Vastustamme valittua putkilinjausta jyrkästi”, sanoo CCB:n pääsihteeri Mihail Durkin. Adressi luovutetaan Venäjän ympäristöministeriölle. Merikotkan kotimetsä. Linjaus rikkoisi CCB:n mukaan myös Venäjän nykyistä suojelulainsäädäntöä. Kurgalski on suojeltu sekä Venäjän lainsäädännön, Itämeren suojelukomission Helcomin suojelusopimuksen että maailmanlaajuisen Ramsar-kosteikkojensuojeluohjelman nojalla. TEKSTI OUTI SALOVAARA Maailmalta Kaasup utken ennakk o valmist elua Kurgals kissa. Siitä lähtien, kun Ust-Lugan satama 2000-luvun alussa aloitti toimintansa, Kurgalski on CCB:n mukaan ollut jatkuvan paineen alla. Lisäksi yhtiö haluaa yhdistää uuden putken Kingiseppissä kehitteillä olevaan teollisuuskeskittymään. Nord Streamin mukaan vaihtoehto olisi teknisesti mahdoton, sillä runkoputkien ja asutuksen välille vaadittava minimiturvaetäisyys ei täyttyisi
TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO 14 SUOMEN LUONTO 15/2017 Peltoaukeaa vartioi lato, jonka seinässä olevaan pönttöön tuulihaukka on laskeutumassa.. 14 SUOMEN LUONTO 15/2017 Kesäyön kulkijat Kesäyön valossa Mauri Leivo näki uteliaan ketunpojan, pääsi mukaan humalaperhosen häihin ja kuunteli ruisrääkän karkeuksia
Parhaat kuvausvalot olivat vielä edessä, mutta halusin olla paikalla ajoissa. Iltavalo oli kuitenkin niin satumaisen kaunis, että päätin kokeilla onneani. Kun aurinko ja kuu vaihtoivat paikkaa, olin valmis. Lintujen aikataulut ja kulkureitit ovat usein aika säännöllisiä. 15/2017 SUOMEN LUONTO 15 Kesäyön kulkijat 15/2017 SUOMEN LUONTO 15 Kesäyön kulkijat E htoo jo enteili, kun köröttelin kylälle. Näin ehtisin kierrellä rauhassa pelloilla, raaputella vähän korvantaustaa ja puntaroida, missä lopulta aloittaisin kuutamokeikkani. Jospa pöllö sittenkin tulisi tänään vähän. Ajelin eräälle peltoaukealle, jossa tiesin suopöllön pitävän majaansa. Sieltä aloittaisin tämän kesäyön valokuvaamiset. Kamerat odottivat kuvausvalmiina pelkääjän penkillä, eväitä ja lisävaatteita pullisteleva reppu lattialla. Ketunpoika Odottelin pöllöä. Aiempina iltoina se oli ilmaantunut vasta sydänyöllä, joten ounastelin, että saisin odottaa vielä kotvan aikaa. Elettiin juhannuksen aikoja, eikä yö ollut Etelä-Suomessakaan täysin pimeä, vaan valonkajo jäi kelmehtimään Pohjantähden suunnille aamunsarastukseen asti
Aina välillä joku lentäjistä laskeutui hetkeksi kasvinvarrelle lepäämään, kunnes taas jatkoi häätanssiaan. Häätanssit Keskiyön jälkeen, kun olin turhaan odottanut pari tuntia suopöllöä saapuvaksi vakioladolleen, päätin kääntää hetkeksi selkäni linnuille. Puhaltaisi vain. Otetaanpa esimerkiksi linnut. Tai kuovin haikea varoitus, joka kantautuu ladon katolla juuri ja juuri erottuvan hahmon suunnasta. Ketunpoika! Pikkurepolainen kipitteli tietä pitkin pysähtyen tuon tuosta nuuhkimaan yöilman kuljettamia hajuja ja kuulostelemaan pientareelta kuuluvia rapinoita. Valo väheni. Elää täysillä tässä ja nyt ja olla miettimättä mitään niin turhanpäiväistä kuin seuraavaa hetkeä. Näytti kuin se olisi ankarasti pohtinut näkemäänsä, eikä osannut päättää, oliko tuota uutta asiaa syytä visusti varoa vai tutkia hieman tarkemmin. Mikäs tuo on. Uteliaisuus kuljetti ketunpoikaa yhä lähemmäksi, mutta parinkymmenen metrin päässä se luikahti pientareen puolelle ja jatkoi tutkimusmatkaansa pellonreunaa pitkin. Se vie huomaamatta miljoonia vuosia kohti erkaantumista apinaihmisten sukulinjasta. Valkeat koiraat lepattelivat piennarkasvillisuuden yllä kuin pienet keijukaiset ja koettivat houkutella naaraita luokseen. Peltotiellä liikkui pieni hahmo. Ilman päivällä musertavan ylivoimaista näköaistia ja valon kahleita ne pääsevät vapaasti ahmimaan ärsykkeitä ympärillä levittäytyvästä hämärästä. Se on tarkoituksenikin. Olin jo auton ikkunasta pannut merkille, että tien varrella vietettiin juhlia: humalaperhosen häitä. Yöllä tuntee hyvin, miten köydet irtoavat päiväsaikaan taustalle sysättyjen aistien ympäriltä. Yksikään kasvinlehti ei liikkunut. Loput se lennätti pesälle. Eläimenä olen valppaampi, valmiimpi, avoimempi, herkempi. Välillä se katsoi tarkasti minuun päin, mutta ei tuntunut oikein ymmärtävän mistä oli kyse. Olemme ajatuksiemme ja ajattelumme vankeja. 16 SUOMEN LUONTO 15/2017 aikaisemmin tavalliselle tähystyspaikalleen. Kiikareilla tunnistin sen tuulihaukaksi. Mutta kun sama liverrys nousee yön sylistä kirpeänkuulaana, paikantamattomana, jotenkin yllättävänä, kokemus on aivan muuta. Yökulkija alkaa aistia aivan uudella tavalla. Palauttaa eläimeksi. Sillä oli kynsissään myyrä, jolta se nappasi pään irti. Paluu eläimeksi Kesäyö henkii häkellyttävää voimaa. Auringon kajo taivaalla painui yhä alemmaksi. Ainakin se muuttaa oman mieleni ja kokemusmaailmani. Humalaperhosetkin juhlivat öisin.. Auringon väistyttyä yö ottaa maiseman itselleen, kietoo sen tummaan samettiin ja muuttaa miltei kaiken. Se ei ole nykyihmiselle helppoa. Kykenemme hyvin harvoin siihen, että korviemme välissä puhaltaisi alituisen ajatusmyrskyn sijasta vain tyhjä tuuli, vailla mitään esteitä ja merkityksiä. Onnekseni täysikuu oli kuitenkin noussut Maitohorsman komeat purppura kukat värittävät kesäyötä. Kauempana olevan ladon katolle laskeutui lintu. Kiurun laulussa ei ole mitään ihmeellistä, kun sen kuulee aurinkoisena kesäpäivänä virheettömältä sinitaivaalta. Humalaperhosten kuvaus oli hankalaa, koska valoa oli hyvin vähän. Toisen koiraan ajautuessa liian lähelle syntyi pientä kahnausta. Sekin tuntuu yöllä erilaiselta. Ilma oli täydellisesti asettunut aloilleen. Kuulla, haistaa, tuntea ihollaan, kokea mielikuvituksellaan. Eläimenä olemiseen kuuluu myös kyky olla läsnä hetkessä, aistit valppaina mutta takertumattomina. Kostea maa hönki yöllistä tuoksuaan. Yölintuja Olen kuvannut parina viime kesänä paljon juuri yöaikaan
Ruokokerttuset rätisivät jokivarren pensaikossa, rastaiden konsertti kantautui kauempaa metsänlaidasta, pensastasku sävelsi karhunputken nupissa ja kiurukin lurautti säkeen ladon katolta. Utelias pikkurepolainen ihmetteli vastaantulijaa.. Kävelin peltotietä harmaakylkisen ladon luokse ja aloin kuvata sitä, kuten niin monta kertaa aiemminkin. 15/2017 SUOMEN LUONTO 17 etelätaivaalle. Hatarine seinineen ja monesti vinoine Kesäyö palauttaa ihmisen valppaaksi, avoimeksi ja herkäksi eläimeksi. Se antoi lisävaloa, ja sitä vasten sain kuvattua useammankin yötanssijan siluetin. Ne piirtyivät upeasti yötaivasta vasten, joten kuvaajanmieleni alkoi tuota pikaa sommitella kuvia myös niistä. Ladot kiehtovat minua. Ne kohoavat kesäyön hämärän ja usvan keskeltä jyhkeinä, tummina ja salaperäisinä kuin muinaiset puulinnat. Puulinnat Olin jo unohtanut suopöllön. Nautin kesäyön hämäryydestä, viileydestä ja hiljaisuudesta. Huomaan usein itsekin puhuvani hiljaisuudesta, vaikka tarkoitan ainoastaan ihmisäänien puuttumista. Tai eihän kesäyö mikään hiljainen ollut. Jos kaikki luonnonäänetkin puuttuisivat, olisi se jo aika pelottavaa hiljaisuutta, kuolemanhiljaisuutta. Se vaati muun muassa asettumista rähmälleen kasteen kostuttamaan heinikkoon, sillä halusin kuvata kasveja alaviistosta. Vähän helpompi kuvauskohde olivat tienvierustan karhunputket ja horsmat. Maanviljelyn modernisoituessa ajan patinoimat ladot edustavat mennyttä – jotain joka on ollut ja jota ei enää ole
Maaseutuluonnon monimuotoisuus alkoi köyhtyä ja peltomaisema muuttui peltolinnuille epäsuotuisaksi, steriiliksi, hoidetuksi ja yksipuoliseksi. Nyt tuli kiire! Rusakoiden yöjuoksulla ei oteta aikaa. Vuosisadan lopulla maanviljelyksessä tapahtui voimakas tehostuminen. Peräti kaksi kolmasosaa peltoalasta oli laitumina, heinällä tai nurmella. Ne ovat nähneet yksien lajien nousun ja toisten laskun, nähneet, miten sotien jälkeen peltolinnusto eli kukoistuskauttaan ja sen jälkeen alkoi kuihtua. Nuo ladot ovat tunteneet monen lintusukupolven jalanpainon katollaan, tarjonneet monelle pääskyparille paikan pesiä ja suojanneet monia peltopyyparvia lumituiskulta. Erityisesti karjatalouden voimakas hiipuminen on ollut monelle lintulajille isku vasten nokkaa. Kylän linnuille eniten hyvää on koitunut kesannoinnin ja peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääntymisestä. Enää ei maaseutuluontomme ole pelkästään hyvävelikerhoissa tehtyjen lehmänkauppojen armoilla, vaan tekemisiämme valvotaan yleiseurooppalaisella tasolla, rajojen yli ulottuvien luonnonsuojelutavoitteiden mukaisesti. EU:n kädenojennus Onneksemme maaseudun linnut ovat saaneet tukea sieltä, mistä sitä ei ehkä ensimmäisenä olisi arvannut odottaa – EU:lta. Maaseutuluonto köyhtyi Viime vuosisadan puolivälissä meillä vallitsi satojen tuhansien pientilojen sekamaatalous, jossa yhtä aikaa pidettiin muutamaa lehmänkantturaa ja viljeltiin monensorttisia kasveja. Kuunte le kesäyön ääniä www.suo menluon to.fi.. Yhdessä maatalouden rakennemuutoksen kanssa se alkoi muuttaa ympäristöä peltolinnuille epäedullisempaan suuntaan. Suomi yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa on esimerkiksi ollut velvoitettu laatimaan maatalouden ympäristöohjelmia, joissa on kiinnitetty erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuden kohentamiseen. Oli kärrypolkuja, riukuaitoja ja heiniä pursuavia latoja. Peltolinnuille nuo kaksi kirjainta ovat vääntäytyneet pääsääntöisesti hevosenkengän muotoon. Niittyjä, lehmilaitumia ja lammasketoja oli silmänkantamattomiin. Viljelemättä jääneet pellot voivat Karjatalouden hiipuminen on ollut monelle linnulle isku nokkaan. 18 SUOMEN LUONTO 15/2017 ryhteineen tai notkollaan olevine kattoineen ne ilkkuvat kaikelle uudelle, tehokkaalle ja muoviselle. Avo-oja oli vallitseva pellonkuivatustapa ja kukat rönsyilivät runsaina ojanpientareilla. Muiden muassa keltavästäräkin, kottaraisen, haaraja räys täspääskyn sekä varpusen voimakas alamäki on liitetty pitkälti lehmien ja niiden laidunten huomattavaan vähentymiseen. Monta hyvää asiaa on tapahtunut parinkymmenen EU-vuoden aikana
EU-Suomessa useampi peltojen siivekäslaji on runsastunut kuin vähentynyt. Heinävarastoista kulissiladoiksi Entä ladot. Jotkin pahasti alamaissa rypeneet lajit ovat viime vuosina tehneet vahvaa paluuta kylämaisemiin. Päinvastoin, niillä pesii lintuja moninkertaisesti viljeltyihin verrattuna. Luonnonvarakeskuksen peltolintututkija Juha Tiaisen ja hänen työryhmänsä laskennoissa on ilmennyt, että unionin aikakaudella peltolintujemme pitkäaikainen alamäki on loiventunut ja jopa kääntynyt lievästi ylöspäin. Se ehdittiin 1990-luvulla luokitella maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi linnuksi. Latojen katoaminen on surullista ja maisemaa köyhdyttävää. Konjakkia pahvimukista Kuvattuani latoa tein pienen kierroksen kylän muilla peltoaukeilla. Niinpä kuulee, totesin omin korvin kesäyössä. Hehtaareista on pystyttävä saamaan riittävästi riihikuivaa, muuten joutuu myymään tai vuokraamaan pellot ja kalppimaan kortistoon tai liukuhihnalle. Yhdistän kehrääjän mielessäni karuille, Hiljainen kylänraitti on naakkojen mieleen. Ruisrääkän eli ruislinnun laulu soi taas vahvemmin.. Kukaan ei varastoi heiniä enää latoihin vaan ne paalataan pienpaaleiksi tai muovin sisään säilörehuksi. 15/2017 SUOMEN LUONTO 19 olla viljelijän mielestä surkea näky, mutta lintujen näkökulmasta eivät. Äkkiä auton edestä tieltä heilahti lentoon pitkäsiipinen, hoikka lintu. Hyvä ei aina näytä hyvältä, eikä hyvältä näyttävä ole aina hyvää, kuten amerikkalainen maisema-arkkitehtuurin professori Joan Nassauer on viisaasti sanonut. Eri puolilla suopöllöpeltoa karkeuksiaan toisteli ainakin kolme ruisrääkkää. Niitä ei taida kohta enää olla, sitä vauhtia ne romahtelevat joka puolella maata. Harvalla viljelijällä on varaa ajatella muuta kuin maatilansa elinkelpoisuutta. Ladon seinään naputellussa pöntössä saattaa pesiä tuulihaukka, mutta siinä ei liene riittävää syytä kymppitonnin kattoremonttiin. Mutta se taitaa kuulua maailman menoon ja muuttumiseen – ”kehitykseen”. Maanviljelijät eivät elä kylämaiseman historiallisista tai kauneusarvoista vaan mahdollisimman tehokkaasti käyttöön valjastetuista peltohehtaareista. Koillistaivas antoi jo vihiä tulevasta aamunkoista, mutta silti oli vielä sangen hämärää. Edellisellä viikolla olin kuullut eräällä toisella kylällä yhden yön aikana peräti viisitoista rääkkää. Mikäs… Ai niin, kehrääjä tietysti. Enää ei riitä omavaraisuus, nyt tarvitaan kilpailukykyä ja oikeaoppisesti täytettyjä maataloustukihakemuksia, jos mielii pysyä leivänsyrjässä kiinni. Nyt sen yksitoikkoista, kovaäänistä raksutusta kuulee taas monilla suomalaiskylillä. Hyvä esimerkki tästä on ruisrääkkä, Eino Leinon ruislintu
Se tarjosi monelle metsän linnulle aivan uudenlaisen ruokamaan, jonka antimia ne oitis alkoivat käyttää hyväkseen. Meillä 20 SUOMEN LUONTO 15/2017 Sarvipöllö hakee ruokaa poikasilleen, joiden kesäöinen kerjuuääni muistuttaa ruosteista veräjää.. Pohjoinen sijaintimme asettaa näet omat tiukat rajoituksensa maataloudelle. Maalaisjuuremme Kehrääjän näkemisessä oli jotain symbolista. Sitten tulivat kuokka ja jussi. Samalla kun syntyi aivan uusi elinympäristö, syntyi myös aivan uusi linturyhmä – peltolinnut. Maanviljelyn pitäminen kannattavana ja kilpailukykyisenä näillä leveysasteilla on kuitenkin melkoinen haaste. Alkoi syntyä peltoa. Joku kehrääjäkin lienee liihotellut pellolle ja huomannut sen kuhisevan yöperhosia. Ei tarvitse mennä montaa sataa vuotta taaksepäin, kun näillä kulmilla oli pelkkää metsää ja suota. 20 SUOMEN LUONTO 15/2017 usein ympäristöään korkeammille mäntykankaille, josta sen unettavan tasainen laulunsurina, kuin entisajan rukin poljento, kantautuu yön pimeimpinä hetkinä. Oikeastaan, aprikoin kehrääjän poistuttua, meidän pitäisi olla kiitollisia maanviljelijöille heidän tekemästään suurtyöstä, joka on rikastuttanut paitsi kulttuuriamme ja maisemaamme myös kasvija eläinmaailmaamme. Kylän pelloille laji tuntui jotenkin sopimattomalta: kuin olisi siemaillut konjakkia pahvimukista tai lusikoinut hernekeittoa kristallimaljasta. Hetken istuttuaan kehrääjä ponnahti ohilentävän yökkösen perään ja nappasi iso suu ammollaan perhosen ilmasta. Seurasin yölinnun lentoa, ja kohta se laskeutuikin uudelleen hiekkatielle
Suopöllö ei pettänyt vaan lehahti vakiopaikalleen.. 15/2017 SUOMEN LUONTO 21 Maalaismaisema muistuttaa savannia, ihmislajin alkukotia. Ainutlaatuisten tunnelmien sekä hämyisten valojen lisäksi sain maistaa muitakin yökuvaajan luontaisetuja. Häneltä ilmestyy syksyllä kirja Kylän linnut, joka kertoo kyläja peltomaisemien linnuista ja niiden elämästä. Ja siinähän se on! Pöllö oli sittenkin lehahtanut vakiotähystyspaikalleen ja käänteli nyt päätään sataan suuntaan löytääkseen merkkejä myyristä. Syykin tälle on ilmeinen. Se muistuttaa elävästi ruosteisen veräjän vingahdusta. Ujuttauduin sopivaan kuvauspaikkaan ja ehdin ottaa rauhassa parikymmentä kuvaa ennen kuin pöllö heilahti lentoon ja suli yöhön. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää pitää kiinni riittävästä peltopinta-alasta ja säilyä perusruuantuotannossa omavaraisena. Me ihmiset, myös kaupunkilaiset, kannamme syvällä geeniperimässämme tujauksen maahenkeä, jonkinlaista alkukantaista kiintymystä maanviljelykulttuuriin ja maaseutuun. Koska maalaismaisema muistuttaa savannia, ihmislajin alkukotia, antropologit arvelevat sen viehättävän intuitiivisesti myös nykyihmisen silmää satojen tuhansien vuosien jälkeenkin. Vaikka Suomen kokonaisalasta peltomaata on alle kymmenesosa, henkisesti ja maisemallisesti sen merkitys on huomattavasti suurempi. n Mauri Leivo on porvoolainen ammattiluontokuvaaja, biologi ja kirjoittaja. Siksi se miellyttää nykyihmisenkin silmää. Se tuo aina mieleeni 1970-luvun retket nuoruuteni maisemissa Outokummussa, jossa pyöräilimme lukemattomina kesäöinä kuunnellen erilaisia yölaulajia ja -huutelijoita. Toisin sanoen yli puolet vuodesta viljapellot uinuvat lepotilassa. Palasin vielä kerran suopöllöpellolle. Yön ääniä Jatkoin yöllistä kierrostani. Sarvipöllön maastopoikasten kerjuuääni on yksi kesäyön leimallisimmista äänistä. Kuulin harvinaisen viiriäisen pytpytystä eräältä nurmipellolta, kahden eri kehrääjän surinaa läheiseltä kallioylängöltä sekä sarvipöllöpoikueen ääntelyä metsäsaarekkeesta. 15/2017 SUOMEN LUONTO 21 esimerkiksi viljan vuotuinen kasvukausi on paljon lyhyempi kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa, vain 140–170 päivää. Pellot ja maaseutu ovat meille tärkeitä kulttuurillisesti. Ja koska keskeinen osa ruuastamme tuotetaan pelloilla, olemme vähintäänkin ohutsuolestamme sidottuja peltomaisemiin
MÖKKIJÄRVEN selkä uinuu tyynenä, kun yks kaks pinnalle nousee tuttu koukkumainen pään muoto, ja sitten toinen ja kolmas. Eikä aikaakaan, kun porukka on jo taas sukelluksissa. Suora ja pitkä nokka pistää esiin linnun pyylevästä siluetista kuin haltijan hattu, kun kurppa ilmestyy auringon laskettua tai aamuhämärissä kiertämään ellipsin muotoista lentorataansa. Vesisiippa taas viihtyy nimensä mukaisesti lähellä vesistöjä BE N JA M PÖ N TI N EN / PO H JA N LE PA KK O. On kuin lehtokurppa tekisi taikojaan: rauhaa kesäyöhön! Nahkasiipien valtakunta VASTEN yön himmeää hämärää voi nähdä nopean vilahduksen. Kun auringon kiekon yläreuna koskettaa horisonttia, aurinko määritellään laskeneeksi. Suora ja pitkä nokka pistää esiin linnun pyylevästä siluetista kuin haltijan hattu, kun kurppa ilmestyy auringon laskettua tai aamuhämärissä kiertämään ellipsin muotoista lentorataansa. Kesäöinä hämärä on kevyen porvarillista, jolloin aurinko on enintään kuusi astetta taivaanrannan alapuolella tai vähän tukevampaa nauttista hämärää, jolloin aurinko on enintään 12 astetta taivaanrannan alapuolella. Aurinko laskee hämärään POHJOISESSA saadaan nauttia yöttömästä yöstä mutta ei kesäisistä auringonlaskuista. Yleisin näistä öiden valtiaista on pohjanlepakko ja varmasti sympaattisin korvayökkö, jonka voi tunnistaa lennossakin suurien korviensa siluetista. Kesäöinä hämärä on kevyen porvarillista, jolloin aurinko on enintään kuusi astetta taivaanrannan alapuolella tai vähän tukevampaa nauttista hämärää, jolloin M A RK U S VA RE SV U O Haltijan iltalento JO LINNUN päämäärätietoinen lento illan hämärässä on helppo huomata, mutta paras ja lajin paljastava tuntomerkki on lehtokurpan ilmoille päästämä mantralta kuulostava soidinääni psst-orrt-orrt-orrt-psst. Aurinko laskee hämärään POHJOISESSA saadaan nauttia yöttömästä yöstä mutta ei kesäisistä auringonlaskuista. Se voi hyvin olla joku maassamme tavatuista 13 lepakkolajista. Se voi hyvin olla joku maassamme tavatuista 13 lepakkolajista. Yleisin näistä öiden valtiaista on pohjanlepakko ja varmasti sympaattisin korvayökkö, jonka voi tunnistaa lennossakin suurien korviensa siluetista. Kun auringon kiekon yläreuna koskettaa horisonttia, aurinko määritellään laskeneeksi. Se on nuorten pesimättömien kuikkien jengi. Pian tyynen veden pinnan puhkoo kymmenen linnun kuikkalauma äänettömällä uiskentelulla. Kuikkien kokous BE N JA M PÖ N TI N EN / PO H JA N LE PA KK O Kesäyön tärpit Kesäyön tärpit TEKSTI JOHANNA MEHTOLA Kesäyössä voi nähdä ja kokea sellaista, mikä ei siedä päivänvaloa. Huolettomia poikamiesja tyttönaisvuosia kuikalla on viidestä seitsemään ennen kuin lintu on sukukypsä. Hämäräkin voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen auringon korkeudesta riippuen: porvarillinen hämärä, nauttinen hämärä ja astronominen hämärä. Nahkasiipien valtakunta VASTEN yön himmeää hämärää voi nähdä nopean vilahduksen. Hämäräkin voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen auringon korkeudesta riippuen: porvarillinen hämärä, nauttinen hämärä ja astronominen hämärä. 22 SUOMEN LUONTO 15/2017 TEKSTI JOHANNA MEHTOLA Kesäyössä voi nähdä ja kokea sellaista, mikä ei siedä päivänvaloa. Vesisiippa taas viihtyy nimensä mukaisesti lähellä vesistöjä ja lentelee järven yllä matalalla hyönteisiä saalistaen. Silloinkaan ei kuitenkaan tule kesäyönä pimeää vaan ihanan hämärää. Silloinkaan ei kuitenkaan tule kesäyönä pimeää vaan ihanan hämärää. Ihana, vapaa kesä! 22 SUOMEN LUONTO 15/2017 M AU RI LE IV O M A RK U S VA RE SV U O M AU RI LE IV O Haltijan iltalento JO LINNUN päämäärätietoinen lento illan hämärässä on helppo huomata, mutta paras ja lajin paljastava tuntomerkki on lehtokurpan ilmoille päästämä mantralta kuulostava soidinääni psst-orrt-orrt-orrt-psst
Ne ovat kuin pieniä liinoja, jotka viestivät: hei, olen rauhoitettu! Se on tietenkin valkolehdokki, jonka kukinta kestää pari viikkoa. Kukat tuoksuvat vain öisin, sillä sen pölyttäjätkin, kuten gammayökköset ovat yökyöpeleitä. M AU RI LE IV O Kesäyön kuningatar ENSIN kasvista aistii huumaavan, jasmiinimaisen tuoksun ja vasta sitten osaa etsiä ohuessa hämärässä hohtavat valkeat kukat. Pienen pienistä jääkiteistä muodostuvat valaisevat yöpilvet seilaavat taivaalla usein laineiden, pyörteiden tai vöiden muodossa noin 80 kilometrin korkeudessa yläilmakehässä. Ne ovat valkeita tai joskus sinertäviä ja näyttävät hohtavan valoa. Salaman valossa KUN UKONILMA iskee yöllä, saa ihmetellä upeaa valonäytelmää – jos uskaltaa. Valo on kuitenkin peräisin auringosta. Ja kiiltomatojakin oli enemmän. Tämän kesäyön kuningattareksikin kutsutun kasvin vanhoja nimiä ovat muun muassa lehmänkielo, yöviulu sekä käsikukka, sillä kasvin juuri muistuttaa kättä. Jos kesä on muuten viileä, riittää ainakin salamassa lämpöä: keskimäärin sen lämpötila on 20 000 astetta. Tähtiä on turha tiirailla, mutta sen sijaan voi nähdä esimerkiksi valaisevia yöpilviä. Hei kiiltomatopoju, tules tänne! ENNEN oli kaikki paremmin. Niiden vähentymisen yhdeksi syyksi arvellaan muun muassa kaikkialle tunkevaa keinovalosaastetta. Vilkkain ukkoskausi ajoittuu kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. BE N JA M PÖ N TIN EN M A RK KU RU O N A LA SA M PO KIV IN IE M I / VA ST AV A LO. 15/2017 SUOMEN LUONTO 23 Valaisevat taivaan lampaat YÖLLÄKIN voi heittäytyä vaikka mökkilaiturille pötkölleen ja suunnata katseen kohti vaaleaa taivasta. Valoa takapäänsä valoelimellä tuottava naaras muistuttaa ulkonäöltään pitkulaista panssarivaunua, eikä se olekaan mikään mato vaan siivetön kovakuoriainen. Naaraan tuottama vihertävän kellertävä valo näkyy kesäyön hämärässä monien metrien päähän. Siitä on koiraan helppo ottaa suunta ja siivet alleen. Siinä eivät kumisaappaatkaan auta. Yöuinnit kannattaa jättää ukonilmalla väliin ja pysytellä muutenkin poissa rannan tuntumasta, ettei joudu ukkosenjohdattimeksi
Heinäkuun 11. Siksi olisi kiinnostava nähdä, millaisissa paikoissa rupimanteri viihtyy. Useimpien eläinten tapauksessa elinympäristöstä, joka on tavalla tai toisella tärveltynyt. Tuoreita kengänjälkiäkään ei näy. Klo 9.00 Puhelu Janne Leppäselle. Se elää ja talvehtiikin näillä paikoilla lahopuiden alla. Tiedetään kuitenkin, että niitä on aina Kolilla asti, joten ehkäpä väliin jäävältä Joensuun seudulta löytyy myös. Ensin pitäisi vain löytää luontoihmisiä. Metsälammen Suomen harvinaisin sammakkoeläin rupimanteri löytyy viisailla neuvoilla ja hyvällä tuurilla. Missä Leppäsen tuntemissa lehdoissa olisi myös lampia rupimanterin poikasia varten. Klo 12.00 Joensuulaiset luontoihmiset tietävät varmasti jotain rupimanterista, onhan laji paikallinen erikoisuus. Höytiäisen kanavan suisto on hyvä luontokohde, mutta heinäkuisena maanantaina suiston pitkoksille johtavan tien päässä ei ole yhtä ainutta autoa. Mutta laskiko se lampeen… Leppänen lupaa miettiä. Hän on paikallinen lintumies ja Otso-metsäpalveluiden metsäneuvoja, joka tietää, missä päin Joensuuta on lehtometsiä. 24 SUOMEN LUONTO 15/2017 E niten lohikäärmeen näköinen Suomen eläimistä on rupimanteri. ”No, lehtojapa on melekein joka puolella”, Leppänen sanoo. Tälläkin hetkellä hänen työpöydällään on kuulemma yksi suojeltu rinnelehto, jossa Metsähallitus teettää aluspuiden harvennusta. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT PAULA HUMBERG. Mistä uhanalaisuus sitten johtuu. Päältä se on rupinen ja musta, mahasta tulenhehkuva. Se on myös kutakuinkin yhtä harvinainen kuin lohikäärme, Suomen harvinaisin sammakkoeläin. on sopiva päivä koettaa etsintää. lohikäärme 24 SUOMEN LUONTO 15/2017 24 SUOMEN LUONTO 15/2017 5/2017 Rupimanterin metsässä pitää olla seisovaa vettä sekä rehevä ja peittävä lehtomainen kasvillisuus. ”Jaa...” Leppänen menee mietteliääksi. Laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Rupimanteri saalistaa aikuisena selkärangattomia, joita on runsaimmin lehdoissa. Sammakkolampi.net-sivun mukaan eniten rupimantereita elää Parikkalan seudulla Etelä-Karjalassa
Olisiko suppien pohjalla tarpeeksi vettä rupimanterin poikasille. Manteri on paljon yleisempi, koska se on elinpaikkansa suhteen vähemmän kranttu ja voi elää samoissa vesissä kalojenkin kanssa – rupimanterille suurimpia uhanlaisuuden syitä taas on se, että ihmiset ovat siirtäneet ruutanoita eristyneisiin lampiin. 15/2017 SUOMEN LUONTO 25 Kohta paikalle kaartaa tummanharmaa pikku Toyota, josta nousee kuvaaja Paula Humberg. Humberg on opiskellut Itä-Suomen yliopistossa biologiaa ja asunut pitkosten toisessa päässä opiskelija-asuntolassa. Alue on mäntyharjua, jolla polut, metsäautotiet ja epäviralliset urat risteilevät. Metsäkirvinen säikähtää lepän oksalle, hetken päästä harakka. Täytyy keksiä jotain muuta. Harjunlakien väleissä on toinen toistaan samannäköisempiä suppia, jotka on helppo sekoittaa keskenään. Vesiliskojakin näkee kuulemma ruovikossa keväisin. Useimpia supista näyttää ympäröivän liian kuiva mäntykangas, mutta nyt etsitään aivan tiettyä lehtomaista painannetta. Ne syövät rupimanterin munat. Luontoharrastajia Höytiäisen suistossa ei kuitenkaan liiku sen enempää kuin mantereitakaan. Vesiliskon nimi muutettiin manteriksi vuonna 2013, koska tiedettiin, ettei laji kuulu oikeastaan liskojen alalahkoon eikä edes suomumatelijoiden lahkoon vaan pyrstösammakoihin ja salamanterieläimiin. Klo 13.30 Janne Leppänen on lähettänyt sähköpostilla kolme karttalinkkiä. Hän ei siksi hämmästy, että jo pienen kävelyn jälkeen jaloista pyrähtelee sisiliskoja. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät lajeja ja kerromme miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO Rupimanterin elinehto on kalaton lampi.. Paikan päältä oikeaa metsänsirpaletta on vain yllättävän vaikea löytää. Samalla rupiliskosta tuli rupimanteri. Niistä lupaavimmalta näyttää Joensuun länsipuolella oleva pieni suojelumetsä, joka päätetään tarkistaa. Pajusirkutkin kuuluvat olevan äänessä. Manteri ja rupimanteri, kaksi Suomessa luonnonvaraisena esiintyvää salamanteria, ovat varsin samannäköisiä. lohikäärme 15/2017 SUOMEN LUONTO 25 Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. ”Tai mantereiksi kai niitä pitäisi sanoa…” Humberg muistaa
Avovettä lammilla ei näy nimeksikään, mutta pajuvyö kuusten juurella kertoo, että lumien sulaessa tilanne on toinen. Ja vettä, sitä on löydyttävä. Soitto Vuorion kollegalle Helena Haakanalle paljastaa kuitenkin yllättävän käänteen. Tuoreen yrityksen omistajat ovat kaksi väitellyttä biologia, Vuorio ja Jani Honkanen. ”Heps!” Haavissa on kolme täysikasvuista rupimanteria: naaras, koiras ja juveniili. Hän lähtee ajamaan edeltä, kääntyy pienemmälle tielle, sitten taas pienemmälle ja pienemmälle, kunnes pysähtyy metsäautotien varteen tumman kuusikon kohdalle. Rupimanterin metsässä aluskasvillisuuden pitää olla hyvin peitteistä, metsä ei saa olla hehtaaria pienempi eikä siellä saa harrastaa avohakkuita. 26 SUOMEN LUONTO 15/2017 Kompastellaan jyrkkää mäntyrinnettä alas ja pysähdytään välillä kuuntelemaan. Kuusikon takaa avautuukin lampia. Mutta hyvin varovasti ettei niiden alle tule painetta.” Vuorio sanoo, että metsätutkija OlliPekka Tikkanen jatkaa hänen töitään Itä-Suomen yliopistossa. Eikö mennäkään lehtoon. ”Sitten voi käännellä lahopuita lammen rannasta. Semmoisessa rupimanterit viihtyvät Ville Vuorion väitöskirjan mukaan erityisen hyvin. Klo 17.00 Tikkanen ilmestyy huoltamon pihaan katumaasturilla. On mahdollista, että viimeiset niistä ovat vielä vedessä. Laidoilta ne ovat sarojen ja keskeltä harvan kortteen peittämiä. Alkaa kuulua jo solinaa, ja yhtäkkiä huomaa, että jalan alla on hyllyvä turvepatja, jonka päällä kasvaa maariankämmeköitä. Maarian kämmekkä kukkii kosteassa painanteessa. Jutellaan Humbergin kanssa kuvataiteesta Heinävaaran Seo-huoltoasemalla. Höytiäisen kanavan suisto on upea luontokohde. tkin mutta sitten puhelin tuuttaa tyhjää. Oliko niin, että hyvällä rupimanteripaikalla vesi seisoisi. Vain puolenkymmentä haavintaa myöhemmin Tikkanen älähtää. ”Ville on nykyisin panimoyrittäjä.” Vuorio löytyy Joensuun Vilpolan teollisuusalueelta, ilmeettömästä peltihallista, jonka oveen on liimattu häthätää paperilappu: ”Panimo Honkavuori”. ”Jos etsii aikuisia, kannattaa haavia lammen pohjoisrannalta. Rupimanterista ei vain näy vilaustakaan. Puut vaihtuvat kuusiksi, tervalepiksi ja metsätuomiksi. Sitten päästään asiaan: Mistä kannattaisi etsiä rupimantereita. ”Lammissa ei saa olla kaloja, ja yleensä niiden rannalla on oltava vähintään lehtomaista kangasta.” Mistä kohdasta lampea pitäisi yrittää. Löytyy myös pieniä allikoita ja tuoreen lehdon indikaattorilajia sudenmarjaa – ilmiselvää lehtokorpea. Aurinko paistaa sinne ja se on lämpimin paikka.” Suurin osa aikuisista rupimantereista on heinäkuun puolivälissä kuulemma jo kuivalla maalla. Punatulkku tervehtii puun oksalta, alempana näreen oksalta peukaloinen. Rupimanteri kuitenkin välttelee kalaisia vesistöjä.. Ville Vuorio on vaihtanut haavin oluen käymisastioihin. Hän nostaa yhden niistä kädelleen ja esittelee kameralle. Alku on niin lupaava, että etsitään vielä aikuisiakin. Rupimanterin elinympäristöksi paikka sopii kuulemma hyvin, koska lähistöllä on myös nuorta, tiheäkasvuista sekametsää. Klo 14.55 Janne Leppänen on sanonut, että paras olisi kysyä luontokartoittaja Ville Vuoriolta, joka on tehnyt rupimanterista väitöskirjan. ”Lampiryhmät on hyviä”, Vuorio sanoo. Hän suosittelee ottamaan yhteyttä Tikkaseen. Klo 16.15 Tikkanen vastaa ensin ja ehtii sopia tref. ”Enpä olisi uskaltanut tämmöistä luvata.” n Lähteet: Laji.fi, Sammakkolampi.net & Ville Vuorion väitöskirja Conservation biology of the great crested newt in managed boreal forests in Finland. Ensimmäinen vihje ohjaa lupaavan tuntuiseen paikkaan, mutta rupimanteria ei löydy. ”Nyt tärppäs!” Haavissa on heti sekä manterin että rupimanterin poikasia. Vuorio puetuttaa vieraille valkoiset takit, kengänsuojukset ja hattaralakit ja tekee pienen esittelykierroksen panimohallissa. ”Täällä lehto on käytännössä kuusikkoa, koska jaloja lehtipuita ei näin pohjoisessa kasva”, Tikkanen paljastaa. ”Keväällä tämä on hyvin erinäköinen paikka”, Tikkanen vahvistaa. Niinpä niin... Hän kävelee suoraan ensimmäisen lammen pohjoisrantaan, mätkäisee haavin veteen ja vetää sen ylös kasveineen päivineen
Munista (200–300) kuoriutuu kahdessa viikossa sentin mittaiset toukat. Esiintyy harvinaisena Ahvenanmaalla sekä Eteläja PohjoisKarjalassa aluskasvillisuudeltaan runsaissa lehdoissa, joissa on seisovavetisiä lampia (veden pH yli 5). Ihon pinnassa kyhmyjä ja vaaleita pisteitä. Poikasen häntä piiskamainen, manterilla pyöreähkö. TIESITKÖ. LISÄÄNTYMINEN Naaras kiinnittää munat toukokuussa lammen vesikasvien alapinnoille. Vatsa kukertavan oranssi ja tummatäpläinen. Rupimanteri on tyylikkään tummanpuhuva ja oranssivatsainen salamanterieläin. RAVINTO Toukka syö aluksi levää, mutta kasvaessaan siitä tulee peto, joka napsii vesikirppuja ja raakkuäyriäisiä ja maalla aikuisena muun muassa kirvoja. Maalle horrostamaan rupimanterit nousevat elo–syyskuussa 5–8-senttisinä pikku salamantereina. Rupimanterin ja manterin poikaset esittäytyvät haavin pohjalla. 15/2017 SUOMEN LUONTO 27 15/2017 SUOMEN LUONTO 27 15/2017 SUOMEN LUONTO 27 RUPIMANTERI Triturus cristatus TUNTOMERKIT Aikuinen 14–17 senttiä. ELINYMPÄRISTÖ Euroopassa yleinen, Suomessa vaarantunut (EN). Aikuiset rupimanterit nousevat jo loppukesästä maalle. Rupimanteri on luonnonsuojeluasetuksen ja EU:n luontodirektiivin suojelema laji, jota ei saa haavia ilman Ely-keskuksen lupaa. OlliPekka Tikkasen ensimmäinen haavinveto on tuloksekas.. Tumma, selkäpuolelta lähes musta salamanterieläin. Kutuasuisella koiraalla harja, jossa katkos, toisin kuin manterin harjassa
Nyt niiden pitäisi olla turvassa.” Metsähallitus on saanut jo melko vähäisin toimin paljon aikaan. Ne ovat vielä 1960-luvulla käytössä olleita laitumia ja niittyjä, joita kaunistavat sammaloituneet kiviaidat. Kaikkialla Kristiinankaupungin niityillä näkee kiviaitoja. Kaupungin keskustaa ja sen laitoja täplittävät lukuisat vihreät laikut. PALUU 1950-LUVULLE TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT HARRI NURMINEN Kristiinankaupunki on kuin perinnemaisemataulu, jonka sisään voi astua. Osa niityistä saatiin turvaan ”Niityt ovat syntyneet nälkävuosina”, Lundberg sanoo. Puukaupunki hengittää ja sillä on isot keuhkot. Osa niityistä ja laidunmaista saatiin turvaan kun niiden omistusoikeus siirtyi vaihtokaupalla kaupungilta Metsähallitukselle. Kokonaisuuteen kuuluu paitsi niittyjä ja laitumia, myös lehtija havumetsiä, katajaketoja ja rehevää Tiukanjoen vartta, jonne vesi joka kevät tulvii. ”Kaupunki oli suunnitellut niittyjen paikalle golfkenttää, ravirataa ja rakennuksia, mutta ne onnistuttiin torjumaan”, Lundberg sanoo. Alueista muodostettiin yli 150 hehtaarin laajuinen Tiilitehtaanmäen–Pohjoislahden luonnonsuojelualue, joka liitettiin Natura 2000-verkostoon. Arvokkaita niittyjä ja laitumia on kaupungissa keskustassa (Pormestarinniitty) ja raatihuoneen takana (Alesundin alue) sekä kaupungin eteläosassa, raviradan alueella, voimajohtojen alla ja Pohjoislahden sekä Tiilitehtaan alueella. Sillä tarpoessa saa hyvän käsityksen Kristiinankaupungin perinne biotoopeista. Laiduntajat pitävät maiseman avoimena Tiilitehtaanmäen–Pohjoislahden luonnonsuojelualuetta kiertää noin kuuden kilometrin pituinen luontopolku. Niin syntyivät kiviaidat, joilla karja pidettiin laitumilla.” Canne Lundberg on paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen Sydbottens Natur och Miljön puheenjohtaja. Kaupunki on perustettu 1649 ja sillä on yhtä vanha säännöllinen ruutukaava, Ulrika Eleonoran kirkko on vuodelta 1700 ja kaupunki voi ylpeillä myös Susiluolalla, joka on Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla. ”Siinä olisivat menneet nurmilaukat, ketoneilikat, keltamatarat ja mäkikaurat. Canne Lundberg. 28 SUOMEN LUONTO 15/2017 P unavarpunen laulaa Kristiinankaupungissa. Tiirat kalastelevat kaikessa rauhassa ja räystäspääskyset lentelevät isona parvena kaupungin itäja länsipuolen yhdistävän 300-metrisen kivisillan rakoihin ja takaisin. Ryteikköjä raivaamalla on parannettu muun muassa tuulihaukan ja isokuovin elinympäristöjä ja varmistettu monien harvinaisten päiväperhosten elinmahdollisuuksia. ”1700–1800-luvuilla ihmisiä tuli sisämaasta rannikolle raivaamaan niittyjä ruokapalkalla. Kylmän kevään jälkeen se on lupaus kesästä, viimeinkin! Pikkukaupungissa tekee mieli viivytellä. Puutalot, kapeat kujat ja vanhan karjatalouden merkit kiehtovat. ”Se on Suomen pisin kivisilta”, oppaani, biologi Canne Lundberg sanoo. Siellä on asuttu noin 100 000 vuotta sitten. Pylväskataja on tyypillinen niittyjen kaunistaja. Tieto ei yllätä, sillä täällä tuntuu kaikki olevan äärimmäistä. Maa oli täynnä kiviä, jotka piti latoa jonnekin. Hän on syntyjään Kristiinankaupungista ja ollut alusta lähtien mukana kamppailussa perinnemaisemien säilymiseksi
Juuri nyt Kristiinankaupunki ei kuitenkaan kasva, vaan sen väkiluku on hieman alenemaan päin. n Lisää aiheesta: http://100luontohelmea.fi/helmi/ kristiinankaupungin-niityt Tiukanjoki on Tiilitehtaanmäen– Pohjoislahden luonnonsuojelualueen lintuparatiisi. Me näemme joutsenia, lokkeja, hanhia, sorsalintuja, naakkoja ja kuulemme muun muassa sirittäjän, tiltaltin sekä palokärjen. Alueen monipuolisuudesta kertoo, että siellä on tavattu muun muassa kuningaskalastaja, kiljukotka, lampiviklo, jalohaikara, harmaasorsa, pikku-uikku ja mustatiira. Kun istahdamme kierroksen päätteeksi kivelle lehmänläjien valtaamalla laitumella, kuovi huutaa. Vanha puukaupunki on nähtävyys, jota niityt laiduntavine eläimineen täydentävät. Linnut ovat joen haltijoita. Harvinaisuuksien lista on pitkä. Lundbergin mukaan luonto kiinnostaa yhä enemmän ja ehjän perinnemaiseman tuoma harmonia antaa unohtumattoman kauneuselämyksen. Perinnemaisemat eivät säily ilman laiduntajia. Siinä on Kristiinankaupungin valtti. Maisema elää. ”Nyt kaupunki elää pienteollisuudesta ja maanviljelystä sekä etenkin perunanviljelystä.” Toiveena on saada matkailu kasvuun. 15/2017 SUOMEN LUONTO 29 Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Metsähallituksen maille tuodaankin taas pian lehmiä ja lampaita, jotka torjuvat umpeenkasvua. Myös rakentaminen on keskeisillä paikoilla oleville perinnebiotoopeille iso uhka. ”Vielä 1800-luvulla Kristiinankaupunki oli erittäin vilkas satamakaupunki”, Lundberg sanoo. Luontopolun varren laitumet on aidattu lehmien ja lampaiden takia.. Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. Sen sijaan heinittyminen ja pusikoituminen uhkaavat niitä niittyjä, joita ei ole saatu suojeltua
saunakukalla on sykeröksi. M AT TI A S TO LV A N EN. 30 SUOMEN LUONTO 15/2017 Peltosauniolla eli saunakukalla on hienojakoiset lehdet. 30 SUOMEN LUONTO 15/2017 RAKASTAA –EI RAKASTA –RAKASTAA... Se saattaa riehaantua monihaaraiseksi puskamaiseksi sykeröksi
PE KK A H EL O TI M O N IE M IN EN. Päivänkakkaran nuppu on kuin markkinapallo. Lehdet ovat litteitä ja hammaslaitaisia kun kaikilla muilla ne ovat liuskaisia. TEKSTI SEPPO VUOKKO Kamomillasauniolla on korkea kehrä. Jonkin ajan kuluttua luotti avautuu liuskamaisesti kahteen haaraan ja haarukan sisäpinta on valmis vastaanottamaan hyönteisten tuomaa siitepölyä. Näitä nyppimään houkuttavia kukkia on luonnossamme muitakin. Se on monivuotinen Näin kyseli ujo poika tai tyttö ennen somea, ajatteli mielitiettyään ja nyppi päivänkakkaran tai saunakukan valkoisia laitakukkia. 15/2017 SUOMEN LUONTO 31 P äivänkakkara on kuin auringon kuva: keltainen kehrä, jota valkoiset säteet ympäröivät. Kukka tuoksuu aromaattiselta. Mykerökukkaisten pölytysmenetelmä on erikoinen: heteet muodostavat torven, jonka sisältä emin luotti työntyy nuijamaisena. Kukka on mykerökukinto: keskellä ovat keltaiset torvimaiset kukat, joita ympäröivät valkoiset terälehden näköiset laitakukat. Siksi vanhat tiedot eivät aina kerro, kummasta on kysymys. Aito merisaunio on kaikin puolin peltosauniota rotevampi. Päivänkakkara on monivuotinen, ja lusikkamaiset, kärjestään leveimmillään olevat ruusukelehdet talvehtivat vihreinä. Jo kasvupaikka antaa hyvän vihjeen, mikä lajeista on kyseessä. Se on näistä kukista oikeastaan ainoa, josta saa kauniin kimpun maljakkoon: varsi on suora, jäykkä ja mykeröitä on latvassa yksi tai muutama. Sauniot erottaa päivänkakkarasta tillimäisen hienoliuskaisista lehdistä. Esiin kasvaessaan luotin ulkopinta harjaa siitepölyn hyönteisten ulottuville. Kasvin oma siitepöly jää siis luotin ulkopinnalle eikä hedelmöitä siemenaihetta. Kun mykerön kukat avautuvat eri aikaan, itsepölytyskin on mahdollinen. Kasvupaikka opastaa Päivänkakkaran ohella luonnon valkokaulusväkeen kuuluvat saunakukka eli peltosaunio, merisaunio, peltosauramo ja kamomillasaunio sekä muutamat harvinaiset ja satunnaiset lajit. Aikaisemmin merisaunio ja peltosaunio yhdistettiin samaan lajiin. Päivänkakkara on kuivahkojen niittyjen ja piennarten laji, joka voi paisteisilla paikoilla olla hyvinkin runsas
Varmistuksen lajista saa kurkkaamalla mykerön alle: jos suomut kukinnon alla ovat ruskealaitaisia, kyse on merisauniosta; jos ne ovat vihreitä ja vain kapealti kalvolaitaisia, kasvi on peltosaunio. Komeimmat merisauniot kasvavat lintuluodoilla, missä ulosteiden typpi ja fosfori antavat kasville tukevat eväät. Mykerö on pienempi kuin saunakukilla tai päivänkakkaralla ja koko kasvissa on harmahtava sävy. Senkin elo perustuu siemenpankkiin. n Valkokaulusväen kukinnot ovat kuin auringon kuvia. Sitä on siis viljeltävä, jos haluaa hiushuuhteen, jalkakylvyn tai rentouttavan kupillisen kamomillateetä. TI M O N IE M IN EN Luodoilla tavattavat päivänkakkaran kaltaiset kasvit ovat useimmiten merisaunioita.. Luonnonystävä voi ihailla silloin sen kauneutta, mutta viljelijän se saa repimään hiuksiaan. Pelloilla peltosauramon elämä perustuu siemenpankkiin. Se on tyypillisimmillään hiekkaisten perunapeltojen ja ruispeltojen rikka, mutta kasvaa myös kalliokedoilla. Pohjanmerisaunio on kaksitai monivuotinen, peltosauniota hiukan tanakampi, eivätkä lehtiliuskat ole aivan yhtä hennot. Yhtenä vuonna sitä saattaa olla harvaksi jääneessä viljassa runsaastikin, seuraavana vuonna ei kenties ensimmäistäkään. 32 SUOMEN LUONTO 15/2017 ja monivartinen mutta melko matala. Kamomillasaunio on meillä nykyisin lähinnä peltorikkaruoho tai satunnainen. Lapissa ja Kainuussa yleisin saunio on pohjanmerisaunio, merisaunion sisämaarotu. Runsaimmin sitä on kasvanut Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Kun nurmi kattaa maan, peltosauramoa ei näy. Peltosaunio on yleinen rikkaruoho Oulun ja Kajaanin tienoille asti. Kun pelto kynnetään, sauramo itää, kukkii ja luo maahan uuden tuoreen siemenvaraston. Monihaarainen saunakukka voi tuottaa kymmeniä tuhansia siemeniä, jotka säilyvät maaperässä elossa vuosikausia. Viljan keskellä se jää melko pieneksi ja vähäkukkaiseksi, mutta vauhkoontuu kesannolla tai juurikasviljelmällä monihaaraiseksi puskaksi, jossa on kymmeniä mykeröitä. Siellä kasvi on helposti tunnistettava, mutta sisämaan merisauniot ovat jo kovasti peltosaunion kaltaisia. Peltosaunio on yksivuotinen ja yleinen peltorikkaruoho. Siemenpankin turvin Peltosauramo ja kamomillasaunio ovat harvinaisempia kuin päivänkakkara, peltosaunio ja merisaunio, ja ne rajoittuvat pääosin eteläiseen Suomeen. Peltosauramon lehden liuskat ovat selvästi litteitä, millin parin levyisiä. Viljapeltojen rikkaruohoruiskutukset ovat tehneet kamomillasaunioista entistä harvinaisemman
Näyttely on esillä Jyväskylän yliopiston kirjastorakennuksessa (B), Seminaarinkatu 15 10.8.2017–28.1.2018. TIM O N IE M IN EN Päivänkakkaran hammaslaitaiset lehdet ovat varressa kierteisesti. Siniristilipun ja vaakunan ohella kerrataan luontotunnuksemme: nähtävillä ovat karhu, laulujoutsen, ahven sekä Keski-Suomen omat maakunnalliset lajit. 15/2017 SUOMEN LUONTO 33 H EN RY VÄ RE TIM O N IE M IN EN H EN RY VÄ RE Peltosauramo on Suomessa eteläinen laji. PYSY SUOMESSA PYHÄNÄ Lisätietoja: https://www.jyu.fi/erillis/museo/ Tervetuloa tutustumaan myös tiedemuseon perusnäyttelyihin Keski-Suomen luontomuseoon ja Näyttelykeskus Soihtuun! Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskus esittelee Suomen juhlavuonna kansalliset symbolimme. Vapaa pääsy! Liminganlahden luontokeskus toivottaa sinut tervetulleeksi lintuja kosteikkoparatiisiin Liminkaan! Ravintola Karikukko palvelee päivittäin ma-pe 10-18 ja la-su 10-16 lounas joka päivä 11-15 Upeasti uudistettu hotellimme palvelee myös 24/7, varaa yöpymisesi meiltä! Tervetuloa! Rantakurvi 6, 91900 Liminka 0400 565 040 luontokeskus@liminganlahti.fi www.liminganlahti.fi. Erona päivänkakkaraan ovat liuskaiset lehdet. PYSY SUOMESSA PYHÄNÄ Suomen lippujen ja vaakunain historiaa Lisätietoja: www.jyu.fi/museo Tervetuloa tutustumaan myös tiedemuseon perusnäyttelyihin Keski-Suomen luontomuseoon ja näyttelykeskus Soihtuun. Romantikot herättävä kukka yllättää tympeällä hajullaan
Katajasta on hyväntuoksuisena ja kestävänä puulajina valmistettu niin työkaluja kuin koriste-esineitäkin. Sitä pääsee ihailemaan lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta heinäkuun alussa, kun se rauhaisaan tahtiinsa lentelee seuraillen metsän laiteita ja metsäautoteiden reunoja. Yöperhospölytteisenä se symboloi valoisia kesäöitämme kauniisti. Leppäkertun haastajaksi tarjoan keihästytönkorentoa, joka lienee yleisin ja runsaslukuisin sudenkorentomme. Puhutaan ”katajaisesta kansasta”. Onhan se jo kansallisromantiikan aikoina päässyt aiheeksi tauluihin ja voisi myös oikeutetusti esiintyä maamme vaakunassa. Siihen suhtaudutaankin kansan parissa suopeammin kuin mihinkään muuhun suurpetoomme, ja mielestäni se ansaitsisi paikan maamme vaakunaeläimenä. S kansallislajeissamme korostuu paitsi kielossa ja rauduskoivussa, myös aivan erityisesti kansallislinnussamme joutsenessa. Mausteena se on lievästä myrkyllisyydestään huolimatta ollut suosittu ja erityisesti kalan ja lihan savustukseen aivan verraton. Rakenteeltaan ne ovat korean hentoisia. Tässä omia tarjokkaitani rinnakkaislajeiksi: Kielolle varteenotettavan haasteen tarjoaa valkolehdokki, kesäyön huumaavasti tuoksuva kaunotar, joskin se on kieloa harvalukuisempi ja alati taantuva. Kataja on kaikille tuttu ja mieluisa maisemien koristaja ympäri koko laajan maamme. Siihen suhtaudutaankin kansan parissa suopeammin kuin mihinkään muuhun suurpetoomme, ja mielestäni se ansaitsisi paikan maamme vaakunaeläimenä. Puhutaan ”katajaisesta kansasta”. SUOMALAISTEN MIELTYMYS valkoiseen väriin kansallislajeissamme korostuu paitsi kielossa ja rauduskoivussa, myös aivan erityisesti kansallislinnussamme joutsenessa. On kerrassaan ainutlaatuista, että meillä on näin upea, villinä ja vapaana luonnossamme elävä kissapeto, jota hyvin harvat edes pääsevät silmätysten havaitsemaan. Onneksi meillä riittää vielä luonnossamme upeita vaihtoehtoja jo valituille lajeille. Koiras on häkellyttävän vaaleansinimusta ja naaras hillitymmän vivahteikas. KARHULLE KOTIMAINEN vaihtoehtoni on ilves, josta jo aiemmin olenkin lähes ylistäen kirjoittanut. n 34 vapaana luonnossamme elävä kissapeto, jota hyvin harvat edes pääsevät silmätysten havaitsemaan. Varsinkin ennen yleisempien metsäpalojen jäljiltä sen metsänja noenruskean samettiset siivet sointuivat maisemaan upeasti. Kuvastaahan se jo perinteisestikin kansamme taipuisaa, mutta katkeamattoman sitkeää luonnetta. Kuvastaahan se jo perinteisestikin kansamme taipuisaa, mutta katkeamattoman sitkeää luonnetta. M etsänokiperhonen oli yksiselitteisesti valintani juuri päättyneessä äänestykse ja viattomuudesta, ja kaartuvakaulaisena, ylväästi lipuvana ja lentävänä lintuna se onkin komea näky. Kansallisperhosäänestyksen tiimoilta aloin leikitellä ajatuksella, olisiko muistakin kansallislajeistamme aiheellista järjestää päivitysäänestys. Aivan yhtä perustellusti rohkenen tarjota metsoa kansallislinnuksemme, sillä jyhkeänä, suurten salojemme hiljaisena ja talvea pakenemattomana kuninkaana se edustaa vahvasti kansamme sitkeää luonnetta. Katajasta on hyväntuoksuisena ja kestävänä puulajina valmistettu niin työkaluja kuin koriste-esineitäkin. METSO SUOMEN KANSALLISLINNUKSI P e te liu s 34 SUOMEN LUONTO 15/2017. Keskisen Suomen maakuntalintuna se siellä jo koreileekin. Siihen liittynee mielikuva puhtaudesta A N N A RI IK O N EN , KU VA U SP A IK K A K A IS A N IE M EN K A SV IT IE TE EL LI N EN PU U TA RH A Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. 34 SUOMEN LUONTO 13/2017 34 SUOMEN LUONTO 13/2017 M etsänokiperhonen oli yksiselitteisesti valintani juuri päättyneessä äänestyksessä Suomen kansallisperhoseksi. Kataja on kaikille tuttu ja mieluisa maisemien koristaja ympäri koko laajan maamme. Siinä on jotain koskettavan vaatimatonta ja hiljaisen toteavaa, lämpimimmän suvemme ja metsämaisemiemme tyypillisintä luonnetta. Mausteena se on lievästä myrkyllisyydestään huolimatta ollut suosittu ja erityisesti kalan ja lihan savustukseen aivan verraton. Nautinnollista luontokesää. Siihen liittynee mielikuva puhtaudesta ja viattomuudesta, ja kaartuvakaulaisena, ylväästi lipuvana ja lentävänä lintuna se onkin komea näky. duskoivun kanssa Suomen kansallispuuna. Koreaksi lopuksi tarjoan mielenkiihokkeeksi kansallissäätä: kesäisen ukkoskuuron jälkeinen heleä ilta-auringon myötävalo järvenselällä ja häikäisevä sateenkaari sysitumman sinisenä loittonevaa pilviseinää vasten. Jo pelkästään sen nimi on kaunis ja saa hyvälle mielelle. Sen ihana tuoksu voittaisi tervankin luontomme kansallistuoksu-kisassa mennen tullen, jos sellainen järjestettäisiin. Se lentelee lähes kaikenlaisilla vesialueillamme suolammilta ojien varsiin. Kataja kisaa arvoasteikossani menestyksekkäästi rauduskoivun kanssa Suomen kansallispuuna
Luontokeskuksen näyttelyistä löydät tiedettä, taidetta ja elämyksiä, asiakaspalvelusta saat parhaat neuvot retkille. M al lá luonddumea hc ci Tunturi-Lapin luontokeskus ABC Levi Ylläs Hetta Muonio Yhteystiedot • Peuratie 15, 99400 Enontekiö • puh. Poikkea hakemassa luvat, kartat ja tupien avaimet, Pulmuspuodista lahjat kavereille ja matkamuistot itselle. Kittilä Kolari Kilpisjärvi. 0206 39 7950 • tunturi-lappi@metsa.fi • luontoon.fi/tunturilappi • luontoon.fi/pallas-yllastunturi • luontoon.fi/kasivarsi #pallasyllastunturinkansallispuisto #mallanluonnonpuisto #kasivarreneramaaalue #finnishparks #luonnonpäivät #luontoonfi Tervetuloa Tunturi-Lapin luontokeskukseen Tunturi-Lapin luontokeskus on ovi Enontekiön luontoon, kulttuuriin ja aktiviteetteihin
36 SUOMEN LUONTO 15/2017 Kukasta kukkaan Pölyttäjähyönteiset turvaavat kasvisukupolvien jatkuvuuden. Sen sijaan takajalkojen vasuihin kerätty siitepöly päätyy toukkien ravinnoksi. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN 36 SUOMEN LUONTO 15/2017 Kivikkokimalaisen karvoihin on tarttunut peltoohdakkeen siitepölyä. PE K K A M A LI N EN. Tämä siitepöly pölyttää seuraavan kukan, johon kimalainen lentää. Mitkä ovat tärkeimpiä pölyttäjiä Suomessa ja mitä niille kuuluu
”Kyllä tämä mantukimalainen taitaa olla, sen verran vaalea kuitenkin”, Paukkunen sanoo ja tutkii haaviin jäänyttä kuningatarta. ”Yksi ensimmäisiä tuttavuuksia oli myös haavanlasisiipi – luulin sitä tietysti ensin herhiläiseksi”, Paukkunen sanoo. Vaikka tuuli on viileä, aurinko lämmittää maan pintaa. Paahteinen hiekkamaa pilkottaa siellä täällä kasvillisuuden lomasta. Kotitekoinen haavi taivuteltiin rautalankahenkarista. Lisäksi siitepöly tarttuu niihin hyvin, koska ne ovat karvaisia. Hän pyydystää kimalaisen haaviin. Myskijäärän voi löytää kukilta kesä–elokuussa. Neonikotinoidit ovat vesiliukoisia, synteettisiä nikotiinin johdannaisia, joita käytetään tuhohyönteisten torjunnassa, Suomessa vain rypsillä. Talvihorroksen jäljiltä kuningatar on nälkäinen. Kimalaiset ovat lisäksi isoja ja pystyvät lentämään viileälläkin säällä. Myös brittiläinen tutkimus osoitti, että rapsilla ruokailevilla mesipistiäisillä on kolminkertainen riski kuolla verrattuna lajeihin, jotka eivät käy rapsin kukissa. ”Aika iso mantukimalaiseksi.” Samannäköinen kontukimalainen on yleensä mantukimalaista tummempi ja kooltaan suurempi. Sitten se yrittää löytää hyvän pesäpaikan maasta, yleensä vanhasta myyrän pesästä tai hiiren kolosta. ”Aika iso”, hän ihmettelee. Se syö mettä ja siitepölyä ja kerää näin valkuaista kehittyviä munia varten. Pesäpaikka on tämänkin kuningattaren mielessä. Ammattina pistiäiset Paukkusesta tuli pistiäistutkija lapsuudessa alkaneen hyönteisharrastuksen tuloksena. Poikavuosien löydöt ovat hyvin Paukkusen muistissa. 11-vuotiaan haaviin jäivät muun muassa tytönkorento, nokkosperhonen, lauhahiipijä ja sitruunaperhonen. Tappiot johtuvat pölyttäjien puutteesta, eivät tuholaisista, ja ovat suurempia kuin tuhohyönteisten ja kasvitautien aiheuttamat satotappiot yhteensä. Kun kimalaiskuningatar on löytänyt pesäpaikan, se alkaa erittää vahaa, josta se tekee kupin. Jopa viidesosa kaikista Suomen mesipistiäisistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Siksi oli luontevaa, että seuraava kiinnostuksen kohde valikoitui mesipistiäisistä. Vanki pöristelee kiivaasti. K U VA T PE K K A M A LIN EN. 15/2017 SUOMEN LUONTO 37 A arnikanmäellä Helsingin Pihlajamäessä on paljon pölyttäjiä liikkeellä. Se on pajukkomaamehiläisten ja muiden maa koloissa pesivien pistiäisten mieleen. Myös kimalaiskuningattaria on liikkeellä. Mesipistiäiset, eli mehiläiset ja kimalaiset, ovat erityisen tehokkaita pölyttäjiä, koska ne keräävät siitepölyä ruoaksi toukilleen. Hän ehdotti, että alkaisin kerätä hyönteisiä.” ”Minulla ei tietenkään ollut mitään välineitä”, Paukkunen muistelee. Yliopistolla Paukkusta kiehtoivat niityt, maatalousympäristöt ja uhanalaiset lajit. Viidennes mesipistiäisistä uhanalaisia Tärkeimpiä pölyttäjiä kimalaisten jälkeen Suomessa ovat tarhaeli kesymehiläinen, erakkomehiläiset, muut pistiäiset, kukkakärpäset, sääsket ja muut kärpäset, sekä perhoset. ”Pölyttäjien tilanne Suomessa ei vielä ole hälyttävä, mutta tuore tutkimus herättää tiettyä huolta”, Paukkunen sanoo. Vaikka neonikotinoidit on tarkoitettu rypsin tuholaisille, myös kukissa vierailevat pölyttäjät kärsivät niistä. Huolta aiheuttaa myös mesipistiäisten uhanalaisuus, joka tosin on paljon vanhempi ilmiö kuin nykyisin käytetyt hyönteismyrkyt. Kuningatar on herännyt talvihorroksesta niin kuin kuuluukin, keväällä, kun vuorokauden keskilämpötila on noussut neljän asteen tienoille. Isä ei osannut aavistaa, että hyönteisistä tulee pojalle ammatti. ”Siinä muuten yksi just etsii pesäpaikkaa”, museomestari Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta huomaa. Kuppiin kuningatar varastoi mettä ravinnoksi huonojen säiden varalle. Etelä-Suomessa herääminen tapahtuu yleensä huhtikuun alussa, pohjoisempana myöhemmin. Ero johtuu nimenomaan neonikotinoideista. Hän tarkoittaa Helsingin yliopiston professori Heikki Hokkasen tutkimusta hyönteismyrkkynä käytettyjen neonikotinoidien aiheuttamista satotappioista rypsillä. Niitä käytetään siementen käsittelyyn, jonka johdosta myrkky leviää koko kasviin. Niiden hajoaminen kestää normaalisti reilun kuukauden, ja myös hajoamistuotteet ovat myrkyllisiä. Seuraavaksi se muovailee siitepölystä ja medestä pallon, johon se munii 8–16 munaa. Pari seuraavaa vuotta Paukkunen piti kirjastosta lainassa Ilkka Jalaksen Perhostenkeräilijän opasta. ”Valitin isälle, että minulla on tylsää. 15/2017 SUOMEN LUONTO 37 Perhoset, kuten hohtosinisiipi, eivät ole erityisen hyviä pölyttäjiä mesipistiäisiin verrattuna
Toukista kehittyvät ensimmäiset työläiset, jotka ovat usein kooltaan pienempiä kuin myöhemmin kesällä syntyvät työläiset. Petoksia ja varkauksia Kun munat sisältävä pallo on valmis, kuningatar vuoraa sen vahalla ja asettuu hautomaan. Jotkut lajit ovat pitkälle erikoistuneita, mutta suurin osa pölyttäjistä on melko kaikkiruokaisia. Niitä näkee joskus lennossa jo ennenkuin pajut kukkivat”, hän sanoo. Pölyttäjät vierailevat eniten kukissa, joissa mettä ja siitepölyä on runsaasti ja helposti saatavilla. Kukan rakenne määrää, mitkä pölyttäjät pääsevät millekin apajille. Lämpö pääsee näin siirtymään paremmin emosta muniin. Hautominen on tärkeää keväällä, jolloin ilmat ovat vielä viileät. Evoluution myötä onkin syntynyt keino lisätä pölytyksen tehokkuutta käyttämällä hyönteisiä kuriirina. Hyönteisen välittämä pölytys lisää kasvien perinnöllistä monimuotoisuutta, kun kasvin omat sukusolut hedelmöittää toinen kasviyksilö. Kuningattarella on hautomalaikku samaan tapaan kuin linnuilla, sen takaruumiin alapinta on vähäkarvainen. Kasvit houkuttelevat pölyttäjät kukkiin tarjoamalla palkaksi mettä ja siitepölyä, jota hyönteiset käyttävät ravintona. Juho Paukkunen PE K K A M A LI N EN R IIK K A K A A R TI N EN. Työläisten määrä eri kimalaisyhteiskunnissa vaihtelee lajeittain. Suuremman työläisjoukon avulla kasvavat toukat saavat enemmän ravintoa kuin kuningatar yksin pystyy keräämään. ”Esimerkiksi ukonhattukimalaiset keräävät siitepölyä vain ukonhatun kukista ja alpimehiläiset ranta-alpin kukista”, Paukkunen luettelee. Sokeripitoisuus kukissa vaihtelee hurjasti. Kukkien valikointi siis kannattaa. Todennäköisyys että siitepölyhiukkanen päätyy oikeaan paikkaan on häviävän pieni. 38 SUOMEN LUONTO 15/2017 ”Osuus on selvästi suurempi kuin muissa eliöryhmissä keskimäärin”, Paukkunen sanoo. Pölyttäjä kannattaakin palkita, sillä tuulipölytykseen verrattuna hyönteispölytys on siitepölyn täsmäkuljetus. Vähimmillään Lapin pesistä löytyy vain kymmenkunParas tapa auttaa kimalaisia ja muitakin pölyttäjiä on huolehtia kukkien jatkuvasta ja monipuolisesta tarjonnasta läpi kesän. Joskus pölyttäjä rosvoaa meden puremalla kukan rikki. Pölytykseen liittyy huijaamista, varastamista, petoksia ja pölytyksen kannalta turhia kukkavierailuja. Pitkässä torvimaisessa kukassa, kuten apilan kukassa, siitepölyä ja mettä tarjotaan vain pitkäkielisille tai pitkällä imukärsällä varustetuille vierailijoille, kuten tarhakimalaisille ja perhosille. Alunperin kaikki kasvit olivat tuulipölytteisiä. Pölyttäjät erikoistuvat kasveja useammin Paukkunen siristää silmiään ja katselee rinteessä paistattelevia pajukkomaamehiläisiä. Siis vaihtolämpöinen hyönteinen hautoo muniaan! Se on poikkeuksellista. Monilla kasveilla itsepölytys on mahdollista, mutta siementen koko ja määrä jäävät silloin pienemmäksi. Suurempi perinnöllinen monimuotoisuus lisää myös kasvin kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, vaikkapa ilmastonmuutoksen seurauksena. Saadakseen sokeripalan verran energiaa, olisi käytävä 1000 pelto-ohdakkeen kukassa, 1200 voikukan kukassa tai jopa 800 000 keltamataran kukassa. Kun kimalaiskuningattaren ensimmäiset toukat kuoriutuvat alkukesällä, se syöttää niitä medellä ja siitepölyllä. Pölyttäjien ja kasvien välinen suhde on läheinen, mutta toisin kuin yleisesti luullaan, se ei aina hyödytä molempia. Tuulipölytteiset kasvit, kuten nykyiset heinät ja havupuut, tuottavat valtavan määrän siitepölyä, joka kulkeutuu sattumanvaraisesti lajikumppanin emille. ”Kai niiden täytyy käyttää jotain muutakin ravintokasvia kuin pajua. Näin kuningatar jouduttaa mu nien kuoriutumista. Niillä on vasut täynnä pajujen keltaista siitepölyä. Jo valmiiksi taantuneet lajit eivät kaipaisi hyönteismyrkkyjen tuomaa lisätaakkaa. Pian kuoriuduttuaan työläiset hakevat ravintoa yhteiskunnan uusille toukille ja kuningatar jättäytyy pesään munimaan. Kevään ja alkukesän kukat ovat avainasemassa, muun muassa pajut, voikukat, vaahterat ja krookukset. Silloin pölytys jää tekemättä
Niityt ovat tärkeimpiä elinympäristöjä monille pölyttäjille. Valtaosalla kasveista sen sijaan on lukuisia pölyttäjiä kärpäsistä pistiäisiin. ”Kontukimalaista käytetään kasvihuoneessakin pölytykseen, koska sillä on niin suuret pesät”, Paukkunen kertoo. Ovatko kaikista runsaimmat lajit selviytyneet suurista muutoksista elinympäristöissä. ”Niistä ei ole seurantatietoa.” Pölyttäjien kantojen kehitystä voidaan nykyään arvioida vain levinneisyysalueen muutosten perusteella. ”Hyvä kysymys”, Paukkunen sanoo. MANTUKIMALAINEN TARHAKIMALAINEN HEVOSKIMALAINEN KIRJOKIMALAINEN KARTANOKIMALAINEN KIVIKKOKIMALAINEN MANTULOISKIMALAINEN KETOKIMALAINEN KONTUKIMALAINEN PELTOKIMALAINEN PENSASKIMALAINEN tautui liian työlääksi”, Paukkunen kertoo. Niittyjen katoaminen romahdutti pölyttäjät Pölytyksen onnistumisen kannalta tärkeimmässä asemassa ovat yleiset lajit. Eteläisellä kontukimalaisella sen sijaan voi olla Suomessakin reippaasti yli sata, jopa useita satoja työläisiä. Lajirikas pölyttäjäyhteisö takaa onnistuneen pölytyksen joka vuosi vaihtelevista oloista huolimatta. ”Jos tietyn lajin levinneisyysalue on supistunut, on aika varmaa, että lajin kanta on myös heikentynyt.” Yleisillä lajeilla väheneminen ei tosin näy levinneisyysalueen supistumisena yhtä nopeasti kuin harvalukuisilla. ”Tähän lukuun eivät edes sisälly kaskiahot ja metsälaitumet, joita entisaikoina oli tosi paljon.” Avoimien ympäristöjen mesipistiäisiin on yllättäen vaikuttanut myös jokien patoaminen. Niistä yhdeksän ei rakenna omaa pesää eikä hoida toukkiaan itse, vaan käy munimassa toisten kimalaisten pesiin. Kuvissa esitellään 11 Suomen yleisintä lajia tai lajiryhmää. Täytyy tapahtua romahdus. 15/2017 SUOMEN LUONTO 39 ta työläistä. ”Seuranta kesti tosin vain muutaman vuoden, koska se osoitSUOMEN YLEISIMMÄT KIMALAISLAJIT Suomesta on löydetty 37 kimalaislajia TunturiLapista lounaissaaristoon. ”Niittyjen määrä on vähentynyt muutamaan prosenttiin verrattuna 1800-luvun loppuun.” Romahdusmainen elinympäristön katoaminen ei voi olla vaikuttamatta lajistoon. Muun muassa Suomen ympäristökeskus on järjestänyt pölyttäjien seurantoja. Muutaman vuoden seurannat eivät riitä pitkäaikaisten muutosten ar vioin tiin. Uhanalaisten lajien osuus on mesipistiäisillä suurempi kuin keskimäärin. PII R R O SK U VA T A N N E ST O LT. Tiedetään kuitenkin, että suurin romahdus pölyttäjien määrässä tapahtui maatalouden tehostumisen ja niittyjen häviämisen myötä jo vuosikymmeniä sitten
Voimassa 17.8. K U VA T PE K K A M A LIN EN Taatusti kotimainen ja aidosti ekologinen pesuainesarja kotiin ja keholle. Sivut uudistuvat pian! Hovilanmäentie 2, 21900 Yläne | Puh. alkaen ti, ke, to ja su kello 11–15 (muulloin sopimuksen mukaan). n Tarhamehiläisen (vas.) siivet ovat suorat, ampiaisen (oik.) laskostuneet pitkittäin. Verkkokaupassamme –10% ALENNUS koodilla: Luonto10. Uudet kuningattaret jatkavat kimalaisten sukua seuraavana keväänä. Muutoin kuningatar saattaisi kuluttaa ruoan etsimiseen enemmän ener giaa kuin vähistä jäljellä olevista kukista on saatavilla mettä. Siksi se käy talvilevolle jo varhain. asti. Näin se välttää suuret lämpötilan heilahtelut talven aikana, jolloin aurinkoisilla etelärinteillä lämpötila nousee suojan puolelle. Se aloittaa kukinnan heinäkuussa, kun kimalaisyhdyskunnan koiraat kuoriutuvat. Molemmat ovat kimalaisiin verrattuna solakampia ja pienempiä. Jokirannoilta löytyy myös mesipistiäisille hyviä ravintokasveja, kuten paahdeympäristöissä viihtyvä kangasajuruoho. Tällöin kimalaiskuningatar saattaisi lähteä vahingossa liikkeelle. 040 721 9689 luontokapinetti@poytya.fi | www.luontokapinetti.fi Luontoja ympäristökasvatukseen erikoistunut luontotiedon keskus Kapinetissa on kattava ja monipuolinen luontonäyttely, hyvin varustetut kokoustilat ja kaikenikäisille oppijoille elämyksiä tarjoava luontokoulu majoitustiloineen. 40 SUOMEN LUONTO 15/2017 ”Jokien elävät suistoalueet ja uomat synnyttävät hiekkatörmiä, jotka ovat mesipistiäisten ja muidenkin pistiäisten kannalta tärkeitä”, Paukkunen kertoo. Niiden takaruumis on melko tasaraidallinen, kun taas kimalaisilla raitoja on korkeintaan muutama. Se kuolee ja yhdyskunta hajoaa. ”Syksyllä niitä ei näy juuri lainkaan”, Paukkunen sanoo. Kuningattarella on myös riski joutua pedon saaliiksi. Kuningattaren talvehtimispaikat sijaitsevat pohjoisrinteessä tai metsän pohjoisreunalla, missä lämpötila pysyy läpi talven tasaisena. WWW.OLEHYVALUONNONTUOTE.FI Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Parittelun jälkeen uudet kuningattaret hakeutuvat pian talvehtimispaikkaan. Monet lajit rakentavat pesänsä jo kien rantatörmiin. Kimalaiskoiraat lähtevät pesästä pian kuoriutumisen jälkeen ja parittelevat muiden pesien kuningattarien kanssa. Keski-Euroopassa jokien kanavoimista ja luontaisten jokirantojen katoamista pidetään tärkeänä syynä pistiäisten taantumiselle. Sillä on vielä koko kesä edessä. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. Avoinna 1.6. Pölyttäjien tärkeimpiä elinympäristöjä ovat niityt. Paukkusen pyydystämä mantukimalaiskuningatar jatkaa pesäpaikan etsintää. Ku va : Ti m o Ke st i. tule tutustumaan! www.luomumatkailu.fi Tervetuloa kestävälle luomumatkalle! Olemme mukana kansainvälisessä ECEAT-verkostossa (European Centre for Ecological and Agricultural Tourism) Majoitusta telttailusta täysihoitoon Luomuja lähiruokaherkkuja Kursseja ja tapahtumia Liikkumista lihasvoimin Paikallista kulttuuria Jatkossa myös luomuja ekokahviloita ja kestäviä ohjelmapalveluyrityksiä. Vanhassa pesässä kuningatar on loppukesällä tehnyt tehtävänsä. Työläiset lähtevät pesästä omille teilleen ja kuolevat viimeistään syksyn pakkasiin
Liisa Rohweder, WWF Suomi ”Nyt metsänomistaja voi helposti edistää metsien kestävää käyttöä”. Stora Enson MetsäPolku huomioi uudella tavalla yksilölliset tavoitteet metsän hoidossa. Pekka Kallio-Mannila, Stora Enso WWF SUOMI JA STORA ENSO YHTEISTYÖSSÄ METSIEN SUOJELUN JA KÄYTÖN KESTÄVYYDEN EDISTÄMISEKSI WWF SUOMI JA STORA ENSO YHTEISTYÖSSÄ METSIEN SUOJELUN JA KÄYTÖN KESTÄVYYDEN EDISTÄMISEKSI. Elämässä mukana – Stora Enso www.storaensometsa.fi/metsapolku ”MetsäPolku on raikas tapa huomioida metsänomistajan moninaiset tavoitteet metsän hoidossa”. Stora Enson ammattilaiset hallitsevat myös metsän erityiskohteiden käytännön toteutuksen. Voit jäsentää ajatuksiasi yhdessä asiantuntijan kanssa ja hoitaa metsäomaisuuttasi omien arvojesi mukaisesti. Minun metsäpolkuni Haluatko hoitaa metsääsi yhdistämällä luontoarvot, virkistyskäytön, maisemanhoidon sekä metsästä saatavan taloudellisen tuoton
42 SUOMEN LUONTO 15/2017 Syömme lihaa! Tervetuloa lihansyöjäkasvikouluun. Soilla kasvavat kihokit moni teistä jo tunteekin, mutta miten mahtaa olla karvayökönlehden, siniyökönlehden ja rimpivesiherneen laita. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA 42 SUOMEN LUONTO 15/2017
”Ja eikös Muumeissakin ollut lihansyöjäkasveja”, hän sanoo. aava nimi eläinravintoa hyväkseen käyttävistä kasveista, kun ne kuitenkin pääasiassa syövät pieniä hyönteisiä ja äyriäisiä. Oli ja ne nipistelivät Muumipappaa hännästä. 15/2017 SUOMEN LUONTO 43 M uistatko Tri. dit muistaa myös intendentti Mikko Piirainen Helsingin yliopiston Kasvimuseolta. ”Lihansyönti vaatii kasveilta pitkälle kehittynyttä erikoistumista. 43 TIM O N IE M IN EN. Suomen luonnossakin kasvaa lihansyöjäkasveja, mutta retkillä ei tarvitse pelätä, että ne lähtisivät ihmisen perään. Minä olin silloin reilu 10-vuotias ja kurkistelin sarjan tapahtumia peiton alta, kun pelotti niin vietävästi. ”Lihansyöjäkasvit on aika ra. Yhteensä Suomessa kasvaa peräti 12 lihansyöjäkasvilajia. Lisäksi ryhmän lajit tarvitsevat paljon energiaa pitääkseen yllä tällaista elintapaa. Koko maapallolla lihansyöjäkasvilajeja on vain 600– 700.” 15/2017 SUOMEN LUONTO 43 15/2017 SUOMEN LUONTO 43 Pyöreälehtikihokin lehdissä on 100–200 viiden millin pituista karvaa, joiden päässä on tahmeaa limaa. Tropiikissa tosin on myös suurikokoisempia kannukasveja, jotka voivat sulattaa pieniä jyrsijöitäkin ravinnokseen”, Piirainen valottaa. Soilla elävät kihokit, pyöreälehtikihokki, pitkälehtikihokki ja pikkukihokki, ovat monelle tuttuja, mutta hyönteisiä havittelevat ansoillaan myös yökönlehdet sekä vesiherneet. Tri. dien kapinan, 1980-luvun televisiosarjan lihansyöjäkasveista, jotka liikkuivat juurensa avulla ja ajoivat ihmisiä takaa
Ne houkuttelevat hyönteisiä lehdilleen makealle tuoksuvalla ja tahmealla nesteellä, joka näyttää medeltä. ”Mutta liharavintoa saaneet kasviyksilöt kasvavat, kukkivat ja siementävät paremmin”, Piirainen sanoo. PITKÄLEHTIKIHOKKI Drosera anglica Koko: 5–20 senttiä. auringonpaisteella. Kasvit saavat kuitenkin vain täydennysravintoa lihasta ja pystyvät tulemaan toimeen ilmankin. Pitkälehtikihokki Pitkälehtikihokki PIKKUKIHOKKI Drosera intermedia Koko: 3–10 senttiä. Kasvupaikka: Keskiravinteisten ja ravinteisten soiden märät rimpi-, sammalja mutapinnat. Lihansyönti onkin sopeuma juuri tällaisiin niukkoihin kasvuoloihin. Saaliin saatuaan kasvi alkaa erittää proteiineja hajottavia entsyymejä, jotka pilkkovat hyönteisten Lihansyönti on sopeuma niukkoihin kasvuoloihin. Maantieteellisesti niitä on kuitenkin joka puolella maapalloa.” Kihokkikasveja on noin 200 lajia, ja niiden monimuotoisuuskeskus on Australiassa, jossa kasvaa noin kolmannes kaikista kihokkilajeista. Saaliin sulattelu vie päiviä Lihansyöjäkasvit kasvavat karuilla ja vähäravinteisilla, yleensä vähätyppisillä paikoilla. Tuntomerkit: Lehdet yläviistot, lehtilapa kapean vastapuikea, kukkavarsi lähtee lehtiruusukkeen alta ulospäin kaareutuen. Levinneisyys: Yleinen koko maassa. Kihokkien lehdissä on 100–200 viiden millin pituista siirottavaa karvaa, joiden päässä on muun muassa sokeria sisältävää tahmeaa limaa. Levinneisyys: Eteläinen ja lounainen laji. Lihansyöjäkasvit voidaan jakaa saalistustavan mukaan kahteen ryhmään: passiivisiin pyytäjiin ja aktiivisiin loukkupyytäjiin. Kannukasvit taas ovat keskittyneet tropiikkiin aina Madagaskarilta Uuteen-Kaledoniaan. PYÖREÄLEHTIKIHOKKI Drosera rotundifolia Koko: 5–15 senttiä. Samalla yhä useampi karva koskettaa saalista, ja koko lehti alkaa sulkeutua ja kääntyä kippuraan. ”Lehden sulkeutuminen kestää tunteja, ja koko saaliin sulattelu vie kihokilta päiviä”, Piirainen valottaa. Tuntomerkit: Lehdet yläviistot, lehtilapa kapean vastapuikea ja tylppä, kukkavarsi pysty, lähtee lehtiruusukkeen keskeltä, valkoiset kukat, jotka avautuvat vain auringonpaisteella. Tuntomerkit: Ruusuke sammalenmyötäinen, lehtilapa pyöreähkö, valkoiset kukat, jotka avautuvat vain auringonpaisteella. Tässä yhdeksän tavallisinta lajia. Soilla kasvavat kihokit ovat aktiivisia mutta hitaita saalistajia. ”Ne ovat siis sattumien kautta kehittyneet hyvin erillään toisistaan evoluution kuluessa. Pienempi kuin pitkälehtikihokki. Neste myös tukkii eläimen hengitystiet ja se tukehtuu. Levinneisyys: Yleinen koko maassa. Yleinen koko maassa. vähäravinteisille paikoille kuten soille tai vähäravinteisille paikoille kuten soille tai Tässä yhdeksän tavallisinta lajia. 44 SUOMEN LUONTO 15/2017 Jos haluat lähteä lihansyöjäkasviretkelle, sinun kannattaa suunnata karuille ja vähäravinteisille paikoille kuten soille tai mutakuopille ja ojille. 44 SUOMEN LUONTO 15/2017 Pikkukihokki. Kasvupaikka: Soiden märät rahkasammalja rimpipinnat sekä mutaiset rannat. Kun saalis on tarttunut kihokin lehdelle, ärsytyksen saaneiden nystykarvojen yläpinnan nestejännitys laskee, mikä aiheuttaa niiden kiertymisen saalista kohti. Kasvupaikka: Soiden kuivahkot rahkasammalmättäät, rannat ja ojat. Kun saaliseläin laskeutuu lehdelle ja koettaa kaikin keinoin pyristellä irti, se on pian sananmukaisesti liisterissä. Levinneisyys: Yleinen koko maassa. MAAMME LIHANSYÖJÄKASVEJA Pyöreälehtikihok ki Pitkälehtikihokki Lajit ovat kasvisysteemissä hajallaan viidessä eri lahkossa ja noin kymmenessä heimossa
Siniyökönlehti Valkoyökönlehti Isovesiherne Rimpivesiherne SUOMESSA KASVAA Karvayö könleht i Pikkuvesiherne. Levinneisyys: Pohjois-Karjala–Perämeren pohjukka-linjan pohjoispuolella, yleinen Lapissa, Ahvenanmaalla alueellisesti uhanalainen. 15/2017 SUOMEN LUONTO 45 K U V A T JO R M A P E IP O N E N IS TO CK PH O TO IS TO CK PH O TO SINIYÖKÖNLEHTI Pinguicula vulgaris Koko: 5–20 senttiä. KARVAYÖKÖNLEHTI Pinguicula villosa Koko: 3–9 senttiä. RIMPIVESIHERNE Utricularia intermedia Koko: 7–20 senttiä. Levinneisyys: Pohjois-Karjala–Perämeren pohjukka-linjan pohjoispuolella, melko harvinainen. VALKOYÖKÖNLEHTI Pinguicula alpina Koko: 5–15 senttiä. Tuntomerkit: Kellanvihreät lehdet, sininen kukka. SUOMESSA KASVAA 12 LIHANSYÖJÄKASVILAJIA. Levinneisyys: Yleinen koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Tuntomerkit: Ruskehtavanvihreät, reunasta kiertyneet lehdet, sininen kukka, pieni koko. Levinneisyys: Pohjois-Karjala–Perämeren pohjukka-linjan pohjoispuolella, yleinen Lapissa, Ahvenanmaalla alueellisesti uhanalainen. Levinneisyys: Yleinen koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Tuntomerkit: Rihmamainen, hento ja hauras versorakenne, niukasti haarova, vihreitä ja värittömiä osia, 1–6 keltaista kukkaa kesä–elokuussa. Tuntomerkit: Kelluu vapaasti, 5–10 keltaista kukkaa heinä–elokuussa. Levinneisyys: Yleinen koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Ruskehtavanvihreät, reunasta kiertyneet lehdet, sininen kukka, pieni koko. Kasvupaikka: Rimpisoilla, letoilla, rannoilla ja lähteiköissä. Tuntomerkit: Kellanvihreät lehdet, sininen kukka. ISOVESIHERNE Utricularia vulgaris Koko: 10–100 senttiä. Kasvupaikka: Järvet, suoallikot, suorimmet, mutakuopat ja ojat. Tuntomerkit: Vaalean kellanvihreät tai punaruskeasävyiset lehdet, valkoinen kukka. RIMPIVESIHERNE Utricularia intermedia Koko: 7–20 senttiä. Kasvupaikka: Karuissa ja rehevissä järvissä, allikoissa, joissa ja ojissa. pohjukka-linjan pohjoispuolella, melko harvinainen. Levinneisyys: Pohjois-Karjala–Perämeren pohjukka-linjan pohjoispuolella, melko harvinainen. Tuntomerkit: Vaalean kellanvihreät tai punaruskeasävyiset lehdet, valkoinen kukka. NÄIDEN YHDEKSÄN LAJIN LISÄKSI KOLME VESIHERNETTÄ: KALVASVESIHERNE, LÄNNENVESIHERNE SEKÄ PIILOVESIHERNE. Levinneisyys: Pohjoinen tunturilaji, melko harvinainen. Tuntomerkit: Pyyntirakkulat ovat valkoisissa versonosissa, eivät vihreissä runsaasti haarovissa osissa, 1–5 keltaista kukkaa kesä–elokuussa. PIKKUVESIHERNE Utricularia minor Koko: 5–17 senttiä. versorakenne, niukasti haarova, vihreitä ja värittömiä versorakenne, niukasti haarova, vihreitä ja värittömiä osia, 1–6 keltaista kukkaa kesä–elokuussa. Levinneisyys: Pohjoinen tunturilaji, melko harvinainen. Kasvupaikka: Suot, rannat, purot, ojat ja pienet allikot. Kasvupaikka: Märällä turpeella tai mineraalimaalla, letoilla ja lähteiköissä. Kasvupaikka: Erilaisilla soilla ruskorahkasammalmättäillä. Levinneisyys: Yleinen koko maassa Lappia lukuun ottamatta
Niiden yläpinnalla on millin pituisia pieniä nystyjä, joista toiset erittävät limamaista nestettä ja toiset ruuansulatusentsyymejä. Vesiherneet pyytävät loukuilla Vesiherneet tuovat jännitystä lihansyöjäkasvilajeihimme, sillä ne ovat salamannopeita loukkupyytäjiä. 46 SUOMEN LUONTO 15/2017 Siniyökönlehden yläpinnalla on millin pituisia tahmeita nystyjä, joihin kärpänen on jäänyt kiinni. ”Sympaattinen karvayökönlehti on minun suosikkini. Sitä on erittäin vaikea löytää, mutta etsimällä se onnistuu. On laskettu, että yksi kihokki voi kasvukauden aikana pyydystää jopa tuhansia hyönteisiä. Isovesiherneen pyyntirakkula imaisee alipaineen avulla sadasosasekunnissa saaliin sisäänsä. Kitiiniosiin kuten siipiin ja raajoihin entsyymit eivät pure, joten vain ne jäävät saaliista jäljelle. SC IE N CE PH O TO LI BR A RY SC IE N CE PH O TO LI BR A RY PE KK A H EL O Karvayökönlehti on melko harvinainen pohjoinen suolaji.. ”Ne saalistavat aina, kun on tilaisuus.” Pohjoiset yökönlehdet Lähinnä Pohjois-Suomessa tavattavat yökönlehdet kuuluvat passiivisiin saalistajiin. Pikkuruinen karvayökönlehti taas kasvaa ruskorahkasammalmättäiden paljailla kupeilla. Kourumaisuus estää saalista huuhtoutumasta sadeveden mukana pois lehdeltä.” Samoin kuin kihokeilla myös yökönlehdillä saaliin sulattelu vie päiviä, mutta yökönlehdetkin saalistavat koko ajan. Valkoyökönlehti on pohjoinen tunturilaji: sen näkee varmimmin Kilpisjärven ympäristössä. ”Kun saalis on tarttunut limaan, lehti alkaa reunoiltaan kääntyä kourumaiseksi. Yökönlehdet saalistavat pieniä hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä litteillä, maata vasten ruusukkeena olevilla lehdillään. Siniyökönlehti on niistä yleisin ja se kasvaa järvien ja jokien tulvavyöhykkeillä kosteilla sammalpinnoilla sekä ravinteikkailla soilla ja paljakan tihkuja vuotopinnoilla. Se on kukkiessaan vain tulitikun korkuinen, oikea miniatyyrikasvi. 46 SUOMEN LUONTO 15/2017 lihaskudoksen. Pilkkoutumistuotokset imeytyvät kihokin solukosta suoraan kasvin ravinnoksi. Vahingossa karvayökönlehteen ei kyllä törmää”, Piirainen kuvailee. Maapallolla kasvaa yli 200 vesihernelajia, ja Suomessa niistä tavataan kuusi: isovesiherne, pikkuvesiherne, rimpivesiherne, kalvasvesiherne, lännenvesiherne ja piilovesiherne. Näistä isovesiherne, pikkuvesiherne ja rimpivesiherne ovat tavallisimpia ja ne pystyy tunnistamaan kukattominakin ilman mikroskooppista tarkastelua
Kilpailuun voi lähettää vain Suomessa otettuja kuvia ja korkeintaan kaksi kuvaa osallistujaa kohden. . Tarkemmat ohjeet sivulla www.suomenluonto.fi/ suomalaisinluonto Onnea kisaan! SUO MAL AISI N LUO NTO -KU VAK ISA KU VA T SU O M EN LU O N N O N TO IM IT U S. A N TJ E N EU M A N N / VA ST AV A LO Kuusakoski jo yli 100 vuotta kierrätystä www.kuusakoski.fi suomalaisinta luontoa. Rakkulan sisäpinnalla on pieniä karvoja, jotka pumppaavat vettä sisältä ulkopuolelle. ”Rakkulassa on neljähaarainen soluryhmä tai karvaryhmä, jonka karvojen keskinäisestä asennosta voi tunnistaa lajin”, Piirainen kertoo ja näyttää karvaryhmiä Pohjolan suuresta kasviosta. n Siniyökönlehden lehdet alkavat kääntyä kourumaisiksi, kun saalis on jäänyt lehteen kiinni. Ansa on viritetty. Toivomme kilpailuun tuoreita näkemyksiä, mutta kaikki itsenäisyyden aikana otetut kuvat voivat osallistua kisaan! Tulokset julkistetaan lokakuussa. Vesiherneillä ei ole juuria, mutta esimerkiksi pikkuvesiherneellä ja rimpivesiherneellä on sekä lehtivihreää sisältäviä osia että surkastuneita verson ja lehtien osia, jotka ovat lehtivihreättömiä. Voittaja palkitaan Articmedian kuvausretkellä Kuusamoon. Muina palkintoina on Retki-, Halti-, Globe Hopeja Fjällräven -tuotteita. Vesiherneillä on kasvin koosta riippuen kymmeniä tai satoja pienen herneen kokoista umpinaista pyyntirakkulaa, jotka ovat läpikuultavia ja lituskaisia. Mikä on KERRO SE KUVALLA! Suomen Luonto järjestää itsenäisyyden merkkivuoden kunniaksi valokuvakilpailun suomalaisimmasta luonnosta. Näin rakkulaan syntyy alipaine. Kilpailuaika on 1.3.–1.9.2017. Minusta ne näyttävät ihan jumppaliikkeiltä, mutta en olekaan mikään lihansyöjäkasviasiantuntija. ”Rakkulassa on pieni suuaukko, jota peittää sisäänpäin kääntyvä läppä. Rakkula on rakenteellinen sopeuma, joka on kehittynyt lehden osana.” Aluksi vesiherne odottaa läppä kiinni saalista, esimerkiksi lähellä uiskentelevaa vesikirppua. Innostuin aiheesta kuitenkin niin paljon, että lainasin kirjastosta John Wyndhamin vuonna 1951 kirjoittaman kirjan Tri. Asiantuntija voi tunnistaa vesiherneet myös herneenkokoisten pyyntirakkuloiden vettä pumppaavista soluista. Kuluu vain sadanosasekunti, kun vesiherne on napannut vesikirpun pyyntirakkulaansa. Niillä ne voivat ankkuroitua myös pohjaan. Vesiherneet kukkivat usein niukasti. Seuraavaksi rakkulan sisäpinta erittää entsyymejä, jotka pilkkovat saaliin. Ja jälleen rakkulan sisällä olevat karvat alkavat pumpata vettä ulos ja muodostaa alipainetta uutta pyyntiä varten. Kukat ovat keltaisia, eikä lajintunnistus aina onnistu niiden avulla, joten varmoja tuntomerkkejä pitää hakea kasvin versorakenteesta tai kasvupaikasta. 15/2017 SUOMEN LUONTO 47 Meillä vesiherneet kasvavat koko maassa muun muassa mutamailla, allikoissa, pikkupuroissa ja lammissa matalassa vedessä, mutta esimerkiksi sademetsissä vesiherneitä kasvaa myös puiden päällyskasveina kostealla sammalpinnalla. Kun vesikirppu ui tarpeeksi lähelle vesihernettä ja koskettaa sen pyyntirakkulan läpässä olevia kaksihaaraisia karvoja, läppä aukeaa. Otos voi esittää mitä vain, minkä kuvaaja mieltää Suomea osuvasti kuvaavaksi luonnoksi: maisemaa tuntureilta saaristoon tai lajeja kontiosta kurkeen tai kuusesta vanamoon. Jos nyt uskaltaisin lukea sen. dien kapina
Hyljetutkijat lentävät kesän alussa merellä laskentojaan tehden. Uhanalaisuudessa olennaista on kannan muutos tiettynä ajanjaksona, ja laskentatiedot ovat arvion tekemisen ydintä. Ei toki saa, vaan Suomen ympäristökeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Luonnonvarakeskus (Luke) ja muut luontomme ammattilaiset ansaitsevat seurantojen jatkolle kaiken tuen. Lintujen linjalaskijat rämpivät alkukesällä kilometrikaupalla sarkojaan ja kuuntelevat, mitä lintuja linjan ympäristössä laulaa. Seuranta auttaa pyrkimyksessä hyvään tilaan, joka on hoitosuunnitelmien mukaan saavutettava 2021 tai 2027 mennessä. Luonnon vahtikoirat liikkeellä. Mutta kovin moni laji taantuu. LINTUSEURANTOJEN TULOKSET paljastavat vaikkapa sen, että kurjen runsaus on viisinkertaistunut noin 30 vuodessa ja lehtokurpan kanta on kaksinkertaistunut. Sekä linjalaskennat että petolintuseuranta kertovat esimerkiksi hiirihaukan kantojen pitkään jatkuneesta alamäestä. Seurannassa ovat myös vesistöt, joihin kesäsuomalainen kastaa varpaansa. Myös vaikkapa mehiläishaukalla, metsähanhella ja pienemmistä linnuista pääskyillä, sirittäjällä ja sinirinnalla menee huonosti. Alkaneen kesän seurantojen maastotyöt ovat erityisen tärkeitä, sillä niillä haetaan tietoa Suomen eliölajiston uhanalaisarviointiin, joka valmistuu alkuvuodesta 2019. Petolintuharrastajat kiertävät alueidensa tai erityisten seurantaruutujen reviirit ja etsivät vimmatusti uusiin paikkoihin perustettuja pesiä. Luonnon vahtikoirat on pidettävä liikkeellä. Vähäpätöiseltä näyttävä budjettisäästö voi katkaista tutkimuksen pitkän aikasarjan. ). Tiedon äärellä vierailu palkitsee; kun lajin tilanteesta tietää enemmän, sitä katsoo uudella tavalla. Lintujen tietoja on saatavilla Luonnontieteellisen museon sivuilla (www.luomus.. Tärkeitä seurantoja on jo jäänyt ilman rahoitusta erityisesti hyönteispuolella. Saako Suomi mennä laput silmillä tulevaisuuteen. Perhosiakin tutkitaan linjalaskentana ja pyytämällä niitä rysillä. KR IS TI IN A M A N N ER M A A V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Niiden ekologista ja kemiallista tilaa seurataan, ja laatu luokitellaan. Asiantuntemusta ja seurantatietoa löytyy maastamme niin paljon, että peräti 21 000 lajin uhanalaisuus voidaan arvioida! Suomi on ylipäänsä lajiston seurannan huippumaita koko maailmassa. Lepakkotutkijat suuntaavat ultraääniä paljastavat laitteensa taivaalle. 48 SUOMEN LUONTO 15/2017 Turve on Suomen ilmastokonA RI SE PP Ä / VA ST AV A LO Ilman seurantatietoa emme tietäisi, että hiirihaukan kanta on taantunut Suomessa jo pitkään. ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Arvio kertoo osaltaan, miten satavuotias Suomi voi. TIETEELLISEN LUONTOTIEDON tärkeyden ymmärtää jokainen luonnonystävä, mutta ymmärtävätkö poliitikot, miten tärkeästä asiasta on kyse. Tyydyttävässä, välttävässä tai huonossa tilassa on suurin osa rannikkovesistä, kolmannes jokipituudesta ja seitsemäsosa järvistä. KUN LUONNONYSTÄVÄ ottaa rennosti kesälomalla, on mukava tietää, että luonnon vahtikoirat ovat liikkeellä. Näin on hetkellä, jolloin seurannat antavat olennaista tietoa suurten muutosten, kuten laajojen metsänhakkuiden vaikutuksista, ja niihin on hiipinyt yhä selvemmin mukaan myös ilmaston lämpenemisen kädenjälki. Peukaloinen ja leppälintu ovat puolestaan näköjään pärjänneet hyvin
.fi 99 ,95 Alk .fi 99 ,95 Alk
Tässä on monta kesän VO IT TO N IE M EL Ä / LE U KU. 50 SUOMEN LUONTO 15/2017 50 SUOMEN LUONTO 15/2017 Tässä on monta kesän tekijää: lämpö, tyyni järven pinta ja vihreys. Etäältä voi kuulla kuikan huudon
Niitä tuli roppakaupalla. Luonnon kauneus pakahduttaa ja lämpö virtaa vatsan pohjaan asti. 15/2017 SUOMEN LUONTO 51 15/2017 SUOMEN LUONTO 51 15/2017 SUOMEN LUONTO K esän tuntee siitä, että kaikki aistit valpastuvat. Taas lämpö auringon ”Kesän tuntee iholla auringon lämpönä, kevyen sateen pisaroina tai lämpimän tuulen hivelynä. Saman tien kengät lentävät nurkkaan, ja kun paljaiden jalkojen alla on viileä nurmi, sitä on ihan pakko puristella varpaillaan. TEKSTI ALICE KARLSSON. Kyselyyn osallistuneet miehet eivät liikoja tunnelmoi. JO JOUTUI armas aika Pyysimme lukijoilta kesän merkkejä. Näkyykö tässä sukupuolien ero. Kesän tuntee myös paljaissa jalkapohjissa, kun kulkee auringon lämmittämillä, sileillä rantakallioilla tai ruohikossa”, nokialainen Aino Maijala runoilee. Selitykseksi riittää muutama rivi: ”Suruvaippa ensi kerran lennossa.” ”Linnunlaulu ja perhosten lento.” ”Eikös kesä olt silloin, kun koko luonto puhkeaa kukkaan ja kelit lämpennöö”, tuumii puolestaan Ari Sigvart Porvoosta. Kesän haistaa, maistaa, kuulee, näkee ja tuntee. ”On kiva kun on vihdoin taas lämmintä ja tarkenee ilman toppatakkia”, tokaisee puolestaan Kim Suomu Riihimäeltä
Mökkirannan lokit ja telkät ovat odotettuja pesijöitä. Maila Viberg saa kesänsä harvinaisen kuhankeittäjän myötä: ”Toukokuun lopun ilta on lämmin ja tyyni. Tuoksu on niin Linnut ovat kesän merkeistä näkyvimpiä ja kuuluvimpia. ”Auringossa paahtuvan mäntymetsän tuoksu tekee kesän. Vuoden kaunein hetki”, Suvi Kervinen Helsingistä kirjoittaa. Tampereelta sekaan pistetään vähän huumoria: ”Linnut karjuvat aamun koittaessa niin, että nukkuminen on hankalaa”, Teemu Ranta sanoo, mutta kiirehtii lisäämään, että ”kesä on silti kiva”. Se on kesä”, kuusamolainen Merja Heikkilä vakuuttaa. Helsinkiläiselle Kirsi Rinteelle kesä tulee kun ”pääskyset saapuvat ja lentävät vasten sinitaivasta”. Kurki koikkelehtimassa pellolla läikäyttää rinnassa. 52 SUOMEN LUONTO 15/2017 Linnut laulujansa visertää kauniisti Linnut ovat kesän tekijöistä tärkeimpiä. ”Luonnossa ei ole kesäisempää ääntä.” Pielaveteläiselle Anne Poikoselle riittää tuttu pyrstönkeikuttaja. Myös pääskyset pitävät vahvasti pintansa kesän alkamisen merkkinä. Ja näin kauniisti kulkee jyväskyläläisen Tytti Poikolaisen kynä: ”Kun on järvellä ja kuulee kuikan, sekä etäisesti jostakin vastarannalta koirien haukuntaa, ja järvi kantaa. Koivut myös tuoksuvat muutenkin kuin vihtoessa. ”Kuikan huuto öisellä järvellä valoisana kesäyönä. Kun sammuttaa traktorin ja nauttii hetkestä pellonlaidassa”, Kyösti Latvala Hämeenlinnasta riimittelee. 52 SUOMEN LUONTO 15/2017 JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / VA ST AV A LO PI R JO KO IS TI N EN / VA ST AV A LO M A RI K A EE R O LA M A RI K A EE R O LA M A RI K A EE R O LA. Ei sitä koe missään muualla kuin Suomen rauhassa ja kesällä.” Kuovi herkistää miehenkin: ”Näin eteläpohjalaisena täytyy sanoa, jotta isokuovin laulu kesäyössä. Koivun lisäksi myös männyt tuoksuvat kesäisin, ja sen tuntee etenkin ritisevän kuivana hellepäivänä. Ilman niitä kesää ei tule. Kuikka ja kuovi tuntuvat herättävän muistoja hyvin kaukaa. Samassa kaupungissa Miia-Maria Bollström kuulee takapihan metsiköstä ”sekalaisten lintujen mölysinfonian”, josta hän tietää, että ”luonto on vahvasti elossa”. ”Kyllä se on koivun tuoksu. Ei tarvitse kuin silmun pienesti vihertää, niin voi sitä ihanaa tuoksua ja tunnetta mikä siitä tulee. Kesä tulee heilauttamalla myös peipon, kuikan, kuovin, pääskyjen, käen, västäräkin, kiurun ja laulurastaan mukana. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa Koivut ovat tärkeitä kesään siirtymisessä. ”Västäräkki ilmestyy aitan katolle ja sanoo: zit”. Istun rantasaunan rappusilla ja silloin se kuuluu – kuhankeittäjän jäljittelemätön viheltely”, hän kirjoittaa. Hiirenkorvat ovat odotettuja ja monille kesä alkaa juuri niistä, mutta toisille vasta sitten kun hennonvihreä muuttuu kunnolla vihreäksi ja lehdet ”kahisevat”. Silloin tulee aina kyynel silmään
Sateen jälkeen luonto tuoksuu ”koivunlehdille, ruoholle ja nokkosille” ja kaiken kruunaa sateenkaari. 15/2017 SUOMEN LUONTO 53 YLI PUOLI TUHATTA KESÄN MERKKIÄ MIKÄ ILMIÖ, eliö tai muu tekee kesän. kysyimme lukijoiltamme ja saimme muutamassa viikossa 515 vastausta. tuoksuu ”koivunlehdille, ruoholle ja nokkosille” PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LK • kotimainen • luonnonmukainen • hajusteeton 100%. Naiset olivat aktiivisia, vain noin viidesosa vastaajista oli miehiä. Arvoimme vastaajien kesken kymmenen Luontokaupan kesäistä Norppa kivellä -paitaa: Merja Jutila, Pattijoki, Petri Toivanen, Helsinki, Leila Yliselä, Järvenpää, Eva Rinne, Helsinki, Sami Kuusimäki, Tampere, Heidi Juuti, Savonlinna, Tuulikki Kivinen, Harjavalta, Lea Virta, Kemi, Erja Härkönen, Imatra, Eeva Leino, Inkoo. Onnea voittajille ja iso kiitos kaikille osallistuneille. Ne vaihtelivat yhdestä virkkeestä pieniin esseisiin ja runoihin
54 SUOMEN LUONTO 15/2017 PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LK M A RI K A EE R O LA M A RI K A EE R O LA M A RK U S VA RE SV U O JU SS I M U RT O SA A RI JO RM A LA U RI LA. 54 SUOMEN LUONTO 15/2017 Tuomen kukinta ja koulujen loppuminen liittyvät yhteen. Ne ovat varmat kesän merkit
”Västäräkki ilmestyy aitan katolle ja sanoo zit.” Ole rohkeasti yhteydessä, jos kaipaat uutta potkua työnhakuun tai urallesi. ”Hyttysistä ja paarmoista tietää kesän tulleen”, Tiina Pettinen Mikkelistä sanoo, ”vaikka mukavammin sen huomaa ihanista luonnon kukkasista”. huhtikuuta ja päättyy Suomen Luonnon viimevuotisen kyselyn perusteella elokuun ensimmäisellä viikolla. ”Tuomi kukki aina kun koulut loppuivat ja kesäloma alkoi.” Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas Nisäkkäistä kesän tekijä on ehdottomasti ensimmäinen siili. Monet seuraavat kiinnostuneena kalojen molskintaa järvessä ja niiden veden pintaan synnyttämiä pieniä varovaisia renkaita. Kesän makuja mainittiin niukanlaisesti, mutta poimin joukosta muun muassa uusien perunoiden ihanuuden, metsämansikoiden maun, joka lennättää oitis lapsuuteen, ihanat mustikat aamuviilin päällä, kantarellien keltaisen kullan ja ehdottomasti kesään kuuluvan grillimakkaran! Kesän kesto on selvillä siilinjärveläiselle Ritva Savolainen-Kontrolle: ”Kukkuva käki kertoo kesän saapumisesta ja kukunnan lakkaaminen kesän hiipumisesta.” Näin laskien kesä alkoi lintuharrastajien Tiira-havaintopalvelun mukaan tänä vuonna Etelä-Suomessa 30. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen Kukat kertovat monta tarinaa. Hyönteisistä tärkeitä ovat mehiläiset, kimalaiset, leppäkertut, muurahaiset, perhoset ja sudenkorennot. Vähemmän viehättävät hyönteisetkin kuuluvat kesään. Annamme mielellämme lisätietoa palveluistamme.. Pihakukista esille nousevat krookukset, omenapuut ja syreenit. Luonnonkasveista mainintoja napsivat muun muassa tuomi, kielo, keto-orvokki, voikukka, vuokot, metsätähti, lehdokki ja suopursu. Mirkka Utriainen Läsäkoskelta saa kesän tunnun nuuhkimalla vanamoa, mutta moni muu on tuomen kannalla. n Artikkelin otsikko ja väliotsikot on lainattu Suvivirrestä. Monia sykähdyttää metsän tuoksu etenkin sateen jälkeen. ”Silloin metsä herää kuin uudelleen henkiin”, sanoo Sirpa Hinkkanen Ikaalisista. ”Kun tuomi kukkii, on virallisesti kesä”, kirjoittaa esimerkiksi Mari Heikkilä Purmojärveltä. Kaloillakin on kesässä roolinsa. 15/2017 SUOMEN LUONTO 55 ihana, sitä ei muina vuodenaikoina pääse nuuhkimaan”, Tanja Kangas Helsingistä kirjoittaa. Ilmiöistä tärkeimmäksi mainitaan vastaleikatun ruohon tuoksu, hyvinä haastajina ovat jäiden lähtö, kesäsade, sateenkaari ja laineiden liplatus
KU V IT U K SE T A N N E ST O LT KUKA TÄÄLLÄ KAIVELEE. Kontiainen viettää aikansa tiiviisti maan alla, johon se on sopeutunut erinomaisesti. Varma merkki kontiaisesta onkin kraatterimainen multakasa. Sen mahdollisuuksiin on vain tartuttava. Se kaivaa lapiomaisten etukäpälien avulla tunneleita ja työntää mullat maan pinnalle. Vastaajien kesken arvomme laadukkaan riippumaton. Kontiaisen käytävää voi joskus olla vaikea huomata keosta. Hinta 27€ Iskelmäkasvio Henry Väre, Jukka Laine ja Satu Laatikainen Iskelmäkasvio kertoo kaikille musiikin ystäville, millaiset todellisen luonnon kasvit kätkeytyvät hittilaulujen taustalle. Kirjan noin kolmensadan lajin tunnistamista helpottavat laadukkaat valokuvat. www.suomenluonto.fi/kesakisa tai postitse Kesäkisa / Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22b, 00210 Helsinki Kontiainen Vesimyyrä Vesimyyrä Kontiainen. Vanha nimi olikin harhaanjohtava, sillä kontiainen ei ole myyrien sukua, vaan sen lähisukulaisia ovat päästäiset. Ilmoita havaintosi meille. ONNEA ETSINTÖIHIN! Ilmoita havaintosi 31.7.2017 mennessä: Kesä kisa 2017 Kontiaisen ja vesimyyrän keot muistuttavat toisiaan, mutta ne erottaa toisistaan käytävän sijainnin perusteella. Hinta 42 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. Kuinka monta. Kuinka runsas ja laajalle levinnyt kontiainen on Suomessa. Vesimyyrällä käytävä on kasan reunassa (ylempi kuva), kun taas kontiaisen käytävä on keskellä kasan alla, jolloin keko muistuttaa tulivuoren kraatteria (alempi kuva). HARVA ON PÄÄSSYT näkemään kontiaista eli vanhalta nimeltään maamyyrää. Hyväntuulinen, reipas ja riemukas opas antaa siihen tukuittain vinkkejä. 56 SUOMEN LUONTO 15/2017 Parhaat luontokirjat Liikuttava luonto Elli Keisteri-Sipilä Kaupungistuneessakin Suomessa luonto on ihmisten lähellä. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. Ilmoita meille löytämäsi keot. Hinta 32€ Metsäkasvio Henry Väre ja Jukka Laine Kirja esittelee havainnollisesti niin tutut ja yleiset kuin harvinaisetkin metsiemme kasvit. Löysitkö kontiaisen kekoja
Konsertti 20€ • Yksittäiset esitykset 5€ • Viikonloppukortti 40€ • Alle 12v. KUUSAMO-OPISTO, TEATTERISALI LIPUT 10€, KAIKKI ELOKUVAT • 11.00 12.00 Lounas • 12.00 13.15 Jäätä Rakastavat 53 min, Juha Taskinen • 13.30 14.15 Oulanka ja Paanajärvi luonnon parantava voima 30 min, Petteri Saario • 14.15 Tauko, kahvi/tee • 14.45-15.30 The Man of Kuusamo 25 min, Riccardo Truffarelli ja Fabrizio Carbone PERJANTAI 8.9. Luontosuhde, 45 min, Kimmo Ohtonen 16.15 Päätös TORSTAI 7.9. /naturephoto, Kuusamotalo 040 860 8800 Taiteellinen johtaja: lassi.rautiainen@articmedia.. Sami Karjalainen 11.30 Lasten ja nuorten Nature Photo: Rantojen hyönteiset, Sami Karjalainen 17.00 Tapahtuman avaus 17.30 Nature Photo kuvakisan tulokset, Metsähallituksen puheenvuoro 19.00 Konsertti 20.00 Tauko 20.30 Islannin maisemia, 45 min, Hans Strand, Ruotsi. ilmaiseksi Lisätietoja: www.kuusamo.. KUUSAMO-OPISTO, TEATTERISALI • 18.00 19.30 Hyönteisten valokuvauksen menetelmiä: kerroskuvaus (focus stacking) ja akvaariokuvaus, Sami Karjalainen PERJANTAI 8.9. Koillismaa, 30 min,Jarmo Manninen 10.30 Tauko 10.45 Antarktis 60 min, Hans Strand, Ruotsi 12.00 Lounastauko 13.00 Norjan tuntureilla 45 min, Roger Brendhagen, Norja. KUUSAMOTALO 9.00 Wrangel Island, 60 min, Sergey Gorshkov, Venäjä. tai Kuusamotalo puh. KUUSAMOTALON TAPAHTUMISSA juontajana Kimmo Ohtonen, tulkkaus Arno Rautavaara. KUUSAMOTALO 9.00 Wrangel Island, 60 min, Sergey Gorshkov, Venäjä. , 040 038 0878 Liput: www.lipputoimisto.. Saimaannorppa 40 min, Juha Taskinen 14.30 Tauko 14.45 Lentävien hyönteisten kuvaus, 45 min, Sami Karjalainen. 9.00 Palokärki, 40min, Hannu Hautala Seikkailuja Venäjän Karjalassa, 40 min, Lassi Rautiainen 10.30 Tauko 11.00 Putoranan laakio Putoran Plateau, Sergey Gorshkov, Venäjä 12.00 Lounastauko 13.00 Norjan luontoa, 45 min, Roger Brendhagen, Norja. KUUSAMOTALO 10.15 Lasten ja nuorten Nature Photo: Rantojen hyönteiset. KUUSAMO-OPISTO, TEATTERISALI • 18.00 19.30 Hyönteisten valokuvauksen menetelmiä: kerroskuvaus (focus stacking) ja akvaariokuvaus, Sami Karjalainen PERJANTAI 8.9. KUUSAMOTALON TAPAHTUMISSA juontajana Kimmo Ohtonen, tulkkaus Arno Rautavaara. Koillismaa, 30 min,Jarmo Manninen 10.30 Tauko 10.45 Antarktis 60 min, Hans Strand, Ruotsi 12.00 Lounastauko 13.00 Norjan tuntureilla 45 min, Roger Brendhagen, Norja. KUUSAMOTALO 10.15 Lasten ja nuorten Nature Photo: Rantojen hyönteiset. Kuva liikkuu ja liikuttaa, 35min, Tapio Kostet LAUANTAI 9.9. Rantojen hyönteiset 45 min, Sami Karjalainen 14.30 Tauko 15.00 Järvihylkeiden jäljillä, 70 min, Juha Taskinen 16.15 Tauko 16.30 Tammikuusta talvipäivänseisaukseen Anna-Liisa Pirhonen 17.00 Luontokuvaus ja some, Konsta Punkka 18.00 Tauko 18.15 Xie Jianguo, Kiina 19.30 Näyttelyn avajaiset Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa, Juha Taskinen Sergey Gorshkov: Putoranan laakio Roger Brendhagen: Norjan luontoa Hans Strand: Islanti Juha Taskinen: Saimaannorppa VALOKUVAKISA www.kuusamo-knp.. ilmaiseksi Lisätietoja: www.kuusamo.. 9.00 Palokärki, 40min, Hannu Hautala Seikkailuja Venäjän Karjalassa, 40 min, Lassi Rautiainen 10.30 Tauko 11.00 Putoranan laakio Putoran Plateau, Sergey Gorshkov, Venäjä 12.00 Lounastauko 13.00 Norjan luontoa, 45 min, Roger Brendhagen, Norja. 040 860 8800. Saimaannorppa 40 min, Juha Taskinen 14.30 Tauko 14.45 Lentävien hyönteisten kuvaus, 45 min, Sami Karjalainen. Sami Karjalainen 11.30 Lasten ja nuorten Nature Photo: Rantojen hyönteiset, Sami Karjalainen 17.00 Tapahtuman avaus 17.30 Nature Photo kuvakisan tulokset, Metsähallituksen puheenvuoro 19.00 Konsertti 20.00 Tauko 20.30 Islannin maisemia, 45 min, Hans Strand, Ruotsi. Rantojen hyönteiset 45 min, Sami Karjalainen 14.30 Tauko 15.00 Järvihylkeiden jäljillä, 70 min, Juha Taskinen 16.15 Tauko 16.30 Tammikuusta talvipäivänseisaukseen Anna-Liisa Pirhonen 17.00 Luontokuvaus ja some, Konsta Punkka 18.00 Tauko 18.15 Xie Jianguo, Kiina 19.30 Näyttelyn avajaiset Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa, Juha Taskinen Sergey Gorshkov: Putoranan laakio Roger Brendhagen: Norjan luontoa Hans Strand: Islanti Juha Taskinen: Saimaannorppa VALOKUVAKISA www.kuusamo-knp.. Kuva liikkuu ja liikuttaa, 35min, Tapio Kostet LAUANTAI 9.9. Kuusamo Nature Photo 7.-10.9.2017 SUNNUNTAI 10.9. Luontosuhde, 45 min, Kimmo Ohtonen 16.15 Päätös TORSTAI 7.9. Konsertti 20€ • Yksittäiset esitykset 5€ • Viikonloppukortti 40€ • Alle 12v. KUUSAMO-OPISTO, TEATTERISALI LIPUT 10€, KAIKKI ELOKUVAT • 11.00 12.00 Lounas • 12.00 13.15 Jäätä Rakastavat 53 min, Juha Taskinen • 13.30 14.15 Oulanka ja Paanajärvi luonnon parantava voima 30 min, Petteri Saario • 14.15 Tauko, kahvi/tee • 14.45-15.30 The Man of Kuusamo 25 min, Riccardo Truffarelli ja Fabrizio Carbone PERJANTAI 8.9. 040 860 8800 Kuusamo Nature Photo 7.-10.9.2017 SUNNUNTAI 10.9. tai Kuusamotalo puh. /naturephoto, Kuusamotalo 040 860 8800 Taiteellinen johtaja: lassi.rautiainen@articmedia.. , 040 038 0878 Liput: www.lipputoimisto.
TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT HARRI NURMINEN Tämä iili tarttui 2014 Joel Rahkosen jalkaan. Uusi löytö antoi toivoa lajin elpymisestä. Lisääntymiseensä ne sen sijaan tarvitsevat lämminveristen eläinten kuten ihmisen, muiden nisäkkäiden tai linnun verta. Ne ovat lounaisen Suomen lukuisia ihmeitä, mölysammakon ja lessonansammakon lisääntymiskykyisiä risteymiä. Näin paljastui, että tässä vaatimattomassa lampareessa elää hevosjuotikkaiden ohella huippuharvinainen ja rauhoitettu verijuotikas. Niiden verellä juotikkaat todennäköisesti kasvavat ja voimistuvat. Se toimii viestinä verijuotikkaille.” Karhilahti on nähnyt, että lammen ranta on hyvin usein täynnä metsäkauriiden jälkiä. Houkutuseläiminä Tämä ihme pitää nähdä omin silmin. ”Pitää saada vesi ja pohjamuta liikkeelle”, Karhilahti neuvoo. Kauriit saattavatkin olla Iilimadot tulevat takaisin Verijuotikkaat eli iilimadot olivat kuolla sukupuuttoon, mutta nyt niitä on alkanut jälleen löytyä. Hän kahlasi kameroineen pitkään sorakuoppaan syntyneessä lammikossa, ja kun hän nousi maalle, hänen pohkeessaan roikkui pullea verijuotikas. Toisaalta kohteeksi kelpaa pienempikin eliö kuten suursukeltaja. Jyväskyläläinen Joel Rahkonen oli Paimion Valkojannummella kuvaamassa sammakoita. Tiedettiin, että lajia oli Ahvenanmaalla, mutta mantereella sen elinpaikat olivat kutistuneet vain muutamiin vesistöihin. Sammakoiden läsnäolo parantaa verijuotikkaiden elinmahdollisuuksia. 58 SUOMEN LUONTO 15/2017 K olme vuotta sitten toukokuussa Suomen juotikashistoriassa kääntyi uusi lehti. JO EL R A H KO N EN Paimion Valkojannummen soranottoalueella on paljon tämän verijuotikaslammen kaltaisia lampareita.. ”Matkitaan juomaan tulevia eläimiä, jotka polkevat sorkillansa rantavettä. Taustalla nauravat syötävät sammakot. Sammakko-, hietasisiliskoja allikkosalakkahavainnoistaan tunnettu luonnonnuuskija Ari Karhilahti Turun eläinmuseosta värvää juotikasetsintään kollegansa Anssi Teräksen, tutkijat Anna Puiston ja Maija Laaksosen sekä työelämään tutustuvan Laura Teräksen. Tällä joukolla marssimme lammelle ja astumme saman tien ”plätkyttelemään” paljain varpain rantaveteen
Sairaus syntyi nesteiden suhteiden muutoksista. 15/2017 SUOMEN LUONTO 59 avain siihen, että tässä lammessa ylipäätään on verijuotikkaita. Ennen karja laidunsi ulkona kaikkialla ja joi vettä järvistä ja lammista. Pyydystämillämme juotikkailla ei ollut hampaita. Etupään kupissa madolla on kalkkihampaat, joilla se puree uhrinsa ihoon y-mallisen reiän. Noin kahden viikon kuluttua pikkujuotikkaat vapautuvat veteen ja kasvavat nahanluontien kautta täysikasvuiseksi. Juotikkaat saadaan liikkeelle vesirajaa tallomalla. Ei nappaa kiinni. Sillä tavalla se pääsee seuraavaan lampeen.” Onnistumme eläinten matkimisessa – tai niin ainakin uskomme, sillä ensimmäinen luikero on hyppysissä. Verijuotikaskin voi elää 15–20 vuotta eikä ole mikään ahmatti. Humoraalioppi on hylätty humpuukina, mutta verijuotikkailla on kiistatta hoitavia ominaisuuksia. Ari Karhilahti iloitsee verijuotikkaan uudesta tulemisesta. Väitetään että myös eläimet hakeutuvat iilimatovesiin ehdoin tahdoin kipeitä kinttujansa hoidattamaan. Hoitava verenimijä Verijuotikas on ollut tärkeä eliö lääkinnällisesti. ”Madosta tulee lopulta paksu pallo”, hän sanoo. Verijuotikas on suurin 16 juotikkaastamme. ”Sen jälkeen pullero pudottautuu alas ja hyvällä onnella se päätyy kotilampeensa.” ”Verijuotikas selviytyy tosin aika pitkään kuiviltaankin jalassa roikkuessaan. Hoito perustui lääketieteessä jo antiikin ajoista 1800-luvulle vallinneeseen humoraalioppiin, jossa oleellista oli ruumiinnesteiden kuten veren ja sapen tasapaino. ”Nämä ovat nuoria juotikkaita, joten laji täytyy varmistaa mikroskoopilla”, Karhilahti sanoo. Lääketieteellisestä käytöstä juontaa juotikkaan tieteellinen nimikin Hirundo medicinalis. Matoja on käytetty verihyytymien hajottamiseen ja tulehduksien ehkäisemiseen. Uusi käyttö orastaa jo – leikkaushaavojen väitetään paranevan nopeammin iilimatoterapialla ja joissakin maissa plastiikkakirurgit ovat testanneet matoja onnistuneesti arpikudoksen muodostumisen vähentäjänä. Lopullisen kuoliniskun antoi laidunnuksen lopettaminen. Juotikkaat ovat pitkäikäisiä. Karhilahden mukaan juotikas imee koosta riippuen eri määrän verta, jopa runsaan ruokalusikallisen. Ei sen ole pakko olla vedessä. Ne erittävät puremakohtaan veren hyytymistä estävää hirudiinia, jonka takia haava vuotaa vielä jopa 12 tuntia. Ensimmäinen luikero näkyvillä. Meitä iilit karttoivat. Esimerkiksi hevosjuotikas, johon verijuotikas usein sekoitetaan, jää pienemmäksi. Hevosjuotikas ei liioin ime verta vaan on peto. Aikuinen verijuotikas voi tulla 10–15-senttiseksi. Verijuotikkaita kerättiin Suomessakin lääkinnällisiin tarkoituksiin 1700-luvulta lähtien niin ahkerasti, että vesistö toisensa jälkeen tyhjeni. Sen kookkaimmat saaliit ovat pieniä kalanpoikasia. Poimimme vielä kaksi muuta juotikasta ja testaamme niitä iholla. ”Se on harvinaisen helppoa. Verijuotikkaalla on hampaat, hevosjuotikkaalla ei.” Verijuotikas on kaksineuvoinen, se on yhtä aikaa sekä naaras että koiras. Juotikas munii ja erittää munien suojaksi kotelokopan, jonka se pudottaa vesirajaan. Aiemmin se olikin helppoa, kun verijuotikkaita oli vesistöissä kautta maan. Siinä oli oiva tilaisuus verijuotikkaalle napata kiinni koipeen. Sen avulla sairaasta ihmisestä poistettiin ”pahaa verta”. n Laidunnuksen loppuminen oli verijuotikkaille kohtalokasta. Pureva kuppari Verijuotikas liikkuu mittarimatomaisesti etuja takapäässään olevien imukuppiensa avulla. Yksi veriannos riittää juotikkaalle puolesta vuodesta vuoteen. Verijuotikas ja hevosjuotikas ovat nuoruusvaiheessaan samannäköisiä.
Enää ei ole kiire. Luontomatkailun rinnalle kehitetään tiedematkailua. Saaren rytmiin jättäytyvillä on kuitenkin halutessaan paluukyyti tiedossa. Matkailijoille kehitetään kokonaisuutta, joka Seilin saari Nauvossa palvelee tästä kesästä lähtien entistä suurempaa matkailijajoukkoa. TEKSTI MIA RÖNKÄ SAARISTON HELMASSA 60 SUOMEN LUONTO 15/2017 H A N N U VA LL A S / LE N TO KU VA VA LL A S Seili sijaitsee noin 30 kilometriä Turusta etelään.. Sitä ei ollut niillä sadoilla ihmisillä, joita tuotiin Seilin hospitaaliin sen 350-vuotisen historian aikana, monet väkisin ja ilman toivoa kotiinpaluusta. Seilin saari sijaitsee Lounais-Suomen saaristossa Saaristomerellä. Tiedeturistina tutkimusmatkalle Tänä kesänä Seili aukeaa entistä suuremmalle joukolle matkailijoita: aiemman 10 000 vuosittaisen kävijän sijaan tavoitellaan 40 000 kävijää. Matkaa Turkuun on meriteitse kolmisenkymmentä kilometriä, maantietä pitkin noin kuusikymmentä kilometriä. ”Majoitusja ruokapalveluita vetää matkailuyrittäjä, kulkuyhteyksiä saareen tiivistetään ja omalla veneellä tulijoille perustetaan käyntisatama”, listaa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja Ilari Sääksjärvi. 60 SUOMEN LUONTO 15/2017 P uolen tunnin yhteysalusmatkalla Nauvosta Seiliin mieli ehtii virittyä saariston rauhaan. Yhteysalus jättää matkailijan postilaituriin ja puksuttaa tiehensä. Seili kuuluu Saaristomeren kansallismaisemaan. Seilissä toimiva Saaristomeren tutkimuslaitos kuuluu biodiversiteettiyksikköön. Saaren itärannalla kohoavilta Kirkkoniemen kallioilta näkee kirkkaalla säällä Airiston selkää myöten Rymättylään, Turkuun ja Naantaliin
SAARISTON HELMASSA 15/2017 SUOMEN LUONTO 61 15/2017 SUOMEN LUONTO 61 Seiliin pääsee yhteysaluksilla Nauvosta ja Rymättylästä. M IA RÖ N K Ä. Kesäkuusta alkaen yhteysalukset kulkevat päivittäin, ja retken pystyy tekemään myös ympyräreittinä siten, että pysähtyy Seiliin pariksi tunniksi. Reitti soveltuu myös lapsiperheille ja liikuntarajoitteisille. Yhteysalukset kiinnittyvät postilaituriin, josta on puoli kilometriä ravintolaja majoituspalveluihin. 15/2017 SUOMEN LUONTO 61 SEILAA SEILIIN SEILIIN PÄÄSEE yhteysaluksella Nauvosta ja Rymättylän Hangasta, jatkossa ehkä venekuljetuksella myös Turusta. Ravintola Seili on päivittäin auki kesäkuusta alkaen. Ravintolan yhteydessä toimii kahvila. Lisäksi saarella on Pro Seili – Själö -yhdistyksen ylläpitämä kesäkioski. Saaren hiekkateitä kiertää parin kilometrin mittainen reitti, jonka varrella opastaulut kertovat saaren luonnonympäristöistä ja historiasta. Omalla veneellä tulijoita palvelee käyntisatama. Lisätietoja: visitseili.fi/fi/, www.utu.fi/seili
Spitaalisten ja hourujen saari Seilissä sijaitsi aikoinaan Suomen tunnetuin leprasiirtola ja sen jälkeen mielisairaala. Saaressa on arvokkaita perinneympäristöjä, kuten ranta-, heinäja laidunniittyjä, ketoja ja metsälaitumia. Pikkusaari varattiin leprasairaille, ja sen nimeksi tuli Sjukholmen, sairaiden saa. Sairastuneet haluttiin eristää merenselän saarelle. Vuosisataiset perinneympäristöt Seilissä on asuttu keskiajalta asti, ja maanviljelys ja laidunnus ovat muokanneet sen luontoa. Lepraa, aiemmin spitaaliksi kutsuttua tautia, pidettiin Jumalan rangaistuksena, ja sen pelättiin tarttuvan helposti. Päärakennuksessa on mielisairaalahuone alkuperäisessä asussaan. Matkailijoille tarjotaan opastuskierroksia, joilla kerrotaan saaristosta, luonnon monimuotoisuudesta ja Itämerestä. Kasvillisuus kartoitetaan taas tänä kesänä. AU KE A M A N KU VA T M IA R Ö N K Ä ammentaa saaren luonnosta ja historiasta sekä saaristoympäristön tutkimuksesta. Metsähallitus hoitaa perinneympäristöjä järjestämällä saareen nautakarjaa ja lampaita laiduntamaan kesäisin. Vielä 1600-luvulla Seili koostui pääsaaresta ja pienemmästä saaresta, joka nykyisin muodostaa Kirkkoniemen. Yksi saaren kruununjalokivistä on peltomaitikka, jonka Suomen kannasta pääosa kasvaa Seilissä. Airiston–Seilin kulttuurimaisema sisältyy valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuurimaisema-alueisiin. Tulevaisuudessa biodiversiteettiyksikkö ja Metsähallitus perustavat saarelle myös luontotiedepolun. 62 SUOMEN LUONTO 15/2017 62 SUOMEN LUONTO 15/2017 Kesäisin Seilin perinneympäristöjä hoidetaan pötsipalkalla. Seilin kirkko (alh. Noin 150 hehtaaria saaren pinta-alasta on Natura-alueita. Ilari Sääksjärvi (vas.) johtaa Turun yliopiston biodiversiteetti yksikköä, ja Saaristomeren tutkimusasemaa luotsaa asemanjohtaja Jari Hänninen (oik.). ”Luontoja kulttuurimatkailun rinnalle kehitämme tiedematkailua”, Sääks järvi kertoo. vas.) on rakennettu 1733. Saaressa on myös monimuotoisia lehtoja. ”Opastuskierroksia vetävät sekä matkailuyrittäjä että biodiversiteettiyksikön henkilökunta, ja kierroksilla on aina tarjolla uusinta tietoa”, kertoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemanjohtaja Jari Hänninen. Seili sopi tarkoitukseen myös siksi, että siellä oli reheviä viljelymaita sekä hiekkaista maata, johon oli helppo kaivaa haudat. Metsähallituksen selvityksen mukaan Seilissä elää 29 uhanalaista ja 26 silmälläpidettävää lajia
Sinne tuotiin Turusta Pyhän Yrjön hospitaalin spitaaliset sekä Turun Pyhän Hengen huoneen vaivaiset. Sekä sairaalan rakennukset että kirkko ovat suojeltuja. Seilin sairaalan pihapiiri kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Kun mielisairaala lakkautettiin 1962, sairaalan rakennukset siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön. ”Toivomme, että saaristoon ja Itämereen tutustuminen täällä luontoja kulttuuriarvoiltaan merkittävällä saarella vaikuttaa ihmisten luontosuhteeseen”, Sääksjärvi summaa. Seilissä tiedetään olleen ainakin 663 leprapotilasta, joista viimeinen haudattiin vuonna 1785. Pihalla uusi puinen risti muistuttaa muista saarelle haudatuista. Seilissä aletaan seurata matkailijoiden vaikutusta luontoon ja tutkia matkailun kestävyyttä yhteistyössä matkailututkijoiden ja Metsähallituksen kanssa. Siellä sijaitsivat leprapotilaiden asumukset, kirkko ja hautausmaa. Matkailua kaidalla polulla Matkailijamäärän kasvattaminen on herättänyt keskustelua ja huolta saaren luontoja kulttuuriarvojen puolesta. Vuonna 1619 kuningas Kustaa II Adolf antoi määräyksen rakentaa Seiliin leprasairaala. Matkailijat pyritään ohjaamaan saaren kulutusta kestäviä hiekkateitä kiertävälle reitille. Isovihan jälkeen Seiliin tuotiin lähinnä mielisairaita, pääosin naisia. Vaikka matkailun kehittämiseen on ajanut tilakustannuksista johtuva taloudellinen pakko, matkailun toivotaan tuottavan Seilin ja koko Itämeren luonnolle hyvää. Tutkimuslaitos aloitti toimintansa 1964. Saarten välissä on komea tombolo eli rantavoimien kasaama kannas, joka maankohoamisen myötä liitti saaret yhteen. Kirkon lattian alla lepää kolme muumiota: Seilin taloudenhoitajana 1700-luvulla toimineen Erik Litanderin vaimo sekä tyttöja poikalapsi. Själ-sana viittaa tässä kuitenkin hylkeisiin, joita alueella lienee metsästetty pian saaren noustua merestä noin viisi tuhatta vuotta sitten. Mielisairaalan eli hourujenhuoneen päärakennuksen keskeiset osat rakennettiin 1850-luvulla Turun kaupunginarkkitehdin Pehr Gylichin suunnitelmien mukaan. TOIVOTTOMIEN SAARI SEILIN ruotsinkielisen nimen Själön voisi saaren synkän historian vuoksi tulkita sielujen saareksi. Seilin nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1733. 15/2017 SUOMEN LUONTO 63 ri. ”Saaren luonto on kehittynyt vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, ja arvokkaimmat osat ovat juuri kulttuuriympäristöjä”, asemanjohtaja Jari Hänninen huomauttaa. Pieni hautausmaa kirkon takana kertoo saaren historiasta ja ihmiskohtaloista: pikkulasten pienet ruosteiset rautaristit ja rivi valkoisia puuristejä, joissa kaikissa naisten nimet. Kirkkoniemen kallioilta aukeavat näkymät Airiston selälle.. Kirkon tienoilta on löydetty muinaisjäännöksiä leprahospitaalin ajoilta. n Kirjoittaja on naantalilainen tiedetoimittaja, tietokirjailija, tutkija ja runoilija
64 SUOMEN LUONTO 15/2017 ENEMMÄN PUUTA, VÄHEMMÄN LUONTOA LUONTOA Suomalainen luonto ei itsenäisyyden alkaessakaan ollut koskematon, mutta sadassa vuodessa siitä on tullut Suuri Puska. TEKSTI ISMO TUORMAA SUOMEN MUUTOS SADASSA VUODESSA ON OLLUT RAJU 64 SUOMEN LUONTO 15/2017
Maisema sulkeutui ja yksipuolistui. Nykyisen Itäkeskuksen tontille nousi säännöllisesti tulvavesi, jossa laidunsivat Puotilan kartanon lehmät. Samalla muistelen omaa lapsuuttani 1950-luvulla, jolloin Itä-Helsinki päättyi Herttoniemeen ja siitä alkoivat loputtomilta tuntuneet Myllypuron ja Sipoon metsät. Mitä sanovat muutoksesta omien alojensa asiantuntijat. Virallisen version mukaan köyhä Suomi nousi rikkauteen koskensa patoamalla, harsitut ja kasketut metsänsä hoitamalla ja veden vaivaamat maansa ojittamalla. Avohakattua ja kynnettyä metsää Ilomantsissa. Kun Suomi putosi puusta Matkaan tapaamaan Tampereen ammattikorkeakoulun metsäekologian lehtoria, kirjailijaa ja aktiivista metsäkeskustelijaa Petri Keto-Tokoita. 15/2017 SUOMEN LUONTO 65 S ata vuotta täyttävän Suomen luonnon historiasta kerrotaan vieläkin kahta, toisilleen vastakkaista tarinaa. llarilla ruiskaunokkeja sinisenään kukkivien Herttoniemen kartanon peltojen poikki. Tämä tarkoitti Suomen muuttumista suureksi puskaksi, kun vanhat metsät hakattiin, suot ojitettiin, joet padottiin, perinnemaisemat katosivat ja liki jokainen neliömetri piti saada kasvamaan metsää, vaikka huonolaatuistakin. Uimaan mentiin . Toisen version mukaan Suomi päätyi etenkin sotien jälkeen metsätuotteiden bulkkituotannon ja määrän korostamiseen laadun sijasta. RIT VA KO VA LA IN EN JA SA N N I SE PP O 15/2017 SUOMEN LUONTO 65
Keto-Tokoin mukaan kulottamisen ja kaskeamisen loppuminen sekä metsäpalojen sammuttaminen on ollut suuri ekologinen muutos aiempaan. ”Tervanpoltto ja tukinuitto toki söivät myös vesistöjen varsien puustoa.” Metsäautoteiden lonkerot Suomen metsäautoteiden pituus riittäisi jo 3–4 kertaa maailman ympäri ja uusia teitä syntyy satoja kilometrejä joka vuosi valtion tuella. Suomaat työntävät rahkasammalta kaikkialle. Niin tärkeää kuin haapojen jättäminen rauhaan onkin, se ei korvaa koko metsäekosysteemin liki täydellistä muutosta teollisuuden tarpeiden mukaan. Uskoin tähän hetken ja näin painajaisia kaiken syövistä soista. ”Nyt metsä on kuin yhtäkkinen seinä. 1900-luvun alun harsituisssa ja määrämittahakkuidenkin runtelemissa metsissä pyyt ja metsot olivat vielä hyvin yleisiä. Myyriä ja hirviä hyödyttäviä aukkoja ja istutustaimikoita ei itsenäisyyden ajan alkupuolella ollut. Kuinka kaukainen ja saavuttamaton tuo maisema nyt onkaan. Iso muutos on ollut myös siirtyminen avohakkuisiin ja metsien maanpinnan käsittelyyn. Keto-Tokoi laskee, että luonnontilaisia metsiä on tällä hetkellä Suomessa jäljellä enää viitisen prosenttia, Etelä-Suomessa alle prosentti. Kasket kuitenkin poltettiin puineen päivineen ja niille kasvoi myöhemmin vankkoja ja hyvälaatuisia koivikoita ja kuusikoita. Metsään mennään kuin seinään Pitkään jatkunut kaskeaminen näkyi metsien tilassa itsenäistymisen aikaan. Erityisen huono tilanne oli tiheään asutussa Laatokan Karjalassa. Varsinkin metsot saattoivat jopa hyötyä metsien harventamisen ja metsälaidunnuksen tuomasta valosta, sillä se suosi metson tärkeintä ruokakasvia, mustikkaa. ”Itsenäisyyden aika on hävittänyt metsistämme sekä vanhat että nuoret runsaslahopuustoiset metsät. Lapin ja Itä-Suomen syrjäisiltä alueilta luonnonmetsät hävisivät vasta 1940–1970-luvuilla, Suomenselältä pääosin jo ennen sotia. Tämä on tuonut entiset takamaat ja syrjäiset suo-alueetkin ojitusten ja hakkuiden piiriin. Niinpä myös monelle eliölajille tärkeät haavat kasvoivat suuriksi jättipuiksi, jotka hyödyttivät koko metsän eliöyhteisöä. Ennen metsään mentiin peltoja ympäröivien hakamaiden ja metsälaidunten kautta.” ”Nyt kaikki vaihettumisvyöhykkeet ovat pitkälti kadonneet.” ”Puu väärässä paikassa” Takavuosien oppien mukaan moni puulaji kasvoi ”väärässä paikassa”, jonka takia puulajia piti vaihtaa. Sitten koulu”Laajat takamaat olivat viime vuosisadan alussa täynnä vanhoja metsiä.”. Kuvat kertovat, että suuri osa Lapin, Kainuun ja Suomenselän metsistä oli laajasti luonnontilaisen kaltaisia vielä 1900-luvun vaihteessa. Ensimmäiseksi Keto-Tokoi näyttää minulle Suomalainen aarniometsä -kirjasta löytyvää karttasarjaa luonnontilaisista metsistä Suomessa vuosien 1000 ja 2010 välillä. ”Se on romahduttanut mustikan ja muiden varpukasvien peittävyyden ja samalla niistä riippuvaisten metsä lajien kannat”, Keto-Tokoi sanoo. Neljäs kohtalontekijä ovat olleet metsäja suo-ojitukset. Sittemmin hirvistä on tullut istutusmetsiä tärvelevä eliölaji, joka estää myös haapojen ja raitojen kasvun jopa monilla suojelualueilla. 2000-luvulla haavankin vihaaminen on hiljaisesti unohdettu ja sitä jopa suositaan avohakkuiden jättöpuuna. Irvokkaimmillaan se nousi esille, kun koivu leimattiin ”metsiemme valkoiseksi valheeksi” ja koivumetsiä hävitettiin jopa puskutraktorein ja myrkyin sotien jälkeen. Tiet myös helpottavat metsään pääsyä, mikä on lisännyt metsästyspainetta. ”Silti laajat takamaat olivat viime vuosisadan alussa yhä täynnä vanhoja metsiä, sillä silloin ei vielä ollut metsätieverkkoa”, Keto-Tokoi sanoo. Metsien pirstoutuminen ja elinympäristön laadun heikentyminen ovat haitanneet selvästi esimerkiksi metsäkanalintujen elämää. ”On eri asia, että jokin muu puulaji voisi tuottaa tietyllä paikalla taloudellisesti enemmän.” ”Väärän puulajin” myytillä on ollut suomalaismetsissä suuri merkitys. Suo siellä, mutta ei enää täällä Muistan kouluajaltani opettajan kauhutarinat siitä, miten Suomi soistuu silmissä. Kun koivusta tuli 1900-luvun lopulla tärkeä teollisuuspuu, unohdettiin nämä puheet nopeasti ja ruvettiin vainoamaan eräitä muita puita kuten haapaa. Hirvet olivat vuosisadan alussa sukupuuton partaalla. Monissa julkaisuissa 1800–1900-lukujen vaihteen metsätilannetta on pidetty jopa tärkeimpänä perusteena voimakkaille metsänkäsittelytoimille ja metsänviljelyyn siirtymiselle myöhemmin 1900-luvulla. 66 SUOMEN LUONTO 15/2017 Helsingin uimavedet olivat tosin samaan aikaan likaisimmillaan ja ilma saasteista sakeimmillaan, mutta niistä ei juuri puhuttu. Kun vielä luontaiset tulvat on poistettu, aikaisempi valojen, varjojen, avointen soiden, tulvaniittyjen, metsäaukeiden, lähteiden ja muiden kosteikoiden vaihtelu on muuttunut tiheäksi ja yksitoikkoiseksi kasvatusmetsäpeitteeksi. Hyvässä ja pahassa. ”Ei mikään puulaji voi kasvaa väärässä paikassa luonnostaan ekologisessa mielessä”, Keto-Tokoi sanoo. Samoin ovat kadonneet paisteiset ja usein palaneet metsäalueet paahdelajeineen”, hän sanoo. Silti niissäkin säilyi pitkään myös tiettömiä metsäytimiä. Myös vesireittien varrella, Saimaan seudulla ja yleisesti Etelä-Suomessa metsien ylikäyttö näkyi selvästi. Tämä ei toki ole hirven, vaan metsäelinympäristön muutoksen vika. Kartat osoittavat kuitenkin, että vain suurten kaupunkien ja taajamien lähettyvillä metsien kotitarvekäyttö, polttopuuntarve, laiduntaminen ja kaskeaminen olivat vähentäneet voimakkaasti metsien määrää. Tilanne oli toinen Eteläja Länsi-Suomessa, joihin kaskeaminen ja hakkuut iskivät aiemmin
Lahopuu ylläpitää monimuotoista elämää. 67 67 Kemiönsaaressa 2011. RIT VA KO VA LA IN EN. 15/2017 SUOMEN LUONTO 67 15/2017 SUOMEN LUONTO 67 67 Vanhaa metsää Kemiönsaaressa 2011
68 SUOMEN LUONTO 15/2017 68 SUOMEN LUONTO 15/2017 Kesäyö kittiläläisellä suolla. TI M O V EI JA LA IN EN / LE U KU
15/2017 SUOMEN LUONTO 69 matkani varrelle osunut pieni ja kaunis keidassuo hillamättäineen ojitettiin ja tilalle tehtiin pölisevä hiekkakenttä, jossa oli yksi keinu. Hän kiistää aluksi olettamuksen vain yhdestä kulttuurimaisemasta. Valtaosa kaikista pohjoisen pallonpuoliskon, boreaalisen alueen suo-ojista sijaitsee juuri Suomessa. Näin siitä huolimatta, että karpalo kasvaa niin karuilla ja vetisillä soilla, ettei niitä olisi pitänyt koskaan ojittaa. Hautasin lapsenuskoni noihin kuivatusojiin. Itsenäinen Suomi teki tämän työn perusteellisesti. Hän on omin silmin nähnyt suoluonnon hävityksen ja myös tutkinut soita ammatikseen. Sadan vuoden takainen ja paljon jo si”Tutkimustulokset eivät hillinneet lähes maanista suo-ojitusta.”. Tauno Palo etsii latoa Entä sitten suomalainen perinnemaisema, jonka mennyttä kauneutta huokaamme katsoessamme vanhoja, suomalaisia elokuvia kukkivine niittyineen, hakamaineen, riukuaitoineen ja lehmisavuineen. Ruuhijärven mukaan suoluonnon muutos alkoi jo paljon ennen 1900-lukua. ”Ennallistamista joudutaan tulevaisuudessa kohdistamaan myös toistaiseksi luonnontilaisten soiden säilyttämiseen.” Lähtiessäni Vantaan Korsosta Ruuhijärvi esittelee kotiovensa vieressä, tien laidalla seisovan valtavan kuusen, jonka hän kertoo olevan Suomen itsenäisyyden ikäinen. Levinneisyyskartat 2000-luvun vaihteessa ja 1950-luvulla kertovat romahdusmaisesta suokasvien kadosta etenkin eteläisessä Suomessa. Ruuhijärven mukaan tutkimustulokset eivät hillinneet lähes maanista suoojitusta ja sen laajentumista liian karuille soille ja pohjoiseen 1900-luvun loppupuolella. Myös sodissa menetetyille maille jäi arvokkaita soita, ehkä näiden soiden onneksi. ”Laajat suolakeudet Kyrönjoen ja Lapuanjoen varrella muutettiin jo tuolloin kydöttämällä viljelymaiksi, jotka saivat kevättulvista ylimääräisen lannoituksen joka vuosi.” Etelä-Pohjanmaalla viljelyala kasvoi sadassa vuodessa ainakin kymmenkertaiseksi ja loi vaurautta. Suomessa puolet soiden luontotyypeistä on arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Samalla hän jättää kertomatta, ettei suojelusoita olisi tuskin tuotakaan määrää ilman häntä itseään ja muutamia muita suomalaisia suoluonnon tutkimuksen ja suojelun veteraaneja kuten Urpo Häyristä ja Pekka Salmista. Raatteen keskipeittävyys on pudonnut Pohjois-Suomessa puoleen ja etelässä kymmenesosaan vain 50 vuodessa. Ruuhijärven mukaan Suomessa on ollut soita peräti 11,5 miljoonaa hehtaaria, joista on jäljellä enää neljä miljoonaa hehtaaria ja siitäkin osa vain osittain luonnontilaisena. Mille niitylle tai latoon Tauno Palo ja Ansa Ikonen asettuisivat nyt lempimään. Monien suoekologien mielestä pari miljoonaa suohehtaaria olisi voinut jättää ojittamatta. Paras vastaaja tälle kysymykselle on suomalaisesta maisemasta ja sen muutoksista tohtoriksi väitellyt ja monia kirjoja aiheesta kirjoittanut ympäristöneuvos Tapio Heikkilä. Mietin heti, milloin Vantaan metsäja puistoyksikkö hiipii paikalle ja kaataa puun vaarallisena. Eniten ojituksista ovat kärsineet lettoiset, korpiset ja lähteiset suotyypit. Puun hinta ja korjuukustannukset eivät tee karujen soiden metsätaloudesta kannattavaa. ”Suojeluun on saatu noin 1,2 miljoonaa suohehtaaria”, Ruuhijärvi sanoo. Mitä tapahtui tuolle maisemalle, johon kuuluivat kottaraiset, ketoneilikat, peltopyyt, perhoset ja kastemadot. Suomaille asutettiin myös luovutettujen alueiden väestöä Pohjois-Karjalaa, Kainuuta, Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia myöten. Kukaan muu on tuskin yhtä ansioitunut kertomaan sadan vuoden tarinaa suomalaisesta suoluonnosta kuin emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi, 87. ”Vasta nyt on herätty siihen, että ojitusten vaikutukset ympäristöön kuivattavat suoluontoa paljon laajemmin kuin metsäntutkimuksen hyväksymät vikahehtaarit, joita on myönnetty olevan 880 000”, Ruuhijärvi sanoo. ”Ojittaminen ei lopulta ollut kenenkään hallinnassa, sillä valtion rahaa oli tarkoitukseen käytettävissä 1960ja 1970-luvuilla runsaasti.” Ojitukset jyrkensivät tulvien ja kuivuuskausien vaikutusta alapuolisissa vesissä sekä muuttivat kuivatusvesillään tuhansia järviä ja jokia tummavetisemmiksi. Naapurimaat eivät hairahtuneet suoojituksiin Katsomme Ruuhijärven kanssa Metsäntutkimuslaitoksen kirjaa Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Ruotsi ei hairahtunut laajamittaiseen suo-ojitukseen, eikä edes Neuvostoliitto suomalaisten sinnikkäistä lobbausyrityksistä huolimatta. Niinpä jo ennen 1960-luvulla alkanutta varsinaista metsäojituksen aaltoa Suomen soista oli ojitettu 1,0–1,5 miljoonaa hehtaaria. ”Soiden käyttö alkoi Suomessa jo 1600-luvulla, ehkä jopa aikaisemmin”, hän sanoo. ”Kaikkiaan turvemaita raivattiin pelloiksi noin 700 000 hehtaaria ja Länsi-Suomen jokilaaksoille luonteenomainen luhtaisten sarasoiden tyyppi hävisi koko Suomesta.” Soiden ojituksilla laajat vaikutukset Toinen suo-ojitusten aalto metsänkasvatusta varten alkoi valtion mailla 1910luvulla ja yksityismailla 1920-luvun lopulla. ”Suomi on pitkä maa ja siinä on aina ollut useita perinnemaisemia eri puolilla maata”, Heikkilä sanoo. Rapuja kalakannat kärsivät valumisvesien aiheuttamasta pohjien liettymisestä. Huonosti on käynyt muillekin suokasveille, kuten raatteelle. Esimerkiksi märkiä soita suosiva isokarpalo on nykyisin vain muisto menneestä. Hänen mukaansa kulttuurimaisemat ovat syntyneet leivän hankinnasta, joten eri puolilla maata oli eri tapoja hyvinkin erilaisissa maisemissa ja oloissa
”Tosin lampaat, toisin kuin lehmät ja hevoset, syövät myös arvokkaita niittyjen kukkakasveja, joita pitäisi luonnon monimuotoisuuden kannalta suosia”, Kaisa Raatikainen sanoo. Perinnebiotoopeilla lajien uhanalaistuminen on nopeampaa kuin muissa elinympäristöissä. ”Suomessa luonnonsuojelukeskustelu on sen sijaan keskittynyt lähinnä vanhoihin metsiin. ”Kun ulkona laiduntavaa karjaa ei enää ole, puut ja pensaat valtaavat maiseman aika nopeasti. Muutos nykyisiin puskamaisemiin on melkoinen. Perinnemaisemien väheneminen on Suomessa syynä satojen lajien uhanalaistumiseen ja aiemmin runsaslukuistenkin lajien voimakkaaseen taantumiseen. Tämä tapahtui 1950–1960-lukujen vaihteessa. Euroopan unioniin liittymisestä ei siitäkään ole ollut perinnemaisemille ja niiden lajistolle suurta apua. ”Suomalaisessa kulttuurissa omaksutaan kuitenkin aika helposti kunkin ajan dogmeja”, Heikkilä sanoo. ”Suomalaisen entisajan maaseudun pienimuotoisuuden ja pienipiirteisyyden sijaan on tullut suuripiirteisyyttä ja väki on keskittynyt nopeasti taajamiin 1960-luvulta lähtien. Perinnebiotoopit jäivät marginaaliin”, Heikkilä sanoo. Myös metsäja tulvaniittyjen katoaminen on muuttanut maisemaa ja perinnemaisemien lajiston pärjäämistä. 70 SUOMEN LUONTO 15/2017 tä ennen vaikuttanut maatalous ja karjanhoito loivat hiljalleen erittäin rikkaita elinympäristöjä, jotka ovat nyt muuttuneet äärimmäisen uhanalaisiksi. ”Tukimuodot keskittyivät lähinnä ravinnevaluntojen vähentämiseen ja vesiensuojeluun. Suomessa myös toinen maailmansota ja sen jälkiseuraukset johtivat siihen, että kaikki mahdolliset niittytilkut muutettiin pelloiksi pika-asutuksen tarpeisiin.” Heikkilän mukaan hakamaat ovat Ruotsissa olleet aina eräänlaisia kansallismaisemia, joita on haluttu säilyttää. ”1800-luvulla monilla pientiloilla ostettiin ulkopuolelta vain rautaa ja suolaa. Muutos maisemassa ja lajistossa on ollut nopea ja suuri.” Heikkilä ei moiti viljelijöitä. ”Tähän on vaikuttanut muun muassa maatalouden erilainen kehittyminen ja Ruotsin tilakoot. Nyt muutamankin lehmän näkeminen ulkona aidatulla laitumella on harvinaista. ”Kulttuurimaisemista on Suomessa enää prosentti tai prosentteja jäljellä, samoin niiden lajistosta”, Heikkilä sanoo. Monet suomalaiset pientilat olivat yksinkertaisesti elinkelvottomia, asutustiloja raivattiin sotien jälkeen ties minne korpeen ja elämä pientiloilla oli usein äärimmäisen niukkaa, köyhää ja kurjaakin. ”Avoin maisema syntyi tarpeesta ruokkia ja laiduntaa karjaa. Nyt kun tätä tarvetta ei enää ole, kukaan ei viitsi esteettisistä ja ekologisista syistä hoitaa maisemaa. ”Suomen ylivoimaisesti uhatuin elinympäristö ovat niityt ja hakamaat, joita on jäljellä enää alle 20 000 hehtaaria, ja niitä hoidetaan maatalouden ympäristösopimuksien avulla. Suuria rakenteita on aika vaikeaa muuttaa myöhemmin muuksi. Jatkamme keskustelua Tapio Heikkilän kanssa siitä, miten pikkupoikina mekin vielä juoksimme karkuun metsissä samoilleita sonnija lehmälaumoja. Katsomme sadan vuoden takaisia kuvia täysin avoimista ja puuttomista pihapiireistä ja kylien lähiympäristöistä. Tämä on oikeastaan aika mahdotontakin”, Raatikainen kertoo. Suurimpia uhkia ovat umpeenkasvaminen, rehevöityminen ja metsittäminen. Muutos siirsi karjan sisätiloihin pois metsistä ja niityiltä ja eriytti samalla karjaja viljatilat toisistaan. Niiden määrä on romahtanut maataloudessa tapahtuneiden muutosten myötä alle prosenttiin sadan viime vuoden aikana. Muu elanto saatiin maanviljelystä, metsistä, vesistä ja metsästyksestä”, Raatikainen sanoo. Metsälaitumet historiaa Tarkistan lukuja Jyväskylän yliopiston tutkija Kaisa Raatikaiselta. Hänen mukaansa Suomessa oli 1900-luvun alussa noin kaksi miljoonaa hehtaaria niittyjä ja hakamaita ja metsälaidunnuksessa olleita metsämaita jopa lähes seitsemän miljoonaa hehtaaria. Pillit pussiin, pellot puskaksi ja Ruotsiin töihin oli tässä tilanteessa aivan järkevä ratkaisu monen näkökulmasta. Ehkä tämä on kulttuurikysymys.” Karja siirtyi sisälle – maisema katosi Suomessa on sadan viime vuoden aikana siirrytty pientiloista tehotuotantoon salaojituksineen, keinolannoitteineen, maatalouskemikaaleineen ja teollisine rehuineen. Sata vuotta sitten näitä perinnemaisemia oli vielä miljoonia hehtaareita osana normaalia maaja karjataloutta.” Niittyjen ja hakamaiden lisäksi perinnebiotooppeihin kuuluvat kedot, lehdesmetsät, nummet ja metsälaitumet. Eniten maatalousympäristöjen uhanalaisissa lajeissa on hyönteisiä kuten perhosia, pistiäisiä ja kovakuoriaisia. Samalla katoavat myös karjasuojat, navetat, riukuaidat ja ladot.” Laiduntamisen, niittytalouden ja maanviljelyn muutokset ovat vaikuttanet myös lintuihin kuten kottaraisiin, peltopyihin, kuoveihin, töyhtöhyyppiin ja pääskyihin. Lampaiden kasvatus on hieman helpottanut tilannetta. Suomen metsissä ei liiku enää ainuttakaan lehmää, ellei se ole sitten karannut laitumeltaan. ”Kun suomalaisille sanottiin, että on aika ojittaa suot, niin se tehtiin perusteellisesti ja tehokkaasti ilman kritiikkiä.” Heikkilän sanoista mieleeni piirtyy kuva suomussalmelaisesta isännästä, joka katseli ikkunasta kaikin tavoin hävitettyä maisemaansa ja sanoi: ”Tuosta metsästä sain ennen puita, ”Maatalous ja karjanhoito loivat erittäin rikkaita elinympäristöjä.”. Näin syntyivät karja-Suomi ja vilja-Suomi, joissa kummassakaan uudet elinkeinomuodot eivät suosineet kulttuurimaisemia ja niiden lajistoa samoin kuin sata vuotta sitten. ”Samaan aikaan kun Suomessa on jäljellä enää korkeintaan 30 000 hehtaaria kulttuuribiotooppeja, niitä on Ruotsissa jäljellä 500 000 hehtaaria, vaikka maat eivät niin valtavan erityyppisiä olekaan.” Syitä on monia
71 H A RR I N U RM IN EN / LE U KU. 15/2017 SUOMEN LUONTO 71 15/2017 SUOMEN LUONTO 71 Lampaita Harjun perinnemaisematilan metsälaitumella Hartolassa
Esimerkiksi kylien ympäristöjen perinnemaisemien palauttaminen olisi mahdollista joko kylien omina töinä tai maaseudun pienyritystoiminnan avulla. Maaseudun tyhjeneminen ja perinnemaisemien väheneminen on siis vankasti yhteydessä myös metsänhoidon ja metsien muutoksiin, hankintakauppojen muuttumiseen pystykaupoiksi, vesien valjastamiseen voimantuotantoon, jokien ja purojen perkauksiin ja soiden ojituksiin. ”Nykyinen maatalouden linja köyhdyttää paitsi maaseudun luontoa myös ihmisten osaamista ja elämisen monimuotoisuutta.” Pelastaako ennallistaminen. Matkalla luen Vantaan ympäristökeskuksen uusimmista päätöksistä lisätä luonnonsuojelualueita kaupungin mailla. Onko suomalainen luonto nyt muuttamassa takaisin kaupunkeihin, kun sellu-Suomessa riehuu biotalous. Kaupunki lupaa myös tehostaa purojensa ja jokiensa suojelua ja varjella luonnon monimuotoisuutta. Nyt on paljastunut, että voimayhtiöt ovat viis veisanneet jopa saamistaan luvista ja jättäneet kalatiet rakentamatta. ”Viimeisimpien selvitysten mukaan umpeen kasvavilla niityillä säilyy yllättävän hyvin myös perinnemaisemien lajistoa”, hän sanoo. Tukinuittoperkaukset, joita riittää peräti puoleenväliin maapalloa, tehtiin myös suurelta osin ylimitoitetusti lupiin verrattuna. Ehkäpä, mutta tilaa luonnolle on kaupungeissakin niukasti, vaikka miten hyvin toimisi. Mietin myös kaikkea Suomen itsenäisyyden aikana hävitettyä virtavesiluontoa, joka vei Suomesta ravut ja vaelluskalat ja toi padot ja jokien kuivat uomat. ”Kyse on tietoisuudesta” Tinkaan Heikkilältä, miten eläimet ja ihmiset saataisiin takaisin maaseudulle ja vielä osin vanhoine työtapoineen. Jätän Tapio Heikkilän miettimään perinnemaisemien ja taunopalojen katoavaisuutta ja suuntaan sähköjunalla kohti Vantaata. Nyt minulla ei ole enää mitään.” Kun maataloudesta hävisivät kaikki sivuansiot, pientilat eivät enää elättäneet. ”Eläimiä ja ihmisiä sekä toimintaakin perinnebiotooppien puolesta maaseudulla on, mutta se on riittämätöntä. 72 SUOMEN LUONTO 15/2017 metsoja ja mustikoita, tuolta suolta marjoja ja teeriä, tuosta järvestä kalaa ja rapuja ja tuosta pellosta viljaa. Asukkaat lähtivät, samoin maaseutumaisema ja luonnon monimuotoisuus. Eivät tytöt enää heiluta lettinauhojaan tukkilaisille, sillä sen paremmin Tutustu vastuullisuustyöhömme osoitteessa: kesko.fi/vastuullisuus. Jonkun pitäisi kuitenkin kaivaa rahapussiaan.” Lopuksi Tapio Heikkilä antaa myös lohdullista tietoa. ”Kyllä lajisto elpyy, jos vanhoja niittyjä vain kunnostettaisiin.” Heikkilän mukaan yhteiskunnan pitäisi tarjota ihmisille erilaisia vaihtoehtoja. ”Kyse on myös tietoisuudesta”, Heikkilä sanoo
15/2017 SUOMEN LUONTO 73 tukkilaisia kuin vapaita virtavesiäkään ei juuri enää ole. Tästä kaikesta huolimatta mieleen työntyy myös myönteisiä ajatuksia, sillä ihmiset tuntuvat saaneen luonnon hävittämisestä kyllikseen. Muutama pyörän polkaisu ja löydät itsesi korkeiden kallioiden ja syvien rotkojen sylistä Kytäjä-Usmi retkeilyalueelta. visithyvinkaa.fi visitsveitsi.fi matkailuneuvonta@ hyvinkaa.fi. Vapaana virtaava Aallokkokoski Kitkajoessa, Kuusamo 2006 K A RI PIE TIL Ä / LE U KU HURMAANNU HYVINKÄÄN LUONNOSSA Vain askel Hyvinkään keskustasta ja pääset hurmaavaan harjuluontoon Sveitsinpuistoon. Ehkäpä ne joskus sieltä vastaavat. Ehkäpä kaikki nykyiset virtavesiliikkeet, soiden ja metsien ennallistajat ja jopa paikoin heräävät poliitikot ovat uuden ajan merkki, joka tuo meille takaisin edes hitusen tervettä luontoa. Koko maailmassa luonnon ennallistaminen on nouseva trendi, sillä pelkkä perinteinen luonnonsuojelu ei enää pelasta, eikä lopeta yksinään lajikatoa. Toivottavasti ei tarvitse odottaa seuraavaa sataa vuotta. n Kirjoittaja on ympäristöjournalisti. Pitääkin ostaa sarkatakki, huopahattu ja kumiteräsaappaat ja mennä vaikkapa Iijoelle huhuilemaan sitä kadonnutta kottaraista ja verevää ekotilan emäntää
74 SUOMEN LUONTO 13/2017 Siunatut kasvit Nunna Nektaria vastustaa tehotuotantoa ja varjelee yrttitarhansa pieniä ja heikkoja. 74 SUOMEN LUONTO 5/2017. H o m o sa p ie n s TEKSTI JENNA PARMALA / KUVAT LINTULAN LUOSTARI H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Kaiken keskellä seisovat kirkko ja kartanorakennus. ”Luonnon hyväksi on toimittava ruohonjuuritasolla. Sisarten ja talkoolaisten päivä päättyy kirkossa kello kuudelta pidettävään ehtoopalvelukseen. Yritit kuivataan teeksi tai sekoitetaan merisuolaan. Marjapensaat, vihannespellot ja havumetsä levittäytyvät luostarin ympärille, lähellä liplattaa pikkuruinen Koskijärvi, jonka rannassa on pieni punainen sauna. Elämänsä aikana hän oli lukenut maisterin paperit yhteiskuntatieteestä ja tehnyt oman alansa töitä. ”Kaikki yritit menevät tuotteiksi. ”Totuus on, että mekin vanhenemme joka vuosi. Työtä tehdessä sisaret ja talkoolaiset lukevat mielessään rukousta, Herra Jeesus Kristus Jumalan poika armahda meitä ja maailmaa si. Hän oli kasvanut Pöytyällä, savisten peltotilkkujen ympäröimässä mökissä. Ruohosipulia, minttua, oreganoa, iisoppia ja salviaa poimimme yrttipelloilta”, Nektaria kertoo. ”Keräämme esimerkiksi koivun ja maitohorsman lehtiä, apilankukkia ja useaan kertaan kesässä vuohenputkia. Nunna Nektarian päivät alkavat aamukuudelta jumalanpalveluksella. Silloin kyse oli kuitenkin vain lapsellisesta haaveesta, en tiennyt todellisesta luostarilaitoksesta mitään”, Nektaria toteaa. K iviset pellot Lintulan luostarin ympärillä vaativat nunna Nektarialta alkuun totuttelua. Moni asia on onneksi muuttunut ja järki näyttää voittavan”, Nektaria pohtii. Hän täyttää tänä vuonna 72 vuotta. Uusi ihminen on löytänyt viime vuoden runsaan kasvupaikan ja on aivan innoissaan. Oli kysymyksessä ihminen, kasvi tai mikä tahansa luontokappale, on heikompaa aina puolustettava.” Kun yrttitaimet keväällä on istutettu, vihmotaan ne pyhitetyllä vedellä. Neljän lapsen perheen esikoinen oppi tuntemaan hitaasti lämpenevän maan oikut kihelmöintinä sormissaan. ”Vaikka luostari tuntui minusta aluksi vieraalta, huomasin heti arvostavani sen omavaraista elämäntapaa. Tämän jälkeen nunna Nektaria jatkaa vielä paperitöitä. Sato kannetaan kirkkoon Taimia kasvattaessaan nunna Nektaria näkee erityistä vaivaa pienien ja heikkojen taimien tukemiseksi. ”Työt tehdään hiljaisuuden vallitessa, kuten täällä sanotaan: paastoten ja rukoillen”, Nektaria kertoo. ”Kun olin lapsi, istuin illan pimetessä katsomaan, kuinka aurinko laski metsän taakse. Koti oli uskonnollinen. 15/2017 SUOMEN LUONTO 75 ”Heikompaa on aina puolustettava.” MINTTU on nunna Nektarian suosikki yrtti, sillä se on runsassatoinen: ”Minttu leviää hyvin ja on kaikin puolin kiitollinen yrtti.” HYVÄT SAKSET yrttien käsittelemiseen ja pieni hara yrttimaan kitkemiseen tarvitaan. Luostarin vanha navettarakennus on ensi kesän kunnostuslistalla, vanhassa meijerissä taas asuvat luostarin miespuoliset talkoolaiset. Talkoolaiset työskentelevät yhdessä nunnien kanssa muun muas sa matkamuistomyymälässä, yrttitarhassa, keittiössä ja talvisin kynttilätehtaassa. Töitä hiljaisuudessa Kesäaamuisin talkoolaiset lähtevät kukin tahoilleen yrttejä noutamaan. Rakastin ilta-auringon kauneutta, hiljaa istumista ja odottamista.” n. ”Haaveilin jo pikkutyttönä, että ryhtyisin aikuisena nunnaksi. Kotikeittiössä äiti sipaisi uuniin menevän leipätaikinan pintaan ristinmerkin ja isä luki pellolla perunoita nostaes saan kiitosrukouksen. Rakennukseen nunnat saapuivat evakko vuo sien jälkeen Kuhmalahdelta vuonna 1946. Hän oli 50-vuotias, ja lapsuuden unelma oli muuttanut muotoaan tosielämän mahdollisuudeksi, kun Nektarian rippi-isä oli rohkaissut häntä toteuttamaan toiveensa. Vaikka luostari on omavarainen, on esimerkiksi talviperunan kasvattaminen lopetettu kokonaan. Lintulassa on tällä hetkellä yhdeksän 44–83-vuotiasta sisarta. Ennen jaksoimme puuhata enemmän”, Nektaria sanoo. ”Kuljemme läpi luostarin puutarhan ja vihmomme pensaat ja istutetut taimet, luemme ja laulamme tilaisuuteen liittyvät rukoukset.” Kun satoa elokuussa aletaan korjata, maan ensihedelmät kannetaan kirkkoon siunattaviksi. Viljely on ainakin vuodesta 1946 tehty luonnonmukaisesti, mitään keinolannoitteita ei käytetä”, Nektaria kertoo. ”Meidät on uskoni mukaan luotu viljelemään ja varjelemaan tätä maata. Nauru luostarin pihalla repeää, kun talkoolainen juoksee metsästä ämpäri täynnä vuohenputkia. Lokakuussa 1997 Nektaria saapui matkalaukkuineen Lintulan luostarin pihaan. Toivon, että tehoviljely ja tehometsätalous rauhoittuvat luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Vaikka ilma olisi ollut kuinka leuto, ei kylmään peltoon kannattanut hätiköiden koskea. Talvisin kynttilätehdas valmistaa kaikki Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien käyttämät tuohukset. Aamiaisen jälkeen Nektaria hallinnoi matkamuistomyymälän ja yrttimaan toimintaa. Viime vuoden kuivatusta sadosta ei ole kesän alkaessa enää jäljellä juuri mitään.” Kasveja kerätään, riivitään, kuivataan ja pakataan koko päivä. Yrttimaata hoidetaan ja kitketään kesällä päivittäin. Luostari elää kesäisin matkailusta
Kirjan musiikkiosuuksista vastaava Satu Laatikainen on pohtinut, mistä laaja luontoja kasviaiheisto iskelmissämme juontaa juurensa. Paras vaihtoehto kuulla upeita suomalaisia iskelmiä on mennä lavatansseihin. Kirja on yhtä hyvin nostalgiamatka vanhoihin iskusävelmiin kuin tuoreempiin iskelmiinkin. Väreen oma suosikki iskelmäkasveista on syreeni. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA kain tähti. Tuosta tanssiinkutsusta on kulunut pian 30 vuotta, mutta Metsäkukkia-kappale on edelleen iskelmätaivaani kirkkain tähti. Laulun säkeissä Talven ankara moreeni lohkeaa / Ja unkarinsyreenit puhkeaa. ”I skelmälyriikoissa näkyy usein ristiriitaisuus: luonnon huumaava kauneus ja se lyhyt hetki, jonka kaikki kestää. Iskelmäkasvion avulla laulujen salat aukeavat. METSÄKUKKIA ja orvokit ovat vain yksi Iskelmäkasviossa mainittu laulu ja kasvilaji. Lyhyt kesämme on omiaan toimimaan vertauskuvana rakkaustarinoiden eri vaiheille ja elämällekin”, Laatikainen sanoo. Kirjassa kerrotaan hauskasti, kuinka renttu laulun sanojen mukaan hortoilee: hän on siis edellä aikaansa, sillä horsma on mitä parhain villivihannes ja villivihannesten keräilyä sanotaan myös hortoiluksi. Kolmen miehen orkesteri kajautti ilmoille lempikappaleeni, Aune Haarlan sanoittaman valssin Metsäkukkia, ja kun tanssitaitoinen hakijakin tuli pokkaamaan, antauduin sävelten vietäväksi. Henry Väre vastaa yhdessä Jukka Laineen kanssa kirjan kasvitieteellisestä osuudesta. Viimeinen säkeistö paljastaa, että metsäorvokithan saattavat laulun tarinassa kaksi ihmistä yhteen: Hymyillen, tietäen / Katseet yhtyvät nyt / Vain me tunnemme sen / On matkan pää / Liittomme tää / Syy metsäkukkien. Näin Irwin sen lauloi: Tämä horsmankukka on kuin antajansa / Rikkaruoho elon yrttitarhassa / Voiko muuta tuoda renttu reissultansa / Hortoiltuaan kauan harhassa. Kirjassa esitellään noin 60 kasvia ja niihin liittyviä lauluja. Itseoikeutettu Iskelmäkasvion laulu on Kassu Halosen säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama Rentun ruusu, joka kertoo maitohorsmasta. Tässä laulun ensimmäisiä säkeitä muistin virkistykseksi: Metsään on tullut jo syys / Lohduton yön hämäryys / Vaan hongat huokaillessaan / Suojaavat kukkia maan. n METSÄÄN ON TULLUT JO SYYS Suomalaisissa iskelmissä ovat luonto ja etenkin kasvit vahvasti esillä. ” Sievä rubiinikukkainen sielikkö kasvaa tuulentuivertamilla tunturikankailla, se voisi olla hauska. Tässä laulun ensimmäisiä säkeitä muistin virkistykseksi: sään on tullut jo syys / Lohduton yön hämäryys / Vaan hongat huokaillessaan / Suojaavat kukkia maan. Vasta kun luin oivallista Satu Laatikaisen Laineen ja Iskelmäkasviota tannus 2017), muistin, että kappaleessa lauletaan – orvokeista. Iskelmäkasvio ei valitettavasti ole ääni kirja, mutta sen kappaleista on koottu Spotify-soittolista Iskelmäkasvio. Piti ottaa esille koko sanoitus: Hongiston suojaan on / Jäänehet / Pienoiset / Metsäorvokit nuo / Syksy unhoitti laasta ne pois LE H TI KU VA M AU RI LE IV O Lavatansseissa on ollut aina tunnelmaa.. Saanko luvan. K O T O N A Kasveja ja iskusävelmiä 76 SUOMEN LUONTO 5/2017 METSÄÄN ON TULLUT JO SYYS MAAMIESSEURANTALON tanssisalissa haisi parketille liukkautta lisäämään ripoteltu perunajauho, hiki ja kahvilan puolen lattialle läikkynyt pilsneri. ” Tuure Kilpeläisen & Kaihon karavaanin kappale Unkarinsyreenit sanoitus on omaleimainen”, Väre sanoo. Vasta kun luin oivallista Satu Laatikaisen, Jukka Laineen ja Henry Väreen Iskelmäkasviota (Metsäkustannus 2017), muistin, että kappaleessa lauletaan – orvokeista. Jos Väre saisi valita jonkin kasvin, joka olisi ehdottomasti iskelmän arvoinen, hän valitsisi jonkin tunturikasvin. Piti ottaa esille koko sanoitus: Hongiston suojaan on / Jäänehet / Pienoiset / Metsäorvokit nuo / Syksy unhoitti laasta ne pois. Autiotupa-romantiikkaan taas sopisi kullero”, Väre pohtii
EL LA R ÄT Y Varhaiskaali on rapeaa. Marjapihlajan marjat ovat makeita. Se kukkii tuoksuvin kukin alkukesällä, marjoo elo–syyskuussa ja lopuksi kruununa on upea syysväritys”, summaa Sisko Salmiheimo marjapihlajan taimia myyvästä Viherringistä. 15/2017 SUOMEN LUONTO 77 KYPSIÄ pihlajanmarjoja saadaan vielä tovi odotella. PIHALLA ILMAINEN PAIKOITUS. ja 26.8. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes kaali on pehmeää. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja meiramia. Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. Lue lisää: www.suomenluonto.fi/villivihannekset. Tule kuulemaan luomuviljelijän oma tarina Luonnon päivänä 26. Katso lisää: mmm.fi/luonnonpaiva Makeaa marjapihlajaa. Katso lisää: luomu.fi Vaelluskalat tulevat! Myös virtavedet ja vaelluskalat ovat vahvasti esillä 17.6. elokuuta. (JM) 1 kg varhaiskaalia 400 g jauhelihaa tai härkistä 3 kevätsipulia tai pätkä purjoa 3 porkkanaa 2 valkosipulinkynttä 2 rkl öljyä 1/2 dl siirappia tuoretta tai kuivattua meiramia mustapippuria, suolaa 3–4 dl vettä VARHAISKAALIPATA Varhainen kaali pataan pääsee ROUSKUVAA ja rapeaa kotimaista varhaiskaalia voi pitää uusien perunoiden veroisena herkkuna. Sekoita kasvisten joukkoon jauheliha tai härkis, siirappi, laakerinlehti, kuivattu meirami sekä vettä niin paljon, että ainekset peittyvät. (JM) Varhainen kaali pataan pääsee LIEDELLÄ KO TIM A IS ET K A SV IK SE T RY . (JM) Suikaloi kaali juustohöylällä, viipaloi porkkanat ja sipulit sekä valkosipulinkynnet. Lataa Villivihanneksetsovellus! Hyödynnä villivihannessato ja lataa nyt Suomen Luonnon Villivihannekset-mobiilisovellus, jossa esitellään 30 villivihannesta ja annetaan 90 herkullista reseptiä, jotka ovat keittiömestari Sami Tallbergin käsialaa. Ovet ovat avoinna 30 luomutilalla ympäri Suomen klo 12–15. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista Ovet ovat auki – tule luomutilalle 26. Marjapihlaja menestyy aina Pohjois-Suomea myöten. Tosin makeaa varhaiskaalia voi popsia sellaisenaan esimerkiksi salaatissa, mutta se sopii hyvin myös grilliin sekä uunissa haudutettavaksi. Tule kokemaan asiantuntijoiden opastuksella kuinka elvytetään luonnonmukaisia lohikalakantoja ja virtavesistöjä. Lisää pataan tilkka rasvaa ja kuullota kaali, porkkanat ja sipulit kevyesti. Kaali on terveellistä ja vähäkalorista, siis oivaa kesäruokaa. ”Marjapihlaja ei vaadi suuria hortonomitaitoja menestyäkseen. elokuuta! Miten tuotetaan suomalaista luomuruokaa. Ruskista padassa jauheliha tai härkis ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta jauheliha erilliseen astiaan. Sovellus maksaa 2,99 €. Nyt voisi olla hyvä aika istuttaa puutarhaan jalostettua marjapihlajaa, jossa kotipihlajan kanssa on risteytetty esimerkiksi aroniaa ja orapihlajaa. Marjapihlajan marjat ovatkin tavallista pihlajaa selvästi makeampia ja soveltuvat hyvin mehuihin ja hilloihin
Monet lintuharrastajat pitävät viitakerttusta mestarillisimpana laulajana. Se on lintumaailman jammailija ja improvisoija, jonka repertuaariin kuuluvat lainaukset kotoja kaukomaiden linnunäänistä. Vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä 78 SUOMEN LUONTO 25/2017 NYT on otollinen hetki lähteä nauttimaan suloisen kesäyön tuoksuista ja äänistä. Hauskoja yölaulajia ovat myös hepokattimaisesti ääntelevä viitasirkkalintu ja heinäsirkkamaisesti sirisevä pensassirkkalintu. Ne löytyvät pensaikkoisilta avomailta, rehe vistä puutarhoista, korkeaa ruohokasvillisuutta ja pusikkoa kasvavilta ojanvarsilta sekä muista tiheiköistä. Niityillä ja pelloilla raksuttaa ruisrääkkä. Myös luhtakerttunen on monipuolinen lurittelija ja matkija, mutta laulun tempo on hurjan vuolas. Satakieli pitäytyy uskollisesti partituurissaan eikä juurikaan irrottele. Taitavimmatkin yölaulajat, viitakerttunen ja luhtakerttunen, ovat saapuneet kaukomailta ja lurittelevat innokkaasti etenkin hämärän aikaan. SATAKIELET saapuivat jo toukokuussa, tänä vuonna kylmän kevään takia tavanomaista myöhemmin. Pensassirkkalintu sirisee. Usein satakieli konsertoi tuomitiheikössä tai lehdossa. suomenluonto.fi Mestarit kesäyössä Ystävän retkivinkki A N N A K A IS A VÄ N TT IN EN Viitakerttunen on lintumaailman jammailija. Lintu melkein kuin tukehtuu lauluunsa. Kesäyössä viitakerttunen jatkaa konserttiaan usein tuntikausia, mutta kun naaras löytyy, laulu loppuu usein kuin veitsellä leikaten. Molemmat voi löytää pensaikkoisilta mailta, mutta viitasirkkalintu suosii enemmän lehtipuuvaltaisia tiheikköjä. A RT O JU VO N EN / LI N TU KU VA TO M I M U U KK O N EN / LI N TU KU VA M A RK U S VA RE SV U O / LI N TU KU VA. Laulu on voimakasta ja kuuluu kauas. Sen tempo on rauhallisempi kuin luhtakerttusen; se malttaa maistella säveliään ennen kuin siirtyy seuraavaan säkeeseen. JORMA LAURILA Kirjoittaja on Suomen Luonnon entinen päätoimittaja ja vapaa toimittaja. Ne ovat instrumentalisteja, jotka voisi sijoittaa mielessään osaksi lintumaailman orkesteria. Rastas-, rytija ruokokerttuset viihtyvät ruovikoissa. Niiden laulu ei ole kovin korvia hivelevää, pikemminkin punk-henkistä, mutta toisin kuin punkissa, niiden esitykset kestävät tuntikausia. Kaulushaikaran basso kuuluu kauas. Se on upea klassinen laulaja, jolla on hienot huilutukset, näppäilyt ja kastanjetit. Lintulahdelta kantautuvat kaulushaikaran basso, luhtahuitin piiskamaiset huittailut ja luhtakanan loppua kohti kiihtyvät kypp, kypp -sarjat. Laulut jatkuvat suunnilleen juhannuksen korville, mutta parittomat koiraat kokeilevat onneaan vielä heinäkuussakin. KATSO LISÄÄ RETKI VINKKEJÄ www
Se, että asiat ovat kohdallaan, lisää kirjan painoarvoa. JORMA LAURILA METSÄPEURA eli suomenpeura elää EU:n alueella vain Suomessa. Huumoria näyttelyyn tuovat Seppo Leinosen sarjakuvat. Museossa voi harjoitella lajintunnistusta ja ottaa vinkkejä tutkimuksiin omassa lähimetsässä. Kasvilajin tunnistaminen valokuvan perusteella voi olla hankalaa, mutta tieto kukan väristä helpottaa oppaan käyttöä. KESÄYÖ! NUKU YÖ ULKONA, VALVO NUOTIOLLA, LUMOUDU LUONNONKUKISTA TAI KÄY YÖUINNILLA. Nähtävyydet, retkeilyreitit, taukopaikat ja palvelut löytyvät kirjan sivuilta helposti, ja lisäksi jokaisesta puistosta on kartta. Lähikuvauksessa hän on käyttänyt niin sanottua kerroskuvausta, jossa syväterävyyden kasvattamiseksi kohteesta kuvataan kymmeniä ruutuja eri kohtiin tarkentaen ja yhdistetään tietokone-ohjelmalla yhdeksi kuvaksi. A N TT I LE IN O N EN Suomessa elää noin 2000 metsäpeuraa eli suomenpeuraa. (JM) I . www.metsastysmuseo.fi. 15/2017 SUOMEN LUONTO 79 VALOKEILASSA Tutustu vesihiippareihin ja kelliäisiin Jouni Laaksonen: Retkeilijän kansallispuistot (Otava 2017) Kirja opastaa retkeilijää tutustumaan maamme 40 kansallispuistoon maisemat ja tunnelmat edellä. Risto Ihamuotila & Mika Ihamuotila: Saariston kasvit (Otava 2017) Isän ja pojan yhteisestä harrastuksesta voi syntyä myös kirja. Luontokuvaaja Antti Leinosen tuoreet peurakuvat Kainuusta sekä asiantuntevat tekstit, videot ja piirrokset valottavat peuran biologiaa ja kulttuurihistoriaa peurakuopista siirtoistutuksiin. ????. Myös teksti on pätevää ja perusteellisen asiapitoista, ja siinä yhdistyvät Karjalaisen omat kokemukset ja runsas alan kirjallisuuden läpikäynti. Tutuiksi tulevat muun muassa hopeasepät, sukeltajat, monet korennot, vesihiipparit, vetiäiset, kelliäiset, vesimittarit, malluaiset, vaaksiaiset ja surviaissääsket. Levyn nimikappale Svalan soi komeasti – kuin koko kylätien leveydeltä. Hienoa on myös se, että kirjan lopussa on lajiluettelo. Jokaisella retkellä löytyy varmasti jotain uutta! www.kuopionmuseo.fi Komea kuin suomenpeura Miltä näyttää patinanastakka. Maria Kalaniemi & Eero Grundström: Svalan (Åkerö Records 2017) Kalaniemen harmonikka soi täyteläisesti ja Grundströmin harmooni puuskuttaa rinnalla tuoden soittoon vielä lisää puhtia. Viimeisellä sivulla on vielä hakemisto, josta näkee, miten kansallispuistot sopivat eripituisiin retkiin. Mukava lisä olisi ollut esteettömien reittien huomioiminen myös hakemistossa. www.luonnonpaivat.fi METSÄT ovat täynnä salaisuuksia. KAIKKI SUOMALAISET KUTSUTAAN RAKASTUMAAN KESÄYÖHÖN. (JM) ????. Aidot luonnonäänet kuten korpin laulu sopivat hienosti kokonaisuuteen. Palkittu luontokuvaaja ja luontokirjailija tutustuttaa lukijat rantojemme kuusijalkaisiin. Karjalaisella on kohteisiinsa lämmin suhde ja intohimoisen kiinnostunut ote. Rakkaus Itämeren ja Suomen saaristoon on ollut innoittajana Risto ja Mika Ihamuotilan kasvioppaassa, jossa esitellään 150 kasvia väreittäin. Lajinmäärityksessä ja tekstin tarkistamisessa on ollut mukana useita asiantuntijoita. Kirjan kuvat ovat huikeita ja niiden saamiseen on mennyt vuosia, samoin tekstin tekemiseen. Hyönteismaailman tuntemisen lisäksi Karjalainen on visuaalisesti ja teknisesti lahjakas. (JM) ????. Kuopion museon Metsiemme tuntematon aarreaitta -näyttely vie tutkimusmatkalle metsän ihmeisiin ja esittelee upein valokuvin ja asiantuntijoiden kirjoittamin tekstein mitä omituisimpia metsän eläimiä. LAUANTAINA 17.6. Siksi tämä sarvipää on ansainnut oman näyttelynsä nimeltään Suomenpeura, joka on esillä Suomen Metsästysmuseossa Riihimäellä vuoden loppuun saakka. Näyttelyvieras pääsee myös itse leikkimään luonnontieteilijää: miltä mahtaa näyttää kirahvinuoranen, kärsänenätti tai syrjäntympönen. (JM) ????. ES A ER VA ST I / VA ST AV A LO Turkoosinvärinen patina nastakka elää lahopuulla.. MONET kammoksuvat hyönteisiä; toivottavasti Sami Karjalaisen uusi kirja Rantojen hyönteiset (Docendo 2017) auttaa hälventämään näitä tuntemuksia. Lisäksi kirjassa annetaan vinkkejä hyvistä retkisaarista. Esimerkiksi kuva järvihopeasepästä on koostettu 95 otoksesta
Haudonta on hyvässä vauhdissa ja koiras kiikuttaa ahkerasti pesään evästä puolisolleen.” Aku Heinonen tapasi tutun pöllön 13. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. ”On upeaa tavata tämä lintulaji jo toisena vuonna samalla paikalla. Viime vuoden kesämyrskyjä vuosisatainen puuparta ei kuitenkaan kestänyt, vaan kaatui pihatielle. toukokuuta. Viime kesänä pääsin näkemään poikasetkin.” Jukka Risikko ikuisti uikun Lapualla 5. Iltauinnilla MUSTAKURKKUUIKKU etsiskeli kumppania auringon laskiessa pienellä metsälammella. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Läheiseen väljään kuusikkoon ripustettu pönttö oli kuitenkin kelvannut pesäpaikaksi. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN 80 SUOMEN LUONTO 15/2017 Pesäpuu hukassa ”VIIRUPÖLLÖPARISKUNTA on jo useampana vuonna pesinyt isäukkoni kesäasunnon pihapiirissä suuressa lehmuksessa. Kevään tähti ”ON AINA YHTÄ hämmästyttävää, miten vielä lumen painosta väsyneen, ruskeiden heinätuppojen peittämän maan uumenista voi kasvaa jotakin niin kaunista.” Mirva Inkilä ihaili kangasvuokkoja vapunpäivänä Lappeenrannassa.. toukokuuta Hattulassa. Tänä keväänä reviirilleen palanneen pöllöparin hämmennys oli suuri perinteisen pesäpuun puuttuessa
huhtikuuta Kouvolassa. Makron läpi katsoessa näkymä oli kuin satukirjasta, jäätyneen sulamisveden kuorruttaessa torvia ja kaiken hohtaessa vihreänä.” Seppo Hassinen kuvasi jäkäliä retkellään Lahden Lapakistossa. Liskon häntää oli osittain syöty, mutta ilmeisesti se oli pienille poikasille liian iso eväs.” Tapani Latvala seurasi linnun puuhia Vantaanjoen Ruutinkoskella Helsingissä 21. Pidemmän aikaa olen kuvannut toista ketuista, mutta tuona päivänä tuotiin myös kumppani näytille.” Päivi Heikkilä ikuisti kettujen pusuttelun toukokuussa Nummella.. Halki tuulen ja tuiskun TAKATALVI YLLÄTTI 26. Jo useampana vuonna olemme saaneet kuulla niiden huhuilua lähistöltä. toukokuuta Virroilla. Kaukaa katsottuna kaurisuros muistutti vedessä kahta sorsaa.” Sirpa Jyske kohtasi kauriin 20. toukokuuta. Sopimatonta ruokaa ”ISTUIN EVÄITÄ SYÖDEN katsellen joelle päin, kun huomasin kottaraisen poistuvan puun kolosta. Sepelkyyhkyt pihapuussa ”SEPELKYYHKYT ovat muuttaneet kaupunkiin. Repolaisen suukko ”YKSI upeimmista päivistä oli, kun sain kuvattua tätä söpöä pariskuntaa kotipihallamme. Tämä kuva oli ensimmäinen, minkä otin ja kas kummaa – nokassa oli pienikokoinen sisilisko. ”Synkän kuusikon siimeksessä huomasin hohtavan vihreitä torvijäkäliä. Metsäkauriin uintiretki ”YLLÄTYINPÄ POSITIIVISESTI, kun kävelin aikaisin aamulla rantaan ja näin metsäkauriin uimassa. Raija Kokkola ikuisti laulujoutsenen lennon lumisateessa. 15/2017 SUOMEN LUONTO 81 Jäkälien satumetsä AURINKO LÄMMITTI ja valaisi keväisesti aikaisena aamuna huhtikuun alussa. Oksalla aivan liki toisiaan ne hellästi kaulailivat ja nokkailivat pariaan kaulahöyhenistä.” Pirjo Hokkanen katseli kyyhkyläisiä 22. huhtikuuta, ja lunta tuli yli kymmenen senttiä Valtimossa. Kuinka hellyttävää ja mielenkiintoista oli seurata niiden herkkää hetkeä
RISTO RAITIO, HELSINKI Peikonkullan jäljillä Upea juttu jälleen kerran, kuten niin monet muutkin tässäkin numerossa. Ja jottei asetelma olisi liian yksinkertainen, samankin lajin populaatiot/alueelliset ryhmät voivat erota ruokavalioltaan. RIITTA KARJALAINEN, RIIHIMÄKI Onpa monta eri kotilolajia Suomessa. Omat havaintoni ovat lähes täysin päinvastaisia. Jopa tapetun ja muuten syödyn sammakon sisällä ollut kutu jää koskemattomana sammalikkoon. Äänestä . Tuloksena oli jälleen komea artikkeli. Saimaalainen Taskinen jaksaa paahtaa norpan puolesta tunteella, tiedolla, taidolla ja sydänverellä. Mielenkiintoisen koukuttava, mikä houkuttelee etsimään hohtavaa aarnisammalta! KAARINA HEISKANEN, KÄÄRMELAHTI 82 SUOMEN LUONTO 15/2017 Tunturihotelli Vuontispirtti Majoitusta huoneissa ja mökeissä aamupalalla, täysihoidolla tai ilman ruokailuja Varaukset ja tarjouspyynnöt: tunturihotelli@vuontispirtti.fi puh. Hyytelöpäällysteinen kutu on selvästi hyvin suojassa saalistajilta. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. JUHANI NURMI, JYSKÄ Kunnioitettavaa että Juha Taskinen on seurannut samaa emähyljettä Saimaalla 1990-luvun alusta! Norpat ovat sympaattisia eläimiä, joita meidän on velvollisuuskin suojella. RISTO SULKAVA VIHTARI Syöjiä on Olen nähnyt räkättirastaita härkkimässä sammakonkutua, ja samanlaisia havaintoja kerrotaan muistakin kaikkiruokaisista lajeista (varikset, harakat, ketut, rotat, supikoirat ja jopa kissat). 0400 380 093 • www.vuontispirtti.fi Majoitusta huoneissa ja mökeissä aamupalalla, täysihoidolla tai ilman ruokailuja Varaukset ja tarjouspyynnöt: tunturihotelli@vuontispirtti.fi puh. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUKIJOILTA Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Hänen mukaansa kutu on monen eläimen ruokalistalla. Kudunsyöjät esiin Suomen Luonnossa 3/2017 Ismo Rautiainen vastaa lukijakysymykseen sammakonkudun katoamisesta. On ihan mahdollista että yhden T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N @ Mitä mieltä lehdestä. Osallistujien kesken arvotaan Sami Tallbergin uunituoreet kirjat Villiyrttikeittokirja ja Makuparit. Esimerkiksi sammakoita eniten saalistavat saukko, minkki, supikoira ja kurki jättävät kudun poikkeuksetta syömättä. Kutua ei tunnu syövän juuri mikään laji. Suomalaiset raaka-aineet. Onko asia näin. Ainoat saalistajat, joiden olen nähnyt syövän kutua ovat punaiset vesipunkit, jotka toisinaan kertyvät kutupalloihin ja liimautuvat kiinni itse alkion pintaan, ilmeisenä tarkoituksenaan syödä sitä. Vastaus kysyjän kadonneeseen kutuun on todennäköisimmin se, että kutu peittyi toukkien kuoriutumisen aikoihin levämössöön, joka piilotti sen näkyvistä. Se ei tässä mielessä poikkea mitenkään vaikkapa useimpien kalojen mätimunista, joita saalistetaan ankarasti. 0400 380 093 • www.vuontispirtti.fi. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 15.7.2017. TUULA AHONEN, KAARINA NÄMÄKIN SAIVAT PALJON ÄÄNIÄ: Senkin nilviäinen Onpas nilviäisiä monenlaisia. Mahdollinen syöty kutu myös varmasti sulaa vatsalaukussa tunnistamattomiin nopeammin kuin esimerkiksi saaliseläinten pääkallot tai höyhenet. Kotipihan kasvit -pelin voitti Leila Himanen Kaipolasta. Kiinnostavaa lukea näistä eliöistä, vaikka niiden näkeminen onkin vähän epämiellyttävää. Kalatkaan eivät syö kutua (mutta kylläkin toukkia). Jäänteiden etsiminen ulosteista on varmasti vielä epätoivoisempaa. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (Klikkaa lehden kansikuvaa.) . Ikävä lukea niiden menehtymisestä kalaverkkoihin. Selkärangattomista saalistajista voidaan mainita hyönteisten lisäksi juotikkaat. Kutu ei ole myrkyllistä eikä tarjoa saalistajalle muutakaan vastusta. Upeat kuvat. Monenkaan eläinlajin ruokavaliota ei ole tutkittu niin perusteellisesti kuin luullaan, koska se on vaikeaa ja työlästä, vaatii pitkän seuranta-ajan ja muun muassa vatsansisältöanalyyseja. Sammakonkutu kelpaa uskoakseni monelle lajille, mutta en ole löytänyt tietoa siitä, miten usein sitä tosiasiassa syödään – liekö kukaan sellaista tutkimusta tehnytkään. SUOMEN LUONTO 4/2017 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Saimaalainen. Toukkien kehitys on lämpimässä lammikkovedessä nopea ja jäljelle jäävä hyytelömassa häviää yhtä nopeasti levien ravintoalustana
Seppo Vuolanto arveli vastauksessaan, että räpylöiden näyttämisellä on viestimerkitys. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14 JÄRVIYLÄNGÖN LUMO Melontaja patikkaretket Kanoottien ja kajakkien vuokraus Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot HKI-TRE-TKU kolmion keskellä www.erarenki.fi 050 5454722 /Jouni www.veranatura.fi Itsenäiset ja opastetut pyöräily ja vaellusmatkat Euroopassa 0500 259 000 ( mape 1017 ) Ota suihkuveden ja poistoilman lämpö talteen www.putkipiste.fi Raikas sisäilma! www.hyvämieli.. Se on mahdollista, mutta itse arvelen, että kyse on lentämisen tuottaman lämmön poistamisesta. Siinä Sulkava on ihan oikeassa, että monien pohjoisen sammakkoeläinten kudun selviämisstrategiana on nimenomaan nopea kehitys nuijapääksi. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14 Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. 15/2017 SUOMEN LUONTO 83 paikan varikset syövät sammakonkutua joka kevät ja toisaalla linnut eivät yksinkertaisesti ole tulleet kokeilleeksi tätä mahdollisuutta tai niillä ei ole ollut tilaisuutta ko. Tutkija Reima Leinonen sanoo, että ”yhden neliökilometrin kokoisen mustikkakasvuston pölyttämiseen tarvitaan arviolta 700 mantukimalaisyhteiskuntaa”, mutta hänen piti sanoa ”700 mantukimalaista eli noin 20–30 yhteiskuntaa”. puh. käyttäytymisen mallioppimiseen. Monien vesilintujen koivissa on verenkiertojärjestelmä, jolla lämmin valtimoveri voidaan päästää räpylöihin asti, kun on tarve poistaa lämpöä. Sen lento on aktiivista siiveniskulentoa ilman liitelyvaiheita. ESA HOHTOLA ELÄINFYSIOLOGI OULUN YLIOPISTO Oikaisu Viime Suomen Luonnon numerossa 4/2017 sivulla 58–59 olevaan hyönteishotelleita käsittelevään artikkeliin Onko vapaita huoneita on lipsahtanut ajatusvirhe. Kyhmyjoutsen on Euroopan painavin lentävä lintu, joten sillä on lämpöä poistavaa pinta-alaa suhteessa vähiten. Ylilämpö on siis uhkana linnun lentäessä. Tässä auttaa muniminen mataliin, nopeasti lämpeneviin vesiin ja alkion musta väri, joka kerää tehokkaasti säteilyenergiaa. Räpylöiden ja ”nilkkojen” ojentaminen ulos höyhenpeitteen suojasta parantaa lämmönpoistoa. tuotteet verkkokaupasta kauppa.hyvamieli.. TOIMITUS TUTUSTU NIKSIBETONIIN www.ekoinfo.fi 2018 grönlanti (vaellus) helgeland (melonta) fäärsaaret (vaellus) baffin island (vaellus) IR M A KO RT EK A LL IO Mantukimalaiset ahkeroivat mustikan kukintaaikaan. 0407644834 Herkut Suomen luonnosta. Toisaalta esimerkiksi linnun seisoessa kylmässä vedessä valtimoveren lämpö siirretään laskimovereen jo jalan yläosissa. ISMO RAUTIAINEN Räpylöillä voi myös jäähdytellä ”Miksi kyhmyjoutsen nostaa räpylänsä pyrstön yläpuolelle lennon aikana?” kysyttiin Suomen Luonnossa 4/2017 sivulla 75. Kyhmyjoutsenella asiaa ei ole tutkittu, mutta esimerkiksi harmaalokilla jopa 70 prosenttia lentotyön tuottamasta liikalämmöstä poistuu koipien kautta
Siinä on runsaasti proteiineja, pehmeitä rasvoja, omega-3-rasvahappoa, sokereita ja monia eri hivenaineita. Kuvassa näkyvä, heinänkorsien ja kasvinvarsien varaan rakennettu pesä, on hyvin tyypillinen vaivaishiiren pesä. . Löytöpaikka on Lempäälässä, järven rantaan on noin 500 metriä. . Hyönteinen on nimensä mukaisesti erilaisilla kuusamalajeilla elävä kuusamakiitäjä, joka on toinen kotimaisista kimalaisten näköisistä päiväkiitäjälajeistamme. Sade oli huuhtonut siitepölyn pois. A RT O LA IH I. Kuusamakiitäjää tavataan lähinnä Suomen eteläosassa. 84 SUOMEN LUONTO 15/2017 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Aika hauska havainto, että laji on punkenut sisään kasvihuoneeseen. Muutkin hyvin tuoksuvat perhoskukat kelpaavat, liekö kasvihuoneessa ollut jotain hemaisevia tuoksuja. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Kimalaisista poiketen kuusamakiitäjien lento on nopeaa ja ketterää eivätkä ne laskeudu kukille, vaan ruokailevat lennosta. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että siitepöly on varsin terveellistä ruokaa. Lähilajin ruusuruohokiitäjän takaruumiin yläpinnalta puuttuvat kuusamakiitäjälle tyypilliset vaaleat laikut ja sen läpikuultavien etusiipien tummanruskeat reunukset ovat kapeammat. En onnistunut löytämään selvitystä kuusen siitepölyn ravintosisällöstä, mehiläisten keräämien siitepölyjen sisällöstä sen sijaan tutkimuksia on pilvin pimein. Ovi oli auki päivisin. Kyllä oravat syövät siitepölyä – eri asia on sitten niiden syömän siitepölyn määrä. Oravien kannattaa syödä siitepölyä sen lyhyen ajan (tavallisesti Etelä-Suomessa tosiaan toukokuun lopulla), jolloin kuuset kukkivat. Pesä on 7–10 senttiä halkaisijaltaan ja 30–50 sentin korkeudella maasta. Mitä ravinteita siitepölyssä on. . Aikuiset lentävät toukokuun lopulta kesäkuuhun ja käyvät mielellään syreenien, tervakoiden ja kohokkien kukilla. JUHA VALSTE Vieras kasvihuoneessa Mikä hyönteinen oli meidän kasvihuoneessa viime toukokuussa Karkkilassa. Se on pallonmuotoinen, umpinainen kuivista heinistä ja riivityistä lehdistä tehty raOrava on kaikkiruokainen. Siitepölyn ravintosisältö vaihtelee melkoisesti kasvista toiseen. Seuraavana päivänä orava kävi haistelemassa neulasia, mutta ei nuollut niitä. Kuusi on tuulipölyttäjä, joten hyvinä kukintavuosina tätä superruokaa voi olla tarjolla todella runsaasti. Toukokuun loppupuolella huomasin päästä hännänpäähän siitepölyn peitossa olevan oravan nuolemassa kuusen uuden kasvun pehmeitä, siitepölyn kuorruttamia neulasia. Syövätkö oravat siitepölyä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Tässä se nuolee kuusen siitepölyä neulasten pinnalta. JAAKKO KULLBERG Pesä heinikossa Mikä lintu tai nisäkäs tekee pesän heinien varaan. TU U LA V IL VA Syökö orava siitepölyä
Kurttulehtiruusu, terttuselja ja isotuomipihlaja ovat jo täysin kotiutuneet luontoomme. Metsissämme on luontaisestikin mustaja punaherukkaa. Viljelty mustaherukka on aivan sama laji kuin luonnossakin kasvava, joten pensaiden alkuperää ei voi päätellä ulkonäöstä. Mikä niitä sinne levittää. Todennäköisimmin pensaan ympärillä on juhlinut supikoirapentue ja vierailun tuloksena lähimetsiin itää karviaispensaita. KE RK KO K A R JA LA IN EN ISMO RAUTIAINEN Matelijat, sammakkoeläimet. 15/2017 SUOMEN LUONTO 85 kennelma, jonka vastakkaisissa kyljissä on pienet kulkuaukot. Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset JUHA VALSTE Nisäkkäät M A R GIT H EL LS TE N Valkotäpläkoisan toukkien ravintokasvi on kultapiisku. . Sen sijaan viljelty punaherukka on risteymälajike, jonka yhtenä kantalajina on alkuperäinen pohjanpunaherukka. Niinpä asutuksen lähimetsistä voi löytää ruusuja, aronioita, tuhkapensaita, happomarjoja, heisiä, kuusamia, tuomipihlajia ja kirsikoita. Sen sijaan karviainen on metsässä aina puutarhakarkulainen. Metsissä kulkiessaan näkee tuon tuostakin yksittäisiä punaherukka-, mustaherukkaja karviaispensaita. Jos pensaat kasvavat rehevissä puronvarsikorvissa tai lehdoissa, ne voivat olla alkuperäisiä luonnonkasveja. Supikoira on vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla kotiutunut tulokas, joten myös karviainen metsäpensaana on uusi ilmiö. SEPPO VUOKKO Abiskon perhonen Kuvasin viime vuoden kesäkuussa Ruotsin Abiskossa perhosen, jota en tunnistanut. A LIC E K A RL SS O N Metsässä kasvava punaherukka on useimmiten puutarhakarkulainen. Herukoita syövät erityisesti rastaat. Kyllähän herukoita ja karviaista voi kulkeutua metsään ihmisenkin matkassa, kun kipataan puutarhajätettä metsään tai metsäretkellä kulkijalle tulee suurempi hätä. Linnut ja nisäkkäät levittävät metsiin myös marjovien koristepensaiden ja -puiden siemeniä. Kukissa ja lehtien muodossa on pieniä eroja. Karviaisen tärkein levittäjä on supikoira, jonka herkkua karviaiset ovat. Pesä suojelee emoa ja poikasia kylmyydeltä, sateelta ja maassa liikkuvilta pedoilta. JUHA VALSTE Mikä kuljettaa marjapensaita metsiin. Moni puutarhuri on turhaan syyttänyt naapureitaan marjavarkaiksi, kun karviaiset ovat yön aikana kadonneet puutarhasta. Valtaosa metsien herukkaja karviaispensaista on kuitenkin itänyt eläinten ulosteista. Vaivaishiiren pesä on läpimitaltaan noin 10 senttiä. Löytyisikö sille nimi. Puutarhakarkulaisen erottaa siis jo ulkonäöstäkin alkuperäisestä: viljelyperäinen punaherukka on kaikin puolin kookkaampi, rotevampi ja runsaammin haarova. Jos peto vaanii toisella puolella, hiiret voivat yrittää paeta vastakkaisen puolen aukosta
. JAAKKO KULLBERG Lintu ovikellona Viisi vuotta sitten kuulin aamulenkilläni Loviisan Koskenkylässä yläpuoleltani selvän ovikellon äänen ding–dong. Onnistuit kuvaamaan erään veikeimmistä päivällä lentävistä perhosistamme eli musta-valko-oranssinkeltaisen valkotäpläkoisan (Anania funebris). Maaliskuusta lähtien korppipari hautoo ja hoitaa poikasiaan, jotka lähtevät pesästään etelärannikolla toukokuussa. Voin kuvitella, että korppi on jo viisi vuotta sitten tiedottanut pesässään hautovalle puolisolle, että ”ihminen on taas havaittu kävelemässä tiellä, mutta toistaiseksi ei näytä vaaralliselta”. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA 86 SUOMEN LUONTO 15/2017 . Korpit ovat paikkalintuja ja elävät samoilla alueilla vuoden ympäri. Esimerkiksi Heinolan lintutarhan Julli-korppi sanoo ”Terve!” häkin viereen tulevalle ihmiselle. Perhonen lentää alkukesällä aurinkoisten, valoisten metsien kalliokedoilla koko maassa aina Lapin tunturirinteitä myöten, siellä missä sen toukan ravintokasvia kultapiiskua vain kasvaa. Katsoin ylös ja näin variksen kokoisen linnun lentävän tien yli. Korppi käyttää oppimiskykyään luonKorppi oppii toistelemaan kuulemiaan ääniä. Helmikuussa ne alkavat valmistautua uuteen pesimäkauteen ja kuuluttavat elinpiiriään lentelemällä sen eri puolilla joko yksinään tai pareittain. Sama ääni kuului jälleen viime helmikuussa neljän kilometrin päässä aikaisemmasta paikasta. Samantyyppinen väritys löytyy muutamilta muiltakin päivällä lentäviltä perhosilta pohjoiselta pallonpuoliskolta, mutta muihin kotimaisiin lajeihin sitä ei voi sekoittaa. Nyt lintu varmistui korpiksi. V ES A H U TT U N EN. Ihminenkin voi oppia matkimaan korpin ääniä ja jopa joskus ehkä harhauttamaankin lintua. Varislinnut, papukaijat ja eräät muut lintulajit ovat muita oppivaisempia, ja ihmisillä on tapana pyrkiä näkemään luonnonvaraisilla eläimillä inhimillistä käyttäytymistä. Linnut saattavat kuuluvasti tiedottaa toisilleen eri asioita, esimerkiksi ihmisen ilmaantumisen reviirilleen. Parilennossa äänet ovat erilaisia kuin yksittäin lentäessä. Onko oppiminen samanlaisen ajattelun tulosta kuin meillä ihmisillä vai vain pelkkää imitaatiota, on ollut lähes ikuinen eläintieteilijöiden keskustelun ja pohdinnan aihe. Kuvattu kaksitavuinen ääni kuuluu korpin normaaliin repertoaariin. Eläintarhoissa tai muualla vankeudessa korpit voivat oppia myös toistamaan kaikenlaisia lähiääniä, joita ne kuulevat. Korpit tiedottavat lajitovereilleen erilaisia asioita eri äänillä, joita niillä riittää monenlaisiin tilanteisiin. Miten korppi on voinut oppia matkimaan ovikelloa. Räikeästä värityksestään huolimatta laji katoaa helposti auringonpaisteella silmistä eikä sitä ole helppo seurata
Kun punaväriä ei ole, miten nämä lajit erotetaan toisistaan parhaiten. On myös huomattava että vaskitsa on ruumiinrakenteeltaan sen verran pitkulainen ja jäykkä että siihen tulee helposti poikittaisia repeämiä, erityisesti jos raato ehtii kuivua onnettomuuden jälkeen. Varttuneessa koivikossa karisee neliömetrille jopa 150 000 siementä kesässä. Lisäksi korvakkeet ovat erilaiset: puna-apilan korvakkeet ovat ruodin myötäiset ja peittävät ruodin tyven näkyvistä; alsikeapilalla on suipot hörökorvat, jotka jättävät lehtiruodin paljaaksi. Pohjaksi siemenmäärän arviointiin voi ottaa metsäntutkijoiden karikesuppiloistaan laskemat siemenet. Miksei se ole kuitenkaan syönyt vaskitsaa. SEPPO VUOLANTO Apilan erot Löysin Joensuusta valkokukkasen apilan. Luku tuntuu hiukan suurelta tuon kokoisen koivun siementen määräksi, muttei se mahdoton ole. Sama karsinta jatkuu taimien kohdalla: kuivuus, varjostus, eläimet, sienet tai bakteerit koituvat useimpien taimien kohtaloksi. Vaskitsat ovat ainakin kettujen, siilien ja lintujen herkkua ja on vaikea kuvitella minkään niistä jättävän saalista syömättä. Ne voivat aiheuttaa pahoja vammoja kuitenkaan liiskaamatta eläintä kokonaan. ISMO RAUTIAINEN Tuhlailevaa siementuotantoa Arvioin rannalla kasvavan 6–7 metriä korkean hieskoivun siemenmäärän. Olen löytänyt jo muutamana vuonna hiekkateiltä pilkotun näköisiä vaskitsoja. Tässäpä surullinen tapaus, josta on mahdoton saada täyttä varmuutta. Onko syyllinen kuitenkin jokin toinen eläin. Näytteen perusteella kasvi oli puna-apila. Huikea siementuotanto merkitsee samalla suunnatonta taimikuolleisuutta. SEPPO VUOKKO Mikä pilkkoi vaskitsan. . Oliko se puna-apila vai alsikeapila. Jos koivujen määrä pysyy suurin piirtein vakiona, kukin lisääntymisikään ehtinyt koivu saa keskimäärin vain yhden aikuisen jälkeläisen! Suuri osa siemenistä joutuu jo ennen itämistään joko eläinten, sienten tai bakteerien ravinnoksi tai hautautuu maahan. Hehtaarin siementuotoksi se tekee 1,5 miljardia siementä! Hyvässä koivikossa on noin 1000 puuta hehtaarilla, joten yhden puun siementuotoksi tulee puolitoista miljoonaa. Pikkutaimia voi kämmenen kokoisella alalla olla enemmän kuin varttuneita puita hehtaarilla! SEPPO VUOKKO 15/2017 SUOMEN LUONTO 87 PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV A LO SA RI LA ST U LA Vaskitsa on kuoltuaan ehkä katkeillut kuivuuttaan. Aluksi manasin vastuuttomia ihmisiä, jotka kulkevat puukko taskussa ja tappavat julmasti vaskitsoja. JO RM A PE IP O N EN JA N N E LE PP Ä N EN Valkeaksi jäänyt punaapila. nossa selviytymiseen samoin kuin vankeudessa äänien toistamiseen, kun palkkiona on makupala. . Useimmat kasvit ovat tunnistettavissa ilman kukkiakin. Liikkuuko hiekkatiellä myös polkupyöriä tai hevosia. Puna-apilan lehdissä on miltei aina vaalea kuvio, mutta alsikeapilan lehdet ovat tasaisen vihreät. . Kuvan otus on todellakin liian siistissä kunnossa auton alle jääneeksi. Suuri pihakoivu voi tuottaa varmasti kymmeniä miljoonia siemeniä kesässä, ja siemensato saattaa kivuta satoihin miljooniin mutta olisikohan miljardi siementä mahdollinen. Näitä ei ole koskaan ajettu autolla liiskaksi, kuten kyiden kohdalla näkee. Tästä laskin koivun siemensadoksi 940 000. Koivu tuottaa muutamaa jälkeäistä kohden käsittämättömän määrän siemeniä. Koivu tuottaa siemeniä niin paljon, että tuskin kukaan on todella laskenut yhdenkään koivun siemeniä yksi kerrallaan. Puna-apilan valkokukkainen muoto ei liene erityisen harvinainen, mutta siihen ei ehkä niin helposti kiinnitä huomiota kuin vaikkapa valkokukkaisiin kelloihin. Avoimella paikalla puut kukkivat runsaammin ja yksittäisen puun siementuotanto on moninkertainen metsän sisällä kasvavaan puuhun verrattuna. Laskin yhden norkon siemenmäärän ja arvioin sitten norkkojen määrän per oksa sekä oksien määrän. Punaapilan tuntee lehden kuviosta ja korvakkeesta.. Metsässä puut kilpailevat tilasta, valosta ja ravinnosta, mikä heikentää puiden kukintaa. Kissat tappavat paljon pikkueläimiä, mutta nekään tuskin jättävät saalistaan lojumaan keskelle tietä. Minkälaisia arvioita tai laskentoja on olemassa
Mittaustiedot voit tallentaa tai jakaa Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. Useita erilaisia aloituspakkauksia jotka sisältävät Gatewayn, alkaen 59,90 € Yksi Gateway voi välittää jopa 50 anturin tiedot. Osa lajeista on vedessä kirkkaantai tummanvihreitä, kallioilla (myös rantakallioilla) sinileväkasvustot ovat lähes mustia ja veden pinnalla kelluva sinileväpuuro voi olla väriltään keltainen tai kuivuneilta pinnoiltaan lähes valkoinen. Täydelliseen kiertoon kuuluu myös isäntäkasvin vaihto kuusesta lehtikuuseen ja takaisin. Aikuistuttuaan kirva munii neulasten tyvelle. Toukat kehittyvät käpymäiseksi turvonneen äkämän pienissä lokeroissa, joiden seinämistä ne imevät ravintonsa; itse kantaemo jää äkämän tyvelle ja kuolee. Täydelliseen elämänkiertoon kuuluu viisi erilaista vaihetta, joista vain yksi on suvullisesti lisääntyvä, muut saavat jälkeläisiä hedelmöityksettä. Keväällä se imee uuden kerkän tyvestä nesteitä, jolloin sylki saa neulasten tyvet turpoamaan. Myös sienten itiöitä, kasvien siitepölyä ja muutakin pölynä ilman kautta leviävää ainesta voi kertyä veden pinnalla ajelehtiviksi lautoiksi. Vuotaako tiskikone. Pinnalla kelluvasta mössöstä ei yleensä pysty määrittämään sen aiheuttajaa ilman mikroskooppia. Usein siinä on useita ja eri leväryhmiin kuuluvia lajeja samanaikaisesti. SEPPO VUOKKO M A R JA KE IN Ä N EN Vihreämpi valinta kotisi eristeeksi termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen. Skywatch BL, Bluetooth sääasema BL-300, tuuli, lämpö, kosteus 175 € BL-400, lisäksi ilmanpaine 195 € BL500, lisäksi vielä UV-indeksi 225 € Langaton sääasema iOS tai Android laitteessasi. Aikuistuneet kirvat ovat siivellisiä ja siirtyvät joko kuuseen tai lehtikuuseen. Loppukesästä äkämä kuivettuu ja sen seinä repeilee. Nykyään tiedemaailma ei enää puhu sinilevistä, vaan syanobakteereista, sillä sinilevät ovat yhteyttämiskykyisiä bakteereja. Hedelmöitetty kantaemo talvehtii keskenkasvuisena kuusen neulasten tyvellä. Havukirvoja on useita lajeja, joiden elämäntavat ja elämänkierto vaihtelevat. englannin blue-green algae), jolloin lapsetkin osaisivat vältellä leväkasvustoja. Kolme mallia: Kuinka kovaa tuulee. Joko sauna on lämmennyt. Nimenmuutos sinivihreiksi leviksi ei taitaisi vähentää sinileväriskiä. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. Talvehtivat kantaemot syntyvät niiden jälkeläisistä. Ilmeisesti suvullinen sukupolvi, jossa on sekä koiraita että naaraita, kehittyy vain lehtikuusessa. Termex-Selluvilla on lämmin talvella ja viileä kesällä. . Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Silloin kun pinnalla ei kellu leviä, vedessä ei näy leijuvia levähitusia eikä veden väri ole selvästi muuttunut, uimarilla ei ole vaaraa. 88 SUOMEN LUONTO 15/2017 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Kirvahautomo kuusessa Nuoren kuusen oksien kärjessä oli vaaleita pallukoita. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi ja saat haluamistasi asioista hälytyksen. Mikä ne on tehnyt. Jäikö ovi auki. Eikö nimi voisi olla sinivihreälevä (vrt. Lisäanturit alkaen 19,90 € Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi. Parasta on välttää likaista uimavettä aina, on siinä lilluva massa minkä väristä hyvänsä. Meillä yleisempi on kuitenkin muoto, joka viettää koko elämänsä kuusessa. Vaaleanvihreät, hiukan ananasta muistuttavat äkämät kuusen nuorissa kasvaimissa ovat havukirvojen aiheuttamia. Jos lehtikuusia ei ole lähistöllä, havukirva voi elää kuusessa suvuttomasti lisääntyvänä populaationa. SEPPO VUOKKO Sinilevän väri Miksi vaarallisista sinilevistä puhutaan väärällä nimellä. . Joissakin oloissa ja joillakin syanobakteereilla on toki selvä sinivihreä väri, mutta ei aina eikä kaikilla lajeilla
Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Mikä oli rupimanterin aikaisempi nimi. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... . Suomen verkkosiipiset 30 € (49€) kk Upeita matkakertomuksia ja kokemuksia – sekä paljon infoa Siperian ja Pohjois-Amerikan luonnosta. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€. Lennä, safi irisoturi 10 € . Suomen päiväja yöperhoset 104 € Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. . Kirjoja nyt alennetuin hinnoin! . Missä selkälokit talvehtivat. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € . Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. 3) Rup ilis ko. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Suomen kotilot ja etanat 20 € (48€) . suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € (30€) . KR IS TI N A AL -Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Lih ans yöj äka sve ja on mei llä 12. Perhoskompassi 27 € . 6) 37 laj ia. alv 10 %. 9) Sie llä toi mi 160 0–1 70 0-l uvu illa Suo men suu rin lep ra siir tol a. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Pähkinöitä 1. Suomen kukkakärpäset 15 € ?. Myynti Lehtipisteissä. KEINOPESÄT 1 kpl 30 € (toimitettuna) 2 kpl 55 € (toimitettuna) . Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Suomen lukit ja valeskorpionit 36 € . Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Miksi sanotaan ajankohtaa, jolloin päivän piteneminen lakkaa. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... 7. Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta . Pääpaino perhosissa, mutta tietoa myös mm. 4. 6. 10. Kuinka monta kimalaislajia Suomesta tavataan. SLL jäsennumero .............................................................................................................. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. SUOMEN VERKKOSII PISET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä Suomen v sisältää lu karttoja ja verkkosii Niin luon asiantun kokoaa suomal elintav huomi haaste K Tomi intoh verk teok maa tutk ana Su S T & Poistotuotteita: Alennushintaan: Muita kirjoja . Teen osoitteenmuutoksen. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Opi tuntemaan kesän ötökät! . Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Osoite: ............................................................................................................................... 4) Kon tia ine n. kasveista ja linnuista. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. 10 ) Kes äp äiv äns eis auk sek si. Mistä Seilin saari on vanhastaan tunnettu. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Nordens dyngbaggar 10 € . – Hyönteistarvike Tibiale Oy. 8. 5. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Auta koloissa pesiviä pölyttäjiä – samalla saat pihasi hyötykasveille lisää pölyttäjiä ja paremman sadon. 7) Itä -A fri kas sa. Mikä on yleisin rakastaa – ei rakasta – rakastaa -kukka. Irtonumero 9,50 euroa. Mikä kasvi tunnetaan nimellä rentun ruusu. Mikä on maamyyrän uusi nimi. Nimi: .................................................................................................................................... 2) Mai toh ors ma. 9. Mikä metsäpeura on toiselta nimeltään. Osoite: ............................................................................................................................... Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 15 € Myös englanninkielinen painos! Kauri Mikkola, The Winged Wonders 15 € Suluissa normaalihinnat Tee edullisia löytöjä!. 3. 5) Päi vän kak kar a. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. Kuinka monta lihansyöjäkasvilajia Suomessa kasvaa. 8) Suo men peu ra. 15/2017 SUOMEN LUONTO 89 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Tutustu myös netissä: tibiale.fi . 2
n. Emot seisoivat yleensä kallion korkeimmalla kohdalla ruohosipulikasvuston seassa ja vahtivat poikasiaan herkeämättä. Kesäkuun puolivälissä ruohosipulien kukinta on näyttävimmillään. Vuodenajan saakin paremmin kuvaan mukaan kasvillisuuden avulla. Höyhenpuku ja etenkin siipisulat ovat vain vähän kuluneemman näköisiä. Aikuinen tylli on keskikesällä aika saman näköinen kuin keväälläkin. Tuolloin niitä sai rauhassa tarkkailla ja luonnostella kaukoputken avulla. 90 SUOMEN LUONTO 15/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivujen kautta. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E LÅGSKÄRIN lintuaseman lähikalliolla tyllillä oli pienet poikaset
elokuuta . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto 6/2017 ilmestyy 17. Loppukesä on lepakoiden aikaa – perehdymme yön nahkasiipiin. Esittelyssä myös kansallisperhonen , kortteet, rautu, pirunpellot sekä Suomen linnuston muutokset. H EIK KI W IL LA M O KOTILAMMEN KULKIJAT KULKIJAT Heikki Willamo kuvasi lähilammen elämää..
Tämä mahtava vapaus tuo kuitenkin mukanaan myös paljon vastuuta. Luonnosta lähtiessä on huolehdittava siitä, että se on samassa tilassa kuin tullessamme. Tule nauttimaan niistä kanssamme! www.fjallraven.fi. Ne sopivat erinomaisesti spontaaneihin, jokamiehenoikeuksien mahdollistamiin seikkailuihin. Palautusviikko 2017–31 767095-1705 next stop summer meillä suomessa on voimassa jokamiehenoikeudet. Kaikki tuotteemme on suunniteltu siten, että voisit nauttia luonnossa olemisesta mahdollisimman paljon. Niin myös High Coast -tuotesarjamme, jonka kevyet vaatteet on helppo ottaa mukaan minne tahansa. Niiden ansiosta jokaisella on oikeus liikkua lähes missä tahansa, milloin tahansa, leiriytyä yöksi ja samoilla vapaasti luonnossa. Tai ehkä jopa paremmassa. Voimme poimia marjoja, lukea kirjaa tai rauhoittaa mielemme kivellä tai kannolla istuskellen