Suomen Luonto 5/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

K O S K IR E T K IK O H T E E T. S IN IP Y R S T Ö . SALAPERÄINEN SINIPYRSTÖ LUONTO IHOLLA: MIKÄ PISTI. R A N TA K Ä Ä R M E . K O IL LI S M A A . P E R H O S K E S Ä . Kesän lapset Luonnossa syntymä ajoitt uu usein alkukesään, ja siihen on syynsä. IRTONUMERO 9?€ 5/2021 S U O M E N LU O N T O 5 | 2 2 1 S U U R I K E S Ä N U M E R O . V E S IK A S V IT . V E R E N IM IJ Ä T. RANTAKÄÄRME & IHMINEN Suuri juhlanumero – 84 sivua kesäluontoa Kukkaloistoa perinnekedolla | Jylhä ja kaunis Koillismaa Näin etenee perhoskesä | Mökkirannan vesikasvit Luonnon juhlaa!. K E T O K E R T O O M E N N E E S TÄ . E LI S A A A LT O L A . K E S Ä N E L Ä IN L A P S E T
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U KE SÄ Nousukiidossa KUVA MARKO MIETTUNEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES TAITAVAN SUKELTAJAN ei usein tarvitse nousta ilmojen teille. Työläästi siiville päästyään silkkiuikku kuitenkin kykenee vauhdikkaaseen lentoon.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
42 Vanhan metsän laulu Salaperäinen sinipyrstö on runsastunut Suomessa. 34 Mikä pisti. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Uusi elämä syntyy Syntymä on luonnossakin aivan erityinen hetki. Mitä tiedetään eläinten ensi hetkistä. Nisäkkäiden ja lintujen poikaset syntyvätkin suven runsauteen.. 24 Pohjakosketuksia Nyt sukelletaan vesikasvien kosteaan maailmaan ja tunnistetaan yleisimpiä lajeja. Hyttyset, mäkärät, polttiaiset – meille ne ovat joskus riesa, mutta niiden runsaus kuuluu luontoomme. KU VA EI LA H EI KK IN EN / VA ST AV AL O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 66 Homo sapiens: Elisa Aaltola 68 Havaintokirja 70 Kysy luonnosta 75 Lukijoilta 76 Kotona 78 Kirjat & kulttuuri 80 Kolumni: Johannes Enroth 81 Luonnoksia: Paula Humberg 16 Suomen Luonto 5/2021 16 Kesä on parasta aikaa olla lapsi. 48 Pihaketo henkii mennyttä Kasvien ja perhosten kukoistus kertoo menneiden sukupolvien työstä. 40 Perhosten kesä Päiväperhosilla on rytminsä. 60 Kuohuvaa Suomea Säilyneet koskemme kuuluvat parhaisiin retkikohteisiin. 52 Koillismaan kutsu Kuusamon seudulla kohtaavat monet luonnon hienoimmat piirteet. 31 Käärmelammella Heikki Willamo arvostaa rantakäärmettä, kuten Suomessa on perinteisesti ollut tapana
o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. ajat Johanna Mehtola Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. ämällä tuo. Tällä hetkellä innostaa avovesi uinti Etelä-Suomen järvissä ja haaveissa on vaellus Lapin erämaissa. o Kroonpressille on myönne. ely A. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. i. e Kar. KUVA: PAULA HUMBERG 80. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. ajat Annakaisa Vän. avissa osoi. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. Aiheinamme mm. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. Lehden välistä löytyvän julisteen luonnosteluvaiheessa Sanna kävi inspiraatioretkellä Nuuksiossa, törmäsi muurahaisiin saunassa ja seurasi lintuja sumuisella lammella. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Hannu Aarnio, biologi Eläkkeellä oleva biologi valokuvaa ja harrastaa luontoa monipuolisesti. inen Laura Salonen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Silloin tällöin hän suunnittelee julisteita, mikä on hänen lempipuuhaansa. – ). Vapaa-ajallaan hän suuntaa luontoretkelle parivuotiaiden kaksostensa kanssa tai upottaa varpaat hiekkaan Hangon rannoilla. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. KU VA T SA N N A M AN DE R, AN N A TU O M IN EN JA H AN N U AA RN IO 48 Harakankello ja leppäker u – kesä on kukkia ja hyönteiseloa. Laura Salonen, verkkotuottaja Laura vastaa Suomen Luonnon verkkosivustosta, päivittää lehden Instagram-tiliä ja toimii #muutos-tiedelehden tuottajana. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Tässä lehdessä Hannu vie lukijat savolaisiin perinnemaisemiin kukkaloiston ja pörriäisten keskelle. – ) ja vesikasvit (s. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Hän on kirjoittanut luontokirjoja muun muassa perhosista. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. Sanna Mander, kuvittaja Sanna piirtää pienellä työhuoneellaan kuvia esimerkiksi kirjoihin ja mainoksiin. Lisätietoa saat syö. Hän tykkää yhdistellä villisti värejä ja leikkiä muotojen kanssa. perhoset (s. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine
SYKE:N BIODIVERSITEETTIKESKUKSEN johtaja Petri Ahlroth esittää kysyttäessä veikkauksen, jonka mukaan monipuolisessa ympäristössä puolelta hehtaarilta voisi todellisuudessa löytyä jopa 6000–8000 lajia, jos aivan kaikki eliöryhmät oikeasti olisi mahdollista selvittää. Jos tähän lisätään rannan kaloja ja pien eliöstöä, kasvikunnasta 80–200 putkilokasvilajia, lisäksi lajeja sammaleista, viherlevistä ja päälle vielä monituhatlajisesta sienikunnasta, päästään jo 3000 lajiin. Lajimäärä riippuu maaperästä ja ympäristön vaihtelevuudesta, sijainnistakin. YKSITTÄISISSÄ LAJIRYHMISSÄ on edustavilla kotipihoilla tehty huikeita ennätyksiä: Pekka Eriksson on Porissa havainnut pihaltaan 249 lintulajia ja Pertti Rassi Espoossa yli 1100 kovakuoriaislajia. KUN TARKKAILEE pieniä mökkinaapureita, mökillä ei ole koskaan tylsää eikä tule yksinäinen olo. Osa lajeista asuu kesät talvet tontillasi, osa vierailee säännöllisesti, jotkut harvakseltaan. Toisaalla on rikottu tuhannen perhoslajin raja useallakin paikalla. 6 suomenluonto.fi MÖKKEILETPÄ PELLONREUNASSA, metsässä tai ulkoluodolla, et varmasti ole tonttisi ainoa asukas. Kun juhlit suloista suvea, nosta malja naapureillesikin. Mökkinaapurit Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I VA SA M IE S JA AN N A RI IK O N EN Monimuotoista ja sopuisaa rinnakkaiseloa: härkälude vadelmalla.. Mikroskooppista lajistoa puuttuu vielä tästäkin. BIOLOGI HEIKKI LUOTO arvioi hyvin tutkitun pihansa eläinlajien määräksi noin 2300 lajia. Tiedätkö kuinka monta eri lajia kesäparatiisissasi asustaa. T Y Y PI LLI N E N S U O M A L A I N E N kesämökki sijaitsee puolen hehtaarin tontilla järven rannassa tai sisäsaaristossa. Rajatuilla alueilla on esimerkiksi Paraisten Kuitian kartanolla päästy vuorokaudessa asiantuntijavoimin 880 lajiin ja Helsingin Töölönlahdella kahden päivän työllä puistomaisessa kaupunkiympäristössä yli 750 lajiin. Yhtä ihania ja tärkeitä kaikki. Vertailuksi mainittakoon, että Suomesta tunnetaan yli 41 000 eliölajia
Muuttolinnut palaavat Suomeen, koska täällä niiden pesintä onnistuu ja uusia sukupolvia kuoriutuu. Meillä pesii jopa 100 000 paria lapintiiroja, mikä on eniten Islannin ja Grönlannin jälkeen. Kuikkia pesii paljon myös Norjassa ja Ruotsissa, mutta Suomi on Venäjän ohella Euroopan ainoa yli kymmenentuhannen kuikkaparin maa. Lapintiira matkaa pohjolaan Etelämantereen krilliapajilta, ja sillekin olemme Euroopan kärkimaita. TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA VE SA H U TT U N EN Suomi on lintumaa. Kirjosiepon tykästyminen meikäläisiin leveysasteisiin voi olla yllätys. Maanosan telkistä noin 40 prosenttia pesii Suomessa. Tänne kannattaa tulla pitkänkin matkan takaa. Pyy ja harmaasieppo sekä liro, mustaviklo ja mustakurkku-uikku ovat nekin mieltyneet suomalaisiin maisemiin. Se ei kuitenkaan ole lämpimän ilmaston laji, vaikka talvehtiikin syvällä Afrikassa. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 7 UUSIN LINTUTIETO vankistaa Suomen asemaa lintujen pesimämaana. Asettumalla tänne linnut paljastavat millainen Suomi on: vesistöjen, metsien ja soiden maa mantereisen ja mereisen ilmaston suotuisassa saumakohdassa. Maamme on esimerkiksi kirjosiepon, leppälinnun, telkän ja kuikan suuressa suosiossa. Lähteet: European breeding bird atlas 2 (Lynx 2020), European red list of birds (Bird Life international 2015) sekä lintudirektiivin raportointi. Kuulumme myös jouhisorsan, lapasorsan ja haapanan Euroopan päälevinneisyysalueeseen
Jos karu järvi rehevöityy, monet selkärangattomat alkavat runsastua. Häviäminen taas viittaa vastakkaiseen suuntaan. Tutki rantaveden elämää TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Vedessä eläviin selkäranga. VINK KI Itämeren rannalla kesää viettävä voi osallistua tiedeprojektiin, jossa selvitetään, mitä selkärangattomia eläimiä rakkolevän eli rakkohaurun seassa lymyää. Ohjeet löytyvät sivustolta kukasyorakkolevaa.com. Kesän kulkua on hauska seurata, mutta ympäristömuutosten seurantaan tarkkailuajan täytyy olla joka kerta sama. ”Järkevintä se olisi loppukesällä tai vaikka vielä alkusyksyllä”, Haapala sanoo. Sellaisia ovat esimerkiksi sudenkorennot ja vesiperhoset. Vesikasveihin ilmestyy munaryhmiä, toukat kiipeävät pintaan ja saavat siivet selkäänsä. ”Kasvillisuusrikkailla ja soisilla rannoilla sudenkorentoja voi olla suhteellisesti enemmän. Haapala muistuttaa, että rannan elämää täytyy tarkkailla aina samalla tavalla ja samassa paikassa, jos mielii vertailla vuosien välistä vaihtelua. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi TUTTU UIMARANTA tai mökkijärvi paljastaa uuden puolen itsestään, kun kurkistaa pintaa syvemmälle. Toisille vesielämä kuuluu toukkavaiheeseen, eivätkä ne palaa sukelluksiin sieltä kerran noustuaan. Kotilot ovat kalkkikuorisia, eivätkä siksi kestä hapanta vettä. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hydrobiologi Antti Haapala kertoo, että rantavyöhykkeeltä voi löytää myös muun muassa päivänja koskikorentojen toukkia sekä vedessä eläviä kovakuoriaisia. Hirveän tuulisella kelillä tai alkukesällä havainnointia ei kannata tehdä.” Elämä pinnan alla muuttuu kesän edetessä. ämällä haavia apuna. Jotkin otukset, kuten kotilot, viettävät pinnan alla koko elämänsä. ”Sää saattaa vaikuttaa eläimiin paljon enemmän kuin mökkijärven kunto. Niiden lisääntyminen voi siis tarkoittaa, että happamoitunut vesistö palautuu. omiin eläimiin voi tutustua vaikkapa snorklaamalla tai käy. Kivillä kasvavat päällyslevät taas houkuttelevat kotiloita.” Jos eläimistöä malttaa seurata monena kesänä, otukset voivat kertoa järviveden muutoksista
Nyt pandemian aikaan pidän kielitaitoani yllä lukemalla paljon italiankielistä kirjallisuutta ja kuuntelemalla musiikkia. Linnun vartaloa suojaavat lyhyet ja symmetriset ruumiinhöyhenet, ja niiden alta löytyvät kauttaaltaan höttöiset, eristävät untuvat. Nykyisin tosin vanhempi poikani on jo niin hyvä, että hän taitaa pitää minua vähän naurettavana kalastajana. Sienestys on ykkösharrastukseni, ja jos voisin, en muuta tekisikään elämässäni. Siipien ja pyrstön sulat ovat jäykkiä ja paksuruotisia, sillä niiden täytyy kestää ilmanvastuksen paine. Äidiltäni ja mummiltani olen perinyt kovan sienivimman. Se on vähän niin kuin toinen kieleni suomen lisäksi. Päin vastoin, silloin on syytä kirmata nauttimaan luonnonvesistä, kun ne vielä ovat lämpimimmillään. Se juontaa lapsuuteeni mökille, joka meillä vieläkin on täällä Punkaharjulla. 2 KALASTAN. Lajinmääritystä varten sulat kannattaa valokuvata luonnossa ja jättää sinne, sillä luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen lajien ja niiden osien hallussapidon. Vesi pidättää hyvin lämpöä, joten uimarin nahoissa muutos tuntuu vasta elokuun alkupäivinä. Katso sulan muotoa Jaakko jahkailee kiven kanssa VINK KI Sulkien lajintunnistusta voi harjoitella sivulla featherbase.info. Mökin ympäristö täyttyy haperomerestä heinäkuun lopulla, ja se on kuin uni. 3 LUEN. Saimin lukuvinkki: Minun sienipolkuni – sienestyksen parantava vaikutus Vanhan kansanperinteen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven veteen heinäkuun lopulla. Sinne on koottu kattavia kuvia eri lajien höyhenpuvusta. Tykkään onkia ja uistella heittäen tai vetäen. Heinäkuussa alkaa jo tulla haperoita, ja olen niiden suuri ystävä. Siitä sieni-innostukseni lähti nuorena tyttönä, kun aloin miettiä, ovatko ne kaikki samaa lajia. Mikäs sen parempaa, jos pääsee vapaapäivänä kuumalla ilmalla johonkin lueskelemaan. Se on vähän niin kuin toinen kieleni suomen lisäksi. Oikean lajin löytyminen selailemalla vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Pian selvisi, että eiväthän ne ole, vaan maistuvatkin eriltä. suomenluonto.fi 9 1 SIENESTÄN. jo niin hyvä, että hän taitaa pitää minua vähän naurettavana kalastajana. 3 kaan pidän kielitaitoani yllä lukemalla paljon italiankielistä kirjallisuutta ja kuuntelemalla musiikkia. SA IM I H OY ER IN KU VA EL IN A SI M O N EN. Mitä teet kesällä, Saimi Hoyer. Ikävä sinne on aika kova, joten tämä on oma matkani Italiaan rakkaiden ihmisten ja rakkaan kulttuurin luo. Siipien päistä löytyvät teräväkärkiset sulat, joissa höyty ruodin toisella puolella on hyvin kapea vastakkaiseen puoleen verrattuna. Suurin perintö, mitä vanhempani tulevat minulle jättämään, on tämä luontosuhteeni. Minulla on omat haukipaikkani tarkasti tiedossa, ja kun heitän, yleensä sieltä nousee hauki. Niitä kutsutaan sormisuliksi. Saimin lukuvinkki: Long Litt Woon: Minun sienipolkuni – sienestyksen parantava vaikutus (Nemo 2018) Tarkkasilmäinen voi luonnossa kulkiessaan löytää linnuista pudonneita sulkia. Ilmatieteen laitos kertoo, että sää alkaa usein viiletä juuri jaakonpäivänä. Kivi saa pintavedet jäähtymään. Saimi Hoyerin kesä kuluu hänen johtamansa Hotelli Punkaharjun maisemissa. Jaakon päivänä ei siis vielä kannata ripustaa uimapukua naulaan. Ikävä sinne on aika kova, joten tämä on oma matkani Italiaan rakkaiden ihmisten ja rakkaan kulttuurin luo. 25.7. Lajin tunnistaminen niistä vaatii perehtymistä, mutta sulan muodosta voi päätellä, mistä kohtaa se on pudonnut
Kunnostustöillä on ollut hyvin myönteinen vaikutus ahventen kutuun. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi AHVENTEN KUTU on maan eteläosissa lopuillaan, mutta rantaruovikossa näkyy vielä muutama kutunauha vaaleana massana. adoihin on hidastettu. Hangon Tvärminnen tutkimuksen perusteella todennäköisempi syy on ahvenelle soveltuvien kutulahtien väheneminen ruoppaamisen, rantarakentamisen tai rehevöitymisestä johtuvan umpeenkasvamisen takia. RUOTSALAISTUTKIJOIDEN MUKAAN ahventen vähenemiseen rannikoilla on vaikuttanut etenkin kolmipiikin runsastuminen. Uuden tekniikan avulla saatuja tuloksia verrataan muilla menetelmillä saatuihin laskelmiin. Tuottoisimmassa . Tutkimus saa rahoitusta EU:n merija kalatalousrahastosta. Kutupaikkoja on kunnostettu muun muassa tilapäisillä kivipadoilla, joilla veden virtaamaa mereltä . TE KS TI JE SS IC A H AA PK YL Ä KU VA PE KK A TU U RI L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Umpeenkasvaneiden lahtien yhteys mereen on palautettu niittämällä ruovikkoon kaloille soveltuva kulkuväylä. Ahventen ja muidenkin petokalojen, määrät ovat vähentyneet Suomen lounaisja etelärannikoiden saaristossa. Uusin lisäys tutkimukseen ovat vedestä otettavat ympäristö-dna -näytteet, joiden avulla voidaan arvioida laajemmin, kuinka paljon ja milloin ahvenia nousee kutulahtiin. Ahvenia autetaan kunnostamalla kutulahtia Ahven on vähentynyt merellä. Syitä tutkitaan Tvärminnessä. adoissa ja kluuveissa. Molemmat ympäristöt on EU:ssa luokiteltu uhanalaisiksi. Muutamassa kutulahdessa lasketaan riistakameran avulla niihin nousevien ja sieltä poistuvien aikuisten kalojen määriä. Avain ahvenpopulaatioiden toipumiseen saattaa siis piillä kutulahtien suojelussa ja kunnostamisessa. Luonnonvarakeskus (Luke) käynnisti Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa 2017 projektin, jossa kutevien ahventen määriä kartoitetaan Tvärminnen lähistön . Kutumenestystä arvioidaan laskemalla mätinauhoja ja poikastuotantoa haavinäytteiden avulla poikasten kuoriuduttua. Itämeren ahvenet kutevat mieluiten matalissa merenlahdissa, . Liika virtaus saattaa laskea lämpötilan mädin kypsymisen kannalta liian matalaksi, jolloin poikaset kuolevat. adoissa ja kluuveissa, joissa vesi lämpenee nopeammin kuin ympäröivässä meressä. adassa ahvenenpoikasia arvioidaan syntyneen vähintään miljoona, kun lahteen oli avattu vesiuoma, jota pitkin ahvenet pääsivät jälleen kutemaan
Ahven on edelleen, yhdessä särjen kanssa, Tvärminnen runsaslukuisin kala. Kyllä, pitkin pohjoista Itämerta. Latvapurot ovat monimuotoisuuden keskittymiä ja tärkeä osa jokiverkostoja. ”Rannikoiden petokalat ovat vähentyneet ja niiden koot pienentyneet.” Ojitetun suon avohakkuu on puroille turmioksi TE KS TI JE SS IC A H AA PK YL Ä KU VA T M AT S W ES TE RB O M , W IK IM ED IA CO M M O N S JA IS TO CK PH OT O Dosentti ja tutkimuskoordinaattori Mats Westerbom on maamme kokeneimpia meribiologeja. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . ”On hälyttävää, että yleiset ja elinvoimaiset lajit näyttävät ojitusten ja hakkuiden vaikutuksesta vähenevän puroissa huomattavasti tai jopa häviävän niistä.” Esimerkkeinä hän mainitsee koskikorentoihin kuuluvat purokorrit ja kovakuoriaisiin kuuluvan harjukuoksasen. Ahven, samoin kuin kuha, viihtyy lämpimässä vedessä. Laji pesi Suomessa viimeksi 1995. Myös moni harvinainen kääpälaji hyötyy poltosta. Metsää palaa yhteensä lähes 74 hehtaaria Pudasjärvellä, Kuusamossa, Reisjärvellä ja Kuhmossa. Hankkeessa on tehty runsaasti kunnostuksia myös Merenkurkussa. Suunnitteletteko uusia kunnostusprojekteja ja missä. PIIA AHONEN Kiljuhanhia etsitään dna:n avulla Äärimmäisen uhanalaisten kiljuhanhien pesimäalueita etsitään tänä kesänä Lapista ympäristö-dna:n avulla. Tämän hankkeen puitteissa emme suunnittele uusia kohteita. RIIKKA KAARTINEN KULOTU KSISTA H YÖTY VIÄ LAJ EJA: Kovakuoriaisista kaskijeiju, kulokauniainen ja tuhkalatikka, kasveista huhtakurjenpolvi. Onko ahvenkantojen heikkenemistä havaittu muualla kuin Tvärminnen alueella. Kovakuoriaisille on kehittynyt aisteja, joilla ne havaitsevat savun. . Ensimmäisen kerran Suomessa poltettiin metsää ennallistamistarkoituksessa vuonna 1989. Jos sitä löytyy, alue tutkitaan myöhemmin maastossa. Kurjenpolven siemenet palo herättää kasvamaan. Kulotuksilla elinympäristöjä uhanalaisille. METSÄHALLITUS TEKEE tänä kesänä ennätysmäärän ennallistamispolttoja Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan suojelualueilla. Fennoskandian nykyiset tunnetut pesimäalueet sijaitsevat Norjassa. Yleisesti ottaen rannikoiden petokalat ovat kuitenkin vähentyneet ja niiden koot pienentyneet. . ”Havaitsimme erityisen haitallisen yhdysvaikutuksen pienissä latvapuroissa, jotka ovat toistaiseksi vesien ekologisen tilan seurantaohjelmien ulkopuolella”, kertoo väitöstutkija Maria Rajakallio Oulun yliopistosta. Esimerkiksi kovakuoriaisiin kuuluu lajeja, jotka elävät vain hiiltyneellä puulla. PIIA AHONEN Jos ojitetulla turvemaalla tehdään avohakkuu, haitat vesiluonnolle ovat suuremmat kuin pelkän hakkuun ja pelkän ojituksen haitat yhteen laskemalla voi olettaa, ilmenee tuoreesta virtavesien selkärangattomiin keskittyvästä tutkimuksesta. Ahvenkannoille on tyypillistä, että ne heikkenevät ja vahvistuvat meriveden lämpötilan vuosivaihtelujen mukana. Pesivät kiljuhanhet ovat piilottelevia eikä niitä ole löydetty maastokartoituksissa. Kasvu on nopeampaa ja kutu onnistuu paremmin lämpimässä vedessä. Idea oli saatu Yhdysvalloista. Miten meren lämpeneminen vaikuttaa ahveneen. Lämpötilalla on suora vaikutus kudun onnistumiseen. Kun kuolleen ja varsinkin palaneen puun määrä kasvaa ja elävän puuston rakenne monipuolistuu, monen uhanalaisen lajin elinmahdollisuudet paranevat. Nykyisin pystytään tunnistamaan vedestä kiljuhanhen lajityypillistä dna:ta
Kesän määritelmä on tässä ilmatieteellinen: jakso jona vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi vähintään kymmenen astetta. Lämpeneminen näkyy ennätysvuosissa Suomen hellepäivien ennätys (48 samana vuonna) on Kouvolan Utista vuodelta 2010 ja pisimmän yhtenäisen jakson ennätys myös Utista sekä Ilmatieteen laitoksen päämajasta Helsingin Kumpulasta 2018. Vuosista lämpimin on viime vuosi. ILMA S TONMUUTOS ENNÄT YK SE T ITÄMERI. Tällöin heinä–elokuun helle kesti 26 päivää. Tutkimuksessa käytettiin parhaita ilmastomalleja. Lämpöaallot voivat olle meressä jopa tappavia sinisimpukoille. Poiju on ollut paikallaan vuodesta 1996. Atlantilla ne ovat hävittäneet eteläisimmät rakkoleväkasvustot. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Kesä pitenee ja tuo uusia lämpöennätyksiä, joista Itämerikin saa osansa TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O 12 suomenluonto.fi Kesä pitenee Viime vuonna julkaistun Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen pidentää Suomen kesää neljästä viiteen päivään vuosikymmenessä. Ilmastonmuutos lisää ennätysten todennäköisyyttä, eikä kesäkuun lämpöennätys (33,8 astetta) Ähtäristä vuodelta 1935 pysyne kauaa voimassa. Häviäjänä on talvi. Vuosisadassa kesälle tulee pituutta lisää noin puolitoista kuukautta. Viime vuoden kesäkuun lopulla Hangon Tvärminnessä mitattiin lähes 15 astetta 30 metrin syvyydessä mikä oli 94 vuoden mittaushistorian suurin lukema. Myös vedet lämpenevät Itämeren ulapan aaltopoiju rekisteröi heinäkuussa 2018 pintaveden lämpötilaksi tasan 27 astetta
Pesä tuhoutui pian löytymisen jälkeen ilmeisesti lintujen saalistuksen takia. Suomen edellinen uusi pesimälaji oli tulipäähippiäinen 2020. Aluskasvillisuuteen kuuluvat metsissämme olennaisesti marjoja tuott avat varpukasvit, kuten mustikka, josta projekti on saanut nimekseen Operaatio mustikka. Helsingissä kalalokki pesi Mannerheimin patsaan karvalakissa, joka muodostaa kätevän pesämaljan. Jatkuvasti kiihtyvän luonnonvarojen ja energian käytön aikakautta. Suomen rannikolla tällaisia ovat mustatäplätokko ja liejutaskurapu. Liejutaskuravun on raportoitu muuttavan paikallisesti selkärangatonyhteisöjä ja mustatäplätokko saattaa kilpailla muiden kalojen kanssa tilasta ja ravinnosta. i uudeksi pesimälajiksi Suomen ensimmäinen avosetin pesintä todett iin toukokuussa Hailuodossa. Nyt selvitetään, miten ilmastonmuutos, metsien hoitotavat ja muut tekijät ovat vaikutt aneet viimeisen 25 vuoden aikana. Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen ylitarkastaja Jorma Pessa löysi pesän rantalintuja kartoitt aessaan. Professori Raisa Mäkipään mukaan metsäkasvillisuudessa on ilmeisesti tapahtunut ”aikamoisia muutoksia”. Kustannustoimi aja ja kirjailija An i Arnkil Twi erissä 24.5.2021 Havaintoja liejutaskuravusta, mustatäplätokosta ja muistakin rannikon vieraslajeista voi raportoida osoitteessa vieraslajit.fi Metsäkasvillisuus tutkitaan Luonnonvarakeskus tutkii Suomen metsien aluskasvillisuutt a laajasti ensi kertaa vuoden 1995 jälkeen. Virossa pesii parisataa paria avosett ejä ja Ruotsin eteläosissa parituhatt a paria, joten pesintää on pidetty Suomessakin mahdollisena. RIIKKA PUNTILA-DODD Mustatäplätokko tuli jäädäkseen Lännessä opittiin pitämään ”normaalina” suuren kiihdytyksen aikaa. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T KUN UUSI vieraslaji saapuu, se voi levitä rajusti lyhyessä ajassa. Molemmat lajit ovat löytäneet Suomen rannikolta omat ekolokeronsa. i uudeksi pesimälajiksi Suomen ensimmäinen avosetin pesintä todett iin toukokuussa Hailuodossa.. Liejutaskurapu on levinnyt lähinnä Saaristomerellä, mutta nykyisin sitä voi löytää myös Suomenlahden läntisimmistä osista. Hailuoto on ilmeisesti pohjoisin lajin tunnetuista pesimäpaikoista. Mustatäplätokkoja on jo lähes koko rannikolla. AH Avose. Metsissä sen sijaan ei ole saatu aikaan hakkuukieltoa pesimäaikaan, vaikka luonnonsuojelujärjestöt ovat tätä vaatineet. POLIIT TINEN ELIÖ KU VA T H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O , BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y JA IS TO CK PH OT O kanssa tilasta ja ravinnosta. Pesiä suojelee luonnonsuojelulaji, jonka mukaan kajoaminen ei sovi, kun pesintä on käynnissä. Avosetin tuntee helposti mustavalkoisesta värityksestään. RIIKKA PUNTILA-DODD vieraslajit.fi Metsäkasvillisuus Luonnonvarakeskus tutkii Suomen metsien aluskasvillisuutt a laajasti ensi kerAvose. Aluskasvillisuus on monien eläinlajien tärkeää ravintoa. AH KALALOKKI Larus canus ”Lokin pesä pysäytti ison rakennuksen purkutyöt Hervannassa – Nyt kaupunki odottaa tietoa, saako töitä jatkaa vai ei”, otsikoi Aamulehti (4.5.2021). Levinneisyyden seurannassa suurena apuna ovat kansalaishavainnot
verkkokaupasta 8.8.2021 asti. Kirjassa kuvataan jäniksen ja ihmisen välistä ystävyyttä. 24,95 €) Finlandia lukijoiden suosikki WWF:n Vuoden luontokirja -voi. aja Docendo onnittelee Suomen Luonto -lehteä ja tarjoaa lukijoille upeat luontokirjat edullisesti! Tarjoushinnat voimassa vain Docendo. ”Eija Kujansuun kirjassa on huumoria, koskettavuutta ja tietoa – eikä sitä ole turhaan venytetty.” Keskisuomalainen Tarjoushinta 22,36 € (norm. 24,95 €) Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot Suomen harrastetuimmat hyönteiset ensimmäistä kertaa samoissa kansissa! Tarjoushinta 14,95 € (norm. Suomen leppäkertut Kaikki maamme noin 60 leppäkerttulajia upein valokuvin. 34,95 €) Metsäjänis – Utelias älykkö Luontoteos, joka ilostuttaa koko perhettä. Tarjoushinta 14,95 € (norm. Tarjoushinta 19,95 € (norm. 24,95 €) Metsä elää Koko perheelle sopiva lumoava visuaalinen matka Suomen luontoon. 24,95 €) Suomen kimalaiset Kaikki maamme 37 kimalaislajia esiteltynä hienoin luontokuvin. Kujansuu haluaa valottaa jänisten arkea ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta seurata niiden yöelämää. Tarjoushinta 19,95 € (norm. Tarjoushinta 19,95 € (norm. Jää hyvin, saimaannorppa Kaunis ja liikuttava kirja sisävesien hylkeestämme ja sen puolustajasta. 27,95 €) Vuoden luontokirja -. Tarjoushinta 24,95 € (norm. 24,95 €) Kansallispuistot Kaikki 40 Suomen kansallispuistoa esiteltyinä. Toimittaja, kirjailija, Tieto-Finlandian yleisöpalkinnon voittaja, Kimmo Ohtonen on viimeisen viiden vuoden ajan taltioinut maamme tunnusomaisten eläinlajien elämää niiden luontaisissa elinympäristöissä. Uutuus Myyntimenestys. nalis. Tarjoushinta 19,95 € (norm. 24,95 €) Kuulin allien laulavan Minna Pyyköltä Suomen luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden ylistys
34,95 €) Metsäjänis – Utelias älykkö Luontoteos, joka ilostuttaa koko perhettä. 27,95 €) Vuoden luontokirja -. (SL 8/1992) 1992 suomenluonto.fi 15 Suomen leppäkertut Kaikki maamme noin 60 leppäkerttulajia upein valokuvin. Tämän numeron Koillismaa-kartassa (s. Tarjoushinta 19,95 € (norm. verkkokaupasta 8.8.2021 asti. Jää hyvin, saimaannorppa Kaunis ja liikuttava kirja sisävesien hylkeestämme ja sen puolustajasta. nalis. Hakkuut uhkasivat silti. Tarjoushinta 24,95 € (norm. Juttu oli osa isoa sarjaa, jossa esiteltiin kaikki Suomen maakunnat. 24,95 €) Metsä elää Koko perheelle sopiva lumoava visuaalinen matka Suomen luontoon. perussyynä tähän on kallioperä. 24,95 €) Kuulin allien laulavan Minna Pyyköltä Suomen luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden ylistys. 58) näkyy, että kyse on isoista alueista, joista olisi ollut kansallispuistoksikin. Muutamaa vuotta myöhemmin Kuusamon julkista kuvaa hallitsivat yllättäen kunnan etelä osan arvometsät. ” Niin kertoi Suomen Luonto Koillismaa-jutussaan lähes 30 vuotta sitten ja valisti, että Kuusamon pohjoisosan rehevyyttä ruokkivat karelidiset liuskeet ”joihin kuuluu myös runsaasti kalkkikiviä”. Tarjoushinta 14,95 € (norm. Saatiin Koillismaalle lopulta uusia kansallispuistojakin: Syöte vuonna 2000 ja hiukan Kainuun puolelle jäävä Hossa vuonna 2017. Uutuus Myyntimenestys. 24,95 €) Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot Suomen harrastetuimmat hyönteiset ensimmäistä kertaa samoissa kansissa! Tarjoushinta 14,95 € (norm. a, suoraan mannerjään alta kuivana paljastunu. ”Voiko tällaista olla säästynyt”, ihmetteli eräs asiantuntija Närängänvaaran, Romevaaran, Virmajoen ja Pajupuronsuon metsiä. Tarjoushinta 19,95 € (norm. ”Eija Kujansuun kirjassa on huumoria, koskettavuutta ja tietoa – eikä sitä ole turhaan venytetty.” Keskisuomalainen Tarjoushinta 22,36 € (norm. 24,95 €) Finlandia lukijoiden suosikki WWF:n Vuoden luontokirja -voi. Suomen Luonto otti pääkirjoituksessaan (SL 6/1996) kantaa: ”Kansallispuistona tämä kuusamolaisen metsäerämaan jättiläiskatedraali saisi arvoisensa kohtelun.” Monien neuvottelujen jälkeen nuoren luontoliittolaisen Mikko Keräsen esiin tuomat metsät perustettiin suojelualueiksi. Kujansuu haluaa valottaa jänisten arkea ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta seurata niiden yöelämää. aja Docendo onnittelee Suomen Luonto -lehteä ja tarjoaa lukijoille upeat luontokirjat edullisesti! Tarjoushinnat voimassa vain Docendo. ”Lähes koko Koillismaa on vedenkoskematonta alue. Nykyisin kaikki hyväksyvät aikanaan kiivaasti vastustetunkin suojelun. a.”, avasi Seppo Vuokko jutun. TÄ M Ä M U U T T U I – V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ Kuusamon koko kuva laajeni TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”KUUSAMON ja koko Koillismaan julkista kuvaa pyrkii hallitsemaan vähäinen, muutaman sadan neliökilometrin suuruinen Oulangan–Kitkan alue... Tarjoushinta 19,95 € (norm. Tarjoushinta 19,95 € (norm. 24,95 €) Suomen kimalaiset Kaikki maamme 37 kimalaislajia esiteltynä hienoin luontokuvin. Toimittaja, kirjailija, Tieto-Finlandian yleisöpalkinnon voittaja, Kimmo Ohtonen on viimeisen viiden vuoden ajan taltioinut maamme tunnusomaisten eläinlajien elämää niiden luontaisissa elinympäristöissä. 24,95 €) Kansallispuistot Kaikki 40 Suomen kansallispuistoa esiteltyinä. Kirjassa kuvataan jäniksen ja ihmisen välistä ystävyyttä
16 suomenluonto.fi KU VA M ER JA OT RO N EN / VA ST AV AL O Pienen näädän kesä kuluu pesän ympäristöön tutustuessa ja saalistusta harjoitellessa.
Emot etsiytyvät kasvillisuuden kätköihin, kaivamiinsa onkaloihin tai rakentamiinsa pesiin. Paljas maa kasvattaa vehreän peitteen ja hyönteiset lähtevät liikkeelle sankoin joukoin. K esällä luonto kattaa pöydän kukkuroilleen. Tarjolla on yltäkylläisyyden ikkuna, johon uuden elämän alku täytyy tähdätä, jotta se kasvaa vahvaksi ja sitkeäksi. Vastasyntynyt vasa nousee pian jaloilleen. suomenluonto.fi 17 Uusi elämä syntyy TEKSTI ANNA TUOMINEN KU VA PA SI N IE M IN EN / VA ST AV AL O Vehreä kesäluonto kätkee syntymän suojiinsa ja ruokkii vastasyntyneet pienokaiset. Leppeä sää hellii lämmöllään vastasyntyneitä. Uusi elämä itsessään on osa samaa runsautta. Loppukesä on kiireistä aikaa synnytysosastoilla. Petoeläimille muiden lajien poikaset ovat helppo ja elintärkeä saalis, kun niiden omat jälkeläiset kasvavat yhä nälkäisemmiksi. Muutamassa päivässä se on jo vikkelä liikkeissään.. Vuodenaikaisuus näkyy myös ihmisillä. Mutta siinä, missä ihmislapsi syntyy tarkassa seurannassa ja asiantuntijan avulla, luonto piilottaa syntymän hetket helmoihinsa. Mitä syntymästä luonnossa tiedetään
Jo seuraavana aamuna kupin pohjalla napottaa ensimmäinen sinisävyinen muna. RÄKÄTTIPARISKUNTA aloittaa pesinnän, kun lämpö saavuttaa Pohjolan ja hyönteiset kuhisevat. Räkätt i aloitt aa haudonnan täydellä teholla vasta, kun viimeinenkin muna on munitt u. Vihdoin pesä on valmis, eikä yhtään liian ajoissa. Äidin ja lapsen vointia seurataan säännöllisesti neuvolassa. Samalla varmistuu, ettei alkio painu kuoren reunaan vaan kehittyy hyvin. Seuraavana aamuna munia on jo kaksi, lopulta kuusi. 18 suomenluonto.fi Tiedonjanoa ja äidinvaistoja Ihmislapsi kasvaa äitinsä kohdussa. Se asettelee munia parempaan asentoon nokalla käännellen. Pariskunta on asettunut muiden räkättiparien joukkoon väljäksi koloniaksi, jossa lukuisat korvat ja silmät huomaavat nopeasti lähestyvän uhan, kuten niiden munia mielivän variksen. Timpuri on ensi kertaa työssä, joten se vie aikansa. KU VA T KI RS I M YL LY KA N GA S / VA ST AV AL O JA SA KA RI AL AS U U TA RI / VA ST AV AL O. Emon vatsahöyhenet ovat irronneet, ja paljas vatsa lämmittää munia tehokkaasti kun lintu asettautuu varovasti hautomaan. Monet sopivat pesäpuut on jo varattu, mutta lopulta pesän paikka löytyy nuoren ja tuuhean männyn oksanhangasta. Tulevat vanhemmat valmistautuvat perheenlisäykseen hyvissä ajoin. Räkätt irastaan pesä on rakennett u heinistä ja savesta. Tietoa ja tarvikkeita on saatavilla runsaasti. Ajoitus on tärkeä. Porukalla myös tunkeilijan häätäminen on helpompaa. Varhain kuoriutuneet poikaset ehtivät kasvaa roteviksi ennen vaativaa syysmuuttoa, mutta toisaalta liika hätäily keväällä saattaa kostautua, jos untuvikoille ei vielä löydykään tarpeeksi ravintoa. Naaras sovittelee kuivaa heinää kupin muotoon ja liisteröi rakennelmansa savella. Enempää ei ole luvassa, joten on aika paneutua hautomapuuhiin. Linnun vaistot ohjaavat pesän rakennusta, mutta harjoittelullakin on puuhassa merkitystä
Sen on myös päästävä liikkeelle, sillä emo ohjaa vasan toisinaan suojapaikasta toiseen. Synnytyskanavaa ympäröivät kudokset löystyvät tehdäkseen tilaa vasalle, ja limaa erittyy runsaasti. Poikanen painaa vähemmän kuin viiden sentin kolikko. Se piiloutuu tiheän lepikon suojiin, vaikka läheiset niityt viheriöivät apilan nuorista versoista. Vatsa on valtava ja hidastaa jo kulkua. Vasan täytyy ylettää nisälle, kun emo käy imettämässä. Ongelmat johtavat yleensä kaikkien menehtymiseen. Kauriin keho alkaa valmistautua synnytykseen. On hyvin mahdollista, että ilvesemo saa kauriiden karun kohtalon myötä ravintoa pentueelleen. Ponnistusvaiheessa kätilö ohjaa synnyttäjää, rohkaisee ja huolehtii sopivasta etenemistahdista. Sikiökalvo puhkeaa ja lapsivesi alkaa tihkua ulos. Suhteessa emon painoon jo yksikin poikanen voi silti olla suurempi kuin ihmislapsi äitinsä vatsassa. Vuorokauden kuluttua supistukset tihentyvät ja voimistuvat, joten äidin on aika lähteä sairaalaan. Pitkän tiineyden onkin tarkoitus valmistella vastasyntynyt nousemaan jaloilleen pian syntymän jälkeen. Se on pehmustanut pesäluolan valmiiksi heinillä ja sammalilla, jotta vastasyntyneet pysyvät kuivina ja lämpimässä. Kauris ei uskalla astua aukealle, jossa jokin peto voisi huomata sen. KU VA PE KK A KO TK AT N IE M I / VA ST AV AL O. Eikä apiloilla ole niin paljon väliäkään, sillä tulevan emon ruokahalu on tiessään. Emo ei vielä tiedä sitä, mutta tulossa on kolmoset. Vasomiseen ei ole enää montaa päivää. Tällaiset kohtalot ovat osa elämää ja syntymää. METSÄMYYRÄ vetäytyy maan alle, kun synnytys on alkamassa. Vasat saattavat jäädä väärään asentoon kohdussa, jolloin ne eivät mahdu syntymään. VALKOHÄNTÄKAURIS jättää laumansa ennen synnytyksen alkua. Pitkäjalkainen ja hyvin kehittynyt vasa on vaikea synnytettävä. suomenluonto.fi 19 Keho valmistautuu Ihmisen syntymä alkaa harvoilla supistuksilla. Elämä alkaa Synnyttävän ihmisen kivut ovat kovat ja niitä lievitetään vahvoilla lääkkeillä. Synnytyksen jälkeen äiti saa lapsen syliinsä ja napanuora katkaistaan. Monikkotiineys on kauriille melko tavallinen, mutta nostaa synnytyksen riskejä. Lapsen sykettä ja synnytyksen etenemistä mitataan ja seurataan. Valkohäntäkauriin monikkoraskaudet ovat tavallisia, mutt a niihin liitt yy riskejä. Nyt poikasia on tulossa viisi, ja emon vatsa on todella muhkea. Täysiaikainen poikanen painaa vähemmän kuin viiden sentin kolikko. Vauvan ja äidin tilaa seurataan tiiviisti, jotta mahdolliset muutokset huomataan heti. Mittauksilla ja seurannalla varmistetaan, että kaksikon tila on vakaa ja istukka tulee ulos normaalisti. Yleisyydestään huolimatta ne jäävät useimmiten metsien kätköön, sillä kaikki luonnossa päätyy nopeasti kiertoon
Emo nuolee poikastaan puhtaaksi ja valmistautuu samalla seuraavan sisaruksen tuloon. Myös äiti saa apua muun muassa imetyksen alkuun. Se liikehtii levottomasti ja kääntyilee. Jos pesään pääsisi kurkistamaan, olisi vaikea uskoa, että pienokaisilla on ikää vasta muutama tunti. Ensimmäisen poikasen vaaleanpunainen kuono pilkistää jo, ja muutamassa sekunnissa koko pienokainen on ulkona. Metsämyyrän poikanen on jo muutaman viikon ikäisenä omillaan. Aikaa lapsivuoteelle ei juuri jää. KU VA T PA SI PA RK KI N EN / VA ST AV AL O JA AK U KA N KA AN PÄ Ä / VA ST AV AL O. 20 suomenluonto.fi Taakasta huolimatta synnytys on nopea. Jo saman vuorokauden sisällä emo parittelee uudestaan, ja kun vastasyntyneet availevat silmiään, seuraava sisarusparvi kehittyy jo emon vatsassa. Ensimmäiset päivät Vastasyntynyt ihminen on täysin hoivan varassa. Niiden silmät ovat auki ja ihoa peittää paksu turkki. Muutaman viikon vanhoina poikaset saavat jo lähteä omille teilleen, sillä seuraava synnytys on jo aivan käsillä. Emo sukii ja hoivaa, mutta pikkuiset ovat varsin omatoimisia, ja kykenevät jo itse rapsuttamaan jos jostain kutittaa. Poikanen on sukkulamainen ja lyhytraajainen pötkö, mahdollisimman sopivan muotoinen synnytettäväksi. Komplikaatiot ovatkin harvinaisia. Sokeat ja karvattomat poikaset mönkivät vaistonvaraisesti kohti nisiä, ja emo jatkaa niiden hoivaamista. Hoitoapua nelikolle on paljon tarjolla, Majavat oppivat jo kuukaudessa käsittelemään oksia taitavasti. Tiineys ja imetys vaativat valtavat määrät energiaa. Puun kaatoon ne ryhtyvät vasta vuoden vanhoina. Pian koko katras on syntynyt. MAJAVAN poikaset ovat juuri syntyneet suuren padon suojissa. Olo on varmasti hankala. Myyrän ei kuitenkaan tarvitse poistua kauas pesästä ruoanhakuretkillään, sillä kasvinsyöjälle on kesällä runsaasti nakerreltavaa tarjolla. Parin päivän toipumisen ja seurannan jälkeen kaksikko pääsee lähtemään kotiin. Tulokkailla on poikasen mittasuhteet, mutta muuten ne näyttävät kuin neljältä pienoisversiolta emostaan
Se poimii yhden poikasen suuhunsa ja kantaa sen ulos. Uutinen jaetaan valokuvan kera somekanaviin, ja pian vanhempien lähipiirikin saa tavata vastasyntyneen. Kuluu vielä kuukausi, ennen kuin poikasten silmät avautuvat, joten emo pitää vahtia. Tiiviit, pehmusteilla täytetyt risupallot kiikkuvat korkealla puiden oksissa, tyypillisesti männyissä tai kuusissa. Emo kantaa jälkikasvunsa turvallisempaan paikkaan. ORAVAEMO on rakentanut reviirilleen useita pesiä. Kesän mittaan poikasista kehittyy taitavia uimareita ja puuseppiä, mutta oman reviirin valtauksella ei ole vielä kiire. Niin kauan niillä kestää oppia sukeltamaan, eikä pesän ulkopuolelle pääse kuin pinnan alta. Vastasyntyneet ovat karvattomia, sokeita ja kuuroja, täysin emonsa varassa. Vauhdikkaasta alusta huolimatta poikaset pysyvät pesässä koko ensimmäisen elinkuukautensa. Turvaton olo saa oravan lopulta hylkäämään pesän. Sen pienet jälkeläiset ovat houkutteleva saalis monelle, joten poikaspesä ei saa paljastua. KU VA T KI M M O RA M PA N EN / VA ST AV AL O JA M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O. Emo vilistää nopeasti toiselle pesälle ja jättää kantamuksensa sinne odottamaan. Sen täytyy pysyä valppaana, sillä moni peto saattaisi mieliä aikuisenkin oravan saaliikseen. Ensin koittaa oma vuoro auttaa emoa vahtimalla pikkusisaruksia. Ihmislapsen uunituoreet vanhemmat tutustuvat lapseensa ja vanhemmuuteen kotona kaikessa rauhassa. Poikaset eivät osaa sukeltaa, mutta pesäluolaan johtavan vedenalaisen tunnelin suulla on sopiva lätäkkö harjoitteluun. Poikaspesä on muita tiiviimpi ja varusteltu ylimääräisellä hätäuloskäynnillä. Ilouutinen vai salaisuus. Pesän lähistöllä liikkuvat pedot hermostuttavat oravaemoa, eikä huoli ole liioiteltu. Se ei halua pesän lähelle edes lajitovereitaan. suomenluonto.fi 21 sillä emon edelliskesäiset jälkeläiset viipyvät yhä perhekunnan pesässä ja auttavat kaitsemaan uusia tulokkaita. Yhteen pesistä se synnyttää viisi poikasta. Se kiertää saman reiOn vaikea uskoa, että pienokaisilla on ikää vasta muutama tunti. Oravanpoikasten silmät avautuvat vasta noin kuukauden iässä. Taidokkaat rakennelmat pitävät sadeveden loitolla ja oravan ruumiinlämmön pesän sisäpuolella. Pörröturkit tutkailevat pian uteliaina pesän sisustaa ja tutustuvat perheeseensä. Sen suojissa emo hoivaa jälkikasvuaan, imettää ja pitää puhtaana. Alle vuorokauden vanhoina ne pulahtavat ensi kertaa uimasille ja kelluvat kuin korkki
Jos emo on huonossa kunnossa, eikä se tahdo löytää saalista edes oman henkensä pitimiksi, kesällä hedelmöittyneet munasolut eivät ala edes kehittyä alkioiksi. KU VA T H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O. Näädän poikaset pysyttelevät pesäkolon tuntumassa ainakin puolivuotiaiksi. Ruoaksi maistuvat myös hyönteiset, sammakot ja kypsyvät ahomansikat. 22 suomenluonto.fi tin uudelleen ja uudelleen, kunnes koko pesue on uuden pesän suojissa. Samaan tapaan useampikin koiras voi paritella poikasten emon kanssa. Juttua varten on haastateltu Ähtärin eläinpuiston intendentti Marko Haapakoskea, Ranuan eläinpuiston eläintenhoitaja Virpi Impiötä sekä Luomuksen yliintendentti Aleksi Lehikoista. Seuraavan kesän katraan pääluku määräytyy juuri tuohon aikaan. Kun kesäyöt ovat valoisimmillaan, katras vilistää tiiviisti emonsa kintereillä ruoan hakuun. Ensin sisarusten on harjoiteltava kiipeämistä ja tasapainottelua, sitten on vuorossa saalistus. Edistysaskeleita Ihmislapsi nukkuu paljon elämänsä ensimmäisinä kuukausina, mutta hiljalleen päiviin muotoutuu rytmi. Poikaset kuljeskelevat yhä itsenäisemmin tutkimassa ympäristöään, mutta eivät kuitenkaan poistu kauas pesän läheltä. Se ei silti jätä poikasiaan oman onnensa nojaan, vaan koiras etsiytyy sen luo ja jatkaa matkaansa parittelun jälkeen. Koittaa kesän lämpimin aika. Nuoret oravat alkavat tutustua ympäristöönsä vasta selvästi yli kuukauden ikäisinä. Mutta jos myyriä ja muuta ravintoa on riittämiin, seuraavana kesänä pesässä saattaa telmiä jopa viisi pientä uutta näätää. Syksyn koittaessa poikaset ovat jo taitavia ja vantteria näädän alkuja. NÄÄDÄN poikaset ovat syntyneet jo keväällä onttoon puuhun. Puolen vuoden aikana vauva oppii kohottamaan päätään, pitelemään esineitä käsissään sekä kääntymään selinmakuulta vatsalleen ja päin vastoin. Emo ei tule heti tiineeksi, vaan hedelmöittyneet munasolut jäävät odottamaan tulevaa kevättä. Vanhempien jaksaminen on monesti koetuksella, mutta edistysaskeleet tukevat kärsivällisyyttä. Lopuksi emo sulkee kulkuaukon ja asettuu levolle imettämään poikasiaan. Pienet oravan alut kun tuppaavat seikkailemaan vähän turhankin rohkeasti. Samaan aikaan niiden emo on jo kiimassa. Pian sen jälkeen poikasten on uskaltauduttava ulos pesästä, sillä näätäilyn oppitunnit ovat alkamassa. Emo imettää niitä aina kahden kuukauden ikään asti ja pitää jälkeläisiään silmällä vielä hetken senkin jälkeen. Ne viipyvät silti emonsa nurkissa puolivuotiaiksi tai jopa talven yli, kunnes emo alkaa valmistautua seuraavien poikasten syntymään. Kesän korvalla emo lopettaa imettämisen. Pörröturkkiset sisarukset ovat kasvaneet vilkkaiksi ja leikkisiksi, ja pesä alkaa käydä ahtaaksi. Usein saaliiksi päätyy jokin toinen itsenäisen elämän kynnyksellä kärkkyjä, nuori myyrä tai linnunpoikanen
KU VA T TE A KA RV IN EN , BE N JA M PÖ N TI N EN JA H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O. Poikasten kantaminen hidastaa sisiliskoa. Pohjanlepakko voi siirtää poikasensa paikasta toiseen, mutta saalistus pienokaista kantaen on vaikeaa. Yleensä poikasia on vain yksi. Telkän poikasten täytyy lähteä pesästä yhtä aikaa, joten ne myös kuoriutuvat lähes samanaikaisesti. Naaras taivuttaa häntänsä ruumiinsa etupuolelle ja ohjaa syntyvän syliinsä. Pienen nokan päällä on kuoren rikkomista varten erityinen kyhmy. Harmaalokin poikanen pinnistelee tiensä ulos munasta. Kuoriutuvat poikaset tahdistavat toisiaan piipittämällä. Siksi tavallisempaa on kasvattaa poikaset kehon sisällä kuoriutumisvalmiiksi asti. Sisilisko pystyy etsiytymään lämpimään paikkaan ja saa poikaset kehittymään omalla lämmöllään. suomenluonto.fi 23 Lepakko synnyttää pää alaspäin Tiineet pohjanlepakkonaaraat kerääntyvät kesällä yhteisöiksi ja asettuvat usein majailemaan ihmisasutuksen suojiin. Jos ruokaa on runsaasti, kaikki poikaset pääsevät siivilleen. Sisilisko on sopeutunut pohjoiseen kesään Vaihtolämpöiset matelijat tavallisesti munivat lämpimään paikkaan, jossa niiden poikaset kehittyvät ja kuoriutuvat. Jo hyvin varhain emo joutuu jättämään poikasen koloniaan, sillä sen on päästävä hyönteisjahtiin. Harmaalokilla taas kuoriutumisen porrastaminen on harkittu strategia, jolla varmistellaan vanhimman poikasen kasvua. Yhdessä emojen koloniassa saattaa olla kymmeniä lepakoita. Suomen alkukesän viileydessä tällaisen paikan löytäminen voi olla vaikeaa. Emo aloittaakin haudonnan vasta, kun kaikki munat on munittu. Lepakot riippuvat koukkumaisilla kynsillään piilopaikkansa seinällä, ja siinä ne myös synnyttävät. Samalla se ottaa riskin, sillä kantavana se on hitaampi saalistaja ja pakenija. Tämä munahammas silottuu pian kuoriutumisen jälkeen. Poikanen kehittyy kuitenkin nopeasti, ja vain parin viikon iässä se voi jo alkaa harjoitella lentämistä. Syntymä poikasen vastuulla Linnunpoikaset joutuvat rankkaan testiin jo heti syntymänsä hetkellä, sillä niiden täytyy itse selvitä ulos munasta
Pohja ~ kosketuksia. 24 suomenluonto.fi KU VA PE KK A TU U RI 24 suomenluonto.fi Ulpukkaa eli isoulpukkaa tavataan Suomessa aina napapiirille asti. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PEKKA TUURI JA VASTAVALO Tervetuloa vesikasvien kosteaan maailmaan! Nyt tunnistetaan yleisimpiä lajeja ja huomataan niiden arvo vesiekosysteemissä
”Konnanulpukalla on lyhyttä karvaa lehden alapinnalla, kun ulpukalla ei ole karvoja lainkaan. suomenluonto.fi 25. Jotkut yksittäiset järvet ovat tosin menneet huonoon kuntoon, kuten esimerkiksi rehevöitynyt Iidesjärvi. Kalat toisaalta voivat uida muualle.” Paljon nopeammin erilaiset veden tilan muutokset näkyvätkin pohjaeläimissä, planktonissa tai piilevissä, sillä niiden elinkierto on nopeampi kuin kasveilla. suomenluonto.fi 25 J ärven pinta on tyyni, sen rikkovat vain nuottaruohon nuokkuvat varret ja ulpukan tomerat lehdet. Vesikasveilla puolestaan on juuria, juurakoita tai siemenpankki pohjalla, joiden turvin ne pystyvät uudistumaan esimerkiksi jonkin ympäristömuutoksen, kuten ravinnepitoisuuden vaihtelun jälkeen. Pienessä lahdelmassa veden pinnalla loistaa pieniä keltaisia aurinkoja, kun ulpukka on avannut kukkansa. ”Jos kalat kuolevat, se on sitten siinä. Vesikasvit ovat varsin sopeutuvia, jos niitä verrataan vaikkapa elinkumppaneihinsa kaloihin. Ulpukat ja lumpeet ovat generalisteja Jokipossuksi ja siankärsäksikin kutsutun ulpukan tapaan myös lumpeet ovat kelluslehtisiä. Maassamme kasvaa kolme lummelajia: : isolumme, suomenlumme ja pohjanlumme, joka on niistä yleisin. ”Muutoksia on tapahtunut todennäköisesti enemmänkin kasvien määrissä, ei niinkään lajistossa. Ne myös risteävät, ja risteymää kutsutaan pohjanulpukaksi. Risteymällä eli pohjanulpukalla taas lehden alapinnan karvaisuus on harvaa tai laikuttaista”, sanoo yliopisto-opettaja Marja Lindholm Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksiköstä. Mutta toisaalta nyt se on ihan loistava lintujärvi”, Lindholm kertoo. Moni meistä muistaa lapsuudessa taiteilleensa komean kaulakorun ulpukan pitkästä rennosta varresta ja kirkkaasta kukasta. Hän on keväällä tarkastetussa väitöskirjassaan tutkinut ihmistoiminnan vaikutusta vesikasviyhteisöihin Tampereen seudun pikkujärvillä 70 vuoden ajanjaksolla. Nuottaruohosta voi päätellä, että tämä on hiekkapohjainen, vähäravinteinen järvi, siis hyvässä kunnossa oleva vesistö. Ulpukka on kelluslehtinen kasvi, ja ulpukkalajejakin on useampia: ulpukka eli isoulpukka ja sitä pienempi konnanulpukka
Juurakko on ollut myös ihmisen ravintokasvi, johon turvauduttiin kovina nälkävuosinakin. Jos taas vesistössä on paljon ravinteita, kasvustot kasvavat laajoiksi ja pintaan kurottavat lehdet ja kukat isoiksi.” Jos ulpukan tunnistaa kukastaan, sama pätee myös lumpeisiin. Kun sen näkee, sydämessä väräjää”, Lindholm naurahtaa. Kummankin lajin lehtiä peittää vettä hylkivä vahapinta, joka takaa lehdelle mahdollisuuden hengittää veden pinnalla. Veden pinnalla tai veden alla kasvavia vesikasveja kutsutaan hydrofyyteiksi eli varsinaisiksi vesikasveiksi. Niiden isoille valkeille kukille ei löydy voittajaa luonnonvaraisten kukkakasviemme joukosta. Nämä kelluslehtiset kasvit leviävät myös vahvojen maavarsiensa avulla, jotka ovat piisamin herkkua. Sekä ulpukan että lumpeen kukissa kypsyvät siemenet kelluvat niissä olevien ilmasolukoiden ansiosta. Sillä on pienemmät kukat ja lehdet kuin pohjanlumpeella. ”Ne eivät ole veden ravinteisuudesta riippuvaisia lajeja, vaan pärjäävät niukkaravinteisilla suojärvilläkin. Siellä on heti kesän alussa valmiina energiabuusti, jonka turvin ne kasvattavat nopeasti jopa kahdesta kolmeen metriä pitkät lehtiruotinsa. On oltava nopea, sillä vesikasvien kasvukausi on varsin lyhyt”, Lindholm kertoo. Jotta lajituntemus ei kävisi liian helpoksi, myös lumpeet risteävät keskenään. ”Lumpeilla ja ulpukoilla on massiiviset juurakot, joihin ne keräävät kesän aikana energiaa. 26 suomenluonto.fi ”Suomenlummetta näkee harvemmin. Oikeanlaista vesikemiaa Vesikasvit luokitellaan niiden elomuodon mukaan ilmaversoisiin, kelluslehtisiin, uposlehtisiin, pohjaversoisiin, irtokellujiin ja irtokeijujiin. Ilmaversoiset taas ovat rannassa ja sen tuntuKU VA T PE KK A TU U RI JA M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O ”On oltava nopea, sillä vesikasvien kasvukausi on varsin lyhyt.” Lumpeilla on myös harvinainen punakukkainen muoto.. Lehdestä tunnistaminen voi olla hieman vaikeampaa, mutta hyvä tuntomerkki ovat kelluslehtien suonien erot. Lumpeen kelluslehden suonet ovat verkkomaisia, kun taas ulpukan suonet näyttävät haaroittuvan reunoille. Ne pystyvät matkaamaan veden mukana uusille kasvupaikoille – tai päätyvät vaikkapa kalan tai linnun hotkaisemana vieläkin pitemmälle. ”Suomenlumpeen ja pohjanlumpeen risteymän tulos on vellamonlumme, isolumpeen ja pohjanlumpeen risteymästä syntyy näkinlumme.” Sekä ulpukat että lumpeet ovat niin sanottuja generalisteja, jotka menestyvät hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla
Myynnissä on esimerkiksi eksoottisia ja ärhäköitä akvaariokasveja, jotka saattavat huonolla tuurilla päästä leviämään luontoon. Esimerkiksi tummalahnan ruoho ja ulpukka menestyvät myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Ne ovat energiantuottajia ja tarjoavat ruokaa sekä suojaa. ”Vesirutto saattaa olla vuosikymmeniä hyvin rauhallinen, jolloin sitä kasvaa vain vähän siellä täällä. ”Se olisi tyhjä, kuin autiomaa. Se on irtokeijuja.” Limaskat muodostavat laajoja mattomaisia kasvustoja. Maakasvien kanssa osataan jo olla aika varovaisia, mutta sama tietoisuus pitäisi olla myös vesikasveissa.” Oma lukunsa ovat jo luontoon päässeet vieraslajit, kuten Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta 1800-luvun lopulla karannut kanadanvesirutto sekä jo Virossa ja Ruotsissa Suomeen tuloa väijyvä, vieläkin ärhäkämpi kiehkuravesirutto. Se kasvaa jopa kahden metrin syvyydessä lähinnä kirkasvetisten vesistöjen kovalla mineraalipohjalla, josta sen noin kymmenen sentin pituiset tummanvihreät ja ontot, nelilokeroiset lehdet kohoavat ruusukkeena. Millainen vesistö mahtaisi olla ilman vesikasveja. Maankäyttö, kallioja maaperä sekä valuma-alueen muut ominaisuudet vaikuttavat veden kemialliseen koostumukseen, joka taas vaikuttaa kasveihin”, Lindholm valottaa. Ne ovat perusta muulle eliötoiminnalle – ja sen lisäksi aliarvostettuja”, Lindholm listaa. Järviruoko ja järvikaisla menevät meiltä monelta iloisesti sekaisin. Se on irtokeijuja. ”Monet istuttavat mökkirantaansa tai pihalampeensa esimerkiksi valtavia lumpeita sen sijaan, että suosisivat kotoisia lajejamme. Yleensä tilanne kuitenkin tasoittuu itsestään”, Lindholm rauhoittelee. Se on hämmästyttävää”, Lindholm sanoo. Se muistuttaa kovasti harvinaisempaa vaalealahnanruohoa. Se kasvaa veden pinnan ja pohjan välillä, eikä sillä ole useinkaan juuria.” Näitä vesistöjen vaeltajia löytää hitaasti virtaavista, rehevistä vesistä. Järvikaisla, kuten järviruokokin hyötyvät veden rehevöitymisestä. KU VA PE KK A TU U RI ”Ristilimaska on tosi siisti laji. ”Edelleen huomaan, että tykkään kaikista pienikokoisista lajeista. Koko elämänsä veden alla kasvaa esimerkiksi pohjaversoinen tummalahnanruoho. Kasvit vaikuttavat järven tilaan, ravinteiden kiertoon, estävät tuulen ja virtausten vaikutusta, vähentävät rantaeroosiota, sitoavat maa-ainesta pohjaan ja tarjoavat kaloille hyviä väijyntäpaikkoja. Ja kun puhutaan kaislikosta, pitäisikin oikeasti puhua ruovikosta. Järvikaislan varsi on vihreä ja lehdetön, kukka on puolestaan ruskea tähkä. Vedessä kasvavalla taas on rento varsi, ja kasvi tekee vaaleanpunaisia tähkämäisiä kukintoja. Esimerkiksi vedessä jopa yli kaksimetriseksi kasvava kelluslehtinen vesitatar pärjää maallakin, mutta se näyttää maakrapuna aivan erilaiselta. Vesikasveista esimerkiksi limaskat ovat söpöjä. Kasvin vedenalaiset lehdet ovat hapsumaisia.. Se, miten vesikasvi valitsee kasvupaikkansa, riippuu monesta asiasta, mutta kriittisiä tekijöitä ovat pohjan laatu, veden ravinnepitoisuus sekä happamuus ja suolapitoisuus. ”Maalla 20–80-senttiseksi kasvavalla vesitattarilla on jäykempi varsi ja lyhyt lehtiruoti, eikä se yleensä kuki. Niitäkin löytyy taimistoilta. suomenluonto.fi 27 massa kasvavia vesikasveja, joiden lehdet kurottavat veden pinnan yläpuolelle. Vesikasvit luovat rakennetta Mökkijärven tila alkaa huolestuttaa viimeistään silloin, kun näkymä selälle peittyy järviruo’on tai järvikaislan massaesiintymään. ”Muita tekijöitä ovat esimerkiksi veden syvyys, pohjan liettyneisyys, jäätymisraja, valo ja muu vesikemia. Yhtäkkiä sitten röyhähtääkin kunnon massaesiintymä, joka voi aiheuttaa pohjan happikatoa ja haitata virkistyskäyttöä. Järvisätkimen varret lakastuvat loppukesällä. Lindholm tutki aluksi vesikasvienkin pinnalla eläviä piileviä ja siirtyi vasta sitten itse kasveihin. Monilla vesikasveilla on myös maamuoto. Kasvit luovat rakennetta ja kolmiulotteista rakennetta. Pienestä kasvin osastakin leviävän vesiruton elinkierto on tutkijan mielestä mielenkiintoinen. Ristilimaska on tosi siisti laji. Lindholm peräänkuuluttaa myös varovaisuutta erilaisten vieraslajien kanssa. Tummalahnanruho kuuluu sanikkaisiin ja se lisääntyy itiöiden avulla. Maamuoto ja vesimuoto voivat kasvaa samasta juurakosta, mutta näyttää aivan erilaisilta. Ne saattavat valloittaa laajoja kasvualueita tukahduttaen muita kasvilajeja
KOKO 50–300 cm. KASVUPAIKKA Makeiden vesien matalahkot rantavedet, joet, ojat, murtovedet, tienvarret ja pellot. KOKO 50–200 cm. 4. POHJANLUMME Nymphaea candida TUNTOMERKIT Valkoinen maljamainen kukka, lehden alapinta usein punavioletti, lehdet verkkosuonisia. V E S I K A S V I K O U L U 1. KOKO 10–200 cm. JÄRVISÄTKIN Ranunculus schmalhausenii TUNTOMERKIT Leinikkimäinen valkoinen kukka vedenpinnan yläpuolella, vedenalaiset lehdet hapsumaisia, kelluslehdet munuaismaisia tai pyöreitä. KASVUPAIKKA Kaikenlaisissa vesistöissä pehmeillä pohjilla, yli kahdenkin metrin syvyydessä. 2. 3.. KASVUPAIKKA Kirkasvetisten järvien ja jokien kovalla pohjalla noin metrin syvyydessä. ISOULPUKKA Nuphar lutea TUNTOMERKIT Keltainen kuppimainen kukka, lehtisuonet haaroittuvat eivätkä yhdy lehden laidoilla. KASVUPAIKKA Kaikenlaisissa vesistöissä liejuja savipohjilla, kahden metrin syvyyteen kelluslehtisenä, syvemmällä uposlehtisenä. VESITATAR Persicaria amphibia TUNTOMERKIT Puikea lehti, jossa lehtisuonet sulkamaisesti, vaaleanpunaiset tähkämäiset kukinnot, maalla kasvaessaan ei kuki. KOKO 10–250 cm. 3. 4. 2. 28 suomenluonto.fi KU VA T JE N N I IS O LA M M I, PE KK A M U H O N EN , M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O JA PE KK A TU U RI 1
KU VA T H EN RI KO SK IN EN , PE KK A KO TK AT N IE M I, M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O V E S I K A S V I K O U L U 5. JÄRVIKAISLA Schoenoplectus lacustris TUNTOMERKIT Tummanvihreä pääosin lehdetön varsi, tähkämäinen ruskea kukinto varren päässä. KASVUPAIKKA Emäksiset ja rehevät järvet, ojat ja murtovedet. KOKO 100–200(300) cm. 8.. 6. KANADANVESIRUTTO Elodea canadensis TUNTOMERKIT Tummanvihreät lehdet kiehkuroittain, haarovat varret. suomenluonto.fi 29 5. PIKKULIMASKA Lemna minor TUNTOMERKIT Litteä versosto kelluu irrallaan veden pinnalla, yleensä 2–6 verson ryhminä. 6. Talvehtii vihreänä. 7. KASVUPAIKKA Hitaasti virtaavat rehevöityneet vesistöt sekä murtovedet. 8. KOKO 10–90(150) cm. KASVUPAIKKA Kiinteällä pohjalla järvissä, joissa, lammissa, ojissa ja vähäsuolaisissa murtovesissä matalasta vedestä jopa kahden metrin syvyyteen. KOKO 2–3 mm. NUOTTARUOHO Lobelia dortmanna TUNTOMERKIT Tutun kesäkukan lobelian sukulainen, pienet valkoiset tai hennon vaaleansiniset kukat veden pinnan yläpuolella pitkän haarattoman varren päässä, pohjaruusukkeen lehtien kärjet koukistuneet alaspäin. KASVUPAIKKA Karujen vähäravinteisten vesistöjen hiekkapohjilla. KOKO 30–200 cm. 7
10.. 9. KASVUPAIKKA Hiekkaja liejupohjaisissa vesistöissä sekä murtovesissä. KASVUPAIKKA Karujen vesistöjen kovalla mineraalipohjalla 0,5–2 metrin syvyydessä. TUMMALAHNANRUOHO Isoëtes lacustris TUNTOMERKIT Jäykät tummanvihreät lehdet kasvavat ruusukkeina. KOKO 50–250 cm. AHVENVITA Potamogeton perfoliatus TUNTOMERKIT Yläosastaan haarautuva rento varsi, uposlehdet ohuita ja miltei läpikuultavia vihertävän ruskeita, tähkämäinen vaatimaton kukinto veden pinnalla. 10. KOKO 3–15 cm. Lehtien muoto ja juurten ruskea väri autt avat erott amaan nuott aruohon ruusukkeista. KU VA T ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O JA PE KK A TU U RI V E S I K A S V I K O U L U 9
Seinustojen lantakasat kiinnostivat käärmeitä. Mummo ei käärmettä pelännyt, pikemminkin nautti uskollisesta uimaseurasta. Yhdessä kasassa saattoi olla jopa parinkymmenen naaraan munat. Ne olivat mainioita lisääntymispaikkoja, joiden kätköön munitut munat hautuivat käärmeenpoikasiksi hitaasti palavan lannan lämmössä. Se teki näin jokaisena päivänä läpi koko kesän, ilmestyi aina mummon mennessä veteen, muut uimarit eivät sitä kiinnostaneet. Silloin rantakäärmeitä asusti jokaisen karjasuojan nurkissa, ja niitä kutsuttiinkin tarhatai karjakäärmeiksi. Varhaisimmat Suomesta taltioidut uskoKäärmelammella TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Heikki Willamo ilahtuu aina kohdatessaan rantakäärmeen. Suurin onni taloa kuitenkin kohtasi, mikäli käärme asusti tuvan uuninkolossa ja lepäili päivisin isäntäväen sängyssä. Ympärillä olevat kärpäset saattoivat sen sijaan kiinnostaa, ja ehkäpä tarjolle uskaltautui joku hiirikin. Hän laskeutui kallionkylkeen tehtyjä portaita veteen, ja siinä samassa ruovikosta ilmestyi rantakäärme. Tuo ihmisen ja rantakäärmeen ”liitto” kertoo jotain menneistä ajoista. Mummolla oli tapana uida joka päivä meressä. Se lyöttäytyi mummon matkaan, seurasi aivan vieressä ja uiskenteli tämän ympärillä. Kun lenkki oli tehty, käärme katosi ruovikkonsa kätköön. Ihmisten nurkissa viihtyvien rantakäärmeiden uskottiin tuovan taloon onnea. Niitä pidettiin hyvänä, palvottiin ja suojeltiin elätti-, aljo-, tai pitämyskäärmeinä. Käärmeet tulivat kokoontumispaikalleen vaihtelevasti joko uiden tai maata pitkin kiemurrellen.. Navetassa niille annettiin lypsäessä kupillinen maitoa, vaikka käärme tuskin sitä joi. suomenluonto.fi 31 V aimoni isovanhemmat viettivät 1960-luvulla kesiään Rymättylässä
Rantakäärmeillä on vakituiset lekottelupaikkansa, joskus useampi yksilö saattaa viettää aikaansa samalla paikalla. Näin tapahtuu etenkin keväällä talvehtimispaisuomenluonto.fi 32 Uimarina rantakäärme on mestari, ja sukeltaminen sujuu yhtä lailla. I lahdun joka kerran rantakäärmeen kohdatessani, erityisen kiehtovaa on katsella sitä vedessä. Juuri tuo aalto paljastaa sen kauempaakin tyynellä lammen pinnalla. Myrkyllinen kyy oli tietenkin vihan ja pelon varsinainen kohde, mutta siinä ohessa tapettiin myös lukemattomia rantakäärmeitä. Pelästyessään käärme sukeltaa ja katoaa. Munien hautumiseen tarvittavat hitaasti lahoavat ja lämpöä tuottavat paikat ovat tiukassa. Käärmeillä oli pääsy Aliseen eli kuolleiden valtakuntaan.. Karjanhoidon muutokset ovat vieneet lantakasat ja pihojen siistiytyminen lehtikompostit, Itämeren huonontunut tila on vähentänyt rakkolevää ja sitä kautta rannoille kerääntyviä levävalleja. Käärme toimi usein samaanin apueläimenä, niin myös Väinämöisen, joka luikersi käärmeen hahmon ottaneena ”poikki Tuonelan joesta, läpi Tuonen verkkoloista”. Muistan lapsuudestani tarinan, jota kerrottiin kesämökkimme lähellä olevasta talvehtimispaikasta. T aikauskoa seurasi käärmevihan kausi, jolloin jokainen matelija sai pelätä henkensä puolesta ihmisen kohdatessaan. 32 suomenluonto.fi mukset taloa suojelevista haltiakäärmeistä ovat peräisin 1600-luvulta, mutta ne pohjautuvat paljon vanhempaan ja yleismaailmalliseen perinteeseen käärmeiden yliluonnollisista kyvyistä. Sinne oli menty varhain keväällä miehissä, kammettu sivuun pari suurta lohkaretta ja tapettu kymmeniä käärmeitä – varmaankin lajia katsomatta. Se ui mainiosti veden alla, nousee maihin rantakasvillisuuden suojassa tai painuu pohjaan odottamaan rauhan palaamista. Rantakäärmeet viihtyvät nimensä mukaisesti vesien äärellä ja kosteikoissa. Se voi viipyä sukelluksissa jopa puoli tuntia. Käärme voi itse puolestaan päätyä hiirihaukan, varislintujen tai nisäkäspetojen ruokalistalle. Metsästäjä–keräilijöiden samanistisessa uskomusmaailmassa käärmeillä oli pääsy Aliseen maailmaan eli kuolleiden valtakuntaan. Käärmeet nähdään eläiminä eläinten joukossa, usein kiehtovina erikoisten elintapojensa ja pitkän horrosjaksonsa takia. Se etenee sujuvasti ja hyvällä vauhdilla, nostaa pienen aallon pinnalla olevan päänsä eteen. Ne saalistavat nuorina kalanpoikasia, sammakontoukkia ja kookkaita vesihyönteisiä, ja siirtyvät kasvaessaan suurempiin saalis eläimiin kuten sammakoihin, vesiliskoihin ja pikkunisäkkäisiin. Niitä näkee aika usein, sillä ne ovat aktiivisia ja liikkuvat paljon ravintoa etsiessään. Rantakäärme luokitellaan Suomessa elinvoimaiseksi, mutta sen ongelmana ovat lisääntymispaikat tai pikemminkin niiden puute. Käärmeiden talvehtimispaikalle keväällä asennettu livekamera kerää netissä seuraajia, ja herppiharrastus kasvattaa suosiotaan. Nuo ajat ovat onneksi takana
Vietin paikalla muutaman päivän ystäväni kanssa. Se on kotonaan niin maalla kuin vedessä, kiipeilee sulavasti rantapensaikossa ja luikertaa paetessaan melkoista vauhtia. Mutta siinä samassa järki ottaa voiton käärmehän se vain on. Lukumäärä vaihteli päivän mittaan, mutta parhaimmillaan laskin kuusitoista yksilöä. Joukkoon mahtui monen kokoisia, vain kaikkein pienimmät puuttuivat. Tapahtumattomuutta ja aikaa katsella hienoja eläimiä, nauttia häiriöttömästä läheisyydestä, miettiä omaa suhdettaan käärmeisiin. Pitkässä kehossa riittää pintaa myös läheisyydelle. Geeneihimme on kirjoitettu tämä pelko, joka toisilla on todellista käärmekammoa. K äärmeillä on merkillinen paikka ihmisen mielenmaisemassa. Tuon kaiken voimme nähdä, mutta samalla ymmärryksemme eläinten kätketystä tai sisäisestä elämästä karttuu kovaa vauhtia. P ari vuotta sitten osuin toiselle kokoontumispaikalle. Jokaisella oli niskatäplät, joiden väri vaihteli valjun keltaisesta syvän oranssiin. Se hallitsee pitkän kroppansa täydellisesti, liikkuu ja kiemurtaa vaivattomasti ilman sen kummempaa ponnistelua. Sinnikkäimmät kiipesivät takaisin, toiset uivat vieressä olevan hakopuun tyvelle. Ovatko jotkut käärmeistä kavereita keskenään?. Lajikehityksemme aikana on ollut ensiarvoisen tärkeää välttää niitä, sillä monet lajit ovat erittäin myrkyllisiä. Pelkkää hidasta luonnon arkea. suomenluonto.fi 33 kasta nousun jälkeen sekä soidinpaikoilla, mutta myös kesällä vesien äärellä. Metsälammelle veden ylle kallistui kuollut mänty, jonka rungolle oli helppo luikertaa joko tyveltä tai kiivetä veteen ulottuvia oksia pitkin. Parhaimmillaan paikalla oli ruuhkaa, käärmeet kietoutuivat toisiinsa ja aina silloin tällöin joku valahti veteen. Puu ei ollut kovin paksu, mutta kerälle kiertynyt käärme sopi siihen mainiosti makailemaan. Oli tummaa ja vähän vaaleampaa käärmettä, joillakin näkyi selässä epämääräistä kuviontia. Eihän siinä kovin paljon tapahtunut. Kotini lähellä olevalla lammella oli vuosikausia matala ponttoonilaituri, jolta löysi lähes aina muutaman rantakäärmeen. Ei saalistusta, ei parittelua eikä muutakaan draamaa. Mietin, miksi käärmejoukko kietoutuu yhteen, miksi jotkut kiertyvät kerälle, josta pistää kaksi toisiinsa nojaavaa päätä. Käärmeet ilmaantuivat paikalle pikku hiljaa, toiset aivan rantaviivaa uiden, toiset maan puolelta, ja jotkut ilmeisesti kauempaa lammen vastarannalta. Itsekin reagoin vaistojen ohjaamana, kavahdan äkillistä kohtaamista, ja vereeni syöksähtää adrenaliinihyöky. Männyn kohdalla lammen ranta antoi etelälounaaseen, joten ensimmäiset auringonsäteet osuivat siihen jo varhain. Rantakäärmettä katsellessani näen kiehtovan eläimen. Otimme kuvia tyytyväisinä siihen, että käärmeet eivät piitanneet meistä vähääkään. Nauttivatko ne läheisyydestä, ovatko jotkut niistä kavereita keskenään
Verenimijöistä sakeaa ilmaa huitoessa on vaikea uskoa, että niiden suosima ruokavalio on melko harvan hyönteislajin juttu. 2. 34 suomenluonto.fi V E R E N I M I J Ö I D E N K E S Ä KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN , TA PI O KU JA LA JA IS TO CK PH OT O Mikä pisti. HYTTYSET aloittavat verenimijöiden kesäkauden. 3. Kun niihin ehtii tottua, saapuvat paarmojen ja mäkäräisten pääjoukot. Tieto välittyy nopeasti lentoa ohjaaviin lihaksiin. Aterioinnin jälkeen verenimijät erittävät ylimääräisen veden, jotta eines mahtuu pieneen tilaan ja taakka kevenee.. 2. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT SAMI KARJALAINEN, TAPIO KUJALA, VASTAVALO, ISTOCKPHOTO JA MVPHOTOS. SUUOSAT Hytt ysellä on muihin sääskiin verratt una pitkä imukärsä. 1. Hytt yskoiraan tunnistaa muhkean sulkamaisista tuntosarvista. Tavallisesti hyönteisillä on neljä siipeä kahtena parina, mutta kaksisiipisillä taaempi pari on surkastunut nuppineulan näköisiksi väristimiksi. 3. Sen sijaan nämä lajit voivat sopivissa oloissa yltää melkoisiin yksilömääriin ja -tiheyksiin. VÄRISTIN Kaksisiipisten takasiivet ovat kehitt yneet väristimiksi, jotka vakautt avat lentoa. Lähietäisyydellä suunnistamista autt aa ihon lämpö. Kaksisiipiset jaetaan sääskiin ja kärpäsiin. TUNTOSARVET Hytt ynen haistaa hien ja hengityksen hiilidioksidin tuntosarvillaan ja suunnistaa niiden perusteella veriaterian luo. JOUSTAVA V ERIVA RASTO Hyttysen takaruumiiseen mahtuu jopa kolme kertaa sen painon verran verta. Sen sisältä löytyy ohuita teriä kudoksen lävistämiseen ja levitt ämiseen sekä imemisen työkalut. 1. Niiden tyvellä olevat aistielimet rekisteröivät väristinten liikkeen, joka kertoo hyönteisen asennosta ja sen ruumiin kiertymisestä. Tutuista verenimijöistä sääskiä ovat hyttyset, mäkärät ja polttiaiset, kun taas paarmat kuuluvat kärpäsiin. Väristimet vakauttavat hyönteisten lentoa. Loppukesästä melkein jo huokaisee helpotuksesta, mutta siinä vaiheessa polttiaisten parvet löytävät iholle. Kaksisiipiset verenimijät Hyttyset, mäkärät, polttiaiset ja paarmat ovat lajiryhmiä, jotka kuuluvat kaksisiipisiin hyönteisiin
Kuvassa hytt ysen kotelot. Hyttysten toukkavaihe vie lyhimmillään vain pari viikkoa, kun paarmoilla siihen saattaa kulua vuosia. Hyttyset munivat kosteisiin painaumiin, joissa munat odottavat otollisia kasvuoloja. Useimmat hyttystoukat kasvavat pienissä seisovissa lätäköissä, mäkärät taas virtaavassa vedessä. ININÄ ON KUTSU Siivet tuottavat äänen, jonka avulla koiras ja naaras löytävät toisensa. Jos ensimmäinen kevät ei ole suosiollinen, munat pysyvät lepotilassa ja odottavat seuraavaa.. a verenimijät ovat tärkeitä luontokappaleita, joista löytyy paljon ihmeteltävää. VAIN NAARAAT imevät verta, oli kyseessä hyttynen, mäkärä, polttiainen tai paarma. Polttiaiset elävät tyypillisimmin vedessä, osa pohjalietteissä mönkien. Naaraat tarvitsevat ravinteikasta ruokaa, jotta ne voivat tuottaa suuren määrän munia. Paarmojen tavallisin kasvupaikka on soisen kostea. Toukat tarvitsevat lajista riippuen kukin omanlaisensa ympäristön. Ne aistivat ilman värinän tuntosarvillaan. suomenluonto.fi 35 V E R E N I M I J Ö I D E N K E S Ä Hyönteiset ja paukamat kuuluvat kesään. Verenimijät käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen, kuten perhoset. Jos veriateria menee sivu suun, jotkin lajit pystyvät korvaamaan sen medellä tai muilla kasvien nesteillä. Taajuuden perusteella oman lajin edustaja tunnistetaan muista hyttysistä. Koiraat eivät yritäkään pistää, vaan tyytyvät aterioimaan kukissa. Silloin jälkeläisten tuotanto jää melko heikoksi. Niiden ei tarvitse pystyä lävistämään ihoa, ja siksi niiden suuosat ovat vaatimattomammat kuin naarailla. Mistä näitä oikein tulee. Niitä pitää helposti vain riesana, mu
2. Vastaavasti koleat säät tai kuivuus voivat lykätä kuoriutumishuippua pidemmälle kesään. TUNTOSARVET Tanakan ruumiinrakenteensa takia mäkärä muistutt aa enemmän kärpäsiä kuin sääskiä. Sen suuosat leikkaavat ihoon varsin suuren haavan ja venytt ävät sen auki. SUUOSAT Mäkärällä on vain lyhyt imukärsä, mutt a työkaluja sillä riitt ää. Ne viihtyvät varjoisissa paikoissa ja aloittavat aktiivisimman lentonsa vasta hämärän laskeutuessa. Hyttyset ja polttiaiset ovat toista maata. 3. 3. HERKKIÄ SA ASTEILLE Mäkärien toukat kiinnittyvät virtaavan veden pohjaan ja siivilöivät veden kuljettamaa ravintoa, kuten bakteereja ja leviä. 1. Myös paarmat vaanivat veriateriaa innokkaimmin kauniina ja aurinkoisena päivänä. Kevyt tuulenvire ei mäkärää hetkauta. Jaokkeiden laskemiseen tarvitaan yleensä mikroskooppi. Mäkärä imee haavaan kertyvän veren ihon pintakerroksen alta. Räkkähuippu ajoitt uu heinäkuuhun Pohjoisessa Suomessa piisaa elinympäristöjä verenimijöiden toukille. KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN JA EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV AL O. Lyhyt kesä pakkaa kaksisiipisten lajien kuoriutumisen tiiviiseen aikatauluun, joten ne kaikki nousevat lentoon samoihin aikoihin. Ne reagoivat herkästi veden kuljettamiin saasteisiin. Yksi ryhmät erott ava piirre löytyy tuntosarvista: sääskillä niissä on enemmän jaokkeita kuin kärpäsillä. Tuolloin niitä voi olla ilmassa valtavia määriä. Siksi hyttysiäkin löytyy jonkin verran läpi kesän, vaikka yksi hyttysnaaras elää vain muutaman viikon, jos hyvin käy. Alkukesän lämpö ja sateet jouduttavat toukkien kasvua ja aikaistavat räkkää. 36 suomenluonto.fi V E R E N I M I J Ö I D E N K E S Ä Valon lapsia ja yökyöpeleitä Mäkärät etsivät veriateriaa päivällä, ja lämmin sää on niille mieleen. 2. Rotevat mäkärät leikkaavat ihoon avohaavan 1. SIIVET Mäkärä on taitava lentäjä ja sen siivet ovat suhteellisen suuret. Eri lajien lentoajat sijoittuvat kesän eri vaiheisiin. Puhtaana virtaavat vedet hoivaavat mäkäriä, suot paarmoja ja sulavat lumet hyttysiä
Myös toiset hyönteiset tai nilviäiset voivat olla verenimijöiden ruokalistalla. KOKO Alle parin millin mitt aisina poltt iaiset kuuluvat pienimpiin verta imeviin hyönteisiin. Erään teorian mukaan kuollutta eläinsolukkoa syöneet hyönteiset oppivat syömään ensin elävää solukkoa, sitten haavojen verta ja lopuksi lävistämään ihon. Samalla kehittyivät entsyymit tuhdin aterian pilkkomiseen. suomenluonto.fi 37 V E R E N I M I J Ö I D E N K E S Ä PITELEM ÄTÖN PISTÄJÄ Polttiaiset ovat niin pieniä, että ne pääsevät tavallisen hyttysverkon läpi. 2. SUUOSAT Poltt iainen pingott aa suuosillaan kohteensa ihoa ennen kuin kalustoon kuuluvat terät lävistävät kudoksen sahaavalla liikkeellä. Ne osaavat myös tarkasti kiertää karkotteet ja löytävät iholla kohtaan, johon ei ole levitetty aineita. Aikuisen hyönteisen pituus voi siis olla vain kymmenyksen toukasta. Poltt iaisten toukat ovat ohuita, mutt a ne voivat yltää jopa lähemmäs kahden sentin pituutt a. Ihminen ei kelpaa kaikille Verenimijät suosivat yleensä tietyntyyppisiä isäntäeläimiä. 1. Ihmisten onneksi kaikkein suurimmat nautaeli hevospaarmat etsivät yleensä kaksijalkaista kookkaampaa kohdetta, joten ne ovat ennemmin karjan ja hevosten kuin ihmisten piina. iaisten hyökkäys on lajiryhmän nimen mukainen 1. Esimerkiksi jotkin hyttyslajit ovat erikoistuneet lintuihin. 3. 3. Pol. SIIVET Useimmilla ihmisverta imevillä poltt iaisilla on kirjavat siivet. Toinen teoria ehdottaa, että imukärsä kehittyi kasvien tai muiden hyönteisten nesteiden imemiseen, ja selkärankaisen pistäminen oli hyödylliseksi osoittautunut vahinko.. 2. Kun polte iholla alkaa, voi olla vaikeaa edes huomata, mikä siihen iski. Tämän voi erott aa paljaalla silmällä otusten pienestä koosta huolimatt a. KU VA T TA PI O KU JA LA , RE IJ O VA LL IN / VA ST AV AL O , N AT U RE PI CT U RE LI BR AR Y JA SC IE N SE PI CT U RE LI BR AR Y / M VP H OT O S VEREN IMEMINEN on ollut useamman erillisen kehityslinjan lopputulos
Paarmat laskevat isoja munaryppäitä kivien tai kasvien pinnalle. SUUOSAT Paarman suuosat ovat samankaltaiset kuin mäkärällä, joskin jykevämmät. 1. Tuloksena on pieni avohaava. Pölytystehokkuudessa ne eivät kuitenkaan pärjää määrätietoisesti työskenteleville mesipistiäisille, kuten kimalaisille. A PUA, KOTIIN EKSYI PA A RM A Päiväsaikaan saalistavat paarmat ja mäkärät eivät viihdy sisätilojen hämäryydessä. Koiraat ja pienissä määrin naaraat kuljettavat siitepölyä kukasta toiseen etsiessään mesiateriaa. SILMÄT Verkkosilmät peitt ävät suuren osan paarman päästä. aa voimasanoihin Sokkopaarma (vas.) kiertelee kohteensa ympärillä, suppupaarma (oik.) lähestyy vaivihkaa. 3. Sokkopaarman lehmänläiskäiset siivet ovat levossa kolmiomaisesti, suppupaarman harmaat siivet nimenmukaisesti supussa ruumiin myötäisesti. Verenimijöistä on hyötyä myös pölyttäjinä. Silmien tarkka näkö autt aa hyönteistä havaitsemaan liikkeen, eli löytämään kohteeseensa ja väistämään läimäykset. Paarman kipakka purema voi kirvoi. 38 suomenluonto.fi V E R E N I M I J Ö I D E N K E S Ä Elintärkeä riesa Verenimijät ja niiden toukat ovat tärkeää ravintoa monille muille hyönteislajeille, kaloille, linnuille, lepakoille ja vaikkapa sammakonpoikasille. 2. Naaraat tähtäävät munansa niin, ett ä toukat pääsevät pudott autumaan otolliseen kasvuympäristöön. 1. SIIVET Kaksi yleistä paarmasukua, sokkoja suppupaarmat, on helppo erott aa siipien perusteella. 3. Runsautensa takia verenimijät ovat monen eliön ruokavalion perusta, ja jos ne katoaisivat, ravintoverkko alkaisi nopeasti rispaantua rikki. Sisällä ne unohtavat verenhimon ja hakeutuvat ikkunoihin ulospääsyn toivossa. Ne leikkaavat ihon läpi kuin mikroskooppisen pienet sakset. KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN 2.
Syljen ansiosta iholla ei tarvitse viipyä kauaa, vaan veri virtaa nopeasti. Suomessa tavallisimpia jutun verenimijöiden ihmisiin levitt ämiä tauteja ovat bakteeriperäinen jänisrutt o eli tularemia sekä viruksista pogostantauti ja Inkoo-aivotulehdus. Vaihtelevat taajuudet hidastivat veriaterian ja parittelukumppanin luo löytämistä. Verenimijät kuljett avat taudinaiheutt ajia Erilaiset taudinaiheutt ajat voivat levitä verenimijöiden matkassa. Hytt ysen kehdoksi riitt ää pienikin vesimäärä. Hytt ysten massaesiintymistä voi ennaltaehkäistä myös esimerkiksi varmistamalla, ettei vesi jää seisomaan ämpäreihin tai vaikkapa pressun liepeeseen. Iholle levitett ävät hyönteiskarkott eet auttavat, mutt a hikoillessa ainett a täytyy lisätä taajaan. KOK EILE M YÖS NÄITÄ Eräässä tutkimuksessa hyttysille soitettiin tunnettua dubstep-kappaletta Scary Monsters and Nice Sprites. Näin taudinaiheutt ajat leviävät yksilöstä toiseen. Se myös estää verta hyytymästä hyönteisen elimistössä. Elimistössä lisääntyvät taudinaiheutt ajat kulkevat verenkierrossa, ja seuraava verenimijä saa matkalaisen ateriansa mukana. Asuinolojen paraneminen hävitt i taudin, kun hytt yset eivät enää päässeet talvehtimaan asuintiloihin. Poltt iaisten torjuntaan karkott eet eivät tahdo riitt ää. Puremat koett elevat itsehillintää. Maassamme elää hyttyslajeja, jotka voisivat kantaa tautia aiheuttavaa malarialoisiota, mutt a loista ei esiinny Suomessa kotoperäisenä. Pahimmillaan purema voi aiheutt aa hankalan allergisen reaktion. Luonnon omia ansoja voi houkutella pihapiiriin linnunja lepakonpöntöillä: lepakko voi napsia pari kolme tuhatt a hyönteistä yhden yön aikana. Raapimista kannatt aa silti vältt ää, ett ei iho tulehdu, vaan purema paranee nopeammin. Auts, sehän pisti! SYLKI ESTÄ Ä V ERTA H Y YTY M ÄSTÄ Verenimijän syljellä on lajikohtainen resepti. Mieli tekisi raapia Verenimijän sylki nostatt aa iholle kutisevan paukaman. Ne päätyvät elimistöön, kun hyönteinen ruiskutt aa pistokohtaan sylkeä. Lääkkeen voi ott aa ennaltaehkäisevästi jo ennen verenimijöiden armoille lähtemistä. Elämänsä aikana naaraat ehtivät tuott aa muutaman munaryhmän, ja jokainen vaatii oman veriaterian. suomenluonto.fi 39 Näin vältät pistot Hytt ysverkot ja vaatetus ovat helppoja tapoja suojautua verenimijöiltä. V E R E N I M I J Ö I D E N K E S Ä KU VA TA PI O KU JA LA Jutun lähteinä on käytetty tieteellisten julkaisujen lisäksi Juhani Itämiehen kirjoja Paarman puremaa sekä Pistämätön hyttyskirja.. Ohuet kankaat eivät riitä vastukseksi hytt ysen pitkälle imukärsälle, joka yltää niiden läpi. Ne oireilevat ihmisillä useimmiten kuumeiluna ja erilaisina särkyinä, mutt a jäniseläimille jänisrutt o on nimensä mukaisesti usein kohtalokas. Malaria levisi Suomessa vielä 1900-luvun alussa. Kutinaa helpott avat puremien hoitoon tarvitt avat voiteet, mutt a myös allergialääkkeet toimivat. Toinen tutkimustulos viittasi siihen, että seepran raidat hämäävät paarmaa ja vaikeuttavat sen laskeutumista kohteelleen. Koska syljen koostumus vaihtelee lajeitt ain, ihon reaktio voi vaihdella jopa kahden hytt yslajin välillä. Erilaiset ansat ja karkott imet kasvatt avat suosiotaan vuosi vuodelta. Helteillä kerrospukeutuminen saatt aa kuitenkin houkutella vielä vähemmän kuin siivekkäiden huitominen. Myös vaaleiden vaatteiden on havaittu hillitsevän paarmojen lähestymisyrityksiä
NIITTOYÖKKÖNEN Niittoyökkönen viihtyy heinikkoisilla paikoilla. L U O N T O T I L A S T O I N A Perhosten kesä TEKSTI KIMMO SAARINEN KUVAT JUHA JANTUNEN, HEIKKI VASAMIES JA ISTOCKPHOTO GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO 40 suomenluonto.fi. METSÄMITTARI Suomen yleisimpiä perhosia, jonka mieluisimpia elinympäristöjä ovat rämesuot ja karut kangasmetsät. Talvehtijoiden jälkeläisiä voi nähdä pihapiirissä läpi kesän. KANGASPERHONEN Pieni ja huomaamaton. h u h t i k u u t o u k o k u u k e s ä k u u t o u k o k u u NOKKOSPERHONEN Lentää jo keväthankien aikaan, kun auringon lämpö herättää horrostajan ulkorakennuksen kätköistä. Ritarin voi yhyttää kukkivalta pihasyreeniltä. Kukillakin niitä näkee, mutta perhonen lennähtää yleensä heti kasvillisuuden suojiin. Kevät on hyvässä vauhdissa, kun vikkelät kangasperhoset kuoriutuvat kuiville kangasmaille, soille ja kallioille. Ruskeat etusiivet ovat aina kolmiomaisesti laskostettuna. Katajan oksa on mieluisa lepopaikka: silloin näet siipien hohtavan vihreän alapinnan. RITARIPERHONEN Ritariperhosia näkee vain satunnaisesti, mutta joskus ritarit hakeutuvat mäkien huipuille ”turnajaisiin”. MATARAKIITÄJÄ Matarakiitäjän tavoittaa myös päivisin medenhakumatkalta: perhonen surisee kukan edessä kolibrin tavoin ja rullaa pitkän imutorvensa syväänkin mesivarastoon. Tuhtisarvista koirasta ohjaavat ja lennättävät naaraan erittämät feromonit. NASTAKEHRÄÄJÄ Melkein kämmenen kokoinen perhonen, joka kiirehtii näennäisen päättömästi sinne tänne. Talvehtineet perhoset sinnittelevät alkukesään, ja uuden polven yksilöt ilmestyvät kotipihojen kukkaistutuksille loppukesästä. Muhkeasarvinen koiras on kellertävä, naaras vaaleampi ja raidallisempi. SITRUUNAPERHONEN Sitruunaperhoset ilmestyvät jo varhain metsämaisemaan
Lajit ovat päiväaktiivisia, yleisiä ja helposti havaittavia, useimmat maassamme laajalti levinneitä: 10 päiväperhosta ja 2 yökköstä, yksi mittari, kiitäjä, kehrääjä ja punatäplä. Siipien sininen hohde erottaa sen samoilla paikoilla hieman aiemmin lentoon lähtevästä haapaperhosesta. KEISARINVIITTA Keisarinviitta on isoin hopeatäplämme, joka nousee siivilleen kesän jo kääntyessä ehtoopuolelle. Kiiltävän mustaa pukua komistaa näyttävä punainen siipien täplissä. Kummassakin etusiivessä on viisi täplää. HÄIVEPERHONEN Häiveperhonen on asettunut Suomeen vasta 1990-luvulla. HOPEASINISIIPI Hopeasinisiipi on keskikesän tavallisimpia sinisiipiä niityillä ja pientareilla. suomenluonto.fi 41. Kukat eivät sitä kiinnosta, sen sijaan perhonen asettuu mieluusti auringon lämmittämälle hiekalle tai kiven tai kaatuneen puun kylkeen. Tarkkaile mökkitietä kulkiessasi kesän perhosia! Taulukossa on 16 perhoslajin lentoaika ilmestymisjärjestyksessä. VIRNAPUNATÄPLÄ Virnapunatäplä ei piilottele vaan istuu polleasti kukilla. h e i n ä k u u s y y s k u u e l o k u u GAMMAYÖKKÖNEN Euroopan säännöllisimpiä perhosvaeltajia. LOISTOKULTASIIPI Loistokultasiiven mielipaikkoja ovat metsiin rajoittuvat joutomaat, kuten katajan kirjomat voimalinjojen aluset. Hailakaksi kuluneita vaeltajia saapuu meille alkukesästä, ja loppukesällä pihoja, peltoja ja joutomaita kansoittavat täällä syntyneet hohdokkaammat jälkeläiset. LAUHAHIIPIJÄ Sellaista heinäkuista heinämaata tuskin on, missä tämä pieni hyrrä ei viihtyisi. Koiraan etusiivissä on vahvat juovat, naaras on pyöreätäpläinen. Kultapiiskun ja pietaryrtin kukilla hohtavia koiraita ja täplikkäitä naaraita voi nähdä joukoittainkin. Koiraan näyttävyyttä lisää hopeanvaalea karvoitus; naaraat ovat pienempiä ja ruskeasiipisiä vailla sinisen häivääkään. TUMMAPAPURIKKO Pompahtelee eteesi metsätien reunalla tai metsäaukeamalla. Rannoilla ja lätäköillä lauhahiipijöitä voi joskus istuksia satamäärin
42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi Sinipyrstön kirkas säe kaikuu vain hienoimmissa vanhoissa taigametsissämme.
suomenluonto.fi 43 VANHAN METSÄN LAULU TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT TEPPO HELO JA JOUNI TIKKANEN Sinipyrstö on Suomen linnuista selvimmin vanhan metsän asukas. Lähivuodet ovat olleet lajille suosiollisia, ja viime kesä jopa ennätyksellinen.
SINIPYRSTÖ on arka ja piilottelee kuusten oksistoissa, siksi äänet ovat sen tunnistamisessa tärkeitä. Pajulintu lauloi – Helo sanoi sen aloittaneen niin kuin sinipyrstö aloittaa. Laulu on kuultava metsässä. Lintuharrastaja Roni Väisänen on rengastanut niitä yli kaksisataa, mutta vain kaksi kertaa yksi ja sama koiraslintu on löytynyt uudestaan, ensin Hyrynsalmen Peuravaaralta ja seuraavana vuonna Puolangan Kuirivaaralta. Ulkomailta rengaslinnuista ei ole kuulunut mitään. Kirkkaan laulunsa sinipyrstö aloittaa jo talvipaiEi tiedetä mistä sinipyrstöt tulevat. Näiltä lehteviltä paikoilta kajaanilaiset lintuharrastajat käyvät usein etsimässä lapin uunilintuja ja muita vanhan metsän lajeja. EI TARKKAAN tiedetä, mistä Suomen sinipyrstöt tulevat. 44 suomenluonto.fi O n olemassa laulu, joka kertoo, että olet tullut vanhaan metsään tai ainakin hyvin lähelle sitä. Sinipyrstöllä on kuitenkin toinen laulukausi, joka yltää heinäkuun alkuun, ja se antoi toivoa, että joku lintu löytyisi vielä. Jotain vähän sointuvan punakylkirastaan suuntaan, mutta ei kuitenkaan. Helo käveli Losonvaaran kuvetta ja pysähtyi välillä kuuntelemaan. Rinnettä alas kulkiessa vaaran matalakasvuinen lakikuusikko muuttui kosteaksi, kuusivaltaiseksi lehdoksi, jossa kasvoi isoalvejuurta, metsä-alvejuurta, oravanmarjaa ja sudenmarjaa. Vanamot koristavat monen varjoisen sinipyrstömetsän kenttäkerrosta.. Sanoin sitä on vaikea kuvailla. Viikon tai kaksi oli ollut epävakaista, mutta sinä aamuna heinäkuun alussa taivas oli kirkas. Tuolla seudulla sinipyrstö on talvella tavallinen, punarinnan tapainen lintu. Helo sanoi tulleensa näin alas vaaran rinnettä vain näyttääkseen, millaista luonto Losonvaaran natura-alueella on. Se tiedetään, että laji talvehtii laajalla alueella, joka yltää Etelä-Japanista Taiwanille, Kiinaan Yangtse-joen eteläpuolelle, Etelä-Koreaan ja Thaimaahan. Tien varresta löytyi toinen taloistakin, ja sen pihasta lehto tesmaa ja umpeenkasvavaa niittyä puna-ailakkeineen. Todelliseen määrään on ehkä pantava nolla perään, koska on paljon syrjäisiä vanhoja metsiä, joissa kukaan lintuja tunteva ei ehtinyt kesän kuluessa käydä. Harvinainenkin se on, vaikka ei enää yhtä harvinainen kuin ennen. Sinipyrstöjä ei kuitenkaan löydy alarinteiltä, vaan ylempää, sieltä missä vaaran rinne taittuu tasaisemmaksi laeksi. Löytyi pieni kärrytie, joka yhdisti kahta viisikymmentä vuotta sitten autioitunutta taloa. Sellainen heleä sävy, joka ottaa korvaan, vaikka sen kuulisi vain kerran ja kaukaa. Se on pienen ja vaikeasti havaittavan linnun laulu. Lintu oli kai ottanut joltain naapuriltaan vaikutteita. Alarinteen metsä on rehevää saniaislehtoa ja metsäkurjenpolvi–käenkaali–mustikka -tyypin lehtomaista kangasta. Ensihavainnon 1949 jälkeen sinipyrstöjen määrä on heilahdellut Suomessa, mutta 2000-luvun mittaan laji on vakiintunut pesimään Kainuun vaaroille, Itä-Lappiin ja Pohjois-Karjalaan. Laulussa on oma sävynsä, luontokartoittaja Teppo Helo sanoo. Helo lähti kiipeämään sinne päin ja luetteli mennessään vastaan tulevia lajeja: hiirenporras, sudenmaito, kuusenkynsikääpä… Jossain olisi varmasti kuultoludekääpää tai silmälläpidettävää lumokääpää, jos vähän kaivettaisiin… Harvinainen lintu viihtyy muiden harvinaisten seurassa, koska vanhaa metsää on jäljellä vähän. Juhannus oli ohitettu, eikä Helo kotipihalta lähtiessään ollut kuullut enää yhdenkään linnun laulavan. Viime vuoden lämmin kevät toi maahan ennätysmäärän sinipyrstöjä, ja reviirejä löydettiin peräti 730, yksi Oulun Sanginjoeltakin. KESÄLLÄ 2019 Teppo Helo näytti sinipyrstömetsää Sotkamon Losonvaaralla, 2000-luvun alussa perustetulla natura-alueella. Peukaloiset rätisyttivät kirjoituskonettaan joka puolella
Muuttomatkoillaan linnut syövät siemeniä ja hedelmiäkin, mutta pesimäaikaan ne istuvat matalalla kuusenoksalla ja hypähtävät maahan hakemaan hämähäkkejä, sahapistiäisiä ja vaaksiaisia varpujen alapinnoilta. Helo valitti kiivetessä polveaan, jossa oli vanha urheiluvamma. Maapuuta oli paljon. Indikaatt orikääpien perusteella Losonvaaran metsät luetaan suojelullisesti eritt äin arvokkaisiin alueisiin.. Kainuun vaaranlakien puut jäävät pieniksi. Vanhaan kuusikkoon oli syntynyt tuulen kaatama aukko, jonka pohjalta törrötti metrin–kahden korkeudelta katkenneita kantoja, kantokääpien kerrostaloja. suomenluonto.fi 45 koilla, pari viikkoa ennen kevätmuuton alkua. Punarinnalla vihellyksessä olisi säröä, sinipyrstöltä se puuttuu. Sinipyrstöllä on kuitenkin äänessään karkeutta. Kun Helo aikoinaan kairasi yhden 80-vuotiaana pitämänsä kuusen, se paljastui 140-vuotiaaksi. Hän pysähtyi ja sanoi, että laulun lisäksi sinipyrstöillä on yhteysääni, pehmeä hiit–hiit. Hämähäkkejä voi löytyä puiden alaoksiltakin. Meillä laji pesii aivan levinneisyytensä luoteisreunalla. RINNE ALKOI tasoittua vaaran laeksi, ja Helo pysähtyi kuuntelemaan. Kello näytti jo vähän yli kahdeksaa aamulla, ja heinäkuussa lintujen laulu loppuu varhain. Helo jatkoi Nuori sinipyrstö on erehdytt ävästi nuoren punarinnan näköinen. Alkoi olla hyvät mahdollisuudet kuulla sinipyrstön laulu. Tuolla äänellä linnut keskustelevat keskenään. Se on kirkas punarintamainen vihellys, jonka lintu päästää, kun peto on pesällä. Maalis–toukokuussa se sitten kiirehtii kohti pohjoista havumetsävyöhykettä, joka meidän onneksemme jatkuu Japanin ja Venäjän lisäksi vielä Suomessakin. Helo sanoi seuranneensa, miten sinipyrstöt ruokailevat näissä Kainuun vaarametsissä. Näiden äänten lisäksi sinipyrstöillä on vielä äärimmäisessä hädässä päästettävä varoitusääni, jonka Helo on kuullut vain kaksi kertaa. Se on rytmitykseltään vähän sinirinnan varoituksen suuntaan, niin kuin lipputangon naru hakkaisi tuulessa tankoa vasten. Varoitusääni on pehmeä raks–raks, hän jatkoi. Suomessa pesiviä sinipyrstöjä on rengastett u, mutt a vielä ei tiedetä missä Suomen linnut talvehtivat
Juttua varten on haastateltu myös rengastaja Roni Väisästä ja suojelubiologi Ari Rajasärkkää. Helo käveli jo kohti autoa. Se voisi olla täällä, hän osoitti sammalen peittämää kuoppaa, joka jäi katajan mutkaisen juuren alle. Vanhojen metsien vähäisyys takaa, että sinipyrstöstä ei aivan heti tule Suomessa yleistä lajia. RAVINTO Pesimäaikana sahapististiäiset, hämähäkit, vaaksiaiset. Niitä oli puiden kätköissä kolme tai neljä. Aina joka tapauksessa vanhaa. Ne olivat ottaneet haukasta mallia. Sitten se oli mennyt. Oli kirkas päivä, ja sinipyrstö tuskin laulaisi enää. Metsästä kantautui hiirihaukan huuto, mutta kun Helo vastasi, kuukkeliperhe tuli tervehtimään. Naaraan selkäpuoli ja rinta oliivinruskeat. Myös siemenet ja hedelmät. Poikaset hiittailivat vielä. Vähitellen hiittailu siirtyi kauemmas, eikä poikasia enää näkynyt. Valkoinen kurkku ja silmäkulmajuova, valkeahko vatsa. Olisi voinut kuvitella katsovansa punarinnan poikasta, niin samanoloisia lintuja ne pienenä ovat. Helo kertoi löytäneensä muutaman kerran sinipyrstöjen pesän, ja hän näytti, millaiseen paikkaan linnut voivat sen tehdä. Tai täällä, hän näytti kahden kiven väliin jäävää koloa. Kylki vaaleanoranssi. MUUTTO Saapuu touko-kesäkuussa, lähtee syyskuussa. PESÄ Maassa kannon tai kiven kolossa. SINIPYRSTÖKOIRAS ON kaunis lintu, mutta kiikarien näkökentässä se oli nyt vain lyhyt vilahdus kahden pyrähdyksen välillä. Vanha koiras lennähti kuusenoksien lomaan ja kävi ruokkimassa poikasen. Tuo ääni, pehmeä raks–raks. LEVINNEISYYS Talvehtii Kaakkois-Aasiassa, pesii havumetsävyöhykkeellä Japanista Suomeen asti. UHANALAISUUS Vuonna 2000 vaarantunut (VU), 2010 vaarantunut (VU), 2015 silmälläpidett ävä (NT), 2019 Elinvoimainen (LC).. Suomessa se tarkoittaa lähinnä vanhaa kuusimetsää, mutta joskus myös mäntymetsää tai jopa tunturin rinnekoivikkoa. Pesäpaikoista sinipyrstön onni ei jää kiinni, vaan elinpaikoista, siitä että on oikeanlaista metsää. Sinipyrstön varoitusääni. Yksi poikanen asettui hetkeksi kuusen alaoksalle hyvään valoon, ja sen höyhenpeite näkyi hyvin. Sinipyrstö! SINIPYRSTÖ Tarsiger cyanurus TUNTOMERKIT 13–14 sentt iä. Ennen rajan ylittämistä hän pysähtyi vielä maapuun kohdalle, nosti sen varovasti pystyyn ja tunnisti silmälläpidettävän mesipillikäävän. Peippo pinkutti, rastaanpoikaset sirittelivät ja punakylkirastasemo varoitteli Pot! Pot! Helo ylitti toisen maariankämmekkää kasvavan korpinotkon ja sanoi, että tässä olisi nyt tyypillinen sinipyrstöreviirin paikka: vanhaa vaaranlaen kuusikkoa ja kosteita painanteita, joista linnut voivat hakea evästä. Tuo kääpä tuoksuu makealle ja on merkki siitä, että paikalla on jonkinmoinen haavan lahopuujatkumo. 46 suomenluonto.fi siis eteenpäin, yli notkon, jossa kasvoi maariankämmekkää ja lakkaa. Helo jatkoi eteenpäin, kohti Losonvaaran vanhan natura-alueen ulkorajaa. Koiras päältä syvänsininen, päälaen sivut, hartiat, yläperä ja pyrstön tyvi kirkkaansiniset. Tuo ääni, pehmeä raks-raks. Ja hän ehti tuskin harpata notkosta kangasmaan puolelle, kun jähmettyi
Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. Elävänä pyydystävä pyydys mahdollistaa sinne houkuteltujen hyönteisten kuvaamisen seuraavana aamuna. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Tutustu valikoimaan myös netissä: tibiale.fi Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja 90 € Kimmo Silvosen yleisteos Suomen suurperhosista. Luontoalan ammattitutkinto syventää osaamistasi talteenottaa luonnontuotteita ja jalostaa niistä elintarvikkeita, hyvinvointituotteita tai muita tuotteita (luonnontuotejalostaja). Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Siitä ne on helppo kuvata Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. Siitä ne on helppo kuvata tai siirtää vaikka puun rungolle kuvattavaksi. Valon houkuttelemien perhosten ja muiden hyönteisten havainnointi sekä valokuvaaminen on mahdollista läheltä. Siitä ne on helppo kuvata TARJOUS sasky.fi/osara Tule opiskelemaan tulevaisuutta! Luontoja ympäristöalan perustutkinto antaa sinulle valmiuksia luonnontuntemukseen, luonnontuotteiden kestävään käyttöön sekä ympäristöja luontotietouden eteenpäin siirtämiseen (luonnonvaratuottaja). Suomen verkkosiipiset 35 € Suomen vesiperhoset ERIKOISTARJOUS Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. 30 € Suomen kotilot ja etanat 15 € Suomen lukit ja valeskorpionit 25 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € Nordens dyngbaggar 10 € Kauri Mikkola & Siivekkäät ihmeet 5 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Kirjoja erikoisalennuksilla HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Lisätietoja ja haku syksyllä alkaviin koulutuksiin osoitteessa: sasky.fi/osara osara.sasky @osaranmaaseutuopetus_sasky. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Hinnat voimassa toistaiseksi. Yöperhosharrastajan setti toimitettuna 49 € lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W sekavalo tai 20W erikois UV-lamppu) lampunkanta ja 2,5m johtoa UV –suojalasit ohjeet valon sijoittamiseksi pihapiiriin Täydennä settiäsi Valotuslakana 48 €, Elävänä pyydystävä pyydys 40 € Tarkkaile hyönteisiä omalla pihallasi – suunnista valolle ja kohtaa luonnon monilajinen kirjo. Bongaa pihan ötökät Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% lentää vain öisin
Tervakot ovat myös monen hyönteisen suosiossa.. Mäkitervakkojen kukinta ei jää huomaamatt a. Kuka nyt pitäisi siitä huolta. 48 suomenluonto.fi Pihaketo henkii mennyttä TEKSTI HANNU JA ANNA-LEENA AARNIO KUVAT HANNU AARNIO Savonlinnalainen pihaketo kertoo menneiden sukupolvien työstä
Pyykkinaru kulkee saunan nurkalta tuvalle päin puuseipäiden tukemana. Ne eivät ehkä ole kovin näyttäviä kukinnoiltaan, mutta kasveista kiinnostuneille jotkin voivat olla iloisia yllätyksiä, kuten erikoisen näköinen sanikkainen, ketoneidonlukko. Pihapiirin yläosan kivikkoisesta osasta löytyy ketokäenminttua, jonka pienet haaleansiniset kukat antavat oman sävynsä ketoneilikkaja ahomansikkakasvustojen joukkoon. Keto odottaa uusia asujia perinteitä vaalimaan. Pihan reuna-alueiden rehevämmillä kohdilla kasvaa kesämaitikkaa ja peurankelloa. Niiden seurassa viihtyvät lukuisat muutkin niittyjen ja ketojen kasvit. Vuosikymmenten ajan paikalla kukoistaneet tervakot ovat kookkaita ja runsaskukkaisia ja vetävät pakostakin katsojan huomion puoleensa. Sitä ympäröivät marjapensaat, omenapuut ja kasvimaa. suomenluonto.fi 49 T ie kiemurtelee saaresta toiseen. Kauempaa katsottuna koko talon pihapiiri hehkuu punaisena. Jos malttaa laskeutua polvilleen ja tarkastella lähemmin aivan maanrajassa viihtyviä kasveja, saattaa löytää mielenkiintoisia lajeja. Ylös mäkeä ja alas mutkaan, sieltä täältä pilkahtaa järvenselkä ja auringon säteet laineilla. Talo putkahtaa esiin mäenkumpareen takaa. Kivien kupeilta on vuosien saatossa kerätty lukemattomat mansikkamaidon tarpeet. Mäkitervakkomeri yltää katkeamattomana nauhana pihapiirin poikki navetan nurkalta aittarakennuksen seinustalle. Matalampana kasvavia lajeja ovat hopeahanhikki, paimenmatara, kissankello ja ketoneilikka sekä koko pihalle punertavan ruskeaa sävyä antava heinä, nurmirölli. Alempana rinteessä on punainen pihasauna. Loistokultasiipi, tässä naaras, on osa kedon perhoseloa. Peltomaisema levittäytyy talon ympärille, ruista ja perunaa on viljelty vuosikymmenien ajan. O n juhannusta edeltävä viikko. Niitä kasvaa tällä pihalla kymmenittäin. Keskelle jää pihaketo ja vanha harmaantunut pihapenkki, isännän ja kissan lempipaikka. Kärrytie halkaisee pellon suuren, yksittäisen kuusen vierestä ja jatkuu harjun yli rantaan. Piha tarjoaa myös ahoeli metsämansikkaa. Punainen puutalo, vanhan kuusen kupeessa, kammarin nurkka lähes tiessä kiinni. Talon pihapiiri on perinteinen. Kasvilla on vain yksi viuhkamaisista, vihreän kiiltävistä lehdyköistä koostuva lehti ja siihen kehittyvä itiöpesäkehaara. KI SS AK U VA : LE EN A AA RN IO. Navetan nurkalla kasvaa vanha riippakoivu. Ylimmäksi yltää ruusuruoho, jonka suuret vaaleanpunaiset tai sinivioletit mykeröt huojuvat hauskasti kesätuulessa ja houkuttelevat pihapiirin perhosia. Sireenit ympäröivät taloa ja juhannusruusu kukkii nurkalla. Katt i viett ää pihaniityllä kissanpäiviä
Alkuun saareen ei ollut tietä. Pihakedon vaalijat, veli ja sisar, jäivät asumaan taloa kun muu sisarusparvi lähti. Liikenne lisääntyi, kiire pyyhkäisi ohi autojen muodossa. Lehtien voimakas tuoksu helpott aa pienikokoisen ketomäenmintun paikantamista.. Kanat vielä kopsuttivat pihaa. Sukupolvi vaihtui. H iekkaperäinen maaperä sekä runsas valo ja auringonpaiste ovat pitäneet pihan ketokasveille sopivana. A ika kului, talonväki ikääntyi, tuli sairauttakin. Ruis koottiin perinteisesti kuhilaille ja vietiin riiheen kuivumaan puintia varten. Työtä oli paljon. Talo on hiljainen ensimmäistä kertaa sataan vuoteen, sen asukkaat ja elämäntapa ovat poissa. Punainen talo oli kuuluisa ruisleivästään. Aika kedolla pysähtyi. Omasta rannasta pyydettiin ahvenet ja hauet. Se sai kukkia yksin, ilman asukkaiden askeleita tai kissan köllöttelyä tervakoiden kupeessa. Navettakissa valtasi rakennuksen omakseen ja nukkui karjakeittiössä. Navetassa asui tilallisen karja; muutama lehmä, hiehot, joulupossu, hevonen ja kukko kanoineen. Lehmät laidunsivat metsälaitumilla ja pelloilla, niillä kaikilla oli nimet ja tarina. Hevonen oli vielä traktorinkin tultua hyvä apu savotassa ja peltotöissä. Naapureita autettiin vuoroin toista tukien. Luonnonkasvit ovat saaneet rauhassa hakeutua ja asettua pihalle omien ehtojensa mukaisesti. Talossa arvostettiin metsää ja sen hyvinvointia, harvennukset tehtiin harkiten ja tarpeeseen, suuria puita ja muuta metsäluontoa säästäen. Kirkolle soudettiin asioimaan ja virallisia asioita hoitamaan. Maalaistalon elämä oli kiireistä. Marjat ja kantarellit poimittiin talteen. Talvella kuljettiin hevosreellä jäätietä pitkin. Liikkuminen pihalla on aina tapahtunut vakiintuneita polku-uria pitkin, tallaaminen on ollut maltillista. Keväällä navetan vintin ikkunat avattiin haarapääskyjen tulla. 50 suomenluonto.fi T unnen talon tarinan. Ruohonleikkuria ei ole koskaan pihalla nähty, eikä lannoitteita ole käytetty, ellei pihalla aika ajoin vapaasKukkiva pihapiiri on perintö menneen ajan työstä. Maalaistalon työt jatkuivat erilaisena. Se oli pitkälti omavarainen, oli koulu ja kauppa. Taikinatiinussa oli hapatettu leipää jo vanhan emännän aikaan, leipäjuuri kantoi mukanaan pitkää perinnettä. Talossa elettiin luontoa ja elämää kunnioittaen. Kylätalolla tanssittiin ja tavattiin tuttuja. Lehmät saivat lähteä, navetta hiljeni ja autioitui. Vanhat maalaistalot saaressa alkoivat hiljentyä, uudet asukkaat olivat sukupolvea, joka kävi kaupungissa töissä. Punainen talo säilyi ennallaan pihakuusen oksien alla, omassa maailmassaan. Navettakissa saalisti tyytyväisenä myyriä ja sai palkaksi tuoretta kalaa. Perunaa viljeltiin ja metsätöitä riitti tehtäväksi. Hevonen oli korvaamaton apu heinäpellolla ja metsätöissä
Iäkäs mies istuu talonsa rappusilla ja katselee kedolle. Etupihan niitty on keto, nyt keskikesällä henkeäsalpaavan hieno. Kerätyn heinän mukana pihapiiriin kulkeutui niittykasvien siemeniä, joista pihaketo vähitellen alkoi kehittyä. Viimeistään haravointivaihe on varmistanut, että ketokasvien siemenet ovat karisseet ja levinneet pihan maaperään odottamaan seuraavan kesän kasvukautta. Pihamaalla on vilskettä ja pörinää, kukkia pursuava keto vetää puoleensa perhosia ja muita pölyttäjiä. Näiden ketojen ylläpitoon on onneksi löytymässä ratkaisuja. Ikivanhalla käsiviikatteella ne aina on tehty vuosikymmenten ajan. Yhtenäinen kultainen keltamatarakasvusto täyttää lähes koko alueen. Läheisellä vilkkaalla valtatiellä kulkijat tuskin ehtivät huomata pihakedon kauneutta ja kukkamerta. Pihalle on myös siirretty kauniskukkaisia ketokasveja kuten ketoneilikkaa. Hannu Aarnio on eläkkeellä oleva biologi ja Anna-Leena Aarnio hänen perinteistä kiinnostunut tyttärensä. T oisaalla on pieni mökki avaran pihapiirin laidalla. Punemitt ari viihtyy kedolla. Joukossa on runsaasti ketoneilikkaa, hiirenvirnaa, ruusuruohoa, kissankelloa, pukinjuurta ja hopeahanhikkia. Ilman aktiivista hoitoa kedot ja niityt eivät säily, vaan korkeat heinät ja lehtipuiden vesat valtaavat alueen ja tukahduttavat valoa ja aurinkoa vaativat ketokasvit. Samalla niitto loi elinympäristön monille avoimen paikan kasvija hyönteislajeille. Ketonoidanlukko häviäisi, jos keto kasvaisi unmpeen. Kesä on jo pitkällä, kohta olisi aika aloittaa niityn hoitotoimet. Sitä niitettiin ja koottiin tilaa ympäröiviltä ketoja niittylaikuilta. Joka suunnalla levittäytyy yhtenäinen niittykasvillisuus ulottuen talon taakse metsänreunaan, edessä vilkkaan valtatien penkalle saakka. Oikeaan aikaan toistuva ja valikoivasti tapahtunut niitto on suosinut kedon ja niityn kasveja sekä torjunut alueen heinittymistä. Ruusuruohojen mykeröillä pyörii sinisiipiä, hopeatäpliä, punatäpläperhosia sekä loistavanvärisiä kultasiipiä, niitä niityllä on erityisen runsaasti. JU H A JA N TU N EN. Yli puoli vuosisataa sitten pientilan karjanpito perustui luonnonheinän hyväksikäyttöön. Luonto kukoistaa niillä ja samalla ne todistavat menneiden sukupolvien elintavasta ja työstä. Kukkia pursuava keto on jäänne pitkään jatkuneesta perinteisestä maankäytöstä. Ketoneilikkaa on sanott u Suomen punaisimmaksi kukaksi. Kerran kesässä, yleensä heinäkuussa, talon isäntä on maltilla ja taidolla niittänyt kuloutumassa olevan kasvuston. Hopeasinisiipi käy ahkerasti kukilla. Kukkia pursuava keto vetää puoleensa perhosia. suomenluonto.fi 51 ti liikkuvien kanojen vaikutusta oteta lukuun. Loistokultasiipi
52 suomenluonto.fi Koillismaan kutsu
Vesi kuljetti soraa ja hiekkaa harjuiksi. Kuusamon ylängöllä Valtavaaran, Iivaaran ja Rukatunturin huiput tavoittelevat 500 metrin korkeutta. Maaselän vedenjakaja erottaa yhä itään Vienanmerelle ja länteen Pohjanlahteen purkautuvat vedet. Neidonkengät kukkivat, sinipyrstöt laulavat ja puhtaat joet virtaavat. Mannerjään sulaessa vedet purkautuivat pitkin Oulankaja Kitkajokia ja koversivat hiljalleen maaperää. Vetäytyvä jää muokkasi maiseman länsiluoteesta itäkaakkoon ulottuviksi harjanteiksi. suomenluonto.fi 53 TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT JYRKI MÄKELÄ JA HEIKKI KETOLA Jylhää luontoa on säästynyt Koillismaalla. Säilyykö luonto jatkossakin. Vesistöt jakaantuivat. Pudasjärvellä Iso-Syöte ja Taivalkoskella Pyhitysvaara hallitsevat omaa maisemaansa yli 400 metrin korkeudessa. Satojen saarten Kitkajärvi on Suomen ainoa säännöstelemätön suurjärvi.. E nsin muotoutui maa. Kallioperä liikkui ja ratkeili muodostaen kanjoneita ja kuruja. Vesien yllä kohoavat vaarat
Kun Kainuu vaihettuu Koillismaaksi, maisemaan ilmestyvät suuret joet. Kosteuden vuoksi alueella on harvinaisen hienoja rinnesoita, ja talvisin näyttävät tykkylumet koristavat kuusia. Etenkin Posion Riisitunturi on kuuluisa rinnesoistaan. Kauan sitten neidonkenkien, sinipyrstöjen ja muiden lajien asuttamalle alueelle saapui myös ihminen. Idän ja lännen kohtauspaikka Kun jää vetäytyi ja maa sekä vesi asettuivat uomiinsa, kasvit ja eläimet alkoivat täyttää vapautunutta tilaa. Mutta onneksi myös suojeli. Ihmisen jäljet Ihmiset muuttivat Koillismaalle varhain. Rehevät jokivarret ja vaarojen rinteiden lehdot, korvet ja rinnesuot tarjoavat kodin mielenkiintoisille lajeille. Vesissä riitti kalaa ja metsissä metsäpeuroSaavun illan hämärässä kohtaan, jossa taivaanrantaa vartiovat siniset vaarat.. Kalkkipitoisessa maassa ja kosteassa pienilmastossa viihtyy rehevä kasvilajisto. Toiset lajeista saapuivat idästä ja toiset lännestä. Vetäytyessään mannerjää levitti tätä kalkkiainesta laajalle alueelle maaperään. Vaarojen alla suot ja järvet pilkkovat metsäistä maisemaa. Kuusamon kallioperä sisältää paljon kalkkikiveä. Hiljalleen muodostuivat metsät. Kainuun ja Koillismaan vanhoissa kuusikoissa onnekas saattaa kuulla sinipyrstön laulun. Esimerkiksi Valtavaaralla viihtyy tunturikasveista niin tunturivihvilä, sielikkö, kurjenkanerva kuin riekonmarjakin. Eli elämäänsä, hyödynsi, tuhosikin. Vedenjakaja-alueen ilmassa on kosteutta. Saavun yleensä juuri illan hämärtyessä kohtaan, missä esiin nousevat taivaanrantaa vartioivat siniset vaarat. Kainuusta retket vievät välillä myös naapurikuntiin: Taivalkoskelle, Posiolle ja Kuusamoon. Vesikasvillisuuden jälkeen tulivat ensin rantaja sitten maakasvit. 54 suomenluonto.fi Karhukanta on Koillismaalla melko runsas. Silloin tunnen aina olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kohtauspaikalle kasvoi poikkeuksellisen rikas luonto. Paju, leppä, pihlaja, koivu, mänty ja kuusi ilmestyivät kukin vuorollaan. Ilmasto oli sopiva ja monipuolisia vesireittejä pitkin kulkeminen kävi helposti. Neidonkenkien ja sinipyrstöjen maa Joka kesä ajan viitostietä kohti lapsuuden kesämaisemia Ylä-Kainuussa. Lajisto on paitsi sekoitus länttä ja itää, myös etelää ja pohjoista. Kallioalueilla elää sulassa sovussa Suomen oloissa ainutlaatuinen sekoitus eteläisiä lajeja ja tunturilajeja. Kalkkipitoisen maan ansiosta Kuusamossa viihtyvät muun muassa kämmekkäkaunottaret neidonkenkä ja tikankontti
Aikojen kuluessa metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon rinnalle tuli karjatalous ja kaskenpoltto. Metsää on miltei kaikkialla, jopa aivan rantaäyräiltäkin, säästelemättä hakattu ja oksaja latvusjätteitä makaa miltei kaikkialla metsissä. Oulanka sai kansallispuiston Kuusamon luonnon ainutlaatuisuus tiedettiin jo 1800-luvulla. Maastossa kulki luonnontieteilijöitä, ja alue tunnettiin myös luontomatkailukohteena, jota esiteltiin muun muassa Suomen matkailijayhdistyksen esitteessä. Oulanka-sana tulee hämäläismurteiden tulvavettä tarkoittavasta sanasta. Hyödynnetyt metsät saivat maailmansotien välillä mahdollisuuden toipua, kun voimakkaat hakkuut taukosivat Suomen ja Venäjän välisen rajan sulkeuduttua. Uhanalainen neidonkenkä kukkii kesäkuussa.. suomenluonto.fi 55 Itä-Kuusamossa on säilynyt joitakin erämaisia alueita. Sahateollisuus kiinnostui 1800-luvun lopulla Oulangan metsistä. Iso osa Oulangan metsistä oli vuoden 1915 inventoinnissa yli 200-vuotiasta, ja todellista aarniometsääkin löytyi vielä paikoin. ....” Tästä huolimatta alueen metsät olivat nykyisiin talousmetsiin verrattuna vanhoja. Metsähallitukselle asetetut suuret metsätulovaatimukset alkoivat vaikuttaa myös näihin metsiin 1800–1900 -lukujen taitteessa, kun uittomahdollisuus Vienanmerelle aukesi. Oulangan metsissä 1920-luvulla vieraillut professori Kaarlo Linkola paheksui jälkiä: ”Valitettavaa on, että tämä hurmaavan kaunis seutu, vaikkakin asumaton, ei ole niin turmelemattomassa kauneudentilassa kuin soisi. Oulangan kansallispuistossa sijaitsevan Kiutakönkään läheisyydestä löytyneiden kvartsiesineiden ja -iskosten perusteella on päätelty, että könkään partaalla ja muuallakin näissä metsissä asuttiin jo kivikaudella. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä alueen rauhoittamisesta käytiin keskustelua, mutta se ei johtanut vielä Kuusamon luonnon ainutlaatuisuus tiedettiin jo 1800-luvulla. Suomalaisasutus levisi Pohjois-Kuusamoon 1600luvulla ja jätti niinikään jälkensä paikallisnimistöön. Saamelaishistoriasta kertovat edelleen monet paikannimet. Hiljalleen ihmisen toiminta muokkasi maisemaa. Poronhoito alkoi alueella todennäköisesti joskus varhaisella metallikaudella. Nykyisen Oulangan kansallispuiston seutu oli Maaselän, Kitkan ja Kuolajärven saamelaiskylien yhteistä laidunaluetta. 1900-luvulla maastossa alkoivat näkyä myös metsätalouden jäljet. Historiallisen ajan taitteessa 1500ja 1600-luvuilla aluetta asuttivat saamelaiset. Jokivarsien rehevät tulvaniityt olivat tärkeitä karjataloudelle, ja niiltä kerättiin talven heinät. ja. Ajatus Oulangalle perustettavasta kansallispuistosta nostettiin ilmoille ensimmäisen kerran jo vuonna 1897
Kesäyö Ristikalliolla Oulangan Aventojoen yllä. Kitkajoen Koivumutka Oulangan kansallispuistossa. Tikankontt eja Oulangalla. 56 suomenluonto.fi Maakotka pesii Koillismaan parhailla paikoilla. Hiiripöllön maastopoikanen.
Toisen maailmansodan jälkeen vesivoimayhtiöt kiinnostuivat Kuusamon koskista, sillä vesivoiman kysyntä kasvoi. Lehdet alkoivat julkaista juttuja koskien suojelun puolesta. Valtioneuvosto kuitenkin ehdotti vuonna 1960, että valtio luovuttaisi omistamansa koskiosuudet Kitkaja Kuusinkijoessa Imatran voiman omistukseen. Voimayhtiöt alkoivat kilvan ostaa koskiosuuksia alueen kyliltä. Lopulta koskiensuojelulaki turvasi Kuusamon koskiluonnon vuonna 1987. Aluksi koskien valjastamista vastusti lähinnä luonnonsuojeluväki, mutta hiljalleen säilyttämisen arvon alkoivat ymmärtää muutkin. Vuonna 1961 lehden pääkirjoitus otsikoi ”Taistelu Jyrävästä jatkuu”. Jopa kauppaja teollisuusministeri esitti vuonna 1958, että kosket jätettäisiin luonnontilaan. Moni kulkija ohittaa sen, mutta jotkut jäävät lukemaan. suomenluonto.fi 57 mihinkään. Samaan aikaan sahateollisuus mylläsi metsiä ja uitti tukkeja Oulankajokea pitkin. Koskien ja ympäröivän ainutlaatuisen luonnon tuho alkoi näyttää vääjäämättömältä. Koskien suojelussa paikallisten aktiivien työllä oli keskeinen merkitys. Niilo Söyrinki totesi, ettei ”ole enää kysymys vain tieteen ja luonnonsuojelun edustajien ja muiden luonnon harrastajien asiasta, vaan yleisestä kansallisesta kulttuuri kysymyksestä”. Kuusamon koskisota Vapaana kohisevan mahtavan Kiutakönkään vieressä kalliolla on pieni metallinen kyltti. Harva suositun Oulangan kansallispuiston nykyisistä kävijöistä tietää tarinan sen takana. Myös Suomen Luonnossa puututtiin Kuusamon koskiasiaan useasti. Koskien ja luonnon tuho näytti vääjäämättömältä. Jo 1950-luvun lopulla paikalliset aktiivit, muun muassa Koillissanomien päätoimittaja Reino Rinne, olivat muodostaneet ryhmän, joka ryhtyi työskentelemään koskien suojelun puolesta. Nyt kamppailusta ovat jäljellä vapaat kosket ja tuo vaatimaton muistokyltti Kiutakönkäällä: Kirjailija Reino Rinne taisteli sanan voimalla Kuusamon koskien puolesta. Puisto perustettiin lopulta vasta vuonna 1956 yhtenä seitsemästä uudesta kansallispuistosta. Aktiivisen vastustuksen ansiosta rakentamishanke kuitenkin pysähtyi asiaa selvittämään asetetussa komiteassa. Kyltti on muisto pitkästä suojelukamppailusta, Kuusamon koskisodasta. Kontt ainen ja Kontt aisjärvi Rukan lähellä.. Ensimmäinen ehdotus kansallispuiston perustamisesta Oulangalle annettiin eduskunnalle jo 1927, mutta hanke jäi odottamaan vielä vuosikymmeniksi
Luontoretkeilijän aika ei seudulla käy pitkäksi. Luontoretkeilijän aika ei seudulla käy pitkäksi. Kalliota pidetään metsäsaamelaisten vanhana uhripaikkana. Mari Pihlajaniemi on biologi, tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Täällä riittää monipuolisia polkuja retkeilijän kuljettaviksi, vesistöjä melottaviksi ja maisemia ihailtaviksi. Vaihtoehtoisesti voi ottaa lyhyemmän vaihtoehdon Ölökyn ylityksen, joka ylittää kanjonin reitin puolessa välissä olevaa riippusiltaa pitkin. Kanjonijärven maisemiin pääsee tutustumaan joko venekyydillä, meloen tai polkuja pitkin. Koskia, punertavia kallioita ja valtoimenaan kuohuvaa tummaa vettä pääsee ihailemaan monin paikoin Oulangan kansallispuistossa. Ölkyn polut ovat yksi omista suosikeistani päiväkävelylle. Lyhyempiä päiväretkiä suosiville alueelta löytyy myös rutkasti monipuolisia reittivaihtoehtoja. Välillä pakkaan matkaan teltan ja yövyn milloin missäkin, tai pinkaisen metsäpoluille juosten. Karhunkierroksen merkitseminen aloitettiin jo vuonna 1954, ja sitä ovat seuranneet lukuisat muut reitit. Polkujuoksijalle on kivoja reittivaihtoehtoja niin kansallispuistoissa kuin retkeilyalueillakin. Kitkajoki Oulankajoki Kuusinkijoki Muojärvi Kitkajärvi TAIVALKOSKI IIVAARA ROMEVAARA JULMA-ÖLKKY JUOMASUO PAJUPURONSUO NÄRÄNGÄNVAARA– VIRMAJOKI RIISITUNTURIN KANSALLISPUISTO OULANGAN KANSALLISPUISTO HOSSAN KANSALLISPUISTO SYÖTTEEN KANSALLISPUISTO KUUSAMO RUKA VALTAVAARA. Jos haluaa nähdä kauas, kannattaa kivuta esimerkiksi Valtavaaralle tai Riisitunturille. Pyhitysvaara Syött een kansallispuistossa. Valtavaaralle kapuaja joutuu vähän hikoilemaan kallioilla ja portailla, mutta palkinnoksi saa katsella sinisiä vaaroja ja kimmeltäviä järviä. Karhunkierros on 82 kilometriä pitkä klassikko, josta osan voi suorittaa myös meloen. Luonnonhistorian sekä ihmisen toiminnan ja toimimatta jättämisen seurauksena alueella on vielä jäljellä monimuotoinen, korvaamaton luonto. Pakkaan matkaan teltan. Järvet, kaukaisuudessa nousevat vaaranrinteet, monipuoliset metsät ja luonnontilaiset suot. Riisitunturin valloittajaa odottavat rinnesuot ja niiden takana avautuva avara maisema. Helppoja polkuja voi kulkea vaikkapa Kiutakönkäälle tai Pienen Karhunkierroksen alkupuolella olevalle Myllykoskelle. Isoja Pieni Karhunkierros, naapurikunnissa Riisitunturin rinnesuot, Hossan ja Kylmäluoman retkeilyreitit, Syötteen kansallispuisto. Jylhiä kanjoneita kaipaava voi suunnata Hossan kansallispuiston puolelle Julma-Ölkkyyn. Kanjonin ympäri kulkee noin kymmenen kilometrin mittainen Ölökyn ähkäsy -reitti. 58 suomenluonto.fi Vielä on luontoa jäljellä Joet, kosket, jokivarsiniityt ja kanjonit
suomenluonto.fi 59 Mielenkiintoisen luonnonhistorian ja geologian vuoksi Koillismaalla on paitsi upea ja monipuolinen maanpäällinen luonto, myös maanalaisia aarteita, joita monet havittelevat. Suomalaisten kalojen akvaariotalo onnittelee 80-vuotiasta Suomen Luontoa! https://yle. Kaivoshankkeita on ollut vireillä jo pitkään, ja ne ovat aiheuttaneet runsaasti vastustusta. /uutiset/3-11300232 Paanajärvi 8.-14.9.2021 770,Solovetsk 19.-27.7.2021 9 pv. 045-1374757 Puhdas Paanajärvi Polkuja seikkailuun Oopperaa ja aavekaupunkeja... Tämän tyyppiset esiintymät ovat saaneet nimensäkin alueen mukaan, niitä kutsutaan Kuusamo-tyypin esiintymiksi. 1370,KIVAKKA! niikonmatkat.. Kuusamossa ollaan huolissaan kaivosten vaikutuksista turismiin. 675,Jylhä Georgia 18.-25.9. hankki Kuusamon ja Posion kaivoshankkeet omistukseensa, ja ryhtyi kehittämään alueelle kobolttikaivoksia. Kullan ja koboltin lisäksi alueella on myös uraania. Tulevaisuus näyttää, säilyykö monista myllerryksistä selvinnyt luonto edelleen. Luontomatkailu on tärkeä elinkeino. Kaava kaatui korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Juomasuolle, joka sijaitsee Käylän alueella Oulangan kansallispuiston ja Rukan alueen välissä, havitellaan kulta-, kobolttija uraanikaivosta. Kuusamon kunta koettikin yleiskaavassaan rajata tärkeitä luontoalueita kaivostoiminnan ulkopuolelle. Kaivoksia suunnitellaan myös lähelle merkittäviä luontokohteita. Aikaisemmin Juomasuon kaivoshankkeen omisti Polar Mining Oy jonka tavoitteena oli kaivaa kultaa. Matkailijat eivät kyselytutkimusten perusteella ole ymmärrettävistä syistä innostuneita retkeilemään kaivosalueiden läheisyydessä. Alueella on muun muassa kultaa ja kobolttia. 610,Itä-Viro ja Narva 2.-5.9. Tummia pilviä luonnon yllä. Vienan Karjala 17.22.8. Myöhemmin Latitude 66 Cobalt Oy, jonka emoyhtiö on australialainen Latitude 66 Cobalt Inc
”Ei se, joka ei ole kulkenut Oulujoen koskia alas, ole nauttinut matkailun suloisinta hekumaa”, kirjoitti Ernst Lampén vuonna 1918 mainiossa teoksessaan Suomea maitse ja meritse. Tätä seurasi yhä uusien Etelä-Suomen jokien rakentaminen, ja sotien jälkeen vuorossa oli maan pohjoisosa. Pietarilaisyhtiö havitteli kosken sähköä 1910-luvulla, mutta tuo väkevin koskemme kahlittiin vasta 1920-luvulla. Matkailu sai keksiä uusia vetonauloja. Koskien kumu jymysi tuolloin maamme kaikilta kulmilta. Upeita rippeitä kuohuvasta Suomesta säästyi. 60 suomenluonto.fi. Yhdeksi Suomen luonnonsuojelun suursaavutukseksi tulikin vuoden 1987 koskiensuojelulaki. ”… koski valaa suoniin samppanjan pihisevää nestettä; se huumaa mielet… suopi väsähtäneelle uutta voimaa.” Muun muassa Oulujoen koskenlasku tallentui 1900-luvun alkupuolella moniin valokuviin – jos nyt kamera pysyi kuivana. Tosin jo vuonna 1873 Suomen Kuvalehti oli kirjoittanut, että venäläiset liikemiespiirit kaavailevat Vuoksen Imatrankosken voiman viemistä paineilman avulla Moskovaan asti. S ata vuotta sitten kosket olivat Suomen matkailuvaltti. Suurin osa säilyneistä virtavesistöistä on maan pohjoisosissa. Jo tätä ennen oli Kemijoen sivujoki Ounasjoki suojattu erillislailla. 60 suomenluonto.fi Kuohuvaa Suomea TEKSTI ANTTI HALKKA KU VA VI LL E VE TT EN RA N TA VA ST AV AL O TEKSTI ANTTI HALKKA Suomen koskista osa saatiin suojeltua 1980-luvulla. Kalastusturismi kukoisti. Lopulta vapaiden vesien puolustajat saivat 1980-luvulla suojeltua loput rakentamattomat kosket. Esittelyssä joukko koskiretkikohteita. Suomen sähköstä valtaosa oli 1960-luvulle asti vesivoimaa. Kuohuvinta luontoamme uhkasi täydellinen hävitys. Koskiluonto on ominta luontoamme. Suomea kiertänyt Ernst Lampénkin aistii Kymijoen kuulun Mankalankosken jo Päijänteellä. Jutussa mainittujen ohella esittelyn ansaitsisi moni muukin koski vaikkapa Lapissa tai Pohjois–Pohjanmaalla. Seuraavassa esittelemme muutaman koskikohteen eri puolilta maata
suomenluonto.fi 61. Joki on syönyt tiensä punertavaan dolomiitt ikallioon. Polku Jyrävän äärelle on muutaman kilometrin mitt ainen ja vaativampi kuin Kiutakönkäälle. Se kulkee Juuman kylältä Niskakosken riippusillan yli sekä Aallokkokosken ja Myllykosken vieritse. Kiutaköngäs on noin kilometrin etäisyydellä Oulangan luontokeskuksesta ja samalla Karhunkierroksen varrella. Kiutaköngäs koostuu useasta koskesta, joissa vesi putoaa 14 metrin matkan. suomenluonto.fi 61 Kiutaköngäs, Myllykoski, Aallokkokoski ja Jyrävä, Kuusamo Vienanmereen laskevien Oulankajoen ja sen sivujoen Kitkajoen kosket ovat jylhän Koillismaan ihailtuja helmiä. Jyrävässä vesi putoaa kerralla yhdeksän metriä, kun Kiutakönkäässä isoin putous on reilut neljä metriä
Utsjoelta Nuorgamin suuntaan jo melko lähellä Suomen pohjoisinta kolkkaa on Tenon Alaköngäs (Vuollegeav??is). Yläköngäs Utsjoella on pudotuskorkeudeltaan Alaköngästä vähäisempi. 62 suomenluonto.fi. Maisema jyrkkine Norjan puoleisine rantamaisemineen ja vuorineen on hieno. Koskella on pituutta kuusi kilometriä ja pudotusta 35 metriä. Tiet myötäilevät Tenojokea sekä Suomen että Norjan puolella, ja ilmeikäs joki onkin yhtenään läsnä. Alaköngäs on Tenon ja Utsjoen saamelaisten ikivanha kalastuspaikka. 62 suomenluonto.fi Luonnonkaunis Tenojoki Tenojoella voi kokea suuren joen suvantoineen ja koskineen
Alueella on 1,7 kilometriä pitkä luontopolku. Ne ovat Paasikoski, Haapavitja, Neitikoski, Kattilakoski, Murrookoski ja Siikakoski. Myös tämän alueen koskista käytiin aikanaan kiista, joka päättyi suojelijoiden voittoon. suomenluonto.fi 63 Ruunaan kosket Lieksajoki on suonut Ruunaalle kuusi koskea reilun 15 kilometrin matkalle. Kiskojoella viihtyvät muun muassa saukko ja kuningaskalastaja. Paras laskuaika on alkukesä, jolloin joessa on yhä runsaasti vettä. KU VA T JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I, M AT TI KO U TO N EN , M IL LA RA SI LA JA SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O. Käytössä ovat sekä kumiveneet että puuveneet. Putouskorkeutta on yli 15 metriä. Perniön Latokartanonkoski Eteläisessä Suomessa on säästynyt joitakin koskia, kuten Kymijoen Ahvio ja Vantaanjoen Pitkäkoski. Ruunaa on tunnettu koskenlaskupaikka. Koski on kulttuurimaisemassa ja sen partaalla onkin Näsen kartanon myllyn rauniot. Se on Kiskojoen upein koski entisen Perniön kunnan ja Salon rajalla. Ruunaalla on Metsähallituksen retkeilyalue, johon sisältyy tärkeitä suojelumetsiä. Valitsimme esittelyyn Perniön Latokartanonkosken. Ruunaa sijaitsee noin 30 kilometriä Lieksasta itään
Tornionjoki on lohen ja vaellussiian joki, ja paikalliset pyytävät Kukkolankoskella nousukalaa lippoamalla eli pitkän varren päässä olevalla haavilla. Hyvä niin, sillä vuonna 1937 joella vieraili suomalais– ruotsalainen ministerivaltuuskunta muun muassa Kukkolankosken mahdollisen rakentamisen merkeissä. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T. Tornionjoen kosket Kukkolankoski sijaitsee noin 14 kilometriä Torniosta ylävirtaan. Muita Tornionjoen koskia ovat muun muassa Matkakoski, Katt ilakoski, Vuennonkoski ja Isonärä – Tornionjoki on Euroopan suurin vapaana virtaava vesistö. JU H A M ÄÄ TT Ä / VA ST AV AL O Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. www.hiilihelppi.fi Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. Koskella on mitt aa 3,5 kilometriä ja vesi putoaa matkalla 14 metriä
elokuuta mennessä osoi. /luontoteko.. Oletko rakentanut hyönteishotellin tai jätt änyt pihasi nurmikon ajamatt a. Luontoa voi autt aa monella eri tavalla ja pienelläkin teolla voi olla suuri vaikutus. Suomen Luonnon juhlavuoden kunniaksi keräämme nyt suomalaisten tekoja luonnon hyväksi. suomenluonto.fi 65 LIVE YOUR R E A L L I F E FAIRYTALE INFO@ILLAGOMAGGIORE.COM WWW.ILLAGOMAGGIORE.COM L A T A A A I V O S I L U O N N O S S A Näyttely luonnon hyvinvointivaikutuksista 30.4.2021-31.3.2022 TUO AIVOSI NUUKSIOON! HALTIA.COM Mikä on paras luontotekosi. Teko voi olla iso tai pieni, se voi koskea omaa pihaasi, lähiluontoa tai kaikille avointa luontokohde. eessa www.suomenluonto.. Jätätkö kalastusverkot laskematt a saimaannorpan suojelemiseksi tai oletko taistellut lähimetsäsi puolesta. a. Kerro oma luontotekosi ja/tai lähetä kuva 2
Tärkeintä luonnossa. Mo. Toivott omuus ei pelasta ketään tai mitään. Turku. Tarkkaavaisuus. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Kotipaikka. 66 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Eläinja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola kehottaa ihmistä lajinöyryyteen – ja ottamaan oppia rotista. an tutkija. loso. o. Mitä. Yritän olla tarkkaavainen eli huomioida rauhassa muiden lajien todellisuuksia ilman, ett ä etsin niistä välitöntä hyötyä itselle. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVA HEIKKI RÄISÄNEN Ihminen on eläin Kuka. Eläinja ympäristöetiikan dosentt i, . Elisa Aaltola
Tämä kirja vaikutti minuun paljon.” 2080 ”Me olemme viimein yhteiskuntina ymmärtäneet ihmiskeskeisyyden kestämättömyyden. Tämän lauseen Elisa Aaltola on saanut kuulla monta kertaa elämänsä aikana. Monet eläimet ovat sekä järjellisiä että tunteellisia ja vaistomaisia.” Nöyränä rotan edessä Eläinkunnassa on monia sellaisia lajeja, joilta ihminen voisi ottaa oppia. Lajinöyryys voisi purkaa egoistista ihmiskeskeisyyttä. ”Tutkimusten mukaan tunteet ja taipumukset näyttelevät suurta roolia. ”Ei huikenneltaisi ihmisen erinomaisuudella vaan nähtäisiin, että meilläkin on paljon opittavaa muilta lajeilta. Hän valmistui aluksi elokuvatieteestä ja teki gradunsa myyttisten eläinhirviöiden vaikutuksesta länsimaiseen eläinkuvaamme. Ja se taas on yksi osoitus ihmisen eläimellisyydestä. Porsitushäkki kuulostaa julmalta, ja silti sekasyöjä poimii kaupan kylmätiskistä possun fileitä ilman tunnontuskia. Rotta on tässä hyvä esikuva.” Aaltola toivoo ihmisiltä lajinöyryyttä muiden lajien edessä. Lapsuuden maisemissaan Kintauden kylässä hän vietti paljon aikaa niin naapuritilojen tuotantoeläinten kuin lähimetsien villieläinten parissa. Siitä huolimatta eläinsuojelulaki sallii edelleen esitiassa toisiaan kohtaan. On lahja, että susia on olemassa.” 1983 ”Brittifilosofi Mary Midgleyn kirja Animals and Why They Matter ilmestyi. ”Nyt hämmästyttää, että olin silloin niin rohkea”, Aaltola naurahtaa. ”Jos on asunut lokin pesän lähellä, on nähnyt miten huolella siellä hoidetaan poikasia. ”Rotat ovat varsin kehittyneitä empaS e on vain eläin. ”Harmaasudet saapuivat. Pidän merkkipaaluna sitä, kun tursaat ovat saapuneet tälle planeetalle.” 1 000 000 eaa. ”Tarkkailin eläimiä ja seurailin niiden jälkiä”, Aaltola sanoo. Tiedämme, mitä tulisi tehdä, mutta silti monet toimivat toisin.” Ihminen saattaa pitää itseään rationaalisena olentona, joka perustaa päätöksensä ja tekonsa järjen varaan. Rotta pelastaa mieluummin pinteessä olevan lajitoverinsa kuin ottaa ruokapalkkion. Ihmiskeskeisyys haudataan ja kehittyneempi aikakausi alkaa.” ”Rotta pelastaa mieluummin pinteessä olevan lajitoverin kuin ottaa ruokapalkkion.”. Lihaparadoksin kourissa Monet ovat sitä mieltä, että tuotantoeläimiä tulisi kohdella paremmin. Ne voivat huutaa mutta eivät koe tietoista kipua. Teini-ikäisenä hän kirjoitti lukuisia yleisönosastokirjoituksia tuotantoeläinten huonosta kohtelusta ja soitti kansanedustajille karhunmetsästyksestä. Eläinten läsnäolo lapsuudessa on ollut merkittävässä roolissa myös siinä, että hän on nyt eläinja ympäristöetiikan dosentti Turun yliopistossa. Tursaiden älyllinen olemus on hämmästyttävää ja tieteiskirjamaista. suomenluonto.fi 67 merkiksi emakoiden porsitushäkit, joissa emo ei pysty kääntymään saati rakentamaan pesää tai hoivaamaan poikasiaan. Aika harva ihminen uhrautuu muiden puolesta. Aina on joku aikuinen lokki vartioimassa pesää. ”Se näkyy niin ilmastonmuutoksen kuin eläinten kohdalla. ”Tursaat syntyivät. Vaikka tiede on osoittanut sen vääräksi, on tämä mekanomorfinen eläinkuva edelleen vallalla etenkin niiden eläinten kohdalla, joita käytetään paljon”, Aaltola kertoo. Ristiriita syntyy siitä, että ihmiset välittävät eläimistä yhä enemmän, mutta samalla syövät runsaasti lihaa.” Aaltola haluaa korostaa empatian roolia. Nykyään kun katsoo lapsistaan etääntyneitä, kännykkää selaavia ihmisvanhempia huomaa, että aika paljon olisi lokeilta opittavaa, siis vanhemmuudesta.” Toinen hyvä esimerkki löytyy rotista. Se voisi olla yksi askel kohti parempaa maailmaa.” 300 000 000 eaa. Ihminen alettiin nähdä luomakunnan kruununa, irrallisena muusta luonnosta. ”Suomalais-ugrilaisessa kansanperinteessä ihmisen on pitänyt osoittaa kunnioitusta muita eläimiä kohtaan. ”Eläinsuojelulaki mahdollistaa eläinten todella huonoa, äärimmäistä kärsimystä aiheuttavaa kohtelua”, Aaltola sanoo. ”Tätä kutsutaan lihaparadoksiksi. Silloin on ollut päivänselvää, että ihminen on osa luontoa.” Dualistisen maailmankuvan sekä uskonnon vaikutuksesta tämä muuttui Euroopassa 1600-luvulla. Ihmisen pitäisi muistaa, että eläimet ovat mielellisiä olentoja, eivät pelkkää biologiaa. ”Filosofi René Descartes (1596–1650) oli innokas eläinkokeiden tekijä, jonka mukaan eläinten käytöstä ei tarvitse kokea syyllisyyttä siksi, että ne ovat koneenkaltaisia. Sudet ovat koiran kautta vaikuttaneet ihmisen evoluutioon luultavasti enemmän kuin tiedämmekään. ”Pian huomasin, että eläinkysymyksiä voi tutkia alalla kuin alalla ja siirryin filosofiaan.” Ihminenkin on ”vain” eläin ja siten osa luontoa. ”Kun muistetaan tämä, saatetaan kokea empatian erilaisia muotoja, jolloin paradoksi hälvenee.” Aaltola on tutkinut myös akrasia-ilmiötä, jossa ihmiset toimivat tietoaan vastaan. ”Vanhemmuuden saralla linnut ovat monin paikoin hyvin esimerkillisiä”, Aaltola sanoo ja nostaa esimerkiksi lokit. Se puhuu hyvin monisävyisesti eläimistä ja siitä, miksi meidän pitäisi ottaa ne moraalisesti paremmin huomioon
Valko–oranssin päiväperhosen ikuisti Risto Lavi.. KUUSET KUKASSA ”Kuuset kukkivat komeasti, ja sitä näytt i sopivasti kuvauspaikalle tullut muurahainenkin ihmett elevän.” Irja Lehtinen ott i kuvan 19.5. /havaintokirja Havainto~ kirja 68 suomenluonto.fi AURORAPERHONEN Kaaliperhosten heimoon kuuluva auroraperhonen paistatt eli päivää kuusen taimella 22.5. Lempäälässä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kouvolassa. . Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä
. Tässä kimopistiäinen on saalistanut hämähäkin”, kertoo Kimmo Jalkanen. . Etelässä kasvi kukkii touko–kesäkuussa, pohjoisessa jopa vasta elokuussa. Hämeenlinnassa. . Kuva on otett u 13.5. Virroilla. Kuvan lähett i Havaintokirjaan Sirpa Jyske. RENTUKOIDEN LOISTOA Rehevillä ja kosteilla paikoilla viihtyvät rentukat kukkivat 16.5. ISOKOSKELON KOSKENLASKU ”Istuin kivellä Merikarvianjoen rannalla ja join kahvia. Kuvan lähett i Kari Saarinen.. KIMOPISTIÄINEN JA SAALIS ”Hämähäkit ovat myös hyönteisten saaliita, eivät pelkästään saalistajia. KÄPÄLÄN PESU ENNEN RUOKAILUA ”Metsäjänikset kävivät aamiaisella pihapiirissämme”, kertoo hauskan hetken 15.5. Lankosken kuohuissa laskett eli isokoskelo 10 poikasensa kera. suomenluonto.fi 69 HERKUTTELUHETKI Majava rouskutt aa pihlajaa 23.5. Lempäälän Koskireitillä. . Joen poikki oli kaatunut iso koivu jonka alitse emo mahtui täpärästi sujahtamaan poikaset perässään.” Jouni Tanner kuvasi uimarit 20.5. Kolilla ikuistanut Jaana Saarelainen. Merikarvialla
KU VA T JY RK I N O RM AJ A / VA ST AV AL O JA JA AN A IS OT AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Melkoisen iso otus. JAAKKO KULLBERG Lehtohepokatt i syylänhäätäjänä Lehtohepokatin siritys on kuuluva ja kantaa kauas. Kysyjä on tutustunut yhteen Suomen kesän suurimmista hyönteisistä eli lehtohepokatt iin, joka on levinneisyydeltään lounainen, suorasiipisiin kuuluva otus. Aikuiset yksilöt erott aa nuorista nymfeistä lenninsiipien perusteella. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Ulkosaaristossa niiden elo jatkuu usein pitkälle lokakuuhun ennen kuin pakkaset tai muuten kalsat kelit korjaavat satoaan. Hepokatit ovat pääasiassa petoja, mutt a käytt ävät myös kasveja ravinnokseen lehtohepokatin puruvoima on Suomen hyönteislajeista kovin ja se murskaa leuoillaan minkä tahansa niiden väliin mahtuvan hyönteisen, eivätkä varomatt oman käpälöitsijän näpitkään ole turvassa. Lehtohepokatin lento on melkoista lepatusta eikä taidokkuudellaan juuri hurmaa. /kysy-luonnosta tai . Kuvassa näkyvä pikkusormeni on 65 milliä pitkä, siitä osviittaa kokoon. Vanha kansa piti hepokatin puremaa oivallisena syylänhäätökeinona, ken tietää, toimiiko... Yleensä se käytt ää sitä lähinnä pakotilanteessa. Laji esiintyy yleisenä erilaisissa rehevissä ja lämpimissä elinympäristöissä, ja sitä tapaa idässä ainakin Itä-Uudellemaalle saakka. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia.. i tämä on. Hepokateilla on vähitt äinen muodonvaihdos. Koiraat luovat korkealla keskeytyksett ä jatkuvalla sirityksellään trooppista tunnelmaa loppukesän ja syksyn pimeneviin lämpimiin öihin. Minkä sor. inen hepoka. . Ne viett ävät kaksi vuott a munakotelossa ja kasvavat kuoriudutt uaan aikuisiksi loppukesään mennessä. 70 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT
Mikä haukka vei yhden poikasen. Ensimmäinen lähti pesästä jo kaksi viikkoa ennen kuin muut olivat edes nousseet pöntön etureunalle. Yhden poikasen nappasi pöntöstä hieman tuulihaukkoja suurempi ja raskasrakenteisempi haukka. Isossa poikueessa vanhimman ja nuorimman ikäero voi venyä pariin viikkoon, jos ravintotilanne ylipäänsä sallii isot poikueet. Tässä on kysymys kuitenkin vain yhdestä pesästä, jonka pojat ovat ”liian” eri ikäisiä. Jos säät ovat parantuneet, ja jotkin saalis eläimet ovat alkaneet liikkua vilkkaasti, tuulihaukka on ehkä voinut jatkaa munintaa tauon jälkeen. . Ehkä molemmilla ilmiöillä on silti sama selitys. Ravintoa on ollut riitt ävästi. Onko näin suuri ikäero yleinen, vai onko vahvin vain saanut kaiken emojen tuoman ravinnon. Muut kolme var. Sain kuulla tuulihaukkojen rengastajilta, ett ä viime kesänä poikueet olivat eriaikaisia ja lajin pesimäkausi venyi. Lähistöllä lennelleet emot eivät voineet kuin kirkua, kun isompi haukka lensi pöntölle. Mikä haukka mahtoi viedä pesäpoikasen. Tässä pesyeessä vanhimman ja sitä seuraavan poikasen ikäero on jo kaksi viikkoa, ehkä enemmänkin, sillä poikaset eivät ole vielä lentokykyisiä ilmestyessään kerjäämään pöntön etureunalle. Ruoan riitt äminen vain vanhimmalle poikaselle selitt ää huonosti sen, ett ä poikueessa oli viisi poikasta hengissä. Hiiret ja myyrät eivät lisäänny näin nopeasti, mutt a tuulihaukka pystyy saalistamaan myös sammakoita, sisiliskoja ja linnunpoikia, jopa hyönteisiä. suomenluonto.fi 71 K Y S Y L U O N N O S TA Esikoisen varaslähtö Tuulihaukoilla oli pöntössään viisi poikasta. Tällainen ikäero poikueessa on selvästi tavallista suurempi. Kanahaukan tiedetään vievän poikasia tuulihaukan pesiltä. KU VA JU H A SO IN IN EN / VA ST AV AL O. SEPPO VUOLANTO K Y S Y L U O N N O S TA Tuulihaukat lähtevät tavallisesti pesästä parin päivän välein. Kanahaukkakoiras on tuulihaukkaa kookkaampi ja jäntevämpi, naaras vielä koirastakin selvästi suurempi. Ehkä munia on ollutkin vielä enemmän. uivat lentokykyisiksi ja lähtivät pesästä parin päivän välein. Poikaset lähtevät pesästä parin päivän välein, juuri niin kuin kysymyksen nuorimmat poikaset ovat tehneet. Tuulihaukka munii joka toinen päivä ja aloitt aa haudonnan heti ensimmäisestä munasta. Ravintotilanne, erityisesti pikkunisäkkäiden määrä, on voinut huonontua muninnan alkaessa, ja muninta on pitänyt aloitt aa uudestaan parin viikon kulutt ua
Itse ravintosyöntinsä osalta ytimennävertäjät iskeytyvät mäntyjen latvakasvaimiin, jotka syksyllä tai talven aikana putoavat maahan täysin vihreinä. ui ruskeaksi ja loppukesällä kovat tuulet pudo. unut ehkä noin 80-vuotias männikkö, jossa hieman kuusta , koivua ja haapaa seassa osin alikasvoksena. Tämän ryhmän vierellä kasvaneissa puissa en havainnut mitään vastaavaa. Se on okakaarnakuoriaista puolta suurempi, kykenee iskeytymään paksunkin kaarnan läpi runkojen tyviosiin ja levitt ää okakaarnakuoriaisen tavoin puiden nestevirtauksia tukkivia sinistäjäsieniä, jotka saavat männyt kuivumaan nopeasti. Toki tilannett a usein edesautt aa pitkään jatkunut hellesää yhdessä kuivuusjaksojen kanssa. Mikä tappoi männyt?. Kuivuminen etenee tavallisesti latvasta käsin, sillä okakaarnakuoriainen viihtyy parhaiten männyn ohuen hilsekaarnan alla oksissa ja rungossa. . ä kyseisissä männyissä kuihtui koko neulasisto! Veneestä näin lähisaarissa keskikesällä pari paikkaa, joissa männikkö pienellä alalla loisti ruskeankeltaisena. En kuitenkaan käynyt maissa katsomassa. Kuolleet puut korjatt iin rinteistä helikoptereilla ja jostakin syystä sama tuholaikku ei laajentunut terveisiin naapuripuihin enää seuraavina vuosina, vaan ”siirtyi” täysin uuteen paikkaan. HEIKKI NUORTEVA KU VA TA PI O KU JA LA Okakaarnakuoriainen on vain runsaat kaksi milliä pitkä. Lajille tyypillisiä emokäytävien tuuletusreikiä on runsaasti kuoressa itse sisäänmenoja ulostuloaukkojen lisäksi. Oudolta tuntui, e. Suomessa tuhomäntyihin iskeytyy usein myös muita kovakuoriaislajeja, joista etenkin ytimennävertäjiin kuuluva pystynävertäjä aiheutt aa harmia. Oirekuvauksensa ja sijaintinsa perusteella vaikutt aa pitkälti okakaarnakuoriaisen (Ips acuminatus) työltä, joskin muitakin mahdollisuuksia on, kuten ytimennävertäjät, kuivuus ja männynjuurikääpä. ivat runsaasti kuolleita pikkuoksia maahan – ehkä muutaman kesän vuosikasvut. Keskellä kesää kahdeksan männyn ryhmän koko neulasisto muu. Kyseessä oli puolukkatyypin kangas, etelään vie. ä tautia. Kuoren alla okakaarnakuoriaisella on tähtimäinen kuvio, josta lähtee useita pitkiäkin purun täytt ämiä emokäytäviä. Neulaset ruskett uvat jo kesän aikana. Kyseinen ravintosyönti-ilmiö vähentää puun kasvua, mutt a ei itsessään tapa puuta. Jos onnistuneita emokäytäviä on runsaasti rungossa, puu yleensä kuolee. ävä rinne, var. Okakaarnakuoriaista on aiemmin pidetty suhteellisen harmitt omana, mutt a viime vuosina sen aiheutt amat puustotuhot ovat näkyvästi lisääntyneet etenkin Lounais-Suomen rannikkoalueilla ja Etelä-Suomen kalliomänniköissä. 72 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Seurasin viime kesänä kesämökillämme Nauvon pohjoissaaristossa outoa männikköön iskeny. Käytävät ovat suoria, usein pihkott uneita ja puun pituussuuntaisia. Tuho esiintyy usein muutaman puun ryppäinä, joskus lähekkäin kasvavia puita saatt aa kuolla jopa toistakymmentä saman kesän aikana. Ensimmäisen kerran tutustuin laajempiin okakaarnakuoriaisen aiheutt amiin mäntyryhmien kuolemiin Italian Dolomiittien vuoristossa vuonna 2009. Vaikka okakaarnakuoriainen on kooltaan yksi Suomen pienimpiä männyllä tuhoa aiheutt avista kaarnakuoriaisista – pituus on usein vain reilun parin millin luokkaa – kykenevät otuksen levitt ämät sinistäjäsienet kuivatt amaan ja tappamaan kookkaitakin mäntyjä pahimmillaan muutamassa viikossa
Mikä hämähäkki kuvassa on. Hyppyhämähäkkien silmien toimintaan liitt yy monia muitakin erityispiirteitä ja niiden näkökykyä pidetään koko niveljalkaisten joukon tarkimpana ja monipuolisimpana. . . Vaikka orava on melko kookas jyrsijä, sen aivot ovat suhteellisen pienet. ä ampiaisia. . Hännän nykivä ja voimakas viuhtominen, johon liitt yy usein äänekäs säkätt äminen, on merkki kiihtymisestä. Toisista hämähäkeistä poiketen ne seuraavat etusilmillään lähellä olevan ihmisen liikkeitä. Lähimpään asutukseen on noin viisi kilometriä. Pakeneminen on hämähäkille turvallisempi vaihtoehto. Kaarlenvaltikan sukulaisia ovat mm. TAPIO KUJALA Säksätt äminen ja hännän viuhtominen ovat merkki kiihtymisestä.. Lajin esiintyminen painott uu Pohjois-Suomeen. JUHA VALSTE KU VA T AR JA N U M M I, AN N A TU O M IN EN JA PE TR I ÖY TT EN M AA Syytön hämähäkki Orava vispaa häntää Kuninkaan sauva Puolitoistavuotiasta pisti tai puri jokin parvekkeella. Ositt ain tämä johtuu siitä, ett ä suurten silmien tarkka näkökyky on vain muutaman asteen levyinen. Sivusilmillä hämähäkki erott aa lähinnä hahmoja. Nyt löytyi myös hämähäkki. Hyppyhämähäkit eivät ole aggressiivisia, ne puolustautuvat vain viimeisenä keinonaan. Siellä on sekä mehiläisiä e. Onko kyseessä hermostuneisuus, uhkailu vai ehkä kiinnostus. Mikäköhän on todennäköisin syyllinen. Etelä-Suomessa laji on vähentynyt soiden ja kosteiden metsien ojitusten takia – etelässä se onkin luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Ne yhteytt ävät itsekin, mutt a saavat osan ravinnostaan muilta kasveilta. Niinpä uskon, ett ei se häntää heilutt aessaan ajatt ele oikeastaan mitään. Sen voi aiheutt aa lähestyvä vaara tai lajikumppani, jonka orava haluaa torjua. luhtakuusio sekä samaan näivekasvien heimoon kuuluvat silmäruohot ja maitikat. Kyseessä on synnynnäinen ja automaatt inen käytt äytyminen, jonka laukaisee ulkoinen tekijä. iä korkea, ja sillä on parilehtinen lehtiruusuke. Se viihtyy kosteilla paikoilla rannoilla, tulvaniityillä, ohutt urpeisilla soilla ja ojissakin. Laji kuuluu näivekasveihin, jotka ovat puoliloisia. Komea kasvi on nupullaan oleva kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum). suomenluonto.fi 73 K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän kasvi tämä voisi olla. Varovasti hyppyhämähäkkejä lähestymällä voi huomata niiden uteliaisuuden. Erityisen hankalaa on tietää, ”mitä orava miett ii”. Näky on tutt u, mutt a syyn selvitt äminen voi olla vaikeampaa. TERHI RYTTÄRI Mitä orava mie. Kuvassa olevaa kiviseeprahypykkiä (Salticus scenicus) en pitäisi syypäänä lapsen saamaan pistokseen tai puremaan. Hyppyhämähäkeillä on toki leuat ja ne ovat lievästi myrkyllisiä siinä missä kaikki muutkin hämähäkkilajimme paria poikkeusta lukuun ott amatt a. ii vispatessaan häntää puolelta toiselle. Leuat ovat kuitenkin niin pienet, ett ä ne eivät helposti pysty läpäisemään ihoa. Kukat ovat avaudutt uaan keltaiset, ja niitä koristaa kuvassakin näkyvä alahuulen punainen laita. Kasvi on suunnilleen 70 sen. Hyvinvoiva kasvusto löytyi keskeltä korpea
K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän tässä mahtaa olla kyseessä. Se kasvaa yleensä suureksi takiaismaiseksi äkämäksi. Pistiäinen elää meillä Suomessa lähinnä koiranja orjanruusuilla. JAAKKO KULLBERG Piikkipallo ruusun lehdessä KU VA JU H A IM M O N EN LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi p. Myöhemmin äkämästä kasvaa jopa useita sentt ejä paksu oranssinpunainen piikkipallo, mutt a tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka pienestä sen kehitys lähtee liikkeelle. Se oli ruusupensaan lehdessä. Pistiäisnaaraan munima toukka saa aikaan äkämän kehitt ymisen ja toukka elää sen suojassa ja runsauden keskellä. Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun . Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 Auta luomaan turvapaikkoja elämälle . Ota tämän kirjan avulla suomalaiset perinteiset luontotyypit haltuun! Kesän ykkösluontokirja! vastapain . Laji on lähes kokonaan partenogeneett inen eli yli 99 prosentt ia yksilöistä on naaraita, eikä lisääntymiseen tarvita koiraita. 050 552 2588, 044 302 5773 info(at)luonnonperintosaatio.fi Liity Luonnonperintösäätiön kummiksi. Ruusuäkämäpistiäisen tuotokset ovat eräs tunnetuimmista hyönteisten aiheutt amista äkämistä. Onko se kasvanut lehden läpi vai onko lehden molemmin puolin kaksi samanlaista. . Kyseessä on vielä nuori ruusuäkämäpistiäisen äkämä. ARI-PEKKA HUHTA Opas perinnemaisemiin Niitut, kedot, ahot ja metsälaitumet 478 S.
i minua. Anna palaute. EDELLINEN NUMERO Suojaudu punkeilta ja nauti kesästä! Ulkoile huolettomasti! Tehokkaat ja korkealaatuiset PUNKKISUKAT verkkokaupastamme www.naajamed.fi NaajaMed.fi. suomenluonto.fi 75 L U K I J O I LTA Oravareitti täyden palvelun melontaelämys Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa ORAVAREITTI • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokravälineitä • Opastettuja melontaretkiä • www.oravareitti.fi TO IM IT TA N U T AN N A TU O M IN EN Mitä mieltä olet lehdestä. Osallistujien kesken arvotaan Björn Ursingin ym. – Iina Puustinen, Kerava Jutt u kertoi kiehtovasti kompostin toiminnasta. ÄÄNESTÄ . Ruoansulatuskanavan osan oikea nimi on mahalaukku eli maha. Jutut ovat muuttuneet tieteellisemmiksi. – Markku Ojala Liikaa tieteellisyyttä Olen lukenut Suomen Luontoa vuosikausia, ja mielestäni lehden kiinnostavuus lukulehtenä on vähentynyt. Jutussa sillä tarkoitetaan (matkan) osuutta, jota mielestäni olisi pitänyt käyttää leg-sanan tilalla. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Näkökulma aiheeseen oli olennainen ja pisti miettimään. Aivan mahtava jutt u, upeasti kirjoitett u ja innostava! En malta odott aa, ett ä pääsen itsekin oppimaan kompostoinnista ja sen kiertokulusta. – Jorma Eskola Arkisto verkossa Vasta äsken tarkistin, löytyykö lehden aiempia numeroita verkkoarkistosta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 8.8.2021. a: palaute@suomenluonto.fi Näin kompostini ope. Saaren Taika -saippuat voitt i Anna-Kaisa Kauppinen Turusta. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Artikkelissa Tutkimusmatka Arktiksen sydämeen toistuu sana leg, jolle ei ole suomen kielessä vakiintunutta käyttöä. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. 54) oli todellisuudessa valkoposkihanhia eikä sepelhanhia, kuten kuvatekstissä mainittiin. Melojan arktika -jutun kuvassa (SL04/2021 s. Näin ei ole menetelty numerossa 1/2021. Sanomalehtiä suosin diginä, mutta Suomen Luonto on kyllä juhlavaa saada myös postilaatikkoon – ainakin vielä. – Laura Kauppinen, Helsinki Muodonmuutos Nyt oli niin täydellinen ja opettava selvitys, ett ä sain aiheesta tietämystä, josta en muualta ikipäivänä olisi saatt anut etsiä. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . uudistett u Otavan värikasvio (Otava 2021). – Toimitus Osallistu Paras ju. – Markku Salonen Oikaisuja Kys y luonnosta -palstalla (SL04/2021) puhuttiin virheellisesti hauen vatsalaukusta. – Enni Saikkonen, Helsinki Kotimaista sanastoa, kiitos! Pidän laatulehden tekijänä, ettei tungeta englanninkielisiä sanoja tekstiin, jos käytettävissä on suomenkielinen sana. – Unto Hämäläinen, Loviisa Kontiaisen vinkkelistä Kontiaisjutt u oli varsinainen jännitysnäytelmä! Ilahduin kontiaisen ruokavarastosta, josta voi hakea huikopalaa, kun nälkä yllätt ää. Hienoa, että löytyy! Printtiä kyllä mielellään lukee, mutta on säilytystilan ja löydettävyydenkin kannalta helpompi, että vanhat jutut ovat saatavilla verkossa. Ei yksityiskohtaisia ohjeita vaan laajemmin suhteesta kompostointiin. i minua Lukijoiden mielestä paras juttu oli Näin kompostini ope
Tämä voimasalaatti ei kaipaa kuin ripauksen öljypohjaista kastiketta kaverikseen. Oivat salaattiainekset saa keräämällä vuohenputkea, kirpakkaa käenkaalia ja voikukanlehtiä. Luonnonkasvien käytöllä on Suomessakin pitkät perinteet niin mausteena, ruokana kuin rohtonakin. Salaatin pinnalle voi ripotella vaikkapa keto-orvokin kukkia väriä antamaan. Villivihannesten aika Luonnonkasvit hakeutuvat aina parhaaseen mahdolliseen kasvupaikkaan, jolla on vaikutusta myös kasvin makuun. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS MARIKA MAIJALA Suomeen 1800-luvulla koristekasviksi, kerrotaan Raija Kivimetsän uutuuskirjassa Hurmaava horta (Readme.fi 2021). Nyt on juuri oikea hetki lähteä luontoon ja poimia villiä satoa. Siinä esitellään 30 villivihannesta, joista jokaisesta on kolme keittiömestari Sami Tallbergin reseptiä, yhteensä peräti 90 reseptiä!. 76 suomenluonto.fi K O T O N A 76 suomenluonto.fi ALKUKESÄN KIIHKEÄ kasvu ja runsas vihreys ruokkivat paitsi ihmisen mieltä, myös ruumista. Pihalla rehottavasta voikukasta voi kerätä kukkia, kukannuppuja sekä lehtiä, joita voi pakastaa sellaisenaan, mutta nuput kannattaa nopeasti ryöpätä ennen pakastimeen laittoa. Vuohenputki on siis alkujaan puutarhakarkulainen, joka menestyy erinomaisesti monenlaisilla kasvupaikoilla, kuten pihoilla ja puronvarsilla. Hyvä tuntomerkki on kasvin lehti: se on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen. Tuttuakin tutumpi vuohenputki oli kunniassa jo keskiajalla ja kasvi tuotiin Nyt on juuri oikea hetki lähteä luontoon ja poimia villiä satoa. Pienet nokkoset, vuohenputket ja voikukat pursuavat elinvoimaa. Esimerkiksi varjoisalla paikalla kasvaneet voikukat ovat vähemmän kirpeitä kuin auringossa kasvaneet ja sileälaitaiset lehdet miedomman makuisia kuin syvään liuskaiset. Villivihannekset nimittäin puskevat tiensä mustasta mullasta kohti valoa. K ASVIT K Ä NN Y K K Ä Ä N! Lataa Suomen Luonnon Villivihannekset-sovellus (hinta iOS-puhelin 2,99 € ja Android-puhelin 3,49 €). Vaikka maistuvin villivihannessesonki on nyt parhaillaan käynnissä, voi villiä makua säilöä myös talven varalle vaikkapa kuivattamalla tai pakastamalla
Jäähdytä koivunlehtijuoma jääkaapissa ja tarjoa se kylmänä. Minska efterfrågan på nyproducerat genom att laga, reparera och fixa grejer! www.repareramera.fi Korjausvinkkejä ruotsiksi! En gratis webbtjänst av K O T O N A. ä 3 dl koivunlehtiä 2 rkl hunajaa ½ sitruunan mehu LÄMMITÄ vesi kiehuvaksi ja lisää huuhdellut koivunlehdet. Niille olisi kysyntää! OLETKO SINÄKIN sortunut ja ostanut Espanjasta tai Hollannista tuotuja mansikoita, joilla on sekä kokoa että näköä. Kysele myös luomumansikoiden perään. Lehdistä saa vaivattomasti oivallista juomaa vaikkapa kesäisen boolin pohjaksi, mutta muistathan, että lehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa! Sitten voikin nostaa koivunlehtimaljan vaikka toiselle lehdelle, nimittäin 80-vuotiaalle Suomen Luonnolle! Kippis! O M A N M A A N M A N S I K K A A KOTIMAISEN MANSIKAN kausi alkaa jo nyt ja jatkuu aina loppukesään saakka. Viimeistään ensipuraisu kuitenkin paljastaa monesti, että ei juurikaan makua. Niistä saa ihanan löylytuoksun talven varalle. Mansikkakaupoilla kannattaa kysäistä, missä marjat ovat kasvaneet. JOKO TAI Lehtijuhlaa 1 l ve. Anna lehtien kiehua noin 10 minuuttia. suomenluonto.fi 77 K O T O N A Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Makua koivunlehdistä Alkukesän koivunlehdissä on paljon väriä, makua sekä pehmeyttä. Kyseessä ei siis ole kotimaisen mansikan vertainen herkku. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O . Siivilöi lehdet ja makeuta juoma hunajalla sekä sitruunanmehulla. Avomaalla kasvanut marja on saanut aurinkoa ja on siksi makeampi kuin kasvihuoneen kasvatti. SUUPAL A Trött på den linjärä slit-och-släng kulturen. Koivuvastan hyvän tuoksun voi kerätä nyt talteen kuivaamalla lehtiä
kesäkuuta, jolloin vietetään Avoimet Puutarhat -päivää. Neron jäljillä Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Uudistetun Kuopion museon avajaisnäyttelyssä suuren reLeonardo Da keksinnöt ja taideteokset heräävät eloon. saakka, Kuopionmuseo.fi. Avoimet Puutarhat Kotisohvalla -videot vievät puolestaan virtuaalikierroksille puutarhoihin. Lentäminen kiehtoi Da Vinciä ja hän tutki väsymättä lintujen lentoa. K U LT T U U R I Kuopion museon näytt elyssä on jäljennöksiä Da Vincin tunnetuimmista teoksista, kuten Luolamadonnasta. Tuohon maimaan Turun Biologisen museon otettu Vedenalaisen meriinventointiohjelman (Velmu) Astu puutarhaan Upeisiin yksityisiin puutarhoihin pääsee kurkistamaan 20. L3DNARDO DA VINCI Kuopion museossa 14.11. Miltä merellinen luonto näyttää pinnan alla. 78 suomenluonto.fi. Tuohon maisemaan pääsee tutustumaan Turun Biologisen museon näyttelyssä Meren aarteet. Mukaan odotetaan peräti 700 mielenkiintoista puutarhaa ympäri Suomen. KU VA M ED AR TE C Neron jäljillä Uudistetun Kuopion museon avajaisnäyttelyssä suuren renessanssineron Leonardo Da Vincin keksinnöt ja taideteokset heräävät eloon. Avoimet Puutarhat 20.6, Avoimetpuutarhat.fi. Myös tästä aiheesta on näyttelyssä oma osionsa. Suuri osa näyttelyn kuvista on otettu Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (Velmu) kartoitustyön ohessa. Myös tästä aiheesta on näytteNyt näyttelyyn! Nyt näyttelyyn! Sukellus pinnan alle Miltä merellinen luonto näyttää pinnan alla. Turun Biologinen museo, Meren aarteet -näyttely 3.10. saakka, Turku.fi/biologinenmuseo. Lentäminen kiehtoi Da Vinciä ja hän tutki väsymättä lintujen lentoa
Luonnon hyväksikäyttäjänä ihminen tuntuu olevan loputtoman kekseliäs. Tätä muutosta kuvataan esimerkkilajien kautta Kari Kauniston ja Veikko Rinteen kirjassa Hyönteisiä Suomen luonnossa (Otava 2021). Siitä löytyvät kasvien niin käyttö-, lisäys kuin viljelyohjeetkin. Kirjoittajan vilpitön innostus aiheeseen viettelee lukijan puolelleen. Suruakin kirja aiheuttaa. Matkakertomusta, nostalgisia muisteluksia, luontohavaintoja ja lintutieteen historiaa yhdistelevä kirja tulvii anekdootteja menneen maailman ornitologeista ja kuvauksia toinen toistaan kiehtovimmista linnuista. Kirjan ovat toimittaneet Henry Väre, Jaakko Saarinen, Arto Kurtto ja Leena Hämet-Ahti. sä on onnistuttu korostamaan tunnistaKenttäkelpoista hyönteisinfoähkyä AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA. Michael Chineryn Euroopan hyönteisopas (Otava 2004) tarjoaa yli 2000 kuvitettua lajia käsittävän kokonaisuuden taskukoossa. Yksi on silti ollut aina ylitse muiden. MARJO JÄÄSKÄ Merilinnuissa on sankariainesta KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Oppaita kesäluontoon Kenttäkelpoista hyönteisinfoähkyä AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Tapio Kujala on Luontokaupan myyntipäällikkö. Kirjan nimi kuvaa täydellisesti sisältöä. Voisi kuvitella, että erilajisia päähenkilöitä vilisevää kirjaa olisi uuvuttavaa lukea, mutta näin ei kuitenkaan ole. Huo kaus pääsee, kun luen pataan päätyvistä lunneista ja lusikkasirreistä tai sulkaja höyhenkoristeita suosineesta 1800-luvun muodista. Reissaajia haastattelee Mikko Lindholm. Toiveikkaana kuitenkin ajattelen, että ehkä Koiviston nolostelemattoman tunteikas teos osaltaan havahduttaa toimimaan luonnon hyväksi, eikä sitä vastaan. Teoksen värilliset kuvitukset ovat tarkkoja ja niissä on onnistuttu korostamaan tunnistamisen kannalta oleelliset yksityiskohdat. Näiden jälkien jättäjien tunnistamista voi opetella Iiris Kalliolan ja Matti Nummelinin mainiosta oppaasta Eläinten kesäjäljet (Karttakeskus 2021). Sokerina pohjalla ovat lajikohtaiset tekstikuvaukset, joiden sisältö on sovellettu Suomen oloihin. 50-kertainen, löytää kirjan avulla useimmiten vähintään oikean suvun, ja määrityksen on saanut sen jälkeen varmistettua muista lähteistä. PUUSTA PENSA ASEEN. Meillä luontaisina ja viljeltyinä tavattavat puuvartiset kasvit on koottu nyt yksiin kansiin, Suomen puuja pensaskasvioon (Dendrologian Seura 2021). HYÖNTEISHARRASTUKSEN KAUTTA on tullut koluttua lukemattomia aiheeseen liittyviä kirjoja. Meidän kaikkien onneksi tämä elämyksellinen ajanjakso tallentui teokseen Merilintuja ja lintuihmisiä (Minerva 2021). VUODEN 2019 kevät oli kirjailija Aura Koivistolle unohtumaton. suomenluonto.fi 79 HYÖNTEISHARRASTUKSEN KAUTTA tua lukemattomia aiheeseen liittyviä kirjoja. Papanat ja syönnökset kertovat metsän väestä. roopan hyönteisopas vitettua lajia käsittävän kokonaisuuden taskukoossa. Maaliskuusta toukokuun loppuun Koivisto eli Varanginvuonon maisemissa keskellä pohjoista luontoa ja sen asukkaita. Yksi on silti ollut aina ylitse muiden. suomenluonto.fi 79 K I R J AT KESÄJÄLJEN JÄTTÄJÄT. Seikkaillaan! Seikkailun Jokamiesluokka -podcastsarjassa pääsee kuulemaan tunnelmia vaikkapa Suvi Ahosen vaelluksesta Himalajan halki tai Timi Hellmanin reissusta SUP-laudalla Suomen rannikon ympäri. Vaikka hyönteislajien määrä Euroopassa on yli 50-kertainen, löytää kirjan avulla useimmiten vähintään oikean suvun, ja määrityksen on saanut sen jälkeen varmistettua muista lähteistä. Hyönteismaailmakin on muutoksen kourissa. Myös eloisa kieli kannattelee lukukokemusta. PIDETÄ ÄN H UOLTA HYÖNTEISISTÄ
Kaikki on punaista ja keltaista. Puhumme hiljaa jos puhumme. Ihmisen kokoiset asiat eivät avaudu ajattelemalla vaan tuntemalla. Poimin keltaisia ja ruskeita sieniä, sitten pysähdyn ja hengitän metsän vihreyttä. Metsä tunnustelee minua. Pilvet, järven tuoksu ja laineiden liplatus, kuin vuosikymmeniä sitten jossain muualla. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Ne tuntee, kun ui kohdalle. Siltä toiselta suolta, vastarannalta, saamme syksyisin karpalot, itse tehdyn hillon makua ei voita mikään. Talon ja järven välissä mäntykangasta, josta saamme joka vuosi mustikat koko talveksi. Ja sienet, silmiltämme piilossa puissa ja maassa, tekevät metsän mahdolliseksi. Vastarannan kuusten latvat tarttuvat aurinkoon ja alkavat verkkaisesti vetää sitä metsään jotta meillä olisi vielä huominenkin, vielä uusi aamu. Soluni ja puiden solut, voin melkein kuulla miljardien mitoosien kihinän. Järvi on pieni, kilometrin pituinen ja muutaman metrin syvä. Puut paikoillaan, yhtä eläviä kuin minä, erilaisia mutta samaa elämän kudosta. Niin paljon elämää ympärillä, kasvien tyyni hiljaisuus ja valon taju tekevät eläimet mahdolliseksi, niiden äänet. Isot hauet polskivat, pienet ahvenet arat laiturin alla kirkkaassa vedessä. 80 suomenluonto.fi N yt haluan kirjoittaa onnesta. Ihmisen kokoiseen. He ovat menneet, kallio ja talo paikoillaan. Makaan laiturilla selälläni ja näen mäntyjen latvat taivasta vasten. TALON RAKENSIVAT matalan kallion päälle kauan sitten toiset ihmiset. Ihmisen kokoisesta asiasta. Isot mustat iltataivaalla, ne puhuvat toisilleen korppien asioita, ovat yhtä ja tietävät sen kuten vain korpit voivat tietää. Onni on pantti. Joku on nähnyt siellä manterin, sen haluaisin nähdä. Jonakin päivänä tämä kaikki on ohi. Siksi tiedän, että onni ei ole lahja. ILLAN SUUSSA menemme taas laiturille, istumme penkille vierekkäin. Kaksi kerrosta, natisevat rappuset, vanhan talon tuoksu, takan tuoksu. Paitsi silloin kerran, kun oli liian kuivaa ja mustikat piti hakea sieltä pieneltä suolta, valtavan isoja ne olivatkin. Tiedän että ymmärrät, koska olemme samankokoisia: se mikä tekee minusta minut tekee sinusta sinut. Ihmisen koko ”Ihmisen kokoiset asiat eivät avaudu ajattelemalla vaan tuntemalla.” Johannes Enroth on elämään rauhoittunut kasvitieteilijä Helsingistä. Pohjassa pulppuaa lähteitä. Kaikki tarvitsevat toisiaan, ja miten me tarvitsemmekaan tätä kaikkea. Sitä ei lunasteta väistelemällä varjoja vaan avautumalla ihmiseksi, unohtamalla ikuisuudet ja rakastumalla rajalliseen elämään. Hämärän laskeutuessa kuulemme äänet järven takaa, sieltä ne taas tulevat, korpit, laskevan auringon lähettiläät, kuten joka ilta. Tärkeimpiä asioita on vaikea kuvailla, sanat menevät ohi tai eivät löydä tarpeeksi syvälle
Löysin kerran tällaisen koulukasvion eräästä hylätystä vajasta. Se oli hieman huonokuntoinen, mutta kuvasin parhaat sivut ja ladoin ruudut kuvankäsittelyohjelmalla päällekkäin luodakseni kukkakimppumaisen kokonaisuuden. Opettaja tunnisti kasveja minua huonommin. L u o n n o k s i a Ennen kuin kasvion kerääminen jäi pois opetussuunHerbarium suomenluonto.fi 81. Aiemmin kasvion kokoamiseen käytettiin tarkoitusta varten valmistettua kaunista kansiota. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. V I N J E T T I Ennen kuin kasvion kerääminen jäi pois opetussuunnitelmasta 1960-luvun päätteeksi, koululaisten piti koota jopa yli sadan kasvin kokoelma. Prosessissa kuitenkin sattui virhe, ja lopputuloksessa loistavat enemmänkin 1990-luvun psykedeeliset sävyt kuin kukkakedon värimaailma. Opetussuunnitelman muutoksesta huolimatta keräsin itsekin 1990-luvulla peruskoulussa kasvion. Se oli tehty lama-ajan tyylillä: kasvit kiinnitettiin sinikantiseen kouluvihkoon mattapintaisella kontaktimuovilla, jonka alla yksityiskohdat sumenivat ja kasvit homehtuivat
Testaa luontotietosi! Suomen Luonnon verkkosivuilta löydät erilaisia tietovisoja, joilla voit testata luontotietämystäsi. Haasta myös kaverisi kuvakisaan! Järjestimme juhlaKU V IT U S JU H A IL KK A , KU VA M A RK U S VA RE SV U O B L O G I T # M U U T O S Suomen Luonnon verkkosivuilta löydät luontotietämystäsi. VERKKOKAUPASTA MUUMIT Retkellä! https://kupilka. Haasta myös kaverisi Osallistu kuvakisaan! Järjestimme juhla. VERKKOKAUPASTA MUUMIT Retkellä! K O T I M A I S E T E K O L O G I S E T A S T I AT & S E LV I Y T Y M I S VÄ L I N E E T KU V IT U S JU H A IL KK A , KU VA M A RK U S VA RE SV U O L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I L U O N T O R E T K E I L Y K O T O N A Y M P Ä R I S T Ö B L O G I T # M U U T O S Retkivinkkejä kesään Etsi retkipaikkakartastamme inspiraatiota kesän retkille. Suomen Luonnon verkkosivuilta löydät luontotietämystäsi. VERKKOKAUPASTA MUUMIT Retkellä! https://kupilka. Haasta myös kaverisi tai mökkinaapurisi mukaan! suomenluonto.fi/luontovisat Osallistu kuvakisaan! Järjestimme juhlavuoden kunniaksi kuvakisan aiheena ”Näytä luontosi”. V I N J E T T I https://kupilka
Termex Green täyttää M1-päästöluokituksen, se on tehokas ja turvallinen puhallusselluvilla, joka on täysin kierrätettävissä elinkaarensa lopussa. mmm.fi/vaelluskalat Hoitosuunnitelmien perustavoitteena on säilyttää suurpetojen, hirvieläin ten ym. Katso mmm.fi/erämessuesitykset. ym.fi/helmi Nousu parantaa vaelluskalojen elinolosuhteita Suomen virtavesissä. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Helmi on YM:n ja MMM:n yhteinen ohjelma. ennallistamalla soita, hoitamalla lintuvesiäja kosteikoita, kunnostamalla rantaluontoa ja pienvesiä sekä vahvistamalla metsien monimuotoisuutta. Tutustu selluvillaeristämisen etuihin! www.termex.fi reen Ekologiseen rakentamiseen Termex Green -Selluvillaeriste Ekologiseen rakentamiseen www.mmm.fi Elinvoimaisen luonnon puolesta Maaja metsätalousministeriö (MMM) edistää suomalaisen luonnon ennallistamista ja monimuotoisuuden turvaamista monin ohjelmin ja hankkein. elyssä Ahvenanmaan luontopolut KU VA M A R JA -L EE N A H AU TA LA / VA ST AV A LO 6/2021 ilmestyy 19. mmm.fi/riista/strategiat-ja-hoitosuunnitelmat SusiLIFE-hanke vähentää suden aiheuttamia haittoja, kuten huolta, pelkoa ja koiraja kotieläinvahinkoja. Onnittelemme 80-vuotista alansa johtotähteä!. Lisäksi ennallistetaan riekkosoita ja niiltä laskevia puroja. Suunnitelmissa kuvataan kan nanhoitotoimenpiteet, joissa huomioidaan taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Sotka parantaa taantuvien sorsalintujen elinympäristöjä tekemällä kosteikoita ja levähdysalueita sekä torjumalla vieraspetoja. elokuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Rakennat uutta tai peruskorjaat vanhaa, Termex Green on vähäpäästöinen lämmöneristevalinta. mmm.fi/sotka Helmi vahvistaa luonnon monimuotoisuutta mm. Ohjelma keskittyy kalojen kulkumahdollisuuksien parantamiseen, nousuesteiden poistoon tai muuttamiseen kalojen kululle soveltuviksi. kanta suotuisalla suojelun tasolla. Useimmat hankkeet ja ohjelmat ovat mukana Erämessuilla 5.-8.8. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.?i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Näin tunnet haperot Haikarat liikkeellä – Suomi on jo neljän haikaran maa Esi. MMM on mukana rahoittamassa hanketta, joka tuo paljon resursseja susikannan hoitosuunnitelman toimeenpanoon
V I N J E T T I Ruokavirasto_SuomLuonto_0621.indd 1 19.5.2021 13.55.17 Palautusviikko 2021–31 767095-2105