Suomen Luonto 5/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

M Ä Y R Ä T U LI P IH A A N . LO U N A IS S A A R IS T O N K A L A M A JA T. P Y R S T Ö T IA IS E N P E S Ä LL Ä . T IIR A T T U T U IK S I. Kevät. K IM A L A IS E T. L A JI N T U N N IS T U K S E N A P U R IT . HERÄÄ NEUVOOKO APPI LAJIN OIKEIN. Tiirat tutuiksi Suomi on tiiroille erityinen maa. SAARISTON KALAMAJAT MÄYRÄ TULI PIHAAN S U O M E N LU O N T O 5 | 2 2 3 K IR JO S IE P P O JA T IA IN E N . V IE R A S P E D O T. IRTONUMERO 9,90?€ 5/2023 Kimalaisten kuningattarilla on kiire kukille
Iltayössä pitkään viipyvä valo lupailee jo kesää. Rauha KUVA JORMA LEHTI / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES LOPPUKEVÄISTEN ILTOJEN viileys saa sateesta kertyneen kosteuden tiivistymään usvaksi Ruoveden Iso-Tarjanteella. LO PP U KE VÄ T
16 Tiirat tuovat kevään vesille Mitä olisi Suomen kesä ilman tiirojen kevyttä lentoa. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Milja Laine 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 16 Suomen Luonto 5/2023 Tiirat tuovat eloa vesien äärelle – Suomi on niille tärkeä maa. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Tintistä mallia Kirjosieppo tutkii talitiaisen pöntöt ennen pesintää ja tekee siitä päätelmiä paikan laadusta. Pikkutiira on pienin tiiroistamme. Kimalaisten kuningattarien liikkeellelähtö on kullakin lajilla oman aikataulun mukainen. 46 Pyrstötiaisten turva on hyvin naamioitu pesä Pyrstötiaisen pesä on taidokas luomus, jossa hämähäkinseitilläkin on tärkeä tehtävänsä. 26 Milloin kimalaislajit lentävät. XX XX XX XX XX JA RI PE LT O M ÄK I. 42 Luontoon tekoälyn kanssa Testasimme kännyköiden lajintunnistussovellukset. Uusinta tietoa tiiroista. 52 Maja saaressa Lounaissaariston kalamajat kertovat vanhasta kalastuskulttuurista. 28 Hämärän kulkija Heikki Willamo on seurannut pihansa ja lähiseudun mäyrien elämää vuosien ajan. XX XX XX XX XX 62 Kysy luonnosta: Onko tämä pallo hämähäkin pesä. 34 Haahkan henkivartijat Ihmisen tuomat minkki ja supikoira vaarantavat monen uhanalaisenkin linnun pesinnät
i Tilaa diginä: suomenluonto. i palaute@suomenluonto. i/tietosuojaseloste. Hänen artikkeleissaan ja kirjoissaan kuvat ja teksti välittävät kohteena olevien eläinten olemuksen niin, että mukana on vahva läsnäolon tunne, jonka vain pitkä tuttavuus kuvauskohteiden kanssa voi synnyttää. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. Lintujen kuvaamiseen hän keskittyi 2000-luvun alusta alkaen. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. KUVA: HANNU HUOVILA / VASTAVALO @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto H EI KK I W IL LA M O RA IM O SU N DE LI N AR TO JU VO N EN . i/digi Sanna-Mari Kunttu, ympäristösuunnittelija ja eräopas Sanna-Mari työskentelee luontomatkailun parissa ja kirjoittaa Repullinen retkiä -blogia Suomen Luonnon nettisivuilla. Arto Juvonen, lintuharrastaja Arto on maastojyränä tunnettu pitkän linjan lintuharrastaja. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Asiaa kimalaisista sivuilla sekä – . Hän on ihastunut Saaristomeren monimuotoiseen luontoon, jossa läsnä on myös ihmisen historia. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu). klo ), tilaajapalvelu@sll. Kotiseutuja lintutuntemus ovat olleet suuri etu lintukuvaajan uralla. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski niina.tuulaskoski@saarsalo. Heikki Willamo, valokuvaaja ja kirjailija Karjalohjalainen Heikki Willamo pohtii usein ihmisen suhdetta metsään ja sen asukkaisiin. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Nykyisin Arto on jo eläköitynyt sekä työelämästä että sivutoimisen luontokuvaajan uralta, mutta kamera ja innostus lintuihin kulkevat yhä mukana. 28 46 52 Kevät herä ää kimalaisten kuninga aret – näsiänkin ääreen. Sanna-Mari on tehnyt kirjan Ahvenanmaan luontopoluista, ja melonut Saaristomerelläkin myös kirjanteon merkeissä. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Merkittävä piirre kuvaamisessa on ollut keskittyminen lähes pelkästään kotiseudun kohteisiin
Sää vaikuttaa pölyttäjähyönteisten aktiivisuuteen. Ihan vähästä sato ei kuitenkaan ole pilalla, sillä pörriäiset ja mustikat ovat sopeutuneet kevään sahaaviin lämpötiloihin. Ennakoi mustikan satoa TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Pysähdy kukkivien mustikkamä äiden äärelle tarkastelemaan, näkyykö hyvän sadon merkkejä. Sopiva määrä auringonpaistetta ja kesäsateita kasvattavat marjoista mehukkaita ja maukkaita. Säät saattavat kiusata kimalaisten lisäksi myös mustikoita. Aurinkoisella säällä kimalaiset tekevät pitkää päivää ja kiertävät kukkia tehokkaan järjestelmällisesti. 4H-järjestön nuoret keräävät havaintoja, mutta kuka tahansa voi myös lisätä omat tietonsa mustikasta, puolukasta ja suomuuraimesta.. Hailakan väristen kukkien kauneus saattaa jäädä vasta puhjenneiden lehtien viherryksen varjoon, ellei niitä kyykisty katsomaan. Tomerilta kimalaisilta kukat eivät jää huomaamatta. VINK KI Marjasatoja voi seurata Luonnonvarakeskuksen Marjahavainnot.fipalvelussa. Mustikan kukinnan aikoihin kuningattaren kasvattama ensimmäinen työläissukupolvi pääsee siivilleen ja alkaa kantaa mettä ja siitepölyä pesään kuningattaren ja toukkien ravinnoksi. Kun pölyttäjät ovat tehneet työnsä, alkaa raakileiden kasvattaminen marjoiksi. Pitkittyessään säätila voi koitua kuningattarelle ja koko pesälle kohtalokkaaksi. Kimalaisten pörinää seuraamalla voikin saada vinkin siitä, millainen mustikkasato on luvassa. Silloin kannattaa edelleen pitää silmällä säätä, sillä kuivuus jättää marjat pieniksi. Sateinen ja kolean tuulinen kevät taas pitää kimalaiset koloissaan ja hidastaa pesän kasvua. Kimalaiset hoitavat valtaosan mustikan pölytyksestä, joten iso osa loppukesän marjasadosta lepää niiden pörröisillä harteilla. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi METSÄNPOHJA ON täynnä kukkia, joskaan kukkaloistosta ei oikein mustikan tapauksessa voida puhua. Jos halla pääsee kunnolla puraisemaan, avautuneet kukat lakastuvat
Seuraa siementen lentoa Lähde retkelle polkupyörällä VINK KI Kävyn iän voi päätellä sen väristä. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan tämän kevään käpysadosta on tulossa keskimääräinen. Pyöräilethän luontoa ja muita liikkujia kunnioittaen! Vinkkejä alkuun löydät netistä osoitteesta www.suomenluonto.fi /tag/pyoraily. Toisena kesänä se kasvaa ja muuttuu ensin vihreäksi ja siementen kypsyessä ruskeaksi. Hyvät eväät ovat suorastaan retken kulmakivi. Siemenellä on noin sentin mittainen lenninsiipi, jonka avulla se lepattaa kohti uutta kasvupaikkaa. Metsähallituksen luontopalvelujen virkistyskäyttöpäällikkö viihtyy Kuusamon lähiluonnossa. Jos eväiden valmistus vaatii tulen, täytyy muistaa etukäteen tarkistaa tulenteon rajoitukset. Sen tiimoilta järjestetään tapahtumia eri puolilla maata. Keväällä reitit ovat märkiä, jolloin ihmiset lähtevät kiertämään. Toukokuun alkupuolella vietetään valtakunnallista pyöräilyviikkoa. suomenluonto.fi 7 Kevään lämpö saa männynkäpyjen suomut raottumaan ripisten. Miten retkeillä vastuullisesti, Sari Alatossava?. Mänty varistaa siemenensä touko–kesäkuussa, myöhemmin kuin kuusi. Itse odotan Oulankajoen kevättulvaa. 13.5. Kun siemenet ovat päässeet matkaan, käpy jää tarpeettomaksi, ja sekin saa pudota. Pyöräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta ennen lähtöä on syytä tarkistaa, ettei kohdealueella ole erityisiä rajoituksia. Ruoka kannattaa pakata valmiiksi niin, ettei luontoon edes vie pakkausroskaa, joka pitää tuoda takaisin. Etenkin keväällä voi tulla häirinneeksi pesiviä lintuja tai talloneeksi versovia kasveja. Lauantain teema on pyörämatkailu. Kiutakönkään kuohuja moni tulee katsomaan, ja veden hurja voima on kyllä vaikuttava. Yhdestä ihmisestä ei vielä hirveästi jää jälkiä, mutta kun kaikki kiertävät, jäljet alkavat näkyä aika nopeasti. Sen sijaan Etelä-Suomeen on odotettavissa jopa tavanomaista runsaampi kukinta. 3 VARAA AIK AA PYSÄHTYMISE E N . 2 P Y S Y P O L U L L A . Vaikka alueella ei olisikaan liikkumisrajoitusta, on hyvä kulkea merkittyjä reittejä pitkin. Samalla mänty käynnistelee kukintaansa, ja seuraava polvi käpyjä lähtee kasvuun. Pysähdy kuuntelemaan lintuja ja katselemaan ympärillesi. Etelä-Suomessa on jo ruohikkopalovaroitus. Yksi yleisimmistä roskista kansallispuistoissa on pillimehun pillin suojamuovi. Punertavasta emikukinnosta kehittyy pieni kellertävä kävyn alku. Maastopyöräilyä on helppo kokeilla vuokravälineillä. Avautuneen suomun suojista pääsee karkuun siemen. 1 VALMISTELE EVÄÄT. Annamme reiteille suuntaa-antavia aikoja, mutta retkeily ei ole nopeuskilpailu. Vesi joessa nousee korkealle. Kestää kuitenkin kaksi kasvukautta, ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä
aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA RI KO ST ET JA AN N A RI IK O N EN. Toisin oli ennen, toteaa juttukaverini. Tyynellä säällä kalkkaiden eli koirashaahkojen kumea huutelu värittää hienosti mereistä äänimaisemaa. Kevään edistyessä haahkoja saapuu päivittäin lisää Kökarin vesille, nyt niitä kelluu lavan edustan merialueella 150. LUE JUTTU vieraspetojen torjunnasta sivulla 34. TUTKIJA MARKUS ÖST Åbo Akademista vahvistaa, että nykyisellään haahkoista on koiraita n. ON TOTTA, että merikotka on runsastunut ja ajanut haahkat perinteisiltä pesimäluodoiltaan aivan sisäsaaristoon ja satamien tuntumaan. Ehkä on viisasta olla puuttumatta luontaisen peto-saalisparin suhteeseen. 2/3, kun sukupuolijakauma vielä 1980-luvulla oli tasainen tai jopa naarasvoittoinen. Tutkijoiden tekemässä mallinnuksessa pystyttiin osoittamaan, että suurin yksittäinen syy sukupuolijakauman muutokseen oli parhaassa lisääntymisiässä olevien naaraiden ylikuolleisuus (Ramula et al. Mitä merikotkille pitäisi tehdä. 2018). On samalla karua, että supikoira ja minkki joutuvat maksamaan meidän lajimme virheistä kovaa hintaa. Pahiten pesillä hautovia haahkanaaraita on kuulemma verottanut merikotka. Päivittelemme naaraslintujen vähyyttä saapuvissa haahkaparvissa. Siivekäs huippupeto on ollut kauan poissa saaristosta, ja nyt tasapaino haahkan ja muiden saaristolintujen kanssa pitää hakea uudestaan. Jos haahkan kokemaa ankaraa, nimenomaan naaraisiin ja poikasiin kohdistuvaa saalistuspainetta halutaan helpottaa, perusteltavissa oleva tapa on paikata ihmisen tekemiä virheitä ja säädellä saaristolinnustoa uhkaavia vieraspetokantoja. Haahkan puolisopula Päätoimi. HAAHKAA KUITENKIN piinaa kaksikin tuontipetoa, minkki ja supikoira. Ehkä ei mitään. 8 suomenluonto.fi KÖKARISSA, Hamnön kirkon viereisellä lintulavalla turisen linnuista paikallisen luontoharrastajan kanssa
Kevään aikana on muuallakin rannikolla havaittu itsenäistä elämää opettelevia rohkeita nuoria hylkeitä. Nuoret hallit ovat nyt nälkäisiä, sillä niillä on takanaan muutaman viikon paasto. Hallit ovat keränneet Vanhankaupunginkoskelle sankoin joukoin luonnonystäviä. Paaston merkitystä ei varmasti tunneta, mutta tutkijat arvelevat, että se liittyy kuutin elimistön sopeutumiseen pitkiin sukelluksiin. Emo imettää kuuttia helmi–maaliskuun vaihteen syntymästä alkaen alle kolme viikkoa. Sukellustaito on saalistuksen kannalta välttämätön itsenäisen elämän edellytys. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA TUOMAS HEINONEN. Sen jälkeen se jo vieroittaa poikasen, jonka vaalea kuuttikarva vaihtuu aikuisen turkkiin. Meneillään oli kuoreiden voimakas kutunousu. Vanhankaupunginkosken alapuoli on halleille otollinen kalapaikka, josta ne saavat pyydettyä helposti ruokaa. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Hallit koskella kalassa HUHTIKUUN PUOLIVÄLISSÄ Helsingin Vanhankaupunginkoskelle ilmaantui kaksi nuorta harmaahyljettä eli hallia
Alueelle ei kuitenkaan rakennettu taloja, vaan hiekkakenttä lasten leikkipaikaksi. Kaisaniemen ja Alppipuiston lampien luonnontila tuhottiin asfaltoimalla tai betonoimalla niiden pohjat 1900-luvulla. 1990 Lu m ijä lk iin de ks i 4 2 1995 2000 2005 2010 2015 2020 TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO Kilpasoutujoukkue Kaivopuiston lammella 1870-luvulla.. n tiedot: Luonnonvarakeskus. Lammen ekologinen tila voi muuttua esimerkiksi rehevöitymisen takia, vaikka lampea ei kaivettaisi rajusti. ”Kaupunkilampien ennallistaminen auttaisi meitä sopeutumaan ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin”, Alikhani sanoo. Kaupunkilampien tilaa voitaisiin Alikhanin mielestä parantaa ennallistamalla, sillä suurin osa niistä on rakentamatta ja lampien yhteys pohjaveteen on säilynyt. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi VÄESTÖNKASVU, LISÄÄNTYNYT maankäyttö ja ilmastonmuutos ovat pääsyyt Helsingin kaupunkikosteikoiden katoon ja ekologisen tilan heikentymiseen. Lumijälki-indeksi (jälkiä/10 kilometriä/ vuorokausi) näytt ää kärppien määrän romahduksen sitt en 1990-luvun. Graa. Vaaralaan syntyi lampia soranoton seurauksena, ja niistä kehittyi luonnolle arvokkaita. Ihmistoiminta on myös synnyttänyt kosteikoita. Hän työskentelee vanhemman yliopistonlehtori Petri Nummen tutkimusryhmässä. Hän uskoo, että lampien ennallistaminen tulee lisääntymään, sillä niiden merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Täälläkin ihmiset ovat muokanneet lampia. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Riistakolmiolaskennoissa vapaaehtoiset ovat laskeneet lumijälkiä 1980-luvun lopulta alkaen. Kaupunkilampien säilyttäminen on tärkeää, sillä ne ehkäisevät tulvia, puhdistavat vettä, säätelevät pohjavettä ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Lammet esimerkiksi hillitsevät kaupunkien lämpösaareke-ilmiötä. Esimerkiksi Kaivopuiston lehtimetsien ympäröimä lampi kuivatettiin 1800–1900-luvun taitteessa väestönkasvun paineessa. Väitöskirjatutkija Somayeh Alikhani Helsingin yliopistosta selvitti vanhojen karttojen, tutkimusten, dokumenttien ja valokuvien avulla kuuden helsinkiläisen kaupunkilammen ympäristöhistorian. Kaupunkilampien merkitys tulee kasvamaan ilmastonmuutoksen myötä, tuore väitöskirjatutkimus paljastaa. Lämpösaarekeilmiössä kaupunki kuumenee ympäröivää maaseutua enemmän, sillä helteillä lämpö varastoituu rakennuksiin. ”Suomessa kaupunkilampia on enemmän kuin maailman suurkaupungeissa”, Alikhani kertoo. Kuinka Kaivopuiston lampi katosi
”Kausikosteikoiden merkitys tunnistetaan edelleen heikosti.”. RK Saharan eteläpuolen kuivilla savanneilla talvehtivien eurooppalaisten lintulajien pesimäkannat taantuivat vuosina 1980–2017 keskimäärin 40 prosenttia, ja kosteilla alueilla talvehtivien lajien kannat 15 prosenttia. Eurooppalaiset paikkalinnut ja tänne talveksi jäävät muuttolinnut vähenivät vain kolme prosenttia. Tehokkaimpia suojelukeinoja olisivat puiden istuttaminen kaikenlaisiin sopiviin paikkoihin, kosteikkojen ja savannien suojelu ja metsästyksen rajoittaminen. Kuusi ympäristöhistoriatutkimukseen valittua lampea kuvastavat erilaisia kehityskulkuja kaupunkilampien historioista. Samalla sovelluksen käyttäjä voi osallistua muuttolintututkimukseen äänittämällä lintuja. Olemme kartoittaneet sukeltajakuoriaisia ja vesilintuja kaikilta Helsingin lammilta. Afrikassa talvehtivia lintuja ei voi suojella rauhoittamalla suppeita alueita, koska talvisin suuri osa lajeista hajaantuu laajemmalle alueelle kuin pesimäaikaan. Kaikkien Afrikassa talvehtivien lajien kannanlaskun keskiarvo oli 27 prosenttia, IBIS-tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljasti. Kausikosteikoiden merkitys tunnistetaan kuitenkin edelleen heikosti. Monet vaateliaat ja erikoistuneet lajit tarvitsevat myös tiukasti suojeltuja talvehtimispaikkoja ja lajikohtaisia ympäristönhoitotoimia. Kuivattaminen ei uhkaa kaupunkilampia enää yhtä paljon kuin sata vuotta sitten. . Rajoitusalueita on useimmissa kansallispuistoissa erityisesti merellä, järvillä ja soilla. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . PERTTI KOSKIMIES Muuttolintujen kevät -sovellus on ladattavissa ilmaiseksi sovelluskaupoista. Liikkumisrajoitusalueisiin tulee tutustua ennen maastoon lähtöä esimerkiksi luontoon.fi-sivuilla. RK Uusi sovellus linnunlaulun tunnistamiseen Uuden Muuttolintujen kevät -sovelluksen avulla voi tunnistaa laulavat linnut tekoälyä hyödyntäen. Afrikkaan muuttavat linnut huvenneet Lintujen pesintöjä turvataan liikkumisrajoituksilla kansallispuistoissa Vanhempi yliopistonlehtori Petri Nummi, Helsingin yliopisto Metsähallitus tiedotti uusista liikkumisrajoituksista kansallispuistoissa. Kausikosteikoista voitaisiin ennallistamalla tehdä parempia elinympäristöjä esimerkiksi sammakkoeläimille. Sovellus tallentaa lintujen äänet ja niiden sijaintitiedot, joiden avulla tutkijat voivat selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat lintujen kevätmuuttoon ja sen etenemiseen. Luonnossa liikkumista rajoitetaan lintujen ja muiden eläinten pesimärauhan turvaamiseksi sekä kasvillisuuden suojelemiseksi. Sovelluksen kehittämisessä ovat mukana muun muassa Jyväskylän ja Helsingin yliopistot, LifePlan-hanke, Luomus, BirdLife Suomi ja Yle. . Halusimme saada mukaan esimerkit erilaisista tapahtumista. Metsähallitus myös muistuttaa, että koirat on pidettävä suojelualueilla kytkettyinä ympäri vuoden. Ne auttavat esimerkiksi hulevesien hallinnassa, kun rankkasateet lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä. Varma valinta on merkityillä reiteillä pysyminen, joilla kulkeminen on aina sallittua. Myös esimerkiksi Kaivopuiston lampi voitaisiin palauttaa ja ennallistaa monimuotoiseksi kaupunkikeitaaksi. Saaria ei saa mennä niin lähelle, että linnut joutuvat jättämään pesänsä, vaikka saarelle ei rantautuisikaan
PFAS-yhdisteiden hajoamistuotteet kertyvät ympäristöön, ja ne voivat haitata ihmisen lisääntymistä ja aiheuttaa syöpää. Suuret pitoisuudet aiheuttavat kimalaisille akuutin myrkytystilan, BMC Ecology & Evolution-lehdessä julkaistu tuore suomalaistutkimus paljasti. Hyönteisja rikkakasvimyrkyt ovat haitallisia luonnossa pieninäkin pitoisuuksina. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Glyfosaattijäämät vähentävät mikrobeja Rikkakasvimyrkkynä käytetyn glyfosaatin jäämät maaperässä köyhdyttävät kasveille hyödyllisten mikrobien määrää, Turun yliopiston tuore tutkimus paljastaa. Mikrobit edistävät kasvien terveyttä ja puolustuskykyä tauteja vastaan. Yhdisteitä on 10 000 ja niitä käytetään muun muassa pakkauksissa ja elektroniikassa. PFAS-yhdisteiden käyttöön rajoituksia PFASeli perja polyfl uorattujen alkyyliyhdisteiden käytön rajoitusehdotus on kuulemisvaiheessa Euroopan kemikaalivirastossa. Glyfosaatti ei häviä maaperästä valmistajien väitteen mukaisesti parissa viikossa, vaan se voi säilyä jopa vuosia. PFAS-yhdisteiden käyttöön rajoituksia PFASeli perja polyfl uorattujen alkyyliyhdisteiden käytön rajoitusehdotus on kuulemisvaiheessa Euroopan kemikaalivirastossa. PFAS-yhdisteiden hajoamistuotteet kertyvät ympäristöön, ja ne voivat haitata ihmisen lisääntymistä ja Tiaklopridi-jäämät haitallisia kimalaisille Tiaklopridi-hyönteismyrkky haittaa kimalaisten oppimista hyvin pieninäkin pitoisuuksina, jollaisina sitä voi löytyä kukkien siitepölystä ja medestä. Mikrobit edistävät kasvien terveyttä ja puolustuskykyä tauteja vastaan. HYÖDYLLISE T MIKROBIT KEMIK A ALITURVALLISUUS PÖLY T TÄJÄT TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA HELJÄ SAARINEN-SALO / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi. Glyfosaatti ei häviä maaperästä valmistajien väitteen mukaisesti parissa viikossa, vaan se voi säilyä jopa vuosia. Yhdisteitä on 10 000 ja niitä käytetään muun muassa pakkauksissa ja elektroniikassa. Tiaklopridin käyttö Suomessa kiellettiin 2021. Glyfosaattijäämät vähentävät mikrobeja Rikkakasvimyrkkynä käytetyn glyfosaatin jäämät maaperässä köyhdyttävät kasveille hyödyllisten mikrobien määrää, Turun yliopiston tuore tutkimus paljastaa
Rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista kommentoi Pohjois-Savossa paljastunu a historiallisen laajaa salametsästysepäilyä Ylen haasta elussa 22.4.2023. Tutkijat Hermanni Kaartokallio ja Eeva Eronen-Rasimus kertovat, että parhaimmat biomuovit muistuttavat mahdollisimman hyvin hajottajille tuttuja kasvitai bakteeripolymeerejä. Poliisin tietojen mukaan kalastaja löysi linnut kuolleena Iso Maijasaaren rantavedestä. Lintujen koko on kutistunut 13 vuodessa, koska muovi on heikentänyt lintujen ravitsemustilaa, kertoo aikaisempi tutkimus. aa Vedessä kelluvan muovin syöminen arpeutt aa valtamerilintujen vatsan ja lopulta nälkiinnytt ää ne. RK Kompensaatio etenee Kesäkuussa voimaan astuvassa uudistetussa luonnonsuojelulaissa säädetään, kuinka luontohaitt oja voi hyvitt ää vapaaehtoisella ekologisella kompensaatiolla. RK POLIIT TINEN ELIÖ Kaupan vihreät hedelmäpussit ovat maissitärkkelystä ja hajoavat luonnossa hyvin. Tutkijat ovat olleet huolissaan ilmiöstä vuosikausia. Kun sysiliitäjän vatsalaukku täytt yy muovilla, sinne jää vähemmän tilaa ravinnolle. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Selluloosa-asetaatista valmistettu biomuovi, jota käytetään muun muassa leipäpussien ikkunoissa, hajoaa hyvin sekä meressä että laboratoriossa tehdyissä kokeissa, Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tekemä tutkimus paljasti. Merikotka ja sen pesäpuu ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Biomuovin raaka-aineen valinta on tärkeää, jotta se lievittää eikä pahenna merten muoviongelmaa. Sen sijaan yleisesti käytetty polylaktidi, josta valmistetaan esimerkiksi teepusseja, ei hajonnut kummassakaan kokeessa. Tauti tunnetaan nimellä plastikoosi ja se kuvatt iin Journal of Hazardous Materials -lehdessä. Linnut ovat nyt tutkittavina Ruokavirastossa. Hankkeessa tutkittiin neljän eri biomuovityypin hajoamista ja hajottajabakteerilajistoa. Kompensaatio on viimeinen keino, jos luontoarvojen tuhoutumisen estäminen ei ole mahdollista. RK Vahvoja viitteitä organisoituneesta toiminnasta. Tehokkaiksi biomuovin hajottajiksi osoittautuivat etenkin gammaproteobakteerit. Muovi arpeutt aa vatsalaukun, vähentää nälän tunnett a ja vatsalaukun elastisuutt a, jolloin vatsaan mahtuu vähemmän ruokaa pesäpoikasille. Nyt tauti kuvatt iin sysiliitäjä-yhdyskunnassa yli 500 kilometrin päässä Australian rannikolta. JESSICA HAAPKYLÄ Biomuovien hajoamisessa eroja Muovi sairastu. RI IK KA KA AR TI N EN MERIKOTKA Haliaeetus albicilla Lounais-Suomen poliisi tutkii kahden Naantalin Rymättylästä kuolleena löydetyn merikotkan tapausta ja pyytää yleisöltä vihjeitä. Nyt lausunnolla on asetus, jolla täsmennetään kuinka luonnolle aiheutett u haitta hyvitetään. Korvauksena voi olla luonnon ennallistaminen tai tietyn alueen suojeleminen. Tapausta tutkitaan luonnonsuojelurikoksena. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y
Talitiainen ja kirjosieppo ovat yleisiä asukkaita linnunpöntöissä.. Tutkijat selvittivät sieppojen oppimista tarjoamalla villeille linnuille pönttöjä, joiden suulle oli kiinnitetty symboleja. Kirjosieppo saattaa yrittää tiaisen pesän valtausta, mutta Oulun yliopiston ja Luonnon varakeskuksen tutkijat huomasivat, että ne myös katsovat tinteistä mallia. Tutkijat otaksuvat, että lajien keskinäinen tiivis kilpailu mutkistaa valintaperusteita. Toisaalta tiainen saattaa tarjota kirjosiepolle varoittavan esimerkin: jos pesässä on vain vähän munia, sieppo pyrkii etsimään toisenlaisen kolon. Tinttien menestyksen perusteella kirjosiepot valitsivat joko samanlaisella tai erilaisella symbolilla varustetun pesäpöntön. Kirjosiepot suosivat samanlaisia pesäpaikkoja kuin talija sinitiaiset, jotka ovat viettäneet talven Suomessa ja saaneet varata kolot ja pöntöt kauan ennen sieppojen saapumista. S u h t e e l l i s t a K iireisimmät kirjosiepot ovat jo saapuneet muuttomatkaltaan trooppisesta Afrikasta ja virittelevät rytmikästä soidinlauluaan. Akuutti asuntopula saattaa haitata kevätpuuhia. Kaikkein tarkimmin siepot matkivat paikan valinnassa tiaisia, joiden pesässä on paljon munia. Siepot hakeutuvat pesimään tiaisten läheisyyteen, sillä ne luottavat niiden paikallistuntemukseen. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Tintistä mallia TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT KIMMO RAMPANEN / VASTAVALO JA SHUTTERSTOCK Talitiainen ja kirjosieppo ovat yleisiä asukkaita pihapiirin linnunpöntöissä. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita. Kirjosieppo käykin kurkistelemassa tiaisten pesiin myös ilman valtausaikeita. Aivan näin suoraviivaista pesäpaikan valinta ei ollut, vaan esimerkiksi pönttöä valitsevan naaraan ikä ja koko vaikuttivat sen tekemään päätökseen
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15
16 suomenluonto.fi TIIRAT TIIRAT TUOVAT KESÄN VESILLE. 16 suomenluonto.fi TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT VESA HUTTUNEN, MARKUS VARESVUO, ARI AHLFORS, JARI PELTOMÄKI JA ANTTI HALKKA Suomen vesien kesä ei ole valmis ennen tiiran kevyttä lentoa. Lapintiirat olivat vielä alle kaksi kuukautta sitten Etelämantereella
Ne lensivät syysja kevätmuutollaan yli 50 000 kilometriä. AN TT I H AL KK A TUOVAT KESÄN VESILLE TUOVAT KESÄN VESILLE. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 TIIRAT Vastikään saapuneita lapintiiroja Selkämerellä
On hauska ajatella, että lapintiiroilla on kaksi kevättä. Mietin valtavaa muuttomatkaa, joka niillä on takanaan – lähes 20 000 kilometriä Etelänapamantereen talvivesiltä kuudessa viikossa Suomeen omin siivin. Ne kalastavatkin matkalla, kun joustavat siiveniskut veivät kohti pesimäseutuja. VE SA H U TT U N EN. Ne viipyivät kaksi kuukautta Intian valtamerellä myös siksi, ettei Etelänapamantereen kalavesille ole hyvä kääntyä ennen kuin kevät on edennyt ja L Lapintiira. Vielä Atlantin pohjoisosassakin ne lensivät keskellä suurta ulappaa, osa lähempänä Pohjois-Amerikkaa kuin Eurooppaa. M AR KU S VA RE SV U O Lapintiira on valon lintu. Yksin ne eivät pitkää lentoaan tehneet, vaan pieninä löyhinä parvina. 18 suomenluonto.fi apintiirojen pilvi lehahtaa lentoon pieneltä luodolta. Mikä matka, mikä vauhti! Lapintiiran muuttotapaa on ihmetelty siitä lähtien, kun tutkijat näkivät niitä Etelämantereella ensi kertaa viime vuosisadan alussa. Afrikan rannat eivät niitä kiinnostaneet, vaan ne tekivät matkaa avomerellä suurten mantereiden välissä. Sen vuodessa on noin 7000 valoisan ajan tuntia. Isotooppinäytteistäkin voidaan nähdä, että Euroopan kesässä kalastelevien lapintiirojen siipisulat ovat kasvaneet toisella puolen maapalloa krillin ja muiden äyriäisten voimalla. Ne kalastivat krilliäyriäisiä ja keräsivät rasvavaraston, joka riittäisi silti vain kolmentuhannen kilometrin lentoon. Myötätuulireitin siivittäminä ne suuntasivat kohti pohjoista. Ahtojäävyöhykkeellä vietetyt kolme kuukautta oli päättynyt. Aurinko kertoo matkan vaiheet Lapintiirojen vauhti oli alkumatkasta 400–500 kilometriä päivässä, ja vielä Pohjois-Atlannin osuudella lähellä 300 kilometrin päivävauhtia. Tämä on noin 80 prosenttia vuoden 8760 tunnista. On toukokuun alku, ja tiirat ovat juuri saapuneet eteläisen Selkämeren ulapan äären viimeiselle luodolle, jossa olen usein nähnyt myös harmaahylkeitä. Sitä ennen ne lensivät kalastellen Intian valtamerta itään aina Australian eteläpuolelle asti. Nykyisin tunnetaan jo matkan vaiheetkin. Ne suuntasivat kohti Itämerta. Etelämantereen talvivesilleen ne saapuivat marraskuussa, joka vastaa etelässä pohjoisen pallonpuoliskon toukokuuta. Voimme melko varmasti sanoa, että Selkämeren luodon tiirat ponnahtivat siivilleen joltain Weddellin meren jäälautalta maaliskuun puolivälissä. Liike on niin olennainen osa lapintiiran elämää, että ne vaeltavat myös talvehtiessaan. Uudet siipisulat tekivät työtään — talvella ne olivat vaihtaneet kaikki siipisulkansa. Tiirat kiersivät talven mittaan Antarktista länteen Australian pituuspiirin paikkeilta Afrikan tietämille kevätmuuton lähtöasemiin. Etäältä autiolta näyttänyt kallio vilisee vaaleita siipiä. Täällä parisataa tiiraa levähtää ja jatkaa tuota pikaa pesimään
”Aikaisin pesivien etelän tiirojen muuttomatka on kaikkein pisin, grönlantilaisilla ei ole aikaa poikkeamiin matkalla Antarktikselle”, Alerstam toteaa Suomen Luonnolle. Sen voi nähdä lennossa tai laiturin nokassa kalastusmahdollisuuksia tiirailemassa. Ruotsin tutkimusta veti Thomas Alerstam, joka on yksi maailman tunnetuimmista muuttolintututkijoista. Tutkijoilla on pian edessään tiiran muuttoreitti aikatauluineen. suomenluonto.fi 19 ”Lapinriira on evoluution mestariteos. suomenluonto.fi 19 jäätilanne sallii kalastuksen. Sellainen painaa vain gramman tai pari, kun lapintiiralla on massaa pienen kännykän verran eli reilut sata grammaa. Esimerkiksi lajitovereitaan myöhemmin matkaan pääsevät Grönlannin pesijät jatkavat Afrikan paikkeilta etelään melko suoraa linjaa. Niiden fysiologian, anatomian ja käyttäytymisen sopeumat ovat miltei käsittämättömän monitahoisia ja kuvastavat elämän suuruutta!” Suomi on tiirojen suurmaa Kesän tullen suomalaiset saavat ihailla tiiroja melkein missä vain, kunhan ollaan vesien äärellä. Helpoiten sen erottaa lapintiirasta mustasta nokan kärjestä. Tiiroilla molemmat puolisot huolehtivat poikasista. Kun tiira seuraavana vuonna tai myöhemminkin palaa pesimäpaikalleen, laite kerätään pois. Paikantimen menetelmä on saman tyyppinen kuin entisaikain merenkulkijalla kronometreineen, sillä tiiralla on laitteessa mukanaan valoanturi ja tarkkuuskello. Etelä-Suomen järvillä ja merensaariston sisäosissa kohdattu tuttavuus on yleensä hyvin lapintiiran näköinen kalatiira. Suomessa valopaikantimia on käytetty monilla pikkulinnuilla, mutta ei vielä tiiroilla. Suomesta ne olivat lähteneet jo elokuussa. Brittitutkijoiden laitteet tallensivat myös lämpötilan. Suomen lapintiirojen siiveniskuihin sopinee kuitenkin yllä selostettu reitti, jonka valopaikantimet ovat näyttäneet Hollannissa, Vienanmerellä ja Itämerellä Ruotsissa pesiville tiiroille. Lapintiirojen jalkojen anturit näyttivät pakkasta miltei joka päivä, mistä tutkijat päättelivät niiden seisoneen Etelämantereella jäällä. Se kuvastaa elämän suuruutta.” AR I AH LF O RS. Lapintiiroja itsekin jo 1980-luvulla Antarktiksella tutkinut Alerstam on yhä tiirojen lumoissa. ”Lapintiiran vuodenkierto kuvastaa mielestäni hyvin sitä, millaisia biologisia mestariteoksia evoluutio on kehittänyt maailmaan. Näin yksityiskohtainen tieto lapintiirojen matkasta on saatu laittamalla niiden matkaan valopaikantimia. Eniten Alerstamia yllätti tutkituissa ruotsalaisissa ja muissa levinneisyydeltään eteläisissä lapintiiroissa se, että ne jatkoivat muuttoa pitkälle itään ennen kääntymistä Etelämantereelle. Kuvassa lapintiira
Pikkutiiran valtakuntaa ovat Perämeren somerikot ja hietikot, ja muutama pari elää myös Saaristomerellä. Tiirojen runsaus kertoo vesien maasta, jossa tiirakin löytää oman kolkkansa. Suomessa pesii 20 suomenluonto.fi Kalalento on tärkeä rituaali. Lentotaiturien äänet kuluvat erottamattomasti kesämaisemaan, kalatiiran äreä tii-rä -varoitus, lapintiiran heleämpi versio samasta, räyskän repivä äyskähdys, muutamalla paikalla mustatiiran eloisa äänimaailma, ja Perämerellä vielä pikkutiiran tarmokas kitinä. Ne tarvitsevat vesistöjä joissa kalastaa, ja rauhallisia saaria ja rantoja pesintäänsä. Kuvassa kalatiirapari. Suomella on onni olla tiiroille yksi Euroopan runsaimpien kantojen maista, ja EU:ssa Suomi on tiirojen suosikki vailla vertaa. 20 suomenluonto.fi On kuin tiiroilla olisi ollut sanansa sanottavana, kun maamme peruspiirteitä muokattiin. Pikkutiira ja mustatiira ovat maassamme hyvin vähälukuisia. VE SA H U TT U N EN. Mustatiira pesii vain muutamalla Etelä-Pohjanmaan lintujärvellä alle kahdenkymmenen parin voimin. Lapintiiralle, kalatiiralle ja räyskälle Suomi sen sijaan on suurmaa. Nyt toukokuussa alkaa tiirojen herkeämätön partiointi kalavesillä. Kaikki tiiralajimme ovat saapuneet kaukaa, sillä neljä lajia saapuu Afrikasta ja lapintiira siis vielä etäämmältä. Koiraan tarjoama kala on naaraalle paitsi tarpeellinen ateria, myös osoitus koiraan kyvyistä
Toisaalta tapa tiedettiin jo monilta merilinnuilta. Räyskä on tiirojen kuningas. Lapintiiran ja kalatiiran tiedetään pesivän vuodesta toiseen mieluiten saman puolison kanssa. Eikä vain vähän erillään, vaan jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Kalojen tuominen naaraalle kuuluu myös pariutumista edeltäviin kosiomenoihin. Pienet kolmipiikit sen sijaan koettivat lisääntymisonneaan ennen kuin isot valtaavat reviirit. Moni on varmaan nähnyt, miten tiirakoiras lentää naaraan ohi toistuvasti ja tarjoaa innokkaasti kalaansa. Brittitutkijat huomasivat, että jos puolisoa ei alkanut kuulua, parissa tapauksessa jo paikalle tullut tiira pariutui uudelleen. Pesinnän alussa tiiroilla on tapana testata parinsa kuntoa kohoamalla yhdessä kieppuen korkeuksiin, jolloin selviää lentotaito. Lapissa ja muutoinkin Oulujärveltä pohjoiseen lapintiirat pesivät järvillä ja rimpisillä soillakin. Syöksysukellusta kaikki tyynni Kala on tiiroille ykkösjuttu. Tiirat näyttävät pariutuvan suunnilleen samanikäisten kumppaneiden kanssa. Varsinkin isokokoinen räyskä hakee ravintoa laajalta alueelta ja usein pitkältä sisämaasta. Kalatiiran voikin nähdä Helsingin Töölönlahdella tai eteläisessä Lapissa ja kaikkialla siltä väliltä. Koiraan kalastuskunto selviää, kun se hakee naaraalle saalista herkeämättä ennen munintaa ja vielä haudonnan alkuvaiheessakin. Suomalainen Ulrika Candolin huomasi, että isot kolmipiikit viivyttivät pesänrakennustaan ja kosiomenojaan, kunnes kalaja lapintiirojen kiivain kalastuskausi oli ohi, ja levää oli kasvanut näkösuojaksi. Munat painavat vajaat kaksikymmentä grammaa, joten kaksi (lapintiira) tai kolme (kalatiira) munaa vastaa kymmeniä prosentteja naaraan painosta. Ravinto tulee naaraalle tarpeeseen, sillä naaras joutuu käyttämään paljon energiaa munimiseen. Suomen rannikolla ravintona on usein kolmipiikki. Niin teki myös myöhässä saapunut puoliso. Olikin yllätys, kun valopaikantimet paljastivat lapintiirapuolisojen viettävän talvensa erillään. Maailman vanhimmaksi tiedetty 33-vuotias kalatiira oli rengastettu Savossa, missäpä muuallakaan. Saalista ne etsivät ilmasta tarkkaillen tai näköalapaikalla istuen. Lintuharrastajat ovat tottuneet kiinnittämään huomioEloisa pikkutiira on Suomessa lähinnä Perämeren piristys. Tapa tunnetaan myös kalatiiralla. Vain Islannissa on Euroopassa enemmän lapintiiroja kuin Suomessa. EU:n ja Britannian yhteenlasketuista kalatiiroista meillä elää yli neljännes. Sen suhteen on kuitenkin hyvä muistaa, että tämä kosmopoliitti elää Pohjois-Amerikassa ja Australiassa kymmenien tuhansien parien voimin, ja meillä on räyskäpareja vain tuhatkunta. Pesinnän kaksi kuukautta Tiirapariskunnasta ei erota päälle päin, kumpi on naaras ja kumpi koiras. Kalaja lapintiirat saalistavat sitä, kun se siirtyy keväällä rantaveteen ja rakentaa vesikasveista pesänsä. JA RI PE LT O M ÄK I VE SA H U TT U N EN Koiraan kalastustaitoa tarvitaan myös naaraan ruokkimiseen.. suomenluonto.fi 21 lähes puolet EU:n ja Britannian yhteen lasketusta lapintiirakannasta. Se näkyy ja kuuluu. Valtavalla Etelämantereella talvehtiminen ja pitkä kotimatka vaihtelevine säineen tuo lapintiirojen perhe-elämään jännitystä, sillä koiras ja naaras saapuvat pesimäpaikalle usein hieman eri aikaan. Kalastusmatkat voivat ulottua kauaskin pesimäkoloniasta. Muutoin kalatiira ja lapintiira ovat aika pariuskollisia, ilmeisesti räyskä ei niinkään. Räyskällekin olemme EU:n ykkönen. Lukumäärien valtias maassamme on silti lapintiira, mitä selittää sen hallitseva asema merensaaristossa, missä kalatiiroja on yleensä vain lähellä mannerta. Se tiedetään tarkkaan Saksan Pohjanmeren rannan Banter Seen kalatiiroista, joista yli tuhannella on ollut mukanaan transponderi eli laite, joka kertoo kolonian lähettimien tutkakyselyn jälkeen tutkijoille, mikä merkityistä yksilöistä lintu on. Tiirat kalastavat syöksysukeltamalla, ja varsinkin lapintiira paljon myös koukkien pikkukaloja pinnasta
1. Kolonia on niin hyvin puolustettu ja pesäpaikka niin oivasti valittu, että esimerkiksi tukkasotka pesii mieluusti tiirojen suojassa, niin myös monet kahlaajalinnut kuten karikukko. Byholmin ja kanssatutkijoiden yksi huomiota herättänyt löytö oli, että nuoret räyskät muuttavat loppukesällä Afrikkaan miltei aina isänsä tai muun aikuisen koiraan opastamana – naaras poistuu muutolleen koiraita ennen. VE SA H U TT U N EN M AR KU S VA RE SV U O. Laji on nykyisin tutkituin tiiramme, ja suomalaistutkija Patrik Byholmin vetämässä projektissa räyskät ovat viime vuosina saaneet mukaansa satelliittilähettimiä. Tänne ei ole kunnolla kurottanut myöskään lintuinfl uenssa, joka on kurittanut Euroopassa varsinkin riuttatiiroja ja Yhdysvalloissa räyskiä. Vastuuasemamme huomioiden tiirojen tutkimus voisi meillä olla vilkkaampaakin kuin nyt. 2. Riuttatiira ei pesi Suomessa, mutta kylläkin lähellä meitä Virossa. Ilman aikuista jääneet tutkimusräyskät menehtyivät merikotkan tai kanahaukan saaliina. Räyskä ja muutkin tiirat pesivät myös yksittäisparein. Yhdyskuntia ja yksittäispareja Tiirat pesivät usein yhdyskuntina, joissa voi olla Suomessa satoja pareja, Vienanmerellä jopa kymmenentuhatta. Isokin tiirajoukko voi kuitenkin yllättäen vaihtaa pesimäpaikkaa, kuten olen monesti saaristolintuja laskiessani todennut. Suomi on säästynyt ravintokalakantojen romahduksilta, jotka ovat verottaneet esimerkiksi Brittein saarten tiiroja. Tauti koetteli myös Ruotsin ja Tanskan riuttatiiroja. Tiirojen tiirailu on Suomessa monille osa kesäisen rantaelämän ja vesiluonnon viehätystä. Hyönteiset voivatkin muodostaa ison osan varsinkin lapintiiran pesimäajan ravinnosta. ”Isän suuri merkitys oli meille yllätys”, hän toteaa. Monissa maissa tiirakannat ovat vähentyneet. Räyskäkoloniat siirtyvät kymmeniä kilometrejä ja voivat joutua vuosiksi lintujen seuraajilta hukkaan ennen kuin ne taas löytyvät. Pohjanmeren rannikon riuttatiiroista menehtyi viime pesimäkautena kymmeniä prosentteja, ja Banter Seen kalatiiroista hävisi neljännes. Kun tiirat ovat pääskyjen tavoin ilma-akrobaatteja, ne pystyvät pyydystämään myös hyönteisiä suoraan ilmasta. Suomella on kolmesta runsaasta tiiralajistamme Euroopassa melkoinen vastuu, sillä se miten tiirat voivat täällä, näkyy koko Euroopan tilanteessa. Yleisten tiirojemme tilanne on melko hyvä toisin kuin lokkien, joista uhanalaisia ovat Suomessa meri-, selkä-, harmaaja naurulokki. Räyskäkoloniasta ei voi erehtyä lintujen päästäessä yhtä aikaa äänensä valloilleen. Kesä ei tunnu täydeltä ilman niiden keveää lentoa ja eloisaa olemusta. 22 suomenluonto.fi ta tämän maailman suurimman tiiran voimakassiipiseen hahmoon ja kauas kuuluvaan räjähtävään ääneen. Suomella on suuri vastuu tiiroista Tiiroistamme uhanalaisia ovat lähinnä pienten kantojensa takia pikkutiira ja mustatiira, joista mustatiira on myös menettänyt alueitaan
ÄÄNET Kalatiiramaisia, mutta heleämpiä ja kirkkaampia, varoitus usein kireä krieer. TALVEHTIMINEN Afrikan länsija eteläosat. ÄÄNET Ääni räjähtävä räy-yh, nuoren kerjuuääni korkea viheltävä piiskutus. 5. TALVEHTIMINEN Afrikan länsirannikko. 3. 4 5. M AR KU S VA RE SV U O AR I AH LF O RS M AR KU S VA RE SV U O. PIKKUTIIRA Sternula albifrons PESIMÄKANTA 80 paria. TALVEHTIMINEN Afrikan eteläosan rannikot. MUSTATIIRA Chlidonias niger PESIMÄKANTA 15 paria. TUNTOMERKIT Kuin lapintiira, mutta pyrstö lyhyt ja jalat pitkät. TUNTOMERKIT Kuin kalatiira, mutta pyrstö pitkä, jalat lyhyet ja nokka kärkeä myöten karmiininpunainen. TUNTOMERKIT Vatsapuoli ja pää mustat. LEVINNEISYYS Pesii koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, ei uloimmassa saaristossa. LEVINNEISYYS Perämeren rannikolla noin Kokkolasta Hailuotoon, Saaristomerellä muutama pari. 2. MUUTTO Syysmuutto heinä–elokuussa, kevätmuutto (huhti)–toukokuussa. 4. ÄÄNET Pikkutiiramaisen kiihkeitä. ÄÄNET Tunnusomaisia mm. TUNTOMERKIT Jättiläistiira, lokkimaisen jykevä. TUNTOMERKIT Hyvin pienikokoinen tiira, otsa valkoinen ja nokka keltainen. knejk ja krii-itt. MUUTTO Syysmuutto elokuussa, kevätmuutto (huhti)–toukokuussa. suomenluonto.fi 23 1. LEVINNEISYYS Muutamalla EteläPohjanmaan rehevällä lintujärvellä. LAPINTIIRA Sterna paradisaea PESIMÄKANTA noin 90 000 paria. Suomen tiirat 3. LEVINNEISYYS Pesii merensaaristossa koko rannikolla sekä maan pohjoisosassa myös sisävesillä ja soilla etelässä Oulujärvelle asti, paikoin etelämpänäkin. TALVEHTIMINEN Etelämantereen vesillä. RÄYSKÄ Hydroprogne caspia PESIMÄKANTA noin 1000 paria. KALATIIRA Sterna hirundo PESIMÄKANTA noin 40 000 paria. TALVEHTIMINEN Niilin suisto, PohjoisAfrikan länsirannikko ja sisämaan kosteikot ja järvet, myös Espanjan eteläosa. MUUTTO Syksyllä (heinä)–elokuussa, kevätmuutto huhti–toukokuussa. LEVINNEISYYS Hyvin paikoittain koko rannikolla, pesii luodoilla. Nokka oranssinpunainen ja mustakärkinen. MUUTTO Syysmuutto elokuussa, kevätmuutto toukokuussa. MUUTTO Syysmuutto elokuussa, kevätmuutto huhti–toukokuussa. ÄÄNET Varoitus kaksitavuinen tiir-rrää, muita ääniä esimerkiksi terävä kit ja kerjuuääni kierri-kierri-kierri
Näyttävä teos on haluttu lahjakirja kaikille maamme luonnon hienoimmista luontokohteista kiinnostuneille. 24,95) TARJOUSHINTA 27,90 ?€ (norm. Upea Suomen Luonto tarjoaa luontokuvaustietoutta ja käytännön kuvausvinkkejä niin vasta-alkajalle kuin pidempäänkin kameraansa ulkoiluttaneelle konkarille. 275 lintulajia esitellään lajintunnistustekstein ja niitä tukevien näyttävin kuvin. Kirja esittelee kaikki kymmenen Suomessa pesivää pöllölajia upeilla kuvilla ja mukaansatempaavilla teksteillä sekä opettaa, miten pöllön voi havaita luonnossa. Lintuharrastajan lajiopas on kahden tunnetun ja tunnustetun tietokirjailijan teos Suomen pesimälajistosta ja vuotuisista vierailijoista. 27,95) TARJOUSHINTA 19,90 ?€ (norm. Upea Suomen luonto – Valokuvaajan käsikirja Luontokuvaus kasvattaa suosiotaan jatkuvasti. Valokuvaja tietoteos kertoo kansallispuistojen upeimmista kohteista ja tuo esille kunkin puiston erityispiirteet. Nyt niihin tutustuminen onnistuu tarvitsematta valvoa yökausia. Jokaisella kansallispuistolla on oma tarinansa. Pöllöt – Metsiemme hiljaiset saalistajat Pöllöt liikkuvat lähinnä hämärässä, eikä suuri osa suomalaisista ole koskaan nähnyt niitä luonnossa. 32,90) Kevään UPEIMMAT luontokirjat Lintuharrastajan lajiopas Tunnista linnut helposti laadukkaiden kuvien, lajikuvausten ja äänten avulla. QR-koodien avulla myös lintujen kuunteleminen sekä äänten opettelu on mahdollista. TARJOUSHINTA 27,90 ?€ (norm. 29,95) TARJOUSHINTA 24,90 ?€ (norm. Tutustu ja inspiroidu retkeilemään! Hinnat ovat voimassa 11.6.2023 asti.. Kansallispuistot – Maamme luonnon helmet Upeasti kuvitettu tietoteos maamme kansallispuistoista! Kirja esittelee kaikki Suomen 41 kansallispuistoa Saaristomereltä Lemmenjoelle
/kategoria/ retkeily/ SH U TT ER ST O CK JU SS I H EL IM ÄK LI TA RU RA NT AL A. /tag/villivihannes/ L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • 242 000 seuraajaa! Aikakausmedian seurannan mukaan Suomen Luonto on nyt somen seuratuin aikakausmedia! Kiitos kaikille seuraajillemme. suomenluonto.fi 25 Villivihannesten aika on täällä! Paras villivihanneskausi alkaa olla käsillä. Sivuiltamme löydät paljon ohjeita villivihanneksien keräämiseen, vinkkejä ja reseptejä. Tutustu lehtien kiehtovaan maailmaan. Inspiroidu keväisistä retkivinkeistä. Jo lehtii puu Puiden hiirenkorvat ovat odotettuja kevään merkkejä. Aloittaakseen ei tarvitse olla kasvitieteilijä: monet tutut, kodin lähistöltä löytyvät kasvit ovat syötäviä. Herkullisia ja terveellisiä villivihanneksia putkahtaa näkyviin siellä täällä. suomenluonto.. Kukkivaan lehtoon, lintutorniin vai meren rantaan. / artikkelit/jo-lehtii-puu/ Minne kevätretkelle. Lataa puhelimeesi myös tunnistamista helpottava Villivihannesmobiilisovellus! Lue lisää villivihanneksista: suomenluonto.. suomenluonto.
11.5. 2000 2005 2010 2015 VUOSI 21.5. Graafi kuvaa miten eri kimalaislajien kuningattarien lentoonlähtö keväällä on keskimäärin muuttunut vuosina 2000—2020 Ruotsissa. Tietyillä lajeilla lentoonlähtö on aikaistunut (kontu-, mantuja pensaskimalainen), toisilla lajeilla muutosta ei ole tapahtunut (vaakaviivat) ja joillakin lajeilla kuningattaret lähtevät lentoon myöhemmin kuin 20 vuotta sitten (maaja ketokimalainen). Nykyisin varhaisin laji kontukimalainen lentää noin kuukautta aikaisemmin kuin myöhäisin laji maakimalainen. L U O N T O T I L A S T O I N A. PÄIVÄMÄÄRÄ L U O N T O T I L A S T O I N A 26 suomenluonto.fi 2000-luvun alussa tutkitut kimalaislajit lähtivät lentoon vapun tienoilla ja sitä seuraavan viikon aikana. 21.4. 1.5
Ilmastonmuutoksen lisäksi myös kimalaisten elin– ympäristön monimuotoisuus vaikuttaa kuningatarten keväiseen heräämiseen. Ne ovat generalisteja, joille kelpaavat monenlaiset kukat. suomenluonto.fi 27 MAAKIMALAINEN KETOKIMALAINEN MUSTAKIMALAINEN TARHAKIMALAINEN KIVIKKOKIMALAINEN PELTOKIMALAINEN PENSASKIMALAINEN MANTUKIMALAINEN KONTUKIMALAINEN ILMASTONMUUTOS JA LÄMPENEVÄT KEVÄÄT saavat monet vaihtolämpöiset eläimet, kuten hyönteiset, lähtemään liikkeelle entistä aikaisemmin. Sen sijaan luontaisestikin myöhemmin lentävät lajit lähtevät nyt liikkeelle entistä myöhemmin. Tutkijat havaitsivat, että yleiset ja runsaslukuiset lajit ovat niitä, jotka lentävät aikaisemmin. Näin on myös monilla kimalaisilla, mutta eri lajit reagoivat eri tavalla. Luonnostaankin osa kimalaislajeista lentää aikaisemmin, osa myöhemmin. Keskimäärin kimalaiset pörräävät nykyisin viisi päivää aikaisemmin kuin 20 vuotta sitten, mutta lajien välillä on suuria eroja. Helmikuussa Biodiversity & Conservation -tiedelehdessä julkaistu ruotsalaistutkimus selvitti, miten ilmastonmuutos ja maankäyttö ovat vaikuttaneet kimalaiskuningattarien liikkeelle lähtöön keväällä. Ne ovat ravintokasviensa suhteen enemmän erikoistuneita, eli pitkäkielisiä lajeja, jotka käyttävät ravinnokseen mettä esimerkiksi suppilomaisista kukista, kuten apiloista. Milloin kimalaislajit lentävät. Yksipuolisessa skoonelaisessa maatalousmaisemassa aikaiset lajit lähtevät lentoon kaksi viikkoa aikaisemmin kuin sata vuotta sitten, mutta monimuotoisessa peltomaisemassa vastaavaa aikaistumista ei havaittu. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT JYRKI LEHTO GRAFIIKKA MARIKA EEROLA 20202020
28 suomenluonto.fi. 28 suomenluonto.fi Hämärän kulkija TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO kulkija TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Heikki Willamo ihastui muutama vuosi sitten mäyriin ja alkoi seurata niiden elämää
suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29
Mutta vain vähän – uteliaisuuteni kasvaa, samoin niitä kohtaan tuntemani viehätys. Se ilmestyy kesäiltana saunan kulmalle melko tarkkaan tunnin auringonlaskun jälkeen. Minulla on pitkään ollut toivelista lajeista, joita haluaisin valokuvata, ja joiden elämää haluaisin seurata ymmärtääkseni sitä hiukan pintaa syvemmältä. Siitä tuli pihamme vakituinen kulkija – tai pikemminkin niistä, sillä kaksi mäyrää oli hoksannut alkukeväästä lintujen ruokintapaikan ja käynyt öiden hämyssä napsimassa laudan alle pudonneet auringonkukan siemenet. Lahokantojakin se joskus hajottaa toukkia etsiessään, vaikkakin useammin kantoja pilkkoo palokärki. Hetken kuluttua mäyrä ryhtyy etsiskelemään niityn laitaan ripottelemiani siemeniä. Tuo kesäkuun alun ilta vuonna 2020 toi mäyrän lähelle. Kuoppaan jää vain riekaleita, joiden joukossa elämäntarkoituksensa menettäneet ampiaiset pörräävät muutaman. Siitä tuli pihamme vakituinen kulkija. 30 suomenluonto.fi Tuo kesäkuun ilta vuonna 2020 toi mäyrän lähelle. Nyt, kun mäyrät ovat naapureitamme, ne ovat käyneet vähän tutummiksi. Olen nyt katsellut ja kuvannut niitä kolmena vuotena niin pihassa, omassa pikku metsikössämme kuin tien toisella puolella kivikkoisessa rinteessä, jossa on niiden polkujen risteyskohta. Jatkoin tarjoilua niityn laidassa, se kelpasi mäyrille, ja minulle raottui ovi niiden hämärän kätkemään elämään. Mäyrä syö toukat kennoineen tai vie ne sivummalle, jossa saa ehkä hieman rauhaa pesäänsä äkäisesti puolustavilta ampiaisilta. Kuopasta päätellen pesään kaivaudutaan suoraan päältä, se hajotetaan ja kiskotaan kappaleina esiin. Toukoja kesäkuun illat ja valoisat yöt ovat kuluneet niitä odotellessa, mutta heinäkuussa käynnit käyvät epäsäännöllisemmiksi ja harvenevat loppuakseen pian kokonaan. Istun piilossa, katselen ja otan kuvia. Seinustalle kiipeävä kärhö kukkii, muutamat kielot ja koiranputket hohtavat valkoisina hitaasti tummenevassa illassa. Välillä se ruopaisee maata vahvoilla kynsillään, istahtaa rapsuttamaan kylkeään, nostaa sitten päätään ja kuuntelee. Heti lumien sulettua maastosta löytyy pieniä kuoppia, joita jää mäyrien tonkiessa maata kuonollaan. Pihassamme kulkeva mäyrä on tavoilleen uskollinen. M äyrä ilmestyy vaahteroiden takaa ja pysähtyy saunan nurkalle nuuhkimaan alkavan kesän tuoksuja. N äen mäyrien elämästä vain lyhyitä tuokioita, mutta jäljet pihassa ja lähiympäristössä kertovat lisää. Se tunkee kuonoaan kasvillisuuden sekaan, tuhauttaa roskat sieraimistaan ja rouskuttaa löytämänsä kotilon siementen painikkeeksi. Mäyrä oli alusta asti listan kärkipäässä, ja vuosien kuluessa siitä tuli minulle yhä tärkeämpi kotiseutuni asukas. Mustarastas laulaa, ensimmäiset tervapääskyt kirkuvat pihan yllä. Kesällä työn jälki on näyttävää, kun maa-ampiaisten pesät alkavat kiinnostaa mäyriä. Isompien kohdalla tarkka vainu on paljastanut syötävää syvemmältä, ja mäyrä on ottanut avuksi vahvat kyntensä
On vaatimattomia, kiven alle kuopsutettuja päiväpesiä ja vanhojen latojen alusia, sekä vakituisesti asuttuja, moniaukkoisia mäyrälinnoja, joita on käytetty sukupolvien ajan. Kuvassa naaras nousee kolosta pentujen katsellessa.. Toukat ja hunaja muodostavat vain pienen osan kaikkiruokaisen mäyrän ruokavaliosta. Luolaston uumenissa on parissakin kerroksessa käytäviä, poikaskamareita ja lepokammioita, joista joissain mäyrät nukkuvat talviunensa. Vaikka tutkimus on kartuttanut tietoa mäyrästä, on se säilynyt monille varsin tuntemattomana eläimenä. Sattumakohtaamisia ei minullekaan ole kertynyt kovinkaan montaa, vaikka olen liikkunut vuosikymmeniä parhailla mäyrämailla ja usein hämärissä viirunaamojen tavoin. Yleisimmin suomalaiset mäyrät kuitenkin elävät yksittäin tai pariskuntina. Keväisin ja syksyisin pehmikkeet vaihdetaan uusiin, jolloin asuKeväällä mäyrien pesillä saattaa nähdä useampia yksilöitä, sillä pennut viettävät ensimmäisen talvensa emon seurassa. Se pyydystää sammakon tai myyrän ja syö löytämästään linnunpesästä munat, myös raadot kelpaavat sille varsinkin keväällä. Se lienee aina elänyt suhteellisen lähellä ihmistä, kulkenut öisin nurkissamme, mutta jäänyt silti meille vieraaksi. Siitä ei ole juuri mainintoja kansanperinteessä eikä se esiinny suomaisissa eläinsaduissa. Suuret luolastot on useimmiten kaivettu etelään tai lounaaseen antavaan hiekkarinteeseen, ja niissä voi olla toistakymmentä suuaukkoa. Loppukesällä se vierailee pihoissa ja puutarhoissa popsien maahan pudonneita omenoita, ja karviaisia sekä herukoita suoraan pensaista. Metsissä ja hakkuaukoilla se ahmii mustikoita ja vadelmia, joiden sokereilla se lihottaa itsensä talvehtimiskuntoon. Niihin naaras synnyttää pentunsa, ja parhailla mäyrämailla niissä voi asustaa kokonainen klaani, jossa voi olla toistakymmentä eri-ikäistä jäsentä. Se kulkee laitumilla etsiskellen nautojen lantakasoista sittiäisiä ja niiden toukkia. Se viettää talvensa pesäluolan uumenissa nukkuen, liikkuu kesäisin öiseen aikaan, eikä hevillä osu ahkerankaan luonnossa kulkijan kohdalle. Ruokailujälkien ohella mäyrän läsnäolon paljastaa kapeiden, hyvin tallattujen polkujen verkosto, joka yhdistää ruokamaat ja pesät. Se vierailee myös viljapelloilla kauraa tai vehnää syömässä. suomenluonto.fi 31 päivän. Mäyrä on perso myös hunajalle, joten kohdalle sattuvat kimalaispesät kokevat saman kohtalon. Vuosikymmenten kaivuutyön ansiosta paikalle syntyy kumpu, joka peittää lähipuiden tyvet alleen. Vanha metsäsika nimitys kertoo kuitenkin, että sen tapa tonkia kariketta kuonollaan oli tuttu ja rinnastui kotoiseen sikaan. Pesissä mäyrä viettää suurimman osan elämästään, ja niitä on moniin tarkoituksiin. Multavista lehdoista se kaivaa lieroja ja tonkii karikkeen kätköistä suuria kovakuoriaisia, muita hyönteisiä, etanoita sekä kotiloita. P ienipiirteinen kulttuurimaisema peltoineen, niittyineen, rehevine metsiköineen ja rantoineen on mäyrälle mieleen. Pesän siisteydestä pidetään hyvää huolta
Korvien kärjet ovat valkoiset. Joskus syvässä hämärässä touhuavaa mäyrää katsellessa tuntuu, kuin puiden alla liikkuisi pelkkä mustavalkoinen pää. Heikkonäköisyydestä minulla on oma kokemus. Mäyrä oli tarkistanut tilanteen ja ilmestyi kohta huolettomana esiin. Se on notkea, liikkuu rivakasti ja pysähtyy äkisti tutkimaan jotain löytämäänsä. Useimmiten ne suunnistivat oikopäätä metsään ja katosivat hämärään rivakkaa ravia pistellen. Alapuoli on tumma ja valkoisessa päässä kulkee kaksi leveää mustaa viirua, joihin pienet tummat silmät kätkeytyvät. Sammal, heinä ja erityisesti kuivat sananjalat näyttävät olevan viirunaamojen suosiossa. Viiruinen pää ilmestyi kolon suulle, kuunteli siinä tovin illan tuoksuja nuuskien ja katosi. Kohta se on taas liikkeessä, ravaa joustavin askelin ja säntää tarpeen vaatiessa nopeaan pakolaukkaan. Mäyrä kulkee kuono maassa etsien ravintoa tarkalla hajuaistillaan. Menin paikalle hyvissä ajoin, asetuin jonkinlaiseen näkösuojaan tuulen alapuolelle ja odotin. Sillä on selkäpuolella sekaisin mustia ja vaaleita karvoja, jolloin lopputulos on harmaa, raidallisen oloinen. Naaras synnyttää yleensä vain joka toinen vuosi, joten pennut saavat viettää ensimmäisen talvensa synnyinpesässään emon seurassa. Se näyttää asumattomalta aina siihen asti, kun pennut alkavat temmeltää luolan ulkopuolella. Se onkin aisteistaan tärkein ja ohjaa myös yksilöiden välistä elämää elinpiiriin jätettyjen hajumerkkien muodossa. Osuin erään pesäluolan lähelle kevätillan hämyssä ja huomasin mäyrän hieman kauempana. Se lähestyi minua, mutta liikkui jotenkin omituisesti. Keväisin näkee, miten niitä on riivitty kasaan laajalta alueelta ja kuljetettu pesän uumeniin. Mäyrä havaitsee liikkeen, mutta paikallaan olevia kohteita sen on vaikea hahmottaa. Samassa tajusin seisovani polulla, jota pitkin se oli tulossa pesän suunOlin tuulen alla, ja mäyrä lähestyi minua pientä tuhinaa pitäen.. Myös kuulo on hyvä, mutta näkö todella vaatimaton. Asutulla pesällä näkyy melkein aina myös kaivuujälkiä, jotka paljastavat sillä hetkellä käytössä olevat kulkuaukot. Väritykseltään mäyrä sulautuu erinomaisesti öiseen metsään. 32 suomenluonto.fi tun pesän tunnistaa ovenpielessä olevasta pehkukasasta. Kun viimeiset auringonsäteet punasivat puiden latvoja ja lehtokurppa aloitti kierroksensa, koitti mäyrän hetki. Poikkeus sääntöön on pesä, johon naaras on synnyttänyt. Aikoinaan istuskelin alkukesän iltoina niin mäyrien asuttamien autiotalojen liepeillä kuin metsäpesilläkin. Joskus pesässä oli useampi yksilö, ja joskus harvoin ne jäivät hetkeksi paikalle touhuamaan. L ähes metrin mittainen mäyrä tekee ensinäkemältä kömpelön vaikutuksen, mutta paljastaa nopeasti olevansa näätäeläinten sukua
Oivalsin myös syyn outoon liikkumiseen, mäyrällä oli mukanaan komea pallo kuivaa heinää. Vielä on liian pimeä kuvaamiseen, mutta on mukava tietää, että ainakin yksi vanhoista tutuista on hengissä. Silloin mäyrä oli kolunnut vanhan kanalamme alustan, jota se on joskus käyttänyt päivälepopaikkanaan, syönyt hiukan ja palannut omia jälkiään lähimmän pesän suuntaan. Pihakamera paljasti muutaman öisen parittelun, ja viivästyneen sikiönkehityksen takia naaraalla olisi nyt pennut pesässään. Varsinkin kevään poikasilla on vaikeuksia kerätä riittävä rasvavarasto, ja yli puolet niistä kuolee ensimmäisenä talvenaan. Joka kevät olen jännittänyt tuttujen mäyrien kohtaloa. Olen löytänyt pari mäyränkalloa luolastosta kaivetun hiekan seasta, joten varmaankin myös mäyrävanhukset vaipuvat viimeiseen uneen juuri talven aikana. Iän karttuessa pennut alkavat seurata emoaan tämän öisille retkille. Olin tuulen alla, ja mäyrä lähestyi minua pientä tuhinaa pitäen. Tätä kirjoittaessani on maaliskuun loppu, ja maa on peittynyt uuteen lumeen. Toiveet saivat katetta viime kesänä. Ensimmäiset jäljet ilmestyivät jo pari viikkoa sitten edellisillä lumilla. Lopulta se oli vain muutaman metrin päässä. suomenluonto.fi 33 taan. Viikkoa myöhemmin samainen naaras löytyi kuitenkin kuolleena maantien ojasta, se oli jäänyt auton alle. Liikenne tappaa paljon mäyriä, mutta yleisin kuolinsyy on nääntyminen talviunen aikana. Olen aina pysytellyt poissa poikaspesiltä, mutta törmännyt joskus sattumalta hieman varttuneempiin pentuihin. Tunnistin sen takareiden suuresta arvesta. Pennut viettävät pesässä parisen kuukautta, sitten ne alkavat leikkiä pesän edustalla ja kaivella ja repiä sammalia, jolloin hiljaiselta ja elottomalta vaikuttanut paikka paljastuu asutuksi. On pyryttänyt kaksi yötä, mutta mäyrä on käynyt kumpanakin lintulaudan alla syömässä. Se tuijotti hetken, urahti, kääntyi ja katosi pimenevään metsään. Silloin se äkkäsi minut – tai ainakin jotain epäilyttävää. Ne ovat valloittavan näköisiä, kuin pienikokoisia aikuisia, joilla on hapsottavan pörröinen turkki ja hieman liian iso pää. Seisoin paikoillani. M äyränaaras synnyttää maalis–huhtikuussa useimmiten kaksi tai kolme pentua luolaston uumeniin sisustettuun pesäkammioon. Koska alle kilometrin päässä kotioveltani on poikaspesäksi sopiva luolasto, olen koko ajan toivonut, että pihaan ilmestyisi pentue. Tulevatko ne taas, vai onko talvi koitunut niiden kohtaloksi. Se oli siivoushommissa ja kantoi uutta pehmikettä pesäänsä leukansa alla, toisella etutassulla kantamustaan tukien. Heinämytyn se jätti niille sijoilleen. Mäyrä liikkuu paljon niityillä, laidunmailla ja peltojen pientareilla, joilta se kaivelee ravinnokseen etanoita, kotiloita, erilaisia hyönteisiä ja niiden toukkia sekä erityisesti lieroja.
34 suomenluonto.fi TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON Supikoira ja minkki ovat haitallisia vieraslajeja, joiden torjunta vaatii sinnikkyyttä ja eettisten kysymysten käsittelyä. 34 suomenluonto.fi HAAHKAN HENKIVARTIJAT
Laji on taantunut ja erittäin uhanalainen. Kokemus on minulle täysin uusi, ja yhtälö tuntuu kimurantilta. Siksi haahkan tilanne voi parantua harppauksin vieraspetoja torjumalla. Nuori karjalankarhukoira Turre loikkaa innostuksesta levottomana ensimmäisenä saareen. Haahkanaaraat nousevat pian näiden saarten tuulenpieksämille rannoille munimaan, joten tämä on viimeisiä hetkiä tehdä niiden pesinnästä mahdollisimman turvallinen. Odotan itsekin alkavaa päivää, mutta ristiriitaisin tuntein. suomenluonto.fi 35 Haahka pesii lähellä merta pensaikon suojissa tai heinikossa. Tähtäimessä ovat minkki ja supikoira: kaksi vieraslajia, petoeläintä, joiden menestys uhkaa saaristoluonnon monimuotoisuutta. M oottoriveneen keula pysähtyy rahisten soraiseen rantaan. Muhkea kimalaiskuningatar pörisee ohi ja jatkaa matkaansa saarten kirjomalle merelle. Yhdellä saarella haahkakanta kolminkertaistui”, Jaatinen kertoo. Ne eivät kuitenkaan säntää etsimään uutta paikkaa vaan odottavat, josko uhka kotirannalla väistyisi ennen seuraavaa pesimäkautta. Metsästyskoirat kipaisevat tottuneesti matkaan. Minkki, kaksikko tunnistaa heti. Tuolloin tutkijana työskennellyt Jaatinen sai Koskivirralta apua vieraspetojen torjuntaan, kun tutkimusalueen saarilta alkoi löytyä suuria määriä kuolleita lintuja. Haahkanaaraat jättävät vakiintuneet pesimärantansa, jos ne kokevat paikan turvattomaksi. Koskivirta kertoo, että ne täydentävät hyvin toisiaan. Koirat ovat innoissaan päästessään tositoimiin.. Sen poikki kulkee epäsymmetrinen, neljän pienen tassun jättämä loikkajälki. Seuraavana hiekalle hyppää suomenajokoira Gunnar. Olemme matkalla suojelemaan luontoa haulikoin ja pistoolein. ”Nopeasti huomasimme, että jotkin saaret reagoivat todella positiivisesti. Minkki uhkaa haahkan pesintää Jaatinen ja Koskivirta tutustuivat toisiinsa haahkatutkimuksen myötä. Kevät etenee vauhdilla. Koirilla on pannoissaan gps-paikantimet, jotta niiden omistajat Kim Jaatinen ja Henri Koskivirta voivat seurata niiden työskentelyä. ”Gunnar kiertää nenä maassa, kun taas Turre ottaa vainun ilmasta.” Kierrämme saaren reunaa, ja kallioisen niemenkärjen takaa avautuu luonnonhiekkaranta. Tutkijat keräsivät lisää aineistoa, ja näyttö vahvistui
Hän käy lyhyesti läpi, mitä tuleman pitää, Nykyisin vieraslajipedot ovat osasyy monen lintulajin uhanalaisuuteen. Koskivirta potkaisee veneen irti rannasta, ja jatkamme kohti seuraavaa saarta. ”Jouduin pesemään sen eilen, kun se löysi jostain mätiä koskelonmunia ja pyöriskeli niissä. Vanhan männyn juurelta löytyy lupaavan näköisiä koloja, mutta koirien lopahtanut kiinnostus varmistaa, ettei niiden asukas ole kotona. Ne ovat löytäneet jotain kiinnostavaa, mutta minkki se ei ole, sillä koirat eivät hauku. Koirien haukku jatkuu, joten on yhä selvempää, että täällä todella on minkki. Petokanta on monin paikoin niin tiheä, että muutaman eläimen metsästäminen vain parantaa muiden elinolosuhteita. Ei se siis ole mitään avaruustiedettä, paitsi tietenkin koirien nenät, jotka ovat aika lähellä sitä”, Jaatinen toteaa. Koirat tuntuvat taas haistavan jotain, mutta minkkiä ei tältäkään saarelta löydy. Sitten alkaa haukku. ”Turre, båten, kom kom!” huikkaa Jaatinen. PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV AL O. Tyhjentynyt reviiri täyttyy pian. Nousemme veneestä ja metsästäjät kokoavat työvälineet. Hyvässä tilanteessa paikallisia minkkejä ei ole, vaan saaliiksi saadut eläimet ovat uusia tulokkaita tai läpikulkumatkalla. Lehtipuhaltimella minkkijahtiin Jaatinen sanoo, ettei vieraspetojen torjunta sovi kaikille metsästäjille, sillä ilman saalista jääminen on tässä työssä jopa toivottu lopputulos. Vesuri, rautainen tanko, lehtipuhallin, haulikko. Tällä erää he tarkistavat keväisin ja syksyisin viitisenkymmentä saarta. Tavoitteena on pitää yllä nykyinen hyvä tilanne. Kauempana kallion ruhjeessa hautova kyhmyjoutsen nostaa päätään, kun kuljemme rannan poikki. Tarhakarkureista ja itärajan taakse istutetuista minkeistä kasvoi luonnonvarainen kanta, joka runsastui ja levisi nopeasti. Minkki syö lintujen munia ja poikasia, mutta pystyy saalistamaan aikuisiakin lintuja. 1960-luvulla vesilintujen pesimäluotojen tyhjeneminen alkoi aiheuttaa huolta, ja tehokkaaksi pedoksi paljastui minkki. Paikantimen näytöllä pisteet kertovat, että koirat ovat pysähtyneet. Turre on innokas veneilijä ja kurkottaa kohti tuulta kuin purjelaivan keulakuva. Huonossa tilanteessa alueella eläisi Jaatisen mukaan jopa viisi lisääntyvää minkkinaarasta. Minkki tuotiin Suomeen turkiseläimeksi. Saari on pieni ja miltei kasviton, joten metsästäjät antavat Turren tarkastaa sen itsekseen. Koirat ovat kuitenkin jo palanneet rannalle. Tuulensuojassa on lämmin, ja tunnelma on kiireettömän leppoisa. Piti pitää kotimatkalla auton ikkuna auki, kun haju oli niin hirveä”, Jaatinen pyörittelee päätään. Kuinka ollakaan, Turre pysähtyy luodon keskelle. Minkki on vikkelä otus ja kotonaan vedessä, joten se on saattanut taittaa pitkänkin matkan saaresta toiseen. Kun ravintoa on tarjolla paljon, se saalistaa myös pahan päivän varalle. Pian rantaudumme laakean luodon rantaan. Kun se alkaa inistä, Koskivirta hylkää eväänsä ja päästää Gunnarin arvioimaan havaintoa. ”Osaavalta koiralta ja metsästäjältä tämän kokoinen alue vaatii muutaman työpäivän vuodessa. Koira on kadottanut vainun, ja kehää kiertämällä se yrittää päästä uudelleen jäljille. Koskivirta ottaa haulikon esiin kotelostaan ja laskee sen kalliolle. Koskivirran mukana Jaatinen oppi, miten minkki ja supikoira löydetään saarten tilkkutäkistä ja miten torjuntaa voidaan tehdä lintujen hyväksi. Rapsuttelen koiran turkkia ja ihmettelen ääneen, miten puhtaan pehmoiselta se tuntuu. Jaatisen ja Koskivirran sinnikkyys on tuottanut tulosta, ja he ovat voineet kurottaa työnsä yhä isommalle alueelle. Nykyisin vieraslajipedot ovat osasyy monen lintulajin uhanalaistumiseen. Vaikka moni metsästää näitäkin lajeja, työn pitää olla järjestelmällistä ja tavoitteellista, jotta siitä on hyötyä. Turkistarhoilta haitalliseksi vieraslajiksi Ensimmäiset minkit tuotiin Suomeen turkiseläimiksi Pohjois-Amerikasta sata vuotta sitten. Luodon keskellä on painanne, jossa kasvaa tiheässä sitkasta katajaa. 36 suomenluonto.fi Jaatinen kertoo harrastaneensa metsästystä lapsesta asti, mutta työ vieraspetojen parissa vaati toisenlaista tietämystä. Metsästäjät lähtevät kävelemään koiria kohti. Nykyään hän jatkaa työtään saaristoluonnossa Luonnonja riistanhoitosäätiön toimitusjohtajana. Nenien omistajat saavat saaren kierrettyä, joten suuntaamme jälleen vesille. Saavumme pian paikantimen osoittamaan paikkaan. “Nyt minulla on lounastauko, joten sovitaan, että et löydä mitään”, Koskivirta sanoo koiralle, kun se hyppää veneestä. Huulta heitetään suomeksi, ruotsiksi ja kahta kieltä sujuvasti sekoittaen. Muita piilopaikkoja ei ole. Ennen minkkiä saaristossa ei ollut ketterän näätäeläimen kaltaista petoa, eivätkä linnut siksi osaa varoa sitä. Koskivirta näyttää paikanninta, jonka näytölle Gunnar piirtää ympyrää. Seuraavassa saaressa koirat pääsevät jälleen matkaan ja jäämme kalliolle rupattelemaan
suomenluonto.fi 37 . Kim Jaatinen päätyi vieraspetojen pariin haahkatutkimuksen kautt a. Gps-paikannin on työssä tärkeä apuväline. Lehtipuhallin ajaa minkin ulos kolostaan.. Rantahiekkaan on jäänyt minkin tassunjälkien jono
Se tehosti metsästystä valtavasti. Keinot alkavat olla lopussa. ”Jos näet minkin, huuda tunnussana. Se on minkki”, Koskivirta letkauttaa. ”Koko päivä yritetään ja sitten on tämä yksi tsäänssi. Neljä vuotta sitten lakimuutos vapautti minkin ja supikoiran metsästyksen ympärivuotiseksi, mutta Jaatinen ei halua ampua emoa, jos poikaset saattavat toisaalla nääntyä nälkään. Minkin loukkupyynti on saaristossa hankalaa, joten työhön tarvitaan koira.. ”Yleensä tulisimme parin viikon päästä takaisin, mutta nyt kevät on liian pitkällä. Hän kairaa tangon avulla minkin luolastoon uuden reiän, jotta puhallin ulottuisi minkkiin asti. Taas huti. Huumori ja rauhallinen ohjeistus tasaavat sykettäni, jonka minkin löytyminen ja koirien jatkuva haukku ovat saaneet tihentymään. Jaatinen käy lehtipuhaltimella läpi löytämänsä kolot, mutta minkki pysyy piilossaan. Sellaisiakin kohtaloita luonnon kiertokulkuun väistämättä mahtuu, mutta Jaatinen haluaa minimoida aiMinkkiä ja supikoiraa on mahdoton poistaa kokonaan, joten työtä on jatkettava. Jaatinen käynnistää sähköllä toimivan lehtipuhaltimen ja harppaa katajikkoon. Katajan alla on kuitenkin paksu kerros sammalta ja turvetta, jonka uumenista minkkiä ei tahdo löytyä. Karvaalta tuntuu”, Jaatinen sanoo. Minun tehtäväni on seistä kalliopenkereellä ja pitää tilannetta silmällä siltä varalta, että minkki loikkaa kolostaan ja säntää veteen. Hurina saa koirat innostumaan entisestään, nyt ryhdytään toimeen! Lehtipuhallin tuli mukaan minkin metsästykseen viime vuosituhannen puolella pitkien kehittelyjen tuloksena. Koskivirta ojentaa hänelle rautaisen tangon avuksi. Lopulta on selvää, että jatkaminen olisi tuloksetonta, turhaa pelottelua. Kasvillisuutta ei kannata repiä liikaa auki, sillä parhaassa tapauksessa seuraavakin minkki asettuu samaan paikkaan, jolloin se on helpompi löytää. Tämmöistä tämä on välillä.” Jaatinen kertoo, että toukokuusta elokuuhun Luonnonja riistanhoitosäätiö ja monet muutkin toimijat antavat vieraspedoille poikasajan rauhan. ”Välillä pitää vaihtaa etsijää, kun ei ymmärrä enää.” Koskivirta avaa vielä katajikon juuristoa vesurilla. Lehtipuhaltimet hiljenevät nappia painamalla, mutta koirien innostus laantuu hitaasti. Turkulainen metsästäjä ja luonnonsuojelija Jukka Nummelin huomasi, että lehtipuhaltimen ilmavirta ajaa minkin kolostaan näkösälle. Me yritämme ottaa minkkiä, hän yrittää säilyttää henkensä. 38 suomenluonto.fi jotta olen varmasti tilanteen tasalla ja ymmärrän, että ase on ladattu. Minkki voittaa tämän erän. ”Och sen tar vi läpsystä vaihto”, Koskivirta sanoo
Olen siellä kuitenkin nopeasti, jotta eläin ehtii kokea mahdollisimman vähän pelkoa.” Minkkiä ja supikoiraa on mahdoton poistaa Suomen luonnosta kokonaan, joten työtä on jatkettava hamaan tulevaisuuteen. Päivän viimeinen pysähdyspaikka on pitkulainen, melko kookas saari. ”Onkalo dit, mot bergskanten”, Koskivirta osoittaa ylös rinteeseen ja kiipeää kohti haukkuvia koiria. ”Tässä on olemassa saukkokevennyksen riski”, Jaatinen sanoo. Koirat kiertävät sitä rutiininomaisesti, ja saari vaikuttaa tyhjältä. Urakan laajuus ei huoleta Jaatista. Mättään alle johtaa useampi kolo, joten Koskivirta pyytää Jaatista tarkkailemaan mahdollisia pakoreittejä. Supikoiran taakka Turre ja Gunnar alkavat olla jo väsyksissä. Koirat ovat niin kaukana, että hyppäämme veneeseen, ja Jaatinen ohjaa meidät saaren toiselle puolelle. suomenluonto.fi 39 heuttamansa kärsimyksen, kun hänellä on mahdollisuus valita. Hän painottaa, että ihminen on vastuussa tekemistään virheistä ja niistä vahingoista, jotka on luonnolle aiheuttanut. Sen jälkeen työ käy nopeasti. Koulutin koirani ensimmäisenä siihen, ettei se saa koskea eläimiin, mutta se saa haukkua, ja toki eläin silloin pelkää. Pamahdus on hiljainen ja tukahtunut. Hän kumartuu onkalolle. Kun metsästäjät ehtivät onkalon äärelle, vahva supikoiran lemu paljastaa lajin. Kun koirat tutkivat saarta, metsästäjät seuraavat niitä sekä katseella ett ä paikantimien avulla. ”Aiheutan kyllä pelkoa, sitä on todella vaikea välttää. Koiran haukku yltyy. Haukku raikuu heti. Toisessa päässä koirat yllättäen pysähtyvät. Ne ovat jolkotelleet kilometritolkulla hankalassa maastossa, ja tassut ovat kovilla. LE EN A PA RT AN EN / VA ST AV AL O. Jopa lyhyen tauon pitäminen saa lintukannan romahtamaan, mahdollisesti lähtötilannetta syvemmälle. ”Täällä on supikoira!” hän huikkaa ja vetää vyöltään vaimentimella varustetun pistoolin. Sammaleisesta mättäästä kuusenoksien alta löytyy kolo, liian iso minkille. Tutkijat huomasivat, että reviirityhjiö ja elpynyt linnusto houkuttelevat pedot sankoin joukoin takaisin, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Supikoira on nimett y supin eli pesukarhun mukaan
Toivoisin kuitenkin, että tätä voitaisiin ymmärtää.” Metsästäjät kokoavat tavaransa ja nostavat supikoiran veneen perälle. Kun Turre hyppää veneeseen, nenään leyhähtää hieman navettaa muistuttava haju. ”Supikoira on hieno eläin. ”Supikoira hieno eläin, mieluummin en joutuisi liittämään siihen kaikkea tätä”, Jaatinen sanoo ja kiteyttää samalla omatkin ajatukseni. Lokki puolustaa ärhäkästi pesimäympäristöään, ja pystyy häätämään lintuja saalistavan merikotkan tiehensä. Hän käsittää vaitonaisuuden, sillä vaikka tiede puoltaa vahvasti vieraspetojen torjuntaa, työ kuohuttaa yhä monien tunteita. Emolinnuille supikoira on minkkiä suurempi uhka. Hän on jo huomannut asenteiden muuttumisen. ”Jo se pelon aiheuttaminen eläimille voi olla riittävän vastenmielistä. Esimerkiksi merilokista voi kokonaisuutena olla vesilinnuille enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka se verottaakin lintujen poikasia. Tunteiden kuohunta laantuu Päivän työ on päättynyt onnistumiseen, eikä enää ole kiire. Jaatisen mukaan luonnonsuojelujärjestöt olivat pitkään varovaisia ottamaan näkyvästi kantaa. Torjuntatyö voi auttaa sorsalintuja myös välillisesti parantamalla lokkien pesimämenestystä. Jaatinen ja Koskivirta poistavat vieraspetoja viisikymmentä saarta käsitt ävältä alueelta.. Tumma maski kiertää suippoa kuonoa, tassut ovat pienet ja sirot. Tämä eläin ei kuitenkaan ollut tiineenä, arvioi Koskivirta sen vatsaa tunnustellen. Se on naaras, mikä on lajin torjunnan kannalta hyvä, sillä naaraiden harventaminen laskee suoraan syntyvien poikasten määrää. Hän ampuu vielä kerran, varmuuden vuoksi. Tarkastelemme kuollutta supikoiraa kalliolla. Esimerkkinä hän mainitsee tuntevansa luonnonsuojelijoita, jotka ovat aloittaneet metsästyksen nimenomaan vieraspetojen takia. Pesueet liikkuvat paljon saarten välillä, ja kokonsa puolesta supikoira myös syö enemmän ja kookkaampia saaliita kuin minkki. Juttuun on saatu tietoja myös Metsähallituksen eräpalvelujen projektipäällikkö Mikko Toivolalta sekä Sääksisäätiön merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmanderilta. Supikoira on kotoisin Itä-Aasiasta. Jäämme hetkeksi aurinkoon juttelemaan. Mieluummin en joutuisi liittämään siihen kaikkea tätä.” Gunnar kiihtyy entisestään, kun Henri Koskivirta kumartuu supikoiran onkalon suulle. Kuolleestakin eläimestä näkee, miten kaunis supikoira on. Jäljellä on kotimatka. Jaatinen voihkaisee. Hän tunnistaa hajun lähteen – Turre on käynyt pyörimässä kyhmyjoutsenen kakassa. 40 suomenluonto.fi Gunnar nykäisee supikoiran kolosta. Hyväksyn sen täysin, eikä kaikkien tarvitse tehdä tätä tai pitää tästä. Luonnonja riistanhoitosäätiö aloitti yhteistyön WWF:n kanssa, mikä oli iso askel eteenpäin. Supikoiria istutettiin Neuvostoliiton läntisiin osiin 1930-luvulta alkaen tuhansia, ja kaksi vuosikymmentä myöhemmin vieraslaji löysi tiensä vakiintuneesti Suomeen. Koirien mielenkiinto koloa kohtaan on kadonnut tykkänään, joten sen asukas oli yksin. Minkin tavoin ensimmäiset yksilöt Suomessa olivat turkiseläimiä, mutta tarhakarkureilla ei ollut villin populaation synnyssä olennaista merkitystä. Jaatinen kertoo, että avoin keskustelu on tärkeä osa vieraspetojen torjuntaa. Koskivirta antaa sen reuhata innostukseltaan terän, mutta käskee koiran pian irti. Jaatisen mukaan supikoira on minkkiäkin tehokkaampi peto
Hankkeen rahoitt amana myös Jaatinen ja Koskivirta aloitt ivat oman työnsä. Saaristossa Metsähallituksen eräpalvelut jatkaa vieraspetojen torjuntaa ja sen rahoitt amista Biodiversea LIFE IP -hankkeen nimissä. Hanke käynnistyi keväällä 2020 ja jatkuu vuoteen 2024 asti. Siihen kuuluvassa SOTKA-hankkeessa tuetaan erityisesti vesija kosteikkolinnustoa eri puolilla Suomea muun muassa vieraspetoja poistamalla. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. Hinta 15 € / juliste. Life-hanke kestää vuodesta 2021 vuoteen 2029. Vuositt ain Suomessa pyydetään noin 50 000 minkkiä ja 200 000 supikoiraa. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. suomenluonto.fi 41 Ötökkätietoa uudesta verkkokaupasta H in na t vo im as sa to is ta is ek si . 104 €, yli 1000 lajia, 822 sivua 85 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € normaalihinta 30 € Suomen verkkosiipiset 30 € normaalihinta 49 € Suomen lukit ja valeskorpionit 25 € normaalihinta 32 € KIRJOJA Tibiale ilmoitus suomen luonto 27.04.2023.indd 1 Tibiale ilmoitus suomen luonto 27.04.2023.indd 1 27/04/2023 10.12.56 27/04/2023 10.12.56 Vieraspetojen torjuntaa ympäri maata Maaja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön yhteinen Helmi-ohjelma tukee heikkeneviä elinympäristöjä. (s is . (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Supikoiran saalismäärät ovat kasvaneet tasaisesti, joten todennäköisesti supikoirakanta kasvaa edelleen. A LV ) Tutustu valikoimiimme ja tilaa helposti uudesta verkkokaupastamme: www.tibiale.fi Upeat päiväperhosjulisteet Kaksi erillistä julistetta (koko 62 x100 cm) Esiteltynä kaikki Suomesta tavatut päiväperhoslajit. Tai molemmat yhdessä hintaan 22 € Suomen vesiperhoset normaalihinta 63 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € normaalihinta 35 € Suomen kotilot ja etanat normaalihinta 48 € 35 € 15 € Suomen päiväja yöperhoset maastokäsikirja normaalih
LUONTOON tekoälyn kanssa TEKSTI ANNA TUOMINEN Toimittaja testasi lajeja tunnistavat kännykkäsovellukset. KI M I N U RM IN EN KI M I N U RM IN EN Sovelluksilla voi ott aa uuden kuvan tai selata puhelimen muistista aiemmin napatun otoksen. Voiko tekoälyyn luottaa. IS TO CK PH OT O 42 suomenluonto.fi
Täsmäävätkö tiedot esimerkiksi lajin elinalueesta tai ajankohdasta löytämääsi yksilöön. ”Korkeamman tason ymmärrystä sillä ei ole”, Koskela sanoo. Markertoo, että konenäön tapa katsoa kuvia on hyvin erilainen kuin ihmisen. iNaturalist Sovellus tunnistaa lajeja kuvasta ja tekoälyn avulla, mutta tunnistuksen varmistavat muut käyttäjät. Varmistettu tunnistus tallentuu Lajitietokeskuksen tutkimuskäyttöön. Lens ei kuitenkaan itse anna arviota suoriutumisestaan. Helsingin yliopiston vanhempi tutkija Markus Koskela kertoo, että konenäön tapa katsoa kuvia on hyvin erilainen kuin ihmisen. Google Lens Sovellus tunnistaa lajien lisäksi esineitä, ihmisiä ja rakennuksia sekä skannaa tekstit. Yhteensä puhutaan miljoonista kuvista, ehkä sadoista tai tuhansista per luokka”, Koskela kertoo. Miten tekoäly oppii. Kuvat kerätään netistä, ja niihin liittyviltä sivustoilta etsitään tietoa siitä, mitä kuva esittää. . Sille ei voi myöskään tarjota kahta kuvaa samasta yksilöstä kerralla. Algoritmin työtä voi vähentää sijoittamalla tunnistettava kohde keskelle kuvaa. Lens on näppärä ja nopea, ja usein sillä saa uskottavia tuloksia. Kun sovellukseen tottuu, alkaa huomata, milloin tunnistus on syytä varmistaa muualta. Jos variaatiota on paljon, esimerkiksi kukan nuput auki tai kiinni ja vähän eri kulmista, tarvitaan vielä useampi esimerkki.” Monet sovellukset tarjoavat mahdollisuuden antaa palautetta tai kertoa, mikä ehdotetuista lajeista osui oikeaan. Helpota tunnistamista kuvasta: Tarkenna kuvan kohteeseen. suomenluonto.fi 43 MOBIILISOVELLUKSIA LAJIEN tunnistamiseen löytyy joka sormelle ja varpaalle. Kaikki sovellukset ovat ilmaisia. Kuvassa on lintu, sillä on valkoiset siivet, mikä se voisi olla. Ota useampi kuva ja äänite. . Osa väittää tunnistavansa mitä vain, osa on keskittynyt tiettyyn lajiryhmään. Se vertaa kuvaa muihin näkemiinsä kuviin ja laskee todennäköisyyksiä siihen, että kuvassa on jokin sille opetetuista lajeista. Sovellus kertoo, onko sen ehdottamia lajeja nähty havaintopaikan lähellä. Näin sovellus oppii sitä mukaa, kun sitä käytetään. Mitä yhteneväisempiä tunnistukset ovat, sitä luotett avampia ne ovat. Etsi lisätietoa lajista. Yritä saada äänite, jossa ei kuulu muita ääniä. Tunnistuksen avuksi voi antaa samasta yksilöstä useita kuvia sekä tiedot havaintopaikasta ja -ajasta. Tiedon käsittely vaatii laskentatehoa, eli esimerkiksi supertietokoneen. IS TO CK PH OT O VINKKEJÄ LAJINTUNNISTUS. Jos se ei tunnista jotain alalajia, sen opettaminen voi onnistua ihan muutamilla kuvilla. ”Kun oppivat algoritmit lähtevät tyhjästä liikkeelle, tarvitaan valtavasti erilaisia kuvia kaikista mahdollisista eri luokista [lajeista ja kuvatyypeistä]. Parhaat sovellukset ovat jo hämmästyttävän tarkkoja, ja siksi niiden määritykset onkin helppo uskoa sen kummemmin kyseenalaistamatta. Sovellus kuitenkin kompastelee monipuolisuuteensa, sillä lajintunnistuksen kannalta tärkeitä ominaisuuksia puuttuu. Kokeile samoille tiedostoille useampia sovelluksia. Sovellukselle ei voi esimerkiksi kertoa kuvan ottopaikkaa, minkä vuoksi se ehdottelee usein lajeja toisilta mantereilta. ”Ihminen tunnistaa ikään kuin ylhäältä alaspäin. Monipuolinen sovellus vaatii totuttelua. Tunnistuksen varmuus on selvästi näkyvillä, ja sovellus voi myös ehdottaa laajempaa lajiryhmää. Testatut sovellukset ovat Google Lens, iNaturalist, ObsIdentify, PlantNet, BirdNET, Merlin BirdID, sekä Picture Bird. . Tekoälyn avustama tunnistus on vain osa sovellusta, eikä aivan ensimmäisenä tarjolla. Pyri siihen, ett ä tausta on mahdollisimman samea ja yksityiskohdaton ja valaistus tasainen. Mitä selkeämmin kohde eroaa muusta kuvasta, sitä helpommin sovellus alkaa tunnistaa sitä, mitä pitääkin. Miten tunnistus tapahtuu. Kone muodostaa tunnistuksen kokoelmasta pieniä kuva-alueita, jotka se on oppinut yhdistämään tiettyyn lajiin.” Tekoäly etsii yksityiskohtia ja määrittää niiden sijainteja suhteessa toisiinsa. IS TO CK PH OT O VINKKEJÄ LAJINTUNNISTUSSOVELLUSTEN KÄYTTÖÖN . Lajien tunnistaminen kännykällä on koukuttavan helppoa. Osaan sovelluksista ei ole valittavissa suomen kieltä. Helpota tunnistamista äänestä: Pyri lähelle kohdett a. Monet sovellukset kertovat, kuinka todennäköisesti niiden ehdotus osuu oikeaan. ”Tätä koulutettua mallia pystyy hienosäätämään. . Suojaa kännykän mikrofoni tuulelta esimerkiksi vartalollasi. Huomaa, ett ei tunnistus koskaan ole täysin varma. Myös ääninäytteen voi ladata yhteisön tunnistettavaksi. Tässä testissä uppoudutaan sovellusten parhaimmistoon ja selvitetään, mitä niiden käyttäjän kannattaa ottaa huomioon. Sijoita kohde kuvan keskelle niin, ett ä se näkyy kokonaisuudessaan. Tekoäly tunnistaa lajeja kuvista ja äänitteistä
Haasteita syntyy, kun sovelluksen pitäisi erotella linnunlaulu muiden lintujen konsertin lomasta, kaukaa tai tuulisella säällä. Kovin kätevää se ei kuitenkaan sovelluksesta tee. Läheltä kuvatut valkoposkihanhet menevät nappiin, mutta usein sovellus ehdottaa mitä sattuu tai kertoo, ettei tunnistus onnistu. Sille voi ottaa useampia kuvia ja vielä kertoa, mitä niissä näkyy. PlantNet-sovelluksessa on hyvät mahdollisuudet auttaa tekoälyä. 44 suomenluonto.fi PlantNet erott i tämän peurankellon helposti samankaltaisesta hirvenkellosta. Merliniin verrattuna sovellus on todella hyvä. Osa kuvista tunnistetaan tai varmistetaan nopeasti, mutta moni jää käsittelemättä. ObsIdentify Hollantilainen sovellus tallentaa havainnot tieteen käyttöön iNaturalistin tavoin, joskaan ei suomalaisen Lajitietokeskuksen tietokantaan. PlantNet Sovellus tunnistaa kasveja muun muassa kukkien, lehtien tai hedelmien kuvien perusteella. Sovellus turhauttaa käyttäjänsä toisella tavalla. Joskus monen kuvan ottaminen ennemmin hämää kuin auttaa sovellusta. Se ehdottaa kimalaiskuvalle kolmen lajin ryhmää, sillä sovellukselle on selvästi opetettu, ettei yleistä mantukimalaista voi erottaa luotettavasti isoja kangaskimalaisesta kuvan perusteella. Lue lisää sivulta 11. Tässä on kukka, tältä näyttää lehti. Sovellus on selkeä, ja sitä on iNaturalistia helpompi käyttää lajien tunnistamiseen ilman havainnon tallennusta. Juttu on julkaistu verkkosivuillamme 11.7.2022. Sovellus tunnistaa ja listaa lintujen ääniä reaaliajassa. Hankalimpia ovat lajiryhmät, joissa lähilajit ovat hyvin samannäköisiä. Jyväskylän yliopisto julkaisi hiljattain Yle Luonnon kampanjan osana Muuttolintujen kevät -tunnistussovelluksen. BirdNET tunnistaa kevätlaulut Merlinin tavoin hienosti. Merlin Bird ID Sovellus tunnistaa lintuja kuvien tai äänen perusteella. Kuvan oheen ei ollut jälkikäteen mahdollista liittää sijaintitietoa, josta olisi saattanut olla apua tunnistuksessa. Se tunnistaa muutamat sille tarjoamani kuvat heti, myös kännykkäkuvan tervapääskystä, johon Merlin ei osannut veikata mitään. BirdNET Tutkijoiden kehittämä sovellus tunnistaa lintujen ääniä piirtämänsä sonogrammin perusteella. Kutsuja varoitusäänissä riittää haastetta, mutta sovellus vaikuttaa suoriutuvan niistä Merliniä paremmin. Sovelluksen piirtämästä sonogrammista voi arvioida, osuuko tuuli mikrofoniin tai rekisteröikö se kaukaa tulevaa ääntä. Sovelluksen tarkkuus on todella hyvä, ja vaikka se arvioisi onnistumisen todennäköisyyden melko matalaksi, ensimmäinen vaihtoehto on silti usein oikea tai ainakin hyvin lähelle. ObsIdentify tarjoaa epäilyttävän usein osuman todennäköisyydeksi sataa prosenttia. Kuvia voi ottaa myös esimerkiksi kasvupaikasta. Kuvien tunnistuksessa sovellus ei ansainnut aplodeja. Se tuputtaa erilaisia maksullisia tilauksia tai ilmaisia kokeilujaksoja, joiden mainoksia saa sulkea tämän tästä. Järjestelmäkameralla otetusta kuvasta laji löytyy helposti. Tunnistus on hyvä varmistaa useammalla äänitteellä. Tämä kimalaiskuva paljasti ObsIdentifyn tarkat tiedot lajiryhmästä. Se tunnistaa kuvasta monenlaisia lajeja. Merlin suoriutuu tunnistuksista hyvin ja vaikuttaa pärjäävän äänten sekamelskassa paremmin kuin BirdNET. Picture Bird Sovellus tunnistaa lintuja kuvien perusteella. Sovelluksen ehdottamien vaihtoehtojen joukosta on pienten kuvien perusteella vaikea varmistua oikeasta vaihtoehdosta. Testaan sovellusta erilaisilla kimalaisen kuvilla, ja se yllättää asiantuntemuksellaan. Kun se ilmoittaa olevansa lähes varma, tulos myös on lähes aina oikein. Sovellus on myös käännetty suomeksi jonkin melko kehnon ohjelman kautta, eikä siitä saa kovin luotettavaa vaikutelmaa. KU VI TU SK U VA T SH U TT ER ST O CK JA IS TO CK PH OT O. Kuvan erilaiset rajaukset tuottavat arvausten kirjon, eikä sovellus kerro, miten varmana se tulosta pitää. 44 suomenluonto.fi Yhteisön tunnistusapu on mahtava etu muihin sovelluksiin verrattuna, vaikka yhteisön tunnistuksia tuleekin aika sekalaisesti. Picture Bird on myös melko varma tunnistuksistaan. Sovellus tunnistaa lintuja kuvien perusteella. Heti seuraavaksi tekoäly kuitenkin väittää juhannuskimalaista 99 prosentin varmuudella varsin samannäköiseksi sammalkimalaiseksi. Joskus se löytää samasta äänitteestä useamman linnun
mennessä! Lue lisää: haltia.com/tapahtumat Koko perheen suosikkikohde -suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. Kehrääjähän se! LA JI N TU N N IS TU SK U VA T AN N A TU O M IN EN JA SA IJ A VU O RE N M AA Ku va : Le vo n Bi ss Ku va : Le vo n Bi ss Kiinnostaako hyönteiset. OBSIDENTIFY ei selvästi ole vahvimmillaan lintujen parissa. Koe samalla Microsculpture – hyönteisten muotokuvia -näyttely Haltiassa 4.6. suomenluonto.fi 45 TAPAUS KEHRÄÄJÄ Esitt elen kännykällä kaukaa otetun kehrääjäkuvan eri sovelluksille. GOOGLE LENSIN tunnistus menee metsään. • Vuoden 2023 teemana vesiluonnon monimuotoisuus. • Avoinna päivittäin ma ja ke-su 10-17, ti 12-19. Se ehdott aa 73 prosentin varmuudella käpytikkaa, kun taas kehrääjä saa vain kolme prosentt ia. • Liput 16/12,50/9 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. Nyt meren ja puistojen Kotkaan Pihalla sähköautojen latauspisteitä. Tervetu loa oppimaa n ja viihtym ään!. PICTURE BIRD osuu kerralla oikeaan. Testasin tätä kuvaa myös viime kesänä, ja testien välillä yksi sovelluksista onnistui parantamaan suoritustaan. Se ehdott aa ensin itäaasialaista japaninbulbulia ja sitt en närheä. RETKILAUANTAI Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Tule oppimaan retkija luontotaitoja Nuuksioon Suomen luontokeskus Haltian Retkilauantaihin 3.6.2023. Viimeksi vasta kolmas oli oikein. MERLIN BIRD ID tarjoaa eri vastauksia kuvan erilaisilla rajauksilla. Laajahkolla rajauksella se ei ehdota mitään, tiiviillä rajauksella kyyhkyjä ja harjalintua, ja välimuodolla löytää oikean lajin. INATURALIST petraa viime kesästä. Molemmilla kerroilla se on ilmoitt anut olevansa epävarma, mutt a ehdott aa nyt ensimmäiseksi oikeaa lajia
Pesästä lähdön hetki on iloinen mutta emoja huolestuttava perhetapahtuma.. Olen pyrstötiaisfani! Laji on kaunis, söpö, eloisa, vähän salaperäinen ja erikoinen tavoiltaan. Kun ehdin puun alle, havaitsin äänettömänä latvuksessa liikkuvan pyrstötiaisparin ja tervalepässä noin kymmenen metrin korkeudella pyrstötiaisen pesän. Koska puu ei itsestään höyheniä tiputtele, menin tarkistamaan lähteen. Kun oikein keskittyy hakemaan jotain tiettyä lajia, se yleensä paljastuu paljon yleisemmäksi kuin on satunnaishavaintojen perusteella luullut. Sisustusvaihe näytti olevan menossa. Parhaana keväänä löysin toistakymmentä pesää. Niin tässäkin tapauksessa. Pyrstötiaisparin pesue viettää elämänsä ensi viikot pehmeän pallopesän suojissa. Aloin toden teolla panostaa lajin kuvaamiseen runsaat viisitoista vuotta sitten. Äkkiä vähän matkan päässä edessäni lepän latvustosta leijui alas yksittäinen höyhen. 46 suomenluonto.fi Pyrstötiaisten turva on hyvin naamioitu pesä TEKSTI JA KUVAT ARTO JUVONEN O li huhtikuun alkupuoli, ja rannan tervalepikon kantavaa jääpeitettä pitkin oli kiva kävellä
Pyrstötiaisen pesä on lintujen rakennustaidon hienoimpia tuotoksia. Kaksi niistä on ollut aivan kuusen latvaoksistossa noin 25–30 metrin korkeudella – aivan mahdottomia havaita ilman emojen tarkkaa seuraamista. Pyrstötiaisilla tämä toteutuu siten, että talvisten poikueparvien naaraslinnut erkanevat parvesta etsimään pesimäkumppania muiden parvien koirasjäsenistä. Hyvin poikkeavia ovat olleet myös vaikeasti havaittavat ison kuusenoksan riippuviin pikkuoksiin kätketyt pesät. Se voi olla koivussa, usein myös tervalepässä tai raidassa. Pesä sijaitsee tyypillisesti oksanhaarassa keskikorkeudella. Pyrstötinteillä talviparvet koostuvat pääasiassa perheistä, ja siksi tarvitaan mekanismi jolla sisäsiittoisuus voidaan välttää. Paikan valinta vaihtelee. Alimmillaan löytämäni pesä on ollut puolen metrin korkeudella koivun tyvihaarasta. suomenluonto.fi 47 Talviparvista pesänrakennukseen Maaliskuun lopulla pyrstötiaisten talviparvet alkavat jakaantua pareiksi. Höyhentä kantava pyrstötiainen paljastaa pesän teon olevan käynnissä.
Englannissa vastaavat vaiheet kestävät noin 3 + 1 viikkoa. Tämä seinien ja katon rakennusvaihe voi kestää pari–kolme viikkoa. Ensin linnut taituroivat hämähäkinseiteillä kokoonpannun pesän ulkokuoren, joka koostuu etupäässä sammalista ja karvejäkälistä. Runsas viikko myöhemmin ulkokuori oli valmis ja kiivas höyhenillä sisustamisen vaihe menossa. Aikaisin kuvaamani pesärakennelma oli 27.3. Sisustusvaiheessa emot ahtautuvat jopa yhtäaikaa pesään kantamustensa kanssa. 48 suomenluonto.fi Ensin seinät, sitten sisustus Pesänrakennuksessa on kaksi vaihetta. Mitä myöhemmin keväällä pesän rakennus alkaa, sitä nopeammin pesä valmistuu. Jäkälien yhteensidonnassa pyrstötiaiset käyttävät apuna hämähäkkien munakoteloita, joista purkautuu seittiä sidosaineeksi linnun siirrellessä pallukkaa edestakaisin pesän rakenteessa. Jäkälien käyttö maastouttaa pesän mainiosti jäkäläisiin puiden runkoihin. 2016 jo puolivalmis ulkoseiniltään. Kun kattokin on valmistunut, seuraa vajaan viikon mittainen pesän vuoraus höyhenillä ja vähemmässä määrin muilla pehmikkeillä, kuten karvoilla ja puiden nilalla. Vastaavasti varhaisina keväinä rakennus voi alkaa aikaisemmin, mutta kestää kauemmin. Ruokaa kerjäävä pesue pitää emot kiireisinä.
Iltapäivällä koko poikue lähti pesästä kiihkeänä ryöppynä.. Koiraalla oli koko ajan höyheniä nokassaan, mutta naarasta ei enää kiinnostanut pesän viimeistely, jolloin koiraskin lopulta luopui kantamistaan höyhenistä. Ensimmäisen pesän muninta näyttää alkavan hyvin säännöllisesti huhtikuun lopulla. Sama on käsittääkseni onnistumisten suhde myös niissä korkealla sijaitsevien pesissä, joista minulla ei ole kuvia tai muistiinpanoja. Olin jossain vaiheessa turhautunut, kun lähes kaikki löytämäni pesät olivat tuhoutuneet ennen poikasten pesästä lähtöä. Pariskunta liikkuu pesän rakentamisen ajan tiiviisti yhdessä, ja molemmat osallistuvat rakentamiseen. Naaras hautoo pesässä, ja koiras liikkuu itsekseen jossain lähimaastossa. Takatalven yllättäessä ei pesätyömaalla tapahdu mitään. Naaras on kuitenkin selvästi ahkerampi ja huolellisempi. Pyrstötiaiset yrittävät kompensoida suurta poikueiden tuhoutumisprosenttia nerokkaalla tavalla: pesinnässään epäonnistuneet lähinaapuruston pyrsTakatalven yllättäessä pesätyömaalla ei tapahdu mitään. Kerran seurasin puiden latvuksissa liikkuvaa pariskuntaa rakennusvaiheen hiljennyttyä. Valitettavan usein pesintä kuitenkin epäonnistuu nisäkäspedon tai siivekkään saalistajan käydessä vierailulla. Perhe-elämää Poikasten kuoriuduttua pyrstötiaisten pesillä alkaa taas vilinä ja vilske. Vähän ennen munintaa rakentaminen loppuu kokonaan. Höyhenvaiheessa näkee joskus, kun pariskunta tunkee pesään jopa yhtä aikaa. Ensimmäiset päivät naaras vielä lämmittää poikasia pesässä koiraan kantaessa kotiin ruokaa. Muninnan ja haudonnan aikaan pesää on vaikea paikantaa. Jos pariskunnan näkee toukokuun alussa yhdessä, on joko pesintä tuhoutunut tai naaras on ruokailutauolla. Eräänä aamuna yksi poikasista tuli jo ulos, muttei saanut seuraa muista ja palasi. Brittein saarilla ja Saksassa pesintöjen onnistumisprosentti on ollut yhtä huono, noin 20 prosentin luokkaa tai jopa alle. Siinä tilastossa on mukana kolme uusintayritystä, joista yksi onnistui. Seuraamistani 21 pesästä vain neljä selviytyi lentopoikasaikaan. Kun naaraskin vapautuu ruokintaan, pariskunta liikkuu taas tiukasti yhdessä, ja ruokkii vilkkaasti pesuettaan. Jos kaikki menee hyvin, poikasten lähtö pesästä tapahtuu yleensä toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupäivinä. suomenluonto.fi 49 Rakentamisen innokkuus riippuu sääoloista. Iloinen tirskunta kaikuu ilmoille, kun pariskunta taas saapuu rakennusmateriaalia mukanaan. Närhi, harakka, orava ja pikkupedot ovat uhka pesinnöille, mutta myös käpytikka saattaa olla hyvinkin merkittävä pesätuholainen
Toisaalta aina silloin tällöin vain yksi aikuinen ilmestyy ruokkimaan poikuetta, mikä voisi viitata apulaisen käyntiin pesällä – pariskunta kun liikkuu pääsääntöisesti tiiviisti yhdessä. Englantilaistutkimuksessa jopa miltei puolella poikaspesistä oli yksi tai useampi avittaja poikasten ruokinnassa. En ole kertaakaan varmasti todistanut apulaisten osallistuneen seuraamieni poikaspesien ruokintaan, vaikka olen tarkkaillut poikaspesien ruokintaa yhteensä varmaankin kymmeniä tunteja. Toisella pesistä oli 8.4. Sen sijaan poikaset jättävät pesän parempikuntoisina, mikä saattaa parantaa niiden selviytymistä ja jälkikasvun pesimistulosta seuraavana vuonna. Taittuneet pyrstöt kertovat lintujen viettävän yön pesässään.. Ehkäpä avustajat ehtivät mukaan vasta myöhään uusintapesueen aloittaneille. Olen kahdesti löytänyt vasta aloitetun uusintapesinnän – tai toisessa tapauksessa todennäköisesti uusinnan uusinnan – toukokuun lopulla, jolloin suuri osa ensi yrityksessään onnistuneista pesyeistä on jo siirtymässä maastopoikasaikaan. Lintujen pyrstötkin olivat jo taittuneet mutkalle, mikä kertoi emojen viettävän yöt pesissään. Vai voisiko olla niin, ettei Suomen olojen lyhyt pesimäkausi mahdollista oman pesänsä menettäneiden liittymistä muiden poikaspesien ruokintaan. Vaikka rakennustyö pysähtyy kylmimpinä päivinä lähes kokonaan, se jatkuu hyvän sään sattuessa entistäkin kiivaampana. Suurin osa apulaisista on koiraslintuja, mikä liittynee siihen, että juuri nuoret koiraslinnut jäävät syntymäalueelleen ja ovat sen myötä hyvin todennäköisesti suoraa sukua pesivän parin koiraalle. Minulla on sellainen tuntuma, etteivät kevään sääolot juurikaan vaikuta pesänrakennuksen edistymiseen. Hiukan myöhemmin, 13.4., myöhäisemmälläkin pesällä vietiin höyheniä ja muita pehmikkeitä sisään. Jos pesinnät nyt onnistuvat, poikaset ovat ulkona normiaikaan toukokuun lopulla. Tutkimusten mukaan ruokinnan avustajat eivät lisää pesästä lähtevien poikasten määrää. Kylmä kevät ei säikäytä Tänä keväänä olen seurannut kahden pyrstötiaisparin pesinnän edistymistä. 50 suomenluonto.fi tötiaiset osallistuvat onnekkaampien poikueiden ruokintaan. Pesästä lähdön jälkeen poikue asett ui nätisti riviin oksalle. ulkovuorausvaihe miltei katontekovaiheessa, kun toisella kannettiin jo sisustusmateriaalia
www.fjallraven.fi
Se on lukitt u.. 52 suomenluonto.fi Maja saaressa TEKSTI SANNA-MARI KUNTTU KUVAT RAIMO SUNDELIN, SANNA-MARI KUNTTU JA ANTTI HALKKA RA IM O SU N DE LI N Lounaissaariston kalamajat kaukana merireiteistä muistuttavat vanhasta kulttuurista. Paraisten Kalkskärin tupa sijaitsee viimeisellä saarella ennen avomerta
Autiotuvat ovat lähes poikkeuksetta vanhoja kalamajoja. Lintujen pesimäaikaan saaristossa vieraileva välttää pesijöitä haittaavaa liikkumista. Vielä saariston kätköistä kuitenkin löytää avoimia tupia, joihin voi poiketa aistimaan mennyttä aikaa ja yöpymäänkin. Perinnetieto ja perinteiset taidot katoavat hiljalleen maan poveen. Kun melontataitoni ovat kehittyneet, olen uskaltautunut aina vain kauemmas ja ulommas. Elämä saaristossa on ollut ankaraa ja työntäyteistä. Sääolot pitää aina ottaa huomioon, ja suurempien selkien ylityksissä en halua ottaa turhia riskejä. Kalamajat toimivat entisaikaan kausiasumuksina kalastajille, hylkeenmetsästäjille ja linnustajille. Ovet pidettiin aina avoinna, jotta tuvista saisivat turvaa myrskyjä pakenevat tai haaksirikon kohdanneet. Kalamajat toimivat siis autiotupien lailla. Oikealla näkymä Ahvenanmaan pohjoissaaristossa sijaisevalta yksityiseltä tuvalta. suomenluonto.fi 53 T upa tönöttää kalleellaan sään pieksemällä ulkoluodolla, kuin nojaisi etukenoon pysyäkseen pystyssä tuulessa. On palkitsevaa päästä kaukaisille kohteille, kun reissun eteen pitää tehdä työtä ja nähdä vaivaa. Moni kalamaja sijaitsee rikkaimmassa lintusaaristossa, joten kokemukseen kuuluu alkukesällä lintujen taukoamaton äänimaisema. Joistakin tuvista olen haaveillut vuosia ennen kuin olen päässyt käymään niillä. Kun pääsee tuvalle käymään, tuntee pian halun oppia tuntemaan sen seinien sisään kätketyt tarinat. Se on ehtinyt kokea satoja myrskyjä. SA N N AM AR I KU N TT U AN TT I H AL KK A. Samoin käy vanhoille kalamajoille. Osa kalamajoista on jäänyt jokamiehenoikeuksia rajoittavien kesämökkien alle. Ahvenanmaalta löytyvät ehkä Suomen siisteimmät ja idyllisimmät autiotuvat. Kalamajojen käyttötarve väheni moottoriveneiden yleistymisen myötä, ja edelleen kalastuselinkeinon hiivuttua saaristossa. Suomen hienoimmat kalamajat Lounaissaariston autiotuvat ovat tulleet minulle yhä tutummiksi lukuisten ulkosaaristoon suuntautuvien melontaretkien myötä. Yksityiset kalamajat ovat usein pieteetillä koristeltuja, Metsähallitus ei tupiaan somista. Se on kuivatellut lautansa harmaiksi kesien armottomassa auringonpaahteessa ja avannut tuhannet kerrat ruosteisen saranoiden kannatteleman ovensa suojaa tarvitseville. Vielä saariston kätköistä löytää avoimia tupia, joihin voi poiketa aistimaan mennyttä aikaa. HisKirjoittaja liikkeellä kajakilla. Ennen avoimena pidettyjen tupien oviin on tullut lukkoja. Moni tupa on rakennettu kauas ulkosaaristoon, joten ne ovat myös sijaintinsa puolesta mielenkiintoisia ja samalla haastavia käyntikohteita. Enää ei ole montaakaan jäljellä niistä ihmisistä, jotka uurastivat saariston kaikissa oloissa henkensä pitimiksi. Kalamajat rappeutuvat hiljalleen, kun kukaan ei ole niitä kunnostamassa
Kun vuosien jälkeen sattui Ahvenanmaalle suuntautuvan melontaretken aikana tuuleton päivä, oli aika lähteä tutustumaan tupiin. Hyvä satama on kalamajasaarelle tärkeä. RA IM O SU N DE LI N. En malttanut riisua melontaliivejä. Rannössä on kirjailija Anni Blomqvistin puolison ja pojan sekä kahden muun kalastajan muistomerkki. Rannalla tönöttävät rakennukset kiinnittivät huomion jo kaukaa. Nykyään tupia on vähemmän, mutta saarelle on iloksemme vielä viime vuosinakin rakennettu entisille sijoille uusia tupia, ja vanhoja on kunnostettu. Joidenkin lähteiden mukaan saarella on ollut aiemmin lähemmäs 40 kalamajaa. Kumlingen Lanto grunden Ahvenanmaan koillisosassa. Aivan merikartan ylälaidassa, Ahvenanmaan pohjoispuolella on pieni Rannörarnan saariryhmä meren sylissä. 54 suomenluonto.fi toria halutaan pitää hengissä. RA IM O SU N DE LI N AN TT I H AL KK A RA IM O SU N DE LI N Muisto menneestä. Yhtenäistä ylitystä ilman rantautumismahdollisuutta on kahdeksan kilometrin verran. Kumlingen Lanto grunden Ahvenanmaan koillisosassa. Föglön Sältingskärin majat on kunnostett u. Talvimyrsky vei saaresta lähteneet pyyntimiehet tuntematt omaan kohtaloon maaliskuussa 1961; vain veneiden osia löytyi. Jo useita vuosia oli sormeni kulkenut pitkin karheaa merikartan lehteä numero 750. Hyvä satama on kalamajasaarelle tärkeä. Perillä ei odottanutkaan yksi tai kaksi harmaantunutta kalamajaa, vaan kokonainen mökkien muodostama kylä. Huhu kertoi, että Rannörarnalta löytyisivät Ahvenanmaan ja ehkä koko Suomen hienoimmat kalamajat. Brändö, Hälsingskär
suomenluonto.fi 55 Niissä tuvissa olisi mielellään yöpynyt, mutta tuuliennuste lupaili puhuria, joten oli jätettävä yöpymiset toiseen kertaan. Lähes maan tasalle rappioituneet majat on kunnostettu Föglön kotiseutuyhdistyksen, Ahvenanmaan museoviraston ja vapaaehtoisten yhteistyönä. SA N N AM AR I KU N TT U. Lampaiden laiduntama saari aivan ulapan äärellä itsessään on kuitenkin viehättävä, ja tupa houkuttelee saarikäynnille, milloin melontaretki suuntautuu sille suunnalle. Näiden tupien sisustus on karsittu minimiin. Kansallispuistossa tasoja joka makuun Tunnetuimmat autiotuvat lienevät kaikille avoimet Metsähallituksen ylläpitämät kansallispuistojen tuvat. Vaikka puuhuolto ei tuvalla pelaa, on tuvasta tullut minulle jokavuotinen kylmän kauden Huikean avarat näkymät ovat tyypillisiä tupien ympäristölle. Konungsskär on myös ehdottomasti käytetyin tuvista, sillä viereinen Birsskärin saari on suosittu retkisatama veneille, ja tupa sijaitsee suhteellisen lähellä Paraisten kaupungin pääsaaria. Olin pakahtua paikan ihanuudesta. Avoin yksityinen tupa Ahvenanmaan Kökarissa Kihdin reunalla. Siistit ja sisustetut tuvat olkipatjoineen ja olivat kuin parhaimmastakin museosta. Vaikka osa ulkohirsistä on lahonnut pois, Gullkronalla sijaitseva Notvarpharunin tupa on yöpyjän kannalta edelleen tyydyttävässä kunnossa. Saavuin näille saarille ensimmäistä kertaa täysin sattumalta. Makuulaverit ovat lyhyet ja tupa ahtaan tuntuinen. Sen sijaan Vänön saariston 1800-luvulla rakennetussa Gärskärin tuvassa harva haluaa yöpyä. Samalla astuin ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Saaristomeren kansallispuistossa on kolme tupaa, joista Konungsskärin tupa on parhaimmassa kunnossa. Ne eivät tuota isoja yllätyksiä, mutta tarjoavat katon pään päälle. Ahvenanmaalla on myös eteläosissaan Föglön Sältingskärillä esimerkillinen kalastajakylä, jonka rakennukset toimivat autiotupien tavoin. Rannalla tönöttävät harmaantuneet rakennukset kiinnittivät huomion jo kaukaa, enkä malttanut edes riisua melontaliivejä, kun kipitin kallion yli kurkkimaan tupien ovista sisään. Tulipaikkaa ja käymälää ei ole lainkaan. Paikka sitäkin upeampi; saari on lähes puuton pieni luoto. Pihalta löytyy huollettu tulipaikka ja käymälä, ja pihan niittyä laiduntavat kesäisin lampaat. Historiaa oli elävöitetty sisustamalla tupa lukuisilla pikkuesineillä: naulakossa riippui vanha palttoo, ovenpielessä roikkui varvuista tehty luuta ja ikkunanlautoja koristivat vanhat pullot ja lintujen sulat. Metsähallituksen ylläpitämien Saaristomeren kansallispuiston tupien sisustus on rajoitettu minimiin
Tupien jäljille Kaiken kattavaa listausta tuvista ei löydä mistään, mutta monien tupien jäljille olen päässyt Mauri ja Irja Hirvosen Tuulten armoilla -kirjan avulla. Mieleenpainuvimmat retket tuvalle olen tehnyt lokakuun alussa, kun pihlajat ja varvikot loimuavat punaisina ja linnunrata kaareutuu tummenevassa syysyössä tuvan ylle. Osa tuvista puolestaan on hylkeidensuojelualueilla, joilla liikkuminen on koko vuoden rajoitettua. Tuvasta löytyy ohjeet, miten maksun voi tehdä jälkikäteen seuralle. Lanto grundenin satama. Mitä enemmän karttoja tutkailee ja ulkosaaristossa liikkuu, sitä helpommin pystyy päättelemään entisten kausiasutusten paikkoja. Myös paikannimet muuttuvat, eivätkä saarten nimet ole yhteneväiset eri vuosien merikartoissa. Maastoon kätkeytyviä tupia on vaikea hahmottaa ilmakuvista, mutta karttojen perusteella voi pyrkiä paikantamaan mahdollisia tuvan paikkoja. Viimeisin painos on vuodelta 2008 ja tiedot pohjautuvat vielä vanhempiin käynteihin. Paikka oli läheisen Enklingen saaren asukkaiden kalastuskäytössä 1950-luvulle asti. Jotkin kohteista, kuten Jurmon Kalkskär, sijaitsevat lintujen pesimäluodoilla, joille ei saa nousta ennen elokuun alkua. Ulkosaariston olot eivät ole olleet armollisia kaikille tuville ja osa aikoinaan auki olleista tuvista on saanut lukon oveensa. Tässäkään en aio paljastaa kaikkien tupien sijainteja, sillä haluan jättää kulkijoille ja etsijöille löytämisen riemun. Ovi oli kuitenkin lukitsematon ja vieraskirja tuvan pöydällä toivotti yöpyjät lämpimästi tervetulleiksi, joten taas oli löytynyt yksi autiotupa ilman ennakkotietoa. 56 suomenluonto.fi melontaretkien kohde. Osa saariston tuvista on metsästysseurojen ylläpitämiä, ja yöpymisestä toivotaan pientä korvausta. RA IM O SU N DE LI N. Kaikki nämä hyviä syitä, miksi saariston autiotuvista löytyy niin heikosti tietoa. Myös Klovaskärin tuvan käytöstä pyydetään maksua. Tai jos ei kokonainen maja, niin vanhoja perustuksia, lautakasa ja tiilenmurikoita osoittamassa uunin paikkaa. Oma lukunsa ovat tuvat, joista ei löydy mitään ennakkotietoa ja niihin päätyy sattuman kaupalla. Esimerkiksi Hangon ja Bengtskärin majakkasaaren puolivälissä sijaitseva Morgonlandetin tupa on metsästysseuran ylläpitämä. Yllätys oli tupa, jonka pihalla on rakkolevästä tehty perunapelto. Sisustus näytti enemmän kesämökiltä. Tämä tiilestä rakennettu tupa sijaitsee puolessa välissä matkaa Rosalasta Bengtskärille. Tupaa lähestyessä ja vielä sisään astuessakin oli epäselvää, onko kyseessä kesämökki vai autiotupa. Lisäksi yksityisten tupien tietojen paljastamiseen tarvittaisiin mieluiten omistajien lupa. Tupa on täysin toisenlainen kuin Morgonlandetin: ahdas ja tunkkainen. Liekö syynä Missä ulkosaaristossa näkyy kartalla suojainen satama, siellä voi odottaa kalamaja löytäjäänsä. Missä kartan ulkosaaristovyöhykkeellä on suojaisen näköinen satama, siellä mahdollisesti odottaa kalamaja löytäjäänsä. Ahvenanmaan ulkosaaristossa tupia on huomattavasti enemmän kuin mantereisemman Suomen puolella. Osa kalamajojen sijainneista on vain suullisen tiedon varassa, joten niille päätyy joko paikallisen opastamana tai täysin sattumalta. Sen suojissa en halua öitäni viettää. Morgonlandetin tupa on lintuharrastajien aktiivisessa käytössä ja hyvässä kunnossa
Sen sijaan Metsähallituksen tuvissa pätevät samat säännöt kuin muissakin tuvissa: ne ovat kaikkien yhteisessä käytössä, ja viimeisenä saapuville on annettava tilaa. Yksityisten ylläpitämillä autiotuvilla on aina kohteliasta kiittää paikan omistajaa, kun kiitokseen on aihetta. Ahvenanmaan pohjoisosan Hamnbådanin yksityisessä tuvassa on esillä vanhoja kalastustarpeita. Esimerkiksi Kökarsörenin tuvalta löytyy vielä vanhoja hätäruokapakkauksia. Yksityisten tupien ollessa kyseessä ei välttämättä kuitenkaan kannata kajota tavaroihin, sillä ne voivat olla omistajalleen tärkeitä. Yksityisiin tupiin ei välttämättä päde sääntö, että tilaa annetaan viimeiseksi saapuneille. suomenluonto.fi 57 Ahvenanmaalla pitempään säilynyt aktiivinen kalastuskulttuuri, vai onko mannersuomalaisten halu rakentaa saaristonsa täyteen kesämökkejä jyrännyt alleen vanhat tuvat. Ruoka saattaa houkutella hiiriä ja myyriä. Tuvat ovat tilapäiseen käyttöön, eikä niissä ole tarkoitus viettää pitkää mökkilomaa. Autiotuvan tärkein sääntö: ole siivosti Jokainen kävijä voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että saamme jatkossakin nauttia autiotupien suojasta. Siksi jo lyhyelläkin käynnillä kannattaa ainakin lakaista lattiat. Raumalainen Raimo Sundelin on kuvannut vanhan kalastuskulttuurin jäänteitä jo vuosikymmenien ajan. Ahvenanmaalta saattaa löytää myös remontoituja tupia, mikä kenties kielii vieraanvaraisuudesta ja luottamuksesta ihmisiin. Useimmat tuvat ovat vanhan kalastuskulttuurin jäänteitä, ja majasaarissa tehtiin aikanaan sesonkiaikaan töitä aamusta iltaan. Niihin on suositeltavaa kirjata omat puumerkkinsä ja tarinansa muiden iloksi. Merkinnät myös viestivät paikan ylläpitäjälle siitä, että tupa on tarpeellinen ja käytössä. Nykypäivän kulkijaa tuvat ja niiden jäänteet muistuttavat saariston vanhoista elinkeinoista. Hyvän teon tekee, jos kerää selvät roskat pois autiotuvasta tai sen välittömästä läheisyydestä. Tavaroiden jättämisellä on myös kääntöpuolensa. Aurinko laskee Ahvenanmaalla Kihdin eteläpuolella. Ilma muuttuu tunkkaiseksi. Monista tuvista löytyy vieraskirjoja, jotka tarjoavat viihdyttävää lukemista hämärtyvässä illassa. Kalastusja metsästyskautena on kuitenkin hyvä muistaa, että tupiin saattaa olla majoittuneena porukkaa. Tärkeä sääntö on, että jokainen kävijä siivoaa jälkensä ja mielellään myös vähän enemmän. Vähän vanhentunutkin ruoka ja rikkinäisetkin astiat voivat hätätapauksissa olla tärkeitä. SA N N AM AR I KU N TT U SA N N AM AR I KU N TT U AN TT I H AL KK A. Metsähallituksen Notvarpharun tupa (yllä) Saaristomeren itälaidalla on kohtalaisessa yöpymiskunnossa. Usein tupiin jätetään muille tulijoille hyödyksi olevia astioita, lukemista tai ruokaa. Sanna-Mari Kunttu on Kemiönsaarella asuva ympäristösuunnittelija ja eräopas. Jos tupa on pitkään käyttämättä, sinne kerääntyy väkisinkin hiirenpapanoita ja likaa. Saariston autiotupiin eksyy harvoin muita yöpyjiä
Tärkeintä luonnossa. Kaikkea elämää tulee kunnioitt aa. Monimuotoisuus. Laineen kuvituksia voi nähdä kesäkuussa ilmestyvässä Suomen Luonnossa. oppinut katsomaan asioita tarkasti. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVA ANNA RIIKONEN Kuvittaja Milja Laine on piirtämällä oppinut katsomaan asioita tarkasti. Kasvit näkyväksi Kuka. Milja Laine, miljalaine.com. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Kuvittaja Milja Laine on piirtämällä oppinut katsomaan asioita tarkasti. Luontoaiheisiin erikoistunut kuvitt aja, Pienen kaupunkikasvion kerääjä, Instagram.com/ pienikaupunkikasvio. Helsinki. Mo. o. Kotipaikka. Mitä
Projektista on tekeillä myös ensi keväänä ilmestyvä kirja. ”Seuraavaksi työskentelin ympäristöjärjestöissä kymmenisen vuotta, muun muassa lasten luontolehden Siepon toimitussihteerinä. Kasvisokeuttakin voi hoitaa harjaannuttamalla näkemisen taitoa, pysähtymällä ja katsomalla uteliaasti myös sitä, mikä on tuttua ja tavallista.” Kaupunkiluontoa usein ylenkatsotaan, vaikka se on lajistoltaan rikas ja monimuotoinen. Tein myös kuvitustöitä sivutoimisesti.” Sitä seurasi paluu koulun penkille, ja Laine valmistui kuvataiteilijaksi yhteiskuntapainotteisesta Taidekoulu Maasta. Sillä on omanlainen ryhtinsä ja tapansa kasvaa, josta pyrin vangitsemaan jotain myös piirrokseeni.” Laine haluaa taiteellaan haastaa myös perinteisiä kauneuskäsityksiä, joissa vain suuri ja näyttävä on huomionarvoista. ”Esimerkiksi lutukka voi kukkia käytännössä ympäri vuoden ja pölyttää itse itsensä. ”Ajatellaan nyt vaikkapa hiirenvirnaa. ”Kasvien tärkeyttä ei tunnisteta eikä nä maassa pysähdellen. Tapaan nykyisen kumppanini.” 2050 ”Ihminen on ymmärtänyt paikkansa osana elonkirjon vuorovaikutteista, keskinäisriippuvaista verkostoa. ”Alati piirtävänä taidemaalarin tyttärenä pidin taidetta itsestään selvänä uravalintana, mutta nuorena aktivistina taiteilijuus tuntuikin kohdallani itsekkäältä valinnalta.” Koska luonto on ollut hänelle aina rakas, hän päätyi lukemaan suojelubiologiaa Helsingin yliopistoon. Laine ihailee asvaltinraoista puskevien pienten rakokasvien sinnikkyyttä ja hiljaista kapinaa, niiden kykyä sopeutua ihmisen itselleen luomien elinympäristöjen ääreviin olosuhteisiin. Kerään referenssikuvia, luonnostelen ja piirrän valmiin kuvan useamman kuvan pohjalta. Yhden piirroksen tekemiseen Laineelta menee pari päivää. Pienelle kaupunkikasviolle yllykkeenä toimi lyhyt pestini floristin työssä, jossa koin jatkuvaa eettistä ristiriitaa.” Floristin työ sai hänet pohtimaan paitsi kasveja oman elämänsä subjekteina, myös niiden roolia ihmisen katseen kohteena, arjessa ja juhlassa. Yksityiskohdat ovat kiehtoneet häntä pienestä pitäen. Haluankin kannustaa pohtimaan suhtautumistamme kasvimaailmaan laajemmin.” Pieni kaupunkikasvio täydentyy hiljalleen kasvipiirroksilla ja kaikkiaan niitä on luvassa noin 50. ”Halusin tehdä kasvien arvostusta lisäävän projektin ja nostaa näkyviin myös rikkaruohona ohitetun pienen ja vaatimattoman kasvin kauneuden.” Laineen Pieni kaupunkikasvio pohjautuu myös kasvisokeudeksi kutsuttuun ilmiöön, jossa kasveja ei nähdä. ”Äitini kertoo, että kuljin jo lapsena neK uvittaja Milja Laine kertoo heti aluksi, että hänen polkunsa tähän pisteeseen on ollut mutkikas. Saan ensimmäisen työpaikkani ympäristöjärjestössä.” 2007 ”Minusta tulee äiti. Useimmiten hän käyttää lyijykynää ja vesivärejä, mutta kasvion kuvat Laine on piirtänyt poikkeuksellisesti digitaalisesti lajikuvien suuren määrän vuoksi. Katselen metsässä leikkivää lastenlastani ja hymyilen.” ”Kasvien muotokieli on aina viehättänyt minua.”. Aloitan taiteen orientaatioopinnot Amsterdamin Gerrit Rietveld Academiessa.” 2019 ”Valmistun kuvataiteilijaksi Taidekoulu Maasta. Yksi lutukka tuottaa yli 5000 jopa 15 vuotta maanraossa itämiskykyisenä säilyvää siementä.” 2005 ”Valmistun ekologiksi Helsingin yliopistosta. suomenluonto.fi 59 niiden suojelua pidetä tärkeänä, vaikka ne muodostavat valtaosan maapallon biomassasta ja ovat kaiken elämän perusta.” Laine muistuttaa, että myös tuoreet tutkimukset peräänkuuluttavat uudenlaista suhtautumista kasvikuntaan: kasvien tiedetään kykenevän muun muassa oppimaan, ratkaisemaan ongelmia ja kommunikoimaan keskenään. Inspiroidun myös vanhoista kasvikuvituksista ja japanilaisesta estetiikasta.” Luonnetta ja hiljaista kapinaa Talvisin rakas paikka piirtää on Helsingin Talvipuutarha, mutta kesäisin Laine suuntaa luonnostelemaan luontoon. ”Tutustun ensimmäisenä lajiin valokuvia katsellen ja siitä lukien. ”Kasvien näkemisellä pelkkinä passiivisina resursseina on merkittävä rooli nykyisessä ympäristökriisissä. ”Kaipasin kuitenkin myös luomisen pariin, ja myöhemmin tuoreena äitinä aloitinkin osa-aikaiset taideopinnot Hollannissa.” Sitten Laine jäi yksinhuoltajaksi ja opinnot keskeytyivät. Ihmisen luontosuhde on yhteiskuntia myöten kunnioittavampi, holistisempi ja vastavuoroisempi. Tuoreimpia kuvituksia on hänen Pieni kaupunkikasvio -Instagram-tilillään, jossa on upeita ja tarkkoja kasvilajipiirroksia vaikkapa hiirenvirnasta, lutukasta ja niittyleinikistä. Kasvit ovat elämän perusta ”Kasvien muotokieli on aina viehättänyt minua. Laineen kuvituksia on voinut nähdä vaikkapa Luonnonsuojeluliiton julkaisuissa, lastenkirjoissa, puutarhalehdissä ja oppimateriaaleissa. Tätä löytämisen iloa ja ihmettelyn taitoa haluaisin herätellä myös muissa ihmisissä. ”Koetan aina sisällyttää kuvaan lajintunnistuksen kannalta tärkeät tuntomerkit, mutta myös yksilön elävyyden ja ominaispiirteet.” Laine näkee, että kullakin lajilla on oma luonteensa ja liikekielensä
PÖRRIÄISET LIIKENTEESSÄ Perjantai 21. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi MAJAVA TYÖN TOUHUSSA ”Ahkera rakentaja on aloitt anut keväisen urakkansa! Komeat ovat majavan hampaat, hyvä noilla on jyrsiä.” Tommi Kujala tarkkaili latt ahännän puuhia 8. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. huhtikuuta Utajärvellä.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. huhtikuuta oli ihanan lämmin päivä ja sai hyönteiset liikkeelle. V I N J E T T I . TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. Jaana Saarelainen kuvasi nokkosperhosen Puntarikoskella Joensuussa
suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I . Ensin suolle tuli tiedustelija ja sen jälkeen 18 kukkoa ja myöhemmin yksi naaras. SISILISKOJEN LEMMENPUUHAT ”Tänään näin sisiliskojen paritt elevan. huhtikuuta Kiuruvedellä. . . Muna on korkeintaan millin halkaisijaltaan, sen juuri näkee paljaalla silmällä. TEERIEN SOIDIN ”Teerien soidin oli huhtikuun puolivälissä hyvässä vauhdissa. MÄNNYN TUULENPESÄ Korkean mäen päältä löytyi pallomainen tuulenpesä 70 sentt imetrin halkaisijalla. Ensin luulin, ett ä kyseessä on jonkinlainen reviiritaistelu, kunnes tajusin mistä on kyse.” Susanna Hannula kohtasi matelijat 20. huhtikuuta.. Naaraiden pääjoukko tulee sitt en myöhemmin.” Hannu Tikkanen kuvasi teeret 12. RUOSTENOPSASIIVEN MUNA ”Löysin perhosen munan tuomen uuden verson oksanhaarasta. huhtikuuta Turussa. KANGASVUOKON RISTEYMÄ Kauniit kangasvuokon ja kylmänkukan risteymät kukkivat iloksemme taas. Mar. huhtikuuta Salon Kokkilassa. Markus Sipiläinen ikuisti luonnon taideteoksen 15. huhtikuuta. i Valtonen ihasteli kevään upeita ilmestyksiä Kanta-Hämeessä 24. Perhonen talvehtii munana. . Toukka käytt ää ravinnokseen tuomen uusia lehtiä.” Hannu Rasiranta ihmett eli munaa Hauholla 9
Sankemmin joukoin ne alkavat liikkua vasta huhtikuun alussa. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Helmikuun 14. Mikähän mahtaa olla ennätys käärmeen keväthavainnoissa. a käärme oli niin samean värinen, e. Talvella vasten tahtoaan heränneet ja kevään aikaisimmat seikkailijat sulautuvat siis saumattomasti toisiinsa. Matelijoiden mitt apuulla kyy on melkoinen naparetkeilijä, eikä sitä ole kovin harvinaista tavata luikertelemasta määrätietoisesti lumihangestakaan. Oletan, e. päivä havaitsin käärmeen talvehtimispaikan vieressä. . KA TR I KO SM E JA H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . MAIJA KARALA Kevään varhaisimmat kyyt Talvilevolta heräilevät kyyt asett uvat aurinkoon lämmitt elemään. i värin. ä se oli kyy, mu. Ennen kevään ensimmäistä nahanluontia kyiden värit ovat haalistuneita, onhan niillä yllään yli puoli vuott a vanha takki, mutt a aivan näin harmaita ne eivät yleensä ole. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Keväthavaintojen ennätystä on vaikeaa määritt ää, koska yksitt äisiä käärmeitä voi liikkua pitkin talvea leutojen jaksojen aikana, jos sulamisvedet tulvivat niiden talvehtimispaikkaan tai paikka osoitt autuu muuten kelvott omaksi. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. en ole varma. Viime vuosina Etelä-Suomessa kyyt ovat alkaneet heräillä maaliskuun alkupuolella. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Tämä on tosiaan aikainen havainto! Käärmeen pönäkkä ruumiinmuoto ja päätä peittävät lukuisat pienet suomut paljastavat sen kyyksi. Ehkäpä nahanluonti sameu. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. /kysy-luonnosta tai
Lisäksi läikkiä yhdistää himmeä valokaari. HEIKKI NEVANLINNA PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV AL O K Y S Y L U O N N O S TA JU LI A RO IK O N EN Halon eri muodot voivat ilmestyä Auringon, Kuun (alakuvan valekuut) ja jopa kirkkaan keinovalon ympärille.. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Täysikuu peilautuu jääkiteistä Mikä synny. Kyseessä on varsin tavallinen talviöinen valoilmiö, jota kutsutaan haloksi. Samanlaisia valomuotoja esiintyy myös Auringon ympärillä sekä kirkkaiden katuvalojen kohdalla. Kuvassa Kuun ylävasemmalla oleva sininen läikkä johtuu valokuvaajan käytt ämän kameran linssin heijastuksista. Valon taitt uminen kiteissä noudatt aa tiett yjä taitt umisen geometrisiä sääntöjä samaan tapaan kuin sateenkaaressakin. Valokeiloissa näkyy sateenkaaren värejä. Halomuodot vaihtelevat riippuen heijastavien ja valoa taitt avien kiteiden muodosta ja asennosta Kuun ja katsojan suhteen. Kuten kuvasta näkee, valekuut ovat vähän venyneitä ja niissä on heikosti spektrin värejä. Muotoja tunnetaan useita kymmeniä, mutt a monet niistä ovat harvinaisia. Selvimmät halomuodot ovat tässä kaksi valoläikkää, jotka sijaitsevat 22 asteen päässä Kuusta. . Sen ott amisen aikaan sää on ollut pakkasen puolella. Moon dog). Näin 22 asteen etäisyydellä Kuusta valon tuott o heijastusprosessissa on suurimmillaan. Halovalo syntyy, kun Kuun valo taitt uu tai heijastuu ilmassa leijuvista millimetrin kokoisista jääkiteistä muutaman kilometrin korkeudella. Kyseessä on niin sanott u valekuu (engl. Kuvassa taivaalla on täysikuu ja ilmassa huntumaista usvaa. Ne syntyvät, kun Kuun valo taitt uu laatt amaisista jääkiteistä. Halot voivat olla renkaan, kaaren tai valoläiskän muodossa. ää kaksi valokeilaa symmetrisesti Kuun molemmin puolin. Parhaiten valekuut näkyvät kuvan mukaisissa olosuhteissa, kun Kuu on täysi ja sijaitsee suhteellisen matalalla taivaalla. Valekuut ovat kuin Kuun valoa heijastavia jääkidepeilejä
Joskus kivikkokimopistiäisnaaras voi löytää sopivan pesäpaikan esimerkiksi parvekelaatikon mullasta. . Kuvassa on Anoplius-suvun tiepistiäinen eli kimopistiäinen. Munasta kuoriutuva pistiäistoukka syö hämähäkin vähitellen, kehittyy täysikasvuiseksi ja koteloituu. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Kuusen oksa on kasvanut männyn kyljessä niin kauan kuin muistan, yli kuusikymmentä vuo. Se on onnistunut vartt amaan eri puusukuihin (Picea ja Pinus) kuuluvat lajit, jotka kuitenkin kuuluvat samaan mäntykasvien heimoon (Pinaceae) ja lienevät siten riitt ävän läheisiä. ävästi ravintoa. Kivikkokimopistiäisnaaraat saalistavat Lycosidae-, Gnaphosidaeja Pisauridae-heimojen hämähäkkejä ja raahaavat ne pesiinsä, jotka sijaitsevat maassa kivien alla tai maaperään kaivetuissa käytävissä. Kallistuneen kuusen runko on myöhemmin korjatt u pois, ja jäljelle on jäänyt vain mäntyyn kiinni kasvanut oksa. Kuhunkin pesään tulee yksi hämähäkki, jonka pintaan naaras munii yhden munan. änyt aika kitukasvuiselta. Esimerkiksi eri mäntylajeja on voitu vartt aa keskenään, samoin kuusilajeja keskenään. Olennaista tapahtuman onnistumiselle on myös se, ett ä osapuolten johtosolukot osuvat kohdalleen siten, ett ä nestevirtausta voi tapahtua rungosta oksaan. amaan männystä rii. Kotelosta kuoriutuva aikuinen pistiäinen lentää kesällä muun muassa kedoilla, pihoilla ja puutarhoissa. Joskus tuokin on mahdollista, mutt a hyvin harvinaista. Kuusen oksan ja männyn välistä on kuori hankautunut pois – männyn rungossa näytt äisi olleen isompikin vaurio – ja ajan mitt aan oksa on kasvanut kiinni runkoon. Männystä kasvaa kuusen oksa Pistiäinen olohuoneessa Mikähän ötökkä tämä on. Kumpikin on mäntykasvi. a. Kun kukkalaatikko tuodaan sisätiloihin talveksi, lämpö nopeutt aa pesässä olevan pistiäistoukan kehitystä ja aikuinen pistiäinen kuoriutuu ennen aikojaan jo kevätt alvella. . Kuvan tapauksessa luonto on toiminut vartt ajana. Todennäköisin laji on kivikkokimopistiäinen (Anoplius nigerrimus), joka on yleisin kokonaan mustista kimopistiäislajeistamme. Vartt aminen vaatii tekijältään taitoa ja onnistuu silloin, kun varteoksa ja perusrunko edustavat samaa lajia tai lähisukuisia lajeja. Onko siitä hai. Se on aina näy. aa. ANNELI VIHERÄ-AARNIO PE KK A TO IV O N EN JA M AR IS GR U N SK IS / SH U TT ER ST O CK Luonto on vartt anut (vas.) kuusen mäntyyn. Muiden tiepistiäisten tavoin ne pistävät herkästi ja kivuliaasti. iöstä. Niin on tässä tapauksessa käynyt, koska oksa on edelleen hengissä, joskin kituvana. JUHO PAUKKUNEN Kimopistiäinen voi päätyä sisätiloihin kukkamullassa. Sisällä lentävistä kimopistiäisistä ei ole erityistä haitt aa ihmiselle, mutta käteen niitä ei kannata ott aa. Se lenteli olohuoneessa, ja toisen löysin kei. Kookkaan männyn rungosta kasvaa kuusen oksa. TE IJ A KO PI. Hedelmäja metsäpuiden jalostajille tutt u menetelmä on vartt aminen, jossa halutunlaisen perimän omaava varteoksa, ”jalo-oksa” liitetään perimältään erilaiseen perusrunkoon. Pystyykö se o. Todennäköisesti männyn lähellä kasvanut kuusi on kaatunut nojalleen päin mäntyä ja jäänyt siihen paikalleen
aa siltä, e. TAPIO KUJALA Pihavaahterassa on pön. u. Osa taitt aa matkaa kävellen, mutt a osa lentää tuulen mukana käytt äen kutomaansa seitt iä liitovarjona. Villa pitäisikin poistaa tuulihaukan pöntöstä. Emme ole nähneet siinä tuulihaukkaa tai muutakaan lintua tai eläintä tänä keväänä. Useille hämähäkeille on tyypillistä kutoa pyynverkko ihmisasutusten seinämille tai terasseille. . Sisäja ulkovalot houkutt elevat lähistölle monenlaisia hyönteisiä, joten erityisesti loppukesästä ja syksystä hämähäkkien ravinnonsaanti on turvatt u. Samanlaisen pallon näin jo viime kesänä talon seinustalla. Mikähän laji mahtaa olla kyseessä. Tuulihaukka itse ei revi pihapiirin rakennuksista vuorivillaa pesätarpeiksi vaan tyytyy vaatimatt omaan pesäkuoppaan. ä rakennusvaiheen jälkeen siinä ei ole asu. Pesä on siisti, ja vaiku. ö, jossa on sinitiaisen pesä ja poikaset. . SEPPO VUOLANTO Onko tämä hämähäkin pesä. Se on koo. Tuulihaukka puolestaan on saatt anut pelott aa oravan tiehensä, kun on saapunut keväällä. Kuvassa on juuri kuoriutuneita ristihämähäkkejä. Vastakuoriutuneet hämähäkit Sinitiainen karsii vaahteraa Tuulihaukan alivuokralainen M AR KE TT A KO KK O N EN M IIK KA TU RU N EN JA JU SS I H EL IM ÄK I / VA ST AV AL O. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Kesäpaikallamme on tuulihaukan pönttö, johon on tehty hieno, isokokoinen pesä. Ne ovat hyvin pieniä, mutt a yksilömäärän ansiosta rypäs herätt ää helposti huomiota. . Mikähän siinä on ideana. Pian kuoriutumisensa jälkeen hämähäkit alkavat hajaantua ja etsiä itselleen sopivaa elinympäristöä. Tuulihaukan pöntöt kelpaavat muillekin lajeille. u pihapiirin rakennusten vuorivillasta. Aivan ilmeisesti tiainen kokee vaahteran lehtien häiritsevän pesintää. Keväällä munapussista voi kuoriutua kerralla satoja poikasia. Näin terassilla rykelmän pieniä hämähäkkejä. Sinitiainen tulee pöntöstä ulos, ja noin metrin tai kahden päässä pöntön suuaukosta se tai. Sen sijaan orava kiipeilee seinillä ja saatt aisi hyvinkin olla syyllinen rakentamiseen. Se huomaa vuorivillan sopimatt omaksi pesäänsä. Suuret ristihämähäkkilajimme munivat syksyllä ennen kuolemistaan. Rakennusten raot ja kulmat tarjoavat erinomaisia suojapaikkoja tiiviistä seitistä kudotuille munapusseille talven ajaksi. Lintu vie sen lentämällä kauemmas ja tipu. aa vaahterasta lehden. SEPPO VUOLANTO PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O Aitoristikillä on selässään selvä ristikuvio. En ole muina vuosina nähnyt moista käytöstä. aa sen. Mielenkiinoinen havainto! Minullakin on vaahterassa pöntt ö, ja vaahteroita kasvaa muidenkin pöntt öjeni vieressä, mutt a en ole koskaan nähnyt tällaista. Todennäköisimmin pienokaiset ovat aitoristikin (Araneus diadematus) jälkikasvua, mutt a muitakin vaihtoehtoja on. Olisiko käynyt niin, ett ä vaahtera kasvattaa lehtiä linnun lentoreitin tielle, jolloin suora tie pönttöön tai siitä ulos katoaa näkyvistä
www.ruokavirasto.fi ASF KATSO VIDEO! KATSO OHJEET! Toimithan vastuullisesti – älä jätä eväitäsi eläimille! Afrikkalainen sikarutto (ASF) on mm. Jos luonnossa liikkuessasi löydät kuolleen eläimen ja haluat auttaa meitä luonnonvaraisten eläinten tautien vastustuksessa ja tutkimuksessa, lähetä löytämäsi eläin tai siitä otettu näyte meille tutkittavaksi. Ruokaviraston villieläintautitutkimukset kohdistuvat lakisääteisesti vastustettaviin eläintauteihin sekä eläintautitilanteen seurantaan. Venäjällä, Virossa ja monessa muussa maassa esiintyvä, ihmiseen tarttumaton, mutta sikaeläimille tappava virustauti. Uusille alueille afrikkalainen sikarutto voi levitä, jos tartunta-alueelta peräisin olevat, virusta sisältävät ruoat ja eväät päätyvät villisikojen tai kotisikojen syötäväksi. Vaikkei repussasi olisikaan ulkomailta tuotuja eväitä, ei ihmisten ruokia tai eväsroskia pidä jättää luontoon eläinten saatavilla eikä antaa niitä kotisioille. Yleinen eläintautiseuranta perustuu kansalaisilta, metsästäjiltä ja kalastajilta ympäri maata saatuihin eläinnäytteisiin. Jos löydät kuolleen tai sairaan villisian tai löydät useita kuolleita tai sairaita eläimiä, mitä tahansa lajia, ilmoitathan siitä välittömästi kunnantai läänineläinlääkärille! Kiitos avustasi ja mukavia luontoretkiä! Hei luonnossa liikkuja! Auta meitä luonnonvaraisten eläinten sairauksien tutkimisessa Ruokavirasto_Suomen Luonto 05_2022.indd 1 Ruokavirasto_Suomen Luonto 05_2022.indd 1 24.4.2023 0.44.22 24.4.2023 0.44.22. Lähetysohjeisiin pääset alimmaisen QR-koodin kautta ja kautta ja nettiosoitteessa: https://www.ruokavirasto.fi/luonnonelaimet Erityisesti toivomme näytteitä ketuista, supikoirista ja villisioista. Tautia ei ole koskaan tavattu Suomessa
Osallistujien kesken arvotaan kaksi kappalett a Kaarina Davisin Linnunlaulua ja varoitushuutoja (2022) -kirjoja. ”Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen, paitsi majava.” – Juhani Nurmi, Jyskä Sammakot lammella kurnu aa Keväällä täytyy aina päästä parille tutulle sammakkolammelle katsomaan joko NE ovat siellä! Nyt voin myös opetella tuntemaan muutkin kuin rupisammakon. Minä kiitän:) – Camilla Heinonen, Lielax Puutiaiset heräävät Ostin lehden puutiaisjutun takia, koska aiheesta on melko vähän tietoa. – Hilkka Nuutilainen, Helsinki Opin paljon tästä jutusta – sammakot ovat rauhoitett uja (hurraa) ja vieraslajit haitallisia. – Laura Tolvanen, Mannervaara Minulla suuri piha, haluan jatkossa suunnitella kasveja siten, ett ä saan linnut viihtymään pihassa. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 4/2023 parhaat jutut olivat tasaäänin Linnuille ruokaa omasta puutarhasta ja Suuri arkkitehtuurikilpailu. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO OIK AISU Jutussa Linnuille ruokaa omasta puutarhasta (SL 4/2023) oli sivulla 36 kuva sinipiikkiputkesta, vaikka kuvatekstissä sanottiin virheellisesti, että kasvi on sinipallo-ohdake. Anna palaute. Historia tuo jännitystä ja väriä kaaliinkin. Moni yritt änee viljelyä jutun luett uaan, kun siemeniäkin saa. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 31.5.2023. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Kiehtova kertomus Philip Milleristä 1700-luvulta ja Sami Tallbergin yllätyksestä ravintolassa Lontoossa. Linnuille ruokaa omasta puutarhasta Artikkelista sai käytännön ideoita pihan lintuystävällisyyden parantamiseen. Oli mukavaa huomata, ett ä pihalla kasvaa jo joitakin lintujen suosimia kasveja. – Päivi Sandvik, Luopajärvi Merikaali – harvojen herkku Onhan se harvinaisuus, mutt a uutt a houkutt elevaa tietoa, löytää kasvin tai ei. – Ker uli Karonen, Espoo Osallistu Paras ju. u. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Lisää luonnosta: suomenluonto. Kyllä luonto on ihmeellinen! – Päivi Nieminen, Tampere Melkoisia rakennelmia. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. i Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhonpesä oy 50 vuoden kokemuksella oma tuotanto Suomessa oma tuotanto Suomessa oma maahantuonti oma maahantuonti Kanootit ja kajakit Kanootit ja kajakit. Arvonnassa Frantsilan voiteet voitt i Elina Nissilä Kälviältä. ÄÄNESTÄ . Kauriiden lisääntyessä ja tullessa yhä lähemmäs ihmistä ja liikkuessani paljon lähellä luontoa haluan määritellä todellisen riskin tartt uvien tautien suhteen sekä sen, mitä voin itse tehdä järkevissä rajoissa. – Kaija Nurmi, Kemijärvi Suuri arkkitehtuurikilpailu Mielenkiintoinen ja erilainen juttu, oli kiva lukea erilaisista upeista pesärakennelmista. Loistavat kuvat ja hyvä teksti. Voisin itsekin yritt ää
Lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten antamia ohjeita ei kasvirohdoksilla kuitenkaan saa koskaan korvata. Silloin yrtin käyttö täytyy tietysti lopettaa. TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Vaikka naapuri väittäisi saaneensa päänsärkyynsä avun mesiangervosta, se ei silti automaattisesti sovi kaikille. Voikukista voi napsia aineksia salaattiin, kanervasta valmistaa rauhoittavaa juomaa ja piharatamon lehdistä sekoittaa veden ja omenaviinietikan kanssa ihoa hoitavaa kasvovettä. Kasveista löytyy aarteita niin syötäväksi, juotavaksi kuin ihonhoitoonkin. Edelleen elinvoimainen perinnetapa on saunassa vihtominen, vaikka nykyisin sillä tavoitellaankin enemmän rentoutumista kuin kivunlievitystä. Allergiareaktiot voivat yllättää ja niitä voi tulla tutustakin kasvista. Saunaan leviää ihana tuoksu, ja neulasilla läiskimisen jälkeen veri kiertää varmasti. Kasveista löytyy aarteita niin syötäväksi, juotavaksi kuin ihonhoitoonkin. Terveysvaikutuksia tavoiteltaessa yrttejä nautitaan säännöllisemmin, perussäännön mukaan päivittäin, vähintään kahden viikon ajan. Uutta potkua saunomiseen saa sitomalla vihdan perinteisen koivun sijaan vaikkapa pihlajasta tai sujauttamalla kimppuun mukaan esimerkiksi suopursuja tai maitohorsmaa. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi LUONNON VIHREÄ supermarketti tarjoaa yrttien kerääjille aarteitaan yhtä lailla syötäväksi ja juotavaksi kuin rohtoja kosmetiikkakäyttöön. Yrttien voimaa ja hoivaa Kasvilääkinnän haaste on se, että ilman laboratoriotutkimusta on mahdotonta tietää, paljonko yksittäisessä kasvissa on vaikuttavaa ainetta. Yrttien hyödyntäminen hyvinvoinnin tukemisessa eroaa hiukan niiden ravintokäytöstä. Esiäidit esimerkiksi lievittivät turvotusta keräkaalikääreillä ja kuukautisvaivoja poimulehdellä. Myös yksilölliset erot pitää muistaa. Kasveista löytyy aarteita niin syötäväksi, juotavaksi kuin ihonhoitoonkin. Yrttien kiehtovassa maailmassa riittää kokeiltavaa, ja parhaimmillaan ne tukevat hyvinvointia. Kasvien rohtokäytön taustalta pilkistää runsaasti vanhaa kansanviisautta. Satu Hovi neuvoo Hoitavat yrtit -kirjassaan (Kirjapaja 2022) käyttämään kasveja joko sisäisesti, esimerkiksi teen muodossa, tai ulkoisesti, vaikkapa hauteena tai ihovoiteena. Hovi vinkkaa kokeilemaan myös mänty-, kuusitai katajavihtaa. Vuohenputki taas tunnettiin erinomaisena kihtiyrttinä. Tästä syystä kehoaan täytyy kuunnella todella tarkasti
Muista rajoitukset Kertaa jokamiehen oikeudet. Tunne itsesi Ota selvää, missä muodossa kasvia olisi juuri sinun arjessasi helpointa käyttää. KU VA T TI M O TA U LA VU O RI JA IS TO CK PH OT O KOKEILE KUMINAA Kuminaa kasvaa Suomessa luonnonvaraisena yllättävän runsaasti. Jos olet kiireinen, yrttiteen vaatima puolen tunnin hauduttelu ei ehkä ole paras vaihtoehto. 2. LISÄÄ VIHREÄÄ Kantar TNS:n tekemän Kotipuutarha-tutkimuksen mukaan erityisesti nuoret ovat kiinnostuneita hyötykasvien kasvattamisesta. Heitä motivoi harrastuksen pariin myös ilmastonmuutoksen torjuminen ja hidastaminen. 5. Maajakotitalousnaiset.. Puutarhaliitto.. Vältä tienvarsia Poimi yrtit puhtaalta paikalta. Satoa ympäri vuoden Otollisin aika sadonkorjuulle on kesällä, mutta keruukoriin kannattaa tarttua muinakin vuodenaikoina, jopa talvella. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A KU VA H AN N EL E M AA H IN EN Kerää yrtit talteen 1. Autojen renkaiden kumipöly leviää yllättävän kauas. 3. Esimerkiksi näköetäisyydellä olevaan moottoritiehen pitäisi olla puolen kilometrin matka. Lisää villivihanneksia ja reseptejä Suomen Luonnon maksullisessa Villivihannekset-sovelluksessa: AppStore, Google Play. Tienvarsilla kasvaa sopivia kasveja, mutta tähyile mieluummin muualle. ON VILLIVIHANNESTEN AIKA Vuohenputki menestyy monenlaisilla kasvupaikoilla, kuten pihoilla ja puronvarsilla. Kasvista voi hyödyntää niin lehdet, kukat kuin nuoret versotkin vaikkapa salaattiin tai varhaisperunoiden ja kalan kaveriksi. Tarkkana tunnistamisessa Kerää vain kasveja, jotka tunnistat sadan prosentin varmuudella. Vinkit antoi kirjailija, koulutettu kokemusasiantuntija ja yrttineuvoja Satu Hovi. Vapaasti voi kerätä ruohovartisia kasveja, mutta maanomistajan lupa tarvitaan muun muassa juurien, kasvavien puiden lehtien ja oksien sekä varpukasvien keräämiseen. Hyvä tuntomerkki on kasvin lehti: se on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen. Silloin esimerkiksi keuhkovaivoja ja yskää taltuttavaa terveystsemppiä voi kerätä havupuista. IS TO CK PH OT O Pienet makupalat. Esimerkiksi nokkonen, siankärsämö ja voikukka sopivat sekä ravintokasveiksi että rohtokäyttöön, eikä niillä ole myrkyllisiä näköislajeja. 4
n hetkellä, Kokoelmat kunniaan Kokoelmia kotoa ja kaukomailta -näyttelyssä Turun museokeskuksen luonnontieteellisestä kokoelmasta esitellään yksityisten keräilijöiden lahjoittamia aarteita eksoottisista perhosista kotoisiin koulukasvioihin ja komeista kummitussirkoista munaja mineraalikokoelmiin. saakka, haltia.com luontokeskus Haltiassa Espoossa Entistä loistoa Suomen merimuseossn Pako Pompejista -näyttely tuo esiin antiikin Rooman kaupunkien Pompejin ja Herculaneumin loiston, asukkaiden arjen ja kohtalon luonnonkatastro. K U LT T U U R I Susanna Alava ikuistaa kuviinsa lähiluontoa, kuten vaikkapa heinätähtimön. n hetkellä, kun Vesuviuksen tulivuori purkautui vuonna 79 jaa. saakka, merikeskusvellamo.fi asukkaiden arjen ja kohtalon luonnonkatastro. Pako Pompeijista -näyttely Suomen merimuseossa Kotkassa 1.10. Näyttely koostuu kahdestakymmenestä valokuvateoksesta, joiden syntymisessä luonnonvalolla ja hetken tunnelmalla on ollut ratkaiseva merkitys. Luonnon Valo -näyttely Suomen luontokeskus Haltiassa Espoossa 31.7. KU VA SU SA N N A AL AV A 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Voimakuvia luonnosta Suomen luontokeskus Haltiassa on esillä Susanna Alavan valokuvanäyttely Luonnon Valo. Kokoelmia kotoa ja kaukomailta -näyttely Turun Biologisessa museossa toistaiseksi, turku.fi
Aina eivät hurjimmat haaveet toteudu. Pyöräilijältä voi kysyä, miksi perille tulisi ehtiä kolme minuuttia aiemmin. Kaavoittaja suosii nopeaa pyöräilyä. 3–6-vuotiaille suunnatut sadut ovat luettavissa Metsähallituksen Luontoon. K AUPUNGEISSA ON luontoa. Heli Mäntyranta) paljastaa faktoja lohenkasvatuksesta. Ulla Lempinen). Se on kaunis satu Suomen luonnosta ja ystävyydestä, mutta samalla riipaiseva vetoomus luonnon ja inhimillisyyden puolesta. Tiiviys on eufemismi ahtaudelle. suomenluonto.fi 71 K I R J AT ELÄMÄN PIENI IHME. Areena. Kumpula, Käpylä, Riistavuori, Stansvik – esimerkkialueita, joita nakerretaan talojen ja kulkuväylien alle. Tämä selviää Marcus Rosenlundin kirjasta Pieni suuri elämä ( S&S 2022, suom. Maan kultaa Kädet multaan -sarjassa seurataan kasvukautta puutarhapalstalla keskellä Helsinkiä. painos 1944) on kertomus luonnosta, ystävyydestä ja sodan hulluudesta. Aiheeksi nousevat myös pölyttäjät, ilmastonmuutos ja ekosysteemi. Kokon mustavalkoisten luontovalokuvien siivittämänä peikkopojan ja keijun tapaamisesta kasvaa universaaleja teemoja käsittelevä tarina. Tärkein kysymys on, miksi Helsingin pitää kasvaa. HANNU NIKLANDER Ääniä kaupunkiluonnon puolesta KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Paljastuksia ja retkietikettiä Peikkopojan ja keijun matkassa Anni Pöyhtäri on kuvittaja ja graafinen suunnittelija. YRJÖ KOKON jatkosodan melskeessä syntynyt Pessi ja Illusia (WSOY, 1. Teoksen hienoimpia ominaisuuksia ovat mestarillinen luontokuvaus ja tarinan moniuloitteisuus. Maaseutua suosiva aluepolitiikka olisi uuden rakentamista hillitessään ympäristöpolitiikkaa. LOISIA JA LOBBAAMISTA Norjalaistoimittajien Kjetil Østlin ja Simen Sætren Vieras laji – Kuinka lohesta tuli miljardibisnes (Gummerus 2023, suom. Kirjassa kulkee kaksi narratiivia lomittain: sotanäyttämö sekä Pessin ja Illusian elämä luonnon helmassa. yle.fi/podcastit -sarjassa puutarhapalstalla kespölyttäjät, ilmastonsuomenluonto.fi 71. Kaavoitusratkaisuja perustellaan kaupunkirakenteen tiivistämisellä. Kun hyvät asiat törmäävät, kaupallisempi vaihtoehto voittaa. Onneksi – ja rakennusliikkeiden harmiksi – ovat Helsingin Sipoolta ryöväämät alueet jääneet aika vähälle kiinnostukselle. RETKIETIKETTI HALTUUN. Urheiluhalli voittaa kävelypolun, vaikka kumpikin palvelee liikuntaa. Ei nähdä luontoa ilmastolta. Sarjan on toimittanut Inkeri Alatalo ja viherkuiskaajana toimii Taina Suonio. Kansalaisaktiivien, Jaana Kannisen ja Sanni Sepon toimittama teos Huuto kaupunkiluonnon puolesta (Vastapaino 2022) on kovin helsinkiläinen, mutta pääkaupungin tilanne onkin pahin. Sinänsä myönteiset raitioja pyörätiet syövät luontoa siinä missä autoväylätkin. Jos ilmastotoimi johtaa betoninsyleilyyn, ei ihmetytä, kun moni luonnosta vieraantuessaan vieraantuu myös ilmastotoimista. Kirjailija Ninka Reittu on kirjoittanut ja kuvittanut vastuulliseen retkeilyyn innostavan kirjan Myrsky ja Saana metsässä: Retkietiketti-satuja. fi -sivuilla sekä painettuna kirjana luontokeskuksissa ja VR:n junien leikkivaunuissa. Maapallon kaikki kastemadot painavat yhteensä 20 kertaa enemmän kuin maapallon kaikki ihmiset. Niitä puolustellaan ilmastonsuojelulla. Vaikka kirjan julkaisusta on pian 80 vuotta, se on yhä täysin ajankohtainen
JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I/ VA ST AV AL O Suomen luonnon tilaus on luontoteko. Lehden koko tuotto käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutyöhön. Suomen Luonto tekee hyvää. /tilaus.. Tilaa lehti: suomenluonto.
Tunnistin kirjan taimikkometsät ja samalla ymmärsin, kuinka harvoin kukaan kuvailee niitä tai kokemustamme niistä. Luonnon kauneuden kuvaaminen, niin sanoin kuin kuvin, on ymmärrettävää. Yhtä lailla tulkintaa ja näkemistä kaipaavat kokemuksemme siitä luonnosta. Tämä pätee niin proosaan, valokuviin kuin vaikkapa . Kaikesta oivaltavuudesta päällimmäiseksi mieleen jää hieman yllättäen alussa kuvailtu lampi. Usein niistä syntyvät havahtumiset. Lienee selvää kumpi kuvastoista on lähempänä eläinten todellisuutta. Näytelmän esittämä kuva pohjoisesta on vinksahtanut ja samalla tuttu. suomenluonto.fi 73 N äytös päättyy kimaltaviin valoihin, jotka suunnataan yleisön ylle. Silti ne ovat suurelle yleisölle tutumpia kuvauksia petojen elämästä kuin esimerkiksi kirjailija, valokuvaaja Antti Haatajan Tappajat-kirjaan ottamat kuvat susista hakkuuaukioilla tai ahmoista metsäautoteillä. ELÄMME ROMANTIIKAN aikaa, jossa sosiaalisen median siloteltu todellisuus ei jää vain sosiaaliseen mediaan. Todellisuus jää näyttämättä ja suuri kuva luonnosta jää piiloon. SAMANLAINEN TUTTUUDEN tuntemus tuli, kun luin inarilaisen kirjailija Seppo Saraspään teosta Lintukoiran ikävä. Yllättäen merkityksellisimmiksi luontokuvauksiksi eivät välttämättä nousekaan ne kauneimmat. Katso tähtiä, kehottaa Juhani Karilan romaanista dramatisoitu näytelmä Pienen hauen pyydystys. Kuvat ovat kertomus siitä, miten haluaisimme todellisuuden olevan. aja Oulusta. Näytelmän alussa kuvailtu lampi on puolestaan ravinteiden rehevöittämä ja ”sakea kuin hernekeitto”. lmatisoin tei hin. Kauneus antaa voimaa ja taltioin sitä usein itsekin satunnaisin kännykkäkuvin tai kirjoittaessani. Luontokuvauskojuilla kuvatut petojen herkutteluhetket tuntuvat utopioilta satujen metsämaasta. Ja se luonto tarvitsee näkijänsä. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. PIILOON JÄÄ nimenomaan luonto vehreiden kaupunkimetsien ja suojelualueiden ulkopuolella. Tarua ihmeellisempää ”Todellisuus jää näyttämättä ja suuri kuva luonnosta jää piiloon.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimi. Tarina tuli todeksi ja tarkkanäköiseksi. Ytimekäs kuvaus naurattaa, sillä jotain niin tuttua ja tunnistettavaa siinä on. Mutta kun meidän kaikkien kauneudenkaipuumme kertautuu, kertomusten virta vääristyy ja samalla vääristyy kuvamme todellisuudesta. Tavallisesti kertomusten lammet ovat viileitä ja kirkasvetisiä. Havahduin kuvauksien äärellä. Huikaisevan Inarijärven lisäksi kirjassa kuvaillaan useamman kerran muun muassa eri-ikäisiä taimikoita matkan varrelta
Aluksi sääksipariskunta yritti sinnikkäästi korjausrakentaa pesää jälleen asuttavaan kuntoon, mutta lopulta katsoivat parhaaksi siirtyä kortteeraamaan lähellä sijaitsevaan, huomattavasti suorempaan männyn latvaan. Kuvi. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi TOUKOKUU MÖKILTÄMME PIENEN venematkan päässä sijaitsee asumaton ja suojaisa, lintujen suosima saarien sokkelo. Meillä on jo vuosia ollut tapana seurata saaren sääksiperheen elämää läpi kevään ja kesän. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Erään talven jälkeen pesä oli kaikkien suruksi romahtanut alas. Siellä pienellä saaren tapaisella kasvaa vanha känkyrä, kalasääsken pesän painosta taipunut mänty, jonka latvuksessa on iäti keikkunut jättimäinen, lukuisia sääksisukupolvia suojannut pesä. Nykyisin latvuksesta kurkkivat jo uudet asukit: kalalokit.
Tiesitkö, että kasvin siemenet sopivat leipätaikinaan ja lehdistä saa muun muassa kalsiumia?. i Digitilaus: www.suomenluonto. www.luonnonperintosaatio.fi Kissankellon aikaan 30 kasv ia & 90 rese ptiä ! Ladattavissa IOS(3,49 €) ja Android-puhelimiin (2,99 €). kesäkuuta www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i/digi Tutustumme sinikelloihin! 6/2023 ilmestyy 15. Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön. Anna lahjaksi pala ikimetsää. 6/2023 ilmestyy 15. Piharatamon lehti parantaa pienet haavat. kesäkuuta E N S I N U M E R O S S A TA RU RA N TA LA Suven huumaa järvillä, lehdossa ja Lapin kesäyössä. TAVALLISTA LAAJEMPI KESÄNUMERO! Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s Tarjotaan yhdessä turvapaikkoja elämälle
V I N J E T T I Palautusviikko – XX XX XX XX X