V A R P U S H A U K K A . T U M M A T P E R H O S E T . N O K K A K A L A . K E H R Ä Ä JÄ . N O K K A K A L A . R IIP P U M A T O T . Irtonumero 9,50 € Kesän lapset NIITTYLUONNON aarteet VILLIT VIHANNEKSET maistuvat Kyy vai RANTAKÄÄRME. R A N T A K Ä Ä R M E . K E S Ä N P E N N U T . P L O G G IN G . 7.6.2018. V IL L IV IH A N N E K S E T . M A T K A V IN K IT . K E H R Ä Ä JÄ . K E S Ä N P E N N U T . T U O K S U T . V IL L IV IH A N N E K S E T . R IIP P U M A T O T . Vinkit VIRON LUONTOON Irtonumero 9,50 € 5 S U O M E N L U O N T O 5 | 2 18 N IIT T Y L U O N T O . T U O K S U T . R A N T A K Ä Ä R M E . VILLIT VIHANNEKSET maistuvat Mu ka na ka un is ket ok asv iju lis te! KESÄMATKAVINKIT // NOKKAKALA // LUONTOKYSYMYKSET TUMMAT PERHOSTULOKKAAT // KESÄN TUOKSUT // KEHRÄÄJÄ PLOGGING // VARPUSHAUKKA // RIIPPUMATOT KESÄMATKAVINKIT // NOKKAKALA // LUONTOKYSYMYKSET SUURI KESÄNUMERO – 92 SIVUA Kesän lapset Pikkumäyrällä ja muilla suven eläinlapsilla riittää opittavaa ja tutkittavaa. V A R P U S H A U K K A . P L O G G IN G . T U M M A T P E R H O S E T . M A T K A V IN K IT . S U O M E N L U O N T O 5 | 2 18 N IIT T Y L U O N T O
Tunturin kukat piristävät vaelluksella levähtävää kulkijaa. Huipun aarre Huipun aarre KUVA KARI LEO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES K E S Ä. KARUN TUNTURIYLÄNGÖN valo tuntuu tiivistyvän huipulla kukkiviin uuvanoihin. Taas jaksaa taivaltaa
68 Rukin surinaa kesäillassa Millainen lintu on kehrääjä. 54 Luontoliikunta ja roskien keruu sopivat yhteen. 34 Maistuu villi kasvi Asiantuntijan villivihannesvinkit. 26 Lintu vai kala. 28 Metsän lapset Kesä on pentujen kasvun aikaa. 4 SUOMEN LUONTO 5/2018 4 SUOMEN LUONTO 5/2018 Sisällys 5/2018 61 26 34 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 43 Kolumni: Pirkka-Pekka Petelius 73 Vahtikoira 74 Homo sapiens: Minna Jakosuo 76 Kotona 78 Retkellä 80 Virikkeitä 81 Lukijoilta 82 Havaintokirja 84 Kysy luonnosta 90 Luonnoskirja Nokkakala on alkanut lisääntyä Suomessakin. 58 Viron luonto kutsuu Vinkit Manner-Viron länsiosaan. W .P A LM ST RU CH Osmussaaren rantaa hallitsi neuvostoarmeija, mutta nyt tilalla ovat lampaat ja turistit. 64 Pohjoisen valekobra Rantakäärmekin puolustautuu. Laji on kesävieras, jonka talvi kuluu Atlantilla. 38 Korven komeroissa Heikki Willamo ja menetetyn korven varpushaukat. TE EM U O KS A N EN PE KK A TU U RI PE KK A TU U RI Nokkakala on virtaviivainen ilmestys. 44 Haista tuoksu Kaikki on kemiaa. Vierailemme Osmussaarella ja Länsi-Virossa. 61 Odinin saari Tutustumme Osmussaareen. Ihmeellinen nokkakala. 14 Niittyjen hoidon työvoitto 20 Säilyvätkö kukkaniityt 24 Niityllä kuhisee Käymme Saaristomeren niityillä, pohdimme perinneympäristöjen vaalimista ja tutustumme niityn hyönteisiin. 48 Rajamaan isot mustat Suomi sai uusia päiväperhosia. M IL LA TU O RM A A. 54 Sankarit luonnon puolesta Roskien keruu on nyt kuntoilulaji. 52 Riippumaton testi Testasimme riippumatot. Asiaa villivihanneksista. Vuohenputki sopii lautaselle. J
Kannen nuoren mäyrän kuvasi riistakameralla Nina Mönkkönen. Vaaleakallioyökkösen toukka kätkeytyy valkokukkaiseen mäkitervakkoon.. 77. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. no. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi TIM O N U RK K A 14 14 Niittyluonnon kauneus vaatii tukea ja talkootyötä. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 5/2018 SUOMEN LUONTO 5 Kesäisessä luonnossa riittää tuoksuja ja tutkittavaa. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert
Muutenkin kaikenlainen muokkauksen keventäminen kuten kynnön korvaaminen sänkimuokkauksella tai suorakylvö auttaisivat lieroja. Voimme vain toivoa, ettei uusi menetelmä taas kerran vie meitä ojasta allikkoon. Ihminen ei kuitenkaan aina huomioi lieroja hoitaes saan peltojaan. Suorakylvössä peltomaa on sängen ja kasvustotähteen peitossa puinnista seuraavaan kylvöön. Olen oppinut, että etenkin pelto mailla lierot möyhentävät maata, hajottavat eloperäistä ainesta, tasapainottavat maan happamuutta ja auttavat vapauttamaan typpeä muiden eliöiden tarpeisiin. PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO Kaiken muun hyvän lisäksi kastemato tarjoaa ravinnon esimerkiksi rastaiden poikasille. Ja tuo kaikki tikapuuhermostolla. Lieroilla tai tuttavallisemmin kastemadoilla sanottiin olevan sellainen. Aikuisikään ehdittyäni arvostukseni lieroja kohtaan on koko ajan kasvanut. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Erikoistutkija Visa Nuutinen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että savipeltojen lierokantoja alentavat entisestään saven tiivistyminen raskaiden työkoneiden alla ja tiiviin savimaan ajoittainen liiallinen märkyys. Siinäpä temppu jota ihminen ei millään meinaa oppia. 6 SUOMEN LUONTO 5/2018 M ER JA PA AK KA NE N. Samalla kun se suosii lieroja, myös eroosio vähenee. PÄÄKIRJOITUS Lisää lieroja TIKAPUUHERMOSTO. Katselin inkoolaisella pellolla, kun etelästä vierailulle tullut kattohaikara etsi matoja savisesta maasta. Kipsikäsittely vähentää fosforipäästöjä vesistöihin, mutta sen vaikutuksia lieroihin ja muuhun maaperäeliöstöön ei ole kunnolla tutkittu. Nyt kohistaan peltojen kipsikäsittelystä. Jättämällä lierot vähälle huomiolle maanviljelijä toimii vastoin omaa etuaan. Viimemainitun tiedetään hyödyttävän erityisesti maan pinnassa ruokailevia lierolajeja. Etelä-Suomen savisilla pelloilla on hyvin vähän lieroja. Se oli sana joka herätti takapulpetinkin pojan biologian tunnilla. Se vaikutti vähän turhautuneelta. Lierojen ja monien muiden eliöiden oloja parantaisi nurmitai laidunkierto, jolloin pellon muokkauskertojen määrä vähenisi ja nurmijäte sekä eläinten jätökset tuottaisivat lieroille syötävää. Ei sillä ehkä eliökunnan huipulle kiivettäisi, mutta sympaattiselta se kuulosti. Lierot osaavat muokata elinpaikkaansa itselleen hyväksi siten, että myös ympäristö ja muut eliöt hyötyvät
(MP) SO IL I JU SS IL A / VA ST AV A LO Ruisrääkkä koiraan soidinääni on kuuluva ja toistuva narina ”kreekkreek, kreek-kreek”.. Eteläisessä Suomessa on kevään aikana havaittu runsaasti rusomuurarimehiläisiä (Osmia bicornis). Tuomien tuoksua TUOMEN KUKINTA ajoittuu eteläisimmässä Suomessa yleensä touko–kesäkuun taitteeseen, kun pohjoisimmassa Lapissa se venyy joskus heinäkuun loppupuolelle asti. 5/2018 SUOMEN LUONTO 7 Mehiläisiä liikenteessä KESÄ on aktiivisuuden, lämmön, kasvun ja kukkimisen aikaa. Niiden parveilukäyttäytyminen liittyy lisääntymiseen: koiraat odottelevat hieman myöhemmin herääviä naaraita. (MP) Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I AIKA LÄHTEÄ LIIKKEELLE SIR PA LE 79 _F LIC KR .C O M -C C BY 2.0 VUODEN LÄMPIMIN AIKA ON ILMATIETEEN LAITOKSEN TILASTOJEN MUKAAN YLEENSÄ HEINÄKUUN LOPULLA, KUUKAUSI KESÄPÄIVÄNSEISAUKSEN JÄLKEEN. Parveilu käynnistyy, kun yhdyskunta kasvaa ja pesässä tulee ahdasta. Rääkkien laulua pääsee kuulemaan niityillä ja heinäpelloilla toukokuun lopulta elokuun alkuun asti. (MP) Parveiluun sopii parhaiten lämmin ja kaunis keli. Kukintaa säätelevät pääasiassa huhtija toukokuun keskilämpötilat. Taas kaikuu ruislinnun laulu ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu” Tuttu laulaja vie kesäöisessä peltomaisemassa kulkijan Eino Leinon Nocturnen tunnelmiin. Tänä keväänä lämpimät kelit saivat mehiläiset lisääntymään nopeasti ja parveilemaan aikaisin. ”Pajuista tuli paljon ja nopeasti mettä ja siitepölyä. Tänä keväänä tuomet innostuivat kukkimaan Etelä-Suomessa jo toukokuun puolenvälin tienoilla. Siitepölyä syntyi monipuolisesti myös muista kasveista lämpöaallon myötä”, sanoo tutkimuskoordinaattori Eeva-Liisa Korpela Suomen mehiläishoitajien liitosta ”Villeillä mehiläisillä, kuten erakkomehiläisillä ja kimalaisilla, ei ole samanlaista, yhteiskuntien jakautumiseen liittyvää parveilua kuin tarhatulla mehiläisellä”, Korpela kertoo. JU H A IL KK A T arhamehiläiset ryhtyvät parveilemaan samoihin aikoihin kun vadelma alkaa kukkia. Metsäntutkimuslaitos selvitti vuosina 1997–2006 tuomen kukinnan ajoittumista ja totesi sen aikaistuneen 1,1 vuorokaudella vuodessa ilmastonmuutoksen seurauksena
Lämmin kesä on edullinen sekä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa talvehtiville kaukomuuttajille, kuten satakielille ja kirjosiepoille, että Euroopassa talvehtiville lähimuuttajille, kuten punarinnoille ja räkättirastaille. Suomen runsain pesimälintu, pajulintu, on Afrikassa talvehtiva kaukomuuttaja. Vaikka vuoden keskilämpötila on Suomessakin noussut noin kaksi astetta esiteollisesta ajasta, eivät toukoja kesäkuun lämpötilat ole juuri kohonneet viime vuosikymmeninä. TIESITKÖ. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES 8 SUOMEN LUONTO 5/2018 PIKKULINTUJEN pesimäaikaiseen verkkorengastukseen perustuva suomalaistutkimus osoitti, että lämmin sää huhti–kesäkuussa takaa parhaan tuloksen. Tutkituilla hyönteissyöjälinnuilla on lämpiminä loppukeväinä ja alkukesinä enemmän ravintoa kuin kylminä, eikä poikasia kuole kylmyyden vuoksi, kun emoilla jää aikaa ruoanhaulta myös poikasten riittävään lämmittämiseen. Pikkulintujen poikastuotossakaan ei näy suuntauksia, vaan vuosittaisia vaihteluja lämpimyyden mukaan. Toisin on lähimuuttajilla. Kaukomuuttajien korkea poikastuotto näkyy kasvaneena parimääränä seuraavana keväänä. Naaras pystyy munimaan aiemmin, ja vaikka pesintä tuhoutuisikin, ehtii lintupari yrittämään vielä uudelleen. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Pesinnät onnistuvat lämpiminä kesinä T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Sekä kaukomailla että Euroopassa talvehtivat pikkulinnut saavat enemmän poikasia lämpiminä keväinä ja alkukesinä. Tutkija Kalle Meller Helsingin yliopistolta johti tutkimusta, jossa seurattiin 20 yleisen lajin poikasmääriä vuosina 1987–2013. Monet pesät tuhoutuvat varsinkin varislintujen ja pienten petonisäkkäiden vuoksi.. Niiden kantoihin vaikuttanevat suhteellisesti enemmän myös talvien ankaruus ja ailahtelut
MARI PIHLAJANIEMI Useimmat linnut pesivät Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla, missä lämpötila ja sääolot eivät ole yhtä vakaita ja korkeita kuin levinneisyyden eteläosissa. 5/2018 SUOMEN LUONTO 9 JU KK A H A R JU LA / VA ST AV A LO Lämpötilan nousu voi olla siivekkäille ainakin tilapäisesti hyödyllinen. 373 MILJARDIA EUROA on eläinpölytyksen vuotuinen markkina-arvo luonnon ekosysteemipalveluja arvioivan IPBES-komitean mukaan. Tutkimus julkaistiin Oecologia-tiedelehdessä 2018. Esimerkiksi kirjosiepon poikasmäärät ja pesimäkanta ovat pienentyneet Eteläja Keski-Euroopassa poikasajan ravintopulan vuoksi. Huhtikuussa 2018 EU kielsi pölyttäjille tuhoisien neonikotinoidi-torjunta-aineiden käytön peltoviljelyssä. Monet puutarhakasvit, kuten herukat, ovat hyönteisten pölyttämiä. 25 PROSENTTIA on rypsin sato pudonnut 20 vuoden aikana Suomessa pölyttäjä pulan takia. 75 PROSENTTIA ihmisten tärkeimmistä ravintokasveista maapallolla on riippuvaisia eläinten suorittamasta pölytyksestä. n. 12 KERTAA SUUREMPI oli mustikkasato kontukimalaisten pölyttämillä koeruuduilla kuin vertailu ruuduilla. JY RK I N O RM A JA / VA ST AV A LO 5/2018 SUOMEN LUONTO 9 JY RK I N O RM A JA / VA ST AV A LO KUKKIA JA PÖLYTTÄJIÄ HYÖNTEISTEN PÖLYTYSTYÖ on elintärkeää ruuantuotannon kannalta, mutta näiden vaatimattomien puurtajien valtavan työpanoksen merkitystä maailman ruokahuollolle ei ole aina muistettu arvostaa. Pölyttäjien määrä hupenee huolestuttavaa vauhtia. A RT O JU VO N EN Etelänpäiväkiitäjä pystyy imemään mettä torvimaisista kukista. Siellä kaukomuuttajien pesintä ei ole aikaistunut yhtä paljon kuin poikaskauden ravintohyönteisten esiintymishuippu. Todennäköisesti lämpötilan nousu ilmastonmuutoksen myötä voi olla siivekkäille näin pohjoisessa ainakin tilapäisesti hyödyllinen, kunnes lämpeneminen etenee ete lämpänä jo nähdylle kriittiselle rajalle. Tutkijoiden mukaan Suomessakin on pölytysvaje, eli viljelykasvit eivät tule pörriäispulan takia riittävällä tavalla pölytetyiksi
Toukokuussa käynnistynyt Suomen luonnon suojeluliiton, Greenpeacen, Luonto-Liiton, BirdLife Suomen ja Natur och Miljön yhteinen kampanja tähtää siihen, että valtion mailla siirryttäisiin kokonaan jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Suomessa seurannan yli 30 vuoden aikasarja katkeaa. Kaupunki johtaa puhdistetut jätevetensä Suomenlahteen laskevaan pieneen Rakkolanjokeen. Määrä on hyvä huomioiden viime vuoden kylmä alkukesä ja heikko pesimätulos. Päätöksen takia Itämerelle ei saada vuodelle 2018 lainkaan kannanarviota, vaikka muut maat hoitavat laskentansa. OUTI SALOVAARA Jätevedestä voi jo tehdä juomavettä Harmaahylkeitä ei lasketa tänä vuonna SUOMI ei tänä keväänä laskenut harmaahylkeitä. Metsähallituksen mukaan tällä hetkellä noin 15 prosenttia uudistushakkuista tehdään peitteisyyden säilyttävillä menetelmillä. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa esimerkiksi lääkejäämien päästörajat tiukentuvat. Membraaniteknologialla jätevedestä voidaan poistaa myös hormonit, lääkejäämät, ravinteet ja mikromuovit, joita päätyy perinteisistä puhdistamoista vesistöihin. Kampanjan tavoitteena on kerätä 50 000 kannatusilmoitusta 17.11.2018 mennessä, jotta eduskunta ottaa lakialoitteen käsittelyyn. Lähes täydellisen puhtauden takaa membraanieli kalvosuodatusteknologia, joka valtaa vedenpuhdistuksessa alaa perinteisiltä menetelmiltä. Lappeenranta on pitkään miettinyt uuden, noin 70 miljoonaa euroa maksavan jätevedenpuhdistamon rakentamista. Membraanipuhdistamon käyttökustannukset ovat perinteistä korkeammat, mutta toisaalta perinteinen teknologia tarvitsee runsaasti kemikaaleja, jotka paitsi maksavat, myös päätyvät vesistöön. (AH) Harmaahylkeen eli hallin kuutti. Suomen ensimmäiset membraaniteknologiaa hyödyntävät puhdistamot ovat rakenteilla Parikkalaan ja Mikkeliin. Kiljuhanhi on uhanalaisin Pohjoismaissa pesivä lintu. (MP) Lähes 100 kiljuhanhea levähti Perämerellä POHJOIS-NORJASSA pesivät kiljuhanhet levähtävät Oulun seudulla toukokuun alkupuolella. Kun ajatellaan pidemmälle tulevaisuuteen, membraani on soveltuvampi ja puhdistusteholtaan parempi, arvioi Mänttäri. Maassamme on aiempina vuosina laskettu noin kolmannes Itämerellä nähdystä 30 000 harmaahylkeestä. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Kansalaisaloite avohakkuita vastaan kerää allekirjoituksia YLI 20 000 SUOMALAISTA on allekirjoittanut kansalaisaloitteen avohakkuiden lopettamiseksi valtion metsissä. Lappeenrannan pyynnöstä LUT vertaili membraanija rumpusuodatusteknologiaa fosforipäästöjen alentamiseksi, ja aluksi kaupunki hylkäsi membraaniteknologian kustannussyistä. Viime vuonna nähtiin 124 kiljuhanhea, mikä oli suurin määrä sitten 1963. Vuodesta 2014 lähtien suunnitellun puhdistamon paikaksi päätettiin jo kertaalleen maalaisidylli keskustan ulkopuolella, uuden omakotialueen vieressä. (RK) A RI SE PP Ä / VA ST AV A LO TA RU R A N TA LA / VA ST AV A LO NYKYTEKNOLOGIA mahdollistaa yhdyskuntien jätevesien puhdistamisen vaikka juomavedeksi. Hanke on kuitenkin venynyt tulevien naapureiden valitusten ja kaupungin kaavavirheen vuoksi. A RI SE PP Ä / VA ST AV A LO ilmoittanut, että rahoituksen puute haittaa pahoin merentutkimusalus Arandan toimintaa. Suomi ottaakin heinäkuussa vastaan Itämeren suojelukomission puheenjohtajuuden varsin nolossa tilanteessa. Nykyisen laitoksen fosforinpuhdistusteho ei enää täytä uusia lupaehtoja. Hanhien lopullinen määrä tarkistetaan valokuvista yksilöllisten vatsakuvioiden avulla. Viivästys on saanut poliitikot miettimään puhdistamoratkaisua uudelleen. Molemmat kunnat ovat tehneet yhteistyötä Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) tutkijoiden kanssa. (AH) Harmaahylkeen eli hallin kuutti.. Suomen ympäristökeskus on puolestaan ilmoittanut, että rahoituksen puute haittaa pahoin merentutkimusalus Arandan toimintaa. Tänä vuonna alueella laskettiin varmuudella 96 yksilöä. Maaja metsätalousministeriö on vedonnut asiassa rahapulaan. Jokunen viikko sitten joukko poliitikkoja eri puolueista kutsui membraanitekniikan professorin Mika Mänttärin LUT:sta selvittämään puhdistusteknologioiden eroja. Mänttärin mukaan teknologioiden kustannusvertailu on vaikeaa. Suomi ottaakin heinäkuussa vastaan Itämeren suojelukomission puheenjohtajuuden varsin nolossa tilanteessa. Singaporessa membraaniteknologialla tehdään jo jätevedestä juomavettä, Kuwaitissa taas merivedestä
Tiaisia se ihastuttaa. sen kanssa teenkin sitten laatulapsia! AURA KOIVISTO IL M IÖ M ÄI ST Ä Säihky puku, hyvät geenit 5/2018 SUOMEN LUONTO 11. Kun kesken pesinnän tiaiskoiraan höyhenten ultaviolettia kokeellisesti himmennettiin, naaraan into poikastenhoitoon laimeni. Sinitiaisen hieno höyhenpuku on puolisolle merkki hyvästä kunnosta. Ehkei ukolla olekaan niin hyvät geenit. Mitä lie sinitiaisen päässä pyörii, mutta käytännössä kuvio menee jotenkin näin: tuo nukka vieru ei jaksa hoitaa lapsia täysillä, penskoista tulee rupusakkia – enpä rehki itseäni näännyksiin, jotta ensi keväänä olen reippaana pokaamassa paremman kumppanin... Eräässä kokeessa toisten naaraiden höyheniin sipaistiin ultavioletin heijastuksen estävää rasvaa, toisille taas rasvaa, joka ei hehkeyttä tärvännyt. Tutkimusten mukaan vientiä on erityisesti hehkuvan värikkäillä tiaiskoirailla. Totta kai!, sanoisi sinitiaisnaaras. Mutta myös koiras tarkkailee puolisonsa olemusta. Nuhruisuus vihjaa, että jotakin voi olla vialla. Itse asiassa sini tiaisen nimi voisi olla ultraviolettitiainen, sillä sen höyhenet heijastavat tuota ihmisille näkymätöntä väriä. Ja niin kävi, että kun muut isät huolehtivat poikasten ruokinnasta entiseen tapaan, tuhruisten vaimojen puolisot hidastivat tahtia. Näköjään investointien kannattavuutta pohtivat muutkin kuin bisnesihmiset. Eikä puoliso saa myöhemminkään rupsahtaa. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV A LO PITÄÄKÖ MIEHEN OLLA hyvännäköinen. Hieno höyhenpuku kertoo hyvästä kunnosta
(MP) TULISIKO SUOMESSA OTTAA KÄYTTÖÖN LENTOVERO. Vaellusta tarkkaillaan eri puolilla Tornionjoen vesistöä sijaitsevilla vastaanottimilla seuraavien 3–4 vuoden ajan. (AH) Tornionjoen lohi, missä kuljet. Kalat pyydystetään vuosina 2018 ja 2019 joen alajuoksulla erikseen nimettyjen paikallisten kalastajien toimesta. 80 prosenttia poikasista syntyi talkoovoimin kasattuihin apukinoksiin. Kaikki Sukupuoli Nainen Mies Ikä 15–24-v. Puolueiden äänestäjien joukossa kannatus oli selkeää Sosialidemokraattien (64 %), Vihreän liiton (77 %) ja Keskustan (53 %) kannattajien joukossa. 35–49-v. 25–34-v. Suomalaisten lentojen ilmastovaikutus ei ole tarkasti selvillä. Ruotsissa lentovero on Euroopan sisäisillä lennoilla noin kuusi euroa ja kaukolennoilla noin 25 tai 40 euroa. Luonnonsuojeluja lintujärjestöt ovat ehdottaneet kaikkien uhanalaisten vesilintujen metsästykselle stoppia. Saimaan lumitilanne oli alkutalvesta vielä heikko, mutta parani lopputalvea kohden. Ruotsalaisten ulkomaanlentojen ilmastoa lämmittävä vaikutus vastaa Chalmersin Teknillisen korkeakoulun mukaan maan kaikkien henkilöautojen päästöjä eli noin 11 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Kuuteista kaksi syntyi keväisten verkkokalastusrajoitusalueiden ulkopuolella, toinen Puruvedellä ja toinen Paasselällä. Tornionjoen vesistö on laaja, ja kalat voivat pisimmillään vaeltaa jopa satoja kilometrejä. Järjestöissä ihmetelläänkin, ettei nyt valmistella muun muassa tukkasotkan, heinätavin ja jouhisorsan rauhoitusta, jota asiantuntijat ovat vaatineet koko tämän vuosikymmenen ajan. osana Taloustutkimuksen Telebus-kuluttajatutkimusta. Naisista lentoveron käyttöön ottamista kannatti 58 ja miehistä 45 prosenttia. LUONNONVARAKESKUS ja Ruotsin maatalousyliopisto seuraavat Tornionjoen lohien ja taimenten vaellusta niiden vatsaan asetettavien radiosignaaleja lähettävien merkkien avulla. 12 SUOMEN LUONTO 5/2018 12 SUOMEN LUONTO 5/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SU O M EN LU O N TO JA TA LO U ST U TK IM U S, 20 18 M A RK U S VA RE SV U O Punasotka rauhoitetaan MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖ aikoo rauhoittaa punasotkan, allin ja tukkakoskelon metsästykseltä kolmeksi vuodeksi. Kevättalvella tehdyissä norpan pesälaskennoissa havaittiin merkkejä 78 kuutista, ja määrä täsmentyi vielä jäiden lähdön jälkeen suoritettujen sukellusten perusteella. Ruotsin liikennehallitus Transportstyrelsen arvioi, että lentovero hidastaa siellä lentomatkustamisen kasvun noin kolmeen prosenttiin vuodessa. Vaikka vero on varsin kevyt, Aftonbladetin toukokuussa tekemässä kyselyssä kuusi prosenttia vastaajista ilmoitti vähentävänsä lentämistä. Puruvedelle syntyi kuutti ensi kertaa vuosikymmeniin. Tämä riittäisi yhdessä lentokoneiden teknisen kehityksen kanssa pysäyttämään lentojen ilmastoa lämmittävien päästöjen kasvun. 65–79-v. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään alueen kalakantojen elvyttämisessä. Kuutin syntymän johdosta alueelle on saatu rajoituksia verkkokalastukseen. Suomen Luonnon Talous tutkimuksella keväällä teettämän mielipidekyselyn mukaan yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että Suomessa pitäisi ottaa käyttöön lentovero. ANTTI HALKKA Tutkimukseen vastasi 1002 henkilöä 23.–26.4. (MP) Lentovero saa kannatusta Suomessakin RUOTSISSA OTETTIIN keväällä käyttöön lentovero, jollaista Suomen luonnonsuojeluliitto nyt ehdottaa käyttöön Suomeenkin. Xxxxxxxxx xxxxxxxx xxxxxx xxxxxxx xxxx xxxxxxxxxx. Asuinalue Helsinki–Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjoisja Itä-Suomi kyllä en osaa sanoa ei % 25 % 50 % 75 % 100 % % 25 % 50 % 75 % 100 % 12 SUOMEN LUONTO 5/2018. 50–64-v. Pesäpoikaskuolleisuus jäi tänä vuonna melko matalaksi ja oli vain 10 prosenttia. Apukinokset auttoivat kuutteja SAIMAALLE syntyi viime talvena 86 kuuttia
Näin paljon lajeja tunnetaan hieman Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa suuremmasta Bhutanin valtiosta. Himalajan haikaroita on nähty myös Punakhan linnan lähellä.. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT TUOMAS SEIMOLA Maailmalta 770 LINTUA, 5400 kasvia ja 200 nisäkästä. 5/2018 SUOMEN LUONTO 13 Bhutan tunnetaan luonnonsuojelun mallimaana, mutta maan vesivoimasuunnitelmat uhkaavat jokiluontoa. Päätös on pienelle maalle merkittävä, ja auttaa torjumaan sekä ilmastonmuutosta että luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Himalajanhaikaroiden määrää ei tunneta tarkasti, mutta niitä arvioidaan olevan jäljellä vain 70–400 yksilöä. Vuoteen 2020 mennessä maahan on tarkoitus rakentaa ainakin 5000 megawatin edestä uutta vesivoimaa. SUOMEN LUONTO 13 himalajanhaikara. Marraskuussa 2017 Bhutanin suojelualueiden säilyminen turvattiin kansainvälisellä 43 miljoonan dollarin Bhutan for Life -rahoituksella, jonka tarkoitus on kompensoida laajojen suojelualueiden säilyttämisestä syntyviä taloudellisia tappioita Bhutanin valtiolle. Maan pinta-alasta 70 prosenttia on metsän peitossa, ja kansallispuistot sekä muut suojelualueet kattavat yli puolet maasta. Himalajan vuoriston keskellä sijaitseva Bhutan on luonnonsuojelun mallimaa. n Äärimmäisen uhanalainen himalajanhaikara. Piakkoin valmistuvien Punatsangchu Ija II-voimaloiden rakentaminen toteuttiin ilman tekojärviä. Niiden avulla Bhutan yrittää hillitä valtion velan kasvua. Suojelemattomia alueita uhkaavat kuitenkin mittavat vesivoimahankkeet. Räjäytykset aiheuttivat maavyöryjä ja muita häiriöitä ympäröiviin metsiin ja vesistöihin. Lisäksi ne tuhosivat yhden äärimmäisen uhanalaisen himalajanhaikaran pesimäalueen ja uhanalaisen karpin, mahseerilajin elinympäristön. ”Vesivoiman rakentaminen uhkaa luonnon monimuotoisuuden ja jokiekosysteemien säilymistä”, Sonam Choden WWF Bhutanista sanoo. Vesivoima uhkaa Bhutanin luontoa Vuoristoisen Bhutanin maa-alasta on suojeltu 51 prosenttia. Vesivoiman rahoituksesta ja urakoista vastaa naapurimaa Intia, joka aikoo myös ostaa 80 prosenttia tuotetusta sähköstä. Lisäksi suojelualueita yhdistävät eläinten liikkumisen alueelta toiselle mahdollistavat käytävät. Pidemmän tähtäimen suunnitelmissa on jopa 74 uutta vesivoimalaa. Se vaati räjäytyksiä vesitunneleiden ja turbiinien rakentamiseksi
14 SUOMEN LUONTO 5/2018 14 SUOMEN LUONTO 5/2018
TEKSTI MAIJA MUSSAARI JA MIA RÖNKÄ / KUVAT MAIJA MUSSAARI JA SEPPO KERÄNEN TYÖVOITTO 5/2018 SUOMEN LUONTO 15 M A IJA M U SS A A RI TYÖVOITTO Niittyjen hoidon. Moni muotoisuuden säilyttäminen on vaatinut talkoita, niittokonetta, moottori sahaa sekä laidun eläinten jauhavia leukoja. 5/2018 SUOMEN LUONTO 15 Lounaissaaristo tunnetaan upeista niityistään
Ankarissa ulkosaariston oloissa, suuren aavan rannalla, saaret ovat usein puuttomia ja niiden lakiosia peittää jäkäläinen, harvakseltaan katajaa ja niittykasvillisuutta kasvava nummi. Eilen auringon porottaessa rantaviiva oli monta metriä taaempana, nyt niityn värikäs kukinta viihdyttää kaloja aallon alla. Niittyjen aatelia Seuraava aamu sarastaa aurinkoisena ja meri on peilityyni. Lähes kaikki niityt tarvitsevat laiduntajia. Lintujen suosimat ulkoluodot ovat usein kasvilajistoltaan silmiinpistävän monipuolisia, sillä linnut keräävät pesätarpeita, laiduntavat ja lannoittavat pitäen näin puustoa ja pensaistoa kurissa. Ulkosaariston kedoilla ja nummilla kasvaa poikkeuksellisen runsaasti muualla etelässä harvalukuisia noidanlukkoja: pikkuruisia, avoimissa ja puoliavoimissa ympäristöissä eläviä sanikkaisia. Ruotsista asti vauhtia hakevat valkopartaiset aallot iskeytyvät rantaan. Selkämeren saaristossa tällaisia saaria on paljon, koska saaristo on kapea ja kivistä ja moreenista koostuva maaperä vettä läpäisevää. Saariston karulla maaperällä kuivuus ja tuuli ylläpitävät matalaa kasvillisuutta myös ylempänä rannalla. Ja sieltähän se löytyy: hoikkavartinen, valoon kurkottava pohjannoidanlukko. Iltapäiväksi on kuitenkin luvattu kovaa tuulta. Rannoilla, joille myrskyt kasaavat rakkolevää, kukkivat suuret ruohot, kuten mesiangervo, pietaryrtti ja maitohorsma. 16 SUOMEN LUONTO 5/2018 H armaat pilvet vyöryvät meren yli kohti mannerta, on vahva matalapaine. Se valitsee kasvupaikakseen kalkkipitoisen rannan tai kausikostean kolkan sisemmältä saaresta. Ulkosaariston suhteellisen petoturvallisissa oloissa aika ajoin runsaana esiintyvät jänikset, hanhet ja myyrät osallistuvat niittyjen ylläpitoon. Ulkosaarten rannoille syntyy niittyjä ja ketoja rantavoimien vaikutuksesta: niitä ylläpitävät rantaa ruhjovat jäälautat, suola, veden korkeusvaihtelu ja myrskyt. Vedenpinta on huomattavasti tavallista korkeammalla. Kuljen Selkämeren kansallispuistossa Isonkarin saarella, yhdellä sen pikkuruisista rantakedoista. Keräänkin kamppeeni veneeseen ja jatkan matkaa etelän suuntaan pitkin Ahvenanmaan ja Turun saaristoa erottavaa Kihdin selkää 16 SUOMEN LUONTO 5/2018. Selkämeren ja Saaristomeren kansallispuistojen uloimmassa saaristossa elää Suomen seitsemästä noidanlukkolajista kuusi. Monenlaisia laiduntajia Ryömin niityn reunalla piikikkään katajan alla. Pohjan-, ketoja suikeanoidanlukot viihtyvät tyypillisimmin ulkosaarten nummilla ja niityillä. Saaristomerelle rajoittuva pikkunoidanlukko kasvaa yleensä juuri vesirajan yläpuoleisella niittylaikulla, minne aallot yltävät vain myrskyllä. Nämä tekijät pitävät puuvartiset kasvit sekä soistumisen kurissa ja luovat suotuisan elinympäristön matalakasvuisille ruohoille ja heinille. Saunionoidanlukko kasvaa arvaamattomasti missä tykkää: kallionraoissa, nummilla ja niityillä. Pärskeet kastelevat varpaat kaukana rannasta. Jalkojen alla on pyöreiden kivien lisäksi keltamataraa ja ketoneilikkaa. Ahonoidanlukkoa tavataan lähes ainoastaan perinnemaisemien niityillä
Niittyjen monimuotoisuuden osalta Saaristomeren kansallispuisto on Suomen huippua. Näillä saarilla sijaitsevat myös puiston pisimpään hoidetut lehdesniityt, joilla koukeroiset lehdespuut luovat mystistä tunnelmaa. Niittymannekiineja ovat Jungfruskär ja Berghamnin saaristo, joiden hakamaat, metsälaitumet ja niityt ovat vailla vertaa. 5/2018 SUOMEN LUONTO 17 Jungfruskäriin, Saaristomeren kansallispuistoon. Kansallispuisto on poikkeuksellisen monimuotoinen ravinteikkaan maaperän, omaleimaisen pienipiirteisyyden sekä kulttuurihistorian vuoksi. Verikurjenpolven ja käärmeenpistonyrtin hallitsemat kalliopohjaiset kedot sekä jyrkkien kallioiden välissä avautuvat lehtipuustoiset rehevät lehdot ja hakamaat ovat Saaristomeren tunnuspiirteitä. Saaristomeren kansallispuiston ulkosaaristossa lentelevä apolloperhonen hyödyntää vähäpuustoisessa ulkosaaristossa koko niittylaikkuvalikoimaa: toukka elää kallioiden ja rantaketojen isomaksaruoholla, ja aikuinen perhonen ruokailee korkeakasvuisilla mesikasveilla, joita kasvaa etenkin aaltojen vaikutuspiirissä, rakkolevävallien muhevoittamilla rannoilla. Saaristomeri kuuluu lounaiseen lehtovyöhykkeeseen. Harvinaisia noidanlukkoja elää saaristoniityillä peräti kuusi eri lajia. Saunionoidanlukko. 5/2018 SUOMEN LUONTO 17 AU KE M A N KU VA T: M A IJA M U SS A A RI. Perhoset ja muut niittyjen hyönteiset rakastavat valoa ja tarvitsevat yleensä jonkin tietyn kasvin ravinnokseen. Kukkaloistoa niitylle tuo muun muassa tähkämaitikka. Hankalasti saavutettavassa saaristossa niityt säästyivät nykyaikaiselta maaja metsätaloudelta. Vanhoilla lehdesniityillä elää monipuolinen eliölajisto. Niityt ja perhoset kuuluvat yhteen saaristossakin. Puolivarjoisissa perinnemaisemissa elävälle lähisukulaiselle, pikkuapollolle, ei sillekään riitä pelkkä laidunniitty – on oltava myös puita, mutta ei liikaa! Jänikset, hanhet ja myyrät hoitavat niittyjä
Häviääkö kukkaloisto. Myös ravintoverkkojen ja lajiston muutokset vaikuttavat. Monimuotoisuuden työvoitto Korviini kantautuu voimistuvaa pärinää. Lehdesniityillä kirkiruohot ja seljakämmekät kolminkertaistivat yksilömääränsä viime vuosikymmenenä, ja tähkämaitikkakanta on kääntynyt huimaan kasvuun. Kansallispuiston ensimmäiset vuosikymmenet tehtiin hartiavoimin töitä. Viime vuosina siellä on koettu useita upeita yllätyksiä. Jungfruskärissä työskentelevä puistomestari JeanErik Mattsson kaahaa kohti väärällä puolella aitaa tallustelevia nautoja. Rehevöityvä meri pakkaa rannoille kaukaakin kulkeutuvaa järviruokomassaa sekä rihmaja sinilevää. Saaristossa osa niityistä säilyi, ja Saaristomeren kansallispuistossa niitä oli vielä laidunkäytössä kansallispuiston ensimmäisinä vuosina 1980-luvun alussa. Etenkin Jungfruskär on uhanalaisten lajien keskittymä. Rantaja ketokatkerot sekä revonsara putkahtivat näkyviin kymmeniä vuosia hoidon aloittamisen jälkeen. Laiduneläimet viihtyvät luonnonlaitumilla, ja siten tuotetaan eettistä sekä vähän ilmastoa rasittavaa lihaa. Perinnebiotooppien monimuotoisuus pystytään säilyttämään aktiivisella hoidolla, ja samalla tukea tai jopa korvata niittyjä ylläpitäviä luontaisia prosesseja. Kansallispuiston voikin nähdä niittylajiston säästöpankkina, joka tulevaisuudessa toivottavasti levittää varallisuuttaan ympäröiville köyhtyneille alueille. Vapaaehtoistyö luonnossa lisää niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia, antaa mahdollisuuden vaikuttaa sekä lisää ympäristötietoisuutta. Uusien keinojen kokeilu ja käyttöönotto vaatii rohkeutta tehdä toisin. Sullon kasvien inventointivälineet reppuun, hyppään armeijan jäämistöstä löytyneen polkupyörän selkään ja kiidän avuksi. Poikkeuksellisen laajoilla, monia luontotyyppejä ja kosteusolosuhteita käsittävillä niityillä on erityisen hyvät mahdollisuudet säilyttää lajistonsa ympäristömuutoksista huolimatta. Teollistumisen aikakaudella lähes kaikki niityt – sekä luontaiset että niittytalouden kautta syntyneet – muutettiin pelloiksi tai metsiksi. Punakämmekkäkanta on kasvanut muutamasta yksilöstä kymmeniin. Talkoissa lomansa viettävät vapaaehtoiset palaavat saarille yhä uudelleen. Kun Saaristomeren kansallispuiston hoitoa aloiteltiin, kuului kauhistelua: miten luonnonsuojelualueilla voidaan kaataa puita tai laiduntaa isoa lehmälaumaa. 18 SUOMEN LUONTO 5/2018 Niittykohteiden luonnonhoidon suunnittelu vaikuttaa usein korkeammalta matematiikalta: Kasvit toivoisivat ahkeraa laidunnusta, hyönteiset taas tarvitsevat ravintokasvinsa. Rakkoapila rehottaa niityn koko satametrisellä leveydellä. Luonnonhoitoa edistävät muiden muassa karjanomistajat, riistanhoitajat, säätiöt, yhdistykset, valtion luonnonsuojeluvirkamiehet, vapaaehtoiset, Metsähallituksen luontopalvelut sekä yliopistot. Elävä säästöpankki Astelen hymyillen aamukasteisella lehdesniityllä. Lampaan hampaat pitävät niityn kunnossa. Diivojen miellyttämiseksi tarvitaan tasapainoilua laitumien tai niiton laajuuden, keston ja ajankohdan suhteen. Vuosikymmenten kuluessa lajisto elpyi. On etuoikeus katsella hyvinvoivaa niittyä tässä laajuudessa. Nyt ilmastonmuutoksen paineessa luonnonhoidon kokemuksesta on hyötyä: kiihtyvää kasvua voidaan pitää kurissa ja näin ylläpitää monimuotoisuutta. Keltavästäräkki on työnjohtajana. Maahan laskeutuu myös teollisuusja liikenneperäisiä ravinteita ilmasta. SE PP O KE R Ä N EN. Uusiksi uhkiksi saariston niityille ovat nousseet rehevöityminen, ilmastonmuutos sekä ravintoverkkojen muuttuminen. Umpeen kasvavia niittyjä raivattiin auki, ja niittykasvillisuutta avustettiin niittämällä ja laiduntamalla niityillä nautoja, lampaita ja hevosia. Rannalle ajautuvan aineksen koostumus on muuttunut ratkaisevasti Itämeren rehevöitymisen myötä. Rantalepikon takaa kaartaa mönkijä merenrantaniitylle. Luonnon monimuotoisuuden tukeminen laajan paikallisyhteistyön avulla on ollut avain onnistumiseen. Nyt Saaristomeren kansallispuiston niityt ovat luonnonsuojelullisesti korvaamattomia. Kun minkki pistelee poskeensa ulkosaaria laiduntavia 18 SUOMEN LUONTO 5/2018 Uusien hoitokeinojen kokeilu vaati rohkeutta
Mia Rönkä on tiedetoimittaja ja tietokirjalija sekä ympäristöekologian dosentti Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä. Helsingin Taidehalli Nervanderinkatu 3 00100 Helsinki www.taidehalli.fi 12 € / 8 € / Museokortti / Alle 18v. Ne kasvilajit, jotka eivät pysty siirtymään uusille asuinsijoilleen tarpeeksi nopeasti, häviävät paikallisesti tai valtakunnallisesti sukupuuttoon. Ilmastonmuutoksen myötä jäätalvien on ennustettu vähenevän, veden suolapitoisuuden laskevan ja veden pinnan nousevan sekä kasvillisuuden kasvun kiihtyvän. n Maija Mussaari on luonnonhoitoon erikoistunut suojelubiologi Metsähallituksen Rannikon luontopalveluissa. Vieraslajeista kurtturuusu taimettuu nimenomaan rannan kedoille ja niityille. Vapaaehtoiset tekevät niittyjen hoidossa arvokasta työtä. 2018 M A IJA M U SS A A RI. vapaa pääsy 26.5. Ylempänä rannalla kuivuuden lisääntyminen siirtää lajeille soveliasta elinympäristöä korkeuskäyrillä alaspäin tai hävittää ne paikallisesti kokonaan. – 5.8. 5/2018 SUOMEN LUONTO 19 lintuja ja myyriä, pensaiden ja puiden kasvu kiihtyy ja ulkosaari muuttuu hiljalleen katajikon kautta männiköksi
Maatalouden raju murros käynnistyi 1800-luvun lopulla. Kuva on otettu samoihin aikoihin, kun tilanpito mummolassa loppui. Säilyvätkö Kukkakimppu ja mansikoita – monen muisto kesäniityltä. Maitotuotteiden kysyntä kasvoi, ja rehua alettiin viljellä pelloilla, joiksi niittyjä raivattiin. Uhanalaisten lajien kintereillä seuraavat taantuneet, silmälläpidettäviksi luokitellut lajit kuten lapsuuteni kukkakimpun ketoneilikka ja kissankäpälä, jotka molemmat ovat tyypillisiä ketolajeja. Osa niityistä säilyi laitumina, kunnes myös karja siirtyi tuottoisammille peltolaitumille. 1880-luvulla niittyjä oli Suomessa 1,6 miljoonaa hehtaaria, kaksinkertainen määrä peltoalaan verrattuna. M A R JA A N A TO IV O SE N KU VA -A LB U M I 20 SUOMEN LUONTO 5/2018. Siskolla on kädessään kukkakimpussa ketoneilikoita, ruusuruoho, kissankäpäliä ja kissankelloja. Nykyään perinteisesti hoidettuja niittyjä on jäljellä arviolta pari tuhatta hehtaaria. Itse pitelen jogurttipurkkia metsämansikoita varten. Niityn hidas katoaminen alkoi. 1900-luvulla keinolannoitteet ja väkirehut vähensivät luonnonheinän tarvetta entisestään. 20 SUOMEN LUONTO 5/2018 Niittykukkien poimiminen maljakkoon on vaalituimpia mielikuvia kesäisestä Suomesta. Usein lajit katoavat viiveellä elinympäristön heikkenemisen ja pirstoutumisen jälkeen. Kedot ja niityt ovat kuitenkin kasvamassa umpeen. Kodittomat niittylajit Vuosisatoja jatkunut perinteinen karjatalous loi niityille omaleimaisen ja rikkaan eliölajiston, joka niittyjen kadotessa harvinaistuu ja häviää. TEKSTI MARJAANA TOIVONEN / KUVAT ERKKI MAKKONEN K otona työpöydän vieressä on valokuva, jossa istun siskon kanssa kolmevuotiaana mummolan niityllä. Miten ne saadaan säilymään. Niittyjen talvirehulla ruokittiin karja, jonka lannalla lannoitettiin pellot. Säilyvätkö kukkaniityt. Niityt syntyivät ja kukoistivat perinteisessä karjataloudessa. Pari vuotta myöhemmin istutimme paikalle koivuntaimia. Niityt ovat myös monien uhanalaisten kasvien elinympäristöjä. Tämä voi antaa valheellisen kuvan lajien sopeutumisesta ympäristön Niittykukkien poimiminen maljakkoon on Säilyvätkö kukkaniityt. Niityt hylättiin tai metsitettiin. Suurimmassa hädässä ovat kuivien niittyjen eli ketojen lajit, jotka muodostavat yli 70 prosenttia maatalousympäristön uhanalaisista lajeista ja 13 prosenttia kaikista Suomen uhan alaisista lajeista. Yksittäiset yksilöt sinnittelevät vuosikymmeniä entisillä kasvupaikoilla. Joukkoon kuuluu erityisen paljon hyönteisiä kuten kovakuoriaisia, perhosia ja pistiäisiä
Tulevaisuuden lapset ihmettelevät, mikä on se niitty, joka vilahtelee paikannimissä ja vihannoi Suvivirressä. Lihaja nuorkarjan laidunnus kaukana tilakeskuksesta onnistuu helpommin, mutta lypsylehmien laidunnus niityillä vaatisi siirrettäviä lypsyasemia. 5/2018 SUOMEN LUONTO 21 muutokseen. Maatalouspolitiikan suunnanmuutoksen lisäksi niittytuotanto kaipaa apua ruokamarkkinoilta. Näin käy, jos mikään ei muutu. 5/2018 SUOMEN LUONTO 21. Järkevin tapa hoitaa niittyjä on laiduntaminen. Kesän äänimaisemasta hiljenee hyönteisten moniääninen surina. Jos annamme niittyjen kadota, menetämme myös niihin liittyvät kulttuuriset perinteet ja kokemukset. Niittyjen käyttö on huomioitava jo eläinrotua valitessa. Siellä niittyjä ja muita perinnebiotooppeja on 10–20-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Niittyjen ja muiden perinnebiotooppien hoidosta maksetaan ympäristökorvausta, mutta se ei ole riittävän suuri, jotta niittyihin perustuva karjatalous houkuttelisi. Kotieläintilojen vähenemisen ja alueellisen keskittymisen takia niittyjen lähettyvillä ei usein ole lainkaan karjatiloja. Niittylaidunnuksen hintaa nostaa myös eläinten siirtely pitkienkin matkojen päässä sijaitseville laitumille. Ruotsi edellä niittyjen hoidossa Maatalousniittyjen katoaminen johtuu pohjimmiltaan tehokkuuden ja halvan ruoan tavoittelusta. Kun suuret keskusliikkeet kilpailuttavat toimittajia, hintakiristykset valuvat elintarviketeollisuuden kautta ruoantuottajille. Eläinten ruokkimiseksi niittylaidunta tarvitaan kuitenkin moninkertainen ala peltolaitumeen verrattuna, sillä luonnonkasvit häviävät jalostetuille nurmikasveille sekä biomassan tuotossa että ravintoarvoissa. Maitoa pitää Hoidettuja niittyjä oli 1,6 miljoonaa hehtaaria, nyt enää pari tuhatta. Vaatimattomiin oloihin sopeutuneille maatiaisroduille niittyrehu sopii korkeatuottoisia valtarotuja paremmin. Ruotsissa niittyjen hoitoon ja ennallistamiseen on panostettu määrätietoisesti. Niittykukat eivät enää päädy maljakkoon tai kukkaseppeleeseen. Maatalouspolitiikka on näihin päiviin asti ohjannut maanviljelijöitä kasvattamaan tilojen kokoa ja etsimään kannattavuutta intensiivisestä massatuotannosta. Toisaalta niin kauan kuin niittylajit eivät kokonaan katoa, toivo niiden pelastamisesta säilyy
Runsaskukkainen niittypelto houkuttelee varsinkin kimalaisia mutta muistuttaa vain etäisesti perinteistä maatalous niittyä. Kasvillisuus elpyy ennallistamisella ja hoidolla niin kauan, kuin siemenet säilyvät elossa maan siemenpankissa. Sen siemenseoksessa on yleensä päivänkakkaraa, jäykkänataa, hunajakukkaa ja ruiskaunokkia. Voimalinja-aukeatkin peittävät yli 50 000 hehtaaria. Ratkaisuja Jokainen voi osallistua niittyjen pelastamiseen. Luonnonhoitopeltoihin kuuluu myös niittykasveilla kylvettävä peltotyyppi eli niittypelto. Pelkästään tienpientareita on arvioitu olevan Suomessa 140 000 hehtaaria. 22 SUOMEN LUONTO 5/2018. Niittylajiston kannalta paras olisi jäljitellä moderneilla niityilläkin maatalousniittyjen hoitoa. Maksaisinko ruoasta vähän enemmän, jos niittyala kasvaisi. Vahvimmilla ovat elinympäristövaatimuksiltaan vaatimattomat niittylajit, esimerkiksi siankärsämö, ahdekaunokki ja kultapiisku. Harvinaistuvaa niittylajistoa löytää niittypeltoja todennäköisemmin vanhoilta, luonnonkasvien valtaamilta luonnonhoitopeltonurmilta. Laidunnuksen vaihtoehto on niitto ja niittoheinän korjuu loppukesällä kasvien siementen tuleennuttua. NiittyJos niittyä ei vielä ole, sen voi perustaa. Vaihtoehtoisten elinympäristöjen pinta-ala on perinteisiin maatalousniittyihin verrattuna valtaisa. Hyönteisiä hyödyttää reunaan jätettävä niittämätön alue. Teiden pientareet niitetään niittykasvien kannalta liian aikaisin ja usein, monivuotiset luonnonhoitopellot taas liian harvoin ja voimalinja-alueet vielä harvemmin. Näistä eniten, runsaat 160 000 hehtaaria, on maatalouden ympäristökorvausta nauttivaa luonnonhoitopeltoa. Maatalousmailla köyhän miehen niitystä käyvät viljelemättömät pellot, kuten monivuotiset kesannot, luonnonhoitopellot ja vesistöjen varsien suojavyöhykkeet. Kiireellisintä on pysäyttää vanhojen niittyjen umpeenkasvu. Niittyperhosista monet hyödyntävät valoisia metsänreunoja ja runsaskukkaisia hakkuuaukeita. Kuluttaja voi vaikuttaa niittyjen säilymiseen: Vaatisinko maatalouden ympäristökorvausten kasvattamista ja kauppaan niittymaitotuotteita ja -lihaa. Perinteisten niittyjen lajirikkautta selittää nimenomaan ravinneköyhyys, joka syntyi ravinteiden virratessa niityiltä pelloille. 22 SUOMEN LUONTO 5/2018 22 SUOMEN LUONTO 5/2018 yrittää tuottaa alle 40 sentin litrahinnalla ja naudanlihaa kolmella eurolla kilo. Niittomassaa ei myöskään korjata pois, jolloin ravinteita ei poistu. Niittyjen korvikkeet Perinteisten niittyjen kadotessa osa niittylajeista löytää korvaavia elinympäristöjä maataloustuotannon ulkopuolisilta avoimilta alueilta kuten teiden pientareilta ja voimalinjoilta
· Paras kylvöaika on syksyllä syys– lokakuussa tai aikaisin keväällä heti maan paljastuttua. Jos niittyä ei ole, sen voi perustaa. Monilajiset sekakasvustot saattavat näyttää sekavilta. 5/2018 SUOMEN LUONTO 23. Ihmisten on hyvä tietää, ettei poikkeavan näköistä puistoniittyä tai luonnonhoitopeltoa ole jätetty heitteille, vaan sitä hoidetaan parhaalla tavalla ihmisten ja muun luonnon iloksi. · Ole kärsivällinen, sillä niittykasvit kasvavat hitaasti. Kerää niittojäte heti pois. · Suosi kotimaisia luonnonkasveja. Ahkera niitto viestittää, että paikka on tärkeä. · Ennen kylvöä muokkaa maa ja puhdista se mahdollisimman tarkasti monivuotisten rikkakasvien juurista. Keinot kotimaisten ja paikallisten niittysiementen saatavuuden parantamiseksi ja hintojen laskemiseksi olisivat kullanarvoisia. Pyöriväharjaisia niittypuimureita, jotka keräävät siemenet kasvustoa harjaamalla, käytetään esimerkiksi Virossa ja Englannissa. Siemeniä voi myös kerätä itse lähiympäristöstä. Niityn hoito on edullista verrattuna parikymmentä kertaa kasvukaudessa niitettävään nurmikkoon. Hinnat sopivat mainiosti pihaniityn perustajan kukkarolle, mutta kylvöalan ollessa hehtaareja halvat ulkomaiset siemenet vievät yleensä voiton. Koivikon rajalta alkaa naapurin karjatilan laidun. Tärkeintä on valita siemenseos kasvupaikan mukaan. Niittysiemenseosta saadaan helpoimmin kasaan puimalla olemassa oleva niitty. Keväällä 2018 kävelen entisellä mummolan niityllä viisitoistametristen koivujen alla. jen kunnostusja hoitotalkoita järjestävät esimerkiksi luonnonsuojeluja kyläyhdistykset sekä metsästysseurat. Siinä, etelärinteessä, metrin levyisellä kaistaleella metsän ja laitumen rajalla keto on pitänyt pintansa. ProAgrian ylläpitämästä Laidunpankki-palvelusta niityn omistaja voi etsiä laiduneläimiä ja eläintenomistaja niittylaitumia. Niiden heikompi sopeutuminen täkäläisiin olosuhteisiin voi myös tuottaa pettymyksen, jos kylvetyt kasvit eivät menesty. Koska siemenet ovat pieniä, ne kannattaa kylvön helpottamiseksi sekoittaa kylvöjatkeeseen kuten hienoon hiekkaan. Kymmenisen vuotta sitten mallia näytti VR, joka tuki radanvarsiniittyjen hoitoa Matkalla maisemaan -hankkeessa. Kylvä siemenet maan pintaan. Jätä niittomassa niitylle pariksi päiväksi ennen pois korjaamista, niin siemenet ehtivät varista maahan. · Ensimmäisenä kesänä kannattaa kitkeä rikkaruohoja tai niittää ne niittykasvien taimien yläpuolelta. Kesämaitiaisen ja ketoneilikan lehdet nousevat maasta. Viime vuonna voimalinjayhtiö Fingrid lanseerasi maanomistajille suunnatun tuen voimalinjojen perinnebiotooppien hoitoon. Suomessa haasteena on sopivien luovuttajaniittyjen vähäisyys. · Jyrää tai tallaa maa kevyesti kylvön jälkeen tai anna sateen painaa se tiiviiksi. Tehokas viestintä voi muuttaa asenteita. Tuki sisältää hoitosuunnitelman sekä hoidosta maksettavan korvauksen. Ainakin kaksi yritystä Suomessa viljelee ja kerää luonnosta niittykasvien siemeniä ja myy seoksia erilaisille kasvupaikoille. Metsähallituksen huippusuositut lammaspaimenviikot osoittavat, että niittyjen hoito sopii yhdistettäväksi maaseutumatkailuun. · Seuraavina vuosina, kun niittykukat jo kukkivat, hoidoksi riittää niitto ja niittomassan pois kerääminen kukinnan loputtua elo–syyskuussa. Kaksija monivuotiset kukat tekevät ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen, mutta eivät yleensä ehdi kukkia. Ulkomaisten siementen käyttö heikentää niityn monimuotoisuutta. 5/2018 SUOMEN LUONTO 23 5/2018 SUOMEN LUONTO 23 NIITYN PERUSTAJAN MUISTILISTA · Niityn perustaminen onnistuu parhaiten lämpimällä, kuivalla ja vähäravinteisella paikalla, mutta muillekin kasvupaikoille löytyy sopivia lajeja. Niittyjen uutta nousua hidastaa siisteyttä korostava kauneusihanne. Moni odottaa, että kaupungissa, pihassa ja pellolla näkyy järjestys ja hoito. Niitty hoitaa ja palkitsee Niityt sopivat paitsi maalle myös kaupunkeihin. Niiden siemeniä myyvät ainakin AhonAlku ja Suomen Niittysiemen, joilta saa lisätietoja siemenseoksen valintaan. n Kirjoittaja on agroekologi Suomen ympäristökeskuksessa. Yrityksille niittyjen suojeluun osallistuminen tuo positiivista julkisuutta. Luonnon monimuotoisuuden arvo ihmisten tervey delle on kiistaton, joten kaupunkilaisten olohuoneiksi mainostettujen kaupunkipuistojen yksitoikkoiset nurmikentät voisi korvata kukkaniityillä jo kaupunkilaisten hyvinvoinnin nimissä
Auringon laskiessa tapahtuu selkärangattomien vuoronvaihto. Maan tasolla vilistävät varjoja piiloluteet, maakiitäjäiset, juoksujalkaiset ja juoksuhämähäkit. Valo toimii myös houkuttimena, jolla ohi pyyhältävät perhoset voi saada hetkeksi pysähtymään. Näkyvät lajit muodostavat vasta jäävuoren huipun. Niityllä kuhisee Mitä lähempää niittykasveja tarkkailee, sitä enemmän huomaa kasveilla vierailevia ötököitä. Tässä vinkit niiden löytämiseen ja tarkkailuun. Vaativimmat lajit eivät haksahda kuin ultraviolettivaloa tuottaviin valonlähteisiin, Kukkaniityt ja -kedot tarjoavat elinpaikan lukuisille selkärangattomille. Tehokas otsalamppu tai muu valo avaa tarkkailijalle aivan uuden maailman. Suuret päiväperhoset ja pörisevät kimalaiset osuvat ensimmäisinä silmään, mutta pian huomaa että liikettä on kaikkialla. 24 SUOMEN LUONTO 5/2018 TA PI O KU JA LA TA PIO KU JA LA JA RK KO M Ä KI N EV A. Täpläkorsilude viihtyy erilaisilla ruohoilla. Vihersysikiitäjäinen on kauniin metallinhohtoinen laji. Heinien tähkissä ravintoa imeskelevät tähkä-, heinäja jääräluteet. 24 SUOMEN LUONTO 5/2018 24 SUOMEN LUONTO 5/2018 TEKSTI TAPIO KUJALA / KUVAT TAPIO KUJALA, JARKKO MÄKINEVA JA SINIKKA LEHTOVIRTA O letko koskaan pysähtynyt tarkkailemaan niityn elämää. Myös ääniä kuuluu: surinaa, ininää sekä heinäsirkkojen ja hepokattien siritystä. Päiväaktiiviset lajit vetäytyvät levolle ja niityn valtaa hämäräaktiivisten otusten joukko: yöperhosia, vaaksiaisia, turilaita ja pihtihäntäisiä. Kukkakärpäsiä ja mehiläisiä, kukkajääriä ja typpyluteita, muurahaisia ja hämähäkkejä. Niityn varjoissa on piileskelemässä monta kertaa enemmän lajeja: kukan terälehtien väriseksi naamioitunut kukkaravukki vaanii saalista, kasvien varsilla on skorpionikorentoja, erilaisia kaskaita ja perhosentoukkia. Lehtien päällä ja alla tepastelee kovakuoriaisia, kuten putkikärsäkäs, joka kirkkaasta värityksestään huolimatta jää helposti havaitsematta, koska se pudottautuu häirittynä aluskasvillisuuden sekaan
Näin autat suojelemaan uhanalaisia lajeja ja torjumaan haitallisia vieraslajeja. PE RH O SB A A RIK U VA : SIN IK K A LE H TO V IR TA / VA ST AV A LO ; M U U T KU VA T: TA PIO KU JA LA TA PIO KU JA LA. Jos lähistöllä on ojia, lammikoita ja muita vesistöjä, paljon erilaisia lehtija havupuita, pensaita, kasveja sekä lahopuuta, voi niityllä tavata myös toukkavaiheensa näillä alustoilla viettäneitä lajeja. Seinää tai oksaa voi hyödyntää ohjaamaan otuksia purkkeihin. mutta myös tavallisten lamppujen avulla saa tulosta aikaan, varsinkin jos valon lähettyville levitetään lakana tai harso, johon perhoset ja kovakuoriaiset voivat laskeutua ja josta ne on helppo havaita. Kaikkia näitä voi hyödyntää vahingoittamatta eläimiä. Ötökät putoavat laatikkoon, ja lehdet sekä risut jäävät seulaan. Seuloksen päälle asetetut talous paperi arkit helpottavat pinnalle nousseiden hyönteisten havaitsemista. HYÖNTEISSEULA on yksinkertaisimmillaan muovilaatikko, jonka pohja on korvattu kymmen millisellä teräs verkolla. Seulaan kerätään kariketta ja sitä ravistellaan saman kokoisen laatikon päällä. Pitkävartisen teleskooppihaavin avulla ötököitä voi tavoitella puiden latvuksistakin. FACEBOOKISSA , www.facebook.com, on monia aktiivisesti toimivia ryhmiä, joissa jäseninä on avuliaita asiantuntijoita: · Suomen ötökät – Bugs of Finland · Suomen hämähäkit ja muut hämähäkkieläimet · Suomen perhoset – Butterflies and Moths of Finland VERKKOSIVUISTOISTA hyvää ja selkeää perustietoa lajeista tarjoaa Ötökkatieto, www.otokkatieto.fi SUOMEN LAJITIETOKESKUKSEN verkkopalvelusta www.laji.fi löytyy tietoa maassamme esiintyvistä lajeista, ja sieltä saa myös määritys apua. n KENTTÄHAAVIN tulee olla riittävän tukeva, jotta sillä voi kopistella hyönteisiä kasveista. Tarkkaavaisilla silmillä löytyy jo paljon ihmeteltävää, mutta jos haluaa syventää tietämystään pihansa tai kesämökkinsä kukkaniityn lajistosta, käytettävissä on myös useita apukeinoja. KARISTUSVARJOA tai valkoista lakanaa pidetään pensaan oksien alla tai kasvien juurella. Välineet avuksi On hyvä muistaa, että koska useat hyönteiset ovat aikuisina jatkuvassa liikkeessä, niityn lajisto riippuu paljon ympäröivän luonnon monimuotoisuudesta. 5/2018 SUOMEN LUONTO 25 Korea sinijäärä vierailee mielellään niittykukilla. Pilkotut ylikypsät marjat ja hedelmät houkuttelevat niin ikään paikalle perhosia ja mesipistiäisiä. Kun kasvia kopauttaa terävästi, otukset putoavat lakanalle, jolla niitä sitten voi tutkia ja valokuvata ötököitä vahingoittamatta. maan haitallisia vieraslajeja. Terassille juoksulenkin jälkeen unohtuneet sukatkin voivat herättää perhosten kiinnostuksen. Nestettä voi imeyttää pesusieneen tai levittää puiden rungoille. Pyydykset on hyvä kokea päivittäin. PERHOSBAARILLA ja syöttinesteillä saa lisättyä pienenkin pihan hyönteiskuhinaa. Lasinen tai muovinen purkki upotetaan maan tasalle. Keinovalikoimaan kuuluvat aktiivinen etsintä, houkuttelu ja pyydykset. KUOPPAPYYDYSTEN avulla voi etsiä maanpinnalla erityisesti yöaikaan liikkuvia selkärangattomia. 5/2018 SUOMEN LUONTO 25 MISTÄ TUNNISTUSAPUA. Pieni katos estää sadeveden valumisen purkkiin. Yksinkertainen syöttineste syntyy fariinisokerilla kyllästetystä punaviinistä. Kun laji on selvillä, voit helposti jakaa havaintosi muille harrastajille, tutkimustarkoituksiin ja ympäristöviranomaisille laji.fi:n kautta
Kaikki yksilöt jäävät pyydyksiin vahingossa.. Aivan yhtä näyttäviä ilmaloikkia se ei suorita, mutta vilkkaus ja eloisuus ovat samaa luokkaa. Nokkakalat muuttavat nykytietämyksen mukaan talvenviettoon Brittein saarten länsija eteläpuolelle. Kutuaikaa lukuun ottamatta laji elää parvissa ulappavesillä lähellä pintaa. Nokkakalaa ei voi sekoittaa mihinkään muuhun vesillämme tavattavaan eväkkääseen. Yöt se viettää miltei liikkumatta aivan pinnan läheisyydessä. Päätä lukuun ottamatta koko ruumis on ohuiden suomujen peittämä. Päässä huomio kiinnittyy pitkään terävähampaiseen nokkaan. Paluumuutto lisääntymisvesille käynLINTU VAI KALA Suomessa nokkakalaa ei erityisesti pyydetä. Luut ovat vihreitä biliverdiini-nimisen aineenvaihduntatuotteen vuoksi, ja väri säilyy myös kuumennettaessa. Sitä ei kuitenkaan pidä säikähtää, sillä väri on täysin vaaratonta. Kyljet ovat hopeanharmaat, vatsa valkoinen ja selkä sinivihreä. Alaleuka on yläleukaa pidempi. Myös suomuista tulee kuumennettaessa vihreitä. 26 SUOMEN LUONTO 5/2018 L innun pää, mutta kalan kroppa. Selkäevä sijaitsee haukimaisesti aivan ruumiin takaosassa, mistä juontuu lajin toinen nimi nokkahauki. Perämerellä lajin vierailu on harvinainen tapahtuma. Kylkiviiva kulkee lähes vatsassa. Nokkakala on merten pintavesien pikakiitäjä lähisukulaisensa liitokalan tavoin. Muuttava kala Lintumainen piirre on myös kevätja syysmuutto. Lintu vai kala. Epäilemättä kuitenkin kala, koska nokkakala ei poistu vedestä kuin ilmaloikkia suorittaessaan. Evät ovat pyrstöevää lukuun ottamatta heikosti kehittyneitä. Suomessa nokkakala on jokakesäinen tuttavuus eteläja lounaisrannikolla sekä Selkämeren eteläosassa. Vartalo on tasapaksu ja hoikka
Itämeren pääaltaan pohjoisosassa se syö etupäässä silakoita, kilohaileja, tuulenkaloja ja kolmipiikkejä. Muulla ei voi selittää pienten poikasten joskus runsastakin esiintymistä. Yläleuka alkaa venyä noin kymmenen sentin pituudessa. Ne ovat aluksi 12–13-millisiä, tummia ja varsin hyvin kehittyneitä. Suomen vesillä niitä tavataan kesä– syyskuussa. Avomeren ahmatti Nuoret nokkakalat syövät ahnaasti eläinplanktonia ja pinnalla ajelehtivia hyönteisiä. Erikoinen nokkakala käy kesäisin kääntymässä Suomen eteläja lounais rannikolla, mutta poistuu yhtä varmasti vesien viiletessä.. Alussa vain nokan alaosa on kehittynyt. Vesi ikään kuin kiehuu. Lisääntyminen tapahtuu 3–6 metrin syvyisillä vesillä pinnalla kelluskelevien ja pohjassa kasvavien levien seassa. Poikaset kuoriutuvat parin viikon kuluttua. Lähimmät varsinaiset kutualueet ovat Viron länsirannikolla ja Gotlannin vesillä, mutta viime vuosina lajin on havaittu lisääntyneen eteläja lounaisrannikollammekin. Varsinaisen pyynnin kohteena laji on muun muassa Virossa ja Ruotsissa. Pituuskasvu onkin alussa nopeaa, mutta 5–7 vuoden iässä se ehtyy lähes tyystin. Porkkalasta vuonna 1989 täkyuistimella saatu Suomen ennätyskala painoi 1184 grammaa. LINTU VAI KALA Nokkakalat muuttavat Atlantille talven viettoon. Gotlannin vesille nokkakalaparvet saapuvat toukokuun lopulla veden lämpötilan kohottua noin kymmeneen asteeseen. 5/2018 SUOMEN LUONTO 27 TEKSTI HANNU LEHTONEN / KUVA PEKKA TUURI nistyy varhain keväällä, ja ensimmäiset yksilöt ilmaantuvat Tanskan salmien sisäpuolelle yleensä jo huhtikuussa. Vanhimmat nokkakalat yltävät 11–13 vuoden ikään. Itämerestä viimeiset yksilöt poistuvat talvehtimis alueille marras–joulukuussa. Mittaa voi kertyä noin metrin verran ja painoa reilun kilon. Vaellukselle Nokkakala varttuu nuorena nopeasti ja ensimmäisen syksyn vaellukselle lähtevä kala on jo noin 30-senttinen. Joitakin yksittäisiä loksunokkia on tosin löydetty vielä lokaja jopa marraskuussakin. Häitään viettävät nokkakalat uivat ympyrää suppealla, noin neliömetrin laajuisella alueella. Vihertävien mätimunien pinnalla on pitkiä rihmoja, joiden avulla ne takertuvat leviin. Painavin tunnettu nokkakala painoi 1650 grammaa. Kuluvan vuosituhannen ennätystä pitää hallussaan Paraisilla rysään vuonna 2009 uinut 1,07-kiloinen pitkäleuka. Kutuaika on yleensä touko–kesäkuun vaihteen tienoilla. n Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori ja Suomen Luonto -lehden kala-asiantuntija. Sitä tavoitellaan yleensä uistimilla ja pintaan viritetyillä silakan palasilla syötetyillä pitkilläsiimoilla. Nokkakala on tyypillinen pintavesien petokala, ketterä joka suhteessa. Koon varttuessa ne alkavat saalistaa kaloja. Ruokalistalle kuuluu myös avoveden selkärangattomia eläimiä. Avomeren elostelijasta tulee kutuaikana rantojen asukas
28 SUOMEN LUONTO 5/2018 METSÄN LAPSET 28 SUOMEN LUONTO 5/2018
Poikasilla on lyhyen kesän aikana paljon opittavaa. Kettujen naapurissa, lehtipuiden ja kuusikon lomassa, sijaitsee mäyrien linnoitus. Jäniksenpoikanen opettelee käyttämään kasviravintoa jo pienenä. Hirvikanta kasvaa, mutta metsäjäniksellä ei mene yhtä hyvin. Ulos tekisi mieli, mutta riittääkö uskallus. Ilmastonmuutos tuo jänön talviin hankaluuksia, koska valkoinen suojaväri ei lumettomina talvina toimi. Näätälasta jännittää. LA SS I KU JA LA M A RK U S SIR KK A H EIK KI W IL LA M O. Kauas pesästä ne eivät vielä tohdi mennä. Jänisemolla ja hirviemolla on varsin erilaiset tavat huolehtia jälkikasvustaan. Sisarukset seuraavat perässä. Mäyrien reitit voivat paljastua metsässä liikkujalle kasvillisuuden sekaan piilotetuista raitakuonojen huusseista. Toiset pärjäävät yksin, toisia vanhemmat hoitavat pitkään. Talven ankarampien aikojen jälkeen vihreät herkut maistuvat kasvinsyöjille. Syödä sen pitääkin, sillä vaikka se syntyessään painaa vain 8–15 kiloa, syksyyn mennessä se kasvaa yli toistasataakiloiseksi järkäleeksi. Isossa-Britanniassa, jossa kanta on vasta toipumassa 1800ja 1900-lukujen aallonpohjasta, näätiä pesii myös niille varta vasten laitetuissa pöntöissä. Pikkuhirvi voi paksusti. Vaikka repolaisia näyttää nykyisin vilisevän siellä sun täällä, riistakolmiolaskentojen perusteella ne ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana vähentyneet pääosassa maata. Lehtipuutaimikossa lähellä järvenrantaa laiduntaa hirvenvasa emonsa kanssa. 5/2018 SUOMEN LUONTO 29 On korvia, tassuja, pulleita massuja ja häntiä vilisten. Poikaset varttuvat usein puunkolossa. Hiekkaiseen törmään kaivetussa luolassa asuu toinen myyränpurijaperhe. Mäyrä saattaa käyttää pitkään samaa Näätä viihtyy metsissä, joissa on paljon piilopaikkoja. Hirviemolle syntyy useimmiten vain yksi vasa, joskus harvoin kaksi. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT LASSI KUJALA, MARKUS SIRKKA, HEIKKI WILLAMO, ASKO HÄMÄLÄINEN, NIINA MÖNKKÖNEN JA PENTTI SORMUNEN N yrkinkokoinen metsäjäniksen poikanen kyhjöttää korkeassa heinikossa. Poikanen rohkaisee mielensä ja pujahtaa puunrungolle. Päivä on puolessa, joten pikkupupulla on vielä pitkä aika odotettavanaan. Luolista ja koloista maailmaan Metsän vanhassa osassa näädänpoikasista uteliain kurkkaa ulos pesästä. Nyt on kuitenkin kesä ja talven murheet takanapäin. Punaturkkiset poikaset painivat pesän ulkopuolella murisevana pallona. Hirvenvasa ja emo ovat tiiviisti yhdessä, mutta pikkuruinen metsäjäniksenpoikanen viettää aikansa ypöyksin. Kolmikko kipittää alas ja livahtaa tutkimaan ympäristöä. Ketut viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, ja niitä elääkin kaikkialla Suomessa. Pesä on vanhassa palokärjen kolossa suuressa puussa. Näätä viihtyy metsissä, joissa on monipuolisia piilopaikkoja, laajat latvukset sekä paljon pikkujyrsijöitä saalistettavaksi. Emo tulee vasta yöllä. Emo imettää sitä, ja samalla vasa jo harjoittelee kasviravinnon syömistä. Kesäisen rehevät taimikot ovat niin jänisten kuin sorkkaeläintenkin suosiossa. Pesä sijaitsee puunkolossa, kivikasassa tai vaikkapa juurakon alla
Mäyrän laaja suku saattaa asuttaa samaa luolastoa vuosikymmeniä. Kettuperhe pitää yhtä myöhään syksyyn. 30 SUOMEN LUONTO 5/2018 vessaa. Molemmat kantavat jälkikasvulleen saalista maisteltavaksi. ”Olen joskus nähnyt mäyränpoikasia keskikesällä pesän ulkopuolella, ja ne olivat silloin vielä aika pieniä”, Kauhala toteaa. Mäyrän huussin erottaa samanlaisia hygieniatapoja harjoittavan supikoiran käymälästä siitä, että mäyrä kaivaa vessansa perustaksi useita pieniä kuoppia. Pentue harjoittelee yhdessä elämässä tarvittavia oppeja. Ketunpojat harjoittelevat isona tarvitsemiaan taitoja leikkien, kinaten ja kilpaillen keskenään. Aluksi pikkuketut pysyttelevät pesän lähellä mutta alkavat syksyn kuluessa tehdä yhä pidempiä retkiä. Mäyräemo imettää poikasia useita kuukausia. Suomen oloissa mäyrän elinympäristöt ovat kuitenkin usein melko karuja havutai sekametsiä, joissa kastematojakin on niukasti. A SK O H Ä M Ä LÄ IN EN LA SS I KU JA LA LA SS I KU JA LA. Pienet mäyränpoikaset uskaltavat työntää nokkansa ulos kotipesästä yleensä vasta kesän ollessa kukkeimmillaan. Niillä alueilla, missä kastematoja on paljon, mäyrätiheydet ovat suuria, suku laaja ja elämä yhteisöllistä. Supikoira kakkii suoraan tantereelle. ”Meidän pantakettumme jättivät syntymäelinpiirinsä uudenvuoden paikkeilla”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala, joka on selvittänyt kettujen ja mäyrien elämää radioseurannan avulla. Sekä äiti että isä osallistuvat poikasten hoitoon. Kastemadot ovat monipuolista ravintoa käyttävän lajin erityisherkku. Petoperhe kasvattaa Toisin kuin hirvet ja jänikset, ketut, näädät ja mäyrät kasvavat yhdessä sisarustensa kanssa. Muualla Euroopassa on todettu, että naaraspennut saattavat jäädä asumaan vanhempiensa reviirille ja osallistua seuraavana kesänä pikkusisarustensa hoitoon. Kettuperhe pitää yhtä myöhään syksyyn. Ketun pennut uskaltautuvat ulos pesästä kuukauden ikäisinä. Jos ravintoa on heikosti, imetys kestää pidempään. Tällöin mäyrä asuu usein pesässään yksin tai pariskuntana. Suomessa tätä ei ole kuitenkaan tutkittu. Pikkuketut ilmestyvät ensimmäisiä kertoja ulos pesästä noin neljän viikon ikäisinä. Mäyränuoriso ei aina itsenäisty lainkaan vaan saattaa ravintotilanteen salliessa jäädä kotiluolaan
Tällöin kulkijan on syytä kunnioittaa poikasten tarvetta saada olla rauhassa ja tyytyä ihailemaan niitä etäältä. Hirviemon vasoineen saattaa tavata metsään laitetulla nuolukivellä tai taimikossa syömässä. N IN A M Ö N KK Ö N EN 5/2018 SUOMEN LUONTO 31. Monet metsäläiset ovat kuitenkin varovaisia ja livahtavat piiloon kun vieras on vielä kaukana. Joskus kärsivällinen metsässä liikkuja onnistuu näkemään vilauksen niiden elämästä. 5/2018 SUOMEN LUONTO 31 5/2018 SUOMEN LUONTO 31 PIENET PIILESKELIJÄT PENTUJA NÄHDÄKSEEN tarvitsee ripauksen onnea. Urbaanit repolaislapset voi huomata leikkimässä lähiömetsikössä
Emo ripottelee jälkikasvunsa maastoon petoja välttääkseen. Jänisemo voi tulla uudelleen tiineeksi jo silloin, kun edelliset poikaset ovat vielä kohdussa. n Jäniksen hankipojat syntyvät keväällä, heinäpojat kesällä ja sänkipojat kesän taittuessa syksyksi. Emojen pitää saattaa poikaset maailmaan mahdollisimman varhain keväällä, jotta ne ehtivät lyhyen kesän aikana kasvaa ja kehittyä riittävästi. Hirvien ravinnonkäyttö vaihtelee eri vuodenaikoina, ja vuoden vanhana vasakin osaa jo siirtyä ravinnon perässä kesälaitumilta talvilaitumille ja takaisin. Poikasten on itsenäistyttävä varhain, koska emolla on kohta seuraava poikue imetettävänään. Vauhtia tarvitaan, kun emo sukkuloi ruuanhankintapuuhien ja poikasten hoitamisen välillä. Emo imettää sitä kauan senkin jälkeen, kun se on jo alkanut syödä kiinteää ravintoa. Puolalaiset tutkijat ovat selvittäneet näätien liikkumista ja todenneet, että emo, jolla on poikaset vielä pesässä, on varsinainen sprintteri verrattuna muihin näätiin. Suomessa näädän elintapoja ei ole juuri tutkittu. Toisin kuin jäniksenpoika, hirvenvasa ei osaa vielä pitää huolta itsestään. Se opettelee itsekseen syömään kasviravintoa, pysyttelemään piilossa ja harhauttamaan saalistajia. Metsäjänis tekee yleensä kaksi, joskus kolmekin poikuetta kesässä. Imetys toimii yhdyssiteenä emon ja vasan välillä senkin jälkeen, kun vasa on jo opetellut syömään kiinteää ravintoa. Vasa viettää äidin helmassa koko ensimmäisen vuotensa. Maidon lisäksi se maistelee kasviravintoa, sillä jo kolmiviikkoisena sen on pärjättävä kokonaan yksin. Kaikille metsän lapsille on yhteistä se, että niillä on vain muutama kuukausi aikaa hyödyntää suotuisat kelit ja kesäisen runsas ruokatarjonta. Kesä on metsäläisille kiireistä aikaa. Se tietää, missä ovat kesän lehtevät taimikot ja missä talven karummat ruokailumaat, joista se etsii energiarikkaita oksankärkiä ja varpuja. 32 SUOMEN LUONTO 5/2018 Näätäemo on vikkelä käänteissään. Silloin hirvinuorukainen on jo valtavan kokoinen honkkeli, joka on vihdoin oppinut kaikki hirvielämässä tarvittavat taidot. Kun poikue piileskelee metsässä hajallaan, saalistajat, kuten naapuruston kettu ja näätävanhemmat, eivät todennäköisesti löydä ainakaan jokaista poikasta. Talvea varten on kerättävä kokoa ja vararavintoa sekä opittava monenlaisia taitoja. Itsenäisiä ja riippuvaisia Ilta on jo hämärtynyt, mutta pieni metsäjänis odottaa edelleen. Emo tulee yöllä kerran tai kaksi imettämään sitä, muuten jäniksenpoika viettää aikaansa omin nokkinensa. Se imettää poikasia ja sujahtaa välillä saalistamaan. Hirviemo imettää vasaansa pitkään. Parivaljakko kulkee yhdessä siihen saakka, kun emon uusi vasa seuraavana kesänä syntyy. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV A LO LA SS I KU JA LA M A RK U S SI RK K A 32 SUOMEN LUONTO 5/2018. Poikasten vaiheista tiedetään vähän. Pienen pitkäkorvan päivät kuluvat tulevaisuudessa samalla tavalla kuin nytkin
0206 39 7950 • tunturi-lappi@metsa.fi • luontoon.fi/tunturilappi • luontoon.fi/pallas-yllastunturi • luontoon.fi/kasivarsi #pallasyllastunturinkansallispuisto #mallanluonnonpuisto #kasivarreneramaaalue #finnishparks #luontoonfi Tervetuloa Tunturi-Lapin luontokeskukseen Tunturi-Lapin luontokeskus on ovi Enontekiön luontoon, kulttuuriin ja aktiviteetteihin. Poikkea hakemassa luvat, kartat ja tupien avaimet, Pulmuspuodista lahjat kavereille ja matkamuistot itselle. Luontokeskuksen näyttelyistä löydät tiedettä, taidetta ja elämyksiä, asiakaspalvelusta saat parhaat neuvot retkille. Kittilä Kolari Kilpisjärvi. 5/2018 SUOMEN LUONTO 33 M al lá luonddumea hc ci Tunturi-Lapin luontokeskus ABC Levi Ylläs Hetta Muonio Yhteystiedot • Peuratie 15, 99400 Enontekiö • puh
Astelemme aurinkoisessa aamussa Viikin kampuksen lähimetsikössä ja etsimme ensimmäisiä villivihanneksia. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT ANNA RIIKONEN V aikka villivihanneksia voi hyödyntää koko kesän ja pitkälle syksyynkin, kevät ja alkukesä ovat kuitenkin niiden parasta satokautta. Lajin tunnistaa myös lähellä maan pintaa kulkevasta rönsyjuurakosta, jollaista ei ole muilla meikäläisillä sarjakukkaiskasveilla.” Villivihanneksia jokamiehenoikeudella kerättäessä ei tietenkään saa repiä kasveja juurineen, mutta vaikkapa kasvimaalla vuohenputken juurakkoa voi tutkiskella. ”Karhunlaukka kasvaa luontaisesti vain Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa, joten sitä kannattaa kylvää ostosiemenistä, joista se leviää helposti ja pärjää vähällä hoidolla.” Pienet sinnikkäät nokkoset ovat myös nousseet jo ainakin viiden sentin mittaisiksi. ”Juurakko on kiusallisen tuttu kenelle tahansa puutarhurille”, Rikkinen toteaa ja kertoo juuri edellispäivänä syöneensä vuohenputkea ja sipulilta maistuvaa karhunlaukkaa grillattujen kasvisten kaverina. 34 SUOMEN LUONTO 5/2018 Tervetuloa villivihanneskouluun! Suosittelemme opiskelua maastossa sekä kasvien maistelua – mutta vain varmasti tunnistetuista lajeista. ”Lehdet ovat kolmiomaiset, ja niissä on aika isot liuskat sekä hammaslaidat. Häneltä ilmestyi keväällä myös kirja Villivihannekset Suomen luonnossa (Otava). Sarjakukkaisiin kuuluvaa vuohenputkea puskee laajana kasvustona, ja se on helppo tunnistaa. Varttuessa niiden maku muuttuu usein puisevaksi”, sanoo kasvitieteen professori Jouko Rikkinen Helsingin yliopistolta. ”Nokkosessa on pienenä eniten MAISTUU VILLI KASVI Kasvitieteen professori Jouko Rikkinen tuntee myös villivihannekset.. ”Kasvit ovat maultaan parhaimmillaan silloin, kun niitä on hankala tunnistaa”, Rikkinen sanoo ja nappaa maasta suppusuisen vuohenputken. ”Kasvin maku on sitä parempi mitä nuorempi se on
”Voikukalla on Suomessa 800 suvuttomasti lisääntyvää populaatiota, jotka ovat ulkonäöltään ja usein myös maultaan erilaisia. Niitä voi huljutella ja hieroa kylmässä vedessä, jotta poltinkarvat menevät rikki.” Syvän tummanvihreää nokkoskasvustoa vastapäätä kasvaa heleän vihreää nokkosta. ”Suomessa kasvaa kaksi isonokkosen alalajia, usein miltei poltinkarvaton pohjannokkonen sekä paljon yleisempi etelännokkonen. Syötäväksi kelpaavat mutta hidaskasvuiset kasvit kuten kallioimarre ja maksaruohot Rikkinen jättäisi keräämättä. ”Sanopa muuta! Se on hankalaa, mutta lehtimuodosta, lehtilaidan hampaista ja karvoituksesta ne on mahdollista tunnistaa.” Poimulehti on koristeellinen ja antaa rakennetta esimerkiksi salaattiin, mutta lehtiä kannattaa poimiessa maistella. Voin antaa vinkin, että näistä syödään lehtiruoti”, hän näyttää lehtiruusukkeen isoja lehtiä, jotka ovat kuin elefantin korvat. Kasvin ominaisuuksiin vaikuttaa tietenkin kasvupaikka, mutta myös kasvin kanta. On tärkeää tunnistaa keräämänsä kasvi täysin varmasti. Seittitakiaisessa ei ole aminohappo asparagiinia kuten parsassa, josta tulee suurin piirtein riippuvaiseksi näin kesän korvalla.” Aikainen herbivori syö parhaiten Villivihannesten keruussa kannattaa hyödyntää alkukesän kasvuvoima ja kerätä satoa silloin. Jälkimmäiseen alalajiin kuuluvia kasveja on kulkeutunut meille ihmisten mukana eri puolilta Eurooppaa. Sipulinmakuiset kasvit kuten litulaukka ja karhunlaukka maistuvat. ”No – näyttää ihan ruttojuurelta”, mikä se ei tietenkään ole. Osa niistä on todella karvaita. Myös seittitakiaisen lehtiruodit ovat maukkaita ja horsmanversot. Jänönsalaatti kasvaa Etelä-Suomen lehdoissa ja puronvarsilla sekä puutarhoissa ja asutuksen liepeillä. ”Tässä pätee sama juttu kuin sienten keräämisessä. Paljon mukavampi tuo uusi lehti.” Löydämme polun varrelta vielä pikkuruisia poimulehtiä. Sen lehtiruoti on siipipalteinen ja lehtilapa matalahampainen sekä kärjestään kolmiomainen. ”Ne ovat kauneimmillaan kasvavina.” Maksaruohoa voi kasvattaa itsekin. Jänönsalaatissa taas on karvas aineita ja käenkaalissa kirpeää oksaalihappoa.” Kävelemme ojanpientareelle, jossa professori pistää kasvituntemukseni koetukselle. Jänönsalaatilla on kuitenkin yksi kauneimmista kasvimaailman lehdistä. Poimi vain niitä lajeja, jotka tunnistat, ja opettele joka vuosi muutama lisää.” Seuraavaksi maistammekin kirpeää käenkaalia. ”Huomaa kyllä eron. 5/2018 SUOMEN LUONTO 35 makua. Maistetaas nyt sitten”, hän sanoo ja nappaa lehden suuhunsa. Lähetä reseptisi ja mielellään kuva aikaansaannoksestasi osoitteeseen www.suomenluonto.fi/ villiresepti. Kuori on nukkainen ja karvas, mutta nämä ytimet ovat meheviä”, Rikkinen sanoo ja nappaa yhden suuhunsa. Useimpien mielestä se ei maistu kovin hyvältä. Arvomme kaksi palkintoa. Vuohenputken suppuiset lehdet ovat raikkaita. Jänönsalaatin kaunis lehti on maultaan väkevä. ”Olen sekakäyttäjä. Isomaksaruoho on rapea ja hernemäinen. ”Poimulehdet kuuluvat ruusukasvien heimoon, ja meillä niitä kasvaa 30 lajia.” Nehän ovat kaikki ihan samannäköisiä. Mesiangervon lehdissä on mantelin aromia. Maallikon silmin lehdet näyttävät siltä, kuin niitä olisi käsitelty saksilla. Siksi asutuksen piirissä kasvavissa nokkosissa on niin paljon vaihtelua, myös kasvien maussa.” Makuun vaikuttavat monet tekijät Maassamme kasvaa noin 200 syötävää kasvilajia, joista Rikkinen poimii seu raavaksi jänönsalaatin. ”Aikainen lintu madon nappaa -sanontaa mukaillen aikainen herbivori syö parhaiten”, Rikkinen sanoo. ”Jänönsalaatti kuuluu voikukan lailla sikurikasveihin, joiden maitiaisneste on usein kitkerää. Rikkisellä itsellään ei ole yhtä suosikkia villivihannesten joukossa. Jos nokkosen maussa on runsaasti vaihtelua, sitä on myös voikukassa. Niistä jo Elias Lönnrot totesi julkaisemassaan Suomen kasviossa (1866): juurivesat keväällä kelpaavat syödä parissina.” n Lähetä meille herkullinen villi vihannesreseptisi! Samalla osallistut Jouko Rikkisen laatiman oppaan Villivihannekset Suomen luonnossa arvontaan. ”Oikein kiva ja mieto maku. ”Tämä on seittitakiainen, jonka nuorten lehtien lehtiruoti kuoritaan ja nautitaan samaan tapaan kuin parsa höyrytettynä tai kevyesti kiehautettuna voisulan tai kastikkeen kanssa. Voikukan siemenet kehittyvät kypsiksi ilman hedelmöitystä, joten siemenistä itävät kasvit ovat emokasvinsa kaltaisia.” Kasvin makuun vaikuttavat sen alkuperä ja kasvupaikka sekä kasvuolot, mutta myös kasvissa olevat yhdisteet. On tärkeää tunnistaa kasvi täysin varmasti.. Miten ne voi erottaa. Tässä onkin sekä talvehtineita että uusia lehtiä”, Rikkinen sanoo ja tekee makuvertailun. ”Se on ainavihanta ja talvehtii vihreänä. ”Mikähän tämä on. ”Huulikukkaiskasveissa kuten mäkimeiramissa ja mintussa on haihtuvia eteerisiä öljyjä. ”Aika terävä maku verrattuna äskeiseen vuohenputkeen.” Pääruuaksi jänönsalaatti ei ehkä taivu, mutta se sopii vaikkapa salaattiin antamaan villiä potkua ja näköä
KETO-ORVOKKI | Viola tricolor TUNTOMERKIT: Voimakkaan värinen kelta–valko– violetti-kukka. MAKU: Mieto ja pähkinäinen. Nuoret versot toukokuussa, lehdet alkukesästä. Satokautta voi jatkaa niittämällä. KERÄYSAIKA: Touko–kesäkuu. Nuoret versot ovat parhaimmillaan alkukesästä. KERÄYSAIKA: Parhaimmillaan alkukesästä kukintaan saakka. LITULAUKK A | Alliaria petiolata TUNTOMERKIT: Pienet valkoiset kukat ja kolmiomaiset varsilehdet. KERÄYSAIKA: Huhti–elokuu. NOKKONEN | Urtica dioica TUNTOMERKIT: Poltinkarvat ja vastakkaiset, sahalaitaiset lehdet. MAKU: Karvas, voikukkamainen, sopii lähinnä ruuan koristeluun. KERÄYSAIKA: Huhti–syyskuu. TA U ST A KU VA : IS TO CK PH O TO , K A SV IK U VA T: J. 36 SUOMEN LUONTO 5/2018. MAKU: Kukan ja lehden kirpeä maku johtuu oksaalihaposta, joka suojelee kasvia toukilta. KERÄYSAIKA: Huhti–lokakuu. MAKU: Lehdet mietoja, kukat voimakkaampia. W .P A LM ST RU CH JÄNÖNSALA ATTI | Mycelis muralis TUNTOMERKIT: Isot ja kulmikkaat, alta sinivihreät lehdet sekä keltaiset kukat. MAKU: Hieman kirpeä, sopii lähinnä ruuan koristeluun. 36 SUOMEN LUONTO 5/2018 K ÄENK A ALI | Oxalis acetosella TUNTOMERKIT: Kolmisorminen lehtilapa, sinipunasuoninen valkoinen kukka. Opettele tunnistamaan villivihanneksia! LITULAUKK A | Alliaria petiolata MAITOHORSMA | Chamerion angustifolium TUNTOMERKIT: Kevätversot vaaleanpunaisia, lehdet ehytlaitaisia ja kapeita, terttukukinto. MAKU: Voimakkaan valkosipulinen. KERÄYSAIKA: Touko–syyskuu. Lue lisää villivihannesten tuntomerkeistä sekä kasvupaikoista https://pinkka.helsinki.fi/pinkat (haku: Villivihannekset Suomen luonnossa). Lehtiä voi kerätä talvellakin, sillä käenkaali on ainavihanta
MAKU: Kaalimainen, voimakas ja sinappinen.. KERÄYSAIKA: Touko–syyskuu. Villivihannekset Mobiilisovellus ladattavissa IOS(3,49 €), Androidja Windows-puhelimiin (2,99 €). MAKU: Lehdet mietoja, kukat ja siemenet kirpeitä. KERÄYSAIKA: Huhti–toukokuu, elo–lokakuu. POIMULEHTI | Alchemilla-lajit TUNTOMERKIT: Poimuiset, piparkakkumaiset kehdet, vihertävänkeltaiset kukat. Parhaimmillaan nuoret juuri puhjenneet vielä suppuiset lehdet. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön. MAKU: Raikas, porkkanamainen ja sellerimäinen. KERÄYSAIKA: Touko –kesäkuu. 30 kasv ia & 90 rese ptiä ! VUOHENPUTKI | Aegopodium podagraria TUNTOMERKIT: Kasvin lehti on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen, ja kukat ovat valkoiset tai vihreänvalkoiset. Tiesitkö, että kasvin siemenet sopivat leipätaikinaan ja lehdistä saa muun muassa kalsiumia. 5/2018 SUOMEN LUONTO 37 Piharatamon lehti parantaa pienet haavat. Lehdet parhaimmillaan keväällä ennen kukintaa, uusia ruusukelehtiä voi kerätä myös syksyllä. PELTOK ANANK A ALI | Barbarea vulgaris TUNTOMERKIT: Helakankeltaiset kukat. Parhaimmillaan nuoret ja suppuiset lehdet
TEEMAVUOSI 2018 METSÄ 38 SUOMEN LUONTO 5/2018. Pitkä kuiva kausi oli katkennut juuri pahimmalla hetkellä. Itsensä ja puolisonsa lisäksi sillä oli nyt suuri poikue ruokittavana. Suuri naaras oli komea lintu. Menetetystä tilaisuudesta huolimatta ryhdyin kuvaamaan purokorven haukkoja. Se osoittautui poikkeuksellisen luottavaiseksi ja päästi minut kurkistamaan elämäänsä. Tulossa olevasta ateriasta kertova kiikitys kaikui vähän väliä eri puolilta korpea. Ne hohtivat illan valossa kertoen haukkanaaraan monista aterioista. Itse puro kyllä säästettiin hakkuilta, muutama puukin sen reunoilla, mutta eipä tuo paljon pelasKORVEN KOMEROISSA Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. Korvet katoavat Tuosta kesästä on kulunut kolmisenkymmentä vuotta, eikä purokorpea enää ole. Se näytti juurakon harteille heitetyltä lampaantaljalta, mutta osoittautui tarkemmin katsottuna varpushaukkojen ruokailupaikaksi, joka oli pikkulintujen sulkien, höyhenten ja untuvien peitossa. Sen selkäpuoli oli vanhuuttaan harmaantunut ja silmäkulmajuova jo miltei kadonnut. Katsoin valmiiksi kameran paikan, mutta seuraavana yönä satoi rankasti, ja aamulla pehmeä peitto oli liiskaantunut vaaleaksi kalvoksi. 38 SUOMEN LUONTO 5/2018 38 SUOMEN LUONTO 5/2018 Menetetyn purokorven varpushaukat tallentuivat Heikki Willamon kuviin. Paikka näytti hienolta, ja sommittelin mielessäni kuvaa: haukka untuvapedin päällä puron kauniissa mutkassa. Pesään oli juuri kuoriutunut viimeinen viidestä poikasesta, ja rusorintaisella koiraalla riitti töitä. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO K ävelin vähäisen korpipuron vartta, kun puiden välistä äkkiä pilkotti jotain pehmeää ja villavaa
5/2018 SUOMEN LUONTO 39 5/2018 SUOMEN LUONTO 39 5/2018 SUOMEN LUONTO 39
Naaras hautoo, lämmittää pieniä poikasia ja jakaa niille ruuan sekä vartioi pesää poikasten varttuessa. Vallalla olleen käsityksen mukaan jotkin koiraat kynivät saaliin iskupaikalla ja toiset vasta tutulla saaliinvaihtopaikalla. Petolintujen tapaan varpushaukoillakin pesimäaikainen saalistus on koiraan harteilla. Haukkoja etsiessäni huomasin, ettei kaikilla reviireillä ollut höyhenten koristamia kynimäpaikkoja. Laji on sopeutunut ja ryhtynyt pesimään tiheissä taimikoissa, kun moni pienempi korpien asukas ei muutokseen kykene. 40 SUOMEN LUONTO 5/2018 tanut. Toiset koiraat. Korpinotkelmissa on aivan oma tunnelmansa. Maata peittää pehmeästi aaltoileva rahkaja karhunsammalpatja, metsäkorte muodostaa tiheitä kasvustoja, saniaiset omia pienoisviidakoitaan. Sydänkesällä korven täyttävät poikasten nälkäiset huudot. Vain varvikkoon ruiskaistut, valkoiset kalkkiviirut kertoivat naaraan ruokailuista. Haukkojen paikallaolo paljastuu parhaiten kangasmaan puolella olevista ruokailupaikoista. Koiras tuo saaliit tietyille paikoille, joilla naaras haudonta-aikana syö ja joista se poikasaikana noutaa saaliin puolisonsa huudon kutsumana. Varjoisa uoma kuivui paahteessa, ja kaunis korpi kasvaa nyt istutettua taimikkoa. Kuiva kangasmaa muuttuu kosteaksi, puusto tihenee kitukuusikoksi, jota elävöittävät koivujen ohuet riu’ut. Kojuilu paljasti asian oikean laidan. Tunnelman kruunaavat merkit varpushaukkojen elämästä, ulosteruiskaus tai maassa lojuva kaunis sulka. Ehkäpä siihen joskus taas ilmestyy varpushaukka
5/2018 SUOMEN LUONTO 41 kynivät saaliin ennen kuin lennättävät sen puolisolle, toiset eivät tätä tee. Pienikokoinen Sydänkesällä korven täyttävät poikasten huudot.. Haudonta kestää kuukauden, samoin pesäpoikasten kasvu. Naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisestä munasta, joten poikasten ikähaitari on suuri. Näin ollen perheen ravinnontarve on suurimmillaan juhannuksen jälkeen, jolloin metsä kuhisee nuoria, helposti pyydettäviä pikkulintuja. Silloin työ jää naaraalle, ja paikalle kertyy untuvia siitä kertomaan. Varpushaukka on todellinen metsähaukka, jonka lyhyet siivet ja pitkä pyrstö mahdollistavat saalistamisen peitteisessä maastossa. Ne muodostavatkin valtaosan koiraan tuomasta ravinnosta, joskin saalislistalle mahtuu myös jokunen pikkunisäkäs. Isompi ja voimakasrakenteisempi naaras voi poikkeuksellisesti iskeä jopa sepelkyyhkyyn. Metsähaukka Varpushaukka munii toukokuussa kolmesta seitsemään munaa vuorokauden tai parin välein
Haukkaperheen elämässä alkoi äänekäs jakso. Kokemuksieni mukaan se saalistaa jaksoissa, joiden aikana ruokaa voi tulla lähes tauotta. Sen jälkeen tuli muiden aiheiden vuoro, ja varpushaukka jäi muistoihin sekä arkistossa lojuviin diakuviin. Elokuulle tultaessa metsä purokorven ympärillä hiljeni. Tämä on ajanut metsälajit ahdinkoon. Ne olivat tehneet ison työn, saatelleet kaikki viisi poikasta maailmalle. Alueen sykkivää sydäntä, varpushaukkojen korpea, se ei kuitenkaan ehtinyt pelastaa. Reviiri toisensa jälkeen jäi hakkuiden jalkoihin, ja yhä useampi pariskunta palasi muuttomatkaltaan todetakseen kotikorpensa kadonneen. Hyvä niin, suojelun piiriin on tullut sirpale vanhahkoa metsää, osin kostean korpimaistakin, kaunis kalliomäki ja pätkä kaakkurilammen rantaa. Metsät muuttuvat Noina menneinä vuosina seurasin varpushaukkojen elämää useassa paikassa. Aluksi untuvapäiset ja lyhytpyrstöiset nuoret räpiköivät korpikuusten keskellä epävarmoin siivin, mutta taidot kehittyivät nopeasti. Katsellessani varpushaukkaa silmiin näin villeyden, joka niissä palaa. Kosteat painanteet ja erilaiset kitumaat vähenevät, metsät kuivuvat kangasmaiksi, jossa puuntuotanto on helppoa. Kesän yltäkylläisyyttä oli vielä hetki jäljellä. Nykyisin katselen metsää yhä enemmän monimuotoisuuden kautta. n Karjalohjalainen Heikki Willamo on valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. Palatessaan haukat totesivat kotikorpensa kadonneen.. Korpipuron haukat palaavat usein mieleen. Olen nähnyt, miten koiras saaliin luovutettuaan palasi uuden lähetyksen kanssa arviolta parinkymmenen sekunnin kuluttua. Ihastuin tuohon sähäkkään petoon. Sitten kanahaukka vei minut korpinotkelmista vankkarunkoisiin metsiinsä, otti valtaansa vuosikymmeneksi. Ensimmäinen korpinotkelman viidestä poikasesta jätti hataraksi käyneen pesän heinäkuun kuudentena päivänä, ja kolme päivää myöhemmin koko pesye oli viereisten puiden oksilla. Nuoret haukat katosivat muutaman päivän aikana eikä emojakaan enää näkynyt. Paikalle on perustettu rauhoitusalue, joka sivuaa hakattua ja kuivunutta korpea. Varpushaukka ei onneksi uhanalaisten listalle kuulu, mutta omassa mielessäni se on yksi tuon hävityksen vertauskuvista. Metsä raikui poikasten nälkäisistä huudoista, ruokaa tuovan koiraan kimityksestä ja naaraan karheammista vastauksista. Paikkauskolliset linnut saivat etsiä uusia asuinsijoja metsitettyjen peltojen tiheistä taimikoista. Haukat valmistautuivat jo muuttomatkalle. Viikon kuluttua viimeiset poikasuntuvat olivat irronneet kesän tuuliin, ja nuoret haukat siirtyneet vartevampaan metsään, jossa oli paremmin tilaa lentää. 42 SUOMEN LUONTO 5/2018 koiras on liikkeissään hämmästyttävän sähäkkä, eikä suurenkaan perheen huoltaminen tuota sille yleensä vaikeuksia. Vaihtelevien elinympäristöjen pikkupiirteinen mosaiikki katoaa kovalla vauhdilla
Siellä missä syntyvyys on suurinta, koulutusta on parannettava ja perhesuunnittelua lisättävä. Ihmiskunnan maksimikoko on arvioitava ja kaikkien on sitouduttava sen noudattamiseen. Se on kiireellinen. Vai pitäisikö jaksaa uskoa, että ihmisellä riittää älyä estää katastro. 43 SUOMEN LUONTO 5/2018 P e te liu s Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. Kaikki tietävät, että ilmaston lämpeneminen vuosituhannen loppuun mennessä ei jää puoleentoista asteeseen, että hirmumyrskyt esimerkiksi Saharassa lisääntyvät, ja että tulvat peittävät suuren osan Eurooppaa ja sen kaupunkeja, kuten Lontoon, Brysselin, Tukholman, Kööpenhaminan, Pietarin, Tallinnan, Riikan ja Helsingin. Tiedemiehet esittivät helmikuussa toimenpidelistan tuhon välttämiseksi. Voimme vähentää kulutusta ja opettaa lapsillemme ja kanssaihmisillemme luonnon tärkeyden merkitystä. n AITOA MAAILMANTUSKAA 5/2018 SUOMEN LUONTO 43 A N N A RI IK O N EN. Mutta jos ihminen on luomakunnan huippu, ei tämä anna mairittelevaa kuvaa maailmasta. Koko ekosysteemiä on ylläpidettävä säilyttämällä luontotyypit metsineen ja alkuperäisine eläinja kasvilajeineen. P oden maailmantuskaa, joka on aitoa. Kysymys ei enää voi olla tiedon puutteesta vaan halusta. Oleellisin ja tärkein on näiden seurausten syy: ihmiskunnan liikakasvu. Mihin ihmiskunnan toiminta maapallollamme johtaa. Samaan aikaan suunnitellaan aurinkotuulipurjehtimista Marsiin, mobiiliverkkoa kuuhun ja levittäytymistä ulkoavaruuteen. Luonnonsuojeluun on panostettava niin rahallisesti kuin asenteellisesti. On myös lopetettava vihdoin uhanalaisten lajien kauppa. Yhteiskuntien on välttämätöntä siirtyä fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiatuotantoon ja vihreään teknologiaan. Juomaveden puute saa ihmismassat liikkeelle, ja väestömäärän kasvaessa pandemioiden uhka lisääntyy. . Isorokko on hävitetty ja polio alkaa olla voitettu. Maailmantuskan keskellä minua hiukan lohduttaa tieto, että jotain hyvääkin on saatu aikaan. YK:n tämän kevään tilastojen mukaan ihmisen eliniän odote on maailmanlaajuisesti noussut 25 vuodella 70 viime vuoden aikana. Jos monimuotoinen elämä jatkaa tuhoutumistaan, se on ihmiskunnankin loppu. Voi herran jestas! ”TARTTIS TEHRÄ JOTTAIN” , sanoi Mauno Koivisto. Toimeentulon eriarvoisuutta on vähennettävä. Jokainen meistä voi vaikuttaa ruokahävikkiin, vähentää eläinperäistä ja lisätä kasviperäistä ravintoa ruokavaliossaan. Itse kaipaan enemmän julkista keskustelua juuri tästä aiheesta, tulevaisuuden visiointia kestävyyden tavoittamiseksi
44 SUOMEN LUONTO 5/2018 IA AH ON EN / VA ST AV AL O Al f a-b e t u l e no l i, a l f a-be t ulo li, ger ma cr ee n i , b e t a -b ou rb o n e e n i IA AH ON EN / VA ST AV AL O Sitr on ello on i, ger nio li, nero li, 3-he kse nyy lia seta att i Kesän ensimmäisten kielojen tuoksu on hienostunut ja makea. Sitä ryydittävät muun muassa sitronellooni, gernioli ja neroli. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA HAISTA TUOKSU! Kielo houkuttelee tuoksuvilla kukillaan pölyttäjiä.
”Joka paikassahan on hajuja. Käytännössä hajujen tunnistaminen ja erityisesti nimeäminen on vaikeaa. Vihreät kasvit vapauttavat niin sanottuja vihreitä haihtuvia yhdisteitä. Kun hengitämme sisään, tuoksu molekyylit koskettavat nenän hajuepiteeliä ja sen noin 20 miljoonaa hermopäätettä. Vertailun vuoksi esimerkiksi kädessä on noin 2500 tuntohermopäätettä neliösenttimetrillä. Ihminen pystyy uusimpien tutkimuksien mukaan tunnistamaan lähes rajattoman määrän tuoksuja. Ihminen ei pysty estämään niitä, sillä on pakko hengittää. Jokaisella sisäänhengityksellä myös hajuaistimme reagoi, vaikka se ei olekaan enää meille tärkeä selviytymisen tae kuten esi-isillämme. Aistimamme tuoksut ovatkin yhdisteitä, jotka koostuvat pääosin viidestä alkuaineesta, jotka ovat hiili, rikki, happi, typpi ja vety. Vanilja on tästä poikkeus, sillä sen tuoksun antaa käytännössä vain yksi molekyyli. ”Hajuaisti on hyvin läheisessä yhteydessä tunnemaailmaamme ja muistiin, sillä tuntemamme hajuaistimus jatkaa matkaansa vielä aivojen kuorikerroksiin tarkistamaan, onko kyseisestä tuoksusta aiempia muistihavaintoja.” Siksi jokin lapsuudesta tuttu tuoksu voi palauttaa mummolan mieleen. ”Sen tuoksussa on liki tuhat yhdistettä, joista ehkä noin kymmenen antaa sen ominaistuoksun”, Tuominen sanoo. ”Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, miksi tunnistamme vain kaksi. Uusilla aivojen kuvantamismenetelmillä voidaan jo nähdä, missä kohden aivoja tuoksut vaikuttavat, mutta tuoksujen vaikutuksista ihmiseen tiedetään vielä vähän. Kielo ei kuitenkaan tuoksu ihmistä varten, vaan sen ja muiden kukkien ja kasvien tuoksuyhdisteet ovat usein niin sanottuja semiokemikaaleja, jotka jaeSadepisarat irrottavat kasveista ja maasta tuoksumolekyylejä. Maapallolla on yli 60 miljoonaa erilaista molekyyliyhdistettä, joista noin puolella miljoonalla on ihmisen kokemana jokin tuoksu. Leimallisin alkukesän tuoksuva kukka on kielo. Kukin tuoksu saattaa sisältää satoja tai tuhansia erilaisia yhdisteitä, joista tavallinen ihminen pystyy hajuaistinsa avulla erottamaan kaksi, parfymööri enintään neljä. Karhukin pystyy haistamaan hajuja jopa 20 kilometrin päästä.” Luonto keskustelee tuoksuilla Jotta tuoksu ylipäänsä syntyy, molekyylien pitää olla kaasufaasissa eli ilmassa. Tuoksumolekyylin kemiallinen informaatio muuntuu sähköiseksi signaaliksi, ja se jatkaa matkaansa hajukäämiä pitkin ja päätyy aivojen limbiseen järjestelmään eli tunnekeskukseen. Tuomisen mukaan niitä pystyy kuitenkin opettelemaan melko paljon. Kemian tohtori Jari Tuomiselle aistimus on jo tuttu, onhan tämä hänen työhuoneensa. Hän luotsaa Kenzen-tuoksuinnovaatioyritystä, ja aiemmin hän on työskennellyt pitkän tovin muun muassa Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä. Siellä syntyy tunneaistimus tuoksusta. ”Olemme tehneet vähän kokeiluja”, Tuominen naurahtaa. Beta-iononi on puolestaan hedelmäinen yhdiste, jota löytyy myös vadelmasta. Jos mietitään vaikkapa metsää, niin kivet ja kalliot ovat ainoita asioita, jotka eivät tuoksu miltään, sillä niissä ei ole haihtuvia molekyylejä.” Ihminen hengittää vuorokaudessa noin 23 000 kertaa. Kielon tuoksua luonnehditaan hienostuneeksi, makeaksi ja vihreäksi (green odor). Monilla muilla eläimillä hajuaisti on varsin tarkka, ja esimerkiksi jotkin perhoset huomaavat kumppanin useiden kilometrien päästä vain muutaman hajumolekyylin perusteella. Kesän lämpö ja kosteus jouduttavat vesiliukoisten molekyylien haihtumista ja näin ollen tuoksujen syntymistä. 5/2018 SUOMEN LUONTO 45. 5/2018 SUOMEN LUONTO 45 PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV A LO I S TO CK P H OTO IA AH ON EN / VA ST AV AL O CK P H OTO C is3 -h ek sa n oli , c i s -3h ek s a n aali Al f a-b e t u l e no l i, a l f a-be t ulo li, ger ma cr ee n i , b e t a -b ou rb o n e e n i Sitr on ello on i, ger nio li, nero li, 3-he kse nyy lia seta att i O vi avautuu teollisuusrakennuksen toisen kerroksen pieneen huoneeseen, ja vastaan hulmahtaa tuoksujen sinfonia. Siinä on kukkaisia yhdisteitä kuten sitronelloonia, gerniolia ja nerolia sekä vihreän ruohoisia yhdisteitä kuten 3-heksenyyliasetaattia
Männyn neulasista irtoaa erityisen runsaasti haihtuvia öljyjä eli fytonsideja. ”Nenän signaalikanava menee kiinni, jos sama haju jatkuu kauan. ”Semiokemikaaleja ovat kaikki tuoksuvat yhdisteet, joilla luonto eri lajeineen kommunikoi keskenään. Hajuaisti biotunnisteena. Tuominen nappaa työhuoneensa ikkunalaudalta erään tuoksunäytepullon, jossa on synteettisesti valmistettua luonnon tuoksua. Vaikka kesä on tulvillaan etenkin helposti haihtuvia kukkaistuoksuja, kaikki tuoksut eivät suinkaan ole hyviä. Hyvä esimerkki tästä ovat sellutehdaspaikkakunnilla asuvat ihmiset, jotka tottuvat sellun hajuun: siitä ei kulje enää signaalia aivoihin, toisin kuin paikkakunnalla vierailevilla henkilöillä.” Kokemus tuoksusta on aina myös yksilöllinen, joten etenkin ihmisten tuottamia ja valmistamia tuoksuja pitää pystyä hallitsemaan ja pitoisuudet pitää alhaisina. ”Haistapas tuosta!” Nuuhkaisen ruskean pullon suuta. Feromonit ovat lajien sisäisiä kemikaaleja, joiden avulla puolustetaan, kokoonnutaan, hajaannutaan ja haetaan kumppaneita.” Ihminen on meitä ympäröivästä hajusignaalien kuhinasta pihalla kuin lumiukko, mutta tätäkin aihealuetta on alettu nyt tutkia yhä enemmän. Ja niitä synnyttävät myös aistimamme tuoksut. ”Sadepisaroiden mekaaninen hakkaaminen kasveihin ja maahan irrottavat tuoksumolekyylejä, ja vesi liottaa tuoksuvia aineita höyrystyessään ilmaan”, Tuominen selventää. Jo nyt koulutetaan koiria haistamaan erilaisia sairauksia ja kehitellään haistamalla nautittavia nopeatehoisia lääkkeitä. Vastaleikatun nurmikon tuoksun herättämiä tunteita on myös tutkittu ja on ilmennyt, että se tuo monelle mieleen lapsuusmuistoja sekä lisää tiettyjen aivoalueiden aktiivisuutta.” Kuvitellaanpa nyt ilman raikkautta kesäisen sadekuuron jälkeen. 46 SUOMEN LUONTO 5/2018 ARI AHL STR Ö M R II T T A VE IJ OLA / V A S TA V A LO AR Syr eeni a lde hy di , m ety y l i ben t soaa t t i , b ent s y y li sa l isy la at ti Al d e hy d it , he ks yy li asetaatt i , li n al o ni R II T T A VE IJ O Alf ap i ne e n i, b e t a p i n e e n i, ha rt s iy h d ist e e t taan lajin sisäisiin kemikaaleihin sekä lajien välisiin kemikaaleihin. Lude erittää erilaisia orgaanisia yhdisteitä kuten aldehydejä ja alkeeneita, joista sen syksyisestä marjaämpäristäkin tuttu haju syntyy. Sellainen on ihmiselle esimerkiksi marjaluteen haju, joka toimii luteiden maailmassa parittelukumppanin houkuttimena ja viestisignaalina. Toisaalta hajuominaisuutta sovitellaan myös osaksi viihdeteollisuutta kuten puhelimiin ja televisioihin sekä vaatteisiin. 46 SUOMEN LUONTO 5/2018. Valkolehdokki lähettää öisin voimakkaita tuoksuviestejä pölyttäjilleen, yöperhosille. Tuoksu on melko helppo palauttaa muistiin ilman kokemustakin, sillä meillä kaikilla on siitä jo muistijälki aivoissamme. Puiden lehdistä ja neulasista vapautuu vihreän tuoksun yhdisteitä sekä haihtuvia öljyjä eli fytonsideja. Me kytkeydymme ehkä vahvimmin osaksi luontoa juuri tunteidemme kautta. ”Nenää ei ole vielä pystytty mallintamaan teknisesti. Niiden on tutkimuksissa todettu vaikuttavan aivojemme mielialaa ja muistia sääteleviin osiin. Kesäsateen jälkeistä ilmaa kannattaa siis nuuhkaista toisenkin kerran ja suunnata metsäkävelylle mäntymetsään, sillä männyistä irtoaa erityisen runsaasti näitä haihtuvia öljyjä. Jos siinä onnistutaan, se avaa paljon uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi moniaineksinen appelsiini ja vanilliini ovat taas globaalisti koettu miellyttäviksi tuoksuiksi. ”Tässähän on nurmikon tuoksu.” ”Kyllä vain. ”Jos niidenkin pitoisuus on liian vahva, aistimus muuttuu pahaksi”, Tuominen sanoo. Hajuaistin tutkimus ja sen valjastaminen esimerkiksi lääketieteen palvelukseen voivat tarjota tulevaisuudessa apua ihmiselle
”Se on saunavihta. “Hylkyjä ja sukelluksia” 1.7.-30.8. Marjaluteen haju karkottaa, houkuttaa ja varoittaa.. Koivun kasvupaikka vaikuttaa myös sen tuoksumaailmaan. Ehkä jonain päivänä voidaan laskea jokaiselle ihmiselle oma hajuaistia kuvaava matemaattinen mallinsa. n Lue lisää: Jari Tuominen: Tuoksujen ihmeellinen maailma, Kureeri 2012. Kun se on tehty kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa, koivun lehden tuoksumolekyylit ovat ehtineet jo valmistua. • Avoinna joka päivä klo 10-19 (paitsi 22.6. Näistä tekijöistä on kiinni myös Tuomisen lempituoksu, joka leijuu tietenkin perisuomalaisesti saunassa. Liput verkkokaupasta vähän edullisemmin. • Kesän erikoisnäyttelyt: 2.5.28.6. klo 10-14). Jos puu on kitukasvuinen, siitä erittyy vahvempi haju.” Kun vihdan vie lämpimään saunaan, alkaa lehdistä vapautua vihreän tuoksua – heksenolia ja heksenaalia, jotka leijailevat nenän hajuepiteeliin. Tuoksumolekyylit vievät ajatukset jo huimaa vauhtia kauas tulevaisuuteen, vaikka ne oikeasti kulkevat noin metrin sekunnissa ilmavirrasta, lämpötilasta ja koosta riippuen. 5/2018 SUOMEN LUONTO 47 R IS TO P U R A N EN / V A ST A V A LO Al d e hy d it , he ks yy li asetaatt i , li n al o ni Alf ap i ne e n i, b e t a p i n e e n i, ha rt s iy h d ist e e t Lehdistä ja neulasista vapautuvat yhdisteet vaikuttavat aivoihin. Sapokankatu 2, Kotka www.maretarium.fi NYT RETKELLE MEREN JA PUISTOJEN KOTKAAN! Ahven, allikkosalakka, ankerias, harjus, hauki ja 50 muuta lajia – suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Sukeltaja ruokkii Itämeri-altaan kalat päivittäin klo 15. Keijo Karellin luontokuvia • Vuoden teemana suosikkikalaruuat – kerro omasi. • Liput 14,50 / 11/ 7,50 €. Se kuvaisi jokaisen yksilöllistä geneettistä hajuaistia ja toimisi myös biotunnisteena”, Tuominen maalailee. ”Se on minun huumetta”, Tuominen hymyilee
TA RI H A A H TE LA. ILMASTO MUUTTUU JA MUUTTAA LUONTOA. TEKSTI TARI HAAHTELA / KUVAT TARI HAAHTELA, HANNU AARNIO JA PEKKA OJALAINEN Rajamaan isot mustat Kuusamaperhonen on uusi tulokas perhoslajistossamme. 48 SUOMEN LUONTO 5/2018 Uusien päiväperhoslajien kotiutuminen Suomeen sävähdyttää harrastajaa, mutta paljastaa samalla ilmastonmuutoksen etenemisen
Ihmeen hiljainen perhoselo, luulisi mustien innostuvan, kun ne aina pyrkivät työntämään nokkansa suoraan sanottuna paskaan. Myös runoilijat pääsivät mukaan: ”Kukat sulkeutuivat / Maa tuoksui raukeasti / Ohut sinipunainen hämy suuteli silmiäni / Suuria, sametinmustia perhosia putosi kuolleina maahan!” ( Katri Vala). Lajin kevätmuoto sen sijaan on väriltään oranssi. prorsa). Hetkeä myöhemmin tuli suruviesti, Ilkka Hanski, perhosystävä ja tutkijakollega oli kuollut. Pikkumusta löytyy helposti, levana eli karttaperhosen musta kesämuoto (f. Sydämestä otti, kun kuulin Ilkan sanovan: ”Tuossa on kartta, mutta vastedes sinun pitää itse suunnistaa”. Haltioiduimme jo tuolloin kahdesta isosta mustasta perhosesta. päivänä heinäkuuta 2017 Joutsenon rajamaassa aamu sarastaa pehmeässä auringonvalossa. & A. päivän aamuna 2016 tarkastelin Suomusjärven mökin viinimarjapensaita. Toukokuun 10. Ilmeinen loikkari Virosta. Maalle uusi päiväperhonen, löytäjilleen kuin lottovoitto! Kaksi viikkoa myöhemmin valokuvasin lajin Helsingin ja Sipoon rajalla. Toinen iso musta. Sunnuntaina 30. Täydellinen perhospäivä on tuloillaan, sitä onkin odotettu kylmänä kesänä. Tienmutkan päässä on villisikojen ruokkimispaikka. päivänä 2003 isä ja poika A. Perhosen siipien alapinta on saarten ja väylien kartta. Mutta olkoon, viides iso musta. Sen erottaa haapaperhosesta takasiipien valesilmä, alapinnan valkoisen vyön oka ja keltainen imutorvi. Lämpötila nousee nopeasti, mutta tuuli nukkuu vielä. Nyt se on antikvaarinen harvinaisuus. Kaikkien Suomen Luonnon lukijoiden kannattaa lukea Ilkan postuumi kirja Tutkimusmatkoja saarille (Gaudeamus 2016). Nieminen havaitsivat Valkeakoskella oudon mustavalkoisen, haapaperhosta pienemmän perhosen, jonka he tunnistivat pikkuhaapaperhoseksi. Rajakyltin ympärillä digit laulavat sydämen kyllyydestä. Ojalaisen Pekan kanssa hampparoimme kasalle, jota myös riistakamera vahtii. Camilla. Sen kansi on saarten kartta. Mätänevien hedelmien ja mäskin löyhkä on kammottava. Lentävä piano takasiipien valkoisine koskettimineen ponnahtaa koivun lehdelle soittelemaan. Tuohon vielä kuusikon aurinkoisella reunalla lennähtelevä antiopa, suruvaippa, joka pysähtyy rungolle pää alaspäin. * Perhosmittari on indeksi, joka kertoo lajin kannanmuutoksesta 20 vuoden aikana. Ei, suurempi, herranjestas, populin eli haapaperhosen naaras, jota on vaikeampi löytää kuin tiellä partioivaa koirasta. Kuusamaperhonen H A N N U A A RN IO. Ajat muuttuvat Entä nyt, 32 vuotta myöhemmin. Haapaperhosen nimesimme Karjalan kondoriksi. No nyt, camilla! Kuusamaperhonen viivähtää hetken pölkkykasassa ja kiihko jyskyttää kuvaajan päässä. 5/2018 SUOMEN LUONTO 49 K ahvipöydän ääressä luettavaksi soveltuva kirja Runon ja rajan perhoset ilmestyi 1985. Tuonne polulle jos koukkaisi, olisiko vielä joku. Se voi saada arvoja –8:n ja +8:n väliltä. Tarinoimme siinä 23:sta Karjalassa tavattavasta päiväperhosesta ja julkaisimme vanhalle kunnon diafilmille otettuja luontokuvia. Neljäs iso musta. KirKUUSAMAPERHONEN | Limenitis camilla | +4 * Heinäkuun 14. Riitta Eeronheimo viittilöi, ”täällä lentää camilla”. 5/2018 SUOMEN LUONTO 49 kannattaa lukea Ilkan postuumi kirja Tutkimusmatkoja saarille (Gaudeamus 2016). Niin alkoivat Frakkijuhlat, tarina suruvaipasta. Odottelua. Vielä yksi Aurinko killuu sinisellä taivaalla, valot ja varjot jyrkkenevät, mutta perhoset kiihdyttävät vauhtia. Koivullehan sen pitäisi. Sittemmin laji on ristitty kuusamaperhoseksi toukan ravintokasvin mukaan. Laji on vähitellen levittäytymässä eteläiseen ja kaakkoiseen Suomeen. Kirja on loistava. Lehdelle lennähti oranssi karttaperhonen ja poseerasi kuvaajalle. Kolmas iso musta eikä tuntia enempää ole kulunut. Ja tietysti koiraan metallinsininen häivähdys. Haapaperhonen! Ei, vaan tarkemmin katsottuna sontaläjässä kuokkii iris, eli häiveperhonen. Sen kansi on saarten kartta. Ensimmäinen iso musta lennähtää tienvieren halkopinojen luona, ilia, pikkuhäiveperhonen! Rohkeasti pienelle, loivasti nousevalle aukolle, johon on kasattu paksuja ikihaapojen runkoja
Suru taisi pudottaa sen korkeammilta sijoilta. n PS. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan mukaan vuosi 2004 oli erityisen vahva. PIKKUHÄIVEPERHONEN | Apatura ilia | +8 Pikkuhäiveperhonen osui kameran linssiin eteläisessä Virossa, kumpuilevan Haanjan metsätiellä. Lajisto on 2000-luvulla karttunut viidellä uudella lajilla, kaksi isoa mustaa joukossa. Kaikkiaan vain reilut 40 yksilöä oli havaittu. Kirjoittaja on pitkän linjan perhosharrastaja sekä useiden perhosoppaiden tekijä. Mustat sen kertovat. Ilmasto lämpenee nopeasti, mikä vauhdittaa perhoslajiston muutosta. Perhostieteilijöiden kanta-isä Moses Harris kutsui sitä kirjassaan The Aurelian (1766) suureksi yllätykseksi, Grand Surprise! Englantilaiset kunnioittavat sitä edelleen nimellä Camberwell Beauty, mutta muuten se on saanut maailmalla surun viitakseen. Taivaanrantaan alkaa kertyä pilviä, jotkut niistä puhuvat tummaa kieltä. Rajamaan hieno perhospäivä on ohi. Karttaperhonen alkaa olla jokseenkin yleinen eteläisessä Suomessa. Perhonen on nähty kaikissa Suomen maakunnissa, mutta koskaan se ei ole runsas. Kaakkois-Suomessa perhonen on monena vuonna ollut yleisempi kuin haapaja häiveperhonen. Vaikka suruvaippa polkee paikallaan, kaikkien muiden lajien mittarit ovat vahvasti plussalla. SURUVAIPPA | Nymphalis antiopa | Suruvaippa on samaa aatelisheimoa, mutta se on aina ollut täällä. Sittemmin perhonen oli pari vuosikymmentä melkein kateissa kunnes 1980-luvulla kanta alkoi hitaasti elpyä kaakonkulmalta alkaen. Kerrankin on mukava olla väärässä. Vuonna 1960, 14-vuotiaana poikana näin sen Hämeessä maatalon pihassa imemässä kirnusta hapantunutta maitoa. Unelman voi nähdä joka kesä, jos liikkuu vähänkään oikeilla paikoilla. Kesällä 2017 näin perhosen jo Helsingin Vuosaaressa. Rajavyöhykkeellä liikkuminen on kielletty ilman erityislupaa. Häiveperhonen oli perhosharrastajan toiveuni, mutta nyt sen elinalue on laajentunut eteläiseltä rannikkoseudulta niin itään, pohjoiseen kuin länteenkin. Suomen kansallisperhoseksi äänestettiin kesäkuussa 2017 paatsamasinisiipi, suruvaippa ylsi silloin kolmanneksi. Karttaperhonen H A A PA PE RH O SE KU VA : PE KK A O JA LA IN EN , M U U T KU VA T: TA RI H A A H TE LA 50 SUOMEN LUONTO 5/2018. Sittemmin perhonen on vallannut uusia alueita Pohjois-Karjalaa myöten. Maan ensimmäinen havainto oli vuodelta 1973 Lappeenrannasta ja pieni kanta löytyi Ilomantsista 1983. K ARTTAPERHONEN | Araschnia levana | +8 Vuonna 1990 kirjoitimme karttaperhosen kohdalla, että Suomen päiväperhos lajisto köyhtyy ja uuden lajin löytyminen on poikkeuksellisen hyvä uutinen. Kuka olisi 1990-luvulla uskonut, että se levittäytyy Suomeen sellaisella nopeudella! Ensimmäinen ilmoitus perhosesta on Hangosta vuodelta 2000. HÄIVEPERHONEN | Apatura iris | +8 Vuoden 1990 päiväperhoskirjassa totesimme, että häiveperhosta tapaa maassamme vain hyvin harvinaisena vaeltajana. Kimmo Saarinen ja Juha Jantunen kirjoittivat kirjassaan Päiväperhoset matkalla pohjoiseen (Tibiale 2013): ”Lajit vyöryvät koko rintaman leveydeltä pohjoiseen, 1990-luvulla päiväperhoset valloittivat 39 uutta eliömaakuntaa, 2000-luvulla jo 71”. 50 SUOMEN LUONTO 5/2018 Haapaperh on en S ur uv a i ppa Pikk uhäiveperhone n H ä iv e p e rh on en 50 SUOMEN LUONTO 5/2018 HA APAPERHONEN | Limenitis populi | +8 Haapaperhonen on levinnyt laajalle aina Kainuuseen asti. Vai onko sittenkään mukavaa, kun pohdimme kehityksen syitä
5/2018 SUOMEN LUONTO 51
Suomen Luonto koeriippui viisi kotimaan markkinoilta löytyvää sekä yhden ulkomailta tilatun riippumaton. Vaihtoehtoja on pelkistetyn yksinkertaisista ultrakevyisiin ja täysiverisiin vaellushammokkeihin, joissa mietittyjen yksityiskohtien lisäksi on sekä hyttysverkko että tarppi eli katos valmiina. 52 SUOMEN LUONTO 5/2018 Riippumattoilijalla on vapaus valita mieleisensä yöpuu ja tuijotella haluamaansa maisemaa. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA R iippumatto on kevyt ja pieneen tilaan mahtuva majoite, joten se on helppo ottaa mukaan rannalle, retkelle tai ripustaa pihalle. Jos riippumattoa on tarkoitus käyttää yöpymiseen, vaatimukset ja tarvittava varustemäärä kasvavat. Asialla on merkitystä, sillä vaikka yksittäisestä yöpyjästä ei jää jälkiä, suosituilla leiripaikoilla puut saattavat vaurioitua. RIIPPUMATTOILUSSA on ylittämättömiä etuja: vapaus valita yöpymispaikka, useimmiten yöpuu, riippujaa eivät haittaa kivet, kävyt saati märkä ja mutainen maa. PERUSMALLIN MATOT ripustaa hetkessä, mutta kun katos ja hyttysverkko ovat tarpeen, tulee niiden virittämisestä lisänäpräystä. Vaelluskäyttöön tarkoitetut mallit ripustaa nekin pienen harjoittelun jälkeen muutamassa minuutissa. Opettelussa auttavat muun muassa valmistajien Youtube-videot. Riippujan yön kruunaa hyönteisverkon läpi tuikkiva tähtitaivas. Kaksi puuta tai muuta kiinnityspistettä riittää. Kaikkiin malleihin ne voi ostaa lisävarusteena. Riippumattoilun suosio näkyy kasvavassa valikoimassa, malleja on paljon enemmän kuin voitiin kokeilla. Lämmöneristeeksi käy makuupussin lisäksi makuualusta, erityinen riippumatoille suunniteltu alushuopa tai molemmat. n RIIPPUMATON TESTI Riippumattojen suosio näkyy monipuolisena valikoimana.. Tuplapohja estää myös itikoiden hyökkäykset. Matto on syytä ripustaa ennemmin paksukuoriseen mäntyyn kuin ohutkuoriseen koivuun. Maton lisäksi tarvitaan kiinnitysköydet, sateen ja liiallisen auringonpaisteen varalle siis katos sekä tarvittaessa lisäeristystä. Ne suojaavat puuta paremmin kuin ohuet köydet. PUUN YMPÄRILLÄ kannattaa käyttää leveitä kiinnistyshihnoja, puunhalaajia. Joissakin riippumatoissa, kuten Hennessyssä ja DD Frontlinessa, on kaksinkertainen pohja, jonka välissä makuualusta pysyy paikoillaan
DD Hammocksilla on runsas valikoima lisävarusteita. Veto ketjut kummallakin puolella, joten kulkeminen on kätevää. Muuta: Kaksinkertainen pohja, jonka väliin saa eristeen. Balilla valmistettu riippumatto on tarkoitettu kahdelle, joten yhdelle tilaa on reilusti. Koko: 330 x 154 cm Paino: 1,36 kg Kantavuus: 113 kg / 183 cm Hinta: 209,95 € Pystytys: Nopea pystytys, kaikki tarvittava mukana. Koko: 350 x 220 x 140cm Paino: 0,45 kg Kantavuus: 150 kg Hinta: 46,90 € (ei sis. kiinnitysköysiä) Muuta: 2 taskua pientavaroille. Hyttys verkko pysyy muodossa kahden lyhyen kaarenpätkän ja kumi nauhojen avulla. www.amazonas.eu AMAZONAS: Adventure Ultra-Light Revolution BRITTILÄINEN hyttys verkolla varustettu malli. Koko: 320 x 150 cm Paino: 0,5 kg Kantavuus: 120 kg Hinta: 14,95 € (ei sis. www.hennessyhammock.com HENNESSY HAMMOCK: Jungle Expedition Zip TESTIN KEVYIN ja pienin riippumatto. kiinnitysköysiä) Pystytys: Päissä olevilla koukuilla. www.tickettothemoon.com TICKET TO THE MOON: MoonHammock Double RIIPPUMATON, hyttysverkon ja katoksen eli tarpin muodostama kokonaisuus soveltuu myös vaelluksille. Koko: 320 x 200 cm Paino: 0,6 kg Kantavuus: 200 kg Hinta: 33,90–55 € (ei sis. Venyvä kangas pitää ottaa huomioon ja kiinnittää ylemmäs. Liikuteltava varustetasku. 5/2018 SUOMEN LUONTO 53 REILUNKOKOINEN perusmatto toimii niin kevään linturetkien majoitteena kuin rannalla lekotellessa. kiinnitysköysiä) Pystytys: Nopea ja helppo ripustaa maton teräksistä koukuista. Muuta: TTTM:lta löytyy kattavasti lisävarusteita tarpista aluspeittoon. Vertailun halvin on hintaansa nähden kelpo matto ilman krumeluureja. www.ddhammocks.com RANN ALLE , PÄIVÄ UNILL E JA LISÄVARU STEIN RETK ELLE RANN ALLE , PÄIVÄ UNILL E RANN ALLE , PÄIVÄ UNILL E RANN ALLE , JA LISÄVARU STEIN RETK ELLE PIHA LLE & RETK ELLE PIHA LLE & RETK ELLE VAEL LUKS ELLE METS ÄÄN JA VIIDA KKOO N VAEL LUKS ELLE METS ÄÄN JA VIIDA KKOO N KEVY TTÄ JA PIENT Ä HAKE VALL E KEVY TTÄ JA PIENT Ä HAKE VALL E TARP IN KANS SA VAEL LUKS ELLE TARP IN KANS SA VAEL LUKS ELLE TARP IN KANS SA VAEL LUKS ELLE TARP IN KANS SA VAEL LUKS ELLE. Kiinnitetään esimerkiksi karabiini haalla ripustusköyteen (kummatkaan eivät sisälly pakkaukseen). www.amazonas.eu AMAZONAS: Moskito-Traveller DD HAMMOCKS: DD Frontline KUUNSIRPIN muotoinen pakkaus pussi on tuttu näky marketeissa ja yhä enemmän myös retkikohteiden nuotiopaikoilla. Kun hyttysverkkoa ei tarvita, voi maton kääntää ympäri. Verkon voi sitoa ylös silloin kun sitä ei tarvita. Mukana tulevat leveät puunhalaajat, sadeveden kerääjät tarppiin ja pakkaussuojat, joihin tarpin, hammockin tai molemmat saa kätevästi tarvittaessa pujotettua. Tarpin eli katoksen ja hyttysverkon kanssa tämä sopii pidemmällekin vaellukselle. Tuplapohja, jonka väliin saa makuualustan. Koko: 275 x 140 cm Paino: 0,18 kg Kantavuus: 150 kg Hinta: 62,50 € (ei sis. Muuta: Kiinteä pakkauspussi, jossa voi säilyttää pientavaroita. Nopea ja helppo ripustaa. www.prisma.fi HOUSE: Riippumatto Single PIENEEN TILAAN mahtuvassa mallissa on kiinteä harjanarulla ryhdissä pysyvä hyttysverkko. Koko: 270 x 140 cm Paino: 1 kg Kantavuus: 125 kg Materiaali: polyesteri Hinta: 73 € Muuta: 4 taskua. kiinnitysköysiä) Muuta: Saatavilla myös 200 kg kantava XXL-koko
Liikkeen keksi ruotsalainen luonnossa viihtyvä polkujuoksija ja ulkoilmaurheilija Erik Ahlström. Viime syksynä vihtiläinen suunnistaja, polkujuoksija ja ulkoilma-aktiivi Johanna Hakala-Kähäri oli järjestämässä Nuuksiossa lasten ja nuorten suunnistusleiriä ja liikkui itsekin paljon maastossa. Ruotsalaiset ovat ploganneet vuodesta 2016. Plogata voi missä vain, eikä ole pakko juosta. ”Minulla oli jo reppu täynnä rasteja, eikä muuta pussia ollut mukana.” Löytyneet roskat eivät mahtuneet mukaan. Suunnistusleiri oli Siikajärven–Haukkalammen alueella, mikä on Nuuksion suosituimpia retkeilykohteita. Ruotsista alkanut kansanliike on saanut nimensä sanoista plocka skräp, eli kerätä roskia, ja jogging, lenkkeily. 54 SUOMEN LUONTO 5/2018 KESÄ VINK IT: TALK OILE MAA N! SANKARIT luonnon puolesta Plogging on liikuntaa luonnossa samalla roskia keräten. Hän ajatteli, että jotain on kuitenkin pakko tehdä. Roskia voi kerätä myös kävellen, pyöräillen tai meloen. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT TEEMU OKSANEN P logging on yksi uusimmista vapaaehtoistyön muodoista. Se näkyy harmillisesti myös roskien määrässä. Esittelemme uuden kansanliikkeen ja annamme talkoovinkit muillekin luontosankareille. ”Silloin roskia osui silmiini poikkeuksellisen paljon”, Hakala-Kähäri sanoo. Aluetta hoitavalla Metsähallituksel. ”Tarkoitus on tehdä jotain ympäristön ja oman terveyden hyväksi”, Ahlström kertoo liikkeen verkkosivuilla. Suomen ensimmäinen plogging-ryhmä syntyi Nuuksiossa
Rannoilta löytyy eniten muovipulloja ja narunpätkiä. ”Sen näkee, kun heissä syttyy palo, ja kuinka he kauhistelevat löytämiään roskia”, Hakala-Kähäri kertoo. ”Kyllä paperit pitäisi viitsiä tuupata sammalen alle.” Varpujen päällä roikkuvat paperit eivät ehdi maatua yhdessä kesässä. lokakuuta. Jokaiselle sopiva tahti Lenkeillä on useita ryhmiä, jotka liikkuvat eri vauhtia. Tien laidassa eteneminen olisi tietysti toivottoman hidasta. Ne eivät hajoa juoksijan käsissä yhtä helposti kuin muovipussit. Näin jokaiselle löytyy sopiva tahti lapsista ja rauhallisista kävelijöistä kokeneisiin pitkän matkan polkujuoksijoihin. · Ploggaamaan voi lähteä kaveriporukalla tai liittyä isompiin ryhmiin. Nuuksiossa se onnistuu kuitenkin hyvin, koska roskia on vain harvakseltaan. Roskien keräämiseen on parempi käyttää muovipussien sijasta kestokasseja. Pimenevään metsään lähti seitsemän urheaa ploggaajaa. · Yleisin maastosta löytyvä roska on pehmopaperi. Ensimmäinen vastaan tuleva roska on vessapaperimytty. Ryhmiä löytyy ainakin Helsingistä, Keravalta, Nurmijärveltä, Nuuksiosta, Repovedeltä, Oulusta ja Vaasasta. Ensin mukaan liittyivät kaverit ja tutut. Roskia löytyy moneen lähtöön ehjistä pulloista tupakantumppeihin. Lähdemme katsastamaan Nuuksion roskatilanteen kansallispuiston länsilaidalta keväisenä iltapäivänä. He juoksivat 45 kilometriä ja keräsivät samalla tietysti roskia!”, Hakala-Kähäri kertoo. Vapaaehtoiset, pussi kädessä juoksevat roskien kerääjät ovat saaneet kannustavaa palautetta ja herättelevät ihmisiä mukaan toimimaan. ”Meillä oli kauden aloituksessa huhtikuussa myös kuuden tunnin ryhmä. ”Emme halua, että ihmiset ostavat kaupasta lisää roskaa, eli muovipusseMISSÄ PÄÄSET PLOGGAAMAAN. Ehkä ihmiset ajattelevat, että paperi maatuu nopeasti. Suunnitelma valmistui päässäni rastien viennin aikana.” Muutaman päivän päästä Hakala-Kähäri perusti Facebookiin Nuuksio plogging -ryhmän. ”Lapset olivat pöyristyneitä löytämästään öljykanisterista.” Hakala-Kähäri toivoo, että seuraava sukupolvi kokisi vapaaehtoistyön omakseen, ja että roskaaminen ja muovin käyttö saataisiin kuriin. ”Pehmopaperi on ylivoimaisesti yleisin roska täällä”, Hakala-Kähäri tietää. Tavoitteena on järjestää Nuuksiossa pari plogging-lenkkiä joka kuukausi. · Roskat on paras kerätä kestokassiin, sillä muovipussi menee helposti rikki. ”Ajattelin, että ratkaisu voisi olla plogging-ryhmä. Moni voi ajatella, että jos juoksee, niin samalla ei voi kerätä roskia. Ensimmäisen plogging-lenkin hän järjesti 11. Johanna Hakala-Kähäri kyllästyi roskiin ja innosti luonnossaliikkujat siivoamaan niitä yhdessä. Yhteislenkit ovatkin toiminnan ydin. Nuuksio plogging. ”Toki on paljon ihmisiä, jotka keräävät roskia olematta ploggaajia, mutta idea onkin mennä yhdessä, ja että se on samalla hauskaa”, Hakala-Kähäri sanoo. Lapset on helppo innostaa mukaan. 5/2018 SUOMEN LUONTO 55 la ei ole työvoimaa pitää satoja polkuja siisteinä. Nuuksio plogging -ryhmässä on mukana jo yli 370 ihmistä.
Roskien kerääminen pois luonnosta on nyt kovassa nosteessa”, Hakala-Kähäri arvioi. www.pidalappisiistina.fi PIDÄ SAARISTO SIISTINÄ RY vetää tänä vuonna Siisti biitsi -kampanjaa, ja on innostanut kymmeniä yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä järjestämään omia paikallisia rantojen siivoustalkoita. Järjestä omat talkoot vaikka mökki naapureiden kanssa! www.siistibiitsi.fi ISOKARIN MAJAKKASAARELLA pääsee maksua vastaan lammas paimeneksi. Kenen tehtävä roskien kerääminen on. IS TO CK PH O TO 56 SUOMEN LUONTO 5/2018. Jokaisen löydetyn roskan jälkeen hän tekee kymmenen sekunnin nopean kiihdytyksen ja palaa sen jälkeen normaaliin juoksuvauhtiin. Metsähallituksen lammaspaimenviikot ovat saavuttaneet suuren suosion. Mikä lienee suuren innostuksen takana. Eri mittaisia talkoita löytyy päivästä yli viikon leireihin. Lupiini on yksi yleisimmistä vieraslajeista. TALKOITA MONEEN MAKUUN Luontojärjestöt ja yritykset järjestävät lammaspaimenviikkoja ja erilaisia talkoita. Tänä vuonna haettiin paimenia myös metsäpeuroille. Suosituimmat talkooleirit ja lammaspaimenviikot varataan täyteen jo alkuvuodesta, joten listasta löydät vinkkejä myös tuleville kesille. Jos toimintaa omalla paikkakunnalla ei ole, sen voi polkaista käyntiin kuka tahansa. Nuuksio plogging -ryhmässä on reilun puolen vuoden jälkeen mukana jo yli 370 ihmistä. Merien roskasta suurin osa tulee maa-alueilta. www.isokari.fi PERINNETILA Pirteä Pässi Heinävedellä järjestää monen laisia talkoita ja maksullisia lammaspaimenviikkoja koko kesän ajan aina syys–lokakuulle saakka. ”Sellainenkin treeni voi siis olla tehokas, missä samalla ploggataan”, Hakala-Kähäri sanoo. METSÄHALLITUS huhkii vuosittain yli 75 eri talkoissa ympäri Suomea. Suuren suosion saavuttaneet maksulliset lammasja lehmi paimen viikot täyttyvät hetkessä jo alkuvuodesta. ”Vaikka roska olisi vähän likainen, niin se ei haittaa.” Samaa kassia ei tietenkään tarvitse käyttää ruokaostosten kuljettamiseen. ja, jotta luonnosta löytyvät roskat voidaan kuljettaa pois”, Hakala-Kähäri sanoo. Suositut leirit varataan loppuun jo keväällä, joten talkoolaisten tulee olla hyvissä ajoin liikkeellä. Lupiini on yksi yleisimmistä vieraslajeista. Saarelle ovat tervetulleita myös muut vierailijat. www.pirteapassi.fi Roskat on paras kerätä kestokassiin. Talkoissa rakennetaan riukuaitaa, kitketään jättipalsamia ja kurttu ruusua, sekä hoidetaan perinne maisemia. Uutisia merien roskasta ja mikromuoveista näkee lehdissä ja tv:ssä viikoittain. Merialueilla liikkuville on oma Itämeri-ryhmä. Plogging innostaa myös huippu-urheilijoita. www.luontoon.fi SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO järjestää kesän aikana monia paikallisia talkoita ympäri Suomea. Nuuksion lisäksi plogging-ryhmiä on nykyään ainakin Nurmijärvellä, Keravalla ja Repovedellä. Sprinttisuunnistuksen maailmanmestari Mårten Boström keksi lisähaastetta treenihimoisimmille ploggaajille. n Ihmiset alkavat ottaa vastuuta myös muiden tekemisistä. ”Joskus se on vaan tehtävä itse, ja sillä hyvä”, Hakala-Kähäri sanoo. ”Ihmiset alkavat ottaa vastuuta myös muiden tekemisistä. M A RI K A EE R O LA IS TO CK PH O TO SUOJELULIITTO järjestää kesän aikana monia paikallisia talkoita ympäri Suomea. www.sll.fi/tapahtumat WWF SUOMI hoitaa perinne maisemia, siivoaa rantoja ja torjuu vieraslajeja noin viikon mittaisilla talkooleireillä. Tänä kesänä talkoillaan Saari selällä ja PyhäLuostolla. Lenkin saalis oli monta pussillista roskaa. www.wwf.fi PIDÄ LAPPI SIISTINÄ RY huoltaa ja siivoaa Lapin kansallis puistojen retkeilyreittejä
RE IJO N EN O N EN / VA ST AV A LO Getan kallioilla on hienoja luolia. Lännessä näkemisen arvoinen on esimeriksi Eckerön Käringsundin venevajojen täplittämä satama mustakurkku-uikkuineen. Kalliot, linnut ja vehreys odottavat! 5/2018 SUOMEN LUONTO 57 YLI KAHDEKSAN TUHATTA vähintään puolen hehtaarin saarta. Pilkkasiipi viihtyy meren äärellä. Moni ei ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla tai vierailusta on jo aikaa. Siellä tuulen tuivertama kalliomännikkö, rapakivikallio ja takana siintävä Selkämeri, ahvenanmaalaisittain Norrhavet, luovat omintakeisen maiseman. ER KK I SA N TA M A LA KESÄVIN KIT: AHVEN ANMAA LLE!. Se on Ahvenanmaa. Omia pienoismaailmojaan ovat suuret saaret kuten Kökar ja Föglö. Pohjoinen Ahvenanmaa, Getan ja Saltvikin seutu, on tunnettu satametrisistä kalliomäistään. Lehdoista ja lehtoniityistä tunnetuimpia ovat Nåtö Maarianhaminan eteläpuolella ja karhunlaukoistaan kuulu Ramsholmen kaupungin länsipuolella. 8/2017 SUOMEN LUONTO 57 V IS IT Å LA N D Kökarin kirkko tuulisella niemellään. Finströmin Prästgårdsnäset, Lemlannin Herröskatan ja Getan Höckböleholmen vetävät niille vertoja. Kesällä lokit, haahkat, koskelot ja pilkkasiivet elävöittävät matkaa. Merimatkalla ollaan myös miltei koko ajan jonkin merikotkan reviirillä. Kun pääsaarikin on rikkonainen ja meri kurkottaa kapeina lahtina sen sydämeen, meri on keskimäärin vain 1,7 kilometrin etäisyydellä maakunnan asukkaista. V IS IT Å LA N D V IS IT Å LA N D Nåtön luontopolun runsautta. TIM O N IE M IN EN LÄHTISINKÖ OOLANTIIN. n ANTTI HALKKA Meri on Ahvenan maalla läsnä kaikkialla. Lauttamatka niille on jo sinänsä kokemus merensaariston luotojen ja saarten kimaran liukuessa ohi
Sienessä käydään ahkerasti. Jokisulan sillalla kohdalle osuneet ala-asteen koululaiset tunnistavat sulasta vesilinnut lajilleen. Jo aiemmin oli huomattu mustapääkertun ja satakielen tulo tai kuunneltu käenpiian sääennustukset. Puutarhat ovat Virossa kauniita, hoidettuja ja samalla reheviä. Viron maisemassa niin tyypillisen metsäsaarekkeen rehevissä pensastoissa, puutarhan laidassa, taituroi rauhallisia säkeitään viitakerttunen. Niityt kauniin hämärän helmassa, vähän utuakin ilmassa. Ja ihmiset tuntevat linnut! Tiedetään, että kuhankeittäjä on juuri saapunut, ”kuulin sen äänen!”. Niitä ennen ovat suorastaan kaikkialla kukkineet kevätesikot sekä valtavina mattoina sini-, valkoja keltavuokot. Kieli, kirjallisuus ja musiikkikin nousevat myös luonnosta, 100-vuotiaan Viron, Eesti vabariikin kauniista luonnosta, sen metsistä, niityiltä ja rannoilta. Virolaisille luonto on läheinen Viro on suomalaisen luontoretkeilijän satumaa. Kulleroniityt lumoavat runsaudellaan. Alkukesän pieni viileys käy ihon pinnassa. Se on kielen, kulttuurin, musiikin ja kirjallisuuden kiehtova sukulainen. Kaikki nuo ovat myöhäisiä muuttajia, kevään viimeisiä, juuri saapuneita. Näitä ovat esimeriksi kattohaikara, harvinainen mustahaikara, viitatiainen, nykyään jo tammitikkakin. Vielä voisi kuulla viiriäisen metallisen äänen. Se on rauhan ja hiljaisuuden tyyssija. Yhteistä on, että puustoa on harvemmassa, vähän kuin vanhoilla hakamailla. Jopa kolmelta suunnalta kuuluu aika ajoin ruisrääkän tasainen raksutus: ”Ruislinnun laulu korvissani.” Viitakerttusta sähäkämpi luhtakerttunen on valinnut vaatimattomamman ojanvarren pajukon reviirikseen. ”Puisniittyjä” eli lehdesniityjä ja metsakarjamaita entistetään. Toisista on tehty heinää, toisia laidunnettu. Länsi-Virossa on paljon maan rikkaan kämmekkälajiston suosimia niittyjä ja kosteikkoja. Kukkaloistossa hämmästyttävät valkovuokkoa isommat arovuokot ja parhailla paikoilla monet Suomessa harvinaiset kämmekät, kuten tikankontti. Annamme vinkit LänsiViron rannikkoseudun parhaille paikoille. Suomessa töissä olevatkin kaipaavat virolaiseen kotimetsään. 58 SUOMEN LUONTO 5/2018 KESÄ VINK IT: LÄNS I-VIR OON ! TEKSTI JA KUVAT SAMULI HAAPASALO Viron luonto on lähellä, mutta kiehtovalla tavalla erilainen. Metsä tuntuu joskus merkitsevän vieläkin enemmän kuin suomalaisille. Luonnon merkitys virolaisille on erittäin suuri. VIRO KUTSUU K esäkuun alun yö. Ne pitävät Viron kalkkisesta maaperästä. Kasvien lajimäärät ovat näillä niityillä valtaisat. Kattohaikara ja tammitikka Vaikka etäisyys Suomesta ei ole suuren suuri, alle sata kilometriä, Suomenlahden eteläpuolella pesii lukuisia lintulajeja, joita Suomessa ei juuri näe. Pitkä tasainen sirinä pakettipellon korsista paljastaa pensassirkkalinnun, matkan päästä toisenkin. Hevosia Petaalusessa Matsalusta etelään.. Metsämansikka kasvaa edelleen niityillä. Kämmekät kukkivat kesän etenemisen mukaan toukoja kesäkuulla, osa heinäkuussakin. Kylissä ja puutarhan laidalla on tolppa kattohaikaralle
Jos on vähän onnea matkassa, pääsee näkemään pienen villisikalauman. 2 HAAPSALUN LAHTI ja sen itäpään lahdet, kuten Tahun lahti ja Saunja laht, ovat hienoja lintuvesiä. Haeskan torni. Rehielamu eli riihiasumus on ruokokattoineen yleinen näky. Haapsalu Põõsaspean kärkeä. Useimmiten villisiat tuntuvat liikkuvan porukoissa. Kansalliseläimeksi juuri valittuja susia on paikoin mukava kanta, vaikka tuntuu, että niitä on LUONNONYSTÄVÄN RETKIKOHTEITA LÄNSI-VIROSSA 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 PÕÕSASPEAN NIEMI on vaihtelevasti niin keväin kuin syksyin – tuulten ollessa sopivia – arktikan seuraamispaikka. Muuttoaikoina täällä kuhisee joutsenia ja valtavasti haapanoita ja runsas lajivalikoima eri vesilintuja, keväisin parvittain uiveloita ja syksyisin runsaasti mm. Syyskesällä saattaa katse osua karhuun viljapellossa. Iltasella liikkuva kulkija törmää säännöllisesti metsäkauriisiin ja hirviin. Suomeen verrattuna runsaampia ovat myös vaikkapa pähkinähakki, pähkinänakkeli ja Viron kansallislintu haarapääsky. Jopa 15 kahlaajalajia voi nähdä yhtenä päivänä Haversvin rakkolevästöillä ja matalan veden aikaan paljastuneilla rannoilla. Talvisin sula meri. Myös Haapsalun kaupungissa Jaanikadun rannassa on lintutorni. Kasarijoen vanha historiallinen silta on mukava paikka pysähtyä eri vuodenaikoina. AT TE K A RT TU N EN. 10 km Tallinna Haapsalu Virtsu Põõsaspean niemi Haversvi Tahun lahti ja Saunjalaht Haapsalun lahti VORMSI MUHU Matsalun lahti Matsalun kansallispuisto Puisen niemi Põgarin lahti Puhtun niemi E67 9 4 10 9 1 2 7 Läänemaan pellot 5 Tuhu soo 8 OSMUSSAARI 9 Saleveren Salumäe 6 4 2 3 8 E67 E265 VIRO Katto haikara Tyyliä – kalalokin pesä ruokokatolla. Kymmenkunta kilometriä edellisestä etelämpänä on vähemmän tunnettu, mutta hyvinä vuosina keväällä ja erityisesti syysmuutolla hieno kahlaajaranta Haversvi, joka on parhaimmillaan matalan veden aikana. Sadat sirrit isosirriä, kuovisirriä, pulmussirriä ja jänkäsirriäistä myöten levähtävät täällä. 3 MATSALUN LAHDEN etelärannalla on Matsalun kansallispuiston keskus. Eri puolilla Matsalunlahtea on hyviä lintutorneja: Pohjoisrannalla Haeskan lintutorni, idässä Rannajõen tornista on vaikuttavaa seurata syksyisin kurkien ja hanhien siirtymistä aamuvarhain pelloille ja taas lahdelle, etelässä Kloostrin torni on monelle tuttu. harmaasorsia. 5/2018 SUOMEN LUONTO 59 Sellaisia lintulajeja, jotka Virossa ovat ylivoimaisesti runsaampia kuin Suomessa, on paljon: esimerkiksi pensastasku, pikkusieppo, pensaskerttu, käenpiika, valkoselkätikka, kuhankeittäjä ja pikkulepinkäinen
Puhtun rannassa ja Virtsussa voi tavoittaa keväisen arktikan massoja ja rannalta merikaalin. Matalalle lahdelle ja laajoille rantaniityille kertyy valtavasti joutsenia, hanhia, vesilintuja ja myös kahlaajia. 6 SALEVEREN SALUMÄE Matsalun lahden eteläpuolella on klassikko. Kasvillisuus kiehtoo. Polkuja, merkittyjä pyöräreittejä ja reittikartta, nuotiopaikkoja ja laavuja on kulkijalle mukavasti. Vapun aikojen aluskasvillisuus aivan riehaantuu vuokkoineen sekä karhunlaukkoineen ennen kuin suurten puiden lehvästö peittää ne alleen – odottamaan seuraavaa kevättä. Länsi-Virossa mukava kattohaikarapaikka on Vanamõisajoen vanhan sillan luona viisi kilometriä Kirblasta itäkaakkoon. Muutoinkin isot tammet, saarnet, jalavat, vaahterat ja muut jalot lehtipuut ovat leimaa-antavia Viron luonnossa. Kun leuto tuuli puhaltaa aurinkoisena päivänä kalkkipitoisen mäen rinteisiin, nousevat rantakäärmeet ja kyyt koloistaan. Pesimälinnustoon kuuluu avosetti, jonka näkee täällä kevätmuutolla ja saarilta kaukoputkella kesällä. Hiidenkivet, puut ja metsät Virossa on jopa viisi vuodenaikaa, talven ja kevään välissä on tulva. Lepikot ovat kauniita ja runsaita. Nyt poikaset ovat jo pesässä, usein kolme, joskus viisikin. Hyvinä kesinä on monin paikoin peltopyypoikueita. Pesät ovat tyypillisesti tolpan nokassa, joskus vanhojen piippujen päällä. Tuhu soon pitkokset. Euroopanmajavan kanta joilla, puroilla ja isoilla ojillakin on taas vahva, ja talvisin koskilta löytää saukonjälkiä. 5 LÄÄNEMAAN PELLOT ovat hanhien ja kurkien laidunmaita suoraan Matsalun lahden jatkona. Turturikyyhky kuuluu vakinaiseen pesimälajistoon. 7 PUHTUN NIEMI YMPÄRISTÖINEEN on toinen Viron kävijän klassikko, nyttemmin ehkä hieman unohtunut: vanha metsä monine suurine tammineen. nyt opittu pelkäämään täälläkin, liekö asenne Suomesta levinnyt. Samoin hiiepuut, pyhät puut periytyvät kaukaa virolaisesta mytologiasta. Vanhimpien puiden ikä voi olla puolen tuhattakin vuotta. Kirjokerttu Aamu Läänemaalla. Kirbla on Virtsun tien varressa, kilometrin Kasarijoesta länteen. Merija maakotka voivat näyttäytyä. Erityisesti saarnimetsät ja -saarekkeet ovat minulle suorastaan ihmeellisiä. Se aloittaa pesinnän saapumisensa jälkeen huhtikuun alussa. Kivien alkuperä juontaa useimmiten läntiseen Suomeen. Yksi pakollinen katsomiskohde Viron retkellä on kattohaikara. n Samuli Haapasalo on vapaa kuvaaja ja kirjoittaja. Peltosirkunkin voi vielä kuulla. Jokaisella on tarinansa ja kivet on luetteloitu. Tulvat kuuluvat luonnolliseen kiertokulkuun. Kapea ”lootsik”, virolaismallinen puuvene kolmine tasapohjalautoineen liukuu kuitenkin hyvinkin matalissa vesissä. Matsalun kansallispuiston keskuksen puistossa pesii kattohaikara ja Matsalun lahden eteläpuolen pikkuteitä kulkiessa törmäät vielä pariinkin pesään. Joet ja muut pienvedet antavat kiinnostavia mahdollisuuksia retkeilijälle. Kalevipoeg ja Suurtõll ovat heitelleet niitä erityisesti Saarenmaalta eri puolille maata. 60 SUOMEN LUONTO 5/2018 4 PÖGARIN LAHTI JA PUISEN NIEMI ovat sopivilla keleillä hienoja paikkoja. Keväällä muuttoaikaisia lapasotkia lepäilee Puisen vesillä kymmeniä tuhansia. Ne eivät toki aina niin helppoja soutaa tai meloa. Muuton huippu osuu syyskuun puoliväliin. Joskus vuodenajat lasketaan kahdeksaksikin. Siellä on pitkospuilla varustettu luontopolku, ja alueella on rikas linnusto kahlaajalintuineen. Hänellä on asunto Virossa Matsalun lahden ympäristössä. Näissä maisemissa sanotaan viikinkien viljelleen yrttejä, mistä karhunlaukkakin kertoisi! 8 TUHU SOO on hieno länsivirolainen suo. Parvitulppaaneja. Syysmuutolla on aamuisin ja aamupäivisin mielenkiintoista seurata niemeen ahtautuvaa muuttoa ja kesän edetessä kohti syksyä myös vaelluslintujen runsasta määrää. Metsiin ja peltoihin on mannerjää kuljettanut siirtolohkareita, joista monet ovat Virossa hiidenkiviä. Lähellä on suojelun piiriin kuuluva Laelatun puisniitty kämmeköineen. Kulkijan kannattaa etsiä ”varma” pesä, jonka päällä poikaset keikkuvat ja emot tuovat aika ajoin ruokaa. Puisen niemi työntyy Pögarinlahden etelärannalla ulos merelle länsilounaaseen. Lehtimetsät poikkeavat suomalaisista, sillä ne ovat hyvin tiheitä. Pesä on suoraan vastassa kun ylittää joen vanhan sillan autioon kartanopihaan. Salumäellä on retkipolku. Jo heti Kirblasta Vanamõisaan käännyttäessä on kyläkaupan pihassa kattohaikaran pesä. Uutena tulokkaana kaakosta on ilmestynyt yllättäen sakaali, joka näyttää hetkessä vakiintuneen. Syksyisin kurjet valtaavat pellot. Pikkutietkin ovat ihan kunnossa
Kummatkin näyttävät suunnan minne on seilattava ja seuraavat merellä. Tullessaan puna-armeija ajoi pois saaren asukkaat. Välillä lohkareita sortuu aaltoihin. Vartijoita ja luotsaajia – suojassa ja taistelussa Ajamme pyörillä kivistä tietä, vaaleat kalkkikivet rahisevat renkaiden alla. Välillä pitää väistellä lampaita, jotka käyskentelevät polkujaan ja säntäävät tien sivuun puiden alle pakoon. Puna-armeijan sotilaat murskasivat kiven kasarmirakennuksiinsa pystyttäessään saarelle tukikohdan 1940-luvulla. Saaren luoteispäässä näkyy majakka ja keskellä tutka-asema. Osmussaari, ruotsiksi Odensholm, voi olla saanut nimensä Odin Jumalan mukaan. Legendan Odin on käynyt siellä ja saarella on ollut Jumalalle nimetty muistomerkkikivi. Poika kiipeää isolle rantakivelle ja katsoo mietteliäänä Osmussaarta, huomista määränpäätämme, joka näyttää kelluvan horisontissa. Polkuja kulkee katajikoiden välissä ja soratie rantaa myöten; saaren pituus on neljä kilometriä ja rantoja myöten kulkiessa taittuu kymmenkunta, joten pyörästä on apua. Ennen Neuvostoliiton aikaa Viron länsirannikolla oli useita kyliä, jotka oliODININ SAARI Hankoa vastapäätä on hieno saari majakoineen. TEKSTI JA KUVAT MILLA TUORMAA. Saarella käyskentelee parisataa lammasta. Vai kuluttivatko ne itse jäljen kuopimalla maata. Sotilaat tekivät kylän kappelista varaston, kaatoivat hautausmaan ristit sekä raahasivat saarelle tykkejä. Jos olisin jättiläinen, voisin hyppiä luotojen kiviä pitkin seitsemän kilomerin matkan saarelle. Maa kivikossa on ohutta, mutta kalkkikivi ravitsee ja saarella kasvaa erilaisia kukkia niittyinä. 5/2018 SUOMEN LUONTO 61 P oikani Osma kerää punaisen ja harmaan kirjavia meren hiomia kiviä Itämeren rannalla Länsi-Virossa. Tiedämme saavamme rauhaisan ja mielenkiintoisen viikon lintujen ja lampaiden kanssa, joita saarella kohtaa enemmän kuin ihmisiä. Laajan kurjenpolviniityn kohdalla ohjaamme sivuun katajien väliin etsimään Odinin muistomerkkikiveä, mutta löydämme vain kivensiruja ja turistien pystyttämän nuotiopaikan. Neuvostoarmeijalle Osmussaari oli tärkeä tukikohta ja vartiopaikka, koska se muodostaa portin Suomenlahteen yhdessä Suomen Hankoniemen kanssa. 9 Osmussaaren majakalta laskee yhdeksän metriä korkea jyrkänne mereen. Heinäkuun ilta-aurinko kuivattaa merimetsojen siipiä, kun linnut seisovat kuin vartiossa kiviluodoilla saaren eteläpäässä. Odinin kalkkikivenjärkäleet kohosivat matalasta soraikosta selvästi erilleen, kuin olisivat saaren vartijoita. Toisaalta saarelaiset halusivat käyttää myös nimeä öde holm – autiosaari, koska he pitivät ajatuksesta, että heidän esi-isänsä olisivat ensimmäisiä saarella asuneita ihmisiä. Nyt odotamme aamuun, jolloin yhteysalus majakkasaarelle lähtee Dirhamin satamasta. Kauan sitten oli taru, että Odin kävellessään poltti maahan valtavan jalanjäljen, johon ei ruoho kasvanut. Tuossa jäljessä, Jumalan kiven suojassa lepäsivät aikoinaan osmussaarelaisten lampaat ja lehmät
Mekin levähdämme kasarmin varjossa syömään eväitä. Poikamme Havu ja Osma leikkivät kalastajaa katkenneen hylyn päällä. Saarelaisten elämä oli karua luonnon armoilla. Poikani rakentavat pellin ja kiven kappaleista pienen majan, josta tulee dinosauruslelujen koti. Lampaat kuikuilevat oviaukossa ja piiloutuvat puiden varjoihin seinän viereen. He toivat saarelle jälleen karjaa: lampaita, ylämaan karjaa ja eestin hevosia hoitamaan katajaniittyjä. Paljaiden varpaiden alla kiviportaat tuntuvat liukkaalta kuin uimahallin lattia. Ruotsalaisten kyläläisten perilliset ovat entisöineet kirkon rauniota ja hautausmaata. Nyt taloista on jäljellä vain kaksi, Marskin riihi ja Eskarsin navetta. Kahlaamme veteen uimaan, rakkolevien seassa ja ahdinpartojen pyörteissä kiveen painuneet oikosarviset heräävät Oikosarvisten satojen miljoonien vuosien takaiset viivat kivessä. Lokit vartioivat kivitöyräällä merta kuin katsomossa, ja tiirat syöksyvät matalaan rantaan nappaamaan kaloja, kun pojat leikkivät laivoilla rantavedessä. Puut kasvavat rakennusten kivilattialla ja tiiliseinä murtuu käsivoimilla. Kuitenkin saaren väkiluku pysyi suhteellisen vakaana vuosien 1700–1940 aikana. Rantaan ajautuu puusäleitä, vanhoja verkonkohoja ja muoviroskaa, joista teemme laivoja poikien kanssa. Välillä meri vei myrskyissä kalastajia ja saaren lähistön merenalaisiin karikoihin haaksirikkoutui laivoja, toisinaan ihmisiä tappoivat kulkutaudit ja katovuodet. 62 SUOMEN LUONTO 5/2018 vat ruotsalaisten asuttamia ja rakentamia. Metsästä, talon sisältä, voi kerätä metsämansikoita ja sotilaiden astioiden kappaleita. Osmussaarelle rakennettiin kirkko, koulu ja useita tiloja. Kalkkikivet ovat vallanneet ruostuneen laivan ruuman. Neuvostosotilaat murskasivat rakennuksia varten Odinin kiven ja muita järkäleitä pitäessään tukikohtaa saarella.. Kun laskeudumme kivirinnettä meren rantaan, huomaamme laivan ruostuneen hylyn. Teimme laivoja rannan aineksista. Ne eivät tiedä sodan pauhuista, niille kylmä kivi tuo suojan auringon paahteelta. Poikani kiipeävät laivaan leikkimään kalastajia ja keräämään kiviä, jotka ovat fossiilien kirjomia. Siivoustyö on loputon. Saari oli pitkään autiona, kunnes 2001 sinne muutti perhe pitämään tutka-asemaa, kuljettamaan turisteja ja meripelastustöihin. Osmussaarella asui parhaillaan reilu sata asukasta, joka kalastivat ja pitivät karjaa. Vapaaehtoiset tulevat kesäisin saarelle niittämään niittyjä ja siivoamaan rautaromuja ja merenroskia. Innostamme lapsia keräämään rautaromua kierrätyskasaan sataman lähellä. Välillä laidunnettiin niin tehokkaasti, että puita ei kasvanut juuri lainkaan vaan jokaiselle annettiin erisnimi. Poukamassa aallot ovat silittäneet kivet portaikoksi, joka laskeutuu sinisen vihreään mereen. Siitä sitä kuljetetaan isomman laivat kyydissä vuosittain mantereelle. Viimeiset neuvostosotilaat poistuivat, ja 1993–1996 saaresta tehtiin suojelualue. Uimassa oikosarvien kanssa Pohjoisella rannalla kasarmin rauniot vartioivat yhä merta. Perhe rakensi talonsa vanhan majakan lähelle ja samaan pihapiiriin kylän vanhojen talojen kanssa. Neuvostosotilaat olivat jättäneet taakseen paljon rautaromua, asbestia ja rautaputkia. Kalastaja-alus on katkennut keskeltä ja aallot ovat kasanneet sen osien väliin ja laivan sisään vaaleita kalkkikiviä
Poukamassa aallot ovat silittäneet kivet portaikoksi.. Aamuisin merimetsot jättävän etuvartion lokeille ja lähtevät ulapalle kalaan. Aamusta on tyyntä, mutta tuulen noustessa linnut kerääntyvät kiville ja matalille sorakoille tai kiviluotojen suojaan. Suosirriparvet nousevat lentoon kuin aaltoilevat sadepisarapilvet. Kukkaloistoa niityillä Aurinko piirtää punaista aamunkajoa. 8 . Katajikon suojassa on laajoja masmaloja orkideaniittyjä. Helisten parvet lentävät levärannan yllä ja etsivät uuden ruokailupaikan. – 1 9 . Saari nousee hitaasti merestä ja aiemmat merenlahdet kuroutuvat mataliksi järviksi, jotka ovat suojaisia joutsenille ja sorsalinnuille. Blue eloon ja voimme kuvitella merenalaiset kivet muinaisiksi luukaloiksi. Hiivin länsirantaa pitkin, meriharakka pyrähtää kivitöyrään suojasta merelle ja joutsenet lipuvat kohti lintujen suosimaa matalikkoa. 5/2018 SUOMEN LUONTO 63 S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l L u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i 1 7 . n Kirjoittaja on ympäristöbiologi, ympäristökasvattaja ja vapaa toimittaja. f i E L O K U V I A M U S I I K K I A T A I D E T T A K E S K U S T E L U J A Speglingar Heijastuksia Georg Grotenfeltin videoesseessä Suomen suuriruhtinaskunnan aikana eläneiden taiteilija veljesten, Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wrightin, tarina herätetään henkiin. Juuri nyt tehdään niitä päätöksiä, jotka määrittävät millaisen perinnön jätämme seuraaville sukupolville. Blue Elokuvassa tarkastellaan merien kriittistä nykytilaa. 2 1 8 sinf f. Osmussaarelle tullaan tarkkailemaan lintuja ja tutkimaan kasveja. Lähden tarkkailemaan lintuja
64 SUOMEN LUONTO 5/2018 Tuttu rantakäärme harhauttaa petoja hämmästyttävin keinoin. Niiden mimikry ei perustu varoitusväreihin kuten kukkakärpäsillä, vaan käyttäytymiseen. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT ANTTI KOLI M yrkyllisten tai pahanmakuisten lajien ulkonäön tai käyttäytymisen matkiminen on eläimillä aika tavallinen puolustuskeino. Komposti hautoo munat Rantakäärme munii kesä–heinäkuussa kompostoituviin kasvijätetai lantakasoihin, joiden lämmössä munat kehitPohjoisen VALEKOBRA. Ne rantakäärmeet, jotka ei pääse pakenemaan, joko puolustautuvat tai käyttäytyvät kuin myrkkykäärmeet. Rantakäärmekin taitaa mimikryn, vaikka sen varoitukset pedoille eivät ole yhtä ilmiselviä kuin kukkäkärpäsillä. Vaaran kohdatessaan suurin osa rantakäärmeistä pakenee. Se saa harmittoman eläimen näyttämään saalistajan silmissä epämieluisalta tai jopa vaaralliselta saaliilta, ja peto epäröi tai jättää sen tavoittelun väliin. Yhden aterian takia kun ei kannata riskeerata henkeään tai hukata energiaa syömäkelvottoman saaliin pyytämiseksi. Tunnetuimpia esimerkkejä lienevät ampiaisia matkivat kukkakärpäset. Yleensä käärmeen näkee luikahtavan turvaan kivikkoon tai laiturin alle. Evoluutiobiologiassa ilmiö tunnetaan nimellä mimikry. Se osaa matkia kyytä ja jopa kobraa. Puolustautuminen ei ole opittua, vaan periytyvää ja sisäsyntyistä
Petos kannattaa aina Puolustautuessaan käärme voi yrittää ruiskuttaa pahanhajuista eritettä anaalirauhasistaan. Ruotsalaisia rantakäärmeenpoikasia tutkimalla selvisi, että lämpötila, missä munat kehittyvät, säätelee yhdessä perintötekijöiden kanssa aikuisen käärmeen kokoa, nopeutta, korvalaikkujen väriä ja reaktioita petoihin. Pedon uhatessa rantakäärme voi puristaa päänsä kolmion muotoiseksi kuin myrkyllisellä kyyllä.. Toinen erittäin harvinainen puolustautumiskeino on kobra-asento. Koska ne eivät pääse saalistajilta pakoon yhtä nopeasti kuin suuret käärmeet, ne yrittävät harhauttaa saalistajan näyttelemällä vaarallisempaa kuin ovat. Sammakkoeläimet ovat sen pääravintoa, mutta kalatkin kelpaavat. Toiset hieman viileämmässä lähempänä pintaa, toiset syvemmällä kasassa lämpimässä. Rantakäärmeet osaavat sihistä kuin kyyt varoittaakseen petoa. Valekuolleen käärmeen kieli roikkuu ulkona, ja suusta voi jopa tihkua verta. Hyökkäävä käyttäytyminen voi saada pedon luopumaan saaliin tavoittelusta. Niiden korvalaikut ovat useimmiten oranssit. Rantakäärme voi leikkiä kuollutta välttääkseen pedon saaliiksi joutumisen. Korvalaikkujen väri ei suoraan määrää käärmeen ominaisuuksia, mutta periytyy usein yhdessä muiden piirteiden kanssa. Siinä rantakäärme nostaa pään ja kaulan ylös Pohjoisen VALEKOBRA Rantakäärmeet osaavat sihistä kuin kyyt. Käärme osaa myös työntää päänsä piiloon näyttääkseen päättömältä, ja siten saalistajan silmissä kuolleelta. Kuolleen teeskenteleminen on kuitenkin harvinaista. Rantakäärme on vesiympäristössä kuin kotonaan. Haju pysyy vaatteissa sitkeästi ja lähtee huonosti pesussa. Ne pääsevät pakenemaan pedoilta sukkelasti ja turvautuvat siksi harvemmin aggressiiviseen puolustautumiseen. Korkeammassa lämpötilassa, noin 30 asteessa, kehittyvistä munista kuoriutuu suuria ja nopeita rantakäärmeitä. Viileämmässä, noin 20 asteessa hautuneista käärmeenmunista kuoriutuu pienempiä ja siten hitaampia käärmeitä. Ne voivat tehdä valeiskuja tai harvoin jopa purra, vaikka niillä ei olekaan myrkkyä. Rantakäärme voi oksentaa saaliinsa ja teeskennellä kuollutta. Lämpö ei tietenkään ole tasainen koko kasassa, ja siten saman munarykelmän sisarukset kasvavat hieman eri lämpötiloissa. Näiden pienempien käärmeiden korvalaikut ovat yleensä keltaiset, vaaleankeltaiset tai valkoiset. 5/2018 SUOMEN LUONTO 65 tyvät. Rantakäärme osaa myös jännittää pään ja kaulan alueen lihaksiston niin, että pää supistuu kolmiomaiseksi, kuten myrkyllisellä kyyllä
Ratkaisu arvoitukseen paljastui käärmeiden evoluutiota tutkimalla. Kobrat elivät miljoonia vuosia yhdessä muinaisten rantakäärmeiden kanssa 2–23 miljoonaa vuotta sitten. KU V IT U K SE T: A IJ A LE H IK O IN EN Rantakäärmeen korvalaikut voivat olla mustanruskeat, oranssit, keltaiset tai valkoiset. Niiden avulla erottaa täysmustat rantakäärmeet kyistä, jos silmää ei näy. PÄÄ: Kyyn päässä on suurien kilpien seassa pieniä kilpiä. RANTAKÄÄRME VAI KYY. n Harvinainen käyttäytyminen on tunnettu yli sata vuotta. VÄRITYS: Yleensä helpoin tuntea värikkäiden korvalaikkujen avulla, jotka voivat olla keltaiset, oranssit, tai valkoiset. Joskus se kuitenkin puuttuu tai näkyy heikosti, jos käärme on kokomusta. SILMÄ: Kyyn pupilli on kissamainen, pysty juova. Ne sinnittelivät jääkauden yli eri puolilla Etelä-Eurooppaa, kunnes levisivät uudelleen pohjoiseen jääkauden päätyttyä, aina napapiirille saakka. Kun ilmasto alkoi pari miljoonaa vuotta sitten ennen jääkautta viiletä, kobrat vetäytyivät Afrikkaan ja Lähi-itään. Sen vuoksi kobrien matkimisen voisi ajatella olevan tehotonta, sillä rantakäärmeen saalistajat eivät tunne kobran uhkailuelkeitä ja sen tappavaa myrkyllisyyttä. SILMÄ: Rantakäärmeen pupilli on pyöreä ja sen ympärillä on ohut vaalea rengas. Saksalaiset käärmetutkijat ovat päässet dokumentoimaan sen luonnossa vain muutamia kertoja, viimeksi Saksassa vuonna 2014. Nykyihmisestä ei ollut vielä tietoakaan silloin, kun käyttäytyminen kehittyi. KOKO: Kyynaaras 60–80 senttiä, koiras 50–60 senttiä. On huikeaa ajatella, että elämä rinnakkain kobrien kanssa näkyy yhä rantakäärmeiden puolustautumisessa petoja vastaan. Käyttäytyminen hämmästyttää tutkijoita, sillä rantakäärme ja kobrat ovat eläneet samoilla seuduilla viimeksi miljoonia vuotta sitten. Harvinainen käyttäytyminen on kuitenkin tunnettu jo yli sata vuotta. KOKO: Naaras noin metrin pitkä tai ylikin, koiras enintään 80 senttiä.. Muistona tästä ajasta rantakäärmeet saattavat pedon uhatessa nousta kobra-asentoon. Saksalaistutkimuksen mukaan lajien levinneisyydet kohtaavat nykyisin vain kahdella pienellä alueella, Tunisiassa ja Kaspianmeren kaakkoiskulmalla Iranin ja Turkmenistanin rajalla. Vaikka lajit kehittyivät ja esiintyvät nykyään eri alueil la, ne ehtivät elää pidempään yhdessä kuin mitä ovat sen jälkeen olleet erossa. 66 SUOMEN LUONTO 5/2018 ilmaan, sekä puristaa kaulansa litteäksi kuin uhkaileva kobra. Rantakäärmeet jäivät. PÄÄ: Pään kilvet ovat suuria. Nykykobrien esi-isien fossiileja on löytynyt ympäri eteläistä Eurooppaa. VÄRITYS: Sahalaitakuvio on kyylle tunnusomainen
Lähetä vastauksesi · lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/rantakaarme tai · postitse osoitteeseen Suomen Luonto / kesäkisa, Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki. Arvonnan voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Kerro meille näkemäsi rantakäärmeen korvien väri ja havaintopaikkakunta. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme Haglöfsin Vide Medium -repun. H AG LÖ FS Rantakäärmeen tapaa useimmiten vesistöjen ääreltä. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Kuinka yleisiä eri värit ovat Suomessa. heinäkuuta 2018 mennessä. Monipuolinen verkkoantikvariaatti www.kirjaverkko.fi OSALLIST U KESÄKISA AN JA VOITA REPPU! Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. tule tutustumaan! A N TT I KO LI Näitkö rantakäärmeen – minkäväriset korvalaikut sillä oli. RANTAKÄÄRMEEN KORVALAIKKUJEN tiedetään olevan joko oranssit, keltaiset, vaaleankeltaiset, valkoiset tai mustanruskeat. 5/2018 SUOMEN LUONTO 67 Selluvillaeristys on todellinen ekoteko termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen.Termex-Selluvilla on lämmin talvella ja viileä kesällä. Kesäkisa 2018. VASTAA KYSELYYN 15. Voit ilmoittaa usean yksilön samalta paikalta. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym
Koiraan reviiriä ei uhkaa toinen koiras, vaan lintu on vastannut atrappiin eli nauhoitettuun kehrääjän lauluun. Siipien yhteen lyömisestä kantautuu läp sytystä. Lintu kaartaa kallionkumpareen yllä ympyrän ja laskeutuu männyn latvuksiin jatkamaan lauluaan. Kehrääjäkoiraalla on siivissään valkeat laikut, jotka näkee kesäyössäkin.. TEKSTI VILLE VANHALA / KUVAT JUHA METSO Rukin surinaa kesäillassa K ehrääjäkoiras on tullut puolustamaan reviiriään. Männyn kupeeseen pystytetystä teleskooppisauvasta kulkee seitsemän metriä pitkä verkko seuraavan männyn kylkeen. Nousevaa ja laskevaa surinaa katkovat korkeat kurahdukset. 68 SUOMEN LUONTO 5/2018 Kävimme etsimässä kehrääjiä lajia rengastavan Petri Parkon kanssa Kymenlaaksossa
Parkko ei osaa tarkkaan sanoa, miten kehrääjä muodostaa rukinkehräystä muistuttavan äänensä, mutta hän tietää surinan lähtevän linnun kurkusta. ”Ainakaan paljon nykyistä pohjoisemmaksi kehrääjä tuskin leviää”, toteaa lintujärjestö BirdLifen suojeluasiantuntija Tero Toivanen. Petri Parkko virittelee kehrääjäverkkoa. 5/2018 SUOMEN LUONTO 69 Lapissa kesäyöt ovat hämärän linnulle jo liian valoisia. Kymenlaakso kallioisine metsiköineen ja Selänpään harjuineen on kehrääjälle otollista elinympäristöä. Poikaset kuoriutuvat noin kahden ja puolen viikon hautomisen jälkeen. Lintu saattaa paastota jopa viikon, mutta horros ei jatku yhtäjaksoisesti, vaan kehrääjä havahtuu yleensä iltaisin saalistuslennoilleen.” Pelastajanaaras Toukokuinen, lämmin ilta on vielä valoisa, kun Petri Parkko napsauttaa atrapin päälle Kouvolan Liikkalan kylään kuuluvalla soraharjanteella. Lintuyhdistysten keräämien havaintojen perusteella kehrääjä on viime vuosina yleistynyt maassamme. Parkon rengastama kehrääjä. Samalta paikalta saattaa verkkoon jäädä useampi koiras. Kouvolalainen 52-vuotias luontokartoittaja ja rengastaja Petri Parkko kyyristelee katajan katveessa odottamassa. Lintu saattaa munia myös turvesoille ja hakkuuaukeille, jotka kuitenkin kasvavat pian kehrääjille sopimattomiksi. Hänelle, jos kenelle kehrääjä on tuttu lintu. ”Horrostaessaan kehrääjä säästää energiaa. Kehrääjän levinneisyysalue ulottuu etelärannikolta Vaasa–Pohjois-Karjala-akselille saakka. Lintu ei rakenna pesää, vaan naaras munii kaksi munaa maahan. ”Pohjois-Suomessa kesäyöt ovat yöllä saalistavalle yölaulajalle liian valoisia. Kouvolan Liikkalassa kehrääjä kaartelee puiden latvojen tasalla eikä laskeudu lähellekään petäjien väliin viritettyä verkkoa. Jos koiras lehahtaa verkkoon, siitä tulee 144. Kehrääjä ei kavahda ihmisen jälkeä maastossa. Lintu horroksessa Suomessa arvioidaan pesivän noin 5000 kehrääjäparia. Vielä viime vuosituhannen lopulla kehrääjä luokiteltiin Suomessa silmälläpidettäväksi, mutta nykyään se on elinvoimainen laji. Loppukesästä atrapin surina vetää puoleensa myös kesällä kuoriutuneita poikasia, ja Parkon mukaan joskus naaraitakin. ”Kerran verkkoon tarttui koiras, mutta heti perään tuli naaras, jonka törmäyksestä koiras irtosi verkosta ja molemmat linnut jäivät rengastamatta. KATSO VIDEO KEHRÄÄJÄ STÄ KESÄYÖS SÄ www.suom enluonto.fi. Houkutin ehtii kehrätä vain muutaman minuutin kunnes sille vastataan aukean takaa. Siinä naaras vapautti koiraan.” Kehrääjät saapuvat Suomeen toukokuussa, ja muninta käynnistyy kesäkuun puolivälin tietämillä. Tummaa pienisilmäistä pyydystä ei hämärässä erota. Kehrääjä ei ole ole kovin tarkka reviiristään, vaikka sitä soidinaikana puolustaakin. ”Sekä naaras että koiras ruokkivat poikasia, jotka oppivat lentotaidon jo kahden viikon ikäisinä”, Tero Toivanen kertoo. Lisäksi lämpötila voi jäädä pohjoisessa kehrääjälle liian alhaiseksi.” Kehrääjällä on poikkeuksellinen kyky vaipua kylmän sään ja siitä johtuvan ravintopulan jatkuessa horrokseen, jolloin linnun normaali ruumiinlämpötila voi laskea 41 celsiusasteesta lähelle ympäristön lämpötilaa, jopa 10 celsiusasteeseen
Hirsitalo Hakala Osta omaksesi pala Kuusamoa Tilaa esitteet nettisivuiltamme ja ole yhteydessä lähimpään myyjääsi: www.kuusamohirsitalot.fi Kehrääjä lepäilee ja hyriseekin mielellään männyn oksalla.. Linnun surina alkaa kuulua entistä kauempaa. Työryhmässä oli kolmantena Mika Rokka, jonka video löytyy nettisivuiltamme. Koiras on kyllästynyt atrappiin. ”Jos näkee auton valoissa kekäleinä hehkuvat silmät, niin on syytä hiljentää vauhtia, ettei kehrääjä jää auton alle.” Elo–lokakuun aikana kehrääjät suuntaavat kohti talvehtimisalueitaan Itäja Etelä-Afrikkaan. Petri Parkko piteli ensimmäisen kerran kehrääjää kädessään yli 20 vuotta siten toukokuussa vuonna 1996. 70 SUOMEN LUONTO 5/2018 Kehrääjä on taitava lentäjä. On aika vaihtaa paikkaa. Yöaikana pitkiä lentoja tekevät kehrääjät saattavat laskeutua avopaikoille kuten sorateille, ja ovat vaarassa joutua yliajetuiksi. 144. Verkkoa lähestyessään se saattaa huomata muuta verkkoa paksumman yläpaulan ja koukata lopulta aivan verkon katveesta sen yli. Hiukan etelämmäs Liikkalaan hän on nyt tullut ensimmäistä kertaa kehrääjien perässä, vaikka on pitkään tiennyt seudun sopivan lajille. Hieman harmistuneen Petri Parkon otsalampun valo lakaisee kuusikkoa, kun hän pyörittelee päätään. Petri Parkko on pitkään rengastanut kehrääjiä Kouvolan Sippolan maastossa. Atrappi ehtii taas kehrätä vain hetken kunnes siihen vastataan. ”Sillä on suuret silmät, pitkät terävät siivet ja lyhyet jalat joihin rengas juuri ja juuri sopii”, hän kertoo. Siipien läp syttely vaihtuu humahdukseksi, kun toinen niistä liitää aivan läheltä, laskeutuu tummana varjona yhä alemmas, mutta ottaa juuri ennen verkkoa suunnan liki suoraan ylös ja loittonee pimeyteen. Hehkuvat kekäleet Petri Parkon vaimo Laura on jo viereiselle kallionnyppylälle tekemällään tiedustelulla kuullut kaksi eri kehrääjäkoirasta. ”Ainakin osa kehrääjistä on paikkauskollisia ja ne palaavat keväällä samoille pesimäseuduilleen”, Tero Toivanen kertoo. ”Lennosta hyönteisiä syövänä lintuna kehrääjällä on nokkaansa nähden suuri kita, mikä tekee vaikutuksen, kun se on ammollaan.” Kehrääjäkoiras kaartaa yhä harvemmin verkon ylle. Kehrääjiä on nyt samaan aikaan äänessä kaksi. Verkossa riitti varmasti selvitettävää.” n Ville Vanhala on pyhtääläinen toimittaja ja Juha Metso kotkalainen valokuvaaja. ”Kaikki, mikä voi tarttua verkkoon, tarttuu myös verkkoon”, Petri Parkko toteaa. Hämärän yhä tihentyessä linnun lentolinjat katsotaan puiden välistä valmiiksi ja kalliolta siivotaan roskat ja irtonaiset jäkälät pois. Lintua ei erota hämärästä, mutta surina ja siipien läpsytys kuuluvat niin voimakkaina, että koiraan täytyy olla lähellä. rengastettu kehrääjä antaa yhä odottaa itseään. Parkon mielestä hänellä ei kuitenkaan ole yhtä huono tuuri kuin hänen pyhtääläisellä rengastajakollegallaan Ari Vuoriolla, jonka verkkoon tarttui otsalamppuinen yösuunnistaja. ”Suunnistaja ei kuulemma puhunut mitään, kun häntä irrotettiin verkosta, vaan jatkoi ummikkona heti matkaansa
Määrityskaavassa on mukana myös sellaisia lähialueiden lajeja, joita voisi esiintyä Suomessakin. Kirjan runsas kuvitus mahdollistaa lajeihin tutustumisen ilman, että yksityiskohtiin paneutuminen on heti välttämätöntä. Suomen lukit ja vesiskorpionit 30 € . Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. alv 10 %. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Kannen kuvat Kari Kaunisto ja Veikko Rinne, ulkoasu Vappu Ormio Tee edullisia löytöjä! Muita kirjoja: . ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 S u o m e n v e s i p e r h o s e t T r i c h o p t e r a o f F i n l a n d S a l o k a n n e l • M a t t i l a Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Suomen päiväja yöperhoset 95 € . Valeskorpioni taas on pieni, mutta omassa kokoluokassaan mahtava peto, jonka saalis on täysin vastustajansa armoilla. Pääset katsomaan lukkia silmästä silmään ja näet valeskorpionin mahtavat sakset lähikuvassa. Lajiesittelyihin kootut studioja luontokuvat muodostavat määrityksen tueksi monipuolisen ja runsaan kokonaisuuden, joka sisältää kuvia niin lajien yleisolemuksesta kuin pienistä yksityiskohdistakin. Suomen kukkakärpäset 15 € . Kirjasta löydät vastauksen siihen, miksi kansikuvan lukin jalkaan on tarrautunut valeskorpioni ja miksi loppukesästä lukeilta niin usein puuttuu jalkoja. Perhoskompassi 20 € . Huikean yksityiskohtaiset lähikuvat tärkeistä tuntomerkeistä helpottavat määrittämistä. Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Tutustu myös netissä: www.tibiale.fi Kirjoja nyt alennetuin hinnoin . Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € . Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan. Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. Suomen verkkosiipiset 30 € . Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. 5/2018 SUOMEN LUONTO 71 LUONNON INSPIROIMA EDISTYKSELLINEN PUUNSUOJA • Puutarhanrakenteisiinjapuutarhakalusteisiin,terassilaudoituksiin,laitureihin,aitoihin • Erityisestihuokoisillehavupuille • Harmaannuttaapuunluonnollisesti Lisätietoa:www.osmocolor.com/puunsuoja HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Myöhemmin kiinnostuksen syventyessä kirja toki tarjoaa yksityiskohtaiset tuntomerkit tarkkaa lajinmääritystä varten. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. Seinällä köllöttävä lukki saattaa näyttää pallolta, josta sojottaa jalkoja joka suuntaa, mutta lähempää tarkasteltuna se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Lajinmääritykseen tarvittavien tuntomerkkien ja kuvien lisäksi kirjassa esitellään myös lukkien ja valeskorpionien elintapoja sekä elinympäristöjä ja neuvotaan harrastuksen aloittamisessa. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Kirjan pääpaino on lajiesittelyissä, joissa on tarkat määritystuntomerkit ja korkealaatuiset kuvat Suomessa tavatuista 16 lukkija 18 valeskorpionilajista. 9 789526 850412 Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. – Hyönteistarvike Tibiale Oy.. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 Su om en ve sip erh os et Tri ch op te ra of Fin lan d Sa lo ka nn el• M att ila Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Opi tuntemaan kesän ötökät! ?Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Su om en ko til o t ja et an at Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta . Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan. Suomen kotilot ja etanat 20 € Annika Uddström & Veikko Rinne Opas esittelee lukkien ja valeskorpionien mielenkiintoista maailmaa. 9 789526850412 63,– S u o m e n Kirjauutuus Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. Suomen lukit ja valeskorpionit lukit ja valeskorpionit Suomen ISBN 978-952-68504-0-5 Su om en lu kit ja va le sk o rp io n it A n n ik a U d d st rö m & V eik ko R in n e Kirjan etukannessa hiippailee rauniolukki (Leiobunum tisciae) ja sen jalassa roikkuu puistovaleskorpioni (Pselaphochernes scorpioides). Takakannessa kurkistelevat pikkuvaleskorpioni (Cheiridium museorum) ja piikkilukki (Lophopilio palpinalis). Lukit ovat suurikokoisina ja rauhallisina otuksina mukavia valokuvattavia ja usein tarvittavat tuntomerkit on mahdollista nähdä kuvista. Uusi näyttävä kirja vesiperhosista Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 10 € Myös englanninkielinen painos – Kauri Mikkola, The Winged Wonders 10 € Uusi näyttävä kirja vesiperhosista Kirja esittelee Suomen ja lähialueiden 253 lajia elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita
klo 12-15 KUUSAMOTALO pe 7.9. 040 860 8800 KUUSAMO-OPISTO to 6.9. KUUSAMOTALON TAPAHTUMAT Lisätietoja: www.kuusamonaturephoto.. lmejä: Kanada,Ruotsi ja Suomi Kuusamo Nature Photo 6.-9.9.2018 VALOKUVAKISA www.kuusamonaturephoto.fi / luontokuvakilpailu 1.5.-30.6. klo 9-19 ja su 9.9. , Kuusamotalo 040 860 8800 Taiteellinen johtaja: lassi.rautiainen@articmedia.. klo 18-20 ja pe 7.9. , 040 038 0878 Liput: www.ticketmaster.. klo 9-16.15 Sergey Shanin: Hylje Bernt Østhus: Hirvi Dick Forsman: Pikkukotka. klo 18-22, la 8.9. 72 SUOMEN LUONTO 15/2018 ESIINTYJÄT: Holko Joshua, Australia Solberg Tommy, Norja Østhus Bernt, Norja Bezrukov Alexey, Venäjä Shanin Sergey, Venäjä Vtiurina Yulia, Venäjä Arvonen Päivi Forsman Dick Haataja Antti Hautala Hannu Komulainen Arto Lapin yo opiskelijaryhmä Nikula Ari-Matti Ohtonen Kimmo Rautiainen Lassi Tuuri Pekka Törmänen Petteri Luonto. tai Kuusamotalo puh
Maaliskuussa 129 hallitusta hyväksyi raportin. Elinympäristöjen heikentämisen välttäminen on edullisin keino monimuotoisuuden häviämisen estämiseen. Rajuimmin on hävitetty kosteikkoja ja soita, joista 87 prosenttia on tuhottu. Elinympäristöjen menettämisestä johtuvat kustannukset kohoavat yli kymmenykseen globaalista bruttokansantuotteesta. Suomi on IPBES:in jäsen, ja Suomessa toimii kansallinen Luontopaneeli. Kiinassa on mehiläisten puutteessa alettu pölyttää hedelmä puita käsityönä.. Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ympäristösopimuksiin. Vuonna 2012 perustettu IPBES toimii YK:n yhteydessä eräänlaisena ilmastopaneelin pikkusiskona. Edessä on pimeä tulevaisuus, jos monimuotoisuuskriisiin ei puututa ELINYMPÄRISTÖJEN HEIKENTYMINEN ja luonnon moni muotoisuuden romahdus ovat vakava uhka ihmiskunnalle ja vaikuttavat haitallisesti jo kahteen viidestä ihmisestä maailmassa. uutisointi lapsikadosta on lyhytnäköistä kansallista itsekkyyttä. Vajaa neljännes on säästynyt merkittäviltä ihmisvaikutuksilta. YLI KOLMANNES maapallon maapinta-alasta on maatalouden käytössä. Viljelysmaiden tuotantokyky laskee 10 prosenttia, paikoin jopa 50 prosenttia, kun samalla väestö kasvaa 30 prosenttia. Päärynän pölytystä Sichuanissa. Projektioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä maailman monimuotoisuudesta 38– 46 prosenttia menetetään. Suomen päättäjien on korkea aika alkaa toimia ympäristösopimusten edellyttämällä tavalla. Haittojen tekeminen näkyviksi on avain kestävämpään kulutukseen. n ER IC TO U RN ER ET H AN N AK A IS A H Ä M Ä LÄ IN E N JANNE KOTIAHO Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ekologian professori, yksi IPBES:in raportin pää kirjoittajista sekä kansallisen Luonto paneelin jäsen. Kulutusvalintojen ympäristövaikutukset jäävät piiloon, koska kauppa on globaalia, ja kulutus ja tuotanto on eriytetty eri puolille maapalloa. ikteja, ja johtaa 50–700 miljoonan ihmisen massapakolaisuuteen. Jos sopimusten tavoitteet saavutettaisiin, meillä olisi erinomaiset mahdollisuudet estää elinympäristöjen heikentyminen ja monimuotoisuuden häviäminen sekä rajoittaa ilmaston muutosta. Raportin laati hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES, Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) monitieteinen asiantuntijaryhmä kolmen vuoden aikana. Kaikki edellä esitetty on seurausta erittäin korkean kulutuksen elämäntyylistä Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa sekä globaalista väestönkasvusta. Elinympäristöjen tuhoaminen kiihtyy, ja ajamme planeettaa kohti kuudetta massasukupuuttoa. Näin kertoo tuore maailman elinympäristöjen tilaa koskeva arviointiraportti. Elinympäristöjä voidaan myös ennallistaa, jolloin hyödyt ovat keskimäärin kymmenen kertaa kustannuksia korkeammat. Sopimusten täyttäminen vaatii välitöntä satojen miljoonien vuotuista investointia elin ympäristöjen suojeluun ja ennallistamiseen. Vuoteen 2050 mennessä ympäristöjen heikentyminen yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa lisää yhteiskunnallista epävakautta ja kon. Kun väestönkasvu on uhka ihmiskunnalle, synnytystalkoisiin kannustus ja katastro. Vuoteen 2050 mennessä tämä pinta-ala kutistuu alle 10 prosenttiin. SYNTYVYYDEN ROMAHDUKSEN aiheuttamasta kohusta huolimatta Suomenkin väestö kasvaa tasaisen tappavasti osin maahanmuuton seurauksena. 15/2018 SUOMEN LUONTO 73 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Yksi tehokas keino tähän olisi, jos ympäristöhaittojen kustannukset sisällytettäisiin kuluttajahintoihin
74 SUOMEN LUONTO 5 Yksinäinen vaeltaja vaeltaja Kun eräopas Minna Jakosuo täytti 40 vuotta, hän tiesi mitä halusi: yksin kuukaudeksi metsään. 74 SUOMEN LUONTO 5/2018. H o m o sa p ie n s TEKSTI JENNA PARMALA / KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
”Aluksi yksinäisyys jopa pelotti minua. Suolle tultaessa kannattaa laskeutua katsomaan maailmaa poron pään korkeudelta, siten eläinten polut tulevat näkyviin. Viimeksi näin otsalampun valossa suuren joukon puussa nököttäviä riekkoja, pöllöjäkin olen nähnyt paljon.” Kaunein Jakosuon vaelluksella näkemä eläin on ollut häntä kaukaa tunturilta tarkastellut susi. ”Käyn vaikeuksia vastaan päiväkirjan kirjoittamisella ja kirjallisuudella. ”Luotan siihen, että saan täytettyä juomapulloni vaelluksella. Kolmilapsisen perheen äidille unelma yksinäisestä vaelluskuukaudesta tuntui aluksi täysin saavuttamattomalta. Onneksi eräässä autiotuvassa oli kirjoja”, hän kertoo. Se tapahtui kaksi vuotta sitten, mutta suuri kivi oli varmaankin ollut valtavan pitkiä aikoja samassa paikassa, nyt se on minun takiani liikkunut.” Jakosuon mielestä vaeltajalle hyödyllisin ominaisuus on opin ottaminen eläimiltä. ”Sellaisten hetkien vuoksi käyn vaeltamassa, haluan kokea ja ihmetellä asioita, en suorittaa matkaa.” Älä lannistu Jakosuo jäi koukkuun yksinäisyyteen. Se mikä kestää poron painon, kestää kyllä ihmisenkin. En usein käytä gps-laitteita tai kompassia, vaan luen karttaa vaelluksella iltapalalla ja aamiaisella.” TUOHIKAHVAINEN PUUKKO on jämsäläisen puukontekijän Juhana Salosen takoma ja varta vasten Jakosuolle tekemä.. Blogiteksteillä on yli 17 000 seuraajaa. ”Talvella ja kesällä se on hyvin erilainen. Ihminen lumikiepissä ”Kun saavun yksin maisemaan, rauha on rikkumaton ja voin törmätä eläimiin helpommin. ”Olen oppinut, että vaelluksesta toipumiseen menee aina saman verran aikaa kuin itse vaellukseenkin. Hän näkee kartan merkinnät mielessään maisemana. Eräoppaana Jakosuo pyrkii opastamaan ihmisiä roskattoman retkeilyn perusasioissa: astioita ei tiskata järvessä eikä nuotiopaikalle jätetä roskapussia. Olen myös saanut hyviä vinkkejä autiotuvista ja kiinnostavista maisemista.” Jakosuo muistuttaa, että yksin vaeltaminen ei ole silkkaa auvoa. Kolmen vuoden aikana hän on viettänyt joka vuosi vähintään kuukauden yksin. Raskaan päivän jälkeen tunteet saattavat olla herkässä. ”Sitä tunnetta aina oikein odotan vaellukselle lähtiessäni, että saan vain olla luonnon helmassa, pää ihan tyhjänä.” n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Haluan kokea ja ihme tellä asioita, en suorittaa matkaa.” 5/2018 SUOMEN LUONTO 75 KARTTOJA Jakosuo lukee päivittäin kotona. ”Jälkikäteen olen ajatellut, että kommentit kertoivat paljon siitä, miten isyyteen suhtaudutaan Suomessa.” Kun Jakosuo sitten sai mieheltään syntymäpäivälahjaksi kuukauden vapaapassin perhearjesta, hän pakkasi rinkkansa ja lähti pohjoiseen. Olisi itsekästä jättää lapset, joista nuorimmainen oli tuolloin 9-vuotias, kuukaudeksi vain isän huomaan. ”Ihmiset pyytävät minua usein käymään suosikkipaikassaan, jos he näkevät minun liikkuvan jossain heille tutulla alueella. ”Kun suljin oven takanani päätin unohtaa kuukaudeksi, että minulla on perhe. Kerran luin kaikki kirjani jo vaelluksen alussa, ja oloni oli todella orpo. Minna Jakosuo hörppii teetä jämsäläisen kahvilan pöydässä ja kertoo vaelluskrapulan oireista. ”Poden edelleenkin huonoa omaatuntoa erään joen keskellä seisovan kiven töytäisemisestä kesken ylittämisen. Hän kertoo olevansa luonnon kanssa turhankin tarkka. Voin juoda vettä suoraan järvestä siitä sairastumatta.” Yksinäinen vaeltaja oppii Minnan mukaan nauttimaan siitä, ettei hänen tarvitse ajatella mitään. En halunnut viettää aikaani erämaassa ikävöiden.” Jakosuo kertoo vaeltavansa luonnossa kuin Peppi Pitkätossu. Moni ihminen tyrmäsi idean heti. Se on myös yksinäistä. ”Talvimyrskyn keskellä keksin tänä vuonna matkia riekkoja ja kaivaa itselleni lumikiepin. Kaipuu luontoon ja omaan rauhaan on nyt hyvin voimakas.” Yksin on päästävä ja erämaahan. 5/2018 SUOMEN LUONTO 75 A hdistusta, ääniherkkyyttä, ärtyisyyttä ja yksinäisyydenkaipuuta. Niin Jakosuo ajatteli kolme vuotta sitten täyttäessään 40. Otan vaellukselle mukaan helppolukuisia romaaneja. Lapset kirjoittivat äidille välietappien eväsvarastoihin terveisiä ja kuulumisiaan. Kilometrejä ei välttämättä päivässä kerry paljoakaan, sillä vaeltaja saattaa juuttua katselemaan ihmeellisen näköisiä kivimuodostelmia tai tunturin laen muotoa. Sen sisällä istuksiessa oli todella lämmintä ja rauhallista.” Jakosuo kertoo myös kouluttaneensa elimistönsä sietämään erilaisia juomavesiä. ”Useimmin törmään kuitenkin ihmisiin ja valitettavasti myös heidän jättämiinsä roskiin”, hän kertoo. Nyt olen ymmärtänyt kuinka tärkeä perustarve yksinäisyys minulle on.” Vaelluksiltaan Jakosuo päivittää blogiaan Kuukausi yksin erämaassa, silloin kun häntä huvittaa ja verkkoyhteys pelaa. Vieroitusoireet ovat nyt pahimmillaan. Harvinaisin taas jäätä pitkin paahtanut ahma. Minna on pari viikkoa sitten palannut yksin tekemältään kuukauden pituiselta vaellukselta
Ruokasoodalla saat mattoihin raikkautta, etikka vie viemärin hajun, suola korjaa kalkkisaostumat ja piimällä lähtevät pienet hometahrat. Mökkielämään sopivat hyvin hieman eripariset kahvikupit ja lautaset, joita voi ostaa isommallekin vierasjoukolle vaikkapa kirpputoreilta. Öljy estää puun halkeilun ja antaa antaa rakenteille lisää käyttövuosia. Puiset pinnat on hyvä harjata ja tarvittaessa myös pestä ennen öljyämistä. SAUNA LÄMPIÄÄ monella mökillä miltei joka ilta, ja moni tulee käyttäneeksi useasti myös erilaisia pesuaineita. Pehmeä vesi pesee vähemmälläkin pesuainemäärällä. Osta mökkisaunan shampooksi palashampoota tai serti. Pienikin hyötypuutarha on varsinkin pitempiä aikoja mökkeilevälle vaivaton keino saada tuoreita raaka-aineita tarpeen mukaan. Rakennuksista tehdään nykypäivän määräyksillä energiatehokkaita, mutta sähköä ja luontoa kannattaa säästää ja siihen mökkiläinen voi omilla toimillaan vaikuttaa paljon. Annostele pesuaineita oikein. Niillä saat kattauksiin väriä ja tunnelmaa. 76 SUOMEN LUONTO 5/2018 la kuuluu myös monen kesäpuuhiin, mutta matot tulisi pestä viemäröidyllä pesupaikalla, joita löytyy jo monesta mökkikunnastakin. Vanhat tutut ruokasooda, etikka, suola ja piimä sopivat hyvin mökin puhtaana pitoon. Tässä muutamia vinkkejä: VÄHENNÄ JÄTTEIDEN MÄÄRÄÄ. Ruokasooda tuo mattoihin raikkautta, ja piimä tepsii hometahroihin.. PUISET TERASSIT, laiturit ja kalusteet on hyvä käsitellä suojaavalla puuöljyllä noin kerran vuodessa. Vilkkainta rakentaminen on Lapissa, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomessa. oitua luonnonkosmetiikkaa ja vaihda saippuapullo riittoisaan palasaippuaan. HARVALLA ON mökillä erillistä siivouskomeroa pesuainearsenaalille, mutta silloin voikin kipaista maustekaapille. Muista hyödyntää myös luonnonantimia ja villivihanneksia kuten vuohenputkea ja voikukanlehtiä vaikkapa salaatissa. Mattojen pesu fosfaatittomalla mäntysuopaliuokselK O T O N A K O T O N A MÖKIN VIHREÄT VINKIT Kesämökillä saa olla kuin ympäristötietoinen ellun kana. n KESÄ JA MÖKKI kuuluvat erottamattomasti yhteen. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS ANNE STOLT IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa kesämökin vihreitä vinkkejä. Suomessa on yli 500 000 kesämökkiä, ja uusia rakennetaan noin parin tuhannen mökin vuosivauhtia. Vältä kertakäyttöastioita. YKSINKERTAINENKIN PIHAKOMPOSTI on oiva tehdas muuttaa kalanperkeet ja nahistuneet salaatinlehdet mullaksi ja sieltä edelleen vaikkapa mökkipihan vihannespenkkiin tai -ruukkuihin
Uutta rasvaa ostaessa kannattaa tutustua myös lukuisiin luonnonkosmetiikan tarjoamiin aurinkosuojavaihtoehtoihin. Sen koommin ei ole tullut kiinankaalia ostettuakaan. 3. Molemmat säteet aiheuttavat myös ihosyöpää. Kemialliset suodattimet ovat myrkyllisiä monille vesieliöille. kesäkuuta. UVA-säteet puolestaan tunkeutuvat syvemmälle ja vahingoittavat tukikudoksia. Lue lisää ja katso retkikohteet www.sll.fi. Energia sää ennuste kertoo tuulen ja auringon paisteen kilowattitunteina seuraavan 24 tunnin aikana paikka kuntakohtaisesti: www.bcdcenergia.fi/ energiasaa. 5/2018 SUOMEN LUONTO 77 MÖKKILÄISEN TOIVELISTALLA on auringonpaistetta, mutta Auringon ultraviolettisäteilyltä on hyvä myös suojautua. Sen makua on turha verrata rotevaan keräkaaliin tai pinkeään punakaaliin, sillä kiinankaali on maultaan varsin mieto. Aurinko säteilee UVBja UVA-säteitä. Fotonit luovuttavat energiansa elektro neille, jotka muodostavat sähkö virran aurinkokennojen virtajohtimiin. Kemialliset suodattimet ovat myrkyllisiä monille vesieliöilvanha rasvaputeli on syytä viedä materiaalin mukaiseen jätekeräykseen. Kaapin perukoilta löytynyt vanha rasvaputeli on syytä viedä materiaalin mukaiseen jätekeräykseen. Tutkimuksissa on myös osoitettu että valtamerten koralleja on kuollut kemiallisten suodattimien vaikutuksesta. Aurinkosuojatuotteiden säilyvyysaika on useimmiten 12 kuukautta ja se on syytä tarkistaa tuotteen kupeesta ennen käyttöä. Aurinkosähkön tuottaminen perustuu auringon säteilyyn. Nyt olisi korkea aika tehdä sovinto kiinankaalin kanssa. Aurinkorasvaksi kannattaa valita ultraviolettisäteilyn iholta pois heijastavia, eli fysikaalisia suoja-aineita sisältävä tuote, jossa ei ole kemiallisia ja imeytyviä UV-suodattimia. Lisää vesi ja kuumenna. Aurinkopaneelien sijainti ja kallistuskulma vaikuttavat kokonais säteilyn määrään. Asiantuntevan oppaan johdolla opit samalla tunnistamaan muitakin alkukesän kukoistavia kasveja. n JOHANNA MEHTOLA Lue lisää www.suomenluonto.. Ripottele joukkoon auringonkukansiemeniä antamaan suutuntumaa. Jo kasviksen nimestä on jäänyt sellainen mielleyhtymä, että se varmaan rahdataan tänne Kiinasta asti – mitättömästä mausta puhumattakaan. Aloita metsätähdestä JOS OLET SUUNNITELLUT digikasvion tekoa, nyt on juuri oikea aika aloittaa sen kokoaminen. Silloin etsitään ainakin päivän teemalajia, kaunista esikkokasvia metsätähteä. Tarjoa grilliherkkujen lisäkkeenä. UVB-säde tunkeutuu uloimpaan ihokerrokseen ja vaurioittaa soluja, minkä seurauksena iho voi palaa tai tulehtua. Uutta rasvaa ostaessa kannattaa tutustua myös lukuisiin luonnonkosmetiikan tarjoamiin aurinkosuojavaihtoehtoihin. (JM) LÄMMIN KAALIHUTTU 1 kiinankaali 3 rkl öljyä 1 sipuli 0,5 dl soijaa 1 dl vettä mustapippuria, auringonkukansiemeniä Suikaloi kiinankaali ja sipuli ja lisää ne kuumalle öljytylle pannulle. Yhteispohjoismaisen Luonnonkukkien päivän tavoitteena on kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen sekä yhteisten luontokokemusten tarjoaminen mahdollisimman monelle. IR M A KO RT EK A LL IO IS TO CK PH O TO AURINGOSTA SÄHKÖÄ MÖKILLE 5/2018 SUOMEN LUONTO IS TO CK PH O TO Lähde ja lisätietoja: www.motiva.fi, aurinkosahkoakotiin.fi 1. 4. 2. Tästä seuraa ihon ennenaikaista vanhenemista. Helpoin tapa on tehdä se vaatteilla ja varjolla. Kääntele ja lisää soijakastike. Etelä-Suomen vuotuinen kokonais säteilyn määrä on lähes samaa suuruusluokkaa kuin PohjoisSaksassa. Osallistu vaikkapa Luonnonkukkien päivän retkille sunnuntaina 17. Esimerkiksi vedestä heijastuva säteily voi lisätä kokonaissäteilyä hetkellisesti jopa yli 20 prosenttia. Sekoita, kunnes kaali pehmenee. KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT. Suomessa säteily keskittyy kuitenkin vahvemmin kesäkuukausille. IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ Suojaudu auringolta KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT Kiinankaali, tehdään sovinto! KIINANKAALI-ANANASSALAATTI ja 1980-luvun kouluruokailu kuuluivat saumattomasti yhteen. rinkorasvaksi kannattaa valita ultraviolettisäteilyn iholta pois heijastavia, eli fysikaalisia suoja-aineita sisältävä tuote, jossa ei ole kemiallisia ja imeytyviä UV-suodattimia
partaalta löytyy enää pikkuinen on saanut uuden viran reittiviitan ilmailun pioneerit, lentokoneiden rakentamisen jo 1920-luvul. SUOMEN ilmailun pioneerit, lentokoneiden rakentamisen jo 1920-luvulTEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. KARHUNAHTAAN parhaat palat näkee, kun kävelee rotkoa kiertävän 700 metriä pitkän Karhunpolun. Tulistelu ja yöpyminen onnistuvat rotkon kupeessa sijaitsevalla, puisen karhun vartioimalla laavulla, mutta sääskiaikaan teltta on laavua parempi yösija. 78 SUOMEN LUONTO 5/2018 R E T K E L L Ä Karhun kova kohtalo jätti jäljen KESKI-SUOMEN sydänmailla, Petäjäveden ja Multian rajalla, sijaitsee pieni, mutta pippurinen luontokohde. Talvella ja rospuuttoaikaan omin voimin kuljettavaa matkaa tulee vajaa kilometri enemmän. Kohina paljastaa juuri ja juuri Multian puolella sijaitsevan kosken jo ennen kuin polku sukeltaa puronvarren kuusikkoon. Nykyisin Karhunahas sopii koko perheen retkikohteeksi, sillä patikointimatka läheiseltä metsäautotieltä ei ole 600 metriä pitempi. Paikallisen perimätiedon mukaan Karhunahas on saanut nimensä vuosisatojen takaisesta karhunpyynnistä, kun seudulla liikkuneet eränkävijät ahdistivat ja lopulta surmasivat karhun rotkoon. Nyt vierailemme luontokuvaaja Markus Sirkan mukana Karhunahtaalla. Erityisesti ketteräjalkaisille lapsille hämyinen puronvarsi palokärjen koloineen, kuusikon kätköissä kohisevine koskineen ja jylhine rotkoineen tarjoaa aimo annoksen seikkailua – varovaisimmille vanhemmille paikoin ehkä hiukan liikaakin. Karhunahas on saanut nimensä rotkoon pyydetystä karhusta. Sen jyrkkien kalliorinteiden alla välkehtivän jokisuvannon tummasta vedestä heijastuvat poutapilvet. Se on saanut uuden viran reittiviitan tukena. Aiemmin kuusten kätkössä pyöri mylly, joita ehti aikojen saatossa puronvarressa olla kolmekin, mutta nyt kosken partaalta löytyy enää pikkuinen myllytupa ja sen vierestä vanha myllynkivi. Kesäkuun puolivälissä kosken pauhu on jo vaimeaa, mutta tulvahuippuina Möllinja Sahanpuron tuomat sulamis vedet ryöppyävät vuolaina alas Karhun ahtaan putouksesta
Unescon maailmanperintölistalta löytyvä kirkko avautuu melomalla mainiosta vinkkelistä. Laen tornista maisemia voi ihailla vielä 20 metriä korkeammalta. Tornin juurella on laavu ja kota sekä luontopolun alku. Hekin ovat saaneet nimensä samasta Karhunahtaan karhusta. Unescon maailmanperintölistalta lehtii Petäjäveden kunta. Aiemmin Töysänperän kyläyhdistys toimitti polttopuita parkkipaikan puupinoon, mutta nykyisin puuhuollosta huolehtii Petäjäveden kunta. Karhunahtaan rotkon voi kiertää Karhunpolkua pitkin. Syvänteen pohjalla välkehtii Lihajoen suvanto. n L A U R A T II R O Puinen karhu vartioi laavua ja on etenkin lasten mieleen. Eväät voi valmistaa tulentekopaikalla rotkon kupeessa. 5/2018 SUOMEN LUONTO 79 la aloittaneet Karhumäen veljekset ovat kotoisin Karhunahtaan kupeesta, Karhumäen talosta. 2) Multian Joensuonkangas | Joensuonkangas on pieni aarnialue reilu kymmenen kilometriä Karhunahtaalta pohjoiseen. LÄHISEUDUN KOHTEITA LAPSIPERHEILLE 1) Multian Kiiskilänmäki | Karhunahtaalta vajaa 15 kilometriä koilliseen on Keski-Suomen korkein kohta, 268,8 metriä merenpinnasta kohoava Kiiskilänmäki. Pinosta voi kukin kantaa tarvitsemansa määrän puita laavulle. 3) Petäjäveden vanha kirkko ja Wanhan Witosen melontareitti | Kesäisin yli 250-vuotiaan puukirkon ovet ovat auki ja siellä päivystää opas. Pinosta voi kukin kantaa tarvitsemansa määrän puita laavulle. Parin kilometrin pituisen luontopolun varrella on tapionpöytäkuusi sekä vanha kotkan pesäpuu. 5/2018 SUOMEN LUONTO 79 Joensuonkangas Karhunahtaalta pohjoiseen. Vesitse voi jatkaa Wanhan Witosen -melontareittiä Päijänteelle saakka. Parin kilometrin pituisen päivystää opas. n MARKUS SIRKKA on retkeilyja luontoaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja valokuvaaja.. Veljeksistä Niilo Karhumäki on kirjoittanut kirjan Karhunahas, missä kerrotaan muun muassa hänen viisivuotiaana tekemästä myllyreissusta Karhun ahtaalle
Kirja on kuvitettu kauniin valokuvin, jotka houkuttelevat kimalaisretkelle rantaniityille, tunturipaljakalle, kedoille ja lehtoihin. JOHANNA MEHTOLA Pirkko Siikamäki & Paavo Hamunen: Oulankajoki – Muutoksen virta (Docendo 2018) TEOS TARJOAA kaiken tietämisen arvoisen Oulankajoesta. 80 SUOMEN LUONTO 5/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Vihdoin opas kimalaisista! KIMALAISET ovat tärkeimpiä pölyttäjiämme, ja kaiken lisäksi kauniita ihastella. Lähemmässä esittelyssä on paljon tunnettuja muinaismuistoja Inarista etelärannikolle. RIIKKA KAARTINEN A N N A RI IK O N EN VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja lukuvinkit kesään. Kirja ilmestyy siis oivalliseen aikaan. Vaikka kirja on perusteos ja esittelee varusteita, harjoittelua, ravintoa, juoksu tapahtumia ja reittejä aloittelijaa palvelevalla otteella, kerrotaan siinä myös lajin tosi harrastamisesta pitkillä ja vaativilla reiteillä. Alueen kiehtovan löytöretkeilyvaiheen esittely heti alussa kiehtovine tarinoineen olisi saattanut olla houkuttelevampi johdatus kirjan pariin. Näin on käynyt ilomantsilaiselle luontokuvaajalle Heikki Kokkoselle. Itä-Suomessa majailevat majavat ovat tulokkaita, amerikanmajavia. Luonnon muutos tarinaa kerrotaan myös upein kuvin. Hiidenkiukaiden, kuppikivien, kalliomaalausten ja seitojen taustoja avataan uusimman tiedon pohjalta. Tämä voi innostaa tavallista sunnuntaijuoksijaakin viemään omaa harrastustaan kunnianhimoisempaan suuntaan. VESA LUHTA ÄÄNESTÄ TÄMÄN LEHDEN PARASTA JUTTUA JA VOITA KIMALAIS KIRJA! Ohjeet sivulla 81.. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Heikki Kokkonen: Majavaelämää (Maahenki 2018) KUN ON SEURANNUT ja kuvannut majavien touhuja peräti 15 vuotta, oppii tuntemaan kokonaisia majavaperheitä, yksilöistä puhumattakaan. Luonnontutkimuksella on pitkät perinteet Oulangan jylhissä ja rehevissä maisemissa. NANNA SÄRKKÄ Ilari Aalto & Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen (Atena 2017) JÄÄKAUDEN JÄLKEISEN Suomen esihistoriaa muinaismuistojen avulla valottava hieno perusteos sisältää runsaasti kuvitusta. Seppo Parkkisen, Juho Paukkusen ja Ilkka Teräksen tuore opas Suomen kimalaiset (Docendo 2018) esittelee kaikki maamme 37 kimalaislajia. Kirjan aloitus faktoja pursuavalla kallioperän esittelyllä saattaa pelästyttää jonkun lukijan. Suomalainen kimalaistutkimus alkoi Oulusta jo 1792! Kattavien perustietojen lisäksi kirja tarjoaa hämmästyttäviä paljastuksia: lyhytkieliset kimalaiset ovat aamuvirkumpia kuin pitkäkieliset, ja yksi kimalainen jaksaa kantaa lähes oman painonsa verran mettä ja siitepölyä. HEIKKI VASAMIES Hannu Airila & Heikki Hamunen: Polkujuoksukirja (Metsäkustannus 2018) METSÄPOLUILLA JUOKSEMINEN on yhä suositumpaa, ja vuodesta 2018 tullee oikea polkujuoksun supervuosi muun muassa Ylen Mennään metsään -polkujuoksukiertueen ansiosta. Teos toimii innostavana avauksena uuteen kiinnostuksen kohteeseen suomalaisen luonnon ystäville. Alkuperäinen lajimme on läntinen euroopanmajava. Niistä kerrotaan tuntomerkit ja erot muihin samannäköisiin lajeihin sekä elinympäristö ja levinneisyys. Kirja on pullollaan hienoja otteita majavien arjesta niin kuvissa kuin tekstissäkin. Lajiesittelyiden lisäksi kirja kertoo kimalaisten tutkimisesta, elintavoista sekä lajeista osana laajempaa eliöyhteisöä: mistä kimalaiset ovat kotoisin, millainen on niiden vuodenkierto ja mitä ravintoa eri lajit käyttävät. Tunnistamista helpottaa määrityskaava, tosin sen käyttö edellyttää kimalaisen pyydystämistä ja mik roskooppia. Hän on saanut seurata näiden yksiavioisten, varsin perhekeskeisten patoinsinöörien elämää läheltä ja tuntee kuvaamistaan eläimistä jokaisen nimeltä
Tässä asiaa oli selvitetty perusteellisesti ja mielenkiintoisesti. Osallistujien kesken arvotaan Suomen kimalaiset -kirja. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Jälkimmäinen luku on todellisuudessa hehtaarille, neliökilometrille se on miljoona kertaa puoli kiloa eli 500 tonnia. Käytäväverkostojen tai vastaavien rakenteiden etsintään se soveltuu paremmin kuin luontoarvojen tarkkaan ennustamiseen. Äänestä . Kasvi kunta-postikorttisarjan voitti Helena Melkko. MARJUKKA AHONEN, LOHJA Tiedätkö Suomen yleisimmät kasvit. SINI VÄISÄNEN, ROVANIEMI Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Aikamatkoja Viiankiaavalle Mahtavasti kirjoitettu juttu, sekä kulttuurihistoriallisesti että luonnontieteellisesti! KAISA MARILA, TAMPERE Liian aikainen kevät Linnut kiinnostavat, ja ilmastonmuutoksen vaikutus niiden muuttoon on on monesti mietityttänyt. Menestystä norpalle ja sen tutkijoille! JUHANI NURMI, JYSKÄ Ainutlaatuinen arktinen lajimme ansaitsisi enemmänkin huomiota ja suojelua. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 15.7.2018. Jalostimme 27 erillistä luontotyyppiä, joilla lajit ilmoitettiin kirjallisuudessa. TANJA WETTERSTRAND, EVIJÄRVI tälahdenkatu 22 b, Vastaukset viimeistään 15.7.2018.. Toivon, että tämä tai vastaava työkalusovellus on joskus jokaisen ympäristöviranomaisen pöydällä. Se perustui kirjallisuudessa mainittujen lajien yhteenlaskettuun lukumäärään ja lajien samassa kirjallisuudessa ilmoitettuihin elinympäristövaatimuksiin. Tämän mm. Suomen Luonnon numerossa 4/2018 metsien hiilestä kertovassa jutussa väitettiin, että ojitettu Rahesuo päästi hiili dioksidina hiiltä yli puoli kiloa neliö metriltä vuodessa eli viisi tonnia neliökilometriltä. Tutkimuksesta on toteutettu jo kolme väitöskirjaa, joista Aleksi Räsäsen työ (2014) testasi miten luontotyypit löytyvät ja miten ennusteet vastasivat maastossa tehtyjä kenttäinventointeja. Uskomattoman kaunis harvinaisuus, jonka vain harvat saavat nähdä livenä paikan päällä. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Saimaan saaressa pikkuinen kuutti. Menetelmien ongelmana on, että luonto ei ole mustavalkoinen ja siellä esiintyy harvoin luontotyyppien välisiä jyrkkiä rajalinjoja. 5/2018 SUOMEN LUONTO 81 T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I Luontoarvojen paikantaminen Seppo Vuolanto kirjoitti ansiokkaasti Suomen Luonnon (1/2018) Lukijoilta-palstalla Zonation-ohjelman ongelmista luontoarvojen paikantamisessa. Suomen Akatemian ja Maj ja Tor Nesslingin Säätiön tukeman tutkimustyön tuloksilla on ollut tavoitteena tuottaa työkalu, jolla Ely-keskus tai vastaava viranomainen tai toimija voisi paikkatietojärjestelmästään katsoa, miten arvokas alue on, kun joku haluaa jotakin jonnekin kaivaa tai hakata, oli se valokaapeli, bussipysäkki tai metsälohko. Ymmärtääkseni ohjelmaan yleensä syötetään kaikki saatavissa oleva paikka tieto materiaali, ja se antaa loppu tulokseksi eri tavoin arvokkaita alueita, jos niitä etsitään. Lehtolaikkujen löytäminen talvisesta metsästä motokuskin puikoissa ei ole mahdollista, ellei paikkaa ole etukäteen merkitty GPS-lokiin. Eteläja Keski-Suomessa saatoimme todeta, että arvokkaimpia lajistoltaan sekä lajilukumäärän perusteella että harvinaisuudella painottaen olivat erilaiset kuivat niityt ja kedot. Jutussa kasvia kutsuttiin virheellisesti käärmeenpistoyrtiksi. Useista selkärangattomien lajiryhmistä on toteutettu graduja tutkimusryhmässä, jossa yliopistonlehtori Anssi Lensu hoiti oivallisesti paikkatieto-osaamisen ja on jatkanut työtä. Pelkkä luontotyypille esiintyviksi ilmoitettujen lajien lukumäärä kertoo jo tyypin luontoarvon hyvin. Luulo ei ole tiedon väärti! Enpä olisi tiennyt yleisimpiä kasveja, juttu pisti ajattelemaan. Metsäja suoalueet ovat haasteellisia. Suomen Luonnon numerossa 4/2018 julkaistussa lintujen perhe-elämää koskevasta uutisesta oli toimitusvaiheessa jäänyt pois maininta, että perimmäistä syytä siihen, miksi lintunaaras parittelee useamman koiraan kanssa, ei vielä tiedetä. MARKKU KUITUNEN EMERITUS PROFESSORI JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO, SÄYNÄTSALO Oikaisuja Suomen Luonnon numerossa 4/2018 Luonnoskirjassa esiteltiin käärmeenpistonyrtti. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Tämäkin tutkimustyö jatkuu edelleen Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksella. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Hyvistä topografikartoista voi jo päätellä tällä tasolla luontotyypit ja käydä tarkistamassa paikan päällä vain ne, jotka menetelmä esittää arvokkaiksi. Kasveilla saatua tulosta tukivat monet päiväperhosilla ja kovakuoriaisheimoilla saadut tulokset. Onhan se huimaa, että joku tekee tällaista hommaa. Jokainen laji antoi siis yhden pisteen yhdelle luontotyypille. @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Kehitimme 1990-luvulla Esko Rossin kanssa (julkaistu lehdessä Biological Conservation 77: 227–234) eri suunnasta samaa asiaa lähestyvän menetelmän
82 SUOMEN LUONTO 5/2018 Nakuttaja rakentaa PALOKÄRJELLÄ on syntymässä uusi pesäkolo haapaan. Sykähdyttävä hetki, kun näkee ainakin yhden pariskunnan palaavan pesäpöntölle.” Ahti Keränen toivotti paluumuuttajat tervetulleeksi 6. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. toukokuuta Lieksassa. huhtikuuta Leppävirralla. Sitruunaperhonen kevätauringossa ”KAUNIISSA KEVÄISESSÄ SÄÄSSÄ kuvatessani näin monia eläimiä, mutta tämä sitruunaperhonen kiinnitti erityisesti huomioni. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN HAVAINTOKIRJA LUKIJOIDEN OMA LUONTO Paluumuuttaja palasi pönttöön ”KOTTARAISET OVAT huomattavasti vähentyneet 1970ja 1980-luvuilta. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Nakuttelun välissä viskataan lastut pihalle. Se näytti upealta auringonvalon kuultaessa sen siipien läpi.” Riikka Tuomi nautti kevään valosta 5. toukokuuta Jämsässä.. Irma Kortekallio tarkkaili palokärkeä 18
Pihan lemmikit KAUNIIN SINERTÄVÄ LEMMIKKI kukki pihapiirissä Vantaalla. Tällä hetkellä tunturiluonnossa on sopivasti juuri noita värejä, ruskeita pälviä ja valkoista lunta.” Katri Niskanen ihasteli riekon väritystä vappupäivänä Kilpisjärvellä. toukokuuta Jyväskylässä. toukokuuta Helsingin Viikissä.. Antti Rintala onnistui ikuistamaan pajusirkun 2. Kaunis, mutta myrkyllinen ”NÄSIÄ eli riidenmarja kukkii kauniin vaaleanpunaisin kukkasin. toukokuuta Puumalassa. Berndt Hannelius tallensi kevätkukat kamerallaan 13. Pajusirkku kaislikossa TOUKOKUISENA AAMUNA piilokojun vierestä kuului sirkutus. Sen kukat tuoksuvat miellyttäviltä, mutta jo pelkka tuoksuttelu voi aiheuttaa pahoinvointia.” Maarit Siitonen kuvasi kevään kukat 3. 5/2018 SUOMEN LUONTO 83 Kesäpuvun vaihto ”RIEKKOHERRALLA on kesäpuvun vaihto alkanut pään höyhenistä. toukokuuta. Silmut Saimaalla ”IHANAT NUORET LEHDET auringonlaskussa, taustalla upea Saimaa.” Mari Mur haltioitui keväästä 11
Meidän tonttimme kulmalla on neljä kuusta, joissa on nyt sinnitellyt räkättirastas poikasineen. Siilien ruokintapaikan suojaaminen Miten suojaan siilien ruokintapaikan, etteivät naapurin kissat pääse sinne syömään. Lintudirektiivi on pantu täytäntöön Suomessa luonnonsuojelulailla. Voisit ehkä yrittää kissojen houkuttelemista toisaalle. Mietin vaan, kuinka monessa puussa oli linnunpesä. Olisi mukava kuulla, miten tämänlainen kissojen huijaus onnistuu! JUHA VALSTE Pesimäaikaiset hakkuut Kun Suomessa keksitään kaikenlaisia sääntöjä, niin miksi ei kertakaikkiaan kiellettäisi puiden kaatoa lintujen pesimäaikaan. Itsekin maaseudulla asuvana tiedän kuitenkin, ettei tällainen luultavasti onnistu. Sitä ei kuitenkaan noudateta metsätalousmaaksi luettavilla alueilla, joilla sovelletaan metsäSiilit ja kissat arvostavat samanlaisia eväitä.. Tämä saattaisi onnistua esimerkiksi kalanperkeillä ja valeriaanalla. 84 SUOMEN LUONTO 15/2018 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Valeriaanaa saa erilaisina valmisteina apteekista ja lemmikkieläinkaupoista (myös netistä), kalojen perkausjätteitä taas voi itse valmistaa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Oli sydäntäsärkevää katsoa, kun metsäkone tuli omakotitalotontille ja kaatoi kaikki kuuset, männyt ja koivut. Lintudirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava lintulajien yleinen suojelujärjestelmä, jolla kielletään rauhoitettujen lintulajien tappaminen, pesien ja munien tahallinen tuhoaminen ja vahingoittaminen sekä lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymisja jälkeläisten kasvatusaikana. Vaikka kissat ovat keskimäärin selvästi isompia kuin siilit, niiden ruumiinrakenne on sellainen, että kissa pääsee siitä mistä siilikin. Nyt siellä porataan kalliota ja kohta paukkuu. Kissanhoukutinta täytyy myös hoitaa tuorein valeriaanasuihkutuksin ja ehkä myös kalanperkeitä lisäämällä. Kysyjän tarkoittamat ”kaikenlaiset säännöt” ovat eduskunnan säätämiä lakeja ja EU:n direktiivejä. Kun sijoittaa kissanhoukuttimen mahdollisimman kauas siilien ruokintapaikasta voisi kuvitella siilien saavan olla rauhassa – tai ainakin kissojen häiritsevän niitä vähemmän. n Siinäpä paha pulma! Siilit ja kissat arvostavat samanlaisia eväitä. Kissat ovat myös hyviä kiipeilijöitä ja nokkelia haavimaan tassuilla ja kynsillä sellaista, mihin eivät muuten pääse käsiksi. n Monia muitakin harmittaa puiden kaataminen lintujen pesimäaikana, koska se johtaa pesimisen epäonnistumiseen tai uuteen pesintäyritykseen. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Ensimmäiseksi voisi tietysti esittää sellaisen ajatuksen, että naapuri pitäisi kissansa sisällä, joko asunnossa tai ulkorakennuksissa
Koivun lehdet olivat alaoksilla normaalikokoisia, mutta latvassa lehdet olivat huiman suuria, liki kämmenen kokoisia. Mikä otus on kyseessä. JA A KK O SIL LA N PÄ Ä TIM O V IIT A N EN /V A ST AV A LO. JAAKKO KULLBERG Onko kyseessä mutanttikoivu. Voitaisiinko maaja metsätalouden toimia tai rakentamista ajoittaa lintujen lyhyeltä pesimäkaudelta muihin aikoihin. Harmistuneen omakotiasukkaan kohteena ei tällä kertaa ole metsätalousmaa vaan tonttimaa. Kun tyvivesat tai muutamat säilyneet oksat yrittävät korvata latvuksen, niiden lehdet kasvavat tavattoman suuriksi. Mökin terassin kaiteen alta löytyi kuvan mukainen ”pesä”. Ennen metsätyöt tehtiin talvisin, nykyisin metsiä hakataan ympäri vuoden. Onko tämä joku mutantti. Todella suuria lehtiä syntyy silloin kun puu menettää latvuksensa. 15/2018 SUOMEN LUONTO 85 Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset JU SS I H AU RU / VA ST AV A LO JUHA VALSTE Nisäkkäät 15/2018 SUOMEN LUONTO 85 lakia. Kun menneenä kesänä vedestä ei ollut pulaa, nuorten oksankärkien lehdet saattoivat kasvaa vapaast, ja lehtien kokoerot olivat ehkä tavanomaista suuremmat. Millä vakavuudella ylipäänsä suhtaudumme luonnon säilyttämiseen. SEPPO VUOKKO Koivun lehdet voivat olla monen kokoisia. Tavoitteena on ilmeisesti rakentamisen valmistelu. Käytännössä koirasperhoset löytävät naaraan luokse vertaamalla tuntosarviin osuvien feromonimolekyylien tiheyttä. Senhän on todettu vähenevän jatkuvasti. Koivullakin vesalehdet voivat olla parin kämmenen kokoiset, mutta haavan tyvivesoissa voi olla lehtiä, jotka tuovat mieleen raparperin. Puun vanhimmissa osissa, siis alaoksissa, lehdet ovat pienehköjä, mutta latvuksessa oksan kärkien lehdet ovat selvästi suurempia. Kun osumia tulee suunnilleen saman verran molempiin tuntosarviin, ollaan oikealla reitillä. Toukat voivat tietyissä oloissa lähteä myös lentoon laskemalla seittiä ilmaan, tai pudottautua pitkien karvojensa varassa tuulen vietäväksi. Sen sijaan nuoressa, ripeästi kasvavassa koivussa eri osien lehdet ovat erikokoisia. n Kyseessä on yökkösmäisiin perhosiin kuuluvan täplätupsukkaan kotelokehto. Syyllistyykö metsäkoneen käyttäjä taikka kallion räjäyttäjä rauhoitettujen pesimälintujen tahalliseen häirintään. Aikuinen koiras etsii naaraita tuuheiden tuntosarviensa avulla seuraten naaraan ilmaan erittämää feromonia. Se esiintyy melkein koko Suomessa. Onko siis tyydyttävä harmittelemaan. Täplätupsukkailla on siis meneillään synnyinjuhla, jonka jälkeen toukat hajaantuvat kukin poluilleen. Tässä yhteydessä onkin syytä kysyä, miten uudissana biotalous kattaa direktiivin ja voimassa olevan lain tavoitteen säilyttää biologinen monimuotoisuus. n Pelkästään kysyjän antamien tietojen perusteella tässä ei ole mitään kummallista. Voitaisiinko rakennustyötkin suunnitella tarkemmin. SEPPO VUOLANTO Kenen pesä. Asenteemme vaikuttavat suuresti toimintoihimme. Metsälain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Tyypilliseen tapaan lajin siivetön naaras on muninut kaikki munansa sen päälle. Laji on toukkana kaikkiruokainen eläen erilaisilla varvuilla, lehtipuilla ja pensailla. Tuskin. Aikuiset eivät syö mitään. Suurten, jo kasvunsa lopettaneiden koivujen kaikki lehdet ovat pienehköjä ja likimain samankokoisia. Kuvan alue on noin kahdeksan senttiä vaakasuunnassa
Mihin voi olla yhteydessä, jos tienvarsia ei hoideta tämän hyvän niittotavan mukaisesti. 86 SUOMEN LUONTO 15/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Milloin pientareet pitäisi niittää. Tehdään niitto mihin aikaan hyvänsä, aina jotkin lajit hyötyvät siitä ja toiset kärsivät. Jos niitetään loppukesästä, siitä kärsivät myöhään kukkivat lajit kuten kaunokit, kultapiisku ja keltanot sekä niitä ravintonaan käyttävät loppukesän perhoset. Parhaiten siementaimina selviytyvät koiranputki, lupiini ja juolavehnä, joilla on suhteellisen suuret siemenet – mutta juuri näistä lajeista haluttaisiin päästä eroon. n Valkoiset täplät ovat eläimiä, kilpikirvoja. Suurin osa mustikan versostosta on kuitenkin maan sisässä, ja mustikka toipuu nopeasti tuhosta. Miten maaseudun tienvarsia pitäisi niittää niin, että ketokukat menestyisivät. Erityistä paheksuntaa herättää kukkivien pientareitten niitto, ja yleisesti toivotaan, että pientareet niitettäisiin vasta kasvien karistettua siemenensä. Mustikan ja puolukan varvuilla viihtyvä laji on pajukilpikäs, joka nimestään huolimatta taitaa kiusata enemmän mustikkaa ja puolukkaa kuin pajuja. Ensimmäinen liittyy liikenneturvallisuuteen: kasvipeite pyritään pitämään niin matalana, ettei se estä näkyvyyttä. Varhain niitetyllä pientareella useimmat kasvit kehittävät uudet loppukesästä kukkivat versot. Yhden vuoden siementuotannolla ei ole niiton ajankohdan määrittelyssä suurta merkitystä, sillä sulkeutuneessa, täystiheässä kasvustossa siemenistä uudistuminen on vähäistä. Toinen ja ristiriitaisempi tulee tienkäyttäjiltä ja luonnonystäviltä. SEPPO VUOKKO Valkoiset täplät mustikan varsilla Mökkipihan mustikanvarpuihin on tullut valkoisia täpliä, ja varret ovat kuolleet. Niiton ajankohdan sanelee paljolti se, milloin sopivat koneet ja työntekijät ovat saatavilla ja milloin ne ehtivät kullekin kohteelle. Paras lopputulos saavutetaan, kun niitto suoritetaan eri vuosina eri aikaan. Kilpikirvat ovat mustikan varvuilla niin yleisiä ja runsaita, että mustikanpoimija pitää niitä ilman muuta mustikan omaan versoon kuuluvina eikä osaa kuvitellakaan niitä mustikan loisiksi. Halutaan, että pientareet kukkivat kauniisti ja ovat turvapaikkana ketojen ja niittyjen asukkaille. Mikä mustikkaa vaivaa, ja voisiko sen hyväksi tehdä jotakin. Jos pientareet niitettäisiin kesäkuun loppupuolella, se heikentäisi lupiinin ja koiranputken ylivaltaa. Tämä jälkikukinta ei vain ole yhtä näyttävää kuin alkukesän oikea-aikainen kukinta, mutta sillä voi olla suuri merkitys loppukesän mesihyönteisille. Lupiinija koiranputkivaltaiset tienvarret olisi kyllä hyvä niittää alkukesästä, jolloin niitto antaisi muillekin kasveille tilaa. Sen koko ihmetytti. Ihanteellista olisi, että lajistoltaan erilaiset kasvustot voitaisiin niittää eri aikoina. Molempien tavoitteiden toteuttamiseen käy sama keino, piennarten niitto. M A RK KU TA N O M A RI LA U KK A N EN. Myöhäisestä niitosta hyötyvät erityisesti koiranputki ja lupiini, joiden siemenet kypsyvät jo heinäkuussa. Kiista nousee niiton ajankohdasta. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole. SEPPO VUOKKO Iso pistiäinen Tällainen otus löytyi mökillä vesiämpäristä heinäkuussa. Ketoja niittykasvien kannalta olisi hyvä, jos niittojäte korjattaisiin pois. Kun mustikan varvut ovat paljaina, talven pakkaset ja kevätahava kuivattavat versot. Pajukilpikkä ei kuitenkaan ole varpujen kuoleman syy, vaan lumeton talvi. En ole ikinä nähnyt noin isoa pistiäistä, ja epäilin sen tulleen nyt kesällä muiden pistiäisten tavoin harvinaiselle matkalle pohjolaan! Mikä laji on kysymyksessä ja onko se vieraslaji. Siihen ei käytännössä ole mahdollisuutta, mutta niitettäessä voidaan terä nostaa ylös silloin kun piennar kasvaa vain kissankelloa ja muita matalia kasveja, ja laskea alas, kun vastaan tulee tuuhea heinätai lupiinikasvusto. n Pientareitten hoidossa on kaksi perustavoitetta
Komeaa ”pyrstöään”, eli munanasetintaan, naaraat käyttävät munien poraamiseen kaarnan läpi ydinpuuhun. Linnut ovat tärkeitä pölyttäjiä tropiikissa ja myös Pohjois-Amerikan eteläosissa. Koristekasveissa on joitakin, mutta onko suomalaisia luonnonkukkia, joita voisi sanoa oransseiksi. Myrkkypistimen erottaa vain, kun sitä aiotaan käyttää. Varsinainen munanasetin on ohut, ja paksumpi osa on sen suojus. Oranssikeltanon siemenet kehittyvät ilman hedelmöitystä, joten se ei kaipaa hyönteisiä kukkiinsa. Taitaapa otuksille seetripuukin maittaa Atlasvuoriston rinteillä. JAAKKO KULLBERG Oranssit kukat Oransseja luonnonkukkia tuntuu olevan hyvin vähän. Sahapistiäisiin kuuluvan jättipuupistiäisen erottaa herhiläisestä pitkistä suorista tuntosarvista, mustan ja oranssin kirjavasta yleisväristä sekä tasapaksusta ruumiista. Usein pistiäisiä näkeekin suurilla tukkipinoilla pörräilemässä kovaäänisesti munintapaikkoja katsellen. Eri aaltoalueita aistivia solutyyppejä on neljä, ja näkökyky riittää ultravioletista punaiseen. Lintujen väriaisti on laveampi kuin hyönteisillä ja poikkeaa myös ihmisen väriaistista. n va könsikäs on usein herhiläiseksi luultu jättipuupistiäinen (Urocerus gigas joka uhkaavasta ulkonäösRII TT A K A A JA PA SI PA RK KIN EN /V A ST AV A LO. Voimakkaan oranssi siipien yläpinnan väri hehkui auringossa metallinhohtoisena. Lajin toukat tekevät mäntyjen tai kuusien runkoihin 6–7 millimetriä halkaisijaltaan olevia käytäviä, joissa on jauhomaista tiiviisti pakkautunutta purua. Meillä ei ole kuin yksi kasvilaji, jolla kukat ovat selvästi oranssit, oranssikeltano. Herhiläisellä on polvitaitteiset tuntosarvet ja tasaisesti keltamusta raidoitus. Vieraslaji se ei ole, vaan lajin esiintymisalue kattaa melkein koko Euroopan ja jopa osan läntistä Pohjois-Afrikkaa. Perhonen oleskeli päivänkakkaroiden kukintojen keskustoissa. 15/2018 SUOMEN LUONTO 87 n Kuvassa oleva könsikäs on usein herhiläiseksi luultu jättipuupistiäinen (Urocerus gigas), joka uhkaavasta ulkonäöstään huolimatta on vaaraton otus, paitsi kuorimattomalle havupuulle, jonka pahimpia pistiäistuholaisia se on. Oranssi ja kirkas punainen valo (aallonpituus yli 600 nanometriä) ovat aivan hyönteisen näkökyvyn rajoilla. Sen sijaan hyönteiset näkevät ultravioletin (aallonpituus alle 400 nanometriä), jota ihminen ei näe. Lisäksi naaraat erottaa suuresta takaruumiin vatsapuolelta lähtevästä munanasettimesta. Päiväperhosilla ja osalla mesipistiäisiä näkökyky yltää ohi 600 nanometrin, mutta niitäkään oranssit kukat eivät erityisesti houkuta. SEPPO VUOKKO Oranssisiipinen perhonen Havaitsin 12.7.2017 perhosen, jota en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Kukat, joita me pidämme punaisina, vaikkapa metsäruusu, heijastavat myös sinistä ja ultraviolettia valoa eivätkä siis hyönteissilmin ole punaisia – ne näkyvät purppuraisina tai jopa mustina, mutta erottuvat selvästi vihreästä taustasta. n Kukkien värin tehtävä on houkutella pölyttäjiä. Kun hyönteiset eivät aisti oranssia ja punaista, meikäläisille kasveille ei ole kehittynyt oransseja tai kirkkaan punaisia kukkia. Siellä on myös punaisia ja oransseja kukkia, joista meille on tuotu koristekasveiksi muun muassa tuliunikko tai tulisalvia. Emme edes voi sanoa, minkä värisinä linnut näkevät kukat. Onko oranssien kukkien harvinaisuudelle jokin selitys
Liesjärvellä Iltamelonta 26.6. Isokultasiipi lentää usein komeasti niityn yllä ja näyttää lennossa vaalealta ja suurelta. Lajia kyllä näkee hyvillä ja perinteikkäillä kukkaniityillä. Se pysyttelee yleensä matalammalla kukkien latvojen korkeudella. Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. 045-1374757 Paanajärven kansallispuisto Kivakkakoski! 10.-16.9. 88 SUOMEN LUONTO 15/2018 niikonmatkat.. Isokultasiipi on normaalisti selvästi suurempi laji, mutta koska koko voi vaihdella, parhaat tuntumerkit ovat siipien alapinnalla. 770,Solovetsk/ valaat 6.-15.7. Isokultasiipi elää yleensä kosteikkojen ja niiden reunamien tai ojien läheisyydessä. n Kuvauksesi siipien väristä sopii parhaiten loistokultasiiven tai paljon harvinaisemman isokultasiiven koiraaseen. Se on viime vuosikymmeninä vähentynyt selvästi Suomessa niittyjen katoamisen myötä, mutta on harvinaistumisestaan huolimatta säilyttänyt levinneisyysalueensa. Siksi laji näyttää lennossa paljon tummemmalta. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista HKI-TKU-TRE keskellä Turpoonjoen melonta 10.6 Yömelonta 21.6. Loistokultasiipi näyttää selvästi pienemmältä ja kokonaan ”oranssilta”. Isokultasiipi taas on takasiipien alapinnalta sinertävän harmaa ja sillä on takasiivessä mustia täpliä sekä punainen takareunus. Alapuolelta siivet olivat ruskeahkot, ja niissä oli tummempia pilkkuja. 1140,K arjalaan ! Georgia 17.9.-23.9.2018 1190,Tulossa Argentiina 2019! + paljon muuta! KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Uloimpana oli valkoinen ja sisempänä ohut musta reunus. 1320,Äänisen kierros 26.7.-2.8. Päädyin kahteen vaihtoehtoon: loistokultasiipi tai ketokultasiipi. Perhonen oli selvästi pienempi kuin esimerkiksi neitoperhonen. Isokultasiipi on rauhoitettu Euroopassa, sillä se on vähentynyt voimakkaasti Keski-Euroopassa kosteikkojen kuivattamisen ja maatalouden tehostumisen myötä. Ketokultasiipi on nimestään huolimatta myös kosteampien niittyjen laji. Itä-Euroopassa laji on vielä yleinen. Kuinka yleinen kumpikin laji on Suomessa. Loistokultasiipi on yleinen kuivien ketojen ja joutomaiden laji. Saaren kp kts lisää: erarenki.fi/retkikalenteri Kanoottien, kajakkien ja SUP-lautojen vuokraus Opastukset Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin www.erarenki.fi 050 5454722 /Jouni Karhuja Kainuussa Kanootteja Porvooossa Karhut-kanootit-SL62017-2.indd 1 25.7.2017 9:03:27 LAMMASPAIMENEKSI SAARISTOON www.houtskarinlammastila. Loistokultasiiven koiras muistuttaa isokultasiipeä, mutta se ei ole aivan yhtä vaalea alta, ja siiven yläpuolen tumma reunus on selvästi leveämpi. JAAKKO KULLBERG H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV A LO Loistokultasiipeä tavataan koko maassa, myös kaupungeissa. Se iskee siivillään harvemmin, mikä tekee lajin lennosta hiukan pomppivaa. Loistokultasiipi on alta selvästi oranssin ruskea ja sillä on pieniä mustia ja valkoisia täpliä takasiivessä. Se on yksi kaikkein eniten runsastuneista perhosista Baltiassa ja on viimeisen 30 vuoden aikana runsastunut myös Eteläja Kaakkois-Suomessa. houtskarinlammastila@gmail.com. Siiveniskujen nopeamman tahdin ansiosta lento ei ole samalla tavalla näyttävää kuin isokultasiivellä
Tattikoulu paljastaa metsän herkkujen tuntomerkit. . . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Elämää puiden latvustoissa. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. 0400 626860 SO IL I JU SS IL A / VA ST AV A LO SO IL I JU SS IL A / VA ST AV A LO 6/2018 ilmestyy 16. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Nimi: .................................................................................................................................... Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Niksibetonia ja ekokeksintöjä www.ekoinfo.. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. Osoite: ............................................................................................................................... Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Raimo Flink | p. Osoite: ............................................................................................................................... Puhelin: .............................................................................................................................. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Kahlaajalinnut ja niiden parhaat paikat Suomessa.. Myynti Lehtipisteissä. . Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . 15/2018 SUOMEN LUONTO 89 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (klo 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Irtonumero 9,50 euroa. Päivä luonnon antimilla. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... . . Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. . Teen osoitteenmuutoksen. elokuuta. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. Millainen sieni on tuoksuvalmuska eli matsutake.
Yhtä lailla nuolihaukka sopii siihen. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E OLIN Ahvenanmaalla piirtelemässä Lemlandin Lågskärin majakka maisemaa kun maisemaan ilmestyi saalisteleva nuolihaukka. Saaren lampareet ja sisälaguuni tuottavat runsaasti sudenkorentoja, joita nuolihaukka saalistaa ravinnokseen. Onhan se saaristossa varsin näkyvä pesimä laji, kesällä Lågskärilläkin meri kotkan jälkeen ehkä toiseksi näkyvin petolintu. Välillä sen näkee saalistavan myös pikkulintuja. Olin ajatellut maalata majakkakuvan taivaalle joko meri hanhia, harmaasorsia tai pilkkasiipiä, joita usein näkee lennossa ruovikko reunaisten lampareiden yllä. n. Lintu tähystelee usein saaren ainoan pienen kuusikon puissa ja tekee sieltä syöksyjä korentojen perään. 90 SUOMEN LUONTO 15/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla
.fi 97 ,97 ,129 ,
www.fjallraven.fi Täydelliset Täydelliset RETKEILYHOUSUT Palautusviikko 2018–31. Olemmekin sitä mieltä, että näiden housujen pitäisi olla mieleiset sekä sinulle että seuraavalle luonnonystävälle, joka housut aikanaan perii. 767095-1805 takakansi KEB GAITER TROUSERS LONG / REGULAR, SIZES L: 44-60 / R: 42-60 olemme valmistaneet housuja nyt jo lähes 50 vuoden ajan, ja vaikka ne on suunniteltu monenlaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin, yksi asia yhdistää niitä kaikkia: ne on tehty kestämään. Ne on tehty pitkäaikaiseen käyttöön. Housujen materiaalit ovat mahdollisimman ekologisesti tuotettuja, ja mallit ovat kehittyneet luonnossa liikkumisesta saadun kokemuksen pohjalta
Vaal itaa n keto ja! Keto on uhan alain en perin ne bioto oppi ja koti tuhan sille lajeill e. Kasva ta oma keto – katso ohjee t: www .suom enluo nto.fi Campanula rotundifolia Dianthus deltoides Hemaris tityus Zygaena viciae Vicia cracca Chrysops relictus Lycaena virgaureae Centaurea jacea Omalotheca sylvatica Rumex acetosa Silene vulgaris Eurydema oleraceum Trifolium aureum Bombus lucorum Fragaria vesca Omocestus viridulus Botrychium lunaria Anthoxanthum odoratum Lycaena hippothoe. luonnonystävän ykköslehti luonnonystävän ykköslehti Agrostis capillaris Leucanthemum vulgare Piirros: Juha Ilkka tunne kedon kasvit! Kedon värikäs kukkaloisto houkuttelee niin kimalaisia, perhosia kuin muitakin hyönteisiä