Suomen Luonto 5/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Esittelyssä maamme kuusi tavallista apilalajia. K A N S A LL IS P U IS T O JE N S U O S IO . • Opi tuntemaan Suomen pääskyt. LIITO ORAVAN ESPOO ANNI KYTÖMÄKI KÄVI LEHDOSSA SALAPERÄINEN KIRJOKERTTU HYÖNTEISEN KOTELO VOI ÄÄNNELLÄ JA LIIKKUA! S U O M E N LU O N T O 5 | 2 2 2 LI IT O -O R A V A . Kesän hehku Suuri kesänumero!. A N N I K Y T Ö M Ä E N LE H D O T. K IR JO K E R T T U . S U O M E N P A R H A A T S N O R K L A U S P A IK A T. A P IL A K O U LU . • Seitsemän sivua lukijoi den luontokysymyksiä. P Ä Ä S K Y T. • Parhaat snorklauspaikat. IRTONUMERO 9,70?€ Sitruunaperhonen imee suven makua apilasta. E L Ä M Ä N V A IH E E N A K O T E LO
Lounais-Suomessa ruokasammakko (Pelophylax kl. 2 suomenluonto.fi A LK U KE SÄ Kesäyön mölisijä KUVA ARI KUUSELA TEKSTI HEIKKI VASAMIES VIERASLAJIEN LISTA Suomessa kasvaa koko ajan. esculentus) valtaa elintilaa. Se alistaa alkuperäislajistoa ainakin äänenvoimakkuudella: poskille pullistuvat näyttävät äänipussit antavat ytyä raakunnalle.
suomenluonto.fi 3
4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 50 Suomen Luonto 5/2022 50 Pääskyt tuovat kesän! Tutustumme törmäpääskyyn, haarapääskyyn ja räystäspääskyyn. 68 Kysy luonnosta: Pärjääkö harakka ilman pyrstöä. 56 Löytöretkiä vedenalaiseen Suomeen Vedenalaiskuvaaja Pekka Tuurin vinkit maamme kirkkaimpiin vesiin. 26 Kiehtova kerttu Kirjokerttu on Suomessa pesivistä kertuista harvinaisin. 46 Kotelossa Herkässä elämänvaiheessa hyönteinen vaihtaa olemustaan ja hakee suojaa monella tavalla. AR I AH LF O RS 14 Yhteinen evoluutio Saaliin ja pedon kilpailu ei lopu. 36 Luonto tilastoina: Etsitkö ruuhkia vai rauhaa. 50 Kesän tuojat Suomen kolme pääskylajia ovat saapuneet Afrikasta. 16 Viimeinen pesäpuu Kolme luontokuvaajaa ikuisti liito-oravaperheen elämää Espoossa. 38 Lehdon lempeää valoa ja havunhämärää Kirjailija Anni Kytömäki selvitti, miksi lehtoluonnon rikkaus tarvitsee ihmisen apua. Kansallispuistojemme kävijämäärien ääripäissä on satakertainen ero. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 64 Homo sapiens: Minttu Heimovirta 66 Havaintokirja 68 Kysy luonnosta 75 Lukijoilta 76 Kotona 78 Kirjat & kulttuuri 80 Kolumni: Johannes Enroth 82 Luonnoksia: Paula Humberg. 30 Arvokkaat apilat Apilat auttavat maanviljelijöitä hoitamaan maaperää
Asiaa apiloiden merkityksestä sivuilla – . Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. i. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. nen suunnittelija ja kuvittaja Anni on luontoa rakastava kuvittaja Raaseporista. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) AN N I PÖ YH TÄ RI 30. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. avissa osoi. Osa projekteista on suunniteltuja, mutta osa alkaa, kun sopiva kohde löytyy. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. ely A. KUVA: TARU RANTALA / VASTAVALO . inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Laji tarjoaa haastetta, etenkin, kun Tuomas pyrkii löytämään uusia kuvaustapoja ja kuvakulmia tekniikan avulla. Lisätietoa saat syö. ämällä tuo. Tuomas Heinonen, luontokuvaaja Tuomas on viime vuodet erikoistunut kuvaamaan kaupunkieläimiä. TU O M AS H EI N O N EN PE KK A TU U RI AN N I PÖ YH TÄ RI 16 56 Mitä olisi kesä ilman apiloita tai perhosia kuten sitruunaperhosta. Espoolaiselle liito-orava on kiinnostava kohde, sillä niitä asuu läheisissä kaupunkimetsissä. i Tilaa diginä: suomenluonto. Pekka Tuuri, vedenalaisen luonnon kuvaaja Pekka on intohimoinen luontokuvaaja. Jokainen kuvausretki on kolmiulotteinen löytöretki veteen, vesiluontoon ja valokuvaukseen. e Kar. Apilajutussa päänvaivaa aiheutti alsikeapilan siitepölyn väri kimalaisen vasuissa, sillä toukokuun alussa ei vielä ollut kukkia, mistä käydä tarkistamassa. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Katriina Kontuniemi Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. Hän pyrkii kuvaamaan kohteen elävästi ja kauniisti, mutta samalla lajipiirteet tarkasti huomioiden. Usein kuvausretki toteutuu snorklaamalla. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Jo yli 30 vuoden ajan uteliaisuus on vienyt Pekan veden alle yhä uudestaan. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Anni Pöyhtäri, graa. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. o Kroonpressille on myönne
Hirvi on melkoisen hyvä uimari ja osaa jopa sukeltaa. Esimerkiksi hirvi vilvoittelee mielellään uimalla. Ukkoetana taas kaivautuu kokonaan karikkeen tai kasvillisuuden lomaan suojellakseen limaista pintaansa. Poimi vinkit hellepäiviin luonnosta. VINK KI Tärkeintä kuumalla säällä on nesteytys. Pieni pulahdus on varma keino olon helpottamiseen. Näin selätät helteen TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Eläimillä on erilaisia keinoja selvitä kuumuudesta. Kahden kuukauden aikana helleraja ylittyi Suomessa jopa 49 päivänä. Aina metsän suojakaan ei riitä. Viime kesänä erityisen helteisiä olivat kesäja heinäkuu. Kaupungin kuumuus hidastaa vikkeläkinttuisen oravankin. Auta pihapiirisi eläimiä ja vie ulos vettä matalassa astiassa. Puut viilentävät ilmaa monin tavoin: haihduttamalla vettä, varjostamalla sekä heijastamalla auringon valoa lehdistään takaisin avaruuteen. Linnut voivat viilentää itseään myös levittämällä siipiään, jolloin lämpö pääsee haihtumaan kainaloiden alta. Viilennystä voi etsiä metsän siimeksestä. Siitä iloitsevat monet eläimet mehiläisestä siiliin. Entä jos kesä kuluu kaupungissa, eikä luonnon helmaan pääse viilentymään. Samalla se pääsee eroon paarmoista ja muista iholle pyrkivistä verenimijöistä. Helteet saavat monet eläimet vetäytymään varjoon ja lepäämään päivän kuumimpien tuntien ajan. Suomessa se on helteelle määritelty raja. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi AURINKO KIPUAA pilvettömälle taivaalle ja paahtaa ilman yli 25 celsiusasteen. Katoilla pesivät lokit avaavat kuumuudessa nokkansa ja läähättävät lämpöä ulos kehostaan. Viilennystä etsiessään karhu kuopii kuntan alta esiin kosteampaa maata, jota vasten se rojahtaa makaamaan. Eläimiä eivät määritelmät tai tilastot kiinnosta, mutta kuumuus tekee niidenkin olon tukalaksi. Muistathan vaihtaa veden raikkaaseen tarpeeksi usein.. Tupsukorvan saattaa löytää retkottamasta pitkin pituuttaan puistopuun oksalta, jossa puun lehvät suojaavat suoralta paahteelta
Jo Naantalin luostarin keskiaikaisessa yrttikirjassa mainitaan nokkonen ja muun muassa kerrotaan, että sillä voi tyrehdyttää nenäverenvuodon. Mikäli aiot selvittää, miltä vesimittari haisee, muistathan käsitellä eläintä varoen – kunhan ensin saat vikkelän loikkijan kiinni! Terminen kesä alkaa siitä, kun ilman lämpötila jää pysyvämmin yli kymmeneen asteeseen. 2 NOKKONEN. Siemen on kuitenkin metsän väen vartioima. Se on itiökasvi, mutta juhannusyönä kaikki on mahdollista, ja silloin sananjalka kukkii. Nokkonen on ikivanha hyötykasvi, jota käytettiin tekstiileissä ja kansanlääkinnässä. Miltä vesimittari haisee. Vastaavasti syksy viilentää ensin Suomen sormet, Kesän pituus tuntureilla jää usein alle 50 päivään. Keskiajalla sen viljelystä tuli lakisääteistä. 27.6. Ilmatieteen laitoksen tilastot kertovat, että Kilpisjärvellä kevät lämpenee kesäksi kesäkuun lopulla. Niiden tiheä karvapeite hylkii vettä ja helpottaa kellumista. Laskelma on kymmenen vuoden keskiarvo. Kesä saavuttaa Suomen sormet VINK KI Tutustu rantavesien elämään haavimalla. Kerrotaan, että se kasvaa kohdassa johon on aarteita haudattuna, ja kukinta tapahtuu vain kerran sadan vuoden perästä. Kukasta muodostuu siemen, jonka omistaja tulee kuolemattomaksi ja saa kykyjä, kuten taidon ymmärtää lintuja. Kalevalan 20. 3 HUMALA. Tämä vitamiinipommi on kokenut renessanssin. Viikingeille se oli Thorin kasvi, jota ukkosella tuleen heittämällä saattoi välttää salaman osuman. Monet yhdistävät luteisiin hajun, jota ne erittävät puolustautuessaan. Vesimittarit kuuluvat luteiden monenkirjavaan hyönteisryhmään. 1 SANANJALKA. Kuulostaa ikävältä. Lisää kasveja ja uskomuksia niistä: Nappikukasta nokkoseen (Yle Areena). Liisa Lehto on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija. Viimeisenä niin käy tyypillisesti Käsivarren Lapissa, jossa termisen kesän alkua voidaan joutua odottamaan pitkälle heinäkuuhun. suomenluonto.fi 7 Vesimittareiden touhuja on hauska seurata uimareissun ohessa. Tiheän haavin avulla voi siepata ihmeteltäväksi ötököitä veden pinnalta sekä syvemmältä vesikasvien lomasta. Myös vesimittareilla on rauhanen, josta ne voivat häirittynä erittää haisevaa nestettä. Kukan löytäjä saa mitä ikinä haluaa. Niillä on paljon ryhmälle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten nivelikäs imukärsä. Itsellänikin kasvaa maalla humala. runossa on sikermä Humalan ja ohran kerskaus, jossa eläimet auttavat oluen valmistuksessa. Ne luistelevat laumana pitkin poikin, vain jalkojen kärjet veden pintaan painuen. Toisista haju on tympeän epämiellyttävä, toisista taas imelän hedelmäinen. Mihin kasveihin liittyvät kiehtovimmat myytit, Liisa Lehto?
KU VA T AN N A RI IK O N EN JA TU O M AS H EI N O N EN. 8 suomenluonto.fi IHMISET MUUTTAVAT kasvukeskuksiin, ja kaupunkialueita tiivistetään lisärakentamisella. ’Ihmiset kaupunkeihin ja luonnolle tilaa’ on toki hyvä tavoite, jos kaupunkien ulkopuolelle jäävä luonto olisi lajikatoa ehkäisevässä kunnossa. EKOSYSTEEMIPALVELUT, luonnon terveysvaikutukset ja luontokadon torjunta ovat nousseet jaettuun ymmärrykseen, mutta herää kysymys, näkyykö se todella kaupunkisuunnittelussa ja ennen kaikkea sen käytännön toteutuksissa nyt ja tulevaisuudessa. Mutta kun ei ole, ei ainakaan tällä hetkellä. Lue juttu Espoon liito-oravista lehden sivulta 16. Ihmisten ja eläinten pakopaikka Päätoimi. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s Kanahaukka löytää kaupungista ruokaa ja tukevia pesäpuita. ON PARADOKSAALINEN ONGELMA , että kaupunkirakennetta tiivistettäessä on samalla nakerrettu kaupunkien viheralueita, joista on pitkän koskemattomuutensa takia tullut tärkeitä refugioita yleensä vanhoissa metsissä asuville lajeille: huuhkaja, kanahaukka, orava, liito-orava, tikat ja moni muu laji on muuttanut talousmetsistä kaupunkien metsälaikuille. RAKENTAMISPAINEIDEN PURISTUKSESSA tapahtuva viheralueiden pilkkominen ajaa nämä metsien asukit ahdinkoon ja huonontaa myös kaksijalkaisten asumisviihtyisyyttä, vaikka kasvukeskuksiin pakkautuvat ihmisetkin tarvitsisivat oman pakopaikkansa arjen paineista. SITRAN JUURI JULKAISTUSSA Tackling root causes -raportissa mainitaan myös eräänä luontokadon pysäyttämisen keinona se, että kaupunkien asukastiheys saadaan kasvamaan 51 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Energiaa ja materiaaleja kuluu vähemmän, liikkumistarve pienenee, joukkoliikenne ja jätehuolto on helpompi järjestää, ja samalla maa-alueita päätyy vähemmän rakennuskäyttöön keskusten reunaalueilla. Tiivis rakentaminen on eittämättä viisasta ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta
Kukat houkuttelevat pölyttäjiä erittämällä metensä tuoksua. Erityisen tärkeä se on maassa pesiville linnuille. Niin tuoksu ei paljasta pesää esimerkiksi ketulle. Toisin kuin väri, tuoksu on pölyttäjälle varma lupaus herkusta. Niitä syntyy ennen kaikkea pyrstön tyven rasvarauhasen eritteistä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T A N T TI H A LK K A KESÄ ON valoa, väriä, liikettä ja – tuoksuja. Tuoksun avulla linnut tunnistavat toisiaan, selvittävät onko toinen sairas ja saavat vinkkejä siitä, onko kumppani pariutumiseen sopiva. Aldehydejä, alkoholeja, estereitä, hiilivetyjä: huumaava yhdistelmä. TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA NIINA SINIVAARA / VASTAVALO Tuoksuako kesällä vai ei?. On kuitenkin hetkiä, jolloin on paras olla tuoksuton. Viime vuosina on huomattu, että myös linnut viestivät tuoksuilla. Ainakin sinisorsa ja liejukana suitsivat hautoessaan helposti haihtuvien yhdisteiden tuotantoa. Kanadalaistutkija Leanne Grieves kumppaneineen esittää Biological Reviews -sarjassa, että hautoma-aikainen hajuttomuus on yksi naamioitumisen muoto
Kyseessä on toinen kerta, kun lähes sata vuotta vanhaa luonnonsuojelulakia uudistetaan perusteellisesti. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT KATRIINA KONTUNIEMI KUVA MIKA HONKALINNA / LEUKU Rannikon avoimien dyynien suojelua tiukennetaan uudessa luonnonsuojelulaissa. touko kuuta. Lakiesityksessä ehdotetaan muun muassa uhanalaisten luontotyyppien tuomista asetuksella osaksi lainsäädäntöä. Kuvassa Siikajoen Tauvon Munahieta.. Viranomaisten rajauksella suojeltavien luontotyyppien määrää kasvatetaan ja lakiin tuodaan uusi, erittäin uhanalaisten luontotyyppien luokka. Poliittisten kompromissien takia malminetsintäkielto ei kuitenkaan ulottuisi muille valtion luonnonsuojelualueille, vaan näillä alueilla malminetsintää rajoitettaisiin. Jatkossa maanomistaja voi siis halutessaan korvata luonnolle aiheuttamiaan haittoja. Lakiuudistuksessa luodaan myös ensi kertaa kriteerit vapaaehtoiselle ekologiselle kompensaatiolle. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi luontokadon pysäyttäminen. ”Luonnonsuojelu voi tarjota uusia ansaintamahdollisuuksia maanomistajille. Nämä harvinaiset luontotyypit, kuten serpentiinikalliot ja rannikon avoimet dyynit, tulevat automaattisesti suojelun piiriin, kun laki tulee voimaan. Lain on tarkoitus astua voimaan kesäkuussa 2023. Se ei siis näyttäydy pelkästään kustannuksena ja haittana.” Lakiuudistuksen tavoitteina on myös muun muassa edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista, vahvistaa saamelaisten oikeuksia, lisätä luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä ja vahvistaa Luontopaneelin asemaa. Luonnonsuojelulaki uudistuu Uusi luonnonsuojelulaki tiukentaa luontotyyppien suojelua ja luo kriteerit vapaaehtoiselle ekologiselle kompensaatiolle. Edellinen oli vuonna 1997. ”Aiemmin luonnonsuojelu on lähtenyt lajien suojelusta, ja luontotyyppien suojelu on ollut heikommalla pohjalla. Toinen merkittävä uudistus koskee malminetsinnän kieltämistä kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi LUONNONSUOJELULAIN UUDISTUS nytkähti eteenpäin, kun hallituksen esitys annettiin eduskunnalle torstaina 12. Tämä on Karin mukaan huomattava ajattelutavan muutos. Luontotyyppien tuominen osaksi lainsäädäntöä on tärkeä muutos”, ympäristöja ilmastoministeri Emma Kari toteaa
Kuinka hyvin lakiuudistus au. Raja-aidat voivat tutkijoiden mukaan haitata pahastikin etenkin hirvija petoeläinten luonnollisia kulkureittejä. Malminetsintää ei kielle y kaikilla suojelualueilla, vaan pelkästään kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa. ynyt. aa pysäy. ”Lakiuudistus tuo pieniä parannuksia” Itärajan aita estäisi eläinten kulkua Sääksen pesäpuu kaadettiin Torniolaista lintuharrastaja Matti Suopajärveä kohtasi toukokuun loppupuolella ankea näkymä sääksen pesällä Tervolan Vitsakankaalla. . ”Mahdollinen raja-aita koskisi joitain osia itärajaa. ”Esimerkiksi sudet osaavat kyllä aika hyvin kiertää aitoja. Tavoi eet ovat rii ävän kunnianhimoisia ja toimenpiteet oikeita, mu a ne koskevat liian pientä maapinta-alaa. Lakiuudistus ei yksin riitä. Ne voivat kulkea aitojen viertä pitkiäkin matkoja ja livahtavat sitten rajan taakse löytämistään aukoista tai aidan loppuessa.” Luken tutkimusten mukaan aidat eivät myöskään pidättele tehokkaasti villisikoja. Sisäministeri ja entinen ympäristöministeri Krista Mikkonen sanoo Suomen Luonnolle, että rajaesteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös eläinten liikkuminen. Sen sijaan hirvieläimille, kuten metsäpeuroille, aidat ovat suurempi ongelma. ARTO KOMULAINEN Suomen ja Venäjän rajalle mahdollisesti rakennettavat raja-aidat olisivat aluksi yhteensä noin 200 kilometrin mittaiset. ”Pesän tuhoamisella on haluttu vaikuttaa suunnitteilla olevaan tuulivoimapuistoon niin ettei se rajaa (myllyjen) määrää.” Sääksen pesä ja pesäpuu on rauhoitettu ympärivuotisesti. Ne sijoittuisivat nykyisten raja-asemien läheisyyteen tai muuten todennäköisille laittoman rajanylityksen mahdollistaville alueille. Mihin olet erityisen tyytyväinen lakiuudistuksessa. ämään luontokatoa. Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho LE EN A PA RT AN EN / VA ST AV AL O M AT TT I SU O PA JÄ RV I. Selkeät kriteerit estävät viherpesun ja villin lännen syntymisen, mikä on nähty päästökompensaatiossa. Pesäpuun alue ei kuulunut hakkuualueeseen, eikä siitä ollut tehty hakkuuilmoitusta. Lyhyemmätkin pätkät voivat kuitenkin olla haitallisia eläinpopulaatioille ja siksi luontonäkökulmaa ei voi sivuuttaa”, Mikkonen toteaa. Mihin olet pe. Samalla geenivaihto eri alueiden välillä vaikeutuu ja kannat eriytyvät. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . ISMO TUORMAA Metsäpeurat vaeltavat Kainuussa perinteisesti rajan yli. Pesäpuu oli kaadettu moottorisahalla, karsittu ja kuljetettu pois paikalta. Koko rajaa aitaaminen ei koske. Hänellä on teolle myös ilmeinen syy. Ekologiseen kompensaatioon. ”On selvää, että pesäpuu on kaadettu tahallaan siinä olevan sääksen pesän vuoksi”, sanoo Suopajärvi. . Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojola sanoo, että uusien raja-aitojen vaikutus riippuu paljolti niiden rakenteesta ja pituudesta. On nurinkurista, e ä luonnonsuojelualueiden heikentäminen on muuten kielle y, mu a jos alueelta löytyy malmia, suojelusta voidaan poiketa. Vaikka luontohai ojen hyvitys on vapaaehtoista, lakiehdotuksessa luotiin raamit sille, millä edellytyksillä kompensaatio hyväksytään. Luontokadon pysäy äminen on nyt kiinni siitä, e ä luontokato otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa
Tuloksista on hyötyä lintujemme tilanteen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten selvittämisessä. Miten käy tänä kesänä. Päiväperhosia seuraamaan Viime kesä oli yksi Suomen parhaista perhoskesistä – varsinkin nokkosja sitruunaperhosia oli runsaasti. Komea keisarinviitta nousi yleiseksi ja suruvaippoja ja metsänokiperhosia oli paljon. Naurulokki on taantunut voimakkaasti, ja pikkulokin esiintyminen on oikukasta. Kesällä kartoitetaan vapaaehtoisvoimin lintuja ja perhosia LINNUT LINNUT PERHOSE T 12 suomenluonto.fi Keisarinviitt a oli viime kesänä yleinen.. Naurulokki ja pikkulokki vuoden linnut Nyt on hyvä ilmoittaa nauruja pikkulokkitiedot esimerkiksi lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Suomen linnut kartalle! Maamme pesimälinnustoa selvitetään 2022–2025 lintuatlashankkeena, johon kuka tahansa voi osallistua. Tuleeko huippuvuosi vai kesän 2020 tapainen kato. Sitä voit olla mukana selvittämässä kirjaamalla havaintosi lajitietokeskuksen Vihko-järjestelmään (laji.. Esimerkiksi nähty sorsapoikue tai pönttöön pujahteleva kirjosieppo on varma todiste pesinnästä, ja pesimäaikaan toistuvasti nähty lintupari osoittaa mahdollista pesintää. Ainoat tummapäiset lokkimme on valittu vuoden linnuiksi. Pikkulokin tuntee kokomustasta ja koko pään kattavasta hupusta, kun naurulokilla huppu on ruskea ja pienempi. www.lintuatlas.. )
AH POLIIT TINEN ELIÖ BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y JO RM A LE H TI / VA ST AV AL O M IG RA TI O N AT LA S. Kun metsien kasvu ei rii änyt enää kompensoimaan metsäkadon, turvepeltojen ja turvetuotantoalueiden päästöjä, Suomen maankäy ösektori oli vuonna 2021 päästölähde. Saaliit ovat Pohjanlahden rannikolla laskeneet, ja kalastajat syyttävät tehokasta troolausta ja hylkeitä. Jopa ministeritasolla on pelätty, ettei kalaa riitä surtrömmingiin eli hapansilakkaan. oatlas valmistui Euroopan lintujen muutosta kerä y valtava rengastusja paikannintieto on koo u sivulle migrationatlas.org. Suomen metsänielun lasku on niin suuri, e ä metsistä tulee tätä menoa EU-asetuksen laskentatavalla päästölähde. Silakoiden kutukanta Pohjanlahdella on kuitenkin ollut jo vuosia laskussa. O RG. Ilmastopaneelin tiedesihteeri Marianne Leino viestipalvelu twi erissä 25.5.2022 Suomessa oli 2250– 2400 karhua ennen elokuussa alkavaa metsästyskautta. ”Karhuilla ei ole selviä reviirejä, vaan etenkin sukulaisten kesken voi esiintyä päällekkäisyyttä”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SUOMEN KARHUKANTAA selvitetään uudella menetelmällä keräämällä karhun dna:ta ulostenäytteistä 11 alueella keskisessä Suomessa . @Ilmastopaneelilta evästystä päättäjille – nyt on aika laittaa #ilmastolaki toteen. ”Suomussalmella tulos vastasi tuolloin aiemmin arvioitua, mutta Kuhmossa se oli kolmanneksen suurempi.” AH Karhuja lasketaan dnanäytteistä Mikä päivä Suomen #ilmasto politiikassa! Aamupäivällä maankäyttösektorin nettonielu suli, iltapäivällä hyväksyttiin ilmastolaki. Jari Raitaniemi Luonnonvarakeskuksesta ei pidä tilannetta näin dramaattisena. Dna-menetelmää kokeiltiin jo 15 vuotta sitten Kuhmossa ja Suomussalmella. Isot silakat ovat myös jopa ennätyslaihoja, minkä syytä ei tarkkaan tiedetä. Näytteistä saadaan tarkka tieto siitä, miten paljon alueella on karhuja. Metsät kasvavat neljä prosen ia aiempaa vähemmän — syy siihen ei ole täysin tiedossa. AH Euroopan lintujen muu. Metsien hiilinielu romahti Mestxiemme hiilensidonta oli Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2021 vain 6,7 miljoonaa tonnia. Kannan kasvu on lisätyn metsästyskiintiön (kuluvalla kaudella 457 karhua) myötä pysähtynyt tai kääntynyt laskuun. Suomen karhujen määrän arviointi perustuu nyt pentuehavaintohin. Alla esimerkkinä laulujoutsenen kar a. Menetelmään tuo oman hankaluutensa karhujen käyttäytyminen. Metsänielua vähensivät kasvaneet hakkuut sekä alentunut arvio metsien kasvusta. SILAKKA Clupea harengus membras Ruotsissa puhutaan silakkakriisistä. Pentueiden määrä oli yli 200
Nuori lepakko saattaa yllättyä äänestä niin, että saalis pääsee karkuun. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT ANTTI KERÄNEN JA TAPIO KUJALA Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita. Lepakko hotkaisee annoksen hermomyrkkyä, ja siilikkäällä on pelissä koko elämä. On havaittu, että etelämpänä Euroopassa elävä mopsilepakko on hiljentänyt kaikuluotauksensa voimakkuutta, jotta se ehtii lähemmäs saalistaan ennen kuin tulee huomatuksi. Silloin se voi joutua pahaa-aavistamattoman lepakon saaliiksi. S u h t e e l l i s t a. Jotkin perhoset osaavat väistää lepakkoa kuullessaan kaikuluotauksen. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Yhteinen evoluutio L eiskuvan väriset takasiivet välähtävät esiin, kun isosiilikäs (Arctia caja) kokee olonsa uhatuksi ja avaa siipensä. Tutkimusten mukaan perhosen ääntely voi myös häiritä lepakoiden kaikuluotausta, jolloin hyökkäyksestä tuleekin huti. Viimeistään maistiainen riittää antamaan lepakolle opetuksen. Siten perhoselle jää vähemmän aikaa väistää. Väri varoittaa saalistajaa: minä olen myrkyllinen enkä kelpaa syötäväksi. Välikohtauksesta on haittaa molemmille osapuolille. Vahinko on onneksi vältettävissä, sillä monien perhosten tavoin isosiilikäs voi kuulla lepakoiden kaikuluotauksen keskiruumiinsa kuuloelimillä. Lepakon lähestyessä perhonen tuottaa siivillään sirisevää ääntä, joka toimii varoituksena saalistajalle. Tähän lepakoilla on kuitenkin jo seuraava niksi valmiina. Päiväpiilostaan yllätetylle perhoselle oranssinmusta varoitusväri on hyvä puolustus, mutta kun siilikäs lehahtaa lentoon loppukesän pimenevinä iltoina, sävyt himmenevät
Niihin törmää harvoin, sillä ne liikkuvat öisin.. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Pohjanlepakko ja isosiilikäs ovat Suomessa yleisiä lajeja. Pohjanlepakko ja isosiilikäs ovat Suomessa yleisiä lajeja. Niihin törmää harvoin, sillä ne liikkuvat öisin
Taustalla loistaa katuvalo.. 16 suomenluonto.fi TU O M AS H EI N O N EN Liito-oravan pentu kurkkaa pesästä
suomenluonto.fi 17 Viimeinen pesäpuu TEKSTI KATRIINA KONTUNIEMI KUVAT TUOMAS HEINONEN, EMILIA MILONOFF, PAUL STEVENS JA ANNA RIIKONEN Kolme luontokuvaajaa seurasi kuukausien ajan pienessä kaupunkimetsässä sinnittelevän liito-oravaperheen elämää. Nyt liiturit ovat joutuneet muuttamaan, ja pian metsääkään ei enää ole.
Kuvauskohde oli liito-oravanaaras, jonka kolmikko nimesi Lilliksi. Emilia Milono. Olemme Espoon Matinkylässä pienessä kaupunkimetsässä, joka on rakennetun kaupungin puristuksissa: metsän toista reunaa rajaa vilkasliikenteinen autotie, toisella puolella häämöttävät 1990-luvun matalat kerrostalot. Kuvaajat oppivat pian tuntemaan liiturin vuorokausirytmin. Pian Lilli synnytti kolmipäisen pesueen. Liito-oravauros poistuu parittelun jälkeen maisemista, joten naaras jää yksin huolehtimaan jälkikasvusta. , Paul Stevens, Tuomas Heinonen ja Helmi-koira tiirailevat liito-oravan entistä pesäpuuta.. Toukokuun alussa Lillillä oli pyöreä maha. He ikuistivat liito-oravaperheen elämää kolmen kuukauden ajan, ja näyttelyn nimeksi tuli Naapurini liito-orava. Rauduskoivujen latvat taipuvat niin, että ne näyttävät katkeavan hetkenä minä hyvänsä. , Paul Stevens, Tuomas Heinonen ja Helmi-koira tiirailevat Tuomas Heinonen ja Helmi-koira tiirailevat liito-oravan entistä pesäpuuta. liito-oravan entistä pesäpuuta. ”Tässä puussa ne elelivät”, Heinonen sanoo ja osoittaa haapaa, jonka rungossa näkyy tumma läiskä: liito-oravan pesäkolo. Ensimmäiset kuvat otettiin huhtikuun puolivälissä, jolloin naaras oli jo paritellut. Emo kurkkasi kolosta lähes poikkeuksetta tarkalleen kaksikymmentä minuuttia auringonlaskusta. , Paul Stevens, Emilia Milono. , Paul Stevens, Tuomas Heinonen ja Helmi-koira tiirailevat liito-oravan entistä pesäpuuta. ”Istuin yleensä tunnin odottamassa, että jotain tapahtuisi. Piti toivoa, ettei juuri silloin sattunut vilkai”Tässä puussa ne elelivät.” AN N A RI IK O N EN Emilia Milono. Liito-oravan pennut viipyvät pesässä pitkään. Kun ne lähtivät liikkeelle, ne kurkkasivat ulos yksi kerrallaan, kävivät tarpeillaan, juoksivat runkoa pitkin ylös ja liitivät silmänkantamattomiin”, Tuomas Heinonen kertoo. PA U L ST EV EN S Ensikohtaaminen Lillin kanssa huhtikuussa. Harpomme metsän läpi iäkkään haapapuun juurelle. Pesueen isää ei tiedetä, mutta mahdollisesti se oli naapurikolon asukas. Vilkasta yöelämää Liito-oravat ovat yöeläimiä ja lähtevät liikkeelle vasta auringon laskettua. Se tuntuu uskomattomalta. 18 suomenluonto.fi R ivakka merituuli humisee puiden väleissä. Maantasalla puiden suojissa on kuitenkin rauhaisaa ja aurinkoista, ja kuivuneiden lehtien välistä puskee kevään ensimmäisiä sinija valkovuokkoja. ”Aktiivista kuvausaikaa saattoi siis olla vain jotain 45 sekuntia. Miten ihmeessä liito-orava selviää näin meluisassa ja pienessä metsikössä ihmisten keskellä. Hankkeesta syntyi valokuvanäyttely, joka esitteli liito-oravaperheen elämää kaupunkimetsässä. Noin neljän viikon jälkeen jälkikasvu lähtee ensiseikkailuilleen ja alkaa maidon lisäksi syömään lehtiravintoa. Pieni kaupunkimetsä tuli kuvaajille hyvin tutuksi. Liitoorava nimeltä Lilli Tapaan metsän laidalla kolme luontokuvaajaa: Tuomas Heinosen, Emilia Milonoffi n ja Paul Stevensin. He ovat tulleet esittelemään paikkaa, jossa he ovat kaksi vuotta sitten viettäneet lukuisia iltoja liito-oravaprojektinsa parissa. Täällä, vain kävelymatkan päässä Matinkylän metroasemalta, on hiljaisen ja huomaamattoman yöeläjän, liito-oravan koti. AN N A RI IK O N EN Emilia Milono
Liito-orava liitää helposti useita kymmeniä metrejä. PA U L ST EV EN S EM IL IA M IL O N O FF. suomenluonto.fi 19 Lilli-liito-orava asusti pienessä metsässä. EM IL IA M IL O N O FF Uros varmistaa, onko naaras valmis paritt eluun. Sen pesäkolo oli vanhassa haavassa
Liito-oravaperhe kävi kotimetsän lisäksi tien toisella puolella ruokailemassa. Liito-oravia on myös muun muassa Kuopion, Kajaanin, Jyväskylän ja Vaasan kaupunkimetsissä. Tien ylittäminen käy liiturilta helposti kunhan puut tien laidalla ovat riittävän korkeita. Maaseudulla liito-oravan elintila vähenee, kun puusto yksipuolistuu ja metsiä hakataan. Viime vuosina liito-oravia on havaittu yhä idempänä Helsingissä. Aluksi ne eivät vielä uskaltaudu kovin pitkälle. Matinkylän metsä on hyvä esimerkki siitä, miten Pennut tutkivat pesän ympäristöä. Vasta myöhemmin kotona katsoin kamerasta, mitä äsken oikein tapahtui.” Varsinkin kantavalla ja imettävällä naaraalla on suuri ravinnontarve. Esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä liito-oravahavainnot ovat lisääntyneet 2000-luvun alusta, vaikka koko maan kanta on ollut laskeva. Liitoorava kaupunkilaistuu Liito-oravia tavataan yhä useammin kaupungeissa. KA RT AN LÄ H DE : ES PO O N LI IT O -O RA VI EN KO KO N AI SS EL VI TY S 20 14 –2 01 5 EM IL IA M IL O N O FF Liito-orava elää Espoossa pienillä toisiinsa kytkeytyneillä metsälaikuilla. Kaupunkien virkistysmetsissä sen sijaan ei usein tehdä kovin intensiivistä metsänkäsittelyä, jolloin metsä säilyy monipuolisena sekä puulajistoltaan että iältään – juuri sellaisena, jossa liito-orava viihtyy. Talvella liito-orava syö koivun ja lepän norkkoja ja joskus myös männyn silmuja, kesällä puolestaan koivun ja haavan lehtiä. Espoosta liito-orava on 2010-luvulla levittäytynyt laajemmalle. Orava kipuaa runkoa pitkin latvukseen ja liitää seuraavan puun alaosiin, josta se kiipeää takaisin oksistoon ruokailemaan. VIHTI KIRK KON U M MI VA NTA A ESPOO K AU NIAIN EN. Pääkaupunkiseudun kanta on painottunut Espooseen, jossa liito-oravia on laskettu olevan noin 800 yksilöä. Imetys aikana naaras saattaa liikkua myös päivällä silloin kun nälkä yllättää. Kesäyö on niin lyhyt, että ruokailuun on hyödynnettävä koko hämäränkin aika. 20 suomenluonto.fi semaan Facebookia
Kannan arvioiminen on hankalaa, ja arviota on kritisoitu siitä, e ä se on luultavasti reilusti yläkan iin. Tuolloin siipioravana tunne u laji oli rauhoite u, eli tappaminen, pyydystäminen, häirintä ja pesien hävi äminen oli kielle y. • Liito-orava on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi. • Vuonna säädetyssä luonnonsuojelulaissa liito-orava määrä iin ensimmäistä kertaa suojeltavaksi. Liito-orava tarkkailee ympäristöä ennen kuin rohkenee ulos pesästä. Liito-oravaa on suojeltu sata vuo. Metsänhoito tehostui -luvulla, jonka jälkeen hakatut metsät eivät ole ehtineet kasvaa liito-oravalle sopiviksi. • Kun Suomi lii yi Euroopan unioniin vuonna , Suomi sitoutui suojelemaan liito-oravan elinpiirejä. Suomi on Viron lisäksi ainoa EU-maa, jossa liitooravaa esiintyy. suomenluonto.fi 21 • Suomen liito-oravakannan kooksi on arvioitu naarasta ja saman verran uroksia. a TU O M AS H EI N O N EN. • Kanta on ollut vähenevä luvulta saakka. • Nykyisessä luonnonsuojelulaissa määrätään, e ei liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkoja eli tärkeimpiä lepo-, ruokailu ja pesäpuita saa tuhota. Arvio on vuodelta , jonka jälkeen tuoreempia arvioita ei ole tehty. Uhanalaisuus perustuu siihen, e ä kanta on vähentynyt seurantaalueilla yli prosentilla viimeisen vuoden aikana
Liito-oravat eivät välitt äneet kuvaajista vaan tekivät normaaleja puuhiaan. PA U L ST EV EN S. 22 suomenluonto.fi TU O M AS H EI N O N EN 22 TU O M AS H EI N O N EN Liito-oravalla on tehokas suojaväri. Hämärässä metsässä sitä on vaikea havaita
Liito-oravanaaras onnistui synnyttämään kolme pentua, mikä on hyvä määrä. Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa mitattiin stressin määrää erilaisissa ympäristöissä elävillä liito-oravilla, eikä maaseudulla ja kaupungissa elävien yksilöiden kortisolieli stressihormonipitoisuuksissa todettu olevan eroa. Rakentamisen seurauksena noin puolet eli kaksi hehtaaria liito-oravien levähdysja pesäpuista tuhoutuisi. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa lupa kuitenkin myönnettiin. Urokset eivät välitä siitä, onko niiden elinalueella muitakin uroksia, ja useamman uroksen on jopa havaittu nukkuvan samassa pesässä. Päätän soittaa tutkijatohtori Sanna Mäkeläiselle, joka on vieraileva tutkija Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomuksessa. Liito-oravien esiintymispaikkojen tuhoaminen on luonnonsuojelulaissa kielletty, mutta Espoon kaupunki sai ELY-keskukselta poikkeusluvan metsän kaatamiseen. Mäkeläinen on tutkinut metsämaiseman muutosten vaikutusta liito-oravaan. Kaupungeissa, kuten muuallakin, liito-oravaa uhkaavat rakentaminen ja elinympäristöjen pirstaloituminen. Perusteluna oikeuden päätökselle oli, että Espoon liito-oravakanta on suhteellisen vahva ja viime vuosina vahvistunut. Luonnonsuojelulaki turvaa liito-oravan suojelussa vain ydinalueen. Sanna Mäkeläisen mukaan laki on ongelmallinen, sillä pelkän ydinalueen säästäminen on useassa tapauksessa johtanut siihen, että liito-orava on lähtenyt alueelta. Urosten elinpiiri on moninkertainen naaraisiin verrattuna, sillä se voi olla useita kymmeniä hehtaareja. Samalla pitäisi kuitenkin huolehtia siitä, että uhanalaisten lajien elinympäristöt säilyvät. Naaraiden elinpiiri on keskimäärin 6–8 hehtaaria, siis suunnilleen Linnanmäen huvipuiston kokoinen alue. Kun yhdeltä alueelta tuhotaan liito-oravan elinaluetta, toisaalla sen elinmahdollisuuksia lisätään esimerkiksi suojelemalla ”Liitooravalle ei ole merkitystä, sijaitseeko sen elinpiiri maaseudulla vai kaupungissa.” AN N A RI IK O N EN AN N A RI IK O N EN Kuvauskalustoa.. Kaupunkiliiturin elinpiirin koossa ei välttämättä ole kovin suurta eroa verrattuna maaseutuun, Mäkeläinen kertoo. Matinkylässä rakennetaan Maaseudulla liito-oravien elintila supistuu koko ajan, mutta myös kaupungissa liito-oravilla alkaa olla tukalat olot. suomenluonto.fi 23 hämmästyttävän pienellä ja meluisalla alueella liito-orava voi elää. Laki ei siis ole johtanut hyvään suojelutasoon." ”Suojelualueella valmiiksi elänyt yksilö voi vielä selvitä, mutta kun se kuolee, alueelle ei välttämättä tule uusia yksilöitä ja kanta vähenee." Lain tavoite on, ettei liito-oravakanta saa vähentyä alueellisella tasolla. Tosin kaupungissa naaraan elinpiiri saattaa olla pienempi, jos sen kotimetsä on kovin pieni, kun taas koiraat saattavat liikkua pidempiä matkoja, jos naaraiden alueet ovat kaukana toisistaan. Näyttää siltä, ettei ihmisen läheisyys häiritse liito-oravaa, eivätkä liito-oravat ole stressaantuneempia ihmisen läheisyydessä. Espoon kaupunkia on rakennettava länsimetron ympärille, koska Espoo on sitoutunut siihen. ”Elinpiirit voivat olla hyvinkin pieniä, jos alueella on kaikki, mitä naaras tarvitsee. Myös Matinkylän metsään on kaavoitettu asuintaloja. Urokset puolestaan liikkuvat suuremmalla alueella, sillä ne liikkuvat naaraiden alueiden välillä. Kaupunkisuunnittelussa paineita tulee monelta suunnalta. ”Jos vertaa kaupunkielinpiiriä hakkuuaukkoon maaseudulla, niin kyllä kaupungissa liikkuminen metsästä toiseen voi olla helpompaa. Liito-oravalle ei ole merkitystä, sijaitseeko sen elinpiiri maaseudulla vai kaupungissa.” Naaraiden elinpiiri on pieni ja ne ovat tarkkoja siitä, ettei alueella elä toisia naaraita. Asuinalueella on usein puita, joita liito-orava voi hyödyntää, kun taas hakkuuaukea ei välttämättä tarjoa minkäänlaista suojaa”, Mäkeläinen pohtii. Hän kertoo itsekin yllättyneensä siitä, miten pienellä alueella liito-orava elää. Liituri ajetaan ahtaalle Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, ettei liito-orava selviä, jos sen asuinaluetta pienennetään niin paljon kuin Matinkylässä aiotaan tehdä. Tärkeimmät pesä-, ruokailuja lepopuut täytyy jättää, mutta koko muun metsän voi kaataa ympäriltä. Se tuskin onnistuisi kehnoissa olosuhteissa. ”Monesti laikut, joihin on jätetty minimimäärä puustoa, ovat lopulta tyhjentyneet. Tutkimuksissa on huomattu, että liito-orava pystyy hyvin hyödyntämään kaupunkiympäristöä elämiseen ja liikkumiseen. Pienikin metsä kelpaa Ihmettelen sitä, miten pienellä alueella liito-oravat pystyvät elämään. Asiaa puitiin hallinto-oikeudessa, joka hylkäsi luvan. Suojelussa voidaankin käyttää ekologisen kompensaation periaatetta. Kaavoitetulla alueella on neljä liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkaa. Vaikka metsässä liikkuu paljon ulkoilijoita ja autot kiitävät lähellä, liito-oravalla on siellä kaikki, mitä se tarvitsee: vanhoja ja korkeita haapoja pesäpuiksi, erikokoisia kuusia suojaksi ja koivuja ravinnoksi. Kaupunkimetsät käyvät yhä ahtaammiksi ja jäävät kauemmaksi toisistaan
”Espoossa liito-oravat ovat esillä lähinnä silloin, kun puhutaan rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta. ”Liitooravat ovat esillä lähinnä silloin, kun puhutaan rakentamisesta.” Liiturit vaikutt avat viihtyvän kaikkein pienimmillä oksantyngillä. Kuvillamme haluamme näyttää, että liito-oravat ovat eläviä olentoja, joita pitää suojella.” Milonoffi a harmittaa se, että Matinkylän metsä aiotaan kaataa. ”Kun on seurannut tiiviisti liito-oravaperhettä ja siihen on muodostunut läheinen suhde, se konkretisoi surun ja ahdistuksen." Liito-oravien asuinpaikkojen tuhoutuessa kärsii myös moni muu laji. 24 suomenluonto.fi liito-oravalle sopivaa metsää. Joku makaa kalliolla ottamassa aurinkoa. Mutta jos tuhoutuva alue on liian kaukana alueesta, jonka tuhoja kompensoidaan, siitä ei ole hyötyä tuhoutuvalla alueella elävälle populaatiolle”, Mäkeläinen toteaa. Kompensoiminen voi olla huolellisesti suunniteltuna tehokasta, mutta periaatteella on myös ongelmansa. Kymmenen vuoden päästä tässä on ehkä vain tämä yksinäinen haapa, ympärillään rakennusten, betonin ja asfaltin muodostama kivierämaa. ”Aluevaaleissa puhuttiin niin paljon lähiluonnosta, ja tässä sitä ollaan.” Viimeinen liitoorava Kun kävelen kohti metroasemaa, tallatulla polulla kävelee vastaan koiranulkoiluttaja. Myös Emilia Milonoffi lla on kritisoitavaa. Liikennemelusta huolimatta Matinkylän pienestä kaupunkimetsästä tuntuu nauttivan moni lähialueen asukas. Siksikin lähimetsiä pitäisi arvostaa kaupunkisuunnittelussa. ”Matinkylän metsikössä leikkivät lapset. PA U L ST EV EN S TU O M AS H EI N O N EN TU O M AS H EI N O N EN Papanoita.. ”Toki se on parempi kuin ei mitään. “Kaikkialla tehorakennetaan. Siellä on paljon lintuja, rusakoita ja metsäkauriita”, metsän lähellä asuva Paul Stevens kertoo. Kuvaajia surettaa lähimetsän kohtalo Koska liito-oravapopulaatiot ovat yhä enemmän keskittyneet taajamiin, pientenkin kaupunkimetsätilkkujen suojelu on tärkeää. Puhumattakaan siitä, mitä luontoarvoja lähimetsät tarjoavat kaupungin ihmisasukeille. Metsä, jossa liito-orava viihtyy, tarjoaa kodin myös monelle muulle tärkeälle lajille. Liito-oravaperhettä tarkkailleita luontokuvaajia huolestuttaa se, miten liito-oraviin suhtaudutaan kaupungissa. Silloin ne esitetään pelkästään lukuina ja esteenä rakentamiselle. Suomen luonnonsuojeluliitto on mukana Liito-orava-LIFE -hankkeessa, ja juttu on journalistinen osa tätä hanketta. Lilli-liito-orava on luultavasti jo kuollut ja pennut ovat siirtyneet muualle. Kun menee yksi metsä, on helppo kaataa useampikin”, Tuomas Heinonen pohtii. Heinonen huomauttaa, että lähimetsät ovat saavutettavia monille, joilla ei ole mahdollisuuksia lähteä luontoon kaupungin ulkopuolelle
suomenluonto.. / musavisa Hyttyskarkotin on pölyttäjien surma Hyttyset ovat pölyttäjiä ja tärkeä osa ekosysteemiämme. Esittelemme verkkosivuillamme kymmenittäin kohteita kesän retkille, Pääset selaamaan niitä kätevästi kartalta. suomenluonto.. suomenluonto.fi/retkipaikat SH U TT ER ST O CK uudessa retkipaikassa matkalla mökille. suomenluonto.. Esittelemme verkkosivuillamme kymmenittäin kohteita kesän retkille, Pääset selaamaan niitä kätevästi kartalta. Esittelemme verkkosivuillamme kymmenittäin kohteita kesän retkille, Pääset selaamaan niitä kätevästi kartalta. suomenluonto.fi/retkipaikat Vietä lomapäivä luontokohteessa tai pistäydy Vietä lomapäivä luontokohteessa tai pistäydy Vietä lomapäivä luontokohteessa tai pistäydy TUTUSTU KESÄN RETKIKOHTEISIIN Osallistu luontomusavisaan! Testaa, kuinka hyvin osaat luontoaiheisten laulujen sanat. suomenluonto.fi/retkipaikat Vietä lomapäivä luontokohteessa tai pistäydy Vietä lomapäivä luontokohteessa tai pistäydy uudessa retkipaikassa matkalla mökille. / retkipaikat Uusi elämä syntyy katseilta piilossa Vehreä kesäluonto kätkee syntymän suojiinsa. suomenluonto.fi 25 suomenluonto.fi 25 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Vietä lomapäivä luontokohteessa tai pistäydy uudessa retkipaikassa matkalla mökille. /kesanpoikaset syntyy katseilta H A N N U H U O V IL A /V A ST AV A LO A RI M O EK LU N D
Kirjoker. Suomessa pesivistä kesäisistä laululinnuista yleisimpiä ovat kertut ja kerttuset, joita kumpiakin on useita eri lajeja. Kirjokertun piileskelevä käytös ja sen usein hankalakulkuiset pesimäympäristöt sekä lyhyt laulukausi myötävaikuttavat lajin salaperäisyyteen. Kerttuja pesii maassamme viisi eri lajia, jotka ovat runsausjärjestyksessä lehtokerttu, pensaskerttu, hernekerttu, mustapääkerttu ja kirjokerttu. Monille tuttu on esimerkiksi Sylvian joululaulun ”sirkuttaja”, jolla Zacharias Tope lius todennäköisesti tarkoitti mustapääkerttua. Y ksi Suomen lounaisen saariston hienoimmista pesimälinnuista on salamyhkäinen kirjokerttu. Kirjokerttu on kuitenkin yksi saariston tavoitelluista helmistä, jonka näkeminen sykähdyttää aina. Kirjokerttu saapuu muuttomatkaltaan myöhään toukokuussa ja kesäkuun alussa, jolloin useiden muiden saaristolintujen pesintä on jo pitkällä. Monelle lintuharrastajallekin laji on jäänyt etäiseksi, sillä maamme kirjokerttu kanta on harvalukuinen, ja esiintyminen rajoittuu tätä nykyä eteläiseen uloimpaan saaristoon. Saariston nii yjen umpeenkasvu ei sovi aukean maan laululinnulle. Yhteistä niille on melko vaatimaton ulkonäkö, piileskelevä elämäntapa, muutto talveksi kauas etelään sekä monipuolinen laulutaito. 26 suomenluonto.fi Kiehtova ker u TEKSTI JA KUVAT JORMA TENOVUO Salaperäinen kirjoker u on Suomen harvinaisin ker u. u on Suomessa levinneisyytensä äärirajalla Kirjokertun pesimäalue on Suomesta katsottuna kaakkoinen ja itäinen — se ulot
suomenluonto.fi 27 tuu Keski-Aasiasta Euroopan itäosiin. Tällöin lounaissaaristonkin parimäärä oli pienentynyt 400:sta noin 160 pariin, ja laji oli huomattavasti vähentynyt mantereella. Turkissa, Syyriassa ja monissa muissakin Lähi-Idän ja Afrikan maissa tapahtuva ja paikoin yhä yleistynyt pikku. Talveksi kirjokertut matkaavat Itä-Afrikkaan ja pienemmässä määrin myös Arabian niemimaalle. Ahvenanmaan ja lounaissaariston lisäksi laji levittäytyi Uudellemaalle, ja pohjoisimmat säännölliset pesäpaikat löytyivät Kustavin ja Uudenkaupungin ulkosaarilta. Alamäki on sittemmin jatkunut, ja laji on viime vuosina lähes hävinnyt jopa monilta vuosikymmenien aikaisilta pesimäsaariltaan. Vuoden 2010 lintuatlaksessa koko maan parimäärä oli arvioitu välille 200–800 paria eli kanta oli parissa vuosikymmenessä hiipunut suunnilleen kolmannekseen. Idässä kirjokerttu reviirejä löytyi Virolahdelta saakka, pohjoisessa Kristiinankaupungista. Suomen kanta edustaa lajin luoteista äärilaitaa. Vuosituhannen vaihteessa oli kuitenkin jo selvästi nähtävissä kirjokerttujen väheneminen. Oma henkilökohtainen arvioni koko Suomen kannan suuruudesta tällä hetkellä on enintään 150–200 kirjo kerttuparia. Miksi kirjokertut katoavat. Runsaimmillaan kirjokerttuja arvioitiin Suomessa olleen noin 2500 paria 1990-luvun alkupuolella. Vuosien 2015 ja 2019 uhanalaisuusluokituksissa kirjokerttu onkin luokiteltu vaarantuneeksi. Kirjokertut muuttavat talvialueilleen Itä-Afrikkaan ja Lähi-Itään itäisen Välimeren kautta. Myös mantereen pesimäalueet ovat tyhjentyneet. Havainnot lisääntyivät lounaissaaristossa 1980-luvulle saakka, varmaankin osin lajin todellisen runsastumisen myötä, mutta myös yleistynyt saaristoretkeily ja parantunut lajintuntemus vaikuttivat asiaan. Vain läntisellä Uudellamaalla oli enää joitakin pareja jäljellä. Vuonna 2006 laji julistettiin uhanalaiseksi Suomessa. Kirjokerttu löydettiin Suomesta ensi kerran 1900-luvun alussa, ja 1930-luvulla varmistui, että laji pesii paikoin lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaan itäisissä kunnissa. Runsaimmillaan kirjokertut ovat Itä-Euroopassa, erityisesti Ukrainassa, Puolassa ja Romaniassa, ja niitä esiintyy myös kaikissa Baltian maissa. Länsi-Euroopasta laji puuttuu lähes kokonaan: kaikkein läntisimmät kirjokertut pesivät Ruotsin kaakkoisosissa ja Saksan Itämeren rannikolla
Kohtasin elämäni ensimmäiset kirjokertut kun kuljin pienenä poikana isäni mukana ulkosaarilla. Itsekin kohtasin elämäni ensimmäiset kirjokertut Kökarissa kesällä 1961 kun pienenä poikana kuljin kesän ajan isäni mukana ulkosaarilla. 2010-luvulla Vänöstä on löytynyt enää alle viisi paria kirjokerttuja. Siksi ilo olikin suuri, kun kesällä 2021 yksi pari asettui pitkästä aikaa saareen ja sai kaksi poikasta lentokykyisiksi. Olin paikalla silloinkin, kun 11.5.2010 Utöstä löytyi Suomen kaikkien aikojen varhaisin keväinen kirjokerttu, komea koiras. Kirjokerttu esiintyy Suomessa levinneisyytensä ulkorajalla. Kaikkea toivoa ei vielä ole menetetty. Täällä esiintymisalueen etäisellä reunalla pienetkin kannanmuutokset havaitaan helpoimmin. Umpeenkasvun huomaa helposti kun vertaa ulkosaarten nykyistä maisemaa muutaman vuosikymmenen takaisiin valokuviin. Liikuimme soutuveneellä ja yövyimme kalamajoissa tai teltassa. Tällaiset maastot ovat Suomen saaristossa ja rannikoilla vauhdikkaasti häviämässä umpeenkasvun seurauksena. Kun vuonna 2006 muutin asumaan Utöhön, tällä pienehköllä majakkasaarella pesi kolme paria kirjokerttuja. Näin on käymässä myös Vänössä, jossa vielä 1970-luvulla oli Kökarin ohella Suomen tihein kirjokerttukanta – saarella oli jopa 20—30 pesivää paria. Kökarin aikoina hän kartoitti useana vuonna saariryhmän silloisen jo varsin runsaan kirjokerttukannan. Saarilla ei enää juurikaan laidunneta karjaa, eikä kasvillisuuden ja puuston leviämistä kurissa pitäviä lampaita ole kuin paikoin. Innostukseni lintuihin puhkesi tuolloin täyteen voimaan, ja aloin pitää lintuhavaintokirjaa, joka onkin täydentynyt jo runsaat 60 vuotta. Kirjokerttukanta on kuitenkin hiipunut Utössäkin, ja vuosi 2017 oli ensimmäinen, kun laji ei enää pesinyt Utössä. Kemiönsaari) Vänössä, joissa nuorena lintuharrastajana ja rengastajana pääsin hyvin tutuksi kirjokerttujen kanssa. Laji suosii puoliavoimia perinnemaisemia, esimerkiksi lehtoniittyjä, pensaikkoisia hakamaita, aukkoisia katajikkoja ja leppää kasvavia niitynreunoja. Muutamat korkeammat puut ovat eduksi laulupaikkoina. Katajikko ja leppämetsät ovat vallanneet monet Vänön avonaiset alueet. Jospa Saaristomeren saarilla jo monin paikoin tehty maisemanhoitotyö houkuttelisi kirjokerttuja takaisin. Oman elämän lintu Kirjokerttu liittyy monella tavalla omaan ja perheeni elämänkaareen. Sielläkin pesimäpaikat ovat kasvaneet umpeen. Asuin 1960-luvun lopulla pitkiä aikoja Kustavin Isokarin majakkasaarella sekä Dragsfjärdin (nyk. Isokari on ollut lajin pohjoisimpia vakituisia pesimäsaaria, mutta nyt laji on sieltä hävinnyt. Kirjokertt u on löytänyt avomaalta toukan saaliikseen.. 28 suomenluonto.fi lintujen joukkopyynti ravinnoksi lienee verottanut huomattavasti kirjokerttukantaa. Isäni Rauno Tenovuo oli biologi, ammattiornitologi ja ympäristönsuojelija, ja teki 1950–60-luvuilla lintuja käsittelevän väitöskirjatyönsä Ahvenanmaalla, Kökarin saaristossa. Ilmastonmuutos on kuivattanut sopivia ympäristöjä lajin talvialueilla, ja niinpä koko Euroopan kirjokerttukanta on viime vuosikymmeninä taantunut, erityisesti läntisimmillä elinalueillaan, mutta ei niinkään Baltiassa. On ollut hienoa seurata niiden elämää myöhäiskevään saapumisesta kiivaaseen ja lyhyeen laulukauteen, ja edelleen pesintään ja loppukesän syysmuuttoon. Kirjokerttu ei viihdy metsittyneessä ja aukkoisuutensa menettäneessä maisemassa
TALVEHTIMISALUE trooppinen Itä-Afrikka, etenkin Kenia ja Tansania. Laita päivämäärä jo nyt kalenteriin ja tule mukaan! Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Ku va : Re tk ip ai kk a 27.8.2022. Varoitusääni voimakas rätinä. MUUTTO Kevätmuu o touko–kesäkuussa, syysmuu o heinä–elokuussa. M etsä koti on monelle Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 Mobilepay -numero: 77220 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Laulu kuin lehtokertulla, mu a sointi hieman kirkkaampi ja sävelaiheet karheampia. www.luonnonperintosaatio.fi RA H A N KE RÄ YS LU PA RA /2 02 0/ 92 1 Lataudu kesäluonnossa! Tule Haltiaan ja Nuuksioon lataamaan mieltä ja kehoa sekä kokemaan Lataa aivosi luonnossa -näyttely. LEVINNEISYYS Suomessa vain Ahvenanmaalla ja Lounaissaaristossa sekä paikoin Suomenlahden rannikolla. Haltiasta löydät myös viisi muuta luontoaiheista näyttelyä, luontomyymälän sekä Ravintola Haltian. Tul Tulossa Suomen luonnon päivänä Haltiassa: Välähdys! koko perheen luontokuvafestivaali. Haltian asiakaspalvelusta saat retkineuvontaa ja vuokraat retkeilyvarusteita. Päältä lyijynharmaa, alapuolella tiheä poikkijuovitus. Koiraan silmä kirkkaankeltainen. TUNTOMERKIT Kertuksi iso ja pitkäpyrstöinen. suomenluonto.fi 29 KIRJOKERTTU Sylvia nisoria PESIMÄKANTA Mahdollisesti vain – paria
4. 2. 6. 3. 5.. 30 suomenluonto.fi 30 suomenluonto.fi 1
Kasvaa maan eteläja kaakkoisosissa kuivilla niityillä ja pientareilla. Punaisen metsäapilan ja valko-vaaleanpunaisen alsikeapilan tuntomerkit mieleen painamalla voi tunnistaa jo melkein kaikki vastaan tulevat apilat. Lehdetkään eivät ole sitä miltä näyttävät. Kuuden yleisimmän apilan joukosta löytyy kuitenkin myös toinen punainen sekä lähes valkoinen laji. Kasvaa Oulun eteläpuolelle painottuen pelloilla, pientareilla ja joutomailla. MUSTA-APILA Trifolium spadiceum Aluksi kullankeltainen lähes mustaksi tummuva kukinto, lehdykät soikeat ja tasaisen vihreät. suomenluonto.fi 31 Arvokkaat APILAT TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVITUS ANNI PÖYHTÄRI Apila on viljelijän ja puutarhurin luonnonmukainen apuri, mutta lajilla on väliä. KELTA-APILA Trifolium aureum Keltainen kukinto, lehdykät soikeat ja tasaisen vihreät. Samalla voi kuitenkin jäädä huomaamatta, miten monenkirjavaa sakkia Suomen apilalajistosta löytyy. ALSIKEAPILA Trifolium hybridum Valkoinen, alapuolelta vaaleanpunainen kukinto, lehdykät soikeat ja tasaisen vihreät. Alkuperäislaji. Muinaistulokas. METSÄAPILA Trifolium medium Punainen kukinto, lehdykät verrattain pitkät ja tasaisen vihreät. Kasvaa Oulun eteläpuolelle painottuen laidunmailla, pientareilla ja pensaikoissa. Muinaistulokas. örriäisten surinaa ja makea tuoksu – kesä ja apilat kuuluvat yhteen. 2. Kasvaa lähes koko maassa pelloilla, niityillä, pientareilla ja joutomailla. suomenluonto.fi 31. Metsän siimeksessä apiloihin ei törmää, kun taas pientareet, niityt, pellot ja joutomaat ovat niiden valtakuntaa. Kun kasvin ottaa lähempään syyniin, huomaa, että pörheä kukka onkin lukuisista torvimaisista kukista koostuva kukinto. Kasvaa lähes koko maassa niityillä, nurmikoilla ja joutomailla. Lähes kaikki apilalajimme ovat ihmisen mukana aikoinaan kulkeutuneita tai varta vasten tänne tuotuja. Vuosisatojen saatossa ne ovat vakiinnuttaneet oman paikkansa eliölajien joukosta, eikä niitä siksi kutsuta vieraslajeiksi, kuten uudempia ulkomaan tuliaisia. Muinaistulokas. 6. PUNA-APILA Trifolium pratense Punainen kukinto, lehdyköissä yleensä vaaleat laikut. 3. Vain metsäapila sekä Ahvenanmaalla kasvava rakkoapila luetaan Suomen alkuperäiseen lajistoon. Kolmiosainen lehti ja kukan pampula opitaan erottamaan muista kasveista jo lapsena. Puna, valko, musta ja kelta. On punaisia ja on valkoisia. VALKOAPILA Trifolium repens Valkoinen tai hiukan punertava kukinto, varsi maanmyötäinen, lehdykät pyöreähköt ja usein valkolaikkuiset. Kasvaa Etelä-Suomeen painottuen niityillä, pientareilla ja metsänreunoissa. Apilat elävät pääsääntöisesti siellä missä ihminenkin. Muinaistulokkaiksi kutsutaan niitä, joiden tiedetään kasvaneen täällä jo ennen 1600-lukua, ja siitä eteenpäin termi on uustulokas. Uustulokas. Muinaistulokas. Loput lähes parikymmentä Suomessa tavattua lajia ovat paikoittaisempia tai satunnaisia. 1. 5. Vaikka apilaa usein kutsutaan kolmilehtiseksi, biologisten määritelmien pilkkuja viilaten kyseessä on vain yksi lehti, jonka lapa on kolmilehdykkäinen. Tunnistamisessa alkuun pääsee, kun yhdistää kukan värin ja sanan apila. 4. Lajien opettelun lomassa voi ottaa haltuun myös termistön
32 suomenluonto.fi 32 32 32 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi Alsikeapilan nimi tulee ruotsalaiselta paikkakunnalta, jossa Carl von Linné lajia tutki. Syy apiloiden ylivertaisuuteen on piilossa mullan alla. ”Hernekasveista saadaan typpeä peltoon ilman keinotekoisia lannoitteita. Nurmea kääntäessä peltoon päätyy myös suuri määHernekasvit liittoutuvat typensitoja bakteerien kanssa. Apiloiden kulinaariset ominaisuudet eivät ole aivan samaa luokkaa kuin herneillä ja pavuilla, mutta naudoille ne maistuvat. Ilmakehän typpi on kemiallisesti erilaisessa muodossa kuin maaperässä, eivätkä kasvit tavallisesti voi hyödyntää sitä. Sen avulla voi tavanomaisessakin viljelyssä säästää valtaosan tarvituista lannoitteista, joten apilanurmen viljely on yleistynyt kaikenlaisilla tiloilla. Luomuviljelyssä tämä on ihan välttämätöntä”, Toivonen sanoo. ”Silloin nurmiseoksessa olevat heinät valtaavat pellon”, Toivonen sanoo. Typpi on muun muassa proteiinien rakennuspalikka, ja usein viljelmien kasvuvauhti kiikastaa juuri typen saatavuudesta. Runsas typellä lannoittaminen ei lisää apilaniittyjen satoa: se saa apilat hylkäämään bakteerit, jolloin kasvu säilyy ennallaan lannoituksesta huolimatta. Jos ne eivät saa tarvitsemiaan ravinteita maasta, ne houkuttelevat juuriinsa Rhizobium-bakteereita, jotka pystyvät sitomaan typpeä suoraan ilmasta. Luonto hoitaa itsensä Apiloiden niksit saadaan muiden kasvien käyttöön, kun nurmi käännetään maan sisään. Apiloiden lisäksi muillakin hernekasveilla, kuten virnoilla, pavuilla ja lupiineilla, on kyky liittoutua typpeä sitovien bakteerien kanssa. Hernekasvit saavat bakteerikumppaneiltaan etulyöntiaseman, kun ne kisaavat muiden kasvien kanssa tilasta ja valosta. Menetelmää kutsutaan viherlannoitukseksi. Tieteellinen nimi hybridum paljastaa, ett ä sen ajateltiin ensin olevan punaja valkoapilan risteymä. Siksi se kestää kuivuutta.” Kosteissa oloissa puna-apila ei kuitenkaan viihdy, joten multavilla turvemailla viljellään sen sijaan alsikeapilaa. Yltäkylläisyyden ansiosta hernekasvit voivat tehtailla paljon proteiineja, ja monia niistä kasvatetaan sen takia ihmisten ravinnoksi. Agroekologi Marjaana Toivonen kertoo, että viljelijät suosivat puna-apilaa sen satoisuuden vuoksi. 32 suomenluonto.fi Yhteistyötä pinnan alla Apiloita on tuotu Suomeen etenkin eläinten rehuksi, ja siinä käytössä lajit lunastavat yhä paikkansa. Apilat asuttavat bakteerit juuriinsa muodostuviin nystyröihin ja tarjoilevat niille yhteyttämällä tuottamiaan sokereita vastineeksi typestä. Vaatimattomampi valkoapila taas sopii laitumille, sillä se pystyy sinnittelemään tallovien sorkkien ja jauhavien leukojen armoilla. TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O. ”Puna-apilalla on syvä paalujuuri, jolla se saa syvältäkin vettä ja ravinteita. Villitkin märehtijät ja muut kasvinsyöjät poikkeavat rehuviljelmillä rouskuttamassa oman osuutensa
”Lierot viihtyvät apilanurmilla. Agronomi Timo Mäkinen on kehitellyt maanviljelijä ja tutkija Juuso Joonan kanssa nurmikasvien siemenseosta, jolla luonnon omat mekanismit saisi hyrähtämään käyntiin. Rakkojen avulla siemenet leviävät veden ja tuulen mukana. Tutuin uskomus lii yy lehteen, johon joskus harvoin saa aa kehi yä neljä lehdykkää kolmen sijaan. suomenluonto.fi 33 rä orgaanista kasvimassaa. Apilan lehdet ovat myös suosi uja tunnuksissa ja logoissa. Kasvien monimuotoisuus elättää jos jonkin sortin mikrobeja ja hyönteisiä, eivätkä yksittäiset taudinaiheuttajat tai tuhohyönMerenrantaniitt yjen rakkoapila muistutt aa valkoapilaa, kunnes kukinto kuivuu pulleiksi taskuiksi. ”Kun mururakenne on luotu biologisella prosessilla, se on erittäin pysyvä. Samalla ne parantavat maan toimintaa, hajottavat kasvijätettä ja tuottavat ravinteikasta lantaa kasvien käyttöön.” Lieron lanta on vähemmän hapanta kuin muu maaperä. Juuribakteerit alkavat erittää apilalta saamaansa tärkkelystä maaperään, jossa erilaiset sienet ja muut mikrobit innostuvat rapauttamaan maaperästä lisää erilaisia ravinteita. Neliapilan väitetään tuovan onnea, mu a vain silloin, jos sen löytää itse. suomenluonto.fi 33 M AR TT I LO N DE N / VA ST AV AL O. suomenluonto.fi 33 Neliapila tuo onnen Tutut ja kauniit apilat ovat kirvoi aneet tarinaniskijöiden kieliä kau a aikain. Se kestää painetta, pidättää kosteutta ja ravinteita, eikä maa pääse märälläkään säällä liettymään ja tiivistymään”, Mäkinen sanoo. Esimerkiksi kor ipakan maan, ristin, symboli kuvaa apilan lehteä. Ruotsiksi kor imaan nimi onkin klöver, apila. Bakteerit ja kasvien juuret erittävät liima-aineita, jotka tekevät maasta kuohkeaa murua. Eikä menoa haittaa, että joka kuskilla on oma suuntansa, päin vastoin. Kansanperinteessä apilat ovat olleet myös suosi uja lääkekasveja. Pyörät pyörivät myös maan pinnalla. Toivonen kertoo, että madon kakka lieventää maan happamuutta, mistä apila juuribakteereineen innostuu entisestään. Lisäksi lierojen käytäviä pitkin vesi kulkeutuu maan sisään ja kaasut vaihtuvat. Pian maaperässä käy kuhina, kun hajottajaeliöt käyvät kuolleiden kasvien kimppuun. Kasviseoksessa apila juuribakteereineen ottaa tiimiin mukaan heinät. Typpeä sitovat hernekasvit ovat seoksen kulmakivi, mutta luonto on monimutkainen kokonaisuus. Sen pyörät lähtevät pyörimään vasta, kun kuskeja on riittävän suuri määrä. Kun kasvit ovat tehneet työnsä, maaperä ei ole köyhtynyt vaan aiempaa paremmassa kunnossa
Ne tarvitsevat siis kasvupaikkoja, joissa kilpailua on vähän. Ne eivät suurilla kukilla koreile, eivätkä ole pölytt äjien suosikkeja, toisin kuin tuoksuvat sukulaisensa. Yksitai kaksivuotiset lajit eivät ehtisikään kasvaa merkitt äviin mitt oihin lyhyen elonsa aikana. Sieltä voi löytää muun muassa hennon keltakukkaisen pikkuapilan sekä uhanalaisen, valkokukkaisen mäkiapilan. Ahvenanmaan leudot talvet tarjoavat eteläisemmillekin lajeille jalansijaa Suomesta. Esimerkiksi keltaja musta-apilan voi löytää aurinkoiselta paikalta hiekkatien pientareelta. Ne tarvitsevat siis kasvupaikkoja, joissa kilpailua on vähän. Yksitai kaksivuotiset lajit eivät ehtisikään kasvaa merkitt äviin mitt oihin lyhyen elonsa aikana. Apiloilla näkee usein hyönteisiä. 34 suomenluonto.fi Maalaisidyllin apilat Monet Suomessa tavatt avista apiloista ovat vaatimatt omia ja karuihin oloihin tott uneita. Perinnemaisemien pusikoituessa jotkin apilalajit ovat harvinaistuneet. Keihäsluteen nym. Ne eivät suurilla kukilla koreile, eivätkä ole pölytt äjien suosikkeja, toisin kuin tuoksuvat sukulaisensa. Kuivilta ja paahteisilta paikoilta etenkin maan eteläosista voi löytää jänönapilan, jonka pörröiset kukat muistutt avat jäniksen töpöhäntää. ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O 34 suomenluonto.fi Maalaisidyllin apilat Monet Suomessa tavatt avista apiloista ovat vaatimatt omia ja karuihin oloihin tott uneita. Perinnemaisemien pusikoituessa jotkin apilalajit ovat harvinaistuneet. Löysit kö keltatai mustaapilan . on saanut jänönapilalla saaliikseen veriluteen. Ahvenanmaan leudot talvet tarjoavat eteläisemmillekin lajeille jalansijaa Suomesta. Ilmoit a havain tosi osoitt eessa suomen luonto .fi/ap ilat ILMOIT A HAVAIN NOT KELTAJA MUSTAAPILAS TA. Lajit ovat taantuneet voimakkaasti kasvupaikkojen umpeenkasvun takia. Lajit ovat taantuneet voimakkaasti kasvupaikkojen umpeenkasvun takia. Sieltä voi löytää muun muassa hennon keltakukkaisen pikkuapilan sekä uhanalaisen, valkokukkaisen mäkiapilan. Kuivilta ja paahteisilta paikoilta etenkin maan eteläosista voi löytää jänönapilan, jonka pörröiset kukat muistutt avat jäniksen töpöhäntää. Esimerkiksi keltaja musta-apilan voi löytää aurinkoiselta paikalta hiekkatien pientareelta. Ilmoit a havain tosi osoitt eessa suomen luonto .fi/ap ilat ja osalli stu kesäis en kirjap alkinn on arvont aan! Löysit kö keltatai mustaapilan
2022 Helsingin Messukeskus Kuva & Ääni -tapahtuma kokoaa yhteen alan merkittävimmät yritykset ja esittelee valoja videokuvaamisen sekä äänityksen ja äänenkäsittelyn ja -jakelun uusimmat tuulet. Omasta ryytimaasta voi löytyä ihmeen avaimet.” kuva &ÄÄNI K U VA M E S S U T. Siitä kielii ihmisenkin nenään tuntuva kukkaistuoksu. Hän kannustaa lisäämään apilan määrää nurmikossa, jolloin nurmikko saa tuotettua riittävästi typpeä oman kasvunsa tarpeiksi. Samalla ne pölyttävät mansikan, rypsin ja muut hyönteisten apua tarvitsevat kasvit. | k u p i l k a @ k u p i l k a . Valkoapilaa käytetään pihanurmissa kestävyytensä ansiosta. ”Viljelijöille on uskoteltu, että pitää lannoittaa”, Mäkinen siteeraa australialaista maaperätutkija Christine Jonesia. Samalla apila pääsee kukkimaan paremmin, mistä pölyttäjät ilahtuvat. Ve r k k o k a u p a s t a t a i p y y d ä t a r j o u s o m a l l a l o g o l l a ! h t t p s : / / k u p i l k a . Useimmilla apila löytyy jo pihasta, jos siellä on tilkkukin nurmikkoa. suomenluonto.fi 35 teiset pysty runsastumaan. C O M Kuvaa ja ääntä kaikille! Avoinna: pe klo 10–19, la klo 10–18, su klo 10–18. Niistä pitävät ja niitä pölyttävät parhaiten pitkäkieliset kimalaiset, kuten tarhakimalainen ja kirjokimalainen”, Toivonen kertoo. ”Älä luota niin sanottujen asiantuntijoiden sanaan vaan kokeile monenlaista. Mäkinen painottaa, ettei kaikissa pihoissa toimivaa totuutta ole olemassa. “Jos kasvimaasta pystyy aina osan vaihtamaan vaikkapa viherlannoitukselle, vuoroviljelyä kannattaa kokeilla”, Timo Mäkinen sanoo. Liput edullisemmin ennakkoon, aikuisten liput alkaen 17 €! Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com. Kasvu saa hidastua, jolloin vimmaisen leikkuutahdin voi rauhoittaa. Kokeile tätä kotona Maanviljelyssä mittakaava on suuri ja yksiköt hehtaareja. Monimuotoinen kasvusto on säidenkin puolesta satovarmempi, sillä joku lajeista pärjää helteisempänä kesänä, toinen taas sietää hallat. Samaan aikaan samalla lipulla: HABITARE Pohjoismaiden suurin valoja videokuvauksen sekä äänen tapahtuma kaikille sisällöntuottajille! 9.11.9. Pölyttäjille kukoistava apilanurmi on aarreaitta. Kasvupaikat ja olosuhteet ovat joka pihassa omanlaisensa, ja vaihtelevat kesäsäät sekoittavat pakkaa joka vuosi. Junior setti UUTUUS! Luonnossa liikkujan paras kaveri!. Ne voivat toimia mainiosti, vaikka tutkijat eivät olisi vielä selvittäneet, mihin teho perustuu. ”Himpun verran kärjistetty, mutta on siinä paljon totuuttakin.” Uusien keksintöjen rinnalla hän kannustaa kokeilemaan myös vanhoja, pitkään käytettyjä menetelmiä. ”Kotinurmikon lannoittaminen on absoluuttisen älytöntä”, Mäkinen päivittelee. Apilan juuribakteereille on syytä antaa työrauha. Kun kukkivia lajeja on pellossa useita, pörriäisille riittää ravintoa koko kesäksi. Rehunurmissa kasvatetut apilalajit tuottavat runsaasti mettä kimalaisille palkaksi pölytyksestä. Samat periaatteet toimivat kuitenkin myös kotipuutarhassa, oli kasvimaa minkä kokoinen tahansa. ”Puna-apilan kukat ovat syvätorvisia. Kukissa ja vastaavasti niiden pölyttäjissä on eroja
6. kesäkuuta. 10. 9. 8. Puistojen yhteenlaskettu kävijämäärä vuonna 2021 oli hieman yli neljä miljoonaa, joka on uusi ennätys. PO H JA KA RT TA © KA RT TA KE SK U S, LU PA L8 53 1. 5. 5. 3. 9. tammikuuta 2022. 8. Uusin kansallispuisto, Salla, perustettiin 1. 7. Avajaisia vietetään 11. 4. V I N J E T T I 36 suomenluonto.fi Suomessa on yhteensä 41 kansallispuistoa. 2. 3.. Pohjoisin sijaitsee Lemmenjoella ja eteläisin Tammisaaren saaristossa. 1. 6. 10. 7. 2. 4
Pyhä–Luoston kp 232 700 7. Kolin kp 256 900 5. Omaa rauhaa etsiville siis esimerkiksi Evon, Ruunaan, Inarin tai Kylmäluoman retkeilyalueet ovat varmasti vierailun arvoiset! VÄHITEN KÄVIJÖITÄ VUONNA 2021 ENITEN KÄVIJÖITÄ VUONNA 2021 LÄ H DE : M ET SÄ H AL LI TU KS EN AS TA -A SI AK AS TI ET O JÄ RJ ES TE LM Ä Kansallispuisto on lyhennetty kirjainyhdistelmäksi kp KÄYNTIMÄÄRÄT 1. Tämä maanko hoamisen muokkaama suurten vesien ja kivikkoisten rantojen kansallispuisto koostuu noin kolmestakymmenestä saaresta ja luodosta, joita kesällä kukittavat upeat rantaniityt. Patvinsuon kp 20 200 6. Puurijärven ja Isonsuon kp 21 700 10. Niillä vieraili viime vuonna 559 800 kävijää. Selvästi vähiten käyntejä oli Perämeren kansallispuistossa Kemin ja Tornion ulkosaaristossa. RETKEILY KOTIMAASSA sai pandemian aikana piristysruiskeen, kun suomalaiset suuntasivat kansallispuistoihin nauttimaan luonnonrauhasta. TEKSTI ANNAKAISA VÄNTTINEN INFOGRAFIIKKA MARIKA EEROLA suomenluonto.fi 37 Suomen kansallispuistoissa vieraili viime vuonna yli neljä miljoonaa kävijää. Pientä kävijämäärää selittää saavutettavuus: vierailija tarvitsee oman veneen tai venekuljetuksen. Urho Kekkosen kp 446 300 3. Syötteen kp 117 800 10. Metsähallituksen ylläpitämät retkeilyalueet eivät tässä graafissa näy. TÄNÄ KESÄNÄ luonnonrauhaa kaipaava suuntaa esimerkiksi Pyhä-Häkin humiseviin metsiin kuuntelemaan yli 400 vuotta vanhojen puiden viisautta, tai matkaa tutkailemaan veneellä Itäisen Suomenlahden kansallispuiston saaria. Kävijämääriltään suurimmissa kohteissa eli PallasYllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa käydään vuoden ympäri hiihtämässä, vaeltamassa ja pyöräilemässä. Ruuhkilta välttyvät myös Kolovedellä melojat sekä Patvinsuon pitkoksilla ja aarniometsissä vaeltelevat. Kansallispuistoista löytyy kuitenkin myös hiljaisia polkuja luonnonrauhaa etsiville. Metsähallituksen kävijämäärätutkimuksen mukaan kansallispuistojen kävijämäärä nousi viime vuonna ensimmäistä kertaa yli 4 000 000 käyntiin. Itäisen Suomenlahden kp 16 300 4. Hiidenportin kp 15 000 3. Päijänteen kp 21 600 9. Myös Nuuksion sijainti pääkaupunkiseudun läheisyydessä sekä Kolin kansallismaisemat ja monipuoliset palvelut houkuttavat retkeilijöitä ympäri vuoden. Hiljaisempia ympäristöjä etsivälle löytyy valinnanvaraa. Sipoonkorven kp 146 400 9. Lauhanvuoren kp 20 500 7. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A Etsitkö ruuhkia vai rauhaa. Salamajärven kp 22 400. Pallas–Yllästunturin kp 699 200 2. Hossan kp 112 900 1. Perämeren kp 6 300 2. Nuuksion kp 314 500 4. Pyhä-Häkin kp 21 400 8. Repoveden kp 172 900 8. Oulangan kp 253 300 6. Koloveden kp 17 200 5
38 suomenluonto.fi TI IA EN N AL A 38 suomenluonto.fi TI IA EN N AL A Lehdon katt aus: pähkinäpensas käenkaalipedillä.. 38 suomenluonto.fi L E H D O T Lehdon lempeää valoa ja havunhämärää TEKSTI ANNI KYTÖMÄKI KUVAT TIIA ENNALA JA JUKKA RUUTIAINEN TEKSTI ANNI KYTÖMÄKI KUVAT TIIA ENNALA JA JUKKA RUUTIAINEN Kirjailija Anni Kytömäki lähti keväiseen lehtoon selvittämään, voiko luontoa hoitaa
Miksi lehdot tekisivät poikkeuksen. Tuttu oli sen sijaan ehdotus, jonka joku aikuisista mummulassa usein lausahti: ”Lähdetäänkö Pähkinämetsään?” Silloin tiesin, että retken kohteena olisi valoisa rinnemetsä, jossa kasvoi isoja, monirunkoisia pensaita. Olen käynyt monessa hienossa pähkinä-, tammija lehmuslehdossa. Nykyään noin 77 prosenttia lehtojen luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Maatalouden ulkopuolelle jääneistä lehdoista suurta osaa ovat muuttaneet metsänhakkuut ja kuusen viljely. JU KK A RU U TI AI N EN TI IA EN N AL A Metsälehmuslehdossa valo siivilöityy lehvästön läpi. Lehtoja ja ihmisiä Lehdot ovat ravinteisia metsiä, jotka Suomessa ovat pitkälti jääneet maaja metsätalouden jalkoihin. Jo varhain ihmiset osasivat etsiä potentiaalisia viljelymaita kasvillisuuden perusteella: mieluummin kuin umpivarvikkoon he raivasivat peltonsa vehmaisiin paikkoihin, joissa kasvoi esimerkiksi talvikeita ja vuokkoja. Silti minua aina hieman hiertää niissä se, että lehto on sellainen kuin on, koska ihminen on tehnyt siellä luonnonhoidoksi kutsuttuja toimenpiteitä. TI IA EN N AL A Lehtokuusama avaa lehtensä varhain koleanakin keväänä.. Siuron Pähkinämetsä oli ensikokemukseni lehdoista. Lehdoissa elää liki puolet metsien uhanalaisista lajeista. Metsä oli mielestäni mukava mutta outo: kuuset ja mustikat puuttuivat. suomenluonto.fi 39 L E H D O T M ummulani oli Nokian Siurossa, kylässä, joka sijaitsee Etelä-Hämeen lehtokeskuksen reunamilla. Keväisin niistä roikkui kellertäviä norkkoja kuin koristenauhoja, kesällä oksissa oli karvaisenpehmeät lehdet ja syksyllä pensaiden alta löytyi pähkinöitä. Tätä en tiennyt vielä 1980-luvulla. Ne ovat pärjänneet halki ikuisuuden ilman ihmistä. Metsiä on ollut olemassa 400 miljoonaa vuotta
Toisaalta moniin lehtoihin on metsätalouden myötä istutettu kuusia, ja niiden suorat rivit vievät ajatukset mahdollisimman etäälle luonnonmetsästä. ”Ilmastonmuutos on kaiken muutos. Olli Klemola innostui luonnosta 1960-luvulla. Kuusentaimet viittaavatkin välillä siihen, että lehto on palaamassa kohti luonnontilaa. ”Jos ajatellaan aikaa ennen ihmistä, lehtoja on ollut siellä missä nyt on peltoja”, Ruutiainen mainitsee. ”On pitkä matka siihen, että aarniolajit saataisiin takaisin, jos lehtojen annettaisiin kuusettua. ”Olen pitkään miettinyt luonnonhoidon tarpeellisuutta”, Klemola kertoo. Jossain päin Suomen lehtometsiä oli koko ajan tarjolla sopivan avoimia paikkoja lehmuksille, pähkinäpensaille ja muille lehtolajeille. Nimi on hämäävä, sillä myös kuusi on Suomen lehdoissa luontainen puulaji, ajan mittaan usein vallitsevakin. Miksi lehdoista poistetaan kuusia. ”Periaatteessa kyllä”, Keto-Tokoi vastaa. Tila on ollut suvulla 1800-luvun puolivälistä asti, ja hänen aikanaan maita on suojeltu osa kerrallaan. Millainen luonto on alkuperäistä?” Lehdon luonnontilaista olomuotoa on usein vaikea kuvitella. Iso haapa seisoo vieressä kuin osana ryhmäämme, kauempana näkyy mahtavia metsälehmuksia. 40 suomenluonto.fi L E H D O T Luonnonhoito lehdoissa tarkoittaa useimmiten sitä, että kuusia poistetaan. Keto-Tokoi tutkii vaahteralla kasvavaa risarustojäkälää ja nostaa keskusteluun aiheen, joka vaikuttaa niin lehtoihin kuin muuhunkin luontoon. Haastateltavinani ovat maanomistajan lisäksi metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi Tampereen ammattikorkeakoulusta ja luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta. Entä jos lehtojen annettaisiin rauhassa varttua havumetsiksi. Hupenevia maailmoja Toukokuisena maanantaina tapaamme Pälkäneellä luonnonystävä Olli Klemolan pihassa. Kertokoot he, mistä on kyse. Mutta jos lehtoon kasvaa kuusia luonnostaan, eikö muutoksen pitäisi antaa tapahtua. ”Mutta luonnon dynamiikka on muuttunut kauttaaltaan. Kaivattua aukkoa kuusimetsän latvuskerrokseen ei ehkä koskaan tule, ja uhanalaiset lajit katoavat. Puut on kaadettu luonnonhoitotoimena toissa vuonna. Lehto sanana yhdistetään usein lehtipuihin. Niissä laidunsi karjaa, ja riukuaitojen kulta-aikana ihmiset raivasivat nuoria kuusia aitatarpeiksi. Nyt lehdoista on varsinkin Etelä-Suomessa jäljellä enää murto-osa. Viimeisimpänä mukaan on tullut lehtojenhoito. Ne eivät enää tarjoaisi elinympäristöä valoisien lehtipuulehtojen lajeille, mutta tilalle tulisi toisenlaista lajistoa, joka sekin kärsii hätää: ikimetsien sieniä, hyönteisiä, sammalia ja jäkäliä. Usein ihmisen täytyy yrittää korvata dynaamiset voimat.” Aiemmin lehdot elivät omaa elämäänsä siinä missä muutkin metsät. Etelä-Suomen lehdoissa näkee kasvillisuutta, joka on sopeutunut keskieurooppalaisiin valo-oloihin, lehtimetsiin. Siellä täällä maasta pistää kuusenkanto. Osa lajeista ei palaisi koskaan. ”Aarniokuusikoiden lajisto on esimerkiksi Varsinais-Suomesta hävinnyt jo ajat sitten”, Keto-Tokoi muistuttaa. Kyllähän kuusi aikanaan kuolee muutenkin, ja kun puu on rojahtanut maahan, lehtipuut ja lehtomainen aluskasvillisuus alkavat kasvaa jäljelle jääneessä aukossa. Lähellämme humisee Mallasveden rannan korkea kuusimetsä, lehtoa sekin. Voi olla, että lehtolajien tilalle tulisikin melko tavanomaista vanhoihin kuusiin sidoksissa olevaa lajistoa.” Kuljemme eteenpäin sinivuokkoja väistellen. Kaiken muutos Jään lehmuksen juurelle juttelemaan maanomistajan kanssa. Kun lehdoista poistetaan kuusia, autetaan lajistoa, joka Suomessa elää levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Monet lehdot menettivät luonnontilansa jo kauan sitten. Ei voida laskea sen varaan, että lehtolajisto uudistuisi luontaisesti. Kiusalliset kysymykset ovat vaivanneet minua vuosia, ja siksi päätin lähteä lehtoon asiantuntijoiden kanssa. Kuusi vai lehtimetsiä. KU VA T TI IA EN N AL A. "Edelleen mietin, mihin siinä vedetään raja. Kuljemme pellon poikki metsään ja pysähdymme pähkinäpensaan juurelle. Vuosisatojen kuluessa havupuita kaatui myrskyissä ja vanhuuttaan, välillä lehdossa saattoi vierailla metsäpalo. Lehtipuuvaltaiset lehdot tarjoavat etelästä saapuvalle lajistolle tuki”Lehdon hoitaminen voi olla ainut keino saada säilymään tietyt suojelunarvoiset lajit.” Anni Kytömäki istahti lehmuksen sammalpeitt eisen juuren seuraksi kiven kupeelle. Mitä esimerkiksi tälle alueelle tulevaisuudessa tapahtuu. ”Lehdon hoitaminen voi olla ainut keino saada säilymään tietyt suojelunarvoiset lajit, joilla on enää vähän elinpaikkoja jäljellä”, Keto-Tokoi sanoo. Onko luonnonhoidon johtotähtenä vain mielikuva siitä, millaista luonnon kuuluisi olla
Kuusivaltaista vanhaa lehto metsää, taustalla häämött ää Mallas vesi. Retkikunta tarkastelee kaulatt uja pihlajia. Lehdonkin luonne paljastuu pintaa raapaisemalla: karikkeen alla on multaa. Sinivuokon kohtaa Etelä-Hämeen lehtokeskuksessa usein. DIGITIL AAJILLE DIGITIL AAJILLE Katso lehdon tunnelm ia suomenl uonto.f i. suomenluonto.fi 41 L E H D O T suomenluonto.fi 41 Ylempää lehdosta on hoitotoimena kaadett u kuusia. Kaulaamisen tavoite on, ett ä pihlajat lahoavat ja syntyy tilaa vaahteroille ja lehmuksille
Ilmastonmuutos uhkaa niitä. Ennallistamisessa periaate on erilainen: tarkoituksena on palauttaa aiemmat olosuhteet ja antaa luonnon huolehtia jatkosta. Luonnonhoidossa ne nähdään monesti negatiivisina. ”Lisäksi lehdot pitäisi ottaa huomioon, kun metsitetään peltoja. 97 prosenttia lehdoista on talousmetsäkäytössä ja niissä toimenpiteet tehdään tavallisesti kuusen hyväksi. Monet lehdot eivät esimerkiksi kuusen viljelyn takia näytä nykytilassaan lehdoilta. ”Jos lehtoihin perustettuja viljelykuusikoita kaadettaisiin, lehtokasvillisuus voisi elpyä”, Keto-Tokoi miettii. Ymmärrän perustelut, mutta vieroksun edelleen ajatusta luonnon ”hoitamisesta”. Siihen verrattuna luontoarvojen selvittämiseen on panostettu vähän. Etelä-Suomen lehdot rajautuvat usein peltoihin. Onhan keväisessä lehdossa kaunista. Kuusia on kaadettu, jotta tervalepät saisivat lisää tilaa. Taikinamarja ja lehtokuusama ovat avaamassa lehtiään, sormisaran viininpunaiset lehtitupet hehkuvat. ”Metsäalalla on taipumus käyttää yksinkertaisia ohjeistuksia, mutta luonnonhoidossa ne eivät toimi.” Traaginen kuusi Kuuset ovat haluttuja puita metsäteollisuudessa. Kun suo-ojat on tukittu, ihmistä ei enää tarvita. Ilmastonmuutos näkyy jo: jalopuista riippuvaisten perhosten uhanalaisuus on vähentynyt.” ”Ilmastonmuutokseen pitäisi varautua jo nyt hoitamalla metsiä monimuotoisemmin”, Ruutiainen sanoo. Pitääkö lehtoja putsailla kuusista yhä uudelleen. Keto-Tokoilla on ehdotus. Voitaisiinko lehtoja palauttaa sinne, missä niitä on ollut. Viljelystä poistetut pellot olisi ehkä mahdollista palauttaa lehdoiksi.” ”Viljelystä poistetut pellot olisi ehkä mahdollista palauttaa lehdoiksi.” TI IA EN N AL A TI IA EN N AL A Lehtoretkeläiset metsälehmuksen juurella: lehtori Petri Keto-Tokoi (vas.), luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen, maanomistaja Olli Klemola ja takana kirjailija Anni Kytömäki.. ”Kuivat kaudet voivat heikentää havupuita, jolloin kaarnakuoriaiset iskevät niihin.” ”Se mielletään helposti tuhoksi, mutta asian voi nähdä niinkin, että luonto synkronisoituu muuttuvan ilmaston kanssa”, Keto-Tokoi pohtii. ”Kaarnakuoriaisten invaasion jälkeen entiseen havumetsään saattaa syntyä uusi eliöyhteisö, joka on paremmin sopeutunut ilmastoon.” Hoitoa kohteen mukaan Siirrymme Mallasveden rantaan. Mikä on poloisen kuusen pahin ongelma lehtolajiston kannalta. ”Esimerkiksi pölyttäjien näkökulmasta valoisat lehtometsät ovat houkuttelevampia kuin varjoisat kuusikot.” Entä kuusivaltaiset lehdot, miksi hapan karike ei haittaa niiden lajistoa. ”Näin autetaan lajistoa, joka ihmisen toiminnan takia on vaarassa hävitä. ”Lehtojen maaperässä on multaa, jonka rakenne perustuu bakteerien ja lierojen yhteistyöhön. Kuusimetsiä moititaan usein synkiksi. Ehkä lehtojen hoitotarve vähenisi, jos niiden pinta-ala kasvaisi; sopivia elinpaikkoja valoa vaativalle lajistolle syntyisi taas luonnostaan. Jos maa happamoituu, pieneliöiden työ vaikeutuu ja maaperän rakenne alkaa muuttua.” ”Kuusen varjostus vaikeuttaa lehtipuiden, lehtopensaiden, tiettyjen putkilokasvien ja niistä riippuvaisten lajien elämää”, Ruutiainen lisää. Kuusen lajistolla menee siis paremmin kuin lehtipuihin sitoutuneella lehtolajistolla.” ”Luonnonhoidossa tarvitaan aina kohdekohtaista harkintaa sen mukaan, mitkä luontoarvot ovat kullakin kohteella merkittävimpiä”, Keto-Tokoi kommentoi. Lehto-ongelmaani vaikuttaa sekin, että rakastan kuusia. Ne tulevat takaisin. ”Todennäköisesti pitää hoitaa silloin tällöin”, Ruutiainen vastaa. Maaperämallinnuksen avulla löydettäisiin 'kadonneet lehdot', joita voitaisiin alkaa elvyttää.” Suomessa kootaan metsistä paljon tietoa, joka liittyy puuston määrään ja hakkuumahdollisuuksiin. ”Kuusen neulaskarike on hapanta”, Keto-Tokoi sanoo. ”Lajisto on ehkä paremmin sopeutunut kuusen varjostukseen”, Keto-Tokoi arvelee. 42 suomenluonto.fi L E H D O T kohtia. Kotini on siellä, missä liehuu havuoksan rauhanviiri. ”Lehtojenhoito tuottaa myönteisiä tuloksia melko nopeasti, muutamassa vuodessa”, Ruutiainen toteaa. Kuusi onkin Suomen luonnossa näkyvä laji, vaikka kuusten valtakausi alkoi vasta noin 5000 vuotta sitten. ”Lehtojen sijainti pitäisi selvittää paremmin. Puissa ei vielä ole lehtiä, mutta kesän vehmaus ja lajirunsaus odottavat muutaman viikon päässä
suomenluonto.fi 43 L E H D O T Metsälehmus kasvaa usein kiven päällä ja hapuilee juurensijaa halki ilmojen. KU VA T TI IA EN N AL A ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O suomenluonto.fi 43. Näille juurille on käynyt huonosti, mutt a riitt ävän moni on tavoitt anut maan ja puu on vartt unut suureksi. Sormisaran tunnistaa syvänvihreistä lehdistä ja viininpunaisista lehtitupista. Varmaa syytä värin vaihtumiseen ei tiedetä. Vanha tervaleppä on avannut oven uusille asukkaille. Kevätlinnunherneen loistoa pääsee ihailemaan lehtojen lisäksi myös harjumetsissä. Lehtoimikän kukat ovat ensin vaaleanpunaisia ja muutt uvat sitt en sinisiksi
”Lehtoja on niin vähän, että hakkuumahdollisuuksiin ei vaikuttaisi, vaikka kaikki suojeltaisiin.” Toistaiseksi lehtoja on suojeltu vähän, arviolta alle prosentti alkuperäisestä lehtoalasta. Lehtipuuston ylläpitäminen on varautumista ilmastonmuutokseen. ”Juuri puulajien monipuolisuus tekee lehdoista niin elämyksellisiä.” ”Ison puun vieressä tunnelma on samantapainen kuin aarniometsässä”, Ruutiainen lisää. Hoidettu lehto on tunnelmaltaan lempeä, hieman puistomainen. Istuttamisesta en oikein välitä.” ”Ottaa aikansa, ennen kuin peltomaa muuttuu luonnontilaisemmaksi muokkausten jäljiltä”, Ruutiainen huomauttaa. Olli Klemola nyökkää. Lehtoimikkä ja sinivuokko heilautt avat vaakaa kuitenkin toiseen suuntaan. 44 suomenluonto.fi TI IA EN N AL A Metsäliekosammal viihtyy niin havukuin lehtipuidenkin lähellä. Hän vetää vuosi sitten käynnistettyä Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hanketta. Jos tarvetta on ja omistaja haluaa, teemme hoitosuunnitelman ja opastamme toteutuksessa.” ”Lehdot ovat kaikkien lempilapsia metsäteollisuutta myöten”, Keto-Tokoi sanoo. On sanott u, ett ä kevään kukissa painott uu keltainen. ”Jykevä puu on ollut pystyssä jo toistasataa vuotta ja vasta elämänsä puolivälissä. ”Hankkeessa ovat mukana lehtoalueet etelärannikolta Pohjois-Savoon, Ruutiainen kertoo. Se luo elinympäristön monille lajeille.” ”Vanhat jalopuut ovat arvokkaita luontokohteita jo yksinään”, Keto-Tokoi toteaa. Hänelläkin on pellonperukka, jota lehdot reunustavat, ja hän on antanut tilaa alueen ”lehtoutumiselle”. JU KK A RU U TI AI N EN JU KK A RU U TI AI N EN. Leh”Juuri puulajien moni puolisuus tekee lehdoista niin elämyksellisiä.” 44 suomenluonto.fi TI IA EN N AL A Heleänvihreä kotkansiipi kohott aa maljansa kosteissa lehdoissa. Pikkulinnut ovat vaiti, mutta palokärki, käpytikka, harmaapäätikka ja korppi kuuluttavat, että vuodenkierron eloisin aika on käsillä. ”Haapoja pellolle on jo noussut, mutta hitaasti puut leviävät. Ihmiset huikaistuvat lehdoissa usein nimenomaan puujättiläisistä, sillä talouskäytössä olevissa metsissä niitä ei näe. Lehdot viehättävät monia, Ruutiaistakin niin paljon, että hän on päätynyt tekemään töitä niiden parissa. Katselen hoitotoimien jälkiä. ”Hienoimpia ovat lehmukset ja haavat, joiden ympäri kädet eivät ylety”, Ruutiainen hymyilee. ”Pohdimme maanomistajien kanssa lehtojen hoitotarvetta. ”Minuakin lehdoissa säväyttävät isot jalopuut, haavat ja koivut”, Keto-Tokoi myöntää. Valoa ja varjoa Rannalla hytisyttää, aallot ovat tuoneet Mallasveden jäänrippeet Klemolan lahteen. Suurenmoiset puut Kumarrumme tutkimaan lehmuksen vankkaa juurta, joka kytkee kiven päällä kasvavan puun maahan kuin ankkuri
Klemolan metsissä on tilaa kaikille lajeille, myös varjoissa viihtyville. Kaupunkiemme asfaltoiduilla pinnoilla kulkee yhä useammin valtava määrä vettä ja voimistuvat sää ilmiöt rasittavat asukkaiden terveyden lisäksi rakennetun ympäristön kuntoa. Lehtoja hoidetaan ja suojellaan nyt • Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hanke toteutetaan vuosina 2021–2023. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen Parkkipaikat niityiksi – luonnon monimuotoisuutta on vahvistettava myös kaupungeissa. • Tukee Helmija METSO-ohjelman tavoitt eita. Sellaiseksi meistä ei ole, koska olemme itsekin osa luontoa. Vihreän kaupunkikuvan tulisi olla kaikkien oikeus, sillä se helpottaa pitämään kiinni tulevaisuutem– me suunnan kannalta elintärkeästä ajatuksesta: luonto on kaikkialla ja me olemme osa sitä kun pidämme huolta ympäristöstä, pidämme huolta ihmisistä. Merkittävin liittyy siihen, että olemme pitkälti hävittäneet luonnontilaisen luonnon. Kaupungeissa pätee sama luonnonlaki kuin metsissä: mitä monimuotoisempi ympäristö, sitä paremmin se pystyy sopeu tumaan muutoksiin, kuten ilmaston lämpenemiseen. Se on lehtolaji ja viihtyy myös kuusivaltaisissa lehdoissa. Viivyttelen kuusten suojassa ja hymyilen. Kaihdan luonnonhoidon kaltaisia sanoja, jotka kohottavat ihmisen muiden eliöiden valtiaaksi, tilanhoitajaksi. /hankkeet/ lehtokeskusalueiden-luontohelmet. Siellä tesmat ja imikät kurkistavat keväänkylmästä maasta. Mietin myös korvissani särähtävää sanaa, luonnonhoitoa. tipuulehtojen lajit ovat sinnitelleet Suomessa vuosituhansia, niiden ei pidä antaa kuolla sukupuuttoon. Nousemme rannasta havumetsään, joka luontokartoituksessa todettaisiin sinivuokko-käenkaalityypin lehdoksi. • Tavoitt eena hoitaa 120 lehtoa ja saada suojeluun 80 kohdett a. • Painopiste Etelä-Suomen lehtokeskusten alueella. Ilmastonmuutos muuttaa kaikkia vuodenaikojamme. Vehreyttämisen lisäksi hoidettu kaupunkiluontomme hyötyisi villiinnyttämisestä. Vaahteroiden luona maanomistaja Klemola, pitkän linjan luonnonsuojelija, rupattelee muiden retkeläisten kanssa. h. • Hankkeessa koulutetaan metsätoimijoita ja metsän omistajia lehtojenhoidossa. Kuinka paljon kulttuurihistoria vaikuttaa mielikuvaamme tavoitetilasta, jota kohti luontoa muokkaamme. Muut jatkavat matkaa valoisaan lehtoon. Kirjoittaja on hämeenkyröläinen kirjailija ja luontokartoittaja. Tästä kiittävät pölyttäjät, linnut ja eläimet.Nämä pienet, mutta välttämättömät teot vaativat ehkä asennemuutoksen, joka tuntuu suurelta nyt, mutta jonka vaikutukset ovat tärkeämpiä kuin arvaammekaan. Lajisto elpyy, kun tarjolla on jatkuvasti erilaisia elinympäristöjä valoisista latvusaukoista havumetsän hämäriin. Mikä tärkeintä, suurkaupungissa on tunnistettu myös vanhan puuston arvo. Tarvitsemme vihreyttä kaupunkiin. Kesäisin kuumusjaksojen ja rankkasateiden yleistyminen aiheuttaa haasteita niin pelloilla kuin kaupungeissakin. Kaupunkipuiden suurimmat hyödyt saadaan vasta vuosien kuluttua, puiden varttuessa, ja siksi on tärkeää, että olemassa olevan vihreyden säilyminen turvataan. /. Kaupunkinkiluonnon merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ei voi korostaa liikaa. Ehkä ponnekkaampi luonnonsuojelu ja ennallistaminen vielä tekevät luonnonhoidon tarpeettomaksi. Paikoissa joissa intensiivisen hoitamisen vähentäminen on turvallista, olisi luonnon kannalta parasta antaa nurmen kasvaa pidemmäksi tai perustaa tilalle niit tyjä, jättää pudonneet oksat ja risut maahan lahoamaan ja mahdollistaa myös suojaisemmat elinympäristöt. Hoitotoimet ovat olleet tuloksekkaat. Silti kaupunkimme ovat ihmistoiminnan keskittymiä, joissa puut, pensaat ja purot siirtyvät liian helposti ihmisen tieltä. Emme koskaan voi täysin ennakoida, miten luonto reagoi toimiimme. Luonnonhoidon perustelut ovat loogiset, mutta avoimiakin kysymyksiä jää. Jos tarpeeksi laajat alueet säästetään rajulta hyötykäytöltä, luonnon omille prosesseille jää tilaa. Sanat muovaavat käsityksiä ja mielipiteitä, ja sitä kautta todellisuutta. ps://www.metsakeskus.. Jos ”luonnonhoidon” korvaisi vaikkapa ”luonnon ensiavulla”, käsite pitäisi sisällään erehtyväisyyden ja väliaikaisuuden, ei varmuutta ihmisen verrattomuudesta. Vehreät puistot ja kadut, rakentamisen keskellä säilyneet metsäsaarekkeet ja vesistöjen rannat ovat monelle tärkeä henkireikä ja palauttavin ympäristö hektisen arjen keskellä. Tarvitsemme siis sitojia vedelle ja katupölylle, lämpötilan tasaajia ja suojaa rakennuksille ja kaduille. Ilmastokriisin ja luontokadon kiihtyessä kaupunkiluonnon määrästä ja laadusta huolehtiminen on viisasta, sillä huoleh timatta jättäminen on koituu kalliiksi. Kuvaaja Tiia Ennala ottaa pyynnöstäni kuvan metsäliekosammalesta. Talvisin etenkin EteläSuomessa vesisateiden osuus kasvaa ja routainen ajanjakso lyhenee. • Rahoitt ajat: ympäristöministeriö sekä maaja metsätalousministeriö. Tämä tutkijoiden tunnettu viesti on otettu tosissaan kohoavi en lämpötilojen kurittamassa Pariisissa, jossa kaupungin keskustaan ja sen läheisyyteen istutetaan kuluvan neljän vuoden aikana 170 000 puuta
46 suomenluonto.fi K otelovaihe on tuttu niin perhosille, kovakuoriaisille, pistiäisille kuin kaksisiipisillekin, kuten kärpäsille ja sääskille. ”Kuolleisuus voi olla monella lajilla kotelovaiheessa aika korkea, sillä paikallaan pysyvät kotelot päätyvät helposti petojen, kuten lintujen, loispistiäisten ja nisäkkäiden ravinnoksi. Käyväthän ne läpi täydellisen muodonmuutoksen munasta toukaksi, koteloksi ja aikuiseksi. KI M M O SI LV O N EN. ”Täydellisen muodonmuutoksen läpikäyvien hyönteisten on ajateltu kehittyneen epätäydellisen muodonmuutoksen läpikäyvistä esimuodoista”, sanoo Helsingin yliopiston apulaisprofessori ja akatemiatutkija Carita Lindstedt-Kareksela. 46 suomenluonto.fi Kotelossa Nokkosperhosen kotelo tekee pyöriviä tai sätkiviä liikkeitä, jos sitä yrittää koskettaa. Esimerkiksi heinäsirkoilla ja luteilla muodonmuutos on epätäydellinen ilman kotelovaihetta. Hän on perehtynyt etenkin hyönteisten petopuolustukseen mukaan lukien kotelot. Niitä vastaan puolustautuakseen hyönteiset puolustautuvat ja suojautuvat kotelovaiheessa monella eri tavalla, kuten suojavärillä, puolustusyhdisteillä ja jopa luottamalla toisten lajien apuun puolustuksen suhteen.” Parhaillaan Lindstedt-Kareksela kasvattaa ja tutkii ruskomäntypistiäisiä ja pilkkumäntypistiäisiä laboratorio-oloissa. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT KIMMO SILVONEN JA HÅKAN SÖDERHOLM Monet hyönteiset aikuistuvat koteloissa, joista jotkut liikkuvat ja ääntelevätkin
suomenluonto.fi 47 ”Kotelon rakentaminen käy hyönteisiltä nopeasti ottaen huomioon sen, kuinka monimutkaiselta rakenteelta kotelot vaikuttavat. Usein toukan karvainen nahka jää osaksi koteloa sen perään kiinni. ”Kuoriutumisen ajankohta on lajikohtaista ja riippuu kyseisen lajin elintavoista. Hyönteinen käy kotelon suojassa läpi täydellisen muodonmuutoksen toukasta aikuiseksi. Kotelopiireissä harrastetaan myös kierrätystä, jolloin kotelon rakenteissa käytetään vaikkapa korsia, puun palasia, kiviä – tai toukkanahkaa. ”Olen tehnyt töitä myös täpläsiilikkäiden kanssa. Kotelossa vietetty aika vaihtelee lajeittain. Harson merkitystä ei tiedetä – joko se voi auttaa pitämään kotelon paikallaan tai myös antaa suojaa joitain petoja tai loispistiäisiä vastaan”, LindstedtKareksela kuvailee. Raajat saavat muodon ja asettuvat paikoilleen, siipirakenteet kehittyvät. Koteloon ei kuitenkaan kannata jäädä asumaan, sillä olomuotoon sisältyy paljon riskejä erilaisten saalistajien takia. KU VA T H ÅK AN SÖ DE RH O LM. ”Se voi olla päivistä viikkoihin, koko talven ajan tai sitten vuosiakin, kuten pilkkumäntypistiäisillä. Täpläsiilikkään toukat rakentavat ennen koteloitumista suojaavan, hämähäkkiverkkomaista materiaalia olevan harson, jonka seassa on usein myös toukkien karvoja. Esimerkiksi mäntypistiäisen toukat saattavat illalla silmämääräisesti vielä liikkua – ja aamulla siellä on jo koteloita.” Jotkut hyönteislajit kehräävät koteloa varten kehruurauhasistaan niin sanottua hyönteissilkkiä, toiset käyttävät kovempia kitiinija kiderakenteita. Harson suojissa ne muodostavat kotelon. Raajat saavat muodon ja asettuvat paikoilleen, siipirakenteet kehittyvät. Lopulta on aika kuoriutua ja kömpiä kotelon suojasta ulos maailmaan. Isosavupussikkaan toukkapussin suojana on korrenkappaleita. Koteloista ulos yhteisellä päätöksellä Monet hyönteiset talvehtivat kotelovaiheessa ja ovat samalla turvassa kylmältä, mutta hyönteisiä on paljon kotelovaiheessa kesälläkin. Pilkkumäntypistiäiset saattavat jäädä juromaan lepotilaan karikkeessa olevaan kotelokoppaan ja jättää yhden tai useamman kasvukauden väliin”, Lindstedt-Kareksela kertoo. Kotelona talvehtiville lajeille merkkejä ovat muutokset esimerkiksi valon määrässä, Pikkuvainokaisten vaalea kotelokehto on silkkimäistä materiaalia, ja sen sisällä on kymmeniä pistiäiskoteloita
”Esimerkiksi pussikkaat rakentavat seittipussin jo toukkana, johon ne kasaavat ympäriltään tavaraa, kuten hiekkaa, oksanpätkiä ja pieniä kiviä. Toukat myös koteloituvat pussin suojassa. Esimerkiksi neitoperhosen kotelo naamioituu ympäristöönsä suojavärin turvin. Vaikka yrittäisimme porrastaa niiden kuoriutumista, jotta kaikki ei tapahtuisi samaan aikaan ja meillä riittäisi käsiä tehdä hommia, siltikin ne saattavat tulla rykäyksinä.” Kuoriutumisen ajoittaminen samaan aikaan muiden lajitoverien kanssa on oleellista, jotta mahdollisia parittelukumppaneita on hyvin saatavilla ja suku saa varmasti jatkoa. 48 suomenluonto.fi lämpötilassa tai kosteudessa. Siksi hyönteisille on kehittynyt erilaisia puolustuskeinoja petoja vastaan myös kotelovaiheessa. Sitruunaperhosen kotelo taas piiloutuu hyvin vihreiden lehtien sekaan värityksensä puolesta ja muistuttaa lisäksi muodoltaan lehteä.” Erilaiset varoitusvärit ovat yleisiä hyönteisten toukkaja aikuisvaiheessa, mutta koteloissa ei juuri väreillä irrotella. Monella lajilla, kuten vaikkapa hallamittarilla kotelot taas ovat kaivautuneena maahan. Myös puolustuskemikaalit kuuluvat koteloiden puolustusarsenaaliin. KI M M O SI LV O N EN H ÅK AN SÖ DE RH O LM. Jos hyönteinen käyttää toukkana ja aikuisena puolustuskemikaaleja, samoja kemikaaleja Virnapunatäplä on juuri kuoriutunut keltaisesta venemäisestä kotelokehdostaan. Tekeytyminen joksikin sellaiseksi, mikä ei kiinnosta saalistajaa, vaikkapa oksan tai lehden näköiseksi, on myös todettu hyväksi tavaksi viettää koteloaikaa. Koteloitumista ja kuoriutumista säätelevät hyönteisillä erilaiset hormonit, joiden eritys on koodattuna perimässä, joten niillä lajeilla, jotka eivät vietä lepotilaa kotelossa, kuoriutumisajankohdassa voi olla vähemmän ympäristön aiheuttamaa muuntelua.” Jotkut hyönteislajit koteloituvat lähekkäin ja synkronoivat kuoriutumista siten, että kaikki putkahtavat esiin suurin piirtein samoihin aikoihin. Tästä yksi poikkeus on Suomessakin vieraslajina tunnettu harlekiinipirkko ja sen oranssimusta kotelo. Saalistaja näkee kasan oksanpätkiä, eikä osaa luokitella sitä syötäväksi. Lindstedt-Kareksela on nähnyt tällaista ainakin laboratorio-oloissa mäntypistiäisillä. Piilottelua ja kierrätystä Ennen kuin yksikään kotelossa aikaansa viettävä hyönteislaji on astunut aikuisen saappaisiin, sen on pitänyt käydä läpi tämä vaarallinen paikallaan olon vaihe. ”Usein tuntuu siltä, että ne yhdessä päättävät kuoriutua lyhyen aikavälin sisällä, eivät tipoittain. Lanttuperhosen kotelon väritys vaihtelee sen mukaan, millaisessa ympäristössä toukka koteloituu. ”Näitä keinoja on yllättävän paljon, mutta kuitenkin yleisin tapa on pysyä piilossa”, Lindstedt-Kareksela sanoo
Toukkien koteloiduttua niistä löydettiin erilaisia määriä ja erityyppisiä puolustusyhdisteitä riippuen siitä, oliko toukka kasvanut typpyluteen vai toukkia saalistavan pistiäisen lähettyvillä.” Koteloiden värityksen lajinsisäistä muuntelua on tutkittu ritariperhosilla ja täpläpapurikolla, joiden koteloiden suojaväritys voi vaihdella taustan mukaan. Niissä voi olla myös piikkejä ja muita teräviä rakenteita. KI M M O SI LV O N EN H ÅK AN SÖ DE RH O LM H ÅK AN SÖ DE RH O LM. Ne tunnetaan kuitenkin vielä huonosti. ”Eräs muurahaispesissä loisiva sinisiipiin kuuluva laji syö toukkavaiheessa muurahaisten munia ja koteloita. Se on kuin musta laatikko, jossa riittää tutkittavaa.” Ympäristötekijät voivat vaikuttaa kotelon rakenteeseen ja jopa väriin. Tutkijaa kiinnostaa etenkin se, mitkä tekijät vaikuttavat hyönteisen selviämiseen kotelovaiheen läpi. Jotkut kotelot pystyvät liikkumaankin. Nastakehrääjä talvehtii kotelona karikkeessa tai kuivien lehtien suojassa. Monilla lajeilla liikkeet ovat yleisempiä kotelovaiheen alussa, ja kotelovaiheen loppua kohti kotelot eivät enää liiku. Tämä taito on kaikilla sinisiipilajien koteloilla, vaikka ne eivät olisi muurahaisvieraita tai muurahaisloisia. ”Esimerkiksi nokkosperhosen ja täpläsiilikkään kotelot tekevät pyöriviä tai sätkiviä liikkeitä, jos niitä yrittää koskettaa”, Lindstedt-Kareksela paljastaa. Hyvin harvinaisen erakkokuoriaisen kotelokopat ovat tynnyrimäisiä. Myös ympäristötekijät voivat vaikuttaa kotelon rakenteeseen ja jopa sen väriin. ”Taustan väri ja maan rakenteen karkeus toukan ryömiessä kohti koteloitumispaikkaansa määrittävät kotelon värityksen, sen vaaleuden tai tummuuden sekä kuvioinnin. Kun sinisiiven toukka koteloituu, se pystyy tuottamaan ääntä kotelon kuoressa olevan kampamaisen rakenteen avulla. ”Eräässä tutkimuksessa toukkia kasvatettiin eri petolajien läheisyydessä. Loispistiäisiin kuuluva ahmaspistiäinen kuoriutuu nuijapistiäisen kotelokopasta. Näin kotelo naamioituu ympäristöönsä mahdollisimman hyvin.” Kotelo on kuin musta laatikko Kotelovaihe ei siis ole vain staattinen välietappi hyönteisen elämässä, vaan siellä on paljon erilaisia sopeumia hengissä selviämiseen. Sätkintä voi säikäyttää pedon matkoihinsa, mutta liike voi myös hankaloittaa loispistiäisen pistimen laittoa koteloon. Sen avulla sinisiiven kotelot pystyvät manipuloimaan muurahaisia hoitamaan ja kohtelemaan itseään kuten kuningatarta.” Monenlaista hyönteisten maailmassa nähnyt Lindstedt-Karekselakin on vaikuttunut koteloiden kyvystä tuottaa ääntä. suomenluonto.fi 49 on löydetty myös koteloista. ”Kotelossa on valtava myllerrys käynnissä ja siellä tapahtuu kaikenlaista. Niiden ymmärtäminen olisi kuitenkin tärkeää esimerkiksi lajien suojelua tai kantojen ennustamista ajatellen. Yksi kiehtovimmista on kotelon ääntely. Ääni on täysin samanlainen kuin muurahaispesän kuningattaren, ehkä ihmiskorvaan se kuulostaisi sellaiselta vaimealta tirskunnalta tai narinalta, ei siis mitään linnunlaulua
Pikkulintujenkin lento kaukomaihin talveksi tuntui ihmisistä vielä jokin aika aiemmin mahdottomalta. Nykyään jo helmikuun hangille laskeutuvat ensikiurut ja huhtikuun alusta metsissä raikaava peippokuoro lupailevat liikoja. Mutta kun kevään ensimmäinen haarapääsky viipottaa joutuisin siiveniskuin rannan tai pellon päällä, ei linnunystävän riemulla ole rajoja. Pääskyjen kerääntyminen loppukesällä yöksi järviruovikoihin ruokki uskomuksia, että linnut nukkuisivat talven yli järvenpohjassa. Ruotsalainen arkkipiispa Olaus Magnus julkaisi 1555 Roomassa kirjoittamansa pohjoisten kansojen historiikin, jossa hän kertoo pääskyjen syksyllä kietoutuvan toisiinsa ja laskeutuvan veteen ”nokka nokassa, siipi siivessä ja jalka jalassa”. Kirjan kuvassa kalastajat vetävät nuotalla pääskylaumaa vedestä. Siinähän se taas on, seitsemän pitkää kuukautta kaivattu kesäntuoja! Joskus lauha lounaan henkäys harhauttaa pääskyraukan Suomeen jo maaliskuussa, mutta eihän yksi pääsky kesää tee. Modernin lintutieteen perustajiin kuulunut englantilainen Francis Willughby ei uskonut enää 1600-luvun puolivälin jälPääskyjen keveä lento ja elämänilo kuuluvat suveen. Talveksi järvenpohjaan. 50 suomenluonto.fi TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVAT MARKUS VARESVUO, ARI AHLFORS JA PERTTI KOSKIMIES K uu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. AR I AH LF O RS. Kun haarapääskyjen pääjoukot ehtivät toukokuun puolivälin jälkeen Etelä-Suomeen, on vuorokauden keskilämpötila kivunnut jo kymmenen asteen hujakoille – pääskyjen saapuessa alkaa kuin alkaakin kesä ihan meteorologienkin määritelmän mukaan. Vanha kansa tunsi muuttolintujen saapumisen ja päätteli paluuajoista suotuisia ajankohtia kylvöön, kalastukseen ja kevään muihin töihin. Kesän tuojat Räystäspääskyn pesä on vahvistettu heinänkorsilla
Kakkospesyeiden poikasten on kiirehdittävä etelänmatkalleen pari viikkoa nuorempina elokuun lopulla. Carl von Linnékin arveli useimpien lintujen muuttavan etelään mutta sanoi Upsalan yliopiston jäähyväisluennossaan 1772 pääskyjen nousevan talvivesistään tuomien kukkiessa – siitä huolimatta, että Turun Akatemian lääketieteen lahjakas professori Johan Leche oli jo vuosikymmen aiemmin kumonnut horrosteorian mahdottomana. Hätäisimmät haarapääskyt ehtivät elokuussa Baltian eteläosiin noin 20 kilometrin päivävauhdilla ja syyskuussa jo matkantekoa kiiruhtaen Välimeren koillispuolelle, jonne pääjoukot päätyvät syyskuun lopulla ja lokakuun alkupuolella. Talvi kaukana Afrikkassa Suomessa on rengastettu haarapääskyjä lähes 345 000 yksilöä vuodesta 1913, ja niistä on kertynyt yli 11 300 löytöä. Sieltä matka jatkuu Ugandan ja Kongon ja muiden Itä-Afrikan Haarapääskyn tuntee kokonaan sinimustasta yläpuolesta ja pitkistä pyrstöjouhista, jotka ovat koiraalla pitemmät kuin naaraalla. suomenluonto.fi 51 keen horrosteoriaan. Pääskyt muuttavat syksyllä suoraan etelään Saharan taakse. Hyvin tärkeitä tankkauspaikkoja on esimerkiksi Mustanmeren länsirannoilla ja Balkanilla. Haarapääskyt saalistavat hyönteisiä ja yöpyvät niin muuttoon valmistautuessaan kuin matkallakin kosteikoilla. M AR KU S VA RE SV U O. Luotettavin rengastusaineisto on poikasista, jotka kiertelevät aluksi muutaman peninkulman säteellä synnyinpaikastaan. Elokuun puolivälin paikkeilla, liki kaksikuisina, ne lähtevät kohti eteläisintä Afrikkaa. Kun lintutieteilijät vuonna 1899 saivat käyttöön kuuluisimman ornitologimme Lars von Haartmanin sanoin ”alansa kaikkien aikojen suurimman menetelmällisen uudistuksen, lintujen rengastuksen”, saatiin todisteet pääskyjenkin pitkistä muuttomatkoista
Linnun kotina voidaan toisaalta pitää pesäpaikkaa, siellähän se kasvattaa katraansa, ja iso osa linnuista palaa edellisvuotiselle pesäpaikalle. Koti Suomessa Puhumme muuttolinnuistamme Suomen lintuina, vaikka esimerkiksi haarapääsky elää vain reilun neljäsosan vuodestaan täällä. Moni laji on paikkauskollinen talvialueellakin, mutta siellä ne liikkuvat yleensä laajemmalti. Harva lintulaji pesii maassamme niin lähellä ihmistä ja niin täydellisesti ihmisestä riippuvaisena kuin haaraja räystäspääsky. Meikäläiset haarapääskyt muuttavat rengaslöytöjen perusteella syksyin keväin Välimeren itäosien ja -rantojen yli. Sekä suomalaisten että liettualaisten pääskyjen kevätmuutto eteni nopeammin kuin syysmuutto. 52 suomenluonto.fi maiden kosteikkojen kautta noin 150 kilometrin päivävauhtia, kunnes marraskuun alkupuolella lintuja alkaa saapua perille. Kaikki haarapääskyt ja luultavasti yli 99,9 prosenttia räystäspääskyistä pesii rakennuksissa ja rakennelmissa, kuten navetoissa ja muissa karjasuojissa, koneja teollisuushalleissa, silloissa ja saaristolautoissa, räystäspääskyt asuinrakennustenkin räystäiden alla. Osa yksilöistä ehtii palata pesälleen monta kertaa, sillä vanhin Suomessa rengastettu haarapääsky on elänyt ainakin kymmenen vuotta. Nämäkin lajit muuttavat pois Suomesta pääosaksi elokuussa ja palaavat toukokuussa. Haarapääsky ei siis pesi Suomessa muualla kuin ihmisen rakennelmissa, mutta räystäspääskyjä on löydetty joiltakin kalliojyrkänteiltä Posion Korouomasta Enontekiölle ja Utsjoelle. Erikoisluvalla Kevon kanjonissa tutkimustöissä liikkuessani olen kesäisin mielikseni katsellut useaa Pääskyt palaavat melkein aina kesäksi samalle pesäpaikalle. Ihmisen lähinaapurit Maassamme pesii kaksi muutakin pääskylajia: räystäspääsky ja törmäpääsky. Eikä tämä piipahdus ole ennätys, sillä hätäisimmät musta viklonaaraat viipyvät Suomessa parisen viikkoa, ja lapinuunilinnut ja käkikoiraat hädin tuskin kuukauden. Törmäpääskyt pesivät tiheinä, tavallisesti noin 20–50 parin yhdyskuntina hiekkaja soraseinämillä. Yhtä pitkään se elää Etelä-Afrikassa ja liki puolet elämästään matkalla. Esimerkiksi Mallan, Saanan ja Kevon korkeilla ikipahdoilla räystäspääskyjä lienee pesinyt tuhansia vuosia. Huomaa höyhenpeitt eiset jalat, kuten riekolla, kiirunalla ja pöllöillä. Ainakin nelikuinen talvenvietto Etelä-Afrikan lämmössä kuluu paitsi kosteikoilla ja viljelymailla saalistellen myös siipisulkia ja höyhenpukua uusien. M AR KU S VA RE SV U O. AR I AH LF O RS Räystäspääsky poimii savea pesää varten. Se on alkanut toisinaan jo menomatkalla ja kestää peräti 4,5– 6 kuukautta, paljon pitempään kuin useimmilla muilla lajeilla. Räystäspääskyt lentävät haarapääskyjen lailla Afrikan eteläosiin avomaille ja kosteikkojen liepeille, kun taas törmäpääskyt pysähtyvät jo päiväntasaajan tienoille ja talvehtivat myös savanneilla. Pääskyjen etujoukko ehtii Kongon tienoille viikko ennen aprillipäivää ja Välimerelle nelisen viikkoa myöhemmin. Paluumatkalle haarapääskyt lähtevät sulkasadon loputtua pääosaksi maaliskuussa ja viimeistään huhtikuun alkupuoliskolla. Sen sijaan Liettuassa pesineet kuusi pääskyä, joiden reittejä seurattiin lähettimin, lensivät Etelä-Afrikkaan Välimeren itäosien yli mutta palasivat Arabian niemimaan kautta. Sieltä vauhti vielä kiihtyy kun linnut kiirehtivät koti-Suomeen. Loput koiraat ovat rengaslöytöjen perusteella siirtyneet enintään 19:n ja naaraat 37 kilometrin päähän, ainakin osa yksilöistä ehkä siksi, että aiempi paikka ei ole enää elinkelpoinen. Nuorista haarapääskyistä joka neljäs ryhtyy pesimään synnyinpaikalleen ja lähes kaikki koiraat alle kahdeksan kilometrin ja naaraat alle 24 kilometrin päähän. Aikuisista haarapääskyistä peräti 96 yksilöä sadasta palaa samalle pesäpaikalle, jolla ne ovat aiemminkin pesineet
Kaikille pääskyille mieluisimmat pesäpaikat ovat lähellä vesistöjä ja kosteikkoja, joista nousee siivilleen uusia hyönteisjoukkoja kaiken kesää. Keski-Euroopassa räystäspääsky pesii yleisesti kalliojyrkänteillä. Pääskyille kelvollisten, yleensä kalkkipitoisten kallioiden pinnasta lohkeilee vähintään vaaksan paksuisia kappaleita, joiden yläpuolelle jää vaakatasoinen luonnonräystäs. Sekä Enontekiöllä että Parikkalassa olen nähnyt pienen yhdyskunnan kaivaneen pesäkolonsa tuskin puolen metrin korkuiseen tienvarsipenkkaan kuntan alareunan tuntumaan. M AR KU S VA RE SV U O. suomenluonto.fi 53 pientä pääskykoloniaa. Pohjois-Suomen hiekkamaiden halki virtaavien suurjokien jyrkillä rantatörmillä pesi entisaikaan jopa tuhannen parin yhdyskuntia, mutta nykyään huomattavasti vähäisempiä joukkoja. Ruokailutavaltaan pääskyt tuovatkin mieleen pikemmin kirskulintuihin kuuTörmäpääsky ja muut pääskyt saalistavat hyönteisiä usein lähellä veden pintaa. Kylmällä ja sadesäällä hyönteisiä lentelee ilmaa lämpimämmän veden yllä silloinkin, kun ne muualta kaikkoavat kasvillisuuden suojaan. Iloisesti sirkuttavat ja sinne tänne poukkoilevat pääskyt tuntuvat kuin etelän terveisiltä ääripohjoisten sepelrastaiden livertäessä vieressä. Liki kaikilla Suomen kallioseinämillä kasvaa jäkälää, jossa pesä ei pysyisi tukevasti kiinni. M AR KU S VA RE SV U O Haarapääskyemot tuovat hyönteisiä jo lentämään oppineille poikasille vielä 10–14 vuorokautt a. Ravinnon pyydystäminen lentelemällä edestakaisin on hyvin epätavallista varpuslinnuille. Pääskyn pieni mutta leveä nokka avautuu laajaksi kidaksi, tehokkaaksi hyönteishaaviksi. Kallion on pysyttävä paljaana. Huima pääosa törmäpääskyistä pesii hiekkaja sorakuoppien pystysuorilla, tavallisesti ainakin puolenkymmentä metriä korkeilla seinämillä. Hiekkatörmien kaivajat Kolmas pääskylajimme, ruskeaselkäinen törmäpääsky, pärjää ilman ihmisen rakennelmia. Pitkät ja teräväkärkiset siivet antavat vinhan vauhdin, ja lovipäinen pyrstö on oiva apu äkkikäännöksissä
Räystäspääskylle on saatavissa valmiita tekopesiä. Otsa ja kurkku punaiset. Räystäsja törmäpääsky on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaisiksi ja haarapääskykin vaarantuneeksi lajiksi. Siellä ilmaston muuttuessa yleistyvät tavallista ankarammat kuivuusjaksot, sadekaudet ja myrskyt, hyönteisja muut ympäristömyrkyt, saalistusja yöpymisympäristöinä elintärkeiden kosteikkojen kuivatukset sekä paikka paikoin pyynti ihmisravinnoksi selittää osan kannanlaskusta. 54 suomenluonto.fi HAARAPÄÄSKY Hirundo rustica PESIMÄKANTA 100 000–150 000 paria. TALVEHTIMISALUE Afrikan eteläisimmät osat. TUNTOMERKIT Solakka, päältä sinimusta ja alta valkoinen. Eläinten myötä valtavasta osasta Suomea katosivat pääskyjen antoisimmat hyönteisapajat sekä parhaat pesäpaikat. MUUTTO Syysmuutto elo–lokakuussa, kevätmuutto huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun. Jos pääskyjä elää luonnonystävän lähipiirissä, kannattaa raottaa sopivan ulkorakennuksen ovi tai puhkaista pikku lentoaukko ja kiinnittää johonkin sopivaan paikkaan laudankappale haarapääskyn pesän tueksi. RÄYSTÄSPÄÄSKY Delichon urbicum PESIMÄKANTA 50 000–80 000 paria. luvat kiitäjät, kuten Suomessa tervapääskyn, ja ulkonäöltään ulappakeijut, pienet merilinnut. Haarapääskyistä katosi vajaa puolet jo 1940–1970-luvuilla, mutta tiedot räystäsja törmäpääskyn varhemmista kannanmuutoksista ovat epävarmempia. Munii toukokuun lopulta heinäkuulle 3–7 munaa. Emot hautovat 14–16 vrk ja ruokkivat poikasia 35–50 (pesässä 22–32) vrk. Haarapääskyn pesimäkanta puoliintui samassa ajassa, ja on nyt 100 000–150 000 paria. Toden totta, pääskyt ovat kadonneet kokonaan kymmenistä tuhansista maalaistaloista sitä mukaa kuin lehmien ja muunkin karjan pito on 1900-luvun jälkipuolelta lähtien loppunut. Viime kesän haarapääskynpoikasista ei tänne palaa keväällä kuin 20–30 prosenttia. Pääskyjä haluaisi auttaa, mutta nykymenolla ei ole paljon tehtävissä. PESINTÄ Pesä rakennuksen sisällä jonkin tuen päällä. Pääskyt hupenevat Kuljenpa missä tahansa maalaiskylissä kiikarit kaulassa ja satun sanalle talolaisten kanssa, yksi puheenaihe toistuu varmasti. Apua niille voi silti tarjota. Yksikään lajeista ei toistaiseksi ole uhanalainen koko Euroopan mittakaavassa, vaikka räystäsja törmäpääsky taantuvatkin. Kaikki uhanalaisia Räystäspääskyn kanta on 1980-luvulta romahtanut vain viidesosaan entisestä eli noin 50 000–80 000 pariin. PESINTÄ Pesä rakennuksessa räystään alla tai avokatoksessa tuenkin päällä. Pyrstön muita sulkia pitemmät reunasulat jouhimaisen ohuet ja pitkät. Pyrstössä syvä lovi muttei jouhimaisia reunasulkia. LEVINNEISYYS Koko Suomi paitsi Tunturi-Lappi. TUNTOMERKIT Päältä sinimusta ja alta valkoinen kurkkua myöten. M AR KU S VA RE SV U O PE RT TI KO SK IM IE S. Naaras hautoo 13–16 vrk. Avomaalta voi etsiä savipitoisen maaläntin ja kastella sitä haaraja räystäspääskyjen tultua, jotta linnut saisivat savinokareita pesänmuuraukseen. Törmäpääskyistä on jäljellä korkeintaan kolmannes, arviolta 20 000–40 000 paria. Pääskyt ovat kolme neljäsosaa elämästään muuttotai talvialueilla. Pääskyjen hupeneminen. Erittäin uhanalainen. Valkoinen yläperä. MUUTTO Syysmuutto heinä-syyskuussa, kevätmuutto huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun. Emot ruokkivat poikasia 30–38 (siitä pesässä 20–24) vrk. TALVEHTIMISALUE Afrikan eteläisimmät osat. Vaarantunut. LEVINNEISYYS Koko Suomi. Eurooppa on melkein kuin yksi iso pelto, eikä pääskyjen eteen ole paljon tehtävissä niin kauan kuin EU:n maatalouspolitiikka tähtää ensisijaisesti yltiötehokkaaseen tuotantoon, mikä hävittää huolestuttavasti hyönteiskantojakin. Munii toukokuun lopulta elokuun alkuun 3–7 munaa. Suomen pesimäkanta muodostaa kaikilla lajeilla alle prosentin Euroopan kannasta. Yhteen pesään aineksia tarvitaan peräti 700–1 500 nokallista
MUUTTO Syysmuutt o heinä-syyskuussa, kevätmuutt o toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Selvää säästöä energialaskuun! Sapokankatu 2, Kotka www.maretarium.fi suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. TALVEHTIMISALUE Afrikan keskiosat. • Avoinna päivittäin 10-19 (paitsi 24.6.2022 10-14). • Liput 14,50/12/8 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. suomenluonto.fi 55 ILMOITUS TÖRMÄPÄÄSKY Riparia riparia PESIMÄKANTA 20 000–40 000 paria. Pääskyt ovat meille pitkän talven ihmisille erityisiä siivekkäitä, odotetuimpia kesäntuojia. Lisäeristämällä TermexSelluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti energiakustannuksissa. TUNTOMERKIT Päältä hiekanruskea ja alta valkoinen. Katolisen kirkon lintujen ja luonnon suojeluspyhimys Franciscus Assisilainen saarnasi 800 vuotta sitten juuri pääskyille. • Kesän erikoisnäyttelyssä kalataiteilija Sakke Yrjölän “Kala – lajeja palvelevat värit ja muodot”. Rinnassa ruskea poikkivyö. PESINTÄ Kaivaa hiekkatai soratörmään noin 0,5–1 metrin pituisen käytävän, jonka päähän laajentaa pesäonkalon. 0207 809 880 www.vintitkuntoon.fi Kun talon yläpohja eristyksineen on kunnossa, ei talvella lämpö karkaa ja kesäkuumalla on viilennystarve vähäisempää. Kun linnut kokoontuivat Kantelettaren Lintuin keräjiin kynnöksellä, muut lajit noukkivat köyhän miehen mullokselta siekailematta jyviä, mutta pääsky ei varastanut pellosta vaan visersi ilmoille, miltä pohjan ihmisestä näinä viikkoina tuntuu: Olen ihmisten ilona, Riemu kaiken ristikansan, Saattelen suven sanoman, Laitan päivän lämpimämmän. LEVINNEISYYS Koko Suomi. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Koko perheen suosikkikohde Kotkassa Tervetuloa oppimaan ja viihtymään! Pihalla sähköautojen latauspisteitä.. Pääsky on kristityille Vapahtajan lintu ja ylösnousemuksen ja toivon symboli. Munii toukokuun lopulta kesäkuuhun 3–6 munaa. • Vuoden 2022 teemana vesiluonnon monimuotoisuus. PE RT TI KO SK IM IE S Tilaa yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta! Tarkastuksessa saat ajantasaista tietoa talosi yläpohjan kunnosta. Eritt äin uhanalainen. Ihmisten ilona Vaikka ilman ihmistä pääskyjä eläisi Suomessa vain murto-osa nykyisistä määristä, on ihmisen osa säilyttää jo kauan sitten rikastamaansa elämää ja elonkirjoa. Lisätietoa: puh. Pyrstön kärjessä lovi. Emot hautovat 14–15 vrk ja ruokkivat poikasia 27–34 (josta pesässä 20–24) vrk
56 suomenluonto.fi VEDENALAISEEN SUOMEEN TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PEKKA TUURI TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PEKKA TUURI Palkittu vedenalaiskuvaaja ja sukeltaja Pekka Tuuri vinkkaa maamme parhaat snorklauspaikat. 56 suomenluonto.fi LÖYTÖRETKIÄ
suomenluonto.fi 57. suomenluonto.fi 57 Aurinkoisella säällä värit vedenpinnan alla pääsevät oikeuksiinsa
Merellä snorkkelointiin sopii käytännössä mikä tahansa paikka, mutta vedet ovat kirkkaimmat keskija ulkosaaristossa. Pimeällä tarvitset varusteeksi vettä pitävän lampun. Merikohteissa veden suolaisuus on lajiston monimuotoisuuden kannalta tärkein tekijä. Niiden lisäksi tärkeä varuste on märkäpuku. Siksi Tuurin mukaan kannattaa hakeutua kirkkaiden vesien ääreen. Lajirikkaimmat snorklausvedet löytyvätkin Saaristomeren ja Hankoniemen seudulta. ”Silloin kaloja pääsee helpommin lähestymään ja tarkkailemaan”, hän lisää. Sirokatkarapu on nykyään erittäin yleinen Saaristomerellä ja Suomenlahden suulla.. 58 suomenluonto.fi I tämeren ranta huuhtoo Suomea 46 000 kilometrin matkalla ja maamme on tunnettu tuhansista järvistään. Sisävedet ovat kesäkohteita. Paras snorkkelointikohta on saaren tai niemen eteläja lounaispuoli, joka on eniten aaltojen armoilla, eikä sedimentti pääse kerääntymään pohjan peitoksi. Avainlajit sinisimpukka ja rakkohauru vaativat suolaa ja ovat Lounais-Suomen suolaisissa vesissä parhaimmillaan. Tuuri kertoo, että keskisaaristossa on enemmän kaloja, mutta ulkosaariston vedet ovat kirkkaimmat. Turvallisuuden kannalta on parasta ottaa kaveri mukaan ja suunnata tuttuun rantaan. Sisävesissä hyvän paikan löytäminen on yleensä merialueita hankalampaa, sillä suurimmassa osassa järviämme humus tai savi samentavat veden. Kaloja näkee eniten lämpimillä vesillä kesä–elokuussa. Sisävedet vai Itämeri. Siksi märkäpuku paitsi pidentää snorklailukautta, myös tuo rauhan vedessä oloon ja luonnon tarkkailuun. Pieni on kaunista. Suomessa vedet ovat lämpimät vain lyhyen hetken keskikesällä ja vain osassa maata. Toisaalta se tarkoittaa, että elämää ei välttämättä ole niin runsaasti, mutta ne lajit, jotka järvessä elävät, näkee paremmin. Siksi kannattaa hakeutua ulommas ja pois sisäsaariston sameista vesistä. Pimeällä monet äyriäiset ja muut selkärangattomat ovat aktiivisimmin liikkeellä, kun taas kalat nukkuvat. Mutta oletko koskaan päässyt omin silmin näkemään, minkälaista luontoa pinnan alta löytyy. Räpylöillä saat uimiseen ja sukelteluun vauhtia, jos sitä kaipaat. Harrastuksen alkuun pääsee ihan tavallisella maskilla ja snorkkelilla. Pyysimme sukeltaja Pekka Tuurilta aloittelijan vinkit snorklaukseen ja parhaille sellaisille kohteille, joille pääsee helposti poikkeamaan kesäretkellä. Välineitä ei tarvitse ostaa omaksi, vaan niitä voi myös vuokrata. Suomen kirkasvetisimmät järvet ovat lähdevaikutteisia ja ravinneköyhiä. ”Nukkuva kala on rauhallinen ja raukea, vaikka silmät ovat tietysti auki”, Tuuri kertoo. Jos merellä mikä tahansa paikka on kelvollinen, sisävesillä näin ei ole. Lisäksi Pekka Tuuri vinkkaa, että Itämerellä kannattaa snorklata pimeään vuorokaudenaikaan. Monet Itämeren lajit elävät levinneisyytensä äärirajoilla, sillä suolaa on vain murto-osa valtameriin verrattuna. V E D E N A L A I N E N S U O M I Itämerellä kannattaa snorklata pimeään vuorokauden aikaan. Mitä välineitä tarvitsen
suomenluonto.fi 59 suomenluonto.fi 59 Syksyinen Saaristomeri lumoaa kauneudellaan.
Paras aika kesäkuu ennen leväkukintoja sekä syys–lokakuussa punalevien aikaan. Rakkohaurua (eli rakkolevää), leväkatkoja, leväsiiroja, sirokatkarapuja. Hanko Loppi Kirkkonummi. Alueen vieressä Bellevuen uimaranta, josta löytyy pukukopit ja wc. LUONTO: Eniten nähtävää kivillä ja kallioilla kasvavilla rakkohauruilla, joilla elää monipuolisesti erilaisia selkärangatt omia. MITÄ LAJEJA VOI NÄHDÄ. Lahdelle pääsee hyvin Neljän tuulen tuvalta, jossa parkkipaikka. Ahvenia, särmäja siloneuloja, kolmipiikkejä. 60 suomenluonto.fi KOLAVIKEN, HANKO – PEKAN MANSIKKAPAIKKA! PAIKKA: Hankoniemi, Hangon keskustan eteläpuoli. Hiekkapohjalla hietaja liejutokkoja, joskus jopa pieniä kampeloita. VESISTÖ: Laaja ja matala hiekkapohjainen merenlahti. Haukea pääsee usein lähestymään hyvin lähelle. V E D E N A L A I N E N S U O M I Meriajokas muodostaa kauniita niitt yjä Kolavikenissa. Hiekkapohja on miltei kuin autiomaa. Syyskuusta alkaen punaleviä, joiden upea väri tulee esiin pimeällä
VESISTÖ: Kallioiset merenrannat, joilla kasvaa runsaasti rakkohaurua. Sinisimpukoita, jotka ovat hyvin kauniita ja vaihtelevan värisiä. Rakkohaurussa piilott elee uskomaton määrä elämää. Täällä merivesi ei ole yhtä kirkas kuin Hangossa. Ranta syvenee nopeasti, joten kannatt aa snorkkeloida rannan tuntumassa. Suomenlahdella vesi samenee sen mukaan, mitä idempänä ollaan. Kauniita hakoja, eli veteen kaatuneita puita. Laavulle pääsee Räyskälän lentokentän suunnasta Melkutt imentietä pitkin. Ranta avautuu lounaaseen, joten paikka on tuulelle herkkä. MITÄ LAJEJA VOI NÄHDÄ. Merirokkoa, levärupea ja rakkohaurua. LUONTO: Laavun ympärillä kaunista rantaa. MITÄ LAJEJA VOI NÄHDÄ. Muista, ett ä suomalaisessa vesiluonnossa pieni on kaunista! Aallot ovat pyöritelleet kiviä Vetokannaksella.. VESISTÖ: Kristallinkirkas järvi. Ruovikoista voi löytää pieniä 30-sentt isiä haukia, joita pääsee melko lähelle, koska ne luott avat suojaväriinsä. LUONTO: Monenlaisia vedenalaisia kalliomuodostelmia, kuten hiidenkirnuja ja aaltojen hiomia pyöreitä kiviä. VETOKANNAS JA KEITTOKATOS, PORKKALANNIEMI, KIRKKONUMMI PAIKKA: Porkkalanniemi Kirkkonummella, missä korkeita kallioita ja käkkyräisiä saaristomäntyjä. Järven kiertävä reitt i kuuluu yli 200 kilometrin mitt aiseen Hämeen ilvesreitt iin. suomenluonto.fi 61 ISO-MELKUTIN, LOPPI PAIKKA: Iso-Melkutt imen luoteiskulmassa on niemi, jossa on laavu (tunnetaan nimellä Lepakkolaavu) ja hyvä lähtöpaikka snorklausretkille. Lumpeita, ulpukoita, ärviöitä, nuott aruohoa, piippolimakotiloita, ahvenia ja särkiä. Leviä hienosti näkyvissä hyvin matalasta vedestä puolentoista metrin syvyyteen. Toukokuussa voi nähdä ahvenen kutua matalassa vedessä. Myös sukeltajien suosima paikka
MITÄ LAJEJA VOI NÄHDÄ. VALKIAJÄRVI, KITEE PAIKKA: Luontohelmi ja snorkkeloijalle hieno järvi! Järven kaakkoiskulman matala lahti on paras paikka snorklailuun. Ulpukan varsi hehkuu punaisena. 62 suomenluonto.fi VALKEA MUSTAJÄRVI, EVON RETKEILYALUE, HÄMEENLINNA – PEKAN MANSIKKAPAIKKA! PAIKKA: Evon retkeilyalue, katso kartta luontoon.fi -sivulta. MITÄ LAJEJA VOI NÄHDÄ. LUONTO: Erittäin kirkas vesi, joka on kirkkaimmillaan heinäkuussa. Elämää löytyy parin metrin syvyyteen asti. Ahvenia on ollut aiemmin paljon, mutta ne ovat vähentyneet. V E D E N A L A I N E N S U O M I. V E D E N A L A I N E N S U O M I Kitee Hämeenlinna Hossa Uusi ahventen sukupolvi kasvaa Valkiajärvessä. Järvessä on paljon kaatuneita puita eli hakoja, ja siellä elää kummallisen rohkeita haukia, joita pääsee tarkkailemaan. LUONTO: Minkä Valkea Mustajärvi menettää kirkkaudessa, se voittaa kasvillisuuden runsaudessa. Luoteiskulman lahdella on tiheitä nuottaruohometsiä ja hienoja lummekasvustoja . Lahnaruohot vellovat vihreinä niittyinä järven pohjalla. Valkea Mustajärvessä voi nähdä ankeriaita, jotka ovat liikkeellä myös valoisaan aikaan päivällä. Lummenälvikäs on syönyt sen lehtiin pitsireunukset. VESISTÖ: Hieman humuksinen, mutta silti kirkas järvi. VESISTÖ: Legendaarinen järvi, joka on Järven tarina -elokuvan kuvauspaikka. Sopiva lähtöpaikka snorklausretkille on länsirannalla, missä on tulentekopaikka. HUOMIOI RETKELLÄ! Älä tallo pehmeiden lieteja humusrantojen herkkää kasvillisuutta, vaan mene veteen hiekkaja moreenirannoilta
Eläviä otuksia on lähellä rantaa ja pintavesissä. Öllörin ahvenet ovat varsin pelott omia.. Kaloja näkee eniten lämpimillä vesillä kesä– elokuussa. MITÄ LAJEJA VOI NÄHDÄ. suomenluonto.fi 63 ÖLLÖRI, HOSSA PAIKKA: Hossan kansallispuistossa. Palpakoita ja ärviöitä sekä valtavia ahvenparvia! Ahven ei ole säikky kala, ja se on päiväaktiivinen. Järven luoteispäädyssä tie kulkee lähellä rantaa. MITEN OTAN PAIKAN ERITYISPIIRTEET HUOMIOON. Sisävedet ovat kesäkohteita. Särjet ja salakat ovat arkoja, mutt a ahven on rohkea. LUONTO: Hyvin niukkaravinteinen järvi, jossa vähän kasvillisuutt a. VESISTÖ: Kirkasvetinen ja niukkaravinteinen järvi. Myös hauki luott aa suojaväriinsä
64 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Luonto liikuttaa Minttu Heimovirtaa niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Kotipaikka. Ylläsjärvi. Myös ihminen on osa luontoa ja kaikki lii yy kaikkeen. Toimi aja, biologi, eräopas. Mitä. Mo. o. Min u Heimovirta. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA JOONA KIVINEN Tarinaa tuntureilta Kuka. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Tärkeintä luonnossa. Lappilaista tekemisen meininkiä kuvaava ”Solekko tehä”. ruumiillisesti kuin henkisestikin
Luonto on yhtä aikaa terapeutti ja personal trainer.” Heimovirta toivoo ihmisten kokevan itse, miten luonto rauhoittaa. Liikunta kaikissa mahdollisissa muodoissa on Heimovirralle mieluisinta puuhaa luonnossa. suomenluonto.fi 65 täytymiseen ja merenelävien tutkiminen kiinnosti. Hän uskoo siihen, että ihmiset innostuvat luonnosta, jos siitä kerrotaan tarpeeksi kiinnostavasti ja niin, että tarina herättää tunnereaktion. Lapin luonnosta Heimovirta pääsee nauttimaan paitsi eräoppaan työssä, myös ja ennen kaikkea vapaa-aikana. Puu on superfiksu omassa ympäristössään ja omassa elämässään.” Tunturiterapiaa Kolmen ja puolen vuoden aikana Heimovirran elämä Ylläsjärvellä on asettunut ihanasti uomiinsa. ”Ihminen vertaa kaikkea itseensä. Pitäisi ymmärtää, että vaikka esimerkiksi puulla ei ole kahta jalkaa ja silmiä, eikä se osaa puhua, se ei tee siitä tyhmää. Ladut, polut ja pyöräilymaastot ovat aivan lähellä. Erityisen upeaa kaupunkivuosien jälkeen on se, J oskus syvistä vesistä voi aueta uusia, yllättäviä ovia. Perhe on kasvanut kahdella lapsella, ja useista erilaisista tehtävistä muodostuvat työkuviot rullaavat omalla painollaan. Metsät ja tunturit olivat antaneet asioille uudet mittasuhteet.” Heimovirta sai tuntemuksilleen läheltä tukea. Tarinoiden taikaa Luonto on nuoresta saakka kiehtonut alun perin kirkkonummelaista Heimovirtaa, ja biologia tuntui omalta alalta jo varhain. Korppeja ja kuukkeleita voi tarkkailla vain vilkaisemalla ikkunasta ulos, eikä luontoon päästäkseen tarvitse erikseen matkustaa jonnekin. Vanamo (8 kk) ja Roki-koira ovat päässeet mukaan Aakenustunturille.. Siihen Ylläksen alueella on upeat mahdollisuudet. Rakastuin sekä puolisooni että Pallastuntureihin.” 2019 ”Ensimmäinen lapsi, Vanamo, syntyi.” 2030 ”Vaellukset koko perheen voimin kutsuvat.” ”Metsät ja tunturit olivat antaneet asioille uudet mittasuhteet.” Minttu Heimovirran lapset ovat kulkeneet retkillä mukana vauvasta saakka. Korona aiheutti ohjelmapalveluyritykselle omat kiemuransa, mutta niidenkin kanssa on pärjätty. Koronaja sota-ahdistuksen keskellä voi olla fiksu ajatus mennä hakemaan lohtua metsästä. ”Ystäväni kotona oli paljon luontokirjoja ja luin niitä aivan hulluna. Televisiosta katsoin Jacques Cousteaun Merten salaisuudet -sarjaa ja pitkään halusin valastutkijaksi.” Englannissa suoritetuissa kandiopinnoissa Heimovirta keskittyi eläinten käytettä metsä alkaa heti omalta tontilta. Tunteikkaita tarinoita on tulvillaan myös Heimovirran kepeä, mutta tiukasta faktasta ponnistava tietokirja Sutinaa ja suhmurointia – Suomen luonnon ihmeellisiä asukkaita (Kirja paja 2022). Eräopaskurssilta löytynyt puoliso oli yhtä lailla valmis muuttamaan takaisin Lappiin. Heimovirta on koulutukseltaan biologi, joten tiedeja luontotoimittajan työ oli hänelle unelmapesti. ”Liikkuminen luonnossa on kokonaisvaltainen juttu, joka tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Vähitellen idealismi kuitenkin karisi. Näin kävi pitkään Yleisradiossa työskennelleelle Minttu Heimovirralle, joka kuutisen vuotta sitten sai burnoutin. Olin kuulemma ainoa, joka niitä luki. Jos en itse olisi muuttanut Lappiin, olisin päätynyt terapiaan.” 2005 ”Kävin sukelluskurssin, joka avasi minulle vedenalaisen luonnon.” 2016 ”Eräopaskoulu Muoniossa muutti kaiken. Lapin luonnonläheisen ja rauhallisen arjen makuun päässyt tuore eräopas ei enää sopeutunut Helsinkiin. Melu ja ihmisten kauhea kiire ja stressi tuntuivat tosi omituisilta ja tyhjänpäiväisiltä. ”Tajusin, että tutkijan elämä on apurahojen hakemista ja sinnittelyä pikkurahalla. Kansien välistä löytyy kiehtovia tarinoita esimerkiksi sukulaisten suosimisesta, holtittomista lemmenleikeistä ja kummallisista perhesuhteista. Vähitellen elämä kuitenkin ajautui umpikujaan. ”Itsessä oli tapahtunut jotain peruuttamatonta ja kaupunki tuntui ihan fyysisesti pahalta. Siihen toimittajan työ on täydellinen vaihtoehto.” Radioja televisiotoimittajana Heimovirran tyyliksi muotoutui jo vuosia sitten tarinallisuus ja luonnon ilmiöiden inhimillistäminen. ”Ahdistuneisuus lievenee, kun suhteuttaa itsensä ympäröivään maailmankaikkeuteen. Pariskunta polkaisi pystyyn Pihka Outdoors -ohjelmapalveluyrityksen ja muutti loppuvuodesta 2018 Ylläsjärvelle. Se muutti koko elämän. Hän haki hengähdystaukoa tavallisesta elämästään hakeutumalla Muonioon eräopaskoulutukseen, mutta pohjoisen vuosi ei tarjonnutkaan vain pikku breikkiä. En liioin halunnut keskittyä yhteen kapeaan alaan, vaan tutustua vähän kaikkeen. Tunturissa tajuaa, että me ollaan täällä vain yksi kärpäsen kakka. Kasvien, sienten ja eläinten elämää kuvataan rohkeasti ihmistermein. Heimovirta toivoo, että kirja herättäisi lukijat arvostamaan muitakin elämänmuotoja kuin omaamme
Kuvan vanhin poikanen on iältään noin kolme viikkoa ja nuorin noin kaksi.” Tapio Alapoti kuvasi pöllöpoikueen 14. V I N J E T T I . TOIMITTANEET ANNAKAISA VÄNTTINEN JA LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä e ä netissä. Poikaset pääsivät rengaste avaksi ja palaute iin mi austen jälkeen pesäänsä lahjojen kera. toukokuuta Tammelassa. Kun liikahdin pari kertaa, kiven alla häilähti tutun näköinen raitanaama – äkeä mäyrä-äijä teki pari valehyökkäystä karjunnan kera. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.. VIIRUPÖLLÖT RENGASTUKSESSA ”Viirupöllö oli pesinyt kesämökin pihassa tuulihaukan pön öön. Hetken toisiamme tuijoteltuamme pahoi elin päiväunien keskey ämistä ja poistuin paikalta – onhan niitä muitakin rei ejä kivuta kalliolle.” Hauskan tarinan ja kuvan lähe i Ari Kaarakainen Lapinjärveltä. KIRSIKANKUKAT LOISTOSSAAN Ida Leino kuvasi kukkivan kirsikkapuun Järvenpäässä 13. ÄKÄINEN MÄYRÄ ”Jokunen aika si en aioin kiivetä eräälle kalliolle samaa rei iä kuin kymmenet kerrat aiemmin: ensin punnertaa suuren siirtokivilohkareen päälle ja jatkaa siitä välillä nelivetoa jyrkkää rinne ä ylös. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. . toukokuuta. Aie tyssäsi heti kiven edessä, kun sen alta kajahti miehekkään kumea karjaisu. /havaintokirja Havainto~ kirja 66 suomenluonto.fi. Lisäksi se hengi i uhkaavan raskaasti, ja kuola valui kuonon päästä
. toukokuuta. Huhtikuun lopussa se poikkesi vielä etsimään jämiä. Kova on kiire nälkäisiä jälkeläisiä ruokkiessa”, ihastelee Susanna Hannula. . toukokuuta komean haikaran saaliineen kuvannut Olavi Kangas. Hän ikuisti helly ävän hetken 16. toukokuuta Naantalissa. JALOHAIKARAA ONNISTI ”Ensin kuvailin yhtä jalohaikaraa, kunnes huomasin lintuja olevan peräti kuusi kappale a samassa kaislikossa”, kertoo Urjalassa 10. suomenluonto.fi 67 V I N J E T T I VAIVERO JA KANGASPERHONEN ”Kävin tutulla kangasmetsän ympä röimällä pienellä rämeellä tarkistamassa, joko vaivero kukkii. PERHEONNEA ”Tämän kevään aikana olen saanut seurata palokärkipariskunnan pesän rakennuspuuhia. NÄÄTÄ TARKKAILEE ”Lähiseudulla asustava näätä oppi talvella käymään lintujen ja oravien ruokinnalla. . Toinen kerta päiväsaikaan tänä keväänä, kun tapaan näädän”, kertoo Aarre Leskinen Hämeenkyröstä.. Sehän kukki parhaimmillaan, ja jälleen näin sen seurassa kangasperhosen, toisen ja kolmannenkin.” Kaarina Heiskanen ihaili kukkia Kuopiossa 16
Kataja on lintujen suosiossa myös kesällä, kun linnut etsivät suojaisia pesäpaikkoja. a linnut viihtyisivät mahdollisimman hyvin. Myös hedelmäpuista omena ja luumu kelpaavat, jos hedelmiä jää vielä talveksi. SEPPO VUOLANTO Marjat kutsuvat linnut pihaan Kataja tarjoaa marjojensa lisäksi linnuille, kuten hippiäiselle, sekä hyönteisruokaa ett ä hyviä piilopaikkoja. Pihlaja on ylivoimainen lintupuu. aa istu. Linnuille pujo on hyvä, mutt a sen siitepöly aiheutt aa monille ihmisille allergiaa. Ruohovartisista kasveista pujo yltää talventörrött äjänä hangen yläpuolelle ja houkutt elee ainakin urpiaisparvia. Myös viinimarjapensaat tarjoavat pesäpaikkoja kertuille ja kertt usille. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.fi /kysy-luonnosta tai . Myös monet muut marjat kelpaavat, esimerkiksi tyrni ja orapihlaja sekä ruotsinja suomenpihlaja. Myös katajanmarjat kelpaavat hyvin, kun muita marjoja on vähän. RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Pensasvaahterat, joita on useita eri lajeja (kuten mongolianvaahtera, tataarivaahtera, vuorivaahtera ja saarnivaahtera) houkuttelevat punatulkkuja etenkin silloin, kun pihlajanmarjoja on vähän. Pihlajat keräävät parvitt ain lintuja ruokailemaan, jopa kolme–neljäkymmentä eri lajia, varsinkin silloin kun marjasato säilyy talveen saakka kuten viime kesänä (2021). Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Mitä puita, pensaita ja monivuotisia kasveja kanna. . aa nurmikon sijasta, jo. Orapihlajien pitäisi siis olla mahdollisimman pienimarjaista lajia tai lajikett a. Onko esimerkiksi orapihla jien eri lajeilla väliä, entä kelpaavatko tyrnin marjat linnuille. Joidenkin orapihlajalajien marjat ovat niin suuria, ett ä saatt avat juutt ua lintujen kurkkuun. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. 68 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Löytyykö yhtä kasvia, joka olisi muita parempi
Kuvi. Tavallisesti aikaisimmat havainnot vastasyntyneistä vaskitsoista osuvat elokuun alkuun. Niinpä synnytt ävä vaskitsa voi todellakin näytt ää siltä kuin synnytysaukkona toimiva yhteissuoli eli kloaakki olisi hännän päässä. elin vahingoittaneeni sitä, kun sen toinen pää oli täysin avoimena ”rengasmaisena”. Synkempi mahdollisuus on, että koiras oli paikalla saalistamassa vastasyntyneitä: vaskitsojen tiedetään toisinaan syövän oman lajinsa poikasia. ämään rauhassa. Jos käpykasan alla on ollut mieluiset olosuhteet, koiras on voinut yksinkertaisesti asua siellä naaraan naapurina. Silloin tajusin, e. Tilalle kasvaa vain lyhyt tynkä. Entä mikä seli. Hyvissä piilopaikoissa on monasti useita vaskitsoja. Synnytyksen ajankohta on todellakin erikoinen, enkä osaa antaa sille mitään järkevää selitystä. ä vaskitsan synnytykseen osallistuu myös isä aktiivisena osapuolena, joka tosin luikki pakoon häiritessäni tilanne. Löytämieni tietojen mukaan sen pitäisi tapahtua vasta elo–syyskuussa. . suomenluonto.fi 69 K Y S Y L U O N N O S TA Vaskitsan synnytys Haravoin mökkipihaa kesäkuun lopulla, kun huomasin vaskitsan luikertelevan käpykasan alta. isiä pikkuvaskitsoja muutama kappale. a. Useimmilla aikuisilla yksilöillä se on vieläkin lyhyempi, koska ne yleensä ovat jossain elämänsä vaiheessa pudott aneet alkuperäisen häntänsä. ä keskeytin vaskitsan synnytystapahtuman. Matelijoiden sosiaalisesta käytt äytymisestä luonnossa tiedetään vain vähän. MAIJA KARALA Vaskitsan poikaset kuoriutuvat jo naaraan sisällä. Laitoin äkkiä keon mahdollisimman ennalleen ja jätin vaskitsan synny. Hieno havainto! Tällainen matelijoiden yksityiselämän todistaminen on harvinainen onnenpotku. Sikäli kuin tiedetään, vaskitsat eivät pariudu pitkäaikaisesti, eivätkä isän velvollisuudet ulotu paritt elua pidemmälle. Kohta esiin tuli toinen, naaras raitoineen. Opin, e. Syntyessään ne ovat alle kymmensentt isiä. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O. Oliko havaintoni oikea. Vaskitsan pitkänomaisesta vartalosta suurin osa on keskiruumista ja häntä on eläimen pituuteen verratt una lyhyt. en havaitsin sen vieressä luikertelua: noin viisisen. Si. ää synnytyksen ajankohdan
Noin laajan ruskett umisen taustalla on varmasti jokin muu syy. Uudet versot voivat kasvaa normaalisti, vaikka edellisen vuoden kasvaimissa neulaset näytt äisivät kuolleilta. Kuusensuopursuruostett a (Chrysomyxa ledi) esiintyy laajalti seuduilla, joilla suopursu kasvaa myös kangasmailla, kuten Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O JA AR JA LI N N AV U O RI Helle ja kuivuus saatt avat ruskistaa kuusen neulasia, mutt a kyse voi olla myös taudista.. Tartunnan saaneet neulaset muutt uvat ensin punaruskeiksi, myöhemmin harmaiksi ja niihin ilmestyy mustia juovamaisia itiöemiä. Se voi vahingoittaa kuusia kahdella tavalla – pilaamalla varttuneissa puissa siemensatoa ja tappamalla kuusentaimien latvakasvaimia. Kasvupaikan ravinne-epätasapainon sekä kasvuston tiheyden arvellaan liitt yvän kuusenjuovakaristeen esiintymiseen. amasta stressistä, kuusen sienitai muusta taudista vai onko kyse normaalista neulaskierrosta. ANNELI VIHERÄ AARNIO Mikä ruskisti neulaset. Kuusen käpysuomujen pinnoille kasvaa kesän aikana ruskeita helmi-itiöpesäkkeitä. . Sieni talvehtii suopursun lehdissä, joista se leviää kesäkuussa tartutt amaan kasvavia kuusenneulasia. Kyseinen kuusi on töyräällä, joka ei ole erityisen kostea. Millainen neulaskato on merkki taudista. Kuusenneulasruoste (Chrysomyxa abietis) tartt uu alkukesästä kuusen neulasiin, joihin kehitt yy loppukesään mennessä muutaman millimetrin mitt aisia keltaisia juovia, ja koko puu voi näytt ää kellertävältä. Niistä leviää ilmaan oranssinkeltaista itiöpölyä, joka edelleen tartutt aa tuomen lehdet. Taimien latvavaurioita esiintyy rehevien maiden kuusentaimikoissa, joissa kasvaa tuomen vesakkoa. Tartunnan saaneet neulaset karisevat, mikä aiheutt aa puun harsuuntumisen. Kuusentuomiruoste (Thekopsora areolata) talvehtii maassa tuomen lehdissä, mistä sen itiöt leviävät kesäkuussa kuusen emikukkiin ja uusiin kasvaimiin. Yleisin neulasten karistetauti kuusella on kuusenjuovakariste (Lirula macrospora), jota esiintyy meillä koko maassa vuosittain, mutt a etenkin kesäkuun ollessa sateinen. Kysyjä voisi tarkastella, näkyykö ruskett uneissa neulasissa vielä pitkiä, jopa neulasen pituisia, mustia juovia. Kuvan perusteella on vaikea sanoa varmuudella, mistä kaikesta kyseinen kuusi kärsii, mutt a tuskin on kyse pelkästään normaalista neulaskierrosta. Niiden leviämistä edistävät tavallisesti sateiset säät, kosteat ja tuulett omat olosuhteet sekä tiheä kasvusto. Mitä tulee taudin aiheutt amaan neulaskatoon, niin kuusella on useita sienitauteja, jotka voivat aiheutt aa neulasten ruskett umista ja varisemista. Kuvassa olevan kuusen tuntomerkit saattaisivat viitata kuusenjuovakaristeeseen, mutt a pelkän kuvan perusteella tätä ei voi varmuudella todeta. Myöhemmin tartunnan saaneet neulaset varisevat, ja ankaran tartunnan saanut puu voi kuolla. Kuvassa olevan puun olosuhteet eivät siten vaikuta ihan otollisilta ruostesienitartunnalle. 70 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Onko ison kuusen neulasten ruske. Ensimmäiseksi tulee mieleen poikkeuksellisen kuiva viime kesä, etenkin kun kysyjä mainitsee kasvupaikan olevan jokseenkin kuiva töyräs. Neulasiin kehitt yy myöhemmin oranssinkeltaisia helmi-itiöpesäkkeitä, jolloin koko kuusikko voi saada keltaisen värin epidemian ollessa voimakas. uminen erityisesti syksyllä oire kuivuuden aiheu. Kuusella on myös muutamia ruostesienten aiheutt amia neulastauteja
Nimikirjaimet siivissä Yön ja päivän kasvi Isoristikki löytyi Lapista PI RK KO SI U KO N EN AN N E H AP PO RA U N O JU U TI LA. Olet tehnyt erinomaisen löydön. i aidolta tapaukselta. Mikä laji on kyseessä. aessani bussia Pellossa näin ison hämähäkin rakennuksen kivijalan kasvustossa. Viljelykarkulaisena sitä voi löytyä muualtakin. Lajin tieteellinen nimi viitt aa juurikin koirailla selkeänä erott uviin Rtai H-kirjaimia muistutt aviin keltaisiin kuvioihin. Enemmistö maayökkösistä on yölajeja, joten yksilö lienee tullut sisään valon eikä musiikin houkutt amana! JAAKKO KULLBERG Mikä kasvi tämä on. Väriyhdistelmän perusteella kasvia kutsutaan rannikon ruotsinkielisillä alueilla ruotsinlipuksi (svenska ?laggan). och dag) – osuvia nimiä molemmat. Isoristihämähäkki tai isoristikki (Araneus saevus) on maassamme varsin harvalukuinen laji. Kasvi on lehtomaitikka (Melampyrum nemorosum). Useimmiten isoristikin verkko on korkealla puussa, maanrajaan se ei verkkoaan kudo. . Tämä autt aa kasvia leviämään uusille paikoille. suomenluonto.fi 71 K Y S Y L U O N N O S TA Odo. Muiden maitikoiden tapaan lehtomaitikka on puoliloinen ja saa osan ravinteistaan muilta kasveilta. Lajin sanotaan olevan sukunsa aggressiivisin, mutt a se turvautuu puremiseen vain ahdistett una, eikä silloinkaan yleensä käytä myrkkyään. Isoissa siemenissä on ravintolisäke, joka houkutt aa muurahaisia kuljett amaan siemeniä mukanaan. Esimerkiksi monilla heinikkoja ruovikkolajeilla näin on käynyt. Se on helppo tuntea väreistään: kukinnon tukilehdet ovat sinivioletit ja teriöt keltaiset. Mikä hämähäkki on kyseessä ja kuinka yleinen se on Suomessa. Yksilö on hyvin voinut kulkeutua pohjoiseen ihmisen mukana, sillä suurin osa lajihavainnoista on Oulun alapuolelta. Täplät ovat näkyvissä lähes kaikilla yökköslajeilla, ellei niiden suojaväritys ole täysin sopeutunut vallitsevaan elinympäristöön niin, ett ä täplät vaarantaisivat suojavärin toimivuuden. Tökätessä perhonen lähti kuitenkin lentoon ja vaiku. Entä onko se myrkyllinen. . TERHI RYTTÄRI Ketoruuniyök kösen siivissä on kirjaimia muistutt avat täplät. Kirjaimet olivat R ja H, ja sa. . Itse asiassa kuvio on niin sanott uihin yökköstäpliin kuuluva munuaistäplä. Kutsuin hänetkin katsomaan ja pohdimme, onko kyseessä tutun tekemä käytännön pila. Purema ei ole vaarallinen, perusterveelle ihmiselle myrkky aiheutt aa vain ohimeneviä paikallisoireita. Kyseessä on Etelä-Suomen yleisimpiin avomaiden maayökkösiin kuuluva ketoruuniyökkönen (Xestia xanthographa). umoisin oma nimeni on Rauno ja vaimon Heli. Toinen yökköstäplä on lähempänä siiven tyveä sijaitseva rengastäplä. Suomessa lehtomaitikkaa ta vataan luontaisena Ahvenanmaalla ja LounaisSuomessa sekä Kaakkois-Suomessa Savonlinnan–Parikkalan seuduilla. Kuten muutkin Araneus-suvun ristihämähäkit, isoristikki kutoo suuren ja vahvan ratasverkon pyydystääkseen hyönteisiä. TAPIO KUJALA Pieni yöperhonen oli lennähtänyt stereotasolle, ja hämmästykseni oli suuri, kun huomasin sen siivissä kirjaimet. Ruotsissa siitä käytetään nimeä yö ja päivä (na. Muualla Euroopassa se esiintyy viileissä ympäristöissä, kuten vuoristoseutujen kuusimetsissä. Näiden täplien väri ja muoto ovat yökkösten tärkeitä lajituntomerkkejä
Laji onkin joutunut maailman sadan haitallisimman vieraslajin listalle. Kesällä 2020 niitä ei ollut yhtään, mu. Kuvassa on tosiaan komea yhdyskunta alustaan kiinnitt yneitä simpukoita. Löytämäsi valokuvauksellinen sarvipää on viherkukkajäärä. Vaikka simpukoiden anatomisia yksityiskohtia ei kuvasta näe, raidallinen väri viittaa näistä kolmesta viimeksi mainitt uun. Hämmästytt äviä tyyppejä, joihin ei kyllästy koskaan! HELI VAINIO Yhdyskuntina esiintyvä vaeltajasimpukka on Itämerellä vieraslaji. Siitepölyn mussu. . Jäärissä sympaatt isimpia piirteitä on niiden pitkät tuntosarvet varsinkin niiden lentäessä. Usein näitä tapaa juuri kukilta syömästä siitepölyä tai mett ä – myös päivänkakkara mainitaan kirjallisuudessa näiden yhtenä suosikkikukkana. . Myös merirokko on laivojen mukana levinnyt vieraslaji: se saapui todennäköisesti Amerikasta jo 1800-luvun alkupuolella. Saatoit nähdä, miten löytämäsi jäärän lentäessä sen raidalliset sarvet taipuivat elegantisti ilmavirrassa. a syksyllä 2021 oli näin paljon uimarappusten alapinnassa. Mikähän otus se on. Alun perin se on kotoisin Mustanmeren, Kaspianmeren ja Araljärven alueelta. Toisaalta muiden simpukoiden tapaan vaeltajasimpukatkin puhdistavat vett ä, sillä ne ruokailevat suodattamalla vedestä pieneliöitä ja ravintohitusia. aja Vieraita Itämerellä Mitä simpukoita nämä mahtavat olla. Vaeltajasimpukka on Itämerellä vieraslaji. MAIJA KARALA M AR KK U KA N TO LA KI RS TI PO RT TI N EN. Melko pitkäikäisiä otuksia siis. Sinisimpukalla ei yleensä ole raitoja, ja melko harvinaisella valesinisimpukallakin vain nuorena. Jäärien näkemiseen elokuu on hyvää aikaa, koska monet varsinkin kukkajääristä aikuistuvat loppukesästä. Se on levinnyt laivaliikenteen mukana ympäri maailmaa ja aiheutt aa monin paikoin harmia, koska valtavat simpukkamassat tukkivat putkia ja vaikeutt avat veneilyä. Lajin aikuiset ovat varsin kookkaita ilmestyksiä, joita on vaikea olla huomaamatt a niiden vihertävästä väristä huolimatt a. 72 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Löysin päivänkakkaran päältä kuvan mukaisen sarvipään. Lajin toukat elävät kolme vuott a kuusten, mäntyjen ja joskus myös koivujen sisällä. Merirokon kuoren sisällä ei asu simpukkaa, vaan siimajalkainen äyriäinen. Onko kyseessä vieraslaji vai tulokaslaji. Simpukoiden joukkoon rappusiin on kiinnitt ynyt muutama merirokko, joiden kuoret ovat vaaleampia ja terävähuippuisia. Itämerellä elää kolme tällä tavalla esiintyvää lajia: sinisimpukka, valesinisimpukka ja vaeltajasimpukka
Selviääkö lintu ilman pyrstöä. ”Kuutava noidanlukko” on ketonoidanlukon (Botrychium lunaria) vanha nimi. Voiko sitä au. Pyrstöään lintu tarvitsee lentosuunnan ohjailussa ja tasapainott amaan kehon painopiste osapuilleen jalkojen kohdalle. Laji on äskett äin erotettu niitt ynoidanlukkojen (Botrychium) suvusta. dum. Hirvieläinten sarvet ovat umpiluuta. ää olevan kolme sarvea. Jos lintu menett ää pyrstönsä esimerkiksi kissalle taikka varpustai kanahaukalle, uusi pyrstö voi kasvaa myös eri rytmissä kuin muu höyhenpuku. Osa poikkeavuuksista johtuu geeneistä eli yksilön vanhemmiltaan perimistä perintötekijöistä. Kasvi on ahonoidanlukko, joka luetaan nykyisin ”nahkanoidanlukkojen” ryhmään – botanistillekin uusi tieteellinen nimi on Sceptridium multi. Muiden suomalaisten hirvieläinten naaraat ovat sarvett omia, mutta peuroilla (metsäja tunturipeura, poro) myös naarailla eli vaatimilla on sarvet. Se viihtyy niityillä, pihakedoilla, pientareilla ja avoimilla metsänlaiteilla, toisinaan myös lehdoissa. Uskott iin, ett ä kuutamolla kerätt yjen lehdyköiden avulla voi avata kahleita ja lukkoja. Ei siis huolta! SEPPO VUOLANTO H AR RY YL IU OT IL A Kaikki linnut uusivat sulkansa säännöllisesti. Kasvaakseen ne tarvitsevat verta, jota virtaa sarvia kasvuvaiheessa peitt ävän nukkanahan verisuonissa. aa. Peurat, kauriit ja hirvet pudott avat sarvensa joka vuosi. . Se juontaa juurensa kasvin kuuta muistutt avista lehdyköistä. Hirvieläimillä erilaiset poikkeamat sarvien rakenteessa ovat varsin yleisiä. . suomenluonto.fi 73 K Y S Y L U O N N O S TA Riistakameraan tallentui peurapukki, jolla näy. Noidanlukko on saniainen Pärjääkö harakka ilman pyrstöä. Noidanlukot ovat saniaisia ja kuuluvat evolutiivisesti vanhaan käärmeenkielikasvien heimoon (Ophioglossaceae). Kysyjän harakalla on tässä vaiheessa menossa normaali kesäsulkasato, ja pyrstö uusiutuu yhdellä kertaa. Harakalla ja muilla varpuslinnuilla kaikki sulat uudistuvat vuositt ain. Paikkalinnuilla se on kesällä, osalla muutt olinnuista myös talvialueilla. Sarvi vinossa H EL EN A LE VÄ IN EN H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O. Pudotett ujen tilalle kasvaa uudet ja yleensä entistä suuremmat sarvet. Ahonoidanlukkoa kasvaa lähes koko maassa. Linnuilla on sulkasato, jolloin sulat uusiutuvat. Kuinka yleistä tällainen on ja mistä se johtuu. Osa taas on ympäristön aiheuttamia – eläin voi esimerkiksi kolhia päänsä juuri sarvenaiheiden alkaessa kasvaa. Sama kohtalo koskee lukuisaa joukkoa muita niittykasvejamme ketoneilikasta keltamataraan. Uhanalaisuudeltaan laji on luokiteltu silmälläpidett äväksi, koska se on etenkin Etelä-Suomessa vähentynyt voimakkaasti kasvupaikkojen umpeenkasvun ja pensoitt umisen vuoksi – karja kun enää harvoin laiduntaa luonnonniityillä. a harakka, jonka viimeisetkin pyrstösulat ovat pudonneet. TERHI RYTTÄRI Pihallamme on ollut pari kuukau. JUHA VALSTE Mikä noidanlukko kuvassa on.
a en ole varma. JUHO PAUKKUNEN Irvistys ja saapasjalat ASIYA YOUSFI, V. Irvistys ja pallosilmät näy. Hämähäkinseitistä löytämäsi hurjan näköinen otus on tosiaan nuijapistiäinen ja tarkemmin sanott una Cimbex-suvun nuijapistiäiskoiras. Pelott avasta ulkonäöstään huolimatt a nuijapistiäiset ovat kasvissyöjiä. Purennasta jäävät rengasmaiset jäljet voivat näkyä puiden oksissa ja rungoissa vielä vuosikausia myöhemmin. i hieman nuijapistiäiseltä, mu. Se elää metsien reunamilla ja muissa valoisissa metsäympäristöissä. 74 suomenluonto.fi Viime kesänä Etelä-Savossa kohtasin hämähäkinsei. iin tar. Ukkonuijapistiäisen toukka on erikoistunut syömään koivun lehtiä. ävät hienoilta! Haluaisin mielelläni tietää enemmän tästä hirviöstä. . Koiraiden määrityksessä tarvitaan joskus apuna mikroskooppia. Sillä oli irvistävä suu, isot saapasjalat ja eturaajoissa haarautuneet pitkät kynnen tapaiset. Hämähäkiltä puolustautumisessa ja sen verkosta vapautumisessa leuoista ei kuitenkaan ole hyötyä. Suomesta on tavatt u kolme tämän suvun lajia, joiden tunnistaminen onnistuu yleensä takaruumiin värityksen perusteella. AS IY A YO U SF I Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA Oravareitti täyden palvelun melontaelämys Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa ORAVAREITTI • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokravälineitä • Opastettuja melontaretkiä • www.oravareitti.fi E rärEtkEllE musEoon Tehtaankatu 23 A, Riihimäki Avoinna ti-su 10-17 E rärEtkE tkE tk llE musEoon Tehtaankatu 23 A, Riihimäki Avoinna ti-su 10-17. Aikuiset pistiäiset saatt avat joskus pureskella vahvoilla leuoillaan nuoria koivun oksia ja varsia saadakseen niistä kasvinestett ä ravinnokseen. Tämä näy. uneen hyönteisen. Yleisin lajimme on ukkonuijapistiäinen (Cimbex femoratus), joka on levinnyt lähes koko maahan pohjoisinta Lappia myöten. Tällä oli myös punaiset tuntosarvet
Kuvan teeripesueesta on kuitenkin ottanut Hannu Huttu. – Tarja Suoknuuti, Ahomäki Huima tarina elämästä ja kuolemasta. Biologista tuholaistorjuntaa koskevassa jutussa jäi käsittelemättä vieraslajikysymys. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 31.7.2022. Ahma yllätt i sitkeydellään. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! LISÄÄ LUONNOSTA: suomenluonto.?. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Jutussa myös mainittiin lapinpöllön saalistavan liito-oravaa, mutta laji on viirupöllö. Jos lajit ovat luonnon kannalta ok, siitä olisi pitänyt kertoa. Silja Mustaparta Toimitus vastaa Kaikki Suomeen muualta tuodut torjuntaeliöt ovat luvanvaraisia ja säännösteltyjä. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. TO IM IT TA N U T A N N A TU O M IN E N EDELLINEN NUMERO Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Ruukinranta, Espoo puh. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. 14 kerrottiin, että aukeaman kuvat on ottanut Vesa Huttunen. Lehden sivulla 43 komealupiinista ja jättipalsamista käytettiin virheellistä nimitystä tulokaslaji. Kuin olisi itse ollut kuvauskojussa mukana. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. – Juha-Veikko Mikkola, Eno Lisätietoja Sompiosta Kiitos kiinnostavasta lehdestä, jossa taas kerran oli monia upeita juttuja, kuten Vesa Luhdan kirjoitus Sompiosta Rauno Ruuhijärven valokuvilla. ÄÄNESTÄ . Oikea termi on (haitallinen) vieraslaji. – Karoliina Saari, Kilpisjärvi Metsä tarvitsee ve ä Willamon jutut vievät aina metsän sisälle kuin itse kulkisit. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Anna palaute. 043 826 9208 www.espoo.fi/villaelfvik Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. Lajit eivät kestä Suomen talvea, eivätkä voi levitä laajalle. u Heimovirran kirja Sutinaa ja suhmurointia (Kirjapaja 2022 ). a: palaute@suomenluonto.fi Hurja kohtaaminen Lukijoiden mielestä paras juttu oli Hurja kohtaaminen. Osallistujien kesken arvotaan Min. Juha Metson ja Annastiina Nykäsen kirjan Hannu Hautala – Legendan perintö (Docendo 2021) voitt i Jaana Väisänen Keiteleeltä . Jos ne saattavat lähteä leviämään meillä, siitä vasta olisikin pitänyt kertoa. suomenluonto.fi 75 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Taitavasti kirjoitett u. Sivulla 62 kerrottiin, että metsäpeuraa elää luontaisesti Koillismaalla, vaikka niiden elinaluetta on Kainuu. Itkin onnesta, kun kaikki selvisivät! Lehdessä oli muutenkin paljon herätt eleviä ja mielenkiintoisia jutt uja. Oikaisuja Numerossa 4/2022 s. Petohyönteisten tilaussivulla ei kerrota mitään niiden alkuperästä. Pientä kritiikkiä annan Koska kalat kutevat -jutusta, koska siitä puuttui siian kutuaika! Myös Sompio-jutussa kaipasin tietoa altaan täyttymisvaiheesta ja sen vaikutuksista. u. Aimo Kuivamäki, Visuvesi Biologinen apu vai tuleva vieraslaji. Toimitus Osallistu Paras ju
Mökin, kuten kodinkin jätehuollossa tärkeintä olisi vähentää syntyvän jätteen määrää ja saada materiaalit mahdollisimman hyvin kiertoon. Jos kiinteistökohtaista keräystä ei ole järjestetty, sekajäte viedään alueelliseen keräys pisteeseen, jonka käytöstä maksetaan vuositai kausimaksu. Silloin ympäristön lisäksi myös kukkaro kiittää. Vapaa-ajan asuntoja on satojatuhansia ja vuoden 2021 mökkibarometrin mukaan mökkeileviä suomalaisia on laskentatavasta riippuen 2,4 – 2,9 miljoonaa. Kyselyyn vastanneista yli 2600 ihmisestä 60 prosenttia tunnusti, että mökkioloissa jätteidenkäsittelyssä tulee lipsuttua. Tällainen joukko tuottaa valtavasti jätettä, ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota loma-asuntojen jätehuoltoon. Varsinkin viimeksi mainittu on huono vaihtoehto, silKesämökin jätehuolto on hyvä ottaa rutiiniksi riippukeinussa loikoilun tapaan. Kesämökin jätehuolto on hyvä ottaa rutiiniksi riippukeinussa loikoilun tapaan. 76 suomenluonto.fi K O T O N A K O T O N A 76 suomenluonto.fi SUOMALAISET OVAT mökkihullua kansaa. JÄTTEET KIERTOON! Katso ekopisteiden sijainti ja vie lasit, muovit, metallit, pahvit ja paperit säännöllisesti keräykseen mökilläkin. Mökkijätteet järjestykseen Jätehuollon käytännöt vaihtelevat alueittain, ja Innala kehottaakin tarkistamaan ohjeet oman mökkikunnan viranomaisilta. Ongelmakohtana ovat esimerkiksi biojätteet. Ne heitetään sekajätteen joukkoon tai nakataan jopa tunkiolle. Kesämökin jätehuolto on hyvä ottaa rutiiniksi riippukeinussa loikoilun tapaan. Vaivattomin vaihtoehto sekajätteen keräykselle on oma jäteastia, mutta harkita kannattaa myös kimppa-astiaa vaikkapa naapurin tai tiekunnan kanssa. Paras paikka ruokajätteelle on kompostori. Erityisasiantuntija Tuulia Innala Kunta liitosta muistuttaa, että jätehuolto pitää hoitaa siinä kunnassa, jossa jäte syntyy. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS JENNI SALMINEN lä silloin tulee paitsi kattaneeksi herkkupöydän rotille, myös rikkoneeksi lakia. Siksi myös vapaa-ajanasunnot on liitettävä järjestetyn jätehuollon piiriin, eikä mökkijätettä saa kuskata kotiroskikseen kuin vain harvoissa tapauksissa. Tarkalla lajittelulla ja biojätteen kompostoinnilla sekajätteen määrä vähenee niin ratkaisevasti, että jäteastian tyhjennysväliä voi harventaa. Kierratys.info K O T O N A TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Biolanin parin vuoden takainen kysely antaa viitteitä siitä, että osa mökkeilijöistä pitää lomaa myös lajittelusta
Vaarallisia jätteitä ei saa sekoittaa keskenään tai muiden jätteiden kanssa. 4. K O T O N A Vinkit antoi Lassila & Tikanojan seniori ympäristömanageri Laura Kemppainen. Makkarakääreessä voi lukea ”sopii poltettavaksi”, mutta se tarkoittaa polttamista jätteenpolttolaitoksen hallituissa olosuhteissa, ei takassa tai kiukaan pesässä. 3. /retiisi/ MÖKIN VAKIOASUKKAAT Kun kesäasukkaat vasta kurvaavat mökeilleen, monet mökkipihan vakioasukkaat ovat siellä jo täydessä työn touhussa. IS TO CK PH OT O IS TO CK PH OT O Pienet makupalat IS TO CK PH OT O Pienet. suomenluonto.fi 77 K O T O N A RI TV A TU O M I KIRPEÄÄ HERKKUA Retiisi on nopeakasvuinen juures, jota kannattaa kylvää pieniä määriä pitkin kesää. 5. . Suomenluonto.. Muista paloturvallisuus Grillihiilet, tuhka ja kekäleet on jäähdytettävä hyvin ennen sekajäteastiaan laittamista esimerkiksi metallisessa sangossa. Taito.. Mökillä on mukavampi touhuilla, kun ympäristö on siisti. /artikkelit/ mokkipihan-asukkaita/ VÄRIÄ SIPULINKUORISTA Taitoliitto valitsi vuoden 2022 käsityötekniikaksi luonnonväreillä värjäämisen. Tarkkana huoltohommissa Mökin huoltotöissä syntyy monenlaista jätettä. VINKKINURKK A Mökkiläisen jätevinkit 1. Juureksen kirpeä maku on peräisin sen sisältämästä sinappiöljystä ja se kesyyntyy, kun paahtaa retiisejä vaikkapa grillissä tai uunissa. Satokausi.. Vie vaaralliset jätteet, kuten kyllästetty puu ja maalipurkin jämät niille tarkoitettuun keräykseen. Jos tontille on kertynyt turhaa romua, siivoa se pois. Lue Suomen Luonnon nettisivuilta lisää muun muassa kimalaisten, sisiliskojen, kontiaisten ja lepakoiden puuhista Anne Hirvosen kirjoittamasta jutusta. Unohda polttaminen Mökin tulisijoissa kannattaa polttaa vain puhdasta puuta, ei jätteitä. 2. Kananmunien värjäyksestä tutut sipulinkuoret tai lupiinin kukat ja varret antavat väriä vaikkapa villalangoille. Muovipakkaus vai muovituote. Pakkaa jäte tiiviisti pussiin, jotta se ei pölise jäteastian tyhjentämisen yhteydessä. Silloin tätä rapeaa ja kirpeää herkkua saa tuoreena koko satokauden ajan. Katso ohjeet: Purkkivärjäys sipulinkuorilla. Katse ympäristöön Ajattele jätehuoltoa laajemmin kuin vain jätteenkäsittelynä ja luo kriittinen silmäys mökkiympäristöön. Muovin kanssa on syytä olla tarkkana, sillä muovinkeräykseen kuuluvat vain kuluttajamuovipakkaukset, eivät muovituotteet. Esimerkiksi rikkinäisten uimalelujen oikea paikka on sekajäte
n taidemuseon näyttelyssä Linné ja pieni pala paratiisia. Avoimet puutarhat -päivä sunnuntaina 7.8. saakka. Valtakunnallista Avoimet puutarhat -päivää vietetään sunnuntaina 7. Luonnontieteilijät Pehr Kalm (1716–1779) ja hänen opettajansa Carl von Linné (1707–1778) liittyvät Suomen puutarhahistorian alkuvaiheeseen. Sinebrychoffintaidemuseo.fi Tunturikarjan kohtalo Tornionlaakson museon näyttelyssä Snöhvit, Punakorva, Fjellblom tarkastellaan karjan ja ihmisen pitkää yhteistä taivalta Pohjolassa pohjoisten alkuperäisrotujen historian, nykytilanteen sekä tulevaisuuden mahdollisuuksien valossa. klo 12–17. Avoimetpuutarhat.fi 78 suomenluonto.fi Ambrosius Bosschaertin (1573—1621) teos Kukkakori (ylh.) ja Jacob Marrelin (1614—1681) teos Kukkia lasimaljakossa. Linné ja pieni pala paratiisia -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa 28.8. Pieni pala puutarhaa Nyt näyttelyyn! AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA LUONTO & TAIDE CO LL EC TI O N M U SE U M BO IJ M AN S VA N BE U N IN GE N , RO TT ER DA M. K U LT T U U R I CO LL EC TI O N M U SE U M BO IJ M AN S VA N BE U N IN GE N , RO TT ER DA M Pieni pala puutarhaa Tiede ja taide yhdistyvät Sinebrychof. Snöhvit, Punakorva, Fjellblom -näyttely Tornionlaakson museossa 21.8. saakka. Ajan puutarhataiteen kytkös kasvitieteelliseen tutkimukseen on vahva. Tornio.fi Vieraaksi vihreään Taas pääsee ihailemaan upeita yksityisiä puutarhoja. Päivän järjestävät Puutarhaliitto ja Svenska Trädgårds förbundet. elokuuta, ja päivään voi osallistua myös kotisohvalta
K I R J AT PIENIÄ KULKIJOITA . Tämä on pakko lukea ja oivaltaa itse! VESA LUHTA Viiankiaapa ahkeroi yötä päivää KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Luonnon kulkua ja yhteistyötä Mehiläisten aikakaudet Jenni Salminen on taiteilija ja kuvittaja. Näin on marjat Marjoja on hyödynnetty ravinnoksi jo vuosituhansia. Kirjasta selviää muun muassa, että kasvi huutaa apua tuholaisten hyökätessä. Rakastan tällaista tarinankerrontaa! Siinä seurataan 1800luvun suurperheen isää, joka löytää mehiläisten kasvatuksen, 2000-luvun mehiläisfarmaria, joka joutuu kohtaamaan mehiläiskadon vaikutukset ja liikutaan tulevaisuudessa, jossa ihmiset pölyttävät puita käsin. Kun kaivoksen välttämättömyyttä perustellaan ilmastonmuutoksen pysäyttämisellä, tuovat tekijät kuin salaa vastaukseksi klassisiin hyveisiin kuuluvaa kohtuullisuutta, kuten myös lajien ja luontotyyppien suojelun välttämättömyyttä ihmisen omalle selviämiselle tulevaisuudessa. Lähes 200 lajia esittelevä Pikku Myyn ötökkäkirja (Wsoy 2022) on täynnä kiinnostavaa tietoa ja kauniita piirroskuvia. Teoksessa keskitetään Viianki aavan ympärille vanhan ja nykyisen elämäntavan perinpohjainen kysymys siitä, mikä on tarpeellista. K AIJA KIURUN JA TIMO HELTEEN teos Viiankiaapa ikuisesti (Into 2022) on merkkiteos luontokirjojen joukossa ja hakee puhuttelevuudessaan paikkaansa Yrjö Kokon Laulujoutsenen ja Martti Montosen Suomen peuran seuraan. Se herätti sekä ilon että surun tunteita ja avasi myös silmät mehiläiskadon vakavuudelle. MAJA LUNDEN Mehiläisten historia (Tammi 2016) on vaikuttava romaani mehiläisten katoamisesta – ja muistutus siitä kuinka tärkeitä ne ovat. Sanoma kiteytyy Kiurun taideteok sessa kylttiin Helteen käsissä: ”Aapa ahkeroi yötä päivää vuoden ympäri... Tiina Harpfin ohjelmasarjassa Variksenmarjasta vaapukkaan tehdään marjaretkiä niin metsiin kuin arkistoihin ja kirjastoihinkin. Teoksessa ei sorruta syyttämään tai tuomitsemaan ketään. se nielee itseensä kaikkea mitä on liikaa; hiilidioksidia, tekemättömiä töitä ja muuta raskauttavaa.” Kauniit kuvat, elävät taideosat ja sujuvakynäiset tekstit tempaavat mukaansa luottamaan luonnon ylivoimaan. Teos punoo yhteen kolme eri aikakautta, maanosaa ja tarinaa. Areena.yle.fi/audio suomenluonto.fi 79. Luonto on ihmeellinen! Sen voi todeta useasti Seppo Vuokon ja Jorma Peiposen kirjaa Kasvien ja eläinten suhteet (Reuna 2021) lukiessa. Mehiläisten historia on ollut yksi merkittävimmistä lukukokemuksistani. Mer v i Kunnasrannan ja Anni Raution opas Siili Suomen luonnossa (Otava 2022) paljastaa uusinta tutkimustietoa tästä tutusta tuhisijasta ja sen elintavoista niin Suomesta kuin maailmaltakin. HUIJAUSTA JA YHTEISTYÖTÄ. Kirja on Sanja Hakalan, Anni Pöyhtärin sekä Tove Janssonin käsialaa. Se raottaa kasvien ja eläinten välistä vuorovaikutusta kiinnostavien tapausten kautta. Siinä pureudutaan myös ihmissuhteisiin ja niiden jännitteisiin. Niihin liittyy myös kiinnostavaa kansanperinnettä. Luonnontilainen Viiankiaapa tarjoaa nykyisellään vahvuuksia torjua ylikuluttamisen pakkomiellettä. Sen sijaan valaistaan taiteen sekä uuden että vanhan tiedon avulla vaihtoehtojen kirjoa. E L Ä V Ä P I I K I K Ä S F O S S I I L I
Näitä ajatuksia yritin omilla luennoillani vaivihkaa livautella opiskelijoiden päähän kypsymään. Tottahan joku yksisoluinen ameeba tai levä on paljon vähäpätöisempi kuin viisas ihminen tai komea vaahtera. Täsmälleen nykyisen näköisiä yksisoluisia leviä oli jo prekambrikauden merissä yli miljardi vuotta sitten. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN 80 suomenluonto.fi. Se pystyy tekemään kaiken, mitä sen tarvitsee tehdä. Entä norsut. Minkä tahansa eliön ”alkeellisuus” tai ”edistyneisyys” voidaan mitata vain sen menestymisellä elinympäristössään. Se ei verota ympäristöään raskaasti eikä tuhoa sitä millään tavalla. Nollataan asenteet ja arvot, katsotaan mistä oikeasti on kysymys. unut kasvitieteilijä Helsingistä. Sellaisiin ilmaisuihin liittyy liian helposti arvolatauksia, tiedostettuja tai tiedostamattomia. Esitin fukseille kuvan, jossa oli yksisoluinen levä uintisiimoineen ja autoa kärsällään heilutteleva norsu. LUONTO VAIN ON mitä on. Levän ylistys ”Yksisoluinen levä on elinympäristössään huippuunsa viritetty menestyjä.” Johannes Enroth on elämään rauhoi. Yksisoluinen levä on elinympäristössään huippuunsa viritetty menestyjä, joka on ainakin ulkonaisesti muuttumattomana ollut olemassa ikuisuudet. Vai. Sitä paitsi se tuottaa happea. Se on rakenteellisesti huiman paljon ihmistä tai norsua yksinkertaisempi, mutta ei yhtään alkeellisempi. Jos nyt puhutaan vain omasta lajistamme, Homo sapiens, niin sellaiset 300 000 vuotta on takana ja jos meno jatkuu nykyisellään, huomattavasti vähemmän edessä. Nykyiset lajit ovat olleet olemassa muutaman miljoonaa vuotta. Kauanko ihmiset ovat tällä planeetalla itseään ja kaikkea muuta ihmetelleet. K yllä sieppaa aina, kun ajattelen sitä. Jylisevä-äänisten professorien luennoilla yliopistossa meidän annettiin ainakin tiskin alta ymmärtää, että ne alemmat olivat jotenkin alkeellisempia, huonompia ja kehittymättömämpiä kuin ne korkeammat ja paremmat, tärkeämmät eliöt. Eli sieppaa aika usein. Auton sisällä kyyristeli rattia rystyset valkoisina puristava ihminen. Mieltäni painavat biologian kieleen pesiytyneet puheet alemmista ja ylemmistä tai korkeammista eliöistä, lower organisms, higher organisms, nedre organismer, högre organismer. M I K Ä O N J O H A N N E S S E DÄ N pointti. Sitä ei voi vallata, ei ottaa omakseen, siltä ei voi vaatia mitään, sitä ei voi vangita minkäänlaisiin ihmiskutoisiin pakkopaitoihin. Se ei tavoittele mitään ”korkeampaa”. Siis: alempi eliö, korkeampi eliö ja kaikkein korkein eliö, vai mitä. Biologisessa mielessä aivoton levä on paljon kehittyneempi kuin norsu tai ihminen, tai kuin mikä tahansa isokokoinen toisenvarainen eliö eli loinen, joka henkensä pitimiksi joutuu haalimaan ympäristöstään lähes kohtuuttomasti tilaa ja ravintoa
29 € Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% lentää vain öisin. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Tutustu valikoimaan myös netissä: tibiale.fi Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. Hinnat voimassa toistaiseksi. Tilaukset: Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% lentää vain öisin. Siitä ne on helppo kuvata tai siirtää vaikka puun rungolle kuvattavaksi. suomenluonto.fi 81 Bongaa pihan ötökät Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% lentää vain öisin. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Valon houkuttelemien perhosten ja muiden hyönteisten havainnointi sekä valokuvaaminen on mahdollista läheltä. Yöperhosharrastajan setti toimitettuna 53 € lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W sekavalo tai 20W erikois UV-lamppu) lampunkanta ja 2,5m johtoa UV –suojalasit ohjeet valon sijoittamiseksi pihapiiriin Täydennä settiäsi Valotuslakana 48 € Tarkkaile hyönteisiä omalla pihallasi – suunnista valolle ja kohtaa luonnon monilajinen kirjo. Valon houkuttelemien perhosten ja muiden hyönteisten havainnointi sekä valokuvaaminen on mahdollista läheltä. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Valon houkuttelemien perhosten ja muiden hyönteisten havainnointi sekä Yöperhosharrastajan setti toimitettuna 53 € Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Valon houkuttelemien perhosten ja muiden hyönteisten havainnointi sekä Tilaukset: Perhoskompassi, osa 2 (Latinalainen Amerikka) noin 850 lajia/298 sivua, pehmeäkantinen. 35 € Suomen päiväja yöperhoset maastokäsikirja 85 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € Nordens dyngbaggar 10 € Kauri Mikkola & Siivekkäät ihmeet 5 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Suomen verkkosiipiset 30 € Suomen vesiperhoset 35 € Kirjoja erikoisalennuksilla HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. 29 € Perhoskompassi, osa 1 (Kaakkois-Aasia) 20 € Saat molemmat Perhoskompassi-osat yhteishintaan 39 € Suomen lukit ja valeskorpionit 25 € Suomen kotilot ja etanat 15 € 85 € 20 € 25 € 15 € UUTUUS
Heijastuminen saa samalla silmän kiilumaan. Kalvo heijastaa valoa, jolloin fotoreseptoreihin osuu enemmän fotoneja. Yöperhosten ylivoimaista hämäränäkökykyä selittää osin näkösolujen takana oleva kalvo, tapetum lucidum. Päiväperhosen silmässä kuva koostuu osasilmien tuottamista useista väärinpäin olevista kuvista, kun taas yöperhosilla osasilmät muodostavat kohteesta yhden oikeinpäin olevan kuvan. Lisäksi niillä on yksi erityisen kuvauksellinen ominaisuus: kiiluvat silmät. Erilaisia verkkosilmiä. Päiväja yöperhosilla on ulkoisesti samanlaisilta näyttävät verkkosilmät, mutta useimmilla yöperhoslajeilla silmän sisäinen rakenne on erilainen kuin päiväperhosilla. Minusta yöperhosten villi monimuotoisuus päihittää päiväperhosten kauniit värit. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. L u o n n o k s i a 82 suomenluonto.fi 82 suomenluonto.fi Luontoihmiset voi nähdäkseni jakaa karkeasti kahteen ryhmään sen perusteella, kiehtovatko heitä enemmän yövai päiväperhoset
sienten monimuotoisuutta. Hyppyhämähäkit Sami Karjalaisen kuvissa www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto / ilmestyy . Kirjailija ja luontokuvaaja Heikki Willamo syventyi kauriiden elämään. Sienten merkitys luonnossa on suurempi kuin Sienten aika Elokuun teemanumerossa ihmetellään sienten monimuotoisuutta. Sienten merkitys luonnossa on suurempi kuin arvaammekaan. Sienten Sienten aika Sienten aika M A R JA -L EE N A H AU TA LA / VA ST AV A LO. suomenluonto. i Digitilaus: www.suomenluonto. i/digi Digitilaus Elokuun teemanumerossa ihmetellään sienten monimuotoisuutta. elokuuta E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto
Palautusviikko 2022–31 767095-2205