Suomen Luonto 5/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KURKIEN KINTEREILLÄ EUROVAALEISSA ON LUONTO PELISSÄ RETKI HANGON RANTALEHTOON PARIKKALAN SIIKALAHDEN RIKAS LUONTO S U O M E N LU O N T O 5 | 2 2 4 S U O M U K K A JA P Ä H K IN Ä . E R A K K O M E H IL Ä IS E T T U T U IK S I. K U R K IE N TA LV IM A IL L A . P A R IK K A L A N S IIK A L A H T I. Raitapaita Pyjamalude on luteeksikin korea. H A N G O N L Å N G B O D A U D D E N . E U R O V A A LI T. P YJ A M A LU D E . Suomen Luonto etsi suomalaisia satelliittikurkia talvehtimisalueilla. LE H T O K O T IL O . IRTONUMERO 10,50?€ 5/2024
KE VÄ T Keväthuumaa KUVA TARU RANTALA / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUN TALVI on lopultakin antanut periksi ja kevät kiitää kohti kesää, tuomi verhoutuu lumenvalkoiseen. Valo, linnunlaulu, värit ja tuoksut elähdyttävät jäyhimmänkin suomalaisen keväthuumaan.. Tuomen valkeat kukkapilvet reunustavat pellon ja metsän rajaa, ja levittävät ympärilleen häpeilemättömän imelää ja voimakasta tuoksuaan
Juuri nyt mehiläisiä alkaa näkyä kukilla. 16 Kurkien valtatiellä Suomen Luonto lähti kurkien kevätmuuttoa vastaan. 26 Raitapaitainen tulokas Korea raidallinen pyjamalude on levinnyt Etelä-Suomeen, 32 Rakas limainen naapurimme Lehtokotilo osaa seurata omia jälkiään ja ampuu kumppaniinsa lemmennuolia. 42 Erakoita etsimässä Suomessa on parisataa lajia erakkomehiläisiä. Se on pähkinäpensaan täysloinen. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Pähkinän kumma kumppani Lehtivihreätön suomukka nostaa ilmaversonsa pintaan keväällä. 34 Lintuparatiisin nousu ja tuho Parikkalan Siikalahden lintujärvi ei ole enää entisellään. 50 Suomen Luonnon EU-vaalikysely Kahdeksan puoluetta vastasi eurovaalikysymyksiimme. RI IK KA KA AR TI N EN 62 Kysy luonnosta: Miksi rusakon poikanen jäi pihapiiriin ?. Etsimme erityisesti tiettyä satelliittimerkattua yksilöä. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Heikki Pohto 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 42 Suomen Luonto 5/2024 42 Valkosäärialpimehiläinen toimessaan. 54 Peikonpolkua pähkinälehtoon Retki Hangon Långbodauddenille ja Trollbergetille vie laajaan pähkinälehtoon ja kalliorannoille. Tutustumme näihin hienoihin pölyttäjiin
y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. ely A. Printall käy. isesti uusiutuvaa energiaa. ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Sami Karjalainen, tietokirjailija Sami Karjalainen on kirkkonummelainen tietokirjailija ja tekniikan tohtori, joka on julkaissut useita palkittuja hyönteiskirjoja. KANSIKUVA: ARI KORJALA. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Seppo Vuolanto, lintuharrastaja Seppo on pitkän linjan lintuharrastaja sekä ympäristöhallinnon ja EU:n luontoja lintudirektiivien osaaja. Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit, Rantojen hyönteiset, Suomen leppäkertut ja Suomen hyppyhämähäkit. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Tässä numerossa Seppo vastaa kahteen lintujen pesintään liittyvään kysymykseen. avissa osoi. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Siellä hän myös osallistuu Luomuksen lintuseurantoihin. 83. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. Kevään arktika-aika mökillä Virolahdella tuottaa aina uusia elämyksiä. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. ajat Hanne Valtari Annakaisa Vän. Hänen teoksiaan ovat mm. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N SA M I KA RJ AL AI N EN TO M M Y KA N KK O N EN / VA ST AV AL O M AR I PI H LA JA N IE M I 62 26 Suomen Luonto lähti kurkien kevätmuu oa vastaan – reportaasi sivuilla – . i. Suomen Luonnossa hän toimittaa Luonto, ympäristö ja tiede Nyt -palstaa. Tähän lehteen Sami kirjoitti jutun pyjamaluteesta. Mari Pihlajaniemi, toimittaja Mari on biologi, toimittaja ja tietokirjailija, joka sukeltaa mielellään monenlaisiin luontoaiheisiin ekologiasta retkeilyyn ja eläintarinoista politiikkaan. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti?ikaa. Hänelle on myönnetty tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ja hänet on valittu Fotofinlandia-finalistiksi. inen (opintovapaalla) Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. ää sähkönä sataprosen. Aina tilaisuuden tullen hän karkaa sielunmaisemiinsa Ylä-Kainuun vaaroille, metsiin ja soille, mutta viihtyy myös Etelä-Suomen metsissä ja rannoilla. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. unen ja Marika Eerola Toimi. Painotalolle on myönne. e Kar. Suomen Luonnon lukijoille hän on tuttu Kysy luonnosta -palstalta, jossa hän on vastannut lintuaiheisiin alusta, eli vuodesta 1985 alkaen
Naaraan päätettäväksi jää, hyväksyykö se kosijan vai poistuuko paikalta. Koiras seuraa naaraan kyljessä kiinni, koskettelee sitä hellästi kielellään ja kiehnää ja nytkähtelee sen kylkeä vasten. Talvilevolta esiin kömpineet kyyt viettävät pari– kolme viikkoa paistatellen auringossa. Jos paikalle osuu toinenkin koiras, voi seurata näyttävä ottelu. Kevätauringossa paistatellut kyy ei kuitenkaan pitkään malta pysyä varjoissa, vaan tulee pian takaisin, jos tarkkailija malttaa olla liikkumatta. Niiden ainoa tavoite on imeä mahdollisimman paljon lämpöä. Monet niistä ovat tosin vuosien varrella jääneet ihmisten maankäytön alle. Kyy puree ihmistä vasta hengenhädässä, mutta kyyretkelle on hyvä pukea tukevat kengät siltä varalta, että tulee vahingossa astuneeksi uneliaan käärmeen päälle. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi KÄÄRMEET HERÄÄVÄT talvipesistään Etelä-Suomessa yleensä huhtikuun lopulla, Lapissa vasta kesäkuussa. Kun yllä on uutuuttaan kiiltävä suomutakki, kevätkiireet saavat alkaa. Paikannimetkin voivat auttaa etsinnöissä: matomäet, käärmekalliot ja muut käärmeisiin viittaavat paikannimet usein kertovat, että paikalla on ainakin ennen sijainnut kyiden talvehtimispaikka. TO IM IT TA N U T A N N A TU O M IN E N. Lemmekkäät koiraskyyt kulkevat sinne tänne naaraita etsien. Tanssia muistuttavan ottelun tiimellyksessä ne yrittävät puskea toisiaan tasapainosta. VINK KI Usein kyyn havaitsee vasta, kun se pakenee kahahtaen koloonsa. Silloin on myös mahdollisuus päästä näkemään kyiden kosintapuuhia. Keväisin kyitä voi löytää etelään päin viettäviltä rinteiltä, joissa on kivikkoa ja riittävän avointa, jotta aurinko lämmittää maata. Sitten kyyt luovat nahkansa. Kyykoiraat kohottavat eturuumiinsa pystyyn. Parhaiten matelijoita löytää, kun kävelee rauhallisesti ja pysähtyy usein katselemaan maata. Juuri silloin on paras aika tarkkailla käärmeiden elämää. Ne viettävät aikaa talvipesien läheisyydessä ennen kuin hajaantuvat kesäksi. Kyiden kesken taistellaan herrasmiessäännöin, eikä myrkkyhampaita käytetä. MAIJA KARALA Todista kyiden tanssia KUVITUS JUHA ILKKA Kyyt pariutuvat aurinkoisina kevätpäivinä
Miten auttaa kotipihan pölyttäjiä, Juho Paukkunen?. Kun siemensato kypsyy, eminorkot näyttävät saavan ylleen pehmoisen turkin. Poutasäällä siemenet kertyvät ilmavaksi hötöksi, joka jää kiinni nurmikoihin ja kasaantuu tuulensuojaisille seinustoille. 1 VÄHENNÄ NURMEN LEIKKAUSTA. Kuivaan kohtaan voi tulla huopakeltanoa tai rohtotädykettä, jotka ovat myös hyviä ravintokasveja. Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari vastaa Kysy luonnosta -palstan pistiäiskysymyksiin. Luonto on sopeutunut jatkuvaan valoon. Lajin koiras on helppo tunnistaa pitkistä tuntosarvistaan. 2 KUORI KIVENNÄISMAATA ESIIN. Pitkäsarvimehiläinen näyttää erityisesti hyötyneen siitä, ja kohtaan on syntynyt niiden yhdyskunta. Toukokuun puolivälin jälkeen aurinko jää Suomen pohjoisimmalla laidalla pysyvästi horisontin yläpuolelle. Kasvit pystyvät yhteyttämään pitkään, joskaan eivät vuorokauden ympäri. Ihmettele höttöisiä nietoksia Lähde ihailemaan yötöntä yötä VINK KI Haapa on poppelien suvun ainut luonnonvarainen laji Suomessa. Siemenet voivat maan eteläosissa alkaa varista jo toukokuun puolella. Kuollut puu tai kanto tarjoaa koloissa pesiville pistiäisille pesäpaikkoja, mutta kaikilla ei ole sellaista puutarhoissaan. Nurmikkoon kasvaa tyypillisesti valkoapilaa ja voikukkaa, joista etenkin kimalaiset tykkäävät. Haavan kukinnot ovat pitkiä norkkoja. suomenluonto.fi 7 Haapa kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista ja kypsyttelee siemenensä kesän alussa. Valkoiset nietokset kuorruttavat pihamaata, vaikka lämpötila on pitkälti plussalla. Monia puistoja koristavat istutetut palsami-, laakeritai jättipoppelit, jotka tuottavat oman osuutensa kesäisestä lumisateesta. Kun haavan kukinta on oikein runsas, näky on kuin takatalvi olisi iskenyt. heinäkuuta. Nurmikon leikkuuta ei tarvitse lopettaa kokonaan, vaan jo leikkuuvälin harventaminen tai laikuittainen leikkaaminen auttaa. Noin neliömetrin alueelle mahtuu jo paljon pesiä. Kussakin puussa on vain joko siitepölyä tuottavia hedekukintoja tai siemeniä tuottavia emikukintoja. Yöttömän yön ihailijalla ei ole kiire matkata pohjoiseen, sillä aurinko laskee Nuorgamissa seuraavan kerran vasta 29. Poistin mökillä sammalta maan pinnalta lämpimästä etelärinteestä, ja siitä on muodostunut hyvä pesäpaikka maamehiläisille ja muille maassa pesiville pistiäisille. Monet lajit voivat pesiä myös ontoissa tai sisältä pehmeissä kasvinvarsissa, kuten kuivuneissa ohdakkeissa tai vadelmissa. 16.5. Niitä voi vähän leikata, jotta varren sisus tulee esiin. Monilla eläimillä unen tarve vähenee, ja yhtenäisen yölevon sijaan ne ottavat lyhyitä torkkuja. 3 SÄÄSTÄ TALVENTÖRRÖTTÄJÄT. Se koostuu lenninhaivenista, joilla siemenet matkaavat tuulen mukana etäälle emokasvista
Vitsauksina ovat kemikaalit, taudit ja muuttolintujen pyynti. Sellaisen toteuttaminen on paitsi työlästä, ennenkaikkea kallista. MONINAISET OVAT uhat suomalaistenkin pitkän matkan muuttajien reiteillä ja talvenviettopaikoilla. Syitä lajin heikkoon poikastuottoon on monia, monet kotimaista perua. Luonnon ääni -podcastsarjamme uusimmassa jaksossa saaristolintututkija Martti Hario kertoo erittäin uhanalaisen selkälokin lohduttomasta alamäestä. Merkittävimpiä on kuitenkin selkälokkien talvehtimisalueiltaan Tansaniasta ja Ugandasta tuliaisena tuoma tuhti kuorma rasvakerrokseen kertyvää hyönteismyrkky DDT:tä. 8 suomenluonto.fi PAIKANTIMET JA SEURANNAT ovat viime vuosikymmenien aikana mullistaneet tietämyksemme lintujen muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA RI KO ST ET JA AN N A RI IK O N EN Suojelu ja asennemuutokset ovat autt aneet kurkea. Jaksolla 1984–2017 kanta seitsenkertaistui EteläSuomessa ja kolminkertaistui Pohjois-Suomessa.. Mutta vain teoriassa... Kun alueet ja reitit tunnetaan, se mahdollistaa linnuille tärkeiden ruokailuja talvehtimisalueiden täsmäsuojelun. Selkälokkia ja ihmisiäkin uhkaavan DDT:n käytön rajoittaminen malarian koettelemassa maassa vaatisi jatkuvan laajan valistuskampanjan. On täysin ymmärrettävää, että siivekkäissä NatureUgandan ensisijaisena huolena ovat paikalliset uhanalaiset lajit, kuten vastikään uudelleen löydetty ugandankutoja Ploceus spekeoides. JUURI NYT kehitysyhteistyötä ajetaan alas hetkellä, jolloin maailmassa on ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä yhä enemmän haasteita ja tehtävää. Afrikan maissa kohtaavat sekä paikallinen pesimälajisto että kymmenet sinne talveksi muuttavat lintulajit. ESIMERKIKSI UGANDASSA, kuten monissa muissakin Afrikan maissa, tehdään työtä muuttolintujen hyväksi. NatureUganda tekee suojelutyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tukea kipeästi tarvitsevia kohteita riittää, mutta esimerkiksi päiväntasaajan Afrikan talvehtimismaita olisi autettava sekä taloudellisesti että asiantuntija-apua tarjoten, mikäli mielimme torjua luontokatoa ja kohentaa omien pitkän matkan muuttajiemme, kuten selkälokin tilannetta. Suojelu Suomessa ei aina riitä Päätoimi. Mutta lajeja, biotooppeja, haasteita ja valistustyötä riittää
Supikoira ja minkki löytävät helpoimmin pesiä, joilla varis on jo rikkonut munan. Reheväkasvuisilla rannoilla pesivät lajit ovat kärsineet maatalouden sekä metsäojitusten ja hakkuiden aiheuttamista huuhtoumista, jotka tummentavat vesiä ja vähentävät untuvikkojen tarvitsemien selkärangattomien määriä. Karuilla vesillä koskelot ja kuikka pärjäävät edelleen. Lokit hälyttävät pedoista ajoissa ja pystyvät karkottamaan niitä. Rantojen tuntumassa pesivien lajien munapesyeitä tuhoavat etenkin varis sekä nisäkäspedoista supikoira ja minkki, jotka tappavat toisinaan naaraankin. Vesilinnut vähenevät TEKSTI JA KUVA PERTTI KOSKIMIES. Rehevien vesien lajit ovat kärsineet myös naurulokkiyhdyskuntien vähenemisestä. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Punasotka on kannan romahtamisen vuoksi luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi Suomessa ja vaarantuneeksi sekä Euroopassa ett ä koko maailmassa. Tavallisista lajeista vain sinisorsan ja telkän kannat ovat säilyneet entisellä tasollaan ehkä siksi, että suuri osa niistä pesii kauempana rannoista. Punasotkia pesii Suomessa vain kymmenesosa, tukkasotkia viidesosa ja haapanoita, heinätaveja sekä jouhija lapasorsia noin kolmasosa 1980-luvun määristä, ja useimmat muutkin vesilinnut ovat taantuneet, ilmenee Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimuksista
Vali tuksia on vireillä ympäri Eurooppaa, joten päätöksiä lienee luvassa lisää. Näin linjasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ratkaisussaan, jossa yli 2000 sveitsiläisestä iäkkäästä naisesta koostuva Verein Klimaseniorinnen Schweiz -yhdistys peittosi Sveitsin valtion. Tuomioistuin totesi, että vaikka yksittäinen maa ei voi ratkaista koko ongelmaa eikä täysin suojella kansalaisiaan ilmastonmuutokselta omilla toimillaan, kaikilla valtioilla on velvollisuus ryhtyä kohtuullisiin toimiin”, sanoo kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta. ”Me emme ole pohtineet vielä valittamista, mutta seuraamme kyllä tarkasti. TEKSTIT MARI PIHLAJANIEMI KUVAT ILMASTOISOVANHEMMAT JA ILMASTOPANEELI/VEIKKO SOMERPURO Suomen ilmastoisovanhemmat osoitt avat mieltään Eduskuntatalolla perjantaisin. Se olisi minun mielestäni näiden kriteerien mukaan ihan selkeä ihmisoikeusrikkomus”, Kulovesi sanoo. ”Tuomioistuin teki ison loikan – tätä minä itse pidän hirveän merkittävänä – ja laittoi mukaan pitkän listan kriteereitä valtioiden riittäville toimille”, Kulo vesi kertoo. ”Esimerkiksi meillä Suomessa on ilmastolaki, mutta sitä ei toimeenpanna. Listalla ovat muun muassa selkeät kansalliset ilmastotavoitteet, hiilineutraaliuspyrkimys ja päästöbudjetti. Lisäksi mukana on maininta siitä, että pelkät tavoitteet eivät riitä, myös toimeenpanoon pitää ryhtyä hidastelematta. Kati Kuloveden mukaan on kiinnostava kysymys, minkä tyyppiset järjestöt voivat jatkossa viedä tapauksia tutkittavaksi. ”Pisara meressä ei ole hyväksyttävä perustelu. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi VALTIOT – Suomi muiden muassa – eivät voi enää puolustella ilmastotekojen puutetta sillä, että yksittäisen maan toimet olisivat vain pisara meressä. Kyllähän se on selvää että Suomen hallituksen ilmastotoimet eivät vastaa lakia”, sanoo Suomen ilmastoisovanhempien sihteeri Matti Nummelin. Kriteeristö koskee myös Suomea. Päätöksen mukaan Sveitsi on epäonnistunut ilmastotoimissaan. Kotimaiset järjestöt paneutuvat nyt tahoillaan päätökseen. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Oikeustieteilijän mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös on merki ävä myös Suomelle. Tuomioistuimen mukaan kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit osoittavat selvästi, että ilmastonmuutosta hillitsevät toimet eivät ole olleet riittäviä. Mummojen voitolla on merkitystä Sveitsin valtio on epäonnistunut ilmastotoimissa
Tuomioistuin paalutti 1,5 asteen tavoitteen mittariksi, kun se arvioi maiden toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se otti itsestään selväksi lähtökohdaksi, että ilmastonmuutos on vakava uhka sekä nykyisten että tulevien sukupolvien ihmisoikeuksille ja 1,5 asteen riskit ovat pienemmät kuin kahden asteen riskit. Määrä oli ympäristöjärjestöjen mukaan hälyttävän pieni, etenkin koska oli epäselvää, onko luvuissa mukana Metsähallituksen alue-ekologiseen verkostoon jo kuuluvat kohteet. MP ”Se, että yhden valtion toimet ovat vain pisara meressä, ei ole hyväksyttävä perustelu.” Suomen energiantuotannon ja teollisuuden hiilidioksidipäästöt pienenivät viime vuonna peräti 3,7 miljoonaa tonnia. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Ympäristöministeriö esitteli sidosryhmille huhtikuussa monimuotoisuusstrategian luonnosta, johon sisältyy myös alustava arvio Orpon hallituksen kriteereillä suojeltavasta vanhasta metsästä. Eläimiä saatiin pantoihin vain kaksi. MP Suomen päästöt putosivat Luonnonvarakeskus pannoitti helmi–maaliskuussa susia Oulujärven pohjoispuolella. Se katsoi, että valitusta ei voi kohdistaa kaikkiin valtioihin kerrallaan, vaan lasten olisi pitänyt haastaa vain kotimaansa ja käydä ensin läpi kansalliset oikeusasteet. Espoon Suomenojan, Seinäjoen ja Turun laitosten päästösäästö oli puolet tästä. Kansalaisten pitää saada asiansa käsittelyyn kansallisissa oikeusasteissa. Tutkijat eivät voi estää pantasusien kulkua poronhoitoalueelle. Klimaseniorinnen-järjestö kävi maan kaikki oikeusasteet läpi, mutta heidän valitustaan ei otettu niissä lainkaan käsittelyyn. Siksi työ keskittyy Kainuuseen, Pohjanmaalle ja Suomenselälle. . Lyhyeksi jäänyt aineisto paljasti, että susiyksilön elinalue ulottui alueen rajan molemmille puolille. Sveitsi rikkoi ihmisoikeuksia, koska kansalaiset eivät saaneet asiaansa käsitellyksi maan sisällä. AH VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O. . Tuomioistuin käsitteli myös tapauksen, jossa portugalilaiset lapset haastoivat oikeuteen useita maita, myös Suomen. Miten tämä vaikuttaa suojelemattomien valtion vanhojen metsien kohtaloon, jää nähtäväksi. Varustamalla GPS-lähettimillä susia, metsäpeuroja ja maakotkia Luke tutkii tuulivoiman vaikutuksia. Niistä toinen ammuttiin huhtikuussa poronhoitoalueella vahinkoperusteisen poikkeusluvan perusteella. Pantasusi ammuttiin poikkeusluvalla Vanhojen metsien kriteerit valmistelussa Kansainvälisen ympäristöoikeuden professori ja Suomen ilmastopaneelin jäsen Kati Kulovesi. ”Tietysti olisi ollut mukavaa, että tämänkin suden pantatietoa olisi saatu pidemmältä ajalta, mutta merkinnän jälkeen me emme enää puutu eläimen liikkumiseen millään tavalla, sillä se olisi täysin tutkimusetiikan vastaista”, toteaa Luken erikoistutkija Ari Nikula. Eniten, eli 0,9 miljoonaa tonnia, pudotukseen vaikutti Helsingin Hanasaaren kivihiililaitoksen sulkeminen. Vähennyksiä tuli myös muissa laitoksissa ja teollisuudessa. ”Tämä on monimutkaista ja vaikeaa hommaa, joka vaatii lisäksi isoja yhtenäisiä alueita ja maanomistajan luvan”, Nikula kertoo. Suomalaiset voivat haastaa Suomen, portugalilaiset Portugalin. Kasvavat tulostavoitteet voivat merkitä kasvavaa hakkuupainetta Metsähallituksen hallinnoimissa valtion talousmetsissä. Hankkeessa on lupa kuudenkymmenen suden pannoittamiseen, mutta siihen ei todennäköisesti päästä. Hallitus päätti huhtikuun kehysriihessään kasvattaa Metsähallituksen valtiolle tulouttamaa rahamäärää. Seuraavaksi suurin pudottaja (0,4 miljoonaa tonnia) oli Pietarsaaren Ahlholmens Kraft, joka oli edellisvuonna tupruttanut turvepäästöjä urakalla
Saukkokanta puolestaan kasvoi 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa, mutta sen jälkeen kannan koko on pysynyt tasaisena. RUNSA S TUJAT Näätien todellisuus on vakaampi Näätien kokonaismäärä on pitkällä aikavälillä pysynyt melko samana, joskin laji on taantunut etelässä ja runsastunut pohjoisessa. VAK A AT TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA OUTI RITVANEN / VASTAVALO Metsäjänis, orava ja ke. Metsäjänisten kato on voimakkainta maan eteläosissa, pohjoisessa lajin kanta on edelleen suhteellisen vakaa. Metsäjänikset katoavat Metsäjänis ja kettu ovat viimeisten vuosikymmenien aikana huvenneet puoleen, oravia ja lumikoita on vain kolmannes ja kärppiä enää kuudesosa 1980-luvun Tulokset selviävät Luonnonvarakeskuksen tekemistä lumijälkilaskennoista. VÄHENIJÄT RUNSA S TUJAT 12 suomenluonto.fi Metsäjäniksen poikanen. Nykyisin laji runsastuu etenkin itäisemmissä osissa elinaluettaan, sillä lännessä monet sopivat alueet ovat jo täyteen kansoitettuja. u vähenevät, saukko ja näätä pysyvät samoissa, rusakko runsastuu.. Lajin suosikkielinpaikkoja ovat rannikon peltomaisemat, ja niissä ympäristöissä rusakoita elääkin varsin tiheässä. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Metsäjänikset katoavat Etelä-Suomesta Metsäjänis ja kettu ovat viimeisten vuosikymmenien aikana huvenneet puoleen, oravia ja lumikoita on vain kolmannes ja kärppiä enää kuudesosa 1980-luvun lopun määrästä. Rusakoilla menee muita paremmin Rusakoiden määrä on moninkertaistunut 1980–1990 -lukujen taitteeseen verrattuna. Tänä talvena näätien lumijälkiä havaittiin edellistä vuotta enemmän koko maassa. Lajin suosikkielinpaikkoja ovat rannikon peltomaisemat, ja niissä ympäristöissä rusakoita elääkin varsin tiheässä. Nykyisin laji runsastuu etenkin itäisemmissä osissa elinaluettaan, sillä lännessä monet sopivat alueet ovat jo täyteen kansoitettuja. Metsäjänisten kato on voimakkainta maan eteläosissa, pohjoisessa lajin kanta on edelRusakoilla menee muita paremmin Rusakoiden määrä on moninkertaistunut 1980–1990 -lukujen taitteeseen verrattuna. Tulokset selviävät Luonnonvarakeskuksen tekemistä lumijälkilaskennoista
Voimakas sininen ja sitä vielä lyhytaaltoisempi ultravioletti väri näyttävät kehittyneen evoluutiossa toistuvasti. iin 6,3 miljoonaa kuutiometriä (5,9 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2022). Ilmastonmuutos voi lisätä hiilen vapautumista tundran ekosysteemistä ilmakehään niin paljon, ett ä tundra muutt uu nielusta lähteeksi. Jos vaha liuotetaan ja sen rakenne hajoaa, sen värikin häviää. JESSICA HAAPKYLÄ MUUTOK SIA Hallitukset, viranomaiset ja oikeusasteet eri puolilla Eurooppaa heikentävät parhaillaan kansalaisten oikeuksia protestoida. Erilajisilla sinisillä marjoilla on vahassa hyvin erilaisia kiderakenteita, mutta ne kaikki siis heijastavat siniväriä. Mustikassa on myös pigmenttien synnyttämää siniväriä, mutta se on hyvin tummaa. Koealoille pystytett iin niin sanott uja avoimia kammioita, jotka ovat kuin minikasvihuoneita. Metsähallituksen luontopalvelut ennallistaa soita tänä vuonna 1000 hehtaaria, kun vuonna 2023 määrä oli 4000 hehtaaria. Toimi aja Riikka Suominen Long Playssa 9.4.2024. Mahonian marjoilla suoritetussa kokeessa havaittiin että siniväri palaa, kun vaha kiteytetään uudelleen. Bristolin yliopiston tutkijat huomasivat, että pensasmustikan ja myös tavallisen mustikan voimakkaan sininen väri syntyy valon heijastuessa marjojen pinnan vahan kiderakenteesta. -75% Vähemmän suota ennallistetaan valtion mailla. Mustikan väri syntyy pinnan rakenteesta Pinnan vahan hienorakenne luo mustikan ja monen muun marjan siniväriä enemmän kuin aiemmin on havaittu, ilmenee Science Advances -tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Kova linja ympäristöaktivisteja kohtaan valtaa alaa monissa Euroopan maissa. AH KU VA T M AR I PI H LA JA N IE M I M AR IK A EE RO LA +2,8% Metsähallituksen liikevaihto kasvoi viime vuonna 435 miljoonaan euroon (liikevaihto oli 423 miljoonaa euroa vuonna 2022), ja puuta valtion metsistä haka. Tutkimus julkaistiin Nature-tiedelehdessä. Myös Saaristomerellä pintavedessä oli tavallista enemmän sekä fosfaatt ifosforia ett ä typpeä. MP Suomenlahdella paljon fosforia Merentutkimusalus Arandan seurantamatkalla Suomenlahden pintavedestä mitatt iin ennätyksellinen fosfaatt ifosforipitoisuus – korkein kolmeenkymmeneen vuoteen. Suomesta mukana oli Kilpisjärvelle perustett u ala, jota on seuratt u jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Koska luontopalveluiden rahoitus on pienentynyt, muitakin luontokatoa torjuvia toimenpiteitä on tulossa tänä vuonna selvästi aiempaa vähemmän. Tutkijat pohtivat, voisiko värilliselle vahapinnoitteelle olla myös teollista käyttöä. Lämpenemisen seurauksena maaperän ja kasvillisuuden toiminta kiihtyi, ja muutos jatkui vuosikymmeniä. MP Mustikan marjojen väriin ei vaikuta pelkkä sininen pigmentt i.. Pohjan happitilanne oli Suomenlahdella kohtalaisen hyvä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Tundra voi muutt ua hiilen lähteeksi Laaja kansainvälinen tutkijajoukko, mukana myös suomalaisia, selvitt i lämpenemisen vaikutuksia eri puolilla maailman tundra-alueita sijaitsevilla koealoilla
S u h t e e l l i s t a 14 suomenluonto.fi. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä. äviäkin suhteita. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Suomukan maan päälle kasvava ilmaverso lakastuu keskikesällä, kun siemenet ovat varisseet
Suomessa tämä harvinaisuus on rauhoitettu. Lehtiä on ainoastaan maavarressa. Täysloisen ja isännän välinen kehityshistoria on pitkä. Kelmeänlihaisten lehtisuomujen alapinta on mutkikkaan onteloinen, ja ontelonesteessä elää juuri tähän ympäristöön erikoistuneita Mycobacterium lathraeae -bakteereita. suomenluonto.fi 15 TEKSTI RIITTA VAURAS KUVAT SHUTTERSTOCK JA IVA VAGNEROVA / ISTOCKPHOTO. Harvinainen suomukka on yksi niistä. Loiselämälle on ollut hyväksi, ettei näännytä ruokkijaansa. Suomukan ruotsinkielinen nimi vätteros eli hiidenruusu on kuvaava: lehtivihreätön kasvi piileksii suurimman osan vuodesta maan alla, missä se voi kukkiakin. Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla sen saattaa löytää lehdoista, joiden maaperä on multavaa ja kalkkipitoista. Suomukan siemenet itävät ilmeisesti vasta, kun ne saavat tiedon isäntäkasvista, yleensä pähkinäpensaasta. Kasvin tieteellinen nimi Lathraea squamaria viittaa piilossa olevaan ja suomumaisiin lehtiin. Mutta miten pähkinäpensas reagoi seuralaiseensa. Suomukalla on imujuuria, jotka tunkeutuvat isännän juurten johtojänteisiin nauttimaan ilmais ateriaa. Mullassa nuput eivät tosin avaudu, ja kasvi pölyttää itse itsensä. Ravinnon rosvous on todennäköisesti niin vähäistä, ettei se haittaa isäntäkasvia. Pensaan juurista välittyvä kemiallinen signaali käynnistää loisen juurten kehityksen. Se saa kaikki ravinteensa isäntäkasviltaan, eikä pysty itse yhteyttämään. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Pähkinän kumma kumppani S uomen luonnossa kasvaa monenlaisia loiskasveja, mutta täysloisia on vähän. Maan päälle varhain keväällä ilmestyvät raskaat, kalvakat kukintoryppäät ovat kimalaisten mieleen. Suomukkaa tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja Kaukasukselta aina Himalajalle asti
16 suomenluonto.fi KURKIEN VALTATIELLÄ 16 suomenluonto.fi Näe maisem at kurjen silmin ! Dronek uvia ja -video ita löydät osoitt eesta suomen luonto .fi Kurjet yöpyvät matalikoilla ja heräävät aamun sarastaessa. TEKSTI JA KUVAT ANNA TUOMINEN KUVITUS JASU JUUTINEN Suomen Luonto matkasi kurkien kevätmuuton vanavedessä Espanjasta Unkariin ja löysi tutusta linnusta uusia puolia. DIGITI LAAJIL LE
Oppaamme Antonio Torrijo ja José Miguel Pueyo puistelevat päätään. He asuvat viereisessä Gallocantan kylässä, eivätkä voi ymmärtää, miten Tornosissa siedetään tämän tästä moikuvia kelloja. Pueyo ehdottaa, että lähtisimme kiertämään läheisiä peltoja ja tarkkailemaan kurkia nyt, kun aurinko on noussut ja valoa riittää kiikarille ja kaukoputkelle. Kurjet ovat yöpyneet suolajärven matalissa vesissä, turvassa saalistajilta. Lähestyvän auringonnousun enne heijastuu suolajärven pinnasta. Niitä on valtavasti, jopa tuhansia. Aurinko kurkottaa taivaanrannassa lymyävien pilvien takaa ja virkistää lempeästi. Sen kello muistutti olemassaolostaan läpi yön, vartin välein. suomenluonto.fi 17 S. Nyt ne nousevat yksi toisensa jälkeen siivilleen ja lentävät matalalla rantalietteiden yli pelloille etsimään aamiaista. Takana on surkeasti nukuttu yö, sillä pienen Tornosin kylän majapaikkamme on aivan kiinni kirkontornissa. suomenluonto.fi 17 Syvänsininen aamuhämärä makaa Gallocantan yllä. Kurkia lipuu ohi jatkuvana virtana. Ensimmäiset kurjet lentävät ohi huomaamatta, mutta sitten kuuluu tuttu ääni – gru! Siten kurjen huuto kirjoitetaan espanjaksi
18 suomenluonto.fi Kurjet voivat viettää täällä koko talven tai jatkaa vielä eteenpäin lähelle Portugalia tai Marokkoon asti. Hän näyttää vihostaan säntillisesti täytettyä taulukkoa, johon hän on merkinnyt kaikki näkemänsä värirenkaat. Kurkiseuranta Suomen Luonto alkoi syksyllä 2020 seurata nettijuttujen sarjana nuorten kurkien matkaa niiden ensimmäisel18 suomenluonto.fi Kurjet etsivät kynnöspelloilta siemeniä ja selkärangatt omia eläimiä.. Pitkäjänteinen havainnointi on kertonut tutkijoille, että vihkoon merkityt kurjet ovat saapuneet talvehtimaan Espanjaan terrakotan sävyisiin peltomaisemiin. Välillä taulukossa näkyy renkaiden lisäksi merkintä linnulla huomatusta gps-paikantimesta. Juuri niiden takia mekin olemme täällä. Torrijo tutkii kurkiparvia säännöllisesti värirenkaita etsien. Nyt helmikuun lopulla kymmenettuhannet linnut ovat jo lähteneet täältä matkalleen kohti Pohjois-Eurooppaa. Gallocanta on tärkeä pysähdyspaikka kurjille edestakaisella muuttomatkalla
Linnut ovat osa israelilaisen ekologi Idan Talmonin väitöskirjatutkimusta. Gallocantassa käy turisteja sekä kotimaasta että ulkomailta katsomassa, kuinka kookkaat linnut kokoontuvat keräämään voimiaan joko pitkän muuttomatkan jälkeen tai keväällä sitä varten. suomenluonto.fi 19 lä syysmuutolla. Myös silmukkareitti on mahdollinen: viime syksynä seurantakurki Lauri lensi Tunisian kautta Tanajärvelle, mutta palasi Eurooppaan Hulan kautta. KA RT TA JO U N I TI KK AN EN O JA ST ET TA YM . Talmon tavoitteli tutkimukseensa ensisijaisesti kurkia, jotka muuttaisivat kurkien kolmesta pääreitistä itäisintä. Hän tutkii kurkien muuttoreittejä ja niiden käyttäytymistä. Kurjet päättivät kuitenkin toisin ja suuntasivat yksi toisensa jälkeen Espanjaan ja muualle Etelä-Eurooppaan. Se johtaa Israelin halki Etiopiaan asti. Häkellyttävintä on kurkien valtava määrä. Talvehtimisalueillaan kurki on myös maatalouden tuholainen. Katkoviivat näyttävät, että Unkarin Hortobágyssa ja Tunisiassa muuttosuuntaa voidaan vielä vaihtaa. 20 20 M U KA IL LE N .. Kun yksittäiset pisteet seikkailevat Euroopan halki, sitä herkästi unohtaa, miten suurina parvina kurjet muuttavat. Se on maatalouden tuholainen, ja esimerkiksi Espanjassa viljelijät saavat niiden aiheuttamista vahingoista korvausta samaan tapaan kuin hanhien jäljiltä Suomessa. Mutta toisin kuin hanhet, täällä kurjet ovat myös turistinähtävyys. Kurkiseurannan linnuista moni on lentänyt länteen juuri Hortobágyn kautta, ja siksi myös Suomen Luonto suuntasi tuolle reitille. Kurjet kantoivat jaloissaan rengastajien kiinnittämiä paikantimia, joiden avulla niiden lentoa voitiin seurata yksityiskohtaisesti. Vuosien kuluessa paikantimien piirtämät reitit tulivat tutuksi tietokoneen näytöltä, mutta nyt lähdimme verkkotuottaja Annakaisa Vänttisen kanssa paikan päälle ottamaan selvää, mitä kartan värikkäiden viivojen takaa löytyy. Virossa pesimäalueilla vieraillut Talmon sanoittaa sen osuvasti: talvehtimisalueillaan kurki on aivan eri lintu. Täällä kurki on eri lintu. Paikallinen luonnonystävien yhdistys Asociación Kolme päämuuttoreittiä Suomalaiset kurjet muuttavat etelään kolmea pääreittiä: läntistä (kahvinvärinen), Baltian–Unkarin reittiä (punaruskea) ja itäistä reittiä (oranssi). Matkareitti on piirretty karttaan sinisellä värillä
Kun Mañas oli lapsi, hän kävi vielä uimassa Gallocantassa. Poikkeamme lounaalle yhdistyksen perustajan ja matkailuyrittäjän Javier Mañasin hotelliravintolaan. Kun kurkien elinolot turvataan, monet niitä paljon uhanalaisemmatkin lajit hyötyvät. Monet kurjille sopivat matalikot muualla Espanjassa ovat kuivuneet, ja kurkien oli pakko löytää uusi paikka. Pueyo 20 suomenluonto.fi Kurjet säikähtävät lähestyvää ihmistä paljon herkemmin kuin autoa.. Ilmaston kuumeneminen on näkynyt Espanjassa pahenevana ja pitkittyvänä kuivuutena. 20 suomenluonto.fi Amigos de Gallocanta järjestää joka syksy kyläjuhlan saapuvien kurkiparvien kunniaksi. Nyt vettä on täälläkin vähemmän, mutta kurjille se on juuri sopivasti. Hän kertoo, että kurjet eivät ole aina parveilleet juuri Gallocantassa. Kultajahdissa Etelä-Ranskassa Toisen kirkonkellojen säestämän yön jälkeen suuntaamme vuokra-autolla kohti Barcelonaa. Kurkien suosio on tehnyt niistä niin sanotun sateenvarjolajin, jonka suojan alle mahtuu monta muuta ilmastonmuutoksen uhkaamaa lajia
Hän saa säännöllisesti päivityksiä gps-kurkien liikkeistä, ja tilanne Ranskassa on erityisen kutkuttava. Seuraavana aamuna yhdeksältä kännykkään tulee vahvistus – Kulta on yhä aloillaan. Voisimmeko päästä näkemään sen. Hetken odoteltuani avaan auton oven ja virittelen sen takana piilotellen kaukoputken valmiiksi. Aitauksissa valkoiset camarguenhevoset nyhtävät hentoja kevään ruohonkorsia. Ryömitämme autoa eteenpäin hitaasti, muutama metri kerrallaan, ja pysähdymme tähyilemään lintuja kiikarilla. Olen erottavinani vaaleaa taustaa vasten mustan neliön, paikantimen aurinkopaneelin. Lähestymme kurkien peltolaikkua hitaasti, kun yhtäkkiä osa niistä tulee näkyviin ruokojen lomasta. Pysähdymme kartanomaisen Airbnb-loma-asunnon portille ja lähdemme hiipimään viereisen pellon laidassa kohti Kullan suosimaa kynnöspeltoa. Ojissa kasvaa korkeaa ruokoa, joka tukkii näkymät, joten nostamme hetkeksi dronen ilmaan ja löydämme läheltä kurkiparven. Osa parvesta jää koko ajan ruokojen taakse katveeseen, mutta lopulta kurjet nostavat jo päitään, emmekä uskalla enää mennä eteenpäin. Värirenkaita tai paikanninta ei näy. Niitä on käsittämätön määrä. suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 lähettää pian viestin, että seuraava kurkien aalto on lähtenyt muuttolennolle Gallocantasta. Kosteikot täplittävät pienten peltosarkojen näkymää, ja siellä täällä vilahtaa haikaroita ja flamingoja. Teemme muutaman piston kuoppaisille peltoteille, kunnes vihdoin onnistaa. Räpäytän silmiäni. Ovatpa ne jo aika lähellä! Samassa kurjet huomaavat meidät ja harppovat lentoon. Jään kuitenkin vielä hetkeksi tuijottamaan ruokojen sekaan. Edessä häämöttää kurkia. Yritämme kiertää peltojen lomassa mutkittelevia teitä oikeaan suuntaan, mutta portit pysäyttävät aikeemme. Siellä jäämme odottamaan tärkeää tekstiviestiä biologi Petri Suorsalta, joka on yksi israelilaisen tutkimuksen yhteistyökumppaneista Suomessa. Yritän nähdä vilauksia ruokojen takana seisovista linnuista, kun tuuli pöllyttää korsia. Näimme aiemmin pohjoiseen lentäviä kurkiryhmiä, joten se saattoi lähteä kauemmas. Kymmenisen minuuttia tuijoteltuani huokaisen, ettei Kulta taida olla paikalla. Vuokraamme jälleen auton ja suuntaamme kohti kartalla häämöttävää pistettä. Pettymys kirvelee, sillä halusimme välttää lintujen säikyttelyn. Kullan jaloissa on värirenkaita, gps-paikannin ja äänentallennin. Barcelonassa hyppäämme aamujunaan, joka kiidättää meidät Pyreneiden ohi Ranskan Montpellieriin. Räpsäisen pelkääjän paikalta kuvan tuulilasin läpi ja lasken siitä myöhemmin reilusti yli 800 kurkea. Ajatus kurkien kanssa yhtä matkaa kulkemisesta on vahvasti romantisoitu, mutta läikähtää lämpimästi mielessä. Nuori seurantakurkemme Kulta on viipynyt Rhônejoen suistoalueella Camarguen kansallispuiston liepeillä jo pitkään, ja muihin kurkiin verrattuna hyvin pienellä alueella. Katsomme summittaisesti, mihin enimmät kurjista laskeutuvat, ja palaamme autolle. Maisemat ovat alkukeväisen harmaat. Moottoritiellä huristellessamme huomaamme parven, joka on pysähtynyt kaartelemaan kohoavaan ilmavirtaukseen. Ryömitämme autoa eteenpäin muutama metri kerrallaan ja tähyilemme lintuja.
22 suomenluonto.fi Kulta on pysynyt pitkään samalla reilun kymmenen neliökilometrin alueella.. Nuori, ruskeapäinen kurki astelee hitaasti pois tiheimmän ruokoseinämän takaa, ja sen jalkoihin kiinnitetyt värirenkaat ja paikannin paljastuvat. Mekin suuntaamme kohti Sveitsiä, sillä Zürichissa pääsemme hyppäämään yöjunaan, joka jouduttaa matkaamme. Kultakin kantaa mukanaan gps-paikantimen lisäksi pientä mustaa laatikkoa, joka tallentaa lintujen äänet. Talmon tutkii parhaillaan nuorten kurkien lentotaidon kehittymistä sekä kurkiperheiden keskinäistä kommunikaatiota emojen ja poikasten eroamisen hetkeen asti. Sinäkö se siinä. Syke tihentyy. Tämä osoittautui kuitenkin räikeäksi yleistykseksi, kun värirengastus aloitettiin ja linnuista saatiin havaintoja niiden talvehtimisalueilta. 22 suomenluonto.fi Toinen vilahdus. Aiemmin uskottiin, että poikaset oppivat muuttoreitin emoiltaan ja pitäytyvät siinä. Eurooppa tuntuu hetken taskukokoiselta. Myös Kulta näytti jo kuljeskelevan omin päin. Tietokoneen avulla yksittäiset kurjet on mahdollista erottaa äänitteeltä parven seasta. Myös kurjet saattavat joskus jatkaa matkaa yötä myöten, jos tuulet puhaltavat suotuisasti ja muuttovietti pakottaa siivissä. Tutkimus on paljastanut, että kurjet ovat varsin mukautuvaisia muuttolintuja. Joensuun liepeillä kuoriutunut kurki on täällä Etelä-Ranskassa meidän edessämme, nokkii ruokaa maasta hyvinvoivan ja levollisen näköisenä. Ensimmäisen kevätmuuttonsa aikaan kurjet ovat tyypillisesti juuri erkaantuneet emoistaan, jotka suuntaavat jälleen pesimään. Muutto on vaativa ja vaarallinen matka, joten talvien leudontuessa kurjet ovat lyhentäneet reittejään ja alkaneet suosia pohjoisempia talvehtimispaikkoja. Mukautuvainen muuttaja Suorin reitti Camarguen kansallispuistosta seuraavaan määränpäähämme Unkariin kulkee Italian halki, mutta kurjet saattavat kiertää Alpit myös pohjoispuolelta. Jatkamme pian matkaa kohti Alppeja, mutta Kullalla ei ole vielä kiire
Lue tarina suomalaisest a NETTIEKSTRA: JOSEFINAN TARINA. Muutamia vuosia sitten Ahja-kurki muutti kumppaninsa kanssa Etiopiasta Turkkiin asti, mutta siellä tämä jäi syystä tai toisesta jälkeen. Virolainen kurkitutkija Ivar Ojaste kertoo, että esimerkiksi Unkarin merkitys kurkimuuton solmukohtana on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Ojaste on päässyt todistamaan monenmoisia virolaisten gps-kurkien edesottamuksia tutkiessaan, miten sää ja muut olosuhteet vaikuttavat kurkimuuttoon. Lue tarina suomalaisest a kurjesta, josta tuli Espanjassa julkkis: suomenluonto .fi Nuori kurki astelee pois ruokojen takaa ja sen jalkaan kiinnitetty paikannin paljastuu. Aikataulu on sama kuin Espanjassa, joskin nyt lähdemme liikkeelle kirkkaassa auringonvalossa. Voimajohdot ovat kurjille merkitt ävä uhka. Uusi heila sai vanhalta vauhdikkaat lähtöpassit, ja pariskunta asettui pesimään tavalliseen tapaan. suomenluonto.fi 23 suomenluonto.fi 23 Myös muuttoreittien tiekartta on päivittynyt. Aiemmin linnut lensivät sen kautta lähinnä Kroatiaan tai Tunisiaan, mutta nykyään linnut jatkavat sieltä useisiin eri suuntiin, kuten Gallocantaan muuttavat seurantakurkemmekin ovat osoittaneet. Ahja saapui tutulle reviirilleen ja oli jo löytänyt itselleen uuden heilan, kun vanha kumppani saapui paria viikkoa myöhemmin. Toinen murtunut myytti oli kurkien yksiavioisuus. Olemme matkustaneet lähes 2000 kilometriä itään, mutta aikavyöhyke on sama. Riskialtis muuttomatka Tapaamme unkarilaisen oppaamme Gyula Szabón aamuseitsemältä. Kurkiparit kyllä tyypillisesti pitävät yhtä kunnes kuolema heidät erottaa, mutta mukaan mahtuu parisuhdedraamaa TV-sarjan tarpeiksi asti
Se on vielä kaukana, mutta koko ajan lähempänä. Suojeltu alue on vahvasti ihmisten säätelemä, mutta esimerkiksi viljelijät ovat sitoutuneet ylläpitämään puiston monimuotoista lajistoa. Näky herkistää ja saa ajattelemaan Kultaa. Lämpö huolestuttaa kolmikkoa. Idan Talmonin mukaan lintuinfluenssaepidemioita on koettu myös israelilaisella kurkien talvehtimisalueella Hulan laaksossa. Viljelijät yrittivät houkutella ne pois pelloilta tarjoamalla ruokaa muualla, mutta ruokinta vain houkutteli lisää kurkia. Kurjet saapuivat laaksoon alun perin tekoaltaiden sekä maissija maapähkinäviljelysten perässä. Kala-altaissa vilisee lokkeja ja sorsia. Pari viikkoa myöhemmin Petri Suorsa ilmoittaa, että Harmaa on saapunut Suomeen ja vaikuttaa asettuneen reviirilleen. Ne ovat Unkarissa suurimpia uhkia kurjille. Mutta missä kurjet ovat. Kun kansallispuiston alueella viipyi jopa 200 000 kurkea, virus pääsi leviämään esteettä ja tuhannet saivat surmansa. Tähyilemme lintutornista kimmeltävien vesien yli. Meillä käy onneksi tuuri, kun puistonvartijat huomaavat yksin kuljeksivan kurjen tienvarsipellolla. Kyykin maaliskuun lopulla takapihallani ihastelemassa ensimmäisiä raparperinversoja, kun tuttu ääni saa minut kohottamaan katseeni. Syksyllä myös siipikarjatiloilta levinnyt ankara lintuinfluenssa niitti muuttolintuja. Gru! Gru! Neljä kurkea kaartelee pihan yllä termiikissä kahden korpin kanssa. Palaamme Suomeen lintujen laulu ja kukkivat mantelipuut mielessä, mutta talvisen kolea tuuli pyyhkii keväisen tunnelman nopeasti tiehensä. Samalla sateita on viime vuosina tullut aiempaa harvemmin ja rankemmin, ja yleistyvä keinokastelu nielee yhä suurempia määriä rajallisista vesivaroista. 24 suomenluonto.fi Lintuinfluenssa pääsi leviämään esteettä ja tuhannet kurjet saivat surmansa.. Kysymys saa Szabón häkeltymään. Maan kosteikkoluonto on suurten muutosten edessä. Kaikki seurantakurkemme ovat jossain vaiheessa poikenneet täällä. Matka toteutettiin Tiedetoimittajain liiton apurahalla. Szabó osoittaa peltojen takana kulkevia voimajohtoja. 24 suomenluonto.fi Viimeinen kohteemme Hortobágyn kansallispuisto on peltojen ympäröimä suuri aroja kosteikkoalue keskellä Unkarin tasaista maisemaa. Talmon yrittää tutkimuksensa avulla selvittää, voisiko ruokintaa vähentämällä vaikuttaa kurkien käyttäytymiseen ja liikkumiseen Hulan alueella. Puiston luonnonsuojeluosaston johtaja Szabó ja kaksi puistonvartijaa esittelevät meille kansallispuistoa. Kipuamme päivän aikana kahteen lintutorniin, jotka kumpikin sijoittuvat säädeltyjen kala-altaiden ja peltomaiseman keskelle. Isoimmat muuttoparvet ylittävät kansallispuiston ehkä viikon tai parin päästä. Suomessa tilanne on sama; viime vuonna kaksi seurantakurjista menehtyi, kun ne törmäsivät lankoihin. Tuhannet hanhet lehahtavat ilmaan ja laskeutuvat taas laiduntamaan. Päivän päätteeksi näemme vielä toisen, joka kaartelee hiljakseen nousevassa ilmavirrassa. Olisikohan tänä kesänä tiedossa vauvauutisia. Näkemämme voimajohdon alta löytyi eräänä sumuisena päivänä 68 kuollutta kurkea kerralla. Jopa joukon vanhin, Harmaa, vaikka sen reitti tavallisesti kulkee Länsi-Euroopan kautta. Kulunut helmikuu on Unkarissa ollut niin lämmin, että se olisi jopa maaliskuihin verrattuna kymmenen kärjessä koko mittaushistoriassa. Hän kertoo, ettei kurkimuutto ole vielä ennättänyt tänne asti. Syksyllä parvet pysähtyvät kala-altaille lepäilemään, mutta keväällä linnut löytyvät taivaalle tuijottelemalla. Osoitteesta suomenluonto.fi löydät matkapäiväkirjan ja muut Kurkiseurannan jutut
Miksi tiaisella on pitkä nokka. Suomen Luonnon nettisivuilta löydät vastaukset näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin: suomenluonto.. suomenluonto. Mikä mahtoi kakata metsänreunaan. Onko puunoksilla naavaa vai luppoa. suomenluonto.fi / artikkelit/aloita-kasviharrastus L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I putkahtaa monia kysymyksiä. Mitä mustarastaan eri äänet tarkoittavat. M AU RI LE IV O JU SS I HE LI M ÄK I. suomenluonto.fi 25 • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Toukokuu tuo lähiluontoon säpinää, ja ihmismieleen putkahtaa monia kysymyksiä. fi /lehti/suomen-luonnonvillivihannekset-mobiilisovellus Kevätretkelle! Reppu selkään ja retkelle – mutta minne. Oliko se kyy vai rantakäärme. Miksi tiaisella on pitkä nokka. Toukokuu tuo Hämmästyttää kummastuttaa Villivihannesten sesonki on nyt Lataa puhelimeesi Suomen Luonnon Villivihannessovellus. Harrastus ja kasvien kauneus vievät uteliaan helposti mennessään. Mitä mustarastaan eri äänet tarkoittavat. Onko puunoksilla naavaa vai luppoa. Oliko se kyy vai rantakäärme. Runsas retkivinkkipankki auttaa! suomenluonto.fi / kategoria/retkeily RI ST O PU RA N EN / SH U TT ER ST O CK Aloita kasviharrastus Kasviharrastuksen voi aloittaa tunnistamalla mökkipihan lajeja. Mikä mahtoi kakata metsänreunaan
26 suomenluonto.fi. Näyttävä pyjamalude koristaa yhä useampaa pihaa ja puutarhaa. 26 suomenluonto.fi Raitapaitainen tulokas TEKSTI JA KUVAT SAMI KARJALAINEN Luteet ihastuttavat monimuotoisuudellaan
suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 Pyjamaluteet esiintyvät usein hyvin runsaslukuisina.
Ilmaston lämpenemisen myötä Suomeen leviää jatkuvasti uusia hyönteislajeja, ja myös ludelajien määrä on kasvanut nopeasti. 28 suomenluonto.fi L ude esiintyy medioissa tyypillisesti lutikan synonyymina siitäkin huolimatta, että luteita esiintyy Suomessa satoja lajeja. Teemu Rintalan ja Veikko Rinteen Suomen luteet -kirjan ilmestyessä 2010 maamme lajistoon luettiin 507 ludelajia. Se edistää myös maalle uusien lajien löytämistä ja tunnistamista. Nykyisin Suomessa on paljon luteista kiinnostuneita harrastajia, joista moni on jo kehittynyt asiantuntijaksi. Tämä hieno kirja innosti monia luteiden pariin. Myös veden pintakalvolla luistelevat vesimittarit kuuluvat luteisiin, samoin pinnan alla polskivat malluaiset. Pyjamaluteet käyttävät ravinnokseen sarjakukkaisia kasveja, kuten Aleksis Kiven synnyinkodin pihalla kasvavaa vuohenputkea.. Valtaosa luteista on pieniä ja huomaamattomia. Tämä hauskasti nimetty punamusta laji on selkäpuolelta pystyraidallinen ja vatsapuolelta täplikäs. Tällä hetkellä Suomessa tavattujen luteiden lajimäärä on runsaat 550. Maalle uusia luteita löydetään vuosittain. Tutuimpia ovat varmaankin marjalude ja viherlude. Suurin osa luteista imee ravinnokseen kasvinesteitä, mutta osa on petoja. Luteilla ei ole purukalustoa, vaan imukärsä, jonka ne törkkäisevät kasviin tai saaliseläimeen, yleensä toiseen hyönteiseen. Kohti pohjoista Tutumpien luteiden joukkoon on nousemassa tai jo noussut uusi laji, raitapaitainen pyjamalude. Pahamaineiset lutikat ovat pieni vähemmistö näiden harmittomien ja upeiden luteiden joukossa
Pyjamaluteen huomiota herättävä ulkonäkö on edistänyt havaintojen kertymistä. Suomessa laji jatkoi levittäytymistä heti tänne saavuttuaan. Nykyisin pyjamalude on lennähtänyt yhä laajemmalle alueelle. Pikkulapsetkin löytävät näitä ”kummallisia leppäkerttuja”. Viimeisen nahanluonnin myötä pyjamaluteesta tulee aikuinen.. Uudeltamaalta se löytyi 2007. Ruotsalainen luonnontutkija, tieteellisen taksonomian kehittäjä Carl von Linné oli kuvannut lajin 1758 tieteelle uutena Algeriasta kerättyjen yksilöiden perusteella nimellä lineatum, joka viittaa lajin raidallisuuteen. suomenluonto.fi 29 Maan ensimmäinen havainto pyjamaluteesta on Turun Ruissalosta vuodelta 2006. Yhdestä kaksi Pyjamaludetta pidettiin pitkään Graphosoma lineatum -lajiin kuuluvana. 2010-luvun alkupuolella havaintoja saatiin jo koko etelärannikon leveydeltä sekä Hämeestä ja Etelä-Savosta. Kahdeksan vuotta myöhemmin eli vuonna 1766 tanskalainen luonnontutkija O.F. Havaintoja on saatu runsaasti Pori–Tampere–Mikkeli-linjan eteläpuolelta. Suomen Lajitietokeskuksen laji.fi-tietokannan pohjoisin havainto on Puolangalta. Kuvasarjassa näkyy nymfin kuoriutuminen munasta. Noin yhden senttimetrin pituisena se on luteeksi kookas ja siten paljain silmin helposti löydettävä. Müller kirjoitti tiePyjamaluteen munaryhmässä on tyypillisimmin 14 munaa. Etelä-Ruotsissa lajia on esiintynyt kuitenkin jo ainakin 1960-luvulla
Pyjamaluteen keskenkasvuiset yksilöt eli nymfit ovat aikuisista poiketen ruskean kirjavia. Munien kehitys vie noin viikon, minkä jälkeen seuraa toukkaeli nymfivaihe. Muodonvaihdos on vähittäinen, kuten esimerkiksi heinäsirkoillakin, eikä siihen kuulu kotelovaihetta. On helppo ajatella, että linnut näkevät luteet ihmisten tavoin. Lajien erottaminen ulkomuodon perusteella on monesti vaikeaa tai jopa mahdotonta. Typpyluteisiin erikoistunut ranskalaistutkija Roland Lupoli julkaisi 2017 artikkelin, joka viimein ratkaisi pyjamaluteen arvoituksen. Linnut kuitenkin nokkivat ruskeita yksilöitä halukkaammin kuin värikkäitä yksilöitä. Suomessa ja suurimmassa osassa muuta Eurooppaa esiintyvä laji on Graphosoma italicum. Pohjoisempana esiintyvän italicumin jalat ovat mustemmat kenties lämmön keräämisen vuoksi, kun taas eteläisemmällä lineatumilla jalat ovat punaiset. Liike on kuitenkin niin pientä, että sitä ei erota paljaalla silmällä. Kirkas väri näyttää tuovan vääriä mielikuvia myös ihmisille, jotka saattavat erehtyä luulemaan pyjamaludetta jollakin tavoin haitalliseksi, esimerkiksi tuholaiseksi tai vieraslajiksi. Naamaa muistuttavat kuviot muodostuvat silmien kehittyessä. Näkemyksen mukaan kyseessä oli siis yksi ainoa laji, jota kutsuttiin nimellä lineatum. Pyjamalude aikuistuu viimeisen nahanluonnin myötä loppukesällä tai syksyllä. Ne pyrkivät välttämään saaliiksi joutumisen sulautumalla ympäristöönsä. Värityksellä on tarkoitus Aikuisia pyjamaluteita voi tavata keväästä syksyyn. 20 viime vuoden aikana apuun on tullut dna-viivakoodaus. Hän osoitti DNA-analyysien pohjalta, että lineatum ja italicum ovat kaksi eri lajia, joista lineatum esiintyy vain Pohjois-Afrikassa ja Sisiliassa. Pyjamaluteet parittelevat ravintokasveissaan ja munivat niihin tyypillisimmin 14 munan rykelmiä. Tänne omin voimin saapuneena se on kuitenkin tulokaslaji eikä vieraslaji. Pyjamalude on tulokaslaji, joka tavattiin meillä ensi kerran vuonna 2006. Munat ovat aluksi valkoisia, mutta ne muuttuvat kehittyessään keltaiseksi. Päivän pituuden lyhetessä aikuiset pyjamaluteet valmistautuvat talvehtimaan ja viettävät kylmän ja pimeän ajan epäaktiivisina vaikkapa lehtikarikkeessa. Kehitykseen kuuluu viisi nymfiastetta. Näiden kahden lajin ulkomuodon selvin ero on jalkojen väritys. Se on ainoa varsinainen kasvun vaihe koko kehityksen aikana. Kahdesta nimestä käyttöön jäi se, joka oli peräisin aikaisemmasta lajikuvauksesta. 30 suomenluonto.fi teellisen kuvauksen samankaltaisesta lajista, joka sai nimen italicum keräyspaikan mukaan. Moni vaikea taksonominen kysymys on ratkennut dna-lajitunnistuksen avulla, niin myös typpyluteiden heimoon kuuluvan pyjamaluteen tapaus. Omalla kirkkaalla värityksellä varoittamista kutsutaan aposematismiksi. Varoitusväri näyttää siis toimivan. Kiinnostavaa on, että monet peräkkäin otetut valokuvat munaryhmistä paljastavat, että munat hytisevät. Soraääniäkin kuului, mutta seuraavien vuosisatojen aikana useimmat tutkijat päätyivät pitämään italicumia lineatumin synonyyminä, vaikka niiden jalkojen värityksessä on selvä ero ja koiraan sukuelimetkin ovat hieman erilaiset. Pyjamaluteet parittelevat ravintokasvillaan.. Niiden ravintojakasveja ovat esimerkiksi koiran-, vuohenja karhunputki, joihin luteet ilmaantuvat heti kasvien puhjetessa kukkaan. Pyjamaluteen värien suojelevasta vaikutuksesta on kuitenkin tutkimusnäyttöä, joka kertoo, että talitiaiset löytävät värikkäät luteet kasvillisuuden joukosta helpommin kuin ruskeat. Pyjamalude erittää keskiruumiin rauhasista pahanmakuista nestettä ja pyrkii raitapaidallaan viestimään saalistajille syömäkelvottomuudesta
Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O 87 € Pohjoisen Euroopan pussikoit – genitaalit 189 lajia, 248 sivua Koko 200 x 287 mm, kovakantinen Pohjoisen CA SE BE A RE R M O TH S – G EN IT A LIA THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA T A B E L L S IL O A H O S IP P O L A H Y Ö N T E I S T A R V I K E T I B I A L E O Y • 2 2 4 With a help of detailed and illustrated drawings and photographs all the casebearer moths in this book can be specified reliable. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. Oikein eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä Hyvän sisäilman puolesta! Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) är en av 189 arter som förekommer i norra Europa (grönt område). SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Vedoton, tasainen huoneVedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat lämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat asumismukavuuden. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. Med hjälp av detaljrika och åskådliga teckningar och fotografier kan man göra säkra bestämningar av alla säckmalsarter som ingår i boken. Tibiale Insect Equipment ltd. Kirjassa esitellään piirrosja valokuvin kaikkien pohjoisesta Euroopasta tähän mennessä löydettyjen pussikoilajien (Coleophoridae) koirasja naarasgenitaalit. Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. suomenluonto.fi 31 Pyjamalude suosii avoimia, aurinkoisia paikkoja, kuten niittyjä, pihoja ja puutarhoja ja yleensä luteita on runsaasti samassa paikassa. There are own chapters of DNA-barcoding and how to do genital preparations. With a help of drawings and photographs the book presents all northern European male and female genitalia of casebearer moths that have already been found. Yksittäisissä kasveissa voi olla kymmeniä yksilöitä, ja pienellä alueella niitä voi kipitellä satoja. THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND PART 1. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. Heti nahanluonnin jälkeen se on vaalea (vas.), kahden tunnin päästä raidoitus jo näkyy selvästi ja seuraavana päivänä väritys on valmis. Omat lukunsa on DNA-viivakoodauksesta ja genitaalipreparaattien tekemisestä. ilmaa kodissasi. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Yksityiskohtaisten ja havainnollisten piirrosja valokuvien avulla kaikki kirjassa esitellyt pussikoilajit voidaan määrittää luotettavasti. Kirjauutuudet H in na t vo im as sa to is ta is ek si . THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA ISBN 978-952-68504-6-7 J U K K A T A B E L L R E I J O S I L O A H O L E O S I P P O L A 139 € Suomen perhoset ja toukat Päiväperhoset – Kiitäjät – Kehrääjät – Sirppisiivet – Villaselät – Nirkot – Villakkaat – Siilikkäät – Venhokkaat Opas lajien kehitysvaiheiden tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. Kustakin lajista on noin 14 eri kehitysvaiheiden valokuvaa. Kirjassa kuvataan myös kolme tieteelle uutta pussikoilajia. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. Sami Karjalainen on hyönteisiin ja hämähäkkeihin erikoistunut, palkittu tietokirjailija ja valokuvaaja. Papilionoidea, Lasiocampoidea, Bombycoidea (incl. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) is one of 189 species that lives in northern Europe (green area). Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. Tämä kirja on kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Med hjälp av teckningar och fotografier presenteras hanoch hongenitalierna av alla i norra Europa hittills påträffade säckmalsarter (Coleophoridae). Hyönteistarvike Tibiale Oy. Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit, Suomen leppäkertut ja Suomen hyppyhämähäkit. Koko 168x250 mm, kovakantinen. A LV ) www.tibiale.fi K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N Suomalaisten perhosten monimuotoisuus huipentuu niiden kaikissa kehitysvaiheissa. Kattava opas eri kehitysvaiheiden tunnistamiseen on samalla muhkea tietopaketti lajien käyttäytymisestä, elintavoista ja kasvattamisesta. Hyönteistarvike Tibiale Oy Helsinki, 2024 – www.tibiale.fi ISBN 978-952-68504-5-0 SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT Kimmo Silvonen († 2023) on kuvittanut perhosten upeat kehitysvaiheet munista toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi perhosiksi. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. Mukana ovat perhosheimot päiväperhosista venhokkaisiin – joukosta löytyvät niin karvaiset kehrääjätoukat kuin upeat kiitäjätkin. Det här är första delen av en tvådelad bokserie. Helsinki, 2023. 0207 809 880. Kaikki nymfi t ovat ruskeankirjavia, vain isoimmalla nymfi llä erott uu useita pystyraitoja. Boken omfattar även kapitel om DNA-streckkodning och framställning av genitalpreparat. PÄIVÄPERHOSET KIITÄJÄT KEHRÄÄJÄT SIRPPISIIVET VILLASELÄT NIRKOT VILLAKKAAT SIILIKKÄÄT VENHOKKAAT Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 133 lajia, 296 sivua Koko 168x250 mm, kovakantinen Suomen SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. (s is . Hänen teoksiaan ovat mm. Aikuisen pyjamaluteen väri kehitt yy nopeasti. Kasvun havainnollistaa kuvakollaasi, johon kasvatusyksilöt on kuvatt u yhtenäiseen suurennossuhteeseen. Pyjamaluteella on viisi toukkaeli nymfi astett a kuten useimmilla muillakin luteilla. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. This book describes also three new species of casebearer moths. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. Etukannessa isohangokas ( Cerura vinula) lähes täysikasvuisena toukkana, vasemmalla lajin aikuinen naaras. 268 lajia, 648 sivua. Sphingidae), Drepanidae, Notodontidae, Lymantriinae, Arctiinae and Nolidae. 84 € Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 21/04/2024 18.08.05 21/04/2024 18.08.05 Kosteutta tasaava, puupohjainen TermexKosteutta tasaava, puupohjainen TermexSelluvilla mahdollistaa hengittävän rakenteen Selluvilla mahdollistaa hengittävän rakenteen ja edesauttaa ylläpitämään ihanteellista sisäja edesauttaa ylläpitämään ihanteellista sisäilmaa kodissasi. Här ingår även beskrivningar av tre för vetenskapen nya säckmalsarter. Kollaasissa on viiden eri kokoluokan nymfejä, joista isoimman ruumiin pituus on 8 milliä ja pienimmän vajaa 2 milliä. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. asumismukavuuden. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) on yksi 189 lajista, jotka esiintyvät pohjoisessa Euroopassa (vihreä alue). Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. www.termex.fi Puh. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. Finland, 2024 – www.tibiale.fi This is a first part of a series of two books. Artikkeli on julkaistu kuvitukseltaan suppeampana suomenluonto.fi-sivustolla keväällä 2023. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen
ikonkien luontoa. 32 suomenluonto.fi Rakas limainen naapurimme TEKSTI SANJA HAKALA M AR JA -L IIS A VÄ H ÄM ÄK I / VA ST AV AL O A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por. 32 suomenluonto.fi
Kauniin kirjava lehtokotilo on tuttu näky EteläSuomen puistoissa ja pihoilla. Jo niiden pelkkä liikkuminen herättää aitoa ihmeen tuntua. Lehtokotilot eivät kuitenkaan aina käytä lemmennuoliaan – nuorilla aikuisilla niitä ei vielä ole, ja muutenkin nuoli ammutaan vain noin joka toisella parittelukerralla. Vesi auttaa niitä liukumaan limapatjallaan tehokkaammin – rutikuivalla pinnalla kotilo ei pitkälle pötki. Keskipäivän kuivimmat hetket lehtokotilot lepäävät varjoisissa koloissa, suurilehtisten kasvien juurella tai kivien reunoille kiinnittyneenä. Siitä huolimatta ne ovat aika namupaloja monelle pihan pedolle. Niiden parittelu on varsin monimutkainen prosessi, ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen... Sodassa vai rakkaudessa Jokainen lehtokotilo on sekä koiras että naaras. Kotilon naaraspuolisiin sukuelimiin kuuluu spermavarasto, johon jemmataan parittelussa saadut siittiöt jopa vuoden ajaksi. Siellä sadat eri molekyylit vaikuttavat kumppanin fysiologiaan ja käytökseen tavoilla, joita ei ole vielä tutkittu kovin laajasti. Toisaalta montaa kiinnostavampaa eläintä ei kotipihalta löydy. Kotilot parittelevat monien eri yksilöiden kanssa, joten varastossa on monenlaisia siittiöitä. Oleellinen pihan ravintoketjussa Jo vastasyntyneillä lehtokotiloilla on kova kalkkikuori. Oma suhteeni lehtokotiloon on kaksijakoinen: ne pitävät samoista vihanneksista kuin minäkin, ja raastavat helposti suuhunsa viljelylaatikkoni parhaat herkut. Kyseessä on kalkkinen terävä piikki, jonka kotilo voi ampua parittelukumppaninsa kylkeen juuri ennen sperman siirtoa. Emot haluavat valita jälkeläisilleen parhaat mahdolliset perintötekijät. Pitkäikäinen puuhailija Kotilot liikuskelevat mieluiten hämärässä ja kosteassa. Naarasroolissa kannattaakin olla valikoiva: aikuinen kotilo kuluttaa valtaosan energiastaan munien tuottamiseen. Tunnissa matkaa taittuu ehkä metrin, kaksi. Aikuisena kiiltomadot eivät syö lainkaan: koiraat keskittyvät etsimään parittelukumppania ja naaraat odottamaan paikoillaan vihreä, houkutteleva perävalo loistaen. Kotiloiden rakkaus ei ole kovin lempeää. Lemmennuoli kuljettaa mukanaan ampujan erittämää hormonipitoista limaa ja jää parittelukumppanin ruumiin sisään. suomenluonto.fi 33 K U VA T H A N N U R Ä M Ä , H A R R I TÖ H Ö N E N JA JA A K K O V Ä H Ä M Ä K I / VA S TA VA LO K U VA T H A N N U R Ä M Ä , H A R R I TÖ H Ö N E N JA JA A K K O V Ä H Ä M Ä K I / VA S TA VA LO K uunliljan lehden alta kurottaa utelias ruskea silmäpari. Pikku kurkkija ei näe kovin hyvin. Varikset ja mustarastaat syövät mielellään kotiloita, kuin myös siilit. Muovilaatikkoon napattuna lemmikkinäkin otus on kiitollisimmasta päästä.. Nyt sen ylle ei heity mitään pelottavaa, joten reitti selvä! Se liukuu esiin suojastaan, ylemmät tuntosarvet terhakkaasti ilmassa ja alemmat maata tunnustellen. Kotiloiden lemmenpuuhiin liittyy vielä yksi ylimääräinen jekku: lemmennuoli. Kotilot maistelevat tuntosarvillaan myös lajitovereidensa jälkiä, ja seuraavat niitä ruoka-apajille, tai kerääntyvät isommiksi porukoiksi parittelu mielessään. Pieneksi otukseksi lehtokotilot ovat yllättävän pitkäikäisiä: ne saavuttavat sukukypsyyden vasta parivuotiaina, ja saattavat sen jälkeen jatkaa puuhasteluaan aikuisena vielä neljäkin vuotta lisää. Se hahmottaa lähinnä valoisan ja varjon, ja niiden äkkinäiset muutokset. Ne erittävät myrkkyä, joka halvaannuttaa kotilon ja liuottaa sen kudokset helposti juotavaksi ateriaksi. Kiiltomatojen toukat metsästävät ainoastaan kotiloita. Eipä niiden meno kyllä kosteallakaan kovin kiivaaksi ylly. Sieltä on sitten hyvä valikoida, mitä käyttää jälkeläisten tuottamiseen. Kotilon jälkeensä jättämä limavana tuoksuu tutulta sen omaan nenään, ja se voi palata vanhaan piiloonsa omia jälkiään pitkin. Eräällä lajilla lemmennuolen hormonit esimerkiksi pakottavat vastaanottajan spermasäiliön pumppaamaan talteen enemmän siittiöitä. Pitkien helteiden yli lepo voi muuttua sydämensykkeenkin hidastavaksi horrokseksi. Ennen aikuistumistaan toukat kuitenkin pitävät alueen kotilokantaa kurissa pari–kolme vuotta. Myös talvisin kotilot horrostavat. Pirulaisille maistuvat myös suosikkikukkani orvokit
Lokit ja tiirat karkott avat joukkovoimalla munia kärkkyviä variksia ja poikasia nappaavia ruskosuohaukkoja.. 34 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT PERTTI KOSKIMIES Parikkalan Siikalahti oli Suomen paras lintujärvi mutta nykyään vain varjo entisestään. Lintujärven nousu ja tuho Pikkulokki, naurulokki ja kalatiira ovat lintuvesien avainlajeja, joiden yhdyskuntiin hakeutuu pesimään uikkuja, sotkia ja muita vesilintuja
Se oli nuorukaisen ensimmäinen havainto koko seutukunnalla tästä harvinaisesta uudisasukkaasta ja jäi askarruttamaan mieltä. suomenluonto.fi 35 K esänkorvalla 1946 helsinkiläinen Bernhard Lindeberg oli matkalla perheen kesäpaikalle Punkaharjun Kauvonniemeen. Oikorata valmistui syksyllä 1947, ja juhannusaaton ensitunteina 1948 Lindeberg nousi yöjunasta Parikkalan asemalle. Hän käveli Huhmarisen kylätietä kohti itää 3,5 kilometriä, kunnes kello kolme kylmänkalsean sumun keskeltä kuului naurulokkien meteli taustaLiejukanoja pesi Siikalahdella 1970–1980-luvuilla enimmillään viisi paria, mutt a 2000-luvulla laji on pesinyt enää harvoina vuosina.. Joensuun juna jäi Simpeleelle, mistä matkustajat jatkoivat linja-autolla pari peninkulmaa Parikkalaan. Odotellessaan Parikkalassa Savonlinnan junan lähtöä Lindeberg näki naurulokin lentävän aseman yli itään. Tynkä-Suomen uusi raja oli katkaissut rautatieyhteyden, joka kulki Simpeleeltä Kurkijoen Elisenvaaraan Viipurin–Sortavalan pääradan risteysasemalle, ja sieltä Syväoron kautta Parikkalaan
Lisää peltoa tarvittiin, ja siksi jo Lindeberg tapasi kesäkuussa 1954 isäntämiehiä Kaukolan tiellä matkalla järvenlaskukokoukseen, arkiaamusta huolimatta pyhävaatteissa. Sotien jälkeen Kannakselle, Tiviälle ja muihin rantakyliin piti asuttaa siirtokarjalaisia Parikkalan menetetyistä eteläosista, Kurkijoelta ja kauempaakin. Seuraavalla joululomalla osallistuin Luonto-Liiton talvipäiville Hämeenlinnassa muutaman kerholaisen kanssa. Vedenpintaa laskettiinkin yhteensä nelisen metriä 1830-luvulta 1940-luvulle. Läähättäjän leveiden ruokovöiden uumenista kuului huuhkajamaisen kumea puhallus, laatokankarjalaisten mystinen uuhka, kaulushaikara. En ole siitä pitäen venkoillut, olenko luonnonsuojelija vai en. Olin kuin Eedenin puutarhassa, elämä edessäni. Oli toukokuun puoliväli 1969. Jättipihlajien monirunkoiset latvukset olivat asentopaikkamme kattona, alakerrassa vääntelehti seljapuita ja kuusamapehkoja, lattialla levisivät mattona saniaisten, puna-ailakkien ja lehtomaitikoiden alut. Sinä aamuna tiesin, että minusta tulee lintujen tutkija, ja mieleni koti on täällä. Lintujen järven, kadotetun Karjalan Äyräpäänjärven korvikkeen. Hytisimme yön nuotion ympärillä itärannan Eteissaaressa. Hän ehdotti Simpelejärven vedenpinnan laskemista, jotta pohjalietteistä saataisiin uupuneiden peltojen tilalle muhevampaa maata. 36 suomenluonto.fi musiikkina sorsien, kuovien, hyyppien, ruokokerttusten ja luhtahuittien konsertille. Viipurin läänin kuvernööri Wilhelm Klinckowström kuvaili oloja niin kurjiksi, että jos Parikkalan ylle voitaisiin rakentaa katto, syntyisi siitä yksi suuri vaivaistalo. Hänen johdollaan marssimme samaa tiepahasta kuin Lindeberg 21 vuotta aikaisemmin. Päätin 13-vuotiaana elää sovussa omatuntoni kanssa ja taistella Siikalahden lintukansan puolesta, sillä sitä uhkasi suuri vaara. Koulupoikana luonnonsuojelijaksi Aamulla entinen kerholainen, jo pari ensikesäänsä Siikalahdella satakieliä tutkinut Jorma Sorjonen kertoi patotiellä meille nuoremmille lahden kiehtovista linnuista. Tuimailmeiset poliisit ottivat kiinni meistä uhmakkaimpia mielenosoituksessamme luonnon puolesta. Ilma oli kylläisenään naurulokkien rääkynää, ruokokerttusten rätinää, pajusirkkujen sirkutusta, taivaanvuohien mäkätystä, nokikanojen naksutusta, sorsien rääpätystä, sotkien yninää, mustakurkku-uikkujen hirnuntaa, luhtahuittien sivalluksia, ruskosuohaukkojen kiljahteluja – koko Siikalahti oli yhtä äänien ja siipien yltäkylläistä sekamelskaa. Täällä Venäjään jo 1721 liitetyssä Vanhassa Suomessa talonpojat olivat melkein maaorjan asemassa taksvärkkivelvoitteissaan Koitsanlahden lahjoitusmaahoville. Paras lintujärvi pelloksi Parikkalassa kärsittiin katovuosista 1800-luvun alussa. Ensimmäinen yö paratiisissa ”Ruskosuohaukka!” Vain sekunteja Terho Poutasen huudahduksesta kelpo joukko meitä Lauritsalan yhteiskoulun Oculus-luontokerhon koululaisia ryntäsi lättähatun oikeanpuoleisten ikkunoiden ääreen. Juna, joka kallistui painostamme, kolkutteli tavallistakin hitaammin Sammallammen kohdalla juuri ennen Kasurin pysäkkiä, nelisen kilometriä Parikkalasta etelään. Halveksin kaikessa raukkamaisia pelkureita, jotka tietävät mitä pitäisi tehdä mutta vaikenevat mukavuudenhalussaan. Ruokohaukka oli elämäni tärkeimmän linturetken ensimmäinen elämys. Koko viidakko soi satakielenä. Lauritsalasta lintujen tähden Siikalahdelle ensimmäisinä tulleet Jorma Sorjonen ja pitäjään sittemmin Ruskosuohaukan kanta kolminkertaistui 1970-luvulta vuosituhannen vaihteen noin kymmeneen pariin mutt a taantui sen jälkeen 50 vuoden takaiselle tasolleen.. Terho oli luonnonhistorian opettaja ja kerhomme vetäjä. Näin ja kuulin parikymmentä lajia, joita en kahden lintutarkkailuvuoteni kuluessa ollut Lappeen kotikulmillani havainnut. Vaikka Lindeberg ei nähnyt mitään, hän tiesi löytäneensä Simpelejärven Siikalahdelta etsimänsä. Pentti Linkola puhui väkevästi metsistä, hänestä tuli esikuvani ylittämättömänä maasto-ornitologina ja luonnonsuojelijana. Itäosan kala-apajana tunnetusta Siikalahdesta alkoi muovautua lintujen järvi, jota Erkki Rantalainen kuvasi jo 96 vuotta sitten sorsien, kahlaajien, uikkujen ja nokikanojen mieluisaksi oleskelupaikaksi, ”vieläpä oleskelee kaulushaikarakin siellä”. Tuo ikimuistoinen yö ja aamu sääti elämänkulkujani, arvojani, asuinpaikkojani ja tekemisiäni enemmän kuin kaikki elonpäiväni yhteensä
Ja siitä huolimatta, että Maaja metsätalousministeriö luokitteli lintuvesien suojeluohjelmassa 1982 Siikalahden Suomen arvokkaimmaksi lintujärveksi. Kasvilajiston rikkaudessa Simpelejärvi oli Siikalahden ansiosta kakkonen Vesijärven jälkeen. Riidanalaista kuivatushanketta ajoivat maanviljelijöiden lisäksi 1980-luvulle asti niin kunnanisät kuin maatalousministeri ja monet korkeat virkamiehet, vaikka peltoja jo pantiin rannoillakin pakettiin ylituotannon tähden. Siikalahti pelastui Valta-asemien puuttuessa taistelimme tiedon voimalla. Aloin laskea pesimälinnustoa edustavilla näytealueilla eri osissa lahtea vuosittain ja keväästä 1986 koko Siikalahdella. suomenluonto.fi 37 biologian opettajaksi kotiutunut Pauli Kantonen sekä parikkalalainen Veijo Vilska alkoivat muiden luonnonystävien tuella toimia Siikalahden suojelemiseksi. Kirjoitin maakuntalehti Etelä-SaimaaMustakurkku-uikkuja pesi Siikalahdella 1980-luvulla keskimäärin kymmenen ja 1990-luvulla 20 paria, mutt a viimeisetkin parit hävisivät 2010-luvun lopussa pesätuhojen vuoksi. Siikalahdella pesii enää muutama punasotkanaaras, joiden suosiosta kilpailee moninkertainen joukko koreita koiraita.. Kokosin retkitoverini Esa Sojamon kanssa tarkan yhteenvedon Siikalahden linnustosta ja sen suojeluarvoista Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen Ornis Karelica -lehteen vuosina 1974 ja 1976
Saimme ison erävoiton, kun Maailman Luonnon Säätiö WWF osti Siikalahden Kasinniemestä kiinteistön 1970-luvun lopulla ja pääsi maanomistajana virallisesti kuivatuskokouksiin. Osoitimme mieltä, laadimme vetoomuksia, pidimme kovaa ääntä lahden puolesta. Valkoposkihanhia yöpyy ja lepäilee Siikalahdella keväin syksyin tuhatpäisinä parvina, ja lähipelloilla ruokailee enimmillään kymmeniä tuhansia yksilöitä.. 38 suomenluonto.fi seen, Parikkalan Sanomiin ja muuallekin ison joukon tiukkasävyisiä kannanottoja lahden luontoarvoista ja kuivatuksen järjettömyydestä. Kun vielä sorsastus, aloituspäivinä yli puolentuhannen pyssymiehen holtittomaksi yltynyt räiskintäkin kiellettiin 1992, saivat Siikalahden linnut vihdoin Kaulushaikaroita huuteli Siikalahdella 1970-luvulla keskimäärin kaksi mutt a 1990-luvulla jo kahdeksan ja enimmillään yhdeksän koirasta, nykyään vähän vähemmän. Ne kuuluivat elämäni onnellisimpiin päiviin, neljän lapsen ja kolmen lapsenlapsen syntymän veroisiin merkkipaaluihin. Poliisikuulusteluissa todistin laskenta-aineistoillani luhtalintujen hupenemisen ojien varsilla. Valtioneuvosto pakkolunasti Siikalahden eteläosan luonnonsuojelualueeksi 7.11.1985 ja pohjoisosan 20.11.1986. Parikkalan nimismies jätti syytteet nostamatta, mutta viranomaiset saivat salahankkeista tarpeekseen. Kuivattajien viimeiset vastaiskut koittivat 1985–1986, kun Parikkalan kunta ja maanviljelijöiden nokkamies Viljo Heinonen kaivoivat ojia eteläpään Tiviänja länsirannan Torokanluhdalle, mistä ympäristöviranomaiset tekivät rikosilmoitukset. WWF rakennutti pitkospuut ja lintutornin lahden keskiosan Ripekesaariin sekä opastuskeskuksen Kasinniemeen
Menneen maailman kiehtovimpiin lajeihin kuului kiljukotka, joita Lindeberg näki 1–2 yksilöä monena kesänä. Vielä silloin nokikanan, naurulokin, punasotkan, töyhtöhyypän, rytija rastaskerttusen ja monen muun uudistulokkaan aluevaltaus eteni ja kannat kasvoivat. Lehtolinnusto on säilynyt suunnilleen entisellään, mutta kosteikkolintujen parimäärien summa on alle puolet 30–40 vuoden takaisesta. Esimerkiksi haapanoita pesi Siikalahdella enimmillään noin 50 paria, heinätaveja 30, lapasorsia 20, punasotkia 70, tukkasotkia 30, mustakurkku-uikkuja 34, ruskosuohaukkoja 12, luhtakanoja 43, luhtahuitteja 62, nokikanoja 150, suokukkoja 10, taivaanvuohia 70, naurulokkeja 1 300, keltavästäräkkejä 30, ruokokerttusia 700, rytikerttusia 19, rastaskerttusia 8 ja pajusirkkuja 178 paria. Nykyaikaan verrattuna parhaiden vuosien parimäärät olivat 30–50 vuotta sitten huimia. suomenluonto.fi 39 arvoisensa rauhan ja Suomen pisimpiin kuulunut suojelukiista sinetin. Yhteensä 52 hehtaarilla saaria ja rantalehtoja pesi vuosittain 35–40 lajia ja tavallisesti 600–700 paria, kolme kertaa niin tiheässä kuin tavanomaisissa rehevissä metsissä. Avoimella 358 hehtaarin kosteikkoalueella pesi vielä 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle vuosittain 35–49 lajia ja 1 467–2 357 paria, eri lajeja 59. Siikalahden ja muiden lintujärvien kultakausi päättyi vaateliailla vesija kosteikkolajeilla äkkirysäykseen 2000-luvun alussa. Laulujoutsen, kurki, luhtakana ja viiksitimali sentään vielä pärjäävät. Lintukukoistuksesta kurjuuteen Pesimälajisto oli monimuotoisimmillaan ja parimäärät isolla osalla lajeista ennätyksissään 1970-luvulta 1990-luvun alkupuolelle niin Siikalahdella kuin muillakin lintuvesillä. Luhtahuitt eja kuultiin Siikalahdella parhaaseen aikaan 1990-luvulla keskimäärin 38 koirasta mutt a nykyisin enää puolenkymmentä.. Se tarkoitti keskimäärin 410–658 lintuparin ahtautumista neliökilometrille. Koreankeltaisia kultasirkkuja eli Siikalahdella 1–4 paria kesinä 1966–1987. Havainnot viittasivat kotkan pesineen Mantilanniemen tienoilla Suomen vihoviimeisiin kuuluneella elinpiirillä – alle kilometri Hiekkarannanmäeltä kohta 40 vuotta sitten ostamastamme talosta. Siikalahdelle kotiutui Itä-Euroopasta jopa ääriharvinaisia pikkuhuitteja Suomen ainoaksi, 1982–2003 vuosittain 1–8 parin välillä vaihdelleeksi vakituiseksi esiintymäksi. Ykkösluokan menestyjistä punasotka romahti vain vuosissa äärimmäisen ja nokikana erittäin uhanalaiseksi. Lintujärvien leimalinnuista Siikalahdelta katosivat mustakurkku-uikut ja rastaskerttuset kokonaan 2010-luvun lopulla, punasotkat, tukkasotkat, heinätavit ja luhtahuitit vähenivät muutamaan pariin, nokikanat ja satakielet noin kolmasosaan 1990-lukuunkin verrattuna, ruokokerttuset puoleen, rytikerttuset pariin tai kahteen
Lokkipuolustuksen loputtua varikset laskeutuvat linnunpesille ja luuhaavat luhdilla mielin määrin, eikä mikään hillitse nelijalkapetojenkaan partiointia. Lehmien laiduntaminen, eteläosan vedenpinnan nosto ja allikoiden kaivaminen 2000-luvun alussa olivat pientä ensiapua, mutta lintukato on silti vain kiihtynyt. Virheitä tekivät vastuulliset ennenkin. Mutta supikoirien ja minkkien enentyminen sekä saukkojen kotiutuminen johtivat lokinpesintöjen tuhoihin siinä määrin, että 2010-luvulla naurulokkikanta romahti vain kymmeniksi pareiksi. Pääsyy roimasti yleistyneisiin pesintätuhoihin ovat lintuvesille-, soille ja -saariin kasvavin joukoin kerääntyneet varikset, supikoirat ja minkit, rannoilla myös ketut ja näädät. Eikä kilpailu ravinnosta, ilmastonmuutos tai talviolojen muutokset elintavoiltaan näin kirjavan lajijoukon samanaikaista äkkilaskua. Mutta lintujärvillä on yksi ongelma yli muiden: linnut eivät enää saa poikasia. Kannaksenluhta kaakossa ja Tiviänluhta etelässä olisivat oikeita paikkoja lintujen auttamiseen. Pellon puolelle kertyvä vesi runsaine ravinReviiriään äkäisesti puolustavan luhtakanan kanta on Siikalahdella suurempi kuin missään muualla Suomessa, kuten myös kaulushaikaran ja aikoinaan luhtahuitin ja ruskosuohaukan. Myös liki kaikki kuovien ja hyyppien ja valtaosa ruskosuohaukan, kaulushaikaran, kurjen ja viime vuosina jopa 6–8 joutsenparin pesinnöistä tuhoutuu. Poikaset puuttuvat Rantaniityt ja -laitumet eivät pensoittuneet eivätkä korte-, sara-, kurjenjalkaja osmankäämiluhdat yksipuolistuneet ruovikoiksi sitä tahtia, että elinympäristön muutokset selittäisivät näin äkillistä lintukatoa kuin osaksi. Vaikka ne ja 20– 30 paria pikkulokkeja yrittävät vieläkin pesiä, ei yhtään lokinpoikaa ole noussut siivilleen puoleen vuosikymmeneen, eikä paristakymmenestä kalatiiraparistakaan onnistu pesinnässään yleensä kuin yksi onnekas. Luhtakanoja kuultiin jo 1980-luvulla keskimäärin 22:lla ja 1990-luvulla 25 reviirillä vuositt ain, ja kanta on säilynyt samalla yleistasolla.. 40 suomenluonto.fi Kun olin linnustonseurannan tutkija Helsingin yliopiston eläinmuseolla 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, ennen riippumattoman maasto-ornitologin urahaaveeni toteuttamista, kävin hyönteisosastolla jututtamassa surviaissääskiä tutkinutta Lindebergiä. Siikalahdella pääpyöveleinä häärivät varikset. Pesärosvojen kokonaiskannat eivät ole näin äkisti nousseet, mutta tehometsäja maatalouden sekä ihmisasutuksen harvenemisen vuoksi metsissä, pelloilla ja kylissä niille on vähemmän ruokaa kuin ennen. Osa variksista on erikoistunut etsimään linnunpesiä ja tarkkailemaan emoja, ja näiden yksilöiden pesien alta löytyy monipuolinen kokoelma munankuoria. Tehotonta ensiapua Supikoiranja minkinpyynti ei Siikalahdella ole tarpeeksi tehokasta, ja varikset saavat ahmia munia rauhassa. Siikalahden eteläosa ympäröitiin 1980-luvun lopulla penkereillä, joilla estetään kevättulvan leviäminen alimmille peltosaroille. Hän muisteli mieluusti nuoruutensa lintujärveä ja antoi kelpo ohjeen maastotyöhön: ei pidä riidellä ilmojen kanssa. Noin tuhannesta vesilinnunmunasta kuoriutuu tätä nykyä alle sata untuvikkoa, joista melkein jokainen kuolee seuraavina viikkoina. Luonnonsuojelualuetta hallinnoiva Metsähallitus sai hiljattain rahaa uusien allikoiden kaivamiseen ja pesäsaarten rakentamiseen. Saarissa ja rannoilla pesii liki 20 varisparia, ja ajoittain lahdella velloo hunnilaumana ainakin puolensadan joutovariksen joukko. Kun naurulokkeja vielä pesi noin 300–650 paria 2000-luvun alussa, eivät varikset hevin päässeet yhdyskuntiin, jolloin likeiset sorsanja uikunpesätkin säästyivät. Sinänsä kannatettavat toimet on kuitenkin asiantuntemattomasti suunniteltu väärään paikkaan Kasinniemen itäpuolen kapealle luhdalle, jossa linnut pakenisivat patotiellä ja pitkospuilla liian lähellä liikkuvaa kiikariväkeä, ja pesät munineen olisivat kuin tarjottimella sekä Kasinniemen että Ripekesaarten noheville munavariksille
Linnut eivät tiedä tulevaa, ja siksi Siikalahden viimeiset sirpalejoukot sorsia, kahlaajia, kaulushaikaroita ja muita elämäni kanssakulkijoita yrittävät sitkeästi pesiä tänäkin keväänä. Suohaukoille, merikotkille, sadoille joutsenille ja kurjille, kymmenille tuhansille hanhille ja monille muille muuttolinnuille Siikalahti on sentään tärkeä välilaskupaikka keväin syksyin. Tiedän tehneeni jotain hyvää elämässä, saattaneeni toverieni kanssa tuhannet linnunpojat taivaalle tässä elämäni paratiisissa.. Käperryn kauniisiin muistoihini ja olen hyvilläni monista tulikivenkatkuisista haukuista, jotka kuivatuksen nokkamiehiltä sanomalehdissä, asiakirjoissa ja puheissa sain. • Avoinna joka päivä: ma 10-17, ti 12-19, ke-su 10-17. Kun kivetän mieleni enkä ajattele luvuttomia murhenäytelmiä tulevina viikkoina, pystyn vielä huumaantumaan ruokokerttusen kiihkosta, ruokohaukan volteista ja viimeisen heinätavin koreasta juhlapuvusta. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! -suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. Lähimmät peltosarat olisi lunastettu halvemmalla kuin mitä penkereet ja neljä pumppaamoa maksavat. suomenluonto.fi 41 Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Nyt kevätre tkelle meren ja puistoj en Kotkaa n! Tervetu loa oppima an ja viihtym ään! Ruokokertt unen on nykyisin Siikalahden runsain laji, vaikka kanta onkin puoliintunut 1990-luvun huippukaudesta, keskimäärin 580 parista. Äärimmilleen herkistyn toukokuun lopulla nuoruuteni hekumaviikolla, aamuyön pysähtyneellä tunnilla, kun viitakerttunen viheltää ja satakieli säksättää valkoisessa tuomessa, luhtahuitti lyö piiskallaan usvaisella luhdalla ja kuhankeittäjä viimein herää jättihaavan lehvästössä kysymään, onko piialla vilu, täällä piioistaan kuulussa pitäjässä. Muistot Nykymenolla Siikalahti kurjistuu vuosikymmenissä muutaman pensasja ruokolinnun keitaaksi, mutta melkein kaikki ne lajit, joiden ansiosta siitä tuli Suomen paras järvi lintujen pesiä, häviävät. • Liput 16/12,50/9 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. Koko perheen suosikkikohde Pihalla sähköautojen latauspisteitä. teineen pumpataan Siikalahdelle lisälannoitteeksi, joka ryöhäännyttää umpeenkasvun äärivauhtiin, kun kevättulvan pitäisi päinvastoin huuhdella ravinteita rannoille
Se on mieltynyt myös hyönteishotelleihin. 42 suomenluonto.fi E r a k o i t a e t s i m ä s s ä TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT RIIKKA KAARTINEN, PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO, WIKIMEDIA COMMONS KUVITUKSET FILIPPA LOIKKANEN e t s i m ä s s ä Suomessa elää 200 erakkomehiläislajia, joista harva meistä on edes kuullut. Rusomuurarimehiläinen on melko runsas laji maan eteläosissa. Se on mieltynyt myös hyönteishotelleihin. Nyt nämä erakot ovat liikkeellä ja voivat porhaltaa pihan hyönteishotelliinkin. Rusomuurarimehiläinen on melko runsas laji maan eteläosissa. RI IK KA KA AR TI N EN
Vaikka alkukesästä erakkomehiläislajeja on vasta vähän lennossa, myöhemmin kesällä niitä on runsaasti. Tutustumme nyt maamme mehiläisten kirjoon, joka onkin yllättävän laaja. Retken aluksi Järvi muistuttaa, että koska on vasta alkukesä, suurin osa mehiläisistä ei vielä ole lennossa. Mitä erakkomehiläisistä tiedetään ja missä niitä voi nähdä. Ne talvehtivat toukkana tai esikotelona emon tekemissä pesissä maan alla, puunkoloissa tai ontoissa korsissa. Niitä voi tarkkailla pienE r a k o i t a e t s i m ä s s ä. Moni puutarhuri ei niistä pidä, mutta mehiläisille ne ovat sitäkin tärkeämpiä. Mehiläiset on melko helppo erottaa muista kesän pörriäisistä, esimerkiksi kimalaisista, ampiaisista ja kukkakärpäsistä. Sitä on niin paljon, että toukka pystyy sen turvin kasvamaan ja kehittymään koteloksi, josta se muodonvaihdoksen jälkeen kuoriutuu täydellisenä, aikuisena mehiläisenä. Nurmialueet ovat keltaisenaan voikukkaa. Niin tärkeät voikukat Retkipäivä on toukokuun lopulla, jolloin iltapäivän lämpötila yltää miltei hellelukemiin. Erakkomehiläiset pitävät kesän lämmöstä, joten eniten lajeja voi nähdä keskikesällä. Kimalaiset ovat suuria, hyvin karvaisia ja usein pyöreähköjä. Kukkakärpäsillä on vain yksi siipipari, kun taas kimalaisilla, ampiaisilla ja mehiläisillä on kaksi siipiparia, eli etuja takasiivet. Suurin osa niistä ei tarhamehiläisen ja kimalaisten tavoin elä yhteiskunnissa, vaan kukin naaras rakentaa pesänsä ja hoitaa jälkeläisensä yksin. Olemme Vantaanjokivarressa, Savelan laaksossa Helsingissä, jossa voikukkien kukinta on parhaimmillaan. Siksi niitä kutsutaan erakkomehiläisiksi. Siitä on melkeinpä tullut mehiläisen synonyymi, vaikka se on vain yksi laji suuressa ja monimuotoisessa joukossa. Kun mehiläislajiemme joukosta otetaan pois tarhamehiläinen ja 38 kimalaista (kyllä, nekin ovat mehiläisiä), jäljelle jää 201 lajia. Lähdimme luontoasiantuntija ja mehiläisharrastaja Jani Järven kanssa etsimään erakkomehiläisiä ja samalla oppimaan eri lajeista. suomenluonto.fi 43 K un puhutaan mehiläisistä, ajatukset ohjautuvat kuin itsestään tarhamehiläiseen. Ampiaiset ovat Suomessa melko suurikokoisia, aina kelta-mustaraidallisia ja kaljuja. Maailmalta tunnetaan yli 16 000 mehiläislajia ja meillä Suomessakin niitä on jopa 240. Pesintä sujuu niin, että parittelun jälkeen emo kerää pesäkoloon siitepölyä toukan ruoaksi
Sitä ei ole helppo nähdä kukassa mönkivästä mehiläisestä, mutta lopulta se onnistuu. Pajujen siitepölyyn on erikoistunut esimerkiksi pajukkomaamehiläinen, joka on Eteläja Keski-Suomessa yleinen laji. Näiden mehiläislajien lentoaika on jo ohi, sillä pajujen kukinta meni jo. ”Verimaamehiläinen”, Järvi sanoo. Voikukkaan on laskeutunut musta mehiläinen, jonka runsas naamakarvoitus on hopeanharmaata, keskiruumiissa on harmaita ja mustia karvoja. Paikat, joissa on hiekkaista paljasta maata ja kukkia ovat hyviä monille maassa pesiville lajeille. Osa mehiläisistä on erikoistunut keräämään ravintonsa tietyn lajin tai lajiryhmän kukista, ja ne kuoriutuvat juuri kun nuo kukat kukkivat. Se ei johdu huonosta ravintotilanteesta – vaan päivän kuumuudesta. Samaa punaista väriä löytyy otuksen jaloista. Järvi päivittelee mehiläisten vähyyttä. Euroopassa lajeja tavataan eniten Välimeren seudulla ja Turkissa. Kolopesijöitä voi tarkkailla vaikka oman pihan hyönteishotellilla. Verimaamehiläinen löytyi nopeasti. Mehiläiset ovat nopeita lentäjiä, jotka ihmissilmä kadottaa hetkessä. ”Onko takaruumiin kärki punainen?”, Järvi kysyy. Ne tarjoavat mehiläisille juuri nyt mahtavan ruoka-apajan. Toukokuun lopulla pajut ovat kuitenkin jo karistaneet kukkansa, joten aloitamme retken tutkimalla voikukkia. Se kuuluu pajukkomaamehiläisen kanssa samaan sukuun ja rakentaa pesänsä hiesunsekaiseen savimaahan. Toukokuun lopulla suurin osa lajeista siis vartoo vielä koteloissaan, mutta osa niistä on jo aikuisia. Se on kauniin hopeanharmaa, suuri mehiläinen, jota kannattaa etsiä pajujen kukinnan aikaan esimerkiksi metsänreunoista tai jokivarsista, missä kasvaa paljon pajuja. Suomessa lajirunsaus on suurin maan eteläosissa, Pohjois-Suomessa tavataan vain kourallinen muita mehiläislajeja kuin kimalaisia. KU VA T RI IK KA KA AR TI N EN. 44 suomenluonto.fi tareiden, niittyjen ja pihojen kukista sekä maalla että kaupungissa. ”Hohtomaamehiläinen”, Järvi tunnistaa. ”Se on yleinen ja runsaslukuinen laji.” Ja se todella on runsas laji, tälläkin paikalla. Ehdimme ihailla mehiläistä hetken, kunnes se singahtaa tiehensä. Kyllä, on se punainen. Jatkamme voikukkakävelyä. Se on yllättävää, sillä mehiläiset ovat maailmanlaajuisesti lämmössä viihtyvä lajiryhmä. Verimaamehiläinen on levinnyt laajalle ja se pärjää myös ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Ne jatkavat nyt elämäänsä pikkuisina toukkina, jotka kuoriutuvat aikuisina mehiläisinä vasta ensi keväänä. Ensimmäisenä vastaan tulee melko suurikokoinen ja huomiota herättävä laji. Pään ja vatsapuolen karvat ovat vaalean beiget. Jani Järvi etsii mehiläisiä voikukista, sillä ne vetävät alkukesällä mehiläisiä puoleensa. Retken aikana verimaamehiläisiä tulee vastaan eniten, yhteensä muutama kymmen. Seuraavaksi voikukasta löytyy keskikokoinen mehiläinen, jonka selkä on lyhyen ja tiiviin, voimakkaan tiilenpunaisen karvan peitossa. Paju ruokkii monet Aikaisten lajien suosituin ravintokasvi on paju, tai siis lukuisat eri pajulajit. Hotellin tekoon löydät ohjeet verkkosivuiltamme. Sitä tavataan ”Onko takaruumiin kärki punainen?”, Jani Järvi kysyy. Savelan laajaa nurmikkoaluetta ei ole onneksi leikattu ja kukat on säästetty, ainakin toistaiseksi. Evoluutio on hitsannut kukkien ja mehiläisten aikataulut yhteen
Mehiläiset ja kimalaiset ovat karvaisia; karva kerää siitepölyä ja on tärkeä myös kukkien pölytykselle. W IK IM ED IA CO M M O N S PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O. Ampiaisesta mehiläiset erott aa melko helposti, sillä kaikki ampiaisemme ovat keltamustaraidallisia ja kiiltelevän kaljuja. Kimalaiset ovat tanakoita. Se ja siipien määrä (4) erott avat joukon kukkakärpäsistä, joilla on vain etusiivet. Kaikki edellä mainitut kuuluvat myrkkypistiäisiin, ja naaraalla on pistin. suomenluonto.fi 45 suomenluonto.fi 45 Mehiläinen, ampiainen vai kimalainen. Ampiainen on kalju ja keltamusta. Kimalaisen tuntee tanakasta muodosta. Kuvassa tarhamehiläinen. Mehiläiset ovat karvaisia. Liikkeellä on monenlaisia pörriäisiä – miten mehiläiset tunnistaa joukosta
Koiraat eivät sitä tee. Housumehiläisnaaraan takajalat ovat keltaisen karvan peittämät – aivan kuin sillä olisi housut jalassa.. Naarasyksilö siis, joka kerää toukilleen ruokaa. Takajalkojen värin huomaa helposti. Lajiparia on vaikea erottaa, sitä varten yksilö olisi pyydystettävä ja tutkittava keski selän kuvioita mikroskoopin alla. Se on vähän rypsin näköinen alkukesällä kukkiva laji, jota näkee laajoina kukintoina teiden pientareilla. Oja on oikeastaan puro, mutta suurelta osin tietysti perattu. Se on joko piennartai kanankaalimaamehiläinen. Hetken odottelun jälkeen löytyykin ensimmäinen asiakas. Siemenet ovat jo kehittymässä ja lehdet kasvussa. Onko se kärpänen. Koiraat eivät sitä tee. Naaraan tuntee siitepölystä Kävelytien varresta Järvi äkkää peltokanankaalia. Seuraavaksi Järvi tunnistaa pienen mustan mehiläisen, jossa on vaaleita karvoja. Löydämme kanankaalilta myös yhden punajalkavakomehiläisen. Otus on vain hieman pidempi kuin kukan halkaisija, siis sentin luokkaa. Otus laskeutuu kukkaan. Takajalat ovat täynnä keltaista siitepölyä. Ei ehkä kaikista hurmaavin kukka, mutta yhtä kaikki pölyttäjille tärkeä. Moni sanoisi sitä rikkaruohoksi. Siirrymme Longinojan varteen, joka laskee Savelassa Vantaanjokeen. Se on melko samannäköinen kuin tarhavakomehiläinen, mutta nimensä mukaisesti jalat ovat vaaleanoranssit. Savelan voikukkien lisäksi näemme verimaamehiläisiä rohtoraunioyrtin, valkopeipin ja peltokanankaalin kukissa. 46 suomenluonto.fi Euroopasta Mongoliaan, Kamtšatkalle ja Japaniin saakka, ja sen mesija siitepölykasveiksi kelpaavat monet lajit, niin kuin runsaslukuiselta generalistilta voi olettaakin. Sen varrella kasvaa tiheäsKU VA T RI IK KA KA AR TI N EN Naaras kerää toukilleen ruokaa. On se mehiläinen, mutta hyvin pieni! Takaruumis on voimakkaan raidallinen, lähes mustavalkoinen. Hyvin pieni otus, joka lentää poukkoillen. Järvi ehdottaa, että katselemme muitakin kukkia kuin voikukkia, koska niistä voisi löytyä eri lajien mehiläisiä. Tutkailemme vaahteroita, mutta niiden kukinta on ohi. ”Tarhavakomehiläinen”, Järvi tunnistaa
Järvi terästäytyy. Odotamme rohtoraunioyrttien luona. Otus palaa! Se lentää nopeasti aaltoillen ja mutkitellen raunioyrttien lomassa. Otus palaa. Tarhavakomehiläinen tulee usein puutarhoihin ja laji on mieltynyt myös hikisen ihon pintaan.. Pian joku suurikokoinen otus lentää ohi. Ensimmäiset kukat ovat vasta auenneet. Naaraan takajalat ovat paksun, kullankeltaisen karvan peitossa. Se on yksi näyttävim mistä mehiläislajeista. Suuria ja pieniä, mustia, hopeakarvaisia, erikoistuneita puussa ja maakoloissa pesiviä pitkäsarvia ja housujalkoja. ”Se näytti vähän pitkäsarvimehiläiseltä”, hän sanoo. suomenluonto.fi 47 ti puita ja pensaita, joiden lomaan jää pieniä kosteita niittylaikkuja. ”Housumehiläinen.” Sekin on näyttävä laji, isokokoinen karvaturri. Harmitus on helppo ymmärtää, kun on päässyt näkemään miten monenlaisia mehiläisiä on olemassa. Seisoskelemme hetken kukkien äärellä ja silmäilemme näkyykö liikettä. Järveä surettaa, että tarhamehiläinen vie niin suuren osan mediahuomiosta. Yhdessä kohtaa kasvaa rohtoraunioyrttiä. Myöhemmin Järvi kertoo, että kyseessä on toinen hänen lempilajeistaan. Se lentää mutkitellen yrttien lomassa. Aivan kuin sillä tosiaan olisi housut jalassa! Järvi kertoo, että hän kävi etsimässä lajia Helsingin Isosaaresta, missä se oli nähty aikaisemminkin, ja näkikin niitä. Niiden rinnalla tarhamehiläinen vaikuttaa aika tavanomaiselta. Jutun aiempi versio on julkaistu Suomen Luonnon verkkosivuilla, jossa myös esitellään lisää mehiläislajeja. ”On se se, pitkäsarvimehiläinen!”, Järvi innostuu. Se on koirasyksilö, joka partioi eri kasvien luona. Laji onkin helppo tuntea. Se odottaa ja etsii parittelukumppania, naarasta, joka tulisi hakemaan kukista mettä. On tyypillistä nähdä koiras näin, lentelemässä levottomana kukkien luona partioiden, malttamatta laskeutua kukkaan. Koiraan tunto sarvet ovat yhtä pitkät kuin otus itse. No mikä se toinen on
Nimensä mukaisesti se muuraa pesäkomerot ja kolon suun umpeen savea hyödyntäen. Koiras on helppo tuntea erittäin pitkien tunE R A K K O M E H I L Ä I S K O U L U Tavallisimpia erakkomehiläisiä Vattusimamehiläinen Rusomuurarimehiläinen Pajukkokiertomehiläinen Pajukkomaamehiläinen. Levinneisyys ja runsaus: Rusomuurarimehiläinen on melko uusi, Suomeen kaakosta levittäytynyt laji. Elää paahteisilla paikoilla ja perinneympäristöissä, mutta myös ihmisen muokkaamissa elinympäristöissä. Elintavat: Naaras kerää siitepölyä vain pajuilta, mutta käy toisinaan medenhaussa voikukilla kuten koiraatkin. RUSOMUURARIMEHILÄINEN Osmia bicornis Tuntomerkit: Naaraat ovat selvästi suurempia kuin koiraat (8–15 milliä). Pesii erilaisiin koloihin ja rakosiin, kattopaanuihin, onttoihin ruokoihin ja jopa avaimenreikiin. Naamakarvat ovat mustat tai harmahtavat, takaruumis miltei karvaton ja kiiltävän musta. Pajukkokiertomehiläiset löytävät isäntälajien pesimäalueen hajun avulla. Keskiruumiin karvoitus rusehtavaa tai harmaata, takaruumiissa enimmäkseen ketunpunaista, pää ja takaruumiin kärki ovat mustat. Pää ja keskiruumis mustat, takaruumis musta-keltaraidallinen ja voi tuoda mieleen ampiaisen. Keskiruumiin karvapeite harmaanvalkoinen ja tiheä. Levinneisyysalueellaan runsas. Levinneisyys ja runsaus: Eteläja KeskiSuomessa paikallisesti runsas. PAJUKKOKIERTOMEHILÄINEN Nomada lathburiana Ulkonäkö ja tuntomerkit: Suurikokoinen (9–13 milliä). Elintavat: Simamehiläiset pesivät korsien sisälle ja ovat hyönteishotellien vakiovieraita. Tiesitkö: Naaras sulkee pesäkolon suun aina poistuessaan pesästä. Viihtyy ihmisen läheisyydessä, pihoilla, puistoissa ja puutarhoissa, myös kaupunkialueilla. PAJUKKOMAAMEHILÄINEN Andrena vaga Ulkonäkö ja tuntomerkit: Suurikokoinen (11–15 milliä). Pää roteva, yläleuat vahvat ja naaraalla oranssi vatsaharja siitepölyn kuljetusta varten. Simamehiläiselllä on kaksihaarainen kieli, jonka avulla se levittäää silkkimäisen kalvon pesän sisälle. Elää paikoilla, missä pajut menestyvät, eli metsien laidoilla ja jokirannoilla, mistä läheltä löytyy paljasta hiekkamaata. Esimerkiksi vadelman varret ja ruo’ot kelpaavat pesäpaikoiksi. Levinneisyys ja runsaus: Yleinen laji pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Naaraalla on naamassaan kaksi pitkänomaista vaaleankeltaista täplää ja koiraalla myös täplien välinen alue on enimmäkseen kellertävä. Levinneisyys ja runsaus: Esiintyy yleisenä Eteläja Keski-Suomessa. 48 suomenluonto.fi VATTUSIMAMEHILÄINEN Hylaeus communis Tuntomerkit: Pieni (4,5–7 milliä), musta ja kalju, ja muistuttaa ulkonäöltään petopistiäistä. Pesäkäytävä voi olla jopa 60 senttiä pitkä. Naamakuvioiden muoto on simamehiläisillä lajityypillinen. Käyvät munimassa munansa toisten lajien pesiin. PITKÄSARVIMEHILÄINEN Eucera longicornis Tuntomerkit: Isokokoinen laji (14–16 milliä). Elintavat: Rusomuurarimehiläinen on tuttu vieras hyönteishotellissa. Elintavat: Pesävieras eli loinen, kuten kaikki suvun lajit ovat. Naaraan jalat ja keskiruumiin lyhyt karvoitus oranssia
Naaraalla on takaruumiin kärjessä selvä vako ja takaruumiin selkäkilpien takareunoissa on vaaleat ripsivyöt. Lajin tapaa usein ruokailemasta voikukilta, pajuilta, vaahteroilta, orapihlajalta ja ruusulta. Hyvällä paikalla pesiä voi olla sata löyhässä yhdyskunnassa. Levinneisyys ja runsaus: Suomessa yleinen suurin piirtein Vaasa–Pohjois-Karjala-linjan eteläpuolella. Laukkuverhoilijamehiläisiä tavataan puutarhoissa, tienpientareilla ja metsien reunoissa. Verimaamehiläinen on saanut nimensä naaraan keskiruumiin ja takaruumiin kärjen tummanpunaisesta karvoituksesta, jonka perusteella naaras on helppo tuntea. Levinneisyys ja runsaus: Hyvin yleinen Etelä-Suomessa, pohjoisessa harvinaisempi, mutta tavataan miltei koko maassa. Karvoitus on väriltään vaalean punaruskeaa tai harmahtavaa. Hietamehiläisten englanninkielinen nimi sweat bees johtuu siitä, että hiki houkuttelee monia lajeja ruokailemaan iholle. Takaruumiissa on vaaleita karvavöitä ja koiraan etujalat ovat vaaleat ja leventyneet. Levinneisyyden pohjoisraja Iisalmi–Siikajoki–Oulu-linjalla. Pitkäsarvimehiläisen pesäpaikat ovat yleensä hiekkaisen rinteen yläosassa. Elintavat: Lentelee erityisesti runsaskukkaisilla voikukkaniityillä, mutta elää myös pajukkoisilla metsälaidoilla. Elintavat: Naaras kerää siitepölyä vain hernekasveilta, pääasiassa niittynätkelmältä. Elää puutarhoissa, kaupunkialueilla, metsien reunoissa ja rinnemaastoissa, pelloilla ja avomailla. LAUKKUVERHOILIJAMEHILÄINEN Megachile willughbiella Tuntomerkit: Suurikokoinen (12–16 milliä). TARHAVAKOMEHILÄINEN Halictus tumulorum Tuntomerkit: Pienikokoinen (6–8 milliä). VERIMAAMEHILÄINEN Andrena haemorrhoa Tuntomerkit: Koko 8–12 milliä. Koiraan karvapeite on vaalea, väriltään harmaa, kellertävä tai punaruskea, ja sen naama on osaksi keltainen. Koiras ruokailee usein metsäkurjenpolven kukilla. Naaras on samankokoinen kuin koiras ja sen karvapeite on punertava. Lisää lajeja: www.suomenluonto.fi/erakot E R A K K O M E H I L Ä I S K O U L U Pitkäsarvimehiläinen Laukkuverhoilijamehiläinen Tarhavakomehiläinen Verimaamehiläinen. Levinneisyys ja runsaus: Yleinen Eteläja Keski-Suomessa. Koiraan karvat vastaavasti ovat ruskeat ja lisäksi sillä on runsaasti vaaleita naamakarvoja. Levinneisyys ja runsaus: Esiintyy Eteläja Keski-Suomessa, runsaimpana Ahvenanmaalla, pohjoisimpana Kuopiossa. Kulkuaukko on melko iso, pikkurillin pään kokoinen. Elintavat: Tarhavakomehiläistä on pidetty Suomessa erakkona, mutta etelämpänä siitä tunnetaan yhteiskuntia muodostavia kantoja. Elintavat: Verhoilijamehiläiset tekevät pesänsä puunkoloihin ja -rakoihin, kuten lahopuuhun vanhoihin kovakuoriaisten reikiin ja seinien rakoihin tai kaarna alle. Pää, keskiruumis ja joskus myös takaruumis ovat pronssinhohtoiset. suomenluonto.fi 49 tosarvien perusteella, jotka ovat yhtä pitkät kuin sen ruumis. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että ne vuoraavat toukkakopan sisustan kasvinlehtien palasilla. Pää voimakasrakenteinen ja ruumis tiheäkarvainen. Pohjoisimmat yksilöt tavattu Muoniosta, Kittilästä ja Sodankylästä. Koiras on naarasta huomattavasti hoikempi ja sillä on pitkät tuntosarvet
K = Kyllä, E = Ei, EOS = En tiedä/En halua sanoa K K E K K K K K VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PS KD. Kuuden kysymyksen perustelut ovat ohessa, ja lisäksi kahden kysymyksen perustelut löytyvät jutun pidemmästä versiosta lehden nettisivuilta. 50 suomenluonto.fi KU VA JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I / VA ST AV AL O EU-VAALIKYSELY Suurpedot, ennallistamisasetus, maatalous ja metsät jakavat puolueita Suomen Luonnon EU-vaalikyselyssä. EU:lla on ollut tärkeä rooli monen ilmastotavoitteen asett amisessa ja päästöjen vähentämisessä. TYÖRYHMÄ ISMO TUORMAA, ANTTI HALKKA, ANNA TUOMINEN, TERO JÄMSÄ V ahva ilmastotyö EU:ssa saa kannatusta Suomen Luonnon tekemässä EU-vaalikyselyssä. Määräaikaan mennessä vastauksia saatiin kahdeksalta puolueelta. Mitä mieltä olett e väitt ämästä: EU:n on edelleen vahvistett ava toimiaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kysymyksiin oli mahdollisuus vastata lyhyesti Kyllä/Ei/ En tiedä/En halua sanoa. Maataloudessa Keskusta, Perusuomalaiset ja KD eivät ole valmiita siihen, että EU:n maatalouspolitiikka edistäisi nykyistä paremmin luontoja ympäristötavoitteita. 1. EU:n roolin vahvistaminen ilmastoasioissa sai kaikkien vastaajien paitsi Perussuomalaisten (PS) kannatuksen. EU:n roolin vahvistaminen ilmastoasioissa sopii lähes kaikille. Keskusta ei kajoaisi ahmaan, eikä Kristillisdemokraatit ilvekseen. Samat puolueet ja Kokoomus vastustavat EU:n ympäristötavoitteiden lisäämistä metsissä. Kysymykset metsistä, maataloudesta ja suurpedoista jakoivat puolueita. Rahoitusta luontoon ja ilmastoon olivat valmiit lisäämään muut kuin PS ja Kristillisdemokraatit (KD). Suomi oli hiljattain mukana luonnolle tärkeän ennallistamisetuksen kaatamisessa. Vain Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat lievennyksiä kaikkien suurpetojen suojeluun. Muut joko jättivät vastaamatta tai kannattivat lievennyksiä suden, karhun, ahman ja ilveksen suojeluun EU:ssa. Nyt keskustellaan vuoden 2040 tavoitt eista. Vastauksia sai perustella lyhyesti. Muut kuin Perussuomalaiset myös kannattivat sitä, että EU edistää tuotteiden kestävyyttä ja korjattavuutta. Keskusta, Kokoomus, KD ja Perussuomalaiset eivät lämpene asetukselle vieläkään, mutta Vihreille, Vasemmistoliitolle ja SDP:lle sekä hallituspuolueista RKP:lle asetus kelpaisi. Suomen Luonto esitti eduskuntapuolueille kahdeksan kysymystä puolueiden näkemyksistä luontoja ympäristökysymyksiin EU:ssa. EU pyrkii parhaillaan suden suojelun heikentämiseen, ja sen yhteydessä osa jäsenmaista haluaa puuttua myös muihin suurpetoihin
Suurin epäkohta on ennallistamistoimenpiteiden kustannukset, jotka olisivat EU:n kärkeä. KESKUSTA Suomen kanta ennallistamisasetukseen on esitetyssä muodossa kielteinen. PS Ilmastopolitiikan tulee olla realistista, oikein aikataulutettua ja vaikuttavaa. Maataloussektorille on laskettava omat päästövähennystavoitteet ja tukiehdoissa on lisättävä luontoarvojen painoa. Vaikka teemme jo paljon tällä rintamalla Suomessa, olemme myös kaukana valmiista, emmekä voi välttää vastuutamme. Asetuksen ennallistamistoimet muodostuvat Suomessa todennäköisesti kaikista EU-maista kalleimmiksi / per asukas. EU:n ennallistamisasetus on jäissä, koska osa jäsenmaista kääntyi vastustamaan kompromissiesitystä, joka sovittiin neuvotteluissa niin sanotussa trilogissa. Keinojen osalta pitää jättää enemmän liikkumavaraa. 2. VIHREÄT Vihreät haluaa uudistaa maataKeskusta, KD ja PS eivät halua EU:n panostavan maataloudessa luontoon. 3 VASEMMISTOLIITTO Maatalouden päästöjen on oltava mukana ilmastotyössä. Luontokadon pysäyttäminen edellyttää lisää suojelua ja lisää ennallistamista. Tämä edellyttää paitsi irtautumista (erityisesti venäläisestä) fossiilienergiasta mutta myös panostamista eurooppalaiseen energiantuotantoon, mukaan lukien ydinvoimaan. VIHREÄT Maailman maat ovat Pariisin ilmastosopimuksessa sitoutuneet rajoittamaan ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. EU-tason tavoitteiden kirittäminen tukee Suomea omien kunnianhimoisempien tavoitteiden saavuttamisessa. KOKOOMUS Siirtyminen päästöttömään enegiantuotantoon on välttämätöntä, jos ilmastotavoitteissa aiotaan onnistua. Myös nielutasoja on kasvatettava omana tavoitteenaan. Jotta tuo tavoite voidaan saavuttaa, vaaditaan mailta entistäkin tiukempia päästövähennystavoitteita. Niiden rahoittamisesta ei ole kyetty esittämään kunnollista arviota. KD Ympäristöja ilm. Ilmastotoimet on myös tehtävä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti. Pitkissä neuvotteluissa saatiin paljon muutoksia Suomen toivomiin kohtiin ja asetus olisi ollut merkittävä askel eurooppalaisessa luonnonsuojelussa. EU:n tulisikin aikaistaa omaa hiilineutraalisuustavoitettaan vuoteen 2040. SDP EU:n on pidettävä kiinni vuoden 2050 hiilineutraaliustavoitteesta. Päästöjen on laskettava 95 % vuoden 1990 tasoon verrattuna. Ensisijaista on päästä irti fossiiliriippuvuudesta. Ilman kilpailukykyä EU ei voi vaikuttaa globaaleihin päästöihin. suomenluonto.fi 51 1 VASEMMISTOLIITTO On asetettava sitova hiilineutraaliustavoite jokaiselle EU-jäsenvaltiolle. Meidän tulee edistää vähäpäästöisiä teknologioita niin nopeasti kuin se on kansaa ja taloutta romuttamatta teknistaloudellisesti mahdollista. KESKUSTA Ilmastonmuutoksen hillinnän on oltava yhä keskeinen osa EU:n politiikkaa. 2050 voi toteutua. Asetus kohtelisi Suomea huonosti esimerkiksi moniin metsänsä jo kauan sitten hävittäneisiin maihin verrattuna. Ennallistamista voidaan tehdä kansallisista lähtökohdista käsin. PS EU:n ennallistamisasetus uhkaa metsätalouden ja metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä sekä Suomen itsenäistä metsäpolitiikkaa ja metsävarojen käyttöä. Luonnon ennallistamiselle on asetettava nykyistä sitovammat ja voimakkaammat tavoitteet jäsenmaille, ja niitä on päivitettävä tasaisin väliajoin tuoreimman tieteellisen tiedon mukaisesti. 2040 vuoden tavoite on oltava kunnianhimoinen. Tukiriippuvuutta vähennetään, huomioidaan kotimaisen maatalouden heikko tilanne, tehdään toimia kansallisesti ja samalla turvataan suomalainen ruuan tuotanto ja huoltovarmuus. K E E E E K K K VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PS KD K K E E E K K K. Perussuomalaiset ei hyväksy sitä, että EU pyrkii ulottamaan päätösvaltaa suomalaisten metsiin, ohjeistaa metsänhoidossa tai niiden käytössä. SDP :n mielestä ennallistamisasetus olisi pitänyt hyväksyä. EU:n maatalouspolitiikan uutta kautta on jo alettu valmistella. Tarvitsemme sitovan päästövähennystavoitteen vuodelle 2040, jotta hiilineutraaliustavoite v. politiikan oltava jäsenmaiden suhteen oikeudenmukaista. RKP Olemme tyytyväisiä kompromissiesitykseen, jossa RKP:llä oli iso rooli. VIHREÄT Kompromissi ei ole täydellinen, mutta asetus on tärkeä hyväksyä eurooppalaisen luonnon hyvinvoinnin kannalta. SDP Maataloustukia tulee suunnata ja kohdentaa ympäristöystävälliseen ja vähähiiliseen viljelyyn sekä kestävämpään ruokaketjuun. EU:ssa on kaavailtu jälleen päästöjen jättämistä ulkopuolelle, mikä tekee tavoitteiden saavuttamisesta mahdotonta. RKP Haluamme, että EU asettaa heti uuden kauden alussa välitavoitteet päästöjen vähentämiseksi vuoteen 2040 mennessä saavuttaakseen nollapäästötavoitteen vuoteen 2050 mennessä. Useat EU:n ilmastotoimet eivät kohtele jäsenmaita tasavertaisesti. KD EU:n ilmastopolitiikan on muututtava alueellisesti oikeudenmukaisemmaksi ja huomioitava kestävyyden kaikki osaalueet. Meidän on pysäytettävä biologisen monimuotoisuuden häviäminen. Onko mielestänne EU:n maatalouspolitiikan tuettava nykyistä paremmin luontoja ympä ristötavoitteiden saavuttamista. Onko mielestänne ennallistamisasetus hyväksyttävä neuvotellun kompromissin mukaisena. KOKOOMUS Nykyisellään ennallistamisasetuksen hyväksymiselle ei ole edellytyksiä. On huolehdittava riittävistä kannustimista ja investoinneista tavoitteen saavuttamiseksi. 3. EU:n on jätettävä jäsenmaille riittävästi liikkumatilaa päästövähennysten toteuttamisessa. 2 VASEMMISTOLIITTO Kompromissiesityksen hyväksyminen on tärkeä ensiaskel sitovassa EU-lainsäädännössä luontokadon pysäyttämiseksi
Huoltovarmuuden kannalta maatalous on keskeinen. PS Sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia on yksiselitteisesti peruttava ja lakattava edistämästä. Ympäristötavoitteita edistetään metsissä niin hiilensidonnan kuin monimuotoisuuden osalta. Samalla tiedostamme sen, että direktiivit, kuten luonnon ennallistamispäätös, koskevat myös metsiä. EU voi tehdä rajoituksia, mutta se on tehotonta, ellemme pysty vaikuttamaan tuotantoon myös muualla maailmassa. 4. Haluamme, että tuottajilla Suomessa on parhaat mahdolliset toimintaedellytykset ja sitä varmistetaan YMP:n kautta. KESKUSTA Kulutusta on kohtuullistettava ja irrotettava se kertakäyttökulttuurista. EU:n on tuettava ja asetettava raamit, mutta Suomella tulee kuitenkin olla päätösvalta omista metsistä. 52 suomenluonto.fi loustukijärjestelmää kestävämmäksi. Metsät ovat tärkeä hiilinielu ja suomalaisille metsäluonto on lähellä sydäntä. RKP Tuemme EU:n Pellolta pöytään -strategiaa sekä EU:n Green Deal-ohjelmaa, jota olemme olleet sekä valmistelemassa että hyväksymässä ja ovat suurilta osin hyviä. Suomen metsiä tulee hoitaa jatkossakin kokonaiskestävästi. KD Yhteisen maatalouspolitiikan tarkoitus on varmistaa EU:n ruokaturva, kohtuuhintaiset elintarvikkeet ja kohtuullinen toimeentulo viljelijöille. 5 VASEMMISTOLIITTO Tuotteissa, teollisuudessa ja rakentamisessa on siirryttävä luonnonvaroja riistävästä kertakäyttötaloudesta aitoon kiertotalouteen. Suomen metsäpolitiikasta päättäminen kuuluu Suomelle ja suomalaisille itselleen, ei kellekään muulle. Merkittävin taustasyy sekä ilmastokriisiin että luontokadon kiihtymiseen on luonnonvarojen ylikulutus. KOKOOMUS Maataloutta on kehitettävä ympäristöllisesti kestävään suuntaan, kuitenkin pitäen etusijalla riittävästä omavaraisuudesta ja huoltovarmuusnäkökohdista huolehtimisen. Kiertotalous lisää työllisyyttä, kun kertakäytön sijaan tuotteita korjataan ja uudelleenkäytetään. KOKOOMUS Kokoomuksen mielestä metsien käyttöön liittyvän päätösvallan on pysyttävä kansallisella tasolla. On kuitenkin varmistettava, että maatalouspolitiikan keskiössä on jatkossakin aktiivinen ruoantuotanto. Kaikki vanhat metsät suojeltava. KESKUSTA Tärkeänä osana maatalouden harjoittamista ovat myös monipuoliset luontoja ympäristötoimet. Esimerkiksi suomalaisen kulutuksen ilmastopäästöt ovat vähentyneet Suomen sisällä, mutta tuontipäästöt eivät. Suomesta ei voi tehdä EU:n luontotai energiareservaattia. Onko mielestänne EU:n edistettävä nykyistä enemmän ympäristötavoitteiden saavuttamista myös metsissä. Se on myös osa huoltovarmuutta ja turvallisuutta. VIHREÄT Kertakäyttötalous ja liiallinen kuluttaminen ovat ympäristöongelmien juurisyy. Emme voi kannattaa vallan keskittämistä EU:lle. SDP SDP:n tavoitteena on vahva ja kunnianhimoinen yritysvastuulaki. Tukipolitiikalla tulee vastata näihin asioihin nykyistä paremmin. Viljelijöillä pitää olla mahdollisuudet tuottaa ruokaa kannattavasti. PS Perussuomalaiset ei hyväksy sitä, että EU pyrkii ulottamaan päätösvaltaa suomalaisten metsiin, ohjeistaa metsänhoidossa tai sen käytössä. Biopohjaisilla ratkaisuilla on myös tärkeä asema fossiilisten raaka-aineiden korvaajana. K E E E E K K K VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PS KD K K E K K K K K. Olisitteko valmis kannattamaan EU:ssa uusia entistä vahvempia säädöksiä, joilla edistettäisiin EU:ssa ja sen ulkopuolella valmistettavien tuotteiden kestävyyttä, ympäristöystävällisyyttä ja korjattavuutta. Kunnioitamme omistusoikeutta ja lähdemme siitä, että Suomessa metsänomistajat ovat halukkaita ja kykeneviä huolehtimaan metsistä kestävällä tavalla. VIHREÄT Suomi on osana Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaa sitoutunut suojelemaan kaikki vanhat metsänsä. KESKUSTA Metsäpolitiikka ei kuulu EU:n toimivallan piiriin. KD Metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätösvaltaan ja näin pitää olla myös tulevaisuudessa, sillä metsät ja metsätalous ovat valtavan erilaisia ympäri maanosan. On huolehdittava, että suomalaisten metsien, metsäluonnon, metsänomistajien ja metsäteollisuuden näkökulmat huomioidaan. Tuet eivät toimi tehokkaasti ympäristön tai maatalousyrittäjien kannalta: ilmastonmuutos etenee, luonnon monimuotoisuus heikkenee ja maanviljelyn kannattavuus on surkea. Vesistöjen ja biodiversiteetin suojelutoimenpiteitä on tehostettava myös luonnonvarojen taloudellisen käytön yhteydessä, etenkin metsätaloudessa ja kaivostoiminnassa. Ne eivät sulje toisiaan pois. EU:ssa on edistettävä lainsäädäntöä, joka parantaa kiertotaloutta, pidentää tuotteiden käyttöikää sekä ottaa huomioon ympäristön ja ihmisoikeudet tuotantoketjuissa ja kulutuksessa. Olennaista on resurssitehokkuus, korjattavuus ja kierrätettävyys. 4 VASEMMISTOLIITTO Suojelualaa on lisättävä tieteellisen tiedon vaatimalle tasolle. On järkevää, että sääntelyä tehdään EU-tasolla, jolloin myös muille jäsenmaille tulee velvoitteita. RKP RKP haluaa, että metsäpolitiikka on jatkossakin kansallinen asia. Karhu, susi, ilves ja ahma jakavat puolueita. 5. SDP Metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen toimivaltaan, mutta EU:n ilmastoja luontopolitiikka, esimerkiksi ennallistamisasetus tai maaperän terveysdirektiivi vaikuttavat kansallisesti. RKP Haluamme että EU työskentelee kiertotalouden kehittämiseksi, jotta rajallisten luonnonvarojen käyttöä voidaan vähentää. Maatalous nähtävä ympäristöja ilmastokysymyksissä osana ratkaisua, ei ongelmana
KOKOOMUS Kokoomus kannattaa siirtymistä kertakäyttökulttuurista kohti kestävää kiertotaloutta. Valvontaa ja kuluttajansuojaa vahvistettava. RKP Samat EU-säännöt pitää koskea kaikkia suurpetoja, joten niiden eritteleminen ei ole EU-tasolla suotuisaa. Jäsenmaille mahdollistettava tarpeellinen kannanhoito, jotta petovahingot voidaan välttää. EU:lla on toimivaltaa alueensa ympäristösääntelyyn ja siten myös metsäluontoon. Tarpeettomat metsästysrajoitukset elinvoimaisten lajien osalta pitää poistaa. Suojelun täytyy aina perustua tosiasioihin ja esimerkiksi suden suojelun heikentäminen ei ole linjassa sen kanssa, että susi on Suomessa erittäin uhanalainen. Myös vahinkoa tai vaaraa aiheuttavia häirikköyksilöitä on jatkossakin voitava poistaa. Suojelutoimet ovat tuottaneet tulosta, sillä suden, karhun ja ilveksen kannat ovat vahvistuneet. Mitä mieltä olette väittämästä: EU:n on suunnattava entistä enemmän rahoitusta ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämiseen. SDP Suojelun hyväksyttävyys ja toimiva keskusteluyhteys eri tahojen (viranomaiset, paikallisväestö, metsästäjät, luonnonsuojelujärjestöt) välillä on tärkeä. Suurpedot kuuluvat Suomen ja monen muun EU-maan luontoon. Tämä ei tarkoita, että kaikkien suurpetojen suojelua tulisi Suomen tasolla kuitenkin lieventää. 6. 8. suomenluonto.fi 53 KD EU:n sisälle tuotavilta tuotteilta on edellytettävä samoja ympäristö-, laatuja vastuullisuusvaatimuksia kuin EU:n alueella tuotetuilta tuotteilta, mukaan lukien myös vaatetusteollisuus. 6 VASEMMISTOLIITTO Erityisesti erittäin uhanalaisen suden ja ahman suojelutasoja ei ole syytä laskea. KESKUSTA Suurpedot ovat osa Euroopan luontoa ja niiden suojelu on perusteltua. PS Maamme elinkeinoelämä on huolestunut EU:n kasvaneesta sääntelytaakasta. Yritykset ja kuluttajat osaavat suosia laatua ja kestävyyttä myös ilman EU:n sääntelyä. SDP kannattaa joustavuutta sääntelyyn niin, että paikalliset olosuhteet, sosiaaliset syyt ja suojelun taso otetaan huomioon kannan sääntelyssä. VIHREÄT EU:n tason linjat täytyy säätää koko EU:n suurpetokannat huomioiden, ja siitä näkökulmasta nykyiset rajoitukset ovat perusteltuja. KD Luontodirektiiviä päivitettävä vastaamaan kasvaneita petokantoja, jotta lajit pysyvät ihmisarkoina. EU:n petopolitiikkaa ja luontodirektiiviä on kehitettävä mahdollistamaan paremmin ihmisen ja suurpetojen välinen yhteiselo ja petovahinkojen ennaltaehkäisy. KOKOOMUS Mikäli laji on elinvoimainen, sitä on voitava metsästää kannanhoidollisin perustein. KESÄKUUTA.. Pyydämme vastaamaan kysymykseen: Kannattaako puolueenne suden/karhun/ahman/ilveksen suojelun lieventämistä EU:n lainsäädännössä. Suojelun tasoa ja keinoja on päivitettävä vastaamaan lajien tilaa. Onko mielestänne hyvä, että EU vaikuttaa lainsäädännöllä Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Materiaalien kierrätystä EU:n tasolla moninkertaistettava. Puolueiden perustelut vastauksiin 7 ja 8 löytyvät Suomen Luonnon verkkosivuilta www.suomenluonto.fi/eu-vaalit2024 SUSI KARHU AHMA ILVES K K E E K K K K E EOS K K K EOS E K VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PS KD E EOS K K K EOS E K E EOS K EOS E EOS E K E EOS K E K EOS E K VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PS KD K E E K E E K E EUROPARLAMENTTIVAALIEN VAALIPÄIVÄ SUOMESSA ON 9. Pääsääntöisesti kestävyys, ympäristöystävällisyys ja korjattavuus tulisi jättää mahdollisimman pitkälle markkinoiden hoidettavaksi. PS Euroopan unionissa on vaikutettava, jotta susi, karhu, ilves ja ahma siirretään luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V, jolloin niitä ei pidettäisi enää tiukasti suojeltuina, vaan kantoja voitaisiin helpommin säädellä metsästyksellä. EU:ssa on käynnissä keskustelu suden suojelusta, ja sen yhteydessä on puhuttu myös muista suurpedoista. Hallittu metsästys on osa elinvoimaisten suurpetokantojen hoitoa. 7
Långbodauddenissa on upeat jääkauden hiomat silokalliot.. 54 suomenluonto.fi Peikonpolkua pähkinälehtoon TEKSTI JA KUVAT JUKKA PALM Hangon kupeessa, kaupungin koillispuolella, sijaitsee hieman tuntemattomaksi jäänyt merellinen kohde. Rauhallisella ja pienellä alueella on koettavana monenlaista luontoa
Lapasotka on arvioitu erittäin uhanalaiseksi. Sieltä käsin patikoi puolisen tuntia Trollbergetille. Harmaapäätikan kaihoisaa viheltelyä kantautuu korviimme välillä lähempää, välillä kauempaa. Käenkaalien ohella väriläiskinä kuolleiden lehtien kuorruttamasta maasta erottuvat siellä täällä liihottelevat sitruunaperhoset. Alueella ei saa telttailla, joten valitsemme tukikohdaksemme Silversandin leirintäalueen. Hentovartinen korpiimarre kurkott elee kohti valoa.. Täältä on hyvä kiikaroida ohi lentäviä ja kauempana uivia lintuja. Puutiainen odott aa seuraavaa veriateriaa kielonlehden kärjessä. Aamutuimaan pipo ja kynsikkäät ovat tarpeen, vaikka aurinko paistaakin. Kevät on vielä viileä, mutta elättelemme silti toiveita ensimmäisten pääskyjen näkemisestä. Telttaan kantautuu haahkojen nau´unta, unen rajamailla äänimaisemaa hallitsee tovin joutsenen raskas lentoonlähtö. Matkaa Hangon keskustaankaan ei ole kuin kuutisen kilometriä. Sieltä Peikonpolku kiemurtelee länteen Lång bodauddeniin ja itään Furunäsiin. Aluskasvillisuus ei vielä rehota täydellä voimallaan. Trollbergetin ja Långbodauddenin välisessä lahdenpohjukassa sijaitsevasta lehdosta noustaan mäntyä kasvavaan sekametsään. Jos malttaa kumartua, voi kukkien terälehdissä erottaa hiuksenhienot vio letit suonet. Pirteästi kipittelevien västäräkkien saattelemina laskeudumme kalliolta Långbodauddeniin johtavalle polulle. Naaraiden poskissa, nokan tyvessä, tuikkivat vaaleat laikut. Lapasotkien parvi pulisee noin sadan metrin päässä rantakalliosta. Peikonpolulle Vihervarpunen särisee käskevästi Trollbergetin tuntumassa olevalla parkkipaikalla. Parinkymmenen lapasotkan joukossa näyttää uiskentelevan pari jouhisorsaakin. Yksi näistä on Långbodauddenin pähkinäpensaslehdon, Trollbergetin kallion ja kivikkorantaisen Furu näsin muodostama kokonaisuus. Merkittävimmät syyt ahdinkoon ovat öljyvahingot ja metsästys. Kallioalue muodostaa pienen niemen. suomenluonto.fi 55 H ankoniemen etelärannan tunnetut lin tulahdet ja Tulliniemen luontopolku Manner-Suomen eteläisimmässä kärjessä ovat suo sittuja, ja niiden varjoon tup paavat jäämään Hankoniemen muut hienot luontokohteet. Trollbergetin ja Furunäsin kainaloon jää pieni sievä luonnontilainen hiekkaranta. Långbodauddenin upeat pähkinäpensaat eivät vielä ole täydessä lehdessään. Juhla-asussaan lapasotkakoiras muistuttaa tukkasotkaa, mutta sillä ei ole töyhtöä ja selkä on hopeanharmaa. Suomen pesimäkanta on joitakin satoja ja taantuu edelleen. Sinne suuntaamme vaimoni Johannan ja sekarotuisen koiramme Sirin kanssa viikonlopuksi. On jo pimeää, kun pystytämme leiriä. Trollbergetin huipulta avautuu laaja näkymä ympäröivälle merialueelle. Polun reunalla pilkahtelevat ketunleipänäkin tunnetun käenkaalin valkoiset kukat
Aluskasvillisuutta hallitsee tiheä kielokasvusto. Erään lehden kärjessä näkyy musta piste, josta näyttää lähtevän kaksi karvaa. Kertomisia näillä maailman pisimmän muuttomatkan tekevillä linnuilla varmasti riittääkin. Neljä meriharakkaa rei´ittää saarekkeina paljastunutta hiekkapohjaa terävillä nokillaan. Elämää rannalla Palaamme Trollbergetin laelle evästelemään. Se laskeutuu hetkeksi läheisen koivun oksalle kuin tarkastaakseen mitä meillä on eväänä. Hintelä orava kieppuu pähkinäpensaan notkeilla oksilla. Puutiainen se siinä viuhtoo eturaajojaan veriaterian toivossa. Käenkaali kukkii varhain keväällä. Lehdon siimeksestä kiemurtelee polku jääkauden hiomille silokallioille. Meillä ei tällä kertaa ole hätää, näimmehän jo sitruunaperhosia. Polku vaihtuu hetkeksi hiekkatieksi, joka johdattaa kuusivaltaisen ja hämärän metsikön läpi valoisaan pähkinäpensaslehtoon. Aika ajoin ne syöksyvät veteen ja napsivat pikkukaloja murhaavan tehokkaasti. Välillä ne istahtavat rinnakkain rantavedestä pilkistävälle lohkareelle kuin kuulumisia vaihtaakseen. Ja katoaa yhtä pian kuin ilmestyikin. Kotka saa nopeasti saattajikseen pari lokkia. Vanha kansa tiesi suruvaipan raskaiden aikojen airueeksi, mikäli sen sattui havaitsemaan kevään ensimmäisenä perhosena. Välillä porkkananokat lehahtavat seuraavalle hiekkasaarekVastavalo tuo kauniisti esiin kielonlehtien rakenteen. Kauempana rannasta meren pinta äkisti rikkoutuu risteävistä vanoista, kun kymmenet vesilinnut sinkoavat kuka minnekin. Paikalle liitänyt merikotka on saanut ne suunniltaan. Sitten se lennähtää tiehensä, emmekä enää tapaa. Kevätaurinko on herätt änyt talvehtineen suruvaipan lämmitt elemään.. Merikotka ei piittaa tuon taivaallista niiden hyökkäilyistä, sen enempää kuin kalliomännikössä mekastavan korppiparin kiroilustakaan. Lapintiirapariskunta lentelee edestakaisin muutaman kymmenen metrin lenkkiä kalliorannan suuntaisesti, katseet tiukasti mereen nauliutuneina. 56 suomenluonto.fi Matkalla kohti Långbodauddenia se vilahtaa muutaman kerran, mutta ei tohdi näyttäytyä paremmin. Sankan kuusikon ja kalliorannan puristuksissa oleva pähkinäpensaslehto on pikkuinen, mutta pensaat ovat komeita. Lehdosta silokallioille Laulurastaat livertävät kilpaa. Vesi on matalalla. Pariuskolliset lapintiirat kun viettävät talven Etelämantereella toisistaan erillään. Salaperäinen harmaapäätikka suvaitsee näyttäytyä meille viimein. Molemmat lajit ovat aikuistalvehtijoita, siksi niihin törmää aikaisin keväällä. Pienempi, mutta yhtä lailla tummanpuhuva lekuttelija laskeutuu kalliolle jäkälien lomaan. Vastavalo tuo kauniisti esiin kielojen lehtien rakenteen. Kuskus kypsyy retkikeittimellä nopeasti. Siellä täällä se paljastaa lehdillä lymyilevien hämähäkkien ja hyönteisten siluetteja. Lehdet eivät vielä ole yltäneet täyteen mittaansa ja vihreyskin on vielä kovin hentoa. Kotilot, simpukat tai hietamadot eivät ole turvassa meriharakoilta hiekkaan kaivautuneinakaan. Aikansa kotka liitelee laajaa ympyrää. Se höystetään kuhalla
Muuten mustaa pistiäistä koristavat takaruumiin oranssit raidat. Niemenkärjessä sijaitsee laavu tulipaikkoineen ja puucee. Nyt niitä tavataan yleisesti Hangon ja Rauman välillä ja hajahavaintoja on jo Helsingistä asti. Hiekkaakin valkoisempana rannalla pilkistää liejutaskuravun kitiinikuori, 10 sentin kolikon kokoinen. Siinä suikertelee merinätkelmää. Teemme jo lähtöä, kun äkkäämme polulla pilkistävän juuren päällä liikettä. Pääskysiä emme tänä viikonloppuna nähneet, mutta tämä kangassirppihypykin hilpeä tanssahtelu lähtiäisiksi on mitä mainioin korvike. Sitten isokimopistiäinen kaivaa hiekkaan kolon, jonne se hautaa hämähäkin. Tilaisuuden tullen ne kernaasti varastavat jo lamautetun hämähäkin sillä välin kun alkuperäinen saalistaja kaivaa koloaan. Ehdin ajatella, että täällä kelpaisi rantakäärmeen köllötellä. Hiekanjyvät sinkoilevat, kun se näyttää kuumeisesti etsivän jotakin. Kangassirppihypykki viihtyy monenlaisissa ympäristöissä ja se onkin Suomen yleisin hyppyhämähäkki. Harmaaksi keloutuneella juurella kököttää hämähäkki. Liekö tämä pikkuruisten mäkihärkkien seassa levottomasti poukkoileva pistiäinen joutunut moisen varkauden uhriksi. Jukka Palm on luontokuvaaja ja vapaa toimittaja Vantaalta. Pohjois-Amerikasta laivojen mukana kulkeutunut vieraslaji havaittiin Suomessa ensi kertaa 2009 Naantalin alueelta. Ennen humalan yleistymistä sitä käytettiin oluen maustamiseen. Aikuiset isokimopistiäiset ruokailevat vähemmän dramaattisesti kukilla mettä nauttien. Trollbergetillä kipitt ävät aina pirteät västäräkit. Kivikkoinen Furunäs Hieno hiekkaranta vaihtuu kivikkoiseksi kohti Furunäsin niemennokkaa edetessä. Suomalaisten ja ruotsalaisten ohella maata Hankoniemellä ovat aikojen saatossa möyrineet saksalaiset ja venäläiset. Niiden ympärillä Hangon hurjasta sotahistoriasta muistuttavat kuin arpina maaperässä juoksuhaudat ja bunkkerit. Tämä komea pistiäinen on erikoistunut hämähäkkien pyydystämiseen. suomenluonto.fi 57 keelle ikään kuin välttääkseen kahlaamista. Se saattaa napata jopa itseään suuremman hämähäkin ja lamaannuttaa sen myrkyllään. Isokimopistiäiset ovat hämähäkkisaaliin suhteen opportunisteja. Ja melkein samassa pulska rantakäärme löytyykin paistattelemasta. Trollbergetin ja Furunäsin välisen rannan hiekka on hienoa ja melkein valkoista. Hankoniemi on ollut vuosisatoja strateginen kohde ja monet levottumuudet ovat vyöryneet näiden seutujen yli. Se osoittautuu kangassirppihypykiksi, Suomen yleisimmäksi hyppyhämähäkiksi. Suomyrtti on vanha rohtokasvi. Suomyrttiä käytettiin ennen oluen maustamiseen.. Ennen onkalon sulkemista pistäinen munii yhä elossa olevaan hämähäkkiin munansa ja näin on hämähäkkiateria jälkikasvulle katettu. Äkkinäisin ja hermostunein liikkein hiekassa räpistelee isokimopistiäinen. Muhkuraisten rantakivien lomaan on siellä täällä pakkautunut järviruokomattoa. Rantakivikon ja merta kumartavien tervaleppien välissä kasvaa kapea, mutta tuuhea suomyrttivarvikko. Sakea keltainen siitepölypilvi pöllähtää tuulen vietäväksi pienestäkin kosketuksesta. Nimestään huolimatta suomyrtti on leimallisesti merenrantakasvi. Siksi saalis onkin hyvä kätkeä kasvillisuuden sekaan kaivuutöiden ajaksi
Mitä. Muusikko, isä, pohdiskelija. Jokainen meistä voi kokea ja todistaa ihmeitä. Tarkoituksenmukaisuus ja harmonia. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Muusikko Heikki Pohto siivoaa lähiympäristöään ja toivoo, että ihmiset havahtuisivat näkemään maapallon tilan. Helsinki, kotoisin Seinäjoelta. Motto. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA SOFIA KORKALA Yhden miehen roskapartio Kuka. Heikki Pohto. Kotipaikka. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Tärkeintä luonnossa
Kaikkialla tuoksuu kesä ja elämä on täydellistä tässä ja nyt.” 1992 ”Tapasin vaimoni Marjukan. ”Kyllä täältä löytyy roskia. Kadut ja jalkakäytävät ovat siistejä, eikä silmiin osu pikaisella vilkaisulla roskan roskaa. Jos kerään näitä monen vuosikymmenen ajan, niin on siinä jo jonkinlainen läjä.” Pohto uskoo myös esimerkin voimaan. Ei oteta stressiä, vaan samalla kun vähän putsataan, tavataan ihmisiä ja ulkoillaan. Otetaan termospulloon hyvää juotavaa ja kierretään tietty aika. Vaikka maapallon tilasta puhutaan ja siitä on tietoa, katse on siitä huolimatta sisäänpäin kääntynyt ja ihminen ”kaiken turhan kyllästämä”. Systemaattiset roskakävelyt Pohto aloitti koiralenkeillä nelisen vuotta sitten. Hän toivoo, että esimerkiksi kuluttamiseen ja materiaan asennoiduttaisiin A uringossa on jo aavistus keväästä, kun tapaan television musiikkiohjelmistakin tutun muusikon Heikki Pohdon Helsingin Lauttasaaressa. Tärkeämpää olisi kerätä kokemuksellista mielihyvää kohtaamisista: toisten ihmisten, ympäristön, itsen.” Pohdon mukaan on syytä kysyä, miten järkevää mikäkin toiminta on ja kuka esimerkiksi metsien hakkaamisesta hyötyy. Nallilangan pätkiä ei ole helppoa seuloa tulevaisuudessa eri tavalla kuin tänä päivänä. ”Meidän pitäisi havahtua siihen, että elämä voi olla sisältörikasta, onnellista ja merkityksellistä ilman materiaa. ”Roskakierrokselle voisi osallistua kuka vain vapaaehtoinen. ”Luonnon kustannuksella hakataan metsiä siksi, että voidaan valmistaa kartonkia, johon pakataan pikaruokaa tai roudataan pilipalikrääsää ympäri maailmaa. Osaavatko ”onnellisten saaren” asukkaat jotain sellaista, mitä me muut emme. Jatkuvalla toiminnalla voisi olla jo isompaa merkitystä.” Irti materian kahleista Pohdiskelijaksi tunnustautuva Pohto kertoo miettineensä paljon ihmisten suhtautumista luontoon ja ympäristöön. Hän haaveilee paikallisista roskaryhmistä, joissa samoilla kulmilla asuvat voisivat kokoontua siistimään lähiympäristöään. Milli kulkee mukana nuuskien kivenkoloja ja etsien itsekin aarteita.” Monenlaista moskaa Pohto löytää roskaretkillään monenlaista kerättävää, kuten karkkipusseja, jäätelöpapereita, tupakantumppeja ja nuuskapusseja. Kivikoista löytyy maan louhimisen jäljiltä nallilankaa, ja rakennustyömailta ympäristöön päätyy esimerkiksi styroksia ja uretaania. Pohdon mukaan ihmisillä on aika niukalti ymmärrystä siitä, miten paljon rakentaminen roskaa luontoa. suomenluonto.fi 59 kiviaineksen seasta, mutta kaikkea voi tehdä, jos on tahtoa, ymmärrystä ja välittämistä.” Huvia ja hyötyä Pohdon ei tarvitse nuohota roskia iltahämärissä, sillä ammattimuusikkona hänellä on usein päivisin vapaata. Ei talouksia, eikä tätä maailmaa.” 1975 ”Muisto lapsuudesta: Istun kesämökin rannassa, kiviportailla. Menoa perustellaan maailman taloudella, mutta jos näin jatketaan, ei kohta ole mitään. Kaivaako jengi korviaan kävellessään kadulla?” Eniten Pohto on kerännyt rakennusjätettä, jota meri huuhtoo rannoille valtavia määriä. Kohtasin ihanan ihmisen, joka luottaa elämään ja on monin tavoin kekseliäs, pystyvä ja empaattinen.” 2000-luvun alku ”Rakkaat lapsemme Lauri ja Linda syntyivät.” 2024 ”Toivon, että oppisimme ymmärtämään sekä itseämme ja toisiamme että toimintaamme ja sen vaikutuksia luonnossa. ”Helsingin kaupunki voisi katsoa peiliin. Roskalenkkeily kumarteluineen ja kyykistelyineen onkin työlle sopivaa vastapainoa, terapeuttista suorastaan. ”Olen miettinyt, että meidän täytyy olla fanaattisia korvien kaivajia. Lauttasaaren rantojen muovittuminen on pitkälti Jätkäsaaren rakentamisen syytä. Puuhassa Pohtoa kiehtoo paitsi liikunta, myös se, että luonnon hyväksi voi tehdä edes jotain. Aurinko paistaa ja järven pinta välkehtii kultamerenä, linnut laulavat, haavan lehdet havisevat. Jospa jo kuluvana vuonna olisi uuden ymmärryksen alku?” ”Elämä voi olla sisältörikasta, onnellista ja merkityksellistä ilman materiaa.”. Hänelle tärkeämpää on havahduttaminen ja yhdessä tekeminen. Hänen mielestään suhde on harhainen ja irti todellisuudesta. Asenteita ja käytäntöjä pitäisi tarkistaa sekä rakennustyömailla että kuntatasolla. Pohto kiistää arveluni. ”Rupesin miettimään, että jos kerran noteeraan roskat, voin ihan hyvin myös noukkia niitä maasta, kerätä pussiin ja tyhjentää roskikseen. Roskien kerääjä saattaa antaa virikkeen ohikulkijalle, joka ehkä seuraavalla kävelyllä poimii itsekin maasta karkkipaperin tai kahvimukin. En voi ymmärtää, mistä niitä tulee. Syyllistämiseen Pohto ei halua sortua. Juuri eilen poimin suklaapatukoiden käärepapereita.” Pohto on juuri oikea ihminen vastaamaan roska-aprikointeihini, sillä hän harrastaa roskien keräilyä Lauttasaaren kaduilla ja lähiseudun rantareiteillä. ”Ymmärrän, etten voi pelastaa maailmaa ja saa toiminnallani metsiä ja meriä muoviroskattomiksi, mutta jokaisella pois nostetulla roskalla on silti merkitystä. Ja kummallista kyllä, paljon vanupuikkoja
V I N J E T T I KUDULLA Ojasta kuuluva kurnutus paljasti kutupaikan. . Kuva: Markku Pelkonen, Muurame, 14.4.2024. Kevät! Kuva: Hertt a Vierula, Helsinki, 11.4.2024. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. KAUNISSIIPINEN KEVÄTTIEDUSTELIJA Suruvaippakin on herännyt huhtikuun aurinkoon lämmitt elemään. TOIMITTANUT HANNE VALTARI Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä
KEVÄÄN ENSIMMÄISIÄ KUKKIJOITA Näsiä kukkii Lappeenrannassa sään viileydestä välitt ämätt ä. KOMEA PROFIILI Vaikka riekko on pieni kanalintu, on se komea ja ylväs lintu. Lintu aloitt i hautomisen 16.4. Kuva: Tommi Kujala, Utajärvi, 10.4.2024. Sen kukat houkutt avat hyönteisiä, ja myöhemmin linnut syövät sen marjoja. Kuvassa tämän vuoden ensimmäinen haahka on saapunut pesälleen. Siivet ovat laskostuneet ruumiinmyötäisesti, ja korento lienee jo lentokykyinen. KEVÄTTULVAA LAHDESSA Marrasjärven vedenpinta on noussut rannoille. Kuva: Nora Wilson, Bengtskärin majakka, Rosala, 17.4.2024. Kuva: Liisa Niiva-Korpela, Lappeenranta, 17.4.2024. Kuva: Hannu Tikkanen, Kiilopää, Inari, 16.4.2024.. Tämä kukko kotkott eli mukana olleelle kanalle. Se on pari päivää aikaisemmin kun viime vuosina, jolloin linnun naapuri on ehätt änyt hautomaan ensin. . Ihmiselle pensas on tappavan mykyllinen. . Kuva: Arja Valtonen, Lahti, 9.4.2024. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I HANKIKORRI KEVÄÄN LÄMMÖSSÄ Koskikorentojen lahkoon kuuluva hankikorri on jo aikuinen yksilö. VUODEN ENSIMMÄINEN HAAHKA ALOITTI HAUTOMISEN BENGTSKÄRISSÄ Bengtskärin majakkasaarella pesii yli 500 haahkaa
Voiko siellä olla molemmilla pesä, vai mistä tilanne johtuu. Silloin tällöin talitiaisen pesästä on löytynyt kuollut kirjosieppokoiras, jonka kallon talitiainen on nokallaan puhkaissut. SEPPO VUOLANTO Kilpailu linnunpöntöstä Suomessa talvehtiva talitintt i pesii jo kun kirjosieppo saapuu. Kirjosiepot ja talitiaiset ovat kiinnostuneita samoista pöntöistä ja koloista. TO M M Y KA N KK O N EN / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Kysymys voi myös olla siitä, ett ä kirjosieppo haluaisi vallata pöntön itselleen, ja tiaispari joutuu puolustamaan omaa pesäänsä. Ihannepöntön mitat ovat suurin piirtein samat molemmille lajeille. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Nyt pesintä on täydessä vauhdissa, ja huomasimme, ett ä yhdessä pöntössä käy miltei vuorotellen talitintt ipariskunta sekä kirjosieppopariskunta. Suomessa talvehtiva talitintt i pesii jo kun kirjosieppo saapuu. Pihapiirissämme on useita linnunpöntt öjä. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. /kysy-luonnosta tai . lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Tutkimuksissa on selvitett y, ett ä kirjosiepot asett uvat mielellään talitiaisten läheisyyteen, ja sieppojen poikastuott o on suurempi talitiaisten asutt amilla paikoilla. Tiainen on joutunut keskeyttämään haudonnan ja aloittamaan uusintapesän toisessa pöntössä. Talitiainen aloitt aa pesinnän ennen kirjosieppojen saapumista, ja haudonta on tavallisesti jo pitkällä, kun kirjosiepot palaavat Afrikasta. . Kurkkimalla tiaisten pesiin kirjosiepot varmistuvat siitä, ett ä pesimäalue tarjoaa riittävästi ravintoa. Joskus kirjosieppo on puolestaan onnistunut rakentamaan oman pesänsä tiaisen pesän päälle. Kirjosieppojen kisailut tiaisten kanssa ovat tavallisia ennen pesinnän alkua. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia
. Ihan pienenä se ei lähtenyt karkuun, vaan nökött i paikallaan. Toisaalta tutussa ympäristössä pysyminen on rusakolle turvallista. Sukukypsäksi ne tulevat vasta 4–6 kuukauden iässä. SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O. Poikanen on kasvanut hyvin, eikä vaikuta sairaalta. Kun eläin tuntee ympäristönsä ja sen piilot, se kykenee vältt ämään petoja paremmin kuin vieraassa paikassa. Tuon ajan poikaset pysyvät synnyinpaikkansa lähimaastossa. Rusakko imett ää poikasiaan noin kuukauden. Se menee nukkumaan rakennusten viereen yöksi ja touhuaa pitkin pihaa. piilott elee erillään emo on muualla. Vähitt äinen siirtyminen kauemmas synnyinalueelta on saaliseläimelle turvallisinta. Silloin ne ovat usein siirtyneet jo kilometrin päähän synnyinalueiltaan, jotkut yksilöt voivat olla useamman kilometrinkin päässä. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Rusakko jäi pihapiiriin Miksi rusakon poikanen on leimautunut pihapiirimme. Kiirett ä siirtymiselle ei varsinaisesti ole, sillä rusakot eivät puolusta reviiriään lajikumppaneita vastaan. Naaraspoikaset voivat jäädä synnyinalueelleen pysyvästikin, mutt a urosten täytyy löytää uudet elinalueet päästäkseen kohtaamaan uusia naaraita. Se on asustellut pihallamme kuukauden verran. Nyt se kyllä pakenee helposti, mutt ei häiriinny jos pihalla on liikett ä. HEIDI KINNUNEN Rusakkopoikue piilott elee erillään toisistaan, kun emo on muualla
Solujen jakautuessa ja puun kasvaessa muutos on siirtynyt syntyviin uusiin kasvinosiin. Piiloahmasten alaheimosta (Cryptinae) lajeja tunnetaan meillä noin 160. Lajilla ei ole suomenkielistä nimeä, kuten ei suurimmalla osalla muistakaan maamme noin 2800 ahmaspistiäislajista. M IN N A PE KK AN EN M IN N A PE KK AN EN Punakukkaisella tuomella on myös punertavat lehdet. Kyseessä on varmaankin jokin pistiäinen. Ilmiö voisi selitt yä kahdellakin tapaa. Lajilla ei ole suomenkielisPiiloahmasen takaruumiin piikki on munanasetin.. . Sen kukat ovat vaaleanpunaiset, ja sen lehdissä on punaruskeata sävyä. Niiden toukat elävät isäntiensä sisätai ulkoloisina ja lopulta tappavat isäntäyksilönsä. Stenarella domatorin isäntinä toimivat erakkoampiaiset ja eräät muut savesta pesänsä muuraavat myrkkypistiäiset. Vierestä löytyy violett i syreeni. Solujen jakautuessa ja puun kasvaessa muu64 suomenluonto.fi TA PI O TU O M IN EN Pistiäinen ikkunalla Tällainen ötökkä kiipeili ikkunassa mökillämme. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Suuresta tuomesta puolet on violetissa kukassa ja toinen puoli valkoisessa. Sen kokonaispituus on noin 40 millimetriä, josta ”peräpiikin” osuus on noin puolet. Siinä missä muut puutarhaharrastajat ostavat punakukkaiset tuomensa taimistoilta, kysyjä on onnistunut saamaan sekä tavallisen ett ä vaaleanpunaisen tuomen, ja vieläpä samaan puuhun. Naaras tarvitsee pitkää munanasetinta, jotta se yltää munimaan syvällä pesissä oleviin pistiäistoukkiin. Ensinnäkin tuomen kehityksen aikana on jossakin sen silmuista tapahtunut geneett inen muutos, mutaatio, josta on seurannut antosyaanin muodostuminen ja värinmuutos. Punaisen värin kasveissa aiheutt avat niiden solunesteonteloon varastoituvat vesiliukoiset antosyaaniväriaineet. ANNELI VIHERÄ-AARNIO TA PI O TU O M IN EN Kaksivärinen tuomi Pistiäinen ikkunalla Tällainen ötökkä kiipeili ikkunassa mökillämme. Kaikki ahmaspistiäiset ovat muiden hyönteisten tai hämähäkkien loisia tai tarkemmin sanott una loispetoja eli parasitoideja. Tämä on Stenarella domator -lajiin kuuluva piiloahmanen. Miten tuomesta tulee kaksivärinen. Erakkoampiaisten pesät sijaitsevat usein puiden ja talojen seinissä olevissa koloissa. Toinen mahdollisuus on se, ett ä tämä valtavan iso tuomi, kuten kysyjä mainitsee, koostuukin kahdesta eri yksilöstä, joista toinen on punakukkainen. Stenarella domator tavatt iin Suomesta ensimmäisen kerran vasta 1990-luvulla, minkä jälkeen se on runsastunut ja levitt äytynyt Kokkolan korkeudelle. Tämä on va piiloahmanen. Vieressä kasvavalla violetilla syreenillä tuskin on osuutt a asiaan. Nämä tuntomerkit näkyvät myös kysyjän kuvassa – vaaleanpunaisten kukintojen lisäksi osalla lehdistä on punaruskeata vivahdett a, ja osa haararangoista näytt äisi olevan syvän tummanpunaisia. Solunesteen ollessa hapan (pH alle 7) antosyaanit ovat punaisia, ja emäksisessä solunesteessä (pH yli 7) puolestaan sinisiä. Tuomen kukat ovat tavallisesti valkoiset, mutt a tuomesta on jalostett u myös punertavakukkainen lajike Prunus padus ’Colorata’. . Kyseessä on varmaankin jokin pistiäinen. Tuollaisessa tuomiryteikössä on saatt anut kaksi toisiaan liki kasvavaa tuomenalkua muodostaa ikään kuin yhden suuren tuomiyksilön. . Sen kokonaispituus on noin 40 millimetriä, josta ”peräpiikin” osuus on noin puolet. JUHO PAUKKUNEN Piiloahmasen takaruumiin piikki on munanasetin. Tuomi kasvatt aa kantoja juurivesoja ja leviää myös siemenistä sekä taivukkaista eli maahan taipuneista juurtuvista versoista
Kuvassa on juhannusturilas. SEPPO VUOLANTO Mikähän sieni tämä mahtaa olla. LASSE KOSONEN Luulin tätä kimalaiseksi, mutt a kuvaa suurentaessa huomasin erikoiset tuntosarvet. Emot sirkutt ivat lähipuissa. VI RV E VU O RI RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Juhannusturilas kuuluu lehtisarvisten heimoon, ja kuva tekee hyvin oikeutt a heimolle tyypillisille näteille tuntosarville. . Koiramme pyrki rengaspinon sisään, mitä hetken ihmett elimme. Näitä on nimensä mukaisesti paljon liikenteessä suunnilleen juhannuksen tienoilta lähtien. Sieni on todennäköisimmin pikkunuijakas. Sitä on löydett y Kilpisjärveltä asti. Kivitasku tai västäräkki tulevat ensimmäisinä mieleen mahdollisina pesimälajeina. Ne seuraavat emojaan ulos samasta raosta, josta emot ruokkivat niitä. . Se kasvaa usein isoina parvina, joissa voi olla satoja itiöemiä. Nuijakkaita ei yleensä pidetä syötävinä, vaikka niitä ei myrkyllisiksi tiedetäkään. . Voivatko poikaset aikanaan pystyä lentämään pesästä suoraan ylöspäin noin metrin matkan, ja voivatko ne osua vanerien raosta vapauteen. Lisäksi pojat ovat altt iina pedoille. Poikaset lähtevät tällaisesta paikasta vasta täysin lehtokykyisinä maailmalle. Pesää ei saa nostaa ulos tästä emojen tietämästä paikasta, sillä emot eivät vältt ämätt ä löydä poikasia, jotka saatt avat hajaantua laajalle alueelle. Pikkunuijakas on yleinen lähes koko Suomessa kuusen levinneisyysalueella, koska se kasvaa useimmiten kuusen neulaskarikkeella. Pikkunuijakas kasvaa sormen mitt aiseksi, kun taas sen lähilaji isonuijakas voi olla jopa 12 sentin mitt ainen ja muistutt aa kivikauden ihmisten nuijaa. Karvaisuuden osalta laji onkin lähellä kimalaista, mutt a muuten tämä onkin aika eri porukkaa, eli kovakuoriaisissa mennään. Sitäkin on löydett y laajalti Suomesta, etelästä Kuusamoon asti. Nuijakkaiden sukuun kuuluu neljäntenä hauskan näköinen, kuin latvasta leikattu töppönuijakas, joka on melko harvinainen, kalkkialueiden sieni. Yllätt äen löysimme maasta pikkulintujen pesän, jossa oli neljä poikasta. HELI VAINIO Pikkunuijakas kasvaa parvina Kimalainen olikin kovakuoriainen Linnunpesä hankalassa paikassa PE N TT I BJ Ö RN IN EN PE N TT I BJ Ö RN IN EN Juhannusturilas on lähes yhtä pörröinen kuin kimalainen. Voimmeko tehdä jotain. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Meillä on mökkirannassa päällekkäin kaksi isoa kuorma-auton rengasta, ja niiden päällä vesivanerilevyn palasia. Toinen hyvin samannäköinen laji on samankokoinen taiganuijakas, joka on harvinaisempi, parhaiten mikroskooppisesti erotett ava laji. Mikä tämä on
Rengastustiedot ovat osoitt aneet, ett ä myös poikaset palaavat pesimään lähelle synnyinseutujaan. Edellisinä vuosina ei ole tapahtunut tällaista. Kyse on siis parhaimmillaan hyvin pitkästä naapuruussuhteesta. Rokotteen voit hakea Rokoteklinikoiltamme ilman ajanvarausta tai lähetettä. Hae rokote ja vietä huolettomampi kesä nauttien luonnosta. Useiden lintulajien tiedetään hankkivan tietoa muiden samanja erilajisten yksilöiden pesintöjen onnistumisesta, ja näiden tietojen tiedetään vaikutt avan pesimäpaikan valintaan. Kun poiksaset ovat jo isoja, tai kuten kysyjä epäilee, poikueen tuhoudutt ua, emolinnulla ei enää ole pakott avaa kiirett ä pesyett ä ruokkiessa. Rokotebussimme kiertävät Uudellamaalla sekä Varsinais-Suomessa. Nyt poikaset ovat lähteneet katolta yli kuukausi sitt en, mutt a lokki käy aika usein pesällä ja voi viipyä siinä useamman minuutin. Suomen vanhimmaksi eläneen harmaalokin tiedetään olleen lähes 33 vuott a vanha. . HELSINKI Ateneuminkuja | ESPOO Iso Omena | VANTAA Tammisto | TURKU Eerikinkatu Rokottamisen asiantuntija | www.rokotepalvelu.fi. PÄIVI SIRKIÄ Harmaalokki käy vanhalla pesäpaikalla Ei-toivotut vieraat ovat heränneet TBEeli punkkirokotukset on hyvä hoitaa kuntoon nyt. On myös mahdollista, ett ä kysyjän havaitsema aikuinen lintu on ollut jokin muu kuin paikalla pesinyt emo. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA SA SS A ST EN RO O S / VA ST AV AL O Harmaalokilla oli pesä naapuritalon katolla, ja on ollut useamman vuoden. Lokit tosin ovat pesimäpaikkauskollisia, eli tietyllä paikalla pesineet emot palaavat samalle paikalle vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen. Onnitt elut kysyjälle mahdollisuudesta seurata lokkien perhe-elämää aitiopaikalta. Olisko emo voinut menett ää poikaset, kun se toimii näin. Tarkemmat pysäkit ja aikataulut löydät osoitteesta rokotebussi.fi Muistathan tehdä jokailtaisen punkkitarkastuksen, vaikka olisit rokottautunut. Jos emo on menett änyt poikasensa, se todennäköisesti jonkin aikaa niitä etsii, mutta on vaikea sanoa, voisiko havainto liitt yä siihen. Kuten kysyjä on pannut merkille, harmaalokit eivät tavallisesti juuri oleile pesällään enää poikasten lähdett yä pesän lähiympäristöstä
(klikkaa lehden kansikuvaa). ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. Koe metsästyksen jännitys! Tehtaankatu 23 A Riihimäki Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhonpesä oy 50 vuoden kokemuksella oma tuotanto Suomessa oma tuotanto Suomessa oma maahantuonti oma maahantuonti Kanootit ja kajakit Kanootit ja kajakit AN N A TU O M IN EN Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 26.5.2024. uli Karonen, Espoo Suomen omin lokki En ole aiemmin miett inyt selkälokin 'asemaa', se on ollut vain lokki. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. Arvonnassa Juha Kauppisen ja Janne Torisevan Korvaama. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 3/2024 paras jutt u oli Peukaloisen metsässä. TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I EDELLINEN NUMERO Oikaisuja Suomen Luonnon numerossa 3/2024 Luonto, ympäristö ja tiede Nyt -palstalla kerrott iin meritaimenten poikastuoton kasvusta Longinojalla. Jutun kuvissa niiden ilme toi tunnelmat mieleen elävinä. – Amira Köyvönen, Turku Maan parantajat Lepät ovat kotoisia puita, joiden parissa kasvaa lapsesta vanhukseksi. Tosiasiassa Longinoja sijaitsee Helsingissä. Maailman kuoveista merkittävä osa, yli kymmenen prosenttia, pesii Suomessa, joten kuovi kuuluu ehdott omasti suomalaisimpien lintujen listalle. omat – kertomuksia luonnon avainlajeista -kirjan ja Pihapiirin lintuja -pelikortit voitti Jaana Väänänen Espoosta. Tervalepän ja harmaalepän merkitys typpitaloudessa kirkastui myös. Kiehtova tuo puiden elämän kiertyminen luontoon kaikkineen. u. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Suomen Luonnon numerossa 4/2024 Luonto, ympäristö ja tiede Nyt -palstalla Suomen suomalaisimpia lintulajeja esitelleestä uutisesta oli pudonnut pois kuovi. Vehreys välitt yi kauniisti ja kiehtovat harmaat rungot tunsin tutuiksi heti. Peukaloisen metsässä Kauniisti kirjoitett u jutt u sai toivomaan, ett ä näkisin itsekin tuon töpöpyrstöisen linnun, tai kuulisin sen laulun. – Merja Lanki, Espoo Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Jutussa kirjoitett iin Longinojan olevan Espoossa. – Ker. Osallistujien kesken arvotaan Raija Kivimetsän Hurmaava horta -kirja ja Pihapiirin kasveja -pelikortit. Nyt herätt elee kunnioitusta tuohon lajiin
SÄHKÖNTUOTANNON PÄ Ä S TÖT ovat Suomessa olleet laskussa tuulija ydinvoiman lisäämisen ansiosta. Kaukolämmön paikkakuntakohtaisia päästökertoimia löytyy osoitteesta klpaastolaskuri.fi . Uusissa omakotitaloissa maalämpö on jo suosituin lämmitysmuoto. Kaksi osaa energiasta saadaan maan uumenista ja yksi osa on ostettua sähköä, joka kuluu lämpöpumppujärjestelmän toimintaan”, kertoo Kiinteistöliiton energiaja ilmastoasioiden johtava asiantuntija Petri Pylsy. Yhä useampi asuintalo on siirtynyt kaukolämmöstä maalämpöön. 2019–2021 sähköntuotannon keskipäästöt olivat 77 g CO2e/kWh, mutta kaukolämmön 158 g CO2e/kWh. ”Maalämpö leikkaa karkeasti kaksi kolmasosaa lämmittämiseen tarvittavan osto energian tarpeesta. Tosin kaukolämpöyhtiöiden väliset erot ovat merkittäviä. Yhä useampi asuintalo on siirtynyt kaukolämmöstä maalämpöön. ”Maalämpöhankkeelle ei ole estettä, jos ei olla pohjavesialueella, tontin alla ei ole liikaa johtoja, putkia tai varauksia ja kallio ei ole liian syvällä. Energiaa maasta lin laaja, jotta sille saadaan riittävä määrä lämpökaivoja”, Pylsy neuvoo. Yhä useampi asuintalo on siirtynyt kaukolämmöstä maalämpöön. Myös kaukolämpö voidaan jättää lämpöpumppujen rinnalle. Usein maalämmön rinnalle kytketään aurinkopaneeleita ja -keräimiä hybridijärjestelmäksi. ”Jo lämmitysverkoston ja ilmanvaihdon säädöllä, käyttöveden painetason tarkistamisella ja ovien ja ikkunoiden tiivistämisellä voidaan saavuttaa yhteensä 10–15 prosentin energiansäästö vähällä vaivalla ja kustannuksilla”, hän jatkaa. Tontin on oltava kylTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI PEKKA HÄNNINEN KUVITUS OONA HIMANEN. Syitä ovat kallistunut kaukolämmön hinta ja toisaalta maalämmön ympäristöystävällisyys. Yhä useampi asuinkerrostalo on siirtynyt kaukolämmöstä maalämpöön. ”Lämpöhukan taltuttaminen on yksinkertaisin keino lämmitysenergian säästämiseen”, muistuttaa Pylsy. Poistoilmalämpöpumppu tai ilma– vesi lämpöpumppu voivat olla myös hyviä ratkaisuja. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi KAUHEA JURRUUTUS kuuluu, kun maalämpökaivoa porataan kerrostalon nurkalla. Meluhaitta on kuitenkin pieni paha suhteessa vuosikymmenten hyötyyn. ”Samalla paranee asumismukavuus.” Siirryttäessä maalämpöön lämmittämisen päästöt vähenevät jopa 80 prosenttia verrattuna kivihiilellä tai turpeella tuotettuun kaukolämpöön
Selvitä kannattavuus Maalämmön kannattavuuteen taloyhtiölle vaikuttavat tontin olojen ja alkuvinvestoinnin lisäksi paikallisen kaukolämmön sekä sähkön hinta. Nyt vain prosentti käytetyistä materiaaleista päätyy uusiksi kuiduiksi. Esteenä voivat olla esimerkiksi pohjavesialue, johdot, putket tai varaukset. 2. Mitoita ja toteuta huolellisesti Hyvä suunnittelu ja lämpökaivojen mitoitus ovat onnistuneen hankkeen edellytyksiä samoin kuin huolellinen toteutus. Varaudu ylläpitoon Maalämpöjärjestelmä patteriverkko mukaan lukien vaatii huoltoa ja ylläpitoa toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Perustana on hyvä suunnittelu Tee hankesuunnitelma, jossa verrataan eri energiamuotojen kannattavuus ja sopivuus juuri tähän kohteeseen. AppStore, Google Play Pienet makupalat Pienet. suomenluonto.fi /uutiset/vakevaraparperi/ TEKSTIILIT KIERTOON Maailman tekstiilikuitutuotannon odotetaan kasvavan 147 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Kirpeän tatarkasvin varsista saa myös maistuvaa simaa. Se tarkoittaa 27 prosentin kasvua nykyisestä. Tämä vaatii enemmän panostusta kierrätykseen ja uusiutuvien raaka-aineiden hyödyntämiseen. stjm.fi VILLEJÄ MAKUJA Käenkaali eli tutummin ketunleipä talvehtii vihreänä, joten sen kirpeitä lehtiä ja kukkia voi popsia jo heti lumien sulettua. 5. 4. Vinkit antoi Kiinteistöliiton energiaja ilmastoasioiden johtava asiantuntija Petri Pylsy. Kallio ei saa olla liian syvällä ja tontin täytyy olla tarpeeksi laaja. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Ota maalämpö haltuun 1. Nappaa lisää tietoa villivihanneksista sekä reseptejä maksullisesta Villivihanneksetsovelluksesta. Tutki tontti tarkasti Tutki tontin olosuhteet: voiko syviä reikiä porata tontille riittävästi. 3. KU VA T AN N A TU O M IN EN / SU O M EN LU O N TO JA SH U TT ER ST O CK RAPARPERITAIVAS Hyvä alkavan kasvukauden merkki on tuore raparperi ja siitä tehty maukas kiisseli tai piirakka. Jos haaveilet omasta raparperimaasta, taimet voi istuttaa nyt tai syksyllä
RI TV A TU O M I / H AR JA N EI LI KA T 70 suomenluonto.fi Eläimellistä yhteiseloa HAM Helsingin taidemuseon näyttelyssä Kuka on eläin. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE A U K E A M A N TO IM IT TA N U T JO H A N N A M E H TO LA Huomio kivifanit! Tampereen Kivimuseon 10-vuotisnäyttely Kiven voima esittelee näyttävästi kivien ja mineraalien ihmeellistä maailmaa ja satoja kivimaailman aarteita kaikkialta ympäri planeettaamme – ja vähän avaruudestakin. Kuka on eläin. Näyttelyn 80 teoksessa on mukana muun muassa eläinten muotokuvia. Liidossa-kiertonäyttely havainnollistaa niin liiturin elintapoja kuin suojelun haasteitakin. -näyttelyssä voi nähdä muun muassa valokuvataiteilija Ritva Tuomen teoksia. -näyttely HAM Helsingin taidemuseossa 17.5.– 18.8., hamhelsinki.fi. pysähdytään katsomaan samaan aikaan tuttua, mutta sisimmältään selittämättömäksi jäävää eläintä, joka on taiteen aiheena kiehtonut kuvantekijöitä kautta aikojen. Kiven voima -näyttely Museokeskus Vapriikissa 4.8. Liito-oravaa esiintyy EU:n alueella vain Suomessa ja Virossa. Liidossa-kiertonäyttely Jyväskylän yliopiston tiedemuseon Luontomuseossa 29.9. saakka, tiedemuseo.jyu.fi.. K U LT T U U R I Helsingin taidemuseon Kuka on eläin. Liiturin liidossa Jyväskylän yliopiston tiedemuseon Luontomuseossa voi tutustua liitooravan kiehtovaan maailmaan. saakka, vapriikki.fi
Tätä ajatusta pohtii Linnea Kuuluvainen esikoisromaanissaan Metsän peitto (Gummerus 2024). suomenluonto.fi ja Spotify suomenluonto.fi 71. JOHANNA MEHTOLA Jäljet kalliossa kertovat muinaisesta tulivuoresta KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Syvän meren ja metsän peitossa Välittäviä viestejä saarilta Risto Sulkava on biologi ja yrittäjä. Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee. Tekstit ovat Jessica Haapkylän kynästä ja piirrokset Sirkku Linnean käsialaa. Esimerkiksi Kainuun metsissä on virrannut kosken lailla laavavirtoja, ja Pohjois-Savon tietämillä nopeista tulivuoren purkauksista maan kamaralle päätyi myös timantteja noin 600 miljoonaa vuotta sitten. KEVÄISESSÄ MAISEMASSA soi juuri nyt lintujen upea konsertti, mutta taustalta on joskus kuulunut tulivuoren pauhua ja kumua – siis Suomessakin. SUOMI VUONNA 2084. Kirjan dystooppisessa maailmassa luonto ja ihmisluonto kietoutuvat yhteen, kun metsä kärkkyy ihmistä ja ihmisen mieli järkkyy. Mitä jos turmeltu luonto alkaisikin puolustautua. KAUPUNKILUONNON HELMIÄ. Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa (Gaudeamus 2016) sekä sitä edeltänyt Viestejä saarilta. Silti palaan Ilkka Hanskin kirjoihin. Molemmat kirjoittajat ovat koulutukseltaan geologeja, jotka pitävät yhdessä myös tulivuoret.net-nettisivustoa. Tutkija ei ole vain testaaja, hän erottaa sivuseikat, ymmärtää ja osaa korostaa olennaiset. Kuuntele kiinnostavia syventäviä keskusteluja Suomen Luonnon artikkelien aiheista, kuten naalista, digitaalisesta jalanjäljestä ja luonnon hyvinvointivaikutuksista. Mira Lainiola Mikko Lämminpää BIOLOGILLE SAARIEN ja saarekkeiden populaatiot ja kutistuvien elinympäristöjen vaikutus ovat tuttuja ilmiöitä. Hanskin kattava tietotaito ja kirjoista välittyvä intohimo innostavat myös lukijaa. Näiden merkkien löytämiseen kirja antaa hyviä vinkkejä. Asialla ovat nyt asiantuntijat. Pääkaupunkiseudun poluille vie Helsingin seudun retkeilyopas (Calazo 2024) esitellen 50 päiväretkikohdetta. Sellainen oli Länsi-Lapin maisema reilut kaksi miljardia vuotta sitten.” Luonnossa liikkuessa voi löytää merkkejä maapallon geologisesta historiasta; tulivuorista, merialtaista ja jään liikkeistä. Viimeksi Suomessa on purkautunut tulivuori 400 miljoonaa vuotta sitten. Heinosen ja Elina Lehtosen kiehtova uutuuskirja Suomen muinaiset tulivuoret (Gaudeamus 2024). Jos näiden kirjojen ymmärtäminen olisi pääsyvaatimus politiikkaan, säästyisimme paljolta – kenties jopa selviäisimme. Luonnon ääni Joko olet tutustunut Luonnon ääni -podcastiin. Tutkimusmatkoja saarille. Oppaan tekijät ovat Mira Lainiola, Mikko Lämminpää ja Tommi Sirviö. (Gaudeamus 2007) avaavat vaikeatkin asiat. Tästä tulisesta menneisyydestämme kertoo Jussi S. Näin he kuvailevat kirjassaan esimerkiksi lappilaista muinaista maisemaa: "Matala meri, kukoistavia levämattoja ja ajoittaisia tulivuorenpurkauksia. Uusia purkauksia ei ole näköpiirissä, sillä olemme onneksi kaukana aktiivisista laattarajoista. suomenluonto.fi 71 K I R J AT HEI, ME SUKELLETAAN! Niko ja Nella pääsevät vedenalaiseen seikkailuun kirjassa Sukellus valtamerten salaisuuksiin (Minerva 2024). Samalla kansien välistä huokuva välittäminen tekee teoksista lukukertoja kestävän
Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta. lukemaan kaikki lehden artikkelit. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. tapahtumista ja ympäristöasioista. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. Lataa uusi. Lataa uusi Suomen Luonto -sovellus! Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi tai tablettiisi tuoretta tietoa luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. tapahtumista ja ympäristöasioista
Hiljalleen ymmärrän ettei kotiseutumatkaani kirjaston hyllyjen välissä aja niinkään nostalgian jano vaan tarve tarkastella perustasojani. Olin tiedostanut niiden suhteellisuuden jo lapsuudessa, jolloin kotiseutuni näyttäytyi toisenlaisena kuin mitä se oli isäni tarinoissa. Kyllä me tässä pärjäillään. Olen tullut keski-ikään ja toimin ikäkauteni mukaisesti. aja Oulusta. Kerään kirjapinon syliini ja hymähdän itselleni. Silti kun vitsailen ystävilleni nostalgiahuumastani, tunnen etten kerro koko totuutta. PERUSTASOT VOIVAT MUUTTUA sukupolvien lisäksi jo yhden ihmiselämän aikana. Viimeiset sukupolvet työskentelevät radikaalisti heikentyneessä ekosysteemissä, mutta heille se näyttäytyy normaalina. EHKÄ TÄSTÄ SYYSTÄ ennallistamistarpeidenkin yli voi harpata poliittisesti noin vain: Voi vakuuttaa sekä itselleen että kannattajajoukoilleen, että meillähän on täällä kaikki jo oikeastaan ihan hyvin. Nyt etsin kirjojen rakeisista mustavalkokuvista tuttuja jokivarsia, muinaisia metsiä, aiempia teitä ja tiettömiä alueita. Helppoa se ei ole, mutta vielä vaikeampaa on kuvitella mennyttä ja nähdä se, kuinka suuria vaurioita luonnonvarojen intensiivinen käyttö on paikoin aiheuttanut. Kun sukupolvi vaihtuu, taso on aiempaa alhaisempi mutta seuraava sukupolvi omaksuu sen normaalina. Carpe diem! Sokaiseva nykyhetki ”Muistomme aiemmasta luonnosta ovat vaarassa kadota.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimi. Narratiivi siitä, kuinka roikumme menneisyydessä on vahva, vaikka itse asiassa olemme nykyhetken sokaisemia. Tätä sokaisevuutta kuvaa osuvasti liukuvien perustasojen käsite. Aikakauslehdet ja sanomalehtiartikkelit opettavat meitä päästämään irti menneestä. ALUN PERIN LIUKUVIA PERUSTASOJA käytettiin kuvaamaan ihmisten suhtautumista kalakantojen muutoksiin. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. Niin oivaltavasti se kuvaa taipumustamme pitää oman syntymähetkemme luonnontilaa lähtökohtana. Kalastajasukupolvista jokainen oppii tuntemaan oman aikansa saalistason. Jokin muu kuin nostalgian jano on herättänyt palon nähdä tutut seudut sellaisena kuin ne ennen olivat. Käsitteestä on tullut laajalti sovellettu. Yritän taistella sitä vastaan ja muistaa hakattujen metsien tilalla hakkaamattomat. Kiinnostun sukututkimuksesta ja vanhoista valokuvista, paikallishistoria saa vereni kuumenemaan. Olemme niin sopeutuvia, että jopa muistomme aiemmasta luonnosta ovat vaarassa kadota vuosikymmenten saatossa. suomenluonto.fi 73 P ysähdyn kirjastossa kotiseutuhistoriikkien kohdalla
M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi TOUKOKUU MÖKKIPIHAAMME ASUTTAVAT ilahduttavasti sisiliskot, vaskitsat ja satunnaisesti kyytkin. Jonkin ajan kuluttua olin keittelemässä kuusenkerkkäsiirappia keittiössä, kun huomasin avoimesta ovesta uuden kyyn. Yleensä nämä varovaiset otukset mieluiten väistävät meitä kaksijalkaisia, eivätkä pyöri tovereina terasseilla.. Olivat kenties menneet mökin alle suojaan ja ilman lämmetessä vielä kohmeessa lähteneet liikkeelle, jolloin harkintakyky ei ehkä ole parhain. Käärme siirrettiin kaikille turvallisempaan paikkaan. Tällä kertaa toisella terassilla aivan oven vieressä. Kerran toukokuussa erään kylmän yön jälkeen olimme puuhailemassa pihalla, ja lapsi oli aurinkoisen terassin reunalla poraamassa reikiä puupalaan. Uumoilimme kyiden oudon käytöksen johtuvan harvinaisen kylmästä yöstä. Vaikutti siltä, että porakoneen pärinä olisi huumannut käärmeen. Kuvi. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Säikähdin, kun yhtäkkiä huomasin kyyn luikertamassa päämäärätietoisesti suoraan kohti poraajaa
www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto Uimaan! Uimaan! Uimataito on karhullekin iloksi ja hyödyksi. E N S I N U M E R O S S A VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O • Kukan kiehtovat muodot • Nii. 10–18 I su 9.6. MaanpuolustusAreena • Peltsin ja Jopen vieraat kertovat upeita erätarinoita nuotiopiirillä Pe 7.6. kesäkuuta Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! www.erämessut.fi KohtI uusia seikkailuja. – la 8.6. yjen soi. 10–17 Osta liput ennakkoon verkosta: lippu.fi Suomalainen kaipaa luontoon.. oniekat • Lehtokurpan kierrokset • Kangaskäärmeen mailla / ilmestyy 13. Metsästys – Kalastus – retkeily – luonto erämessuilla muun muassa: • Erämessut goes Range – Benelli Show, mukana italialainen showampuja Davide De Carolis • Koe ensimmäiset Eräkirjamessut! Suomalainen eräkirjallisuus on ainutlaatuista • Perjantaina 7.6
Kannatusjäsenyys on helppo ja vaikuttava keino säilyttää luonto ympärillämme. Telemast Nordic Oy Termex-Eriste Oy Uniresta Oy Untuvikkopuoti Vallilan Heili Visma Consulting Oy WL-Done Oy. Yhdessä torjumme luontokatoa ja ilmastonmuutosta sekä vaalimme lähiluontoa. Oy Lucky Bird Bikes Mainostalo Mainospuu Oy Mandariinimedia Meribottles More Joy Oy Nomad Cosmetics NorppaArt OAC Finland Oy Omase Original Sokos Hotel Arina Painava sana Oy Palokan Apteekki Pihailo Oy Pure Waste Textiles Oy Raisionkaaren Teollisuuspuisto Oy ShopAlike.fi Skarppi Kirjoituspalvelut Suomen Kirjailijaliitto r.y. Lisätietoja: Raija Savikko, yritysyhteistyöpäällikkö raija.savikko@sll.fi, 044 793 7895 sll.fi/kannatusyritys Bikester Brainflight Oy Break Sokos Hotel Levi Certia Oy data&mie Oy Eläinklinkka Norppa Espina Oy Foto Fennica Oy GreenBuild Oy GreenStar Hotels Oy Gronlund Palvelut Oy Hagson Provitek Oy Il Ponticello Trekking Viaggi & Natura Joog it Oy KH-Partio Oy Kir-Fix Oy KO-KO-A tuotteet Oy Koli24.fi Konsulttipalvelu Viher-Arkki Korkeasti koulutettujen työttömyyskassa KOKO Kotimaatutuksi.fi Kotka Maretarium Oy LSS Long Special Services Ltd. Palautusviikko 2024–24 767095-2405 Kiitos tuestanne! Luonnonsuojeluliiton kannatusyritykset tukevat ainutlaatuisen suomalaisen luonnon suojelua. Liity joukkoon