A P O LL O . Näin autat pääskyjä | Kasvien aistit Tunne isot kovakuoriaiset Retkellä Linnansaaren kansallispuistossa Kevyesti kesään Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 5/2020 S U O M E N LU O N T O 5 | 2 2 H IR V I. K A S V IE N LI IK K E E T. P Ä Ä S K Y T. LUKIJOIDEN LUONTOKYSYMYKSET KIRJAILIJA TÕNU ÕNNEPALU IHASTUI VILSANDIN LUONTOON METSIEN SUOJELIJA AKI KAURISMÄKI. IS O T K O V A K U O R IA IS E T. Kaunis perhonen tarvitsee ihmisen apua. A K I K A U R IS M Ä K I. Apollon viehätys Isoapollo kuoriutuu Suomen suveen. V IL S A N D IN K IR JA IL IJ A T Õ N U Õ N N E P A LU . K IM A L A IS K A S V IT . H A A H K A . LI N N A N S A A R E N K A N S A LL IS P U IS T O
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I KE SÄ Kolin yö KUVA JANI RIEKKINEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES KESÄYÖNÄ PEILITYYNI Pielinen saa ylleen hen non, hiljaa lainehtivan usvahunnun. Mäkrä vaaran huipulla tuntee esiisien olevan läsnä.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
KU VA M AR KU S SI RK KA Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Aki Kaurismäki 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Joel Haahtela 74 Luonnoskirja 54 Suomen Luonto 5/2020 Saimaa on suloisimmillaan Haukivedellä. 38 Pääskyille parempi kesä Pääskyt tekevät kesän, ja ihminen voi auttaa niitä siinä. Nyt harvinaista perhosta autetaan. 24 Kerro minulle Vilsandista Toimittaja Jouni Tikkanen ei päässyt kirjailija Tõnu Õnnepalun luo, ja yhteyttä pidettiin kirjeitse. 42 Vihreä elekieli Malttavainen tarkkailija huomaa, että kasvit liikkuvat ja oppivat. Lähdimme lasten kanssa Linnansaaren kansallispuistoon.. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Hirveä piilossa takin alla Iso eläin tuli lähelle. 32 Kookkaat & kovapintaiset Kultakuoriainen, myskijäärä ja muut Suomen suurkoppikset. 50 Väliinputoaja Upea isoapollo on jäänyt liian vähälle huomiolle. Niillä on aistit. 48 Kukkia ja kimalaisia Kimalaisia houkuttelevilla kasveilla on omat rytminsä, värinsä ja muotonsa. 16 Tapaus haahka Seurasimme haahkatutkimusta Hangon Tvärminnessä. 54 Koko perheen saari Linnansaaren kansallispuisto Saimaalla tarjoaa koettavaa lapsillekin; norppakin voi näyttäytyä
inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT . oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. e Kar. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Ja tarjoaahan se, yllin kyllin. Markus Sirkka, retkireportteri Markus järjestää kirjoitusja kuvaustöiden ohella melontaja luontoretkiä Porvoossa. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. i Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Heikin Suomen Luontoon ottamat kuvat olivat pari vuotta sitten mukana kolmen kärjessä kahdessa sarjassa Aikakausmedian Edit-kilpailussa; työparina jutuissa oli haahkajutunkin tehnyt Mari Pihlajaniemi. Hän on osallistunut itsekin kuvaamaansa haahkatutkimukseen. i @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Mari Pihlajaniemi, luontotoimittaja, biologi, tietokirjailija Mari on monipuolinen ammattibiologi ja -kirjoittaja, jolle saaristo on yksi tärkeistä ympäristöistä. Mari oli päätekijänä tänä vuonna julkaistussa ilmastonmuutosta ja lintuja käsittelevässä kirjassa, ja on työskennellyt myös Suomen Luonnossa. Tämän lehden jutussa Markus retkeili lastensa kanssa Linnansaaren kansallispuistossa tutkimassa, mitä elämyksiä eteläsavolainen vesistöluonto tarjoaa lapsiperheille. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. i. Niin myös kaunis isoapollo, joka tarvitsee nyt ihmisen apua. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. ely A. KU VA T M AR KU S SI RK KA JA H EI KK I ER IK SS O N 54 16 16 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Ju u apollosta sivuilla – . een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. avissa osoi. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo ajat Annakaisa Vän. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Heikki Eriksson, luontokuvaaja Heikki on monipuolinen lintuammattilainen. Lisätietoa saat syö. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Perhoset kuuluvat kesään. ämällä tuo. o Kroonpressille on myönne. KUVA: ARI KUUSELA
Luonto säätelee ilmastoa, ja siksi merten, metsien, soiden ja viljelysmaan ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ilmastonmuutoksen kyljessä isoja sat sauksia tarvitaan myös eliökadon ehkäisemiseen. Myös soiden suojelu on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta olennaista. MONIMUOTOISUUDEN SUOJELU on tehokkaimmillaan siellä, missä monimuotoisuusarvo on luonnollisesti korkea. Olisi lyhytnäköistä pitäytyä 90 prosentin velkasuhteessa nyt, kun pitäisi tehdä merkittäviä investointeja tulevaisuuteen, ja muutkin maat turvaavat sitä myös velkarahalla. Mittakaavaa pitää kasvattaa, koko yhteiskunta on saatava mukaan. Korona ja vanhat metsät Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Hatunnosto hallitukselle: helppoa ei ole ollut, eikä yhtään helpompaa ole luvassa. VIHRIÄLÄN TALOUSRAPORTISSA kiikarit on tarkennettu liian lähelle. Monimuotoisuus ei saa jäädä muiden ilmastosatsausten varjoon. Mutta kuten EU:n strategiassa todetaan, pelkkä sääntely ja tiedonkeruu eivät enää riitä. 6 suomenluonto.fi YHTEISKUNNAT PALAAVAT koronan jälkeen tilanteeseen, jossa vieläkin isompi kriisi vaatii välittömiä toimia. Vai pitäisikö säästämistä siirtää aikaan, jolloin iso kriisi eli ilmastonmuutos alkaa olla uskottavasti hallinnassa edes suunnitelmien, saati toteutusten valossa. Parhaiden kohteiden tunnistamista helpottaa pian aloittava Suomen ekosysteemiobservatorio, joka kokoaa tietoalustan ekosysteemien tilan seurantaan ja arviointiin. EU:n tuore 2030 monimuotoisuusstrategia tähtääkin muun muassa siihen, että kaikki EU:n jäljellä olevat vanhat metsät suojeltaisiin. Innostavia haasteita kyllä riittää. EKOSYSTEEMIEN HYVINVOINTI ja monimuotoisuus kietoutuvat erottamattomasti ilmastonmuutokseen. PARHAIMMILLAAN KORONAELVYTYSTÄ, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja monimuotoisuuden suojelua voidaan edistää samaan aikaan. Onko silloin säästämisen aika. Se olisi kohtalokas virhe. Tarvitaan tahtoa, rahaa ja toimintaa
Suomessa nisäkkäiden kartoitus on painottunut riistaeläimiin, eikä pienimmistä löydy tarkkaa tietoa. suomenluonto.fi 7 LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt. Löytö lisätään Lajitietokeskuksen tietokantaan kun asiantuntijat ovat varmistaneet sen. Metsähiiri lymyää nimensä mukaisesti metsissä, vaikka useammin sen huomaa pihapiirin vieraana. Euroopassa kootaan tietoa nisäkäslajien levinneisyydestä muutaman vuoden päästä ilmestyvää atlasta varten. Kaikki halukkaat pääsevät mukaan piirtämään metsähiirille ja muille rapistelijoille uusia karttoja. Hiiretkin Euroopan nisäkäskartalle TE KS TI AN N A TU O M IN EN KU VA JY RK I SA LO N EN PITKÄ HÄNTÄ, HÖRÖKORVAT JA NAPPISILMÄT. Nyt metsähiirikin pääsee uudelle kartalle. Myös havainnot kuolleista eläimistä ovat arvokkaita. Edellisestä maanosan kattavasta kartoituksesta on jo vierähtänyt kaksi vuosikymmentä. Ruskea selkä piiloutuu karikkeeseen, mutta vatsa on valkoinen. Havaintoja hiiristä, myyristä, päästäisistä, oravista ja lepakoista voi lähettää valokuvina iNaturalist-sovelluksella. Siksi kuviin täytyy taltioida tärkeät tuntomerkit, kuten turkin väri ja hännän pituus
Mu. a ei miten tahansa. ”Ei emo niitä jättänyt ole, se on mennyt vain syömään”, Kinnunen sanoo. ”Tanskasta on tullut nyt ensimmäiset havainnot toisesta, loppukesän poikueesta. ”Eihän poikasta voisi synnyttää, jos se olisi piikkinen”, sanoo biologi Heidi Kinnunen Helsingin yliopistosta. Ne ovat sokeita ja vaaleanpunaisia, eikä niillä aluksi ole piikkejä ollenkaan. L U O N N O N K A L E N T E R I N Y T. Kinnunen tarjoaisi siilille mieluiten kissan märkäruokaa, jossa on paljon proteiinia. 8 suomenluonto.fi 8 suomenluonto.fi SIILI SAA poikasensa kesäkuun toiselta viikolta alkaen, usein juhannuksen korvilla. Siilin imetys kestää kuukaudesta puoleentoista. Poikasia on puolenkymmentä. Tämä liittyy tietysti ilmaston lämpenemiseen.” Moni on lapsena ruokkinut siilejä, ja Kinnusen mukaan niin voi oikein hyvin tehdä – ruokinta vahvistaa siiliä syksyä ajatellen ja lujittaa lapsen luontosuhdetta. ”Ihan muutaman tunnin kuluttua ne piikit sitten puhkeavat. Ensimmäiseen kolmeen–neljään viikkoon poikaset eivät voi seurata emoa, joten emon on jätettävä pikkuiset pesään, kun se kulkee omilla asioillaan. VINK KI Anna heinikon ja pihanreunan rikkaruohojen olla. Yksin jääneet poikaset eivät siis ole hylättyjä. Siili viihtyy hoitamattomissa metsänreunoissa ja voi tehdä risutai lehtikasaan pesän. Ja aikuiset siilit kärsivät laktoosista, joten maitoa ei pidä antaa. ”Kuivaruokaa ei missään tapauksessa, koska silloin eläimet jäävät janoisiksi.” Ruoki siiliä viisaasti TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Juhannuksen aikaan syntyviä pikkusiilejä voi vahvistaa ruokkimalla. Emo huolehtii poikasista sillä aikaa, kun uros kulkee omilla teillään. Ruokinta-astiat on kuitenkin pidettävä puhtaina, jotta siili ei saa salmonellaa. ”Siili ei tiettävästi koskaan ole tehnyt Suomessa kahta poikuetta”, Kinnunen kertoo. Sen jälkeen, heinäkuun puolesta välistä alkaen, emo on valmis vierottamaan jälkikasvunsa. Aluksi ne ovat pehmeitä ja vaaleita, mutta tummuvat ja kovettuvat vähitellen.” Siili on imettävä nisäkäs
Vanhojen kuovien syysmuutto tapahtuu eri sukupuolilla eri aikaan. Ne pääsevät matkaan sitä mukaa kun poikasten hoito antaa myöten. Valkolehdokki on yleinen orkidea, joka herättää huomion korkealla, harsulla kukinnollaan. suomenluonto.fi 9 1 MELON LINKOLAN REITIN. Mahdollisuus perhoshavaintoihin on hyvä syy tulla valkolehdokkien luo vielä hämärän laskeuduttua. Melonnan ohessa kirjaan lintuhavaintoja samoilta saarilta, joita Linkolakin on havainnoinut. Nuuhki valkolehdokin tuoksua Kuovit muuttavat VINK KI Valkolehdokin, Suomessa tarkemmin pohjanvalkolehdokin, löytää parhaiten Joensuu–Pori -linjan eteläpuolelta. 21.6.. päivä. Hyvällä tuurilla pääsen näkemään hauen tai kampeloita. Tutkija Aleksi Lehikoisen mukaan ensin muuttaa vanhoja pesineitä naaraita, ja koiraat seuraavat pari viikkoa myöhemmin. Reitin varrella pidän silmällä myös kurtturuusuesiintymiä. Jos vedet ovat lämpimiä ja kirkkaita, pyrin vähintään kerran päivässä pulahtamaan hetkeksi Itämereen aaltojen alle ihmettelemään pinnanalaista elämää. Hyvällä tuurilla pääsen näkemään hauen tai kampeloita. Maisemia ja luonnon yksityiskohtia tulee katsottua myös puhtaasti estetiikan kautta. Lisäksi sään kehittymistä on seurattava aktiivisesti, jotteivät ukkoskuurot vaarallisine tuulenpuuskineen pääse yllättämään keskellä suuria selkävesiä. Valkolehdokin pölyttäjiä ovatkin lähinnä kiitäjät. ja heinäkuun 6. Sannamari Kunttu on Kemiönsaarella asuva ympäristösuunnittelija, jonka intohimona on saaristoluonto. Etenkin hyvinvoivat rakkolevämetsät tarjoavat hämmästyttävän rikkaan maailman, ja kovat ulkosaariston kalliopohjat sinisimpukkayhdyskuntineen ja punalevineen ovat eksoottisen näköisiä. turuusuesiintymiä. Hangon lintuaseman eli Haliaksen tilastoissa on pienet hyppäykset kesäkuun 21. Yksittäisten kukkien kannukset voivat olla jopa neljä senttiä pitkiä. Silloin kannuksen pohjalta leyhyy meden aldehydija alkoholiyhdisteitä sekä aromaattisia aineita. Kesällä vietän mieheni kanssa seitsemän viikkoa merellä kajakilla meloen – toistamme Pentti Linkolan vuonna 1974 tekemän suuren meriretken Salosta Poriin. Etenkin hyvinvoivat rakkolevämetsät tarjoavat hämmästyttävän rikkaan maailman, ja kovat ulkosaariston kalliopohjat sinisimpukkayhdyskuntineen ja punalevineen ovat eksoottisen näköisiä. Suomessa rengastetut kuovit ovat viihtyneet elo–syyskuussa Tanskassa mutta valuvat syksyn edetessä lounaaseen Pohjanmeren rannikkoa pitkin. Sitä esiintyy lehtomaisissa kangasmetsissä, lehdoissa, letoilla ja niityillä. On helppo arvata, että näin mielipuolinen rakenne on kehittynyt palvelemaan perhosia, joiden rullautuva imukärsä yltää imaisemaan meden kannuksen perältä. Lisäksi sään kehittymistä on seurattava aktiivisesti, jotteivät ukkoskuurot vaarallisine tuulenpuuskineen pääse yllättämään keskellä suuria selkävesiä. 3 keksi Itämereen aaltojen alle ihmettelemään pinnanalaista elämää. Snorkkeli ja maski kulkevat kajakissa mukana. 3 SNORKLAAN ITÄMERESSÄ. Maisemia ja luonnon yksityiskohtia tulee katsottua myös puhtaasti estetiikan kautta. Reitti lähtee Salosta, kiertää Kemiönsaaren ulkosaaristoa ja Saaristomeren halki. Talveksi ne ovat koukanneet Britannian kautta Ranskaan. Kuovit lähtevät lounaaseen. Se tarkoittaa yli tuhatta kilometriä melontaa, vähän riippuen siitä kuinka paljon mukaan tulee pientä saarten kiertoa, vesien hakua ja muuta. 2 HAVAINNOIN. Sieltä se jatkuu koko Ahvenanmaan pääsaarten ympäri. Mitä teet kesällä, Sannamari Kunttu. Toinen hyvä syy on, että juuri yöllä valkolehdokki tuoksuu voimakkaasti. Snorkkeli ja maski kulkevat kajakissa mukana
TE KS TI PE RT TI KO SK IM IE S KU VA JA N N E SK IN N AR LA / VA ST AV AL O L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Venäjällä on yli sadan vuoden ajan jätetty hakkuualoilla 10–40 prosenttia puista hakkaamatta, mikä on johtanut paljon monimuotoisempaan ja vaihtelevampaan puustoon ja muihin metsän ominaispiirteisiin kuin Suomessa. Lisää lahopuuta talousmetsiin Nykymetsätalous kiihdy. Ruotsissa kuollutta puuta säästetään enemmän kuin Suomessa. Ruotsin maatalousyliopiston professori Lena Gustafssonin mukaan hakkuut olisi toteutettava siten, että yksittäisetkään kuolleet puut eivät vaurioituisi. Nykymuotoisella metsätaloudella uhan alaistuminen metsissä kiihtyy. Silti kriteerejä on entisestään löysätty. Siellä kannustetaan vähäarvoisten puiden sekä isohkojen säästöpuuryhmien säilyttämiseen. Keinoja tilanteen muuttamiseksi on, ja ne olisi tutkijoiden mukaan otettava pikaisesti käyttöön. Hakkuissa tulisi huomioida luonto nykyistä paremmin. ää lajien uhanalaistumista. Suomen metsätalouden PEFC-sertifi ointijärjestelmän mukaan hakattua hehtaaria kohti jätetään ainakin kymmenen läpimitaltaan yli 10 senttistä puuta. Moni tutkimus osoittaa, ettei näin pieni määrä turvaa metsälajiston monimuotoisuutta. Metsäekologian tutkijat kannattavat kulotusten lisäämistä. Metsäpaloalueista pitäisi perustaa suojelualueita, ja joitakin metsäalueita tulisi tarkoituksella polttaa ennallistamiskeinona. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi METSÄTALOUS HEIKENTÄÄ metsäluonnon monimuotoisuutta, osoittavat Luonnonvarakeskuksen viisi laajaa tutkimusta Ecological Processes -tiedesarjassa. Hakkuissa ei jätetä tarpeeksi kuollutta puuta siitä riippuvaisille lajeille, eivätkä sertifi kaattien mukaiset säästöpuiden määrätkään ole riittäviä. Hän on tutkinut Ilkka Vanha-Majamaan kanssa kuolleen puun määrää yhteensä 22 säästöhakkuukokeessa eri puolilla Fennoskandiaa. Se helpottaisi hyvin uhanalaisen, palanutta puuta tarvitsevan lajiston tilannetta. "Kaikki kuollut puu pitäisi säästää hakkuissa, lukuun ottamatta suuria vahingoittuneiden tai vastikään kuolleiden kuusten ryppäitä, jollaiset nostavat paikallisesti kirjanpainajatuhon riskiä", toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Matti Koivula
MIKKO NISKASAARI Luonnontieteellisen keskusmuseon museotalousmetsien hiilivarastoa. ”Me pyrimme kiistojen lopettamiseen neuvotteluissa ympäristöjärjestöjen kanssa”, sanoo Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula. Loppuvatko kiistat nyt. . Kiivaimmin on otettu yhteen Oulujärven saarista, joiden hakkuusuunnitelmat olivat korkeimman hallintooikeuden tutkittavina. Esimerkiksi puun hinnan vaihtelu vaikuttaa asiaan.” Uudet ohjeet velvoittavat Metsähallitusta myös kasvattamaan talousmetsien hiilivarastoa. Elävien säästöpuiden tilavuus ei ylläpidä rii. ia. Lintujen metsästys pesimäaikaan on ylipäänsä EU:ssa kiellettyä, koska se uhkaa pienentää pesivää kantaa, eikä sitä ole harrastettu aikoihin kuin Suomessa ja lintusuojelun takapajulassa Maltalla. Luonnonmetsissä määrä nousee usein yli sataan kuutiometriin. PERTTI KOSKIMIES Sepikkäpistiäiset ovat toukkina lahopuussa elävien sepikkäkuoriaisten loisia. ä 11 prosen. avia määriä. ”Tekopökkelöt hyödy. ävät uhanalaisia lajeja. . Talousmetsissä kuollu. elemä. Talvien lämmetessä metsiä hakataan yhä enemmän sulan maan oloissa, jolloin lahopuuta tuhoutuu enemmän kuin pakkasja lumiaikaan. Vastaava EU-oikeusprosessi Manner-Suomen alkukesän haahkapyynnistä on kesken. RK Sanna Marinin hallitus pudotti Metsähallituksen tulostavoitetta tämän vuoden 139 miljoonasta eurosta 114 miljoonaan hallituskauden loppuun mennessä. a puuta, jossa elävä lajisto on uhatuinta, tuhoutuu hakkuissa huoma. Lisäksi pitkälle lahonnu. Tekopökkelöt hyödy. Harvinaista lajia on kerätty Virosta, Ruotsista, Saksasta ja Sveitsistä vain kymmenisen yksilöä. Metsästystä on perusteltu perinteellä. Kuollu. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . ia uudistushakkuiden yhteydessä, Suomessa yleensä alle kolme prosen. ävät uhan alaisia lajeja.” Varaa suojella metsiä Suomesta löytyi uusi pistiäisheimo EU kielsi haahkan kevätmetsästyksen Ahvenanmaalla K EVÄTM ETSÄSTYS EI OLE K ESTÄVÄ Ä Lintujen pesimäaikainen metsästys vähentää kohdelajin kantaa ja aiheuttaa häiriötä muille pesiville lintulajeille, jotka haahkajahdin aikaan joko hautovat tai hoitavat pieniä poikasia. ”Tulostavoitteen alentaminen vähentää painetta, mutta ei ratkaise kaikkia ristiriitoja. Näin on Ruotsissa on tehty pitkään ja nykyään Suomessakin jossain määrin. ävää kuolleen puun määrää. MIKKO NISKASAARI. Ruotsissa metsäpinta-alasta jätetään käsi. a puuta pitäisi lisätä tekopökkelöiden avulla. KU VA TO M LI N DR O O S, KU VI TU S O LT N ER N EU JA H RS BL ÄT TE R Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Matti Koivula Euroopan unionin tuomioistuin totesi haahkan kevätmetsästyksen Ahvenanmaalla EU-lainsäädännön vastaiseksi. a puuta on muutama kuutiometri hehtaaria kohti. Haahka on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Sepikkäpistiäisiä on kuvattu kolme eri lajia, mutta harvinaiset sepikkä pisti äiset tunnetaan toistaiseksi huonosti. Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari ja pistiäisasiantuntija Juho Paukkunen löysi keväällä pistiäislajin, joka kuuluu Suomelle uuteen pistiäisheimoon. Tämä on ollut pitkään ympäristöjärjestöjen vaatimus, sillä tulostavoitteeseen vedotaan aina, kun Metsähallitus pistää matalaksi tärkeitä virkistysmetsiä ja retkeilyalueiden aarnioita. Paukkunen löysi Helsingin Viikistä 2019 kerätystä tutkimusaineistosta kaksi Vanhornia leileri -pistiäistä
Vaasan hallinto-oikeus kumosi Nokian kaupungin rakennusja ympäristölautakunnan myöntämän luvan. Louhinta Natura-alueen naapurissa estettiin Pinsiön–Matalusjoen sekä Nokian Kaakkurijärven Natura-alueet säästyivät alueiden naapuriin suunnitellulta kivenlouhinnalta ja murskaamiselta. Nyt suojellut 1127 hehtaaria metsää yhdistävät aiempia suojelualueita yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, joka muodostaa maamme suurimman kunnallisen suojelualueen. Hyviä uutisia: Sanginjoki suojeltiin, Helsingin kaupunkipuistohanke etenee. Lupa evättiin, koska toiminta olisi vaarantanut muun muassa Pinsiön– Matalusjoella elävien jokihelmisimpukoiden säilymisen. Helsingin kaupunkipuistohanke etenee Helsinkiin suunnitteilla oleva kansallinen kaupunkipuistohanke eteni kaupunkiympäristölauta kunnassa. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Sanginjoki suojeltiin Ely-keskus hyväksyi Oulun kaupungin esityksen Sanginjoen suojelualueen perustamisesta. Se säästäisi keskeisiä luontoja kulttuurialueita. Päätöstä edelsi yli 13 vuoden vääntö alueen kohtalosta. Muun muassa koronakevään aikana paljastunut yhtenäisten virkistysalueiden tarve puoltaa kuitenkin laajemman puistoalueen perustamista. Puistoa oltaisiin perustamassa suppeana. Oulun kaupunki pääsi sopuun Sanginjoesta alkuvuodesta 2018. LUONNONSUOJELU NATUR A-ALUEE T VIRKIS T YS 12 suomenluonto.fi TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AR IPE KK A AU VI N EN Vaivero kukkii Sanginjoen Kangaslammella.
Arvio yksilömäärästä perustuu suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmään kirjaamiin pentuehavaintoihin. ää keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tämä selittyy sillä, että Luoteis-Venäjän runsaasta karhukannasta vaeltaa Suomeen uusia yksilöitä, lähinnä nuoria uroksia. Se viihtyy avoimilla hiekkapohjaisilla laitumilla, missä naaraat kaivavat pesäkäytävät karjan tallomille poluille. Karhukantaa ovat suurentaneet idästä Suomeen vaeltaneet yksilöt sekä korkea pentutuotto, mutta myös vaihtelu havaintoaktiivisuudessa vaikuttaa lukuihin. Kansainvälisen, Hampurin yliopistosta johdetun tutkimusryhmän tuore analyysi Geophysical Research Le ers -tiedelehdessä ennakoi, e. Muualla maassa muutokset olivat maltillisia. Aikuiset kuoriaiset lentävät huhtikuulta heinäkuulle. RK TUNTEMATON KU VA T AR SI IK O N EN / VA ST AV AL O JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y 40 %. Selvimmin karhujen määrä kasvoi Pohjois-Savossa ja Oulun riistakeskuksen alueen poronhoitoalueen ulkopuolisessa osassa. eena on monimuotoisuuskadon pysäy. a 2050. Se tarkoittaa noin 14 prosentin kasvua edelliseen arvioon verrattuna. Pohjanmaalla kanta pieneni. ä Pohjoinen jäämeri sulaa kesällä kokonaan ensimmäisen kerran jo ennen vuo. Ilmaston lämpenemistä hidastavien toimien tehokkuudesta riippuu, kuinka usein jääpeite häviää kokonaan, ja kuinka kauan sula aika kestää. una, jäätön tilanne on edessä ainakin ajoi. Ruotsissa laji elää edelleen. Tavoi. PIIA AHONEN Karhujen määrä kasvussa suomalaisten kuluttamien maataloustuotteiden tuottamiseen tarvittavasta viljelymaasta on Suomen ulkopuolella, ja tämä vaikuttaa globaaliin biodiversiteettiin. PIIA AHONEN Monimuotoisuuden seurantaan lisärahaa Suomeen perustetaan ekosysteemiobservatorio, joka kokoaa tietoa ja kehi. Maaja metsätalousministeriön neuvo eleva viranhaltija Hanna Ma ila kommentoi suomalaisten syömän ruoan alkuperää . Erityisesti syyskuinen minimipinta-ala on pienentynyt huoma. Pohjoinen jäämeri pian jäätön kesäaikaan Arktinen merijää kasvaa ja sulaa vuodenaikojen mukaan: suurimmillaan jään pinta-ala on helmi–maaliskuussa, pienimmillään syyskuussa. ä hiilidioksidipäästöjä saadaan vähenne. avat Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö 1,3 miljoonalla eurolla vuodessa. Observatoriota rahoi. UUTTA VERTA IDÄSTÄ Suomen karhukannan perinnöllisen monimuotoisuuden on havaittu lisääntyneen lyhyessä ajassa. yä nopeasti ja lämpeneminen pysyy alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan verra. avasti viime vuosikymmeninä. äminen. Luonnonvarakeskus arvioi karhujen määräksi 2300–2500 yksilöä ennen vuoden 2020 metsästyskautta. RK PIKKULA AKASITTIÄINEN Onthophagus nuchicornis Pikkulaakasittiäinen on lantakuoriainen, joka esiintyi maassamme hajanaisesti, mutta paikallisesti melko runsaana 1950-luvulle saakka. Twi erissä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SUOMEN KARHUKANTA on vahvistunut. . ain. Siinäkin tapauksessa, e. Nyt se on todennäköisesti hävinnyt
oman lähelle. TEKSTI JA KUVAT JONI VALKILA K O H TA A M I S I A. 14 suomenluonto.fi Hirveä piilossa takin alla Hirvi yllä. ama. i kuvaajan ja tuli odo
2. Metsästys on poiminut suurisarviset ja nuorentanut hirvikannan. HEINÄKUISENA ILTANA piilouduin rypsipellon reunaan. 1. Piilouduin takkini alle rypsien tasalle ja zoomailin sieltä maastoa kameran läpi. Rypsipellon antimet tuntuivat maistuvan. Hirviharrastukseni alkoi, kun näin luontoretkelläni ruokailevia hirviä, ja kiinnostuin. 3. Myös esimerkiksi metsäkauriita näkee helposti maan eteläosissa, kun alkaa seurata missä ne liikkuvat. Luonnontieteellisen museon edessä Helsingissä oleva hirvipatsas on metalliin valettu muisto niistä. Vetäydyin nopeasti ja hiljaa takaisin takkini alle. 3. 1.. Olin tarkkaillut hirvien liikkeitä edellisenä iltana ja arvelin niiden saapuvan jälleen samoihin aikoihin. HIRVIÄ TARKKAILLESSA minulle on valjennut, ettei Suomessa enää juuri ole todella komeasarvisia hirviä. Hirvi oli aivan lähellä eikä ehkä ollut tietoinen läsnäolostani. Luulin pitkään, että niitä voi nähdä vain vilaukselta henkilöauton taustapeilistä. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 HIRVET OVAT taianomaisia eläimiä. Samalla voi nähdä myös valkohäntä-, täpläja metsäkauriita. Sääli, meilläkin voisi olla mahtihirviä. Todella mahtavia hirviä näkee Instagramissa, jossa julkaistaan kuvia Pohjois-Amerikan hirvistä. Kuulin hirvien hengityksen, pärskähtelyn ja niiden hampaiden rouskutuksen. Koitin pitää kameraa vakaana, jännitti hieman mitä tapahtuu, jos hirvet tulevat liian lähelle. Menin piiloon juuri ennen arvioitua saapumisaikaa. 2. Jännittävä tapa seurata metsän kuninkaallisia on piiloutua paikkoihin, joihin ne tulevat päivästä toiseen. Hirvet eivät tainneet aivan tajuta minun olevan siinä, koska ne pysyivät koko ajan täysin rauhallisina. Olin kyykkinyt epämukavassa asennossani noin viisi minuuttia, kun huomasin vieressäni kolme valtavaa hirvisonnia. Suurin kolmesta hirvestä – varmaankin 500 kilon painoinen – purjehti ohitseni rypsiä rouskuttaen ja katsoi suoraan kameraan noin 10 metrin etäisyydeltä
Täysi munamäärä on yleensä viisi.. 16 suomenluonto.fi Haahkanmunilla on lämmikkeenään untuvaa, joka vanhalla naaraalla on vaaleaa
Toisella puolella saarta poikastiimi mittaa ja punnitsee kuoriutuneita poikasia. Meidän tiimimme käy läpi pesäpaikkoja ja pyydystää naaraita tarkempia tutkimuksia varten. Markus Öst raahaa vedellä täytettyä ämpäriä, Tapaus haahka TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT HEIKKI ERIKSSON Haahkamammoja ei ole missään seurattu niin tarkkaan kuin Hangon Tvärminnessä.. Tämä paikka on tutkittu jo aikaisemmalla käyntikerralla, joten nyt tutkija Markus Öst vain peittelee pesässä olevat munat untuvilla. Pyyntitiimissä on neljä jäsentä. Kim Jaatinen, Heikki Eriksson ja Niilo Aro kantavat mukanaan haaveja. Sen jälkeen poistumme paikalta, jotta naaras uskaltaa palata takaisin. Tutkimusryhmä on tänään jakautunut kahteen porukkaan. suomenluonto.fi 17 E nsimmäinen haahkanaaras lähtee rymisten lentoon. Untuvien täyttämä pesä on piilotettu syvälle rantakallion kolossa kasvavaan katajapuskaan
Suomessa haahka on erittäin uhanalainen. Hän aloitti ryhmässä opiskelijana 1990-luvulla, ja toimii nykyisin ryhmän vetäjänä yhteistyössä Kim Jaatisen kanssa. Haahkan pääravinto, sinisimpukka, viettää Itämerellä talven yleensä lepotilassa. Öst on tottunut olemaan kuormajuhtana. Haahka on määritelty maailmanlaajuisesti uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettäväksi. Tämä saari, Kalvholmen, on puolentoista kilometrin päässä asemalta. Haahkakannan kurja tilanne vaikuttaisi eri paikoissa johtuvan ainakin osittain eri asioista. Itämeren piirissä esimerkiksi Tanskan salmien alueella on ollut pahoja koleraepidemioita, jotka ovat tappaneet runsaasti haahkoja. Maastokausi on lyhentynyt vuosi vuodelta. Esimerkiksi Pohjois-Amerikasta löytyy haahkapopulaatioita, joiden koko on pysynyt vakaana. Tänään on naaraspyynnin viimeinen päivä, poikastiimi jatkaa omaa työtään vielä jonkin aikaa. Simpukoiden on Haahkatiimissä on vuosien saatossa ollut paljon jäseniä. Haahkakantojen tilanne kuitenkin vaihtelee paikallisesti. Haahkoja tutkitaan noin 15 neliökilometrin laajuisella alueella Tvärminnen eläintieteellisen aseman edustalla. Osalla haahkanaaraista höyhenpuku vaalenee iän karttuessa.. Minäkin voin puhua vain tästä meidän populaatiostamme”, kertoo Öst. Kuvassa vasemmalta Niilo Aro, Kim Jaatinen, Markus Öst ja Jens Skog. 18 suomenluonto.fi työkalupakkia ja kansiota. Työt saadaan nykyisin valmiiksi nopeasti, koska pesiviä haahkoja on täällä koko ajan vähemmän. Tutkimusalue ulottuu sisäsaariston metsäsaarilta paljaille ulkoluodoille asti. Hupenevat haahkat Merellä leijuu vielä ohutta keveää aamusumua, mutta nouseva tuulenvire kertoo jo päivästä. Jokainen eri populaatiota tutkiva uskoo vähän eri hypoteeseihin. Lisäksi lämpimät talvet voivat siellä vaikeuttaa epäsuorasti haahkojen elämää. Monilla alueilla ne hupenevat, mutta on olemassa myös paikkoja, joissa niillä menee ihan hyvin. Itämerellä haahkojen kohtalo on aivan erityisen surkea. ”Kyllä siihen ilmeisesti on monta syytä
Ne kuluttavat paljon energiaa ja menettävät painoaan. Pari vuotta sitten laitoimme ison petojenpoistovaihteen silmään”, kertoo Kim Jaatinen. Untuvien keskeltä löytyy kolme munaa. Haahkanaaras on painautunut tiiviisti untuvakasan keskelle. ”Vuosi 2010 oli ihan hirveä petovuosi, haahkoja kuoli valtavasti vieraspetojen takia. Poikaset ovat kuoriutuneet, ja naaraat ovat vieneet pesyeensä vesille. Täällä Tvärminnen alueella haahkojen suurin ongelma vaikuttavat tällä hetkellä olevan pedot. Leudontuvina talvina simpukat eivät lepää, vaan niiden aineenvaihdunta pysyy vilkkaana läpi talven. Merikotka on tehnyt huolellista työtä. Korkealta ilmoista niiden pelotevaikutus ulottuu laajalle. Syöntityylistä tunnistaa saalistajan. Laihat simpukat ovat surkeaa ravintoa, joten lämpenevien talvien myötä haahkojen ruoka-apajat Tanskan salmissa ovat voineet heiketä. Merikotkat saalistavat aikuisten naaraiden lisäksi suuria määriä poikasia. Sillä on rengas jalassaan, joten sen henkilöllisyys selviää aineistosta myöhemmin. Petojen vuoksi kaikki naaraat ei-vät uskalla ryhtyä pesimään lainkaan, ja nekin jotka uskaltavat, viivyttävät päätöstään myöhään. Viime hetkellä se kuitenkin säntää lentoon ja ohittaa täpärästi pyytäjän haavin. Kalliolla pienten mäntyjen keskellä erottuu pesä. Joillain naarailla on kuitenkin vielä haudonta kesken. Kun alueen merikotkakanta kasvoi, alkoi ulkosaaristo tyhjentyä, ja linnut siirtyivät pesimään sisäsaaristoon. Merikotkan vaikutus taas on pahimmillaan silloin kun haahkapoikueet lähtevät merelle. Nisäkäspetojen poisto metsäisiltä sisäsaarilta on auttanut haahkoja. Kun Öst aloitti täällä 1990-luvun puolivälissä, kaikki parhaat haahkasaaret olivat ulkona merellä. Nisäkäspedot pystyvät puhdistamaan tehokkaasti kokonaisia saaria. Naaras on rohkea, ja päästää pyytäjät hyvin lähelle ennen kuin liikahtaakaan. Pelon ilmapiiri Kalliolla edessämme makaa kuollut naaras. Öst nostaa vedellä täytetyn ämpärin pesän vierelle. Esimerkiksi Kalvholmenilla supikoirat ja minkit on poistettu useana vuonna, ja haahkoilla vaikuttaa nyt menevän paremmin. Pesinnässään epäonnistuneet haahkanaaraat kerääntyvät luodoille, kuten tässä kuvan alalaidassa.. Munia kelluttamalla selvitetään niiden tuleva kuoriutumisaiNisäkäspetojen poisto metsäisiltä sisäsaarilta on auttanut haahkoja. Haavi heilahtaa Osa pesistä on jo tyhjillään. suomenluonto.fi 19 todettu laihtuvan lämpimässä vedessä. Tvärminnen alueella on viime vuodet suoritettu tehokasta vieraspetopyyntiä, eli saarilta on poistettu minkkejä ja supikoiria. Nykyisin sisäsaaristossa mylläävät supikoirat ja minkit, ja ulompana merellä saalistavat merikotkat. Pyynti ei ole helppoa liukkailla kallioilla. ”Haahkat ovat puun ja kuoren välissä”, toteaa Öst
Reitti vie pienen lehdon läpi rantaan. Vuosien saatossa ryhmä on tutkinut paljon haahkanaaraiden persoonallisuutta, käyttäytymistä ja pesäpaikkojen valintaa. Verinäytteen lisäksi mitataan ruumiinlämpö, otetaan höyhennäyte, lintu punnitaan, ja sen pää ja siipi mitataan. Ensimmäiseksi linnulta otetaan verinäyte stressihormonien tutkimista varten. Eriksson merkitsee paikan koordinaatit talteen ja solmii pesäpaikan merkiksi numeroidun nauhan viereiseen mäntyyn. Käyttäytymistutkimusta Jaatinen poimii linnun haavista ja asettaa sen varovasti syliinsä. Vanhat konkarit sen sijaan uskaltavat etsiä suojaisia pesäpaikkoja myös saarten sisäosista. Vähän kauempana näkyy tuhottu pesä. Haaveja kantavat Eriksson, Jaatinen ja Aro alkavat punoa suunnitelmaa. Rohkeimmat haahkanaaraat eivät juuri hötkyile.. Hipihiljaa ja varovasti he lähestyvät hautojaa. Yksi lähestyy rannan suunnasta, toinen estää linnun pakenemisen edestä, ja kolmas kiertää takaa. Nuoret arkajalat pesivät tällaisissa kohdissa lähellä rantaa, josta on suora pakoreitti merelle. Renkaiden numeron ja väriyhdistelmän perusteella selviää, kenestä on kyse. Haavimiehet piirittävät pesän. Naaras ponkaisee siivilleen, haavi heilahtaa ja lintu on kiinni. Sellaisen tunnistaa ympäristössä lojuvista rikotuista kuorista. Jos kyseessä on pesä, josta poikaset ovat jo kuoriutuneet, ei ympärillä yleensä näy varsinaisia munankuoria vaan ainoastaan kalvojen jäänteitä. Naaras on vanha tuttu, sillä on toisessa jalassaan metallirengas ja toisessa muoviset värirenkaat. Haavimiehet menevät ensin, me Östin kanssa kuljemme perässä. Tämä naaras on pyydetty peHaahkanaaraan aivojen suhteellinen koko vaikutt aa naaraan pesintämenestykseen. Ikä vaikuttaa pesäpaikan valintaan. 20 suomenluonto.fi ka. Seuraavalla pesällä istuva naaras näkyy edessämme rantakalliolla. Kasvillisuus on yön jäljiltä märkää, ja kosteassa ilmassa leijuu kielon tuoksu. Tämä naaras on hautonut noin kaksikymmentä päivää, ja urakkaa on vielä viisi tai kuusi päivää jäljellä
Saari on pääosin kalliomännikköä, muutama pieni kuusikkokin sieltä löytyy. Metsiköissä ei ääntele kukaan. Naaras on vanha tuttu, sillä on jalassaan värirenkaat. Furuskär on hiljainen. Poikastiimi seuraa kohta perässä. Lisäksi niiltä mitataan pulssi ja jalkojen pituus. suomenluonto.fi 21 sältä ensi kerran vuonna 2014, jolloin se on saanut renkaat jalkaansa. Nyt jalka pitää sileillä kaltevilla kohdillakin hyvin. Saari on hiljainen myös haahkojen osalta. On lounasaika, joten hyppäämme veneeseen ja lähdemme kohti eläintieteellistä asemaa. Tutkijat seuraavat ja videoivat näiden päiväkotiryhmien edesottamuksia. Öst ja hänen apulaisensa viettävät seuraavat viikot tarkkaillen pesiltä lähteneiden, aalloilla keikkuvien poikasryhmien ja pesimättömien naaraiden käyttäytymistä. Vain tuuli humisee puiden latvoissa. Jaatinen askartelee naaraalle siipilipun sinisestä ja keltaisesta teipistä. Myös poikasilta otetaan verija höyhennäytteet. Lippu pysyy linnulla muutaman viikon, ja irtoaa nätisti viimeistään silloin kun lintu vaihtaa sulkansa. Poikastiimi liikkeellä Esiin tullut aurinko saa rannassa kasvavat keltaiset merihanhikit, ketohanhikin alalajin, loistamaan. Joskus aiemmin täällä on ollut jopa seitsemänkymmentä pesää, mutta enää saari ei ole haahkojen mieleen. Meri kimmeltää, ja kevyt sumu erottuu enää kaukana horisontissa. Matkalla tapaamme poikastiimin. Aurinko ja tuuli ovat kuivattaneet aamulla vielä liukkaat rantakalliot. Eriväristen lippujen ja värirenkaiden avulla tutkijat tunnistavat linnut, kun ne ovat vieneet poikasensa merelle. Pienet tummat untuvapallot nököttävät rauhallisina tutkijoiden käsittelyssä. Naaraan jokavuotinen terveystarkastus on saatu päätökseen, ja se säntää vapauteen Kim Jaatisen käsistä.. Neljän hengen poikastiimi, Katie Bernashe, Ida Hermansson, Sara Negazzi ja Ben Steele, istuvat rantakalliolla merkitsemässä poikasia. Autio saari Lounaan jälkeen jatkamme Furuskär-nimiseen saareen. Osa saaresta on käyty läpi jo aiemmin, joten tarkastettavana on vain pieni nurkka. Öst ja Jaatinen kertovat, että näin on ollut jo monta vuotta. Kalvholmen on käyty läpi, ja kuljemme rantaviivaa kohti venettä. Haahkanaaraat lyöttäytyvät mielellään yksiin ja muodostavat poikashoitoryhmiä
Öst kertoo, että haahkojen on todettu syövän esimerkiksi vieraslajeja liejutaskurapua ja vaeltajasimpukkaa. Olemme Furuskärin rannassa. Tutkijat ovat todenneet, että meren laimetessa ja lämmetessä simpukoita on harvemmassa, eli kannan tiheys pienenee. Nämäkin haahkat talvehtivat Tanskan salmissa, eivätkä ehkä pysty tankkaamaan talvella riittävästi, jotta ne olisivat keväällä tarpeeksi tuhdissa kunnossa aloittaakseen pesinnän heti saavuttuaan. Lintu luottaa suojapaikkaansa ja pysyy hievahtamatta aloillaan. Simpukoiden kurjasta tulevaisuudesta on nähty viitteitä myös täällä Tvärminnessä. Joillain alueilla haahkan ravinnosta vain puolet tai kolmasosa on sinisimpukkaa, ja loppu jotain aivan muuta, joten ehkä laji oppii täälläkin löytämään korvaavaa ravintoa. ”Pyyntikausi on haavissa”, Eriksson ja Jaatinen toteavat yhteen ääneen. Se vaikuttaa sinisimpukoihin, jotka tarvitsevat riittävän suolaista vettä voidakseen hyvin. Tutkijoiden mukaan myöhästely liittynee lisääntyneisiin petoihin. Eriksson hiipii hiljaa ihan sen viereen ja poimii sen rauhallisesti käsin kiinni. Mari Pihlajaniemi on biologi ja tietokirjailija, ja Heikki Eriksson luontokuvaaja ja lintuammattilainen. Naaraat eivät uskalla aloittaa, kun merikotkat partioivat taivaalla ja nisäkäspedot saarissa. Tutkimus auttaa lajin suojelussa.. Yksi niistä kököttää hyvässä kätkössä mättään alla katajanoksien suojassa. Näillä vesillä on tutkittu suolaisuuden vähenemisen ja meren lämpenemisen vaikutuksia alueen sinisimpukoihin. Pihlajaniemen haahkatutkimuksesta tekemä video: www.suomenluonto.fi Vastakuoriutuneet poikaset poistuvat pesästä heti kun ne ovat kuivuneet. ”Kylmähermoinen mamma”, toteaa Öst. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen myötä lisääntynyt sadanta laimentaa Itämerta. 22 suomenluonto.fi Muutama haahka on nyt rohkaistunut sijoittamaan pesänsä tänne. Toivoa vai ei. Kun ilmastonmuutos tästä vielä etenee, vaikeutuu simpukoiden elämä todennäköisesti vielä lisää. Heidät on esitelty tämän lehden sivulla 5. Myös Tanskan laihtuvilla simpukoilla saattaa olla vaikutusta. Naaras istuu niin hipihiljaa piilossaan, että Öst huomaa sen vasta metrin päästä. Tvärminnen haahkat aloittavat pesintänsä nykyisin entistä myöhemmin, vaikka niiden pitäisi hyötyä talvien lämpenemisen myötä pidentyneestä sulan veden ajasta, ja pesiä aikaisemmin. Surkeasta tilanteesta huolimatta Tvärminnen haahkatutkijat haluavat uskoa haahkojen tulevaisuuteen. Ravintovarastojen täydennys pesimäalueella saattaa viivästyttää pesinnän aloitusta entisestään. Poikaisissa on haahkojenkin tulevaisuus. Haahka ei osaa kaivella ruokaa pehmeiden pohjien liejusta, vaan se tarvitsee sinisimpukan kaltaista, kovilta pohjilta napsittavaa syötävää. Markus Öst tyhjentää vesiämpärin ja nousemme veneeseen. Se pystyy kuitenkin onneksi käyttämään jonkin verran muutakin ravintoa sinisimpukan ohella
Sitä ei näkynyt useaan vuoteen, kunnes se yllä. Tämä lintu näy. ä haahkanaaraat hoitaisivat poikasia sukulaistensa kanssa, kun ne keräävät poikueet vesillä isoiksi niin sanotuiksi lastentarhoiksi. uja haahkoja. ä sen voi aiheu. yä koiraan sukupuolielimeksi. Haahkoja on tutki. Linnuilla tiedetään, e. ynyt kives voi tuo. uneen hormonitoiminnan seurauksena linnussa alkavat näkyä myös sukupuolen ulkoiset tuntomerkit. Haahkat ovat hyvin paikkauskollisia, ja palaavat joka kevät samalle alueelle eivätkä lähde yleensä seikkailemaan. Tutkijat selasivat hämmentyneinä muistiinpanojaan. ää ZZ-koiraalta. a naaraalla on lisäksi naaraspuoliset ominaisuudet tuo. Ne siis selvästi tunnistavat kuka on sukua ja kuka ei, mu. ääkin nyt esiaikuiselta koiraalta. ä niiden sukulaissuhteet ovat tarkasti tiedossa. avaa puuhaa sukulaisuussuhteista riippuma. a valitsevat yhteistyökumppaninsa sukulaisuussuhteen perusteella ainoastaan silloin, kun ympäristössä on poikkeuksellisen vaarallista. Seuraavina vuosina lintu palasi samalle luodolle. ä tällainen sperma pystyy myös hedelmöi. Kun nisäkäsnaarailla on XX ja -koirailla XY-sukupuolikromosomit, menee linnuilla homma toisin. a. ämään munasoluja. Voisi ole. Linnuilla oikeanpuoleinen ei kuitenkaan kehity valmiiksi vaan jää pieneksi eikä tuota munasoluja. aa alkaa kehi. Mysteerihaahka näytt ää esiaikuiselta koiraalta. Ne eivät laita hyn. Lintunaarailla on kaksi munasarjaa kuten nisäkäsnaaraillakin. Autt avatko haahkat sukulaisiaan. Tutkimusryhmä värirengastaa kuitenkin ainoastaan naaraita. Värirenkaiden perusteella lintu oli rengaste. aa, e. ojen kalalajeilla, ja tode. Näin kehi. u Tvärminnessä niin pitkään, e. aa myös toimivaa spermaa. ä hormonituotannon häiriintymisen seurauksena naaraasta voi tulla koiras. Jos vasen, toimiva munasarja vaurioituu esimerkiksi sairauden takia, estrogeenin tuotanto häiriintyy. Molemmilla sukupuolilla on Z-kromosomissaan koiraan ominaisuudet tuo. Tämä on äärimmäisen epätodennäköistä. Muu. aa esimerkiksi johtavan naaraan tai koiraan kuolema. i aivan koiraalta. u etenkin koralliriu. äen ilmestyi luodolle koiraana. yitä yhteen sukulaisnaaraidensa kanssa yhtään sen useammin kuin muidenkaan, sillä poikasten kimppahoito on yleensä kanna. u noin kymmenen vuo. Haahkanaaraat eivät vaikuta erityisen sukurakkailta. äen ovatkin hyvää pataa sukunsa kanssa. u, e. suomenluonto.fi 23 Mysteerihaahka vaihtoi sukupuolta. en haahka, jolla oli jalassaan metallirengas ja värirenkaat. avia geenejä, mu. Koirailla on kaksi Z-kromosomia ja naarailla ZW-kromosomit. Silloin se oli näy. a si. Silloin haahkanaaraat yllä. ZW-naaras alkaa näy. Ainoastaan oikein runsaat petovuodet tekevät poikkeuksen. Sen jälkeen lintu oli hävinnyt. u, vaikka se näy. Lintu on siis todennäköisesti vanha tu. Tässä ei ollut mitään kummallista, koska alueella liikkuu paljon värirengaste. Sitä on tutki. Tvärminnen aseman edustalla sijaitsevalle kallioluodolle ilmestyi muutamia vuosia si. Tällöin oikeanpuoleinen munasarja saa. Koska Tvärminnessa ei värirengasteta kuin naaraita, linnun olisi täytynyt tulla tänne jostain ulkomaisesta tutkimuspopulaatiosta todella kaukaa, jos se olisi alkuperältään koiras. Kanoilla on tutki. avia geenejä W-kromosomissaan. Sukupuolen vaihtuminen on joillain lajiryhmillä, esimerkiksi kaloilla, yleinen ilmiö. en. änyt aivan normaalilta naarashaahkalta ja muninut poikueenkin. u kokeellisesti, e. Se on renkaiden perusteella naaras.
24 suomenluonto.fi Kerro minulle Vilsandista TEKSTI JOUNI TIKKANEN JA TÕNU ÕNNEPALU KUVAT RAUNO VOLMAR, SUSANNA MANSNER JA MATI KOSE TE KS TI XX XX XX XX XX XX X KU VA XX XX XX X XX XX XX X Korona esti Jouni Tikkasen matkan virolaisen biologin ja kirjailijan, Tõnu Õnnepalun luo Vilsandiin. He alkoivat vaihtaa kirjeitä. Tõnu Õnnepalu on Viron rakastetuimpia kirjailijoita.
Saaren 37-metrinen majakka rakennettiin vuonna 1809. suomenluonto.fi 25
Nimi Vilsandi tulee luultavasti hollannin kielestä, jossa veel zand tarkoittaa ’paljon hiekkaa’ . Ja Saarenmaata kutsutaan yhä Maaksi. Postipaattiin ei saa ottaa matkustajia, vain kerran viikossa se tuo kaupasta tilattuja ruokapaketteja ja postia. Pimeä ja myrskyisä. Olit järjestänyt minulle kokonaisen talon majakan juurelta. Ensin kuulin, että milanolainen lentopallojoukkue kävi Saarenmaalla, tartutti taudin sikäläisiin, ja koko saari pantiin karanteeniin. Mitä varmemmaksi on käynyt, että en näe Vilsandin kevättä, sitä enemmän huomaan kaipaavani saarelle. Kiurukin on aloittanut laulunsa. Lapsi on pois päiväkodista, joten olen käynyt hänen kanssaan paljon linturetkillä, nähnyt uuttukyyhkyjä, pesää rakentavia variksia, pellon yläpuolella heittelehtiviä töyhtöhyyppiä. Ei jäätä merellä, ei lunta maassa. 26 suomenluonto.fi Helsingissä 25.3.2020 Tõnu, Kävi todellakin niin, että en voi tulla luoksesi Vilsandiin. Kohta Helsingin seudulta ei pääse enää muualle Suomeenkaan. Kerro minulle Vilsandista! – Jouni Tikkanen Vilsandissa 26.3.2020 Hei Jouni, Totta, tämä talvi on hyvin eriskummallinen. Sitten sanottiin, että Tallinnan satamaterminaalissa on alettu mitata tulijoilta kuumetta, ja nyt sunnuntaina jopa Suomessa työssä käyviä virolaisia kiellettiin sukkuloimasta kahden maan välillä. Meri oli avoinna, postipaatti kulki. Lauhan talven jälkeen kevät on alkanut varovasti Helsingissä. Pellot ovat täällä todella hiekkaisia, vaikka muuten tämä on kyllä pikemminkin kalliokuin hiekkaTollin talon ympärillä levittäytyvät hiekkaiset pellot.. Mutta saari on loppujen lopuksi suuri, kuusi kilometriä pitkä, kaksi leveä – tilaa riittää! Muuten, ennen vanhaan tätä kutsuttiinkin pelkästään Saareksi. Nyt, keväällä, saimme kuitenkin oman karanteenin. Saaren ensimmäinen talollinen, jolle kartano 1700-luvulla antoi täältä suuren maapalan, oli hollantilainen kapteeni Doll, ja Tollin talo komeine rakennuksineen on tähän päivään asti hallinnut saaren keskiosan peltoja. Talven saapuessa Vilsandi on yleensä ainakin muutaman viikon ”karanteenissa”: veneellä ei enää pääse, ja jäätä pitkin ei vielä. Ollapa nyt purjevene! Olin hankkinut jo liput laivaan, ja postiveneen aikataulu oli selvillä
Juttu syntyy nyt tälla tavalla, ja tässä kohtaa minun on kerrottava lukijalle pari perusjuttua. Vain loputon tuuli. Juuri äsken kuulin avonaisesta ikkunasta hiirihaukan huudon... suomenluonto.fi 27 saari. Mutta sitten kevät saapuu jälleen, ja äkkiä kaikki on toisin. Joku saattaa tietää, että sinun kirjojasi on käännetty monille kielille, suomeksikin. Tämä, minkä päällä me elämme, on ikiaikainen elämä. Eikä kallio suinkaan ole graniittia, kuten Suomessa, vaan omaperäistä kalkkikiveä, muisto miljoonien vuosien takaisesta lämpimästä merestä ja koralliriutoista. Sekin täytyy sanoa, että olet Viron rakastetuimpia kirjailijoita. Mutta joka tapauksessa kevät. Raija Hämäläinen suomensi runokokoelman Kirje maalta (2011), sekä Mandalan (2014), joka seuraa maaseudun kissojen askelia. Esimerkiksi, että Vilsandi on Viron läntisin asuttu saari ja että se kuuluu Vilsandin kansallispuistoon. Joutsenet merellä. Juhani Salokannel käänsi 1990-luvulla eroottisen romaanin Enkelten siemen (1994) ja myöhemmin Joonatanin kirjan (1998). Usein iltaisin kuulen ikkunan läpi sakaalin ulvomista. Me: muutamat ihmiset, viimeisinä vuosina suunnilleen 5–6 henkeä, mutta ennen sotaa täällä eli peräti 150 ihmistä! Lisäksi luvuton joukko lintuja ja muita eläimiä. Sen ”laulu” on mielestäni eräs tämän saaren äänistä. Tämä on aivan kuin kaksi eri paikkaa: talvisaari ja kesäsaari. Suomen Luonnon lukijoita saattaa kiinnostaa, että opiskelit Tarton yliopistossa kasvitiedettä, mutta hylkäsit biologian melkein heti valmistumisen jälkeen 1985 ja aloit kirjailijaksi. Särkiä kuivataan perinteiseen tapaan.. Outoa talvea seurasi vielä oudompi kevät. Tänä vuonna kaikki tämä tapahtui aikaisemmin. Ja että sinä olet juuri rakentanut saarelle talon. Talvellahan noita ääniä ei juuri olekaan. Ensiksi tulevat takaisin linnut, sitten myös ihmiset kesämökkeihinsä... Mutta ei... helmikuuta, ja monet kesämökitkin ovat saaneet asukkaansa. se olikin kottarainen, joka oli oppinut matkimaan hiirihaukkaa! – Tõnu Õnnepalu Helsingissä 27.3.2020 Hei Tõnu, Voi miten minä pidän sinun lauseistasi. Tuosta rytmistä ja havainnon tarkkuudesta. Aavistelen, että sinun kirjojesi päähenkilöt ovat Merikaali rehottaa rannassa. Hiidenmaalle sijoittuva runollinen romaanisi Paratiisi (2017) on saanut Suomessakin kulttimainetta. Leivonen oli täällä jo 17
Uusimpien kirjojesi suomentaja Jouko Väisänen väittää kuitenkin, että olet lopulta löytänyt Vilsandista kodin. Kävi niin, että ”saarekseni” tulikin Hiidenmaa, Kõpun niemi, sen meri ja myrskyt. Samoin oli myös tänne saarelle tuloni laita. Minun on koettava. Vaikka Visandi jäi jonnekin odottamaan omaa aikaansa, se ei koskaan lopullisesti kadonnut mielestäni. Lounatuulen myötä pajusirkut, peipot ja kottaraiset ovat palanneet Helsinkiin. Mutta se ”minä”, joka aloittaa uuden kertomuksen, on aina uusi. Olen elänyt kirjoittaakseni. Toivoin pääseväni töihin Vilsandin luonnonsuojelualueelle, mutta toive ei toteutunut. Ja niiden perässä tänne tulinkin. 28 suomenluonto.fi vähän itsesi oloisia. Ja todellakin, jälleen on kevät. Joka päivä kuu. Ps. Ratkaisevaksi muodostui kuitenkin paljon myöhemmin eräs kirja. Oli vuosi 1980, ja siitä lähtien olen muistanut suurimman osan kirjan runoista ulkoa. Tuohon aikaan se ei ollut niin yksinkertaista, että istuutuu vain veneeseen ja tulee. – Jouni Tikkanen Vilsandissa 28.3.2020 Hei Jouni, No joo, kirjojeni ”minät”, ja välillä myös ”he” ovat – olen minä itse. Sain ne siten, että valitsin yliopistossa tutkimuskohteekseni kalkkikiviluotojen ja alvareiden kasvillisuuden. Kenties tulin tänne kirjoittaakseni kirjani Lõpmatus (Loputtomuus), ja vielä yhden, runokirjan Pimeduse tunnil (Pimeyden hetkellä), joka on parhaillaan menossa painoon. Miten alun perin päädyit saarelle. kuninkaista” ja tietenkin linnuista: haahkoista, isokoskeloista, merilokeista... Ne miehet, jotka vaeltavat rauhattomina Pariisissa, Amsterdamissa ja Viron maaseudulla sijaitsevien vanhojen talojen välillä. Ja miksi valitsi taiteen etkä biologiaa. Vietin täällä monta kesää kartoittaen kasvillisuutta ja kirjoitin siitä lopputyöni. Nyt sitten, toissavuoden myöhäissyksynä alkoi yhtäkkiä tapahtua: nostelin kimpsuni ja kampsuni postipaatista laiturille ja – jäin. Onko se totta. Mutta alun alkaen päädyin tälle saarelle tietenkin kirjan sivujen innoittamana, luettuani lapsuudessani Vaikan–Vilsandin lintujen valtakunnasta, sen ”lintuTõnu Õnnepalu tuli Vilsandiin ensi kerran 1980-luvun alussa. Runokokoelma, kirjoitettu Vilsandilla, tiesin sen, vaikka saaren nimeä ei mainitakaan kirjassa. Vilsandi oli tarkoin vartioitua rajavyöhykettä, tänne tulemiseen tarvittiin kolme erilaista lupaa. Opiskelin jo biologiaa Tarton yliopistossa, kun ilmestyi Aleksander Suumanin Meil siin Hüperboreas (Meillä täällä Hüperboreassa). En osaa kirjoittaa tyhjästä
Juuri kun olin alkanut seurata kevättä. Se mitä puhuit kalkkikivestä ja alvareista, jäi kutkuttamaan minua. Kaunis pieni kirja luopumisesta ja Vilsandin syksystä. Suomentajasi Jouko Väisänen lähetti minulle sähköpostilla myös toisen kirjasi Vilsandin kesä, joka ilVilsandista Vesiloon saarelle johtaa kalkkikiven siruista kasautunut kannas. Koralliperäistä kalkkikiveä saaren länsirannalla. Se on hieno pieni kirja, josta jäi mieleen monta kaunista lausetta, mutta myös yksi tedonjyvänen. mestyy suomeksi kai tämän vuoden elokuussa. Luin sen heti. suomenluonto.fi 29 lee monta uutta ääntä. Kirjoitat, että 1930-luvulla kasvitieteilijä Theodor Lippmaa teki Vilsandiin ”kuuluisan vierailun”. Kas, tuokin on paikalla! Viime päivien mahtava solisti on laulurastas. Kustantaja oli lähettänyt sen minulle. Juuri nyt minun pitäisi olla nousemassa Viron-laivaan sinun perässäsi, mutta sen sijaan katselen ulos ikkunasta Helsingin Käpylässä, ja ensi kertaa koko talvena omenapuiden oksilla on kunnolla lunta. Sanot, että käytit itse hänen havaintojaan omassa lopputyössäsi silloin 1980-luvulla. On jo pimeää, uudenkuun sirppi taivaalla, mutta ilta on yhä ääniä täynnä. Kalkkikivivallit kasvattavat monipuolista kukkaloistoa. Se laulaa metsässä ja katajikossa, naurulokit kirkuvat luodoillaan. Kerro minulle Vilsandin kasveista! – Jouni Tikkanen Vilsandissa 4.4.2020 Hei Jouni, Tämä arkipelagi on hyvin nuori, noussut merestä vasta viimeisten vuosituhansien tai vuosisatojen aikana. – Tõnu Õnnepalu Helsingissä 3.4.2020 Tõnu, Vai niin se tapahtui. Kaksi päivää sitten kuulin kevään ensimmäisen hempon laulavan, ja kun eilen kävin postilaatikolla, löysin sieltä sinun vasta suomennetun kirjasi Lopetuksen enkeli. Hän löysi koko saaristosta, Vesiloon luodolta, yhden ainoan kuusen. Sehän tarkoittaa aivan erilaista kasvillisuutta kuin Suomessa. Se kasvaa siellä tänäkin päivä. Sinä menit Vilsandiin kirjailijan perässä, sinustakin tuli kirjailija, ja palasit Vilsandiin. Lippmaata kiinnostikin se, kuinka ”uudet” alueet saavat kasvillisuutensa, mitkä lajit ehtivät ensiksi paikalle, mitkä myöhemmin, kuinka paljaille kalkkikivikallioille tai pienten kalkkikivien muodostamille valleille kasvaa lopulta metsä, ja kuinka tuo metsä kehittyy edelleen... Milloin ne nukkuvat
Tuo ”pian” tarkoittaa ehkä noin parin sadan vuoden kuluttua. – Tõnu Õnnepalu Helsingissä 7.4.2020 Hei Tõnu, Tuli aurinkoinen, lämmin kevätpäivä. Tähän mennessä Vilsandin kasvillisuutta ovat muovanneet kaksi suurta luonnonvoimaa, meri ja ihminen. Ennen sotaa saarella asui noin sataviisikymmentä ihmistä. Neidonkielten syvää sinistä, niiden yllä pilven ohdakeperhosia... Olen miettinyt, missä talossa on se ikkuna, jonka takana näet hevoskastanjan oksien miekkailevan myrskytuulessa. Karjalaumojen ansiosta – nehän eivät anna yksittäisten lajien levitä liiallisesti – alvarit säilyivät hyvin runsaslajisina, joskus neliömetriltä voi laskea kaiken kaikkiaan kymmeniä lajeja. Merikaalin sinivihreitä lehtiä ja valkoisia kukkia kalkkikivivalleilla. Siinä me olisimme lopulta tavanneet, ja viettäneet arvatenkin kiusallisen hetken. Koska en pääse Vilsandille, olen tutkinut saarta Google Mapsin satelliittikuvista. Luonnonsuojelun nykysuuntaus vaatii tällaisten alueiden ennallistamista. Monet alueet, joissa nyt kasvaa katajikko tai nuori metsä, olivat täysin avaria alvarinummia, karjamaita. Kylätien löytäminen ei vaatinut miettimistä, koska teitä on niin vähän. Sitä pitkin sinä pyöräilit illalla ja säikytit villisiat tieltäsi metsään. Keltaisen maksaruohon kallioilla. Ikkunastani näkyy yksi jo oikein kaunis ja suuri, varmaankin noin nelikymppinen kuusipuu. Sitten olisimme alkaneet tavailla kummallekin vierasta kieltä, englantia. Tänä aamuna minä olisin noussut postipaattiin Kihelkonnan Papissaaren satamassa, ja hetkeä myöhemmin olisin ollut Vilsandin rannalla. 30 suomenluonto.fi nä, pikemminkin ryömien pitkin maata kuin kohoten korkeuksiin, mutta nykyään Vilsandin metsästä löytää nuoria pikkukuusia oikeastaan aika paljon. Mutta kun nykyisin suljen silmäni ja ajattelen Vilsandinsaaren kukkivaa kesää, näen jotakin hyvin kirkasta: sokaisevan valon, kontrastisia värejä. Siellä on todellakin paljon hiekkaa! Olen yrittänyt löytää sen kuolleen runoilijan puutarhan, jossa istut hakkuupölkyllä ja jossa ihmettelet amiraaliperhosta ennen syksyn pakkasia. Ihminen puuttuu luontoon joka tapauksessa, myös suojellessaan sitä. Kenties pian keskellä saarta kohiseekin männikön paikalla kuusikko. Kurjet muuttavat jo auroina. Sen oksien huojunta hämäryydessä on talvi-iltojeni näytelmä, elokuvani... Uusien kirjojesi kertoja on vanhempi mies kuin miSiluurikauden koralliriutoista syntynyt kalkkikivi on Vaikan lintusaarten tunnusmerkki.
Õnnepalun kirja Lopetuksen enkeli ilmestyi suomeksi maaliskuussa 2020 (Kirjokansi). Kuvassa koiraita.. – Tõnu Õnnepalu Tõnu Õnnepalun kirjeet suomensi Jouko Väisänen. Koskaan ei tiedä, mitä oikeasti haluaa, jos jotakin haluaa. Ja tuo Tõnu näki ne Vaikan–Vilsandin linnut, joista oli haaveillut. Ja sitten se emohaahkojen tapa koota poikaset ”lastentarhoihin” ja niitä yhdessä paimentaa ja suojella. Tuskin yhdelläkään toisella merilinnulla on suurenmoisempaa ja hienompaa häätakkia kuin koirashaahkalla, valkoinen ja oliivinvihreä. Sillä on hyvin omintakeinen ääni, tuo koiraslintujen ou-ou! Ikään kuin se ei tulisikaan linnun kurkusta, aivan kuin se olisi itsensä meren ääni hiljaisena raikkaana kevätaamuna. Mutta tuosta ansiokkaasta poikasista huolehtimisesta huolimatta haahkat ovat lähes kadonneet Vai”Luonto on uskomattoman dynaaminen, muutokset ovat usein dramaattisia ja nopeita.” kan saaristosta. Nyt pesät lasketaan kymmenissä. Ja oikeastaan, minulle Vilsandin lintukevät on kimara, omalaatuinen sekoitus merta, metsää ja peltoja. Kiuruja, lokkeja, laulurastaita, isokuovien vihellyksiä ja trillejä... Lintujen valtakunnan viimeisinä kukoistuksen aikoina, 1980-luvulla, niiden pesät laskettiin täällä saaristossa tuhansissa. Ja lopulta olemme luonnon edessä varsin avuttomia... Tuo Tõnu liikkui sekä Neuvosto-Viron rajavyöhykkeellä että oman mielensä rajavyöhykkeillä. Tämä on viimeinen toiveeni: Kerro minulle Vilsandin linnuista. Näemme muutoksia, mutta niiden syitä voimme vain arvailla. Mutta siellä ne ovat ja kisaavat. Ehkä minä halusinkin kokea tämän. Ja tuulta, tuulta sekoittamassa kaikkea tuota ja kuljettamassa edelleen. Tuulta. Olisin pyytänyt sinua viemään minut katsomaan niitä, ja pyydän sitä yhä. – Jouni Tikkanen Vilsandissa 11.4.2020 Hei Jouni, Niin, Suomi on jälleen kielletty ulkomaa, aivan kuin neuvostoaika olisi palannut, ellei jotakin vielä hullumpaa, koska täältä saarelta katsoen jo Viro on ulkomaata, jopa Tallinna, jopa Hiidenmaa. Oikeastaan Vilsandin–Vaikan vaakunalinnun pitäisi nykyisin olla haahkan sijaan merimetso. Haahka on harvinaistunut. Se selviää vasta jälkikäteen. Toukokuun iltoina meri oli kuulemma suorastaan jyrissyt niiden äänistä. Mutta olkoon sittenkin haahka. Tyllit ja suosirrit rakastavat matalia rantoja. Tiedämme kyllä luonnosta äärettömän paljon enemmän kuin sata tai kaksisataa vuotta sitten, mutta siltikin se on vain jonkinlainen ohut pintataso, jonka tunnemme. Minä näen Vaikan saaret vain satelliittikuvasta, mutta tiedän, että vuonna 1906 niiltä alkoi luonnonsuojelu Baltiassa. suomenluonto.fi 31 nä olen. Mutta tämän valtion vaakunassa on aina ollut haahka. Siinä on jotakin erityisen liikuttavaa. Maailma jalkojeni alla on kutistunut kasaan täksi pieneksi maapalaksi. Ja myös se on ylväs lintu. Vaakunoita ei muuteta jokaisen uuden tuulen mukaan. Mistä syystä, kukaan ei tarkasti tiedä. Tänä keväänä saan joka tapauksessa elää todellisen Lintujen valtakunnan alamaisena, vaikka enää ei olekaan lintukuningasta, ja oikeasti tämä on enää vain Lintujen tasavalta. Yhtä paljon kuin häntä, satelliittikuvia tiiraillessani olen miettinyt sitä itseäni nuorempaa Tõnua, joka lopulta pääsi Vilsandille 1980-luvun alussa. Luonto on uskomattoman dynaaminen, muutokset ovat usein dramaattisia ja nopeita – joskus ne palaavat ennalleen, joskus eivät
KOOKKAAT & KOVAPINTAISET Kesäturilaskoiraalla on tuntosarvissaan seitsemän liuskaa, naaraalla kuusi.. 32 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TAPIO KUJALA KUVITUKSET KARI HELIÖVAARA Tervetuloa tutustumaan suurikokoisten kovakuoriaisten maailmaan! Nyt tulevat tutuiksi niin ranskanräätäli kuin kesäturilaskin
suomenluonto.fi 33 Myskijäärällä on mitt aa liki kolme sentt iä. Kultakuoriaisen peitinsiivet hohtavat metallinvihreinä.
”Ranskanräätälin tyypillinen päivä on varmaan melko rauhallinen ja verkkainen. Ne viljelevät siellä ilmeisesti proteiinipitoisia sieniä ravinnokseen.” Kesäturilas taas – eikä nyt puhuta ilman paitaa, sandaalit ja sukat jalassa kulkevasta mökkinaapurista – voi viettää toukkana peräti neljästä viiteen vuotta. Aikuinen ranskanräätäli ei syökään juuri mitään, ehkä joskus raapii suuhunsa vähän nilaa”, sanoo metsäeläintieteen emeritusprofessori Kari Heliövaara Helsingin yliopistosta. Tavattoman kauniiden nimien lisäksi ne ovat sarvijääriin kuuluvia suurikokoisia kovakuoriaisiamme. ”Jaksottaisuuden taustalla on mitä todennäköisimmin toukkien kilpailu ravinnosta. Naaraalla on siinä kohtaa vain pieni kohouma. ”Sarvikuonokas elää toukkana komposteissa, ja saattaa viettää siellä viisikin vuotta”, Heliövaara sanoo. ”Jos se oleilee vaikkapa tukkipinolla, se on silloin vaaka-asennossa ja haistelee tuntosarvillaan kiivaasti naaraan perään. Se on viettänyt toukkana vähintään vuoden. ”Ranskanräätälin toukat elävät männyssä, aika korkealla keskirungossa. Toukan elämää jopa viisi vuotta Maassamme elää 3700 kovakuoriaislajia, joista parikymmentä voidaan laskea suurikokoisiksi. Karvari voi olla kolmesta neljään senttiä pitkä, ja ranskanräätälikoiras voi venyttää parin sentin pituuteensa noin neljä senttiä lisää komeilla tuntosarvillaan. Se on saanut nimensä koiraan etukilpeen kasvavasta komeasta sarvesta. Kovakuoriaisille tyypilliseen tapaan sillä voi olla pitkä historia jo ennen aikuisvaihetta. Niillä koiras haistelee merkkejä vastakkaisesta sukupuolesta ja koettaa täyttää tehtävänsä: lisääntyä. Jo kerran kadonneeksi julistetulla, jalokuoriaisiin kuuluvalla ukkokauniaisella voi puolestaan olla mittaa kolme senttiä. Turilaiden esiintymisessä on havaittu jaksoittaista vaihtelua. ”Se on ihan ihme juttu”, Kari Heliövaarakin toteaa. Sarvikuonokasta houkuttaa valo, joten se saattaa suunnistaa pihavaloa kohti ja tulla vierailulle. Keski-Euroopassa niitä nähdään paljon kolmesta viiteen vuoden välein, mutta Suomessa tällaista vaihteluväliä on vaikeampi havaita, kun yksilömäärät ovat pienempiä. 34 suomenluonto.fi M ikä yhdistää kankuria, karvaria ja ranskanräätäliä. Aikuinen kuoriainen on liikkeellä juuri nyt, alkukesällä. Ranskanräätälillä on komeat tuntosarvet.. Ne ovat etenkin naaraan löytämistä varten. Ne syövät kasvien juuria”, Heliövaara kertoo. ”Aikuinen ranskanräätäli ei syökään juuri mitään, ehkä joskus raapii suuhunsa vähän nilaa.” Korpikiitäjäisen leukojen järeys paljastaa sen pedoksi. Naaraan tavattuaan ja pariteltuaan koiras onkin täyttänyt tehtävänsä ja se voi kuolla.” Ranskanräätäli elää aikuisena vain joitakin viikkoja. Edellinen havainto tästä lajista oli 1980-luvulta. Suurin niistä on öisin liikkeellä oleva, jopa viiden sentin mittainen sarvikuonokas. Oli siis varsinainen yllätys, kun ukkokauniainen kopsahti viime vuonna perhoskuvaajan ohimoon Taipalsaarella
Keväällä, kun visertävä koiras sekä naaras ovat löytäneet toisensa, ne etsivät sontakasan ja kaivavat yhteistyössä sen alle puolen metrin munintaonkalon. Munasta kuoriutuva toukka hyppää kukalla piipahtavan erakkomehiläisen kyytiin ja pääsee näin mehiläispesään kasvamaan. Se kuuluu sittiäisten heimoon niin kuin metsäsittiäinenkin, joka on kuitenkin huomattavasti pienempi, vain puolentoista sentin pituinen. Tämä visertävä ääni syntyy niiden hangatessa peitinsiipiään takaruumista vasten. Kuparikuoriaisen (vas.) ja kultakuoriaisen (oik.) erott aa pään etureunan muodosta. Alkukesällä liikkeellä oleva aikuinen sinitoukohärkä voi uhattuna ja häirittynä ruiskaista reisinivelistään keltaista kantaridiinimyrkkyä. Visertelyä ja tuoksuja Naaraan löytäminen on kovakuoriaiskoiraan tärkein tehtävä. suomenluonto.fi 35 Jos kotoisat koppissuuruutemme kipuavat enimmillään viiteen senttiin, lisämittaa voi hakea vaikkapa Etelä-Amerikasta Amazonin viidakosta. Stridulaatio ei siis ole vain hepokattien ja heinäsirkkojen taito. ”Sontiaisen visertävä ääni syntyy sen hangatessa peitinsiipiään takaruumista vasten.” Sarvikuonokaskoiraan tunnistaa etukilven sarvesta. Ranskanräätälillä on apunaan komeat tuntosarvet, mutta muitakin konsteja löytyy. Pitkät tuntosarvet tuovat pituuteen miltei toisen mokoman lisää. Se pitää lentäessään myös kovaa pärinää siivillään.” Kultakuoriainen ja kuparikuoriainen ovat suurikokoisista kovakuoriaisistamme ne, joita luonnossa liikkujat onnistuvat kohtaamaan ehkä useimmin. Paikoin jo Etelä-Ruotsin tammimetsissä elelevä, noin viiden sentin mittainen tamminkainen (Lucanus cervus) voi mahdollisesti porhaltaa Suomeenkin, mikäli meillä on tulevaisuudessa enemmän jalopuumetsiä. On tietenkin myös poikkeuksia, kuten vihreänhohtoinen kultakuoriainen. Naaraalla (oik.) on vai pieni nysty etukilvessä. Kiiltävänmusta sontiainen tunnetaan myös nimillä isosittiäinen ja sittisontiainen. Tosin tamminkainen ei ole kummoinen lentäjä. Sama taito on myös hyvin samannäköisellä isotoukohärällä. Aikuisena auringossa viihtyvä kultakuoriainen elää toukkana muurahaispesissä ja syö lahoavaa ainesta. Teräksensinisten peitinsiipien verhoama sinitoukohärkä puolestaan munii kasvien lehdille. Sitä kutsutaan stridulaatioksi”, Heliövaara selventää. ”Metsäsittiäinen ja sontiainen visertävät. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä toukokuusta syyskuun loppuun, jolloin niitä voi nähdä kukilla syömässä siitepölyä. M AU RI LE IV O. Sen sivuonkaloihin naaras sitten kiikuttaa lantaa ja munii. Komeiden tuntosarvien ja kauniin äänen lisäksi koiraiden merkittävä ase naaraiden houkuttelussa ovat tuoksut. Kuparikuoriainen on varsin samannäköinen vihreän hohtoinen laji, ja nämä kuoriaiset voikin erottaa toisistaan lähinnä pään muodon perusteella. ”Isokokoiset kovakuoriaiset ovat harvoin hyviä lentäjiä. Noin kahden ja puolen sentin pituinen sontiainen on toukka-ajan ravinnossaan erikoistunut hevosenlantaan, ja sontiaisperheessä yhteistyö pelaa. Siellä elää titaanijäärä (Titanus giganteus), jolla on mittaa peräti 20 senttiä
Sillä voi olla pituutta yli neljä senttiä. Jos koko pitkän elämäntyönsä kovakuoriaisten parissa tehnyt emeritusprofessori voisi viettää päivän kookkaana kovakuoriaisena, mikä olisi laji. Pinnalla on kuitenkin käytävä tankkaamassa takaruumiin happivarastoja, ennen kuin otus voi taas painua takaisin vedenalaiseen maailmaansa. Ravinto: Elää toukkana raidalla puun sisällä. Myös keltalaitasukeltaja on noin kolmen sentin pituuteensa nähden hyvä lentäjä, ja sellaisen saattaa hyvällä tuurilla nähdä esimerkiksi pihan sadevesisaavissa. Ihminen ei niitä haista, eikä ole tarviskaan. Haluaisin lentää erakkomehiläisen mukana paikasta toiseen ja katsella maisemia.” Suomessa elää yli sata sukeltajien heimoon kuuluvaa kovakuoriaista. Ravintona kalanpoikaset Isoissa kovakuoriaisissa on toukkavaiheessa niin lahopuun purijoita kuin sienen kasvattajia, mutta on siellä myös petoja. 36 suomenluonto.fi M YSKIJÄ Ä R Ä Aromia moschata Heimo: Sarvijäärät. Valikoima kookkaita ja omintakeisia kovakuoriaisiamme ”Kovakuoriaiset suunnistavat tuoksujen valtameressä, jossa niillä kaikilla on varmasti myös ominaistuoksunsa”, Heliövaara arvelee. Tuntomerkit: Pituus 20–28 mm, pitkä ja kapea ruumis, vihreän tai sinertävän metallinhohtoiset peitinsiivet. ”Mikähän minä olisin?” Heliövaara tuumailee. Vedessä otus onkin omassa elementissään, ja voi siellä liikkuessaan hyödyntää airomaisia takajalkojaan. Keltalaitasukeltajalla on airomaiset takajalat.. Suomessa elää yli 100 sukeltajien heimoon kuuluvaa kovakuoriaista, joista suurin on jättisukeltaja. ”Ehkä sinitoukohärkä. ”Myskijäärä tuoksuu nimensä mukaisesti myskiltä.” Myskijäärän toukat elävät raidalla, ja joskus niiden kotipuista voi haistaa toukkien suolesta erittyvän myskisen tuoksun. Ruokalistalle kuuluvat myös erilaiset vedessä elävät toukat. Isokokoisia kovakuoriaisia tarkastelemalla huomaa, kuinka kovan kitiinikuoren alla on varsin monenlaista menijää. Tästäkin löytyy kuitenkin poikkeus. Sellainen on esimerkiksi maakiitäjäisten heimoon kuuluva musta ja pitkäkoipinen korpikiitäjäinen. Vedessä elävä keltalaitasukeltaja taas voi sekä toukkana että aikuisena napata suuhunsa jopa pienen kalanpoikasen
Ravinto: Elää toukkana muurahaispesissä. Tuntomerkit: 15–20 mm, vaaleita täpliä muuten tummissa sinikiiltoisissa peitinsiivissä. Ravinto: Elää toukkana hevosenlannassa. Tuntomerkit: Pituus 15–21 mm, metallinvihreät peitinsiivet, pörisee lentäessään. Tuntomerkit: Pituus: 25–50 mm, kiiltävän tummanpunaruskeat peitinsiivet, koiraalla sarvi, naaraalla nysty etukilvessä. K ELTALAITASU K ELTAJA Dytiscus marginalis Heimo: Sukeltajat. Tuntomerkit: Pituus 30–35 mm, punaruskeat, vihreänhohtoiset peitinsiivet, etuselän ja takasiipien reunoissa keltaista. Tuntomerkit: Pituus 17–24 mm, ruumista pidemmät tuntosarvet, vaaleita täpliä peitinsiivissä. Ravinto: Syö pieniä hyönteisiä ja jopa kalanpoikasia. SONTIAIN EN Geotrupes stercorarius Heimo: Sittiäiset. Ravinto: Elää toukkana männyllä puun sisällä, rouskutuksen voi kuulla. Tuntomerkit: Pituus 15–40 mm, teräksensiniset peitinsiivet. SA RVIKUONOK AS Oryctes nasicornis Heimo: Lehtisarviset. Tuntomerkit: Pituus 23–30 mm, pitkät jalat, mustat peitinsiivet. Ravinto: Syö toukkana muita hyönteisiä ja pieniä etanoita. SINITOU KOH Ä RK Ä Meloe violaceus Heimo: Toukohärät. Ravinto: Syö toukkana erakkomehiläisen munia, toukkia ja hunajaa. suomenluonto.fi 37 K ESÄTU RILAS Melolontha hippocastani Heimo: Lehtisarviset. KU VI TU KS ET KA RI H EL IÖ VA AR A. HOHTOJALOKUORIAIN EN Buprestis octoguttata Heimo: Jalokuoriaiset. KORPIKIITÄJÄIN EN Carabus glabratus Heimo: Maakiitäjäiset. Ravinto: Elää toukkana kompostissa. Tuntomerkit: Pituus 20–25 mm, liuskaiset tuntosarvet, harmaanruskeat, karvaiset peitinsiivet. Ravinto: Syö toukkana puiden ja muiden kasvien juuria. Tuntomerkit: Pituus 16–27 mm, kiiltävänmustat peitinsiivet. R A NSK A NR Ä ÄTÄLI Monochamus galloprovincialis Heimo: Sarvijäärät. Ravinto: Elää toukkana kuolleessa männyssä. KULTA KUORIAIN EN Cetonia aurata Heimo: Lehtisarviset
Räystäspääskyt vierailevat mielellään savibaarissa.. Palkaksi saat eloisan pihan ja hyvän kesämielen. 38 suomenluonto.fi Pääskyille parempi kesä TEKSTI JA KUVAT TIMO-HEIKKI VARIS Räystäsja haarapääsky viihtyvät ihmisen seuralaisina, mutta tarvitsevat nyt apuasi
Navetta, karjalato, kalustovaja, halkoliiteri ja aitta olivat haarapääskyjen suosiossa. ”Lujatekoiset tekopesät voisivat korvata ihmissuojan.”. "Lujatekoiset tekopesät voisivat korvata ihmissuojan ja edesauttaa tätä kautta pääskyjen pesintöjen onnistumista. Syitä vähenemiseen on vaikea löytää paikallisista tekijöistä, sillä tilan rakennuskanta on entisellään ja yli sata vuotta kestänyt nautakarjan kasvatus ja laiduntaminen on jatkunut keskeytyksettä. Taskinen varoittaa eräästä perustavaa laatua olevasta virheestä joidenkin pesämallien rakenteessa. Asuin ensimmäiset 30 vuottani maatilalla, jonka kesää elävöittivät pääskyt. Räystäspääskyjen hakeutuminen pesimään vilkkaasti liikennöityjen siltojen rakenteisiin ja huoltoasemien katoksiin kertovat tarpeesta saada ihmissuojaa.” Pääskyille on saatavilla tekopesiä. Iisalmelainen Janne Taskinen on rengastanut tuhansia pääskyjä ja hänellä on teoria, miksi keino pesiä rakentamalla voitaisiin vähentää pääskyjen pesimätappioita. Parhaimmillaan 1990-luvulla tilan kuudessa rakennuksessa pesi jopa 60 paria pääskyjä. ”Räystäspääskyn poikaset ulostavat jo varsin pieninä pesän lentoaukosta. Tilojen määrän vähentymisen seurauksena laidunnuksesta hyötyvien hyönteisten määrä on pudonnut. Harakat, tikat ja oravat eivät uskaltaneet lähestyä rakennuksia. suomenluonto.fi 39 P ääskylajiemme alennustilaa voidaan luonnehtia romahdukseksi, sillä räystäspääskyn kanta on vähentynyt tällä vuosituhannella 75 prosenttia ja haarapääskyn 40 prosenttia. Enemmistönä olivat räystäspääskyt, joita pesi yksistään päärakennuksessa viisitoista paria. Poikasen nousu lentoaukolle ei onnistu, jolloin ulosteet kertyvät pesään. Nykyisin maatilat ja muutkin maaseudun pihapiirit ovat pitkiä aikoja vailla ihmishyörinää. 2000-luvulla samaisessa pihapiirissä on pesinyt vuosittain alle kymmenen pääskyparia. Eräissä tekopesämalleissa pesän pohjan ja lentoaukon väli on ollut liian jyrkkä ja korkea. Pääskykadon yhtenä syynä pidetään suomalaisen maatalouden murrosta. ”Uskon että pääskyjen asettuminen kauan sitten ihmisen seuralaiseksi perustui paitsi sopiviin pesäpaikkoihin rakennuksisssa, myös ihmisen muodostamaan suojaan." Entisaikoina maatiloilla väki oli jatkuvasti läsnä: lapset leikkivät pihamaalla, ja kotieläimiä hoidettiin pihapiirissä. Syntynyt sotku tahrii höyhenyksen, ja pahimmassa tapauksessa poikasia menehtyy.” Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarviossa haarapääsky on luokiteltu vaarantuneeksi, ja räystäsja törmäpääsky erittäin uhanalaisiksi lajeiksi
Siirrän muovikäärössä talvehtineen savimöykyn keskelle pihanurmea. On aika perustaa savibaari. Jotkut pääskyparit korjaavat vanhaa. Haarapääskyllä on tapana poimia ensin nokkaansa heinänpätkä tai neulanen. Siinä hommassa nokka ja pään etuosa töhriintyvät harmaaksi. 40 suomenluonto.fi Savibaarin uskolliset asiakkaat Lintujen talviruokinnan, keväisten pönttökierrosten jälkeen jää jotenkin tyhjän päälle – mitähän nyt tekisi lintukansan hyväksi. Räystäspääskyt tulevat hieman myöhemmin, monesti vasta, kun seutukunnan suurjärvet Kolima ja Keitele ovat vapautuneet jäistä. Levitän noin neliön kokoisen muovin, ja asettelen sen reunojen alle puurimat. Viikon tai parin muurausurakan jälkeen pääskyt alkavat etsiä pehmusteita pesän pohjalle. Räystäspääsky puolestaan yrittää löytää sidosaineen saven seasta. Haarapääskypariskunta sukeltaa sananmukaisesti suoraan Afrikasta autokatokseemme. Lopulta liikenne autovajan, talon räystäiden ja savibaarin välillä alkaa. Sekaan murennan hieman kasvimaan multaa sekä ”betoniraudoiksi” männynneulasia ja kulottunutta heinänsilppua. Pääskyt eivät ryntää savelle heti paikalla, sillä niillä on pariutumisseremoniansa ja pesäpaikan valintaan liittyviä kiistoja. Näin syntyy matalareunainen allas, johon rikon saven ja kastelen sen velliksi. Cocktail on sekoitettu ja baari on auki. Tässä vaiheessa kaivan esiin pussillisen koiran karvoja ja toiRäystäspääsky on melko suurpiirteinen muurari, mutt a tarvitsee kunnon savea pesämateriaaliksi.. Toukokuun alussa tulevat pääskyt. Uudisrakentajat aloittavat perustuksista, eli räystään alle naulatuista laudanpaloista. Tämän jälkeen se lennähtää savelle ja nappaa nokareen
Tautia ei ole koskaan tavattu Suomessa. Heittelemällä keveitä karvahahtuvia ilmaan saan pääskyt pian ympärilleni. Savibaari perustetaan aukealle paikalle, sillä pääskyt eivät halua laskeutua maahan puiden tai pensaiden lomaan. Vaikkei repussa olisikaan ulkomailta tuotuja eväitä, ihmisten ruoat ovat usein eläimille sopimattomia ja roskat jopa vaarallisia. Jos luonnossa liikkuessasi havaitset sairaan tai kuolleen villisian, ilmoitathan siitä välittömästi kunnaneläinlääkärille. Ei niin, etteivätkö pääskyt löytäisi rakennustarpeita ilman ihmisen apua. Mutta kun tällainen pieni pääskyapu kuului jo lapsuudenkodin jokakesäiseen ohjelmaan, niin perinne jäi. Tekopesät voivat auttaa pitämään pesärosvot kurissa ja siten helpottaa pääskyjen ahdinkoa. Uusille alueille afrikkalainen sikarutto voi levitä, jos tartunta-alueelta peräisin olevat, virusta sisältävät ruoat ja eväät päätyvät villisikojen syötäväksi. Eväitä tai eväsroskia ei siis pidä jättää luontoon eläinten saataville. Show kiihtyy, kun lasken höyheniä ilmavirran mukaan. Pidetään yhdessä afrikkalainen sikarutto poissa Suomesta! Leppoisia luontoretkiä! KAT SO VID EO! https://youtu.be/97qxXJA94yM Ruokavirasto_Suomen_Luonto_0620_ASF.indd 1 26.5.2020 14.04.25 sen, jossa on höyheniä. Höyhenet ja koirankarvat sopivat pesän pehmikkeeksi. Liiku vastuullisesti luonnossa älä jätä eväitäsi eläimille! Afrikkalainen sikarutto on mm. Kiitos avustasi. Kerään maahan menneet karvat ja höyhenet talteen ja tarjoan niitä uudestaan. Suurin osa tarjonnasta vaipuu suoraan maahan, mutta ne hahtuvat, jotka leijailevat ilmassa, ovat muutaman sekunnin päästä pääskyn pesässä. Venäjällä, Virossa ja monessa Euroopan maassa esiintyvä, ihmiseen tarttumaton, mutta sikaeläimille tappava virustauti. En tiedä palkitsevampaa tapaa olla mukana pääskyjen kesässä.
Kivikkoalvejuuri (oik.) taas aloitt aa kasvunsa kiertymällä pieneltä rullalta auki.. 42 suomenluonto.fi Vi h reä ä AU KE AM AN KU VA T TA RU RA N TA LA Pyöreälehtikihokki on lihansyöjäkasvi, jonka saalistusliikkeitä voi nähdä paljain silmin
suomenluonto.fi 43 el ek i el tä TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TARU RANTALA JA VASTAVALO TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TARU RANTALA JA VASTAVALO Kasvit liikkuvat, oppivat ja muistavat. Olisipa ihminenkin yhtä nerokas kuin kasvi.
Ne vain toimivat eri tavalla.” Maapallon elollisesta aineksesta kuitenkin kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa koostuu kasveista. Nopea kuin mimosa Passiivisen kököttämisen sijaan näissä maapallon vihreissä keuhkoissa tapahtuu myös liikettä. Kasvit reagoivat valon lisäksi ainakin lämpötilaan, kosteuteen, painovoimaan, ilmanpaineeseen, kosketukseen sekä kemikaaleihin. Juurien tiedetään päästävän kasvaessaan ääniäkin, pieniä soluseinien rikkoutuessa syntyviä naksahduksia. Kasvin varsinaista kasvua näkee kuitenkin harvoin paljain silmin. Kasvilla ei ole keskushermostoa, mutta sen sijaan kaikki sen lehdet ja solukot voivat reagoida kollektiivisen hermoston tavoin.” Paikallaan seisova kasvi tuntuu passiiviselta, miltei uhrilta. Jos tuijottaisi vuorokauden vaikkapa kasvusta pullistuvaa koivunlehden silmua, aurinkoa stalkkerin lailla seuraavaa valkovuokkoa tai viileällä lehtensä siististi laskostavaa käenkaalia eli ketunleipää, voisi nähdä että nehän peijakkaat myös liikkuvat. ”Valkovuokon kukkaperän solujen nestejännityksessä tapahtuvien muutosten seurauksena kukka kääntyy valoon.” Käenkaali taas ei pidä liiasta valosta, joten se sulkee paisteessa lehdykkänsä ja säätelee samalla veden haihtumista lehden alapinnan ilmaraoista. Päätelmä oli, että mimosat oppivat, ettei vaunukyydissä ollut mitään vaarallista. Sellainenkin laji maapallolta kuitenkin löytyy. Jos se on kykyä reagoida ympäristön muutoksiin, sitten ne ovat älykkäitä. Ne eivät heilu turhaan, sillä kasvimaailmassa kaikki maksaa”, Enroth sanoo. Miten helppo se onkaan nyppäistä hajamielisesti mukaansa ja heittää sitten pois. ”Jo pelkkä kasvinsyöjätoukkien rouskutuksen ääni voi saada kasvin tuottamaan puolustuskemikaaleja”, Enroth kertoo. Mimosa oppii, ja muistaa oppimansa jopa viikkoja”, Enroth vahvistaa. ”Aasiassa kasvava jättibambu kasvaa toista metriä vuorokaudessa. Ei pidä unohtaa, että puolet tai enemmänkin kasvista on näkymättömissä maan alla. Juuret kasvavat ravinteita ja vettä kohti, jolloin puhutaan hydrotropismista. Mimosaa on tutkittu paljon. ”Tyhmiä kasvit eivät ainakaan ole. Ihmiset ja eläimet eivät pystyisi elämään ilman niitä. Liikkeet voidaan jakaa kahteen ryhmään, tropismeihin eli pysyviin muutoksiin, sekä nastioihin eli palautuviin muutoksiin. Kasvit myös tunnistavat KU VA T TA RU RA N TA LA. Aluksi mimosat sulkivat lehtensä vaunujen täristessä, mutta kun koetta jatkettiin, ne eivät enää tehneet niin. Kasvien ajatellaan olevan rekvisiittaa eläimille. ”Liike perustuu nestejännityksen laskuun lehtiruodin tyvellä olevissa pienissä solukkopullistumissa, jolloin lehdykät menevät kiinni”, Enroth paljastaa. Ihmissilmin näkymättömissä kasvin solut hengittävät, ja vesi, ravintoaineet sekä erilaiset kemialliset viestit virtaavat sen solukoissa. Aistien lisäksi nyt tutkitaan yhä enemmän myös kasvien älykkyyttä. ”Kasvit kumartavat Aurinkoa, mutta silti niihin liitetään liikkumattomuus”, sanoo kasvitieteen dosentti Johannes Enroth Helsingin yliopistosta. Liikettä kutsutaan positiiviseksi fototropismiksi. ”Monet eivät pidä kasveja elävinä organismeina, eivätkä ainakaan samanarvoisina kuin eläimiä. Sielläkin tapahtuu liikettä. Jo 1700-luvun lopussa ranskalainen luonnontieteilijä Jean-Babtiste Lamarck halusi selvittää, miten mimosat reagoivat hevosvankkureiden tärähtelevään kyytiin. ”Viimeaikaisissa kokeissa on saatu samanlaisia tuloksia. Se vetää lehtensä suppuun sekunneissa pelkästä kosketuksesta. Vankkurit täytettiin kasveilla, ja niillä ajeltiin ympäri Pariisin mukulakivi katuja. Uusimman tutkimuksen myötä puhutaan reilusti jo kasvien aisteista, joihin kuuluu muun muassa kyky aistia äänen taajuuksia. 44 suomenluonto.fi A urinko paistaa kesäisenä aamuna jo korkealta ja maisema kylpee kirkkaudessa. Enroth puhuu kasvisokeudesta. Tätä kutsutaan negatiiviseksi fototropismiksi. ”Mitä älykkyydellä tarkoitetaan. Polun varren voikukat ovat kuin pieniä keltaisia peilejä, jotka kääntyvät kohti valoa. Kiirehtiviä siipeilijöitä Kasvien liikkeillä on aina joku tarkoitus; ne joko välttävät tiettyjä ärsykkeitä tai hakeutuvat niitä kohti. Toinen ääripää on Pohjois-Amerikassa tavattava sitkankuusi, jolla oli vuosirenkaiden mukaan ikää 100 vuotta ja mittaa vain 28 senttiä.” Nopeampaa toimintaa kaipaaville voi suositella mimosan eli tuntokasvin hankkimista. Tutkimuksissa on todettu, että kasvien juuret kurottuvat myös pelkkää veden solinan ääntä kohti. Joidenkin on vaikea nähdä kasvien ja eläinten samankaltaisuutta. Nekin nukkuvat. Tämä kertoo niiden kyvystä reagoida tiettyihin äänentaajuuksiin, siis ilmanpaineen muutoksiin. Muutaman vuoden takaisessa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että koivut laskevat oksiaan yöllä kohti maata jopa yli kymmenen senttiä. Esimerkiksi valkovuokko kääntää kukkansa ja lehtensä hyvin selvästi aina auringonvaloa kohti
suomenluonto.fi 45 Hiirenvirna kietoo kärhensä tuen ympärille muutamassa kymmenessä minuutissa.. Käenkaali sulkee lehdykkänsä kovalla auringonpaisteella säästääkseen vettä. Sinivuokko kääntää kukkansa selvästi valoa kohti kuten valkovuokkokin. Voikukat palvovat valoa päivisin ja sulkevat kukkansa yöksi
”Juuret reagoivat painovoimaankin, kun ne pyrkivät kasvamaan kohti maan keskipistettä. Kasvitieteilijä Carl von Linné (1707–1778) huomasi tämän tarkkailemalla avautuvia ja sulkeutuvia kukkia. Tätä kutsutaan hyponastiaksi.” Valoon ja lämpöön reagoivat terälehtien liikkeet ovat nimeltään termonastioita. Ne eivät kuitenkaan tukeudu kärhillään lajitovereihinsa saatikka itseensä, vaan hakevat tarttumakohdan muualta. Hernekasvien tapaan se hakee tukea monilehdykkäisen lehtensä kärjessä olevilla lankamaisen ohuilla tarttumaelimillä eli kärhillä. Hiirenvirnan pitäisi päästä parhaille paikoille kohti valoa, mutta rennon vartensa kanssa se olisi pulassa ja jäisi muiden kasvien jalkoihin. ”Voi olla, että kasvi reagoi hyvin herkästi valon määrään ja sen vähenemiseen, joka taas vaikuttaa pöHyttynen on jäänyt kiinni pitkälehtikihokin pyyntikarvoihin. ”Kun kukka aukeaa, terälehtien yläpinnan solut kasvavat enemmän. ”Esimerkiksi krookukset ovat todella herkkiä lämpötilalle. ”Kiire on kasvien parissa suhteellinen käsite. KU VA T RI ST O PU RA N EN , H ÅK AN SÖ DE RH O LM JA TO M M I SY VÄ N PE RÄ / VA ST AV AL O .. ”Köynnöskasvit ovat siipelijöitä, jotka käyttävät muita kasveja härskisti hyväksi. Kärhet reagoivat kosketukseen, ja liike on nimeltään tigmotropismi. Silloin kärhen ulkopuolen solut kasvavat nopeammin kuin sisäpuolella olevat solut.” Salamannopea vesiherne Kun pohjoisen tuntureilla kasvava tunturikatkero vetää kukkansa suppuun heti pilven lipuessa Auringon eteen, puhutaan kukkien elekielessä nastiasta eli palautuvasta muutoksesta. Liike on nimeltään gravitropismi.” Mimosan tavoin ihmissilmin melko nopeaan liikkeeseen pystyy esimerkiksi rentovartinen, muiden kasvien varassa kiipeilevä hiirenvirna. Valon vähetessä ja hämärän tullessa taas terälehtien alapinnan solut kasvavat enemmän. Liike on nimeltään epinastia. Linnén kellotaulussa yhdentoista kohdalla oli Etelä-Suomessakin tavattava pukinparta, jota voisi kutsua myös aamukasviksi. Ne tunnistavat sopivan kohdan lopulta kemiallisten signaalien avulla”, Enroth selventää. 46 suomenluonto.fi lajikumppaniensa juurten naksahdukset. Ne olivat niin säntillisiä, että von Linné suunnitteli niiden pohjalta kukkaiskelloa, Horologium floraeta, siis kellotaulumaista istutusta, josta voisi ohi kulkiessaan katsoa juuri silloin avoinna olevista kukista kellonajan. Pikkuvesiherne nappaa vesikirpun pyyntirakkulaansa sekunnin sadasosassa. Jo puolen asteen muutos vaikuttaa kukkien avautumiseen tai sulkeutumiseen.” Kasvit noudattavat myös tarkkoja rytmejä sekä vuodenettä vuorokaudenaikojen mukaan. Kun sopiva tukikohta löytyy, hiirenvirna ei aikaile. Sinikukkaisen tunturikatkeron kannattaa avata kukkansa vain auringonpaisteella, jolloin pölyttäjätkin ovat liikkeellä. Se avaa kukkansa vain aamun tunneiksi ja pyöräyttää terälehtensä kauniille tötterölle jo puolenpäivän aikaan. Puhutaan kuitenkin vain kymmenistä minuuteista, kun hiirenvirna kietoo kärhensä tuen ympärille
”Puhutaan sekunnin sadasosista, kun vesikirppu on kiikissä. Kaikki tämä jaksaa hämmästyttää minua yhä uudelleen”, Enroth sanoo. Kasvimaailman ferrarit löytyvät lihansyöjäkasveista. Kihokin elämä ei kuulosta kovin yksitoikkoiselta niin kuin ei minkään muunkaan kasvilajin. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Kihokki tunnistaa lehdellään sätkivän otuksen liikkeen – kyse on siis tigmotropismista – ja alkaa sulkea ensin lehden karvoja ja sitten koko lehteään, jotta mahdollisimman moni limapisara tarttuisi saaliiseen ja alkaisi sulattaa sitä kasvin ravinnoksi. UUTUUS Opticron MM4 77ED + 18-54xSDLv2 Pienikokoinen ja kevyt 77mm kaukoputki, painoa vaivaiset 1525g! Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Hyönteinen jää limaan kiinni, eikä pääse enää irti. Toisaalta varhain aamulla lienee vähemmän kilpailua pölyttäjistä, joten silloin kannattaa pitää kukat auki”, Enroth arvelee. Siksi niiden ei tarvitse vaihtaa paikkaa. Pukinparta sulkee kukkansa jo puolilta päivin.. Tietääkseni se on nopein kasveilla havaittu liike.” Soilla elävät kihokit, kuten pyöreälehtikihokki ja pitkälehtikihokki saalistavat lehtiensä karvojen päässä olevilla limapisaroilla. Esimerkiksi Suomessakin tavattavat vesiherneet saalistavat pyyntirakkuloillaan alipainetta hyödyntäen. Ne ottavat ilmasta auringonvalon energian avulla mitä tarvitsevat, ja maasta sienten ja bakteerien avulla mitä tarvitsevat. Pukinparran kukan sulkeutumisen voi siis nähdä ja ajoittaakin melko tarkkaan aamupäivän tunneille. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron ATX-kaukoputket, SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari UUTUUS BDII-sarja Myymälässämme poikkeusaukioloajat, VERKKOKAUPPAMME ON AINA AUKI, katso 20 V LUONTOKUVAUSVÄLINEET SUPERLAADUKKAAT 883 1.6 Extender lyttäjien liikkeisiin. ”Kasvit ovat ratkaisseet nerokkaasti olemassaolonsa ongelman maanpäällisten ja maanalaisten osiensa avulla
40–100 cm HIIRENVIRNA · torvi 11 mm · k. k e s ä k u u k e s ä k u u h e i n ä k u u 31. 30–50 cm · avoin 5 mm · k. 20–50 cm · torvi 10 mm · k. 30. 30–40 cm · torvi 5 mm · k. 20–50 cm SUO-OHDAKE · mykerö 4 mm · k. 30–70 cm · mykerö 6 mm · 30–80 cm · ruukkumainen 4 mm · k. 20–50 cm L U O N T O T I L A S T O I N A Kukkia ja kimalaisia TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT FLORA FENNICA, ISTOCKPHOTO, WIKIMEDIA COMMONS JA JARI KOSTET GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO 48 suomenluonto.fi. 15. NURMITÄDYKE MÄKITERVAKKO RUUSURUOHO NURMIKOHOKKI NIITTYNÄTKELMÄ METSÄKURJENPOLVI AITOVIRNA · avoin 2 mm · korkeus 10–30 cm · torvi 10 mm · k
10–40 cm ·mykerö 6 mm · k. 5–40 cm · torvi 13 mm · k. 20–70 cm ALSIKEAPILA · torvi 3 mm · k. KANGASMAITIKKA PUNA-APILA VALKOAPILA SYYSMAITIAINEN SÄRMÄKUISMA SARJAKELTANO · torvi 11 mm · k. Puna-apila taas kisasi pahiten kangasmaitikan, hiirenvirnan ja alsikeapilan kanssa, mutta eroja oli niidenkin välillä – jos ei muussa niin kukan värissä. Niiden kukan väri tai rakenne on erilainen, tai ne ovat keskenään eri korkuisia. 10–30 cm · avoin 1 mm · k. Hyönteisten pölytyksen varassa olevat kasvit joutuvat kilpailemaan pölyttäjistä. Kuvasta selviää kunkin kimalaisten pölyttämän kasvin kukinnan huippuaika, kukan tyyppi ja sen syvyys milleinä, sekä kasvin korkeus. 30–40 cm PEURANKELLO · torvi 4 mm · k. 20–40 cm · torvi 3 mm · k. suomenluonto.fi 49. Kun kesällä tarkkailet, miten kimalainen lentää kukasta kukkaan, katso myös, millaisten kuk kien välillä se liikkuu. Tutkijat Esa Ranta, Ilkka Teräs ja Hans Lundberg huomasivat 1960–1980-luvuilla, että sellaiset kimalaisten pölyttämät kasvit, joiden kukinta on samanaikainen ja joiden pölyttäjätkin ovat pitkälti samoja, saavat kilpailuetua erottautumalla toisistaan. 10–30 cm · mykerö 1 mm · k. 15. Etelä-Savon Puumalassa avokukkaisen nurmitädykkeen kanssa kilpaili hernekasveihin kuuluva aitovirna – mutta sen kukkapa onkin torvimainen ja kimalaisen matka meden luo kahdeksan milliä pidempi. 20–70 cm SUOMEN KESÄSSÄ kaikki kukkii nopeasti. h e i n ä k u u e l o k u u e l o k u u 31. 31
Heinien seasta nousee useita isomaksaruohon varsia, mutta toukkia ei näy. Apollot talvehtivat munina, ja keväällä ilmojen lämmetessä nälkäiset pikkutoukat kuoriutuvat. Isomaksaruohon pystyt ja vankat varret nousevat maasta Väliinputoaja TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT ARI KUUSELA Isopollojen määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä, mutta nyt perhosta autetaan kunnostamalla sen elinympäristöjä. 50 suomenluonto.fi. Niitä yhdistävät lähinnä mehevät lehdet. Valkovuokot ovat parhaassa kukassa. Miksi se niin tekee. Kipuan laelle pähkinälehdon ja kuusikon halki. Tuntuu kummalliselta, että perhosnaaras ei muni toukkien ravintokasville, vaan jättää jälkeläisensä heitteille. 50 suomenluonto.fi 50 suomenluonto.fi V ehreän länsiuusmaalaisen maalaismaiseman keskeltä kohoaa metsän ympäröimä kallio. ”Apollonaaraat eivät muni valmiiksi toukan ravintokasville, vaan minne tahansa elinympäristössään”, kertoo puhelimessa tutkija Marianne Fred ammattikorkeakoulu Noviasta. Valkoja isomaksaruoho näyttävät hyvin erilaisilta. Fred kertoo, että ymmärtääkseen apolloa on tiedettävä sen elintavoista lajin levinneisyyden ytimessä, Euroopan vuoristoissa. Fred tutki apolloperhosta 1990–2000-lukujen taitteessa tehdessään väitöskirjaansa. Niiden ensimmäinen tehtävä on etsiä syötävää, isomaksaruohon lehtiä. Olen etsimässä apolloperhosen toukkia. Kumarrun pienen kasvilaikun äärelle. Siellä apollon toukat syövät pääasiassa valkomaksaruohoa
suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 Kun olot ilmastonmuutoksen takia muutt uvat, paikalleen sidotut suojelualueet eivät usein riitä, vaan niiden lisäksi apollojen suojelua tarvitaan muuallakin.
Kallioympäristöt ovat rehevöityneet typpilaskeuman takia. Lisäksi mäkija pikkutervakkoa, kanervaa sekä kallioimarretta. Kallioiden lähellä pitää olla kukkivia niittyjä tai pientareita, joilta aikuiset perhoset löytävät mesikasveja. Heinät ja pensaat jättävät isomaksaruohon jalkoihinsa, minkä takia apollon toukkien on vaikeampi löytää ravintoa. Moni ketolaikku on heinittynyt, ja kuolleita puita ja pensaita on paljon. Toukat etsivät neulaa heinäsuovasta. Isoapollo on kärsinyt sekä toukille sopivien kallioiden että mesikasvipaikkojen, kuten luonnonlaidunten ja hakamaiden kadosta. Tämän lakikallion eteläja länsirinteiltä löytyy isomaksaruohoa, mutta yllättävän vähän. ”Isoapollon elinympäristöt tarvitsisivat hoitoa, se on selvä”, Pöyry sanoo. Kallioketojen laji Apollon toukat elävät kalliolla ja kalliokedoilla. Laji alkoi taantua jo 1900-luvun alussa perinteisen maatalouden hiipuessa. Männyn tarrit, nuoret koivut ja pensaat ovat vallanneet kalliokedon. Toukat löytävät silti isomaksaruoholle, kunhan kasveja on tarpeeksi tiheässä. Elinpaikat eivät ole perinteisiä laidunnettuja niittyjä tai hakamaita, vaikka niitäkin on todennäköisesti jossain määrin ennen laidunnettu. ”Siellä havaittiin, että munamäärä voi tuplaantua, kun perhosilla on runsaasti mettä saatavilla”. Tosin nyt moni puolikuollut ruusupuska näyttää elpyvän. Amerikkalaistutkimusta ei tehty apolloperhosilla, mutta on selvää, että jos perhoset ovat nälässä, ne eivät jaksa tuottaa paljon munia. Kallion rinteillä ja hyllyillä kasvaa kalliokieloa ja keto-orvokkia laajoina mattoina. ”Munamäärä voi tuplaantua, kun perhosilla on runsaasti mettä saatavilla.”. ”Mesikasvien merkitystä perhosten lisääntymiselle on tutkittu Pohjois-Amerikassa”, kertoo erikoistutkija Juha Pöyry Suomen ympäristökeskuksesta. ”Länsi-Uudenmaan perhosten tilannetta ei tiedetä, koska niitä ei seurata säännöllisesti”, hän jatkaa. Näillä sisämaan paikoilla isomaksaruoho vaikuttaa vähentyneen, toisin kuin saaristossa. Sen lisäksi laidunnus on monilla paikoilla loppunut jo vuosikymmeniä sitten. Kun katson niitä tarkemmin, ne eivät olekaan luontaisia ruusulajejamme, vaan punalehtiruusua. Valkomaksaruoho suikertaa maassa mattomaisena kasvustona. Suomessa apollot munivat samalla tavalla, vaikka toukilla on eri ravintokasvi. ”Ei ole väliä minne tarkalleen apollonaaras munii, sillä muualla Euroopassa valkomaksaruohoa on käytännössä kaikkialla missä on apollojakin”, Fred sanoo. Hellekesä 2018 lienee koitunut niiden kohtaloksi. Se on Keski-Euroopan vuoristoista kotoisin oleva puutarhakarkulainen ja vieraslaji. Apollot lentävät meden perässä satoja metrejä, joskus jopa yli viisi kilometriä. 52 suomenluonto.fi yksittäin tai pieninä ryhminä
Lounais-Suomessa apollon eteen tehdään nyt paljon, mutta Uudenmaan ja Ahvenanmaan apollojen tilanteesta ei ole tietoja. Pienen toukan löytyminen on onnekas sattuma. Sitten tärppää. Miten perhosten käy, jos pientareet niitetään heinäkuussa kesken parhaan kukinnan. ”Olemme esimerkiksi yrittäneet lisätä mesikasvien ja isomaksaruohon määrää kulottamalla ja raivaamalla nummia”, kertoo apolloprojektin suunnitellut suojelubiologi Maija Mussaari Metsähallitukselta. Tälläkin apollokalliolla olisi tehtävää: tärkeintä olisi poistaa puita ja pensaita jotta paikka pysyisi avoimena. Sitten se koteloituu. Työtä tehdään yhteistyössä Turun yliopiston tutkijoiden kanssa. Toukka on vain osittain näkyvissä kuivuneen lehden suojissa. Tänä vuonna Mussaari kumppaneineen etsii perhosia vielä uusilta saarilta. Tämä perhonen on tosi sitkeä tyyppi.” ILMASTONMUUTOS TUO UUSIA UHKIA Ilmastonmuutos vaikuttaa apollon elämään monella eri tavalla. Löydän alle sentin mittaisen mustan toukan, jonka molemmilla kyljillä on rivi erikokoi sia oranssinpunaisia täpliä. Toukka jatkaa syömistä toukokuun lopulle asti ja kasvaa sormenpaksuiseksi. Perhosia elää toki muuallakin, mutta kartoitetuilla saarilla on myös huomattu, että toukkien määrä on nykyään noin kymmenesosa entisestä. Suojelua ei helpota myöskään se, että syitä taantumiseen on useita ja että pääsyy apollojen vähenemiseen näyttäisi olevan erilainen eri alueilla. Apollon toukkien etsimistä helpottaa se, että isomaksaruoho on helppo löytää. Keväisiä päiviä voidaan kokea keskellä talvea. Pusikoituvat kalliot Paraisilla apollojen parissa työskentelee Jussi Laaksonlaita. Apollo on toisessakin mielessä väliinputoaja. Täällä Länsi-Uudellamaalla elinympäristön umpeenkasvu saa tilanteen näyttämään synkältä, mutta muualla perhosia onneksi autetaan. 20 vuotta myöhemmin apollojen asuttamien saarien määrä on pudonnut noin kymmeneen prosenttiin. Viime vuonna käynnistyi Metsähallituksen johtama Rannikko-Life-hanke, jonka yhtenä tavoitteena on kartoittaa alueen apollot ja isomaksaruohon runsaus apollosaarilla, sekä testata eri tapoja hoitaa perhosten elinympäristöjä. Keskikesän kovat helteet voivat tappaa mesikasveja, kuten kävi saaristossa 2018. Marianne Fred on kuitenkin toiveikas. Jos toukkia on, ne piileskelevät kasvillisuuden joukossa. Korkealta kalliolta näkyy kauas, mutta lähiseudulla ei näy niittyjä tai laitumia. Mussaaren mielestä vastaavanlaista tutkimusta ja suojelua tarvittaisiin monille muillekin lajeille. Etsin maksaruohoista syömisen jälkiä, mutta suurin osa kasveista on koskemattomia. Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun lopulta elokuun alkuun saakka. 2000-luvun alussa Fredin seuraamista saarista apollo asutti vuosittain 60–70 prosenttia. Hän kartoittaa apolloja yhteistyössä Varsinais-Suomen Ely-keskuksen ja Metsähallituksen kanssa ja tutkii perhosten vaatimuksia mikroilmaston suhteen opinnäytetyössään Turun yliopistolle. Monet suojelualueilla sijaitsevat apollosaaret ovat hiljentyneet, mutta toisaalta uusia paikkoja on löytynyt yksityisiltä mailta. Saaristomerellä isoapollo on siirtynyt elämään pääasiassa suojelualueiden ulkopuolelle.. ”Apollo on elinympäristönsä takia väliinputoaja”, Mussaari sanoo. Se ei ole runsas laji, mutta ei myöskään vielä niin kriittisen uhanalainen, että sen suojelu olisi kansallinen ykkösprioriteetti. Toukat voivat silloin herätä niin aikaisin, että ne eivät löydä ravintoa. suomenluonto.fi 53 Lounais-Suomessa aktiivista tutkimusta Viileä ja puolipilvinen sää ei ole paras mahdollinen perhostoukkien etsimiseen. Laaksonlaita epäilee, että paahteiset kalliokedot muuttuvat umpeenkasvun myötä perhosille liian viileiksi. ”Se ei elä elinympäristöissä, joita tällä hetkellä hoidetaan, kuten perinnebiotoopeilla tai kosteikoilla”, hän jatkaa. ”Olen varma, että jos nyt aloitetaan, niin vielä pystytään tekemään paljon. Sillä aikaa kun luonnonsuojeluvaroja käytetään kiireellisimpien tulipalojen sammutteluun, apollot saavat odottaa
Siitä on hyvä hyppiä järveen ja kalastella. Tunneliteltan eteinen, absidi, toimii varastona, ja anTyyni Saimaa on kesälomalaisen sielun peili.. Elias löytää teltalle ja varusteillemme mainion paikan nurmikentän laidalta, läheltä pientä laituria. Sammakkoniemen leirintäalue pääsaaren eteläosassa on retkemme perusleiri. Koko perheen saari TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA Saimaan järviluonto kukoistaa kansallispuistossa, jossa viihtyvät niin lapset, aikuiset kuin norpatkin. Koskaan ei tiedä, mistä norpan pää saattaa kurkistaa. 54 suomenluonto.fi T UNNIN KESTÄVÄLLÄ venematkalla kehotetaan pitämään silmät auki ja kiikarit valmiina, sillä Haukivedellä ollaan saimaannorpan kotivesillä. Leirintäalueesta perusleiri Saavumme perille Linnansaareen. Puisto kurottaa sieltä pitkälle kohti kaakkoa ja Savonlinnaa sekä vastaavasti luoteeseen Varkauden suuntaan. Kohteemme on Linnansaaren kansallispuiston pääsaari, joka on samannimisen kansallispuiston ydin. No ei, mutta se ei haittaa, sillä seuraavana iltana on uusi mahdollisuus, norppasafari. Lasten kiikarit pyörivät puolelta toiselle kuin pöllöllä konsanaan, kun etsimme merkkejä hylkeestä – nähtäisiinkö norppa
Ainoastaan kioskin kuulut savumuikut jäävät syömättä. Sammakkoniemestä Linnavuorelle voi patikoida joko viiden tai seitsemän kilometrin reittejä pitkin, mutta veneellä pääsee lähemmäksikin. Kolmen hengen teltta riittää mainiosti yhdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle. suomenluonto.fi 55 taa lisätilaa. Sieltä selkävesien rikkonaisuus ja saarien runsaus avautuvat hienosti. Linnavuori löytyy patikoimalla Pysyttelemme souturetkiä ja norppasafaria lukuun ottamatta pääsaarella. Teltassa nukkuminen on tuttua, kuten myös muut retkipuuhat: ruoanlaitto retkikeittimellä tai nuotiolla, sekä ulkohuussissa asiointi. Linnansaaren torppa vie entisaikaan Lapset pääsevät tutustumaan ihmisen muokkaamaan perinnemaisemaan ja entis aikojen elämään leirintäalueen lähellä sijaitsevalla Linnansaaren torpalla. Silmä tarkkana – Haukivedellä riittää ihmeteltävää.. Aittamajoitustakin on tarjolla. Tunnettu näköalapaikka, saaren luoteiskulmassa kohoava Linnavuori on antanut nimensä saarelle ja koko kansallispuistolle. Musta vesipussi täytetään järvivedellä ja ripustetaan puuhun riittävän kauaksi rannasta keräämään auringon lämpöä. Kaksivuotiaan pyllypyykkiä varten hankittiin puhdistusliinojen lisäksi retkisuihku. Elias, 11, Aarni, 7, ja parivuotias Liljakin ovat jo melko kokeneita retkeilijöitä. Saari kätkee sisäänsä niin salaperäisen Linnansaarenlammen, reheviä lehtoja, kuin jylhiä, jyrkkärinteisiä ja jäkälän peittämiä kallioitakin. Sen maksaisi mielellään, mutta juhannuksesta elokuun loppuun avoinna oleva kioski oli retken aikaan vielä suljettu. Muissa saarissa merkittyjä polkuja ei olekaan, leiripaikkoja sitäkin enemmän. Kovin lämpimäksi vesi ei Liljan mielestä lämpene, mutta pesu kuitenkin onnistuu. Saaressa riittää tutkimista, sillä neljä kilometriä halkaisijaltaan oleva saari on kuin tiivistys kansallispuistosta. Leiriytyminen maksaa kioskin aukioloaikoina kympin vuorokaudelta. Sieltä voi vuokrata kajakkeja. Ruokavettä saa kaivosta, me tosin toimme juomavettä mukanamme. Leirintäalue on kuin tehty leppoisalle koko perheen lomaretkelle: alueelta löytyy keittokatos, nuotiopaikka, kuivakäymälät ja rantasauna. Patikointia ei kerry puoltatoista kilometriä, mutta ajassa loikka on 170 vuotta, sillä 1850-luvulla raSammakkoniemi (alla) on kansallispuiston keskus. Se ei haittaa, sillä varaukset ja vuokraukset onnistuvat etukäteen varaamalla ja puhelimitse paikan päältäkin
Leirintäalueen suojaisassa lahdessa melontataitoja on turvallista harjoitella. Illanhämyssä Aarni nappaa laiturin kupeesta mukavankokoisen hauentumpin. Majava tekee väärän, mutta mieluisan hälytyksen, ennen kuin oppaamme viittoo rannan suuntaan: norppa! Siellä se on! Kaikki pääsevät näkemään norpan tumman pään uimassa melko kaukana veneestä. Pienetkin ihmeet ovat suuria, ja tekemistä löytyy kuin itsestään. Jari Heiskanen kiikaroi, missä norppa luuraa. Aarnilla on parempi kalaonni. Kolme päivää tuntuu pitkältä lomalta, kun ei ole enempiä aikatauluja eikä liikoja ärsykkeitä; laiturilla voi pötkötellä lukemassa sarjakuvia tai ihastella ruovikossa ruokaa etsivää rantakäärmettä. Vapaa aika on lastenkin loman pääasia Leirissä pesueen pienimmät herättää aurinko kavuttuaan korkeammalle telttaa lämmittämään. Metsähallitus on pitänyt kaskeamisperinnettä yllä vuodesta 1993 lähtien. 56 suomenluonto.fi kennettu torppa tuo savunhajuisen tuulahduksen niiltä ajoilta, kun saaren metsiä vielä kaskettiin aktiivisesti. Linnansaaren kansallispuistoon järjestetään norppasafareita sekä Järvisydämestä että Oravista.. Norpat ovat päivän tohinoiden ja veneliikenteen rauhoituttua helpommin nähtävissä. Jännittävintä on kuitenkin kurkistaa lattian alla olevaan ruokakellariin – siellä asustava kummitus ei lasten harmiksi kuitenkaan ole kotosalla. Pääasia, että on aikaa. Saimaan noin 400 norpasta liki sata asustaa juuri Haukivedellä. Emme mene lähelle, vaan norppaa kiikaroidaan kunnioittavan välimatkan päästä. Norpan näkemiseen on aavetta paremmat mahdollisuudet. Muuten ruokalistalla on perinteistä retkievästä: aamupalaksi mysliä tai puuroa, päivällä jotakin tuhdimpaa, useimmiten helppoja retkiruokia, päälle herkuttelua letuilla tai köyhillä ritareilla. Saimaan noin 400 norpasta liki sata asustaa juuri Haukivedellä. Innostuneina nousemme veneeseen: lepokivellä pötköttävä puolitoistametrinen hylje olisi vaikuttava näky! Heiskasen Armiitaksi ristitty vene kyntää hiljakseen Haukiveden saarten kapeikoita ja avarampia selkävesiä. Elias on jo suunnannut aamukalaan. Siitä on hyötynyt muun muassa uhanalainen valkoselkätikka. Elias paistaa fileet nuotiolla tottunein ottein; Haukiveden hauki maistuu. Luontosuhdekin rakentuu siinä samalla. Pieni pettymys on, kun kalat eivät kiinnostu vieheestä, mutta se unohtuu, kun hyppää kajakkiin. Illalla Jari Heiskanen hakee meidät norppasafarille. Kansallispuiston alueella kaskisavut nousivat jo 1600-luvulla, ja pääsaarellakin ainakin 1700-luvulta lähtien
ivene Järvisydämestä 25e/hlö/suunta (19.629.8.), Oravista menopaluu 20 e/aikuinen, 10 e/lapsi • Norppasafari Järvisydämestä: aikuiset 69e/hlö, lapset puoleen hintaan, kesto 3h • Soutuvene-, kajakkija kanoo. a, makuupussit ja -alustat • Juomave. ä ja muuta juotavaa, leirintäalueella kaivo (vesi suositellaan keite. Mukavia luontoretkiä ja kaunista kesää! KAT SO OHJ EET ! Ruokavirasto_Suomen_Luonto_0620_luonnonvar.indd 1 26.5.2020 14.05.17 Elias kalassa Sammakkoniemessä. äväksi) • Ruokaa ja herkkuja lasten mieleen • Retkikeitin, nuotiolle sopiva ka. a • Sauna (käytössä touko–lokakuu): 25e/h Oravista voi vuokrata myös tel. a, muulloin ilmaista. Jos löytämäsi kuollut tai sairas eläin on villisika tai löydät useita kuolleita tai sairaita eläimiä, ilmoitathan siitä välittömästi kunnantai läänineläinlääkärille! Kiitos avustasi. Linnansaaren torppa (alla) kukoistaa saaren ja Haukiveden kainalossa.. • Tel. amajoitus (11.5.-30.9.): 60e/yö/ai. ila, paistinpannu • Uima-asut, uimalasit, maski, snorkkeli • Lapsenkantorinkka • Pienimmälle pelastusliivit • Vaa. oja ja muita retkeilyvarusteita Auta meitä luonnonvaraisten eläinten sairauksien tutkimisessa! Ruokaviraston villieläintautitutkimukset kohdistuvat lakisääteisesti vastustettaviin tauteihin sekä yleisen eläintautitilanteen seurantaan. Lähetysohjeisiin pääset viereisen QR-koodin kautta ja nettiosoitteessa: https://www.ruokavirasto.fi/luonnonelaimet. Talvella vain Metsähallituksen luvalla • Ai. 125e, Oravista 30e/hlö menopaluu (min 90e) • Rei. ivuokra: 43e/pv • Leiriytymismaksu juhannuksesta elokuun loppuun 10e/tel. Erityisesti toivotaan näytteitä ketuista, supikoirista ja villisioista. Yleinen tautiseuranta perustuu kansalaisilta, metsästäjiltä ja kalastajilta ympäri maata saatuihin eläinnäytteisiin. Mitä mukaan. eet sateeseen ja aurinkoon • Kalastusvälineet Palvelut paketissa • Venekyyti Järvisydämestä Linnansaareen: 25e/hlö, min. Jos luonnossa liikkuessasi löydät kuolleen eläimen ja haluat auttaa meitä luonnonvaraisten eläinten tautien vastustuksessa ja tutkimuksessa, voit tehdä sen lähettämällä löytämäsi eläimen tai siitä otetun näytteen meille tutkittavaksi
Aki Kaurismäki. Melun puute. Kotipaikka. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 58 suomenluonto.fi. Mitä. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki odottaa hyvää elokuvaideaa puun juurella, välillä torkkuen. Paljon porua, vähän villoja. Motto. Armoa ei anneta, eikä varsinkaan pyydetä. Tärkeintä luonnossa. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVA ANSSI LAURI Lähimetsien mies Kuka. Karkkila / Viana do Castello
Arki on kaikkialla samanlaista: ihminen syö, nukkuu, työskentelee. Niinpä tutkin kaikki lähiseudun metsät odotellessani elokuun loppua ja koulun alkua. Siellä elettiin valmiiksi metsässä ja pellolla. ”Susia arvostetaan Portugalissa enemmän kuin Suomessa.” Oma metsä suojeluun Viime syksynä Kaurismäki lahjoitti vaimonsa Paula Oinosen kanssa Pusulassa sijaitsevan Keuraanmäen metsän Luonnonperintösäätiölle. ”Poikkeuksena vain pankki, kirkko ja kemikalio. ”Se oli luonnontilainen, suurten mäntyjen hallitsema, lampien pilkkoma ja polkuSienestyksen lisäksi myös kävely ja kalastus ovat hänelle edelleen mieluisia tapoja olla luonnossa. Välillä voi torkahtaa ja arvuutella, herääkö vielä”, hän sanoo. Ajattelin ensin rauhoittaa metsän itse, mutta tajusin, että Luonnonperintösäätiön hoivissa se taatusti säilyy koskemattomana”, Kaurismäki sanoo. 1957 Aki Kaurismäki syntyi. Siitä on viitisentoista vuotta. Koronapandemian vuoksi hänen suunnitelmansa palata vappuna takaisin Suomeen muuttuivat. Yön pimeydessä siellä aloitettiin avohakkuu, jonka eräs kaupungin silloinen rakennustarkastaja salli jopa jobbareiden suureksi hämmästykseksi. ”Tässä iässä en jaksa tehdä mitään vain tekemisen vuoksi. Suomesta tuttuja lajeja voi nähdä myös Portugalin luonnossa, kuten vaikkapa punarinnan, naurulokin ja harmaahaikaran. En ole kertaakaan käynyt katsomassa tuhoja, vaikka portiltani on mäelle vain 300 metriä. Entä jos voisi nähdä, miltä metsä näyttää sadan vuoden kuluttua. Tosin jokainen tietää miten sienipaikoille käy maassa, joka elää vessapaperin raaka-aineesta.” E lokuvaohjaaja Aki Kaurismäki asuu osan vuodesta Portugalissa. Jos olisi haukansilmät ja ellei maa olisi pallo, voisi nähdä New Yorkin Atlantin toisella rannalla. ”Hauki on kaloista jaloin.” Puun juurella kelpaa odotella Kaurismäki on ohjannut uransa aikana 18 pitkää elokuvaa, ja työn jälki on myös kansainvälisesti arvostettua. ”Toivottavasti se pysyy samanlaisena, paitsi että pystyssä olevat puut kasvavat suuremmiksi ja tuulenkaatoja sekä muita lahopuita on enemmän.” Keuraanmäen lisäksi Kaurismäellä on muitakin mieluisia luontopaikkoja. Sienestys oli siihen oivallinen keino. Muisto lienee kauniimpi.” Tällä hetkellä hänen suosikkimaisemansa on – hyvin suomalaisesti – näkymä mökkisaunan laiturilta. suomenluonto.fi 59 jen halkoma virkistysalue. Pillerinpyörittäjäkin kävisi, ahkera.” ”Tarvitsen ruostuneita bensapumppuja ja sortuneita lähiöitä, joihin rajata kuvia.”. Ja jos on viisas, pyhittää lepopäivät lorvimiseen. Siellä on myös hienoin kohtaamani sammalvalikoima. ”Asumme talvikauden aivan Portugalin pohjoisosassa. ”Keuraanmäki on korkea ja jyrkkärinteinen ja varmaan siksi se on säästynytkin hakkuilta. Aika tekee vanhassa metsässä tehtävänsä. Puun juurella on miellyttävää odotella. Siihen aikaan tunsin kasveja ja lintuja aivan toisin kuin nyt. Yksi sellainen oli Karkkilan Haukkamäki. ”Silloin aloin taas elvyttää luontoharrastustani. ”Turkkilaisen mytologian mukaan ihminen muuttuu kuoltuaan haukaksi tai perhoseksi. ”Vietin useita kesiä aina uudella paikkakunnalla tuntematta ristin sielua. Kasvit ja pörriäiset tulivat automaattisesti tutuiksi.” Myöhemmin perheen asuinpaikka vaihtui tiuhaan Kaurismäen isän työn vuoksi. Voisiko hän kuvitella ohjaavansa luontoelokuvan. Toisaalta on niin, että me tarvitsemme luontoa, mutta luontoa ei elokuva voisi vähempää kiinnostaa.” Juuri nyt ohjaaja sanoo odottelevansa hyvää elokuvaideaa. ”En osaa kuvata luonnossa. Suomessa on kyllä hieno luontoelokuvien perinne sekä fiktion että dokumentin puolella. Kokeilisin mielelläni haukkana oloa hetken verran, koska normaalisti vanki olen maan. 1975 Kaurismäki pääsi baariin. ”Suurkaupunkielämässäni Tampereella ja Helsingissä keskityin opiskelemaan Homo sapiensin käyttäytymistä niitä varten luoduissa suljetuissa, mutta ei äänettömissä tiloissa. Tarvitsen välttämättä inhimillisen kulttuurin jäänteitä; ruostuneita bensapumppuja ja sortuneita lähiöitä, joihin rajata kuvia. Automatka halki Euroopan pääsi alkamaan vasta myöhemmin, mutta nyt hän on jo kotonaan Karkkilassa. Aikuisiällä hän sai taas totutella kaupunkiluontoon. Kahden kulttuurin kokeminen yhdessä elämässä on yksinkertaisesti hienoa”, Kaurismäki kertoo. 2002 Hän ymmärsi lähteä baarista ja meni kalaan. Sienestämässä ja kalassa kävin silloin tällöin. Siinä oli jotakin magneettista”, Kaurismäki muistelee. Hänen elokuvissaan keskiössä ovat ihmissuhteet. 1970 Hän oppi uimaan. Sieneen tai kalaan Kuusi ensimmäistä ikävuottaan Kaurismäki asui perheineen 1950–60-lukujen taitteen Orimattilassa, jossa hänen mukaansa kaikki oli tavallaan luontoa. Esimerkiksi Toijalassa oli Lastumäen pieni metsä, jossa saattoi maata sammalmättäällä ja katsella liito-oravien hyppelyä puusta puuhun. Suhtautumisessa villieläimiin maiden välillä on kuitenkin selvä ero. Asuin vuosia Kalliossa Kurvin kulmilla, jolloin luontoa edusti lähinnä Katri Valan puisto ikkunani alla.” Käänne tapahtui, kun hän muutti Karkkilaan 1980-luvulla
i lohjalainen Birgit Silvennoinen toukokuun puolessavälissä. PUNAKYLKIRASTAAN VÄRIT Punakylkirastastaan kauniit sävyt hehkuvat kevään valossa tässä Risto Lavin 21.5. amassa kuvassa. Kouvolassa o. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kuvasin silkkiuikkuja, kunnes juuri ennen auringonnousua jalohaikara lensi kaislikosta aivan viereen. . V I N J E T T I . TOIMITTANUT ANNA-KAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä e. ämään kaloja”, kertoo linnun Nokialla kuvannut Marko Piiroinen.. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi JALOHAIKARA ”Menin huhtikuun loppupuolella ennen auringonnousua lähijärvelle aikomuksenani kuvata silkkiuikkuja. Kuvan o. ä netissä. Lintu poseerasi mukavasti muutaman minuutin ennen kuin siirtyi sivummalle ky. RUSAKON KATSE Keväinen aamu saa rusakot liikkeelle. Paikalla oli oleillut jo pidemmän aikaa jalohaikara, ja toiveena oli saada siitäkin kuva
. KAUNIIT LEMMIKIT KUKKIVAT JO Lemmikit kukkivat Vihdissä. Kevään siniset kauno. i minua.” Jarmo Sillanpää kuvasi hirvikaksikon 20.5. . u 2.5. Otin eläimen kameran tähtäimeen ja kuvasin sitä. Suomussalmella. JÄTTILÄINEN Helsinkiläinen Christina Forsberg löysi suuren viinimäkikotilon lehtimetsästä. LÄHIMETSÄN KUNINGAS Komea fasaanikukko säikäy. KARHUT PUUNLATVASSA Pennut ja emo kiipesivät männyn latvaan turvaan uroskarhun lähentelyjä. Kari Rossinen ikuisti kiipeävät kontiot 6.5. aret kuvasi 24.5. Nokialla. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I . i on kuva. Hieno potre. Mari Ahtola.. i Ida Leinon lähimetsässä. VASA HAKEE TURVAA EMOSTAAN ”Hirvi nousi suolta eteeni metsätielle. Järvenpäässä. Yhtäkkiä hirven alle ilmaantui vasa, joka tuijo
Kuvateksti xxxxx xxxxxx xxxxxxx xx xxxxxx xxxxxxxxx. Ei tarvitse kuin vilkaista sitä metsäja suo-ojaverkostoa, jota Suomessa rii. Happamoituminen vaiku. Ilmastonmuutoksen vaikutus on marginaalinen edellisiin tekijöihin nähden. KU VA H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . eesta suomenluonto.. ää vesistöjen pohjat sedimentaatiolla ja happamoi. lomakkeella, joka löytyy osoi. ä Suomen vesiekosysteemit ovat nuoria, kooltaan paljon pienempiä ja topogra?ialtaan moniilmeisempiä. Ojitusten humus pei. . Luultavasti Suomessakin vesihyönteisillä menee nykyään huonommin kuin ennen etenkin jokien patoamisen, turvetuotannon sekä metsä talouden ojitusten takia. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Lukijan vinkkaamassa artikkelissa on toki tunniste. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Ilmeisesti syy on se, e. yä betoni murske. ää kymmeniä kertoja maapallon ympärysmitan verran. a korjata suosimalla erilaisissa rakennusprojekteissa kalkkikaivosten sivukiveä ja kierräte. Vähenevätkö päivänkorennot. Jopa noiden projektien rahoitus on ollut leikkausuhan alla, vaikka puhutaan vain viisi numeroisista summista. u yhtä suuria massaesiintymiä kuin Yhdysvalloissa. Hapan maaperämme on muutenkin heikko puskuri happamoitumista vastaan. aa veden. Suomessa ei myöskään ole tehty hyönteisten pitkäaikaisseurantoja kuin joistakin tuholaisista sekä perhosista. Onko Suomessa tai pohjoismaissa havaitt u vastaavaa, tai toteutett u vesihyönteisten kantojen kartoitusta. kirjeellä tai kortilla osoi. a nostamaan maan pH-arvoa. /kysy-luonnosta tai . Yhdysvalloissa on huomatt u joidenkin päivänkorentojen kantojen varsin voimakasta vähentymistä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. aa voimakkaasti kalojen kudun onnistumiseen ja koko ekosysteemiin. Meillä ei perinteisesti ole havai. Kyse on maailman mi. Mietin, voisiko tilanne. akaavassa valtavasta alkuperäisen luonnon tuhosta, jonka kanssa kilpailevat lähinnä rikkiä ja typpeä sisältävät happosateet, jotka nekin purevat kipeästi heikosti puskuroituun maaperäämme ja kasvillisuuteen. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. JAAKKO KULL BERG Päivänkorennot ovat tutuimpia aikuisina, vaikka aikuisuus kestää vain tunteja.. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. u hyvin päiväkorentojen loogiset uhkatekijät, eli vesien lämpeneminen, hyönteismyrkyt, vesien lannoitusainemäärät ja sedimentaatio
Onko aiheesta tutkitt ua tietoa. . Vuonna 2015 AEWAn työryhmä hyväksyi kannanhoitosuunnitelman joka pyrkii palau. Vaikka hanhi väistyy, se ei hylkää pesäänsä, vaan palaa hetken kulu. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Viekö joutsen elintilaa metsähanhilta. Metsähanhen pyynti kielle. ama. iin metsästys loka–marraskuussa, joka on tundrametsähanhen muu. Kanta pieneni samaan aikaan, kun itäinen tundrametsähanhi runsastui. a ajankohdan (17.8.2019) perusteella se lienee jokin kesäkutuinen särkikala, todennäköisesti salakka. ä hanhikannan pieneneminen johtuu joutsenen käy. ää vesiperhosen (Trichoptera) hyytelömassan ympäröimiä munia. iin kannanhoitosuunnitelmassa alle 5000 yksilöksi vuodessa. yminen tapahtuu kylmässä vedessä hyvin verkkaisesti. ävät, ja joutsenen aggressio on helppo havaita. Vai onko ihminen metsästyksellä saanut metsähanhikannan alas. aa, ja lisäksi palau. Monet ovat nähneet suolammelle ase. 2000-luvun alussa tilastoitu metsästyssaalis Suomessa oli keskimäärin 6500 hanhea vuodessa, enimmillään jopa 7900 lintua (2009). uja soita. umiselta. Joutsenen ja metsähanhen suhteesta on puhu. . Kaikkien vesiperhoslajien munat eivät kuitenkaan ole hyytelön ympäröimiä, sillä osa lajeista sukeltaa veteen ja laskee munansa suoraan vedessä olevalle kiville tai vesikasveille. Eräät vesiperhoslajit, kuten putkisirvikkäät (Limnephilidae) munivat sammalille tai rantakiville vesirajan yläpuolelle, josta kuoriutuneet toukat huuhtoutuvat veteen aallokon tai sadevesien mukana. Hyytelön tehtävänä on suojata munia kuivumiselta, bakteereilta ja vahingoi. u kansainvälisellä vesilintujen yleissopimuksella (AEWA), joka käsittää kokonaiset hanhikannat niiden levinneisyysalueilla. SEPPO VUOLANTO Joutsenet metsähanhien kuri. Havainnosta seuraa helposti se johtopäätös, e. äytymisestä. a vuonna 2015 enää alle puolet tästä. Metsähanhen suomalaisen alalajin eli taigametsähanhen talvikanta Euroopassa oli 1990-luvulla noin 100 000 paria, mu. Kuva esi. Sen sijaan hanhen pesä on piilossa varvikossa, ja hautovalla linnulla on hyvä suojaväri. ua kasvillisuuden suojassa pesälleen hautomaan. Valokuvan alareunassa on todellakin pieni kalanpoikanen, joka lienee takertunut hyytelöön. Kehi. Tällä alueella salli. Rajoitusten ansiosta taigametsähanhen kanta on jo kääntynyt nousuun. HANNU LEHTONEN Munat hyytelön sisällä Vesiperhonen oli laskenut munat pieneksi rinkulaksi. Kestävä saalistaso tode. a. avat vie. Poikasen lajia on vaikea arvailla. uneen joutsenen ajavan metsähanhet kauemmaksi – kuten näin itsekin Ilomantsissa 1980-luvun alkupuolella. Joutsenen pesä sijaitsee avoimesti pesäkummulla, josta lintu hallitsee laajaa alue. aa pesimäympäristöjä, esimerkiksi ennallistamalla ojite. Yleensä vesiperhosten munat kuoriutuvat 2–4 viikon kulu. oaikaa etelässä. Kuvatt u vedessä. Jotkin lajit laskevat munansa veteen myös lennosta. Näytt äisi että on pikkukala sisällä myös. iinkin Suomessa vuonna 2016, lukuun o. KU VA T SA TU VA AR U LA SE KÄ JA RI PE LT O M ÄK I / LI N TU KU VA. u vuosikymmeniä. a Kaakkois-Suomea ja etelärannikkoa. Metsästystä piti rajoi. mu. ua munimisesta, mutta vaihtelu on suurta. Siksi myöhään syksyllä lasketut munat saa. Valtaosalla vesiperhosista munia pei. Hanhenmetsästyksestä ja lajin kannanhoidosta on sovi. ajina Mitä nämä siemenet ovat. Pesimäaikanahan joutsen ajaa omalta reviiriltä hanhet pois. amaan taigametsähanhikannan suotuisan suojelun tasolle. ää koko talven hyytelökuoren suojassa ja kuoriutua vasta keväällä. Ihmisen ilmaantuessa paikalle linnut häly. ää liimamainen hyytelö, joka voi olla rengasmainen
Nau. ikaa siis rauhassa upeasta maitikkakukinnasta! TERHI RYTTÄRI Kanna. avat enemmän siemeniä kuin ilman isäntäkasvia kasvavat yksilöt. ä kuin ravinteitakin isäntäkasvin solukkoon tunkeutuvien imujuurien avulla. Ravinteet ovat vähissä, ja valon saanti metsän pohjalla voi olla vaikeaa. Aluskasvillisuus on muutoin pääosin mustikanvarpuja. Olen lukenut, ett ä maitikka on puoliloinen, joka hankkii osan ravinnostaan juurikarvojensa avulla muilta kasveilta. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA KU VA M AR IK A SI N ER VO / VA ST AV AL O Mökkipihamme mäntymetsikössä kasvaa paljon kangasmaitikkaa. Se tuntuu vuosi vuodelta runsastuvan. aa isäntäkasvia. aako kangasmaitikkaa harventaa. Kannatt aako maitikoita repiä maasta, vai antaa rauhassa kukkia kauniin keltaisina aikansa. ikin on maini. Osi. . Tutkimuksia etsiessäni huomasin, että enemmän on tutki. a puoliloiset voivat pärjätä omillaankin. Yleensä ne kuitenkin hyötyvät monin tavoin isäntäkasvista, jolta ne saavat niin ve. Voisikin ole. Meitä on useampi mökkiläinen, ja kaikki ihmett elemme samaa. a isäntäkasviltaan ve. Maitikoiden (Melampyrum-suku) lisäksi Suomessa elävistä kasveista niihin kuuluvat muun muassa silmäruohot (Euphrasia), laukut (Rhinanthus) ja kuusiot (Pedicularis) – kaikki luetaan nykyään näivekasvien Orobanchaceae -heimoon. u sitä, miten maitikat hyötyvät isäntäkasvistaan, ja selvästi vähemmän sitä, miten loisiminen hai. Puoliloiset ovat mielenkiintoinen kasviryhmä. u lähinnä puuvartisia lajeja: mänty lienee tärkeimmästä päästä, mu. ä saavat kangasmaitikat pärjäävät paremmin kuivuuden yli. Onko mahdollista, ett ä maitikka vaikuttaa aluskasvillisuuteen siten, ett ä esimerkiksi mustikanvarvut vähenevät tai niiden elinvoima vähenee. Karu kangasmetsä on yksivuotiselle maitikalle haastava elinympäristö: hentojuurinen yksivuotinen ei pärjää maanalaisessa juuristokilpailussa metsässä vallitsevien monivuotisten kasvien kanssa. aa, e. ä haitat eivät ole merkityksellisiä ainakaan metsäkasvillisuudessa. Täysloinen ei pysty itse lainkaan yhteyttämään, vaan saa kaiken ravintonsa isäntäkasvilta, mu. Kangasmaitikan isäntäkasveiksi on tunniste. u. a myös koivut, pihlaja, puolukka, mustikka, kanerva ja suomyr. ainen loisiminen onkin metsässä hyvä strategia: isäntäkasviin yhteydessä olevat kangasmaitikat kasvavat selvästi kookkaammiksi ja tuo. Kangasmaitikan kukinta on huipussaan heinäkuussa.. Kuivina ajanjaksoina monet ruohokasvit kuihtuvat, mu
Tällaisia poikkeavia sinisorsia tavataan yleisesti myös Euroopan puistolammikoissa. Kysymyksestä ei selviä, onko emo niiden mukana, ja kuinka monta poikasta poikueessa on. On mahdollista, että väripoikkeama näkyy ainoastaan untuvikon värissä, mu. ava geeni, tai harvinaisemmassa tapauksessa on syntynyt uusi mutaatio. Väri on perinnöllinen, toisin sanoen jommallakummalla vanhemmalla on perimässään väripoikkeaman aiheu. Lintutarhojen poikueissa väripoikkeamat ovat tavallisempia kuin luonnon kannoissa. Vai onko naapurustossa varjoliljoja, jonka siemenestä kasvinne olisi voinut saanut alkunsa. SEPPO VUOLANTO KU VA T EL IIS A H AR JU N PÄ Ä JA TI IN A RU IS SA AR I Sinisorsalla oli monenvärisiä poikasia. a ei aikuisen linnun puvussa. Sipulikasvina se on saattanut lymyillä kukkapenkissänne huomaamatta. Kyseessä on sinisorsapoikue, jossa on eri värisiä untuvikkoja. . Kukka nousee yksitt äisenä vuodesta toiseen muun kasvillisuuden seasta, meille täysin tuntematon, eikä löytynyt netistäkään. Onko emo mahdollisesti poikkeavan värinen. Tavallisempaa on kuitenkin, e. Tumma untuvikko on luonnossa melko harvinainen väripoikkeama. aa olla kasva. Varjoliljan öisin tuoksuvat kukat houkuttavat yöperhosia, ja kuihtuneet varret koristavat myös talvella. Viehättäviä varjoliljoja on kasvatettu meillä puutarhoissa jo kauan ennen nykyisin suosittuja jalostettuja ja suurikukkaisia liljaristeymiä. . Yleensä varjoliljat ovat väriltään vaaleanpunaisia tai tummanpunaisia. Ne myös tuottavat siemeniä ja lisääntyvät suotuisilla paikoilla hyvin. ajalta peräisin oleva poikue. Sen seurauksena osa poikueen untuvikoista on poikkeavan värisiä. Kasvinne on varjoliljan (Lilium martagon) valkokukkainen muoto. Ohessa kuva kukasta viime vuoden elokuulta. TERHI RYTTÄRI Tämmöiset poikaset uiskentelivat pienellä metsäjärvellä Pirkkalassa, kesäkuun lopussa. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän kukka mahtaa olla kyseessä. Valkoinen muoto on selvästi harvinaisempi, mutta monen mielestä juuri valkoinen on kaunein lehvästön hämyssä kasvaessaan. Mikähän tumma poikanen oikein on. Omalla pihallani etelärannikolla olen havainnut varjoliljan taimia putkahtavan jatkuvasti uusille paikoille, joten joskus se saattaa lisääntyä vähän liiankin hyvin, ja jopa karata puutarhasta luontoon. Toisin kuin jalostetut liljat, niitä ei tarvitse hyysätä, lannoittaa tai kastella, ja talvenkin ne kestävät hyvin suojaavan lumipeitteen alla. ä myös aikuisena kyseinen lintu on tavallista sinisorsaa tummempi, niin sanotusti melanistinen. Eriväriset poikaset Valkoinen, tuoksuva varjolilja. Koska sinisorsia myös kasvatetaan, kysymyksessä saa. Perinnekasveina varjoliljat ovat vaatimattomia ja helppohoitoisia
sasky.fi/osara Tule opiskelemaan tulevaisuutta! Luontoja ympäristöalan perustutkinto antaa sinulle valmiuksia luonnontuntemukseen, luonnontuotteiden kestävään käyttöön ja ympäristöja luontotietouden eteenpäin siirtämiseen. RETKEILY GT LÄNSISUOMI 1:250 000 • UTFLYKTSKARTA • OUTDOOR MAP • AUSFLUGSKARTE • ????. Retkeily GT -karttasarja Kartat soveltuvat esim. KESÄN RETKILLE JA MATKOILLE Ulkoilu-, Topoja Veneilykartat Saatavilla lähes 70 erilaista vedenkestävää karttaa! Luontokohteet tutuiksi Monipuolinen kattaus luontokohteita eri puolilta Suomea. Meillä on jo kahden vuosikymmenen kokemus luonto-opetuksesta keskellä vehreää luomuviljeltyä maalaismaisemaa ja koulutilan omia metsiä. 25 € (29 €) Tarjoushinnat ovat voimassa 25.6.2020 saakka ja koskevat Karttakauppa.fi:stä tehtyjä tilauksia. ?????????. Tilauksiin lisätään toimituskulut. Lisätietoja ja haku syksyllä 10.8.2020 alkavaan koulutukseen jatkuvan haun linkistä osoitteessa: sasky.fi/ammatilliset-koulutukset/luonnontieteet/ osara.sasky @osaranmaaseutuopetus_sasky Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista. ????????. 18 € (19 €) Retkipaikka – Seikkailuja Suomen luonnossa Suosikkikirja nyt päivitettynä ja uudelleen saatavilla. 17 € / kpl (20 €) RETKEILY GT ETELÄSUOMI 1:250 000 • UTFLYKTSKARTA • OUTDOOR MAP • AUSFLUGSKARTE • ????. ?????????. pyöräilyyn tai melontaja vaellusretkien suunnitteluun. ????????
Tällaisia ju. 70 vuotta tuntuu kyllä paljolta samalle yksilölle. Suomen Luonto on jo pitkään käyttänyt taksonomisesti oikeampaa valkohäntäkauris-nimeä. society), koska tarhamehiläinen, kimalaiset, ampiaiset, muurahaiset ja termiitit ovat yhteiskuntahyönteisiä. verkkosivuilla www.suomenluonto.. – Maikki Hurme, Helsinki Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Suosi kotimaista, ja muita neuvoja, jotka jokaisen luontoa ajatt elevan puutarhurin tulisi tietää Hieno ju. Tämä artikkeli pitäisi kaikkien ihmisten lukea. ajia. Osallistujien kesken arvotaan Rinna Saramäen kirja 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman (Otava 2020). Edellinen numero Lukijoiden mielestä paras juttu oli Pen i Linkola jä i suuren perinnön. En voi kuin kii. i kirjan 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman. Oikea sana olisi kuitenkin yhteiskunta (engl. – Pertti Uotila, kasvibiologi Yhteiskunnista Luin Suomen Luonnon numerosta 4/2020 mukavan jutun pajukkomaamehiläisestä (s.7) enkä malta olla huomauttamatta terminologisesta lipsahduksesta. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. u luonnon monimuotoisuudesta ja siitä, kuinka kaikki eliöt ovat riippuvaisia toisistaan. colony), sillä ne pesivät sopivan maaperän houkuttelemina toistensa lähellä samaan tapaan kuin naurulokit kokoontuvat pesäkolonioihinsa. Olisikohan kasvi voinut välillä uudistua siemenestä tai olla kuitenkin nuorempaa alkuperää. Itse asiassa pajukkomaamehiläiset elävät jutussa kuvatulla tavalla yhdyskunnissa (engl. Ketokylmänkukan ylälehtikiehkurat ovat harittavia ja haarovasti liuskaisia, sen sijaan hämeenkylmänkukan ylälehtikiehkuroiden liuskat ovat haarattomia, pystyjä ja tavallisesti selvästi leveämpiäkin. Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Kukkakin on vähän pienenlainen ja turhan violetti hämeenkylmänkukaksi. uja me tarvitsemme. Tuossa uutisessa sattui lipsahdus. Tuhon partaalla roikkuvassa maailmassa siis pääsee vielä jossain todellisen luonnon kokemuksen äärelle. Sen sijaan ketokylmänkukasta tiedän havaintoja puutarhoista vuosikymmenten ajalta. – Pirkko Lundqvist, Järvenpää Nyt voit tilata Suomen Luonnon myös digitaalisena! Digipalvelun lukuoikeus 4,80 €/kk, Lehden tilaajalle 2,50 €/kk Tilaa luonnonystävän ykköslehti osoitt eesta www.suomenluonto.. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju. Kasvi ei ole hämeenkylmänkukka vaan ketokylmänkukka (Pulsatilla vulgaris). ÄÄNESTÄ . Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 1.8.2020. Ju. Jo kasvupaikka sukutilalla Lempäälässä viittaa tähän; hämeenkylmänkukkaa on aniharvoin vuosikymmeniä säilyneenä koristekasvina. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Mitä mieltä olet lehdestä. u. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . – Helge Seppälä, Hamina Erämaan kutsu Aivan upea kirjallinen taidonnäyte! Lisäksi tavalliselle lantalaiselle huonosti hallinnassa olevia pohjoisen luonnon termejä. u on niin lämpöä ja kunnioitusta täynnä, suurella sydämellä kirjoite. Samalla tuli muistutus Suomen luonnonsuojelun historiasta ja siitä, miten yksi asialleen uskollinen voi edistää luonnon hyvinvointia. Sivulla 12 kutsuimme valkohäntäkaurista lajin vanhalla nimellä ”valkohäntäpeura”. ää kirjoi. – Ilkka Teräs, tutkija Oikaisuja Kiitos tarkkaavaisille lukijoille! Viime numerossa oli todellakin edellä mainitut virheet. /lehtitilaus. Ismo Nousiainen Kuopiosta voi. Jutussa todetaan, että "Pajukkomaamehiläiset eivät elä yhdyskunnissa kuten kesymehiläiset tai ampiaiset – –". Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Väärä kylmänkukka Suomen Luonnon 4/2020 sivulla 64 oli kuva kylmänkukasta. Lukija pääsee kokonaan irti arjesta, näkee ja kuulee ympärillään toinen toistaan upeampia pohjoisen siivekkäitä
Liikaa ei kannata kieltää. Valokuvia viljelyn vaiheista on varmasti mukava katsella myöhemmin. Kylvä vaikkapa hernettä, salaattia ja retiisiä yhdessä lasten kanssa. Ulkopuuhista tulee terve väsymys, ja illalla uni maistuu”, toteaa Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen toiminnanjohtaja Eeva-Maija Bergholm. ”Viljelyharrastus vahvistaa myös luontosuhdetta ja opettaa mistä ruoka tulee.” Bergholm neuvoo aloittamaan helpoista ja houkuttelevista kasveista. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi M ulla on tylsää, mitä mä tekisin?, on koronakevään aikana kuulunut varmasti useammastakin lastenhuoneesta. Pienen puutarhurin motivoinnissa kannattaa luottaa yksinkertaisiin ideoihin. Salaatteja ja retiisiä ehtii kylvää vielä kesäkuussa. Satomäärät, viivasuorat kylvörivit ja muut nipotukset voi unohtaa ja keskittyä hauskanpitoon. www.lastenpuutarha.fi. Nettisivuilla on myös ladattavia oppaita yhteisen puutarhaharrastuksen pariin. SORM ET M ULTA A N! Lasten ja nuorten puutarhayhdistys järjestää muun muassa leirejä ja kerhoja. ”Puutarhanhoito on mainio keino purkaa energiaa. ”Perunoiden kaivaminen maasta on kuin aarteen etsintää", Bergholm sanoo. EsiKylvä vaikkapa hernettä, salaattia ja retiisiä yhdessä lasten kanssa. Kastelua oli tosin joskus vaikea muistaa." Tänä kesänä aiomme seurata kasvun ihmettä myös teknologian avulla ja kuvata kasveja. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA merkiksi herneet maistuvat useimmille, ja ovat helppoja kasvattaa. Oma puutarhakaverini, nyt jo päteväksi multasormeksi kasvanut esiteini muistaa edelleen, miten hauskaa oli saada oma viljelylaatikko. Naama ja sormet saavat, tai oikeastaan niiden pitää tulla multaisiksi”, Bergholm toteaa. Umpituttu pottukin kannattaa muistaa. Kun korviin seuraavan kerran kantautuu jotain vastaavaa, nappaa muksu mukaan puutarhahommiin. ”Oli kiva päättää itse, mitä kylvää. Porukalla puutarhaan Myös oikea asenne on tärkeää. ”Viljely on lapsien ja vanhempien yhteistä aikaa, iloa ja ihmettelyä
Muistathan, että lehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Katso vinkkejä päivän viettoon www.sll.fi/ luonnonkukat. SUUPAL A Makua kotipihlajasta Perinteistä Luonnonkukkien päivää vietetään 14. Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua. Kotimaista kalaa syödään henkeä kohti vajaat neljä kiloa vuodessa. Luonnonkukkien päivää juhlitaan 14. Silloin katse suunnataan kotipihan kasveihin. Silloin katse suunnataan kotipihan kasveihin. Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua.. SUOSITUSTEN MUKAAN KALAA TULISI syödä kaksi kertaa viikossa. Kalatiskin tarjonta on usein hyvin lohipainotteista, ja kotoisat kalamme, kuten ahven ja muikku, ovat harvinaista herkkua. Lisää huuhdellut pihlajanlehdet. Anna lehtien hautua noin puoli tuntia. Siivilöi lehdet pois, makeuta juoma hunajalla ja kaada se kauniiseen pulloon tai kannuun. A H V E N TA VA I K I R J O L O H TA TUONTIKALAA TAAS SYÖDÄÄN LÄHES 10 kiloa henkeä kohti vuosittain. Makua kotipihlajasta Perinteistä Luonnonkukkien päivää vietetään 14. Tänä vuonna päivän teemalajina on kotipihlaja. Jäähdytä juoma jääkaapissa ja tarjoa se kylmän raikkaana. kesäkuuta. tule tutustumaan! Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojelulii o. Jokainen suomalainen syö yhteensä noin 13 kiloa kalaa vuodessa, josta vajaat kuusi kiloa on kasvatettua lohikalaa. JOKO TAI Pihlajajuoma l ve ä , l pihlajanlehtiä rkl hunajaa KEITÄ vesi kattilassa ja ota se pois liedeltä. SUOSITUSTEN MUKAAN KALAA TULISI Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Päivä tarjoaa hyvä syyn tarkkailla sekä tunnistaa näitä lähinaapureitamme. suomenluonto.fi 69 TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA , KU VA T JA RI KO ST ET JA IS TO CK PH OT O . Sen lehdistä voi tehdä vaikkapa raikkaan kesäjuoman. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kiikarit jalustat kaukoputket lintukirjat ym. kesäkuuta. kesäkuuta. Päivä tarjoaa hyvä syyn tarkkailla sekä tunnistaa näitä lähinaapureitamme. Suomalainen kasvatettu kirjolohi on WWF:n Kalaoppaan vihreällä listalla, mutta järviemme hyvinvoinnin vuoksi olisi syytä suosia villejä järvikalojamme
Onko sillä suuntaa. JOHANNA MEHTOLA Kyyn kiehtova elämä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Kesän makua ja ääniä Ajan mysteerin jäljillä AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Mari Pihlaja niemi on vapaa toimittaja Karjaalta. Kirjassa kyitä seurataan koko vuosi horroksesta horrokseen. Luontokuvaajat Lisse Tarnanen ja Jarmo Latva ovat koonneet omakustannekirjaansa Kiehtovat kyyt (Madella 2020) kiinnostavia tuokiokuvia kyyn elintavoista sekä fysiologiasta. Minusta se on, muun muassa. Kuvat ja teksti paljastavat, miten kauniista ja mielenkiintoisesta otuksesta onkaan kyse. Niin on myös kieli. Onko minun aikani sama kuin muiden aika. He ovat kulkeneet kyiden perässä ja tasolla jo vuosien ajan. A. R A N TA R A I K A A LAULUSTA. Tässä kirjassa fysiikka on ymmärrettävää, ja ennen kaikkea se on kaunista. Onko aikaa, sellaisena kuin me sen käsitämme, ylipäätään olemassa. LUOLARETKI KUTSUU! Suomessa on satoja luolia, joista tietokirjailija Tuomo Kesä lä isen teos Luolaseikkailu (Karttakeskus 2020) esittelee 60. Kirjassa raotetaan myös näihin kivisiin piiloihin liittyvää kansanperinnettä: upporikkaan haltijan aarrekätkö voi löytyä Marttilasta. Hannu Karttusen suomennos oli ehdolla J. Myös täysin musta kyy on vaikuttava ilmestys. Havainnot suomenluonto.fi 71. Jo kirjan alussa vilahdelleet naaraan kloaakit ja koiraan hemipenikset asettuivat nyt piirroskuvissa paikoilleen. Riku Cajanderin, Juha Sjöholmin ja Tero Linjaman kirjassa Rantojen laulavat linnut (Minerva 2020) 90 lajin äänet voi kuunnella QR-koodilla vaikka kännykästä. MAAMME AINOA myrkyllinen käärmelaji on kyy (Vibera berus), ja nyt siitä on tehty ensimmäinen suomenkielinen kirja. Oman havaintonsa vaikkapa tunnistusapua, myös tekoäly. ONKO AJASTA kertova kirja luontokirja. K I R J AT V I L L A PÄ Ä , VO I NUNNU. Mitä aika on. Voikukka! Pientareelta pataan (Teos 2020) on Juho Hämäläisen, Milla von Konowin ja Sari Selkälän rakkaudenosoitus tälle kukalle. yhteen. Havainnot tallentuvat Suomen Lajitietokeskukseen, joten ne hyödyttävät luontotutkimustamme. Vihreää tekoälyä iNaturist-sovellus kokoaa luontohavainnot ja asiantuntijat eri puolilta maapalloa yhteen. Rakkaalla voikukalla on ollut monta vanhaa nimeä. Vesistöjen äärellä elävien lintujen äänet löytyvät nyt yksien kansien välistä. Lukiessa oma ajatus kulkeutuu myös muihin eläviin: millainen on vaikkapa nopeasti elävän hippiäisen tai päiväperhosen aika. Sen kyy on ansainnut. Hollon käännöspalkinnon saajaksi vuonna 2019. Suuri kuvamäärä näyttää, kuinka valtavasti kyyn ulkonäkö ja etenkin väritys ja kuviointi voivat vaihdella: matelijaa löytyy niin hillityn vaaleanharmaana kuin kirkkaan oranssinkeltaisena, sahalaidalla tai ilman. Erityisellä mielenkiinnolla luin kyyn anatomiaa käsittelevää lukua. Vaikka entropia, Einstein ja aika-avaruuden kaareutuminen saavat aivot välillä solmuun, Carlo Rovelli avaa ajan mysteeriä tavattoman havainnollistavasti kirjassaan Ajan luonne (Ursa 2018). Kiehtovat kyyt avaa hienosti tämän maassamme lainsuojattoman matelijan elämää. Kuvamäärä kertoo tekijöiden innostuksesta ja sitoutuneisuudesta aiheeseensa. Oman havaintonsa voi lähettää helposti sivustolle ja pyytää vaikkapa tunnistusapua, johon on valjastettu myös tekoäly. Teoksessa on yli 200 kuvaa kyistä, mutta sitä ei voi mitenkään sanoa yksitoikkoiseksi
Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Tutustu valikoimaan myös netissä: tibiale.fi Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja 95 € Kimmo Silvosen yleisteos Suomen suurperhosista. 30 € Muita kirjoja Suomen kotilot ja etanat 15 € Suomen leppäkertut 30 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Suomen lukit ja valeskorpionit 25 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € Nordens dyngbaggar 10 € Kauri Mikkola & Siivekkäät ihmeet 5 € Suomen luteet 60 € Kirjoja erikoisalennuksilla HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Bongaa pihan ötökät Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% lentää vain öisin. Hinnat voimassa toistaiseksi. Siitä ne on helppo kuvata tai siirtää vaikka puun rungolle kuvattavaksi. Suomen verkkosiipiset 45 € Suomen vesiperhoset Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Valon houkuttelemien perhosten ja muiden hyönteisten havainnointi sekä valokuvaaminen on mahdollista läheltä. Elävänä pyydystävä pyydys mahdollistaa sinne houkuteltujen hyönteisten kuvaamisen seuraavana aamuna. Yöperhosharrastajan setti toimitettuna 49 € lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W sekavalo tai 20W erikois UV-lamppu) lampunkanta ja 2,5m johtoa UV –suojalasit ohjeet valon sijoittamiseksi pihapiiriin Täydennä settiäsi Valotuslakana 48 €, Elävänä pyydystävä pyydys 40 € Tarkkaile hyönteisiä omalla pihallasi – suunnista valolle ja kohtaa luonnon monilajinen kirjo. Käytä viitettä 202015 tai tekstiä Pentti Linkolan muistometsä. Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93. Lisätietoja ja osallistumisohjeet: https://www.luonnonperintosaatio.fi/fi/pentti-linkolan-muistometsa P O L2 1 5 -4 1 5 6 Sinff tulee Atelta. Siitä ne on helppo kuvata Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Siitä ne on helppo kuvata tibiale ilmoitus 29.10.indd 1 25/05/2020 11.04.13 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Osallistu Pentti Linkolan muistometsäkeräykseen, jonka tuotolla hankitaan muistometsä
Se ei ole kiinalaisen Wuhanin torin ressukan vika, eikä jonkun muun, eikä jonkun toisen, eikä niiden, eikä kenenkään tuntemattoman vika, vaan se on minun vikani. Kaikkein todellisin todellisuus. Pandemia on minun vikani. Sanat ovat vain sanoja, täynnä tuulta. Ulkoistaminen on kätevää. Aika ajoin takaa pilkisti todellisuus, joka oli vapaa kaikista mieltä jatkuvasti häiriköivistä tunteista. Ajattelin, että siellä oli todellisuus, mutta pilvet peittivät sen; siinä kulki ohitse suorittaminen, siinä kunnianhimo, siinä pelko, siinä itsekkyys, siinä ainainen tyytymättömyys. Mutta vihollinen on meissä itsessämme, omassa sydämessämme, ei sen kauempana. OLENKO TÄNÄÄN liian ankara. Sitä emme tietenkään halua nähdä, en minä itse etkä sinä. Tunnen sen itse joka päivä kipeästi. H a a h t e l a ”Vain ihmisellä on tahto, luonto ei koskaan kosta.” KU VA AN N A RI IK O N EN Kaikkein todellisin todellisuus. Teot ovat tekoja, oma puutteellisuuteni on valtavaa. Tiedän, että me ihmiset olemme heikkoja, haavoittuvaisia ja avuttomia. Vain ihmisellä on tahto, luonto ei koskaan kosta. Kaikki tekomme ovat valintoja, myös tekemättömyys. Jokaisen teko vaikuttaa syvällisellä tavalla jokaisen toisen tekoon. On noustava ylös ja yritettävä uudestaan. Meidän täytyy tyytyä vähempään, meidän halumme eivät saa tappaa ketään, eivät riistää yhtäkään henkeä, eivät tuhota metsiä, roskata meriä, pilata ilmaa tai sekoittaa ekosysteemejä. Se on sinun vikasi, sinun piittaamattomuuttasi ja mukavuudenhaluasi. suomenluonto.fi 73 V I N J E T T I E n iloitse tämän kolumnin kirjoittamisesta. Se johtuu hiljaisuudestani, välinpitämättömyydestäni, ylpeydestäni, rakkaudettomuudestani, piittaamattomuudestani, mukavuudenhalustani ja himoistani, jotka saavat minut sulkemaan silmäni. Teemme virheitä, lankeamme, kaadumme, se on inhimillistä. Meidän täytyy yksinkertaisesti olla parempia, rohkeampia, ystävällisempiä, anteeksiantavampia, myötätuntoisempia, rakastavampia, laupeampia ja tiedostavampia. Pilvet kulkivat vinhaa vauhtia, kerrostuivat toistensa päälle. Silloin tällöin takaa paljastui kirkas sininen taivas. Emmekä saa syyttää muita, vaan meidän täytyy ymmärtää oma vastuumme. En ole tehnyt mitään. YHTENÄ TUULISENA päivänä seisoin pihalla ja katselin korkeuksiin. Rakkaus. SEISON EDESSÄNNE ja häpeän. Meillä on joka päivä mahdollisuus jättää kehnoimmat valinnat taaksemme. Itsepetos on helppoa ja salakavalaa. Olemme luoneet kriisin yhdessä, koska olemme kaikki yhtä, eikä maailmaa ja sen ihmisiä voi erottaa toisistaan. Mikä oli se todellisuus. Emmekä saa lamaantua heikkoudestamme, vaan meidän on jatkettava eteenpäin ja pyrittävä aina kohti hyvää, sillä uskon, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. On aina helpompi löytää vihollinen muualta kuin itsestä, varsinkin kriisien keskellä. Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Ja kun puhun minusta, puhun tietenkin myös sinusta. On tuskallista tunnustaa, että me olemme luoneet koronakriisin yhdessä
Tunturipöllöjen pääravintoa ovat tunturisopulit ja myyrät. Yhdeltä kummulta löydän vanhoja oksennuspalloja, joissa on selvästi sopulin karvoja. Istun piilokojussa ja katselen kaukoputkella pesällään olevaa tunturipöllönaarasta ja sen poikasia. Koiraan tehtävä on huolehtia saalistamisesta. Koska myyräja sopulikannat ovat romahtaneet kesken pesinnän, pöllöjen on ollut pakko vaihtaa sopuleista lintuihin. Niiden papanoita ja käytäviä on joka puolella, mutta itse otuksista ei näy vilaustakaan. Samalla paikalla on myös erilaisia sulkia. Kaikki pöllöt eivät ole sitä osanneet tehdä, ja moni pesintä on keskeytynyt.. 74 suomenluonto.fi 74 suomenluonto.fi Luontokuvitt aja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a OLEN erikoisluvalla tunturipöllön pesän lähistöllä
i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i Loppukesä on parasta sieniaikaa Mustatorvisieni sukulaisineen Kasvien ja sienten lii olaisuus Tunturihaukka, suurin jalohaukkamme www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto suomenluonto.?i @suomenluonto KU VA H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO 6/2020 ilmestyy 20. • Liput 14,50 / 12 / 8 €, suosittelemme lippujen ostamista ennakkoon ja edullisemmin verkkokaupastamme www.maretarium.fi Miten sinä suojelet Itämerta. elokuuta KU VA M AT TI VA IN IK KA Sapokankatu 2, Kotka info@maretarium.fi puh. 040 311 0330 Ahven, ankerias, harjus, hauki ja 50 muuta lajia suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Avoinna joka päivä 10-19 (paitsi 19.6. 10-16). E N S I N U M E R O S S A Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.?i Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Terve tuloa oppim aan ja viiht ymää n! Nyt kesäretkelle Kotkaan!