Suomen Luonto 5/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

M E L O M A S S A S A A R IS T O M E R E L L Ä . M A R JA T M U U T O K S E S S A . K E S Ä R E T K IK O H T E E T . S O P U L I JA T U N T U R IL U O N T O . H A U K I. KEKOMUURAHAISET // KULTASIIVET // LUONTOKYSYMYKSET HAUKI JA SUOMALAISET // HEIKKI WILLAMON KAAKKURI ANNI KYTÖMÄEN KORVEN KUKAT // KAJAKILLA SAARISTOSSA KEKOMUURAHAISET // KULTASIIVET // LUONTOKYSYMYKSET SUURI KESÄNUMERO – 92 SIVUA POIKKEA LUONTOON KESÄMATKALLA – parhaat paikat 5 12.6.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 5 |2 19 K E K O M U U R A H A IS E T . K O R V E N K U K A T . NÄIN SYNTYY SOPULIVUOSI Elämää KAAKKURILAMMELLA TYÖLÄISMUURAHAISELLA on urapolku Marjat ja ILMASTONMUUTOS. K U LT A S IIV E T . Syksyllä oli paljon tunturisopuleita – mitä sitten tapahtui. K A A K K U R I
A L K U K E S Ä Pumpulimeri KUVA TIMI LAIVO / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES TUPASVILLAT tuntuvat kurottavan kohti nousevaa aurinkoa. Säteiden lämpö haihduttaa nopeasti suoniityn yllä leijuvan usvan, ja pian uusi kesäpäivä valkenee kirkkaana.
H EI KK I W IL LA M O. 4 SUOMEN LUONTO 5/2019 4 SUOMEN LUONTO 5/2019 Sisällys 5/2019 26 M A RK U S SI RK K A 68 18 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 33 Kolumni: Joel Haahtela 62 Vahtikoira 74 Homo sapiens: Ossi Saarinen 76 Kotona 78 Virikkeitä 80 Havaintokirja 82 Kysy luonnosta 89 Paras Juttu & Lukijoilta 90 Luonnoskirja Tehtävä Saaristomerellä Kajakkikartoitus on tuonut paljon uutta tietoa saariston luonnosta. 40 Marjat muutoksessa Onko ilmastonmuutos uhka marjasadoille. M A RK U S SI RK K A Sanna-Mari ja Panu Kunttu kartoittavat luontoa meloen. 18 Keko kotina Muurahaiskeossa on paikkansa niin kuningattarelle kuin jälkikasvulle. 14 44 44 Kaakkurit tuovat metsä lammelle ääntä ja elämää. 44 Kaakkurin kesä Heikki Willamo seurasi kaakkurien elämää suolla ja metsälammella. JU H A IL KK A A RI M O EK LU N D / VA ST AV A LO 14 Kultasiivin Kultasiipien loisto on lumonnut perhosharrastaja Tari Haahtelan. Keon tarkka työnjako Muurahaiskeossa on kuningattaria ja työläisiä monine tehtävineen. 64 Kalojen johtaja Hauki oli Suomessa tärkeä jo kivikaudella. 68 Tuntematon erämaa Melontaretki Saaristomerelle. 26 Anni Kytömäki esittelee korvessa tuikkivat kukat. 50 Luontoretki matkalla mummolaan Tauon tarjoavia luontokohteita eri puolilta Suomea. 34 Sopulin kevät Miksi sopulivuotta ei tullutkaan. 26 Virvaliekit maan korvessa Anni Kytömäki löysi korven kukkien loiston
5/2019 SUOMEN LUONTO 5 Sopuli on Lapin avainlaji. Tietoa sopulivuosien merkityksestä sivuilla 34–39. no. www.climatecalc.eu Cert. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M ER JA PA A KK A N EN 50 50 Esittelyssä Pohjois-Savon Telkkämäen perinnetila ja 10 muuta kesäretkikohdetta. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Kannen tunturisopulin kuvasi Jorma Luhta. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 78. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste
PÄÄKIRJOITUS Mökkikin rehevöittää 31.10.2019. JA RI KU RV IN EN / VA ST AV A LO Järvien rehevöityminen ja leväkukinnot jatkuvat niin kauan kuin vesistöjen kuormitusta ei saada hallintaan. Uudeksi ta voiteajaksi on sovittu 2021, mutta sekin taitaa jäädä saa vuttamatta. Neuvontaa on tar jolla esimerkiksi osoitteessa https://bit.ly/2WpLG98 Ja vielä vinkki: jätä piha töissä rantaviiva mahdolli simman luonnontilaiseksi, niin maalta valuva ravinne kuorma vähenee. M ER JA PA AK KA NE N. Nopeasti lähestyvä päivämäärä kuumottaa monia kesämökin omistajia. Osa vanhoista mökeistä on rakennettu aivan rantavii vaan, ja toimiva järjestelmä olisi siksikin erityisen tärkeä. Puhdistamattomien jäte vesien typpi ja fosforikuormat ovat yhä kasvussa, ja monil la alueilla haja sekä lomaasutus ovat maatalouden ja teol lisuuden jälkeen vesistöjen suurimpia fosforikuormittajia. Keinoiksi nimettiin jäte vedenpuhdistuksen teknii koiden ja viemäriverkostojen kehittäminen. Tiheimmin mökitetyillä alueilla viemäriverkoston kehit täminen olisi järkevää, mutta rahaa viemärihankkeisiin ei ole virrannut toivotulla tavalla. Jätevesiuudistuksen vaatimusten toimeenpano toteu tuu kyllä uusien rakennusten osalta, mutta vanhojen jär jestelmien kunnostaminen on hidasta ja vaatisi sekä neu vontaa että taloudellista tukea. Tuon suositussopimuksen tavoitteissa vuoteen 2015 oli fosforipäästöjen vähentäminen 22 prosenttia ja typpipääs töjen vähentäminen 17 prosenttia vuoden 2005–2007 ta sosta. Nyt on vihoviimeinen het ki laittaa mökin jätevesiasiat kuntoon. Kiihkeiden ilmasto ja monimuotoisuuskeskustelujen keskellä vesistöjen tila on jäänyt julkisuudessa vähälle huomiolle. Tuona päivänä jätevesiuudis tus astuu lopultakin voimaan, ja hajaasutusalueen kiin teistöjen jätevesijärjestelmien on oltava kunnossa. ”Viemäriverkostojen saneeraukseen tulee varautua riit tävällä rahoituksella.” Tämän tavoitteen allekirjoittivat 2012 ympäristöministeriö, Suomen Kuntaliitto ja Suomen vesilaitosyhdistys. n 6 SUOMEN LUONTO 5/2019 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Viemäreitä odotellessa mökkiläisten täytyy toimia it se. Hajakuormituksen aiheuttama hidas rehevöity minen kuitenkin jatkuu edelleen
Eniten laulajia on äänessä 3–4 aikaan. Samaan aikaan muutamat kahlaajat, isokuovin ja mustaviklon naaraat, suuntaavat jo syysmuutolle. VINKKI Lapinuunilintu on harvinainen Itäja Pohjois-Suomen pesijä. 10.6. Yölaulajien paras sesonki yltää toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin, mutta jo juhannuksena satakielet, kerttuset ja sirkkalinnut alkavat vaieta. Aamun valjetessa rastaat alkavat häiritä hälyllään muiden lajien erottamista. ”Kansallispuistojen kohteet on hyviä”, kertoo Turun ja Jyväskylän yliopistoissa työskentelevä tutkija Kaisa Raatikainen. Niityt ovat monimuotoisuu den runsaudensarvia, mutta ne ovat myös perinnemaisemia, joita ennen pi dettiin yllä laiduntamalla, niittämällä, ja joskus lehdestämällä. KESÄ–HEINÄKUUSSA ON JO MUKAVASTI KERÄTTÄVIÄ RUOKASIENIÄ. 1900luvun ai kana peräti 99 prosenttia perinneym päristöistä katosi, kun maatalous tehos tui ja karjan laidunnus niityillä väheni. Lajin paljastaa koiraan laulu. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Etsi runsaslajinen niitty TÄHÄN AIKAAN VUODESTA marjat kypsyvät, linnuilla on maastopoikaset, ja luonto elää valoisimmat hetkensä. Kuuntele yölaulajia – nyt ÄLÄ NUKU ensi viikon öinä! Tämän lehden ilmestyessä ovat vuoden viimeiset hetket lähteä yölaulajaretkelle. Nykyisin perinnemaisemia etsivän on tiedettävä, mitä hakee. Luonnonkalenteri J uhannuksen jälkeen alkaa niittylajien ystävän juhlaai ka, kun niityt ja kedot pukeu tuvat parhaimpiinsa. KOIVUNKANTOSIENET PUSKEVAT RYPPÄINÄ KOIVUJEN KANNOISTA. VINKKI Lähde liikkeelle tuntia ennen puoltayötä, kävellen tai pyörällä. ”Voimajohtoaukeat voivat olla varsin hyviä, jos ne ovat paahteisilla alueilla. 5/2019 SUOMEN LUONTO 7. Esittelemme parhaat kuvat kesän lopussa nettisivuillamme. NYT OVAT NOUSSEET NURMINAHIKKAIDEN NOIDANKEHÄT JA PELTOHERKKUSIENTEN LUUNVALKEAT LAKIT ETELÄ-SUOMEN NURMIKOILLE. Tämän paljastaa vilkaisu Birdlife Suomen Tiira-tietokannan havaintoihin 2000luvun ajalta. Niillä voi olla hyvinkin rikas hyönteis lajisto”, Raatikainen kertoo. Viimeiset muuttolinnut, lapinuunilinnut, saapuvat keskimäärin Inariin. Varmimmin sen löytää Lapissa tuntureiden koivikkorinteiltä, etelämpänä vaarojen koivua ja kuusta kasvavista rinnemetsistä. ”Myös jotkut maaseutumatkailuti lat hoitavat perinnemaisemia, ja isäntä tai emäntä voivat ehtiessään kierrättää matkailijaa niityillä.” Osittain perinnemaisemia ovat tul leet korvaamaan teiden pientareet ja muut paikat, joissa ihminen tahtoo pi tää kasvillisuuden matalana. ”Myös ratapihat tai junaratojen var ret ovat hyviä lajibongailuun, vaikka eivät olekaan yhtä kauniita kuin luon nonniityt.” VINKKI Etsi kaunis niitty ja lisää siitä kuva Instagramiin hashtagilla #kauneinniitty. Poikaset ne jättävät koiraiden huollettaviksi
Tuoreet arviot Suomen lajien ja elinympäristötyyp pien uhanalaisuudesta osoittavat, että luonnonsuoje lutoimet eivät ole meilläkään riittäviä. Ihmisen toimet, jotka heikentävät luonnonympäris töjä ja lajien selviytymistä ovat voimistuneet 50 viime vuoden aikana. Maailman tuhoaminen ihmiselle elinkelvottomak si ei ole tarkoituksellista. Suomen luontopaneeli suosittelee muun muassa vanhojen metsien ja soiden suojelua monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sen laati hallitustenvä linen luontopaneeli IPBES. Ihminen on luonnon tuottamista palveluista riippuvainen: se luo elinympäristöjä, tar joaa pölytystä, puhdistaa ilmaa, poistaa ilmakehästä hiiltä, tarjoaa ravintoa ja energiaa, Arvio löytyy toukokuun alussa julkaistusta laajas ta kansainvälisestä arviosta. Tarvitaan kokonaisval tainen muutos arvoihin, politiikkaan, talouteen, yh teiskuntaan ja teknologioihin. 50 vuodessa ihmisväestö on kaksinkertaistunut ja maailmankauppa on kasvanut jopa kymmenkertai seksi. Luonnon kestävä käyttö on mahdollista, mutta se vaatii täy dellisen suunnanmuutoksen nykykäytäntöihin. 1500 1600 1700 1800 TIESITKÖ. n TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA VESA HUTTUNEN Lajien pelastaminen ei ole vielä myöhäistä Tuore raportti paljastaa syvän muutoksen tarpeen.. LUONNON KÖYHTYMINEN uhkaa jo nyt ihmi sen hyvinvointia. Merkittävimmät syyt maailmanlaajuiseen ympäris tökatastrofiin ovat elinympäristöjen tuhoaminen se kä maalla että merellä, eliöiden suora hyödyntämi nen kuten ylikalastus ja metsienhakkuut, ilmaston muutos, saasteet sekä haitalliset vieraslajit. Isol la muutoksella on kiire. Lajien sukupuutot ja elinympäristö jen kato tapahtuvat nyt ennennäkemätöntä vauhtia. Helpottava uutinen on, että luonnon monimuotoi suuden pelastaminen ei vielä ole myöhäistä. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N 8 SUOMEN LUONTO 5/2019 vuosi 1500 1600 1700 1800 Ennen runsaslukuinen silkkiuikku arvioitiin Suomen tuoreimmassa uhan alaisuusarviossa vaarantuneeksi. Eri eliölajit kuolevat sukupuuttoon nopeammin kuin koskaan, ja ekosysteemien toimi vuus on vaarassa. Siihen ovat johtaneet muun muassa ylikuluttaminen, väestönkasvu ja talouskas vu. Kasvu on vaatinut valtavat luonnonvarat. Luonnonsuojelun ja luonnonvarojen kestävän käy tön tavoitteita ei tulla saavuttamaan, jos nykyinen ke hitys jatkuu, raportti linjaa
Hehtaarilla eteläsuomalaista metsää elää keskimäärin 1,3 sammakkonaarasta. Syntyvien yksilöiden to dellista määrää ei tiedä kukaan, mutta sitä voi arvioida, jos tunnetaan lajit, niiden tarpeet ja niille sopivat elinympäris töt. Kuulostaa paljolta, mutta vain puoli prosenttia mätimunista kehittyy aikuisiksi. 225 MILJOONAA LINNUNPOIKASTA opettelee lentämään. Mut ta kuinka paljon poikasia syntyy. Siten Suomessa olisi sopivia hyttysmaita 600 000 hehtaaria. SU M M A RY FO R PO LIC IM A KE RS O F TH E GL O BA L A SS ES SM EN T RE PO RT O N BIO D IV ER SIT Y A N D EC O SY ST EM SE RV IC ES. Suomen Luonto pyysi arviot lajiasiantuntijoilta. 13,7 MILJARDIA NUIJAPÄÄTÄ syntyy, kun maamme yli 34 miljoonaa ruskosammakkonaarasta kutevat 400 munaa kukin. 5/2019 SUOMEN LUONTO 9 SUKUPUUTTOON KUOLLEIDEN LAJIEN MÄÄRÄ ON NOUSSUT JYRKÄSTI ERI ELIÖ RYHMISSÄ 1900 2018 Ka la t Ma tel ija t Lin nu t S am m ak ko el äi m et Ni sä kk ää t EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO SYNTYMÄN JUHLAA KESÄ on monien lajien kiivainta lisääntymisaikaa. Suomessa pesii noin 54 miljoonaa lintuparia, joista valtaosa munii melko suuria poikueita, mutta keskimäärin 4–5 poikasta. RE IJO SA LM IN EN / VA ST AV A LO 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 p ro se n tt ia eli ö ry h m ä n la je is ta 1900 2018 Ka la t Ma tel ija t Lin nu t S am m ak ko el äi m et Ni sä kk ää t D ÍA Z YM . Suurimmat pesyeet ovat peltopyyllä, joka saa keski määrin 16 poikasta, parhaimmillaan jopa 24. 2,4 BILJOONAN HYTTYSEN ininä syntyy, kun maamme 41 vertaimevän hyttyslajin toukat kuoriutuvat. RIIKKA KAARTINEN Lukuja arvioivat Birdlifen suojeluasiantuntija Petri Lampila, tutkija Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistolta ja sääskitutkija ja luonnontieteen amanuenssi Jukka Salmela Lapin maakuntamuseosta. Sopivalta neliömetriltä kuoriutuu 400 yksilöä. 20 19 . Neliömetrillä voi elää 400 hyttystoukkaa. Toukille on arvion mukaan tarjolla 300 000 hehtaaria sopivaa luonnontilaista suota ja saman verran rantoja ja kosteita metsiä. Sammakoita uhkaavat muun muassa elinympäristöjen muutokset, lisääntynyt UVsäteily, taudit ja ilmastonmuutos
”Alueet, joiden myönteiset vaikutukset monimuotoisuuteen on aikaisemmissa tut kimuksissa todettu, eivät lisänneet lintu jen runsautta. Kansalaisten keräämien papanoiden avulla voidaan selvittää maamme yleisimmän lajin pohjanlepakon ruokavaliota. sapphirina elää makeanveden kosteikoilla, missä se etsii vesirajasta lieroja ja juotikkaita. Tällaisella alueella perinneympäristö jen tila ja lajiston monimuotoisuus on jo valmiiksi paremmalla tolalla. Sitä, miten hyttynen löytää isäntänsä, ei vielä tiedetä. (RK) V ES A H U TT U N EN Pikkulepinkäinen viihtyy laidunalueiden liepeillä. Se ei tietenkään tar koita, etteikö kesannoilla tai hoidetuilla niityillä olisi merkitystä. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Pienetkin suojelualueet ovat tärkeitä YLI PUOLET maailman suojelualueista on alle sadan hehtaarin laajuisia. Mukana työssä ollut yliopistolehto ri Iryna Herzon Helsingin yliopistolta kertoo, että luomukarjatilojen hyönteisys tävällisyyteen vaikuttaa moni käytäntö. Se on ensimmäinen tunnettu hyttyslaji, joka imee selkärangattoman eläimen verta, mikä tekee löydöstä evoluutiohistoriallisesti merkittävän. Luomukarjatilojen ohella lintujen run sautta lisäävät peltojen ulkopuoliset nur mialueet, vaikka ne eivät olisikaan luomu tuotannon piirissä. Suomessa esiintyvistä 13 lepakkolajista ilmeisesti vain kuusi myös lisääntyy maassamme. Suominen selvittää väitöskirjatutkimuksessaan lepakoiden käyttämää ravintoa ja niiden lisääntymiskäyttäytymistä. ”Ensinnäkin kemiallisia hyönteisten tor juntaaineita ei käytetä lainkaan, ja eläin ten lannan levittämisen pelloille lannoit teeksi tiedetään lisäävän hyönteisiä. (RK) V ES A H U TT U N EN Luomukarjatilat auttavat maaseudun lintuja LINTUJA esiintyy runsaimmin luomu karjatilojen liepeillä, paljastaa tuore Hel singin yliopiston tutkimus. Jos maalaismaisema on jo monimuotoista ja niittyjä on runsaasti, juuri EU:n tuella tehdyt hoitotoimet eivät erotu ympäristöstä. Syy linturunsauteen saattaa piil lä siinä, että luomutiloilta linnut löytävät enemmän hyönteisiä ravinnokseen. RIIKKA KAARTINEN Kansalaistiedehanke tutkii lepakoita POHJANLEPAKOIDEN syömät hyönteiset voi tunnistaa papanoiden sisältämän dna:n avulla. Laidun netuilla nii tyillä elää runsaasti hyönteisiä”, Herzon listaa. ”Oli yllättävää, että kaikista ympäristön hoidon muodoista ainoastaan luomueläin tilan läheisyydellä oli myönteinen vaiku tus linnustoon”, Herzon sanoo. Työssä tutkittiin nimenomaan EU:n tukemien ympäristötoimien vaikutus ta. Tutkimus julkaistiin Communications Biology -tiedelehdessä. Suurten lisäksi pieniäkin suojelualueita olisi perustettava yhä enemmän suojelualueiden välisten yhteyksien, pölytyksen kaltaisten ekosysteemipalvelujen sekä ihmisten virkistäytymisen ja terveyden parantamiseksi. Australiassa voi pienillä suojelualueilla elää jopa puolet seudun kasvi-, lintu-, sammakkoeläinja pikkunisäkäslajeista, selviää Conservation Biology -lehdessä julkaistusta tutkimusyhteenvedosta. Toisaalta pienillä alueilla elää suhteellisesti enemmän monenlaisissa ympäristöissä toimeen tulevia yleislajeja ja vähemmän vaateliaita ja erikoistuneita lajeja kuin suurilla. 10 SUOMEN LUONTO 5/2019. Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija Kati Suominen kaipaa apua ihmisiltä, jotka asuvat lepakoiden lähellä. PERTTI KOSKIMIES Lierojen ja juotikkaiden verenimijä löytyi FLORIDASTA Yhdysvalloista on löytynyt hyttynen, Uranotaenia sapphirina, joka imee verta juotikkaista ja lieroista. Oletin, että laidunmaiden tai kesantojen myönteinen vaikutus lintui hin olisi ollut voimakkaampi.” Vaikka vaikutuksia linnustoon ei ha vaittu, muiden tutkimusten perusteella tiedetään, että muun muassa nurmialueet ja kesannot ovat tärkeitä muille lajiryhmil le, kuten hyönteisille ja luonnonkasveille. Lisäk si luomutilojen karja laiduntaa ulkona tou kokuusta syyskuuhun. Yleisyydestään huolimatta pohjanlepakon ruokavalio tunnetaan huonosti. U. Etenkin hyön teisiä syöviä lajeja on luomueläintilojen lä heisyydessä enemmän kuin muualla maa seudulla. Myös ympäröivän maiseman ominai suudet saattavat osin selittää, miksi osal la niistä ei näyttäisi olevan vaikutusta lin tujen runsauteen. Hyttysiä on tutkittu yli sata vuotta, ja tähän mennessä löytyneet lajit imevät verta nisäkkäistä ja linnuista, jotkin lajit myös sammakoista ja liejuryömijäkaloista. Maanviljelijä voi siis auttaa lintuja an tamalla karjansa laiduntaa ulkona, niittä mällä ketoja ja niittyjä sekä vähentämällä torjuntaaineiden käyttöä. Nekin ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä, vaikka sekä lajiettä yksilömäärät ovat niillä pienempiä kuin suurilla alueilla. Ne lisäävät hyönteisra vinnon määrää, ja tarjoavat linnuille myös pesimäpaikkoja
Se avaa voimakkaan keltaiset kukkansa pian auringonnousun jälkeen, mutta sulkee ne viimeis tään puolelta päivin. Keltaiset kukat avautu vat kesä–heinäkuussa. Pilvisellä ja sadesäällä pukinparta ei avaa kukkiaan ollenkaan. Vaikka kasvien ku kintaa on tutkittu monelta kantilta, syytä kukkien sulkeutumiseen ei vieläkään varmasti tiedetä. Sen arvellaan liittyvän pölytykseen ja arvokkaiden su kusolujen suojaamiseen kasvinsyöjiltä tai kylmäl tä ja sateelta. Englannissa sitä kutsutaankin nimellä Jack–go–to–bed–at–noon eli Jaakko menee nukkumaan puolelta päivin. Ete läEuroopassa lajia on käytetty rohdos ja ravin tokasvina. Levinneisyys painottuu EteläSuomeen. JORMA LAURILA IL M IÖ M ÄI ST Ä Pukinparta on tarkka kukistaan 5/2019 SUOMEN LUONTO 11. Kukinnan jälkeen ilmesty vät näyttävät, pallomaiset mykeröhedelmät, jois sa on vahvat lenninhaivenet. SO N JA TY RR A / VA ST AV A LO ASTERIKASVEIHIN kuuluvalla pukinparralla (Tragopogon pratensis) on mielenkiintoinen päivä rytmi. Pukinparta viihtyy ihmisen muokkaamassa ym päristössä: pientareilla, ratapenkoilla ja joutomail la. Vieraslaji pu kinparta ei ole, eikä siitä ole mitään haittaa. Pukinparta sulkee keltaiset kukkansa jo puolilta päivin. Kasvi on meillä ihmisen mukana eteläisemmäs tä Euroopasta kulkeutunut tulokas. Pukinparta venähtää noin 50–70senttiseksi, ja sillä on kookas pääjuuri. Miksi pukinparta toimii näin
Rahtialus seilaa avomerellä noin tuhat kilometriä vuorokaudessa. Tavan mukaan al kuperäiskansa sai tiedon tästä vasta medi asta. Yksityisen rahan lupaillaan kuittaavan radan vähintään kolmen miljardin euron laskun. Pahimmillaan ne jouduttaisiin laivaamaan uudelleen Suomen eteläranni kolla. Koiraalla voi olla revii rillään useita laulupaikkoja ja se saattaa pariutua useamman naa raan kanssa. Tämä ei ole uskottavaa. Suuri osa ItäEuroopan pelloista ja niityistä on muuttunut lajille elinkelvotto miksi sosialismin romahdettua, jo ko hylättyinä pensoittumaan tai yl tiötehostuneen maataloustekniikan vuoksi. Suomessa pesii 7000–15 000 ruisrääkkänaarasta. Tähän kuluisi lisäaikaa, jolloin lasken nallinen ajansäästö supistuisi entisestään. Toisaalta monissa Euroopan maissa viljelijöille maksetaan kor vauksia uhanalaisen ruisrääkän suojelemisesta, joten on tärkeää tietää, millaiset toimet todella ovat hintansa väärti. Konkurssin sattuessa radan raken tamisen maksumieheksi joutuisi valtio. Siksi 5000– 8000 kilometrin pituinen Koillisväylä pys tyisi lyhentämään rahtiaikaa vain 5–8 vuo rokautta, jos Aasiasta tulevat laivat pur jehtivat suoraan Lontooseen, Rotterdamiin tai muihin Euroopan keskeisiin satamiin. Saamelaiskäräjien vastaus tuli heti: saamelaiset eivät rataa halua. Asian julkistaessaan Vesterbacka väitti ra dan säästävän 20 rahtipäivää Aasian ja Eu roopan välillä. Suunnitelmissa ei piitata siitä, että Koil lisväylä on nykyään auki vain pari kuu kautta vuodessa, jäänmurtajien avulla kuukauden tai pari pidempään. Tutki jat selvittivät dnaanalyysin avulla, minkä koiraan jälkeläisiä lähialu eilla liikkuvat poikaset ovat. Radan idea on keskeyttää merimatka, purkaa laivat Kirkkoniemessä ja lastata ta vara junaan. Hanke pe rustuu ajatukseen ilmaston lämpenemises tä niin, että jäät kaikkoavat. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT BE N JA M PÖ N TI N EN H A N N U VA LL A S / VA ST AV A LO RUISRÄÄKKÄKOIRAAN ään telypaikasta ei pysty päättele mään poikueiden myöhempiä oles kelualueita, käy ilmi uudesta eng lantilaisesta tutkimuksesta. Jäämeren rata palasi suunnitteluun JÄÄMEREN RADAN todettiin liikenne ministeriön selvityksessä olevan kannatta maton, mutta silti siitä yritetään tehdä iki liikkujaa. PERTTI KOSKIMIES Niittorajoitus suojelee ruisrääkkiä BE N JA M PÖ N TI N EN Ruisrääkkä eli ruislintu soidintaa hämärissä ja öisin. Koska Euroopan kokonaiskan ta (1,3–2,1 miljoonaa naarasta) on säilynyt ennallaan 1980luvul ta, kasvu pohjoisessa johtunee siitä, että suuri joukko ruisrääkkiä muut taa aiempaa pitemmälle. MIKKO NISKASAARI JA N N E LI U SK I / VA ST AV LO. Kanta ro mahti alle viiteen prosenttiin 1910–1950luvuilla aikaistuneen sadonkorjuun sekä niittokoneiden käyttöönoton vuoksi. 12 SUOMEN LUONTO 5/2019 Jos Jäämeren ratahanke toteutuu, se kulkisi Vätsärin ja Kaldoaivin erämaaalueiden välistä. Poikasten suojaami nen vaatisi siten tiheän kannan alueella niitosta pidättäytymistä tai myöhentämistä epätaloudelli sen laajoilla alueilla. Se on kuiten kin elpynyt peräti 25kertaiseksi 1980luvun jälkeen, joskaan ei yl lä 1900luvun alun tasolle. Kuva Vätsäristä. Vesterbacka ilmoitti luottavansa saame laisilta tulevaan tukeen. Tallinnatunnelista tuttu liike mies Peter Vesterbacka ilmoitti touko kuussa tehneensä esisopimuksen radasta. Jotta ruisrääkän pesät ja poika set välttyisivät niittokoneen teril tä, tulisi niitosta luopua vähintään 500 metrin päässä koiraan soidin paikasta
Hyvää huomenta Hyvä huomen kasvaa puussa ja puutuotteissa. Elämässä mukana – Stora Enso storaensometsa.fi WWF SUOMI JA STORA ENSO YHTEISTYÖSSÄ METSIEN SUOJELUN JA KÄYTÖN KESTÄVYYDEN EDISTÄMISEKSI. Millaiset puukaupat sinä haluat tehdä
14 SUOMEN LUONTO 5/2019 14 SUOMEN LUONTO 5/2019 Ketokultasiipikoiras tähyää puolisoa päivänkakkaralta.
5/2019 SUOMEN LUONTO 15 Kultasiipiset karkelemaan, multasiipiset multahan maan (Eino Leino: Tuonelan joutsen 1898). TEKSTI TARI HAAHTELA / KUVAT HEIKKI VASAMIES Kultasiivin 5/2019 SUOMEN LUONTO 15
Isokultasiipi viihtyy kosteilla rantaniityillä, joilla on tarjolla vesitai isohierakkaa toukkien ravinnoksi. Vaikka ne ovat pieniä, koiraat hohtavat kauas. Serbiasta Bulgariaan ja Kreikkaan tavoitat syvää kultaa hehkuvan balkanin kultasiiven (L. 16 SUOMEN LUONTO 5/2019. Virosta löydät jo enemmän tumma kultasiipiä ja häkellyttävän purppura kultasiiven (L. Harvinaisen isokultasiiven leimuavan oranssi väri ja iso koko herättävät huomion. Kaverit pohtivat otsat kurtussa. Juhannuksen tietämillä muutamal le pohjoiselle paikalle ilmestyy savunsi nistä siivilleen saanut luhtakultasiipi (L. candens), parhaitan Stara Planina ja Pirinvuoristoista. virgaurae) ja suurhar vinaisuus isokultasiipi (L. thersamon) on harvinainen KeskiItaliassa ja Kaakkois ja ItäEuroopassa. Nii tähän täällä on riittänyt sen 60 vuotta, minkä hän on penkkaa tallannut. Aikamatka Viroon Eteläisessä Virossa 1990luvun lopul la Veskin piskuinen rataasema huokuu mennyttä maailmaa, UkkoPekan aiko ja, kellotonta elämää. ”Tere”, vastaus tulee säästellen. Lisä tään vielä vuonna 2009 Haminasta löy detty tulokas, tummakultasiipi (L. Se riittää Nikolaille, olemme sen jäl keen kaksi päivää kuin ilmaa, ja maise man luonnollinen osa. ottomana) ja Peloponnesoksen vuoren turkinkultasiipi (L. 16 SUOMEN LUONTO 5/2019 E uroopan perhoslajistoon kuuluu 11 kultasiipila jia, joista kuusi on tavat tu Suomessa. Keskikesää juhlistavat yleinen loistokultasiipi (L. ”Foto, foto”, näytän put kea. alpichron). Viimemai nittu on dramaattinen: harva on näh nyt tätä kultahippua, jolla voi olla eri koiset kierrekannukset. Vaatimattomat toukat elävät hierakoilla, suolaheinillä ja tattareilla. Kun per hosreissulla satoi, kysyin aikaa kuluttaaksemme, minkä perhosen valitsette, jos vain yh den lajin saa säästää. thetis). hippothoe). tityrus) – siinä ovat Suomen kultasiipiset. Marjoja ja sieniä poimitaan satoja litroja, kuka liplikastea poimii. Vielä kaksi harvinaista kultasiipeä: eteläisen Balkanin kreikankultasiipi (L. Tuhatpäiset kiuruparvet livertävät pel loilla, ruisrääkkä narahtaa kuin ruostei nen navetan sarana. ”Purppurakul tasiiven naaras”, Pekka hönkäisee sii nä samassa. Rau tatie on ollut paikallaan tsaarin ajoista, se on pidetty auki varsia myöten, vaikka joskus juna on kulkenut kerran viikossa. Toinen pamautti saman tien: ”ketokultasiiven!” Ja minä jätin ilokseni loistokultasiiven. Laskeudumme alas Piusajoen upotta valle niittyalueelle, joka makaa keltai Tuliperhonen liekittää kukkaa siivet puoliavoimina. Tonkat nostetaan maitolaiturille. Yksi valitsi suruvaipan, suuren, mus tansinisen kärpännahkapäärmeisen per hosen, jolla oli hänen elämässään myös symboliarvoa. Lehmät ovat tärkeämpiä, sekä kanat ja naurismaa. ”Tere”, minä sanon, kun Nikolai hiip pailee torpastaan ratapenkereelle katso maan, että mitä miehiä. Sitten onkin mentävä kunnolla ete lään, jos haluat tavoittaa loput neljä eu rooppalaista lajia. Nikolaita ei voisi vähemmän kiinnos taa, paevaliplikaste mikä liplikaste. Pikkukulta siipi (Lycaena phlaeas) on levinnyt koko Eurooppaan aivan pohjoista myöten ja lentää meillä jo kesäkuussa. Atleettinen kukko kiekaisee niin kovaa, että kauempaa luulen jonkun huutavan apua. Idänkultasiipi (L. Peru naa, kaalia, ruista, mansikkaa, kanat juoksentelevat pulleina pitkin pihaa. ”Katso siipien sinipunervaa samettia, koiraalla se on vielä hienom paa.” Perhonen vasta heräilee ja lämmit telee aamuauringon pehmeässä valossa. Rodoksen, Kosin ja Kyproksen saarilta se löytyy myös. Isokultasiipi tulee myös seuraksi, jos onni on myötä. helle) ja koko maahan ketokultasiipi (L. On niissä taikaa! Kultasiivet ovat aurinkoisten niitty jen, metsäaukioiden ja kukkarikkaiden pientareiden silmänvangitsijoita. Siis kaksi kol mesta perhosmiehestä valitsi kultasii ven. Kännykkä ei ole edes sana, verkko on kalaverkko. dispar)
9 789526850412 Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. Suomen lukit ja vesiskorpionit 30 € . 820 sivua, 1074 eri lajia. Huikean yksityiskohtaise t lähikuvat tärkeistä tuntomerkeistä helpottavat määrittämistä. Runsaast i kuvitettu teos paljastaa saloja vuoristoje n ja boreaalist en alueiden perhosista , linnuista sekä kasveista – kuvailee selviytym istarinoita kaukaisill a mailla, erilaisissa kulttuure issa, ja esittelee hyönteist utkijoiden huippuja. Myös tunnistusja elintapaopas. Suomen vesiperhoset . KAURI MIKKOL A & SIIVEKK ÄÄT IHMEET KAURI MIKKOL A & SIIVEKK ÄÄT IHMEET LUON NO PER HOS JA SIPER I ASSA JA PO K AURI MIKKOLA ISBN 978-952-6 7544-9-9 K AURI MIKKOLA ÄT . ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 S u o m e n v e s i p e r h o s e t T r i c h o p t e r a o f F i n l a n d S a l o k a n n e l • M a t t i l a Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Meiltä erikoisUV-lamput yöperhosten houkutteluun. Lehmä toljottaa painu nutta veräjää. Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi HELSINKI OTTAWA COLORAD O YUKON MIAMI NOVOSIBI RSK BAIKAL ALTAI ANADYR PRIMORJE TIENŠAN TŠUKTŠI 9 7 8 9 5 2 6 7 5 4 4 9 9 Hyönteista rvike TIBIALE Oy. alv 10 %. Kirjan pääpaino on lajiesittelyissä, joissa on tarkat määritystuntomerkit ja korkealaatuiset kuvat Suomessa tavatuista 16 lukkija 18 valeskorpionilaj ista. Suomen kukkakärpäset 15 € . Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Keto kultasiipiä nakottaa joka pläntillä. Sisältää suurperhosten eri ryhmät: päiväperhoset, mittarit, yökköset, kiitäjät ja eri kehrääjät. 5/2019 SUOMEN LUONTO 17 HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Suomen verkkosiipiset 30 € . Kirjan runsas kuvitus mahdollistaa lajeihin tutustumisen ilman, että yksityiskohtiin paneutuminen on heti välttämätöntä. n Pikkukultasiipi on kultasiivistä pienin muttei vaatimattomin.. Suo men tarina on lyhyempi. Kauri Mikkolan värikkäät kirjoituks et vievät lukijan upeiden maisemie n äärelle, yhdessä monien luontoasi antuntijo iden kanssa. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. sena niittyleinikkikosteikkona. Kesän lajit tutuiksi! ?. Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan. Vuonna 1989 perhos ta ei enää löytynyt, mutta 1996 jälkeen havaintoja on taas tehty silloin tällöin. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Kirjasta löydät vastauksen siihen, miksi kansikuvan lukin jalkaan on tarrautunut valeskorpioni ja miksi loppukesästä lukeilta niin usein puuttuu jalkoja. Suomen kotilot ja etanat 20 € . 9 789526 850412 Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. Suomen lukit ja valeskorpioni t lukit ja valeskorpioni t Suomen ISBN 978-952-6850 4-0-5 Su om en lu kit ja va le sk o rp io n it A n n ik a U d d st rö m & V eik ko Rin n e Kirjan etukannessa hiippailee rauniolukki (Leiobunum tisciae) ja sen jalassa roikkuu puistovaleskor pioni (Pselaphocher nes scorpioides). Niko lai käpeksii, Olga kuhnii. ”Isokultasiipi!”, pidä tän henkeä. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. 95,– . Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet tai englanninkielinen painos The Winged Wonders Upeita retkikertomuksia pohjoiselta pallonpuoliskolta. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Annika Uddström & Veikko Rinne Opas esittelee lukkien ja valeskorpioni en mielenkiintois ta maailmaa. Helsinki 2015. ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 Su om en ve sip erh os et Tri ch op te ra of Fin lan d Sa lo ka nn el• M att ila Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. Juna jurraa edestakaisin, ei ole minnekään menos sa, ei sen paremmin kuin pörröinen kissa navetan nurkalla. Kannen kuvat Kari Kaunisto ja Veikko Rinne, ulkoasu Vappu Ormio ONT UT K T K IJA N A LI NT T UR ET K OHJOIIS -A M E lukit ja valeskorpioni t ja valeskorpioni t ja Su om en ko til o t ja et an at Opas maanilviäiste n maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta VINKKI: Katso lisää: www.tibiale.fi Laajenna perhosharrastustasi. Seinällä köllöttävä lukki saattaa näyttää pallolta, josta sojottaa jalkoja joka suuntaa, mutta lähempää tarkasteltuna se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia . Lajinmääritykse en tarvittavien tuntomerkkien ja kuvien lisäksi kirjassa esitellään myös lukkien ja valeskorpionien elintapoja sekä elinympäristöjä ja neuvotaan harrastuksen aloittamisessa. 10 € . Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit. Yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan vesiperhosten ja suomalaisen vesiluonnon äärelle. Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. Lajiesittelyihin kootut studioja luontokuvat muodostavat määrityksen tueksi monipuolisen ja runsaan kokonaisuuden , joka sisältää kuvia niin lajien yleisolemuksest a kuin pienistä yksityiskohdista kin. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Valeskorpioni taas on pieni, mutta omassa kokoluokassa an mahtava peto, jonka saalis on täysin vastustajansa armoilla. Takakannessa kurkistelevat pikkuvaleskorp ioni (Cheiridium museorum) ja piikkilukki (Lophopilio palpinalis). Legendaarinen tuliperho nen, jota erityisesti englantilaiset per hosfanit ovat vaalineet siirtoistutuksilla ja elvyttäneet hävinneitä kantoja. Tuliperhonen havaittiin ensimmäisen kerran Joutse nossa 1972 ja niukka kanta löydettiin 1975 Haminasta. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen Tiivis tietopaketti päiväperhosistamme ja niiden tilasta – ilmastonäkökulma huomioituna. Määrityskaavas sa on mukana myös sellaisia lähialueiden lajeja, joita voisi esiintyä Suomessakin. K A U R I M IK K O L A & S IIV E K K Ä Ä T IH M E E T Kauri Mikkola & siivekkää t ihmeet -kirja täyttyy radion ja television Luontoill oistakin tutun, edesmenn een professor i Kauri Mikkolan tutkimusm atkoista stepeille, taigalle ja vuoristoih in – Altain aroilta Baikalin kuusikoih in – Ottawan soilta Colorado n vuorille ja Yukonin erämaaha n. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. Myöhemmin kiinnostuksen syventyessä kirja toki tarjoaa yksityiskohtaise t tuntomerkit tarkkaa lajinmääritystä varten. ”Mikäs tuossa, aivan nenäsi edessä, ei ei, met ri vasemmalle, ruohonvarrella”, Hannu ohjaa sokeaa. Lihavat paar mat pysähtyvät ilmassa, aika seisoo. Perhoskompassi 20 € . Pääset katsomaan lukkia silmästä silmään ja näet valeskorpioni n mahtavat sakset lähikuvassa. Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. 448 sivua. Kauri Mikkola & siivekkää t ihmeet on lukukoke mus kaikille luonnon kirjosta kiinnostu neille, ja antaa vastauksi a monenlai siin kysymyks iin. Lanta haisee. Suomen päiväja yöperhoset Kattava opas kaikille perhosista kiinnostuneille. Tunnemme yksinkertaista iloa tuliper hosesta, joka liekittää mesikasvin kukkaa siivet puoliavoimina. Näemme Veskin ul jaat niityt ja tuoksuvat pientareet. Kirja vie matkalle syvälle luonnon yksityisko htiin – alueille, minne vain harva on päässyt vierailem aan. 63,– . Lukusuositus. Lukit ovat suurikokoisina ja rauhallisina otuksina mukavia valokuvattavia ja usein tarvittavat tuntomerkit on mahdollista nähdä kuvista. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit. 10 € Kirja esittelee Suomen ja lähialueiden 253 lajia. Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. Suomen perhoslajesta 90 % on yöaktiivisia
18 SUOMEN LUONTO 5/2019 Muurahaiskeko on nerokas asumus, jossa ilman vaihto pelaa ja lämpötila pysyy vakaana. Maamme metsissä ja niiden reunamilla elelee viisi kekomuurahaislajia, joiden elintavoissa riittää kiehtovia piirteitä. KEKO KOTINA 18 SUOMEN LUONTO 5/2019
5/2019 SUOMEN LUONTO 19 TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT MERJA PAAKKANEN / PIIRROKSET JUHA ILKKA KEKO KOTINA 5/2019 SUOMEN LUONTO 19
Isokokoisemmat karvakekomuura hainen, punakekomuurahainen ja niitty kekomuurahainen sen sijaan rakentavat vain yhden pesän, jossa on yleensä yksi ainoa muniva kuningatar. Jouni Sorvari ottaa näyteyksilöitä tupsukekomuurahais pesästä. ”Aloitan tunnistamisen pään takareu nasta ja sen karvoituksesta: millaiset karvat siellä kasvavat vai kasvaako ol lenkaan. Jos löytää oikein suuren keon, siel lä saattaa asustaa yli 500 000 muura haista ja jopa 500 kuningatarta. Jos syttyy sota naapurimuurahaisten kanssa, vanhim mat tungetaan etulinjaan. Lajit tunnistaa lähinnä karvoituksen perusteella. Tarkemmin katsottuna keon huipulla pienten kuu senneulasten joukossa puuhasteleekin jo kymmeniä työläisiä. Vaihtelu nii den välillä on samassakin pesässä niin suurta”, Sorvari kuvailee. Kekomuurahaistyöläiset elävät pari vuotta ja niillä on nimensä mukaises ti erilaisia työtehtäviä, jotka muuttuvat iän myötä, siis eräänlainen urapolku. Sitten siirryn muihin ruumiin osiin. Suomessa niistä tavataan 55, joista viisi on kekomuurahaislajeja. Hän ar velee pesän koon perusteella sen olleen tässä parikymmentä vuotta. Niille kerään tyy rasvakerros, jonka avulla nämä työ läiset voivat talvihorroksen jälkeen läh teä keväällä ensimmäisinä liikkeelle jo kun kekoa vielä peittää lumi ja jää. Aamu on viileä, joten meno muura haiskeossa on vielä verkkaista. Erilaisia yhteiskuntarakenteita Koko maapallolla on yli 15 000 muura haislajia. Syvem mällä keon sisällä lämpötila saattaa kui tenkin olla yli 20 astetta. Rakennusmateriaalien käyttö voi kuitenkin vaihdella myös ympäris tön mukaan. Myöhään syksyllä syntyvä viimeinen työläissukupolvi ei tee muuta kuin syö eteensä kannettua ruokaa. Kun aurinko alkaa lämmittää puiden oksien lomitse, hyöri nä kiihtyy silmin nähden. 20 SUOMEN LUONTO 5/2019. Seu raavaksi ne siirtyvät pesän ulkopinnal le korjailemaan rakenteita ja keräämään neulasia sekä ravintoa. Niis tä kooltaan pienimmät tupsukekomuu rahainen ja kaljukekomuurahainen ra kentavat useiden pesien yhdyskuntia, ja yhdessä pesässä voi olla useita kuningat taria. ”Varminta on tunnistaa itse muura hainen mikroskoopilla ja ottaa useampia yksilöitä samasta pesästä. ”Viettäisin sen kiipeämäl lä kuusen rungolla ja tutus tumalla sen latvustoon. Pesävieraita on löydetty keko muurahaisten pesistä peräti 80 eri lajia, ”Karvakeko muurahaisella on pulisongit ja pystytukka.” Kekomuurahaislajin voi tunnistaa tutkimalla otuksen karvoitusta luupilla tai mikroskoopilla. ”Tämä on ollut niille hyvä paikka asua”, Sorvari sanoo ja sormeilee pesän ylle kaartuvassa oksassa vierekkäin kas vavaa naavaa ja luppoa. ”Tässä on melko muhkea keko”, Sor vari sanoo ja johdattaa noin metrin kor kuisen tupsukekomuurahaispesän äärel le Kuopion Lippumäen metsässä. Sitten ne alkavat hoitaa munia ja ko teloita sekä puhdistaa kuningatarta. ”Aluksi nuorimmat työläiset vain syö vät. 20 SUOMEN LUONTO 5/2019 J os apulaisprofessori Jouni Sorvari saisi olla päivän ke komuurahaisena, suunnitel mat olisivat selvät. Lajeja voi yrittää erottaa myös pesän rakennusmateriaaleista, sillä esimerkik si tupsukekomuurahainen rakentaa keon hienosta neulasmateriaalista, kun taas rotevampi karvakekomuurahainen raa haa kekoonsa karkeampaa tavaraa ku ten havupuiden oksien kärkiä ja oksan pätkiä. Paluumatkalla toisin kekoon kuusen oksalta löytyneen irronneen, hyväkuntoisen neulasen.” Tuohon malliin saattaa oikeasti hu rahtaa esimerkiksi tupsukekomuura haistyöläisen päivä edellyttäen, että ky seessä on hieman varttuneempi työläi nen, jolle jo uskotaan ruuanhaku ja pe sän rakentaminen. Tupsukekomuurahaisella on muu tamia karvoja pään takareunassa, ja kar vakekomuurahaisella on oikeat pulison git ja pitkä pystytukka.” Tunnistaminen on maallikolle hanka laa, mutta useimmin metsässä törmää yleisimmän lajin eli tupsukekomuura haisen pesään. Ne kun kum minkin kuolevat kohta”, Sorvari kertoo. Työ läiset oksentavat ravintoa myös muil le pesän asukkaille ja virvoittavat nii tä työn touhuun. Lisäk si pesävieraina voi olla metsälieroja, hä mähäkkejä, kovakuoriaisia ja sammal punkkeja. Maan alla voi olla vielä toinen metri muurahaisten kaivamia pesäkammioita ja käytäviä
Kekomuurahaispesässä voi norkoilla ja majoittua myös toinen muurahaisla ji, norkomuurahainen. Tupsukekomuurahaisten mielestä nämä alivuokralaiset maistuvat pahalta, joten ne saavat olla rauhassa”, Sorvari kertoo. Kolmiulotteinen metsä Siirrymme syvemmälle Lippumäen met sikköön katsomaan muita muhkean tup sukekomuurahaispesän kanssa samaan yhteiskuntaan kuuluvia pesiä. Se voi johtua siitä, että puu saa paljon ravinteita juu rellaan olevista pesämateriaaleista.” Saavumme pienelle aukiolle metsän keskellä. ”Kesäpesä on isompien pesien välil lä oleva väliasema. Sik OSALLISTU KEKOMUURAHAIS-KARTOITUKSEEN Viiden kekomuurahaislajimme lisäksi seitsemän muuta muurahaislajia tekee pesänsä ainakin osittain kasvimateriaalista. Rasia laitetaan pakastimeen ja lähetetään sitten tutkijoille. Kirvojen vuoksi kekomuurahaiset ki puavat ahkerasti puiden runkoja ylös ja alas. ”Oho! Kesäpesä”, Sorvari sanoo. ”Metsä on kekomuurahaisille kol miulotteinen. Katso tarkemmat ohjeet www.uef.fi/muurahaiset. Sen reunalla on viisi pienem pää kekomuurahaispesää rivissä aivan kuin maanmittaaja olisi käynyt merkit semässä niille paikat. Kekojen kupolit vi lisevät punamustaa porukkaa. Tuossa voi olla hy vä ruokapaikka, juurikirvoja tai jotakin muuta syötävää.” Kirvat kuuluvatkin kekomuurahaisten elämään kuin neulanen pesään. Keon pinnalta kerätään 5–15 muurahaista pakastusrasiaan. Niitä on täällä toistakymmentä. Havupuissa on kirvoja koko kas vukauden ajan, mutta muurahaisliiken nettä suuntautuu myös lehtipuiden kir vaapajille. Muura haiset käyvät hoitamassa puiden latvois sa eläviä kirvoja ja saavat niiltä vasta lahjaksi ulostetta eli mesikastetta. Kaikista näistä keon tekijöistä kaivataan nyt havaintoja ja näytteitä. ”Nämä pesät ovat pienempiä, joten niissä ei ole niin paljon asukkaita eikä siis niiden tuottamaa lämpöäkään. ”Monesti näkee, että keon vieressä oleva puu on jykevämpi. Se on kallisarvoista ravintoa aikuisille keko muurahaisille. 5/2019 SUOMEN LUONTO 21. Ne pystyvät kipittämään niin maan pinnalla kuin puun rungolla kin ja keräävät kirvojen mesikasteen li säksi ison osan saaliistaan puista.” Kekomuurahaisten läsnäololla on myös vaikutusta puiden kasvuun. 5/2019 SUOMEN LUONTO 21 selviää Turun yliopistossa tarkistetusta Salla Härkösen väitöstutkimuksesta. Samassa tupsukekomuurahaisten yhteiskunnassa voi olla kymmeniä pesiä. ”Ne pesivät esimerkiksi keon sisäl lä olevan kävyn ontossa keskiruodissa. Noin kymmenen metrin päässä isosta pesäs tä on pieni neulasten peittämä kohou ma, jossa näkyy punaisen kirjavia tup sukekotyöläisiä
Joskus kekomuurahaiset voivat aloit taa eri muurahaislajin kanssa sodan sen takia, että saisivat proteiinipitoista ruo kaa kuolleista muurahaisista. Kuningatar elää viitisen vuot ta ja sen tehtävä on munia ja taas munia. · Pesii koko maassa. KALJUKEKOMUURAHAINEN (Formica polyctena) · Monipesäinen yhteiskunta, monta kuningatarta. Ei, siinä taitaakin olla jokin saalis käsittelyssä.” Pesässä näyttää olevan kova kiire, mutta totuus taitaa olla ihan muuta. Lisäksi pesäkammioissa on munia, toukkia ja koteloita. Nuorilla kuningattarilla on siivet, mutta ne ovat usein huonoja lentämään, joten tämä laji ei helposti pysty valloittamaan uusia elinpaikkoja. TUPSUKEKOMUURAHAISEN KEKO Tupsukekomuurahaisten yhteiskunta on monipesäinen ja yhdessä isossa pesässä voi olla jopa 500 kuningatarta, 1000 koirasta ja liki 500 000 työläistä. Tupsukekomuurahaiset levittäytyvät tavallisimmin jo olemassa olevan yhteis kunnan lähettyville. Kerran ruokakupin takana oli yk si muurahainen sykkyrässä. · Maamme yleisin kekomuurahaislaji. Toukat tarvitsevat kasvaakseen pro teiinipitoista ruokaa kuten perhosen toukkia, luteita ja muita hyönteisiä. Hän on yllättänyt muurahaisen päi väuniltakin. ”Kekomuurahaisilla on yllättävän pal jon luppoaikaa. Luulin sitä kuolleeksi ja meinasin nyppäistä pois. Mutta muurahainen saikin vikkelästi ja lat alleen, kun tuli yllätetyksi unilta.” Kekojen liittovaltio Tupsukekomuurahaispesässä voi siis ol la useita kuningattaria, isoissa pesissä jo pa satoja. Ja jotkut ovat vain teke vinään jotakin”, Sorvari sanoo. ”Minulla oli kotona pieneen pakas tusrasiaan mahtuva liekomuurahaisen pesä. Yksittäisen pesän ra kentava karvakekomuurahaisyhteiskunta puolestaan on yhden kuningattaren va rassa, joka voi elää toistakymmentä vuot ta. ”Kyllä siinä tulee ruumista, kun nämä tappelevat, mutta osaavat ne solmia rau hankin”, Sorvari sanoo. Työläiset taas SUOMEN KEKOMUURAHAISLAJIT TUPSUKEKOMUURAHAINEN (Formica aquilonia) · Monipesäinen yhteiskunta, monta kuningatarta. Ruo kintaan erikoistuneet työläiset kuljet tavat sitä niille appeeksi. KARVAKEKOMUURAHAINEN (Formica lugubris) · Yksipesäinen yhteiskunta, yksi kuningatar. ”Voisi pikemminkin puhua Euroopan unionista tai liittovaltiosta, jonka sisällä keot voivat erkaantua toisistaan ja käy dä hyvinkin kovia tappeluita, ja sitten ollaan taas kavereita.” Tällaisissa yhteenotoissa voi syntyä myös uusia liittovaltioita. · Pesii koko maassa. PUNAKEKOMUURAHAINEN (Formica rufa) · Yksipesäinen yhteiskunta, yksi kuningatar. 22 SUOMEN LUONTO 5/2019 YHTEISKUNTA | Tupsukekomuurahaisten yhteis kuntaan voi kuulua toistakymmentä toisiaan lähellä olevaa pesää. · Pesii eteläistä Lappia myöten, mutta yleinen vain Oulujärven eteläpuolisessa Suomessa. Tämä kuningatar on hyvä lentämään ja voi päristellä menemään kilometritol kulla etsiessään uutta pesäpaikkaa. ”Onkos tuossa tupsukekomuurahais kuningatar. Ison keon sisälämpötila voi olla kesällä 30 astetta. · Pesii eteläistä Lappia myöten, mutta yleinen vain aivan Etelä-Suomessa. si työläiset ovat liikkeessä ja rakenta vat kiireesti kekoon lisää mittaa”, Sor vari sanoo ja kumartuu liki yhtä pesää. · Pesii Oulun korkeudelle asti.. NIITTYKEKOMUURAHAINEN (Formica pratensis) · Yksipesäinen yhteiskunta, yksi kuningatar. Ne tulevat joskus keväällä pesästä paistattelemaan päivää
Keoista on löydetty esimerkiksi yli 80 hyönteislajia. 5/2019 SUOMEN LUONTO 23 POLKUJA JA KAMMIOITA | Maan pinnalla näkyvän keon sekä polkujen lisäksi pesä voi jatkua toisen mokoman maan alle kaivettuina käytävinä ja kammioina. PESÄVIERAITA | Muurahaiskeko vetää puoleensa myös muita lajeja. Myös akansieni kasvaa usein muurahaispesässä. Munat ja toukat ovat syvällä keossa kosteassa ja lämpimässä. KOTELOT YLHÄÄLLÄ | Tupsukekomuurahaisten kotelot ovat keon yläosassa kuivassa ja lämpimässä ilmanalassa. 5/2019 SUOMEN LUONTO 23
Luin ja jäljensin omiin vihkoihi ni tietosanakirjoista ja eläinkirjoista kai ken löytämäni muurahaistiedon. Ne eivät osaa suunnistaa.” Latvustokartta näyttää suunnan Maastossa liikkuessaan tupsukekomuu rahainen tarvitsee etenkin päälaken sa kolmea pistesilmää. Asuimme silloin Lapissa. Ne ovat mustia ja siivellisiä, hieman työläis tä isompia, ja viettävät suurimman osan ajastaan keon sisällä. Varttuneet työläiset kantavat myös nuorempia työläisiä, jotka eivät ole ol leet vielä kertaakaan ulkona. Varsinkin metsän sisäosissa pesivät ke komuurahaiset käyttävät keon rakenteis sa pihkaa, joka paitsi kovettaa kammioi ta on myös antibioottista ja auttaa kekoa erilaisten tautien torjunnassa. Kekomuurahaisten viemää Astumme metsästä – tai pitäisikö sanoa tupsukekomuurahaisten valtakunnas ta kävelytielle. Tupsukekomuurahainen ki pittää metsänpohjalla tai puun rungolla latvustokarttaansa seuraten, mutta jos yksikin puu kaatuu ja taivaalle piirtyvä kuva muuttuu, muurahainen ei välttä mättä löydä enää oikealle polulle. Sinne työläiset kiikuttavat kuolleet lajitoverinsa, saalis eläinten jäännökset sekä ulosteet. Tikan vierailusta voi seura ta kosteusvaurio ja pesän hylkääminen. ”Pienemmissä keoissa lämpötilan sää tely ei ole niin hyvää ja tasaista. Kun ilma yöl lä viileni, myös keko viileni. Kun olin vähän vaille kahdeksanvuotias, muutim me YläSavoon. Hakkuita ja muuta metsänkäsittelyä vastaan muurahaishappo ei valitetta vasti tepsi. Vielä teiniiässäkin juoksin muurahaisten pe rässä”, Sorvari naurahtaa. Kotitalomme oli metsä aukion keskellä ja sen reunoilla oli kau heasti kekomuurahaisten pesiä. Kun oli te kemisen puutetta, aloin seurata muura haisia ja piirtelin kartat, missä mikäkin pesä on. Ylhäällä kuivemmassa ja vielä läm pimämmässä ilmanalassa ovat kotelot. Met sän tuttu kolmiuloitteisuus katoaa. Oli al kukesä, eikä minulla ollut vielä kaverei ta uudella paikkakunnalla. ”Isä näytti minulle jo ihan pienenä poikana, että tuossa on hevosmuurahai nen. Touko–kesäkuussa ne parveilevat ja sitten häviävät. Vaaran uhatessa tupsukeko muurahainen puree ja ruiskauttaa muu rahaishappoa tunkeilijan päälle. Alhaalta kul kuaukoista ja erillisistä ilmaaukoista tu lee tuloilma, ja se poistuu ylhäältä keon kupolista. ”Jos olot pesässä heikkenevät, työläi set alkavat siirtää koteloita toiseen pe sään. Se on tätä muurahaisten jätöstä.” Koiras ja unelmien prinsessa Yleensä isoissa keoissa tuotetaan kunin gattaria ja pienissä koiraita. ”Siellä kävi päinvastoin. Sen Sorvari kävi myö hemmin tarkistamassa. Koiraat siis kehittyvät vähän vaatimattomam missakin oloissa”, Sorvari naurahtaa. ”Jos joku pikkutyttö tai pikkupoika in nostuu muurahaisista, ei vanhempien pi dä latistaa sitä intoa. Kaverit, tai oikeastaan niiden puute, liittyvät myös siihen, miksi Jouni Sorvarista tuli yksi maamme par haista muurahaisasiantuntijoista. Saaliiksi kelpaava hyönteinen otetaan käsittelyyn talkoo voimin.. Tämä joh tuu ilmeisesti pesien lämpöoloista. Myös keon kostea pintakerros auttaa säilyttämään tasaisen lämpötilan. Hän teki saman kokeen myös hak kuuaukolla olleelle keolle. Edessämme vilistävillä tupsuke komuurahaisillakin on jossakin keon lä hellä hautausmaan ja kaatopaikan vir kaa toimittava paikka. Lämpötila oli yöllä vie lä korkeampi kuin päivällä. Niiden turvin se suunnistaa paikasta toiseen puiden lat vojen ja taivaan muodostamaa latvus tokarttaa seuraten. Vastaan tulee kaksi ka verusta pyörillä. Esimerkik si palokärki voi etsiessään syötävää rik koa rännijärjestelmän ja keon vedenpitä vän kupolin. Ja kyllähän kekomuurahaisetkin kak kaavat. Jos keon lämpötila vaihtelee, se vaikuttaa muu rahaisten lisääntymiseen.” Syvällä keon sisällä lämpimissä ja kosteissa kammioissa ovat munat ja tou kat. ”Joskus pururatojen ja pyöräteiden varrella voi nähdä paljon mustaa silp pua. ”Isoissa keoissa sisälämpötila on va kaa ja se voi olla liki 30 astetta. ”Niiden ainoa tehtävä on odotella unel miensa prinsessaa”, Sorvari kuvailee. Muurahaiset ovat hirmu mielenkiintoisia.” Ja ne YläSavon metsäaukion reunal la asustavat muurahaiset, ne ovat tupsu kekomuurahaisia. Kekomuurahaisilla on keossaan hyvä passiivinen ilmanvaihto. Onneksi isä ja kaverit ymmärsivät nuoren pojan innostuksen. n Hakkuita vastaan muurahaishappo ei ikävä kyllä tepsi. Tein kokeen, jossa mittasin metsässä olevan tupsukekomuurahaiskeon lämpötilan yöllä ja päivällä. Koiraat syntyvät kesän kynnyksellä ja kuolevat pian parittelun jälkeen, joten ne elävät hädin tuskin kuukauden. Yöllä luukut ovat kiinni ja sisällä on enemmän työläi siä”, Sorvari sanoo. Otuksella on myös kaksi verkkosilmää liikkeen havaitsemi seen sekä erinomainen hajuaisti tunto sarvissaan, joilla se pystyy tunnista maan jo muutamasta hajumolekyylistä saman pesän ja yhteiskunnan jäsenet, hyvät ruokaapajat, polku ja varoitus hajumerkit. 24 SUOMEN LUONTO 5/2019 syövät kirvojen ulostetta, josta ne saavat hiilihydraatteja sekä nestettä. Keon pinnan sikin sokin olevat hie not havunneulaset toimivat tupsukeko muurahaisilla rännin tavoin ja ne ohjaa vat sadeveden alas maahan
Mittaa keon ympärys maan rajasta. Avattuna kartta näyttää laajan alueen ja sopii erityisesti reitinsuunnitteluun sekä käytettäväksi yhdessä digitaalisten karttojen kanssa. Ota keosta kuva ja kirjaa ylös tarkka löytöpaikka. Muurahaispesien lähellä myös kasvillisuus voi olla monimuotoisempaa. Lähetä tiedot 4.8. Isot keot ovat tärkeitä etenkin muurahaiskuningatarten kehittymisessä. Veneilykartat eivät korvaa virallista merikarttaa, jota on aina käytettävä navigoinnissa. TOIMI NÄIN: 1. Nämä suuret, vakaissa oloissa vuosi kymmenien aikana kokoaan kartuttavat pesät ovat vähentyneet voimakkaan metsän käsittelyn ja avohakkuiden vuoksi. 3. 5/2019 SUOMEN LUONTO 25 Karttakeskuksen veneilykartat Saatavilla jo 27 karttaa! Täysin uudenlainen karttasarja, joka on valmistettu vedenkestävästä ja repeämättömästä materiaalista. Vastaajien kesken arvotaan Katja Bargumin ja Heikki Helanterän Suuri suomalainen muurahaiskirja (Minerva 2019). veneluiskia ja tulentekoja rantautumispaikkoja. OLETKO LÖYTÄNYT METSÄSTÄ MUHKEAN MUURAHAIS KEON. Mittaa keon korkeus mittakeppiä apuna käyttäen. Taitettuna pienikokoista karttaa on helppo käsitellä ja säilyttää veneessä. Asialla on ollut joko tupsukekomuurahainen tai kaljukekomuurahainen, jotka rakentavat isokokoisia pesiä. 4. Kesäkisa 2019 Löydä muhkea keko ja voita muurahaiskirja! M ER JA PA A KK A N EN. mennessä osoitteessa www.suomenluonto.fi/muhkeakeko Vastaukset toimitetaan myös Itä-Suomen yliopiston muurahais tutkijoiden käyttöön. Lisäksi muurahais keoilla on iso merkitys metsän lajikirjon kannalta, sillä keossa asustaa muurahaisten lisäksi monia muitakin hyönteisja nilviäislajeja. Lisäteemana kartoissa on mm. 2. Säänkestävät taitetut kartat vesille Veneilykartoista on saatavilla myös suorat seinäkarttaversiot
26 SUOMEN LUONTO 5/2019 26 SUOMEN LUONTO 5/2019 Täpläkämmekkä – tutummin maariankämmekkä – kasvaa kosteissa metsissä ja avaa punertavat kukkansa kesä– heinäkuussa.
37-vuotias kasvitieteilijä Niilo Söyrinki löysi syyskesällä 1945 Ruoveden Koverojärven liepeiltä metsänemän, harvinaisen kämmekän. Metsänemän lisäksi vanhoissa ja varjoisissa havumetsissä tuikkii useita tähtiä: matalia kämmeköitä ja talvikkeja, joiden pienet kukat eivät leisku värejä vaan himertävät vaaleita ja vihertäviä sävyjä. 5/2019 SUOMEN LUONTO 27 Korpien varjoissa tuikkivat niin neidonkenkä, tähtitalvikki kuin yövilkkakin. Korven kasvateista metsänemä ja harajuuri voivat jäädä retkeilijältä huomaamatta. Harajuuren kohtaa harvemmin, herttakaksikko saa jo huudahtamaan, metsänemää retkeilijä ei tapaa ehkä koskaan. Osa lajeista on varsin yleisiä. Raportissaan hän ikuisti tunnelman, jonka korpimaiden kulkija nykyäänkin kokee tiettyjen kasvien äärellä. TEKSTI ANNI KYTÖMÄKI / KUVAT TIMO NIEMINEN, MAURI LEIVO JA ESA ERVASTI / VASTAVALO Virvaliekit maan korvessa M utta sitten näin jotakin, jonka rinnalla kaikki muut tuntuvat mitättömiltä ja jokapäiväisiltä. Esimerkiksi iso-, pikkuja tähtitalvikki sekä yövilkka ovat monelle tuttuja. --Otan lakin päästäni, kun kumarrun ihailemaan tuota korven keskelle lahoavien lehtien voimasta syntynyttä luonnon rakennustaidon ja muototajun ihmettä. Säväyttäjiä ovat myös vaikkapa soikkokaksikko, pesäjuuri ja neidon5/2019 SUOMEN LUONTO 27 ES A ER VA ST I / VA ST AV A LO
Näitä ulkoasultaan hivenen kum mitusmaisia kasveja on vanhastaan kut suttu lahon tai mädänsyöjiksi. Myös pesäjuuri ja harajuuri ovat saa neet nimen juurten mukaan. Emäntä piiloutuu vierailta Niilo Söyringin löytämän metsänemän elinalue, Kovero, on nykyään Helvetin järven kansallispuiston huomassa. Etelän lehtojen pesä juuri varjelee yksityisyyttään metsäne määkin tarkemmin, sillä pesäjuuri voi kukkia maan alla. Jotkut lajit, kuten pesäjuuri, metsän emä ja harajuuri, ovat lähes lehtivihreät tömiä. Nei donkengän voi kohdata heti lumen su lettua, metsänemän puolestaan löytää usein sienestäjä. Olen alkanut kutsua syvien metsien kasviaarteita virvaliekeiksi. Kun sienijuuri uuttaa karikkeesta ravintoa ja toimittaa sitä kumppanilleen, kasvi jak saa ponnistaa maanpinnan yläpuolelle. Ne tar vitsevat sienikumppanin ruokintaapua läpi elämän. Kämmekät ovat kiinnostaneet kas vitieteilijöitä kauan. Juurten muodosta on peräisin kämmeköiden heimon nimikin, sillä liuskaiset juurimukulat muistutta vat kättä. Kasvikunnan virvaliekit ovat sopeutu neet kotiinsa metsään neuvokkaasti. Harajuurella harottavat juurten lisäksi myös kukat. Siinä missä nyky ajan kasviharrastaja valokuvaa löytönsä, entis ajan tieteenharjoittaja kaivoi kas vin ylös juurineen. Talvikit taiteessa ja taivasalla Joskus nimi kuvaa kasvia runollisesti: havuntummaan korpeen tuo valoa yö vilkka, ja keväisen metsän purppurai nen, siron virsun muotoinen kukka on neidonkenkä. Mo net lajit lemahtavat yllättävän voimak kaasti, sillä puiden katveessa pölyttä jiä ei kannata houkutella väreillä vaan tuoksuilla. 28 SUOMEN LUONTO 5/2019 M AU RI LE IV O TIM O N IE M IN EN. Tarujen aarnivalkeiden tapaan ne näyttäytyvät melko kitsaasti, vavahduttavat sydäntä ja tuntuvat pakenevan tietymättömiin, jos niitä vasiten etsii. 28 SUOMEN LUONTO 5/2019 kenkä – aina sen mukaan, missä päin Suomea kasviharrastaja tallustaa, sil lä kaikki lajit eivät esiinny kautta maan. Muut asettuvat kukin takalenterissa niiden väliin. Juuria ei kuitenkaan ole tarpeen tonkia esiin, sillä esimerkiksi harajuuren tun nistaa helpoiten siemenkodista: kasvin latvustertusta näyttää törröttävän pie niä, raakoja banaaneja. Pesäjuu rella ne muodostavat tiuhan ”linnunpe sän”, harajuurella sojottavat sinne tänne. Äkkisel tään tuntuu oudolta, että monen metsä kasvin siemenet ovat tomua – sen luuli si hukkuvan sammalten valtakuntaan. Jos pölytys onnistuu, talvikit ja kämmekät tuottavat runsaasti sieme niä, jotka ovat hyvin pieniä, painoltaan vain gramman miljoonasosia. Siemenillä on kuitenkin strategia: ne liittoutuvat sienirihmaston kanssa. Mo niaalla muualla salomaiden aarteet ovat joutuneet kärsimään ojituksista ja hak kuista. Virvaliekit kukkivat pitkin kesää. Metsänemä on taantunut jopa uhanalaiseksi. Metsänemä on ylipäätään hankalasti havaittavissa, koska se kukkii vain sil loin, kun kevät ja alkukesä ovat olleet lauhat ja sateiset
Tapaus tuntui merkittävältä. Monen pikkuruisen maan eläjän tavoin hertta kaksikko kaipaa staattisia oloja, kuten suojaisaa pienilmastoa. Kesällä 2003 kolusin muutaman aarin kokoista rahkasammalpainannetta Ylö järven Mikkolankorvessa, josta tein opin näytekartoitusta. Kel tatalvikkia kannattaa etsiä vaikkapa vanhoista harjumetsistä. Kansa on kutsunut tal vikkeja varsankaviokukiksi ja myyrän korviksi. Toisaalta ikivihreys muistut taa sukutaustasta, sillä yövilkka kuuluu kämmekkäryhmään, jonka lajeista suu rin osa elää tropiikissa. Silti nuokkutalvikki on taantunut 1950luvulta: tuolloin laji oli metsäkasveista 25. Jos yövilkan löytää, tietää, että metsää ei ole hakattu ronskisti ainakaan puoleen sataan vuoteen. Luontoretkiä opastaessani olen toden nut, että yövilkalla on pysäyttävä voima. Kämmeköihin viittavia teok sia on useita, kenties tunnetuimpana Sirpa Kähkösen romaani Neidonkenkä (2009). Tähtitalvikin huomaa yleensä sen vahvasta tuoksusta.. Kotona tutkin kasvikirjaa ja löysin yö vilkan. Yö vilkka pystyykin talvehtimaan lehtineen päivineen. Nimen taustalla ovat kasvin kaksi sydämenmuotoista lehteä, joita silmä terittyy nopeasti etsimään so pivan näköisistä korpimetsistä. yleisin, mutta vuosi tuhannen lopussa se oli sijalla 54. Sitkeydestään huolimatta yövilkka menehtyy, jos metsä kaadetaan. Sammalikossa oli ryhmä lehtiruusuk keita, joissa kussakin oli muutama tum manvihreä, kyynelen muotoinen lehti. Olen miettinyt, mitä talvikkia ru nossa tarkoitetaan, sillä talvikit eivät kasva niityillä. Tuttu harju paljasti salaisuuden, yövilkka kii pi tietoisuuteeni kuin olisin saavuttanut metsän luottamuksen. Vaikutus on sama, vaikka valkois ten kukkien sijaan nähtävissä olisi pelk kiä lehtiruusukkeita. Talvikeista tavallisin on nuokkutal vikki, sitä löytää melko valoisista talous männiköistäkin. 5/2019 SUOMEN LUONTO 29 Kasvikunnan virvaliekit ovat metsässä neuvokkaita. Hartaudelle on perusteita, sillä yö vilkka on selviytymisen mestari, saman aikaisesti hauras ja vahva. Metsien pelloksi raivauksen takia isotal vikki alkoi Suomessa jo varhain menet tää alkuperäisiä kasvupaikkojaan, savi pohjaisia havumetsiä. Vähentynyt on myös keltatalvikki, mutta kun sen löytää, hätkähtää. Retkeläiset hiljentyvät piskuisen kasvin ääreen, tarkastelevat ja valokuvaavat ih mettä. Talvikki puolestaan esiintyy edukseen Zacharias Topeliuksen runossa Roineen rannalla, jonka Elina Vaara on suomentanut. Ikivihreät lehdet eivät uusiu du tuosta vain. Kun luontokartoittajakurssilla pohdittiin yö vilkan arvoa luontoarvojen ilmentäjä nä, opettajamme kiteytti, että ”yövilk ka viestii metsän häiriöttömästä histo riasta”. Vuosia myöhemmin oivalsin, että jos elämän iltahämärissä jotain kadun, en ainakaan tunteja, jotka kuljin virvaliek kien perässä – tavoitin niitä tai en. Jätin talvikit rauhaan ja hankkiuduin hakkuuaukealle maito horsmien pariin. Tum manvihreiden lehtien ja tummanpunai sen varren kontrasti on järisyttävä. Kun lajia ei löytynyt, mietin harmissani, miten kummallisiin toimiin ihminen aikaansa käyttääkin. n Kirjoittaja on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Ilmaraot leh tien alapinnalla ovat pienet, joten kas vi selviää nuutumatta, vaikka sen juuret ulottuvat vain karikekerrokseen. Nuok kutalvikinkin kohtalo on viihtyä van hoissa, varjoisissa metsissä. Runo kuvaa kertojan yksinäisyyttä: rinnalla ei ole lajitoveria, vaan ”luuvan tähkä on vel jyeni, niityn talvikki siskosein”. Päätin kokeilla kirjalli suudesta löytämääni vihjettä talvikkien lehtien syötävyydestä. Etsin herttakaksikkoa, koko iltapäivän. Lehdis sä on myös ilmaonteloita, joiden ansios ta jääkiteet eivät helposti riko soluja. Isotalvikki ja pikkutalvikki eivät ole harvinaisia, mutta kyllä ne nykymetsissä aina ilahduttavat, isotalvikki varsinkin. Askelia sydänmailla Herttakaksikko, virvaliekeistä mitättö min, on kymmensenttinen kämmekän rääpäle, joka vaivoin pinnistää rahka sammalten ylle. Jonkin aikaa ny pin leivänpäällysvihreää pikkutalvik kien lehtiruusukkeista, mutta touhu ar velutti. Viehkot nimet ovat inspiroineet kirjai lijoitakin. Yön valovoima Kohtasin yövilkan ensimmäistä kertaa 1990luvulla Ylöjärvellä, kotiharjuni pohjoisrinteen vanhassa havumetsässä. Niin suomalaiselta kuin talvikki sana na kuulostaakin, sen on kehittänyt vas ta Elias Lönnrot 1800luvulla ”talven vihreän” pohjalta. Todennäköisesti Tope lius ja Vaara eivät kuitenkaan erehty neet vaan viittaavat tähtitalvikkiin, jo ka hämyisten korpien lisäksi kykeni elä mään myös laidunmetsissä, karjapolku jen varsilla. Aikoinani vietin kesää metsämökil lä, jonka lähellä ei kasvanut vakiovilli vihanneksiani
UHANALAISUUS: Elinvoimainen. UHANALAISUUS: Silmälläpidettävä. KUKINTA-AIKA: Elo–syyskuu. KUKINTA-AIKA: Kesä–heinäkuu. 30 SUOMEN LUONTO 5/2019 30 5/2019 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO 5/2019 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO 5/2019 5/2019 METSÄNEMÄ | Epipogium aphyllum KASVUPAIKKA: Vanhat varjoisat metsät, puronvarret, lähteiköt sekä lehto ja lettokorvet, lehtivihreätön laji. Muuten niitä on vaikea edes huomata. 30 SUOMEN LUONTO 5/2019. Opi ja tunnista korven kukat! Korven kaunottaria kannattaa lähteä etsimään, kun ne ovat kukassa. Esimerkiksi tähtitalvikista huomaa yleensä ensin tuoksun, vasta sitten piskuisen kukan. Lajeista on hyvä etsiä myös tietoa ennen korpiretkelle lähtöä esimerkiksi Suuresta Pohjolan kasviosta. KUKINTA-AIKA: Touko–heinäkuu. PESÄJUURI | Neottia nidus-avis KASVUPAIKKA: Rehevät havu ja lehtimetsät, purolaaksot, letot ja maantieojat. Kukan lisäksi myös tuoksu johdattaa näiden metsän virvaliekkien tykö. HAR AJUURI | Corallorhiza trifida KASVUPAIKKA: Karut korvet, kosteat kangasmetsät, suot, puronvarret. UHANALAISUUS: Vaarantunut
YÖVILKK A | Goodyera repens KASVUPAIKKA: Sammaleiset vanhat havumetsät ja korvet, pohjoisessa myös koivikot. UHANALAISUUS: Elinvoimainen. KUKINTA-AIKA: Touko–elokuu. UHANALAISUUS: Elinvoimainen. 5/2019 SUOMEN LUONTO 31 SUOMEN LUONTO 5/2019 SUOMEN LUONTO 31 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO 5/2019 SUOMEN LUONTO 5/2019 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO NEIDONKENK Ä | Calypso bulbosa KASVUPAIKKA: Lehdot, lehtomaiset metsät ja lehto ja lettokorvet. KUKINTA-AIKA: Heinä–elokuu. 5/2019 SUOMEN LUONTO 31 K A SV IP IIR R O K SE T: W A LT ER M üL LE R, TA U ST A KU VA : SH U TT ER ST O CK. HERTTAK AKSIKKO | Neottia cordata KASVUPAIKKA: Varjoisat, sammaleiset ja soistuneet havumetsät, purojen varret, tulvametsät ja ojat. UHANALAISUUS: Vaarantunut. SOIKKOK AKSIKKO | Neottia ovata KASVUPAIKKA: Lehdot, lehdesniityt, letot, lehtokorvet ja purolaaksot. UHANALAISUUS: Elinvoimainen. KUKINTA-AIKA: Kesä–heinäkuu. KUKINTA-AIKA: Touko–kesäkuu
32 SUOMEN LUONTO 5/2019 WWW.SUOMENLUONTO.FI Jo lyhyt oleskelu luonnossa tekee hyvää terveydelle ja keventää mieltä. TO N I ES KE LI N EN SUOMEN LUONTO TEKEE HYVÄÄ Tilaa luonnonystävän ykköslehti itsellesi tai lahjaksi ja tue luonnonsuojelutyötä: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutyöhön. Tiesitkö, että Suomen Luonnon tilaajana sinä teet hyvää luonnolle
Hän tuijotti puuta hiljaa ja hartaasti, eikä sanonut pitkään aikaan mitään. Kuuntelin ohjeita, antauduin ja laskin sakset kädes täni. Tytär on voinut jo useamman vuoden kiipeillä puussa, oksat kyllä kestävät lapsen jalkojen painon. Vanhempani hankkivat puun tyttäreni ristiäisten kun niaksi, ja puu on kasvanut nelimetriseksi. Mutta vasta alkusyksystä. Kreikka laiselle kirsikkapuun leikkaus on meditaatiota, tai eh kä pikemminkin antiikin filosofian nykystoalainen jat ke. Leveän vai kapean. Vaurio rungossa saa helposti kyyneleen tirahtamaan, ja tal vesta selvinnyt puu tuottaa suurta iloa. Kirsikkapuu istutettiin kolmetoista vuotta sitten. Ja sen kuuluikin kasvaa. Kun kirsikkapuun leikkaaminen tuli ensimmäisen kerran ajankohtaiseksi, kutsuin kreikkalaisen ystävä ni apuun. Jossain kaukana mielen pohjalla häämöttää kir sikkapuun platoninen idea. 5/2019 SUOMEN LUONTO 33 A N N A RII KO N EN 5/2019 SUOMEN LUONTO 33 H A A H T EL A K eväällä ryhdyn katselemaan kirsikkapuuta. Hän sanoi, että minun pitäisi miettiä ensin puun muotoa. Vai tuleeko sinusta jättimäi nen tammi, joka saa kasvaa villisti, vapaasti ja rauhas sa, ja jonka oksilla lapset vielä satojen vuosien pääs tä kiipeilevät. Täytyy odottaa loppu kesään, jolloin leikkaaminen on turvallista eikä puu hun tule vaarallisia haavoja. Sisäänpäin kasvaneet oksat kannatti lei kata, tehdä tilaa. Halu sinko minä puusta viuhkan vai sateenvarjon. JOS SUOMALAINEN iskee hedelmäpuun kimp puun torpanraivaajan tarmolla, kreikkalainen leikkaa puun ensin mielessään, eikä kovin nopeasti. n Kirsikkapuumeditaatio Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta.. Tuleeko sinusta kirsikkapuu kesäiseen puutar haan vai käppyräinen mänty tunturin rinteelle. Palasin asiaan syksyllä ja muutaman vuoden ku luttua ajattelin, että kirsikkapuun leikkaaminen oli kuin lapsen kasvattaminen. En tiedä on ko puilla sielua, jotkut väittävät että on. Mahla virtaa jo pitkin runkoa, vihreät silmut pullistuvat, ja valkeat kukat puhkeavat esiin. Minkälainen puu sinusta tulee. AIKOINAAN PUUNKAATAJA kopautti ensin kir veen hamaralla runkoa, jotta puun sielu lähtisi pois, vasta sen jälkeen ryhdyttiin tositoimiin. Kuljeskelen puun ympärillä rauhattomas ti. Pe ruskuusi. Eikö ryhdyttäisi jo hommiin. Väärään suuntaan kasva vat oksat oli hyvä napsaista pois, mutta vaikka kuin ka yritti ohjailla, puu yllätti ja kasvoi lopulta minne tahtoi. Lehdetön puu olisi helppo leikata, mut ta tiedän, että vielä ei saa. Ystäväni sanoi, että se oli kaunis puu. Seisoin vieressä sak sia napsutellen ja aloin käydä kärsimättömäksi. Sitten hän kosketti varovasti sormil laan muutamaa oksaa ja sanoi tämä, ehkä tämä, ken ties tämä tästä. Me kaikki kuolemme, maadumme, meistä tulee to mua, ja lopulta kenties puita. Mutta sen tie dän, että oma suhde puuhun voi kehkeytyä syvälli seksi, mietiskeleväksi ja varsin tunteelliseksi. Kenties joen ylle kaartuva hopeapaju, jon ka oksat viistävät vettä
34 SUOMEN LUONTO 5/2019 SOPULIN KEVÄT Tunturisopuli on avainlaji, jonka runsaus määrää monen tunturilajin kohtalon. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT JORMA LUHTA JA MARTTI RIKKONEN 34 SUOMEN LUONTO 5/2019
5/2019 SUOMEN LUONTO 35 SOPULIN KEVÄT Tunturisopuli on kuin kaksi eri eläintä. Kannan ollessa harva se on arka ja hiljainen, sopulivuosien vaelluksella se rähjää ohikulkijoille jo kymmenien metrien päästä. 5/2019 SUOMEN LUONTO 35 JO RM A LU H TA
Erityisen hyvinä tal vina ne voivat paritella vielä saman tal ven aikana. Talvella synty neet naaraspennut tulevat sukukypsik si pariviikkoisina. Niitä saalistavat niin myyrien pyyntiin erikoistuneet lajit, kuten kärp pä, lumikko, piekana ja tunturikihu kuin kaikkiruokaiset pedot, kuten naali, ket tu ja ampuhaukka. Se merkitsee so pulille nälkäkuolemaa, ellei ruokaa löy dy muualta. Kettu valtaa pesäpaikakseen uhanalaisen naalin pesäluolastoja. Petojen määrä kasvaa sopulikantaa hi taammin, mikä osaltaan mahdollistaa so pulihuippujen synnyn. Laskelma kuitenkin osoittaa kuinka nopeasti sopulit pysty vät lisääntymään. Emo sen sijaan vaihtaa maisemaa, mutta ei kovin kauas. Sopuliemon lisääntymisinto muuttuu syklin vaiheen mukaan. Sopulivuosina petoeläimillä ja niiden poikasilla on enemmän ruokaa kuin ne jaksavat syödä. Sopuleilla mässäilevät kaikki. Vuoden aikana sopuliemo voi saada viisi pentuetta. Vuoden aikana emo saisi 100 000 jäl keläistä. Huippuvuosina lumikko voi syödä sopulista vain sen pään, joka sisältää energiapitoiset aivot. Vatsansisällön dna:ta tutkimalla tiedetään, että sen lempiruokaa ovat karhun ja kynsisam malet, kesällä myös heinät, erityisesti metsälauha. Ke vään edetessä kelk kaurilla ja ketun pesillä nähtiinkin jokunen sopuli, mutta huippuvuotta ei olisi luvassa. Talvipentueeseen syntyy 2–4 poikas ta, sillä energiaa kuluu enemmän kuin kesällä. Sam malista saa niukasti energiaa. Ne löytävät itsenäi sesti ruokaa, mutta jäävät usein seikkai lemaan tutun pesäpaikan lähelle. Lumikko ja kärppäemojen on opetettava poika silleen, kuinka sopuleita saalistetaan. Kun sopuliemo on liikkeel lä, sen on syötävä miltei koko ajan. Nopea lisääntyminen mahdollistaa so pulikannan jyrkän kasvun. Jotta voisi ymmärtää miksi odotettu sopulinousu lässähti, on katsottava taak sepäin, talveen. Etelämpänä myyriä syövät useat eri petolajit, minkä seurauksena vuosien väliset vaihtelut sopuleiden ja myyrien määrässä eivät ole yhtä jyrkkiä. Todellisuudessa pentuja ei tie tenkään synny näin paljon, koska ravin totilanne ja eri yksilöiden lisääntymisky ky vaihtelevat, ja syntyneistä pennuis ta suuri osa kuolee. Sopuliemo muuttaa joka pesueen jäl keen, koska papanat ja virtsan haju hou kuttelevat petoja. Kanadanso puleiden (Lemmus trimucronatus) tiede tään siirtyneen kesän aikana keskimää rin 24 metriä, koko vuoden kuluessa 74 metriä alkuperäisestä merkkauspaikas ta. Lumikkonaaras kantaa poikasiaan rei lun kuukauden verran, ja hyvänä sopu livuonna se voi saada jopa kolme poi kuetta. On viisasta synnyttää uusi poikue sinne, missä on pienempi riski joutua syödyksi. Lauhat suojakelit ja erityisesti talviset vesisateet ovat sopuleille ongelma. Hyvä lumi ja ravintotilanne on välttämätön sopulivuoden synnylle. Jos se synnyttää ker ralla esimerkiksi kymmenen pentua, ja pennut saavat edelleen kymmenen pen tua kukin, sopulimammalla on kesällä 100 lastenlasta ja 1000 lastenlastenlas ta. Sopuleiden elin piiri on näet varsin suppea. Toukokuussa YläLapissa on nähty vain vähän sopuleita. Varas tossa saattaa olla useita kymmeniä, jopa yli sata sopulia. Sopuli etsii lumen alta ravinnokseen pääasiassa sammalia. Sopulivael lus ei kuitenkaan synny yhden talven tai vuoden aikana, vaan vaatii vähintään kaksi peräkkäistä, runsaslumista talvea. Naaras voi paritella uudelleen he ti synnytyksen jälkeen. 36 SUOMEN LUONTO 5/2019 V iime syksynä näyt ti siltä, että tuntu risopuleiden mää rä oli kasvussa. Sa teella niiden kolot tulvivat, kun vesi ei roudan takia imeydy maahan. Pakkas ten kiristyessä tulvan alle jääneet sam malet ovat umpijäässä. Tammikuu: poikiminen mielessä Tunturisopuli valitsee talvireviirikseen rinteen, johon kertyy useita metrejä pak su hanki. Lopun se jättää varastoon. Tänä kesänä parit televa kärppänaaras synnyttää poikasen sa vasta ensi vuoden huhti–toukokuussa. Kun sopuleita on paljon, kärppien määrä hypähtää vasta seuraavana vuonna. Runsaslumisena pakkastalvena sopu liurokset virittäytyvät lisääntymiseen tammikuun lopulla, naaraat noin kuu kautta myöhemmin. Se vie aikaa. Helmikuu: vieraita käytävissä Kärppä ja lumikko ovat ainoita ympäri vuoden tunturisopuliin ja myyriin eri koistuneita petoja. Petoeläinten poikaset ovat kui tenkin emoistaan pidempään riippuvai sia kuin sopuleiden pennut. Hyvissä olois sa kannan kasvu kiihtyy, kun naaraat saavat enemmän ja suurempia poikuei ta. Se takaa kovillakin pakkasil la vakaan, lähellä nollaa pysyvän läm pötilan. Tutkimusten mukaan lumikon ja kär pän aiheuttama saalistus saa aikaan pohjoisen myyrä ja sopulisyklit, mutta siihen vaikuttaa myös yleispetojen pie nempi määrä. Niille kävi kuin Suomen euroviisukappaleille: suuret odotukset ja mahalasku. Lumikko syö sopulin päivässä, mutta kerää sen lisäksi myös varastoja. Silloin poikasia syntyy kaksin kertainen määrä, joskus kymmenenkin. Emo vieroittaa pennut, kun ne ovat noin pariviikkoisia. Pienikokoisina ne seuraavat sopuleita niiden käytäviin. JO RM A LU H TA 36 SUOMEN LUONTO 5/2019
Laihoina vuosina ketut viihty vät ihmisen helmoissa. Kun ketut ovat saaneet sopulivuosina suuria pesueita, vaeltajia on tunturissa erityisen runsaasti. Silloin sopuleilla ja muilla pikkujyrsi jöillä ei enää ole lumen tuomaa suojaa, ja ne joutuvat etsimään uuden reviirin kosteasta suonotkelmasta tai puronvar resta, missä sammalet ja ruoho alkavat vihertää jo alkukesästä. Sitkein tutkituista ketuista oli naaras, joka etsi paikkaansa maailmassa yli tuhannen ki lometrin matkan. Silloin kettu voi saada miltei 10 pentua. Kiiman alkamisen kuulee karheista haukahduksista, joiden avul la uros etsii pariutumiskumppania. Ke tun on vielä vaikea päästä sopuleihin kä siksi paksun hangen läpi, mutta poikas ten syntyessä kesäkuun alussa tilanne on jo toinen. Karussa tunturissa kettujen vaellukset voivat olla pidempiä, kun sopivia reviireitä ja pariutumiskump paneita on harvemmassa. Piekanat liitävät YläLappiin huhtikuun puolenvälin paikkeilla, mut Tunturikihu pesii hyvinä jyrsijävuosina. Ylätunturissa ketunpennut syntyvät yleensä naalien aiemmin asuttamaan pesäkumpuun, jonka käytäviä kettu on suurentanut omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Huippuvuosina kettuemot tuovat pennuilleen sopuleita ruoaksi niin paljon kuin suuhun kerralla mahtuu. Ruotsalaistutkimus paljasti, että nuo ret ketut jolkottavat keskimäärin lähes 400 kilometriä tällä taipaleella. Silloin ne etsivät omat reviirinsä. Kärppää ja lumikkoa lukuun ottamat ta pedot vaanivat saalista hangen pääl lä. Poikasten määrä ja kohtalo riippuu pik kujyrsijöiden määrästä. 5/2019 SUOMEN LUONTO 37 Sopuli ja myyrähuiput edistävät kettujen leviämistä tunturiin. Laihoina kesinä linnut parveutuvat ja lähtevät Norjan rannikolle paremman ravintotilanteen perässä. Ketun pantaseuranta tehtiin vehre ässä KeskiRuotsissa. Tutkijat havaitsivat myös, että ketut tekevät ennen reviiril le asettumista 100–200 kilometrin ”sak kokierroksen”, jonka avulla ne varmista vat, että ruoho ei ole vihreämpää naapu rissa. Huhti–toukokuu: linnut tulevat Kevät saapuu tunturiin muuttolintu jen myötä. Kesän kasvettuaan pennut alkavat elokuulla itsenäistyä. Kun jyrsijöitä on erityisen vähän, kettukin voi jättää lisääntymättä. Kettu tekee hurjia saalistusloikkia hangen läpi yrittäessään saada sopulin, mutta paksujen hankien aikaan se vaa tii monta yritystä. Ne syövät poron raatoja ja kaikkea, mitä kylien ja autio tupien liepeiltä löytävät. JO RM A LU H TA 5/2019 SUOMEN LUONTO 37. Maaliskuu: kettu aktiivinen Ketun haukkua alkaa kuulua tunturissa keväthankien aikaan, maalis–huhtikuun vaihteessa. Ilmastonmuutos so puli ja myyrähuippujen vauhdittama na edistää kettujen leviämistä tunturiin, missä ne kilpailevat uhanalaisen naalin kanssa. Yleensä tosin urokset vaeltavat kauemmas
Piekanat saapuvat tuntureiden reviireilleen kun lumet ovat sulaneet. Piekanan kyky havaita UVvalo asettaa avotunturissa elävät sopulit tukalaan ase maan. EteläRuotsissa piekanoiden määrä laski syysmuutolla vuosina 1942– 1997. 2016 ren gastettiin 71 poikasta, seuraavana vuon na kolme. JO RM A LU H TA JO RM A LU H TA 38 SUOMEN LUONTO 5/2019 Kärppäemo opettaa poikasensa pyytämään sopuleita.. Kuitenkin sopulivuosina esimerkiksi pesiviä kahlaajia on enemmän. Kun ruokaa ei ole, ei ole poi kasiakaan rengastettavaksi. Jos myy riä ja sopuleita ei löydy, piekanat jättä vät kokonaan pesimättä. Syy parempaan pesimämenestykseen on se, että normaalisti kahlaajienkin mu nia ja poikasia syövät pedot ovat keskitty neet sopuleiden pyyntiin. Miten sopuli voi välttää piekanan, jos peto näkee jo kaukaa sopulien asutta mat suonotkelmat. Poikasilla on parempi tulevaisuus, kun emo pesii runsailla myyrämailla. Piekana ei pysty pyytämään pikkujyrsijöitä hangen läpi. Piekanan pesintöjen määrä seurai lee tarkasti sopuleiden määrää, ja myy rävuosina laji onkin kirkkaasti runsain petolintu tunturissa. Piekanoilla, kuten muillakin myyriä syövillä päiväpetolinnuilla, on pettä mätön kyky arvioida ravintotilannetta. Kun sopuleita ei ole ja saalistus kohdis tuu linnunpoikasiin, syötyjen poikasten emot lähtevät rannikoiden hyville ruo kailumaille valmistautumaan muuttoon. Ne käyttävät maanalaisia vessoja, joiden ansioista piekanat eivät näe, minkä puron varressa sopulit elävät. Lihavat sopuli ja myyrävuodet ovat hyödyksi paitsi pedoille, myös muille lin nuille, joilla ei uskoisi olevan mitään te kemistä sopuleiden kanssa. Kesäkuu: elämän vilskettä Vesipääskyt, tyllit ja muut kahlaajat val taavat tuntureiden suot ja lammet alku kesästä lumien ja jäiden sulettua. Kanadalaistutkijat ha vaitsivat, että kaulussopulit ovat oppineet viemäröinnin. Kahlaajat poi kasineen saavat olla rauhassa. 38 SUOMEN LUONTO 5/2019 ta reviireilleen ne asettuvat vasta touko kuussa, kun lumet alkavat sulaa. Tuulihau kan ja piekanan tiedetään käyttävän tätä kykyä etsiessään sopivaa pesimäreviiriä. Hyvänä sopuli ja myyrävuotena 1987 Suomessa rengaste tiin ennätysmäärä eli 558 piekanan pe säpoikasta. Ne näkevät jyrsijöiden virtsan ja papa nat ultraviolettivalon avulla. Pieka nat aloittavat pesinnän lumien sulami sen määräämässä tahdissa. Sopulei den määrä näkyy erityisesti suosirrien ja vesipääskyjen, jossain määrin myös tyl lien ja lapinsirrien runsaudessa. Piekana on myyräspesialisti, joka siirtyy muualle pesimään parem man ravintotilanteen perässä. Vaikka olisi kuinka lämmintä, pesintää ei voi aloit taa, ellei poikasille ole sopuleita tai myy riä tarjolla. Ilmastonmuutoksen myötä lisäänty neet talviset vesisateet romuttavat sopu lihuiput, mutta vähentävät myös niistä riippuvaisia petoja, kuten piekanoita. Syyk si epäiltiin huonoa ravintotilannetta
Silloin sopuleiden määrä nousee yli satakertaiseksi tavanomaiseen verrattuna. Siten sopuli ja myyrähui put ovat piristysruiske tunturiluonnolle. Tarvitaan kaksi talvea ilman vesisa detta ja ilman pitkiä lauhoja jaksoja. Sopulikanta on nyt varovaises sa kasvussa. Silloin tunturissa on hiljaista. Sopulivuoden syntymiseksi monen asian pitää kuitenkin osua kohdalleen. Huippuvuosina niitä on päätynyt Rovaniemelle ja Kuusamoon, 1600luvulla jopa Tornioon saakka. 5/2019 SUOMEN LUONTO 39 Kahlaajilla ei ole syytä viivytellä, jos niil lä ei ole poikasia huollettavana. Suomessa huiput ovat epäsäännöllisiä ja ne katosivat yli 20 vuodeksi, mutta Norjassa huippuja on säännöllisesti neljän vuoden välein. Sopuleiden runsastuminen tapahtuu sykleittäin. Ehkä parin vuoden päästä kaikki osuu kohdilleen. Viimeisin suuri vaellus oli kesällä 1970, hyviä vuosia olivat myös 2011 ja jossain määrin 2015. Ajoittain sopulit runsastuvat nopeasti ja vaeltavat massoittain etelään. Vaellus syntyy, kun sopuleiden ruoka loppuu ja eläimet stressaantuvat ylitiheän kannan takia.. Sen sijaan sopulivuonna tunturit kuhi sevat elämää. n Juttua varten on haastateltu professori Heikki Henttosta Luonnonvarakeskuksesta, kärppäja lumikkotutkija Paavo Hellstedtiä, akatemiatutkija Aleksi Lehikoista Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, ylitarkastaja Tuomo Ollilaa Metsähallituksesta ja piekanarengastaja Lasse Iso-Iivaria. Tarvitaan riittävästi ruokaa sekä kesäl lä että talvella, eikä kärppiä ja lumikoi ta saa olla niin paljon, että ne pysäyt täisivät kannan kasvun heti alkuunsa. M A RT TI RIK KO N EN VAELLUS TUO SOPULIT ETELÄÄN Tunturisopuli (Lemmus lemmus) elää Fennoskandian ja Kuolan niemimaan puuttomilla tuntureilla ja vuorilla. Viime talvena sopuleiden lisääntymi nen tyssäsi ennätyslauhaan marraskuu hun ja lumipeitteen puutteeseen alku talvesta. Huippuvuosia on yleensä 3–5 vuoden välein
40 SUOMEN LUONTO 5/2019 40 SUOMEN LUONTO 5/2019 Ketosinisiipi on löytänyt ravintopommin. 40 SUOMEN LUONTO 5/2019 M A RK U S SI RK K A
Liikaa lämpöä Keväät käynnistyvät yhä aikaisemmin ja syksyt lauhtuvat. SH U TT ER ST O CK. Kasveja syövät hyönteiset voi vat Salon mukaan pahimmillaan muut taa koko metsämaiseman. Lämmössä marjo jen kukinta ehtii jo hiipua ennen kuin vastakuoriutuneet kimalaistyöläiset eh tivät matkaan. ”Mustikka voi kyllä kasvaa lehtomai sella kankaalla ja pärjäillä pitkäänkin, mutta se marjoo hyvin heikosti.” Kaikki kolme marjakasvia tarvitsevat hyönteisten apua pölytyksessä, ja eten kin tehokkaasti uurastavat kimalaiset ovat niille elinehto. Luon nonvarakeskuksen asiantuntija Kauko Salo kertoo rehevöitymisen haittaavan niin karujen kasvupaikkojen puolukkaa ja hillaa kuin vähän ravinteikkaammas sa metsässä viihtyvää mustikkaakin. ”Muutoksen äärellä me nyt joka ta pauksessa olemme.” n MARJAT MUUTOKSESSA Kun lämpötilat nousevat ja sää äärevöityy, kesän tutut marjat ovat vaarassa. ”Lapista löytyy vielä soita lakalle, ja lumenviipymä on selvästi pidempi kuin EteläSuomessa”, hän kertoo. ”Marjat seuraavat kyseisiä puulajeja. Neulaska rike pitää maaperän happamana, joten havupuiden harveneminen tekee kasvu paikoista emäksisempiä ja muuttaa kas vuolosuhteita. Kasveja rasittavat myös sienitaudit, joista tiedetään selvästi vähemmän kuin tuhoa aiheuttavista hyönteisistä. ”Se mullistaa tämän päivän ajatuk sen metsäekosysteemistä. Miten marjoille käy, kun säät äärevöityvät. Lajit kasvavat aika erilai sissa ympäristöissä, mutta mikään niistä ei ole turvassa muuttuvassa ilmastossa. Sopeutuvat ko pölyttäjät aikatauluun, jonka ilmas tonmuutos saa aikaiseksi?” Salo pohdis kelee. Keskilämpötilojen noustessa kasvukausi pitenee. Kukinta ehtii jo hiipua ennen kuin kimalaistyöläiset ehtivät matkaan. Nopeasti lämpenevinä keväinä aikai set kukkijat mustikka ja suomuurain avaavat nuppunsa varhain. ”Siinä on aika iso miina”, Salo kertoo. Muutos ei välttämättä vaikuta nopeal ta, mutta luonnolle se on liikaa. Lämpö tarjoaa monelle kasville mahdollisuu den selvitä yhä pohjoisempana. ”Paikallisesti se on jo nyt voinut vai kuttaa mustikan satoihin. Tulevaisuuden metsämaisema Hyönteismaailmasta löytyy toinenkin uhka marjoille. Mustikka ja puolukka vetäytyvät siis reip paasti pohjoiseen päin”, Salo ennakoi. Halla palellut ti kukkivan lakan ja helteet verottivat mus tikkaa. Esimerkiksi jotkut perhoset munivat mustikan kuk kaan, ja toukka syö kehittyvän marjan sisältä päin. Niitä voi olla miljoonia heh taarillakin”, Salo kertoo. ”Tilanne on kiinnostava. Monet hyönteislajit me nestyvät yhä paremmin ja yhä pohjoi sempana, eikä marjakasveilla välttämät tä ole puolustuskeinoja uusia tulijoita vastaan. Jos haluaa olla realistinen, niin ei se tässä meidän eikä lapsiemme aikana tapahdu, mutta kun mennään sata tai kaksisataa vuot ta eteenpäin, niin tilanne voi olla jo ai ka toinen”, Salo varoittaa. ”Ilmastonmuutoksessa boreaalinen havumetsävyöhyke lämpenee selvästi, ja silloin meille tulee aika suuri määrä sienitauteja hyönteisten lisäksi.” Ilmaston lämmetessä havupuut väis tyvät lehtipuiden tieltä pohjoiseen ja valloittavat samalla uusia alueita en nen puuttomalta tundralta. Pohjoi sen havumetsävyöhykkeen marjat eivät kykene kilpailemaan rehevien maiden nopeakasvuisia lajeja vastaan. Monelle nisäkäs ja lintu lajille marjat ovat perusravintoa, joten muutokset sadossa ja levinneisyydessä näkyvät kunkin marjan ekosysteemissä. Marjat ovat tärkeitä myös ihmisille – niitä kerätään vuosittain kymmeniä mil joonia kiloja omiin pakastimiin ja ulko maille vietäväksi. Mustikka, puolukka ja lakka eli hilla, tai suomuurain, ovat Suomen eniten poi mitut marjat. 5/2019 SUOMEN LUONTO 41 TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT BENJAM PÖNTINEN, MARKUS SIRKKA, PASI PARKKINEN JA PETRI VOLANEN V iime kesän marjasato jäi heikoksi, kun poik keukselliset säät koet telivat. Kima laisista vain kuningattaret talvehtivat, ja keväällä ne alkavat ensi töikseen tuot taa uusia sukupolvia. Salon mu kaan kimalaiset eivät kuitenkaan pys ty samanlaiseen mukautumiseen
Se ei mustikkaa haittaisi, mutta viime kesänä juuri kuivuus ja helle romahduttivat sadon. · Oliko lumipeite riittävä suojaamaan kasveja, vai puraisiko halla. Runsas marjominen kuluttaa kasvien energiavarastoja, joten hyvää satovuotta seuraa monesti huonompi. Ilmastonmuutoksen myötä Suomen sademäärien ennustetaan nousevan. M A RK U S SI RK K A BE N JA M PÖ N TI N EN 42 SUOMEN LUONTO 5/2019 Jos hillan terälehdet varisevat sateella, pölyttäjät eivät enää löydä sen kukkiin.. · Näkyykö kukkia. ”Se on paras eristävä kerros, minkä luonto on keksinyt”, asiantuntija Kauko Salo huomauttaa. Vielä se porskuttelee, mutta mitäpä sitten sadan tai kahdensadan vuoden päästä?” hän miettii. ”Se on herkkä nimenomaan ympäristömuutoksille”, Salo kertoo. Siksi kukinnan aikana on oltava hyvä lentosää. Sille mustikka on erityisen altis. Viime vuosi oli hyvä osoitus ilmastonmuutokseen liitetystä äärevöitymisestä. Hän alleviivaa lumipeitteen paksuutta. Kimalainen on pölyttäjistä tehokkain, mutta muutkin kukissa vierailevat hyönteiset hoitavat osansa. Pakkanen on turmiollinen erityisesti kukille, joten aikaisin kukkivan mustikan satonäkymät voivat notkahtaa yhdessä yössä. · Millainen marjasato oli viime vuonna. Hennot varvut tarvitsevat lumen suojaa niin talvipakkasella kuin keväälläkin. ”Geneettinen mukautuminen tapahtuu hitaasti, ja nyt aleltaan olla jo siinä rajoilla, onko mustikka enää tällaiseen sopeutunut. 42 SUOMEN LUONTO 5/2019 42 SUOMEN LUONTO 5/2019 MUSTIKKA KAIPAA SUOJAKSEEN LUNTA KOSTEILLA KUUSIKANKAILLA menestyvälle mustikalle suurimman hankaluuden aiheuttaa oheneva lumipeite. · Entä pölyttäjiä. Vähälumisen talven jälkeen nietokset katoavat nopeasti, ja kasvit jäävät suojatta, vaikka hallanvaara jatkuu vielä pitkään. Kimalaiset pölyttävät suurelta osin mustikan. · Riittääkö kosteus kukinnan ja marjojen kypsymisen aikana. ENNAKOI KESÄN MARJASATO – TULEEKO HEIKKO VAI RUNSAS
Lakka on kuitenkin riippuvainen karusta ja happamasta kasvupaikasta, joten jos ajan kuluessa lehtipuut syrjäyttävät havut ja maaperä muuttuu, lakka häviää muille lajeille kilpailun elintilasta. Puolukka kasvaa hitaasti, joten lehtipuiden ja heinäkasvien valloittaessa alaa se jää auttamatta jalkoihin.. Puolukka vaikuttaa kestävän hyvin muuttuvan ilmaston, mutta kuinka kauan. Myöhäinen kukinta varmistelee myös pölytyksen onnistumista. Se elää kuivissa mäntymetsissä ja sietää paahdetta kolmesta marjakasvista selvästi parhaiten. ”Suomuurain on näistä marjoista herkin siinä mielessä”, Salo selittää. Karuihin olosuhteisiin sopeutunut sinnittelijä ei kestä metsätyypissä tapahtuvaa muutosta. Puolukka saa siis marjoa ilman hallan aiheuttamia vaurioita. PA SI PA RK KIN EN / VA ST AV A LO PE TR I VO LA N EN / VA ST AV A LO PUOLUKKA ON HIDAS AINAVIHANNAN PUOLUKAN lehdet ovat paksut ja vahapeitteiset. ”Se on kuitenkin myöhäinen kukkija mustikkaan ja suomuuraimeen verrattuna”, Salo huomauttaa. 5/2019 SUOMEN LUONTO 43 Puolukan kasvuala vähentynee, kun karu metsätyyppi rehevöityy. Lämpenevän ilmaston ennustetaan tuovan meille rankkasateita, ja ne ovat kukinnan onnistumiselle yhtä suuri uhka kuin hallakin. Se on silloin menetetty kuvio, koska pölyttäjät eivät löydä kukkiin ilman terälehtien ohjausta.” Lakan sato muuttuu yhä vaihtelevammaksi, mutta sen levinneisyyden supistuminen on toistaiseksi johtunut soiden ojittamisesta eikä muuttuvasta ilmastosta. Sadejaksokaan ei herkästi pilaa puolukkaa, sillä se kasvaa usein alueilla, joiden maaperää läpäisee hyvin vettä. Mustikan tavoin sen heikko kohta on aikainen kukinta, sillä kukka ei kestä kylmää, ja alavilla turvemailla halla puree ankarasti. Puolukankin kukinta aikaistuu ilmastonmuutoksen takia. ”Kukinnan aikainen kova sade ja tuuli saattavat piiskata terälehdet suomuuraimesta. Lakka viihtyy avosoilla, mutta ilman puiden suojaa se on herkkä oikuttelevalle säälle. 5/2019 SUOMEN LUONTO 43 LAKAN KUKINTA ON HERKKÄ SUOMAISEMAAN KUULUVA lakka kestää talvehtiessaan koviakin pakkasia
44 SUOMEN LUONTO 5/2019 44 SUOMEN LUONTO 5/2019
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Kaakkurin kesä 5/2019 SUOMEN LUONTO 45. 5/2019 SUOMEN LUONTO 45 Heikki Willamo pääsi seuraamaan läheltä kaakkurien elämää
Katselin het ken ja poistuin kevein askelin. Tunne oli hieno, ja olen onnekseni saanut kokea. Äkkiä toinen niistä painui matalaksi ja alkoi huutaa: RAAORAK, RAAORAK, RAAORAK… Se venytti kaulaansa huu tojen purkautuessa avoimesta nokasta. 46 SUOMEN LUONTO 5/2019 J otkut muistot ovat niin voi makkaita, että ne voi kokea uudelleen vielä vuosikym menten jälkeen. Olin asettunut yöksi suonlaidan harjanteel le, suurten kuusten katveeseen. Se näytti aivan esihistorialliselta liskolta. Herät tyäni hiivin ensi töikseni suon laitaan. S uokulmasta tuli minulle tärkeä paikka useammaksi vuodeksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain työskennellä villieläimen kanssa keski näisen luottamuksen vallitessa. Kaksi kaakkuria häämötti usvan keskel lä. Katseli vain uteliaana, kun istahdin mättäälle lam men rantaan. Olin löy tänyt yhden haaveideni linnuista. Kaakkurit mekastivat soidintaan lam messa vain parin kivenheiton päässä. Illan hä märtyessä makailin makuupussin läm mössä katsellen, miten usva hiipi suol le. Valokuvasin kaakkureita kirjaa ni varten, ne kävivät tutuiksi, ja jossain vaiheessa hautova emo ei enää reagoi nut tulooni millään tavalla. Yksi tuol lainen on ensikohtaamise ni kaakkurin kanssa. Kuuntelin elämöintiä pitkälle yöhön, sit ten nukahdin onnelliseen uneen. Lampi oli täydellinen kaakkureiden tarpeisiin. Se oli sopivan kokoinen, jot ta lentoonlähtö sujui eri tuulilla, ja sil lä oli pieni saari, jossa linnut saivat hau toa rauhassa maapedoilta. Olin toki käynyt päivällä suolla ja tut kinut sen lampareita, mutta kaakkojen asuttamaan kulmaan en ollut eksynyt. Äkkiä laulurastaan rupattelu katke si kaameisiin ääniin: kiljumista, ulvon taa, valitusta – kuin suon pahat henget olisivat äityneet pahimmilleen
Ne lensivät kovan töräyttelyn säestämänä keskelle suota eikä niitä sen koomin kaakkojen lammella näkynyt.. Lampia erotti vain kymmenmetrinen kannas, mutta käytännössä poikanen oli kaukana kotoaan. Se viuhtoi penkan yli, suhahti rämemäntyjen välistä, mutta sit ten metsänreuna syöksyi vastaan pelot tavan nopeasti. Joka kevät odotin sydän syrjällään palaisivatko molemmat linnut lammel le, jatkuisiko kaikki ennallaan. Haudonta kesti nelisen viikkoa, ja poikaset viipyivät lammessa pitkälle elokuuhun. Noiden vuosien aikana sain syven tyä kaakkurin kesäiseen elämään, sen iloihin ja satunnaisiin murheisiin. Puoliksi halvaantuneen poika sen kamppailu vain parin vuorokauden mittaiseksi jääneestä elämästään näytti vaikuttavan lintuihin syvästi. Noina päivi nä mietin paljon sitä, miten kaakkurit ja eläimet ylipäätään tuollaiset asiat ko kevat. Se ei saanut ruo kaa koko iltana ja ulvoi epätoivoisesti yöhön asti. Korkeutta ei ollut, taidot eivät riittäneet jyrkkään kaarrokseen, mutta onneksi alla oli viereinen lampi. Kuulin outoja ääniä ja läiskähdyksiä jo syvälle metsään. Lampi sai asukkaansa toukokuus sa kaakkojen kohahtaessa kotiinsa he ti jäiden sulettua. Lentoharjoitukset eivät aina menneet käsikirjoituksen mukaan. Pariskunnan yhteis ten vuosien karttuessa soidin laantui hieman, ja munimiseen ryhdyttiin van halla rutiinilla. Eläin muuttuu yksilöksi ja tulee tutuksi, siitä alkaa kantaa huol ta. Ensilento päättyi hätälaskuun. Eräänä toukokuisena päivänä osuin keskelle kriisiä. Hii vin varovasti suon laitaan ja näin kak si kanadanhanhea seisomassa pesäsaa rekkeella. 5/2019 SUOMEN LUONTO 47 Lampi oli täydellinen kaakkurien tarpeisiin. Kerran lähdettyään ne eivät enää palanneet lampeen, vaan viettivät loppukesän emojensa kanssa kalaisilla järvenselillä. Toinen nuorista teki monta räpiköivää harjoitus ta, kunnes lopulta pääsi siivilleen ja ir ti veden imusta. Ne huusi vat toisella tavalla kuin muulloin ja yrit tivät hoivata untuvikkoa. Varhain aamulla totesin ilokseni seik kailijan keplotelleen itsensä jotenkin ta kaisin kotiin, se kellui keskellä lampea yhdessä sisaruksensa kanssa. Tätä kesti puolisen tuntia, ja vaikka vesi ei tunnetusti py sy hanhen selässä, saivat ne lopulta tar peekseen. Ne pala sivat ja kaikki jatkui – jokaisena kevää nä, jonka niiden suolla kuljin. Kaakkurit uivat matalina nii den edessä, ulisivat ja roiskivat hanhien päälle vettä milloin jaloilla potkien, mil loin siivillä lyöden. Eräs yrityksis tä meinasi päättyä katastrofiin. Iltapäiväl lä kumpainenkin teki onnistuneen yri tyksen, ja lampi hiljeni odottamaan uut ta kevättä. saman myöhempinä vuosina monta ker taa uudestaan. Emot kiertelivät kaakattaen lammen yllä ruokaa tuodessaan, mutta laskeutuivat lopulta kotilampeen ruok kimaan siellä olevaa poikasta. Ne eivät varmaankaan ymmärrä kuolemaa samalla tavalla kuin me, mut ta jotain syvää ne selvästi tunsivat kuol leen untuvikkonsa äärellä. En simmäisen poikasen kuoriutumisen rie mu sai emot niin haltioihinsa, että toi sen munan loppuun hautominen meinasi unohtua
Niillä ei yleen sä ole saarekkeita, ja kapealla nevareu nukselle munitut munat päätyvät usein nelijalkaisten suihin. Elokuun puolivälissä perhe katosi ja ko kouksetkin harvenivat siirtyäkseen pian suurille selille. Poikasia syn tyi, ne varttuivat aikuisiksi ja palasi vat lähilammille pesimään, syntyi jo pa muutama sosiaaliselle lajille tyy pillinen pieni keskittymä. Tein projektin, jos sa kuvasin vuodenkierron ajan ainoas taan eräässä suojelumetsässä. Leirini oli polttopisteessä. Sitten ajat muuttuivat, osa lammista tyhjeni eikä uusia pariskuntia ilmaantunut. Ne hautoivat hyväs sä turvassa keskelle lampea ankkuroi dulla pesälautalla, eivätkä vierastaneet edes silloin tällöin rannasta vettä kouk kaavaa hahmoani. Hautova kaakkuri solahtaa tu lijan huomaamatta veteen, ja rauhan pa lattua korppi tai varis ehtii usein pesäl le ennen hitaammin ja varovammin pa lailevaa emoa. Kotiseudullani Uusi maan ja VarsinaisSuomen rajamailla ti lanne on huonompi – lintu on uhanalai nen. Sitten hiljaisuus. Lammen asukkaat sekä kolme muualta tulevaa. Monille lammille on rakennettu kellu via pesälauttoja, mutta RuuhkaSuomes sa on paljon ihmisiä, ja retkeilyn muka naan tuoma tahaton häirintä lisääntyy jatkuvasti. Aikuisella kaakkurilla ei juuri viholli sia ole, joskin näin kerran nuoren kana haukkanaaraan yrittävän iskeä lentoon lähtevän kaakon keskelle lampea. Kaula pystyssä kat seleva hautoja toi mieleeni menneiden vuosien suokaakkurit.. Miltei joka kesä jostain lammesta löytyi uusi pari. Mökki on toises sa päässä, kaakot pitävät majaa toisessa. Karmivia huutoja, joiden voima ker tautui kokousten aikana, lentoon lähdön lätinää, kalastusreissujen kaakatusta ja kohahdus linnun laskeutuessa lampeen, poikasten yhä äänekkäämmäksi käynei tä kerjäysääniä ja lopulta lentoharjoitus ten läiskettä. Olen kuul lut muutaman tarinan onnistuneemmista yrityksistä, mutta jokainen niistä on päät tynyt saalistajan kannalta nolosti. 48 SUOMEN LUONTO 5/2019 N oiden vuosien jälkeen kotiseu tuni kaakkurikanta alkoi run sastua. Eikä siinä kaikki, kapeaksi sal meksi kuroutuvan lammen suuremmal la puoliskolla piti heinäkuussa kokouk siaan viiden kaakon porukka. Metsälammen kaakkurit eivät häi riintyneet puiden kätkemästä hiljaises ta leirielämästäni. Täällä on suhteellisen vähän soi ta, joten seudun kaakkurit pesivät enim mäkseen metsälammilla. Toisaalta jotkut kaakkuriparit tottuvat säännölliseen ihmistoimintaan ja mök kilammilla pesivät parit tuottavat jatku vasti poikasia. Kysymyksessä on useim miten yhden mökin lampi, joka on jaettu kesäasukkaiden välillä. Mökkiläiset jättävät kaakkureiden puo len haudontaajaksi rauhaan ja pitävät myös huolen, etteivät muutkaan kaksi jalkaiset sinne eksy. Kaak kuri on päässyt sukelluksiin tai rimpuil lut itsensä irti, ja haukka on räpiköinyt siipiensä avulla rantaan. Alkukesällä kaakkurilam pien rantamilla ei tulisi liikkua lainkaan. Vastajulkaistussa Suomen eliölajien uhanalaisuutta käsittelevässä Punaises sa kirjassa kaakkuri on luokiteltu val takunnallisesti elinvoimaiseksi, mutta taantuvaksi lajiksi. Koko pitkän ja kuuman kesän lintujen äänet kertoivat minulle, mitä milloinkin oli tapahtumas sa. K ului kaksi vuosikymmentä, en nen kuin kaakkuri palasi tiiviis ti elämääni. Pystytin talvella laavuni lammen rantamännik köön tietämättä, että sillä asusti kaak kuri. Tämä ehti keskeyttää nousujuoksun ja sukel taa, joten minulta jäi näkemättä, miten haukka olisi vedessä toiminut
Se tapahtui vedessä, minulle vie raassa, mutta kaakkureiden suvereenisti hallitsemassa elementissä. Kautta pohjoi sen Euraasian levinneen uskomuksen mukaan kaakkuri sukelsi alkumeren pohjasta kappaleen maata, josta luoja jumala teki koko maailmankaikkeuden. Miten tähän on tultu. Muistan elä västi terävät välkkyvät tikarinokat, pis tävän katseen ja niskojen seepramaisen juovituksen, suloisen lämpimän veden ja peilityynen pinnan. The Nature of Finland in 50 Stories Juha Metso ja Leeni Peltonen Mitä kertoisin kotimaastani. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Lähde mukaan matkalle, joka kulkee etelästä pohjoiseen, kaupungin sydämestä luonnon hiljaisuuteen. Kykenen palautta maan sen mieleeni vuosien jälkeen pie nintä yksityiskohtaa myöten. Katselin jotain, mitä ihmiset ovat var maankin katselleet vuosituhansien ajan, ihmetelleet ja ehkä ihastelleet niin kuin minä, sovitelleet näkemäänsä omaan maailmankäsitykseensä. Uin kohti ryhmää. 5/2019 SUOMEN LUONTO 49 M etsävuotenani sijoittelin kaak kureita hieman toisenlaiseen mielenmaisemaan kuin aikai semmin. Mistä on suomalainen luonto tehty. 29 95 Metsä meidän jälkeemme Jokiranta et al. Linnut tarkkailivat kelluvaa päätäni osaamatta päätellä oliko se vaarallinen vai ei. Kohtaaminen oli lyhyt, mutta vaikut tava. 32 95 Metsä meidän jälkeemme Metsä meidän jälkeemme. Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Ikivanhojen lintujen alkukantaisuus, niiden lisko mainen olemus, kaulojen ojentelu, piirit ja kaameat äänet, koko se tarmo ja kes kittyneisyys, jolla ne menojaan pitivät. Vanhat myytit toivat lisäulottuvuuden kaakkureiden kokouksiin. Ne alkoivat lähestyä, ensin hitaas ti ja varovasti, kohta jo uteliaina kau lojaan kurkotellen. Eräänä aamuna riisuuduin ja solahdin hellekesän lämmittämään veteen kaak kojen huomaamatta. n Kirjoittaja on karjalohjalainen luontokuvaaja, valokuvataiteilija ja kirjailija. Sitten ne kääntyivät, uivat kappaleen matkaa ja painuvat hitaasti pinnan alle. Uusi englanninkielinen Suomi-kirja täynnä tunnelmaa ja tietoa. Lammella kokoontui viiden kaakon porukkka. Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsä luonto säilyisi seuraaville sukupolville. Lopulta linnut ovat vain muutaman metrin päässä ja katse livat minua punaisilla liskonsilmillään. Olin tutustunut myytteihin ja ugrilaisiin tarustoihin, joissa kaakkuri nousi esiin alku ja luojalintuna, voi maeläimenä, jolla on ollut osuutensa maailman luomisessa. Nämä kuvat kertovat tarinoita Suomesta, joka on ainutlaatuinen ja todellinen
50 SUOMEN LUONTO 5/2019 50 SUOMEN LUONTO 5/2019 Kaavin Telkkämäellä voi elää hetken 1800-luvun Suomessa. M ER JA PA A KK A N EN 50 SUOMEN LUONTO 5/2019. Kaavin Telkkämäellä voi elää hetken 1800-luvun Suomessa
TELKKÄMÄKI HIIDENPORTIN KANSALLISPUISTO MARTIMOAAPA ISO-MELKUTIN OFFERLUNDEN PULKKILANHARJU SÄÄPERI LULLINVUOREN LUOLA OHTAKARI 79 6 9 9 24 4 4 2 25 52 3 9 6 E8 E8 8 LEVANEVA 3 8 4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 5/2019 SUOMEN LUONTO 51 Muonio Kemi Oulu Rovaniemi Kokkola Vaasa Jyväskylä Pori Tampere Joensuu Kuhmo Kuopio Lahti Karjaa Forssa Helsinki Turku SÄRKITUNTURI 11 4. 5/2019 SUOMEN LUONTO 51 5/2019 SUOMEN LUONTO 51 Luontoretki matkalla mummolaan Suomen Luonto paljastaa 11 ohittamatonta retkikohdetta kesälomamatkan varrelta
Aamulla suuntaamme IsoMelkuttimen ympäri kiertäväl le, reilun viiden kilometrin mittaiselle retkeilyreitille. Polulla pääsee tutustumaan tyypilliseen kantahämäläiseen harjumet sään ja sen kasvilajistoon, kuten idänkeulankärkeen ja kan gasajuruohoon. T E K S T I JA K U V A T R II K K A K A A R T IN E N T E K S T I JA K U V A L A U R A S A L O N E N 1 PUKKI HAUDATTUNA JOS HANGON HIEKKARANNAT kuu luvat kesäretkisuunnitelmiin, matkal la kannattaa poiketa myös Raaseporin jalopuumetsissä. Peltojen ympä röimän saareke tunnetaan nimellä Of ferlunden, uhrilehto. 52 SUOMEN LUONTO 5/2019 2 PULAHDUS KIRKKAISIIN VESIIN KUVAT TURKOOSIN VÄRISISTÄ uimavesistä houkuttelevat meidät helteisenä kesäpäivänä Räyskälän Melkutinjärville. Yksi vierailemisen ar voinen paikka on muuan puolen hehtaa rin kokoinen metsikkö Snappertunassa. >> www.luontoon.fi/ melkuttimet, retkipaikka. Alueella kasvaa kymmeniä eriikäi siä tammia ja joukko komeita metsä lehmuksia. · Peltojen ympäröimä vanha uhrilehto. lehmuksia. fi/kristallinkirkas-isomelkutin-maalta-vedenalta-ja-ilmasta-jokotunnet-taman-hameenjarviylangon-helmen/ 52 SUOMEN LUONTO 5/2019 OFFERLUNDEN · Raaseporin Snappertunassa, Söderbyn kylässä, koordinaatit N 6652268 E 309367 (ETRSTM35FIN). Tunnelma vie ajatukset jonnekin eteläm raaseporissa/. Varhaisena loppukesän aamuna linnut eivät enää laula, ja met sä on ihmeen hiljainen. >> retkipaikka.fi/offerlundensnappertunan-uhrilehtoraaseporissa/ Vanha kyltti kertoo, että paikka on suojeltu. IsoMelkuttimen rannalle on merkattu myös KantaHämeen maakuntakukan, uhanalaisen hämeenkylmän kukan, kasvupaikka. Myös paikal lislehti Västra Nyland uutisoi siitä 1926. Järvellä tapaa hellettä pakenevien pulahta jien lisäksi avovesiuimarei ta, snorklaajia ja sukeltajia. Pystytämme teltan järven itäpuolen laavupaikal le, ja vaikka pimeys alkaa jo laskeutua, ihastuttava järvimaise ma houkuttelee iltauinnille. Noin puolen tunnin poikkeama kakkostieltä kannattaa, jos ha luaa vierailla eräillä EteläSuomen kirkasvetisimmistä järvistä. Jos se on olemassa, se makaa yhä maan alla. Löydämme kierroksellam me IsoMelkuttimen ympäri mitä hienompia uima ja telt tapaikkoja, joille tekisi mie li pysähtyä. Tunnelma vie ajatukset jonnekin eteläm mäs, Viroon tai EteläRuot siin. Heti metsään päästyäni mielikuvitus lähtee laukalle. Kirkkaan vetensä takia Iso-Melkutin on muun muassa sukeltajien suosiossa. Hiljaisuuden rikkoo kä pytikan nakuttelu. Legendan mukaan lehdon pohjoislai dalle, kahden suuren tammen alle, olisi haudattu kultainen pukki. Yön hämärässä huutelee kuikka. Lehtoon liittyy monia tarinoita, vaik ka varsinaista muinaismuistoa, kuten kalmistoa tai kuppikiviä, sieltä ei ole koskaan löytynyt. · Seitsemän kilometrin pituisen retkeilyreitin varrelta löytyy kaksi laavua tulentekopaikkoineen. Lahopuuta on runsaas ti. Lehto rauhoitettiin 1926, ja se on si ten yksi maamme vanhimmista suoje lualueista. MELKUTTIMET · Kanta-Hämeessä Lopella, noin 30 km päässä Forssasta. Saavumme iltasella Tauluntien pysäköintipaikalle, josta tai tamme noin kilometrin matkan metsän läpi IsoMelkutin jär ven rannalle. Ennen hautaamista pukki olisi ollut esil lä lehdossa, missä ihmiset kävivät uh raamassa sille vielä kristinuskon saa vuttuakin. Mitään todisteita kultai sesta pukista ei ole, eikä mitään ole et sinnöistä huolimatta löytynyt. Lomasesonkina IsoMelkut timella voikin olla ruuhkaa, mutta järvi on niin iso, että sen rannalta löytää oman rau haisan kohtansa
· Tulikartta.fi – Nettikartta, jolle on merkitty melkoinen määrä suomalaisia laavuja, autiotupia ja nuotiopaikkoja. Hyvä paikka muun muassa geologisten muotojen ja lintumuuton tarkkailuun. Off erlundenin jalopuumetsikön tunnelmaa. · Retkipaikka.fi – Yksityinen sivusto, jolla suuri vapaaehtoisten joukko bloggaa parhaista retkipaikkakohteistaan. Niinpä Lahden kohdalla laitan vinkkarin päälle kohti Asikkalan Vääksyä ja Jämsää – ja Pulkkilanharjua. Aikataulu ei nyt paina, joten pysähdyn Karisalmen sillan kupeen parkkipaikalle. Rantaviivaa peittävät vaihdellen harmaat kivimatot tai hienot hiekkakentät. Sillan alta alkaa reilun kahden kilometrin helppokulkuinen Harjupolku, joka kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. 5/2019 SUOMEN LUONTO 53 PULKKILANHARJU · Aja seututietä 314 Asikkalan Vääksystä Sysmään. Polku kipuaa ylös harjulle, josta johtavat tukevat rappuset alas rantaan. Päijännettä halkovassa Pulkkilanharjussa on paljon samaa kuin Puruveden Punkaharjussa.. Vääksyn ja Sysmän välisellä tiellä (314) pääsee ajamaan peräti kahdeksan kilometriä Päijänteen selällä pujottelevalla kauniilla harjutiellä. Aivan ensin sivusto kertoo, onko alueelle annettu tulentekovaroitus. Harjupolun lisäksi kierrän vielä Viinasaaren reilun kahden kilometrin ympyräreitin. Pulkkilanharjulla on muutenkin mielenkiintoinen historia: Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III suunnitteli tänne vuonna 1775 Kukonharjun kaupunkia. Sitten onkin aika palata sillan juureen parkkipaikalle ja kioskille: ”Kahvi ja pulla, kiitos!” T E K S T I JO H A N N A M E H T O L A / K U V A M IK K O S U O N IO / V A S T A V A LO 5/2019 SUOMEN LUONTO 53 LÖYDÄ LUONNON LUO Lisää virkistäviä luontokohteita kesämatkallesi löydät esimerkiksi seuraavista osoitteista: · Luontoon.fi – Metsähallituksen ylläpitämä sivusto, jolle on koottu taustatietoa kaikista kansallispuistoista ja muista Metsähallituksen ylläpitämistä retkikohteista, kuten perinnetiloista, autiotuvista ja veneilypaikoista. >> www.luontoon.fi/paijanne sekä www.pulkkilanharjuseura.net 3 MAISEMAREITTI NELOSTIEN SIJASTA NELOSTIE Helsingin ja Jyväskylän välillä on tullut puuduttavan tutuksi kesäreissuilla. · Harju on Päijänteen kansallispuiston kaakkoinen portti. Opastaulut kertovat harjun syntytarinaa. Täältä löydät pienempiä luontohelmiä usein yllättävistä paikoista. Harjun mäntymetsikköön suunniteltiin myös keuhkoparantolaa. Ympärillä väikkyvä Päijänne on miltei peilityyni, eikä muita retkeilijöitä näy. Se kannattaa, sillä Viinasaaren polku pitkospuineen vie kulkijansa pienen suon laitaan, hämärään kuusikkoon sekä rehevään rantalehtoon
Ka puan sen lael le, ja pian valtavat kiviröykkiöt täyttä vät näkökentän. Lähellä saaren kärkeä aukeaa upea hiekkaranta! Tekisi mieli uimaan, mutta rannalle on löytänyt li säkseni myös nuoripari, jonka jätän rau haan. LULLINVUOREN LUOLA · Jyväskylän eteläpuolella, Muuratsalon saaren eteläpäässä. Haluan kuitenkin ihailla rakennelmia, joiden pääarkkitehtina on ollut jääkausi. Tenoreina ovat niityllä nari seva ruisrääkkä ja Uudenkylänlammel la piiskansivalluksiaan toistava luhta huitti, niitä säestävät pensaikossa peh meästi sirisevät pensas ja viitasirk kalintu. 54 SUOMEN LUONTO 5/2019 4 LULLINVUOREN LUOLALLA MUURATSALON SAARI on Jyväskylän ja Muuramen rajalla, Jyväskylän keskus tasta teitä pitkin 30 kilometriä etelään. Pehmeä suviyö äänineen hivelee sie lua ja rauhoittaa mieltä. Iltakävelyllä voi poiketa myös lintu tornissa tai nauttia virvokkeita Hotelli Joen ravintolassa, joka on auki puolil le öin. Autolla tai pyörällä Jyväskylän Keljonkankaan kautta Säynätsaloon, sitten Muuratsaloon tietä 6090. Kulorastas rätisee ter vehdyksensä. Omia ihastuttavia soolojaan kyläraitin tuntumassa esittävät sata kieli, viitakerttunen ja ruokokerttunen. Sen sisään käyntejä ei kuitenkaan löydä lohkarei kosta vahingossa, vaan joudun etsimään hyvän tovin. Vastaan ei ole tullut ketään, mutta sel västi täällä käy retkeilijöitä säännölli sesti. 5 KESÄYÖN SULOSTUTTAJAT VÄRTSILÄSSÄ JOS AUTOILU itärajaa seurailevalla kuu tostiellä uuvuttaa, kannattaa tehdä hap pihyppely Tohmajärven Värtsilässä. Ensimmäisenä eteeni nousee jäkälän peittämä kallioseinä. Sinne ajellessa avautuu joka mutkan ta kaa Päijänteen saarten valokuvaukselli sia rantamaisemia. Lopulta suuaukko löytyy maan tasalta kallioiden välistä. Elpyneenä jak saakin taas jatkaa matkaa. Tupsahdan ylös laakealle ta santeelle kasatun nuotiopaikan viereen. Au ton voi pysäköidä hetkeksi kylän keskus tassa sijaitsevan Hotelli Joen pihaan tai Värtsilän kirkon viereen. · Suomen pisimpiä tunnettuja luolamuodostelmia. Luolan toises sa päässä joudun taas hiukan kiemur telemaan. Niistä on inspiroitu nut myös Alvar Aalto, jonka koe talo löy tyy Muuratsalon luoteisnurkasta. Jos olet liikkeellä iltasella, voit kokea rentouttavan äänikylvyn. Viitakerttunen on täällä päin Suomea runsaimmillaan, ja talojen pihapensais sakin viihtyvän taiturilaulajan matkin noissa ja luritteluissa riittää kuunnelta vaa. Kylän läpi kul kevan Jänisjoen länsipuolella sijaitseval la Uudenkylänlammella, kylänraitin ta lojen rehevissä pihapiireissä ja tienvie ren peltoaukeilla soi yölaulajien kon sertti. Kohteeni on luola Lullinvuorella, jonka pohjoissaamelainen nimi ’lulli’ tarkoit taa etelää. Muuratsalo lienee innoit tanut myös jääkautta kokeellisuuteen – suuri määrä kalliota on murskautunut ja kasautunut röykkiöiksi, joista rakentuu rappusia, siltoja ja portteja. Sisään täytyy luikerrella, mutta itse luola on hämmästyttävän tilava, pysty suora halkeama kalliossa. Bassosta pitää huolen läheiseltä Sää perinjärveltä kumeasti puhalteleva kau lushaikara. Päätän tulla testaamaan uimapai kan toisella kerralla. Laulukausi on kuitenkin lyhyt. Poikamiehiksi jääneistä osa jatkaa lauluaan heinäkuun alkupäivil le asti. Mo ni ääni poistuu kuorosta jo ennen ju hannusta. Pysäköin auton hiekkatien laitaan ja jatkan jalan. Lullinvuoren luolan väitetään olevan yksi Suomen pisimmistä. >> retkipaikka.fi/lullinvuorenluola-jyvaskyla/ T E K S T I JA K U V A T A N N A T U O M IN E N T E K S T I H E IK K I V A S A M IE S / K U V A H E IK K I K O K K O N E N 54 SUOMEN LUONTO 5/2019 Lullinvuoren luolan suuta täytyy vähän etsiä.. Jatkan matkaa vielä vähän ja piipah dan Muuratsalon etelärannan luonnon suojelualueella
TOHMAJÄRVI, VÄRTSILÄ · Kuutostieltä itään, tielle nro 9, sitä Tohmajärven ohi noin 31 km, ja juuri ennen rajavyöhykettä ja Niiralan raja-asemaa vasemmalle tietä 500 Värtsilän kylään 4 km. Levanevan hoidosta vastaa Metsähallitus. Rii summe välillä kengätkin ja kokeilem me, miltä suo tuntuu paljaiden jalko jen alla. >> www.luontoon.fi/levaneva T E K S T I JA K U V A E M IL IA P IIP P O L A 5/2019 SUOMEN LUONTO 55 Levanevan pitkoksilla lapsikin pääsee suotunnelmaan.. Pidämme tauon Piutukuusensaaren levähdyspaikalla. · Suurin soidensuojelualue maakunnissaan. Ihmettelemme monen kirjavia rahkasammalia ja niiden lo massa seikkailevia hyönteisiä. Alueella on kaksi lintutornia, yksi Hopeakalliolla, toinen reilun kilometrin päässä Sääperinjärven rannassa. Kuovi huutaa ja lehahtaa lentoon, mutta maakotkasta ei näy tällä kerralla vilaustakaan. Kuljen pitkoksilla rakas kantamus selässäni ja suunnittelen tulevia retkiä. Viimein kurvaan Maalarinmaan parkkipaikalle. Alueella voi kulkea Kurjen kierrosta pitkin, ja retkeilyyn löytyy tulen teko paikkoja, telttailualue sekä autiotupa. Paluumatkalla lapsi nukahtaa kan toreppuun. Leppeä tuuli kuivattaa hien ja tornista avautuva suomaisema tyyn nyttää mielen. Koivut ovat hiiren korvalla. 6 PITKOSPUUT SUOLAKEUDEN LÄPI TOUKOKUUN LOPPU on helteinen. Mikä avaruus, mikä hiljaisuus! Lähdemme kävelemään pitkospui ta pitkin. Mutustelemme en simmäiset eväät ja kiipeämme lintu torniin. >> www.vartsila.fi LEVANEVA · Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rajalla, 40 km Seinäjoelta luoteeseen. Kesä on niin alullaan, et tä metsässäkään itikat eivät häiritse kahvittelua ja lepäilyä. Ehkä ensi kerralla tu lenkin tänne syksyllä, nukun Särkisen autiotuvassa ja poimin kotiin viemi siksi Levanevan karpaloita. · Kävele kierros Värtsilän kylällä kirkon ja Uudenkylänlammen ympäristössä. Etenemme ryhmän nuorim man tahtiin. Autossa ei ole ilmas tointia. Hikikarpalot valuvat pitkin otsaa, ja lapsi kysyy lähes taukoamat ta, joko ollaan perillä. 5/2019 SUOMEN LUONTO 55 Värtsilässä viitakerttunen viihtyy hyvin pihapiirissäkin. Ajan äitini ja kaksivuotiaan lapseni kanssa Seinäjoelta kohti Kurikan ja Laihian rajaa
Myös niittyjä hoitavien lampaiden ääni kuuluu, vaik ka emme niitä näekään. Lähdemme kiertämään Rietulankierrokseksi nimettyä reittiä, joka on kahden kilometrin pituudeltaan lapsille so piva. Pisteaidat kulkevat ympärillä, ja laitumella meitä on vastaanotta massa kyyttölehmä vasikkansa kanssa. Katselemme upeaa lintua hiljai suudessa usean minuutin ajan, kunnes se lentää taivaal la huutelevan emon luokse. >> www.luontoon.fi/ telkkamaki T E K S T I JA K U V A T M E R JA P A A K K A N E N Lampaiden äänet houkuttelevat kurkistamaan pisteaidan yli niitylle. Alkuperä isrotua oleva kyyttöleh mä tervehtii retkeilijöi tä.. TELKKÄMÄKI · Pohjois-Savossa, Kaavilla, kartalla Kuopion ja Outokummun puolivälissä (osoite Kaiturintie 419). Ennen lähtöä kävelemme vielä tämänkesäiselle kaskel le katsomaan, miten maahan kylvetyt nauriit ovat lähte neet kasvamaan. Aurinkoinen retkipäivä jää varmasti kaikkien meidän muistoihin erilai sena luontokohteena. 56 SUOMEN LUONTO 5/2019 7 KASKIPERINTEEN JÄLJILLÄ NYKYINEN MAAILMA jää parkkipaikalle, ja askelet ve räjältä kohti pihapiiriä vievät menneeseen. Kasketusta maasta nouseva kasvillisuus on mielenkiintois ta tutkittavaa. Kaskettu maa odottaa elokuista muok kausta, jonka jälkeen maahan kylvetään ruis. Jo kierroksen alkumetreillä viereiseen puuhun lehah taa hiirihaukan poikanen. Kukko ja kaksi kanaa tepastele vat häkissään. Telkkämäen luonnonsuojelualueella on ainutlaatuinen kaskiperinneti la, jota hoidetaan yhä perinteisin menetelmin. 1800luvun loppu puolelta peräisin oleva päärakennus ja pihapiirissä olevat navetta, riihi, aitat ja savusauna ovat kauniisti harmaantu neet. · Metsähallituksen hoitama perinnetila, jolla voi tutustua vanhaan kulttuuriympäristöön sekä perinnetöihin. Lapset tut kivat tulen polttamaa maata ja puunrunkoa. Kierros jatkuu kaskiperinteen muokkaamassa luonnossa
· Kalliorotkojen, kangasmetsien ja soiden luonnehtima kansallispuisto. >> www.luontoon.fi/ hiidenportti T E K S T I JA K U V A T JO U N I T IK K A N E N Syrjälammit avautuvat polun laitaan Käärmesärkän parkkipaikalta lähtiessä. Valtimolta Kuhmoon kääntyessä tie vielä ka penee ja muuttuu hiekkapintaiseksi. Matka Nurmeksesta pohjoiseen kulkee läpi vähäväkisten kylien, lopetettujen huoltoasemien ja mitäänsanomattomien talousmetsien. Polku laskee, polku nousee. 5/2019 SUOMEN LUONTO 57 8 PITKÄ-PORTIN HILJAISUUTTA HETKI ENNEN KONSERTTIA KUHMON KAMARIMUSIIKKIJUHLILLE mennessä tekee mie li tutustua seudun luontoon, joten teemme lenkin luoteeseen. Käärmesärkän parkkipaikka humisee tyhjyyttään. Tämän pienen uran var rella on maineikas Hiidenportin kansallispuisto. Alkaa pikainen jalkapatikka PitkäPortin laavulle Porttijoen vartta pitkin. Poikaset kiljuvat ruokaa nokka auki. HIIDENPORTIIN KANSALLISPUISTO · Pääsy Valtimon–Kuhmon väliseltä tieltä nro 5284 sekä Sotkamon suunnasta tieltä nro 76 (osoite Hiidenportintie 86). Kun on hetki tulisteltu Pit käPortin rannalla ja kuun neltu lammen hiljaisuutta, on hyvä hilpaista takaisin autol le, vaihtaa vaatteet, sutaista dödöä kainaloon ja ajaa Kuh moon, jossa muusikko virittää jo viuluaan. Porttijoen vartta seuraileva reitti on jylhä ja monimuotoinen.. Silmäys Suomen karttaan kertoo, että Hiidenportti on ai van keskellä Kuhmon, Nurmeksen ja Sotkamon kolmiota, kau kana isoista savuista. Metsä ei ole kirveenkoskematonta, mutta kosketukset ovat jo sata vuotta vanhoja, ja joskus niissäkin on elämää: har maasieppo on tehnyt pesän keskelle polkua kelomäntyyn ha kattuun koloon. Joen uomaan aukeavien lampien taakse kohoavat ko meat kalliot. Konserttisalin tuo lissa huomaa, että savun haju on jäänyt iholle, mutta täällä se kuuluu kulttuuriin
Etelästä tultaessa käännytään Simossa oikealle, tielle 924. Suojelualueen suokokonaisuus on vaellusreitin pitkospuita lukuunottamat ta vaikeakulkuinen, eikä sille ole pesi mälinnustonkaan takia rakennettu laa joja reitistöjä. Maisema ulkomeren suuntaan on karun kau nis. Kävelen jututta maan, sehän on tuttu mies KeskiPohjanmaan lintutieteelli Ohtakarin erikoisuuksiin kuuluvat lahdenpohjasta kuroutuneet vesialtaat eli fladat. Ren gasreitillä on huomioitu erityisesti lap sia, ja sillä on myös lintutorni. Luontopolun taulu kertoo, että jatulintarhaa sa notaan Ohtakarissa Laiskajaakon ringiksi. Ollaan kuitenkin niin lähellä rannikkoa, että Kemin seudun tuulivoi maloiden liike näkyy kaukana lännes sä. T E K S T I A N T T I H A L K K A / K U V A P E T R I JA U H IA IN E N / V A S T A V A LO T E K S T I JA K U V A T M IN N A T A K A LO. Kaukana kaartelee merikotka. Kivaloiden vaarajonon ja suolakeuden rajalle perustettu laaja Martimoaavan– Lumiaavan–Penikoiden suojelualue on tärkeä niin metsien kuin soiden lajistolle. Vedän keuhkot täy teen merituulta. Vaihtoehtoisesti alue on saavutettavissa pohjoisesta Penikoiden alueelta. Nyt on rauhallista, museon portaille paistaa vielä läm min syysaurinko, ja mökkikausi on ohi. Tilhet helisevät pihlajissa. Tämän vaellus luontopolun valinta palkitsee, mutta ai kaa on varattava paljon, sillä reitin pi tuus on noin 13 kilometriä yhteen suun taan. Se on ollut armeijan ampumaalue ena 1950luvulta läh tien. Paikalla on luontopolku, vanha luotsi asema ja tulipaikka. Luontopolkuja, pitkoksia ja laavuja. Tytöt kiertävät jatulintarhan kiviympyrää ja ihmettelevät, mihin se johtaa. 58 SUOMEN LUONTO 5/2019 10 SUOERÄMAA KEMIN KUPEEESSA PERÄMEREN RANTALAKEUS muodos taa PohjoisPohjanmaan ja Lapin rajoil la hienoja suokokonaisuuksia, kahlaa jalintujen ja muuttohaukankin tärkeitä asuinsijoja. No, mennään katsomaan. Alaniemeltä käännytään vasemmalle Sompujärven suuntaan (tie nro 923). · Hieno suoalue suon uljaimpine lintuineen. Rannalla on lintumies ja kaukoputki. Helpoiten saavutettavissa on Mar timoaavan alue. Tuulee mukavan läm pimästi, vaikka on jo syyskuun alku. >> www.luontoon.fi/martimoaapa 9 HIEKKARANTOJEN ELIITTIÄ LOHTAJAN OHTAKARISSA haarapääskyt rupattelevat venesa taman sähkölangalla jo lähtötunnelmissa. Ohtakarin saaren korkeimmalla kohdalla on laa ja muinaisrantakivikko ja katajaketoa. Suuntaamme Ohtakarista viereiselle Vattajan nie men ran nalle, joka on Suomen pisin yhtenäinen ja möki tön hiekkaran ta. Luonnonmetsiin ja soihin tutustuu parhaiten, jos kulkee koko alueen läpi pohjois–eteläsuunnassa. Merimetsot kuivat televat pukujaan kivellä siivet levällään. Hernekerttu säksättää katajikossa. Martimoaapa on parhaita soiden näy teikkunoita Suomessa. Sille on tehty muuta man kilometrin kierros, jota pitkin pää see myös Martimojärven rantaan. Myös pelkkä Penikoiden alueella käynti kannattaa, jos metsät kiinnosta vat ensisijaisesti; täällä hyväkuntoinen voi kiivetä palovartijan torniin maisemia katselemaan. Hangassalmenahon lähtöpaikka on 3,5 km Alaniemeltä. MARTIMOAAPA · Kemistä vähän yli 20 km itään. Lapset kyselevät, mikä se on se jatulintarha. Alue henkii erämaan rauhaa, ja jär vellä voi nähdä esimerkiksi kaakkurin tai kuikan. Ohtakarin mökkikylän raitti on tyypillistä punaisen ja harmaan puun idylliä, uusia ja vanhoja kalaverkkoja ja tervan tuoksua. Mietin, miltä kalaaittojen edusta ja ranta on mahtanutkaan näyttää sata vuotta sitten parhaan lohisesongin aikana
· Ohtakarissa vietetään heinäkuussa kalamarkkinat. UUTUUS Opticron MM4 77ED + 18-54xSDLv2 Pienikokoinen ja kevyt 77mm kaukoputki, painoa vaivaiset 1525g! MM60ED Kevyt, vesitiivis 60 mm ED-Putki Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Kalatuvat ja mökit seisovat tiiviissä rykelmässä. Käänny tietä 7715 Lohtajaan, koulun kohdalta oikealle, ja vajaan kilometrin jälkeen vasempaan Ohtakarintielle. Mitä on tänään näkynyt. sestä yhdistyksestä. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Vattajannie men hiekkarannat keräävät runsaasti kevät ja syysmuu tollaan levähteleviä kahlaajia. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron GALLERY SCOPE 8X +3 kertaa suurentava teline, kätevä matkamikroskooppi. Nyt ran nassa piipertää suo, pikku ja isosirrejä. Voi käyttää myös 8x suurentavana mono-okulaarina. Kuusamo Katso tarkemmat ajankohdat verkkosivuiltamme. Kalsonnokka on oiva paik ka päästä näkemään useita sirrilajeja yhtä aikaa. Arktisten vesilintujen muutontarkkailuun Ohtakari ja Vattajanniemi ovat myös hyviä. >> www.kokkola.fi/visitkokkola Martimoaavan rimpijuotteja yläilmoista. Entisenä kalajokisena ih mettelin aikoinaan naapuri pitäjän slogania ”Löydä Loh taja”. 883 UUTUUS 1.6 Extender ATX-kaukoputket, SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari Tule kokeilemaan ja vertailemaan tuotteita: Kevään viimeiset Pop-upit 11.6. Kyllähän se piti tulla viimein itsekin löytämään. Kalajoen hiekoille tämä ei jää kakkoseksi, sillä lintuja ja luontoa on! Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. 5/2019 SUOMEN LUONTO 59 VATTAJANIEMI · Kokkolan ja Kalajoen välissä. Kajaani 13.6. Satamassa on erinomaiset saniteettililat ja kesäkahvila
Puolimatkassa lammen rannalla on kota, jossa olisi erinomaiset puitteet nuotioateriointiin. Särkitunturin huippu on vaivoin puurajan yläpuolella. · Helposti saavutettava tunturinhuippu: 3,2 km pitkä sorapolku johdattaa ylös. Emme kuitenkaan malta pysähtyä, koska näin kauniina yönä ei tuulentai sateensuojalle ole tarvetta, vaan kaipaamme ylös, kohti öistä aurinkoa. Tämän jälkeen reitti on selkeä: kolmen kilometrin mittainen polku on leveä ja tasainen. Tällaisella yöttömän yön paraatipaikalla malttaa jo levätäkin. T E K S T I N A N N A S Ä R K K Ä / K U V A M A R K U S K II L I Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Puut alkavat harveta vasta, kun nousu taittuu. tule tutustumaan! Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. Paluumatkalla päivän retkiltä päätämme poiketa vielä kehutulla Särkitunturin huipulla – mikäs tässä, kun valoa riittää. · Puolimatkassa on lammen rannalla hyvin varusteltu kota, puucee ja laituri. >> www.tunturi-lappi.fi/ nahtavyydet/muonio Näkymä Särkitunturilta pohjoiseen kohti Pallastuntureita valittiin vuonna 1992 yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemasta. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista. Lisäviehätystä laelle tuovat tunturilammet. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. 60 SUOMEN LUONTO 5/2019 11 AURINGON KOKO KIERROSTA IHAILEMASSA LAPIN MAAGISEN KAUNIISSA KESÄÖISSÄ etelän ihminen ei malta käydä nukkumaan, vaan öistä on nautittava täysillä. Korkeudeltaan (492 m) tunturi jää muiden lähimpien varjoon, mutta maisemiensa puolesta se on ainutlaatuinen. Viritämme riippumaton ja oikaisemme siihen ihailemaan auringon kulkua öisellä taivaalla niin kauan kuin silmät pysyvät auki. Parkkipaikka löytyy Särkijärven kohdalta pienen etsimisen jälkeen. Huipulta aukeavat näkymät koko viereiseen Pallas–Yllästunturin kansallispuistoon: Ounasja Pallastuntureille sekä Ylläksen alueen huipuille. SÄRKITUNTURI · Pallas–Yllästunturin kansallispuiston kyljessä, Muonio– Kittilä-tien (nro 79) varrella, 18 km Muoniosta. Paikoin se nousee ja laskee jyrkästikin, mitä ei voi olla huomaamatta, kun on liikkeellä yöllä, ja askel on jo raskas
5/2019 SUOMEN LUONTO 61 TerveysHelpin avulla etälääkäripalvelut ovat aina ulottuvillasi. Tarvittaessa pääset suoraan lääkäriin ja korvausprosessi käynnistyy heti ilman turhaa paperihässäkkää. Tutustu lisää lahitapiola.fi/terveyshelppi Palveluntarjoajat: TerveysHelppi: Mehiläinen Oy ja LähiTapiola alueyhtiöt.. Sairaus tai tapaturma voi sattua kohdalle koska vain. LähiTapiolan henkilövakuutusasiakkaana apu on lähellä. Lataa puhelimeesi LähiTapiolan TerveysHelppi-applikaatio ja apunasi on terveydenhuollon ammattilaiset
Yhdessä Lapin teollisuuslaitokset tarvitsisivat jatkossa sellu kitaansa kuitupuuta yli 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Lapin arvo ei ole puussa vaan metsissä. Puhutaan jopa 13,7 miljoonan kuution vuotuisesta kasvusta Lapissa. Lähes kaikki lappilaisessa talousmetsäs sä liikkuneet kokevat metsät virkistyksel lisinä katastrofeina. LAPPIIN on tulossa uusia suuria metsäteollisuuden investoin teja. Vanhat metsät ovat yksi Lapin luonnon valteista. Päättäjät hihkuvat riemusta; saadaan ra haa, investointeja ja kasvua. 62 SUOMEN LUONTO 15/2019 V a h tik o ira Lapin arvo on metsissä Tsarmitunturin erämaata. Yksikään matkailija ei saavu Lap piin katsomaan biotalouden metsäsurvosta tai vesivoimalan betoniseinää. Maailman mystiset pääomapiirit haistavat tilanteessa mahdollisuuksia tehdä lisää rahaa. Matkailu kaipaa muutakin kuin silmän lumeisia kulissimetsiä, metsästäjät suuntaavat poikkeukset ta metsäkuvioihin, jotka edes auttavasti muistuttavat lapsuu den metsiä, ja porot pärjäävät tutkimusten mukaan parhaim min vanhoissa metsissä. Kemijärvelle pystytellään kiinalaisrahalla Boreal Bioref hanketta. Juuri nyt kaivataan kuitenkin eniten hiiltä nieleviä kasvavia hiilivarastoja. n M A RK U S SI RK K A VESA LUHTA Kirjoittaja on vapaa toimittaja Inarista. Päät täjille hankkeet myydään tuhansina työpaikkoina. Luonnontilaisen metsän lukema olisi kolminkertainen. Ihan sama miten nuo rahat on ansaittu ja mistä ne tulevat, kaikki näyttää käyvän. Hömö ja lapintiainen ovat täälläkin jo vetelemässä vii meisiään. Entäpäs jos samat investointimiljardit laitettaisiin kiertä mään toisin tavoin, ympäristövastuullisen luontomatkailun edistämiseen tai rakentamalla Kemijoen voimaloihin ohitus uomia kalastajien riemuksi. Lapin luontaiseen verrattuna vajaat metsät po tevat jo nyt valtavaa hiilivelkaa, joten jokaisen hakkuun vai kutusta pitäisi miettiä ilmaston, lappilaisen ihmisen, porota louden ja matkailun kannalta, vieläpä erikseen. Kuitenkin Lapin metsähehtaarilla löytyy keskimäärin vain 60–70 kuutiota puuta. Kun ottaa huomioon metsien ikärakenteen ja sen, että pohjoises sa suuri osa metsämaasta on tavalla tai toisella hakkuiden ul kopuolella, on selvää, että pohjoisen puu ei riitä hankkeisiin. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. Ojikkoa, kynnettyjä ki vikkoja, kieroon kasvaneita taimia, metsäteitä ristiin ja poikittain. Loppua haetaankin lähinnä Ruotsista. Kemiinkin oli ensin tulossa kiinalainen Kaidiyh tiö, mutta sen rahoitusongelmien vuoksi Metsä Groupin Ke min hanke on edennyt nopeasti ohi muiden. VARSINKIN LAPISSA metsillä on merkitystä monille maan käyttömuodoille. Ylivertainen osa puustosta on rääseikköistä nuorta metsää, josta arvokkaampaa tukkipuuta on turha et siä. Valtaosa käsitellään päätehakkuin, jatkuvasta kasvatuk sesta puhutaan vain juhlapuheissa. NYT lappilaisen talousmetsän ihanuutta aiotaan levittää vii meisillekin säästökuvioille, sillä biotalous kuulostaa siistiltä ja Lappi saa työtä. Syynä innostukseen on kahdestoista valtakunnallinen met sien inventointi, joka julisti vuosi sitten Lapin metsien kasva van jopa 70 prosenttia edellistä, viiden vuoden takaista las kelmaa nopeammin
15/2019 SUOMEN LUONTO 63
Pyyntikulttuurin kalanpyytäjien tulisijat ja niiden lähiympäristö sekä toisaalta jätekuopat ovat arkeologisia aarrearkkuja. Kalojen luustot kestävät eri tavoin ajan hampaan nakerrusta. Liistekatiskoilla on menestyksellisesti pyydetty eväkkäitä vielä historiallisenkin ajan Suomessa. TEKSTI ELINA PALLAS / KUVAT JAAKKO KILPIÄINEN /LEUKU JA OLLI SAIRA / VASTAVALO K irkkonummen Juusjärven kallioseinään on maalattu kaatumaisillaan olevan ihmishahmon viereen hauen näköinen kala. Yleisesti käytössä olleet pyyntimenetelmät kuten onki, nuotta, haavi ja keihäs ovat tuottaneet kotirannan tuntumassa kelpo saaliin. Nykykatiskojen esimuodolla haviteltiin isoja ahvenia, mateita ja särkiä, mutta erityisesti kutuhaukia. Esivanhempamme tiesivät ”vesisuden” kaikkiruokaiseksi pedoksi, ja se nauttikin pelonsekaista kunnioitusta. Hämmästyttävän hyväkuntoisena säilynyttä liistekatiskan männystä tehtyä seinämää on löydetty muun muassa Oulun YliIin Purkajasuolta. Se lisää liikevoimaa, jolla hauki singahtaa äkkirykäisyllä saaliin kimppuun. Hauen luita on löytynyt nykyisen Suomen alueelta Lappia myöten. Hauki oli myös luulöytöjen perusteella osa kivikautisten ihmisten elämää. Hauen lukuisat osuvat rinnakkaisnimet viittaavat mainiosti sen ulkomuotoon ja käyttäytymiseen. Kalanhahmoista henkiauttajaa pidettiin ehkä tarpeellisena oppaana vaarojen täyttämällä matkalla aliseen, vainajien valtakuntaan. Näin ollen niitä löytyykin selvästi eniten kivikautisissa kala-aineistoissa. Vaikka veenkoira on yleisenä lajina ollut jo tuolloin tärkeimpiä saaliskaloja, se saattaa olla hieman yliedustettuna luulöydöissä. Ainoa selkäevä on selän takaosassa pyrstöevän etupuolella. Suurin osa kalojen luista löytyy niistä, yleensä tosin nuppineulan pään kokoisina murusina. UIkonäkö kertoo huippusaalistajasta. Luututkimusten perusteella on voitu päätellä myös se, että oivalliset apajat ovat löytyneet rannan tuntumasta eikä pyyntiin ole tarvinnut suunnata tuulisille selkävesille. Erityisesti hauen pään luut kuten leukaja kitaluu sekä hampaat näyttävät säilyvän paremmin kuin muiden kalojen luut. 64 SUOMEN LUONTO 5/2019 64 SUOMEN LUONTO 5/2019 Suomalaiset ovat arvostaneet haukea jo tuhansien vuosien ajan. Viime vuosien tutkimuksissa on saatu talteen ikivanhoja pyyntivälineitä, joita on aiemmin löydetty niukasti. Lajinmääritys onkin varsinaista luupalapelin kokoamista. Kaikkiruokainen kala Krokotiili, jänkäkoira, veenkoira, vesisusi, luuleuka, kiilapää. Tästä kertovat erityisesti asuinpaikoilta talteen saadut kalanluulöydöt. Muoto on ohjusmaisen solakka, silmät suuret ja näköaisti hyvä. Kalojen johtaja 64 SUOMEN LUONTO 5/2019. Asuinpaikkojen kaivauksissa löydetään tuon tuosta palaneita kalojen luita, välillä myös kalastusvälineitä kuten ongenkoukkuja ja verkonpainoja
Myös pienet nisäkkäät ja vesilintujen poikaset voivat joutua ison vesisuden kitaan. Hauki oli 1300-luvulla paavien lempiruokaa, jota he antoivat liikelahjoina kuninkaille ja ruhtinaille. Vauhdilla kasvava ravintoketjun huippupeto voi elää yli 30-vuotiaaksi. Ahvenanmaan maakuntakala on todellinen menestyjä ja sopeutuja, joka selviää kaikenlaisissa vesiympäristöissä, myös Itämeren murtovedessä. 5/2019 SUOMEN LUONTO 65 5/2019 SUOMEN LUONTO 65 Torpedomaisen järven kuninkaan valtteja ovatkin yllätysiskut, jotka sen mainio suojaväritys mahdollistaa. Särjensurmaksikin kutsuttu peto vaanii mieluusti runsaslukuisia kalalajeja, joiden uintinopeus on hitaanlainen ja parvet löyhiä kuten särjen ohella salakalla ja ahvenella. Euroopan aateliston herkku Suurimman pyydetyn hauen titteliä on sovitettu lukuisille vonkaleille. Niin kuivatun hauen kuin muidenkin kalojen suureen suosioon vaikuttivat katolisen kirkon opit, joiden mukaan lihaa ei saanut syödä paaston aikana. Varsinainen hittituote kapaVeenkoira, kiilapää. Kuivatun hauen eli kapahauen suosio oli keskiajalla Keski-Euroopassa omaa luokkaansa. Hauenpäiden asettaminen esille nykyisinkin kertoo suomalaisten erityisestä haukisuhteesta. JA A KK O KIL PIÄ IN EN / LE U KU 5/2019 SUOMEN LUONTO 65. Hauki oli esivanhempiemme suosima ruokakala, koska se säilyi pitkään syöntikelpoisena toisin kuin rasvaiset lohikalat. Naskalinteräviä hampaita on useita satoja, leukaluun lisäksi myös suuontelon luissa, kitalaessa ja kieliluussa. Jos muuta ravintoa ei ole riittävästi tarjolla, pienemmät lajikumppanit päätyvät isompien saaliiksi. Kevään rospuuttoajan koittaessa rantavesissä polskivista kutuhauista saatiin kaivattua lisää talven jälkeen niukkaan ruokapöytään. Hauki on vapaa-ajankalastajien toiseksi runsain saalis, ykkössijan on valloittanut kansalliskalamme ahven. Yksivuotias on yli 10 senttiä pitkä, viisivuotias luuleuka puolimetrinen, ja yli 10-vuotias jo metrinen roikale. Kalarekisterissä ennätystä pitää hallussaan vuonna 2009 Iin Oijärvestä verkolla saatu 18,8 kiloinen jätti, jonka pituus oli 135 senttiä
”Kosteasta kodostaan / nous hauki puuhun laulamaan / kun puhki pilvien harmajain / jo himersi päivän kajo” ... Soiton ja tulen alkulähde Kalevalan kuuluisimpia runoja on ku vaus Väinämöisen kanteleen rakenta misesta. Jättivon kaleen saalistus onnistuu Ilmarisen tako man mahtavan kokon eli kotkan avulla. Elätti eli aljohaukea pidettiin kaivos sa, missä se söi pikkueläimet vettä likaa O LL I SA IR A / VA ST AV A LO. Myöhempinä aikoina myyttinen veen koira on innoittanut niin kuvataiteilijoita kuin runoilijoitakin. Myö hempinäkin vuosisatoina Pohjolan luu leuat tekivät hyvin kauppansa sekä kes kieurooppalaisten piispojen että kunin kaiden ruokasaleissa. Nämä kestopaketit säi lyivät jopa vuosia. Saalistus ei saanut olla liian helppoa eikä elämä ylipäänsä, sellainen enteili elonpäivien päättymistä. Kalevalassa Ilma rinen kiikuttaa Louhelle, Pohjolan mat riarkalle Tuonelan joesta pyydystämän sä jättihauen pään. Samuli Paulaharju kertoo teok sessaan Sompio (1939) myös entisaiko jen kalastuksesta esitellen hauen pään luiden piirroksia ja kansanomaisia nimi tyksiä. Tuolloin sitä vietiin ulkomaille laivalasteittain, enem män kuin mitään muuta kalaa. ”Kun aukoellen / luista suutaan / lon gotellen / leukaluutaan / niin villinras kaan / se virren veti / että vaikeni/ lin nut heti / kuin vetten paino / ois tullut yli / ja yksinäisyyden / kylmä syli.” Arpaluita ja kaivohaukia Hauen leukaluuta ja muita pään luita on käytetty rituaaleissa ja taikoja tehdessä. (neljäskymmenes runo, ote) Suomalaisten loitsujen tulen syntyker tomuksessa ensimmäisen tulen iskee jo kin jumalallinen taivaan olento: Ukko ylijumala, Väinämöinen, Ilmarinen tai Kokko. Sieltä valkea saadaan ih misten käyttöön. Tuonpuoleisen kala Taikamenoissa erityisesti hauen pääluil la oli tärkeä merkitys. Niistä viimeinen on valtavan hauen pyydystäminen Tuonelan joesta. Vonkaleen piti olla pyydystetty ennen kuin käki keväällä aloitti kukku misen, jotta suojaustaika tehosi. Kimuranttien vaiheiden kautta tuli päätyy järveen, ensin pienempien kalojen siian ja kuhan vatsaan, lopulta hauen mahaan. ”Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata, soiton luisen laatijata, vaka vanha Väinämöinen itse loihe laatijaksi, tekijäksi teentelihe. Kun hauki on syöty, Väinämöinen te kee sen leukaluusta kanteleen, jota ku kaan ei osaa soittaa. Terävähampaiset leuat ovat suojanneet pahalta. Kelvottomasti elänyttä ihmistä odotti kammottava kohtalo: päätyminen hauen suoleen. Esivanhemmillemme liian helposti saaliiksi saatu jänkäkoira oli kuoleman enne eli marras, omatoimisesti pyytäjän veneeseen ponkaisseesta luuleuasta pu humattakaan. Sompiossa sanottiin: ”Sata luuta hauin päässä, nimi joka ainualla.” Veen koiran päästä löytyvät muun muassa ”Väinämöisen kanteleen tarveskalut”, pisteliäs ”äitipuolen käsivarsi”, ”länki luu sekä ”voilepakko ja mela”. Se oli pelottava paikka, josta sie lulla ei ollut edes tietäjän konsteilla pa luuta tämänpuoleiseen. Vielä 1700luvulla kuivatun hauen kauppa Eurooppaan kä vi mainiosti. 66 SUOMEN LUONTO 5/2019 hauesta tuli 1500luvulla. Laati soiton hauenluisen, suoritti ilon ikuisen. Kapahauki oli myös käypää valuuttaa. Jättihauen pyynti osoittautuu erittäin vaativaksi tehtäväksi, mutta Väinämöinen onnistuu lopulta työntä mään miekkansa ”kalahauin hartioihin, veen’koiran konkkaluihin”. Saadakseen Pohjolan neidon vaimok seen Ilmarisen pitää suoriutua kunnialla yliinhimillisiä voimia vaativista tehtävis tä, jotka Pohjan Akka on hänelle määrän nyt. Kalat kuivatettiin ilman suolaa ja lai tettiin nippuihin, joissa ne oli kätevä las tata ja kuljettaa. Nimensä mukaisesti koukkupäinen koukkuluu putosi ilmaan heitettynä maahan siten, että koukun kärki osoitti oivallisen kalapaikan suunnan. Aaro Hellakosken komea ja arvoituksellinen Hauen laulu runo vuodelta 1928 on herättänyt julkaisemisestaan lähtien paljon pohdin taa ja värikkäitäkin tulkintoja. Luu ker toi myös sen, mistä ilmansuunnasta ta loon oli tulossa vieraita
Tiesitkö, että kasvin siemenet sopivat leipätaikinaan ja lehdistä saa muun muassa kalsiumia. Jos kala kuoli, ka teellinen oli myrkyttänyt kaivon. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Jos hauki säilyi hengissä, ve si oli juomakelpoista. masta. Kaivohauki oli taloa asukkai neen pahalta suojeleva haltijakala, jolla oli tärkeä merkitys myös veden laadun mittarina. Hauki hallitsee Suomessa lukemattomia järviä. Kylvövakkaan tai kyntäjän saappaaseen laitetut leukaluut puoles taan varmistivat kasvun alkamisen, ja oraasta tuli vankkaa kuin hauen ham paista. 5/2019 SUOMEN LUONTO 67 Hauen pään luita on käytetty rituaaleissa ja taikamenoissa. 30 kasv ia & 90 rese ptiä ! Hauki hallitsee Suomessa lukemattomia järviä.. Peltoviljelyyn siirtymisen jälkeen ma gian ja hauen luiden avulla haviteltiin parempaa satoonnea riistämällä naa purin pellon kasvuvoima omille vilja vainioille. Villivihannekset Mobiilisovellus ladattavissa IOS(3,49 €), Androidja Windows-puhelimiin (2,99 €). Piharatamon lehti parantaa pienet haavat. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön
68 SUOMEN LUONTO 5/2019 Tuntematon erämaa 68 SUOMEN LUONTO 5/2019 Melomalla voi turvallisesti liikkua matalikoilla ja karikkoisillakin vesillä, tietysti lintujen pesimärauhaa kunnioittaen.
Kävimme meloen tutustumassa Saaristomeren ihmeisiin Sanna-Mari ja Panu Kuntun kanssa. 5/2019 SUOMEN LUONTO 69 Tuntematon erämaa Etelä-Suomen helmassa on laaja erämaa, jossa on retkeilijälle paljon löydettävää. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT MARKUS SIRKKA 5/2019 SUOMEN LUONTO 69
70 SUOMEN LUONTO 5/2019 I hmiset luulevat, että löytääk seen jotain uutta pitää mennä tropiikkiin. Meriajokas on hiekkapohjilla viihty vä kasvierikoisuus, joka muodostaa laa joja vedenalaisia niittyjä. 70 SUOMEN LUONTO 5/2019 Kuntut ovat kartoittaneet ja mitanneet elävät rantavallit 600 saarelta. ”Rakkolevästä eli rakkohaurusta muo dostuvat kaikkein näyttävimmät vallit. Nyt selvitetään, kuinka moni laji elää me riajokkaasta muodostuneissa rantaval leissa. Turhia riskejä ei kannata ottaa, vaan on parempi odottaa sään paranemista. · Telttailla voi leiriytymispaikoilla ja kansallispuistojen ulkopuolella muillakin saarilla, jokamiehenoikeuksien piirissä.. Kaiken tyyppisillä valleilla on tärkeä merkitys saaristoluonnolle, mutta tiedot niistä ovat puutteelliset. Levävalli syntyy, kun aaltojen voima kasaa rannalle leviä, simpukoita ja vesi kasveja. Mutta Suomestakin löytyy tuntema tonta luontoa. Monelle mökkiläiselle se olisi siivousprojekti, mutta rakkolevistä muo dostuneet eloperäiset rantavallit ovat to dellisuudessa uhanalainen luontotyyppi. Se on paikoin kal lioinen, metsäinen saari. Mitä kasveja ja lintuja. Heille melominen, saaristoluonnon tut kimus ja hoito ovat olleet elämäntapa jo vuosikymmenen ajan. · Vesillä liikuttaessa on huomioitava maihinnousu kiellot, linnustonja hylkeidensuojelualueet sekä väylillä kulkevat veneet ja laivat. ”Sieltä lajit löytävät suojaa ja hyvät ruokaapajat.” Muutamassa vuodessa rakkoleväval lista tulee perusta kauniille kukkiville niityille. Näin sanoo saaristo retkeilijä ja tutkija, WWF Suo men johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu. Aamu on tyyni ja luvassa on helteinen päivä, kuten koko kesä 2018 oli. ”Rakkolevävallit on monien selkäran gattomien ja matelijoiden lastenkama reita”, Panu Kunttu kertoo. Virmajuuret, hohtavan keltai set pietaryrtit, poimuhierakat, värikkäät pillikkeet ja maltsat peittävät nopeasti hajoavat levät. · Lähde merelle aina omien taitojen ja kokemuksen mukaisesti. Lähdimme melomaan muutamille saarille Panu Kuntun ja hänen vaimon sa, ympäristösuunnittelija ja melonta ohjaaja Sanna-Mari Kuntun kanssa. Sisempänä saaristossa esiintyy ruoko valleja. · Merellä tuuli ja sumu voivat nousta äkillisesti. ”Kun melon rantaan, en yhtään tie dä mitä saaresta löytyy. Löytöretkillään Kunt tu suuntaa vesille. Hänen tutuinta lä hiluontoaan on Saaristomeri, joka al kaa vain kivenheiton päästä hänen ko tioveltaan Kemiönsaaren Taalintehtaal ta. Norra Benskär Laskemme kajakit vesille Högsåran saa rella Kemiönsaaressa. Ensimmäiseksi saavumme Norra Benskärin rantaan. Kokemuksen karttuessa opit tuntemaan omat voimavarasi. MERIMELONNAN ABC · Merimelontaa voi kokeilla vuokraamalla kajakin tai osallistumalla opastetulle melontaretkelle. Mitä kaikkea saa rilta paljastuu. Hankoniemellä ja täällä Saaris tomeren Salpausselkien saarilla esiintyy meriajokasvalleja”, Panu Kunttu kertoo. Sopivia retkiä järjestetään kaikentasoisille melojille. Kuntut nousevat kajakeistaan ja tutki vat aaltojen rannalle kasaamaa rakkole vävallia. Minkälainen on saaren muoto?”, Kunttu luettelee. Eloperäisiä rantavalleja on kolmenlai sia sen mukaan, mistä valli on pääosin kasautunut. ”Itämeren rehevöityminen on johta nut siihen, että rakkolevällä ja meriajok Panu Kunttu kertoo, että rakkohauruvalli on monen eläimen lastentarha, joka vuosien saatossa muuttuu kukkaniityksi. Yleensä valli syntyy kapeahkon lahden perukkaan, sillä avoimilla pai koilla myrskyt huuhtovat levät takaisin mereen. Melomme ma talaan poukamaan, jonka rannoilta ku rottavat jykevät saarnet ja tervalepät. Kymmenet tuhannet erilaiset saaret odottavat siellä retkeilijää. Kuntuille saarien rantavyöhyke on hyvin kiinnostava, koska sillä kukois taa aivan oma, huonosti tunnettu mo nimuotoisuutensa. Rantavedessä ajelehtii särmäneula, suo malainen merihevonen. Nytkin melko täyteen pakattu kajakki halkoo vettä pakottomas ti ja ääneti. Niityt ovat mo nimuotoisuuden keskuksia, sillä ne tar joavat suojaa ja ravintoa monille kaloil le, katkoille, siiroille ja simpukoille. Melan ensivedot kajakis sa yllättävät aina
Stengrundet – Södra Dunskär Matkamme jatkuu lounaan jälkeen. Pian melomi sesta tuli elämäntapa. 5/2019 SUOMEN LUONTO 71 kaalla on huonot oltavat pinnan alla, jo ten niitä ei myöskään kerry rannoille”, Panu Kunttu sanoo. Äspskär Kun levävallit on tutkittu, suuntaamme kohti Äspskäriä, jonka rantakalliolla on lounastauon ja virkistävän pulahduk sen aika. Melominen ei ole Kuntuille pelkkää retkeilyä, vaan he pyrkivät miltei aina kartoittamaan samalla saaristoluontoa. Hänen luontoharrastuksensa, var sinkin lintukiinnostus, alkoi jo lapsena. Panun väitöskirjatutkimuksen lisäk si Kuntut ovat tehneet hengästyttävän määrän muita selvityksiä. He ovat las keneet lintuja, keränneet limasieniä, tarkistannet uhanalaisten putkilokas vien esiintymiä, selvittäneet kirjokert tujen määrää sekä kartoittaneet suoje luun ehdolla olevia metsiä ja haitallisen vieraslajin, kurtturuusun, esiintymistä. Seu Elävät ranta vallit ovat uhanalainen luontotyyppi. He päättivät etsiä niitä Saaristo mereltä ja tutkivat missä niitä on, mistä ne koostuvat ja kuinka suuria ja maatu neita ne ovat. ”Kävin ensimmäisen kerran Jurmos sa 1993, ja se oli menoa saaristoluonnon suhteen”, hän kertoo. Lounaan valmistamisen lomassa San naMari kertoo aloittaneensa melomisen kymmenisen vuotta sitten. Tässä Kuntut keksivät voivansa auttaa. Se oli Kunttujen 12. Samaan aikaan SannaMari työskenteli Metsähallituk selle ja selvitti kävijämääriä eri saarilla. Eloperäisten rantavallien esiintymi sestä ja runsaudesta ei ollut edes perus tietoja. Merimelontaretken voi venyttää viikkojenkin mittaiseksi, kunhan huolehtii ruoan ja juomaveden saatavuudesta.. Myöhempinä kesinä he jatkoivat tie tojen täydentämistä. Kesinä 2014 ja 2015 Kun tut tekivät viikkojen kartoitusretket. Nyt he ovat melo neet jopa 600 saarelle Saaristomerellä ja ItäAhvenanmaan Teilillä ja tutkineet 1600 rantavallia. Tut kimuksessa löytyi muun muassa seitse män uutta, aiemmin tuntematonta lajia. kesä erilaisten kartoitusten parissa. Panu keräsi meloen tiedot 8532 kää väkkäästä kolmen vuoden aikana. SannaMari kertoo, että hei dän seitsemän viikon kesämelontansa oli kesän 2018 kuumuuden takia tukala, koska runsaat sinilevät estivät uimisen. Panulle melomi nen oli keino päästä liikkumaan saaris tossa itsenäisesti ja ympäristöystävälli sesti. Suunnitelmallisempi työ alkoi, kun Pa nu Kunttu ryhtyi tekemään väitöskirjaa saaristometsistä ja lahopuulla elävistä sienistä, kääväkkäistä
Saaren keski osaa peittää repaleinen niitty, siellä täällä kasvaa muutama pihlaja. Puisto perustettiin vasta 1983, pitkälti Paavolaisen ehdotuksen mukaisesti. Sitten edessä on päivän viimeinen etappi. Saari, jolle olemme menossa, on osa kol matta Salpausselkää, joka pilkistää täs sä merenpinnan yläpuolelle. Merikaali on merkittävä laji, josta koko Saaristomeren suojelu alkoi 1940luvulla. Kuin höyhensaaret, kir jaimellisesti. Pystytämme teltat heltei sen päivän lämmittämille rantakallioille. Hemören–Vänö Virkistävän uinnin ja aamupalan jälkeen pakkaamme teltat ja melomme Norrfjär denin selän yli kohti Hemörenin saarta Vänön kupeessa. KAT SO VIDE O KUR TTU RUU SUN TOR JUN NAS TA www .suo men luon to.fi. Huoli merikaalin säilymisestä oli alku laajemmalle keskustelulle Saaristo meren luonnon säilymisestä. Näyttävät meri kaalit kasvavat kivien lomasta. ”Harjusaaret ovat omaleimaisin osa Saaristomerta”, Panu Kunttu sanoo. Vajaan seitsemän kilometrin melonnan päässä sijaitsee Södra Dun skär, eteläinen untuvasaari, jonne jääm me yöpymään. Stengrun det on nimensä veroinen. ”Merikaali on ilahduttavan runsas ny kyään”, Panu Kunttu sanoo. Hemörenillä on ketoja, jotka uhkaavat jäädä kurtturuusun al le. Särk kää lukuun ottamatta saaren rannat ovat päänkokoisten kivien peitossa. Suomen Luonnossa julkaistiin 1966 Eero-Pekka Paavolaisen juttu, jossa esi tettiin rajat tulevalle Saaristomeren kan sallispuistolle. ”Helsingin yliopiston kasvitieteen do sentti Ole Eklund oli huolissaan meri kaalin vähenemisestä, joka johtui liiasta lampaiden laidunnuksesta”, Panu Kunttu kertoo. Kierrämme Äspskärin länsipuolelta ja rantaudumme kapealle hiekkasärkäl le viereisen saaren koilliskärkeen. 72 SUOMEN LUONTO 5/2019 raavaksi pääsemme tutustumaan Saa ristomerellä tyypilliselle harjusaarelle. Kurtturuusu onkin esimerkiksi Han koniemellä vallannut hehtaarien kokoi sia alueita luonnonhiekkarannoilta, joi Sanna-Mari Kunttu on kirjoittanut oppaan Saaristomerellä meloville (arvio oppaasta sivulla 78)
2014 he al koivat kartoittaa Saaristomeren kurttu ruusuja. Sie menet leviävät lintujen ja kelluvien kiu lukoiden mukana. SannaMari jatkaa: ”Täällä on vielä erämaisuutta. ”Tässä tarvittaisiin vahvaa panostus ta ympäristöviranomaisilta ja Metsähal lituksen luontopalveluilta. SannaMari Kunttu selvitti Metsähal lituksen ja Elykeskuksen tietojen poh jalta kurtturuusun levinneisyyttä Saa ristomeren kansallispuistossa ympäris tötieteiden opintojen lopputyötään var ten. Selvisi, että viranomaisten tiedos sa on vain muutamia kymmeniä kas vustoja. ”Jotta vieraslajia voidaan torjua re surssiviisaasti, täytyy tietää missä päin ja kuinka paljon kurtturuusua on, ja minkälaisia elinympäristöjä se uhkaa”, Panu Kunttu sanoo. Sorarantainen Stengrundet on osa Salpausselkää, joka pilkistää pinnan yläpuolelle Saaristomerellä.. Välillä aallot lyövät kajakin yli ja melominen on raskaam paa kuin tyynellä kelillä, mutta vaaraa ei ole. Paluumatkalla poik keamme Snåldön . Kiikkerästä maineestaan huoli matta kajakki halkoo aaltoja vakaasti. ”Olen nähnyt sen hävityksen, mikä on tapahtunut minulle rakkaissa paikoissa. Mikä vetää SannaMaria ja Panua pit kille melontaretkille vuodesta toiseen. Hemörenin ketojen ja kurtturuusujen jälkeen käymme Vänön saaren kappelissa ja kylässä kahvilla. Saaristo on tietynlainen pakomatka sin ne, mikä on vielä säilynyt”, Panu sanoo. Mutta se vaa tii budjettirahoitusta ympäristöministe riöltä”, Panu Kunttu sanoo. Melo minen ja kartoitukset ovat vieneet mei dät upeisiin paikkoihin. adaan, eli pikkuhiljaa altaaksi kuroutuvaan merenlahteen. Kurtturuusun tor junta on tällä hetkellä pitkälti vapaaeh toisten ja järjestöjen vastuulla. Viime kesään mennessä kasvus toja oli löytynyt 2000 saarelta yli 300. 5/2019 SUOMEN LUONTO 73 ta käytetään ulkoiluun ja uimiseen. Luonto antaa minulle paljon, joten haluan antaa jo tain myös takaisin.” n Saaristo on pakomatka sinne, mikä on vielä säilynyt. Kuntut tajusivat, että se oli vain mur toosa todellisesta määrästä. Sitten urakoimme puuskissa nava kaksi yltyvässä tuulessa kohti lähtöpaik kaamme, Högsåraa. 5/2019 SUOMEN LUONTO 73 Vänön idyllinen saaristolaiskylä
H o m o sa p ie n s TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT KAROLIINA PAATOS Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 74 SUOMEN LUONTO 5/2019 22-vuotiaana ammattilainen Instagram-luontokuvaaja Soosseli eli Ossi Saarinen sai isältään kameran sekä ehdotuksen: Koetapa, Ossi, ottaa kuva takapihan linnuista. 74 SUOMEN LUONTO 5/2019
”Vaikka periaatteessa ei ha luaisi, että se vaikuttaa omiin kuvauk siin, niin kyllähän se pakosta vaikuttaa. Lähtiessä ei koskaan tiedä, mitä tulee vastaan.. Isä on geologian professori Tu run yliopistossa ja äiti lukion biologian ja maantieteen opettaja Lahdessa. Että menen liian lä helle tai ruokin eläintä, jota ei pitäisi.” Seurasaaren oravien ja lintujen ruok kimista Saarinen ei pidä pahana, koska ne ovat toisten ruokinnoilla käydessään jo kesyyntyneet. Saarinen on pannut kämmenelleen maapähkinöitä, joita eläimet käyvät ha kemassa. Täällä Helsingin Seurasaaressa Saa rinen on ottanut monet suurta huomio ta herättäneistä lintu ja oravakuvistaan. Nyt opinnot ovat tosin jääneet tauol le, koska luontokuvaus vei. ”Ehti sin tehdä muutakin, mutta mitä enem män tälle antaa aikaa, sitä parempaa jäl keä tietysti syntyy. Palautetta tulee paljon, ja Saarisen mukaan 99 prosenttia siitä on myön teistä. n ”Somessa oppii tajuamaan, millaiset kuvat siellä toimivat.” ELÄINKUVAAJAN kohteet ovat liikkeellä silloin, kun suurin osa ihmisistä nukkuu. Herätyskello pärähtää kesäisin kolmen aikaan yöllä. ”Mökille muu tettiin, kun olin 10vuotias.” Lahdessakin luonto oli lähellä kotia, mutta Hollolaan muuton jälkeen se al koi heti kotiovelta: toisella puolen taloa oli metsä ja toisella järvi. Hän alkoi lainailla isän kameraa yhä tiheäm min, kunnes hankki omansa. Ensimmäisen luontokuvansa hän otti takapihan lintu laudalta vasta lukioaikana, kun isä, jo ka itse harrastaa kasvikuvausta, laina si kameraansa. Sitten sinitiainen, ja kohta kuusen oksalta kurkotteleva orava. Ne ovat karvaisia, pörrösiä ja jotenkin kivoja kuvattavia. Some muuttaa kuvaa Instagramtilin Saarinen oli perustanut samoihin aikoihin kuin kuvausharrastus alkoi. ”Hain opiskelemaan sekä biologiaa et tä maantiedettä. 5/2019 SUOMEN LUONTO 75 K estää vain pari sekuntia ennen kuin luontokuvaaja Ossi Saarisen kädellä on ensimmäinen tali tiainen. Yksi onnekas kuva ketunpennuista, jonka hän sai toukokuussa 2017, kou kutti hänet lopullisesti. SAARISEN REPPU on niin iso, että varusteilla selviää tarpeen tullen yhdestä kahteen päivään luonnossa. Ketuista, ja nisäkkäistä ylipäätään, on tullut hänelle rakkaimpia kuvauskohtei ta. ”Linnut näyttävät aina samoilta, mut ta vaikkapa ketuilla on hirveästi ilmeitä. Äitikin on vaikuttanut Saarisen elä mänvalintoihin: Lukion päättyessä hän aikoi ensin suuntautua samoille aloille, joita äiti opetti lukiossa. Niissä on sitä jotain, mitä Saarinen kuviinsa haluaa. ”En ehkä sanoisi, että olen täyspäiväi nen”, Saarinen maistelee sanoja. ”Alkuun me asuttiin kaupungissa [Lahdessa], ja kesämökki oli maaseu dulla”, Saarinen kertoo. Haasteellisia löytää.” Hyvä kuva on Saarisen kannalta sel lainen, joka herättää katsojassa tuntei ta. ”Somessa oppii tietysti tajuamaan, millaiset kuvat siellä toimivat”, Saari nen sanoo. En minä vain omaksi ilokseni kuvaisi”, Saarinen sanoo. Aluksi Saarinen tarkkaili luontoa pal jain silmin ja kiikareilla. ”Tärkeintä minulle on luonnossa olemi nen itsessään, mutta kuvaaminen on tapa näyttää muille niitä tilanteita, joita olen kokenut. Jos saan hienon kuvan vaikkapa kuol leesta ketunpennusta, enhän minä sitä voi julkaista.” Sellaiset kuvat Saarinen jättää arkis toon. Se yksi kielteinen prosenttikin on enimmäkseen aivan järkevää. Ehkä niille on käyttöä joskus, jos sain muualla kuin somessa. ”Joku saattaa epäillä vaikka, että en kunnioita eläimiä. Luontokuvauksesta on tul lut hänelle näet kaupallisen yhteistyön ja kuvamyynnin kautta tulonlähde, oi kea ammatti. Noilla näytöillä irtosi opiskelupaik ka Helsingin yliopistosta hakemattakin. ”Se sanoi, että koetapa, Ossi, kuvata noita.” Ensimmäinen lintukuva onnistui hy vin, ja Saarinen sai alkusytykkeen. Sen sijaan esimerkiksi ketuille hän ei koskaan tarjoa syötävää. Ne olivat mielenkiintoi simmat aineet koulussa.” Lopulta Saarisen ei tosin tarvinnut käydä pääsykokeissa, koska hän pärjä si maantieteen kansallisissa kilpailuissa niin hyvin, että päätyi edustamaan Suo mea maantieteen olympialaisiin Pekin giin. Alun perin hän lisäili tilille känny källä ottamiaan selfieitä, mutta vähitel len se kehittyi luontokuvatiliksi, ja seu raajamäärät lähtivät nousuun. Mielellään nuo tunteet saisivat olla myönteisiä. Hän on jakanut kuviaan sosiaalisessa mediassa viime vuodet ja noussut no peasti alan tähdeksi. Instagramissa hä nen Soosseli-tilillään on 176 000 seu raajaa, ja vain 22vuotiaana hän tekee tätä jo työkseen: ottaa hienoja luonto kuvia ja jakaa niitä muiden nähtäväksi. Tällä hetkellä en tee mitään muuta.” Koti loi pohjan Saarinen kertoo liikkuneensa luonnos sa lapsesta asti, ehkä siksi, että myös vanhemmat ovat ”jonkinlaisia luontoih misiä”
” Emme juurikaan korjaa”, asiakaspal velija sanoo. Lai te alkoi rahista oudosti, kun tein raaka puuroa. Nettiä selailemalla selvisi, että isom pia kodinkoneita – jääkaappeja, imurei ta, pesukoneita ja mankeleita – korja taan, mutta pienempiä kodinkoneita ei. Kahden päivän kuluttua saan viestin, että osa on saa punut. Tilaan teräosan Hel singin toimipisteeseen. Tee harkittuja ostoksia, tarkista laitteen takuuaika ja pidä kuitti tallessa. Siellä arvellaan, että sekoittimen ak selin ja moottorin liitoskohta on kulu nut. Ei auta muu kuin mennä ostamaan uusi. Mieti tarkkaan ostopäätöstä: millaista kodinkonetta tarvitset. Kun alan soseut taa kikherneitä, alkaa taas kuulua rahinaa ja kirskuntaa. n HANNU TOIVONEN K O T O N A KANNATTAAKO KORJATA. Hän kertoo, ettei laitteen liimausta to dennäköisesti saada auki, eikä enää tii viisti kiinni. Direktiivi ohjaa laitteiden korjattavuutta, kierrätettävyyttä ja kestävyyttä. 1. Jos tuotteen haluaa muualle kuin Helsingin toimipisteeseen, siitä pitää maksaa. Laakerikin on ilmeisesti viottunut. Maailman luonnonvarat ehtyvät ja ympäristö hukkuu roskaan, joten pää tin ottaa selvää voisiko laitteen korjata. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A. Seuraavaksi suositeltiin kysymään valmistajan valtuuttamasta huoltoliik keestä. Vien laitteen näytille Kodinkonetii min huoltoliikkeeseen. Edessä oli uuden laitteen hankinta. Laitetta ei siis ole suunni teltu korjattavaksi. PÄÄTÄN TILATA varaosan. EU:ssa laaditaan parhaillaan ekosuunnittelu-direktiiviin säädöksiä, jotka edellyttävät eniten myytyjen kodinkoneiden olevan korjattavissa. Noudan tuotteen ja pa lautan rikkinäisen. Raakapuuron ja hummuksen so seutus voi jatkua. Tarkista valmistajan sivuilta laitteen tarkat tiedot ja ominaisuudet. 5. KESTOA KODINKONEISIIN IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnon ystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa kodinkoneiden huollosta. Soitin sinne. ” Nämä ovat kertakäyttötavaroita”, hän toteaa. 4. Puuro syntyi, mutta seuraavalla kerralla ääni oli niin paha, että kuivat tujen viikunoiden soseutus täytyi lopet taa. Korjausta ei suositella, koska mootto riosassa ei ole avattavia ruuveja. 76 SUOMEN LUONTO 5/2019 K O T O N A KU V IT U K SE T: M A RI K A M A IJ A LA SAUVASEKOITIN MENI rikki. Epäilin, että kaksiosaisen sekoittimen teräosa oli rikki, koska moottoriosa su risi normaalisti ilman teräosaa. Se menee myyjän mukaan kierrätykseen Helsingin Sorttiasemalle. Kodinkoneiden osuus kodin kulutussähköstä on noin kolmannes. 2. Korjauksen lopullinen kustannus liikkuu 70–100 eurossa, johon sisältyy tuo 35 euron tarkastusmaksu. Lopulta löysin liikkeen, joka lupa si korjata kaikkia kodinkoneita. Sieltä kerrottiin, että korjaus saattaa onnistua, mutta jo vian paikantaminen maksaa 35 euroa. Korjaus olisi kohtuuttoman kallis, kun uuden, vastaavan sauvasekoittimen saa 19,90 eurolla. 3. Se mak saa 25,40 euroa – yli viisi euroa enem män kuin uusi laite
SALVIAN SINETÖIMÄ PERUNASALAATTI 10 uutta perunaa 1 ruukku tuoretta salviaa 1 ruukku ruohosipulia 1 pkt halloumijuustoa rypsiöljyä kapriksia suolaa, mustapippuria Keitä perunat kuorineen ja palastele suupaloiksi. 5/2019 SUOMEN LUONTO 77 Tymäkkää salviaa SALVIALLA (Salvare officinalis) on pitkät perinteet niin rohdoskuin maustekasvinakin. ”Vettä voidaan puhdistaa merestä, jär vestä, joesta tai epäpuhtaasta kaivo vedestä. Käänteisosmoosi on menetel mä, joka poistaa turvallisesti myös esi merkiksi levämyrkyt. Vime vuonna suomalaiset tekivät 8,2 miljoonaa vapaaajanmatkaa ulkomaille. Kotimaassa taas tehtiin peräti 38 miljoonaa vapaa-ajanmatkaa. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa lähivesistä ja niiden tilasta. Kysymyksiin vastaa Anna Pohjola Solar Water Solutions yrityksestä. Nauti! (JM) IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ MAAPALLON PINTA-ALASTA pe räti 70 prosenttia on vettä, mutta silti 750 miljoonaa ihmistä on puhtaan ve den puutteessa. Tieteellisessä nimessä salvare tarkoittaa parantavaa, ja salviaa onkin käytetty moniin eri vaivoihin kuten liialliseen hikoiluun. Prosessi toimii mo lekyylitasolla.” Missä laitteitanne käytetään. Yksi niistä on kotimaisen Solar Water Solutionsin au rinkoenergialla toimiva, meri, järvi, jo ki ja kaivoveden juomakelpoiseksi puh distava käänteisosmoosi. www.jarviwiki.fi VIHDOINKIN LOMA! Moni suuntaa silloin matkalle. Puh taan veden tarvetta on myös valtame rien saarikohteissa. Paista halloumiviipaleet. ”Puhtaan veden tuotanto merivedestä uusiutuvalla energialla sähköverkon ul kopuolella ennustetaan olevan 30 mil jardin dollarin markkina vuoteen 2028 mennessä.” JOHANNA MEHTOLA TULOSSA Juomavettä merivedestä SO LA R W AT ER SO LU TIO N S UINTI luonnonvesissä kuuluu kesään siinä missä uudet potut ja mansikatkin. ”Päämarkkinamme ovat Afrikassa, jossa myös pohjavesi on usein suolaista. Asettele halloumiviipaleet peruna-salviapedille. Salvian lehdissä on voimakas maku, joka säilyy myös lehtiä kypsennettäessä. Ennen virkistävää pulahdusta voi tarkistaa veden lämpötilan sekä levätilanteen vaikkapa Järvi& meriwiki-sivustolta. Siinä raakave den paine nostetaan yli sen osmoottisen paineen, jolloin puhtaat vesimolekyylit läpäisevät suodatinkalvon. Sekoita salvianlehdet ja ruohosipulisilppu sekä kaprikset perunanpalojen joukkoon. Pelastetaanko menetelmällä maapal lon juomavesipula. Puhtaan juomakelpoi sen veden saannin turvaamiseksi kehi tellään uusia menetelmiä. Lue lisää: reilumatkailu.fi, maatapitkin.net 5/2019 SUOMEN LUONTO 77. Jatkossa puhdasta vettä voidaan tuottaa sielläkin aurin koenergialla ilman energiakus tannuksia ja päästöjä nyt käytössä olevien paljon energiaa kuluttavien dieselgeneraatto reiden ja akkujen sijaan.” Kuinka suuret puhtaan veden markkinat ovat. Lisää öljy ja mausteet. Kuinka likaisesta vedestä saadaan juomakelpoista
Teos palvelee hyvin näiden ryhmien kasvavaa harrastajajouk koa. Kumpaakin voi suositella: toista lukuhet keen riippukeinussa ja toista maastoop paaksi perhos ja sudenkorentoretkelle. JOHANNA MEHTOLA Sanna-Mari Kunttu: Saaristomeren melontaopas (Aavameri 2019) MELONTARETKEÄ suunnittelevalle Saaristomeren melontaopas on oiva apuväline. Harrastus on vienyt hänet jo ainakin yli sataan veteen, ja kokemukset ovat nyt myös kansien välissä hienoilla tuokiokuvilla kuvitettuina. Ja niissähän on eroja, kuten vesissä yleensäkin: toiset ovat tummia ja rajuja, toiset taas läpikuultavia ja pehmeitä. Lisäksi oppaassa on 14 reittiehdotusta eri tasoisille melojille. Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot kokoaa yksiin kansiin kaikki Suomen lajit mainituista ryhmistä. JOHANNA MEHTOLA Eija Keckman: Hyvän mielen puutarha – Terapiaa kaikille aisteille (WSOY 2019) ALOITA puutarhanhoito, sanoo vanha kiinalainen sanonta. HEIKKI VASAMIES T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A A N N A RI IK O N EN KIRJAT 78 SUOMEN LUONTO 5/2019. Hän pulahtaa aina mahdollisuuden tullen luonnonvesiin, järviin ja lampiin, uimaan. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Katja Bargum ja Heikki Helanterä: Suuri suomalainen muurahaiskirja (Minerva 2019) KETTIÖNPÖYDÄLLÄ tepasteleva muurahainen saa usein äkkilähdön, kun ihminen sattuu paikalle. Tuorein kirja opastaa, miten puutarhasta voi nauttia kaikilla aisteilla ja saada siitä hyvän mielen. 100 suomalaista perhosta kirjan lajiesit telyihin on poimittu vain osa perhoslajistos ta. Kirja ei keskity pelkästään maamme 55 muurahaislajiin, vaikka sen nimestä voisi niin päätellä. Luettavaa ja katseltavaa riittää. Puutarhuri, green coach Eija Keckman on tuttu televisiosta vuosien takaisesta Pionipuutarhaohjelmasta, elämyspuutarhastaan Loviisassa sekä useista aiemmista kirjoistaan. Melontaopas auttaa reittiä ja leiriytymispaikkoja suunniteltaessa, unohtamatta vähemmän tunnettuja saariston autiotupia. JOHANNA MEHTOLA Johanna Vuoksenmaa: Vesiystäviä (Otava 2019) OHJAAJANA paremmin tunnetulla Johanna Vuoksenmaalla on erikoinen harrastus, avovesibongaus. Kirjassa esitellään 101 pulahdusta luonnonvesiin. Kirjan sivuilla kerrotaan paljon myös eksoottisista muurahaislajeista. RIIKKA KAARTINEN Oppaita perhosretkelle SOPIVASTI kesäksi ilmestyneet uutuuskir jat, Jussi Murtosaaren Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot (Docendo 2019) sekä Kimmo Saarisen, Hannu Aarnion, Juha Jantusen, Pekka Ojalaisen ja Tari Haahtelan 100 suomalaista perhosta (Gummerus 2019) tarjoavat tuhdin pa ketin perhostietoutta ja hienoja valokuvia. Oppaan rinnalle on erikseen saatavilla vedenkestävä melontakartta. Siinä on varmasti vinha perä, joka nykypäivän ihmiselle on todistettu jo tieteellisestikin. Sanna-Mari Kuntun kokoama opas esittelee palvelut 75 saarella ja kertaa jokamiehenoikeu det sekä maihinnousurajoitukset. Ansiokkaat lajitekstit pursuavat elintapa tietoa, mutta lajinmääritys jää aloittelijalla valokuvien tutkiskelun varaan. Kumpikin kirja esittelee päiväperhosten li säksi myös jotain muuta: Jussi Murtosaaren teos myös sudenkorentoja ja 100 suomalaista perhosta myös muiden perhosryhmien sä vähdyttävimpiä lajeja. Näppärän kokoinen opasvihko kulkee myös kätevästi mukana kajakissa. Hauskan sy ventävän ja rytmittävän lisän kirjaan tuovat erilliset Tiedonjyväja Tunnelmanjyvälaati kot. Kirjan erityisansio ovat hienot ja eloi sat lentokuvat. 78 SUOMEN LUONTO 5/2019 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Tämä muurahaistutkijoiden kirjoittama teos kun paljastaa muurahaisten elämästä paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten sen että kaikki muurahaiset eivät suinkaan ole ahkeria. Pientä otusta kannattaisi kuitenkin käsitellä kunnioittaen
Aleksanterinkatu 3, Porvoo, näyttely esillä 15.9. Runojen ja kuvataiteen yhdistelmä toi mii alkuperäisteosten aikakausien erosta huolimatta tiiviisti. Geologian tutkimuskeskus, Vuorimiehentie 5, Espoo, näyttely avoinna ark. L. 5/2019 SUOMEN LUONTO 79 MINNE MENNÄ MIKAEL KILP I PIETAR SAA RE N AS PE GR EN IN PU U TA RH A / TIM O TAU LAV UO RI SAKKE YRJÖ LÄ KIELO JA-L AA TT OJ A , V IL LE H EIM AL A Hankoon! Näyttelyssä Hankoniemen ihmeellinen luonto pääsee kurkistamaan myös vedenalaiseen maailmaan akvaarion kautta. Rakkauteen rinnastuvat yksinäisyys ja me nettämisen suru, ja teos kohoaa hätähuu doksi luonnon ja erityisesti eläinten puoles ta. Runebergin kotiin Porvooseen on koottu Sakke Yrjölän upeita kalapiirroksia näyttelyyn Suomu suomulta – Suomen kalalajien kauneudesta. www.avoimetpuutarhat.fi Kalojen kauneutta J. www. Pieni kin elävä on arvokas: ”Nosta jalka kaasul ta: perhonen ylittää tien.” n LUONTOKIRJASUOSIKKINI IS TO CK PH O TO Eeva Kilpi ja Ellen Thesleff: Laulu rakkaudesta (WSOY 1991) MIA RÖNKÄ Biologi, runoilija A N TT I -P EK KA M A JA NEN GEO/O N-N ÄY TT EL Y EERO HAU TAAH O Repoveden kupeessa Vuohijärven luontoja kulttuuritalossa on esillä valokuvia sekä taideteoksia läheisen Repoveden kansallispuiston maisemista. Näyttelyt ovat esillä 11.8. Sisällöltään ja ulkoasultaan ilmavan ja mahtailemattoman kauniissa kirjassa Eeva Kilven neljästä kokoel mastaan valitse mien runojen kanssa keskustelevat Ellen Thesleffin maalaukset ja puupiirrokset. klo 9–16. Suomalaisen symbolis min ja ekspressionismin edelläkävijöihin kuuluneen Thesleffin teokset kertovat Kil ven runojen tapaan lempeäs ti ja kuunnellen, mutta aiheelleen palaen ja tuovat esiin kauneuden niin elämän vä riloistossa kuin tummissa sävyissä. www.craftmuseum.fi Rakkaudesta elävään LAULU RAKKAUDESTA teos juhlistaa rak kautta elävään – sekä luontoon että ihmi siin. Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, Jyväskylä, näyttely on esillä 8.12. saakka. heinäkuuta, jolloin sadat innokkaat puutarhaharrastajat avaavat portit yksityisiin pihoihinsa ympäri Suomen. kulttuurivuohijarvi.fi. www.hanko.fi Tutustu puutarhoihin Avoimet puutarhat -teemapäivää vietetään 7. saakka. Hangon museo, Raatihuoneentie 5, näyttely on esillä 14.4.2020 saakka. www.porvoo.fi Silkkaa geologiaa Geologian tutkimuskeskuksen näyttelyssä Geo/on selviää muun muassa, millainen geologinen historiamme on. saakka. www.gtk.fi Taidetta keramiikasta Viiden kuvanveistäjän veistoksellisia näkemyksiä ja tulkintoja luonnosta voi nähdä näyttelyssä Keramiikan toinen luonto
LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Pelto oli vähän kurainen, mutta se ei menoa haitannut. toukokuuta Virroilla. toukokuuta Kilpisjärvellä. Sinirinta tunturikoivikossa TOUKOKUUSSA tunturikoivikoihin saapuu iki-ihana Lapin satakieli eli sinirinta ilahduttamaan laulullaan. 80 SUOMEN LUONTO 5/2019 80 SUOMEN LUONTO 5/2019 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Kurkien sadetanssia NUORET KURJET innostuivat sateen tauotessa tanssimaan. Leena Rissanen ihasteli kevään kukkia Valtimossa. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN Rentukat kukassa KAUNIIN KELTAISET rentukat olivat toukokuussa täydessä kukassaan. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Eikä koristeellinen höyhenpeitekään jää kauneudessaan huomaamatta! Katri Niskanen tervehti palannutta lintua 26. 80 SUOMEN LUONTO 5/2019. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Sirpa Jyske todisti kurkien koreilua 24
Kuvasin tapahtumaa kaukaa pitkällä teleobjektiivilla. 5/2019 SUOMEN LUONTO 81 Babysitter TÄLLÄ BABYSITTERIN hommissa olleella sammakolla oli hieman enemmän vahdittavaa. Näin oravaemo saa kuljetettua lähes itsensä kokoisen poikasen uuteen pesään.” Hannu Rasiranta ikuisti kurresisarukset 20. Emo ottaa poikasen uloimmasta lonkasta kiinni suullaan ja poikanen kiertää vaistomaisesti itsensä emon kaulan ympäri. toukokuuta Vesannon Tiitilänkylässä.. Toki oravat normaalistikin vaihtavat pesäpaikkaa pari–kolme kertaa. Citykettuna se oli tottunut ihmisiin.” Anna-Liisa Pirhonen kohtasi kettuemon poikasineen 21. Yllättävä vieras ”KIRKAS JA ENERGINEN tervehdys kuului yllättäen pihapihlajan oksalta. Kettuemo makasi nurmikolla ja imetti pentuaan. Mikko Kallio kuvasi kurnuttajan vahtimassa kutua huhtikuun lopussa Ilmajoella. Pihapiirissä asustava oravamamma toi poikasensa lähemmäs ruokapaikkaa. toukokuuta Lappeenrannassa. Kettu ei ollut moksiskaan, kun kuvasin sitä. Kettuemo imettää ”ILTALENKILLÄ törmäsin puistossa hellyttävään näkyyn. Puna varpusen ulkonäkökin on koiraalla varsin eksoottinen.” Irma Kortekallio ilahtui harvinaisesta vieraasta 19. Ääni erottuu selvästi muista laulajista. toukokuuta Hauholla. Tiku ja Taku ”TELKÄNPÖNTTÖ tyhjeni torstaina, ja jo lauantaina se sai uudet asukkaat
En havainnut, että se olisi saanut sieltä mitään syödäkseen. Mikähän mahtoi olla toimen tarkoitus, kun eläin näytti jotenkin pakkomielteiseltä. Se hamusi kiivaasti syleilyynsä oksia ja latvuksia kieppuen ylösja alassuin, runkoja ylös ja alas, edestakaisin, välillä puuta vaihtaen. TERHI RYTTÄRI Orava ja pajut Viime vuoden heinäkuun alussa seurasin oravaa, joka hääräsi antaumuksella ja tauotta reilut 1,5 tuntia pihanperän pajupuissa. n Kuvauksesta tulee mieleen lähinnä pesän rakennusaineiden kokoaminen. Säästöt voisi ehkä suunnata tienvarsien lupiininiittyjen tiuhempaan niittoon. Parhaita, paahteisia ketoja ei tarvitsisi välttämättä niittää edes joka vuosi, joten siitä voisi koitua tienpidolle myös säästöjä. SO IL I JU SS IL A / VA ST AV A LO Tienpientareilta saisimme apua ahdingossa oleville niittykasveille.. Orava laatii reviirilleen tavallisesti yhden huolella rakennetun, tiiviin ja pallonmuotoisen pesän, joka on vähän yli 30 sentin läpimittainen. Otus oli aikuisen oravan kokoinen, vahvavärinen, tuuheaturkkinen ja muhkea muodoiltaan – siis maallikon silmin terveen ja hyvinvoivan näköinen. Miksi teiden liittymät, suuret risteykset ja tieluiskat eivät voi olla niittyjä ja ketoja. n Tärkeä huomio! Saisimme tienpientareilta ja suurilta liittymäalueilta valtavasti tilaa ja apua ahdingossa oleville niittykasveillemme. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Asia on kyllä tiedostettu ja sitä edistetään monilla tahoilla, myös liikennepuolen toimesta – toivottavasti pikkuhiljaa päästään luonnon kannalta parempiin käytäntöihin. Tällaiseen pesään naaras synnyttää poikasensa, ja siellä oravat pysyttelevät suojassa kesän sateil– ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T L A U R A S A LO N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Sen rakennusaineina ovat oksat ja risut sekä sisäpuolella lehdet, heinät, sammalet ja naava. 82 SUOMEN LUONTO 15/2019 Tienvarsille ketoja. Karujen hiekkamaiden kasvillisuus pysyy luontaisesti matalana, joten niittokertoja voisi hyvin harventaa. Ikäni olen ihmetellyt, kun valtavat uudisalueet saavat puhtaan multamaan, johon sitten kylvetään heinän siementä. Etenkin paisteisilla, hiekkapohjaisilla piennarkedoilla voisi elää lukuisa joukko taantuvia ja ahdingossa olevia ketolajeja: kissankäpälää, kangasajuruohoa, keltamataraa, ketoneilikkaa, pukinjuurta, kissankelloja, ruusuruohoa, jänönapilaa, ketokaunokkia ynnä muuta, perhosineen, luteineen ja pistiäisineen. Vain pajut kelpasivat, vaikka muitakin olisi ollut ulottuvilla. Pesä on tavallisesti kuusessa yli viiden metrin korkeudessa, oksan päällä ja kiinni puun rungossa
Samankokoiset vedensuosijoihin kuuluvat jättivesiäiset ovat kokonaan mustia ja voimakkaammin kuperia lajeja. Se on suurin, ja kuten kuvasta saattaa arvata, myös levein sukeltajakuoriaisemme. Se esiintyy koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Poikasia syntyy tavallisesti huhtikuusta syyskuuhun ulottuvana aikana, yleensä yksi tai kaksi pesuetta vuodessa. Oravat voivat pesiä myös ontoissa puissa, isoissa linnunpöntöissä ja erilaisissa rakennuksissa. JUHA VALSTE Jättisukeltaja katiskassa Mikä on kuvan ötökkä. Reviirillä on usein myös yksi tai kaksi huolettomammin kokoon kyhättyä vaihtopesää. U RH O SÄ KK IN EN JUHA VALSTE Nisäkkäät. Tämä ilmeisesti vakaimena toimiva ja kalojen saalistusta haittaava reunus puuttuu muilta suurilta sukeltajilta. n No nyt on jäänyt katiskaan komia otus! Ja koon suhteenkin suotta vähättelet, sillä kyseessä on normaalisti 35-44 millin pituinen sukeltajakuoriaisiin kuuluva jättisukeltaja. 15/2019 SUOMEN LUONTO 83 ta ja talven kylmyydeltä. Yleensä oravat näyttävät kesäkarvan vuoksi keskikesällä melko laihoilta, joten eläimen muhkea ulkomuoto viittaa ehkä naaraaseen, joka on viimeisillään tiineenä. Sukeltajat nimittäin voivat viettää talven vedessä, mutta tarvitsevat silti ilmaa, jonka ne noutavat siipiensä alle nostamalla takaruumiinsa kärjen veden pintaan. Tämä voisi selittää myös ”pakkomielteiseltä” näyttäneen kiireen. Jättisukeltaja on Suomessa varsin yleinen laji, vaikka sitä näkee harvoin. Se löytyi rantavedessä olleesta katiskasta touko kuussa 2018. Se voi tulla pintaan myös talvella verkkoa nostettaessa tai pilkkireiästä, jolloin valo tai raikas happihyppy saattavat houkuttaa sen avannolle. Jos varsinaista pesää häiritään tai sinne kertyy liikaa kirppuja ja muita kuokkavieraita, orava voi kunnostaa jonkin varapesän uudeksi asunnoksi ja siirtää siihen poikasensa. Osa yksilöistä voi syksyllä siirtyä myös maalle talvehtimaan ja lentää keväällä Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset TERHI RYTTÄRI Kasvit Jättisukeltaja on varsin yleinen laji Suomessa. Kysyjän heinäkuun alussa havaitsema pajunoksien ja latvusten keräily voi hyvin liittyä vaihtopesän kunnostamiseen poikasille sopivaksi asunnoksi – hyväkuntoinen orava ei kesällä syö pajua. Jättisukeltaja on helppo erottaa muista sukeltajakuoriaisista juuri koon ja peitinsiipien eli takaruumiin reunojen litteän reunalevennyksen perusteella. Useimmiten siihen törmää rapujahdissa järvenrannoilla, jolloin se tulee kalasyöttien perässä mertoja tutkimaan. Sen pituus on noin 20 millimetriä
Lehtivihreättömällä kasvilla ei yleensä ole mahdollisuutta selvitä alkua pidemmälle. Ovatko lehtivihreättömät lajit kehittyneet samalla tavalla itsenäisiksi lajeiksi. Se on rauhoitettu koko Euroopan unionin alueella, ja Suomessa luonnonsuojelulain asetuksen nojalla. Jos mutaation seurauksena syntynyt ominaisuus on yksilölle edullinen, se voi säilyä populaatiossa, yleistyä hiljalleen ja aikanaan johtaa jopa lajiutumiseen. Jos mutaatio tapahtuu sukusoluissa, poikkeuksellinen ulkonäkö tai uusi ominaisuus voi siirtyä myös jälkeläisille. Myös siementuotto on normaaleja yksilöitä vähäisempää. Onko ravinnon saannilla merkitystä asiassa. Uhanalaisten eläinten ja kasvien punaisessa kirjassa sitä ei kuitenkaan mainita, koska se ei meillä ole uhanalainen. n Tervapääskyjen kesäisissä ryhmälennoissa on kysymys yhdyskuntien yhteisistä menoista, parinmuodostuksesta ja soitimesta. Näin on tapahtunut esimerkiksi Lappeenrannassa Ihalaisen alueella lehtoneidonvaipoille. Lappeenrannan valkoisten lehtoneidonvaippojen tiedetään olevan normaaleja yksilöitä pienempiä ja ohutvartisempia, niillä on myös vähemmän kukkia. n Lehtoneidonvaippa on hyvin monimuotoinen laji. Mutaatiot ovat yksi evoluution voima. Jättisukeltaja on harvinaistunut Keski Euroopassa. Jättisukeltaja on muista lajeista poiketen tyypillisesti suurien vesien laji eikä sitä juuri tapaa pikku lätäköissä tai ojissa. 84 SUOMEN LUONTO 15/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA taas vesille. Jättisukeltaja on kuitenkin esimerkki lajista, joka on ete lämpänä Euroopassa harvinaistunut puhtaiden pienvesien ja järvien vähentyessä. Toukka nousee loppukesällä maalle koteloitumaan ja kuoriutuu syksyllä. Lehtivihreätön tai kirjava muoto syntyy kasvissa sen kehityksen aikana tapahtuneen mutaation eli perimän muutoksen seurauksena. TERHI RYTTÄRI Tervapääskyt parvessa Miksi tervapääskyt lentävät usein neljän–viiden linnun melko taajoissa ryh missä, usein äännellen ja lähes ympyrän muotoista kuviota. Suomessakin siitä tavataan väritykseltään erilaisia muotoja lehdiltään kirjavista, osittain lehtivihreättömistä kasveista kokonaan valkoisiin, joita myös aavekämmeköiksi kutsutaan. H Å K A N SÖ D ER H O LM. Keväällä tai alkukesällä lento edelLehtoneidonvaipan lehdet voivat väritykseltään vaihdella kirjavista kokonaan valkoisiin. Tällöin niitä saattaa putoilla autojen ja rakennusten katoille, jotka heijastavat UV-valoa ja hämäävät kuoriaisia luulemaan niitä vedenpinnaksi. Lehtoneidonvaipan valkoisten yksilöiden säilyminen perustuu siihen, että kasvi saa tarvitsemansa ravinnon sienijuuren avulla. JAAKKO KULLBERG Lehtivihreätön kasvi Miten yhteyttävästä, klorofylliä tuottavasta kasvista voi kehittyä lehtivihreätön muoto. Sekä jättisukeltajan sormenmittaiseksi kasvavat toukat että aikuiset ovat hurjia petoja, jotka saalistavat sammakonpoikasia, erilaisia vesihyönteisiä ja niiden toukkia, jopa pieniä kaloja sekä syövät erilaisia raatoja. Elinkykyä heikentävät mutaatiot sen sijaan katoavat nopeasti
Kanalinnuilla ja varpusilla on säännölliset paikkansa, joissa linnut kylpevät ja rypevät. Mikä mahtaa olla toiminnan tarkoitus. Molempien lajien aikuiset tykkäävät käydä erityisesti sarjakukkaisten kukilla siitepölyä ja kukintoja syömässä. Keskikesällä yhteislennot alkavat uudelleen ja ovat usein näyttävämpiä kuin keväällä. Joka tapauksessa tervapääskyjen on havaittu parittelevan ainakin pesässään. SEPPO VUOLANTO Kompostin kovakuoriaiset Mitähän lienevät kuvan kovakuoriaiset. SEPPO VUOLANTO Tervapääskyjen lentonäytöksiä voi seurata keväällä ja keskikesällä. Muurahaiskylvyissä muurahaisten ruiskuttaman hapon arvellaan vielä auttavan ulkoloisten karkottamisessa. Tällöin lennot yltyvät etenkin iltaisin äänekkäiksi seremonioiksi kun linnut kiitävät tiivissä ryhmissä ja niiden äänet kaikuvat kivikaupunkien kaduilla. JAAKKO KULLBERG Variksen rypeminen Kotipihallani 3. Kuparikuoriaisten toukat elävät muurahaispesissä syöden maatuvaa pesäainesta. 15/2019 SUOMEN LUONTO 85 tää pesinnän alkamista. Niitä ei pidä sekoittaa kasvien juurissa eläviin turilaiden toukkiin, joista ne erottaa lyhyistä jaloistaan. Tämä johtaa siihen, että vaikka lento onkin nopeaa, vauhdin lisäksi riittää vaarallisia tilanteita. Näyttää siltä kuin parittelu voisi olla mahdollista ilmassa. Lajit erottaa aikuisina parhaiten vatsakilven etuosasta, jonka eteenpäin työntyvä lisäke on kultakuoriaisella pyöristynyt nuija maiseksi, kuparikuoriaisella se on talttapäinen. Lintujen liikkeet kuivan maan kylvyssä ovat hyvin samantapaisia kuin vedessä kylpiessä. Niitä tapaa usein myös rannoille kasautuneissa järviruokovalleissa. Kultakuoriaisten toukat elävät tyypillisesti erilaisissa lahoavissa materiaaleissa, kuten komposteissa, sonta-, lehtitai sahanpurukasoissa. Tervapääskyt hakevat ravintoa sään mukaan sieltä, missä on hyönteisiä. Tätä on tietenkin erittäin vaikea havaita ja tutkia tarkemmin. Voisin miltei lyödä vetoa, että maa oli kuitenkin hiekkainen männynneulasten alla. Silloin poikaset saattavat alentaa ruumiinlämpöä ja vaipua horrokseen odottamaan vanhempien paluuta. M A RK U S VA RE SV U O T I MO PAKO NE N. Viime kesänä näitä hyönteisiä asusti kompostissamme toistakymmentä. kesäkuuta varis levitti siipensä maassa männynneulasten päälle ensin hieman nokalla niitä pöyhien. Paljon on pohdittu sitä, voivatko tervapääskyt myös paritella ilmassa. Aikuiset yksilöt lentävät nopeasti ja ovat linnuillekin hankalia ottaa kiinni nopeutensa ja panssarointinsa takia. Kehitys on kaksivuotinen, ja vihertävän metallinkiiltäviä aikuisia yksilöitä tavataan kesäkuusta aina kesän loppuun asti, jopa syyskuulle saakka. Toisin kuin monet muut kovakuoriaiset, kultakuoriainen ei levitä peitinsiipiään ja paljasta haavoittuvaa takaruumistaan, vaan se työntää lenninsiivet esiin peitinsiipien reunoilta ja lentää yhdellä siipiparilla kahden sijaan. Tähän aikaan nuoret linnut hakeutuvat yhdyskuntiin pesäkoloja ja potentiaalisia pareja etsimään. Kylpemisen tarkoitus on karkottaa ihon pinnalla, höyhenten ja untuvien alla eläviä pieniä loiseläimiä, esimerkiksi lintukirppuja, väiveitä ja ehkä lintukärpäsiä. Kultakuoriaisilla on hienoa harvaa ruskeaa karvoitusta, joka ei tässä kuvassa näy. n Kyseessä on kylpeminen taikka rypeminen. Sateisella ja viileällä säällä hakeudutaan aivan veden pintaan pyytämään hyönteisiä, hyvällä säällä ollaan korkealla taivaalla. Samaa ovat myös jotkut pikkulinnut tehneet samassa paikassa. Nämä ulkoloiset imevät verta ja kenties kutittavatkin lintuja. n Näyttää siltä, että kompostiin on päätynyt asustelemaan kultakuoriaisen toukkia. Pesivät tervapääskyt saattavat myös väistää saderintamia ja matalapaineita jopa satojen kilometrien päähän ja jättää poikaset odottamaan parempia pyyntisäitä. Silloin tällöin näkee, että kaksi yksilöä lentää jonkin matkaa tiiviisti yhdessä aivan päällekkäin. Kovat kopsahdukset autojen tuulilasiin ovat usein juuri kultakuoriaisen tai hyvin saman näköisen kuparikuoriaisen törmäyksiä. Kuva on hieman epätarkka, mutta näin veikkaan, enkä ehdota sarvikuonokasta, joka on massiivisempi – täysikasvuiset toukat ovat jo miehen sormen mittaisia. Monet linnut kylpevät paitsi vedessä, myös hiekassa, hienossa karikkeessa tai muurahaispesissä; kysyjän tapauksessa myös havunneulasissa
Järkeilin tapauksen niin, että koskelon pesän muut poikaset olivat jo lähteneet maailmalle ja yksi muna oli kuoriutunut vasta poikueen lähdön jälkeen. Tavallisesti poikanen leimautuu siihen otukseen, joka kuoriutumisen jälkeen on lähettyvillä, eli luonnollisimmin omaan emoonsa. n Kiva ja harvinainen kuva telkän poikasesta isokoskelon selässä. 86 SUOMEN LUONTO 15/2019 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Telkän poikanen ja isokoskelo Onko kovin yleistä, että poikaset leimautuvat eri lajiin, kuten kuvan telkän poikanen isokoskelon selässä. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun näin vastaavaa tapahtuneen. SEPPO VUOLANTO Telkän leimautuminen isokoskeloon on harvinaista. On kuitenkin tunnettua, että telkkä naaras jättää silloin tällöin poikasiaan kasvamaan yksikseen. Ehkä tällaiset jättöpojat hakeutuvat mielellään muiden vesilintujen seuraan, vaikka kysymys ei kenties varsinaisesti olekaan leimautumisesta vaan seurallisuudesta. Hän tutki ja teki kokeita kesyiksi kasvaneiden lintujen käyttäytymisestä. Itseeni on kerran leimautunut tukkakoskelon poikanen. Käkihän on kylläkin tunnettu toisten pesiin munimisesta. Käenpoika siis leimautuu ruokkijaansa eli keinoemoonsa. Lintujen käyttäytymisen tutkija saksalainen Konrad Lorenz sai merihanhen ja naakan poikaset leimautumaan itseensä olemalla paikalla juuri oikeaan aikaan. TU U LA M A KK O N EN Arboristi | Eläintenhoitaja | Eräja luonto-opas | Maaseutuyrittäjä | Metsurimetsäpalvelujen tuottaja | Puutarhuri | Ympäristöneuvoja | Ympäristönhoitaja Liesjärven kansallispuisto Tänne pääset myös bussilla Pikavuoropysäkki ’Kyynärä’ > Opastetut melontaretket katso: erarenki.fi/retkikalenteri > Kanoottien, kajakkien ja SUP-lautojen vuokraus Tammela, HKI-TKU-TRE kolmion keskellä www.erarenki.fi 050 5454722 /Joun i LAMMASPAIMENEKSI SAARISTOON www.houtskarinlammastila.fi houtskarinlammastila@gmail.com. Kuvan tapaus on harvinainen sattuma. Viimeinen poikanen oli nälkäisenä lähtenyt liikkeelle ja löytänyt minut ensimmäisenä elävänä hahmona läheiseltä laiturilta. Se oli luonnollisesti helpompaa kuin täysin villien lintujen käyttäytymisen seuranta
045-1374757. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. 1695,Koe Valko-Venäjä 27.-30.9. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . 775,Kaunis Georgia 16.-22.9. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Osoite: ............................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. Komein kansallispuisto! Kivakkakoski ja -tunturi, naavat, Ruskeakallio ym. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Osoite: ............................................................................................................................... 8.-14.9. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. 1250,Moldova, Odessa 2.-11.10. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Selluvillaeristys on todellinen ekoteko termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen.Termex-Selluvilla on lämmin talvella ja viileä kesällä. 955,Paanajärvi niikonmatkat.. Irtonumero 9,50 euroa. Nimi: .................................................................................................................................... Puhelin: .............................................................................................................................. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. 15/2019 SUOMEN LUONTO 87 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Kestotilaus 12 kk (69,90 €)
Voit myös lähettää itseäsi askarruttavan luontoaiheisen kysymyksen Kysy luonnosta -palstalle: > suomenluonto.. Näihin ja muihin kiperiin luontokysymyksiin löydät vastauksen verkkosivuiltamme. Jos et jaksa valvoa, kuuntele suviyön ääniä verkkosivuillamme! > suomenluonto.. > suomenluonto.. /kesayon-aania SATA ASKELTA KYSY LUONNOSTA KESÄYÖN ÄÄNIÄ RETKIPAIKAT Miten käy aurasta eksyneelle kurjelle. Lokkikoulu Opettele tuntomerkit kuudesta lokkilajistamme. ) S E P P O P AR K K I N EN 88 SUOMEN LUONTO 5/2019. Johtavatko eläimet sähköä. Jaamme kevään ja kesän aikana sata vinkkiä ympäristöystävällisempään arkeen. Lähde kesäretkelle! Verkkosivuiltamme löydät esittelyn lähes 80 erilaisesta retkikohteesta eri puolilta maata. Miksi hirven sarvet eivät takerru oksiin. /retkipaikat Opiskele lajeja lajikoulujen avulla! suomenluonto.fi/lajikoulut Kuuntele kesäyön ääniä! Kesäyössä kuulee kaikenlaista. 88 SUOMEN LUONTO 5/2019 Ympäristöahdistusta voi lievittää vähentämällä omaa kulutustaan ja pienentämällä hiilijalanjälkeään. > suomenluonto.. Lisäkurssina tiirat. Suomen orvokit Esittelemme kaikki Suomessa tavattavat orvokkilajit. Vaihtelevaa pilvisyyttä Pilvikoulussa opit tunnistamaan tavallisimpia taivaan pilviä. /sata-askelta LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Tunnista muurahainen! Opi tuntemaan kuusi yleisintä muurahaislajiamme. /lehti/kysy-luonnosta TU U LI PU RS IA IN EN M AU RI LE IV O A A R R E L ES KI N EN J ARI H A K A L A / VA S TA V A L O LEE R O B ER TS (C C B YS A 2
Puistattavaa! Hyvä saada myös lisää tietoa neonikotinoidien vaikutuksista. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Itse en ole esimerkiksi tiennyt, millaisilla myrkyillä puuntaimia käsitellään. Toimitus voi muokata ja tiivistää tekstejä, kuitenkin niin, että lukijan mielipide säilyy. Muuten kyseessä voi olla vastaus, jonka julkaisussa lehti käyttää omaa harkintaansa. Minua kuitenkin häiritsee, että sanaa uhan alainen käytetään valtiollisten rajojen sisällä tapahtuvasta kannan vähenemisestä, samaan aikaan kun sillä viitataan aidosti sukupuuttouhan piirissä oleviin lajeihin. 46–49) herättivät kiinnostusta lehden sivulla Facebookissa.. Teippi tiukasti kiinni ja poltettaviin roskiin. INA NUPPONEN Punkit puhuttivat somessa Suomen Luonnon 4/2019 punkkeja käsitellyt pääkirjoitus sekä juttu (s. Kun luonto muuttuu, on luonnollista, että kantojen koot elävät. Maalla asutaan, kolme ulkoilevaa kissaa ja kaksi koiraa, ja tämä iltaisin usein saldona. Hyvä lukijakirje esittää väitteensä selkeästi ja perustelee sen napakasti. 15/2019 SUOMEN LUONTO 89 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Kaipaisin selvennystä uhanalaisuuden käsitteisiin Suomen Luonnossa 3/2019 käsiteltiin kiinnostavasti lajien esiintyvyyttä Suomessa, liittyen Suomen uhanalaisuusselvitykseen. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Myrkkyjä kaikkialla. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Tulokkaista jotkut luokitellaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Syntyy uusia ulottuvuuksia. JAANA VÄÄNÄNEN, ESPOO Professori Heikki Hokkasen kysymys ”Pitääkö peltoviljelyssä käyttää tuholaisten ja homeiden torjuntaan kemiaa vai biologiaa?” on loistava. Lyhyet, korkeintaan 1000–1500 merkin mittaiset tekstit löytävät sijansa lehdestä nopeimmin. Monimuotoisuus lisääntyy, kun saamme uusia tulokaslajeja. NINA NUPPONEN 15/2019 SUOMEN LUONTO 89 HEIDI MANKAVAARA Kun kuivuus ja lämpö tulevat, punkit ovat enemmän varjoissa metsän aluskasvillisuudessa. Siellä jokainen lintujen ystävä voi nauttia luonnosta lintuja häiritsemättä. Kannan vähenemistä pidetään harvoin pääsyynä uhan alaisuudelle. TOIMITUS @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Sen sijaan hevosistamme en ole ikinä löytänyt yhtään. Myös itsellä ja muksuilla ollut jo tänä vuonna, toki onneksi huomattu ennen kuin ovat kiinnittyneet. Lintujen mukana kuulemma tulee. Tietysti voimme olla huolissaan ja miettiä ratkaisuja, jos syy on kansallisessa elämäntyylissämme. Perustelluista syistä Suomen Luonto julkaisee vastineen. AIRI HOLAPPA, LAITILA Kirjoita napakasti! Suomen Luonnon Lukijoilta-palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia. Toivoisin vaikka selventävää sanastotaulukkoa lajien esiintymistä koskeviin juttuihin. Minä liitän, niin kuin varmaan moni muukin liittää, sanan uhanalaisuus aina suku puuttoriskiin. Kokonaiskuvaa sekoittaa toisaalta se, että iloitsemme joidenkin lintu lajien runsastumisesta ja uusien la jien tulosta Suomeen, vaikka tämänkin ilmiön syy voi olla ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Ei tarvita kuin muninut naaras, niin toukkia ja nymfejä on satoja siinä paikassa. Luonnon kuitukomposiitista valmistetun Kupilkan kuksan voitti Pirita Hussa. Vinkkinä: Jos huomaat eläimen turkissa juoksevan punkin, saat napattua sen kiinni maalarinteipillä. LEILA HASSINEN Punkki oli löydetty jo Jällivaarasta, Lapista. Osallistujien kesken arvotaan Dick Forsmanin luonto-opas Tunnista perhonen (Otava). Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 1.8.2019. Toisten lukijoiden kirjeisiin voi myös kernaasti vastata. RAIMO P. Tämä on minusta harhaanjohtavaa tavalliselle maallikkolukijalle. AIRI ESKELINEN Paljon niitä nykyään on. Onnea! Mielestäni on tärkeää jakaa tietoa luontoa uhkaavista asioista. Onko se hyvä vai paha asia. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . TOIMITUS Mielestäni punkkeja ei ole kanervikoissa, sen sijaan heinäiset polut ovat pahimpia. HEIDI MANKAVAARA Kun kuivuus ja lämpö tulevat, punkit ovat enemmän varjoissa metsän aluskasvillisuudessa. Ei tarvita kuin muninut naaras, niin toukkia ja nymfejä on satoja siinä paikassa. Äänestä . HÄMÄLÄINEN Arviot koskevat lajin häviämisriskiä Suomessa. Palautteet, vastaväitteet ja kommentit lehden juttuihin ovat tervetulleita. HENRI MÄKI, KUOPIO Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Kuka tömistelee katollani Tutusta eläimestä (mäyrästä) on kiinnostavaa lukea uutta tietoa. Se on Suomessa kriteeri 290 lajilla, kun 1528 lajilla kyseessä ovat elin ympäristön muutokset, 904:llä lajilla rajoittunut kanta, ja 475 lajilla pieni kanta sekä muut tekijät. Kannan pieneneminen on siten vähiten käytetty häviämisriskin syy. KERTTULI KARONEN, ESPOO Lintujen Liminka On hyvä, kun Suomessa on vielä rauhaisia paikkoja, kuten Liminka, jossa linnut saavat rauhassa pesiä ja lisääntyä. Mielipiteen on hyvä näkyä jo otsikossa
Mikäli emo on poikasen vieressä tunnistaminen helpottuu. n 90 SUOMEN LUONTO 15/2019. Kalatiiralla sävy on oranssinpunaista ja sitä on laajemmalla alueella, myös ylänokan tyvellä. Kalatiiralla höyhenten kärjet ovat kellanokrat, ja samaa sävyä on myös niskassa ja hartiahöyhenissä. Kalatiiralla on myös pidemmät jalat, jotka kylläkin tässä luonnoksessani jäävät katveeseen istumakiven taakse. Nuori lapintiira on selkäpuolelta yleensä kalatiiraa harmaampi. Nuoren kalatiiran selkäpuolen yleissävy on selvästi ruskeampi. Sen selän ja siiven peitinhöyhenten kärjet ovat valkoiset, ja valkoisen sisäpuolella on tummat juovat. Nuoren lapintiiran nokassa on punaista vain alanokan tyvellä. 90 SUOMEN LUONTO 15/2019 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Entä jos katselet isoa tiirakoloniaa, missä eri lajeja on sekaisin, ja osa emoista kalastamassa. Kellertävien kärkien takana olevat subterminaalijuovat ovat ruskeat. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E NUORIA tiiroja näkee keskikesällä, mutta lajin määrittäminen ei ole helppoa
6/2019 ilmestyy 22. IA A H O N EN / VA ST AV A LO. elokuuta. Kalasääsket valmistautuvat syysmuutolle. . Testissä retkikeittimet. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto ILMAINEN @suomenluonto ASIAA SIENISTÄ Tutustumme rouskuihin, haisusieneen ja sienten monille tuntemattomiin sokereihin. . . Rouskujen tunnistaminen. . Oletko allerginen sienisokereille
Palautusviikko 2019–32 767095-1905 .fi